Inferno 1/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 1/2009 I HINTA 5,90 euroa
Calle Fahllund
09 5627 1240 Avoinna ark. kauppa on auki 24 h 3DRUMSTICKS by DW H ADMIRA H ALCHEMY H ANTIQUITY by SEYMOUR DUNCAN H ARTBEAT H AUDIX H BENEDETTO H BIG BENDS H BOGNER CUSTOM SHOP H DR-STRINGS H DTAR H DW H EDWARDS by ESP H EMG H E-PAD H ESP H ESP-LTD H FBT H FRAMUS H GRASS ROOTS by ESP H GT H HOMEBREW ELECTRONICS H AGOP ISTANBUL H KRANK H LARRIVEE H MI-AUDIO H ORANGE H PDP by DW H PROCO H REGAL TIP H ROCKBAG H ROCKBASS by WARWICK H SCHALLER H SEYMOUR DUNCAN H SPECTOR H TECH-21/SANS AMP H TOKAI H VISUAL SOUND H WARWICK H VHT-FRYETTE CUSTOM SHOP H VAHVISTINHUOLTO MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. 10-18, la 10-15 www.musamaailma.fi SAATAVANA MYÖS LAATUA ARVOSTAVISTA SOITINKAUPOISTA!. 10-18, la 10-15. LAADUN TAKANA VOIMME SEISTA! MUSAMAAILMA OY. 100 % suomalainen yritys. LAATU KITARA/BA SSOHUOLT O SEKA CUST OMOINTIPALVELU 2 5 VUODEN KOKEMUK SELLA. PALVELU AMMATTITAITO INKI HYVÄ MEINMUSAMAAILMA MUSAMAAILMA ITIS Turunlinnantie 2, Hki, Itäkeskus Puh. Since 1985. 09 343 6030 Avoinna ark. EDUSTAMME VAIN TUOTTEITA JOIDEN .
Bonus DVD * Jewel Case version * Download ,,From Hell To Texas" The new studio album, also available as LP and Download! Out February 02nd! NASHVILLE PUSSY on tour (together with SUPERSUCKERS) 17.02. ,,Into The Labyrinth" The new studio album! Out Now! ,,Into The Labyrinth" The new studio album! * Limited Edition Deluxe Digipak incl. FI-Helsinki - Tavastia 24.02. Bonus DVD Join the huge - contest!! Get more infos at: http://www.youtube.com/riffking und http://www.myspace.com/saxonriffking www.saxon747.com * Jewel Case version * Double Gatefold LP * Download The new studio album! Out Now! ,,Chaos Over Europe 2009" * Gatefold LP special guests: Caliban, Eluveitie, Emergency Gate 23.02. FI-Helsinki - Tavastia www.nashvillepussy.com ,,A-lex" The new concept album! Out January 26th! Available as * Limited Edition Deluxe Digipak * Jewel Case Version, * Gatefold LP and * Download! www.sepultura.uol.com.br Digipak-ReReleases with new booklets and liner notes: Out January 26th! MOLLY HATCHET ,,Molly Hatchet" BONHAM ,,The Disregard Of Timekeeping" BAD ENGLISH ,,Bad English". FI-Tampere - Pakkahuone (www.all-access.de) www.kreator-terrorzone.de * Limited Edition Deluxe Digipak incl
VORUM ON PITKÄÄN aikaan ensimmäinen levyttämätön yhtye, jota saattoi edes harkita kansimateriaaliksi. Huono hevilevy on siitä merkillinen vempula, että se ei katoa, vaikka kuinka heittelisi kolikkoja kaivoon. Iski vähän helevetin kovaa. Eikä muuta. Jatketaan yhtälöä: miksi. Kärjistäen voisi sanoa, että Vorumin perinteisessä kuolometallissa ei ole kerrassaan mitään uutta tai omaa, mutta silti se tunkeutuu läpi ihohuokosista ja räjäyttää talin pois. Siihen ei auta edes dynamiitti. 10-16) (09) 737 009 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Myyntijohtaja Mika Nikula Ilmoitusmyynti Peter Lindroos, Oskari Anttonen, Erik Kangas Puhelin: (09) 4369 2408 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Grant Almén Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 9. Enpä tiedä, kohtaloko puuttui peliin vai saiko juuri tämä poikkeuksellinen askeettisuus lyömään levyn soittimeen, mutta sinne se sujahti, ja lopun voitte päätellä tämän lehden kannesta. Vielä parempi kysymys. NO MIKÄ SIINÄ musiikissa sitten on NIIN mahtavaa. Niin myös Vorum-yhtye, jonka demo saapui isännöimääni radio-ohjelmaan viime vuonna paljaalla cd-r-levyllä. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Niiden raastavassa säveltaiteessa on sisäänrakennettuna selittämätön energia, jokin maaginen voima, joka saa selvänkin pään heilumaan vaikka Kanarian-koneessa, lapsiperheiden vaipparallin keskellä (kiitos vain, parempi puolisko, vienosta huomautuksesta). ON ENEMMÄN KUIN hienoa aloittaa taas uusi Infernovuosi tarjoamalla teille tuulahduksia sieltä, minne musiikkiteollisuuden syyläinen koura ei ole koskenut vielä. Enpä tiedä. Päänavaus Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hakkarainen Mikko, Hynninen Sami, Itäkylä Riitta, Jalonen Miika, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lampinen Teemu, Lassila Tero, Lehtonen Marko-Oskari, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Orell Lassi, Paavonen Mia, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO Aurinkokuja 9 33420 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK. Ei aavistustakaan, ja juuri tämä tekee Vorumin musiikista niin hienoa ja lupailee sille pysyvää arvoa. Sen kannessa luki tuolloinen nimensä Haudankaivaja. Voisiko olla, että ne turhimmat kiintiölevyt jäisivät tästä lähin julkaisematta. Hyvä kysymys. Sitä paitsi, fakta että mäntisti nimetystä yhtyeestä innostui ilman minkäänlaista taustojen tuntemusta, näkemättä vilaustakaan millaisia sällejä bändissä soittaa, kuiskailee siitä, että kyse oli puhtaasti musiikista ja sen voimasta. Se on vähän kuin Helmut Lottin Sings-mitä-missä-milloinkin-sarja. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. "Se JOKIN" NIIN PALJON KUIN demobändeille teroitetaan, että levy-yhtiöille, radioille ja minne nyt milloinkin lähetettävien demojen tulee olla paketoitu niin, että ne herättävät positiivista huomiota, jotkut viittaavat kintaalla. Vorum on hengeltään läheistä sukua menneen vuoden kovimman metallilevyn tehtailleelle Hail of Bulletsille, eivätkä yhtäläisyydet jää tähän kummassakin yhtyeessä asuu "se jokin". Kun Voruminkin reissu käy vääjäämättä virallisten julkaisujen raidoille, toivottavasti se matkaa sinne omana itsenään. Pitäkää se paljas cd-r. Se soi sirpaleinakin. Jaa miksikö. Niin monen monta yhtyettä on tullut muiden maksamasta studiosta muiden maksama ilme naamarissa, silattuna, särmänsä menettäneenä. Tottahan yhtyeen kotipaikalla, meille mannersuomalaisille mystisenä säilyneellä Ahvenanmaalla, on oma eksoottinen kierteensä, mutta eipä pelkällä saaristolaisuudella luistella pitkälle. Mitä siihen musiikkibisnekseen tulee, orastavasta maailmanlaajuisesta lamasta saattaa olla ainakin yksi hyöty: jospa tuo karsisi naurettavuuksiin kasvanutta julkaisujen määrää niin, että metrin pinosta löytyisi yksi oikeasti kova kiekko. Se soi ja soi. Matti Riekki päätoimittaja INFERNO 9. PS
Laulaja Tomi Joutsen lupailee eeppistä teosta. TAIVAANKANSI TAOTAAN TOUKOKUUSSA VUODEN 2006 ECLIPSE esitteli Amorphisin keulilla uuden miehen. Pekka Kainulainen on tehnyt sanoitukset. Kitaranvarressa kiertueella nähdään Omnium Gatherum -mies Markus Vanhala. Timo Isoaho PITKÄTUKKAINEN DIABLO EUROOPPAAN DIABLON BIISINTEKIJÄ ja kitaristinero Marko "Kuula" Utriainen on kiireinen mies. Kun mies oli kertaalleen koeteltu tositilanteessa, hänet oli helppo pestata myös tälle kiertueelle. Tavallaan tutuilla linjoilla kuitenkin edetään, laulaja pyörittelee. Toki Kuulakin on kuvioissa mukana hoitamassa osan keikoista. Diablo ja Vanhala ovat tunteneet toisensa jo vuosikaudet. Tietenkin kun itse laulaa, kaikki kuulostaa ihan paskalta koko ajan. Yhtye on kaikin puolin kovassa iskussa. Sikäli opettelu oli helppoa, että tunsin biisit niin hyvin ennestään. Olisi näet ollut sulaa hulluutta sanoa moiselle mahdollisuudelle ei. Kaksi edellistä ovat myyneet Suomessa kultaa, joten odotukset ovat korkealla. Kiertue starttaa Berliinistä samana päivänä kun tämä lehti ilmestyy, ja kestää aina maaliskuulle saakka. Ulkomailla bändi on pistäytynyt vain satunnaisesti, mutta nyt napsahti mahdollisuus kunnon kiertueeseen. Alkaa vaipua jo vähän unholaan, että milloin tavattiin ekaa kertaa, Vanhala kertoo. Tällä kertaa levyllä taotaan taivaankantta, joten tarina on jälleen napattu Kalevalasta. Rane kysyi, että lähdenkö, ja totta kai tuli luvattua, Vanhala muistelee. Se on kunnon perinteinen bändilevy, ei ole piiloteltu riffejä, Joutsen luonnehtii. Mies pääsi Diablon riveihin soittamaan ensimmäisen kerran jo viime syksynä, kun bändi soitti luottomiksaajansa Henri Wirsellin häissä. Joutsen antaa esimerkeiksi biisien työnimistä sellaiset kuin "proge" ja "eepos". Levystä on yksinkertaisesti tarkoitus tehdä hyvä. Marcon kanssa on helppo työskennellä. Hulluhan se olisi, jos ei lähtisi ollenkaan mukaan, Vanhala kuittaa. Maaliskuun alussa bändikatras nähdään myös Suomessa peräti kahdella keikalla, Helsingissä ja Seinäjoella. INFERNO 11. The Fragile Art of Existence -hyväntekeväisyyskeikan jälkeen yhytetty kitarasankari hehkui innostusta ja hyvää tuulta. Ei sitä olisi pikkupoikana uskonut, että jonain päivänä pääsee kiertämään Cannibal Corpsen kanssa, Vanhala ihmettelee. Diablo on kuitenkin suomalaisista varmaan se kaikkein läheisin bändi, jota olen kuunnellut eniten, Vanhala toteaa. Levykolmikkoa yhdistää biisien lukumäärän ja kultamyynnin lisäksi se, että ne on tehty Sonic Pumpilla, ja se, että laulut on tuottanut Marco Hietala. Diablo on ollut kotimaassa kovaa valuuttaa miltei koko vuosituhannen, ja jo Eternium-levyn (2004) ajoista lähtien on ihmetelty, miksi bändi ei oikein pääse Suomen rajojen ulkopuolella esille. Bändi tekee keikkoja kotimaassa myös jo ennen levyn julkaisua. Diablo on ollut yksi Suomen tarkimmin varjelluista vientivalteista jo vuosikaudet. Kolmetoista biisiä on nyt valmiina. Nyt Tomi Joutsen on jo kolmannen Amorphis-levynsä äärellä. Heidi Paajala Amorphis julkaisee yhdeksännen levynsä keväällä. Mies naurahtaa, että tokihan levyjen kesken yhteneväisiä työskentelytapoja voi pitää myös varman päälle pelaamisena, mutta tokkopa siitä nyt on tässä tapauksessa kysymys. Levylle tulee varmaan kymmenen biisiä, se on todettu aika hyväksi mitaksi, Joutsen sanoo. Huomionarvoista on se, että Eurooppaan lähtee nyt täysin pitkätukkainen Diablo. Vanhalan ei sentään tarvinnut ottaa Kuulalta yksityistunteja, mutta setillinen Diablon biisejä oli melkoinen haaste. Olin katsomassa Diabloa Kotkassa, ja keikan jälkeen siinä kännipäissään tuli puheeksi, että bändi haluaisi vetää Henkan häissä, mutta Kuula ei pääse. Nyt Diablo saattaa vihdoin saada pään kunnolla auki Euroopassa. Sekä Eclipsellä että vuoden 2007 Silent Watersilla on kymmenen kappaletta. Haastatteluhetkellä yksi äänityspäivä oli vielä edessä päin, mutta muuten tuleva pitkäsoitto jo purkissa. Musiikistakaan Joutsen ei anna kovin yksityiskohtaista informaatiota. Siellä on aika vaihtelevia biisejä tällä kertaa. TFAoE-keikan perusteella homma toimii moitteettomasti. Kun kerran levy ilmestyy sopivasti kesän kynnyksellä, Amorphisia nähdään suurella todennäköisyydellä ensi kesän festivaaleilla. Eclipse, Silent Waters ja tuleva levy ovat myös temaattisesti löyhästi sidoksissa. Kuulan tuuraajaksi löydettiin Markus Vanhala, joka on tuttu ainakin Omnium Gatherumista, Manitousta ja Malpracticesta. Suuri osa laulujutuista syntyy vasta studiossa, ja Marcoon on siinä mielessä paljon luottoa, että hetkessä syntyvät jutut ovat aina pitkälläkin tähtäimellä toimivia, Joutsen toteaa. Tämä on ihan mahtava porukka. Nyt kun kokonaisuus alkaa hahmottua, alkaa siitä olla itsekin innoissaan. Diablon biisit eivät kuitenkaan ole aivan helpoimmasta päästä. Korinapuolta on mukana ehkä enemmänkin kuin edellisellä levyllä, mutta mikään puhdas death metal -albumi se ei kuitenkaan todellakaan ole. Lienee selvää, että bändi ei etene aivan peruskaavalla. Tarina liittyy Ilmariseen, mutta en halua kertoa siitä vielä enempää. Fanit ottivat tummaäänisen pitkätukan välittömästi omakseen, toihan hän helsinkiläisen pitkän linjan metalliryhmän live-esiintymiseenkin aivan uudenlaista puhtia. Kun kävi ilmi, että hän ei ehdi millään hoitaa bändille tarjottua Children of Bodomin ja Cannibal Corpsen lämppärikiertuetta kokonaan, täytyi löytää vaihtoehto. Jostakin 1990-luvun lopusta, Diablo Brothersin ajoilta on tunnettu
Tuska Open Airin promoottori Jouni Markkanen sekä Sauna Open Airin pääjehu Jussi Santalahti eivät ole tilanteesta kovinkaan huolissaan. Eiköhän näiden asemansa vakiinnuttaneiden festivaalien ohjaksissa ole sen verran edellisen keikauksen nähneitä ihmisiä, että ensi kesä menee aivan hienosti. Niille lähtemisestä tingitään helpommin, Santalahti sanoo. Kyllä ainakin meillä on mahdollisuus myös tällaiseen kulttuurin edistämiseen, Santalahti rauhoittelee. Viime vuosina on uutisoitu ahkerasti bändien hintojen noususta, ja suurimmista kansainvälisistä staroista saa todellakin pulittaa muhkean summan, jotta artisti saataisiin esiintymään Suomen suveen. Kotimaisetkin suuruudet ovat ottaneet seuranneet tätä trendiä. Eipä heidän siis ole juuri järkeä tehdä kotimaassa tätä halvemmalla. Samaa pohtivat myös rockfestivaalien järjestäjät. Tuskassa tulee olemaan jälleen runsaasti uusia, nousevia bändejä, kuten myös jo paikkansa vakiinnuttaneita sankareita. Kiirastuli TEKSTI Saku Schildt I KUVA Markus Paajala Talouselämä esittelee jatkuvasti synkentyviä lukuja, mutta festaripromoottorit uskovat onnistuneeseen konserttikesään. VUOSI ON JÄLLEEN vaihtunut, vaan mitä uusi vuosi mahtaa tuoda tullessaan. Riskejä on aina, mutta niiden hallintaan panostetaan ja ohjelmahankinnassa edetään aivan normaaliin tyyliin. Kulttuuriteko on kai kiinnitys, joka ei kannata taloudellisesti, mutta jättää mukavan muistijäljen niiden ihmisten mieliin, jotka ovat odottaneet jo kauan näkevänsä kyseisen artistin. Festarit eivät hyvinäkään aikoina ole varsinaisia kultasuonia, vaan tehdyn työn ja saadun voiton suhde lienee pelkillä talousmittareilla tarkasteltuna koleaa luettavaa. Luulenpa, että pahimmin kolhuja saavat hurjapäät, jotka tekevät paniikinomaisesti epärealistisia tarjouksia. Jos puhutaan vaikka miljoonan euron bändibudjetista, jolloin lippujen hinnatkin lähentelevät satasta, niin jo viiden tuhannen ihmisen puuttuminen tuntuu pahasti, Santalahti kuvailee. Vain harvoilla festivaaleilla on kertynyt vuosien saatossa niin hyvin rahaa, että ne voisivat tehdä kokonaisen vuoden tappiota. Silloin hinta on viidestäsadasta viiteen tonniin, tai jotain siitä ylöspäin. 12 INFERNO KUMPIKAAN EI SULJE pois mahdollisuutta, että kuluva vuosi tulisi karsimaan festivaalien värikkääksi käynyttä kirjoa. Nykyään konserteissa ja festivaaleilla käyminen on ihan peruselämää, enkä jaksa uskoa, että jengi siitä kauheasti tinkisi, Santalahti tuumaa omasta puolestaan. Festarit taantuman tuiskeissa Kiinnostavat ohjelmakokonaisuudet ovat myös artistien intresseissä, ei pelkkä palkkio, Markkanen puolestaan muistuttaa. Tässä vaiheessa vuotta on tietenkin tuskallista asetella Nostradamuksen viittaa harteille, eli on mahdotonta ennustaa, kuinka taloustilanne tulee vaikuttamaan, Markkanen kertoo. Sen alle on kuitenkin mahdollisuus ottaa pää- ja sivulavoille erilaisia bändejä, eikä näissä kannata alkaa laskea, tuoko se bändi hinnallaan tarpeeksi yleisöä. Matkakulut ja muut ovat heille tietenkin kotimaassa pienemmät, joten sitä kautta voi alennusta tulla, Santalahti kertoo. Kokonaisuus ratkaisee. Vähenemistä voi ilmetä enemmänkin jazz-, taidemusiikki- tai muilla firmalippu-vetoisilla festareilla. Tietenkin, kun puhutaan pienemmistä kotimaisista bändeistä, voidaan neuvotella, minkä arvoisena he näkevät keikan. Tätä pähkäilee luultavasti suurin osa suomalaisista, kun uutiset kertovat totista tarinaa epävarmoista ajoista ja ailahtelevista tulevaisuudennäkymistä. Vuoden 2010 buukkaukset alkavat sitten syksyllä, ja mitä sitten tapahtuu, onkin jo ihan toinen juttu.. Kyllähän tämä suosituin kärkikymmenikkömme pelaa ihan kansainvälisillä markkinoilla, ja muualla maailmassa he ovat niitä haluttuja ulkomaisia vieraita. Toisaalta en lukisi perseelleen menneitä festivaaleja kulttuuriteoksi, Markkanen jatkaa. HELSINGIN SANOMIEN mukaan rockfestivaaleilla vieraili vuoden 2008 aikana vähemmän väkeä kuin vuotta aikaisemmin. Markkanen puolestaan uskoo suurimpien festivaalien selviävän ongelmitta, kun taas kokemattomat yrittäjät saattavat olla vaikeuksissa. Pienemmillä puskureilla ja meriiteillä varustetuilla saattaa ilmetä tarvetta tarkistaa ajolinjojaan, mutta suurimmalla osalla niistäkin tulee varmasti olemaan hieno kesä. Loppujen lopuksi kyse on siitä, että pääesiintyjän täytyy olla iso ja kiinnostava. Miten sitten taantuman aikaan, uskaltavatko festarit sijoittaa isoihin bändeihin entiseen malliin. Saadaanko syksyllä lukea konkurssiuutisia. En yleensä mieti, montako lippua kukin orkesteri tulee myymään, vaan ennemmin kokonaisuutta. Aika näyttää, joutuvatko jotkut kärsimään samoista talousvaikeuksista, joiden ikeen alle esimerkiksi Ruisrock päätyi vuosituhannen vaihteessa. Hätäisempien laskutoimitusten mukaan globaalit talousongelmat edistäisivät tällaista kehitystä, mutta konkaripromoottorit pysyvät tyyninä. Festivaali, jossa on vain varman päälle laskettuja hittibändejä, on erittäin tylsä festivaali. Molemmat luottavat sekä festarikansan uskollisuuteen että sopivien bändien löytymiseen. Tuotantokulut tuntuvat nousevan joka vuosi, mutta mitään merkittävää muutosta ei ole havaittavissa. MONET HUOLEHTIVAT myös festivaalien halukkuudesta kiinnittää ohjelmistoonsa "kulttuuritekoja", eli bändejä, joiden yleisövetovoimasta ei ole takeita, mutta jotka ovat kulttuurihistoriallisilta arvoiltaan hyvinkin tähdellisiä esiintyjiä. Markkanenkin vakuuttaa panostavansa kiinnityksissä ennemmin monipuolisuuteen kuin laskelmointiin
Bändin valttikorttina on tosin paikalliselle metalliväelle tuttu kitaristi Tom Gardiner. Niin, ja terveisiä vaan Chuckille. 14 INFERNO. Bändin setissä kuultiin peräti neljä veisua Deathia. Silti hän naulitsee huomion itseensä kuin hypnoosin voimalla. Illan aloitti turkulainen Hateform. Tapahtuman juontanut Vesa Säkkinen totesi ennen keikkaa, ettei voi ymmärtää, miksi Ghost Brigadea on vertailtu Katatoniaan. Jyväskylän fiilistelypoppoo Ghost Brigade operoi tyystin toisenlaisilla tunnelmilla, mutta hemmetin vakuuttavasti, yhtä kaikki. Viidennen tapahtuman tuotto meni tuttuun tapaan Tampereen syöpäyhdistykselle. Deathin musiikki kuitenkin elää ja saavuttaa yhä uusia kuulijoita jatkuvasti Suomessakin, eikä vähiten sen takia, että Diablo on jaksanut korostaa bändin merkitystä vuodesta toiseen. Yhtyeen musiikki karttaa kaikenlaisia leimoja ja otsikoita, joten niitä en nyt ala väkisin tässä sovittelemaan. Vanhala oli lavalla silmin nähden liekeissä, eikä ihme, mies lähtee bändin mukana kiertämään Eurooppaa (ks. Suorastaan konemaisen tarkasti soittava bändi näyttäytyi nyt kuitenkin jollain tavalla vapautuneempana kuin ennen. Rainer Nygårdille taas kävi Living Dead Superstarissa kuin Tapani Kansalle euroviisukarsinnoissa, liekö ollut suorastaan tahallinen viittaus. Illan kolmesta bändistä Hateform oli tyyliltään lähimpänä muistelun ja tributoinnin kohdetta. Hatunnosto siitä, etenkin Without Judgement ja Evil Dead toimivat komeasti. Sytykkeet). Joskus muinoin bändi uhosi, ettei vedä yhtään keikkaa ilman Death-coveria, mutta periaate lienee hautautunut oman materiaalin runsauteen. Paketti Euroopan-kiertuetta varten on kasassa. Loppuunmyyty Klubi nautti Diablosta täysin siemauksin, harvoin olen paikalla todistanut yhtä kovaa eläytymistä. Mies sen kuin heiluu mikin varressa, ja jos nyt jonkun biisin spiikkaakin, tekee sen niin hiljaa että sitä ei kuule. Komea esitys kerta kaikkiaan. Diablon esitys oli niin Vanhalan kuin muunkin ryhmän osalta taattua laatua. Yhtye osaa ottaa lavan haltuun kiitettävällä tavalla, olkoonkin, että laulaja Petri Nyström vaikuttaa hetkittäin hieman ylimääräiseltä, Fragile Art of Existence V, Klubi, Tampere, 17.1.2009 ja keskushahmo on itse asiassa basisti Joni Suodenjärvi. Toisaalta Hateform hoiteli jo tämän puolen riittävän tyhjentävästi. Sitten olikin jo Diablon vuoro. Esityksestä teki poikkeuksellisen se, että kitaristi Marko "Kuula" Utriaisen tilalla heilui OG-mies Markus Vanhala. Jopa rumpali Heikki Malmbergin soitosta saattoi erottaa inhimillisiä piirteitä. Laulaja Manne Ikonen on häkellyttävän karismaattinen tapaus. Sen verran taidokas ja kovatasoinen ryhmä on kyseessä, että peritamperelaisesta Turku-antipatiasta ei näkynyt yleisössä jälkeäkään. Bändin organisoimien Fragile Art of Existence -merkkisten hyväntekeväisyystapahtumien sarja katkesi pariksi vuodeksi neljännen session jälkeen, mutta nyt saatiin taas tyylikästä jatkoa. Kuukauden Elävä TEKSTI Vilho Rajala I KUVAT Timo Isoaho TÄYSIN SIEMAUKSIN CHUCK SCHULDINERIN kuolemasta tuli joulukuussa kuluneeksi seitsemän vuotta. Sitä sietääkin ihmetellä, koska vaikka kummankin yhtyeen vahvuudet ovat tunnelman hallinnassa, siihen yhtäläisyydet sitten jäävätkin
NAPALM DEATH · New album Time Waits For No Slave Out January 28th, 2009 On tour: 16.2. Oulu - Teatria 21.2. Turku - Klubi 18.2. Tampere - Klubi 19.2. Helsinki - Nosturi 17.2. Joensuu - Kellari www.napalmdeath.org · www.myspace.com/napalmdeath THE AGONIST Lullabies For The Dormant Mind Julkaisu 25.2. Tässä on metalliopus, jossa on yhdistetty sujuvasti vaikutteet niin thrash, grindcore ja black metallista ja sekaan on heitetty vaikutteita myös klasarista, jazzista ja oopperasta. Naislaulajavetoinen Kanada-tuliainen, olkaa hyvät! Ehdottomasti haltuun otettava tapaus! www.myspace.com/theagonist WOLF Ravenous Julkaisu 25.2. Ruotsin metallisensaatio julkaisee uutta materiaalia! www.myspace.com/wolfheavymetal GOD FORBID Earthsblood Julkaisu 18.2. New Jersey -metallin kärkinimi julkaisee kerrasta tyrmäävän uutukaisen! ARCHITECTS Hollow Crown Yksi Britannian hienoimmista metal/hardcore crossover-bändeistä on tässä! www.hollow-crown.com www.myspace.com/architectsuk www.godforbid1.com www.myspace.com/godforbid www.centurymedia.com. Jyväskylä - Lutakko 20.2
Bändin setissä kuultiin peräti neljä veisua Deathia. Yhtye osaa ottaa lavan haltuun kiitettävällä tavalla, olkoonkin, että laulaja Petri Nyström vaikuttaa hetkittäin hieman ylimääräiseltä, 14 INFERNO Fragile Art of Existence V, Klubi, Tampere, 17.1.2009 ja keskushahmo on itse asiassa basisti Joni Suodenjärvi. Paketti Euroopan-kiertuetta varten on kasassa. Silti hän naulitsee huomion itseensä kuin hypnoosin voimalla. Bändin valttikorttina on tosin paikalliselle metalliväelle tuttu kitaristi Tom Gardiner. Loppuunmyyty Klubi nautti Diablosta täysin siemauksin, harvoin olen paikalla todistanut yhtä kovaa eläytymistä. Rainer Nygårdille taas kävi Living Dead Superstarissa kuin Tapani Kansalle euroviisukarsinnoissa, liekö ollut suorastaan tahallinen viittaus. Illan aloitti turkulainen Hateform. Hatunnosto siitä, etenkin Without Judgement ja Evil Dead toimivat komeasti. Vanhala oli lavalla silmin nähden liekeissä, eikä ihme, mies lähtee bändin mukana kiertämään Eurooppaa (ks. Jyväskylän fiilistelypoppoo Ghost Brigade operoi tyystin toisenlaisilla tunnelmilla, mutta hemmetin vakuuttavasti, yhtä kaikki. Bändin organisoimien Fragile Art of Existence -merkkisten hyväntekeväisyystapahtumien sarja katkesi pariksi vuodeksi neljännen session jälkeen, mutta nyt saatiin taas tyylikästä jatkoa. Kuukauden Elävä TEKSTI Vilho Rajala I KUVAT Timo Isoaho TÄYSIN SIEMAUKSIN CHUCK SCHULDINERIN kuolemasta tuli joulukuussa kuluneeksi seitsemän vuotta. Tapahtuman juontanut Vesa Säkkinen totesi ennen keikkaa, ettei voi ymmärtää, miksi Ghost Brigadea on vertailtu Katatoniaan. Komea esitys kerta kaikkiaan. Diablon esitys oli niin Vanhalan kuin muunkin ryhmän osalta taattua laatua. Jopa rumpali Heikki Malmbergin soitosta saattoi erottaa inhimillisiä piirteitä. Sitä sietääkin ihmetellä, koska vaikka kummankin yhtyeen vahvuudet ovat tunnelman hallinnassa, siihen yhtäläisyydet sitten jäävätkin. Toisaalta Hateform hoiteli jo tämän puolen riittävän tyhjentävästi. Deathin musiikki kuitenkin elää ja saavuttaa yhä uusia kuulijoita jatkuvasti Suomessakin, eikä vähiten sen takia, että Diablo on jaksanut korostaa bändin merkitystä vuodesta toiseen. Mies sen kuin heiluu mikin varressa, ja jos nyt jonkun biisin spiikkaakin, tekee sen niin hiljaa että sitä ei kuule. Yhtyeen musiikki karttaa kaikenlaisia leimoja ja otsikoita, joten niitä en nyt ala väkisin tässä sovittelemaan. Joskus muinoin bändi uhosi, ettei vedä yhtään keikkaa ilman Death-coveria, mutta periaate lienee hautautunut oman materiaalin runsauteen. Sitten olikin jo Diablon vuoro. Illan kolmesta bändistä Hateform oli tyyliltään lähimpänä muistelun ja tributoinnin kohdetta. Esityksestä teki poikkeuksellisen se, että kitaristi Marko "Kuula" Utriaisen tilalla heilui OG-mies Markus Vanhala. Sytykkeet). Laulaja Manne Ikonen on häkellyttävän karismaattinen tapaus. Viidennen tapahtuman tuotto meni tuttuun tapaan Tampereen syöpäyhdistykselle. Sen verran taidokas ja kovatasoinen ryhmä on kyseessä, että peritamperelaisesta Turku-antipatiasta ei näkynyt yleisössä jälkeäkään. Suorastaan konemaisen tarkasti soittava bändi näyttäytyi nyt kuitenkin jollain tavalla vapautuneempana kuin ennen. Niin, ja terveisiä vaan Chuckille.
