6 2011
suomalainEn kulttuuRilEhti 9
Nimi
nimekäs Schjerfbeck 623
ElokuviEn lEvoton kymmEnluku s. 42. 24 FinGERPoRin kiEli s
6/2011
Sisältö
3 4 Pääkirjoitus: Nimittäin Rahat tai kulttuuri!
Hiidenkiveltä näkyy kulttuuriministerin linjauksia, kun OUTI LAUHAKANGAS pohtii kulttuurin hintaa.
36 Aleksandrian pyhä Katariina Suomessa
IRMA-RIITTA JÄRVINEN kertoo Aineksista aiheiksi -palstalla neitsytmarttyyrin suomalaisista ilmentymistä.
38 Erheitä, etikettivirheitä, emämokia
Kieli, sen muuttuminen ja huoltaminen kuumentavat tunteita, kirjoittaa KATARIINA KNUUTINEN.
5
Tapa kaikki nappula
Päivystävä tekstintutkija VESA HEIKKINEN
6
perämeren nimisTössä elää kokemusTieTo
JONI SKIFTESVIK
41 Spekulatiivista menestystä ja tantrista kutsumusta
Nilkka pakinoi.
9
elmon syvempi olemus
Juhani Peltonen oli romantikko, surrealisti ja syvän murheen tulkki, kirjoittaa KARI SAVINIEMI.
42 Fingerporin kieli on taipuisa
MAIJASTIINA VILENIUS analysoi Gradut-palstalla sarjakuvan kielellisen leikittelyn keinoja.
11 Helene ScHjerfbeck: Täydellisyys Tulee keskeneräisyydesTä
OUTI LAUHAKANGAS haastatteli Schjerfbeck-kirjan toimittanutta Lena Holgeria.
43 Arvioita, katsauksia 55 Moderaattori valvoo
Ajan sanaa tutkii RIITTA ERONEN.
14 kanTaisä karhu suomen paikannimisTössä
MARKO SALMENKIVI ja RISTO PULKKINEN
56 Uutisia 60 Kalenteri 62 Hiidenkiven hakemisto 2011
17 omissa nimissäni
Aviopuolisoiden yhteistä sukunimeä pidettiin 1900-luvun alussa tasa-arvon merkkinä, kertoo MINNA NAKARI.
20 Viro vai EEsti?
TARU KOLEHMAINEN kertoo nimikiistasta, joka alkoi yli 80 vuotta sitten.
23 laika, haukku ja muuT haukkujaT
Nimenpyörittäjä TERHI AINIALA
www.hiidenkivi-lehti.fi
Erkki Lunttila täydentää Maire Hyvösen artikkelia Saarijärven kirkkovenesoudusta (s. Heikki Hakamies kommentoi edellisessä numerossa ollutta Lauri Timosen Le Havre -elokuvan arviota ja Peter Mickelsson Kaisa Rosenbergin Gradut-palstan kirjoitusta slangista.
24 Menestyksen jano suomalaisessa elokuvassa 20002009
AKI ALANKO
27 Köyliöläinen muinaiskulkunen soi jälleen
RIITTA RAINIO kertoo kulkusen kopioinnin vaiheista.
30 Kirkkoveneellä kuin ennen vanhaan
MAIRE HYVÖNEN
35 G. Niilo Ihamäki kirjoittaa, että kenttäpostikirje oli sodan aikaan elämän merkki, ja Erkki Lyytikäinen jatkaa Lyhyet-sarjaansa tarinalla "Kaikki virtaa". A. 30) ja kertoo, kuinka "Pyhäjärven kirkkoveneissä riitti kokoa". Wallin ja 200-vuotistase
KAJ ÖHRNBERG
Kansikuva: Helene Schjerfbeck: Omenatyttö 1928, öljy kankaalle, kiinnitetty pahville, 32 x 35 cm. Didrichsenin taidemuseo, Helsinki.
2
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1
A. Tunkelo (kuvassa) vastusti professori Lauri Kettusen etelänaapurimme maan nimeksi ehdottamaa Eestiä. Minna Nakari näyttää, kuinka nimien ja tittelien käyttö Helsingissä 1780-1930 kertoi naisten asemasta. Arvio s. Nykyisin tuntuu, että ammatti kuin ammatti tai pikemminkin tuote kuin tuote (kirja, kirjailija, teos, taiteilija, leipä, leipuri) elää vain, jos sillä on näkyvyyttä ja kuuluvuutta. Kehittyykö Petroskoin koulu numero 17:ää kohtaan yhtä vahva kiintymys kuin upsalan Rosendalsgymnasia kohtaan. jos emme luo Suomelle ja suomalaisille kirjailijoille mieliinpainuvaa nimeä ja kiinnostavuutta siihen mennessä, kun maineen luukku hetkeksi avataan, hukkaamme hyvän tilaisuuden. Mutta ei tilanne aina ole näin yksiselitteinen. Puhutaan "nimekkäistä" henkilöistä ja nimettömänä pysyttelystä. Meitä voi rauhassa nimitellä: hurrit, mettäläiset, perähikiäläiset, ryssät, sillä "Koira nimen antaa, mies nimen kantaa", kuten Keiteleellä on sanottu. oli aivan eri asia voida käyttää omaa ammattinimikettä, kuten sömmerska tai fabriksarbeterska, kuin isään viittaavaa titteliä bondedotter. 20.
Riitta Rainio
Dokumentoidessaan Suomen rautakautisia kulkusia ja kelloja Riitta Rainiota alkoi kiinnostaa, millainen ääni kulkusessa oli. Mutta nyt on aika toivottaa hyvää joulumieltä teille uskolliset ja satunnaiset Hiidenkiven lukijat, erityisesti Sinulle Anna, Tuovi, Seija, jouko, Tuomas, Senni, Tapani ja Rauha.
OUTI LAUHAKANGAS
O
Tauno Ovaskainen / SA-kuva
Martti Haavion ja Olavi Paavolaisen sodassa kirjoittama Taistelu Aunuksesta joutui kahdesti sensuurin hampaisiin 1942. Nyt kirja on ilmestynyt Helena Pilkkeen uudelleen toimittamana (SKS). Helene Schjerfbeckillä ei ollut eläessään sellaista "nimeä" taiteilijana kuin hänellä on omana aikanamme taidehuutokaupoissa. S. Lennart Meren Viro-suositukseen vaikutti ilman muuta hänen oma kokemuksensa tilanteesta, jossa neuvostosensori kielsi käyttämästä sanaa Viro. Meidän on jo kiireesti valmistauduttava tekemään Suomea tunnetuksi, sillä meidät on valittu Frankfurtin vuoden 2014 kirjamessujen teemamaaksi. Tuumasta toimeen; tarkan suunnittelun ja valun tuloksena syntyi kulkunen, joka helisi terveisiä rautakaudelta. 43. 27.
nko eroa nimellä ja Nimellä. Suhteemme nimeen tuntuu olevan riippumaton siitä, miten nimi on aikanaan annettu. PääKIRjoITuS
Nimittäin
12.12.2011
SKS / KIA
Tohtori E. joni Skiftesvik kirjoittaa Perämeren paikannimistä ja paljastaa, kuinka paljonpuhuva epävirallinen nimi voi olla. Suomalaisella brändityöryhmällä on tekemistä paikallisten asenteiden sovittamisessa kansainväliseen näkyvyyshaasteeseen, sillä taustalla jököttää vankka käsityksemme, että "Tyhmä tekojansa kehuu, varis nimeänsä raakuu, eipä kehu kelpo rikas, täysi kukkaro kilise", kuten kivijärveläiset ovat asian tykönänsä ajatelleet. Taru Kolehmainen osoittaa perusteellisessa artikkelissaan, että eteläisen naapurimaamme suomalaiset nimitykset Viro ja Eesti ovat latautuneet historian eri vaiheissa milloin heimoveljeyden milloin vasemmistosolidaarisuuden hengessä. Paskomatala kertoo vesillä liikkujalle enemmän kuin siistitty nimi Pitkä matala. Nimikiista alkoi Kettusen kirjasta Eestin kielen oppikirja (1928). S. Palalahti 5.8.1941.
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1
3. Muut antavat meille ryhmänä tai ryhmän perusteella nimen. Nimi ja näkyvyys liittyvät yhteen
suomen kieli. "Toivon, että kulttuurin käyttäjät ja tekijät ovat samalla puolella, eivät vastakkain. Mediakulutus ja -tuotanto nivoutuvat entistä tiiviimmin yhteen. Kardinaalivirhe! Ei tarvitse enää ihmetellä, miksi tämä teos ei yltänyt Finlandia-ehdokkaaksi! Suuri osa kanteluista koskee kuitenkin muita kuin korkeakulttuurisia artefakteja. jos kulttuurimäärärahat jaettaisiin vuonna 2022 kulttuuriseteleinä suoraan kuntalaisille mikäli kuntia vielä on , hankkisivatko nämä kioskilta kotimaista kulttuurin peruskauraa vai ulkomaisia huveja?
AIHEESTA ENEMMÄN Sami Salmenkivi ja Niko Nyman: Yhteisöllinen media ja muuttuva markkinointi. Nykytekniikka on tehnyt mahdolliseksi sen, että sähköistetyn maailman luku- ja kirjoitustaitoiset kansalaiset voivat osallistua kotikoneiltaan tiedon ja taidon kartuttamiseen. Helsingin Sanomien uutisen mukaan varavaltuutettu on ehdottanut Facebookissa seuraavaa: "Tämmöset kirjoitukset ovat kukkahattutätien ja setien mieleen. Piittaamattomuus kauniin suomen kielemme oikeinkirjoituksesta on läpitunkevaa. Varavaltuutetun tapaus on järkyttänyt laajoja kansanjoukkoja. Esimerkkinä mainittakoon nimimerkki "jumalaton jollaksesta", joka on huolestunut kirjailija Kari Hotakaisen kieliopista. Tavoitteleeko kirjoittaja muotoa Tapa kaikki, nappula vai muotoa Tapa kaikki -nappula. Kuinka sattuikaan. Mitä on paljon puhuttu "luova talous", ja miten se muuttaa kulttuuripolitiikkaa. tämmöinen; "kukkahattutätien ja setien" po. otetaanpa lähempään käsittelyyn erään nimeltä mainitsemattoman puolueen eräs nimeltä mainitsematon Tampereen paikallisosaston toinen varapuheenjohtaja ja kaupunginvaltuuston varavaltuutettu. Kulttuurintutkimuksen päiville osallistuva Suomen Akatemian tutkijaryhmä yrittää selvittää, mitä tapahtuu, kun kulttuuria ei enää nähdä arvona sinänsä vaan välineenä, jolla tavoitellaan taloudellista lisäarvoa. Koska teksti on kiinnitetty eräänlaisen painonapin välittömään läheisyyteen, voitaneen olettaa, että yhdysmerkin sisältävä muoto olisi korrekti. Tarkasteltavana on siisti teksti, joka on kiinnitetty asianmukaiseen paikkaan metroon. Valtiotieteitä opiskellut Arhinmäki joutuu nyt käytännön harjoitusjaksollaan koetukselle. Mitä tapahtuu, kun kulttuuri muuttuu hyödykkeiksi. Siellä pohditaan uusia liiketoimintamalleja, joissa kulttuurin kuluttajat tuottavat haluamiensa palveluiden sisällön itse, vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi. Todistusaineisto ohessa. Tästä ITE-luovuudesta on tullut pääomaa, jota yritykset havittelevat. "Yksi kaikista" ilmaisee huolensa tavalla, joka voisi olla itsensä Päivystävän tekstintutkijan punakynästä.
VESA HEIKKINEN, suomen kielen dosentti ja tietokirjailija
Siellä tekijä, missä kuluttaja
joulukuussa Turun yliopistossa järjestettävien Kulttuurintutkimuksen päivien aiheena on "Sisäistetty raha". Kyllä tässä nyt kunnon verojaan maksava kansalainen jätetään taas jälleen kerran yksin ja ruusuilla tanssimaan. Päivystävä tekstintutkija
Ministeri tuntuu uskovan poliittisen tahdon ja vapaan kansalaisaktiivisuuden voimaan, mutta tarkemmin katsoen myös hyvin kohdennetun verotuksen voimaan. Kyse on siis perussuomalaisesta kielenkäytöstä. onneksi tulevaisuudentutkimus valmentaa meitä mahdollisten valintojen ja niiden seurausten varalta. Arvotetaanko kirjoja niiden kaupallisen menestyksen mukaan. Valtion pitää olla lakien ja järjestelmien avulla auttamassa uusien liiketoimintatapojen syntymistä", Arhinmäki kirjoittaa blogissaan.
TAPA KAIKKI NAPPULA
uhutaan nyt sitten kielestä. Eikä tässä vielä kaikki. Kieliasu on kuitenkin valitettavan viimeistelemätön. Ensi kesän Vanhan kirjallisuuden päivienkin teema on "Raha". Mikä on rahan merkitys kirjailijalle ja kustantajalle. Lukemattomat huolestuneet kansalaiset ovat taas lukeneet tekstejä ja kannelleet Päivystävälle tekstintutkijalle pöyristyttävistä kielirikoksista. Tuotantotapaan viittaava uuden tekniikan suomennos on joukkoulkoistaminen, neutraalimpi versio on yleisöosallisuus, ja kansalaistoimintaan tuntuu viittaavan talkoistaminen. Talentum 2007. Varavaltuutetunkin tapausta kuohuttavamman kielirikoksen ilmiantaa Päivystävän tekstintutkijan pitkäaikainen avustaja nimimerkki "Yksi kaikista". YKSI KAIKISTA
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1
5. kukkahattutätien ja -setien (huomaa yhdysmerkin oikea pituus). Kaikki punavihreät pitäisi lahdata 1918 malliin." Päivystävä tekstintutkija kiinnittää vakavaa huomiota mainitun henkilön suorittamiin raskaisiin kielirikoksiin: "tämmönen" po. Miten kulttuuria onnistuisi puolustamaan valtion resurssien jaossa muutoin kuin tuotannon ja hyödykkeiden vaihdon kielellä. Lisäksi Päivystävä tekstintutkija katsoo velvollisuudekseen huomauttaa, että verbi lahdata on sävyltään arkinen. Miten tällainen voidaan sallia. Esimerkiksi erään yhtiön Global crowdsourcing -yleisökilpailun toivotaan tuottavan uusia "raikkaita" kännykkä-ääniä. Päivystävän tekstintutkijan toimistosta on kyselty mahdollisuutta perustaa kielikriisiryhmä varavaltuutetun virheille altistuneiden lukijoiden auttamiseksi. Hotakaisen kirjassa Jumalan sana näet käytetään henkisestä hoipertelusta kielivää ilmausta "suomenkieli", po. "Sisäistetty raha" http://kultut.fi/kultut-paivat/
P
Mihin yhteiskuntamme oikein on menossa
Nimi kertoi usein löytäjästä tai löytämiseen liittyvästä tapahtumasta, esimerkiksi haaksirikosta. Perämerellä tällä tavalla nimensä saaneita kareja ja matalikoita ovat esimerkiksi Hoppet ja Liberta. Karit nimettiin usein niihin törmänneiden laivojen mukaan. Myös alusten päälliköiden, luotsien, kalastajien ja tunnettujen
merenkulkijoiden nimet elävät merikartalla: Vänmanni, Hoffren, Pulkkinen, Kropsu, Niska, Perttu, Lund, Jussi, Penno.
Paimenkirje nimistä
Merelliset paikannimet saivat syntyä Suomessa ilman minkäänlaista ylhäältä tulevaa ohjausta aina
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1
6. Pirtuaika ja haaksirikot eivät pääse unohtumaan.
Vatunki on suomalaisväännös ruotsin Vattungen-sanasta, joka tarkoittaa niemen ulkopuolella olevia merenkululle vaarallisia pintakiviä.
E
ntisaikaan merenkulkija antoi löydölleen nimen, oli se sitten kari, yksinäinen kivi, saari tai matalikko. Vaikka nykyaika on muuttanut käytäntöä, merikartalla on vielä vanhoja paikannimiä, jotka kertovat menneiden aikojen ihmisistä ja tapahtumista. Joni Skiftesvik
JONI SKIFTESVIK
Perämeren nimistössä elää kokemustieto
Vesillä liikkuessa tulee mietiskelleeksi, mistä saaret ja karit saavat nimensä
ohjeistuksen jälkeen monet merellisiin paikkoihin liittyvät värikkäät tapahtumat ja henkilöt eivät enää tallentuneet niminä kartoille.
Kainous ja ruotsalaisuus
Perämerellä on useita toistuvia vanhoja saarien ja karien nimiä (Kraaseli, Röyttä, Kriisi, Sääri, Vatunki, Krunni, Kalla). Selityksenä tässäkin on henkilönimi. Tässä tarkoituksessa voidaan ottaa huomioon karin muoto (harju, selkä, särkkä, rivi, harja, kaksoispää, häntä, keila, keko)", kirjeessä opastettiin. Susi oli puuhamiehenä 19491950, kun nykyisin vilkkaasti liikennöity Suden väylä eli Kraaselin kaivanto kaivettiin lyhentämään tukkien hinausmatkaa Kemi-, Simo-, Ii- ja Kiiminkijokisuilta Pateniemen sahalle.
Liberta Suurhiekka
Ohjeistus upotti vanhoja nimiä
Valtiovallan ohjeistus oli perusteltua, mutta se teki myös vahinkoa. ohjeistuksessa kehotettiin kiinnittämään huomiota myös karin suuruuteen (esimerkiksi nyppylä, papu, kivi, känsä), pohjan laatuun (kallio, louhikko, ruohokari, soramatala), karin näkyväisyyteen (punapauha, huovarinruskea (!), pihlajakarinhohde), veden syvyyteen (pauha, loiske, kuohukivi), karin asemaan (lähimatala, ulkovartio, yksinäinen, pysäyttäjä). "Karin nimen pitää mikäli mahdollista olla lyhyt ja sille sopiva sekä karia kuvaava. oulu oy:n liikennepäällikkö Sulo V. onneksi muutamia vanhoja nimiä on säilynyt. Kantasana näissä on usein ruotsalaisperäinen, josta on syntynyt suomalainen väännös.
Iin edustalla olevan Hylkikallan nimi viittaa joko hylkeisiin tai hylkyyn.
Joni Skiftesvik
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1
7. Silloin merikarttalaitos ja Merenkulkuhallitus saivat kyllikseen ulkomaisten laivojen mukaan annetuista, joskus hyvinkin vaikeasti äännettävistä nimistä. Myös eläinten ja kalojen nimiä neuvottiin käyttämään nimeämistyössä (kuten hyljekallio, turskamatala, kalaonni). outoa on, ettei monia yleisesti käytössä olevia nimiä kelpuuteta viralliselle merikartalle, vaikka perusteita olisi. Merenkulkuhallitus lähetti luotsipiireille paimenkirjeen, jossa se kehotti kareja nimettäessä käyttämään vain kotimaisia nimityksiä ja vaalimaan nimien oikeakielistä muotoa. Kirjeessä annettiin yksityiskohtaisia ohjeita siitä, mitä karin nimestä pitäisi ilmetä. oulun pohjoispuolella Kellonkylän edustalla olevan Kraaselin saaren mantereesta erottava kanava on veneilijöiden suussa Suden väylä, muuta nimeä ei kuule käytettävän. Hoppet Pitkä matala
vuoteen 1932 asti. uusista paikannimistä tuli myös toistuvia, laitakareja, santapankkeja ja pihlajakareja. Kuitenkin kanava on kartalla mitään sanomaton Kraaselin kaivanto. Lumijoen ja oulunsalon Varjakat panevat miettimään, voiko Varjakka-nimen alkuperä periytyä ruotsalaisviikinkien, varjaagien, käynneistä Perämeren rannoilla. Hebe-matala Kemin edustalla innostaa nykypäivän merenkulkijoita etsimään tietoja vaasalaisen höyrylaiva Heben haaksirikosta syksyllä 1901. Mistä moinen susi-alkuinen nimi tuli kanavalle
Siitä alkaa hänen uskomaton tiensä urheilijana. Nimi on vanhaa perua ja siitä on moneksi muun muassa 1930-luvun Hakkapeliitta-lehdessä mainostettiin Elmo-olkaimia. Lehden väitteen mukaan Elmoon olisi siirretty kotkan, karhun ja gebardin verta. Nimestä tuli käsite, mutta Elmo on paljon muutakin: kuvaus monilahjakkaan miehen yksinäisyydestä, rakkaudenkaipuusta ja erikoisesta kohtalosta sekä urheiluhulluista suomalaisista. Peltosen tie kävi romantikosta sanaurheilijaksi ja lopulta ihmisen yksinäisyyden, kaipuun, väsymyksen ja syvän murheen tulkiksi.
P
eltonen nousi maailmanmaineeseen monille kielille käännetyllä kuunnelmallaan Elmo, urheilija (1977). juuri niitä Peltonen viljeli työkseen, ja niistä on rakennettu myös Elmo. KARI SAVINIEMI
Elmon syvempi olemus
Suomen slaavilaisimmaksi kirjailijaksi kutsuttu Juhani Peltonen (19411998) olisi täyttänyt kuluvan vuoden Snellmanin päivänä 70 vuotta. Kirjan päähenkilön ristiäisissä humalainen pappi ristii pojan ensin Tappioksi, mutta pojasta tulee lopulta Elmo. äidinkielenopettaja Keravan yhteiskoulussa varoitteli juhania lukioaikana kahdesta seikasta: liioittelusta ja toistosta. Elmo säntää kilpailijoitten perään sukkasillaan borneolaisessa paidassa ja portugalilaisissa alushousuissa ja voittaa kaikki. Hänellä on päässä viisi pyörylää, ja 19-vuotiaana hänen olemuksensa on kirjoittajansa peilikuvan mukaan hemingwayläinen täyspartoineen ja tatuointeineen.
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1
Elmo seilaa muutaman vuoden merillä, kunnes Constantsan katujuoksua katsoessaan saa herätyksen. Harjoituskaudella ja matkoilla Elmon ravintona ovat omenoitten ja piipun lisäksi rommi ja pemmikaani.
9. Andien talvikisoissa Elmo nappaa leikitellen seitsemän kultamitalia ja Derwangan jättikisoissa kaksitoista. Mutta dopingtesteissä löydetään vain "kohisevan raikasta ihmisuriinia". Seuraava kuunnelma Elmo muu maailma syntyi samana vuonna kuin kulttikirjaksi ja eräänlaiseksi ikoniksi sittemmin muodostunut suomalainen urheiluparodia, romaani Elmo (1978).
Kimmo Kaivannon suunnittelema ex libris vuodelta 1981.
Liioittelua ja toistoa
Elmo on fantastinen urheiluparodia miehestä, joka voittaa koko muun maailman omenoita pureskellen ja piippua poltellen. jalkapallo-ottelussa hän voittaa Muun maailman 52.
Kotkan, karhun ja gebardin verta
Median myllerrys Kainalniemen Hikeä edustavan Elmon ympärillä on valtava
Mutta Elmon vaimon Aliisan mukaan miehen sisällä asuu runoilija; Elmo on yksinäinen, kaipaa rauhaa ja joutuu pakenemaan julkisuuden riepottelua ja omaa tuskaansa omituisine aksolotleineen pitkin maailmaa. ja kaipaan väritehtaan tuoksua, vanhaa asemarakennusta, postinhakumatkaa, junien ääniä, muutamia kauppoja joissa asioin, tiettyjä kauniita taloja enimmäkseen tyylittömien rakennusten joukosta, työväentalon lepikoitunutta kenttää jolla vuosikaudet sitten oli luistinrata, isän vaalimaa puutarhaa, ja kaikkia ihmisiä, joista jokainen etäisyyksien takaa saa pakahduttavasti rakkaan hahmon." Kari Saviniemi on keravalainen runoilija.
Juhani Peltonen lapinkoirakaunottarensa Natalian kanssa Keravanjoen puusillalla Korson-vuosinaan.
Sanaurheilija Peltonen parodioi jäljittelemättömällä tyylillään urheiluselostajien kieltä, mediaa, kanonisoitua uskontoa, merkonomimaailmaa, kiihkoisänmaallisuutta, urheilun saamaa kieroutunutta julkisuutta. Teoksen käsikirjoitus oli peräisin jo viidentoista vuoden takaa, sillä alkujaan Peltonen kirjoitti tekstin kuunnelmaksi ja näytelmäksi nimellä Kohti maailman sydäntä vuonna 1976. "olen ikäni asunut Korsossa, joka on kuulunut milloin Tuusulaan, milloin Keravaan ja nyt Vantaaseen, kaupunkiimme. Niissä kirjailija kuljeskelee rakkaudettomuutta valitellen "avioliiton raunioilla" ja seisoskelee öisessä lätäkössä murheellisena, pää painuksissa.
Orrelan menetys
Peltonen asui kaksi kolmannesta elämästään Korsossa Villa orrelassa, joka oli rakennettu vuonna 1905 entisen synagogan puumateriaalista. Vanhat orrelan hedelmäpuut katkottiin ja poltettiin, talo hajotettiin, maisema myllättiin. "Näin sivistymättömästi suomalainen kuntapolitiikka kohtelee vanhoja puuhuviloita, perinteistä miljöötä ja kirjailijoita", kirjoitti Korsosta ulos savustettu, pettynyt ja haavoitettu romantikko Peltonen. on irvokasta, että juuri Peltonen kirjoitti 1976 tilaustyönä runosikermäksi rakennetun tekstin kuvateokseen Vantaa, jossa on Seppo Saveksen vaikuttava valokuvakuvitus. Peltoselle tämä oli ankara isku. unkarilaisesta heimoveljestä Endre Kissistä tulee hänen ystävänsä ja rakas kilpakumppaninsa. Kirjaan on otettu Peltosen valittujen kertomusten niteen Metsästys joulun alla (1987)
10
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1. 1970-luvun lopulla Peltonen joutui kuitenkin lähtemään perheineen orrelasta katkeraan evakkoon, kun Vantaa vandalisoi kovin ottein seutua. "Hän on yksin niin kuin jokin järjelle käsittämätön, Kiinan muuri, Kheopsin pyramidi tai miehen elämä." Aliisan kuoleman jälkeen Elmo ajautuu maapallon toiselle laidalle, päätyy tivolitykin ammuksena maata kiertävälle radalle ja sinkoutuu lopulta avaruuteen kohti Lyyran tähdistöä.
