Inferno 1/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

HIM FINNTROLL STAM1NA ULVER FEAR FACTORY OVERKILL IHSAHN MICHAEL SCHENKER RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 1/2010 I HINTA 5,90 euroa ä eäMMäll elk on nyt s a a" "MaailM ka paikk pas tavalla
KAI HAHTO Klinikoita·Sälää·Rompetta·Finnish Metal Awards YHDEN PäIVäN MESSULIPPU, ennakkoon 7 + mahd. toimituskulut / ovelta 40(mikäli lippuja jäljellä) FINNTROLL·bARREN EARTH·ARMOUR LIPUT :12 +mahd toimituskulut.· Ennakko: Tiketti · Lippupalvelu Nosturi 18.2.2010, Helsinki. THURSDAY 18.2.2010 FINNISH METAL EXPO Kaapelitehdas 19.-20.2.2010, Helsinki FRIDAY 19.2.2010 SATURDAY 20.2.2010 SONATA ARCTICA·APOCALYPTICA AMORPHIS·SATYRICON HYPOCRISY·SWALLOW THE SUN KORPIKLAANI·TURMION KATILOT INSOMNIUM·SURVIVORS ZERO [AMATORY]·DOOM UNIT KIANA·V FOR VIOLENCE TUKKANUOTTA·WINTERbORN TUOMAS SAUKKONEN SONGWRITING WORKSHOP FEAT. toimituskulut / ovelta 10 YHDEN PäIVäN LIVE & MESSULIPPU, ennakkoon 35 + mahd
2010 - Helsin ki, Nostur i (levyju lkkarik eikka ja Indust ry Day / FME) www.myspa ce.com/offi cialfinntrol l LACUNA COIL Shallow Life (Deluxe Edition) Sisältää viimeisimmän "Shallow Life" albumin ja ennenjulkaisematonta materiaalia. FOL KME TALL IN KÄR KIJO UKK O ON TÄÄ LLÄ JÄLL EEN ! FINN TRO LL "NIF ELVI ND" KAUP OISSA 17.2. KEIKAT: 18.02. Lacuna Coil keikalla Helsingin Nosturissa ma 15.2.2010! www.myspace.com/lacunacoil DREAM EVIL In The Night www.myspace.com/dreamevil DARK FORTRESS Ylem www.myspace.com/darkfortress The Never Ending Way Of ORwarriOR www.myspace.com/orphanedmyspace ORPHANED LAND ASPERA Ripples www.myspace.com/asperaofficial VIERAILEMAAN STÄNDILLEMME FME: SSÄ . L ÖYDÄT SEN LIVEPUOLELTA MESSUALUEELLE TULESSASI SUORAAN EDESTÄSI ! www.centurymedia.com T ERVETULOA
008Sytykkeitä:mm.SIXFEETUNDER, GHOSTBRIGADE,CANNABISCORPSE 012Axis:LondiniumjaMurhapapa&Mama 014HeavyCookingClub:TURISAS-Nettawokkeilee 016STAM1NA 022BLAZEBAYLEY 024IHSAHN 028FEARFACTORY 032OVERKILL 036HIM 042KAMELEONTTI 044FINNTROLL 048ULVER 050NOSIGNOFLIFE 052Vuodenraskaimmat2009 toimituksenvalinnat 054Muillamailla:UNKARI 058Soittimeni:MICHAELSCHENKER 060Pölkyllä:Incantation/ IbexMoon-miesJOHNMCENTEE 063Arviot,pääosassaFinntroll 084Demot,pääosassaCHAOSREACH 087Vanhaliitto:Heavymetal (noin)40vuotta JULESNÄVERI 090Omanahka:ProfaneOmenin "On ihan vitun hyvä, että opeteltiin pentuina soittamaan." - Hyrde, Stam1na Markus Paajala
Ei muuta kuin hyvää uutta vuosikymmentä. Matti Riekki päätoimittaja Inferno 7. Olette toki tärkeitä ja ihania. Sitä voi yrittää vesittää b-luokan Type O Negative -mollauksin tai mainituin pikkutyttöherjoin, mutta loppupeleissä myrkky lantraantuu ihan sillä itsellään, musiikilla. Minulle henkilökohtaisesti HIMin menestyksen lähtökohdilla ei ole paskankaan merkitystä. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Kai sekin on myönnettävä, että myös HIMin stigmalla teinityttöjen bändinä on tähän vaikutuksensa. Joskus raskaammin, toisinaan kevyemmin askelin. Vaikka kuinka yrittäisi luoda paskaa Valon rattaisiin, on hankala kiistää, etteikö hänen visionsa olisi siinä tärkeimmässä mielessä onnistunut: HIMin musiikki on omanlaistaan. Vuosikymmenen startiksi lienee paikallaan viitata kintaalla metallimaailman ah, niin ahtaille sovinnaisuussäännöille ja pyytää samalla Ypäjän aina niin äänekästä Hevi-Keijoa rauhoittumaan: Keijo, kyllä HIM on kantensa ansainnut. Sitä ajattelee helposti, että nyt mennään kohderyhmästä rajumman kautta ohi yhtään teitä, teinitytöt, siellä väheksymättä. Pistä mikä tahansa HIMin albumi (uusinta en ole tosin kuullut) soimaan, ja tämä huomio kävelee vastaan. Himin ensialbumilta löytyvä For You on yksi kotimaisen rockin suurimpia ja kauneimpia myös painavimpia kappaleita, ja vaikka henkilökohtaisesti toivoisin bändin toisintavan sen suuntaviivoja levy levyltä, vaikka hamaan loppuun asti, kyllähän orkesterin koko uralle on nostettava tässä vaiheessa kotsaa. Ne juoruavat, että mies tulee maasta, jossa ei saa menestyä eikä varsinkaan millään hippitouhuilla. Päänavaus Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hynninen Sami, Itäkylä Riitta, Jalonen Miika, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lampinen Teemu, Lassila Tero, Lehtonen Marko-Oskari, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TilaajaPalvelU (ARK. Ville Valo myöntää alleviivatun rehellisesti yhtyeensä kaupallisuuden, mutta kommenteista paistaa niihin ikiajoiksi tatuoitu puolustuskanta. Ei vaikka bändi on julkaissut saman ajan kuluessa kaksi studioalbumia plus kokoelmat ja livet päälle. Pääasia, että tuota magiaa ylipäänsä vielä on ja se välittyy kuulijallekin. tämän numeron Him- jutussa pallotellaan jälleen kerran kaupallisen ja aitouden pelikentällä. 8-16) (03) 424 653 40 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Mikko Mali Puhelin: (09) 4369 2408 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Markus Paajala Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 10. Jos musiikissa on jotain maagista, sen kuluttajan kuulokulmasta on lopulta samantekevää, syntyykö taika onnellisen vahingon, vuosien puurtamisen vai laskelmoinnin kautta. Vaikutteet toki kuuluvat, ajoittain korostetun selvästi, mutta jos jotain, kokonaisuus kopioi lähinnä itseään. Pääsyynä tähän on, että bändi on aina levynjulkaisun aikaan niin vahvasti esillä, ettei Infernon kaltaisella erikoislehdellä ole tarvetta hypätä samaan soppaan räpiköimään. Väittäisin, että samoin kuin arviosivuilla käsittelemäni Sentenced tai vaikkapa Vanhassa liitossa ensialbuminsa 40-vuotisjuhlia viettävä Black Sabbath, HIM on yhtye, joka muistetaan ulkomusiikillisista koukuistaan huolimatta tulevaisuuden pophistoriantunneilla ennen muuta musiikistaan. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Teinitytön tunnustukset Sen viiSivuotiSen aikana, jonka olen tätä Inferno-nimistä tankkia ohjannut, lehden sivuilta ei ole löytynyt yhden yhtä HIM-haastattelua
Soundi valitsi Isolation Songsin viime vuoden metallilevyksi. viime vuonna Ghost Brigade kiersi Suomea melkoisen aktiivisesti. Kunhan nyt joku edes löytää sen musiikin, se tuntuu hienolta, hän kuittaa. Nyt sellainen näyttäisi olevan tulossa. Kaikki meni oikeastaan paljon paremmin kuin luulin. Kesä näyttää sen sijaan jo nyt miellyttävän täyteiseltä. Tänään juuri päätettiin, että tehdään huhtikuussa muutama Suomen-keikka, mutta ei montaa, Naukkarinen sanoo. Aikahan meni lopulta kuin siivillä, kaikki tulivat toimeen keskenään ja meillä oli oikein hauskaa, Naukkarinen kertoo. Marraskuussa oli vuorossa spesiaalimpi reissu, kun yhtye pääsi Paradise Lostin ja Samaelin kanssa Eurooppaan. Ylenpalttinen suitsutus toimittajien taholta voi olla joillekin kaksiteräinen miekka. Mitään paineita ei sieltä suunnalta ole. Vilho Rajala sytyttäjä sytykkeita.inferno@popmedia.fi Tsekkaa Infernon vuoden 2009 raskaimmat sivulta 52. 8 Inferno. Infernon äänestys ei ollut ainoa, jossa menestystä tuli. Ei ihme, jos prikaatimiehistö tunsi olonsa tervetulleeksi. Paradise Lostin kaarti osoittautui mukavaksi väeksi, ja bändi antoi hövelisti GB:n käyttöön jopa omaa backlineaan. Niinpä seuraava levy ei ole juuri ehtinyt vielä viihtyä Naukkarisen mielessä. Se oli meidän eka pitempi rykäisy, ja suhtauduin siihen etukäteen pienellä varauksella, että kuinka hyvin homma toimii. Suomi tuli koluttua viime vuonna niin hyvin, että tänä keväänä bändi ei aio suuremmin keikkailla. En ole tuommoisia miettinyt ollenkaan. Vähän aikaa sitten lafkalta kerrottiin, että Mayhemilla kesti edellisen levyn teko neljä vuotta. Inferno nyt ei ehkä kuitenkaan edusta rocklehtien snobistinta elitistikärkeä, eikä Naukkarista tällainen pohdiskelu muutenkaan kiinnosta lainkaan. Bändi on jo varmistettu muun muassa Saksan Wackeniin ja Ranskan Hellfestiin, ja Naukkarisen mukaan kalenteriin ilmaantuu suomalaisten juhlien lisäksi kaikkiaan kuusi isoa ulkomaista festivaalia. Ainoa johtoajatus, joka tulevaan liittyy on se, että samanlaista ei tehdä. Tuntuuhan se aikamoiselta, että meidän pikkubändille tulee tällaisia mainintoja. Toisaalta tietenkin positiivinen seikka, mutta joskus artistit aristelevat sulkeutua elitistisen rocklehdistön suosioon. Infernon toimitus äänesti sen vuoden kovimmaksi kotimaiseksi teokseksi. Wille naukkarinen on luonnollisesti mielissään tällaisesta mediahuomiosta. Myös levy-yhtiö Season of Mist tuntee bändin toimintatavan ja arvostaa sitä. Sävellystyöhön menee pari vuotta, hän toteaa. Kiertue oli bändin tähän asti mittavin, 15 keikkaa tiiviillä aikataululla. Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste Ghost Brigade julkaisi toisen täyspitkän levynsä loppukesästä 2009. Kitaristin mukaan tuntemuksia on jopa vaikea pukea sanoiksi. Se on mulla aina takaraivossa, että ideoiden pitää tuntua tuoreelta ja siltä, että tätä en ole ennen tehnyt. Ja minä tosiaan arvostan tuollaista asennetta todella paljon. Kyllä me on ideoita kerätty ja raakileita on olemassa, mutta ei siitä voi vielä sanoa mitään. Samaa hommaahan tässä tehdään, ja ISOLATION SONGS ON PARAS on hienoa, että on isompiakin bändejä, jotka suhtautuvat samoin. Asiasta keskusteltiin bändin sisällä ja todettiin, että on viisaampi ottaa hetki hieman rauhallisemmin. Olen toivonut sitä jo pitkään, että tulisi kunnon festarikesä, jolloin pääsisi vähän enemmän reissun päälle. GHoSt BriGade kuuluu yhtyeisiin, jotka tekevät asiat rauhassa ja vailla hötkyilyä
Barnesin mukaan coverien tuleekin tehdä oikeutta alkuperäisille. Se koskee myös tuotantoa, studioita ja tällaisia valintoja. Minusta meillä on jokaisella levyllä hyvä soundi, ja levyjen välillä on sopivasti variaatiota. Ajatus syntyi, kun katselimme veljeni kanssa joskus pilvipäiten CC:n Monolith of Death -videota. saapuvat tuovat mukanaan "parasta paikallista". Soittosuorituksetkin ovat minusta hyviä, hiljainen ääni mutisee. Ensi kesänä Six Feet Under nähdään muuten todennäköisesti myös Suomessa keikalla, kuulemma "eräällä isolla festivaalilla kesäkuun lopussa". Eikä suomalainen päihdekulttuuri varmaan miehelle mikään uutinen ole, sillä Municipal Waste vieraili Provinssirockissa vuonna 2008. Taisimme olla jotain 16... Toivottavasti saamme jonkun heistä vierailemaan levyllemme joskus, Hall toivoo. Fanit pitävät coverbiiseistämme, ja nyt oli kiertueiden välillä sopivasti aikaa. Six Feet Underin 42-vuotias laulaja hirnuu bändin omissa biiseissä kuolemasta, kuolemasta ja kuolemasta mitä mielikuvituksellisimmin tavoin, kunnes heittää väliin cover-version jostakin vanhasta hard rocktai metallihitistä. GC III tehtiin Audiohammer Studiolla, vaikka SFU on harvat poikkeukset poislukien suosinut perinteistä Morrisoundia. Haluamme parasta mitä Suomella on tarjota! Meillä on hulluja suunnitelmia, joten tätä ette halua missata, mies intoilee. Landphil toivoo, että Kulttuuritehdas Korjaamolle 13.2. Olen aika tarkka siitä, ettemme tee samoja asioita uudestaan. Kun kyselen, kuinka järkevältä tai onnistuneelta AC/DC -levy näin kuuden vuoden jälkeen tuntuu sekä käytännössä että ajatuksen tasolla, vastaus on totutun ympäripyöreä. Six feet Under puskee julkaisuja kovaan tahtiin. Se oli SFU-katalogissa miellyttävän tymäkkä esitys. Mikä mahtaa olla, jää nähtäväksi. Voiko Cannibal Corpsesta tehdä parodiaa. Minä keksin suurimman osan ideoista, muut jätkät ehdottivat muutamaa biisiä... Minusta tuntuu, että olemme aina onnistuneet siinä. Yritämme soittaa kaiken niin kuin on alun perin sävelletty, hän sanoo. Miksi näin. Pentuna odotin aina suosikkibändieni levyjä malttamattomana, ja siksi haluan, että välit eivät veny pitkiksi, Barnes selittää. Kysymys on kuin jokin aikaintakainen, ratkaisematon arvoitus, mutta Cannabis Corpse ainakin yrittää. Nuo biisit julkaistiin myöhemmin Forcefield Records -merkillä otsakkeella Blunted at Birth (2006), ja homma lähti niin sanotusti hanskasta. Kun varoittelen, että Suomessa on ehkä totuttu alkoholiin paremmin kuin kannabikseen, Landphil hekottaa, että hänen toinen bändinsähän kertoo alkoholista. Kuuntelen vanhoja levyjä harvoin... Huomionarvoista Six Feet Underin cover-versioissa on se, että ne eivät oikeastaan poikkea esikuvistaan kuin soundeiltaan ja tietenkin laulu-ulosanniltaan. Lämppärinä nähdään mainiolla nimellä paiskattu Delta Force 2, jota on hehkutettu Suomen Municipal Wasteksi. Inferno 9. Tehdään Cannibal Corpsen tyylistä musiikkia, jonka tekstit kertovat kannabiksesta. Cannibal Corpse on kuulemma pitänyt Cannabis Corpsen paitoja lavallakin. Kun levy-yhtiökin tykkäsi ideasta, päätimme tehdä tämän nyt. On mukava vaihtaa maisemaa ja rutiinia, se skarppaa. Seuraajaa ei tarvitse kauaa odotella. Me kuuntelemme suurin piirtein samanlaista musiikkia, joten valinnat ovat helppoja. Myöhemmin tuli täyspitkä Tube of the Resinated (2008) ja viimeisimpänä nelibiisinen The Weeding (2009). nyt vuorossa on kolmas Graveyard Classics -levy. Bändi nähdään Korjaamolla helmikuussa. PILVEÄ JA RUUMIITA PöHkömPiäkin ideoita on keksitty, mutta kyllä tämä on yksi pöhköimmistä, tosin ihan hyvällä tavalla, ehkä. Death Rituals -levystä on aikaa vain reilu vuosi. Versiot ovat alkuperäisille uskollisia. KAAOSTA MAISTELEMAAN CHriS BarneS on mahtava hahmo. Ensimmäinen (2000) oli tyylipuhdas cover-levy, toinen (2004) oli AC/DC:n Back in Black -levyn remake, ja nyt käsillä oleva kolmas on taas kokoelma vanhoja hittejä SFU-suodattimen läpi vedettynä. Idea unohtui vuosikausiksi, kunnes ostin 16-raiturin, ja päädyimme äänittämään pari biisiä ihan omaksi huviksi, kertoo basisti Phillip "Landphil" Hall, joka tunnetaan myös Municipal Wastesta. Levyllä kuullaan muun muassa Anvilia, Metallicaa, Mercyful Fatea, The Ramonesia ja Slayeria. Barnesin mukaan biisivalinnat tehdään fiilispohjalta, kummemmin miettimättä. Itse pääbändiin Cannabis Corpsella on hyvät suhteet. Toivottavasti saamme uuden levyn ulos ensi syksynä. Graveyard Classics -levyt keskittyvät sitten pelkästään niihin covereihin
Katselmuksen toteuttavat Helsingin, Vantaan ja Espoon nuoriso- ja kulttuuritoimet yhdessä elävän musiikin yhdistysten kanssa. Kenties siksi, että arvatenkin melko kova prosenttiosuus 15-vuotiaiden perustamista bändeistä soittaa heviä. Juhlavuoden juhlallisuuksiin kuuluu muun muassa näyttely, jossa on esillä paljon muistoja matkan varrelta. Yksi syy klubin pyörittämiseen oli nimenomaan havainto siitä, että Helsinki on täynnä musiikkidiggareita, mutta ei klubeja. Vielä tämän vuosituhannen alussa Ääneen ja vimmaan ilmottauduttiin puhelimitse. Norjassa asuessani hengailin black metal -skenessä vanhempien kavereiden kanssa. Klubeilla kuulee nykyään lähinnä jotain Bon Jovia... Metalli on ollut aina "äänessä ja vammassa" hyvin edustettuna. Nykyään Kvohstin ikäiset kaverit ovat itse niitä skenen vanhempia tyyppejä, ja niinpä hyvä musiikki pitää saada kiertämään. Mega Therionin idea on soittaa vain parasta raskasta musiikkia, mitä se raskas sitten tarkoittaakin. Luvassa on myös yllätysesiintyjiä ja klinikoita. Äänen ja vimman voitto ei ole tae levytyssopimukseen, mutta jo finaaliin pääsy on avannut todella monelle bändille tien levyyhtiöiden tietoisuuteen ja sitä kautta levytyssopimukseen sekä keikkailemaan, sanoo tapahtuman tuottaja Tiina Toivonen. Täällä musiikin historia ja juuret tunnetaan. Joka torstai friday Barissa kuullaan ei-niin-ilmeistä, tasokasta raskasta musiikkia. Ääneen ja vimmaan saavat osallistua kaikki 1525-vuotiaat. Junnuvimma katselmoi 1015-vuotiaiden bändit. Suomalaisia brittilähtöinen Kvohst kehuu innokkaaksi musiikkikansaksi. Klubi-illat tarjoilevat jonkin verran tuttuakin kauraa, mutta niiden aikana soi myös moni biisi, jotka vain aniharva on kuullut. osasta voittajista on tullut merkkinimiä, osa on hajonnut nopeasti ja vähin äänin. ÄÄNI JA VIMMA 15 VUOTTA nettiaika helpottaa montaa asiaa. En nyt halua mollata muita klubeja, mutta monissa tuntuu soivan sama musiikki joka viikko. Jos briteissä ottaa puheeksi vaikka Budgien, kukaan ei tiedä, mistä puhutaan. AJ Savolainen Helsingin nuorisoasiainkeskuksen järjestämä maamme suurin bändikatselmus on instituutio, jota varten bändejä jopa perustetaan. Ei Mega Therionia ole välttämättä tarkoitettu miksikään ikuiseksi jutuksi, mutta toivottavasti se saa ihmiset liikkeelle.. Bändejä mahtuu mukaan peräti 140. Mega Therionin ajatus on soittaa pimeää ja raskasta musiikkia, jota ei ihan joka päivä muualla kuule. Nuoren metallipään tajunta laajentui noihin aikoihin ratkaisevasti. Katselmuksesta ovat vauhtia hakeneet muun muassa Nicole, Turisas ja Sara, joka voitti koko touhun vuonna 1999. Sara Takavuosina metallit eriytettiin kisassa jopa omaan karsintaansa, mutta tavasta luovuttiin. Musiikkiin suhtaudutaan muutenkin paljon intohimoisemmin. Katselmuksen avullako tiet näihin suuntiin avautuvat. Code on varsin kansainvälinen bändi, joten asuinpaikalla ei siinä mielessä ole väliä. Ilmoittautua voi osoitteessa www.nuoriso.hel.fi/aanijavimma. Guðmundur Óli Pálmason Pääkaupungin klubielämään ilmaantui vuoden alussa Mega Therion -niminen tulokas. Toivottavasti se tuo samanhenkisiä ihmisiä yhteen, ja minäkin löydän uusia juttuja sen kautta. Kvohst on asunut Helsingissä viime elokuusta lähtien. Ehkä, ehkä eivät. Ajatus samanlaisen fiiliksen uudelleenluonnista on muhinut mie10 Inferno lessä kauan, mutta vasta nyt se tuli lihaksi. Olin mukana monissa illanvietoissa, joissa kuunneltiin musiikkia iltaseitsemästä aamuyhteentoista, kaikenlaista musiikkia, Kvohst kertoo. Nykyään katselmukseen ilmottaudutaan tietenkin netissä. Linjat olivat tukossa ja hermot kireällä, mutta silti homma toimi yllättävän hyvin. näin lupaa klubi-isäntä Kvohst. MUSIIKIN AARTEITA HELSINGISSÄ Code-yHtyeeSSä nykyään vaikuttava entinen DHG-laulaja vastaa puhelimeen sopivasti kesken ostosreissun, jolla mies on haalimassa tarpeita Mega Therion -klubi-iltoja varten. Osallistumiskriteerinä on, että bändi ei ole ole julkaissut levyä eikä sillä ole levytyssopimusta
09 5627 1240 Avoinna ark. 09 343 6030 Avoinna ark. JAMES HETFIELD / METALLICA EMPPU VUORINEN / NIGHTWISH KIRK HAMMETT / METALLICA MODERNIT & KORKEALAATUISET KEIKKATYÖKALUT JO 35 v KOKEMUKSELLA! TOM ARAYA / SLAYER A ROOPE LATVAL ALEXI LAIHO, BODOM / CHILDREN OF LAURI PORRA / STRATOVARIUS HENKKA BLACKSMITH / CHILDREN OF BODOM TOMI KOIVUSAARI / AMORPHIS ESA HOLOPAINEN / AMORPHIS KUISMA AALTO, SANTTU HÄMÄLÄINEN, TUOMO SAIKKONEN / MOKOMA JEFF HANNEMAN / SLAYER HYRDE / STAM1NA BAZIE / THE 69 EYES PAULI RANTASALMI / TH E RASMUS MUSAMAAILMA ITIS Turunlinnantie 2, Hki, Itäkeskus Puh. 10-18, la 10-15. MUSAMAAILMA kauppa on auki 24 h MUSAMAAILMA RETAIL P www.musamaailma.fi Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. 10-18, la 10-15
Tällä tavalla ainakin itse sain tehtyä hyväksyttävää ruokaa, josta muutkin pitävät. Pilko myös koko sipuli viipaleiksi ja puolita lopuksi sokeriherneenpalot. Luonnollisesti tuorepasta vastaraastetun parmesaaniraasteen kera olisi maun suhteen optimaalisin vaihtoehto, ja kyllä riisikin lisäkkeenä toki hyvin kelpaa." Miika "mega" Kuusinen tutkiva kulinaristi 14 Inferno. Niin, ja kerran kokeilin myös kanasuikaleiden tilalla porsaan maustamattomia suikaleita, ja ne käyvät mielestäni ihan yhtä hyvin. Ensimmäistä kertaa palstan historiassa annoksen ulkonäköön on kiinnitetty edes hieman huomiota valitsemalla soossin kaveriksi värinsä puolesta hyvin soveltuva tricolore-pasta. Smetana saapui kuvioihin vähän niin kuin yllätyksenä, koska en ollut aikaisemmin käyttänyt sitä muualla kuin tortilloissa. Paista samaan aikaan kanasuikaleet erillisellä pannulla pakkauksen ohjeen mukaan. Kaupasta tarttui sitten mukaani nuo kasvikset, ja kun kanan ystävä olen, oli helppo yhdistää kaikki sitten eräänlaiseksi wokiksi. Eli siis valinnanvaraa on!" Megan tuomio: "Yllärikanawokissa aletaan olla niin perusasioiden ääressä kuin mahdollista, mikä ei suinkaan tarkoita etteikö annos olisi herkullinen. Tai no tietty, jos tuntuu että se jää vähän mauttomaksi, voi ripotella suolaa mukaan. Jos haluat kastikkeesta hieman "löysempää", laita smetanaa enemmän! 4 Keitä riisi tai makaroni tai mitä ikinä nyt valitsitkaan lisukkeeksi. Lambretta Lambretta (2001) "Kunnon asennetta naislaulun kera, rock! Hittibiisi Bimbon on tultava ruoanlaiton yhteydessä ehkä jopa parikin kertaa." Netan KOKATESSA SOI: Netan oma luonnehdinta: "Ensimmäisenä varmaan herää kysymys kasviksista, että "miks mä en vaan suoraan osta niitä valmispakaste-wokki-pusseja kaupasta?!" ja se onkin se juttu! Ei kaikkea saa tehdä niin helpoksi. Ajattelin sitten kokeilla tuossakin, ja voi hittolainen kun tuli hyvää! Eikä tarvitse mitään mausteita, ei siis niin minkäänlaisia. 2 Laita kasvikset pannulle ja paista kunnes ne alkavat ihan vähän ruskistua. 400500g kaleita kananfileesui 1 sipuli koja riherneenpal 1/2 pkt soke a 34 porkkana smetanaa 250300 g aronia, eksi (tai mak riisiä lisukke kkää!) miten itse ty niin Turisas-yhtyeen netta Skogin harjoittamassa musiikissa kuin ruoanlaitossakin viitataan kevyesti itään päin. Harmonikka ja veitsi puhuvat parhaiten puolestaan. Yllärikanawokki Tee näin: 1 Laita porkkanat puoliksi ja viipaloi puolikkaista hyvin ohuita viipaleita. En oikein tiedä, miten tämä resepti syntyi, mutta luultavasti siitä, että itselleni iski himo saada viipaloida jotakin. Mausteiden käytön suhteen olen kyllä hieman eri mieltä, sillä ripaus aromisuolaa ja pippuria sekä köntti hunajaa saa niin kasvisten kuin kanankin aromit mukavaan, smetanan kannattamaan nousukiitoon. Usein yksinkertainen on myös kaunista ja hyvää. Ja sitä paitsi, niissä valmispusseissa on kuitenkin AINA jotakin semmoista, mitä ei voi sietää. Heavy cooking club septejä a lisää re ferno.fi Tsekka .in w sta ww osoittee he Tarpeet: (34 amattomia nkilölle): aust m n. 3 Heitä kanasuikaleet kasvisten joukkoon ja lisää samalla smetana. Hauduta pienellä teholla noin viisi minuuttia, niin että smetana on kiinnittynyt kaikkialle kasviksiin ja kanasuikaleisiin. Tuoreiden raaka-aineiden käyttö on aina perusteltua, ja pienehkö lisävaiva tekovaiheessa palkitsee kyllä makunystyrät lopussa, kunhan kasvikset vain jättää hieman rapeiksi
imain3n Ylivo 16 Inferno nen ykk Ö
Sitä ei osannut odottaa, mutta on erittäin sopivaa, että sen teki juuri Stam1na. n edes jossakin järjen rajoissa. "Hitto, telin Viimeinen Atlantis -levyn ensi kerr Yllätys oli valtava, kun kuun tämän vuosituhannen kovin an! Helvetti, tämähän on kova, kovinta pitkään aika kuultava tämä! Kaikkien on n levy! Kovin koskaan! Kaikkien on suomenkieline kuunneltava tämä!" on mietin, miten on mahdollista, että joku Silmät kosteina puistelin päätäni ja hermoon osuvan kokonaisuuden. En halunnut haukkua sitä, n mitään tunt joka ei herättänyt minussa oikeastaa in välimallin arvosanan. sti tämän ajan osannut tehdä näin upeasti ja täydellise pysyy yt on varottava, että hehkutus Inferno 17. uutta levyä kovin suurella mielenki koja, mutta en voi väittää odottaneeni an. TEKSTI Vilho Rajala I KUVAT Markus Paajala I www.stam1na.com Tärkein mahdollinen levy tässä ajassa, kenties paras suomenkielinen levy koskaan. saalta liika varovaisuus on pelkuruu ävä oli arvioida tähän lehteen Muistan elävästi, kuinka visvainen teht levy, n. Toitta. ut Stam1nan tolkuttoman tiukkoja keik Rajan jälkeen olen mieluusti todistan innolla. n kehua laimein sanakääntein ja anno siispä yriti ttomuuteen pu, joka johti melko pysyvään halu Ruma ja raukkamainen temp tehdä levyarvioita ylipäätään. Se oli hyvin tehty ja hyvin tuotettu Stam1nan Raja-levy kaksi vuotta sitte eita
kappale ei nouse tärkeämmäksi kuin valmis maksamaan "esimerkiksi noin Viimeinen Atlantis on paljon enemmuut, jossa soitannollinen taituruus ja 15 prosenttia enemmän veroja" puh- män liven oloinen levy kuin Raja suurenmoiset tekstit lyövät harmoni. Pekka "Pexi" Olk tön hyväksi. Kuu 2000-luvulla. ua, niin mäki, on kieltämättä kirjoitettunak in kyllä se on varmaan sellainen kara Hesarin gallup oli yksi esimerkki hka, tehokas: "Säästä luontoa, minimoi kujossa on enemmän oksia ja täkyjä, etsiitä, kuinka Viimeisen Atlantiksen lutus ja kuole!" tä siitä saa paremman otteen, Hyr teemat ovat esillä mediassa ja keskusde Siinä vaiheessa, kun tulee talousvertaa. Sountaasta energiasta. Levy tarkkailee ja kommentoi Kahestaan myö sitä etupäässä ti tärkeintä suomenkielistä musiikki a kulutusta, saastuttamista, viihd että, miksattiin ja pohdittiin. Tajuttiin, että täKohtauspaikallamme Sanomatalon sään tuotantopäiväkirjassa alleviivas i, mä levy toimii parhaiten nimenom kahvilassa Antti "Hyrde" Hyyryne aan n kysymys on kokonaisuudesta, joka pi- semmoisena, että soitetaan niin kertoo kohtalon kehitelleen eräänlais paljon en tää itse kuunnella. Hyrde kertoo, että soin tarinaksi ja jossa 2000-luvun ihminen ti Ympäristö on Viimeinen Atlantis -lesyntyi paljolti hänen ja Miitri Aaltosen näyttäytyy kenties todellisimmillaan. Viimeinen Atlantis on ehdottomassissään. teluissa jatkuvasti. Meillä on kaikki tieto , huutaa, Hyrde sanoo. sissa ja monisäikeisissä sovituksissa on korkea rakennus muuten tämäkin, Tai no, Jäteputkiaivot-kappaleen löytyy. Esim erkiksi levyltä samoja asioita, mitä ovat itseJäteputkiaivot on alkurääkäisystään kin pohtineet. Kokonaiset, korjailemattomat soitHelsingin Sanomien gallup-porukNe vain banalisoituisivat kontekst is- tosuoritukset tarkoittavat rouheam ka oli käynyt kyselemässä huomiseen man ta revityiksi ontoiksi riveiksi, sinänsä kuuloista meininkiä, mutta bändin soitlehteen, kuinka paljon Hyrde olisi valkekseliäiksi mutta oikeaa merkitystään totaitojen ansiosta se ei tarkoita huomis maksamaan kuntaveroa, että Helhuomattavasti laimeammiksi. On olen - vinnut pidätellä. sanoituksia ei tee mieli siteerata tässä . lähtien niin täynnä turhautumista ja Seuraavan päivän Hesarissa muuten myrkkyä, että on ihme, jos ei poin Kokonaisuuden, jossa yksikään tti Antti Hyyrynen, 29, ilmoitti olevansa tule selväksi. esinäytöksen haastattelulle. vyn keskeisin käsite, kaikissa merkitykvisioiden pohjalta. Baronessia ja Mastodonia, ja myö ilman kieli- ja aikarajoitteitakin. reaaliaikainen informaationkulku Juuri tulkinnan voima, taito ja viminternetissä ja kaikki varoitusmerki t ma tekevät Viimeisestä Atlantik sesta käsillä. Esimerkik si levyn kerralla sisään kuin pystyy. s Kuten bändi nettisivuilla pitämäsmeidän omia demoja. "Ympäristö on aika paljon polttavampi aihe kuin se, että meidän albumi olis kertonut jonkun rakkaustarinan jostain paronittaresta." tä tällaisen kohta kolmekymppis en Niin se vaan täytyy tehdä, että sen asian käytössä on. nommin soitettua meininkiä. di on elävä ja ajaton, ja on vaikea kusesti kättä, jossa kaoottinen informaa vitella yhtyeelle paremmin sopivaa äätiotulva jäsentyy huikeasti kerrotuk si Antaa oksien olla nimaisemaa. Tällaisen lämlopettava slogan, jonka levyllä murisee pimänä pitäminen on oikeastaan täytt Jos nyt vaikka lillutaan joessa, ja ä basisti Kai-Pekka "Kaikka" Kan gas- johonkin karahkaan pitää tartt hulluutta, Hyrde sanoo. Vittu että västi Hyrde rivit tulkitsee. kriisi ja ihmisiä kehotetaan kuluttaStam1nalla oli tällä kertaa käytös Levy on kokoelma kaikista uumaan lisää, tulee sellainen olo, että vittu , sään myös aivan uusi elementti: vaki tisista ja tieteellisistä faktoista, mijätällainen iskulause on pakko kirjoittaa ! seneksi viime kesänä kiinnitetty koske- 18 Inferno. Kilpailijat ovat harvassa nneltiin kulttuuria ja ihmisluonnetta. aika paljon tyhjää tilaa. Uskon, että aika moni löytä ä poikkeuksellisen teoksen. singin Energia siirtyisi hiilivoimasta Vaikka tekstit ovat tarinamuodossa, ympäristöystävällisempään energiaa Levyntekofilosofiaan kuului myös n, niistä löytyy myös lukemattomia assos- se, että tällä kertaa soittohal ja mistä luopumaan muuten ympärisuja ei tariatiivisia ja metaforisia tasoja. konaista, missä kohdassa tarinaa sanotaan sen sooloissa, Teppo "Kake" Velinin Kun täällä elellään pohjoisessa ja mitäkin, ja ennen kaikkea kuinka terätuplabasarikompeissa, hurjissa välio kulutetaan paljon energiaa..
