tällaiselle hitaalle journalismille on tarvetta. Hyviä tietokirjakriitikoita mahtuisi tähän maahan huomattavasti enemmän kuin nyt on tarjolla. vastuu jatkuu siinäkin, että olemme pyrkineet kertomaan tutkimuksista niin, ettei lukijan tarvitse hankkia johdantokurssia joka alan terminologiaan. vaikka Hiidenkiven artikkelit voivat perustua vuosikausien tutkimukseen ja kriittiseen aineiston tarkasteluun, ne käsittelevät samoja ikiaikaisia aiheita kuin muukin media: keitä me olemme, millaisia olemme, keiden kanssa kuulumme yhteen, mikä on päämäärämme, kenen ehdoilla valta jaetaan ja kauneus määritellään. kirjoituksesta olimme toki sopineet jo huomattavasti aikaisemmin. teimme lehteä neljä vuotta. on myös tarvetta sille, että tutkijat tarjoilevat tietojaan kammioidensa ulkopuolelle. Yllättävää kyllä, pulaa on sekä tilasta että kirjoittajista. Aina emme onnistu välttämään päivänkohtaisuuttakaan. Hiidenkiveen mahtuu vuodessa noin 60 uutuuskirjan arvio. 43 ajan sana: mukavuusalueella 44 arvioita, katsauksia
ANNAKUISMIN
51 Puheenvuoro: elämäkerta ja etiikka
KIMMOLAINE
52 tätä tutkitaan elokuvasta 53 uutisia 58 kalenteri
MAIJULEHMIJOKI-GARDNER
59 kolumni: tulevaisuuden nimissä 60 hiidenkiven hakemisto 2009
Kansikuva: Pikku-Nikke(KonstaPöyliö,vas.)jaKonstaPylkkänen(Kai Lehtinen)ihmettelevätmaailmanmenoatammikuussa2010teattereihin tulevassa Havukka-ahon ajattelijassa.Marja-LeenaHukkanen/MRP MatilaRöhrProductions
P. S. ovatko ne itsenäisiä tiedonvälityksessään vai ohjaillaanko niitä. emme läväytä isoja otsikoita ja jää odottamaan, että jutut alkaisivat elää ja tuottaa lisää paljastuksia. ovatko lehtien välittämät tiedot luotettavia, olennaisia ja riittävän monipuolisia. Lehden tavoitteena on ollut nostaa esiin uusia kirjoittajia ja kehittää tietokirjakritiikkiä. esimerkiksi tässä numerossa on artikkeli Anastasia Lapsuista, jonka Suomi-palkinnosta kuulimme vasta lehteä kootessamme. olemme siis omasta mielestämme olleet kiinni tämän päivän kysymyksissä hyvin tiukasti. Lähihistorianopetusvoilisätämyössuomalaistenja maahanmuuttajienkeskinäistäymmärtämystä.Sivu 35.
ANNELIHÄNNINEN
38 murretta ja muistoja
Tervetuloakäymään,osa5.
SATULAATIKAINEN
40 innostunutta työtä kirjojen parissa 42 nimistöntutkija: ihan aarre vaan. PääkirjoituS
KarriPitkänen
11.12.2009
hitaan journalismin puolesta
ehdistöltä kuuluu odottaa vastuuta. vaikka Hiidenkiven oma lukijakunta on rajallinen, lehti on onnistunut tarjoamaan aiheita ja kirjoittajia myös muiden lehtien kulttuurisivuille. olemme Hiidenkivessä halunneet olla vastuullisia antamalla tilaa tutkitulle tiedolle. Hiidenkivi ei ole päivänkohtaista uutisointia varten. kiitos lukijoille, kiitos palautteista ja ennen muuta kiitos lehden hyville avustajille. Se ei liioin ole pitänyt asianaan tarttua samoihin muotiaiheisiin, joita muuallakin kalutaan. jättävätkö ne pimentoon ikäviä asioita, ettei vain kukaan harmistuisi. riskijournalismi ei liioin ole omaa alaamme. uusi päätoimittaja jatkaa lehden tekoa tuorein voimin.
PIRJOHIIDENMAA
l
Paikallistatietoavoitaisiinkäyttääkouluissanykyistä enemmän.Lähiseudultakerättytietoauttaaoppilaita tuntemaanjuurensa,jatoisaaltasenavullavoidaan käsitelläglobaalejakinilmiöitäsyvällisemmin. näennäisesti suppeiden piirien kulttuurilehdellä voi olla tällä tavoin merkittävä asema kulttuurin pitkässä ja polveilevassa ravintoketjussa. Sivulla 47 on tilausohjeet, jos tuttavapiirissänne on joku vielä ilman Hiidenkiveä.
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9
3. tämä on tavattoman vähän, sillä arvioinnin arvoisia kirjoja ilmestyy tuhansia vuosittain. tarttuvatko lehdet oikeisiin asioihin
Hän väitteli 2004 Helsingin yliopistossa sosiaalipsykologian oppiaineessa sananlaskujen merkityksestä vuorovaikutuksessa. Hän tuntee itsensä osittain myös folkloristiksi niin lähellä hänen työnsä on perinteentutkijoiden työtapoja. tutkijana ja tietokirjoittajana ansioituneelle Lauhakankaalle ryhtyminen yleisölle suunnatun mutta
4
V
kansallisiin tieteisiin tukevasti nojaavan Hiidenkiven päätoimittajaksi on jännittävä aluevaltaus. Hänet halusin tavata
SinikkaSipola
Hiidenkivi antaa tilaa hitaalle muutokselle
Hiidenkivialoittaavuoden2010uudenpäätoimittajanOutiLauhakankaan johdolla.Mitäuutta,mitävanhaa?Näkemyksiälehdestäjakurkistuksiatulevaan kyselivätuudeltapäätoimittajaltaväistyvättoimittajatPirjoHiidenmaajaPirkko Leino-Kaukiainen.
Hiidenkivessä esitellään vastakin humanistista tutkimusta hyvällä suomen kielellä, vakuuttaa uusi päätoimittaja Outi Lauhakangas (keskellä) Pirkko Leino-Kaukiaiselle (vas.) ja Pirjo Hiidenmaalle. toimittajien tutkimusalueet ovat vaihdelleet; on ollut kirjallisuudentutH i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 9. Lauhakangas haluaa nostaa esiin helposti näkymättömiin ja kuulumattomiin jääviä tekijöitä ja arkistojen aarteita.
altiotieteen tohtori outi Lauhakangas on pitkään tutkinut sananlaskuja, joiden pariin hän lähti isänsä, akateemikko Matti kuusen johdattamana ja sitten työtoverina. Lehti tarjoaa mahdollisuuden tavoittaa uusi lukijakunta; se on myös kirjaan verrattuna erilainen väline, joka panee miettimään tekstisisältöjen ohessa esitystapaa sekä kuvan ja sanan yhteispeliä.
Hiidenkivi on itsenäinen
Hiidenkivi on ollut ilmestymisestään lähtien tekijöidensä näköinen lehti
Hiidenkivi liikkuu tieteen ja yleistajuisen ilmaisun välimaastossa. Monet artikkelit ovat avanneet myös toimittajien silmiä näkemään asioita uudella tavalla sekä vertaamaan ilmiöitä Suomessa ja muualla. Myös uusi päätoimittaja on epäileväinen: "tähän kuvan ja sanan yhdistelmään liittyy hyvin monenlaisia odotuksia. Lauhakangas arvelee, että hänen Hiidenkivensä tulee olemaan aikaisempaa keskustelevampi ja jatkaa: "usein tiedotusvälineissä pyritään kertomaan siitä, mikä puuttuu tai miten pitäisi olla. en usko, että nuoretkaan automaattisesti sarjakuvan nähdessään ryhtyisivät lukemaan Hiidenkiveä. Myös kuvareportaaseille verkossa olisi ehkä tilaa. Hiidenkiven tehtävä on näyttää sitä, mitä on: miten perinne siirtyy, miten asiat tapahtuvat."
teksti on keskeisin
Lauhakangasta kiinnostaa Hiidenkiven ulkonäkö. Lehteä voidaan lukea myös verkossa, ja lisäksi siellä voidaan joustavammin esimerkiksi keskustella kiinnostavista kysymyksistä ja kommentoida kirjoituksia. vanhoja lähteitä, tutkimuksia, perinneaineistoja ja unohdettuja tekijöitä voidaan nostaa esiin. "valokuvakerronta on mahdollista yhdistää tekstin ideaan ja kulkuun", hän huomauttaa mutta korostaa silti sitä, että tekstin korkea laatu on välttämättä säilytettävä. tärkeää on antaa arvoa myös sille, että asioita pohditaan pitempään ja monipuolisesti. nuo molemmat ovat kuitenkin aihealueeltaan laajempia eivätkä voi riittävän usein huomioida kansallisia tieteenaloja. "en haluaisi antaa lehden lukijoille vaikutelmaa, että puhumme esimerkiksi yliopiston äänellä, sillä lehti ei ole yliopiston eikä tutkijoidenkaan äänitorvi", uusi päätoimittaja kiteyttää.
Lauhakankaan mukaan Hiidenkivessä on mahdollisuus seurailla hitaita kehityskulkuja ja muutosprosesseja. Hän jatkaa: "Hiidenkivi mielletään julkisuudessa usein SkS:n julkaisuksi, mutta se ei ole vain julkaisijajärjestöjensä edustaja. Mitä uutta uuden päätoimittajan tausta tuo lehteen. Lauhakangas on samaa mieltä: "Hiidenkivi on hyvä väline tuoda tutkimusta arkeen ja osoittaa, kuinka vanhoja tai suorastaan ikiaikaisia aiheita tutkitaan ja tulkitaan 2000-luvulla."
Sarjakuvia Hiidenkiveen?
toimitukselle on silloin tällöin esitetty kysymys, milloin Hiidenkiveen tulee sarjakuva. toimitus on pyrkinyt siihen, että esimerkiksi äidinkielenopettajat voivat käyttää lehden kirjoituksia opetuksen aineistoina eivät vain varoittavina esimerkkeinä. viimeiset neljä vuotta linjavalintoja ja katsantokantaa ovat määrittäneet Suomen historia ja kieli, jotka ovat olleet päätoimittajien ominta aluetta. uudenlaiset näkökulmat tulevat esiin lähinnä omien erikoisalojeni kautta", Lauhakangas toteaa. kijoita, historiantutkijoita, kielentutkijoita. tekstin täytyy olla luettavaa, ja suomenkielisen kirjoittamisen tilasta tulee kantaa huolta."
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 9
PIRKKOLEINO-KAUKIAINEN
5. kaikkien lehtien ei tarvitse uutisoida päivänkysymyksiä ja olla ensimmäisenä kertomassa niistä. tätä linjaa Lauhakangas haluaa jatkaa: "näen tieteen mahdollisuudet siinä, että se taustoittaa asioita ja näkee rakenteita. toimitus ei ole sille oikein lämmennyt, koska ei ole hahmottunut, mitä asiaa se palvelisi. Graafisen ilmeen ohella hän on kiinnostunut kuvan ja tekstin suhteesta. olisiko nyt aika siirtyä uusiin ilmaisukeinoihin. Muut lehdet saavat pitää huolta epäkohtien osoittamisesta ja kuohuttavista skandaaleista. "emme ole halunneet esiintyä juhlavina julistajina vaan antaa tutkijoille tilaisuuden herättää keskustelua ja kirjoittaa aiheista, jotka ovat kaikkien nähtävissä tässä ja nyt", hän sanoo. Hiidenmaa lisää, että yksi tärkeä tavoite on ollut arkipäiväistää humanistista tutkimusta ja osoittaa, että aihepiirit ja tutkimustulokset ovat hyvin läsnä elämässä. on tarpeen korostaa lehden itsenäisyyttä, sillä seura- ja keskusjohtoisuus voivat helposti antaa väärän kuvan tavoitteistamme." Hiidenkiven on tärkeää profiloitua myös suhteessa sitä lähellä oleviin julkaisuihin, joita ovat esimerkiksi Yliopistolehti tai Tieteessä tapahtuu. niitä lukevat etupäässä tutkijat, kun taas Hiidenkiven lukijakunta on laajempi valistunut yleisö. "Haluan nostaa esiin suomalaisessa yhteiskunnassa helposti näkymättömiin ja kuulumattomiin jääviä tekijöitä ja arkistojen aarteita. Sarjakuva liitetään yleensä nuorisokulttuuriin tuntematta sen nykymuotoja ja mahdollisuuksia. Hiidenkivi on jo perinteisesti ollut lehti, jossa hyvä kieli ja ilmaisu ovat keskeisiä tavoitteita. nykypäivän kysymyksiä on hyvä lähestyä niiden historian kautta. elävästi ja hyvin kirjoittaminen on yleistajuistamista. useat sen artikkelit ovat perustuneet vankasti tutkimuksiin, ja toimittajat ovat kokeneet lehden yhdeksi tehtäväksi tieteestä tiedottamisen. Saapa nähdä, ehkä voimme miettiä toisinpäin, voisivatko vanhemmat lukijat ymmärtää sarjakuvan voimaa tällaisessa lehdessä." Hiidenkivi avaa vuodenvaihteessa verkkosivut. Lehden taustalla vaikuttavat sen kolme julkaisijaa, kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Suomalaisen kirjallisuuden Seura ja Suomen kotiseutuliitto. Meillä on valtavasti tutkimus- ja perinneaineistoja, joista voi ammentaa kestäviä ja nykypäiväänkin liittyviä aiheita
Se kertoo ammattirikollisista ja Helsingin Punavuoren kaupunginosan menneestä ajasta.
6
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9. Elokuvateatterit ovat vetäneet väkeä, ja alalle on tullut uusien tekijöiden taitava sukupolvi. Onko lama iskenyt nyt myös elokuvaan?
NordiskFilm
Kuvaaja
Aleksi Mäkelän Rööperi on yksi vuonna 2009 ensi-iltaan tulleesta 19 kotimaisesta elokuvasta. JUKKAVIENO
pienen kAnsAkunnAn
suuret
elokuvAhAAveet
Suomalaisella elokuvalla on mennyt hyvin viime vuosina
Heikoimmin menestyneille elokuville ei ole alun perinkään odotettu huikeita katsojamääriä. kinnunen pelkää, että suomalainen elokuva ei kestä toista vuotta, jona keskimääräinen taso olisi näin vaisu ja katsojaluvut melkein järjestään pahoja pettymyksiä. tässäkin mielessä elokuva on selvästi jakaantunut. Mikäli koivusalo tavoittaa myös nuoremman yleisön, kyseessä on jo kulttuuriteko. uomalaisen elokuvan jonkinlainen ummehtuminen alkoi 1970-luvulta ja jatkui pitkälle 1990-luvulle. elokuva on riskibisnestä, ja vuodet vaihtelevat sekä taloudelliselta menestykseltään että taiteellisilta saavutuksiltaan. näyttää siltä, että hyvään tai kohtuulliseen kotimaiseen yleisömenestykseen vaaditaan vahvaa ohjaajuutta (Aki kaurismäki, dome karukoski, Aleksi Mäkelä, klaus Härö), kokenutta tuottajuutta (kaurismäki, Aleksi Bardy, Markus Selin, Claes olsson), käsikirjoituksen toiminnallisuutta, selkeyttä ja suoraviivaisuutta, kykyä vahvaan kokonaishahmoon (kaurismäki, Marko Leino, Bardy, Härö). katsojatottumukset ja tekemisen tavat muuttuvat. taide-elokuva tukehtui omaan tyhjiöönsä, ja viihde-elokuva hihitteli itsensä hampaattomaksi. Siinä palataan vahvaan kansalliseen perintöön ja kansallisen merkkiteoksen päivittämiseen, mikä on yksi kotimarkkinoiden toistuva valtavirta ja usein myös keino tuoda takaisin elokuvateattereihin aikuisempaa väestöä. vaikka Niko menestyi kohtuullisen hyvin myös kotimaassa, Suomesta ei enää mennä maailmalle ihmiskuvalla vaan eläinhahmoilla. Mikäli teos on vielä taiteellisesti onnistunut, koivusalo nousee saman tien maan ykkösohjaajaksi ainakin hetkeksi. vakavasti otettavan elokuvan ja populaarielokuvan kuilu kasvoi, eikä yleisö osannut tai halunnut sitä enää ylittää: kotimaisen elokuvan suosio romahti. Hän arvioi, että kotimaisten elokuvien katsojamäärä jää vuonna 2009 parhaassakin tapauksessa 14 prosenttiin kaikista elokuvakäynneistä. Sen sijaan kansainvälisillä markkinoilla suomalaisista elokuvista varsinaista merkittävää elokuvateatterilevitystä on saavuttanut vain animaatio Niko lentäjän poika vuodelta 2008. näiden elokuvien ihmiskuviin voi suhteellisen vaivattomasti samastua ja näissä on myös tiettyä viihdyttävyyden vaatimaa erityisyyttä: koomista korostusta, rikoksen hehkua, uskonnollisuuden ehdottomuutta. tietysti kysymys on myös kopiomääristä. kalle kinnunen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä (3.11.2009) suomalaisen elokuvan synkästä vuodesta. Loppujenkin tähänastisten vuoden 2009 elokuvien joukossa Ralliraita, Skavabölen pojat, Toinen jalka haudasta on kaksi, jotka ovat keränneet vain nipin napin yli 10 000 katsojaa. nykyään elokuvia voi tallentaa ja ladata, katsoa ja kuluttaa hyvin monella tavalla ja lähes missä tahansa. Se on huikea suoritus alalle ikään kuin ulkopuolelta tulleelta, lähinnä Pekko-komedioiden ja tv-viihteen
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9
7. uusi hyvä kausi alkoi 1999, jolloin elokuvateattereihin tuli yleisönsä tavoittavia elokuvia, muun muassa Häjyt ja Rukajärven tie. Siitä lähtien viihteellisten ja taiteellisten elokuvien tasapaino on toiminut sekä alalla että yksittäisissä elokuvissa.
S
hiipuuko kymmenvuotinen kultakausi?
vuoden 2009 alkupuolella kotimaisen elokuvan katsojaluvut ovat notkahtaneet, ja on alettu epäillä, onko kultakausi taittumassa. Kielletyssä hedelmässä nousevat esiin tuoreet kasvot, joita elokuva yhä uudestaan ja uudestaan havittelee. osa näistä elokuvista on saanut hyviä arvioita tai kansainvälistä
festivaalimenestystä, esimerkiksi Kuulustelu ja Muukalainen. Postia pappi Jaakobille -elokuvassa vakuuttavat roolinsa tarkasti sisäistäneet kokeneemmat tekijät. elokuvathan ovat sekä todellisuuskosketusta että todellisuuspakoa. niitä levitettiin vain muutamina kopioina, mikä tältä osin osoittaa suhteellisuudentajua ja alan tosiasioiden tuntemusta. Silti kinnusen synkässä näkemyksessä kotimaisen elokuvan kohtalosta saattaa olla tolkkua.
Voittajia ja häviäjiä
Suomen elokuvasäätiön tilastot kotimaisten elokuvien katsojaluvuista marraskuulta 2009 kertoivat, että elokuvat jakaantuvat katsojamääriltään selvästi voittajiin ja häviäjiin. Menestyneet elokuvat kuuluvat myös vahvoihin suomalaisiin lajityyppeihin: ryhmä- ja nuorisokuvauksiin, sorrettujen ja vähäosaisten kohtaloihin, komediaan. toki kaikenlaiset taiteen hahmot luovat aina ihmiskuvaa: muumipeikot lienevät suomalaisen ihmiskuvan tunnetuimmat edustajat maailmalla kautta aikojen sikäli kuin niitä suomalaisiksi mielletään.
miten Pohjantähden käy?
Loppuvuoden 2009 kotimainen yleisömagneetti on todennäköisesti timo koivusalon hahmotus väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta. Se veisi yleisöltä uskon ja tuotantoyhtiöiltä rahat. Rööperissä on erityisen osaava näyttelijäkaarti; Haarautuvan rakkauden talossa pääosissa ovat hillityn huumorin taitajat. kärjessä olevat neljä elokuvaa Rööperi, Haarautuvan rakkauden talo, Kielletty hedelmä, Postia pappi Jaakobille ovat keränneet yhteensä noin 600 000 katsojaa, ja kehnoimmin menestyneet neljä elokuvaa Muukalainen, Väärät juuret, Maata meren alla, Kuulustelu yhteensä noin 20 000 katsojaa, reilusti alle 10 000 katsojaa kukin
katsotuimman kymmenen elokuvan kärki on kuvaava. viisi ensimmäistä on selkeästi brändi- ja viihde-elokuvia james Bond, Abba, Sinkkuelämää-tv-sarja, Batman ja indiana jones. Nikon tuottivat Petteri Pasanen ja Hannu tuomainen, käsikirjoittivat Hannu tuomainen ja Marteinn thorisson sekä ohjasivat kari juusonen ja Michael Hegner.
ryvettyy poliittisen korruption kiemuroihin, kun kaupunkivaltion kansalaiset eivät enää jaksa kannatella myyttiä eivätkä perehtyä vääristyneen myytin takana olevaan totuuteen. Suomessa Niko lentäjän poika palkittiin helmikuussa 2009 parhaan elokuvan ja parhaan käsikirjoituksen jusseilla. Se valmistui lähes kokonaan talkoovoimin.
Kymmenen katsotuinta elokuvaa vuonna 2008:
1.OuantumofSolace 2.MammaMia! 3.Sinkkuelämää 4.Yönritari 5.IndianaJonesja Kristallikallionvaltakunta 6.RistoRäppääjä 7.NikoLentäjänpoika 8.Madagaskar2 9.KummeliAlivuokralainen 10.KungFuPanda 213027 196087 186968 183444 173213 FI US FI US NordiskFilm Finnkino NordiskFilm Finnkino FI/IE/DK NordiskFilm 434446 398910 373373 296125 255661 GB/US US/GB US US US Disney Finnkino FSFilm FSFilm Finnkino
millä maailma valloitetaan?
vuodelta 2008 on jo täydelliset tilastot elokuvakäynneistä Suomessa. Miten tällaisessa tuotteistetussa maailmassa voisi vähävarainen suomalainen elokuva menestyä ilman tähtiä, ilman suuria ohjaaja- ja näyttelijänimiä. Ohjaaja on Dome Karukoski.
tekijänä tunnetulta pitkän tien kulkijalta. Se on samaa suomalaista hulluutta ja sitkeyttä, jota aiempina vuosikymmeninä edustivat Mikko niskasen ja rauni Mollbergin kaltaiset tekijät. vuonna 2009 suomalaisen elokuvan airuet maailmalla ovat animaatio sekä yhteisöllinen nettielokuva Star Wreck. Mannheimin elokuvafestivaalien pääpalkinnon juuri voittaneella Postia pappi Jaakobille on vielä mahdollisuutensa ulkomaisen elokuvan oscar-kilpailussa ja Niko lentäjän poika on jo nyt valittu yhdeksi kolmesta ehdokkaasta, joista euroopan elokuva-akatemian (european Film Academy, eFA) jäsenet äänestävät parhaan animaatioelokuvan voittajan, yhden niin sanotuista euroopan oscareista. Gotham Cityn yhteisö kiroaa ja karkottaa pelastajansa, Batmanin sankaruus
(SESinfoSuomenelokuvasäätiöntiedotuslehti2/2009)
8
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9. kuudes ja seitsemäs ovat kotimainen lastenelokuva ja animaatioelokuva. Wreckin on väitetty olevan Suomen katsotuin elokuva ja koko maailman katsotuin nettielokuva. taiteellisesti merkittävänä kymmeniköstä tekisi mieli pitää enintään Batman-elokuvaa Yön ritari, joka luo uutta, moniulotteista sankarihahmoa, lähes klassisin ulottuvuuksin. kahdeksas jatko-osaanimaatio, yhdeksäs tv:stä tutun viihderyhmän kotimainen komedia ja kymmenes taas kansainvälinen animaatioelokuva. HelsinkiFilmi
Kielletyn hedelmän nuorisokuvauksessa ovat keskeisissä osissa Maria (Amanda Pilke) ja Toni (Joel Mäkinen)
Minulle filmi on kuollut. Siihen asti kannattaa nauttia pienemmistä mestariteoksista. kansa kyllä ottaa merkittävät teokset omikseen, joko heti tai aikaa myöten, oli kysymys Aleksis kiven Seitsemästä veljeksestä tai Linnan Tuntemattomasta sotilaasta, Hannu Salaman Siinä näkijä, missä tekijästä tai Paavo Haavikon ja Pentti Saarikosken runoudesta. He eivät lopulta pyri separoimaan taidetta viihteestä tai viihdettä taiteesta, kun jotain suurta ja merkittävää syntyy. ensimmäiset liikkuvat kuvat näytettiin kahviloissa maksua vastaan. Mutta sitten aloin tajuta että ne ovatkin todella, todella hyviä ainakin minulle.' Lynch jatkaa: Se miten katsomme elokuvia, on muuttumassa. Ajattelin ensin, että ne ovat pelkkiä leluja eivätkä kovin hyviä. On siinä jotain positiivistakin: ainakin heillä on kuulokkeensa. Star Wreckin tekijät ja heidän suomalainen tuotantoyhtiönsä ovat tekemässä seuraavan elokuvansa Iron Skyn myynnistä miljoonasopimusta kansainvälisen toimijan kanssa.
tärkeä erottuu aina
Suomalaiset ovat suvaitsevaisia taiteensa ja viihteensä suhteen. Jos katsoo, millä ihmiset kaikkialla maailmassa ottavat kuvia nykyään, ymmärtää mihin ollaan menossa. Minä kuvaan digitaalisella videokameralla ja rakastan sitä. Suomalaisessa elokuvassa tällaiset suuret teokset ovat vielä tulossa. Ihmiset tulevat näkemään elokuvat pikkuriikkisinä kuvina jättimäisten kuvien sijasta. Uskon että
äänestä tulee entistä tärkeämpi. Suuressa taiteessa ylinen ja alinen ovat vastustamattomalla tavalla yhtä, yksilöllinen ja universaali tajuttavissa heti samaksi asiaksi. Poropojan tarina on suomalais-saksalais-tanskalais-irlantilaista yhteistuotantoa.
AnimaVitaeOy
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9
9. Mutta ehkä sen iPodin voi liittää johonkin ja leväyttää kuvan isolle ruudulle, joka on kotona, ja ääni kuuluu kaiuttimista ja hienoista äänentoistolaitteista ja talossa on hiljaista, niin että voi vajota siihen toiseen maailmaan.
kulttuurituotannon ja viihteen symbioosi
elokuva on alusta alkaen ollut yhdistelmä ihmettä ja kaupallisuutta, taidetta ja viihdettä, todellisuuspakoa ja ihmislajin itsetuntemuksen harjoittamista. Jukka Vieno on elokuvakäsikirjoituksen professori Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen ja lavastustaiteen osastolla.
Kansainvälisesti menestynyt Niko lentäjän poika näkyy Pariisin katukuvassa. Myöhemmin liikkuva kuva on kehittynyt elokuvateollisuudeksi, elokuvataiteeksi, television ja internetin ytimeksi. taide syttyy ajoittain palamaan komeettana instituutioiden, kansallisvaltioiden, erilaisten infrastruktuurien ylle, kun aika on suotuisa ja tekijät ottavat sen hetkeksi haltuunsa. tulevatko ne natsien myötä kuusta tai lentävinä poroina pohjoisesta siitä en ole vielä varma ja vakuuttunut , mutta jonakin päivänä se suuri suomalainen, kansainvälisesti menestyvä elokuvakin syntyy. Yllätys voi olla se, että kansainvälisyys saavutetaan lopulta vain erityisellä, ainutlaatuisella taiteellisella osaamisella samaan aikaan kun kansallinen elokuva menestyy ja voi hyvin vain vahvan populaariviihteen osaajien turvin. Minulla on nettisivu, ja aloin tehdä sitä varten pieniä kokeiluja näillä pienillä kameroilla. Suomen, kuten minkä tahansa eurooppalaisen kansallisen elokuvan, haaste on yhdistää tuettu kulttuurituotanto ja kansainvälinen, kilpailukykyinen viihde toimivaksi alaksi. Video-iPod ja onlinevideot muuttavat kaiken. joka tapauksessa tarvitaan kansainvälinen kärki ja laaja kotimainen osaaminen. Lokerointiin sortuvat lähinnä tekijät itse ja toisinaan aikalaiskritiikki. vuosikymmenen takainen elokuvan ja television guru david Lynch, jonka tähti lienee hieman hiipumassa, kirjoittaa (david Lynch, Catching the Big Fish, suomentanut Laura Beck, 2008): Filmin kuolema Minä olen sanonut jäähyväiset filmille välineenä. vaikuttavan taiteen äärellä viihtyy ja huimimman viihteen parissa kokee ja vaikuttuu vahvasti
reaalitodellisuudesta vieraantuneiden yliopistoelättien resuinen nostoväki saadaan joko tuottamaan tai siivotaan ulos koneistosta. komentopaikoilla hikoillaan lähettien kantaessa yhä uusia lomakkeita, joissa tivataan samoja tulostietoja aina hiukan muunnellussa muodossa.
y
taen on sentään saatu aikaan jatkotutkintoja. tehty tutkimuskin on vääränlaista, koska jonkin väärinkäsityksen takia on pyritty panostamaan sovellettavuuteen eikä perustutkimukseen. Päämajan tuore tiedusteluraportti Suomen tieteen tila ja taso 2009 sisältää tyrmistyttävän tiedon, ettei tieteellisiä julkaisuja enää synny entiseen tahtiin. X Syyllisiä tarvitsee tuskin hakea etulinjaa kauempaa. resurssipäätökset tehdään ylempänä, joskus ruohonjuuritason mielipidettä kysellen mutta yleensä siitä piittaamatta. esikunnasta kehotellaan profiloitumaan ja innovoimaan. odottamattomat suuret käänteet tulevat kaikille yllätyksenä kuin kannaksen kesähyökkäys tai nykyinen lama.
X erikoiskoulutettujen lähiesimiesten valveillaoloajasta kuluu kasvava osa rutiinitehtäviin, jotka komppaniankirjuri ja talousaliupseeri hoitivat tehokkaammin ennen kuin paikat jäädytettiin. Samaa tietoa käyttävät kaikki muutkin, joten yliopistojen ja kansallisten tutkimusjärjestelmien valinnat alkavat muistuttaa toisiaan. tutkijoiden parhaista parhaat siirretään yhä suurempiin ja hierarkkisempiin yksiköihin, lähtijöiden vähät varusteet jaetaan näiden kesken tai luovutetaan uusille säätiöjohtoisille palkkasoturijoukoille. etulinjan poteroista maisema on lähes entisensä, mutta paukkuja jaetaan päivä päivältä vähemmän, MAUNUHÄYRYNEN rivit harvenevat eikä täydennyksiä kuulu. oma-aloitteista tiedustelutoimintaa on pakko harrastaa omalla ajalla ja kustannuksella, öisin ja viikonloppuisin. niistäkään ei ole iloa, koska tohtoreita ei saada mahtumaan mihinkään. onneksi siitä pääsee pian eroon entistä helpommin. viimeiseksi jää tärkein eli hallinto lajittelemaan kuponkeja, kunnes nekin pakataan ja arkistoidaan. rehtorit ja uudet hallitukset visioivat ja vetävät strategisia linjoja, hallintojohtajat haukahtelevat yksitavuisia käskyjä komentoketjua pitkin. Aikaisempia käskyjä noudat-
Maunu Häyrynen on Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen professori.