Puteli taskussa kuutamoa niittämässä
Peltonen ehti kirjoittaa paljon muutakin. Markus Leppo / WSOY
lisäksi vain Puisto jouluksi -kokoelman (1990) kolme kertomusta, Koko valittu runous ilmestyi 2007. Tilalle rakennettiin ensin tarpeeton tie ja sitten tyly betonilaatikkorykelmä, Korson Lasnamäki. Talon yläkerran pohjoispäädyssä oli juhanin työhuone, jossa hän ehti vielä kirjoittaa Elmon. Teoksessaan Natalian kanssa (1981) sekä Islanninhevosia, rakkaani (1982) nimikertomuksessa Peltonen käy rajusti tämän synkän aiheen kimppuun. Viimeiset kokoelmat ovat ytimeltään viiltäviä. Tästä niteestä on pudotettu pois melkoisesti Peltosen loppukaudelle olennaisia runoja. Herkän, luovan ihmisen oli silti koskaan vaikea toipua kotinsa menetyksestä. Viimeisin Peltosen julkaisema teos, pieni romaani Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä (1991), ilmestyi kirjailijan täyttäessä 50 vuotta eräänlaisena kustantajan syntymäpäivälahjana. Runoilijana Peltonen oli romantikko ja surrealisti, syvän murheen ja miehisen yksinäisyyden tulkki, joka vaelsi "puteli taskussa kuutamoa niittämässä". Hän debytoi romanttisella runokokoelmallaan Ihmisiät (1964). WSoY on tuonut markkinoille erilaisia uusia painoksia, valikoimia ja postuumeja teoksia kirjailijan jäämistöstä, uusin on kevään 2011 Valitut kertomukset. Elmolla on originelleja ystäviä ja joukkuetovereita, kuten hetekantyöntäjä unto Tunneli ja valmentaja Reijo "Rymy" Petkelström. Tämä orionintien huvila oli ollut jo Sortavalan seminaarista Korsoon johtajaopettajaksi tulleen, ankaruutensa takia "Kukoksi" ristityn Väinö Peltosen eli kirjailijan isoisän koti
Tämä kysymys avasi intensiivisen keskustelumme kustannustoimittaja Rauno Endénin huoneessa SKS:n kustannusosastolla lokakuisena maanantaina, kun keskustelimme Holgerin toimittaman uuden kirjan Silti minä maalaan. Helene Schjerfbeck: Omakuva 1912, öljy kankaalle, 43 x 42 cm. Sellaisena aikana ei sopinut korostaa omaperäisyyttään eikä Schjerfbeckin tavoin jatkaa maalaamista tai opettamista tavalla, jota pidettiin vanhanaikaisena, ranskalaisvaikutteisena ja lähes impressionistisena."
Vahva nainen
Holger luki elämäkerran uudelleen entistä tarkemmin, tarkisteli vuosilukuja ja huomasi monenlaista epätarkkuutta. Yksityiskokoelma, talletettu Ateneumiin.
H i i d e n k i v i
11. Taiteilijan kirjeitä Maria Wiikille oikovedosten äärellä.
K
un Lena Holger halusi kuohuvalla 1960-luvulla graduaiheekseen maalaustaiteen, ruotsinvirolainen professori Armin Tuulse asetti hänelle ehdon: taiteilijan on oltava 1900-luvun alkupuolelta ja Itämeren itäpuolelta. Schjerfbeckillä näytti olevan rohkeutta kuvata huono-osaisia: Köyhyyden lapsi, Sisko syöttää pikkuveljeään vuodelta 1881. Tämä oli yksi ponnin jatkaa tutkimusta. Miksi juuri tämä vuosina 18621946 elänyt suomenruotsalainen taiteilija on pitänyt ruotsalaista taidehistorioitsijaa Lena Holgeria neljäkymmentä vuotta otteessaan. Kaikki tämä teki varmasti vaikutuksen 1960-lukulaiseen ruotsalaiseen taidehistorian naisopiskelijaan. Holger luki Schjerfbeckin joutumisesta tämän rakastaman miehen hylkäämäksi, Suomen kansallishengeltään vahvistuvan taide-eliitin pilkkaamaksi. Hän teki kokeiluja ja etsi uusia, epäsovinnaisia ratkaisuja. Aluksi taiteilijan raajarikoksi jäänyt lapsi, Pariisin vapaamieliseen henkeen kasvava nuori nainen ja aikuisiässä kotimaassaan syrjitty Schjerfbeck herätti Holgerissa sääliä ja myötätuntoa. Hän luki vetäytymisestä, masennuksesta, taloudellisesti ja henkisesti ahtaasta elämästä äidin valvonnassa. Ajan mittaan käsitys syrjitystä Schjerfbeckistä muuttui kuvaksi määrätietoisesta ja vahvasta naisesta. Tärkeäksi osoittautui taiteilijan suhde äitiinsä, jolta saatu kiitos tuli vain kiertoteitse. Aihettaan etsivän Lenan mieleen nousi muisto Helene Schjerfbeckin sairastelusta 13-vuotiaana suomenruotsalaisen tädin luona, toipuminen ja maalaus lumettomassa maassa rekeä vetävästä hevosesta; varsinkin tuon seinällä olleen kuvan voima oli vahva. Kyllä. Kysyn, onko Holgerin suhde Schjerfbeckiin vuosien varrella muuttunut. OUTI LAUHAKANGAS
Helene Schjerfbeck:
Täydellisyys tulee keskeneräisyydestä
Miksi juuri Helene Schjerfbeck. Vähintään yhtä tärkeä oli suhde maalarisiskoihin Helena Westermarckiin, Maria Wiikiin, Ada Thiléniin, Venny Soldan-Brofeldtiin ja Sigrid af Forsellesiin.
Useimmiten Schjerfbeck löytää maalauksen pääväriä täydentävän värin, joskus vain pieneksi aksentiksi. Mutta Holger oppi myös yhteiskunnallisesta
6 / 2 0 1 1
tilanteesta, jossa Schjerfbeck kokeilujaan teki: "Itsenäisyyteen pyrkivässä Suomessa Taiteilijaseura määräsi Akseli Gallen-Kallelan johdolla yhteisen sävelen ja vaati kansallista järjestäytymistä kaikilla tasoilla
Kun mainitsen tästä, Holger väittää, että kysymys on ruotsalaisuudesta. Tätä kykyään hän kehitti koko elämänsä ajan, ja juuri tähän olennaisen etsimiseen liittyy maalauksista syntyvä vaikutelma keskeneräisyydestä. Tähän tulokseen Holger on tullut. Yksityiskokoelma. Kirjallisuuden merkitykseen taiteilijan elämässä Holger paneutui ensimmäistä kertaa tutkiessaan Wiikille lähetettyjä kirjeitä. Schjerfbeck oli ahkera lukija. Mene ja tiedä.
Kirjallisuuden todempi maailma
Schjerfbeckin mielikuvitusta ja kirjojen maailmoja on paljolti kiittäminen siitä, että hän säilytti arvokkuutensa ja toimi aktiivisesti taiteilijana 84 ikävuoteensa saakka. 12. Kuten Rembrandt, hän ei kaunistellut, vaan pohti lempeästi siveltimen avulla.
Kirjeitä yksinäisyydestä
Holger valitsi kirjaansa varten 125 kirjettä, jotka Schjerfbeck oli lähettänyt Maria Wiikille (1853 1928) vuosina 19071928. Kaikkiaan kirjeitä oli noin kaksisataa. Hän luki alkuperäiskielillä, ei tosin suomeksi mutta suomalaista
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1
Helene Schjerfbeck: Keltaisia ruusuja isossa maljassa 1944, öljy kankaalle, 29 x 34 cm. Valitettavasti Wiikin kirjeitä ei ole tallella. Hän koki tulleensa unohdetuksi, ja hänellä oli taloudellisia huolia. Varsinkin Westermarckin ja Wiikin kanssa käyty kirjallinen dialogi oli Schjerfbeckille lähes elinehto. Schjerfbeck kaipasi älykkäitä keskusteluja mutta kärsi turhanpäiväisestä sosiaalisuudesta: "jos olen puoli tuntia seurassa (enempää en kestä) on seuraava päivä pilalla, ja enemmänkin. Katson nyt pöydän takana ryhdikkäänä istuvaa Holgeria ja tunnistan hänessä samaa päättäväisyyttä, jota hän arvosti Schjerfbeckissä. Hänellä oli jo varhain kyky kuvata mallin persoonallisuutta, myös omia kasvojaan, tietyn ominaispiirteen kautta. Yksityiskokoelma.
"Mestarien maalaukset ovat aina jollain tavalla keskeneräisiä, ja juuri se tekee niistä niin hyviä, niin täydellisiä."
Kirjeenvaihto Wiikin kanssa merkitsi Schjerfbeckille elintärkeää keskusteluyhteyttä. Täällä oli eräs herra, jonka suu kävi kokonaisen tunnin, minua alkoi hermostuttaa ja sitten vilustuin." (1925)
Helene Schjerfbeck: Keltaisia ruusuja lasissa noin 1888, öljy kankaalle, 24,5 x 28,5 cm. Taiteilijan tarve keskustella kirjeitse maalarisiskonsa eli ystävänsä "Marien" kanssa osui vuosiin, jolloin hän tunsi itsensä tavallista yksinäisemmäksi. Kysymys oli herkeämättömästä oman ilmaisukyvyn kehittämisestä välittömän hyväksynnän, turvatun toimeentulon ja sosiaalisten suhteiden menettämisen hinnallakin
Esimerkiksi syntyneiden kirjassa 1828 aviottoman lapsen äidiksi on kirjattu Pigan Kurhushjonet Maria Lindman ja
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1
Karl Ivar Löfgrenin perijäksi perukirjassa 1928 hustrun Amanda Ulrika Löfgren, född Samuelsson. Pettersons hustru Hedwig (Helsingfors Tidningar 9.1.1866).
17. Nimilauseketyyppien suuri vaihtelu kuvastaa myös Helsingin väestön sosiaalista rakennetta. Allekirjoittivatko naimisissa olevat naiset perukirjoja ja elinkeinoilmoituksia omalla tyttönimellään vai miehen sukunimellä?
T
utkimani ajanjakson 1780-1930 aikana ei nimien käyttöä Suomessa vielä rajoitettu laeilla. Sitä vastoin kuolleiden kirjojen merkinnöissä papit ovat olleet melko epäjohdonmukaisia. Sekä viranomaisten että naisten omat nimivalinnat kuvastivat naisen asemaa ja identiteettiä perheessä ja yhteiskunnassa. Slagtaren Eklunds Hustru vai Fru Lagmanskan Anna Catharina Antell, född Engman?
Nimilausekkeiden kirjoa
Helsingin kirkonkirjoissa naiset on systemaattisimmin rekisteröity vihittyjen kirjoihin sekä syntyneiden kirjoihin. Eniten eri nimilauseketyyppejä on kuitenkin muuttokirjoissa, mikä luultavasti ainakin osittain johtuu alueellisista eroista sekä nimikäytänteissä että kirjurien tyyleissä. jos nainen oli vastuussa alaikäisistä lapsista tai omaisuudesta, hänet identifioitiin niin tarkasti kuin mahdollista käyttämällä mahdollisimman täydellistä nimilauseketta. Vasta vuoden 1929 avioliittolaissa määrättiin, että vaimon tulee avioituessaan ottaa miehensä sukunimi.
Qvinnspersonen, Pigan Gustava HenricsDotter vai Fröken Fredrika Adolfina Henriette von Kraemer dotter till framlidne Majoren Nils Adolf von Kraemer. Vielä 1866 kuolinilmoituksistakin tavataan toisaalta senaatinkanslistin puolison perusteellinen nimilauseke kanslisten i kejserliga senaten för Finland, Ewald Kuhlefelts älskade maka Anna Henriette Kuhlefelt, född Wasenius (Helsingfors Tidningar 31.1.1866), toisaalta veneenkuljettajan vaimon huomattavasti lyhyempi nimilauseke sjöforman A. W. Ennen vuonna 1920 säädettyä sukunimilakia oli mahdollista rekisteröidä ihmisiä käyttämällä vain etunimeä ja isännimeä, esimerkiksi Anna Eriksdotter tai Anna Erkintytär. Erot kirjaamistavoissa voivat johtua myös lähteiden eri tarkoituksista. MINNA NAKARI
Omissa nimissäni
Millaisia nimilausekkeita eli titteleiden, etunimien, isännimien ja sukunimien yhdistelmiä on käytetty, kun eri sosiaaliryhmien naisia on rekisteröity kirkonkirjoihin Helsingissä 1780-1930. Sääty-yhteiskunnassa nimilausekkeet vietiin asiakirjoihin sitä tarkemmin, mitä korkeampi henkilön sosiaalinen asema oli
Vaikka palovahdin leski itse allekirjoittaa perukirjan käyttämällä vain etunimeä ja isännimeä, häneen viitataan asiakirjan tekstissä nimilausekkeella Brandvachts Enkan Christina Pehrsdotter Krook, jossa on mukana myös miehen sukunimi. Vaimo sai oikeuden miehen nimeen ja asemaan. Esimerkiksi syntyneiden kirjassa 1780 kummeina toimineiden naimisissa olevien naisten tittelit ovat friherrinnan, överstlöjtskan, fru, madame tai hustru sosiaaliluokan mukaan. Kalastajan leski Brita Degerman puolestaan allekirjoittaa perukirjan etunimellä ja miehen sukunimellä, mutta hän esiintyy asiakirjan tekstissä nimilausekkeella Encka Brita Hindrichs dotter.
Nimilausekkeiden kehitys kuvastaa naisen aseman muuttumista suomalaisessa yhteiskunnassa, esimerkiksi naisten 1906 saamaa äänioikeutta. Piiat (pigor ja tjänstepigor) korvataan palvelijoilla, taloudenhoitajilla ja siivoojilla (tjänarinnor, hushållerskor ja städerskor). Naimattomista naisista ei enää käytetä isään viittaavia titteleitä, kuten matrosdotter tai bondedotter vaan omia ammattinimikkeitä, kuten sömmerska, fabriksarbeterska, affärsbiträde ja bankkassörska. Esimerkkejä kuolleiden kirjasta 1780: hand: Pett: Heidenstrauchs pig., Rådman Bolwianders fru, Constantin Blåfieldts Ea tai muuttokirjassa 1799: Pigan Stina Olofs dr. Yhteistä nimeä pidettiin kuitenkin 1900-luvun alussa merkkinä tasa-arvosta. Kuvassa "Erikssonin plikat" Aino ja Anna Elovaara, Helsinki, 1914.
18
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1. 1900luvun alun naista pidettiin jo itsenäisenä yksilönä, joka merkitään asiakirjoihin omalla nimellään. Titteli oli 1800-luvun loppuun saakka tärkeä sosiaalisen aseman merkki, joka kirjattiin huolellisesti asiakirjoihin, mutta 1900-luvun alussa sen tehtävä näyttää usein olleen vain siviilisäädyn määrittäminen. Miehensä nimellä rekisteröityjä vaimoja tavataan Helsingin perukirjoista jo vuonna 1780. ja kassörskan, fröken Anna Lovisa Less.
Tyttönimi vai miehen sukunimi?
Perheiden valtasuhteet näyttävät kehittyneen täysin eri suuntaan kuin yhteiskunnalliset muutokset. Muuttokirjaan 1858 merkitty nimilauseke Pigan Qvinspersonen Benedicta Charlotta Gustafsdotter taas ilmaisee, ettei henkilö ole käyttäytynyt täysin moitteettomasti kotipaikkakunnallaan. Siviilisäädyn lisäksi korostetaan koulutusta ja ammattia, kuten 1909 muuttokirjojen nimilausekkeissa Berglöf, Inez Ingeborg frök. Naisten pääsy työmarkkinoille ja koulutukseen näkyy kuitenkin titteleiden käytössä 1900-luvun alun asiakirjoissa. Yksi ainoa tittelikin voi viitata sekä asemaan että siviilisäätyyn. stud. Kahdella tittelillä samassa nimilausekkeessa voidaan osoittaa sekä asemaa että siviilisäätyä mutta myös korostaa henkilön kyseenalaista mainetta. Sitä, että naiset avioiduttuaan alkoivat käyttää miehen sukunimeä, voidaan nykyajan näkökulmasta pitää merkkinä naisen alistetusta asemasta. Vielä 1700-luvun lopulla nainen määriteltiin aina jonkun tyttäreksi, piiaksi, vaimoksi tai leskeksi. Kuolleiden kirjaan 1858 viety nimilauseke Klara Vilhelmina Littson, Generalsdtr. Atelier City
Titteli sosiaaliluokan ja siviilisäädyn mukaan
Sosiaaliset erot näkyvät myös titteleiden käytössä. ogift osoittaa, ettei kyseessä ollut kuka tahansa naimaton nainen vaan kenraalintytär
Helsingfors universitet: Finska, finskugriska och nordiska institutionen 2011. W., joka viittaa myös jo varhain miehensä nimeä käyttäneeseen rouvaan. Ungdom. Kallad till ett Sällare lif år 1796. Nordica Helsingiensia 25. Fägring, Förstånd och Dygd Voro förenade Hos fru M.E.W. Begråten af den Nödlidande.
AIHEESTA ENEMMÄN Minna Nakari, Variation i kvinnors namnfraser i officiella dokument i Helsingfors 1780-1930. Socioonomastiska synvinklar på makt och identitet. Varhaisimmat nimilausekkeet, joissa vaimo kirjataan miehensä sukunimellä, liittyvät porvarisperheisiin. Esimerkiksi Ebba Regina von Schultzista hän käyttää nimilauseketta fru nyberg. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-6949-9
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1
19. Sen sijaan aatelisnaisten oli syytä korostaa syntyperää, ja asiakirjoihin onkin usein merkitty nimilauseke, josta miehen sukunimen lisäksi käy ilmi tyttönimi, esimerkiksi Framlidne Referendarie Sekreteraren Theodor Langenskjölds enka Fru Gustava Magdalena, född Gripenberg (muuttokirja 1858). Sörgd af Maka och fyra Barn. Minna Nakari on filosofian tohtori.
Hautakivi Helsingin Vanhankirkon puistossa. Gift år 1786. Född år 1769. Nimikirjaimien taakse kätkeytyy nimittäin kauppias johan Forseliuksen tytär, rakennustarkastaja olof Niklas Wahlbergin vaimo Maria Elisabeth Wahlberg, joka kuoli vuonna 1796.
Porvarisnaiset ja uudet vaikutteet
Naisten allekirjoittamien perukirjojen ja elinkeinoilmoitusten perusteella aviomiehen nimen käyttäminen näyttää vakiintuneen 1800-luvulla. Esimerkiksi vuonna 1880 elinkeinoilmoituksen on miehen sukunimellä allekirjoittanut niin kelloseppäkisällin vaimo Erika Lundström, joka anoo lupaa myydä avoimesta kojusta leipää, voita, juustoa ja muita ruokatavaroita, kuin puolisostaan eronnut Walborg Löppönen Kringelbagerska, jonka tarkoituksena on leipoa ja myydä viipurinrinkeleitä. Tulevien tutkimusten tehtäväksi jää selvittää, millaisia nimilausekkeita aatelisrouvat itse käyttivät. E. Aatelispiireissä epävirallisemmin käytettyjä nimilausekkeita voi tutkia 15-vuotiaan jacobina Charlotta Munsterhjelmin 1700- ja 1800-luvun taitteessa kirjoittamista päiväkirjoista. Minna Nakari
Vaikka helsinkiläiset äidit syntyneiden kirjoissa lähes poikkeuksetta merkitään tyttönimellä vielä 1900-luvun alussakin, kummeiksi on kirjattu naimisissa olevia naisia miehen nimellä jo 1780. Vanhankirkon puistossa Helsingissä säilyneistä hautakivistä voi lukea nimilausekkeen fru M. Yhä parempaa yhteiskunnallista asemaa havittelevissa porvarispiireissä oltiin avoimimpia uusille vaikutteille. Yllättävää on, että jacobina kutsuu kaikkia 37:ää päiväkirjoissa esiintyvää, naimisissa olevaa säätyläisnaista miehen sukunimellä
Myöhempiin "Maiden nimien" laitoksiin (1995 ja 2003) on lisätty "Eesti ks. Ei Eesti ole meidän itsemme keksimä nimi, se on skandinaavisten valloittajien antama nimi, Itämaa, Östland, Estland. Kannanotoksi maan nimestä voidaan tulkita myös Suomen kielen lautakunnan 1988 tekemä päätös, joskin se koski varsinaisesti kielten nimiä: suositellaan entiseen tapaan ensisijaisena viroa mutta haluttaessa voidaan käyttää myös eestiä. Vasemmistopiireistä lähti vaatimus, että yliopiston opetusaineen viron kielen nimi muutettaisiin eestin kieleksi. Sama poliittinen pyrkimys kävi ilmi monista lehtikirjoituksista, kuten Esko Seppäsen kolumnista: "Eestiläiset, joiden korvissa Suomen kielitoimiston suosittelema ja meidän äärioikeistomme käyttämä Viro-sana ei soi ." (Kansan Uutisten viikkolehti 17.12.1988.) Eesti-nimen käyttöä poliittisena lyömäaseena paheksuttiin monessa palautteessa. Toimittaja unto Miettisen radiohaastattelussa, jota siteerataan muistelmateoksessa Unton tarina (WSoY 1980), Ariste vastasi nimikysymykseen näin: "Teillähän on meistä kulttuurihistoriallisesti arvokas nimi Viro ja virolaiset. Tämän mukaisesti on viime vuosina EestiViro-kyselyihin vastattu. Suomessakin alettiin puhua entistä useammin Eestistä. Eikös se ole aikamoinen historian paradoksi?"
Viro ja Eesti 19801990-luvulla
Viron itsenäistymisen (1991) vaiheissa nimikiista roihahti uudelleen ilmiliekkiin. Nimi alkoi saada myös vasemmistopoliittista väriä etenkin 1970-luvulla. Sama kanta on ollut myös kielten nimien standardissa. Tietysti Viro-nimi on alun perin tarkoittanut vain yhtä maakuntaa, Virumaata, mutta yleensä naapurikansat antavat toiselle kansalle
"Viro, aiemmin myös: eesti." (Kielten nimien tunnusten standardi SFS-ISO 639-2)
nimen sen heimon mukaan, joka asuu lähinnä." Miettisen muistutettua, että ainakin Lauri Kettunen oli vaatinut Eesti-nimen käyttöä, Ariste vastasi ironisesti: "Eikös Kettunen ollut äärioikeistolainen, joka kiihkoili heimoasioissa. Mitä syytä sitä olisi vaihtaa. Kielenhuollon kannanottona on pidetty Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa toimitettua luetteloa "Maiden nimet" (1987), jossa ensisijainen nimimuoto oli edelleen Viro tai Viron sosialistinen neuvostotasavalta, sen alla rinnakkaisnimenä tosin myös Eesti(n sosialistinen tasavalta); omassa aakkoskohdassaan Eestiä ei mainittu. K.
22
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1. Nyt teillä taas äärivasemmistolaiset intoilevat tästä samasta Eesti-nimestä ja vaativat, että ei saa puhua Virosta. uusimmassa kielten nimien tunnusten standardissa (SFS-ISo 639-2) entistä kantaa on selvyyssyistä terävöitetty: "viro, aiemmin myös: eesti". Toivoisinkin, etteivät Suomen tiedotusvälineet enää 1995 kiusaisi suomalaisia noudattamalla neuvostosensorin ohjenuoraa." (Suomen Kuvalehti 12.5.1995.) Taru Kolehmainen on Kielitoimiston tutkija, joka viimeistelee kirjaa kielenhuollon historiasta.
KieleNHuolloN KANtA
Kielen- ja nimistönhuoltajat ovat viime vuosikymmeninäkin joutuneet useasti vastaamaan kysymykseen: Viro vai Eesti. Viro"; Viron kohdassa nimet ovat rinnan, Viro kuitenkin ensimmäisenä. Lehtien mielipidepalstoilla käytiin 19801990-luvulla monta keskustelua, joissa Eestin puolustajat vetosivat yhä uudelleen kahteen perusteeseen, jotka jo Kettunen aikoinaan esitti: Viro on vain yhden maakunnan nimi ja virolaiset haluavat Suomessa puhuttavan Eestistä ja eestiläisistä. ("Aiemmin" viittaa edellisiin standardeihin.) T. Tukea Viro-nimelle tuli 1990-luvulla lahden eteläpuolelta, kun presidentti Lennart Meri puolusti painokkaasti Viroa perustellen sitä kielisyiden lisäksi poliittisin syin: "Kun olin aikoinani töissä Viron radion suomenkielisessä toimituksessa, neuvostosensori kielsi käyttämästä sanaa Viro, koska se olisi muistuttanut suomalaisia kuuntelijoita maittemme välisistä vuosisataisista erityissuhteista ja siitä lämmöstä, joka Suomen ja Viron välillä vallitsee. "Eesti juhlava ja vertauskuvallinen, Viro vanha kielessämme käypä nimitys veljesmaallemme." (Elsa Haavio)
tyylillistä eroa, joka kielessämme kahdella veljesmaamme nimityksellä nähdäkseni nykyisin on ja joka lisää kielemme ilmauksellisia keinovaroja: Eesti juhlava ja vertauskuvallinen, Viro vanha kielessämme käypä nimitys veljesmaallemme." Viron jäätyä toisen maailmansodan jalkoihin ja jouduttua Neuvostoliiton alaisuuteen vironkieliseksi nimeksi tuli Eesti NSV. Virolainen kielimies Paul Ariste, joka oli jo monesti esittänyt vahvan kantansa Viro-nimen puolesta, suhtautui huvittuneesti Eestin Suomessa saamaan vasemmistopoliittiseen väriin
Laika on siis suomeksi oikeastaan Haukku. Peni on sekin vanha koiran nimitys, joka esiintyy muun muassa Kalevalassa: "Aina haukkui linnan hakki, linnan lukki luksutteli, peni julma juhmutteli."