Paista 200 asteessa n. 5 Levitä pari lusikallista smetana-kermaviiliseosta ensimmäisen tortillakerroksen päälle. Tässä vaiheessa on hyvä laittaa uuni lämpiämään 200 asteeseen. Laita vuoka uunin keskitasolle. 5 minuutin ajan. Voitele n. Kermaviili-smetana-seos ei vain tee kokonaisuudesta miellyttävän mehukasta, vaan se myös pyöristää mukavasti tulisuuden pahinta terää. Juustokuorrutuksen valintaankin kannattaa uhrata tovi aikaa, sillä se toimii kirjaimellisesti koko komeuden kruununa. Toista sama kolme kertaa, kunnes ensimmäinen kerros on täynnä. Sekoita ja paista vielä toiset viisi minuuttia. 2 litran vuoka kevyesti seoksella. Kääri tortilla perinteiseen tapaan rullalle ja laita vuokaan. Anna sapuskan vetäytyä hetki ja tarjoile chileläisen punaviinin tai kylmän nelosoluen kera. Annoksen hyviä puolia on myös sen muokattavuus, sillä täytteiksi voi normaalien tortillojen tapaan valita lähes mitä tahansa. Mausta pienellä määrällä grillimaustetta. Kietaise loput tortillat rullalle ja asettele ne vuokaan edellisten päälle. Satsi on sen verran reilu, että ruokavieraita on parempi kutsua vaikka koko bändin verran, sillä muuten tulee helposti syötyä itsensä tainnoksiin. Tee näin: Samelin KOKATESSA SOI: Torture Killer - For Maggots to Devour (2003) "Levyn täyteläinen soundi ja tulinen ulosanti ovat omiaan tahdittamaan niin ruoan valmistusta kuin itse ruokailuakin. Heavy cooking club Torture -vuoka Tarpeet ita n fileesuikale 400 g broileri a 150 g pekoni tetta g juustoraas 150 astiketta 300 g salsak tortillapohjia 1 pkt (8 kpl) ja tuja jalapeno 1/2 tlk pilkot iiliä 2 dl kermav aa 1 dl smetan 1 sipuli 1 paprika ta grillimaustet Hyvä ruoka on useimmiten raskasta ja lamauttavaa, ja sen nauttimisen jälkeen tekee mieli asettua rauhaisaan lepoon. 3 Ota ensimmäinen tortillalettu lautaselle ja voitele sekin kevyesti seoksella. Täytekakkumainen rakenne on yksinkertainen mutta yllätyksen lailla toimiva oivallus, aivan kuten synttärikakun valmistaminen kuorruttamalla einesmaksalaatikko kermavaahdolla. Sama pätee myös funeral doom metaliin, tämän tietää raskaankiduttavia komppeja ja eväitä paukuttavan Colosseumin rumpali Sameli Köykkä. Samelin luonnehdinta: "Tulinen ja täyteläinen annos niin arkeen kuin juhlaan. Niinhän sitä on tapana sanoa." Megan tuomio: "Pekonin naittaminen kanan kanssa osoittautuu erittäin maukkaaksi ratkaisuksi ja Torturevuuasta löytyy muutenkin runsaasti erilaisia toisiaan täydentäviä makuja hyvässä tasapainossa keskenään. Levitä reilu ruokalusikallinen salsakastiketta tortillalle sekä 1/8 pekoni-sipuli-kanatäytteestä. W.A.S.P:ia siteeratakseni: The torture never stops... Miika "mega" Kuusinen tutkiva kulinaristi 18 INFERNO. 6 Ripottele juustoraaste tasaiseksi kerrokseksi koko komeuden pinnalle. Ei myöskään ole vaikea arvata, mistä ruoka on nimensä saanut." 1 Ruskista kanansuikaleita pannulla n. Lisää torturea saat tuplaamalla jalapenojen määrän. Siksi jalapenojen käytössä ei kannatakaan säästellä eikä voimakkaamman salsan valinnassa ujostella. 4 Lisää vielä muutama jalapenosiivu ja lusikallinen pilkottua paprikaa. 7 Koristele lopuksi villirucolalla, persiljalla tai jollain muulla värikkäällä mistä puput ja tytöt tykkää. Maku on raskas ja monipuolinen. Vaihtelua saat korvaamalla kanan ja pekonin esimerkiksi perinteisellä sika-nautajauhelihalla tai muulla haluamallasi täytteellä, kuten kasviksilla. Lisää pilkottu pekoni ja sipuli. Hyvä ruoka, paha mieli. 2 Sekoita erillisessä astiassa smetana ja kermaviili. 30 minuuttia tai kunnes juustoraaste on sulanut ja saanut ruskettuneen värin
D E + + + PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE: W W W. D E. N U C L E A R B L A S T - M U S I C S H O P. N U C L E A R B L A S T. CHECK OUT! + + + D O W N L O A D E X C L U S I V E P R E - R E L E A S E D T R A C K S A T W W W
Tekotapa oli yhtenevä Dante XXI:n kanssa, koska silloinkin bändi loi soundtrackia kirjalle. "Mitä hyvänsä propagandistit ja päättäjät yrittävätkin, ihmiset iskevät aina vastaan." mihin bändi vastasi äärimmäisen vihaisella Againstilla. Me ajattelimme siinä, että jaaha, tässä sitä taas ollaan. Oli vaikea ymmärtää, miksi hän lähti kesken kiertueen ja levynteon. Green sanoo, että vaikka bändi turhautui ylimääräiseen säätöön, toisaalta koettelemus auttoi bändiä etsimään oikeanlaisen mielentilan ja asenteen musiikin tekemiseen. Jännitteet kuuluvat ilmeisesti aina Sepulturaan, jo siitä tosiasiasta lähtien, että asumme Brasiliassa emmekä Yhdysvalloissa, Green heittää. Green sanoo, että managementin ja levy-yhtiön kanssa säätäminen kävi hermoille muutenkin stressaavassa tilanteessa. Tarinan alussa kaikki on hyvin kaoottista ja aggressiivista, sitten tulee psykedeelinen vaihe ja sitten kostovaihe, jossa päähenkilö Alexin kaltoin kohtelemat ihmiset kostavat hänelle. Mediaa tietysti kiinnosti tämä saippuaoopperapuoli, ja toimittajat keskittyivät juoruihin ja draamaan. Mutta hänellä oli siihen syynsä. Levyn järkälemäisyydessä on kyse nimenomaan informaation määrästä suhteessa levyn kestoon. Menetimme asian takia paljon mahdollisuuksia. Sitten tulee se neljäs vaihe, INFERNO Särkyä kallopallossa Palataan A-Lexiin. Ajatuksena kummankin levyn teossa oli, että musiikki luodaan puhtaasti niiden fiilisten pohjalta, jotka nousevat tekstistä. Green sanoo olevansa exrumpalin kanssa kavereita edelleen, mutta eropäätös oli kaikesta huolimatta kova paikka. Ja nyt siis Sepultura on loihtinut tarinalle musiikillisen ympäristön. On koko lailla päivänselvää, että Max Cavalera saa haikailla reunionin perään keskenään. Ja niin pitääkin, koska päätösvalta on bändillä, ei kellään muulla. En ollut lukenut kirjaa koskaan ennen, joten en tiennyt mitään puuttuvasta loppukappaleesta. Kellopeliappelsiini on hieman Jumalaista näytelmää modernimpi teos. Max Cavalera heitteli silloin tämänkin lehden sivuilla reunion-toiveita ja latasi olevansa Igorin kanssa edelleen Sepulturan henkinen perusta. A-Lexin teko alkoi jo ennen kuin Igor Cavalera erosi bändistä. Sepultura katsoo tiukasti eteenpäin. Andreas ehdotti sitä jo Dante XXI:n teon aikaan. Luotimme itseemme vahvasti tätä levyä tehdessämme, Green kiteyttää bändin tunnelmat. Useimmat tuntenevat sen elokuvana, mutta Sepulturan levy pohjautuu nimenomaan kirjaan. Kirjan ja elokuvan tarinat eroavat toisistaan loppukappaleen verran. Olin surullinen ja pettynyt, koska olimme jo valmistelleet uutta levyä. Cavaleran ero painoi tietysti pausea bändin suunnitelmissa. Mestariohjaaja Stanley Kubrick jalosti oman näkemyksensä kirjasta elokuvaksi vuonna 1971. Tällä kertaa Sepulturan asema on erityisen hankala siksi, että Cavaleran veljekset polkaisivat viime keväänä Cavalera Conspiracy -nimellä harvinaisen tiukan kiekon kasaan. Piti etsiä uusi mies, piti säätää aikataulut ja kuviot uusiksi. Levyllä on neljä erilaista vaihetta, kuten kirjassa on kappaleita. A-Lex on nimittäin tekijöidensä mukaan eräänlainen soundtrack Anthony Burgessin Kellopeliappelsiini-romaanille vuodelta 21. Kirja oli tuolloin tietenkin Danten Jumalainen näytelmä. Vaan minkäs teet: nykymuotoinen Sepultura elää, hengittää ja porskuttaa edelleen. A-Lexin kokonaiskesto on alle tunnin, mutta levyn aineksista on tehty myös kirja ja elokuva. Idea jäi kytemään, ja kun minä ja Andreas luimme kirjan, siitä se lähti, Green kertoo. 1962. Sepultura on kouliintunut kestämään. En edelleenkään allekirjoita sitä tapaa, jolla hän hoiti tilanteen, mutta ymmärrän nyt, että hän ei ollut onnellinen Sepulturassa
Viimeksi bändi vieraili Suomessa toissa kesänä ja vetäisi peräti kolme keikkaa: Nosturissa, Kuopion Rockcockissa ja Turun DBTL:ssa. Nation-levyä voi pitää bändin poliittisuuden eräänlaisena lakipisteenä. Taistelu vapaan tahdon puolesta on tärkeä asia. Haluan perustaa kunnon kapakan tänne. Alkuperäinen ajatus oli käyttää elementtejä Alexin tarinasta ja luoda niistä monimutkainen, eklektinen kuva. Dolabella ehti kiertää Sepulturan kanssa melkein kaksi vuotta ennen studiosessioita. Siihen hetkeen ei koskaan pääse takaisin, mutta valokuvassa se on ikuisesti. Tämä pitää Greenin mukaan paikkansa. 22 INFERNO Ääni- ja kuvataiteilija Derrick Green on hänkin lahjakas ihminen, eikä ainoastaan musiikin parissa. Mutta mitä hyvänsä propagandistit ja päättäjät yrittävätkin, ihmiset iskevät aina vastaan, ja se on tärkeää. Mies kuvaa mieluiten nimenomaan ihmisiä. Kirjallisuus on erittäin hyvä inspiraation lähde, mutta on vaikea sanoa, haluammeko enää ryhtyä rakentamaan kokonaista levyä jonkun kirjan ympärille, Green sanoo. Hän asuu Belo Horizontessa, jossa hän pitää myös rumpuopetusta. Green ei ole kuullut muiden vertaavan levyä Againstiin. Olin baarihommissa ennen Brasiliaan muuttoani vaikka kuinka kauan, joten tunnen bisneksen hyvin. Elokuva ei ehkä ole ihan lapsille sopiva teos. Kun jonkun hetken saa tallennettua, se on unohtumatonta. Se oli hyvin radikaali elokuva. Linkki löytyy Sepulturan sivuilta. A-Lex vertautuu lähtökohdiltaan helposti Againstiin. Oikeastaan ennen kuin halusin olla muusikko, halusin olla moderni taiteilija, Green kertoo. Se on haastavaa, koska ihmiset ovat jatkuvasti liikkeessä, ilmeet muuttuvat silmänräpäyksessä. Rakastan valokuvaamista. On kummallista, että täällä ei ole sellaista, vaikka tämä on hyvin rock-henkinen kaupunki. Cavaleran lähtö vei bändistä ison luovan voiman. A-Lexin biisit syntyivät levy-yhtiön laatiman bion mukaan jammailemalla. Kun bändi palasi hiljattain Filippiineiltä, Green latasi tolkuttoman määrän ottamiaan valokuvia nettiin. Todennäköisesti Green päätyy myös Suomeen huutamaan ja ottamaan valokuvia. Nimiä hän ei kerro vielä. Silloin bändin turbulentti tilanne synnytti aggressiivisen albumin, joka oli myös hyvin kokeileva. Tällä kertaa levy on tehty keskittyneemmin ja itsevarmemmin. "Jännitteet kuuluvat ilmeisesti aina Sepulturaan." jossa Alex tajuaa, mitä on tapahtunut, ja saa takaisin vapaan tahtonsa, Green selittää. Se oli erittäin hieno kokemus, ja uskon, että teemme samansuuntaisen ratkaisun nytkin. Turbulenssin tulos A-Lexin kansikuva tuo hakematta mieleen Sepulturan teokset 1990-luvun alusta. Turbulenssin keskellä on syntynyt levy, jolle on ladattu tolkuton määrä erilaisia aineksia. Tälläkin levyllä on kokeilevia juttuja, joten tiettyä yhtäläisyyttä kyllä on. Se hankaloitti uuden kannuttajan etsimistä entisestään. Tulevalla Sepulturan kiertueella mies aikoo joka tapauksessa haalia kontakteja näyttelyä varten. Sepulturan musiikki on aina kommentoinut ympäröivää maailmaa jollakin tavalla, yleensä melko radikaaliin sävyyn. Hän on erinomaisen hyvä soittaja kuten pitääkin, jos on tarkoitus korvata Igor Cavalera. Ennen kuin baarin avajaisia vietetään, Green antaa kaikkensa Sepulturalle. São Paulossa ei ole kuulemma kunnon rokkibaaria, mutta kohta on. Olen tehnyt tutkimusta São Paulosta ja yrittänyt luoda jotain uutta, Green kertoo. Meitä pommitetaan niin uskomattoman paljon asioilla, joilla yritetään vaikuttaa meidän mieliimme. Se on ikään kuin kurkistus alitajuntaan, siinä on hyvin surrealistinen tunnelma, Green kuvailee. Igor on totta kai todella lahjakas rumpali ja muusikko, mutta Jean on eri tavalla lahjakas kuin hän, Green selittää. En ole opiskellut valokuvausta tai taidetta muuten kuin koulun graafisen suunnittelun kurssin verran, mutta minulla on kaiketi silmää asioille luonnostaan. Againstin materiaalista suuri osa oli tehty jo ennen kuin liityin bändiin, Green miettii. Green muistaa itse nähneensä Kellopeliappelsiini-elokuvan ensimmäistä kertaa 1980luvun alussa, kun hän oli itse vasta poikanen. Hän soitti vanhat biisit helposti heti ensimmäisellä kerralla ja tuntui heti oikealta. Valinta osui lopulta mieheen nimeltä Jean Dolabella. Sepulturan sivuilla hän ilmoittaa harrastuksikseen keilaamisen ja tietokonepelit, mutta on muutakin.. Hän kuitenkin ymmärtää, että levyillä on yhteisiä piirteitä. Ihmiset vetävät nykyään lääkkeitä enemmän kuin koskaan ennen, joka asiaan. Vaikka Sepultura on nyt tehnyt kaksi levyä peräkkäin samaan tapaan kirjallisista lähtökohdista, se ei tarkoita, että linja jatkuisi. On toki eri asia vaihtaa bändin keulakuva kuin rumpali, mutta jos ajatellaan Sepulturaa "klassisessa" kokoonpanossaan, Cavaleran veljeksillä on siinä hieman tärkeämpi asema kuin Paulo Juniorilla tai Andreas Kisserillä. Kuvat ovat selvästi tavanomaista turistitasoa parempia, jopa taiteellisia. Siksi Igor Cavaleran lähtö oli monella tavalla merkittävä asia. Emme halunneet mitään perinteistä. Green kehuu miehen maasta taivaaseen. Hahmothan ovat kirjassa vasta 15-vuotiaita, ja sain paremman käsityksen siitä, mitä Alexin päässä missäkin vaiheessa liikkuu. Green suunnittelee jopa kiertävää yhteisnäyttelyä, josta on kuulemma jo ollut puhetta erään manhattanilaisen taiteilijan kanssa ja erään eteläafrikkalaisen taiteilijan kanssa. Jean toi levyntekoon paljon näkemystä jo pelkästään siksi, että hän on niin lahjakas. Kellopeliappelsiinin tarina ja ajatus vapaasta tahdosta on Sepulturan mukaan tässä ajassa erittäin ajankohtainen. Kiertuekalenteri ulottuu tällä hetkellä maaliskuulle, mutta reissaaminen jatkuu ainakin läpi kesän. Tämän levyn nimi kirjoitetaan A-Lex, koska sillä tavalla se kuulostaa melkein lääkkeen nimeltä. Erääksi selitykseksi haluun valokuvata Green antaa sen, että haluaa tallentaa arjesta hetkiä, jotka muuten menisivät ihmisiltä silmien ohi. Hän lupailee, että bändi nähtäisiin täällä jälleen festariympäristössä. Ääni- ja valokuvataiteen tekemisen ohella Derrick Green aikoo myös ravintoloitsijaksi. Jean soittaa myös muita instrumentteja kuin rumpuja, hän on todella lahjakas tyyppi, Green myhäilee. Nyt kun luin kirjan, samat fiilikset nousivat mieleeni, ja tavallaan vahvempina. Green myöntää yhteyden, mutta se ei kuitenkaan ollut bändin tarkoitus. Eivät vain parantaakseen sairauksia, vaan muuttaakseen mielialojaan ja aivojensa toimintaa, Green sanoo. Muistan, että se oli ahdistava ja pelottavakin kokemus. Kisser taas taitaa olla nykySepulturassa tärkein hahmo. Bändillä on jälleen näytön paikka, koska se on menettänyt tärkeän jäsenen. Mehän jammailemme aina, ei tämä poikkea aiemmista levyistä siinä mielessä lainkaan, hän sanoo. Jostain syystä promolevyssä nyt mainitaan se erikseen
Ei ehkä paras mahdollinen ensiesiintyminen siinä maassa! Kaduttaako mikään, mitä 25 vuoden aikana on tullut tehtyä. Lavalla unohdin sanat täysin. Että voitaisiinko tehdä jotain yhdessä, kun olemme samalla yhtiölläkin. Night of the Warlock on nimensä mukaisesti old school -kamaa, From the Devil taas on moderni ja raskas. KISS oli suosikkibändini, ja olin hermostunut. Olimme Kerrang!-lehden bileissä. En yleensä juo paljon, mutta tulin Lemmyn seurassa ottaneeksi pari viskiä. 90-luvulla oli vaikeaa, mutten silloinkaan ajatellut lopettavani. Artisteja, joiden nimien liittäminen oikeaan aikaan mihin tahansa rocktuotteeseen takaa ainakin palstatilaa viestintävälineissä. Asuin sen vuoden hotellissa Los Angelesissa. Simmonsia estoitta: tuottajana Gene on taitava motivaattori, huolehtivainen ja musikaalinen ihminen. Sitten on pari anthemia ja tietysti kunnon balladi, Walking With the Angels. Jos 1990-luvulla Doro-nimikkeen alla julkaistiin hyvin vaihtelevaa tavaraa, ovat viimeiset levytykset (Fight, 2002, Warrior Soul, 2006) olleet jälleen ytimekästä heavy metalia. No, teimme biisin (Alone Again levyltä Call of the Wild, 2000), jolla Eric Singer soitti loppujen lopuksi rumpuja ja Bob Kulick kitaraa. Esimerkiksi, kun minulla oli levytyssopimus SPV:n kanssa, kirjoitin Lemmylle kirjeen. Onko kyse selviytymiskertomuksesta musiikkiteollisuudessa. Kaikki tuijottivat. Minulla ei ole perhettä, sillä fanit ovat perheeni. Mahtavia muusikoita! "Sukupuolta enemmän haittaa on ollut saksalaisuudesta!" Tapasin muuten Lemmyn aikoinaan ensimmäisellä Englannin-matkallani. En uskonut hommaa todeksi. Tietysti Tarja Turunen! Turunen on jatkoa pitkälle ja nimekkäälle listalle: Doron levyillä ovat vierailleet esimerkiksi Lemmy Kilmister, Slash, Al Pitrelli, Jean Beauvoir ja Peter Steele. huom.) ja mietin, kuka olisi hyvä laulaja duetoimaan kanssani. Parin viikon päästä Lemmy soitti, että haluaisinko tulla Los Angelesiin, hän hankkii studiot ja niin edespäin. Ei. Sitä paitsi managerini huolehtii ainoastaan sopimuksista ja bisneksestä, Doro toteaa. Olen omistautunut musiikilleni, ja olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta. INFERNO 25. Halusin tehdä levyn, jossa jokainen biisi edustaa jotain aikakautta urastani. Myös Fear No Evil on ajoittain hyvinkin raskas, ja kappaleiden otsikot ovat mallia Night of the Warlock ja Caught in the Battle. Lemmy tuli juttelemaan ja ehdotti, että menisimme lavalle esittämään jotain yhdessä. Ei, ei, se ei ole ollut ikinä idea. Ovatko valinnat vuosien mittaan olleet pelkästään managerin ja kassakoneen päätettävissä. Osuit naulan kantaan, Doro naurahtaa. Halusin kirjoittaa biisin enkeleistä ja niiden voimasta (kröhöm, toim. Olin sitä viimeiseen päivään asti. Älä pelkää pahaa Uusi Fear No Evil on jo Doron kymmenes soololevy
Ei mitään hy in Through M ltä, joten... en tiedä vää. Mielest INFERNO "Olen menettän kaiken." Davide Tiso yt 26. Mitä ko ja sitten haastateltavana kaupungista... , jonka jokainen levy lmas ystävän, näköku Dog´s Eyes on misen parhaan tokappaleen, ih luon a suuntaa maimmin erottuva mää Taiteilijaelä etal, jazz ja rock vain neljä selkei Duathissa kaoottisena mukm Ephel Hardcore, blac ti yhdistyneet essa. yksinkertaisest aavun". . Joten semmoi tavasti sellainen la. Erä än välttäessä ru le pomon silm a sil ys. ään as okaa, kinkunpa änä päivänä sis ja voileipiä. Pointtina on ise mäi inkään saapum ille. m jona stunut tähän in sanoakseni, että , että olen raka En ole täällä nen asia, jota sta. K ttävä haastatelta i. Mie nuori mies teki in kohdeltu ko kku kuppiloista Eläimen ja teli pieni, kalto pi lasia. . attelen herätess n nuku. tken hiljaa. Nainen olisi Olen menettä la naisen kans aina kakkosena on että voisi ol väksyy sen, että isi ja jopa... Hän on ysyn, onko hän liinaan kietoutu la va. Lainkaan odesta 1998 as lle kaikki kaik kseni ovat vu minen on Tiso nita iikki on hänelle a kuto äksi, että mus utäkkinä, jonk on hän tekee selv siikillisena tilkk ättä merkityksessä, tai teeskentelem tavanomaisessa liioittelematta enestys, sanan M i koko elämä. Joutuierkiksi käsittää, e ja soittaa mus En voi esim , rakentaa perh kein äni se ei ole oi lapsia. Se katosi ja y dä. en tie lähteä sie n. i hankkia kumppaninsa sy ten se on mahdo attimuusikko vo a seuralainen. Ephel D uath on kauniin män vaikutukse minunkin täytyi tu nkin lähtemättö pienen tarinan Eläin teki kuite kappale kertoo ta. Näin se vain ska minä en juur on bändini nim maanmenoa, ko naiseen kauja tämä päätös in, alla, pu lata elämäni nä bin baarijakkar Minä päätin pi toon kaaosta pu iivisyydessään taiteilija, intens uu keskellä Lon alialainen ist nottu vakava It kin intohiniin sa menettänyt jota neena. Täm äni... Minä ä ikään kuin "s tokin päivänä min itätön asia. , vuoden 2005 ainen vaikut iin kahvia aikoihin unenom rjoilemalla pöyt , että samoihin s okransa eteen ta n tiennyt silloin E työtä vu diton eläin. enkä sano on. Minä va aj ikaa i. Sekä sosiaalise aina toisella sij nyt kaiken sa. Jo tenkaan oike n kukaan amm muu mite iikkia. Katujen ja a. ssa pubissa otti tavaksi anta e, suhde, ystävy uu lontoolaise yi vähitellen sid nen tarjoilija ist isen välille synt ihm samai i myöhemmin Muutama vuos iralle tapahtui. Se katosi koko ide Tiso on he Dav ... Venetsialla ol ja kattojen taak olisi mahdollist hansa ui kuin mikä ta ä noista iltaverho, ja tunt tienoilla yhdess us. sen, nainen, joka hy nen nainen ei ol . Ja luul ioita itseään dämessä, ei kunn tonta... Se on ensim vitut välitän mih ennen nukkumaan tälle bänd asia mielessäni mitä pyrin anta n ja siihen, on viimeinen himoo ä on tehtäväni. TEKSTI y s gg Do Riitta Itäkylä I KUVA Sam Sc ott-Hunter I uath.net www.epheld M rappusilla väsy rautatieaseman a kanaalien uin Venetsian asku i sitten ist distaa auringonl uutama vuos mana ja sain to aleanpunainen matkan rasitta ylle ilmestyi va neenä ja kuppiloiden i lohdullinen, se. , että se in herään. melkeinpä väsy lisessa mielessä siä, esimerkiks tävyyk ssa että taloudel almonsa takia, ys
