Inferno 1/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 1/2011 I HINTA 5,90 euroa
kicks ass! miikki kunT V For Violence, The salvation Yamaha Rock TouR shell kiTiT alkaen 899 Käy tsekkaamassa lähimmällä Yamaha-rumpukauppiaallasi! henkilÖkohTainen musiikkikauppasi helsinki keskusTa Kaisaniemenkatu 7 helsinki iTÄkeskus Korsholmantie 2 espoo Martinsillantie 10 VanTaa Antaksentie 4 TuRku Eerikinkatu 4 kuopio Kauppakatu 39 neTTikauppa www.f-musiikki.fi www.propellihattu.fi
Hintaa kameralla on 700-4500 euroa mallista riippuen, eikä niiden käyttö ole Topparin mukaan rakettitiedettä. Rajala Pro Shopissa suositellaan Canonin EOS-kameroita esimerkiksi omakustannebändeille, jotka haluavat julkaista keikkatallenteita ja musiikkivideoita vaikkapa MySpacessa tai YouTubessa. Ammattilaatu ei ole enää ammattilaisten yksinoikeus." >> www.rajalacamera.fi. Rajala Pro Shopissa on huomattu, että kameran käyttöönotto sujuu ongelmitta. "Muille kurssin hinta on noin 150 euroa, mutta mahdollisuus päästä kurssille on lähinnä teoreettinen, sillä yleensä ne täyttyvät nopeasti omista asiakkaistamme. Monet ovat ostaneet kameraa perinteiseen käyttöön, mutta ovat innostuneet videokuvauksesta huomattuaan, kuinka yksinkertaista se on." "AmmAttilAAtu ei Ole enää AmmAttilAisten yksinOikeus" Canonin kameroiden videoominaisuutta käytetään nykyisin myös elokuvien ja televisio-ohjelmien teossa ja Rajala Pro Shopissa epäillään, että musiikkivideoista jo melkoinen osuus kuvataan samoilla välineillä. Näitä kameroita käyttävät myös ammattilaiset, sillä videokuvan laatu on sama kuin ammattikamoissa". Järjestämme myös edullisia, 30 euron erikoiskursseja, joihin voi osallistua kuka vaan. Myös muut valmistajat ovat ryhtyneet tekemään vastaavia kameroita, mutta niiden tekniikka ei ole mielestäni vielä yhtä pitkällä kuin buumin aloitta- O neella Canonilla", sanoo Rajala Pro Shopin markkinointipäällikkö Juhani Toppari. "Kameran lisäksi tarvitaan objektiivi ja muistikortti. Pätevät perustarvikkeet saa hankittua parilla tonnilla. Nykyisin myös hyvälaatuisten videoiden kuvaaminen on mahdollista muillakin kuin ammattikäyttöön tarkoitetuilla hintavilla välineillä. Esimerkiksi oman tuotantoyhtiön aloittamiseen on pienempi kynnys, kun kuvausvälineistöön ei tarvitse sijoittaa satoja tuhansia euroja. "Asiakkailta on tullut hyvää palautetta. Kameraajoja voi tehdä jo puolimetrisellä kiskolla, joka on helppo kuljettaa mukana. Olkatuki on edullisimmillaan 500 euroa ja tämän hetken suosikkimalli maksaa noin 1300 euroa. Etsimen saa noin 400 eurolla. Sillä on hintaa suunnilleen 200 euroa", Toppari luettelee. EOS 5D Mark II -prototyyppinsä jälkeen Canon on julkaissut viisi EOS-kameramallia videotoiminnolla. "Canon toi vuonna 2008 markkinoille ensimmäisen Full HD -videolla varustetun EOSkameransa, jolla voi kuvata perinteisten still-kuvien lisäksi myös videokuvaa. Kaikki, mitä tarvitsee ymmärtää, löytyy käyttöohjeista. Lisäksi Rajala Pro Shopista EOS-kameransa ostaneille tarjotaan koulutusta. Rajala Pro Shop ei ole joutunut juurikaan vastaamaan kameran käyttämiseen liittyviin kysymyksiin, vaan useimmiten asiakkaita askarruttaa kameran lisävarusteiden valinta. Tietoa kursseista löytyy kotisivuiltamme". "Jos olet musavideoiden tai elokuvien suurkuluttaja, olet jo päässyt varmasti nauttimaan EOS-videokuvan laadusta. Erillisen etsimen lisäksi videokuvaukseen ostetaan myös olkatukia, jotka helpottavat käsivarakuvaamista. Kuka tahansa voi nykyisin tehdä elokuvatasoisia tallenteita edullisesti ja vaivatta. Se oli suuri mullistus. Kuvan laatua on pidetty erittäin hyvänä ja kameraa teknisesti helppona. Apua tarjotaan ennenminkin oikeiden videovarusteiden valinnassa. Tyypillisin lisävaruste on erillinen etsin, joka tekee tarkentamisesta helpompaa suurentamalla kiinteän etsimen kuvan kolminkertaiseksi. Canonin videomateriaalia pystyy Topparin mukaan käsittelemään lähes millä tahansa PC- tai Mac-ympäristön editointiohjelmalla. Nykymallit ovat Canon EOS 1D Mark IV, EOS 5D Mark II, EOS 7D, EOS 60D ja EOS 550D. Näiden lisäksi asiakkaat ostavat myös kiskoja. advertoriaali CAnOn mullisti videOkuvAAmisen Nykypäivän normikameroilla voi kuvata korkealaatuisia musiikkivideoita. man musiikin äänitys ja miksaus ovat olleet jo vuosia kenen tahansa ulottuvilla kohtuuhintaisten tietokoneohjelmien ansiosta. Rajala Pro Shop järjestää asiakkailleen videokuvauskursseja, joihin luennoitsijoiksi kutsutaan myös ulkomaisia elokuva-alan ammattilaisia. Liikkeestä kameran ostaneelle peruskurssit ovat pääosin ilmaisia. "Nykyiset laitteet on suunnattu tavallisten kuluttajien normaaliin käyt- töön
s aeo akrivid psii k mu RAJALA PRO SHOP, CANON J A POP MEDIA ESITT ÄT: ÄV L PAIL u -kI kAIkkIEn ÄÄnEST ÄJIEn kESkEn Ar VoT AAn: 1 .PALkINtO: dSlr hd60 kIT 2G PALkINtO 1 . ÄÄnEST Ä InfErno-, rumbAJ ryTmI-lEhTIEn A ToImITuSTEn V AlITSEmIST A fInAlISTEIST VuodEn 201 A 0 koTImAInEn SuoSIkkISI oSoITTEESSA: POPMEDIA.fI/MuSIIkkIvIDEO ÄÄnESTySAIkA pÄÄTTyy 20.2. PALkINtO 2. (CAnon EoS 60d+1 5-85IS+GEnuS Sm+Z-fIndEr3X). ARvO 3599 2.PALkINtO: dSlr hd550 kIT 1G (CAnon EoS 550d+1 35IS+GlIdETrACk 8-1 ShooTE 500mm + VIdEopÄÄ) ARvO 1 299 1.HerraYlppö&IHmIset 2.Iwatsw Horros amsterdamned 3.HelsInkI78-82 Cruising 4.petrInYgård selväpäivä 5.lauranärHI tämäontotta 6.poetsoftHefall war 7.mYgraIn ofImmortalaeons 8.olavIuusIvIrta uni 9.delaYtrees Cassette2012 T 10. uureKilpeläinen Valonpisaroita 11.FemmeenFourrure plumBisquit 12.pariisinKeVäT matkallaetelään 13.magenTasKycode Thesimplepleasures 14.HusKyrescue Theyarecoming 15.JenniVarTiainen missämurusenion
Tapahtumaan myydään ainoastaan yhden päivän lippuja. 17.-19.2.2011 FINNISH METAL EXPO 18.-19.2.2011 ACCEPT·SABATON·TRIPTYKON·SYMFONIA KVELERTAK·GHOST·THE MAN-EATING TREE MYGRAIN·DEATHCHAIN·DREAMSHADE CORRODED·FOR THE IMPERIUM·BATTLE BEAST ZEROSCAPE·TURMION KÄTILÖT SUOMI METAL STAR -bändikisa Ennakkoliput www.tiketti.fi ja www.lippupalvelu.fi. Tapahtuma on ikärajaton. FINNISH METAL EVENTS PROUDLY PRESENTS: FINNISH METAL EXPO 18.-19.2.2011 klinikoita·sälää·rompetta·Finnish metal awards www.fme.fi KAAPELITEHDAS Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään.. Lipunhinnat: ennakko 35 / ovelta 40 (mikäli jäljellä). Ennakkolipunhintoihin lisätään lippukauppojen toimituskulut
36 TURI SAS Jarmo Katila Jarmo Katila John Rahim 18 009Päänavaus 010Sytykkeitä: mm.SYMFONIA,STORM HEIT,BEFORETHEDAWN, LEGIONOFTHEDAMNED... 014Axis:Londinium& MurhapapajaMama 016HeavyCookingClub: NAPANDER-hernerokka 018Aadolfvs.OMNIUM GATHERUM 023LIFELOVER 34 026KORPIKLAANI 029CROWBAR 032ALGHAZANTH 034BATTLELORE 036TURISAS 043MYGRAIN 046KYPCK 050Infernonvuoden kovimmat2010 052Pölkyllä: laulajalegenda GLENNHUGHES 52 056Salamyhkä: THRONEOFCHAOS Pervertigo 059Arviot,pääosassa KYPCK 076Demot,pääosassa SWOLLENEYEVIEW 080Vanhaliitto: ARCHGOAT 082Omanahka: BlackLeaguen TANELIJARVA
timo tolKin edesottamukset etenkin hänen ja Stratovariuksen teiden erkanemisen aikaan olivat vähintäänkin hämmentäviä. Helsinki Metal Meeting kestää torstaista lauantaihin 17.19.2. Ensin mennään varmaan Aasiaan, sen jälkeen EteläAmerikkaan ja sitten takaisin loppukesän festareille. Meillä ei ole ollut minkäänlaisia tappeluita tai edes väittelyitä mistään. Hän tekee mielenkiintoisen huomion siitä, millaisen fiiliksen levykokonaisuus hänessä herättää. On pitkä biisi, kolme tuplabassaribiisiä, pari keskitempoista ja muutama balladi. Sehän on just se pointti, että kun on soittanut näin kauan, ego jää huoneen ulkopuolelle. www.symfonia.fi Viimevuodenlopullajulkistettiintieto TimoTolkinuudestabändistä.Symfonian debyyttilevytarjoaamaestronitsensä mukaanvanhastaantuttujafiiliksiä. SYMFONIAN ENSIKEIKKA FME:SSä 10 inferno. Siitä toipuminen on vienyt ihan näihin päiviin saakka. Tää on ollut jotenkin tosi helppo prosessi. Timo Tolkki, millaista musiikkia sieltä nyt on tulossa. Bändin muut jäsenet ovat Mikko Härkin, koskettimet, Andre Matos, laulu, Uli Kusch, rummut, ja Jari Kainulainen, basso. Tällä levyllä on vähän samanlainen kaari kuin siinä. Euroopan kiertäminen jää varmaan syksyyn. Syitä on muitakin, kuten Triptykon, Sabaton, Accept ja Kvelertak. Mutta kaikkea oheissählinkiä on ollut, ja tietenkin Stratosta lähteminen on iso prosessi, sellaisesta ei ihan viikossa toivuta. Tolkin mukaan bändi pysyi pitkään salassa, koska nimimiesten projektilla ei haluttu alkaa retostella ennen kuin kaikki oli aivan varmaa. Viinanjuonti jäi jo viisi vuotta sitten, ja mies on käynyt lenkkipolullakin. Mä olen sanonut aiemmin, että tää olisi Visions- henkinen (Stratovarius 1997) levy, mutta nyt on jotenkin raikas fiilis. Yhteentörmäyksillä on spekuloitu, mutta Tolkkia pohdinnat naurattavat. Helppous on Tolkin mukaan sen merkki, että levystä on tulossa hyvä. Sitten kun se julkaistiin, jengi oli, että mikä tää on. Symfonialla on Tolkin mukaan melodisia ja hyviä heavy rock -biisejä. Mähän olen ollut aika tuottelias koko ajan. VaiKKa KaiKissa ennakkotiedoissa on puhuttu power metalista ja sen suuntaisesta musiikista, biisiäkään ei ole vielä kuultu. Meriittejä siis riittää, ja se on näkynyt myös studiossa. Siinä keikassa on varmasti sellainen lataus, että... Symfonia astui viime vuoden lopulla esiin hieman yllättäen. Nyt kun alkaa hahmottaa tätä levyä ja kuulee miltä biisit kuulostaa, tässä itse asiassa mennään aika tavalla Episoden (Stratovarius 1996) fiiliksissä, mikä on aika yllättävää. Jos biisiskaala on Foreverista Legionsiin, ei siinä voi pelkästään powerista puhua. Me oltiin hyvin hiljaa, tosi low-key aika pitkään. Nyt mies voi selvästi hyvin ja on kaikin puolin innoissaan tulevasta materiaalista. Mutta mä olen soittanut yli 3000 keikkaa, mä tiedän mitä se tulee olemaan. Haluttiin miettiä ihan rauhassa ainakin puoli vuotta. Symfonian levy on tätä lukiessasi loppusuoralla. Ehkä se johtuu nimenomaan siitä, että kaikki jannut on soittaneet jonkin verran, Tolkki naurahtaa. Kiertuesuunnitelmat ovat työn alla. Se oli ihan tarkoituksellista. Matsku kuulostaa tosi hyvältä. Se on melodista power metalia, vaikka mä en itse ole mikään tällaisten käsitteiden fani. Helpoin mun uralla. Olen erittäin tyytyväinen. Kokeneista konkareista koottu bändi esiintyy Kaapelitehtaan lavalla lauantaina 18.2. Markus Paajala Vilho Rajala Sytyttäjä KEsKEltä sKånElaista maaseutua yhytetty Timo Tolkki odottaa innostuneena Symfonian keikkaa FME:ssä. Mä en esimerkiksi ole koskaan kokenut, että Stratovarius olisi power metal -bändi. On mahtavaa päästä näiden jannujen kanssa sinne, kun tietää että se toimii kuin juna, Tolkki sanoo. Luultavasti toukokuussa aletaan tehdä keikkoja. Kun kysymyksessä ovat monessa liemessä keitetyt, ahavoituneet muusikot, egoistakaan ei enää muodostu ongelmaa. Jos Symfonian mielii nähdä tuoreeltaan, kannattaa suunnata FME:hen. Levy julkaistaan 25.3. Mun edellisestä live-esiintymisestä on vissiin kolme vuotta. Musiikin tekemisen palo ei ole koskaan hävinnyt mihinkään
RoutaSielu-niminen kokoonpano julkaisee Pimeys-nimisen debyyttinsä 16.2. Sekä suomen kieli että Eino Leinon runous pysyvät agendalla. Onneksi kuviot muuttui, mutta tällä "viimeisen" levyn työmoraalilla saatiin kasaan bändin vahvin julkaisu tähän asti. Valinta oli Saukkosen mukaan selvä, vaikka kysyntää tuli muualtakin. Se symboloi paitsi Ruotsin valtaa, myös kristinuskoa. Kuten runon aihepiiristä voi päätellä, Leino oli 1800-luvun lopulla hyvinkin poliittisesti valveutunut taiteilija. Stormheit aikoo jatkaa valitsemallaan tiellä. Toisaalta demokratian kautta vaikuttaminen on niin pientä, että vaikka eduskunnassa olisi 70 prosenttia perussuomalaisia, en usko, että asiat menisivät oikeaan suuntaan. Niin on myös Stormheit tässä ajassa. Aiemmin laulukieli on ollut englanti, nyt bändi laulaa Leinoa alkukielellä. MySpaceenkin muutin juuri kuvauksen muotoon "kansallisromanttista isänmaallista musiikkia", se tuntuu oikeammalta termiltä. Deathstar Risingia tehdessä ei ollut vielä selvää, mikä yhtiö sen julkaisisi. www.myspace.com/stormheit Before the Dawnjulkaiseehelmikuussalevyn nimeltäDeathstarRising.SamassakuussajulkaistaanmyösRoutaSielundebyytti.Yhteinen nimittäjäonTuomasSaukkonen,kukasmuu. SAUKKONEN KAHDELLA KIELELLä BEforE thE Dawn on nykyään lisensoinnin kautta Nuclear Blastin bändi. Tulossa on läjä keikkoja, joilla Saukkonen nähdään lavalla sekä RoutaSielun että BtD:n kanssa. Minä en näe omilla tekemisilläni mitään eroa heidän tekemisiinsä. Stormheit on aiemmilla levyillään ponnistanut metalligenrestä ja etenkin Bathory-pohjalta, mutta Chronicon Finlandiae on monin paikoin ihan silkkaa suomirokkia. Etenkin kun BtD-levy oli sataprosenttinen bändilevy ekaa kertaa sitten vuoden 2004, eli mun ei tarvinnut hoitaa kuin omat kitaraosuudet ja huudot. Hän sai idean sovittaa Leinon runo musiikiksi jo viitisen vuotta sitten. RoutaSielun levy tehtiin täysin luomuna, mikä myös kuuluu lopputuloksesta. Mutta ei tämä nykyinen hulluuskaan voi kauaa jatkua. Rouheampi tuotantofilosofia tarttui mukaan myös BtD-sessioihin. Kyllä siihen musiikkiin saa paljon enemmän tunnetta, kun sen saa laulaa omalla kielellä., päämies Stormheit sanoo. Mä sanon ihan mielelläni, että Stormheit on poliittinen bändi. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf erno.f i EinoLeinonrunoTarinasuurestatammesta ilmestyi1896.Nytseonsaanutuudenelämän StormheitinChroniconFinlandiae-levynä. REHELLISESTI POLIITTISTA MUSIIKKIA stormhEit on kahden miehen kokoonpano, joka on ehtinyt kolmanteen levyynsä. Kun oli vamiiksi hyvä work flow, kaksi sessiota meni putkeen yllättävän helposti. Leino, Jean Sibelius ja muut kuuluivat aikoinaan Nuori Suomi -liikkeeseen. Kitaraa ja bassoakin käytettiin lyömäsoittimina, Saukkonen hehkuttaa. Ennen Deathstar Risingia Saukkonen teki erästä toista levyä. Se oli työläs mutta palkitseva metodi. Bändi jätti esimerkiksi synat kokonaan pois, ensimmäistä kertaa. Mä olen aika kyllästynyt näihin pagan- ja folk metal -viitauksiin. www.beforethedawn.com / www.routasielu.com inferno 11. Bestial Burst julkaisee aivan pian seiskatuumaisen, jolla on Ruska-niminen Leinon runoon tehty kappale. Yllättävän moni eurooppalainen ja kotimainenkin iso lafka on ollut yhteydessä. RoutaSielu syntyi hyvinkin nopealla aikataululla kevättalvesta 2010. Myös miehen muilta projekteilta on syytä odottaa uutisia vuonna 2011. Oma kanta oli se, että jos kuviot ei muutu isolla kädellä, on parempi tehdä levystä sen verran tanakka, että siihen voi hyvillä mieli lopettaa bändin uran. Mä olen aika helppo innostumaan uusista jutuista, ja kun sain päähäni ajatuksen suomenkielisestä hevijyräämisestä, niin parin kuukauden päästä oli jo biisit kasassa. Saukkosen mielessä liikkui tästä syystä jo melko lopullisia ajatuksia. Rumpua lyötiin kuin naapurin pedofiilia. Runo on pitkä ja korkealentoinen kertomus siitä, kuinka vieras valta eli Ruotsi istuttaa maahamme vieraan puun, tammen. Stormheit on tervehtinyt ilolla uusia kansallismielisiä puolueita ja etenkin perussuomalaisten nousua. Samalla Stormheit kokeilee itse tekstitystaitojaan suomeksi kappaleella Syksy sieluni yössä. Hyvin tehty työ Euroopan ja Aasian keikkalavoilla on selvästi tuonut jotain tulosta, hän arvelee
Urautuneet näkemykset ärsyttävät Jyrkästä. Bändi ammentaa 1980-luvun alun black metalista, erityisesti Celtic Frost on ollut suuri vaikuttaja. Kolmonen tuli sanan perään, koska Saksassa toimi jo samanniminen fuusiojazz-pumppu. Joillain bändeillä on kaksi kitaraa, jotka vuorottelee liidiosioita, meillä on kitara ja foni jotka vuorottelee, Kaila sanoo. Vammaisin kommentti, jonka olen kuullut, on tyyliin "miksi sä yrität matkia kitaraa". Studio tarjosi tähän erinomaiset puitteet. Suomessa porukka on hyvin konservatiivista ja pässinpäistä. Jos musiikki on synkkää, niin ovat tekstitkin. KunkerranmetallionSuomessanykyään kansanmusiikkia,olivainajankysymys,koska kansallissoittimeemmekytketäänsähköt.Juha Jyrkkääntevana 3 ehtiensimmäisenä. SäHKöKANTELEEN SURINAA tEVana 3 julkaisee Mieron tiellä -nimisen debyyttilevyn helmikuun 12. Sana Tevana on vanhaa suomea ja tarkoittaa hirvilehmää. Alkukankeuden jälkeen homma loksahti kohdalleen, kun nykyinen rumpali A. Ajattelin, että kokeillaanpas, kuinka se toimisi tässä. Folkia siinä on tasan instrumenttivalinnan verran, ei enempää. The Fërtility Cült -nimi on johdettu muinaisista pakanauskonnoista, joiden ympärillä Eschatologykin osaltaan pyörii. Ledermann hyppäsi kyytiin kesällä 2009. Nykyään vallalla olevissa moniteistisissä uskonnoissa jumaluuden naisellinen puoli on täysin nollattu ja tehty jopa syntiseksi. Ajatellaan, että vain ja ainoastaan kitara on se särjetty rokkisoitin ja kantele pikemminkin museokamaa. Umlauteilla koristeltu kirjoitusasu tuli internet-ajalle tyypillisesti siitä, että MySpacesta löytyi jo Fertility Cult -niminen bändi. Toivottavasti ei mikään iso bändi, Kaila sanoo. Se oli pointtina, että saatiin livesoiton energia taltioitua levylle. Jotain lauluja jouduttiin äänittämään uusiksi jälkeenpäin, koska livenä muu soitto vuoti laulumikkiin niin paljon. Tevana 3 haluaa kuitenkin painottaa, että kyse on juuri kanteleesta. Se äänitettiin Astral Studiolla Tampereella, livenä tietenkin. Vaikka sähkökanteleen historia on pitkä, metalligenressä sitä ei ilmeisesti ole käytetty ennen kuin nyt. Tyyliltään Tevana 3 edustaa Jyrkkään mukaan dark metalia. Lisäksi vaikutteita on otettu dark metalista, doom metalista, 1990-luvun alun norjalaisesta black metalista ja psykedeelisestä rockista. Bändi julkaisi hiljattain debyyttialbumin nimeltä Eschatology. www.myspace.com/thefertilitycult. Bändillä oli tammikuussa Yo-talolla levynjulkaisukeikka, mutta muuten keikkakalenteri on melko tyhjä. Muinaisissa pakanallisissa kulteissa naiseus ja hedelmällisyys oli pyhä ja hieno asia. Toukokuuksi on kuulemma sovittu yksi päivämäärä, Turkuun. Projektin biisit ovat nimenomaan negatiivisten tuntemusten ja aggressioiden purkua. Haluan asenteisiin muutosta! Live-esiintymisiä Tevana ei ole vielä tehnyt, mutta Jyrkkäällä on halua viedä projekti lavalle jo kanteleen revitalisaationkin vuoksi. Tunsin fonistin aiemmista proggiksista, ja olin itse fiilistellyt 12 inferno jotain The Stoogesin Fun Housea ja tällaista. Bändin täydentää Ill Larry, joka soittaa saksofonia. Uskoisin albumin olevan maailman ensimmäinen metallilevy, jossa sähkökitara on täysin korvattu sähkökanteleella. Jyrkkään mukaan Tevana 3:n kappaleiden aiheita ovat suru, yksinäisyys, ahdistuneisuus, luonto, uudestisyntyminen, alkoholismi, maailmanloppu ja tietty padottu viha. Mättösäröjä ja efektejä käytän ihan samassa mitassa ja samalla volyymilla kuin kuka hyvänsä metallikitaristi, Juha Jyrkäs sanoo. Ne ovat syntyneet kivusta, mutta ah, se tuntuu niin hyvältä, kun niitä saa soittaa! www.mikseri.net/tevana3 Tamperelainenthe Fërtility Cült rankoo raskastajapsykedeelistärockiapoikkeuksellisen kiinnostavallajavoimakkaallatavalla. HEDELMäLLISESTI RASKAANA Basistilaulaja Kailasha, kotoisemmin Ville Kaila, kertoo The Fërtility Cültin syntyneen Black Sabbathin ja Electric Wizardin innoituksesta sekä hänen ja kitaristi Artie Gimmlerin silkasta pöristelynhalusta
D E PR E - L I S T E N I N G, M E R C H A N D I S E A N D M O R E :. Photo book!, LP in Gatefold & download available! DORO Heaven - Best Of Ballads - Part 2 Ltd. CD Digipak incl. STILL HOT! 25 Years In Rock 2DVD Digibook + CD Digibook deluxe Box incl. N U C L E A R B L A S T. 2 Bonus tracks, CD incl. Bonus track & download available! SIRENIA Nuclear Blast Clips Vol. 1 42 Clips, more than 190 min. running time! Blu-ray and DVD available! VARIOUS ARTISTS CHECK OUT! W W W. CD Digipak & download available! GOTTHARD Blood Magick Necromance Ltd. CD in metallic slipcase LP in Gatefold & download available! BELPHEGOR The Enigma Of Life Ltd
Perunalastut eli potato chipsit, kuten niitä suuressa maailmassa kutsutaan, liukenevat hyvin hernarin sekaan antaen annokselle tuhdin energianpitoisen lisän, mikä on etenkin pitkillä reissuilla ja karuissa oloissa selviytymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Pilko makkarat noin 1,5 sentin palasiksi, paista makkaranpalaset paistinpannulla runsaassa voissa. www.inferno. lisää reseptejä fi Miika "Mega" kuuSinen tutkiva kuLinariSti "Ruokaa se on heRnekeittokin", totesi napandeRin istuva bassotaiteilija yhtyeen sanasepolle MaRtti seRvolle. Sipsit suurustavat keiton, sakeuttavat sitä ja tuovat keittoon tuhdin ja tunnistettavan maun. Lisää seokseen puoli pussillista perunalastuja. Erkka majoittui asumukseen, jossa oli kantovesi, ulkovessa ja puuhella. Testissä käytetty poimutettu sour cream & onion -perunalastu osoittautui ainakin hyväksi valinnaksi, eikä keitto jäänyt kaipaamaan erillistä sipuli- ja kermalisää. Mielessä kannattaa pitää, että Camping-makkaraa saa myös juustoisena versiona, jos peruskäyrä alkaa olla maultaan liian tuttu." ERKANKOKATESSASOI: las KEtChup The Ketchup Song (2002) "Kappaleessa kiteytyy Erkka Alosen paremman hernekeiton henki iloinen huolettomuus! ja toki ketsuppi myös maistuu keiton kanssa." 16 inferno. Keitä hernekeitto kattilassa purkin ohjeiden mukaisesti. Nämä mukavuudet tulivat esiin ruoanlaitossa, joka perustui 1900-lukulaisen iskukuumentamisen ja tyhjiöpakkaamisen hyödyntämiseen. 5. Sipsit laajentavat myös sopan maustamisvaihtoehtoja runsaasti, sillä tarjolla on nykyään jos vaikka minkämakuista lastua. Sammatti on Elias Lönnrotin vanhaa kotiseutua. 2. Hämmennä seosta niin kauan, että perunalastut ovat liuenneet 6. saksofonia soittava solisti tallensi eRkan kokeMukset MatkustaMisesta ja kokkaaMisesta tuleville sukupolville. BASISTIERKKA ALOSENPAREMPI HERNEKEITTO taRpeet: 1 prk Kotikokki-hernekeittoa (tai vastaavaa merkkiä) 1/2 pussia perunalastuja tee näin: 3 kpl Camping-makkaroita 1. Näistä lähtökohdista kerrotaan Basisti Erkka Alosen paremman hernekeiton syntyneen." Megan tuomio: "Näin sitä voi päivittää perinneruuat nykynuorisonkin makuun sopiviksi, ja vähällä vaivalla, jos vain kekseliäisyyttä löytyy. Vaikka tunnelma oli pitkälti 1800-lukulainen, halusi Erkka Alonen säilyttää joitakin moderneja mukavuuksia oleskelussaan. 4. Nauti keitto höyryävän kuumana. Ruoan luonnehdinta Martti Servon kirjaamana: "Tämän maistuvan arkiruoan kehitti Martti Servo & Napander -orkesterin basisti Erkka Alonen ollessaan perinteenkeruumatkalla Sammatissa. Vajan takana oli runsas lajitelma käytettyjä ruohonleikkureita. Kaada makkarat keittoon. 3. Erkka halusi tuolloin 2000-luvun ensivuosina aistia samoja tunnelmia, joita Kalevalan kirjaajalla oli ollut toistasataa vuotta aiemmin