TERHI AINIALA, dosentti, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1
23. Maamme ruotsinkielisistä koirien nimistä on puolestaan kirjoittanut Marianne Blomqvist kirjassa Vår fyrfota vänner har också namn (Svenska folkskolans vänner 2011). Halli on vanha suomenkielinen nimitys, joka tarkoittaa hallavaa eli harmahtavaa koiraa. Alus ei koskaan palannut takaisin. "Halli haukahti pihasta päin", kirjoittaa juhani Aho Lastuissaan. Nimi on tietenkin venäjää ja merkitsee yksinkertaisesti haukkujaa. Koiran nimi on tärkeä, eikä sitä pidä syyttä lähteä muuttamaan. Entä sopisivatko Halli ja Peni nykyisille koirille ja koirienomistajille. Kuuluisien ihmisesikuvien mukaan nimettyjä puolestaan ovat muun muassa Napoleon, Picasso, Elvis, Remu ja Spede. Myöhemmin on selvinnyt, että Laika kuoli kuumuuteen ja stressiin vain noin viisi tuntia aluksen laukaisun jälkeen. Koirien nimipäiväkirja: Bella, Niksu vai Romeo. Kuuluisan esikuvansa mukaan on samaa Laikanimeä kunniakkaasti kantanut moni muukin koira. Lisäksi on ilmestynyt koirien nimipäiväalmanakka (Ajasto). Blomqvistin mukaan muodista ovat jääneet pois esimerkiksi Netta, Karo ja Caro, Argos, Eko, Kling ja Klang. Siitä kertoo jo sekin, että suomenkielisistä perheistä ruotsinkielisiin hankitut koirat useimmiten säilyttivät alkuperäiset nimensä. Laika-kosmonauttikoira oli ensimmäinen Maata kiertänyt elävä olento, jonka traagista kohtaloa moni on varmasti miettinyt. Yhä useammin sekä suomen- että ruotsinkielisissä perheissä koirat ovat Aadoja, Almoja, Viivejä, Miisoja, Panuja, Arttuja, Svanteja. Siinä seikkailevat myös hevoset, lehmät ja kissat, mutta ne saavat jatkaa rau-
L
hassa omia touhujaan, sillä nyt keskitytään haukkujiin. Koirat kantavat näin samoja nimiä kuin me ihmisetkin. ja olisiko Aki Kaurismäen Le Havre -elokuvassa esiintyvä Laika jo itäistä kaimaansa tunnetumpi. Neuvostoliitto lähetti Laikan avaruuteen 3.11.1957 Sputnik 2 -aluksella. Koirien nimet ja nimeäminen on sen verran iso asia, että niistä voisi kirjoittaa kirjan. Koirat kun olivat tottuneet tottelemaan omaa nimeään, kuten Iloa, Onnia ja Mustia. Suomenkieliset koirakaverit puolestaan eivät enää välttämättä ole Ajoja, Musteja, Rekkuja, Turreja ja Pikejä. Vaikka yksittäisen koiran nimeä ei muutettaisi, muuttuu koirien nimimuoti. ja niin on Minna Saarelma tehnytkin. nimenpyörittäjä
Laika, Haukku ja muut haukkujat
aika lienee yksi maailman tunnetuimpia koiria. Vaan mistä Laika-nimi alun perin on peräisin. Laika ja Haukku ovat tyypillisiä koirien nimiä. ilmestyi tänä vuonna (Minerva). Sydämiä on sekin tainnut särkeä. Koirille on perinteisesti annettu luonnehtivia ja esimerkiksi ulkonäköä, luonnetta, tehtävää ja käyttäytymistä kuvaavia nimiä. Perheenjäseniähän ne ovat
Niissä ympäristö esitetään todenmukaisessa mutta juonen ja henkilöhahmojensa johdosta joskus kärjistävässäkin valossa. ulkoisesti kylmä ja kivinen kaupunki saattaa esiintyä jopa sydämeltään lämpimänä, kuten Nousukaudessa. Lakeuden kutsussa ja Erottamattomissa taustaympäristönä on enimmäkseen maaseutu. Keskeisimmät etsinnän kohteet ovat kuitenkin rakkaus ja menestys, joskus toisiinsa kietoutuneina (Young Love ja Tyttö sinä olet tähti). Tiia Teronen tiivisti Hiidenkivessä 2/2006, että vuosituhannen alun elokuvissa suomalaisuus alkoi paikallistua, ei vain kaupunkeihin ja maaseudulle vaan myös lähiöihin, pikkukaupunkeihin ja jopa ulkomaille. Tärkeimmät sosiaaliset suhteet näyttävät syntyvän lähellä asuvien kanssa, ja suurten kaupunkien arjesta löytyy lähimmäisenrakkautta ja naapuriapua. Kaupunkiympäristön ulkopuolelle sijoittuvat aikalaisdraamat (Lakeuden kutsu, Umur, Erottamattomat) jäävät vähemmistöön. Umur ja Suden arvoitus ammentavat voimansa perinteisestä Lappieksotiikasta.
Monenlaista etsintää
Vuosien 20002009 reaalitodellisuuteen sijoittuvissa suomalaisissa filmeissä ihmiset vaeltavat päättymättömällä retkellään etsien itselleen tärkeitä asioita: hukattua minuutta (Kalteva torni, Black Out), perhettä ja kotia (Lakeuden kutsu, Juoksuhaudantie, Väärät juuret) tai menetettyä työtä ja oikeudenmukaisuutta (Eila, Pelon maantiede, Miehen työ). Vastaako milleniumin jälkeisten näytelmäelokuvien esittämä Suomi-kuva todellisuutta?
uosituhannen alkupuolelle sijoittuvissa suomalaisissa näytelmäelokuvissa Suomi on valunut kaupunkeihin. Toisaalta se voi olla myös näennäisen harmoninen kätkien sisäänsä hurjia leikkejä (Kielletty hedelmä, Pelon maantiede, Levottomat-trilogia). Esi- tai laitakaupungilla on voimia nousta jopa
24
V
suuren suomalaisen selviytymistarinan symboliksi, kuten Juoksuhaudantiessä tai Kaurismäen Suomi-trilogian kahdessa jälkimmäisessä rainassa (Mies vailla menneisyyttä, Laitakaupungin valot). Terosen mukaan kaikesta kansainvälistymisestä huolimatta suomalaisuus kuvataan niissä edelleen perinteiseksi. AKI ALANKO
Menestyksen jano suomalaisessa elokuvassa 20002009
Suomalaisen elokuvan uusi nousu alkoi vuosituhannen vaihteessa. Aluksi Suomi-draamat keskittyivät lähihistoriaan, kunnes painopiste siirtyi nykyaikaan. Päähenkilöillä on "häilyvä tila, jossa he koettelevat rajojaan, joutuvat
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1. Pikkukaupunki tai esikaupunkialue näkyy monisyisenä. Se voi synnyttää arkisuudesta kumpuavaa karnevalismia (Kukkia ja sidontaa, Pahat pojat) tai toimia ympäristönä, jossa pienten ihmisten on sinniteltävä ja tehtävä valintoja (Eläville ja kuolleille, Joki). Kaupunki on monialainen näyttämö, joka voi olla ekspressionistinen ja musta (Bad Luck Love)
Piittaamattomuuden ajankuva kiteytyy Pahassa maassa. Vaikutus oli välitön: kotimaisen elokuvan katsojaosuus nousi 27 prosenttiin.
Vuosituhannen alkuun sijoittuneet Suomi-draamat kertovat todenmukaisesti vahvan suorittamisen ja kilpailemisen yhteiskunnasta. Tästä johtuen heidän ihmissuhde-elämänsä on hyvin aallokkomaista. Sivujuonteena on pienen ihmisen pikkusiskopuolen joutuminen menestyksen janon välikappaleeksi. Pelastusta haettiin 2002 ja 2006 trendikkäästä kaupunkilaisdraamasta, kuten Minä ja Morrison, Kuutamolla ja FC Venus. Vihdoin Suomen elokuvasäätiö päätti lisätä rahoitusta ja teki mahdolliseksi aiempaa monipuolisemman elokuvatarjonnan. Toisaalta ihmisillä on rohkeutta yrittää parhaansa mukaan vaikuttaa edes ympärillään olevaan maailmaan. Roolihahmot hakevat usein myös väkeviä kokemuksia, mikä kertoo kiivastempoisen elämän tuomasta tyhjyyden ja välinpitämättömyyden tunteesta. Suomea ja suomalaisuutta ei katsota ylhäältä päin. Hulttioveljesten menestymisen tarpeen taustalla on koskettava motiivi: he yrittävät selvitä vankilassa olevan isänsä veloista. Taloudellisia huolia heillä ei näytä olevan", luonnehti Sakari Toiviainen analyysissään 2007.
Pienen ihmisen puolella
Raha ratkaisee
Vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen ajan kotimaiset ensi-iltaelokuvat keräsivät keskimäärin miljoona katsojaa joka vuosi. Tuoreiden suomalaisten elokuvien katsojaosuus pystyttiin pitämään noin 20 prosentissa kaikkien elokuvien ensiilloista. Vuosituhannen alun Suomeen sijoittuneet näytelmäelokuvat ikuistavat monenlaista muutakin menestys- tai selviytymistarvetta, jonka takaa löytyvät usein inhimillisen liikuttavat syyt, kuten kasvojen säilytys (Miehen työ) tai perheen saaminen takaisin (Juoksuhaudantie). Samaan aikaan elokuvajakelua uudistettiin, kun digitalisoidut ensiiltaelokuvat saatiin heti laajaan levitykseen. Tekohengitys auttoi jonkin aikaa. Aikalaisdraamoissa uskalletaan kurkistaa myös mielen ja elämän pimeämpiin syövereihin, minkä esimerkiksi Koti-ikävä ja
2000-luvun alun aikalaisdraamojen välittämä Suomikuva ei ole elitistinen. Alamäki alkoi jälleen, kun 2009 pudottiin 15 prosenttiin. Sinnikkyyttä löytyy myös Helmistä ja sioista. Vastaavasti Klassikossa kirjailija-päähenkilö joutuu alistumaan lukevan yleisön tarpeiden tyydyttäjäksi. tutkiskelemaan itseään, tunteitaan ja ihmissuhteitaan. Tosin notkahduksiakin koettiin, kun vuosien 2001 ja 2005 katsojamäärät vähenivät alle odotusten. Hanna Maylettin Erottamattomatelokuva 2008.
Jolle Onnismaa
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1
25
·
AIHEESTA ENEMMÄN: Peter von Bagh, Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Sakari Toiviainen, Levottomat sukupolvet. Sakari Toiviainen, Sata vuotta. Yhtä väärin on antaa ymmärtää, että kaikilla on vakituinen työ ja toimeentulo, kun pätkätyöt ovat pikemminkin lisääntyneet. Valkoinen kaupunki osoittavat. Suomen elokuvasäätiön verkkosivut: http://www.ses.fi ks. Suomen elokuva-arkisto 2002. Otava 2005. Sata elokuvaa. Laajemman Suomi-kuvan hahmottaminen odottaa tekijöitään. myös Hiidenkivi 2/2006
Elääkö todellisessa 2000-luvulle siirtyneessä Suomessa muitakin kiinnostavia päähenkilöitä kuin tässä ja nyt -hetkessään ponnistelevia lähiöihmisiä tai hurjastelevia kaupunkilaisnuoria. Vääristääkö valkokankaalla häilyvä kinokuva terävän kuvan nykyajan suomalaisista. Uutta suomalaista elokuvaa paikantamassa. Johanna Vuoksenmaan Nousukausi-elokuva 2003.
Marja-Leena Hukkanen
26
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1. Taju kankaalle. Näytelmäelokuvissa tuodaan esiin ihmisiä, jotka ponnistelevat arjessaan saavuttaakseen haluamansa ja kaipaamansa asiat. Kirja-Aurora 2003. Uusin suomalainen elokuva. SKS 2007. Aki Alanko on filosofian maisteri, kirjastotyöntekijä, vapaa toimittaja ja kriitikko.
Betonilähiöstä löytyy sisäistä kauneutta ja solidaarisuutta. Toimittaneet Kimmo Ahonen, Janne Rosenqvist, Juha Rosenqvist ja Päivi Valotie
Hän tutki niiden alkuperää, ääntä, käyttötapaa ja kulttuurisia merkityksiä. Varsinkin pallomaisten ja onttojen esineiden valmistusmenetelmät
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1. Ajoitus onnistui, kun tutkittiin muita hautavarusteita, jotka olivat peräisin myöhäisrautakaudelta eli 900- ja 1000-luvulta. Ne ovat synnyttäneet kantajansa ympärille metallinhelisevän äänikentän. Nämä Suomen vanhimpiin kuuluvat soittimet olivat olleet maassa noin tuhat vuotta. Tällaista vahamalleihin perustuvaa, niin
27
Helinää äänimaisemassa
Löydöistä voi päätellä, että kulkuset oli tapana kiinnittää naisten, miesten ja lasten pukuihin sekä hevosvarusteisiin. Myös metalliseoksen tuli vastata alkuperäistä. Askarruttamaan kuitenkin jäi, kuinka paljon kulkusten ääni oli rapistunut alkuperäisistä ajoista ja olisiko uusien kopioiden valmistaminen mahdollista.
K
öyliön Vanhankartanon kalmistosta kaivettiin 1920-luvulla esiin parikymmentä metallista kulkusta, pallomaista ja onttoa, sisään suljetulla irtonaisella helyllä varustettua esinettä. Kulkusia on löydetty niin runsaasti, että tuo helinä on varmasti ollut tärkeä osa myöhäisrautakautista äänimaisemaa. Sisällä oleva hely puolestaan oli halkaisijaltaan 11 x 11 millimetriä. Koska täysin samanlaisia esineitä on löytynyt vain suppealta alueelta LounaisSuomesta, esineet on ilmeisesti valmistettu paikallisten seppien verstaissa.
jäivät pitkälti arvailun varaan. Kulkusen pinta oli koristettu kuudellatoista häränsilmäkuviolla, ja alaosassa kulki ristikkäinen äänirako. Sainkin tilaisuuden suunnitella kopion rakentamista yhdessä kuvanveistäjä Maija Helasvuon ja muinaistekniikan artesaanin janne Aakon kanssa, kun rahoitus järjestyi.
Tavoitteena täydellinen kopio
Valitsimme kopioitavaksi Köyliön Vanhankartanon kalmistosta löytyneen hyvin säilyneen kulkusen (KM 8602: 31h). Alkuperäisiä mittoja ja muotoa oli ehdottomasti noudatettava, sillä pienilläkin poikkeamilla saattoi olla vaikutus kulkusesta lähtevän äänen kestoon ja osasävelrakenteeseen. Vanhankartanon pallomaiset kulkuset ovat näistä parhaiten säilyneitä, komeimpia ja alkuperältään kiinnostavimpia. Vaikka monista kulkusista lähtee varovasti ravisteltaessa vieläkin ääni, minua jäi luetteloinnin ja tutkimuksen edetessä askarruttamaan, kuinka paljon ääni oli rapistunut alkuperäisestä. Hely oli puolestaan iskunkestävää rautaa. RIITTA RAINIO
Köyliöläinen muinaiskulkunen soi jälleen
Väitöskirjaansa varten Riitta Rainio luetteloi ja dokumentoi kaikki Suomen rautakautiset kulkuset, kellot ja kelloriipukset. Vaikka valmistustekniikan jälkiä ei ollut näkyvissä, vaikutti siltä kuin koko runko olisi valettu yhdellä kertaa kertakäyttöisessä, rikottavassa muotissa. Myöhäisrautakauden kulkusia on löytynyt Suomesta 308. Pallomainen vaippaosa oli halkaisijaltaan 28 x 30 millimetriä ja paksuudeltaan puolitoista millimetriä. Mineralogi Seppo Hornytzkyjin analyysin mukaan alkuperäinen kulkunen oli valmistettu pehmeästä pronssista, joka koostui kuparista, lyijystä ja sinkistä (suhdeprosentit 78/15/6)
Maija Helasvuo pyöritteli helyjen ympärille muottimassan, joka muinaisversiossa koostui hevosenlanta-, hiekka- ja saviseoksesta ja nykyaikaisemmassa versiossa samottimassasta. Riitta Rainio
Kulkusen valu oli tarkkaa puuhaa. Nykyaikaisempaa muottia lämmitettiin uunissa ja sulatukseen käytettiin kaasupilliä. Viimeistelyvaiheessa kulkusen kantaan porattiin ripustusreikä, ja sisälle jäänyt muotinosa liotettiin ulos ääniaukkojen kautta. Vahamallien yläosaan hän lisäsi vielä suorakulmaisen vahakannan ja alaosaan kaksi ristikkäin leikattua äänirakoa. Tämän jälkeen hän lämmitti muinaismuottia ahjossa ja sulatti valuun tarvittavat metallit grafiitti- ja avoupokkaissa. Pintaan painettiin puuleimasimella häränsilmäkoristeita. Kun metalliseos oli valmista, tulikuuma, tuhatasteinen metalli kaadettiin muottien onkaloon. Massapallukka vastasi muodoltaan ja kooltaan tulevan kulkusen onttoa sisätilaa. Päätimme myös valmistaa kulkusen kahtena eri versiona: toisen muinaisilla, rautakautista vastaavilla välineillä ja materiaaleilla, toisen nykyaikaisemmilla, koska muinaisversion onnistuminen saattaisi olla epävarmaa.
man muotin läpi, vahamallista muotin pintaan asti.
Kriittinen valuvaihe
Valu tapahtui Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopiston metalliosastolla. jäähdyttelyn jälkeen oli aika avata muotit. Ainoastaan vahasta muovaillut kaato- ja ilmakanavat kulkivat ulom28. Vihdoin sisälle suljettu rautahely vapautui pomppimaan.
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1
Vahamallien ja valumuottien valmistaminen
janne Aakko takoi ensin raudasta kaksi pallomaista helyä, jotka suljettaisiin kulkusen sisälle helisemään. Muinaismuotista kuoriutui esiin pronssikulkunen, jonka keskiosassa ammotti ikävästi suurehko reikä. Muinaismuottia lämmitettiin ahjossa.
sanottua katoavan vahan menetelmää, päätimme mekin siis käyttää. onkaloon jäänyt ilmatasku oli varmaankin vaikeuttanut metallin leviämistä. Molemmissa tapauksissa kaadot onnistuivat lähes täydellisesti. Ilmanpoistokanavia olisi ilmeisesti pitänyt olla enemmän. jännitys tiivistyi. onneksi nykymuotista sentään paljastui täysin ehjä pronssikulkunen. Teräsharjauksen ja kanavien poistonkaan jälkeen ei löytynyt virheitä. Lopulta vahamallit peitettiin kokonaan muottimassalla ja jätettiin kuivumaan valuvaihetta varten. Aakko lämmitti kuivuneita valumuotteja aluksi leivinuunissa, jolloin vahasta muovaillut osat sulivat pois ja jättivät muotteihin kulkusen muotoisen onkalon. Nämä muotit Helasvuo kastoi sulassa mehiläis- ja juustonkuorivahassa ja muovaili pintaan tarttunutta vahaa niin, että se lopulta muistutti mittatarkasti valmista kulkusta. Kulkunen oli ilahduttavasti Köyliön esikuvansa näköinen
Helinä - tai ehkä pikemminkin meteli - oli siis parhaimmillaan aikamoinen.
Valmis kopiokulkunen helisi alkuperäisen mallinsa tapaan.
Riitta Rainio on filosofian tohtori ja musiikintutkija Helsingin yliopistossa.
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1
29. Vaikka kopiokulkunen toikin näin äänellisen tervehdyksen suoraan Satakunnan rautakaudelta, se saattoi kuitenkin yksinään antaa vain pienen välähdyksen tuhannen vuoden takaisesta aistimaailmasta. Helinä muistutti erehdyttävästi parhaiten säilyneiden rautakautisten kulkusten helinää, joten näissä esineissä ääni oli ilmeisesti säilynyt lähes entisellään. Riitta Rainio
Äänitervehdys rautakaudelta
Kun vastavalmistunutta kulkusta nyt ravisteli kädessä, se tuotti ilmoille metallinhelisevän äänen. Samassa puvussa saattoi tuolloin helistä yhtä aikaa jopa viisitoista kulkusta. Alkuperäinen kulkunen kuului näet kaikkiaan kahdeksan kulkusen sarjaan, joka aikoinaan helisi köyliöläisen kantajansa hameen helmoissa
Lähellä on myös nuijasodan ja isonvihan aikaisia taistelupaikkoja. Kotiseutuyhdistykset järjestivät elokuussa kaksiosaisen kotiseutupäivän, jolloin Kekkilän satamasta soudettiin Kurenlahden pohjukkaan, josta vanha tieura alkaa. Kirkkoveneellä kuin ennen vanhaan
E
Matti Honkimäki
nnen Saarijärven ja Viitasaaren välistä maantietä kulkuvälineinä olivat veneet tai ratsut. Konginkankaan kotiseutukerho Kömin Kilta ja Saarijärvi-Seura aloittivat viime vuonna yhteistyön vanhan kirkko- ja kievaritien merkitsemisestä maastoon ja uran saattamiseksi eräänlaiseksi museo-
tieksi. Konginkankaan Pyyrinlahti kuului Saarijärven seurakuntaan, jolloin kirkkomatkaa kertyi noin 40 kilometriä. Kirkkovenesoutuja järjestetään useilla paikkakunnilla, mikseipä uudelleen myös Pyhäjärvellä, jonka kylillä on aikoinaan ollut useita veneitä. Kömin Kilta on kartoittanut vanhaa tienpohjaa Pyhäkankaan karsikkomänniköstä Pyyrinlahteen. Pyyrinlahden asukkailla oli oma vene Kurenlahdessa. Pituutta veneellä oli 26,7 metriä ja leveyttä noin neljä metriä. Suurin vene on ollut Hirvaanmäen kolmentoista talon yhteinen Ruona, jossa on ollut 18 soututuhtoa peräkkäin, ja kullakin tuhdolla istui kuusi henkilöä. Myös hänen kotonaan järven länsirannalla Lunttilassa on ollut nelisoutuinen vene, jota käytettiin eniten Parantalaan suuntautuviin myllymatkoihin ja sahatavaran kuljetuksiin.
MAIRE HYVÖNEN, Saarijärvi-Seura
Kirkkoveneellä soutaminen vaatii hieman taitoa ja tahtiairoparin seuraamista. Kaupunki voisi osoittaa uuden kotisataman esimerkiksi aseman kannakselta. Nyt olisi korkea aika ryhtyä vaikka talkootoimin kunnostamaan venettä ja etsimään sopivaa paikkaa venekoppelille. Nykyisin vene on Mannilan männikössä Matorannassa, johon lienee vaikea saada rakennuslupaa venekatokselle. Veneeseen mahtui alun toista sataa ihmistä. joittaa Pyhäjärven kirkkoveneistä. 30
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1. Saarijärvellä on toinenkin kirkkovene Mahlulla. Niinpä Suur-Saarijärven pohjoislaidoilta tultiin kesäisin kirkkoon suurilla kirkkoveneillä. Erkki Lunttila kertoi tarkemmin Pyhäjärven kirkkoveneistä. Soutajat kävelivät vuosluk´kivelle ja soutivat takaisin Kekkilän kyläyhdistyksen keittämälle muikkukeitolle, jonne myös kirkkoväki tuli vastaanottamaan venettä. Veneen säilyttäminen olisi kulttuuriteko. Hyvin kuitenkin Pyhäjärvi ylittyi ensikertalaisiltakin.
Helena Lunttila
Verkkosivullamme lisää aiheesta: Erkki Lunttila kirPyhäjärvi näytti upeimman puolensa aurinkoisella säällä. Metsähallituksen viimevuotiset hakkuut nostivat karsikon esille mediassa, koska karsikkoon johtavan tien molemmin puolin hakattiin aukot.
Kirkkovene kaipaa suojaa ja kunnostusta
Vanhaa kirkkomatkaa soudettiin Suomenselän soutajien kirkkoveneellä, joka alkaa olla huonossa kunnossa. Saarijärveläiset ovat merkinneet uran Pyhäkankaan karsikosta Kurenlahteen ja etsineet vanhan "vuosluk´kiven", johon on kaiverrettu vuosiluku 1740. Sitä ei ole käytetty vuosiin, mutta sillä on kunnollinen katos, joten se säilyy. Karsikossa pidetyn metsäkirkon jälkeen Kömin Killan sihteeri Reetta Korjonen kertoi alueesta, jossa vanhimmat vainajien muistokaiverrukset petäjissä ovat 1700-luvulta
Laatukirjoja lahjaksi
Helene Schjerfbeck
Silti minä maalaan
Taiteilijan kirjeitä Maria Wiikille
Toimittanut Lena Holger | Suomentanut Laura Jänisniemi
Schjerfbeckin omakätisiä kirjoituksia maalaamisesta, kutsumuksesta ja kaipuusta taiteilijan testamentti jälkipolville. Runsaasti valokuvia ja 81 upeasti painettua maalausta.
44,
"Näin peilissä alakuloisen silmän suuressa tummassa varjossa, siitä tulee varmaan talven rauhaisa työ jos vain siedän maalata itseäni." Helene Schjerfbeck 1921
Joulun lahjakirjat edullisesti
SKS:n perinteinen
Joulutori 7.16.12.
SKS:n päärakennuksessa, Hallituskatu 1, Helsinki
avoinna mato 1018 ja pe 1016
Joulukirjat tarjoushinnoin 19.12. asti verkkokaupassa
www.finlit.fi/kirjat
R. Bäckman muistelee. Lappalainen
Suomalaiset linnoitukset
1720-luvulta 1850-luvulle
48,
Kuninkaan viimeinen kortti
Viipurinlahden ja Ruotsinsalmen meritaistelut 1790
44,
Antti Matikkala ja Wilhelm Brummer
Henkilö- ja sukuvaakunat Suomessa
59,
Allan Tiitta
Ilona Salomaa
Sinisten maisemien mies
J. Suhonen (toim.)
Jussi T. Granö 18821956
45,
Valkoinen intiaani
Tutkimusmatkailija Rafael Karstenin elämä
34,
Lisää lahjakirjoja verkkokaupassa www.finlit.fi/kirjat
O. 41,
Juha Bäckman, Jarno Koivumäki ja Nikolai Marschan
Mannerheimin adjutanttina
36,
Erkki-Sakari Harju
Sprengtportenin Savon kartasto
78,
V.P. Sotasensuuri kielsi kahdesti teoksen, joka on nyt ensi kertaa saatavana. Historian ystäville
Taistelu Aunuksesta
Toimittaneet Martti Haavio ja Olavi Paavolainen Koonnut Helena Pilke
Kertomus sotaretkestä syvälle Karjalaan syksyllä 1941. G
Hallituskatu 1, Helsinki avoinna mato 1018 ja pe 1016
Verkkokauppa www.finlit.fi/kirjat Joulun lahjakirjat 19.12.2011 asti SKS:n jäsenille 25 % kirjamyymälästä ja verkkokaupasta. Lapsille ja lastenmielisille
Liisa Helenius ja Jussi Hynninen (toim.)