Esim: 100 EP Pekka Markkanen 010170-0000 123456-000000 Rahakuja 1A 01234 Postila Saat vastauksen paluutekstiviestillä ja rahat tulevat tilillesi. Aina se yllättää rahantarve. Ferratum Finland Oy myöntää lainaa 20-vuotta täyttäneille henkilöille. ja tiedeuutisista pitää tehdä ainakin yksi lähtien Stam1na on kuitenkin käsitellyt Kaikki odottaa sitä hiljaista ja vihaista levyllinen musiikkia. tinsoittaja Emil "Hippi" Lähteenmäk i. kanpito, mitä tämä toiminta oikeasti Ennustan railakasta festariyhteislaulu a. Toinen äärip ää -biisi rallattelee kylmää tekstiään vason sitten se naamanvääntely ja haus - tustamattoman iloisesti ja tartt uvasti. Hyrde kertoo, että heti Rajan jälRistiriitaisuus on todellisempaa ja keen hänelle oli selvää, että seuraava kiinnostavampaa kuin yksitotisuus. Stam1na ei ole ennenkään pelä nlevyhän on vitun synkkä, ja se on se nyt duuria, ja niinpä Elämän tarko itus meidän toinen ääripää. Bändiin kosiminen oli lupa Emilille ruveta tekemään kunnolla hom mia. Mitä naamanvääntelyyn liikah, juuri Ristiriita. Se on ollut biisi en valmistumisen jälkeen varmaan enite n mukana tällaisissa asioissa. Rahan loppuminen yllättää aina. Ei levy tulee olemaan tarinamu Räkänokka bussikuski otoinen ihme, että bändin ensimmäisen levyn kokonaisuus. Ja hyvä niin ! linpitämätön helsinkiläinen bussikus ki, nen tekijän summana. En tarkoita, että biiseissä pitäi si pakosti kuulua koko ajan kiipparit. vyllä (2006) ja nyt Viimeisellä Atla nRistiriidat ovat läsnä myös Viimeitiksella. teksteissään vakavia, arkojakin aiheita, tyyppiä, ja sitten siellä onkin räkänokk a varsinkin Uudet kymmenen käskyä -lekarjalainen. Vakuuksia tai takaajia ei tarvita. seen koheltamiseen tulee, Stam1na ei elokuvissa, se ei olisi se vihainen ja väLevyn konsepti alkoi kehittyä mokoskaan ole kursaillut. Tuo uusin maa. tavalla tekstin pakokauhuista tunnel Ei se ole häirinnyt... Emil esimerkiksi äänitti kaikki laulu t, ja on ollut junailemassa viimeinenatlantis.fi-nettisivua, se on tehnyt vitus ti graffahommaa... tämän lias ja vaikka ilmaiseksi kyytejä anta - ajan informaatiotulvasta, pohdinna Ensimmäisestä levystään (2005) sta va bussikuski. Älä murehdi. Jos Rajalla keskityttiin Infernon lukijat muistanevat numeron ensimmäinen kappale on nimeltää n paljon omaan itseen ja sisäisiin #53 kannen. Eikö se ole koskaan häirinnyt , sellä Atlantiksella. Siinä on hyvä ristiriita. Hänen roolinsa levyllä on merkittävä, ja Hyrde korostaa miehen roolia bänd in jäsenenä muutenkin. on, varsinkin tien päällä, Hyrde sano o. Taustalla Liian vakavasti itsensä ottavia yhtyeitä oli vaan rempseä, kohtelias, erittäin puhe - voimakas tuntemus siitä, että on liikaa. Lisätietoja ja lainaehdot www.ferratum.fi. Esimerkiksi Tsuettä yhtyeen julkinen profiili muistutta a nami-kappaleen riemastuttava musiijonkinlaista pellekerhoa, kun kappaleis - killinen poukkoilu tukee herkullis ella sa on paljon painavaakin sisältöä. Saat lainan tilillesi nopeasti helpolla tekstiviestihakemuksella ilman takaajia, ilman piilokuluja. Summa 50 100 200 Maksuaika 15 pv 30 pv 30 pv Kulut 7 25 50 Hae lainaa lähettämällä tekstiviesti numeroon 16 308: SUMMA EP etunimi sukunimi henkilötunnus pankkitilinumero jakeluosoite postinumero postitoimipaikka. Ferratumin pikalaina auttaa yllätyksissä. duksiin, nyt tarkkaillaan mitä ympärillä vitsailuun, hassutteluun ja kaikenla i Jos Stam1na olisi hahmo jossakin tapahtuu
bändin Viimeisen Atlantiksen tuotantopäinään Ei se ole vaan niin, että men ka hän n väkirjassa Hyrde tuskaili, kuin studioon, vedetään biisit ja lähdetää a soittamista. Ja kyllä tehnyt näin kokonaisvaltaisen teoksen, isesti - me yritetään koko ajan soittaa tekn joka pitää nauttia alusta loppuun kuun dollisimman hyvin ja oikein. ei voi suos peliin perustuva ilmaisu on kypsynyt Luomistyö on paitsi itselle, myös läja ja monipuolistunut matkan varrella, heisille yhtä helvettiä. Graafikkona toim den vanha soittaa hyvin. kea muuta. Tämä on eräänlaista mielenterKitara on kahle veystyötä, sekä hyvässä että pahassa. Se on aika maukas viha-rakkaus essakin on symboli: hyökyaalto kann suhde. pelkkää tuskaa ja hullun hommaa. Se on aika eisen vahvistuksen. Sitä skarppiuteen ja saumattomaan yhteisitella kenellekään. Se pitää elää se saatanan proses Mie ja Kaikka vihataan varmaan se jättää jälkiä psyykeen. lähellä ja sisällä. Otettiin kitar goja läppäriltä. mie otin vähemmän kylläkin, tunteja, On mahtavaa, että tänä levykokota harjoittelin sen verran tekniikien pula-aikana Stam1na on mut naisuuks kaa, että soitin pysyy kädessä. huumoriin, että on pakko yrittää skar Stam1nan tyylinä on aina ollut käytosti. aihe kuin se, että häneltä vielä viim paljon polttavampi Nostan hattua levy-yhtiölle ja meidän albumi olis kertonut jonkun bändin jäsenille, jotka malttoi odottaa, . Ne saAjankuvana erinomainen Viimeion nyt - novat miuta natsiksi, ja natsilta nen Atlantis ei syntynyt helposti, kaik sitten pyydetty viimeinen hyväksyntä. Levy vässä. Miulla ja Kaikalla on - sen laukkuun Viimeinen Atlantis ilmestyy myös vinyy nneet ja hajonneet ja on Stam1nan ensim- soittimet halje liformaatissa. Se räksähdelleet kahtia, ja niitä on korjattu mäinen vinyylijulkaisu, ja Hyrde on siitä useaan kertaan. varoituskolmion sisällä. Marianne Heikkinen Ei erillisinä netistä imuroituina Voi olla, että nyt sitten netissä mp3:sina, vaan nimenomaan läpysköulistaan siitä, että meni tämäkin bänjen kanssa, Hyrde suosittelee. , ottaa tatuointina. Jokainen soittamisesta jotain ymmärKun yrittää liikkua koko yläpäätä valtävä myöntänee Stam1nan olevan yksi litsevasta kakofoniasta siihen, että saisi omaamme kovatasoisimmista soitt asioita johonkin järjestykseen, se on Millintarkkaan rytmiseen partioista. pääsee tällä tavoin kunn e. Hyrden mukaan se vaatii esittäjiltään yhä enemsamalla mielenterveysongelmia onkin ollut män ja enemmän. Kansikonsepti Viha soitinta ja soittamista kohtaan olla oikeuksiinsa. rakkaustarinan jostain paronittaresta että mie tuun takaisin lomilta. Toisin niitä haka pahoinvointina, se on keskivertoa. Sitten mah neltuna ja kansikonseptin kera. 20 Inferno. Markku Metso, joka on Hyr Se liittyy juuri siihen surulliseen opiskelukaveri. di perseelleen kun rupesi saarnaamaan Haastatteluhetkellä levy oli juuri jostain ympäristöasioista. viha pois. luonnollisesti innoissaan. Hyrde oli matk vitut ja miettiköön sitä, miten paljo ja muu väki halusi vuodenvaihteen yli, ympäristöä pitäis ajatella. Haistakoon oilla n menossa painoon. kuin esimerkiksi Olkkonen, joka kiilaa lottaa kitaran aina ennen kuin laitt Hyväksyvä natsi . Jos ei se si, ja än ä soittimia meistä eniten, koska meh tunnu fyysisenä kipuna ja henkisen taan ja heitellään. Stam1nan soitannan peruskivi on inen valita, minkä Siitä voi joka valettu jo kauan sitten. Viimeisen Atlantik n, mutta juuri se pitää meidät lein eroo kappaleella on oma symbolinsa. Siitä kahpata, ei voi soittaa huon tää paljon logoja ja symboleita kansiskoko ajan päästä sen jokaisella leesta yrittää tietenkin sa. kumpuaa siitä, että kitara on kuin kahl Kannet on loppuun saakka mietittien, on pakko i Kun on valinnut tämän ty, kuten levykin. Kerää koko sarja On ihan vitun hyvä, että opeteltiin de heittää esitellessään biisien loHyr apentuina soittamaan
Muistan hyvin, kuinka aluksi epäi. Stam1na teki Apocalyptican kanssa keikkoja Saksassa ja Baltiassa vuonna 2007 ja reissasi Wackeniin keä sällä 2008, mutta ulkomaat eivät siinn visissa tavoitteissa. Älä murehdi. Tukanheilutus ja reuhaaminen oli silti ei aivan yhtä raivokasta kuin aina, jos mpaa. Normaalistih Hyrden mukaan bändi on pohtinut jopa trampoliinia lavalle. Saat lainan tilillesi nopeasti helpolla tekstiviestihakemuksella ilman takaajia, ilman piilokuluja. Summa 50 100 200 Maksuaika 15 pv 30 pv 30 pv Kulut 7 25 50 Hae lainaa lähettämällä tekstiviesti numeroon 16 308: SUMMA EP etunimi sukunimi henkilötunnus pankkitilinumero jakeluosoite postinumero postitoimipaikka. Kak potentiaalinsa vasta nyt. On Isolla ryhmällä kun ollaan liikenstanut valtavan kuin Stam1na olisi luna e teessä, se vaatii erilaisia rooleja. lin Hyrden laulukykyjä livetilanteessa ensimmäisen Nopea räksytys kuulosti levyn aikaan niin äärimmäiseltä, että arvelin olevan mahdotonta toteuttaa se yhtä skarpisti keikalla. Esim: 100 EP Pekka Markkanen 010170-0000 123456-000000 Rahakuja 1A 01234 Postila Saat vastauksen paluutekstiviestillä ja rahat tulevat tilillesi. Aina se yllättää rahantarve. Ferratum Finland Oy myöntää lainaa 20-vuotta täyttäneille henkilöille. Ruisrockissa ää 2006 bändi esiintyi keskellä päiv assa kohtisuorassa tappavan kuum auringonpaisteessa krapulapäissään. Ehkä siinä on piirtein tiiän, minkä väriset kannetkin taa kalsarit ennen elementit on. Lisätietoja ja lainaehdot www.ferratum.fi. vielä raivokkaa Bändin keikkameininki on kiven, kovaa kansainvälisestikin vertaillen aan edelleen voi mutta Hyrden muk parantaa. Bändi on keikalla kuin äärimmilleen viritetty kone, joka vipeltää, viihdyttää ja heiluu niin, että luulisi inhimillisen suorituskyvyn rajojen tulevan vastaan. Jörisrockissa 2005 hämmästyin perin juurin. Ensi viikonloppuna on ekat tree Mie suunnilleen tiiän jo, mitä ennen in nit, eikä niitä treenejä ole montaa seuraavaksi pitää tehdä. tetta, että yritetään vaih siihen tulee ja mitkä ne mennään ihmisten ilmoille. Kyllä siinä on vielä paljo at hetket on työtä. kanssa. Kaikista makeimm ne, kun porukka alkaa yhtä aikaa heian luttaa tukkaa tai nostaa kitarat ilma yhtä aikaa. kuin Matka on vielä pahasti kesken. Rahan loppuminen yllättää aina. On odoteltava henk ise, miten uudet biisit lähtevät toim aavia tuotoksia. Tuoreeltaan ta, Emil - on logistiikkamiehiä ja lihas uusi levy tuntuu ylittämättömältä, mut sehän on lemkulmasta. ten yritetään Hyrde alleviivaa moneen kertaan, s että meininki, fiilis ja tukanheilutu ä paljon soittosuorion bändille liven tuksia tärkeämpää. Sitä ei voi suositella kenellekään." oiotaan polkuja, jos tarvii, mutta muu pitää soittotaitoa arvossa. "Levynteko on pelkkää tuskaa ja hullun hommaa. Ajatus on toistaiseksi hylätty liian vaarallisena, mutta mies virnistää siihen malliin pomppimista visioidessaan, että kenties tämäkin käänne Stam1nan tarinassa vielä nähdään. Se matka ei kuitenkaan vie ulkomaille. taas on toinen ääripää, ta ei tietenkään artistin näkö nkin Hippi. Seuraavan levyn konsepti on jo sel Kusessahan me nyt ollaan niiden villä. Vakuuksia tai takaajia ei tarvita. Stam1nalla riittää vielä paljon työtä deä kiinnostaa lähinnä eä hetkellä Hyr parannettavaa. Sellaista pitää kehittää, siitä . yhtyeen aktii Me pyritään tekemään Suomessa tämä suomenkielinen musiikki niin hyvin kuin pystytään. harvinaisella ja saum Kalsarit vaihtoon uu dynaamista eloa ja sen jälkeen bändin Uusi levy huok Viimeisen Atlantik henkeä, ja myös bändin sisäinen dyna kolme edellistä, sinänsä hyvää levyä miikka on kunnossa. Vaikka seuraava levykin on jo jolse on hyvä! lakin tasolla mielessä, tulevaisuutta Hyrden näkemyksen mukaan Tällä ja ei tee mieli suunnitella liikaa. Kunnianhimo, taito, huumori ja sa kova työnteko yhdistyvät Stam1nas attomalla tavalla. Ja puhemies, Hyr jotka olisi voinut tehdä paremmin. pidätellen seur maan livenä. Ferratumin pikalaina auttaa yllätyksissä. Me muut ollaan pinimeltää Kun olen tässä masteria kuunnelsä, ja yleensä mie joudun sitka olen siihen vitun tyy- siinä välis lut, niin vaik se ten tekemään ratkaisuja ja olemaan tyväinen, sieltä poimii jo nyt asioita, de kertoo. Ehdottomasti! Katselin juuri eija len keikkaikävissäni vanhoja veto n YouTubesta. Stam1na repii itsestään kaiken irti myös ääriolosuhteissa. tuntuvat pelkältä harjoittelulta. Mie suur tarpeeksi tavoikeikkoja. olisi hyvä jopa puhua treenikämpällä an me ei puhuta mitään. Kaiken lisäksi soittosuorituksetkin tulevat kuin apteekin hyllyltä. Jos me vielä kym vuotta tätä tehdään, niin sitten menen n voi ehkä olla korkea aika miettiä jotai Semifinalia tai muutakin paikkaa kuin Ilosaarirockia
Vaan totta ainakin toinen puoli. TEKSTI Jaakko Silvast I www.blazebayley.net H 22 ken äänessä on aistittavissa oikeasti innostunutta aitoutta, vaikka epäilen kovin lienenkö ainoa, jolle hän mainospuhettaan tuputtaa. Hän ei ole suostunut antamaan periksi, vaikka kyyti on joskus kylmännyt, ja pahasti. Toivottavasti pidätte siitä. Blaze Bayley on myös aina saanut todistaa Suomessa vieraillessaan, miten innokasta hevi-. Rintapieli kuitenkin röyhistyy haastattelun aikana muutaman kerran toistuvasta ylistävästä mantrasta. Kun Bayleyn yhtye (19992005 nimellä BLAZE, sittemmin Blaze Bayley) vuosina 20062007 eli miehistönvaihdosten, huonojen managerien ja miehen henkilökohtaisten ongelmien täyttämää, vaikeimman murrosvaiheensa lop- puaikaa, tulivat miehen suomalaiset ystävät hätiin. on jälleen aika BB-uuden levyn ja maailmankiertueen. levyn ja tehnyt mahdolliseksi uuden Promise and Terror -albumin ja uuden kiertueen. Me olemme saaneet Suomesta aina niin mahtavaa tukea. Kiitos, kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos erikseen jokaiselle suomalaiselle pääntakojalle, joka on tullut keikoille, ostanut paidan ja Inferno Ja vitut! erra "Blaze" Bayley Alexander Coo- Iron Maidenissa viime vuosituhannen lopulla vokalisoinut Blaze Bayley on saanut kestää monet vastoinkäymiset. Tuolloin bändiin liittyneet ja edelleen miesvahvuuteen kuuluvat kolumbialaisveljekset Nico (kitara) ja David Bermudez (basso) majailivat Suomessa useamman kuukauden, kunnes saivat matkustus-, henkilöpaperi- ja raha-asiansa kuntoon päästäkseen kiertämään yhtyeen kanssa
Kaiken eteen tulevan hän sanoo jatkossakin kestävänsä faniensa takia. Ainoastaan rummut purkitettiin oikeissa studio-olosuhteissa Birminghamissa. "Aion vielä tehd ä oman The Numb er of the Beastini. Eikä Bayley ole fanejaan pettänyt. Laskisin melko suureksi eduksi kummankin kitaristin yhtäaikaisen paikallaolon. Bayleyn mukaan harvemmin käy niin, että bändi myy kiertuepaitansa loppuun ennen keikkaa. Blaze Bayleyn musiikin lisäksi kannattaa tutustua myös vuoden 2009 loppupuolella ilmestyneeseen, rumpali Lawrence Patersonin kirjoittamaan At the End of the Day -kirjaan, josta käy lukuisin esimerkein ilmi, kuinka sitkeä kaveri Bayley lopulta on. yleisöä täältä löytyy. Varmastikin näin. Mielestäni Promise and Terror on siitä hyvä esimerkki. Vaikka tyylinsä ovatkin yhteneväiset, Bayleyn mielestä kahta viimeisintä BB-levytystä ei voi verrata keskenään, koska niiden tekoprosessit eroavat toisistaan melko paljon. Viimeksi Bayleyta koeteltiin oikein olan takaa syyskuussa 2008, jolloin hänen pitkäaikainen naisystävänsä, silloinen vaimonsa ja yhtyeensä manageri Debbie Hartland menehtyi aivoverenvuotoon. Nyt kukaan muu ei pysty määräämään, milloin seuraava levy julkaistaan tai milloin lähden rundille. Hänen onnistui koota yhteen muusikoita, jotka soittivat sinfonian natseille kaiutinten välityksellä. Liityttyään Iron Maideniin vuonna 1994 Bayley hyppäsi sujuvasti megayhtyeen kirjoitustyyliin, joka lopulta suolsi ulos kaksi hyvin erilaista levyä, tummanpuhuvan The X Factorin (1995) ja hienokseltaan futuristisen, yleisesti melko aliarvostetun Virtual XI:n (1998). Jos on olemassa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet näkemään minut lavalla, se riittää. Kirjoitimme ja treenasimme enemmän koko bändin voimin. Se vain aina kyllästytti, ettemme koskaan saaneet levyjä kuulostamaan siltä kuin niiden olisi pitänyt. Sikäli tämä on ehkä rehellisin levytysprosessi, johon koskaan olen osallistunut. Korvakuuloltakin voi todeta, että levyistä viimeisin hengittää soundiensa puolesta kirkkaammin ja on biiseiltään edeltäjäänsä parempi. Toivottavasti saamme työskennellä Jasen kanssa jatkossakin, mutta tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä. " kovitsh valmisteli seitsemättä sinfoniaansa. Tuolloin kaupungissa majaillut säveltäjä Dmitri Shosta- Asenne ratkaisee Tämän jutun otsikko pohjaa Blaze Bayleyn vahvaan, periksiantamattomaan asenteeseen. Biisi pohjaa ajanjaksoon toisessa maailmansodassa, jolloin natsit piirittivät Leningradia. Vuonna 1999, Rautaneidosta kenkää saatuaan Bayley perusti BLAZE-yhtyeen ja löysi oivallinen aisaparin kitaristi Steve Wraysta, jonka kanssa hän takoi kolmen levyn verran (Silicon Messiah, 2000, Tenth Dimension, 2002 ja Blood&Belief, 2004) yhä edelleen yhtyeensä keikkasettiin kuuluvia keskitempoisia ja nopeita metallipaloja. Edellisen levyn tuotinkin itse. Kaksi viimeisintä Blaze Bayley -kiekkoa ovat syntyneet jälleen erilaisista lähtökohdista. Ukoista jokainen on ennen nykyistä pestiään soittanut thrash- ja death metal -yhtyeissä. Kaikkien hyvien asioiden vastapainoksi mies on joutunut uimaan urallaan ja henkilökohtaisessa elämässään vastavirtaan hiukan liiankin kanssa. Bayleyn mukaan uusi levy jakautuu sanoituksellisesti kahteen teemaan: neljä viimeistä kappaletta kertovat kokonaan omat tarinansa, ja alkupuolen biisit ovat enemmän yksilöitä. Bändi muuttuu tietyllä tapaa koko ajan, mutta tämä linja toimi ainakin nyt. Bermudezin veljesten lisäksi bändiin lukeutuvat Jay Walsh (kitara) ja Lawrance Paterson (rummut) edustavat niin iältään kuin musiikillisilta juuriltaan nuoremman polven pääntakojia. Levyllä on mukana paljon sydäntä ja tunnetta. Joka tapauksessa, kaikesta intensiivisyydestä johtuen Promise and Terror soundaa niin hyvältä kuin se soundaa. Näin on päässyt Härmässä tapahtumaan. Kummassakin tyylissä musiikki pulppuaa vahvasti tekijänsä sielusta ilman kompromisseja, ja kummassakin voi olla todella hienoja melodioita. Nyt se viimein onnistui Promise and Terrorilla. Musiikillisesti minulla on myös vielä paljon sanottavaa ja saavutettavaa. Perustimme Jasen kanssa aikanaan Wolfsbanen ja opimme silloin työskentelemään oikeiden tuottajien kanssa studio-olosuhteissa. Selostan Bayleylle, että tämä johtunee osittain hänen Iron Maiden -taustastaan. Tuleeko nykyinen tyyli määrittelemään jatkossa bändin musiikillisen linjan. On toki niitäkin, jotka ovat innostuneita vain Blaze Bayley Bandin tuotannosta. Hän ymmärtää tämäntyyppistä musaa. Kun David liittyi bändiin, tuli todettua, että ääneni sopii todella hyvin tiettyihin thrashja death-pohjaisiin juttuihin. Bänditoverit pelkäsivät pahinta, mutta pullon sijaan Bayley tarttui työhön, kiersi yhtyeensä kanssa maailman rokkiklubeja tiukalla aikataululla lentokoneissa ja pakettiautoissa istuen. Jase on kuitenkin kaveri johon luotamme täysin, ja hän pystyi työskentelemään objektiivisesti bändin hyväksi. Promise and Terror nauhoitettiin kotiini kasatussa studiossa. Kuuntelen klassista musiikkia yhtä paljon kuin metallia. Lisäksi mies on pirun lahjakas muusikko. Bayleyn uransa aikana luoma musiikki on uusiutunut luontaisesti. Se tuo tietysti ihmisiä keikoille, vaikka he eivät olisi aiemmin kuulleetkaan nykyistä musaani. Tämä kuuluu eittämättä niin The Man Who Would Not Die -levyllä (2008) kuin uudella Promise and Terrorilla. Tuolloin joukkojaan johtaneen natsikenraalin kerrotaan sanoneen, että "tätä kaupunkia me emme ikinä ota haltuumme". Suomalaiset, kuten kaikki muutkin Maiden-fanit, ovat alusta lähtien olleet kiinnostuneita soolourastani. Aion vielä tehdä oman The Number of the Beastini. Inferno 23. Pidän erityisesti Shostakovitshin ja Beethovenin tuotannosta. Klassinen kiehtoo Rässiä ja dödöä Uudella levyllä oli mukana jälleen oikea tuottaja kitaristi Jase Edwards Bayleyn vanha taistelutoveri Wolfsbanen ajoilta. Suomessa suhtaudutaan nykyisiin ja entisiin Maidenmiehiin arvostavan innokkaasti. Tarina, kuten musiikkikin teki Bayleyhin suuren vaikutuksen. Ja teemme keikkoja, oli esiintymispaikka miten pieni tahansa. Vuonna 1985 perustamansa Wolfsbane takoi hevirokkia NWoBHM:n hengessä, kuten 1960-luvun alussa syntyneiden muusikoiden kohdalla sopi olettaakin. Esimerkkinä toimikoon kappale City of Bones, jonka tarinassa Bayley paljastaa kiinnostuksensa klassista musiikkia kohtaan. Sen olen näistä vuosista oppinut, että perustin levy-yhtiön. Suomessa heitetyt keikat ovat olleet silkkaa musiikillista turpaanvetoa alusta loppuun itse maestron kirjaimellisesti riippuessa yleisömassan yläpuolella
nyt livutaan konfliktin jälkimainingeissa, harmonisella tuulella oleva maestro kertoo. TyynTä myrskyn jälkeen 24 Inferno. TEKSTI Mikko Kuronen I www.ihsahn.com Ihsahnin soolotrilogian päättävän levyn nimessä on taas iso A:lla alkava sana After
