Inferno 1/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

ELÄMÄ ON RASKASTA. THERION MICHAEL SCHENKER EXCITER HAMFERÐ. 1/2018 I HINTA 9,80 € MACHINE HEAD SUMMONING TRIBULATION C.O.C
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Inferno 1 FIN Therion-LFTC-DB 01-18.indd 1 05.01.18 14:27
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Inferno 1 FIN Machine-MSF 01-18.indd 1 05.01.18 13:58
Both albums come on 180 gram vinyl were mastered for vinyl and feature an additional poster as extra. Mediabook includes bonus CD featuring guest appearance by Steven Wilson (Porcupine Tree, Steven Wilson). PLAGUE ANGEL & WARSCHAU (re-issues) 09.02. 16.02. Highly recommended to fans of Architects, While She Sleeps, Every Time I Die. Available as limited CD mediabook in slipcase including bonus track, standard CD, noble LP in gatefold cover made of extra thick cardboard with 180 gram vinyl and LP-booklet. 26.01. Sweden’s shining star on the metal firmament takes off where the preceding album “The Children Of The Night” left us breathless and overwhelmed. UK hardcore/metal act Feed The Rhino celebrates a triumphant return with its fourth studio album “The Silence”! 40 minutes of highly energetic, emotionally-charged and aggressive hymns blending influences from gallows with the southern groove of down and powerful choruses of alternative’s greats like Deftones, Alice in Chains. www. For the first time since their original release more than a decade ago, much sought after releases by Swedish black metal act Marduk return on vinyl! The first studio album featuring current vocalist Mortuus, “ Plague Angel” and the subsequent live album, “ Warschau”. The pioneers of Oriental Metal are back with their new and strongest album ever! Featuring guest appearances by Steve Hackett (Genesis), Hansi Kürsch (Blind Guardian) & Tomas Lindberg (At The Gates). Extensive European Tour in February/March 2018! Mixed by Jens Bogren (Opeth, Arch Enemy, Katatonia). Long Distance Calling return back to their puristic roots as a four-piece and do what they do best: play their very own brand of instrumental rock and create vast soundscapes and thick cussions of atmosphere with a heavy edge to them. Songs full of darkness and vigour, haunting melodies and complex arrangements. 02.02. Produced by Vincent Sorg, winner of the German ECHO award as “Producer of the year”. A real revolutionary band that has already won 3 peace awards. INSIDEOUTMUSIC .com. The vinyl version comes as black, heavy 180g 2LP in Gatefold sleeve with an etching on Side D & the full album on CD as bonus. CENTURYMEDIA .com www. HAPPY NEW YEAR 2018! ORPHANED LAND UNSUNG PROPHETS & DEAD MESSIAHS LONG DISTANCE CALLING BOUNDLESS TRIBULATION DOWN BELOW FEED THE RHINO THE SILENCE 26.01
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Lea ves ’ Eye s, Ha uta jais yö , Cri ms on Da y, Un shi ne , Ku ole ma nla aks o 014 Ko lum ni ja ska ba 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Ma ch ine He ad 02 5 Tri bu lat ion 02 8 Co rro sio n of Co nfo rm ity 03 Su mm on ing 03 4 Th eri on 04 3 Ha mf erð 04 6 Ph il An sel mo 05 2 Vu od en 20 17 ras ka im ma t – toi mi tuk sen top vito set 05 4 Pö lky llä : kita rale ge nd a Mic ha el Sch en ker 05 8 Sa lam yh kä : Kri eg sm asc hin e En em y of Ma n (20 14) 06 1 Arv iot , pä äo sas sa Trib ula tio n 07 8 Va nh a liit to: Exc ite r, ha ast att elu ssa Jo hn Ric ci 08 2 Ku ud es pii ri 046 018 025 054 03 07 8 D AN IN D R AH O S ES TE R SE G AR R A JA AK KO SI LV AS T AL BE R T TA TL O C K
Inferno (11-01-2017) Season of Mist C ya n M ag en ta Ye llo w Bla ck Super heavy hardcore sludge from Lithuania’s fast rising metal stars! Digipak CD and vinyl LP in various colours Recommended if you like: CONVERGE, NEUROSIS, BREACH America’s striking answer to dark melodic metal from Anathema to My Dying Bride! Digipak CD, gatefold vinyl in various colours w w w . S E A S O N O F M I S T . C O M FOR TONS OF KILLER PRICES AND EXCLUSIVES: LP, COLLECTOR BOXES, MERCH, CD+T-SHIRTS BUNDLES… /SeasonOfMistLabel /seasonofmistofficial @SeasonofMist /@seasonofmistofficial 10% discount on the Season of Mist international e-shop for a limited time only! Coupon code: SOM-INFERNO1801 OUT NOW OUT NOW OUT FEB 23 OUT FEB 23 OUT FEB 9 OUT NOW OUT NOW Raging, roaring, bulldozing across the scene, the iconic PANTERA frontman is back! Inverted Cross Digipak CD, vinyl LP in various colours, cassette Niklas Kvarforth delivers his darkest and most insane masterpiece since ‘Halmstad’! Digibox with extras, Digipak CD and gatefold double vinyl in various colours, Cassette Finland’s death doom masters perfectly balance horror and melodic melancholy! Digipak CD, gatefold vinyl in various colours, cassette Portugal’s fado rockers have created a sensuously lush and melancholic album! Digipak CD and gatefold double vinyl in various colours 100% brutally honest heavy metal! No apologies, no compromise! Digipak CD, Vinyl EP in various colours, cassette
En panisi pahaksi, jos joku keksisi sille hyvää käyttöä. Silloin nuori Ville Valo vaikutti hyvinkin kehityskelpoiselta rokkarilta. Tunnelma ei ollut surullinen vaan rauhoittava: on parempi poistua näyttämöltä voimissaan. Hänen vähäeleisesti mumistut lavaspiikkinsä tulivat kuin uransa alussa olevalta, vielä epävarmuutta säteilevältä artistintaimelta. Sitä en tietenkään saanut, muutoin loistavan kokemuksen kylläkin. Minulle se on täydellinen rockbiisi. Se soi niin ilon kuin surun hetkinä, aamulla, päivällä, yöllä. Keski-ikäisessä Ville Valossa oli vielä viljalti samaa; oli vaikea uskoa juttuja, että mies olisi elvistellyt ja diivaillut menemään parilla edellisellä Suomen-keikalla. vuosikerta Numero 154 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Edellisen kerran olin nähnyt bändin samassa paikassa, joskin Klubin puolella, parikymmentä vuotta aiemmin. Se soi kun liukenin Pain of Salvationin ärsyttävältä keikalta parin biisin jälkeen kuuntelemaan ”omaa musiikkia” toiseen baariin kuulokkeilla. Se soi kun makasin onnellisessa liikutuskrapulassa Brasiliassa riippumatossa. HAMFERÐ Támsins likam FU MANCHU Clone of the Universe (ilm. Kuunnelluin kappaleeni on kymmenminuuttinen. Se avautuu taivaallisen kauniilla kosketinintrolla, saa voimaa voimakkaista rockin perustyövälineistä, kitarasta, bassosta ja rummuista, kunnes kapuaa varsin lyhyessä ajassa huippukohtaansa, joka ei irtoa päästä sinne kerran kierryttyään. 16.2.) SUMMONING With Doom We Come EXCITER Violence & Force Unissakävelty vuosi JOULUKUUSSA sosiaalinen media täyttyi päivityksistä, joissa ilmoitettiin, miten paljon kukin virtuaalikansalainen oli kuunnellut kuluneen vuoden aikana musiikkia suositusta suoratoistopalvelusta. 9.2.) CORROSION OF CONFORMITY No Cross No Crown TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT HARAKIRI FOR THE SKY Arson (ilm. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi facebook.com/InfernoMagazine twitter.com/infernomagazine instagram.com/inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki facebook.com/riekinmatti ULKOASU Markus Paajala KANSIKUVA Danin Drahos KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Brusila Annika, Harjula Salla, Heinonen Ninni, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kujanpää Lauri, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Lehto Katariina, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Turunen Joona, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari, Ylitalo Lauri TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 18. Väliosassaan se harppaa mesoamaan pöristen ja säristen Black Sabbathin rakentamilla perustuksilla sammuen lopulta levollisen utuisiin maisemiin. Kun HIM soitti Tampereen Pakkahuoneella toiseksi viimeisen konserttinsa vuoden toiseksi viimeisenä päivänä, toivoin kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti, että yhtye olisi poikennut jäähyväiskiertueensa hautapaateen hakatuista hittikaavoista ja tarjonnut minulle tämän kappaleen. Sen tuottaja kertoi minulle, että kappaleessa on ”jotain maagista”. 7. En tajua, mitä ihmeen merkitystä minuuteilla tässä yhteydessä on, mutta kun samaan syssyyn sai selvityksen, mitä oli tullut kuunneltua, tsekkasinpa statistiikat uteliaisuuttani itsekin. HIM antoi nyt osaltaan tilaa. Jostain syystä 2017 oli tämän kappaleen vuosi. Tavallaan Pakkahuoneen lavalta henkikin samaan aikaan alku ja loppu. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Valo vaikutti Pakkahuoneen lavalla jännittyneeltä, jopa ujolta
Tekstien teemat ovat laajalti fantasia, sota ja maailmassa vallitseva misantropia. Kävimme Jussi Kulomaan ruoskan alla äänittämässä kaksi uutta biisiä esitelläksemme uuden keulakuvan, minkä jälkeen alkoi kakkosalbumin työstäminen. Uutta materiaalia syntyy siis nykyään kolmen miekkosen kynästä ja sitä löytyy sen verran, että kolmoslevynkin saisi jo aikaiseksi, mutta pureskellaan nyt nämä ensin. Mitä annettavaa teillä on musiikkikentälle. Me teemme sitä, mikä on meistä kivaa, ja pyrimme toteuttamaan sen siten, että kuulijat sekä kotona että keikoilla jakavat saman tunteen. Millaisen työn takana kiekon syntyminen oli. Seurataanko sanoituksissa samoja linjoja. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN AT THE MOUNTAINS of Madness on toinen levynne. Nautimme tuotteestamme ja sen esittämisestä. – Osa biiseistä oli työn alla jo Order of the Shadowsin [2015] julkaisun aikoihin, mutta laulajanvaihdoksen tapahduttua projektit levisivät työpöydälle joksikin aikaa, kitaristi Jesse Liukkonen muistelee. Musiikkinne on pääasiallisesti melodista perusheavyä, mutta ainakin itse löysin viitteitä jopa vanhan Dark Tranquillityn suuntaan. – Toimintatapamme on sellainen, että treenikämpälle tuodaan yleensä valmis aihio porukalla työstettäväksi. Tällä levyllä kitaristi-säveltäjien monopolia alkoi rikkoa laulajamme, joka teki albumille yhden kappaleen. – Nimi, nimibiisi ja kansikuva ovat saaneet inspiraationsa At the Mountains of Madness -novellista, joka on Lassin suosikkitarina Lovecraftin tuotannosta, mutta kyse ei ole teemalevystä. Uusia todella tiukkoja bändejä on paljon, ja suomalaiselle heville on kova kysyntä ympäri maailmaa. Oman lukunsa tuovat Lassin laulumelodiat ja -tyyli, joihin hän ammentaa paljon etenkin mestareilta kuten Dickinson, Halford ja ehkä yllättäen Geddy Lee. – Tarjoamalla parastamme varmistamme, ettei loppuun kaluttu genre huonone milliäkään. Meillä on hyvät biisit ja soittajat sekä upea tuotanto. Vuoden verran tehtiin keikkoja kerran kuussa ja treenattiin ankarasti uutta kamaa, kunnes keväällä 2017 aiemmin julkaistujen biisien lisäksi yhdeksän uutta rallia oli valmiina studioon. Kuinka kovaan tahtiin uutta musiikkia syntyy. Millaisena itse näette musiikillisen linjanne. Melometallia hulluuden vuorilla 8. Levyn nimi viittaa Lovecraftiin. – Melodinen perusheavy on aina pätevä linja, ja olemme muovanneet tyylimme sekoittelemalla mieltymyksiämme siten, mikä tuntuu hyvältä. – Tarkemmin paneutuva huomaa, että perinteisen melometallin saralla eletään tavallaan kulta-aikaa. Heavy metal on loppuunsa kaluttu musiikkityyli. – Uusi levy on hyvin moniulotteinen edeltäjäänsä verraten. Melodisen metallin parissa toimiva Crimson Day luottaa omaan osaamiseensa ja heavy metalin hyviksi havaittuihin perusarvoihin. Arin [Balzar, kitara] kulkiessa vanhemman liiton polkuja ja minun mukavuusalueeni löytyessä modernimman ja teknisemmän metallin suunnalta sävellyksistä voi löytyä vivahteita yllättävänkin laajalta skaalalta. – Kevään 2016 tienoilla aloimme kirjoittaa materiaalia niin sanotusti uusiksi Lassin [Landström, laulu] työstäessä tekstejä ja sovituksia. Bändi on ollut kasassa pian viisi vuotta ja olette tehneet jo kaksi levyä
Tuntuu, että toimintanne on painottunut paljolti kotiseudullenne. Muutaman biisin jälkeen huomasin, että sanoitukset alkoivat heijastaa omaa elämääni hyvinkin vahvasti. Tiesin heti alkuun, etten kykene tekemään niin sanotusti perinteisiä goresanoituksia. – Niitähän on todella paljon, ja tuntuukin kuin olisimme napsineet musiikkiimme palasia jokaisen lempibändeistä. Kuinka sporttisia jätkiä bändistänne löytyy. Biiseistä ei löydy paljoakaan toivoa paremmasta, sillä kaikkihan me ollaan matkalla kohti hautaa, tylyllä murinaäänellä siunattu Janne Partanen lataa. – Heh, koon puolesta minä ja kitaristi varmaan sovittas tuonne Steelersin puolustukseen, mutta ei taida kunto antaa periksi. Sitä kun asuu Pohjois-Savossa pikkuisessa Iisalmen kaupungissa, niin täältä on matkaa ponnistaa isommille keikkapaikoille. Siihen kun sotkee pari black metalin kuuntelijaa ja pari Slipknotfania, paketti on kasassa. Suomeksi muristua death/thrashiä runttaava Hautajaisyö on toiminut toistaiseksi matalalla profiililla, mutta suunnitelmana on päästä hiljalleen suurempiin piireihin. Sanoituksenne ovat aika kaukana perinteisestä kuolometallikuvastosta. Hullussa kunnossa se ukko! Me muut yritetään keskittyä olennaiseen ja välttää moiset hömpötykset. Millaiset bändit ovat toimineet suurimpina innoittajinanne. Kuinka haastavana pidät tekstienne kirjoittamista. Niiden ja parin muun asian ympärille tehtiin niin sanotut ohjenuorat, joita ollaan sitten noudatettu. – Sanoitukset lähtivät tälle polulle luontaisesti. – Kuten eräässä joululaulussa lauletaan, ”hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä”. – Kiinnostusta on ollut ihan ulkomailla asti, ja jos kaikki saadaan sovittua, tänä vuonna voi olla useampiakin ulkomaankeikkoja. Olette kirjoittaneet maalilaulun Kuopion Steelersille. Sotajumala, Deathchain, Napalm Death, Stam1na, Verjnuarmu ja Slayer ovat ainakin soineet paljon. Kyllähän suomalaisen miehen melankolia ja kuolema ovat meidän biiseissä pääosissa, joskin sinne sotketaan myös sopivassa määrin ahdistusta, pelkoa ja vihaa. Rumpali Roth on urheiluhullu, joka saattaa ennen treenejä polkea pyörällä 30–40 kilometriä, soittaa parin tunnin treenit ja ajella vielä pyörällä pitempää kautta kotiin. – On terapeuttista, että saa purettua paperille sitä pahaa oloa, joka itsellä tai ystävillä on. Onko pienen piirin puuhastelu ollut ihan tarkoituksellista. Sieltä olen sitten ammentanut inspiraatiota. – Ei se nyt ihan tarkoituksenmukaista ole, joskin niin on nyt päässyt käymään. Mielestäni tämä meidän elämämme on niin täynnä surua, kipua ja ahdistusta, että niistä saa vahvasti syvälle sisimpään iskeviä aiheita biiseihin. Livenä kun on pirun mukava soittaa, niin kyllä sitä koitetaan änkäytyä vähän joka paikkaan keikoille. Suomalaisen miehen melankolia METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ 9. Tavoitteena on myös, että laajennetaan tätä meidän keikkailualuetta merkittävästi. Itse olen hakenut paljon vaikutteita Trio Niskalaukauksen, Viikatteen ja Kotiteollisuuden tuotannoista, joskaan se ei ehkä ole niin selkeästi huomattavissa. Pidättekö materiaalianne läpeensä synkkänä. Ja kun joka ukko on töissä, keikat rajoittuvat väkisinkin viikonlopuille. – Kun Hautajaisyö perustettiin, meillä oli selkeä suunta, mitä halutaan ja mitä ei haluta tehdä. MATKALLA kohti hautaa – aika ankea levynnimi
Usva [basso], Tiera [rummut] ja kitarateknikkomme Sami Helle lentävät helmikuussa Rootbrain-projektinsa kanssa Santuran studiolle. Hienointa on saumaton näkemysten harmonia, jota ohjaa sanaton kommunikaatio. Tiera ja minä olemme mukana Her Shadow’ssa, jonka debyytin pitäisi ilmestyä syksyllä. Jos teen joskus Vol. – Muistan, kun aloimme äänittää kitaroitani debyyttilevylle. Siellä on aika hauskaa, synkkää ja yllättävääkin settiä. Seuraavat isommat projektini tulevat olemaan Kuolemanlaakson täyspitkä ja uusi kirja. Sama telepatia kulkee läpi muidenkin soittajien. Seuraavaksi yhtyeeltä ilmestyy jykevä uusintajulkaisu. – Kaikki vuoden 2013 studioäänityksemme eli Tulijoutsenen, Musta aurinko nousee -ep:n ja Raadot raunioilla -bonusbiisin. – Jos tekisin seuraavan albumin samalla tavalla kuin ensimmäisen, eli valitsisin jonkin kappaleen biisipankistani ja säveltäisin lisää samantyylistä, se voisi olla esimerkiksi punkkia, Danzigin Lucifugelle niiaavaa bluesmetallia, äärimetallikaahausta tai jotain Nick Caven ja Ulverin Shadows of the Sunin välimaastosta. Mitä tämä paketti tarjoaa kuulijoille. II:n, se tuskin tulee olemaan goottirockia, vaan jotain aivan muuta. Dokumentista käy ilmi, että tuottajanne Victor Santura on suuressa roolissa Kuolemanlaakson soundin suhteen. Pidän monenlaisesta musiikista, ja sitä myös syntyy laajalla skaalalla. Jatkon perään on kyselty, mutten ole funtsinut asiaa sen kummemmin. Raskasta ja monipuolista metallia esittävä Kuolemanlaakso on viettänyt näennäistä hiljaiseloa, mutta bändi ei ole suinkaan lepäillyt laakereillaan. Kuvailisin tulevaa kiekkoa Twin Peaksin soundtrack meets Lana Del Rey -henkiseksi vääristyneeksi unipopiksi. Millaisena projektina näet goottihomman ja onko sille luvassa jatkoa. – Dokumentin pääpaino on Tulijoutsen-levyssä, mutta siinä kerrataan myös yhtyeen syntytarina, konsepti ja debyyttialbumikin [Uljas uusi maailma, 2012] aika kattavasti. Kuinka kuvailisit Santuran merkitystä bändillenne. Oletan, että pätkän mielenkiintoisinta antia ovat tarinat Tulijoutsenen kappaleista ja äänityssessiosta. Julkaisit jokin aika sitten The Gothic Tapes -albumin. – Olemme pitäneet luovaa taukoa, mutta alkuvuodesta on tarkoitus aktivoitua biisinkirjoitussaralla. Miksi päätitte tehdä bändidokumentin. Mukana on myös kaikki musiikkivideot ja 24-sivuinen booklet ennen julkaisemattomine kuvineen, uusine liner noteseineen ja päivitettyine kansitaiteineen. Ryhmän piti toteuttaa koko projekti, mutta koska ensimmäinen leikkaus oli kaukana siitä, mitä haimme, päätin ottaa ohjakset omiin käsiini. Se sisältää bändin ja tuottajan tuoreita haastatteluja sekä arkistomateriaalia niin studiosta, lavalta kuin muualtakin, kitaristi-kosketinsoittaja Markus Laakso paljastaa. – Kornisti ilmaisten: Kuolemanlaakso on kuin valtava alus ja Santura se tuuli, joka puhaltaa purjeet pulleiksi ja luotsaa arkin määränpäähänsä. Vastaus kysyntään SYTYKKEITÄ SU SA N N A A H V A LO 10. – Se oli välityö Kuolemanlaakso-levyjen lomassa. Ja laulaja Kotamäki on Kotamäki – sillä on aina jotain tulilla. – Idea taisi syntyä, kun mainitsin eräälle videoporukalle, että bändillä on olemassa paljon arkistomateriaalia ja että Tulijoutsen-reissuelle olisi tarvetta. TOISESTA kokopitkästänne Tulijoutsenesta (2014) tehtiin deluxe-versio. Hän ymmärsi sen sanomattakin. Santura väänteli aikansa namiskoita ja tuumasi: ”No niin, täällä alkaa olla valmista, lykkäähän joku sointu käyntiin.” En ollut ikinä kuullut niin julmetun väkevää ja bändille sopivaa kitarasoundia, emmekä olleet edes keskustelleet, millaista soundia lähtisimme etsimään. Mitä bändille kuuluu juuri nyt. Paketin tärkein uusi anti on 63-minuuttinen dokumentti, jonka ohjasin. Tällä hetkellä minua kiinnostaisi enemmän kirjoittaa musiikkia muille kuin tehdä toinen soololevy tai perustaa uusia bändejä
Seurauksena tästä on entistä mahtipontisempaa ja monipuolisempaa musiikkia. Kuinka paljon pesti Leaves’ Eyesissä on vaikuttanut oman bändisi, viime syksynä toisen levynsä julkaisseen Angel Nationin tunnettuuteen. – Mitä tulee organisaation ja musiikilliseen tiimiin, sen ydin, Alexander Krull ja Thorsten ”Tosso” Bauer [kitara ja basso], on edelleen sama, eli tältä kannalta bändi ei ole muuttunut. Millainen henki ja motivaatio ryhmässä on juuri nyt. – Alkusokin jälkeen matka on taittunut tasaisemmin ja olen tottunut uuteen musiikkiin ja työrytmiin, mikä on kiertueilla ajoittain aika tiukka. Koetko Leaves’ Eyesin maailman jonkinlaisena eskapismina. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ TUORE Sign of the Dragonhead -albumi vaikuttaa kolmisen vuotta sitten julkaistua King of Kings -kiekkoa energisemmältä ja raskaammalta. – Kyllä se varmasti on vaikuttanut, koska Leaves’ Eyesin myötä olen tunnetumpi laulajana. Alexander Krullin (laulu, kitara ja koneet) kanssa naimisissa ollut nainen lähti bändistä riitaisissa merkeissä, joten yhtyeen sisäinen henki on ollut viime vuosina takuulla koetuksella. Motivaatio korkealla 11. Sukulaissuhteesta Nightwishin Tuomas Holopaiseen ei ole siitäkään hevihommissa varsinaisesti haittaa. Motivaatio on korkealla, ja tämä kuuluu myös uudelta levyltä! Liityit bändiin toissa vuonna. – Bändin musiikki muuttui sinfonisempaan suuntaan jo edellisen levyn myötä, ja mukaan tuli myös vieläkin enemmän folk-elementtejä. On ollut hienoa huomata, miten monet ovat tykänneet myös uudesta Angel Nationin levystä. Sign of the Dragonhead on tästä varmasti vielä mahtipontisempi versio, ja uskon, että minun lauluääneni vaikutti myös jonkin verran laulujen kirjoitusprosessiin, Suomesta Lontooseen joitain vuosia sitten kulkenut laulaja Elina Siirala kertoo. Elina Siiralan nimi ei ole tuttu monellekaan metallifanille, ja naisen liittyminen Leave’s Eyesiin tulikin suurena yllätyksenä. Musikaalisesta suvusta saapuva Siirala on klassisen koulutuksen saanut sopraano ja laulunopettaja, joka taitaa myös omien kappaleiden kirjoittamisen. Olemme kiertäneet jo kahdesti Pohjois-Amerikassa, joten olen paljon hyviä kokemuksia rikkaampi! Bändin tarunomaiset sanoitukset liikkuvat skandimytologioineen ja muine historiallisine sanoituksineen aika kaukana tämän päivän arkielämästä. Kuinka olet sopeutunut ryhmään. Millaisena uuden levyn linja on nähty bändin sisällä. – Kyllä, juuri näin! Omassa bändissäni tekstit ovat henkilökohtaisempia, ja tämä taas on enemmän verrattavissa esimerkiksi oopperarooliin, jossa tulkitsen laulut ja välitän tarinaa kuulijalle. Siirala tekee jatkoa yhtyeessä alusta asti laulaneelle Liv Kristine Espenæs Krullille, joka muistetaan myös arvostetusta goottimetallilegendasta Theatre of Tragedystä sekä nimeään kantavasta soolomateriaalista. Sinfonisen folkahtavaa metallia seitsemän levyn verran julkaissut Leaves’ Eyes on selvinnyt vaikeista ajoista