On meillä nasta täti
Leikkikenttien vanhoja laululeikkejä Retki menneiden vuosikymmenten lapsuuteen! Mukana leikkien sanat, nuotit ja leikkiohjeet sekä nostalgisia valokuvia leikkipuistoista.
32,
Leena Virtanen ja Kirsi Raitaranta
Ruutia, räminää ja rakkautta
Elokuvaklassikoita lapsille ja nuorille
36,
Marjut Hjelt ja Jaana Aalto
Keijukaiset
Totta ja tarinaa toisesta maailmasta
32,
Pekka Vuori ja Marja Härkönen
Jättiläiset
29,
Uutuus
Tuija Ilamo, Kimmo Jokiniemi ja Markku Kuisma
Muista myös
Kaupungin paras keittiö
Upea keittokirja jälleen saatavana!
Jyrki Nummi, Riikka Rossi ja Saija Isomaa (toim.)
68,
Pariisista Iisalmeen
Kansainvälinen ja kansallinen Juhani Aho
34,
Kirjamyymälä ma, ti, to 1117, ke 1118, pe 1116 23.12. klo 1114 (suljettu 27.30.12.2011 ja 6.1.2012) SKS:n perinteinen Joulutori 7.16.12
Tätä voitaneen pitää sekä suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen että arabistiikan kannalta onnistuneena ratkaisuna ottaen huomioon, että Ahvenanmaalla syntynyt Wallin ei osannut suomea.
Puhutun kielen tutkija
Wallinin (18111852) mielenkiinto kohdistui elävään, puhuttuun kieleen. Toimitteen laajuudeksi on arvioitu kuusi osaa. Tämä kuvastuu hänen dosentinväitöskirjassaan, joka käsitteli klassisen arabian (kirjakielen) ja puhekielen, murteiden eroja. Saudi-Arabiassa on tiedostettu, että Wallinin kuvaukset Pohjois-Arabian oloista, heimojen välisistä suhteista ja valtaan pyrkivästä Saudi-suvusta ovat ainutkertainen lähde 1840-luvun historiaan. Valtaosa hänen muistiinpanoistaan on jäänyt ruotsiksi kirjoitettuina kansainvälisen tutkijakaartin saavuttamattomiin. Tämä on ymmärrettävää, sillä tutkijan ja tutkimusmatkailijan ansiot arvioidaan sen perusteella, mitä hänen toiminnastaan tiedetään. Wallin esittää ensimmäisenä edelleen pätevän luokittelun arabian päämurteista (Arabia, Syyria, Egypti ja Marokko). Tämän epäkohdan hän halusi korjata matkaamalla Egyptiin ja Arabian niemimaalle tutkimaan arabian murteita. Molemmat ilmaisivat halukkuutensa, mutta Sjögrenin valinta osui Castréniin. Svenska litteratursällskapet i Finland onkin aloittanut projektin, jonka tarkoituksena on julkaista Wallinin koko kirjallinen tuotanto tekstikriittisenä laitoksena. Bruce Kirkby
KAJ ÖHRNBERG
G. Hakiessaan 1841 matka-apurahaa Lähi-idän matkalleen Wallin totesi, että arabialainen kielentutkimus on täysin laiminlyönyt puhutun kielen tutkimisen. Wallinin varhaisen kuoleman johdosta ainoastaan saksankielinen antologia beduiinilauluista ilmestyi hänen itsensä viimeistelemässä asussa 18511852. Kairossa Pohjolan akateemisesta oppineesta tuli KeskiAasiasta kotoisin oleva muslimi Abd al-Wl. Tutkimusmatkailijana kolmas aavikkomatka, joka vei Wallinin ensimmäisenä eurooppalaisena PohjoisArabian halki, toi hänelle 1850 sekä Royal Geographical Societyn suuren palkinnon että Pariisin Société de Géographien suuren hopeamitalin. Tutkimusmatkailija Georg August Wallin 200 vuotta. A. Wallin itse olisi luultavasti yllättynyt siitä, että me tänään arvostamme häntä hänen yksityiskohtaisten päiväkirjamerkintöjensä vuoksi. Arvostus on noussut jo sen vähäisen englanniksi tai arabiaksi käännetyn aineiston pohjalta, jonka he tuntevat. Ehdolle tarjottiin Matthias Alexander Castrénia ja Georg August Wallinia. Ensimmäinen ja kolmas veivät hänet Arabian niemimaan pohjoisosiin ja toinen Pyhän maan pyhiinvaelluskohteisiin. Kaj Öhrnberg on Svenska litteratursällskapetin tutkija.
35
Unohduksen ajat
uusimmissa kansainvälisissä oppihistorioissa Wallin sivuutetaan muutamalla lauseella tai alaviitteellä. Hän teki Kairosta kolme aavikkomatkaansa, joihin hänen maineensa kielentutkijana ja tutkimusmatkailijana on perustunut. Ensimmäinen osa ilmestyi 2010 ja toinen 2011. Wallin astui heinäkuussa 1843 Helsingissä laivaan ja aloitti matkansa, jolta hän oli palaava seitsemän vuotta myöhemmin, kesäkuussa 1850. Juhlavuoden näyttely Kansalliskirjaston Kupolisalissa 29.2.2012 saakka.
Wallin-tutkimuksen noste
Kenttätutkimusta tekevä tutkija ei aina tiedä, mitkä hänen aikaansaannoksistaan ovat jälkipolvien kannalta merkittäviä. Tämä oraalisen kulttuurin dokumentointi onkin tähän päivään asti nauttinut suurta arvostusta niin orientalistien kuin saudiarabialaistenkin keskuudessa.
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1. Mutta parin vuosikymmenen kuluessa uudet, paremmin varustetut matkamiehet jättivät hänen saavutuksensa varjoonsa.
Kangastus. Wallinin jäämistöstä löytyivät myös kahden kielitieteellisen, lähinnä arabian fonetiikkaan liittyvän, artikkelin torsot, jotka Herman Kellgren valmisti painokuntoon. Wallin ja 200-vuotistase
P
ietarin keisarillisessa tiedeakatemiassa työskentelevä Anders johan Sjögren käväisi 1838 Helsingissä etsiäkseen kielitieteellistä asiantuntijaa suunnitteilla olevaan Siperian retkikuntaan. Tämä on paitsi kulttuurihistoriallinen velvoite myös sen edellytys, että päiväkirjat voitaisiin kääntää ainakin valikoiden kielille, joille niillä on kysyntää: englanniksi, arabiaksi ja persiaksi. Teos on uraauurtava, ja se toimisi edelleen oppikirjana ajan tasalle saatettuna. Ne olivat ilmestyessään 1855 ja 1858 aihepiirinsä viimeinen sana ja nauttivat arvostusta vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä
S. Katariina oli saanut sulhasekseen jeesus-lapsen, siksi hän tuki avioliittoon haluavia naisia. Katariina surmattiin miekaniskulla, ja hänen kaulastaan vuoti veren sijaan maitoa, niinpä hän varjeli maidon antajia. S. Anna mulle musta vasta, vastaan otan valkosenki, kelpaa mullen kirjavaki ja vaikka ois puol punanen..." Katariinan päivä marraskuussa on liittynyt maan kasvun päättymistä ja sadonkorjuuta merkitsevien juhlien kekrin ja martinpäivän sarjaan. Irma-Riitta Järvinen on filosofian tohtori ja toimii vanhempana tutkijana SKS:ssa.
itämereN PiiriN KulttuuriSeN vAiHdoN HiStoriAHANKe
Tea Åvall
S
KS:ssa on 2011 alkanut Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke Kirjalliset ja suulliset kulttuurit keskiajalla ja uuden ajan alussa: kulttuurinen vaihto, kielimaailmat ja kommunikatiiviset verkostot Itämeren piirissä. Neito torjuu kosinnan ja joutuu roviolle, jossa hän joko palaa tai pelastuu. Marttyyrilegendan ainekset selventävät asiaa. Ei ole tietoa siitä, onko kalevalamittaisen laulun Katariinasta ja karjansuojelija-Katariinaan vetoavien rukousten ajateltu kytkeytyvän samaan henkilöön. Vasemmalta Senni Timonen, Ilkka Leskelä, hankkeen johtaja SKS:n pääsihteeri Tuomas M. Hankkeen tutkimuksissa tarkastellaan muun muassa sitä, millä tavoin lännen ja idän kirkon suuret traditiot omaksuttiin ja miten niitä tulkittiin paikallisesti Suomessa, Karjalassa ja Inkerissä, miten historiankirjoituksessa ja kirjallisuudessa käytettiin virolaisiin liitettyä ideaa "pakanallisesta runoudesta", minkälaisia kielirekistereitä Itämeren piirin kauppakirjeenvaihdossa käytettiin sekä miten kauppiaiden verkostot toimivat. Katariina näyttäytyy runossa toisenlaisena kuin rukousten navetassa touhuava auttaja. Perinteet saattavat olla erillisiäkin. Naisille päivä oli töiden tärkeä merkkipaalu: sen tienoilla lampaat kerittiin vuoden viimeisen kerran, ja sen jälkeen alkoivat kehrääminen ja kutominen sisällä.
Kansanrunojen poltettu neito
Katariinan legendasta on suomalainen versio, kalevalamittainen laulu "Katrinan polito" tai "Katri ja Duktus". Hänet kuvataan ahkeraksi kutojaksi, jonka kudonnan keskeyttää Ruotuksen, kansanrunojen Herodeskonnan, röyhkeä kosinta. Kalevalamittaisen laulun pohjakaava muistuttaa pelkistettynä pyhän Katariinan legendan perusasetelmaa: neitsyt torjuu keisari Maksentiuksen kosinnan, mistä seuraa kidutuksia ja lopulta marttyyrikuolema. Polttoaihe linkkiytyy myös palovammojen parantamiseen: neitsyt Maria rientää paikalle ja pelastaa neidon tulesta. Katariina väitteli viidenkymmenen filosofin kanssa ja voitti heidät argumentoinnissa, siksi hän suojeli oppineita. "Kaarina, hyvä emäntä, hyvä rouva roukkuselkä, Kaarina kipokaponen, käy kujat kuurullasi, läävät länkämöisilläsi. Istumassa Irma-Riitta Järvinen ja Kati Kallio.
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1
37. Entä miten on ymmärrettävissä pyhän Katariinan suojelijan rooli eri ammateissa. Lehtonen ja Linda Kaljundi. "Katrinan polito" -runo on saattanutkin säilyä juuri siksi, että sitä on käytetty parannuslukuna. Lehtonen. Tutkimusryhmään kuuluvat Irma-Riitta järvinen (folkloristiikka), Linda Kaljundi (historia), Kati Kallio (folkloristiikka), Ilkka Leskelä (yhteiskuntahistoria) ja Senni Timonen (folkloristiikka). Kiinnostavaa on se, kuinka legendaan on punoutunut muiden kalevalamittaisten runojen aineksia: Miehentappajaneitoa, Kalevanpojan runoa
ja Kultaneidon taontaa. Katariina yhdistyy suomalaisissa loitsuissa tulen syntyyn, hänen mainitaan tuudittelevan tulta. Hankkeen johtaja on SKS:n pääsihteeri Tuomas M. http://www.finlit.fi/tutkimus/Itameri
SKS: n tutkijaryhmä. Hänet aiottiin repiä kappaleiksi kidutuspyörässä, ja sen tähden pyörään liittyvät ammatit olivat hänen suosiossaan ja rukinpyörän kautta myös villan tuottajat, lampaat
kieli ei kuitenkaan ole minkään tahon yksityisomaisuutta. kielivirhe on ajatusvirhe. Siksi katsojat antavat hyvin herkästi palautetta. Valtamediassa kieltä huolletaan monella tavoin, mutta itse kielivirhe on suhteellinen käsite.
emämokia
uomen kieli kuumentaa tunteita, samoin kielen muuttuminen ja huoltaminen. "virallinen" kielenhuolto herättää mielikuvan epämääräistä valtaa käyttävästä valvontavirastosta. Tarkkailun
Kielenhuoltaja jokaisessa meissä
Suomen sanomalehdistä suurimmalla, Helsingin Sanomilla, on artikkelitoimittaja ville elorannan mukaan lehtitalon ulkopuolella lukuisia epävirallisia kielenhuoltajia. "Ylen uutistoimituksessa ei ole Arvi Lindin eläköitymisen jälkeen ollut omaa kielenhuoltajaa. Yleä pidetään monien katsojatutkimusten mukaan maan luotettavimpana uutismediana. Palautetta antavat yleisön lisäksi kollegat ja esimiehet", eskonen valottaa.
Punakynäpamppujen uskomukset
kieliasun ympärillä on sitkeitä uskomuksia: epäselvästi ilmaistu on epäselvästi ajateltu. Ylen televisiouutisten kotimaantoimittajan Hanna eskosen mukaan televisioonkin tulee jatkuvasti palautetta kielestä. ei pilkun paikan tietämisellä mitään tee, jos ei ole mitään paikkaa, mihin pilkun laittaisi. Oikeakielisyyteen keskittyvällä kielenhuollolla on elitistinen kaiku. Erheitä, etikettivirheitä,
Outi Lauhakangas
KATARIINA KNUUTINEN
Pienikin kielivirhe voi tuikata uutisten katsojan tai tekstin lukijan silmät ja sielun tuleen. välillä häiritsevät niinkut, toisinaan kiusaavat elikät. kieli kyllä viestii siinä missä vaatteet ja hiustyylikin. Rakkaan suomemme käyttöä nostetaan esiin sanomaja aikakauslehdissä sekä blogeissa ja internetin keskustelupalstoilla. Toi-
38
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1. virheellinen kieliasu antaa kirjoittajasta huvittavan kuvan. ei kielivirheiden puuttuminen tekstistä ihmistä automaattisesti aateloi. kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen päätehtävä on tutkia ja ohjailla kirja- ja yleiskieltä, näiden rakenteita, sanastoa ja nimistöä. He eivät epäröi ottaa yhteyttä toimitukseen. välillä ajatus ihmisen ja ihmisen käyttämän kielen suorasta suhteesta on pyörryttävä. Jonkun korviin on särähtänyt liian jutustelevaksi äitynyt tyyli televisio-ohjelmassa, toinen kaihtaa paperinmakuista puhetta.
S
mittajille järjestetään koulutusta tarpeen mukaan
kielivirheitä on monenlaisia. Mä. Pienten sanojen takana on kuitenkin suuria merkityksiä. kieli kuvastaa aikaansa, ja sillä ilmaistaan itseä. kieli on usein pienestä kiinni. eri aikoina erilaiset ihanteet ovat voimissaan. Puolet lyhyempi kuin minä. Myös kieliasua voi puntaroida ja hioa eikä vain räkäistä suustaan, näppäimistölle tai paperille. ihminen pyrkii useimmiten välttämään ponnistelua. Yhteydenottoon saattaa riittää vyyhti-sanan väärä taivutusmuoto. kieltä käytetään, korjataan ja tuunataan yhdessä. Sanat lyhenevät, jotta äännettävää ja kirjoitettavaa olisi vähemmän. viinin voi kaataa muovikiuluun tai pullottaa kauniisti. "Turkistarhaiskuista uutisoitaessa ei ole korrektia kertoa, että minkkejä vapautettiin. käsityönkin voi joko viimeistellä tai jättää huolittelematta. Huoliteltu puhe on radiossa ja televisiossa vähentynyt, ja lehtien kirjoituksissa on enemmän puhekieltä kuin aiemmin. Millaista on huoliteltu kieli. On paljon sääntöjä, jotka voi osata tavalla tai toisella, mutta kielen varsinainen olemus ei ole punakynäpampuin hallittavissa.
kielenkäyttö on aina myös vallankäyttöä, merkityksiä ja vivahteita. irti päästetyt minkit
kielivirhe on suhteellinen käsite. näkökulman mukaan rentous on joskus
Vapautetut vs. Ainakin se on viimeisteltyä. kun punnitaan sanojen muotoja ja sopivuutta sekä makustellaan vivahteita, kieltä huolletaan arjessa. Aika paljon kevyempi kuin tuletko sinä. neutraalimpaa on sanoa, että ne päästettiin irti", eskonen havainnollistaa.
Huoliteltuja lauseita ja rentoja sanoja
Oikeakielisyyttä voidaan arvioida, mutta ei ole yleispätevää ja tilanteesta riippumatonta "hyvää" kieltä. Suomea luetaan, kuunnellaan, kirjoitetaan ja puhutaan tunteella. Usein kyse ei ole absoluuttisesta joka paikan virheestä, vaan vaikkapa kömpelyydestä jossain tietyssä yhteydessä. "Onnettomuudessa tuhoutuneesta lentokoneesta ei jää jäänteitä vaan jäännökset ja onnettomuudessa useimmiten kuollaan kuin menehdytään", eskonen antaa esimerkkejä uutisoinnin sanavalinnoista.
Outi Lauhakangas
39. Jo yksittäisillä sanoilla voi huomaamattaan ottaa kantaa. Tuuksä. Pienikin kielivirhe voi tuikata tekstin lukijan silmät ja sielun tuleen. ja rankaisun sijaan ihmisille annetaan työvälineitä mahdollisimman erilaisiin käyttötarkoituksiin, jotta jokaisella olisi mahdollisuus huoltaa omaa kieltään, kulkeehan kieli elämässä koko ajan mukana. eri kielten vaikutus ui kirjoitusasuihin esimerkiksi yhdyssanoissa: englannissa on stone house, mutta suomessa kivitalo. Moni on nauranut kukkakaupalle, jossa myydään kukkia poikkeaville ja pohtinut astumista leipomoon, jossa on erikoistarjouksessa kuiva kakku eikä kuivakakku
Lähes kaikki ovat voimissaan. Televisiouutisissa ankkuri toimii uutisten "virallitun ja kirjoitetun kielen välimaastoon. Tekstilajin tyyli syntyy paitsi sisällöstä myös sanavalinnoista, tekstin rakenteista ja kieliasusta. Onko se kirjoitettua puhetta vai kenties lisiä sanavalintoja. Uudet kielenkäyttötavat asettuvat usein puhu- paikka ei ole niin justiinsa. Asia pitää esittää niin selkeästi, että se tulee selväksi kertakuulemalla", eskonen kertoo.
Tekstien viidakossa
nykyään eletään arkea erilaisten tekstilajien parissa. jalta hahmoteltu ja laadittu tekstit, joita lukiolainen rakennelma. Jos blogiteksti mielletään kirjoitetuksi puheeksi, sitä ei kannata tarkastella tiukasti Ylen uutisten suurimmista haasteista, ja ylemäinen perustyyli voi olla nuoremmille katsojille yhtä kirjakielen näkökulmasta.
40
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1. len ja kirjallisuuden ylioppilaskoe. entä sina kasvoina". kirjakiesiin yleensä vain kahden ja sillä ilmaistaan itseä. Paljon on myös hybriditekstejä, eri tekstilajien piirteitä yhdisteleviä tekstejä.
Yksi tapa mitata suomen kielen taitoa on äidinkie- Rento kieli huono kieli. joutui lukemaan ja kirjoitMutta entä nyt, kun puhe tamaan, olivat yleiskieltä. Mutta aiemmin, mutta yleiskielimistä oikeastaan puhutaan, sen tekstin osuus on vähenkun puhutaan huonosta kietynyt. kieli elää ajassa. Onko sähköposti kirjoitusta vai puhetta. Tai viesti internetin jia kannustetaan käyttämään rennompaa kieltä. Hänen odotetaan käyttävän asiatyytekstiviesti. lellä on ollut vahvempi asema, kielimuodon kanssa: puheEri aikoina erilaiset ihanteet vaikka se on puhekielen pohja kirjakielen. Mainos mainostaa, työhakemuksella haetaan töitä, sanomalehtiuutisen päätehtävä lienee tiedottaa ja vitsi on laadittu lähinnä huvittamistarkoituksessa. erityisesti nuoria toimittaharrastuksesta kertova blogi. Reportterit sen sijaan voivat käytpuhekielen näköistä kirjoitettua kieltä. On syntynyt paljon nousee esiin myös kirjoituksissa. "kaikki televisio- ja radiouutisissa luettava teksti on kirjoitettua ja moneen kertaan muokattua. Ollaan paljon chauusia kielenkäyttötapoja ja sen myötä myös teksti- teissä, foorumeilla ja gallerioissa, jossa pilkkujen lajeja. 1980-luvulle saakka Kieli kuvastaa aikaansa, lestä. ero kirja- ja puhekielen lukiolainen joutui tekemivälillä on ollut aina. kielessä ei usein olla enää selkeästi virallisia tai rentoja, vaan jotain siltä väliltä. ny- taito on vuosien varrella huonontunut, ja tällä hetkyään luetaan ja kirjoitetaan tekstejä enemmän kuin kellä noin kolmasosa kokelaista hallitsee kirjakielen normit vain osittain. Heinänkuivatukseen liittyvät karho ja kirri eivät ole enää monellekaan tuttuja sanoja, mutta toisaalta aiemmin ei puhuttu ja kirjoitettu bloggareista ja lutkamarsseista. entä omasta tää vapaampaa ilmaisua. nykyään näin ei enää ole. "nuorten katsojien saaminen kanavalle on yksi keskustelupalstalla. Se mittaa, miten Tilastot kertovat, että ylioppilaskokelaiden kirjoitushyvin kokelas hallitsee normitetun yleiskielen. Outi Lauhakangas
sama asia kuin välinpitämättömyys
Siinä ei totta vie änkeydytä newtonilaisesti iholle, vaan luodaan tuopin yli pitkiä harmaita suomalaisugrilaisia katseita salin toiseen äärilaitaan. On rumaa ja näköalatonta sanoa "vain tehdyt maalit ratkaisevat". Nykysuomi puntarissa -kirjoitussarja, Helsingin Sanomat: Ville Eloranta: "Meissä jokaisessa asuu kielipoliisi" (17.7.2011) Pirkko Nuolijärvi: "Kielipolitiikka on yhteiskunnassa kaikkialla" ( 21.7.2011) Vesa Heikkinen: "Nyt on aika puuttua kapulaiseen virkakieleen" (27.7.2011) Lasse Koskela: "Yhä harvempi abiturientti taitaa kirjakielen" (4.8.2011)
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1
41. ilme kirkastuu, ja vauhtiin päästyäsi suusi pirskottaa voiton kuohuja triumfisi ylle. ikaros lensi itsensä aikakirjoihin, eikä Sisyfos väsy, koska urakka on miltei valmis.
*
kuin paperinmakuinen ja kuiva", eskonen selittää uutisoinnin kielilinjauksia. Lohdukseksesi voit sentään ystäville maalailla kiillotetun kuvan siitä, miten täpärällä onnistuminen oli. Päällisin puolin kaikki on seis, mutta ihon alla energioiden kymi virtaa paineella kohti keskuskanavaa. Jos kaupan myyjä katsoo sinua leguaanin hartaudella, evääkään liikauttamatta, on todennäköistä, että hän vain harjoittaa tantrista kutsumustaan ja siten osoittaa suurta itsehillintää. "Toisaalta katsojat huomauttavat herkästi, jos uutisissa on viihteellistymisen merkkejä." Katariina Knuutinen on äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori.
AIHEESTA ENEMMÄN Arvi Lind ja Kaarina Karttunen, Arvin kieliopas. Ja mikä olisi koskettavampaa kuin pohjoisen könsikkään tantris-aktiivinen flirtti yökerhon sinessä. kuolemattomuuden voi saavuttaa myös torjuntavoitoilla ja spekulatiivisella menestyksellä. Aivan! Oikeastaan pärjäsit ensiluokkaisesti, vaikka suurpiirteisenä lahjakkuutena et viitsinytkään jaksaa loppuun asti. Maankuulu äitipuoli osapuilleen täydellisesti onnistui Lumikin listinnässä. Tammi 2009. Lehdissä tantrisuudesta kirjoitetaan lähinnä orientaalisena lemmenelämän trendinä, vaikka ilmiö pohjimmiltaan on ikivanha ja sitä on kaikkialla, ei edes vähiten Suomessa. kunnes joku rumasti sutkauttaa: "vain tehdyt maalit ratkaisevat." Ainoa tapa selvitä tilanteesta kunnialla on heittäytyä filosofiseksi ja alkaa ylistää tantrisuutta elämän suolana, vastakohtana lännen suorituskeskeiselle hapatukselle. Pintapuolisesti tantrisessa aktissa ei panna tikkua ristiin, mutta kehon sisällä energiat virtaavat sitäkin vuolaammin selkärangan keskuskanavaan.
*
kodin ulkopuolella tantra on kauneimmillaan. Tantrisessa lemmessä energioita ei vulgääristi haaskata newtonilaiseen kehokontaktiin, vaan siinä paneudutaan helliin katseisiin ja sydänten ykseyteen. kaikkien tuntema susihukka söi Punahilkan niukin naukin. Nilkan pakina
Spekulatiivista menestystä ja tantrista kutsumusta
O
let tyrinyt pitkäaikaisessa tavoitteessasi
(Homonyymi = toisen sanan kanssa samoin ääntyvä mutta erimerkityksinen sana.) Pääosa homonymiatapauksista on muotoryhmien välisiä. Tällaisia keinoja ovat muun muassa homonymialla, polysemialla sekä yhdyssanojen ja idiomien monitulkintaisuudella operoiminen. Turun yliopiston suomen kielen oppiaineeseen tekemäni pro gradu -työ käsitteli kielellistä leikittelyä Fingerporissa. Aineiston keräsin siten, että se kattaisi mahdollisimman monenlaisia kielellisen leikittelyn keinoja. Gradut
Fingerporin kieli on taipuisa
Y
ksi suomalaisten nykyisistä sarjakuvasuosikeista on Pertti Jarlan käsikirjoittama ja piirtämä strippisarjakuva Fingerpori, joka tunnetaan parhaiten Helsingin Sanomissa helmikuusta 2007 alkaen ilmestyneenä arkisarjana. Fingerporissa leikitellään kielen lisäksi esimerkiksi uskonnollisilla aiheilla, kulttuurien välisillä eroilla, rotuerottelulla, vähemmistöryhmillä ja fasismilla. Täydellistä homonymiaa on huomattavasti vähemmän kuin muotoryhmien välistä homonymiaa. Sarjan sujuva ja ytimekäs kuvakieli itsessäänkin herättää huvittuneisuutta. Tällaiset ilmaisut tarjoavat runsaasti muunneltavaa, koska kivettyneet monisanaiset ilmaisut on mahdollista purkaa osiksi ja hyödyntää osien kirjaimellista tulkintaa. Työ herätti kiinnostusta sarjakuvaharrastajien parissa niin paljon, että siitä julkaistiin syksyllä 2011 kuvitettu laitos Minä sinulle homonyymit näytän (Arktinen Banaani). Sarjan keinoihin kuuluvat myös ellipsit eli lauseiden typistämiset, ja toisaalta sanojen välisellä metonymialla on leikitelty paikoitellen. Fingerporissa on jonkin verran myös lauseopillista monitulkintaisuutta. Myös muita leikittelykeinoja käytetään, mutta monet näistä tapauksista ovat yksittäisiä, esimerkiksi joidenkin lyhenteiden käyttö toisessa merkityksessä tai ennestään tuttujen sanojen käsittäminen suomen kielen johto-opin kannalta uudella tavalla. Sarjakuvakontekstin osuus on Fingerporin tulkinnassa olennainen: se mahdollistaa kielenulkoiselle todellisuudelle mahdottomatkin yhteenlankeamiset. Fingerpori edustaa sulkeutuvan vitsin strippisarjakuvaa, jossa viimeisessä ruudussa lukija kokee tavallisesti jonkin ahaa-elämyksen. Myös murteellisuutta on hyödynnetty satunnaisesti.