Säälittävää.. Jensinkin piti silti myöntää, että tässä kontekstissa se todella toimii. Jostain syystä povaan oikein: kuuntelee Diamanda Galásia. Kun en jouluna pääse studioon, koen salaisia pakkomielteitä. Muuten sitä vain tuijottaa sormia, jotka tekevät samaa kuin kymmenen edellistäkin vuotta. Vaikka olen laulanut puhtaasti vuosia, en ole vieläkään löytänyt omaa laulutyyliäni. Haasteena oli olla siirtämättä omia riffejäni sävelasteikossa alaspäin. Afterilta löytyy fonisti siksikin, että Ihsahn halusi mukaan solistin, joka loisi omalakista ilmaisua, muttei tekisi sitä levyn abstraktin ja objektiivisen luonteen vuoksi laulun ja sanojen kautta. Tärkein näistä on siirtyminen tekijälleen räätälöidyn kahdeksankielisen kitaran sointiin. En missään vaiheessa halunnutkaan sillä olevan mitään hullutteluefektiä. Jos olen internetissä, olen välinesivuilla lukemassa mikrofoneistani tai esivahvistimistani. Hän huolestuu sileän nuottivarmasti kulkevista puhtaista osuuksistaan, mutta kehuu black metal -rääkäisyjään, jotka kuulostavat ulkopuolisen tajuntaan siltä kuin mies olisi heittämässä heikolle kähinälleen lopullisia jäähyväisiä. Ihsahn kutsuu Afteria soolouransa ensimmäiseksi päätepisteeksi. Matalan vireen takia Ihsahn halusi miksata Afterin Jens Bogrenin Fascination Streetillä. Hyppy kuudesta seitsemään kieleen oli helpompi kuin seitsemästä kahdeksaan. Ensi vuonna olen äänittänyt ja julkaissut levyjä 20 vuotta. Jens Bogren ja hänen vaimonsa eivät voi sietää saksofonia. Kahdeksas kieli on matala bassokieli, F#. Puhtaasta äänestäni olen paljon epävarmempi, koska se on niin paljon lähempänä puheääntäni. Se on kiusallista. Kaikesta tuli niin virtaviivaista. Se on minulle riippuvuus. Jos siirtyminen seitsemään kieleen avasi Emperorin Prometheusilla (2001) ovia, niin tapahtui nytkin. Soittimesta murahtavat alapäävoittoiset riffit eivät aina ole niitä kiinnostavimpia, mutta melodioissa ja sooloissa on uutta laveutta. Voin kuunnella levyä ilman että sekvensserin aallot vilistävät silmissäni. Olen jo pitkään halunnut tuoda musiikkiini saksofonin. Hän oli oikeassa, mutta oli silti olemassa vaara, että saksofoni kuulostaisi asiayhteydessä melkein parodialta. "Olen tuntenut voimakasta halua tiettyjä kitarankielimerkkejä kOhtaan." lopetusta liian yksitoikkoisena, nykyisen mielestä lopussa on rentoutta valottava pointti. Meshuggah- ja Dino Cazares -tyyliset riffit eivät ole koskaan olleet erikoisalaani. "Olen löytänyt rauhan musiikkini ja sieluni kanssa", norjalainen sanoo ja kuulostaa yllättävän vakuuttavalta. Sen lisäksi hän on soittanut toverieni kanssa Enslavedissa sekä Shiningissa, joka menee koko ajan äärimmäisempään ilmaisuun. Yksi isoimmista peloistani on, etten pysty tekemään enää musiikkia. Kaikki riippui soittajasta. Ihsahn vastaa merkitsevästi ohi kysymyksen. Iloa tuottaa erityisesti pääsy juonellisesti avoimeen tilaan. On miehen työ olla valehtelematta uusimmasta levytyksestä luonnollisen läimimisen tulosta. Joskus rutiinit pitää rikkoa, jotta voi oikeasti kuulla millaista musiikkia tekee. Alarekisterissä voimasoinnutkin alkavat kuulostaa liian mutaisilta. Oli outo mutta onnekas yhteensattuma, että sain mukaan Jørgen Munkebyn. Joskus hän soitti hienon pätkän, joka ei sopinut hahmottelemaani tunnelmaan, mutta tajusi abstraktin evästyksen pohjalta mihin suuntaan soittoaan kääntää. Ihsahn kertoo kuulleensa promokierroksella useamman toimittajan intohimoisesta vihasta soitinta kohtaan. Yritän vain soveltaa lauluideoita parhaaksi katsomallani tavalla. Hirviömäinen nainen kadottaa volinallaan kaikki teknisesti pätevän musiikin mittapuut. Mitä tällainen mies tekee kyllästyessään täydellisyyden tavoitteluun. Musiikki saa energiaa siitä, että melodia kulkee muullakin kuin laulun ja kitaran kurssilla. Saavutimme tietynlaisen musiikin absoluuttisen rajan siinä projektissa, saman toistamista karsastava soittaja mittaa eikä voi olla nihkeilemättä entisestä pääbändistään. Soitin eräälle ystävälleni, tunnetulle jazzmuusikolle, johon tutustuin Pariisin lentokentän laukkuhihnalla ensimmäisen levyn promoturneella. Ne muistuttavat tuntemuksia tupakoinnin lopettamisesta. Minulla ei ole harrastuksia. Olen tuntenut voimakasta halua tiettyjä kitarankielimerkkejä kohtaan. Omaan lauluunsa norjalaisella on yhä perin erikoinen suhde. Ehkä siksi osa pahansisuisuudesta on kadonnut. Hän antoi kolme nimeä ja sanoi, että Jørgen voisi omaksua musiikkityylini helpoiten. Soitin soljui hyvin sisään. Puhaltimen virkana on korvata myös aiempia levyjä sävyttäneitä jousi- ja kosketinosastoja. Jos siitä virittää alaspäin, päätyy nelikielisen basson soundiin, heh. Entä musiikin ylin tarkoitus, missä se lopulta on. En voi olla black metal -lauluista samaa mieltä, ne ovat toinen luontoni, yksi luontaisimmista ja välittömimmistä ilmaisun muodoistani. Ihsahn on tavoitellut musiikissa parhaaksi katsomiaan muotoja niin kauan, että on vaikea muistaa hänen ottaneen kerran osaa Ildjarnin kaltaiseen soinnilliseen rikkinäisyyteen. Tällä kertaa kontrollinhalustaan tunnettu äänivelho pystyi peräti jättämään levyn miksauksen toisen huomaan, minkä kokee helpotukseksi. Lähempääkin umpimielisyyttä löytyi. Tiedät varmaan tunteen, kun kuuntelee nauhoitusta äänestään eikä tunnista sitä omakseen. Jos olisin valinnut AngL:n jälkeen luonnollisemman reitin, maalaisin itseäni nurkkaan. Niin heikosti menee. Jørgen on mahtava muusikko ja tajusi helposti hänelle suunnittelemani sävelkulut. Se Emperorissakin lopulta pisti sapettamaan. Levy ei edes yritä puolustaa itseään, siihen ei ole rakennettu sellaista purevuutta. Tuntuu vapauttavalta ajatella, että voin kuljettaa soolohankettani tästä mihin vain. Vallankumouksellinen tai mullistava levy After ei ole, mutta esimerkiksi soitinnuksessa se tekee muutamia merkille pantavia eroja edeltäjiinsä. Lopputulos on tekijän korviin painavimpansa, mutta silti yksityiskohtainen ja lämmin rummut kuulostavat rummuilta ja särö pysyy aisoissa. Salaisia mielihaluja Afterilla mielivaltaisen sooloilun saa kitaran sijasta toisinaan kontolleen metallissa harvinaisen soittimen maineessa oleva saksofoni. Kun on soittanut kitaraa 20 vuotta, sormet liikkuvat tietyllä mukavuusalu26 Inferno eella. Tajusin vasta hänet pestattuani, että mies on soittanut Jaga Jazzistissa, joka on yksi tämän talouden suosikkiyhtyeitä. Tiedän, että tämä ärsyttää tuntemiani ihmisiä, mutta en voi sille mitään
Levyn käsitteet ovat jokapäiväisten uutistemme perussanastoa: pelkoa, propagandaa, uskonsotia, korruptiota. Bellin maalailema kuva maailmasta mekaanisena ja kylmänä, 28 Inferno. Meidät kaikki on mekanisoitu suuren koneen osiksi, eikä koneen osana ole mahdollisuutta yksilöllisyyteen, sanoo Burton C. Vuosiluku 2010 tuo varsinkin kirjoitettuna mieleen takavuosien scifi-elokuvat ja -novellit. Burton C. Palataan yhtyeen yllättävään paluuseen kuitenkin myöhemmin. TEKSTI Vilho Rajala I KUVAT Glen LaFerman I www.fearfactory.com Pelko on aikamme avainsana. Vaan eikö tämä nykyaikamme ole muutenkin kuin suoraan menneisyyden dystopioista. Yhteiskuntarakenne on kuin kone ja maiden hallitukset ovat kuin koneita. Bell, Fear Factoryn laulaja. Johtoajatuksena on, että se, mikä joskus vaikutti kaukaiselta ja kenties epätodennäköiseltä, on vaivihkaa tullut todeksi. Me todellakin elämme dystopiaa. Tämä huomio on keskeisessä roolissa Fear Factoryn uudella Mechanize-levyllä. Tätä todellisuutta kuvaa fear factoryn uusi levy, nimeltään Mechanize. tarina ajasta V uosikymmenen vaihde sai monet hetkeksi miettimään, mihin ihmeeseen 2000-luvun alku oikein hävisi. Maailman tapahtumien ja niistä kerrottujen uutisten taustalla tuntuu olevan jokin itse itseään ruokkiva massiivinen kone, joka jyskyttää vääjäämättä omaa tuhoaan kohden, eikä kukaan voi sille mitään. Fear Campaign -kappale kiteyttää sen, kuinka pelon avulla saadaan aikaan kulloinkin haluttuja tuloksia. Vaikka puhelimen keksi vuonna 1876 Bellin sukunimikaima, tällä kertaa puhelinlinja on tolkuttoman huono. Vaan vähät siitä. Sillä hallitaan, orjuutetaan, propagoidaan ja pelataan, pelinappuloina maailman kansat, globaali talous, luonnonvarat ja tulevaisuus. Langan päässä on hiljaa ja harvakseltaan puhuva, hetkittäin hermostuneesti kikatteleva mies, jonka sanallisen viestinnän linja sotkee kumeaksi muminaksi. Oli aika, jolloin myös ajatus Fear Factoryn uudesta levystä vaikutti sangen kaukaiselta, eikä siitä ole kuin pari vuotta. Fear Factory haluaa kertoa tylyä tarinaa tästä ajasta ja todellisuudesta
Asialla olivat Herrera ja Olde Wolbers, ja Bell piti jälkeä sen verran vakuuttavana, että lähti remmiin. Viime keväänä Bell veti ässän hihasta, ja maailmalle levisi tieto, että hän ja Cazares ovat jälleen hyvää pataa keskenään. Transgressionin jälkeen näytti jo siltä, että yhtye kuivuu kokoon ja jää niille sijoilleen. Mitä muuta usko on kuin pelkoa kohdata todellista maailmaa? Liukas kokoonpano Tyyliltään Fear Factoryn Mechanize on nopea, vihainen, kylmä ja raskas. Nimibiisi julisti mieleenpainuvasti, että "the infection has been removed, the soul of this machine has improved". Fear Factory vuonna 2010 on yhtä kuin Burton C. Kehnohkon Digimortal-albumin (2001) jälkeen bändi hajosi sekavissa merkeissä maaliskuussa 2002. Bell lähti bändistä ja Herrera ja Cazares syyttelivät toisiaan ties mistä. Transgression oli täsmälleen nimensä mukainen levy. Se vain vei aikaa, Bell sanoo. Uskontoa FF on käsitellyt ennenkin, ja uuden levyn Christploitation lienee jonkinlainen kiteytymä kaikesta siitä, mitä kristinusko yhtyeen silmissä edustaa. Tämä on jo toinen kerta, kun Fear Factory järjestyy yllättävällä tavalla uudelleen. Sillä rikottiin tietty kaava ja tehtiin monta asiaa uudella tavalla, Bell sanoo. Jo saman vuoden lokakuussa nettiin vuoti demoversioita uusista FF-biiseistä, jotka oli tehty ilman Cazaresia. Itse asiassa bändin kokoonpanokuvio 2000-luvulla on kuin parastakin saippuaoopperaa. Mechanizella esiintyvä kokoonpano on Belliä ja basisti Byron Stroudia lukuun ottamatta eri kuin Trangressionilla. Niin, Fear Factory ei tosiaankaan ole enää entisensä. Onko se myötätuntoa, että pidetään näitä ihmisiä hengissä ilman toivoa parantumisesta, Bell kyselee. Tiesin aina, että Fear Factory tekisi vielä levyn. Bell, Dino Cazares, Byron Stroud ja Gene Hoglan. Final Exit -kappale perustuu samannimiseen järjestöön, joka ajaa erilaisten sairauksien runtelemien ihmisten oikeutta päättää omasta elämästään ja kuolemastaan. Hän alleviivaa myös lääketeollisuuden markkinataloudellista toimintalogiikkaa: sairauden parantuminen ei tuo lääketehtailijoille taloudellista voittoa, kipu ja särky sen sijaan tuovat. Pitkälle edenneeseen syöpään, aidsiin, MS-tautiin tai moniin muihin sairauksiin ei välttämättä ole muuta parannusta kuin kuolema. "Meidät kaikki on mekanisoitu suuren koneen osiksi." sieluttomana paikkana löytää lohtua vain eutanasiasta. Basistista kitaristiksi siirtynyt Olde Wolbers ehti olla bändissä vuodesta 1994, rumpali Herrera on perustajajäsen, kuten ovat Bell ja Cazareskin. Kristinuskosta on tullut parodia itsestään, Bell hymähtää. Poissa ovat Christian Olde Wolbers ja Raymond Herrera. Basistiksi hommattiin Byron Stroud, ja erinomainen, joskin yllätyksetön Archetype-levy näki lopulta päivänvalon vuonna 2004. Se on aivan eri maata kuin edeltäjänsä, kepeä Transgression (2005), jolla bändi ei tuntunut olevan omalla reviirillään. Se on yhtälö, jota yllättävän moni ei tunnu tulevan ajatelleeksi. Tämäkin aihe liittyy pelkoon. Yleisesti uskotaan, että bändin alkuperäinen hajoaminen vuonna 2002 johtui juuri Bellin ja Cazaresin keskinäisistä skismoista. Inferno 29
Sitä tuskin kukaan vastustaa, että pääosassa on näin ollen Demanufacturen ja Mechanizen materiaali. Ilmeisesti tuo 15 vuoden takainen levy edustaa paitsi valtaosalle faneista, myös Bellille ja Cazaresille Fear Factoryn todellisinta olemusta. Hän ei ole kuulemma "vähään aikaan" ollut yhteydessä Herreran eikä Olde Wolbersin kanssa. Olemme olleet Rhysin kanssa yhteydessä koko ajan. Fear Factory onnistui haalimaan riveihinsä niin julmetun kovan rumpalin, että Herreran perään itkijät eivät taatusti itke enää, kun kuulevat uutta levyä. Dino oli riffimestari tällä levyllä. Jauhot tungetaan suuhun nimibiisistä lähtien. Minä ja Dino kuitenkin todella pidämme siitä, ja varsinkin Fear Factoryn alkuaikoina Ministry ja Godflesh olivat meille erittäin tärkeitä bändejä. Eräs osoitus todellisen identiteetin etsinnäs30 Inferno tä on se, että uudella levyllä laulaja esiintyy jälleen Dry Lung Vocal Martyrina. Se on Dinon keksimä nimi, Bell huomauttaa. Dinon ja Genen soitto sopii todella hyvin yhteen, oli hieno seurata heidän yhteispeliään. Mutta sekin on kyllä oikein hauskaa.. Ehdottomasti! Etsimme levy-yhtiötä tällä hetkellä, ja todennäköisesti teemme levyn vielä tänä vuonna, Bell lupaa. Valinta ei voisi olla osuvampi. Transgression oli ainoa levy, jolla Fulber ei ollut mukana. Viimeksi näin heitä bisnestapaamisessa. Byron Stroudin kanssa hänellä on City of Fire -projektinsa, joka julkaisi viime vuonna levynkin. Herrera on kommentoinut tulikivenkatkuisesti nyky-FF:n olemassaoloa, mutta Bell ei suostu sanomaan asiasta takaisinpäin mitään. Gene Hoglan etsiytyi Fear Factoryyn tietenkin Byron Stroudin kautta. Muuhun ei ole aikaa, heh heh. Mechanize on kokeellinen ja eteenpäin etsiytyvä levy, ja sellainen kuuluu Fear Factoryn identiteettiin. Levyn tekeminen Dinon kanssa oli mahtavaa. Archetype oli Transgressionin tavoin täysin nimensä mukainen levy. Hänhän oli Demanufacturen (1995) aikaan kuin viides jäsen bändissä, Bell sanoo. Kiertäminen tuntuu nyt muutenkin Bellin mukaan "erittäin hyvältä idealta". "Tiesin aina, että Fear Factory tekisi vielä levyn." Bellin mukaan hän tapasi kitaristin Ministryn keikalla. Industrial oli pitkään pois muodista, se vain hävisi johonkin. Myös viime levyjä teollisempi äänimaisema tuo oman, entistä kylmemmän tunnelmansa Mechanizelle. Jo Archetype- ja Transgression-kiertueidenkin keikat olivat kovia, mutta nyt kun bändillä on uusi kokoonpano, uutta puhtia ja terävää materiaalia esitettäväksi, odotettavissa lienee melkoiset soittojuhlat. Me tulemme Dinon kanssa todella hyvin toimeen ja olemme pitäneet hyviä treenejä. Lisäksi Ascension of the Watchers on edelleen hengissä. Tällaisista tapahtumaketjuista on aina aika mahdoton saada ulkoapäin selvää. Se ei ollut kokeellinen tai rajoja rikkova, Bell sanoo. Bisnestähän tämä on, Bell sanoo ja päästää yhden hermostuneista kikatuksistaan. Fear Factoryn kolmas versio oli syntynyt. Sanoimme, että soita hänelle saman tien, Bell naurahtaa. On päivänselvää, että Archetypen tai Transgressionin biisejä ei keikoilla kuulla. Jos taso säilyy Mechanizen kaltaisena, ei sellaista ole mitään syytä toivoakaan. Bellin puheissa taajaan. Vain asianosaiset tietävät, mitä kukakin on sanonut ja kuka on kenelle suuttunut. Bell. Halusimme painottaa sitä puolta taas, pitkän tauon jälkeen. Kaksikko alkoi jutella eikä hetken päästä edes muistanut, mistä heidän riitansa oli alkanut. Bell on tätä nykyä myös kolmen lapsen isä, ja niinpä hän ei kertomansa mukaan ehdi vapaa-ajallaan juuri harrastella mitään. Cazaresin paluu on tietenkin kaikkein keskeisin asia, mutta tärkeitä ovat myös Mechanizen viime levyjä selvästi industrialimpi meininki ja siihen liittyen tuottaja Rhys Fulber. Archetypella hän oli, mutta rooli jäi melko pieneksi. Bell on vedonnut toistuvasti juuri bisnesaspekteihin vaitonaisuudessaan. Fear Factory vaikuttaa tällä hetkellä sen verran elinvoimaiselta, että tuskinpa yhtyeen loru on lopussa vielä vähään aikaan. Silloin kun en tee musiikkia, vietän aikaa kotona lasten kanssa. Toivotaan, että tien päällä on hauskaa! Menneisyydessä on ollut aikakausia ja tilanteita, jolloin Bell on vaikuttanut jokseenkin kyllästyneeltä Fear Factoryyn. On ilo huomata, että mies on vilpittömän innoissaan Mechnanizesta ja bändin itsensä löytämisestä sekä ennen kaikkea siitä, että Fear Factory on onnistunut kommentoimaan maailman tilaa näin onnistuneella konseptilla. Viimeistään uusi levy osoittaa, että Bell on ainoa, jota ilman Fear Factorya ei ole. Me, aidosti Fear Factoryn todellinen ja alkuperäinen soundi ja tarkoitus esiintyvät Burton C. Bändi halusi tällä kertaa tehdä musiikkia, josta itse pitää. Bell ja Cazares miettivät, kuka mahtaisi olla sellainen rumpali, joka hommaan sopisi, ja Stroud ehdotti heti vanhaa SYL-kaveriansa. Fulber ja Cazares liittyivät laulajan mukaan kumpikin siihen, että Fear Factory sai oman soundinsa takaisin. Se johtaa yleensä parempiin lopputuloksiin kuin muiden ohjeiden kuunteleminen. Nosturissa nähdään Maaliskuun kolmantena Fear Factory tuo Fear Campaign -kiertueensa Helsingin Nosturiin. Mechanize ei ole aivan yhtä turvallinen ratkaisu, mutta ei se aivan täysin uusillakaan urilla ole. Bellin musiikillinen ilmaisu ei toki rajoitu FF:ään. Tuntuu, että Fear Factory on palannut henkisesti juuri Demanufacturen maisemiin, vaikkeivät biisit ihan samasta puusta olekaan. Mechanize esittelee Fear Factoryn kolmannen version, ja kaikkia eri versioita yhdistää vain yksi tekijä: Burton C
TWO SIDES. a BLACKSTAR HALO album ARTIST ANONYMOUS and BLACKSTARmixedHALO present in association with PLAYGROUND FINLAND a JENS BOGREN album "ILLUMINATED" VILLE HOVI HANNU KUMPULA TIMO art NEN and DINO KULLBERG masteredandby JENS BOGREN at FASCINATION STREET recordedby ARTTU SARVANNE atproduced O WATERCASTLE and HANNU KUMPULA at DOUBLE A ESKELI STUDI concept photography web by VITALY S ALEXIUS by VILLE SALMINEN OBSUCURE ENTERTAINMENT by NIKLAS RÄMÖ NOT EVIL MUSIC by HANNU KUMPULA JENS BOGREN and BLACKSTAR HALO m u s i c f i n l a n d STUDIOWATERCASTLE ARTIST ANONYMOUS NOT MEDIA WWW.ILLUMINATEDALBUM.COM ALBUM AVAILABLE VIA PLAYGR O U N D F I N L A N D WWW.BLACKSTARHALO.COM BLACKSTAR HALO ALBUMI - ILLUMINATED - KAUPOISSA 17-02-10. ONE WORLD
Peräti 16. TEKSTI Kari Koskinen I www.wreckingcrew.com overkill on ehkäpä ahkerin ja tuotteliain thrash/ speed metalin alkuhämärissä aloittaneista yhtyeistä. Kolmen vuosikymmenen mittainen taival ei vanhan koulun konkareita rasita. pitkäsoittonsa Ironbound on tästä väkevä osoitus. 32 Inferno
"Olemme aina olleet kaupallinen bändi, koska toivomme, että meistä tulisi todella isoja, tunnettuja ja vitun rikkaita." tilainen ammat 36 Inferno
Venus Doom oli täynnä raskaita riffejä, ja materiaalia värittivät pitkät ja monitasoiset instrumentaaliosuudet. Se vie paljon aikaa. Monet suomalaiset musiikkialan toimijat ovat myös lausunnoissaan rakentaneet laulaja Ville Valosta kuvaa, jonka mukaan hän on kaikkia lankoja käsissään pitävä rockbisneksen nero. Slip of the Tongue on loistava levy, mutta sehän on silkkaa AOR-poppia. Olen nyt ollut puolitoista kuukautta Suomessa ja keho on vieläkin Los Angelesin ajassa. Jokaisesta asiasta löytyy jotain, johon et ole tyytyväinen tai muuten pitäisi tehdä aivan jokainen juttu itse. Tässä on jännää se, kuinka aika kultaa muistot. Sitä on hauska esittää, mutta kun teet sellaista tarpeeksi kauan, mieli menee automaattisesti ja alitajuisesti siihen, että haluat tehdä jotain simppelimpää. Kiireet eivät loppuneet siihen, kun Screamworksin äänitykset saatiin päätökseen loka-marraskuun vaihteen tietämillä Los Angelesin The Lair -studiossa. Viime kiertueella soitimme melkein joka keikalla Sleepwalking Past Hopea, joka on todella pitkä kappale. 666 julkaisseen HIMin menestystarinan perusfaktat lienevät tuttuja useimmille suomalaisille populaarikulttuurin ystäville. Hällä väliä, paljonko videot ovat maksaneet tai muuta vastaavaa, Valo selventää. On kiva antaa oman mielikuvituksensa ja ideoiden lentää, ja sitten joku pitää minua kaulapannassa, myös makuuhuoneen ulkopuolella. Samaan aikaan äänittelen uutta materiaalia kotini yläkerran pienessä studiossa. Jossain vaiheessa pitää osata päästää irti jutuista, ja se on oma taiteenlajinsa. Soitamme esimerkiksi Razorblade Romancen kappaleita hieman enemmän levyversioiden mukaisesti. Olen joka aamu kuudelta ylhäällä. Valon viime aikojen tapahtumia kuunnellessa käy joka tapauksessa selväksi, että myös hänen mainitsemassaan "friikimmässä kamassa" riittää työsarkaa yhden miehen tarpeiksi. Ihmiset eivät aina tajua sitä koko prosessin laajuutta, mikä liittyy säveltämiseen, treenaamiseen, levyntekoon ja lopuksi kiertämiseen. Että tämä levy ei voi olla neliön muotoinen, kun sellaista ei voi laittaa soittimiin. Kaupallisuuden kirosanaakin tullaan varmasti vilauttamaan, erityisesti kun Venus Doom ei ilmeisestikään Inferno 37. Sitä kautta ei vain löydä iloisia onnistumisia ja yllätyksiä. TEKSTI Toni Keränen I KUVAT Markus Paajala I www.heartagram.com Himin johtohahmo Ville Valo uskoo raitistumisestaan huolimatta yhä boheemitaiteilijuuden voimaan. Razorblade Romancen (1999) Join Me -hitistä lähtenyt nousukiito on johtanut maailmanlaajuisiin kiertueisiin, ensimmäiseen suomalaisbändin saamaan kultalevyyn USA:ssa ja niin edelleen. Uusi levy ei ole yksinkertaisempi, se on vain kompressoidumpi. Ihan sama kuin joku Botticelli tekisi 2 x 2 metrin maalauksen, joka painetaan postikortiksi. Ei yksinkertaista vaan kompressoitua Helmikuussa ilmestyvä Screamworks on edellistä Venus Doom -levyä (2007) suoraviivaisempi ja poptyylisempi. Sanaa "simppeli" ei pidä ottaa tässä kirjaimellisesti. Mun asiantuntemus liittyy musiikkiin ja ehkä visuaaliseen antiin, levynkansiin ja muuhun. Nyt olemme poistaneet keikkaversioistakin kaikki jamit ja tiivistäneet juttuja. Valo kääntää asetelman hieman toisin päin. Itselleni homman ironia piilee siinä, että on joku jätkä kaukaisessa maailmankolkassa, joka itkee sydänverellään ja esittelee kappaleen kavereilleen. Yhtye palaa uudella Screamworks: love in theory and Practice -levyllään popahtavien sävyjen pariin, mutta laskelmoidusta kaupallisuudesta ei voi senkään osalta puhua. V uonna 1997 ensimmäisen levynsä Greatest Lo- vesongs Vol. Toisaalta tietyt sooniset muistikuvat ovat joskus harhaanjohtavia. Hän käyttää kuukausia siihen, kun sitä kolmen ja puolen minuutin biisiä värkätään yhä uudelleen. Liioittelematta voi silti sanoa, että Screamworks ja Venus Doom poikkeavat selkeästi toisistaan. Itse voi kelailla vähän tuollaista friikimpää kamaa, ja sitten on erikseen ne tyypit, jotka tavallaan pitävät minut aisoissa. Onhan se vitun paljon raskaampaa kuin mikään, mitä Candlemass on koskaan tehnyt, jos kuuntelet niitä peräkkäin. Mieti jotain 80-luvun "heavy metalia", vaikka Whitesnakea. Ei sitä voi kelata jokaista asiaa kuolleeksi asti. Tuleeko kaiken kiireen ja säätämisen keskellä mieleen, että hei, tämähän on kuitenkin vain rokkia, kuinka se on mennyt näin vakavaksi. Sitten se kappale äänitetään maailman hienoimmilla kamoilla parhaimpien tuottajien kanssa. Valo huomauttaa, että HIM on aina lähes systemaattisesti siirtynyt levy levyltä tietynlaisesta ääripäästä toiseen. On hyvä olla tietoinen siitä, mitä tapahtuu, mutta eivät minua kiinnosta mitkään bisnesjutut tai budjetit. Se on todella hauskaa. Siinä on yhtä paljon musiikillista informaatiota kuin ennenkin, mutta se on pakattu tiiviimpään muotoon. Odotan, että videoista tulee uusia leikkauksia, levystä master-versioita ja kansien hyväksymisiä ja niin edelleen. Sitten tuotos muunnetaan ykkösiksi ja nolliksi ja myydään 99 sentin hintaan. Toisaalta hommaan liittyy tietty intuitiivisuus