Voi olla, että teemme joskus täysin suomenkielisen levyn. Unshine on Suomessa suhteellisen tuntematon bändi. – Levylle päätyi myös yllättäen aikaisempaa enemmän metallin ääripäistä muistuttavia juttuja. – Uudella levyllä suomea kuullaan vielä enemmän, osaksi ehkä tuon aiemmin mainitsemani Pohjola-melankolian vuoksi. Musiikkianne kutsutaan ”druidimetalliksi”. Astrala on metsän näkymätön osa, josta myyttimme ja tarumme kumpuavat. Siinä on valtavasti yhtymäkohtia nykyisin yhä yleistyviin luonnonuskontoihin, ihmisten ekologiseen heräämiseen, sekä myös paljon kaukaisempiin aikoihin, varhaisiin samaaneihin, joita löytyy kaikista maailman vanhoista kulttuureista. – Sille tarttui aika paljon pohjoista meininkiä, eräänlaista nordic folk -tunnelmaa. ASTRALA on neljäs levynne. – Goottihevissä ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta kyllä me olemme tietoisesti karistelleet valkoisista viitoistamme kyseistä leimaa, jota lyötiin meihin varsinkin ensimmäisen, mutta myös yllättäen tuon kolmannen levyn aikaan. Kuinka tietoisesti olette yrittäneet pysyä irti näistä hommista. Eurooppalainen ihminen ei ollut enää vaeltava metsästäjä-keräilijä, vaan nyt asuttiin pysyvämmin, maata viljellen ja paikallista kulttuuria synnyttäen. SYTYKKEITÄ Alkukantaisella energialla rullaavaa mustaa thrashiä rouhiva brittiläinen Craven Idol soittaa musiikkiaan riivauksen sanelemasta pakosta. Emme ole yrittäneet matkia vaikkapa tunnettuja folk metal -ikoneita. Mitä uutta tämä kiekko tuo Unshinen ilmeeseen. Druiditarustojen ja pohjoisten tunnelmien parissa piehtaroiva Unshine tarjoaa omintakeista metallia, jonka sijoittaminen yhteen genreen osoittautuu mahdottomaksi. – Viehätys syntyy pitkälti siitä, että druidit edustavat Euroopan alkuperäisiä tietäjiä, mystisiä luonnon ja universumin kanssa kommunikoijia historian alkuhämäristä. Mikä druideissa oikein viehättää. Tekstinne ovat sekä suomeksi että englanniksi. Onko tullut mieleen siirtyä täysin suomenkielisten sanoitusten pariin. Vaihtoehto tuholle ja kuolemalle 12. Goottihevi vie kohdallamme ajatukset ihan väärään suuntaan. Miksi paikallisten metallifanien tulisi tutustua teihin. Susannalla on varsin tunnistettava ääni, ja äijäpuoli on tehnyt yhdessä musiikkia koko albumiuran ajan ilman kokoonpanovaihdoksia. – Mielestämme meillä on ihan oma juttumme. Sanoittaminen osoittautui helpoksi, ja homma toimi myös musiikillisesti. Tämä ei ollut tietoinen ratkaisu, mutta kappaleita tehtäessä tuli ilmeisesti uitua välillä myös Pohjolamme kollektiivisessa alitajunnassa, kitaristi-kosketinsoittaja Harri Hautala mietiskelee. – Jos ajatellaan sanoituksia, Astrala ei ole teemalevy, mutta sillä on yksi sitova käsite, metsä, jota tarkastellaan eri tasoilla. Se yhteiskunta, jossa ensimmäiset druidit elivät, oli jatkuvassa vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. – Ensimmäinen suomenkielinen kappaleemme, Ikuinen taistelu, päätyi edelliselle levylle [Dark Half Rising, 2013]. Bändiänne on yritetty tyrkätä goottihevigenreen. – Druidismiin liittyy hämmästyttäviä puolia. Emme myöskään ole sanomaltamme tuhoa ja kuolemaa syytävä orkesteri, vaan ehkäpä hieman toisenlainen vaihtoehto. Siellä asuvat ne luonnonvoimat, joiden kanssa ihmiskunta on yrittänyt kommunikoida koko olemassaolonsa ajan. Sanoisin myös, että bändi on enemmän kuin osiensa summa. Omat musiikilliset vaikutteeni tulevat pääasiassa 70-luvun progeja ambient-musiikista, ja nekin ovat väistämättä vaikuttaneet levyn ilmeeseen. Kirjoitin sen suomeksi, koska kappale sisälsi paljon puheosia ja kokonaisen pienoistarinan gallialaisen heimon viimeisestä yhteenotosta roomalaisten kanssa. Susannalla [Vesilahti, laulu] on hallussaan myös venäjä, joten ehkä teemme jotain myös naapurimaamme kielellä
Ja vaikka aina emme osaakaan tulkita tuota ”toista” samoin kuin alun perin on tarkoitettu, tulkinta mahdollistaa keskustelun aloittamisen ja kenties johtaa johonkin uuteen. Kirjasto siltana VOITA JUDAS PRIESTIÄ! Maaliskuussa ei olla ensi kertaa juutaspappia kyydissä, kun legendaarinen brittiheavy-yhtye julkaisee uuden Firepower-albuminsa. Musiikkikirjastossa voi esimerkiksi lukea lehtiä, nauhoittaa, digitoida aineistoja, kuunnella livekonsertteja ja opetella vaikka soittamaan instrumenttia. Siitä on nyt tullut työpaikkani viideksi kuukaudeksi; tehtäväni on suunnitella musiikkikirjaston tulevaa tapahtumatoimintaa ja hakea sitä varten uusia yhteistyökumppaneita. Kirjoittaja on turkulainen kulttuurihistorioitsija ja muusikko, joka avautuu myös sosiaalisessa mediassa itseään kiinnostavista ilmiöistä. Sillan läheltä löytyy tietenkin Turun kaupunginkirjasto, ja sen vuonna 1903 valmistuneen vanhan kirjastotalon toisesta kerroksesta – massiivisen eteisportaikon yläpäästä – musiikkikirjasto. Minua on aina viehättänyt sillan symboliikka toisistaan erotettujen asioiden yhdistäjänä. Musiikin monipuolinen harrastaminen myös. Olipa kysymyksessä Current 93, Phil Collins, Sibelius, Brutal Truth tai Nusrat Fateh Ali Khan, musiikki avaa meille uusia reittejä. Kirjastosta löytyy tietenkin valtavat määrät erilaisissa formaateissa olevia tallenteita kuunneltavaksi ja lainattavaksi niille, joilla ei satu olemaan älylaitteita. Kirjaston palvelut tällä alalla ovat mielestäni toivonkipinä tulevaa varten ja yksi parhaita asioita, joihin omatkin veroeuroni voi laittaa. Mutta mihin esimerkiksi musiikkikirjastoa tarvitaan, kun musiikki on kaikkien saatavilla netissä. Myös musiikki on samalla tapaa kulttuurien ja ihmismielten yhdistäjä – se auttaa meitä paitsi ymmärtämään itsellemme vierasta myös tuomaan tuntemuksemme konkreettisiksi toisille. Saan siis olla yhteydessä niin musiikkiteollisuuden toimijoihin kuin yhdistyksiin, muusikoihin, luennoitsijoihin ja näytteilleasettajiin. Vuorovaikutus, ymmärtämään oppiminen, uuden ja vieraan haltuunotto ja hyväksyminen – joskus toki myös hylkääminen – ovat taitoja, joita tarvitaan nykymaailmassa koko ajan enemmän. Kirja on pitkään testattu käyttöliittymä, ja lukeminen pidentää uusimpien tutkimusten mukaan myös elinikää. INFERNO-KOLUMNI KIMI KÄRKI TURKUUN avattiin vuoden 2013 lopussa uusi silta, joka sai nimen Kirjastosilta. Kirjastokortti avaa mahdollisuuksia moniin odottamattomiinkin suuntiin. Mene Infernon nettiin, osallistu skabaan ja omaat kiiltonahkaisen ennakkomahdollisuuden voittaa moisen! Osoitehan on www.inferno.fi SKA BA. Kyseessä on siis parhaimmillaan dialektinen prosessi, jossa musiikin esittäjä ja tulkitsija molemmat muuttuvat suhteessa toisiinsa. Jos et ole vielä aktiivi, mene lähimpään kirjastoon, katso ympärillesi ja hyödynnä sen resursseja maksimaalisesti. Mediat, mediumit, kulttuuriset välittäjät avautuvat vain tietoon, kokemukseen, tunteisiin ja niiden erittelyyn perustuvan prosessin kautta. Tärkeämmäksi nousee kirjastotilan rooli niin henkilökohtaisena ajanviettopaikkana kuin erilaisten tapahtumien kokemisen mahdollistajana. Parhaassa tapauksessa tämä silta johtaa elämänmittaiselle polulle. Suomalainen kirjastojärjestelmä on hienoimpia maailmassa ja yksi tärkeimpiä asioita, joita suomalainen yhteiskuntajärjestelmä ylläpitää. On kuitenkin selvää, että viime vuosien digitalisaatio ja musiikin helppo online-saatavuus on tehnyt nämä itsessään arvokkaat kokoelmat vähemmän keskeiseksi osaksi kirjastokokemusta. Varoitus: kirjasto sisältää myös eri muodoissa ilmenevää raskasta metallia. Osa paikallisista piti varsinkin aluksi kyseistä arkkitehtuurin ihmettä arvokkaan kansallismaiseman pilaamisena, mutta mielestäni silta on ottanut upealla tavalla paikkansa kaupunkikuvassa ja kontekstoinut Aurajoen varren uudella tavalla
Heitä lohi puoleksi tunniksi 200-asteiseen uuniin. Keitä riisi kypsäksi hiukan ennen kuin lohi ja kastike ovat valmiita. Plussaa erilaisten pääraaka-aineiden käyttömahdollisuudesta ja helppoudesta hektisenä nykyaikana, jona kaikilla on erilaisia vaatimuksia sen suhteen, mitä suuhunsa lappaa.” • 1 kassilohifilee • pitkäjyväistä riisiä • tomaattipyretuubi • 7–8 kpl kirsikkatomaatteja • 1 porkkana • 1 rkl curryjauhetta • 1 tl chilijauhetta • 1/2 rkl sokeria • 1 tl suolaa 16. Asettele annos lautaselle siten, että kokoat riisistä keskelle lautasta padon ja asetat sen toiselle puolelle tomaattikastiketta ja toiselle lohenpalan. Mistään kamalan eksoottisesta tai voimakkaasta makuelämyksestä ei nyt ole kysymys, mutta onpahan oiva muistutus vaikkapa siitä, että currylla voi maustaa muutakin kuin riisiä. Lisää kastikkeeseen pieneksi pilkotut tomaatit ja porkkana sekä mausteet. Valuta vesi pois ja anna levätä ja paakkuuntua hetki kattilassa. Sopii hyvin meikäläiselle, ja lohenhan voi vaihtaa melkein mihin vain, jopa jauheliha toimii.” Megan tuomio: ”Taas yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka helppoa maistuvan kala-aterian laittaminen voikaan olla. Ja pohjan ympärille voi alkaa kasata vaikka minkälaisia makuja erilaisilla mausteilla ja lisukkeilla. Kyökin puolella bändin laulaja-kitaristikiipparisti Tomi Toivonen tähyilee albumin nimen mukaisesti kohti nousevan auringon maata. 2. TARPEET Tee näin: 1. 3. TOMIN KOKATESSA SOI: Yussef Kamaal – Black Focus (2016) ”Hyvä jazz toimii aina ruokaa laittaessa, ja onpahan levyllä erittäin tiukkaa rumpalointiakin.” HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN Japanilainen kassilohicurry Viime vuonna toisen albuminsa Solin julkaissut Coraxo matkustaa melodisella ja osin avantgardistisella metallillaan kohti tuntemattomista korpimaista viimeisintä eli avaruutta. 4. Tomin luonnehdinta: ”Kyseessä on japanilainen versio nakeista ja muusista, siis peruskotiruokaa, jota syötetään paikallisille pikkulapsille. Sekoita odotellessa tomaattipyree veteen (2–3 dl per 135 gramman tuubi) niin, että kastikkeesta tulee löysää. 5. Anna kiehua pienellä lämmöllä kokoon, kunnes lohi on valmis
TARPEET • 1 kassilohifilee • pitkäjyväistä riisiä • tomaattipyretuubi • 7–8 kpl kirsikkatomaatteja • 1 porkkana • 1 rkl curryjauhetta • 1 tl chilijauhetta • 1/2 rkl sokeria • 1 tl suolaa
Olen vuosi vuodelta vähän jähmeämpi ja tarvitsen enemmän ja enemmän venyttelyä, mutta muuten kaikki on kuin ennenkin. PUHDISTAVAA RUNTTAUSTA TEKSTI VILHO RAJALA KUVAT ALBERT TATLOCK 18. – Nuorena oli vaikea kuvitella olevansa 30-vuotias, saati sitten 50. Tiedämme, että hän rahoitti elämäänsä huumekaupalla 1980-luvun Kaliforniassa. ” L effoissa jyllää jedi, meillä määrää mäsiin hedi.” Tämä nerokas mainoslause oli edesmenneen Kråklund Records -levykaupan tuotantoa joskus vuosituhannen taitteessa. Kyselin lääkäriltä, liittyykö tämä ikään, ja hän sanoi, että kyllä se voi liittyä. Tiedämme, että Robb Flynn sai alun perin nimen Lawrence Matthew Cardine. Kuten huomaamme, Flynn on avomielinen ihminen. Toivottavasti tässä ei nyt ollut liikaa informaatiota heti kärkeen. Robb Flynn sanoo, että häntä ei kannata yrittää neuvoa. Kun olin parikymppinen, rundasimme Vio-Lencella Testamentin kanssa. On vaikea uskoa, että mies täytti viime heinäkuussa 50 vuotta. Tähän kaikkeen nähden on ihme, että hän on nyt 50-vuotias ja vitsailee fiinissä ruotsalaishotellissa sulkijalihaksensa toiminnasta. Hän avaa mielensä syvyyksiä sekä Machine Headin teksteissä että haastatteluissa estottomasti. Uusi Catharsis-albumi rikkoo jälleen rajoja. Robert Conrad Flynn siemailee kahvia tukholmalaisessa hotellissa. Minä siihen, että voi paska! Täytyy vain käydä useammin vessassa. Kun hän katsoo silmiin, tuntuu että katse porautuu takaraivoon asti. Kasvonpiirteet ovat aivan samat kuin 25 vuotta sitten. – Sellainen vaiva alkoi noin vuosi sitten, että perseeni vuotaa aiempaa herkemmin. Avaruusseikkailussa veivataan kahdeksatta osaa, kun taas bändi on päässyt yhdeksänteen studioalbumiinsa. Kumpi lie vahvemmassa vedossa, Star Wars -leffasarja vai metalliyhtye Machine Head. Se on ajankohtainen jälleen vuonna 2017. Sitten hänet adoptoitiin, kunnes hänen adoptiovanhempansakin hylkäsivät hänet, tosin ”vasta” 17-vuotiaana. Tiedämme, että hän sairasti kolmenkympin kynnyksellä bulimiaa, oksenteli ympäri takahuoneita ja yritti pimittää sairauden vaimoltaan. Tiedämme, että Flynn on vetänyt elämässään riittävästi varsinkin amfetamiinia ja viinaa, mutta myös kokaiinia ja vahvoja rauhoittavia lääkkeitä. Tiedämme, että häntä käytettiin lapsena hyväksi ja hänen oikeat vanhempansa hylkäsivät hänet. – Viisikymppisyys ei tunnu missään. Chuck Billy oli silloin 26, ja minä mietin, että pystynköhän minä tähän enää yhtä vanhana, hah hah! Machine Head ei ole värikkäiden vaiheiden jälkeen yhä pystyssä vaan seisoo niiden varassa. Paitsi ettei oikeastaan ole
19
Flynn on aina pystynyt piiskaamaan joukkonsa uuteen liikkeeseen nopeasti. Superchargerin (2001) jälkeen bändi melkein hajosi viruen ilman levy-yhtiötä ja toista kitaristia. Terapiasta huolimatta. Bastards ja Volatile ovat aika poliittisia ja yhteiskunnallisia kappaleita. Traumat ja tuskat ovat aina läsnä, mutta terapia auttaa kohtaamaan ne rakentavammin kuin vain puolustautumalla. Sen jälkeen en edes vilkaissut kitaraa kolmeen kuukauteen. Jos ajattelee tätä uutta levyä, teimme Bloodstone & Diamondsin [2014] jälkeen 283 keikkaa 20 kuukaudessa. Trendi jatkui myöhemminkin, mutta Catharsis on paluu kompakteihin kappaleisiin. Arkielämässä puhutaan katarttisesta kokemuksesta, kun tarkoitetaan selkiyttävää, keventävää ja parantavaa elämystä. – Eulogy on biisi masennuksesta, Kaleidoscope musiikista... Terapiasta on sellainen myytti, että se saisi pahat asiat katoamaan, mutta eihän siinä niin käy. – Olimme helpottuneita, kun kappaleissa ei ollutkaan neljäätoista riffiä ja pitkiä c-osia. – En tiedä, milloin idea uudesta levystä iskee tajuntaan. Halusin olla pelkkä nobody, perheenisä ja normaali jannu. Tunne sai vahvistusta, kun Flynn perusti ensimmäisen bändinsä. Ja se oli sillä hetkellä kaikki, mitä halusin kirjoittaa! Umpikujia tulee kuulemma jokaisen levynteon yhteydessä. Chuck Billy oli silloin 26, ja minä mietin, että pystynköhän minä tähän enää yhtä vanhana, hah hah!” 20. Biisinteon aloituksesta kestää vähän alle vuosi siihen, kun masteri on valmis. – Kyllä. Joskus tulee miljoona riffiä ja hyvää ideaa kerralla, ja seuraavassa kuussa kaikki on pelkkää paskaa. Ihmiset kysyvät usein, olenko todella niin vihainen. Ensimmäiset neljä biisiä olivat neljä lyhyintä. Iloinen leireilijä Pisimmilläänkin Machine Headin julkaisujen välillä on ollut taukoa vain neljä vuotta. Flynn koki, että sai ilmaista itseään äärimmäisellä ja aggressiivisella tavalla muiden samanmielisten kanssa. – Tällä levyllä on paljon tunteita. Sitten teimme lisää biisejä, kellotimme ne ja kappas – ne kestivät kymmenen minuuttia. – Sitä ei voi hallita. Linja piti. Kesällä 2016 Flynn lomaili perheensä ja kavereidensa kanssa tervehenkistä leirielämää viettäen. The Blackening -levyllä (2007) ja Through the Ashes of Empiresilla (2003) Machine Headin kappaleet kasvoivat huomattavasti pituutta. Kaikki Flynnin tutut maneerit kuten puuskutus, juustoiset melodiat ja ässäriffit ovat läsnä, mutta mukana on myös täysin uudenlaista Machine Headiä. Flynnille musiikilla on vahva katarttinen voima, kuten meille muillekin. – Aloitin terapian noin 20 vuotta sitten ja kävin siellä aluksi todella tiiviisti. Tällaiset bändit lämppäsivät jotain Raveniä 250 ihmisen klubeilla. Terapia auttaa ymmärtämään ja käsittelemään tunteita, mutta olen vieläkin taipuvainen masennukseen ja vihaan. Musiikki on hänelle yksi tapa käsitellä koettuja hirveyksiä ja tehtyjä virheitä, mutta ei ainoa. – Minussa on yhä paljon vihaa. Irti balladivaiheesta Catharsis on monipuolinen levy. Vaikeudet murretaan Flynnin mukaan joko raa’alla työllä tai vetäytymällä luomistyöstä hetkeksi kokonaan. Exodus, Possessed, Metallica... Kiukku ei ole kadonnut minnekään. Kaikenlaista löytyi. Terapian opit Flynnin raaka elämä on aina ollut läsnä Machine Headin musiikissa. – Se oli vielä vapauttavampaa! Siitä tuli yhteisöllistä. Loimme katarttisen kokemuksen yhdessä, emme vain keskenämme vaan myös yleisön kanssa. Todella paljon erilaisia juttuja. Catharsis kuvaa nimenä koko levyä ja sitä, miten musiikki minuun vaikuttaa. Olimme itsekin ihan ihmeissämme siitä. Vain Heavy Lies the Crown heilahtaa kahdeksaan minuuttiin. ”Kun olin parikymppinen, rundasimme Vio-Lencella Testamentin kanssa. Painelimme syvemmälle kaninkoloon ja katsoimme mitä löytyy, Flynn kuvaa. Kyllä minä olen. Kaikki se pittailu ja riehuminen oli minusta ihan helvetin vapauttavaa. Uuden levyn nimi on kreikkaa ja viittasi antiikissa puhdistavaan teatterikokemukseen. Machine Headillä prosessi on kuitenkin melko vakiintunut. Minun tapauksessani siitä oli oikeasti hyötyä. Jossain vaiheessa Flynn kirjoitti pelkkiä slovareita, mikä ei miellyttänyt muuta ryhmää. – Kaikki luulevat, että teimme The Blackeningille tietoisesti kymmenen minuutin biisejä. Paskat. California Bleeding taas kertoo lähinnä ryyppäämisestä, joka sekin on eräänlainen katarsis, heh heh. – Kun aloin käydä teininä keikoilla, se räjäytti tajunnan. Siitä huolimatta seuraava levy, uljas Through the Ashes of Empires, ilmestyi vain kaksi vuotta myöhemmin. Hyvät ideat tuppaavat tulemaan purskeina. – Kaikki mitä kirjoitin, kuulosti Fiona Apple -balladilta! Kaverit kyselivät, mikä minua vaivaa. Catharsis alkaa sanoilla ”fuck the world”. Tällä kertaa Flynn, rumpali Dave McClain, basisti Jared McEachern ja kitaristi Phil Demmel tekivät alusta lähtien lyhyitä, yksinkertaisia biisejä