MAIJASTIINA VILENIUS, filosofian maisteri. keskeistä on, että kielessä on loputon määrä tapauksia, joita voi hyödyntää, jos jättää kielenulkoisen todellisuuden rajallisuuden huomioimatta. Hänen pro gradu -työnsä Minä sulle
homonyymit näytän. näitä keskuksia ovat päihtymys, sukupuolisuus, alastomuus, ulostaminen ja kuolema. Tarkoitteiden samankaltaisuuksia hyödynnetään niitä keskenään huvittavalla tavalla rinnastamalla. Suuri osa vitseistä perustuu lukijan
väärinymmärrykseen tai -tulkintaan. Fingerporin kielellinen leikittely perustuu osaltaan universaalien kielellisen leikittelyn vetovoimakeskuksien hyödyntämiseen. Tyypillinen Fingerpori-strippi on sellainen, jossa sanan tai lauseen voi ymmärtää monella tavalla. Myös yhdyssanat näyttävät olevan antoisa keino tuottaa huumoria. varsinkin sellaiset yhdysnominit, joiden merkitykset ovat kieliyhteisössä vakiintuneita ja sopimuksenvaraisia, ovat saaneet sarjakuvassa uuden tulkintamahdollisuuden. vaikka puhtaasti kuvallisiakin vitsejä on jonkin verran, piilee niidenkin takana toisinaan kuvallinen sanaleikki. Pro gradu -työni tutkimusmateriaalina olivat Helsingin Sanomissa helmikuusta 2007 elokuuhun 2009 ilmestyneet Fingerpori-stripit. kielellinen leikittely sarjakuvassa ilmenee muun muassa homonymiatapausten hyödyntämisellä. Kielellinen leikittely Pertti Jarlan Fingerporisarjakuvassa hyväksyttiin Turun
yliopistossa 2010.
42
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1. karkean jaottelun mukaan yli 60 prosenttia stripeistä sisältää kielenaineksilla leikittelyä. Lisäksi leikitellään paljon monisanaisten ilmausten monimerkityksisyydellä, idiomeilla (idiomi = kiinteä ilmaus, jonka merkitystä ei voi päätellä yksittäisten sanojen merkityksestä), fraaseilla ja sananparsilla. Sarjakuvan huumori perustuu useimmiten erilaisiin sanaleikkeihin. nykyään se ilmestyy yli 20 sanomalehdessä, ja sitä on julkaistu myös useina sarjakuvakokoelmina. Sen sijaan polysemiaa, monimerkityksisyyttä, ilmenee runsaasti. Tänä aikana strippejä ilmestyi 748, joista aineistooni valikoitui 122
Joukkojen saavutettua Syvärin ja kun Petroskoista oli tullut Äänislinna, Haavion Tk-miehet olivat kirjoittaneet yli 500 artikkelia pääasiassa kotimaisiin sanoma- ja aikakauslehtiin. Useat kirjoituksista ovat piristävän propagandistisia, suomalaiset joukot hyökkäävät "railakkaasti" ylivoimaista vihollista vastaan ja "ryssä" tuntuu keskittyvän lähinnä antautumiseen. Haaviolla oli komennettavanaan vaikuttava joukko Tk-miehiä: esimerkiksi Yrjö Jylhä, Olavi Paavolainen, Tapio Hiisivaara, Gunnar Johansson, Unto varjonen ja vapaaehtoisena rintamalle lähtenyt Sakari Pälsi. Tämän jälkeen Paavolainen ja jo kotiutettu Haavio eivät kirjaa enää maininneet, eikä valmiista käsikirjoituksesta ollut enää havaintoa.
y
tuksiin, tuntuu tämä, varmasti pakosta tehty valinta, yksinomaan menetykseltä. Avuksi tähän urakkaan Haavio värväsi loppuvuodesta 1941 Paavolaisen, jonka harteille käytännön toimitustyö lopulta tuntui kasaantuvan. Sotakirjahan Taistelu Aunuksesta tietenkin on, siihen kuuluvat tekstit on kirjoitettu sodasta sodan keskellä. Teos toimitettiin sensuurille uudelleen loppuvuodesta 1942, mutta aikaisempaa päätöstä ei muutettu. Osin puutteellisen arkistoaineiston pohjalta Pilke on "uudelleen koonnut" teoksen mahdollisimman samankaltaiseen muotoon, johon Haavio ja Paavolainen sen jättivät. tiedotuskomppania, jonka päällikkönä toimi luutnantti Martti Haavio. Tätä ihmettelee myös Paavolainen, kun hän artikkelissa "Syvärin virsi" kirjoittaa istuvansa Haavion rinnalla pitkin Syväriä kiitävässä syöksyveneessä: "AkS:n kantajäsen syöksyveneessä Syvärillä. Arvioita, katsauksia
"AKS:n kantajäsen syöksyveneessä Syvärillä"
Heinäkuussa 1941 kenraalimajuri Paavo Talvelan komentama vi armeijakunta ylitti Moskovan rauhassa piirretyn valtakunnanrajan. Teoksen sotatoimien etenemistä noudattavassa jaottelussa ensimmäiset kirjoitukset kertovat iskusta vanhalle rajalle, mistä siirrytään asemasotavaiheen ja partiotoiminnan jälkeen Syvärille ja Äänislinnan valtaamiseen. Tk-miehiä kuoli ja haavoittui vakavasti Aunuksen karjalassa.
Taistelu Aunuksesta. Haavio ja Paavolainen valikoivat julkaistuista Tk-miesten kirjoittamista artikkeleista sopivat, stilisoivat niitä ja monessa tapauksessa kirjoittivat artikkelit käytännössä uudestaan. Helmikuussa 1942 Paavolainen oli saanut kasaan käsikirjoituksen, jonka hän toimitti sensuurin tarkastettavaksi. Jo 1920-luvulla nuori kansanrunoudentutkija Haavio oli perustamassa Akateemista karjala-Seuraa, liittyi "Lotinanpellon liittoon" ja saattoi ainakin hengessä jakaa nuoren Talvelan ajatukset Aunuksen vapauttamisesta 1920luvun alussa. kaikkien asianosaisten hämmästykseksi teoksen julkaisu kiellettiin sodan aikana. Toimittaneet Martti Haavio ja Olavi Paavolainen. Mutta mitä miehessä tapahtuu, kun lähes 20-vuotinen unelma Suur-Suomesta muuttuu ainakin hetkeksi todellisuudeksi. Talvelan joukkojen mukana Aunuksen karjalaan eteni 1. SKS 2011.
Unelmien mailla
Rintamakuvauksia jaksottavat pääasiassa Haavion ja Paavolaisen kuvaukset Aunuksen ja vepsän maisemista, joissa karjalan muinaisuutta tuodaan osaksi suomalaista nykyisyyttä. varsinaiset rintamakuvaukset saattavat antaa välähdyksen sodan raadollisuudestakin, mutta nämä kirjoitukset avautuvat usein suoraan edellisten vuosikymmenien kulttuurihistoriaan. etenkin Haavion tapauksessa tämä laahus on erityisen pitkä. Mutta, kuten Pilke itsekin toteaa teoksen johdannossa, nyt julkaistu teos ei ole sama kuin vuonna 1942 julkaistavaksi aiottu teos. näiden jo julkaistujen tekstien ja runsaan kuvamateriaalin pohjalta Talvela pyysi Haaviota kokoamaan Aunuksen karjalan valloituksesta muistojulkaisun Taistelu Aunuksesta. Historian jumalatar on joskus suopea ja antaa miehen kasvaa nuorukaisunelmiensa täyttymyshetken näkijäksi. karjala, Aunus ja vepsä olivat olleet osa tämän kulttuurivaikuttajan ja yliopistoihmisen kasvatusta nuoresta miehestä asti. Mutta ei voi väheksyä niiden Tk-miesten antaumusta toimelleen, jotka vapaaehtoisesti pestautuvat partioretkelle vihollisen selustaan tai ahtautuvat rynnäkköpanssarivaunuun lataajan paikalle. erityisesti jää kaivelemaan Pilkkeen huomautus, että kirjaan aiotuista kuvista nyt julkaistuun versioon on valittu mielenkiintoisimmat. edelliseltä vuosisadalta lähtien karjalan maaperään oli kuitenkin ehditty ankkuroida monenlaisia unelmia Suomesta ja suomalaisuudesta. Ylpeä, kadehdittava hetki."
VELI-MATTI PYNTTÄRI, filosofian tohtori, kirjallisuudentutkija
Uudelleen koottu taistelu
Taistelu Aunuksesta on kokenut renessanssin sotasensuuriin erikoistuneen historioitsijan Helena Pilkkeen käsissä. kuvaajina toimivat kim Borg ja Teuvo Tulio, ja radiolähetyksistä vastasivat Pekka Tiilikainen ja enzio Sevón. Aineiston uudelleen koonnut Helena Pilke. Taistelu Aunuksesta -teoksen julkaisuhistoria on vähintäänkin monipolvinen. kun ottaa huomioon Paavolaisen tunnetun paneutumisen kirjojensa kuviH i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1
43
Mustanoja haluaa selvittää yksilön kielimuodon eli idiolektin muutosta ja kehittää tieteellisesti päteviä tapoja kuvata tätä muutosta. näistä katkelmista pääsee kiinni paitsi niihin tamperelaisen puhetavan vivahteisiin, jotka Mustanojan tutkimuksessa jäävät sivuun, myös niin Tampereen lähihistoriaan kuin tavallisten tamperelaisten elämäntarinoihin, suomalaiseen arkeen.
HANNA LAPPALAINEN, filosofian tohtori, puhekielen tutkija
Liisa Mustanoja: Idiolekti ja sen muuttuminen. Mustanoja näyttää tekstissään runsaasti esimerkkejä haastateltavien puheesta. ei-kielitieteilijälle erityisesti pääanalyysiluku 4 lienee liian haastavaa ja turhan yksityiskohtaista luettavaa, mutta senkin alalukujen yhteenvedoista saa helposti yleiskuvan variaation päälinjoista. Mustanoja on tutkinut monelle variaationtutkijalle tuttuja äänne- ja muotopiirteitä. näitä teoreettisia tavoitteita vasten Mustanojan piirrevalikoimaa voi pitää hyvin perusteltuna.
Puhetapa muuttuu
Tutkimus paljastaa, että yksilön puhetavan jonkinasteinen muutos on varsin tavallista ajan myötä, vaikka kotipaikka pysyisi samana. vaikka paikoin perusteellisuudesta olisi voinut hieman tinkiä, yleensä se palvelee lukijaa, joka voi seurata tutkijan kulkemaa polkua askel askeleelta. Mistä esimerkiksi kertoo se, että kun Mustanojaa haastateltiin väitöksen yhteydessä (esimerkiksi Helsingin Sanomat 12.5.2011), toimittajien kiinnostus kohdistui toistuvasti nääs-sanan käyttöön, joka tulee väitöskirjassa esiin aivan sivujuonteena?
y
sanotulla ikkunametodilla. Syvyyttä analyysiin tuo se, että laskennallisia menetelmiä täydennetään laadullisin keinoin, niin
44
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1. Kielenmuutosten seuraamisesta ja niiden tarkastelussa käytettävistä menetelmistä, SkS 2005). Tälle onkin tarvetta, sillä fennistisessä sosiolingvistiikassa tilastollisia menetelmiä ei ole juuri hyödynnetty (katso kuitenkin Tommi kurki, Yksilön ja ryhmän kielen reaaliaikainen muuttuminen. Reaaliaikatutkimus Tampereen puhekielestä. Ja toisin kuin monesti aiemmin on ounasteltu, muutosta tapahtuu vielä keski-iän jälkeenkin. karkeasti yleistäen 1970-luvun nuoret ovat keski-ikäistyessään ja työelämään siirryttyään omaksuneet hieman enemmän yleiskielen piirteitä, kun taas 1990-luvun keski-ikäisten puhetapa on eläkkeelle siirtymisen jälkeen monesti murteellistunut. Hän soveltaa vakuuttavasti tilastollisia menetelmiä (bayesiläiset menetelmät) ja pyrkii näin kehittämään yleispäteviä mittareita muutoksen kuvaamiseen. kun kirja on vielä erittäin selkeästi ja vivahteikkaasti kirjoitettu, sitä voi ilomielin suositella jopa perustutkinto-opiskelijoiden oppimateriaaliksi. Osa piirteistä on sellaisia, että niistä maallikonkin on helppo tunnistaa, mikä muoto on tyypillinen tamperelaisuus (esimerkiksi kahreksan, jääkiakko), kun taas osa on niin laajalti käytössä, etteivät ne leimaa minkään alueen puhekieltä (esimerkiksi korkee, seittemän). kirjaa voi ylipäätään lukea muistakin lähtökohdista kuin kielen vaihtelun ja muutoksen kuvauksena. Opiksi se soveltuu siksikin, että kirjoittaja käy asiantuntevaa ja kriittistä keskustelua aiemman tutkimuksen kanssa. Yksi niistä oli Tampere. 1990-luvulla Tampereelta kerättiin uutta aineistoa täsmälleen samoilta ihmisiltä kuin 1970-luvulla. Muutoksen suunnan arvioimisen kannalta on sääli, ettei 1990-luvulla ole kerätty aineistoa myös uudelta nuorten ryhmältä (vertaa esimerkiksi kurki 2005, Heikki Paunonen, "Puhesuomen muuttuva omistusmuotojärjestelmä." Virittäjä 99/1995). kun useassa piirteessä nämä päinvastaiset muutossuunnat kompensoivat toisensa, lopputulos näyttää olevan se, ettei Tampereen puhekielessä ainakaan tämän aineiston valossa ole tapahtunut 20 vuodessa suuria muutoksia. Mustanojan tutkimus on huolellista työtä ja otteeltaan äärimmäisen perusteellinen. Tampere University Press 2011.
Miten kuvata kielimuodon muutosta?
On kuitenkin syytä muistuttaa, että tamperelaisuuden kuvaus on väitöskirjassa vain yksi aspekti. A r v ioi ta , k at s auk Arvioita, katsauksia s i a
Tamperelaisten kielenkäyttö suurennuslasin alla
kun sosiolingvistinen variaationtutkimus rantautui Suomeen 1970-luvun alussa, aloitettiin tutkimushankkeet neljässä suomalaisessa kaupungissa. Hän selvittää esimerkiksi, sanooko tamperelainen talossa, talosa vai talos, maitoa vai maitoo tai kahdeksan, kahreksan vai kaheksan. Tästä puutteesta ei voi Mustanojaa syyttää, sillä aineisto oli kerätty jo vuosia ennen kuin hän tarttui aiheeseen. Liisa Mustanoja tarkastelee väitöskirjassaan näitä kahta aineistoa tavoitteenaan selvittää Tampereen puhekielen muutosta ja erityisesti sitä, miten yksilön kieli muuttuu parinkymmenen vuoden aikana ja miten mahdollista muutosta voisi kuvata. Tutkimuksella on nimittäin kunnianhimoisia teoreettisia tavoitteita. Olisiko kannattanut aloittaa kansandialektologisista lähtökohdista niistä piirteistä, joihin maallikot tyypillisimmin kiinnittävät huomiota Tampereen puhekielessä. Olisiko toisenlaisella piirrevalikoimalla tavoitettu paremmin tamperelaisen puhetavan olemusta, ja olisiko näkyviin kenties tullut enemmän muutosta
Johdanto ja yhteenveto ovat ansiokkaita ja hyödyllisiä, sillä niiden avulla saa kirjasta ja tuoreesta tutkimuksesta hyvän yleiskuvan. Teoksen taustana on Heikkilän johtama projekti "Suomen keskiajan kirjallinen kulttuuri", jossa on vuodesta 2006 lähtien käyty läpi keskiajan Suomea koskeva kirjallinen materiaali. Huomiota kiinnittää se, että kirjan laajassa kirjoittajakunnassa ei ole yhtään naista, vaikka projektissa heitä on ollut.
Kokonaiskuva hahmottuu
Teos rakentuu johdannosta ja päätösluvusta, joiden välissä on eri kirjoittajien teksteistä yhtenäiseksi hahmottuva esitys keskiajan kirjallisen kulttuurin muodoista, lajeista ja kronologisesta kehityksestä. SKS 2010.
teen myös sallimalla alaviitteet, mikä aina ilahduttaa historiantutkijaa. Hanketta on tehty yhteistyössä kansalliskirjaston kanssa, ja aineistosta on rakennettu tieteellistä tutkimuskantaa. SkS on satsannut teoksen tieteellisyy46
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1. Teos on hyvin perusteellinen, joka paikoin uuvuttaakin lukijaa. Se korostaa suullisen ja kirjallisen kulttuurin yhteen kietoutumista sekä tarkastelee kirjallisuutta laveasti niin metodisesti kuin tulkinnallisesti. Lähes viisisataasivuinen tiheästi taitettu ja rikkaasti kuvitettu teos on äärimmäisen laaja, kokoava ja tulkitseva esitys suomalaisen kirjallisen kulttuurin muotoutumisesta ja juurista, jotka kantavat pitkälle 1800-luvulle. kirjaa johdattaa kiehtova paradoksi: vaikka keskiajalta lähteitä on huomattavasti niukemmin kuin myöhemmiltä vuosisadoilta, se tarjoaa juuri sen vuoksi erityisen otollisen kohteen koko yhteiskunnan kirjallisen kulttuurin tutkimiseen. Suppea materiaali mahdollistaa laajat yleistykset, jotka samalla auttavat näkemään keskiajan monimuotoisuuden. Tuomas Heikkilä. Teos tarjoaa erinomaista materiaalia niin opetukseen kuin tutkimuksen tueksi, sillä se on yksityiskohtainen, mutta samalla siinä luodaan laajoja tulkintoja ja yleistyksiä, jotka hahmottavat kokonaiskuvaa. Tutkijoiden uudet löydöt ja tulkinnat saavat lähes hurmoksellisen otteen etenkin kirjan alkuosassa, mikä aiheuttaa toisteisuutta, kun halutaan yhä uudelleen osoittaa kirjallisen ja suullisen kulttuurin kietoutuminen toisiinsa tai näyttää nykytutkijoiden painotus teorian sijasta empiriaan. Toim. Arvioita, katsauksia
Keskiajan Suomen kirjallinen maailma oli runsas
kirjallinen kulttuuri oli keskiajan Suomessa yllättävän runsasta, monimuotoista, kansainvälistä ja tiiviisti läntisen euroopan kirjalliseen kehitykseen kytkeytynyttä, ja lähteitä on säilynyt enemmän kuin voisi kuvitella. kiinnostava on tämänkin teoksen painottama kirjallisen ja suullisen kulttuurin yhteen kietoutuminen, mikä oli merkityksellistä kirjalliselle kulttuurille pitkälle 1800-luvun lopulle asti muun muassa kirjallisuuden ja kirjeiden ääneen lukemisen kannalta.
MAARIT LESKELÄ-KÄRKI, tutkijatohtori, kulttuurihistoria, Turun yliopisto
Dokumentit säilyneet hyvin
Tästä kaikesta Kirjallinen kulttuuri keskiajan Suomessa on vakuuttava näyte. kirjallisen kulttuurin muotoutuminen kytkeytyy tietysti tiiviisti Suomen, tai silloisen itämaan, kristillistämiseen ja latinankielisen kirjallisuuden kehittymiseen ensisijaisesti kirkollisten tekstien piirissä. kirjassa nousee kiinnostavasti esiin itse tutkimustyö sekä nuorten tutkijoiden ja projektin yhteistyö, joka on tuottanut ainutlaatuista asiantuntemusta. Useaan kertaan tulee myös todettua hämmästyttävän laajan pergamenttifragmenttikokoelman säilyminen ja sen hyödyntäminen nyt ensi kertaa koko laajuudessaan. nämä uuden ajan alussa tilikirjojen kansina säilyneet keskiaikaisten kirjojen lehdet, jotka sisältävät noin 14001500 keskiaikaisen kirjamuotoisen käsikirjoituksen jäänteet, ovat nyt digitoitavina ja kertovat keskiajan kirjallisesta kulttuurista. Moniin tulkintoihin tai lähdekriittisiin kysymyksiin en siten kykene ottamaan kantaa. Sen sijaan oli äärimmäisen kiinnostavaa nähdä, millaiselle pohjalle myöhempi 18001900-luvun kirjallinen kulttuuri rakentuu ja millä keinoin keskiajan hyvin erityyppistä materiaalia voi tarkastella kirjoittamisen historian näkökulmasta. Tuomas Heikkilän toimittama kirja haluaa murtaa myyttisiä tulkintoja vanhemman suomalaisen kirjallisuuden olemattomuudesta ja kehittymättömyydestä pureutumalla tarkasti ja laaja-alaisesti kaikkeen ajalta säilyneeseen materiaaliin. Teoksen johtoajatuksena on Suomen syntyminen keskiajalla nimenomaan kirjainten, tekstien ja kirjallisen kulttuurin muodossa. kuten teoksessa todetaan, viimeaikainen tutkimus on tarkastellut Suomen keskiaikaa suhteessa laajempaan eurooppalaiseen taustaan ja tutkinut näin keskiajan Suomen maailmankartalle.
y
Kirjallinen kulttuuri keskiajan Suomessa. itse luin teosta nimenomaan modernin ajan kirjallisen kulttuurin tutkijan näkökulmasta. Kirjoittajat Seppo Eskola, Tuomas Heikkilä, Jesse Keskiaho, Samu Niskanen, Jaakko Tahkokallio, Ville Walta. kirjallisen kulttuurin laveus nousee kuitenkin esiin, kun mukana on myös kirjeitä ja kaunokirjallista materiaalia
kirjoittajat saivat tehtäväkseen laatia artikkelin yhden tekstin, runolajin, laulajan, teeman, runokulttuurin ominaispiirteen, runoperinteen pitkän keston tai hetken improvisaation tiimoilta. Yhä vinhemmin uusiutuva kulttuuri kaipaa kuitenkin kivijalkaa, paikkaa, josta näkee hetken rajoja kauemmas. narrativisaatio, johon elias Lönnrotkin turvautui, on Tarkan mukaan yksi keino täydentää esityskontekstia. Runoja ei voi ymmärtää vain niiden tekstin ja sisällön perusteella, vaan on tunnettava myös niiden musiikilliset ja esitykselliset rakenteet ja merkityskenttä. kannattaa muistaa Sykärin esittämä Larin Parasken oma näkemys: on lauluja ja tilanteita, joissa runoa tuotetaan mahdollisimman samana ja toisia, joissa lauletaan vapaasti assosioiden. Lauri Honko katsoi multiformin olevan esittäjän muistissa piilevä monimuotoinen runko, joka toteutui laulutilanteissa. konkreettiset ja yksinään kapeiksikin jäävät artikkelit muodostavat
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1
Lajisiirtymiä
Avausartikkelissa Lotte Tarkka lähestyy suullisen runon lajisiirtymiä kuivajärveläisen Moarien epiikan ja loitsujen kautta. SKS 2010.
kaasti, mikä saa lukijan vakuuttumaan hänen argumenteistaan. Apo kirjoittaa kirk48. Pitkää ja esityksissä luotua balkanilaista epiikkaa tutkiessaan Albert B. Toim. erikoiskysymyksiin keskittyvät folkloristit eivät näytä yleisesityksiä tarvitsevan. Merkittävää on, että Frog lämmittäessään typologisen metodin mukana hylättyä redaktio-käsitettä kiinnittää huomiota runolaulua ylläpitävään sosiaaliseen ryhmään, jonka merkityksen yksilökeskeiset tutkimukset ovat unohtaneet.
