Jos mennään ulkonäköasioihin, jotka toki ovat presidenttihommissa tärkeä aspekti, minusta Yhdysvaltain pressan tulisi olla kalju. Koska avoimuus ja hyvä ulosanti on Amerikan presidentille pelkkää plussaa, ehdokkaan tulisi todennäköisesti olla laulaja. 8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3.krs , 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Mikko Mali Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Markus Paajala Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 UPM Star Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 12. Tai no, aika kaukaa, mutta voisiko pahinkaan liimaletti tehdä tuossa asemassa enemmän tuhoa kuin vaikkapa b-luokan länkkäreistä tuttu kommunisminvihaaja tai isänsä varjossa viinaa latkien kasvanut peräkammarinpoika. ENSImmäISENä tämän listan rustattuani mieleen putkahtaa yksi hahmo ylitse muiden: Robert John Arthur "Rob" Halford. vuosikerta
MATTI RIEKKI a
aj Päätoimitt
METALLITYöVäEN PRESIDENTTI
TäTä luettaessa meillä saattaa jo olla uusi tasavallan presidentti. Vaikka peli näyttää ennakkokaavailuissa selvältä, enpä ala arvailla kuka. Kun miettii, millaista porukkaa tuolla tuulisella pallilla on aikojen saatossa istuskellut, ajatus ei ole lopulta edes kovin kaukaa haettu. Mitäpä jos Amerikan johtajaksi pitäisi ihan oikeasti nostaa joku raskasrockmaailman hahmo kuka se olisi. Tämä pudottaa joukosta pois aikamoisen satsin muuten niin ansiokkaita metallikeulamiehiä. Epäilen. Ehdolle on tuppaamassa jos jonkinlaista epeliä, ja kuten tämän lehden jutusta selviää, myös Lamb of God -yhtyeen laulaja Randy Blythe on hamuamassa varsin brutaalilla vaaliohjelmalla kohti Valkoista taloa. Jos tekee paskaa musaa, tuskin se hallitseminenkaan menee ihan putkeen. Liekö Kekkosesta liikaa lämpimiä lapsuusmuistoja vai mitä, mutta karvattomassa päässä on jotain vakuuttavaa. Myöskään kärinä, ärinä, rääkyminen tai korina ei tule kyseeseen, kun haetaan läntisen maailman johtajaa. Vaatii lakimuutoksen, mutta moisethan nyt ovat pikkujuttuja sen rinnalla, että tajuaa edes hitusen, mitä muualla maailmassa tapahtuu ja miten siellä toimitaan. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta.
inferno
9. Pasila, Star-Spangled Banner.
Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Kielisoittajat piiloutuvat mielellään etuhiustensa taakse, kosketinsoittajat soittavat liiaksi mustin koskettimin ja rumpalit ovat sekopäitä. Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hynninen Sami, Hyttinen Heta, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TilaajaPalvelU (ARK. Seksuaalisen vähemmistön edustajana hän osaa taatusti ottaa huomioon myös maailman altavastaajat. Ehdokkaan tulisi mielellään puhua muutoin kuin murisemalla. VAIKKEmmE tarttuisi lainkaan poliittiseen tahi uskonnolliseen maailmankuvaan, sillä kun ei tunnu olevan juuri merkitystä, vaatimuksia piisaa. Hän on myös britti, ja eiköhän vaatimuksista ensimmäisenkin voi katsoa olevan Robilla kohdillaan. Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä vaatimuksena pitäisin, että Amerikan presidentin tulisi olla jonkun muun maan kuin USA:n kansalainen. Ja ettei nyt vallan unohtuisi, herra Halfordilla on eräs ominaisuus, jota piinkovimmalta poliitikoltakaan ei löydy: hän on jumala. Hän on sivistynyt, kohtelias ja hyvän ulosannin omaava kalju. Musiikilla ei ehkä sinänsä ole juurikaan tekoa maailman johtamisen kanssa, mutta tokihan presidentin pitäisi tulla hyvästä bändistä. Myös suureen ja mahtavaan Amerikan Yhdysvaltoihin leivotaan vielä kuluvana vuonna uusi asevoimien ylipäällikkö. Maailma on ihmeellinen. Vaikka Blythen missio lienee samaa vakavuusluokkaa kuin edellisten vaaliemme aikaan Metallityöväen presidentti -sloganilla "kampanjoineella" Diablo-jurnukka Rainer Nygårdilla, LoG-ukkelin tempaus herättää hirtehisen ajatusleikin
Käytämme myös erilaisia tahtilajeja, mutta en voi väittää, että musamme olisi mitään progea. Marco tekee suurimman osan biiseistä kotonaan öisin telkkaria katsellen. www.lacunacoil.it. Niin nytkin. Prosessi etenee niin, että basisti lähettää simppelit demoversiot ideoistaan Ferrolle ja toiselle laulajalle Cristina Scabbialle. Osa kokeiluista oli kuitenkin sellaisia, ettei niihin tee mieli palata. Siihen kuluukin sitten pari kuukautta. Laulajat miettivät melodioita aikansa, kunnes on aika treenata ja demotella biisejä koko porukalla. Biisit kuten Spellbound ja I Won't Tell You soivat paljon radiossa ja tuli listamenestystäkin. -cover Losing My Religion. Emme ole koskaan soittaneet festarikeikkaa Suomessa! Se olisi todella siistiä. Lacuna Coilia ei Euroopan talouskriisi horjuta, vaan kierroksessa on jälleen uusi levy täynnä hittipotentiaalia. Se menestyi hyvin erityisesti Jenkeissä. DARK Adrenaline on looginen jatke kehitykselle, joka alkoi Karmacodella (2006) ja jatkui Shallow Lifella. Ferro kertoo, että Amerikan markkinat avautuivat jo Comaliesin (2002) jälkeen. Tuottajana toimi amerikkalainen Don Gilmore, kuten edelliselläkin levyllä. Puhuttu pätkä on kuulemma käytännössä suora käännös biisin kertosäkeestä. Italian kieli tuo tunnelmaan dramatiikkaa, eikä siihen ole sen syvempää syytä. Comalies muutti monta asiaa. Gilmore on amerikkalainen
10
inferno
Lacuna Coil julkaisi kuudennen levynsä Dark Adrenalinen 25.1. LACuNA Coilin biisinteko on pääasiassa basisti Marco Coti Zelatin harteilla. Olemme muutenkin käyneet Suomessa ihan liian harvoin. Dark Adrenalinella kappaleet ovat hittimittaisia, kertosäkeet melodisia ja soundit miellyttävän pehmeät. Bändi on keskittynyt voimakkaasti Amerikan markkinoille aina siitä lähtien, kun Heaven's a Lie nousi siellä hitiksi vuonna 2004. Toivottavasti saamme nyt hyviä tarjouksia. Kappaleissa on hyvin paljon erilaisia nyansseja ja kerroksia. Aiemmin Type O Negativen ja
Paradise Lostin jalanjälkiä kulkenut bändi on muovannut soundiaan huomattavasti amerikkalaisemmaksi. Italialaiset lähtivät heti levyn julkaisun jälkeen rapakon taakse, mutta palaavat kesällä Eurooppaan festareille. Teimme biisistä kunnon videon ja meidät kutsuttiin Ozzfestille soittamaan. Uudella levyllä on My Spirit -niminen biisi, joka on omistettu Peter Steelelle. Olemme hitaita tekemään biisejä, koska emme voi tehdä musiikkia kiertueella. Dark Adrenalinen biisit ovat rakenteiltaan yksinkertaisia, mutta Ferron mukaan bändi näkee paljon vaivaa yksityiskohtien hiomiseen.
Vuosien aikana olemme oppineet ennen kaikkea sovittamista. Joskus hän saa jonkun melodiaidean autolla ajaessaan, hyräilee sen älypuhelimeensa ja jatkaa jalostusta myöhemmin. Toinen kuriositeetti levyllä on R.E.M. Silloin me aloimme kulkea uuteen suuntaan. Meidän pitää olla kotona. Sitä ennen jokaisen Lacuna Coil -levyn oli tuottanut Waldemar Sorychta. Se oli aikamoinen yllätys. Marco sävelsi kappaleen samana päivänä, kun kuulimme uutisen Steelen poismenosta. Waldemar on loistava tyyppi, ammattitaitoinen eurooppalainen metallituottaja, mutta meille tuli olo, että haluamme oppia jotain uutta. Ferron mukaan bändi haluaa tehdä covereita tunnetuista biiseistä metallingenren ulkopuolelta. Heaven's a Lie nousi radiohitiksi Amerikassa jostakin syystä yhtäkkiä pari vuotta levyn ilmestymisen jälkeen. Artistin ja tuottajan suhde on vähän kuin oppilaan ja opettajan. Bändi on siitä lähtien viihtynyt Pohjois-Amerikassa. Biisissä kuullaan italian kieltä, mutta se ei liity Steeleen. Katja Kuhl
VILHO RAjA
Sytyttäjä
LA
JENKKISOUNDIA ITALIALAISITTAIN
LAuLAjA Andrea Ferro on hyvällä päällä, vaikka Italia on kaaoksessa. Eiköhän uusikin levy jenkeille kelpaa.
ja keskittynyt enemmän rockiin. Shallow Lifella vielä opettelimme yhteistyötä, mutta nyt se sujui jo todella hyvin. Edellislevy Shallow Life (2009) oli Ferron mukaan yhtyeen tähän asti kokeellisin tekele
The Purifiction tekee musiikkia, jollaista sen jäsenet haluaisivat itse kuunnella. Minusta me liikutaan enemmän jossain progressiivisen metallin, rockin ja thrashin maastossa. En ole toisilla yhtä hienoilla festareilla käynyt elämäni aikana! Olihan se ihan tajuton kokemus, se paikkakin on ihan epätodellinen. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf
erno.f
Anne Rajala
i
Riihimäkeläinen The Purifiction julkaisee bändin mukaan nimetyn debyytin 1.2. Bändissä on monen genren edustajia, joten lopputuloskin on monenkirjava. Mulla ja meidän rumpalilla on aika pitkälti metallitausta, toinen kitaristi ja basisti on progemiehiä ja toinen kitaristi taas tykkää 1980-luvun hevistä ja rockista. Se ei ollut enää pelkkä kaveriporukkajuttu, hän kertoo. Hiffattiin, että meillä on tässä ihan uusi bändi. Inferno #89). Usein se unohtuu bändeiltä, kun keskitytään vaan siihen, miten hyvin ne biisit osataan. Laulaja Teppo Tirkkosen mukaan bändi osaa lavalla viihdyttämisen taidon.
Mä HALUUN VIIHDyTTää
ENSImmäISIä biisejä The Purifictionin debyytille demotettiin jo yli kolme vuotta sitten. Mukaan tulivat rumpali Tatu Rautiainen, kitaristi Topi Vuorela ja basisti Pasi Toukola. Aktivoitumisen ensimmäinen hedelmä oli kolmibiisinen ep, jonka jälkeen bändi julkaisi verkossa debyyttinsä Trail of Yesterdayn (2008). Hauskanpito ja yhteisymmärrys välittyvät myös levyltä, vaikka se heittelehtii tyylillisesti välillä äkkiväärästi genrestä toiseen. Soittotaitoa löytyy, mutta vielä tärkeämpää on viihdyttäminen. Vaikka kyllä siellä ehkä sitä coreakin on. Silloin ruvettiin tosissaan tekemään hommia bändin eteen. Elettiin vuotta 2008. Samoilla juhlilla siis, joilla hutkiva journalisti Aadolf Virtanen vieraili viime kesänä (ks. Kososen mukaan bändin biisintekotahti on kova, koska tekijöitäkin on monta. Nailed Coilin tie festareille avautui nettiäänestyksen kautta. Oli aika ylläri, että päästiin sinne. Oli ihan vahinko, että koko bändi edes syntyi, Tirkkonen sanoo. Bändi jatkaa eräällä tavalla crossoverin parhaita perinteitä. Siitä syntyy aika mielenkiintoinen hässäkkä. Kososen mukaan keikka jätti bändiin kyltymättömän keikkanälän, ja niinpä Nailed Coil on kartoittanut muun muassa mahdollisuuksia päästä Metalcampiin myös ensi kesänä. Tuntemattomasta syystä bändiä äänestettiin kilpailussa hämmentävän paljon. Silloin ei ollut haaveissakaan, että tehtäisiin mitään levyä. Äänitykset haluttiin kuitenkin tehdä rauhassa, jotta levystä saataisiin mahdollisimman oman näköinen ja kuuloinen. Kun alettiin tehdä uutta matskua tällä porukalla, huomattiin, että eihän tämä ole ollenkaan sama juttu kuin se vanha. Me mennään lavalle viihdyttämään yleisöä. Tuusulalaisbändi on reissusta lähtien tähdännyt toden teolla ulkomaille. The Outcome of Anxiety ilmestyi 25.1.
KATSE YLI RAJOJEN
NAILED COIL on ollut olemassa jo vuodesta 2003, joten kokemusta ja näkemystä on kertynyt. Tirkkonen hehkuttaa, kuinka kokoonpano löysi nopeasti yhteisen sävelen ja hitsautui yhteen. Kaikki tuntuu olevan eri mieltä siitä, mihin lokeroon tämä tippuu tai ei tipu. Monet sanoo, että on metalcorevaikutteita. Monista aineksista koottu metalli uponnee niin metallipäille kuin vaihtoehtoisemmankin ilmaisun ystäville. Nailed Coil saattaa jatkaa tätä sarjaa. Bändi käväisi vuonna 2008 Slovenian Metalcamp-festareilla keikalla. Nailed Coiliin liitetään pahamaineinen metalcore-termi jopa levy-yhtiön tiedotteessa, mutta Kosonen ei ole tästä moksiskaan. Me päätettiin alkaa tehdä uutta levyä saman tien, koska biisejä tulee koko ajan tosi paljon. Bändi nauttii Tirkkosen mukaan täysin rinnoin lavalla olemisesta. Meillä on hyvä, energinen hauskanpitomeininki! www.myspace.com/thepurifiction
Joonas Berlin
Suomesta on aina silloin tällöin tullut bändejä, jotka ovat nousseet suosioon ensin ulkomailla ja vasta myöhemmin kotimaassa. Tirkkonen ja kitaristi Junnu Vuorela olivat soittaneet hiljattain hajonneessa kokoonpanossa, jota he halusivat ryhtyä elvyttämään. Kitaristilaulaja Joonas Kosonen liittyi mukaan vuonna 2007. Meillä on helvetin hauskaa yhdessä! Me puhutaan samaa kieltä, laulaja tiivistää. www.nailedcoil.com
inferno
11
Parin lafkan kanssa käytiin kirjeenvaihtoa, mutta lopulta oma ratkaisu oli paras.
Kuten todettua, The Promise of Hell on trilogian päätösosa. Kitaristi Aapeli Kivimäki on bändin yleisnatsi, joka pitää levyntekoprosessin langat näpeissään.
KOLMAS KERTA HELVETISSä
THE PROmISE Of HELL on jälleen vahva paketti mahtipontista ja mustanpuhuvaa metallia. Ensimmäinen keikka uudella kokoonpanolla on Jyväskylän Pub Katseessa 3.2. Soulfallenin kokoonpano on elänyt äänitysten jälkeen, kun kitaristi Simo Rahikainen ja rumpali Matti Auerkallio jäivät pois.
Asiasta puhuttiin jo viime kesänä ennen levyn äänityksiä, joten meillä on ollut hyvää aikaa katsella uusia soittajia. Terhi Ylimäinen
Kunnon death metal saa aina hyvälle tuulelle. Aapeli Kivimäen mukaan levynteko alkoi jo vuoden 2010 lopulla loogisesti studion varaamisella. Juuri näin asiat kuuluu hoitaa. www.myspace.com/carnalation
Maija Lahtinen
The Promise of Hell päättää soulfallenin trilogian, joka on pyörinyt maailmanlopun ja kuoleman syövereissä. Kitaroita Carnalationissa kurittavat Arttu Hakanen ja Anssi Rissa. Kaikki meidän bändissä perustuu siihen, että livenä kuulostetaan vitun hyvältä. Pikkuhiljaa tuli lisää porukkaa, ja minä pääsin kitarasta eroon. Kivimäki ei osaa suoraan sanoa, millaisiin aiheisiin Soulfallen aikoo seuraavaksi keskittyä, mutta arvelee, että musiikillisesti harppaus neljänteen levyyn tulee olemaan pitempi kuin tähän asti on uskallettu ottaa. Tuottajavalintaa junaili muun muassa Nightwishin ääniteknikkona toimiva Kimmo Ahola. Soidinahon mukaan livenä soittaminen on Carnalationin koko olemassaolon perusta. Viime vuoden kesällä koitti totuuden hetki, kun mentiin tuttuun ja melko turvalliseen Studio Watercastleen, kitaristi kertoo. Levyn julkaisi bändin oma levymerkki Grave New Music. Debyyttilevyn tuotti itse Peter Tägtgren. Suomisen Teemu näki meidät ekan kerran helmikuussa 2010 Rytmikorjaamolla, kun oltiin lämppäämässä Insomniumia. Nyt yhtye on runtannut kasaan Deathmask-nimisen albumin, joka nostaa kierroksia entisestään. Kokonaisuus on helpompi pitää läjässä kun on yksi ja sama henkilö, joka haukkuu tasapuolisesti kaikkia ja välillä kiittelee itseään. Seinäjokelainen Carnalation on väkevä tulokas kotimaisen deathin kivikovaan mestaruussarjaan. Kun Teemu tuli uudestaan Seinäjoelle Dimebagkiertueen mukana, hän pyysi meiltä ep:tä kuultavaksi. Tällä hetkellä näyttää hyvältä, porukka on täydentynyt kahdella kovalla soittoniekalla ja ahkera treenaaminen keikkoja varten on käynnissä. Minä, basisti Mäenpään Niko ja rumpali Henri Yli-Rahko aloitettiin triona. Sen takia myös nauhojen pitää kuulostaa siltä. Oikeaoppisen työjärjestyksen mukaisesti alettiin säveltää materiaalia studion varaamisen jälkeen. Soidinaho ei muista vuoden 2008 Provinssista oikeastaan muuta kuin että bändi perustettiin, mutta hyvä että edes sen. Infernon numerossa #84 teos palkittiin kuukauden demo -tittelillä. Siihen kuuluu taiteellista vetovastuuta mutta myös studiopäsmäröintiä ja yleisten asioiden kanssa natseilua. Kivimäki on merkitty levyn tuottajaksi.
12
inferno
Meidän tapauksessa tuottajavakanssi pitää sisällään kattavasti vähän kaikkea. Viime keväänä treenattiin kuin elukat kesän festareita varten. Samalla tuli vaivihkaa treenattua myös uutta levyä varten, laulaja Jonne Soidinaho kertoo. Tägtgren vietti bändin kanssa yksitoista studiopäivää Seinäjoella viime elokuussa. Parin viikon päästä tuli ilmoitus, että yhteistyö kiinnostaa. Bändi on niittänyt mainetta huikeilla keikoillaan, joiden ansiosta myös levytysyhteistyö Spinefarmin kanssa tuli mahdolliseksi. Deathmask-levy ilmestyi 25.1.
TäRKEINTä ON KUULOSTAA HyVäLTä
VuONNA 2010 julkaistu Doomsday Diaries -ep oli täysosuma. www.soulfallen.com. Aikaa oli varattu neljätoista päivää, mutta yhdessätoista saatiin kaikki purkkiin. On vaikea kuvitella, miten tästä helvetillisempiin maisemiin enää voisi päästä. Bändi kiertää Suomea helmimaaliskuussa ja saa muun muassa kunniatehtävän lämmitellä Vallenfyrea Tavastialla 2.2. Carnalation sai alkunsa Provinssirockissa, missäs muualla
Kärtsy pomppasi erään tuttavan kautta esille juuri passelisti, kun alkuperäinen basisti Joonas päätti lopettaa. Tieto kuitenkin julkistettiin vasta viime syksynä, samaan aikaan kun kerrottiin Massacre-diilistä. Meidän piti treenata todella paljon ja luulen, että olemme nyt aika paljon parempi bändi kuin ennen, Murphy kertoo. Ennen Worldwide Hypnotizea Re-Armed oli pari vuotta hissukseen. Kymmenkunta diiliä oli vireillä, mutta kusetusyritykset karsiutuivat pois nopeasti. Luulen, että kierrämme kunnes kuolemme tai joku pakottaa lopettamaan! www.eluveitie.ch
inferno
13. Se on erittäin tärkeä tapaus kelttiläisessä historiassa. Miika Karttunen
Re-Armed on paiskonut aggressiivista, modernia ja taidokasta metallia jo vuodesta 2001. Pesti on tämänkaltaiselle bändille loistava, varsinkin kun Chimaira saattaa nykykunnossaan jäädä Re-Armedille toiseksi. Helvetios julkaistaan 10.2.
GALLIAN SOTA OLIGAUHIA
"fOLK metalin uutta aaltoa" edustava Eluveitie ei pidä taukoja. Ei ihme, sillä Eluveitie on genren muiden bändien kanssa jatkuvasti kiertueella. Tämä on ehdottomasti musiikillisesti haastavin levymme. Kärtsy oli kuulemma diggaillut meidän möykkää. Matilaisen mukaan bändi ei pitänyt taukoa, vaan kärsi kokoonpanoongelmista. Suomen-keikkaa ei vielä ole kalenterissa, mutta toiveita on. Ilman sitä levykin olisi varmaan tullut jo aiemmin ulos, mutta on eri asia, olisiko siitä tullut yhtä tiukka! Bändi keikkailee lähiaikoina kotimaassa ja lähtee Eurooppaan Chimairan lämppäriksi maalis huhtikuun vaihteessa. Nyt bändi on kiinnitetty Massacre Recordsille ja uuden basistin nimi on Kärtsy Hatakka. Pääjehu Chrigel Glanzmannilla oli Helvetiosista jo pitkään jonkinlainen visio. Koesoittojen jälkeen asia oli selvä. Aika oli kuitenkin sen verran kortilla, että lopulta Murphy joutui itse äänittämään ja tuottamaan osan instrumenteista, joita Eluveitiellä piisaa huomattavasti normibändiä enemmän. Oli vakituisesta rumpalista huutava pula, ja se hieman jarrutti toimintaa. Bändillä on tapana kertoa tarinoita historiallisista tositapahtumista ennemmin kuin fantasia-aiheista tai kaljanjuonnista. Albumin tuotti legendaarinen Coroner-mies Tommy Vetterli. Hyvinhän nuo ovat hoitaneet mainonnan Keski-Euroopassa ja kontaktikin pelaa. www.re-armed.net
Manuel Vargas
Gallian sota käytiin vuosina 58eaa.50eaa. Massacre tarjosi meille sopimusta, joka edistää meidän tavoitetta päästä pois täältä härmästä. Suomalaisista bändeistä puheen ollen, vähän aikaa sitten olimme kiertueella Omnium Gatherumin kanssa, ja pidin heidän musiikistaan ja keikoistaan todella paljon! Eluveitie keikkailee tänäkin vuonna hulluuden rajamaille asti. Levy kertoo Gallian sodasta. En pysty kuuntelemaan mitään muita folkbändejä kuin meitä ja Moonsorrow'ta... Ei mennyt kauaa, kun olin jo palaveeraamassa asioista hänen kanssaan Stadissa. Eluveitie on käsitellyt aihetta aiemminkin. Vai lasketaanko heitäkään folk metaliksi. Emme olleet tehneet teemalevyä aiemmin, joten nyt sellaiselle oli korkea aika. Toki myös meidän saksalainen management Heavy Space Agency on auttanut paljon. Laulaja ja multi-instrumentalisti Anna Murphy kertoo, että levynteko sujuu bändiltä helposti ja jouhevasti. Bändillä olisi ollut muitakin ottajia, mutta Massacre oli paras. Hatakan ja Matilaisen lisäksi bändiin kuuluvat rumpali Mart Mardisalu sekä kitaristit Markus Salo ja Tommi Helkalahti. Edellislevy Everything Remains ilmestyi toissa vuonna, bändi kiersi sen jälkeen pitkään ja tarjoilee nyt jälleen uutta levyä. Lisää keikkoja väännetään Suomessakin mielellämme, eli buukkaajat herätys täällä kotikentillä, Matilainen kehottaa. Julius Caesar kirjoitti siitä kirjan, mutta nyt tshekkiläinen Eluveitie on tehnyt siitä myös teemalevyn. Murphy ei itse juuri kuuntele folk metalia. Debyyttilevy Worldwide Hypnotize ilmestyi juuri.
HYPNOOTTISTA HAKKAUSTA
LAuLAjA Jouni Matilainen kertoo, että Waltari-mies Hatakka on ollut Re-Armedin jäsen jo kohta vuoden päivät
UHMAIKä HIEKKALAATIKOSSA
BRITANNIAN PäämINISTERI David Cameron on siitä kiva mies, että hänen esiintymisiään ja puheitaan katsellessani muistan aina paremmin omat mielipiteeni ja tajuan, etten olekaan mikään nihilismiin turtunut kuluttajayhteiskunnan uhri. David Cameron pirun ärsyttävine vaimoineen ("kävin Ikeassa, koska lama vaikuttaa minuunkin") pitää hienosti huolen siitä, että elo Britanniassa vuonna 2012 on vähintään yhtä ärsyttävää kuin ennenkin ja viha voi hyvin. Se tuntuu hyvältä. PS. Kymmenen vuotta Lontoossa asuneena rohkenen jopa väittää luvun kasvaneen viime vuosina, ja esimerkiksi occult rockin, doomin tai edes death metalin saralla feminismi ei enää ole aina, välttämättä, ihan joka kerta ainakaan, tuhma sana. Ei sitä vaan aina jaksa. Vastaus on joo ja ei ja vähän niin kuin sekä että. Metalli on poikien laji, jossa tytöt ovat yhä koristeen roolissa, ja tämmöinen Pohjantähden alla varttunut tasa-arvoon tottunut suomalaisnainen tuntee olonsa vähän hassuksi. no mikä e levan album tu ehän on jaa osoite. Rakkaat lukijat ja metallimusiikin ystävät, koska Cameronin käytöksestä riittää tarpeeksi esimerkkejä kokonaisen artikkelin edestä, palstatila ei valitettavasti riitä, joten en mene yksityiskohtiin. Metal! Mutta nyt, kun Cameron vaimoineen on ollut johtajan pallilla ja otsikoissa jo vuoden päivät, huomaan, ettei vihaisen alter egoni tarvitse pelätä auvoisen aikuisminäni alle tukehtumista. Mainitaanpa nyt kuitenkin, että kun kansakunnan pääministeri kikattaa kerta toisensa jälkeen parlamentin istunnoissa tissihuumorille ja naispoliitikkojen, kihihihi, "turhautuneisuudelle", kihihihi, tämmöinen Pohjantähden alla varttunut tasa-arvoon tottunut suomalaisnainen alkaa tuntea olonsa vähän hassuksi, etten sanoisi jopa
Lontoon-kirj
RIITTA ITäKyLä
eenvaihtaja
epämukavaksi. Kauneus on katsojan silmissä ja kuulijan korvissa; jos väittää metallista puuttuvan naiskykyä ja naisten roolin olevan musiikissa pelkän huulikiillon ja tissivaon varassa, saattaapi olla että katsoo väärään suuntaan. Kaikki me tiedämme, kuinka sitä iän karttuessa jotenkin seestyy ja rauhoittuu, ja joskus huomaa jopa nauttivansa mieluummin lasin kuivaa valkoviiniä kotisohvalla kuin kymmenen kaljaa keikalla. netistä lö nakkokuunte arvioita ja en ve levyblogin, li. Vihaisuus on nimittäin voimavara, jota ilman ihminen kuihtuu pois. Billy-, sandvik-, göllenbyllen- tai mitälie-nimistä hyllyä kootessani satuin vilkaisemaan peiliin ja pelästyin niin paljon uutta itseäni, että vasara ja naulat putosivat puhtaalle englantilaiselle kokolattiamatolleni. Mutta jos ensireaktio taantumusta ja muovisen, ökyrikkaan elitistin valtionpolitiikkaa vastaan on vääntää nupit kaakkoon ja kuunnella vihantäyteistä, aggressiivista musiikkia, tarkoittaako se, että tuo vihantäyteinen, aggressiivinen musiikki on itse vapaa konservatiivisista hiekkalaatikkoarvoista. Yhtä "hottest chicks in metal" -kansijuttua kohti riittää kyllä kosolti naismuusikoita, jotka hakkaavat otelautoja ja lautasia ja käyttävät äänihuuliaan häpyhuulien sijasta. S .fi www.inferno
astiksia, kohtaisia ha ät myös ajan yd luja. Vai onko sielläkin vastassa, kihihihi, pikkupojat ja tissivitsit. Käännyin sokean shokin lamaannuttamana kohti vaaleanpunaista cd-soitintani ja tungin sisään vähän äkkiä jotain todella rankan kuuloista äärimetallia ja vedin hirvittävät kännit. On täällä sentään vielä Ikea. Voimme siis hyvillä mielin kääntyä äärimusiikin puoleen, kun ääripolitiikka käy hermoille. Ja viha.
SKABA
llow oitaSwanaa! V theStam1 taa
n nettiin, vas voittaa mene inferno ikein) ja voit symykseen (o sibändimme ky in kan kumpaisenk ttei! in. Kulttuuri ei ole kokonaan yhteiskuntaan sidottu. Britannia on kieltämättä seksistinen helvetti, jota johtaa pippelistään ylpeä yläluokkainen kakara, mutta ei se mitään. Erona on kuitenkin se, että siinä missä politiikassa (ainakin Britanniassa) hiekkalaatikko on ahdas ja tytöt polkevat korkokenkäjalkaansa sen reunalla, musiikin parissa tytöt hyppäävät laatikon keskelle ja ottavat osaa leikkeihin palmikot auki liehuen. Cameronin lääkärileikit ovat jatkuneet vähän liian pitkään, ja hiekkalaatikossa rupeaa olemaan ahdasta. Oma henkinen taantumukseni on päässyt etenemään jo niin pitkälle, että olen menettänyt Ikea-neitsyyteni
CHECK OUT!
WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE
WWW.NUCLEARBLAST.DE
BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE:
NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
Varo kuitenkin polttamasta sieniä! Ota sieniviipaleet pannulta pois kulhoon. Myös tie naisen sydämeen käy usein pastan kautta.
MIIKA "MEGA" KUUsINEN
tutkiva kuLinariSti
PIETARILAISLOMBARDIALAINEN POIKAMIEHEN PEKONIPASTA
TARPEET:
69 dl pennepastaa riippuen ruokailijan koosta soijakastiketta auringonkukkaöljyä (poikamiehille käy mikä tahansa ruokaöljy) paketti pekonia purkki viipaloituja jalapenosiivuja purkki herkkusieniä muutama valkosipulinkynsi 1 sipuli 2 pkt tomaattimurskaa rouhittua mustapippuria juustoraastetta (parmesaania jos on varaa) 2 pulloa Baltika-olutta (mielellään nro 3, mutta nro 7 lienee helpommin saatavilla Suomessa), tai vaihtoehtoisesti pullo italialaista puolikuivaa punaviiniä 1 punainen ruusu, jos tiedossa on seuralainen
1. Ja kylläpä vain naaraspuolisillekin pekoni maistuu, kun se jemmataan kaiken muun hyvän sekaan. Sienien rapsahtaessa voit aloittaa pekonin viipaloinnin. Lirautus öljyä auttaa pitämään pastan koostumuksen ihanteellisena. Pilko sipuli, jalapenot sekä valkosipuli pieniksi kuutioiksi. Pastan kiehuessa ota pekoni ja sienet esille ja kuumenna iso paistinpannu. Aseta myös sienet pannulle ja vähennä lämpöä. www.inferno.
lisää reseptejä
fi
KYPCK-vokalisti Erkki seppäsen pasta uppoaa taatusti niin kotikuin ulkomaisille opiskelijoille siinä missä maataan palveleville varusmiehillekin maalla, meressä tai ilmassa. Paista seuraavaksi pekonisuikaleet rapeiksi. Nautiskele pullo valmistusprosessin lomassa ja anna sielusi laajentua venäläisittäin. Helpoiten se käy, kun pekoni on otettu suoraan kylmästä. Reseptin opetti minulle taannoin Pietarin opiskelija-asuntolassa italialainen kämppikseni, mistä johtuen vaikutteita on sekä venäläisestä että italialaisesta keittiöstä. 4. Aseta pekonisiivut päällekkäin ja leikkaa terävällä veitsellä 58 millin levyisiä, mukavia suikaleita. Pistä pasta pataan ja lorauta sekaan reippaasti soijaa suolan sijaan. Kestää upeasti kuuntelua ja muistuttaa poikamiesajoista."
16
inferno. Voit heti aluksi narauttaa auki ensimmäisen Baltikan, sillä se piristää huonompaakin päivää. Ota valmiiksi myös väliaikainen kulho. Jos jalapenon tulisuus on mielestäsi tympeää, sen voi korvata joko sopivalla määrällä tuoretta chiliä tai maustekastikkeella. Lisäämällä vaikkapa sipulin ja sienien määrää voit siirtyä idemmäs makumaailmassa, kun taas juustolla ja pekonipainotuksella pääset lähemmäs Milanoa. Lisää sipuli-, jalapeno- ja valkosipulikuutiot ja ota levy pois päältä. Testaile maistamalla sopiva kypsyysaste. 2. Pienellä panostuksella ja harjoittelulla kokkaamiseen tottumatonkin poikamies kehtaa tarjota tätä seuralaiselleen. 6. Erkinomaluonnehdinta: "Tämä pekonipasta on erittäin kätevä ja maukas poikamiehen juhla-ateria, joka muuntuu helposti pienillä liikkeillä. Erilaisia pastathan ovat siitä loistavia ruokia, että niistä osaa lähes jokainen poropeukalo tehdä ohjeita seuraamalla maistuvia ja romanttisen oloisia aterioita. Sekoita ja kaada sekaan tomaattimurska. Ripottele päälle juustoraastetta (tai parmesania) ja anna juuston sulaa. Viipaloi sienet mahdollisimman pieniksi ja krapsauta ne ensimmäisenä pannulla, jotta ne päästävät hieman nestettä. Muun muassa Circlestä tuttu Jussi Lehtisalo esitteli viime vuonna ilmestyneessä Inferno #86:ssa perinteistä venäläistä ruokakulttuuria Siperian pelmeneiden muodossa, ja nyt Suomen virallinen metallimies ja Venäjän tuntija Erkki Seppänen näyttää, että idässäkin osataan valmistaa moderneja ja toimivia asioita. 3. 5. Ripottele päälle reilusti mustapippurirouhetta ja sekoita. Kun sipulijalapeno-seos lisätään vasta lopussa, se rouskuu mukavasti syödessä irrottaen arominsa paljon kypsennystä tehokkaammin."
ERKINKOKATESSASOI: Paradise Lost Draconian Times (1995) "Loistava levy brittibändiltä, jonka löysin tässä hiljattain uudelleen. Korkkaa ruoan seuraksi toinen pullo Baltikaa! Jos tulossa on daami, aseta ruusu lautasen yläpuolelle. Sekoita ainekset pannulla huolellisesti. Kun pasta on sopivan kypsää, valuta vesi pois, lisää öljyä ja sekoita, ettei pasta kiinnity, ja laita syrjään odottamaan kastiketta. Anna hautua hetki ilman sipuli-, jalapeno- ja valkosipulikuutioita. Keitä pennepasta al dente, eli niin ettei pasta ala hajota ja muuttua mössöksi. Yhdistä lopuksi pasta ja kastike, joko pannulla tai padassa, kumpi on kätevämpää. Valitse nämä ainekset suhteessa omiin mieltymyksiisi. Anna vetäytyä 510 minuuttia, tilanteesta riippuen. Daamien ollessa kyseessä panostaisin riittävän huolelliseen paloitteluun ja vaihtaisin kenties oluen punaviiniin. Jos kaveri on miespuolinen, jättäisin ruusun pois ja varaisin lisää olutta." Megantuomio: "En tiedä, mikä on persujen kanta monikulttuurisuuteen ruokahommissa, mutta ainakin näin poliittisesti sitoutumattomalle suursyömärille vaikutteiden sekoittaminen paistokasarissa on täysin hyväksyttävää ja jopa suotavaa
- Mark Morton
18
inferno
"Mitä, verrataanko Meitä Panteraan?"
Kitaristi Mark Morton ja laulaja Randy Blythe ovat saapuneet Tukholmaan puhumaan levystä. Resolution on itsevarma Lamb of God -levy. Hän on ilmeisesti kaikkein eniten vastuussa Lamb of Godin luomistyöstä, mutta lavalla häntä ei tule huomanneeksi komeasta parrasta huolimatta. Morton selittää, kuinka hän pyrkii kirjoittamaan rehellisesti omasta elämästään, mutta kuitenkin niin, ettei paljasta liikaa. Parhaat tekstit ovat aina sellaisia, joista kukin voi löytää omaa elämäänsä koskevia merkityksiä, hän toteaa. Olin New Yorkissa kuusi viikkoa. Sieltä ei löytynyt edes mitään järkevää syötävää. Suurin osa biiseistä on koottu ideoista, joita Morinferno
19. Minä en ajattele, että meidän pitäisi aina vain kasvaa. Mitä Lamb of God tällä levyllä oikein selvittää. Sinä aikana Lamb of God on julkaissut seitsemän levyä. Loppua kohden ääntä riittää koko ajan vähemmän. Sen takia minä soitan kitaraa.
Tekninenkin huuto on huutoa
Kun bändi on käynyt levyntekoprosessin läpi kuusi kertaa, seitsemäs menee jo rutiinilla. Tästä huolimatta Resolutionin laulut tarttuivat narulle verraten kivuttomasti. seitseMäs albuMi resolution tarjoaa taitoa ja tarttuvuutta jälleen oikeassa suhteessa. Aika harva laulaja sanoo, että tykkään olla studiossa, Blythe kommentoi. Morton puolestaan tunnustautuu studiorotaksi. Tämä ei aikataulusyistä onnistunut. Miehen tatuoinneista pistää silmään vasempaan käsivarteen hakattu teksti "COBHC". Näistä uusin, Resolution, ilmestyi 25.1. Tähän saakka jokainen levymme on menestynyt vähän paremmin kuin edellinen. Lamb of God on hämmästyttävän suosittu yhtye siihen nähden, kuinka ankaraa sen ilmaisu on. Tämä on Blythen ja Mortonin mukaan sivuseikka. En myöskään lopeta biisintekoa levynteon jälkeen. Kun tehdään tällaista musiikkia, vapaapäiviä pitäisi ilman muuta olla. Levyn teksteissä käsitellään henkilökohtaisia asioita, mutta ne eivät liity bändiin millään tavalla. Kyllä, Alexi on meikäläisen homeboy, Blythe lausuu paksulla aksentillaan kun kehaisen tatuointia. Tuottaja Josh Wilbur oli suunnitellut Blythen kanssa, että laulusessiot vedettäisiin niin, että aina kolmena päivänä putkeen tehdään töitä ja sen jälkeen pidetään kaksi vapaata. Kuten useimmat kitaristit, hän voisi tehdä soundi- ja laitekokeiluja päiväkausia. Se ei kuulemma auta siinä vaiheessa, kun huutaa pitää 68 tuntia päivässä, vaikka lämmittelisi kuinka huolellisesti. Minä en aloita kirjoittamista siksi, että tarvitsemme uuden levyn. Blythe on tunnettu siitä, että hänen laulutekniikkansa on poikkeuksellisen hiottu. Se ei tee samanlaista suunnanmuutosta kuin Wrath (2009) teki edeltäjästään Sacramentista (2006), vaan pikemminkin yhdistelee niitä elementtejä, joissa bändi on vahvimmillaan. Kyse on elämän sykleistä, aikakausien lopuista ja uusista aluista, kitaristi aloittaa. Lamb of God ei suunnitellut Resolutionia kovin tietoisesti etukäteen. Tekstit ovat hänen ja Blythen käsialaa. Tällainen laulutyyli hajottaa äänen joka tapauksessa, vaikka tekniikkaa olisi mukana kuinka paljon. He ovat tunteneet toisensa neljätoista vuotta. Blythe hiplaa totisena iPadiaan, johon hän on ostanut tyylikkäät nahkakuoret. Mortonin ja Blythen lisäksi bändiin kuuluvat kitaristi Willie Adler, rumpali Chris Adler ja basisti John Campbell. Mark Morton ja randy blythe asettuivat infernon tentattavaksi tukholMassa.
selvitysMiehet
E
dessäni istuu kaksi karvapäätä, joista kumpikin on katsellut maailmaa noin neljä vuosikymmentä. Viime levyn laulut äänitin New Hampshiressa keskellä ei-mitään, ja se oli todella ankeata. Tämä oli hauskin sessio ikinä, muttei kyllä helpoin. Tärkeintä on tehdä levy, joka on meille itsellemme kyllin hyvä, Blythe virkkoo narisevalla äänellään. teksti viLho rajaLa
i
kuvat travis shinn
i
www.LaMb-of-God.coM
SyVäNETELäN
LaMb of God on aMerikkalaisen Metallin Menestystarina. Levyn nimi viittaa jonkinlaiseen päätöslauselmaan tai selvitykseen. Randy Blythe naurahtaa kovaan ääneen, mutta antaa suunvuoron Mark Mortonille. Jokaisen levyn jälkeen kysytään, tunsimmeko painetta edellisen levyn menestyksestä. Morton kertoo, että hän tekee joka tapauksessa koko ajan biisejä. Olennaista on se, että bändi on kyennyt tekemään taas levyn, johon kaikki sen jäsenet ovat tyytyväisiä. Morton katsoo silmiin ja puhuu hiljaisella, ohuella äänellä. Se on laitteistojuttu, soittajien on kiva räplätä lelujaan. Randy Blythen mukaan hän on oppinut tuntemaan rajansa studiossa, muttei osaa vieläkään nauttia äänitystyöskentelystä. Minulle musiikin tekeminen on luontainen, jatkuva prosessi. Wrath nousi Billboardilla peräti sijalle kaksi
Silloin ajattelin, että nyt keskitytään täysipainoisesti bändiin ainakin muutama vuosi. Ashesilta jäi kuitenkin livesettiin monta kestohittiä, joista tuskin luovutaan Resolutionin jälkeenkään. Yhtäläisyyksiä löytyy. Vielä enemmän olin innoissani silloin, kun pitelin käsissäni ensimmäistä julkaisuamme ikinä. Mainittu seiskatuumainen oli Goatboy Farms -nimisen levy-yhtiön julkaisema ZED:n ja Burn the Priestin splitlevy. Wrathista tehtiin kaksikon mukaan tietoisesti raaempi levy kuin Sacramentista, ja toisaalta Sacramentilla Lamb of God siirtyi poliittisista teemoista henkilökohtaisempiin. Se oli aika iso juttu ainakin minulle, Blythe sanoo. Lamb of Godin menestyksen tärkeimmäksi syyksi miehet nostavat rehellisyyden. Ajattelin, että hei, nyt me ollaan oikea bändi, Blythe fiilistelee. Kaikki Lamb of God -miehet ovat naimisissa ja kaikilla muilla paitsi Blythella on lapsia.
Pastori palamaan
Tämäkään lehtiartikkeli Lamb of Godista ei pääse tämän pitemmälle ilman Panteran mainintaa. Totta kai
20
inferno. Kuulostammeko me enemmän Testamentilta vai Panteralta. Kaksikko rämähtää spontaaniin nauruun kun kysyn, tiesivätkö he Burn the Priest -esikoisensa (1999) aikoihin tekevänsä vielä kuusi levyä lisää. Itse asiassa niin usein, että Blythe on viime vuosina pyrkinyt rajoittamaan alkoholinkäyttöään. Koti-ikävä ei ole varjopuolista vähäisin. Se oli seiskatuumainen vinyyli, ja oli ihan mahtavaa, kun sen saattoi panna soittimeen. Levy-yhtiönä oli Prosthetic Records ja tuottajana Devin Townsend. Levy vastasi komeasti odotuksiin ja sai aikaan sen, että LoG-viisikko jätti päivätyönsä yksi kerrallaan. No okei. Minusta me emme kuulosta sen enempää Panteralta kuin muiltakaan bändeiltä joita olemme kuunnelleet. Näytämme lavalla ihan samalta kuin supermarketissa sunnuntaisin. Tämä on vain kokoelma uusia biisejä, mutta se ei tarkoita, etteikö siinä olisi erilaista fiilistä kuin aiemmin. Blythe nyökkää. Kyllä se tällä janalla pari piirua Panteran suuntaan kallistuu. Levy on teksteiltään niin umpipoliittinen, ettei ole ihme, että bändi halusi vaihtaa Sacramentilla aihetta. Burn the Priest oli vielä pienimuotoinen julkaisu, mutta jo kakkoslevy New American Gospel (2000) raivasi Lamb of Godille leveän väylän kohti kansainvälistä menestystä. Ei tässä kauhean tietoisia suunnitelmia ole tehty, Morton arvelee. Ei todellakaan! Muistan olleeni ihan innoissani siitä, että nyt meillä on oma levy. Hetken mietittyään Morton keksii, että Palacesin jälkeen bändi signattiin Epicille, mikä toi bändin toimintaan rutkasti lisää lihaksia. Morton muistaa äimistelleensä, kuinka omat biisit alkoivat vihdoin päätyä oikeille julkaisuille. Sinä tykkäät näemmä Testamentista. Kuten kaikkien muidenkin, myös Lamb of Godin menestyksellä on varjopuolensa. Blythen mukaan Epic-diili oli looginen seuraus New American Gospelin ja As the Palaces Burnin menestyksestä. Nekin asiat tapahtuivat vain, koska meistä tuntui silloin siltä. Rumpali ja kitaristi veljeksiä, kotipaikka syvä etelä, avainsanoja groove ja teknisyys. Lamb of God tunnettiin tuolloin Burn the Priestinä, mutta nimi aiheutti sen verran hankaluuksia, että se vaihdettiin kiltimmäksi. Mitä, verrataanko meitä Panteraan, Morton vitsailee muka hölmistyneenä. Lamb of God on tehnyt seitsemän levyä kolmessatoista vuodessa. Mortonin mukaan prosessi oli yksinkertaisempi kuin luulisi. Ei tarvinnut pitää enää varasuunnitelmia. Vertaus on tullut bändille jo liiankin tutuksi. Toimittaja Ian Christe kirjoitti meistä joskus, että meidän menestystämme ei ainakaan haittaa se, että ryyppäämme faniemme kanssa! Se on totta, meidät löytää aika usein baarista keikan jälkeen. Meillä ei ole mitään rooleja, vaan olemme omia itsejämme, Morton kuvailee. Se oli se juttu, että nyt meidän musiikkiamme on levyllä, jonka ihmiset voivat ostaa. Mutta luulen, että mielikuva vaikuttaa enemmän kuin itse musiikki, Blythe kiteyttää. Kumpikaan kaksikosta ei osaa äkkiseltään mainita muita urakäänteitä, jotka olisivat nostaneet homman uudelle tasolle. Jo ennen Palacesia Lamb of God kiersi ja teki töitä hiki hatussa, mutta silloin kaikki joutuivat vielä tekemään muutakin henkensä pitimiksi. on siistiä olla nyt tässä puhumassa suomalaiselle toimittajalle, mutta ei tällainen tulevaisuus käynyt silloin mielessäkään. Tai ei ehkä niinkään itse levy, vaan sitä seurannut kahden vuoden kiertäminen.