– Tekstiltään Bastards on todella vihainen biisi, vaikka duurissahan se menee. Se riitti vakuuttamaan myös muut. Flynn ei halunnut muokata siitä täysin erilaista, joten kantava elementti on yhä akustinen kitara. Katselimme auringonlaskua ja vain olimme. Ihan mahtavaa. Hän ajatteli, että voisikin olla tyylikästä, kun samat soinnut ja teksti toistuisivat levyllä eri biiseissä. Tunteella ja duurissa Catharsis-levyn ensikuulema jättää mieleen ainakin Bastards-nimisen kappaleen. Tukkansa leikannut Flynn räppäsi ja kirskuvan metalliset soundit olivat pehmentyneet Ross Robinsonin tuotannossa muodikkaiksi. Mutta se on hyvä biisi, jossa on vahva viesti. Biisiin lisättiin kuuden sormen täppäysliidi ja vire laski matalammaksi. – Olimme aivan korvessa. Vitut kaikesta ja sitä rataa, Flynn sanoo ja innostuu. Perustin sitten Machine Headin. Machine Head ei ole sivakoinut tällaisilla laduilla aiemmin. Huomasimme, että rahat alkoivat loppua, joten täytyi ruveta virittelemään soittokamoja, Flynn virnistää. Jollain tavalla teksti alkoi resonoida kaikkien muiden kanssa. marraskuuta 2016. Se voisi olla Dropkick Murphysiä tai mitä tahansa folkpunkkia. Ei tosikoille Machine Head oli uransa alussa vihainen ja tuimailmeinen yhtye. The Blackeningin ylipitkiä kasvatteluja kuunnellessa ei voi välttyä kuulemasta pilkettä Flynnin silmäkulmassa. Synkkyydessä vellovassa metallimaailmassa on virkistävää, kun kaikki ei olekaan yksinomaan toivotonta, kylmää, pimeää, mustaa ja lohdutonta. välinpitämättömyyttä. – Sitten syyskuussa se vain tuli. – Razorblade Smile sai meidät kaikki nauramaan. Bastards pitää minusta lopulta koko levyä koossa. Metallipuristeilla oli nieleksimistä levyn hittikertseissä ja bändin uudessa ilmeessä. Flynn huomasi, että kappaleen kertosäkeen soinnut olivat vanhat tutut. Enää piti tehdä Bastardsista bändiversio. Flynn muistelee, että häntä vitutti jo Burn My Eyesin (1994) aikaan se, että bändi tungettiin väkisin neo-thrash-laatikkoon. Niissä olin aika matalalla toteemipaalussa, en todellakaan ollut pomo. – Kyllä me hiukan keskustelimme siitä, voimmeko tehdä tällaisen kappaleen, koska se on niin kaukana muusta levystä. Pari heikkoa lenkkiä, mutta voittopuolisesti todella tasokkaita kappaleita. Halusimme tuoda takaisin sellaista tiettyä... – Siinä vaiheessa ajattelin, että se oli siinä. ”I really like this jacket but the sleeves are much too long...” Se on helvetin ironinen, hauska biisi! Halusimme tehdä jotain samantapaista. Musiikissa oli aiemmin sellaista paljon enemmän. Joskus vuosi sitten laitoin treeniksellä yksinäni sointuja yhteen ja tein tekstiä. – Minulla on ikävä sellaista haista paska -asennetta. Machine Head syntyi olemaan jotakin arvaamatonta, uutta ja erilaista. Joskus se on suorempaa, joskus kätketympää. – Minä olin parissa bändissä ennen Machine Headiä. Siinä on jotain glamouria, jota kaipaan. The Burning Red on vain yksi esimerkki vastavirtaan kulkemisesta. Kyseessä on voimabiisi, joka on selvästi kummunnut hyvin vahvoista tunteista. Sain sen biisin ulos systeemistäni. Hän teki kappaleen siltä istumalta loppuun ja latasi siitä mies ja kitara -version YouTubeen. Kunhan hengailimme, kalastimme, uimme ja joimme kaljaa. Machine Head on rimpuillut kapeakatseisuutta vastaan koko uransa. Catharsisilla hauskanpito on jälleen hieman enemmän naamalla. Bilebiisejä, ironista ja vähän kyynistäkin huumoria! Ilmiselvä räppivideo Metallin maailma on paitsi tosikkomainen myös ahdasmielinen. Kun aikaa kului, minusta alkoi tuntua, että pystyisin parempaan kuin ne silloiset bändiliiderit. Ei kännyköitä, ei edes kännykkäverkkoa, ei mitään. Neljä sointua, joita on renkutettu satoja vuosia, mutta ajattelin että vitut siitä, Flynn kuvaa. Flynn komppaa biisiä maanisesti akkarilla ja hoilaa hurmoksellisen komeasti nuotin vierestä. Siinä oli referenssinä Motörheadin Back at the Funny Farm. Kappaleessahan oli selvää huumoria ja leikkisyyttä! Mitä ihmettä! Siitä lähtien huumorintaju on kulkenut mukana bändin tekemisissä. Niinpä muistan äimistykseni, kun vuoden 2001 Superchargerilla oli American High -niminen biisi. Vaikka tietenkin näin on usein myös Machine Headin kappaleissa. – Metalli voi olla hyvin vakavaa ja mekin voimme olla todella synkkiä. Biisi sai uuden elämän vasta viime keväänä, kun työn alla oli albumin päättävä Eulogy-hituri. Kuunnelkaapa se joskus. Siinä oli aikamoinen 21. Flynn ottaa polleasti referenssiksi The Beatlesin Sgt. Peppers Lone Hearts Club Bandin (1967), jolla nimikappale toistuu levyn lopussa hieman erilaisena. Itse asiassa levy on paljon mainettaan parempi. Myös The Curea. – Siihen aikaan kuuntelimme hiphopia, hardcorea, punkkia ja tietenkin metallia. Siellä se on edelleenkin, ladattu 22. – Totta helvetissä tällä levyllä on huumoria. Razorblade Smile, California Bleeding... Vuoden 1999 The Burning Redillä bändi kaivoi suorastaan verta nenästään. Tiedän kyllä, että se on folkbiisi. Ties mitä kello on ollut videointivaiheessa. Se on tarpeellista, mutta joskus on hyvä olla vastapainoa. Se on meidän kunnianosoituksemme Motörheadille, Flynn sanoo. Mistä syntyi idea moiseen duurirallatukseen
– Kukaan ei nosta katsetta puhelimestaan, hän heittää. Vihaan käydä paskalla bajamajassa ja vihaan hengata 150 muun bändin keskellä.” 22. Näin on ollut jo vuosia. Flynn ja ”Minä vihaan festareita. Se on aika turhauttavaa. Vihaan oikeasti. Vain me, eikä muita On turha luulla, että näkisimme Machine Headin ensi kesänä festarikeikalla Suomessa tai missään muuallakaan. Pyydän valmiiksi anteeksi tätä lausuntoa, mutta hiphopin kieli on todella paljon ilmaisuvoimaisempaa kuin metallin. Flynnillä oli selkeä kuva siitä, miltä Machine Headin pitää kuulostaa ja näyttää. – Metallissa on laulettu samoista jutuista 30 vuotta. Halusimme seikkailla, ja haluamme yhä. – Sitten me menestyimme sillä reseptillä, mutta emme halunneet jäädä jumiin. Catharsisilla Machine Head haluaa olla arvaamaton ja suorapuheinen. Sehän on ilmiselvä räppivideo! Se oli Machine Headin statement: olla jotakin muuta. kasa vaikutteita, joiden ei olisi pitänyt toimia yhdessä, mutta jotenkin ne toimivat. – Jos nyt katselet Davidianin videota, se on aika kaukana perusmetallikuvastosta. Nykyihmisiä on Flynnin mukaan vaikea saada reagoimaan mihinkään. Haluan tuoda tähän hommaan hiphopin kieltä ja ilmaisua. Minulla on cornrowsit [päätä myöten kulkevat letit] ja me kävelemme ympäri Oaklandia pitbullterrierin kanssa. Metalli oli joskus äärilaitaa, mutta ei ole enää. Mukaan tuli aina uudenlaisia juttuja. Metaforat ja Raamatun säkeet on nyt heitetty nurkkaan
Aina se meni jotenkin vituiksi. – Me saamme soittaa isoja venueita maailman parhaalle yleisölle. Flynn viittaa jälleen kerran uuden levyn nimeen. Elämä on joskus hämmentävää, ja tekstin tuottaminen ja lukeminen auttaa käsittelemään sitä. Minulla on hyvin harvoin mitään ennakkoideaa. Se mikä toimi ennen, ei toimi enää. Flynn piti bändin kanssa palaverin, jossa todettiin yhdessä, että asiat oli tehty jo pitkään samalla tavalla. Kun Evening with -idea esiteltiin bändin taustavoimille, reaktio ei ollut järin innostunut. Kun kirjoitan, en suunnittele. Hirveä määrä säätöä sen vuoksi, että saa soittaa lyhyen setin yleisölle, josta suuri osa odottaa seuraavaa bändiä. En tiedä, pääsemmekö koskaan Springsteenin tasolle, mutta tiedän, että asiat muuttuvat. Yksi päivä, kahdeksan bändiä. Mutta helvetti soikoon, me halusimme kokeilla jotain uutta! Minä sanoin, etten halua enää festareille. – Metallica, Skid Row ja kuusi muuta. Vihaan oikeasti. – Meihin tuli uutta energiaa, kun saimme soittaa pitkiä settejä. Fanit saavat täyslaidallisen ilman häiriötekijöitä, ilman kompromisseja. Bändi soitti 283 keikkaa, joista 250 Evening with -konseptilla. Joskus se lähtee arjesta ja kääntyy johonkin muuhun, ja sitten leikkaankin alun pois. – Tiedän mistä puhun. – Ääähhh... Vaikka tällainen linja tuntuu äkkiseltään jyrkältä, takana on selvästi harkintaa. En välitä ihmisten reaktioista. – Kaikki sanoivat, että tämä olisi meiltä suuri virhe. Fanit rakastivat niitä. – Minä pidän kirjoittamisesta, koska se on hyvin katarttista. Yhteyttä bändin ja yleisön välillä ei ole. Machine Head soitti festareita parikymmentä vuotta. – Veikö se meitä eteenpäin. BLOGINPITÄJÄ VAIKEUKSISSA ROBB FLYNN pitää The General Journals -blogia, jossa hän käsittelee kaikkea maan ja taivaan väliltä. Miten vitussa siinä voi erottua joukosta. Vastedes siitä ei aiota lipsua lainkaan. Kolmen päivän päästä saattaa tuntua täysin erilaiselta. Vihasin sitä, kuinka paljon vihasin olla lavalla. Pitää hyväksyä, että taiteilijan homma on tehdä asioita, julkaista ne maailmalle ja antaa kaikkien kritisoida ja esittää niistä mielipiteensä. Kaikki muutkin tekivät samoin. Flynn on myös kyllästynyt jauhamaan samoja asioita. – Minusta tuntui vuosikausia siltä, että vaikka olisimme panneet pystyyn ihan helvetinmoisen tuotannon ja soittaneet eeppisen festarikeikan, ketään ei kiinnostanut. Joskus hän muistelee menneitä, toisinaan hän jakaa arkisia huomioita ja sohaisee joskus kusiaispesää oikein kunnolla. Ei ihme. En halua vihata olla lavalla! Kuinka kävi. Silloin hyvä keikka tuollaisella festarilla saattoi vaikuttaa bändin koko uraan. Flynn muistaa, että eräs ensimmäisistä oli Doningtonin Monsters of Rock vuonna 1995. Eikä tässä vielä kaikki: Machine Head esiintyy tällä hetkellä ainoastaan yksin. Flynnin innon oikein tuntee. Ja mikä kaikkein pahinta, minusta alkoi tuntua festareilla siltä, että meillä ei ole yhteyttä yleisöön. Tämä toimii. Levyjä myytiin ja keikalle ilmaantui enemmän jengiä. Vihaan soittaa kylmässä ja sateessa. Pitää olla paksu nahka. Setti saattaa venyä kolmetuntiseksi. Ja puolitoista miljoonaa katselukertaa. Paitsi kirjoitettua blogia, Flynn harrastaa myös livevideoita, jotka ovat ikään kuin blogin toinen muoto. Flynn sai videon jälkeen osakseen helvetinmoisen paskamyrskyn tappouhkauksineen kaikkineen. Lisäksi Flynn huomasi, että klubikeikat kärsivät, jos niitä edelsi festarikiertue. – Minä vihaan festareita. Sellaisiinkin, joista tietää saavansa turpiin. Tämä on jälleen yksi osoitus siitä, että Machine Head ei halua olla kuten kaikki muut. Voi jumalauta. Ehkä lukijalla tai katsojalla herää tunteita, hyviä tai huonoja. Evening with -keikkoja soittavat kuulemma vain hippibändit ja Bruce Springsteen. – En kirjoita tai tee videoita mistään syystä. Olen taiteilija. Pitää vain jatkaa tekemistä. Ei minkäänlaista. Festareissa. Kaikesta päätellen Robb Flynn elää tunteella ja on hyvin, hyvin impulsiivinen. Ehkä, jos on ihan uusi bändi, mutta ei saatana, jos on Machine Head. Mikä hyvänsä bändi saa sen circle pitin aikaan, ihan sama kuka siellä soittaa. Palautetta ei pidä kuunnella, oli se sitten ylistämistä tai haukkumista. Kirjoitan ja puhun siitä, miltä sillä hetkellä tuntuu. Flynn puhuu suoraan ja tietää mitä tekee. Tapausta on jauhettu kaiken maailman nettimedioissa tuhanteen kertaan, joten totellaan Flynnin kainoa toivetta. Oliko se meidän kannaltamme paras tapa. Tammikuussa 2016 hän julkaisi pahamaineisen videonsa, jossa hän käsittelee Phil Anselmon känniheilausta Dimebashtapahtumassa. Vihaan käydä paskalla bajamajassa ja vihaan hengata 150 muun bändin keskellä. On helppo uskoa, kun mies sanoo, että haluaa kokea yhteyden yleisönsä kanssa. En tiedä onko se enää mahdollista tässä ajassa, mutta ainakaan se ei ole mahdollista meille. kumppanit miettivät Bloodstone & Diamondsin aikaan, miten tästä eteenpäin. Yleisö jäi kotiin, kun muisti nähneensä Machine Headin juuri viime kesänä. Kerran otimme Bring Me the Horizonin rundille mukaan ja jengi heitteli heitä roskilla. Mutta mikä ihme sitten saa miehen kirjoittamaan ja ottamaan kantaa asioihin. Amerikassa festareilla on puolen tunnin slotit ja 160 bändiä. 23. Head Caset [fanien lempinimi] olivat yhtä kyllästyneitä festareihin kuin me! Maksat maltaita lipusta ja näet kolmen vartin setin. Tätä haastattelua varten toimittajat saivat selvästi Flynnin itsensä kirjoittaman ohjeistuksen, ettei asiasta enää mielellään kyseltäisi. Me olemme olleet kaiken maailman pakettirundeilla... Alan vain kirjoittaa. Flynn oli saavuttanut yhdessä asiassa saturaatiopisteen. Minä vain laukaisen. Se lanseerasi Bloodstone & Diamondsin aikaan Evening with Machine Head -konseptin, johon kuuluu se, ettei lämppäreitä ole
HELSINKI SUVILAHTI 29.6.—1.7.2018 www.tuska.fi Oi ke ud et mu uto ks iin pid äte tää n IHSAHN MOONSORROW SANTA CRUZ BEAST IN BLACK TRIBULATION SHIRAZ LANE STICK TO YOUR GUNS THE CHARM THE FURY GALACTIC EMPIRE NORMAALIHINTAISET LIPUT 1 pv alk. 119 € TURBOVIP-LIPUT (K-18) VIP 3pv alk. 79 € , 2 pv alk. 69 € 3 pv alk. 259 € VIP 1pv alk. 159 € (KAIKKI LIPUNHINNAT SISÄLTÄVÄT KO. LIPPUKAUPAN PIENIMMÄN PALVELUMAKSUN). 129 € ALAIKÄISTEN LIPUT 1 pv alk. 109 € 3 pv alk
LIPPUKAUPAN PIENIMMÄN PALVELUMAKSUN) 25. Menikö kaikki ihan putkeen, vai oliko matkalla haasteita. Se on aina sellaista taistelua, kun menemme studioon, Jonathan aloittaa. Down Below’ta voisi pitää jonkinlaisena The Children of the Nightin (2015) kaksosena. Uusi jakaa saman perustan kuin The Children of the Night, mutta minusta se on selkeästi matkalla jonnekin. Ulkopuolisen apu Down Below äänitettiin kahdessa eri lokaatiossa: rummut lyötiin narulle Soundtrade-studiossa ja kaikki muu Studio Cobrassa. Vuonna 2017 kelkkaan hyppäsi rumpali Oscar Leander, joka pääsi ensitöikseen iskemään rummut bändin Down Below -uutuuslevylle. Mitkä ovat fiilikset juuri tällä hetkellä, Jonathan Hultén. 259 € VIP 1pv alk. En ole laisinkaan varma, että olemme vielä tässä vaiheessa saavuttaneet lopullisen määränpäämme. Jokainen kolmesta viimeisimmästä kiekostamme edustaa kuitenkin selkeästi omaa tyyliä ja kehitystä. – Rockelementit ovat siellä, aivan kuten edellisellä albumilla, mutta mukana on myös jotain, mikä on tyypillistä juuri tälle levylle. Yhtyeessä soittavat alkuperäisjäsenet Johannes Andersson (basso ja laulu) sekä kitaristit Adam Zaars ja Jonathan Hultén. 79 € , 2 pv alk. K eski-Ruotsissa sijaitsevasta Arvikasta kotoisin oleva Tribulation on perustettu vuonna 2004. 109 € 3 pv alk. – En venyttäisi hommaa aivan niin pitkälle. – Sanoisin, että päällimmäisenä on vielä tietynlainen sekavuus, koska emme ole saaneet vielä tarpeeksi etäisyyttä lopputulokseen. 119 € TURBOVIP-LIPUT (K-18) VIP 3pv alk. Asiaa alamaailmasta TEKSTI TAMI HINTIKKA KUVAT ESTER SEGARRA HELSINKI SUVILAHTI 29.6.—1.7.2018 www.tuska.fi Oi ke ud et mu uto ks iin pid äte tää n IHSAHN MOONSORROW SANTA CRUZ BEAST IN BLACK TRIBULATION SHIRAZ LANE STICK TO YOUR GUNS THE CHARM THE FURY GALACTIC EMPIRE NORMAALIHINTAISET LIPUT 1 pv alk. 69 € 3 pv alk. Siitä olemme kaikki samaa mieltä, että lopputuloksesta tuli aika hyvä, pehmeällä, rauhallisen harkitsevalla otteella puhuva mies sanoo. Tuottajana hääri esimerkiksi Tribulationin maanmiesbändi Vampirea tuottanut Martin Ehrencrona. Olemme vielä liian sisällä tässä jutussa. 129 € ALAIKÄISTEN LIPUT 1 pv alk. 159 € (KAIKKI LIPUNHINNAT SISÄLTÄVÄT KO. Se tulee esiin ajan kuluessa. Tribulationin neljäs pitkäsoitto on purkissa. – Sekä että, itse asiassa. – Kaikki ei ollut suinkaan valmista studioon mentäessä, emmekä siinä vaiheessa vielä täysin tienneet, millainen Ruotsalainen Tribulation on matkannut kuolometallista kohti ilmavaa, tummantarttuvaa ja retrohenkistä metallia. Toki levyissä on paljon samaa. Inferno otti yhteyden kitaristi Jonathan Hulténiin ja kyseli meikeistä, kitarasooloista ja uudesta Down Below -levystä
En sano, että Children of the Nightin sanoitukset olivat kevyitä, mutta tällä kertaa mukana on paljon raskautta. Marty ja Maiden Down Below’lla huomio kiinnittyy myös monipuolisiin ja erittäin tyylitajuisiin kitarasooloihin. Suosikeikseni levyltä ovat nousseet Nightbound ja The World. Mistä niihin löytyi inspiraatio. – On vaatinut paljon, että olemme voineet jatkaa kohti yhteistä päämäärää, että voimme jakaa saman unelman. Martin auttoi meitä ongelmissamme. – Ehdottomasti oikeaa elämää. – Exactly, Jonathan tukee ja jatkaa. Minua inspiroi erityisesti Marty Friedman. Nightbound on sanoituksellisesti erityisen tärkeä minulle, The World taas hyvin outo ja erilainen. Visiomme oli kuitenkin hyvin kirkas, eli pystyimme vain keskittymään tekemiseen. Olemme todella tyytyväisiä siihen. Se natsaa mainiosti yhteen levyn teeman kanssa. Down Below’n kansikuvassa mustasiluettinen, paholaismainen olento katselee katolta kaupunkinäkymää. – Yeah, ehdottomasti kaikki yhdessä, Jonathan aloittaa verkkaisesti puntaroiden. Se on levyn kantava teema. Yhtyeen nimi kääntyy suomeksi koettelemukseksi tai kärsimykseksi. Tribulation Uusi levy on sanoituksiltaan tummasävyinen, ja siihen on luonnollinen selitys. Ja vielä tarkemmin soolot Megadethin Rust in Peacellä. Mistä kannen idea on peräisin. En halua mennä yksityiskohtiin, mutta voin sanoa, että viime ajat ovat olleet bändille melkoisia. Elämä tulee siihen häiritsemään” 26. Myös kappaleiden nimet kertovat sanoitusten hengestä: The Lament, Nightbound, Cries from the Underworld ja itse albumin nimi, Down Below, Jonathan luettelee. Ilmassa oli siis muutamia kysymysmerkkejä. Kaikki yhdessä, vai mikä on tapanne toimia. Kaikessa lepää simppeli tyylikkyys. – Sitten on Seventh Son of a Seventh Son. Sillä on niin hienoja juttuja, sellaisia sooloja, joissa on tilantuntua, ja joista kuulee, että ne ovat sooloja eivätkä vain melodioita. ”Taiteen tekeminen ja luovuuden hyödyntäminen ei aina ole ollenkaan niin helppoa kuin voisi luulla. Lopputuloksesta tuli jopa parempi kuin olimme toivoneet. Tuo unelma on tulla oikeaksi rockbändiksi, kasvaa suuremmaksi, soittaa enemmän keikkoja ja tehdä tätä hommaa elannokseen. – Käytämme alamaailmaa, kuolleiden valtakuntaa, symbolina monille asioille. Marty ei vedä vain perinteisiä sooloja, vaan seurailee riffejä ja niin edelleen. – Oh yes. Osaatko nimetä omia lempibiisejäsi tai sinulle muuten vain merkityksellisiä kappaleita. – Se on gargoili Dotre Damen katolla. Rakastan traditionaalisia hevisooloja, mutta tykkään myös tehdä jotain hieman erilaista. Se on juuri kyseisellä hetkellä katselemassa alas maailmaan, josta se on tullut. – Eli inspiksenlähteeni olivat Marty Friedman ja Iron Maiden, hah hah. Meiltä puuttuu ulkopuolisen perspektiivi. Klassista kamaa. Ajattelin, että haluan tehdä itsekin jotain sellaista. Kuvassa on jotain tuttua. lopputuloksesta tulisi. – Vau… joo… hmmm… tuo onkin hyvä kysymys, Jonathan naurahtaa. Taiteen tekeminen ja luovuuden hyödyntäminen ei ole aina ollenkaan niin helppoa kuin voisi luulla. Maiden on aina Maiden. Siinä on kiirastulta, siinä on helvettiä. Taivas on suuri ja maailmanlopunpunainen. Tuottaja tulee ulkopuolelta ja osaa jeesata. Eli olen täysin samaa mieltä kanssasi, Jonathan purskahtaa nauramaan. – Ei, en todellakaan, mutta sinä oikeastaan naulasit homman noilla valinnoilla. – Tämän vuoksi työskentelimmekin uuden tuottajan kanssa. – Kiitos. Ovatko sanoitukset enemmän fantasiaa vai oikeaa elämää. Ne ovat niin tyylikkäitä. – Tutkiessamme omia tuntemuksiamme ja sisimpäämme löysimme paljon surua ja raskaita tunteita. Elämä tulee häiritsemään, Jonathan repeää jälleen nauramaan. Olemme niin sisällä omassa maailmassamme, omassa luovassa kuplassamme. Miten työstitte noita kysymysmerkkejä. Minä näen sen niin, että siinä on otus alisesta maailmasta. Varsinainen ”tribulation”, hah hah. Vai oletko jo unohtanut biisien nimet
JORE MARJARANTA TAIDETEHDAS. Iso osa inspiraatiostamme tulee livenä soittamisesta, joten paljon selviää uuden levyn keikkojen jälkeen. THE 69 EYES & RECKLESS LOVE 17.2. 010 231 8200 TAIDETEHDAS.FI Yhteistyössä: BILEET PORVOOSSA! PARTY IN PORVOO!. – Joo, mutta ei lopulta kovin vakavissaan. ANTTI REINI & ANTTI POUTA 17.3. – Well, Jonathan aloittaa huokaisten ja jatkaa miettimistä. – Keksin tämän juuri nyt: ”extra heavy metal with black metal vocals”, hah hah. TIMO RAUTIAINEN & JUSSI LAMPI 31.3. Tämä on sattumankauppaa, mitään ei ole laskelmoitu. Homma kehittyi pikkuhiljaa, kun soitimme keikkoja maskeissa. Uskon sen. – Teemme asiat paljon organisoidummin kuin aiemmin. Mietimme paljon tarkemmin esimerkiksi levyn ulkonäköä ja bändikuviamme. Meidän ei tarvitse päättää mitään etukäteen, kyllä uudet asiat sitten löytävät meidät, heh. PORVOO. Meikit, ketjut ja vyöt Tuntuu, että Tribulation on nostanut aika paljon suosiotaan, etenkin viime levyn jälkeen. Yleisö ei ole enää ollenkaan niin alakulttuuripainotteista kuin ennen. Oletteko koskaan ajatelleen siirtyä vain puhtaisiin lauluihin. – Emme ole soittaneet Suomessa kovin usein, joten odotan sitä vetoa todella innolla. Tiedämme minne haluamme suunnata ja olemme tietoisempia päätöksistämme. Sanoitukset kulkevat käsi kädessä Johanneksen laulujen kanssa. TUOMO & MARKUS 28.4. Lopulta aloimme käyttää myös valkoista meikkiä ja puuteria. jotain, mistä pidetään kiinni. Tribulationia on haastavaa ängetä mihinkään tiettyyn genreen. – Emme tiedä vielä tulevasta, sen näkee sitten aikanaan. – Se on jotain, mikä pitää... Kuulemme tuon kysymyksen itse asiassa aika usein. Bändikuvista puheen ollen: yhtyeen look on meikkeineen enemmän goottilaisen feminiininen kuin perinteisen hevimacho... Juuri tuollainen laulutyyli on tärkeä palanen Tribulation-palapelissä. – Joo, sellaista sekoitusta näkyy ehdottomasti enemmän. – Tulemme deathja black metal -kontekstista, joten aluksi meikkeihin inspiroivat sellaiset bändit kuin Misfits, Nifelheim tai Mayhem. Johannes Anderssonin ärinä onkin oikeastaan ainoa asia, joka vielä pitää bändin kiinni äärimmäisemmässä metallissa. Kun kokeilemme kaikenlaisia uusia juttuja, Johanneksen laulu antaa meille tunteen, että olemme vielä kosketuksissa juuriimme, siihen maaperään josta ponnistimme. Se on vain muodostunut tällaiseksi, kyse on luonnollisesta kehityksestä. Onko keikoilla metallipäiden lisäksi enemmän ”tavallista väkeä”. Musiikkimme ei ole enää puhdasta death metalia, kuten debyyttiimme The Horror [2009], vaan enemmän sellaista sekoitusta. MUSKA BABITZIN 6.4. Miten itse kuvailisit musiikkianne. Kun laittaa naamaan väriä tarpeeksi usein, se alkaa elää omaa elämäänsä ja kehittyä. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että olisimme tulleet suuremmaksi ja suositummaksi, vaan se juontuu musiikista. ”Rock-elementit ovat mukana aivan kuten edellisellä albumilla, mutta mukana on myös jotain joka on tyypillistä juuri tälle levylle. LIPUT: LIPPU.FI TAI INFO P. KOTITEOLLISUUS 14.4. Se tulee esiin ajan kuluessa” 3.2. Sitten kepittäjä purskahtaa nauruun. LÄNTINEN ALEKSANTERINKATU 1. Down Below on vasta näkemäisillään päivänvalon, mutta katsotteko jo pidemmälle tulevaisuuteen. Suomalaiset saavat todistaa Tribulationin livekunnon ensi kesän Tuska-festareilla. Jokainen on syvemmällä hommassa kuin koskaan ennen, olemme erittäin sitoutuneita tähän