Improvisointia
venla Sykäri pohtii improvisoinnin osuutta kalevalaisen runoston esityksessä lyriikan tutkimuksen tuottaman kokemuksensa perusteella. Satu Apo keskittyy Ontrei Malisen ja Lönnrotin Sampo-runoston suhteeseen. Arkeologien osuus teoksessa on tavallista laajempi. Se kertoo, miten kalevalainen perinne elää tänä päivänä. Pohtiessaan kalevalamittaisen runon tutkimuksen nykynäkökulmia toimittajat ottavat ponnahduslaudakseen Matti kuusen vuonna 1963 julkaistun Kirjoittamattoman kirjallisuuden, epiikan, lyriikan ja loitsujen yleisesityksen, ja arvelevat, että "entisen mallista yleisesitystä ei taida tällä hetkellä kukaan suunnitella". Puoli vuosisataa sitten suosittuihin tutkimusmalleihin tuskin kukaan palaa. ne ovat kalevalaiseen runouteen perehtyviä varten ja tekevät alaa tunnetuksi oman piirin ulkopuolella sekä suuren yleisön keskuudessa. Lord käytti käsitettä, kun hän kuvasi teemojen monimuotoisuutta. Seppo Knuuttila, Ulla Piela ja Lotte Tarkka. Aiheiden hyödyntäminen vaatii kuitenkin vertailevan tutkimuksen tietoa niin kulttuurimuotojen kuin myyttiaiheidenkin osalta. esityksissään laulajat nojautuivat laajaan tietoonsa runoperinteestä ja toivat sen kuulijoiden ulottuville vihjeiden ja viittausten perusteella. Antti Lahelma pohtii Äänisen kalliopiirrosten merkitystä kalevalaisen runouden valossa. Se on viitannut liian monenlaisiin toistuviin runojaksoihin. Artikkelit ovat osaajien työtä: niistä on paljon opittavaa ja ne herättävät kysymyksiä.
y
Kalevalamittaisen runon tulkintoja. Runon muodon ja merkityksen erottamattomaan yhteyteen viittaa myös Liisa kaski kehtolauluja koskevassa artikkelissaan. Juuri tämä selittää runonkerääjille esitetyt kerronnallistetut rituaalirunoesitykset. Seppo knuuttilan, Ulla Pielan ja Lotte Tarkan editoima teos puolestaan osoittaa runolaulun ja loitsujen kiinnostavan sekä kokeneita että nuoria tutkijoita. Teos jakautuu neljään osaan, joissa pohditaan runon teorian ja tulkinnallisten kerrostumien lisäksi runojen esittämistä ja Kalevalaa taiteiden virikkeenä. A r v ioi ta , k at s auk Arvioita, katsauksia s i a
Kirjavista langoista komeaksi kudokseksi
kaikki muuttuu nopeasti finanssitalouden ja kulutuksen maailmassa. Runojen tematiikka ja monet aiheet periytyvät kaukaa. Kalevalaseuran vuosikirja 89. kannattaa myös muistaa laulukulttuurien ja perinteen taitajien tiedostamien runolajien erot. Tällaisia ajatuksia herättää Kalevalamittaisen runon tulkintoja -teoksen kansikuva, jossa meren rannalle seisahtuneen karhun selässä istuva kravattimies huutaa taivaaseen asti. Pohjoisten ja itäisten alueiden loitsuja esitettiin toki aivan toisin kuin neitojen piirileikkilauluja tai lyyrisiä runoja. Tämä olisi tietenkin vahinko. Teos on hyvin toimitettu. Multiformi on jäänyt käytöstä epämääräisyytensä vuoksi. Merkittävä havainto on mytologian ainesten lisääntyminen Kalevalassa. Frog vie analyysia nyt eteenpäin sitoessaan runokielen ilmiöt niiden sisältöön. Siksi folkloristiikka tarvitsee niitä tällä hetkellä kipeästi. niinpä ne voivat kertoa varhaisista ajattelutavoista. Runolaulajiin verrattuna Lönnrot latoo tekstiinsä yli puolet enemmän myyttisiä olentoja kuin runolaulajat. kansikuva perustuu Risto Suomen maalaukseen Kullervon kirous ja sotaanlähtö (2008). kalevalaisen epiikan uudelleen tuottamista pohtiessaan Frog nostaa esiin multiformi-käsitteen. kati kallio kuvaakin hienosti inkeriläisen naislaulun esitystapoja ja luonnetta
Tosin kaipasin vielä runouden myyttisen aineiston keskeisyyden vuoksi vahvempaa uskonnon tutkijan ääntä. Laestadiuksen äiti oli saamelainen, kun taas isä kuului Lapissa kauan vaikuttaneeseen pappissukuun, jonka parissa oli pidetty
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1
Laestadius-museossa kuvataan tiedemiehen kiinnostusta luonnonkasveihin.
Lars Levi Laestadius -kirjan kuvitusta
49. Merkkivuoden kunniaksi ovat uskontotieteen emeritusprofessori Juha Pentikäinen ja uskontotieteen dosentti, pastori Risto Pulkkinen kirjoittaneet elämäkerran, joka painottuu Laestadiuksen ansioihin tiedemiehenä. Uusinta tutkimusta edustaa runolaulun ja kansanmusiikin
kohtaamisen tarkastelu. Siihen päättyi lupaavasti alkanut tiedemiehen ura. Ranskalaisten avulla hän olisi voinut saada julkaistuksi kansainvälisillä foorumeilla uraauurtavat tutkimuksensa niin Lapin pajuista kuin maahisistakin.
"Lapin Maria" muutti suunnan
kaikki muuttui, kun Laestadius tapasi vuonna 1844 Åselessa mystisen naisen "Lapin Marian", jolta hän vastaanotti uskonnollisen herätyksen ja sai ikään kuin käskyn ryhtyä herätyssaarnaajaksi. Laestadius kutsuttiin myös edinburghin kasvitieteellisen seuran ulkojäseneksi. kuningas Ludvig Filip, joka oli itsekin käynyt Lapissa, palkitsi Laestadiuksen Ranskan kunnialegioonan ritariarvolla. Pentikäinen ja Pulkkinen kiirehtivät kirjaansa valmiiksi Laestadiuksen merkkivuodeksi. Laestadiuksen elämän tieteellinen kohokohta oli hänen osallistumisensa oppaana ranskalaisen kapteeni Paul Gaimardin johtamaan arktisten alueiden La Recherche -retkikuntaan 18381839. Salicologiaa ei ole syytä väheksyä tieteenalana, onhan aspiriini eli asetyylisalisyylihappo löydetty pajun kuoresta. Silloin Laestadiusta haastatteli muun muassa kirjailija Xavier Marmier, josta sittemmin tuli Ranskan Akatemian jäsen. Pääsy kansainvälisen tieteen verkostoihin olisi voinut merkitä Laestadiuksen nousua eurooppalaiseksi hahmoksi. karesuvannon pappilasta, Ruotsin pohjoisimmasta seurakunnasta, tuli kuitenkin tieteen tukikohta, jossa Laestadiusta kävivät tervehtimässä kollegat monista maista. "koko Skandinavian matkani aikana en ole oppinut keneltäkään niin paljon kuin Lars Levi Laestadiukselta karesuvannon pappilassa", kirjoitti unkarilainen Antal Reguly matkapäiväkirjaansa 1840.
y
kunnia-asiana saamen kielen taitamista. Marmierille hän kertoili nuotiotulen ääressä tarinoita tunturien jättiläisestä eli stallosta. Hänen mukaansa nimettyä Salix laestadiana -pajua ei tosin enää pidetä omana lajina vaan raidan (Salix caprea) ja pohjanpajun (Salix lapponum) risteymänä. Löydön teki ranskalainen Henri Leroux vuonna 1829, mutta sitä Laestadius ei varmaan tiennyt. Yksi mies, seitsemän elämää. ikävä kyllä kiireen jäljet näkyvät pikku virheellisyyksinä. Laestadiusta kuvataan mieheksi, jolla oli seitsemän elämää. esimerkiksi Laestadiuksesta kriittisesti
Juha Pentikäinen ja Risto Pulkkinen: Lars Levi Laestadius. väitöskirja pajuista jäi julkaisematta, samoin kansainvälisesti merkittävät lappologian tutkimukset, jotka on löydetty uudestaan vasta nykyaikana. kun häntä esitettiin Ruotsin tiedeakatemian jäseneksi, hän sai ainoastaan kolme puoltoääntä, ja asia raukesi. Laestadius keräsi saamelaista folklorea ja antoi sen vaikuttaa saarnoihinsa, joissa esimerkiksi maahisista puhutaan kuin todellisista olennoista. niinpä Kalevalamittaisen runon tulkintoja esittää harvinaisen monipuolisen kokonaisnäkemyksen kalevalaisen runon elämästä.
ANNA-LEENA SIIKALA, akateemikko, folkloristiikan professori emerita
Laestadiuksen elämä seitsemästä näkökulmasta
Lars Levi Laestadiuksen (18001861) kuolemasta on tänä vuonna 150 vuotta. yhdessä runokulttuurien ehjän kartoituksen, jonka rikkaus syntyy monen eri alan edustajien, folkloristien, etnomusikologien, kielitieteilijöiden, taiteen tutkijoiden ja arkeologien yhteistyöstä. Yhtä monella tieteenalalla hänen nimittäin voidaan katsoa työskennelleen: botaniikan, ekologian, lappologian, mytologian, etnografian, uskonnonfilosofian ja teologian. Uusi kirja tuo voimakkaasti esiin Laestadiuksen vaietut saamelaiset juuret. Laestadius oli harvinainen ihminen, jossa tiede ja uskonto yhdistyivät. Kirjapaja 2011.
Pajuopin asiantuntija
Botanistina Laestadius antoi merkittävän panoksen erityisesti pajuopin eli salicologian alalla, josta hän valmisteli väitöskirjaa. kateelliset kollegat leimasivat Laestadiuksen uskonnolliseksi hurmahengeksi
ensin rautalankamusiikki, sitten Beatles ja Rolling Stones raivasivat tilaa nuorisomusiikille. 1980-luvulta lähtien paikallisradioita City Radio lippulaivanaan on noussut kuin sieniä sateella, ja valtava viihdeaalto on vienyt viimeisetkin sivistämispyrkimykset mennessään. Siksi sivistyksen ja vakavan linjan vaaliminen ei enää ole konservatismin ja taantumuksen merkki, vaan päinvastoin aukko ja henkireikä viihteen tasaisen harmaassa muurissa.
PEKKA WAHLSTEdT, vapaa toimittaja ja kriitikko
Nuoret kuulolle
1960-luvulla kansalle alettiin antaa sitä, mitä se halusi, ja radiokanavat alkoivat erikoistua siten, että jokaiselle löytyi jotain. Radio oli julkisen vallan palvelija, ja sen tehtävänä oli tiedon välittämisen lisäksi sivistää ja jalostaa kansan musiikkimakua. 1960-luvulla uransa aloittanut radiotoimittaja Pentti kemppainen kertoo radion polveilevan historian 1920-luvulta meidän päiviimme asti. nyt puolet sekä vanhoista että nuorista kuuntelee kaupallisia ja puolet Yleä. Radion toimijat olivat toistensa kanssa kilpailevia paikallisia asemia, ja tietä näyttivät valvonnasta vapaat merirosvoradiot, jotka täyttivät suuren yleisön toiveet.
Julkisen vallan palveluksessa
Suomessa kaikki oli toisin. kuitenkin joitain levyjä vielä kiellettiin, syyksi riitti epäpuhdas soitto ja nuotin vierestä laulaminen. 1940-luvulla Yleisradion pääjohtaja Hella Wuolijoki otti tiukan sivistämislinjan. Linjan kiteytti symbolisesti se, että Wuolijoki rikkoi vasaralla Hiski Salomaan supersuositun levyn "Lännen lokarin". Mutta porvarit pistivät vastaan. Se loi Radiomafian houkuttamaan nuoria takaisin ääniaalloilleen. Revon idea, että vakavan asian saa läpi viihteellä kuorrutettuna, eli Radiomafiassa, joka nosti esiin pinnan alla kyteviä vastakulttuureja. koko kansan Sävelradio aloitti lähetyksensä vuonna 1963. Pitkän kokemuksen omaavan radiojuontajan asiantuntevuudella kirjoitettu Aina soi Sävelradio vakuuttaa lukijan siitä, että Ylen kaltaisia vaihtoehtojen vaalijoita tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. 1950- ja 1960-luvulla linja muuttui television tulemisen ja uuden nuorisomusiikin paineiden pakottamana. Musiikin lajit jaoteltiin viikonpäivien mukaan. Revolle potkut, ja yhdenmukaistaminen alkoi. kun pitkin viikkoa oli sivistytty oopperan, rapsodian, kuorolaulun ja muun klassisen musiikin seurassa, lauantaina saatiin irrotella kuplettien, harmonikan ja jazzin tahdissa. 1970-luvulla taistolaisten ryntäys yhteiskunnallisiin valta-asemiin toi eino S. ennen ja varsinkin 1960-luvulla populaarimusiikkikin oli värikästä, jännittävää ja jatkuvasti yllättävää. irwin Goodman, M. Yhdysvalloissa radio valjastettiin heti edistämään kaupallisia pyrkimyksiä. Ylekin havahtui tähän, mutta piti yhä kiinni monipuolisuuden ihanteestaan. 1990-luvulta lähtien soittolistat ja muut valmiit formaatit ovat tulleet Yleenkin.
Pentti Kemppainen: Aina soi Sävelradio. kilpailussa television kanssa auttoi myös pieni ja halpa matkaradio, joka oli useimmalla nuorella.
han vallan edustajia. kanavaprofilointi, valmiit soittolistat, formaattiradiot ja ylikansalliset ketjut olivat muutoksen satoa. Radiomusiikista musiikkiradioon. Avain 2011.
Asiaa ja viihdettä
Mikä on tilanne nyt ja miltä tulevaisuus näyttää. A. Sivistämisestä formaatteihin
y
Radio on yksi kulttuurin kumouksellisimmista ja vaikuttavimmista mahdeista. Radio oli osa viihdeteollisuutta ja kuuntelijat asiakkaita. Heidän valttejaan olivat kaupallisuus ja Ylen monopolin murtaminen. ideana oli, että erilaisuus synnyttää dialogia, jotta kuuntelijoiden arvomaailma ja maailmankuva laajenevat ja rikastuvat. numminen ja monet muut alkoivat tietoisesti provosoida ja ärsyttää van-
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1
51. Askel askeleelta nuoriso valtasi radion, mikä huipentui kuuluisaan Reporadioon. niinpä myös radion historia on poliittisen ja muun valtakamppailun historiaa niin suuressa maailmassa kuin Suomessakin. kun diktaattori nousee valtaan, hän ottaa ensi töikseen radion haltuunsa. nyt kaikki valetaan samaan kaavaan ja formaattiin. Reporadio ei kuitenkaan pyrkinyt suuriin kuuntelijalukuihin vaan monipuolisuuteen ja vaihtoehtoisuuteen. Päähuomio on Suomen Ylen Sävelradion kehityksessä, joka niin kuin melkein kaikki muukin heijastaa ja myötäilee suuren maailman, etenkin Yhdysvaltojen ja englannin, liikkeitä. kemppaisen mukaan kaikilta kanavilta tulviva viihde on luonut myös nuorten keskuudessa tilauksen myös vakavammalle annille, minkä Yle on ilolla ottanut tehtäväkseen
kenenkään ei ole pakko katsella elokuvaväkivaltaa, mutta jonkun on sitä tutkittava.
LEENA ROSSI, kriitikko
Pahuuden monet muodot
Väkivallan lumossa Bacon lähestyy kaksiarvoisuudessaan kiehtovaa kulttuuri-ilmiötä monesta suunnasta. Like 2010.
Bacon tarkastelee elokuvaväkivallan toimintatapoja ja muotoja sekä selvittää, millaisiin henkisiin ja psykologisiin tarpeisiin väkivallan representaatiot vetoavat ja miksi nautimme viihdeväkivallasta, vaikka todellisessa elämässä koemme väkivaltaisen käyttäytymisen iljettäväksi. Toisten mielestä väkivalta on kuvottavaa ja vastenmielistä, toisten mielestä kiehtovaa ja kutkuttavaa. Tässä hän seurailisi Annette Hillin Shocking Entertainment -tutkimuksen (1997) viitoittamaa tietä. kuten Bacon toteaa, kiellettyjen, pahojen ja hirvittävien asioiden katsominen voi olla nautittavaa etenkin, jos lopulta oikeus voittaa ja paha saa palkkansa. Suuri yleisö tuntee hänet Oopperan historian (1995) tekijänä, mutta väitöskirjansa (1994) lisäksi hän on julkaissut teokset Audiovisuaalisen kerronnan teoria (2000) ja Seitsemäs taide elokuva ja muut taiteet (2005) sekä pari kirjaa Luchino viscontista. Arvioita, katsauksia
Elokuvaväkivalta vastenmielistä ja kamalan ihanaa
viihde ja taide pursuavat aggressioita kuten elämä itse, ja väkivalta on olennainen osa myös elokuvaa. Yhdysvaltalaisten filmien lisäksi luettelossa on italialaisia, meksikolaisia, ranskalaisia, ruotsalaisia, saksalaisia ja suomalaisia elokuvia, jopa muutama japanilainen, puolalainen ja virolainenkin. väkivaltaelokuvia ei tehtäisi, jollei niitä katsottaisi. Riippumatta siitä, miten katsojat elokuvien väkivallan kokevat tai miten se vaikuttaa, on syytä pohtia väkivallan esittämistä, merkitystä ja lumoa sekä eritellä, tulkita ja ymmärtää näitä asioita tutkimuksen keinoin. Siksi Henry Baconin teos Väkivallan lumo. Elokuvaväkivallan kauneus ja viihdyttävyys. Kotimainen elokuva toisin katsoen (2007).
y
Henry Bacon: Väkivallan lumo. Hänen keskeisiä tutkimusaiheitaan ovat elokuvan luonne taiteellisen ilmaisun välineenä sekä taiteiden rooli maailman hahmottamisessa. kirjallisuusluettelo sisältää yli 50 keskeistä englannin- ja suomenkielistä teosta ja filmografia yli 180 filmiä. Hän pitää tärkeänä sitä, että meidän on otettava kantaa väkivallan ilmenemisen ja esittämisen muotoihin, jotta kykenemme pitämään väkivallan aisoissa. kun rahoitusta heruisi, Bacon ryhtyisi haastattelu- ja keskustelumetodia käyttäen kartoittamaan nuorten suhtautumista viihdeväkivaltaan. Runsaampi pilkkujen käyttö ja lukuisien lauseenvastikkeiden vaihtaminen paikoin sivulauseisiin olisi silti tehnyt lukemisen luistavammaksi. Anneli Lehtisalon ja Pasi nyyssösen kanssa hän on toimittanut teoksen Suomalaisuus valkokankaalla. elokuvaväkivallan katsoja voi kokea selkäpiitä karmivaa jännitystä ja sen laukeamista. niin elokuvan tutkija kuin opiskelija ja filmeistä kiinnostunut maallikkokin voivat innostua ja viisastua teoksesta, jonka kirjoittaja viljelee ilahduttavan eloisaa kieltä. Hän pohtii väkivallan esittämistä biokulttuurisesta näkökulmasta hermeneutiikan ja kognitiopsykologian taustaa vasten. Asia- ja nimihakemistosta on iloa varsinkin tutkijoille. Hänen yksi lähtöajatuksensa on, että useimmille katsojille fiktio ja fantasia tarjoavat todellisuudesta irrallaan ollessaankin henkisiä ulottuvuuksia, jotka liittyvät monin tavoin todellisuutta koskeviin näkemyksiin ja tarpeisiin.
52
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1. Ruumiillisen väkivallan kuvausten ohella Bacon antaa runsaasti tilaa henkisen ja rakenteellisen väkivallan eri muotojen esityksille, joista elokuvissa löytyy samoja variaatioita kuin arkielämästä etnisten ryhmien sortoa, työpaikka- ja koulukiusaamista sekä parisuhde- ja kotiväkivaltaa. väkivallan esittämisen tradition kreikkalaisista juurista lähtien Bacon kirjoittaa pahuuden symboliikasta ja väkivallan estetisoinnista niin realismin kuin komiikankin keinoin, väkivallan oikeuttamisesta sekä nautinnoista ja pelkojen työstämisestä. Suurin osa väkivaltaelokuvista keskittyy miehiin, mutta tekijä ei voi ohittaa naisten harjoittamaa eikä naisiin kohdistettua väkivaltaa, varsinkaan raiskausta. Hän voi oppia hallitsemaan impulssejaan ja pelkojaan tai saada malleja väkivallan kohteeksi joutumisen varalle. Pitkin matkaa Baconin esittelemät lukuisat filmiesimerkit havainnollistavat ilmiöitä ja antavat lukijalle mahdollisuuden todeta: tuonkin olen nähnyt.
Väkivaltaviihdettä tutkittava
kirjansa lopussa tekijä silmäilee lyhyesti viihdeväkivaltatutkimuksen tulevaisuutta ja kaavailee empiirisen tutkimuksen mahdollisuuksia. Hän katsoo, että taiteen ja viihteen keinoin voimme pyrkiä sosiaalisesti ja psykologisesti tulemaan toimeen väkivallan kanssa. Elokuvaväkivallan kauneus ja viihdyttävyys on tärkeä kirja. Bacon on Helsingin yliopiston elokuva- ja televisiotieteen professori. Häntä kiehtoo varsinkin eri sosiaalisten ryhmien suhtautuminen väkivallan esitysten erilaisiin muotoihin, ja tässä yhteydessä hän pitää tarpeellisena koulujen mediakasvatuksen kehittämistä tutkimuksen pohjalta
Toisaalta henkilöiden avulla historiaa on tehty eläväksi. viimeiseksi
Päivi Jantunen: Kaj & Franck. Julkaisussa selvitetään myös ratsutila-käsitteen synty ja asema sekä tilalta vaaditut varustelut. vuosaaren maiseman historian selvittämisen innoittajana on ollut kallahteen 1990-luvulla avattu ulkoilupolku näkymineen ja sen jälkeen kaupunkipolun suunnittelu Rastilaan ja Meri-Rastilaan. Lähes kaikki kertojat ovat olleet Franckin oppilaana Taideteollisessa oppilaitoksessa. 1800-luvulta lähtien tilaa alettiin kutsua Rastbölen kartanoksi. Franckista löytyi aina taistelijaluonne, kun piti puolustaa muotoilun eettistä näkökulmaa. Hän oli temperamenttinen, tiukka, toisaalta sosiaalinen mutta myös melko syrjäänvetäytyvä. kirja on monipuolinen tietopaketti kotiseudustaan kiinnostuneelle. Maiseman historia ja vanhojen karttojen antama tieto jää maankäytön suunnittelussa tavallisesti liian vähälle huomiolle. Toikka kuvaa teoksessa, kuinka Franck jaksoi taistella esineiden yksityiskohtien puolesta. Esineitä ja lähikuvia ei yritä olla tieteellisten esseiden kokoelma, vaan se kuvaa Franckin muotoilijaelämää läheisten ihmisten silmin lähinnä nuutajärven lasikylässä. Miehillä oli pitkään yhteinen työhuone, asunnot Taiteilijatalon eri päissä, ja Franck vieraili joka ilta Toikan perheessä. Maiseman historiaa Vuosaaressa. Tilanteen korjaamiseksi tällaisia julkaisuja tarvitaan; ne tuovat kaivattua lisätietoa ja puhuvat mykän maiseman puolesta. Helsingin kasvu on ollut rajua, kuten se oli jo edellisenkin vuosisadan vaihteessa, jolloin nykyinen kivikaupunki sai hahmonsa. Kellastupa 2010.
Muotoilijaelämää
kaj Franckin syntymästä on 100 vuotta, ja juhlavuoden tiimoilta on pidetty näyttelyitä ja seminaareja sekä julkaistu teoksia. Esineitä ja lähikuvia. Sinnikäs lukija löytää sen tietysti muualtakin. esimerkiksi Kremlin kellot -karahveista valtaosa lienee yksityisillä keräilijöillä, suuren yleisön silmien ulottumattomissa. Teos jäljittää ansiokkaasti vanhojen paikannimien taustoja. WSOY 2011.
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1
53. Pitkäaikainen tiedotuspäällikkö tuntee teoksensa kohteen, aiheen kontekstin ja nuutajärven lasikylän. Hyvä esimerkki ystävyydestä oli Oiva Toikka. nykyisen vuosaaren kaupunginosassa sijaitsi satojen vuosien ajan suurehko Rassbölen ratsutila (Rassböle rusthåll). Alkuun Lipposen tavoitteena oli kartanon historiasta kirjoittaminen, mutta aineiston paisuessa tekstin lähtökohdaksi tuli sekä historiallinen maisema että monet omistajanvaihdokset ja niiden vaikutukset. kollegat pohtivat aivan pikkuasioitakin ja ottivat kiivaasti yhteen. Lukija ilahtuu harvinaisen henkilökohtaisen otteen lisäksi komeas-
y
ta ja selvästi mietitystä kuvamateriaalista. väliin mahtuu melkoinen annos Ruotsi-Suomen historiaa, miehitysaikoja ja sodan tuhoja 1700-luvun alussa sekä upseerien sotaretkien selostuksia.
y
Henkilöhistoriaakin on esillä runsaasti. Henkilögalleria on tavattoman laaja, ja joskus sukulaisuussuhteet ovat vaikeita hallita. Päivi Jantusen teos Kaj & Franck. Uudet liitosalueet tuovat pääkaupungin kuvaan oman kiinnostavan lisänsä, mutta niiden historiaa ympäristön muutoksineen ei ole liiemmin kuvattu. Ohi vilahtavat Staffan Löfving, Sysmän Tandefeltit ja molemmat Sprengportenin veljekset, jotka vallankaappaukseen liittyvällä venematkalla myrskyn yllättäessä seikkailivat alueella. niiden kannalta, jotka eivät vuosaarta ja sen nykyisiä paikannimiä juuri tunne, olisi ollut helpottavaa nähdä vertailukohtana kartta nykypäivän tilanteesta. Maisemallakin on historiansa
Harva vuosaarelainen tuntee kotikontunsa menneisyyttä. Tietojen esiin tuleminen ja paljastuvat historialliset kerrostumat puolestaan auttavat maisemaan sidottujen kulttuuriarvojen löytämistä, arvostamista ja huomioon ottamista.
LIISA TARJANNE, helsinkiläinen arkkitehti
Matti Lipponen: Rastböle. Jantunen on kuulunut lähes neljä vuosikymmentä nuutajärven, Arabian ja iittalan tehdasyhteisöjen elämänmenoon. kirjan tekijä Matti Lipponen lähti mukaan tähän työhön, ja lopulta se vei miehen mukanaan. kuvituksena on vanhoja karttoja, ja juoni etenee 1500-luvulta 1950-luvulle. Franckin arkielämän tuotanto on muodoiltaan niukkaa ja tuttua suurelle osalle kuluttajia, mutta uniikkityöt tunnustavat väriä ja leikkisyyttä sitäkin enemmän. Franckista oli luonteeltaan moneksi. Teoksessa käsitellään myös Franckin keskeisiä muotoilun alueita, olivat ne nuutajärveltä tai Arabiasta, lasia tai keramiikkaa
Myös kuvataiteessa Lappia ja mielikuvaa siitä ovat käsitelleet niin Lapissa asuvat, siellä käyneet kuin koskaan Lappia näkemättömät taiteilijat. kylän lapset pitivät Franckia Toikan poikien isoisänä. Fennomaanitaiteilijat suuntasivat karjalaan, jonka katsottiin edustavan aidointa ja alkuperäisintä suomalaisuutta. Myöskään saamelaisten ei katsottu kuuluvan Suomen kansaan. Lappi-aiheista taidetta 1800-luvulta nykypäivään.