Työllistävä vaikutus
Lamb of Godin kolmas levy As the Palaces Burn (2003) oli jo odotettu, korkean profiilin kansainvälinen julkaisu. Ensimmäinen Epicin leimoilla julkaistu levy oli nimeltään Ashes of the Wake (2004). Teksasilaisbändin haamu on kummitellut LoG:n kintereillä aivan alusta saakka. Se oli ihan ekstaattista. a usein "Meidät löytää aik een." baarista keikan jälk
- randy blythe
tonille ja toiselle kitaristille Willie Adlerille kertyi tien päällä. Se oli kieltämättä valtavan suuri asia. Bändi julkaisi ennen debyyttialbumia myös toisen splitin Agents of Satanin kanssa, nyt kun pahoista bändinnimistä tuli puhe
Koulutuksen jälkeen minun pitäisi arvioida kaikki Yhdysvaltain tämän hetken aseelliset konfliktit. Seuraavat pari vuotta on buukattu aika täyteen. Miltä kuulostaa. ranDaLL BLythe PRESIDENTIKSI!
YHDYSVALTAIN presidentti David Randall Blythe. Miksi hän luulee, että hänellä pitäisi olla valtuudet johtaa tätä maata. Se on vitun hullua! En tajua, mitä ihmiset nykyään haluavat. Se ei vain ole mahdollista, Morton sanoo totisena.
Parin vuoden paitamyyjäiset
Lamb of God ei ole tehnyt oman todistuksensa mukaan urallaan juurikaan vääriä valintoja. ...niin lähdepä poika myymään t-paitoja, Blythe tokaisee. Tähän hommaan kuuluu tietty vastuu, koska tämä on meidän uramme. Kun pääsen virkaan, todistan tämän välittömästi, mies kirjoittaa. Vaikka Lamb of God on siirtynyt sanoituksissaan poliittista teemoista hieman henkilökohtaisempiin, Randy Blythe on edelleen kiinnostunut myös politiikasta. Nyt levy-yhtiöt yrittävät tuskaisina keksiä keinoja, joilla saisivat fyysisiä levyjä yhä kaupaksi. Blythe jatkaa vielä levy-yhtiöiden alennustilasta. Kun olin nuori, lafkat olivat melkein kuin bändejä. Esimerkiksi Touch and Go Chicagosta ja Quarterstick Washingtonista olivat melkein alueellisia yhtiöitä ja kehittivät oman, laadukkaan soundinsa. Morton ja Blythe jos ketkä tietävät bisneksen realiteetit. Meidänkin edellinen levymme taisi tulla ulos kahdeksana erilaisena versiona, heh. He tienaavat elantonsa Lamb of Godilla, mutta kumpikaan ei kuvittele, että levymyynnillä olisi asian kanssa mitään tekemistä. Tämänhetkisen tiedon mukaan LoG nähdään Suomessa seuraavan kerran ensi kesän Tuskassa. Jos en pystyisi tähän, minulla ei olisi, vittu, mitään oikeutta lähettää minulle tuntemattomia ihmisiä tekemään samaa. Jos haluat tienata metallimusiikilla elantosi... Jokainen bändin jäsen voi osallistua päätöksentekoon. Te saatatte nyt kysyä itsellänne, mitä sellaista tällä paskiaisella on, mitä poliittisesti kokeneilla ehdokkailla ei ole. Hyvältä, ainakin jos kysytään mieheltä itseltään. Muotoilen asian näin tarkoituksella. Tämä toimisi kuulemma pelotteena. Nykyään tilanne on aivan toinen. On aika paljon ihmisiä, jotka saavat elantonsa meistä. Blythen mukaan bändi on bisnesasioissa varovainen ja katsoo tarkkaan, kenen kanssa työskentelee. Eikös se ole se päivä, jolloin kaikki ovat ihan vitunmoisessa kännissä, Blythe virnistää.
Tammikuun viidentenä Randy Blythe postasi Randonesia-blogiinsa tekstin, jonka mukaan hän pyrkii Yhdysvaltain presidentiksi. Lamb of Godin menestys on kasvanut kiinnostavasti samaan aikaan kun musiikkibisnes on mennyt aivan sekaisin. Minulla on jotain, jota kellään muulla ehdokkaalla ei ole ja jota tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan: munaa. Mortonin mukaan tien päällä tehdään jälleen se varsinainen tili. Minäpä kerron. Emme tee kaikkia päätöksiä yhdessä, mutta jokainen voi halutessaan osallistua. Jo nimen nähdessään tiesi suurin piirtein, millaista kamaa oli luvassa. Sloganina on "Fuck the dumb shit. Presidentti Blythen ensimmäinen teko olisi se, että häntä ammuttaisiin aseella, koska armeijan ylipäällikkönä presidentin tulee olla valmis kohtaamaan kaikki se, mihin sotilaat rintamalla joutuvat. Kennedy. Häntä nyppii suunnattomasti se kehitys, jossa penskat nykyään kyselevät kavereilta biisisuosituksia levysuositusten sijaan. Mies aikoo tehdä pian omat linjauksensa kotimaanpolitiikan kysymyksistä ja taloudesta. Virheiden määrä minimoidaan. Jopa siinä määrin, että tammikuun alussa hän ilmoittautui omaaloitteisesti mukaan Yhdysvaltain presidenttikisaan. Postaus oli vasta kampanjan avaus. Tästä lähtien tilanne olisi se, että joka ikinen kerta kun Amerikka lähtisi sotaan, Blythe tappaisi itse ensimmäisen vihollisen. Levy-yhtiöistä on tullut jättimäisiä pr-toimistoja, Blythe tuhahtaa ja jatkaa: Bisnes ei tajunnut muutosta ajoissa. Laulaja kiirehtii heti perään sanomaan, että hän ostaa ehdottomasti edelleen fyysisiä levyjä. Lamb of God on kuitenkin päässyt suureen suosioon tinkimättömällä työllä, mikä on hieno osoitus siitä, että toivoa vielä on. Tatuoidun pitkätukan verinen virkaanastujainen televisioitaisiin suorana ympäri maailmaa kirosanoineen kaikkineen. Tämä johtaa kitaristin mukaan siihen, että tehdyt päätökset on yleensä monelta kantilta ja monilla aivoilla arvioitu. Sillä miehellä oli munaa! En väitä, että olisin yhtä kova jätkä, yhtä fiksu tai edes yhtä hyvännäköinen kuin JFK, mutta minulla on muutama aivosolu jäljellä ja lupaan, ettei Amerikka joudu enää tarpeettomiin konflikteihin minun hallinnassani. Inferno suosittelee asiaan perehtymistä osoitteessa randonesia.tumblr.com.
inferno
21. Haluaisimme soittaa Suomessa joskus vappuna. Tai jos onkin, ne ovat koskeneet merkitykseltään vähäisiä asioita. Olen onnellinen siitä, etten ole musiikkibisneksessä vaan soitan kitaraa, Morton myhäilee vieressä. Morton jatkaa, että Lamb of Godissa myös sisäinen luottamus on kunnossa. Värikkäiden vaalilupaustensa lisäksi Blythe kertoo sotasankaritarinan ihailemastaan miehestä nimeltä John F. Jos olisin sitä mieltä, että joukkojen pitää pysyä rintamalla, lentäisin paikalle välittömästi Air Force Onella tappamaan vihollisvankeja omin käsin. Ampumisen jälkeen Blythe ryömisi montakymmentä metriä ambulanssiin omin voimin. Pidän todella paljon kaikesta tästä, mutta jos voisin, ottaisin mielelläni vuoden tai pari vapaata. Ampumisesta toivuttuaan Blythe lähtisi merijalkaväen alokasleirille, jossa häntä kohdeltaisiin julmemmin kuin ketään muuta. Let's get real here."
D. Me olemme aina keskittyneet kiertämiseen, niin kuin metallibändien pitää tänä päivänä tehdä. Kaiken takanahan on se, että ihmiset maksoivat levyistä vuosikausia ylihintaa
Mutta samaan aikaan halusin jättää tuon saaren kehittyäkseni laulajana ja musiikintekijänä, van Giersbergen kertoo.
22
inferno
rokkaava ..
Rakastin aikaani The Gatheringissä, mutta tämä oli ehdottomasti hyvä ratkaisu kannaltani. Minun odotettiin joko palaavan bändiin tai lopettavan musiikin tekemisen kokonaan. Vettä on ehtinyt virrata neljän ja puolen vuoden aikana sen verran sekä Vantaanjoessa että Hollannin tuhansissa kanaaleissa, että uusi Everything Is Changing on jo van Giersbergenin neljäs sooloalbumi. Albumit saivat verrattain hyvän vastaanoton, mutta varsinainen täysosuma jäi odottamaan itseään. Tiesin mitä halusin, mutta en ole tarpeeksi hyvä soittamaan kitaraa, koskettimia tai käyttämään tietokonetta tällaisen musiikin säveltämiseen. Niinpä van Giersbergen päätti painaa jarrua.
Kaikki muuttuu
Aikalisän ottaminen kannatti, sillä van Giersbergenin tuore albumi pesee edeltäjänsä heittämällä. Kaikki mitä rakastan musiikissa on tällä albumilla, van Giersbergen kiteyttää. Se joku oli lopulta portugalilainen tuottaja ja multiinstrumentalisti Daniel Cardoso, jonka van Giersbergen tapasi Anatheman keikalla Pariisissa. Olimme tavallaan saarella, sillä kukaan kirjaimellisesti ei tehnyt samaa, mitä me teimme tuohon aikaan. Laulajatar myöntää suoraan, ettei uusi albumi olisi syntynyt ilman apuvoimia. Ideatulvan seurauksena van Giersbergen julkaisi lyhyessä ajassa kolme studioalbumia (Air, 2007, Pure Air, 2009 ja In Your Room, 2009) sekä yhden livealbumin (Live In Europe, 2010) Agua de Annique -nimellä. Van Giersbergen vertaa aikaansa The Gatheringissä saareen. Teimme asiat omalla tavallamme, ja se on mielestäni erittäin kunnioitettavaa. Cardoso on tullut. Saareen, jolta hänen oli päästävä pois. nyt hän on valMis.
kotiaiti
K
aikenkarvaiselle metalliväelle The Gatheringin laulajana tunnetuksi tullut Anneke van Giersbergen, 38, erosi vakaata suosiota nauttineesta hollantilaisyhtyeestä kesällä 2007. Everything Is Changing on kaikessa tarttuvuudessaan monimuotoisempi, tasapainoisempi ja täynnä raavaampaankin karjuun vetoavaa tulkintaa. Laulajattaren ja yhtyeen 13 vuotta kestänyt yhteistyö huipentui viimeiseen keikkaan Ankkarockissa Suomen Korsossa. Laulajatar myöntää, että hänellä oli soolouransa alussa intoa kuin pienessä pitäjässä. Kun ilmoitin jättäväni The Gatheringin, ihmiset olivat hieman skeptisiä. Kolmannen albumin jälkeen ihmiset jäivät ikään kuin odottamaan "sitä oikeaa albumia". teksti Marko-oskari Lehtonen kuvat Mark uyL www.annekevanGiersberGen.coM
neljä ja puoli vuotta sitten the GatherinGistä soolouralle suunnannut anneke van GiersberGen etsi itseään kolMen studioalbuMin verran. Minun piti siis löytää joku, joka voisi säveltää tällaista musiikkia kanssani. Juuri sitä, mikä tekee van Giersbergenistä yhden genrensä mielenkiintoisimmista naisartisteista
Emme ehdi mieheni kanssa nukkumaan tarpeeksi, sillä mitä ikinä teemmekin tai kuinka myöhään ikinä tulemmekaan keikalta kotiin, pikkukaveri herää joka aamu kello 7. Kyllä, ehdottomasti. Minun täytyy nykyään olla huomattavasti varovaisempi kuin ennen.
inferno
Rockäiti
Van Giersbergenillä on kuusivuotias Finn-poika yhdessä rumpalimiehensä Rob Snijdersin kanssa. Ymmärrän, että minun tapauksessani on varmaan jopa vähän normaalia helpompaa vetää puoleensa vainoajia, van Giersbergen myöntää. Naisen mukaan rockbändin johtamisen ja äitinä olemisen yhdistäminen vaatii välillä melkoisia ihmetekoja. Van Giersbergenin lähes kaksi vuosikymmentä kestänyt ura on kerryttänyt naiselle uskollisen fanijoukon ympäri maailmaa. Hollantilaislaulajattarella vahvistettu DTP nähtiin viime kesänä muun muassa kotoisen Tuska-festivaalien pääesiintyjänä. Pienen lapsen äitinä van Giersbergen ei halua olla pitkiä aikoja poissa kotoa. Nämä syyt ovat tärkeitä juuri nyt, sillä minun on huolehdittava myös perheestäni. Täytyy myöntää, että olen koko ajan hyvin väsynyt, van Giersbergen naurahtaa. Päivät ovat pitkiä ja yöt lyhyitä. Kaikki, jotka soittavat bändissä tai ovat vähän normaalia tunnetumpia, saavat jossain vaiheessa peräänsä vainoajan. Sen kanssa on vain elettävä. Van Giersbergen uskoo, että kaikki voi muuttua juuri tämän albumin myötä. Epicloud tulee van Giersbergenin mukaan olemaan ilmaisultaan kevyempää kuin äkkiväärän vihainen Deconstruction (2011), mutta silti hyvin intensiivistä. muun muassa Anatheman, Ayreonin, Devin Townsendin, Giant Squidin, Moonspellin, Napalm Deathin ja Within Temptationin kanssa. Eräs liian innokas fani alkoi vainota häntä. Van Giersbergen luonnehtii arkeaan enemmän puhtaaksi matematiikaksi kuin rock'n'rolliksi. Olet paljon tekemisissä faniesi kanssa. Tai sitten sen on oltava hyvä urani kannalta. Laulajatar on tehnyt yhteistyötä
23. Se oli kuin taivaanlahja, van Giersbergen sanoo viitaten kaksikon saumattomaan yhteistyöhön. Luuletko, että tämä saattaa johtaa rajojen sumentumiseen joidenkin ihmisten kohdalla. Jos meillä on keikka, sen on oltava hyvä sellainen, jotta saamme laskut maksettua. "kaikki mitä rakastan musiikissa on täLLä aLbuMiLLa."
tunnetuksi muun muassa Head Control Systemistä yhdessä Ulver-nokkamies Kristoffer Ryggin kanssa. Daniel lähetti minulle pari työstämäänsä kappaletta, ja jo ensimmäisten sävelten jälkeen tiesin, että hän oli juuri se jota olin etsinyt. Jotkut ihmiset eivät osaa suhtautua asiaan normaalilla tavalla. Van Giersbergenin ja kanadalaisen Townsendin ilmeisen hedelmällinen yhteistyö tulee jatkumaan multiinstrumentalistin seuraavalla, Epicloud-nimeä kantavalla albumilla. Se on ikävää, mutta se kuuluu tähän työhön. Se on vielä hyvin varhaisessa demovaiheessa, mutta kaikki mitä olen kuullut, kuulostaa fantastiselta. Kotona oleminen on minulle kaikkein tärkeintä, joten jos olen poissa kotoa, sen on oltava myös hyvin tärkeää. Maailmassa on aina outoja ihmisiä, eikö vain. Jokin aika sitten laulajatar sai muistutuksen siitä, mihin yltiöpäinen fanittaminen voi joissain tapauksissa johtaa. Isossa roolissa Devin Townsend Projectin Addictedalbumilla (2009) ollut van Giersbergen on myös keikkaillut yhtyeen kanssa. Eihän siinä olisi muuten mitään järkeä.
Devinin luottonainen
Erottuaan The Gatheringistä van Giersbergeniä on kysytty jos jonkinlaiseen projektiin. Daniel tiesi tasan tarkkaan, mitä halusin albumille. Jos mikään albumi niin tekee, sen on oltava tämä, laulajatar sanoo kainostelematta. Se on jälleen kerran jotain hyvin erilaista, mitä häneltä voisi odottaa
Olemme juuri järjestäneet kolme koesoittotilaisuutta noin 15 parhaalle ehdokkaalle, ja täytyy sanoa, että huh huh. Hän on joskus sanonut mielestäni hyvin, että olemme kuin "democracy with a dictator". Saimme lyhyessä ajassa noin 160:n innokkaasti bändiin haluavan rumpalin yhteydenotot soittonäytteineen. Mies kertoo bändin olevan tällä hetkellä vielä kotimaisemissaan treenaamassa kovaa kyytiä helmikuun lopulla käyntiin rysähtävää Skandinavian-kiertuetta varten. Joka bändissä on oltava johtaja, tai kehitys pysähtyy täysin. Stam on kuitenkin rauhallisen luottavainen rumpaleiden tasosta. Teemme kohta päätöksen rumpalista ja palkkaamme hänet hommaan kiertueen ajaksi. Uuden rieskan on miksannut ruotsalainen äänivelho Stefan Glaumann, mies muiden muassa Rammsteinin, Apocalyptican ja muiden vaatimattomien laulu- ja soitinyhtyeiden soundin takaa. Olemme kaikki tyytyväisiä tähän, tämä järjestely toimii meillä. Danne ja Ralf olivat ystäviä ennen kuin Danne liittyi bändiin. Maailma on pieni. Gyllenhammaria pidetään bändin itsevaltiaana ja tör24
inferno. Gyllenhammar astui toden teolla bändin puikkoihin myös Sounds Like Hell, Looks Like Heavenillä. Stam tuumii, että on oikeastaan hämmentävää, miten suosittu bändi on nimenomaan Suomessa. teksti sanna Mustonen
i
kuva ryan Garrison
i
www.Mustasch.net
länsinaapuristaMMe pulpahtelee laadukkaita rocklähettiläitä vääjääMättä kuin kärpässieniä sateella. On totta, että Ralf on aina ollut tämän bändin pomo ja kertonut, kuinka tulemme etenemään musiikillisesti ja muutenkin. Aina ahkerasti Pohjoismaita kiertäneen retkueen saa tien päälle kauppojen laareihin helmikuun alussa napsahtava kuudes pitkäsoitto Sounds Like Hell, Looks Like Heaven. Melkoinen rasti kenelle tahansa kapulamaisterille rykäistä kiertueen parikymmentä biisiä lyhyessä ajassa hanskaan ja naputella 24 keikan kiertue kaupantekijäisiksi. Stam kertoo Gyllenhammarin hakeneen levylle riisutumpaa soundia kuin aiemmin. Ajan kuluessa noilla kahdella alkoi kuitenkin mennä jatkuvasti huonommin ja he ottivat koko ajan enemmän ja enemmän yhteen, kaikesta mahdollisesta. Stam kertoo Mustaschin tehneen yhteistyötä Glaumannin kanssa vuonna 2004 muutaman veisun verran ja sanoo bändin valinneen hänet, koska miekkonen on viiksimiesten mielestä yksinkertaisesti Ruotsin paras.
asisti Mats "stam" johansson vastaa rentoutuneena puhelimeen kotoaan Ruotsissa. Olen henkilökohtaisesti tuntenut Ralfin 25 vuotta, ja emme me näköjään, hitto vieköön, pääse toisistamme eroon mitenkään, Stam nauraa. Joskus ystävien kanssa ei vain voi tehdä töitä, sama asia kuin sukulaisten kanssa, Stam kertoo. suoMen vallannut nousujohteinen Mustasch-kuuMe häMMästyttää bändiä itseäänkin.
B
TASAPUOLISTA ITSEVALTIUTTA
mäyskurssit ovat osuneet usein juurikin häneen. Osa heistä on niin kovia, ettemme itse pysy perässä millään ilveellä. Bassotaiteilija kertoo miekkosen alkaneen työstää uutta materiaalia omalla otteellaan alusta lähtien, ja hänen tuottamanaan veisut kuulostivat bändin mielestä paremmilta kuin koskaan. Gyllenhammarin kommentin mukaan hän ja McKenzie ovat luonteiltaan liian samanlaisia ja huutavat toisilleen jatkuvasti. Lopulta äijät päättivät, että haluavat pelastaa ystävyytensä ja ratkaisuna oli se, että Danne lähtee. Jos tekisimme kaikessa koko ajan vain kompromisseja, emme saavuttaisi mitään sillä tekniikalla. Moni oli meille tuttu jo aiemmin, ja loputkin ovat olleet jonkun suosittelemia. Kumpi oli ensin; muna vai kana, ken tietää. Vokalisti-kitaristi Ralf Gyllenhammar kommentoi samaisessa radiolähetyksessä lähdön syynä olevan äijien keskinäiset erimielisyydet. Suomessa on ollut aina kovin mukava soittaa, ja suomalainen yleisö on ottanut meidät vastaan todella hyvin. Kiertueen jälkeen katsomme, olisiko hänestä uudeksi varsinaiseksi jäseneksi.
Tie vetää puoleensa myös suomeen
Työteliäs bändi ehtii kiertueellaan tälläkin kertaa Härmän perukoille, huhtikuussa bändi singahtaa Helsinkiin, Ouluun ja Tampereelle. Mustaschin joulu ei kuitenkaan sujunut rauhaisasti kinkkua mussuttaen ja kilpaa möllöttäen. Bändin rumpali Danne McKencie ilmoitti yllättäen ennen joulua suorassa radiolähetyksessä lähtevänsä bändistä Mustasch-uransa kestettyä kaksi vuotta. Alkuperäisistä jäsenistä nykyisessä triossa on jäljellä Gyllenhammarin lisäksi vain Stam. Meillä on usein ollut keikoillamme Suomessa
Diktaattori demokratian ylipappina
Mustaschista on reilun kymmenen vuoden elinkaaren aikana lähtenyt McKenzien lisäksi myös kaksi bändin perustajajäsentä. Miehen mukaan suosio on kasvanut nykyisiin mittasuhteisiin vain pohjoisessa valtiossamme, ja bändi on muistanut kiittää tästä ahkeralla keikkailulla. McKenzien lähtö sattui bändille uutta levyä ja kiertuetta ajatellen kiperään saumaan. Käytimme nyt esimerkiksi vain kahta kitararaitaa aiempien monenkymmenen sijaan, ja mielestäni lopputulos kuulostaa nyt nimenomaan siltä kuin kitaroita olisi vaikka mummolle jakaa
Harmillistahan noissa on tietysti se, että ainakaan täällä Ruotsissa ei saa julkisesti mainostaa kumpaakaan tuotetta, mutta ainahan me voimme itse lämpimästi suositella ihmisille kyseisiä, muun muassa kanelilta maistuvia nautintoja, ja toimia oivana esimerkkinä niiden hyödyntämisestä, heh. Olen usein miettinyt, että eiväthän ihmiset välttämättä halua nähdä kahta saman oloista bändiä, vaan useinhan porukka haluaisi vain juoda ennen keikkaa pari bisseä hyvällä sykkeellä ja siihen taustamusiikkia. Tälle kiertueelle luulen kuitenkin, että teemme ehkä jotain ihan erilaista. Managerimme on pyhästi luvannut hirttää meidät kaikki palleistamme, jos inahdamme näistä nyt. Tässä vaiheessa lukija voi ottaa yllättyneen ilmeensä. Meitä syyhyttää kovasti ajatus siitä, että meille avaava akti olisi jotain aivan muuta kuin me. Stam hekottaa diilien olevan kuitenkin voittoisia molemmille osapuolille molempien hyötyessä rutkasti toisistaan. Tiedätkö, vaikka dj soittamassa tykkibiisejä tai vastaavasti loungebändi pimputtelemassa rauhallista hissimusaa ennen keikkaa. Lupaan kuitenkin, että asiat selviävät tulevan kevään aikana.
Bisnestä flipperin tähden
Markkina-ajattelu on iskenyt kätevästi pitkät kyntensä bändien työhön, ja ilmeisen pysyvästi. "joka bändissä on oLtava johtaja, tai kehitys pysähtyy täysin."
ja Norjassa paikalliset bändit lämmittelijöinä, koska ajattelemme, että olisimme itse olleet aikoinaan kiitollisia tuonkaltaisista esiintymistilaisuuksista. Ihan oikeasti. Edellistä levyämme myytiin Ruotsissa 99 kruunulla, ja nyt nostamme tämän levyn hinnan 100 kruunuun mutta ainoastaan sen vuoksi, että meillä on treenikämpällä nykyään oma flipperi, joka meidän täytyy jollain ilveellä maksaa.. Suomen osalta meillä on myös vahvoja suunnitelmia kesälle 2012 erääseen suureen festivaaliinne liittyen, mutten voi ihan vielä kertoa, mitä ne ovat. Ajattelemme tuossa mielestäni fanejamme. Mustasch on yksi bändeistä, joilla on sponsorisopimukset esimerkiksi viskija tupakkabrändien kanssa. Bändi on tehnyt pitkään töitä Skandinavia-painotteisesti, mutta Stam syttyy melkoiseen intoon, kun häntä tenttaa isommista suunnitelmista. Tällä hetkellä näyttää todella lupaavalta, että jatkossa meitä kutsuisivat myös muut mantereet kuin Eurooppa. Neuvottelut ovat kuitenkin kesken ja valitettavasti en voi kertoa näistäkään suunnitelmista vielä enempää. Katsotaan, mihin lopulta päädymme, mutta siitä tulee joka tapauksessa mielenkiintoista. Haluamme että mahdollisimman monella olisi mahdollisuus ostaa levymme, ja meistä on peräsuolesta, että se jäisi kiinni hinnasta. Olemme laskeneet verkot nyt tosissaan vesille isompien markkinoiden osalta. Bisnes on mönkinyt luonnollisesti myös levyn markkinointisuunnitelmiin, ja Stam informoi lopuksi, että bändi aikoo myydä uuttakin levyään huokeammalla hinnalla kuin normaalisti
Yhtyeen nykymiehistön muodostavat kitaristi-laulaja Sami Iivonen, kitaristi Juha Karjalainen, basisti Harri Hyytiäinen ja tuoreimpana lisäyksenä rumpali Jukka Raiski. Päätimme jatkaa kolmimiehisenä, unohtaa vanhat kappaleet ja nauhoittaa demon uusilla biiseillä. Ovatko epätoivon tunteet ja tietty synkeys voittopuolisesti negatiivisia asioita, vai voiko näiden kautta syntyä musiikin ohella myös jotain hyvää. Olen todennut, että asiat ovat itse päätettävissä, eikä niiden kannata antaa olla omalla painollaan, Sami Iivonen sanoo. Secluded Paths -demo ilmestyi vuonna 2010 ja keräsi alan ihmisten piiristä positiivista huomiota. Tähän vaikuttivat lähinnä nuoruus ja kipakat luonteenpiirteet. Kappaleet syntyvät aina unettomina öinä, se on vakio. Mikserissä vaikutteiksi on listattu itsetutkiskelu ja depressio. teksti kari koskinen
i
kuva saMi niinikoski
i
www.cataLePtic.tk
LOHDUTTOMUUDEN
V
uonna 2003 perustettu nummelalaisbändi Cataleptic sai myllyn pyörimään toden teolla vasta parisen vuotta sitten. piMeys ei lopu koskaan.
yTIMESSä
Olen nostanut itseni taantumuksen suosta pelkän mielen voimalla. Vastaukset on annettu kollektiivina, ellei toisin mainita. Onko klisee punaviinipullosta, lehtiöstä ja yöllisestä yksinäisestä kirjoitussessiosta teidän kohdallanne todellisuutta. Kappaleessamme Hope Destroyed todetaan, että toivo on heikkoutta, jossa ihmiset rypevät. Joskus kappale tulee kuin vettä vain, ja jokainen kohta soljuu täydellisesti seuraavaan. Kipinä jäi kuitenkin kytemään ja aloitimme vanhojen biisien treenauksen 2009 uudella kokoonpanolla, mutta tämäkin yritys meinasi kuivua kasaan. Showmeinin-. Raskasmielisyys tulee siitä, että kirjoitan lyriikat tärkeimmästä aiheesta eli siitä, että jos haluat ja toivot jotain, niin TEE SE. Biiseistä tulee pitkiä luonnostaan, ja niissä pitää olla helvetin hyviä riffejä ja melodioita. Puheet ovat puheita ja teot ratkaisevat kaiken, Iivonen paaluttaa. Ihminen on heikko. Juhalla on yleensä muutama valmis riffi, jonka jälkeen, inspiraation vallitessa biisi syntyy helposti. Jos vain pyörität peukaloitasi, et saavuta mitään vaikka kuinka toivoisit. Alkutaipaleella treenikämpät vaihtelivat varastohuoneesta navettaan, ja muutaman miehistönvaihdoksen jälkeen bändi kuoli pystyyn. Treenikämpällä ne sovitetaan yhdessä, jolloin jokainen antaa niihin oman panoksensa. En kuitenkaan halua asettaa maailmankatsomustani mihinkään doktriiniin, sillä jokainen aate ja uskonto rajoittaa ihmistä. Nykyisistä vaikutteistaan yhtye mainitsee Katatonian, Celtic Frostin ja kaikenlaisen doom metalin aina funeralista traditionaalisempaan doomiin. Jos ei ole mitään menetettävää, ei ole myöskään hävittävää. Emme halua tyhjäkäyntiä, vaan jokaisella osalla pitää olla tarkoitus.
Oman elämänsä herrat
Viisi kappaletta 50 minuutissa sisältävä Strenght Within on melodioilla sävytettyä, hyvin murheellisen ja raskasmielisen oloista doomia. Yksilöllisyys, sisäinen voima ja teot ovat asioita joita arvostan. Viha ja voitontahto ajavat minua eteenpäin. Jollei pysty ottamaan itseään niskasta kiinni, siinä vaiheessa ei ole oman itsensä herra. Pitkäaikaiset jännitteet laukesivat selkeän päämäärän ja uuden materiaalin puutteesta. Synkkyys taas on asia, joka ei ole nykyisen itseni kautta ajankohtainen. Hitaasti ahdistustaan kutova kiekko maalaa talvisen synkkiä maisemia sellaisella teholla, että ajatuksia alakulon takaa oli pakko tarkastella hieman syvemmältä. Myös No Sign of Lifen julkaisema debyyttialbumi Strenght Within osoittaa, että kiirehtiminen ei kannata. Asioiden eteen pitää tehdä työtä. Lisäksi Sami, toinen perustajajäsenistä, on ollut ja on jossain suhteessa vieläkin melkoisen hankala persoona, mikä tuottaa vaikeuksia uusien jäsenien rekrytoimisessa. Olen äärimmäinen ihminen. Samilla taas kappaleet syntyvät ilman mitään ennakkovaroitusta, kuin automaatiokirjoituksella. Treenaaminen alkoikin kunnolla vasta Juhan siirryttyä rummuista takaisin kitaraan ja Jukan liityttyä uudeksi rumpaliksi.
loputonta yötä esikoisellaan luotaava kotiMainen cataLePtic ui Mielen synkiMMissä sopukoissa. Tärkeintä on henkilökemioiden kohtaaminen ja se, että ymmärtää musiikin pointin. Secluded Path -biisi kertoo siitä, kuinka heikko itsetunto ja masennus olivat minulle joskus ongelmia, ja kuinka olen voittanut nämä asiat syntymällä kuvaannollisesti uudestaan.
26
inferno
Are you worthy?
Cataleptic ei alleviivaa valitsemiaan aiheita ja keikkatilanteessa musiikin annetaan puhua puolestaan. Levyn biisit on sävelletty yksinäisyydessä. Entäpä musiikki, millaisissa olosuhteissa kappaleet syntyvät
Kaikki ihmiset eivät ole lähtökohtaisesti tasa-arvoisia, jokaisen täytyy todistaa merkityksensä.. Mainittakoon myös, että VIKKE Ry (Vihdin kevyen musiikin yhdistys, toim. Tulevaisuudessa bändi aikoo ulkomaille soittamaan uusille yleisöille. Jos olet niin heikko, että tarvitset yhteisön tukea, et ole tarpeeksi arvokas kuuntelemaan musiikkiamme. Emme halua rajoittaa kenenkään itseilmaisua, showmenolla voi olla oma arvonsa. Lopuksi bändi lähettää vielä terveiset jokaiselle mahdolliselle fanipojalle ja tytölle. NSoL on ollut hyvä koti, heidän ansiostaan Strenght Within syntyi. NSoL järkkää lisäksi keikkoja, kuten tulevan lämppärirundin Esotericin kanssa helmikuussa. Keväällä teemme turkulaisen Solothusin kanssa splitin, ja siinä on molemmilta bändeiltä kaksi biisiä sekä yksi coveri, jonka toteutamme yhteistuumin sekakokoonpanolla. Sieg Heil, Hail Satan, Jumalan Terve, Allahu Akbar. Viimeisin biisi Paradigm muotoutui vasta juuri ennen studiota. "puheet ovat puheita ja teot ratkaisevat kaiken."
gin ja itsetuhoisuuden naittaminen ei kuulu arsenaaliin, eli mikään kotimainen versio Niklas Kvarforthin Shiningista bändi ei ole. Toisaalta taas huomionhakuisuus itsetuhoisuuden kautta on teini-iän typerää kasvukipua. Yhteistyö No Sign of Lifen kanssa on sujunut myös loistavasti, ja bändi julkaisee heidän kauttaan vielä ainakin yhden pitkäsoiton. Ajattaran lämppärikiertueen aikana meistä hitsautui erinomainen tuhopartio, joka saa sanomansa perille. Catalepticin tulevaisuus näyttää siis jos näin uskaltaa sanoa valoisalta. huom.) on tarjonnut meille kasvualustan upeiden treenitilojen muodossa. Olemme ehdottomasti livebändi
28
inferno
Teeman käsittely jatkuu uudella levyllä. Bändin kappaleet sisältävät niin unipop-sävytteistä himmailua, post rock -tunnelmointia kuin black metal -henkistä paahtoakin, mutta kokonaisuus ei tunnu hajanaiselta tai sekavalta. Alcest on alusta saakka ollut yhtye jolla on konsepti. utupoppia ja äärimetallia yhdistelemällä syntyy äärimmäisen kaunista musiikkia.
toisesta
Muihin ulottuvuuksiin
MaailMasta
osan päätepiste, ja seuraavilla levyillä kuullaan taas jotain ihan uutta. Alcestin musiikki on myös hyvin kaunista jopa silloin, kun Neige ärjyy keuhkojaan pihalle ja rummut blastaavat tuhatta ja sataa. Toki kauneus vetoaa minuun säveltäjänä paljon, ja ne visiot, joita koitan pukea musiikilliseen muotoon, ovat hyvin kauniita. Tämä on myös paljon selkeämpi. Kun alan tehdä biisiä, en varsinaisesti ajattele onko se kaunis vai ei, yritän vain luoda musiikilla kuvaa jonkinlaisesta toisesta ulottuvuudesta. Alcestin kolmas albumi Les Voyages de L'Âme (suomeksi "sielun matkat") on bändille jonkinlainen välitilinpäätös. Oman näkemykseni mukaan tämä on Alcestin historian ensimmäisen
kolmannen albuminsa les voyages de l'Âme tammikuun alussa julkaissut ranskalaisyhtye aLcest vie kuulijansa toiseen ulottuvuuteen. Alcestin nokkamies Neige, joka tekee yhtyeen kappaleet ja hoitaa studiossa kaikki muut instrumentit paitsi rummut, perusti bändin vuonna 2000. Tämä uusi levy tavallaan summaa kaiken sen, minkä Alcest on tähän mennessä tehnyt, kertoo puhelimitse tavoitettu Neige. Erilaiset elementit on valjastettu osaavasti luomaan tunnelmaa, ja juuri tunnelma onkin se asia, jolla Alcest voittaa kuulijan puolelleen jos voittaa. Tällä kertaa Neige kertoo saaneensa inspiraatiota myös muiden ihmisten vastaavista kokemuksista.
inferno
29. teksti taPio ahoLa
i
www.aLcest-Music.coM
lauluja
A
lcest on hämmentävä yhtye. Niin, ne visiot. Tämä konsepti pohjautuu Neigen mystisiin lapsuudenkokemuksiin. Kauneus on tavallaan sen sivutuote. Albumi vie monia edellisiltä levyiltä tuttuja asioita loogiseen huipentumaansa. Mies kuitenkin kertoo, että hän ei varsinaisesti tähtää kappaleita säveltäessään kauneuteen. Monet asiat on tällä levyllä toteutettu teräväpiirteisemmin ja määrätietoisemmin kuin aiemmilla. Alkuaikoinaan yhtye soitti varsin perinteistä black metalia, mutta sitten oma, varsin persoonallinen tyyli alkoi löytyä. Mies on Alcestin alkuajoista lähtien puhunut siitä, miten hän muistaa lapsuudestaan näkyjä, ääniä ja muita aistihavaintoja, jotka eivät ole peräisin tästä maailmasta
Varsinaista selitystä kokemuksilleen mies ei ole koskaan löytänyt. Silloin ymmärrän, etten ole päästäni sekaisin. Se
30
inferno
osaa vastata kysymykseen "miten", mutta ei enää kysymykseen "miksi". Lapsena sitä vain on niin viaton eikä suhtaudu mihinkään kriittisesti. Samanlaisia kokemuksia on ollut monilla, jotka ovat harjoittaneet meditaatiota tai ottaneet joitain erityisiä huumeita. Keikoilla on todella hauskaa, mutta oikeastaan kiinnitän silloin enemmän huomiota tekniikkaan ja esiintymiseen, siihen että kaikki sujuu kuten pitäisi. Bändi käväisi vuoden 2010 syksyllä Suomessakin. Tunsin että noissa tarinoissa oli monia yhtäläisyyksiä omiin kokemuksiini. uskon, e täMä." ttuvuuksia kuin Muitakin uLo
Luin Raymond Moodyn kirjan Life After Life, joka kuvaa koomassa olleiden ihmisten kokemuksia. Nuo ihmiset kuvailivat, kuinka he ikään kuin poistuivat ruumiistaan, tunsivat suunnatonta rauhaa ja näkivät jonkin valtavan valon. Aina välillä kuulen jonkun kertovan tarinan, joka on samanlainen kuin omani. Neigen mukaan Alcest-keikat eivät olekaan hänelle paluuta lapsuuden rinnakkaistodellisuuteen. Ihmisten kyky käsitellä todellisuutta on kuitenkin rajallinen, meillä on vain viisi aistiamme. aikkea. On kyllä mukavaa katsella yleisöä ja heidän reaktioitaan, siitä saa itsekin uudenlaista energiaa. Ja onhan esimerkiksi ääniä, jotka eläimet pystyvät kuulemaan, mutta ihmiset eivät. Vaikka olen lukenut aiheesta paljon kirjoja ja tavannut ihmisiä, joilla on ollut samanlaisia kokemuksia, en ymmärrä vieläkään. Helsingissä ja Jyväskylässä soitetut keikat ovat jääneet Neigen mieleen myönteisinä kokemuksina.. Uskon, että on olemassa muitakin ulottuvuuksia kuin tämä.
Lauteilla
Alcest alkoi keikkailla varsin myöhäisessä vaiheessa uraansa, vasta toisen albuminsa ilmestyttyä. seLittäMään k "tiede ei Pysty Mykseen aa vastata kysy Mykseen se os i enää kysy 'Miten', Mutta e ä on oLeMassa tt 'Miksi'. Toisaalta bändin voisi ajatellakin luovan musiikkia, joka soveltuu henkilökohtaisen luonteensa takia paremmin omassa rauhassa käsiteltäväksi oli kyse sitten tekijästä tai kuulijasta. Mielestäni tiede ei pysty selittämään kaikkea
Samasta muusikkokollektiivista ponnisti myös pari vuotta sitten hajonnut Amesoeurs. Ihmisiä, jotka sanovat jotain tyyliin "pitäisin Alcestista, jos teillä ei olisi blastbeateja tai rääkymislaulua". Neige kieltää Alcestin olevan minkäänlaista black metalia. Alcestin musiikissa on paljon ainesta, jonka voisi kuvitella uppoavan myös ihmisille, jotka eivät kuuntele aktiivisesti metallia. Olen Alcestin suhteen niin suuri perfektionisti, että on mahtavaa kun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin laulaa. Olen ylpeä kaikesta mitä teimme, mutta bändin sisällä oli paljon konflikteja, jotka sitten lopulta pilasivat koko jutun. Se on kuin lomaa. Ei kaikkia voi kuitenkaan miellyttää, joten on parasta pyrkiä miellyttämään vain itseään.. Bändissä olemiseen liittyy niin paljon muutakin kuin soittaminen. Yhteydet jälkimmäiseen ovat muutenkin tiiviit, soittaahan rumpali Winterhalter kummassakin ja bändien livekokoonpanoissa on muitakin samoja jäseniä. Neige itsekin soittaa Les Discretsin keikoilla bassoa. Tällä hetkellä Alcest on Neigen pääbändi. Kävimme saunassa ja saimme maistaa paikallisia alkoholijuomia. Neige kertoo, että hän laskee Alcestin hengenheimolaisiksi islantilaisen Sólstafirin ja toisen ranskalaisbändin, Les Discretsin. Les Discrets -lavajäsenyyden ohella hän on laulajana saksalaisessa Lantlosissa. Urbaania kuvastoa tyylikkäästi hyväkseen käyttänyt yhtye ehti tehdä ennen hajoamistaan vain yhden ep:n ja pitkäsoiton, erinomaisia molemmat. Kyllä, sellaisia ihmisiä on paljonkin. Suomessa oli mahtavaa! Yleisö oli kummallakin keikalla todella hyvin mukana, kaikki oli hyvin järjestetty ja meillä oli todella hauskaa Totalselfhatredin, joka oli myös soittamassa Jyväskylässä, kanssa. Sitten on taas niitä, jotka haluaisivat meidän olevan enemmän black metalia. Alcestin tavoin yhtye sekoitti äärimetallisävyihin rohkeasti vaikutteita metallin ulkopuolisista genreistä; metal archives määrittelee yhtyeen tyyliksi "black metal/post-punk/depressive rock". Ehkä jonain päivänä teen taas blackiä, mutta sen pitää tapahtua jonkin muun nimen kuin Alcestin alaisuudessa. On todella sääli, että Amesoeurs loppui niin lyhyeen. Hienoa black metal/post rock -yhdistelmää esittävä Lantlos on Neigen mukaan hänelle itselleen eräänlainen henkireikä. En malta odottaa, että pääsemme sinne uudestaan, Neige hehkuttaa ja lupailee varovaisesti uutta vierailua maahamme jo ensi kesänä.