Toiseksi siksi, että voimme taas esittää kappaleita, joita tämä nelihenkinen inkarnaatio on kirjoittanut. Nämä miehet ovat joka tapauksessa lihaa ja verta ja soittavat Corrosion of Conformityssä kitaroita vuonna 2018. Tällä porukalla ovat syntyneet Deliverance (1994), Wiseblood (1996) ja America’s Volume Dealer (2000). Woodroe ”Woody” Weatherman on joukosta ainoa, joka on ollut kokoonpanossa aina. Samoihin aikoihin C.O.C:n In the Arms of God -albumin julkaissut Sanctuary-yhtiö meni ilmeisesti konkurssiin. Keenan asuu New Orleansissa, joten katastrofi vaikutti hänen elämäänsä hyvin paljon. Down-yhtye piti Keenanin kiireisenä pitkään, mutta hän patisti Mullinia, Weathermaniä ja Deaniä soittamaan taas kimpassa. Myös Blind (1991), Animosity (1985) ja In the Arms of God (2005) ansaitsevat toki maininnan. Bändistä voi ottaa aina lomaa, ja minäkin olen joskus vetäytynyt vähäksi aikaa metsään. Olisiko kirjain vain koriste. – Periaatteessa me olemme sama eläin, oli meitä sitten kolme tai neljä. KIRVEELLÄ VEISTETTY BÄNDI TEKSTI VILHO RAJALA KUVA DEAN KARR 28. Kun Corrosion of Conformity starttaili toimintaansa tauon jälkeen vuonna 2010, se ymmärsi olevansa jälleen Animosity-ajan triokokoonpanossa. Nykyinen nelikko on bändin eri inkarnaatioista se tunnetuin. Vaikka nimi on sama, bändi on Keenanilla vahvistettuna Corrosion of Conformity on perustettu vuonna 1982. Mutta silloin kun jotain pitää tehdä, me kyllä teemme toisillemme selväksi, että nyt tämä homma pitää hoitaa, hän virkkoo. – Me kaikki pidämme bändin yhdessä. Keenan taisi aavistaa, että Downin kiireet eivät jatku ikuisesti. Se on kuin maatila, joka on välillä kukoistanut, välillä taas virunut kokonaan hylättynä. Mutta tietenkin meillä on nyt enemmän sormia! Neljäs henkilö muuttaa biisinteon dynamiikkaa. Keksityltä kuulostaa myös Pepper Keenan, tai tarkkaan ottaen Pepper J. Pidimme paikkaa Pepperille, Weatherman sanoo. Tätä dokumentoitiin väkevästi Downin III: Over the Under -albumilla vuonna 2007. Enemmän sormia Nyt Keenan on palannut. Kaiken tietävä internet ei muuten kerro, mitä J:n takana on. Heidän lisäkseen bändiin kuuluvat basisti Mike Dean ja rumpali Reed Mullin. W oodroe Weatherman kuulostaa keksityltä nimeltä. Keenan. Keikoilla soitettiin paitsi uusia myös Animosityn biisejä. Hän ei koe alemmuuskompleksia siitä, että bändi kiinnostaa ihmisiä ihan eri tavalla, kun Keenan on taas kehissä. Bändi teki vuosikymmenen alussa kaksi triolevyä Candlelightille. Hän väistää kuitenkin kysymyksen koossapitävästä voimasta. Tuntui oikealta hengähtää hetki. Toisin sanoen niitä tunnetuimpia biisejä. Weatherman kuvailee, että yhtiö ”katosi”. Tai no, ei hän mihinkään koskaan mennytkään. Sitten kun teimme levyjä ja keikkailimme, törmäsimme välillä tien päällä ja hän saattoi tulla lavallekin kanssamme. Ja nyt tuntuu oikealta, että bändin tunnetuin kokoonpano on taas koossa. No Cross No Crown -levyllä pannaan paikat kuntoon. Koko bändi ajautui tuuliajolle hurrikaani Katrinan jälkeen vuonna 2005. Tällä hetkellä bändi on hieman sekavassa tilassa, ja saa nähdä, jatkuuko Down IV -ep-kokoelma koskaan. Bändi oli kokonaan tauolla vuosina 2006–10. Rakennukset ovat ränsistyneet ja pihat puskittuneet. Corrosion of Conformity ei ole operoinut tässä muodossa ihan hetkeen. Soinnissa kuuluu maukkaasti ja paksusti muta, suo, sludge ja Yhdysvaltojen syvä etelä. – Hän muistutti meitä C.O.C:stä. Tiesimme silti koko ajan, että seuraava vaihe on joskus edessä. – Se on siistiä! Ensinnäkin siksi, että meillä on nyt bändissä oikea keulakuva. Yksi mielipide ja näkemys lisää tekee kaikesta vieläkin hiotumpaa, Weatherman sanoo. – Oli hauskaa soittaa biisejä Animositylta, tehdä levyjä ja sanoa sanottavamme triona. Keenan kuului bändiin viimeksi vuonna 2005. Aina
John loistaa silloin, kun teemme kitaroita ja lauluja. Siitä oli aika helppo edetä, Weatherman kuvailee. Weatherman pitää tätä vähän omituisena kommenttina mutta kiittää kehuista. Metodi oli se, että menimme porukalla studioon, olimme siellä neljä tai viisi päivää ja teimme biisejä. Weatherman kuuluu jälkimmäisiin. Kun tekee jotain, ei siinä ajattele hirveästi, sitä vain tekee, hän pyörittelee Sen Weatherman sentään myöntää, että 1990-luvun Deliverance ja Wiseblood nostivat bändin vakaaseen asemaan, josta käsin on ollut sittemmin helppo operoida. Hänhän työskentelee nykyään Nuclear Blastilla. – Olimme aloittaessamme ihan pentuja. Mutta kaikki tällainen on osa tätä juttua. Minä rakastan soittamista! ”35 vuodessa kyllä selkiytyy, miltä haluaa kuulostaa.” 29. Ja ihan eri bisneslihakset. Bändin levy-yhtiö ei suinkaan ole enää Candlelight vaan Nuclear Blast. – Maalaiselämää. Mitään erillisiä demotuksia ei siis tehty. on hänen CV:ssään yhä selvästi isoin nimi. No Cross No Crown tehtiin verekseltään studiossa. Sitä ennen käytiin läpi vaikeampiakin aikoja. Silloin sitä katselee ympärilleen, että helkatti, mitäs nyt tehdään. – Tiesimme, että tästä tulee kova levy. Rakastimme punkkia, metallia ja rockia. Blind-levyllä vaikutti vielä laulaja Karl Agell. Maalaiselämää C.O.C:n ura on malliesimerkki sitkeydestä. Kun seuraaja Deliverance alkoi muotoutua, Agell ei saanut kappaleisiin oikeaa henkeä. Olemme onnekkaita, kun meillä on faneja. vähän erilainen. Sen tuotti John Custer, joka on hoidellut bändin kaikki levyt kaikilla kokoonpanoilla vuodesta 1991 alkaen. Forgive Me oli toinen. Se oli helvetin vaikeata. Karl lähti, koska homma hänen kanssaan ei toiminut. Joskus siinä ajassa tehtiin yksi biisi alusta loppuun, joskus kaksi. Bändistä tuli hiljalleen tuli voimakas osa elämäämme ja jatkoimme soittamista. Weatherman miettii ääneen, että mitä muutakaan hän tekisi kuin soittaisi bändissä. – Minusta on mukava kokeilla uutta. Eri laulaja, eri soundi ja ennen kaikkea eri biisit. Varmaan 90 prosenttia kaikesta materiaalista sävellettiin vasta studiossa. Minulla on ollut sama vahvistinkin varmaan 20 vuotta. – Hän ei yleensä puutu mihinkään, paitsi jos olemme jumissa tai ihan pihalla. – Näkee paikkoja, maailmaa ja ihmisiä. Hän on vanha ystävämme ja innostui asiasta todella. Otan iisisti, kun emme ole rundilla, vaikka onhan tässä puuhaa. – Oli vain pari biisiä, joita oli mietitty etukäteen. Joskus otamme riskejä ja pyrimme johonkin uuteen suuntaan, mutta 35 vuodessa kyllä selkiytyy, miltä haluaa kuulostaa, Weatherman linjaa. Mutta kun teimme demoja... – Monte Conner kuuli, että meistä tulee taas nelihenkinen bändi ja innostui siitä. Hänen tuottajanuransa käytännössä lähti liikkeelle Blind-levystä, ja C.O.C. Vaikuttaa melko ihanteelliselta artisti-tuottajasuhteelta. Hänellä on ihan mahtava soundikorva, ja hän haluaa kaivaa soittajista parhaan esille, Weatherman sanoo. – Kaatelisin varmaan puita, hah hah! Heitto ei ole vitsi: mies pitää Virginian vuoristossa maatilaa, viljelee ja kasvattaa karjaa. Mutta jos jokin ei ole rikki, sitä ei tarvitse korjata... Ja pääsee soittamaan! Me aloitimme jo rundin Black Label Societyn kanssa, ja tulemme Eurooppaankin ensi vuonna, ainakin festareille. Se oli lähinnä läjä riffejä, joita oli soiteltu soundcheckeissä. Vaikka tekemisen tapa oli uusi, levyllä soittavan bändin tunnistaa unissaankin. Pieniä romahduksia tulee jatkuvasti. Lopulta kaikki vain jatkuu. Voit uskoa, että joskus täältä metsästä tekee aika paljon mieli tien päälle! On artisteja, jotka vihaavat kiertämistä, ja sitten on artisteja, jotka nauttivat siitä. Tehdäänpäs biisi Uusi levy on nimeltään No Cross No Crown. Silloin hän antaa työkaluja siihen, miten päästään eteenpäin
– Kaikista kappaleista löytyy niin sanottua melodista black metal -laulua, ja olen laulanut samalla tavalla Strongholdista lähtien. Vaikka suosio on tästä statuksesta huolimatta jatkuvasti kasvamaan päin, yhtyeen jäsenet eivät perusta liiasta näkyvyydestä. I tävallan Wienissä vuonna 1993 alkunsa saanut Summoning käynnisti uransa musiikillisesti melko tyylipuhtaana black metal -aktina. On mielenkiintoista, että vertaat sitä vanhaan Cold Meat Industry -kamaan, koska ei ole mikään suuri salaisuus, että diggailen sitä soundia todella paljon. – Jos ollaan rehellisiä, otsikon takana ei ole mitään sen suurempaa tarkoitusta. Bändi on kuitenkin ajautunut hiljalleen kohti omaa eeppistä ilmaisuaan, jonka tunnusomaisimpina elementteinä toimivat mahtipontisesti pauhaavat, vahvasti toistoon perustuvat kappaleet sekä fantasiakirjallisuuteen viittaavat sanoitukset. Artistien itsensä mukaan merkittäviä muutoksia ei ole kuitenkaan tapahtunut. Ehkä erilaiset samplet ja studion ulkopuolella tehdyt äänitykset saattavat aiheuttaa mielikuvia vanhasta CMI-tuotannosta, Silenius pohtii. Vaikeuksien kautta voittoon Summoningin levyjen tarunhohtoiset nimet ovat noudatelleet yhtyeen musiikillista linjaa hämmästyttävän hyvin, eikä perinne katkea uusimmallakaan. Lopulta Nightshade Forest kuulosti kuitenkin erilaiselta kuin Dol Guldur, ja samoin on asianlaita nyt. Alati vähentyneen perinteisen black metal -kärinän vastapainona kaikuvat kuorot, puhutut pätkät ja niin sanotusti puolipuhtaat laulut, jotka vaikuttavat sisältävän entistä enemmän melodiaa. – Edellisen kiekkomme Old Mornings Dawnin [2013] sessioista jäi paljon ylimääräistä tavaraa, kuten kitarariffejä, kosketinsoitinjuttuja ja jopa kokonaisia osia kappaleista. Laulujen merkitys With Doom We Comen merkittävimpiin yksittäisiin onnistumisiin kuuluvat sen monipuoliset laulusuoritukset, jotka ovat tähän mennessä parasta Summoningia. Tämä ei ole konseptilevy, eikä yksikään kappale kerro Enteistä, mutta jotenkin pidän tuosta fraasista todella Verkkaiseen tahtiin levyjä tipautteleva Summoning on kulttibändi sanan varsinaisessa merkityksessä. – Mielestäni levy on tunnelmaltaan erittäin synkkä, mutta ei välttämättä mitenkään masentava, eikä myöskään sankarillinen kuten Let Mortal Heroes Sing Your Fame ja Stronghold [2001, 1999]. Toisaalta en usko sen vaikuttaneen juurikaan Summoningiin. – Emme ole juurikaan muuttaneet tapaamme käyttää kuoroja, ja niitä on tällä kertaa jopa vähemmän kuin edellisellä levyllä, laulusta, kitaroista, kosketinsoittimista ja rumpuohjelmoinnista vastaava Protector aloittaa puheenvuoronsa. – Kyseessä on hyvin perinteikäs Summoning-levy, mutta tällä kertaa kappaleet syntyivät hieman poikkeavalla tavalla, laulaja-kosketinsoittaja-basisti Silenius kertoo. Yli 20 vuotta duona toimineen yhtyeen tehokaksikko näkee With Doom We Comen kuitenkin johdonmukaisena ja tyylille uskollisena Summoning-albumina. Onkin ilahduttavaa huomata, että uudella With Doom We Come -albumilla soi jälleen kerran aiempaa ammattitaitoisempi ja moniulotteisempi bändi. Laulujen tärkeyden Summoningin musiikissa tajuaa kunnolla vasta tuoreen albumin parissa, sillä vahvat musiikilliset mielikuvat saavat lisää syvyyttä taidolla mukaan sulatettujen laululinjojen myötä. – Aivan oikein, nimi on otettu juuri sieltä, Silenius myöntää. Kutsuisin With Doom We Comen tunnelmaa ennen kaikkea syksyiseksi. Sen nykyinen soundi luo selittämättömiä mielikuvia jopa 90-lukulaiselta kalskahtavasta martial ambientista, jonka pesäkkeenä voidaan pitää ruotsalaista Cold Meat Industry -levy-yhtiötä. Tajusin silloin, että pelkkä rajujen äänien päästäminen ei ollut minulle millään tavoin tyydyttävää. Sovitimme ja säädimme, sävelsimme uusia riffejä jo olemassa olevien sekaan ja niin edelleen, joten jo alusta alkaen oli selvää, että With Doom We Come tulee olemaan selkeää jatkoa edeltäjälleen – hieman kuin Nightshade Forests -ep, joka kasattiin Dol Guldurin [1997] ylijäämistä. – Uudella levyllä on tietysti paljon viitteitä Old Mornings Dawniin, mutta sillä on selkeästi oma vibansa. Massiivisen mutta yhtä lailla ilmavan kokonaisuuden otsikon inspiraationa lienee toiminut Tolkien-hommista tuttu Enttien marssilaulu, The Ents’ Marching Song, jonka sanoituksissa esiintyy pätkä ”with doom we come”. Lauloin uudella albumilla samoin kuin aiemminkin, enkä edes yrittänyt miksata ääntäni mitenkään erilaiseksi, mutta jostain ihmeen syystä monet tuntuvat kiinnittävän juuri nyt huomiota laulumelodioihin. Aloitimme uuden levyn tekemisen näiden juttujen pohjalta, mikä oli tietysti hieman helpompaa kuin aloittaa aivan tyhjältä pöydältä. Vuonna 1995 ilmestyneellä, hitusen romuluisella Lugburz-esikoisellaan vasta hapuilevia askelia kohti nykyistä tyyliään ottanut yhtye on kulkenut pitkän ja kivikkoisen matkan. Leveällä pensselillä TEKSTI JONI JUUTILAINEN 30
Työskentelemme sormiemme sijaan sydämellä ja aivoilla.” 31. Kaikki on nyt ihan kunnossa. Tuntui, että musiikintekemisestä oli tullut pelkkää pakkopullaa, eikä hommassa ollut mukana pisaraakaan intohimoa. Keräsin noin viisikymmentä erilaista ehdotusta albumin otsikoksi, ja pitkän aikaa sen nimeksi piti tulla Conquest, mutta juuri ennen deadlinea sain päähäni With Doom We Comen ja pidin sitä erittäin hyvänä vaihtoehtona. – On totta, että vuosien varrella on ollut monenlaisia vaikeuksia, olivat ne sitten minun sydänkohtaukseni ennen Old Mornings Dawnin julkaisua, motivaatiovaikeudet, inspiraation totaalinen katoaminen tai jopa muut projektimme, jotka rupesivat tuntumaan jossain vaiheessa tärkeämmiltä kuin Summoning. – Vaikka kävimme läpi kaikki maailman instrumentit, emme löytäneet millään levylle uudenlaisia ääniä. – Kun kerroin, että haluan lähteä bändistä, Silenius pystyi jotenkin jättämään pedanttiutensa. Normaalisti kerään albumien tekovaiheessa erilaisia sanoja, fraaseja ja lauseita, jotka voisivat muodostaa kulloinkin syntyvän levyn nimen, ja niin tapahtui tälläkin kertaa. Se kuulostaa dramaattiselta, ja jotenkin minusta tuntuu, että se sopii Summoningille täydellisesti. ”90 prosenttia siitä ajasta, jonka käytämme musiikin tekemiseen, työstämme ilman oikeita soittimia. paljon. Tällä kertaa ongelmat olivat kuitenkin täysin käsittämättömiä! – Suurin ongelmamme oli, että Silenius sai jostain pakkomielteen, että albumille piti kirjoittaa täysin uudet kappaleet – yksikään minun tekemäni juttu ei enää kelvannut, Protector kaappaa puheenvuoron. Pallottelimme vanhoja kappaleita pitkän aikaa, eikä tilanne edennyt yhtään mihinkään, minkä ansiosta tunnelma välillämme kehittyi todella kireäksi ja turhautuneeksi. Löysimme jälleen innon jatkaa ja keskustella tulevaisuudesta. Koetteko, että soitatte jollain tavoin kirotussa yhtyeessä. Mikäli yhtyeen uraa tarkastelee ulkopuolisen silmin, tuntuu, että lähes koko sen taival on ollut täynnä erilaisia vastoinkäymisiä, joista merkittävin ja vakavin on Sileniusin sydänkohtaus muutama vuosi takaperin. Uuden kiekon lehdistötiedotteessa mainittiin, että Summoningin lähivuodet ovat olleet täynnä erilaisia ongelmia, takaiskuja ja kiistoja, jotka ovat aiheuttaneet suoranaista turhautumista. Kaikki tämä viivytti prosessia noin kahdella vuodella. Senkään jälkeen Silenius ei ollut tyytyväinen lopputulokseen, joten ajattelin luovuttaa, koska kaikki spontaanius ja luovuus oli kadonnut täysin
Usein luon uusia melodioita ihan vain tietokoneen avulla, Protector kertoo. Sanoitte taannoin jossain haastattelussa, että pidätte itseänne enemmän säveltäjinä kuin muusikoina. Tästä johtuen emme tunne intoa tuoda itseämme esiin yhtään enempää kuin on tarpeellista.” Turha kitara Summoning maalailee musiikkiaan leveällä ja tukevarakenteisella pensselillä, joka panostaa turhien yksityiskohtien sijaan suureen kokonaiskuvaan ja vahvoihin tunnelmiin. Bändin tuotanto on nostanut riman melkoisen korkealle, ja kuten kävi jo ilmi, uusi Summoning-musiikki ei synny helpoimman kautta. Työskentelemme sormiemme sijaan sydämellä ja aivoilla. ”Summoning ei ole enää elämiemme keskipiste, eikä musiikki ole meille enää elämäntyyli samoissa määrin kuin joskus aiemmin. Oletteko edelleen samaa mieltä. Minusta kitaransoitto ei ole mitenkään olennainen osa uutta albumia – minulle se on vain elektronisesti tekemieni sävellysten toistamista toisella instrumentilla. Kun ensimmäinen hyvä sellainen lopulta löytyy, kaikki sujuu lopulta melko helposti. 32. – Joo, ehdottomasti. – Kaiken kaikkiaan yritämme välttää painetta sekä levy-yhtiöltä että itseltämme. – Sävellän jopa kitarajutut tietokoneella ja kosketinsoittimilla. Voin vain toivoa, että lopputulos miellyttää meidän lisäksemme myös kuulijoita. Sanoisin, että 90 prosenttia siitä ajasta, jonka käytämme musiikin tekemiseen, työstämme ilman oikeita soittimia. Takataskussa on Long Lost to Where No Pathway Goesin, Like Some Snow-white Marble Eyesin ja Land of the Deadin kaltaisia monumentaalisia ”hittikappaleita”, jotka osoittavat, että duolta löytyy tarvittaessa kapasiteettia jopa itsensä ylittämiseen. – Useimmissa tapauksissa rakennan uuden osan kappaleeseen muuttamalla sen ensimmäisen osan nuottien harmonioita koskemattakaan koskettimiin. Uskon olevan luonnollista, että näinkin pitkän uran jälkeen on jatkuvasti hankalampaa kirjoittaa perinteistä Summoning-musiikkia toistamatta liikaa itseään ja kopioimatta juttuja, joita olemme käyttäneet jo vuosia sitten. – Kaikkein hankalinta on ensimmäisen riffin kirjoittaminen. Koskettimien soittaminen ei ole musiikillisesti mitenkään haastavaa, mutta on kinkkistä luoda ne melodiat, joita soitamme. Soitan riffejä oikealla kitaralla vasta aivan prosessin loppuvaiheessa. Onneksi kaikki meni lopulta todella hyvin. Koska meillä oli tällä kertaa paljon riffejä varastossa, itse kappaleiden säveltäminen oli vaivatonta, mutta oikean soundin löytäminen eri instrumenteille ja melodioille osoittautui hankalaksi, kuten Protector äsken mainitsikin. Tuoreen kiekon annista edukseen nousevat erityisesti Silvertine, Herumor ja albumin mukaan nimetty eeppinen päätöskappale, joka viimeistään todistaa, kuinka helppoa on sukeltaa yhtyeen maailmaan ilman sen kummempaa tietoa fantasiakirjallisuudesta. Mitä kauemmin olen tehnyt musiikkia, sitä harvemmin työskentelen koskettimien kanssa
Olimme tietysti todella vaikuttuneita toisen aallon norjalaisen black metalin kuvastosta, ja erityisesti Darkthronen ja Burzumin promokuvat inspiroivat meitä paljon, Silenius sanoo. Ehkä informaation puute saa ihmiset kiinnostumaan meistä. Miehet musiikin takana Summoning on alan piireissä hyvin tunnettu bändi, vaikka taustalla ei ole keikan keikkaa tai edes niin sanotusti ”kunnollisia” promokuvia. – Erityisesti uramme alussa keskityimme tietynlaisen mystisen auran luomiseen, sillä se oli silloin tärkeä osa konseptiamme. Tästä johtuen emme tunne intoa tuoda itseämme esiin yhtään enempää kuin on tarpeellista. Vaikka Summoningin musiikkia ei kuultu mainitulla kokoelmalla, bändi oli aikoinaan tiivis osa Itävallan black metal -piirejä – sekä Abigorin ja Belphegorin ohella ehdottomasti sen tunnetuin tekijä. On täysin julkista tietoa, että yhtyeen takana vaikuttavat Richard ”Protector” Lederer ja Michael ”Silenius” Gregor, mutta miehet ovat onnistuneet erottamaan siviiliminänsä ja Summoningin musiikin ihastuttavalla tavalla. Suuri osa Summoningin viehätystä piileekin sen nykyajalle harvinaisessa salamyhkäisyydessä. Näistä bändeistä toimii edelleen vain tyyliään kovasti muuttanut Golden Dawn ja tavallaan myös Vuzem, joka vaihtoi nimensä Hollenthoniksi vuonna 1999 ja elää parhaillaan jonkinlaisessa välitilassa. – Tämä mystisyys ei ole meille enää mitenkään merkittävä juttu, mutta meillä ei ole myöskään tarvetta esitellä itseämme sosiaalisessa mediassa tai itkeä huomion perään, kuten niin monella bändillä on nykyään tapana. Halusimme esimerkiksi ottaa kuvia, joiden pääosassa emme olleet me henkilöinä, vaan tunnelma luotiin ympäristöllä, joka oli tärkeämpi kuin muusikot bändin takana. Musta syndikaatti Itävallan black metal -skene eli kulta-aikojaan 1990-luvun ensimmäisellä puoliskolla, jolloin maassa syntyi eräänlainen tyylilajille omistautunut pieni sisäpiiri, jota kutsuttiin ”Austrian Black Metal Syndicateksi”. Tai sitten he käyvät vierailemassa ihan muuten vain. Suomimetallin legenda Stonen täräyttävä tarina yksissä kansissa! ”Stonesta käynnistyi suomalaisen metallimusiikin uusi ajanlasku. – Minulla ei ole oikeastaan mitään yhteyksiä esimerkiksi Pazuzun ja Pervertumin tyyppeihin, mutta toisaalta olen hyvissä tekemisissä Abigorin Thomas Tannenbergerin kanssa, Silenius kertoo, – Hänen kodistaan on tullut eräänlainen tapaamispaikka ja keskittymä bändeille ja muille tyypeille – enkä puhu vain Itävallan skenen yhtyeistä, kuten Amestigon ja Der Blutharsch, vaan ihmisistä ympäri maailman, jotka tulevat tapaamaan Thomasia, kun sattuvat olemaan Itävallassa keikalla. Mitä paikalliselle skenelle kuuluu. Yksi tärkeä aspekti tässä kaikessa on, että Summoning ei ole enää elämiemme keskipiste, eikä musiikki ole meille enää elämäntyyli samoissa määrin kuin joskus aiemmin. Muiden muassa Mayhemin, Burzumin ja Thornsin jäsenistöstä koostuneen Norjan Helvete-porukan, Kreikka-yhteisön ja esimerkiksi Ranskan Les Légions Noiresin kaltaisen ryhmittymän konkreettisimmaksi yhteistyön hedelmäksi jäi vuonna 1995 julkaistu A.B.M.S.: Norici Obscura Pars -kokoelma, jolla luovuutensa tuloksia esittelivät Golden Dawn, Knechte des Schreckens, Pazuzu, Pervertum, Trifixion ja Vuzem. Skenejuorujen ja somehössötyksen sijasta kaksikko on keskittynyt kaikkein tärkeimpään eli itse musiikkiin, joka onkin puhunut puolestaan paremmin kuin tuhannet tyhjät sanat ja kokoelma valokuvia. Oletteko vielä aktiivisesti tekemisissä toistenne kanssa. Väntänen ottaa raskaan sarjan tarinasta kaiken irti, sillä Stonen vaiheiden lisäksi hän malttaa kartoittaa myös suomimetallin synnyn.” – Helsingin Sanomat HANKI OMASI – KIRJA KAUPOISSA NYT!