Onnistun jotenkin hukkaamaan hyttikorttini jo ennen laivaan astumista. Kakkos-. En oikein tiedä, mitä progehässäkkää musiikkimme on aikaisemmin ollut, mut nyt ollaan tehty ehdottomasti sellaista musiikkia jota haluaa tehdä. Sitä väkisin vääntämistäkin on joskus ollut ilmassa, mitenkään vanhempia levytyksiä dissaamatta. Aloitetaan kliseisesti. Eipä ole, joten selaamme laivan ravintolavaihtoehtoja odotellessamme. infeRno suuntasi Retkueen kanssa itä MeRelle selvitteleMään bändin nykytilannetta ja taRinoita tuoReen new woRld shadows pitkäsoiton takaa. uuden MaailMan VARjOISSA " B altic princess on Itämeren uusimpia risteilyaluksia, jossa tekemistä riittää kaikenikäisille", selvittää Tallinkin mainoslause. Mjoo, minun soololevyhän tämä musiikillisesti on, ja Pelkosen soololevy lyriikoiden ja laulusovitusten puolesta. Lähdemme oitis tutkimaan, josko verovapaa kauppa olisi jo auki. Tuttuun tapaan Omnium Gatherumin metalli on melodista ja polveilevaa, mutta levyä kuunnelleena on helppo todeta, että sen sisään on vaivaton päästä vaikka mukana on parikin yhdeksän minuutin pläjäystä. Lopulta pääsemme kaupoille ja palaamme samppanjoiden ja kaviaarien kanssa hyttiin haastelemaan. Juu, kyllä se on ihan luonnollisesti jäsentyvää tavaraa. Eikä mitään väkisin väännettyä, Pelkonen toteaa. Tämähän passaa, tuumin ja varaankin oitis b-luokan hytin käyttöömme. Siinä vaiheessa, kun on saanut narulle vaivalla harjoittelemansa biisit, onhan se tunne vaan uskomattoman hieno! Pelkonen avaa. Kohta kolmekymppisenä voin todeta, että puolet elämästähän tähän hahmotteluun on mennyt. Miltä nyt tuntuu? 18 inferno Levy on tähän mennessä paras. Ankkurit ylös!!! Sata salamaa iskee tulta All aboard!!! Hyttimme on kahdeksannessa kerroksessa melkoisen sokkelon takana, ja me kun odotimme perinteistä jyrinäpaikkaa potkurin juuresta. Nyt päästiin luomisen suhteen erityisen vapautuneeseen tilaan. Hikoilen turhaan, sillä taisin piilottaa läpyskän ylihuolellisesti liian hyvin. Valikoimaa tuntuu piisaavan. Olette saaneet viidennen Omnium Gatherum -levyn valmiiksi. Omnium Gatherumista saamme matkaan kolme viidesosaa, eli ainoan alkuperäisjäsenen, säveltäjä-kitaristi Markus Vanhalan, vuodesta 2006 vokalistina toimineen Jukka Pelkosen sekä kosketinsoittaja Aapo Koiviston. Ensimmäinen levyhän tämä on tällä meiningillä. Kuinkas biisivastuu on jakaantunut. Uudella levyllä ei tällaista tunnetta ollut lainkaan, Vanhala korostaa. New World Shadows on monipuolinen levytys käsittäen jos jonkinlaista musiikillista ääripäätä. teksti AAdolf VirtAnen kuvat MArkus VAnhAlA / AAdolf VirtAnen pRoMokuvat JAri heino www.oMniuMgAtheruM.org kaRhulalaislähtöinen oMniuM gAtheruM on livahtanut vai vihkaa ikäbändien saRjaan: MittaRiin tulee kuluvana vuonna Miehekkäät 15 vuotta. Kyllä levyllä kuuluu rakkaus musiikkiin, Vanhala evästää. Tapaan hyväntuuliset miekkoset Helsingin terminaalissa, ja otamme heti kärkeen tervetuliaistuopposet
Puhutaanpa pari sanaa vuoden 2008 Redshiftin ja myös uutukaisen miksanneesta ja masteroineesta, legendaarisesta Dan Swanöstä. Swanö on hieno mies. No minähän tein parhaani ja totesin, että tässähän on ihan hyvä tämä sointuproggressio. Ja soitti vielä sekaan Moogia salaa, meiltä kysymättä, Pelkonen nauraa. Mehän tehtiin joku 13 vuotta hommia, ja viime vapun tienoissahan hän ilmaisi, ettei enää tee keikkoja. Pikan Jarmo nyt on ollut rummuissa aika pitkään. kitaristi Harri Pikka kun "katosi" bändistä, Vanhala kummastelee. Ei hän ole inferno 19. Joo, Harristakin (Pikka) tuli sellainen ninja, katosi yhtäkkiä savuna ilmaan sellaisen posauksen kanssa, Pelkonen hekottaa. Mikäs kokoonpanojen tuulisuuden on lopulta aiheuttanut. Levylle piti muuten saada Raptorin Jufo III:kin laulamaan! Homma oli jo niin kuin sovittuna, mutta se jäi jotenkin puolitiehen, Vanhala muistelee. Semiherneet nenässä Kuten sanottua, Markus Vanhala on bändin musiikillinen sielu ja selkäranka. Entisiä jäseniä on katalogissa jo kymmenkunta. Anything goes, Pelkonen kuittaa. Vaan enpä minä ole kyllä hirveästi porukkaa silti kenkinyt ikinä pois. Joo, eipä ole alkuperäisiä äijiä jäljellä ainuttakaan. Hänhän lähetti mulle kirjepostia levyn valmistuttua ja kiitti, että sai olla osana tätä AORdeath metalin klassikkolevyä, Vanhala repeilee. Edellisen levynhän hän vain miksasi, mutta nythän se lauleskeli sinne herkullisia juttuja parille biisille. On ollut hienoa työskennellä noin legendaarisen muusikon kanssa. Vanha Edge of Sanity -guru on käyttänyt Markusta esimerkiksi Odyssey-levyllään kitaristina kyllästyessään omiin leadeihinsa. Itse olen ollut aina hyvässä asemassa, olen diggaillut biiseistä ja pystynyt tekemään omat hommat helposti, minkälaista matskua sitten tuleekin. Totuushan on, että biisin kertsissä ja pääriffissä on aika lailla niitä iskelmähaikuja. Mun yksi 13-vuotias kitaraoppilas oli menossa kevätjuhlaan soittamaan Virve Rostin Sata Salamaa -biisiä ja kysyi, voisinko opettaa sitä. Sieltä sitä on lainailtu ja laitettu erilaista melodiaa päälle. Huomautan löytäneeni levyn avaavasta Everfields-biisistä vahvoja Opeth-vaikutteita, muutenkin kuin pituuden suhteen. Tämä mun Chuck Schuldiner/Jeff Waters -diggailuhan on mennyt jo tälle asteelle, että porukkakin vaihtelee ympärillä samaan tahtiin. Swanö on ollut sankari itselle joskus mopoiässä. Kaikki vaan katoaa, haihtuu ja räjähtelee, Markus nauraa. Markus haluaa päästä eroon vertauksesta oitis ja torpedoi sen yllättävästi
Kotioloissa setin treenaaminen sujuu kyllä muutamassa illassa. Pitäähän sitä toki hevikavereita hevihädässä auttaa. Omnium Gatherum levyttää nyt saksalaiselle Lifeforce Recordsille, joka on jo neljäs levy-yhtiö muiden muassa Nuclear Blastin ja Candlelightin perään. Ehkä siinä tuli vapautumistakin uudelle levylle, kun ei tarvinnut kainostella ja ottaa ketään huomioon riffien suhteen. Piti ottaa Geddy Leen tontti haltuun, enkä osannut mitään ja yleisö lähti menemään. Missä bändissä olisi hienointa päästä soittamaan. Ja onhan se raskauden takiakin lähes välttämätön paha, Koivisto kuutioi. katkenneita kylkiluita ja hitlerviiksiä Vaihtelua on piisannut myös levy-yhtiöiden kohdalla. Tipahdin viime yönä unessa yhtäkkiä lavalle Rushin kanssa. Joutuiko bändi pulaan kakkoskitaristin haihtumisen myötä. Sitten tuli tällainen kikkelinrunkkaus-aikuisdödö-levy. Mukavien ukkojen kanssa on aina mukava keikkailla ja jälkipelittää! Kyllähän tuo Diablon euroturnee Bodomin ja Corpsen matkassa taitaa kuitenkin edelleen olla lippulaivana omissa muistoissa. Suomikentällä vois laittaa työhakemuksen vaikka Stoneen. Eipä siinä ole takana mitään bändienvaltaussuunnitelmaa tai salaliittoa. Siihen kelkkaan oli ehkä haastavinta hypätä, kun eivät ne (Marko "Kuula") Utriaisen kitarakuviotkaan ihan helpoimmasta päästä olleet. Kyllä se kuitenkin vaatii ne kaksi keihästä. Esiintyypä mies tuoreella Soul Journeys -videollakin. Siinä sitten vain nöyrästi karttu käteen, ja jos keikalla nyt sattui kusahtamaan, moshattiin entistä kovempaa päälle. Olisiko tässä ratkaisu. Insomniumin matkassa Sonispheressä oli myös hienoa. 20 inferno edelleenkään oikein suoraan sanonut mitään, mutta eipä Harri taida olla enää bändissä. Tuossa kun viidestään leivottiin levyä kasaan, kokeiltiinkin, josko hommat saisi pelaamaan yhdellä kitaralla. Mahtava tyyppi. Vuosi sitten Euroopan-rundilla Insomniumin Friman teki kuolemaa bussin punkassa keuhkokuumeessa, joten he "pakottivat" meikän ottamaan setin haltuun tuntia ennen omaa OG:n vetoa. Eikä mulla ole ongelmaa, vaikka tulee itseä kovempi kitaristi viereen vetään, Vanhala suitsuttaa. Voisitko lähteä tuuraamaan bändiin kuin bändiin. Missä bändissä on ollut mukavinta kepittää. Outo ja originelli kaveri, Vanhala hymyilee. p VaRaMieSpalVelu Mistä idea "varamiespalveluun" on lähtenyt. Menin keikan jälkeen bäkkäribaarissa selvittelemään, kuinka diggailen uudesta Adrian Smith signature Jacksonistani. Missä bändeissä olet kitaroinut. Ja Avril Lavignen bändihaaremiin ulkomaisista! noloja tai hauskoja kömmähdyksiä tahi tilanteita. No jaa, onko se nyt sitten niin herkkua, kun siihen paremmin tutustuu. Puliukon kieltä taisi tulla lontooksi tyyliin "I have my Adrian Smith guitar at home and I like to masturbate with it every night!". Ei tuo kitara ja lavalla pönöttely sentään niin paljon puhuttele, että lähtisin esimerkiksi ravintolabänditouhuihin Tero Vaaran kanssa, tai johonkin Korpiklaanihumppahommiin. Mutta sit avasin lopulta läppärini ja aloin taas tykittämään riffejä. Eikö joku Nuclear Blast -diilikin nyt voisi olla bändin jos toisenkin unelma. onko väliä, komppaako vai tiluttaako. Muuten menee turhan kikkeliksi. Diablo oli täysin uusi maailmansa varjoineen, eli A-vire ja kaikki omat hifiratkaisut korvamonitoreineen ja erikoishässäköineen. Enemmänkin ehkä huvitti, kun äijä tuntui loppujen lopuksi innostuvan enemmän koripallosta kuin hevistä. Ei olla huonoissa väleissä eikä haluta moittia mitenkään. Kun on mielenkiintoisiin hommiin kysytty, niin mukaan on lähetty. Minusta on ihan helvetin hauskaa soittaa Jopen kanssa, oon ollut ihan innoissaan kun se on liidimiehiä ja on pystytty soittamaan paljon juttuja, mitä ei olla aikaisemmin koitettukaan. Kuinkas näin. Otin mä sellaiset semiherneet nenään tuolloin, että kuinka tätä paskaa jaksaa, kun porukkaa vaihtuu ja niin edelleen. Huumoriksihan tämä pikkuhiljaa kääntyy, kun näitä "työharjotteluja" on kertynyt aika runsaasti, ja tästä hommasta joutuu myös selvittelemäänkin ahkeraan. Kyllähän me oltais innokkaita ottamaan Koto kitaraan, nyt miehellä on tosin käsi paskana. Adrian tokaisi tyynenä että "oh, nice!" ja kertoi että siinä kitarassa on vähän huono kampiosasto, mutta muuten ihan ok. Kenneth Lehtinen Minkä bändin kanssa on ollut vaikeinta/vaativinta. Eipä ole ollut kyllä kysyntääkään noille harmaille sektoreille! kuinka helpolla saat kasaan normaalin keikkasetin vieraalle bändille. Markuksen kakkosbändin, kouvolalaisen Malpracticen kitarataituri Joonas Koto on soitellut keikoilla toista kitaraa viime aikoina ja saa osakseen suitsutusta. Hällä väliä, kunhan moshaa vitusti. Tarkkasilmäisimmätovat bonganneetMarkusVanhalanlavaltauseammankinbändinkitaratuuraajana.Piireissäonkinpuhuttu leikkimielisesti"Vanhalan varamies alvelusta". Soiteltiin muuten eilenkin ja puhuttiin koripallosta, Pelkonen lisää. Vaikkapa kohtaaminen Porissa yhden sankarini Adrian Smithin kanssa. Parin vuoden sisään on tullut "tunkeiltua" Diablossa, Insomniumissa ja Barren Earthissa omien laumojen lisäksi, jotka siis ovat Omnium Gatherum, progekone Malpractice ja enemmänkin terapiahardrockprojektina toimiva Wolftrap, joka syntyi jo kuopatun Manitoun haudasta. Terkkuja vaan eräällekin suomalai-. Rushissa kyllä kitaroisi mielellään. Voisi luulla, että takana olisi riitoja, mutta ei
Heidän musiikissaan on paljon yksityiskohtia ja erilaisia kitaroita, joten dynamiikan hakeminen on vähän konstikasta tämän päivän masterointitasoilla. Kuulin, että he olivat kiinnostuneita tekemään duunia kanssani uuden albuminsa kanssa, mutta sähköpostit taisivat juuttua roskapostisuodattimeen. Ei nyt dissata isommin, mutta vähän sen kanssa joutui ylimääräiseen säätöön, sen kummemmin erittelemättä. Kieltämättä vaikea, koska bändi halusi orgaanisen ja "aikuisen" soundin. Jo siinä tuli itsekin kiukuteltua lafkalle, kun esimerkiksi luvattua rundirahoitusta ei tullutkaan. Heidän taidostaan yhdistää AOR:ää death- ja thrash metaliin kuulostamatta teennäiseltä. Bändihän on päässyt kiertämään aiemmin muiden muassa Nilen, Calibanin ja Dark Tranguillityn seurassa, ja onpa takana rymyrundi kotimaisten mestarien Swallow the Sunin ja Dan Swanö RuotsalainenmultilahjakkuusDanSwanöonpuuhannutsatojenjataassatojen bändienkanssa.Tässäjoitakinmietteitä suomalaistenkanssatyöskentelystä. juuri sopivasti vaikutteita kaikesta mistä pidän, ja se laittaa jalkani vipattamaan väkisinkin! Swanön Dan kuinka päädyit alun perin työskentelemään omnium gatherumin kanssa. Levy ei myynyt yhtä hyvin kuin Nightwishin Once, joten joku sai luvan lähteä, Vanhala selostaa ja jatkaa: Candlelight taas oli vähän sellainen erikoisyhtiö. Olivat pähkinöinä näkemästään keikasta, joka oli meidän mielestä rundin paskin. Muusikoiden taso on Suomessa rikollisen korkealla, ja esimerkiksi jokainen rumpali, jonka kanssa olen työskennellyt, on aivan maailmanluokkaa taidoiltaan. selle bändille, joka taisi tehdä juuri diilin Nuclear Blastille. Itselläkin oli kylkiluita poikki ja keuhkoputkentulehdusta oli ilmoilla myös, Vanhala kummastelee. Kuten esimerkiksi Omnium Gatherum ja Battlelore ovat tehneet. inferno Dan Swanö. 21. Bändin sävellyksiin on kasaantunut onko sinulla Suomen metalliskenessä muita suosikkibändejä. Mistä pidät eniten omnium gatherumissa. En oikein näe, miten voisin tehdä sitä muuttamatta liikaa heidän identiteettiään. Tai en minä siitä musiikista tiedä, mutta sellasia lippatukkajätkiähän ne enimmäkseen on, Koivisto jatkaa. Ainahan niitä on, mutta en mittaile töitäni esimerkiksi rahassa. Tuottajana toimiessani bändit alkavat kuulostaa liikaa omilta projekteiltani, eikä se ole reilua, joten olen jättänyt sitä vähemmälle. onko mielessäsi unelmaprojektia, Suomesta tai muualta. Joo, ja hitlerviiksiäkin alkoi olla siinä vaiheessa rundia jo yhdellä sun toisella! Pelkonen lisää. Mitenkäs sitten suunnitelmat julkaisun jälkeen. Suomessa toimii myös pieni puskaradio töitteni suhteen, mikä on suorastaan mahtavaa! Millainen homma oli miksata ja masteroida new world Shadows. Josko ensi kerralla sitten. Rakastan Amorphista, he parantavat juoksuaan jatkuvasti. Pidän myös MyGrainista, Evemasterista ja Battleloresta, joita olen duunannut. Oikeastaan voidaan puhua molemminpuolisesta ratkaisusta. Meillä ei ollut aluksi lähettää kuin sen levyn aloitusbiisin Everfieldsin demo, mistä ne diggaili heti, vaikka se onkin kymmenminuuttinen pläjäys. Hyvä kysymys! En ole varma, mutta muistelisin, että he fanittivat vanhoja bändejäni ja päätyivät koettamaan kepillä jäätä. Perkele. Lopulta Candlelight halusi jättää yhden levyn optionsa käyttämättä, mikä passasi. haluaisitko tuottaa omnium gatherumia, olisiko siihen mitään ideoita tai visioita. Asetan aina työlleni kovat tavoitteet, ja kaiken on kuuluttava täydellisesti ja tämän päivän standardeilla. Kyllä Blastin kanssa oltiin varmaan liikkeelläkin vähän sellaiseen aikaan ja sellaisella levyllä, että se ei ehkä natsannut, koska oli kuitenkin epäkaupallisinta mitä on tehty. Se on sinänsä ihan siisti juttu, kun miettii, että tuon lafkan muut bändit on lähinnä emocorea. Lifeforce taas astui kuvaan viime Euroopan-rundin viime metreillä. Ehkä unelmanani on vain jatkaa hyviä työsuhteita bändien kanssa ja toivoa, että he ovat tyytyväisiä ja palaavat studiolleni
Toivotetaan onnea matkaan Omnium Gatherumille, joka muuten on latinankielinen vastine Mötley Crüelle, jollette sattuneet tietämään. MARKKINOIDEN HALUTUIMMAT SOITTOKAMAT! www.musamaailma.fi MI AUDIO MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi · Puh. Ehkä erotutaan sieltä eduksemme paremmin, Vanhala virkkoo. Risteilyhän ei oikeastaan eroa sirkuksesta kuin siinä, että täällä klovnit tulevat juttelemaan. Vaan siinäpä ne tärkeimmät. Vanhalaa luullaan yökerhojen pyörteissä ainakin kolmesti Alexi Laihoksi, minua itseäni Hynyseksi ja kosketinsoittaja Koivistoa Marko Annalaksi, eli silmät harittavat muillakin risteilevillä. Loppuilta ok, siis loppuristeily kuluu epämääräisen discoilun ja iskelmöinnin merkeissä. Ei löydy onneksi kuviakaan, sillä kadotan kamerani. 09 5627 1240 MUSAMAAILMA ITIS Turunlinnantie 2, Hki, Itäkeskus · Puh. Insomniumin kanssakin. Saihan tuo Lifeforce järkättyä keikan ensi kesän With Full Force -festivaaleillekin, mikä on upea juttu. Aluksi on luvassa Suomen-rundi, ja huhti-toukokuussa lähdetään Rotting Christin kanssa katselemaan Eurooppaa. On tässä muutakin suunnitteilla, mutta siitä on vähän aikaista mennä puhumaan. Satamaan paluun ja pienen Helsinki-kierroksen jälkeen hajaannumme leppoisin mielin. Pelkonen yllättää ja sammua mossahtaa, vaikkemme ole ehtineet edes Tallinnan rantaan. Me ei kuitenkaan olla mikään suurin bändi, joten meidän on ihan hyvä olla tällaisella keskisuurella lafkalla. Ainahan me heilutetaan päätä! Pelkonen riemastuu. 09 343 6030 Liikkeet avoinna ark. 10-18, la 10-15.. Lähdettekö jälleen nälkäisinä heiluttamaan päätä joka puolelle. Parketilla pyörähtelyltäkään ei vältytä, vaikka tanssitaitoa ei löydykään
Tämä on paljon sanottu horjuvalla psyykellä siunattujen nuorukaisten hieman joka suunnalle kurottelevasta hengentuotteesta, inferno 23. teksti Joni JuutilAinen i www.lifeloVer.se lifeloVer on Rehellisesti oMa Rikkinäinen itsensä. SäVELIän SAIRAASTA MIELESTä iin ikävältä kuin paljasjalkaisen suomalaisen näkökulmasta tuntuukin myöntää, Ruotsissa tehdään edelleen maailman parasta metallimusiikkia. Ruotsissa tehdään vähemmän yllättäen myös maailman parasta popmusiikkia, ja kun yksi bändi kykenee yhdistämään nämä kaksi musiikkityyliä sulavasti yhteen, lopputulos on enimmäkseen täyttä kultaa. Tukholmalaislähtöisen Lifeloverin edellislevy Konkurs (2008) vei yhtyeen monisäikeisen ilmaisun lakipisteeseensä, minkä seurauksena albumista muodostui hiljalleen kypsyen yksi viime vuosikymmenen parhaista metallilevyistä
Levyn yhdistävä tekijä on kuitenkin hulluus. Jos jotkut ovat todellakin kiinnostunut yksityiselämistämme, he saavat niistä varmasti tarpeeksi selville. Yhtyeen musiikki on kuin sekoitus Katatonian kylmää melodiamaailmaa, Kentin tarttuvia ja surumielisiä popsävyjä, Shiningin pohjatonta ahdistusta ja itsetuhoisuutta sekä Woods of Infinityn kevyesti shokeeraavaa kieroutta ja samplemaailmaa. Konkurs puolestaan teki järjettömän suuren hypyn lyöden korville erittäin tarttuvan, melankolisen ja paikoin jopa kauniiksi luonnehdittavan levyn. Tämä saattaa tietysti tuoda ilmaisuuni jotain erikoista, mutta en osaa sanoa, onko asia todella näin. Pitääkö tämä paikkaansa. Haastattelun mittaan Carlsson muistaa kuitenkin usein mainita Lifeloverin musiikin syntyvän luontevasti, aivan kuin miehen pitäisi muistuttaa itseäänkin siitä, että yhtye on todellakin jäsentensä mielenliikkeiden tarkka summa eikä ulkopuolisten tahojen määrittelemä tuote. Yhtyeen nimi on kuitenkin huomattavan positiivissävytteinen vaikkakin bändille tyypillistä sarkasmia pursuten. Pääasiallisesti biisejä nikkaroivan kitaristin B:n kamppailu huumeriippuvuutensa kanssa lienee suurin sykäys levyn luonteelle, mutta tuskinpa itseään taajaan silpova ja lavalla iggypopmaisesti tanssahteleva Carlssonkaan aivan puhtain paperein psykiatrilta poistuisi. Kuinka on, Kim, onko tässä maailmassa mitään, joka saa sinut todella iloiseksi. Olen kuitenkin hyvin varma siitä, että testattaessa kukaan bändistämme ei saisi terveen papereita. Meillä oli kuitenkin paljon yhteistä keskenämme, joten yhtye kasaantui todella helposti, aivan kuin itsestään. Ehkä lasillinen viiniä syksyisellä maaseudulla. Meistä liikkuu paljon huhuja ja meillä ei ole kiinnostusta ruokkia niitä lisää. Debyyttilevy Pulverilla (2006) yhtye napautti kehiin melko energistä, jopa tanssittavaa ja suoraviivaisesti koukuttavaa materiaalia. Kaikissa mainitsemissasi bändeissä on jotain, joka saa ne erottumaan massasta, ja myös meillä on omat tavaramerkkimme. Tahdomme jokaisen levymme näyttävän bändistämme erilaisen puolen. Seuranneella Erotikilla (2007) yhtye siirtyi synkemmälle, kokeilullisemmalle ja tietyllä tapaa goottirockimmalle raiteelle. Meillä kaikilla on omat henkilökohtaiset ongelmamme ja riippuvuutemme, mutta emme ole velvollisia kertomaan niistä koko maailmalle. No, ei se ehkä saa minua iloiseksi, mutta eipä se oloani huononnakaan. levyjen luonteet Kuten aiemmin kävi ilmi, Lifeloverin musiikki kuulostaa erittäin ruotsalaiselta eikä vähiten pääasiassa ruotsiksi kirjoitettujen sanoitusten ansiosta. Se on vihainen, väkivaltainen ja paikoin jopa maaninen albumi, jolla kitarat rouhivat ja huuto repii tärykalvoja. Meillä kaikilla oli erilaisia bändiprojekteja, kun perustimme Lifeloverin. Lifeloverin levyjä kuunnellessa on helppo huomata, että jokainen yhtyeen albumeista on selkeästi omanlaisensa kokonaisuus. Jos ihan tavallinen kaduntallaaja laitettaisiin elämään normaalia elämäämme, hänen reaktionsa olisivat varmasti kaukana terveestä. Jos Lifeloverin aiempia levyjä voi kuvailla tunnelmiltaan lähinnä masentuneiksi tai ahdistuneiksi, Sjukdom on toista maata. sairaus, tauti) on nimensä mukaisesti erityisen sairas ja kipeä levy. "kukaan bändistäMMe ei sAisi terVeen pApereitA." jonka viehätys perustuu sen mielenkiintoiseen sekavuuteen ja linjattomuuteen. Vaikka yhtyeen vokalisti Kim Carlsson tiedostaa ja allekirjoittaa yhtyeensä häilyvän luonteen ja omanlaisensa spontaaniuden, Lifeloverin musiikki vaikuttaa pohjimmiltaan hyvin tarkkaan suunnitellulta. Onko kunkin levynne yksilöllinen luonne suunniteltua? 24 inferno. Hoitolaitokset ja lääkitykset eivät ei ole meille mitenkään olennaisia, näitä asioita tarvitsee tietty kansanosa, johon me emme koe kuuluvamme. Konkursin sulavuuteen ja tietynlaiseen pehmeyteen mieltyneille uutuuslevy Sjukdom (2011) saattaa olla kova pettymys, sillä tällä kertaa bändi soi rupisempana ja rankempana kuin koskaan aiemmin. Jokaisella albumilla täytyy olla tietynlainen sielu ja erityinen tunnelmansa, johon tähtäämme parhaamme mukaan. Se on kuitenkin melko varmaa, että tekemäni musiikki ei ole millään tapaa tavanomaista, myös Hypothermiassa ja Horns Emergingissä vaikuttava Carlsson mietiskelee. ongelmat ja riippuvuudet Sjukdom (suom. Huhu kertoo, että et kuuntelisi lainkaan musiikkia omissa oloissasi. Tässä bändissä voimme olla kuten tahdomme ja tehdä aivan mitä haluamme. Todellakin, tähtäämme siihen joka kerta, kun valmistelemme uutta levyä. Tuohon aikaan muut bändimme heijastelivat melko vaihtelevia puolia elämistämme, joten Lifelover tuli hyvään saumaan ja saimme yhdistää kaikki ideamme samaan pakettiin. Peruspiirteistään yhtye ei ole kuitenkaan päästänyt irti, sillä Karlssonin äänessä on tunnistettavat sävynsä, konerummut kuulostavat totutun kulmikkailta ja vilahteleepa neljäntoista kappaleen joukossa Expandera-biisin kaltaisia, hyvinkin perinteisesti lifelovermaisia paloja. Kyllä, en todellakaan tahdo kuunnella musiikkia ollessani yksin, ainoastaan silloin, kun olen kavereideni kanssa ja todella harvoin silloin, kun maalaan jotain. Se, että satumme olemaan kotoisin samasta maasta, ei mielestäni kuitenkaan toimi lopulta kovinkaan merkittävänä yhdistävänä tekijänä. Säveltäessämme Sjukdomin materiaalia meidän tuli olla varmoja, että pystymme soittamaan biisit livenä aivan yhtä hyvin kuin levyllä, ehkä jopa paremminkin. Musiikkia pyörii jatkuvasti päässäni, joten en tarvitse sitä yhtään lisää. Nyt kun palaamme lavoille pienen tauon jälkeen, ihmiset tulevat näkemään todellisen luonteemme, jonka saimme taltioitua hyvin myös uudelle levyllemme