Ei black metalia
Alcestin musiikki siis ammentaa niin monesta eri lähteestä, että sitä on vaikea sijoittaa olemassa oleviin karsinoihin. En ikävä kyllä usko, että Amesoeurs tulee enää palaamaan. Mediassa näkyy usein käytettävän termiä "post black metal", joka on jonkinlainen sateenvarjotermi kaikelle musiikille, jossa on vahvoja black metal -sävyjä mutta myös vaikutteita kokonaan toisenlaisista musiikin lajeista. Toisaalta silloin, kun musiikissa kuullaan metallielementtejä, ne ovat sieltä äärimmäisimmästä päästä. Otan toki Lantlosinkin hyvin vakavasti, tietenkin, mutta kokonaisuus ei ole minun vastuullani samalla tapaa kuin Alcestissa. Kuuntelen kyllä black metalia, mutta Alcestin musiikki ei ole missään tapauksessa black metalia! Sanoisin pikemminkin, että Alcest on monessa mielessä black metalin vastakohta, vaikka musiikissamme onkin sille ominaisia elementtejä. Lantlosissa on mahtava olla mukana, sillä minulla ei ole paineita sen bändin tiimoilta. Neige, oletko törmännyt usein ihmisiin, joille äärimetallielementit ovat este Alcestin diggailulle
Lord Vicar on pysytellyt undergroundissa ja levyt on julkaistu pienen profiilin lafkan kautta. Onko kyseessä puhtaasti vertauskuva vai suorat viittaukset Egyptin mytologioihin. Levyllä on lohdullisen jatkuvuuden vastapainoksi yhdistävänä teemana väkivalta, niin ihmissuhteissa kuin sodissa ja niiden jälkivaikutuksissa, mutta myös lapsen silmin nähtynä. Bändin uusi albumi on nimeltään Signs of Osiris. Kaikki bändin levymyyntitulot menevät puoliksi lafkan kanssa, ja sieltä tulevat myös levytysbudjetit ja useiden Euroopan-kiertueiden
32
inferno. Yritämme viedä yhteissoittoamme rennompaan suuntaan, tiettyyn livefiilikseen myös studiossa. Pohdin paljon sukupuolten sekä hyvän ja pahan välistä mystiikkaa. Yhtyeen laulaja Christian "Chritus" Lindersson on availlut ääntään aiemmin Count Ravenin, Saint Vitusin ja Terra Firman miehistöissä, ja kitaristi Kimi Kärki (alias Peter Vicar) muistetaan melkoiseen kulttimaineeseen nousseen Reverend Bizarren kitaristina. Ei meistä kukaan sen kanssa silloin hyvin voinut, mutta samalla tiedettiin, että kyseessä on jotain omalla tavallaan ainutlaatuista. Olet oikeassa tuosta kristinuskoon rinnastamisesta, näitä ikivanhojen myyttien jäänteitä riitti paljon jälkihelleenisessä maailmassa; Adonis, Attis, Sol Invictus, Mithra, Osiris ja niin edelleen olivat läsnä. Se oli sairaan hieno juttu omana aikanaan. Kyseessä on yhtyeen toinen täysipitkä levy, joka jatkaa samoilla radoilla Fear No Pain -debyytin kanssa (2008), mutta korvaa kaikkein rouheimman doomjyräyksen osittain kevyemmillä ja eteerisemmillä elementeillä. Klassisen ja jopa
progressiivisen rockin puolelta tulee elementtejä meille näemmä ihan luonnostaan. Nyt sitä on kiva muistella, kaikkia niitä kommelluksia ja vaikeuksiakin. Kyseessä on tietyn hedelmällisyysmyytin metaforinen käyttö, kuten sitä on myös länsimaisessa seremoniallisessa magiassa käytetty. Livenä meillä on ollut parhailla keikoilla läsnä sellainen tumma energia, siihen tulee sellaista riemullista rituaalisuutta, jopa vapahdus, voimakkaiden tunnetilojen laukeaminen.
Lapsen silmin
Levy nivoutuu selkeästi Osiris-teeman ympärille, mikä ilmenee sekä albumin nimessä, kansilehdissä että parin kappaleen tittelissä (albumin avaava Sign of Osiris Slain ja sen päättävä, massiivinen Sign of Osiris Risen). Myös Chritus on osittain oman menneisyytensä vanki, ainahan häneltä kysytään vanhoista bändeistään haastatteluissa. Mielestäni Samin (aka Albert Witchfinder) nykyiset bändit ovat loogista jatkumoa siihen suuntaan, hänellä on aina ollut voimakas tarve mennä syvemmälle siihen. Kärjelle historia Reverendissä ei ole muodostunut painolastiksi, vaan mies jaksaa puhua menneisyyden tekeleistä edelleen avoimesti. Siinä on lopulta enemmän kysymys kiertokulusta ja jatkuvuudesta kuin egyptiläisen perinteen fetisoimisesta. Minun ei siis tarvitse nyyhkyttää ja miettiä, että olisin menettänyt jotain, kun tuo vanha vaihe päättyi. teksti joni juutiLainen
i
www.MysPace.coM/Lordvicar
Lord vicarin perinnetietoinen ja autenttinen doom metal ei ole saanut muotoaan sattumalta. Lord Vicar on todella vahvasti oma juttunsa, joka tulee vielä kasvamaan musiikillisessa mielessä aika paljon. Tässä mennään laidasta laitaan ja tarvittaessa laitojen ylikin, mutta se ei tietenkään tarkoita, että meistä tulee reggaebändi! Meillä on selkeä näkemys siitä heavy metalin perinteestä josta tulemme, mutta haluamme liikkua jyystödoomista kohti 70-lukulaisia sävyjä, soinnillista mielikuvitusta ja avoimuutta. The Who ja Led Zeppelin tulevat itseoikeutetun Black Sabbathin rinnalle laventamaan ilmaisua. Onko bändillä tarkoitus pysytellä rajatun piirin kulttinimenä, vai onko kyse pikemminkin olosuhteiden sanelemasta pakosta. Vähän kuin kieroutunut avantgardeprojekti, mutta hyvin tiukkaan estetiikkaan ja näkemykseen muovattuna. takana on vuosikymmenten mittainen työ sekä vahva näkemys musiikin suunnasta ja päämäärästä.
PINNALLISUUDESTA
V
iitisen vuotta toiminnassa ollut Lord Vicar on jyrännyt vanhakantaista doomiaan kovilla meriiteillä. Sinne se Jeesus-myyttikin sopii lokeroida. The Church Withinin Oli Richlingin kanssa on hieno työskennellä, ja meillä on erittäin hyvä diili. Osiris-kulttia on usein vertailtu kristinuskoon niiden samankaltaisten piirteiden vuoksi, mutta mikä on Osiriksen merkitys levyllänne
Toivottavasti ei, koska siellä oli paljon oikein mukavia tyyppejä töissä, Kimi muistelee Reverend Bizarre -ajan lafkaansa. Aihepiiriä sivuaa hyvin kuluva vuosi, jota on yleisesti arveltu maailmanlopun tai uuden ajan alkamisen vuodeksi. Musiikkimme on tämän ajan soundtrack, vaikka tavallaan onkin lämpimästä äänimaailmasta peräisin verrattuna näihin nykyisiin huippusliipattuihin r'n'b-kappaleisiin, jotka nekin kertovat omalla tavallaan tuomiopäivästä. Kärki ja basisti Jussi Myllykoski asuvat Suomessa, rumpali Gareth Millsted Sveitsissä ja Chritus Ruotsissa. Aloitetaan varmaan Lontoon Desertfestistä ja päätetään Roadburniin Tilburgissa. Tiedän, ettei tässä maassa saisi sanoa niin, mutta täällä on meininki muuttumassa. Bändin touhut menevät aika lailla samalla tavalla vuoden aikataulua sorvaten ja lennossa muuttaen. Huhtikuussa tehdään Euroopan-rundi Orchidin (USA) ja Sigiriyan (ex-Acrimony, Wales) kanssa. Tässä joutuu aikatauluttamaan kaikkea, mutta siihen olen tottunut muutenkin, sillä työskentelen koordinaattorin hommissa Turun yliopistossa ja yritän viimeistellä väitöskirjaa siinä sivussa. Hittihakuisuutta meillä ei kauheasti ole, vaikka monissa biiseissä on tarttuvuutta. Tuleeko merkittäviä mullistuksia eteen, ja jos tulee, minkälaisia. Itseäni kiinnostaa enemmän toiston kautta kasvavien ja pitkällä tähtäimellä palkitsevien levyjen tekeminen, kaikki itselleni tärkeät levyt ovat juuri sellaisia. Hän on siellä ympäristökonsulttina, valvomassa Persianlahden sodan öljyjälki-
33. Uusi levy aiheuttaa vastaavia mielihyvän kytkentöjä. Biisien liveversiot tuovat taas niiden ytimet eri tavalla läsnä oleviksi; valtavaan äänenvoimakkuuteen ja soiton raskauteen latautuu sellaista hirvittävää energiaa, että välillä tuntuu kuin itsekin murskautuisi sen alle. Eli ei muuta kuin lisää joukkoitsemurhia ja natsiufoja uutisiin! Seuraava levymme, jo suunnitteilla oleva Gates of Flesh, käsittelee tosin enemmän lihan iloja ja suruja, rakastelusta lepraan ja haudan ummehtuneeseen hiljaisuuteen.
inferno
Englannista Kuwaitiin
Lord Vicarissa vaikuttaa miehistöä kolmesta maasta käsin. Siksi nämä persut saavat kannatusta ihmisiä pelottaa muutos ihan helvetisti. Doom metal on raskasta ja pahaenteistä musiikkia. Oliver on ystävä jo vuosien takaa, joten sellainen pikkulafkoihin liittyvä pelko huijatuksi tulemisesta loistaa poissaolollaan. Mikä on henkilökohtainen ennusteesi vuoden tapahtumista. Jos homman haluaisi nostaa isolle vaihteelle, joku Spinefarmin kaltainen lafka olisi siihen varmaan omiaan. Taas saadaan outoja kultteja kehiin. Niiden karismaattiset johtajat yrittävät sitten tulkita maya-intiaanien myyttejä omien tarkoitusperiensä mukaan. järjestelyt. Suurin "ongelma" on tuo rumpali, Sveitsiin hiljattain emigroitunut britti, joka löysi väliaikaisen työpaikan Kuwaitista. Ehkä vähitellen avautuu tulevaisuus, jossa arvostetaan jotain muuta kuin pinnallisuutta.
en poistoa. Ehkä Universalin kravatit ovat alkaneet kuristaa sen jengin kauloja nyttemmin. Olo on siinä suhteessa levollisen tyytyväinen ja jopa hiukan ylpeä. Tai ainakin olisi ollut, jos Sami Tenetz olisi jatkanut siellä, tuosta nykymeiningistä ei minulla ole juurikaan tietoa. Vakavasti puhuen, luulen että taloudellisen kasvun utopiaan perustuva ajattelu alkaa tulla tiensä päähän ja länsimainen kulttuuri jää vähitellen, jos nyt ei periferiaan, niin ainakin reagoijaksi aloitteentekijän sijaan. Suomen-keikoista ei ole mitään hajua juuri nyt, onneksi oli tuo Pentagram-lämppäys sentään, sielläkin Jari (Orne/Reverend Bizarre) tuuraamassa rummuissa.
Lämmin äänimaailma
Onko Lord Vicar enemmän keikka- vai levybändi. Minulle tämä on kolikon kaksi puolta. Sen takia noita keikkoja ei ole plakkarissa ihan valtavia määriä. Onneksi doompiireissä on viisaita tyyppejä, jotka ajattelevat omilla aivoillaan. Pidän siitä, että voi tehdä temaattisia kokonaisuuksia, pienoismaailmoja ja viitata moniin eri juttuihin jotka kiinnostavat itseäni. Nopeaan tuhoon en usko, vaikka joku pandemia aiheuttaisi nykyisessä nopean liikenteen maailmassa käsittämätöntä tuhoa. Miten yhtyeen pyörittäminen onnistuu ja onko pitkillä välimatkoilla jotain konkreettista merkitystä itse bändikemiaan
Belgialaisyhtye julkaisi 25.1. Yksi syy uusimman levyn ryhtiliikkeeseen on se, että Abortedin ura saattaa loppua joskus. Nyt olen kuunnellut levyä todella paljon ja olen siitä erittäin ylpeä, laulaja kehaisee. De Caluwén mukaan mitään hankaluuksia ei ollut, vaan venyminen johtui nimenomaan varman päälle pelaamisesta. Teoreettisesti puhuen, jos Global Flatline on viimeinen Aborted-levy, niin ainakin se on tehty kunnolla! Minä en nuorene enää. Spesiaaliversion bonuksina on kaksi vanhaa biisiä uudelleen äänitettynä. En ollut oikein tyytyväinen Strychnineen. De Caluwé muistaa, että Rotten Sound oli yksi ensimmäisistä bändeistä, joiden kanssa Aborted pääsi aikoinaan kiertämään. Meillä oli sitä tehdessä liian kiire, emmekä ehtineet keskittyä kunnolla. De Caluwé ei halunnut, että bändin viimeinen levy olisi Strychninen kaltainen alisuoritus. Global Flatlinen tekoon meni aikaa vähän yli pari vuotta. Halusin antaa tälle levylle kaikkeni ja katsoa, mitä tapahtuu. Levyn erityistä luonnetta korostavat myös lukuisat vierailijat, joista yksi on Rotten Soundin ja Medeian Keijo Niinimaa. Aborted on sekä visuaalisesti että audiaalisesti brutaali bändi. Muita vierailijoita ovat Black Dahlia Murderin Trevor Strnad, Misery Indexin Jason Netherton ja Benightedin Julien Truchan. Promokuvissa, levynkansissa ja sanoituksissa on tukeva annos verihyhmää, teräviä veitsiä, sisäelimiä, kidutusta ja kuolemaa. Jos tämä on viimeinen levymme, ainakin lähdemme tyylillä. Nailed Through Her Cuntin ja Eructa-
34. Mutta onko Global flatline abortedin viiMeinen levy?
SiSuSkalut koetuksella
inferno
borted on halki uransa hyödyntänyt gorekuvastoa täysin estoitta. Tällä kertaa halusin varmistaa, että kaikki toimii sataprosenttisesti. vaikka jäseniä on tullut ja Mennyt, intohiMo death Metaliin on pysynyt. A
teksti viLho rajaLa
i
kuva Patrick haberLi
i
www.GoreMaGeddon.be
sven de caluwé on luotsannut abortedia kohta seitseMäntoista vuotta. seitsemännen levynsä, jonka nimi on Global Flatline. Laulaja Sven de Caluwé kertoo, että edellinen albumi Strychnine.213 (2008) ei ollut ihan sitä mitä haettiin, ja siksi ruuvia haluttiin nyt kiristää
Tavoite oli tehdä asiat aitoon grindcoretyyliin eikä hioa liikaa. Musiikkilajina on vanhan liiton grindcore, joka ammentaa muun muassa Napalm Deathistä ja Terrorizerista. De Caluwé opetteli ja äänitti biisit omien sanojensa mukaan kolmessa neljässä tunnissa. Floridalaisbändi on survonut äärimmäila sen tinkimättömästi omalla linjallaan ja pysynyt koko ajan !" relevanttina.
Heillä on todella omistautuneita faneja, jotka eivät ole hylänneet bändiä missään vaiheessa. tions of Carnal Artistryn alkuperäisversiot ovat vuoden 2001 Engineering the Deadillä. Halusin tehdä jotain spesiaalia vanhoille faneillemme. Asiat ovat muuttuneet monella tavalla, mutta death metal on selvinnyt hengissä ja noussut uuteen kevääseen. Joulun yli de Caluwé lomaili perheensä parissa, mutta helmikuussa bändi matkustaa Etelä-Amerikkaan. De Caluwén mukaan jäsenrulettiin on ollut monia syitä. Nyt olisi korkea aika!
inferno
Henkinen perintö
De Caluwélla on perspektiiviä death metal -maailmaan pitkältä ajalta. Ensin kitaristi Peter Goemaere ja rumpali Dan Wilding vaihtuivat vuonna 2009 Eran Segaliin ja Ken Bedeneen. Vaikka Aborted on death metal -piireissä tunnettu ja arvostettu bändi, se ei elätä jäseniään. Milloin soittajat ovat kyllästyneet Abortediin, milloin metalliin ylipäätään, milloin tulleet isäksi tai muuttaneet pois. Olemme keikkailleet Skandinaviassa harmillisen vähän. Lisää on Verbeurenin mukaan tulossa, ja Bent Sea saatetaan nähdä myös keikoilla. Se on tietenkin erittäin siistiä.
"jo
Bändi ei elätä
Abortedin uraa ovat värittäneet lukuisat kokoonpanomuutokset. Musiikista on tullut tavallaan pikaruokaa. Verbeuren ja de Caluwé sattuivat viime vuonna juttelemaan puhelimessa ihan muita asioita, kun Verbeuren yhtäkkiä keksi kysyä "Svenchoa" mukaan. Kuinka omistautuneita faneja belgialaisbändillä on. Me olemme Aborted, emme Cannibal Corpse, de Caluwé sanoo. Bändit ja fanit tulevat ja menevät. Kiertämistä jatkuu läpi vuoden. Meillä on hyviä faneja, mutten tiedä kuinka paljon. Gorea, intensiivistä death metalia ja kunnon livekeikkoja. Me emme kierrä maailmaa 910 kuukautta vuodessa. Pidin myös Dirkin kirjoittamista teksteistä. Wikipedian mukaan bändissä on soittanut de Caluwén lisäksi kaikkiaan 22 muusikkoa vakijäsenen statuksella. Vaikka Abortedin kokoonpano on muuttunut monta kertaa matkan varrella, bändin perusidea on pysynyt aina samana. Viimeisimmät muutokset johtuivat kuitenkin rahasta. Hänellä oli siihen jo joku muu laulaja, mutta hän ei päässytkään. Jotkut jäsenet ajattelivat, että Abortedilla voisi tienata elannon. Halusimme pitää jutun mahdollisimman raakana. Siksi arvostan bändejä, jotka tekevät pitkäjänteisesti omaa juttuaan. Engineering the Dead täytti sopivasti kymmenen vuotta, joten tämä tuntui hyvältä idealta, vaikkei alkuperäisversioissakaan mitään vikaa ole.
sG vii nii Me Lob na aL ina ine n a fLa kin tLi bo se ne rt on on teh ed-L ev ty y, ku nn Tempoilevan kehityksen vastavoimaksi de Caluwé nostaa ol Cannibal Corpsen. Rahakeskustelut veivät ilon soittamisesta, ja siksi halusin, että ne loppuvat. Bent Sean Noistalgia-ep ilmestyi digitaalisesti marraskuussa. Kaikesta on tullut digitaalista, se on tietenkin iso muutos, laulaja miettii. Joskus on ollut myös egojuttuja, mutta raha tuntuu nykyään olevan koko ajan tärkeämpää.
Kova projektikolmikko
Soilwork-rumpali Dirk Verbeuren kasasi viime vuoden lopulla Bent Sea -nimisen trion, johon kuuluvat de Caluwé, Verbeuren ja Devin Townsend. Mielenkiintoista on se, että fanit ostavat nykyään ennemmin T-paitoja kuin levyjä.
35. De Caluwén mukaan samaa ei voi sanoa useimmista muista. Olen huomannut, että on olemassa väkeä, joka ostaa jokaisen uuden Aborted-levyn ja tulee keikalle. De Caluwé sanoo nähneensä uransa aikana monta trendiä ja muoti-ilmiötä. Ihailen heitä todella paljon! Kun Cannibal Corpsesta joskus aika jättää, yhtye jättää vahvan henkisen perinnön. Viime vuonna kitaristi Ken Sorceron vaihtui Mike Wilsoniin ja basisti Cole Martinez J.B. Pian on käynyt ilmi, ettei rahaa tule ainakaan niin paljoa, että sillä eläisi. Äänitin laulut käytännössä yhdellä otolla. On toiveita, että yhtye saataisiin Suomeenkin. Van Der Waliin. De Caluwé toivoo, että bändi pääsisi uuden levyn avulla keikoille paikkoihin, joissa se ei ole vielä käynyt. Nämä bändit, jotka ovat tulleet jonkun trendin mukana ja sitten haihtuneet pois, ei niistä ole jäänyt tähän maailmaan mitään. Sitä ennen on kuitenkin Abortedin vuoro. Digitaalinen vallankumous lienee osasyy siihen, että kaikesta on tullut myös lyhytjänteisempää. Viimeiset muutokset tapahtuivat Strychnine.213:n ja Global Flatlinen välissä. Devin Townsend tuli basistiksi, kun Verbeuren oli Vancouverissa treenaamassa Devin Townsend Project -keikkoja varten. Hän itse on kuulemma tehnyt kahta eri työtä Abortedin koko uran ajan. Hän lähetti minulle demot kuunneltavaksi ja pidin niistä todella paljon. Townsend piti Verbeurenin biiseistä mutta vihasi bassosoundia, joten rumpali kysyi, haluaisiko Devin vetää narulle paremmat bassot. Sellainen ei ole realistista. Sessiomuusikoita on ollut tämän lisäksi viisi, kaikki rumpaleita. Laulaja nauraa, että bändiin on toisinaan tullut nuoria miehiä siinä uskossa, että Aborted olisi yhtä kuin tuottoisa työpaikka. Entä Aborted
38
inferno
Ja Hippi (Aleksi Munter,
inferno
39. teksti viLho rajaLa
i
kuvat Markus PaajaLa
i
www.staM1na.coM
i
www.swaLLowthesun.coM
staM1na ja swaLLow the sun ovat ehkä musiikillisesti eri paria, mutta kummankin uusi levy karttelee todellisuutta. Ylävitosia StS ei lavalla heittele, Stam1na sitäkin enemInferno istutti heidät hetkeksi saman pöydän ääreen. Ajattelin, että nyt muristaan pitkiä nuotteja! Siitä tuli uksellista. Hyrden mukaan bändien yhtäläisyydet löytyvätkin henKäy ilmi, että miehet tuntevat toisensa. on, välillä tuntuu että liikaakin. Enkä nyt tarkoita, että siellä olisi rion myös paljon hyvää. stam1na räksyttää keinotekoisuudesta, ja swallow the sun ruokkii mielikuvitusta.
K
un nyt sattui niin somasti, että Stam1nan Antti koskettimet) tekee sellaisia saatanan telemark-hyppyjä kos"Hyrde" Hyyrynen ja Swallow the Sunin Juha Raikettimien taakse. Toinen hassuttelee, toinen synkistelee. Aika pitkälle samat sanat. helpottaa asioita ja antaa lisää työkaluja. Se oli sellaista soundia ja meininkiä, mitä ei ollut riaa. Kumpikin on debyytistään lähtien määritellyt tiin jo Swallow the Sunin Hope-levyn (2007) aikaan, sillä voimakkaasti oman tyylinsä, ja vieläpä niin, että kyseessä on Hyrde oli mukana tekemässä Don't Fall Asleep -videota. Raivio muistaa kuunnelleensa Stam1nan Uudet kymmeMusiikkikoulut palamaan nen käskyä -levyä (2006) samoihin aikoihin. Yhteistyötä tehkiseltä puolelta. Sääntöjä vaan nojailee. Mutta kyllähän meillä perinteistä moshausta ei ehkä näennäisesti ole, mutta jostakin ne uivat tajuntaan. Toinen kohkaa ja mekkaloi, toinen raastaa ja hivelee. En todellakaan pidä itseäni kitaristina, hädin tuskin edes Bändeistä on helppo löytää eroavaisuuksia. Kun kaksikolta kyselee kitaransoitosta ja musiikin säveltä Siitä tuli hyviä fiiliksiä, Stonet ja muut vanhat nimet tuli misestä, molemmat sanovat, etteivät hallitse kunnolla teomieleen. pattu Stonea, vaan nimenomaan hyvässä mielessä. Toinen on muusikkona. perehtyä bändiin syvemmin, hän muistelee. Kuulin bändiä ekaa kertaa jo Ghosts of Lossin (2005) Kummassakin on jotain onnistuneella tavalla poikkeaikaan. seltään janan eri päissä. Katala kääntöpuoli Kai ne katsoo sitten Mikkoa (Kotamäki, laulu), joka on se, että ajattelutapa tavallaan standardisoituu. Sitten tulikin se videohomma, jossa piti tiivistää. män. Mikko aina säikkyy niitä ja huutaa keikan vio olivat tavattavissa Helsingissä samana päivänä, jälkeen, että älä vitun apina hyppele siellä. En ole ikinä osannut säveltää mitään teoriapohnopea, toinen hidas. Tämä on tehnyt asioista toisaalta vaikeita, mutta siinä pitkään aikaan kuullut. jaisesti oikeaa, mikä on ollut onnenpotku, Hyrde kertoo. Raivio tosin puolustaa Swallow the Musiikin opiskelua perustellaan useimmiten sillä, että se Sunia, jota monet arvostelevat tylsäksi. nimenomaan tämän bändin tyyli eikä kenenkään muun. Eli kumpikin bändi on friikkisirkuksia, Hyrde hyvä, vakaa tunne. Taidan tietää kymmenen Varsinkin yhtyeiden keikat ovat fiilikseltään ja esiintymisointua, eli kitaran perussoinnut, ja siinäpä se, Raivio jatkaa
Eräänlainen johdanto Nocebon teemaan olkoon se, että Häntä kysyttiin myös nyt. Sanomaa pyritään levittämään myös ulBändin tavoitteena oli tehdä yhteistyötä Devin Townkomaille. Se on sejä, ja kerroksia pitää joskus studiossa karsia, Raivio sanoo. Toisaalta, mikä tiettyjä juttuja voi enää tehdä. hääri amerikkalainen Joe Barresi, jonka kannuksista löytyvät Lemiläiset lääkepäissään muun muassa Toolin 10,000 Days (2006) ja Apocalyptican Mikä se sellainen lääke on, joka vain pahentaa tilannetta. Toisaalta Hyrde haluaa vedota ihmisiin, että jos juhlaseuNocebosta piti tulla musta levy, mutta tulikin myrkynrueessa on muusikko vieraana, häntä ei saa pyytää esiintyvihreä. Toinen on se, että kun jotain tehdään, se tehdään Meikäläisen vahvuus on ehkä se isojen kokonaisuuksien viimeisen päälle. män sortin musiikista tai sen tuottamisesta. Se on tässä kaikista urtysti kitaristi Pekka "Pexi" Olkkoselle. Mutta toisaalta siinä nimenomaan pitää tajuta mitä Kangasmäki räimivät ja mäiskivät instrumenttejaan niin, on tekemässä. Siinä varmaan aivot rakentuu sillä tavalla, ettei jotain jo sinänsä kielii jonkinlaisesta sivistyksestä. Mies on uuden seesteisyyden Hyrde ei osaa sovitella idolin tai sankarin roolia minäkulöydettyään ilmeisesti entistä vähemmän kiinnostunut tävaansa. Tuottajana erikseen. Hyrde ja Kai-Pekka pointa. Sooloja mie en osaa soittaa, mutta oikea käsi toimii, Hyrde Huijarimaisen roolin ymmärtäminen on ensimmäinen toteaa. Se 7th Symphony (2010). Multakin tullaan sukujuhlissa pyytämään, että vedäs Siellä näkyy kertojahahmon ahdistus elämän lyhyyjoku teidän bändin biisi. Hyrde esiintyi juuri ennen haastattelua hahmottaminen. sendin kanssa jo Viimeisen Atlantiksen (2010) aikoihin. Amerikan malliin Vaan keskitytäänpä sitten kumpaankin kitarasankariin Nocebo äänitettiin pääosin Hollolassa Petraxilla. Kyllä mäkin olen aika monta estää olemasta sivistynyt urpo. ja näyttelemistä. Ei sitten mitenkään päin. Hyrden mukaan hän kuvitteli levyn alun perin synmään, koska se on hänen työtään. Hyrde on aroikea tyyppi tähän hommaan. Se Kysymys on keinotekoisuudesta, joka on keskeinen käsijohtuu kuulemma ennen kaikkea huonosta soittotekniikasta. kuin pystyy. sella pukukoodilla ja humalaisuudella. Livenä soitan liian lujaa, siinä lentää veri ja kynnenpaHarva asia on sitä miltä näyttää. Siinä on vähän vaikea selittää, ettei destä ja siitä, miten tärkeätä olisi elää just nyt tässä hetkessä onnistu, kun pitäisi olla toinen kitara ja kiipparit ja basso mahdollisimman rehellisesti. "vittuun kaikki". mukana, Raivio säestää. kertaa kuullut oman bändin jäseniltä, että ei näin, Raivio Kun viime vuoden lopulla kohistiin iltapäivälehdissä sanoo. Sitä se ei aina ole, koska me kierrätetään samoja aineksia Mie tykkään miun oikeasta kädestä, monestakin syystä. Entä missä miehet ovat omasta mielestään hyviä. paitsi hyvä vitsi, myös eräällä tavalla symbolinen valinta. kuin aina ennenkin. Antti nasta. moitettu verbaalikko ja ilmeisen analyyttinen ajattelija, mikä
40
inferno. laset. Mie en ole heavy metal mia, ja taitaa tosiaan olla niin, että Devin on nykyään foku-sankari vaan urpo, Hyrde linjaa painokkaasti. askel. Ei vissiin mikään. te niin psyykelääkkeiden kuin rockmusiikinkin maailmassa. kemmäksi. Se on aina siistiä, rykseen täydellisesti. Vesilasissa myrskysi. Se pitää tehdä tietoisesti ja viedä niin pitkälle että valmistajan edustajia hirvittää. soitunut pehmeämpiin arvoihin. Parannettavaakin löytyy. ilmestyvä levy. Studiossa pitäisi osata hiplata, koska hakkaaminen ei Mä yhdistin lääkitsemisen aikoinaan siihen, että meikuulosta siellä hyvältä, hän sanoo. koska silloin tietää, että se on jotain uutta. dän musiikin pitäisi olla jotenkin kasvattavaa ja parantavaa. En tiedä, olisiko hän ollut Lausuntoon on vaikea sanoa oikein mitään. Hyrde kiittelee Eicca Toppista siitä, että hän esitteli Hyyrysen mukaan levyn sanoman voi tiivistää sanapariin miehen bändille Stam1nan Tavastian-keikalla vuonna 2010. valelääkäreistä, Hyrden harmiksi Mokoma ehti julkisesti Emil Lähteenmäki (koskettimet) kyselee koulutettutunnustautua valemuusikoiksi ennen Stam1naa. Se ei ole normaalia, että mie oon Inferno-lehdessä po Managementin kanssa oli jotain yhteydenpito-ongelseeraamassa heavy metal -sankarina. Siellä bändi herätti pahennusta kyseenalaihansa biisin. Juuri Apocalyptican kautta Barresi kiinnostui myös Stam1on Nocebo, Stam1nan helmikuun 8. En edes osaa tehdä kovin yksinkertaisia biinaapurilehden kuvauksissa itsensäpaljastajan asussa. Nuoret, polttakaa Tämä meidän heavy metal -hassuttelu on huijausta musiikkikoulunne, Hyrde usuttaa. Myös Raiviolle kitara on livetilanteessa lyömäsoitin. Me ollaan pelailtu ihan vitusti kliseillä ja Stam1nalle kielisoittimet ovat lyömäsoittimia, paitsi tieasioilla, joita meiltä odotetaankin. Valemuuna muusikkona monesti bändikämpillä, että miten vitussa sikkous kun kuulemma istuu myös Stam1nan itseymmärsie oot tehnyt tän, tää on ihan outo juttu. Ennakkomarkkinointi alkoi jo viime helmikuun kitaran ja lumoamaan kuulijakunnan vetämällä minkä taEmma-gaalasta. Kaksikko jakaa kateuden niitä Nocebolla Stam1na kääntää pilkkakirveen kohti omaa kohtaan, jotka pystyvät kotibileissä nappaamaan akustisen nilkkaansa
inferno
41
42
inferno
tiedetään, mitä pitää seuraavaksi ostaa. Minähän joudun Hyrdellä on jo mielessään suuntaviivoja seuraavalle letekemään tekstit ja selittämään niistä myöhemmin äideille ja vylle. Oikeastaan me ollaan unelmavävyjä! Nocebon lääkinnällinen teema alkoi hahmottua, kun StamCavaleraa ja Mike Pattonia, ja jokaisen managementista 1nan nettisivujen yleisökilpailussa kysyttiin, minkä kappaleen myös kysyttiin. Bändiä jännitti mennä ulkomaankielisen miehen kanssa Stam1na on tehnyt debyyttilevystään (2005) lähtien palstudioon, mutta lopulta tämä saikin Stam1nan rennommakjon töitä. Stam1na on kansainvälisestikin vertaillen sen verran ta Rupesin miettimään sitä ja tajusin, että tämä onkin hyvä sokas ja omaleimainen bändi, että on helppo kuvitella yhtylähtökohta. Nocebolla lauletaan paljon mielenterveydestä ja lääkkeistä. Hyrdellä oli luottamus siihen, että tästä tulee hyvä. Aina aiemmin hän on syylstudiossa leikkisä fiilis. köön nähtäväksi. Kun hämmästelen bändin aktiivista julkaisu- ja si kuin koskaan ennen. Niin tekee kaikki muutkin. Joku mummo, joka puhuu tuolla yksikseen, on vartahansa hommaan. oli sen verran sotkussa, että nyt oli vaan mukavaa olla maa Nyt on käyty kaupassa ja ostoskassi on purettu. Minä teen joka päivä jotain bändin eteen, jos sin takia. Se oli hänelle aikuiViimeisellä Atlantiksella se saavutti Suomessa oikeastaan siän ensimmäinen kunnon notkahdus. Lopputulos on se, että siellä laulaa Kai-Pekka hahmoista fanit haluaisivat tietää enemmän. Tänään leivotaan Teksteihin Stam1na sai tällä kertaa myös ulkopuolista porkkanakakku, mutta huomenna se ei ole porkkanakakku. listänyt itseään joutilaisuudesta, kuten niin monet muutkin Se oli yllättävää, miten paljon tuottaja luotti siihen, että meistä. Idolsia tai Tanssii urpojen kanssa -ohjelmaa. VoittajavastaukKangasmäki. Fakta on se, että jotkut on onnellisia niiden harhojensa Se on varmaan sen profiilin tuottaja, ettei se lähde mihin kanssa. Ei huono vaihtoehto! sessa ihmeteltiin, kuka on Lääke-biisissä esiintyvä tyyppi. ihminen. en muuta niin istun junassa paskalla ja kirjoitan vastauksia En tiedä, onko ne tuskakysymykset olleet muille yhnettisivujen vieraskirjaan. kiertuetahtia, Hyrde toppuuttelee. Mariskan loppusoinnuttelema Tavastia palamaan on Onko se edes kakku. Nyt seudulla, jossa oli kotieläimiä ja raitista ilmaa. apua. Hänestä Kotiteollisuus Hyrden mukaan Barresin keskeinen ansio oli se, että hän tekee levyjä paljon kovempaan tahtiin. instrumenttiin. Dönerin nälkä yhteiskunnan jäseniä. Eihän me osata soittaa Maggis-pullolla Stam1na on internetmaailmassa poikkeuksellisen aktiislidekitaraa, mutta basistimme soitti ja se jäi sinne levylle. Stam1nalla oli timaan siitä, ettei tee mitään. vai lusikan. Vuonna 2006 Hyrdelle määrättiin masennuslääkitys ja Mukana on jopa englanninkielinen biisi nimeltä Nomad. osasi rohkaista bändiä heittäytymään uudenlaisiin kokeiluiSitä paitsi Hyrde on kuulemma oppinut nykyään nauthin. Me kaavailtiin Devin Townsendia, Max gelmaa. Tämä totta vieköön kuuluu Nocebolla. Ei me olla oltu täysin retuperälläkään, ei esimerkiksi ole ri unelma oli saada englantia äidinkielenään puhuva tyyppi yhtään itsemurhayritystä eikä meillä kellään ole huumeonlaulamaan suomea. Suusa. vinen yhtye. Meistä se tykkäsi, ja heti silloin Tavastimasti onnellisempi harhaisena kuin jos se tuijottaisi jotain alla puhuttiin, että tehtäisiin pari biisiä. Se keä on yrittää tehdä mielenterveysongelmaisista normaaleja pitää samalla oman mielenkiinnon korkealla. Dönerin nälkä on kova Hyyrysellä on alueelta omakohtaista kokemusta. on kova!
inferno
43. jotenkin. Ja tarviiko sitä varten sähkövispilää kappale, jollaista Hyrde tuskin olisi tehnyt. hän alkoi käydä terapiassa. Ainakin ilmeisesti kuusikielisen kitaran. Viime levyä tehdessä henkilökohtainen elämäkin aiheesta, mutta visioita on. Bändi ei ole vielä pitänyt yhteistä keskustelutilaisuutta tyttärille. kaiken, mitä tällaisella musiikilla tässä maassa voi saavuttaa. Barresi oli oikea tyyppi. Kirjoitin siihen kakkososan, josta tuli Puolikas een ilmaisun uppoavan myös ulkomailla. Hyrde toteaa, että Nocebolla Stam1na on vienyt tyylinNocebo-levyn irrottelevaan ilmeeseen vaikutti se, että sä ja soundinsa jo niin pitkälle, että nyt on pakko uusiutua hulluus voi olla myös hauskaa. tyeen jäsenille niin keskeisiä kuin miulle. Mutta se jääMitä porkkanakakun jälkeen. Jokainen meistä kokee tämän homman inspiroivaksi ja Nocebon teko oli kevyttä ja tuskatonta osaksi juuri Barremukavaksi. Tietenkin ollaan lu oikein minnekään. saatu tosi paljon aikaan, mutta se on vaatinut myös veron Siellä lauletaan suomea ja englantia vuorotellen. Minäkin lauloin intiaanilaulua. Kappale kertoo irtolaisuudesta ja siitä tunteesta, kun ei kuu Nämä ovat olleet tosi vaativia vuosia. Hän koki Stam1na tähtää Nocebolla ulkomaille, koska viimeistään pahan loppuunpalamisen vuonna 2003. Hyyrysen äiti teki työuransa psykiatrian erikoiskotisai Miun mielestä hyvä tapa tehdä se on mennä tarjoaraanhoitajana ja tuli joskus miettineeksi, kuinka paljon järmaan näitä omia hyvin harjoiteltuja biisejä ulkomaille. On aika keskeinen oivallus tässä elämässä, ettei jouyhtyeen jäsenillä on kykyä ja intoa tarttua ihan vieraaseen tilaisuudessa itse asiassa ole mitään pahaa
Reissaaminen sopii Hyrden pirtaan paremmin kuin hyVaikka levyllä kerrotaan satua, Raivio ei ole mikään pöyvin. En ole mistään löytänyt vahSwallow the Sunissa on kysymys valtaosin Raivion visivistusta, että näin olisi, mutta jotenkin mun aivot on sen näin osta. nin musiikin kautta. Hän on siis rajoittanut tarinankerronpänsä alivuokralle ja on sen jälkeen elänyt siellä sun täällä. annoksina. luokkaa. Silti bändin koko diskografiassa on vain Niihin pääseekin varmasti paremmin käsiksi Swallow the Sukaksi muiden kuin Raivion tekemää biisiä. Kyllä sen tietää, että lopulta kaikki aina klaaraa hom Kaikki tietää, että se lapsi tulee kuolemaan sinä yönä. toteuttaman unenomaisen tunnelman upeasti paitsi tekstis Se oli vähän geneerisempi death/doom-levy, mutta sillä sä, myös musiikissa. jota hän haukkuu vitun hirveäksi. Siitä on noussut jo nyt napinaa, vaikkei kukaan ole kuulHän löysi äskettäin kappaleesta jopa ruotsinkielisen version, lut biisiä, Raivio hymähtää. Tämä vuosi kulunee valtaosin tien päällä. tansa musiikkiin. Silloin 1990-luvulla mistuu, lähteekö bändi Suomen rajojen ulkopuolelle, kokopiti aina olla biiseillä ykkös-, kakkos- ja kolmososat, ja ne oli naiskuva alkaa hahmottua. olisi tehty kuolevalle lapselle. Vaikka se on pitkä levy ja vaikka sen on kuunnellut Hyrde kertoo hakeneensa päähänpantavaa Irlannista asti. uhrauksia bändin eteen, eikä StS soundaisi samalta ilman Kitaristi ei puhu syvimmistä tunnoistaan kovin mielellään. varmaan kymmenentuhatta kertaa, yllättävän soljuvasti se Lemin kulttuurista on hyvä ammentaa ideoita. Vierailijana kuullaan Anette Olzonia. tavaaran Sininen uni, mutta hän ei osaa sanoa miksi. tätä kokoonpanoa. Toisaalta luotan teluun mukaan. Mie oon reissumies. kolmessa eri paikassa. Raivion mukaan yhtenä lähtökohtana oli Tapio Rauon visuaalisesti upea teos ja biisi tietenkin silkkaa priimaa. Kun Stam1na meni studioon, mies laittoi oman kämptälaatikkokirjailija. Toivottavasti edes joku on tullut kappaleen kuultuaan Mä olen jostakin syystä aina ajatellut, että Sininen uni toisiin ajatuksiin. Raivio on onnistunut ning Never Camella (2003). Oli se sitten me aikaa, jossa musiikki halutaan nauttia yhä pienempinä Salossa tai Hampurissa. Asiat voisi vaan kertoo itse keksimänsä sadun siitä, mihin lapsi on menossa, hoitaa iisimminkin ja vähemmällä stressaamisella, mutta jotta sillä olisi rauhallisempi ja turvallisempi olla. Helppo uskoa. Odotinmenee läpi. emmas ääripäihinsä, levy levyltä. Irti arjesta -niminen kevätkierpitkiä tarinoita! Ja olihan Plague of Butterfliesillakin (2008) tue starttaa 11.2. kuvailee. lasta uneen. Heti kun var Ehkä se juontaa progehistoriasta. Joku sanoisi, että laukkuryssä. Onneksi tarttumapintaa löytyy. Hän painottaa, että jokainen jäsen on tehnyt valtavasti käsittäneet, hän ihmettelee. Raivion mukaan kaikki Emerald Forest and the Blackbird liikkuu unen ja valuuden levyn elementit olivat olemassa jo debyytti The Morveen välissä, jonkinlaisessa limbossa. Uudella levyllä on mittaa yli tunti, vaikka elämon helvetin kova into päästä soittamaan livenä. Yhtye on jälleen nähnyt vaivaa lavakostyymiensä eteen. Tämän miehen musiikillinen, tarinalBändi on vienyt synkkyyttä ja kauneutta aina vain kaulinen ja draamallinen ymmärrys on aivan poikkeuksellinen. Mikään ei muutu, aina se mainitaan! Myö tietenkin omiin faneihin. Se on ollut yksi selvä kehi44
inferno. Raiviolla on kyky pitää jättimäisiä musiikillisia rakennelTästä vuodesta tulee varmasti sekava, mutta meillä kaikilla mia koossa. RaiHelmikuun ensimmäisenä julkaistava Emerald Forest and vio pyörittelee yhä päätään, ettei sillä tavalla pitäisi hoitaa the Blackbird on kuusikolta sellainen voimannäyttö, että asioita. Teos leijailee liikkeelle siitä, kun äiti tuudittaa olennaista. Isä mansa. Levyn kantava teema on satu, jota isä kertoo kuolevalle Lopputulos on stressistä huolimatta hyvä, ja se lienee lapselleen. biisejä ennen studioon menoa kokonaiset kolme päivää. Tage Rönnqvistin taidonnäyte syystä. Vaikka kyltoisaalta kaikkien pitäisi siinä tapauksessa muuttaa takaisin lä siellä sitten tapahtuu hyvin jännittäviäkin asioita, Raivio Jyväskylään. Levy äänitettiin Viitasaarella ja Helsingissä yhteensä heikkotekoisimmat kuulijat musertuvat sen alle. Radio Rock -risteilyltä. tarina. Sininen uni on tietenkin Raiviolle lapsesta saakka tuttu. oli jo selvästi meidän oma tatsi. ollaan maalaisia, ja jotenkin sen pitää meistä näkyä.
Tarinoita smaragdimetsästä
Mustaa ja valkoista
Vaikka Emerald Forest and the Blackbird on komea, moSwallow the Sun on kasvanut Juha Raivion yli kymmenen nikerroksinen ja massiivinen sävelteos, bändi treenasi sen vuoden takaisesta visiosta kuusi levyä tehneeksi bändiksi. Kaikki on soittaneet niin paljon. Haastatteluhetkellä Cathedral Walls -musiikkivideon Levyn nimeen on haettu satumaista otetta juuri tästä kuvauksista oli aikaa viikko. Tapio Rautavaara tuli unessa sanomaan, että teepäs Levyllä vierailee myös Trees of Eternityn Aleah Stanpoika biisi tällä teemalla, ja Peter Steele potkaisi perseelle, bridge, mutta Olzon on huomionherättäjänä vähän toista että alahan hommiin, hän virnistää. Siitä on kieltämättä koko ajan pelko, että jakkin muuten, missä vaiheessa Lemi saadaan tähänkin haastatsaako ihmiset enää keskittyä tämmöiseen. Ei tule tapahtumaan
inferno
45
kanmenetystä tuli, huumorintaju saattaa olla koetuksella.