, kä on hiljaa. keskittynyt muu tai idean jostak i haaste, koska Davide Tiso on se on mielenkiin ulle käsityksen Uusin albumi ol veltäminen. Lev lua ajatella le äisten tä mies on usei nkaan ha simman monel jopa bändin sis 05). Koirathan aikana, mutta ko Toivoin, ja ol enetin jokaisen. Mitä sana tulee musiikin lisena haudas ä kummalutta... En kuite yttävä yllätys, et hrough My stää sen bluesr´s Palette, 20 maailmoja järis .T (The Painte inä. m t vahvimman ja äänsä menemää välittyisi yleisö tavannut monia säveltäny Olen mään eläm että tämä n sanovan e valmis päästä e itsekiä. minun rhautunut noin. lla kääntyvän ka ndin kanssa ja teelämässäni te moida tämän bä hdä kokeellisuu ia, jota pystyn kee hyvää unel le merkitsee. talutushihn 27. Taiteilija elehtii omistajalleen an kertoo koiran ntyy, kun kiiAvausraita Gift yksestä, joka sy . osiss kään ai t monia miehi i on kohdannu n todella surulpysty tarjoan liimana. Bella kseen omisistä kappaleista) eutuu. aleita ja aiheita takia. E n... too ilmaan näky parturia ja viuh tamasta lahkuin elämä. vain miellyttää levyn hilpeimm Ympyrä sulk elystä hengissä huvaksi tummanpu koiran sinnitt vanhan menee niin Shaped Leaves tajaansa. Kuten lyä. Spider INFERNO laajensi Ephel Duath utta ei reviiriään m ostu vieläkään su aan. hän lähti bänd y kuitenkin hyvin ironista. Tiso ei ole lo so astattelua Eph ä osittaista n minä sain ha se ilmeens Luciano Lorus ka. ettu kuva. Niin aisempia sin on sä aviiv na ot ja tuottaa suor suurin rakkaus in tiettynä vuon ajan. Ephel D uath ikitara, joka a yhdessä ellista vakaut rytm taloud utta ensimmäikaksi asia lista. dostaa. te sinul ainoa as rdenhan voi nä eihin. Minul sit olemaan its si ja näkee omist saan. na jotakin uutt y jatkamaan. Min M jatkaa, ko s- täys on vain pakko surullisuus ja tu jälkeen. Meillä on maan soittajille heti alkuun. ttym e saksilla. a liika rönsyily hän bän- ku ja muuttua koko ta ei helposti tä itteena oli riisu tavo kehittyä n" on sana, jo "Suoraviivaine sävelkulkuja. Olin varma, m muu i ei ol i se ol ovat iloisia eläi lut kenenkään kaan moni bänd kusessa oleva. n. En kuitenkaa isinta oli sekoitt vaativa ihminen nen tunteikkuu illa ei tienata. oni ei vain pyst m Kyllä. Ei äys ed todenn Tällä levyllä ja ystävyyksien y on suuri hypp Davide Tiso on n ihmissuhteiden kuulijalle. Jo toisinta... Mielenkiinto on hyvin surulli koska minä olen ta. Tunn että onnistuin sii onkaan. Tämä bänd aa siihen jotaki . Jo nä, että olisin etko itse näin. Se on yhtään mitään, no Se sopii m lisia juttuja se oikeastaan sa ta ei se anna emme. minä Ihanko tosi. nainen m teel tehd jotakin, joka... sasi olla osastäni jotakin m ttahan ovat miss ja turhautumist ides luovat miele suuttumusta set viisi kuukau et onnellinen vo ltä surun lisäksi dellisuudessa uu hyvältä, ja ol Itse löysin levy että kaikki tunt iten asianlaita to nes tajuat, m a. Kun ten me... Ja elämä läpi levyn kapp nssa. le jäsenille aina s toivoa antava sil uhteessa sellaise ja ihanaa dessaan, ja myö Kerron tämän uu ä tahansa ihmiss elko omituista a. nellisimman le myös on n ihmisiä vuosien llekin. M a bluesia. ia, jonka Tiso tie styksessä me mahdollisin diin yhdistä as evän tärkeysjärje ata musiikkiam ellisestä Yk yritämme av ut musiikin men ohitse. Minä olen ajansa kuolleen "avantgarde" jälkeen. Vaikka ei kontrolloimaan. en ole kuul itsee sen, ä olen se eniten utta en koskaa ska bändi ansa in vituiksi. marttyykoirien turkkeja ämääräisestä pe u, it´s a cat, as th eteen uhraavan jasta ja siitä ep Hän leikkaa a present for yo aan ("I got tessaan taiteensa sä on yksi uluk sees tode tollisuutta ei ku Mies hymyilee ison mukaan ky yneydellä: you like it?" T an kertoo tämättömällä ty Morte puolesta elkeinpä välinpi t decomposes, do ca rin m . Kovin vinin melko varma vyni. nettomuuksien utta kyyttä, kuuluu hyvin tu ongelmien ja on jälleen uuden ukkaantunut, m Mielestäni siellä el D uath koki kaikkien näiden . n syiden hdasta ihmette levy, hän toteaa päätöksen etee ndi taloudelliste sarkasmia vai pu hyvin iloinen joutui vaikean että se on n piti jättää bä n, häne istä työsken Minä sanoisi Valitettavasti .. entävä tunnes uath on hämm mättömillä tuskaa. ta uotisen elämän -v kain Koiranun sinulle käsitystä sikko, jonka 29 in bändistä. Nuo t, . Sen käsityk Viikkoa ennen hämmentynyt , myös vokalisti a, onko hänen niin moni muu on vaikea sano takaiskun. osti pelkoa ja Käydessämme kseen koirien ka sekoittuu help onneen van nellä kaalassaan ai peasti ilmi, että melko no Vitsailet. na, ja sitä me ol eri asioita, mut a i olla monia de vo ksi, mikä anta koska avantgar Loppujen lopu en levy on tästä bändistä. Avantga sen avulla. Ephel D En. yle st jossa se joutuu a näkee unta, kra muun muass htiä hämähäkei ksi (koi luulee puiden le ä psykedelia hyökkäämäksi, alin voi kuviska yritän tehd D änsä nyt itsekäs, ko a), että Salvador le oman hänt ekäs. Yritän yhdi siis ole mikään el D uathia yksin crossover-bänd vain pienissä si kuin mityöstämästä Eph Ephel D uathia mäksi prosessik imeisellä levyllä löytänyt itsensä pitävänä i kahdella vi i eristäytyneem ossa ka ol ttautu koko levyn ko tunnelman, jo Dog´s Eyes osoi , sitä ikään kuin stönvaihdoksia a, käyttääkseni empi albumi
Ei tavanomaista virttä siitä, kuinka piinallinen miksausprosessi oli tai miten levyä rakennettiin kuukausikaupalla kuin iisakinkirkkoa. Biisit oli treenattu viimeisen päälle ja aikaa oli, sai nauhoittaa rauhassa. TEKSTI Anna Saurama I KUVA Jarmo Katila I www.the-ra.fi Useimpien korviin lie kantautunut tieto Suomen nuorimmasta levyttävästä hevibändistä, RA:sta. Uudemmista yhteiseksi nimittäjäksi nousee Trivium. Lyriikan on tarkastanut monille kotimaisille artisteille kappaleita sanoittanut E. Ärsytti herätä normiaikaan kesälomalla, keksii laulaja-basisti Jaanis pohdinnan jälkeen, kun kysyn, mikä oli haastavinta levyntekoprosessissa. Punainen virta purkitettiin viime kesänä, eikä siinä tosiaan ollut poikaitten mukaan muuta vastusta kuin aikaiset aamuheräämiset. Mikäli musiikkinsa on vielä jäänyt tarkastamatta, on korkea aika korjata asia. Sanoitukset ei olleet ihan parasta mahdollista, ehkä kolme sanaa per biisi, valottaa Jaanis varhaisia vaiheita. Biiseissä etenevä kertomus petetyn faaraon kostosta seurasi valittua teemaa. Ehei, tällä kolmikolla tuntuu olevan vain tekemisen iloa ja ehtaa asennetta. Bändi oli vaihtanut nimensä RA:ksi hissantunneilla tutuksi tulleen muinaisen Egyptin auringonjumalan mukaan. Sen lisäksi Tomi mainitsee Meatloafin ja Jesse Mötley Crüen. Jaaniksella lemppareita ovat myös Avenged Sevenfold, Dragonforce ja Atreyu. Tomi, Jaanis ja Jesse katsovat silmiin ja vastaavat kärsivällisesti jokaiseen kysymykseeni samalla avoimuudella vailla sitä varovaisuutta ja laskelmointia, jonka ikä vääjäämättä tuo mukanaan. Haastattelijaahan tässä alkaa jännittää. Listaa kuunnellessa tuntuu luontevalta, että alkuun lyriikan kielenä oli englanti. Seikkailu, jossa faarao lyö kavaltajansa helvetistä kokoamansa armeijan avulla, on yhtyeen omaa käsialaa, kuten kaikki levyn sävellyksetkin. Kun kieltä päätettiin vaihtaa, syntyi ajatus tarinasta. Jokainen taitaa useampaa instrumenttia. Sarmo. 28. Ensimmäinen täyspitkä, Punainen virta on helmikuun lopulla kaupoissa, ja silloin faaraohevi on viimeistään oleva kaikkien huulilla. Haukkapääjumalan O soturit nkohan edessäni koskaan istunut kolmea näin vilpitöntä ja aitoa haastateltavaa. Jesse on soittanut rumpuja viisivuotiaasta lähtien, ja Tomilla on kitaransoittoa takanaan neljä vuotta. INFERNO Mulle jäi sit basso, virnistää Jaanis, jonka pitkäaikaisin instrumentti vielä RA:n syntyaikoihin oli viulu. Energiaa juomasta Bändikoulussa oli useampi coverbändi, mutta kolmikko päätti alkaa tehdä omaa musiikkia. Yhtyeen lopulliseen roolitukseen on päädytty sen mukaan, kuka on paras missäkin. Se kuitenkin verotti tyylin runollisuutta. Hevi oli ilmeinen muoto ilmaisulle, sillä suurinta suosikkia kysyttäessä vastaus on kolmesti sama: Iron Maiden. Vuonna 2006 sama kokoonpano perusti Terminatorin. Kolmestaan studiolla työskentely oli hauskaa. Ymmärtäähän tuon, kun ei englantia oltu vielä kovin kauan opiskeltu. Trio on tavannut toisensa kolmannella luokalla Helsingin Suutarilan ala-asteella, ja yhdessä on käyty myös Pohjois-Helsingin Bändikoulua. Esimerkiksi rummut äänitettiin biisi tai pari päivässä, koska jos ne äänittää kaikki putkeen, niin tulee väsymys, eikä tule enää niin hyvää jälkeä, selittää rumpali Jesse. Me tehtiin huolella
Myöhemmin RA teki live-vedollaan vaiku- tuksen EMI:n edustajaan, joka tarjosi oitis bändille levytyssopimusta. Tulevina viikkoina on tiedossa haastatteluja ja kuvauksia. No ei, kun ne on puolta pienempiä, suurimmaksi osaksi jotain kolmasluokkalaisia. RA:n jäsenet itse käyvät seitsemättä luokkaa, omien sanojensa mukaan "normimenestyksellä". Yhtyeeseen kohdistuneelle kritiikillekin löytyy ymmärrystä. Vuoden lopun koulukiertue kävi hyvästä harjoituksesta tulevaa keikkailua varten, sillä tahti oli väliin rankka. Pysyvätpä siinä ainakin jalat hyvin maassa, tuumaavat haastateltavat. Uratoiveita kysyttäessä ajatukset suuntautuvat kuitenkin aivan lähitulevaisuuteen: paljon vaan keikkaa jos saisi. Nimmareita saa keikan jälkeen jakaa käsi vääränä, mutta riehakkaimmille ihailijoille mikään ei tunnu riittävän. Viideltä aamulla herätys, kamat autoon ja tien päälle, yhdeksältä jo lavalle päivän ensimmäisessä kohteessa. Aika alkaa olla lopuillaan, pojat vilkuilevat vaivihkaa kännykästä kelloa. Inspiraatio tulee Jessen mukaan esimerkiksi silloin, kun on sattunut jotain "siistiä". Kun on innostuneessa fiiliksessä, vaikka jonkun hyvän keikan jälkeen. Jos kiertää saisi minkä vaan kotimaisen yhtyeen kanssa, kumppaniksi valittaisiin Sonata Arctica, Stam1na tai Nightwish. Kerran me jouduttiin juoksemaan bäkkärille, että päästiin pakoon, ja ne hakkas sitä ovea ja huus ja juoksi auton perässä, kun me lähdettiin pihasta! Eikös tuollainen käytös ole vähän pelottavaa. Se ei ole enää sama, kun ei ole sitä oopperaääntä, kuuluu perustelu. Täytyy lähteä, bändikoulu kutsuu. INFERNO 29. Tosiaan, valtaosa keikoista on tähän mennessä ollut Suomen eri kouluissa. No jenkkikiertue. Hyväksi havaitussa kaavassa sama henkilö, joka tekee musiikin, myös kirjoittaa sanat, koska hän tietää millainen rytmitys lyriikassa tulee olla. Kielikään ei enää tänä päivänä ole este, Jesse pohtii. Monilla on ennakkoluuloja, kun ne ei ole kuulleet meidän musiikkia, Jaanis aprikoi. RA:n esiintymiset ovat epäilemättä vakuuttavia ja pojat karismaattisia lavalla, sillä hurmokselliselta fanihysterialtakaan ei ole vältytty. Jotkut kappaleet on tehty alusta loppuun kolmestaan. Vähän sellanen ylienergi- nen olo, kun alkaa jo jututkin muuttumaan tyhmiksi, niin silloin tulee paras. Armotonta roudausta Monta hyvää keikkaa on taidettu nähdä ja paljon juoda limua, sillä innostus jos jokin kuuluu lopputuloksessa. Entä jos ajateltaisiin useamman vuoden päähän, mikä olisi RA:n haave. Pojille on tärkeää, että kaikki tehdään itse, eikä ainoastaan niitä kivoimpia juttuja. Hiki nousee vieläkin otsalle, kun muistellaan armotonta roudausta eräässäkin koulussa, jossa sali oli kolmannessa kerroksessa, eikä hissiä ollut. Jatkossa kolmikko tekisi mielellään toisen levyn, todennäköisesti teemalevyn esikoisensa lailla. Potentiaalin tunnisti myös reilu puolitoista vuotta sitten RA:n kanssa yhteistyön aloittanut manageri Peter Kokljuschkin, jolla oli ennestään tallissaan useampia Pohjois-Helsingin Bändikoulun kasvatteja, kuten Indica ja Haloo Helsinki!. Joitain riffejä on jo jemmassa tätä varten. Jaanis puolestaan kuvailee hedelmällistä tilaa näin: Innostuneena illalla, kun on juonut limua tai energiajuomaa. Vaikka viime mainittu onkin poikien mielestä menettänyt jotain olennaista itsestään laulajan vaihdoksensa myötä. Miksipä ei, kun nuorukaiset ovat liikkeellä näin nöyrin mielin. Levydiilin saaminen ei ole muuttanut omien koulukavereitten suhtautumista, ja palaute on ollut vain kannustavaa. Kaikki kolme sekä säveltävät biisejä että tekevät sanoituksia
Nauhoittaja kyseli, olemmeko valmiina, nauha pyörii, soittakaa. Meidän musiikkimme on keskitempoista, mutta jonkun Dimmu Borgirin rumpalin on pakko olla varsinainen hirviö. Levyjen tekemiseen ei enää satsata rahaa, enkä halua soittaa millä tahansa poplevyllä. Ensimmäisenä osuutensa soitti Sevalganesh, intialainen kanjiransoittaja. Tavallaan kyllä. Varsinkin nopeasti soittaessa hyvä kunto tärkeää. Los Angeles oli rockin ja metallin pääkaupunki. Rumpaleiden kanssa se on vaikeampaa. Sekaisin Losissa Jens Johansson muutti Yhdysvaltoihin, ja elektroniikka-asentajaksi opiskellut Anders suunnitteli jatkavansa opintoja teknillisessä korkeakoulussa. Asuimme yhteisessä talossa Woodland Hillsissä. Hän oli niin kiinnostunut rahasta, ettei yhtye saanut mitään. Tosin Yngwietäkin huijattiin, eli olimme samassa veneessä. jotain erikoista. Tai sitten tällaista tapahtuu rumpaleille. Fuusio ja metalli Jos livetaltionnit lasketaan mukaan, Anders Johanssonin soittoa voi kuulla yli kuudellakymmenellä äänitteellä. Sen levyn tekeminen oli aivan helvetin vaikeaa, mutta musiikki on hyvää. Se oli... Tai suomalaiset speed metal -bändit... Siihen aikaan studiossa kaikki soittivat yhtä aikaa. Fuusiokaman soitosta olen saanut nopeat kädet ja improvisointikykyä. Olimme kuin lapset karkkikaupassa, rajat ja säännöt lakkasivat täydellisesti toimimasta. En usko, että Hammerfallin yleisö on kiinnostunut sellaisesta musiikista, mutta veljeni sooloalbumi Fission voisi olla kokeilemisen arvoinen. Minulle nopea soittaminen on aina ollut vaikeaa. Soittotyylini sopi siihen juttuun täydellisesti, vaikka se on outoa musiikkia. Miten jazzin ja fuusiomusiikin soittaminen on hyödyttänyt sinua metallirumpalina. Onko se vaivaannuttavaa. Näytän tosin aika tavikselta, joten ehkä se vaikuttaa asiaan. Hänen managerinsa oli täysin ideaa vastaan, sillä olimme tuntemattomia ruotsalaisia. Art Metalilla soittoni ei ehkä ole kovin innostavaa, mutta levy tehtiin ilman klikkiä, niin että rummut soitettiin viimeisenä. Managerin vika. Lopuksi se kaikkein tärkein: Paljonko nostat penkistä. 125 kiloa. INFERNO 31. Nauhoitan jotain aina silloin tällöin, mutta oikeastaan ei. Ja vaikka svengi ei välttämättä ole hevissä ensimmäinen toive, luulen, että groovea on soitossani enemmän kuin jollain muilla rumpaleilla. Pitääkö rumpalin olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Treenaat taekwondoa ja käyt salilla. Heidän mielestään se on hauskaa. Kesäloma Jensin luona Los Angelesissa muutti suunnitelmat: 1985 Anders päätyi kuin päätyikin lopulta Malmsteenin rumpaliksi. Onko sinulla Hammerfallin lisäksi muita projekteja. Yngwie halusi meidät soololevylleen soittamaan. Ei Art Metalista ollut mitään taloudellista hyötyä, mutta sain soittaa todella hyvien muusikoiden kanssa. Yngwie harjoitteli sukeltamista ja onnistui osumaan jotenkin päävesiputkeen. Keyboardistin voi helpommin erottaa, jos levyn tekeminen ei luonnistu. Jos soitat päivittäin, keho vahvistut pikkuhiljaa. Halusi hän sitä tai ei, Rising Force -albumit tulevat leimaamaan Anders Johanssonia lopun elämäänsä. Taloudellisesti se ei ollut niin mahtavaa, saimme Yngwieltä pientä palkkaa, jonka hän unohti välillä maksaa. Koska Ruotsissa oli tuohon aikaan ainoastaan kourallinen heavymuusikoita, päätyivät Anders ja Jens soittamaan Yngwie Malmsteenin kanssa jo teini-iässä. minulle se on käsittämätöntä, painan 104 kg ja olen 192 senttiä pitkä. Ja joskus mokaaminen paikattiin niin, että samassa kohdassa muutkin soittivat eri lailla kuin alun perin piti. Vaikka Hammerfall on Ruotsin suosituimpia rockyhtyeitä Laulaja Joacim Cans oli yksi Kuorosota-viihdeohjelman kuoronjohtajista, ja syyskuussa koko bändi osallistui japanilaisen Reikä seinässä -kilpailun ruotsalaisversioon tunnistetaan Anders kadulla yhä Yngwie Malmsteenin rumpalina. Oli jotenkin isoa olla nuori ja soittaa bändissä, jolla oli levytyssopimus. Yngwielle annettiin sen verran periksi, että he valitsivat kahdesta pahasta pienemmän, eli kosketinsoittajan. Hänen soittonsa muistutti monin paikoin omaani, ilman klikkiä hän kiihdytteli ja hidasti siellä täällä. Myöhemmin, Silver Mountain -levytysten jälkeen Johanssonit muodostivat Rising Force -yhtyeen selkärangan. Löytyykö diskografiastasi levyjä, joita haluaisit Hammerfallin yleisön kuulevan. Se oli vakavaa homma, vituiksi ei voinut vetää. Joskus, jos muita Hammerfallin jätkiä on paikalla. Talo al- koi tulvia ja melkein romahti, mutta kukaan ei välittänyt. Myös Jonas Hellborgin kanssa tehdyt "E" (1994) ja Art Metal (2008) ovat hyviä. Sitä paitsi jos projekti on mielenkiintoinen, teen sen joka tapauksessa ilmaiseksi
Ja joskus mokaaminen paikattiin niin, että samassa kohdassa muutkin soittivat eri lailla kuin alun perin piti. Koska Ruotsissa oli tuohon aikaan ainoastaan kourallinen heavymuusikoita, päätyivät Anders ja Jens soittamaan Yngwie Malmsteenin kanssa jo teini-iässä. Fuusiokaman soitosta olen saanut nopeat kädet ja improvisointikykyä. Hänen managerinsa oli täysin ideaa vastaan, sillä olimme tuntemattomia ruotsalaisia. Treenaat taekwondoa ja käyt salilla. Yngwielle annettiin sen verran periksi, että he valitsivat kahdesta pahasta pienemmän, eli kosketinsoittajan. Oli jotenkin isoa olla nuori ja soittaa bändissä, jolla oli levytyssopimus. Joskus, jos muita Hammerfallin jätkiä on paikalla. Näytän tosin aika tavikselta, joten ehkä se vaikuttaa asiaan. Vaikka Hammerfall on Ruotsin suosituimpia rockyhtyeitä Laulaja Joacim Cans oli yksi Kuorosota-viihdeohjelman kuoronjohtajista, ja syyskuussa koko bändi osallistui japanilaisen Reikä seinässä -kilpailun ruotsalaisversioon tunnistetaan Anders kadulla yhä Yngwie Malmsteenin rumpalina. 125 kiloa. INFERNO 31. Ensimmäisenä osuutensa soitti Sevalganesh, intialainen kanjiransoittaja. Levyjen tekemiseen ei enää satsata rahaa, enkä halua soittaa millä tahansa poplevyllä. Asuimme yhteisessä talossa Woodland Hillsissä. jotain erikoista. Tavallaan kyllä. Myöhemmin, Silver Mountain -levytysten jälkeen Johanssonit muodostivat Rising Force -yhtyeen selkärangan. Hänen soittonsa muistutti monin paikoin omaani, ilman klikkiä hän kiihdytteli ja hidasti siellä täällä. Sen levyn tekeminen oli aivan helvetin vaikeaa, mutta musiikki on hyvää. Nauhoittaja kyseli, olemmeko valmiina, nauha pyörii, soittakaa. Lopuksi se kaikkein tärkein: Paljonko nostat penkistä. Tai suomalaiset speed metal -bändit... En usko, että Hammerfallin yleisö on kiinnostunut sellaisesta musiikista, mutta veljeni sooloalbumi Fission voisi olla kokeilemisen arvoinen. Yngwie halusi meidät soololevylleen soittamaan. Olimme kuin lapset karkkikaupassa, rajat ja säännöt lakkasivat täydellisesti toimimasta. Onko sinulla Hammerfallin lisäksi muita projekteja. Tosin Yngwietäkin huijattiin, eli olimme samassa veneessä. Soittotyylini sopi siihen juttuun täydellisesti, vaikka se on outoa musiikkia. Siihen aikaan studiossa kaikki soittivat yhtä aikaa. Pitääkö rumpalin olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Sitä paitsi jos projekti on mielenkiintoinen, teen sen joka tapauksessa ilmaiseksi. Se oli vakavaa homma, vituiksi ei voinut vetää. Managerin vika. Miten jazzin ja fuusiomusiikin soittaminen on hyödyttänyt sinua metallirumpalina. Rumpaleiden kanssa se on vaikeampaa. Sekaisin Losissa Jens Johansson muutti Yhdysvaltoihin, ja elektroniikka-asentajaksi opiskellut Anders suunnitteli jatkavansa opintoja teknillisessä korkeakoulussa. Talo al- koi tulvia ja melkein romahti, mutta kukaan ei välittänyt. Taloudellisesti se ei ollut niin mahtavaa, saimme Yngwieltä pientä palkkaa, jonka hän unohti välillä maksaa. Se oli... minulle se on käsittämätöntä, painan 104 kg ja olen 192 senttiä pitkä. Los Angeles oli rockin ja metallin pääkaupunki. Tai sitten tällaista tapahtuu rumpaleille. Fuusio ja metalli Jos livetaltionnit lasketaan mukaan, Anders Johanssonin soittoa voi kuulla yli kuudellakymmenellä äänitteellä. Jos soitat päivittäin, keho vahvistut pikkuhiljaa. Varsinkin nopeasti soittaessa hyvä kunto tärkeää. Meidän musiikkimme on keskitempoista, mutta jonkun Dimmu Borgirin rumpalin on pakko olla varsinainen hirviö. Löytyykö diskografiastasi levyjä, joita haluaisit Hammerfallin yleisön kuulevan. Yngwie harjoitteli sukeltamista ja onnistui osumaan jotenkin päävesiputkeen. Minulle nopea soittaminen on aina ollut vaikeaa. Halusi hän sitä tai ei, Rising Force -albumit tulevat leimaamaan Anders Johanssonia lopun elämäänsä. Myös Jonas Hellborgin kanssa tehdyt "E" (1994) ja Art Metal (2008) ovat hyviä. Nauhoitan jotain aina silloin tällöin, mutta oikeastaan ei. Onko se vaivaannuttavaa. Kesäloma Jensin luona Los Angelesissa muutti suunnitelmat: 1985 Anders päätyi kuin päätyikin lopulta Malmsteenin rumpaliksi. Ei Art Metalista ollut mitään taloudellista hyötyä, mutta sain soittaa todella hyvien muusikoiden kanssa. Hän oli niin kiinnostunut rahasta, ettei yhtye saanut mitään. Heidän mielestään se on hauskaa. Art Metalilla soittoni ei ehkä ole kovin innostavaa, mutta levy tehtiin ilman klikkiä, niin että rummut soitettiin viimeisenä. Ja vaikka svengi ei välttämättä ole hevissä ensimmäinen toive, luulen, että groovea on soitossani enemmän kuin jollain muilla rumpaleilla. Keyboardistin voi helpommin erottaa, jos levyn tekeminen ei luonnistu