10
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9. Muutosvastarintaiset laitokset ja oppiaineet savustetaan esiin koloistaan ja pannaan ruotuun. Kolumni
Tieteen eturintama motissa
vuodenvaihteen jälkeen Suomen yliopistoissa soi uusi ääni kellossa. Muonaa on alettu moraalin kohottamiseksi säännöstellä pärstäkertoimen mukaan. Siellähän olisi pitänyt kyetä tekemään täysipainoista perustutkimusta, suoltamaan vertaisarvioituja julkaisuja ja hankkimaan kansainvälistä tutkimusrahoitusta hallinnosta, opetuksesta ja organisaatiomuutoksista liikenevällä ajalla hupenevin resurssein. kaikki liikenevät reservit heitetään strategisiin painopisteisiin, joiden valinta noudattaa erehtymätöntä ja aina ajantasaista ennakointitietoa. omaan laskuun voi yrittää tehdä paikallishankintoja, kunhan ei syyllisty laittomuuksiin tai ei ainakaan jää niistä kiinni. joskus harvoin päästään hartaustilaisuuksiin kuulemaan konsultin ilosanomaa muutosjohtajuudesta. niistä tärkeimmäksi priorisoituvat kyselyihin ja arviointeihin vastaaminen sekä muistioiden ja suunnitelmien loputon tehtailu. Muihin vastuisiin se ei vaikuta. tutkijat eivät uskalla lähteä ulkomaillekaan, kun pitää turvata selusta. Painopistealueiden ulkopuolinen tutkimus jää unohduksiin eikä poikkipuolisia visioita kaivata. Saamatonta ja pullikoivaa kenttäväkeä vähennetään sulkemalla ensiksi pienet eteentyönnetyt korpitukikohdat. Hiljaiset signaalit eivät enää välity eteenpäin linjasta, jos niitä nyt on ylempänä muutenkaan noteerattu. Yhteisön kollektiivinen luovuus keskittyy niukoilla voimavaroilla keplotteluun ja hillittömästi paisuvaan byrokratiaan. Ainoa mahdollinen johtopäätös on, että väkeä on liikaa. Samalla varmistetaan työaikaseurannalla ja entistä tarkemmilla tulosmittareilla, ettei kallis aika kulu lorvailuun tai jonninjoutavaan puuhasteluun. Huhuja uudelleenjärjestelyistä liikkuu, moni lähtee käpykaartiin. rahaa ei ole jaossa, koska kaikki irti lähtevä on jo käytetty eliittiyksiköiden kansainväliseen koulutukseen ja varustukseen. Luovat tutkimusympäristöt odottavat komennusta innovatiiviseen tutkimustyöhön ja rakentavat monumentaalisia tutkimussuunnitelmia
Brandonin kehittämän ja ylläpitämän sivuston www.yourlocalcinema.com kautta katsojat löytävät viikoittain ne noin puolentuhatta teatteria, joissa elokuvat on tekstitetty tai joihin heikkonäköiset voivat saada kuvailutulkkauksen. englanninkielisten elokuvatekstitysten puolestapuhujana on kahdeksanvuotiaasta saakka toiminut kuuro dean rhodes-Brandon, joka nyt 17-vuotiaana on ehtinyt saada kampanjastaan lukuisia palkintoja. Myös maan kansallinen yleisradioyhtiö BBC voi ylpeillä palveluillaan: sen englanninkielisestä ohjelmistosta tekstitetään yli 90 prosenttia.
Äänielokuva unohti kuurot
elokuvien saavutettavuus oli alkuaikoina kuuroillekin henkilöille sataprosenttista. Mykkäelokuvien aikakaudella näyttelijöiden repliikit olivat juonenkulun kannalta sivuroolissa, ja suunliikkeitä selvennettiin kohtausten väleihin sijoitetuissa tekstiplansseissa.
11
H i i d e n k i v i. Verba volant, scripta manent
elokuvien tekstitys on hienovaraista tulkintaa
PÄIVIRAINò
Televisio-ohjelmiajaelokuviatekstitetään kuulovammaisille.Tekstityseiolevainpuheen jäljentämistä,vaantekstittäjäkarsii,lisääja tulkitsee.Kyseonkielensisäisestäkääntämisestä, puheenkääntämisestäkirjoitukseksi.
r
uotsin kielen taidosta saattaa olla suomenkielisille arvaamattomia etuja. dvd:täkin voi seurata vain, jos suomi on muiden kielten rinnalla tekstityskielenä tai levyn takakannessa on merkintä "suomi heikkokuuloisille, kuulovammaisille" tai "kuulorajoitteisille". on arvioitu, että suomalaisista noin 15 prosentilla on jonkinasteinen kuulohaitta; täysin kuuroja näistä noin 740 000 henkilöstä on kahdeksisen tuhatta.
6 / 2 0 0 9
Britanniassa saa esteetöntä palvelua
toisin on vaikkapa Britanniassa, jossa elokuvien saavutettavuus teattereissa on vuosituhannen vaihteesta lähtien merkinnyt helppokulkuisuuden ohella myös äänimaailman tasavertaista tavoitettavuutta. Muutoin tämän katsojaryhmän on odotettava teatteriesitysten päättymistä ja elokuvien dvd-levitystä päästäkseen seuraamaan niiden alkuperäistä ääniraitaa. Muilla tv-kanavilla vastaavaa palvelua ei ole siitäkään huolimatta, että sen kautta katsojaluvut voisivat lisääntyä kymmenillä, jopa sadoilla tuhansilla. kuulovammaiset huomioon ottavaa tekstityspalvelua on saatavilla myös joihinkin televisiolähetyksiin: kahden päivittäisen uutislähetyksen ohella noin kolmannes Yleisradion kotimaisista ohjelmista ja osa ruotsinkielisistä on tekstitetty alkuperäiskielellä. ne suomalaiset, jotka eivät voi kuulla elokuvien puhetta, voivat seurata ruotsinkielistä tekstitystä ja tutustua esimerkiksi uuteen suomalaiseen elokuvaan ensiesityksistä lähtien
Puhetta karsiessaan tekstittäjä pyrkii säilyttämään puhejakson avainsanat ja esimerkiksi keskeytyvälle, pohdiskelevalle puheelle olennaiset piirteet, jotta luonnollisen puheen jäljittely ei tee tekstistä "epäluettavaa". kielensisäisellä kääntämisellä tarkoitetaan tavallisesti kielensiirtoa yhden kielen ajallisten, alueellisten tai sosiaalisten rekistereiden välillä. Sitä ovat esimerkiksi vanhan kieliasun muokkaaminen nykylukijan kielitajua vastaavaksi tai yleiskielisen tekstin siirtäminen jollekin aluemurteelle tai slangille. Harmitti tietysti, kun ei pystynyt näyttämään yksinkertaisia asioita. kielensisäisessä tekstityksessä kielenaines puolestaan muutetaan saman kielen olomuodosta ja koodijärjestelmästä toiseen: puhutusta kielestä kirjoitettuun. television tultua Suomeen kuurojen Liitto yritti samasta syystä saada jäsenistölleen vapautusta myös televisiomaksusta vedoten turhaan siihen, että ohjelmiston "äänellinen osa jää kokonaan kuurojen vastaanottokyvyn ulkopuolelle".
Puheesta kirjoitukseksi mutta miten?
vasta tekstitelevisiotekniikan kehittyminen 1970luvun lopulta lähtien teki mahdolliseksi sen, että katsojat voivat puutteellisen kuulohavaintonsa tueksi saada reaaliaikaisesti puhetta tulkitsevan tekstin. tekstittäjä saattaa myös kiirehtiä puheen edelle ja aientaa myöhemmin kuuluvia ilmaisuja, jotta näkyvillä olevasta tekstikokonaisuudesta tulisi ymmärrettävä. Liiaksi editoitu ja siloteltu teksti voi ehkä häiritä niitä, jotka seuraavat puheen visuaalisia sanahahmoja huulilta. elokuvanautinnon rajallisuuden vuoksi joissakin kaupungeissa, kuten Helsingissä, kuurojenyhdistyksen jäsenkortilla sai jopa alennusta elokuvalippujen hinnoista. ääni välittää myös muita merkityksiä, joita tekstittäjä joutuu kuvaamaan hyvinkin vähäisin keinovaroin. voiko pelkkään tekstitykseen tukeutuva luottaa siihen, että hän saa silmiensä eteen täsmälleen saman kielenaineksen kuin sitä korviensa kautta nauttiva katsoja. Kielensisäinen käännösteksti suo kaikille katsojille mahdollisuuden seurata tv-ohjelmia hälyisässäkin tilassa tai tv-äänet vaimennettuina. äänielokuvan tulo marginalisoi kuurot yleisönä, ja heidän oli siirryttävä katsomaan pelkästään ulkomaisia, käännöstekstein varustettuja elokuvia. toisena tai vieraana kielenä suomea taitaville tekstitys selventää muuten ainoastaan kuullun varassa olevaa kieltä. Lisäksi kirjoituksessa olennaisten välimerkkien avulla ilmaistaan sekä alkuperäisiä puhetaukoja että pitkistä puhejaksosta kehittyviä, paikoin keinotekoistenkin ajatuskokonaisuuksien rajoja.
Ääni välittää paljon tietoa puhujasta
äänivirta ei kuljeta pelkkiä sanoja. kun alkuperäisessä puheessa on esimerkiksi kuultavissa: vähän kiukuttelua ja / ja tota harmitti tietysti ku ei pystyny että ihan yksinkertasii ko että maitoo tos nyt haluais / voidaan puhe toisintaa kahtena ruututekstinä seuraavasti: Vähän kiukuttelua ja... kolmea pistettä käytetään esimerkiksi silloin, kun puhuja madaltaa ääntään, epäröi, pysähtelee, harhailee ajatuksissaan tai sanoissaan etsien sopivaa ilmaisua. esimerkistä käy ilmi, että toisinaan tekstiin on lisättävä puheessa esiintymättömiä mutta lausumaa selventäviä sisältösanoja. Että haluaisi maitoa. tällöin ajassa jatkuvasti etenevä ja soljuva puhevirta joudutaan rytmittämään, muokkaamaan ja asettelemaan yhdelle tai kahdelle tekstiriville sekä pysäyttämään keinotekoisesti 36 sekunniksi , jotta lukija ehtii kuvaa katsoessaan myös lukea alareunassa vaihtuvan tekstin.
jos puhe on hyvin nopeaa ja poukkoilevaa, tekstiä on riittävän lukuajan saamiseksi toimitettava huomattavasti mutta niin, että jäljelle jää heikosti kuulevien kannalta riittävästi yhtäläisyyksiä taustalla kuuluvan äänivirran kanssa. Mutta toistaako tekstitys ohjelmien puhevirtaa sellaisenaan. jos äänen intensiteetti muuttuu ponnekkaammaksi, eikä puhujan suhtautuminen ole kuvasta suoraan nähtävissä, tekstittäjän on käytettävä huuto-
Voiko pelkkään tekstitykseen tukeutuva luottaa siihen, että hän saa silmiensä eteen täsmälleen saman kielenaineksen kuin sitä korviensa kautta nauttiva katsoja?
12
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9
ensi kerran kuultuna hauskasti sorahtava vierasvoittoinen suomi muuttuu aina kirjoitettuna ja ehkä kymmeniä, satoja kertoja uudestaan katsottuna osoittelevammaksi kuin se puhutussa olomuodossaan on. Hän työskentelee projektikoordinaattorina Kuurojen Liitto ry:ssä.
kom p kun romisseja kieltä on puhut tehtävä silloinkin, aan murta en.
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9
13. Lisäksi hänen täytyy päätellä puheen sisällön perusteella, onko kyse selostuksesta, epäsuorasta esityksestä tai vaikkapa ajatuspuheesta, sillä kaikkea ei tekstissä voida havainnollistaa. äkillinen kielenvaihdos voidaan merkitä joko selittävällä tekstiplanssilla (esimerkiksi puhuu ruotsia) tai repliikki voidaan esittää ruotsiksi. vaikka tekstiksi muunnettu puhe ei ole yhtä staattista kuin moni muu kirjallinen tekstilaji, se on aina pysyvämpää kuin äänipuhe. Päivi Rainò on filosofian tohtori. erilaisten äänten kirjolle ja piilossa tapahtuvia henkilövaihdoksia varten on kuitenkin, teknisen alustan mukaan, käytettävissä persoonakohtaisia värejä. kompromisseja on tehtävä silloinkin, kun kieltä puhutaan murtaen. merkkiä tai suuria kirjaimia. joskus taustalla kuuluvien puhujien vuoroihin liitetään pelkän repliikkiviivan sijasta puhujan nimi, jos se on olennaista ohjelman seuraamisen kannalta.
tekstipuhe on äänipuhetta pysyvämpää
ääni ja puheen kielelliset piirteet kantavat aina tietoa myös puhujan sosiaalisesta ja maantieteellisestä alkuperästä. ei-kuuleva joutuu arvailemaan kuvituskuvan päälle ilmestyvän tekstin lähteen. Verba volant, scripta manent. tämän jälkeen katsojan on helppo valita kuvituskuvan takaa kuuluvalle äänelle oikeat kasvot ohjelman puhujajoukosta. Siksi myös puheen hetkeksi jähmettävä tekstitys on tehtävä taiten, puhujaa leimaamattomalla tavalla. joskus vuorostaan leikitellen ja hiljaisella äänellä ilmaistu lausuma saa symbolikseen huutomerkin, jos repliikki on kerronnan kannalta ratkaisevan käänteen kohdalla: Sitten vain täytyy tehdä pieni vallankumous ja aloittaa itsestä! äänestä syntyvistä ei-kielellisistä piirteistä normaalikuuloinen katsoja rekisteröi huomaamattaan monenlaista tietoja puhujasta, kuten tämän sukupuolen, iän, tunne- ja terveydentilan, jo ennen kuin hän näkee tämän kasvoja
Särkkä, joka hankki 1935 omistukseensa Suomen Filmiteollisuuden, oli tottunut rohkeisiin päätöksiin ja arveli, että jukolalaisten kanssa oli aikailtu jo liikaa. koepallona hän antoi kiven tekstien tuntijan Wilho ilmarin ohjata ensin Nummisuutarit se oli nähty mykkäfilminä jo 1923 , joka valmistui jouluksi 1938. ensi kerran jukolan velisarja ammuskeli viertolan sonnilaumaa syksyllä 1939 juuri ennen talvisodan aloittaneita Mainilan laukauksia.
isänmaa, kotomaamme valkokangas
Seitsemän veljestä -filmi valmistui poliittisesti kiihkeään maailmaan. vuonna 1936 Suomi-Filmi tilasi sekä toivo Pekkaselta että urho karhumäeltä Seitsemän veljeksen käsikirjoituksen ja ilmoitti, että mestariteos nähtäisiin valkokankaalla samana syksynä. Maisteri t. ilmari ryhtyi vihdoin siirtämään perusklassikkoa filminauhalle. ensiesityksen jälkeen jukolan uljas velisarja on nähty jokseenkin kaikilla suomalaisilla näyttämöillä eri sovituksina, oopperanakin säveltäjänään Armas Launis , ja samanlaista haipakkaa on ollut myös pentinkulmalaisten meno.
S
elokuvan suunnittelu kesti 20 vuotta
elokuvassa kansallisteosten uustulkintoja ei ole valmistunut yhtä tiuhaan. eipä nähty. Pari vuotta myöhemmin Suomi-Filmi oy hankki Suomalaisen kirjallisuuden Seuralta yksinoikeuden kiven romaanin filmaamiseen, mutta työ jäi tekemättä. Yhtiö oli kuitenkin vain paperia. jukolan veljeseepos nähtiin ensi kerran näyttämöllä Suomalaisessa teatterissa marraskuussa 1898, pentinkulmalaisten teatterimarssi alkoi syksyllä 1961 tampereen työväen teatterissa. A. kansatieteellinen Filmi oy tilasi käsikirjoituksen Sakari Pälsiltä, mutta jukolan velisarja sai edelleen odottaa Hiidenkivellä kameramiesten ryntäystä. j. KALEVIKALEMAA
Kotomaamme KoKo Kuva
Jukolan veljekset ahkeroivat filmitähtinä
Seitsemän veljestäonyleisönkestosuosikki.Sukupolvetovatmitanneetsen kauttaSuomi-kuvansapaikkaamuutostenmaailmassa.Senavullaonmyös avarrettujatäydennettyhistoriankirjoitusta.
uomalaisen teatterin historiassa on kaksi kotimaista romaania ylitse muiden ainakin sovituskerroilla ja esitystiheydellä mitaten: Aleksis kiven Seitsemän veljestä (vihkoina 1870 ja kirjana 1873) ja väinö Linnan torpparitrilogia Täällä Pohjantähden alla (19591962). vaikka veljekset olivat useinkin eri mieltä, kamppailu yhteistä vihollista vastaan yhdisti, olipa vastassa hallainen Sompiosuo, verenhimoinen susilauma, ilkkuva toukolan herjasakki tai yksilön vapautta rajoittavat yhteiskunnan säädökset. kivi oli löytänyt Suomen kansasta yhteisvastuun, joka loi legendaarisen mutta myös hieman kyseenalaistetun "talvisodan hengen". jukolan velisarja oli Suomi minikoossa. koskenniemi. ensi kerran Seitsemän veljeksen mykkäfilmisuunnitelman teki 1919 Suomen Filmitaide oy. kun koe Särkän mielestä onnistui, hän tilasi kiven romaanista käsikirjoituksen kalle kaarnalta, jonka työn pohjalta Mika Waltari teki lopullisen skenaarion. kesäkuussa 1938 yhtiö arvioi, ettei käsikirjoitus ollut toteuttamiskelpoinen ja siirsi hankkeen hamaan tulevaisuuteen.
14
Muillakin tahoilla kiven aiheesta kiinnostuttiin. Filmiteos kuvasti sotaan valmistautuvan kansakunnan maanpuolustustuntoja. Hiidenkiveltä ei lopulta viskattu vihaisten
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 9. Seuraavana vuonna käsikirjoitusta muokkasi Suomi-Filmin pienosakas, runoilija-professori v
Aiemmin oli esimerkiksi veljesten taistelu Sompion laajaa suota vastaan nähty sankarillisena kamppailuna suomalaisten perivihollista hallaa vastaan, ja siksi suota oli vihattu. Se oli yhtenäisyystematiikkaa uljaimmillaan henkilöityneenä 1930-luvun talonpoikaiseen ihanteeseen. härkien ruhjottavaksi edes kapinallista Lauri-veljeä. romaania kirjoittaessaan kivi ei tuntenut germaanista maa- ja veri-ideologiaa, kun taas Wilho ilmari sen tunsi ja ohjasi sen piilomerkityksenä filmiinsä. olisiko tulossa Rauta-aikaakin räävittömämpi rieha, ketkä kääntyilisivät haudoissaan, niin että hiidenkivet sinkoilisivat ja kansakunnan kaapinpäällykset puhdistuisivat kipsipölystä?
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 9
turkka korosti, että ensi kertaa jukolan jullikat teiskaisivat nyt katsojien edessä ikäisinään. vasta uudet lukijapolvet alkoivat jälleen lukea romaania kirjallisuutena, ei elokuvan käsikirjoituksena. turkan analyysit jukolan veljeksistä ja heidän maailmastaan poikkesivat raikkaalla, osin häkellyttävällä tavalla totutuista ja yleisesti hyväksytyistä käsityksistä. Suhtautuminen luontoon oli muuttunut, eikä suo ollut enää kansan vihollinen vaan tärkeä suojelukohde. varsinainen sensaatio oli, että sarjan ohjaisi kiistelty, kiitelty, usein kirottukin jouko turkka. turkka ei halunnut näyttää veljesten taistelua luontoa vastaan, vaan olennaista oli veljesten kamppailu erilaisissa tilanteissa toisiaan vastaan. Suurhanke julkistettiin helmikuussa 1986. vaikka filmin aikalaisarvosteluissa ei selkeitä aikaviitteitä korostettukaan, yleisö varmasti huomasi esimerkiksi auvoisen lopun, jossa veljekset rinta rinnan kyntävät "tuhannen kultaisen auringon kiertoessa". Yleisradiolla riitti halua ja rahaa kuvittaa ja tulkita kansallisia kertomuksia, dramatisoida ja tehdä massiivisia sarjoja kirjallisuuden klassikoista. kuutisentoista vuotta myöhemmin samanlainen ilmiö toistui, kun edvin Laineen johtama Tuntemattoman sotilaan purnarijoukko antoi kasvonsa ja äänensä Linnan romaanille.
kun tv tuli Jukolaan
televisio on ollut 1960-luvulta alkaen kulttuurin tekijä ja välittäjä. ikäkysymys nousi 1980-luvun tulkinnoissa tärkeäksi keskustelunaiheeksi. Esitys nähdään YLE Teemalla 14.2.2010.
Antero Tenhunen / YLE Kuvapalvelu
15. ilmarin filmissä veljekset olivat lähinnä 40-vuotiaita, kun he kiven romaanin alkaessa olivat ainakin puolta nuorempia. Mainostelevisiollakin oli oma virkeä tv-teatterinsa, jonka ohjelmisto ei kaikilta osin vastannut rahoittajien, mainosten maksajien toiveita. teatteriversioissakin jukolan vainioilla liikkui varsin varttunutta väkeä. televisioteatteri oli katsojamääriltään suurin suomalainen näyttämö, mutta usein myös kärkevä kannanottaja. Sama ideologia sävytti yllättävästi myös 1939 ensiesityksen saanutta vasemmistolaisen Hella Wuolijoen näytelmää Niskavuoren leipä. komeita sarjoja olivat muun muassa Paavo Haavikon ja kalle Holmbergin Rauta-aika, toivo Pekkasen Kotka rauni Mollbergin tulkintana, eino Säisän romaanisarja Kukkivan roudan maat. ilmarin filmitulkinta leimasi vuosikausiksi suhtautumista myös kiven alkuteokseen: romaania lukiessa väikkyi silmissä filmin velisarja impivaaroineen, Hiidenkivineen, vapaudenkaipuineen. vihdoin tuli vuoroon suomalainen klassikko yli kaiken, kiven kertomus jukolan uljaasta veljessarjasta. veljekset eivät olleet yhteen hitsautunut valiojoukko, pikemminkin purnaava ja kaikkea kollektiivisuutta, yhteistahtoa vastustava korpisoturiporukka, Tuntemattoman sotilaan alkusolu.
Veljekset nuorentuivat
Pörinää hiidenkiven ympärillä
turkka tiesi, että hänen tulkintansa herättäisi ristiriitaisia tunteita ja varautui pahimpaan esitellen
Jouko Turkan Seitsemän veljestä Turun kaupunginteatterissa 1976 oli 1970-luvun teatteritapauksia. Sitä johtivat veljesten erilaiset luonteet ja niistä syntyvät tavoitteet. jo Laineen Tuntemattoman valmistuttua oli korpisotureiden ikävuosista puhuttu, ja Mollberg käyttikin ikäpyörän taaksekääntöä yhtenä valttikorttina omassa Tuntematontulkinnassaan
turkalle etsiskeltiin paikkaa mielisairaalan suljetulta osastolta, sieltä arveltiin myös hänen veljestensä karanneen häiritsemään ja pelottelemaan ihmisiä. juuri ravistelevaa tulkintaa tarvittiin; vain siten kiven romaani voisi syntyä uuteen elämään, tulla uusien sukupolvien lukuaarteeksi. turkan perinnetuuletus liittyi luontevasti Rautaajan jatkumoon. Filmin käsikirjoituksen viimeisteli Mika Waltari.
työtään ennakolta hyvin aggressiivisesti. Selvästi erottuivat turkkalaisen "horkkateatterin" ihailijat ja enemmistönä sen inhoajat. Myönteisissä arvosteluissa kiiteltiin turkan rohkeutta uudistaa kaavoittuneita käsityksiä kiven klassikkoromaanista ja ohjaajan taitoa saada jokaisesta näyttelijästä esiin sisäistynyttä tulkintaa, voimakasta eläytymistä. Maaseutulehtien yleisönosastoissa näkyi jonkinasteinen muu Suomi vastaan pääkaupunki -asetelma. Ymmärtäjiä tai ihailijoita oli vähän, ja koko sarja tuomittiin mielipuoliseksi. jotenkin näen myös, että suomalainen kirjallisuus hakeutuu muodossa tai toisessa Hiidenkiven juurelle, kamppailemaan yhä uudelleen viertolan vihaisten sonnien kanssa. Filminauhalle jukolan "metsäsissit" ovat päässeet kaksi kertaa, ja muitakin yrityksiä on ollut: t. kansallinen pyhä kolmiyhteys suo, kuokka ja jussi saavat pian uuden filmitulkinnan, kun timo koivusalon kaksiosainen laajakangasversio ja moniosainen tv-sarja valmistuvat. veijo Meri on todennut, että kaikki humoristit ovat tulleet nikolai Gogolin päällystakin taskusta. kukaties jukolan veliseitsikkokin jälleen kipuaa Hiidenkivelle töräyttämään uhmakkaan huutonsa kaikkiin ilmansuuntiin: "täällä me olemme, suomalaiset yksittäistaistelijat!" Kalevi Kalemaa on tamperelainen kirjailija.
Kansallinenaudiovisuaalinenarkisto
apua perusteoksista
Seitsemän veljestä ei ole luultavasti enää kovinkaan monen lukupöydällä, mutta näyttämöllä jalo velisarja näyttäytyy yhä tämän tästä, 2000-luvun ensi kymmenellä muun muassa kemin kaupunginteat-
16
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9. j. Arvostelut jakautuivat ensiosasta lähtien varsin jyrkästi kahtia. Ensimmäisenä Jukolan veljessarja pääsi filmille T. tv-kriitikoita jyrkemmin jakautuivat yleisönosastojen kirjoittajien mielipiteet. Maakunnallisissa lehdissä yleisön tuomiot olivat ankarampia kuin suurimpien kaupunkien lehdissä. Sanottiin, että Helsingin herrat halusivat jukolan veljesten avulla pilkata maaseudun ihmisiä, näyttää miten sivistymättömiä ja tyhmiä maalaiset ovat.
terissa ja tampereen työväen teatterissa, uusimpana tanssiteatteriesitys Seinäjoella. Linnan korpisoturit olivat impivaaran jälkikasvua, sieltä oli lähtöisin myös koskelan jussi poikineen. virittämällä kiinnostuksen jo kuolleeksi luultuun teokseen televisio toteutti kansallista kulttuuritehtäväänsä. Selkeimmin se näkyy, kun katsoo peräkkäin Laineen ohjaamat Linna-filmatisoinnit ja ilmarin tänä syksynä 70 vuotta täyttäneen jukola-filmin. Särkän ajatus nostaa kansallishenkeä kiven teoksen avulla 1950-luvun lopulla, jörn donnerkin ajatusta elätteli, samoin Matti kassila. Särkän ohjaamana 1939. J
1980-luvun alussa suomalainen elokuvakin siirtyi Aki ja Mika kaurismäen vetämänä modernimpaan aikakauteen, ja Pellonpäästä tuli tuon liikkeen profiilinäyttelijä.
"no äitiähän minä ajattelin..."
"Ammattitaito on sitä, että se ei näy", Pellonpää kiteytti osaamisensa salaisuuden. Hän esiintyi kuunnelmissa, reportaaseissa ja monenlaisissa muissa ohjelmissa. Pellonpään kurssitovereita olivat esimerkiksi kari väänänen, jukka-Pekka Palo, eija Ahvo, Ari Piispa, kari Sorvali, Arto af Hällström ja kalle Pursiainen. tätä taustaa vasten on luonnollista, että Pellonpäästä kehittyi yksi valtakunnan käytetyimpiä ääninäyttelijöitä, jonka onomatopoeettisesta varastosta väitettiin löytyvän enemmän ääniefektejä kuin Yleisradion tekniikkamiesten holveista konsanaan. tässä lajissa Pellonpää oli mestariluokkaa.
17. kiehtovaa kyllä, Pellonpää ehti 1970-luvulla näytellä vielä kolmessa, tuossa vaiheessa jo "dinosaurusten maailmaa" edustaneen edvin Laineen elokuvassa. teatterikoulun vuosikurssilla 19731977 on lähes legendaarinen maine. neljännellä kerralla koulun ovet vihdoin aukenivat näyttelijän treenattua erityisopettaja niilo kuukan avustuksella äänensä kuntoon: siihen möreään, lähes tavaramerkinomaiseen soundiin, jonka ystävät, kollegat ja elokuvankatsojat tulivat vastedes tuntemaan. LAURITIMONEN
herrasmies ja
MattiPellonpään(19511995) uraolipoikkeuksellisen monipuolinen,jaseosoittaa, mitäkaikkeanäyttelijäntyösarka voiparhaimmillaansisältää.
m
atti Pellonpään ura sai alkunsa 1962 Lastenradiossa, jonne hän pyrki ja pääsi 10-vuotiaana. Aikuisuuden kynnyksellä tie vei kellariteatteriin, jossa oli täydet mahdollisuudet toteuttaa haastavia projekteja paitsi näyttämöllä myös ohjaajana ja muissa alan tehtävissä.
teatterin rakenteita muuttamaan
Samoihin aikoihin Pellonpää pyrki kaikin voimin myös teatterikouluun, mutta ongelmana oli lapsuuden sairasteluista johtunut heikko äänenmuodostus. nuori Pellonpää, jolle unelma näyttelijänammatista oli kehittynyt varhain toinen mukana suhteellisen pitkään keikkunut vaihtoehto oli salapoliisi! vakiinnutti nopeasti paikkansa Lastenradion ydinryhmässä. Heidän valmistuessaan muutoksen merkit olivat yhä selvemmin nähtävissä. Sellaiset maineikkaat teatteriesitykset kuin Herra Langen rikos Pellonpään kurssilaisten lopputyö ja Pete Q johon Pellonpää ei ehtinyt päällekkäisen teatterikiinnityksen takia osallistua pohjustivat uuden vaiheen alkua. kurssiaika sijoittuu
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 9
sukupolvien väliseen saumaan, jolloin kotimaisen elokuva- ja teatteri-ilmaisun vanhanaikaiset rakenteet olivat kovaa vauhtia väistymässä ja uudella sukupolvella oli vahva näyttämisen halu. kyse oli pitkälti siitä, että pystyi saamaan kaikkein vaikeimmatkin asiat näyttämään mahdollisimman helpoilta ja vaivattomasti toteutetuilta. Muun muassa juice Leskinen ja tuomari nurmio edustivat musiikin saralla vastaavaa muutosvoimaa
kun näyttelijän ystävä janne kuusi myöhemmin kysyi, mitä Pellonpää oli tuota kohtausta purkitettaessa ajatellut, kuului vastaus: "no äitiähän minä..." ei siis ole pelkkää kynäniekkojen retostelua väittää, että näyttelijätaidetta voidaan luoda äärimmäisen yksinkertaisten perusasioiden kautta. Perheyksikkö on siis jälleen rikkinäinen ja vaillinainen. Kansallinenaudiovisuaalinenarkisto
Matti Pellonpää on roskakuski Nikander Aki Kaurismäen Varjoja paratiisissa -elokuvassa (1986).