JULKAISUN
"Hallitse median puoli valtakuntaa"
www.hallitsija.. Kun sen jälkeen hienoja. Hän epäilee, että tämäkin taipumus välisille areenoille, kuten Infernon numerossa #43 ounasteljuontaa progeaikoihin. Ghosts on minusta meidän paras levy, mutta sen parhaus ei todellakaan johdu sen tekotavasta. vyisiin bussikeskusteluihin, joita tien päällä käydään aamuSwallow the Sunille yksinkertaistaminen tuskin sopisi. Ja onhan siellä sitä mustaakin meininkiä. Mies pitää myös simppelistä musiikista tiin. Raivio pitää nimenomaan Hopea keskeisenä käänteenä. StS-miehistössä on ollut the Sun -miehistöä on yhtä aikaa studiossa. Ghosts of Loss tavallista, että otetaan töistä palkatonta vapaata, jotta pääson hieno levy, mutta muistot sen tekemisestä eivät ole yhtä tään kahdeksi kuukaudeksi Jenkkeihin. Kuten todettua, Raivion on helppo tehdä monikerroksista ja Viimeistään kolmoslevy Hope nosti bändin myös kansainsuurisuuntaista musiikkia. Rustista (1996) vieläkin jotain suhahduksia, joita en ole aiRaivio viittaa haastattelun aikana monta kertaa kireäsäemmin huomannut. Kaikki bändin jäsenet ovat tehneet suuria uhrauksia, Aamuyön bussikeskustelut mistä älyttömän iso hatunnosto heille, kitaristi miettii. Sen jälkeen kiertämistä onkin riittänyt. Hyvät leffat ja kirjatollut aika tasaista koko ajan. Mutta löytääkö jostain Hells Bellsistä enää kolmen paljon ihmiset ovat tykänneet tästä. Silloin koko bändi istui äänityksissä kertomassa ynnäillään, paljonko kiertueelta jäi käteen ja paljonko palmielipiteitään. välillä. Siinä mielessä kehitys on kuuntelukerran jälkeen mitään uutta. Jos bändin jäseniä on liikaa studiolla, siitä tulee vain sanomista. Ja mä löydän Type O Negativen October Pohjois-Amerikassakin huomattavan paljon. Raivio on tosin haaveillut totaalisesta funeral doom -levystä Me on reissattu niin paljon, että epätoivo nousee aina jo vuodesta 2000. kettavaakin kamaa. Raivion mukaan on sitä parempi, mitä vähemmän Swallow Kysymys on tietenkin rahasta. Hopen aikaan vaihtui levy-yhtiö ja kin on aina sellaisia, että niistä löytää uusia juttuja monen päästiin kiertämään kunnolla ulkomaille, se oli tietysti tärkeää. Ekasta levystä lähtien olen ollut yllättynyt siitä, kuinka ja myöntää ihailevansa syvästi muun muassa AC/DC:tä. Swallow the Sunin ura on ollut komeasti nousujohteinen. Ei ollut kuulemma mieltä ylentävää äänittää ensin koko päivä ja kuunnella sitten, kun joku tulee paikalle teilaamaan kehitelmän täysin paskaksi. StS on seikkaillut kerran jälkeen. Ja on siinä sekin pointti, tyssuunta, että nykyään ei enää pelätä tehdä kaunista ja kosettä omin nokkineen jokainen pystyy keskittymään paremmin. yöstä. Ne kuulemma pyörivät aina saman asian ympärillä
Raivio on asunut jo jokusen vuoden Ruotsissa, maaseudun Emerald Forest and the Blackbird saattaa räjäyttää panrauhassa. Nyt on puhuttu, että jos ei kiertue ole lähtökohtaisesti selvästi plussalla, ei lähdetä. Se on se toinen ääripää! Kiertäminen ja ihmisten tapaaminen on niin siistiä. Hän tietää hyvin, ettei StS:n kaltaisella hitaalla musiikilla noin Ei myönnytyksiä vain hätyytellä Billboardin kärkisijoja. Uusi StS-levy ennakkokuuntelussa 25.1.-1.2. Tunnen oloni siellä melkein yhtä kodikkaaksi kuin kotona. Hän ei ole sosiaalisen median eikä nykyaikaisen jakamiskulttuurin ystävä. Vaikka mies puhuu paljon, kaikesta huomaa, että hän osoitteessa www.inferno.fi! ei puhu itsestään erityisen mielellään. Swallow the Sunin menestys perustuu rehellisyyteen. kymmenkunta hevosta sekä puoliso, joka ei tosin hänkään Opeth on toisaalta luonut uskoa siihen, että hitaammilla ole ruotsalainen vaan eteläafrikkalainen. Raivio muistaa hyvin, kuinka bändi kiersi Soilworkin kanssa Amerikkaa vuonna 2008. Raivion ajatusmaailmaa leimaa tietty ehdottomuus. Mutta maaseudun yksinäisyys ja pimeys on tietenkin paljon lähempänä omaa sielunmaisemaa, hän sanoo. Tästä huolimatta hän nauttii suuresti olostaan myös esimerkiksi New Yorkissa. Maatila on rakennettu 1930-luvulla ja seurana on siitä tuskin tulee. Muutamissa rapujuhlissa on kuulemma tullut vierailtua Taiteellisia myönnytyksiä ei ole tehty eikä tulla tekemään. On helppo kuvitella
AINEISTON
"Hallitse median toinen puoli valtakuntaa."
www.hallitsija.. huomauttaa. Kiertäminen on kuin venäläistä rulettia, kaikki pienemmät bändit tietää sen. Ei ole ihme, että Raivio toivoo bändille siunaantuvan vihdoin pääesiintyjärundeja.
hänet työskentelemään maatilalla yksikseen, vain omat ajatukset seuranaan. Raivio myöntää, että haastattelujen tekeminen on aika ristiriitaista puuhaa. Kiertueesta jäi kuulemma bändille jopa fyysisiä vammoja, jotka tuntuvat vieläkin. Onneksi, Raivio naurahtaa. Me ollaan menty koko ajan melkein plusmiinusnollassa. Lähimpään kauppaan on matkaa kymmenen kikin musiikkityylin rajojen sisällä, mutta mainstreamhittiä lometriä. ja pitkillä biiseilläkin voi saavuttaa yllättävän paljon, Raivio Kyläyhteisössä ei muutenkaan ole montaa ruotsalaista. Viisikymmentä keikkaa kahdessa kuukaudessa pakettiautolla. Ylivoimaisesti eniten hän vuodattaa omia tuntojaan musiikissaan. ja mietittyä, että kirveellä olisi töitä. Raivio pitää suomalai Jos meidän musiikista jotain pitäisi karsia, niin ehdotsesta introvertista tavasta olla olemassa paljon enemmän tomasti ne nopeammat osat! kuin siitä, että koko ajan ollaan kuin Strömsössä. Voi olla, että kierretään tuplasti enemmän, tai sitten vain siellä täällä. Se onkin jännää, miten siinä käy
listanikkari tero LassiLa
RASKAIMMAT
Tami Hintikka
BLOOD CEREmONY - Living with the Ancients ABSu - Abzu NECROS CHRISTOS - Doom of the Occult AuTOPSY - Macabre Eternal TENHI - Saivo EI-RASKAS: EEVIL STöö - S.O.D.
48
inferno
vuoden 2011
Riitta Itäkylä
BLOOD CEREmONY - Living with the Ancients SóLSTAfIR - Svartir Sandar LIfELOVER - Skukdom INSOmNIum - One for Sorrow GRAVEYARD - Hisingen Blues
infernon tekijäkaartin vuosiäänestyksen tulokset julkaistiin verkossa joulun alla, löydät ne nettisivuiltaMMe. nuMerojärjestystä ei ole, ja vuoden koviMMan "ei-raskaan albuMin" on saanut listata halutessaan.
Toni Keränen
OPETH - Heritage mASTODON - The Hunter STEEL PANTHER - Balls Out mEDEIA - Abandon All mICHAEL mONROE - Sensory Overdrive EI-RASKAS: TORI AmOS - Night of Hunters. seuraavassa sakkiMMe henkiLökohtaiset toPvitosListat
Panu Koski
NIGHTwISH - Imaginaerum wITHIN TEmPTATION - The Unforgiving KAuAN - Kuu PALLAS - XXV wHITE wIDDOw - Serenade EI-RASKAS: CARBON BASED LIfEfORmS - Twentythree
VALLENfYRE - A Fragile King mOONSORROw - Varjoina kuljemme kuolleiden maassa THE DEVIL'S BLOOD - The Thousandfold Epicentre EI-RASKAS: mIREL wAGNER - Mirel Wagner.
Tsekkaa I vuosiään nfernon tulokset o estyksen so www.infe itteesta rno.fi!
Tero Lassila
INSOmNIum - One for Sorrow NIGHTwISH - Imaginaerum AmON AmARTH - Surtur Rising mOONSORROw - Varjoina kuljemme kuolleiden maassa OmNIum GATHERum - New World Shadows
Kari Koskinen
DEATH TOLL 80K - Harsh Realities KRISIuN - The Great Execution VOmITORY - Opus Mortis VIII fLESHRED - Bloodtorn AxEGRESSOR - Next
saku schildt
COLOSSEum - Chapter 3: Parasomnia OPETH - Heritage mASTODON - The Hunter AmON AmARTH - Surtur Rising INSOmNIum - One for Sorrow EI-RASKAS: TENHI - Saivo
Kimmo K. Koskinen
RIVAL SCHOOLS - Pedals ...AND YOu wILL KNOw uS BY THE TRAIL Of DEAD - Tao of the Dead mASTODON - The Hunter BRüSSEL KAuPALLINEN - Minä olen vihattu D-A-D - Dic.Nii.Lan.Daft.Erd.Ark EI-RASKAS: BEASTIE BOYS - Hot Sauce Committee, pt 2
Mikko Malm
fOR THE ImPERIum - For the Imperium OPETH - Heritage L'ESPRIT Du CLAN - Chapter V:Drama ARCH/mATHEOS - Sympathetic Resonance wHILE HEAVEN wEPT - Fear of Infinity
jaakko silvast
ONSLAuGHT - Sounds of Violence ICED EARTH - Dystopia BEYOND THE DREAm - In the Heart of Nothing BATTLE BEAST - Steel THE mAGNIfICENT - The Magnificent
sanna Mustonen
TRIVIum - In Waves NIGHTwISH - Imaginaerum SóLSTAfIR - Svartir Sandar AmORHPIS - Beginning of Times mICHAEL mONROE - Sensory Overdrive EI-RASKAS: VON HERTzEN BROTHERS Stars Aligned
Pia sundström
SóLSTAfIR - Svartir Sandar VIRuS - The Agent that Shapes the Desert uNCLE ACID AND THE DEADBEATS - Blood Lust mASTODON - The Hunter KRISIuN - The Great Execution
Mikko Kuronen
SóLSTAfIR - Svartir Sandar VENENum - Venenum HExVESSEL - Dawnbearer uLVER - Wars of the Roses PRImORDIAL - Redemption at the Puritan's Hand EI-RASKAS: REGINA - Soita mulle
Aki Nuopponen
DEVIN TOwNSEND PROjECT - Deconstruction PAIN Of SALVATION - Road Salt Two mOONSORROw - Varjoina kuljemme kuolleiden maassa SOLSTAfIR - Svartir Sandar STEVEN wILSON - Grace for Drowning EI-RASKAS: TOKYO jIHEN - Daihakken
janne Tolonen
mICHAEL mONROE - Sensory Overdrive mEDEIA - Abandon All NIGHTwISH - Imaginaerum mEGADETH - 13 EVILE - Five Serpent's Teeth EI-RASKAS: LOu REED & mETALLICA - Lulu
jerry "serpent" Kurunen
ENSLAVED - The Sleeping Gods (ep) ORIGIN - Entity RAVENCuLT - Morbid Blood NECROPHAGIA - Deathtrip 69 BuRzum - Fallen
Miika "Mega" Kuusinen
CORPSESSED - The Dagger & the Chalice KAKKAHäTä-77 - Huoltoasemalle unohdettu mies OmNIum GATHERum - New World Shadows Oz - Burning Leather SEPTICfLESH - The Great Mass EI-RASKAS: DuRAN DuRAN - All You Need Is Now
Vilho Rajala
SóLSTAfIR - Svartir Sandar INSOmNIum - One for Sorrow VALLENfYRE - A Fragile King PROfANE OmEN - Destroy! mONSTERISER - Blessed to Breathe
Aadolf Virtanen
SóLSTAfIR - Svartir Sandar EVERGREY - Glorious Collision DREAm THEATER - A Dramatic Turn of Events OmNIum GATHERum - New World Shadows OPETH - Heritage EI-RASKAS: mOKOmA - Varjopuoli
Matti Riekki
INSOmNIum - One for Sorrow SEPTICfLESH - The Great Mass VALLENfYRE - A Fragile King OmNIum GATHERum - New World Shadows LORD VICAR - Signs of Osiris EI-RASKAS: KATE BuSH - 50 Words for Snow
Teemu Vähäkangas
CROwBAR - Sever the Wicked Hand LOCK uP - Necropolis Transparent COLOSSEum - Chapter 3: Parasomnia RwAKE - Rest DESOLATE SHRINE -Tenebrous Towers
inferno
Markus Laakso
SóLSTAfIR - Svartir Sandar BuRzum - Fallen
49
Sainkin sitten hirveän kipinän soittamiseen, hän muistelee. Siinä vaiheessa alettiin perustaa bändejä. Pian Viljanen oli seurakunnan kitarakerhossa opettelemassa alkeita. Nyt tuntuu vahvalta. Sonata Arctica on paraikaa levyntekopuuhissa Sonic Pumpilla. Myöhemmin hän kävi kansalaisopiston kitararyhmässä, jossa hieman tapailtiin biisejäkin. Siinä bändissä ulkoasu ja kaikki muu kiinnosti tietenkin enemmän, mutta ymmärsin myös, että niillä on biisejä joita voi soittaa. Muistan hyvin, kuinka hän intti ja intti varmaan kaksi tuntia, että otat nyt sen kitaran käteen, Viljanen naurahtaa. Haastattelua edeltävällä viikolla Viljanen oli saanut omat osuutensa purkkiin. Ei tietenkään dissata ketään, mutta pidetään sellainen hurtti huumori mukana. Levyllä vierailivat laulajat Marco Hietala ja Tony Kakko sekä Apocalyptican rumpali Mikko Sirén. Hän opetteli soittamaan Metallican ja Slayerin biisejä korvakuulolta. Evil Spirit -kokoonpanossa soittavat rumpali Tomi Ylönen, basisti Jari Kainulainen ja kitaristi Timo Niemistö. Olen siitä tosi kiitollinen. Onko se sitten vaan kavereiden kanssa jamittelua akustisesti, en tiedä vielä. Hän myöntää, että kansainvälinen menestys oli Sonataan liittymisen jälkeen aika huumaavaa, mutta lääkkeetkin löytyivät läheltä. Viljanen julkaisi soolobändinsä kolmannen ja toistaiseksi uusimman levyn Fire-Heartedin vuonna 2009. Myös teoriaopiskelu kuului kuvaan ainakin lyhyen aikaa. Syy tähän oli isän sitkeä painostus. Elias vastusteli aluksi, mutta isä piti pintansa. Viimeiset kuukaudet ovat kuluneet treenaamisen ja muun valmistautumisen parissa. Myös kosketinsoittajat Jani Kemppinen ja Henrik Klingenberg sekä basisti Jaan Wessman ovat tehneet E.Vilin kanssa yhteistyötä. hän on tehnyt urallaan paljon Muutakin, jopa death Metalia. Kyllä jotain pientä muutakin varmasti tehdään, ihan oman mielenterveydenkin kannalta. Levylle on tulossa hyviä biisejä, joissa on paljon tarttuvia melodioita, kitaristi kertoo. Viljasen vanhemmat olivat eronneet ja poika vietti viikonloput isänsä luona. nykyään hän arvostaa kokonaisvaltaista Muusikkoutta eneMMän kuin pikkutarkkaa soittonörtteilyä.
VOITTAA
itarasankari puhuu aidolla pirkkalaismurteella rauhalliseen tahtiin. Isällä oli nurkassa akustinen kitara ja hän sanoi, että alapa opetella soittamaan. Meillä on bändin sisällä tosi hyvä henki, mutta me myös palautellaan toisiamme maan pinnalle. Kun Viljanen tuli teini-ikään, metallimusiikki oli jo tehnyt tehtävänsä. teksti viLho rajaLa
i
kuva terhi yLiMäinen
i
www.eLiasviLjanen.coM
MUSIKAALISUUS
K
eLias viLjanen, tai e.vil kuten hänen taiteilijaniMensä kuuluu, on soittanut kitaraa sonata arcticassa nyt viisi vuotta. Julkaisua kaavaillaan toukokuun paikkeille ja kesä kulunee festareilla. Viljanen ei kuitenkaan ole vain Sonata Arctican kitaristi, vaikka tänä vuonna pääbändi tietenkin haukkaa leijonanosan ajasta ja energiasta. Kaupoista ja kirjastoista löytyi tabulatuureja. Syksyllä starttaavat sitten pitemmät kiertueet. Merkittävä oivallus oli se, että myös KISSin levyillä soitettiin kitaraa. Soittajanalku opetteli ensin opetuskasetilta Ukko Nooan. Neljännellekin soololevylle on jo olemassa materiaalia, mutta Viljanen ei ole vielä keskittynyt siihen tosissaan.
Ensin pitää olla levynjulkaisu tiedossa, että saan itsestäni irti alkaa oikeasti säveltää biisejä.
soittokipinä syttyy
Elias Viljanen tarttui ensimmäistä kertaa kitaraan kahdeksanvuotiaana. Tässä meillä on mies jolla on jalat maassa, vaikka aihetta henkseleiden paukutteluun olisi. Valitin siellä varmaan, että on tylsää, ulkonakin on kylmä eikä ole mitään tekemistä. Soittamista opeteltiin yhdessä kavereiden kanssa ja opittiin toisiltamme tosi paljon. Merkittävin Viljasen teini-iän bändeistä oli Depravity, jonka tuotantoa viime Infernon Sytykkeissä haastateltu Dark
50
inferno
inferno
51
Tape trading oli voimissaan ja fanzineja ilmestyi kaikkialla. Se inspiroi edelleen todella paljon. Viljasella oli ollut ennen levyä oma Blackbay-bändi, joka oli kovasta tasosta huolimatta mennyt vähän jäihin. Sitä soittaja muistelee lämmöllä, vaikka suhtautuu siihen myös vähän ristiriitaisesti. Depravity keikkaili nuorisotaloilla ympäri Suomen ja järjesti keikkoja itsekin. Kuinka ollakaan, ahvenanmaalainen Lion Music tiedusteli pian, olisiko Viljasella levyllisen verran materiaalia. Siihen aikaan lukemattomat kopiokoneet ja kasettinauhurit ympäri maailman oli valjastettu palvelemaan death metalia. Sellaista on pakko arvostaa, mutta en saa siitä itse nykyään kauheasti kiksejä. Tuotannollisesti levy tehtiin turhankin hätäisesti. Tällä hetkellä käsityöinto kuluu omakotitalon kunnossapitoon ja remppaamiseen. Ranskalainen Adipocere Records teki bändin kanssa diilin ja julkaisi muutaman pienlevyn 1990-luvun alussa. Siihen aikaan levyjä tehtiin vielä A-DAT-nauhoille eikä suoraan kiintolevyille. Viljanen sai paljon apua levyn äänittäjältä ja nykyiseltä kitarateknikoltaan Tero Ylöseltä. Se näkyi ihan pienissä asioissa, että toin hommaan uutta verta ja intoa. Hänen musiikillinen horisonttinsa oli jo tuolloin laaja, ainakin laajempi kuin hän halusi antaa ilmi. Ei vain se soittotaito, vaan myös läsnäolo lavalla ja se kaikki muu. Siinä varmaan olisi kiviupotuksia ja se olisi vähän rokahtavaa linjaa, tai miksei hienostunempaakin. Bändi soitti kylmää suomalaista death metalia. Hän treenasi valtavasti ja oli mielestään valmis hommaan, mutta pitkillä kiertueilla tuli silti vastaan asioita, joihin ei oikein voi varautua. Sepän työkalut ovat itse asiassa autotallissa odottamassa oikeaa hetkeä. siLLoin Lisättiin reiLusti säröä ja MadaLLettiin virettä!"
Descent Records on hiljattain julkaissut uudelleen. Pian kävi ilmi, että Viljanen tulisi korvaamaan Jani Liimataisen bändin vakijäsenenä. Whitesnake on ollut Viljaselle tärkeä bändi alusta saakka. Seuraava soololevy oli vuoden 2005 The Leadstar. Varmaan jossain vaiheessa pitää tuotteistaa joku korusarja. Nykyinen kitarakaksikko Reb BeachDoug Aldrich on tehnyt häneen suuren vaikutuksen.
52
inferno. Sellaista vaivaa ei yleensä nähdä tuurauskeikkoja varten. Saatoin esimerkiksi kertoa takahuoneessa jonkun tamperelaisen vitsin, jota Kemissä ei ollut kuultu. Ainakin levy on aidosti soitettu. Oli aika hauskaa, miten se musiikki kumpusi tosi nopeasti. "death Metal -aikana soitettiin tosi vaikeasti ja nopeasti ja haluttiin tietysti olla rajuja rokkareita. Death metal -aikana soitettiin tosi vaikeasti ja nopeasti ja haluttiin tietysti olla rajuja rokkareita. Death metalin jälkeen black metal valloitti metallimaailman, mutta siihen Viljanen ei enää lähtenyt. Vaikka Dream Theater -mies on hionut soittotekniikkansa hämmästyttävälle tasolle, hän uskoo yhä pääsevänsä vielä pitemmälle. Eihän mulla ollut, mutta siitä tuli hirveä luovuuden puuska, että kyllähän mä nyt levyllisen biisejä teen. Kunnioitan sitä, että hän on jaksanut tehdä tätä hommaa niin monta vuotta niin korkealla tasolla ja tekee yhä. Myöhemmin hän löysi Joe Satrianin, jonka soitto kuulosti mahtavalta, mutta Steve Vai oli jo jotain käsittämätöntä. Bändi oli uudesta kitaristista tohkeissaan. Hänen vaikutustaan mies ei edelleenkään vähättele. Viljanen oli ollut oman bändinsä kanssa lämppäämässä Sonata Arcticaa ja aavisteli saman tien, mitä tuleman piti. Viljasen ensimmäinen soololevy Taking the Lead ilmestyi vuonna 2002. Myöhemmin touhu on saattanut olla vähän liiankin totista. Silloin lisättiin reilusti säröä ja madallettiin virettä! Varsinkin Aldrichissa on paljon sellaista jota ihannoin. Säveltäjän mielestä tämä keskimmäinen soi kolmikosta parhaiten, mutta hän ei osaa nimetä siihen syytä.
Uusia vitsejä bäkkärille
Vuonna 2007 Elias Viljanen sai sähköpostia Henrik Klingenbergiltä. Sellainen on tietysti aika rankkaakin. Minua ei juuri nyt huvita keskittyä soittonörtteilyyn, ennemmin pyrin rutinoitumaan ja kehittymään kokonaisvaltaisesti muusikkona. Viestissä luki, että nyt on sellaista asiaa jota ei viitsi tähän näpytellä, voitko soittaa. Moni sanoo, että siitä levystä kuuluu tekemisen into parhaiten läpi. Viljanen ihmetteli, kun bändi kertoi järjestävänsä koesoitot ja testaavansa muutamaa eri tyyppiä. Bändi alkoi kuitenkin hiljalleen tulla tiensä päähän. Elias Viljanen on paitsi kitaristi myös metalliartesaani. Jos ei musiikki olisi vienyt miestä, hän saattaisi olla tätä nykyä hopeaseppä. Hän oli ollut koko ajan enemmän kiinnostunut musiikista ja soittamisesta kuin kapinasta ja kalmasta. Luovuus ei oikein kukkinut, mutta E.Vil sai tehtyä demon verran Satriani-henkistä tiluttelua. hyi kauheeta, jos vaikka joku tyttö tuLi sanoMaan, että toi on tosi hieno juttu. Muista kitaristeista Viljanen arvostaa Zakk Wylden rujoutta, tatsia ja asennetta, mutta toisaalta myös John Petruccin peräänantamatonta treenaamista. Hänhän on aivan suvereeni kitaristi, mutta soittotaito on silti vain hänen musikaalisuutensa väline. Kävi ilmi, että tiedossa oli muutama tuurauskeikka. Lähettelin ihan hullun lailla promoja joka paikkaan, mihin vähääkään pystyi, Viljanen muistaa. Katsotaan kymmenen vuoden päästä.
sankarin sankarit
Varhaisteininä Viljasen suurin soittajasankari oli Kirk Hammett, kukas muu. Hyi kauheeta, jos vaikka joku tyttö tuli sanomaan, että toi on tosi hieno juttu. Vastaan tuli hirveästi uusia juttuja, mutta sain muilta jätkiltä paljon tukea. Asua bussissa viisi viikkoa ja olla erossa perheestä... Sieltä kuulee asioita, jotka ihan ehdottomasti nykyään korjattaisiin. Se oli aika kunnianhimoista toimintaa. Olin heti, että jes, nyt on jostain isommasta kysymys
| 6,40 NO 1/2012 | 20.1.2012 - 17.2.2012
"Obituary on death metalin Jukka
Poika." Desolatorin Topi
Pinnan alla kuhisee
n Millaisia säveliä kaikuu valtakunna pommisuojissa ja kellareissa?
OULU: VINTAGE ROCK
Oulusta ponnistaa menneille ajoille tuoksahtavaa räimettä
Tutustuimme Etelä-Karjalan aroilla uinuvaan Lemiin
MATKA STAM1NAN JUURILLE
RIISTETYT core
Kansakunnan hard ylpeys muistelee
HELSINKI: DEATH METAL
Tapanilassa ei aurinko paista
LAHTI: HARDCORE
Lahdessa hihat ovat värikkäämmät
Lehtipisteistä!
www.rumba.fi
Vaikka The Nefilim eli lyhyen elämänsä omana entiteettinään, Zoon on nyttemmin napattu osaksi virallista Fields-diskografiaa. Oli aika ottaa etäisyyttä goottitunnelmiin ja hakea inspiraatiota jostain jykevämmästä. Jo levyn avausraita, eräänlainen intron ja "oikean" biisin välimuoto, Still Life kertoo kuulijalle, että nyt on kovat piipussa. Teollisia vivahteita luovat Zoonin lukuisat samplet sekä McCoyn paikoin särjetty laulu. Biisien samankaltaisuus saattaa tuntua turruttavalta, mutta levyn synkkä armottomuus ja armoton synkkyys vetävät kuitenkin kuulijaa mustan aukon lailla sisäänsä.
54
inferno
Kappaleet kuten Shine ja Zoon (Parts I & II) väläyttelevät Fields of the Nephilimin tuotannosta tuttua tummaa herkkyyttä niin gootimman laulun kuin surumielisten kitaranäppäilyjen muodossa. Kolmen studioalbumin ja livelevy Earth Infernon (1991) jälkeen yhtye hajosi sisäisiin ongelmiin. Olipa tarkempi tematiikka lyriikoiden takana mikä tahansa, se syöstään kuulijan tajuntaan vihaisella aggressiolla, pimeyden sydämestä pulppuavalla antaumuksella, tai tarvittaessa kolealla haikeudella. Zoonista se saikin pureskeltavaa, jota ei niin vain nielty. Siinä missä 1980-luvun Fields of the Nephilim oli selkeästi yhtye, The Nefilim oli McCoyn sooloprojekti. Sanoitukset ovat ilmeisen henkilökohtaisia, eikä niiden syvempiä merkityksiä ole juuri availtu edes niistä kyseltäessä. Albumin "hittibiisiksi" nousi Penetration, johon tehty video oli aikoinaan kiitettävässä rotaatiossa MTV:n Headbanger's Ball -ohjelmassa, ja josta äärimetalliyhtye Behemoth teki vuosia myöhemmin oman versionsa. Tämä ratkaisu kietoo lyriikat tarkoituksellisesti salaperäisyyden verhoon. Tuplabasareiden lähes taukoamaton tulitus ja kitaroiden dempattu sahaus muodostavat levylle tunnusomaisen, lähes sotilaallisen jämäkän lanauksen. zOONIN kansivihkoon on painettu irtonaisia katkelmia sanoituksista. McCoyn kohtalokas, tumma ja matala ääni on aina ollut astetta todellisempi ja vaarallisempi kuin muiden goottirocklaulajien. THE NEfILImIN ainoaksi jäänyt levy ilmestyi vasta viisi vuotta Fields of the Nephilimin hajoamisen jälkeen, joten yleisön nälkä oli yltynyt melkoiseksi. McCoyn tekstien tiedetään käsittelevän okkultistia aiheita, joihin avainkäsitteiksi annettakoon tässä Enoch, Watchers ja monitulkintainen Nephilim. Etsimisen ja kokeilun kautta oli tultu pisteeseen, jossa julkaistiin levy jota niin monet Fields of the Nephilim -fanit olivat vuosien ajan uskollisesti odottaneet. teksti taMi hintikka
THE NEFILIM
Zoon
beGGars banquet 1996
fieLds of the nePhiLiM -yhtyeen nokkaMies carl Mccoy teki irtioton tunnelMallisesta Gotiikasta ja valitsi kuoloMetallisen industrialin luodakseen kaiken nielaisevaa piMeää voiMaa uhkuvan jyräyksen, Zoonin.
GOOTTIARAsKAAMMAN KAUTTA
ISOSSA-BRITANNIASSA vuonna 1984 perustettu Fields of the Nephilim oli kenties koko kahdeksankymmentäluvun goottirockyhtyeistä gootein. Ajoittain raspiseksi kähinäksi ja kuiskauksiksi venyvä tulkinta on tilanteen vaatiessa voimakasta, suorastaan tuomitsevan tai käskevän kuuloista. Zoonilla nuo elementit ovat yhä mukana, mutta niiden rinnalle on noussut death metal -örinään kallellaan oleva laulutyyli, joka on lopulta dominoivassa roolissa albumin kylmässä maailmassa. Muiden jäsenten nimet kyllä löytyivät kansivihkosta, mutta haastatteluissa McCoy puhui vain kitaristista, basistista ja rumpalista. Zoon ei ole mitenkään itsestään selvästi mielenkiintoinen levytys, vaan sen painostava tunnelma voi kääntyä monotoniseksi junttaukseksi. Sen rikkaita melodioita ja harmonioita vilisevä synkistely oli niin tummaa ja dramaattista, että se saa yhä monen keskivertogoottibändin kuulostamaan pateettiselta surkuttelijalta, tai sitten huonolta Fields-kopiolta. Zoon ilmestyi ja leukoja tippui. Muiden muusikoiden jatkaessa toimintaa Rubicon-nimellä vokalisti-sanoittaja Carl McCoy alkoi työstää omaa projektiaan. Samalla McCoy-keskeisellä reseptillä toimii myös vuonna 2005 paluualbuminsa Mourning Sun julkaissut Fields of the Nephilim. Nykymuotoinen Fields of the Nephilim esittää konserteissaan yhä sellaisia Zoonin biisejä kuten Penetration tai Xodus.
Levyn tunnelma kuitenkin tummenee loppua kohden, ja albumin loppupuolella kahlataan jo hieman tutummissa doomahtavissa StS-tunnelmissa. Uusi levy ei tuo StS:n entuudestaan jämäkkään ilmeeseen säröjä, eikä liioin kovin merkittäviä uusia piirteitäkään ellei sellaiseksi lasketa laulaja Mikko Kotamäen puhtaiden laulujen ja lauluvarmuuden huomattavaa lisääntymistä. Jos New Moon yllätti ajoittaisella rankkuudellaan ja jopa selkeillä black metal -vaikutteillaan, Emerald Forest and the Blackbird tekee saman, mutta päinvastaisella kaavalla. Sittemmin yhtyeen linja on pysytellyt tiukkana ja tasaisen laadukkaana, mistä vakuuttavimpana todisteena toimii yhtyeen uran toistaiseksi ainoa napakymppilevy Hope (2007), jolla palaset naksahtivat täydellisesti kohdalleen. Varsinaiseen hittihakuisuuteen bändi tulee tuskin koskaan silti sortumaan. Levyn suurimmaksi vahvuudeksi on laskettava sen tasainen laadukkuus ja yhtenäisyys. Kuulostaa siltä, että bändi on ensimmestariteos keskiverto mäistä kertaa urallaan saanut aikaiseksi hyvän ja ehjän kokonaisuuden, jolta on hankalaa irrottaa yksittäisiä huippuhetkiä. Levyn pehmeähköstä yleisilmeestä huolimatta aihepiirit pysyttelevät synkkinä ja musiikki edelleen kaukana päivänvalon ulottumattomissa. Albumia kuunnellessa mieleen hiipii kuitenkin ajatus, kuinka mainioilta yhtyeen kappaleet kuulostaisivat hieman tiiviimpään muotoon puristettuina, levy kun sisältää jälleen kerran sylikaupalla iskeviä kertosäkeitä ja loistavia melodioita. Levyn suhteellisen kevyt ja eteerinen alkupuoli hämmästyttää raikkaudellaan, eikä kovin ilmeisiä Katatonia-vaikutteita voi olla huomaamatta. Moinen ei ole tämän musiikkityylin puitteissa mitenkään mahdollista.
Joni Juutilainen
Swallow the Sun
Emerald Forest and the Blackbird
Spinefarm
Arvosteluasteikko lyhyesti:
pohjamutaa
Inferno
55. Emerald Forest and the Blackbird vahvistaa entisestään yhtyeen asemaa genrensä kärjessä. Aleah L Stanbridge
Synkkää pehmeyttä
Jyväskyläläislähtöisellä Swallow the Sunilla tuntuu olleen paljon taitoa ja onnea matkassaan, sillä vuosituhannen alkuhämärissä perustetun yhtyeen uran ainoa lievä notkahdus sijoittuu utuisia ja raskaita Twin Peaks -tunnelmia hakeneelle Ghosts of Loss -kakkostäysipitkälle (2005). Albumin tietynlaiseksi kohokohdaksi ja kulmakiveksi nousee kuitenkin levyn seitsemäs kappale, Horror-saagan neljäs osa Labyrinth of London, jonka ajattomassa jylhyydessä on jotain erityisen koskettavaa. Hopea seuranneella edeltäjälevyllä New Moonilla (2009) yhtye sen sijaan etsi uutta näkökulmaa musiikkiinsa ja turvautui paikoin hyvinkin radikaaleihin ratkaisuihin
Vouvaava performanssi on ääniteknisesti korkeintaan kohtuullinen, mutta kun langanlaiha laululisko Tim Baker räkii kuningasbiisien kuningasta The Black Machinea, ei voi olla kuin tyytyväinen, että tuhansien kilometrien päässä glamin kultakaudella keksittiin jotain näin merkillistä ja merkittävää.
MiKKo Kuronen
Septory
Seductive Art Profane
Coyote
Cirith ungol
Kesti peräti kymmenisen vuotta, ennen kuin lahtelais-helsinkiläisesti operoiva Nowen julkaisi parin vuoden takaisen debyyttialbuminsa (ellei vuonna 2005 ilmestynyttä Where Hell Begins -ep:tä halua laskea sellaiseksi). Kuten heittelehtivän mutta heittäytyvän pumpun luonteelle sopii, jälki on sekä äänenlaadullisesti että biisipoliittisesti kirjavaa. Jos Essence of Feariltä ja sitä edeltäneeltä Nothing But Hatelta koottaisiin niiden parhaat kappaleet, saatettaisiin puhua jopa kiitettävästä albumista. Jo tuo ep osoit-
Servants of Chaos
metal Blade
Venturan Cirith Ungol on bändi, joka ei koskaan saanut mitä halusi. Onko tavara vielä goottia. Global Flatline on kuitenkin sekä paksusti murisevaa soundia että sävellystyötä myöten aivan tuttua Abortedia. Synkästä on tullut tummaa, mutta sävyjä löytyy aiempaa enemmän. Eräänlaiseksi aikuistumiseksi, synkentymiseksikin, tulkittavissa oleva linjan tarkennus edustanee kuitenkin juuri sitä, mikä pitää To/Die/Forin elämänpyörän jatkossakin liikkeessä. Carcass-vaikutteet paistavat edelleen selkeästi läpi, kuten Of Scabs and Boilsin riffeistä heti selviää. Sekä melodisen että brutaalin kuolometallin oppeja sotkeva Seductive Art Profane on siinä mielessä mainio tapaus, että sitä ei voi sijoittaa suoralta kädeltä mihinkään alagenreen. Kuulijasta riippuen tämä lähes kivulias yllätyksettömyys on joko hyvästä tai pahasta, mutta mätön verevyyttä ei käy kieltäminen. Vanhat biisit ovat monin paikoin rokkaavampia ja leppoisampia, mutta pakkaa sotkee paikoin järkyttävä new age -synakikkailu ja jammailunomainen kitarainstrumentalointi. Ja sehän halusi.
Enpä muista kuulleeni laadukasta venäläistä death metalia turhan usein, mutta tässä sitä nyt olisi. Tarkkaan harkitut ja paljon muttei liikaa sisältävät sävellykset vaativat kuulijalta aiempaa enemmän, ja tyylinvaihdos onkin pääosin onnistunut. Sakin historiaa leimannutta sinimustaa, suloiseen epätoivoon sukeltanutta siirappigotiikkaa uutuudelta löytyy aiempaa niukemmin. Kuullaanpa levyllä Iggy Popin tuotannosta poimittu Cry for Love -laina56
Inferno
Kaksi laadukasta täyspitkää julkaissut jyväskyläläisporukka on kokenut kohtalaisia muutoksia sitten Grave New World -albuminsa (2009). Outoa kyllä, tyyli sinänsä ei ole pahemmin muuttunut. Taustalla vaanii thrash metalin henki, jota sekä Ruotsiin että rapakon taakse kumarteleva death metal luotsaa varsin blackhenkisten melodioiden tuodessa kaikelle viimeisen silauksen. Niin ikään vanhemmilta levyiltä tuttua tarttumapintaa on Samsara-satsiin teippailtu säästeliäämmin, vaikka toistuva kuuntelu painaa lopulta useamman muistijäljen kuuntelijaan. Tylysti ja tiukasti esitetty brutalointi vie kuitenkin taas mennessään.
Kari KosKinen
kin. Tämän jälkeen kopla vetäytyi tauolle, jota tilkittiin vuonna 2010 Epilogue from the Past -kokoelmajulkaisulla. Jotain kiehtovaa Soulfallenista silti tuntuu kadonneen, vaikkei sen omaperäisyysaste ole laskenut vaan pikemminkin kasvanut. Esimerkiksi Farewellin tai Immortal Loven kaltaista synkkää kauneutta ei kuitenkaan tätä nykyä saavuteta yhtä vaivattomasti. Periaatteessa Nowenin keitos on yksinkertainen. Uusiointikierroksen kiinnostavin osuus on bonus-dvd, jolla post-Lindstrom-nelikko nähdään juuri julkaistun, parhaaksi jääneen levynsä King of the Deadin jäljiltä lavalla Los Angelesissa 1984. Woods of Ypres nilkuttaa maanläheisesti iholle. Miehistö on nimittäin mennyt Strychninen jälkeen vokalisti Svenchoa lukuun ottamatta kokonaan uusiksi, minkä luulisi kuuluvan edes jossain. Mutta ta-daa nyt sitä saa, Samsaraa. Valtavaa irtautumista tutusta T/D/Fsoundista ei ole tapahtunut. Global Flatlinella sen sijaan soi virkeä ja asianmukaisesti murskaava moderni death metal. Kokonaisuudessa on jotain vaivaannuttavaa, mutta silti se toimii. Levy blastaa ja vyöryy silmille väkivaltaisena sepelimyrskynä, mutta vaihdekeppiä säädetään usein myös hitaasti murskaaville urille. To/Die/Forin edellinen albumi, Wounds Wide Open, avattiin vuonna 2006. Levy-yhtiö on vaihtunut Offista omaksi, ja pitkän linjan kitaristi Simo Rahikainen on poistunut kokoonpanosta uusimman albumin äänitysten jälkeen. Suomessakin piipahtanut Septory jatkaa kakkoslevyllään mainion debyyttinsä linjoilla, joskin soundimaailmaa on siistitty hiukan liikaakin. Ainakin yksi asia erottaa Nowenin monista nykybändeistä: Essence of Fearillä kuultava metalli on ehdottoman intohimoisesti sävellettyä ja soitettua ja huokuu harvinaisen aidosti sanoitusten esille tuomia tunnetiloja. Kananlihalle ihon ohjaava päätös muistuttaa siitä, kuinka väkeviä viiltoja To/Die/For kykenee terävimmillään aikaansaamaan. Kaikuja menneisyydestä löytyy toki yhä runsaasti, eikä orkesteri ole hylännyt murinakärinä-akselin vokalisointeja, jotka istuvat hyvin myös nykyiseen tyyliin. Kaikeksi onneksi perässä odottaa Someday Somewhere Somehow, purkauksen polttavin esitys. Levyn sisältö, etenkin sen päättävä Kiss My Ashes (Goodbye) -biisikaksikko saa aavemaista kaikua tiedosta, että yhtyeen johtaja David Gold kohtasi loppunsa auto-onnettomuudessa joulun alla. Kanadalaisen Woods of Ypresin tapauksessa voisi sanoa, että yhtyeen suurimpana valttina on kömpelyys ristiriita jos mikä nykyisessä suorituskeskeisessä elämänmenossa. On ja ei. Ehkä jo seuraavalla levytyksellä päästään portteja pidemmälle kohti vanhan vihtahousun valtakuntaa.
Mega
ti Nowenin olevan parhaimmillaan silkkaa rautaa melodisesti sävytetyn death- ja thrash metalinsa parissa, ja tähän lähtöpisteeseen verrattuna kakkoslevy Essence of Fear pistää vain paremmaksi. Lähimpänä perinteistä linjaa liikkuu kiihkeä Raving Hearts. Turhin tilke taas on livenä nauhoitettu Oblivion: Vision. Se piti musiikkiaan taiteena ja kärsi kun joutui julkaisemaan teoksiaan vähälle levinneinä indiejulkaisuina. Panu KosKi
SoulFallen
The Promise of Hell
Grave new muSiC
to/die/For
Samsara
omakuStanne
Jo oli aikakin. Sekalaisista treeni- ja livenauhoituksista koostuva Servants of Chaos on tuplakokoelma, jonka ensimmäinen levy kattaa pääasiassa kitaristi Greg Lindstromin lähtöä edeltävät vuodet 19781980, jälkimmäinen pääosan yhtyeen varsinaisesta levytysurasta. Surumielisiä melodioita ja traagista rakkautta on riittänyt myös Samsaralle, ja yksi yhtyeen tavaramerkeistä, Jape Perätalon karstainen laulu, erottaa To/Die/Forin vielä tänäkin päivänä kilpailijoistaan. aborted
Global Flatline
Century media
Tauko on tehnyt tässä tapauksessa terää, sillä 2000-luvun kiivas levytystahti kuului väsähtäneellä Strychnine.213 -levyllä (2008) jo selvästi. Biisit eivät ole kuitenkaan kovin tarttuvia, mikä on ollut aina hienoinen ongelma. Hetkittäin ollaan hyvinkin teknisiä, mutta vanhan liiton suorempi ruhjomi-. Samsara ei ole niin ehyt paketti kuin Wounds Wide Open verevä avauskappale Kissing the Flames ei ole kotonaan samalla levyllä kuin kelmeä Oblivion: Vision. Kyse ei ole mistään demotason kompastelusta, vaan bändin luoma äänimaailma, naiivin suoraviivaiset sanoitukset ja yleinen fiilis vain ovat kovin kaukana "normaalin" metalliyhtyeen uhontäyteisestä tamppaamisesta. Tietoisenkin kaupallisin pyrkimyksin alkanut ura vaihtui ensilevy Frost and Firen (1980) jälkeen omapäiseen progressiiviseen doom metaliin, joka ei pystynyt siivittämään kalifornialaisyhtyettä haluamalleen tunnettuuden tasolle. Perinnöksi jäi neljä täyspitkää, joiden huomioarvo alkoi kasvaa kunnolla vasta edellisen vuosituhannen lopun uusintajulkaisujen myötä. Tällaisenaan Essence of Fear on parhaimmillaan rujonkaunista äärimetallia aidoimmillaan, mutta ne tasaisimmat riffit ja kappaleet eivät tee oikeutta kokonaisuudelle.
aKi nuoPPonen
woodS oF ypreS
Woods 5: Grey Skies & Electric Light
earaChe
nowen
Essence of Fear
violent Journey
Ennenkin todettu fakta: ristiriidat ruokkivat rockmusiikkia. Nowenin akilleenkantapää on aina ollut epätasaisuus. Muutoksilla on tuskin ollut vaikutusta itse musiikillisen linjan suunnanmuutokseen, mutta edellisiltä levyiltä tuttu tuhti, mahtipontinen ja melodinen death/black-hybridi on vaihtunut selkeästi kepeämpään, harkitumpaan ja melankolisempaan doomahtavaan metalliin. Matti rieKKi
Vuodet 19721992 toiminut orkesteri suurin piirtein asui treenikämpällä ja teki loppumattomasti biisejä mutta levytti harvoin. Koskettimien ja orkestraatioiden käyttö on aiempaa herkempää niiden toimiessa pikemminkin mausteena kuin perusraaka-aineena. Levyn pisin palanen, Folie à Deux, voittaa kuoronsa voimin mitalin äänitteen paatoksellisimmasta sävellyksestä. Type O Negative kohtaa Agallochin, kuten aiemminkin, ja tekstiliuskat täyttyvät elämän ja kuoleman, toivon ja epätoivon sekä luonnon ja modernin ristipareista
Biisien hahmottaminen tuottaa vaikeuksia vielä useankin kuuntelun jälkeen, mutta kikkailua ei viedä liian pitkälle. Riffit kiemurtelevat pitkin otelautaa ja komppia ei malteta pidellä pitkiä aikoja paikallaan. Muu tuntuu olevan, puhtaasti musiikillisesti katsoen, enemmänkin kokeilevaa post black metalindustrial -hybridiä. Tracedawn seisoo silti vankasti omilla jaloillaan. Jäsenistössä vaikuttaa pari Ripping Corpsen jäsentä, ja tämä myös kuuluu. Alun pari biisiä tuo mieleen Natural Born Chaos -aikaisen Soilworkin, ja siitä eteenpäin verrokkiarmeija kasvaa kasvamistaan. Raskaammilla ja likaisemmilla kitaroilla toteutettuna kyseessä olisikin jo todella kova tapaus.