Toisaalta, eihän kaiken aina tarvitse olla kehittymistä. – Ehkä tässä on tapahtunut loogista kehittymistä, kun nyt sitten päädyimme tekemään jotain näin suurta. Palaamme tuonnempana muistelemaan menneitä. – Olen kuitenkin aina pitänyt suurellisesta musiikista. Helmikuussa isoista tuotannoistaan tunnettu yhtye julkaisee tähän saakka suuritöisimmän albuminsa, niin kuulijan kuin tekijänsäkin näkökulmasta. Sitten kun löysin 70-luvun progressiiviset ja sinfoniset rockbändit, ymmärsin, että näitä hulluja juttuja voi ihan hyvin tuoda metallikontekstiin. Therionin taiteellinen johtaja Christofer Johnsson juttelee seuraavassa Wagnerista, norjalaisista ja death metalista. Mikäli etsit kevyttä kuunneltavaa kevättalveen, unohda Beloved Antichrist. Meillä oli kotona vain kaksi klassista levyä ja eniten kuuntelin Beethovenin viidettä, mutta juuri A-puolta. – Yhtäältä haluan olla vapaa rajoitteista, mutta toinen puoleni tahtoo lähestyä biisiä AC/DC-hengessä. Tehdä aina suurempaa ja mahtavampaa. Johnsson jatkaa, että ”oopperahomma” alkoi jo oikeastaan Therionin vuoden 1996 Theli-levyllä. MESSU MASSOILLE TEKSTI TOMI POHTO KUVAT MINA KARADZIC 34. Sen jälkeen, kun löysin metallin, huomasin pitäväni eniten dramaattisista kohdista. Johnsson ei silti koe, että olisi saapunut taiteelliselle päätepysäkille. Keskityn kirjoittamaan musiikkia, maestro naurahtaa. T ukholman Therion erkani kuolohommista omille teilleen reilut 20 vuotta sitten. Ehkä seuraava haasteeni onkin kirjoittaa minimalistisempaa musiikkia. Ozzy Osbournen Diary of a Madman, Maidenin Revelations, Manowarin Battle Hymnsin kuoro-osat… Mietin, miksei joku voisi tehdä pelkästään tätä. Mutta jos kaipaat haastetta elämääsi, sitä kolmen levyn rockooppera todella tarjoaa. Se oli ensimmäinen itse löytämäni levy, ellei lastenlauluja lasketa. Kolme tuntia rockoopperaa oli viedä säveltäjältään mehut. – En analysoi tekemisiäni niin paljon
MESSU MASSOILLE 35
36
Osan mielestä uusi levy on parasta ikinä, toiset taas kokevat tulleensa täysin petetyiksi, koska emme kuulostakaan siltä miltä he halusivat. Hän on selvästi Dave Mustaine -henkinen hahmo, joka haluaa, että hänen sanottavansa kuunnellaan keskeyttämättä. Vuosi taisi olla 2002, Cristofer muistelee. Sen tiedän, että yritämme tehdä joka kerta jotain uutta. Kaikki bändistäni olivat heti, että ”okei, kyllä onnistuu”, koska kohtaus on brutaali ja dramaattinen. Lopputuloksena on massiivinen mutta paljon puhtaampi kitarasoundi. Johnssonin vastuu ei loppunut tähän, tuottihan hän levyn ja korvan piti pysyä tarkkana. Osalla laulajista oli esityksiä ympäri Eurooppaa, eivätkä he millään ehtineet studioon. Tietysti vaihtelimme tahtilajeja; valssi piti soittaa metallityylisesti ilman että se kuulostaisi sirkusmusiikilta. Niinpä tämä oli kuin leffasoundtrackin säveltämistä, musiikin sopeuttamista nähtävään kohtaukseen. Kolmen cd:n mälli rockoopperaa saattaa olla monelle silti melkoinen möhkäle purtavaksi. ”Mikäli nettikommentteihin on luottaminen, voisi hyvin vetää johtopäätökseen, ettemme ole koskaan tehneet hyvää albumia.” 37. Lähestymistapa normilevyn säveltämiseen verraten on tyystin toinen. – Siinäpä sen charmi onkin: koskaan ei tiedä, mitä kulman takana odottaa. Lopulta koko läjä piti leikata kasaan, kuunnella kaikki hyvät otot ja kursia niistä kokoon parhaat. – Siitä lähtien, kun julkaisimme vuonna 1992 kakkoslevymme Beyond Sanctorumin, fanien kommentit ovat olleet hyvin jakautuneita. Musiikilliset maalarit Johnssonin mukaan triplalevyn suurin haaste ei ollut kuitenkaan musiikin määrässä, vaan sen monimuotoisuuden löytämisessä. Sain tämän ”briljantin” idean kokeilla tätä tietysti juuri tämän kokoluokan projektissa, heh… Kokeilimme siis 80-luvun lähestymistapaa, jossa särö lasketaan lähes nollille ja tehdään valtava määrä päällekkäisäänityksiä. Kokeilla uutta studiota, rakentaa sellainen… On aina riski saattaa itsensä sotkuun, ja vaikka se onkin usein hyvin ärsyttävää, henki pysyy elossa. Hän sanoo olevansa jälleen valmis kommenttien vyöryyn, uusin levy kun poikkeaa niin monella tapaa heidän omastakin tuotannostaan: vain yksi kolmasosa siitä kuulostaa klassiselta Therionilta. Sekoitanpa siis klassista musiikkia, oopperaa ja metallia. Antikristus vaa’alla Tarinallisesti Beloved Antichrist perustuu löyhästi venäläisen mystikko-filosofi Vladimir Solovjovin viimeiseksi jääneeseen teokseen Kolme keskustelua (Tri razgovora, 1900), tarkemmin sen osaan Novelli Antikristuksesta. Complete brainkiller. En saanut kursittua osioita yhteen, saanut väliosioita soljumaan hittikohtien kanssa. – Sitten vuonna 2012 pohdin, miksi helvetissä minun pitäisi kirjoittaa klassinen ooppera. – En tiedä, kuinka muut toimivat, mutta minä en ota muutamaa ottoa ja tyydy siihen. Jokaisen kohtauksen kitarat on siis soitettu tuolla määrällä ottoja. Työskentelin kuin tehdastyöläinen. Kuinka esimerkiksi toteuttaa tanssikohtaus suuressa juhlahuoneessa. Se sopi minulle, tummasävyisen musiikin säveltäjälle. – Fiksu ihminen tajuaa, että tässä tapauksessa kaikki voittavat. Tässä oli mielisairas määrä äänittämistä. Christofer analysoi suhdettaan säveltämiseen tarkoin, pohdiskelevin äänensävyin. – Minusta jokaisella Therion-levyllä on runsaasti henkeä, ja tahdon pitää sen elossa jatkossakin. Olen totta puhuen vieläkin uupunut. Mitäpä luulet, kuinka perusheviurpo suhtautuu levyynne. Säveltäjä kertoo olevansa onnellinen, että rakensi levynsä alun pitäen tähän muotoon eikä rocklevyksi. Kun ihmiset ovat kysyneet kuinka voin, ensimmäinen sana joka tulee mieleeni on "huojentunut". Mutta sitten kun oli sotakohtauksen aika, se oli helpointa. Mutta koska laskeudun jaloilleni kissan tavoin, tajusin, että minun pitää tehdä jotain jossa olen hyvä. Tarvitsin lähdemateriaaliksi jotain yksinkertaisempaa ja lyhyempää. Niinpä uudelleenjärjestelin äänittämiäni ideoita ja tein niistä Therionia. Käsillä on tarina, joka on tarkoitettu näyttämölle. Kaikesta kuulee, että tässä on mies, joka haluaa pitää langanpäät tiukasti näpeissään. Liika hyvänolontunne kadottaa mukanaan sen oikean kipinän. Tämä on yhtä aikaa hänen ”tyhmin ja paras ideansa”. Ennen sitä ajattelin oopperan olevan italialaisten mainosten yltiöromanttista taustamusiikkia. Me olemme niitä, joiden pitää työskennellä veitsi kurkulla. Ihan jokaista, jonka olisin halunnut hahmojeni ääniksi, en saanut mukaan. Se tarina on niin mahtava, suuri ja samalla ”väärä”, ettei sitä olisi kerrottu yhden oopperan nimissä. Wagnerin myötä tajusin, että vau, tämähän voi olla tummaa ja jännittävääkin! Mutta mitä ihmettä ihminen voi tehdä näin hullun projektin jälkeen. Ehkäpä tuo oli hieman liian kunnianhimoinen projekti ensimmäiseksi oopperaksi. Avoinmieliselle fanille levy on kuin joululahja. Mikäli nettikommentteihin on luottaminen, voisi hyvin vetää johtopäätökseen, ettemme ole koskaan tehneet hyvää albumia, Cristofer naurahtaa. Saadaksemme 18 keihästä narulle ottoja tuli tehdä 50–60, jotta saisimme valittua parhaat päältä. Käytin pelkästään laulujen leikkaamiseen kymmenen päivää 10–12 tunnin mittaisissa periodeissa. Olemme pohjimmiltamme metallibändi emmekä normaalisti kirjoita tämänkaltaista kamaa. Lauluäänitykset olivat vielä asia erikseen. Säilytin kuitenkin ajatuksen tarinan pohjalle sävellettävästä, näyttämöllä esitettävästä teoksesta. Joskus taas piti reagoida siihen, mitä näyttämöllä tapahtuu: taistelukohtauksessa ei tule olla laulua. Koska jumituin tässä kohden, en kirjoittanut mitään vuosiin. – Piti löytää kohtaukseen sopiva tunnelma. – Kaikki lähti siitä, kun epäonnistuin klassisen oopperan säveltäjänä. Se olisi neljän oopperan juttu, kuin Wagnerin Nibelungin sormus. – Jokainen kuultava särökitara on todellisuudessa 18 yhtäaikaisesti soivaa kitaraa. – Richard Wagner taas muutti käsitykseni oopperasta. Kun tarina on runsasvaiheinen, se täytyy pystyä maalaamaan musiikillisesti. Pitääkö minun todistaa jotain. Solovjevin Antikristus on myös hyvin tumma tarina. Kitaroiden äänittäminen koitui lopulta niin työlääksi, että basistia pyydettiin avustamaan. Mutta ainahan ne, jotka eivät halua kokonaista hullua rockoopperaa, voivat valita levyltä mieleisensä kappaleet ja vaikka polttaa ne omaksi levykseen. – Mielessäni oli rakentaa musiikki Mihail Bulkagovin Saatana saapuu Moskovaan -teoksen ympärille. Kun purkissa oli hyvä otos, halusin neljä uutta. – Pelkästään aikataulujen yhteensovittaminen oli täyttä painajaista. Aina kun suljen silmäni, olen onnellinen siitä, missä olemme nyt
Kun asioita lähtee muuttelemaan, ei pysty lopettamaan. Sellaisen helpommin lähestyttävän muutaman tunnin setin, josta rankimmat metalliosuudet on karsittu pois. – Kuinka kääntää niiden ihmisten huomio, jotka tuntevat Jesus Christ Superstarin, Catsin, Phantom of the Operan tai Rock of Agesin. Kutsumme niitä toistaiseksi tyyliin ”Luku 5, kohtaus 2”. Se nostattaa kysymyksen. – Antikristus tekee tarinassamme paljon hyvää. Toinen puolikas tajuaa, että hän on pimeyden lapsi. Hän näkee itsensä toisena Messiaana, mutta uskoo olevansa täydellinen versio hänestä. En pitänyt tarinan lopustakaan, joten muutin senkin, koska tarina tarvitsi eeppisemmän päätöksen. Kirjassa Antikristus häviää, meidän versiossamme… päätin, että kaikki häviävät. Voisimme tehdä ”rock opera for dummies” -tyylisen levyn. Hyväksy minun voimani ja voit tehdä mitä tahdot. Luulenpa, että tämä kysymys ei vaivaa monenkaan hevarin tai ylipäänsä maallisessa yhteiskunnassa elävän henkilön päätä. Johnssonin ensimmäinen bändi oli loppukesällä 1987 perustettu Blitzkrieg. Tyyliksi muovautui Motörheadin, varhaisen Metallican ja Slayerin Hell Awaitsin keskenään sotkeva thrash. Ensiksi hän palaa kotiinsa ja kirjoittaa fantastisen kirjan, joka on osin poliittinen, uskonnollinen ja filosofinen. Tuulipukuooppera Christofer mainitsee, että hän sai inspiraatiota kuuluista rockoopperoista, mutta ei pelkästään musiikin vuoksi. Nyt kun olen vihdoin toteuttanut sellaisen, haluan sen näyttämölle. Alkuvuodesta teemme normikiertueen ja mukana on joitain biisejä levyltä. En tahdo mitään vastalahjaksi ja rakastan sinua silti sellaisena kuin olet.” Hän hyväksyy pimeän lahjan ja muuttuu Antikristukseksi. Siksikin musiikin on oltava helposti lähestyttävää. Ja tässä pitää vielä opetella biisien nimet, heh. Orkesterimonttuun. – Tarinassa ei ole opetusta. Lippujakin olisi myytävä, että homma olisi kannattavaa. Otin vapauden keksiä runsaasti naishahmoja ja kirjoitin osan mieshahmoista uudelleen naisiksi. Vastapuoli taas ei välitä kädestä, jolta se on vastaanottanut lahjansa. Jotta Beloved Antichrist -esitys voidaan toteuttaa oikein, puhutaan kitaristin mukaan ”mielisairaasta määrästä rahaa”. 38. Alku tuli muuttaa paremmin näyttämölle sopivaksi. Kuten Jesus Christ Superstar. Mutta kun varsinaiset Beloved Antichrist -esitykset alkavat, ensimmäinen kysymys on, mihin laitamme bändin. Tämä tosiaan tarkoittaa, että konserttien on tapahduttava suurissa konserttisaleissa. Sitten mystinen voima, Paholainen, pelastaa hänet kesken ilmalennon ja puhuu hänelle: ”Miksi olet puhunut Jumalalle, sinähän olet minun poikani. Lopulta alkuperäisestä kirjasta on mukana vain muutama kohtaus. – Meidän tarinamme kertoo Antikristuksen noususta. Niinpä sitä voidaan esittää vain suuremmissa kaupungeissa ja esitysten määrää on taloudellisista syistä pakko rajoittaa. Olin soittanut bassoa kolme kuukautta ennen kuin perustin bändin. Häntä kiinnosti, kuinka ne on rakennettu. Opin soittamaan tässä porukassa, Cristofer kertoo. Mikäli kaikki menee nappiin, tämä toteutuu ensi vuoden lopussa – Kyseessä on lavakokonaisuus, oma universuminsa. Johtajana voi olla Antikristus ja silti he voivat elää hyvää elämää. Sitten Antikristus paljastuu ja maailma jakaantuu. Moni heistä, jotka ovat nähneet sen livenä, ei ole kuullut sitä levyltä. Samalla täytyisi kiinnittää valtavirtayleisön huomio, sillä pelkästään kulissien rakentamiseen ja purkamiseen kuluu kaksi päivää. Tarvitsemme promoottorin, joka tuo heidät paikalle, sillä eiväthän he tunne Therionia. Eivät he välitä paskaakaan bändistä, vaan esitys on heille lopulta kuin ilta leffoissa, viihdettä. Bändi pitää piilottaa esimerkiksi juuri sinne. – Äitini vei minut katsomaan Jesus Christ Superstaria vuosia sitten. Käy kuitenkin niin, että Jumala lakkaa pian puhumasta päähahmolle, joka masentuu ja tiputtautuu kielekkeeltä tehdäkseen itsemurhan. Yhdessä kaupungissa kuluisi aina viikko kerrallaan. Mutta uskonnolliselle henkilölle validi kysymys onkin, kumpi painaa vaa’assa enemmän: palkinto tuonpuoleisessa vai hyvä elämä nyt. Voivansa olla maailman poliittinen ja uskonnollinen johtaja, kuin paavin ja maailmanpresidentin sekoitus. Ja hän onnistuu tavoitteessaan: enää ei ole sotia, luokkaeroja, nälkää eikä sairauksia. Heillä on nyt parempi elämä kuin koskaan sivilisaatioiden historiassa. – Tärkeä osa keitosta oli amatöörimäisyys: kukaan meistä ei osannut soittaa instrumenttejaan! Ehkä osaat nyt kuvitella, miltä kuulostimme. Alussa hän on hyvin uskonnollinen henkilö ja puhuu suoraan Jumalalle. Yleisö kiinnittää huomionsa laulajiin, ovathan he samalla esityksen näyttelijöitä. Autotallikuolema Kaiken oopperan keskellä on tärkeää muistaa, että Therion on oleellinen osa ruotsalaisen death metalin palapelissä. Ryhmä nimettiin nimenomaan Metallican lainaversion mukaan. Ymmärsin, että jos äitini vie minut esitykseen, jonka kitaroissa käytettiin hard rock -soundeja ja hän piti siitä, voisin tuoda Therioninkin lähemmäksi perusmusiikinkuluttajaa. Hän uskoo voivansa ratkaista kaikki maailman ongelmat. – Kirjassa ei ollut naishahmoja, ja se oli mielestäni tylsää, niin kuin oopperakin ilman naisääniä. – Jep. Syntyy konflikti. Lopussa kaikkia kohtaa täystuho. Jeesus oli hänen mukaansa vain messiaskokelas
13.-15.7.2018 JOENSUU Liput: 1 pv 79 € \ 2 pv 109 € \ 3 pv 139 € Ennakko: Lippu.fi \ Tiketti \ ilosaarirock.fi/liput NIGHTWISH \ CHEEK USA Action Bronson USA \ Gogol Bordello USA Behemoth POL \ Night Lovell CAN \ Amorphis Apulanta \ Disco Ensemble \ Stam1na CMX & Joensuun kaupunginorkesteri Von Hertzen Brothers \ Beast In Black Gasellit \ Juha Tapio \ Pyhimys \ K-X-P Kube & Eevil Stöö \ Ruudolf \ Vesta Olavi Uusivirta \ Vilma Alina + more
Koiransa?” -tokaisu julkaistiin! Eipä näistä ole aikuisina miehinä koskaan juteltu. ”Varokaa askelianne, jos tulette tänne.” No, sitten eräs mimmi [Burzumin Varg Vikernesin tyttöystävä] meni vanhempieni kotiin, kun olin keikalla Saksassa. Kirjoitin kirjeitä takaisin, heh! En lähettänyt tappouhkauksia, mutta loukkasin ja haistatin vitut. Tätä jaksoa hän kuvaa pelastuksen ajaksi: Celtic Frost oli löytynyt. Kuolometallia kameleille Therionin kolmas pitkäsoitto, death metal -klassikko Symphony Masses: Ho Drakon, Ho Megas täyttää kuluvana vuonna 25 vuotta. Otimme nimemme Celtic Frostin To Mega Therion -albumilta. Minulla olisi siis nollauskottavuus vihaisen death metal -albumin kirjoittajana! ”Jos kirjoittaisin kokonaisen death metal -levyn, se olisi teeskentelyä. Lopulta, onneksi, saimme vanhan rumpalimme takaisin ja ehdotin hänelle: ”Jos hoidat porukoidesi autotalliin lämmityksen kuntoon, siirrymme sinne.” Näin kävi. Halusimme lämmitellä meille sopivaa isompaa bändiä, mutta emme onnistuneet saamaan slottia. Peterillä taas oli terveysongelmia. Olen 45-vuotias onnellinen perheenisä, joka asuu isossa, kivassa talossa metsässä ja minulla on rahaa pankkitilillä. Johnsson oli vaihtanut bassosta kitaraan ja bändilleen nimen Megatherion. Kerrang!-lehti teki minusta jutun, jossa kerroin asioista juurta jaksaen. Musiikinopettajamme, ihmeellistä kyllä, luotti koulun avaimen haltuumme. Therion soitti thrashin ja kuolon sekoitusta, Slayer kohtasi CF:n. Se ei olisi rehellistä, hauskaa saati totta.” 40. Eipä se meitä paljoa auttanut. Niinpä koko toisen levyn aikainen miehitys katosi. Peter Hansson soitti kitarat. Uusi materiaali sai bänditovereilta täystyrmäyksen. Soittamalla ja kuuntelemalla sitä pääsin balanssiin, muovauduin harmoniseksi ihmiseksi. – Jos kirjoittaisin kokonaisen death metal -levyn, se olisi teeskentelyä. Meitä pidettiin kummajaisina, mikä oli suurin ongelmamme, koska emme mahtuneet muottiin. Osa viskoi kirjeet roskiin, osa pelkäsi. En sano, että kuolo pelasti minut, mutta sainpahan tehdä jotain rakentavaa. Mutta vain vitsillä heitetty ”Ai, hän laittoi tyttöystävänsä asialle, mitä ensi kerralla. ”Mitä vitun pointtia tässä on, jos emme voi harjoitella?” Hajotin bändin. Itse olin bändin Frost-fanaatikko. En pane pahakseni, jos joku laittaa soimaan vaikkapa vanhaa Bathorya tai Autopsya, mutta harvemmin sitä tulee itse kuunneltua. Sitten oli kiertue Annihilatorin kanssa, ja heidän faniensa reaktio oli luokkaa ”kiitti keikasta, näkemiin”. – Njää, ei se toimisi. Aluksi se vitutti, mutta sitten tajusin, että hahaa, nythän kukaan ei pääse sanomaan, että ideani ovat outoja! Niinpä kun uudet jäsenet tulivat bändiin, heidän oli sopeuduttava. Mutta luottamuksen ansaitsemiseksi jokaisen bändinjäsenen tuli käyttäytyä kunnolla. Niinpä niinä viikkoina, kun rumpalimme urpoili, emme päässeet treenaamaan. Homman nimi oli tuolloin thrash metal. Sitäkin tehdessä Johnsson joutui painimaan bändin sisäisten näkemyserojen kanssa. Eihän death metal nyt, hyvänen aika, sovi yhteen heavyn kanssa! Haukkujat olivat väärässä. – ja minä päädyin kannuihin. – Joo, joukko penskoja yritti vittuilla toisilleen. Teini-ikäni alkoi melko ikävällä tavalla ja tuli tehtyä tyhmiäkin juttuja. Hän roiski kynsilakanpuhdistusainetta takaoveen, sytytti sen tuleen ja iski vielä puukon siihen pystyyn saadakseen pointtinsa näyttämään pahemmalta. Skenessä alkoi kuhista. Rumpali sai tenavia ja keikkailu ei onnistunut. Johnsson kollegoineen sai tappouhkauksia ”Norjan black metal -mafialta” pääasiassa siksi, etteivät he sattuneet olemaan tarpeeksi ”evil”. – Sitten hajosimme pariksi kuukaudeksi, koska meillä ei ollut treenikämppää. – Noihin aikoihin oltiin hyvin konservatiivisia, mikä on tosi outoa, koska death metal oli reaktio valtavirtaa kohtaan. Bändi oli taas kasassa, mutta rumpali oli vaihtunut. Saati sitten kirjoitettua. Hän aiheutti meille jatkuvasti ongelmia. Jouduimme harjoittelemaan koulun musiikkiluokassa. Teimme sitten kiertueen Ranskan Massacran, Graven ja Samaelin kanssa. Käytimme itämaisia elementtejä, ja taas kuului jostain: ”Vitun kamelimusiikkia!” Nykyäänhän on ihan normaalia höystellä tämänkaltaisilla vaikutteilla. Viimeksi mainitun solistina myöhemmin tunnettu Matti Kärki kuritti kurkkuaan Therionin ensimmäisellä demolla Paroxysmal Holocaustilla (1989). Se olisi vaikeaa. Toki vanhempani ja veljeni säikähtivät. Ollaanpa nyt ihan rehellisiä: jos joku on tehnyt uransa death metalilla, mahtavaa! Minulle death metal oli keino kanavoida teini-iän turhautumista. Säännöt kehittyivät todella varhaisessa vaiheessa: ”Tällaista death metalin kuuluu olla.” Kun käytimme kakkoslevyllämme liidisyntikoita – debyytillä ne olivat ovelasti piilossa – meitä haukuttiin posereiksi! Voit kuvitella, mikä reaktio oli kolmannen levymme aikaan… Mukana kun oli heavy metal -elementtejä. Keväällä, kun oli jo lämmintä, aloimme soittaa vanhempieni autotallissa. Basisti lähti perheensä perässä Amerikkaan. Olimme death metal -bändi ja muutimme nimemme Therioniksi. Rumpalimme oli paha poika, hän aiheutti koululla ongelmia. Olin siis yhtäkkiä yksin. – Jopa metallimedia rakastaa hyvää tarinaa. Lähistöllä runttasivat Treblinka (tuleva Tiamat) ja Nihilist (myöhempi Entombed). Sillä sekunnilla, kun hän kuunteli Morbid Tales -levyn biisiä Procreation (of the Wicked), tuli suuri ahaa-elämys. – Celtic Frostilla oli valtava vaikutus siihen, että vuosikymmenen lopussa me kaikki olimme death metal -bändejä. Se ei olisi rehellistä, hauskaa saati totta. Niinpä meillä oli vapaa pääsy luokkaan. Euronymous tapettiin, joten... Pahemmaksi media sen kuvasikin, vaikka palo sammui itsestään ja poltti vain hieman pintaa. En saisi siihen oikeaa tunnetta. Onko tämä joku vitsi?” En saanut millään puhuttua heitä ympäri ja ajauduin umpikujaan. – ”Mitä vittua tämä on. Darkthronen kanssa meillä ei ollut ikinä ongelmia, tapasinhan heidät jo Sunlight-studiolla, kun he äänittivät ensimmäistä levyään. – No, tietysti meillä oli kelvoton rumpali, joka ei ilmaantunut paikalle – mikä helvetti muuten noissa rumpaleissa on. Mites on, Christofer, milloin Therionilta saadaan back to the roots -henkinen raaka death metal -levy. Graven jätkätkin laittoivat kamppeitaan pystyyn, ja myös Dismember oli kuvioissa. ”Tältä mekin haluamme kuulostaa.” – Se levy muutti kaiken täydellisesti. Minä suutuin kunnolla. Tekihän joku In Flames uransa täsmälleen samoilla keinoin. Olimme myös liian melodisia. Tämän jälkeen levyilläni oudot asiat alkoivat olla kasvussa! Jäljet tuovat tähän päivään. Varg ei kierrä, eikä häneen siis törmää kiertueilla. Kului pari vuotta, kun Norjasta saapui postia. En saisi siihen oikeaa tunnetta. Olihan meillä Din Sitra -kappale Ahralla [2010] tai Typhon-biisi Lemurialla [2004], joten onhan levyille tullut laitettua pieniä väläyksiä menneestä. – Olihan kolmoslevy tosi outo tapaus, eikä se juuri myynytkään. Pyrimme sveitsiläisten suuntaan, mutta lähtökohtamme olivat Kill ’em Allissa ja Ride the Lightningissa