Pellonpäälle hänen ammatillinen koulutuksensa ja taustansa olivat erittäin olennaisia. koulutuksen, lahjakkuuden ja henkilökohtaisten katsojalta salattujen tehokeinojen lisäksi on kuitenkin mainittava vielä yksi tärkeä elementti: läsnäolo. Pellonpään katseeseen kiteytyy valtava määrä erilaisia tunteita: yksinäisyyttä, pettymystä, rakkauden kaipuuta, hiljaista uhmaa ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta. kaurismäen tuotannossa käy elokuva elokuvalta yhä selvemmäksi, että ohjaajalla on yksi esikuva ylitse muiden, eikä kyse ole usein mainituista robert Bressonista, Luis Buñuelista tai edes jeanLuc Godardista; kyse on Charlie Chaplinista.
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 9
18. veteraanikuvaaja olavi tuomi määritteli saman asian toisin: "Säteilyä, josta kamera tykkää ei glamouria vaan karismaa."
Pellonpään tekemisissä viehättää myös tietty huolettomuuden tuntu. tämä ei koskaan merkitse moraalittomuutta tai välinpitämättömyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Hyvän esimerkin Pellonpään työskentelystä tarjoaa Varjoja paratiisissa -elokuvan kuuluisa kohtaus, jossa roskakuski nikander saapuu asunnolleen, valmistaa itselleen aterian ja ruokailee tarkkaillen samalla sälekaihdinten välistä Hakaniemen tummenevaa iltaa. "Presenssiä ei voi saada, sitä on tai ei", Aki kaurismäki totesi kerran Pellonpäästä. Mika kaurismäen "roolinvaihtokomediassa" Cha Cha Cha Pellonpään esittämä pummihahmo päätyy puolestaan varastamaan tai lainaamaan paremmin toimeentulevan ystävänsä perheen omakseen.
Stoalaisella tyylillä
lonkkavikainen koira
näyttelijän luultavasti tunnetuin hahmo roskakuski nikander hengenheimolaisineen ja variaatioineen (muun muassa Boheemielämän rodolfo) esiintyy useissa Aki kaurismäen elokuvissa, joiden suurena teemana on rakkauden etsintä ja oman elämänlaadun parantaminen köyhyyden ja väkivallan sävyttämässä maailmassa. Samalla hän tiesi tarkkaan omat rajansa ja oli tietoinen ominaislaadustaan. Siihen kuuluivat asioiden korostamattomuus, tilan hallinta, nyanssien rikkaus, vivahteiden ja sävyjen lähes vaistonvarainen oivaltaminen ja koko näyttelemisen paradoksi: ujous ja yksityinen rooli versus julkinen esiintyminen, intiimit subjektiiviset tasot ja vakaa objektiivinen kontrolli. Lyhyesti sanoen hänelle oli ominaista hersyvä dikotomia boheemin ja ammattimiehen välillä. Lähes jokaista hänen tärkeintä rooliaan leimaa miehen yksinäisyys ja perheettömyys lukuun ottamatta jim jarmuschin Night on Earthin koskettavaa taksikuskiepisodia ja itse asiassa tämänkin elokuvan suurena teemana on lapsen kuolema. näyttelijän henkilökohtaisen elämän mottoihin kuului lujan stoalainen peruslause: "Pikkujuttu sadan vuoden päästä." Monet Pellonpään tunnetuimmista roolihahmoista elävät vahvasti hetkessä ja jonkinlaisessa ehdottoman henkilökohtaisen vapauden tilassa
vapaiden assosiaatioiden ja sanaleikkien mestari. Nalle Puhin rakastettu tulkitsija (yhdessä kari väänäsen kanssa). roolityöhön on viritetty monenlaisia inhimillisyyden
paradokseja, nimenomaan ijäsläisessä hillityssä ja filosofisessa mittakaavassa. elokuvan päätöskohtaus on yksi suomalaisen elokuvan hienoimpia. Myös ijäksen elokuvan suuria teemoja on rakkaus kaikessa karheudessaan. "nikander ylittää kadun kuin lonkkavikainen koira", kaurismäki ohjeisti näyttelijäänsä Varjoja paratiisissa -elokuvan tekovaiheessa. Suomalaisten rockpiirien maskotti ja usean kokoonpanon näennäisbasisti. Mutta kuka oli Pellonpää. Häneltä ilmestyi vuonna 2009 kirja Lähikuvassa Matti Pellonpää.
Matti Pellonpää (vas.) ja Esko Nikkari yhteiskunnan ulkopuolella elävinä kulkijoina Mika Kaurismäen Arvottomat-elokuvassa (1982).
Kansallinen audiovisuaalinen arkisto
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9
19. Mies soljuu elämän ja kallion kaupunginosan harmaan maiseman läpi kuin kaarnanpala aallokossa, uppoamatta mutta hitaasti vettyen. Aki kaurismäen alter ego. Peltsixyhtyeen keulahahmo. tällä kertaa suhde on kuitenkin repaleisempi ja vailla yksiavioisuuden solidaarisuutta. Lauri Timonen on elokuvakriitikko. räpsy on motiiveiltaan moniselitteinen, viettiensä varassa suunnistava "yksinäisen tähden harhailija" ja ihminen vailla identiteettiä, tapetteihin ja katukäytäviin sulautuva kameleontti, jonka olemassaolo on jatkuvassa ristiriidassa ja käymistilassa muun universumin kanssa. Lopulta mies lähtee yksin. räpsy on linnakundi ja pikkurikollinen, lain ja alamaailman rajalla tasapainoileva luihuilija, joka kulkee tuulten mukana pornobisneksistä uskonnolliseen herätysliikkeeseen ja lopulta kapakasta kaatopaikalle. erona on tosin se, että chaplinmainen hillitön tilanne-energia on nikanderin tapauksessa vaihtunut suomalaisslaavilaiseen hiljaisempaan ja passiivisempaan vastarintaan.
Viiksetön mies
Pellonpään "valkokangasmyytti" paremman termin puuttuessa sai oman kiehtovan, jussipatsaallakin palkitun vastakuvansa Matti ijäksen Räpsyssä ja Dollyssa. Samat onnentavoittelun ja ajoittaisen anarkiankin teemat toistuvat myös Pellonpään monissa hahmoissa aina viiksiä ja omintakeista kävelytapaa myöten. tunnusmerkinomaiset mursunviikset oli ajeltu pois ja leuka höylätty sileäksi, päällä oli hienostunut puku ja hahmon moraalinen selkäranka oli vähintäänkin kumimainen. Mies, jolla oli "Lennonin äly ja ringon huumori" (Arto af Hällström). kaikkea tätä ja paljon enemmän. Herrasmies ja elämäntaiteilija..
Alussa liikuimme vain porolla, nykyään on lumikelkkoja, televisioita, matkapuhelimia ja tietokoneita. tiedän, että se on tehtäväni", kuvailee kornienko työtään. DokumenteiSSa on Pala Sielua
OlgaKornienkojaAnastasiaLapsuitekevätdokumentteja Siperianalkuperäiskansoista.Setietääkuukausien oleskeluahyisellätundralla,pitkientaipaleidenvaeltamista painavatkameratolalla,odottelualentokentilläjaainaista epävarmuuttarahoituksesta.Miksimoinenvaiva?
ANNAPARTANEN
Olga Kornienko ja Anastasia Lapsui kameran takana
vielä olemassa ja miten alkuperäiskansoja olisi mahdollista tukea. vein mikrofonini lähelle toisen toimittajan esittäessä kysymyksiä", kornienko muistelee kohtaamista. "on hauska nähdä, että ihmiset ovat kiinnostuneita, salit täyttyvät ja aiheet herättävät keskustelua", kornienko toteaa. tänä syksynä dokumentaristi vieraili Porvoossa ja näytti elokuviaan Pohjoisen etnografian Seuran kutsusta Helsingin yliopistossa ja kulttuurien museossa. "kartoitimme kulttuurikerroksia ja öljynporauksen vaikutuksia nenetsien mailla." Projektin tuloksena syntyi kirja ja elokuva, jonka menestys vauhditti kornienkon uraa dokumentaristina.
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 9
a
nastasia Lapsui on nenetsi; hän on syntynyt ja kasvanut tundralla. juri oli jo tuolloin tunnettu yhteiskunnallinen vaikuttaja ja kirjailija. Hän kertoo kuvillaan, miksi ihmiset asuvat metsässä tai tundralla, valitsevat perinteisen elämäntavan nykyajan mukavuuksien sijasta. Alue on venäjälle tärkeä öljytuotannon kannalta. Alkuperäiskansat tuotiin siinä esille tavalla, joka miellytti vellaa, ja tämä ehdotti yhteistyötä. "dokumenttien kautta pystyn herättämään tunteita ja se taas johtaa usein toimintaan. on tärkeää, että ihmiset haluavat myös tehdä jotain." kornienkon elokuvista välittyy kunnioitus ja kiintymys kameran edessä eläviä päähenkilöitä kohtaan. "Sain vuonna 1994 tehtäväksi haastatella häntä vuotuisen poronhoitajatapahtuman aikana. "Pyrin näyttämään ihmisen mahdollisimman lähellä hänen omaa ympäristöään. "Haluan näyttää öljy-yhtiöiden omistajille ja työntekijöille, keitä heidän maillaan asuu ja kuka alueilla on vaikuttanut tuhansia vuosia. dokumentaristi hänestä tuli metsänenetsi juri vellan ansiosta. Myöhemmin kornienko teki vellasta ohjelmasarjan. Haluan katsojien näkevän tehdyn kuvan sijasta todellista elämää, joka on kaikkein kalleinta."
tietoa ja tunteita
"rakastan dokumentteja ja niiden tekemistä. Hän asuu Länsi-Siperian Surgutissa ja on kuvannut erityisesti kotiseudullaan asuvia hanteja, manseja ja nenetsejä. jos se perinteinen kulttuuri, joka tundralla vielä elää, häviää, kameramme ovat sen taltioineet." olga kornienko on venäläinen. elokuva on hänelle keino vaalia kansansa henkistä kulttuuria. dokumenttien tehtävä on hänestä ennen kaikkea tiedon välittäminen. elokuvillaan hän on lunastanut paikkansa suomalais-ugrilaisten kansojen puolestapuhujana, ja hän on haluttu vieras erilaisilla festivaaleilla. katsojia kiinnosti, mitä päähenkilöille kuuluu, onko dokumentissa nähty nenetsien tundrakoulu
20. "jamali on 20 vuodessa muuttunut paljon. Mutta se ei aina riitä. jännitin haastattelua. tiedän, että myös he katsovat elokuviani." kornienko on valmistunut toimittajaksi, ja hän on työskennellyt pitkään televisiotoimittajana
useat niistä kertovat nenetseistä ja pohjautuvat Lapsuin omiin kokemuksiin ja hänen rooliinsa kansansa henkisen perinnön vaalijana. Heistä tuli elämänkumppaneita, he muuttivat Suomeen ja ovat tehneet siitä lähtien elokuvia yhdessä. Me synmenttien merkinymme yhteen kulttuuriin, ja toiseen kulttuuriin tunkeutuminen onnistuu tyksen. rehtori kannusti, ja isä ennakoi, että elämä tundralla tulisi muuttumaan." ennen lähtöään Lapsui meni kauppaan ostamaan vaatteita. "olin meidän kyläkoulusta kolmas, joka lähti maailmalle. Jokaisella meistä on kiteyttää dokuennakkoluulomme. Aiheet löytyvät ympäriltä. kaikki olivat isoja. "olemme saattaneet nenetsit maailman kulttuurien aarrearkkuun. Mieluiten sydämellä", kornienko toteaa. Olga Kornienkon mukaan dokumenttien tehtävä on tiedon välittäminen, mutta elokuvien tulisi koskettaa myös tunteita.
Jan Ahlstedt
kornienko tekee edelleen toimittajan töitä, mutta dokumenttien teko on etusijalla. kameramme on tallentanut sekä uudet tuulet että ikivanhat työkalut ja välineet. eleet ja liikkeet puhuvat. Se oli ensimmäisiä neuvostoajan kuvauksia maasta ja alueesta", Lapsui kertoo. "käsikirjoituksestani oli jäljellä vain pieni pätkä sen palatessa neuvostosensuurista." eräänä päivänä Lapsuin työpöydälle ilmestyi pyyntö antaa kaikki mahdollinen apu suomalaiselle dokumentaristille. Hän teki myös kolme elokuvaa venäläisen ohjaajan kanssa. kuvakieli on symbolista ja aukeaa parhaiten tekijöiden ollessa paikalla kertomassa elokuvien näkymättömästä todellisuudesta. "tyyriin näköisenä lähdin valloittamaan maailmaa", Lapsui muistelee nauraen. en edes tiennyt, että busseja oli ole- Olga Kornienko työpaikallaan tundralla. takki kiristettiin vyöllä ja saappaisiin laitettiin paperia. parhaimmillaankin vain osittain." (Markku Lehmuskallio) 21. massa." Lapsui valmistui opettajaksi, mutta päätyö löytyi Salehardin radiosta nenetsinkielisten ohjelmien toimittajana ja tulkkina. "ensimmäinen pohjautui reportaasini jamalin niemimaan isännästä. Mitään objektiikatsomaan meidän elovista totuutta tuskin edes kuviamme", Lapsui on. "koko kylä oli saattamassa ja jakoi ohjeita, kun lähdin jalkaisin kohti Salehardin
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 9
kaupunkia. elettiin 1990-luvun alkua ja Markku Lehmuskallio oli tulossa Salehardiin kuvaamaan ensimmäistä nenetseistä kertovaa elokuvaansa. ja jos sadan vuoden kulut"Ainoa tapa tua kukaan ei enää puhu tehdä dokumenttia oikeaa tundran kieltä neneton tehdä se itsensä siä, halukkaat voivat mennä kautta. Alkujaan hän lähti tundralta opiskelemaan opettajaksi. Sen innoittamana Lapsui valmisteli käsikirjoituksen samanismista, mutta aika ei vielä ollut kypsä aiheen esittämiseen. "tulee vain katsoa ja kuunnella tarkkaan. isä teki laatikosta matkalaukun, joka maalattiin siniseksi. elokuvien rauhallinen tempo syleilee maisemaa, ja kerronta mukailee pohjoisella pallonpuoliskolla elävien alkuperäiskansojen luonnonmukaista elämänrytmiä. dokumentteihinsa hän laittaa aina palan sieluaan, ja elokuvat on mahdollista nähdä osana yhtä suurta kertomusta.
oman kansan kuvaaja
Anastasia Lapsui tunnetaan miehensä Markku Lehmuskallion kanssa ohjaamistaan ja käsikirjoittamistaan elokuvista. Myös Lapsuilla on takanaan pitkä ura toimittajana. Filmi menestyi, ja sitä näytettiin useilla festivaaleilla
on ajateltava, että he ovat samanarvoisia ihmisiä kuin itse olen", Lapsui selvittää. Monet tulivat hakemaan eksotiikkaa, eivätkä vaivautuneet edes kättelemään saati hankkimaan tulkkia. jos malttaa pysähtyä ja antaa kuvan puhua, saattaa kuukausien päästä yllättää itsensä miettimästä elokuvien henkilöitä kuin vanhoja ystäviä. Myös kornienko tietää, että kunnioitus synnyttää kunnioitusta. "Sen vuoksi suhtaudun työhöni hyvin vakavasti." Lapsuita ja kornienkoa kuunnellessa tulee selväksi, että kyse on kutsumuksesta. Hän on naisena joutunut jäämään usein pois uhrimenoista tai kiertämään pyhät paikat. He kutsuvat katsojansa matkalle elokuvan maailmaan, haastavat yleisön kohtamaan vieraita kulttuureja ja eläytymään toisen ihmisen osaan. on kuitenkin teemoja, joista on todella mietittävä, miten niitä voisi lähestyä. "näin kerran ranskalaisen dokumentin tsuktseista, jossa kuvattiin heidän juopumustaan mutta ei kerrottu kyseessä olevan kalastukseen liittyvä uhrirituaali." Asia vertautuu tulkin työhön, jossa yksi väärin käännetty sana voi muuttaa koko lauseen merkityksen. "Me nenetsit emme pitäneet heistä", Lapsui kertoo. www.jurivella.ru
Jan Ahlstedt
Dokumentaristit kirjoittavat historiaa, Anastasia Lapsui toteaa. Hän vaalii elokuvillaan nenetsien kulttuuria. "kun menee paikallisten ihmisten luo, on elettävä heidän sääntöjensä mukaan. Parhaimmillaan dokumenttien avulla voidaan Lapsuin mielestä säilyttää pala ihmiskunnan historiaa. "Elokuvani ovat minun kauneimmat lauluni maalleni ja kansalleni." (Anastasia Lapsui)
Sisäistettyä tulkintaa
historiankirjoitusta
"Me kirjoitamme historiaa", Lapsui jatkaa ja korostaa, että historian kirjoittajan on oltava rehellinen ja kunnollinen. on myös tärkeää, miten asiat näytetään ja taustoitetaan. on unohdettava maineen ja äkkimenestyksen perässä juokseminen. Markku Lehmuskallion ja Anastasia Lapsuin elokuvat. Mietin, miten voisin näyttää hantien omat vahvat uskomukset ja rituaalit niin, että mukana olisi sielu, eikä kuva kertoisi vain metsässä rummuttavista ihmisistä."
22
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9. Lapsui sai marraskuussa opetusministeriön Suomipalkinnon.
työssään toimittajana Lapsui kohtasi lukuisia dokumentaristeja eri puolilta maailmaa ja neuvostoliittoa. Anna Partanen on filosofian maisteri, Pohjoisen Etnografian Seuran sihteeri ja vapaa toimittaja. "dokumentin tekijän on pidettävä kohteistaan. Haastatteluissa ovat toimineet tulkkeina Vlada Kazerskaja ja Elisabeth Marschan.
AIHEESTAENEMMÄN SakariToiviainen, Kadonnutta paratiisia etsimässä. "en muistanut rummun teon kaikkia vaiheita, mutta kun näin olga kornienkon elokuvan hantisamaanista, muistin, miten rumpu valmistetaan", Lapsui innostuu ja näyttää pientä käsintehtyä matkarumpuaan. "Haluaisin tehdä elokuvan eri uskonlahkoista, jotka tulevat käännyttämään hanteja heidän maillensa. SKS2009. Meidän taigassa miehen ja naisen välillä on merkittäviä eroja." kornienko on tehnyt 16 vuotta dokumentteja samasta aihepiiristä, joten mitään laajaa taustatutkimusta ei enää tarvita. Molemmat tekevät dokumentteja omasta näkökulmastaan, omalla tyylillään, mutta heitä yhdistää halu kertoa ja välittää kuvattaviensa sisäistä todellisuutta
kyseessä on näin molemminpuolinen hyötysuhde. TUULASTENBERGJASATUJAATINEN
Kylähulluja ja kaiken kansan karnevaaleja
PeppiPitkätossunmaailmassakaikkionhyrskynmyrskyn taiainakinheikunkeikun.AstridLindgrenoivalsimeissä kaikissaasuvankarnevaalinkaipuun.Onhuimaaja hurmaavaa,kunkaikkimeneehetkeksimullinmallin.
arnevaalit ovat kautta historian toimineet yhteiskunnan varaventtiilinä. Puhe onkin usein ollut kylähullun ainoa rikkaus. nauru on ihmisen tunnusmerkki, ja siksi onkin parempi kirjoittaa naurusta kuin kyynelistä, kuten venäjällä 1920-luvulla vaikuttanut arvostettu kirjallisuudentutkija Mihail Bahtin on sanonut. karnevalismin ja karnevalisoinnin käsitteet juontuvat Bahtinin uuden ajan naurukulttuuria koskevasta laajasta tutkimuksesta. kylähulluja voidaan hyvällä syyllä pitää aitoina karnevalistisina hahmoina, sillä kuka tahansa hölmö ei saanut itselleen kylähullun titteliä eikä mikä tahansa kulkuri jäänyt pitäjän asukkaiden puheisiin. Hän on korostanut myös kansankulttuurin merkitystä virallisen kulttuurin vastapainona. Hänen tarinansa kumpuavat omasta päästä, pään sisäisestä maailmasta. Lyhyenä, tarkoin rajattuna aikana kaikki on ollut lupa kääntää ylösalaisin. entinen palopäällikkö jopa luovutti hänelle päällikön hattunsa, ja kun Antti kuoli, hänen hautajaisissaan soitti palokunnan torvisoittokunta. käytöksellään hän tuo esiin yhteiskunnan sanattomat säännöt. Me nauramme kylähullulle silloinkin, kun hän tekee pilkkaa meistä, nauraa meille. Sysmän jussi, joka gramofoneineen ja ryysyineen kierteli pitkin pitäjiä vielä 1940-luvulla, puhutti
23
u keik
Pannaanko. kylähullu saattoi olla keisari uusissa vaatteissaan tai se kriittinen ääni, jonka kommentit riisuivat keisarin alastomaksi.
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 9
n?
heikun
kylähullu kulkee missä tahtoo, sanoo mitä sattuu ja nauraa kenelle haluaa. karnevalistinen hahmo vaatii tuekseen sen, että ihmiset lähtevät mukaan hänen maailmaansa. Hovien ilkkuvia narreja korvasivat meillä pitkään pitäjien raiteilla kuljeskelevat kylähullut. tämän taidon hallitsi vanha turkulainen kylähullu, 1800-luvun lopulla elänyt kirveen Antti eli koko Maailman Palomestari ja ruotsin varakuningas, joka ihaili valtavasti palomiehiä ja sai rooleilleen paljon kannattajia. kyläjuopotkin saattoivat humalassa puhua jännittäviä asioita, mutta se on eri asia. kääntämällä maailma ylösalaisin voidaan osoittaa sen keinotekoisuus ja vääristymät.
k
kylähullu nauraa meille ja me hänelle
Monen suomalaisen kylän raitilla on kuljeskellut höpöttävä hullu. nyt esiintymislavoja ja mediaviihteen estradeja valtaavat urbaanin ajan karnevalistiset hahmot. oman kylän originellit tunnettiin, mutta kulkurien älynlahjat saattoivat aiheuttaa epätietoisuutta. tavallinen kansa on saanut ilman jälkiseuraamuksia jopa pilkata vallanpitäjiä. kylähullu saa tukea ja hyväksyntää toiminnalleen ja asukkaat puolestaan oman äänitorvensa, joka voi hullun naamion alta puhua vapaasti kaikesta ja kaikille
JormaPohjanpalo/M
useovirasto
että rikas vaimo oli ollut alun perinkin hänen ykköstavoitteensa. Ystävänsä Pätkän kanssa Pekka käänsi rooleja ylösalaisin esiintymällä milloin miljonäärinä, milloin puistotätinä. Se on nimittäin meikäläisen sydän sitä mallia, että se ei rupee köyhän kohdalla ollenkaan läpättämään (Uuno Turhapuron aviokriisi, 1981). Luhta sijoittaa performanssitaiteen juuret avantH i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 9
kylähullu muuttaa kaupunkiin
Pekka Puupää, ola Fogelbergin sarjakuvahahmo, siirtyi 1950-luvulla valkokankaalle ja muutti samalla tuhansien suomalaisten tavoin maalta kaupunkiin. Miitreitä sanottiin velikullaksi ja matkailunähtävyydeksi, ja hänen asuntonsakin oli hyvin omaperäinen.
esimerkiksi verlan ruukkikylän asukkaita, jotka joukolla pohtivat, oliko hän "houna, rikkiviisas vai heitännäinen" vaiko tavallista älykkäämpi mies, joka veti juttukumppaniaan höplästä.
Pelkkää performanssiako?
Performanssia voi pitää karnevaalin kaksoisveljenä tai vähintäänkin serkkutyttönä. taulun äärellä sekin tapahtuu koulumaailman tapaan. Siviilielämässään performanssitaiteilija on turun kauppakorkeakoulun yleisen taloustieteen lehtori, kaaosteoriasta väitellyt tohtori irma Luhta, joka kääntää performanssiksi vaikka Pythagoraan väittämän: suorakulmaisen kolmion hypotenuusalle piirretyn neliön pinta-ala on yhtä suuri kuin kateeteille piirrettyjen neliöiden summa. Hänen "viisauksilleen" naurettiin aivan eri lailla kuin puku päällä esiintyneen viihdetaiteilijan jutuille. koivusalo kertoikin myöhemmin olleensa yleisönsä edessä hirveän alasti, koska hän oli itsekin kaupunkiin muuttanut maalaispoika.
Maisulan Miitrei tanssii paisakkaa (kyykkytanssia) Maisulan tiellä 1931. katsojat tiesivät heti, mikä Pekko oli ja mistä hän tuli. Pekosta tuli tähti yhdessä yössä. Performanssin ydin on karnevaalin tapaan tavanomaisen asetelman kääntäminen päälaelleen. Hahmo rikkoi työhön ja perheeseen perustunutta arvomaailmaa ilmoittamalla suoraan,
24. Hänen tunnusmerkkinsä, korkea, kukalla koristeltu hattu, oli suora parodia kaupungin herrojen silintereistä. Pekon siivet eivät olleet aivan kantaneet maailmalle asti ja niin hän oli laitostunut kotiin äitinsä seuraksi, kuten tuhannet kaltaisensa. kansainvälisesti tunnetuimpiin performanssitaiteilijoihimme kuuluva irma optimisti sanookin, että performanssitaide on kuin sadun pieni poika, joka ilmoittaa keisarin uusia vaatteita ihailevan väkijoukon keskellä, että vallanpitäjä on aivan alasti. uuno turhapuro, Spede-elokuvien tähti, puolestaan jättäytyi sitkeästi työuran ulkopuolelle ja rikkaisiin naimisiin päästyään keskittyi lähinnä sohvalla makoiluun, jääkaapilla käyntiin ja appiukkonsa raivostuttamiseen. Pekko Aikamiespoika on entisen mielisairaanhoitajan timo koivusalon luoma hahmo, joka syntyi hänen 1980-luvulla mielisairaalassa kohtaamiensa henkilöiden pohjalta. Pekko erosi heistä siinä, että hän oli positiivinen hahmo, jonka energia suuntautui ulos- eikä sisäänpäin
valtonen asui siellä naimattomana pitkälle aikuisikäänsä veljen isännöidessä taloa, kunnes muutti omaan talouteensa. talollisperheen kuopuksen kirjalliset harjoitukset kantoivat hedelmää. valtonen kopioi päiväkirjoihinsa itseään kiinnostavia lehtijuttuja, harjoitteli jopa ruotsin kielen sanastoa ja tallensi runsaasti tilastoluontoista aineistoa Laitilasta ja kotikylästään. Hän kertoo itse saaneensa kimmokkeen kirjoittamiseen nähtyään sattumalta talonisäntä juha eframinpojan työpäiväkirjan. Muutaman vuoden päiväkirjaa pidettyään valtonen kertoo huhtikuussa 1882: Tein minä tänään ensimäisen talon kirjan. tavallisesti hän teki merkinnän päiväkirjaansa päivittäin. Miksi valtonen kirjoitti. Päiväkirjan rungon muodostavat rutiininomaiset merkinnät säästä ja töistä, mutta niiden lisäksi valtonen raportoi muun muassa paikallisista tapahtumista, matkoistaan, lukemistaan sanomalehdistä ja kirjoista sekä politiikasta. Merkittävämpi tehtävä oli kuitenkin se, että valtonen valittiin 1895 Laitilan kunnallislautakunnan esimieheksi. toimittamani antologia Työtä ja rakkautta kansanmiesten päiväkirjoja 18341937 sisältää katkelman valtosen päiväkirjasta. tiedollisesti suuntautuneelle nuorukaiselle päiväkirjasta tuli eräänlainen harjoituskirja ja itseopiskelun väline. Löysin valtosen tekstit valokopioituina Museoviraston keruuarkistosta kartoittaessani aineistoa antologiaa varten. talollisen poika hänestä tuli 3-vuotiaana, kun isä osti Seppälän kylästä viinikkalanimisen tilan. Pitkässä ajanjaksossa on vain joitakin aukkoja. Muutamia kuukausia myöhemmin päiväkirjassa on erikoinen merkintä: Tämänkuun alusta alkoin minä oman edustukseni. Alkuperäiset päiväkirjat ovat Laitilan kaupunginarkistossa. Päiväkirjoja on käytetty Laitilan paikallishistorioissa, mutta varsinaista tutkimusta niistä tai niiden kirjoittajasta ei ole tehty.
J
ristiriitainen paikallisyhteisö
Yksin tai viinikkalan tilan lapsettoman isäntäpariskunnan kanssa asuessaan valtosen huomio kohdistui kodin ulkopuolelle Seppälän kylän ja lähiseudun
26
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9. valtonen piti päiväkirjaa. Silti hän ryhtyi 16-vuotiaana kirjalliseen työhön, jota jatkoi lähes kuolemaansa saakka yli 50 vuoden ajan. vähitellen valtosesta tuli kylällä paljon kysytty virallisten asiakirjojen kirjoittaja. Aleksanteri II:n murha 13.3.1881 kuohutti Valtosta, ja hän kirjoitti murhan jälkiselvittelyistä ja suomalaisten surun osoituksista koko kevään ajan.
uho valtonen (18561930) syntyi torppariperheeseen varsinais-Suomessa Laitilan kauliossa. opillista sivistystä valtonen ei saanut; hän kävi lapsuudessaan korkeintaan kiertokoulua. näin tiivis kirjoittaminen tuotti kymmeniä itse sidottuja kirjoja ja tuhansia sivuja tekstiä. Ajatuksistaan ja tunteistaan valtonen on vaitelias, mutta kiintoisa taso muistikirjoihin aukeaa hänen kopioimistaan runoista ja mietelmistä. KAISAKAURANEN
laitilan ykSinÄinen
Laitilankaup unginarkist
Itseoppinut Juho Valtonen piti päiväkirjaa yli 50 vuotta
LaitilalaisenJuhoValtosenpäiväkirjoihin karttuivuosikymmenienaikanatuhansia sivuatekstiä.Nekertovatyksinäisen miehenelämästäjapaikallisyhteisöstä muttamyösajanpoliittisistaasioista.
ÅkeNygård
o
itseopiskelua päiväkirjoissa
valtosen päiväkirjat muodostavat omaperäisen aineiston, jonka kautta aukeaa näkymiä paitsi yhden miehen elämänkaareen nuoruusvuosilta vanhuuteen myös paikallisyhteisön kehityspiirteisiin. itseoppinut, vaatimattomissa oloissa elänyt mies hoiti tehtävää yhtä mittaa 27 vuotta.