Kari KosKinen
Seamount
III Sacrifice
the ChurCh within
Seamountin kolmas albumi kiehtoo ovelalla tavalla, vaikka ensivaikutelma ei sen kummemmin korvakäytäviä kutkuta eivätkä julkaisun ansaitsemat ja vaatimat toistotkaan nosta levyä aivan kärkiviidennekseen. Sakemannien vanhakantaisen letkeä ja melankolinen doom metalin ja rockin hybridi on sen verran onnistuneesti tutuista palasista koottu, että esimerkiksi Saint Vitusin ystävien voisi kuvitella pitävän tästäkin. Hienoa on myös se, että kappaleet sulattavat ideansa todella hyvin soljuvaksi paketiksi. The Emergence of Reptillian Altars kuulostaakin monella tavalla kuin tuulahdukselta 90-luvun lopusta, mikä on ihan piristävä juttu. Sävellykset ovat monipuolisia. Laulut sentään ovat rikottuja alusta loppuun. Helmikuun 15. Levyllä on eittämättä hetkensä, mutta yritys tehdä aidosti erilaista jää hieman puolitiehen ainakin tarttuvuuden ja iskevyyden saralla.
serPent
playGround
mark Spiro
It's a Beautiful Life
aor heaven
blut auS nord
Enter the Dragon (1999) oli keskentekoinen debytointi, mutta väkevä Intercepting Fist (2002) esitteli Dim Makin nykyisinkin pätevässä muodossaan. Rumpupornisteja kiinnostanee tietää,
777 The Desanctification
deBemur morti
Ranskalainen Blut Aus Nord on kautta uransa kunnostautunut epäsovinnaisen ja vähemmän tyypillisen black metalin saralla. Sounditkin flirttailevat ulos metallin ahtaasta karsinasta, eikä varsinaisesta metallista muistutella kuin tuplabasarien muodossa. Soittopuolesta homma ei jää kiinni. Kaikesta kuulee, että levyyn on panostettu. Toki murea riffiosasto, mieleen painuvat kertosäkeet ja yksinkertaiset melodiat ovat myös hyvin esillä, vaikka läheskään jokaiseen biisiin niitä ei ole piisannut. Nyt se on sitä ainoastaan kuukausitasolla.
Mega
traCedawn
Lizard Dusk
että kannuja halkoo Originissäkin vaikuttava John Longstreth. ilmestyvä Lizard Dusk on helvetin hyvä levy, jossa yhdistyvät rankkuus, melodisuus ja progemaisuus erittäin maittavalla tavalla. Sävellyksissä on koukkuja ja yksilöllisyyttä, minkä ansiosta kiekkoa kelpaa luukutella vaivatta kerta kerran jälkeen. Lehdistötiedote muistuttaa auliisti, että mies on ollut mukana kirjoittamassa enemmän tai vähemmän tunnettuja kappaleita muille artisteille. Black metaliin yhtymäkohtaa luodaan lähinnä käheillä ärinälauluilla. Esimerkiksi Top Gun -elokuvassa kuultava, Cheap Trickin esittämä Mighty Wings on osittain Spiron käsialaa. Niin myös kolmiosaiseksi tarkoitetun 777-kokonaisuuden parissa, jonka levyistä The Desanctification on toinen. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
Terhi Ylimäinen
nen nousee sittenkin hallitsevampaan asemaan. Pääkaupunkiseudulta saapuva Tracedawn on niittänyt mainetta aiemminkin mutta nyt, uusiutuneella kokoonpanolla, on aika niittää oikein urakalla. Kolmasosaa tiiviimpänä tai vastavuoroisesti enemmän alkukolmanneksen, kuten avausraita The Ancientin, kaltaisia kappaleita sisältävänä III Sacrifice olisi menneen vuoden tuomiopäivän levyjä. Aivan kuin Ripping Corpsekin aikoinaan, myös Dim Mak onnistuu kuulostamaan aika omanlaiseltaan tapaukselta. Niko Kalliojärvi luo pro-tason murinoillaan vankkuutta perusteisiin, joihin kitaristi-laulaja Yli-Jaskarin puhtaat tuovat melodisuudellaan hienoa vaihtelevuutta. Oikeastaan myös hy-
Tavalliselle levynpyörittäjälle nimi Mark Spiro tuskin sanoo mitään. Levyn äänimaailma on kylmä, koneellinen ja kokeileva. Kavereiden tuulettama kulmikkaasti runnova ja satunnaisilta biisirakenteiltaan hivenen vaivalloisesti etenevä tekninen death metal on hyökkäävää ja vaikeasti sisäistettävää. Ei siten, että tässä nussittaisiin osa sieltä ja toinen täältä, mutta kun nyt aina johonkin jo aiemmin tehtyyn pitää vertailla... Ei onnistu rähmäkäpäliltä. Sooloalbumejakin Spiro on julkaissut kourallisen.
Kolmas kerta toden sanoo. Tätä levyä ei pidä unohtaa, kun valitaan vuoden 2012 parhaita.
Janne tolonen
Inferno
57. Levyn kaksi vahvinta tekijää ovat monessa mukana olleen Phil Swansonin omintakeinen puhdas lauluääni sekä albumin kaihoisa tunnelma. Hieman ohuelta soundaavat ja päälle miksattujen rumpujen alle jäävät kitarat ujuttavat sahauksen oheen myös tummaa melodisuutta, joten levyltä todellakin löytää lähes kaikkea rankemman kuolosuunnan väriä. Soittotaito on huippuluokkaa, ja varsinkin kitaristien tarkka soitanta erittäin kuivalla kitarasoundilla pistää korvaan. Millään lailla ikimuistoisia sävellyksiä bändi ei kuitenkaan tarjoa.
Kari KosKinen
dim mak
The Emergence of Reptillian Altars
hammerheart
vin epämetallinen, sillä biisit muistuttavat enemmän elektronisella musiikilla höystettyä crossoveria, aina biiteistä lähtien
Suuri kiitos kuitenkin siitä, että bonusten kautta saamme kuultavaksi bändin koko tuotannon. DMB:n black metal on nopeatempoista, suoraviivaista, nasevaa ja kolkkoa. Levyn päättävä rauhallinen Albatross ei ihme kyllä ole nimetty Planet Caravanin kakkososaksi. Vaikka yhtye käyttää musiikillisen kuvansa laajentamiseen nuoren Tuomas Holopaisen kosketinarsenaalia, sävellyskerääntymää ei voi kutsua erityisen sinfoniseksi. Uller-kappaleen näppärät länkkäribassot ja bathorymäinen poljento sekä In a Silent Nightin perinteisempään viittaava heviriffittely akustisineen tuovat arvostettavaa variaatiota, jonka 16-minuuttinen Yggdrasil's
58
Inferno. Hyvä näin, musiikki puhuu puolestaan. Jokaisessa biisissä on ideaa, ja turhan jauhamisen ja löysäilyn sijaan pureudutaan välittömästi asian ytimeen. Totuttuun tapaan Poko ei jaksa panostaa kansiin; etenkin tällaisen merkittävän, liian vähälle huomiolle jääneen yhtyeen kohdalla olisi mukaan voinut liittää vähintäänkin pientä historiikkia. Instrumenteilla on äänikuvassa sopiva erottelu, joka saa soundin kuulostamaan selkeältä muttei kuitenkaan steriililtä. Viimeisellä ep:llä ote on hiukan höltynyt, mutta varhaisten sinkkujen synkkä pop ja punk yltää samaan nerouteen kuin varsinainen albumi.
saMi Hynninen
Ja nimenomaan soololevy nyt kuultava It's a Beautiful Life todella on: Spiro paitsi laulaa myös vastaa kitarasta, ohjelmoinnista ja koskettimista. Vaan ei Orchidia kaikesta matkimisesta huolimatta voi olla arvostamatta, sen verran hienosti ja tyylillä se hommansa hoitaa. Näin raaka ja kylmä, täysillä turpaan iskevä ja tekninen raskas rock on poikkeuksellista nuorten tyttöjen tekemänä, ja vielä harvinaisempaa se oli 80-luvun lopulla. Aggressiivisuus huokuu vahvana, soitto elää ja hengittää, eikä parin sormen karuista synamatoista orkestrointioivallusta revitä. Tunnustettava on, että odotan enemmän seuraavalta Orchidin levyltä kuin paluun tehneen Black Sabbathin mahdolliselta julkaisulta.
Mega
darkwoodS my betrothed
Heirs of the Northstar
kvltvre
Santa luCia
Arktista hysteriaa
poko
Nostalgiat voi heti heivata helvettiin: Arktista hysteriaa on YHÄ ainutlaatuinen ja yllättävä sekoitus aggressiivisempaa postpunkkia ja erittäin rajua mutta monikerroksista ja erinomaisesti sävellettyä progressiivista speed/thrash metalia. Laihalompsaisten ja pihien ulottumattomissa pysynyt kiekko on säästynyt Kvltvren käsittelyssä tuhdeilta juhlakääreiltä ja -lisiltä. Vaikka otsikot muuta antaisivat olettaa, sanoituksissa liikutaan metallimusiikille yleisen tyhjäpäisyyden ja samojen aiheiden kierrättämisen ulkopuolella, eksistentiaalisella tasolla. Kalle Aarikka
nämä amerikkalaiset olisivat julkaisseet Capricornin vuonna 1976, se olisi taatusti mennyt täydestä kuin väärä raha Sabotagen seuraajana. Tarjolla on toisin sanoen sulavaa, hyvin tuotettua, rentoa ja tuskin ketään ärsyttävää kesyilyä, josta vaikkapa Toto-luukulla ravaavat saattavat innostua.
Panu KosKi
orChid
Capricorn
the ChurCh within
Enpä ole kuullut yhtä taidokasta Black Sabbath -imitaatiota 15 vuoteen, sitten Sheavyn Blue Sky Mind -debyytin, ja jos
Suomalaisen black metalin Beheritin ja Barathrumin takaisessa kakkosrintamassa esiin työntynyt Darkwoods My Betrothed ei saanut levytysuralleen räjähtävää lähtöä. Uutuutta on helpompi kuvailla kirjaimilla pee-oo-pee kuin aa-oo-är. Asiasta piti huolen eteläkorealainen Hammerheartnyrkkipaja, joka julkaisi kiteeläisten esikoislevyn arviolta tuhannen kappaleen eränä keväällä 1995. Etenkin kohtuullisen pintaan miksatut rummut puuskuttavat biisejä eteenpäin ahnaasti. Eivätkä yhteneväisyydet jää tähän, sillä myös kappaleiden nimistä (Eyes Behind the Wall, Masters of It All, Electric Father) voi vetää varsin vahvoja assosiaatioita Sapattiin. Santa Lucian omaperäisyys ja kokeellisuus tekevät yhtyeestä oman tiensä raivanneen pioneerin sukupuoleen katsomatta. Erilaiset elementit sulautuvat saumattomasti yhteen luoden jotain ennenkuulumatonta. Jos itse biisit ovat silkkaa doomin esiisän klassikoiden palvontaa aina tunnelmaa ja bassosoundia myöten, on sitä myös vokalisti Theo Mindellin ääni joskaan se ei soi aivan yhtä korkeana ja nasaalivoittoisena kuin Ozzylla. West coastista voidaan myös puhua tai pukahtaa, ja kantrikaan ei ole kaukana. Jos vain kappaleissa olisi vielä kunnon hoilaamaan pakottavat klassikkokertsit, olisin myyty lopullisesti
Yksi uusi biisi, Hell, ei sekään oikein
Eipä floridalainen death metal taida tästä enää puhtaammaksi muuttua. Skandimyyteistä oman antikristillisyytensä tukipilarit hakevan levyn harvoja kosmeettisia haittoja on V. T R A C E D AW N . Disturbed on joka tapauksessa niitä harvoja modernin metallin edustajia, jotka ovat luoneet oman ja tunnistettavan linjansa. Fear of Domination yrittää olla poikkeus tässä säännössä, mutta toinen albuminsa jää osoitukseksi siitä, kuinka pelkillä vanhoilla nikseillä tukahduttavan täyteen tuutattu äänimassa ei ole välttämättä tarpeeksi. Miehistönä hääräävästä nelikosta jokainen omaa taustaa myös Deathyhtyeen riveistä, mutta Massacren suoraviivaisen jyräävä soundi ei sisällä hippustakaan Deathille ominaista teknisyyttä. Kaikki iskeytyy kerralla päin kuulijan tajuntaa.
aKi nuoPPonen
vakuuta. Musiikki etenee lähes jatkuvasti keskitempojen yläpuolella ja
diSturbed
The Lost Children
repriSe
Disturbed lopettaa uransa tähän turhaan ajanpeluukokoelma-albumiin. Voi hyvinkin olla, toivottavasti ei. Janne tolonen
maSSaCre
From Beyond
earaChe
Liiankin suureksi kasvanut industrialja elektrometallin aalto taitaa olla jopa niin paljon takanapäin, että tasokkaita uusia tulokkaita ei ilmaannu kovin usein. Etiäisiä tulevasta tuova särötön "hirvilaulukaan" ei aivan ota toimiakseen. Ei oikein houkuta edes kovan Disturbed-faniuden omaavaa. Turboahdettua Fear of Dominationin myllerrys kyllä on. Bändi on niin oman tyylinsä vanki, että kaikki kuulostaa melko samalta, ja jos tuosta kaavasta poikkeaisi, siitäkään ei välttämättä pidettäisi. Rahtunen lisää omaperäisyyttä ja monipuolisuutta ei olisi pahitteeksi, kun Fear of Domination ei tunnu malttavan keskittyä yksittäisiä hetkiä enempää eri puoliinsa. Sääli, että bändi muuttui tämän julkaisun jälkeen kuraksi ja Promise (1996) onkin jo ansaitusti unohdettu tapaus.
Kari KosKinen
my dying bride
The Barghest O'Whitby
peaCeville
My Dying Bride on yksi niistä harvoista metallibändeistä, jotka tuntuvat olevan
W W W . Olisi todella sääli, jos tämä parivaljakko ei enää loihdi uutta musiikkia. Massacren debyyttipitkä vuodelta 1991 on aina legendaarista Morrisoundsoundia myöten oikea tyyppiesimerkki genren konstailemattomammasta suuntauksesta. Kokonaisuutena kiekko on kuitenkin parempi kuin monien bm-kaanoniin nostettujen kotimaisten yhtyeiden kärkilevyt.
MiKKo Kuronen
Fear oF domination
Create.Control.Exterminate
oSaSto-a
sillä on aina kiire. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
Children Fall vie seitsemässä näytöksessä perin eeppiseen dramaturgiaan. Sen tarttuva ja lähes lapsellisen yksioikoinen peruskuolo on kuitenkin kestänyt mainiosti aikaa. Sinkkujen kääntöpuolia ja albumeilta tiputettuja biisejä... Vikernesin hengessä tuskaisesti kirkuva laulu, josta on välillä vaikea saada selvää. From Beyond on murhaavan ty-
ly, yksinkertainen ja tehokkaasti rullaava paketti murinaa, tuplabasareita, vinkuvia sooloja ja vetävää riffittelyä. Ote on hienoisesti thrashaava, mikä selittyy biisien iällä. Runttaavat riffit vaihtuvat nopeasti seuraaviin, veikeän oloiset kosketintehosteet tuntuvat viilettävän ohi liiankin nopeasti ja tasaisesti tuutattavien kappaleiden joukosta ei meinaa aluksi erottaa edes kertosäkeitä sekä vokaalien että itse räimeen pitäessä jatkuvasti kiinni kohkauksestaan. Osa on nimittäin sävelletty jo vuonna 1986. C O M F A C E B O O K . C O M / T R A C E D AW N O F F I C I A L
T R AZ A E D A WSN C RD DU K LI
U U S I A L B U M I K AU P O I S S A
C D D I G I PA K , L P + C D
15.2.2012
&
D OW N LOA D. Bonuksena perään isketty Inhuman Condition ep vuodelta 1992 on, jos mahdollista, vielä pitkäsoittoakin murhaavampi tapaus. Laulaja David Draiman omaa karismaattisen ja tunnistettavan soundin, johon Dan Donegan osaa ajoittaa täsmäriffinsä. Tämä melske jaksaa kyllä viihdyttää hetken, mutta samalla ne bändin suurimmat vahvuudet ja itse kappaleet tuntuvat jäävän purskahdusmaisiksi vilahduksiksi. From Beyond ei ole missään muodossa aivan Deathin Leprosyn kaltainen klassikko, ja tavallaan levy julkaistiin vuoden tai pari liian myöhään. Kunnia kuuluu myös selkeälle ja raskaalle soundille, joka kuulostaa näin alan friikin korvissa täydelliseltä vielä tänäkin päivänä
Lienee kiittäminen materiaalin yhdessä Ouseyn kanssa kirjoittanutta melodisen rockin sankaria Denanderia, että albumin kappaleissa on energiaa aivan eri tavalla kuin Heartlandin tasapaksulla tarjonnalla. Lord Vicar on suuresti velkaa vanhalle Black Sabbathille ja tämän perintöä omalla tyylillään hienosti 80-luvulla jatkaneelle Count Ravenille eikä vähiten CR-debyytilläkin laulaneen Christian "Chritus" Linderssonin tunnistettavan äänen takia. Sen perinnetietoinen doom metal on aina soundeja ja kappaleita myöten erittäin hienosti toteutettua, mutta siltikin takaraivossa kutkuttaa jatkuvasti ajatus, josko kokonaisuus voisi olla vieläkin iskevämpi. Vaikka levyn materiaali ei ole sen vanhempaa, tietyt uusiokäsittelymenettelyt yhtenäistävät kiekon kappaleet samalle aaltopituudelle. Aivan kuin nelikko ei olisi vieläkään käyttänyt sävellysvaiheessa kaikkia rahkeitaan, joiden olemassaoloa ei itse missään vaiheessa tule epäilleeksi. Tähän on syynsä: Tommy Denander (kitara ja kosketinsoittimet), Mike Slamer (sama arsenaali), Neil Murray (basso) ja Gregg Bissonette (rummut). R&R heittää melopeliin tinkimättömästi tuotettua ja toteutettua, hyväntuulista hard rockia, jota on yksinkertaiPanu KosKi sesti ilo kuunnella.
lord ViCar
Signs of Osiris
the ChurCh within
d-a-d
Dic Nii Lan Daft Erd Ark
mermaid
Kolme vuotta debyytin jälkeen julkaistava Signs of Osiris on samaan aikaan erittäin kiehtova ja hivenen ärsyttävä levy. Vaikka esimerkiksi Watch This Spacella on kosketus Sagaa, pinnaltaan ja pohjimmiltaan Rhyme & Reason on loistavan melodista hard rockia, jossa kertosäkeet tarttuvat ja jonka myötä huolet haihtuvat. Kakkonen peittoaa ykkösen, vaikka ero ei ole suuri. D-A-D on julkaissut uransa aikana pitkäsoittoja säännöllisen kiltisti. Dic Nii Lan Daft Erd Ark on D-A-Din yhdestoista pitkäsoitto, ja rockjynkky soi ilmavana ja tuoreena. Toimivaa perusrockia, miinuspuolena biisien nopea kuluminen ja sen myötä väistämättä väijyvä kyllästyminen. Kyseinen kappale osoittaa Lord Vicarin karistaneen viimeisetkin Reverend Bizarren perinnön istuttamat apinat selästään.
Mega
Näitä harvinaisuuksia ei nykypäivänä juuri enää pääse todistamaan: rockbändi, jolla napsahtelee 30 kynttilää kakkuun. Pinnan alla tapahtuu jatkuvasti, kun Tamás Kátai ujuttaa raskaimpienkin riffien usvan uumeniin mitä vetoavimpia ratkaisuja. Se on ennemmin kuin jatkuvasti mielenkiinnon ylläpitävää hypnoosia, joka vaivuttaa nopeasti keskittymään vain siihen itseensä, mutta ei päästä otteestaan edes melkoisen mittavan levyn loppupuolella, pienimpienkin yksityiskohtien ottaessa paikkansa tässä transsissa.
aKi nuoPPonen
kaiken kritiikin ulottumattomissa ellei ole kyse yhtyeen asteikolla kevyestä ja kokeilullisesta 38.788%... Idea ei ole huono, kun pohtii ratkaisua uusien kuulijoiden saalistamisen näkökulmasta. Tuloksena voisi olla yksi niistä surullisista yhden miehen black metal -projekteista, mutta tämän sijaan Rengeteg osoittautuu varsin varteenotettavaksi avantgardemaalailuksi. Evolution on tarttuvine biiseineen varsin kelpo välitilinpäätös.
JaaKKo silvast
ChriS ouSey thy CataFalque
Rengeteg
SeaSon of miSt
Rhyme & Reason
eSCape
sepintaisesti suostumatta muuttamaan tyyliään. Albumin päättävä, vartin verran kellottava Sign of Osiris Risen on huikea ja monipuolinen eepos, jonka kaltaisia orkesterin toivoisi luovan jatkossa enemmänkin. Complete -levystä (1998). Komeasti herra suoriutuu edelleenkin tehtävästään aina rauhallisemmasta lämminsävyisestä tulkinnasta korkeuksiin yltävään voimakkaaseen ja valittavampaan laulutyyliin. Retkueen vahvuudeksi täytyy lukea myös itseironia, jota D-A-D viljelee enemmän kuin muut. Jos kuuntelisin ep:tä intohimoisen fanin korvin, saattaisin löytää siltä yhtyeen musiikin pyhimmän ja tärkeimmän olemuksen. The Barghest O'Whitby on yhden biisin mittainen, paria minuuttia vajaat puoli tuntia kellottava kokonaisuus, joka on My Dying Bridea kaikkein puhtaimmassa muodossaan; tempo laahaa lattiaa, viulu ujeltaa kaihoisasti ja vokalisti Stainthorpe tekee jälleen hidasta ja tuskaista kuolemaa. Eipä tällaisia julkaisuja siis aivan turhaan välitöiksi kutsuta.
Joni Juutilainen
magnum
Evolution
Spv
Progressiivista rockia ja AOR:ää edelleen vahvasti yhdistelevällä birminghamilaisveteraanilla on takanaan hieno vuosi. Nelikko on jatkanut perusrockinsa jyystämistä it-
nailed Coil
The Outcome of Anxiety
inverSe
Tuusulasta käsin operoiva Nailed Coil julkaisee toisen albuminsa ja todistaa,. Samoin Breaking Them Heart by Heart yllättää tuoreilla koukuillaan. Kaksi ensiksi mainittua kaveria on myös hionut ja hinkannut levylle erinomaiset soundit. Peruskuluttajalle ep näyttäytyy kuitenkin varsin keskinkertaisena ja yk60
Inferno
siulotteisena raapaisuna bändin kiistattomasta kyvykkyydestä ja luovuudesta. Thy Catafalque ei ole varsinaisesti sellaista tunnelmamusiikkia, josta voi löytää selviä nousuja ja laskuja. Sitä ei tosin käy kieltäminen, että Magnumin keulilla alusta saakka häärinyt, nyt 64-vuotias vokalisti Bob Catley on äänensä puolesta edelleen rautaisessa iskussa. Thy Catafalquen uudella albumilla on kyllä muutamia vieraslaulajia, mutta muuten mies on pitänyt kaikki langat omissa käsissään. Myöskään bändin vanhaa tuotantoa uuteen järjestykseen laittanutta viimevuotista Evinta-levyä fanit eivät kyenneet sulattamaan, mutta uusimmalla ep:llään yhtye palaa jälleen omalle tontilleen. Alkukeväästä 2011 pian 40 vuoden virkaiän saavuttava bändi julkaisi kuudennentoista kokopitkänsä The Visitationin, joka ilahdutti ilmavalla, samettisella ja dramaattisella melodioinnillaan. Hyvä niin.
sanna Mustonen
Unkarilainen Tamás Kátai taitaa olla niitä muusikoita, jotka eivät kaipaa apuja. Motivation, Bleeding Heart, Give Me Shelter, Any Other Day ja Don't Wanna Dance siinä sarja rockrakkaudella särmättyjä sävellyksiä, joilla Ouseyn äänellinen intohimo pääsee hehkumaan ja kipinöimään. Loppuvuodesta ilmestyi vielä tämä kahdentoista raidan osittain uudelleen äänitetty ja masteroitu kokoelma, joka summaa Magnumin kymmenen vuotta SPV:n tallissa.
Heartland-yhtyeensä kera Chris Ousey on jättänyt allekirjoittaneen verraten kylmäksi ei kuitenkaan kuolleeksi , mutta vokalistin ensimmäinen soololevy on aivan toista maata ja mantua. Tosin esimerkiksi Brand New Morningin alkuperäisversio on jo itsessään sen verran hieno, että uudelleen taltioidut kitara-, basso- ja lauluraidat onnistuvat vain latistamaan kappaleen tunnelmaa. Yllättäen bändin vahvuus piilee nyt melodioissa ja balladeissa, I Want What She's Got on esimerkillinen radioystävällinen rockveisu, jota hoilaa vielä pitkään neitsytkuuntelun jälkeen. Tässä piilee Tanskan ihmeen suurin vahvuus, ja samalla heikkous. Kunnioitettavaa on, että bändi on pitänyt linjansa vaikkei se olekaan mediaseksikästä. Bändi todellakin kuulostaa synkemmältä kuin vuosiin. D-A-D ei silti muutu. Rengeteg on selvästi tarkan vision tulosta, mistä kielivät nokkamiehen panoksen ohella sen minimalistisen tehokas äänimaailma ja tunnelmia korostavat runsaat vaikutteet, jotka yltävät äärimetallin monelta laidalta aina elektronisen musiikin kautta huomattavasti suoraviivaisempiin ratkaisuihin
Termi "moderni metalli" kuvastaa ehkä parhaiten bändin touhuja. Ja mikä tärkeintä, bändillä on kyky säveltää tarttuvia ja meneviä rokkibiisejä.
MiKKo MalM
puddle oF mudd
Re:(Disc)overed
armS diviSion
Pirkka-versio Nirvanasta julkaisee albumillisen coverversioita. Kolme ensimmäistä biisiä, Silent Child, The Revenge of Cropsy ja Summer Camp Suffering, ovat jo sen verran kovia täkyjä, että heikompia hirvittää. Blood for the Master groovaa, mättää ja riffittelee odotetun maukkaalla otteella, mutta levyä vaivaa sama kauneusvirhe kuin bändin vanhempiakin levytyksiä. Buzz of Evil on ottanut genren maneerit tehokkaasti haltuun, ja vaikka ne tuttuja ovatkin, yhtye osaa tehdä niistä omanlaisensa keitoksen. Lähes tunnin tikittävä Ghosts from the Past uhkaa ähkyllä, mutta tasaisen varma materiaali voittaa puolelleen. Alan partahemmot tietävät, että yhtyeessä vaikutti aikoinaan juuri se Hank Shermann, joka tunnetaan luonnollisesti parhaiten Mercyful Fatesta. Vanhat fanit saavat tasan tarkkaan mitä haluavat, eli thrashilla sävytetty death metal ja erityisesti Celtic Frostin palvonta on edelleen tärkeintä. Sävellyskynää voi toki myös aina teroittaa, aivan katkeamispisteeseen asti. Tyylilaji on lähellä rokkaavaa mutta mahtipontista dark metalia, jossa on selkeitä mausteita kaverimies Jon Nödtveidtin tekemisistä. järki päässä tehty levytys. Demonauha The Return of the Northern Moon (1992) on huojuvalla soitolla ja suhisevilla soundeilla varustettu black metal -synkistely, jossa voi kuulla esimerkiksi Hellhammerin ja varhaisen Samaelin kolkkoa henkeä. Nergalin
Inferno
61. Julkaisujakin on ehtinyt kertyä varsin kiitettävästi. Bändi saa versiot svengaamaan, mutta varsin munattomasti. Kaikesta huolimatta selvästi keskivertoa parempaa jälkeä.
Janne tolonen
Fate
Ghosts from the Past
aor heaven
Kuka muistaa vielä Faten. Demoista, aiemmin julkaisemattomista kappaleista ja uudelleenäänityksistä koostettu tupla on kiintoisa ja antoisa matka 1990-luvun alkupuoliskolle ja Behemothin sysimustaan alkutaipaleeseen. Sanoitusten puolesta laatalla jakaudutaan Moving Onin yhteiskuntakritiikkiin ja Miraclen rakkaustematiikkaan. Muuten albumi kallistuu hieman tasapaksuuden puolelle. Välillä peliin isketään eteeristä tiluttelua ja goottihenkeä puhe- ja kuiskauslauluineen, muttei niin runsaasti että tekemisestä katoaisi tyyli. Eiköhän tämän bändin osalta ole kakat taputeltu.
Janne tolonen
goatwhore
Blood for the Master
metal Blade
deVaStraCktor
Warhorsepowers and a Megaton of Balls
no SiGn of life
buzz oF eVil
Profound Taste of Gore
inverSe
Viime vuonna toimintansa aloittanut Inverse Records on onnistunut haalimaan lyhyessä ajassa talliinsa laadukkaita ja mielenkiintoisia kotimaisia bändejä. Musiikillisia syitä tälle on vaikea löytää. Hämärästi jäseniä pyörittäneen ryhmittymän neljäs pitkäsoitto Dominion (1998) ei ole loistavan härskin Via Dolorosan (1995) tapaan ohuen soundin ja loputtoman pitkien liidivetoisten biisien riemuparaati vaan ns. Esimerkiksi T.N.T on malliesimerkki siitä, miten eikkadeikkaa EI pidä soittaa. Itse olen aina nauttinut enemmän Ophthalamian kokeellisemmasta köpöttelystä, joten tämä sinänsä taitava ja monipuolinen levytys on jollain lailla liiankin hyvin tehty. Rokkivivahteessa yhtye ei yllä samalla rintamalla väläytelleen Algaionin tasolle, Edge of Sanityn ammattimentaliteetilla rakennetusta tarttuvuudesta puhumattakaan, mutta tympeäksi tätäkään yritystä ei voi haukkua. Kaikkien metallivaikutteiden sekaan on saatu ängetyksi rokkaavuutta, joka tuo bändille pluspisteitä. Puhtaita lauluja voisi tuoda enemmänkin esille, pelkkä murina/huuto kun puuduttaa pidemmän päälle. Hevosvoimia kavereilta tuntuu löytyvän riittävästi jo nyt, mutta maksimaalinen vauhti jää saavuttamatta tehojen huvetessa osin pito-ongelmiin.
Mega
Goatwhore on eräänlainen death/ thrash-painos New Orleansin skenelle tyypillisestä liejumetallista. Tämä lyhyesti ja enemmän kuin aavistuksen harhaanjohtavasti Fateksi ristitty tanskalaisporukka on paiskonut melodista hard rockiaan aina 1980-luvun puolivälistä alkaen. Puddle of Muddin suuruuden päivistä on jo aikaa, ja tämä levy ei niitä tule palauttamaan. Kokoonpanon rytmisektiosta löytyy tuttuja miehiä Babylon Whores -orkesterista, basisti Daniel Stuka ja rumpali Pete Liha. Bonuksiksi tägätyt kolme treenivetoa vuoden 1996 keväältä paljastuvat tunkkaisuudessaan levyversioita miellyttävämmiksi. Yhtyeen heikoin lenkki on vokalistin tasapaksu ja osin ponnetonkin laulutyyli, joka on lähempänä lausumista kuin todellista äänijänteiden repimistä. Tyylitaju vaikuttaa jääneen naivistista kansitaidetta myöten yli kahden vuosikymmen päähän, mutta tässä tapauksessa tätä voidaan pitää vain ja ainoastaan etuna. Tämä kahden cd:n kokoelma vie kuulijan varsin toisenlaisiin tunnelmiin. "Rankemmat" palat eivät oikein lähde muutenkaan, iisimmät sen sijaan menettelevät. Jos ehdottomasti ette halua ottaa tätä varoituksena, ottakaa sitten suosituksena.
MiKKo Kuronen
behemoth
Demonica
metal Blade
ophthalamia
Dominion
SoulSeller
Maailman myyttisimmän metallikääpiön Tony "It" Särkän yhdessä Abruptumkaverinsa Allin kanssa luotsaama
Kitaristi-vokalisti Nergalin ohjastaman puolalaisrykmentin moderni death metal nauttii näinä päivinä melkoista suosiota. Thomas Pedersenin ja yhtyeen yhteistuottamalla plätyllä on sopivasti mahtipontinen ja kerrassaan oivallisen muhkea soundi, jonka päällä tuoreehkon vokalistikiinnityksen Dagfinn Joensenin kelpaa komentaa teatraalisen laulunsa kera. Soundikin edustaa aikansa modernia, raskasta ja täysinäistä metallituotantoa. Taukoakin on toki sittemmin pidetty, ja tositoimiin palattiin vasta 2000-luvulla. Napakka puolituntinen melodista ja punkahtavaa rock'n'rollia ei kaipaa paljon selittelyjä, ja levy on äärimmäisen helppoa kuunneltava, pelkästään termin hyvässä merkityksessä. Tämä on vain sopivaa, sillä samalle Misfitspohjalle BW:kin aikanaan rakennettiin, vaikka portot rankempaa musiikkia soittivatkin. Näin kapealla ja paikallaan polkevalla reseptillä on jokseenkin mahdotonta saada aikaiseksi todellista tappolevyä yllätyksistä puhumattakaan mutta sokkeli on kyllä perhanan jämerässä kunnossa.
Kari KosKinen
Ophthalamia on jäänyt 1990-luvun ruotsalaisten kulttibändien putsausrynnäkössä takariviin. ...From the Pagan Vastlands -demolla (1993) kuullaan hitusen kypsyneempää yhtyettä, ja kitarakuvioissa on enemmän melodiaa ja jylhyyttä kuin edellisellä demolla. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
että sitten debyytin on tapahtunut selkeää kehitystä. Buzz of Evilin debyyttilevy on yksi näistä.
Turkulaiset kehuvat palliensa olevan kuin hevosella konsanaan, ja kyllähän Devastracktor-viisikon kassit vaikuttavat laskeutuneen jo kelpo tovi sitten. Siitä asti myös rässi lienee soinut soittimissa ja osan aikaa myös omissa instrumenteissa. Muutokset soundissa ovat kuitenkin marginaalisia ja itse biisien suhteen ei ole liikuttu mihinkään. Nyt ei olla missään bändikatselmuksessa. Onnistunut julkaisu.
Panu KosKi
Yhtyeen melodinen ja tarttuvasti rullaava horror rock on genren edellyttämällä tavalla aiheiltaan varsin hurmeista ja synkän humoristista. Vaivattomasti, vikkelästi ja voimalla rullaavassa mätössä on tutun oloista groovea, jonka lähteet on helppo paikallistaa bändin kotikaupungin tienoille. Edellinen kosketukseni bändiin tapahtui A Haunting Cursen (2006) aikoina, johon verrattuna muutosta ei ole sen ihmeemmin tapahtunut. Riffejä juntataan yksitoikkoisesti, mutta sovitukset ovat parantuneet huikeasti aiemmista ajoista. Kitaristit Järvinen ja Salmio osaavat tiukan perussahauksen, mutta erityisesti kaksikko kunnostautuu tyylikkään mieleenpainuvissa sooloissa ja melodiaosuuksissa. Näitä juttuja nyt vain on kuultu niin paljon aiemminkin. Myös koskettimet pomppaavat paikoin pinnalle. Yhtä onnistuneita suorituksia kuulee tässä genressä harvemmin. Diskanttia on aavistuksen verran leikattu, ja Blood for the Master soikin pykälän kuolometallisemmalla otteella. Kuitenkin vain menettelevät, ja tämän tason bändille ei riitä, että päästään "ihan kivaan" lopputulokseen. Taitavat olla bändiltä omat ideat loppumassa, tai siis ovat olleet jo pitkän aikaa. Ghosts from the Past on aikaisempaa jonkin verran raskaampi tapaus, esimerkiksi verrattaessa Scratch 'n' Sniff -älppäriin. Myös kertosäkeet kaipaisivat enemmän iskevyyttä, nyt niitä ei tahdo erottaa säkeistöjen seasta. Orkesterin ensijulkaisu soi mukavan napakasti, ja vanhakantaisen kevyt joskin tarkka äänimaailma miellyttää korvaa tänä ääriahdettuna studiotaikuuden aikakautena. Pelkkä metalcore olisi halventavaa bändiä kohtaan, koska vaikutteita on mukana niin laajalti
Tulkinnat ovat sinänsä ihan ok, mutta istahtavat kokonaisuuteen hieman heikosti. Kosketinsoittaja Christian Pulkkisen säveltämä albumi on ällistyttävän monipuolinen opus, jolla hyvinkin erilaiset musiikilliset elementit on saatu sulautettua saumattomasti yhteen. Toivottavasti yhtye saa siihen mahdollisuuden.
MiKKo MalM
ember'S Flame
Rock This
emBer
SorCerer
Sorcerer
forGed in fire/BraintiCket
1980-luvun puolivälissä perustetun, mutta ilman suurempaa huomiota jääneen Sorcererin pari vuotta hajoamisensa jälkeen ilmestynyt ainut täyspitkä vuodelta 1995 julkaistaan nyt uusiksi pakollisella bonuskappaleella sekä uudella masteroinnilla. Nöyristelemätön asenne yhdistettynä koviin sävellyksiin on voittamaton yhdistelmä. Rankemmat riffitykitykset saavat seuraa villeistä jazzsooloista ja Flower Kings -henkisistä jamittelupätkistä. Ensimmäisenä korvaan särähtää levyn tuotanto. Simulacrum ottaa koko genren voimalla haltuun ja on valmis haastamaan isommatkin nimet. Sanoituspuolella teemat liikkuvat scifille tyypillisissä kosmos- ja dystopia-aiheissa. Tätä on vaikea määritellä, mutta ehkä se on tietynlainen röyhkeys ja energisyys, joka levyltä paistaa läpi. Pääjehu Seth Putnamin lyriikoille ominaista olivat vanhatestamentilliset viharyöpyt kaikkia kuviteltavissa olevia ihmisryhmiä kohtaan, mutta myös vahvat ja kekseliäätkin sidokset populaarikulttuuriin, etenkin sen has-been-edus-. Nightfallin tai Into the Depths of Sorrow'n haastajaksi siitä ei kuitenkaan ole.
Mega
Jo demollaan kehuja kerännyt Simulacrum paiskaa tiskiin melkoisen hengästyttävän pitkäsoiton. Ymmärrän kyllä, mitä täl-
lä on lähdetty hakemaan, mutta nykystandardien mukaisesti isohko kitarasoundi muuttuu perinteisten melodioiden soidessa nopeasti niin puuduttavaksi kuultavaksi, että sen joukkoon soisi sekoitetun edes pienen hyppysellisen verran orgaanisuutta. lähestyi hieman normaalimpia musiikillisia rakenteita, mutta tämä tupla tarjoilee vielä enimmäkseen puhdasta noisecorea. Rockia voi tehdä monella tavalla, mutta jos Rock This on yksinkertaisesti ärsyttävää renkutusta ilman yhtään
mieleenpainuvaa kertsiä tai omaa riffiä, rockunelma alkaa olla eletty.
aKi nuoPPonen
anal Cunt
The Old Testament 19881991
relapSe
Tässä sinkoutuvat päin näköä tarkoitushakuisen äärimmäisyyden ja yleisen välinpitämättömyyden ja infantilismin alueella legendaariseksi nousseen Anal Cuntin varhaisimmat tallenteet yksissä kansissa. Symphony X:n, Dream Theaterin ja Pain of Salvationin sekoitukselta kuulostava Simulacrum on onnistunut lisäämään soppaan myös jotain täysin omaansa. Ajoittain A.C. Mainitsematta on tosin jäänyt, että vaikka levyttämässä ollaankin, tässä kohdassa on taidettu siirtyä hieman liian heppoisten syiden turvin pois sieltä treenikämpältä. vokalisointi on black metal -perinteelle uskollista raakkumista, joka toimittaa asiansa aivan mainiosti. Sen verran yksinkertaisten perusasioiden ääressä tässä kuitenkin ollaan, että tämä kaikki on tehty jo aiemmin sekä myöhemmin paremmin ja mielenkiintoisemmin. Raaimmat demot ja livet palvelevat lähinnä initiaation jo läpikäyneitä, mutta varsinaiset levytykset kuuluvat Skullflowerin, Loopin ja Circlen tyylisen jumituksen sekä karuimman rockin ystävien yleissivistykseen.
saMi Hynninen
yhtyeen historiikkiin paljastaa debyytin koostuneen kokoonpanon ainoista demoista vuosilta 1989 ja 1992. Kypsyttely ja harjoittelu on kannattanut. Kun asiat hoidetaan oikein, pari doombillyriffiä on kaikki mitä tarvitaan. Kumin, nahan ja kehollisten tuoksujen mysteereitä vaaliva shamanistinen henkienmanaus puhdistaa kuulijan mielen paineesta ja paskasta; kuljettaa rauhan tilaan. Jos hiljattain comebackin tehneen Sorcererin eeppistä doom metalia á la Candlemass tai Solitude Aeturnus olisi kuullut ensi kertaa 20 vuotta sitten, musiikista olisi ollut taatusti paljon innostuneempi. The Master and the Simulacrum on harvinaisen kypsä debyyttilevy. Pimeys ja valo vuorottelevat, yhdistyvät. Kokemusta on rutkasti jo entuudestaan, eikä sävellystenkään kanssa ole hätäilty. Rock This kuulostaa enemmän ylituotetulta demolta kuin ammattitaitoisten muusikoiden hengentuotokselta. Toki vokalistin korkealta ja kovaa vedetty laulu kuulostaa edelleenkin hyvältä, eikä itse biisejäkään ole ajan hammas nakertanut. Yöllisyys sekoittuu aamun ensisarastukseen. Läjä purkautuu niiden päälle kitaraliidien kannattelemana, joskus rajusti ja lihallisesti kuin Screaming Jay Hawkins tai Lux Interior, joskus lakonisuudesta häiriintyneisyyteen sukeltaen kuin Alan Vega, mutta aina "iholla" ja omalla äänellään. Kekseliäiden sovitusten ansiosta biisit pysyvät moniosaisuudestaan huolimatta hyvin kasassa ja punainen lanka hallussa. Pelkkä kulttistatus ei automaattisesti takaa laatua. Vuosien varrella yhtye liukui metallisempiin sektoreihin, mutta jo nimensä Stoogesilta lainanneen Death Tripin sisäavaruusaluksessa se käänsi keulansa kohti punkin ja raskaimman rockin alkuhämäriä, alkuperäiseen garageen, jossa down-to-earth-riffit sekoittuvat tajuntaa laajentaviin salaisuuksiin. Parit 20042005 taltioidut versiot vanhoista biiseistä ovat niin soundeiltaan kuin soiton tiukkuudeltaan tuttua nyky-Behemothia. Levyllä on varsin hyvätkin hetkensä, mutta vajaasta 80 minuutista niitä löytyy vain vajaa puolet. Uskon että Ember's Flamen debyytti on täysin vilpittömästi tehty albumi, mutta sen hajuttomuus, mauttomuus ja monelta suunnalta lainatut riffit sekä kertsit vaikuttavat vanhoja muistelevan porukan väsyneiltä jameilta, joiden kuuluisi jäädä treenikämpän ja oman huvittelun asteelle. Jos tuomion julistaminen on genrenä henki ja elämä, Sorcererilla kannattaa täydentää äänitekokoelmaa. Demonica ei ole timanttisten soundien tai ammattimaisen soittotaidon riemujuhlaa, mutta kylmää mustaa tunnelmaa se välittää varsin komeasti.
taMi HintiKKa
death trip
Pain Is Pain The Complete Death Trip 19881994
ektro/karkia miStika
SimulaCrum
The Master and the Simulacrum
inverSe
Terveet Kädet marssi hc-punkin eturintamassa uutta tulevaisuutta kohti. Näistäkin suurin osa ensidemolta, vaikka jälkimmäisellä bändin yleisilme onkin astetta kypsempi. Tarttuvia popkertosäkeitäkään ei kaihdeta. Death Tripin pelkistetyn intensiteetin rinnalla soittimiaan runkkaavat nöösipojat ovat tusahdus ummehtunutta ilmaa. Tähän vaikuttavat tosin myös itse kappaleet ja läpilauletun oloiset vokaalit. Tarkempi perehtyminen
62
Inferno
"1970- ja 80-lukuisille juurille kunniaa tekevää rockia nykyaikaisella soundilla." Siinä on helsinkiläisen Ember's Flamen lyhyt ja ytimekäs kuvaus itsestään debyyttialbuminsa Rock This kohdalla
Parhaimmillaan Venom osaa edelleenkin tehdä reippaasti niskasta tarttuvia ralleja, kuten Pedal to the Metal ja Nemesis osoittavat. Kaiken tuon päälle tulevat vielä lukuisat livetaltioinnit, joista tämä viimeisin, kolmen audiolevyn ja kahden dvd:n paketti keskittyy Morsen kahden Testimony-teemalevyn ruotimiseen. Maskuliininen huutopuhelaulu tehostaa vaikutelmaa. Biiseissä ON kyllä ideoita ja soitto kulkee liiankin tiukasti, mutta samoissa sävelmaisemissa ja nykivissä tunnelmissa toinen toistaan seuraavat biisit aiheuttavat turtumuksen hyvinkin nopeasti. Vaan mitä ihmettä äijän päässä oikein liikkuu, kun kelpo biisien joukkoon on pakko ahtaa Sinin ja Valley of the Kingsin kaltaisia tervassa ryömiviä riippakiviä. Morse on julkaissut vuodesta 2003 kahdeksan studiolevyä, mukaan lukien miehen proge- ja kristillisen rockin kiekot. Hiukan haastavampia rakenteita hahmottaville heviÄIJILLE ja post-HC/???core/alternative/Neurosis/Isis-nörteille tämä varmasti maistuu. Kun tehdään laadullisesti tahallisen heikko tai peräti laaduton teos, sitä "arvostava" saattaa paljastaa pinnallisen halunsa osoittaa "ymmärtävänsä" jotain missä ei ole mitään ymmärrettävää. Spock's Beard -yhtyeen aikoinaan progemetallimaailman maineeseen vieneellä, sittemmin uskoontulon myötä soolouralle livenneellä multitaituri Neal Morsella julkaisujen tahti sen kuin kiihtyy ja tuotosten koot suurenevat. Valtaosa materiaalista on tallennettu ilman mitään erityistä ideaa, väkivaltainen räjähdys toisensa perään, ajoittaisen tylsämielisyyden tilan välittyessä kuulijalle asti. Cronos itse omaa luottoa biiseihinsä liikaakin, sillä Fallen Angels kellottaa vaatimattomat 67 minuuttia, ja kautta kuolevien pappien oksennuksen, siinä on puolisen tuntia liikaa. Venom osaa olla vain Venom.