UUDET TV-SARJAT DVD 16,95€ BLU-RAY ALK. 19,95€ DVD 16,95€ BLU-RAY ALK. Seitsemän nuorta ystävystä yhdistyy vastustamaan kauhistuttavaa yliluonnollista olentoa, joka on piinannut heidän pikkukaupunkiaan vuosisatojen ajan. @DiscshopFi VUODEN JÄLLEENMYYNTIPISTE 2013 UUDET ELOKUVAT Stephen Kingin kauhun mestariteos herää eloon uuden sukupolven koettavaksi. Tanssivaksi Pennywise-klovniksi itseään kutsuva Se ottaa muodokseen jokaisen pahimmat pelot. Lasten ainoa keino selviytyä on pitää yhtä. 19,95€ ALK. 34,95€ episodi_A_januari_2018.indd 1 2017-12-22 14:55
19,95€ DVD 16,95€ BLU-RAY ALK. Biisien ei voi sanoa pursuavan omakohtaista tarinankerrontaa. UUDET TV-SARJAT DVD 16,95€ BLU-RAY ALK. TEKSTI SALLA HARJULA KUVAT BEINTA A TORKILSHEYGGI @DiscshopFi VUODEN JÄLLEENMYYNTIPISTE 2013 UUDET ELOKUVAT Stephen Kingin kauhun mestariteos herää eloon uuden sukupolven koettavaksi. 34,95€ episodi_A_januari_2018.indd 1 2017-12-22 14:55 43. Seitsemän nuorta ystävystä yhdistyy vastustamaan kauhistuttavaa yliluonnollista olentoa, joka on piinannut heidän pikkukaupunkiaan vuosisatojen ajan. Pikkuriikkisen saarivaltion sielu on valettu musiikilliseen muotoon bändin tuoreella Támsins likam -levyllä, joka on yhtä aikaa tyrmäävän kolkko ja tyrmäävän kaunis. 19,95€ ALK. Bändin musiikki, visuaalinen ilme sekä fäärin kielellä kerrotut lohduttomat tarinat biisien sisällä kietoutuvat kaikki yhdeksi kokonaisvaltaiseksi konseptiksi, joka uhkuu färsaarelaista mytologiaa. Lasten ainoa keino selviytyä on pitää yhtä. F ärsaarelainen Hamferð ammentaa innoituksensa karunkauniin saarensa kulttuurista, perimätiedosta ja kielestä. Fääriä ymmärtämätönkin kuulija saavuttaa musiikin välittämät vahvat tunnetilat, mutta kaiken kaikkiaan Hamferð on vahvasti konseptibändi. MYRSKYJEN RIIPOMAN SAAREN SIELU Hamferð on musiikkia saarelta, jolla elämä ja kuolema ovat tiukasti läsnä. Tanssivaksi Pennywise-klovniksi itseään kutsuva Se ottaa muodokseen jokaisen pahimmat pelot. Biisit sanoittavan, suomalaisessa Barren Earthissäkin laulavan Jón Aldarán mielestä Hamferð on silti ennen kaikkea henkilökohtainen projekti
Emme koskaan tule rikastumaan tätä tekemällä. – Kun kasvaa täällä aikuiseksi, sitä ottaa kaiken itsestäänselvyytenä. Kitaristi Theodor Kapnas murehtii suuresta yleisöstä vielä vähemmän. Luonnon rauha ja ihmisten seura Pyydän Jónia kuvailemaan, mitä on olla färsaarelainen. Mutta kun muuttaa pariksi vuodeksi muualle, tajuaa vasta palatessa, mitä on koko ajan kaivannut. Itse pysyttelen mieluiten poissa muiden tieltä niin paljon kuin mahdollista. Kyllä, asun mieluummin maalla. – En erityisemmin pidä kiireisestä elämäntyylistä ja siitä, että jotain tapahtuu kaiken aikaa. Tai jollain tavalla samastun Neil Gaimanin tyyliin. Samaan tapaan kuin heillä, kaikki tuntevat toisensa. Färsaarelaisessa kulttuurissa on niin runsaasti tällaisia myyttejä ja kansantarinoita, että se on olennainen osa minua. Sekä Jón että Theodor on asunut tahollaan myös suurkaupungin vilskeessä. Mutta se taitaakin olla ainoa asia, josta siellä pidin, Jón naurahtaa. Me kaikki olemme oppineet arvostamaan Färsaarten luonnon parhaita ja pahimpia piirteitä. Mielin kuulla, onko Jónilla färsaarelaisen kansanperinteen lisäksi innoittajia vaikkapa scifikirjailijoiden keskuudessa. Luonnon läheisyys keventää sielua ja vapahtaa mielen. Tai jos ei suorastaan rakasta, niin sää ja rankat myrskyt ovat silti erottamaton osa tätä kokonaisuutta. Ehkä jopa saada musiikista irti enemmän kuin jos vain lukisi tekstien suoraa käännöstä englanniksi. Mitä hän tekee ja miten valitsee toimia arkielämässään, Jón pohtii. 44. Seuraamme samoja trendejä kuin muutkin, niin hyvässä kuin pahassa... – Jos on sosiaalisesti hyvin aktiivinen, tuntee varmasti olevansa tarkemman syynin alainen. – Se ruokkii myös sitä, mitä Hamferð on bändinä. vapaammalta. Hamferð on aina ollut minulle syvästi henkilökohtainen juttu, solisti sanoo. – Haluan kuitenkin pukea tekstini fiktiivisempään muotoon. – Suurimmaksi osaksi elämme kuin kuka tahansa muu. En ehkä kirjoita yhtä tasokkaasti kuin Gaiman, heh! Mutta teemallisesti hän on hyvä verrokki omalle tyylilleni. Theodor uskoo jotain vastaavaa tapahtuvan monelle. Eikö elo koskaan tunnu klaustrofobiselta, kun kaikki tietävät kaikkien asiat. – Ei yhtä tiettyä. Hamferð on kaiken tämän mikrokosmos. Toisaalta, kuten Theodor sanoo, Färsaarten viisikymmentuhatpäinen yhteiskunta on erittäin tiivis yhteisö. Hyvä esimerkki on oman hevikansamme erityinen suhde vaikkapa Viikatteeseen – kukaan ulkomaalainen ei tule koskaan ymmärtämään sataprosenttisesti orkesterin vetovoimaa. – En edes osaisi kirjoittaa mitään, joka ei olisi henkilökohtaista. Kumpikin on valinnut palata Färsaarten rauhaan. Sitä paitsi vietin lapsuuteni Färsaarilla, luonnon ja meren äärellä. – Musiikkimme ei ole tarkoituskaan olla helppoa. – Siksi Hamferð pyrkii heijastelemaan tarinoita musiikin kautta niin läheisesti kuin mahdollista. Theodor heittää kysymyksen edessä yllätyssyötön paljastamalla olevansa puoliksi suomalainen ja muuttaneensa Suomesta Färsaarille vasta yhdeksän vanhana. Oma tyylini on sellainen, että tykkään leikkiä fäärin kielellä ja käyttää sitä olennaisena osana sanoitusten sisältöä. Olen niin tottunut elämään meren läheisyydessä, että se on minulle melkein välttämätöntä. – Se riippuu paljon siitä, millainen tyyppi on. Sitä on mahdoton kääntää. – Suurkaupungin anonyymiys kyllä vetoaa minuun tietyllä tavalla. Lisäksi fanitan scifiä ja synkkää fantasiaa, joten tykkään sisällyttää teksteihini niiden elementtejä. Asumme kauniissa maassa, jota suurin osa meistä rakastaa syvästi – sen kulttuuria ja luontoa, jopa sen säätä. Kaikkien elämä kytkeytyy tiiviisti kaikkiin muihin. Nämä teemat ovat siis tapani välittää henkilökohtaisia ajatuksia. Siinä mielessä olen ehkä suojatummassa asemassa. – Toisaalta täällä eläminen on oma kokemuksensa. Kun sävellämme tai teemme tällaisen albumin, tai ylipäätään musiikkia, teemme sitä ennen kaikkea itsellemme. Lauseet toimisivat ja tarinat olisivat ymmärrettäviä. Ankara sää inspiroi meitä, eli ainakin me arvostamme sitä, vaikka monet täällä ehkä aina eivät. Ellemme siis tee tätä itseämme varten, ellemme tee jotain, josta voimme itse olla ylpeitä, tässä koko hommassa ei olisi mitään järkeä. En ainakaan Hamferðin kohdalla. Nykypäivänä yhteiskuntamme ei juurikaan eroa muista länsimaisista kulttuureista. Hän hyödyntää paljon mytologiaa ja vastaavia teemoja teksteissään, mutta käyttää niitä kertomaan nykyaikaisia tarinoita tai välittämään tunteita. Jos taas pitäytyy hieman syrjemmässä, kuten vaikka minä, heh... Se vain tuntuu... Siinä tapauksessa pitää kai vain kehittää paksu nahka ja hyväksyä se osana omaa elämää. – Sanoituksemme voisi kääntää englanniksi sanasta sanaan. Silloin kuuntelijan ei tarvitse välttämättä ymmärtää sanoituksia ja kielellä leikkimistä, hän voi silti tuntea sen fiiliksen. Se kuitenkin riippuu kirjoitustyylistä. – Suurin huomaamani yhtäläisyys suomalaisen ja färsaarelaisen kulttuurin välillä on itse asiassa Suomen ruotsinkielinen vähemmistö. Olemme erittäin länsimaalaistuneita, pohjoismaisia ja moderneja. Joo, tuolla se meri on, ja vuoret, ja kaikki. Kun bändin sanoitukset ovat ulkomaalaisille käsittämättömiä ja bändin konseptit ammentavat oman maan ainutlaatuisesta kulttuurista, on vaara, että muunmaalainen kuulija missaa materiaalista jotain tärkeää. Ehkä jopa erityisesti niitä pahimpia. Tämä ei kuitenkaan huoleta Jónia. Heti kun joku tekee jotain tyhmää, kaikki muut tietävät siitä ja siitä keskustellaan kahvien äärellä sunnuntaisin ja niin edespäin
Ja kaikki olivat riippuvaisia toisistaan. Uskon, että tämä on osa färsaarelaisen ihmisen sielua. Toisaalta, enpä tiedä! Kyllähän ihmiset aina juoruavat, mutta färsaarelaiset ovat yleisesti ottaen aika omanlaistaan porukkaa. – Yhteisössä aktiivisesti mukana olevan tyypin elämä saattaa helposti tuntua ahtaalta. Ja meidän naapurissamme vietettiin häitä. Samoin Theodorilla. – He olivat ajamassa valaslaumaa läheiseen lahteen ruokkiakseen kylää. Se on elämää. Jos taas joutuu elämään tällaisessa yhteisössä ja kamppailemaan samalla jonkin ongelman, vaikkapa huumeriippuvuuden tai vamman kanssa... Sen luominen tulee siis minulta luonnostaan. Sellainen estetiikka vain vetoaa minuun taiteen puolella. Yhtäkkiä mereltä pyyhkäisi suuri aalto ja upotti kaikki kalastajien veneet. – Satun pitämään synkästä, uhkaavasta ja häijystä materiaalista. – Ensinnäkin… Kun yhteisö on näin pieni ja tiivis, jokaisella on paljon luonnollisempi ja läheisempi suhde elämään ja kuolemaan. Mistä siis nousevat Hamferðin musiikin ytimessä möyrivät surun, tuskan ja kuoleman teemat. Oli kyseessä ystävä tai ystävänystävä, se vaikuttaa koko yhteisöön. Theodor komppaa. Kaikki samana päivänä. – Niin, sellainen käytös seuraisi perässä koko elämän ajan. Ei se tarkoita, että olisin itse häijy tyyppi. Sellainen tyyppi jäisi yksin. Oikeastaan meillä on ollut nykyisen kaltaista teknologiaa, tuontitavaraa ja varallisuutta vasta pari vuosikymmentä. – Olin viikko sitten hyvän ystäväni, vanhemman miehen, hautajaisissa. – Kaikki tietenkin riippuu. Elämä ja kuolema käsi kädessä Haastattelun aikana käy varsin selväksi, että Hamferðin miehet ovat harvinaisen mukavaa porukkaa. Ja taitaa tulla meiltä kaikilta. Sellaisia tarinoita on vaikka kuinka paljon. Veljeni tyttöystävän paras ystävä piti ristiäisiä. Ei täällä yksinkertaisesti voi elää käyttäytyen kuin persläpi. – Elämä täällä ei ole aina ollut näin mukavaa. Kyllä minäkin koen sitä niinä kausina, kun otan enemmän osaa juttuihin. Theodor haluaa lisätä kaksi ajatusta. Tällaiset tarinat muodostavat valtavan suuren osan Färsaarten kulttuuria. Sitä edeltävät lähes tuhat vuotta elämä täällä ei ollut yhtään niin hyvää, Jón kertoo. Kun joku kuolee, oli se sitten onnettomuuden, vanhuuden tai sairauden johdosta, jokaisella yhteisön jäsenellä on suhde tähän ihmiseen. Itse en ole koskaan nähnyt yhteisöäni siitä näkökulmasta, mutta uskon sen olevan rankkaa. Itse olen onnekkaassa asemassa, koska kaikki raajani toimivat ja elämäni menee kaiken kaikkiaan hyvin. Kuten tosiaan kaikki muutkin Färsaarilla, kuulemma. Elämä Färsaarilla samaten. Sitä paitsi, Theodor julistaa, hyväntuulinen taide ei muutenkaan ole häntä varten. Vaimot ja lapset olivat tulleet katsomaan ajoa. – Suurkaupungin asukkaalla ei ole yhteisöönsä samanlaista yhteyttä. Muistan esimerkiksi tarinan bändimme kosketinsoittajan kotikylästä, jossa kylä menetti kerralla koko miespuolisen väestönsä. ! NOW O U T A BLACKENED PAGAN METAL MASTERPIECE! ARKONA Khram Available as LTD Digipak, LTD Vinyl and Download / Stream NEW ONLINE STORE! WWW.NAPALMRECORDS.COM! DOWNLOAD THE FREE NAPALM APP FOR BOTH IPHONE AND ANDROID!. – Ihmisillä ei ollut hyvin eristettyjä taloja ja vakaita isoja veneitä moottoreineen, vaan he joutuivat todella taistelemaan olemassaolostaan luontoa ja merta vastaan. Se tarkoittaa, että vaikka elintasomme on nykyään maailman korkeimpia, kaikki koskettaa meitä läheisemmin. Elämä oli ehkä karumpaa menneisyydessä, mutta se on edelleen osa meitä. Lopulta Jón päättää, että oikeastaan kaikki färsaarelaiset ovat itse asiassa aika mukavia. Kun joku menetti lapsen, koko kylä suri. Kun auto-onnettomuudessa kuolee nuori ihminen, tai kalastaja hukkuu veneen upotessa, koko yhteiskuntamme tekee surutyötä. Kylä menetti kaiken ja yhteisö oli lamaantunut vuosiksi eteenpäin. Samana päivänä toiset hyvät ystäväni saivat vauvan
– New Orleans on tosi sivistynyt kaupunki. Toisin sanoen mulla on täällä elämä, laulaja sanailee. Sanotaan, että taide imitoi elämää. Toisaalta hän saattaa olla mitä vilpittömin ja fiksuin haastateltava, kun sattuu sille päälle. Hän napauttaa kotonaan Skypen auki selvästikin halukkaana puhumaan asioistaan. Raa’an ja kaoottisen metallin liejuinen pohjavire kuulostaa HYVÄSSÄ JA PAHASSA Poltetut sillat valaisevat tietä, kun rakastettu ja halveksittu metalli-ikoni Philip H. Alan ihmiset tietävät, että Anselmo tekee mitä tahtoo. Samaan aikaan tämä uuttera työn sankari osaa olla myös pahasuinen leuhottaja, joka ei aina joko käsitä tai piittaa siitä, millaisilla asioilla voi vitsailla ja millaisilla ei. Ellei häntä huvita antaa haastatteluja, hän lakkaa antamasta niitä, toivoivatpa muut mitä tahansa. Anselmon puhe kuulostaa siltä kuin hän yrittäisi kroonisesti esittää hiukan kovempaa kuin on ja pitelisi samaan aikaan keuhkoissaan kunnon henkosia, niin kuin taitaa pidelläkin. Se, että Anselmolla on aina kädet täynnä työtä ja mahdollisesti vitutuskäyrä jyrkässä nousussa, vaikuttaa moneen häneen liittyvään asiaan, muun muassa lehtijuttuihin. Täällä asuu kaikenlaisia ihmisiä pikkuruisella alueella. Hän on raskaan rockin monitoimimies, joka on vetänyt toisella kädellään vähintään tusinaa bändiä ja toisella omaa levy-yhtiötä. Anselmo jatkaa tutkimusmatkaa musiikkiin ja omaan itseensä. – New Orleans tunnetaan kaikkialla, vaikka se ei ole mikään kovin iso paikka. Hänen jorinastaan tulee hauskasti mieleen wrestling-legenda Randy ”The Macho Man” Savagen teatraalinen ääni. Jossakin New Orleansin liepeillä on alkamassa hyvä iltapäivä. Tästä hän on saanut paljon äkäistä palautetta arvovaltaisiltakin tahoilta. Philip H. P hil Anselmolla on maine. – Mä asuin aika pitkään Teksasissa, mutta palasin sitten tänne Louisianaan, koska olen kotoisin täältä, Anselmo jorisee verkkaisella syvän etelän tyylillään. TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVAT DANIN DRAHOS 46. Mulla on täällä sukua ja ystäviä, ja olen kokenut täällä hyvää meininkiä ja huonoja aikoja. Tänään Phil Anselmoa huvittaa. Panteran karskina solistina maailmankuuluksi tullut Philip Hansen Anselmo on metallin ikoni, joka on rakentanut oman legendansa kovalla työllä, rankalla musiikilla, hurjilla keikoilla ja raskailla huveilla. Siis ihan koko Amerikan mittakaavassa. Anselmo & The Illegalsin toisen albumin Choosing Mental Illness as a Virtuen kohdalla tuo vanha klisee saattaa hyvinkin pitää paikkansa
Anselmo ei ole raivannut Illegalsille tilaa erityisen suunnitelmallisesti. Voi olla, että se on erityisen lähellä mua siinä suhteessa, että se on hyvin paljasta ja riisuttua kamaa. Hän hiljenee hetkeksi ja murahtaa sitten, että jokainen musiikillinen hanke on omanlaisensa ilmaisumuoto. Kun tein näitä biisejä, kuuntelin paljon australialaista death metalia. – En mä oikein tiedä, onko tämä yhtään sen henkilökohtaisempi projekti kuin mikään muukaan, Anselmo tunnustaa. Sen sijaan ulkopuolinen maailma on täynnä mahdollisuuksia. Se on mielenkiintoinen vinkkelinvaihdos, jossa heikkous muuttuu vahvuudeksi silkalla tahdonvoimalla. Illegalsin debyytin Walk Through Exits Onlyn (2013) nimi alleviivasi musiikin vihaista siltojen polttelun tunnelmaa, mutta sen seuraajan otsikko on moniselitteisempi. Ainakin periaatteessa. Mulle siinä on kyse omasta suhteestani mielisairauksiin. – Bändihän tämäkin on, ja nyt kokoonpanokin tuntuu vakiintuneen. – Illegalsilla on mun kuvioissani oma paikkansa ja tilansa. Anselmo jatkaa, ettei tiedä miksi reagoi asioihin niin kuin reagoi. Onhan Philip H. Mitä enemmän ikää tulee, sitä useammin mietin niitä juttuja. Jokaisella projektilla on oma identiteettinsä, kuvastonsa ja aiheensa, mutta pohjalla on aina meikäläisen asenne.” 47. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että suurin osa synkkyydestä on olemassa ainoastaan pääni sisällä. Kuinka suuri osa näistä ongelmista on verenperintöä. Anselmo & The Illegals sentään Philin sooloprojekti. – Tällä toisella albumilla ideana oli mennä äärimmäisyyksiin modernissa hengessä. – Mun on välillä tosi vaikeaa elää itseni kanssa. HYVÄSSÄ JA PAHASSA ”Kaikki mitä teen kantaa tavallaan nimeäni. Mutta en mä tiedä, viittaako levy kuitenkaan sinne päinkään. – Nimen voi ymmärtää ihan miten tahtoo. Miten halvaannuttava mielisairaus kääntyy eduksi. Pikemminkin hän on antanut sen etsiä paikkansa itse. On ollut paljon pimeitä aikoja ja masennusta. Choosing Mental Illness as a Virtue kuvaa tilannetta, jossa ihminen päättää pitää mielisairauttaan etuna. Se ei ole aivojeni ulkopuolella eikä hallittavissani. Entä kuinka suuri osa on peräisin ympäristöstä, kokemuksista ja kasvatuksesta. siltä kuin se pulppuaisi syvältä Louisianan suonsilmäkkeiden pimeydestä. Niitä kulkee suvussa sekä isän että äidin puolella. Kun tekee riffejä siltä pohjalta, lopputulos on aina vähän sitä sun tätä. Voi myös olla, että se peilaa luojansa sielua. En ole hyvä kitaristi, mutta olen luova soittaja. Temppu on melkoinen, sillä henkiset ongelmat ovat edelleen monille häpeällinen stigma, heikkouden merkki ja huomattavasti vakavampi imagohaitta kuin moni fyysinen sairaus. Kaikki mitä teen kantaa tavallaan nimeäni. Jokaisella projektilla on oma identiteettinsä, kuvastonsa ja aiheensa, mutta pohjalla on aina meikäläisen asenne. Masennuksen tuhoavin voima on juuri sen kyky estää ihmistä näkemästä valoa ja tuntemasta iloa
Olen myös tosi itsekriittinen… Saatana, kun kirjoitin joskus nyrkkeilyblogia, niin meni aina kolme päivää, että sain aikaiseksi kaksi 48. Musiikki on kanava, jonka kautta voin purkaa niitä elämäni osa-alueita, jotka ovat menneet tukkoon jonkin henkisen konfliktin vuoksi. Miksikö. Jokaisella ihmisellä on oikeus yksityiselämään. Viime vuodet ovat olleet hänelle ristiriitaista aikaa. Koska mä tiedän jo, miltä viina maistuu ja kuinka se muhun vaikuttaa. Oli todella helppo päätös lopettaa juominen kokonaan. Ja jos ajatellaan vaikka tällaista haastattelua, niin juuri nyt mulla on rento ja rauhallinen olo. – No jaa, saatan mä poltella vähän ruohoa, koska se tekee hyvää sielulle. Ja sitten kuuluu kliketi-vitun-klik. Sen sijaan voisi keskittyä positiivisiin asioihin. Seurasi melkoinen skandaali. Mulla on aivan selkeitä muistoja ihan ensimmäisiltä elinvuosiltani. Ne pitäisi asettaa oikeaa kontekstiin. Anselmo puhkeaa hivenen huuruiseen monologiin, josta ymmärtää lähinnä sen, että tapahtunutta seurannut oman itsensä kriittinen tarkastelu on pannut hänet miettimään asioita. Ihmisenä olemisen kauneus piilee epätäydellisyydessä. Netti heijastaa kyllä tiettyjä oikean maailman puolia, mutta ellei tutki jotakin asiaa oikeassa maailmassa, ei voi ymmärtää sen todellista luonnetta. En halua hengailla suosittujen kanssa enkä epäsuosittujen seurassa. Yhtä hyvin voisi väittää, että me teemme sen yhdessä. Anselmo pyyteli anteeksi ja selitteli tekoaan vankalla humalalla, kovalla suuttumuksella ja sarkastisen mustalla huumorilla, kun oli ensin saanut kuulla kunniansa monelta taholta, esimerkiksi Machine Headin Robb Flynniltä ja Anthraxin Scott Ianilta. Silloin kävisi nopeasti ilmi, että moni muhun kohdistunut syytös ja panettelu on täyttä roskaa, valhetta ja suurentelua. Näkyvimmät niistä hän on aiheuttanut itse. On vain ajan kysymys, milloin ihminen mokaa. Koko luuranko on mennyt vähän vituilleen. – Joo, kustantamot ovat tarjonneet mulle suuria rahasummia. Ihmiskunta on erittäin kompleksinen elukka. Jos keskittyy pelkästään negatiiviseen, eihän sitä pian enää muuta näekään. Anselmo kiihtyy kuin leimattu mies, joka tietää mokanneensa pahasti mutta ei silti suostu nöyrtymään. Kun hän sitten alkaa puhua, hän vaikuttaa yhtä aikaa sekä katkeralta että jotakin oppineelta. Me itse päätämme, millainen maailma on. Pari vuotta sitten Phil Anselmo oli kovassa kännissä, kun hän suuttui Dimebash-tribuuttikonsertissa häntä rasistiksi nimitelleille huutelijoille niin, että karjahti näille ”white power!” ja teki natsitervehdyksen. Sanoja ei pitäisi käyttää aseina. Tai sitten yleisö lukee vain otsikon ja pitää sitä koko totuutena, koska siinä on heille sopiva narratiivi. Hän tuntuu olevan vihainen niille, joita puolustuksen puheenvuoro ei kiinnosta. Alkuvuodesta mulle tehdään vielä yksi leikkaus. Yhtäältä moni asia on paremmin kuin koskaan, toisaalta on riittänyt ongelmia. – En mä muista ihmisistä tiedä, mutta mulla on siinä yksi valtti puolellani. Olen individualisti. Se on ylellisyyttä ja todellinen onnenpotku. Myrskyjä elämän virrassa Se, että Philip Anselmon kaltainen kovis antautuu Choosing Mental Illness as a Virtuella tarkastelemaan omaa sielunelämäänsä, ei oikeastaan yllätä. Ei mulla ole aikaa sellaiseen. Sen