Lapista lienee jokaisella suomalaisella jonkinlainen mielikuva, johon useimmilla kuuluu ainakin luonto, kaamos ja porotalous. nuutajärven maisemiin kuuluivat ammatilliset vieraat. Se oli käytössä esimerkiksi Sargasso-taidelasisarjassa.
TIINA HUOKUNA, valtiotieteiden tohtori, tutkija
Lapin maisemia, kansaa ja ahdistusta
Lapin taika -näyttely Ateneumin taidemuseossa 8.1.2012 saakka. väljän temaattisesti ripustettuun näyttelyyn tuovat tunnelmaa kattoon ja seinille ripustetut valkoiset kankaat, jotka luovat vaikutelmaa yöttömästä yöstä ja lumihangista. Tehdasyhteisön vieraita vuonna 1951 olivat italialaiset lasinpuhaltajat Armando Jacobino ja Giusto Ferro. Rutajärvi on ollut myös Franckin värimaailman elementti. Työtovereita olivat taiteilijapariskunta inkeri ja Oiva Toikan lisäksi muun muassa Saara Hopea, Harry Moilanen, Heikki Orvola, kerttu nurminen ja Markku Salo. Franck oli lasten suosikki, mutta omia lapsia hänellä ei ollut. Arvioita, katsauksia
jäänyt lasisarja Delfoi oli yksi niistä, joista Franckilla oli paljon huomautettavaa. Franckin vuosikymmenten mittainen keskipiste nuutajärvi on Urjalaa, perinteistä Hämettä. Lapponistisissa maisemissa tärkeä rooli oli poroilla ja tuntureilla; saamelaiset niistä puuttuivat muutamaa poikkeusta
Marja Vuorelaisen kuva Lapista: Lapset ja lainatut vanttuut. 1800-luvun lopulla uransa aloittaneet taiteilijat Juho kustaa kyyhkynen ja Gabriel engberg kuvasivat kuitenkin mieluummin saamelaisia ja Lapin maisemia haluten tuoda ne osaksi kansallista kuvastoa. vieraat ikävöivät kotipuolen mereneläviä ja innostuivat ajatuksesta pyytää Rutajärvestä näkinkenkiä. Suuri osa teoksista kuvaa tietenkin luontoa ja maisemaa. Ateneumin taidemuseon Lapin taika -näyttely on toistaiseksi laajin Lappia suomalaisessa taiteessa esittelevä näyttely. Hurja riita oli käynnissä, kun Franck tuli
paikalle karahkan kanssa ja rauhoitti tilanteen. Heillä oli merkittävä tehtävä elvyttää kuihtunutta lasitekniikkaa, filigraanitaitoa. 1930-luvulla monen matka suuntautui Jäämeren rannalle Petsamoon. Teoksia on
y
Lapin maakuntamuseo
lähes viideltäkymmeneltä taiteilijalta 1800-luvulta nykypäivään. Franck asettui nuutajärvelle 1951 ja viihtyi osa-aikaisena nuutajärveläisenä elämänsä loppuun saakka, vuoteen 1989. niistä ei kuitenkaan tullut kaukaisen italialaisen simpukkasukulaisensa veroista ruokaa. Maisemalla oli suuri merkitys kansallisidentiteetin rakentuessa 1800-luvun lopulla. Oli myös muita tärkeitä henkilöitä. näyttelyn nettisivut ja teostiedot ovat suomen, ruotsin ja englannin lisäksi pohjoissaameksi. Tuija Hautala-Hirvioja toteaa näyttelyluettelon artikkelissaan, että Lappia ei kuitenkaan kelpuutettu tosisuomalaiseksi maisemaksi. väri "sulavesi" viittasi Rutajärven veden melko sameaan väriin jäiden sulamisen aikana. Pelastipa Franck lapsilauman kahden uroskoiran tappelulta. Mikkel ja Birit Triumf, Elli ja Antti Triumfin lapset.
54
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1. Hän vaati koko projektia lopetettavaksi, ja hän inhosi myös Toikan keksimää Delfoi-nimeä. 19201940-luvulla Lappia kuvanneiden taiteilijoiden teoksia värittää jo lapponismi, Lapin maisemien ja luonnon ihailu
Silti arkistojen ongelma ei nykyisin ole niinkään arkistojen puuttuminen vaan puuttuvat arkistonhoitajat. Työkirja sisältää kolme osaa: varsinainen museotoiminta, toiminnan organisointi sekä museotyön vaikutukset. lokakuuta seminaarin, jossa pohdittiin arkiston ja aineistojen käyttäjän suhdetta. Nykytutkijoiden ja arkistoammattilaisten tiedon käsittelyn tavat ovat eriytyneet. "Kirjallisuus, kirjallisuudet, ovat hänen ominta alaansa, mutta kaudet Suomen Ranskan-instituutin johtajana ja Suomen kulttuurikevät Ranskassa 2008 -suurhankkeen komissaarina ovat tuoneet esiin suomalaista kulttuurikenttää koko laajuudessaan kotimaassani", totesi suurlähettiläs Eric Lebédel Ranskan Suomensuurlähetystössä järjestetyssä juhlassa. Se on suunnattu erityisesti sellaisille museoille, joilla ei ole päätoimista museoammatillista henkilökuntaa. Käsin selailtavan arkiston rinnalla voi nähdä puuttuvan arkiston, jonne pääsee vain mielikuvituksensa avulla. Uusien historioiden läpimurto ja tutkimuksen uudet lähtökohdat ovat monimutkaistaneet tiedonhakuja. Tutkija Sirje Olesk kuvasi Viron 1929 perustetun Kirjallisuusmuseon kulttuurihistoriallisen arkiston neuvostoaikaa. Kuulimme, kuinka hedelmälliseksi osoittautui professorin ja graduntekijän ajattelutapojen ero. Väitöskirjassaan Turunen tutki suomalaista kirjallisuusjärjestelmää, sen yhteiskuntasuhteita ja rakentumista. Ranskan Kunnialegioonan ritarimerkin. Vuonna 1993 kulttuurihistoriallisen arkiston tehtävä laajentui kirjallisuuden ja kirjallisen kulttuuriperinnön alueille. Ranskan valtion korkein kunniamerkki myönnettiin Schwanckille hänen ansioistaan Ranskan ja Suomen kulttuurisillan rakentajana 35 viime vuoden aikana. Opas on ladattavissa ja tulostettavissa Museoviraston sivuilta osoitteesta http:// www.nba.fi/fi/paikallismuseon_tyokirja.
56
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1. Kirjassa esitetään tavoitteita, väittämiä ja kysymyksiä, joiden avulla museo voi oppia enemmän omasta toiminnastaan ja arvioida sen laatua. Itä-Suomen yliopiston professori Risto Turunen kertoi nuoren kirjallisuuden opiskelijan ensikosketuksesta arkistoihin. Alku oli kivinen, koska uudenlainen kysymisen tapa ei arkistoissa tuottanut heti tuloksia. Miten uudenlaisiin tutkimuskysymyksiin vastaavaa tietoa on mahdollista koota arkistoihin. Etsittiin ratkaisuja kysymykseen, miten käy, jos arkisto tai aineisto jää unohduksiin, seuloutuu pois tai jopa katoaa. Arkisto on sydän, lohdutus ja aarre. Pro gradun jälkeen, tekstien "pöyhimiseen" kyllästyneenä, Turunen päätti etsiä uusia näkökulmia. Pariisissa sijaitsevassa Ranskan Kansallisarkistossa kirjailija Markus Nummi oppi 1980-luvun lopulla, että arkistot ovat osa kamppailua katoamista ja kadottamista vastaan. Nämä kysymykset aiheuttavat arkistoille ongelmia, mikäli uusia näkökulmia ei etsitä eikä hyödynnetä.
ULLA-MAIJA PELTONEN, SKS:n kirjallisuusarkiston johtaja
Iris Schwanckille Ranskan Kunnialegioonan ritarimerkki
FILIn johtaja Iris Schwanck on saanut
7.11. Silloin kirjoitetaan romaani. Mutta tilanne on muuttunut. Schwanckille ritarimerkki on osoitus kulttuuriyhteistyön merkityksestä siitä, miten suomalaista kulttuuria saadaan esille kansainvälisillä foorumeilla kuuntelemalla ja kunnioittamalla vastaanottajia ja ymmärtämällä heidän kontekstinsa ja historiansa. Ratkaisevan tärkeä oli puhelu, jossa silloinen kirjallisuusarkiston johtaja Kaarina Sala neuvoi Turusen Kansallisarkistoon Valtion kirjallisuustoimikunnan papereiden pariin. "Kulttuurikevään aikana vuonna 2008 Ranskassa järjestettiin yli 200 tapahtumaa kaikilla kulttuurin aloilla. Se merkitsi tiettyjen arkistojen huolellista talteen ottamista, toisten hävittämistä ja toisten piilottamista. Näin syntyi romaani Kadonnut Pariisi. Perinteisessä toimintatavassa tiedon etsijä tulee arkistoon kysymyksineen ja arkiston henkilökunta opastaa hänet tiedon lähteille. Tutkijapalvelu ja aineistojen järjestämisperiaatteet periytyvät 1800-luvun lopun usein historian tutkimuksen tarpeista. Lukuisat suomalaiset kulttuurivaikuttajat saivat tilaisuuden esiintyä arvostetuissa kulttuurilaitoksissa, festivaaleilla, vaihtoehtotapahtumissa ja toreilla", tiivistää Schwanck, joka on opiskellut ja asunut Ranskassa vuosia.
Työkirja paikallismuseoille
Paikallismuseoiden kehittämisen
avuksi on julkaistu verkko-opas Paikallismuseon työkirja. Jaques Derridaan viitaten Olesk muistutti, ettei ole poliittista valtaa, joka ei kontrolloisi muistiorganisaatioita. Tutut aineistohaut sujuvat yhteistyönä. Juhlaseminaarissa Nummi vastasi kysymykseen, mitä tapahtuu, jos arkistoa ei ole tai se katoaa. Vanhempi Aleksis Kivi -tutkija Hannes Sihvo ja nuorempi Veijo Meri -tutkija Turunen saivat jo varhain koetella toistensa näkemyksiä. Kuinka tätä tallennettua tietoa on mahdollista käyttää tutkimuksessa. Uutisia
Puuttuvat arkistot puhuttivat seminaarissa
SKS:n kirjallisuusarkisto juhli 40-vuotispäiväänsä järjestämällä 18
Piehl lähti työntekijöitä kuormittavasta tilanteesta huolimatta määrätietoisesti, suunnitelmallisesti ja taitavasti edistämään virkakieliasiaa, ja hänellä oli suuri osuus
Markku Ojala
hankkeen onnistumisessa. Hankkeen puheenjohtaja on pääministeri Jyrki Katainen. Hän on tehnyt suomalaista kirjallisuutta laajasti näkyväksi Kreikassa. Hanke kestää 31.12.2012 saakka.
María Martzoúkou
Suomen Ateenan-instituutissa työskentelevä kääntäjä ja kielitieteilijä on palkittu aiemmin Kalevalan käännöksestään Kreikan kääntäjäliiton palkinnolla 1994 ja Valkoisen ruusun ritarikunnan mitalilla 1996. Virkakielen kehittäjä Aino Piehl sai Vuoden osaaja -palkinnon
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen
erikoistutkija ja EU-kielenhuoltaja Aino Piehl on saanut Akavan Erityisalojen Vuoden osaaja 2011 -palkinnon. Kirjaus on tulosta Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Selkokeskuksen kampanjasta. "Saarikosken runot olivat kaiken alku. Svenska Finlands folkting asetti keväällä 2010 johtoryhmän laatimaan Ahtisaaren johdolla toimintaohjelman, jossa on konkreettisia ehdotuksia sen takaamiseksi, että Suomessa säilyy kaksi elävää kansalliskieltä. Kampanja alkoi keväällä 2010 tilanteessa, jossa Kotus eli valtion tuottavuusohjelman aiheuttamassa epävarmuudessa. Historiallisten romaanien kääntäminen on myös raskasta, sillä ennen käännöstyötä on luettava paljon taustakirjallisuutta ja historiaa", Martzoúkou sanoo.
Kielistrategiahanke alkoi
Valtioneuvoston kanslia on asettanut
Kansalliskielistrategia-hankkeen, jossa laaditaan pitkän aikavälin kielistrategia suomen ja ruotsin kehittämiseksi. Hallitusohjelmassa todetaan, että kielellisten oikeuksien toteutumista kehitetään presidentti Ahtisaaren työryhmän esityksiä hyväksi käyttäen. Liitto halusi valinnalla tuoda esille myös sen tärkeän työn, jota Kotimaisten kielten tutkimuskeskus tekee.
Aino Piehl
Kääntäjäpalkinto María Martzoúkoulle
Valtion ulkomaisen kääntäjäpalkinnon
on saanut kreikkalainen kääntäjä María Martzoúkou. Palkintoraadin mukaan virkakielikysymys on merkittävä monille liiton edustamille ammatti- ja koulutusaloille, ja niitä kaikkia koskee asiantuntijoiden viestinnän ymmärrettävyys eli sama asia laajemmasta näkökulmasta tarkasteltuna. Nykyisen hallitusohjelman mukaan "laaditaan toimintaohjelma lainsäädännön, viranomaisviestinnän ja asioinnin kielen kehittämiseksi". Hän on kääntänyt muun muassa Kalevalan, viisi Mika Waltarin teosta, Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan, Sofi Oksasen Puhdistus-romaanin sekä lastenkirjallisuutta ja runoutta. On todella mielenkiintoista sopeuttaa omaan kieleen suomalaista kirjallisuutta, josta itse nautin. Palkinto myönnettiin erityisesti Piehlin työstä virkakielen parantamiseksi. Kääntäjän uralle hänet johdattivat Pentti Saarikosken runot ja kiinnostus suomalaisrunoilijan mittavaan työhön kreikkalaisen kirjallisuuden suomentajana. Piehl on myös esitellyt kampanjaa ja sen lopputulosta kansallisissa ja kansainvälisissä tilaisuuksissa ja tehnyt siten tunnetuksi Suomen ainutlaatuisia toimia virkakielen ja sitä kautta hallinnon toimivuuden parantamiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä palkinto jaetaan kirjallisuuden vientiorganisaation FILIn ehdotuksen perusteella.
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1
57
Tieteen, taiteen ja kulttuurin alan palkinnon saivat säveltäjä ja musiikkikirjoittaja Kalevi Aho, kansanomaista ajattelua, sukupuolijärjestelmää ja alkoholikulttuuria tutkinut folkloristiikan professori emerita Satu Apo sekä arvoituksia, kertomuksia ja kerrontaa sekä unien kulttuurisia tulkintoja tutkinut folkloristiikan professori emerita Annikki Kaivola-Bregenhøj. (Ks. Perinteentaitajien ja -tallentajien tunnustuspalkinnon saivat Suomen romanien perinnekulttuuria vaaliva mestarikansanlaulaja Hilja Grönfors, Kansanrunousarkiston keruukyselyihin ahkerasti vastannut Reino Mattsson Kangasalta sekä perinnettä tallentanut merkantti Terttu Nissinen Kestilästä. Varpusaiheisten tuotteiden koemyynnissä havaittiin, että Kotonen viehättää erityisesti lapsia ja nuoria. Varpunen on aina ihmisasutuksen seuralainen, ja siitä on tulossa yhä enemmän kaupunkien lintu. Uut isi Uutisia a
Palkittuja
Kekrinpäivän palkinnot
Kalevalaseura jakoi vuoden 2011 Kekrinpäivän tunnustuspalkinnot kymmenelle suomalaisen ja saamelaisen kulttuuriperinnön parissa ansioituneelle henkilölle. Kirjoittajien omien kuvien lisäksi valokuvista pääosa on Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon. Se on oppi-
nut urbaaneja tapoja, ja se ruokailee tottuneesti muun muassa torikahviloissa. Kaikkialle maahamme levinnyt kulttuurilintu varpunen sopii hyvin kotiseutujen maskotiksi. Hän on kirjoittanut yli 75 selkokirjaa. Hän pursuaa iloista peruspositiivista henkeä ja näyttää esimerkkiä innostumalla työstään kerta toisensa jälkeen."
Selkokeskus palkitsi Pertti Rajalan ja Anna-Leena Härkösen
Kymmenes selkokirjallisuuden Seesampalkinto on annettu selkokirjailija Pertti Rajalalle. Nuoren taiteilijan palkinto myönnettiin Niillas Holmbergille Utsjoelta. Myös varttuneemmat ovat ottaneet maskotin ilolla vastaan. Kotosen piirtäjältä Sami Myllyniemeltä voi tilata lisäksi omaan tarkoitukseen sopivia Kotosen kuvia tai sarjakuvia. Kirjan on kustantanut Maahenki Oy. Suomen Kotiseutuliiton jäsenyhteisöt voivat käyttää Kotosen piirustuksia maksutta vaikkapa jäsenkirjeensä tai julkaisujensa somistuksena. Lisäksi palkinnon sai uskontotieteen professori emeritus Juha Pentikäinen, jonka erikoisaloja ovat kansanusko, samanismi sekä pohjoinen mytologia. Härkösen tuotannosta selkomukautus tehdään Häräntappoaseesta (1984).
Kaikkien kotiseutujen Kotonen
Kotiseuduille on syntynyt oma maskotti, kotiseutuvarpunen nimeltä Kotonen. Rajala sai tunnustuksen vaikuttavasta elämäntyöstään selkokirjallisuuden edistämiseksi. Tilaukset: Anna-Maija Halme, puh. Perinteen tallentajina ja tutkijoina palkittiin arktisten alueiden ja kansojen tutkijat Kaisu ja Tero Mustonen Joensuusta, jotka ovat toimittaneet ja julkaisseet laajan teoksen Eastern Sámi Atlas, "Itäsaamelainen atlas" (2011).
Suomalainen Aarniometsä Vuoden luontokirja
Petri Keto-Tokoin ja Timo Kuuluvaisen teos Suomalainen aarniometsä on valittu Vuoden luontokirjaksi 2011. Selkokirjakummin tulee antaa lupa muokata yhdestä kirjastaan selkokielinen versio. Kirjailija Anna-Leena Härkönen on puolestaan nimetty selkokirjakummiksi. Mertaranta on verbaalivirtuoosi, joka ei esittelyjä kaipaa. Hänen suomen kielensä on vivahteikasta, luovaa ja hyvien tapojen mukaista, liitto kiittää. arvio Hiidenkivestä 3/2011.)
Sinikka Sipola
Antero Mertaranta
Antero Mertaranta on vuoden Larin Paraske
Urheilutoimittaja Antero Mertaranta on saanut Kalevalaisten Naisten Liiton Larin Paraske -palkinnon. WWF:n vuosittain jakaman palkinnon saajan valitsi luontotoimittaja Veikko Neuvonen. Keto-Tokoi ja Kuuluvainen ovat aiemmin saaneet teoksesta tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon sekä Lauri Jäntin säätiön kunniamaininnan. 21-vuotias äidinkielellään eli saameksi kirjoittava Holmberg on lahjakas runoilija, näyttelijä, säveltäjä ja muusikko. "Mertaranta on kansakunnan ääni, loistava sanantaitaja, suuri selostaja, jonka vahva ammatillinen osaaminen kuuluu kaikessa työssä. 09 612 63225, anna-maija.halme@ kotiseutuliitto.fi
58
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1
Vas. K.
H i i d e n k i v i
6 / 2 0 1 1
59. Julia Veselova, Oleg Gerasjuk, päätoimittaja Mikko Nesvitski, Marina Tolstyh, Anna Umberg ja Ilona Veikkolainen.
ei vain kerran viikossa, kuten aikaisemmin. Jo parinkymmenen vuoden ajan hän on kulttuuritoimittajana ja viimein verkkosivujen kehittäjänä pyrkinyt uudistamaan lehteä. M. Päätoimittaja haluaa tuoda lehden lähemmäksi lukijoitaan. Itse asiassa lehti muuttui samannimisen venäjänkielisen lehden suomennokseksi. Päätoimittajana hän pääsi lopulta toden teolla toteuttamaan visioitaan. Useita vuosia jatkunut taloudellinen ahdinko, lukijakato ja epävarmuus lehden tulevaisuudesta vaikuttivat jo lehden henkilökunnan motivaatioon. Suuri osa toimittajista ja lukijoista siirtyi paluumuuttajina Suomeen. Karjalan Sanomat toimii edelleen suomea puhuvien foorumina ja äänenkannattajana, kertoo muun aineiston ohella Karjalan suomensukuisiin kansoihin liittyvistä kulttuuritapahtumista ja poliittisista päätöksistä. Ensi kertaa lehti sai päätoimittajan, jolla ei ole suomalaisia eikä karjalaisia juuria. Lehden kahdestatoista työntekijästä enää viidellä on karjalaiset tai inkeriläiset sukujuuret. Lehden päätoimittajaksi tuli Robert Manner. Karjalan Sanomat nousee jälleen
Petroskoilaisen Karjalan Sanomien juhliessa yli vuosi sitten 90-vuotispäiväänsä tunnelmat olivat mietteliään apeat. Nettisivuja päivitetään nyt jatkuvasti,
Mikko Ollikainen
Kerran viikossa pidettävä karjalan Sanomien toimituksen suunnittelu- ja arviopalaveri. Nesvitskin tavoitteena on saada lehdelle myös venäjänkieliset nettisivut. Lehti puolustaa suomalaisten, karjalaisten ja vepsäläisten oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin. Useimmat toimittajat teloitettiin tai he menehtyivät vankileirillä syytettynä nationalistisesta vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Vuoden 1937 lopussa suomen kieli julistettiin laittomaksi, ja lehden toimitus lopetti toimintansa. Näyttääkin siltä, että suomalaisen kulttuurin säilyttäminen ja ylläpitäminen Venäjän Karjalassa on pitkälti muiden kuin etnisten suomalaisten käsissä. Peruslinjastaan lehti ei silti luovu. Tilanne muuttui, kun joulukuussa 2010 Karjalan Sanomien päätoimittajaksi tuli nelikymppinen Mikko Nesvitski. Nykyisin sen voi tilata sähköpostiin näköislehtenä.
MIRJA KEMPPINEN
http://www.karjalansanomat.ru
Karjalan kommuunista Karjalan Sanomiin
Karjalan kommuuni -lehti perustettiin 1920, ja se sai 1923 nimen Punainen Karjala. Varsinaisen murroksen lehti koki kuitenkin vasta 1992, kun sen nimi muuttui Karjalan Sanomiksi. Tässä heijastuu Karjalassa tapahtuva yleinen rakennemuutos. Karjalais-Suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta alkoi julkaista suomenkielistä Totuutta, jonka taas Karjalainen autonominen tasavalta muutti 1955 Leniniläiseksi totuudeksi. Vapauden ohella 1990-luku toi lehdelle myös vaikeuksia. Perestroikan alkamisvuonna 1985 lehden toimittajaksi tuli Suomessa Neuvostoliiton kulttuuriattaseana toiminut Aleksei Mironov. Nesvitski on panostanut sekä lehden ulkonäköön että sisältöön: päätoimittajan kolumni, monipuolistuneet juttujen aiheet, joissa otetaan huomioon myös Suomessa asuvien lukijoiden tarpeet, lasten ja nuorten sivu, valokuva- ja kirjoituskilpailut, lukijamatkojen järjestäminen. Suomenkielisen lehden lakkauttamisen jälkeen julkaistiin "karjalankielistä" kyrillisin kirjaimin painettua Sovetskoi Karelia -lehteä vuoteen 1940 saakka. 1957 Karjalan suomenkielinen lukijakunta sai takaisin oman lehtensä, tällä kertaa Neuvosto-Karjala-nimisenä
Myös erovuoroisia, mutta edelleen vaalikelpoisia valtuuskunnan jäseniä tulee
Esitykset SKS:n valtuuskunnan jäseniksi 31.1. Hakuaika päättyy 5.1.2012. Verkoston koordinaattori ja päätoimittaja on Alex Snellman. Samuli Paulaharjun rahastosta jaetaan palkintoja ja apurahoja kansanperinteen kerääjille tai kenttätutkijoille. Aihekenttään merkitään otsikoksi Apurahahakemus. http://www.artefacta.fi/
Kalenteri
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS:n apurahat 2012 haettavana 5.1. Hiidenkivi on myös verkossa osoitteessa http://www.hiidenkivi-lehti.fi.
toimitus: Hiidenkivi Stellatum Oy Purotie 1 B, 00380 Helsinki toimitusneuvosto: Heikki Kukkonen (pj.), Terhi Ainiala, Vesa Heikkinen, Jukka Ihanus, Riitta Korhonen, Maria Lähteenmäki, Kukku Melkas, Sirkka-Liisa Mettomäki, Lassi Saressalo, Hanna Snellman.
kustantaJa: Stellatum Oy Purotie 1 B, 00380 Helsinki www.stellatum.fi ilmoitusvaraukset: Anne Paavilainen Puh. Päätökset julkistetaan SKS:n vuosikokouksessa 16.3.2012. Pertti Anttonen (Helsinki); FT Anne Heimo (Turku); dos. Kotiseudun 98. Viimeisen hakupäivän kotimaan postileima hyväksytään. Vakuutuksen kustannukset ovat noin 14 prosenttia apurahan kokonaismäärästä. Lisätietoja: toimituspäällikkö Kirsi Keravuori, p. Sinikka Vakimo (Joensuu). JussiPekka Taavitsainen (Turku); dos. Seuraava numero ilmestyy 3.2.2012. Aili Nenola (Helsinki), puh.joht.; prof. annettava kirjallisena vaalitoimikunnalle 31.1.2012 mennessä. 045 634 7353 outi.lauhakangas@stellatum.fi ulkoasu: Tarja Pitkänen, Amasertek Oy Sinikka Sipola, Stellatum Oy
60. Kuoreen merkintä Apurahahakemus. Ilona Herlin (Helsinki); YTT Pekka Henttonen (Tampere); dos. Verkossa voi muun muassa keskustella esineistä kuvien kera, lukea alan uutisia ja lähettää niitä toimitukselle ja hakea muiden esinealojen asiantuntijoita ja harrastajia. Apurahaa haetaan SKS:n www-sivuilta (www.finlit.fi/seura/apurahahakemus.rtf) tulostettavalla lomakkeella. Esineistä kiinnostuneille verkosto
Humanististen aineiden edustajien, museotutkijoiden, kotiseutuväen ja esineharrastajien yhteiseksi kohtaamispaikaksi luotu Esinetutkimusverkosto Artefacta -verkkopalvelu julkistettiin lokakuussa. vsk. Lomake liitteineen lähetetään osoitteeseen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, PL 259, 00171 Helsinki. Lisätietoja eläke- ja tapaturmavakuutuksesta saa Melasta sekä Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnasta. Apurahoista päättää SKS:n hallitus. Riho Grünthal (Helsinki), varapuh.joht.; dos. saakka
SKS:n rahastoista jaetaan vuonna 2012 apurahoja seuraavasti: Elias Lönnrotin rahastosta jaetaan apurahoja suomalaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön erityisesti kielen, kansanperinteen ja kirjallisuuden tutkijoille. Hanna Snellman (Helsinki); prof. Kielipostin 26. Kirsti Salmi-Niklander (Helsinki); prof. Verkoston teemana ovat esineet, esineellinen kulttuuri ja esinetutkimus. vsk. Hannu Saha (Helsinki); dos. vuosikerta, numero 6 Eliaksen 24. Apurahalla työskentelevien tutkijoiden vakuutusasioita hoitaa maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela. mennessä
SKS:n jäsenet voivat esittää valtuuskunnan jäseneksi SKS:n jäsentä, joka on antanut valintaan suostumuksensa. Myöhemmin palveluun avataan tutkimussivu, jolle tulee artikkelijulkaisu, esinetutkimuksen kirjallisuusluetteloita sekä linkkejä esinealojen verkkosivuille. Verkoston jäsenyys on maksuton. Apurahan saaja on velvoitettu ottamaan eläke- ja tapaturmavakuutus 1.1.2009 alkaen myönnetyistä apurahoista. 0201 131 287, kirsi.keravuori@ finlit.fi. Vuoden 2012 vuosikokousta varten jäsenesitykset on
Hiidenkivi Suomalainen kulttuurilehti 12.12.2011 18. Panu Pulma (Helsinki); FT Sara Routarinne (Helsinki); prof. Erovuoroiset valtuuskunnan jäsenet 2012: Pekka Henttonen, Pirjo Hiidenmaa, Panu Pulma, Hannu Saha, Jussi-Pekka Taavitsainen ja Sinikka Vakimo. 0400 435 636 Telekopio 09 2245 211 anne.paavilainen@stellatum.fi
PäätoimittaJa: Outi Lauhakangas Puh. Muut erovuoroiset, paitsi Hannu Saha, ovat vaalikelpoisia. Terhi Utriainen (Helsinki); dos. vsk. Lisäksi hakemuslomake tulee lähettää sähköpostiosoitteeseen sks@finlit.fi. Valtuuskunnan jäsenet 2011: prof. JulkaisiJat: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Suomen Kotiseutuliitto
ISSN 1236-794X Aikakausmedian jäsen
Hiidenkivi ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Pirjo Hiidenmaa (Helsinki); FT Tarja-Liisa Hypén (Tampere); FT Tiina Käkelä-Puumala (Helsinki); FT Kukku Melkas (Turku); FT Kati Mikkola (Turku); runoilija Kai Nieminen (Pernaja); FT Ulla Piela (Vantaa); dos
Inarinsaamen neuvonta 08 237 114 06.
tilaukset Ja
osoitteenmuutokset:
Osoitteenmuutosta tehdessäsi ilmoita lehden nimi. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön markkinointitarkoituksiin ja markkinatutkimuksiin ilmoittamalla asiasta tilaajapalveluun.