Juho Valtonen seurasi Venäjän keisarihuoneen tapahtumia
päivänä 1882 valtonen kirjoitti: Tänä vuonna tässä kylässä enimmisten loukutetaan päivällä. Ystäviä
Juho Valtoselle kertyi kymmeniä itse sidottuja päiväkirjoja. kiihkeä Aleksander Wallin, epätoivoisesti rakastunut kustaa kaisla, perhettään vaalinut juho kaksola kaikki he kirjoittavat tavalla, jota ei suomalaiselta (rahvaan)mieheltä ole totuttu odottamaan. joka myöskin Perttelin juhlan kunniaksi kai murhattiin (30.8.1885). Valtosen kuoleman jälkeen ne siirtyivät Laitilan Sanomien haltuun ja 1980luvulla Laitilan kaupunginarkistoon.
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9
27. Myös valtosen valtava kirjoitusurakka herättää kunnioitusta. kokonaisuutena antologian päiväkirjat tarjoavat runsaudensarven verran "sisäpiirin tietoa" maalaismiehen elämästä ja ajatuksista. Laitila ei ollut puukkojunkkarien aluetta eikä 1800-luvun loppu edes puukkojunkkarien aikakautta, mutta meille vieraasta väkivallan kulttuurista kertoo seuraava merkintä: Perttelin juhla, murhattiin Walvois Äijälän Isäntä Matti jeremian poika. Hän liittyi vanhasuomalaisten kannattajiin, mutta on kiinnostavaa, että hän luki myös työväen lehtiä, referoi ja kommentoi niitä. ristiriitoja ja väkivaltaa oli perheissä, kylien sisällä ja niiden välillä. Poliittiset vastakohtaisuudet olivat jyrkät. Miksi Stenroosin poika tappoi isänsä. kuinka monen sukupolven päähän ulottuvat väkivallan juuret, entä sen vaikutukset?
valtonen ei mainitse, ei kerro vierailuistaan muiden luona tai muiden vierailuista kodissaan. tunneilmaisuja välttävä valtonen on ehkä yllättäen näiden miesten joukossa poikkeus. käydessäni viime kesänä Laitilassa minulle kerrottiin perimätietona, että ruokaillessaan pienen pöytänsä ääressä valtonen kiinnitti ensin tuoreen sanomalehden nastoilla seinään. vaikka päiväkirjat ovat aina aukkoisia ja niiden tulkinnassa on oltava varovainen, valtosen päiväkirjoista välittyy kuva yksinäisestä miehestä. Kaisa Kauranen on valtiotieteen lisensiaatti. Hänen välittämänsä kuva paikallisyhteisöstä on jännitteinen. niin kuin jo oireta käykin. näin lukemisesta oli seuraa syödessäkin. tapahtumiin. ovensa valtonen piti päivisinkin lukittuna, kun ne muilla olivat aina auki.
Säätiloista rakkauteen
Työtä ja rakkautta -antologiassa elämäänsä valottavat valtosen lisäksi kymmenen miestä 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. wuotta sitten eli 1876. valtonen ei koskaan erittele väkivallantekojen syitä eikä kerro niiden seurauksista. työväenaatteen radikaali, jumalankin kieltävä ajatusmaailma järkytti kuitenkin valtosta. Hän tutkii väitöskirjassaan itseoppineiden kirjoituksia aikansa ajankohtaisista aiheista.
AIHEESTAENEMMÄN Työtä ja rakkautta: Kansanmiesten päiväkirjoja 1834 1937. Syyskuun 22. Hän tallensi päiväkirjoihinsa mittavan määrän tietoa elämänmenosta ja maailman muuttumisesta paikallisesti. Lyhytsanainen, lakoninen tyyli kuitenkin vangitsee lukijan: kuinka selvisi äitinsä itsemurhasta Hintsalan emännän ainokainen lapsi. Toim.KaisaKauranen.SKS2009.
ÅkeNygård
Politiikka kiinnostaa
Poliittisen kulttuurin kehitys heijastuu valtosen päiväkirjoissa. Melkein samassa paikka kuin hänen weljensä Fransi 9. Samalla hän tuli avanneeksi kurkistusaukkoja omaan sisäiseen maailmaansa. Syystä kuin pelätään tappelua. Puolueet aktivoituivat Laitilassakin ennen ensimmäisiä eduskuntavaaleja, ja kunnallislautakunnan puheenjohtajana valtonen tempautui mukaan tapahtumien kulkuun. Päiväkirjojen toistuvia teemoja ovat elämänkumppanin löytäminen, perhe, rakkaus ja kuolema
Helsinki 30.11.1939 pommitusten jälkeen.
Museovirasto
elämä voittaa kuoleman
Gunnar Johanssonin unohdettu talvisotaromaani
LEATOIVOLA
GunnarJohanssoninTahdomme elää(1941)onsyyttäunohduksiin jäänyttalvisotaromaani.Teoksessaonpateettinenalkujaloppu, muttamuutenseoneleetöntäjavaikuttavaakestämisenkuvausta.
lavi Paavolainen muisteli Synkässä yksinpuhelussa (1946) tk-toveriaan Gunnar johanssonia, joka oli 15. Hänen rintamareportaaseistaan koottiin postuumi kokoelma Soldater (1942). Vi ville inte dö (1940) sai ensimmäisen palkinnon ruotsinkielisessä talvisotakuvauskilpailussa. johansson syntyi Helsingissä 1903 ja tuli ylioppilaaksi 1923 turun ruotsinkielisestä lyseosta. Ammatiltaan hän oli toimittaja, työpaikka oli Hufvudstadsbladet. Wallenius.
Suomalainen maisema ja sisällissodan haava
romaani alkaa kuvauksella talonpojasta, joka katselee peltojaan kevätauringon noustessa ja kyselee: Onko kaikki tämä katoava saattaako tällaisella hetkellä olla kuolemaa. M. Materiaalin talvisotaromaaniinsa johansson sai
28
o
työtoveriltaan, joka oli osallistunut Suomussalmen ja kuhmon taisteluihin. johansson "vihasi sotaa niin, ettei saanut mielenrauhaa, ennen kuin oli oppinut tuntemaan sen jokaisella solullaan". toukokuuta 1942 kaatunut Syvärin lohkolla: "iso-Pusku, miehekkäin ja lapsellisin kaikista miehistä", "komppanian suosituin mies suurta, mustaa bernhardilaista muistuttavassa kömpelössä hyvyydessään ja avuttomassa suorasukaisuudessaan". Suomennoksen Tahdomme elää laati kenraali, kirjailija k. Sitten seuraa kuvaus siitä, miten valkoisten puolella 1918 Seinäjoelta tampereelle taistellut 15-vuoH i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 9. / Metsien havuntuoksu järvenselkien tuuli aamuaurinko idässä, ne kaikki vastaavat elämää
Mutta rehtori sanoo kahden kesken, että raukkamainen on koko luokka, joka syrjii punaisten puolella taistellutta oppilasta, ja määrää Helmerin sopimaan tämän kanssa. kirjeissä kotiin elää toivo paluusta, vaikka loppuvaiheessa niissä on jo lisäyksiä "jos en" ja tovereille annetaan osoitelappuja. Sitten harpataan ylimääräisten kertausharjoitusten alkuun. Sotiminen on työtä, jossa pelätään mutta silti toimitaan. Pommien putoillessa Helmerin ja vaimon ainoa ajatus on pelastaa poikansa. runebergin Vänrikkien sankarien rinnalle asettuvat punaiset ja valkoiset vainajat: he kaikki seisovat saman armeijan riveissä Suomen pyhän kansanarmeijan. Osa hänen rohkeudestaan jäi sinne .
kuolema, elämä ja kestämisen ihme
kuolema on rintamalla luonnollinen ja samalla luonnoton ajatus: Omien joukossa ei ole kuolemaa omaa kuolemaa ei ole olemassakaan. kun koulussa joku ylpeilee olleensa teloittajana, Helmer väittää tätä raukaksi, joka piileskeli, kun kotikylää vapautettiin. kun Helmer oli ojentanut kätensä, ymmärsin, että sittenkin oli muuta kuin vain kuilu lahtarien ja punaisten välillä Samat surut, sama köyhyys, samat ilonaiheet ja sama parantumaton jonkin epämääräisen tulevaisuuden toivo. Ja sen kai tämä kansa osaa. Pian hän kuitenkin tajuaa ylimitoitetun reaktionsa johtuneen omasta pelostaan ja päättää, ettei koskaan enää näytä pelkoaan. Pelkuriksi ei tule taistelemalla kaksi kuukautta, mutta väsyneeksi saattaa tulla. kun hänen 11-vuotias poikansa kysyy, syttyykö sota ja käykö kuten Puolassa, Helmer vakuuttaa, ettei sotaa tule.
sauvat lumeen ja hiihti pois. ruoan ja postin tulo vaikuttaa mielialaan osoittamalla, ettei heitä ollut jätetty yksin korpeen. saa Helmeriltä rauhallisen vastauksen: Eivät ole pelkureita mutta väsyneitä. valkoisten vuotuisen voitonparaatin sijasta pidetään kaatuneiden muistopäivän paraati. Päivällä maataan asemissa 35 asteen pakkasessa, yöllä kaivetaan. Helmer janson ihmettelee, kuinka paljon suomalainen sotilas lopultakin jaksaa. Mitenkähän Helmer Janson käyttäytyy nähdessään kuoleman katselevan itseään. topeliuksesta alkaen perustunut. Parin kuukauden yhtämittaisten taistelujen ja partioinnin jälkeen kysymys Pelkääkö vänrikki vai pelkäävätkö miehet. marraskuuta 1939 alkavat Helsingissä ulvoa, Helmer ei vieläkään usko sotaan. Sankariksi ei myöskään tule vaan käsityöläiseksi. j. kun eteneminen pysähtyy eikä vapaaehtoisia ilmoittaudu partioon, Helmer raivoaa pataljoonalleen. Myös henkilökohtaisesti Helmer on epävarma: Miten minä pystyn johtamaan joukkoa. Hälytys tulee juuri kun uni alkaa hiukan lämmittää. vihollisia ei halveksita eikä aliarvioida. Sodan loppupuolella Helmerin pitäisi mennä korsuun katsomaan, voisiko siellä olevia haavoittuneita siirtää ahkioilla, mutta kuullessaan venäläisten lähestyvän hän kuulee sisältään kuiskauksen: Jos menet sisään, et tule enää ulos. "Sodan karkea koulu" on opettanut, että vihollisen kuolema merkitsee omaa elämää. Helmer on 36-vuotias filosofian maisteri ja reservin vänrikki. GunnarJohans
son:Soldater(
1942)
tias Helmer janson joutuu vartioimaan viittätoista kuolemaantuomittua punaista. L. niinpä hän painoi
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 9
Gunnar Johansson
kansa eheytyy, elämä voittaa
Lopussa palataan vuoden 1918 teemaan. Oletko nähnyt sen itkevän tai nauravan. kirja päättyy luontoon, johon suomalaisten isänmaantunne on runebergistä ja Z. kevätaurinko antoi toivoa kansalle joka oli voittanut itsensä joka osasi kuolla elämän puolesta, ja kevättuuli lauloi: Tahdomme elää. Asevelvollisuusaikana punainen luokkatoveri kertoo nähneensä kaikki valkoiset vihollisina. Päinvastoin venäläisiä sotilaita kunnioitetaan: heillä on hyvät varusteet, he taistelevat sitkeästi, he ottavat oppia Suomussalmen kokemuksista, tietävät nyt, miten suomalaiset toimivat ja osaavat kuhmossa käyttää eri taktiikkaa. Raskaassa ja proosallisessa työssä, joka vaatii lepoa, jotta se ei kävisi hermoille. Tai kahdeksan tunnin työpäivää. Lea Toivola on espoolainen filosofian maisteri, vapaa kirjoittaja ja luennoitsija.
29. Helmer ei voi vastata poikansa kysyessä uudestaan, käykö samoin kuin Puolassa, sillä hän uskoo tuhoon. ja heitä tulee aina lisää ylimielisyyteen ei ole varaa. kaatumista ja uhrautumista sinänsä ei ihannoida: He eivät tahtoneet kuolla. Myöhemmin vaimo arvelee kirjeessään, että suurin rohkeus on siinä, ettei näytä mitä tuntee. Loppuvaiheessa ei ole enää lepovuoroja: ne jotka eivät ole linjassa, ovat reservinä, joka lyö läpimurrot takaisin.
taistelu pelkoa vastaan
kun sireenit 30. Helmer ojentaa tälle kätensä, ja he alkavat kulkea koulumatkan yhdessä
tänä vuonna otsikko oli "Sana kirjallisuudessa ja toisissa taiteissa". Se on hyvin vapauttavaa." kurikka on Pohjois-karjalan taidetoimikunnan puheenjohtaja ja joensuun kirjallisuustapahtuman työryhmän jäsen. Se valaisee elämää ja antaa sille merkityksen: "elämä on vaikeampaa ja monimutkaisempaa kuin me fiktiota kirjoittavat poloiset tiedämme. Sille valitaan joka vuodeksi avainsana, joka sallii ytimekkyydessään monenlaiset lähestymistavat ja näkökulmat. näyttelijä rakentaa roolinsa toiminnan kautta, ja vasta roolikaarien hahmotuttua kohtaukset käydään tarkemmin lävitse. Aluksi teksti käydään nopeasti läpi. tästä olen yhtä lailla vakuuttunut."
Eija Komu on joensuulainen filosofian tohtori.
Isossasiskossa isosisko Sinikka (Kaija Pakarinen) ja pikkusisko Seija (Lotta Kaihua) tapaavat pitkän eron jälkeen ja palaavat vanhoihin asetelmiinsa.
ei yhtä selitystä
joensuun vapaan teatterin uusin produktio on Pirkko kurikan kirjoittama ja ohjaama Isosisko. olen varma vain siitä, että jos lasta ei rakasteta, tulee vaikeuksia. en millään jaksas tonkia, on niin paljon asioita mikkä vielä pitäs hoitaa." isosisko ja pikkusisko ottavat mitH i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 9
Kari Hyttinen
31. Isonsiskon johtoajatus on elämän mysteerin kunnioittaminen. Mutta rakastamista ja rakkauden vastaanottamista voi oppia myöhemminkin. Syvä kosketus moni-ilmeiseen maahan syntyi intialaisten ystävien kautta: "Siellä pystyy näkemään ja erittelemään näkemäänsä tarkemmin, sillä valmiiksi mallitettua katsomisen tapaa ei ole. Se meni niin kuin meni, ei me sille enää mahdeta. kurikka uskoo ihmisten kohtaamismahdollisuuteen. intian kansainvälisille teatterifestivaaleille. Se kantaesitettiin joensuussa maaliskuussa 2009. kurikka kutsuu tätä "tepasteluvaiheeksi". Isossasiskossa sisarukset Sinikka (kaija Pakarinen) ja Seija (Lotta kaihua) tapaavat toisensa vuosien jälkeen ja huomaavat palaavansa vanhoihin asetelmiinsa. kurikkaa ärsyttää hollywoodilaistyyppinen asioiden yksinkertaistaminen: "Yksi selitys ei riitä, eikä yksi trauma muokkaa ihmistä sellaiseksi kuin hän on. joensuun kirjallisuustapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran syksyllä 2000. ohjaajana kurikka haluaa antaa näyttelijöille mahdollisimman paljon vapautta. nykyiset formaattidraamat ja Hollywood-käsikirjoitusoppaat suosivat mekaanista ihmiskäsitystä, vaikka ihmisen ydinsalaisuus on paljon monimutkaisempi." Arkea on elettävä eikä analysoitava. Muistokerrostumat merkitsevät enemmän kuin kuluneet vuodet. isosisko sanoo pikkusiskolleen: "kuule. äidin (Sanna kurki-Suonio) elämänmalli ja opetukset ryöpsähtävät esille. ryhmä esitti vuosien varrella festivaaleilla kaksikin Kalevalaaiheista näytelmää: Ainon ja Kullervon. Syyskuisessa kirjallisuustapahtumassa kuultiin muun muassa Pirjo Hassista, Pekka tarkkaa ja jukka itkosta.
taa toisistaan mutta löytävät lopulta uuden yhteyden toisiinsa
Lisäksi asiakirjoja ovat kartat ja piirustukset, valokuvat, mikrofilmit, videonauhat ja sähköisessä muodossa olevat asiakirjat. Yksityiset arkistot monipuolistavat menneisyyden kuvaa. Sen sijaan esineet tai painotuotteet esimerkiksi mitalit, viirit, asiakirjasalkut tai kotikirjastojen arvokkaatkaan kirjat eivät kuulu arkistoon. kiireessä ja ymmärtämättömien käsissä arvottomaksi tulkittu aineisto voi päätyä saunan pesään, paperinkeräykseen tai kaatopaikalle. kunkin henkilön, järjestön tai liikelaitoksen arkisto on oma kokonaisuutensa, joka pitää säilyttää sellaisenaan. Lähes yhtä tuhoisa vaihtoehto on jakaa aineisto eri tahoille eli pirstoa arkistokokonaisuus pieniin osiin, jotka häviävät palaamatta koskaan takaisin alkuperäiseksi kokonaisuudeksi. Samalla menetetään lopullisesti korvaamatonta oman suvun tai paikkakunnan historiaa. Mikäli aineistoja säilytetään huonoissa oloissa, ne tuhoutuvat ajan mittaan. niitä voi tarjota paikallismuseolle ja -kirjastolle.
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 9. valitettavasti asiakirja-aineistoja vastaanottavien arkistojen olemassaoloa ei tunneta tai muisteta. kylissä on myös voitu koota oman kylän historiaan liittyvää aineistoa kyläarkistoksi. Asiakirjoja ovat pöytäkirjat, kirjeet ja muu vastaava jokaisen helposti asiakirjoiksi tunnistama aineisto. VUOKKOJOKI
henkilöiden, sukujen ja yhteisöjen arkistot talteen
Talonpurkamisen,sihteerintehtävien toisellesiirtymisen,muutontaikuolinpesän tyhjentämisenyhteydessäjoudutaan pohtimaan,mitätehdäänjoskusyllättäenkin esiinputkahtavallevanhalleasiakirja-aineistolle.
alojen vinteillä ja ulkorakennuksissa tai kotona komeron nurkassa saattaa olla esimerkiksi menneiden sukupolvien kirjeenvaihtoa ja valokuvia, kiinteistössä ammoin toimineen firman tilikirjoja ja kirjeenvaihtoa tai yhdistyksessä sihteerinä tai puheenjohtajana toimineen haltuun jääneitä pöytäkirjoja, jäsenluetteloita tai kirjeenvaihtoa. niin kauan kun säilytystiloja ei ole tarpeen tyhjentää, tilanne voi jatkua ennallaan vuosikymmeniäkin. ja mikä surullisinta, näin ei ole pakko tapahtua.
32
t
luovuta arkistoon
Hävittämisen sijaan on mahdollista luovuttaa aineisto joko paikkakunnan kotiseutuarkistoon tai oman alueen maakunta-arkistoon. Henkilöiden, perheiden, sukujen, yhdistysten sekä liikelaitosten arkistot ovat yksityisiä arkistoja, joita arkistolainsäädäntö ei koske mutta joita pitäisi saada talteen
AskojaP irkkoHieta
jokainen voi huolehtia hallussaan olevan aineiston säilymisestä tuleville sukupolville luovuttamalla esimerkiksi yhdistyksen sihteerin tai puheenjohtajan tehtävässä kertyneen aineistonsa seuraajalleen, jolle samalla siirtyy vastuu koko yhdistyksen arkiston säilyttämisestä. Aikalaisille tutut aineistot ovat tulevaisuudessa mielenkiintoista menneisyyttä.
lanyksity isarkisto
33. vanhimman arkiston osan voi
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 9
luovuttaa yhdistyksen hallituksen päätöksellä kotiseutu- tai maakunta-arkistoon. kukin voi luovuttaa jo elinaikanaan oman henkilökohtaisen arkistonsa, kuten kirjeenvaihtonsa, päiväkirjansa, koulu- ja työtodistuksensa, valokuvansa, harrastustoimintaan liittyvät asiakirjansa, kotiseutu- tai maakunta-arkistoon.
Tavallisten ihmisten arkistot monipuolistavat kuvaa historiasta
tällainen kotiseutuarkisto voidaan sijoittaa esimerkiksi jonkin lakkautetun kunnan tyhjilleen jäävään keskusarkistoon, josta kunnan aineistot on siirretty uuden kunnan keskusarkistoon. kun arkistoluovutus otetaan vastaan, kotiseutuarkisto sitoutuu samalla säilyttämään aineiston pysyvästi. näitä ovat esimerkiksi henkilö- ja kyläarkistojen ohella vaikkapa urheiluseuran, sonniosuuskunnan, paikallisen marttajärjestön tai sotainvalidien arkistot sekä valokuvausliikkeen, meijerin tai osuuskaupan arkistot. testamentissa on mahdollista myös mainita, mitä haluaa henkilökohtaisille aineistoilleen tapahtuvan. joskus törmää käsitykseen, että arkistoon ei voisi tarjota tavallisen ihmisen asiakirjajäämistöä. Samalla lakkautettujen kuntien historia ja identiteetti säilyvät nähtävillä, ja uuden kuntakokonaisuuden identiteetti hahmottuu kunnioittamalla ja muistamalla näkyvästi sen juuria.
Vastuuhenkilöitä ja sopivia tiloja tarvitaan
kotiseutuarkistoja on Suomessa toistaa sataa. Maakunta-arkistot ovat osa arkistolaitosta, joka koostuu kansallisarkistosta ja seitsemästä maakuntaarkistosta. kotiseutuarkisto voi palvella asiakkaitaan verkon kautta vasta, kun saatu aineisto on järjestetty, luetteloitu ja kuvailtu. kaikkiaan arkistolaitoksessa oli yksityisarkistoja vuoden 2008 lopussa 18 130 hyllymetriä. näin menetellen tilavaatimukset täyttävä lakkautetun kunnan keskusarkisto pysyy entisenlaisessa käytössä, ja myös resurssit riittävät paremmin. kotiseutuarkistoja on perustettu etenkin 1980-luvulta lähtien lukuisiin kuntiin, mutta edelleen niiden haasteet ovat perinteiset: perustamispäätöksen ja aineiston kokoamisen lisäksi toimintaa ei ole saatu asianmukaiseksi. Arkistoihin voi tutustua arkistotietokanta vakassa (http:// www.narc.fi/vakka/).
Vuokko Joki on Oulun maakunta-arkiston johtaja.
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 9. Paikkakunnalla voisi olla yhteinen, uuden kunnan alueen kattava kotiseutuarkisto, jossa kaikilla alueella aiemmin toimineilla kunnilla olisi "omat hyllynsä" yksityisarkistojen säilyttämiseen. Pohjois-Pohjanmaalla eu-rahoituksella tehty
34
yksityisarkistoja myös maakunta-arkistoissa
Yksityisarkistoja voi kotiseutuarkistojen ohella luovuttaa myös maakunta-arkistoihin, jotka kokoavat alueellisesti ja paikallisesti merkittäviä yksityisarkistoja. Maa on jaettu arkistopiireihin. Asianmukaisesti hoidettava kotiseutuarkisto edellyttää rahaa, mutta yhdistyksillä ja kunnilla ei näinä säästöjä tavoittelevina aikoina sitä liiaksi ole. toistaiseksi tietokantaan on liittynyt vain pieni osa maan kotiseutuarkistoista.
miten käy lakkautettujen kuntien arkistojen?
kuntia lakkautettaessa ja yhdistettäessä nousee huoli siitä, miten käy lakkautettujen kuntien järjestöjen arkistoille ja ennestään toimineille kotiseutuarkistoille. esimerkiksi oulun maakunta-arkiston (oMA) piirinä ovat kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan liittojen alueet eli oulun ja Lapin läänit. Meille tavallinen ja arkipäiväinen materiaali on tulevaisuudessa mielenkiintoista, unohtunutta ja tutustumisen arvoista menneisyyttä. tavallisten ihmisten arkistoja ei ole liikaa tallessa, ja tutkijoille ne ovat tärkeitä. Lisäksi otetaan vastaan yksityisarkistoja, joita oMAssa on noin 2 500 hyllymetriä. Arkistolahjoituksia ei pitäisi ottaa vastaan, jos tilat eivät täytä esimerkiksi paloturvallisuuden vaatimuksia. järjestämätön ja luetteloimaton aineisto ei ole kiinnostuneiden käytettävissä eikä sen säilyminen ole varmaa. näin suvun jäsenten mieltä ei tarvitse pahoittaa, jos he eivät ole innostuneita läheisensä aineiston luovuttamisesta. Henkilö- ja sukuarkistoissa rajoitukset ovatkin tavallisia. näin ei ole. jos kotiseutuarkistolla ei ole osaavaa vastuuhenkilöä, joka järjestää ja luetteloi aineistoja ja joka tuntee muun muassa henkilötietolainsäädännön, jos ei ole sopivia tiloja eikä asiakaspalvelua, kyse ei ole toimivasta kotiseutuarkistosta. Arkistolainsäädännön mukaisesti oMA ottaa vastaan oulun ja Lapin läänien valtion viranomaisten yli 40 vuotta vanhat asiakirjat, säilyttää ne ikuisesti ja antaa tutkijoiden ja muiden kiinnostuneiden käyttöön. niitä ylläpitävät joko kunnat tai kotiseutuyhdistykset, ja niiden tavoitteena on kerätä, säilyttää ja antaa kiinnostuneiden käyttöön tietyn paikkakunnan yksityisluontoisia arkistoja. Perikunnan kannalta edesmenneen määräykset selkiinnyttävät asioiden hoitoa.
Arvi-tietokanta (http://www.kotiseutuarkistot.fi/ Arvi/) on rakennettu koko maan kotiseutuarkistoille tarkoitetuksi väyläksi. aineiston käyttöä voi rajoittaa
Arkistoon luovutettavalle yksityisarkistolle voi asettaa käyttörajoituksia, jolloin se ei esimerkiksi tiettyyn vuoteen asti ole kenenkään käytettävissä. Siihen voidaan viedä luetteloja kuvailutiedot kotiseutuarkistojen hallussa olevista arkistoista ja saada tieto näin kaikkien kiinnostuneiden ulottuville. omat haasteensa kotiseutuarkistoille tuo internet, jota halutaan käyttää myös arkistoissa olevan tiedon hakuun. näin voi huolehtia oman ja isovanhempiensa kirjeenvaihdon, päiväkirjojen ja valokuvien päätymisestä varmaan talteen
Niin kauan, kun minä pysyn tältä tieltä poissa, niin kauan mullon ikävä sua. jos hyvä koulutuskaan
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9
35. Ja mä pyydän sua pysymään poissa, ennen pitkää on taas lokakuu. Miksi paikallisuus korostuu nykyään globaalissa maailmassa vai onko kyse vain pseudonostalgiasta. Autioituu rannan talot. Paikallisuudestaontullutglobalisaationvastavoima. nykyistä yhteisöllisyyttä edistää se, että yhä useampi pitää globaalia taloutta ja kulttuuria liian abstraktina ja selkiintymättömänä. Suomi on euroopan mittasuhteissa väestöltään vain pieni alue, eikä Suomessa ole syntynyt luontevaa alueellista identiteettiä.
euroopan yhdentyminen, globalisaatio ja maailmanlaajuisen tietoyhteiskunnan synty ovat ilmenneet muun muassa niin, että maa- ja syrjäseutuja on tyhjentynyt, maalaistalon navetta ja vankilan selli on muutettu majoitustilaksi, tehdashalli taidegalleriaksi, paperitehdas Googlen palvelinkeskukseksi tai kännykänkuoritehdas käräjäoikeuden istuntosaliksi. Lauri tähkä & elonkerjuu kuvaa oivallisesti 1990-luvulla alkanutta suomalaisen maiseman ja yhteiskunnan murrosta kappaleessaan "Pitkät pellot": Ei enää elätä isäni pitkät pellot, ei enää elätä äitini notkuva pöytä. Totunko koskaan maailman humuun. Murresanoja on koottu taskusanakirjoiksi, ja murteilla höystetään monenlaista julkista kielenkäyttöä televisio- ja radio-ohjelmissa sekä mainoksissa. Korkeana kaartuu taivaan kumu. Paikallisetaineistotauttavatopettamaanmyöskansallisiaja globaalejailmiöitäsyvällisemminjamoniulotteisemmin.
t
utut sarjakuvalehdet, kuten Aku Ankat ja Asterixit, Kalevala, Katekismus ja jopa Raamatun kirjat ovat saaneet murrekieliset versionsa. radio 957 kerää "tampereen kiälen" verkkosanakirjaa, kuopion radiossa puhutaan elävää savon murretta. Paikallis- ja sukuhistoriikit tekevät kauppansa. Valtateille, rautateille, kun linnut palaa pelloille. RITVAAHVENAINEN,LIISARYYPPÖ,JAAKKOVÄISÄNEN
Paikallinen tieto avaa tietä globaaliin ymmärtämiseen
MonisuomalainenkysyylounaismurteellakirjoittavanHeli Laaksosentavoin:Ketä mää ole, mitä mää ossa, mitä muut munst ajatteleva. Lauri tähkän & elonkerjuu -yhtyeen pohjalaista puheenpartta, pelimannipoljentoa ja rockia yhdistelevää levyä Tuhannen riemuaon myyty yli 120 000 kappaletta. Autioituu pihat ja salot. Professori esko Antola väittää, ettei alueellinen identiteetti ole saanut kantavuutta Suomessa, sillä Suomi on historiallisista syistä homogeeninen kansa, jolla ei ole tapana korostaa alueellisia identiteettejään. Suosituilla kotiseutupoluilla ja -kävelyillä ihmiset tutustuvat lähiympäristöönsä, etsivät juuriaan mutta myös välittävät perinnettä.