Ne ovat tuoneet sitä mullekin tonkkakaupalla. Maaseudun puolesta? Ukon Wackalla on mukana edellislevyn tapaan myös cover. Ukon Wacka on tuttua Korpiklaania. Peer Güntin Bad Boys Are Here on kääntynyt suomeksi muotoon Päät pois tai hirteen. Meillä menee aina asiat niin, ettei ole mitään suunnitelmia, tapahtuu mitä tapahtuu. Mutta kristinuskon tulon jälkeenkin haluttiin ryypätä ja nussia. Järvelälle sitä on toimitettu kotiovelle jopa pyytämättä. Järvelän mukaan teksti syntyi viidessä minuutissa. Tällä kertaa ei vaan tullut yhtään englanninkielistä, laulaja-kitaristi Jonne Järvelä sanoo. Sanoituksissa sivutaan muun muassa metsästystä, joka on Järvelälle hyvinkin tuttua puuhaa. Nyt Aksu sanoo, että kyllä sä voit vetää vähän paremmin, Järvelä kertoo. tähän peRintee seen nojaa korpiklAAnin tuoRe ukon wacka levy. Ei niitä biisejä tarvi yleensä edes tehdä, sen kun ottaa kitaran käteen ja ne vaan tulee jostain. Tällä kertaa puitteet ovat kohdallaan. Kaikki kansa piikoja myöten sai ottaa juhlissa elämästä ilon irti. Tällä kertaa kaikki biisit ovat Järvelän sävellyksiä. Ukon Wackaa pyöritellään Petrax-studiolla Hollolassa, suomalaisella maaseudulla, pakkasenpaukkeen säestäessä. Luomistyö ei ilmeisesti ole Korpiklaanille vaikeaa. Jos siellä on vähänkin rytmistä epätarkkuutta, se pistää sen uusiksi, Aaltonen sanoo. Hän oli mukana jo Karkelolla, mutta nyt rooli oli selvästi suurempi. teksti Vilho rAJAlA kuva hArri hinkkA www.korpiklAAni.CoM KAIKEN KANSAN jUHLAT k orpiklaanin karkelo-levyn (2009) ennakkokuuntelusessio järjestettiin Helsingin sydämessä, mitä vastaan soti jo pelkästään bändin nimi. Levyltä kuulee, kuinka Hanttu kiitti luottamuksesta. Se on suoraviivaista folk metalia, jossa ei liikoja synkistellä. Perinnejuomaa sopii toki särpiä arkisemmissakin tilanteissa. Järvelä lähetti Nurmiolle demon ja tämä kiinnostui heti. Jotkut helvetinmoiset voimat siellä jyllää, siinä on vaan välikappaleena, Järvelä arvelee. Kun kristinusko tuli, sitä pidettiin todella paheellisena juhlana, basisti Jarkko Aaltonen sanoo. Suomalaisuutta alleviivaa se, että levyllä ei ole yhtään englanninkielistä biisiä. Aksu soitattaa ihan vitusti studiossa. Levyn nimi viittaa muinaiseen kevätkylvöjuhlaan, jossa toivottiin Ukolta suotuisia ilmoja, jotta sadosta saataisiin mahdollisimman hyvä. Tutuksi on käynyt myös se, että kun saalista tulee, se on juhlan paikka. Ukon vakat on oikeastaan sama juhla kuin juhannus nykyään. Oltiin kuunneltu kiertueilla paljon Nurmiota ja diggailtu siitä omintakeisesta laulutyylistä. Se alkuperäinen biisihän kuulostaa siltä kuin siinä valitettaisiin kaikesta. Meillä on Vantaalla faniporukka, joka tekee sahtia jollain vanhalla isoäidin reseptillä. Juhla säilytettiin, se vain siirtyi vähän myöhemmäksi ja nimi muuttui, Järvelä jatkaa. suoMessa on aina osat tu kaRkeloida, Ryypätä ja paRitella. Jonne äänitti biisin demoversion vähän samanhenkisellä tyylillä ja mietittiin, että Hande sopisi siihen helkkarin hyvin, kitaristi Cane kertoo. Ja maajussithan nyt valittaa kaikesta, EU:n takia varsinkin, Järvelä järkeilee. Ei se kyllä sanokaan mitään, se pistää vaan pyörimään uudestaan alusta, Cane hymähtää. Siellä vedettiin kaljaa ja nussittiin paljon, Järvelä kertoo. Ennen kaikki oli mun vastuulla. kappaleissa höRpitään kai ken sahdinjuonnin ohessa Myös tequilaa. Itse Tuomari Nurmio vierailee levyn nimibiisissä. Biisissä luetellaan, mikä kaikki maatilalla voi mennä pieleen ja arvostellaan maan johtoa kovin sanoin. Levyjä tulee vuoden välein, vaikka tuntuu, että yhtye on jatkuvasti tien päällä. Kovin vaka- 26 inferno. Järvelä joi poikasena ensimmäiset känninsä sahdilla hirvipeijaisissa. Että tämäkin vituttaa, tämä myös saatana ja tämäkin on ihan vitun perseestä. Kiertueilla bändi ei biisejä tee, mutta sitten kun on sen aika, homma käy nopeasti. Lopputuloksena on tunnelmallinen, raskas ja yllättävänkin tummasävyinen biisi siihen nähden, että teksti kertoo silkasta ilonpidosta. Voimien välikappaleena Korpiklaani kuulostaa Ukon Wackalla tiukemmalta, isommalta ja vankemmalta kuin koskaan aiemmin. Ei tullut ehkä kaivettua sitä parasta suoritusta. Äänittäjätuottaja Aksu Hanttu saa bändiltä runsaat kehut
Jouduttiin olemaan Chilessä viikko tekemättä mitään maanjäristyksen takia, Cane virnistää. Mutta toi biisi nyt on ihan täysi vitsi. Ne pahimmat kopioijat on aina joko Ensiferum- tai Finntroll-kopioita, Järvelä sanoo. "Me ollaan folk MetAl -porukAstA lähiMpänä RokkenRollia." Mainio yksityiskohta kappaleessa on se, että Järvelä puhalteli laulukopissa jatkuvasti pajupilliin. Eikä siellä tietenkään ole lehmiä enää, kun ei niitä ole mitään järkeä pitää. Helsingissä lavalle nousee myös Tuomari Nurmio, joten kotiyleisöä oikein hellitään. Ensimmäinen rock-keikka, jonka mies koskaan näki, oli vuoden 1986 Hard Rock Tourilta. Enää ei voi valittaa! Se on muuttunut ihan vitusti, ja viime levyn jälkeiset keikat on olleet ihan helvetin hyviä, Järvelä kehuu. Helmikuussa bändi nähdään Turussa, Tampereella, Helsingissä ja Lahdessa. Tuntuu absurdilta, että suomalaiseen kansanperinteeseen nojaava, suomenkielinen bändi saa maailman toisella laidalla kansan niin sekaisin. Ukon Wacka tuskin ainakaan hiljentää bändin suosion kasvua, kyseessä on sen verran onnistunut paketti. Jarkko Aaltonen muistuttaa, että genreen liitetyt suomalaiset bändit ovat kaikki paitsi tasokkaita, myös omaleimaisia. Tästä kiitoksena bändi aloittaa kiertämisen nyt Suomesta. Esiintymässä olivat Peer Günt, Backsliders ja Zero Nine. Bändi mieltyi latinotunnelmiin niin, että teki uudelle levylle Tequila-nimisen biisin. Nyt me tehdään ensin Euroopan-keikat, ollaan vähän aikaa himassa, tehdään festarit ja jenkkikiertue, ollaan taas vähän aikaa himassa ja sitten mennään Etelä-Amerikkaan. On itse asiassa vähän yllättävää, että Korpiklaania ei ole alettu paljonkaan imitoida. Karkelo-levyn aikaan Korpiklaanin tilanne oli vielä se, että Suomessa keikat eivät olleet mitään yleisömenestyksiä. Nyt tilanne on toinen. Se Keski-Euroopan skene on minusta vähän eri porukkaa kuin me. Kyllä siitä monesti on bäkkärillä puhuttu. Siellä oli ihan saatanan hienoa, koko atmosfääri oli sitä salsaa, Järvelä hehkuttaa. Josta me tietenkin otimme ilon irti! Meillä oli niin hienoa, ettei sitä ole kehdannut himassa oikein sanoakaan. Folk metalia parjataan usein siitä, että bändit ovat geneerisiä toistensa kopioijia. Peer Günt iski meikäläiseen silloin eniten, eikä se mun mielestä ole meidän meiningistä kauhean kaukana. Kyllähän esimerkiksi meidän kotitilan läpi menee kolmostie ihan suoraan pellosta, siitä oli ihan helvetinmoinen sota aikoinaan. Biisin sentään kehtasi tehdä, Järvelä sanoo. 27. Tähän mennessä on tehty joka kerta edellistä parempi levy. Peer Günt valikoitui coveroitavaksi siksi, että bändi on Järvelälle tärkeä. Bändille on kysyntää ympäri maailmaa aivan tolkuttomasti. Kotonakin kun täytyisi käydä edes joskus. Nyt tätä uusinta kuunnellessa olen miettinyt ihan oikeasti, että millä vitulla tästä enää voi parantaa! inferno ilo irti maanjäristyksestä Korpiklaani vieraili viime keväänä ensimmäistä kertaa EteläAmerikassa. Viime lehdessä Impaled Nazarenen Mika Luttinen ihmetteli, että tähänkö metalli on mennyt, että bändeillä on muoviset viikinkisarvet päässä. vissaan Järvelä ei kuitenkaan ole maaseutua puolustamassa, ainakaan tämän kappaleen voimalla. Alestorm on ehkä lähimpänä. Ei meillä ole mitään viikinkisarvia, Cane sanoo. Sitten ollaankin jo ensi vuodessa, Järvelä luettelee. Vain Korpiklaani voi yhdistää tequilanjuonnin ja pajupillin. Alun perin vuosi 2011 oli jo alusta loppuun täyteen buukattu, mutta sitten Järvelän kotijoukot asettivat kiertämiselle muutamia reunaehtoja. Jos ajatellaan folk metal -skeneä, me ollaan siitä porukasta lähimpänä rokkenrollia, Hurriganes-touhua. Järvelä on samaa mieltä. Aina kun menee uuteen paikkaan niin se yllättää, vaikka Etelä-Amerikastakin oli tullut sellaisia viestejä, että faneja on, Cane sanoo
TOIMITUSKULUT · OVET AUKI KLO 19. WORLD PAINTED BLOOD AVAILABLE NOW SLAYER.NET END GAME AVAILABLE NOW MEGADETH.COM TORSTAINA 17.3.2011 JÄÄHALLI, HELSINKI 46 + MAHD
Yhtyeen perustajajäsen, rumpali ja sanoittaja Gorath Moonthorn myöntää huomanneensa yhtyeen suosion selkeän noususuhdanteen. Vasen kohtaa oikean, kuu ja aurinko yhdistyvät, hopea ja kulta sekoittuvat. Emme istuneet pyöreän pöydän ääreen ja alkaneet miettiä, miten saataisiin tehtyä erilainen levy kuin viimeksi, vaan biisit ja ideat syntyivät luonnostaan kokeilun sekä karsinnan kautta. Näistä kumpikin kuulostaa silti täysin Alghazanthilta ja istuu siten mainiosti kokonaisuuteen. Nimessä on kyse seksuaalimagian tuotoksista. Sinänsä en ihmettele tätä kehityksen suuntaa vastaanotossa, sitä kun on tullut tehtyä melkoista mahalaskua esimerkiksi The Polarity Axiom -levyllä (2004). AlghAzAnthiltA täMä onnistuu. uodesta 1995 pimeyteen tuijottaneen Alghazanthin nousujohteinen suosio on enemmän kuin ansaittua. Alkaneen vuoden ensimmäisenä päivänä julkaistu Vinum Intus -levy tuskin laskee yhtyeen suosiota, sillä käsillä on hämmästyttävän vahva ja dynaaminen näyte bändin uusiutumiskyvystä. Kyllä siinä jokin muutos tapahtui, sen pystyy päättelemään jo pelkästään keikkatarjousten ja palautemäärän pohjalta. Se jos mikä on jumalten viiniä. Esimerkeiksi dynamiikkaa lisäävistä biiseistä voitaneen nostaa rummuton kappale Our Ascent of the Tower tai kauttaaltaan keskitempoinen For Thirteen Moons, joista kumpikin poikkeaa piristävästi siitä meille ominaisesta moodista. Filosofinen pohjavire on edelleen mukana ja sanoitukset on helppo käsittää myös universaalimmalla tasolla, mutta sekaan on virrannut aiempaa enemmän omakohtaista tekemistä ja kokemista. Levy niitti myös melkoista arviomenestystä maailmalla, sillä täysiä pisteitä irtosi useammastakin paikasta. Nimi viittaa myös ihmisvereen ritualistisesti käytettynä uhrilahjana. Tämä "sisältä virtaava viini" on henkisen alkemian konkreettinen ilmentymä, joka naittaa sekä maskuliinisen että feminiinisen prinsiipin yhdeksi. teksti Joni JuutilAinen kuva Mikko lAitinen www.AlghAzAnth.CoM V SOMME- SAATANAN haRva yhtye kykenee kasvat taMaan suosiota vieMällä Musiikkiaan synkeMpään suuntaan. Latinankielisiä sanoituksia levy ei nimensä lisäksi kuitenkaan tarjoile, vaan odotetun säväyttävät tekstit ovat jälleen englanniksi. Tämän jälkeinen uusiutuminen toi ihan uudenlaista potkua, niin bändiin kuin säveltämäämme materiaaliinkin, joten ihmehän se olisi, jos ei muillekin putoilisi paremmin kuin aikaisempi kama. Mitä tulee lyyrisiin teemoihin, levyn nimen konkretia kukoistaa myös sanoitusriveillä. Juuri tällaiset vetäisyt pitävät paletin monipuolisena ja rytmittävät omalta osaltaan lähes tunnin mittaista taivalta. jumalten viini Arvoituksellisia nimiä menneisyydessä levyilleen antanut Alghazanth lataa tällä kertaa tiskiin melko suoraviivaisen tittelin, joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna sisäistä viiniä. Monet LIERIT inferno 32. Uskonnollisessa symboliikassa viini ja veri linkittyvät tiiviisti yhteen, mutta mitä Gorath mahtaa ajaa otsikolla takaa. Albumi nosti Alghazanthin profiilin uudelle, aiempaa korkeammalle jalustalle. Määrätietoisuus ja omistautuminen black metalin todellisille arvoille on toiminut pohjana Osiris-Typhon Unmaskedin (2001) kaltaisille mahtipontisen blackin mestariteoksille, mutta suurempaa tunnettuutta jyväskyläläisyhtye koki vasta uutta edeltävän Wreath of Thevetat -levyn (2008) myötä
Millainen prosessi oli löytää sopiva kuoro levylle. Vinum Intusilla kuullaan uutena Alghazanth-elementtinä kuorolaulua, jota en muista edellisillä levyillä kuulleeni. Kuten käy ilmi, Alghazanthin sanoituksista ja musiikista löytyy haastetta ja useita eri ulottuvuuksia niitä kaipaaville. Usein yhtyeen levyjä kuunnellessa onkin käynyt mielessä, miten Alghazanthin ilmaisu mahtaisi toimia äärimmilleen karsittuna luurankona, jonka mahtipontisimmat ja esoteerisimmat hetket koettaisiin kappaleiden välisten sekunnin mittaisten taukojen muodossa. Aloimme työstää uusia biisejä yksi kerrallaan, ja kun nämä olivat lopulta riittävän toimivassa muodossa, levyn yleisilme alkoi hahmottua. asiat peittyvät silti kielikuvien ja kiertoilmauksien alle, joten tokkopa yksikään sanoituksia läpikäyvä henkilö pääsee varsinaisesti tirkistelemään lähimenneisyyden elämääni. Jos puhutaan ihan vain parin kolmen vuoden lähimenneisyydestä, niin tällaisiksi suuria tunteita aiheuttaviksi levyiksi on noussut esimerkiksi saksalaisen Lurorin Cease to Live sekä norjalaisten Selvhatin ja Sarathin debyyttikokopitkät. Äkkiseltään tuo kuulostaa ihan samalta asialta, mutta se ei käytännössä ole sitä. Koelaulusessioita tai muita vastaavia homoiluja ei tarvinnut suorittaa, sillä kunkin kyvyt ja sopivuus olivat selvillä. Kun aloimme keskittyä uuteen materiaaliin, emme lähteneet työstämään varsinaisesti seuraavaa levyä, vaan uusia biisejä. Kaikki oli silloin vain niin järisyttävää ja miltei elämää suurempaa, kun löysi uusia bändejä ja alkoi metsästää näiden julkaisuja ties mistä maailmankolkasta. Voisi olla aika paljon hankalampi juttu, jos joutuisi itse kiertämään vaikka naapurikylien kirkkokuorot läpi, Gorath naurahtaa. paluu juurille Alghazanthin bongaaminen keikkalavoilta ei ole aivan jokapäiväinen juttu, mutta Wreath of Thevetatin myötä bändi ak- tivoitui myös tällä saralla. Jos tulee jotain tuollaista isompaa keikkaa eteen ja kaikki miehistöstä eivät ole käytettävissä, niin sitten punnitaan, aletaanko tekemään jotain erikoisjärjestelyjä vai skipataanko koko homma. Alghazanth ei keikkaile mitenkään määrättömän paljon, joten tässä mielessä noita päällekkäisyyksiä tulee lopulta aika vähän. Lähes jokainen julkaistu levy ja nuhjuisinkin kulttidemo on ladattavissa netistä muutamalla klikkauksella, mystisimpienkin hahmojen henkilöllisyydet ovat löydettävissä helposti ja sosiaaliset verkkoyhteisöt puolillaan kyseenalaista kuvamateriaalia black metal -muusikoiden ryyppyreissuhassutteluilta. Onneksi näitä tuntemuksia kokee vielä nykyäänkin, joskin tietysti paljon harvemmin kuin silloin aikoinaan. Suomi on kuitenkin pieni maa, joten on muutenkin ihan paikallaan keikkailla hieman harvemmin. Onhan tässä toki kuljettu aina vaan suoraviivaisempaan suuntaan, mutta en näe realistisena kehityksenä, että meidän biiseistä putoaisi synat pois, tempovaihtelut unohtuisivat ja kaikki tämä nauhoitettaisiin yhdellä mikillä treeniksen uumenissa. kirkkokuorot läpi? Alghazanthin kaksi uusinta albumia edustavat sekä kappalemateriaaliltaan että sanoituksiltaan yhtyeen tuotannon vaikeimmin sulateltavaa osastoa. Kaikki neljä aiempaa levyä ovat sisältäneet vähintään muutaman iskevän "hittibiisin", mutta esimerkiksi tasaisesti laadukasta synkkyyttä tihkuvan Vinum Intusin kohdalla tällaisia ei tunnu helpolla löytyvän ellei lukuun oteta levyn ennakkomaistiaisina tarjoiltua With a Thorn in Our Heartsia. Sitä mukaa, kun on itse black metal -maailmaa kolunnut, tehnyt omalla bändillä levyjä sekä tavannut muita alan henkilöitä, niin onhan sellainen omakohtainen bändien epärealistinen mystifiointi laantunut reippaasti. Eli ei siinä sen kummempaa vaadittu, vaikka toisin voisi luulla. Sen sijaan useita kuulijoita tuntuu vaivaavan black metal -ähky. Useammankin innokkaan black metal -noviisin esikuvana toimiva Gorath Moonthorn allekirjoittaa tämän väittämän. Ei ole toivottavaa, että kuulijoille pääsisi iskemään totaalinen Alghazanth-ähky. Toisin sanoen: black metalin ympäriltä on kadonnut tietty mystiikka ja pelottavuus, joka määritti skeneä aina 1990-luvun puoliväliin asti. Lue Alghazanth-jutun lisäosa osoitteesta www.inferno.fi! "Ei olE toivot tavaa, Että kuuli joillE pääsisi iskE mään totaa linEn algha zanth ähky." inferno 33. Omissa korvissamme Vinum Intus kuulostaa itse asiassa paljon tarttuvammalta ja helpommin lähestyttävämmältä materiaalilta kuin aikaisemmin, mutta on toki myönnettävä, että me olemme veivanneet ja kuulleet näitä sävellyksiä jo lukemattomia kertoja. On aina mahtava löytää itselle uusia ihmisiä ja bändejä, jotka ovat sotkeutuneet pimeyden verkkoon sydäntään ja sieluaan myöten. Eivät ne tuntemukset ole enää samoja kuin silloin teiniiässä, mikä on tietystikin aika luonnollista. Laulaja-basisti Goat Tormentorin keikkakiireet muiden bändiensä kanssa pakottivat kuitenkin bändin erikoisjärjestelyihin, sillä Seinäjoen Firebox Metalfest -keikkaansa varten yhtye joutui turvautumaan mikinvarressa kitaristinsa ja vanhan laulajansa Thasmorgin apuun. Mutta tuon synkkyyden voin kyllä allekirjoittaa tältä istumalta, sillä mukaan on mahtunut eräänlaista painostavuutta, jota ei ole aiemmilla levyillä niinkään kuultu. Sopivat tekijät löytyivätkin sitten aika helpolla ja osa oli jopa meille tuttuja hahmoja, joten työskentely sujui mutkattomasti. Tämä on jo aika paljon sanottu jostain uudesta julkaisusta, kun ottaa huomioon tuohon levyyn liittyvän teini-ikäbonuksen ja muut vastaavat nostalgiset seikat. Välillä tulee vastaan joku uusi bändi tai yksittäinen julkaisu,joka säväyttää todella kovaa ja onnistuu aiheuttamaan miltei samanlaisia leimahduksia kuin esimerkiksi Emperorin In the Nightside Eclipse (1994). Ihan tuorein levyhyllyyn päätynyt musta timantti on Maren Spheres Like Death -mcd. Äänimiehemme Risto Pohjonen omaa jos jonkinlaista kontaktia noihin muusikkopiireihin, joten annoimme kuoronmetsästyksen täysin hänen hoidettavakseen. Firebox-keikan erikoisasetelma toimi helvetin hyvin back to the roots -henkisenä spesiaalivetona. Siinä missä alkuaikojen kakaramainen "oho, nämä jätkät ovat varmasti viimeisen päälle hurjia" -mentaliteetti on kadonnut, tilalle on tullut arvostusta tiettyjen henkilöiden omistautuneisuutta ja aitoutta kohtaan. En näe mitenkään mielekkäänä lähteä kokeilemaan tämän yhtyeen raameissa esimerkiksi mitään Darkthronekloonailuja, sillä Alghazanthin ytimessä on nimenomaan tunnelmallinen ja mahtipontinen black metal ja sen me koemme omaksi jutuksemme
Tätä yhteyttä alleviivaa entisestään se, että levyllä on jopa suomenkielinen kappale, Kärmessurma. Kalevala-yhteys ei siis ollut mikään tarkoituksellinen juttu meille, mutta sehän on vain hieno asia. Kirjan ilmestymisen aikaan Battlelore oli The Last Alliance -levynsä (2008) suunnitteluvaiheessa. Silti se kävi nyt vähän sattumalta, kun olin itse sanoitusten kanssa jumissa ja kysyin Tomilta (Mykkänen, laulaja) ja Jussilta (Rautio, kitaristi), olisko heillä jotain ideoita. Se on ensimmäinen varsinainen biisi, jonka Battlelore on koskaan tehnyt kotokielellä. teksti Vilho rAJAlA kuva JArMo kAtilA www.bAttlelore.net pRogea ja tolki enia fantasiaMetallin kotiMainen johto tähti bAttlelore on tehnyt uRansa ensiMMäisen teeMalevyn. Me ollaan kyllä puhuttu siitä, ja kakkoslevyn aikaan levyyhtiöltä tuli jopa ehdotus, että tehkää suomeksi jotain. Rautio oli juuri lukenut jostakin vanhoja kansanrunoja, siis suusta suuhun kulkeneita loruja, joiden tekijöitä ei ole tiedossa. Ajatus tarinaan pohjautuvasta konseptialbumista syntyi, mutta bändi ei silloin vielä siihen tarttunut. Tolkienilta kesken jäänyt teos, jonka hänen poikansa saattoi loppuun. Se on hieno tarina ja konsepti, mutta ei tuntunut hyvältä idealta lähteä heti kirjan ilmestymisen jälkeen tekemään levyä samasta aiheesta, Vahvanen kertoo. Bändi oli kaavaillut teemalevyn tekoa toisesta tarinasta, mutta kun Húrinin lapsia tarjottiin hopeatarjottimella, siihen ei voinut olla tarttumatta. Tolkienillahan oli tapana käyttää viittauksia eri kansantaruihin. Kirja julkaistiin aikoinaan suuren julkisuuden saattelemana, sillä kyseessä on itse J.R.R. Tarinan traaginen sankari Túrin Turambar on se hahmo, johon Battlelore uudella Doombound-levyllään keskittyy. Hän esitti erään pätkän, joka sopi hieman muok- 34 inferno. Vasta kun lähdettiin tekemään tätä levyä, huomasin, että tarinassa on selviä yhteyksiä Kalevalaan ja Kullervoon. taRina on tolkienilta, Mutta suoMalaistakin kansanpeRinnettä sivutaan. B attleloren kitaristi ja perustaja Jyri Vahvanen kertoo, että hän luki Christopher Tolkienin julkaiseman Húrinin lasten tarina -teoksen (2007) heti tuoreeltaan
teksti Vilho rAJAlA kuvat JArMo kAtilA www.turisAs.CoM 36 inferno
inferno 37