61. saakka Puukauppamuistoja 30.4. Kurssin ovat suunnitelleet Arkistolaitos ja Suomen Kotiseutuliitto, ja sen kouluttajina ovat maakunta-arkistojen asiantuntijat.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Neuvontapuhelimet
Kielitoimiston neuvontapuhelin 020 781 3201, tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 914, maanantaisin ja perjantaisin klo 912. S. 03 4246 5301
PainoPaikka: Hämeen Kirjapaino Oy, 2011 tilausHinnat suomessa: Kestotilaus 47 (laskutusväli 12 kuukautta), määräaikaistilaus 50 (12 kuukautta), irtonumero 9 .
Hinnat ovat voimassa vuonna 2011 Suomeen tehtyihin tilauksiin. saakka Kuinka selvitä elämästä hengissä. Jos laskutusjakso tai maksueriä on maksettu ennen irtisanomisen voimaantuloa, tilaus päätetään maksetun jakson loppuun. Miten varmistaa asuinalueen viihtyisyys ja hyvä kehitys tulevaisuudessa. 19.22.12.2011 ja 2.13.1.2012 arkistot ja kirjasto ovat avoinna klo 1016. ja 24.3.2012 (yhteensä 16 tuntia) Joensuun maakunta-arkistossa, Yliopistokatu 6. Tilaajan tietoja käytetään asiakassuhteen ylläpitoon ja hoitoon. Ruotsin kielen neuvonta 020 781 3202 maanantaista perjantaihin klo 912; ruotsinkielisen nimistön neuvonta 020 781 3301. Ilmoittautumiset kotiseutuliittoon 5.3. Kurssista annetaan todistus. Lehtonen, p. Henkilötietolain 26 §:n ja 30 §:n mukaiset yhteydenotot tulee tehdä kirjallisina ja allekirjoitettuina em. Metsästysperinteen kilpakeruu 31.12.2011 saakka Muistikuvia Minna Canthista 28.2.2012 saakka Vanhemmuus eron jälkeen 15.3. asti. Hinta on jäsenyhteisöjen jäsenille ja edustajille sekä Kotiseutuklubin jäsenille 120 euroa. asti Eläinlääkärintyön muistot 30.4. Kestotilauksen voi irtisanoa ennen uuden tilausjakson alkua. 0201 131 200, tuomas. Osoitetietoja käytetään ainoastaan Stellatum Oy:n omassa toiminnassa.
Rekisterikuvaus ja -seloste ovat nähtävissä Stellatum Oy:n tiloissa Purotie 1 B, 00380 Helsinki. 31.3. osoitteeseen tai henkilökohtaisesti rekisterinpitäjän luona. Seuraavat tilaisuudet ovat 14.1.2012 klo 11.0015.00 Tornion Kaupunginhotellissa (Itäranta 4) ja 28.1.2012 klo 12.0016.00 Kajaanissa (paikka ilmoitetaan myöhemmin kotiseutuliiton verkkosivuilla). S. Torniossa kotiseutuliiton yhteistyökumppanina on Lapin liitto ja muut paikalliset yhteistyökumppanit, Kajaanin tilaisuus järjestetään yhdessä Kainuun museo- ja kotiseutuliiton kanssa.
Vuodenvaihteen aukioloaikoja
SKS on suljettu 27.30.12.2011. 09 6126 320. Kurssi on tarkoitettu erityisesti kotiseutuarkistotyöstä kiinnostuneille asianharrastajille. SKS:n vaalitoimikunnalle osoitetut esitykset lähetetään osoitteeseen: SKS, pääsihteeri Tuomas M. 050 590 2210.
SKS kerää
Kartuta SKS:n arkistojen kulttuuriperintökokoelmia: Muuttuva metsästys. ja 28.1.
Miten kansalainen voi osallistua omaa elinympäristöä koskevaan suunnitteluun. 09 6126 3221.
Arkisto-osaaja-kurssi maaliskuussa
16.3., 17.3. Kurssille otetaan 20 osanottajaa ilmoittautumisjärjestyksessä. Lisätietoja: pääsihteeri Lassi Saressalo, lassi.saressalo@kotiseutuliitto.fi, puh. Tilauksen hinta on tilausjakson alussa voimassa oleva hinta, joka on painettu lehteen. esittää vaalitoimikunnalle, jos heidän halutaan jatkavan valtuuskunnan jäseninä. Jos tilaaja irtisanoo kestotilauksensa tilausjakson alkamisen jälkeen, on hän velvollinen maksamaan irtisanomisen voimaantuloon saakka lähetetyt lehdet. mennessä osoitteeseen toimisto@kotiseutuliitto.fi tai puhelimitse numeroon 09 612 6320. Lisätietoja: pääsihteeri Tuomas M. tilaajapalvelu@stellatum.fi www.stellatum.fi Puh. Seurantalojen korjausneuvonta ja korjausavustuksia koskeva neuvonta p. Lehtonen, PL 259, 00171 Helsinki. Nimistönhuollon neuvontapuhelin 020 781 3203 maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin klo 911. saakka Kosketus Suomessa lämpöä, luottamusta vai pelkoa. SKS:n asiakaspalvelun aukioloajat: www.finlit.fi/yhteys/aukioloajat.htm
Kurssisarja jatkuu vuosien 2012 ja 2013 aikana kaikilla maakunta-arkistoalueilla, lukuun ottamatta Seinäjokea ja Oulua, joissa kurssit pidettiin 2011. saakka Muistoja lastentarhasta ja päiväkodista 31.5. lehtonen@finlit.fi.
Suomen Kotiseutuliitto Kuku-koulutusta 14.1. Kestotilauksena tilattu lehti toimitetaan tilaajalle tilausjakso kerrallaan ilman eri uudistusta, kunnes tilaaja joko muuttaa sen määräaikaiseksi tai irtisanoo tilauksen. asti Suomalainen hiljaisuus 31.5. Kolmipäiväinen kotiseutuarkistokurssi tutustuttaa osanottajat arkistotyön keskeisiin käsitteisiin ja käytännön arkistorutiineihin: aineiston vastaanottamiseen, seulontaan, järjestämiseen, luettelointiin ja kiinnostuneiden käyttöön antamiseen. Suomen Kotiseutuliitto järjestää koulutustilaisuuksia elinympäristön suunnitteluun ja päätöksentekoon osallistumisesta. Terveyselämäkertojen keruu 31.5. Pohjoissaamen neuvonta 016 676 402. SKS:n joulupaketti: www.finlit.fi/ tietopalvelu/juhlat/joulu/
Neuvontapuhelimet
Järjestötoimintaan ja esimerkiksi kulttuuriympäristöasioihin, arkistointiin, tutkimukseen ja kotiseutumuseoihin liittyvä neuvonta p. Kaikki SKS:n keruut: www.finlit.fi/arkistot/keruut.htm SKS toivottaa Hiidenkiven lukijoille hyvää joulua ja kiittää jäsenkyselyyn vastanneita! Saimme vastauksen 845 jäseneltä
3:6
Joni Skiftesvik: Perämeren nimistössä elää kokemustieto 6:6 Timo Soikkanen: Kriittinen ja kokeellinen tiede syntyi Turussa 5:6 Alexandra Stang: Kustannuspolitiikkaa vai sensuuria. 4:6 Marko Salmenkivi ja Risto Pulkkinen: Kantaisä karhu Suomen paikannimistössä 6:14 Sinikka Salokorpi: Kirjojen palvelijat Pariisissa 3:23 Kari Saviniemi: Elmon syvempi olemus 6:9 Yrjö Sepänmaa: Maisema viidelle aistille 2:8 Katja Seutu: Olipa kerran emotionaalinen maailma 2:19 Joni Skiftesvik: Kertoisinko tänään tarinan. Toim. HIIdENKIVEN HAKEMISTO 2011
Pääkirjoitukset: Ymmärrettäväksi 1:3 Aistien asialla 2:3 Yhdistävien tarinoiden tarve 3:3 150 vuoden aikaperspektiivi 4:3 Esilukijamme 5:3 Nimittäin 6:3 Hiidenkiveltä näkyy (Outi Lauhakangas): Kulttuurilähettiläs 1:4 Kääntyykö virkakieli yleiskieleksi. K. 5:22 Ville Ropponen: Kulttuurista ja kielellistä rajapyykkiä 1:18 Pasi Saarimäki: Avioaikeita vai syntistä menoa. Päätoim. 2:4 Kansainväliset kansalliset yliopistot 3:4 Oikeus kulttuuriperintöihin 4:4 (Mikko Härö) Suomalainen kritiikki 5:4 Rahat tai kultuuri! 6:4 Artikkelit: Sirpa Aalto: Hyvä, paha pakana Saamelaiset islantilaisissa kuningassaagoissa 3:13 Kimmo Aaltonen: Kaalin meteoriitin jäljet kielessä 1:34 Aki Alanko: Menestyksen jano suomalaisessa elokuvassa 20002009 6:24 Jaakko Anhava: Kenen kieltä kirjoitat. Wallin ja 200-vuotistase 6:35 Verkkoartikkelit: Miikul Pahomov: Karjalaiset ja karjalan kieli (1/2011) Helmiriitta Honkanen: digijälkemme haalistuvat (polemiikki) Pirkko Metsäranta: Kulutuksen kasvu ja kulttuuripalvelut (polemiikki) Niilo Ihamäki: Puna-armeijan kenraalilla oli sotavankileirillä oma parakki (4/2011) Niilo Ihamäki: Vanha arkku tarinoi (5/2011) Niilo Ihamäki: Kenttäposti oli elämän merkki (6/2011) Erkki Lunttila: Pyhäjärven kirkkoveneissä riitti kokoa (6/2011) Lyytikäisen lyhyet (Erkki Lyytikäinen): - Kerjuupäällikkö saa paikan - Film noir musta elokuva - Tuhon päivä - Ompeleita poistattamassa - Kaikki virtaa Arvioita, katsauksia: Sirkku Aaltonen: Matkalippu maailmalle 1:42 Juhani Aho. 1:12 Päivikki Antola: Hajujen sanaton aistimaailma 2:15 Rita dahl: Aiheena ihmisluonto 5:29 Eurooppalaisuutta etsimässä valtakunnalliset kotiseutupäivät 4:38 Anna Heikkola: Tärkeintä on ajatus ja vastaanottaja 3:8 Pekka Hongisto: Kuiskauksia hiljaisuuden kaaoksesta 2:22 Tuija Hovi: "Isän Rakkauskirjeen" salaisuus 3:16 Maire Hyvönen: Kirkkoveneellä kuin ennen vanhaan 6:30 Anneli Hänninen: Elsa Haavisto, murteen kerääjä 3:36 Niilo Ihamäki: Seuralehti talletti paikallishistoriaa 3:35 Kerttu Jokela: Tarinat muovaavat maailmankuvaamme 3:10 Juhani Aho 150 vuotta 4:10 Kersti Juva: Kuinka suomennan 1:8 Janne Kaulanen: Uhanalaiset saamen kielet elpyvät 4:36 Kaisa Kauranen: Merimieselämästä ja sielun olemuksesta 5:35 Minna Kettunen: Väärnissä vaalitaan pappilaperinteitä 4:16 Marika Kimatraiova: Juhani Aho ja pariisilainen rakkauden fysiologia 4:14 Helka-Maria Kinnunen: Tunto, tuntuma, tunnistus 2:12
Katariina Knuutinen: Erheitä, etikettivirheitä, emämokia 6:38 Taru Kolehmainen: Viro vai Eesti. A. Jere Jäppinen 1:52 Atlas Linguarum Fennicarum Itämerensuomalainen kielikartasto 13. 4:42 Timo Airaksinen: Saasta 2:43 Ajan aallot. Riikonen: Kritiikkiä satiirin muodossa 5:12 Juha Rikama: Tekstuaalista fundamentalismia 1:16 Juha Rikama: Tulkintaerot viharyhmien generaattori vai kehityksen moottori. 5:18 Esa Tuominen: Suomalainen kulttuuri pääsi Pietarissa omaan taloonsa 2:36 Aino Ukkala: Kirjan tarina valtasi apteekkarin talon 4:40 Aino Ukkala: Naurava Lohikäärme elävöittää entisaikoja 5:40 Tuula Uusi-Hallila: SYK antoi mallin oppikouluille 3:25 Markku Varis: Sodankyläläinen identiteetti 4:32 Aune Waronen: Merikapteenin jäljillä 3:30 Johanna Venho: Jälleenrakennettuja muistoja 2:24 Erkki Vettenniemi: Juoksija sortuu, runoilija syttyy 4:21 Pekka Virtanen: Frans Lejon puuseppä, lasimestari, puutarhuri 2:16 Kaj Öhrnberg: G. Anne Helttunen ym. 1:6 Heikki Paunonen: Stadin mestat: aikamatka Helsingin menneisyyteen ja nykypäivään 1:20 Juhani Päivänen: Luonnonkasvien tuntemus palautettava osaksi yleissivistystä 3:32 Riitta Rainio: Köyliöläinen muinaiskulkunen soi jälleen 6:27 Panu Rajala: "Teatterin oikullisuus, onnen vaihtelevaisuus..." 4:10 H. Tuot. Tuomo Tuomi 3:44 Henry Bacon: Väkivallan lumo 6:52 Kai Ekholm ym.: Kirja tienhaarassa vuonna 2020 1:46
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1
62. 6:20 Kaarina Koski: Kulttuurien tutkimus puilla paljailla 1:36 Kaarina Koski: Hyvää päivää, kirvesvartta! 2:6 Kriitikko vastaa 5:5 Heikki Kukkonen: Aurinko nousee lännestä 1:32 Tuulikki Kurki: Raja, kotiseutu ja koodi 1:28 Satu Laatikainen: Arjen tarkkanäköinen tulkki 4:24 Ilpo Lagerstedt: Turmiolan Tommin perilliset 1:23 Outi Lauhakangas: Monipuolinen Juteini 5:11 Outi Lauhakangas: Helene Schjerfbeck: Täydellisyys tulee keskeneräisyydestä 6:11 Kirsi Laurén: Reheviä kirjoituksia Sompiosta 5:38 Veli-Pekka Lehtola: Miten lappalainen muuttui saamelaiseksi 4:27 Harri Mantila: Älkää koskeko kieleeni! 1:14 Anna-Liisa Mikkelä: Roihuvuori on Itä-Helsingin helmi 3:28 Ilkka Mäkinen: Korvapuustin juhlavuosi 2:32 Minna Nakari: Omissa nimissäni 6:17 Tapani Niemi: Vuodenajat vaihtuvat meissä 2:28 Tapani Niemi: Tarinankerronnan mestariluokka 3:20 Harri Nyman: Anna majakoiden kaatua! 5:24 Outi Paloposki: Suomennokset kenen kielellä
Toim. Susanna Pettersson ym. Liisa Enwald ym. Toim. 4:43 Juha Wuolijoki: Hella W. Sinikka Carlsson ym. Toim. Ulla-Maija Peltonen ym. Toim. Anja Heikkinen ym. Toim. 5:21 Laika, Haukku ja muut haukkujat 6:23 Päivystävä tekstintutkija (Vesa Heikkinen): Brändipropagandaa 1:5 Konsernisydän 2:5 SS ja muut sivu suunsa puhujat 3:5 Muu maa mutikka 4:5 Reunahuomautuksia itse kritiikistä 5:6 Tapa kaikki nappula 6:5
63. Anna-Liisa Haavikko 3:42 Liisa Mustanoja: Idiolekti ja sen muuttuminen 6:44 Otto Mäkilä Punainen levoton kipinä -näyttely 2:50 Kaisa Neimala ym.: Aloittamisen taito 2:47 Tuomas Nevanlinna ym.: Uskon sanat 5:49 Juhani Niemi: Toinen herääminen 5:48 Nykyteatterikirja. Toim. Toim. Seppo Knuuttila ym. Andreas Koivisto ym. 1:31 Nimi vahvistaa omaakuvaa 2:31 Sini Hirvonen: Kuka omistaa menneisyyden. Toim. 3:43 Asta Ruokolainen: Postikortteja Sortavalasta 3:45 Matti Salminen: Yrjö Kallisen elämä ja totuus 4:46 Juha Sihvola: Maailmankansalaisen uskonto 5:49 Sami Suodenjoki: Kuriton suutari ja kiistämisen rajat 4:44 Suomalainen satu 1 ja 2. 5:45 Kirjallinen kulttuuri keskiajan Suomessa. Annukka Ruuskanen 4:48
H i i d e n k i v i 6 / 2 0 1 1
Anni Nykänen: Mummo 2:47 Hanna Ojala: Opiskelemassa tavallaan 4:49 Jouni Paakkinen: Yhdeksänmetrisen maasian poika 1:44 Milla Paloniemi: Kiroileva siili 4 2:47 Kyösti Pekonen: Puhe eduskunnassa 5:43 Juha Pentikäinen ym.: Lars Levi Laestadius 6:49 Pieni käytöskirja. 4:47 Matti Suurpää: Parnasso 19512011 4:51 Taistelu Aunuksesta. Marianne Aav ym. Toim. 4:50 Mari Hatakka: Nainen, mies, rakkaus, seksi 6:47 Minna Haveri: Nykykansantaide 1:43 Hannu Heikkilä: Alfred Kordelin 2:45 Vesa Heikkinen ym.: Kielemme kohtalo 6:45 Juha Henriksson: Toiset meistä 2:48 Sven Hirn: Nukketeatterimme varhaisvaiheet 4:49 Huoneentaulun maailma. 6:48 Aino Kallas: Sudenmorsian-näytelmä 5:54 Pertti Karkama: Vallan orjat ja ihmisarvo 5:48 Aki Kaurismäki: Le Havre -elokuva 5:53 Mika Kaurismäki: Veljekset (verkossa 2/2011) Pentti Kemppainen: Aina soi Sävelradio 6:51 Petri Keto-Tokoi ym.: Suomalainen aarniometsä 3:51 Kieli työssä. Kaarina Kolu 1:49 Suomen museohistoria. 3:53 Päiviö Tommila: Kummalasta Telkkään 3:53 Mikko Turunen: Haarautuvat merkitykset 1:48 Valistus ja koulunpenkki. Toim. 3:41 Susanna Luojus ym.: Todellisuusmies ja unennäkijä 2:45 Luokaamme uusi maailma -näyttely 4:53 Aila Meriluoto: Tältä kohtaa. Toim. 5:52 Valon rakentajat -näyttely 2:49 Valta Suomessa. Marjut Johansson ym. 3:19 Rakkauden puistossa 4:9 & Johanna Lehtonen: Slangia kadunnimiin. Toim. Toim. Toim. Toim. Toim. Tuomas Heikkilä 6:46 Kirjoituksia sankaruudesta. Satu Laatikainen 2:42 Piraatti vai kirjailija. Heikki Jokinen 5:42 Erik Kruskopf: Valon rakentajat 2:49 Keijo K. Kulha: Kulttuurin etulinjassa 2:44 Vesa Kurkela: Sävelten markkinat 1:52 Aira Kuronen, Inkerikot (verkossa 1/2011) Anu Lahtinen ym.: Naisten kaupunki 3:47 Lapin taika -näyttely 6:54 Jussi Lehtonen: Viettelyksen vaunu 3:48 Matti Lipponen: Rastböle 6:53 Lukemattomat sivut. Helena Pilke 6:43 Tapion tarhoista turkistarhoille. Toim. Toim. Sami Lakomäki ym. 5:46 Tekstien rajoilla. Juri Nummelin 5:42 Seppo Pirhonen ym.: Evakoista kavereiksi 3:46 Pohjois-Suomen kirjallisuushistoria. 4:37 Kaisa Rosenberg: Slangi kielenkäyttäjien näkökulmasta 5:28 Maijastiina Vilenius: Fingerporin kieli on taipuisa 6:42 Märepala: Paula Thulin: Kääntäjän työ ja ruotsalainen oikeusturva 1:54 Pirkko Metsäranta: Guggenheim uudistaa museorakenteita. -elokuva 1:53 Kaija Vuorio: Niuva 4:45 Vähemmistöt ja monikulttuurisuus kirjallisuudessa. 1:51 Kritiikin kasvot. Eila Rantonen 2:41 Aineksista aiheiksi : Leena Lahti: FILIstä kirja maailmalle 1:38 Ulpu Marjomaa ja Suvi Ratinen: Pukevia puoliprofiileita ja leppoisia lomakuvia 2:38 Kati Mikkola: Perinteenkerääjät ja verkottuva Kansanrunousarkisto 3:38
Juha Nirkko: Arkisto koukuttaa ja verkottuu 3:39 Juhani Niemi: Sudenkuoppa ja muita tekstejä 4:18 Helena Pilke: Kiellettyjen kirjoitusten jäljillä 5:16 Irma-Riitta Järvinen: Aleksandrian pyhä Katariina Suomessa 6:36 Ajan sana (Riitta Eronen): Tykkääjät 1:41 Marttaillaan 2:35 Somea 3:40 Voodoosta vodou 4:35 Vauvamaha ja masutuubi 5:56 Moderaattori valvoo 6:55 Gradut: Helianne Kallio: Turun päivä mitä kotiseutupäivälle tapahtui. Toim. Toim. Toim. Pekka Gronow: Kahdeksas taide 6:50 Gubbacka. Toim. Hämäläinen: Sukkelin kielioppi 1:45 Päivi Jantunen: Kaj & Franck 6:53 Elina Jokinen: Vallan kirjailijat 1:45 Kalevalamittaisen runon tulkintoja. Jussi Hanska ym.1:50 Risto Hyvärinen ym.: Metsäkuva elää 4:52 Jussi X. Toim. Petteri Pietikäinen 3:49 Matti Wiberg: Politiikan sanakirja 5:43 Ervo Vesterinen: Kalatulilla Pohjois-Karjalassa 3:52 Virren virtaa. Maria Laakso ym. Elsi Hyttinen ym. 2:51 Veikko Lindroos: Jaloa ihmistä jäljittämässä 4:54 Nilkka: Musketöörimeininkiä täydestä sydämestä 1:27 Antropologisesti etunenästä 2:18 Nakkiteatteria ja hullutusyllytyksiä 3:24 Syväoppineita ja sanan säiliä 4:31 Kritiikin kannuksia ja muuta sparnologiaa 5:15 Spekulatiivista menestystä ja tantrista kutsumusta 6:41 Nimenpyörittäjä (Terhi Ainiala): Nimien kielellä 1:40 Viitotut nimet 2:27 Millaisena minänä verkossa. Toim. 5:47 Arto Teronen ym.: Suomalaisia urheilijakohtaloita 4:52 Marko Tikka ym.: Tanssiorkesteri dallapé 5:50 Oiva Toikka 50 vuotta oivalluksia. Anni Vilkko ym. 2:40 Lasse Koskela ym.: Johtajakirja 3:50 Kotia paikantamassa. Martti Haavio ym., uudes taan toim