täyttänyt kaikkia sille asetettuja myyntitavoitteita. Meillä kävi hyvä tuuri, että siitä tuli levynä ihan jees ja siinä on paljon hyviä juttuja. Vaikutteiden merkitystä ei voi myöskään kieltää. Eihän sitä tiedä hevon helvettiä mistään tuossa vaiheessa. On vaikea erottaa omaa persoonaansa yhtyeestä. Olemmehan me aina olleet kaupallinen bändi, koska toivomme, että meistä tulisi todella isoja, tunnettuja ja vitun rikkaita. Type O Negativen ja Black Sabbathin nimet ovat HIMin yhteydessä tulleet esille useita kertoja. Menestyminen on tärkeää, mutta pointtina on menestyminen omilla ehdoilla. Oletan, että jokaiselle ihmiselle tapahtuu paljon asioita myöhäisteini-iän ja keskiikäistymisen välillä. Jokainen HIMin levy lähtee periaatteessa siitä tilanteesta, että olen kyllästynyt koko bändiin ja haluan vain kirjoittaa biisejä itsekseni. Se ei muutu miksikään. Sinulla pitää olla palava tarve kirjoittaa jostakin, joka on sinulle hirveän tärkeää. Onhan Venus Doomkin kaupallinen levy, kun se on myynyt huomattavasti enemmän kuin 99 prosenttia kaikesta muusta suomalaisesta musiikista. Olin Greatest Lovesongsin aikoihin 21-vuotias, nyt olen 33. Ja että meillä olisi hienot autot, vaikka minulla ei vieläkään ole ajokorttia. Konkreettisesti voin sanoa vain, että tykkäsin tuohon aikaan syödä enemmän thai-ruokaa. Bändiä ei voi paeta Suuri vahinko Muutoksista huolimatta Screamworks kuulostaa ensisävelestä lähtien selkeästi HIMiltä. Ehkä se on myöhemmin hakenut muotoaan, mutta ne kaikki peruslähtökohdat ovat olleet jo siellä. Olemme olleet jo kauan yhdessä, ja on toisaalta vaikea eritellä niitä tiettyjä pointteja, jotka tekevät meistä uniikkeja. Rakkautta ja kuolemaa sekoittavat lyriikat, musiikilliset peruspilarit ja Valoon keskittyvä visuaalinen imago olivat läsnä jo debyyttilevyllä. Yleisessä mielessä tämä keskustelu on hyvin kiinnostavaa. Kuinka paljon Valo sitten katsoo oppineensa vuosien varrella elämästä ylipäänsä ja toisaalta rockmaailman toiminnasta. Oman kasvamisen myötä se ei ole välttämättä muuttunut paremmaksi, mutta jokaisella levyllä niihin elementteihin on löydetty uusia näkökulmia. 38 Inferno On jotakuinkin yllättävää kuulla, että Valo puhuu vahingoista ja tuurista, kun Greatest Lovesongs tuntuisi olevan loppuun asti mietitty perustuskirja myöhempää toimintaa varten. Silloin se tapahtuu automaattisesti. Ensimmäinen levy oli vasta kokeilu. Missään nimessä en ole sitä vastaan, että kappaleemme soisivat radiossa. Jos minun kappaleeni ei soi radiossa, niin sitten en vain ole tarpeeksi hyvä biisinkirjoittaja. Your Sweet Six Six Six on saanut suoria vaikutteita Anatheman Angelicasta. Kyllä AC/DC:kin soi radiossa, ja kuka dissaa AC/DC:tä. Mutta silloinhan voi juuri olettaa, että se sanoma tulee syvältä sisimmästä ja on osa identiteettiä ja persoonallisuutta. Dying Songin ja Acoustic Funeralin kaltaisten otsikoiden äärellä tuleekin miettineeksi yhtyeen koko kaarta. Oliko koko HIM-konsepti kristallinkirkkaana Valon päässä vuonna 1997. Pidin muutenkin alkuaikoina melankolisesta musiikista, Paradise Lostista ja Anathemasta. Black Sabbathissa vetosi ehkä se niiden eksentrisyys ja se, että bändi tuli jostain Birminghamin lähiöistä, joka oli suunnilleen yhtä epälooginen lähtöpaikka maailmanvalloitukseen "Black Sabbathissa vetosi ehkä se niiden eksentrisyys ja se, että bändi tuli jostain Birminghamin lähiöistä, joka oli suunnilleen yhtä epälooginen lähtöpaikka maailmanvalloitukseen kuin Helsingin Oulunkylä.". Vaikea sanoa, mitkä niistä omista muutoksistani ja oppimisista liittyisivät tähän bändiin tai uravalintoihin. Studiotekniikastakaan emme ymmärtäneet mitään, Hiili (Hiilesmaa, tuottaja) auttoi saamaan aikaiseksi levyn, joka oli omaperäinen. Ja onhan se selvää, että bändin identiteetti oli jo läsnä ykköslevyllä. Tai kuka kysyy Iron Maidenin miehiltä, että oletteko te kaupallisia. Ja sitten ne päätyvät aina HIMille, vaikka kuinka yrittäisin tehdä Johnny Cash -henkisen akustisen kappaleen. Se taas on outo tapa, että lähtisin kirjoittamaan kappaletta jonkun ammattisäveltäjän kanssa toivoen hittiä. Ilman häntä siitä olisi tullut ihan paska. Ainahan ne ovat vain vahinkoja
Ajattelimme, että ehkä meilläkin on mahdollisuuksia. Eräs kiinnostava alaluku Ville Valon uralla on 1990-luvun alussa toiminut DonitsOsmo Experience, jonka kantavia voimia olivat myöhemmin muun muassa Ultra Brassa ja Scandinavian Music Groupissa soittaneet rumpali Antti Lehtinen ja kitaristi Joel Melasniemi. Joel on ihana jätkä ja me tulemme hyvin juttuun. Eli kyseessä olisi kuitenkin ollut jokin tietoinen askel tiettyyn suuntaan. Valon julkista kuvaa ja vaikkapa levyjen sanoituksia seuratessa on saattanut muodostua kuva hieman surumielisestä, mutta samalla romanttisesta hahmosta, joka etsii rakkautta sitä koskaan löytämättä. Voidaanko siis päätellä, että yhtyeen edustama monimutkaisuus olisi alkanut kyllästyttää nuorta Valoa ja tuloksena oli selkeämpiin rakenteisiin keskittynyt HIM. Tosin tuo tapa ei tee siitä popkappaleesta huonompaa, moni klassikkobiisi on niin sanotusti tekemällä tehty. Valo soitti bändissä bassoa, ja hyvin soittikin. Ehkä näen sen vain romanttisten silmälasien läpi. Rakkaus on samanlainen asia kuin auringonlasku Lapissa. Rakkautta ja ihmissuhteita on niin monenlaisia. kuin Helsingin Oulunkylä. Siihen liittyy enemmän luominen ja ehkä sellainen taiteilijameininki. Tärkeä juttu oli se, että Chris Isaakin Wicked Game oli yksi ensimmäisistä kappaleista, joita soitimme yhdessä. Silti Valon ajatukset rakkauden syvimmästä olemuksesta ovat jääneet hieman hämärän peittoon. Anttia en ole hirveästi nähnyt, mutta minä ja Joel olimme kuin paita ja perse todella pitkään. Nythän hän on oppinut säveltämään popkappaleita ja tekee niitä hyvin, Valo sanoo lieventäen näin aiemmin esittämäänsä kritiikkiä Scandinavian Music Groupia kohtaan. Valo on aiemminkin heittänyt kitkeriä lausuntoja mainittujen yhtyeiden suuntaan. Lähdin bändistä, koska minua alkoi ärsyttää niiden tapa tehdä biisejä, kun itse halusin tehdä oikeaa musiikkia. Joillekin se perustuu Inferno 39. Eka levystä yritimme tehdä sellaisen, joka kuulostaisi mahdollisimman paljon Type O Negativelta matkimatta kuitenkaan Type O Negativea. Mutta se meni siihen, että hän ei pystynyt soittamaan mitään simppeliä. Lisäksi en säveltänyt varsinaisesti biisejä Donits-Osmolle, tein vain joitain bassoriffejä. Joelhan on Helsingin, ellei Suomen paras kitaristi ja helvetin lahjakas. Eivätkö kaikki meistä etsi rakkautta. Ne ovat kaksi hyvin erilaista tapaa tehdä musiikkia. Eli se on ollut raskasta, mutta välillä hyvinkin melodista ja popahtavaa, lähtien vaikkapa Heartless-biisistä. Ehkä Joel oli taiteilijaperheen kasvattina nähnyt sellaista tarpeeksi, eikä halunnut tehdä asioita samalla tavalla. Se on taianomaisen näköistä, mutta et pysty käsittämään, minkä takia. Eikä niin, että ollaan nuotiolla, on akustinen kitara mukana ja siinä vuodatetaan sydäntä. Sellaista, että "laitetaan nyt maj7-sointu tähän" ja sovitetaan duunia nuoteilla. Valo on yleisellä tasolla heittänyt näkemyksiä rakkaudesta, ja hänen seurusteluistaan, varsinkin vuonna 2007 päättyneestä rakkaussuhteesta juontaja-malli Jonna Nygreniin, on saatu lukea lehtien palstoilta. Niiden tapa tehdä musiikkia on aina ollut ylianalyyttinen. Donits-Osmo Experiencen musiikki perustui tietynlaiselle progemaiselle temppuilulle ja taitojen esittelylle. Ei se silti ole yhtään vaivattomampi tapa ja kyllä senkin eteen tehdään paljon työtä. Minusta HIM on oikeaa musiikkia, ja Ultra Bra ja mikä vitun SMG eivät, ne ovat silkkaa paskaa. Itse pidän sellaisesta Neil Young/ Tapio Rautavaara -tavasta paljon enemmän. Antti Lehtisen ja Joel Melasniemen tapa tehdä biisejä perustuu kikkailevaan itsetietoisuuteen ja kaikkeen muuhun kuin tosikkomaisuuteen. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, ettei Valon kritiik- ki muinaisia bänditovereitaan kohtaan ole henkilökohtaista. Ei minulla ole harmainta aavistusta siitä, mitä rakkaus on, ja siksi kirjoitan aiheesta yhä uudelleen. Mutta se, että menet istumaan ja sanot itsellesi, että teen popkappaleen se on väärä tapa tehdä musiikkia, minun mielestäni. Se on minun henkilökohtainen mielipiteeni ja en voi sille mitään. Skeittasin silloin ja pidin paljon Primusista ja Red Hot Chili Peppersin ensimmäisistä levyistä. Oulunkylän Pop & Jazz -opiston kasvatin taidokkuus nelikielisen varressa saattaa tulla monelle yllätyksenä, ja tutustuminen yhtyeeseen onkin Kohti oikeaa musiikkia suositeltavaa, esimerkiksi YouTuben välityksellä. Se Joelin ja Antin tapa ajoi minut pois ja tekemään jotain alkuvoimaisempaa, johon ehkä liittyi se Black Sabbathin hällä väliä -vapaus ja bissen vetäminen. Liekö saatana lähettänyt käskyn alimmasta helvetin onkalosta, että tehkää tämä kappale uusiksi. Eli siis vastatakseni alkuperäiseen kysymykseen: kyllä, HIM on varmasti ollut vastalause sille teoreettiselle matemaattisuudelle, missä Donits-Osmo viimevaiheissaan pyöri. Kauneinta on kaipaus? Love metal käsitteenä on kiistatta vain ja ainoastaan HIMin omaisuutta. Tämä on vain minun henkilökohtainen preferenssini. Sen kautta löytyi tietty melankolia ja ajatus siitä, että tuollainen David Lynch -henkinen rakkauslaulu voi sopia metalliin. Plus, se aika oli musiikillista opettelua. Noilla bändeillä kikkailuosasto kuului olennaisesti kuvioon. Se, että me raiskasimme Chris Isaakin biisin, synnytti love metalin
Kukapa ei nauttisi. Kyllä minä uskon, että lopullinen rakkaus tulee toteutumaan kohdallani. Mikään niistä ei ole väärä tapa. Miksi antaisin periksi henkilökohtaisessa elämässäni. Olen suhteellisen nuori helsinkiläinen mies, joka toivoi olevansa hyvin menestyvässä rockbändissä. Toisaalta lovemetallistin tiettyjä lyriikoita lukiessa voisi esittää tulkinnan, että Valo jollain masokistisella tavalla nauttii kaipauksesta johonkin, joka on saavuttamattomissa. Se on ehkä viktoriaanista romantiikkaa parhaimmillaan. Se on uskoa mielikuvitukseen ja asioihin, joilla ei välttämättä ole tieteellistä pohjaa. Uskon sellaiseen myyttiseen rakkauteen, joka on elämää suurempaa. Kun tulee se tilanne, että sydän pamppailee ja matto vedetään jalkojen alta, niin siinä vaiheessa on vaikea enää kontrolloida omia tekojaan. En kestä kompromisseja. Jos odotukset ovat korkeat, ne täytyy pitää korkeina. 40 Inferno "ei minulla ole harmainta aavistusta siitä, mitä rakkaus on, ja siksi kirjoitan aiheesta yhä uudelleen.". Kun sitten näkee toivon pilkahduksen jossain, niin kyllähän se herättää jotain alkukantaisia tunteita ihmisessä. Se toive on käynyt toteen yli villeimpien odotusten. Eivätkä ne tunteet välttämättä häviä edes suhteen aikana. Henkilökohtaisessa elämässä yritän välttää sitä. vaikka siihen, että on hauska bailata kimpassa, ja toisille siihen, että näytetään hyvältä yhdessä. Jokainen, joka on ollut yksin, tietää sen. Pakkohan minun on uskoa siihen unelmaan, muuten en olisi tässä. Et voi sille mitään, ennen kuin olet viisikymppinen ja sinulla on sata lasta, noin niin kuin symbolisesti ajatellen. Se on sitä, että on mukava olla ja asiat menevät kätevästi. Se tuntuisi halpamaiselta sekä itseään että toista osapuolta kohtaan. Se metsästyksen tunnehan on oivallinen fiilis. Minun mielestäni taas rakkauden ei tarvitse välttämättä olla helppoa. Loppuun asti Valo ei kuitenkaan allekirjoita ajatusta masokismista ja sitä, että hän alitajuisesti haluaisi jäädä ikuiseen kaipauksen tilaan. Jotkut löytävät rakkauden kompromissien kautta. Bändissä oleminen on jo sinällään kompromissi, meitä on viisi individuaalia. Se on hyvin alistava tila
Samaan tilaan pääsee yksinkertaisesti sillä tavalla, että on yksin niiden vitun ajatusten kanssa. Totuus on kuitenkin se, että sinun pitää juoda aina vain enemmän, koska ongelmia tulee juomisen myötä lisää. Valon mukaan juomisen ryöstäytyminen käsistä liittyi hyvin arkisiin syihin. Se ei vaadi mitään muuta. Samalla kuitenkin pystyt kommentoimaan asioita paremmin, koska et ole niin kanuunassa, ettet saa sanaa suustasi. Se ei ole koskaan maistunut hyvältä. Välillä käytän tietynlaista metodinäyttelijän tapaa, eli otan tarkoituksella mieleen kuvia kappaleiden tekovaiheista. The Sacrament, joka ei edes ole lempikappaleeni, taas on jostain syystä sellainen biisi, jonka tunnelmaan pääsee joka kerta suoraan käsiksi. Työhön liittyvät paineet joka tapauksessa toimivat jonkinlaisena katalyyttinä pahan tavan syntymisessä. Valehtelematta työ uuden levyn parissa on vienyt kaiken ajan. Tämä ei ole välttämättä hyväksi henkisessä mielessä, se on vähän kuin raapisi juuri parantuvaa haavaa auki kerta toisensa jälkeen. "mikään ei ole yhtäkkiä paremmin" ville valon alkoholiongelmat ja varsinkin raitistuminen olivat valtakunnallisia uutisaiheita reilut kaksi vuotta sitten. Pystyy summaamaan sen tilanteen päässään, ja silloin se tunne välittyy myös esityksessä. Teen koko ajan singlejen b-puolia lisää, olen alkanut jo kirjoittaa seuraavaa levyä ja minulla on pari muutakin projektia menossa, Valo luettelee. Minusta viinan tarkoitus on se, että vedetään hirveät jurrit ja tehdään tyhmiä asioita. The Funeral of Hearts on yksi tällaisista kappaleista, jossa on tietynlainen anthem-tyyppinen ominaisuus. En hengaa muutenkaan paljon ihmisten kanssa, olin jurrissa tai ei. Ehkä pakahtuminen on oikea termi tässä, silloin rakkaus ja kuolema syleilevät toisiaan. Viinan kanssa läträämiseltä säästynyt aika on mennyt ainoastaan musiikin tekemiseen. Tunteeseen liittyy myös tuskaa ja tiettyä pysähtyneisyyttä. Sanotaan niin, että nykyään saatan viettää vähemmän aikaa ihmisten kanssa, mutta se on sitten sellaisten ihmisten kanssa, joista oikeasti välitän ja pidän. Tuo taas on filosofinen kysymys siitä, mitä ajattelee täyttymyksenä. Joihinkin kappaleisiin voi, toisiin ei. Tai niin arkisiin asioihin, kun ne kansainvälisesti menestyvän rokkarin elämässä voivat olla. Esimerkiksi mitään uutta urheiluharrastusta Valo ei kerro löytäneensä, vaikka sanailikin filosofi Pekka Himasen Dignifi-projektiin liittyvässä haastattelussa pitkistä kävelylenkeistään. Selvin päin energiaa on paljon enemmän, mutta se ei tee kaikesta sen vähemmän vittumaisempaa. Mikään ei ole yhtäkkiä paremmin. Ihmiselle tulee niin helposti sellainen metodinen ja rutiininomainen tarve nollata tilanne. Osa biiseistä on sellaisia kimppalauluja, joiden kohdalla tuntuu, ettei esittäjänä edes ole bändi, vaan yleisö. Olet vain kotona, katsot töllöä, kuuntelet musaa, luet kirjaa, teet ihan mitä vain, kyllä ne negatiiviset ajatukset lähtevät ihan itsestään päästä pois. Olet valmis luopumaan kaikesta ja valmis siihen, että kaikki on ohi, koska olet saavuttanut jo kaiken. Mutta jos rakkauden mieltää tuollaisena täyttymyksenä, eikö silloin ole vaara, ettei ajattele rakastumista seuraavia asioita kaikkia parisuhteen ongelmia ja sitä normaalia elämää, kun käydään lumipyryssä Siwassa. Jotkut nauttivat viinilasillisesta ruoan yhteydessä, minä en. Maailma on vain selkeämmällä tavalla paska paikka. Elämäntavan muutos ei ole silti poistanut kaikkia ongelmia. Jos ajattelee vaikka When Love and Death Embracen tekstiä, niin se meinaa varmaan sitä, että rakkaus on odotusten täyttymys. Lisäksi aikataulut ovat välillä täysin käsittämättömiä. Totuus lienee kuitenkin se, että moni juo rentoutuakseen ja päästäkseen paremmin käsiksi tunteisiinsa ja ajatuksiinsa. Tenuaminen oli kivaa, mutta oli aika laittaa korkki kiinni. Rakkaus on rauha. Voiko laulaja illasta toiseen esiintyessään samaistua kaikkiin näihin raastaviin ja suuriin tunteisiin. Tätä Valo ei kiistä. Kaikki arjen paska lähtee pois, eikä tarvitse sanoa mitään. Alkoholilla oli silti tiettyjä vaikutuksia sosiaaliseen elämään. Sitä ei ole aivan varma siitä, onko tehnyt tarpeeksi hyvää työtä. Vahvat käsitykset alkoholin aiheuttamista ongelmista eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että rokkari olisi saarnaamassa nollalinjaa muille ihmisille. Käsi käy ihan normaaliin tahtiin, mutta muuten en harrasta liikuntaa. Voihan olla, että se pakahtuminen vain jatkuu ja täyttymys täyttyy täyttymistään jokaisen Siwassa käynnin myötä. Juominen ei Valolla liittynyt monien muiden alkoholin ongelmakäyttäjien tapaan siihen, että hän olisi halunnut helpottaa juomisella kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Varsinkin nyt, kun on skarppina, muistaa todella tarkasti niitä hetkiä, kun biisit ovat syntyneet. Se on ollut niin onnistunut projekti, ettei sitä halua antaa puolivillaisena kenenkään nähtäväksi tai kuultavaksi. En nyt dissaa ketään vanhoja pubituttuja, mutta jokainen tietää, että baarikärpäset pitävät toisistaan, vaikka ajatukset eivät oikeasti ole samansuuntaisia. Tuoppi riittää sovittamaan sen ristiriidan. Inferno 41. Se tulee uuden levyn bonus-versiolle, joka masteroitiin juuri eilen. Pakahtuminen ja täyttymys Alkoholista luopuminen ei tehnyt Ville Valon maailmasta kertaheitolla paratiisia. Kaikkein selkein ominaisuus Valon teksteissä on kuitenkin rakkauden vertautuminen kuolemaan. Siinä on haaste. Kuvittelin, että minulla on niin paljon asioita lautasellani, että se on pakko juoda pois. Minulla oli ne aivan samat syyt, mutta oletko koskaan kokeillut olla selvin päin omien ajatustesi kanssa. Se on täyttä bullshittiä. Hommat tulee tehtyä huonosti ja päässä pyörii yhä enemmän pahoja ajatuksia. Voi nauttia hiljaisuudesta, kuten Depeche Mode on aikoinaan kivasti luritellut. Keväästä 2007 asti jatkunut raitis elämä näkyy nyt selkeästi miehen olemuksessa, varsinkin jos näkyä vertaa vaikkapa niihin kuviin, missä Valo juhli pöhöttynein kasvoin tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlissa vuonna 2006. En olisi voinut kolme vuotta sitten uskoa, että teen viikossa akustiset versiot kokonaisesta levystä. Kukin tyylillään
Se on vain meitä kuvaava sana, eikä sen takana ole sen suurempaa merkitystä, puolustautuu yhtyeen nokkamies Ville Hakasalo. Kaikki. Ja ylipäätään, jos laulut olisi englanniksi, meitä tuskin vertailtaisiin niin paljon. Jiiiihaa! 42. Ei missään tapauksessa. Onpa tuo nyt vain sattunut nimeämään itsensä samoin kuin "Donkkarit" toisen levynsä joskus muinoin. Ongelma on todellinen. Viime vuosien kuumimpia perunoita Maa-nimisessä kattilassa on ollut ilmaston lämpeneminen, joka tuntuu juuri nyt tammikuussa, pakkasten paukkuessa puolella maapallolla jo hieman kaukaisemmalta ajatukselta. Olisiko vähän reilumpi vaihtelu ja hengenvedon suominen suuri synti. Onneksi kyse ei ole musiikillisista yhtymäkohdista tai varsinkaan siitä, että tamperelaisyhtye sonnustautuisi ankarasti bailatessaan korkeisiin festarihattuihin. No entäs jos ns. Esimerkiksi Amerikassa on öljy- ja autoteollisuus maksanut raportteja, jotka saavat ongelmat näyttämään todellisuutta pienemmiltä. Yleensä kaikki, mikä kielletään totaalisesti, siirtyy maan alle, joten eiköhän me sitä jossain kellarissa silti veivattais. Ei tämä mielleyhtymä taida olla millään muotoa bändin vika. No, jos unohdetaan viimeaikaiset tapahtumat Sellossa, jotka varmasti huolestuttaa jokaista, niin se, ettei ole ehtinyt käymään Kannuksessa sukuloimassa ja ottamassa Keski-Pohjanmaata haltuun. Kameleontti tuo kaikista maailman bändeistä mieleen juuri heidät. moderni metalli yhtäkkiä kiellettäisiin kuolemanrangaistuksen uhalla mitä musiikkia Kameleontti alkaisi soittaa, miten ja miksi. Kaikista biiseistä vastaavan Hakasalon tekstit eivät ole missään nimessä markkinoiden turhinta merkistöä, päinvastoin, mutta niidenkin parissa uhkaa ähky: huonolta näyttää. Tämä levy nyt vain sattui olemaan vähän tumma sävyltään, mutta sanotaan vaikka näin, että jos tämä levy kirjoitettiin lyijykynällä, niin seuraava tehdään sitten värikynällä. JoS KAMELEoNTTI-esikoinen on musiikilliselta kantiltaan kuin yhdestä puusta sahattu, sama koskee albumin lyyristä antia. Meidän musiikki perustuu riffeihin eikä rytmittelyyn. Viedäänpä vyyhti mikrotasolle: jos joutuisit tekemään lyriikan vaikkapa nyt nyky-Tamperetta vaivaavasta ongelmasta, mikä se olisi ja miten menisi kappaleen ensimmäinen rivi. Hakasalo ei lämpene skeptikkotouhulle. Kyllä ongelma tuntuu olevan, ettei keskustassa uskalla viikonloppuöisin juuri liikkua, mikä on erittäin valitettavaa. Vertailu, tuo rockjournalismin ruokaympyrän tärkein eines. Toisaalta, olisihan se hauska koittaa vetää vaikka kantria, kun kotoa sattuu löytymään sopivat soittimet ja rekvisiitatkin. Hakasalo ymmärtää moisen toiminnan, muttei loppuun asti. Ja kun yritykset sitten siteeraavat näitä tuloksia ristiin, sumutus on valmis. Suomenkielinen huutolaulu rajaa vertailukohteet niin pieneen joukkoon, että arvioihin tuntuu pomppaavan aina samat nimet. Inferno Levydebytantti Kameleontti piirsi lyijykynällä piruja seinille. Ainakin tunnelman tasolla yhtäläisyys on kuitenkin tosiasia. Toisaalta, 40 minuutin kokonaisuuden täytyy olla ehjä toimiakseen. Mikä tympäisee lyyrikkoa henkilökohtaisesti tällä hetkellä eniten. Routainen ihmemaa -kappale siunaa, kuinka "meitä on johdettu harhaan". Ensimmäinen rivi taas vois olla vaikka "taksin katolla vilkkuu"... Ilman sitä olisi jenkkakahvan hankala kasvaa. TEKSTI Matti Riekki I KUVA Timo Hiltunen I www.kameleontti.com D HARHAANJOHDETUT on Huonot. Jos ei tämän enempää Donkkarit, niin yksi yhtye, johon tamperelaiskoplaa on arviosta toiseen verrattu, myös meillä, on lakeuksien jytäpartio Nicole. Kokonaisuutena lupaavaa Tärkein vähemmistö -levyä vaivaa vähän sama tauti kuin Nicolen viime kiekkoa: turpaan tulee koko ajan, suht samalla tavalla ja kuuntelukokemus on aika, niin, raskas. Pieni ennakkoluulo tuota nimeä kohtaan monella on kyllä ollut, mutta se on yleensä unohtunut, kun on kuultu musiikkia