Nygård kertookin käyttäneensä tietoisesti hyväkseen erilaisia musikaalielementtejä ja leffamusaviittauksia. Biisit on tietenkin sävelletty sillä ajatuksella, että tässä kohtaa jouset tekee tätä ja tässä torvet tota, mutta yksittäisten stemmojen teossa ja muussa Perttu teki hirveästi duunia, Nygård kiittelee. Kaikki levyn sinfoniapauhu ei ole "oikeata" soittoa, vaan mukana on myös sämplättyä orkesteria. Päädyttiin sitten tällaiseen ratkaisuun, jossa kokonaisuus rakennettiin pienistä osista. Meillä on tietenkin tämä oma fudiskuoro, johon ovat tervetulleita kaikki, joista vain lähtee ääntä. Hän teki suuren työn pienten mutta työläiden asioiden parissa. "Miten kenestäkään voi tuntua tältä" tuntuu hyvältä kysymykseltä, kun End of an Empiren paisuttelut kasvavat täyteen mittaansa. Totta kai voi, tässä vaaditaan vain mielikuvitusta. Levyllä on kaiken tämän pieteetin ja rakennustyön seurauksena aivan poikkeuksellinen suuruuden tuntu. Voisi luulla, että tällaiseen äänimaisemaan vaaditaan satoja studioraitoja, mutta se ei pidä paikkaansa. Vastoin 38 inferno. Sodasta, taisteluista, valtakuntien loistosta, rappiosta ja tuhosta, vankeudesta, vapautuksesta, elämän ja kuoleman kysymyksistä. Turisas on tehnyt levyn, jonka mahtipontisuus tuntuu varsinkin ensi kuulemalta aivan käsittämättömältä. Me tehtiin jo alussa se ratkaisu, että läjätään samoille raidoille orkestereita ja kuoroja niin paljon kuin mahdollista. Suuren osan ohjelmointityöstä Nygård teki itse, mutta apuna oli myös Mikko P. usiikki on taidemuodoista se, joka vaikuttaa tunteisiin kaikkein suorimmin ja voimakkaimmin. Turisaan laulaja ja johtohahmo Mathias "Warlord" Nygård kertoo, että Stand Up and Fightin mahtipontisten orkestrointien teko oli pikkutarkkaa palapeliä. Sen lisäksi siellä on käytetty ihan klasarikuoroakin. Samalla se kuitenkin kertoo myös tästä ajasta ja maailmasta. Mustonen, joka on Nygårdin mukaan alan etevimpiä tekijöitä Suomessa. Joku Dimmu Borgir puhuu jostain 250 raidasta, mutta meillä ei todellakaan ollut sellaisia määriä. Stand Up and Fightilla torvet soivat ja kuorot raikaavat paikoin niin, että pauhu muistuttaa enemmän seikkailuelokuvien soundtrackia kuin metallimusiikkia. Levyllä pauhaa 12-henkisen jousiston lisäksi käyrätorvensoittajia ja trumpetisteja. Mukana oli muusikoita niin RSO:sta, Sinfonia Lahdesta kuin Oslon kaupunginorkesteristakin. Orkesterit mahtui levyllä about kymmeneen raitaan. taide ei synny tilauksesta Yhdeksän biisin Stand Up and Fightista syntyy paikoin erittäin elokuvamainen tunnelma. Tapaan talvisessa Helsingissä selväjärkisen ja erittäin määrätietoisen hahmon. Me oltaisiin ehkä voitu mahduttaa budjettiin yhden päivän orkesterisessio jossain Tshekissä, mutta se oli lähinnä ajatuksella leikittelyä. Suuri musiikki syntyy suurista tunteista, ja toisaalta myös synnyttää suuria tunteita. Turisas hakee inspiraationsa asioista, joista suomalainen nykynynny ei tiedä mitään. Myös kuorot ovat tärkeässä roolissa. Orkestraatiossa oli apuna Turisaan viulistin Olli Vänskän veli Perttu Vänskä
Nygård arvelee viettäneensä siellä kiertueen aikana korkeintaan kymmenen tuntia. Kun Fear the Fear -kappaleessa lauletaan yhtäkkiä televisiosta, 1000-luvun tunnelmissa on vähän vaikea pysyä. End of an Empire käsittelee tällaisten suurten struktuurien dekadenssia. Se vain loppuu, ikään kuin kesken, koska niinhän kaikki oikeatkin tarinat loppuvat. Kesä oli vähän sellaista sillisalaattia, tehtiin orkesterisovituksia ja palloteltiin monen asian kanssa. Se vielä korostuu tässä kentässä, missä me ollaan. Olisi kaksi viikkoa studiossa, ja homma olisi siinä. Ajatuksia ja tarinoita jäi runsain mitoin yli. Se voi olla yhtä lailla Konstantinopolin kaatumista lopulta turkkilaisten käsiin, mutta paljon enemmän mä pengoin Neuvostoliiton viimeisiä vaiheita. arvailujani hän ei kuitenkaan paljastu leffamusaharrastajaksi, eikä elokuvamusiikin tekeminen houkuttele häntä. Joidenkin bändien tekstit on suoraan sanottuna kauheata paskaa. Räätälintaidot tarpeen Vaikka uudella levyllä kulkee tarina, sillä ei ole kaiken yhteen punovaa loppua. Näkeehän sen siitäkin, että hommassa menestyy ne, jotka pystyy tekemään paljon ja nopeasti. Kun piti ottaa selvää, mitä eliittijoukon palkkasotilaan mielessä liikkuu, hän luki muun muassa Soldier of Fortune -lehtiä ja Marco Casagranden Mostarin tien liftarit -kirjaa (1997), joka kuvaa Bosnian sotaa. Lisäksi bändi veti kameroiden kanssa purkkiin akustisen studiolivesession, joka tulee bonus-dvd:lle. 1000-luvulle ja takaisin Stand Up and Fight ei ole The Varangian Wayn (2007) jatko-osa, vaikka se periaatteessa lähtee siitä, mihin edeltäjä jäi, eli Konstantinopolista, Bysantista tuhat vuotta sitten. Crustcore toimi aika hyvänä potkijana siinä aamukuudelta, kun oli sahannut tarpeeksi kauan jotain yhtä alttostemmaa. Tämä detalji on hyvä esimerkki siitä filosofiasta, joka Nygårdilla oli levyä tehdessä. Levyn nimibiisin teksti syntyi juuri tämänsuuntaisista tuntemuksista. Vaikkei hän väitä tekevänsä mitään maailman suurinta runoutta, hänelle on tärkeää, että teksteissä on edes jotain sisältöä. Mä luulen, että se ei olisi yhtään siistiä. Haluan pyrkiä siihen, että sen lisäksi tarinalla on annettavaa myös tässä ajassa tämän päivän kuulijalle. Ei se ole koskaan ollut mikään linjanveto, että voitaisiin käyttää vain sanastoa, joka olisi esiintynyt 1030-luvun Bysantissa, Nygård hymyilee, vaikka myöntää, että sanasta nousi pieni keskustelu myös bändin sisällä. Stand Up and Fightia tehtiin puolitoista vuotta. Etenkin viime kesä oli Nygårdin mukaan hankalaa ja työntäyteistä aikaa, vaikka bändi ei kokenut mitään varsinaisia vastoinkäymisiä. Meille ei vaan jää biisinteosta ikinä mitään yli, joko ideat käytetään tai sitten ne kuolevat pois. Jos tarinan aiheeseen perehtyy, huomaa, että se solahtaa paikalleen historiallisessa mielessä. Varsinkin hevissä tuntuu, että sanoitukset ei merkitse yhtään mitään. Siinä olisi vaan hirveät paineet ja tiukat deadlinet. Nygårdille herättäjänä toimi ruotsalainen crustcore, Totalt Jävla Mörker ja kumppanit. Kadehdin niitä, jotka pystyvät jossain soundcheckin ja keikan välissä tekemään pari biisiä, hän huokaa. Kun levyn miksaukset saatiin loppusuoralle, alkoi toisenlainen savotta. Stand Up and Fight ei ole mikään historian oppitunti, vaan kokoelma tarinoita, joissa on jokin sanoma. Siihen on vangittu hienolla tavalla se inhimillinen fiilis, jossa periksi antaminen ei ole vaihtoehto, mutta silti tekee mieli rypeä epätoivossa ja lohduttomuudessa. Jollain metatasolla The Varangian Wayn tarina jatkuu tälläkin levyllä, mutta se on vain pohjakerros. Tarinoiden perusta saattaa olla jossakin historiallisessa ajassa ja paikassa, mutta niiden sanoma pätee aivan yhtä hyvin tänäkin päivänä. Se on paljon löyhempi, ei ollenkaan niin tiukasti ja kronologisesti esitetty. Jos mielii seurata historiallista tarinaa Stand Up and Fightilla, joutuu paikkaamaan aika paljon aukkoja ja päättelemään asioiden yhteyksiä. Eihän niiltä bonuksilta kukaan tietenkään odota, että ne mitään helmiä on, mutta silti... Sellainen artondemand-juttu ei multa onnistuisi. Välillä vedettiin sessioita kellon ympäri, ja aamulla piti taas olla tekemässä jotain kuoroja. Covereita on purkissa kaksi, hiljattain Metal Hammerin Black Sabbath -tribuuttia varten tehty Supernaut sekä Jethro Tullin Broadsword. Jotain Turisas sai kuitenkin raavittua kasaan. Siinä vaiheessa koko hommaa on vaikea itse hahmottaa, kun se hajoaa niin pieniksi paloiksi. Se paisui nopeasti niin suureksi, että levyllä piti keskittyä vain yhteen osaan. Nygårdin mielestä sanoitukset ovat musiikissa valitettavan usein täysin tyhjänpäiväisiä. Niinhän se monesti menee, että vaikka ihmiset suunnittelevat paljon kaikenlaista, eräänä päivänä he eivät nousekaan enää sängystä, Nygård toteaa. Siinä kävi monta kertaa mielessä, miksei voisi soittaa vaan jotain punkkia. 1030-luvun Bysantti ja varjagien elämä siellä on Nygårdille läpikotaisin tuttua kauraa. Kaikki aina sanoo, että olisi siistiä tehdä leffamusaa. Kun levy päättyy näin, olisiko tässä bändille mahdollisuus ottaa seuraavaksi jokin uusi, arvaamaton suunta? inferno 39. Todennäköisesti varjagikaartin miehet kävivät aikoinaan läpi aivan samoja asioita. Niinpä hän ryyditti inspiraatiotaan aivan toisen ajan tarinoilla, jotta liian selvät yhteydet viikinkiaikaan hälvenisivät. Levy-yhtiöt vaativat nykyään melkein bändiltä kuin bändiltä, että erilaisille spesiaalijulkaisuille riittää ripoteltavaksi minuuteissa levyn verran kaikkea ylimääräistä. Välillä tehtiin kuoroja ja välillä orkestereita, välillä viilattiin sanoituksia. Kun Nygård aikoinaan työsti The Varangian Wayta, hänellä oli mielessään todella laaja kokonaisuus. Turisaankaan kanssa luova työ ei käy sormia napsauttamalla. Kuvaan astui "tämän päivän muusikon suurin kirous", bonusmateriaalin haalinta. Kun taas piti saada tuntumaa siihen, millaisia ovat suurvallan viimeiset hetket ennen romahdusta, Nygård tutki Mihail Gorbatsovia ja Neuvostoliittoa sekä Berliinin muurin murtumista. Eräällä jenkkirundilla ennen levyntekoa bändillä oli keikkabussissa pieni studiontapainen, jossa oli tarkoitus työstää biisi-ideoita. Se on vähän sama, kun jossain autokaupoilla saat jonkun helvetin iPodin kaupan päälle
Joskushan käy niin, ettei ole koskaan kuullutkaan jostain bändistä, ja sitten yhtäkkiä se tulee vastaan kolme kertaa saman päivän aikana. 40 inferno. Miten Stand Up and Fightin elämää suuremmat biisit taivutetaan livemuotoon. Me tehdään pilaa itsestämme ja yleisöstä ja pidetään myös hauskaa. Tien päällä kävi ilmi, että välillä vähän liiankin vapaa. Ketään ei kiinnosta bändi, joka vetää just samaa musaa kuin Motörhead, vaikka se olisi kuinka hyvää. Se ei ole kyllä ikinä ollut meidän ydinosaamista, Nygård virnistää. Sekin on kyllä ihan tarkoituksellista. Ja kyllä meillä sitä taustanauhaakin tulee, on tullut koko sen ajan kun meillä ei ole ollut kiipparistia, eli vuodesta 2006. Lisko, oikealta nimeltään Janne Mäkinen, on Kultaisen Harmonikan voittaja vuodelta 2003. Niillä avuilla pystyy jo loihtimaan kummasti massaa bändisoiton ympärille. Vaikka Stand Up and Fight ottaa etäisyyttä viikinkimeininkiin ja historiaan, on selvää, että historiallinen viitekehys on aina tärkeä osa tätä bändiä. Suomalaisten folkpohjaisten bändien kansainvälinen menestys on huimaa tasoa. Perusestetiikka on sama kuin ennenkin. Vuonna 2007 hän teki bändille Hollannissa oharit ja jäi sinne. KeskiEuroopassa apinointi ja perässähiihto on sen sijaan hämmästyttävän yleistä. Vielä muutama vuosi sitten muusikot väkersivät loimensa itse. Suomessa muiden bändien kopiointia ei edes juuri esiinny. Turisas on perusluonteeltaan nimenomaan hyvä livebändi, vaikka levyt valtavia eepoksia ovatkin. Levyllä on vain vähän perinteistä folkhaitarisoundia. Vaikka Nygårdista huokuu tietty itsevarmuus ja määrätietoisuus, hän ei vaikuta rennosti jutustellessaan Warlord-lisänimensä veroiselta. Se taitaa yleensäkin olla aika pätevä selitys kenen tahansa suosiolle. Kostyymeissä on road warrior -meininkiä, prätkärotsia ja vähän eri kulmaa kuin aiemmin. Niinpä bändi tiesi, että titteli on hanuristille kelpo referenssi. Hyvien keikkojen vetäminen on Nygårdin ykkösambitio. Nygård poimi voittajalistasta muutaman nimen, ja vuoden 2006 voittajan Netta Skogin kohdalla tärppäsi. Se ei riitä, että on vaan tiukka bändi, jos sillä ei ole mitään sellaista tarjottavana, jota jengi ei ole jo jossain nähnyt. tunnissa turisaaksi Kun Turisas nyt suuntaa jälleen keikkailemaan ympäri maailmaa, on kysyttävä ilmeinen kysymys. Ei viikinkiaika ole kaikki, mitä me ollaan. Viime levy oli ehkä niin vahvasti sitä, että se on jäänyt vähän päälle. Tämän levyn ja edellisen väliin mahtunut yksi kokoonpanomuutos. Mutta Netta itse asiassa tiesi bändin ja vastasi sen saman puhelinkeskustelun aikana, että lähden. Lava-asuun sonnustautumisesta on tullut eräänlainen rituaali, joka auttaa bändiä saavuttamaan aggressiivisen taistelufiiliksen ennen keikkoja. Kaikki saadaan tarvittaessa laulumikkiin kiinni. Jossain Saksassa on hirveästi bändejä, jotka ei edes yritä keksiä mitään omaa. Nygård ei osaa yksilöidä mitään sellaista hetkeä, jolloin hän olisi tajunnut, että homma lähtee ulkomailla tosissaan liikkeelle. Menestys on huomattu metallikentän ulkopuolellakin. Susiturkit on heitetty niskasta, ja uudet, voittopuolisesti nahkaiset hynttyyt tuovat mieleen Mad Max -leffat. Nykyään bändillä on kahden hengen tiimi tekemässä pukuja. Nygård ei osaa vielä ennustaa Turisaan tulevaa kurssia. Kyllä me ollaan tehty aika isoja sovitusratkaisuja livenäkin, mutta johonkin se raja on vedettävä. Punamustista naamamaaleista on tullut niin ikoninen juttu, että niistä me ei oikein voida luopua. Jotkut muut olisi ehkä halunneet miettiä edes yön yli. Totta kai nyt kun kelaa, että tähän on tultu ja katsoo taaksepäin, kaikki tuntuu tosi huikealta. Kontrasti lavahahmoon on aikamoinen. Mutta vaikka meillä on ollut koko ajan nousujohteista hommaa, mitään rakettinousua ei ole ollut missään vaiheessa, Nygård selittää. Nygårdilla ei ole sille muuta selitystä kuin se ilmeisin: täkäläiset bändit ovat hyviä ja omaleimaisia. Muistan erittäin hyvin, kun me itse istuttiin alas ja ommeltiin yhteen jotain nahanpaloja. Muut bändit juo kaljaa, kunnes joku tulee sanomaan, että nyt lavalle. Tämän ilmestyessä lava-asut on jo testattu livenä Suomenkeikoilla. Täällä on valtava määrä hyviä muusikoita ja todella kova taso. Haitari toimii meillä käytännössä ihan synana, eli me voidaan ajaa sinne sampleja tai mitä tahansa. Toinen pelastus on haitarissa, josta bändillä on käytössä digitaalinen versio. Turisaan piti nopeasti hoitaa uusi soittaja jostain. Me vedetään tuntia ennen showtimea ovet kiinni, ja vaikka se laittautuminen on sellaista juoksemista ja häröilyä, se on myös kollektiivista fokusointia. Loppusyksystä bändi teki muutaman Suomen-keikan, joilla oli mukana kolmen hengen jousisetti ja kolme puhaltajaa. Kun työtä tekee joka päivä, suosion kasvua ei osaa hahmottaa ulkopuolisin silmin. Siellä on pari biisiä, joista tiedettiin jo sävellysvaiheessa, ettei niistä tule mitään peruskokoonpanon livebiisejä. Vain Motörhead voi olla Motörhead. Kaikki menestyneet bändit on jollain tavalla uniikkeja. Mutta se ei tietenkään ole sellainen kattaus, jonka kanssa olisi varaa tehdä jotain jenkkirundia, Nygård sanoo. Nyt se varmaan vähän hälvenee, vaikka kannessa onkin jättimäinen viikinki. Olihan se kieltämättä vähän rohkea veto soittaa 16-vuotiaalle mimmille, että lähdetkö viiden päivän päästä hevibändin kanssa Euroopan-rundille. Uudet tuulet puhaltavat myös Turisaan garderobissa. Ei meitä toisaalta huvita näitä rooleja ylikään vetää, koska muuten siitä tulee helposti tahattoman koomista. Meillä menee about tunti siihen. Vanha haitarinsoittaja Lisko oli kuulemma luonteeltaan vapaa taiteilijasielu. Meidän esiintyminen nyt on sellaista uhoamista, ja sitä sen pitää ollakin. Turisas palkittiin muun muassa Hämeen liiton kulttuuripalkinnolla vuonna 2009. Se on ehdottomasti iso osa sitä, että saadaan oikea meininki päälle. apinoi ja menesty? Turisas on kasvanut Battle Metalista (2004) lähtien tasaisesti yhdeksi maamme metallibändien kärkinimistä ulkomailla. Ei ihmiset halua nähdä mitään anteeksipyytelyä. Sen kuulemma huomaa aika nopeasti, jos jokin asia ei toimikaan reissun päällä. Turisas on siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että lauluvoimaa ainakin löytyy
mikä nivoo omalta osaltaan tarinaa 6. hevissä tyypillistä nopeaa vauhkomi a ailua. Samalla se voi tietentapahtun asian parissa eikä mitään edistystä kuvaus. Aleksanteri kysyy, millä oikeudella tuodaan Aleksanterin eteen vastaa, että samalla merirosvo ryöstelee hänen valtakunnassaan, ja Erona on vain se, että toisella on oikeudella kuin Aleksanteri itsekin. että kaikki on pysyvää. Kun kaupungilla kaksi kaukaisilt sotakuvia, mutta ne tuntuu aina tosi llensä, ulkopuolisilla ei riitä siviikarpaasia tulee uhoamaan pienemmä it riittäisikin. mielenkiin isia juttuja, ja tässä tapauksessa se on erilaisia tapoja tehdä ison kuulo kasvattelua ja stadionkaikua. Harald päättää karata ilman osuutta maastaan, mutta keisari ei illa suljetusta lahdenpoukamasta päin lupaa. Se on rakennettu dialogimuotoo kökulmien erosta biisissä on ärtää kahdella tavalla. Mulla oli a on hippodromi ja kilpa-ajot Konstanti Ajatuksen nen sä se Ben-Hur -elokuvan legendaari tätä tehdessä ihan täysin pääs ea rytinä vaan käy. Miehistö että sta niin hedelmällinen seikkailuaihe, hän. nkapuutMathiasNygårdillaonjotain,jo nnäkemystuessapuuttuukaikki,nimittäi uoreen tä.Seuraavassamieskäyläpit . Tässä ei ole hirveästi tekstiä, mutt Se on orkesterin kanssa kaah kirjaimellisesti "Siniset! tarkoittaa se kertoo näistä kilpa-ajoista. ajatusmaailmasta, ajasta Tekstissä on mietintöjä palkkasotilaan set moraalikäsitykset, myös tietynriippumatta. koon ja päätyi Bysanttiin palkkasoti vuotta ja hänen sukulaisenBiisissä Harald on palvellut kahdeksan an. Sävellyksessä on käytetty letaan esimerkiksi punaisesta ja must asta, Holmgard and Beyond -biisin teem variaatioita edellisen levyn To yhteen. Siinä on paljon vain kohkaa eteenpäin, eikä toista paljo sta, mutta ilman kitarakaahailua. End of an Empire n valtarakennelman murenemi Tässä on ajatuksena jonkun suure tajusi, si Gorbatsovin päässä silloin kun se nen. Hän haluaa palata kotiin vaatimaan sa on noussut Norjassa valta päästä. Mutt tämä aika ja Somalian merirosvot. Silloin käyttää kun tietää, että pelkän tunnelman varassa. massa-arm usein nimenomaan eliittijoukkona, 3. Mulla lasmarssii osana keisarillista palkkasoti maisema, jossa nämä kaverit n alkutekstejä. Nimenkin net-piratismi, johon liittyy ihan Kolmantena tasona tässä on vielä inter samat kysymykset ja näkökulmat. 7. The Great Escape 2. Sain tähän tuotannollisen idean HBO jakson tapahtumiin liittyviä ssa Siinähän naiskertoja aina kertoo lopu tietysti ihan eri fiilis, idea on sama. Take the Day! ionrock-fiiliksiä, mikä on sikäli Tästä tulee aika vahvoja kasari-stad Koetimme keksiä toista, että se ei ole tarkoituksellista. Tuntuu kuuden seitsemän minuutin i on aika suora historian kertomus, Koko ajan tapahtuu hirveästi. Sigurdsson, myöhemmin Harald Hård jossa on kertojana Harald joutui lähtemään evakmutta Hän oli kuninkaallista sukua Norjasta, laaksi. Kaikkihan tietää sen lirohkeus puuttua siihen, vaikka raam eluun. Hunting Pirates biisiltä, vaikkei ole viittäkään. Siellä lau Halusin tehdä me-henkisen, värej asta. Telkkarista tsiigataan mitä kellään ole mitään ideaa a. Vaikka biisissä on inferno 41. rosvosta on tarina, jossa rosvo Aleksanteri Suuresta ja eräästä meri tämä . Se oli varmasti nä yönä alkoi järjetön maailman uude niille ihmisille ihan surrealistista. ajattelee, ettei kannata mennä väliin 4. Teksti pohj maan vanh ta eja silloin 1030-luvulla olisi ollut siivo hahmojen ensimmäisiä duun kai tähän liittyy myös a totta Välimeren merirosvo-ongelmaa. Tekst råde. Stand Up and Fight onko tää vähän liian perus. Biisikin ä, kauh kilpa-ajokohtaus, joka kestää ja kestä n mitään. mennä väliin johonkin nakkikiskatapp dilemman, kannattaako maasta, jossa kaikki s sellaisesta Siitä huolimatta mua vituttaa ajatu , ettei itselle käy huonosti. Kertsi on var Levyn folkein biisi, on haitaria ja akus aa siihen, että tarinan inta kamaa koko levyllä. The Bosphorus Freezes Ove ttuja päiväkirjamerkintöjä. ! - ! asti digiajassa ongelmia, heh. kin olla minkä tahansa taistelukentän r 9. Varja eijan vastakohtana. . voi ymm näkökulmaa vaihdellaan. Fear the Fear muu on tehnyt jotain. Toisa että onko tää nyt ihan joopa joo -kam ihan usvaa. Ollilla (viu Ainoa näistä biiseistä, johon joku ä teemoista. :n Täydelliset naiset -sarjasta. Teksti syntyi Tässä on loppujen lopuksi helvetin n n kesällä istui viikkoja studiossa jonku siitä ahdistuksesta, kun silloi ut. isiot ja muut. Tästä moraalipohdinnasta ja näiso laivasto ja toisella vain yksi vene n, kyse. March of the Varangian Gua skohtauksen, jossa tarina siirtyy Halusin ehdottomasti levylle avau pyöri koko ajan mielessä aavikkoedellisestä levystä eteenpäin. Nimi Vihreät!", jotka olivat eri joukkueita. 8. Se on ikään kuin elokuvan koht ä tunnustavan biisin. Kaikki Tässä ajassakin on helppo kuvitella, asti. Mitä liikkui esimerkik yt vielä mitään. Mua ärsyttää, Tekstin osalta tässä on just ne telev ää olankohautusmössöä, eikä kun tässä ajassa kaikesta tulee pelkk tahansa leja enää. Harras, virsimäinen tunnelma ja puhu okohdat. Hän ajaa laivansa ketju siis juoksee laivan päästä pääketjuja ja heijaa sen niistä yli. Turisas-levynkappalekappaleelta rd 1. siihen, että aina pitäisi tehdä jotain toimiva melodia. Tämä legenda oli minu siitä oli pakko tehdä biisi. tista kitaraa. Suomen kieltä on hauska Muuta laulettua ei ole kuin ne kuor kuulija on ulkomailla sitä ei ymmärretä. Mä vedin sen aika listi Vänskä) oli hyvin raaka midi näist käsialaa rankalla kädellä, mutta siellä on Ollin paloiksi ja sovitin uusiksi edelleen. Siihen liittyy paitsi erilai uksessa gikaartista puhutaan historiankirjoit lainen ammattiylpeys. Kreikankielinen nimi tuottaa varm nopolissa. Sitten yhtetienn että tämä on ohi, eikä muu maailma lleenjakaminen. elämänviisauksia. aus enne kaartia. Kun Kertsi oli pitkään siinä rajoilla, että fiilis, erilainen koukku, tästä oli sellainen edellisessä biisissä on selvä alta on vaarallista eksyä aa. Biisinä tämä on tosi musisaattaa kuitenkin muuttua hyvin nope paisuu rrutteinen, ja loppua kohtihan se vain kaalimainen ja sokerikuo ja paisuu. 5