Paikallisuuden paluu
euroopan unioni on korostanut euroopan alueiden merkitystä ja pyrkinyt heikentämään kansallisvaltioiden asemaa
opettajilla ei ole aikaa perehtyä kaikkeen eikä nostaa opetuksessa esille kaikkia vaihtoehtoja, sillä kulttuuri muuttuu jatkuvasti. Perusasteen opetussuunnitelman mukaan arvoperustan muodostaa suomalainen kulttuuri, joka on kehittynyt vuorovaikutuksessa alkuperäisen, pohjoismaisen ja eurooppalaisen kulttuurin kanssa. ei takaa kuin pätkätöitä, muistomme maisemista, äänistä ja tiloista rakentavat yksilön identiteetin. tekniset edellytykset paikallisuutta hyödyntävälle oppimiselle ovat olemassa. Paikallisen kulttuuriperinnön opettamisessa ei ole kyse ainoastaan tiedon välittämisestä vaan myös oppilaiden kasvattamisesta oman elinympäristönsä tuntemiseen. Paikalliset aineistot auttavat opettamaan paikallisia, kansallisia ja jopa globaaleja ilmiöitä syvällisemmin ja moniulotteisemmin. toisaalta kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys -aihekokonaisuuden tavoitteena on saada oppilas ymmärtämään kulttuurinsa juuret ja sen monipuolisuus. Lisäksi paikallisuus on ollut yksi juonne muiden joukossa.
tää identiteettityön nurja puoli ruveta ajattelema, et meijä maas meijän taval ja jollei kelp niin men mual. Sen on väitetty mahdollistavan kokemuksellisen ja elämyksellisen tiedon hyödyntämisen oppimisessa ja opetuksessa. tästä syystä muistitietoaineisto ei ole yhtenäistä, eikä sitä kerättäessä ole kiinnitetty huomiota materiaalin myöhempään käytettävyyteen. Myös kulttuuriperintö alkaa elää ja kehittyä vasta, kun menneisyys ja nykyisyys saadaan vuoropuheluun keskenään. Tykätä, et kaik toisel taval ajatteleva on vääräs. Paikallisuuden hyödyntämisen esteenä opetuksessa on ollut se, etteivät kulttuuriperinnön vaaliminen ja opettajan arkityö kohtaa. Maakunnista ja murteista on tullut 1990-luvun suurten muutosten vastavoima. Aineistojen muuttaminen sähköiseen muotoon ei vaadi enää monimutkaisia ja kalliita ohjelmistoja. Sosiaalinen media on yksilöiden ja ryhmien keino luoda yhteisöllisiä sisältöjä ja merkityksiä. Paikalliset tilat voivat toimia oppimisympäristöinä, mikäli niihin saadaan luoduksi "oppimisen henki". opettajien on toteutettava samanaikaisesti useita, joskus varsin ristiriitaisiakin kasvatus- ja opetustavoitteita. nykyajan ihmisiä puhuttelee kokemuksellisuus ja elämyksellisyys tapahtumien ja ilmiöiden sijaan. Parhaimmillaan niistä muodostuva jatkumo luo turvallisuutta. opetuksen tarkoin harkituilla valinnoilla voidaan lisätä suomalaisten ja myös maahanmuuttajaoppilaiden ymmärrystä kulttuureistaan, edistää "sulauttamista paikalliseen yhteisöön" ja vält-
36
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9. tieto- ja viestintätekniikan kehitys on ollut nopeaa, mutta paikallisen kulttuuriperinnön ja muistitiedon digitoinnissa olemme vasta lähtökuopissa. digitointi on kuitenkin perusedellytys sille, että paikallinen näkökulma voidaan ottaa opetuksessa huomioon aiempaa monipuolisemmin. Yhä useammin nuoret haikailevat: "olis kiva kun osais puhua kunnolla jotain murretta."
miksi paikallisuutta ei hyödynnetä opetuksessa?
Alueellisuutta ei ole viime vuosina arvostettu Suomen oppilaitoksissa. Se ei kuitenkaan vielä riitä. teemu Leinonen, taideteollisen korkeakoulun Medialaboratorion oppimisympäris-
kotiseutuopetuksen uudet mahdollisuudet
Muistitietoa ovat keränneet ja tallentaneet tutkijat ja kotiseutuyhdistysten aktiivit. opetuksen tulisi edistää oppijan kasvua ihmisenä, kehittää hänen ajattelutaitojaan ja päättelykykyään sekä identiteetin muodostumista. Paikallisuuden merkitystä oppilaitoskulttuurissa olisi korostettava
oletettavasti muutaman vuoden sisällä Suomessakin voidaan luoda verkko- ja mobiilitekniikoita yhdistelemällä asuin- ja elinympäristöjä, joissa esimerkiksi oppilaitokseen tuleva saisi informaatiota ympäröivän maiseman tai alueen kerrostumista ja käyttötarkoitusten muutoksista. Molemmat tähtäävät ihmisten auttamiseen, ja molemmat toimivat pitkälti vapaaehtoisvoimin. töjen tutkimusryhmän johtaja, kuvaa yhtä median välinettä eli Wikipediaa seuraavasti: Wiki on internetajan kansalaisliike, jota voi verrata Punaiseen Ristiin. 2000luvun kansalaisen identiteetin tulisi olla monikerroksinen ja paikallisuuden tulisi olla sen yksi ulottuvuus. erilaiset teknologiat kehittyvät ja yleistyvät nopeasti. oppilaitos hyötyy hankkeesta kahdella tavalla: se saa käyttöönsä yhteisöjen kätköissä olevaa tietämystä sekä tiedon siitä, miksi jotkin yhteisön toimintatavat ovat säilyneet toisia elinvoimaisempina. oppimisen näkökulmasta esimerkiksi paikannus- ja anturitekniikat mahdollistavat vielä laajemmin autenttisuuden ja paikallisuuden huomioimisen. Ritva Ahvenainen, Liisa Ryyppö ja Jaakko Väisänen ovat historian ja yhteiskuntaopin lehtoreita ja Suomen Kotiseutuliiton opetusjaoston jäseniä.
Esimerkkejä paikallisuutta hyödyntävistä digitaalisista aineistoista:
· Ylen elävän arkiston sivusto, jossa jatkosodan aikaisia eri paikkakunnilta tehtyjä autenttisia rintamaselostuksia voi ladata mp3-soittimelle. Yhteisö loisi virtuaaliyhtei-
sön keinoin paikallisuuden tunnetta ja kokemusta. tiedostot on yhdistetty interaktiiviseen Googlemapsiin (http://yle.fi/elavaarkisto > kotimaa > Suomi sodassa). kokeilemisen arvoista on koota erilaisten paikallisten toimijoiden virtuaaliyhteisö, 2000luvun kotiseututalo, jossa käsitellään laajasti paikallista henkistä ja taloudellista kulttuuria. · viipurin rakennuksista kertovan sivuston perustana on interaktiivinen viipurin kaupungin kartta, johon on yhdistetty mallinnuskuvia ja historiallisia kuvia viipurilaisista rakennuksista (http://www.virtuaaliviipuri.tamk.fi).
TarjajaKarriPitkänen
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9
37. Joku lähtee SPR:n ensiapukurssille, toinen kirjoittaa wikiartikkeleita.
uusi kotiseututalo on virtuaaliyhteisö
kotiseutuopetus voisi olla jälleen sivistystyön edelläkävijä ja tarjota poismuuttaneillekin mahdollisuuden tuoda oman näkökulmansa kotiraittinsa kehittymiseen. · Suomen kulttuurisampo on eri oppiaineisiin soveltuva portaali, jossa on esimerkiksi digitoituna kalevalaisia kansanrunoja (http://www.kulttuurisampo.fi > Semanttinen kalevala). ruotsin kokemusten valossa tämäntyyppinen toiminta vaatii menestyäkseen paikallisten toimijoiden kiinteää yhteistyötä sekä alueellisten tietoverkkojen rakentamista ja ylläpitämistä. rakentajina ovat paikalliset oppilaitokset, kotiseutu- ja kaupunginosayhdistykset, kyläyhdistykset sekä ammattikorkeakoulut ja yliopistot. ihmisen identiteetti muovautuu vuorovaikutuksessa paikan, alueen ja ympäristön kanssa. · Google earthissa voi tutkia muun muassa new Yorkin World trade Centerin tai Ateenan Akropoliksen alueen kerrostuneisuutta (http://earth.google.com)
Tervetuloa käymään Murretta ja muistoja
ANNELIHÄNNINEN
SinikkaSipola
Osa 5.
Professori emeritus Jorma Toivainen viihtyy Kotuksen murrearkistojen äärellä. Kokemusta niistä hänellä onkin jo 1960-luvulta lähtien.
Suomenmurteidensana-arkistoonyksiKotuksen suuristaarkistoista.Senkokoelmiinsisältyyreilut kahdeksanmiljoonaamurresanalippuajalähes puolitoistamiljoonaasananpartta.Neonalkuaan kerättySuomen murteiden sanakirjanaineksiksi, muttayhtälaillaneovatjokaisentutkijantai murteistakiinnostuneenharrastajankäytössä.
38
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9
vennon,vallisaarenjainkiseninnostunuttyö"tieteen ihmisläheiseksi saattamisesta" palkittiinTiedonjulkistamisenvaltionpalkinnolla1986. Täälläolikäsityönriemua:teimmesaksitaittoaja suunnittelimme itse jopa kirjankansia", inkinen muistelee. "Pidin SkS:n epäkaupallisesta työilmapiiristä. "Antoisinta on ollut tehdä töitä monenlaisten projektien, kirjantekijäpersoonien ja yhteistyökumppaneidenparissa.Onhienotunnesaadavaltavaaineistokokoonjakirjaksi.koneetnopeuttavat töitä,muttapäätäeikorvata.Teknistyminenjakiire ovatehkäsyöneettekemisenhurmaa,muttamatkanvarrellaontullutainapaljonmielenkiintoista hyvää",inkinenkiteyttää. vuonna 1982 nykyinen kustannusjohtaja Päivi vallisaari sai toimittajakollegakseen eeva inkisen Gummerukselta. iltaisinosastollariittipaloavielämuunmuassa pienenhenkilökuntalehdentoimittamiseenjatalon synnystäkertovankuvaelmankäsikirjoittamiseen. inkisen toimittamia kirjoja on palkittu muun muassa TietoFinlandia-palkinnoilla,jakuluvanasyksynähänen toimittamansa Viidakkotanssi-kirjan tekijät saivat ensimmäisenTieto-Lauri-palkinnon. "koristelinSkS:nala-aulanjajuhlasalinSillanpäästäväitelleenPanuRajalankaronkkaan.Haimme säkkikaupallakieloja,koiranputkiajakoivujaRekolanmetsistä.RajalasanoijuhlaantullessaanastuneensaHämeenkyröönjatavanneensakevääntuoksuissaTaatan." SkS:njuhlamenuistamuistelluinonehkäAleksis kivenjuhlavuodeninfontarjoilu.kivenkirjeidensä marginaaleihinnälissäänkirjaamienruokienmukaan pöydässäolipyllimakkaroita,sieniäjajuureksia.
kustannusalakehittyieriladontatekniikoistamoderniinnykypäivään. 1980-luvunalussalibristeillejamediallejärjestetty syysinfo aloitti kirjajuhlaperinteen. Ulkoista kiitostakin on tullut. kirjojaideoitiinjahiottiinhartaasti,kaikkitehtiinhyvinjaperusteellisestikirjattehtiinelämään. Wällärinvuosikymmentenmittainentyöuraneula- jareikäkorttikoneenajoistalyijykynän,ruutupaperin jasnurrankauttakirja-alanmoniinmurroksiinhakee myösvertaistaanjajatkuuvieläkolmisenvuotta. "Hain töitä pankista, mutta pankinjohtajan mukaanSkS-läisyysnäkyiminustajokauas.Pari päiväävoisinpoisvaihtaa,muttaolenkylläylpeä työurastaniSkS:ssa.Täälläontehtyyhdessätöitä hyvässähengessä." "SkS-läisyydessä ja siinä, miten mennyttä ja kansaaarvostetaan,onaatteellistahienoutta.Seon samaanaikaanmaanläheistäjaarvokasta;elämän perusasioidentajua",eevainkinentäydentää. Ellilä ihastui SKS:n nuoreen ja iloiseen Leena Mömmöön.
eevainkinenopetteleenyt27SkS-vuotensajälkeen eläkkeelläolemista.Työuranaikanaosastokasvoija
Eija Hukka
Päätä ei korvata
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9
41. Käsillä tekemisen hurmaa ja yhteistyötä
1980-luvullaSkS:nkirjojatoimittipäätalontoisessa kerroksessatiivistiimi.Toimintaajohtipääsihteeri Urpo vento, "kuunteleva, uskaltava uudistaja". kustannusosaston konkarien mieleen ovat jääneet niin loistavan Lumen valon, veeti and the velvetsin jasavuisillejatkoilleastijammailleenkorkkijalan esiintymiset kuin Isoa suomen kielioppia laulava M.A.numminenPedro-pianistinsakanssa. vähitellenverkostotlaajenivat,jaosastojalkautuimarkkinointimatkoilleympäriSuomen.näin luotiinyhteistyössäperinteitäjasuosittujamarkkinointitempauksiavuositoisensajälkeen.kirjakauppaliittokiittiosastoaensimmäiselläkirjapöllö-palkinnolla1987. Tulin töihin ennen kaikkea kulttuurilaitokseen. Somistajan ammatista haaveillut Wälläri on päässyttoteuttamaanluovuuttaankirjakaupassaja tilaisuuksissa.Mieleenonjäänytmuuanhämäläinen maisema. J. Satu Laatikainen on SKS:n kustannustoimittaja.
Kirjastoneuvos E. Yhdenpienenharha-askeleenhänonottanut
vastauksetsivulla48.
42
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 9. näiden lasten isien sukupolvellajaelokuvan1970-luvullasyntyneellä antisankarilla Aarre on sitten perin harvinainen. Huonostikäy:isäeihaluatavatapoikaansajakuittaa jutun rahalla. 4.LauriviitakävikuutisenluokkaaTampereenklassista
Kysymykset
lyseota.Olikohänenjoulutodistuksensakeski-arvokuudennellaluokallaa)8,8,b)5,7vaic)6,6. Laura ikävystyy eikä tahdolöytääseuraakulmiensatakaakurtistelevista suomalaisista.Sääkinonharmaajakalsea. elokuvan henkilöt kantavat Aarrea lukuun ottamattaaikalaillaaikakaudelleensopivianimiä. kun mukaan lasketaan myös nimen jälkimmäiseksietunimeksisaaneet,oliAarreja22. 6."eroatkoitsevaierotetaankosinut",kysyioppikoulunrehtoria)AlpoRuuthilta,b)PenttiSaarikoskelta,c) HannuSalamalta. 5.Syksyn2009äidinkielenkokeessaylioppilastutkintolautakuntatotesieräänkirjailijanolevan"Suomentaitavimpia kielenkäyttäjiä".Onkotämäkirjailijaa)PaavoHaavikko, b)Aleksiskivivaic)kariHotakainen. viikonlopputunnelmiinsiirtyneennimistöntutkijanpäässäkuohahti.voikojoku1970-luvunalussa syntynytollanimeltäänAarre?Aarreon1900-luvun alkuvuosikymmeninäyleistynytomakielinennimi. Nimistöntutkija
Ihan Aarre vaan?
kävinelokuvissa.Työviikonjälkeenleppoisaanperjantai-iltaansopikevytkotimainen Pihalla.elokuvassasaksalainenLauramuuttaasuomalaissyntyisenmiehensäArtonjavauvansanellan kanssamiehentyönperässäTampereelle.Mieson liki koko ajan työmatkoilla. kirjallisuusmiesLauriviljanenvalmistuimaisteriksia) 22-vuotiaana,b)28-vuotiaana,c)47-vuotiaana. TäysitilastollinenmahdottomuuseiAarrekaantoki 1970-luvullasyntyneennimenäole.Muttakuitenkinmietityttää.Onkohankäsikirjoittajavainheittänytnimethatustajahepulleonsattunutnimeksi Aarre?vaivoisikonimeenkytkeytyäsyvempääsymboliikkaajaikäänkuinironisointia?Mieskunon kaikkeamuutakuinaarre. Tiedä häntä. kyöstiWilkunaolisinoudattanutnykyisenopetusministeriöntoivettanopeastatyöurallesiirtymisestä.Saiko hän lakkinsa a) 28-vuotiaana, b) 24-vuotiaana vai c) 32-vuotiaana. kaikkiaan19601970-luvuillaAarrejasyntyireilu 600,kun19201930-luvuillaheitätulimaailmaan yli3500. Modernissa lasisessa toimistossa työskentelevänbisnesisännimipaljastuu,kunhän signeeraaasianajajansakirjoittamanpaperin.isäon nimeltäänAarreLaaksojasyntynytvuonna1972. LaurasaaläheisimmänystävänRiinasta,6-vuotiaan niklas-pojan äidistä. Sattumalta Lauran tie vie yksinhuoltajaäitien kerhoon,jossaonsamanhenkistäseuraa.kaikkien äitienposketsaapunoittamaansiviilipalvelusmies Tero, joka on paitsi vetävä rock-muusikko myös sympaattinenlastenleikittäjä. koulussajapäiväkodeissakaverinaonmyösmoni Onni,Toivo, Arvo jaTouko. itse asiassa molemmat selitykset kelpaavatminulle.Jakatsojasaakaisepittääomat tulkintansa.Jokatapauksessanimilläonmerkitystä, elokuvissakin!
TERHI AINIALA, suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa
Kuus kirjallisuudesta
1. 3. isäänsä niklas ei ole koskaantavannut.LauranrohkaisemanaRiinakuitenkinlähteeHelsinkiintapaamaanpojanisää,kuudenvuodentakaistayhdenyönjuttuaan.kentiesisä olisivuosikausiakaivannutlasta?ehkäisänjapojan välillevoisivielärakentaasuhteen. 2. vuonna1972Aarren saiensimmäiseksietunimekseenvainneljäpoikalasta,janäistäkinkaksisyntyi ulkomailla. Pieniä Aarreja on paljon. Muuan suomalainen kirjailija pääsi ylioppilaaksi 13-vuotiaana,janeljänvuodenkuluttuahänolijomaisteri.Olikotämänopeaoppinena)FransMikaelFranzén, b)Aleksiskivivaic)kaarlokramsu. Aikakauden omakieliset nimet ovat nousseet suosioon 2000-luvulla. itsenäisyyden ajalla toiseen maailmansotaan asti omakielistennimiensuosioolisuurimmillaan;poikiennimistäomakielisiäolinoinneljännes.Aarren
y
lisäksimuitasuosittujaolivatmuunmuassaVeikko, Tauno,Kauko,AulisjaOiva
MukavuusalueeikuitenkaanoleSarasvuonkeksintö.Seheijastaakansainvälisiäoppejajaonlainaa englannista,jonkailmauscomfort zoneonsuoraan käännettynämukavuusvyöhyke. Tämänteorianmukaisiavyöhykkeitäonmuitakin.niitäonkuvattuainakinvuonna2005ilmestyneessäjohtamistaidonoppaassaSyty ja sytytä.Kuolleella vyöhykkeelläpysyväeihaluamitäänuutta,kun taaspaniikkivyöhykkeellätoimivallaonliikaahaasteitajatöitä.Venymisvyöhyketarkoittaasamaakuin epämukavuusaluesitä,jollesiispitäisiuskaltautua, joshaluaakehittyä.Sielläkatsotaanmyösluovuudensijaitsevan,janämäopitovatkinlevinneetmuun muassataidekorkeakoulujenkehityssuunnitelmiin, joissa "mukavuusalueelta pois siirtymistä ja sen tukemistatuetaan".
y
Uudistumisenjamuutoksensietämisenretoriikka onsiirtynytmyösjokapäiväiseensanavarastoon,kun maratonia harjoitteleva tunnustaa, että on tullut juostuavainoman mukavuusalueen rajoissataikun kehotetaankatsomaanleffojamyösoman mukavuusalueen ulkopuolelta. Siinä todettiin, että läheskäänkaikkiheistäeivätvieraitakieliäpuhuessaanoleomalla mukavuusalueellaan,kutensilloin, kunsaavatilmaistaitseäänäidinkielellään. Mukavuusalueonsananajakäsitteenämoniaärsyttäväinhokkieräänverkkokeskustelijanmukaan "idolsistaomaksuttumuotisana". ToisetyhdistävätsananihaillenJariSarasvuohon, jonkanimiinonpantulause"kaikkikasvualkaa vastaomaltamukavuusalueeltapoistuttaessa".Jotain saavuttaakseenjakehittyäkseenpitääsiisuskaltaa poistuaomaltamukavuusalueeltaan,ottaavastaan haasteita, olla valmis näkemään vaivaa. www.vantaa.fi/kaupunginmuseo
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9
43. Julkaisija Vantaan kaupunki. Nu också på svenska!
Vantaan esihistoria / Forntiden i Vanda: Sirpa Leskinen ja Petro Pesonen. Teorian mukaanrajojenylittämisestäsyntyyiloajatyydytystä,jotamukavuudenhaluinenentiseentyytyminenestää.Mukavuusaluemyöskasvaa,jossitäpyrkii laajentamaan. On kai vain ajan kysymys, milloin mukavuusalueenkatsotaanolevanniintavallinenilmaus,että sepääseesanakirjaan.Onhanseainakinymmärrettävämpijasikälilähempänäkielenkäytönmukavuusaluettakuinesimerkiksisanakummajainen mukavuuslippulaiva.
RIITTA ERoNEN, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Vantaan esihistoria
Monipuolisesti kuvitettu teos muinaisten vantaalaisten elinympäristöstä ja elintavoista. Sanamukavuusaluejasenvastakohtaepämukavuusalue tulevat vastaan etenkin työpsykologia-, työhyvinvointi-, johtamis- ja oppimisyhteyksissä, mutta niistä se siis on levinnyt jo muuallekin. Myynnissä kirjakaupoissa, Vantaan kaupungin museoissa ja yhteispalvelupisteissä. Ajan sana
Mukavuusalueella
Lehdessäolijuttusuomalaisvaikuttajienenglannin kielen taidosta
Kalkkimaan pappi aatteiden ja mentaliteettien tulkkina1800-luvulta 2000-luvulle. näistämainittakoonyhteisöjensisäisetvaltaverkostot,sukujenkeskinäisetkahnauksetsekärahvaanja virkavallanvälisetsuhteet. Rantala kuvaa oivallisesti, miten kalkkimaan pappi esiteltiin 1800-luvun lopun nationalismiinnostuksessa rahvaanrunoilijana, 1980-luvulla yhteiskuntakriitikkona ja 2000-luvulla stand up -koomikkona.Tulkintojenjaylitulkintojenkirjoon revennytlaajaksi:omaaelämäänsäeläväilmiönimeltäänkalkkimaanpappionjättänytkauastaakseen henkilönnimeltäPietariHerajärvi. Mihin naisten hameisiin pukeutuneen, pyllistelevän, rienaavan ja ruokkoamattomanomatekoisenpapinnousu merkkihenkilöksisittenperus-
44
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9. Kuva kirjasta Erilaisia
tapoja käyttää kylähullua.
Vaeltava ilmapuntari
vaikkakalkkimaanpappionnähtysuorapuheisena narrina, viisastelevana klovnina ja rivopuheisena viihdyttäjänä,hänentaustassaan eiolemitäänhauskaaeikäviihdyttävää.Herajärvisyntyiaviot- tomanalapsena,kutenmuutkin eri isille tehdyt sisaruksensa. kohdehenkilönhistoriallinentutkimusjäätyössä kuitenkinohueksi,silläRantalaesitteleejaarvioi pääasiassasitä,mitenkalkkimaanpapinelämäkertaa,saarnoja,kertomuksiajapilkkapuheitaonkäytettytarkoitushakuisestihyväksieriaikoinajaeri konteksteissa. tuu?Hänenlaisiaankylähullujatarvittiinsanomaan 1800-luvunmaalaisyhteisöissäääneenasioita,joita niinsanottunormaaliväkieiuskaltanut,kehdannut taihalunnutsanoa.Yhteisönilmapuntarinajajännitteidenpurkajanahänsaiosakseenarvostustaja hyvääkohtelua.Sitälisäsipelkojoutumisestapapin pilkkarunonkohteeksi.Tätäkauttaköyhäkulkuri käyttivaltaayhteisönrikkaimpienkinyli. Poikarievunonarvioituolleenlahjakas, omanneen ilmiömäisen muistinjayleissivistyksen,jotahän ahnaasti täydensi vaeltaessaan kulkurinatalostataloon. Arvioita, katsauksia
y
Kirjat
Naurattavan ja traagisen rajamailla
Pälvi Rantalan Lapin yliopistossa tekemä väitöskirja on monessa suhteessa ajatuksia herättävä. köyhyys ja huonommuus leimasivathänenrepaleistajaturvatonta lapsuuttaan. näilläeväillähänestäkasvoi ajan myötä paikallinen kulttihenkilö. Työn paras anti koskee kuitenkin kalkkimaan papistajälkikäteentehtyjälukuisiatulkintoja.ne osoittavat konkreettisesti, miten kotiseutuharrastajat, tutkijat ja muut historiakulttuurin lukuisat toimijatrakentavatmyyttisiähenkilöitäjailmiöitä kirjoitettuunhistoriaan.
MARIA LÄHTEENMÄKI, Suomen historian professori (ma.), Joensuun yliopisto
Kalkkimaan pappi. Hänestä on maalattu tauluja, hänelle on omistettu muistopatsas ja tutkijat ovat korottaneet hänet modernisti performanssi- ja iTe-taiteilijaksi. k&h, kulttuurihistoria. kokonaisuutena Rantalan työ on kuitenkin kiintoisaaluettavaa.Setuottaauuttatietoakylähulluinstituutiostasekävalottaasellaisiapuoliamenneisyydenyhteisöjenelämästä,joitaeiperinteisiä lähdeaineistojakäyttämälläsaadahelpostinäkyviin. kuolemansajälkeenkalkkimaanpappitaason ollutniinsanottuaavointariistaamonienaatteiden kannattajille.Menneisyydenihmisiäonhelppokäyttäähyväksi,nämäkuneivätvaadioikaisujaeivätkä nostakunnianloukkaussyytteitä.
Pälvi Rantala: Erilaisia tapoja käyttää kylähullua. Otsikon nähdessään voisi ajatella, että tutkimuksenkohteenaonalatorniolainenoriginelli PietariHerajärvi(18301885),jokatoistikirkkoherrojensaarnojalisätenniihinomansanomansa ja sai tästä syystä liikanimen kalkkimaan pappi. kuntutkimuseikiinnityerityisestimihinkään aikaan, paikkaan eikä genreen vaan ammentaa vaikutteita mitä moninaisimmista tutkimussuun- tauksista,eialoittelevatutkijayksinkertaisestipysty asemoimaanitseäänmihinkäänspesifiintutkimusperinteeseeneikäkeskustelemaansitäkauttakuhunkinperinteeseenkuuluvientulkintojenperusteluista taimetodeista.Jokohanmeolisimmekypsiäluopumaanliiallisestatieteidenvälisyydestäjapalaamaan itsekukintutkimuksellisillejuurillemme. Turun yliopisto 2009.
Miten myytti rakentuu
Metodisesti ja teoreettisesti Rantalan tutkimus onsamallatavallaproblemaattinenkuinmuutkin samantyyliset,tieteenalojenylittämistäkorostavat tutkimuksetnäyttävätolevan.vaikkarajojenylittäminenonkintervetullutlähestymistapaetenkin kulttuurintutkimuksessa,senongelmanaonusein pinnallisuusjahajanaisuus
AluksiTuula Sakaranaho esittelee suomalaisen islamiakäsitteleväntutkimuksen.Artikkelinkiinnostavintaantiaonkuvausensimmäistensuomalaistenetnografien,GeorgAugustWallinin,edward WestermarckinjaHilmaGranqvistin,uranjaelä45
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9. Analogista tutkimusasetelmaa käyttäen Suoranta pureutuukriittisestijatiukastityöelämänsukupuolittuneisiinkäytäntöihin. Tutkimuksessayhdistetäänmäärällisiäjalaadullisiametodeja.Lähdeaineistoontuotettukolmella tasolla:työviranomaisten,työnantajienjatyöntekijöiden.Teoksessaontiheästiviitteitäalankirjallisuuteen,jaSuorantakommentoijaottaakantaa viiteosastossaanterävästijaasiallisesti. Pätkätöidensanotaanolevannykyajantyömarkkinoille tyypillinen piirre. nykyäänmelkosuosituntyöväenkokemuksen tutkimisen sijaan Suorannan näkökulma on työmarkkinoiden rakenteissa ja instituutioissa.Työelämänsuhteidentarkastelussaovatmukanamyös työnantajat. Suoranta erittelee sukupuoleen perustuvaa palkkajärjestelmääjasentaustojajatoteaamuunmuassa,ettäsitä rakennettiinomaltaosaltaantyöehtosopimusjärjestelmällä.naiseneuroonedelleenvain80senttiä, mikäjohtuumyöstyönteettämisentavoista. Taloudellisuuttaolimyösse,ettämonettehtaat siirtyivätkäyttämäänentistäenemmännaistyövoimaa,sillänaistenpalkkaoliselvästipienempikuin miesten, vaikka tehtävät olivat samoja. Arvioita, katsauksia
Työmarkkinasuhteiden historiaa
AnuSuorannanväitöskirjanHalvennettu työ lähtökohtajatarkastelunnäkökulmaonrohkea:tutkimusliikkuumaailmansotienvälisenajan ja nykypäivän työmarkkinoiden välillä vertaillen niitäjatehdenniihineroja.näinerilaistenaikojen rinnakkainentarkastelutuntuuensialkuunliiankin yksioikoiseltajamustavalkoiselta,jopaanakronistiselta.Suorantakuitenkinkorostaa,etteiväthänen käyttämänsäaikakausiloikat1920-ja1930-luvulta 2000-luvulleoletutkimuskohdevaanapuvälinetyömarkkinoidensuhteidenhistorianselvittämiseen. SamoinSuorantailmoittaatutkivansatyönteettämistäjatyönjärjestämisentapoja,eityöntekoa sinänsä.Tutkimuksenerityistarkastelussaovat1920- ja1930-luvuntekstiilitehtaidennaistyöntekijöiden palkkakehityssekätyösuhteet. Suoranta kirjoittaaasiapitoisesti. Pätkätyö ja sukupuoli sopimusyhteiskuntaa edeltävissä työmarkkinakäytännöissä. kirjoitustyyli tekee kuitenkin kirjasta välillä raskasta luettavaa. Tutkimuksen näkökulma tarkentuu käytettyjen käsitteiden kautta: Suoranta käyttää tutkimistaan ihmisistä työläisnaisten sijaan käsitettätyöväkivoidakseenirrottautualuokka-käsitteen määrittelemästätyöväenliikkeenhistoriankirjoituksesta. SuorannantutkimasotienvälinenaikaoliSuomessakintyönteonhistoriassataylorismiksinimettyä aikaa.Tekstiilitehtaantyöntekijöidentyösuorituk-
y
siamitattiinjavalvottiin,jottatyöstäsaataisiinirti tehtaantaloudenkannaltamahdollisimmanpaljon hyötyä. Vastapaino 2009.
Moniäänisesti maahanmuuttajista
Islam Suomessa -kirja kuvaa kattavasti niin Suomessa tehtyä islamia käsittelevää tutkimusta kuin suomalaisessa yhteiskunnassa elävien muslimienhistoriaakin.nämäesitelläänkiinnostavastijakonkreettisesti,niinettäteemaatuntemattomampikinlukijahuomaakirjanluettuaankasvat-
y
taneensaasiantuntemustaan. Suoranta osoittaa, että naistentekemätyöonmukautunutsuhdanteisiin, joustanut ja ollut säännöllisen epäsäännöllistä jo maailmansotienvälillä.Hyvinvointivaltionkultakaudellaluotujaihanteitaovatsäännöllinentyöja vakituinentyösuhdesamaantyönantajaan,janämä ihanteetvaikuttavatarvostuksissammeedelleen.Silti pätkätyötjaosa-aikaisettyösuhteettaiosa-aikainentyöttömyys,kuten1930-luvullasanottiinovat ihmistenarkea.Palkkatyöeiainatakaatoimeentuloa nykypäivänä,aivankutenseeitaannutsitämaailmansotienvälisenäaikanakaan. Tutkitunajankohdantyömarkkinasuhteisiinennestään perehtymätön lukija olisi kaivannut välillä hengähdystaukoa tiiviistä yhteiskuntahistoriallisestavyörytyksestä,ettäasiaolisiolluthelpompaa sisäistää.Siltijuuritarkkuusjayksityiskohtaisuuson myösSuorannanvahvuus;teosonperusteellinenja tärkeätutkimustyömarkkinasuhteidenhistoriasta.