"SE OLI KYLLÄ SELLAISTA KAAOSTA TÄLLÄ KERTAA! LEVYLLÄ ON PALJON ENEMMÄN YKSITYIS KOHTIA NYT." 44 Inferno
Vaan se Pietarsaaresta, puhutaan nyt peikoista. Viluinen Vreth kertoo tervehdykset vaihdettuamme haikailevansa päivän ensimmäistä kahvikupillista, käyhän kello jo kolmea. Askel vie ripeästi läheiseen panimoravintolaan, jossa tunnelma on mukavan kiireetön. Tämä on sitten ensimmäinen haastattelu ikinä, minkä teen yksin suomeksi, sanoo haastateltava käynnistellessäni nauhuria. Uudella Nifelvind -albumilla humppa Inferno 45. TEKSTI Anna Saurama I KUVA Jarmo Katila I www.finntroll.net finntroll täyttää tänä vuonna 13. Pietarsaaren seutu kiiri hiljattain otsikoihin eräänkin sairastuneen uskonnollisen yhteisönsä ansiosta. En osaa sanoa, oliko se niin erilaista kuin muualla, mutta esimerkiksi 90-luvun puolivälissä, kun oli suosittua käydä kaatamassa hautakiviä, niin hetihän meitä syytettiin. Millaista siellä oli varttua nuorena metallimusiikin harrastajana. Samantapaista muutosta on tapahtunut myös yhtyeen musiikissa. Ehkä ihmiset siellä päin innostui siitä musiikista enemmän, kun oli niin vaikeaa saada vaikka joku black metal -levy. Siellä muusikkoisän poika ja kolmen siskon isoveikka käynnisteli jo kuuden vanhana ensimmäisiä bändiprojektejaan soittaen tuolloin hieman kevyempää heviä, kuten Scorpions-covereita. Kolme vuotta Finntrollissa on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, ja suomi kulkee, jos nyt ei ihan kuin vettä vaan, niin melkein. Me matkustettiin satoja kilometrejä, että voitiin ostaa sellainen. Ruotsia äidinkielenään puhuva Vreth on kotoisin Pietarsaaresta. Murkkuikäinen yhtye ei osoita merkkejä angstista saati epävarmuudesta: tuore nifelvind on tasapainoinen, tunnelmaltaan jopa kepeä ja ennen muuta kypsä levy. T apaan yhtyeen vokalistin talvisena arki-iltapäivänä Helsingin keskustassa. Pohjanmaa ei maakunnallisessa merkityksessä, vaan alueena, joka kattaa Etelä-, Keski- ja Pohjoispohjanmaan, svenska Österbotten mukaan lukien on yhä tänäkin päivänä vahvasti herätyskristillisyyden leimaama, Suomen omaksi bible beltiksikin kutsuttu raamattuvyöhyke. Poissa ovat pusikossa kaapujensa huppujen alta irvistellen kurkkivat mörrimöykyt, tilalla liiveissä, kauluspaidoissa ja puvuntakeissa esiintyvät tyylikkäät, mutta toki verestä ja loasta tahriintuneet, lähinnä Sweeney Todd -henkiset möröt. Finntroll on saanut tuoreimmissa promokuvissaan ihan uuden ilmeen
Tiukalle kurille oli syynsä muussakin kuin täydellisyyteen pyrkimisessä. Silti tunnelma on jollain tapaa iloisempi kuin viime levyllä Ur Jordens djup (2007). Genren perinteitä kunnioittavaa kuolon tenhoa löytyy nyt ainakin internetin kautta nimellä Decomposter. Hyvä ja paha mytologia Eräs ikuisuuskysymys jakaa metallimusiikin ystäviä. Nyökyttelen ymmärtämisen merkiksi, mutta päästyäni kotiin joudun turvautumaan Googleen. Kaikkea on enemmän. Toisen puolen mielestä vokaaliosuuksien on tarkoitus tuottaa tietynlaista ääntä kuin instrumentin ikään, eikä itse aiheilla tai sillä mitä niistä sanotaan ole niin väliä. Sama koskee sitä, mitä hän itse laulajana esittää, eivätkä jotkin varhaisemmat Finntroll-lyriikat olisi kuulemma Vrethiä ihan vakuuttaneet. Nyt päädyttiin tekemään enemmän uptempo-tavaraa. Folkloristiikkaan syvällisesti perehtynyt Katla on uuden levyn kohdalla inspiroitunut erityisesti sellaisista ikiaikaisista kansantaruista, jotka muodossa tai toisessa toistuvat aikakaudesta toiseen suosionsa säilyttäen. Biisien fiilis muuttui studiossa täysin. Mieshän levytti ensi kertaa Finntrollin jäsenenä edellisellä Ur Jordens djup -albumilla ja on ehtinyt tähän päivään mennessä vaikuttaa riveissä liki neljä vuotta. Kertomukset käsittelevät aiheita kuten kuolemaa, pelkoa, jumalallisuutta, inhimillistä julmuutta ja niin edelleen. Kuinka tärkeää on verbaalisen puolen sisältö. Selviää että "steampunk" merkitsee alkujaan sitä science fiction kirjallisuuden ja elokuvien alalajia, jossa sekoitetaan sulavasti modernia ja höyryvoimalla toimivaa teknologiaa, 1800-lukua ja nykyaikaa. Vreth on silminnähden tyytyväinen lopputulokseen. on jäänyt entistä pienempään osaan, death-riffit ja jyskäävä black metal kasvattaneet omiansa. Jos yhtään epäilen, että sanat saattaa olla huonot, en edes tartu levyyn. Massiivisen ja kunnianhimoisen Nifelvindin ohessa Vreth osallistui myös toisen bändinsä, suoraviivaisemmin jyräävän Chthonianin levytykseen. Vrethille on sekä metallimusiikin tekijänä että sen kuluttajana tärkeää, mistä kappaleiden sanat kertovat. Paljon enemmän soittimia, siis oikeita soittimia, ja monta vierailijaa niitä soittamassa. Mentiinkin tähän Carnivále- ja steampunk-osastoon. Finntroll viipyi Sonic Pump -studioilla viisi viikkoa. Ideologia on oltava mietittynä. Laulajan mukaan esimerkiksi Saksassa. Kitaristit ja rumpali joutuivat soittamaan osiansa moneen kertaan uudestaan. Skandinaviassa on aina kerrottu tarinoita peikoista tai muista olennoista, jotka asuivat vuorten, kivien tai juurien alla. Vreth kehuu sumeilematta Katlan lyriikkaa ja kertoo jokaisen kappaleen sanoituksista löytyvän jotain, joka puhuttelee henkilökohtaisesti. Nykyaikainen muunnelma samasta ilmaantui esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten New Yorkissa, missä ihmiset pelkäsivät viemäreissä asuvia krokotiileja. Osa oheisluomusten siemenistä itää ja kasvaa varsinaisen rupeaman päätyttyä. Tyystin sattumanvaraisuudesta ei ole kyse, vaikka Vreth toteaa, että levyn punainen lanka hahmottui lopullisesti vasta äänitysvaiheessa. Tällaista yleismaailmallista tulkintaa kuunnellessa tuntuu kovin hölmöltä, että monien folk metaliksi luokiteltavien bändien tavoin Finntroll on joissain yhteyksissä liitetty nationalismiin. Tietysti nyt, kun on ollut näiden tyyppien kanssa monta vuotta, tietää paremmin mitä haluaa ja ehkä uskaltaa myös sanoa oman mielipiteensä paremmin. Tunnelmaa auttoi se, että meillä oli niin paljon akustisia instrumentteja käytössämme. Tänä päivänä termillä voidaan puhua kokonaisesta alakulttuurista, joka on esimerkiksi muodin puolella innoittunut viktoriaanisesta ajasta. Enemmän kaikkea Studioprosessissa ammennettiin viihteen eri lähteistä hedelmällisellä tavalla aineksia omaan teokseen, mutta töitä tehtiin myös otsa rypyssä ja kulmat kurtussa. Me tehtiin ihan kaikenlaisia sivuprojekteja, sanoo Vreth ja nauraa päälle. Vastapuoli, johon haastateltavamme kuuluu, näkee asian toisin. Vähintäänkin mukaansa tempaavan studiopäiväkirjan mukaan yhtyeen jäsenistö löysi muun muassa Windows Movie Makerin ihmeellisen maailman. Se oli kyllä sellaista kaaosta tällä kertaa! Siellä on paljon enem46 Inferno män yksityiskohtia nyt kuin viimeksi, sen kuulee levyltä. Hän on kirjoittanut kertomukset vanhaan muotoon, mutta ne voisivat yhtä hyvin olla nykypäivää. Katlalta nimenomaan tuli vinkki Vrethistä bändin etsiessä bändin silloiselle laulajalle Wilskalle seuraajaa. Vrethin ja kitaristi Skrymerin Nifelvind-sessioiden lomassa alkunsa saanut vanhan koulun death metal -pumppu vietiin joulun tienoilla demoasteelle viikonlopun mittaisissa nauhoituksissa. Viimeksi kun tulin mukaan, yli puolet levystä oli jo tehty, joten oli mulla nyt enemmän sanottavaa. Olin studiolla tälläkin kertaa koko äänitysprosessin ajan mukana. Edellinen oli konseptilevy, jonka tarinaan sopivat synkät kannet ja vähemmän melodinen musiikki, se kaikki kulki käsi kädessä. Lyyrikkona on Katla, bändin entinen solisti ja toinen Finntrollin perustajajäsenistä. Hän uskoo kansantarujen suosion olevankin juuri siinä, että ne tavoittavat ihmisyydestä jotain perustavanlaatuista, muuttumatonta. Kuoroosuuksia on myös enemmän, ja nekin on nyt ihan kunnolla tehty. Oma panos on nyt suurempi. Tällainen vertaus on yksinkertainen, mutta kuvaa levyn tekstisisältöä melko helposti ymmärrettävällä tavalla. Jotain mikä on läsnä ajasta ja paikasta riippumatta. Siihen kului 24 tuntia. Päätettiin, että mitään mokia ei jätetä, vaan kaikki tehdään paremmin. Oltiin paljon, paljon tarkempia kuin ennen. Studiolla ehti syntyä tiukasta aikataulusta ja suuritöisestä albumista huolimatta myös muuta uutta ja spontaania. Tekemistä oli paljon enemmän ja aikaa jopa ehkä vähän vähemmän kuin viime levyllä. Kyllä se sellaista disipliiniä taas oli. Katla ja Vreth opiskelivat aiemmin samassa koulussa, ensin mainittu kuvataidetta ja jälkimmäinen elokuvan äänityspuolta. Naapuristudiosta tulivat aina välillä käymään, että "hei olettekos nähneet tällaista" ja toivat kaikenlaisia mandoliineja ja busukeja. Nifelvind koostuu sanoituksellisesti erillisistä tarinoista. Tiukasta kurinpidostaan tunnettu kosketinsoittaja ja sävellysvelho Trollhorn pisti tiiminsä jälleen koville. Trollhornin yhteisten riffisessioiden pohjalta koostamat demoversiot olivat synkempiä kuin levyllä kuultavat. Sellainen ongelma on onneksi kaukana uudesta albumista
Kansallismieliset tunnetusti innoittuvat muinaisista kansantarinoista, eikä sille taida voida mitään, jos he tuntevat hengenheimolaisuutta aiheesta ammentavaan yhtyeeseen. Mutta just sen takiahan olis kiva lähteä sinne, kun tietää että olisi hyviä keikkoja luvassa! Ehkä syssymmällä. "MITÄ PAHAA LöYDÄTKÄÄN, OLET ITSE YHTÄ PAHA KUIN LöYTöSI." bändin keikoille saattaakin ilmestyä natsiaatteen kannattajia. Fanit olivat vastassa lentokentällä eivätkä jättäneet idoleitaan hetkeksikään. Latinalainen Amerikka houkuttelisi kovasti, mutta konkreettisia suunnitelmia sinne lähtemisestä ei tällä haavaa ole. Se oli aika surrealistista kyllä. Mikä yksille on osoitus universaalista ihmisluonteesta, onkin toisille todiste nimenomaan vain tietylle ihmisryhmälle ominaisista piirteistä. Helmikuun puolivälistä huhtikuun loppuun bändi on enimmäkseen tien päällä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Jos Jenkeissä keikoille tuli 500600 ihmistä, Meksikossa ennakkomyynti oli 1700. Mitä pahaa löydätkään, olet itse yhtä paha kuin löytösi. Kannattaa ottaa mukaan paljon niitä sellaisia märkäpyyhkeitä, koska siellä ei ole suihkuja missään. Hommaa on tehty fanien ja trollien yhteistyönä palstan kautta. Vreth varoo sanojaan, kun kysyn tästä, sillä virallista tietoa muusta kuin levynjulkkarikeikasta ei ole haastattelun tekemisen aikaan annettu. Kerrassaan symbioottista. Puhdistusliinat, check Molempia osapuolia hyödyttävä vuorovaikutussuhde vallitsee myös Finnt- rollin ja sen fanien kesken, mitä yhtye pitää Vrethin mukaan erittäin tärkeänä. Elämä kiertävänä muusikkona on tietysti oman unelman toteuttamista, muttei pelkkää herkkua. Tai siis ei se bussilla kiertäminen Euroopassa tai Jenkeissä ole sinänsä niin rankkaa, mutta kun niitten kiertueitten välillä on festareita, niin siinä tulee sitä lentämistä edestakaisin tosi paljon. Huhtikuinen Amerikan-reissu on King Foon järjestämä yhteiskiertue, jolla nähdään pääesiintyjä Finntrollin lisäksi Moonsorrow, Swallow the Sun ja Survivors Zero. Ihmettelen ääneen, etteikö rapakon takana todella ole suihkuja, mutta kokemukselle on luonnollinen selitys: Vreth selittää, että Finntroll vetää siellä päin maailmaa keikoille ehkä puolet siitä, mitä Euroopassa. Joskus vaikuttaa siltä, että merkkejä nationalismista nähdään nykyisin siinä missä ennen saatananpalvonnasta. Keikkapaikat ovat siten kooltaan pienempiä ja kenties tämän vuoksi heikommin varusteltuja. Ja lentokentillä olemista. Suomen päässä fanit toivovat ilman muuta enemmän keikkoja kotimaahan. Tänä päivänä keikkapaikoille tulee Raamatun heiluttajien sijasta Antifa. Tarkoitushakuisten intressiryhmien herättämä pieni moraalinen paniikki piristää yhteisöä, eikä metallipäitä kai ole koskaan haitannut se, jos joku pitää heidän harrastustaan pelottavana. Se matkustaminen on hirveätä. Vreth kehottaa vuoden 2007 jenkkirundin opetuksiin vedoten joukon ensikertalaisia satsaamaan erityisesti henkilökohtaisiin hygieniavarusteisiin. Parin vuoden takainen vierailu Meksikossa antoi hieman esimakua. Siis savetteja, noita festarikävijöillekin enemmän kuin tuttuja aseita pahinta ryvettymistä vastaan. Pidetään peukkuja. Inferno 47. Sormea heristäviä moraalinvartijoita, joiden mielestä Finntrollin taiteellisesta annista voi tulkita jotain kyseenalaisia aatteita, Vreth käskee kaivamaan malkaa omasta silmästään. Aktiivinen foorumi Trollboard on vastuussa siitä, että esimerkiksi Wikipedian bändiä koskevissa erikielisissä artikkeleissa olleita räikeitä epätotuuksia on korjattu
Olemme sijoittaneet tähän todella paljon itsestämme. Meidän "mystisyytemme" ei kuitenkaan ole välttämättä ollut niin tiedostettua, vaan tulosta tietynlaisesta näkymättömyydestä ja siitä, että olemme keskittyneet vain työhömme maailmassa, jossa ihmisillä on tarve työntää naamaansa esiin niin paljon kuin mahdollista. Inferno Tämä ei sovi Ulveriin, ja sanommekin edelleen ei monille asioille, jotka eivät tunnu meille omilta. Ja kyllä taantumaa voi osittain syyttää siitä, että olemme vihdoin nousseet lavalle. Myönnän, että he ovat olleet minuun yhteyksissä asian tiimoilta, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, Ulverin kanssa työskentely on paljon mielenkiintoisempaa tässä vaiheessa elämääni. 48. Helsinki on synkkä kaupunki synkälle yhtyeelle. 33-vuotiaalla norjalaismuusikolla, laulajalla ja tuottajalla on monta nimeä. Käytämme paljon aikaa ja energiaa myös valaistuksen ja visuaalisen kuvamaailman suunnitteluun. TEKSTI Marko-Oskari Lehtonen I KUVA Niklas R. Lontoon-keikka on todennäköisesti paras tähänastisistamme. En ainakaan varsinaisena jäsenenä tai minkään sortin luovana voimana. Rygg sijoitti itsestään aikanaan paljon myös Arcturusiin olemalla yksi yhtyeen luovista voimista. Vuonna 2002 julkaistu The Sham Mirrors esitteli entisestään kehittyneen laulajan ja oli äärimmäinen taidonnäyte vaihtoehtoisemman metallin saralla. Tunsimme lavalla olomme rentoutuneeksi ja olimme valmiit improvisoimaan ja ottamaan riskejä. Toivon vilpittömästi, että ihmiset huomaavat tämän ja osaavat arvostaa vaivannäköämme. Laulaja ei ollut samaa mieltä muiden kanssa siitä, että Arcturusin tulisi aktivoitua myös keikkarintamalla. Yhtyeen laulaja Kristoffer "Garm" rygg sulattelee asiaa edelleen. G arm. Ei sitä iltaa voi oikein edes verrata muihin esiintymisiin, se oli niin valtaisan tunteellinen hetki sekä meille että paikalla olleelle yleisölle. G. Rygg myöntää, että on aina suhtautunut liveesiintymisiin pelonsekaisin tuntein. Kohdallani voidaan siis ehdottomasti puhua eräänlaisesta siirtymävaiheesta. Kristoffer Rygg suhtautuu asiaan ristiriitaisin tuntein. Vaikka olen edelleen aivan paskana ennen jokaista esiintymistä, se muuttuu jollakin tavalla helpommaksi kerta kerralta. Osa ihmisistä saattaa kokea, että tietty mystisyys katoaa Ulverin ympäriltä keikkojen myötä. Kaikkien yllätykseksi Ulver oli lopulta se, joka aktivoitui. Siitäkin huolimatta, että olemme jo sortuneet esiintymään livenä. Jätetään loppu jokaisen oman mielikuvituksen varaan. Ei Arcturusille Vaikka taloudellinen tilanne on mitä on, Ulver ei Ryggin mukaan suostu tinkimään esityksistään, jotka vaativat kunnioitettavan määrän erilaista kalustoa toteutuakseen. Ja kaikesta päätellen tätä mieltä ovat myös suomalaiset, sillä helmikuun lopussa järjestettävän keikan liput tekivät niin hyvin kauppansa, että lisäkonsertille oli välitöntä tilausta. Eihän se mikään salaisuus ole, että raha motivoi. Rygg myöntää yllättyneensä suosiosta niinkin eksoottisessa paikassa kuin Helsinki. Ahdistusta ja pelkoa Ensimmäisen keikan liput taisivat mennä vuorokaudessa, mikä on ihan uskomatonta. Tämä saattaa tulla pettymyksenä monelle, mutta murretaan tämä myytti tässä ja nyt: en ole palaamassa Arcturusiin. Perhesuhteeni menivät reisille tässä vähän aikaa sitten, joten minun täytyi tehdä tämä jo itsenikin vuoksi. Trickster G. Wolf. Alkuaikojen black metalista kohti yhä utuisempia sfäärejä kulkenut Ulver kuuluu niihin yhtyeisiin, joiden ei pitänyt koskaan esiintyä livenä. Tämä kaikki herättää kuitenkin ristiriitaisia tunteita, sillä olen jotenkin saanut päähäni, että kaikki voi romahtaa, jos emme onnistu esiintymään tarpeeksi vakuuttavasti. Parhaiten Kristoffer Rygg tunnetaan kuitenkin jo 17 vuotta omia polkujaan tallanneen Ulverin johtohahmona. Albumiemme soundin siirtäminen toimivaksi livesoundiksi vaatii todella paljon sekä teknistä laitteistoa että erilaisia instrumentteja. Vaikka laulaja on ollut mukana musiikkibisneksessä pitkään, Ulverin ensimmäinen keikka Lillehammerissa toukokuussa 2009 oli kaikin puolin kova paikka itseoppineelle laulajalle. Tämä on luullakseni ihan normaalia. Lello Legendaarinen Ulver päätti aloittaa keikkailun 15 vuoden miettimisen jälkeen. Rygg korostaa, että vaikka norjalaisyhtye onkin järjestelmällisesti kieltäytynyt keikoista tähän asti, ei Ulverille ominaisen omaehtoisuuden tarvitse kärsiä sen kummemmin livevetojen takia. Kaikesta epävarmuudesta huolimatta Rygg on aidosti iloinen, että vuosikausia kestänyt eristyneisyys on nyt päättynyt. Monessa mukana ollut mies muistetaan muun muassa Arcturusin ja Borknagarin laulajana. Sama pätee itseenikin, kun näen tai tapaan ihmisiä, joista olen muodostanut ajan mittaan todella ihannoidun tai romantisoidun kuvan. Toisaalta, eikös pelko ja ahdistus olekin omiaan parantamaan esityksen tasoa. Yhtälö on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Ja lukuisista vierailuistaan eri yhtyeiden albumeilla. Rygg paljastaa, että neuvotteluja myös sen toisen aiheen tiimoilta on käyty. Ei koskaan, ei missään olosuhteissa. Vuotta myöhemmin Rygg kyllästyi koko touhuun ja erosi yhtyeestä. Lillehammerista lähtien olemmekin sitten keskittyneet hiomaan settiämme entistäkin ehommaksi. Nyt tuntui kuitenkin siltä, että on aika rikkoa omat mukavuusalueen rajat ja heittäytyä tuntemattomaan. Vuosikausien yleinen painostus ja levybisnekseenkin iskenyt taantuma pakotti vuonomaan sudet kuitenkin esiin koloistaan
Huono taloudellinen tilanne estää meitä yksinkertaisesti tuottamasta ja julkaisemasta uutta musiikkia. Silkkaa paskaa, sanon minä. Suljimme jopa verkkokauppamme, koska jäimme sen kanssa pakkasen puolelle. Kaikesta huolimatta on todennäköistä, että äänitämme Danielin kanssa muutamia uusia kappaleita nyt keväällä. Sitä ennen päivänvalon saattaa tosin nähdä yhteisprojekti norjalaisen SUNN O))):n kanssa. Inferno 49. Mainio albumi meni Ryggin mukaan täysin ohi suurimmalta osalta ihmisistä. Ymmärrän kyllä, miksi ihmiset ovat seuranneet meitä aina Bergtattin (1994) ajoista aina viimeisimpään albumiimme. Vaikka albumit ovat välittämiltään tunteiltaan kuin toistensa äärimmäisiä vastakohtia, on se sama paatos edelleen läsnä. Ihmisten musiikkimaku muuttuu, eikä tule olettaa, että he olisivat tietyllä tavalla murrosikään kuuluvan genrerajoittuneisuuden vankeja koko lopun elämäänsä. Levybisneksen kovat ajat Päivätyönään omaa levy-yhtiötään, Jester Recordsia pyörittävä Rygg vakuuttaa pitävänsä työstään näinä vaikeinakin aikoina. Koska ensimmäinen ei myynyt odotetusti, levy-yhtiö kiristi nyörejään ja odottaa nyt, että kustantaisimme toisen albumin itse. Ihmiset eivät välttämättä tajua, että suurin osa muusikoista tekee todella kovaa duunia ja jää silti nuolemaan näppejään. Meillä ei yksinkertaisesti ole resursseja tehdä toista albumia. Osa ihmisistä inhoaa työtään, mutta heillä ei ole vaihtoehtoja. Nautin ehdottomasti siitä mitä teen ja koen työni merkitykselliseksi. Jesterin toiminta onkin ollut enemmän tai vähemmän jäissä Ulverin Shadows of the Sunin (2007) julkaisemisen jälkeen. Olisi mahtavaa jatkaa HCS:n parissa, mutta projekti on hyvä esimerkki bisneksen nykytilasta. Ehkä julkaisemme ep:n tai jotain vastaavaa. Ryggin mukaan seuraaja Ulverin tummanpuhuvalle Shadows of the Sunille on parhaillaan tekeillä. "Olen edelleen aivan paskana ennen jokaista esiintymistä." Mitä tulee Ulveriin vuonna 2010, niin Ryggin mielestä on jopa loogista, että alkuaikojen fanit ovat seuranneet yhtyettä aina näihin päiviin saakka. Ihminen pystyy samastumaan tähän, oli sitten black metalista tai popmusiikista pitävä henkilö. Rygg nostaa esimerkiksi myös Head Control Systemin Murder Nature -albumin (2006), joka oli laulajan ja portugalilaisen multiinstrumentalistin Daniel Cardoson yhteinen projekti
20 euroa + mahdollinEN toimitusmaksu Alle 14-vuotiaat vain huoltajan seurassa | Portit aukeavat klo 10 | OSTORAJOITUS: ENINTÄÄN 10 LIPPUA / A S I A K A S. RONNIE JAMES DIO TONY IOMMI GEEZER BUTLER VINNY ApPICE Kahden päivän liput 125 euroa + mahdollinEN toimitusmaksu leirintä pe 6.8.-ma 9.8