Sen kokoaminen uudestaan oli aikamoinen projekti, DJ kertoo. Profane Omen ja Kiuas esimerkiksi. Vaikka skandinaavinen sävy vahvoilla onkin, MyGrain ei kuulosta mitenkään leimallisesti suomalaiselta. Bändissä on myös oikeasti ruoanlaitosta kiinnostuneita ihmisiä. Skandinaavinen ilme on bändille tärkeä. Ne on ihan eri genreä, mutta kyllä meillä on ollut eturivissä paljon Kiuas-paitaisia tyyppejä, Eve kertoo. Hänenkin kanssaan piti puljata hetki, ennen kuin tulos tyydytti molempia osapuolia. Tälle levylle Yonaskin toi yhden riffin, joka on mun mielestä vieläpä levyn parhaita, DJ jatkaa. Toistaiseksi MyGrain on keikkaillut vain Suomessa. Kun kappaleet olivat koossa, bändin piti tehdä ratkaisu tehdäkö levy kuten aiemminkin, omillaan, ilman ulkopuolisia sotkemassa. Ensipalaverista lähtien oli selvää, että Joutsenniemi ei voi laittaa kaikkia biisejä täysin uuteen uskoon. Rummut kyllä äänitettiin Suomenlinnan Seawolfilla, mutta bändi rakensi loppuja varten studionsa itse. oli ehkä lähimpänä. Uuden levyn promokuvissa MyGrain on keittiöhenkisissä tunnelmissa. Tarttuvien melodioiden yhdistäminen raakaan, ajoittain nopeaankin runttaukseen on ollut alusta saakka toimiva resepti. Bändillä on kotimaassa aika vähän saman lajin kollegoita. Sanonta kokkien määrän ja lopputuloksen laadun suhteesta ei tosin tällä kertaa pidä paikkaansa. tee-se-itse-studio MyGrain-levyä ei tehty missään perinteisessä studiossa. Herttoniemessä on vanha viljasiilo, jonka MyGrain risti "Shit Siloksi". Nyt meillä on tosi hyvä keikkatilanne Suomessa, koskaan ennen ei ole ollut näin paljon. "ens levyllä vedetään vaRMaan Vielä eneMMän öVeriksi." Se on aikamoista palapeliä ja vie todella paljon aikaa, Eve sanoo. Bändi oli tehnyt ne niin valmiiksi kuin mahdollista, ja niinpä tuottajan tehtäväksi jäi itse levyn mahdollisimman hyvä toteutus. Bändillä ei kuitenkaan ollut muita murheenkryynejä kuin kitarakoppi. Ne ensimmäiset miksaukset olivat aika kaukana meidän toiveista, mutta sitten kun lähetettiin lista asioista, joita me haluttiin, homma lähti nopeasti oikeaan suuntaan, Eve kertoo. Suomalaisilla on yleensä järkeä päässä. Paskasiilon rakentamisen tarkoitus oli ennen kaikkea se, että levyntekoon varatut rahat voitiin ohjata oikeisiin kohteisiin, eli lähinnä Joutsenniemen ja Swanön palkkaukseen. Ja tästä huolimatta miksauksessa on aina jokin fiilis, joka saa arvaamaan, että asialla on ollut juuri Swanö. Miksaajaksi valikoitui Dan Swanö, jonka nimi on viime vuosina printattu yhä useamman suomalaisbändin levynkansiin. Kolmas levy toi MyGrainille myös ensimmäisen musiikkivideon. Resistor ainakin, ja Yonaksen toinen ammattikin on kokki, DJ kertoo. MyGrain päätyi kuitenkin studioon tuottaja Janne Joutsenniemen kanssa. Me ollaan aina puhuttu meidän gay-kertseistä, kun ne on niin homoja. Alec (HirstGee, Spinefarmin A&R-mies) ehdotti Joutsenniemeä, eikä siinä ainakaan hirveästi tarvinnut miettiä, onko riittävästi kannuksia, Eve sanoo. Äkkiseltään luulisi, että studion rakentaminen häthätää kaiken muun levyntekostressin lisäksi olisi aika työläs projekti. Siinä oli aika paljon arbeettia. Mä en itse diggaa metalcore-hommasta yhtään, Eve hymähtää. Kuvien takana on ajatus siitä, että MyGrainin musiikilla on kuusi kokkia. Me tehdään tällä hetkellä just omannäköistä musiikkia, Eve jatkaa. Mutta ei ne meitä yhtään hävetä, ens levyllä vedetään varmaan vielä enemmän överiksi kuin nyt, DJ lupaa. Miksaukseen meni viisi viikkoa. Of Immortal Aeons -biisin videon ohjasi multilahjakkuus Sami Jämsén, sama mies, joka on työskennellyt muun muassa Deathchainin ja Turmion Kätilöiden levyillä. onko tarttuvuus gay? MyGrain on pian seitsenvuotias bändi. Ulkomailla yhtyeelle tarjotaan mielellään metalcore-leimasinta, mutta kun bändin lähtökohdat ovat aivan selvästi pohjoiset, määritelmä tuntuu kaukaa haetulta. Tarttuvuudessa bändi ei ole koskaan säästellyt, eikä aio säästellä vastakaan. Jokohan nyt olisi ulkomaanreissujen aika. Soundit istuvat joka kerta bändin ja levyn fiilikseen kuin nenä päähän, vaikka tyyliskaala on todella laaja. Misery Inc. Jostakin syystä tuntuu, että bändi saattaisi pienellä lykyllä nousta merkittäväksikin nimeksi Euroopassa. Ja ulkomaillekin on nyt ihan oikeasti mahdollisuuksia, Eve sanoo. Sitä olen vähän kaivannutkin, Eve sanoo. Me oltiin puhuttu tuottajasta aiemminkin. Se meni aika järkevästi. Ihan yksi yhteen -bändejä ei ole, mutta paljon sellaisia, joiden kanssa on ollut hyvä heittää keikkaa. Nyt mukana on ehkä enemmän skandinaavisia ja melankolisia juttuja. Kitarat, synat ja laulut pystyy tekemään oikeastaan missä vaan hyvällä laadulla, kun on oikeat miehet vaan puikoissa, DJ sanoo. Sivumennen sanoen on pakko ihailla Swanön monipuolisuutta. Mun duunipaikalla oli tarkoitukseen sopiva koppi, mutta me jouduttiin hajottamaan se siellä duunissa, kun se ei mahtunut autoon. 44 inferno
tammikuuta. Annoin ensimmäisen levymme (Cherno, 2008) työkaverilleni, ja hän piti kuulemastaan. Tilaisuuden tapahtumapaikka selittyy sitä kautta, että Ylä-Rautio työskentelee Kansallisteatterissa apulaisnäyttämömestarina. Tulee kommenttia, että miten voi olla tällainen suomalainen bändi. Niin kuin tämä olisi jonkinlaista petturuutta, Oulussa asuva Lopakka kertoo. Hämeenlinnassa ja Helsingissä asuvat Hiilesmaa ja Ylä-Rautio eivät ole saaneet negatiivisia kommentteja. Alkamassa on bändin toisen levyn Nizhen () ennakkokuuntelutilaisuus, ja yleisössä on sekä Infernon järjestämän nettikilpailun voittajia ja yhtyeen jäsenten ystäviä että median edustajia. Ainakin tuolla pohjoisessa on kohdannut ryssävihaa, ehkä siellä on vähän eri meno. Suuren näyttämön lavalle astelee neljä KYPCK-yhtyeen jäsentä, laulaja Erkki Seppänen, rumpali Hiili Hiilesmaa, kitaristi Sami Lopakka ja basisti Jaakko Ylä-Rautio. Yhtyeen jäsenten kertomuksista käy ilmi, että jo Suomen sisällä on nähtävissä kulttuurieroja siinä, kuinka kielivalintaan on reagoitu. Selkeimpänä erottajana muista länsimaisista metallibändeistä toimii yhtyeen laulukieli. Seppänen toivottaa vieraat muutamalla lauseella tervetulleeksi yhtyeen laulukielellä. Siitä onkin riittänyt ihmeteltävää sekä Suomessa että Venäjällä, missä yhtye kävi soittamassa kaksi keikkaakin Chernon tiimoilta. Mies tuumasi, että olisipa mahtava soittaa musiikkia yleisölle teatterin päänäyttämön laitteista, mutta lisäsi, että sehän olisi mahdotonta. Suomeksi lausutaan vain yksi sana: "Tervetuloa." Miehet poistuvat lavalta, ja jyhkeästä äänentoistolaitteistosta alkavat vyöryä yhtyeen surullisesti soivat sävelet.. Venäläisethän ovat vihollisia, eikö teitä hävetä. venäjää laulukielenään käyttävä kotiMainen kypCk, eli kuRsk, julkaisee toisen levynsä. No, totta kai tuo tarkoitti vain sitä, että idea piti toteuttaa, Ylä-Rautio kertoo. henkinen koti löytyi KYPCK on muutenkin yhtye, joka toteuttaa jos ei mahdottomia, niin ainakin omaperäisiä ideoita. KYPCKin lisäksi muun muassa Dreamtalessa ja Tuiran Miliisissä laulava Seppänen on Lopakan tavoin kotoisin Oulun naapurikunnasta S 46 inferno uomen kansallisteatteri, 12. yhtye luottaa yhä hitaan ja Raskaan ilMaisun voiMaan, Mutta antaa kappaleiden kehittyä entistä vapaaMMin haluMaansa suuntaan. Kuuntelusession jälkeen jutellaan asiaankuuluvasti votkan ja suolakurkkujen äärellä teatterin lämpiössä
Näillä näkymin olemme menossa tekemään neljä keikkaa lisää, ja odotan niitä todella paljon. Siinä vaiheessa olimme soittaneet Suomessa tasan kymmenen keikkaa. Välillä Erkki lopetti laulamisen kokonaan ja antoi yleisön hoitaa homman. Vastaanotto oli äärimmäisen sydämellinen, Hiilesmaa sanoo. inferno 47. KYPCKin jäsenet tuntuvat olevan aidosti haltioissaan Venäjänkeikoilla saamastaan vastaanotosta. Kun seuraa jotain keskustelupalstoja, niin siellä on aika utopistisiakin käsityksiä siitä, kuinka suomalainen huipputuottaja Hiili Hiilesmaa tai Sentencedissä soittanut Sami Lopakka asuvat suurin piirtein vuoren harjalla jossain isossa linnassa. Se oli ihmeellistä, Ylä-Rautio kertoo. Ihmiset lauloivat valehtelematta kaikki sanat ulkoa ja jorailivat mukana, mikäli tätä musiikkia nyt voi jorailla. Moskovan-keikan jälkeen alkoi puolentoista tunnin nimmarirumba. Se oli suoraan sanottuna vitun outo kokemus. Se oli liikuttavaa. Katsoimme muiden jätkien kanssa, että Erkki saa varmasti keulakuvana hoidettua homman, ja yritimme livahtaa baaritiskille. Meidän kuulijatkin tietävät Suomesta enemmänkin meidän menestyneet metallibändimme, kunnioittavat niitä suuresti ja ovat ihmeissään, että me teemme juttuamme venäjäksi. Venäjän puolella ei ajatella, että meidän maamme ovat olleet joitain vuosikymmeniä sitten vihollisia sodassa. Ihan nollatilanteen ajatus oli se, että laulu kuulostaisi venäjän kielellä saastaisemmalta. Alun alkaen Lopakan krapulaisesta heitosta lähtenyt idea sai kielen kotiseudulla uutta merkityksellisyyttä. Venäjän kirjallisuutta Oxfordin yliopistossa opiskellut ja useita eri mittaisia jaksoja sekä Pietarissa että Moskovassa asunut laulaja vastaa sanoituksista ja tuntee varsin hyvin venäläistä kulttuuria. On toki tullut sellaistakin kommenttia, että pelleilemmekö me tai haemmeko nopeaa tienestiä. Vain enemmän historiaa lukeneet tietävät sen siellä. Hiilesmaa tuotti kyseisen albumin. Ihmiset olivat ottaneet homman todella omakseen. Sitten mennään Moskovaan, ja tuntui kuin bändi olisi löytänyt kotinsa. Vierailu naapurimaan puolella on muuttanut entisestään KYPCKmiesten suhtautumista laulukieleensä. Täytyy myöntää, että Venäjällä otti tämän meidän jutun paljon syvällisemmin. Toisaalta keikoilla epäilevää asennetta ei näkynyt pienimmissäkään määrin, Seppänen kertoo. Liikkuminen kuitenkin loppui siihen paikkaan, kun pääsimme ulos takahuoneen ovesta, Ylärautio muistelee. uutta syvyyttä Kuten jo edellisestä Infernon KYPCK-jutusta (#54) saatiin lukea, ajatus bändin konseptista syntyi jo Sentencedin vuonna 2000 ilmestyneen Crimson-levyn nauhoituksissa Kemissä. Mutta sitten kun homma lähti vuosia myöhemmin kunnolla käyntiin ja Erkki lauloi ensimmäisen kerran venäjäksi, tajusi, ettei se todellakaan tuo mitään saastaa, vaan se on kaunista, Lopakka kertoo. Jopa keikkailusta useaan otteeseen vihamielisesti puhunut Lopakka muistelee noin tuhannen hengen paikoissa soitettuja konsertteja lämmöllä. Muhokselta, mutta asuu nykyisin Tampereella
Kun joka aamu kuitenkin miettii, että miksi taas, miksi minä. Chernon sanoitukset oli ensimmäinen kerta, kun kirjoitin lyriikkamaista tekstiä venäjäksi. Ehkä se tuli nyt ulos lihaisampana ja sävykkäämpänä. Lähtökohtana on, että tehdään jotain, mitä ei ole ennen tehty. Lyhyesti sanottuna konsepti oli jo löytynyt, eikä voittavaa hevosta kannattanut vaihtaa. Kun tekee KYPCKin biisejä, aina jossain vaiheessa karkaa se mahdollisuus, kuinka paljon voi itse siihen tekemiseen vaikuttaa. Nyt tietää, että varsinkin Venäjällä sanoja kuunnellaan hyvin tarkkaan, Seppälä sanoo. Itselle on ollut haasteena, että kuinka voi tehdä lohduttominta ja musertavinta äänimaisemaa, jolla voi jyrätä itsensä. Otin häneltä muutamia juttuja, joilla tavallaan osoitin, että kuulun genreen. Pisimmillään yhdeksän minuuttia kestävät kappaleet etenevät hitaasti ja raskaasti, ja tunnelma on melankolinen. Se lähtee hyvällä tavalla käsistä. Tuollaisen vahvan vision avulla on makeaa lähteä tuottajanakin tekemään levyä, kummatkin KYPCK-levyt tuottanut Hiilesmaa jatkaa. Uuden levyn Tovarishcham eli Toverit on kirjoitettu suoraan erityisesti venäläisille faneille. Laulaja kertoo, että Nizhen sanoitukset syntyivät lähes kokonaan hänen omista ideoistaan, kun Chernolle tuli vielä muutamia ideoita ja suomesta venäjäksi käännettäviä osuuksia muilta jäseniltä. Doom metal -piireissä tuntuu olevan jonkinlaisia karsinanvartijoita,. Hän on pitkän linjan sanoittaja ja arvostettu kaveri. Ilmeisesti niitä DDT-viittauksia ei ole kovin moni huomannut, joten ehkä olen tehnyt sen tarpeeksi hyvin. Voittavaa hevosta ei vaihdeta Musiikillisessa mielessä Nizhe jatkaa edeltäjänsä jalanjäljillä. Chernolla oli muutamia suoria viittauksia ja tuttuja sanankäänteitä muun muassa DDT-bändiltä, jonka laulaja Juri 48 inferno ei kevennyksiä Hitaus ja raskaus liitetään yleensä doom metal -genreen, eivätkä KYPCKin jäsenetkään ole vastustaneet tuon määritelmän käyttöä. Sevtsuk on vähän kuin Venäjän Juice Leskinen. Lisäksi hyvä palaute Venäjältä on antanut varmuutta kirjoittamiseen. Joidenkin paikallisten mielestä venäläiset bändit ovat urautuneet ja kirjoittavat vain kliseitä, ja KYPCK on tuonut siihen raikkaan tuulahduksen. Tuollainen ajattelumalli on tälle musiikille lähtökohtana sama kuin antaisi pussillisen smaragdeja. On kehuttu sanoitusten omaperäisyyttä. Se oli kova haaste, ja nyt oli paljon rennompi fiilis lähteä soittamaan. Olen toki itse kuunnellut aika paljonkin venäläistä populaarimusiikkia laidasta laitaan. Se on outoa mutta kiehtovaa. Lopakka puolestaan painottaa, että Nizhellä haluttiin antaa kappaleille vielä aiempaakin enemmän aikaa kehittyä omaan suuntaansa. Toisaalta he tuovat nytkin useaan otteeseen ilmi, että tavoitteena on alusta asti ollut täysin originellin materiaalin tekeminen. Briljeerattiin vain ensimmäisen levyn juttuja ja käytettiin eri osa-alueisiin enemmän aikaa. Hiilesmaan mukaan suurta linjanmuutosta ei edes haluttu hakea. Minulla oli kahdeksan vuoden tauko rumpujensoitosta ennen Chernoa. Ensimmäisellä levyllä kirjoitti vain jollekin kuvitellulle yleisölle ja ajatteli, että ehkä tätä joku joskus kuunteleekin. Tällä kertaa sanoittaminen oli helpompaa, kun oli käynyt prosessin jo kertaalleen läpi
levyt eivät ole paReMMuusjäRjes k tyksessä, ja Mystinen eRMeRkintä viittaa vapaaehtoiseen valintaan, vuoden koviMpaan eiRaskaaseen kiekkoon. tami hintikka hooDED mEnaCE - Never Cross the Dead immolation - Majesty and Decay mElEChEsh - Epigenesis DECrEpit Birth - Polarity lEs DisCrEts - Septembre Et Ses Derniéres Pensées Er: twin shaDow - Forget antti kallio fEar faCtorY - Mechanize thE aCaCia strain - Wormwood BlaKE - Haze Parade throwDown - Deathless moKoma - Sydänjuuret Er: VEnD - Tallest Tree kari koskinen Burzum - Belus impalED nazarEnE - Road to the Octagon aBsCEss - Dawn of Inhumanity Danzig - Deth Red Sabaoth throEs of Dawn - The Great Fleet of Echoes Er: jEnni VartiainEn - Seili Riitta itäkylä EnslaVED - Axioma Ethica Odini Killing joKE - Absolute Dissent DE profunDis - A Bleak Reflection ihsahn - After slash - Slash toni keränen aVEngED sEVEnfolD - Nightmare soilworK - The Panic Broadcast stam1na - Viimeinen Atlantis motörhEaD - The Wörld Is Yours slash - Slash Er: rihanna - Loud kimmo koskinen monstEr magnEt - Mastermind DEftonEs - Diamond Eyes stam1na - Viimeinen Atlantis DillingEr EsCapE plan - Option Paralysis CirClE - Rautatie Er: miKE patton - Mondo Cane joni juutilainen agalloCh - Marrow of the Spirit EnoChian CrEsCEnt - NEF.VI.LIM KVElErtaK - Kvelertak solEfalD - Norrøn Livskunst throEs of Dawn - The Great Fleet of Echoes 50 inferno panu koski triptYKon - Eparistera Daimones nazCa - Out purE rEason rEVolution - Hammer and Anvil Votum - Metafiction lYijYKomppania - Sota nälkä rutto kuolema Er: BrEnDan pErrY - Ark Mikko kuronen throEs of Dawn - The Great Fleet of Echoes Burzum - Belus jumalhämärä - Resignaatio lapKo - A New Bohemia solEfalD - Norrøn livskunst Er: thE national - High Violet. listanikkaRi tero lAssilA RASKAS levyvuosi 2010 infeRnon tekijöiden vuosiäänestyksessä kotiMaan saRjan voiton vei tänä vuonna Stam1na, ulkoMaisen taas Burzum. seuRaavas sa ilMoille paitsi jo julkistetut äänestystulokset Myös poRukan henkilö ohtaiSettopvitoSliStat
Oliko helpottavaa tehdä hard rock -bändissä soittamisen jälkeen lähes tyylipuhdas soul-levytys. Listasijoitukset eivät avautuneet, mutta australialaislaulaja John Farnham sentään teki hitin jälkimmäisestä Australiassa. En soittanut Finders Keepersin levyillä, Hughes tuhahtaa. Emme olleet onnellisia yhdessä. Viimeisen kiertueen keikoilla David Coverdale lauloi miten sattui, eivätkä Hughesin omatkaan esitykset aina ylittäneet rimaa. Se oli ajalleen tyypillinen popyhtye, joka esitti lainamateriaalia niin levyillä kuin keikoillakin. Materiaali oli kaukana sellaisesta raskaasta rockista, jota yhtyeen rumpali Dave Holland, kitaristi Mel Galley ja Glenn Hughes tulisivat esittämään Judas Priestissä, Whitesnakessa ja Deep Purplessa. Ehdottomasti. Niinpä kolmannen albumin jälkeen Hughes lähti Deep Purpleen. Kulissien takana tapahtui paljon paskaa. Ystävyyssuhteet olivat hajonneet, sen jälkeen hajosi bändi. Soolosta Sabbathiin Deep Purplen jälkeen Hughesin ensimmäinen soololevy oli Play Me Out (1977). Hughesin ensimmäinen levyttänyt kokoonpano oli kuitenkin wolverhamptonilainen Finders Keepers. Samassa maassa Purplen turvamies astui epäilyttävissä olosuhteissa hissikuiluun. Tuolla levyllä Hughes siirtyi Deep Purplen funk-vaikutteisesta hard rockista puhtaasti Stevie Wonderin maailmaan. Bändiin liittyminen oli kova päätös, minua kosiskeltiin vuoden verran, Hughes toteaa. Vuodet olivat sekoilun ja päihteiden täyttämiä: kun yhtye soitti Jakartassa Indonesiassa, poliisi ampui yleisöä kumiluodeilla. Viimeisellä keikalla Liverpoolin Empire Theatressa muu yhtye ei suostunut toiseen encoreen, ja Hughes jäi yksin lavalle. Menin bändiin sillä ehdolla, että saisin tehdä biisejä ja laulaa niitä. Hughesin aikakauden kokoonpano jätti jälkeensä kaksi singleä, Friday Kind of Mondayn sekä humoristisen Sadie the Cleaning Ladyn. Raskaan funkRockin bRittiläinen isoisä keRtoo deep puRplesta, kokaiinista ja juMalasta. taivaanlahja syntynyt Hughes hyppäsi rockin maailmankartalle ensi kertaa 23.9.1973. Kaupallinen menestys antoi kuitenkin odottaa itseään. Stormbringer-albumi sisältää yhä hyviä biisejä. Trapeze-yhtyeen basisti-laulaja Glenn Hughes oli korvannut Roger Gloverin, David Coverdale Ian Gillanin. Sillä tavalla pysyn skarppina. trapezesta purpleen Finders Keepersin raunioista syntyneessä Trapezessa Hughesin ilmaisun peruskivet olivat ensi kertaa siinä järjestyksessä kuin ne myöhempinä vuosina tunnettaisiin. Debyyttialbumi Trapeze 52 inferno. Rolling Stones tai Led Zeppelin olisi saattanut olla eri asia, mutta Deep Purplea piti miettiä tosissaan. 60-luvulla noilla vitun popsingleillä soittivat studiomuusikot. Olin nuori, mutta myös kunnianhimoinen. Tuolloin Clearwellin linnassa pidettiin lehdistötilaisuus, jossa julkistettiin Deep Purplen uusi kokoonpano. hän ei sentään puhu itsestään kolMannessa peRsoonassa, Mutta äänensä hän sanoo olevan juMalan lahja. Pelkäksi taustamuusikoksi meneminen ei kiinnostanut. En ollut Deep Purplen tai varsinkaan Ian Gillanin fani. Basisti-laulaja paiskasi instrumenttinsa lattiaan, ja siihen loppui Deep Purplen neljäs kokoonpano. Blues- ja funk-pohjaisessa hard rockissa on kuultavissa Hughesin myöhempien vuosien suuntaviivat. Deep Purplea kesti kolmen albumin verran, maaliskuuhun 1976 asti. Tykkään uida vieraissa vesissä ja vaihtaa suuntaa. Haluan olla muusikkona kontroversaali. teksti lAuri ylitAlo i kuva John rAhiM i www.glennhughes.CoM GLENN 1952 soulfalsetin heavy Rockiin tuonut Glenn HuGHes tietää yhä aRvonsa. Ensimmäisen kerran olin studiossa Trapezen kanssa. (1970) on vielä lähinnä psykedelialla höystettyä poppia, mutta jo saman vuoden aikana yhtye hiotui HollandGalleyHughesvoimatrioksi. Uusi Purple oli vetäytynyt säveltämään Burn-albumin materiaalia Walesin rajan tuntumaan. Olkoonkin, että albumin ydinkolmikkona soitti jälleen HughesHollandGalley. Mutta ei Hughes muista Purplea pelkästään pahalla
olin poissA tolAltAni, eristäydyin MAAilMAstA kokAiinin kAnssA. en ollut se Mies, joka olen nyt." inferno 53. "80luku... en Muista kunnolla, Mitä tapahtui vuosien 1980 ja 1991 välillä
Kunnolla Hughesia kuultiin seuraavan kerran levyllä vasta 1982, jolloin Pat Travers -kitaristi Pat Thrallin kanssa viritetty Hughes/Thrall sai tehtyä kokonaisen albumin. Menen tietokoneelle, hoitelen työasioita. Yleisesti ottaen 80-luku... Kaikki sai loppunsa 1991. Jason Bonhamin, Derek Sherinianin ja Joe Bonamassan kanssa muodostettu bändi on kuin Them Crooked Vultures, jolle on yhtäkkiä siunaantunut hyviä biisejä. Viikkoon jäi yksi päivä, jolloin Hughes ei ollut joko toimintakyvytön tai kärsinyt vieroitusoireista. Olimme motivoituneita tekemään hyvän albumin lyhyessä ajassa. Kuvassa niin sanottu Mark III -kokoonpano (197375). Seurasi vuosien levytystauko. Pidän säveltämisestä ja bassonsoitosta. Jumala näytti, mitä minun pitää tehdä joka päivä. Hyvin yksinkertaista. Black Country Communion Jos Hughesin tuotanto on ollut 90-luvun alun jälkeen runsasta, mutta hard rock -fanin näkökulmasta varsin epätasaista, tuore Black Country Communion on piristävä poikkeus. Se oli outo aikakausi, vaikkakin Phenomenan levy oli varsin hyvä. Hughesin yhtyeelle säveltämän materiaalin lisäksi Black Country sisältää yhden lainabiisin. Olisimme voineet olla studiossa vuoden, mutta se ei olisi parantanut lopputulosta. Se oli kuin udelleensyntymä. Hän oli todella hyvä ystävä. Hughes toteaa pyrkineensä säveltämään "perinteisen brittiläisen rocklevyn, jollaista englantilaisyhtyeet eivät ole tehneet vuosikymmeniin". Millainen on arkipäiväsi Los Angelesissa. Aamulla viemme koirat lenkille, sen jälkeen pieni aamupala. Yhtyeen viimevuotinen, bändin mukaan nimetty debyyttialbumi on omakustannelevy. Oletko säilyttänyt intohimosi suhteessa musiikkiin. Aloin käydä joka päivä salilla ja uida meressä. Hughesin kokaiiniaddiktio syveni, ja yhtyeen keikkojen kokonaissaldoksi jäi 17 kappaletta. Olen menestystarina siinä mielessä, että moni kaverini ei selvinnyt. en muista kunnolla, mitä tapahtui vuosien 1980 ja 1991 välillä. Tulin takaisin kuoleman partaalta. Klassisista vaihtoehdoista, kuolemasta ja uskoontulosta, Hughes valitsi jälkimmäisen. Ei se ollut budjettikysymys, Hughes kieltää ykskantaan. Se on Medusa, Trapezen toisen albumin nimikkokappale. Uskon, että jumala on antanut minulle kyvyn laulaa näin. Tulin hyvin tietoiseksi ruumiistani ja siitä, mitä pistän siihen, ravinnosta. Se ei ole menettänyt taikaansa. Olen työnarkomaani, rakastan laulamista. Minulla on vaihtoehtoja sen suhteen, miten esittäisin kappaleet. Miten täytit yhtäkkiä viikkoon ilmestyneen ajan. Yhtäkkiä Hughesin viikossa oli jälleen seitsemän päivää. Olin poissa tolaltani, eristäydyin maailmasta kokaiinin kanssa. Olen hyvin kiitollinen, että olen elossa. En ollut varma, sitoiko Mooren levytyssopimus minua. Luulen, että ääneni on mielentilan, fyysisen kunnon, oikean ravinnon ja lahjakkuuden ansiota. Miksi viettää vuosi studiossa, kun koko homman voi tehdä muutamassa päivässä. Mel ja Tom Galleyn ensimmäisellä Phenomenalevytyksellä Hughes yritti laulaa tahallaan tunnistamattomalla soudilla. Alun perin albumin oli tarkoitus ilmestyä Tony Iommin nimen alla. Chris Walters Glenn Hughes (toinen vas.) oli mukana kolmella 1970-luvun Deep Purple -levyllä. Vitaali look vaihtui ylipainoiseen takatukkamieheen, jonka ura Black Sabbathissa katkesi Seventh Star -albumia seuranneisiin viiteen keikkaan. Viimeiset kymmenen vuotta biisintekijänä ovat olleet minulle hyviä. John tuli usein jammailemaan Trapezen keikoille Englannissa. Kun muut Purplen exjäsenet rakensivat menestyksekkäitä soolouria, Hughesin huhuttiin pyörivän huumeongelmaisena Los Angelesissa. Levyltä voi aistia livemeiningin. Medusalla on erikoinen merkitys minulle, olen esittänyt sitä sekä isän että pojan kanssa Vaikeutuuko ylärekisterissä laulaminen iän myötä. Sen jälkeen takaisin studioon pariksi tunniksi. Sitten studioon pariksi tunniksi, lounas, kävelylenkki rannalla. Elän mukavasti vaimoni ja koirien kanssa. Siitä millaisia kirjoja luen, mitä katson televisiosta. En usko, että lopetan pitkään aikaan. 54 inferno. Kun herään aamulla ja näen auringonsäteet ikkunani läpi, olen hyvin innoissani, että olen täällä. Esitin biisiä John Bonhamin kanssa hyvin kauan sitten. Se on rocklevy rockfaneille. Sen julkaissut osakeyhtiö J & L Adventures on rekisteröity Joe Bonamassan managerin Roy Weismanin nimiin Floridaan. Olin tehnyt Gary Mooren kanssa Run for Cover -albumin. Johtuiko omakustanteisuudesta, että nauhoituspäiviä ei tuhlattu, vaan levy taltioitiin alle kuudessa studiopäivässä. Huhujen asteelle jäivät myös liittyminen Gary Mooren GForceen sekä yhteinen bändi fuusiokitaristi Ray Gomezin kanssa. En ollut se mies, joka olen nyt. Vuonna 1986 julkaistu Seventh Star jäi Hughesin ainoaksi "Black Sabbath -levyksi". En halua yliviljellä korkeita ääniä. Muutin koko elämäni, ystäväni