KIRSI-MARIA HyTöNEN, tohtorikoulutettava, historian ja etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto
Anu Suoranta: Halvennettu työ
Toim. Arkea käsittelevä osuus alkaa Minna Säävälän artikkelilla, jossa pohditaan, millainen merkitys uskonnolla on Suomessa asuvien kosovon musliminaisten elämässä. kirjan kolme viimeistä artikkelia keskittyvät mediantuottamaankuvaanislamista.TeemuTairan mukaanislamiakäsiteltiinHelsingin Sanomissaennen 1990-lukua vain Suomen ulkopuolisena asiana, mutta1990-luvullaalkaneenpakolaistenSuomeen muutonyhteydessäislamistatulimyösSuomeakoskettavakysymys. Ja samaan kehotanminäkinsiistarttumaankäsilläolevaan kiinnostavaanjamoninäkökulmaiseenmuslimien arkeajayhteiskunnallistaasemaakäsitteleväänkirjaan.
PIRJo PöLLÄNEN, tutkijakoulutettava, Joensuun yliopisto
Mistä töitä, miten suhtautua uskontoon?
Tuomas Martikainen esittelee artikkelissaan Suomenmuslimiväestönhistoriaa.Häntuoesiinvarsin montakohtaa,jotkaovatleimaa-antaviasuomalaisellemuslimiväestölle.Hänesimerkiksitoteaa,että koskaSuomenmuslimitovatyleensäpakolaisiaja turvapaikanhakijoita,siitäseuraatiettyjäsosiaalisia ongelmia.Taustansa vuoksi muslimien on muun muassaollutvaikeaintegroituatyömarkkinoille. TuulaSakaranahokäsitteleesuomalaistenkoulujenmuutospaineita,jotkakohdistuvatkatsomus- aineidenopetukseen.islaminopetuksellehaasteita jamahdollisuuksiaasettavatkasvavamuslimioppilaidenmääräetenkinpääkaupunkiseudunkouluissa sekä entistä heterogeenisempi muslimioppilaiden joukko.kristiinakourosesitteleeislamilaisenperhelainsäädännönjaSuomenlainvälistäjännitettä. SKS 2008.
män vaiheista. Granqvistin työurasta kertoessaan Sakaranaho esittää myös tämän päivän näkökulmastavarsinkiinnostavanseikan.Häntoteaa,että sukupuolensajakansallisuutensavuoksiGranqvistillaolivaikeuksialuodaakateemistauraaniinSuomessakuinulkomaillakin. Uskontoonsuhtautuminenjaelämäntapanäkyvätmyöseronakaupungissakasvaneennuoremman väen ja maalta kotoisin olevan vanhemman väen välillä. Tuomas Martikainen, Tuula Sakaranaho ja Marko Juntunen. Artikkeliavaanäkökulmiamuuttuvaanperhetutkimuksenkeskusteluun. Artikkelissa nousevat esiin sukupuoli-jasukupolvikysymykset.Suomessakasvaneetnuoretnaisetsuhtautuvatislamiinensisijaisestisydämenuskontona,eikäuskonnollaoleheidän identiteetilleenkeskeistämerkitystä.Samaanaikaan nuoret muslimimiehet haluavat elää islamilaisten sääntöjenmukaan. kirjan kokonaisuutta ajatellen olisi ollut kiinnostavaasaadasamantyyppinenartikkelijonkintoisenmusliminaisryhmänarjesta.SomalinaistenarkeakoskevaatutkimustaonSuomessavarsin
46
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9. Creutz-kämpkehottaalukijoitasuhtautumaan niinmediankuintutkimuksenkintuottamaaninformaatioon kriittisesti ja reflektiivisesti. Muslimit arjessa, mediassa ja yhteiskunnassa. Arvioita, katsauksia
Kirjat
Islam Suomessa. Tätä ryhmää kuvataan usein tataareiksi, vaikka ryhmäonpienuudestaanhuolimattasuurimmillaankinvainnointuhaathenkeävarsinheterogeeninen. MarkoJuntunenkiinnittääsuomalaisenkehityksenosaksieurooppalaistaislaminjärjestäytymistäja perinteisten islamilaisten auktoriteettien hajaantumistajatuoesillesen,kuinkamerkittäväasema Saudi-Arabianuskonnollisillainstituutioillaonniin suomalaisten kuin eurooppalaistenkin neofundamentalistienarjessa.
paljon,jotenehkäsellaisenartikkelinsisällyttäminen kirjaanolisiollutmahdollista.
Kriittisyyttä tarvitaan
Hannavirtasenjakatjavilkmaninartikkelissakeskitytääntärkeäänjavähäntutkittuunaihepiiriin:muslimimaahanmuuttajienasumisratkaisuihin.Moderni suomalainen kaupunkielämä ei pysty vastaamaan niihin arjen vaatimuksiin, joita monilapsisissa ja ylisukupolvisissamuslimiperheissäpyritäänratkaisemaan.isojavuokra-asuntojaonhankalalöytää.Toisaaltavainharvoillamuslimiperheilläontaloudellisestimahdollistahankkiasuurtaomistusasuntoa- kaan.niinpäylisukupolvisetasumisjärjestelytovat ongelmallisia. Antero Leitzinger kuvaa marginaalimuslimien ryhmää,jokakoostuupääasiassavenäjältäSuomeen pysyvästitaitilapäisestimuuttaneistamuslimeista. Pentti Raittila ja Mari Maasilta toteavat, että islamia on käsitelty usein negatiivissävytteisissä yhteyksissäjaettämuslimeistaluotukuvaonollut varsinyksiäänistä.karinCreutz-kämpinartikkelin perusteellatilannenäyttääsamaltaruotsinkielisessä lehdistössä
Maire Heikkisen laatiman, Museoviraston ja Suomalaisen kirjallisuuden Seuran yhteistyönä syntyneenteoksensuuriarvoonkotimaisenteollisuudenjaarvokkaidentapettienaineistonyhteen kokoaminen.Omienseiniemmesisustamisenhistoriaonnäinosaltaantallessa.vaikkaHeikkinenon radio-ohjelmassakorostanutkiinnostuksensaalkua sillä,ettähäneitiennytmitääntarjolletuoduista malleista,nythänonsamallamyösarvottanutkiinnostuksensaaihepiiriä.
Maire Heikkinen: Suomalainen tapettikirja. Jokin lintapettitehtaat. tettu. Myös kangasta saatettiinmaalata.Tapettiheijastaaomaaaikaansa, senarvostuksiajamahdollisuuksia.Tapetoiminen lisäsiasunnonarvoa;1800-luvunalunilmoituksissa saatettiinmainitahuoneentapetoinnista. Arvioita, katsauksia
Tapettikirja on komea tietopaketti
Museoviraston sisustusarkkitehdin Maire Heikkisen monen vuosikymmenen uurastuksentulosonkomeajamoneenkertaanmietitty kokonaisuus. aikasittentulivatmuotiin1970-lukujasenvoimakLäpiteoksenkulkevarunsaskuvitusantaahyvän kaatvärit.Toisinkuinmoniuskoi,esiintulivatmyös käsityksensiitä,mitäseinilläonkulloinkinarvos- 1970-luvunkuviot. kartanotovatolleetvanhempientapettienkäyttäjinäedelläkävijöitä.Seiniäsaatettiinmaalataennen ensimmäisiä varsinaisia tapetteja. TIINA HUoKUNA, valtiotieteiden tohtori, tutkija kuluttajatolivatkotimaisiintuotteisiintyytyväisiä,
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9
47. Rullia tehtaasta vuodetovattuoneet1950-luvuntakaisinmuoTapettikirjavaihtaakiinnostuksenkohdettaan,kun tiin.Monirintamamiestaloonsaanutetsinnänjälkeskiöönnousevatsuomalaiset1800-luvunpuolivä- keen 1950-luvun mallin mukaisen tapetin. Se on kekseliäästi taitettu. Museovirastonkokoelmissaon8000näytettä. Teos jakautuu kolmeen osaan. Asiaan perehtyvä löytääuseitahakemistoja.Joskirjaeiriitä,voisiirtyä äskettäinavattuunverkontapettitietokantaan(www. Siirtyminen tehdasmaiseen valmistukseen tuokäsittelynkohteeksikoneetjaaikansatehtaat. kirja itsessään käy taide-esineestä. ensimmäinen osuuskäsitteleeseinienverhoiluaennenpaperitapettienvalmistuksenalkamista.Toisessaosassakuvataan käsin painettuja tapetteja sekä muotien muuttumista.kolmannessaosassaonkotimaisentuotannon kehittymisen vuoro, ja mallistoja esitellään aivan nykymallistoihinsaakka.kuvatovatlaadukkaita,ja lukijansilmiähellitäänmatallapaperilla. SKS, Museovirasto, 2009.
Taiteilijat tapetilla
varsinkin1950-luvullaloistaneetsuomalaisetmuotoilijat olivat usein monilahjakkaita: syntyi lasia, keramiikkaa,valaisimiajaesimerkiksitapettisuunnitelmia.kodinsisustaminensaiyhdenuudenulottuvuuden,kunesimerkiksiTapioWirkkala,RutBryk, Birger kaipiainen ja Lisa Johansson-Pape tekivät omatmallinsaPihlgreninjaRitolantapettitehtaan kilpailuun.Silloin4-vuotiasMaariaWirkkalateki oman enkelitapettinsa.TampereenTapettitehdas painoiArtek-tapetteja,joidensuunnittelijoitaolivat muunmuassaelissaAalto,MarttiMykkänen,Antti javuokkonurmesniemi. niitäonkoottu1960-luvultalähtien.kirjannäytteetkertovatniistätietenkinaivantoisellatavalla visuaalisestikuinesimerkiksilehtienmustavalkokuvat. Arabia sai alkunsa 1873,javaatimattomanalunjälkeenmyössentuotteidenkysyntäkasvoi. Ulkomaillakintapetittekivätkauppansa;puutavaranjälkeentapetitolivat1870-luvullaHelsingin kaupunginsuurinyksittäinenvientiartikkeli.Tapetti eiollutnoihinaikoihinainoakotiinliittyvätuote, jonka markkinointi lisääntyi. ideatlevisivätkaupunkienjamaaseudunvarakkaistakodeista,kutenniinmonimuukodinsisustamiseenliittyväilmiö.Hinnatlaskivat1870-luvulla, jatapetittulivatkaikenkansanulottuville.
y
koskatuontitapettienmäärälaskinopeastikotimaisenvalmistuksenalettua. tapetti.nba.fi)
Tässämielessäuutuusonkirjoittajansahenkilökohtaisinjanäinollentietyllätavallamyöskiintoisinteos. Se pyyhkäisee kerralla molekyylit syrjään fenomenaalisen maailman yhdentekevinä rikkaruohoina ja tarjoaa tilalle murheen, sairauden ja kuoleman sivuuttavaa ylimaallisuutta. Teoksenlopussaonloistavastikirjoitettuepilogi sellaisestaelämäntarkoituksesta,johonmyösuskonnotonvoiyhtyä.kaikkitiivistyyrakkauteen,joka tekeeelämästäelämisenarvoistatässäjanyt.ironista kyllä,setaitaaollamyöskristinuskonperusajatus.
JARI oLAVI HILTUNEN, filosofian maisteri, äidinkielenopettaja ja kirjallisuuskriitikko
Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. Tässämielessäenqvisteinäeuskonnollistauskoa mitenkäänmerkittävänälähtökohtanaikuisuuden taikuolemanjälkeisyydenpohdiskelulle.kuolema on kaiken päätepiste, eikä sen jälkeisen elämän peräänkannatahaaveilla. Hän leimaa uskontyhmyydeksisekäasiaperusteinettäsarkastisinkommentein,joitasateleeuskovaistensuuntaan tämäntästä: Silloin kun fysiikka tai sen päälle kapuamaan pyrkivä filosofia eivät tarjoa vapautusta, apua etsitään uskonnosta. WSoy 2009.
-
Kuus kirjallisuudesta
1.a)FransMikaelFranzén.kivipääsiylioppilaaksi23-vuotiaana,kramsu18-vuotiaana. 5.c)kariHotakainen.HaavikonylioppilasainesaiYTL:ltä cumlauden.YTL:nnykykantakiveeneioletiedossa;vaatimattominarvosanoinhänaikoinaanylioppilaaksipääsi. 4.b)5,7.viitasai9.12.1933kaksituntiajälki-istuntoa, syynä"jatkuvavastahankainenesiintyminenjamielenosoituksellinenäänteleminentutkittaessaluokankeskuudessa esiintynyttäepäjärjestystä".Pianviitaerosikoulustaeikä
Vastaukset
senkoomminopiskellut. Silti teos on pitkälti apologia uskonnottomuuden puolesta.Toiseksi kirjoittaja sanoosallivansauskonjauskonnollisetkokemukset niille,jotkaniitätarvitsevat.kuitenkaanenqvistei voiollaironisoimattauskonasioitamielettömiksija uskoviajonkinlaisiksiidiooteiksi. Avartumistaesimerkiksinimekkäidenteologikirjoittajienajatuksilleenqvisteiosoitamillääntavoin. enqvist sanoo,etteihaluakäännyttääketäänateistiksitai uskonnottomaksi. vaikka uskonto ilmiönä kiinnostaa enqvistiä kovasti,häneimyönnäsillesitäarvoa,minkäuskovaiset myöntävät. SiltihänviittaaniihinmuunmuassaeeroHuoviseentoistuvasti.kirjoittajanmielestäRaamatun asiateivätolekeskustelunarvoisia,eivätmaallikoideneivätkäpappienkesken. kirjoittajamääritteleeitsensäuskonnottomaksi, ei ateistiksi. 6.a)AlpoRuuthilta.Olirepliikillähyväkinpuolensa."Ja minunlukuharrastuksenialkoisiitähetkestä",totesiRuuth myöhemmin.Saarikoskierotettiinoppikoulustajoksikin aikaahänenkäytyäänopettajankimppuun.Salamalopetti lyseonjäätyäänviidennelleluokalle.
LAURI MÄNTyLÄ
48
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9. kirjassa on myös joitakin ristiriitoja. Ajoittain jopa kiihkeän sanailunsa höysteeksi enqvist kertoo paljon omakohtaisia esimerkkejä, kutenisänsäsyövästäjaäitinsäAlzheimerintaudista. Toisaalta hän kirjoittaa niin paljon Jumalan olemassaoloa vastaan, että hän ei oikein määrityuskonnottomaksiomantekstinsävalossa. Luonnontieteilijänä enqvist näkee loppujen lopuksiuskonnollistenuskomustenolevanselitettävissä aivojen molekyylirakenteella. 3.c)47-vuotiaana.SittenLatepanikintoimeksi:vuoden kuluttuahänolilisensiaatti,kahdenvuodenkuluttuatohtorijakolmenvuodenkuluttuakirjallisuudenprofessori. erittäinhavainnollisiajajäsenneltyjätietoteoksia jovuosiatuottaneenenqvistintuotannossaKuoleman ja unohtamisen aikakirjat on heikoimmasta päästä.kirjoittajasivalteleesinänsäkiintoisiaajatuksiajosjonkinlaisiinsuuntiin,eikäteoksenhajanaista jäsennystävoikehua. Sitä vastoin hän osoittaa suurta kiinnostustaihmissydämenajatuksiakohtaan. 2.b)24-vuotiaana.1910-luvullahäntoimijääkärivärvärinä muttatuppasirehentelemäänhommallaanjaistuivähän aikaavankilassa. Arvioita, katsauksia
y
Kirjat
Älyllisen rehellisyyden puolesta
karienqvistlähestyyuusimmassateoksessaan kuoleman,ihmisyydenjauskonnollisenuskon ytimiä.Tieto-Finlandialla 1999 palkittu fyysikko vannooälyllisenrehellisyydennimeentunnustaen vainsen,minkävoivarmuudellataisuurellatodennäköisyydellätodentaaolemassaolevaksi
kerronnankannaltapoikkeuksellisensuuri,janäyttelijöidenjotkaluonnollisestikuuluvatmaamme Uskomaton suoritus eturiviinkeskinäisenkemianjaharmonianlöytä- erityisestionihailtavasitä,ettäohjaajaylipäätään minenonmuodostanutjosinänsähaasteen.Tässä alkaatoteuttaatällaistamielipuolistaunelmaa.Täytyy muistaa, että maailman elokuvan suuriltakin koivusaloononnistunutuskomattomanhyvin! erisukupolvienjakoulukuntientututkasvotsaa- tekijöiltäjäifilmaamattauseitatöitätaiaikeetjäivät vataikaansuhteellisenyhtenäisenkansanrintaman, suunnitelmiksi.TällaisiaovatmuunmuassaLuchino jaturhasaippuaoopperamaisuusonvaihtunutyllät- viscontinaietoteuttaaMarcelProustin Kadonnutta tävänkinbrutaaliinjapeckinpahilaiseenväkivaltaan. sävyjätaikaariavaanjättäätilaatarinalle.JoLin- enpäolisiuskonut. ohjaus ja käsikirjoitus: Timo Koivusalo. Poliittisestieijääjuuriarvailujenvaraan,kum- Pohjantähdellerohkeneepovatahyviäkatsojalukuja. nyt crescendot ja diminuendot ovat väkevästi vaikkaosoittikinaikaisemminomallaTuntemattoman sotilaanfilmatisoinnillaanetevyytensäLinnan paikoillaan, koomiset ja traagiset muunnelmat vaihtelevatmoniaallekurottavankokonaisteoksen maailmojentulkkina. mallepuolelletekijäasettuu.Työväenluokantaistelu Hienoaolisimyösse,jossetutustuttaisinuoremmat sortoajariistoavastaantuodaanläpivauhdikkaasti katsojapolvetLinnantekstiinjayhteenkansallisen historiammesynkimpäänvaiheeseen.Laineenpuijavoimallisesti. enolekoivusalonelokuvastamitenkäänhurmioi- kuvakerronnanmuotovaatimustenkannalta.Jään tunut,muttatyökuuluujokatapauksessatekijänsä odottamaanjännityksellä,mitenkoivusalokuljettaa loppuunsuurteoksensa,jokavoidaanjonytlaskea onnistuneimpiinjavälttääpahimmatylilyönnit. Pohjantähden jälkimmäinen osa on ilmoitettu sitLainettaparemmin.Jokuvoisitietenkintodeta, ettäuusielokuvaonliiankin"moderni"tai"virtavii- valmistuvaksiensivuodenaikana.dramaturgisesti se on kirjatrilogian hankalin osuus, etenkin elovainen".Tämälieneekuitenkinsivuseikka. koivusalo on tarttunut omaan haasteeseensa tamalla:ilkkakoivula,elenaLeeve,TomiSalmela, ennakkoluulottomasti ja pelottomasti, ja uudelle Heikkinousiainen... aikaa etsimässäjaAndreiTarkovskinsuunnitelma Mieleenpainuviaosasuorituksiatehdäänlaajallarin- ThomasMannin Taikavuoresta. Ensi-ilta: 4.12.2009.
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9
49. kiitettävä on myös Jaakko kuusiston säveltä- eitosinilmankritiikkiämonestiepätasaisenohjaamäämusiikkia,jokaeimaalaileliiandramaattisia jansamahdollisestionnistuneimmaksisaavutukseksi. Tuotanto: Artista Filmi oy. sisällä.erilaisinpainotuksinvarustettujenteemojen Liiankin moderni. nanromaanissaonvahvastimusiikillinenrakenne, LAURI TIMoNEN, elokuvakriitikko jonkaylimääräinensävyttäminensotkisialkuperäi-
y
Sotaa kohti. kudelma kasvaa yksilöitään ja yksittäisiä osasiaan Joyksinkirjatrilogianhenkilögalleriaonelokuva- suuremmaksikokonaisuudeksi. Pääosissa: Ilkka Koivula, Vera Kiiskinen, Risto Tuorila, Ritva Jalonen, Heikki Nousiainen, Hannu-Pekka Björkman, Jonna Järnefelt, Sulevi Peltola, Miia Selin, Esko Roine, Sara Paavolainen, Tomi Salmela, Eija Vilpas, Jukka Leisti. Tuukka Huttunen (vas.) on Aleksi Koskela, Ilkka Koivula on Akseli ja Mikko Nousiainen Aku.
Täällä Pohjantähden alla. vaikkakriitikollataiylipäätäänelokuvakatsojallaeiperiaatteessasaisiollaennakkoluuloja,koivusalonaihevalintaanliittyyväkisinkinjonkinlaisia etukäteisarvailuja.Sortuukoohjaajamuunmuassa Sibelius-teoksestaantuttuunemotionaaliseenpliisuiluun,alleviivailuunjaliioitteluun?Mitenselvitäsiitä massiivisestasovittamisenhaasteesta,jossaesimerkiksiedvinLaineniinkarmeallatavallaepäonnistui, sen"sävelteoksen"voiman. Elokuvat
Arvioita, katsauksia
Artista Filmi Oy
Suurteoksen mitat
Ohjaaja-tuottaja-käsikirjoittaja-leikkaajaTimo koivusaloaeivoisyyttääainakaanrohkeuden puutteesta.Monivuotinensuurprojektitekijälleen tunnetustiläheisestäväinöLinnantrilogiastavyöryi joulukuunalussavalkokankaalleensimmäisen,yli kolmentunninmittaisenjärkäleenkokopauhulla. Musiikki: Jaakko Kuusisto. iloisinyllätysoliehkäse,mitenviihdyttävästiyli seva,ylinäyteltyjakammottavallatavallavanhahtava kolmituntinen, Akseli koskelan kotiinpaluuseen teelmätuohontemppuuntuskinpystyy,huolimatta päättyväelokuvarullaaeteenpäin.koivusalokyke- dvd-aikakaudenmahdollistamastalähinnänäennäineekaivamaanesiinLinnantekstinkeskeisetnyans- sestäuudelleentulemisesta
näyttelyvierasta tervehtivät jo eteisaulassa Marimekon vihreä Unikko-kangas ja nokian Mobira Cityman.näyttelynlähtökohtanaovatperinteisen suomalaisenkulttuurinelementit,suomalais-unkarilaisetyhteydetjastereotypiatsuomalaisista. Ehkä sen, että Suomessa eletään värikkäästi jalat kuraisessa maassa.
Helena Ruotsala
janegatiivisetilmiötpuuttuvat.näyttelyntekijöidenmielestäyksisyyonse,ettäunkarilaistentietämysSuomestakielisukulaisuudestahuolimattaei oleniinsyvällinen,jottanegatiivisiastereotypioita olisisyntynyt. vaikkanäyttelyssästereotypiatovatyhtenätyökaluna, käytössä ovat vain positiiviset käsitykset. YhtenäSuomeajaUnkariayhdistävänätekijänä nähdäängeopoliittinensijaintiidänjalännenvälissä, jossamolemmatmaatovatetsineetomaapaikkaansa. Näyttely on avoinna 28.10.2010 asti.
Näyttelyt
Suomi unkarilaisten linssien läpi
Suomalaistensanotaanainahaluavantietää, mitämuutmeistäajattelevat.nyttähänon oivatilaisuus,silläUnkarinkansatieteenmuseon näyttelyBudapestissa"Millaisiasuomalaisetovat" tarkasteleeSuomeajasuomalaistakulttuuriaunkarilaisestanäkökulmasta.Sekertoo,millainenkuva unkarilaisilleonsyntynytsuomalaisistajamitäyhtäläisyyksiäjaeroavaisuuksiasuomalaistenjaunkarilaistenvälilläon. kesällä avoinna oli ekologista vaatesuunnittelua esittelevä "Better Future" -näyttely, joka oli tehty yhteistyössäTaideteollisen korkeakoulunkanssa. näyttelyonlaajajamonipuolinen,jameillesuomalaisillesenantamakuvaontuttujaturvallinen. SuomentiestäkertovatmuunmuassataitelijaZoltán PopovitsinvisakoivustatekemätSuomi-konepistooli, Molotovinkoktailisekäruisleipäjamatkapuhelin. Toisten linssien läpi katsottuna näyttely avaa myössuomalaistensilmiä:mielenkiintoinenyksityiskohtaonpimeäkäytävä,jokaesitteleeheijastimien käyttöä.Tuttuunjaarkiseenasiaaneivälttämättäitse osaakiinnittäähuomiota. keskeisiksiteemoiksionvalittumuunmuassasuomalaistensuhdeluontoon,metsäjasiitäsaaduttuotteet,kesämökki,Kalevala,urheilujamuotoilu.niiden avullanäyttelyssäesitelläänsuomalaisenkulttuurinja elämäntavanmuutostarinnastaenperinteetjanykykulttuuri,kuten"Tuohiastioistasuomalaiseenmuotoiluun","kansallispuvuistaMarimekkoon"tai"kalevalastametallimusiikkiin".Paljontilaanäyttelyssäsaa esimerkiksiKalevalanvastaanottoUnkarissa. näyttelyantaapaikoitellenmilteimatkailumainosmaisenkuvanSuomestajasuomalaisista;ongelmat
y
Unkarin Kansatieteen museo
Mitähän Marimekon tuotteet ja kumisaappaat kertovat unkarilaisille suomalaisesta kulttuurista. näyttelyssä äänessäovatunkarilaisetmetallimusiikkifanit.Myös muumitjajoulupukkiovatläsnä,vähemmistöihin liitettyinästereotypioina. näyttelystäonjulkaistukorkeatasoinen,unkarin-jaenglanninkielinenluettelo,jonkaartikkelit syventävätnäyttelynteemoja.Senontoimittanut näyttelyn pääkuraattori, filosofian tohtori Zsuzsa Szarvas.
HELENA RUoTSALA, akatemiatutkija, Turun yliopisto
50
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9. Arvioita, katsauksia
Millaisia suomalaiset ovat?-näyttely Unkarin Kansatieteen museossa Budapestissa. Yksi näyttelyhuoneista on varattu vaihtuville näyttelyillä. JosvanhemmilleKalevalataitalvisotaontuttu, niinnuortenunkarilaistentietämysSuomestaperustuu suomalaiseen metallimusiikkiin
Akateemisessamaailmassakäydäänkeskustelua tutkimuksenetiikasta,muttapuheeitunnukantavanomiapiirejäkauemmaksi.Journalistinenelämä-
E
kerta,muotokuvataimiksilajiakutsutaankin,on herättänytaikavähänpohdintaa.eikötoimittajan tulisikunnioittaajournalistinetiikkaa,kutenlääkärinomanammattikuntansaeettisiäohjeita. kirja ei ole herättänytihmeempäähuomiotamediassa. X Tiina Mahlamäki teki eeva Joenpellosta kirjailijamuotokuvan Kuinka elää ihmisiksi. Taisteluunkirjailijan elämänoikeastatulkinnasta osallistuivatelämäkertojenkirjoittajat,omaisetja ystävät. Hänen on paljastettava salaisuudet, jotka ovatkyteneetarkistoissajaaikalaistenmielissä.Joitakin aarteita valvovat mustasukkaiset sukulaiset, biografinluonnollisetviholliset.vaikkahesattuisivatkinkuulumaanystävällismielisiinheimoihin, tutkimusmatkailijanonnäytettävävaltansa:valkoinenmiesonsejokamaanomistaa,eivätalastomat alkuasukkaat. Jos ystävät ovat tällaisia, mihin tarvitsemme vihollisia. elämäkerrankirjoittamineneioleviatontapuuhaa,kuteneitietystiminkääntodeksitarkoitetun tekstintekeminen.Millätavoinesittäätoisenihmisen elämä. MalcolminmainiokirjaontullutmieleeniseuratessaniMaunoSaarenteoksenHaavikko-niminen mies vastaanottoa.Saarionhuhkinutkuinkönnin kuokkamiesmuuttaakseenfiktionfaktaksi.Haastatteluillaonkinollutkovakysyntä,jamyötäsukaisia arvioitaonriittänyt.Toista,sukulaistenkulmasta nähtyätarinaaonkerrottupaljonharvemmin. TähäntapaankirjoittaaJanetMalcolmteoksessaan The Silent Woman (1995), jossa tarkastelun kohteenaovatSylviaPlathistakirjoitetutelämäkerrat.Malcolmtutkiisitä,mikätapahtuiPlathinitsemurhanjälkeen,useidenvuosikymmentenaikana. Miten tuoda esiin oma osuus tapahtumissa silloin, kun kohde on aikalainen. "kirjaalukemattakin,lehtiartikkeleidenperusteella, tiedetään Haavikon antaneen liikaa väärää lääkettävaimolleen,kirjailijaMarja-Liisavartiolle, joka vaipuu koomaan. eettisetkysymyksetliittyvätmyöselämäkertojen vastaanottoon.Saarenkirjankohdallanäkyyniin sanottumegafonivaikutus:vääräksikintodettuasia muuttuutotuudeksi,kunsitätarpeeksitoistetaan. Haavikko käskee irrottaa letkutjakäveleejäykinjaloinsairaalasta."(Hannu Sarrala,Pohjolan Sanomat8.10.2009.) Haavikkokertoiasiantoisinvuonna1995ilmestyneessäProsperossa,muttatänäsyksynämegafoniefektiontehnythänestäkuolemantuottajan. Puheenvuoro
Kirsty Pargeter / Rodeo
Elämäkerta ja etiikka
lämäkerran kirjoittajan on tyydytettävä lukijanuteliaisuus,eiasetettavasillerajoja. Häneiselvästikäänoleosannutkeskittyäolennaiseen.