Näen ongelmaksi ennemminkin sen, että mukana ei ole tarpeeksi vahvasti asennoituneita, innostuneita henkilöitä. Tappelijoita tuli alkuaikoina aina vain enemmän. Levymarkkinoille metalleineen koitti avoimemmat ajat. Attila Csihar muistelee lafkan epämääräistä toimintaa lämmöllä. Aika oli täysin toinen. marraskuuta 1918 H +36 Lähde: Wikipedia skinejä myöten. Ainoastaan Budapestissä voidaan järjestää isojen tähtien keikkoja, koska pienemmillä kaupungeilla ei ole tarpeellista taloudellista vetoa, eikä Budapestin porukat tahdo matkustaa "landelle" keikkojen perässä, J-P Muikku toteaa. Attila Csihar muistaa, että Tormentorin Transylvania-kappaleestakaan ei päättävissä elimissä pidetty, koska siitä pystyi vetämään poliittisia viivoja, olihan alue kuulunut Romanialle ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Inferno 55. Hän muistuttaa että kontrollin lisäksi firma pystyy aidosti elävöittämään ja ruokkimaan Unkarin metallikulttuuria. Pikkuisen eristyksissä on minusta parempi olla. En ole varma onko provinssien ja keskuksen välillä jännitettä, mutta aikaisemmin koin, että meihin suhtauduttiin hieman halveksuen. Levy-yhtiön työntekijä halusi julkaista ensin Stormwitchin Budapest-liven, jonka myynti jäi mitättömäksi. Yhä uusia bändejä perustettiin. Budapest ja Unkari näyttävät vieraalleen monet kasvot. Maansa kansasta ja sen menneisyydestä kiinnostuneet Sear Bliss -nokkamies osoittaa matkaamaan eteläisen Unkarin kansallis-historialliseen Ópusztaszer-puistoon ja totta kai Transilvaniaan. Kuka vittu heitä kaipasi. Idiootteja pistettiin sumeilematta paskaksi. Tulin mukaan unkarilaiseen skeneen 1990-luvun alussa, kun death metal alkoi levitä. Nagy kehuu Unkarin rikasta ja omalaatuista historiaa. Meidän päälle ei koskaan hyökätty. András Nagy haluaa rikkoa pääkaupunkipainotusta. Naamallani haisi palava pvc savukoneen sijasta! Csihar nauraa 500600 hengen mylläköiksi kasvaneita esiintymisiä. Budapestin ulkopuolellakin järjestetään jatkuvasti enemmän metallitapahtumia, mikä on hyvä juttu. Kuten monessa vahvan pääkaupungin johtamassa, elinkeinoelämältään takakenoisessa maassa, Unkarissa valtaosa hevitarjonnasta tulee maan keskuksesta, 1,7 miljoonan asuk- kaan Budapestistä. Sitä veti mafiaan ja rahanpesurinkiin sekaantunut metallifani, jolla oli yksinkertainen missio: hän julkaisi kaiken mistä piti. Läntisestä Szombathelyn pikkukaupungista tuleva Sear Bliss on yksi harvoista Budapestin ulkopuolelta suosioon nousseista metalliryhmistä. Tormentorissakin rumpuja paukutti punkkari. Tormentor pääsi tekemään esikoispitkäsoittoaan Anno Domini (1988) hyvään studioon, mutta levyä ei koskaan julkaistu. Konsertteja oli enemmän joka puolella eikä mikään ollut enää kiellettyä, dmpioneeri Extreme Deformitystä soittajia poimineen Sear Blissin András Nagy muistelee. Vallan omi Unkarin Metal Hammer -lehdestä ulos kasvanut Hammer-yhtiö, jonka nykyistä monopolia jotkut maan toimijoista valittelevat. He suhtautuvat hyvin auttavaisesti kaltaisiimme bändeihin. Kaikki riippuu lopulta siitä, pystyykö luomaan jotain erityistä. valtiomuoto Pääkaupunki Pinta-ala asukasluku viralliset kielet valuutta elinkeinorakenne aikavyöhyke itsenäistyi maatunnus kansainvälinen suuntanumero tasavalta Budapest (noin 1 695 000 asukasta) 93 030 km² 10 198 315 unkari Unkarin forintti (HUF) maatalous 3,69 %, palvelut 65,3 %, teollisuus 31,4 % BKT:sta UTC+1, kesäaika UTC+2 16. Keikoilla poltettiin levyjä ja vaatteita. Onhan heillä paljon vaikutusvaltaa, mutta kuka tahansa voi silti perustaa oman lafkansa tai lehtensä. Mies maksoi äänitysbudjetit ja kasvatti skeneä, kunnes firmansa meni konkurssiin muiden rahanlähteiden kaikottua. Koiranpaskaisista kaduista kuumien lähteiden päälle rakennettuihin kylpylöihin, epähygienisistä rauniobaareista natsi- ja kommunismimenneisyydestä muistuttavaan Terror Haszaan, julkeasta kerjälistöstä uusien EUmaiden korkeimpaan alkoholikuolleisuuteen. Työntekijä sai potkut ja seuraavien julkaisujen masterit lensivät romukoppaan. Järjestyksenvalvojia ei ollut, eivätkä klubit halunneet soittaa poliiseja paikalle. Ihmisistä tuli hulluja. Hyvä esimerkki tätä kehitystä vastaan on maan itälaidalta tuleva Unkarin kuuluisin rockbändi Tankcsapda. Samalla laulaja-basisti valittelee, että kun niin tapahtuu, natsileimasin kaivetaan helposti esiin. Ystävällisen pogoilun sijasta tapeltiin niin, että veri virtasi. Oma ongelmansa on tekijänoikeusvirasto Mahasz, joka on Lethal Conflict -distroa Unkarista käsin vetävän Janne-Pekka Muikun mukaan parhaimmillaan ottanut 60 prosenttia artistien tuloista toimintansa pyörittämiseen. Tonavan kuningatar hallitsee Mafiaa, monopolia ja Mahasz Eräänä piristysruiskeena toimi Nephilim Records. Tormentor hajosi, mutta niin hajosi kommunismikin. Myös metalliset. Sear Blissin András Nagy ei jaa näkemystä. Vääräleuat juoruavat, että Hammerin johtohahmot olisivat ammattimaisuuteen pukeutuneinakin melkoisia kusipäitä. Hammer omistaa kolme levyyhtiötä, on maan ainoa vakavasti otettava metallijakelija, julkaisee Hammer-lehteä, pitää mittavaa levykauppaa Budapestissa ja toimii eräänlaisena portinvartijana Sziget-festivaalin metallibändien valinnassa. Vaikka kuuluisatkin yhtyeet laulavat kansallisista ja historiallisista aiheista, hän toivoo että eritoten muinaisesta, esikristillisestä Unkarista tehtäisiin enemmän kappaleita. Sieltä löytää levykaupat, keikkapaikat ja asiansa osaavat studiot, jotka eivät tosin erikoistu metalliin
Tyypillisen un- karilaisen bändin historia voidaankin lukea vaikka näin: 12 vuotta, kolme demoa, yksi albumi, keskimäärin neljä keikkaa vuodessa. Lue lisää aiheesta: www.inferno.fi!. Death metalissa diilejä tiputellaan perusväännöllä, kuten Dim Vision, Slytract ja Casketgarden osoittavat. Ennen bändit eivät pyrkineet ulkomaiseen tietoisuuteen. Nykyään bändit tunnetaan paremmin maailmanlaajuisesti. Outoja nimiä, vai. Puuhastelu voittaa ammattimaisuuden. Samaa voi sanoa kotimaassaan suositun Blind Myselfin äänenpaineeltaan vertailukelpoisesta metalcoresta ja black metalin kärkibändin Witchcraftin rupisesta vanhan Darkthronen seurailusta. Kun eteen laitetaan viikon kiertue, niin nopeasti siinä alkaa kuulua asioista kuten työ, perhe tai perjantaikaljat lähipubissa, ei voi lähteä kiertueelle, Muikku karrikoi. Monelle bändit ovat vain harraste, jonka varjolla voi deekuilla keikoilla ja festareilla. Monet tuottajat ja äänittäjät ovat kasvaneet 7080-lukulaisen Hunrockin varjossa ja hakevat kasarin äänimaisemia usein bändien toivomuksia vastaan, Muikku toteaa. Keikkailevien bändien keskuudessa yleisin genre on hardcoren, metalcoren ja ruotsimelodiat samaan pakettiin yhdistävä moderni metalli. AFM Candlelight Sear Bliss vuonna 2004. Ektomorfin Zoltán Farkas. Unkarin musiikkimaailman suhteellinen eristäytyneisyys tekniikka- ja taitovajeineen edistää bändien soundimaailmojen omalakisuutta ja positiivisesti hämmentävää kotikutoisuutta. Jonkinmoista kehitystä unkarilaisen metallin kansainvälistymisessä on nähtävissä. Valtavirrasta poikkeavat useimmin ulkomaisille yhtiöille levyttävät bändit, esimerkiksi Damned Spirits Dance, The Moon and the Nightspirit, Everwood ja Thy Catafalque. Myös omaperäistä, ammattimaisesti tuotettua nykysoundia löytyy, esimerkiksi Isten Háta Mögöttin mathcoresta Tooliin sävyjä keräävän progemetallin formussa. Maan erikoislaatuiseksi piirteeksi J-P Muikku laskee goottimetallin suosion ja ge56 Inferno Harrastelijoiden haavemaa neerisen laajuuden, joka alkaa goottidoomista ja liukuu melodisen goottiblackin kautta trippailuihin à la stoner, post-black ja proge ja lopulta folk-johdannaisiin. Naapurimaita on peräti seitsemän, mutta bändit eivät keikkaile ulkomailla. Unkarilaisista bändeistä tiedetään valitettavan vähän ulkomailla, koska miltei kaikki metallilevyt julkaisevat Hammer, Edge ja Nail eivät panosta juurikaan ulkomaiden promootioon. Ektomorfin Sepultura-komplekseja on käsitelty tässäkin lehdessä, eikä pari kertaa Suomessa käyneen Stereochristin groovaavan hevirokin vahvaa Down-sivumakua voi ohittaa. Mielenmaisemassa tarvittaisiin silti muutos, jotta unkarilaista metallia voitaisiin työntää rajojen ulkopuolelle, Sear Blissin András summaa. Lännen ovien avauduttua monet maan yhtyeistä ovat toisaalta opiskelleet kansainväliset esikuvansa liiankin hyvin
Nosturi, HelsiNKi Liput 27 + mahd. toimituskulut -S- / K-18 Ke 3.3.2010 Uusi levy Mechanize kaupoissa 10.2. www.myspace.com/fearfactory
Michael soitti 58 Inferno. Soittimeni I www.michaelschenkerhi Vanhan liito mself.com n hard rockin saralla kunn kitaraguru M ostautunut ichael Schen ker kehottaa tulokkaita h uusia ylkäämään perinteet ja aloittamaan puhtaalta pö ydältä. TEKSTI Saku Schildt Überkova kepittäjä S aksalaiset arvostavat perinteitä, ainakin rockissa. Täl- laisten muusikkojen sisua puskea ohimenevien trendien läpi voi vain ihailla. Samaan joukkoon kuuluu armoitettu kitaristi Michael Schenker, Scorpions-kitaristi Rudolf Schenkerin pikkuveli ja samaisen rockdinosauruksen alkuperäisjäsen. Maan musiikkikenttä pullistelee Axel Rudi Pellin, Mat Sinnerin ja Peavy Wagnerin kaltaisia hahmoja, jotka tykittävät vanhoina päivinäänkin samanlaisia säveliä kuin kaksi tai kolme vuosikymmentä sitten
siitä minulla ei ole aavistustakaan. Ajan kuluessa ja muusikkosukupolvien vaihtuessa vanhat säännöt lakkaavat pätemästä. Schenker ennustaa rockmusiikin kokevan ennen pitkää vielä muitakin valtavia muutoksia. 70-luvun poppia esimerkiksi. Mikseivät nuoret miehet janoa enää sairaan nopeiksi kepittäjiksi. Kitaralla on nykyään samanlainen status kuin pianolla oli minun lapsuudessani. Yhdessä vaiheessa tein lähinnä coverbiisejä ja vierailin muiden levyillä. Jos tärkeintä ei ole oppia salamannopeasti ja nousta pikimmiten suureksi tähdeksi, kannattaisi mieluummin antaa soittamiselle aikaa ja kokeilla omin neuvoin kaikenlaista. Muut sitten treenasivat oikopolkuja pitkin, tekniikkapuolta painottaen. Otin yhden tehokurssin sähköpostin käyttämisessä, siinä kaikki mitä tarvitsen. Schenker erosi UFOsta 1978 ja perusti oman Michael Schenker Groupinsa. Vähän sama kuin söisi liikaa suklaata, ei siitäkään silloin nauttisi. Tietenkin minun ikäluokalleni voi olla vaikeaa pysyä kehityksen perässä, mutta nuoremmat ovat kasvaneet kaiken uuden teknologian keskellä. Levymyynnit eivät nousseet uuden kokoonpanon kanssa vanhojen hyvien aikojen tasolle, mutta perisaksalaiseen tyyliin kitarataituri kiertää yhä maailmaa ja tehtailee albumeja tasaisin väliajoin. Melkein kaikki tuntuvat osaavan kitaransoiton alkeet. Hän ei kerta kaikkiaan ole kiinnostunut muiden tekemisistä. Eikä miehen hard rock ole ajan saatossa muuksi muuttunut. Niinpä vaihdoin taas tyyliä. Päätin jo 17-vuotiaana seurata omaa intuitiotani ja kuunnella muiden musiikkia hyvin vähän. Schenker ei näe asiaa tällä tavalla, vaan toteaa, että kaikilla sukupolvilla on omat haasteensa. He eivät yrittäneet tulla kädenkäänteessä koviksi kepittäjiksi. Scorpionsin debyyttilevyllä Lonesome Crow (1972), mutta erosi yhtyeestä liittyäkseen UFO-yhtyeeseen. Tällaisen kehityskulun myötä luulen, että jotain täysin uutta on pikkuhiljaa muotoutumassa. Tämän jälkeen kitaristeille on jäänyt vaihtoehdoksi löytää uusia puolia kitarastaan muilla tavoin virettä vaihtamalla tai vaikkapa kielten määrää muuttamalla. Nykyiset muusikot puolestaan tekevät musiikkia heidän innostamanaan, mutta käyttävät vaikutteena myös kaikenlaista muuta musiikkia. Hänen levynsä kuulostavat siltä kuin niillä olisi nojauduttu tavallista enemmän vanhan liiton livesoitantaan, mutta Schenker ei tunnu pitävän tällaisia asioita järin tärkeinä. Tämän vuoksi heidän soitossaan ei ole syvyyttä. "Päätin jo 17vuotiaana seurata omaa intuitiotani ja kuunnella muiden musiikkia hyvin vähän." paremmin, mitä Van Halen ja muut kitaransoittoa mullistaneet kaverit oikeastaan saivat aikaan, Schenker arvelee. Ei siinä, eipä uusia kitarajumalia ole hetkeen ilmaantunutkaan. Itse nautin kaikissa asioissa eniten löytämisen elämyksistä, enkä halua kenenkään opettavan minulle oikopolkuja. Nyt sekin on helpompaa. Onhan siitä tullut yksi yleisimmistä soittimista. Kun levyprojekti lähtee liikkeelle, minulle kerrotaan, että nämä ja nämä pajat ovat vapaana. Sitten menen Marshallini kanssa sinne ja hoidan osuuteni. Se oli parin vuoden ajan todella hauskaa, mutta sitten juttu alkoi tuntua tylsältä. Schenker kertoo näiden mieltymysten menevän myös kausiluonteisesti. Musiikkibisneksen haasteet ja uudet jakeluformaatit eivät miestä pahemmin kiinnosta, Schenkerin MySpace-sivutkin oli haastattelua tehdessä päivitetty viimeksi puoli vuotta aikaisemmin. Schenker ei siis yritäkään pysyä ajan hermolla uusien musiikillisten ilmiöiden kanssa, ja sama asenne kantaa muihinkin musiikkialan osa-alueisiin. En edes tiedä, miten downloadata musiikkia. Ennen minäkin saatoin käyttää studiossa tuntikausia pelkkään kitaran virittämiseen. Tästä johtuen porukka ymmärtää Vain töissä täällä Omista studiometodeistaan Schenker ei löydä paljoa kerrottavaa. Schenker olikin yksi 1970-luvun virallisista kitaravelhoista. Monesti en edes tiennyt, mitä biisejä oli työn alla. Käsittääkseni nämä uudet äänitysohjelmat lähinnä helpottavat studiotyötä ja auttavat muusikkoja keskittymään puhtaasti taiteelliseen puoleen. Halusin jo tuolloin keskittyä omaan juttuuni. Onko musiikkimaailma Schenkerin mielestä aiempaa haastavampi nuorille muusikoille. Maineikkaat soolonsa Schenker kertoo rakentavansa kuhunkin biisiin eri tavalla. Vähän aikaa sitten opettelin itsekseni laskettelemaan, ja vaikka kolhuja tulikin, kaikkein hauskinta siinä oli, kun pikkuhiljaa alkoi hahmottaa, miten sukset saadaan kulkemaan oikein. En vietä paljoa aikaa internetissä, enkä tiedä mitä ihmiset siellä tekevät ja miten sen tekevät. En siis tiedä, miten homma toimii, mutta eri tallenneformaattien syntymisistä voin sanoa, että kaikki muutokset tuovat hyviä ja huonoja asioita. Schenker puhuu kitaransoitosta mielellään taiteena, muusikon sielun peilinä, jota kannattaisi lähestyä ennemmin tabula rasa -asenteella kuin muita soittajia plagioiden. Kitarasankaruus-trendi löi lopulta yli, mistä seurasi, että jengi alkoi olla kurkkuaan myöten täynnä kitaranvingutusta. Heille kaikki on tietenkin arkipäivää. Inferno outo internet Pakka uusiksi Schenkerin mielestä rockkitarointi vietiin teknisesti huippuunsa jo 1980-luvulla. Jotkut vanhat, rakastamani asiat ovat katoamassa, mutta uusia tulee tilalle. Tomun laskeuduttua useimmat trendin vuoksi mukaan hypänneet lopettivat, ja vain koko sydämestään kitaraan hurahtaneet jäivät, Schenker analysoi. Mukaudun sen studion äänitystapoihin, johon eksyn levyä tekemään, Schenker sanoo. Toisaalta hän arvelee, että kitaraa ymmärretään nykyään paremmin kuin koskaan. Joihinkin kappaleisiin hän soittaa luritukset sisään improvisoiden, osan hän säveltää etukäteen. Hän ei pidä kopioimista kovin pahana syntinä voihan niinkin tuottaa iloa kuulijoille mutta ei kannata varauksetta edes soittotunneille menemistä. Miten he taltioivat kaiken, 59. Nykytilanne ei tietenkään tule jatkumaan ikuisesti, joskus joku toinen soitin korvaa kitaran kansansuosikkina. Tämä esi-NWoBHM-orkesteri puolestaan toimi esikuvana muun muassa Steve Harrisille, Dave Mustainelle ja Kirk Hammetille. Helsingin Nosturiin keikalle saapunut Schenker kertoo, ettei pidä silmällä edes uusia kitaristilahjakkuuksia. Tämä tietenkin riippuu siitä, mitä soittaja haluaa. Heidän musisointinsa kuulostaa siten uudenlaiselta, ja seuraavalla sukupolvella on taas uudet vaikutteet. Teen levytyssopimuksetkin vanhan kaavan mukaan, ja miten he musiikkiani jakelevat, se on heidän ongelmansa, Schenker sanoo. Mikä tämä instrumentti sitten on ja miten se muuttaa musiikkimaailmaa, jää nähtäväksi. Ainahan siinä käy niin, että jonkun ilmiön alkaessa myydä kaikki hyppäävät juttuun mukaan. Tärkein ero trendityyppien ja todellisten kitaristien välillä oli, että Jimmy Page ja kumppanit opettelivat soittamaan omin avuin, tunteen ja intohimon avulla. Jos kuuntelisin paljon musiikkia vapaaajallani, se tukkisi mieleni. Black Sabbath, Led Zeppelin ja muut kehittivät heavy metalin omien ideoidensa ja vaikutteidensa pohjalta. Hän itse vihkiytyi musiikille kokopäivätoimisesti jo 17-vuotiaana, eikä noihin aikoihin ei tarvinnut juuri huolehtia kotisivujen ulkoasusta tai nettimarkkinoinnin ihmeellisyyksistä. Siinä on syy, miksi nautin yhä perinteisestä rockista ja kitaransoitosta, Schenker sanoo. Silloin tupsahdin vain studioon ja vedin leadit nauhalle lennosta
Livenä soittaminen on minulla verissä, ja kaikesta huolimatta pidän kiertueiden tekemisestä. Lusikka monessa liejussa McEntee on siis luotsannut vuonna 1989 perustettua Incantationia läpi 1990-luvun death 60. Pölkyllä alan tekijöitä kaula paljaana Death metal -rykmentti Incantation: John McEntee, Kyle Severn ja Joe Lombard. TEKSTI Tami Hintikka I www.incantation.com Toisille metallimusiikki ei ole ohikiitävä trendi, vaan elämäntapa. Aika-ajoin matkustaminen voi kuitenkin olla tosi tuskallista ja hukka-aikaa on liikaa. Muistan, kun olin koulussa se kaikista nuorin, joka piti metallista. Emme todellakaan odottaneet näin Inferno monitoimimies käyvän. En oikeastaan edes ajattele sitä, kuinka kauan olemme tehneet jotain tai mitään sellaista. Sen voin kuitenkin sanoa, että on suuri kunnia, että meillä on niin paljon faneja ja ihmisiä, jotka pitävät meistä. Olemme iloisia, että saamme jatkaa mielimusiikkimme soittamista. Hän hengittää metallia. olometallin Ku U ndergroundin työmyyrä John McEntee on ollut mukana metallikuvioissa jo 1980-luvun puolenvälin tienoilta asti. Minulla on ollut hyvä metal life tähän asti, mahdollisuus kiertää ympäri maailmaa soittamassa Incantation-faneille. On hullua, että Incantation on ollut olemassa jo kaksikymmentä vuotta! On vaikea uskoa sitä. Vuosi 2009 oli merkittävä sekä McEnteelle että Incantationille; muriseva kitaristi täytti joulukuussa pyöreät 40 vuotta ja yhtyeensä saavutti kunnioitettavan kahdenkymmenen vuoden iän. Incantation levyttää nykyään harvakseen, mutta on heittänyt keikkaa melko hurjasti. Tuntuu oudolta olla itse se "vanha mies" metallimusiikkikuvioissa. Yksi heistä on Incantationista tuttu death metal -veteraani John Mcentee. Entäpä sitten herran henkilökohtainen iän karttuminen, miltä nyt tuntuu. Death metal -fanit tuntevat hänet parhaiten yhtyeestä nimeltä Incantation, mutta tiuhaan kiertävän orkesterin lisäksi hän soittaa vaimonsa Jillin luotsaamassa Funerusyhtyeessä ja pyörittää omaa Ibex Moon -levy-yhtiötään. Nautin todella kiertämisestä ja death metalin soittamisesta. Halusin vain oppia asioita isommilta pojilta, jotka pukeutuivat Mercyful Fate- ja Venompaitoihin. Minulla on myös hyvä, vakaa elämä, hyvä vaimo ja mahdollisuus olla sataprosenttisesti oma itseni ja kannattaa musiikkia, joka on minulle tärkeää. Viime vuosina olemme rundanneet erittäin paljon