Kari KosKinen
blaCk Cobra
Invernal
Southern lord
Invernal sylkee silmille matemaattisen ryöpyn kulmikkaan teknistä, testosteronia puhkuvaa "asennemetallia", bensankatkuista High on Fire -junttausta ja keinuvaa rytmiikkaa, joka toimii hiphopissa mutta vaatii raskaan rockin alueella hiukan avantgardistisempaa otetta, jotta vältyttäisiin näyltä polven alapuolelle ulottuvista shortseista, ylimitoitetuista avainketjuista, lippalakeista ja selkä köyryssä keinuvista leukapartasälleistä. Osan träkeistä voi aika huoletta skipata toistuvassa kuuntelussa ja ilman niitä kokonaisuuden laatu olisi korkeampi, mutta koska tässä ennen kaikkea arkistoidaan erästä ajanjaksoa, aneemisemmatkin rämpytykset ansaitsevat paikkansa. Muutaman hajaosuman ovat saaneet myös Sola Scriptura (2007), Lifeline (2008) ja One (2004). Levyn ongelma on siis se sama vanha. Tanskassa ja Ruotsissa ehkä kohta myös Suomessa yhtyeen merchandise saattaa herättää mielenkiintoa yllättävillä tahoilla. Soundissa on luonnonmukaista karheutta ja Cronosin pinnalla jyrisevä basso ja tunnistettava ääni tekevät tästäkin kiekosta ihan kelvollista jatkumoa, mutta älkää luulko kuulevanne mitään yllättävää. saMi Hynninen
neal morSe
Testimony Two Live in Los Angeles
inSideout
Venom
Fallen Angels
Spinefarm
Siistiä, Venom omalla kotimaisella levyyhtiöllämme! Kyllä moisesta voi olla ylpeä, vaikka bändin vaikutus ei ehkä ihan entisellään olekaan. Vastapainoisesti osa teoksista tarjoaa todella tiukkaa ja hallittuakin rutistusta, kuin osoituksena, että muunkinlainen tulkinta ON bändin niin halutessa mahdollista. Livetaltioinnit ovat äänellisesti valitettavan heikkoja suhteessa sisältöön, mutta toisaalta "studiomateriaalikaan" ei ole mitään Steely Dania. Tällä kokoelmalla lyyrinen anti on kuitenkin lähinnä onomatopoeettista. On sanomattakin selvää, että keskiverto musiikinkuluttaja ei anna tälle montaa minuuttia armonaikaa ja tuotannollisesti tallenteiden raakuus ylittää/alittaa useimpien vastaanottokyvyn, mutta kuten Piero Manzonin purkittamasta paskasta tuli taidetta konseptuaalisen prosessin kautta, tämäkin melu tuottaa lopulta kuulijassa reaktioita, jotka vastaavat äänitaiteen luomia elämyksiä ja nautintoja.
saMi Hynninen
Edeltäjiinsä verrattuna Fallen Angels kuulostaa hyvällä tavalla raaemmalta. tajiin, sekä oivaltavat You Keep a Diary -tyyliset vittuilut. Mikäli piti Morsen kynäilemästä progemetallista jo Spock's Beardin aikaan,. Saattaa jopa olla, että mikäli näiden tekeleiden intentionaalisuuden aste olisi korkeampi, mieltä puhdistava vapauden ja energian tuntu katoaisi. Osa biiseistä ei liiku mihinkään.
Suuruudenhulluudessa ei kai ole mitään pahaa, jos sen kykenee valjastamaan hyviin tarkoituksiin
A-puoli vilahtaakin ohi ennen kuin hämäläisempi kuulija ehtii edes tajuta, mutta toistoja jää onneksi kaipaamaan lisää. Kosketin- ja viuluosuudet sekä puhdas laulu pehmentävät vähän kitaroiden runnomista ja muutoin hyvin jylhää soundimaailmaa. Muotopuhdasta musiikki joka tapauksessa on, eikä A Force to Recognizea voi moittia huonoksi levyksi oikeastaan millään mittarilla. Awaken kakkonen fiilistelee vahvimmin kiippariosastolla, ja paiskoo samaan aikaan melko äkäistä ja alavireis-. Vahvaa perusosaamista Kokkolan pojilta. Orkesteri osaa olla sopivan äänekäs ja vauhdikas ilman että tämä olisi millään lailla itsetarkoituksellista. Musiikki on erittäin raskasta, kaunista ja mahtipontista. Pelkkää perusdoomailua tämä ei ole, sillä esimerkiksi Nothing But Painin junnaavassa pääriffissä päästään jo lähelle Triptykonin uhkaavuutta. Intensiivisesti tykittävä There's No Thing as Salvation, rokkaavampaa riffittelyä esittelevä Gruesome Blues, cannibalcorpsemainen Eaten by the Sun ja mukavasti poukkoileva päätösbiisi The Inevitable nousevat melko nopeasti albumin kohokohdiksi, vaikka varsinaisia hylsyjä ei ole mukaan sattunutkaan. Hannah Anthonysz
ristisiitos tuon ajan norsecorea ja Sveamamman mustempaa ilmaisua. Reilut 15 vuotta vanha tekele on eräänlainen
Brittiläinen Awake heittää haasteen ruotsalaismestari Evergreylle progressiivisen tunnelmamelodioinnin kentässä. Live in Los Angelesin musiikillinen anti on siis kohdallaan, joskin Morsen väkevät sävellykset ovat alusta saakka enemmän tai vähemmän toistaneet itseään. Mutta nyt ollaan lähellä. Tyylilajien kombo kulkee kuusi minuuttia täysin sujuvasti, mutta enemmän olisi jo liikaa. Räväkkä pikkumusta kahdelta kotimaiselta undergroundtoimijalta, jotka muodostavat selkeistä musiikillisista eroavaisuuksistaan huolimatta vahvan kokonaisuuden. Kitarasoundit ovat hyvin lähellä Hail of Bulletsia, eli raskaat ja kirskuvat. Biiseissä on aimo annos rujoa groovea, eikä touhu ole pelkkää kohkaamista ja mekkalointia, vaan mukavasti basson käskyttämistä kappaleista löytyy sekä mielenkiintoa kohottavaa että ylläpitävää tarttuvuutta ja vaihtelevuutta. Bonuksena uusintajulkaisulla on kaikkiaan viisi biisiä, joista kolme on vuoden 1993 demolta ja pari hieman uudempia.
serPent
Famine year/ hautauS
Split
omakuStanne
the 11th hour
Lacrima Mortis
napalm
Muun muassa Gorefestistä ja Hail of Bulletsista tuttu monilahjakkuus Ed Warby sooloilee oikein urakalla. Ote on muutenkin varsin moderni, eli mitään 70-luvun pilvisvengiä tai orgaanista soundimaailmaa kakkoslevyltä ei löydy. Toisin sanoen eeppistä doomia deathmetallisella otteella. Aika on lievästi syönyt levyn tehoa, sillä aivan menneen ajan säväreitä teos ei kykene enää tuottamaan, hyvistä hetkistään huolimatta. Vaihdettaessa B-puolelle kierrokset tippuvat melkoisesti, jo ihan kirjaimellisestikin. Kuvauksen jälki on puisevaa ja staattista, eikä paikallaan pönöttävä ja soittamiseen keskittyvä bändi auta asiaa. Myös keikkavalaistus on surkealla tasolla, mikä syö elämyksestä lopunkin tunnelman. Levy tasapainottelee keskitempoisen pahaenteisyyden ja kiivaamman räimeen välillä valmistaen näistä varsin toimivan kokonaisuuden traditioille kumartavaa ilmaisua. Bändi on ehkä vieläkin osittain jumittunut omiin ja esikuviensa maneereihin,
Thorniumin debyyttilevy Dominions of the Eclipse (1995) edustaa rujolla ja perinteisellä toisen aallon black metalillaan tietyllä tavalla ruotsalaisen black metalin kulta-aikaa. Mielestäni Mesetiah ei silti ole vieläkään saavuttanut täyttä potentiaaliaan. Mies on edelleen oma hullu itsensä. Teknisyyttä löytyy, mutta suoraviivaisuudestakaan ei ole tingitty. Nimettömästä kappaleesta löytyy niin herkempää doomfiilistelyä, rouheaa rokkaamista kuin synkkää, lähes black metal -tyylistä rienaamistakin. Riffejä on paljon, ja ne ovat aika järkyttävän kovatasoisia. Paikoin reilustikin tuon ajan Burzumin mieleen tuova tekele on edelleen loistava ajankuva. Mesetiah ei venyttele biisejään turhaan, valtaosa niistä kellottaa alle neljän minuutin. Live in Los Angelesin kokemisessa on paras pysytellä pelkissä cd-versioissa, sillä kuvallinen keikkataltiointi Kultsan kokoisesta The Whittier Theaterista ei tee oikeutta Morsen suureelliselle musiikille. Pettymyksen sen sijaan aiheuttaa ykkös-dvd:n ekstrana oleva reunionhetki Spock's Beardin viime vuoden High Voltage Festivalin -keikalta, joka sekin kusee suurimmalta osin heikkoon kuvausjälkeen.
JaaKKo silvast
sillä tuttuuden tunne valtaa mielen lähes jatkuvasti. Kaverin
64
Inferno
soitto on aina ollut nautinnollista katsottavaa niin nytkin. Ainoa kunnon lisäarvo dvd:llä on rumpujen takana istuva ex-Dream Theater -ukko Mike Portnoy. Mainiota murheen ylistystä. Mistään en keksi suurempaa kitisemistä, biisit ovat joko hyviä tai pirun hyviä. Sopii surutyöhön mutta myös vähän iloisempaan fiilikseen.
teeMu väHäKangas
miehen soolotuotannon taidokkaat duurivoittoiset sommitelmakokonaisuudet ovat menneet alas suhteellisen vaivatta, vaikkakin Morsen tekstit ovat alusta loppuun pelkkää jeesusta. Hautaus antaa ensijulkaisullaan itsestään varsin mielenkiintoisen vaikutelman, sillä sen sludgemainen hidastelu on kiehtovaa ja osuvien vokalisointien osalta varsin häiriintyneen kuuloista riekkumista. Ja riffifriikeille levy on kuin vierailu karkkikaupassa. Levy tempaa mukaansa ensimetreiltä lähtien ja pitää otteessaan varsin kiitettävästi loppuun asti. Yhtyeen Pantera-vetoisen thrashin ja old school deathin herkullinen yhdistelmä ei jätä tälläkään kertaa kylmäksi. Erittäin lähellä.
MiKKo MalM
meSetiah
A Force to Recognize
3rdtraCk
thornium
Dominions of the Eclipse
SoulSeller
Famine Year paiskoo tyrniä crust punk grindiään vakuuttavasti, eikä neljään biisiin tuhlata aikaa kuin rapiat neljä minuuttia. Mega
awake
Forever More
lion
Mesetiahin toinen täyspitkä jatkaa hyväksi havaittua linjaa asteen verran tiukemmalla puristuksella. Miekkonen vastaa tällä levyllä kaikesta musiikista ja soittamisesta, myös puhtaista lauluista, ainoastaan örinöistä on vastuussa livekokoonpanossa vaikuttanut Pim Blankestein
Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
täkin kitara- ja rumputulta. Here Comes the Nightissa ei ole mitään vakavampaa vikaa; onpahan peruspätevää ja melodista rockvirtaa, jonka seassa on muutamia helmenkaltaisia. Bändi vie kuulijaa mallikkaasti We Don't Celebrate Sundaysin kautta Dreamin' in a Casketiin ja lopetusbiisinä toimivaan, vainoavan kauniiseen Run to Your Mamaan. Tämä levylautaselle, eikä bileitä voi välttää.
sanna Mustonen
partiCle Separator
Cheap Digital
verdura
alFonzetti
Here Comes the Night
aor heaven
Jos laitetaan yhteen porukkaa muun muassa Candy Canesta, Frivolvolista ja Tuvalusta, lopputuloksen suuntaa on täysin mahdoton ennustaa. Rumpuja ja kosketinsoittimia käsittelevän Floresin ja parin kitaristivieraan lisäksi muita ei ole katsottukaan tarvittavan. Valitettavasti tuore tapaus ei ole lainkaan bändin parhaimmistoa, mutta menköön nyt tämän kerran. Hardcore Superstar on teutaroinut Mötley Crüen, LA Gunsin ja muiden kaltaistensa jalanjälkiä säälimättä uusiksi jo 15 vuoden ajan.
2010 ilmestyneen Split Your Lipin jälkeen taukoamatta keikkaillut nelikko on rykäissyt kokoelmalle myös yhden uutukaisen veisun, avausraidan virkaa toimittavan We Don't Need A Curen. Cheap Digital on melko pitkälti sitä mitä luojiltaan sopii odottaakin. Hardcore Superstarin kovuudesta kertoo sekin, että kokoelman ulkopuolelle jää tukku toinen toistaan parempia tuotoksia, vaikkapa Significant Other ja Silence for the Peacefully. Kokoelmaksi tämä toimii maukkaan mojovasti, eikä bändin tarvitse hävetä alkuaikojenkaan helmiä. Pienet tyylivirheet huomaa helpostikin, mutta jos ei anna niiden häiritä, Forever Moresta saa oikein mukavan kaverin.
JaaKKo silvast
hardCore SuperStar
The Party Ain't Over til We Say So
Gain
Suomessakin ahkerasti viihtyvä sleazelähettiläs länsinaapuristamme on saapunut urallaan pisteeseen, jossa on luonnollista pukata maailmaan yhteenveto menneestä. Kolmannella soololevyllään Alfonzetti rokkaa melodisesti ja valitettavan ennalta arvattavasti. Shedwellin matalalla ja vakaalla voimalla rouhiva ääntely alleviivaa entisestään Forever Moren dramaattista yleiskuvaa. Etenkin kiekon ensimmäinen puolisko määrittelee linjan, jolla Particle Separator on selkeästi omimmillaan ja parhaimmillaan.
Joni Juutilainen
Matti Alfonzettin henkilöhistoriaan lukeutuu 1990-luvun alkupuoliskolla vietettyä laulaja-aikaa Jagged Edgessä ja Skintradessa. Kaikesta biisinkirjoituksellisesta hyvyydestään huolimatta Forever More voisi olla vieläkin parempi, jos miksaukseen ja äänityksiin olisi ollut käytettävissä enemmän resursseja. Täydeksi sekoiluksi musiikki ei onneksi mene, vaan paketti on sangen ehjän oloinen. Kontrasti on toisinaan räikeä (esimerkkinä nimikappale), mutta luo lähes poikkeuksetta pitävän toiminta-alustan vokalisti Simon Shedwellin karismaattiselle tenoribaritonille. The Party Ain't Over til We Say So tykittää surutta 20 biisin verran lahkeet räjäyttävää sleazea punk- ja thrashvivahteilla. Ruotsalainen kun on, herran ei ole tarvinnut etsiä pätevää kaveriporukkaa kissa- tai koiraeläinten kanssa. Lähtökohdat huomioiden on myös hyvin paljon mahdollista, että lopputuloksella ei ole suuntaa lainkaan. Esimerkillinen tuotos bändiin tutustuvalle. Nämä olisivat kuitenkin kaivanneet avecia tai mieluiten tietysti suurempaakin seurapiiriä, jotta levystä olisi muodostunut keskivertoa kiintoisampi tapaus. Auttavan käden on ojentanut Mind's Eye -progemetalliyhtyeestä ja monesta kevyemmästä projektista tuttu Daniel Flores. Levyä olisi kiva diggailla pelkästään sen erikoisuuden vuoksi, mutta bändillä on myös musiikillista annettavaa. Particle Separator surahtelee hektisesti jossain noiserockin ja mathcoren välimaastossa, lisäilee keitokseensa hyppysellisen fiilistelyä ja psykedeliaa ja luo itsestään kevyesti nyrjähtäneen, mutta suoraselkäisen ja terävän yleisvaikutelman. Panu KosKi
Tiedät kyllä paikan! www.hellsinkishop.com. Esimerkiksi Bon Jovin mieleen tuova sulava tyylinäyte Lay Your Love on Me ja painokas I Will Never Let You Fall jäävät mieleen. Mainitsemisen arvoista on myös, että Jocke Berg on tämän päivän solisteista heittämällä yksi kovimpia ja karismaattisimpia
Mainittakoon myös alkuperäisille kitara- ja rumpusoundeille hienosti kumartava Judas Priest -laina Bloodstone.
JaaKKo silvast
SlaSh
Live in Stoke 24/7/11
armoury
immortal SoulS
IV: The Requiem for the Art of Death
dark BalanCe
Kokkolalainen melodeathpioneeri on aktivoitunut useamman vuoden hiljaiselon jälkeen. Slashin ensimmäinen julkilevitykseen päätynyt livelevy sisältää 21 biisiä miehen neljännesvuosisadan mittaisen uran varrelta. Re-Armed on murskaava bändi, joka tavallaan murskaa itsensäkin. Tietysti myös killeririffit ovat kuolemassa sukupuuttoon.
Janne tolonen
StratoVariuS
Intermission
ear
Alun perin vuonna 2001 päivänvalon nähnyt, muutaman uuden rallin, bonuskappaleita, covereita ja pari demoa sisäänsä sulkeva Intermission-kokoelma on jälleen Stratovarius-fanaatikkojen saatavilla. Sieltä muuten eräskin Lemmy Kilmister on syntyisin. On osin hämmentävääkin kuulla, kuinka 25 vuotta vanha hauta alkaa avautua. Melodioissa on uudentasoista tarttuvuutta, riffeissä iskevyyttä eikä tunnelmastakaan uuvu syvyyttä. Kun levyn biisit koostuvat Gunnareiden lisäksi Velvet Revolverin, Snakepitin ja suureksi osaksi Slashin tuoreimman soololevyn materiaalista, kenellä tahansa laulajalla olisi kova tekeminen biisien haltuunotossa. Slash on ottanut vuosi sitten julkaistusta soolopitkästään poiketen kiertueelleen laulajaksi Alter Bridgessäkin vetävän Myles Kennedyn, ja täytyy vilpittömästi todeta, että mies meinaa viedä housutkin jalasta usealta rockin nykylaulajalta. Kaikki muu on toissijaista.
Levyjä voi julkaista bisnesmielessä levy-yhtiöjohdannaisesti, tai sitten voi tehdä homman kuten maailman tunnetuimpiin lukeutuva kitaristi Slash: julkaista livelevyn, jolla on syvä henkilökohtainen merkitys ja joka on täynnä tunnetta ja persoonallista merkitystä joka nuottia ja kitarankieltä myöten. Soittovuosia on takana runsaasti, joten mitään märkäkorvia ei ole asialla. Slash on kertonut livelevyn ja -dvd:n (jota toimittajan versiossa ei valitettavasti ole) idean syntyneen, kun mies pääsi keikalle synnyinkaupunkiinsa, IsonBritannian Stoke-on-Trentiin. Soittotaito ja soundit ovat hyvällä tasolla, tosin kitarasoundi olisi saanut olla hieman kuivempi, nyt se on jopa liian murskaava ja vie tiukkuutta riffeistä. Dödiksen ja rässin sekamelskassa edetään. Sävellyksellisesti olisi kaivattu hieman monipuolisempaa ulosantia. Worldwide Hypnotize ei ole iskevästä nimestään huolimatta kovin iskevä, valitettavasti. Hienoa on myös se, että soundimaailma on mukavan lämmin ja orgaaninen, ajoittain jopa raaka. Kolmeen lukuun jaettu levy käy läpi kuoleman ja kuolevaisuuden teemoja varsin tehokkain asein. re-armed
Worldwide Hypnotize
maSSaCre
Keravan kollit julkaisevat debyyttinsä. Kennedy pystyy jopa astumaan Axl Rosen tontille; tehtävä, joka on täysin mahdoton suurelle osalle elossa olevista laulajista. Paketointi on alkuperäisversiota perinteisempi ja täten vaatimattomampi, mutta muutoin mikään ei ole muuttunut. Vanhempien levyjen bonusraidoista nostettakoon esiin vuoden 1998 Destiny-kiekon Cold Winter Nights, joka lukeutuu allekirjoittaneen mielestä Stratovariuksen parhaimpiin vetoihin. Lopulta hyvä biisi on se mikä ratkaisee. Aggressio ja brutaalius ovat hyvin synkassa melodisuuden ja tunnelmallisuuden kanssa. Laulupuolella tuo kaipaus on myös huutava, vaikka huutoa kyllä löytyy. Slash itse on edelleen kitaristina täysin omaa luokkaansa ja keikalla todella hyvässä tikissä. Kolmasosa levyn veisuista on Gunnareiden biisejä, suurimmaksi osaksi Appetite for Destructionilta, joten vannoutunut ja sielunsa aikanaan Guns N' Rosesille myynyt kuuntelija laittaa tuplaliven soimaan pelonsekaisin tuntein. Immortal Souls aina ollut kykeneväinen säveltämään kaihoisasti polveilevia ja aggressiivisia metallipaloja, mutta levykokonaisuudet ovat jostain syystä osoittautuneet melko vaisuiksi ja jopa keskinkertaisiksi. Levyltä kuulee intiimin klubikeikan upean fiiliksen, ja niin harvinaista kuin se onkin, tämä livelevy todella toimii.
sanna Mustonen. Tyylistä ei ole tingitty eikä uusia temppuja opeteltu, mutta tällä kertaa kappaleet linkittyvät toisiinsa saumattomasti eikä romahduksia kuulla. Intermissionin silloisten uusien biisien laatu on hyvä suhteessa Stratovariuksen kokopitkiin levyihin. Esimerkiksi vauhdikkaasti kulkeva The Curtains Are Falling ja herkistelevä Will My Soul Ever Rest in Peace melodioivat mainosti. Yksi Panteran suuruudesta oli sen kyky saada biiseihin nyansseja kaiken rankkuuden keskelle, kyky joka nykybändeiltä tuntuu uupuvan lähes täysin. IS ei ole koskaan edustanut mitään omaperäisyyden huippua, mutta onko sillä väliä, jos levylle on saatu näin kova biisinippu. Orkesterin neljäs pitkäsoitto on taattua laatua alusta loppuun. Bändi soittaa saumattomasti ja hyvällä tuntumalla Kennedyn puhaltaessa Slashin parina hengen uudempiin biiseihin sekä uuden sielun Guns N' Rosesin klassikoihin. Yhtye on aina pysynyt uskollisena juurilleen eikä luopunut siitä tyylistä, jolle Sentencedin ja In
66
Inferno
Flamesin varhaiset teokset loivat pohjan. Toisin on nyt
Dark Adrenalinen tuottajannamiskoita on väännellyt jälleen mies Linkin Parkin takaa, Don Gilmore. Siinä missä edellinen Shallow Life jäi turhan rikkonaiseksi ja liian epävarmoille vesille, Dark Adrenaline nostaa tasoa huomattavasti ja näyttää vihdoin olevan se The Hittilevy, joka mahdollistaa suosion vakiintumisen sekä rapakon tällä että tuolla puolella. THE GREAT ESCAPE Brighton, Iso-Britannia 10.-12.5. Nälkävuoden pituinen levy on lähinnä osoitus Rammsteinin rajattomuudesta, mutta itse remixit ovat muutamaa kuriositeettia lukuun ottamatta vähintään joutavanpäiväisiä. Noh, kun suurin järkytys on purettu, kyllä tältäkin kiekolta omat vaikuttavasti maalailevat hetkensä löytää. Heavy Kingdomin materiaali ei kuulosta "edeltäjänsä" tavoin sähköisen muodon myöhemmin saavien biisien demolta, mutta voisi valitettavasti olla tv:n kykyohjelmassa esille tulleen, aikuisempaan makuun iskevän jokamiehen tunteikas debyytti. asti! Ilmoittaudu nyt - edullisempi osallistumishinta voimassa 31.1. Lontoo, Iso-Britannia 8.-11.3. Rammsteinin kohdalla niin sanotut hittisinkut ovat kuitenkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta niin vahvoja, että tämä kuudentoista kappaleen läpileikkaus osoittautuu erittäin viihdyttäväksi tuokioksi. HELSINKI MON AMOUR Pariisi, Ranska 27.1. JA JA JA - A NORDIC AFFAIR Lontoo, Iso-Britannia 31.5. Jälki on laadukasta ja kiekko yhtenäinen paketti synkintä ja kauneinta Lacuna Coilia tähän mennessä.
sanna Mustonen
wino & Conny oChS
Heavy Kingdom
exile on mainStream
"Elämänmakuista", muutamilla sähkökitaroilla maustettua akustista americanarämpytystä kahden miehen voimin. Kolme muuta albumia on jäänyt vahvuudeltaan lähinnä irtohittien tasolle. asti! Hae nyt showcase-ehdotukset käsitellään kuukausittain!
Ilmoittaudu nyt edullisempi osallistumishinta voimassa 16.3. Made in Germany on yhden levyn versiona varsin kelvollinen läpileikkaus bändin tuotantoon hänelle, joka ei sitä lainkaan tunne. MUSEXPO LA Los Angeles, Yhdysvallat 29.4.-2.5. Winon nimi kannessa velvoittaa kahlaamaan hetteikön läpi, ja sieluun sattuu antaa näin huonot pisteet niitä erittäin raskaasti verottava Connykin varmasti "osaa hommansa" kaljabaariviihdyttäjänä mutta kyllä se mitä nyt tarvitaan on The Obsessed takaisin aktiiviseksi yhtyeeksi. Maallinen vaellus antaa hyvän kuvan Veljien jatkuvasti muuttuneesta monimuotoisuudesta. Sekalaisista seteistä koostuneet keikat ovat useimmiten korjanneet tämän heikkouden, joten miksei sitten kokoelmakin. JAZZAHEAD! Bremen, Saksa 19.-22.4. FINLAND FEST Tokio, Japani 25.-26.5. Made in Germany kärsii ehkä täydestä rohkeuden puutteesta kappalevalintojen suhteen, ja parhaimmistoa valitessani olisin itse varmasti vaihtanut lähes puolet kappaleista. asti! Ilmoittaudu nyt edullisempi osallistumishinta voimassa 16.3. Dead Yesterday -biisissä on jopa sen henkistä tunnelmaa, ja vaikka pari muutakin winomaisem-
Music Export Finlandin vientikalenteri 2012
01 02 03 04 05
JA JA JA - A NORDIC AFFAIR Lontoo, Iso-Britannia 26.1. Lacuna Coil on
Muista pohjoismainen showcase-klubi Lontoossa! www.jajajamusic.com. Osallistumissopimusten deadline 27.1.
INTERNATIONAL LIVE MUSIC CONFERENCE Osallistumissopimusten deadline 24.2. Hengästyttävää "levy vuodessa" -tahtia lähes koko uransa veivannut nelikko synnytti lukuisia uniikkeja ralleja, joita on nyt mahdollisuus kuulla kerralla aimo annos. taMi HintiKKa
Sear bliSS
Eternal Recurrence
CandleliGht
Sielun Veljet
Maallinen vaellus
poko
Ankara pettymys. asti! Hae nyt showcase-ehdotukset käsitellään kuukausittain! Katso tarkemmat tiedot musiikkiviennistä ja tilaa uutiskirje osoitteessa www.musex.fi Ilmoittaudu nyt Suomen messuosastolle pääsee mukaan 31.1. SPOT Århus, Tanska 4.-5.5. Bändin metalli on aina ollut kevyttä, mutta kovasti synkkiä ja syviä ovat tämän kuusikon sävyt verrattuna Evanescenceen, puhumattakaan Within Temptationin radioystävällisestä hattarasta. Se onnistuu luomaan niin ihmiskunnan aamuhämärässä soineen ritualistisen rytmiikan tunnelmaa kuin henkeäsalpaavaa herkkyyttä ja ehtaa modernia rockmusiikkia ja niin, että tuo kaikki on ajatonta. MIDEM Cannes, Ranska 28.-31.1. TALLINN MUSIC WEEK Tallinna, Viro 29.-31.3. The Arcane Odyssey (2007) oli vuotensa kirkkaimpia helmiä, mutta vaivaiset 36 minuuttia ideaköyhyyttä sisältävä Eternal Recurrence pistää oikein vihaksi. asti! Ilmoittaudu nyt - edullisempi osallistumishinta voimassa 31.1. Takanaan hänellä on jo yksi akustinen levy, Adrift, joka ei sekään ihan osunut kohteeseen. Muutoin mennään kolme neljä stygeä per levy. BY:LARM Oslo, Norja 16.-18.2. Hae nyt artistihaku käynnissä 31.1. Nopeampi bm-piiskaus on karsittu lähes täysin pois, ja tilalle on napattu unettavaa jolkottamista. Jos hyllyssä on jo pitkä rivi Rammsteinin levyjä, ei kannata vaivautua.
aKi nuoPPonen
junnaavia ja hikisiä antihittejä edustavat muun muassa Emil Zatopek sekä Elintaso. SOUTH BY SOUTHWEST Austin Teksas, Yhdysvallat 9.-18.3. Aivan kuin levyllä soittaisi jokin Vintersorgia ja Enslavediä eteerisesti diggaileva tribuuttibändi. Toisin kuin monille muille, juuri tuoreemmat levytykset Mutterin, Reise Reisen ja Rosenrotin tavoin ovat edustaneet aina itselleni sitä vahvinta Rammsteinia. asti!
Yksi Suomen legendaarisimmista rockyhtyeistä on jälleen aktivoitunut, ja tuon toiminnan siivellä on laskettu markkinoille kahden cd:n ja 37 biisin kokoelma. Mielikuvitus on kateissa. Bändi soittaa tiukemmin kuin koskaan, ja Cristina Scabbia on viimein löytänyt ääneensä syvyyttä ja todellista tulkintaa. Draamankaari on lattea, ja vaikka homma toimii jotenkuten mustasti särisevän tunnelmoinnin saralla, pudotus The Arcane Odysseyn monipuolisesta loistosta on karmea.
Kari KosKinen
rykäissyt edellisen pitkäsoittonsa jälkeen laivansa täydellä teholla kohti uutta manteretta, ja suosiota on syntynyt isolla kädellä. JA JA JA A NORDIC AFFAIR Lontoo, Iso-Britannia 29.3. Samaa ei voi sanoa kokoelman keskimmäisen version kakkoslevystä, jolla remixversioitaan Rammsteinin kappaleista esittävät esimerkiksi Devin Townsend, Meshuggah, Faith No More ja Johan Edlund, Scooterin, Pet Shop Boysin ja Hurtsin kaltaisista nimistä puhumattakaan. Kirkkaimmiksi timanteiksi nousevat itse biisit, erityisesti Kill the Light ja Intoxicated. Mitä ihmettä tapahtui. Kun tylsään sävellystyöhön lisätään vielä puolisuttuisesti 90-lukua henkivä soundi, pettymys on valtava. Pian kahden vuosikymmenen ikään tuleva unkarilainen suuruus on menettänyt sanottavansa. DIGITAL & MUSIC MATTERS Singapore 22.-26.5. Alkupään tuotannon
laCuna Coil
Dark Adrenaline
Century media
Saapasmaan kuuluisimmalla sekstetillä on hommat isollaan. "Peltirumpu-levy"L'Amourhalta on mahtunut mukaan kaikkiaan kuusi kappaletta, joista Satujen julma taikayö kuullaan liveversiona. Levy on eittämättä kaupallisin LC:n tuotos, mutta kerrankin tämä ei koidu musiikin tappioksi. Särmä on kadoksissa ja ääripäät leikattu pois. Sielun Veljet on upean melodian, rosoisen rytmin, rajojen rikkomisen, toisin tekemisen ja musiikin fyysisyyden ruumiillistuma. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
Niille, joiden mielestä genren pioneerit tiputtivat pallon jo aikoja sitten ja joille moderni metalcore on kauhistus, Requiem lienee enemmän kuin tervetullut lisä levykokoelmaan.
MiKKo MalM
rammStein
Made in Germany
univerSal
Niin paljon kuin Rammsteinista parhaimmillaan pidänkin, juuri Made in Germanyn kaltainen kokoelma pistää pakostikin ajattelemaan, kuinka kaksijakoinen bändin tuotanto onkaan. CANADIAN MUSIC WEEK Toronto, Kanada 21.-25.3. Aiemmin niin vaikuttavasti soivat torvisoittimetkin tulevat ilmoille kuin pakosta, ilman odotetunlaista dramatiikkaa ja kuohuntaa. Toinen heistä sattuu olemaan doompiireissä syystäkin eläväksi legendaksi noussut innovatiivisten heviriffien velho Scott "Wino" Weinrich. Puhtaat laulut istuvat seesteisempään ilmeeseen mukavasti, mutta kokonaisuutena paletti on kaventunut melkoisesti
Ja ne riittävät pitkälle, oli kyseessä sitten tunnelmallinen kertosäeveturi Time 4 Lovers, rivakampi ja tuplabassaroivampi Alone tai energisesti tikkaava nimibiisi Dangerous Diamonds. Myös
68
Inferno
Patonkien ja viinipullojen seasta saapuu Kells kauniin laulajaneitosensa kanssa. Oman materiaalin lisäksi tarjolle asetetaan King Crimson -laina Moonchild. Laulaja Walter Basilella on herkkä, elämän kovat tosiasiat tyynesti toteava ää-. Introinstrumentaali Will of Mind jää piirun alle neljään minuuttiin, mutta loput neljä kappaletta venyvät yli viidestä päälle viidentoista. Hyvät sävellykset silaa todella muheva ja selkeä soundi, joka lämmittää korvia etenkin hitaampien osuuksien aikana. Pääosin puhtaasti laulava neitonen intoutuu välillä oikein rääkymäänkin, mutta lopputulos ei ole kovin mairitteleva. Tyylinä on upeasti murskaava kuolometallin ja doomin synkkä hybridi, joka jakaa kuolemantuomiota erittäin jylhänä. Suoraviivaisena ja yksioikoisena käyvää rässikomppia tuetaan partaveitsenterävällä riffittelyllä, mutta vaihtelua ei löydy sittenkään tarpeeksi. Lisäksi on hienoa, että dvd:n ekstroihin on laitettu täyspitkät versiot useista haastatteluista. Ranskan kielikään ei oikein natsaa korvaan.
Alan miesten keskuudessa näitä ruotsalaisia on ehditty varovaisesti hehkuttaa, eikä aivan suotta. Sävellykset ovat ihan ok -tasoa, eivät sen kummempia. Esimerkiksi kitaristi Pier Gonellalla on hallussaan melkoinen arsenaali täsmäaseita, mitä tulee sooloihin, säkeistö- ja bridgefilleihin tai puhtaaseen komppaukseen. Siinäpä oikeastaan tärkeimmät tästä bändistä. Ylipäänsäkin dokumentti tekee varsin kattavan läpileikkauksen suomalaisen metallin historiaan. Sujuvasti käyvä rumputikkaus vie myös mukanaan, ja liukkaana raapivat kitaratkin kulkevat kuin saippua kaakelilla. Ei ole ainakaan liian kova vastus lämppärinä.
Janne tolonen
promiSed land oF heaVy metal
douBle viSion
CataleptiC
Strenght Within
no SiGn of life
Vale oF pnath
The Prodigal Empire
hammerheart
Jenkithän tämän lajin taitavat. Kitaristi-vokalisti Sami Iivosen murea korina tuntuu kasvavan levyn edetessä aina vain tunteikkaampiin ulottuvuuksiin. Mastercastlen vokalistineito Giorgia Gueglio antaa äänensä lentää eikä yritä olla mitään muuta kuin mihin kyvyt riittävät. Braindrillin tai Originin kaltaista taukoamattoman brutaalia nakutusta levyllä ei kuulla. Aika pian käy kuitenkin selväksi, että täyspitkän mittaa ideat eivät aivan kanna. Dokumentin alussa tuntuu, että aihetta lähestytään jälleen kerran itsestäänselvyyksiä toistelemalla. Moonchildin neljä kappaletta ja 31 minuuttia muodostavat yhtyeen hivenen uneliaan ensi-ep:n. Yksilösuoritukset ovat kovalla tasolla, mutta levylle on silti sävelletty ihan oikeita biisejä. Kyseessä on erittäin väkevä esikoisalbumi, joka viestii siitä, että Cataleptic omaa kykyä laittaa vieläkin paremmaksi.
taMi HintiKKa
antiChriSt
Forbidden World
hiGh roller
paa biisiä hiukan avautuu, en tarvitse enää ainuttakaan unpluggedfiilistelyä tältä suunnalta.
saMi Hynninen
maSterCaStle
Dangerous Diamonds
lion
tarkasti soitetun ja iskeväksi miksatun Dangerous Diamondsin kappalemateriaali yltää kokonaisuutena kirkkaasti keskivertolevytystä koukukkaammaksi.
JaaKKo silvast
kellS
Anachromie
SeaSon of miSt
Pieni mutta pippurinen! Italian rokkimetallikvartetti hohkaa kolmannellaan energiaa ja asennetta, jota naislauluvetoisessa hevimusiikissa on totuttu viime vuosina kuulemaan esimerkiksi Sister Sinin ja Battle Beastin toimesta. Musiikki musertaa mutta soundit ovat ilahduttavan selkeät, joten riipaisevat kitarakuviot ja basso pääsevät oikeuksiinsa. Vale of Pnath kuulostaa kuolevaisten muodostamalta bändiltä, jonka musiikki saattaa osoittautua vielä kuolemattomaksi ainakin omassa genressään. Strength Within tarjoaa tunnetta ja tunnelmaa lyijynraskaalla kuoleman kouralla, unohtamatta hyvällä maulla viljeltyjä melodioita. Parhaita puoliaan bändi vilauttelee hysteerisien laulujen ja vanhakantaisen raa'an mutta selkeän soundin turvin. Mesa Boogie -vahvistin rouhii selvästi, mutta jotenkin levyn yleisilme on tunkkainen. The Prodigal Empire on parhaita teknisen death metalin levytyksiä hetkeen. Väkisinhän tämän parissa viihtyy, vaikka pakissa ei kovin monenlaisia työkaluja olekaan.
Kari KosKinen
Sargofagus-kitaristi Kimmo Kuusniemen tuottama ja juontama dokumentti suomalaisesta heavy metalista on nähty meillä TV2:lla vuonna 2009, ja nyt siitä on julkaistu deluxe-versio cd-levyllä varustettuna. Mastercastle ei etene pelkästään Gueglion varassa. Ehkä tämä silti on ulkomaisesta katsojasta vain viehättävää eksotiikkaa. Myöhemmin muun muassa toimittaja Jone Nikula, Marco Hietala ja Suomen rakastettavin mies Ville Valo esittävät mietityn kuuloisia ajatuksia. Angela Gossow ei löydä edelleenkään voittajaansa. Dokumentin ansiona on sen laaja ja edustava haastateltavien joukko sekä selkeästi intohimoinen suhtautuminen aiheeseen. Laulut kuulostavat epämiellyttävän päälleliimatuilta. Tiivistäen Antichrist kuulostaa Destructionin Infernal Overkilliä soittavalta Slayeriltä. Vale of Pnath on vuonna 2005 perustettu, pääosin nimettömistä tulevista suuruuksista koostuva pumppu, joka pistelee debyyttipitkällään asiat kerralla pinoon. Äänimaailma ei toki ole kepeä, eipähän vain ole visvaisen puuroinen. Englannin valinta haastattelukieleksi on ymmärrettävää kansainvälisen levityksen kannalta, mutta se myös lisää dokumenttiin kömpelyyden tuntua. Blastia käytetään toki paljon ja meno on varsin armotonta, mutta koukut ja leadit hyödyntävät paljon myös melodisemman death metalin ideoita. Teknistä ja progressiivista kuolometallia parhaimmillaan, olkaa hyvät.
Kari KosKinen
Tällä kotimaisella nelikolla ei ole kiire. Soitto ja tuotanto on virheetöntä, mutta ei kuitenkaan konemaisella tavalla kylmää ja tunteetonta. Ei ihme, että Tarja Turunen suosii tätä bändiä kiertueillaan. Forbidden World on nimittäin pätevä, joskin aika nopeasti kaluttu debytointi karkeaa ja tiukasti liikkuvaa thrash metalia. Viimeistään Thunderstonestakin tutun teologian tohtorin Titus Hjelmin haastattelun myötä käy kuitenkin selväksi, että elokuva saattaa tarjota syvällisempääkin analyysiä esimerkiksi uskonnon ja hevin keskinäisestä suhteesta. Ranskalaispoppoo vääntää jonkinlaista sinfonista metallia pienillä dödisvaikutteilla. Ulottuvuuksia löytyy myös itse biiseistä, jotka jaksavat pitää kynsissään pitkästä kestostaan huolimatta. Infernostakin tutun Lauri Ylitalon The Early Days of Finnish Metal -kirjoituksen sisältävä kansivihko on mukava lisä pakettiin. Lisäksi on rehellisesti sanottava, että vaikka asiaakin kuullaan, monet haastattelut ovat juuri sitä pelättyä kliseiden toistelua, joiden kohdalla olisi voinut käyttää ahkerammin editointityökalua.
toni Keränen
morito ergo Sum
Moonchild
omakuStanne
Morito Ergo Sum pusertaa surun puseroon eeppisesti epäilakoivalla doom metalilla. Kuusniemen tarkoituksena on ollut tutkia sitä, kuinka metallimusiikista on tullut niin keskeinen osa suomalaista kulttuuria. Yksi välisoitto ja pari kahdeksanminuuttista eeposta katkovat liki herkeämättä päällekäyvää nakutusta, mutta eivät nämä biisit rakenteillaan sentään klassikoita haasta. Kritiikkiä on kuitenkin annettava kuvallisesta tasosta, jossa näkyy dokumentin pieni budjetti
Keskimmäisestä puolestaan muistuttaa vierailevan viulistin läsnäolo. Yhden peliliikkeen suhteen liukasnäppinen polakki on onnistunut: Levyllä vierailevat ex-Yngwie Malmsteen -vokalistit Göran Edman ja Mark Boals nostavat jo läsnäolollaan levyn kuin levyn tasoa. Kokonaisuutena levy kuulostaa kuitenkin hard rockin ja progemetallin yhdistelmältä, jonka saumakohdat ovat jääneet hiomatta. Herra Balserakin olisi selkeyden vuoksi kannattanut valita mielihalujensa pohjaksi jompikumpi edellä mainituista genreistä. Pro Toolsilla saa ihmeitä aikaan, mutta ei näin kovaa jälkeä. Ei mitään mullistavaa uutta, mutta oman juttunsa bändi hoitaa paremmin kuin hyvin. Jokohan Killswitch Engage saa luovuttaa valtikan näille jessepojille?
Janne tolonen
aS i lay dying
Decas
metal Blade
Crylord
Blood of the Prophets
lion
Eräs parhaiten menestyneistä metalcorebändeistä juhlistaa vuosikymmenen mittaista uraansa kokoelma-albumilla, johon on pykätty täkyksi muutama uusi biisi. Orkesterin kotimaa on Ruotsi, mutta yksikään jäsen ei ole syntyperäinen ruotsalainen. On nautittavaa, miten biisi soitetaan tarkasti
nialaulukuoroja ja eeppisiä rakenteita. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa viralllista julkaisua. Moonchild on siksi lupaava esitys, että seuraava julkaisu voi hyvinkin tapahtua levy-yhtiön välityksellä.
Panu KosKi
ja helvetin hyvillä soundeilla, näin kappale saa arvoisensa ympäristön. Ei irtoa. Huolestuttavaa on, miten vähän ryhmä on liikahtanut musiikillisesti. Biisi on hämmentävä plagiaatti Rammsteinin vokalisoinnin imitaatiota ja huoltoasemasyntikoita. Rykäisyistä voidaan todella puhua. Metal puolestaan nyrjäyttää viisarin kiistatta tylsää-osastolle. Parasta antia esittelevät Synthetic Generation -debyytin nimibiisi ja ihan sitä itseään tihkuva Tongues. Onpa mukana myös Suomessa syntynyt basisti Harry Virtanen. Albumin kolme uutta biisiä ovat tasavahvaa AILD-laatua. Lahjakas bändi uhkaa lässähtää.
sanna Mustonen. Tukholman pojat julkaisevat kolmen
pitkän rieskansa ja yli kymmenen vuoden yhteiselämänsä tiimoilta kokoelman ryyditettynä kahdella ennen julkaisemattomalla rykäisyllä. Inspiraationsa yhtye kertoo löytävänsä Tiamatilta, My Dying Bridelta ja Celtic Frostilta, mutta ainakaan viimeksi mainittua soundista on vaikea paikallistaa. Albumin ehdottomin helmi on Slayer-coveri War Ensemble. Kokoelma paranee kunhan uusista päästään eroon, ja pätkittäin esiin tulee se vetoavan seksikäs nahkahousu meikki-meininki, jota bändi parhaimmillaan alkuaikoinaan edusti. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
ni, joka onnistuu silti ilmentämään genrelle ominaista epätoivoa. Suurin pettymys lienee silti, miten selvästi materiaali huononee sävellyksellisesti nykypäivää lähestyttäessä. Uudet "hitit" ovat kaikkea muuta kuin hittejä ollen kokoelman suurin pettymys. Pekkaa pahemmaksi ei jää pääosan lauluista hoitava Evidence One -ukkeli Carsten Schulz.