Riitta Itäkylä) I LIVEKUVAT Caroline Traitler I www.primordialweb.com "Punkan valitseminen kiertueella on oma taitonsa. Se tulee olemaan arkkusi yli kahden viikon ajan, joten valita hyvin sinun täytyy, Yoda-kielellä ilmaistuna", kirjoittaa vieraileva reportterimme, irlantilaisen Primordialyhtyeen solisti A.A Nemtheanga rundiraporttinsa aluksi. Onko takaovi alinomaa auki päästäen siten jääkylmän viiman keskimmäiseen sänkyyn. On Vainajainpäivä, ja katolinen Baijeri tuntuu yrittävän raahata yhteiskuntaa takaisin hämärään muttei niinkään kaukaiseen menneisyyteen, jota muovasivat uskonnolliset ennakkoluulot ja suvaitsemattomuus. Ajankohta marraskuu 2008, näyttämönä Keski-Eurooppa. Inferno Primordialin keikkabussissa Pakanamaan kartta uiden hörppiessä bussin etuosas- M Leipzig 31.10. Minulla oli jo etukäteen ennakkoluuloja suostuessamme mukaan Heidenfestiin, koska mielestäni erotumme aika lailla joukosta. Soitamme uudelle yleisölle, haasteista häkeltymätöntä porukkaa kun olemme. Makaamalla jokaisessa vuoron perään. Aiommeko bilettää todennäköisemmin edessä vai takana, mitkä punkat ovat lähempänä menoa ja siten myös melua. Kysymyksiä, kysymyksiä, moni teistä ihmettelee. Näyttää siltä kuin koko Eurooppa olisi sen väärinkäsityksen vallassa, että täällä ollaan avomielisesti ja säännöllisesti hankkiuduttu eroon tabuista jo 1960-luvulta asti. On myös tärkeää osoittaa nuoremmalle väelle, että pakana- ja folkmetalliskenellä on tummanpuhuva vire, joka on suoraan kytköksissä kulttuuriin, historiaan ja hyvin synkkään todellisuuteen. Mätä lihanpala folk/polkkametallivoileivässä, tai pikemmin erittäin vaikeasti nieltävä. Nemtheanga (suom. TEKSTI A.A. Valitsen keskimmäisen sängyn bussin keskiosassa. Ei siis pelkkää kaljanjuomista ja viikinkiblingiä. Ensimmäinen luento on päättynyt, toivottavasti teette muistiinpanoja. München 1.11. Saavumme Müncheniin todetaksemme kristillisen kaupunginjohdon onnistuneen peruuttamaan keikan. Mitä jos bilehileet huudattavat siellä uusinta Ramboa. Ja ajatella, että minua pidetään neuroottisena. INFERNO 32. Yleisö alkaa saapua iltapäivällä tietämättömänä ongelmistamme jumalahärnääjien kanssa. sa kaljojaan ja pohtiessa todennäköisyyksiä bussin hajoamiselle minä vertailen sänkyjä. Entä takaosa. Tämä osoittautuu viisaaksi valinnaksi
Yhtyeellä ei ole lainkaan tuottajaa, sillä Whiplasherin mukaan sellainen vain rajoittaisi omaa luovuutta. Emme halua, että kukaan kuuntelee tekeleitämme ja sanoo mikä on hyvää ja mikä ei. Uuden levyn myötä ainakin työtahtia voi 36. Emil kertoi tehneensä biisin jonkinlaisessa psykoosissa, eikä hän oikeastaan muista koko prosessista mitään. Puhuttaessa yhtyeen suuruudesta hän siirtää puheen elimensä vähintäänkin yhtä suureen kokoon. Ainakin se tuntuu todella hankalalta, sillä biisistä tuli ihan täysin Jonin muistobiisi, mies sanoo. Aiemmat levyt, Synthetic Generation ja Termination Bliss, ovat auranneet tukholmalaisporukalle tietä Euroopan-markkinoille, ja nyt kuumaa rautaa takovan bändin onkin korkea aika julkaista uutta materiaalia. Se vihkii keikoillaan vaikka morsiuspukuihin sonnustautuneita homopareja. Mustan propagandan lähettiläät M aailmassa on pornotähtiä, lapsi- tähtiä, leffatähtiä ja poptähtiä, joten täytyy olla myös kuolemantähtiä, Deathstars-yhtyeen laulaja Whiplasher Bernadotte, eli Andreas Bergh, sanoo kun erehdyn arvaamaan, että yhtyeen nimellä olisi jotain tekemistä Star Wars -elokuvien kanssa. Black metal -orkesteri Dissection oli läheinen porukka koko Deathstarsille, ja Whiplasher teki myös vierailuja heidän levyillään. Jos minulta kysytään, niin se on todella vastenmielistä, mies pamauttaa pokerinaamalla, ennen kuin alkaa hihitellä silmille kammattujen hiustensa takaa. Todella kummallista oli sekin, että teimme tuona iltana molemmat biisiä Jonista, tietämättä toisistamme. Huomautan herralle, etten halua päähäni likaisia mielikuvia. Haluaisin ehdottomasti päästä heidän kanssaan vielä samaan kuvaan, voisin pitää siinä dildoa kädessäni. Deathstars on iso nimi kotimaassaan, ja työtä ulkomailla tehdään hitaasti ja varmasti. Via the Endistä tuli niin synkkä, rehellinen ja henkilökohtainen, että en aluksi ollut lainkaan varma, kannattaisiko sitä laittaa levylle. TEKSTI Mia Paavonen I www.deathstars.net Deathstars ei ota itseään turhan vakavasti. Bändin itseoikeutettuna puhemiehenä toimiva Whiplasher on antanut kaikille bändin jäsenille taiteilijanimet, joita hän selventää yksiselitteisesti: Emil on Nighmare Industries, koska hän on yhtä painajaista koko jätkä, Jonas on Skinny, koska hän on todella laiha, Ole on Bone, koska hän on vielä laihempi kuin Skinny, ja Eric on Cat, koska hän on androgyyni ja hyvin itsekeskeinen. Tavatessani prinsessa Victorian turvamiehet joutuivat tulemaan väliin, kun yritin riisua hänet, mies kertoo jättäen allekirjoittaneen miettimään, onko hän tosissaan vai laskeeko leikkiä. Pidän peniksestäni erittäin hyvää huolta! Voin vaikka näyttää! Niinpä niin. Industrial-soundeja musiikkiinsa sekoittava INFERNO Deathstars laulaa kaupungin pimeästä puolesta, rakkaudesta, eroista, seksistä ja kuolemasta, ja ainakin seksiin Whiplasher onnistuu lähes aiheen kuin aiheen kääntämäänkin. Ei, ei se ole lainkaan likainen. Whiplasher Bernadotten omassa taiteilijanimessä on viittaus Ruotsin kuninkaalliseen hoviin, ja kotimaassaan varsin nimekkään bändin laulaja on myös tavannut kuningasperheen. En osaa kuvitella, että esittäisimme Via the Endiä koskaan livenä. Seksiä harrastaessaan hän ei esimerkiksi pysty laukeamaan, ellei katsele itseään samaan aikaan peilistä. Uuden levyn eittämättä henkilökohtaisin kappale on Via the End, jonka Nightmare kirjoitti samana iltana kun hänen veljensä, Dissection-yhtyeen laulaja Jon Nödtveidt löydettiin kotoaan itsemurhan tehneenä. Ruotsalaisen glam-vivahteista goottirockia soittavan bändin neljäs täyspitkä julkaisu, Night Electric Night ilmestyi juuri. Ainakin vakuutteluista päätellen tarina on tosi. Muistobiisi veljelle Musiikillisesti Deathstars toimii paljon itsenäisemmin kuin monet bändit. Kun sitten esittelimme aihioita toisillemme, päätimme yhdistää ne yhdeksi kappaleeksi. Haluamme itse olla oman musiikkimme diktaattoreita. Laulut kertovat kuitenkin aina omasta elämästämme, joten olemme eksperttejä siinä, laulaja sanoo
SABATON r" e Art Of Wa "Th uction" rough Destr "A Change Th GRENDEL er O "Puppetmast emonium" Pand VER CHAOSWEA f MEHIDA r" lood & Wate "B URN rs" oul Destroye "S DISMEMBER r" "Dismembe OKE MASTERSTR leep" "S THE CHANT "Ghostlines" HATEFORM " "Dominance MEDEIA "Cult " BULLET llet" "Bite The Bu ES RANDOM EY sible" "Invi
MUSTASCH hlights" "Lowlife Hig ILL NINO "Enigma" HB de" "Frozen Insi NICOLE "Tasavalta" SOTAHUUTO lki" "Ihmisen Jä DEICIDE s Part " Death Do U "Till IRE SHADE EMP s" "Zero Nexu "Ruatokan U VERJNUARM koetto" san Uamun NA CULT OF LU m" gdo "Eternal Kin RS mned" s For The Da LLAR BEGGA MILLION DO r Beggars" "Anthem a "Million Doll FILTER bs" The Catacom "Legacy Of NILE
ykköset, kauppakeskuksen ja onomatopoeettiset vroom-äännähdykset, se on kansainvälisesti muistettavampi kirjainyhdistelmä kuin Haudankaivaja. Studiota ei varata ennen sitä. No ei, ei meiltä tämän teknisempää kamaa tule. netiltä. Progressiivisemmat riffit ei sovi meidän musiikkiin. Nythän meillä on uusi raita, jossa on rumpu- ja bassosoolot..., Johansson naruttaa. Haftverkkiä ei saa tulla, vaikkei edellisdemokaan musiikillisesti laiska ollut. Joulunseutu on bändille tärkeä paitsi haastattelun, myös harvemmin mahdollistuvan yhteistreenauksen ansiosta. Me ollaan vähän silleen ajateltu, että kesällä äänitettäisiin ekaa täyspitkää, johon tulee ihan uutta materiaalia, yhtyeen tahtovimmalta hahmolta vaikuttava Matti Jalava visioi. KISS-metodilla pelaava pauke ei hyydy vaiheisiin tai katoa korvista grind-rysäyksellä. Tämän lehden tietoisuuteen lounaistrio kipusi orastavasti keväällä 2008, kun Wacken Metal Battleen tulleita demoja ruotinut Joni Juutilainen iloitsi löytäneensä levykierroksen ensimmäisen todellisen yllättäjän. Minulla on kitaristina rajani, ja uskallan sanoa sen ääneen. Kiirettä ei nyt pidetä. Tiivistämisen taidon kiitettävästi opetelleen yhtyeen biisit ovat pituudeltaan pääasiassa luokkaa Repulsion: ne päättyvät kahden minuutin paikkeille olematta silti silmitöntä tekniikkaräimettä. Hivenen naiivilla alkuperäisnimellään pumppu ehti julkaista kaksi demolevyä, joista etenkin viime vuonna ilmestynyt, Panu Postin johdolla Helsingissä äänitetty kakkosteos keräsi kehuvia huomioita muun muassa Metalliliitolta, Miasmalta ja Imperiumi. Silloin tulee sekamelskaa, Jalava tietää. Kolmikko odottaa kakkosdemonsa Grim Death Awaitsin nimellä kulkevaa julkaisua Woodcut Recordsilla, mutta vuolee samalla sävellyksiä ensimmäistä pitkäsoittoaan varten. Soolojenkaan ei tarvitse olla teknisempiä, rumpali Josefsson huomauttaa Itse pidän enemmän harmonisista INFERNO 41. Äänitykset alkavat vasta, kun meillä on tarpeeksi biisejä, joihin ollaan tyytyväisiä, harkitsevaisempi Jonatan Johansson toppuuttaa ja säestää sanojaan määrätietoisilla napautuksilla pöytään. Jos kohta kämäinen cd-r ja puolivillainen saate saivatkin varautumaan pahimpaan, kaiuttimista ryöpsähti vahvasti toteutettua, ruotsalaisittain vanhakantaista ja romuluista kuoloa. Kun on tähän asti päädytty, ei tarvinne erikseen korostaa, kuinka vakuuttavaa jälki oli. Helvettiin kirjoitettu Ensivaikutelma Lappfjärdissä, Imatralla ja Maarianhaminassa opiskelevista Vorum-soittajista on hermostuneen innokas. "Todella nuoria jätkiä, mutta jopas viuhuu väkevästi death metal!" intoili kollega. Täyspitkänsä Vorum aikoo täyttää pidemmillä vedoilla tähtäin on "jopa" viidessä minuutissa mutta väkipakolla biisejä ei venytetä
2000-luvulla tulleista bändeistä iskevät Necrovation, Verminous, Invidious, näitä riittää. Luonnollisestikin moni meihin vaikuttanut bändi laulaa kuolemasta. Todellakin suomalainen death on vaikuttanut meidän musaan, Jalava julistaa ja pudottaa väitteensä tueksi nimen: Sotajumala. Tarinankerrontaa omakohtaisen kuvauksen sijasta, rumia sanoja. Pidän lisäksi uudesta ruotsalaisesta death metalista todella paljon. Luukas "Luxi" Lahtinen, MetalRules.com, skenemyyrä Wanhan koulukunnan kuolometallin siipien havinaa... Olemme otetut kunniasta, Josefsson sanoo. Alkuaikojen bändit, Necrovore, Possessed, ensimmäinen Death-levy, nuo ainakin. Riffeissä ei ehkä ole mitään uutta, mutta homma toimii, koska riffit ja rytmitykset vaihtuvat sopivasti. Yhdysvallat oli muinoin tiukka maa. Itse olen kuullut vain joitakin biisejä Abhorrencelta ja Xysmalta, enemmän Archgoatin perään olevan Johansson tyytyy toteamaan. Biiseissä ei sinänsä ollut mitään ylimääräistä, ne etenivät asiallisesti ja loppuivat ajoissa, eli pituudella niitä ei todellakaan ollut pilattu. Vanhassa suttuisessa bändikuvassa häämöttävä Kaamospaita vihjaa kuitenkin, että yhtyeen pääasialliset vaikutteet taivaltavat Jenkkilän sijasta Ruotsista. Minua ainakin Watain on koskettanut paljon. Ehkä odottaisin Vorumilta vähän pidempääkin kappaletta, sillä pitkien kappaleiden kyhääminen on haasteellisempaa. Tuntuu hyvältä kuulla tällaisia kommentteja ihmisiltä, jotka olivat hankkimassa ensikäden kokemuksia INFERNO 43. Vastavuoroisena eleenä vanhojen partojen Vorum-arvioille lienee paikallaan lausua sananen suomalaisesta death metalista. hänen mukaansa "synkkyys". Sieltä tulee helvetin hyvää blackia ja deathia, Jalava komppaa. Jutun kainalossa erikoismiehet kertovat lisää omista Vorum-mielikuvistaan, mutta annetaan yhtyeellekin tilaisuus kertoa, mistä tuli tulee. Minä kuuntelen paljon suomalaista death metalia, tukee vanhaa Demigodia "valtavana vaikutteena" pitävä Josefsson. Muutamassakin uudemmassa raidassa (Ritual Desecration, Obscure Rites) lauletaan riiteistä ja rituaaleista. Yhtymäkohdat 1990-luvun alkupuolen death metaliin ovat ilmeiset, ja varsin hyvällä tavalla. Bändin soitto on aidon ja tinkimättömän kuuloista, selvästi antaumuksella tehtyä brutaalia meininkiä, josta ei kuulu lainkaan nykymetallin rappeuttavaa vaikutusta: turhaa teknisyyttä, koskentinvetoista yltiömelodisuutta tai väkinäisiä black metal -vaikutteita kaikki tekijöitä, joihin mielestäni koko tyylisuuntaus kaatui vuoden 1991 jälkeen. Varsinkin doomahtavien riffien laittaminen sekaan tuo hommaan "suomalaista" vivahdetta. Biisintekovaiheessa sanoituksilla ei vielä ollut konseptia. Mielestäni hyvää näkemystä osoittaa, ettei aivan tarkoituksella olla 90-luvun alun kellarisoundeja menty hakemaan, vaikkakaan ei soundia mitenkään hifiksi voi kuvailla. Vokalistin suoritus tinkimättömyydessään kruunaa kokonaisuuden. Itse kunnioitan eniten yhtyeitä, jotka ovat täydellisen omistautuneita aiheilleen, Johansson määrittää. Eilistä et pakoon pääse Kunnioituksen kuulee Vorumin soitossa. Erona 90-luvun bändeihin on tosin huomattavasti raskaampi soundimaailma. Joku saattaa perustaa bändin opportunismin takia tai koska tykkää yleensä olla bändissä, mutta me tehdään tätä koska halutaan aidosti soittaa tämäntyylistä musiikkia. Ei paketti mitenkään omaperäistä ole, eikä se varmaan tarkoitus olekaan, mutta tuosta on hyvä jatkaa. Demigodin, Demilichin, Funebren, Xysman ja Phlegethonin kaltaiset nimet eivät ole liian tuttuja nykyajan totenkopfeille, eivät edes vorumilaisille, mutta joku käsitys emomaansa tapahtumista yhtyeellä on. Ehkä juuri tästä syystä itse piru kävi kakkosdemon äänityksissä ja sammutti kellarista valot rituaaleilla ei pidä leikkimän. Kyllä tämä on kaiken kaikkiaan enemmänkin rautaista dödistä kuin keskinkertaista roskaa. Se olisi vale. Vorumin biisit ovat sopivan lyhyitä, riffit tehokkaita ja riittävän primitiivisiä, puhumattakaan biisien nimistä, jotka ilmentävät mielestäni ensiluokkaisesti perinteistä death metal -kuvastoa. Todellakin. Siitäkään ei pitäisi paljon valehdella, että nuo bändit ovat tietysti innoittaneet meitä vahvasti. Ei minulle kovin iso vaikute, kiistää Johansson. Kappaleissa vilahtaa monenlaisia kuolometallisen menneisyyden kaikuja: Deathia, Pestilencea, Sadistic Intentia, jopa suffocationmaista takataka-komppia. Vomitory, Jalava jatkaa listaa. Uusissa biiseissä se voi vähän kuulua, Jalava paljastaa. Erinomaista demossa on se ettei olla menty nyky-death metalin viitoittamalle instrumenttiporno-osastolle, jossa alhaisin tuplabasarien vauhti liikkuu jossain 250 bpm:n tietämillä, ja yhtä nuottia ei soiteta 10 millisekuntia pidempään... Toivottavasti pojat jatkavat valitsemallaan tiellä ja välttävät sudenkuopat, joihin esiisänsä lankesivat... Emme itse harrasta rituaaleja, vaan sanat ovat eräänlaisia kuvauksia, Johansson pyöristää. Isto Jänönen, ex-Mordicus, Demolisher Ensimmäinen mielleyhtymä, joka Vorumista tuli on Gorefest. Käytännön kokemusta bändillä ei mystiikasta ja salatieteistä ole, vaan sanat kirjattiin, koska ne istuvat musiikillisiin aihioihin. Ruotsista Nihilist on pu- donnut hyvin, jopa Watain vaikkei vanha bändi olekaan, Johansson luettelee. Kun totean, että sitähän voisi kirjoittaa vaikka huonosta säästä, jos pelkkä synkkyys merkitsisi kaikkea, Johansson varastaa puheenvuoron. Lupaava bändi! Taneli Jarva, ex-Sentenced, Chaosbreed Nyt vuoden 20082009 vaihteessa tämä saundi kuulostaa yllättävän tuoreelta ja energiseltä. Isot herrat viittii kuunnella, Jalava päivittelee. Kopiointiin ei silti ryhdytä. retro-trippejä menneisiin aikoihin, Suomikuolon veteraaneille yhtye haluaa lähettää ison kiitoksen palautteesta. Vanha Incantation USA:sta, Entrantment of Evil -ep erityisesti. Jos aikarajoitteita ei aseteta, Kaamos on ollut suora vaikute, Johansson tunnustaa. Samanhenkistä suoraviivaista ja raskasta riffittelyä, jossa ei turhia kikkailla. On ollut hienoa huomata näiden viimeisten vuosien aikana, että monet nuoret kellaribändit vielä jaksavat innostua tällaisesta meiningistä ottamalla ns. Kuolema kiinnostaa, mutta meidän ei tietystikään pidä sanoa, että palvomme kuolemaa. Ruotsi on musiikin ja metallin tuottajamaana todella kova, Johansson alustaa. Tuota meininkiä haluaisin tosissaan tuoda bändiin. Harrastamme teemalevyjen sijasta teemakappaleita. Halusimme, että sanat ja musiikki muodostavat kokonaisuuden sen sijaan, että meillä olisi vain pino riffejä
Se ei silti tarkoita, että ne olisi kaikki kiinnostuneita tällaisesta musiikista. Ei mitään veret seisauttavia kappaleita vielä, mutta sellaista perusvarmaa, mukavan synkkää ja väkivaltaista meininkiä kuitenkin. Yleisömäärä riippuu aika pitkälti siitä, milloin keikan järjestää. Tämä on selkeästi yksi näitä parempia uusia metalbändejä. Kiinnostavaa ja ajankohtaista enemmän tunteen ja asenteen kuin teknisen hienostelun kautta. INFERNO 45. soittaa Vorum-hahmoja. Laulajan örinä on aika monotonista, itse kaipailen örinälauluunkin enemmän sävyjä ja särmää. Kuuntelijapohjaakaan ei liiemmälti piisaa. Erinomaisesti tuntuu soittimetkin pysyvän kourassa, eikä lähdetä mitään övereitä kiharoita vetämään, vaikka taidot sen varmasti mahdollistaisivatkin. Yläkerran äänitystilassa Johansson riipii kitarasiivuja sivubändilleen Sadistorille. Keikat kannattaa järjestää kristillisinä lomapäivinä! Johansson heittää kurillaan. Ehkä on jo kulunut tarpeeksi aikaa, että uudet polvet innostuvat taas tällaisesta mullanhajuisesta groovaavasta death metalista kuoliaaksi tuotetun tekno-dm:n jälkeen. Varmasti useille deathmetallipäille Vorum osuu ja uppoaa. Poikkeuksena edellä mainittuihin Vorumin biisit ei tarjoa kovin paljon tarttumapintaa. Mikki Salo, ex-Cartilage, Woodcut Records Kyllähän vanhankin kainalot alkoivat kostua, kun ensi kerran kuulin Vorumin biisit. Mieleen palaa Johanssonin aiemmin päivällä esittämä näkemys siitä, kuinka täkäläinen musiikkiskene on yhtä isoa insestiä. Perusongelmana on, että vaikka soittotaitoa löytyy niin hyvät biisit uupuvat. No ehkä Dead Congregation jonkun verran, mutta tämähän on pelkästään positiivista. Vorum on selvinnyt ensimmäisestä haastattelustaan kelpo tavalla, vaikka suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi käyty sananvaihto kärsikin pienistä kielikuopista. Kieltämättä suupieleen nousi innoituksen virne kunnioituksena old-school-Ruotsi-döödikselle! Karri Suoraniemi, Enochian Crescent, ex-Wings, ex-Cartilage Bändi kuulostaa erittäin tutulta vähän Masticationia, ripaus Gravea, Nihilist/ Entombed-tyylistä groovea. Paikalle iskeytyy keikkavideoitaan katsomaan myös saariston nousevista nimistä ehkä tunnustetuin, crustryhmä Tinner kytkybändejä sekin. Käräjien virallinen osuus on nyt ohi. On aina suorastaan lohdullista kuulla nuorten jamppojen veivaavan tämän kaltaisia musaa, eikä jotain rasittavaa Bodom-henkistä tylsyyttä. Siirrymme kahvit viimeisteltyämme autioon Pub Bastuniin, jonka kylmyydessä tunnelman aitous hahmottuu, kun on aikansa särpinyt takki niskassa ja hanskat kädessä olutta pullomuodossa. Darkthrone-vokaaleilla ladattu räkäinen thrash metal täristää terhakkaasti. Ei tule ainakaan minulle suoraan jotain tiettyä bändiä heti mieleen. Vorum ei kuitenkaan kuulosta suoralta kopiolta mistään näistä. Joskus hyvät, uhmakkaat soundit meinaa hämätä ja sisällyksettömämpikin kama voi kuulostaa hetken hyvältä, mutta kyllä näillä jampoilla ihan oikeita biisejäkin onneksi on. Kun kaikki Ruotsissa ja mantereella opiskelevat on kotona, saattaa yleisöä olla satakin henkeä. Vesa Ranta, ex-Sentenced Musa on svedutyylistä death metalia Entombedin, Dismemberin ja Graven henkeen. Soolokitaristi hoitaa hommansa kohtuullisella tyylitajulla. Jos täällä haluaa järjestää keikkoja, ihmisiä on helppo saada paikalle koska ne tykkää siitä että jotain tapahtuu. Onhan tässä jonkinlaista omaa ilmettäkin havaittavissa. Kun olemme myöhemmin väistyneet Johanssonin isän kyydillä paikallisen hotellin huippuhintaiseen ja tyhjään yökerhoon, soolokitaristi Jalava nojaa eteenpäin tuolissa ja kysyy: "Mitä me ollaan sulle haastattelusta velkaa?" Kiitollisuus kuultaa sympaattisesti läpi, mutta opittavaa on vielä. Lasse Pyykkö, Phlegethon, Hooded Menace, Vacant Coffin Onpas valmiin ja pätevän kuuloista tavaraa! Aika harvoin enää törmää soundeiltaan huonoihin demoihin, eikä Vorumkaan tee poikkeusta. Alternativesta ja äärimusiikista kiinnostuneet tulevat viikonloppuisin paikalle ryyppäämään, diskobändejä ei juuri näy. Thorin livevinyyli, Motörheadin rumimpien rakkauslaulujen kokoelma ja King Diamondin hienoimmat "Satan"-fraseeraukset tarjoavat huvia hämärään asti. Omankin korvan taakse bändi on nyt laitettu. Itse olen kova svedudeathin ystävä ja Vorum painii samassa tyylilajissa, mutta vähän heikoin painiottein. Ehkä Vorum on uuden ajan airut ja tekee death metalille sen mitä Darkthrone teki black metalille 90-luvun alussa. Tyyli on vain itselleni niin tuttu ja ajalleen leimallinen, että on ensikuulemalta vaikea uskoa nuorten kundien onnistuneen näin hyvän pastissin teossa