Samoin kävi albumille nimeltä Loss Angeles, jonka Throne of Chaos julkaisi viimeisenä työnään vuosi Pervertigon jälkeen. Sekös vain vahvistaa Pervertigon asemia.. Jälleen oli pakka sekaisin: mikinvarresta löytyi uusi laulaja, tummat puvut vaihtuivat diskotamineisiin (ks. Bodomin harrastamaan musisointiin levy vertautuu vain Stonen mieleen tuovien speed metal -vaikutteiden osalta. jos thronE of Chaos sai ensialbumillaan Menace and Prayerillä (2000) niskaansa täyslaidallisen Bodomrip-off-solvauksia, eikä aivan syyttä, kakkoslaatalla bändi pölytti monikukintoisena. Suurin mielenkiinto kiinnittyykin biisimateriaaliin, jossa on edelleen poikkeuksellisen paljon ideaa. teksti MAtti riekki kuva Veli-Veikko eloMAA thRone oF ChaoS Pervertigo spinefArM 2002 espoolainenthroneofChaoS oli 2000luvun alkupuolen suoMiMetallikuMMajainen, joka Muutti debyyttinsä peRään kuRssinsa täydellisesti. Yleisemmin Pervertigon tyylisuuntaa ei voi kutsua kuin raskaaksi rockiksi tyylikirjon kantaessa powerista thrashiin ja kimmokkeella muutaman muun alalaarin kautta takaisin. Vaikka puhtoisissa lauluissa ei ole vikisemistä, rujoutta olisi saattanut kuunnella enemmänkin. Vaikka yritän kovasti, huomaan, etten muista Loss Angelesista yhtään mitään. Vaikka musiikki poukkoili uuden vuosituhannen vaatimusten mukaisesti tyyli- ja alalajista toiseen, bändin tekemisessä oli tolkku. KiEKon julKaisun aikoihin suomimetallia puski ovista ja ikkunoista, lautojen raostakin, mutta suurin osa aikakauden levyistä on jäänyt ainakin tässä osoitteessa maatumaan. Ja näin käy todistetusti muillekin kysykää vaikka Virtasen Aatulta. Vuonna 2005 hajonneessa Throne of Chaosissa oli kysymys juuri tästä tarpeesta. näköalattoMuus vaihtui kaikkiin ilMansuuntiin antavaksi baabelintoRniksi. peRusteltuaKAAOSTA "mEhän soitEtaan vaikka munalla tuubaa, jos tarve vaatii", kitaristi Taneli Kiljunen totesi käsittelyssä olevan albumin julkaisun jälkeen Imperiumi.netin haastattelussa. Levyn puhtaista vokaaleista vastasivat Warmenille luikautellut Pasi Nykänen sekä Nordströmin Dream Evil -yhtyeen Niklas Isfeldt raaempien korinoiden hoiduttua kitaristi Kiljusen palkein. Sen ajoittain sekavan oloiset ratkaisut tuntuivat perustelluilta. pErVErtigo purKitEttiin Fredrik Nordströmin johdolla ruotsalaisen melokuolon kirkossa, Dark 56 inferno Tranquillityn, In Flamesin ja At the Gatesin kotipesässä Göteborgin Fredman-studiolla. Bändi soittaa julmetun jämäkästi, mikä ei ole suomimetallissa mitenkään kummallista. Pervertigo ei ole muutenkaan virheetön albumi, mutta merkillisestipä se muistuttaa vieläkin tasaisin väliajoin olemassaolostaan ja eksyy soittimeenkin. kuva) ja bändin otsikkokin katkesi lyhenteeksi
020 750 4500 KOKKOLA Rantakatu 10, 67101 Kokkola puh. oi arttu, kun sinä painat, näen kaiken väreissä! MYYNTI JA TUOTANTOTEHTAAT HELSINKI Haukilahdenkatu 4, 00550 Helsinki puh. 020 750 4500 www.artprint.fi. 020 750 4500 HEViä YLIVIESKA Pajalankatu 17, 84100 Ylivieska puh
Alleya Stalinassa on kertosäkeen tarttuvuuden ja hienon kitarakuvion ansiosta ainesta jopa radiosoittoon. Viimeistään äärimmäisen surumielisen päätöskappaleen, Vals Smerti -instrumentaalin ansiosta. Melodiakulut kuulostavat, ainakin geografisen sointukartaston suhteen totaalisen ummikon korvaan, vallan venäläisvaikutteisilta nekin läpeensä surumielisiltä siis. Venäjänkieliset tekstit, joista en tietenkään tajua hevon helvettiä, tuntuvat Erkki Seppäsen vakuuttavan esillepanon ansiosta musertavan alakuloisilta. Levy-yhtiöongelmien takia viivästyneellä Nizhellä raskassoutuinen melankolia on huipussaan. Bändi vaikutti hiukan projektiluontoiselta viritykseltä, eikä jatkoa oikein osannut edes odottaa. Kansikuvituksen otokset Moskovan viemäreistä ovat lopulta harvinaisen osuvasti yhteydessä musiikkiin: se on ahdistavaa, synkkää, lohdutonta ja hylättyä mutta kuitenkin jotenkin riipivän kaunista. Kimmo K. Mutta tässä sitä on, kärsien matelevaa venäjänkielistä hautajaisdoomia. Riffit ovat voimakkaita ja etenkin doom metalin puitteissa harvinaisen monimuotoisia. Joukosta erottuvat Badrak muita hiukan ripeämmin tarpovana ja Felitsa suorastaan jähmettyneellä tempolla etenevänä laahustuksena. Höysteeksi maukkaasti tarjoillut, kauniisti helkkäävät melodiset kuviot tuovat hienoa vaihtelua musiikkiin ja tunnelmaan. KosKinen KYPCK Yellow House Arvosteluasteikko lyhyesti: pohjamutaa Inferno 59. Burlaki Na Volgan mahtavan kankea, suorastaan luutunut progevälike on oiva. Sävykkyydestään ja todella korkeasta laadustaan huolimatta Nizhe on niin raskassoutuinen levy, että liki tunnin mittaista järkälettä on vaikea ottaa vastaan kertaistumalta. mestariteos keskiverto Biisit ovat kauttaaltaan kovaa tasoa. Mehtis Hyvästit päivänvalolle Parin vuoden takainen Kursk-debyytti Cherno oli kevyestä hypestä huolimatta aidosti kiinnostava tapaus, laadukas ja omaperäinen, mutta ei silti jäänyt pysyväiseen kuunteluun. Toisaalta tuntuu vahvasti siltä, että jos levyn kanssa pääsee sopivan tilanteen tullen keskittyneeseen yhteyteen, oma maailma voi järkähtää. Yhdeksänminuuttinen Chutzoi on sekin musertavan hidas, mutta melankolisine tunnelmineen varsin tenhoava. Huonointa mahdollista bilemusaa siis. Niin oleellinen elementti kuin onkin, laulu on yksikielisen KYPCKLOP-basson rohinan kera alisteisessa asemassa Hiili Hiilesmaan moukaroimille rummuille ja erityisesti Sami Lopakan baritonikitaran särömurjonnalle ja melodisemmalle ilmaisulle
Kerrassaan vakuuttava teos, vaikka tämä ei olekaan musiikkityylillisesti lähinnä sydäntäni. Teemu VähäKAngAs evoKen/Beneath the Frozen Soil Split i Hate Laulaja-kitaristi John Paradison asiaankuuluvan syvälle viemäröity laulu kum- Eipä death metal voisi olla tästä enää tavanomaisempaa. Kaiken ei tarvitse olla niin pirun vakavaa tai suoraan jostain Ameriikan raitilta. Teemu VähäKAngAs puaa selvästi vähintään puoliksi maatuneesta kurkusta. Viattoman oloisesta eeppistä metallia soittaneesta bändistä on kasvanut todellisten metallihybridieeposten taitaja, jonka jokainen albumi on kasvanut aiempaa monipuolisemmaksi ja paremmaksi kokonaisuudeksi. Kolmannes tästä yli tunnin mittaisesta jakojulkaisusta on uskottu ruotsalaisiin käsiin. Kyseessä on jo seitsemäs albumi, joten laiskuudesta pelimanneja ei voi moittia. The Pleistocene Epoch suorastaan pakottaa amerikkalaisen Evokenin funeral doom -näkemyksen kuuntelijaparan sieluun, eivätkä kolme muuta loitsua jää vaikutukseltaan juuri vähäisemmiksi. Tunnelmallinen ja progehtava death metal on viety haikeissa melodioissaan varsin pitkälle, sillä mieleen tulee paikoitellen jopa Anssi Tikanmäen legendaarinen tuotos Maisemakuvia Suomesta. Tempo on asetettu vastaamaan murheen murtaman saattoväen vaateisiin. Legacy of Ashes hylkää edeltäjänsä pidemmät biisit ja ylimääräisen värityksen, vaikka melodiaa on mukana vieläkin. Beneath the Frozen Soil ei ota juoksuaskelia sekään, mutta Evokenin painallusten jälkeen näinkin tuomioinen askellus jättää kevyen jäljen. Biisit eivät myöskään yllä Afterburnerin koukkujen tasolle, joten metsäänhän tässä mennään. Levy toimisikin paremmin artistien järjestystä vaihtamalla. Göran Nilssonin laulu on kuiskauksesta black-särinään ja death-mataluuteen kulkiessaan kollegaansa vivahteikkaampaa muttei kuitenkaan yhtä luhistavaa. Livenä sisään -mentaliteetilla taltioidulla pitkäsoitolla groovekas puhallinsoitin istuu jo paremmin yhtyeen yleissointiin, joka on sekin kohentunut ja kirkastunut merkittävästi. Yli kaksi vuosikymmentä liki samoin asein on tuottanut melkoisen läjän yllätyksetöntä kuoloa, eikä aivan pohjalle ole valuttu kuin Rachelin aikoina joskus vuosituhannen vaihtuessa. Ennen muuta kiekko elää. Evoken kykenee konkretisoimaan kollegaansa paremmin maahanpaniaisissa esillä olevan mullan mustuuden. Jukka Pelkosen matala örinä rikkoo tehokkaasti hempeät tunnelmat, ja esimerkiksi kakkosbiisi Ego tuo reippaine tempoineen ja riffeineen mieleen Dark Tranquillityn vauhdikkaamman puolen. Biisit ovat perinteistä kaavaa noudattavia heviralleja, silti kiinnostavia, jopa kokeilevia, mutta eivät missään nimessä kaavoihinsa kangistuneita. Uudistuneella kokoonpanolla tehdyt Afterburner (2006) ja The Silent Howling CrowBar Sever the Wicked Hand ceNturY meDia Tätä sludge/doomcore-osastoa ei jaksa yleensä paria minuuttia kauempaa, mutta New Orleansista tuleva Crowbar. Levyn raskasriffinen nimibiisi maistuu myös, muutamista muista juomispuuhiin houkuttelevista ralleista puhumattakaan. Verrattuna edeltäjäänsä The Last Allianceen (2008) Doombound on selvästi polveilevammin tunnelmoiva ja suoraviivaisemman iskevyyden sijaan viipyilevämpiin rakenteisiin taipuisa albumi. Nuoremmalta bändiltä tämä olisi ihan kelpo jälkeä, mutta veteraaneilta odotin terävämpää kynää. Pelkkää patsastelua tästä ei seuraa, vaan mukaan mahtuu riemukastakin kujellusta niin fonikehruun kuin hammond-fiilistelyn muodoin. Bändi on risteyttänyt onnistuneesti melodisen svedudeathin, tarkoituksenmukaisen teknisyyden sekä suomalaiskansallisen melodiatajun. Toteutus murjoo vanhan ammattilaisen otteilla, mutta itse kipaleet ovat turhan tavanomaista keskitempoisen murjomisen ja nopeamman blast-hyökkäyksen välillä liikkuvaa brutalointia. On Jonnen isäntämiehen itsevarmuudella vedetystä juomasarvijollotuksesta mitä mieltä tahansa, kyllä Korpiklaanin kotikutoisessa poljennossa on yhä oma tenhonsa. Vauhdikkaammin rynnivät kappaleet Iron of Death, Kärmessurma ja Fate of the Betrayed pitävät huolen albumin raskaammasta annista Tomi Mykkäsen laajalla aggressiivisten vokaalien repertuaarilla kyllästettyinä. Hilpeän hevihumpan sekaan hiipinyt melankolia ja synkkämielisyys ei tunnu vieläkään istuvan sujuvasti kokonaisuuteen, ja näin ollen tietty epätasaisuus onkin levyn vallitseva ominaisuus. Varovaisuus kuuluu lähinnä vokalisti-basisti Ville Kailan ulosannissa, joka on Dorrian Oborn-koulukunnan narinaa hieman voimattomin äänenpainoin. Battlelore Doombound Napalm Bändin kuudennen albumin kohdalla huomaa ajattelevansa, kuinka pitkälle juuristaan Battlelore on kymmenen vuoden kuluessa edennyt. Miehen säätämä soundimaailma on tasapainoinen, tarpeeksi muhkea mutta ei kuitenkaan liioiteltu. Jos TFC:n aiemmista ääniraidoista käteen jäi hyväntuulisen rentoilun tavoittelu sotkuisen kitararockin keinoin, nyt kuvaan astuvat selkeämmin jyh60 Inferno Kotimaassamme varsin selkeästi mielipiteet jakava kuusikko jatkaa muista piittaamatonta pirunpolskaansa. Ja kun Don Zarosin kosketinsoitin vielä valuttaa jäätävän kylmää vettä kituvien toivonliekkien päälle, musertavan ahdistuksen musiikillinen vastine saa muodon. Perinteiset viulut ja haitarit ovat saaneet yhä eksoottisempia seuralaisia, ja sinkkubiisiksi reväistyssä Tequilassa onkin jo melkoinen lattarikolina päällä. Battlelore ei ehkä ole vielä matkalla Harmaisiin satamiin, mutta lopullisen oloinen ja hautajaiskulkuemainen sävellys sopii tunnelmaan Doomboundin ollessa ainakin erään aikakauden päätös. AKi nuopponen meät heavy/doom-riffit ja niiden naittaminen laveaan äänimaisemaan, joka osoittaa syvyytensä kuulokeavaruudessa. Vierailijapuolesta voisi mainita herra Dan Swanön, joka laulaa miksaamisen ohessa levyn melodisempia vokaaliosuuksia. Lohdutonta, niin kuin pitääkin. pAnu KosKi (2008) olivat hivenen melodisempia ja ihme kyllä myös pahuksen onnistuneita kiekkoja. New World Shadows vaatii useamman kuuntelun ennen kuin avautuu, ja yhäkin tuntuu, että matka on vasta alussa. Kaikki Battleloren perusainekset genrerajatonta metallisuutta, suureellista melodisuutta ja jatkuvasti monipuolistuvia vokaaleja myöten ovat läsnä, mutta pinnan alta paljastuu kokonaan uudella tavalla rakennettu juoni. Musiikilliset ansiot jäävät myös vaatimattomammiksi. Kyllä saksalainen aina hyvän hevin päälle ymmärtää. JAAKKo silVAsT SiniSter Legacy of Ashes massacre Karhulan koplalla alkaa olla hommat isollaan. Riffittelyssä bändi ei ole omaleimaisimmillaan, mutta kun loppulevystä uskalletaan livetä viipyilevän riffirockin juurista Toto-vaikutteiden ja isojen psykedeliavetojen pariin, jälki on mahdottoman upeaa. miKKo Kuronen KorPiKlaani Ukon Wacka Nuclear Blast the FërtilitY Cült Eschatology Demiurge Parin vuoden takaisella omakustanneep:llä tamperelaiskultin tuomisina oli vielä varsin vaatimatonta stonerinsukuista surinaa, johon saksofoni toi ohutta omalaatuisuutta mutta jäi enimmäkseen koristeluelementiksi. Vaikka tätä voisi sanoa "adult oriented death metaliksi", tietyn seesteisyytensä ansioista, musiikki ei ole pelkkää fiilistelyä. Peer Güntin Bad Boys Are Here -coverointi kornisti kantaaottavilla sanoilla herättää itsessäni lähinnä vaivautuneisuutta (tai sitten vitsi vain meni ohi), kun taas esimerkiksi Vaarinpolkassa suoritettu korpiklaanimainen kansansävelmien kevyt ryöstöviljely ja sekoittaminen metallitaustaan toimii oikein mainiosti. Viidennen albuminsa perusteella pitäisi olla enää vain taivas rajana, sillä ote on nyt maailmanluokan tasoa. Doomboundin todellinen selkäranka muodostuu silti seesteisemmistä ja särmikkäämmistä sävellyksistä Bow and Helmin, Enchantedin, Last of the Lordsin ja Doomboundin tapaan. Ero pariin edelliskiekkoon ja vaikkapa Haten (1995) tai Aggressive Measuresin (1998) meininkeihin on selvä. KAri KosKinen omnium Gatherum New World Shadows lifeforce Silverlane Above the Others Drakkar Kitara kourii ilkeästi ylhäältä ja alhaalta, tuplabassarit nakuttavat keskitempoa tai hiukan sitä nopeampaa tahtia, kosketinmatot antavat vahvan taustatukensa koko paletille ja laulaja kuulostaa ihan Marco Hietalalta. Nyt tulee kuitenkin takaisku. Jos Doombound on se albumi, jonka myötä meidän on jätettävä hyvästit tuntemallemme Battlelorelle, haikeita hetkiä ei voisi viettää albumin päättävää Kielo-instrumentaalia vetoavammissa merkeissä. Saksalainen Silverlane on tehnyt kolmosestaan juuri sellaisen levyn, jollainen Tarotin olisi pitänyt vääntää Gravity of Lightin sijaan. Kyseisessä rallissa kuullaan muutama sana ihan ulkomaankieliä, mutta muuten levy on laulettu kokonaan suomeksi
Vertailukohdaksi nousee lähinnä Absu, mutta ei Harkonin suora kopio ole. harKonin Detest BattlegoD Puskista tarjoillaan vaihteeksi täyslaidallista, kun itselleni entuudestaan tuntemattomat jenkit laittavat tuulemaan. Thrashaavan black/death metalin kategoriaan tipahtava Detest tarjoilee tiukkaa menoa ja pahansuopaa auraa. Kevytlevy vaikuttaa entiseen, kirkastavaan tapaan. Puudutus iskee jossain vaiheessa 14 kappaleen rykelmän keskellä, ja jos mukaan lasketaan vielä neljä bonusraitaa, alkaa kokonaisuus verottaa keskittymiskykyä. Jostain syystä debyytti on kuitenkin astetta viriilimpi kuin pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Fallen. Vuonna 2004 julkaistu eponyymi esikoislevy on saanut nyt uudelleenkäsittelyn muutamalla bonusbiisillä varustettuna. Yleisilme käsittää sekä tummaa melodisuutta, korvia raapivaa karkeutta että selkeästi tuotettua soundia. Hieno levy! KAri KosKinen nimenomaan lovesta levyllä kovasti puhutaan. Aineksia on monelta suunnalta, mutta paketti kuulostaa yhtenäiseltä, tiukalta ja yli tunnin mitassaankin mielenkiintoiselta. Earachen trendikkääseen kelkkaan hypänneen Oceanon keväällä 2009 ilmestynyt Depths-debyytti ei ollut tylsimmästä päästä ollenkaan, sen verran moni-ilmeisestä joskin tiukasti genrerajojen sisällä pysyttelevästä materiaalista oli kysymys. Kappalerakenteet ovat harkittuja ja keskivertoa selvästi monipuolisempia. Nykyisen vokalistin Albertin tulkitsema saatanallisperkeleellisen tunnelman omaava Rise from Hell, Manowarhenkinen päätösballadi Mighty One, Candlemass-mallista painavaa riffiä ja Messiah Marcolin -julistavuutta tarjoava Dead, Dying or Alive sekä perinteisempää hard rock -groovea polkeva Baron Samedi ovat levyn ehdotonta kärkiainesta, vaikka varsinaisia pohjanoteerauksia ei löydy. Varmaa laatua ei yllätyksiä, mutta toisaalta ei pettymyksiäkään. miKKo mAlm oCeano Contagion earacHe Tämä kai on nyt sitä suosittua nuorisometallimusiikkia etenkin rapakon tuolla puolen, missä piisaa toinen toistaan ärjympiä ja teknisempiä yrittäjiä levittäytyä aina vanhan mantereen puolellekin. Rytmi- ja tempokikkailun varaan rakentuvia kappaleita jaksaa kuunnella suhteellisen sujuvasti levyn puolivälin tienoille, missä toimii vedenjakajana yksinkertaisen tyylikäs ja pikkunätein me- 66 Inferno. Contagion on laadullisesti pieni mutta silti selvä pudotus. Lyyrisestä omaperäisyydestä Bad Habit ei toisin sanoen tälläkään erää ole kiinnostunut. Orkesteri kuulostaa edelleen eri tymäkältä ja vokalistin asiallisen möreästä ulosannista löytyy muutama eri sävy, mutta itse kappaleet jäävät turhan yksiulotteisiksi ja puuduttaviksi. Onneksi persoonallisuus ei ole näin taitavalle porukalle elinehto: omassa vastustamattomassa keveydessään höyhentelevä Atmosphere on pullollaan tenhoavia melodioita ja kohottavia kertosäkeitä, kaikki moitteettomasti realisoituina. Kyse ei ole mistään tavanomaisesta kaahauksesta, vaan sävellyksellisesti huomattavasti harkitummasta ja kunnianhimoisemmasta kamasta. Muutoksen tuulet jättävät puhaltamatta myös musiikissa. Ainekset ovat mallia perus, mutta niistä on väännetty ilkeää, väkivaltaista ja synkeän tunnelmallista mättöä. Hitto soikoon, jos tämänkaltainen säveltaide kaipaa heti kättelyssä syvempää kuulokekuuntelua, niin käsissä on oltava poikkeuksellisen kypsää tavaraa. Varsin rehevää ja true metal -henkistä doomia tämä esikoinenkin tarjoilee, vaikka ei yllä toissavuotisen The God Behind the Godin tasolle. Se kenties edustaakin yhtyeen musiikillisen uran lakipistettä. Niin kuin yli 20 vuoden kokemuksella operoivalta yksiköltä voi odottaa. Tempoissa on reilusti vaihtelua, soitossa riittää detaljeja ja riffit väistävät pahimman kliseemullan lähes täydellisesti. pAnu KosKi SPirituS mortiS Spiritus Mortis fireBox Spiritus Mortis juontaa juurensa 80-luvun lopulta, vaikka ei ole julkaissut kuin kolme täyspitkää. Allekirjoittaneella on ollut paha tapa pitää ruotsalaispehmoilijoiden parhaimmillaan hyvin tarttuvista pop-pyrinnöistä, ja tämä tuorein ilo ja valo -yhdistelmä ei muuta asennoitumista
Tämä kaikki vieläpä varsin verevästi; tunkkaisen elähtänyt setämäisyyskin on saatu pysymään poissa. Myös riffipuolella on petraamisen varaa. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa lodioin varustettu Exist in Confinement -instrumentaali. megA Levyltä on mahdotonta nostaa esiin tiettyä esitystä, sillä albumi tekee aina mieli kuunnella kerralla läpi. Kolmas pitkäsoitto lisää kierroksia myllyyn ja rutistaa viimeisetkin veret ikivanhasta melodeath-kivestä lisäten kaupan päälle aimo annoksen sitä paljon puhuttua omaa ilmettä. Harvoin tässä genressä kuulee enää näin tasokasta materiaalia, joka ei haiskahda göteborgilaisten jämävitsien kaatopaikalta. Originaalia satoja kertoja jynssänneet fanaatikot voivat olla eri mieltä, mutta omaan korvaan uudet tulkinnat toimivat varsin oivasti, kun naiivisti mutta kirkasotsaisen viattomasti vetävät heavykappaleet yhdistyvät jykevään nykysoundiin. Ja kun jäädään junnaamaan jotain riffiä, sen pitää olla oikeasti kova, että tietty hypnoottisuus saavutetaan. Levyn huima pituus, 70 minuuttia, on haasteellinen. Merkittävää laatu- ja tyylieroa puoliskojen välillä ei ole. Manowarin ensilevytys Battle Hymns julkaistiin 1982, ja nyt yhtye, puoliksi sama kuin tuolloin, tulkitsee sen uudelleen. Tämä vuosi alkaa erittäin lupaavasti. miKKo mAlm ordoG Remorse VioleNt JourNeY eri taajuudella kielisoitinten kanssa, ja jotenkin tuntuisi, että kitaristien pitäisi ottaa kosketinpuolelta jotenkin oppia tai mukailla niitä enemmän. Hyvistä hetkistä huolimatta tyhjäkäyntiä jää vähän liikaa. Teemu VähäKAngAs mYGrain MyGrain spiNefarm MyGrain on edustanut allekirjoittaneelle perusturvallista melodeath-osastoa, joka on tavallaan ihan toimivaa, muttei mitenkään erityisen säväyttävää. Torniolaisten synkistely liippaa liki funeral doomia sitä kuitenkaan edustamatta. Tulos on yllättävän miellyttävä. Taitavasti soitettuihin ja sävellettyihin biiseihin on pakattu kuolettavan tarttuvia melodioita, intensiivisiä riffejä, industrial-henkisiä elektronisia äänimaisemia ja jylhiä soundtrackmaalailuja. Tästä lätystä ei taida olla apua kaamosmasennukseen. Nyt diskanttipainotteinen kitaravalli tuntuu jotenkin ohuelta, eikä tilannetta paranna ainakaan se, että kitarat eivät tunnu soivan tarpeeksi pitkissä äänissä. Ja ehtaa heavy metalia sen klassisessa merkityksessä. Itse kappaleiden perusteella ei ole suurikaan ihme, että Manowaria pidettiin Battle Hymnsin julkaisun aikaan osittain huumoribändinä. Koskettimet tuntuvat olevan ihan manowar Battle Hymns MMXI magic circle Uran alkuaikojen viattomien ja tietyllä tavalla myyttiseen asemaan nousseiden teosten uudelleenäänittäminen on usein varsin kyseenalaista toimintaa. Positiiviseen vastaanottoon liittyy toki se, että henkilökohtaista kiintymystä alkuperäiseen versioon ei ole kuin muutaman c-kasetilta paskoilla korvalappu- stereoilla luokkaretkibussissa suoritetun kuuntelun verran. Tolkku se on talkkunan syönnissäkin, ja levyn kanssa iskee ähky väkisinkin, vaikka kokonaiskestoa on klassisessa mielessä optimaalinen lp-mitta. Bändin ja biisien puolustukseksi on tosin sanottava, että aika se ja sama, kuunteleeko levystä alku- vaiko loppupuolen. Kiinnostavana bonuksena mukana on pari autenttista, joskin jokseenkin paskasoundista live-esitystä Battle Hymnsin julkaisuvuodelta. Kimmo K. Olipa perusta vakavasti otettava tai ei, lopputulos on viihdyttävä. Kitarat on vedetty aika rupisella otteella, mikä on toki hyvä, mutta soundeja olisi mielestäni saanut vähän harkita. Ja machoista machoimman yhtyeen tapauksessa tämä onkin selviö. Ote on vähän erilainen, levyltä huokuu black metalin kylmyyttä ja toisaalta myös punkkia, ainakin soittotatsissa. Hommassa on ällistyttävän paljon samaa kuin pari vuotta nuoremmassa Spinal Tapissa kaikkine metallin ylistyksineen, kaahailuineen ja erityisesti taistelutouhuineen. KosKinen