huomaa, kun viettää aikaa oikeassa maailmassa. – Tarvitaan miljoonia erilaisia ihmisiä, erilaisia kulttuureja, kieliä, ulkonäköjä, käyttäytymistapoja ja unelmia, jotta tämä ihana paikka, jota Maaksi kutsutaan, jatkaa pyörimistään. Mikä sitten on totuus. Samaan aikaan kuitenkin haluan pitää monet asiat yksityisinä. Enkä pelkästään henkisesti vaan myös fyysisesti. Jos alkaisin kirjoittaa siitä kaikesta, niin mitä siitäkin tulisi. Kroppa tuntuu muutenkin aamuisin siltä kuin olisin jäänyt rekan alle. – Mä en pidä ryhmistä… No, okei, muutamasta bändistä korkeintaan! Mutta en tykkää poliittisista ryhmittymistä, en jengeistä, en yhteenliittymistä. – Sitä paitsi mä muistan elämästäni vähän liikaa. – Elämä on opettanut mulle, että jokainen, joka saavuttaa jonkinlaista mainetta – hyvää tai huonoa – joutuu kritiikin kohteeksi. Ensinnäkin mä olen vielä liian nuori tekemään elämäkertaa. Voisi puhua positiivisesti mutta totuudenmukaisesti. – Elämä virtaa eteenpäin. Multa on hajonnut paljon paikkoja vuosien mittaan. Varmaan jokin järjetön tietosanakirja. Yksi hyvä tapa voisi olla kirjoittaa kirja, joko elämäkerta tai muu tietoteos. – En ole sellainen kuin on kirjoitettu. Mene ja tiedä, onko se selvinpäin elelemistä, Anselmo naurahtaa ja vetää henkeen niin, että varmasti kuuluu. Mutta mitä tulee mahdollisuuteen tuoda esille oma näkemys, Phil Anselmon asemassa olevalla henkilöllä on siihen tavallista paremmat mahdollisuudet. Ja me teemme sen yksilöinä. – On erikoista, että ihmiset, jotka eivät ole ikinä käyneet kotiosavaltionsa tai kotimaansa ulkopuolella, saati matkustaneet maailman ympäri, voivat olla niin vahvasti ja autoritäärisesti mieltä asioista. Eiväthän he voi tietää, millainen maailma on! Se on monimuotoinen, suurenmoinen ja kaunis, ja se voi olla myös petollinen ja julma. Suosittelen, että kaikki opettelevat seisomaan omilla jaloillaan. Totuutta Anselmon asenteista ei voi selvittää Googlella, ja noiden tapahtumien puheeksi ottaminen vetää Anselmon yhä vähäsanaiseksi. Elämä on yksityiskohtaista ja monimutkaista. Mä teen jatkuvasti uutta musiikkia ja työstän samalla itseäni kriittisesti. Saatanan bloggarit ja muut klikkausten hamuajat, joilla ei ole minkäänlaista journalistista moraalia ja jotka eivät halua perehtyä asioihin lainkaan, tekevät juttuja, joissa asiaa katsotaan yhdestä kulmasta. – Se onkin hyvä kysymys. Musiikki. Olen kieltäytynyt niistä, ja mulla on siihen muutama syy. Eleletkö siis nykyisin ihan selvinpäin. Tai ainakin toivon, että se auttaa. Hän ei halua puhua aiheesta enää. Ensi kesänä viisikymmentä täyttävä mies kertoo olevansa jatkuvassa kehityksen tilassa. Luulen, että se on viimeinen. Ei yhtään. Mutta niinhän elämästä oppii! Kun tekee virheitä, oppii olemaan parempi ja näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat. Heroiinin yliannostukseen vuonna 1996 kuollut (kyllä, hänet saatiin elvytettyä ajoissa) Anselmo on kertonut jättäneensä kovat huumeet viime vuosikymmenen puolivälissä, mutta niihin koukuttumista jouduttaneet selkäkivut piinaavat häntä edelleen. Vaikka esimerkiksi King’s X -yhtyeen (avoimesti homoseksuaali afrikanamerikkalainen) basisti-laulaja Doug Pinnick kommentoi, ettei hänen tuntemansa Phil Anselmo ole mikään rasisti, moni ei sitä usko eikä tule koskaan uskomaan. Jos joku haluaisi oikeasti saada selville, millainen ihminen olen, hän voisi vaikka tutkia elämäntarinaani. – Mä olen myös lopettanut ryyppäämisen. Terveemmät elämäntavat ovat tehostaneet lavakarismaa ja luovuutta, mutta samalla hän on ajautunut tekoihin ja tilanteisiin, joissa on ollut selittämistä ja pahoittelemista. Jos sen päälle olisi vielä krapula, se olisi jotain aivan käsittämättömän hirveää. Tunnen, että voin pysyä totuudessa ja avata sulle sitä, mihin uskon, kuka olen ja miltä musta tuntuu. Mutta miten Phil Anselmolla juuri nyt menee. Se on eri paikka kuin nettimaailma
Sen sijaan voisi keskittyä positiivisiin asioihin.” 49. ”Jos keskittyy pelkästään negatiiviseen, eihän sitä pian enää muuta näekään
”On vain ajan kysymys, milloin ihminen mokaa. Ihmisenä olemisen kauneus piilee epätäydellisyydessä.” 50. Mutta niinhän elämästä oppii! Kun tekee virheitä, oppii olemaan parempi ja näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat
En usko, että olisin ikinä tyytyväinen tekstiini. No joo, joku saattaa joskus väsätä jonkun yksittäisen ambient-albumin, mutta siihen se melkeinpä jää. Anselmon mukaan jopa Housecore Recordsin slogan We Owe You Nothing on johdettu The Smithsin I Don’t Owe You Anything -biisistä. Olen tehnyt musiikin kentällä jo vaikka mitä, mutta en vieläkään tarpeeksi – en läheskään. KUN Phil Anselmo antoi haastatteluja Philip H. Se on todellisen onnistumisen merkki. Sen, mitä kuulija imee itseensä, pitää olla puhdasta. Anselmo & The Illegals, Scour ja En Minor. Miksi bändejä ja projekteja sitten on oltava niin jumalaton määrä. Siitä kertoo esimerkiksi seikka, että hänen tunnetuimman bändinsä Panteran brutaaleja levyjä on myyty maailmanlaajuisesti yli kuusi miljoonaa kappaletta. – Johnny Marr on mielettömän hyvä kitaristi ja nerokas biisintekijä. Myös yhtyeen soittajien otteet miellyttävät häntä. Anselmo vastaa, että jokainen niistä edustaa erilaista musiikkityyliä, joka kiinnostaa häntä. – Äärimusiikkia tehdään kaikissa genreissä, ja The Smiths on äärimmäinen bändi, Anselmo kertoi Radio.comille. Ja kuunnelkaahan, miten Smithsin rumpali kasvattaa Death of a Disco Dancer -biisiä ja päätyy soittamaan juttuja, joita John Bonhamkin tekisi. – Sen musiikissa on huumoria, ja joskus se on hyvin poppia, mutta toisinaan myös todella synkeää. Anselmon tavoin Morrissey on joutunut usein hankaluuksiin kommenttiensa vuoksi. – Nyt muuten loppuu se projektien päällä istuskelu. Jos tekee niin kuin minä, eli pyörittää monia bändejä yhtä aikaa, ne on hyvä pitää erillään. Anselmo & The Illegalsin ensimmäisen albumin Walk Through Exits Onlyn aikaan, hän hämmästytti monet tunnustautumalla vannoutuneeksi The Smiths -faniksi. SA M R A Y N E R 51. Eikä tässä ole kyse puuhastelusta vaan seikkailemisesta ja tutkimusmatkailusta. Tutkimusmatka jatkuu. Kaikki kunnia Panteran faneille, mutta mulle sekin oli pelkästään yksi tapa näyttää, mihin pystyn äänelläni, joka on sittemmin kehittynyt tai taantunut, ihan miten vain. Ja kun kuulee Morrisseyn äänen, sen tunnistaa aivan yhtä helposti kuin jonkun King Diamondin. – Pyöritän Housecore Recordsia puhtaasti rakkaudesta lajiin. Rakkaudesta lajiin Phil Anselmo on huomattavasti itsevarmempi ja tuotteliaampi muusikkona kuin kirjoittajana – kenties siksi, että brutaali metalli saa hänet voimaan paremmin. Musta vain on ihanaa heittää rahaa siihen kuiluun. Panterasta tuli tosi suosittu ja sen levyjä myytiin paljon, mutta sekin oli vain yksi osa kokonaisuutta. – Mitä enemmän erilaisia ilmaisumuotoja otan haltuuni, sen parempi. ANSELMO – METALLIN MORRISSEY. Mitä muuta mun muka pitäisi sillä tehdä. Johonkinhan rahat pitää käyttää! Anselmo voisi pitää Housecore Recordsia vaikka pelkästään omien toinen toistaan epäkaupallisempien projektiensa julkaisukanavana. Morrissey on esimerkiksi ehdottanut, että David ja Victoria Beckham raahattaisiin ruoskittaviksi, nimitellyt kiinalaisia alemman lajin edustajiksi sen perusteella, mitä nämä tekevät eläimille, haukkunut kursailematta valtavan joukon poliitikkoja ja kuninkaallisia, vähätellyt Norjan massamurhaa ja syyllistänyt seksuaalisen ahdistelun uhreja. omasta mielestäni kelvollista kappaletta tekstiä. On esimerkiksi death metalin tekijöitä, joita kiinnostaa aivan muunlainenkin musa, mutta sitä puolta heistä ei kuulla milloinkaan. Mua tulee olemaan hyvin, hyvin, hyvin vaikea kehystää tai lokeroida. Haluan sanoa, että musiikki on valtavan laaja alue ja sitä tulee tutkia joka puolelta. En mä siitä mitään varsinaisesti hyödy. Hän on vaikuttanut tai vaikuttaa sellaisissa bändeissä kuin Arson Anthem, Christ Inversion, Southern Isolation, Viking Crown, Eibon, Down, Superjoint Ritual, Necrophagia, Philip H. – Tässä on myös sanoma. Anselmo kertoo pitävänsä Smithsin laulajan Morrisseyn sanoitusten rehellisyyttä ja huumorilla silattua synkeyttä vaikuttavana, samoin tämän persoonallista tyyliä, ääntä ja lavakarismaa. Kun Anselmo ryhtyi ammattimuusikoksi, musiikkiala oli vielä väkevästi elossa. Voin kertoa, että vuosi 2018 tulee olemaan silmät avaavaa aikaa niille, joita kiinnostaa ylipäänsä yhtään, mitä mä teen. Työn alla on muun muassa goottirockhanke En Minor. Jopa 1990-luvun metalliskeneä hallinnut Pantera oli hänelle pelkkä bändi muiden joukossa. Hän sanoo, että bisnes on kokenut dinosaurusten kohtalon, eli on olemassa enää lähinnä leikeissä. Nykyisin tällaisia lukuja ei näissä ympyröissä enää juuri näe. This Charming Manin riffi on todella hankala ottaa haltuun. Phil Anselmo kuvailee Choosing Mental Illness as a Virtueta uudeksi aluksi, jota tulee seuraamaan varsinainen uuden musiikin vyöry. Jos miettii musiikin historiaa, niin mähän olen vasta raaputtanut vähän sen pintaa, jos sitäkään. Kuunnelkaa Morrisseyta! The Boy With a Thorn in His Side voisi kertoa vaikka minusta. Hän naurahtaa, että mikäli tahtoo ymmärtää riippumattoman levy-yhtiön arkea, on käsitettävä, miten musiikin maailma ylipäänsä makaa. Ja kuten Anselmo, Morrisseykin sanoo, että häntä mustamaalataan irrottamalla lausuntoja niiden konteksteista. Luulen, että Smithsin synkkä puoli voisi vedota myös metalliyleisöön. Mulla on vielä paljon opittavaa musiikista. Anselmon vanhan liiton näkökulmasta musiikkialan kunto määritellään myynneillä. Mä en enää ryyppää tai osta kovia aineita kadulta. Kenellä jää, kenellä ei. – Mä olen aina ollut vapaa toimija. – Luuletteko tietävänne jotain masennuksesta ja itseinhosta. Anselmo pyörittää omaa Housecore Records -levy-yhtiötään yhdessä puolisonsa Kate Richardsonin kanssa. Philip Hansen Anselmo ja Steven Patrick Morrissey ovat pintapuolisesti hyvin erilaisia artisteja, mutta ristiriitaisia tunteita herättävinä hahmoina heissä on paljon samaa. Machesterilainen klassikkoindiebändi ei ole musiikkia, johon hänet ensimmäiseksi yhdistäisi. Joskus huvittaa soittaa deathiä, bläkkistä tai hardcorea, ja miksipä kaikkea vetäisi samalla jengillä
Levyt eivät ole paremmuusjärjestyksessä. Annika Brusila PURPLE HILL WITCH Celestial Cemetery HÄLLAS Excerpts from a Future Past CARDINALS FOLLY Deranged Pagan Sons CIRCLE Terminal MARIA JA MARSIALAISET Pysy hereillä! Salla Harjula PAIN OF SALVATION In the Passing Light of Day LEPROUS Malina BODY COUNT Bloodlust CHELSEA WOLFE Hiss Spun CALIGULA’S HORSE In Contact EI-RASKAS: HAUSCHKA What If Infernon sakki valikoi heti uuden startattua menneen vuoden muikeimmat levyt – niin kotikuin ulkomaisten albumien kärkikymmeniköt löytyvät osoitteesta www.inferno.fi. Vuoden raskaimmat 2017 – toimituskunnan topvitoset LISTANIKKARI TERO LASSILA LARS ARDARVE JUSSI RATILAINEN Hallatar Pain of Salvation Tami Hintikka WINDSWEPT The Great Cold Steppe DESULTORY Through Aching Aeons IMMOLATION Atonement MORBID ANGEL Kingdoms Disdained MALOKARPATAN Nordkarpatenland EI-RASKAS: LITKU KLEMETTI Juna Kainuuseen Jukka Hätinen GODFLESH Post Self CIRCLE Terminal SHIFT Abandon BODY COUNT Bloodlust CASKETS OPEN Follow Nothing EI-RASKAS: BLANCK MASS World Eater Joni Juutilainen EVILFEAST Elegies of the Stellar Wind FLEURETY The White Death RIENAUS Saatanalle ROPE SECT Personae Ingratae SATYRICON Deep Calleth Upon Deep EI-RASKAS: DÄLEK Endangered Philosophies Eetu Järvisalo CARACH ANGREN Dance and Laugh Amongst the Rotten SHADE EMPIRE Poetry of the Ill-Minded BODY COUNT Bloodlust MORS PRINCIPIUM EST Embers of a Dying World HANGING GARDEN I Am Become EI-RASKAS: HAPPORADIO Kauniin Kääntöpiiri Toni Keränen CAVALERA CONSPIRACY Psychosis SATYRICON Deep Calleth Upon Deep EUROPE Walk the Earth PROPHETS OF RAGE Prophets of Rage MASTODON Emperor of Sand EI-RASKAS: BLANCK MASS World Eater Kari Koskinen CADAVERIC INCUBATOR Sermons of the Devouring Dead NECROT Blood Offerings CUT UP Wherever They May Rot DEEP PURPLE Infinite CARDINALS FOLLY Deranged Pagan Sons EI-RASKAS: VISITORS FROM BELLATRIX Orkid 52. Seuraavassa perinteiseen tapaan toimituskuntamme henkilökohtaiset topvitoslistat, joita on saanut halutessaan ryydittää ”ei-raskaalla” valinnalla
1 EI-RASKAS: JANNE WESTERLUND There’s a Passage Tomi Pohto CANNIBAL CORPSE Red Before Black HALLATAR No Stars Upon the Bridge MOONSPELL 1755 KREATOR Gods of Violence CAVALERA CONSPIRACY Psychosis EI-RASKAS: ROGER WATERS Is This the Life We Really Want. Vesa Siltanen BODY COUNT Bloodlust CIRCLE Terminal DEMONIC DEATH JUDGE Seaweed ENSLAVED E MASTODON Emperor of Sand EI-RASKAS: TORI AMOS Native Invader Jaakko Silvast BROTHER FIRETRIBE Sunbound KREATOR Gods of Violence MAUSOLEUM GATE Into a Dark Divinity PRIDE OF LIONS Fearless CALIGULA’S HORSE In Contact EI-RASKAS: TRUST NO ONE Black Water -ep Joona Turunen JUNIUS Eternal Rituals for the Accretion of Light HANGING GARDEN I Am Become RED MOON ARCHITECT Return of the Black Butterflies LUNATIC SOUL Fractured ATLASES Penumbra EI-RASKAS: SLOWDIVE Slowdive Aadolf Virtanen PAIN OF SALVATION In the Passing Light of Day BEAST IN BLACK Berserker SÓLSTAFIR Berdreyminn CANNIBAL CORPSE Red Before Black THE HAUNTED Strength in Numbers EI-RASKAS: MARTTI SERVO & NAPANDER Teräsmylly jauhaa Teemu Vähäkangas FORESEEN Grave Danger CANNIBAL CORPSE Red Before Black CUT UP Whenever They May Rot MEMORIAM For the Fallen HARLOTT Extinction 53. Matti Riekki WITH THE DEAD Love from With the Dead BODY COUNT Bloodlust ULVER The Assassination of Julius Ceasar HALLATAR No Stars Upon the Bridge TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS Lauluja Suomesta EI-RASKAS: ROGER WATERS Is This the Life We Really Want. LIVING DEAD! Cosmic Conqueror ASAGRAUM Potestas Magicum Diaboli CUT UP Wherever They May Rot CANNIBAL CORPSE Red Before Black Miika ”Mega” Kuusinen DOOL Here Now, There Then KUUDES SILMÄ Pelko PAGAN ALTAR The Room of Shadows ROBIN BECK Love Is Coming WHITE DEATH White Death Markus Laakso ULVER The Assassination of Julius Caesar PARADISE LOST Medusa GRAVE PLEASURES Motherblood HALLATAR No Stars Upon the Bridge KREATOR Gods of Violence EI-RASKAS: IIVARISET ORCHESTRA Iivariset Orchestra Tero Lassila WINTERSUN The Forest Seasons HALLATAR No Stars Upon the Bridge KREATOR Gods of Violence THE LURKING FEAR Out of the Voiceless Grave THE AEON Songs of the Great Beast EI-RASKAS: MAX RICHTER Three Worlds: Music from Woolf Works Antti Luukkanen KOHTI TUHOA Pelon neljäs valtakunta KREATOR Gods of Violence QUEENS OF THE STONE AGE Villains DEATH TOLL 80K Step Down GRAVE PLEASURES Motherblood EI-RASKAS: LITKU KLEMETTI Juna Kainuuseen Mikko Malm PAIN OF SALVATION In the Passing Light of Day AKERCOCKE Reneissance in Extremis FLESHPRESS Hulluuden muuri KUUDES SILMÄ Pelko GRAVE PLEASURES Motherblood EI-RASKAS: THINKING PLAGUE Hope Against Hope Elli Muurikainen BLAZE BAYLEY Endure and Survive THOBBE ENGLUND Sold My Soul ALESTORM No Grave But the Sea BEAST IN BLACK Berserker ANNIHILATOR For the Demented Aki Nuopponen PAIN OF SALVATION In the Passing Light of Day LEPROUS Malina ENSLAVED E SÓLSTAFIR Berdreyminn AYREON The Source EI-RASKAS: ROGER WATERS Is This the Life We Really Want. Koskinen BODY COUNT Bloodlust OBITUARY Obituary CAVALERA CONSPIRACY Psychosis KAIRON; IRSE! Ruination CIRCLE Terminal EI-RASKAS: ROGER WATERS Is This the Life We Really Want. Kimmo K. Ville Pirinen MARIA JA MARSIALAISET Pysy hereillä! CIRCLE Terminal DEATH TRIP Madhouse HÄLLAS Excerpts from a Future Past UNCLE ACID AND THE DEADBEATS Vol. Lauri Kujanpää ANATHEMA The Optimist WINTERSUN The Forest Seasons HALLATAR No Stars Upon the Bridge SANTA CRUZ Bad Blood Rising BEAST IN BLACK Berserker EI-RASKAS: TORI AMOS Native Invader Jerry ”Serpent” Kurunen SÓLSTAFIR Berdreyminn DR
– Elämäntehtäväni ja tarkoitukseni tässä maailmassa on levittää musiikkia ja iloa soittimeni kautta. päivä. Saksalaiselle menestystä tärkeämpää onkin pysyä uskollisena itselleen ja nauttia kitaroinnin saloista. Michael oli tuolloin 11-vuotias. Minulle kitara on puhtain itsensä ilmaisemisen väline. En voi koskaan hallita sitä täydellisesti, mutta voin yrittää tulla niin hyväksi kuin mahdollista. Vuonna 1969 hänet otettiin mukaan bändin kokoonpanoon yhdessä laulaja Klaus Meinen kanssa. Pitkää uraa ja soiton iloa juhlistetaan seuraavaksi maaliskuussa julkaistavalla levyllä. Legendaarisen kitaristin kanssa keskustellessa juttu rönsyilee ja eksyy monesti sivuraiteille. Mikä ei tapa, vahvistaa Michael Schenker syntyi Saksan Sarstedtissa vuonna 1955. En koskaan kutsu kitaralla soittamista treenaamiseksi, vaan löytöretkeilyksi tai seikkailuksi, Schenker filosofoi. Siinä soittimessa oli jotain erikoista, jonka kautta pystyin samastumaan radiosta kuulemaani musiikkiin. Niin, veljesten välit eivät tunnetusti ole järin hyvällä mallilla, mikä tulee nopeasti ilmi Michaelin kanssa keskustellessa. Michael on puhunut ”varastelevasta ja valehtelevasta” isoveljestään lukuisissa haastatteluissa, ja vaikka yritän tietoisesti välttää jo hieman puhki kulunutta aihetta, mies nostaa Rudolfin esille itse juttutuokiomme aikana monessa yhteydessä – jopa silloin, kun puhutaan jostain aivan muusta kuin Scorpionsiin liittyvistä asioista. Tuolloin tärkein musiikinlähde oli Hitparade-ohjelma, jota Michael kuunteli seitsemän vuotta vanhemman Rudolf-veljensä kanssa jaetussa makuuhuoneessa. Kitara tuli mukaan kuvioihin kun olin yhdeksän. – Kirjoitin esimerkiksi In Search of the Peace of Mindin riffit yksin äitini keittiössä istuskellessani. Michaelin tarinaa ei kuitenkaan voi kertoa ilman Scorpionsia, soittihan tämä ensimmäisen keikkansakin veljensä perustaman bändin kanssa jamitellen. – Olen jatkuvassa luovassa tilassa. Michael oli 17. Runsailla kädenliikkeillä vahvistetun puheen ytimessä pysyy kuitenkin intohimo soittamiseen, joka on säilynyt saksalaiskitaristilla läpi koko tämän vaiherikkaan, tuulisen ja ailahtelevan uran. TEKSTI VESA SILTANEN SYDÄNTÄÄN SEURAAVA LÖYTÖRETKEILIJÄ 54. Synkän Helsingin kadut täyttyvät loskasta ja rännästä. Kolme vuotta myöhemmin ilmestyi bändin debyyttialbumi Lonesome Crow. Hän halusi aina tulla kuuluisaksi, mutta minua se ei kiinnostanut. Hotellin aulassa tapaan kuitenkin hyväntuulisen ja puheliaalla päällä olevan Michael Schenkerin, jolla on päässään tavaramerkiksi muodostunut musta pipo ja päälaelle nostetut aurinkolasit. Luominen on minulle harrastus ja tapa rentoutua. O n joulukuun 12. He olivat minua seitsemän vuotta vanhempia ja PÖLKYLLÄ Michael Schenkerin matka ei ole sieltä tasaisimmasta päästä, eikä hän nauti valtavien massojen suursuosiosta. Musiikki kiehtoi molempia veljeksiä, mutta eri tavoin. Olin vain intohimoinen kitaristi, eikä minulla ollut hajuakaan mistään tekijätiedoista ja krediiteistä. – Viisivuotiaana käytin kattiloita rumpuina ja hakkasin lelupianosta mielenkiintoisia ääniä. – Rudolf vuorasi seinät julkkisten ja suurten tähtien kuvilla. On ironista, että lopulta minä olin se, josta tuli kuuluisa, ja kun päätin, etten halua olla enää korokkeella, hän otti paikkani. Vaikka hänen vanhempansa eivät olleet musikaalisia, pikku-Michael oli kova laulamaan jo kolmevuotiaana. – Minusta tuli Rudolfin opettaja, ja hän kopioi kaiken minulta, Michael tuhahtaa ja sanoo olevansa päävastuussa debyytin sävellyksistä, vaikka tekijätietoihin onkin merkitty koko yhtye. Olen luova jopa aamuisin vuodetta sijatessani
SYDÄNTÄÄN SEURAAVA LÖYTÖRETKEILIJÄ