Yleismaailmalliset totuudet peilaavat maailmaa tai toisinpäin, mutta mielenkiintoinen alue alkaa oikeastaan vasta peilin tuolta puolen, kutsuttakoon sitä vaikka sitten hypertodellisuudeksi, millä on tietysti taas omat vertailukohtansa myös lovecraftilaisessa maailmassa, Vilhunen huomauttaa ja jatkaa: Tässä mielessä jokainen biisi on leikkaus omaan todellisuuteensa, tai ainakin jokainen aina yhteen viipaleeseen vallitsevasta todellisuudesta. Tämä maailma on toisaalta loputtoman laaja (sivuaa tiedettä, taidetta, uskoa, epäuskoa), ja toisaalta taas niin hämärästi ja epämääräisesti selostettu, että tutkijan tulkinnoille jää paljon liikkumavaraa. Ehkä kyseessä onkin nimenomaisesti testi? INFERNO 47. Pienimäki päättää: Jos haluaa nähdä metsän, ei kannata katsoa pelkkiä puita. Sen vuoksi lienee vain käytännöllistä, että sanoitukset liikkuvat nimenomaan niissä teemoissa, jotka niiden laatija itse kokee tärkeäksi ja joiden takana bändi voi seistä, Pienimäki toteaa. "Mitä pyhiin tu lee, on mielestä ni triviaalia kann atko roskasi u los oikealla vai vas emmalla kädell ä, kunhan sen jot enkin teet." Tuomas Tu nturituuli "totuutta" lienee helpoin lähestyä Aletheian kautta, Pienimäki selventää. Kun nämä nivotaan yhteen, saadaan jonkinlainen hahmotelma siitä, minkälaisen todellisuussuodattimen läpi tämän levyn tiimoilta maailmaa halutaan katsoa. Ja tietysti myös muiden mytologioiden kuvastoilla pelaavat sanoitukset voidaan tarvittaessa helposti johtaa takaisin uponneisiin katedraaleihin. Paljonkin, Vilhunen tunnustaa. Päänsäryn, Tunturituuli heittää. Lisäksi on hyvä, että sanoituksista löytyy substanssia ja tutkimusmatkailun mahdollisuuksia sille prosentille, jota asia kiinnostaa, Vilhunen vetää yhteen. Heti introssa (In Half-Light) kuuntelija viritetään tähän myytin ja totuuden välimaastossa sijaitsevaan epävarmuuden puolivalon maailmaan, ja sama meininki jatkuu oikeastaan loppuun asti. Ei lainkaan tärkeä, Tunturituuli kuittaa. Jatkossa tekstiä toimittanee lähinnä basistikaksikko Tunturituuli/Vilhunen, mutta mikään ei toki poissulje Hyytisen tekstien esiintymistä Cantata Sanguin tulevassakin tuotannossa, Tunturituuli sanoo. Vaikka levyn sanoituksissa on paljon aineksia myös muista mytologioista ja aihepiireistä, voi le- vyllä aistia jonkinlaisen syvän lovecraftilaisen pohjavireen. Lehtijuttuun on pakko summata: mitä Cantata Sangui on kaikkineen saanut edellä mainitusta lovecraftilaisesta myyttikosmoksesta. Yleismaailmalliseksi mielletyt totuudethan ovat periaatteessa vain jonkinlainen totuuksien demokratia tai kaikkien olemassa olevien totuuksien yhteinen leikkauspinta, eivätkä siinä mielessä usein kovinkaan mielenkiintoisia. Oikeaan kohtaan oikein valittu sana tehostaa musiikin vaikutusta. Sanoista vastaava keskushahmo Mika Hyytinen valitettavasti jätti hiljattain yhtyeen perhesyihin vedoten, mutta bändi vakuuttaa linjan pitävän tulevaisuudessakin. Varmaankin siis samalla niljakkaalla polulla tullaan ainakin jossain määrin jatkamaan myös tulevaisuudessa, mutta samaan tapaan hienovaraisesti kuin tähänkin asti. Käteen jää kynä ja mitä? Cantata Sanguin ranskalainen levy-yhtiö on jo ehtinyt tiedotteissaan ylistää yhtyeen sanoituksia, mikä tavanomaisesti olisi merkki siitä, että bändin musiikissa ei ole mitään sanomisen arvoista. Lovecraftin käyttäminen inspiraationlähteenä ei tietysti ole kovinkaan harvinaista tämän päivän metallimaailmassa, mutta en usko, että tästä muodostuu minkäänlaista ongelmaa: omaperäisiä tulkintoja löytyy aina, viimeistään siinä vaiheessa kun näitä vedenalaisia alkaa peilata omaan maailmaansa. Lovecraftin alulle panema ja muiden myöhemmin laajentama myyttikosmos on siinä mielessä antoisa lähde, että ammennettavaa löytyy pohjattomasti. Toisaalta liian tieteellistä suuntautumista pitää välttää: kärjistäen sanottuna elämä alkaa siinä missä tiede päättyy. Luovan kirjoittamisen teemat koostuvat yleensäkin niistä aiheista, jotka ovat kynää kädessään pitävän ihmisen pojan sydäntä lähellä. Prosenttiakaan kaikista populaarimusiikin kuulijoista ei noin ylipäätään kiinnosta sanoitusten sisältö. Cantata Sanguin tapauksessa sanoitukset ovat kuitenkin ajoittain poikkeuksellisen ilmaisuvoimaisia, kauniin metaforisia ja myyteillään kutsuvia. Kuinka tärkeä osatekijä promokuvissa hyvin esillä oleva naisen ja miehen rintakehä lihoineen, rasvoineen ja nahkoineen on Cantata Sanguin rituaaleissa. Ja toki pitää myös muistaa, että tieteellisen maailmankuvan käyttötarkoitusten ulkopuolella epätodellisuudella on periaatteessa aivan yhtä paljon annettavaa kuin todellisuudellakin
Tai vaihtoehtoisesti sankarihevi. Nehän ampuvat koko homman ihan yli siellä. Onko koko leima silloin harhaanjohtava. Oikeastaan olen sitä mieltä, että koko goottitilanteen tajuaa vasta kun menee Saksaan. Gootti-luokitusta heitellään bändeihin turhan kevyellä kädellä ja täysin virheellisinkin perustein. Tämä nykyinen julkaisutahti, noin kahden vuoden välein, on meille aika optimaalinen. ei siinä mitään. Ilmeisesti osa siitä jengistä, joka on diggaillut meitä gootteina, ei nyt lämpene näille viimeisimmille levyille. Jenkkeihin olisi kieltämättä todella hienoa päästä, kyllähän se unelma on. Niiltä nurkilta kun on tosi moni kova bändi lähtenyt. Kirotut meikkipensselit Entwinen alkutahdit tulevat puheeksi, ja Hanttu toteaa bändin lähteneen liikkeelle goottivaikutteisena ja maalailevasoundisempana retkueena kuin nykypäivänä. Ja kieltämättä USA on sellainen juttu, että sinnehän on vain pakko päästä. Vaan ei, siellä neljä jätkää suti laastia naamoihinsa pikku pensseleillä ja postaili ne helvetin kuteet päällä koko illan. Nythän Spinefarm avasi toimistot Iso-Britanniaan ja Jenkkeihin. Ne goottiasiat, jotka biiseistä kuuluvat, tulevat meistä itsestämme, emmekä ole ajatelleet asiaa koskaan niin, että se olisi jotenkin tietoista imagon tai tyylin hakemista. Hanttu kertoo, että bändillä on vakiintunut tapa tehdä biisit, ja samaa toimivaa kaavaa käytettiin myös Painstainedin veisujen suhteen. Itse ennen keikkaa ajattelee, että olisi siistiä jos pääsisi käymään vessassa. Teemme toivottavasti jatkossa niin, että kun Tauriainen on tehnyt biiseille omat kikkansa, niin työstetään jokainen osaltamme vielä biisejä ja otetaan vasta sitten tuottaja mukaan kuvioihin. Mutta että sitten joku tulee ja sanoo, että me ollaan gootteja, niin tekee mieli vastata, että kato vähän ympärilles, heh. Siellä suomalaiset rokut sitten pyöri menemään päiväkänneissään ihmetellen, että mitä vittua ne tyypit oikein hommasivat. Englannista on nyt tullut positiivista viestiä, ja ilmeisesti he yrittävät saada meille kevääksi jotain rundia sinne. Aiomme vetää kovemmin kuin koskaan ennen, se on lupaus! INFERNO 49. Meidän biisiemme liima on aina ollut synataustat, se on selkeästi ollut meidän soundiamme. Muu bändi tekee biisien pohjat jotakuinkin valmiiksi, minkä jälkeen demo tuupataan laulaja Mika Tauriaiselle. Ihan hyviä tyyppejä ne pojat oli, "Kieltämättä USA on sellainen juttu, että sinnehän on vain pakko päästä." Niinpä niin, ja ainahan on se etu, että sammuipa mihin tahansa, niin kovin todennäköisesti Nikki Sixx on joskus sammunut samaan koloon. Kuinka bändi itse kokee ulkomailla keikkailun, ja onkohan nälkä kasvanut syödessä. Meillä on tajuton polte päästä lavoille, ja nyt kierretään Suomi perusteellisesti. Nimenomaan, nyt osuitkin asian ytimeen! Siis mihin tahansa siellä sammuu, heh. Edellisen levyn tiimoilta saimme sieltä yllättävän paljon hyvää palautetta. Hanttu arvelee, että leima nähdään myyvänä Saksassa, joten bändejä myydään tietoisesti goottibändeinä. Emme ole keikkailleet UK:ssa aiemmin, joten se olisi tietysti toteutuessaan huippuhomma. Kun johonkin Los Angelesiin pääsisi soittamaan, niin voihan perkele. Espanjassa on aina mieletön meininki aiempien vierailujen ja valmiin fanipohjan vuoksi. Levyn julkaisuakaan kun ei voi aina vain siirtää ja siirtää. Entwinehan ei ole missään vaiheessa ollut esimerkiksi visuaalisesti goottia. aiemmista. Olemme olleet siellä rundeilla, ja eräänkin bändin kanssa oli meille täysin käsittämätöntä, että heti soundcheckin jälkeen ne goottipojat rupesivat sutimaan niitä tukkiaan ja naamojaan. Jostain syystä aina vain tuppaa tulemaan se perinteinen kiire. Puuhapisteessään vokalisti sitten työstää viisuihin sanoitukset ja laulumelodiat. Emme ole koskaan yrittäneet olla mitään gootteja. Kieltämättä se ihmetyttää ainakin meitä välillä. Hanttu kertoo Tauriaisen pystyttävän itselleen puuhapisteen yleensä johonkin eriskummalliseen paikkaan, kuten bunkkeriin tai vanhalle paloasemalle. Meille se on ihan sama, mehän teemme millaista musaa itse haluamme. Suuri maailma Entwine on käynyt kiertämässä myös muualla Euroopassa kuin tuossa bratwurstin luvatussa maassa. Niiden mielestä ne eivät ilmeisesti ole enää tarpeeksi goottia. Entwinen kohtaamiin muutoksiin palataksemme on mainittava bändin tuore päätös vaihtaa keikkamyyntinsä Dex Viihteelle, joka osaltaan takaa, että bändi nähdään ainakin täällä Suomen lauteilla kattavammin kuin koskaan aikaisemmin. Goottileima tuntuu olevan usealle suomalaiselle bändille asia, josta halutaan nykyään kiireesti eroon. Ja sitten ne on ihmeissään, kun meikäläiset pamahtaa livenä tiskiin. Toisaalta, onko se sitten vasta goottia, jos olet ennen keikkaa sutinut ja puunannut naamaasi neljä tuntia. Siellä tuo goottimeininki todella uppoaa jengiin erittäin hyvin
Meillä oli olemassa selkeä visio siitä, mihin suuntaan haluamme musiikkimme kulkevan, mutta kokonaisuutta ei voi koskaan hahmottaa vielä silloin, kun levy on tekovaiheessa. Viime vuonna taistelut shiiojen ja sunnien välillä räjähtivät käsiin. Myös kova huumeriippuvuus auttaa asiaa. Six Years of Dormant Hatredin väkivaltainen, kiero ja ahdistunut ilmapiiri ei ole siis pelkän vahingon aikaansaannosta. Hankalissa olosuhteissa on kuitenkin usein myös valoisa ja luova puolensa, sillä ihmiselämän kylmistä raunioista kummunnut tuska on monesti toiminut tehokkaana polttoaineena taiteelle. Asioiden oli alun perin tarkoitus tapahtua paljon nopeammin, mutta kesti lopulta kuusi vuotta saada debyyttilevy ulos. Me sodimme koko uskonnollista järjestelmää vastaan, ja musiikinteko on toiseksi tehokkain keino saada kätensä veriseksi tässä taistelussa. Itse olin jonkin aikaa todella sekaisin aineista, mutta siltikin saimme jatkuvasti biisejä treenattua. Itse elin kaikkien kauheuksien keskipisteessä, esimerkiksi kotini viereisiä rakennuksia pommitettiin järjestelmällisesti täysin tuhkaksi. Pian tämän jälkeen minä lähdin Persianlahdelle töihin. Oli melko hankalaa saada aikaan yhtenäinen paketti, koska biisit kertoivat niin erilaisista vaiheista elämissämme. Ainoastaan rauhassa kykenimme käsittelemään kaiken sen järjettömyyden, jota olimme todistaneet usean vuoden ajan. Juutalais-kristillisyys ja Islam ovat 50. Olen kuitenkin todella iloinen, että ne ajat ovat ohitse. Koko hässäkkä otti oman aikansa, ja palautuminen normaaliin päiväjärjestykseen oli aika vaikeaa. Tällaisissa olosuhteissa ihmiselle kehittyy eräänlainen sisäinen rautainen suojaverho, jonka taakse on helppo piiloutua sotaa ja taisteluja. Tämän tosiasian tiedostaa myös myrkyllisen debyyttilevynsä hiljattain julkaissut Ayat. Elama on K uusi vuotta voi olla tuskastuttavan pitkä aika, etenkin, jos se koostuu pääosin tuhosta, kuolemasta ja vaikeuksista. Ei se ollut kuitenkaan mitenkään erityisen vaikeaakaan. Visio lopputuloksesta hämärtyi kuitenkin useita kertoja, koska levyn tekeminen kesti niin kauan. Jälkeenpäin ajatellen tarvitsimme vain pieINFERNO .. .. ihanaa nen hetken pois kaikesta siitä hulluudesta joka meitä ympäröi. Heti Al Nabi Moujrem Moughtaseb Dajjal -ep:n (2002) nauhoitusten jälkeen Sadogoat (kitara, basso) kävi suorittamassa vuoden mittaisen palveluksen armeijassa. Ayatin harjoittaman herjauksen pohjalla elää keskimääräistä enemmän ajatusta ja päättäväisyyttä, todellisten konfliktien ristitulessa kun ehtii mietiskellä oman elämänsä tarkoitusta. Palasin takaisin melko pian, mutta tässä vaiheessa Sadogoat oli muuttanut Yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin, jäi sinne töihin, emmekä ole juuri nähneet toisiamme sen jälkeen, kertoo yhtyeen kaunosieluinen laulusolisti Filthy Fuck. Nyt kun homma on vihdoin asettumassa aloilleen, odotan vain sitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Syöpä ihmisten keskellä Uskontoja vastaan hyökkääminen on yksi black metalin ehdottomista perusarvoista. Tuskin ovat norjalaisten kirkkojen tuhkat vielä olkapäiltämme pyyhkiytyneet, kun on tilaisuus seurata vierestä astetta tylympää hyökkäystä islaminuskoa ja arabimaita vastaan. Musiikkimme tarkoitus on ravistella ihmisiä, herättää heissä ajatuksia ja konkreettisia tuntemuksia. Hiljattain ensimmäisen levynsä Six Years of Dormant Hatredin julkaisseella bändillä onkin paljon painokasta asiaa kerrottavanaan. Olin useasti keskellä luotimyrskyä, mutta ihmeen kaupalla vältin osumat. Vuonna 2006 Israel iski Libanoniin, mikä teki normaalin elämän lähes mahdottomaksi, musiikinteosta nyt puhumattakaan. Pitää vain tietää päämääränsä. TEKSTI Joni Juutilainen I www.geocities.com/swineayat Islaminusko ja black metal eivät mahdu samalle hiekkalaatikolle. Libanonilaisen black metal -yhtyeen Ayatin taiteellisuudesta voidaan olla ilmeisen monta eri mieltä, mutta bändin musiikin aidoista lähtökohdista ei ole kahta sanaa. Vaikka levyn tukahduttavuus sai lopulta syntynsä lähes itsestään, helpoksi prosessia ei voi kuvailla edes hyvällä tahdolla. Kyse on ainoastaan oikeasta mielentilasta, sillä samat nappulat ja soittimet ovat melkein jokaisen muusikon ulottuvilla
No joo, tehdäänpä yksi asia heti alkuun selväksi: me emme ole kirjoittaneet tuota tekstiä. Suurin ongelma on siinä, että nämä alikoulutetut uskonnolliset joukot eivät tahdo kuolla yksin, he haluavat viedä kaikki mukanaan verilöylyn saattelemana. Pitääkö muuten paikkaansa, että metallimusiikki on edelleen kiellettyä Libanonissa. Libanonin kaltaisessa maassa sinulla ei yksinkertaisesti ole tilaisuutta ryssiä asioita. En minä tahdo räjäyttää itseäni seitsemänkymmenen neitsyen vuoksi, voinhan minä hankkia ne seitsemänkymmentä neitsyttä täälläkin. Bändin perustaminen ei ollut todellakaan helppoa, siitä johtuen Ayatissa on edelleen vain kaksi jäsentä. Nyt tiedämme kuitenkin varmaksi sen, että emme tule koskaan esiintymään Libanonissa, ja bändimme provosoivan nimen vuoksi on täysin mahdotonta esiintyä julkisesti missään arabimaassa. ihmisia, joten tunnen velvollisuudekseni taistella kaikkea tuota paskaa vastaan." pelkkiä tuhoisia syöpiä ihmiskunnassa. Täysi vapaus on musiikkimme syvin olemus. Aluksi saimme loistavia arvioita kaikkialta, mikä oli mielestäni pelkkää paskanjauhantaa, pelkkää tarpeetonta sympatiaa. niin ihmeissään siitä, että kykenimme tekemään musiikkiamme, kuten teimme. "Säälittävät arabit, katsokaa kuinka ahkerasti he yrittävät, todella hienoa..." Eräs hollantilainen arvio meni jopa näin pitkälle: "Ayat on tehnyt loistavan industrial black metal -albumin, vaikka tuleekin alueelta, joka on edelleen agrikulttuurisessa tilassa." Voi vittu sentään, he ovat ilmeisesti oikeasti ihmeissään siitä, että pari arabifarmaria osaa käyttää tietokonetta! Edelleen aktiivinen Beirut on 5000, Byblos puolestaan 8000 vuotta vanha kaupunki ja virallisesti maailman vanhin urbaani alue, joka on edelleen asutettu ja toiminnassa. Ehkä kyseessä on vain joku leima, joka on jäänyt kummittelemaan yllemme. Asukkaina oli varmaan kaksi neandertalinihmistä ja yksi karvainen hirvi. Kaikki metallimusiikki tuli kielletyksi 1990-luvun puolivälin itsemurha-aallon myötä, mutta nykyisin kielto koskee ainoastaan kaikkein äärimmäisintä metallimusiikkia. uskonnon nimissa satojatuhansia .. Mikä ihmeen diili sellainen oikein on. Olen kotoisin maasta, jossa on tapettu uskonnon nimissä satojatuhansia ihmisiä, joten tunnen velvollisuudekseni taistella kaikkea tuota paskaa vastaan. Eipä tee poikkeusta jatkumoon tämäkään tarina. Haluaisin nähdä, miltä Amsterdam näytti vuonna 5000 eKr. Paikallinen skene on ollut aina täysin käsittämätöntä paskaa. Kyllä, suurin osa jutuista kertoo melkeinpä ainoastaan poikkeuksellisista lähtökohdistamme. En kuitenkaan välitä lainkaan niistä hyödyttömistä paskiaisista, jotka ovat tappaneet ja kuolleet uskonnon vuoksi. Se on aika surullista, koska olimme todella lähellä saada aikaiseksi muutamia todella kovia julkaisuja, mutta lopulta kaikki meni kuninkaallisesti vituilleen. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että olemme löytäneet kolmannen jäsenen bändiimme. Ayat on siitä poikkeuksellinen nykyaikainen metalliyhtye, että hakukierros internetissä ei paljasta bändistä juuri mitään. Moribund "Olen kotoisin maasta, jossa on tapettu .. Nämä kusipäät luulevat pääsevänsä paratiisiin, ja jopa heidän perheensä ovat heistä ylpeitä. Yksi meistä asuu Beirutissa, yksi Abu Dhabissa ja yksi Lontoossa. Emme ole koskaan sanoneet olevamme ensimmäinen anti-islamilainen black metal -yhtye. Burzum-paidat tavaratalojen hyllyissä ja särökitaran murahdukset tv-mainoksissa ovat meille arkipäivää, mutta aivan yhtä helppoa ja arkipäiväistä hevikulttuuri ja "kapinointi" ei kaikkialla ole. Skenellämme oli tilaisuutensa, mutta jotenkin vain mokasimme sen. Kävimme helvetin läpi etsiessämme rumpalia bändiin, ja lopulta, neljän eri rumpalin jälkeen, kuitenkin päädyimme konerumpuihin. Muutaman viime vuoden aikana elossa on ollut pieni toive paremmasta, mutta nyt ei ole olemassa sitäkään. Mutta se, mitä edustamme, on syntiä niille ihmisille, jotka eivät tiedä mitään paremmasta elämästä. Onneksi Ayat on kuitenkin elossa ja voi hyvin, millään muulla ei ole merkitystä. Puhupa siinä sitten bänditoiminnan helppoudesta, heh heh. Luulisi moisen lauseen aiheuttavan epämiellyttävää kuhinaa yhtyeen ympärillä. Kaikki olivat 51. Tai oikeastaan kaikkea, mikä vaikuttaa vähänkään epäilyttävältä, naurahtaa Filthy Fuck haastattelun päätteeksi. INFERNO Maanviljelijät Beirutista Kylmäverisempi ihminen voisi kuvailla Ayatin jääneen oman ansansa vangiksi, sillä yhtyeen "eksoottiseen" alkuperään muistetaan takertua lähes jokaisessa bändistä kertovassa jutussa. Ayat ei kuitenkaan ylistä syntiä, koska syntiä ei ole olemassa. Metallimusiikin ihmemaaksi tituleerattu kotimaamme on varsin helppo valtio korista epäselviä ja sahata tapporiffiä. Toisaalta, yhyy, ei kiinnosta vittuakaan! Kuka edes tahtoo soittaa keikkaa joukolle angstaavia arabeja. Eräs metallimusiikin ensyklopediaksi nimetty sivusto tietää kuitenkin kertoa bändin olevan maailman ensimmäinen anti-islamilainen black metal -yhtye. Minä en aio kuolla sellaisen jumalan vuoksi, joka lupaa minulle kaiken autuuden kun olen kuollut