Kaikki se, mitä olen kokenut Incantationin kanssa hyödyttää minua levy-yhtiö -kuvioissa. Eikö tänä päivänä ole enää aitoon, omintakeiseen tyyliin murskaavia ryhmiä. Toki jotkut bändit olivat löysää velliä, mutta avainsanoja metallissa tuohon aikaan olivat puhtaus, rehellisyys ja tuoreus. Vuoden 2009 alussa huomasin, ettei minulla ollut tarpeeksi aikaa jammailla jätkien kanssa. Opin noilta jätkiltä paljon. Silloin ei ollut sellaisia sääntöjä kuin nykyään. Teemme ehkä tunnuskappaleen tai jotain sellaista. Lähdin hyvässä hengessä, en vain voinut omistautua tarpeeksi, jotta olisin voinut olla tuottelias bändin jäsen. Lempimetallityylini ovat barbaarisia, raskaita, aggressiivisia ja rienaavia, mutta mukana on oltava tunnetta ja rehellisyyttä. Minulle death metal on luonnollinen ilmaisun muoto. Incantation on death metal -yhtye ja olemme ylpeitä ollessamme death metal -yhtye! Vaikkei John McEntee juuri muotivirtauksista perusta, laukoo hän asiasta mielipiteensä. Se on totaalisen mutaista death me- Vanhojen kaivelua Vuonna 1986 julkaistiin muun muassa sellaisia teoksia kuin Sepulturan Morbid Visions, Kreatorin Pleasure to Kill ja sitten se eräs Reign in Blood. Epäpyhä kolminaisuus Incantation FunerusIbex Moon vei kuitenkin voiton, kun aikarajat tulivat vastaan. Millaisia muistoja nuo ajat nyt herättävät. Onneksi on vielä bändejä, jotka pitävät aidon death metal -kultin liekkiä korkealla. Revenant oli erittäin tärkeä osa elämääni. Äärimetalli alkoi vasta muotoutua ja mahdollisuudet tuntuivat rajattomilta. McEntee pyörittää kyseistä levy-yhtiötä, ja se viekin suuren osan hänen ajastaan. Olin ollut Goreaphobia-fani jo pitkään, ja oli kunnia päästä soittamaan heidän kanssaan. Pidin ennestään bändeistä kuten Venom, Exodus ja Mercyful Fate, mutta nämä kundit auttoivat minua löytämään sellaisia yhtyeitä kuin Master, Death, Massacre, Morbid Angel ja Necrovore. Olin tuolloin myöhäisteini-iässä ja olin hyvin kunnianhimoinen. huom.) tuottamaan leffaan, joka on joku porno/kauhuelokuva. Nykyajan skenessä tuntuu siltä, että jutut ovat samasta muotista ja erittäin tuotteistettuja, ajatuksena vain myydä paljon levyjä. Ja sitten se Ibex Moon. Tuolloin sai alkunsa myös death/ thrash-yhtye Revenant, jossa McEntee runteli kitaraa ja josta hän erosi vuonna 1989 perustaakseen Incantationin. McEntee on käynyt heilumassa useammassakin äärimusiikkiyhtyeessä, mutta tällä hetkellä Incantationin ohella tärkeimmäksi nousee old school death metalia 1990-luvun alun (eurooppalaiseen) malliin ruoppaava Funerus. Revenant oli myös eräänlainen portti kohti yhä rankempaa musiikkia. McEntee ehti olla hetken aikaa myös uudelleen henkiin herätetyn Goreaphobian riveissä. Ja mihin tarkoitukseen! Teemme mahdollisesti aivan uuden rallin Kylen (Severn, Incantationin pitkäaikainen rumpali, toim. Jouduimme soittamaan usein joidenkin tuolloin suosittujen poser-bändien kanssa, mutta teimme suuren vaikutuksen New Jerseyn metalliskeneen, kuten myös maailmanlaajuiseen undergroundiin. Nykyiset thrash- ja death metal -trendit ovat huomattavasti parempia vaihtoehtoja kuin paskat metalcore- ja rap metal -bändit, jotka saastuttavat Pohjois-Amerikan skeneä, mies sivaltaa. McEnteen tiedetäänkin vannovan vanhan koulukunnan nimeen, ainakin mitä death metaliin tulee. Uskon todella visiooni ja yhtiöni bändeihin. Nautin todella Funerusin kanssa soittamisesta. Rujo debyyttilevy Onward to Golgotha ilmestyi vuonna 1992. Alkuaikojen tunkkaisen bassoinen äänimaailma on vuosien vieriessä vaihtunut hieman kirkkaampaan tyylin pysytellessä kuitenkin likaisena ja hyökkäilevänä kuolometallina. Tiedän, että on useita bändejä, jotka eivät halua itseään kutsuttavan death metaliksi. Se ei ole helppoa! Vaatii paljon työtä häärätä levy-yhtiössä ja saada bändeistään irti paras mahdollinen. Veteraani on puhunut. Inferno 61. Onko kaikki nykymetalli veteraanin mielestä sitten huonolaatuista kuravettä. Faneja kiinnostanee, onko suunnitelmissa uutta Incantation-levyä vai jatkaako bändi keskittyen keikkailuun. Vireillä on kuitenkin yhden täysin uuden biisin tekeminen. Olimme yksi rankimmista bändeistä tuolla alueella, muutaman muun ohella. Nykyään jengi sen sijaan, että heillä olisi kykyä luoda jotain ainutlaatuista metallimusiikin sisällä sekoittaa muita musiikkityylejä metalliin, jolloin se ei enää seiso niillä perustoilla, joilla sen pitäisi. Se oli myös aikaa, jolloin ihmiset olivat todella ylpeitä ollessaan metalheads. Onhan nykyäänkin hienoja yhtyeitä kuten Necros Christos, Infinitum Obscure ja tietty Ibex Moon -retkueet. Luonnollinen ilmaisu metalin hiljaisten vuosien aina tähän päivään asti. Se vain on tyyli, joka tulee ulos kun soitan, se on osa sitä mikä minä olen. Tiedämme kyllä sitten, kun aika on oikea uusien biisien kirjoittamiseen ja levyttämiseen, McEntee toteaa. Se oli hienoa aikaa metallille. lä bändejä, "Onneksi on vie jotka pitävät aidon death metal kultin liekkiä korkealla." talia Rottrevoren, Bolt Throwerin, Graven ja Crematoryn hengessä. Onko kaikki potentiaalinen hyvä lanattu laimeaksi mukarankkuudeksi. Mikä sitten pitää kuoleman liekin elossa. Mistä kumpuaa intohimo näin monen vuoden jälkeen. Se oli hienoa aikaa undergroundille ja kaipaan sitä paljon! Se oli kuin Palataanpa vielä takaisin metallihistorian usvaiseen ja visvaiseen hämärään. Meillä ei ole yhtään biisiä kirjoitettuna, ja olemme oikeastaan päättäneet, ettemme tee mitään pakon edessä, vain jos oikeasti tahdomme. Minut johdatettiin tape trading -juttuihin ja fanzinemaailmaan. Miten aikaa löytyy kaikelle tälle. Funerusin tarina jatkuu vuonna 2010 uuden levyn ja keikkojen myötä. Kun omistaudun bändille, teen kaikkeni promotakseni sitä. aikaa ennen äärimetallin korruptoitumista sellaiseksi skeidaksi kuin se nykyään on. Minä olen kuitenkin ylpeä siitä mitä olen ja mitä bändini on, en piiloudu todellisuudelta
CHECK OUT! W W W. N U C L E A R B L A S T. D E PRE- L I S T E N I N G, M E R C H A N D I S E A N D M O R E :
Mitään ei jätetä nyt sattuman varaan, ja yhtye osoittaa, ettei sillä ole pienintäkään aikomusta luopua parhaan folk/battle metal -bändin tittelistä. Arviot Jarmo Katila Ei sattumia Finntroll Nifelvind Century Media Pakanapeikot julkaisevat viidennen albuminsa, joka on samalla ensimmäinen maineikkaan Century Median suojissa. Monesta yhteydestä tuttu Nino Laurenne hääräsi mukana jo edellisellä levyllä, eikä hyvin alkanutta yhteistyötä selvästikään kannattanut lopettaa. Niistä tulevat myös liikaa mieleen ne nimeltä mainitsemattomat Finntrollin perässähiihtäjät, joiden vuoksi folk metal on terminä ollut vaarassa muodostua kirosanaksi. Nifelvindin kirkkain timantti on silti neljäs raita Ett Norrskensdåd, jonka intro jo kertoo, että nyt ollaan mestariteoksen äärellä. Levyn puolivälissä meinaa iskeä väsähtäminen. Tiden utan tidin alku ja sitä seuraava Galgasång kokonaisuudessaan sisältävät enemmän akustisia sävyjä ja maakuopan hajuja, eivätkä nämä elementit sieppaa tällä kertaa mukaansa ihan yhtä tukevasti kuin muu materiaali. Visuaalista ilmettäkin on uudistettu näppärästi pelimannihenkiseen suuntaan. On hämmästyttävää, kuinka ilkeältä lähinnä karibialaisessa musiiArvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto kissa käytetty steel drum voikaan kuulostaa Den frusna munnen -kappaleessa. Tämän kappaleen tahdissa heikkopäinen moshaaminen ei ole mikään kliseinen ele, vaan liike kumpuaa hurmioituneen kuulijan sisältä automaattisesti ja voimalla. pohjamutaa Inferno 63. Mukana on sekä tuolloin löytynyttä black metal -tyylistä ilkeyttä ja eeppisyyttä että En mäktig härin kaltaisia härskejä ilotteluja. Onneksi levyn päättävä biisinelikko on jälleen täyttä rautaa, ja seitsenminuuttisen päätöskappaleen Dråpin jälkeen voi todeta kyseessä Toni Keränen olevan Finntrollin tähän mennessä paras levy. Merkittävin kehitys on kuultavissa sovituksissa ja studioteknisessä osaamisessa. Musiikkityylillisesti Nifelvind ei liiku kovin kauas edellisen Ur jordens djup -levyn (2007) hengestä. Nyt eri elementtien runsaus on kerrostettu yhä vaikuttavammaksi ja muhkeammaksi kokonaisuudeksi, ja toisaalta mitä erilaisimmat kosketinsoitinsoundit palvelevat entistä paremmin kappaleita
Gods of Warin teosta), Die for Metalin musiikkivideo, pätkä Budapestissä sijaitsevasta Manowarbaarista ynnä muuta vastaavaa. Tämäkin tuplapaketti sisältää reilun kolmen tunnin verran materiaalia. Yhtyeen eduksi on laskettava sen nostalginen soundi, joka viittaa erityisen vahvasti 1990-luvun melodisen black metalin suuntaan, aikaan, jolloin kosketinsoittimien osuus oli ainoastaan tunnelmanluonnissa ja kitaroilla raavittiin esiin musiikin vahva peruspohja. Päinvastoin, bonuksia orkesterin dvd-julkaisuilla on liiankin kanssa. Olisipa mielenkiintoista kuulla hänen ja Udon duetto ja veikkailla, kumpi on milloinkin äänessä. and Oceansiin, Enochian Crescentiin ja Throes of Dawniin. depressiivistä black metalia lo-fi-tuotannolla. Puolituntinen levy ei tarjoa järin omaperäistä kokemusta, mutta sen kuuntelee läpi mielellään, mikäli tyylisuunta yhtään puree. Elävä legenda paiskoo biisit napakasti, mutta idearikkaus on kadoksissa. Toisella levyllään meuhkaava Vuohivasara ei kuitenkaan kykene tuomaan esiin edeltäjiensä nerokkuutta, vaan tyytyy soittamaan synkkätunnelmaista black metaliaan melko perinteisen kaavan mukaan. Vuohivasarassa on potkua hyviin suorituksiin, mutta musiikki tarvitsee tuekseen vielä lisää räjähtävyyttä ja omaperäisyyttä. Kaiken lajityyppipujottelun keskellä NSoL:n musiikissa on kuitenkin poikkeuksellisen paljon tervettä tekemisen meininkiä ja sovittamisen järkeä. Paketin toiselta levyltä löytyy sitten muutama dokumentti (mm. Barnes kuulostaa tutun rumalta ja kitaroilla paikkaillaan laulumelodian puutetta, vaan tuskinpa tästä täyttä hintaa tulisi maksettua. Kyllä tätä kuitenkin ihan ilokseen kuuntelee, varsinkin jos edellä mainitut esikuvat maistuvat. TaMi HinTiKKa Vuohivasara A Cult Revived iron, Blood and death tarpeeksi ekstroja. Löytyypä yksi veto viime kesän Provinssirockistakin. Blitz kirkuu tosiaan kuin se olisi hänen tapansa pelastaa maailma varmalta tuholta. Moottoripyöristä nyt puhumattakaan. Muilta osin yhtye alkaa olla aika lailla valmis paketti ja pätevä tapaus omalla sarallaan. Joni JuuTilainen Six Feet Under Metal Blade Graveyard Classics 3 Siinä missä Slayer, Napalm Death ja Hatebreed ovat onnistuneet coverlevyjensä teossa erinomaisesti, Six Feet Under on hankalampi tapaus. Toivotaan, että jatkossa komppikäsi on hieman eri asennossa. On silti hieman absurdia, että Hell on Earth Part V on yhtyeen yhdeksäs dvd-julkaisu. Soolot sitä vastoin ovat laadukkaita, mutta eihän niillä biisirakenteita pelasteta. The Dephts of Insanity on sinänsä pätevä kooste dödsmetallin nimibändien tyyleistä. Riffit ovat kauttaaltaan köyhähköjä, ja ne ovat kuitenkin elinehto thrashissa. Manowar on kulttibändi, joka elää keikkailusta. Varsinaiset livebiisit on poimittu 20052009 väliseltä ajalta eri puolilta maailmaa. Metallisesti särähtelevät soundit, kaikuisa kärinälaulu ja pääosin nopeatempoinen soitto vievät bändiä alkuaikojen Mardukin suuntaan, mutta tunnelmasta on paikoin löydettävissä paljon samaa myös vanhan Dissectionin kanssa. Eeppistä sivujuonnetta ylläpitävä totuusmetalli tarjoaa enemmän kuin houkuttelevan montaasin täynnä miekkoja, taljoja, nahkaformuja ja alastomia naisia. Jossain vaiheessa sitä vain alkaa puutua. Jo mainittu soiton napakkuus on heitetty rennolla otteella täysin nappiin, tai siis klikkiin. Mitään uutta tai ihmeellistä tämä paketti ei tarjoa, mutta eiköhän tämäkin dvd ihan kelpo viihdettä illanistujaisiin tarjoa. Soundit ovat erinomaiset, ja katsojalla on mahdollisuus valita 5.1- ja stereoäänen välillä. Nykyformin mukaisesti levynsä on uutta ja vanhaa, örinää ja puhdasta sotkeva tyylien sekamelska. Muuten menu onkin melko pelkistetty. Usein tulee valitettua, että yhtyeiden dvd-julkaisuilla ei ole Kiinalainen metalli siinäpä vasta eksoottinen aihe, johon ei maan asukaslukuun nähden kovin usein pääse käsiksi. Soundit ovat karskit, laulu särötettyä rääkynää ja biisimateriaali kohtuullista tasoa. Arviot Overkill Ironbound nuClear Blast Ei mitään uutta länsirintamalta. Ironbound paljastuu valitettavasti keskinkertaisen tasapaksuksi. Ei tätä ikimuistoiseksi voi missään mielessä sanoa, mutta julkaiserpenT sukynnyksen levy ylittää helposti. Vendetta lion Heretic Nation Mikäpä osaisi tehdä 2010-luvulla NWoBHMaikakauteen vahvasti nojaavaa perinteistä heviä paremmin kuin englantilainen yhtye?. Kuvanlaatu on myös erinomainen ja kuvakulmat monipuolisia. Vielä harvinaisempaa lienee black metal, jota Be Persecuted edustaa nyt jo toisella täyspitkällä levytyksellään. Mutta musiikin suhteen ei ole valittamista. Fatalist jakaa ruotsalaisen Evocationin kohtalon: meininki ja melodiat ovat päällisin puolin hyviä, mutta kokonaisuus katoaa keskikastiin. Blitz onkin varmasti yksi syy siihen, miksi Overkill ei aikoinaan noussut kirkkaimpaan kastiin metallicoiden ja anthraxien rinnalle, vaikka oli yhtä lailla muodostamassa skeneä. Nämä jätkät pannaan korvan taakse säilöön. Sen raidoilla kuulee niin FNM:n, Anthraxin, rujomman death metalin kuin nykynytkytyksenkin kaikuja. Laulu ei yllä tarvittavalle mureustasolle, vaan on paikoin turhankin ponnettoman kuuloista rää64 Inferno Manowar on orkesteri, joka resonoi vahvasti heteromiehen psyyken primitiivisimmissä osissa. Raaka-aineet ovat hyvät, mutta entäpä lopputulos. Van Halenin On Fire rokkaa sekin ihmeen hyvin. Myös latteisiin sanoituksiin jää kaipaamaan lisää terävyyttä ja aitoa omistautumista. Nopeampien juttujen paitsio tasapäistää kokonaisuutta myös ikävästi. Manowar ei ole koskaan tästä ongelmasta kärsinyt. D.D. Soitosta kuitenkin kuuluu selvästi läpi, että tätä albumia on ollut hauska tehdä. Toivottavasti näkemys pysyy ja paranee. MaTTi rieKKi Kuumalla Ostrobothnian Blackmetal -tekstillä koristeltu levy vie muistikuvat välittömästi reilun vuosikymmenen takaiseen, poikkeuksellisen tasokkaaseen ja innovatiiviseen Pohjanmaaskeneen ja sen tummasävyisiin hallitsijoihin ... Kitarasoundit on ruuvattu kuulostamaan "sunlightilta", ja riffeissä vilisevät milloin iso E, milloin iso D. Twisted Sisterin Destroyer ja Exciterin Pounding Metal sen sijaan ovat masentavan tylsiä ja sävyttömiä läpiluentoja. Kahdenkymmenen livebiisin lisäksi tarjotaan haastattelupätkiä, fanien hehkutuksia, kaljan juontia ja tietysti tissejä. Vernin basso ja Bobby "Blitz" Ellsworthin ääni murhaavat edelleen kuin aika olisi pysähtynyt. Hail and Kill! MiKKo MalM No Sign of Life oMakustanne Chaotic Type of Normality Parit demot aiemmin tekaissut nuori laukaalaisyhtye paiskaa tulemaan omakustannettua debyyttiä sellaisella vimmalla, että moni turvallisessa levy-yhtiösatamassa makaava alus uppoaa sen sileän tien. Jos sieltä on ennenkin tullut aivan timanttista riffiä, niin miksei seuraavalJanne Tolonen la kerralla? kymistä. Mikä kenties yllättävintä, End Leaving ei ole sinänsä hassumpaa kamaa ja tyylikin on yllättävän raakaa, ns. Metallican The Frayed Ends of Sanity, Anvilin Metal on Metal ja jopa Mercyful Faten Dangerous Meeting jyräävät mallikkaasti. Edellisiin coverlättyihin verrattuna soundi ei ole aivan yhtä murea ja maatunut, vaan hitusen terävämpi ja selkeämpi. Graveyard Classics 3 on kolmikon paras, mutta ei se vielä paljoa kerro. Kari KosKinen Manowar Hell on Earth Part V MagiC CirCle Be Persecuted End Leaving no Colours Fatalist iBex Moon The Dephts of Insanity Yhdysvaltalainen Fatalist antaa jo Nihilist/ Entombed-henkisessä logossaan vahvan viitteen siitä, minkä tyyppisestä materiaalista debyyttiin haetaan innoitusta. Debyyttityyliin kokonaisuutta vaivaa lopullisen hahmon hämärtyminen, mutta potentaalia sakista ei puutu. Niin ikään levyn pituudesta olisi voinut hieman nyppäistä pois. Lähestymistapa ruotsalaiseen kuoloon on kuitenkin pääpiirteissään enemmän melodinen ja selkeästi riffittelevä kuin brutaalin mutainen. Bändin raskassoutuinen, deathmetallinen ja Barnesin roohrooh-vokaalien muodostama soundi sopii arsenaaliin puoliksi. Ramonesin ja Prongin biisit sujahtavat myös ohi korvien, eikä Slayerin At Dawn They Sleep sekään biisille täyttä oikeutta tee
Taneli Jarvan pitkäsoittojoutsenlaulusta Amokista (1994) eteenpäin mentiinkin sitten sävelissä, joita ei olisi voinut pursuta kuin näistä sisuksista: ennen kaikkea Arkku jättää jälkeensä tunteen, että kylläpäs Senarit olikin omanlaisensa yhtye huomio, jota on toitotettu jo yhtyeen aktiivivuosina jatkuvalla syötöllä, mutta jota ei ole tullut sen kummemmin pohdittua. Jos näitä vielä on saatavilla ja pukki toi ylimääräistä taskun pohjalle, tyylikkään näköinen, demot ja dvd:t mukaan luettuna kaikkiaan 16 levyä sisältävä Arkku kannattaa hankkia jo kannatuksen vuoksi. Vähän jää sellainen kuva, että bändillä on selvästi potkua huomattavasti kovempaan materiaaliin kuin kyseessä olevalla albumilla kuullaan. Kukaan ei tietysti pakota kuuntelemaan levyjä peräkkäin. Aivan Avenged Sevenfoldin ilottelutasolle ei missään vaiheessa päästä, mutta selkeää tietoa ja taitoa bändiltä löytyy. Aivan kuin ei tullut niitä talviakaan, ainakaan positiivisen kautta. Atreyu tarjoileekin uutukaisimman niin taidokkaan rehvakkaasti, ettei epäilyjä ammattitaidosta jää kytemään. Tämä on levy, joka todellakin paranee kuuntelukertojen myötä. Kertosäkeet ovat omassa luokassaan, todellakin tarttuvia ja huolella tehtyjä. Tässä kyseisessä tapauksessa Atreyu onnistuu saamaan stemmalaulut ja melodiat hienosti samaan pakettiin. Sentencedin kahdeksan studioalbumia ja pikkulevyt päälle sisältävän uran läpikäyminen onkin vähän kuin muistelisi lapsuuden talvia, joita ei enää ole (joskin nyt tammikuun alussa tuntuu olevan yritystä jo silläkin saralla). Muutama vuosi paussia, ja Sentenced ruoski itsensä sellaiseen alakulon hurmokseen, että jälki oli milteipä läpeensä priimaa: Cold White Light (2002) pysyy ja paranee bändin komeimpana saavutuksena. Säkeistöissä ei oikein tapahdu mitään ihmeellistä, ja väliosien A7:n matkiminen ei onnistu esikuvien malliin. Eiväthän Ville Laihialan solistikauden kolme ekaa levyä, Down (1996), Frozen (1998) ja Crimson (1999) yhdestä hautakivestä hakattuja ole, mutta peräkkäin kuunneltuna ne alkavat ajoittaisista huippuralleista huolimatta puuduttaa. Metalcoremaisuus on selkeimmin pinnassa, mutta emo ja screamo puskevat yhtälailla metallin kanssa yhdessä rintamassa. Sentencedin koko tuotantoa en kuitenkaan voi enkä osaa yhdellä kirvesrivillä arvottaa. Arviot Toni Härkönen Sentenced The Coffin Century Media Usein asioiden täytyy mennä pois, ennen kuin niiden arvon tajuaa. Heittämällä koko Arkun vaikkapa iTunesiin ja valkkaamalla niistä omista suosikeista täyden cd:n mittaisen kokoelman saa osakseen helposti viiden lyömäpelin pläjäyksen. Oma ensikosketukseni Senareihin oli kakkosalbumi North from Here, jota silloinen luokkatoverini, Charon-kitaristi Jasse Hast kauppasi sen ilmestymisen aikoihin (1993) miltei nyrkein. Levyn päättävä, kovasti kasaribändien hiussprayltä tuoksahtava balladi on kaikessa imelyydessään varsin onnistunut raapaisu. Jos ei bändin, niin sitten vaikka niiden kunnon talvien. MaTTi rieKKi Atreyu Congregation of the Damned roadrunner Viides studioalbumi takaa, ettei kyseessä ole enää aloittelijoiden puuhasteluryhmä. Paalupaikan olisi ilomielin suonut vihoviimeiselle The Funeral Albumille (2005), mutta valitettavasti äänekkäimmät paukut oli tässä vaiheessa jo lauottu, liekö sitten omaan reiteen. Bändin musiikin henkiseen maailmaan tuntee syvää hengenheimolaisuutta, ja sen tuotannon soidessa alkaa toivoa, että tulis nyt, vittu, sitä lunta. Vaan eipä tuo Sentencedin katalogikaan virheetön ole. Päinvastoin, vituttihan se, kun oli aina kylmä ja liikaa lunta. Alussa haettiin ja hapuiltiin, ja myöhemmin kävi niin, että yhtyeen vahvuus kääntyi myös sen heikkoudeksi. Tänä päivänä niiden teho ei ole lainkaan sitä kuin silloin joskus, mutta oma ansionsa kyseisellä albumilla on: jos siihen asti oli myötäilty ulkomaan ihmeitä turhankin kanssa, tällä levyllä alkoi löytyä Sentencedin oma ääni. Heti perään tippuvat lapaset: paskat sitä tuu kuitenkaan. Ensimmäisen kierroksen jälkeen jää hapan maku B-luokan Avenged Sevenfold -kopiosta, mutta se miedontuu vähitellen. (Tai ei edes miltei, ainahan tuo pieni mutta pippurinen siimaletti oli pätkimässä mahaan, syystä tai toisesta.) Siltä mieleen porautuivat ennen kaikkea Wings-biisin kuutta syltä syvemmälle kaivautuvat kitarat. Ehkä ruuvaus ankarampaan, metallisempaan suuntaan olisi oikea ratkaisu? Janne Tolonen 66 Inferno. Jos lähdetään hulluttelemaan muille maille, se täytyy tehdä todella suut auki loksauttavasti. Se oma ääni muodostui lopulta niin vahvaksi, että samojen maneerien toistolta ei vältytty mutta ainakin ne maneerit olivat omia
DEATHBOUND - NON COMPOS MENTIS lukemAttA? numero TSEKKAA PAIDAT JA MUUT PÄÄLLE PANTAVAT @ WWW.DYNAMICARTSRECORDS.COM infernon Jäikö Joku KAUPOISSA 27.01. TUTTUJA NAAMOJA MM. KIERTÄMÄSSÄ TOTALT JÄVLÄ MÖRKERIN KANSSA: 27.01.2010 VASTAVIRTA, TAMPERE 28.01.2010 TAVASTIA, HELSINKI 29.01.2010 TVO, TURKU 30.01.2010 BAARIKAAPPI, PORI WWW.DEATHBOUND.NET NOPEAA, AGGRESSIIVISTA GROOVAAVAA DEATH GRINDIÄ! NASUM, PIG DESTROYER ,KOLAHTAAKO. ROTTEN SOUND JA DEATHCHAIN ORKESTEREISTA. HANKI TÄMÄ! MUISTA MUIS MYÖS TULINEN BACK KATALOGI: TO CURE THE SANE WITH INSANITY, DOOMSDAY COMFORT JA WE DESERVE MUCH WORSE WWW.DYNAMICARTSRECORDS.COM WWW.SUPERSOUNDS.FI BÄNDIPAIDAT TULENPALAVALLA AMMATTITAIDOLLA EDULLISESTI JA NOPEASTI ESIM. 100 T-PAITAA 490 WWW.FIRESTARTERMERCH.FI PAINAA
Valitettavasti kappalemateriaali on hieman epätasaista, ja levy onkin hieman puuduttava kokonaisuus. Visuaalisesta ja informatiivisesta köyhyydestään huolimatta tässä tarjoutuu oivallinen tapa tutustua tärkeään edelläkävijään ja sen suurenmoiseen musiikkiin, kunhan nappaa alelaarista vielä Streetcleanerin matkaan mukaan! saMi Hynninen Deranged, Edge of Sanity) yhteistyön tuloksena on kuitenkin syntynyt groteski tarina, jota vanhakantainen ja pahaenteistä tunnelmaa maalaileva death metal kuljettaa eteenpäin. Biisien perusversiot ovat kuitenkin murhaavassa raskaudessaan kaikkea muuta kuin ns. Sävellystyössä olisi voinut olla rohkeutta ja kunnianhimoa paljolti enemmänkin tunnelman syventämiseksi, mutta ajoittain hyvin lähelle vanhempaa Hypocrisyä osuvaa jyräyksen ja pikkunäppärien melodioiden yhdistelmää on mukava kuunnella. Edellä mainitut teokset muodostavat Godfleshin keskeisimmän tuotannon, ja tässä mukana oleva Cold World -ep saattaa nimibiisillään olla peräti yhtyeen historian hienoin hetki. Hyvä niin, vaikka koteloiden kasaamisessa onkin ollut käytössä hiukan kummallinen logiikka: Slavestate natsaisi ajallisesti ja kokoonpanollisesti paremmin yhtyeen suurimman teoksen Streetcleanerin kaveriksi, kun taas tässä paketissa olisi ollut paikka Mercilessille. Arviot Godflesh earaChe Pure + Cold World + Slavestate Earache jatkaa Godfleshin tuotannon uudelleenjulkaisua. Slavestaten materiaali oli alun perin tarkoitettu kahdeksi erilliseksi ep:ksi, mikä selittää (alkuperäisen b-puolen) remixit. Purella ja Cold Worldilla mukana olevan Loop-mies Hampsonin kitaroita kun kuullaan myös kyseisellä ep:llä. Chronomega aloittaa lupaavasti Negative Reversalilla ja vielä kolmosraita Catalyst on kovaa kauraa, mutta sen jälkeen kurssi alkaa hiljalleen laskea. Täysin epäonnistunut tekele tämä ei ole, mutta toisaalta siitä linjan toisesta päästä ollaan yhtä kaukana. MiKKo MalM InMe Herald Moth Century Media Black Cobra Chronomega southern lord Black Cobran kolmas pitkäsoitto edustaa periaatteessa sludge-osastoa, mutta toteutusta- Brittiläinen InMe yrittää olla kaikkea ei kenellekään. Levy ei ole kokonaisuutena niin iskevä kuin alkutahtien perusteella erehtyy ajattelemaan. Spite, Predominance ja Baby Blue Eyes ei kokonaisuutta voi kuin ylistää. dj-kamaa. Leen kynästä syntynyt teksti tulee tutuksi ilman sanoituksia ainoastaan ideatasolla, mutta Roggan osoittaa jälleen kerran hallitsevansa death metal -genren luomalla jämäkkiä ja hyvin rullaavia, 1990-luvun puoliväliin viittaavia tummia dm-veisuja, joissa jokaisessa on riittävästi ideoita ja koukkuja mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Väkivaltaisesti nakuttava Someone Somewhere Scorned tosin herättäisi kuolleetkin villisti nykivään tanssiin. Neljäs pitkäsoitto tarjoaa musemaista kvasiprogea, ajoittaisia metalcore-pyrähdyksiä ja jopa Maroon 5 -asteelle palautuvia poplatauksia. Kun vielä biisiarsenaali on täyttä rautaa mukana mm. Toista albumia Purea on kritisoitu jopa tekijöiden toimesta soundimaailmastaan, mutta itse rakastan sen kuulautta ja ilmavuutta. Parhaimmillaan saadaan aikaiseksi varsin oivaltaviakin sävelteoksia, mutta toisinaan orkesteri hukkaa punaisen langan pouk- 78 Inferno. Vokaalit ovat raakaa huutolaulua ja soundit miellyttävän rupiset, vaikka välillä hieman liiankin puuroiset. Kuten alkuperäisessä cd-versiossa, on levyllä bonuksena Slateman-seiskan biisit. Toivottavasti penaalissa syntyneen pojan tarinoille tulee paranneltua jatkoa, sillä on selvää, Mega että ideoita jatko-osaankin riittää. pa on melko mastodonmaiden eli hyvin energinen ja kireätempoinen