JaaKKo silvast
Puolalaiskitaristi Bocuslaw Balserakin tekeminen Crylord-bändinsä debyytillä on taidokasta ja korkeatasoista, mutta idea hörppää. Neoklassiseksi metalliksi luokiteltavalta Blood of the Prophetsilta löytyy toki uusrenessanssisen mahtipontisia urkufiilistelyjä, Ynkkä-kategoriaan kuuluvia kitarajuoksutuksia, harmo-
deathStarS
The Greatest Hits on Earth
nuClear BlaSt
Ruotsissa riittää metallisia ylpeydenaiheita, ja Deathstars on yksi niistä. Myös Judas Priest -coverit taittuvat mallikkaasti. Bändin soitto on tuhansien keikkojen myötä tiukempaa kuin umpeen kasvanut impi. Jokseenkin turha julkaisu, mutta perhanan hyvinhän nämä jampat hommansa hoitavat. Sävellyskynän soisi löytyvän uudestaan joutuin. Ensi tuntumalta suoremmat kompit olisivat nostaneet paremmin esiin Blood of the Prophetsissa piilevän melodisen tarttuvuuden, joka jää nyt kintuistaan kiinni moninaisiin biisirakenteisiin. Death Is Wasted on the Dead on perusrypistystä industrialgoottimetallisteilta, mutta ei juuri liikauta viisaria
Tuo Adam Antin, Tom G. Se laittaa pihalle kymmenen lainabiisiä, jotka on survottu waltarimaises-
Paavo Väyrysen hypnoottis-magneettisella katseella tervehtivä Asekätkentä 2012 purkaa tyytymättömyyttä moneen suuntaan. Se tosin on todettava, että vaikka Maiden sai Smithistä livetilanteissa ihan kelvollisen taustalaulajan, miehen leadit High Rollerilla eivät varsinaisesti syleile korvia. Koska biisit ovat hyviä ja ne on esitetty taidokkaan omaleimaisesti, Covers All on kelpo levy. Varsinkin hitaammat riffit ovat sitä ihteään, eli Slayeria siltä ajalta jolloin bändi vielä jytisi tosissaan. Whiskey Songin pilaa hermoja kiristävä kertosäe. Sinällään merkillepantavaa on, kuinka linjakkaaksi lainabiiseistä kasattu kokonaisuus muodostuu ties mistä teknojoiku-kuolometalli-popista tunnetun yhtyeen käsittelyssä. Joissain kohdissa onkin uudenlaista ankaruutta ja kulmikkuutta, mutta tuttu leijuva groove ja "viipyilevät" laulusovitukset sitovat yhä kaiken yhteen; sokkokuuntelussa tämän tunnistaisi välittömästi Acrimonyksi. KosKinen
eivät aina ole, ja osittain matsku on kuin suorilta improvisoitua. Kiinnostavaa ja järjetöntä, mutta sopii kuvioon. Pääasia, että meteliä riittää! Jahkailijoille tiedoksi, että biisit saa imutettua netistäkin. Viime heinäkuussa Karlsruhessa nauhoitettu keikka on tekniseltä tasoltaan ihan perushyvää tasoa, eikä kuvauksessa saati äänessä ole sen kummemmin moitittavaa. Juuri tätä ihmettelin itsekin, kun huomasin kerääväni leukojani Kaapelitehtaan lattioilta saatuani juuri ensimmäisen kosketukseni Shiningiin, kun bändi soitti kohtalokkaan keikan. Ei. Nykygrindin määritelmiin Bötoxx ei kuitenkaan sovi, sillä sitä nopeinta virvelitärinää bändi ei oikeastaan käytä. Sooloja myöten oikein tyylikäs paketti vanhakantaisen thrashauksen ystäville. Yhtä kaikki, tämä viime vuoden puolella ulostettu High Roller -levyn cd-painos on musiikillisesti tervetullut tuulahdus ajalta, jolloin kitarasoundi oli raskaassakin rockissa oikeasti orgaaninen ja soitto taidokasta ja omaperäistä vailla turhia uusintaottoja. Aika paljon tässä näköjään tulevat tietyt nimet mieleen. Viime vuoden lopulla hajonnut yhtye julkaisee päättötyönään 20-vuotisjuhla-dvd:n, jonka ensimmäinen levy sisältää akustisen ja toinen rockkeikan. Ei tämä nyt ihan päätä räjäytä, mutta aiheuttaa ajoittain oikein mukavia kutinoita selkäpiihin. Lainattavat biisit, kuten niin monesti ennenkin yhtyeen uralla, on poimittu vähintäänkin laajalla skaalalla. High Roller nostaa esiin myös nuoren Adrian Smithin biisinkirjoitus-, harmoniointi- ja sooloilupotentiaalin, josta kaveri on tullut Iron Maidenissa tunnetuksi. Laulaja Mozart on mystinen mies. Kari KosKinen
urChin
High Roller
hr/taBitha
bötoxx
Asekätkentä 2012
off
waltari
Covers All
Stupido
Mitä tekee kotimainen musiikkikentän elohiiri kun tulee 25 vuotta juhlistettavaksi. JaaKKo silvast
Shining
Live Blackjazz
indie
Norjalainen Shining soittaa ruotsalaisen kollegansa black metalin sijaan napakasti äärimetallilla, jazzilla, industrialilla, progella ja noisella höystettyä avantgardea. Levyllä on omaan makuuni vähän turhan kliiniset soundit. Päätösraidan popvibraatiot toimivat hyvin, mutta loppu jää jauhamaan tyhjää. Törkyisyydestään huolimatta Asekätkentä 2012 on tavallaan sekä raikas että painostava annos vanhakantaista punk/grindiä. Urchinilta on julkaistu varsinaisia albumeita vasta 2000-luvulla, ja nekin ovat kierrätyksiä kahden vanhan sinkun materiaaleista sekä aiemmin julkaisemattomista äänityksistä. Yhtye muistetaan metallifanien keskuudessa edelleenkin siksi, että sen perustivat nykyiset Iron Maiden -kitaristit Adrian Smith ja Dave Murray. Mitenkään järin yllättävä se ei yllättäen ole, vaikka vartin mittainen Pink Floyd -huuruilu Saucerful of Secrets onkin turhimpia koskaan kuulemiani lainakappaleita. Hikeä, paskaa ja aggressiota. Kreikkalaisnelikon thrashaus on osin kuin suoraan siltä ajalta, kun kreatorit, exodusit ja slayerit olivat uusia ja lupaavia nimiä. Punkkia, perkele! Irtonaisin rantein poliittista sanomaa puolivakavissaan, tai ainakin puolitosissaan, purkavat 30 biisiä eivät kauaa paikallaan vanhene. Ei Waltari. Warriorin ja Boy Georgen traaginen yhdistelmä osaa näköjään oikeastikin laulaa, mutta suurimman osan ajasta hän tyytyy jäyhästi lausumaan ja hönkäilemään matalia baritoniröyhtäyksiä. Lausuntojen perusteella saattoi odottaa raskaampaa ja soundeiltaan karumpaa materiaalia. Suurin osa riffeistä on oikein maukkaita, jotkut tosin vähän kuivakkaan puisevia, mutta mitään rimanalituksia ei joukossa ole. Läskit ja pehmeästi kiemurtelevat riffit ja perinnetietoiset w.generalkompit olivat rautaa, mutta kavahdin laiskaa pössyttelyosastoa. Vaan jos fyysistä kopsua halajat, pidäpä kiirusta. Senkin häntään on vielä jemmattu jotakin akustista hekoheko-blastauspolkkaa, joten venkoilua on mukana edelleen enemmän kuin monella bändillä koko urallaan.
KiMMo K. Onko siis kyseessä häikäilemätön kopiointi vai onnistunut ryöstöviljely. SuiCidal angelS
Bloodbath
noiSeart
Vanhan koulun luennot on opeteltu hyvin ulkoa. Kitaristi-laulaja Nickin vokaalit ovat Sepulturan tyylistä räksytystä, ja lisäksi vokaalirytmityksissä on selkeästi havaittavissa Tom Arayan vaikutus. Uskonto vittuun politiikasta, Nätsiäpärät vittuun, Antisosiaalisuus on hyve, Minä rakastan Saatanaa ja niin edelleen. Hyviä esimerkkejä täs70
Inferno
Sigiriya on 4/5 edesmenneestä doom/ stoner-yhtye Acrimonysta. En tunne yhtyeen tuotantoa kovinkaan laajasti, mutta kuten saksalaisen goottirockmusiikin kanssa useasti, Umbra et Imagoakin on usein vaikea kuunnella nauramatta. Kovin harkittuja biisit
Uuden brittiläisen heavy metalin aallokossa reilut 30 vuotta sitten polskinut Urchin julkaisi 1970-luvun loppupuolella kaksi singleä ja keikkaili ahkerasti, mutta oli historiaa jo uuden vuosikymmenen startatessa. Kahden turhanpäiväisen biisin jälkeen helvetin hyvä ja raskassoutuinen Hurricane nousee huikeisiin laadullisiin korkeuksiin. Dark Fires nostaa taas tunnelmia, joita Robot Funeralilla jumalallisten riffien sekaan ympätty latistava perusrenkutus laskee. Soundi on likainen, kotikutoinen mutta kuitenkin suhteellisen selkeä. Julkaisee komean kokoelman, kenties livelevyn. Siltikin, sen verran yhtyettä olen kaivannut, että mieluusti olisin nähnyt tämän teoksen julkaistavan tuolla vanhalla nimellä.
saMi Hynninen
ti hevipohjaiseen mutta arvaamattomasti poukkoilevaan sapluunaan. Toisinaan homma menee vähän puisevaksi pönötykseksi, enkä ymmärrä, miksi sen basistinpenteleen pitää luoda taustalle jatkuvasti white noise -örinämattoja. teeMu väHäKangas
tä ovat Alles Schwarz ja Depressionen. Allinin sikailevaa asennetta. Kleine Schwester ja Mein Herz und Meine Seele toimivat kuitenkin hienosti tällä puolella settiä. Akustisessa setissä tunnelma on ehkä miellyttävämpi, vaikka toisinaan paatos puskee turhankin vahvasti läpi. Tästä lienee osittain kiittäminen pienen hetken yhtyeessä viihtynyttä kosketinsoittajaa Dick Youngia, jonka kädenjälki on tuonut lihaa luiden ympärille esimerkiksi muutoinkin loisteliaaseen Lifetimeen ja progehenkiseen The Late Show -maalailuun. Siis mitä. Joitain hyviä biisejä muistan yhtyeeltä kuulleni, ja kyllähän niitä tältäkin livepaketilta löytyy. Biisien tempoissa voisi olla vähän enemmän vaihtelua, nyt nopeat pätkät tuntuvat menevän koko ajan samassa laukassa. Uuden inkarnaation kehuttiin olevan jotain aivan muuta kuin kosmisesti trippaileva alkuasteensa. High Rollerin kahdeksan biisiä rokkaa notkeasti Status Quon hengessä, mutta kappaleita yhdistää riffeihin ovelasti kudottu hienoinen melankolisuus, joka alleviivaa levyn juuri raskaaksi rockiksi. Suhteeni Acrimonyyn oli aina kahtiajakoinen. Vertailukohdiksi voisi heittää vaikkapa vanhan D.R.I:n, iäkkäämmän Rytmihäiriön ja alkuaikojen Napalm Deathin, joiden päälle on kaadettu G.G. Sovitustaito on Kärtsyn koplalla aika verraton; esimerkiksi Levoton tuhkimo (eli Duke) on aika upea esimerkki, kuinka biisistä voidaan tehdä täysin oma mutta silti tunnistettava versio. Vanhasta hcpunkista tuttua kaoottisempaa mättöä sen sijaan löytyy pienen mellakan tarpeiksi. Satasen painoksesta ei välttämättä riitä maailman tappiin. Musiikista aistii tietynlaisen tolkun rajamailla häilyvän asenteen, ja sieluni silmin näen epileptisesti takovan rumpalin suusta purkautuvan kuolan. Tai peräti dvd:n tai boksina koko tuotannon. Yhtyeen faneille tämä lienee varsin asiallinen julkaisu.
MiKKo MalM
Sigiriya
Return to Earth
ChurCh within
umbra et imago
20
Spv
Saksan goottirocklegendan maallinen taival on päättynyt. Nytkin mukana on biisejä Madonnasta Dingoon ja System of a Downista Midnight Oiliin. Ehkä tuo jälkimmäinen, sillä onhan pyörää aika mahdoton keksiä uudestaan. Parhaimmillaan yhtye saa aikaan varsin dramaattisesti pauhaavaa jytää, tarttuvaakin sellaista. Ihan puhdasta kasarithrashia tämä ei ole, puntista löytyy vähän modernimpaakin vibaa. Selkeä äänimaailma toki paljastaa sen, että tarkkaan nämä pojat osaavat tikata
Blastit ynnä muut nopeat ratkaisut on jätetty, ja tilalle on tuotu rytmi ja rokkaavuus. Se kuitenkin kannattaa, sillä viimeiseksi säästetty biisi on albumin palkitsevin. saMi Hynninen
diSgraCe
1990 / Vol. Musiikista puuttuu minimalistiselle doom metalille keskeinen iskujen välissä oleva "tyhjyys", joka on yhtä tärkeä kuin itse iskut. Mukana on aggressiivinen ja rujo Shining-keikka, joka on soitettu ja tuotettu rautaisella otteella. Nyt jyrätään Black Sabbathin hengessä, mutta etenkin lauluosaston "puolimurina" henkii vielä etäistä death metalin löyhkää.
Periamerikkalainen jalkapalloäitien suosima Chryslerin puuviiluimitaatiolla varustettu tila-auto on helvetin ruma, mutta kun levynkanteen tällää pelkästään erilaisia värivariaatioita sysleristä, jälki on merkillisen tyylikästä. Kitarat ja basso surisevat matalalla, ja soundit ovat kaikkiaan varsin kelvollisen kuraiset. Materiaali on erittäin väkevää vielä näin yli kahden vuosikymmenen jälkeen. Rytmillisiä käännöksiä tarjoillaan, mutta levyn läpi kahlaaminen vaatii sinnikkyyttä. Laulajan monotoninen murina latistaa tunnelmaa, eivätkä satunnaiset puhtaat pysty enää elävöittämään tunnelmaa. Musiikillisesti ja jopa imagollisesti täydellisesti rasvattu koneisto soi valtavan säröisen massan voimin, jonka luulisi osuvan huomattavasti harvemman hermoon. Black Widow'n folkahtava rock ei kuulostanut aikalaiseensa Black Sab-
nothnegal
Decadence
SeaSon of miSt
Heviä Malediiveilta, johan nyt jotakin. Sävellyksissä on selvästi haettu monipuolisuutta, mutta langat eivät ole täysin pysyneet käsissä. Bändi astelee lavalle, soittaa kourallisen parhaita kappaleitaan, ja kuuntelipa tämän kaiken levyltä tai nauttipa kuvan kera, olo on kokemuksen jälkeen vähintään mielenkiintoinen. Sopivasti rosoa sisältävän albumin hienous ja äärimmäinen kiehtovuus piilee kuitenkin siinä, kuinka saumattoman hienosti sen yksinkertaisissa ja tarttuvissa kappaleissa yhdistyvät menneiden vuosikymmenten rock, pop, soul, blues, garage ja americana lopputuloksen ollessa täysin ajaton. Xysma on vahvasti mielessä myös musiikillisena vertailukohtana. Doomtouhuihin vasta tutustuvien tajuntaan levy räjähtää ehkä paremmin kuin genren parissa vuosia marinoiduille homekorville. Kappaleet ovat hyvin sä-
blaCk widow
Sleeping with Demons
CarGo
Viidennen auringon ajan alkaessa ja uuden occult rock -aallon vanavedessä on myös alan konkaribändi innostunut aktivoitumaan. Jumittamisen vaikutus on "hypnoottisuuden" sijaan pikemminkin tylsistyttävä. Jos muut musikantit omaisivat yhtä hienon lähestymisen kuin Sneck, oltaisiin aivan eri luokan arvosanassa. Tässä runtataan Carcassin viitoittamalla tiellä, mutta ei kopiomeiningillä vaan suomalaisittain tai turkulaisittain tulkittuna. Bändissä on paljon samaa kuin vaikkapa White Stripesissa, mutta The Black Keysin musiikki suuntautuu enemmän ulospäin, on tunnelmaltaan rennompaa ja sisällöltään monipuolisempaa. Pentti Dassum on onnistunut masteroimaan todennäköisesti aika tuhnuisista soundeista jos ei nyt ihan salonkikelpoiset, niin kaikessa huojuvuudessaankin mukavasti murjovat.
taMi HintiKKa
laan ja maalailluillaan mitä pelastettavissa on tällä melko tavanomaisella death metal -levyllä. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
Devin Townsendin lämppärinä. Vokalisointi on viemärimurinaa, jossa voi kuulla niin tuon ajan Xysman Janitoria kuin Mentally Murdered -ep:n Lee Dorriania. Jørgen Munkebyn luotsaama joukko tietää sekä lavalla että levyllä tasan mitä se tekee. Paketti pääsee yllättämään tiukkuudellaan ja tinkimättömällä mättämisellään eikä ole niin järkyttävän kaukana Disgracen nykyisestä punkahtavasta autotallistonerista. Sneck pelastaa hienoilla kuvioil-. Ei ihme, että AuerbachCarneykaksikon seitsemäs albumi on saanut suitsutusta osakseen. Mukana on blastien lisäksi runsaasti hitaampaa ja synkeämpää tavaraa, kuten myös svengaavaa riffittelyä. Valitettavasti lopputulos ei ole niinkään. Toisiaan tempoiltaankin muistuttavat biisit valuvat doom-asteikon keskivaiheille. Albumin soundia ja tyyliä voi kutsua trendikkääksi, mutta vain positiivisessa mielessä. aKi nuoPPonen
Meininki on aggressiivista groovea, joka tuo mieleen esimerkiksi Entombedin rokkihommat tai Cathedralin kuviot. Välillä räjähtää täysin tyhjästä joku mielisairas kitarasoolontapainen tai arvaamaton blastrypistys ja sehän kuuluu asiaan. Se tulee täysin ansiosta. 2
Svart
/
Yhä aktiivinen turkulaislähtöinen yhtye jätti lähtemättömän jälkensä suomalaiseen äärimetalliin uransa alun kuologrindillä, josta hyvänä esimerkkinä toimii 1990-levy, eli kaksi demoa ja yksi ep kyseiseltä vuodelta. El Camino on kauttaaltaan letkeää ja kroppaa liikuttavaa kuunneltavaa, vaikka siltä löytyy usein myös melankolinen puolensa. Toisille Shining edustaa nykyaikaisen musiikin laskelmoitua järjettömyyttä, mutta ne jotka ovat päässeet sisään blackjazzin rimpuilevaan maailmaan, tulevat nauttimaan tästä livealbumista vielä pitkään. Mega
Samasta puusta veistetyt electricwizard-riffit luikertelevat katkeamattomana käärmeenä eteenpäin. Yhden dvd:n ja cd:n pituinen Live Blackjazz ei koreile liiemmin musiikkikuvalevyille tyypillisellä kaunistelulla tai ekstroilla. Lähtökohdat ovat mielenkiintoiset. Disgracen metallinen menneisyys on vähemmän brutaalia arkistojen kätköistä koostetulla julkaisemattomalla toisella kokopitkällä, jonka materiaali on vuodelta 1993. Pakkaus antaa hyvin myös osviittaa sisällöstä, sillä The Black Keys -duon musiikki ammentaa vaikutteensa 50-, 60- ja 70-lukujen amerikkalaisesta musiikkiperinteestä modernisoiden sitä sopivasti mutta säilyttäen silti miellyttävän retrohenkisen ilmapiirin. Harmonialisäyksiä ei juurikaan kuulla, vaan instrumentit ja yksiulotteinen, jopa hiukan rasittavaksi käyvä laulu ovat yhtä selkeää pötköä. Shining on saanut osakseen käsittämättömän laajaa huomiota siihen nähden, kuinka äkkiväärästä kaaoksesta ja samaan aikaan hallitusta äänisaasteesta sen musiikki koostuu. Decadence hukkuu massaan, kovasta yrityksestä huolimatta.
Janne tolonen
the blaCk keyS
El Camino
noneSuCh
Serpent Venom
Carnal Altar
ChurCh within
vellettyjä ja soitettuja ja toimivat tavallaan täydellisesti, mutta juuri tämä kaiken valmius aiheuttaa puutumista. Joku kokonaisuutta rikkova tai häiritsevä elementti, uhan tuntu, olisi paikallaan. Ja vielä kotimainen Marko Sneck koskettimissa. Monissa tapauksissa selkeä hidastaminen tai vastavuoroisesti nopeuttaminen olisi nostanut intensiteettiä
Alexander Hafemann
mötley Crüe
Too Fast for Love Shout at the Devil Theatre of Pain
eleven Seven
Girls Girls Girls Dr Feelgood Greatest Hits
bathiin verrattuna kovinkaan raskaalta, mutta yhtyeen hypnoottinen ja psykedeelinen musiikki houkutteli kuuntelijaa paholaisen pauloihin ihan eri tavalla. Partytime for Demons taas on yksinkertaisesti helvetin hölmö biisi. Uusi Greatest Hits on julkaisuna hiukan omituinen mutta sisällöltään kirsikat kakusta poimivana varsin pätevä paketti. Messissä on aina siis satunnainen julkaisematon raita ja levyn demoja tai liveversioita. Kaikesta huolimatta yhtyeen aktivoituminen on iloinen asia, ja kun ottaa huomioon, että miehet eivät ole nähneet toisiaan yli kolmeenkymmeneen vuoteen, Sleeping with Demons on varsin virkeä paluulevy.
MiKKo MalM
Mötley Crüe on Los Angelesin ja samalla koko musiikkikentän hedonistisimpia ja rockelämäntapaa syvimmin ruopanneita yhtyeitä. Black Widow puolestaan syleili satanistisia teemoja täydellä sydämellä ja suoritti jopa mustia messuja keikoillaan. Jostain syystä rumpalia ei mainita. Joskus jopa vanhalta Journeylta! Hyviä biisejä levyltä löytyy paljonkin, mutta kokonaisuus tuntuu hieman palapelimäiseltä ja sekavalta. Erona on nyt niin sanottu vinyl replica -formaatti eli cd-kokoiset gatefoldit keinotekoisine ring weareineen kaikkineen. Mötiköiden musiikillinen nousutaival alkoi räväkällä Stick to Your Guns/Toast of the Town -sinkulla. Se on päivitetty versio 1990-luvun puolivälin samasta kokoelmasta, eli messissä on ihan oikeutetusti pari raitaa edelliseltä kokoelmalta (Red White & Crüe) sekä tuoreimmalta studioalbumilta Saints of Los Angelesilta. Rellestysmeininkiä tihkuvalta levyltä nousee esiin taas pari kelpoa biisiä, mutta menestykseensä nähden materiaalin taso on vähän heppoinen. Kevyitä teollisuuselementtejä on haettu selvästi Rammsteinin suunnalta, ja myös tum-. Bändi ei ole mitenkään huikeassa vedossa, ja dvd on sohlattu Euroopan-painoksessakin järjettömästi takaperoiseksi kirosanojen kohdalta. Jo kolmatta kertaa levytyspuuhissa kunnostautunut Antipope ei sen sijaan kykene nou-
semaan lähellekään kaupungin parhaiden bändien tasoa, vaan yhtyeen erikoisuudenhakuinen sekametalli ihmetyttää tylsyydellään. Bonukset ovat turhahkoja versioita levyn raidoista, eikä tiputettu Rodeo innosta sen kummemmin. Ikään kuin Jones ja Griffith eivät olisi osanneet päättää, mihin suuntaan levyä viedä. Nimikappale, Looks that Kill ja tuplabassaroinnillaan aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen tehnyt Red Hot ovat levyn helmiä. Louder than Hell, Use It or Lose It ja Tonight ovat ihan ok, mutta elosteleva kevytheavy ei tuottanut muuta kestävää kuin Smokin' in the Boys' Room -lainan ja Home Sweet Home -voimaballadin. Lisämateriaali nostaa julkaisun profiilia kummasti. Alkuperäisessä bändissä ja jo sen Pesky Gee! -esiasteessa mukana ollut vokalisti Kay Garret tulkitsee mukavan rouheasti Even the Devil Gets the Bluesin. Antipope nappailee vaikutteita useilta suunnilta, ja yksinkertaistaen yhtyeen musiikin voisi helpoiten niputtaa dark metal -genreen. Kolmannen levynsä Sacrificen (1971) jälkeen yhtye jätti paholaisaiheet enemmän taka-alalle ja yritti tavoitella mainstreamsuosiota parilla kevyesti proggaavalla levyllä. Greatest Hitsin kylkiäisenä on Toronton-keikka vuoden 2008 Crüe Festistä. Bändi jytää ankarasti ja biiseissä on vähintäänkin kohtuullisesti ytyä. Levyssä on asennetta, ja ilmaisun jämäkästi kukkoileva vimma nostaa löperömmätkin raidat suosta. Shoutin bonuksetkin ovat kuulemisen arvoisia. Aloitusbiisi Hail Satan starttaa lähes samalla huiluintrolla kuin yhtyeen suurin hitti Come to the Sabbath! Tony Martinin (ex-Black Sabbath) laulama rainbowmainen junttaus vääntää kertosäkeessä asian rautalangasta. Jatkuva Come to the Sabbath -fraasin hokeminen pitkin levyä alkaa käydä ennen pitkää hieman rasittavaksi. Pohjimmiltaan Sabbath puolusti hyvää ja varoitti paholaisen viettelyksistä. Lopputulos on nahkea mutta kannustaa kaivamaan pian leffaksikin päätyvän The Dirt -kirjan esiin.
KiMMo K. Tästä levystä ziljoonat sleaze heavy -yhtyeet ovat ammentaneet inspiraatiota. Kun kuuntelin levyä ensimmäistä kertaa, olin melkoisissa sfääreissä. Jälkimmäinen hoitaa uudella levyllä myös kitaroinnin. Koko albumia vaivaa tietty kaksijakoisuus. Mustan pentagrammin koristama kansi pitää sisällään ehtaa heavy metalia, ja kokonaisuus on yhtyeen tummasävyisin ja raskain. Napakkasoundiset demot ovat jopa levyversioita iskevämpiä, ja nimibiisin esiversiosta käy ilmi, että jokseenkin huumorilla on kaikki pirun kanssa polskaaminenkin otettu. Seuraava numero That's When Evil Touched Me jatkaa menoa tarttuval72
Inferno
la diskohevillä. Vahvasti Aerosmithin mieleen tuova isokätinen boogie on Dr. Ylijäämäbiisi I Will Survive on turha. Kokonaisuus saa pontta intomielisestä otteesta, ja onhan sympaattinen levy nykykorvin kuunneltuna piirun verran parempi kuin ankeissa muistikuvissa. Yhtyeestä on jäljellä enää huilistisaksofonisti Clive Jones ja basisti Geoff Griffith. Myös Beatles-laina Helter Skelter toimii erinomaisesti. Levy tuntui aluksi silkalta demoniselta triumfilta, ja pettymys olikin suuri, kun Sleeping with Demons paljastuikin "vain" ihan hyväksi levyksi. Tämän epäonnistuttua yhtye hajosi vuonna 1974, eikä juuri kukaan uskonut resurrektion olevan mahdollista. Kakkoslevy Shout of the Devil (1983) on aivan eri maata niin fiilikseltään kuin materiaaliltaan. Muitakin vierailijoita kuullaan. Feelgoodin (1989) ilmeisen hyvin maailman väestölle kelvannut resepti. Tokihan yhtye moukii kepoisammatkin biisit sen verran jyhkeällä otteella, että musiikillinen silmänkääntötemppu onnistuu, miltei. Pahisimagolla leikkineen mestariteoksen jälkeen ilmestynyt, kansiltaan pastellisävyinen ja kuvien perusteella totaalihinttarien sifonkihepenissä esitetty Theatre of Pain (1985) oli aikanaan hirmuinen pettymys, eikä matsku paria biisiä lukuun ottamatta nappaa nytkään. Sleeping with Demons alkaa tavalla, joka ei jätä juurikaan tulkinnanvaraa. Itse levy on jämerää glam rockia, jossa muutama Live Wiren ja Piece of Your Actionin kaltainen tykkiraita saa seurakseen liudan keskitasoista veivausta. Bändin ensimmäiset viisi levyä julkaistaan taas uudelleen, samoilla bonuksilla kuin aiemminkin. Girls Girls Girls (1987) nosti taas tasoa roimasti, erityisesti nimikappaleen ja Wild Siden ärhäkällä hard rockilla. Mainiot raidat on sisällytetty niin ikään omakustanteisen debyytin Too Fast for Loven (1981) bonuksiin. Nuori kaveri nimeltä Paolo Negri on soittanut levylle hammondosuuksia. Kokoelman vahvuutena on sen kompaktius, eli 19 raitaan ei eksy juurikaan bändille ja sen kokoelmille tyypillistä tyhjäkäyntimateriaalia. Taitaa olla softapohjaista paukuttelua. KosKinen
antipope
House of Harlot
violent Journey
Oululainen metallikenttä sykkii hyvällä tasolla monen hiljaisemman vuoden jälkeen, ja erityisesti demotasolta on nousemassa esiin kovia nimiä. Toisinaan yhtye kuulostaa Rising-ajan Rainbow'lta, toisinaan Genesisiltä. Biisit ovat kauttaaltaan kovia, ja Bastardin ja Dangerin kaltaiset riviraidatkin ovat todella tykkejä. Se on yhdistelmä vanhaa blues/folk rockia ja myöhemmän kauden poporientoituneempaa linjaa
Ennakkolipunhintoihin lisätään lippukauppojen toimituskulut. Soitto kulkee sinällään moitteetta. www.fme.fi. Soundimaailmassa olisi muutenkin parantamisen varaa; bassarit tuntuvat olevan liian pinnassa, kun taas basso oli lanattu kitaroiden alle. Musiikillisesti Age of Consent edustaa Virgin Steelen barbaarisromanttisen metallin melodisempaa ja rockaavampaa laitaa ja on kuuntelulevynä suhteellisen mainio. "Jotain tarttis tehä", sillä Antipopen rävellys on paikoin jopa tuskastuttavaa kuunneltavaa. Goottimetallista ja The Gatheringin varjosta on kuljettu kohti omaa näkemystä, joka onkin muodostunut varsin kelvolliseksi. Tapahtuma on ikärajaton. 1 päivä: ennakko 35 / ovelta 40 (mikäli jäljellä). Keuhkot on niistä eittämättä oudoimpia. Tasalaatuinen levy ei lähde kunnolla lentoon, vaan lipuu alusta loppuun pitäen yllä odotusta jostain suuremmasta. Erno ja Jarno Jussilan synkänmelodinen hengentuote lainaa vaikutteita juuriltaan, mutta myös death metalia sekä folkin henkeä löytyy. Soundeiltaankin tämä perusversioltaan 16 raidan järkäle tarjoilee muhkeamman lähestymiskulman kuin esimerkiksi viime vuosien VS-tuotokset. Bändillä on selvästi kunnianhimoa ja yritystä erottua joukosta edukseen, mutta homma ei meinaa ottaa toimiakseen sitten lainkaan. Laulaja Marjan Welmanin ääni soi vahvana ja kuljettaa kappaleita eteenpäin. Keuhkot on performanssi, täyttä tajunnanvirtaa ja dadaistista epämusiik-
MAAILMAN TULE JA KOEJA AINOA SUURIN OISTUNUT RIK METALLIIN EAPAHTUMA. Ensi kuulemalta levy kuulostaa hyvinkin väkevältä, mutta uusintakierrosten jälkeen biisien samankaltaisuus alkaa käydä puuduttavaksi. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
mempisävyisiä norjalaislevyjä lienee kuunneltu hartaasti. Tyylikästä tunnelmointia sinällään, mutta saman toistaminen ei ole aina tehokasta.
teeMu väHäKangas
Vuonna 2008 yhtyeen edellinen levy-yhtiö Dockyard I julkaisi Age of Consentin kahdella lisäbiisillä varustettuna. Tosin Welmanin kyvyillä olisi kannattanut loihtia hiukan tarttuvampiakin vokaaliosuuksia. Biisit kulkevat triolikompilla lähes koko levyn, kuin Primordialilla ikään, ja
Virgin Steele
Age of Consent
Spv
Aikoinaan vähäisen promotoinnin takia kaupallisesti flopannut newyorkilaismetallistien neljäs täyspitkä saa nyt jo kolmannen mahdollisuuden.
Jo vuonna 1995 perustetun hollantilaisyhtyeen viides levy on ihan hyvää kevytmetallia. Joni Juutilainen
Somberaeon
Broken
inverSe
jotain samaa eeppistä hengenheimolaisuutta kappaleissa on muutenkin. ESSUT M
FINNISH METAL EXPO 17.-18.2.2012
EDGUY STAM1NA PARADISE LOST TURISAS EVERGREY DIE APOKALYPTISCHEN REITER SWALLOW THE SUN ICS VORTEX AMORAL ENGEL SOEN FLESHGOD APOCALYPSE OLDSCHOOL GHOUL PATROL AXEGRESSOR CARNALATION FOR THE IMPERIUM ORANSSI PAZUZU PRESSURE POINTS SINISTHRA ARTIFICIAL HEART ODDLAND
KAAPELITEHDAS, HELSINKI FINNISH METAL AWARDS KLINIKOITA MESSUSTÄNDEJÄ NIMMARISESSIOITA BAAREJA KULINAARISIA NAUTINTOJA JA PARASTA SEURAA!!!
Ennakkoliput www.tiketti.fi ja www.lippupalvelu.fi. Vaikka biiseissä on viitteitä jopa nykyprogeiluun ja hyvin rakennettuja kerroksia, jotain jää puuttumaan. Raskaammat kohdat muistuttavat vielä metallin perinnöstä, mutta muutoin ilmaisu on rokkaavaa rouhintaa ja herkkää tunnelmointia. 2 päivää: 57 (ainoastaan ennakkoon). Juuri tarttuvuuden uupuminen on myös koko levyn ongelma. Yli kymmenen vuoden taival on selkeästi tehnyt hyvää, sillä lastentaudit on jo sairasteltu. Cold Comfortin soundiratkaisu on toimiva: kuivakan pehmeä, luonnolli-
keuhkot
Laskeutumisalusastia
ektro
tai Suomi on outojen bändien luvattu maa. Lainakitaristi Matti Auerkallion soolot ovat varsin tyylikkäitä, vaikka meinaavat väliin karata vähän liikaa tiluttelun puolelle. Bändin nimikin on edelleen sieltä heikoimmasta päästä, joten vilttiketjuun mennään niin että pölähtää. Palikat ovat siis oikeat, mutta eivät aivan oikeilla paikoilla.
taMi HintiKKa
Black metalilla uransa aloittanut Somberaeon on kulkenut pitkän tien ennen debyyttiään. Nyt mukana on kaikkiaan seitsemän lisäraitaa, yhteensä kahdella levyllä, sekä bookletillinen värikkäitä valokuvia. Kuulijalle välittyy mielikuva ponnettomasta, hengettömästä ja kykyjensä äärirajoilla keikkuvasta yhtyeestä, joka on edelleen kaukana levytystasosta. Tsekkaamisen arvoisia ovat myös tuplajulkaisun Judas Priest -coverit Desert Plains ja Screaming for Vengeance.
JaaKKo silvast
autumn
Cold Comfort
metal Blade
sen oloinen äänimaailma nostaa kokonaisuuden jo itsessään pahimman tusinatavaran yläpuolelle. Melodiakulut ovat melankolisen suomalaiskansallisia, joskin väliin tulee viikinkiosastokin mieleen. Vokaalipuoli on varsin bläkkishenkistä, samoin melkoisen diskanttiset kitarasoundit
Sanoitukset ovat niin totaalista puppua tai silkkaa neroutta, että niiden taatusti ajatuksia herättäviin sanankäänteisiin kiinnittää pakostikin huomiota. Vikernes esittelee lyhyesti muinaisen ihmisen sielunelämän kehityksen animismista noituuteen ja lopulta uskontoon, kunnes ryhtyy käsittelemään muinaisuskon omalaatuista vuodenkiertoa ja kalenterirituaaleja. Anvilin ongelmana on oikeastaan kautta uran ollut tietty keskinkertaisuus. Laskeutumisalusastian esittelemä musiikillinen yhtälö on todella kummallinen, eikä mieleen tule muuta kuin todella etäisiä yhdysviivoja johonkin erittäin huuruisessa omatekoisulottuvuudessa kompastelevaan Beckiin tai Suicideen. KosKinen
toimivaa ja reipasta heavy metalia, mutta kirkkainta kärkeä bändi ei ole koskaan hätyytellyt. Haastattelut ovat myös mielekästä lisää, sillä näiden miesten sanomisissa on joskus peräti sisältöä huumorista puhumattakaan. Siinä voi kokea olevan jotain keinotekoista ja opportunistista. Biisin sanoissa on silti asiaa heti alusta lähtien: "Metalli on paskamusiikkia, syystäkin on se vientituote, pysyyhän oma maa siistinä."Muutenkin kaiken outoilun ytimestä löytyy ehtaa ja raivostuttavankin kiehtovaa toisinajatusta kuten taiteeseen kuuluukin.
KiMMo K. Kähinä huomioiden jutustelu on onneksi myös tekstitetty. Kitarat luikauttelevat sydämensä kyllyydestä ja Cut Loosen, Straight Between the Eyesin sekä Paper Generalin kaltaiset energiset jyrät rokkaavat hyvin vielä nykyäänkin. Worth the Weight esittelee hieman uudenlaista Anvilia. Kritiikin terää kuitenkin tylsistyttää se, että lopputulos toimii suurimmaksi osaksi oikein hyvin. Toive tuntuu ylimitoitetulta, sillä 127-sivuinen teos ei monumentaalisuudellaan häikäise. Samalla suorasanaisuudestaan tunnettu kirjoittaja pyytää hyväksymään, että tutkimuksen aiemmat tulkinnat ovat vääriä. Periaatteessa kaikki on nähty jo ennen ensimmäistäkään katsomista, sillä Motörheadin keikat eivät ole kuuluja yllätyksistään. Mielenkiintoista sen sijaan on, että rokkikone puksuttaa Santiagon keikalla nähdäkseni paremmalla innolla kuin millään vanhemmalla näkemälläni kuvatallenteella. Tämä ei ole vihaista, ideologisesti värittynyttä pamflettikirjallisuutta siinä kuin esimerkiksi tekijänsä ensiteos Vargsmål (1997). Pound for Pound soi raskaammin, nopeammin ja ylipäätään rankemmalla otteella. ei ole. Mikkey Dee on edelleenkin maailman kuvauksellisin rumpali, ja
Burzumin verkkosivuilla Varg Vikernes toivoo, että tulisi kuoltuaan muistetuksi juuri tämän kirjan kirjoittajana. Uusien soundien ja nuorten kavereiden kanssa toimiminen on selkeästi piristänyt Kornia, ja biiseissä on intoa, joka on ollut hieman kateissa viimeisimmillä levyillä. The Path of Totalityn ideana on käyttää kappaleissa useita vaihtuvia dubstep-tuottajia, ja mukana ovat
Tätä katsoessa tuli jotenkin surulliseksi. Ja tämä on väärin, niin väärin! 35 vuoden taivalta juhlistava kolmituntinen paketti käsittää keikan Santiagosta viime vuodelta, kolme haastattelua ja yhdeksän ekstrabiisiä parilta muulta keikalta. Olkoonkin, että Take the Blame, Burner ja Sacrifice sietäisi palauttaa ohjelmistoon vauhtia antamaan, niin Motörhead on edelleen sama vanha tehokas itsensä. Pisteet myös siitä, että Anvililla on ollut aina oma suhteellisen tunnistettava ja kirkasotsainen tyylinsä, josta tämäkin tripla antaa oman viihdyttävän todistuksensa.
Kari KosKinen
muun muassa edellä mainittu Skrillex (siviiliminältään Sonny John Moore, joka lauloi aiemmin amerikkalaisessa emo/hc-bändissä From First to Last), hollantilainen tuottajakolmikko Noisia ja Kill the Noise -nimen taakse kätkeytyvä Jake Stanczak. kia. Sanoitukset ovat Keuhkojen spesialiteetti. Downlinkin kanssa työstetyn Sanctuaryn maukkaasti nariseva alku on kuin nykyaikaan päivitetty Black Sabbathin nimikkobiisi, ja Skrillex vakuuttaa odotetusti kolmella fiittauksellaan. Niiden parissa kuulija hämmentyy, turhautuu ja riemastuu. Levyn oudoin raita, "äijistä" kertova Pinkki & ruskee on todella hämmentävä, ja sen "kertosäe" on vammaisimpia ikinä. Laskeutumisalusastia on musiikillisesti samantyyppistä epämuotoista ja taatusti hämmentävää lo-fi-elektrofolk-häröilyä kuin sitä viimeksi kuullessani joskus kymmenen vuotta sitten. Kirjoitusote on kaavamainen, röyhkeää esipuhetta lukuun ottamatta tekijän persoona pysyy piilossa. Erityisesti Get Up! on samaan aikaan sekä riehumaan kutsuva että vinksahtaneen koskettava. Nyt dupstepin on löytänyt myös pomppumetallin edelläkävijä Korn. Myös tekninen puoli on kohdillaan, sillä soundit, kuva(us) ja leikkaus eivät jätä minkäänlaista toivomisen varaa, ellei sellaiseksi laske pääkeikan mustavalkoisuutta.
Kari KosKinen
Varg VikerneS
Sorcery and Religion in Ancient Scandinavia
aBStraCt SoundS
motörhead
The World is Ours Vol 1 Everywhere Further than Everyplace Else
emi
korn
The Path of Totality
roadrunner
anVil
Strenght of Steel Pound for Pound Worth the Weight
Spv
Hyvin menestyneen dokumentin jälkeen oli vain ajan kysymys, koska kulttibändiksi jämähtäneen Anvilin unohdettua katalogia alettaisiin julkaista uudestaan. Lavalla nähdään myös Michael Monroe ja Doro, joista toinen antaa Lemmylle kateutta herättävän pusun. Mikään kokonaisvaltainen esitys skandimytologiasta Sorcery... Toisaalta, Anvilin tapauksessa kovin pahasti harhaan tai napakymppiin ei voi osua vaikka yrittäisi. Ei siksi että esitys olisi huono, ei sinnepäinkään, vaan lähinnä siksi, että nämäkään rautahevoset eivät enää kovin pitkään maisemissa viihdy. Kirjan keskeisimmässä osassa tekijä antaa tulkintansa riimuaakkosista ja tarjoaa sitten niiden kolminkertaiseen kiertoon perustuvan epäkonventionaalisen. Strenght of Steelin vahvuuksiin kuuluu kirkas ja hyvin aikaa kestänyt, konstailematon soundi, joka tunkee osittain ajalle ominaisen tukkametallin alueelle. Tällaisen vaikutuksenhan Korn tuotti ilmestyessään alun perin kuvioihin, ja on mukava huomata, että vanha taika on palannut.
toni Keränen
sopivasti lauantaina oluen kera fiilisteltynä show'ssa on jotain ajattoman toimivaa ja koskettavaa. Se poukkoilee ja hyppii epäloogisesti, painottaa tiettyjä asioita ja jättää toiset tyystin käsittelemättä. Kirjasen esipuheessa Vikernes olettaa, että lukija on jo tietoinen skandinaavisen mytologiatulkinnan perusvirtauksista. Toe Jam, Fire in the Night ja erityisesti Blood on the Ice kelpaisivat tältäkin levyltä settilistaan, mutta tuttuun tyyliin mukana on myös muutamia yhdentekeviä renkutuksia, joista ei jää mieleen yhtään mitään. Ja ainahan sitä voi ajatella vaikkapa keulahahmo Lipsin riemukasta pärstää, niin täytebiisitkin kyllä sietää. Projektia voi kritisoida perustelluin argumentein. Huonoksi musiikkia ei voi kuitenkaan haukkua. Arviolta 99,99999 prosentille suomalaisista Keuhkot on taatusti täysin käsittämätöntä älämölöä. Sen sijaan omaehtoisuutta ja kokeellisuutta piisaa yltäkylläisesti. Näiltäkin levyiltä irtoaa runsaasti perus74
Inferno
Bassovoittoinen ja villisti käsiteltyjä soundeja hyväksikäyttävä elektronisen musiikin tyyli dubstep alkoi kehittyä Etelä-Lontoossa viime vuosituhannen lopulla. Arveluttavista lähtökohdista huolimatta teos on luennaltaan tekstilähtöinen ja sävyltään yllättävänkin neutraali. Tämän päälle Kake Puhuu julistaa rahisevalla äänellään outoja. Hän sanoo tutkineensa aihettaan kaksi vuosikymmentä mutta keksineensä päätelmänsä itse, ilman tutkimuslähteitä. Keuhkojen kuuntelijan täytyy olla todella vihkiytynyt erikoisen musiikin ystävä tai muuten yhteydessä viripäiden henkiseen maailmaan. Meno on kuitenkin reipasta, ja kuten Anvilin musiikissa aina, jotain vastaansanomattoman hyväntuulista ja vetoavaa tässäkin levyssä on. Sen ansioiksi ei edelleenkään voi laskea tarttuvaa melodisuutta, sulavia sovituksia tai muitakaan perinteisesti musiikissa arvossa pidettyjä ominaisuuksia. Muutamia vuosia myöhemmin muun muassa BBC:n pioneerimainen toimittaja John Peel alkoi tehdä tyyliä tunnetummaksi laajemmalle yleisölle, ja viime vuosina siitä on tullut maailmanlaajuinen muotiilmiö Skrillexin ja Skreamin kaltaisten nimien ansiosta. Kiekko lieneekin bändin kulmikkaimpia ja monitahoisimpia. Kaken maaninen ilmaisutapa vielä alleviivaa sanoitusten merkitystä. Tämä kolmikko kattaa vuosien 19871992 väliset pitkäsoitot, ja rehellisesti sanoen ilmankin pärjäisi. Ensikosketuksena bändiin suosittelisin joko Metal on Metalia (1983) tai viimevuotista Juggernaut of Justicea. Korn oli synnyttämässä 1990-luvun puolivälissä nu-metal-genreä sekoitellen useita eri tyylejä omintakeisin ottein, kun taas nyt yhtye ottaa avukseen genren, joka on jo selkeästi määritelty ja huomattavassa nosteessa, ja naittaa sitä omaan, vuosien ajan hioutuneeseen tyyliinsä. Kompuroiva rumpukone kolisee omiaan, ja romukitara rämisee epämääräisesti. Tähän sisältyy tietysti mahdoton ristiriita, jonka tarkoitus lienee ainoastaan polkea aiempaa myyttitutkimusta. Biisien pituudet on liki tuplattu ja toisen soolokitaristin sokeuttamana sooloja luikitaan kyllästymiseen asti
Vikernes ei pyri viemään tulkintaansa loppuun asti tai avaamaan jumaltarujen symboliikkaa nykylukijalle ymmärrettäväksi teoksen päätelmäluku on vajaan sivun mittainen ja sen tulemat hyvin ympäripyöreitä: Ragnarök on jokavuotinen, ei lineaarisen kohtalokas tapahtuma. Kuvaajana toinen Murder in the Front Row -kirjan tekijöistä, Harald Oimoen.