Olisin todistanut sen heureka-hetken, jolloin Kannibaaliruumis valittiin nimeksi, ja mikäpä olisi estänyt auttamasta jätkiä urallaan valokopioimalla logoja demokasetteihin ja nuolemalla postimerkkejä. Olitteko koskaan huolestuneita sanojen aikaansaamista reaktioista. Syntyy paitsio. Onnellinen perfektionisti Evisceration Plague on siis, kuten aiemmin tuli vihjattua, Cannibal Corpsen 11. Kohteliaaseen tyyliinsä hän muistaa kuitenkin lisätä: Emme silti halua pelästyttää fanejamme... Esimerkiksi vuoden 1994 The Bleeding -levylle mahtuu niin Fucked With a Knife, She Was Asking for It ja tietenkin Stripped, Raped and Strangled. Teon sijasta Webster sanoo olevansa kiinnostunut kuvailemaan sitä edeltävää ajatusta, mutta mistään teemalevystä ei sentään ole kyse. Olemme onnekkaita. täyspitkä. Mitä kauempaa kartetaan hienostunut54 INFERNO ta ja putipuhdasta ilmaisua, sitä tyytyväisempi on tuomaristo. Tieteen rajoittuneisuuden vuoksi haastattelu täytyy kuitenkin suorittaa vuonna 2008. Naisiin kohdistuva (seksuaalinen) väkivalta ei toki ole ominaista yksinomaan Cannibal Corpselle, mutta sana "miksi?" tulee silti väistämättä mieleen. Barnesin sanoitukset olivat kyllä aina, tai no, eivät aina, mutta melko usein naisvastaisia... (tauko) En ole varma, miksi. Arvostamme saamaamme mahdollisuutta todella paljon emmekä halua heittää tätä kaikkea hukkaan. Viimeisimmillä levyillämme olemme menneet hienovaraisempaan ja psykologisempaan suuntaan, sanoittajabasisti tarjoaa. On kuitenkin melkoisen huomiota herättävää, että runosuonesta pulppuaa verta nimenomaan tiettyyn suuntaan. Hän kuitenkin keskeyttää itsensä ja jatkaa kiistämällä Cannibal Corpsen koskaan olleen huumoribändi. Teemme kovasti työtä emmekä ota mitään itsestäänselvyytenä. Enää ei raiskata jotain tiettyä naista tai seivästetä jotain tiettyä miestä, vaan tartutetaan koko porukka. Murhaamisen ja hengenlähdön kuvailut sarjamurhaajien ja muiden velikultien näkökulmasta eivät jätä juurikaan tulkinnalle tilaa, Cannibal Corpse kun ei vertauskuvilla leiki etenkin Chris Barnesin kynästä aikoinaan lähteneet tekstit menevät varsin auliisti yksityiskohtiin saakka. erään. Esimerkiksi Carnivorous Swarm ja Cauldron of Hate, niissä on kyse tappamisesta eeppisemmällä tasolla. Ei se siis hänen luonteeseensa liittynyt, hän on aina hyvä naisia kohtaan, kuuluu nopea lisäys samaan hengenvetoon. Se on yhä Cannibal Corpse. sin ostanut matkalipun 1980-luvulle ja hypännyt USA:n Buffaloon siihen ränsistyneeseen kimppakämppään, jossa Alex Webster ja kaverit hääräsivät rahattomina ja krapulapäissään jotakin bändiprojektiaan. Ääni kuuluu jostain hyvin kaukaa. Se lisää jonkinlaisen pelon elementin... TEKSTI Riitta Itäkylä I KUVAT Alex Solca I www.cannibalcorpse.net Ennen vanhaan kirjoiteltiin kirjeitä, raiskattiin naisia ja oltiin onnettomia. Puhelu yhdistyy Atlantin tuolle puolen, ja heikon linjan päässä vastaa kohtelias basisti, joka on ansainnut musiikillaan elantonsa jo vuodesta 1991. Jostakin syystä vain on vaikuttavampaa, jos uhri on nainen. Alex Webster kuitenkin myöntää, että taklaukset ovat saattaneet vähentyä ehdittäessä 11. Biisit ovat apokalyptisiä, kuolemaa isossa mittakaavassa. Vuosien väliin mahtuu muun muassa lyhyt Hollywood-ura Ace Ventura lemmikkidekkari -nimisessä elokuvaklassikossa, historiallinen asema ensimmäisenä dm-bändinä Billboardin top-200:ssa sekä kehittyminen ammattimuusikkoina. Death metal ei ole muodostelmaluistelua, se on jääkiekkoa. Alkuaikojen treenikämpän ja Cannibal Corpse -nimisen kuolometalli-instituution välillä on etäisyys, joka heijastuu myös keskustelumme asetelmassa. vain muutama biisi levyllä edustaa sitä hienovaraisempaa tyyliä.. Emme ajatelleet moisia. Webster väittää Corpsen keikoilla viihtyneen alusta saakka naissukupuolen edustajia (jää tosin epäselväksi, osallistuivatko he yhteislauluihin) ja kiistää death metalin koskaan olleen seksististä. Vastaus on pitkä kiekko. Niin moni muukin death metal -bändi ansaitsisi saman huomion, mutta ne eivät vain ole sattuneet saamaan osakseen yhtä hyvää tuuria. Olimme nuoria emmekä tajunneet, että lyriikoista voisi koitua ongelmia. Kaikki kolme kipaletta innostavat keikoilla yleisöä yhteislauluun. Väkivallassahan tosin on aina tietynlainen koominen elementti. Vaatimattomuus ei taida olla väistynyt vuosien karttumisen ja legendaarisen maineen tieltä. J os aikamatkailu olisi arkipäivää, oli- Raaka laji Kuolometalli on siitä erityinen tyylilaji, että pisteitä jaetaan nimenomaan tyylitajun puutteesta. Sanoituksemme menivät niin äärimmäisyyksiin, että jotkut ihmiset pitivät niitä huvittavina, mutta me itse emme koskaan tarkoittaneet niiden hauskuuttavan. Mielestäni se yleinen suunta, johon haluamme mennä, on saavuttaa ehkä hiukan enemmän tietynlaista vakavuutta... Jo nimestä voi päätellä bändin vaihtaneen kuvainnollista asentoaan ja ikään kuin laajentaneen näkökenttäänsä. Mutta olemme aina tehneet selväksi haastatteluissa, että emme välttämättä hyväksy asioita, vaikka käsittelemmekin niitä. Nyt vanhempana sitä tulee miettineeksi, että kyllähän sen-ja-sen voi mahdollisesti käsittää väärin. Nykyään asiat ovat hieman toisin, mutta nimi on pysynyt
INFERNO 55
N V I H R EÄ Ä N POA ABSINTI UP EMY-digipak in odotettu HYDRALCH Vanguard Vanguard lauteilla mm.: 6.2. Hae oma si! OL LU T KAUA N KA DO KS ISS A PIH AL LA ! KU LT TI -E P VI HD OI N Shadow World R E C O R D S ALEHINTAAN HYVIN VARUSTETUISTA LEVYKAUPOISTA. VALONTUOJA. Klubi, TKU 10.2. Klubi, TRE 7.2. On The Rocks, HKI 19.2. Tavastia, HKI ulkona NYT! TY TÄ R - KÄ ÄN TÖ PU OL I Käsi nnum eroi tu rajo itett u pain os 500 kpl
FINNISH METAL EVENTS PROUDLY PRESENTS Muista myös! LIPUNHINNAT JA LISÄTIEDOT WWW.FME.FI 1.3.2009 Helsinki, Jäähalli, Liput: alk. 41,50 Ennakot: Lippupalvelu WWW.FINNISHMETALEVENTS.FI
Tulimme hyvin toimeen ja oli helppoa pyytää häntä mukaan, sillä into oli molemminpuolista. Olemme omaksuneet tietyn tyylin noilta ajoilta, mutta yritimme kuitenkin tuoda mukaan jotain, mitä emme ole ennen tehneet. PESTILENCEN RAJUSTI aliarvostetulla Spheres-levyllä bassotellut Jeroen Paul Thesseling on mielenkiintoinen löytö. Nykyään se ei kuitenkaan merkitse mitään, sillä kaikki hallitsevat soittimensa hyvin. Rakastamme kaikki Cyniciä, ja tapa jolla he yhdistelivät fuusiota ja progea death metaliin oli meille suunnaton innoittaja. Vaikka onhan se toisaalta niinkin, että mitä paremmin soittimensa hallitsee, sitä mielenkiintoisempia juttuja on mahdollista luoda. CHRISTIANIN MAINITSEMAT pehmeämmät elementit eivät ole hallitsevia, vaan tyylikkäästi sulatettuja mausteita eri genreistä. Cosmogenesis onkin sikäli harvinainen kiekko, että levyn jaksaa kuunnella vain yhteen instrumenttiin kulloinkin keskittyen. TEKSTI Kari Koskinen I www.obscura-metal.com Progressiivista deathia soittava Obscura sekoittaa haastavaa teknisyyttä ja tarttuvan kompakteja biisejä. Ylipäätään haluamme tehdä keikkoja mahdollisimman paljon ja bändi onkin tärkein prioriteettimme. Musiikissa olevat Necrophagist-vaikutteet ovat myös aika luonnollisia, sillä minä ja Hannes soitimme bändissä neljä vuotta. Päivittäin kuutisen tuntia treenaava Christian ja rumpali Hannes Grossmann ovat hioneet kykyjään Necrophagistin riveissä, ja basisti Jeroen Paul Thesseling soitti muinoin Pestilencessä. Saksalainen Obscura iskee toisella levyllään nämä vaikutteet yhteen pakettiin ja maustaa sitä ripauksella omaa otetta. Jeroen fanitti Necrophagistin Epitaphlevyä, ja tapasimme hänet Hollannissa parisen vuotta sitten. Miksi lukijoidemme kannattaisi tutustua yhtyeeseen nimeltä Obscura. Emme rajoita itseämme, mutta kaiken kokeellisuudenkin jälkeen halusimme luoda tarttuvia kappaleita, joita myös ei-muusikot osaisivat arvostaa. Christian painottaa kuitenkin, että turhaksi kikkailuksi Obscura ei sorru. Saattaisimme upota samaan yleisöön. Ron Jarzombek ja Cynicin Tymon Kruidenier soittavat levylle vierailevat soolot, joten myös kitarapuolelta löytyy ihmeteltävää. Halusimme tuoda deathiin puhtaita lauluja, akustisia kitaroita ja koskettimia. Pidän myös heidän uudesta levystään ja kuuntelen sitä päivittäin! Tulevaisuudessa haluaisin kokeilla erilaisia harmonioita, hyödyntää fuusiota ja olla aidosti progressiivinen. Jeroen antaakin musalle ihan oman soundinsa ja kuulostamme siksikin erilaiselta kuin muut. Meissä on edelleen ripaus black metalia, kuten myös paljon teknistä deathia ja perinteisempää metallia, mutta kokonaisuus on paljon monipuolisempi ja kaikki on tehty hyvän biisin ehdoilla. Debyyttimme oli paljon raaempi, ja tällä kertaa halusimmekin olla selvästi progressiivisempia ja värikkäämpiä. Yhdessä kappaleessa kuultavat vocoder-laulut paljastavat esikuvista ainakin yhden. Iron Maiden olisi myös kova kumppani saisi ainakin paljon uusia kuulijoita, Christian naurahtaa. Olisi siistiä kiertää Opethin kanssa, sillä heillä on rikas soundi ja tyylillisesti erilaisia biisejä. Haluamme musiikkimme kuulostavan planeetoilta, galakseilta, universumilta! Itse voisin joskus soittaa jotain rytmillisesti rikasta, improvisaatiolle paljon tilaa antavaa fuusiokamaa, mutta saa nyt nähdä. Oli melkeinpä pelottavaa, kuinka helposti albumi lopulta valmistui. Taitoa bändistä todellakin löytyy. Koska olemme yrittäneet tuoda musiikkiin sellaista, mitä ei ole ennen tehty ainakaan samalla tavalla. Voi olla että tulen aina olemaan metallimuusikko. Ideana oli tehdä monimutkaista, mutta myös tarttuvaa kamaa, joka hyödyntäisi taitojamme muusikkoina. Jos arvostat teknistä deathia, 70-lukulaista progea ja kitararevitystä tarttuvan tiiviissä paketissa, niin me tarjoamme juuri sitä. INFERNO 59. Minusta liian moni tekninen dm-bändi korostaa teknisyyttä ja nopeutta yrittäessään brassailla taidoillaan. Millainen sotasuunnitelma teillä on tulevaisuuden suhteen. Steve DiGiorgio soittaa myös nauhatonta bassoa, mutta kaikkiaan se on aika harvinaista. Alan klassikot paistavat soundista läpi, mutta omaakin ilmettä löytyy. O Kuolema kosmoksen ytimestä tapa palanen Necrophagistin soi- tannollista ilotulitusta, Humanin/ ITP:n aikaista Deathia sekä hieman Pestilenceä ja Cyniciä. Kitaristilaulaja Steffen Kummererin täydentämä ryhmä on ollut kasassa nykymuodossaan vasta vuoden, mutta yhteistyö on sujunut vaivatta. Hyödynsimme nettiä ja lähettelimme ideoita edestakaisin. Kitaristi Christian Muenzner, estradi on sinun. Saimme Cosmogenesisin biisit kasaan nopeasti. Mies on soittanut viime vuodet lähinnä jazz/fuusiota ja hänen nauhaton bassonsa tuo soundiin aivan oman lisänsä. Jos keitos kuulostaa mielenkiintoiselta, maaliskuussa julkaistava Cosmogenesis on juuri sinua varten
Succumbralle sitä oli kuukausi, Hydralchemylle vuosi. Tonmi otti Hydralchemylla ohjakset omiin käsiinsä ja tuotti koko levyn alusta loppuun. Viimeisenä suurena erona voidaan pitää levyyn käytettyä aikaa. Visio yhtyeen linjasta on ollut kristallinkirkas aina 1990-luvun lopulta asti: iso bändi, sellisti ja monta laulajaa. Grym kertoo kuitenkin, että Vanguardilla laulut eroavat toisistaan samaan tapaan kuin rumpu ja kitara toisistaan: "Kyllä sitä tietää, kumpi sopii mihinkin." Naislauluehdokkaita oli hakuvaiheessa kolmetoista. Grym istuvat alas Ilveksen rauhaisan syvennyspöydän ääreen ja kertovat vuonna 1999 perustetun Vanguardin edesottamuksista. Muutokset ovat olleet suuria ja työskentelytavat muuttuneet kertaheitolla. Siinä missä ensimmäinen levy oli orgaanisesti kasvatettu, kärkisijoilla tunnelma ja hyvä fiilis, toisen levyn kuvioihin sisällytettiin myös järki ja äly. Kun on deadline, asioista tulee valmiita. Debyytillä hänen mahdollisuutensa olivat kuitenkin rajalliset, sillä biisinaihiot olivat jo valmiina ennen kuin kokoonpano oli valmis. Ja ekalla levyllä kaikki soittimet soittivat omaa sooloaan pitkälti jammailun tuloksena. Kun ei ollut selkeää deadlinea, ei ollut myöskään selkeää loppua näkyvissä. Suvi G nähtiin parhaimpana valintana täydentämään silloista kokoonpanoa. Ei mentykään enää niin tunnepohjalla. Ei siinä oikein ehtinyt tulla mitään erimielisyyksiä, kun kaikki olivat mukana biisin jokaisessa vaiheessa, kuvailee Grym sävellysprosessia. Se oma suoritus ei tunnu lopulliselta, kun uusintamahdollisuus oli aina olemassa, päättää Suvi.. Groove oli silloin tärkeä juttu, nyt oli tärkeämpää tehdä hyviä biisejä, tiivistää Grym. Se jammailu ja fiilistely oli silloin Succumbran aikaan ihan oikein, ei ollenkaan huono. Hydralchemylla päästiin oikeasti tekemään biisejä Suvin äänen ehdoilla, hän pääsi kuoromaisen tatsin sijaan oikeasti laulamaan, kuvailee Grym. Sitten kokoonpano putosi kuuteen henkilöön, ja toisella levyllä meillä oli selvä 60 INFERNO tuottaja. MÖREÄ MIESÄÄNI vs. Ero on valtava, mutta perusteltu. TEKSTI Evelin Kask I KUVA Terhi Ylimäinen I www.vanguard.fi Suomalainen Vanguard on julkaissut toisen albuminsa. Visio on pitänyt edelleen, vaikka entisestä seitsemästä jäsenestä miehistö on pudonnut kuuteen. Lienee sanomattakin selvää, että nämä kaksi työskentelyajanjaksoa ovat vaikuttaneet suuresti lopputulokseen. Debyytti syntyi jammaillen, ja toisella levyllä viimeisenä äänessä oli tuottajarumpali Tonmi Lillman. Hydralchemyn kanssa koettiin sellainen iisakinkirkko-efekti, että otettiin koko ajan uudelleen ottoja, kun ei oltukaan tyytyväisiä. Laulujen sovittaminen ei ollut vaikeaa, vaikka niin voisi ehkä kuvitella molempien äänien ollessa yhtä tärkeässä asemassa. En mä säikähdä sitä goottileimaa, mutta nuo kategoriat ovat aina hitusen vaikeita. Suvi toteaa, että jammaillessa biisin muodostumiseen saattaa mennä tosi kauan ennen kuin se on valmis. Päätöstenteko ei koskaan ole ollut vaikeaa Vanguardille. Vanguard on aina sysätty goottimetallin ahtaaseen lokerikkoon, vaikka yhtye ei itse tuosta juurikaan perusta. Suvi näkee toisen levyn huomattavasti helpompana ja nopeampana, vaikka jammailu "on kivaa ja veljellistä". Se oli sellainen soittolähtöinen levy, löytää Grym lisää eroavaisuuksia. Jori luo kontrastia black metal -voittoisella, kalskealla rääynnällä. Succumbraa ei sävelletty hirveän pitkälle ennen kuin niitä biisejä alettiin jammailemaan. On ilo jutella kera muusikoiden, jotka osaavat analysoida levyjensä eroja ytimekkäästi ja perusteellisesti, ilman automaattivastauksia. "Luonnollista kehitystä"...? V okalistit Suvi G ja J. Siihen oli rajattomasti aikaa, yhteen asiaan. Tokalla levyllä uskaltaa instrumentteja pitää hiljaakin, komppaa Suvi. On meillä elementti goottia, mutta se on mahdollisesti seitsemäsosa siitä musiikista, miettii Grym, tuttavallisemmin Jori. SUCCUMBRA-DEBYYTIN (2005) ja toisen levyn Hydralchemyn väliin mahtuu nelisen vuotta. Tiukka deadline ei todennäköisesti tee oikeutta musiikille, mutta ei tee kokonaan "deadlinetön" työstäminenkään. vinkuminen on Jorin mukaan huomattavasti toista maata Vanguardin laulupolitiikkaan verrattuna, sillä Suvin ääntä voi luonnehtia rokahtavaksi ja voimakkaaksi, jopa "grungenomaiseksi"
Joku muu tarvitsee. Kouluttaudu hoiva-alalle. Me rekrytoimme! www.hdo.fi. Eikö kvartaalitalous enää tarvitse palveluksiasi
Kyse on tietynlaisen energian, vanhan voiman, välittämisestä niille, jotka uskaltavat sen ottaa vastaan. Sitten kertoisin, että tällainen teollisuushelvetin näköalattomuudesta alkunsa saanut musiikkityyli on nykyään tunnustettu muuksikin kuin tuon Black Sabbathin apinoinniksi. Juuri debytoineen yhtyeen pirtaa esittelee sen voimahahmo, ex-Reverend Bizarre Peter Vicar, nykyinen Peter Inverted, mies "joka Kimi Kärjeksi väkisin kastettiin". Säkenöivä voima Reverend Bizarre alkaa olla viimein ihka oikeasti haudassa. Aika hyvät, asian kanssa on kuitenkin jo eletty pari vuotta, ja tavallaan tämä orkesteri oli veitsenterällä lähes koko olemassaolonsa ajan. Sitä se on enemmän kuin mikään "doomin superyhtye", kuten jostain luin. Eli kyllä tässä saa ihan kaikenlaiset retrojutut julki, mitä mieleen juolahtaa. Entä se, että useissa uusissa bändeissä on naissolisti. Tästä omaperäisyyden puutteesta esimerkiksi Witchfinder Generalia aikanaan syytettiin. Jatkat Lord Vicarissa (kitaroivan Kärjen lisäksi Christian Lindersson laulu, Jussi Myllykoski basso ja Gareth Millsted rummut) doomin parissa. Doom metal saa nykyään enemmän mediahuomiota kuin ikinä, mutta se ei 62 INFERNO. Reverend Bizarre oli ehkä skitsofreenisempi ja sai- raampi juttu, ihan jo sen takia, miten erilaisia tyyppejä me olimme, mutta myös perusideansa kautta. Onneksi on voinut moneen kovaan tekijään tutustua ja jopa tehdä yhteistyötä. Lord Vicar perustuu enemmän veljeyden ja jopa veljesrakkauden ideaan. Pyytäisin ensin laittamaan stereot täysille ja korvan kiinni kaiuttimeen. Olennaisen luulisi välittyvän tuollaisen paksummankin kallon läpi. Mistä tämä mielestäsi johtuu. Tämänhetkiset tunnelmat asian suhteen. Inferno tulittaa TEKSTI Matti Riekki I KUVA Jaakko Penttinen I www.myspace.com/lordvicar Doom-skenen monikansallinen tekijämiesjoukkio Lord Vicar on veljesrakkauden asialla. Kyllähän sillä bändillä ajatus oli, tradition esittelemisen lisäksi, että hämmennetään niin ystäviä kuin vihollisia minkä ehditään. Kaikkihan on suhteellista. Ehkä jonkun mielestä tämä puhe on mielipuolista, hah hah, kun ei tuo musa niin iloista kuitenkaan ole. Kuolema, sota, järjestäytyneen uskonnon tuottama tuska, kauhufiktio, okkultismi ja survivalismi pysyvät minulle edelleen keskeisinä inspiraation aiheina. Traditionaalinen doom-pohjainen musiikki tuntuu olevan maailmalla kovassa nosteessa. Ei ole ainakaan vielä tehnyt mieli vääntää mitään nykyiseen formaattiradioon istuvaa tauhkaa, eli toinen jalka haudassa olevilla musatyyleillä jatketaan, kunnes kuolema korjaa. Kuinka erilaisia yhtyeitä Reverend Bizarre ja Lord Vicar ovat "hengellisesti". Siinä missä monet Bizarre-biisit olivat alaspäin johtavia spiraaleja, saan näistä uusista vedoista enemmän elinvoimaa ja jopa riemullisia hetkiä. Miksi. Doom metal on vähän kuin blues, se on hieno ja oikeastaan todella joustavakin traditio, jonka parissa puuhailee loistavia tyyppejä ympäri maailmaa. Paljon nähtiin ja koettiin, hyviä ja pahoja juttuja, mutta hyvät jäävät onneksi mieleen ja lopuille ei voi kuin epäuskoisena pyöritellä päätään. Kuinka esittelisit yhtyeesi Lord Vicarin debyyttialbumin Fear No Painin ihmiselle, jonka mielestä "soittakaa Paranoid!" huuto keikalla on vieläkin hyvä vitsi. Mullahan on muitakin orkestereita joissa soitan ja joille myös teen musaa: italialaiselle Black Widow Recordsille levyttävä Orne on tummasävyistä 70-lukulaista progea ja uutuutena E-Musikgruppe LuxOhr taas Tangerine Dreamin, Klaus Schulzen, Kraftwerkin ja Popol Vuhin henkistä kraut-rokkia. Oikeastaan olen helpottunut, ollaan kaikki yhä hengissä ja oikein hyvissä väleissä
Cd-kokoelma on kyllä moninkertainen. Kyllähän Swallow the Sun sitä death/doomia on selkeästi, ja todella mukavia sällejä. Mieshän väitti kehittäneensä niin Miami Vicen, Dallasin kuin Copsin Amerikanaikoinaan. Nyttemmin tilanne on muuttunut, eikä asiasta enää jaksa jauhaa annan oman musiikin puhua puolestaan. Vieläkin harmittaa, että jouduin yhden sovitun jakson nauhoitukset perumaan, olisi ollut Timo T.A. Joo, huhtikuussa ulostuu, jälleen The Church Within Recordsilta. Olen pyrkinyt meidän skenemme vinyylit haalimaan, mieluiten erikoispainoksina, vaikka tuo die hard -touhu on muuttunut viime aikoina itsetarkoitukselliseksi. Kyllähän se helvetin hyvältä tuntui, siinä vasta tajusi, miten masterointi vielä nosti musan toimivuutta. Eli toisin sanoen tykkään siis omituisista tilanteista ja jopa elämää suuremmasta surrealismista. Mikä on paras Black Sabbath -levy ja miksi. Mikkonen samassa episodissa. Tavallaan se on yhä itselleni se kovin Reverend Bizarre -levy, vaikka minä meistä kolmesta muutenkin eniten tykkään vanhoja syntejämme kuunnella. Niihin liittyy sellaista artefaktisuutta, samaa mitä erityisesti vanhoihin kovakantisiin kirjoihin. Toisaalta tekisi mieli sanoa, että hyvä niin, pidetään ihan vaan meidän salaisuutena tämä arkaainen metallin muoto, mutta toisaalta olisi hienoa nähdä esimerkiksi noiden 1980-luvun veteraanien saavan kunnon korvauksen töistään. Olisin varmaan kertonut jutun siitä nelimetrisestä lohesta, jonka tapoin Leonard Cohenin puujalalla Brooklynissa. Sinänsä on hienoa, että naiset pääsevät päärooliin tällaisessa perinteisesti aika miehisessä musagenressä. Kyllähän populaarimusiikin tutkimus ja soittaminen tukevat toisiaan, ja tämä Popkult on ollut ihan hauska ja opettavainen kokemus, aika vaihteleviakin ovat ohjelmat olleet. Mutta trendit tulevat ja menevät, traditio säilyy. Millainen kokemus tv-työ on ollut. Hyllystä löytyy jotain parisataa vinyyliä laidasta laitaan. En mitenkään valtavan fanaattinen ole vinyyliharrastuksessani, mutta tykkään niistä esineinä todella paljon. Se oli tuo Reverend Bizarren In the Rectory -debyytti. Kyllä olisi mulla ollut aikamoinen haaste moista kommentoida mitenkään. Täytyy sanoa, että aika paljon tykkäävät viinasta, terveisiä vaan! Pasanen komentaa järkkärin kuin järkkärin POLVILLEEN! Muistele aikaa, jolloin sait kouraasi ensimmäisen oman levyn. Otti helvetisti päähän, kun monet luulivat jonkun My Dying Briden olevan doomin suurin edelläkävijä. edelleenkään kyllä kanavoidu valtavirran menestykseksi. Paha kysymys, kun ne ekat kuusi ovat kaikki niin hienoja. Itselleni erityisesti Jex Thoth on kyllä kolissut kovaa viime aikoina, hienoja biisejä ja erityisesti Jessican hieno ääni vaikuttavat. Kuinka puritaani olet genrerajankäynnin suhteen onko esimerkiksi Swallow the Sun mielestäsi minkään sortin doomia. Ja toki muutakin kun silmiin osuu. Ja kyllähän se myös heti itselle oli selvää, että oli onnistunut kiekko kädessä. Millainen tuo hetki oli ja millaisia muistoja se tuo mieleen. Lord Vicarin albumi tullaan julkaisemaan myös vinyylinä. Joo, tämähän liittyy myös leipätyöhöni eli kulttuurihistorian tutkijan hommiin. Se on hienoa, että ihan nollasta ei tarvitse uuden orkesterin kanssa aloittaa, vaan on olemassa tilausta ja hyvät kontaktit tehdä tätä meidän asiaamme. Sinut on opittu tuntemaan myös Teeman Popkult-ohjelman tutkija-asiantuntijana. Kyseessä on pikkuinen trendi ja uskottavuutta nostava kulttijuttu, viimeistään jonkun HIM-yhtyeen uudempia haastiksia lukiessa sen tajusi. Kuinka kova vinyyliharrastaja itse olet. Ja sitten oli tämä stoner rock -homma samalla, monet asiallisetkin bändit muuttuivat autiomaapörinäksi. Vastaan kuitenkin Sabbath Bloody Sabbath, kun siinä yhdistyvät helvetin kovat riffit paikoitellen aika kunnianhimoisiin sovituksiin ja todella huuruisiin lyriikoihin. Varsinkin Reverend Bizarren alkuvuosina olimme erittäin militantteja tämän asian suhteen, kun doom metalin perinnettä ja historiaa ei oikein enää tunnettu, varsinkaan täällä. Tämä naissolistiasia on kyllä jännä, vaikka tuskin nämä muutamat bändit Jex Thoth, Serpentcult, The River, Blood Ceremony ja niin edelleen vielä varsinaista ilmiötä tekevät. Esimerkiksi Spiral Architect kai kertoo, jumalauta, ainakin elämän synnystä ja DNA-rihmastoista!