ANNA KUISMIN, yleisen kirjallisuustieteen ja kotimaisen kirjallisuuden dosentti, Helsingin yliopisto
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9
51. ketäsevoisikaankiinnostaa?eihänJoenpellon elämäkerrantekijäoletutkinutkohteensajääkaappia,hommannutrollaattoria,kiidättänythoitoon, pyörinytsairaalassakameroineen. ilmiöstäonkirjoittanutRistoUimonenteoksessaan Median mahti. Miten varmistaa faktojen paikkansapitävyys, lähteiden monipuolisuusjaniidenristivalotus?Mitenvälttää muotokuvanmuuntuminenomakuvaksi,kohteeseenkuntuleehelpostiheijastaneeksiomiatuntojaanjamielipiteitään
muissa oppiaineissa. Römpöttinäkeetienmerkityksiltäänja arvoväreiltäänmuuttuvanatilana;roadelokuvienkirjokinulottuuuudenaallon modernismista(Kesäkapina,1970)2000luvun nuorisoelokuvaan (Menolippu Mombasaan,2002). Ohutinstituutiohistoriaeikerroakateemisestaelokuvatutkimuksestakaikkea. elokuva-aiheisiajatkotutkintojavoisuoTampereella elokuva on pitkään rittaa taiteiden tutkimuksen laitoksen kuulunuterityisestitiedotustutkijoiden kiinnostuksenkohteisiin.Tällähetkellä luontevapaikkaelokuvatutkimukselleon tiedotusopinlaitoksenyhteydessätoimiva mediakulttuuri,jossayhteiskuntatieteellinenjahumanistinentutkimusperinne kohtaavat. Anneli Lehtisalon väitöstutkimuksessaonlisäksivoimakaskulttuurihistoriallinenviritys:aiheenaovatkotimaiset 19301950-lukujenelämäkertaelokuvat, esimerkiksiRunon kuningas ja muuttolintu(1940)jaMinä elän(1946).elämäkertaelokuvatovatLehtisalollemedioituapopulaariahistoriankirjoitusta,joka jäsentää menneisyyttä sekä rakentaa ja pitääylläkulttuuristamuistia.Samalla nekertovatvalmistusaikansaarvoistaja hierarkioista, esimerkiksi yksityisen ja julkisenrajoista.
Käsikirjoittajien ammattikunta
Akateemistakaan elokuvatutkimusta ei tehdä pelkästään tiedekorkeakouluissa. Turun mediatutkimuksessakin elokuvaan liittyviä opinnäytteitä tehdään jatkuvasti.TommiRömpötinväitöstutkimuksen kohteena ovat suomalaiset road-elokuvat, siis elokuvat, joissa tie jakulkeminenovatkeskeistäkuvastoa. Taideteollisenkorkeakouluntutkimuksissaonuseintaiteellinentaiammatillinenpainotus,muttarajaonhäilyvä. 1960-luvun sosiaalisesta ja elokuvakulttuurisestamurroksestalähtientieon tarjonnutkertatoisensajälkeenjoustavan neuvottelukentän, jolla työstetään 1920-luvun elokuvakulttuuria sukupolvienjännitteitä,yhteiskunnallisia Helsinginelokuva-jatelevisiotutkimuk- pelkojajatoiveitasekäyksilönjayhteisella ei siis ole pääaineoikeutta, mutta sönsuhteita. Seppäläntutkimusselvittääsitäprosessia,jonkakauttaHollywoodnousiolennaiseksiosaksisuomalaistakinelokuvakulttuuria,heijastuspinnaksi,jotavasten sekäkotimaistaettämuutaeurooppalaista tuotantoatulevinavuosikymmeninäväistämättämitattiin. Muutaman tekeillä olevan väitöskirjaprojektinlyhytesittelyeiole milläänmuotoakattava,muttaseantaneejonkinlaisenkuvansiitäoppialojenja näkökulmienkirjosta,jokaelokuvatutkimustanykyiselläänluonnehtii. Uutisia
Tätä tutkitaan
ELOKUVASTA
Kirsty Pargeter / Rodeo
Suomalaista elokuvaa monesta suunnasta
elokuvatutkimusonyliopistollisenaalana nuorijakapea:Suomessaseitsenäistyi omaksioppiaineekseenvasta1990-luvun alussa. elokuvaonuseitavuosikymmeniäollut mitäerilaisimpientutkimustenlähteenä jakohteenaniinhumanistisissa,yhteiskunta-kuinkauppatieteissäkin.elokuvaanliittyneetlaajemmattutkimushankkeetovatnekinsijoittuneeterioppialoille tainiidenvälille.kotimaiseenelokuvaan keskittyneitäSuomenAkatemianhankkeitaonollutainakinTurunelokuva-ja televisiotieteessä ja kulttuurihistoriassa sekä Helsingin talous- ja sosiaalihisto- riassa. Jaakko Seppälän tekeillä oleva väitöstutkimus pureutuu suomalaiseenkaksikymmenluvunelokuvakulttuuriin:päätavoitteenaonselvittää Hollywoodinläpimurtoajavaikutusta. Suuriahankkeitaeitiettävästioletällä hetkellämeneillään,muttayksittäisiätutkimuksiatehdäänjatkuvasti.esimerkiksi väitöskirjoja kirjoitetaan apurahoilla, työn ohessa tai osana laajempia tutkijakouluja. Raija Talvion väitöstutkimus selvittää käsikirjoittajien ammattikunnan muotoutumista ja asemaa sekä hyvän käsikirjoituksenkriteereitä1930-luvulla elisuomalaisenelokuvanstudioaikakaudenalussa.Talviontutkimustayhdistää useimpiinmuihinelokuvahistoriallisiin tutkimuksiinesimerkiksiprimäärilähteidenniukkuusjakirjavuus:tietoajakäsityksiä käsikirjoittamisesta on etsittävä puutteellisistayhtiöarkistoista,elokuvalehdistä,arvosteluistajasanomalehdistä.
KIMMo LAINE, yliassistentti, Tampereen yliopiston tiedotusopin laitos
52
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9. SuomessakinHollywoodiavastustettiinja vieroksuttiinsuitsutuksenjamäärätietoisenmarkkinoinninohella,huomioimatta sitäeikuitenkaanvoinutolla. Hollywoodsaihallitsevanasemanmaail- man elokuvamarkkinoilla ensimmäisen maailmansodanjälkeen,muttaprosessiei ollutitsestäänselväeikäkertakaikkinen. nykyään elokuvatutkimuksen oppiaineitaonHelsinginjaOulunyliopistossa,muttakummassakaanniitäei voiopiskellapääaineena.Turunelokuva- jatelevisiotiedeyhdistyivuosituhannen taitteessaviestinnänkanssamediatutkimuksenoppiaineeksi
Oppaiden, nettisivustojen, kirjojen sekä koulujen Kalevala-opetuksen rinnalle Kalevalaseura on tuottanut internetiin uuden Kalevala-sivuston, jossa esitellään monipuolisesti eepoksen sisältöä, poliittisia, tutkimuksellisia, taiteellisia ja aatteellisia tulkintoja ja vaikutusta suoma-
Kalevalaseura palkitsi seitsemän kulttuurissa ansioitunutta
Kalevalaseura jakoi Kekrinpäivänä
seitsemän tunnustuspalkintoa Kalevalan ja suomalaisen kulttuuriperinnön parissa ansiokkaasti toimineelle henkilölle. Kalevalaseura on avannut kotisivuilleen myös Kalevalan 175-vuotisjuhlavuoden tapahtumakalenterin. Kalenteriin voivat ilmoittaa tapahtumia kaikki niitä järjestävät tahot. Opetusministeriö on myöntänyt seuralle valtionavustuksen juhlavuoden järjestelykuluihin. http://www.kordelin.fi/myonnetyt.html.
Timo Parvela palkittiin nuorille tarkoitetusta Sammon vartijat -kirjasarjastaan.
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9
53. Koulut ja järjestöt voivat esimerkiksi perustaa teemaryhmiä, joissa nuoret voivat toteuttaa omia näkemyksiään Kalevalasta. Ryhmät voivat keskittyä suulliseen tai kirjalliseen ilmaisuun, musiikkiin, kuvataiteisiin, valokuvaukseen, tanssiin tai olla poikkitaiteellisia. Tieteen, taiteen ja kulttuurin alalta palkittiin filosofian tohtorit Mervi NaakkaKorhonen ja Teppo Korhonen Helsingistä sekä kirjailija Timo Parvela Espoosta. Sillä halutaan rohkaista suomalaisia eepoksen pariin ja esittämään sen runoista ja tapahtumista omia tulkintoja. Hankkeiden toivolaiseen kulttuuriin. Uutisia
Kalevala täyttää 175 vuotta ensi vuonna
Uuden Kalevalan 160-vuotisjuhlavuoden jatkona juhlitaan ensi vuonna Vanhaa Kalevalaa, joka täyttää silloin 175 vuotta. Juhlavuoden teema Mieleni Kalevala.korostaa eepoksen tulkinnallisutta. Juhlavuotta koordinoi toimikunta, jonka puheenjohtaja on professori Seppo Knuuttila Joensuun yliopistosta. Tiedossa on jo useita tapahtumia, näyttelyitä, hankkeita, julkaisuja ja seminaareja. Lisätietoja: www.kalevalaseura.fi Kalevala-sivusto on osoitteessa www.kalevala175.net.
Mieleni Kalevala
taan myös yhdistävän nuoria ja aikuisia: ammattitaiteilijoiden, opettajien, vähän varttuneempien nuorten ja muiden vanhempien tukemana nuoret voivat varmimmin saada toteutettua ja konkretisoitua näkemyksensä. Tunnustuspalkinnon saivat professori Maija Lehtonen ja taidemaalari Paul Osipow. Juhlavuoden yhtenä tärkeänä tavoitteena onkin innostaa nuoria Kalevalan lukemiseen. Juhlavuoden kuvallisen tunnuksen on suunnitellut graafikko Markus Itkonen. Tulkintojen tekemiseksi täytyy tuntea Kalevala. Palkintosumma on 30 000 euroa. Teeman avulla innostetaan etenkin kouluja, kulttuuri- ja nuorisojärjestöjä, taidelaitoksia ja museoita sekä muita nuorten parissa työtä tekeviä tahoja tarjoamaan nuorille mahdollisuuksia Kalevalatulkintojen toteuttamiseen. Pääsihteerinä on Kalevalaseuran toiminnanjohtaja Ulla Piela. Hakemusten perusteella jaettavia apurahoja myönnettiin yli 500. 20 000 euron kannustuspalkinnot annettiin professori Katri K. Siebergille, sarjakuvataiteilija Ville Rannalle ja arkkitehtiryhmälle, johon kuuluvat Saija Hollmén, Jenni Reuter ja Helena Sandman. Hankkeella halutaan tavoittaa myös ulkosuomalaisia ja maahanmuuttajia. Kalevalan 175-vuotisjuhlavuotta on suunnitellut Kalevalaseura yhteistyössä muiden kansallisen kulttuurin järjestöjen kanssa. Nuoren taiteilijan palkinnon sai muusikko Pekko Käppi Tampereelta. Lista palkituista on säätiön kotisivuilla. Perinteentaitajien tunnustuspalkinnon saivat nykykansantaiteilija Alpo Koivumäki Kauhajoelta, perinteentallentaja Hillevi Kontsas Isostakyröstä sekä itämerensuomalaisten kansojen perinteisiin perehtynyt kirjastonhoitaja Marjukka Patrakka Helsingistä.
Sinikka Sipola
Kordelinin säätiöltä apurahoja yli 5 miljoonaa euroa
Alfred Kordelinin säätiö on jakanut apurahoina ja palkintoina yli viisi miljoonaa euroa, ennätysmäärän säätiön historiassa
Verkkoaineistossa on 195 itsenäisen valtion ja 68 epäitsenäisen alueen nimeä. http://kaino.kotus.fi/kks
54
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9. Sörkan kundien kaksikielisissä "sakeissa" kielirajat ovat ylittyneet, mutta toisaalta on tehty kielellistä eroa suhteessa työväen luokan tyttöihin, opettajiin ja kasvattajiin, ylempiin sosiaaliluokkiin sekä erityisesti maalaisiin. http://kaino.kotus.fi/maidennimet
Karjalan kieli on saanut virallisen aseman Suomen vähemmistökielenä. Se sisältää kaikki varsinaiskarjalan vienankarjalan ja eteläkarjalan ja aunuksenkarjalan eli livvin murteet. Venäjän kyrilliset kirjaimet on lisäksi translitteroitu suomen kansallisen translitteroinnin mukaan. Mikä
on Belarus suomeksi. Uutisia
Kansainvälinen palkinto suomalaisille paikannimitutkijoille
Professori Heikki Paunonen, filosofian
tohtori Jani Vuolteenaho ja dosentti Terhi Ainiala ovat voittaneet Cambridge University Pressin Urban History -lehden Dyos Prize -palkinnon. Slanginimien käytössä näkyy, kuinka lapsuuden lähiympäristö himapitskuineen (Sörkan vuokratalojen pihat) laajenee kulmille ja kartsoille ja Pitkänsillan eteläpuolellekin, Espalle ja muualle keskustaan. Siitä voi etsiä sanojen käyttöyhteyksiä, esimerkiksi itkuvirsisanastoa, lastenkielessä tai soimauksissa käytettyjä sanoja, sananparsia ja uskomuksia. Tutkimus on tehty osana Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen hanketta Nimimaiseman muutos Helsingin sosiolingvistisesti moninaistuvissa kaupunginosissa. Koko sivusto on käännetty näille kielille. Aiemmin palkinto on jaettu lähinnä englanninkielisissä maissa työskenteleville tutkijoille. Vastaukset ja tiedot talletetaan Kansallismuseoon tutkimuskäyttöön. Vastaukset näihin ja moniin muihin maailman itsenäisiä valtioita ja niiden kaukaisia erillisalueita koskeviin kysymyksiin löytyvät Maiden nimet seitsemällä kielellä -verkkoaineistosta, joka on vapaasti käytettävissä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen aineistopalvelussa Kainossa. Kotuksen ja Suomalais-Ugrilaisen Seuran julkaisema Karjalan kielen sanakirja on murresanakirja. Uudenlaista monitieteistä menetelmää hyödyntäen artikkelissa rakennetaan nimistön ja kieliolojen kautta elävä kuva Helsingistä ja sen työläiskaupunginosista vuosina 19001939. Paunosen, Vuolteenahon ja Ainialan artikkelissa tutkitaan Helsingin Sörkan kundien slangia sekä slangiasuisten paikannimien ja kaupunkiympäristön muutoksen suhdetta 1900-luvun alussa ennen toista maailmansotaa. Slangin kautta tarkastellaan sitä, miten Sörkan kundit käyttivät kaupunkitilaa ja millaisia merkityksiä he sille antoivat. Se jatkuu tammikuun 2010 loppuun. Maiden nimet esitetään suomeksi, ruotsiksi, pohjoissaameksi, englanniksi, ranskaksi, saksaksi ja venäjäksi. Sanakirjassa on useita hakutapoja. Lisätietoja: http://www.nba.fi/fi/keruuarkisto_ikonit pirkko.hakala@nba.fi, p. Ceremoni och fest (Svenska litteratursällskapet). Huumeet Suomessa 1800-1950.
taan muistitietoa ikoneista ja muusta kirkollisesta esineistöstä, joka on peräisin sota-ajalta Karjalasta tai Itä-Karjalasta, ja joka päätyi suomalaisten sotilaiden ja evakoiden haltuun. Valtioneuvoston päätös tarkoittaa käytännössä sitä, että kielen elvyttämiseen voi hakea julkista rahoitusta. Karjalaa puhuu Suomessa noin 5 000 henkilöä. Aiemmin samanlaisen aseman ovat saaneet kolme saamen kieltä, romanikieli, jiddish, tatari, viittomakieli ja vanha venäjä.
Henrika Tandefeltin Kerro tietosi ikoneista Porvoo 1809 sai Tieto-Finlandian
Suomen kansallismuseo ottaa vasTämän vuoden Tieto-Finlandiapalkinnon on voittanut Henrika Tandefelt teoksellaan Porvoo 1809 juhlamenoja ja tanssiaisia (SKS) Borgå 1809. 09 4050 9326
Karjalan sanakirja verkossa
Kuusiosainen Karjalan kielen sanakirja (19682005) on nyt sähköisenä versiona Kotuksen Kaino-aineistopalvelussa vapaasti luettavissa. Vastausaikaa on 1.2.2010 saakka. Kirjoittajat osoittavat slangin käytön sekä murtaneen että vahvistaneen kaupunkiympäristön sosiaalisia rajoja. Metsähallitus ja Suomi 1859 2009 ja Mikko Ylikankaan Unileipää, kuolonvettä, spiidiä. Ja kumpi olikaan suositus, Viro vai Eesti. Tutkimus ilmestyi Urban History -lehdessä 36: 3 (2009).
Maiden nimet seitsemällä kielellä
Mikä on Bolivian virallinen nimi. Muut ehdokkaat olivat Roope Hollménin Juuret Karjalassa, Seppo Laurellin Valo merellä - Suomen majakat 17531906, Juha Maasolan Kirves, Antti Parpolan ja Veijo Åbergin Metsävaltio. Kysely liittyy Kansallismuseon näyttelyyn Ikonit, ihmiset ja sota
finlit.fi/arkistot/keruut.htm sekä SKS:n kansanrunousarkisto, puh. Sähköposti: kirjallisuusarkisto@finlit.fi.
Romanit Suomessa muistoja rinnakkaiselosta
Romaniasiain neuvottelukunta (RONK) ja SKS keräävät muistitietoa ja kaunokirjallisia tekstejä 15.3.2010 saakka. Sähköposti: keruu@finlit.fi.
Unohtumaton matka
11.10.1986 saavuin Helsingin Olympiaterminaaliin, josta lähdin Georg Otsilla Tallinnaan neuvottelemaan toimeksiantajani Rakennusliike A. Mukanani matkusti teknisenä asiantuntijana Puolimatkan palveluksessa ollut dipl.ins. Kerro omasi. Suurin menetyksemme oli, että jäimme vaille Georg Otsin erinomaisen keittiön valmistamia herkkuruokia, joista nälkäisinä uneksimme pitkän bussimatkan aikana. 0201 131 240. Keruussa voi kirjoittaa muistoista ja kuulluista tarinoista niin vapaa-ajalta kuin työnteosta, niin hyvistä kuin pahoistakin kohtaamisista. Seppo Niittymäki. Kaikkien vastaajien kesken arvotaan palkintoina SKS:n kirjoja ja Tartu Mikkiin -paitoja ja muuta mukavaa. Tule mukaan kokoamaan ainutlaatuista näytettä Väinämöisen jalanjäljillä laulavasta kansasta! Lisätietoja: yle.fi/tartumikkiin ja www. Puolimatkan palkkaamana sopimuslakimiehenä Polymeer-muovikalvo- ja mattotehdastoimitukseen liittyvistä konetoimituksista. Lisätietoja: arkistotutkija Risto Blomster, puh. Saavuttuamme Olympiaterminaaliin saimme siellä kuulla, että laiva oli otettu pääsihteeri Mihail Gorbatsovin ja hänen seurueensa käyttöön, ja se oli lähtenyt Tallinnan sijasta Reykjavikiin, jossa se toimi Gorbatsovin majoitus- ja edustustilana hänen ja presidentti Ronald Reaganin Reykjavikissä pidettävän huippukokouksen ajan. Tekstit arkistoidaan SKS:n kansanrunousarkistoon tutkimuskäyttöön. Jokaisella on tarina. Sotien jälkeen moni asia romanien ja muun väestön välisissä suhteissa on kuitenkin muuttunut. Kilpakeruu jatkuu 31.5.2010 saakka. Keruun tulokset julkistetaan 8.4.2010 romanien kansallispäivänä. Lähetysosoite: SKS, Kansanrunousarkisto, PL 259, 00171 Helsinki tai sähköpostitse osoitteeseen keruu@finlit.fi. Kaikkea aineistoa käsitellään luottamuksellisesti. Tarinoita julkaistaan lähettäjän luvalla ohjelman nettisivuilla. Tuglas-seura ja SKS:n kansanrunousarkisto keräävät Viron-matkoihin liittyvää muistitietoa vielä 31.12.2009 saakka. Kaikkien vastaajien kesken jaetaan raha- ja kirjapalkintoja. Tiivis vuorovaikutus synnytti eri paikkakunnilla omat totunnaiset tapansa kaskuineen, kortteeripaikkoineen ja hevoskauppoineen. Uutisia
SKS kerää
Karaoketarinat talteen
Suomi on luotu laulamalla. Aineisto tallennetaan SKS:aan, jossa se on tutkijoiden käytettävissä. Kuoreen tai viestin aihekenttään tunnus "Romanit Suomessa". Meidät matkustajat ohjattiin laivan asemasta terminaalin edessä odottaviin busseihin, joissa meidät kuljetettiin maitse Suomenlahden ympäri Tallinnaan. Osoite: SKS, Kansanrunousarkisto, "Vironmatkat", Hallituskatu 1, PL 259, 00171 Helsinki. Tartu Mikkiin -ohjelma on Suomen ykköslaulattaja, ja kuoro on suuri. Kirjoita tarina ohjelman nettisivuilla yle.fi/tartumikkiin tai lähetä se kirjeitse osoitteeseen SKS, kansanrunousarkisto, "Tartu Mikkiin", PL 259, 00171 Helsinki. Kaikki romanit ovat tervetulleita kartuttamaan yhteistä kulttuuriperintöämme. 0201 131 247.
56
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9. Jo tuhannet ovat osallistuneet myös ohjelman tekemiseen. Vapaamuotoisia tekstejä, joita voi lähettää myös sähköisessä muodossa, sekä arkistoaineistoja voi lähettää 1.3.2010 saakka SKS:n kirjallisuusarkistoon tai Helsingin Vallilan kirjastoon. SKS:n kirjallisuusarkisto kerää talteen muistitietoa ja kertomuksia Viljo Kajavasta, hänen runojensa ja proosansa herättämiä elämyksiä ja ajatuksia sekä Kajavaan liittyviä kirjeitä ja muita arkistoaineistoja. www.finlit.fi/arkistot/keruut.htm
Silloin kerran Georg Otsilla
Viro on monelle meistä suomalaisista tutuin ja tärkein matkakohde. Perille joka tapauksessa pääsimme. Esilaulajat tarttuivat ennen kanteleeseen, nyt mikrofoniin. Romanit ovat eläneet muun suomalaisen väestön keskuudessa 1500-luvulta lähtien. Lähetysosoite: SKS, Kirjallisuusarkisto, "Viljo Kajavan jäljillä", Hallituskatu 1, PL 259, 00171 Helsinki. (Ote varatuomari Antti Seikun kirjoituksesta)
Viljo Kajavan jäljillä
Viljo Kajava (19091998) on suomalaisen kirjallisuuden merkittäviä lyyrikoita. SKS:n kansanrunousarkistossa on suomalaista romaniperinnettä 1960-luvulta lähtien yli 400 tuntia. Karaokekisaa seuraa tv:stä ja netistä yli puoli miljoonaa lauluisaa ihmistä. Romanit Suomessa -keruu on osa RONK:n ja SKS:n tutkimushanketta, jonka tuloksena kirjoitetaan Suomen romanien historia
Alkoholi elämässäni -kirjoituskilpailun järjestivät Suomen Akatemian tukema tutkimusryhmä ja SKS:n kansanrunousarkisto. Mielenkiintoisen puheenvuoron piti myös Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen, joka tervetuliaissanoissaan kertoi omia kokemuksiaan naisten asemasta ja sukupuolen merkityksestä yliopistossa. Wendy Cealey Harrison Greenwichin yliopistosta pohti puheenvuorossaan sex gender-jaottelun hedelmällisyyttä. Suurin osa vastauksista oli elämäkertoja.
Pohjoismaat Pariisin kirjamessuilla 2011
Pohjoismaat on kutsuttu vuoden 2011
Pariisin kirjamessujen kunniavieraiksi. Yhteispohjoismaista hanketta koordinoi FILI Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus ja sitä johtaa Iris Schwanck. Hyvin romania osaa vain kolmasosa noin 13 000:sta Suomen romanista. Maaliskuiset Salon du Livre -kirjamessut ovat ranskankielisen maailman suurin kirja-alan tapahtuma. Kävijöitä kuuden messupäivän aikana on noin 200 000. Puheenvuorojen ja esitelmien abstraktit ovat nähtävillä konferenssin verkkosivuilla http://research.jyu.fi/strategicpractices/ Seminar2009.html
PASI SAARIMÄKI ja ARJA TURUNEN
Romanikieli tarvitsee tukea
Suomen romanikieli on vakavasti
uhanalainen, ja sen elvyttämisellä on kiire. Konferenssin järjesti Jyväskylän yliopiston etnologian professori Laura Starkin johtama akatemiaprojekti Strategic Practices. Jeff Hearn ruotsinkielisestä kauppakorkeakoulusta Helsingistä tarkasteli modernia mieheyttä ja maskuliinisuutta väkivallan, sukupuolen ja vallan näkökulmista. Lisäksi esitetään esimerkiksi romanikielen peruskoulu- ja lukio-opetuksen laajentamista, romanikielen opettaja- ja tutkijakoulutusta yliopistoon ja romanien kulttuurikeskuksen ja romanimuseon perustamista. Lisätietoa: www.finlit.fi/fili, www.salondulivreparis.com/
Why Gender. Kilpailuvastauksia saapui 647 sivua 48 vastaajalta. Oma tai läheisen alkoholinkäyttö on varjostanut monen vastaajan elämää, ja joukkoon mahtui useita selviytymistarinoita. Vastauksista 30 oli naisten, 18 miesten kirjoittamia. Romanikielen kielipoliittinen ohjelma: http://scripta.kotus.fi/www/ verkkojulkaisut/julk10/
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 0 9
57. Kaukaisimmat osallistujat saapuivat Indonesiasta ja Taiwanista. Yksimielisiä kirjoituksissa oltiin siitä, että suhtautuminen juomiseen on ajan myötä muuttunut suvaitsevammaksi. Viini on löytänyt tiensä suomalaisten ruokapöytiin, mutta ennen kaikkea alkoholi liitetään juhlaan ja ilonpitoon mieluiten kohtuudella. Päivien aikana tutkijat keskustelivat erityisesti siitä, kuinka sukupuolta tarkastellaan ja teoretisoidaan yhteiskuntatieteiden ja feministisen tutkimuksen ulkopuolella silloin, kun tutkimuksessa käytetään empiiristä aineistoa historiallinen ja paikallinen konteksti huomioon ottaen. Nuorin oli syntynyt 1975 ja vanhin 1919. -konferenssi pohti sukupuolta etnologin silmin
Sukupuolen tutkimukseen keskittynyt -konferenssi järjestettiin Jyväskylän yliopistossa 9.10.10.2009. Kieli on uhanalainen, jos sitä puhuu alle puolet kieliyhteisöstä. Pohjoismaisesta kirjallisuudesta ollaan kiinnostuneita ja sen kustantaminen kasvaa Ranskassa: vuosina 20062009 julkaistiin lähes 300 pohjoismaista teosta. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen romanikielen lautakunta on laatinut kielipoliittisen ohjelman, joka odottaa valtion ja kuntien viranomaisten toimia. Sally Hines Leedsin yliopistosta pohti binäärisen sukupuolen määrittelyn ongelmia brittiläisen transseksuaaleja koskevan lainsäädännön valossa. Ohjelmassa tärkeimpinä tavoitteina mainitaan romanien kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien lisääminen, vuorovaikutuksen synnyttäminen yhteiskunnan, viranomaisten, muiden kielivähemmistöjen ja romanikielen käyttäjien välille sekä romanikieltä koskevan lainsäädännön kokoaminen romanikielilakiin. Uutisia
Suomalaiset kirjoittivat alkoholista kohtuudella
Alkoholi elämässäni -kirjoituskilpailun palkinnon ovat saaneet Pentti Heittola Kemistä, Sirkka Aaltonen-Kalliokoski Hämeenkyröstä, Raila Vepsäläinen Helsingistä ja naishenkilö Keski-Suomesta. Osallistujia oli lähes 70 yli 10 maasta. Työryhmissä sukupuolta tarkasteltiin muun muassa practice-teorian ja performatiivisyyden, vallan, seksuaalisuuden, kaunokirjallisuuden, nationalismin ja keski-ajan kautta. Juomisen ja raittiuden syitä ja seurauksia pohdittiin syvällisesti ja välillä humoristisestikin. Hidden Histories of Gender in Finland 18802005. Kyseessä oli ensimmäinen kulttuuritieteiden, erityisesti etnologian järjestämä kansainvälinen sukupuolen tutkimuksen konferenssi Suomessa. Juomatapakokemuksista ja alkoholin merkityksestä elämän kulussa kirjoitettiin avoimesti ja elävästi
Päivi Lappalainen (Turku); runoilija Kai Nieminen (Pernaja); dos. Apurahalla työskentelevien tutkijoiden vakuutusasioita hoitaa maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela. Aili Nenola (Helsinki), puh.joht.; prof.Jyrki Nummi (Helsinki), varapuh.joht.; dos. Erovuoroiset valtuuskunnan jäsenet 2010: Markku Haakana, Ulla-Maija Forsberg, Kai Nieminen, Aili Nenola, Ulla Piela ja Terhi Utriainen. 0400 435 636 Telekopio 09 2245 211 anne.paavilainen@stellatum.fi
58. tri Mari Hatavara (Tampere); yhteiskuntat. Muut erovuoroiset, paitsi Markku Haakana ja Ulla-Maija Forsberg, ovat vaalikelpoisia. Apurahaa haetaan SKS:n www-sivuilta (www.finlit.fi/seura/apurahahakemus.rtf) tulostettavalla lomakkeella. Pohjoissaamen neuvonta 016676402. Päätökset julkistetaan SKS:n vuosikokouksessa 16.3.2010. Apurahoista päättää SKS:n hallitus. Hanna Snellman (Helsinki); prof. Hannu Saha (Helsinki); prof. Apurahan saaja on velvoitettu ottamaan eläke- ja tapaturmavakuutus 1.1.2009 alkaen myönnetyistä apurahoista. JulkaisiJat: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Suomen Kotiseutuliitto
ISSN 1236-794X Aikakausmedian jäsen
Hiidenkivi ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Päivien teemana on raja, jonka puitteissa käsitellään kahden puolen rajaa elävää ja elänyttä karjalaista kulttuuria. Lehtonen, p. vsk. Samuli Paulaharjun rahaston apuraha kansanperinteen kerääjille ja kenttätutkijoille. Ulla-Maija Forsberg (Helsinki); äidinkielen lehtori Hilkka Lamberg (Helsinki); prof. Kotiseudun 96. Inarinsaamen neuvonta 0823711406.
Suomen Kotiseutuliitto
JOY:n avajaiset 14.1.
JOY Jokaisen Oma Ympäristö Kulttuuriympäristökampanja 2010:n avajaistilaisuus on 14.1.2010 klo 12 Kansallismuseon auditoriossa, Mannerheimintie 34, Helsinki. Lisätietoja: pääsihteeri Tuomas M. Lisätietoja: toimituspäällikkö Kirsi Keravuori, p. 0201 131 200, tuomas.lehtonen@finlit.fi.