voice.fi. Red Hot Chili Peppers Apulanta, Chris Cornell, Duffy, Green Day, Him, Jenni Vartiain en, Katy Perry, Kings of Leon, Lady Gaga, Linkin Park, Maija Vilkkumaa, Nightwish, PMMP, Poets Of The Fall, Robbie Williams, U2, Zen Cafe... Tämä kaikki radiossa, TV:ssä ja netissä
ÄV2010_inferno_210x135.indd 1 18.12.2009 18:37:57
Luovuus on jyllännyt ja omia biisejä syntynyt, mikä on johtanut haluun näyttää omia visioitaan muillekin. Silti omaperäisyydessä on vielä hakemista ja tyylisuunta on jatkuvassa muutoksessa. Ihmisille esiintyminen antaa suurimmat kiksit bänditoiminnassa. miksi. Luonto ja luonnollisuus tuntuvat olevan pahassa konfliktissa jatkuvan kehityksen tarpeen kanssa. ...lähtemään Euroviisuihin. Uudistusten laajempia vaikutuksia ihmisen ja luonnon sekä keskenään ristiriidassa olevien kulttuurien välisissä konfliktitilanteissa ei oteta tai osata ottaa huomioon. Vaikea itse sanoa, mitkä näistä on kuultavissa omassa mu- siikissa. Monument of Chaosin voima perustuu hiukan varhaisen Amorphisin kaltaiseen melodiseen runnomiseen. Näiden aihepiirien ympärillä pyörimme. Debyytti-ep sisältää rehellistä rokkia kitarabassolaulurummut-periaatteella, ja kyllähän porukka hommansa hoitaa. Suurin ongelmamme on, että... Koruttomassa äänimaisemassa ei kovinkaan monenlaista tapahdu. Perustajina olivat Topi ja Tatu. Tähän liittyvät bändin sanoitukselliset teematkin. Materiaali jaksaa kantaa vaivatta, ja sitä haluaisi oikeastaan levyn loputtua lisääkin. On hilkulla, voidaanko tässä puhua ihan metallimusiikistakaan, vaikka nopeutta ja raskautta on varmasti siihen oikeuttavia määriä. Aadolf ja demot Kuukauden bändi: chaosreach Chaosreach: Monument of Chaos Chaosreach tekee temput yksinkertaisella jyräyksellä. Olemme löytäneet suuntamme ja kehitymme jatkuvasti. Ei silti hullumpi alkupala. www.Myspace.coM/carageMusic Fatal Frame: Winterstate 66 Jos taannoin vertailin Fatal Framen tekosia Swallow the Sunin vastaaviin, nyt ei ole tarvetta. Musiikki on tarkoitettu soitettavaksi ihmisille eikä seinille. Orkesterin tuottama metakka kuulostaa luonnolliselta, oli se sitten jyräämistä tai kevyempää tunnelmointia. Tärkeitä meille ovat esimerkiksi Hypocrisy, Gojira, Porcupine Tree, Katatonia, My Dying Bride ja Devin Townsendin tuotanto. keikalla... Kolme demoa julkaistiin, ja laulajana näillä toimi Jukka Rastas. Viiden vuoden päästä meidät löytää... Demosoundit häiritsevät hienoa suoritusta, ja biiseistä irtoaisi todennäköisesti enemmänkin kunnon soundeilla. ...annamme yleisölle kaikkemme. Kun näin simppeliä tavaraa työstetään ja saadaan vielä kuulija vangittua, on pakko todeta, että bändillä on biisikorvaa. Nauticus tarjoaa mittavan matkan progeilevaan maailmaan. Bändin alkumuoto syntyi 1998 Delusive Grace -nimellä. Kaikki muu käy. Hyvät Nauticus: A Wave to Carry Us Out Kerrankin joku menee eri raiteilla kuin muut. Nimenvaihdon jälkeen tapahtui myös laulajanvaihdos, kun Jykä liittyi riveihin täydentäen uuden soundimaailman. Biisiraakileen synnyttyä sovituksia ja biisin heikkoja kohtia muokataan yhdessä, kunnes kaikki tuntuu toimivan. Jamppa oli liittynyt vakituisesti mukaan basson kaulaan. Biisejä on erittäin hankala rinnastaa mihinkään aiemmin tehtyyn, sen verran omalaatuista Nauticusin musiikki on. Bänditoiminta muodostui kaveripiiristä löytyneiden soittajien yhteisen innostuksen kautta. Musiikki on aina ollut tärkeässä asemassa ja muuttunut soittoharrastusten myötä elämäntavaksi. ...viittaa ihmisen pyrkimykseen hallita lajina ja yhteisöinä kaikkea ympärillään olevaa, mikä johtaa usein sekasortoon ja kaaokseen. Esitys, tai ainakaan tuotanto, ei toki ole vielä täydellinen, mutta tämä ei ainakaan meikäläistä onnistu hämäämään. www.cHaosreacH.coM milloin ja miten. ...toivottavasti kiertueelta ja festarilavoilta. emme ikipäivänä tule... Jos pidät heistä, pidät myös meistä... Tällä hetkellä panostamme paljon musiikkimme kehittämiseen ja olemme valmiita antamaan vielä enemmän. Bändin nimi... Tällä kokoonpanolla lähdettiin nauhoittamaan uusia biisejä vuonna 2009. Vaikka esikuvia hyödynnetään mallikkaasti ja omaakin ilmettä löytyy, kokonaisuudessa on vielä vähän haku päällä. Joka lajissa musiikin kauneus kyetään 84 Inferno. Vaikutteita tulee hyvin monesta genrestä. Viimeiselle ehti Jones mukaan rumpukoneen tilalle. Esiintyminen jännittää aina, mutta tilanne antaa mahtavat fiilikset. Kauniita tunnelmat ovatkin, eikä tarvitse olla isokaan tietäjä havaitakseen yhtyeen "bändiyden" eli todennäköisen toimivan bändikemian. Vokaalit öristään maittavasti, ja oikeastaan koko musiikki melodioineen on rakennettu kahden kitaran varaan, joilla toki tekeekin oikeissa käsissä jo ihmeitä. Tyylisuunnan myötä tuli aika muuttaa nimeä. ...bändin nostaminen ihmisten tietoisuuteen ja musiikin promotoiminen on aina haasteellista. Biisien eri tasot vaihtelevat verkkaisesti, mutta yksityiskohtia piisaa ja itse tunnelmat ovat tärkeämmässä roolissa kuin sorminäppäryys. Viime aikoina kaikki on alkanut loksahtaa musiikillisesti kohdalleen, nimenomaan Monument of Chaosin myötä. ...niin, että biisit ja sanoitukset tekee lähinnä Tatu. bändeistä Mygrain ja Living Attic, joista jälkimmäisessä lauleleva Markus Levander tekee hyvää työtä näköjään kivisemmässäkin ympäristössä. Vuonna 2007 bänditoiminta oli kehittynyt vakavammaksi ja musiikki suoremmaksi ja rankemmaksi. Erikoinen yhtye, jossa jokaisella pelimannilla on oma iso tonttinsa. www.nauTicusband.coM Ca Rage: Calm After Storm Ca Rage on pari vuotta puuhastellut espoolainen nelikko, joka työstää raskasta heavy rockiaan tehden kunniaa 1990-luvun suursuosikeille Pearl Jamille, Faith No Morelle ja Alice in Chainsille. Jäsenistö koostuu jossain määrin tutuista nimistä mm. työmme jakautuu... Toki tässä taaplataan edelleen nopeuden ja melankolian suhteen samoilla lu- kemilla, mutta Winterstate 66 alkaa olla kuitenkin oma tapauksensa. Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... Uudet biisimme tulevat iskemään entistä lujempaa kuulohermoihin. ...ihmiset ansaitsevat kuulla musiikkiamme. Johonkin se raja on sentään vedettävä. On todennäköistä, että jo meidän elinaikanamme maailmassa alkaa tapahtua suuria mullistuksia
ARIMAN.FI. Yhteystiedot löydät osoitteesta www.popmedia.fi. HARVINAISTEN LEVYJEN TILAUSPALVELU Meiltä saat myös levyt, joita ei normaalikauppojen valikoimista löydy! UUDET · KÄYTETYT · VINYYLIT WWW. Palveluhakemisto Mainosta Pop Median palveluhakemistossa! Ota yhteyttä myyntiimme
Cream-tuottajana kunnostautuneen Felix Pappalardin johtaman yhtyeen musiikissa on INferNo 87. Selvää kuitenkin on, että 2000-luvun "muodikkaan" naisvetoisen okkulttirockin piirissä tätäkin teosta on tutkittu. Toinen näinä aikoina perustettu englantilaisyhtye, jolla on suuri vaikutus heavy metaliin, on tietysti Deep Purple. Kaikenlaista sieltä joka tapauksessa kuuluu, ja mystiikka on aitoa. Jenkkien alkuraskaista nuotituksista huolehti etenkin eräs herra Jimi Hendrix, jonka möyryävät (ja kaikenlaista soonista turpajumppaa harrastavat) soinnut ja sävelet eivät voineet olla muuta kuin ennusmerkkejä tulevasta. Vanha liitto TEKSTI Matti Riekki Black Sabbathin neljä vuosikymmentä sitten ilmestynyt ensilevy lasketaan yleensä metalligenren starttilaukaukseksi, mutta syntyipä 1970-luvun molemmin puolin muutakin painavaa. Okkultistisen rockin kuuluimpia levyjä lienee brittiläisen Black Widow -yhtyeen esikoinen Sacrifice (1970). Aihepiirit pyörivät kautta levyn keston sen nimen lupaamilla taajuuksilla, ja albumin lopusta löytyy jopa 13-minuuttinen musta messu. Eipä tiennyt Geezer Butler noita sanoja rustatessaan osallistuvansa vallan uuden genren synnyttämiseen, sen kummemmin kuin kolme muutakaan birminghamilaisnuorukaista. Seuraavassa lyhyt johdatus joihinkin genren prototyyppeihin. Nätit sapatit heavy metal (noin) 40 vuotta "What is this that stands before me. Bändi seikkaili alkuun varsin vanillafudgemaisissa maisemissa kokeillen ja kepillä jäätä pätkien, kunnes vuonna 1970 räjähti: jo Deep Purple In Rock -levyn alkutahdeista selviää, että nyt touhussa on eri syke, eikä tässä ole vähiten tekemistä mikinvarteen löydetyllä, äänellään Guinnesstuoppeja rikkovalla Ian Gillanilla. Joku on sitä mieltä, että Steppenwolfin Born to Be Wild -kappaleesta (1968) löytyvä rivi "heavy metal thunder" on kaiken alku ja juuri. Eikä siinä kaikki: levyn avaa Black Sabbath -niminen biisi ja bändin basistin nimi on Oz Osbourne... Yhtenä painavuuden kantaisänä pidetty Blue Cheer levytti sekin jo tällöin. Spooky, eh. Vielä suorasukaisempaa vihulaisenarmastusta löytyy amerikkalaisen Coven-yhtyeen vuotta aiemmin ilmestyneeltä debyytiltä Witchcraft Destroys Minds and Reaps Souls. Albumi ei ole musiikillisilta meriiteiltään maineensa mittainen, mutta okkulttitouhuissa bändi oli ilmeisen tosissaan ja jotain siinä Come to the Sabbath -kappaleessa piilee. Toinen brittikiekuja, jonka edustaman yhtyeen saavutuksia ei voi vähätellä monien hienohelmojen yrityksistä huolimatta on herra David Byron. Niin Purple kuin Heepkin flirttaili usein niin sanotun progressiivisen rockin kanssa. He ymmärsivät soittavansa raskasta työläisbluesia. Kauhu on taattu, viimeistään siinä vaiheessa kun iskä hokaa aarteensa tuhoutuneen. Joukko on subjektiivinen ja olisi jonkun toisen kirjaamana varmasti jotain muuta. Joku taas uskaltaa ajoittaa alun vielä kauemmas, vaikkapa voimatrio Creamin debyyttiin Fresh Cream (1966). Lopun voimmekin sanoa olevan historiaa. Mystisiin sfääreihin yritti myös moni muu. Kyseessä on yksi maailmanhistorian intensiivisimmistä rockkappaleista, joka asettuu ainakin henkilökohtaisella asteikolla heittämällä esimetallin puolelle. Näinä aikoina levyjä tehtiin urakalla, mutta tästäkin huolimatta, tai kenties juuri sen vuoksi, Uriah Heepin samannimistä debyyttiä (1970) vuoden sisällä seuranneet klassikkovetäisyt Salisbury ja Look at Yourself kuuluvat jokaisen hevidiggarin hyllyyn siinä missä mustapippuri maustekaappiin. Yhtyeen kahta ensimmäistä albumia In the Court of the Crimson King (1969) ja In the Wake of Poseidon (1970) kannattaa paatuneimmankin pimpelipompelin vihaajan koettaa, jos ei muuten, niin ainakin ensin mainitun avaavan 21st Century Schizoid Man -mestariteoksen vuoksi. Figure in black which points at me." N o metallimusiikkihan se, mustassa kaavussa ja liekkien ympäröimänä. Ekspertit voivat kääntää sivua. Salisburysta Poseidoniin Taivaan rappusilta noituuteen Englannissa vuonna 1968 perustettu Led Zeppelin julkaisi aikahaarukassamme neljä klassista albumia, joista on sanottu jo kaikki tarvittava silti: kaivakaapa, lapset, isienne kätköistä se neloslevy, pistäkää neula Stairway to Heavenin viimeisille raidoille ja alkakaa pyörittää taaksepäin. Muista brittibändeistä The Who esitteli samoihin aikoihin varsin reippaita otteita, ja jos oikein hulvattomaksi rupeaa, voi kuulla metallisia kaikuja jo Kinksin rämisevässä ja paukkuvassa You Really Got Me -singlessä vuodelta 1964. Alan kiistatonta kärkeä oli 1970-luvulle tultaessa brittiyhtye King Crimson, jonka erottaa useimmista aikalaisistaan bändin uhkaava ote. Mikäli jutun taas vie todelliseen mestaruussarjaan, myös The Beatlesin tekemisistä, etenkin vuoden 1968 White Albumilta löytyy melkoisen hurjia säveliä. Onkin lopulta tiukasti makukysymys, mistä metallimusiikin katsoo alkaneeksi. Hyvää bluesvetoista hard rockia diggaavien taas kannattaa tsekata amerikkalaisen Mountainin kaksi ensimmäistä albumia Climbing! (1970) ja Nantucket Sleighride (1971). Kokeellisen jenkkiyhtyeen Vanilla Fudgen albumilla The Beat Goes On (1968) meininki on ajoittain saakelin väkivaltaista ja raskasta bändi häärii näissä merkeissä jopa Für Elisen kimpussa! ja samana vuonna julkaistu Iron Butterfly -debyytti on jopa nimeltään Heavy. Jospa nyt kuitenkin rajoitamme tarjontaa ja tutkailemme raskaamman musiikin esiedustusta aikavälillä 19691971, siis vuosi Black Sabbath -debyytin molemmin puolin, muutaman esimerkin turvin. Näistäkin huolimatta Covenin pelotusefekti jää kovin vähäiseksi, ja levyä voikin suositella etupäässä naissolistinsa Jinx Dawsonin hienon äänen ja tietynlaisen "Jefferson Airplane helvetistä" -vaikutelman vuoksi
Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. KESTOTILAUS Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Pop Median tilaajapalvelu on avoinna ma-pe 8-16. maksaa postimaksun Tilaajapalvelu 03 424 653 40 avoinna ma-pe 8-16. TILAUSHINNAT Inferno ilmestyy 10 kertaa vuodessa 12 kk kestotilaus 45,70 euroa 12 kk määräaikaistilaus 59,00 euroa Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Pop Media Oy VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5012555 00003 Vastauslähetys. infer 5,70 4 10 nume roa Tilaa o n Tilaa inferno tekstiviestillä! Lähetä tekstiviesti: inferno kesto nimesi osoitteesi numeroon 172 33. esim. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan asiakasnumero. OSOITTEENMUUTOS Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla. 09 4369 2409 Email: inferno@popmedia.fi www.inferno.fi Tilaa inferno! Kestotilaus, 10 numeroa 45,70 Määräaikaistilaus, 10 numeroa 59,00 Osoitteenmuutos (laita uusi osoite lahjatilauksen saajan kohtaan!) Nimi: ____________________________________________________________ Lähiosoite: ________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: _________________ Sähköposti: ________________________________________________________ Allekirjoitus (huoltajan, mikäli alle 18v): ___________________________________ Nimenselvennys ja päiväys: ____________________________________________ Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: Nimi: _____________________________________________________________ Lähiosoite: _________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: __________________ E-mail tilaukset osoitteeseen tilaajapalvelu@popmedia.fi tai sähköisellä lomakkeella osoitteesta www.inferno.fi. Myös internetin kautta voi sekä tilata että irtisanoa lehtiä, www.inferno.fi. Voit tilata myös puhelimitse numerosta 03 424 653 40. Viestin hinta on 0,95 euroa. inferno kesto pekka pikametallimies voittokuja 3 00100 helsinki Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain suomeen lähetettäviä tilauksia. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Palvelu toimii TeliaSoneran, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden ja DNA:n liittymissä. Kustantaja: Pop Media Oy Malminkatu 24 00100 Helsinki Fax
Suurimmalla osalla meistä on kirjainyhdistelmä jossain kohtaa, jollain käsivarressa, jollain maksan kohdalla sopivasti, Jules hymyilee. Vaikka ensimmäinen kuva oli vain "kuva", se on saanut oman merkityksensä jälkikäteen. Staley on mulle se, joka on tulkinnut sielukkaimmin laulamiaan asioita ja tehnyt myös hienoa lyriikkaa. Dimebagin siluetti näyttäisikin hienolta vielä tässä kädessä. Profane omenin peruskivi muurattiin kymmenen vuotta sitten, ja yhtye juhlistaa tapausta juhlakeikalla Lahden Torvessa 6. Siinä on selkeästi kirjaimet e ja t. Kun katsoin niiden käsivarsia, pitihän niitä itsellekin saada! Otin ensimmäisen kuvan 18-vuotiaana, sillä mutsi ei olisi kuitenkaan suostunut siihen ja vaikka sen nimmarin olisikin väärentänyt lappuun, se olisi saanut hirveät kilarit. Jules muistelee, miten aikoinaan korvakorujen ottaminen sai kotioloissa aikaan liki sotatilan ja päätti välttää samalla henkisen taiston. Dimebag-kiertue on ollut itselleni aina tosi tärkeä juttu, ja pyrin olemaan aina mukana, kun vaan pyydetään. Suunnittelin selän kuvaa alun perin oikealle puolen rintaa, mutta Pete ilmoitti mulle, että siitä tuleekin koko selän tatuointi. Jules itse pääsee saapumaan paikalle mukavan viiden viikon Brasilian-loman jälkeisissä rusketuksissa. Plus oman tekemisen tärkeydestä. Nuoli muistuttaa siitä, että aina pitää mennä eteenpäin. Noh, antaa mennä vaan! Ajattelen olevani jollain tavalla itsekin narri, ja "narrin kohtalo" on aina narrin itsensä aiheuttama. helmikuuta. Pelkkää klassista kamaa koko tuotanto! Hän myös puhui aikoinaan siitä, miten musiikkia pitäisi tehdä puhtaasti sydämestä. "Kuolleiden käteen" on tulossa myös muitakin sankareita, kunhan aika ja massit vain antavat myöden. Narrin kohtalo on omissa käsissä Vuonna 2001 Jules törmäsi jo aikoinaan tutuksi tulleeseen Pete Voutilaiseen, joka nakutti Näverille One Eye Tattoo -studiollaan Die Hard Crew -tatuoinnin. Katselin alun perin pienempää tribaalia ilman mitään visiota, mutta Tony tuumasi sen olevan niin pieni "tyttöjen kuva", että päädyin sitten tähän, joka oli kuulemma sen verran iso, että Tony kehtasi tehdä sen, Jules naurahtaa. Keväällä julkaistaan myös Enemy of the Sunin uusi levy ja Profane Omen lähtee Euroopan-kiertueelle, Jules paljastaa. Vuosia Täyteen 90 INferNo. Onko tatuointien ottaminen sattunut. Ei terapiassakaan ole kivaa, mutta se tekee ihmiselle hyvää! Kuolleiden käsi Jules aikoo tehdä oikeasta kädestään varsinaisen kalmiston. Kyseinen vanha ystäväporukka Orimattila Lahti-akselilla on pitänyt yhtä läpi vuosikymmenten. Jo nyt kättä koristaa edesmennyt Alice in Chains -vokalisti Layne Staley, ja suunnitteilla on myös 1990-luvun puolivälissä menehtyneen koomikon Bill Hicksin kuva. Oli sitten tästä tai jostain muusta maailmasta. Kaikkien kuvien ottaminen on kuulemma tuntunut, mutta niin pitääkin. Tony Raidan silloinen Otherside Tattoo Lahdessa oli sopivasti koulumatkalla. Olkapään ensimmäinen tribaali oli 90-luvun lopun muotia. Eiköhän meistä kukin ole yksilö, extra terrestial. Oma nahka KUVAT Markus Paajala TEKSTI Heta Hyttinen Tatuoinnit muistuttavat Profane omenin Jules Näveriä omien valintojen tärkeydestä. Kivuliaiden terapiatuokioiden tulokset SuoSikkibändit olivat Jules Näverille selkeä kimmoke teinistä lähtien myös tatuointipuolella. Olen ehkä omissa maneereissani ottanut häneltä jotain oppia, esimerkiksi fraseerauksissa. Omat valinnat johtavat meidät sinne, mikä meidän kohtalomme on, Jules analysoi ja lisää pienen uhkapelin elämässä tuovan pikantin lisän koko elämiseen. Päätin siis odottaa. Totta helvetissä, mutta niin pitääkin. Toivottavasti se tulee esiin tribuuttina eikä plagiointina, Näveri toteaa. Tuon tatuoinnin jälkeen Pete onkin tehnyt kaikki Julesin muut tatuoinnit; käsivarren Giger-tyyppisen raatonuolen, käden Layne Staleyn sekä selän suuren pääkallon narrihattu päässä. Olen myös aina sanonut, että jonkun pitää aina muistaa kuollutta heroinistia, hän jatkaa pilke silmäkulmassaan. I Bill Hicksin huumori taas puri Julesiin satiirisuudessaan. Pete on samalla yksi mun parhaimmista kavereista, joten tatuointien tekeminen on samalla terapiatuokio
VUODEN KIIREISIN MIES GEORGE CLOONEY AIKA? ONKO JO OSCARIN JAMES BOND -OHJAAJA PIMEYDEN YTIMESSÄ ey J own E r. r il et ainen ä siv R er ob tD A MORGANEIDEN TAPAAN DAYBREAKERS INVICTUS ALVIN JA PIKKUORAVAT 2 ARTHUR JA MALTAZARD AVATAR AVIO-ONNE MITÄ MEISTÄ TULI NINJA ASSASSIN PAHA PERHE VOITTAMATON JOS RAKASTAT KATTONA TÄHTITAIVAS LINAN YÖKIRJA POLANSKI WANTED AND DESIRED SHERLOCK PIENTÄ SÄÄTÖÄ PILVILINNA JOKA ROMAHTI PIMEYDEN YTIMESSÄ ROMAN SSA AJANKOHTAISET JULKAISUT HOLMES TARINOITA KULTA-AJALTA UP IN THE AIR ZOMBIELAND DVD-OPPAA Nyt lehtipisteissä! Leffa- ja dvd-arvostelut, uutiset, henkilökuvat ja artikkelit, 12 kertaa vuodessa. Suomen suurin elokuvalehti | www.episodi.fi. GUY RITCHIE MARTIN CAMPBELL CRISTIAN MUNGIU DVD-OPAS SUOMEN SUURIN ELOKUVALEHTI Hinta 6,90 | numero 1/2010 PARHAAT 2009 , KUNHARRY POTTER NIATTOMAT PASKIAISET, SLUMMIEN MILJONÄÄRI, TWILIGHT..
Kiirus! DRAGONFORCE Katso, Devil! Tuolla on levyale. Muinaisessa Japanissa julkaistut Takatalvi- ja Orientation-ep:t nyt samassa läjässä. San Sebastian (alkuperäinen) The Gun Still Loving You (Scorpions-cover) Shy Dream Thieves I Want Out (Helloween-cover) Fade To Black (Metallica-cover) Black Sheep Mary-Lou (akustinen versio) The Wind Beneath My Wings (Bette Midler -cover) Die With Your Boots On (Iron Maiden -cover) No mikäettei! Ja nimi on Mauri! Mustiksen susi on Devil, urpo! Best of Sotaratsu! Kauhia määrä nuotteja, mutta täsmälleen oikeassa järjestyksessä. Haes hurtta mulle parit powerharkot. Valley of the Damned CD+DVD Sonic Firestorm CD+DVD SONATA ARCTICA - Takatalvi Hiukka harvinaisempaa herkkua Kemin suunnalta. Kas, vain kaksi instrumentaalia päässyt mukaan. WARMEN: The Evil That Warmen Do TO/DIE/FOR: Epilogue from the Past Best of Kouvola! 15 helmeilevää synkistelyklassikkoa ja yksi uusi ralli. LohikärmesVoiman ekat kiekot bonusbiiseillä ja DVD:llä höystettyinä! Kirottujen Laaksossa on kaiken lisäksi harrastettu uudelleenmiksaus ja -masterointipuuhia. TDF tuuttaa etiäppäin kuin intercity-juna! www.spinefarm.fi spinefarm@spinefarm.fi