Myöskään hahmojen asennot eivät ole kovin hyviä. Kuten arvata saattaa, Riggs ei voinut työskennellä hitaasti kuivuvilla öljyväreillä eikä tehdä kuvia suuressa koossa. Kun Iron Maidenin suosio 1980-luvun puolivälissä oli suurimmillaan, myös kansikuvat tehtiin paremmilla resursseilla. Riggsin mukaan kahdella värillä maalaaminen on enemmänkin kuvanveistämistä, ja lyhyessä ajassa sai kohtuullisen näyttävää jälkeä aikaiseksi vieläpä alhaisilla painokustannuksilla. Esimerkiksi näyttävä Powerslave-kansi (1984) piti maalata Bahamalla, missä levykin taltioitiin. Esimerkiksi pirun siipien on tarkoitus olla savua ja salamointia, mutta niitä ei ollut aikaa tehdä kunnolla ja siivet katoavat taustaan. Kuitenkin jopa klassinen Number of the Beastin (1982) kansi jonka oli tarkoitus verhota Purgatory-singleä on miehen mukaan osin epäonnistunut kiireestä johtuen. Muuten olisin tuhlannut rutosti aikaa vain pintoja värjätessä. Saarella ei ollut mitään maalausvälineitä, joten kaikki mahdolliset INFERNO 67. Tästä johtuu ainakin ensimmäisten sinkkujen suppea väriskaala. Kuten usein kävi, sain puhelun torstaina tai perjantaina, ja valmista piti olla maanantaiaamuna. Tein tuonkin kannen siinä ajassa, nukkumatta. Alusta johonkin Somewhere in Timeen (1986) asti käytin vesi- ja peitevärejä. Tavallisesti maalasin aina valmiille kuvituspohjille jotakuinkin siihen kokoon, missä kuva julkaistaisiin. Sitten siirryin hetkeksi akryyleihin, mutta niillä maalaaminen on helvetillistä; värit kuivuvat jo siveltimeen ja maali menee kokkareiseksi. Se oli yhä painajaista. Osa siitä ei kyllä todellakaan toimi
Se on kyllä yksi parhaista töistäni. Parin simppelimmin kuvitetun välijulkaisun ja Riggsin etsikkoajan jälkeen suhde katkesi lopullisesti Wicker Man -singlen kansikuvan takia vuosituhannen vaihteessa. Bändi ei pitänyt siitä. Yhdestä A4-arkista kehkeytyi 16:n yhteen teipatun arkin luonnos. Powerslaven kannesta löytyy oikeita ihmisiä, jopa Riggs itse maalaushommissa. Vaikka manageri diggasi sitä, hän alkoi vaatia uutta versiota päivittäin. Maidenista eronneen Bruce Dickinsonin Accident of Birth -soolon (1997) kannen hän kuitenkin teki käsipelillä. Myös Stratovariuksen kansissa on ankeahkoja tekeleitä, mutta esimerkiksi Elements-levykaksikon kannet ovat varsin näyttäviä. Samalla tämän into tietokonekuvitukseen on hiukan outoa, ainakin siinä suhteessa, että digitaalisen kuvituksen saralla mieheltä on tullut huomattavasti enemmän hutilyöntejä kuin osin hutiloidussa mutta laadultaan kovatasoisena pysyneessä Maidentuotannossa. Koska tuota ideaa ei voinut tehdä 1213-tuumaiseksi, tein sen massiiviseen 23 tuuman kokoon. Luonnosteluvaiheessa idea kasvoi ja kasvoi. Minä en työskentele niin, ja lopulta kehotin heitä unohtamaan koko jutun. Somewhere in Timen kannessa ikkunasta heijastuu peilikuvana teksti "this is a really boring painting". Olin juuri aloittelemassa tietokoneella kuvittamista, ja se oli oikeastaan ainoa syy, miksi ylipäätään jatkoin kansien tekemistä. Riggs kertoo pitävänsä tekniikkaa ja kuvan realistisuuden astettakin jotakuinkin irrelevanttina tärkeintä miehelle on saada ideansa esitettyä. He maksoivat kuvasta ja käyttivät savu-Eddietä Brave New Worldin kannen osana. Digitaaliset kuvat ja muut kuviot 1990-luvun lopulla Riggs oli vapaa tekemään töitä myös muille bändeille. Esimerkiksi saksalaisen Gamma Rayn vuosituhannenvaihteen aikaiset kannet ovat ihmeen kankeita, eikä Timo Tolkin tai Timo Kotipellon kansissakaan ole kovin sulava ote, puhumattakaan Chris Catenasta, Takarasta tai muista Riggsin kuvittamista hämyakteista. En halunnut joutua Maiden-fanien ahdistelemaksi, joten kyyristelin sotisovassa niin että vain silmät näkyvät. Iron Maidens -tribuuttibändin debyyttilevyn ja Steve-O:n Out on Bail dvd-kannen ohella ne osoittavat, että mies saa kyllä aikaan vaikuttavaa jälkeä myös tietokoneavusteisesti. Muista teoksista löytyy esimerkiksi helvetin liekeissä takatuuppaava kaksikko ja Mikki Hiiri -hahmo. tarvikkeet piti lennättää sinne. Run for Coverin kannesta puolestaan näkee selvästi, että Riggs on siveltimenvarressa edelleen kovassa vedossa.. Riggsin ja Smallwoodin johdattaman Maiden-leirin menestyksekäs suhde rakoili ensi kertaa Fear of the Darkin kannen tekovaiheessa. Itse Riggsistä tunnetuin kuva on Peace of Mindin sisäkannessa, jossa heppu kurkistelee jokseenkin tunnistamattomana haarniskan sisältä. Nousevasta savusta muodostuvat Eddien piirteet. Riggsillä oli tapana piilotella kansikuviin hupaisia detaljeja. Tuolloin mies alkoi siirtyä 3D-mallinnukseen. Ilmankosteudesta johtuen kynäruisku ei toiminut kunnolla vaan syljeskeli kuvaan väriläiskiä, joita sitten piti korjailla jatkuvasti. Suunnittelin kanteen kirkontapaisen palavan hökötyksen, jonka sisällä on ihmisiä. Riggsin kansiehdotelmat eivät 68 INFERNO kelvanneet, mutta sinkunkannet sentään vielä olivat julkaisukelpoisia. Olin lopen kyllästynyt odottelemaan maalin kuivumista. Tuossa vaiheessa jo vihasin maalaamista. Tämä vaikuttaa hämmentävältä, Riggs kun on osoittanut olevansa teknisesti lahjakas
Jostain tuntemattomasta syystä rummut vetivät minua puoleensa. Kysehän on pelkästään siitä, mikä tyyli sopii musiikkiin parhaiten, Reinert muotoilee. Progemetalli on kuitenkin oma erikoinen saarekkeensa, jossa tekninen hilaaminen on yhä arvossaan. Sillä on aina jokin todellinen päämäärä sen sijaan, että muusikko vain haluaisi sulautua johonkin tyyliin, tai soittaisi rahan takia." vostetaan pelimanniasennetta. Välillä siihen tarvitaan lihasvoimaa, ja välillä taas hienostuneempaa otetta. Ei teoriajuttuihin saa tietenkään tuijottaa liikaa, Reinert tuumaa. Teoria on kuitenkin kuin musiikin kieli, ja muusikon on hyvä osata lukea ja kirjoittaa. 70 INFERNO N ykypäivän metallimusiikissa ar- Nuorena vitsa väännetään Reinert aloitti soittoharrastuksen seitsenvuotiaana, mutta hänen ensimmäinen instrumenttinsa oli piano. Esikuvikseen Reinert nimeää pitkän liudan rock-, jazz- ja progemusiikin perkussiovelhoja. Keskityin kuitenkin tiukasti myös soittamisen teknisiin perusasioihin, joita ensimmäinen piano-opettajani oli takonut minulle kalloon jo pari vuotta. Illan esiintymisa-. Dream Theaterin ja Symphony X:n kaltaiset bändit esittelevät joka levyllään leukoja loksauttavaa soittotaitoa sekä ällistyttäviä rytmillisiä ilotulituksia, ja Opethin sekä Cynicin tyyppiset yhtyeet ovat puolestaan ujuttaneet progressiivisuutta death metaliin. Hahmotin niiden idean jotenkin tosi helposti, rumpujen tarkoitus ja rooli bändisoitossa olivat minulle itsestäänselvyyksiä. Rummut tulivat kuvioihin vasta kolmisen vuotta myöhemmin. Nykyään on kuitenkin tapana kohdistaa musiikillinen kunnianhimo virtuoosimaisen tekniikan sijasta asenteeseen ja biiseihin kokonaisuuksina. Olin alusta asti parhaiten kotonani rockmusiikin saralla, ja treenasin innokkaasti Policen, Rushin ja Led Zeppelinin biisejä. Minusta on kaikkein tärkeintä saada musiikki kuulostamaan hyvältä. Rumpujen energisyyden pitäisi tietenkin olla linjassa muun bändin energisyyden kanssa, joten korkeaoktaaninen tykitys vaatii taustalleen voimakasta pauketta. Rumpalin rooli Kaapelitehtaalle alun perin kaavailtu Opethin, Cynicin ja saksalaisbändi The Oceanin keikka koki radikaalin muutoksen, kun pääesiintyjä Opeth joutui perumaan esityksensä laulaja Mikael Åkerfeldtin sairastumisen vuoksi. Päinvastoin kuin monet kollegansa, Reinert kannustaa soittajia hakeutumaan musiikin oppilaitoksiin ja panostamaan myös koulukirjamaiseen teorian tankkaamiseen. Vielä 1980-luvulla nuoret muusikot ihailivat Eddie Van Halenin kaltaisia kitarataitureita, joiden temppuja yritettiin toistaa nenä nuottikirjassa kiinni. Cyniciä odottaneet eivät kuitenkaan joutuneet pettymään, sillä kahden jäljelle jääneen orkesterin keikat siirrettiin intiimimpiin tiloihin Helsingin keskustaan. Miten Reinertille uppoavat kaiken maailman nickeanderssonit ja tommyramonet, joiden soitto perustuu hilaamisen sijasta raakaan voimaan. Ei olekaan ihme, että Suomeen joulukuussa konsertoimaan saapuneen Cynicin rumpaliguru Sean Reinert painottaa koulutuksen tärkeyttä. Soittimeni "Minä pidän epätavallisesta ja hyvin soitetusta musiikista. Luetteloon kuuluu pakollisen John Bonhamin lisäksi Rushin Neil Peart, ja ajan mittaan Reinert oppi arvostamaan myös Dave Wecklin, Peter Ersinen, Vinnie Colaiutan sekä Gary Husbandin kaltaisia nimiä, joiden meriittilistalta löytyy yhteistyötä muun muassa Chick Corean ja Frank Zappan kanssa. Melkoista nyplääjäporukkaa nämä viimeksi mainitut, voisi joku koiranleuka töksäyttää. Käytin siis puolet ajastani soitto-oppaita lukien ja nuoteista soittamista harjoitellen, ja puolet ajasta kulutin lempibändieni kimpussa
Uutuudella on kuitenkin jopa huomattavan paljon enemmän vetovoimaa kuin edellä mainituilla rinkuloilla. Useampia hyviä biisejä HammerFallin katalogissa löytyi viimeksi Crimson Thunderilta, mutta nyt rullaa taas. Uudella levyllä vältetään pahimmat kloonauksen riskit, mutta samalla myös evoluution kannalta suotuisat mutaatiot. Pakko mainita vielä markkinointiosaston neronleimauksesta: joidenkin erikoisversioiden mukana on kuulemma LotD-logolla varustettu juustokimpale! Senpä kun hyllyyn unohtaa, on kerrankin pantu todella haisemaan. MIKKO HAKKARAINEN la ei sen suurempaa mielenkiintoa herää palata tonkimaan näitä muistin hämäriä kuvajaisia. Kokoelmat ovat lähes poikkeuksetta sen verran pintapuolisia raapaisuja bändien tuotannosta, että levyjen arviointi on melkoisen hankalaa. Ilmeisesti keskimääräistä huokeammalla hinnalla irtoava kokoelma on kuitenkin oiva näyttö siitä, että Suomen hc-skene elää ja voi paksusti. JONI JUUTILAINEN HammerFall NUCLEAR BLAST No Sacrifice, No Victory Deathstars NUCLEAR BLAST Night Electric Night Silloin tällöin elon tiellä tulee vastaan hetkiä, jolloin musiikilta ei kaipaa mitään muuta kuin jalan alle menevää rytmiä, energiaa ja ajatteluosaston narikkaan vapauttavaa moodia. Miekkosen ozzymaista ulosantia kuuntelee sangen mielellään. Pyörää ei tietysti ole tarpeen keksiä jokaista kertaa uudelleen, mutta omat riskinsä hiilikopioinnissa on. Riffit ovat silti mielikuvituksettomia ja pastissinomaisia, enkä voi välttyä ajatukselta, että tässä vedetään vähän jo rutiinilla ja lonkalta. Between the Worlds omaa niin hienon päämelodian, että biisiä ei olisi saanut pilattua edes keskinkertaisella sovituksella kohtalaisista riimeistä. Yhtenäisen linjan joukosta ponnistaa esiin selkeästi pari bändiä. Vaikka goottielektroheviryhmä Deathstars lataa musiikkiinsa ajoittain syvempiäkin merkityksiä, minulle bändi näyttäytyy etupäässä juuri tässä käyttötarkoituksessa. Kornisti nimetty Hallowed Be Thy My Name, Life Is Now, One of a Kind sekä Punish and Enslave ovat suorasukaisia ja konstailemattomia mutta ilahduttavan tarttuvia HF-hymnejä. Silti vähintään sellaisten mukana olo olisi tehnyt kappaleesta paljon muuta kuin pelkän kuriositeetin. JAAKKO SILVAST. Havainto järkyttää, etenkin kun kyseinen, mielestäni liki täydellinen albumi oli Napalm Death -diggailuni kulminaatio, mutta myös eräänlainen päätepiste. Kyseisen teoksen jälkeen ei hyllystäni löydy ainuttakaan bändin tuotosta. No Sacrifice, No Victory on soundeiltaan yhteneväinen lähimpien edeltäjiensä Thresholdin (2006) sekä Chapter V: Unbent, Unbowed, Unbrokenin (2005) kanssa. Arviot Legion of the Damned Cult of the Dead STAY HEAVY Alttarilla mätänevä messias ympärillään verenhyhmäisiä pappeja ja nunnia raadonlöyhkäisen seurakunnan edessä kansikuva jo paljastaa, että nyt ei olla perheystävällisen citymarketkatrihelenahevin maailmassa. Syytä tähän en enää edes muista. Vaikkei tämä mitään täyttä kuraa olekaan, ei sielukkaampaa hc/grind/crustia kuullakseen tarvitse lähteä kovin kauas. Extreme Noise Terrorista minulla onkin sitten vain etäisiä muistoja. Tuntuu, että nämä hommat on jo kuultu. Mies vaihtui kitarassa (Stefan Elmgrenistä Fredrik Larssoniin) ja studion hanikoissa (Charlie Bauerfeindista Andy La Rocqueen), mutta silti bändiltä pukkaa tutun oloista, uomiinsa asettunutta onneksi ei kuitenkaan kaavoihinsa kangistunutta uhmakasta ja täyteläistä sankarinhohtoista hevipaatosta. Napalm Death vetää selvästi pidemmän korren tässä muistojenpäivitysistunnossa hienolla albumillaan. "Nihilistiset" samplet eivät onnistu tehostamaan tunnelmaa, vaan pikemminkin latistavat sen, venyttäessään biisien välisiä taukoja. Siksi CotD onkin hyvä, muttei edeltäjänsä veroinen. Aiemmin häirinnyt SoM-riisto ei härnää enää niin pahasti, ja vaikka solisti Whiplasher kuulostaa välistä ihan liikaa Andrew Eldritchin ja Clawfingerin laulajan äpärälapselta, siis suht kauhealta, asian kanssa kykenee elämään. 2 Lord Vicar Fear No Pain THE CHURCH WITHIN Napalm Death CENTURY MEDIA Time Waits for No Slave Extreme Noise Terror Law of Retaliation OSMOSE Voiko Harmony Corruptionista olla jo miltei 20 vuotta. Kauneusvirheet näyttäytyvät laina- ja instrumentaalibiisin muodossa. Fear No Pain edustaa rehtiä ja teeskentelemätöntä vanhan koulukunnan doomia, jossa luonnollisesti ilmeneviä viitteitä Black Sabbathiin edelleen alleviivaa Saint Vitus -jyrässäkin taannoin piipahtanut laulaja Chritus. Kun resepti on toimiva, sitähän kannattaa hyödyntää. On korkea aika tsekata yhtyeen nykykunto. Night Electric Night on kokonaisuudessaan liukkaasti kulkevaa meininkiä, jota rapsakat riffi- Pääpiirteittäin ei juurikaan uutta kerrottavaa HammerFallista. The Obsessedia ja Troublea. Pari biisiä olisi voinut jättää pois, mutta suht hyvin kokonaisuuskin toimii. Yhtye ei yritäkään irtautua perinteistä vaan päinvastoin tervehenkisesti ohjeistaa kansivihkosessa kuuntelemaan mm. Uuden albumin perusteel74 INFERNO Reverend Bizarren sirpaleista nouseva Lord Vicar jatkaa murtomaahiihtoa laatudoomin laduilla. Erityisesti laulusovitukset on tehty taitavasti. Hieman metallisempaa linjaa noudattava Scalping Screen on aivan järjettömän kovassa kunnossa, Worth the Pain potkii odotetun kovaa ja Ratface jaksaa hymyilyttää heikohkolla huumorillaan. Kun kompromissittomuus yhdistetään ajattomaan soundiin, saadaan tulokseksi äänilevy joka kerää kuuntelijoita vain vähän kerrallaan mutta joka säilyttää arvonsa ajan hampaiden jauhamisliikkeestä välittämättä. PANU KOSKI Kotimaisia hardcore-huippuja esittelevän kokoelmasarjan toinen osa säilyttää odotetut linjat. Legion of the Damned teki näin jo viime vuonna erinomaisella Feel the Blade -uusiokiekollaan (2004 julkaisun nimenä oli Elegy for the Weak ja bändi kutsui itseään Occultiksi). Niin varmaan monelle muullekin. Lienee paikallaan perehtyä ND-välivuosinani sivuuttamaani materiaaliin syvemmin. SAMI ALBERT HYNNINEN tykset ja tarttuvat melodiat hallitsevat. Ilmeisen harkittu linja jatkuu vanhan liiton sääntöjen mukaan valitussa ja Photoshopista riisutussa kansikuvassa ja logossa. Kohtuullisen yhtenäisillä linjoilla pysyttelevät esitykset sisältävät siis myös hyvissä määrin vaihtelua. 28 tasaista palaa huutoa, keskinopeita tempoja ja hurjan painavia riffejä on kovaa kuunneltavaa kenelle tahansa, mutta keskimääräistä laadukkaammalla materiaalilla pelastetaan kokoelman uppoaminen aaltojen syvyyksiin. Niistä löytyy suoran ja brutaalin ilmaisun lisäksi runsaasti yllättäviä koukkuja ja sävellyksellisiä kikkailuja. Yleensä karsastan örinän ja puhtaan laulun yhdistämistä, mutta Napalm Death onnistuu yllättämään minut totaalisesti albumin nimikkoraidalla! Sitä fiilistä jonka yhtye minulle antoi kamppaillessani itseni ja ympäristöni kanssa teini-ikäisenä, ei mikään enää voi saada aikaan, mutta on hienoa kuulla, että dynamiittia ja tuoreita ideoita on yhä jäljellä. Parhaimmillaan Napalm Death vetää tällä levyllä maton useiden nuorempien grindaajien jalkojen alta, ja vaikkei alkuperäismiehitystä olekaan jäljellä, mennään rankimmissa kohdissa ihan sinne alkuaikojen tunnelmiin asti. Lord Vicar on ennen muuta rehellistä, silottelematonta doom metalia, jossa pyörää ei yritetä keksiä uudestaan. Sanoista en osaa sanoa sen enempää. Soitto kulkee riehakkaasti ja asenteella, ja on laulussakin paikoitellen aitoa raivoa, etenkin korkeammassa ulosannissa, murina kun menee välillä miltei koomisuuden puolelle "läskiydessään". The Knackin My Sharona on vaan niin helvetin puhki kulunut veisu, että pitikö se mennä uudelleen soittamaan, vieläpä ilman omaperäisyyden häivää. Joskus tulos on originaalia hailakampi, joskus suttuisempi ja aina jollain lailla hieman kuluneen tuntuinen. Joukkueen etunenässä näemme Peter Invertedin, kitaraa laahaten ja perinteisellä tyylillä paarustaen. Mihin katosivat kaikki nuo vuodet. Herra tunnettiin Bizarre-aikaan tietysti nimellä Peter Vicar. "Käyttömusiikkia", olisiko tämä juuri sitä? MATTI RIEKKI Eri esittäjiä FULL HOUSE Building a Legacy Vol. Nämä tosin pääsisivät kunnolla oikeuksiinsa vasta vinyyliformaatissa. Vaikka tartuntapintaa ja mielenkiintoisia yksityiskohtia riittää nappaamaan kuulija pihteihin jo heti kättelyssä, vaativat Time Waits for No Slaven monimuotoiset biisit paneutumista. Rivakkaa niskavammariffiä, kitarisoja uhmaavaa äänijänteiden kidutusta ja adhd-rummuttelua, kyllä sillä tiukan otteen alankomaalaisesta thrash/death-valtikasta saa
Lue lehtiä netissä! Suosikkilehtesi digitaalisina nettiversioina. Lue lehtiä uudessa digitaalisessa lehtikaupassa Mukana paljon ilmaisia lehtiä!
Näistä merkitystä on vain ahdistavan laahaavalla päihdetarinalla Nyt täytyy alkaa skarppailemaan. Goathemyn mustanpuhuva ja komeisiin melodioihin tukeutuva musiikillinen selkäranka on ytimeltään joka suhteessa erittäin suomalainen. Osuvasti "suicidal black funereal doom metal" -nimikkeellä musiikkinsa määrittelevä yhden miehen projekti heivaa äärisynkällä musiikillaan ajatukset kauaksi aurinkorannoista ja muistuttaa, että jäisiä ja hyytäviä tunnelmia löytyy muualtakin kuin perinteisistä metallimusiikkimaista. Eniten kalvaa lopulta se, että lähes 70 minuuttia myöhemmin huomaa, että levy ei jätä oikein mitään jälkiä kuuntelijaan. Torn ei ole perinteisiin sidottua saati erityisen ajatonta musiikkia, mutta Goathemyn raskaan eteerisissä melodioissa on jotain hyvin... Lähes uskonnollisia tunnelmia hapuileva Sanctus on erityisen mieleenpainuva ja onnistunut teos, jonka harmaa pysähtyneisyys hakee vertaistaan. HAE UUSI RUMBA LEHTIPISTEISTÄ. Vartin mittainen äänimassa vyöryy päälle, ja voi vain kuvitella millä tavalla, jos sanoituksesta löytää yhtymäkohtia omaan olotilaan. TEEMU LAMPINEN Goathemy Torn REBELLION BROTHERS Thy Serpentistä, Wandererista, Darkwoods My Bethrothedista ja kumppaneista kummittelevat takaraivossa kuin edesmenneiden ystävien kalpeat kasvot. Vaikka tämän pari vuosikymmentä sitten perustetun yhtyeen herrat ovat tehneet paluunsa eteen työtä pitkään ja hartaasti, uutuutta on vaikea suositella. Melomiehiä myötäkarvaan silittäviä melodioita toisinaan mutta liian säästeliäästi maalailevan pumpun kolmatta levyä kuvailtaneen useimmiten progressiiviseksi metalliksi, mutta isommitta innovaatioitta on tälläkin kertaa selviydytty. Lepsuileva soitto, paikoin amatöörimäisen huono miksaus ja rytmin notkahtelu toimivat kiintoisana kontrastina mustanpuhuvan maanläheisen musiikin vahvalle tunnelataukselle, jossa soi niin kaiho kuin viha. Kyllä se vain jotain tuolla sisuskaluissa koskettaa ja saa liikahtamaan. JASON WARD din kurimuksessa. Hitaasti särisevä ja laahaava Dysangelist on omalla tavallaan rauhoittavaa kuunneltavaa. En ole oikein varma onko tämä kehu vai toru, mutta levyllä on taipumus kiidättää minut takaisin 1990-luvun lopun tietämille, väläytellen sävelillään takautumia suomalaisen black metalin ja genren sivujuonteiden silloisesta tarjonnasta. Vaikutteita ei tarvitse laajemmin eritellä, mutta ainakin Queensrÿche on vuorenvarmasti yhtyeen sydäntä lähellä. Esimerkiksi Secretin, Bloody Dreamin tai For a Lifetimen tarrapinta kärsii huomattavasti heikohkon soun- Kypros ei ole koskaan ollut kaikkein potentiaalisin kasvumaa metallille, mutta silloin tällöin maasta on päässyt putkahtelemaan esiin jopa ihan siedettäviäkin tummemman tien kulkijoita. On vaikea hillitä assosiaatioiden tulvaa, kun levyn edetessä mieli- ja muistikuvat esimerkiksi Last Warning MY KINGDOM Throughout Time Last Warningin edellinen elonmerkki kuultiin kahdeksan vuotta sitten. Siksi verinen kilpailu progemetallikentällä vallitsee. PANU KOSKI Dictator Dysangelist SÉRPÉNÉ HÉLI Pitkää satunnaisuraa tahkonneen Goathemyn ailahtelevasti toteutettu kakkosplatta Torn on suuri pieni metallilevy, joka esittelee Goathemyn niin satunnaisia erinomaisuuden kipinöitä iskevänä kuin laiskan toteutuksen ja puoliraakojen ideoiden kangistamana yhtyeenä. Keskitempoinen, suoraviivaisista ja pieneleisistä alkutaipaleista vahvalinjaisiin purkauksiin kasvava musiikki on vain jollain selittämättömällä tavalla hyvin tuttua. Viisikon kolmen kappaleen mitat vaihtelevat noin 15 sekunnista noin 15 minuuttiin. Italialaisia metallilevyjä monesti vaivaava ongelma ilmenee myös Throughout Timella: avarampi ja muutenkin selvästi korkeatasoisempi tuotanto olisi tehnyt terää ja veistä. kodikasta. Monumentaalisen pitkät biisit hiipivät pitkin tomuisia ja kaikuvia käytäviä vailla sen kummempaa päämäärää, ja parhaimmillaan levyn fiilis on erittäin aavemainen
1.3.2009 Helsinki, Jäähalli, Liput: alk.41,50 2.3.2009 Seinäjoki, Rytmikorjaamo, Liput: alk.31,50 Ennakot: Lippupalvelu
Tuloksena on sujuvasti tummissa tunnelmissa liikkuvaa musiikkia, jolle pikantin loppuaromin antavat hippuselliset avantgardistisuutta sekä sinfonisuutta. Ayatilla on taito saada musiikkinsa hyvään lentoon, oli kyse sitten hypnoottisista, yli kymmenminuuttisista kärsimysmarsseista tai lyhyemmistä purkauksista. Verta ja paskaa koko arabimaailman naamalle sylkevä bändi on uhkarohkeudessaan pysäyttävä tapaus. Kappaleiden täysipainoisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne olisivat tavanomaisia. Miltei kaikkien raitojen sovitukset ovat jämeriä, mutta ne etenevät mielenkiintoisesti omia polkujaan miltei järjestään maaliin löytäen. Nattefrostin, Fuck Off and Die!n ja muinaisen Impaled Nazarenen linjoilla brutalisoiva kaksikko näyttää, että erikoisista lähtökohdista sikiävä musiikki saattaa taittua osaavissa käsissä todella mielenkiintoiseksi kokemukseksi. Äijän jokseenkin vajavaisilta vaikuttavat laulutaidot tuskin moiseen venyisivät, joten paatoksellisempi tyylivalinta on sovelias siitäkin syystä. Totta kai 18-raitainen kiekko on myös joltisenkin hajanainen, mutta samalla myös kummallisella tavalla kiehtovan eheä kokonaisuus. Songs of Torment Songs of Joy vahvistaa lievine puutteineenkin käsitystä siitä, että Leif Edling on yhä doom metalin merkittävämpiä nykynimiä. Alle minuutin mittaisen bassovälikkeen. Orkesteri on ottanut musiikkinsa vaikutteita niin black- kuin doom metalinkin parista ja sekoittanut niihin runsaasti osasia gotiikasta. Kruxin ja Abstarkt Algebran parissa ylimääräisiä höyryjä päästellyt bassoniekka louhii nyt edellisiä kuvioitaan tummasävyisempää ja introspektiivisempaa tavaraa. Yhtye on malttanut kypsytellä musiikillista näkemystään yli kymmenen vuoden ajan ja kuulostaa jylhällä ja mystiikkaa huokuvalla debyytillään joka suhteessa täysin valmiilta. KOSKINEN Ayat Six Years of Dormant Hatred MORIBUND Colosseum FIREDOOM Chapter 2: Numquam Hyvän funeral doom metalin luomisen keskeinen ongelma on, kuinka tehdä suhteellisen yksinkertaisia ja minimalistisia hitaita kappaleita, joissa kuitenkin on riittävästi vaihtelua kuuntelijan mielenkiinnon ylläpitämiseksi sekä omaa näkemystä erotukseksi toisista alan yrittäjistä. Pisteenä i:n päälle ovat tunnelmaa tuovat koskettimet, jotka höystävät äänimaisemaa pauhaamalla kirkkourkujen tavoin tai johdattaen psykedeeliseen avaruuteen. Mutta kuten myös Kruxin tuotanto ajoittain osoittaa, hidas moukarointikin Edlingiltä luonnistuu. Chapter 2: Nunquam on hyvä osoitus siitä, kuinka suomalainen osaa halutessaan valjastaa ahdistuksen voimavarat MEGA luovasti käyttöönsä. kuullaan jopa puhdasta kitaraa. Aidossa hengenvaarassa elävät ihmiset luomassa käsittämättömän vihaista musiikkia saattaa useimmat kiukuttelevat länsimaiset metallibändit suorastaan naurettavaan asemaan. Tyylillisesti meno ei ole järin ikimuistoista, mutta napakka tikkaus ja hetkittäin esiintyvä groove takaavat nautinnollisen session. KARI KOSKINEN pienet oivallukset, joiden ansiosta jo ennestäänkin hyvältä kuulostava materiaali erottuu edukseen entistä paremmin. Kahden basson tymäkän soundin varaan rakennetuille kappaleille tarjoaa oivan kontrastin vokalisti Anna Pienimäen viettelevän miellyttävä ääni, joka saa kuulijan uppoutumaan syvälle ajoittain hyvinkin unenomaiseen levyyn lupaamalla paljon ja lunastaen lupauksensa. Sävellysten dualistinen luonne ei tarjoa genressä mitään uutta, mutta harkitusti ja hyvin toteutettuna vanhat konstit toimivat aina paremmin kuin pussillinen uusia. Mies uskaltautuu luotaamaan myös genren reuna-alueita, ja mikäpä on periferiassa samoillessa, kun aina tuntuu löytyvän aarteita. KIMMO K. Sen sijaan pidättelemättömän irstas ja aitoa vihaa tihkuva tunnelma nousee Ayatin valttikortiksi kantaen ylväästi läpi koko levyn keston. Katastrofin ainekset ovat siis käsillä. Colosseumin laahaavat hautajaisveisut ovat varsinaisia eepoksia, jotka näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta ovat tarkkaan harkittuja, moniulotteisia ja paljastavat itsestään uusia puolia pitkänkin ajan jälkeen. Minuutin parin instrumentaalirymistelyt toimivat yllättävän hyvin enemmän tai vähemmän täysipainoisten "oikeiden" biisien seassa. Grindauksen keinot ovat näillä jätkillä hyvin hallussa. Mutta paskan marjat! Näinhän Sepultura välttää mahalaskun komeasti ja ilahduttaa kiinnostavalla ja haastavalla levyllä, joka potkii ja rymyää vimmattuna ja on silti omaleimainen ja kokeellinenkin. Aitoutta ja asennetta ei voi olla metallimusiikissa koskaan liikaa. JONI JUUTILAINEN Cantata Sangui SEASON OF MIST Sepultura A-Lex SPV On Rituals and Correspondence in Constructed Realities Leif Edling GMR Songs of Torment Songs of Joy A-Lexin taustat ovat kieltämättä pelottavat: bändin toinenkin Cavalera on lähtenyt, levy on kolmen kuukauden jamisessioiden tulos ja pohjautuu ainakin jossakin määrin Anthony Burgessin klassikkokirjaan Kellopeliappelsiini. Tulokset eivät ole laisinkaan heikkoja, päinvastoin, silti Edling kieltämättä on kaikkein omimmillaan melodisemman tavaran parissa. Muita taukoja kuulijalle ei suoda. Arviot Firedoom Butterflyn lisäksi seitsenbiisisen levyn huippukohtia ovat avausraita The Scar ja levyn eeppisesti päättävä instrumentaali Nautilus. Sovitusten erikoislaatuisuutta kuvaa puolitoistaminuuttinen Enough Said, jossa solisti Genremääre "dark metal" kuvaa musiikkia varsin epämääräisesti, ja siksi se onkin niin osuva kotimaiselle Cantata Sanguille. My Black Birthday on myös kovaa valuuttaa tuomiolandiassa. Tyylikkäästi työskentelevä soittajakaarti sekä jylhä soundimaailma pönkittävät menon paikoin todella ankaraksi lunastukseksi. Erityisen hienoa biiseissä ovat niihin tyylillä ripotellut omalaatuiset ja ennakkoluulottomat 86 INFERNO Candlemassin musiikillinen sielu pääsee itse ääneen, laulajana ja ensimmäisellä soololevyllään. Runsaasti hyvällä maulla käytettyjä elokuvasampleja sisältävä musiikki vangitsee kuulijan tehokkaasti äärelleen, vaikka omaperäisiä musiikillisia koukkuja bändin alkulimoista on turha lähteä kaivelemaan. Colosseum onnistui tässä debyytillään, ja sama pätee myös tämän seuraajaan. Roskaista black metaliaan mm. On Rituals and Correspondence in Constructed Realities on sen verran kova pelinavaus vuodelle 2009, että ainakin ulkomaiset yrittäjät taitavat jäädä jo lähtöviivoille. MEGA Libanonin kuivahkon metalliskenen kurttuisin taateli näyttäytyy debyyttilevyllään yllättävän suotuisassa valossa. Vaikka kappaleiden perussävy massiivisine murinoineen on äärimäisen melankolinen ja murskaavan raskas, toimii pääasiassa kitaroin ja koskettimin luotu kevyempi, hauraampi ja toiveikkaampi äänimaailma vastakohtana erittäin tehokkaasti. Keskivaiheilla parin raidan kohdalla intensiteetti hiukan lopahtaa, vaikka ei notkahda erityisen pahasti