Riffit ovat "old skool", hyvällä, teknisellä tavalla. Se tuo vain lisäpontta tälle melodisen dödiksen ilotulitukselle. Progressiiviset elementit takaavat, että kuuntelukerrat vain kasvattavat arvostusta. Omakustanteisuus ei laske albumin arvoa pätkääkään, päinvastoin. Yhtye on kyllä vähemmän heavy metal kuin Hollenthon, mutta synaorkestroinnit 68 Inferno. Kuuntelen Too Dark to See -kipaleen ja olen hiljaa. Nämä kaksi herraa yhdistyvät levyllä hienolla tavalla. Laulaja Markus Mutta omaa messevän Chuck Billy -taajuuden niin puhtaissa kuin epäpuhtaissakin. Jos jostain voi hakemalla hakea nillittämistä, niin vokaalien taimitus ja riffien poisvieminen melodialinjasta tai niiden ulosajaminen voisivat tulla kyseeseen. Toinen legendaarinen biisintekijä, joka tulee mieleen, on Miika Tenkula. Ainoa miinuspuoli tulee monipuolisuuden käyttämättä jättämisestä. Hatetrendin thrash/death metal kuulostaa kaikin puolin pätevältä. Rouhea murina menettää tehonsa ylitarjonnan vuoksi. Hieman viilausta sieltä ja täältä, ja lopputulos tulee olemaan mehevä. JAnne Tolonen QuinteSSenCe mYStiCa 5th Harmonic of Death soul fooD Ukrainasta kurkotteleva QM on varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Mestaribiisi. JAnne Tolonen hatetrend Violated VioleNt JourNeY Kotimainen Hatetrend julkaisee debyyttinsä pisteenä pitkään demojulkaisujen sarjaan. Eräänkin Schuldinerin tuotokset ovat vaikuttaneet tähän(kin) albumiin, ja silloinhan ei voi mennä pahasti metsään. Bändin suurin vahvuus ja kehityskelpoisin jäsen löytyy kuitenkin Suren takaa. Suureksi plussaksi laskettakoon mollirässimeiningin suhteellinen vähäisyys. Vuonna 2008 perustettu kahden miehen orkesteri takoo sotaisaa metalliaan jossain Emperorin, Dimmu Borgirin ja Hollenthonin välimaastossa. Perusörinää on maustettu siellä täällä puhtailla lauluilla, mitä olisi voinut kuulla vaihtelevuuden nimissä enemmänkin aivan kuten sävellyksiin on tuotu mätön sekaan akustisia ja melodisia suvantoja. Molemmat operoivat teknisesti taitavasti ja idearikkaasti, ja vaikka levy menettää hieman otettaan loppua kohden, yleisilme on rikas. Eikä tämä ratkaisu ole ollenkaan perusteeton. Teemu Jortikka CrYStaliC Persistence omakustaNNe "Pienehköjen" vaikeuksien kautta omakustanteena julkaistava Persistence kuvaa hyvin nykyajan levybisnestä. Jos tarrataan kiinni perusteisiin, eli rumpu- ja kitaratyöskentelyyn, voi sanoa huoletta, että kyllä. Kaiken kaikkiaan erinomaisen lupaava debyytti. Vaikka kyseessä on mestariteoksen asemaa havitteleva levy, diiliä ei vain napsahda suunnasta eikä toisesta. Tai sitten ei. Melodiat ovat kerrassaan vaikuttavia, jopa koskettavia, helvetti
Muuta sisältöä digitaalisella monikäyttölevyllä ei oikeastaan olekaan, vain promovideot kappaleista I Rule the Night ja Like No Tomorrow. The Poodlesin edellinen studiolevy Clash of the Elements oli tavattoman kova paketti melodista hard rockia ja he- viä. Kyllä tästäkin ääntelystä silti biisit tunnistaa, ja niitä on livemuodossa yli 30. Haastatteluissa turistaan muun muassa bändin historiasta, jäsenten taustoista, naispuolisista faneista ja hitunen heavy metalin olemuksestakin. Kokonaisuus on periaatteessa varsin mallikelpoinen, ja parhaimmillaan kappaleet saadaan varsin kiihkeään nousukiitoon. Bändin livesoitanta on levyjä rujompaa ja erityisesti Hynysen laulu on paikoitellen aikamoista raakkumista. Vaikka levylle on tiivistetty The Poodles -hittien (ja villakoiran) ydin, ensikertalaiselle on helpompi suositella vaikkapa yhtyeen mainiota Metal Will Stand Tall -debyyttiä. Resepti saattaa kuulostaa paperilla tutulta, mutta bändille muodostuvat omat kasvot jossain harmonisten kitaroiden, hienosti sovitettujen kappaleiden ja elävien vokaalien keskellä. Milloin soitetaan munasillaan, milloin etelävaltioteemaan sonnustautuneina päälaki kaljuksi ajeltuna. Portugalilais-suomalaisen projektin uutukainen on jälleen omakustanne, vaikka syytä tällaiselle syrjinnälle on vaikeaa keksiä. Aiheisiin ei uppouduta järin syvälle, mutta orkesterin menneisyydestä tietämätön katsoja seuraa jutustelua mielellään. Ja tätä siltä myös halutaan. Studiolevyjä ei missään nimessä päihitetä, mutta suht villavana välipalana ennen seuraavaa tosipuudelia tämä äänen ja kuvan liitos palvelee kohtalaisesti. pAnu KosKi KotiteolliSuuS Itärintama 20032010 megamaNia Itärintama on liki neljän ja puolen tunnin mitassaan jykevä paketti, jossa on helvetisti rumia miehiä ja näiden enemmän tai vielä enemmän käsittämätöntä perseilyä. Yhtye jyrää roisilla forssilla biisit. Yhtye tarjoaa kevyesti avantgardeilevaa, melodista ja kiihkeätempoista black metalia välillä onnistuneesti, toisinaan vähemmän. 5th Harmonic of Death tyydyttänee genren ystävien perustarpeet, mutta kenenkään tajunta tuskin räjähmiKKo mAlm tää tämän äärellä. vertiGo StePS The Melancholy Hour omakustaNNe Steps keskittyy yhdistelemään musiikissaan synkkää toivottomuutta aavistuksen toiveikkaampaan melankolisuuteen. On vaikeaa sanoa, mikä Vertigo Stepsissä on niin erityistä, mutta jokin sen inhimillisen aidossa soinnissa vetoaa tavalla, joka peittää suureksi osaksi alleen jopa sävellysten lievät puutteet. AKi nuopponen the PoodleS Vertigo Steps ei ole ottanut syystä tai toisesta aivan nimensä mukaisia askelia eteenpäin sitten edellisen levynsä, mitä tulee bändin asemaan musiikkibisneksessä. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa luovat hämmentävän tarkan yhteyden kyseiseen orkesteriin. Vajaaseen tuntiin jäävä konsertti on myös mahdollista katsoa yhtenä kokonaisuutena. Koska valittavissa on myös tuhdimpi dvd, rutiininomainen ääniversio sopii vain tosifaneille. In the Flesh -dvd on sekin röyhkeän hyväntuulinen ja iloluontoinen julkaisu. Tupla-dvd:n Karjalasta Kajahtaa -osio on liveä. Nähtävää levyssä onkin lähinnä kieroutuneille ja masokisteille, mutta juuri tätä Kotiteollisuus on. Jollain tavalla The Melancholy Hourilla onnistutaan välttymään siltä yliyrittämiseltä synkkyyden maksimoinnin suhteen, joka saa monet vastaavat bändit kangistumaan omiin kaavoihinsa. Melankolisen metallin pyörää ei keksitä uudelleen, minkä sijaan Vertigo In the Flesh froNtiers No Quarter froNtiers Clash of the Elements -kiertueella vuonna 2009 tallennettu In the Flesh -dvd on kaksituntinen paketti, joka yhdis- tää konserttitallenteeseen Poodlesjäsenten haastatteluja ja niin kuin tapa vaatii yleistä hassuttelua. Näitä ilahduttanee suuresti, että mukaan on saatu dvd:ltä puuttuva rumpusoolo. Myös saatavilla olevalla No Quarter -cd:llä on käytännössä identtinen settilista. Kaikki palaset eivät kuitenkaan suostu loksahtamaan täysin kohdalleen, eivätkä loppupään biisit onnistu lunastamaan levyyn kohdistuvia odotuksia
Kitaristi-vokalisti Felipe Plaza Kutzbach osaa paitsi sementoida levylle hienoja hidastettuja heviriffejä ja tyylikkäitä kitaraharmonioita, myös laulaa erinomaisen ylväästi ja tunteikkaasti. ProCeSSion Destroyers of the Faith DoomeNtia Eeppinen doom metal osaa ikävimmillään olla pitkäpiimäistä, keskinkertaisilla sointusommitelmilla pönkitettyä valitusta vailla alkua ja loppua. Ylväästä äänimaailmasta käsin riffit tulevat päälle selkeinä ja tuntuvalla tavalla painavina, kuin hevin alkuperäisenä kukkoaapisena, joka kirjoitetaan puhuttelevalla tavalla uudestaan samaksi. Processionin asialistalla epiikka-doom määrittyy ainoaksi oikeaksi tyylikuvaksi, mutta pöhöttyneeseen patsasteluun bändi ei hyydy sitten millään. Erityisellä painolla vaikutelmanluontiin osallistuu erinomainen tuotantopolitiikka, joka korostaa soinnin jyhkeyttä ja kirkkautta tekemättä karhunpalvelusta liikettä ylläpitävälle murealle säröisyydelle. Kun kaikki ominaisuudet lyödään nippuun, mieleen tulee Solstice, joka on laittanut kaiken rönsyilevän sävelosaamisensa universumin raskaimpien lanojen kehittelyyn. Vankan yksinkertaistamisen päälle ymmärtävä chileläispumppu on tehnyt esikoispitkänään levyn, jossa on jykevää kaikki. Kovasti tätä karismaattisempaan tulokseen ei perinteistäkin perinteisemmällä doomilla yksinkertaisesti pysty. miKKo Kuronen 70 Inferno
Taattua laatua, siis. Kimmo K. TNT jatkaa hyväksi havaitsemallaan melodisen hard rockin mäiskeellä, jossa on jyhkeyttä enemmän kuin tukkaheavygenren puolikollegoilla. Laulu lähtee Olaf Senkbeil -nimisestä miehestä, mutta kiinnostavinta on konkkaronkan muu osa: Liverani, rumpali Dario Ciccioni ja kitaristi Tommy Ermolli olivat kaikki mukana myös Khymeran erinomaisella The Greatest Wonder -AOR-jalokivellä. Vokalisointiosasto on takuumureaa örinää, mutta ei aiheuta suuria mielenliikutuksia. Jo useita vuosia möyrynnyt kopla luottaa enimmäkseen blastaavaan brutaliteettiin. Tällaisella työnjaolla on harmillista, että juuri Wolffin sävellykset ovat yhtyeen ensiesiintymisen kermaa. Hillitön kohkaaminen hävittää alleen paremmatkin riffit, eikä pinnalla pomppiva basso riitä pelastamaan. Se että levy ei ole parasta A-ryhmää, ei tietenkään tarkoita että se ei murhaisi. Yhtyeen (ilmeisesti) neljäs 2000-luvun kolmannen tulemisen jälkeinen albumi on saatteen mukaan paluuta ensilevyjen raskaampaan soundiin. Kyllä täysjärkisen aikuisen miehen ääliöys on upea laji, ja nämä miehet sen hallitsevat. Tällä keikalla sointia höystävät Miitri Aaltosen kakkoskitara ja Tuomas Holopaisen jokseenkin juustokkaat koskettimet. Hyvältä kuulostaa, ja pitää miltei paikkansakin. on myös kirjoittanut valtaosan PS-levyn musiikista ja sanoista ja tietysti tuottanut platan. pAnu KosKi Japanilainen Defiled murjoo ankaraa death metalia teknisin sävyin. Itärintama on kokonaisuutena viihteellinen ja takuuvarmasti Kotiteollisuuden näköinen pökäle raskasta suomirockia ja täydellistä spedeilyä mutta myös jonkin sortin asiaa. Kaksi kappaleista on irronnut Christian Wolffin tajunnasta. Näitä lähtökohtia vasten tarkasteltuna PS:n anti jää pettymykseksi, vaikka levy koheneekin toistuvien pyöräytysten myötä. tnt A Farewell to Arms metal HeaVeN En ole edes huomannut norjalaisen TNT:n paluuta, vaikka bändin ensimmäiset, 1980-luvun puolivälin tekeleet olivat aikanaan jopa maltillisen fanituksen kohteena. KosKinen deFiled In Crisis seasoN of mist Prime SuSPeCt Prime Suspect froNtiers Kun samaan aikaan ja samalta levy-yhtiöltä saadaan Vegan Kiss of Life, valokeila siirtyy väkisin sivuun Prime Suspectista. In Crisis on armoton kuolometallitylytys, joka ei yrityksestä huolimatta nouse lentoon. Sen parissa hymy myötähäpeänsekainen tai nerokasta matalaotsaisuutta juhlistava karehtii huulilla ja nyrkki muksii ilmaa kotisohvan vieressä. Se on sensaatiojournalismia mitä jaloimmassa muodossa. Töräyksen täydentävät erinäiset dokumenttimuotoiset sekoilut, häröilyt ja luotaukset. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa ja yleisön sileäksi, ja erityisesti 18 biisin Nosturi-kokonaisuus on suorastaan jylhä särömessu. Defiled menee eikä meinaa, mutta unohtaa samalla hyvien biisien merkityksen. Defiled on kuin Krisiunin ja Suffocationin lievästi kikkaileva ristisiitos, joka ryskii päämäärättömästi sinne tänne. Pelkkä vauhdin hurma ei takaa tarttuvaa lopputulosta. Murha on aina murha, olkoonkin, että se on tällä kertaa roiskien toteutettu. TAmi hinTiKKA Prime Suspectin kosketinsoitinta kannattelee Daniele Liverani, tuo Geniusrockoopperatrilogiasta tutuksi tullut mies. Hra L. Osaavalla bändillä on aimo nivaska keskivertoa vahvempia biisejä, eivätkä ne välttävimmätkään ole surkeita.. Yhtyeen valttina on yhä iskevien riffien ja vahvojen melodioiden suvereeni hallinta, joka saa myös vähemmän ikimuistoisista elementeistä nasevaa jälkeä aikaiseksi. Tästä lisätodisteena on vielä kansilipareen virkaa ajava No Sori -lehdykkä. Päällimmäisenä on kahdeksan biisin kattaus mainioita musavideoita yhtenä näistä kiintoisasti taustoitettu Killing Joke -laina Pandemonium. Paketin kakkoslevy Molotovin cocktail on sekin muheva pläjäys. Liveranin määräävästä asemasta huolimatta miehen oma instrumentti on yllättävän varjossa, mutta tulos on yhtä kaikki melodista rockia
Kokonaisuutena A Farewell to Arms on varsin riemastuttava paketti jämäkkää ja osaavasti tehtyä hard rockia, josta riittää harmitonta riemua. Vanhan liiton kuolon kalmistoja pölytellessä on oma näkemys jäänyt tai todennäköisesti jätetty taka-alalle. Hieman jää epäileväinen kuva, millä lihaksilla tämä on tapahtunut. Hyvä biisi on hyvä biisi, sitä ei ohiteta sormiharjoituksilla klikin kanssa. JAnne Tolonen deSeCreSY Arches of Entropy xtreem Kotimainen Desecresy liittyy uutena tulokkaana joskin itse musikantit ovat kokeneita kettuja siihen alati kasvavaan bändikatraaseen, jossa kumarretaan death metalin multaiseen kultakauteen. Ainoa oikeasti mielenkiintoinen seikka biiseissä on avonaisten sointujen käyttö, joka sekin hieman pilataan Sircuscusin musiikilliseen agendaan kuuluu olla äkkiväärä, arvaamaton ja rajoja rikkova, mutta kovinkaan kummoisia motiiveja tai oivalluksia agendansa toteuttamiseksi se ei pysty tarjoamaan. Ei sysihuono, mutta ei missään nimessä mikään kovin hyväkään tämä kristillisiä periaatteita julkituova Underoath. Aivan yhtä horjumattomaan lopputulokseen on vielä matkaa, mutta Vegalla saattaa silti olla pian paikka AOR-tähdistössä, kunhan Martinit vain malttavat tulevaisuudessa säästää hedelmälihaisimmat sävellykset ikiomalle yhtyeelleen. Jonkinlaisen metalcoren, post-hardcoren ja screamon äärellä tässä pyöritään. Arches of Entropy nostaa hautuumaan mutaa käännellessään pintaan muun muassa sellaisia nimiä kuin Rottrevore tai Funebre. Voiko mainoslausetta enää raflaavammin tehdä. Ihan nostalgiatrippinä ja tribuuttinakin albumi toimittaa asiansa varsin oivallisesti, ja jatkolta voitaneen odottaa enemmän sitä omaa ilmettä. TAmi hinTiKKA 72 Inferno. Soundimaailma on erittäin saastunut, ja voi melkeinpä sanoa, että tässä lähestytään 1990-luvun alkua ihan demotasolle asti. Huittislaistrion raskaahkolla kädellä soitetussa mutkarockissa toivoisi olevan paljon enemmän uskallusta ja toisaalta myös monipuolisuutta sekä genreflirttailua, jotta lopputulos olisi oikeasti kiehtova. Ja tuo natina johtuu onttoudesta. Laulaja Chamberlain tekee miehen työn mikinvarressa monipuolisella ulosannillaan, mutta sävellysvastaavat eivät pysty lähimainkaan samaan suoritukseen. Levy on hyvin soitettu, todella hyvin. Veljekset Tom (kitara) ja James (koskettimet) Martin näet kirjoittivat tuon yhtyeen The Greatest Wonder -levyn kiveäkin kovemman materiaalin. Keskimäärin pariminuuttisten veisujen aikana keskittymiskyky ei ehdi herpaantua, mutta Sircuscus ei pysty ainakaan vielä tarjoamaan syitä kestävään ja pidempiaikaiseen kulutukseen. megA Vegan elämänjanoa ja -iloa ympärilleen levittävä AOR-värisuora taikoo kesän talven keskelle. Lähtemätöntä vaikutusta sinällään oiva mutta hiukan kasvoton levy ei kykene tekemään, mutta tämän sortin muotovaliota hard rockia kuuntelee kakomatta. Kimmo K. Se ei kuitenkaan riitä onneksi siihen, että erottuisi suuresta massasta. Kieltämättä saattaa olla, että vastaavanlaisiin bändeihin on törmännyt aiemminkin, jos esimerkiksi harrastaa hengittämistä ja omaa kuuloaistin. KosKinen tekotaiteelliselta kuulostavaan tahtikikkailuun sortumalla. On niitä paljon, paljon parempiakin tutustumisen kohteita. JAnne Tolonen veGa Kiss of Life froNtiers dreamShade What Silence Hides spiNefarm underoath Ø (disambiguation) roaDruNNer SirCuSCuS Brutal Ethnology omakustaNNe Jenkkibändi julkaisee jo seitsemännen albuminsa, joka käväisi julkaisuviikolla kotimaassaan top-20:n nurkilla. Joku saattaa huudella tietyn särmikkyyden perään, mutta "löysä" lanaus ikään kuin kuuluu tällaiseen visvaiseen vyörytykseen. pAnu KosKi Sveitsiläiset läjäyttävät pöytään debyyttinsä, ja jos on promotiedotetta uskominen, nyt ollaan uuden ja ainutlaatuisen soundin äärellä. Melkein. Laulajan varsin yksioikoinen murinointi ei tuo soppaan yhtään lisää vaihtelua. Levitoidaanko mainitun revohkan laatutasolle. Solisti Nick Workman nousee yhdeksi tämän työnäytteen sankareista. Melodioiden ja soolojen juhlaa, teknistä rumpalointia, vähän murinaa ja rääkymistä. Parhaimmillaan bändi on hitaassa tai keskitempoisessa mädättämisessä, jota levyllä onkin kiitettävän runsaasti. Varsin vikkeläsormiset kitaristit kutovat melodiaverkkonsa niin perinteisten molliskaalojen mukaan kuin olla ja voi. Teknisyyden korkea taso iskee korvaan, mutta samalla biisirakenteiden täydellinen konservatismi kumoaa positiivisen mielikuvan. Tyylillisesti tassutellaan likellä Khymeraa, mitä ei lähemmän kokoonpanoanalyysin jälkeen voi enää kutsua ihmeeksi. Kiteytettynä: jos Khymeran yllä mainittu eliittilevy elähdytti, Vegan kosketinsoitinvetoiseen melodiamaailmaan kannattaa matkata. Ollakseen debyyttilevy Kiss of Life on kovin valmista jälkeä. Periaatteessa matsku on mielenkiintoisen kuuloista, mutta kun asiaan paneutuu hieman enemmän, kuulee kuinka perustukset natisevat. Vaikka kymmenen kappaleen kokonaisuus on naseva, yhtye kuulostaa kaikin puolin raakileelta, aina vokalistin härmäläistä aksenttia myöten. Mitään uutta Dreamshade ei melodisen dödiksen rintamalle tuo, mutta tekee oman osuutensa varsin mallikkaasti. Menneisyyden löyhkä on vahva. Lapasena lämmittävä positiivisuus suorastaan hyökkää herran äänestä keskellä mustinta talvea palelevan suomalaiskuuntelijan kimppuun
Seitsemän biisiä kellottaa jo kelpo pitkäsoiton mitan, ja kiekolta löytyy kyllä hetkensä. Vokalisti Terhi on kaikin puolin käypä laulaja, mutta nyt ääni alkaa käydä paikoin turhan hennoksi murskaavien riffien kanssa painiessa. Melodioita kyllä piisaa, mutta viisareita niistä ei väräyttele kuin muutama, lähinnä töksähtelevän mutta väkevän laulusuorituksen piiristä. Soitto on taitavaa ja biisit johdonmukaisia, joskaan eivät mitenkään erityisen persoonallisia. Vokalisti Pasi ei ole välttämättä tekniikaltaan alansa vahvimpia, mutta silti ehdottoman omintakeinen, mikä antaa bändille omanlaisensa soundin. Perinteisen sirkkelisahauksen varaan ei lasketa, vaan kitaroilla tuntuu olevan jatkuvasti monipuolista tekemistä. Vielä puuttuu vähän tarttuvuutta biisipuolella, muuten skulaa. www.myspAce.com/mAryTheVirginbAnd lYömäväline huKaSSa: nil: Demo 2010 Tämä musta messu alkaa kirkkokuoron parissa, minkä perään ladataan kahden biisin black metal -esitys. Tällä kertaa kitaroilla on selkeämpi vetovuoro, mutta hienoista melodioista ei ole onneksi jouduttu tinkimään. Se on jollain tasolla väistämättä lajiin integroitu asia. www.myspAce.com/VeilT punksävyä ja nuorekasta energiaa, jota ei oikein pystyisi teeskentelemään. Bändi on kehittynyt soitossaan, joskin pientä kömpelöintiä ilmenee edelleen. Melkoisen melodiattomaksi jääneet sävellykset eivät kartuta juurikaan musiikillisia muistilokeroita, vaikka boogie on välillä löytyvinäänkin. Piristävä tapaus rouheine soundeineen kuitenkin. www.myspAce.com/mAsTeroid GorePhilia: in Death Gorephilia aloitti jo vuonna 2006 unohtumattomalla Goretexx-nimellä, jonka olisin itsekin laittanut vaihtoon. Ymmärtää kyllä hyvin, että jollekin kolahtaa tällainen pää kolmantena jalkana -thrashpaahto, mutta ei kuitenkaan tänään tähän osoitteeseen. Biisienteko on oivallettu oikein, ja vaikka homma säikeileekin, perusrunko pysyy useimmiten kasassa ja kertosäkeisiinkin on panostettu. Vokaalitkin on koristu asiaankuuluvasti lähinnä kuiskaamalla, joten ei tässä demosetä ihan seinään lennähdä, kuten pitäisi. Turn-offeja taas edustavat asiaan sopimattomat lauluosuudet ja -sovitukset, joita modifioimalla pystyttäisiin pelastamaan paljon. Biisien kanssa tulevat ne isommat ongelmat, ne kun eivät tunnu edustavan riittävästi mitään mainituista lajeista vaan jäävät eräänlaiseen tyylityhjiöön, mauttomaan ja hajuttomaan tilaan. Kaikki "oma tyyli" muodostuu sarjaksi tarpeettomia b-riffejä, joita ei miellä kokonaisuuden osiksi millään. Persoonallisuutta piisaa, mutta se tuo mukanaan myös ärsyttävyyttä. Vokalisti Henun aggressiivinen korinavokalisointi jaksaa viehättää, vaikka siitä on aika turha etsiä minkäänlaisia sävyjä. www.gorephiliA.com vorna: ammoisen päivän raunioilla Pirkanmaalta ponnistaa, vaan aika lyhyeksi jää lento. Pitkien biisien parissa alkaa auttamatta pyöritellä peukaloitaan, jos niitä koettaa ottaa ihan tosissaan. Asiaan on selkeästi perehdytty, ja tekele herättää tunnetiloja. Pitäisi löytyä järkeä ja jämeryyttä jo olemassa olevan asenteen rinnalle. myspAce.com/TheKinKAJou marY the virGin: Cold all alone Aiemmin Klubikirves-nimen alla riehunut yhtye on nyt Mary the Virgin. Mukavaa kertakuunneltavaa, mutta tainnee jäädä hyllyyn pölyyntymään. www.miKseri.neT/sAwhill/ roPe too tiGht: escaping the Four Winds