Vuodenvaihteen aukioloaikoja
SKS:n Kirjatalo avoinna 7.22.12: mato klo 1118, pe klo 1116, 23.12. klo 1116. Lotte Tarkan loppukaudeksi eli 16.3.2010 saakka. Viimeisen hakupäivän kotimaan postileima hyväksytään. Sinikka Vakimo (Joensuu). SKS:n asiakaspalvelun aukioloajat: www.finlit.fi/yhteys/aukioloajat.htm
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Neuvontapuhelimet
Kielitoimiston neuvontapuhelin 0207813201, maanantaisin ja perjantaisin klo 9.0011.30, tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 914. Hakuaika päättyy 8.1.2010. 0400 872 404
toimitussiHteeri: Sinikka Sipola Puh. 0440 358 690 sinikka.sipola@stellatum.fi ulkoasu: Tarja Pitkänen, Amasertek oy, Sinikka Sipola, Stellatum oy toimitusneuvosto: Klaas Ruppel (pj.), Riitta Hyvärinen,
Jukka Ihanus, Riitta Korhonen, Anna Kuismin, Heikki Kukkonen, Maria Lähteenmäki, Sirkka-Liisa Mettomäki, Lassi Saressalo, Hanna Snellman.
kustantaJa: Stellatum oy Purotie 1 B, 00380 Helsinki www.stellatum.fi ilmoitusvaraukset: Anne Paavilainen Puh. 0201 131 287, kirsi.keravuori@finlit.fi.
tanut valintaan suostumuksensa. S. Satu Apo (Helsinki); yliopistonlehtori Markku Haakana (Helsinki); fil. Lisätietoa: www.kotiseutupaivat2010.fi
Esitykset SKS:n valtuuskunnan jäseniksi 29.1. Ruotsin kielen neuvonta Svenska språkbyrån 0207813202 maanantaista perjantaihin klo 911, tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin myös klo 1315; ruotsinkielisen nimistön neuvonta 0207813301. Myös erovuoroisia, mutta edelleen vaalikelpoisia valtuuskunnan jäseniä tulee esittää vaalitoimikunnalle, jos heidän halutaan jatkavan valtuuskunnan jäseninä. Valtuuskunnan jäsenet 2009: prof. Lomake liitteineen lähetetään osoitteeseen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 Helsinki. Kalenteri
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
SKS:n apurahat 2010 haettavana 8.1. vsk. Seuraava numero ilmestyy 5.2.2010.
Pirjo Hiidenmaa pirjo.hiidenmaa@kolumbus.fi
toimitus: Hiidenkivi Stellatum oy Purotie 1 B, 00380 Helsinki PäätoimittaJat: Pirkko Leino-Kaukiainen (vastaava) pirkko.leino-kaukiainen @helsinki.fi Puh. vsk. tri Sara Routarinne (Helsinki); prof. vuosikerta, numero 6 Eliaksen 22. Kielipostin 24. mennessä
SKS:n jäsenet voivat esittää valtuuskunnan jäseneksi SKS:n jäsentä, joka on an-
Hiidenkivi Suomalainen kulttuurilehti 11.12.2009 16. Myös Tiina Onikki-Rantajääskö on erovuorossa, koska hänet valittiin valtuuskuntaan 2009 prof. Nimistönhuollon neuvontapuhelin 0207813203 maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin klo 9.3011.30. SKS on suljettu 28.12.20091.1.2010. Panu Pulma (Helsinki); fil. Lisätietoa: www.joy2010.fi
Kotiseutupäivät 5.8.8.
62. Valtakunnalliset kotiseutupäivät ovat Joensuussa ja sen naapurikunnissa 5. 8.8.2010. Lehtonen, PL 259, 00171 Helsinki. Jussi-Pekka Taavitsainen (Turku); dos. S. Tiina Onikki-Rantajääskö (Helsinki, Oulu); toiminnanjoht. Pertti Anttonen (Helsinki); prof. SKS:n vaalitoimikunnalle osoitetut esitykset lähetetään osoitteeseen: SKS, pääsihteeri Tuomas M. Kuoreen merkintä "apurahahakemus". saakka
SKS:n rahastoista jaetaan vuonna 2010 apurahoja seuraavasti: Elias Lönnrotin rahaston apurahat suomalaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön erityisesti kielen, kansanperinteen ja kirjallisuuden tutkijoille. Vuoden 2010 vuosikokousta varten jäsenesitykset on annettava kirjallisena vaalitoimikunnalle 29.1.2010 mennessä. Lisätietoja eläke- ja tapaturmavakuutuksesta saa Melasta sekä Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnasta. Ulla Piela (Helsinki); dos. Terhi Utriainen (Helsinki); dos. Pirjo Hiidenmaa (Helsinki); prof. tri Pekka Henttonen (Tampere); dos. Vakuutuksen kustannukset ovat noin 14 % apurahan kokonaismäärästä
Opetustyön arki on 2000-luvun alun Suomessa Opetuseionnistu,josyksikinnäistäkolmesta monikulttuurista.näinonkaikkiallamuuallapaitsi tekijästäpuuttuu.Hän,jokaeiuskoedustamansa yliopistoissa.Yliopistoissakuullaansuvaitsevaisuuopinarvoon,saattaavähätelläaihekeskeistäopetta- denakateemisiaasiantuntijoita,muttamissäovat mista"pelkkänätiedonsiirtämisenä".Hän,jokaei kansalaisvieraat?Milloinyliopistojenmonikulttuunäeopetustyönarkistauurastustaosanaopinpitkää risuuttakäsittelevilläluennoillaesiintyvätmuutkin linjaa, lannistuu. Hän, joka ei usko oppilaidensa kuinetuoikeutetutjavalkoihoiset. vuosikymmentenpäästä.Ajatelkaammevaikkakaunokirjoitusta,jokaeienäävälttämättäoleosakou- Maiju Lehmijoki-Gardner on historiantutkija, lujenperusopetusta. Yhdysvalloissa olen opettanut historiaa huippuyliopistossajakirkkohistoriaahyvätasoisessa collegessa.SuomessaakateemisenakotinanionHelsinginyliopisto,muttasairaanhoidonopiskelijana olenosallistunutmyösammattikorkeakoulussajaeri sairaaloissaannettavaanopetukseen.Poikienikoulut ovattututAmerikassajatäälläSuomessa:jokavuosi olenkäynytopettamassa heidän luokillaan tutkimukseniaiheista.
Kolumni
y
MAIJU LEHMIJOKIGARDNER
tilaukset Ja
osoitteenmuutokset:
tilaajapalvelu@stellatum.fi www.stellatum.fi Puh. osoitetietoja ei käytetä muussa kuin Stellatum oy:n omassa toiminnassa.
Rekisterikuvaus ja -seloste ovat nähtävissä Stellatum oy:n tiloissa Purotie 1 B, 00380 Helsinki. korkeatasoinenakateeminentyöskentelyedellyttäätiedollistenulottuvuuksienlisäksisitä,ettäoppilasonoppinutpysymääntuolillaan.kyseessäonjalo muttaeiitsestäänselvätaito.Monenvaikeanmatematiikantunnintärkeinoppisaattaaollapaikallaan pysyminenjahiljaisuudessatyöskentely. Tiedonperusrakenteiden,esimerkiksikieliopin tai vuosilukujen, opettaminen vaatii opettajalta X kärsivällisyyttä.Taitavaonseopettaja,jokamuistaa työssäänviisaudenklassisenkolmijaon,jossamuisti kaikkihyväopetusedellyttääsitoutumistatulevai- (menneisyys),äly(nykyisyys)jatahto(tulevaisuus) suuteen.Tämätapahtuukolmellatasolla:opettaja palvelevattoinentoistaan. Mikäli peruutus ei saavu määräaikaan mennessä, laskutetaan tilaajan saamat lehdet irtonumerohintaan sekä peruutuksen aiheuttamat kulut 6 e. osoitteeseen tai henkilökohtaisesti rekisterinpitäjän luona. Tilauksen hinta on tilausjakson alussa voimassa oleva hinta, joka on painettu lehteen. Toivottavasti, sillä Suomessa X annettavaopetuseiolekestävälläpohjalla,josopintielläpisimmälleedenneeteivätsiedäopetustyön Moni opettaja joutuu perustelemaan oppilailleen arkistatulikoettajajosheeivätsitoudujakamaan opettamansaaineenmerkityksen.Tämäeioleaina omastaansielläkin,missätietojasenmukanaantuohelppoa,silläopinarvosaattaatullaosoitetuksivasta matmahdollisuudetovatkaukaisiahaaveita. luottaaomanaiheensatulevaisuudenarvoon,hän X on valmis tekemään arkista työtä sen hyväksi ja näkee pienimmässäkin oppilaassa tulevaisuuden vaikuttajan. Tulevaisuuden nimissä
näen asian pitkäkestoiset vaikutukset.Tekstaavat oppilaateivätpysyluennoitsijantahdissa,mistäon seurannutoppimisenkannaltahaitallinentapaseurataopetustaetukäteenjaetuistaluentomonisteista. Tilausehdot ovat lehden jokaisessa numerossa. 03 4246 5340
PainoPaikka: Forssan Kirjapaino, 2009 tilausHinnat suomessa: Kestotilaus 45 (laskutusväli 12 kuukautta), määräaikaistilaus 49 (12 kuukautta), irtonumero 9 .
H i i d e n k i v i x / 2 0 0 8
Kestotilauksena tilattu lehti tulee tilaajalle tilausjakso kerrallaan ilman eri uudistusta, kunnes tilaaja joko muuttaa sen määräaikaiseksi tai lopettaa tilauksen. oppinsaarvoonsielläkin,missäkuulijakuntaeiole heidän kaltaistaan. sairaanhoidon opiskelija ja kahden kouluikäisen Tervemenoa,sanoomoni.Yliopisto-opettajana pojan äiti. Tilauksen voi keskeyttää ennen tilausjakson loppua. Peruutus on tehtävä vähintään kaksi viikkoa ennen uuden tilausjakson alkamista. Henkilötietolain 26 §:n ja 30 §:n mukaiset yhteydenotot tulee tehdä kirjallisina ja allekirjoitettuina em. Tilaajan tietoja käytetään asiakassuhteen ylläpitoon ja hoitoon. tulevaisuuteen, kokee olevansa joko luokan viihJa kääntäen, luottaako yliopistoväki oman dyttäjätaisenpoliisi. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön markkinointitarkoituksiin ja markkinatutkimuksiin ilmoittamalla asiasta tilaajapalveluun.
59. Poikkeuksellisena etuoikeutenani on ollut opettaajaseurataoppimistalähessenkaikilla tasoilla
3:9 Terhi Utriainen: Vaarallisen puhdasta 5:9 Artikkelit: Ritva Ahvenainen, Liisa Ryyppö, Jaakko Väisänen: Paikallinen tieto avaa tietä globaaliin ymmärtämiseen 6:35 Päivikki Antola: Hyvä saarna tulee lähelle kuulijan arkea 3:36 Niklas Bengtsson: Keittokirjallisuus voi hyvin 5:19 Tapio Blåfield: Pitäjäntuvan tarina 4:24 Marjo Cunningham: Ulkosuomalaisten historia saatiin kansien väliin 3:24 60
Natalia Deviatkina: Mordvalaishäihin osallistuvat myös hevonen, kyyhky ja karhu 4:37 Minna Fyrqvist: Teosofin Suur-Suomi henkisen kehityksen johtomaa 1:40 Matti Hannikainen: Lapiointia pienellä palkalla: hätäapua 1930-luvulla 5:16 Sanna Heikkilä: "Tuntui että nuoret sedät oikein rakastivat lapsia" 2:6 Satu Heikkinen: Kaikki on hyvin 2:16 Jari Olavi Hiltunen: Kirjailijoiden mukana koulunpenkille 4:14 Vilja-Tuulia Huotarinen: Priskan perintö 2:36 Kai Häggman: Aleksis William Kivi vastaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1:29 Niilo Ihamäki: Rintamalehdet lujittivat asevelihenkeä 2:25 Jarmo Harri Jantunen: Aineistosta tietoa suomen kielen opiskelusta 4:21 Vuokko Joki: Henkilöiden, sukujen ja yhteisöjen arkistot talteen 6:32 Pertti Julkunen: Gruusian punainen kunnia 3:12 Jouni Jäppinen: Ikuiset seprat 5:28 Kalevi Kalemaa: Sinuhe ja Viljami surun ja ilon veljekset 3:6 Kalevi Kalemaa: Kotomaamme koko kuva 6:14 Anne Karikoski: Rehtori, arjen pyörittäjä vai opetuksen kehittäjä. Saarimaa Aleksis Kiven tutkijana 2:31 Tuomas Martikainen: Maahanmuutto, sukupuoli ja arvot 2:10 Heli Mattila: Härkönen ja Remes sitovat ulkosuomalaisen kotimaahan 3:22 Juha Mäkinen: Sata vuotta aakkostettua tietoa 1:32 Riitta Mäkinen: Talonpoikaiskulttuurisäätiön pääoma on henkistä 3:30 Terhi Nallinmaa-Luoto: Kolme vuosikymmentä paikallishistorioita 1:17 Hanna Nurminen: Mynämäellä juhlittiin Antti Lizeliusta 3:40 Leni Pakkala: Matka seurantalojen korjaamiseen 5:40 Anna Partanen: Dokumenteissa on pala sielua 6:20 Eila Patjas: "Lapsen paikka on laattialla" 2:18 Riitta Raatikainen: Paikat, nimet ja tarinat 1:14 Jukka Rantala: Mitä historiasta pitäisi opettaa peruskoulussa. 4:11 Päivi Rainò: Elokuvien tekstitys on hienovaraista tulkintaa 6:11 Venla Rossi: Maskuliinista lyriikkaa 2:13 Eeva Ruoff: Englantilaisen puutarhan lyhyt loiston aika 1:26 Kaisu Rättyä: Kuoleman mysteeri ja kontrollin pitkä käsi 3:15 Lassi Saressalo: Kulttuuriympäristö nostetaan esiin kampanjan avulla 3:38 Anne Seppänen: Vienassa runolaulun jäljillä 5:35 Tytti Steel: Kansatieteilijän katse tulevaisuudessa 1:20 Tuula Stenberg: Rintamamiestalo oli vastaus asumisen unelmaan 2:21 Tuula Stenberg: Käytösoppaat ja naisellinen nainen 4:34 Tuula Stenberg ja Satu Jaatinen: Pannaanko heikun keikun. A. 1:11 Taru Kolehmainen: Oikeakielisyystyön mallia natsi-Saksan varjossa 5:24 Eija Komu: Mieluummin ihminen kuin taiteilija 6:30 Satu Laatikainen: Innostunutta työtä kirjojen parissa 6:40 Ilpo Lagerstedt: Art Huhta, Villin Lännen sarjakuvan veteraani Alahärmästä 2:28 Kati Launis: Sodan rujous, valssin kepeys 4:29 Pirkko Leino-Kaukiainen: Kotiseutu tieteen ja käytännön kohtauspaikka 1:6 Pirkko Leino-Kaukiainen: Lama iski yllät-
täen 5:13 Tuula Levo: Agitaattoreita ja takinkääntäjiä 3:10 Maria Lähteenmäki: Suomen sota liitti Lapin ja Karjalan Suomeen 4:27 Minna Maijala: E. 4:16 Anneli Kauppinen: Tytöt, pojat ja äidinkielen taidot 4:6 Kaisa Kauranen: Laitilan yksinäinen 6:26 Eino Kiuru: Onko Kalevala karjalainen kansaneepos. HIIDENKIVEN HAKEMISTO 2009
Pääkirjoitukset: Kurkistuksia historiaan 1: 3 Pääkirjoitus: Ei yliopisto ole kilparata! 2:3 Mikä kumman työsuhdeolettama. 5:10 Ulla Koistinen: Espoossakin on Espa 1:23 Päivi Koivisto: Toiveita paremmasta 5:22 Jouko Kokkonen: Kotiseutuna Kontula. 1:36 Ullamaija Kivikuru: Miten lamaa uutisoitiin ennen miten siitä kerrotaan nyt. 1:61 Harri Mantila: Hajoaako yleiskieli. 4:3 Avainsana uskottavuus 5:3 Hitaan journalismin puolesta 6:3 Hänet halusin tavata: Tuomo Palonen tapasi Jodarokin 1:4 Riitta Hyvärinen tapasi Pasi Malmin 2:4 Anna Kuismin tapasi Pekka Tarkan 3:4 Pirjo Hiidenmaa tapasi Lea Laitisen 4:4 Pirkko Leino-Kaukiainen tapasi Visa Heinosen 5:4 Pirkko Leino-Kaukiainen ja Pirjo Hiidenmaa tapasivat Outi Lauhakankaan 6:4 Kolumnit: Jyrki Hakapää: Kirjamarkkinoiden vuorovedet 1:10 Jyrki Hakapää: Tavoittamattomien kirjojen ylellisyys 4:10 Maunu Häyrynen: Mennen talven lumet 3:63 Maunu Häyrynen: Tieteen eturintama motissa 6:10 Maiju Lehmijoki-Gardner: Jos kerran Liz ja Charliekin 2:61 Maiju Lehmijoki-Gardner: Uusi lingua franca 4:63 Maiju Lehmijoki-Gardner: Tulevaisuuden nimissä 6:59 Harri Mantila: Kuka puhuisi pahasta. 5:63 Terhi Utriainen: Kiitos Neela! 2:9 Terhi Utriainen: Nopeaa vai hidasta tiedettä. 6:23 Taiteilijat tulkitsevat Kalevalaa 1:38 Monika Tervakangas: Eino Leinon koulumuistot kuin tästä päivästä 4:18
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 9. 3:3 Monikulttuurisuutta vai kansainvälisyyttä
5:48 Kai Häggman: Paras tawara maailmassa 2:50 Ikuinen raunio. Toim. Toim. 3:44 Kulutuksen pitkä kaari. Toim. Toim. Kaarina Nikunen 4:44 Maire Heikkinen: Suomalainen tapettikirja 6:47 Helsinki valon kaupunki. Toim. Outi Fingerroos ym. Netta Böök 3:47 Risto Niku: Suomalaisia tietokirjailijoita 1:48 Marjo T. Toim. Toim. 5:49 Juha Ilvas: Meidän kuvamme maa ja kansa 3:52 Islam Suomessa. 5:51 Anu Suoranta: Halvennettu työ 6:45 Leena Svinhufvud: Moderneja ryijyjä, metritavaraa ja käsitöitä 4:49 Henrika Tandefelt: Porvoo 1809 4:47 Pekka Tarkka: Joel Lehtonen I 5:44 Katja Tervo: Metsän hiljaiset 3:46 Antti Tuuri: Lähikuvassa Erno Paasilinna 5:45 Kirsi Vainio-Korhonen: Sophie Creutzin aika 2:47 Erkki Vettenniemi: Piikit ja pillerit 4:45 Heikki Willamo ym.: Huuhkajavuorella 5:52 Ääniä arkistosta. 4:42 Taina Kinnunen: Lihaan leikattu kauneus 5:50 Seppo Knuuttila: Entinen aika, nykyinen mieli 1:47 Timo Kopomaa: Leppoistamisen tekniikat 1:50 Sofia Kotilainen: Suvun nimissä 3:50 Kolmas kotimainen. 2:51
Näyttelyt Millaisia suomalaiset ovat 6:50 Tervetuloa käymään: Sirkka-Liisa Mettomäki: Kansanrunousarkiston asiakkaana Tiia Aarnipuu 1:34 Sinikka Sipola: Lähiurbaanit naapurit kotiseudun asialla 2:34 Elina Heikkilä: Kirjoittamisen iloa Kotuksen kursseilta 3:34 Sirkka-Liisa Mettomäki: SKS:n kirjasto uusissa tiloissa 4:32 Heikki Saarinen: Kotiseututyötä paikallisesti ja valtakunnallisesti 5:38 Anneli Hänninen: Murretta ja muistoja 6:38 Tätä tutkitaan: Pirkko Leino-Kaukiainen: Sivistyneistön ja kansan kohtaamisia 1:55 Pekka Hakamies: Folkloristiikka Suomessa 2000-luvulla 2:55 Eerika Koskinen-Koivisto: Tunteita ja muistoja 1950-luvun Suomesta 3:58 Pirjo Hiidenmaa: Taidekokemuksia ja lukutaitoa 4:53 Pekka Pälli: Kielentutkimus ja yhteiskuntavastuu 5:56 Kimmo Laine: Suomalaista elokuvaa monesta suunnasta 6:52 Ajan sana (Riitta Eronen): Glamourkissa ja mediaeläin 1:44 Feissarin kanssa kasvokkain 2:43 Arpomista ja säätämistä 3:43 Tervehdys Virkasta! 4:40 Juustohöylästä giljotiiniin 5:42 Mukavuusalueella 6:43 Nimistöntutkija (Terhi Ainiala): Läheinen lähiö 1:43 Paras nimi lapselle 2:42 Kirjojemme Matit 3:42 Kouluun, asteelle, hourulaan 4:41 Nälkämaiden laulut 5:43 Ihan Aarre vaan. Seppo Knuuttila ym. 6:46 Martti Jämsä: OPS! Helsinki Polaroid 5:49 Kalevalan kulttuurihistoria. Toim. Toim. 1:49 Pertti Lassila: Syvistä riveistä 1:46 Jorma Luhta: Muuttohaukka, taivaanjumala 5:52 Yrjö Makkonen: Svea-mamman hoidossa 194446 1:50 Ljudmila Markianova ym.: Sanakirja suomi karjala 4:43 Pirkko Muikku-Werner: Tositarkoituksella 5:46 Murtovaara. Ulla Piela ym. 3:51 Ulla Koukkari-Anttonen ym.: Kaksi huonetta ja heittiö 4:44 Kretongista printtiin. Tiina Onikki-Rantajääskö ym. Kirsi Niinimäki
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 9
ym. 3:45 Tuula Karjalainen: Kantakuvat 5:47 Kieltä kohti. A. 6:42 Huomioita, puheenvuoroja Lasse Koskela: Sisällöntuotannon ydinosaamisalueella 3:33 Anna Kuismin: Elämäkerta ja etiikka 6:51
61. Castren ja Siperian kielioppi 3:54 Kansanestetiikka. Juri Joensuu ym. Tuomas Martikainen ym. 2:39 Arviot, katsaukset: Kirjat Tiia Aarnipuu: Trans 3:49 Birds by Toikka 3:53 Julia Donner ym.: Löytöretki Helsinkiin 5:48 Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat 6:48 Fanikirja. Kirsti Ahlqvist ym. Riitta Korhonen ym. Nurminen: Tiedon tyttäret 4:47 Maija-Liisa Näsänen: Abraham Ojanperä 4:50 Luova laji. 2:48 Meri Lähteenoksa: Viisas arki 1:54 Leena Paaskoski: Herrana metsässä 3:46 Marjut Popelka: Olkkalan kartano 3:48 Mika Raateoja ym.: Kotimeri 1:52 Pälvi Rantala: Erilaisia tapoja käyttää kylähullua 6:44 Matti Rinne: Yksitoista Tapiovaaraa 1:53 Voitto Ruohonen: Kadun varjoisalla puolella 2:49 Unto Salo: Ajan ammoisen oloista 2:46 Mikko-Olavi Seppälä: Hauska poika 5:53 Suomi Suomaa. Toim. Timo Muhonen ym. 2:44 Pauli Kallio ym.: M. Toim. Sirpa Leppänen ym. Lauri Timonen: Herrasmies ja elämäntaiteilija 6:17 Lea Toivola: Suomalainen naispoliisi on kova ja pehmeä 3:19 Lea Toivola: Elämä voittaa kuoleman 6:28 Johanna Vaattovaara: Haminan rauhan raja 1809 on kielellisen itsetunnon raja 3:27 Jukka Vieno: Pienen kansakunnan suuret elokuvahaaveet 6:6 Gia Virkkunen: Laman pitkästä varjosta valoon. Toim. 1:45 Elokuvat Klaus Härö: Postia pappi Jaakobille 3:55 Timo Koivusalo: Täällä Pohjantähden alla 6:49 Levyt Hilja Grönfors & Latso Dzinta: Phurane mirits 5:55 Tapio Rautavaara: Kulkurin taival 5:54 Viser på vandring i Norden 5:55 Näytelmät Kristian Smeds: Mental Finland. Toim. Jukka Kukkonen ym. Toim. 5:6 Hilkka Ylönen: Kuka pelkää noitia
64,)
Markku Löytönen (toim.)
Suomalaiset tutkimusmatkat
Alansa parhaiden asiantuntijoiden näyttävä kokonaisesitys valottaa niin menneiden vuosisatojen suuria tutkimusmatkoja kuin parhaillaankin käynnissä olevia kenttätutkimuksia Ecuadorista Etelämantereelle ja aineen ytimestä avaruuteen asti. asti ja kirjamyymälässä 23.12. 36,
Modernin kahdet kasvot
Nyt 25, (ovh. kaunokirjallisuudesta ja kuvataiteesta koostuvan aineiston kautta. 48,)
Kirjatalon keskiviikko 16.12. 34,) Tiina Mahlamäki
Kaikki kirjat verkkokaupasta
Kuinka elää ihmisiksi?
Eeva Joenpellon kirjailijamuotokuva Nyt 28, (ovh. mato 1118, pe 1116 ke 23.12. Artikkeleissa tarkastellaan sekä sivistyneistön muotoilemaa omakuvaa että kansan näkökulmia mm. 38,)
www.finlit.fi/kirjat
ja SKS:n kirjamyymälästä
Joulun aukioloajat: 7.22.12. Markku Löytönen kertoo suomalaisen tutkimusmatkailun vaiheista ja prof. 29,
Runsaasti kuvitetussa kirjassa seurataan Porvoon maapäivien tapahtumia suunnitteluvaiheesta päätöstilaisuuteen asti. klo 16.30
Prof. Kari Enqvist tutkimusmatkoista maailmakaikkeudesta. 64, Joulukuun Kuukauden kirjana SKS:n jäsenille 40,
Jouni Yrjänä ja Teemu Keskisarja
Timo Valjakka
Alexander Järnefelt
Kenraali ja suomalaisuustaistelija Elämäkerta seuraa ansioituneen topografikenraalin ja senaattorin elämää lapsuudesta opintoihin ja työtehtäviin Suomessa ja Itä-Euroopassa. 32,
Marja Terttu Knapas, Markku Heikkilä ja Timo Åvist
Suomalaiset pappilat
Kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa Nyt 37, (ovh. 1116 (suljettu 24.12.091.1.10)
Nämä ja muut joulutarjoukset voimassa verkkokaupassa 17.12. asti
Kirjatalo Mariankatu 3, 00170 Helsin. Joulutarjouksia
Tieto-Finlandia 2009
"Harvoin on historian suurten saumakohtien kuvaamista onnistuttu yhdistämään näin nautittavalla tavalla silloisen ympäröivän maailman todellisuuteen."
Marko Toppi (toim.)
Eero ja Saimi Järnefeltin kirjeenvaihtoa ja päiväkirjamerkintöjä 18891914
Nyt 30, (ovh. Teos selvittää kiinnostavasti, kuinka maapäivien tärkeät valtiolliset aktit, seremoniamuodot ja juhlat auttoivat vakaannuttamaan maan uuden järjestyksen. Kirja tuo hänet elävästi esille myös fennomaanina ja tunnetun kulttuuriperheen isänä. Tervetuloa!
Maire Heikkinen
Suomalainen tapettikirja
Nyt 52, (ovh. 38,)
Henrika Tandefelt
Porvoo 1809
Juhlamenoja ja tanssiaisia
Palkintoehdokkuuden perusteluista
Kukku Melkas (päätoim.)
Läpikulkuihmisiä
Muotoiluja kansallisuudesta ja sivistyksestä 1900-luvun alun Suomessa Teos avaa uudenlaisen näkymän suomalaisuuteen 1900-luvun alussa, jolloin niin kansallisuuteen, koulutukseen kuin sukupuoleenkin liittyneet määreet olivat liikkeessä
36,
Kun kansa leikki kuningasta
Suomen suuri lakko 1905 Suurlakosta muodostettiin aikalaisille kolme hyvin erilaista kokonaiskuvaa. Mukan myöhäistuotanto, kirjallisuuskäsitys ja niiden suhde 1960-luvun yhteiskunnallis-kulttuuriseen keskusteluun 29,
Vesa Heikkinen (toim.)
Kielen piirteet ja tekstilajit
Vaikuttavia valintoja tekstistä toiseen Teos esittelee yksittäisten kielenpiirteiden ja tekstilajien suhteita sekä vaikuttamaan pyrkivän kielenkäytön kielellisiä valintoja. 0201 131 216 | SKS:n jäsenille 25 % myös verkkokaupasta. Elina Arminen
Keskeltä melua ja ääntä
Timo K. 25,
nki | Avoinna ma, ti, to 1117, ke 1118, pe 1116 | Tilaukset kirjamyynti@finlit.fi p. Teoksessa pohditaan aluetutkimuksen käsitteitä, konteksteja ja historiallisia juuria sekä esitellään tapaustutkimuksia. Lehtien kirjoittajiin on kuulunut tutkijoita ja kotiseutuväkeä, jotka monin tavoin ovat vaikuttaneet kansallisen kulttuurimme tutkimiseen ja tallentamiseen. Runsaasti kuvitettu kirja kartoittaa teatterin ohjelmistoa, esiintyjiä ja merkitystä osana venäläisten valtionteattereiden verkostoa. Tiivis yleisesitys tarkastelee lakkoa ja sen toimeenpanoa eri näkökulmista keskittyen erityisesti Helsingin, Tampereen ja Viipurin tapahtumiin. Kalevalaseuran vuosikirjan artikkeleissa tarkastellaan mm. 27,
Tavoitteena tasa-arvo
Suomen Naisyhdistys 125 vuotta Teos luo katsauksen Suomen vanhimman naisasiaa ajava järjestön vaiheisiin erityisesti viimeisten 40 vuoden ajalta sekä esittelee pienoiselämäkerroin yhdistyksen tärkeimmät puheenjohtajat. 28,
Seppo Knuuttila ja Ulla Piela (toim.)
Pekka Laaksonen ja Lassi Saressalo (toim.)
Korkeempi kaiku
Sanan magiaa ja puheen poetiikkaa Miten sanoilla tehdään asioita ja tuotetaan todellisuutta. 34,
Katja Seutu
Olla elävän sanat
Roolirunon laji Maila Pylkkösen teoksessa Arvo. Vanhaäiti puhuu runonsa 29,
Hyvän kirjallisuuden seurassa jo 175 vuotta
Liisa Byckling
Marko Tikka
Maria Lähteenmäki (toim.)
Aura KorppiTommola (toim.)
Keisarinajan kulisseissa
Helsingin Venäläisen teatterin historia 18681918 Teos kertoo teatterihistoriassamme merkittävästä, mutta vähän tunnetusta teatterista, joka vuodesta 1880 toimi omassa toimitalossaan Aleksanterin teatterissa. Esimerkit on poimittu lehtimainoksista, kirja-arvosteluista, viraston ryhmäkirjeistä ja yliopiston opetusportfolioista. 42,
Kotiseutuni mun
Kirjoituksia Kotiseudun ja Hiidenkiven sadalta vuodelta Essee- ja artikkelivalikoima kertoo, miten Kotiseudun ja Hiidenkiven palstoilla on sadan vuoden aikana valaistu kotiseutujemme entisyyttä ja nykyisyyttä. 28,
Maa, seutu, kulmakunta
Näkökulmia aluehistorialliseen tutkimukseen Kokoelma avaa yksitoista tuoretta näkökulmaa ajankohtaisiin alueellisuutta ja paikallisuutta koskeviin kysymyksiin. kansanrunoja, arvoituksia, sananparsia sekä urheiluselostuksia, naisten retoriikkaa, arkipuhetta ja juhlapuheita