Mikä oleellisinta, kymmenen bändin joukossa ei ole yhtäkään selkeästi kehnoa tai virnuilevan huumorin varjolla hommaansa hoitavaa Cannibal Corpse METAL BLADE Evisceration Plague Siitä on kohta 15 vuotta, kun Cannibal Corpsen entinen murinaturpa Chris Barnes tolkutti tulevasta levystään juontaja Vanessa Warwickille MTV:n Headbangers Ballissa että "nyt tulee muuten brutaalia tavaraa". Huomionarvoisimpia suorituksia tarjoavat vanhalta Maidenilta kuulostava Powervice, King Diamondin ja Motörheadin välimaastoa koluava Portrait ja niin ikään ruotsalainen In Solitude. Nyt vielä astetta selkeämmin NWOBHM-otteella esiintyviä bändejä on siinnyt alati enemmän, ja rumakantinen Heavy Metal Killers esittelee näistä mielenkiintoisen kymmenikön. Bändin meininki oli monen rehdin heavyjermun mielestä helvetin ärsyttävää myrkytystä ja hassunhauskaa mukaheavya, mutta oli sillä ansionsakin. Evisceration Plague on sitten se kuudes. Minun puolesta voisivat lopettaa, ennen kuin menevät loputkin uskottavuuden rippeet. Toki death metal on kaikkein kankein musiikinlaji keksiä jotain uutta ja innostavaa, mutta kyllä tämä levy on ihan sama kiekko kuin edeltäjänsä Kill (2006). Tärkein, eli ne biisit ovat edelleen täyttää priimatavaraa. ...josta basisti Alex Webster on sanonut, että "nyt tulee muuten brutaalia tavaraa". Muutoin onnellisuuskäyrä ei värähdä juuri kertaakaan levyn aikana. ääh. Entä koko death metalin. Paikoin meno maistuu Deiciden Legionilta, mikä ei voi kertoa kuin hyvistä valinnoista. Barnesin vieressä seisoskellut Death-nokkamies Chuck Schuldiner myhäili ymmärtäväisesti. Mutta kuinka kävikään. Selkeää persoonaa ei oikein millään bändillä soinnissaan ole, ellei sellaiseksi laske vaikkapa yliahkerasti erikoispeltejään lasauttelevalla rumpalilla varustettua H.O.D:ia. Dokumenttiosiosta puolestaan löytyy lyhyitä bändihaastatteluita sekä yleistä tunnelmapalaa niin yleisön kuin bäkkärinkin puolelta. Onko aika siis ajanut Cannibal Corpsen ohi. Onhan tuota jo tahkottukin. TOMI POHTO raskaan rockin erikoislehti | www.inferno.fi. Minun. KOSKINEN saan. Muutama vuosi sitten brittiläinen The Darkness ylsi ihmeen mittavaan suosioon kiljukaulaisella kasariheavylla. Arviot Materiaali on teknisesti varsin hyvää tasoa liikkuvan kuvan ja enimmäkseen myös audion osalta. Se on sitä edelleen. Mielenkiintoinen katsaus kevyttä ihmetystä herättävään ilmiöön levy kyllä on kokonaisuudesKIMMO K. Koukkuja (liha-) viskeltiin tuon tuostakin viljalti, ja kappaleet olivat kokonaisia eivätkä vain teinipoikain finnienpoksuttelua. Tämän jälkeen murinaattori otti ja jätti bändinsä, keulille hyppäsi George Fisher ja bändi julkaisi klassikolleen viisi heikompaa jälkeläistä. Mikään pakkohankinta tämä dvd ei varmasti yhdenkään bändin faneille ole, mutta Hellfestille se toimii hyvänä käyntikorttina, johon ranskalaisen metallijussin viettoa suunnittelevien kannattaa ilman muuta tutustua. MIKKO HAKKARAINEN Eri esittäjiä EARACHE Heavy Metal Killers koplaa ei Hospital of Deathia kovin vakavana joukkiona voine pitää, mutta musiikillisesti touhu on asiallista. Levyn musiikkipuoli sisältää 29 bändiltä livebiisin kultakin, eli esillä on noin kolmasosa koko hulppeasta kattauksesta: muun muassa Rotting Christ, Venom, Katatonia, Legion of the Damned, Forbidden, At the Gates ja Morbid Angel. The Bleeding (1994) osoittautui bändin parhaaksi levyksi. Sillä levyllä Barnes kuulosti tyhjäkäyntiseltä mutta väljäkoneiselta Massey Fergusonilta. Lisäksi mukana on suppeahko kuvagalleria. Vaikea tästä kovaa ja korkealta vetävästä liudasta kuitenkin on ennustaa seuraavaa Iron Maidenin, Judas Priestin tai edes Saxonin manttelinperijää. Kuutta kansallisuutta edustava esiintyjäkaarti on toki järjestään toistaan kammottavammissa kamppeissa ja karmivilla logoilla varustettuja, vaan silti kuvio vaikuttaa rehelliseltä ja perinteitä kunnioittavalta. Nyanssit, jos sellaisista nyt death metalin kohdalla voidaan puhua, ovat Kannibaaleille sitä, että rytmitetään laulua sopivasti komppikitaran mukaiseksi ja laitetaan väliin vähän raskaampi osio. Soitto kulkee, soundit ovat huippuluokkaa ja... Niin, olihan Corpseilta muutama vuosi sitten tullut "brutaaliudessaan" suorastaan naurettavuuksiin mennyt Tomb of the Mutilated. Lauluosasto oli viilattu siedettävämpään muotoon, jopa sanoista saattoi ottaa selvää
JANI NIVALA JUHA VALVIO ELINA VIITANEN HERÄÄMÖ - AAMUSHOW VOICELLA NYT SUORANA KATSO JA KUUNTELE RADIOSSA JA TEEVEESSÄ VOICE.FI
Soundipuolella on pientä kehitystä havaittavissa, mutta kevyttä nuhaisuutta on vieläkin. Lauluissa ilmentyy paikoin sopivaa uhittelua, mutta mistään erityisestä taituruudesta ei tässäkään ole kysymys. Yhtye hallitsee monipuoliset ja kitarapainotteiset kuvionsa ihan mainiosti, mutta sinänsä hienosti ideoitu laulutyöskentely kuulostaa välillä valitettavan horjuvaiselta. www.teardownband.com Embreach: Deafening Silence Embreachin vaikutteet ovat ainakin selvempääkin selvemmät: Killswitch Engagen ja siten myös ruotsalaisten erilaiset tekoset ovat toimineet ohjasnaruina linjauksessa. Eeppisyyttä piisaa tälläkin levyllä, ja mukana alkaa olla todella tarttuviakin kosketin/kitarakuviointeja. Jonkinlainen piristysruiske on bändiin kuitenkin lyöty, ja hyvien soundien kylkiäisinä tämä on ihan toivottua lisää. www.myspace.com/swathmetal Lauantaimakkarat: Moukka: Tuhottavaksi Moukka ei ainakaan ole hätiköinyt demonsa kanssa, bändi kun on henkäissyt ensimmäisen kerran jo 2002. Orkesteri nojaa enemmänkin amerikkalaistyyliseen tunnelmapomputukseen, eikä sanan "grunge" käyttökään tässä yhteydessä liene aiheetonta. Kehitystä on tapahtunut aivan kaikessa, biisit ovat jo A-ryhmään joutavia ja bändin ääni Terhi Palomäki on löytänyt aivan uuden vaihteen ääntelyynsä. Vokaalit ovat monella tasolla onnistuneita, kireästä kurkkuäänestä puhtaaseen kuoroon hoituvat kaikki variaatiot. Trio tekee selkeän pesäeron sellaisiin tyylisuuntiin, jotka nimensä tuo ensimmäisenä mieleen. Vaikkei kattonopeus korkeaksi nousekaan, doom-kategoriaankaan ei bändiä saa mahtumaan, nuotteja tulee ilmoille sen verran runsaasti. Lisää painetta peliin! www.moukka.com Rituaali: Syvyys Rituaali hyödyntää musiikillaan hc:n keskitempoisinta aluetta ja sekoittelee siihen kaikennäköistä, niin hyvää kuin huonoakin ainesta. Metodit ja materiaalin hallinta on siis saatu aikajanalla hämmästyttävän nopeasti haltuun, ei kun onnea isompiin kuvioihin. lihaa luiden ympärille, kovasta suorituksesta huolimatta tässä ei vielä ole järin paljoa koukutusta. Sanoituspuolella ei potkita tyhjää, mutta laulu tuppaa menemään välillä vähän liikaa nuottiin puhumiseksi. Paljon kitaramelodioita, puhdasta stemmalaulua ja isoja kertosäkeitä kenelläpä niitä vastaankaan mitään on. http://trespassenger.com Avathar: From the Other Side Nyt on bändi ottanut edellisestä demostaan pesäeroa. Taitoa olettaisikin piisaavan, ryhmä kun on toiminut Sten-nimen takana koveroiden muuan Stonea, ehkä tunnetuimpana nimenä suomessa. www.dotma.net Valu: Hetki Betonimiehiä. Uuden tuotoksen selkein käänne on raivon ja tapahtumien määrällinen kasvu. Pelastusrenkaaksi ei näistä satunnaisista hyvistäkään hetkistä valitettavasti ole. www.myspace.com/kaarnekorpi Swallowed: Epitaph of Nauseation Kesällä 2007 perustettu ja tätä nykyä kaksijäsenisenä melskaava Swallowed sukeltaa kakkosdemollaan mädän pään vanhan liiton death metalin pariin. Kaikki tämä munapitoisemmilla soundeilla voisi ollakin ihan toinen juttu. Jotakin petrattavaakin on, esimerkiksi tasainen kärinä laulutyylinä ei ehkä juhlista sävelmiä tarpeeksi, vaikka lyriikat ovatkin vakuuttavaa sorttia. Sen verran selkeillä vesillä mennään ohkaisuudesta huolimatta, että idea käy kyllä selväksi. Alkuun on todettava, että äänitteen soundipoliittiset ratkaisut syövät leijonanosan fiiliksistä. Suurin ongelma tässä vähän brittipopahtavassakin viritelmässä on edelleenkin englannin lausunta ja biiseihin sisällytetyt tarinat ja sovitukset. Tässähän ei sinänsä mitään vikaa ole, mutta riffittely jää ideatasolla todellakin liian kuivahkoon kuosiin. Pieneen kikkailuunkin orkesterin taidot taipuvat, ja sormien vikkelyyttä tuntuisi olevan reservissä hyvinkin. Pääpiirteittäin melko peruspowerina etenevä voittokulku on taidokkaasti sävellettyä ja monipuolista. Tunnelmaa ei pysty oikeastaan latistamaan edes se, että kaikki tämä on todellakin jo moneen kertaan tehty. http://valu.urli.net Obedience: Disastrous Minutes of Decay Obediencen toiminta perustuu yksinkertaiseen thrashkohkaamiseen. Trespassenger osaa luoda sävyä biiseihinsä helpoilla konsteilla ilman turhia tilutuksia, eikä taitojen ylitse ole ollut tarvetta rynniä muutenkaan. Teemu Kokkosen vokaalit ovat monipuoliset ja persoonalliset, mutta varsinaiset hitit jäävät vielä The Circlellä tavoittamatta. www.embreach.net Trespassenger: Omnivore Omnivorella on kaksi kiukkuista, taidokasta ja tyylitajuista biisiä. Bändin pitkähkö historia (perustettu jo 1990 nimellä Blindfold) tuo luonnollisesti mukaan varmuutta ja taitoa tuoreempiin bändeihin verraten, ja tämä korostuu eritoten kielisoittimien keskuudessa. Eikä siinä mitään, näppärästi ja ihailtavan taitavasti osaset napsahtelevatkin paikoilleen. The Circle esittelee bändin, jossa muusikot vääntelevät biisinsä juuri siihen muotoon kuin haluavat. Pienestä puolivillaisuudesta huolimatta alkumetreillä käy selväksi, että biisit ja bändin tulkinta ovat todella hyvällä tasolla. Lisäksi konerummut onnistuvat loihtimaan muutenkin kuivasta soundimaailmasta totaalisen hengettömän. Ei kuulu musiikissa Kotiteollisuus eikä Mokoma, korkeintaan esityskieli ja tarttuvat kertosäkeet ovat rinnastettavia tekijöitä. On toki erojakin, bändi läimii ajoittain säröpedaalinsa täysille, kytkee korinat päälle ja välillä meno äityy huomattavankin rankaksi ja raastavaksi. Muutama onnistunut melodiakulku on sekaan osunut, esimerkiksi Syntisen rukous -biisin kitarakuvioinnit jäävät outoudessaan mieleen haluamattakin. Varsinkin vokaalien ääripää, eli kurkkuäänellä toteutettu kärinä, on onnistunut brutaaliudessaan hienosti, ja kontrasti hempeään naisääneen on luonnollisestikin huomattava. Eipä tässä mitään maailmaa mullistavaa ole, kaikki tämä on tehty jo moneen kertaan ja paremminkin. Taisteluhevi folkpohjalla ei liene ihan tämän orkesterin keksintöä, mutta kyllä Kaarnekorpi ihan mallikkaasti kortensa lajin kekoon kantaa. Tuotannollinen kasvojenkohotus voisi tehdä paljon hyvää, sillä musiikin tasosta tämä juttu ei takuulla jää kiinni. Kyllä soi niin komean slaavilaisissa tunnelmissa bändin hevimetalli haitareineen, ettei auta valittaminen. www.mmfin.net/rituaali INFERNO IX Diseases: Demo 2008 IX Diseases on ottanut asiakseen soittaa metallinsävyistä kokeellista melodista heavyä. Sävellyksissä käydään läpi monenlaista metallia thrashista perinteisempiin lajeihin, ja progressiivisuus on jatkuvaa. Näitä kieltämättä saisi olla enemmänkin, kokonaisia hittibiisejä ei seasta vielä varsinaisesti erotu. Idea on hienosti kasassa, vielä pientä viilausta biiseihin ja johan lähtee. Erikoisuus piilee Johanna Lesosen laulannassa, joka raikastaa kuin jäinen kivennäisvesi Mynthon-paketin perään oraalisesti nautittuna. Saumattomuus ja toimivuus hennon naisäänen ja painavan kitaroinnin kesken on yllättävän korkealla tasolla, eikä edellisdemolla isomminkin esiintynyttä örinää tarvita näiden rajapintaa tasoittelemaan. Biiseistä ja aineksista ei kuitenkaan tällä kertaa jäänyt kiinni. Itse sävellykset ovat yllätyksettömiä, mutta tämä ei isommin muodostu rasitteeksi, ne kun tuppaavat olemaan myös kuninkuussarjaa. Mädäntyneisyyteen perustuu myös demon soundillinen anti, mikä ei juuri treenikämppätason yläpuolelle kipua. DEMOJEN TOIMITUSOSOITE (ei toimituksen osoitteeseen) Demot / Aadolf Virtanen, Rengastie 49, 37630 Valkeakoski homman kotiin niin, ettei tasapaksuus pääse ottamaan missään vaiheessa touhusta niskalenkkiä. Mukaan mahtuu myös hitaampaa jynssäämistä, ja lopputulos muotoutuukin melko primitiiviseksi. www.avathar-band.com Kaarnekorpi: Tulessa kastettu Tuli, Vesi ja Veri! Siinäpä Tulessa kastettu -äänitteen biisit ja aihepiirit. Kitaroinnista on vaikea löytää mitään mainittavampaa mieleen jäävää, muutaman soolonlurituksen ohella, ja biiseistäkin jää lopulta todella ylijäämäinen maku suuhun. Yhtyeen olemattomaan ikään nähden kuitenkin lupaavaa toimintaa. www.myspace.com/swalloweddeath Dotma: Promo CD 2007 Muutaman vuoden ikäinen Dotma esittelee ensidemollaan taidokasta ja pirtsakkaa fantasiametallia. "Syvyys" kuvaa tekeleen laatua oivallisesti: soundimaisema on ohkaisuudessaan ärsyttävä, ja sitä on myös lattea murinalaulu, eikä köhisty sanomakaan oikein onnistu kuin liikuttelemaan kulmakarvoja nousujohteisesti. Ei tästä oikein ota selkoa. www.myspace.com/kemistryband Enerchy: Nightmares Tuottelias Enerchy ei edelleenkään ole täysin päässyt puutteistaan. Bändistä tulee mieleen dynaamisempi versio Tenhi-yhtyeestä, joskaan samantasoiseen koskettavuuteen ei vielä ylletä. Myös laulupuolella on havaittavissa ilahduttavaa moniosaamista. www.myspace.com/ninediseases 93. www.myspace.com/denyallband Kemistry: A Path Unchosen Reilun vuoden vanha Kemistry on ottanut asiakseen levittää progevivahteista hevimetallia. Swallowedin raskaus on tosiasia, ja se on valjastettu hyvin palvelemaan riffejä. Biiseissä on nätissä nipussa mielenkiintoista kurvailua ja kaahausta, ja isoimmat miinukset voikin laittaa äänitteen tasosta. Neljän biisin rokkihevipläjäys kuulostaa materiaalinsa puolesta hiukan aiempaa enemmän yhdestä puusta veistetyltä. Pienelläkin stabiloitumisen tuntumalla pyyhitään persettä viimeisessä, lähes kaoottisessa temmellyksessä, jossa pohditaan (ette muuten ole ensimmäisiä) kuka tappoi Laura Palmerin. A Path Unchosenille on tallennettu treenikämppäolosuhteissa neljän biisin verran näytettä orkesterin nykykunnosta. Nyt kiekko tuskin hakeutuu soittimeen jatkossa. Tiukka riffittely on ideatasolla melko yksinkertaista ja yhteensoittokin sujuu esimerkillisesti. www.mikseri.net/artists/?id=99359 HK:n Siniset: Denyall: Humanized Denyallin ensidemosta ei ole järin kauan, mutta bändin petraus on huikea. www.myspace.com/enerchy Swath: The Circle Swath paiskaa kuulijan melkoiseen metallikaruselliin. Noh, joka tapauksessa Valu toteuttaa mallikelpoisesti suomikaihoista hidasheviään. Biisit ovat kutakuinkin täydellistä lajityyppinsä antia, läpeensä hienoja teoksia. Jotenkin biiseihin kaipaisi vielä ns
Musiikkimme on kovaäänistä ja tuhoisaa. Miten pukea sanoiksi sävellysten ja sanoitusten rumuus ja kauneus. Yhtyeen nimi oli nyt Godflesh. Liha taas on se osa-alue joka vaikuttaa sinuun fyysisellä tasolla. Kun Green vuonna 2001 lähti yhtyeestä, ei kestänyt kauaakaan kun sitä ei enää ollut. Miten kuvailla soiton raakaa, miltei humalluttavaa voimaa, joka luo yhteyden johonkin muinaiseen ja pyhään ja samalla tiukasti tässä ajassa, tämän maailman kylmässä puristuksessa, kiinni olevaan. "Deny your disease, isolate, pure." Godflesh oli paljon. Kadut puhdistetaan ihmissaastasta, mutta kaiken takana vaanii koko ajan sisäinen kamppailu, ristiinnaulittuna olemisen martyrologia ja hämmennys. Se on melun ja kaaoksen sekä rakenteen ja kontrollin teräksenluja yhteensulautuma. Kannen rakeiset kuvat liekkimerestä ja ristiinnaulituista alleviivaavat levyn sisältöä. Musiikissa on kaikuja traditioista, mutta miltei totalitaristinen ehdottomuus ja tuhoava raskaus nostavat sen omalle tasolle, ulkopuolelle. Äärimmäisen raskaita metallisia riffejä, drone-äänilaavaa, psykoshamanistisia puhdistautumisriittejä urbaanissa, huumeiden ja saastan täyttämässä maailmassa, kolkkoja tanssirytmejä, toistoa, toistoa, toistoa, betonista rakennettuja jättimäisiä lähiöitä vieraan jumalan temppeleinä, rotan lailla sikiävän ihmiskunnan mätää löyhkää, portteja utuisiin paratiiseihin, joihin ei voi astua sisälle. Sen musiikki on sitä yhä. Tapahtunutta kommentoitiin lyhytsanaisesti: "Kykenemättömänä matkustamaan, puhumattakaan esiintymisestä kahden kuukauden mittaisella kiertuINFERNO oon noukitun turhautuneen työmiehen ääni ja laskevat, hajoavat kitaraskaalat; epätoivon ääni. Tästä lähtien rytmeistä vastasivat koneet. Tarvitaan myös sitä edeltänyt ep ja kaikki myöhemmät levytykset. Tuhon ja romahtamisen, kivipölyn ja savun keskellä seisoo alati jotain murtumatonta. Juuri ennen lennon lähtöä Broadrick sai hermoromahduksen. Vanha liitto TEKSTI Sami Albert Hynninen Minimalistinen, äärimmäisen askeettinen musiikki on suoraan yhteydessä ihmisen sisäisiin ääniin, kehon rytmiin ja verenkierron kohinaan. 22. Amerikan intiaanit kutsuivat peyotea jumalan lihaksi. Hän oli juuri jättänyt pestinsä Napalm Deathin kitaristina, mutta ehti kuitenkin olla mukana sessioissa, joissa tallennettiin yhtyeen legendaarisen debyyttialbumin A-puoli. Voisi kuvitella, että innoitus siihen kumpusi juuri näistä luontaisista syvistä äänistä. Godflesh M iten kirjoittaa Godfleshista? ääniä kylmästä maailmasta eella, Justin on päättänyt lopettaa Godfleshin. huhtikuuta 2002 piti San Diegosta startata USA:nkiertue. Vaikka yhtyeessä käväisi muitakin soittajia, olivat sen ydin aina Justin Broadrick (kitara, laulu, ohjelmointi) ja G. GREEN ja kitaristi Paul Neville olivat vuonna 1982 perustaneet yhtyeen Fall of Because. B-puolelta, jolla Neville on mukana, löytyy FoB: n repertuaariin kuuluneet loisteliaat Devastator ja Life is Easy (FoB-kokoelmalla Life is Easy on kuultavissa biisien varhaiset tallenteet). Streetcleaner ei yksinään riitä. Siinä mielessä se on jotain mikä kommunikaation tasolla voi tulla sinun sisällesi ja koskettaa sinua spirituaalisesti. Rumpuja hän soitti myös Head of Davidissa 198688 (mukana albumilla Dustbowl, 1988 ja parilla ep:llä). Millaista musiikkia esihistorialliset ihmiset esittivät ja kuulivat. Broadrickista tuli sen rumpali ja laulaja vuosiksi 198586. Ehkä lauseiden sijasta tulisi käyttää yksittäisiä sanoja. Jumala tuo mieleen jotain suunnatonta ja käsittämätöntä. Sekä meskaliinikaktus että teonanacatl, voimakkaasti hallusinogeeninen sieni, tunnetaan molemmat "jumalan lihana". Hidas, mutta rytmikkäänä toistuva riffi ja sen päällä omituinen, matala, teeskentelemätön, kuin kadulta studi- Miten saada teksti heijastamaan totuutta. Ihmiset on aika ajoin murskattava emotionaalisesti ja älyllisesti, jotta todellisuus ei unohtuisi." Monien mielestä Streetcleaner on Godfleshin ansiokkain levy. Green (basso). Godfleshin lyriikat olivat lyhyitä, äärimmilleen karsittuja kurkistuksia mielen maailmaan, joka usein oli tuskainen, jopa täynnä vihaa ja kostonhimoa, joskus lamaantunut ja raskaimmillaan lähellä pistettä, jossa kaikki luhistuu, kaatuu raunioina maahan noustakseen taas. C. Broadrickin mukaan yhtyeen nimen tämä puoli ei ollut haettua. Levy etenee miltei röyhkeän varmana ja valmiina. Ehkä tästä syystä FoB:n toimintaan tuli katkos, mutta kun bändi vuonna 1988 taas aktivoitui, siirtyi Broadrick samalla rummuista kitaraan ja Neville syrjään. Godflesh oli totta. "Ihmiskunta on heikko ja vailla tarkoitusta. Jopa hetket jolloin inspiraatio oli kateissa ovat tärkeitä. Jo seuraava kappale, Veins, paljastaa toisen puolen; herkemmän, vaan ei yhtään armollisemman. Tätä mielipidettä on vaikea lähteä kumoamaan, niin hieno teos on kyseessä, mutta vertailujen suorittaminen on turhaa. Tämä on sattumaa, joka tosin sopii minulle hyvin." Godflesh-ep:n (1988) ensimmäiset, hysteerisenä takovan intron jälkeen esiin vyöryvät tahdit vievät kuulijan jonkin uuden ja ennen kuulemattoman äärelle. Ensimmäinen albumi Streetcleaner valmistui vuonna 1989. "Olen kuullut jonkun joskus sanovan, että musiikki on Jumalan ääni. VUONNA 1991 ILMESTYI useita pienempiä levyjä: 7-tuumainen single psykedeelisen Loop-yhtyeen kanssa, vahvasti koneistettu 94. Godflesh on tuhoutunut." BIRMINGHAM
Palveluhakemisto Mainosta Pop Median palveluhakemistossa! Ota yhteyttä myyntiimme. (09) 6828 4600, hedcom@hedcom.fi tu nyt! Tutus mä a Eneammusan! j ja leffo viihdeimperiumi.fi. Yhteystiedot löydät osoitteesta www.popmedia.fi. CD/DVD tuotanto Alan paras palvelu Pikapalvelu CD-masterointi ja edulliset hinnat! DVD-authorointi Graafinen suunnittelu Online-jakelu Flash-tuotanto PRO GEAR Ota yhteyttä! Näe ilmoituksesi tässä! Ota yhteyttä myyntiimme. Hedengren yhtiö Puh
Email-tilaukset: tilaajapalvelu@popmedia.fi. inferno kesto pekka pekkanen voittokuja 3 00100 helsinki Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain suomeen lähetettäviä tilauksia. INFER 4,90 4 10 nume roa Tilaa O N Tilaa Inferno tekstiviestillä! Lähetä tekstiviesti: inferno kesto nimesi osoitteesi numeroon 172 33. esim. Voit tilata myös puhelimitse numerosta 09 737 009. Myös internetin kautta voi sekä tilata että irtisanoa lehtiä, www.inferno.fi. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Pop Media Oy VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5012555 00003 Vastauslähetys Laita postiin tai faxaa numeroon 09 4369 2409. Palvelu toimii TeliaSoneran, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden ja DNA:n liittymissä. Kustantaja: Pop Media Oy Malminkatu 24 00100 Helsinki Fax. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan asiakasnumero. KESTOTILAUS Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. 09 4369 2409 Email: inferno@popmedia.fi www.inferno.fi Tilaa INFERNO! Kestotilaus, 10 nroa 44,90 Määräaikaistilaus, 10 nroa 53,10 Osoitteenmuutos (laita uusi osoite lahjatilauksen saajan kohtaan!) Nimi: ____________________________________________________________ Lähiosoite: ________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: _________________ Sähköposti: ________________________________________________________ Allekirjoitus (huoltajan, mikäli alle 18v): ___________________________________ Nimenselvennys ja päiväys: ____________________________________________ Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: Nimi: _____________________________________________________________ Lähiosoite: _________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: __________________ maksaa postimaksun Tilaajapalvelu 09 737 009 avoinna ma-pe 9-17. TILAUSHINNAT Inferno ilmestyy 10 kertaa vuodessa 12 kk kestotilaus 44,90 euroa 12 kk määräaikaistilaus 53,10 euroa Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. Internet-osoite: www.inferno.fi. Viestin hinta on 0,95 euroa. OSOITTEENMUUTOS Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Pop Media Oy:n tilaajapalvelu on avoinna ma-pe 9-17.
www.spinefarm.fi spinefarm@spinefarm.fi Death Is Glory... 2.. Now Tämä hauta on ryöstetty! Kaikki Reverend Bizarren vinyyliharvinaisuudet samoissa kansissa. Tupla-cd kaupoissa 11