Inferno
75. on erikoinen pieni kirja, joka yhtäällä vääntää rautalangasta ja tarjoaa johdantotietoja, toisaalla olettaa lukijan tietävän hyvinkin yksityiskohtaisia seikkoja pohjoisesta mytologiasta. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
Harald Oimoen
näkemyksensä Edda-runoelman syntyja tuhokertomuksesta Völuspásta. on tyhjä kuva. Tulkinnassa korostuvat monet samat piirteet, myytit ja narratologiset valinnat kuin Belus-levyn pohjatarinnassa. Murder in the Front Row osoittaa vajaan 300 sivun ja 400 kuvan volyymillä, että "Friscossa"oli aikoinaan saatanallisen hauskaa. Teoksen keskiössä on odotetusti Metallica, bändin sikiövaiheista lähtien, mutta myös muu BAskeneen liitetty metalliarmeija Exodus, Slayer, Possessed, Testament ja niin edelleen pääsee näyttävästi esille. Vapaus, veljeys ja nuoruuden huuma välittyvät kaljantuoksuisten sivujen tällekin puolen kerrassaan valloittavasti, eikä teosta laske hetkeen käsistään siihen tartuttuaan. Sanoja on vähän, mutta kuvat kertovat hurjan määrän tarinoita. Kamera on käynyt ahkerasti niin lavan edessä kuin ulkomaailmassa. Kirjan mittaan käy selväksi, että naaman voi vääntää pikkupienissä melkoisen monenlaiseen eri irvistykseen, mutta bailausfotot eivät aiheuta dvd-ekstrojen lailla täyskyllästymisen tunnetta näissä kuvissa asuu aito, kaikessa viattomuudessaankin uhkaava energia. Se ei ole hänen järkeilyssään alkuunkaan kertomus maailman synnystä ja lopusta, vaan vuosittaisen Ragnarök-juhlan vuodenaikoihin perustuva syklinen näytelmä. Selkeän kielensä ansiosta teos on helppo omaksua, mutta kovin innostavaksi lukukokemukseksi siitä ei ole.
MiKKo Kuronen
harald oimoen & brian lew
Murder in the Front Row
Bazillion pointS
Rockvalokuvakirjoja on julkaistu maailman sivu, mutta harvoinpa niillä voi kehua olevan samanmoista kirjaimellista painoarvoa kuin San Franciscon Bay Arean thrash metal -skeneä 1980-luvulla sisäpiiristä käsin taltioineiden Oimoenin ja Lew'n briljantilla opuksella. Sorcery... Poliittista tai rodullista indoktrinaatiota odottavalle Sorcery... Hyvän ja pahan taistelua ei muinaisessa Euroopassa tunnettu, keskeisin uskonkäsite oli kunnia, jonka senkin alle mahtui vähintään tusinan verran ominaisuuksia. "Olimme vain pentuja pitämässä hauskaa; joskus se hauska oli väkivaltaista", kuten Brian Lew saatesanoissaan osuvasti kiteyttää.
Matti rieKKi
Possessedin Jeff Becerralla hommat isollaan Seven Churches -levyn promokuvauksissa 1980-luvun puolivälissä
Biisit pysyvät hienosti kasassa pienoisista polveiluistakin huolimatta, ja sehän on vain taitoa se. Lamb of God ja Pantera soivat haamuina taustalla, mutta omaakin ilmettä löytyy riittävästi. Adrenaliinipurkauksessa on pisteenä i:n päällä vallan mainiota, epäinhimillistä murinaa. Aggressio itsessään on hiukan hankala teeskenneltävä, joten Nemecic on oikealla asialla. Voima olkoon kanssanne.
www.MysPace.coM/Profanuss
jos pidät heistä, pidät myös meistä:
KoRn, Meshuggah, vanha Linkin Park, Rage Against the Machine, Paleface ja Asa.
Viiden vuoden päästä meidät löytää...
...Provinssirockin päälavalta (ainakin roudareina).
abhordium: When Depravity Incarnates
2005 perustettu salolainen Abhordium tarjoaa sellaisen pläjäyksen teknistä death metalia, ettei genren pariin tee mieli palata ihan minuutissa. Nu-metal soi modernin raskaasti, ja bändi on sävellyksissään varsin tyylitajuinen.
76
Inferno
Yhteiskunta- ynnä muuta kritiikkiä suoltavat räpäytykset on saatu ujutettua hyvin raskaaseen kitarointiin, ja melodista tarttuvuuttakin löytyy. Seitsemän biisin joukkoon on eksynyt monenlaista hienoa tunnelmapalaa. Toiveet lunastuvat hienosti, kun Amendfoilin taidokas esitys vakuuttaa täysin. www.neMecic.coM
KuuKauden bändi:
potra: malice in the Dark
Yksi palstan ammattimaisimmista vierailijoista on tehnyt perustavanlaatuisen muutoksen, nimittäin vaihtanut esityskielensä suomesta englantiin. Aluksi mietimme, että bändin nimi olisi Apina jälleen?, mutta se oli liian proge. Tuomas ja Pessi myyvät keikkoja osoitteessa apinaband@gmail.com.
Kesällä 2010 Aake Lämsä, Leo Heikkilä ja Tuomas Alfthan alkoivat soittelemaan yhdessä. Tuotannon hiomattomuudestakaan ei voi antaa yhtään miinuspistettä. Runsailla koskettimilla koristellut biisit ovat myös loistavien kitarariffien juhlaa, mutta ehkä voimakkaimman säväyksen pakettiin tuo Pekka Neesmannin uljas laulutyöskentely. Koko bändillä niistä sitten muodostuu jyrääviä kokonaisuuksia. Aaken vahvuus on erityisesti laulumelodioiden keksiminen. Pian huomasimme, ettei kukaan muu tee vastaavaa musiikkia Suomessa.
Suurin ongelmamme on, että...
Musiikin markkinointi on jossain määrin haastavaa...
bändin nimi...
... Viisikon omakustanteen kolmella biisillä käy selväksi korkea soittotaso, sävellystaito ja eritoten se, että hommaa tehdään todellakin tosissaan. Lajin mestari Katatonia on helppo vertailukohde, mutta pesäeroa tehdään muun muassa huomattavasti vahvemmalla puhtaalla laulutyöskentelyllä. Aluksi Apinaan suhtautuu naureskellen, mutta kun siihen alkaa syventyä, orkesterihan on ammattitaitoinen ja tosissaan. Päätettiin sitten, että se on vain Apina.
keikalla olemme...
...energisiä ja pyrimme panostamaan siihen, että soundit olisivat hyvät. Vaikka bändi kuinka kuulostaisi parhaimmillaan Fear Factoryn ja Pikku-G:n pervolta sekoitukselta, se kuulostaa silti vakuuttavalta. Ääntelijä Laaksosen vokalisoinnissa ei ole muuta kuin isoin vaihde. Yhdeksän biisin mittainen esitys on perusteellisen julmaa tikkausta, johon on onneksi saatu sekaan jonkinlaista sävyäkin. On totta, että suomeksi raivoaminen ei ole enää järin persoonallista, mutta jotenkin se sopi bändille erityisen hyvin. Vimmainen vääntö vaatii kovan laulajan, ja keulilla hönkivä Psycho veteleekin muroäänellään sopivan alataajuisesti. Harvakseltaan näin häijyä kärinää on vastaan osunut, eikä kolme kuutosta peräkkäin räävittynä voisi juuri vakuuttavammalta kuulostaa. Mitäpä muutakaan voisi kaivata?
www.MysPace.coM/abHordiuM
työmme jakautuu...
...seuraavasti: Henri Pesonen rap/laulu, Tuomas Alfthan kitara, taustalaulu ja ohjelmointi, Aake Lämsä basso ja laulu
emme ikipäivänä tule...
...tekemään dubstepiä.
apina: minun, meidän
Apina laittaa pasmat sekaisin. Hyvää heviä.
www.facebooK.coM/PotraMetal
APInA
milloin ja miten?
ÄSSÄVÄriSuorat:
sekä Leo Heikkilä rummut. nemeCiC: the First morning and the Last Day
Jyväskyläläinen Nemecic suoltaa perusluotettavaa modernia death/thrash metal -möyhennystä varmalla otteella. Bändiin etsittiin alun perin laulajaa tai huutajaa, mutta räppärin kanssa musisointi tuntui kuitenkin kiehtovammalta.
the moment oF CollapSe: the Landscape of Dying trees
Loimaalainen nelikko ampuu tunnelmoinnillaan kärkisijoille. Vahvatunnelmainen kolmen biisin esitys nojaa vankkoihin melodioihin ja raskaisiin kitaroihin, joita on maustettu erilaisilla efekteillä ja tyylitajuisilla pikkujipoilla. Apinan voisi kuvitella löytävänsä oman, ymmärtävän yleisönsä, oli sitä tällaisilla palstoilla tahi ei.
www.aPinaorKesteri.coM
amendFoil: eon
Tästä ryhmästä jäi edelliskerralla toiveikas jälkimaku. Sopivan hiomaton soundi ja rosoinen soitto passaavat hienosti tuoden ilmi sen, että bändi ei todellakaan mene kipsiin suorastaan tukalien kuoloriffiensä edessä. Pessi sanoittaa ja tutkii maailmaa. Äänivallimme menee suoraan jalan alle.
ansaitsemme levytyssopimuksen, koska...
...muut eivät tee vastaavaa musiikkia Suomessa ja biisiemme on sanottu sisältävän kaupallista potentiaalia.
proFanuS: Catholic Redemption
Siilinjärveläinen Profanus yllättää perinteisillä aseilla. Pääasiassa Tuomas tuo riffejä ja biisinalkuja treeneihin. Bändin soinnissa on Dissectionin tyylistä alkuvoimaa ja simppelinsynkkää tummuutta. Biiseissä on lyöty lä-. Noh, nyt mennään näillä, ja musiikissahan ei ole sanomista edelleenkään. Upeasti starttaava levymittainen teos raastaa kuulijaansa yksinkertaisilla mutta toimivilla jutuilla. Orkesteri on debyytillään hienon persoonallinen vaikkei esikuviaan peittelekään. Upea esitys.
www.tMocband.net
miksi?
Alun perin soittamisen ilosta. Thrashiin pohjautuva, melodioilla leikittelevä ja monipuolinen esitys jaksaa tälläkin kertaa viihdyttää alusta loppuun. Ripaus räkäistä punkasennetta lykkää orkesteria kuitenkin hiukan toisenlaisiinkin laareihin, mistä erityismaininta vokalisti Makkosen kiitettävän riivatulle vokaalitoiminnalle. Räppäri Henri Pesonen, tuttavallisemmin Pessi, tuli mukaan Facebook-ilmoituksen myötä. Leon soitto vie kokonaisuutta raskaampaan suuntaan. Eipä tule mieleen montakaan vastaavaa, ehkä surkuhupaisa Pääkköset jostain 20 vuoden takaa. Siis räppimetallia suomeksi. kuvastaa sitä, että mielestämme ihmiskunta näyttää ottavan askeleita kehityksessä lähinnä taaksepäin. Vaikkei mies nuottiin laulakaan, mukana on kivasti ilmettä, ehkä vähän tanelijarvamaista maskuliinisuuttakin. Vokalisti Aleksi Hahkon tumma ja voimakas tulkinta tuo mieleen Dan Swanön puhtaat puuhastelut, ja miehen soundi toimii bändin melankolian kesken täydellisessä määrin
Itse biisit on saatu ruuvattua melko kuuntelijaystävälliselle ja ymmärrettävälle tolalle, esimerkiksi tarttuvien ja komeiden kertosäkeiden ansiosta. Suomen kieltä käyttävien thrashbändien vanavedessä kituutteleva orkesteri on saanut aikaan riffejä, joista osa on ihan kelvollistakin sorttia, mutta muuten tämä on liiankin tutun ja turvallisen kuuloista perussettiä. Tuskin kuitenkaan.
www.MysPace.coM/refusal0
godleSSon: Fuck, Satan, hell, Die, yeah!
Godlesson ei välttämättä vakuuta promopakettinsa ulkoasulla. Progressiivisista otteista ja maittavista sormibassotteluista paljon plussaa, ja riffeissä on nuotteja kiitettävästi, vaikka ne ovat paikoin varsin tyhjäpäisiäkin sellaisia. Tai sitten jäi jotain totisesti ymmärtämättä.
www.MysPace.coM/acidelePHant
Swath: the Carrion King
Jos bändi on soittanut aikoinaan Stonea, soittotaitoa ja yhteensoittoa ei tarvitse erikseen ruotia. Juoni pitäisi saada nyt esiin vaikka lapiolla kaivaen. Vaikka hyviäkin ideoita saattaa seassa muhia, ne jäävät väkisinkin huomiotta, jos bändi ei osaa tai halua soittaa yksinkertaisintakaan suoraa komppia millään tavoin yhteen. Mieluiten järkevä sellainen.
www.circusnecroPolis.coM
tÄySkÄdet: VulVarine: Lef to Die
Tamperelainen Vulvarine on liikkeellä suhteellisen vakavin mielin hassunhauskasta nimestään huolimatta. Grungevaikutteetkin istuvat pakettiin kuin nenä perseeseen. Vaikkapa Meshuggah-vertailu ei olisi kaukaa haettua. Jotenkin viime kerralla mukaan revityt metalliset vaikutteet maistuvat vieläkin vähän liian mukavilta. Tekninen vanhan liiton death metal ei hymyilytä missään kohden. Riffeistä löytyy groovemielessä potentiaalia, ja bändin into ei ole jäänyt aiemmissakaan yhteyksissä epäselväksi. Hyviä soundeja en odottanutkaan, joten siinä mielessä ei pety, mutta nyt pörinästä ei löydy mitään sykähdyttävää vaikka kuinka yrittäisi. Varsinaista draamaa biiseistä ei löydy, väkivaltaa kuitenkin huomattavasti. Tuloksena on ähkymelodista ja äänimaisemaltaan täyteen tungettua biisimateriaalia, jonka teknisessä toteutuksessa ei ole hurraamista. Ja nämä ovatkin sitten ainoita hetkiä, kun Acid Elephantin musiikissa tapahtuu edes etäisesti jotain. Biisien nimellinen tarttumapinta on oikeastaan ainoa asia, jolle voi tässä vaiheessa antaa nimellistä kehumaa.
www.MysPace.coM/reignsadness
reFuSal: Short on Ammo
Refusalin touhuista on ollut aika ajoin hiukan haastavaa päästä jyvälle. Bändi menee rohkeasti sinne minne kukaan ei ole aiemmin mennyt, tästä pisteet.
www.MysPace.coM/MsHornblower
reign SadneSS: Blood Red promise
Kajaanilainen Reign Sadness nykii vaikutteitaan lähinnä suomalaisilta menestysakteilta. Bändin soittotaitoa en lähtisi ylistämään, soittamansa kuviot kun tuppaavat olemaan sitä sorttia, että ne tulisi soittaa just eikä melkein. Kantta avaamattakin oletan, että kiekolla on huonot soundit, ja kas, olen oikeassa. Jää kuitenkin vielä epäselväksi, mitä bändi haluaa. Melodista ja rosoisempaa tyyliä hyödyntävä laulu ei säväytä millään osa-alueella, itse asiassa väkinäisemmän kuuloista yritystä ei ole osunut eteen hetkeen. Short on Ammo on pieni harppaus death metalin suuntaan aiempien hc-vaikutteiden vallitessa. Kolmen biisin esitykseen ei ole oikein muodostunut vaadittavissa määrin ilmettä. Blood Red Promisen soundit ovat kyllä tarkastelukelpoiset, mutta kovin ohuellaan. Kerrassaan upeaa www.aMendfoil.coM toimintaa.
masta, sen verran häröilevä kokonaisuus on siitäkin huolimatta, että mistään elementistä ei voi löytää varsinaisia virheitä. Samanlaisiin tulkinnallisiin syvyyksiin ei päästä, vaikka peruskehys onkin mallillaan. Mukavan raatomaista toimintaa jo näinkin.
www.MysPace.coM/vulvarineband
FireCane: Demolition 02
Kouvolalaista heavy rockia. Edelleenkin, kunnon tuotannolla kynnys ottaa musisointi vakavasti on matalampi, oli sisältö mitä oli. Circus Necropolisilla on selkeästi tekemisen meininki, ja akti vaikuttaisi olevan osuvine ärjylauluineen sopivan kiukkuinenkin. Sludgea ja stoneria viitteellisesti hyödyntävä yritys on melkoisen rasittavaa kuunneltavaa alusta loppuun. Tarttuvuutta ja taitoa on vaikka kenelle esitellä, mutta vivahteet jäävät lopulta turhan vähäisiksi ja hyvien ideoiden toistaminen alkaa maistua ennen pitkää puulta.
www.Mydawn.net
aCid elephant: Guerilla Drive Valley
Kyllä sitä ollaan ainakin nimensä veroisia. Ei sekään toki väärin ole.
www.MysPace.coM/swatHMetal
SeiSkahait: trauma Field: the First Day of Winter
Lappeenrannasta jyräytetään jälleen monipuolisesti. Bändi ei vaikuta saavan muutenkaan biisejään niskalenkkiin, sen verran kompastelevaa on touhu. Useamman kuuntelukerran jälkeen ainoastaan keskimmäinen biisi Modern Siren jää mieleen, ja sekin lähinnä mustaa metallia mukailevan erilaisuutensa ansiosta, mikä taas ei tunnu istuvan bändin pirtaan muutoin. -fiilikset jälleen nostattava individualistisakki ei jostain syystä iske aivan ytimeen. Tulee mielleyhtymä jonkin sortin huumoripunkista, mitä kymmenen biisin tekeleen nimi vaikuttaisi tukevan. Biisipuolella käydään niin ikään hyvän ja mitäänsanomattoman välillä, mikä on se huolestuttavin piirre kokonaisuutta katsoen. Ei oikein voi toivoa enemmän yritystäkään, sitä nimittäin takuulla on.
www.MysPace.coM/routaKeHä
my dawn: Figure It Out
My Dawn on ollut olemassa pyöreästi vuosikymmenen, voidaan siis puhua jossain määrin kehäketuista. Tarttuvuus on ehkä bändin isoin ongelma, sitä olisi hyvä saada lisää. Nyt se häiritsee enemmän kuin aiemmin, mutta tuntuu myös, että biisipuolellakin eväät ovat levinneet enemmän kuin olisi tarpeen. Onneksi sitä erehtyy, tässähän painetaan vanhan Slayerin nimessä melkein kovemmin kuin Slayer itse. Laulu, ja artikulointi yleensäkin, kampittaa koko tekeleen naamalleen välittömästi suun auettua. Loppu jää epävireiseksi sekoiluksi ja rasittavan toistavaksi kakofoniseksi haahuiluksi. Vaikka vokaalipuolella saadaan toteutettua aidonoloista ja äkäistä mallia, todellinen räjähtävyys jää saavuttamattomiin. Kuitenkaan möhkäleestä ei tunnu saavan otetta mistään kul-
m/S hornblower: Space Chicks
M/S Hornblower on seikkaillut kryptisen musiikkinsa kanssa palstalla pari kertaa
Inferno
77. Kolmen biisin esityksen loppupuoliskolla alkaa olla jo maailmanluokan laulusuoritusta, ihan tuota alkaa epäillä, onko Napalm Deathin Barneylla osuutta mölinöihin. demojen toimituSoSoite (ei toimituksen osoitteeseen): Demot / Aadolf Virtanen, rengastie 49, 37630 Valkeakoski
jään ehkä hiukan epätavallisiakin tyylisuuntia, päällimmäisenä paikoin ankarasoundinen ja reilusti räimivä proge. Harvinaisen uljas hiilipaperijäljennös bändistä, joka on monille SE.
www.godlesson.coM
routakehÄ: Kaikkien alkujen loputtua
Laitilasta tulee muutakin kuin panimo. www.trauMafield.coM
aadolF Virt anen
DemonI
CirCuS neCropoliS: Sold Out
Lohjalainen trio jyrää death- ja thrash metal -vaikutteista peruspauketta. Omaan tuotantoonsa keskittyvä Swath ei tallaile samoja polkuja, vaikka omaa jonkinlaisia yhtymäkohtia progressiivisuutensa puolesta. Esimerkiksi black metal -sahaukset ja ärjynä on toki kunnianhimoista koettaa saada nivottua Opethin Lamentations-tyyliseen fiilistelyyn. Monimuotoisuus on aina mainiota, mutta nyt kontrasteja tuntuu tulevan liiaksi, vaikka bändissä on kelpo säveltäjiä. Mitä ihmettä tämä on. Sentenced/ Charon-tyylinen musiikki, jollaisen My Dawn väkisinkin tuo mieleen, lähinnä kitaristi-laulajan Ville Laihiala -tyylisen suorituksen myötä, on kuitenkin jo turhankin kaluttua luuta. Bändi etenee kuitenkin pääosin melodioiden varassa, niin soittimien kuin kitaristi-laulaja Lassi MäkiKalan monipuolisten laulusuoritustenkin suhteen. Demoa vaivaa soundien lisäksi pienoinen ilmassa leijuva teennäisyys. Balanssit ovat muutoinkin tarkastelun tarpeessa, esimerkiksi koskettimet ovat riittävän päälleliimatun oloisia jo ilman päällekäyvää volyymiakin. Joikailtavat tarinat eivät ole huonoimmasta päästä, mutta niitä ei ole saatu sovitettua säkeistöihin edes välttävästi. Hankala paikka. Kunnon tuotannolla hyökkäävyyttä olisi saatu mukaan tuplaten. Brutaalia jälki kuitenkin on, mistä suurin kiitos vokalisti Kirjavalle, jonka viemärivokalisointia ei tuon kirjavammaksi haluaisikaan. Happopäisen elefantin olettaisi olevan yhtä epäjohdonmukainen ja kömpelö kuin tämä orkesteri. Hurjaa kohkausta on hauska seurata, ja akti aiheuttaa samaa hurmosta kuin ilmeinen esikuvansakin aikoinaan. Parannusehdotuksia voisi laittaa, jos M/S Hornblowerista ja sen pyrkimyksistä ylipäätään tajuaisi jotain. Suurimman pettymyksen Left to Diella aiheuttavat soundit. Raskaalla otteella riuhtovan Firecanen esikuvissa pilkahtelee stonersukuisia akteja Mustaschista Blakeen. Bändin musiikissa on rujoutta, melodioita, modernia soundia ja asennetta, siis kaikkea mistä suosittu nykymetalli on väännetty. Bändin melankolinen heavy rock käyttää paikoin hyväkseen näppäriä progemausteita, mikä onkin ihan mainio lisätäky muutoin varsin perusmalliseen jyräämiseen. Nyt jää vain fiilis, että poukkoillaan ihan sen poukkoilun vuoksi, ja pohja putoaa pois. Vokalisti (tietenkin nelikielisenkin hoitava) Kimmo Kuoppamaakin toteuttaa kiljumisellaan hienosti nuoren Tom Arayan maneereita. Routakehäkään ei oikein maita, tämä käy ilmi jo pikku maistelulla. Nyt orkesteri on pukannut pihalle ehkä selkeimmän tekeleensä. Ruuvia pitää siis tiukentaa joka osaalueella ennen kuin taivas edes raottuu.
www.MysPace.coM/firecane-rocK
aikaisemminkin
Rytmi keskittyy areenoilla ja stadioneilla viihtyviin legendoihin ja näitä haastaviin uusiin tekijöihin rennosti, viihdyttävästi ja elämyksellisesti. Ota uusi Rytmi omaksesi!
10.2.
www.rytmi.com
Ilmestyy. Uudistunut
Ajattoman rockin musiikkilehti
UUDISTUNUT Rytmi seuraa musiikin ilmiöitä menneiltä vuosikymmeniltä tähän päivään
Viimeinen piste on Plasmatics-laulaja Wendy O. Tein 90-luvulla vähän kiinteistökauppoja, ostin pari taloa. Ensin Clarkea painostetaan Lemmy Kilmisterin tahdon vastaisesti tuottamaan Iron Fist -albumi, näin säästettäisiin ulkopuolisen tuottajan palkkio. cLarke kerToo, paLjonko MoTörheadissä soiTTaMisesTa jäi käTeen ja MiTä FLogging MoLLyn dave king Teki nuorena poikana.
79. Vaatimuksessa ei ole järjen hiventä, mutta Clarke ja Lemmy suostuvat hajoamisen pelossa. Tilannetta pahentaa se, että Lemmy on ihastunut Williamsiin.
Inferno
Legendaarisen MoTörhead-kiTarisTin "Fast" EddiE CLarkEn FasTway-yhTye on hajonnuT LukeMaTToMia kerToja. Taylor vaatii, että yhtye soittaa ilmestymättömän levynsä läpi jokaisella keikalla, tai rumpali eroaa bändistä. kahden vuosikyMMenen LevyTysTauon jäLkeen synTynyT eaT dog eaT on paLuu rähisevään ja säkenöivään briTTirockiin. 1982 tapahtunutta eroa Motörheadistä Clarke kuvaa yhtyeen managementin luomaksi ongelmavyyhdiksi. Miten olet elättänyt itsesi aktiiviurasi loputtua. Idea on lähtöisin Motörheadin manageriportaasta, ja Clarke pitää ajatusta karkeana virheenä ja yleisön pettämisenä. Ero Motörheadistä, Fastway, alkoholismi, 90-luku, kartalta katoaminen. Tilannetta pahentaa rumpali Phil "Philthy Animal" Taylorin esittämä ukaasi. Uskoin kaiken, mitä Curtis sanoi."), liittyminen Motörheadiin, eponyymi debyyttialbumi, jota seuraavat Overkill, Bomber (kumpikin 1979), Ace of Spades (1980) ja Iron Fist (1982). Ensimmäinen ammattikeikka amerikkalaisen Curtis Knightin Zeus-yhtyeessä ("Koska Jimi Hendrix oli ollut Curtisin bändissä, hän oli minulle jumala. Rockin historiaa muuttaneiden levyjen tekemisellä on hintansa. Yhtye promotoi ilmestymätöntä albumia yleisölle, joka kuuntelee ihmeissään tuntematonta Motörhead-materiaalia. TeksTi Lauri YLitaLo
"
rockin pikatiellä
F
ast" Eddie Clarken ammatillinen elämäntarina pähkinänkuoressa: 5.10.1950 syntynyt lontoolaispoika tarttuu kitaraan 12-vuotiaana. Clarke suostuu tuottamaan singlen, mutta studiossa kappaleet ja soitto kuulostavat hirvittävältä. Williamsin kanssa tehtävä yhteissingle Stand by Your Man. Se oli yhdessä vaiheessa varsin tuottoisaa hommaa, tienasin kiinteistöbisneksellä luultavasti enemmän rahaa kuin musiikilla koskaan, Clarke naurahtaa. Ace of Spades -levystä tulee säännöllisesti rahaa, koska sävelsin biisit Lemmyn kanssa. Sen jälkeen Motörhead lähetetään liian aikaisin kiertueelle
Alkoholisoitunut kitaristi tapaa laulaja-tuottaja Lea Hartin, joka korvaa Dave Kingin. Samalla tavalla on käynyt esimerkiksi Saxonille. Strange mielisi itsekin lavalle, ja hän ehdottaa Fastwayn kasaamista kesäfestivaaleja varten. Yhtenä viikonloppuna sain poistua sairaalasta. Se on paluu Fastwayn juurille, pubilta haiskahtavaa hard rockia ilman ylenmääräisiä krumeluureja. Fastway ei kiinnosta ketään. Fastway kiertää Yhdysvaltoja Iron Maidenin lämmittelybändinä yhdessä Saxonin kanssa. Jostain syystä minulla on aina ongelmia laulajien kanssa! Laulajilla on helvetinmoiset egot, kitaristi ovat ailahtelevaisia, rumpalit hulluja ja basisti se kaveri, jolla on isoin kalu, Clarke nauraa. Strange rekrytoi kokoonpanoon kavereitaan. Työkaluja Clarkella ei ole, sillä kitarat ovat Motörheadin kiertueorganisaation hallussa. Ja kolmanteen levyyn pistettiin ihan kaikki rahamme. Eat Dog Eatistä tulee Fastwayn seitsemäs levy. Koska Clarke uskoo materiaalin julkaisemisen olevan epäedullista Motörheadille, hän päättää kokeilla rumpali Phil Taylorin taktiikkaa. Eräänä aamupäivänä basisti ilmestyy Clarken ovelle. Clarke ja King tekevät vielä Fastway-nimellä soundtrackin Trick or Treat -kauhuelokuvaan, jonka sivurooleissa nähdään esimerkiksi Gene Simmons ja Ozzy Osbourne. Fastway tekee 2007 ja 2008 festivaalikeikkoja ja esiintyy muun muassa Sweden Rockissa ja walesilaisfestivaali Hard Rock Hellissä. Mutta levy-yhtiö oli sitä mieltä, että levyjen täytyy kuulostaa Def Leppardilta, jotta niitä pystyy myymään. Kaksikon treeniavuksi lupautuu rumpali Topper Headon, joka on erotettu Clashistä heroiiniriippuvuuden vuoksi. Dave oli sen verran nuori, että Fastway taisi sekoittaa hänen päätään. King rekrytoidaan bändiin. Levyjä syntyy Hartin kanssa kaksi, On Target (1988) ja Bad Bad Girls (1990). Clarke ja Way ovat toisilleen hyvää seuraa. Jos Fastwayn ensimmäisten levyjen perusidea oli siistimätön räyhääminen, Waiting for the Roarilla tuottaja Terry Manning rakensi rumpuraidat Fairlightilla, ensimmäisellä digitaalisamplerilla. Clarke kertoo Lemmylle, että jos single julkaistaan, hän jättää bändin. Clarke toteaa, ettei tunne teoksia omakseen, eikä ihme. Kahteen vuoteen ei tapahdu mitään, kunnes Jepson ja Clarke päättävät tehdä jo demotut kappaleet loppuun. Koska kysymys on Fastwaystä, huvitus ei tietenkään kestä kauan. Kansainvälistä rockuraa seuraa täysi tyhjyys.
Jälkeen Moottoripään
1984 rocklehdistö alkaa kirjoittaa superbändistä, jonka kulmakiviä olisivat ex-Motörhead-kitaristi "Fast" Eddie Clarke ja Ufon jättänyt Pete Way. Sopimuksilla on varmistettu, että bändin jäsenet ovat työsuhteessa managementiin, joka maksaa bändille sen tuottamiin tulovirtoihin nähden minimaalista kuukausipalkkaa. Kitaristi on opetellut Motörheadissa juomaan viinaa ("Ennen Motörheadia lähinnä pajauttelin, mutta huumeet olivat kalliita, eikä meillä ollut rahaa."), ja basistin tunnettu päihderiippuvuus esti huhujen mukaan liittymisen Rolling Stonesiin. Stadionsuosiota nauttineesta rocktähdestä on tullut huonekalumaalari. Manageri painostaa Clarkea liittymään irlantilaisbändiin, josta tulee Fastwayn seuraava kokoonpano. Fastwayn lisäksi Jepson laulaa esimerkiksi Dio's Disciples -yhtyeessä, jonka toinen vokalisti on Tim "Ripper" Owens. Sekään ei tuo menestystä takaisin. Pysyväksi rumpaliksi löytyy Lontoon esikaupunkeihin Humble Pien hajoamisen jälkeen hautautunut Jerry Shirley. Rock ei enää elätä. Vuonna 1985 ilmestyvällä Waiting for the Roarilla Fastway siirtyy Clarken tahdon vastaisesti siistittyyn AOR-ilmaisuun. Clarken rahat ovat lopussa, sillä Motörheadin levy- ja keikkamyynnistä saatu raha on jäänyt manageriportaaseen. Kotimaan markkinat eivät avaudu samalla volyymillä, sillä brittiläinen heavy metal -yleisö syyttää Clarkea yhä Motörheadin pilaamisesta. Viiden sairaalassa vietetyn viikon seuraukset eivät ole pelkästään negatiivisia. Clarke raitistuu. Clarke tekee vielä 1993 soololevyn, joka ei tavoita ketään. Kun Hart teki levyä, Clarke oli sairaalassa toipumassa rankan alkoholinkäytön aiheuttamasta sairauskohtauksesta. Fastway hajoaa, Dave King muuttaa Irlantiin ja jatkaa soittamista Stillwood-yhtyeensä kanssa. Amerikkalaistuneen Kingin kelttipunkyhtye Flogging Molly on suosittu festivaaliesiintyjä Suomessakin.
Paluu kehään
Vuonna 2007 musiikkiteollisuudesta vetäytynyt Clarke saa puhelinsoiton. Fastwayn managerin postiluukusta tipahtelee demonauhoja, joita Way ottaa kuunneltavaksi muovikassillisen kerrallaan. Strangen vastuulla on esimerkiksi Coldplayn keikkamyynti. Kokoonpanoon tarvitaan vielä laulaja, jollaista Clarke ja Way ovat peräänkuuluttaneet lehtihaastatteluissa. CBS tarjoaa yhtyeelle levytyssopimusta, mutta yhtäkkiä Way katoaa. Sen jälkeen King muuttaa takaisin Irlantiin, eikä Fastwaytä ole enää olemassa. Strange on entinen rumpali, joka työskentelee lontoolaisessa X-Ray Touring -liveagentuurissa. Lemmyn vastaus kuuluu: "Fuck off then!" Se on sillä selvä. Takaiskusta huolimatta CBS on kiinnostunut julkaisemaan Fastwayn debyyttilevyn. Se oli järjetöntä. Se on huimaava määrä rahaa: jos huomioidaan inflaatio ja muunnetaan summa euroiksi, saadaan kustannuksiksi miljoona. Langan päässä on Steve Strange, Clarken ystävä vuosien takaa. Clarke arvelee levytyksen maksaneen 350 000 englannin puntaa. Basistille on tarjottu paikkaa Ozzy Osbournen bändissä, eikä hän koskaan soita Fastwayn levyillä tai keikoilla. Osalla biiseistä soittaa 58-henkinen orkesteri. Bad Bad Girls tehtiin lähes kokonaan ilman Fastwayn perustajaa ja nimimiestä. Yhtyeen silottelematon hard rock menestyy kohtuullisesti Yhdysvalloissa. Ja Clarke on onnellinen. Petellä oli toisessa kädessä kaksi kasettia ja toisessa kaljapussi. Clarke on samassa pisteessä kuin lähtiessään Motörheadistä. Että miten helvetissä annoin tämän tapahtua. Hän on raitis ja soittaa jälleen rockia.. Motörheadin jäsenet ovat asuneet kimppakämpässä Lontoossa. Basistiksi löytyy irlantilainen John McManus. Ratkaisu on alkoholi, jota uraansa pettynyt Clarke alkaa käyttää päivittäin. Clarke, Way ja Shirley tapaavat pubissa, jonne Shirley astelee vaatteet maalinroiskeissa. Jostain syystä debyyttialbumia seuraava All Fired Up (1984) ei myy edeltäjänsä tavoin. Fastway on jälleen hajonnut. Ajattelin, että kello ei ole vielä edes yhtätoista ja Pete on jo alkanut dokata, näiden nauhojen on pakko olla hyviä! Toisella nauhoista laulaa Dave King, kaksikymppinen dublinilainen. Laulaja Toby Jepsonin Little Angels puolestaan kohosi 90-luvun taitteessa pehmorockillaan brittilistojen kärkeen. Strange lähtee Australiaan järjestämään Coldplayn kiertuetta, McManusilla on henkilökohtaisia kiireitä. McManusin Mama's Boys on julkaissut esimerkiksi klassikkoalbumin Power and Passion (1985). Yhtäkkiä kansainvälinen rocktähti huomaa olevansa työtön ja asunnoton. Dave Kingille käy toisin. Yhtyeen nimi olisi tietysti Fastway. Clarke maksaa kustannukset omasta pussistaan. Menin studioon kuuntelemaan, miltä levy kuulostaa, ja soitin kitaraa ehkä yhdelle biisille, Clarke naurahtaa. Clarke ja Way lupaavat lunastaa Shirleyn rumpusetin panttilainaamosta. Clarke toteaa levyn olleen nimenomaan Dave Kingin lempilapsi.
80
Inferno
Waiting for the Roar kuulostaa nykyään lähinnä huvittavalta. Minulla oli yhä vähemmän valtaa Fastwayssä, yhtäkkiä huomasin olevani Dave Kingin bändissä kitaristina. Kaupallisesti levy on täydellinen floppi. On Targetin tekemisestä Clarke ei muista mitään, lopputulos on Lea Hartin ja sessiomuusikoiden vastuulla
Hinnat sisältävät ALV 9 %
maksaa postimaksun
Tilaajapalvelu 03 4246 5302 avoinna ma-pe 8-16
TILAUSHINNAT Inferno ilmestyy 10 kertaa vuodessa 12 kk kestotilaus 54,80 euroa 12 kk määräaikaistilaus 60,00 euroa Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. 09 4369 2409 Sähköposti: inferno@popmedia.fi www.inferno.fi
Tilaa inferno!
Kestotilaus, 10 numeroa 54,80 Määräaikaistilaus, 10 numeroa 60,00 Osoitteenmuutos (laita uusi osoite lahjatilauksen saajan kohtaan!)
Nimi: ________________________________________________________________________ Lähiosoite: ________________________________________________________________ Postinumero: _______________ Postitoimipaikka: __________________________________ Puhelinnro: _____________________________ Syntymävuosi: ________________________ Sähköposti: ________________________________________________________________ Allekirjoitus (huoltajan, mikäli tilaaja alle 18-v.): _____________________________________ Nimenselvennys ja päiväys: _____________________________________________________ Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: Nimi: _______________________________________________________________________ Lähiosoite: __________________________________________________________________ Postinumero: _______________ Postitoimipaikka: ___________________________________ Puhelinnro: _____________________________ Syntymävuosi: ________________________
Sähköpostitilaukset osoitteeseen tilaajapalvelu@popmedia.fi tai sähköisellä lomakkeella osoitteesta www.inferno.fi. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin.
Pop Media Oy Tunnus 5012555 00003 VasTausläheTys. Viestin hinta on 0,95 euroa. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan asiakasnumero. Voit tilata myös puhelimitse numerosta 03 4246 5302. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. OSOITTEENMUUTOS Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla. mme j maa lkaisu alliju meT
Tilaa inferno
10
laa hTava Ti o
54,u8e0a n m ro
Tilaa inferno TeksTiviesTillä!
Lähetä tekstiviesti: inferno kesto nimesi osoitteesi numeroon 172 33.
esim. Hinnat sisältävät ALV 9 % KESTOTILAUS Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. inferno kesto pekka pikametallimies voittokuja 3 00100 helsinki
Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Palvelu toimii TeliaSoneran, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden ja DNA:n liittymissä.
Kustantaja: Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki Faksi. Pop Media Oy:n tilaajapalvelu on avoinna ma-pe 8-16. Myös internetin kautta voi sekä tilata että irtisanoa lehtiä, www.inferno.fi
Se biomekaniikkahiha on yksi siisteimmistä mitä olen nähnyt, joten halusin Jenniltä värikkään tähtihihan. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen, Anssi ihastelee. Kuva oli harkittu, ja jostainhan sitä pitää aloittaa, Anssi naurahtaa. Otin ekan tatskani Kotiteollisuuden rumpalinakin tunnetulta Sinkkosen Jarilta, joka oli juuri avannut liikkeensä Lappeenrantaan. Tatuointidebyytti sen sijaan otettiin haltuun jo Anssin ollessa 17-vuotias. Haaveenani olisi joskus mennä ottamaan High Voltage Tattoolle neljältä artistilta yhtä aikaa kuvat oikeaan kylkeen. Seuraava, niin ikään Sinkkosen hakkaama kuva oli palkinto 138 päivää kestäneestä työputkesta. Aivan hyvä työjälki. Halusin muistaa moisen rupeaman, ja mikäpä parempi tapa siihen kuin tämä. Linjattomuus olkoon siis linjani. Tekijänä oli joku randomhemmo, jolle ei voinut varata edes aikaa, vaan piti mennä liikkeelle kärkkymään. Ahkera studiomyyrä ja tuottaja on myös basisti R.O.C.K.-yhtyeessä, joka julkaisi debyyttialbuminsa vajaa vuosi sitten. Kuvassa olisi Speden, Veskun, Helge Heralan sekä Heikki Kinnusen kasvokuvat.
82
Inferno. Ei mun tatuoinneissani ole kummempaa linjaa, jokainen on muisto kyseisestä aikakaudesta, ja koko kroppa olisi tarkoitus värittää. Tuskassa yksi James totesi tatskan nähdessään, että siitä tuli mieleen Gay Parade, jossa hän oli ollut edellisviikolla. Olkapään tähti puolestaan on reissutuliainen Birminghamista. Kuva oli hyvin perinteinen miekka, jossa on alaspäin kiemurteleva ruusu. Otin kuvan salaa mutsiltani, mutta kun hakkautin alle banderollin tekstillä "Mami <3", hän ei voinut olla vihainen. VuonnA 2006 Kippo otti yhteyttä Bound Tattoon Jenni Liukkoseen, jonka kädenjälkeä mies oli ihaillut muun muassa Impaled Nazarenen Arkin nahassa. Jenni teki myös tähdet mun vasemman käden sormiin. Mä tykkään nykyään ehdottomasti enemmän värikuvista, mustavalkoiset tuppaavat menemään ajan myötä jotenkin suttuisiksi, ja muutenkin "väriä elämään" toimii aina. Anssin sormissa on myös Sinkkosen tekemä ROCK-tatska perinteisessä vankilahengessä. Silloin sormien sivuun ilmestyivät Kyproksella tekstit "Hell yeah", "Hell no" sekä Rihannalta kopioitu "Shh". Anssin viimeisin kuva on muutaman vuoden takaa. Näin sai tatska nimensä. Annoin hänelle hyvin vapaat kädet, ja olisiko tähän mennyt noin yhdeksän sessiota. Markus Paajala
astia Studion päävelho Anssi Kippo tietää, miten äidinkin saa pitämään tatuoinneista.
HEtA Hytti
nEn
TähTienTekijä täynnä tähtiä
Anssi Kippo ja Astia Studio Lappeenrannassa ovat jo käsite. Otin oikean käden biomekaniikkahässäkän muistaakseni vuonna 2001. Olin silloisen tyttöystäväni kanssa reissussa, ja tämä oli ihan suunniteltu juttu. Tatuoinnilla on myös oma nimi, jonka alkuperä on vähintäänkin kertomisen arvoinen. Anssi arvostaa erityisesti Miami Inkin ja LA Inkin tekijöiden lahjakkuutta. Mutta 17-vuotiashan tarvitsee vanhempien luvan tatuointiin
Ja mikäs on vedellessä, kun jamppojen Cv:stä löytyvät muiden muassa opeth, Death,testament Sadus ja iced earth!
Soen ja- Cognitive tummia sävyjä progen toolahduksia paksulla
15.2.
CARNALATION
DEATHMASK
viikate sysiässä
25.1.
Grindaavaa death-raastetta Seinäjoelta. You are almost home my little angel, I will lead you through...
emerald Forest and the BlackBird
kappas! melodoomin hallitsevat mestarit nostivat rimaa, mutta komeasti mennään yli taas! eli entistäkin monipuolisempi ja ilmavampi kiekko tiedossa... 12 millintarkkaa viiltoa SuomiKuolon ruhoon! Äiti katso: Paljon verta, mutta visvaa ei ollenkaan.
www.spinefarm.fi
seitsemän pikimustaa vinyylituumaa! mukana kosmikud-coveri "Kuinka tuli pimeys mun tupaan" ja mp3-latauslipuke.. sWalloW the sun
Hold my hand tight, nothing will hurt you here. helmikuuta
pensselillä vetelevät nämä herrat. rohkeasti vain matkaan - yli tunnin mittainen vaellus läpi synkän metsän kyllä palkitaan.
katarsis kaupassa odottaa 1