Toinen kulmakarva kohottuu toiveikkaasti. Niitäkin voisi uskoa ajan saatossa ilmaantuvan. www.cArcAdiAl.neT Sawhill SaCriFiCe: promo 2010 Sawhill Sacrifice ei oikein jätä mahdollisuutta neutraaliin suhtautumiseen. Mindmapin äänellinen laatu hivelee korvaa tällä kertaa samettisemmin, ja esitys on muutenkin vakuuttavampi. Nil keskittyy operoimaan järjellä, eikä lopputulos ole lainkaan sitä sekasotkua kuin lajin näinkin vakavassa päässä välillä. Bändi vetää suhteellisen tiukasti ja vähän enemmän kuin kolmea sointua. Eikä kyllä riittävän tarttuvallakaan, nyt kun päästiin asiaan. www.myspAce.com/ sAcrAmenTofsilencemusic PeuKaloon: CarCadial: Reconvicted Tamperelainen Carcadial on sekoitus vahvaa rockia vanhahtavilla metallivaikutteilla, ja homma on hoidettu kotiin asiallisella väännöllä. Huomiota varastavat räikeähköt kitaraleadit, jotka kuulostavat turhan päälleliimatuilta. Stonerpohjainen runnonta saa seuraa odotetusti blacksabbathmaisista kitarakuvioinneista, ja välillä touhu kääntyy yllättäen jo lähes punkiksi. Sulosävelkorva ei ole täysin hukassa, sen verran myönnettäköön. Leo Lehdon hauskanräävittömät vokaalit tuovat touhuun veilt: ambivalence Veilt osaa herättää monenlaisia fiiliksiä progressiivisia elementtejä sisältävällä Inferno 77. Show on jätetty soundeiltaan ja soitoltaan raakileiseksi, mikä sopii pakettiin mainiosti. Biisien puolesta esitys jää persoonattomaksi, eikä homma rullaa muiltakaan osin toivottuun malliin. Orkesterin asennetta ja vanhan liiton malliin murskaavaa tatsia ei käy kiistäminen, mutta teos on kuitenkin pidemmän päälle hiukan turhan vivahteeton. Päästäänkin ihan säkeistöön asti, kun odottamani Sentenced-pastissit käynnistyvät. Sävellyksistä löytyy hienoja ja massiivisia paloja, joskin tällä kertaa pieni tyylien hajonta ei jätä jälkeensä niin selkeäntuntuista kokonaisuutta kuin aiemmin. Musiikinlajina toimii eräänlainen folk metal, johon on sotkettu erilaisia mustan sävyjä. Siinä teillä on Revulsion. www.myspAce.com/reVulsionfin denYall: Your pitfall Denyallin uutukaista tarkastelee mielenkiinnolla, tyyli ja soitto kun ovat olleet hallussa aiemminkin. Kylmissä melodiakuluissa on onnistuttu hienosti. Loppusaldona on jumalaton ja vaappuvainen töhötys. Palataanpa materiaalin mahdolliseen luokattomuuteen tarkemmin sen jälkeen, kun tuotantoon on saatu jokin roti. www.miKseri.neT/VornA KinKajou: The Dreams Below Espoolaisen Kinkajoun punkhenkinen metallirock jättää sekavan vaikutelman. Demon soundit suorastaan ällistyttävät huonoudellaan; tällaista tuhnuahan ei saisi aikaan, vaikka menisi kaivamaan vanhan paskan neliraiturinsa vintin peräkomerosta. Tietenkin tekele on täynnä yritystä ja intohimoa, mutta kokonaisuutta ajatellen se ei riitä. Minä liimaan nyt Child of Prophecyn päälle tarran, jossa lukee "lyömäväline hukassa". www.myspAce.com/ThunderwindbAnd SaCrament oF SilenCe: Mindmap Sacrament of Silence on petrannut. Bändin soitto on kehittynyt suotuisaan suuntaan, eikä biiseissäkään ole varsinaista vikaa siis sen lisäksi, että niissä on punainen lanka lainattu ja vielä perään hukattukin. Kitaravetoinen runteleminen viehättää raskaalla rouheudellaan ja kitarapuolella tehdään paljon muutakin kun möyritään alakielillä, mikä on hienoa. Toinen ärsyke on koko homman yleinen laiskuus, mistä flanellipaitoja on turha lähteä parjaamaan. Vaikka bändi pitelee pientä ässää hihassaan sotkiessaan juuri oikean verran progeilevia aineksia biiseihinsä, tässä ei olla vielä tarpeeksi omaperäisellä tasolla. Hyvä veto sinänsä, onhan tämä uusi huomattavasti ymmärrettävämpi, kyse kun on kuulusta henkilöstä, joka tuskin laittaa kunniaa pahakseen. Ottakaapa Cannibal Corpse, poistakaa puolet temposta ja teknisyydestä ja lisätkää tilalle hyvin vähän tunnetta. Bändi vaikuttaa kaikesta huolimatta tietävän varsin hyvin mitä tekee, joten jäämme odottamaan jatkoa. myspAce.com/denyAllbAnd grungedoomillaan. Vaikka power on ilmapiirissä läsnä, sen vaikutus on peittynyt aika minimiin puoliväkisin lajin ulkopuolelta revittyjen lisämausteiden takia. Todellista voimaa ja rankkuutta teoksesta on vaikea löytää. Musiikkisuuntaan ei sitten olekaan kajottu, eli samalla tönkkösuolatulla death metalilla pärjätään vieläkin. Muuta vaikutinta bändin musiikista ei saakaan bongattua. Musiikin suhteen mennään samoilla linjoilla, ryhmä kun pysyttäytyy edelleen energisessä metallipunkissa. Suomalaisilla kaihomelodioilla on kuitenkin tehty tässä maassa jo sen verran historiaa, että jatkokertomukseen vaaditaan huomattavasti terävämpää kynää. www.ropeTooTighT.neT maSteroid: Hypergiant Masteroid on valmistanut melkoisen möhkäleen. Sinnepäin sirkkelöivät kitarariffit edustavat innovaatiotasoltaan keskitasoa, joskin käyvät välillä kiinnostavuuden rajapinnassa. Bändi roiskii ihan miehekkäästi, mutta jämäkkyyden kanssa on vähän niin ja näin. Tyylisuuntana on edelleen sekavokalisoitu melodinen monimetalli, josta voi löytää halutessaan sävyjä esimerkiksi Children of Bodomista tai vaikkapa Ensiferumin kaltaisista akteista, vaikkei tässä päädytäkään yhtä räikeisiin kansallisjollotuksiin. Onhan bändillä oma ja sopivan kirjava näkemyksensä, mutta tiivistettävää tosiaankin löytyy. Kaipaisin vähän lisää persoonaa ja varsinkin biisejä. www.myspAce.com/nilbm aadolF vir tanen DemonI thunderwind: Child of prophecy Tamperelainen Thunderwind on power metal -pohjalla rymistelevä akti, joka ei ole arastellut ottaa vaikutteita rankemmaltakaan kentältä. demojen toimituSoSoite (ei toimituksen osoitteeseen): Demot / Aadolf Virtanen, rengastie 49, 37630 Valkeakoski kuulosta sen enempää ihmiseltä tässäkään bändissä, ja tämähän passaa taustameteliin hienosti. Asiat ovat mallillaan, mutta biisivalikoimasta puuttuvat vielä ne varsinaiset räjäyttäjät
Sisällytimme periaatteessa parhaat elementit eniten pitämiemme orkesterien tuotoksista ja lisäsimme omat mausteemme, mistä saimme tulokseksi sen mitä Archgoat on koko olemassaolonsa aikana edustanut. Tämän päivän ylitsepursuava tarjonta luo Ritual Butchererin mukaan haasteita, ei niinkään mahdollisuuksia. Tämän jälkeen seurasi kymmenen 79. tekSti tAmi hintikkA i kuVat Arto Soini i www.ArchgoAt.com Suomalainen muStan metallin pioneeri ArchgoAt Syntyi undergroundiin. "Vanhaan hyvään aikaan" oli olemassa skene, mutta se oli kirjaimellisesti undergroundia. Death metal alkoi kammeta itseään maan alta päivänvaloon, ja toisen aallon black metalin mustan auringon ensisäteet odottivat aamunkoittoaan. Jokaisella alkuperäisellä Archgoatin jäsenellä oli olemassa bändejä ennen yhtyeen peruskiven muuraamista. Se oli henkilökohtainen vastaisku. Thrash- ja speed metal -buumi alkoi hiljalleen hiipua tehden tilaa äärimmäisemmälle ilmaisulle. Kuolometalli ei kuitenkaan antanut nuorille miehille riittävää kanavaa itsensä näköisen musiikin luomiseen. Siellä Se myöS aikoo pySyä. K Pimeän valon kantajat aksikymmentäkaksi vuotta sitten metallimusiikki oli yhdessä taitekohdistaan. Ritual Butcherer oli myynyt kymmenen vuotta takaperin kaikki soittamiseen liittyvät esineet. Asia, jota olimme osaltamme luomassa, häpäistiin uusien ja väärien profeettojen henkilökohtaisten intressien takia tavalla, jonka kaupallistuminen hakee vertaistaan koko underground-musiikista puhuttaessa. vuoden hiljaiselo, jonka päätyttyä oli tullut oikea aika kaivaa soittopelit naftaliinista tai pikemminkin hankkia sellaiset. Yhtenä suurena erona nykypäivään on se, että tämä alkuperäinen skene kattoi death- ja black metalin eikä ollut samalla tavalla jaoteltu kuin nykyään. Blood Desecrator soitti rumpuja Angelslayerin kanssa samassa death/grindcore-bändissä ja minä paikallisessa death -bändissä, muistelee Archgoatin alkutaivalta kitaristi Ritual Butcherer. Tein päätöksen pysyä kokonaan irti siitä modernista irvikuvasta, miksi black metal oli kieroutuneesti muodostunut. Mitkä syyt johtivat bändin lopettamiseen. Ehdottomuus on ehdottomasti yksi Archgoatin olemassaolon kulmakivistä jos ollaan undergroundissa, sitten siellä ollaan kunnolla. Sen nykykokoonpanon muodostavat perustajajäsenet Ritual Butcherer (kitara) ja Lord Angelslayer (laulu ja basso) sekä vuonna 2005 bändiin liittynyt rumpali Sinisterror. Huomasimme jokaisen meistä etsivän ja tutkiskelevan satanistisia teoksia, ja koimme itsellemme tärkeäksi saada tämän meille keskeisen aspektin esille ilmaisuumme. Otimme grindcorelle ominaisia tempomuutosvaikutteita Carcassilta ja Possessedilta, kun taas raskaiden ja hitaiden kohtien suhteen vaikutteet tulivat Hellhammerilta ja Venomilta. Hankin kitaran uudestaan vasta 2004, kun olimme alustavasti päättäneet jatkaa musiikin tekemistä. Tuolloin sai alkunsa yksi Suomen vanhimmista black metal -yhtyeistä, Archgoat. Underground black metalin muotoutuminen "overground black metaliksi". Alkuvuosina se olikin helppoa. Nykyään on niin valtava määrä bändejä, lafkoja, distroja ja promoottoreita, että on aika mahdotonta uskoa alkuperäisen itsensä ilmaisemisen pysyneen yhtä puhtaana ja aitona kuin alkuaikoina. Inferno Undergroundista overgroundiin Archgoat julkaisi pari demoa ja yhden ep:n, kunnes lopetti toimintansa ennen 1990-luvun puoltaväliä. Halusimme luomamme musiikin edustavan soittajia niin ideologioineen kuin musiikillisestikin. Niinä vuosina, jolloin yhtye oli aluksi toiminnassa, ehti tapahtua mustan metallin nousu varjoista valoihin. Samaan aikaan kun monet iskivät silmänsä ja korvansa norjalaiseen black metaliin ja sen lieveilmiöihin, Archgoat pakkasi tavaransa ja vetäytyi syrjään. Emme halunneet Archgoatin nimeä mainittavan näiden uuden aallon roskabändien kanssa ja lopetimme kaiken toimintamme
Puhuin teemasta aluksi Angelslayerin kanssa, ja noin kaksi vuotta tuosta hetkestä me olimme ensimmäisen kerran treenitiloissa soittimet kädessä. Niin sanottu aito black metal antaa itsestään varsin vakavan kuvan. Tunsimme sen alkuperäisen primitiivisen mustan energian, jonka olimme sieluistamme tuohon hymniin valuttaneet sen säveltämisrituaalissa 1991. Käyn usein treeniluolassamme joka on maanalainen pommisuoja kokeilemassa kitarakomppeja yhteen ja imen luolamme ilmapiiristä itseeni vaikutteita, joita sisustuksen mustat kynttilät, pääkallot ja vastaavat inspiraationaiheet minulle antavat. Siitä huolimatta aika paluulle tuntui oikealta. Meitä eivät kiinnosta tyhjänpäiväiset asiat kuten levymyyntiluvut tai orkesterin tunnettavuus. Tuota kakofoniaa saatiin kuulla, kun yhtye julkaisi vuonna 2006 ensimmäisen kokopitkänsä Whore of Bethlehemin. Termit, joita black metal nykyään sisältää, ovat minusta lähinnä vastenmielisiä ja kuvaavat sitä, miten kauas alkuperäisestä black metalin ideologiasta on ajauduttu. Ilmiönä tai ideologiana black metal ei ruoki huumorintajua, mutta minusta itseironia on aivan tervettä, ja mikäli luonne ei sitä kestä, se on luonteen heikkoutta.. Minä en ikinä haluaisi tienata leipääni Archgoatin kautta, koska kaupallisuus vaatii sekä kompromisseja että musiikin pehmentämis80 Inferno tä, jotka molemmat häpäisisivät sen perinnön, jonka olemme bändin kanssa tehneet. Kokoelman oli tarkoitus ilmestyä yhtyeen 20-vuotisjuhlavuodeksi 2009, mutta se saatiin ulos vasta viime vuoden puolella. Kuoleman estetiikkaa Archgoat palasi haudastaan maailmaan, jossa metallimusiikki oli pirstaloitunut yhä moninaisempiin sektoreihin ja kaupallisuus vain vallannut lisää alaa. Arkkivuohen perintö on hiljattain kääritty pakettiin nimeltä The Aeon of The Angelslaying Darkness, joka niputtaa yhteen niin vaikeasti saatavilla olevat pikkujulkaisut kuin livemateriaaliakin. Paluu kuvioihin ei sujunut aivan sulavasti, eikä nykyinen meininki vaikuttanut ainakaan paremmalta kuin aika ennen bändin hajottamista. Se on Saatanan pimeän valon kantaminen ja sen äänitorvena toimiminen. Archgoatin musiikki kumpuaa konstailemattomana kuin hornan syövereistä, eikä kikkaileva kevyt linja tule kysymykseen sanoitustenkaan kohdalla. Archgoat-kitaristista ei siis ole markkinamieheksi, eikä hän siihen pyrikään. Black metal on vakava asia ja siihen tulee suhtautua sen edellyttämällä totisuudella, mutta minusta se ei poissulje huumoria. "me emme Soita muSiikkia, SoitAmme blAck metAliA." Hymnejä luolasta Archgoatin kompromissiton linja näkyy erityisen hyvin sen musiikillisessa kehityksessä tai paremminkin kehittymättömyydessä. Mikäli orkesterin filosofian selkärankana ei ole satanismi, se ei voi olla black metalia, tiivistää Ritual Butcherer. Ajauduttuani konfliktiin kaupallisen black metalin kanssa vuonna 1994 päätin olla kokonaan erossa tuosta musiikista. Archgoat lymyilee undergroundissa todellakin kirjaimellisesti. Keikoillamme olemme käyttäneet hyvin satunnaisesti sianpäitä, joiden olemme halunneet tuovan lavalle visuaalisen kosketuksen kuoleman estetiikkaan. Miten on, onko siinä minkäänlaista sijaa huumorille. Ritual Butchererilla on selkeä näkemys Archgoatin sanomasta. Se täytti meidät palavalla halulla luoda samaa pimeyden kakofoniaa. Me emme soita musiikkia, soitamme black metalia, kiteyttää Ritual Butcherer. Sitä henkilöä, jonka rajallinen hahmottamiskyky ei mahdollista tämän ymmärtämistä, toivoisin jättävän levymme kaupan hyllyyn ja keskittyvän muiden, kompromissiherkempien orkestereiden tuotoksiin. Archgoat luottaa ilmaisussaan raakaan ja riisuttuun ryöpytykseen, mutta keikoilla on mukana pieniä mausteita myös näköaistille. Kitaristi näyttää kylmästi ovea niille, jotka diggailevat bändiä vain musiikin takia. Kun peilaan ideologiaamme nyt, koen Archgoatin olevan kuin muuttumaton kivi keskellä jatkuvasti trendien kourissa pyöriskelevää, ympärillä ohikulkevaa black metal -virtaa. Lyriikkamme edustavat kahta erilaista lähestymistä toisen puolen ollessa puhtaasti saatananpalvontaa ja toisen kristinuskoa rienaavaa jumalanpilkkaa. Archgoat on kokonaisuus, joka muodostuu sekä sanoituksista että sävellyksistä. Jatkoa seurasi toissavuotisen The Light-Devouring Darkness -levyn muodossa. Hymnien sävellystyö ei ole muuttunut vuosien saatossa mihinkään, koska kyse on samoista henkilöistä tekemässä samaa juttua. Teimme tietoisen päätöksen siitä, että emme muuta mitään oman polkumme löytymisen jälkeen. Kuten olen edellä maininnut, olemme jo alkuvaiheessa päättäneet konseptin, ja loppu on enää toteuttamista. Ilman mitään harjoittelua soitimme virheettömästi Rise of The Black Moonin. Olemme aina halunneet tehdä rehellisiä ja helposti ymmärrettäviä sanoituksia, koska koemme suoran potkun naamaan tekevän viestiä tietyksi paremmin kuin vihjailevan pseudoälykkään hölynpölyn. Soittamallamme black metalilla ei ole mitään tekemistä noiden asioiden kanssa, vaan yksinomaan pimeyden, kuoleman ja satanismin sanoman levittämisen. Black metal muuttui, Archgoat ei muutu. Kun kymmenisen vuotta tämän jälkeen aloin tutkia, mitä skenelle oli tapahtunut, törmäsin black metalin sijasta lukuisien tuotteistamistyyppisten termien sillisalaattiin. Jääräpäinen trendituulimyllyjä ja muutoksen tuulia vastaan kamppailu ulottuu luolasta keikkalavoille asti. Lavalla käyttämämme tuore veri edustaa minulle kuoleman läsnäoloa ja siitä saatavaa voimaa, jonka Kristuksen haavoista vuotava, kaiken allensa tahraava tulipunainen kärsimys minulle suo. Archgoatin konsepti luotiin valmiiksi jo alkuvaiheessa, vuonna 1989
Myös internetin kautta voi sekä tilata että irtisanoa lehtiä, www.inferno.fi. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan asiakasnumero. mme j maa lkaisu alliju meT Tilaa inferno 10 laa hTava Ti o 48,u5e0a n m ro Tilaa inferno TeksTiviesTillä! Lähetä tekstiviesti: inferno kesto nimesi osoitteesi numeroon 172 33. esim. OSOITTEENMUUTOS Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Voit tilata myös puhelimitse numerosta 03 4246 5302. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. 09 4369 2409 Sähköposti: inferno@popmedia.fi www.inferno.fi Tilaa inferno! Kestotilaus, 10 numeroa 48,50 Määräaikaistilaus, 10 numeroa 59,00 Osoitteenmuutos (laita uusi osoite lahjatilauksen saajan kohtaan!) Nimi: ________________________________________________________________________ Lähiosoite: ________________________________________________________________ Postinumero: _______________ Postitoimipaikka: __________________________________ Puhelinnro: _____________________________ Syntymävuosi: ________________________ Sähköposti: ________________________________________________________________ Allekirjoitus (huoltajan, mikäli tilaaja alle 18-v.): _____________________________________ Nimenselvennys ja päiväys: _____________________________________________________ Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: Nimi: _______________________________________________________________________ Lähiosoite: __________________________________________________________________ Postinumero: _______________ Postitoimipaikka: ___________________________________ Puhelinnro: _____________________________ Syntymävuosi: ________________________ Sähköpostitilaukset osoitteeseen tilaajapalvelu@popmedia.fi tai sähköisellä lomakkeella osoitteesta www.inferno.fi. KESTOTILAUS Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. inferno kesto pekka pikametallimies voittokuja 3 00100 helsinki Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Viestin hinta on 0,95 euroa. Palvelu toimii TeliaSoneran, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden ja DNA:n liittymissä. Kustantaja: Pop Media Oy Malminkatu 24 00100 Helsinki Faksi. Pop Media Oy:n tilaajapalvelu on avoinna ma-pe 8-16. maksaa postimaksun Tilaajapalvelu 03 4246 5302 avoinna ma-pe 8-16 TILAUSHINNAT Inferno ilmestyy 10 kertaa vuodessa 12 kk kestotilaus 48,50 euroa 12 kk määräaikaistilaus 59,00 euroa Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Pop Media Oy Tunnus 5012555 00003 VasTausläheTys
Okei, mun persvako on tatuoitu, mutta Jarno kertoi jättäneen hajurakoa kahden sormen verran, Jarva naurahtaa. Jarva antaa arvostamilleen taiteilijoille aina vapaat kädet. Parin kerran jälkeen päälle voi tehdä kyllä esimerkiksi peitekuvan. Neljän kerran jälkeen kuva on vielä kesken, pitää ehkä lähteä opintomatkalle Osakaan tai jotain. Televisiossa nähdyt editoidut jutut siitä, miten tatuointi vaalenee kerralla, eivät pidä paikkaansa. Kaveribändeille tehdyistä logoista ja paitamalleista oli luontevaa siirtyä tekemään tatuointeja. Voin sanoa, että aataminomenan tatuoiminen oli kammottava kokemus, Jarva tunnustaa. Tatuointi on aina ikuinen. Myös esimerkiksi koko selän kokoinen kuva alkaa olla vasta nyt kahden ja puolen vuoden jälkeen valmis. Mä annoin kahdelle täysin erilaiselle jätkälle saman kuvan, ja jälki on hyvin erilaista. Jarvan kaulan vasemmalla puolella on silmä ja oikealla mustalaisnainen, jonka teki espanjalainen Javier Rodriguez. Olisin säästänyt helposti viisi vuotta, jos en olisi opetellut asioita kantapään kautta, mutta ainakin opin kunnolla. Se oli 18-vuotiaan suurten ajatusten hetki, Jarva hymyilee. Mulla ei ole koskaan ollut kiire täyttää itseäni kuvilla, Jarva toteaa näyttäen vasenta kättään, joka on edelleen varsin puhtoinen. Jos mauttomuuksista puhutaan, itse suunnittelemani viikinkisolmukuvio, johon on nerokkaasti upotettu keskelle itämaisen filosofian symboleita, on aika lähellä. Se saa jäädä, mutta muutamia muita kokeiluja hän on laseroinut. Jarva TOTeaa, että on aina epäilyttävää, jos tatuoijan kaikki omat kuvat ovat "liian hienoja". Hyvä esimerkki eri tyyppien erilaisesta tyylistä ovat Jarvan kämmenselät. Ihosta löytyy muiden muassa jenkkitaiteilijoiden Seth Woodin ja Scott Sylvian, japanilaisten Horitsunan ja Horimasan, italialaisten Davide Andreolin ja Diego Brandin sekä lukuisten kotimaisten kollegojen jälkiä. Toisilla laserointi toimii paremmin kuin toisilla. Yritän aina puhua asiakkaillekin, että tatuointi on ikuinen, vaikka mieli muuttuu. Laserointi ei ole mukavaa, mutta se on nopea toimenpide. Jarva on piirtänyt ikänsä. Vaikka ihmisille niin uskotellaankin, sillä ei voi poistaa tatuointia kokonaan. Parasta Horitsunan tekemässä japsikuvassa on, että se on autenttinen ja perinteellä tehty. Itse saan siitä hirveitä rakkuloita, joiden paraneminen kestää pitkään Ajattelin kokeilla itse, kuinka monta kertaa laserointi pitää oikeasti tehdä, että voi kertoa asiakkaille. Kuten kaikissa tatuoinneissa, myös näissä on joku pieni ajatus taustalla. Mä tykkään siitä, että tatuoinnit muistuttavat jollain tavalla mua eletystä elämästä. 82 Inferno Laser ei oLe aiKaKone menneeseen Jarvan nahasta löytyy myös pieni tatuoitu satiainen, jonka hän teki itse kutakuinkin ensimmäisten tatuointiensa joukossa. Olen leikkimielisesti laskenut, että nyt tulee täyteen 30-vuotisjuhla: 20 vuotta levyttäneenä artistina ja 10 tatuoijana. Kyseessä on Pete Voutilaisen (One Eye Tattoo) ja Jarno Kantasen (Tatuata) yhteisvisio. Laserointi perustuu yksinkertaistettuna siihen, että säteet hajottavat pigmentin nahan alla ja värit poistuvat elimistön luonnollisen verenkierron kautta. Kaikkiaan sitä on hakattu yli 50 tuntia. Muistan, miten alle kouluikäisenä näin tatuoituja tyyppejä lauttamatkalla Saksan ja Tanskan välillä, ja se teki suuren vaikutuksen. Kilttinä poikana kuitenkin odotin siihen saakka, kunnes olin 18, ja otin sillä viikolla ensimmäisen oman tatuointini Hiltusen Mikolla Oulun Tramps Tattoossa. Ei se vaalene.. tekSti hetA hyttinen i kuVat SAnttu SärkäS the Black league -mieS tAneli JArvA ValjaSti harraStukSen ammatikSi. eLeTTYä eLämää One eye TaTTOOn Taneli Jarva katselee huvittuneena ihoansa
L m 31 aLkalaut: www.tiketti.fi ip Ennakkow.lippupalvelu.fi ww At the GAtes·Arch enemy·exodus·meshuGGAh·KillinG JoKe·enslAved·moonsorrow·witchery AGnostic Front·KvelertAK·spirituAl BeGGArs·GrAve·myGrAin·church oF misery·misery index·Jex thoth cAvus·liGhthouse proJect·GAF·FeAstem·Goresoerd·cAuse For eFFect lisää tulossA... nEW DatES! 22.-24.7.2011 suvilAhti, helsinKi nEW VEnuE! ·www.tusKA-FestivAl.Fi ennAKKolipunhinnAt: 110 / 3 päivää, 60/ päivä. y i ipunmya.nt.1. portiltA: 125/ 3 päivää, 70 / päivä (miKäli JälJellä). ennAKKolipunhintoihin lisätään lippuKAuppoJen toimitusKulut.