– Se mitä tein, oli ehkä liian vaikeaa ja aikaansa edellä. Musiikillisesti se oli ehkä laimennettua, PÖ LK YL LÄ. Sanojensa mukaan Michael ei kuitenkaan halunnut olla osa rahantekokoneistoa, ja niin hän repi itsensä irti yhtyeestä – ja veljestään. Sopii minulle, pidetään tästä kiinni ja soitetaan! Kehityin sinä aikana paljon soittajana, Schenker muistelee. Minä halusin kulkea eri polkua, mutta koska Lovedrive avasi ovet Amerikkaan, he yrittivät pitää minusta kiinni. Schenker nähtiin yhtyeen kokoonpanossa vielä muutamaan otteeseen 1990-luvulla sekä 2000-luvun alussa. Sitten huomasin, mitä he olivat kirjoittaneet: he väittivät auttaneensa minua eteenpäin urallani, vaikka asia oli täysin päinvastainen! – Rudolf on niin riippuvainen suosiosta, että hän valehtelee, huijaa ja tekee kaikkensa pysyäkseen huipulla. Mutta koska minulla oli niin vahva vaikutus bändiin, tarinoita suurennellaan ja liioitellaan. Hän siis vain otti minun biisini ja on esittänyt niitä ominaan koko elämänsä, koska ne olivat hänelle tarpeeksi helppoa soitettavaa. Minä uskon elämän kaksinaisuuteen. – Strangersin jälkeen minun oli aika lähteä, koska en halunnut samoja asioita kuin muut. Okei, sen kuin soitat. Esimerkiksi Holidayn pitkä intro ja Coast to Coast ovat minun sävellyksiäni, mutta Rudolf pyysi saada ne nimiinsä ja minä annoin ne tavallaan lahjaksi. Minä rakastan soittaa soolokitaraa, ja sille ei ollut tarpeeksi sijaa kaupallisessa maailmassa. Valitsemaan luovuuden ja tajuamaan, että he voivat tehdä elämässä jotain, joka antaa iloa ja toivoa. Olin vain iloinen päästessäni pois koko kuviosta. – Jotta olisin päässyt yhtyeestä eroon, minun piti antaa hänelle kappaleitani. Ne muovaavat sinusta sen ihmisen, joka olet nyt. Hän halusi esiintyä minuna, koska lähdin bändistä juuri silloin, kun Amerikka alkoi kiinnostua heistä. Rudolf ja monet 80-luvun bändit tekivät samoin. Ja kaikesta parjaamisesta huolimatta molemmille löytyy Michaelin mukaan oma paikkansa ja tarkoituksensa. Mutta ihmisiä ei voi huijata loputtomiin, ja minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, Michael jyrähtää. käyttivät tietämättömyyttäni hyväksi. Miksi jäädä, jos en jaa muiden intohimoa. Hän huijasi ihmisiä, että kukaan ei ole lähtenyt, tässä on biisit ja sama kitara, katsokaa! Michael sanoo katsoneensa veljensä toimintaa ja yhtyeen tekoja sormiensa läpi vuonna 2015 ilmestyneeseen 50-vuotisjuhlapakettiin saakka. – Ensinnäkin oikea ajankohta koko julkaisulle olisi ollut vasta 2019. – Seuraavaksi hän halusi saada soittaa mustavalkoista kitaraani. Minun piti riuhtoa itseni irti, Michael sanoo ja ottaa Rudolfin jälleen puheeksi. Voi siis joko nostaa kädet pystyyn ja jäädä voivottelemaan tai sitten taistella vaikeuksien läpi. Mutta Rudolf laskee bändin saaneen alkunsa siitä hetkestä, kun hän hankki ensimmäisen kitaransa. Mitä välillämme tapahtui, voi tapahtua kenelle tahansa. En osannut puhua englantia, joten musiikki oli yhteinen kielemme ja kaikki kaikessa. Sitten hän blondasi hiuksensa. – Otetaan esimerkiksi AC/DC, joka yksinkertaisti sitä, mitä muut bändit tekivät 70-luvulla. Joudumme tekemään jatkuvasti valintoja ja niistä jokaisella on seurauksensa. – Se oli hienoa aikaa. Tunnelma bändin sisällä oli kuitenkin kireä, ja Michaelin ensimmäinen jakso UFOn riveissä päättyi vuonna 1978, jolloin häntä kuultiin vielä Strangers in the Night -livealbumilla. Irti skorpionin pihdeistä Aivan 70-luvun lopussa Schenker palasi vielä hetkeksi Scorpionsiin ja oli mukana Lovedrive-albumilla, josta alkoi bändin kehitys kohti maailmanlaajuisesti tunnettua tyyliä ja kaupallista läpimurtoa. Levypaketin kylkiäisenä ilmestyneessä historiikissa esitetty näkemys tapahtumien kulusta sai Michaelin mukaan kamelin selän katkeamaan. Hän ei kestä elämää ilman suosiota. He sai monet tarttumaan soittimiin sen sijaan, että he olisivat tarttuneet vaikkapa aseisiin. – Kukaan ei voi elää elämäänsä ilman minkäänlaista vastoinkäymisiä, se on mahdotonta ja typerää. Pian Scorpionsin debyytin julkaisun jälkeen Michael pestattiin nousevan brittiyhtyeen UFOn riveihin, ensin tuuraavaksi kitaristiksi ja myöhemmin täyspäiväiseksi jäseneksi. Sellaista musiikkia on helppo oppia soittamaan perässä, ja siksi se vetoaa. Kriisit kuuluvat elämään ja jokainen perhe kohtaa niitä. Michael vakuuttaa olevansa sinut sen kanssa, ettei hänen monimutkaisempi musiikkinsa vetoa suuriin massoihin samalla tavalla kuin veljensä yksinkertaisempi tyyli. On surullista, että isoveli tekee niin pikkuveljelleen. – Näin, millaista huipulla on, ja tajusin, ettei se ole mitään sellaista mitä haluan tai tarvitsen. Michael ei kuitenkaan allekirjoita väitettä, että hänen aikansa UFOssa olisi ollut erityisen turbulentti. Jos haluaa oppia ja kasvaa, vaikeudet täytyy kohdata ja selättää. Mikä ei tapa, vahvistaa. Se on kuin huumeriippuvuus
– Meillä oli Amerikan-kiertue sovittuna ja aikataulu laadittiin sen mukaan. Niin ei alun perin ollut tarkoitus, mutta näin siinä lopulta vain kävi. Hauskanpito itsessään on oikein hyvä palkinto. En ollut aluksi hirveän innoissani ajatuksesta, sillä sellainen on iso urakka. Kokeiluvaihetta kesti vuodesta 1992 vuoteen 2005. Mukana on soolosuoritusten lisäksi kappaleita, joissa kaikki neljä laulavat yhdessä. Haasteista huolimatta kaikki osapuolet ovat Schenkerin mukaan tyytyväisiä lopputulokseen. Idea oli mielestäni hauska, ja siitä koko homma lähti liikkeelle. – Levyn kannessa me kaikki istumme pöydän ääressä juhlimassa ja taustalla näkyy äänitysstudio miksauspöytineen. Maaliskuussa julkaistava levy kulki aluksi työnimellä Michael Schenker Fest in Studio, mutta jossain vaiheessa otsikko muuttui Resurrectioniksi. Yksi nimekäs vierailija päätyi kuitenkin levylle saakka. Veri veti kuitenkin takaisin tutun rockin pariin. – Pidä hauskaa ja seuraa sydäntäsi. Ja niistä tulikin lopulta todella hyviä! Alun perin levylle oli kaavailtu vieraileviksi tähdiksi myös Twisted Sisterin Dee Snideria ja Apocalypticaa, mutta haaveet eivät syystä tai toisesta konkretisoituneet. Voi joko seurata trendejä ja kierrättää valmista kamaa tai tehdä jotain uutta ja originaalia. Jokaisessa meissä on maailma, josta kukaan muu ei tiedä, ja taiteilija avaa oven siihen maailmaan, oli kyseessä sitten maalari tai säveltäjä tai kuka vain.” 57. Pysy sille ja itsellesi uskollisena, se riittää. Lisäksi Schenker on julkaissut lukuisia soololevyjä pitkin 1990ja 2000-lukua. He lähettivät minulle sessioista kuvan, jossa hän soittaa lippis päässä rennoissa vaatteissa ja leveästi hymyillen, kuin innokas teini! Schenker nauraa. Levy on tavallaan kuin ylösnousemus: hyppäsin täysin skenen ulkopuolelle 1992, ja olen noussut hitaasti takaisin vuodesta 2005 lähtien, Schenker pohtii. Schenkerin mukaan tämä oli arvokasta aikaa ja hän sai näin kanavoitua haluamiaan asioita ”ulos systeemistään”. Olin pitkään esittänyt MSG:n tunnetuimpia biisejä ilman niiden alkuperäisiä laulajia tai soittajia. Levyllä vaikuttaa kolme jo mainittua MSG-laulajaa, Barden, McAuley ja Bonnet, ja lisäksi Temple of Rockista tuttu Doogie White. Metallica-kitaristia kuullaan heti levyn avausraidalla, jonka introon oli kaavailtu myös Apocalyptican selloja. Lopulta päädyimme jamittelemaan televisioon [That Metal Show’ssa 2015], ja siitä alkoi ystävyytemme. Kun tuottaja ja sanoittaja Michael Voss puolestaan esitteli The Last Supperin, tajusin, että tässä on nyt selvästi kehittymässä jotain. – Levyn nimi on siis osittain sattumaa, mutta luultavasti se myös kanavoi jotain, joka oli jo jossain alitajunnassani kytemässä. mutta silläkin on paikkansa isossa koneistossa, jota me kaikki pyöritämme. Ensimmäisessä nousin suosioni huipulle 23-vuotiaana, sain maistaa menestystä ja jätin lähtemättömän vaikutuksen musiikkipiireihin innostaen tulevia kitaristipolvia. Ensimmäinen Michael Schenker Fest -erikoiskeikka heitettiin Sweden Rock -festivaaleilla kesällä 2016. Mitä tammikuussa 63 vuotta täyttänyt Michael sitten sanoisi nuorelle, vasta kitaraan tarttuneelle itselleen, jos saisi siihen mahdollisuuden. Halusin koota kaiken sen energian ja keskittää sen yhteen pisteeseen. ”Voi joko seurata trendejä ja kierrättää valmista kamaa tai tehdä jotain uutta ja originaalia. – MSG oli elossa, vaikka sen jäsenet olivatkin hajaantuneet ympäriinsä. – Ilman huonoja hetkiä ei voi tietää, millaisia ne hyvät ovat. – Kirk äänitti osuutensa studiossaan Havaijilla. Kuulin vasta myöhemmin, että hän on suuri fanini – olen hänelle kuulemma kuin joulupukki tai jotain! Metallicahan otti MSG:n Armed and Ready -kappaleen mukaan Guitar Hero -peliinsä, mikä oli mukava ele. Kun tuli aika nimetä levyn instrumentaali, annoin sille näiden innoittamana nimen Salvation, pelastus. Täydelliseen vapauteen pääseminen vei minulta lopulta kymmenen vuotta. Live herätti paljon kiinnostusta ja aloimme saada levy-yhtiöiltä tarjouksia studioalbumista. Schenker ei osaa tai halua nimetä uraltaan tiettyjä huippuhetkiä, sillä jokainen niistä johtaa toiseen ja tärkeintä on se, mitä kustakin hetkestä saa irti. – Lopetin muiden musiikin kuuntelun joskus 17-vuotiaana, koska en halua kopioida ketään. Tokion-keikka elokuussa 2016 kuvattiin ja julkaistiin dvd:nä seuraavana keväänä. Tärkeintä on luoda jotain täysin uutta ja omasta sisimmästä kumpuavaa. – Halusimme antaa koko maailmalle mahdollisuuden nähdä tämän ryhmän koko potentiaali hyvälaatuisena taltiointina puhelimilla kuvattujen Youtube-pätkien sijaan. MSG on operoinut myös nimillä McAuley Schenker Group ja Michael Schenker’s Temple of Rock. – Elämäni voi jakaa kolmeen vaiheeseen. Kitarajumalan ylösnousemus Scorpionsista lähdettyään Schenker piipahti muutamissa koesoittotilaisuuksissa (muun muassa Aerosmithille Joe Perryn erottua yhtyeestä) perustaen lopulta oman bändinsä Michael Schenker Groupin, joka on toiminut enemmän tai vähemmän aktiivisesti näihin päiviin saakka – joskin erittäin tuulisella kokoonpanolla Schenkerin pysyessä ainoana vakituisena jäsenenä. Sitten alkoi vaihe, jolloin halusin vain tehdä kokeiluja ja työskennellä tuntemattomien laulajien kanssa. Kun Hammettin suuri esikuva sitten pyysi tätä mukaan levylle, hänen ei tarvinnut miettiä suostumistaan kahdesti. Sitten Doogie White esitteli minulle Take Me to the Church -biisin tekstin ja kansi muuttui mielikuvissani ehtoolliseksi. Kun Graham epäröi omien valintojensa kanssa, Voss esitteli nämä biisit hänelle ja hän ilahtui suuresti. Lumipalloefekti oli käynnistynyt ja Michael Schenker Fest -keikkoja tuli lisää. Molempia siis tarvitaan. Pysy uskollisena itsellesi Schenker sanoo saavansa tänä päivänä inspiraatiota samoista asioista kuin nuoruusvuosinaankin. Jokaisessa meissä on maailma, josta kukaan muu ei tiedä, ja taiteilija avaa oven siihen maailmaan, oli kyseessä sitten maalari tai säveltäjä tai kuka vain. – Tapasin Kirk Hammettin ensimmäistä kertaa muistaakseni vuonna 1997 kitaralehden kuvauksissa. Laulajista mukana olivat niin Gary Barden, Robin McAuley kuin MSG:ssa yhden albumin verran viihtynyt Graham Bonnetkin. Lopulta tartuimme Nuclear Blastin tarjoukseen, enkä ole katunut päätöstä. Täytyy vain oppia löytämään tasapaino, Schenker pohtii. MSG kattaa kuitenkin kolmanneksen elämästäni, joten se ansaitsee juhlistamisen, Schenker kertaa. Hän teki akustisia ja sähköisiä instrumentaaleja, The Endless Jam -levyt laulaja Davey Pattisonin kanssa ja otti osaa lukuisiin yhteistyökuvioihin. En kuitenkaan ollut varma, ovatko kaikki samalla sivulla, sillä porukka asuu hajallaan ja esimerkiksi Bonnet voi käyttää omiin juttuihinsa aikaa vuosikaupalla, hah hah! Onneksi Voss tuntee suurena fanina täysin sekä minun että Bonnetin tyylin, ja hän teki nerokkaasti kaiken varalta muutamia Bonnetille räätälöityjä biisejä
KRIEGSMASCHINEN toista kokopitkää ei voi verrata suoraan yhteenkään toiseen albumiin, ei edes yhtyeen aikaisempaan materiaaliin. Myös kitaratyöskentely on ilkeydessään ja oivaltavuudessaan aivan naurettavan kovaa luokkaa. Sävellysten maailmanlopun ja epäjärjestyksen atmosfääri istuu loistavasti lyriikoiden nihilismiin ja Friedrich Nietzscheltä lainattuun synkeään maailmanfilosofiaan. Ilmaisu on sinänsä teknistä, mutta eteneminen ei tapahdu sen ehdoilla. 58. Väittäisin, ettei näin nerokkaaseen materiaaliin pysty tämän genren sisällä monikaan. OLEN huomannut usein pohtivani, miksi juuri Puolasta tulee niin luovia, tulisia ja omintakeisia black metal -bändejä: Batushka, Medico Peste, Mg?a, Infernal War, Plaga – ja lista jatkuu. Levyltä ei jää kaipaamaan oikeastaan mitään. Siinä missä Mg?a luottaa suoraviivaisempaan riipimiseen ja atmosfääriin, Kriegsmaschine kokeilee ja tyylittelee huomattavasti enemmän. Osasyynä lienee maan vahvasti uskonnollinen ilmapiiri, jota vastaan halutaan taistella äärimmäisen musiikin kautta. Kaikki tämä toteutetaan erittäin dynaamisesti menettämättä tippakaan tunnelmasta. Musiikissa nojataan raskaasti poukkoilevaan kaaokseen, uhkaavaan tarttuvuuteen ja synkän askeettiseen kypsyttelyyn. Destroyer on teroittanut haastatteluissa, ettei Kriegsmaschine ole bändi vaan projekti, joka kokoontuu yhteistyöhön toisinaan. Tunnustusta täytyy antaa etenkin Darksiden uskomattoman tyylitajuisille, huolitelluille ja nyanssirikkaille rumpusuorituksille. Enemy of Man on voimaannuttava, koukuttava ja hyytävä kuuntelukokemus. Toivoa sopii, että Kriegsmaschinelta kuullaan vielä joskus uutta materiaalia. Vaikka Kriegsmaschine on Mg?an sivuprojekti, se on toiminut yhtä kauan ja julkaissut lähes saman verran materiaalia kuin pääbändi. Jos aiheesta pitäisi tarjota paraatiesimerkki, se olisi Kriegsmaschinen pelottavan vaikuttava kakkosalbumi. Bändi liittyy keskeisesti myös Kriegsmaschineen, se kun on samojen tekijämiesten luomus. Se on erinomainen black metal -albumi, täydellinen maailmanlopun äänimaisema ja harvoja levyjä, joille antaisin täydet pisteet. Bändin debyyttilevy Altered States of Divinity (2005) ja pienjulkaisut sen ympärillä luottivat vielä primitiiviseen ja sotaisaan mustaan metalliin. Luulen, että suurimmat syyt luovuudelle löytyvät kuitenkin Puolan taiteellisista juurista, joissa on idän ja lännen pitkällisessä ristipaineessa omaksuttuja vaikutteita. Viime vuosikymmenen vaihteessa yhtye esiintyi jokusen kerran – Suomessakin vuonna 2009. Sivuprojekti tai ei, levy on tyhjentävin vastaani tullut taidonnäyte todella pitkään aikaan. Törmäsin bändiin pari vuotta sitten jäljittäessäni Mg?an jäsenten aiempia musiikillisia tekemisiä. Kuulija sysätään järjestyksessä kaikkien maailmanlopun tunnelmien läpi. Ne täydentävät toisiaan erinomaisesti. Transfigurations-split (2010) antoi jo osviittaa kehittelevämmästä suuntauksesta, jonka vangitsevaksi huipentumaksi Enemy of Man muodostui. Samasta syystä kolmikko ei treenaa tai keikkaile, ainakaan enää. Moni tietää Behemothin, muttei ehkä ole perillä, kuinka voimallisesti Puolan mustassa metallissa kuhisee kokonaisuudessaan. Vaivihkaa black metalin tähtitaivaalle noussut Mg?a on iskeytynyt viime aikoina monen alaan vihkiytyneen tajuntaan – kirjoittaja mukaan lukien. Yhtye osoittautuikin yhdeksi parhaista löydöistäni koskaan, mistä tuhannet kuuntelukerrat puhuvat puolestaan. Levy pitää tiukassa puristuksessa aloituskappale None Shall See Redemptionin huumaavasta kaaoksesta nimisävellyksen lopullisen hypnoottiseen tuomiomantraan: ”To lose all and regret none.” Täydellinen maailmanlopun äänimaisema KRIEGSMASCHINE Enemy of Man NO SOLACE 2014 TEKSTI EETU JÄRVISALO SALAMYHKÄ POLKU PIENILLE SUURILLE LEVYILLE Puola on siirtynyt tällä vuosituhannella kuin varkain black metalin kultamaaksi. Kuuntelujen kertyessä huomio kiinnittyy etenkin siihen, kuinka loppuun asti harkitulta ja täydellisesti viilatulta albumi kuulostaa. Enemy of Man on yhtyeen toinen kokopitkä ja toistaiseksi sen viimeisin julkaisu. Se ei esimerkiksi sisällä yhtäkään blastbeatia. Laulaja-kitaristi M:n eli Miko?aj ?entaran ja rumpali Darksiden eli Maciej Kowalskin lisäksi projektissa vaikuttaa toinen solisti-kitaristi Destroyer eli Konrad Ramotowski. Kaiken kruunaa pauhaavan pimeä ja imaiseva äänimaailma. ON monia syitä, miksi puolalaisten albumi sopii tälle palstalle. M:n ja Destroyerin eri tavoin tuskaisia ja tuhoisia lauluja sopivampia äänitorvia ei voisi kuvitellakaan. Vaikka levy on hengeltään puhdasta black metalia, se on toteutukseltaan hämmästyttävän kaavoista poikkeava
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T HUOM! SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON JA RUOTSIN KEIKKOJA.
Kun vaatimattomasti nimetty The World käynnistyy delay-kitarateemallaan, mielleyhtymiä samalle lafkalle Irreligiousinsa aikoinaan äänittäneeseen Moonspelliin ei pysty tilkitsemään. TRIBULATION Deep Down CENTURY MEDIA Joskus se käy kuin salamaniskusta. Jo levyn aloittava, nyrpeästi rokkaava The Lament kertoo, että vyöllä on nyt tasan samat työkalut kuin kaksi vuotta sitten. Puhtaasti laulettuna tämä musta rokkaus taantuisi pahimmillaan katatonisen tylsäksi. Ja kun kitaroinnissa lähes ylikorostetaan melodisuutta, biisit rullaavat kuin vaihtoehtotodellisuuden Agentsilla. Kuten entinen kuolobändi Sentenced, toinen Century Media -linkki, toisti Frozenillaan edellislevynsä jipot, Tribulation sortuu uutukaisellaan samaan. Levyn suurin ongelma onkin, että tämä hautausmaa on jo kertaalleen häpäisty. Bändi käyttää kursailematta iskelmällisiä melodioita, mustaa ne blackmetallisilla tehokeinoilla ja rääkylaulaa gootilliset lyriikkansa. Onneksi basisti-laulaja Johannes Andersson raakkuu edelleen kuin korppi. The Children of the Night (2015) nytkäytti kehon dopamiinitasot laakista tulipunaiselle. Yhden biisin perusteella Tribulation olisi kuitattavissa lauseella ”onhan näitä bläkähtäviä rokkibändejä ja rokahtavia bläkkibändejä”. Kyse onkin tavasta, jolla musiikki toteutetaan. Mutta miksi nuilottaa, jos monta vipua on oikeassa asennossa. Sekään ei haittaa, että tempot eivät kaahaa, vaan rumputyöskentelyssä on maukkaan grooven hajua. Tribulationin biisejä voisi tulkita hyvin joku komeaääninen baritonikin. Kalpea kvartetti erottuu massasta silkalla tyylitajullaan. Huonoja saati turhia biisejä levyltä on turha kaivaa, mutta käytettyjen tehokeinojen toistaminen ei enää posauta liikkeelle samoja välittäjäaineita. Musiikkinsa tekee kiinnostavaksi vastakohtien viljava kirjo. Mutta kun bändiin tutustuu albumimitassa, huomaa että Arvikassa, KeskiRuotsin Pieksämäellä, syntynyt nelikko tekee monta asiaa maukkaasti. Ehkäpä on vain niin, että Tribulation raahautti itsensä edelliskerralla kilometritornin laelle ilman lisähappea. Ei kuulosta omaperäiseltä. Jos tässä rakennetaan trilogiaa, käsillä lienee kliimaksia edeltävä nostatusvaihe. Kun näkee valot ja varjot, on helppo lisätä värejä. Biisi on levyn ehdotonta kärkikastia, jälleen muistutus niistä kuolemaa suuremmista tunnelmista, joihin tämä yhtye yksinkertaisilla nikseillään kykenee. Bändin kuolometallisesta menneisyydestä ei ole jäljellä kuin rippeet. Samalla tajuntaan räjähti Tribulationin mentävä aukko. Tässä mielessä yhtye sopiikin Century Median bändikatalogiin, sinne muiden nahkansa luoneiden myrkyttäjien joukkoon. Tomi Pohto Vaihtoehto todellisuuden Agents Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa E ST E R SE G A R R A ARVIOT 61
Ensinnäkään se ei häviä laadultaan suurten lafkojen vastaaville akteille. Sitä ei ole myöskään Valon vakuuttavuus omissa osuuksissaan. Kovan alun jälkeen bändi on iskenyt pöytään kaikki korttinsa. Trident Wolf Eclipse on Watainin kuudes albumi, ja se p äättää pitk äksi muodostuneen viiden vuoden levynjulkaisutauon. Viisikon kahdennellatoista kokopitkällä kuuluukin kokemus. Inhale-intro vinkkaa haukkaamaan happea ennen kuin mennään. CARDIANT Mirrors INVERSE Bändit tekevät omakustanteita koko ajan enemmän omasta tahdostaan, mutta on silti väärin, että kotoinen Cardiant joutuu levittämään power metalin ilosanomaansa ainakin kotimaassaan pelkän jakeludiilin turvin. Aivan täysin kansankodin musiikillisia perinteitä kunnoittaen bändi ei silti operoi. Mirrors-nimi kuvaa nyky-Cardiantia osuvasti. Pasi Lehtonen UNDER THE CHURCH Supernatural Punishment PULVERIZED Kun kyseessä on ruotsalainen kuolometalli, ei odota kohtaavansa kovin pahaa pettymystä. Breikilt ä saapuu yll ättävän suoraviivainen ja v äkivaltainen kolmikko, joka tuntuu ik ään kuin todistelevan vakaumustaan ja aitouttaan parin hieman l öysemmän ja vetisemm än kiekon j älkeen. Jaakko Silvast NO RETURN The Curse Within MIGHTY Pariisilaiset ovat räiskineet melodista thrash/deathiään jo vuodesta 1989. Bändin varsinaisessa rosterissa operoivien Erik Karhatsun ja Outi Jokisen rinnalla Mirrorsilla vetäisevät Thunderstone-mies Pasi Rantanen ja nykyisin Burnig Pointissa vaikuttava exBattle Beast Nitte Valo. Kymmenestä biisistä ei löydy heikkoa lenkkiä, mutta levy huokuu liikaa kylmää kliinisyyttä. Eikä vanhan liiton äijien – taustalla on muiden muassa Mercilessiä ja Morbidia – kakkoslevy juuri ahdistakaan. Avauskappale ja levyn ensimm äinen single Nuclear Alchemy tekee homman varsin selv äksi, mutta Watain ei j ää t älläkään kertaa yhden tempun b ändiksi, vaan tipauttelee v äliin esimerkiksi Mayhemin De Mysteriis dom Sathanasin suuntaan tervehtiv än keskitempoisen Teufelsreichin, joka sopii kiekolle kuin silm ä p äähän. Sounditkin ovat kohdillaan, levyn kun on tuottanut metallialbumeilla mainetta niittänyt Jacob Hansen. Tätä korostaa vielä aavistuksen thrashin suuntaan kallisteleva ote, josta tosin puuttuvat iskuvoimaisimmat riffit ja kiivain pikkaus. Ei se tosin ole niin hekumallista mörssäystäkään, että ilontippa heruisi. Cardiant on kaikin puolin maailmanluokan tekijä. Solisti Erik Sahlströmin rähinä ei ole ehtaa viemäriä vaan astetta punkimpaa rähinää. Jos bändi löytäisi Euroopasta ympärilleen kunnon bisneskumppanit, ei tiedä, mitä kaikkea tapahtuisi. Mick Caesare on mörisijänä varsin pätevä. B ändiä voi kuvailla hyv ällä omallatunnolla suureksi undergroundnimeksi, jonka fanittaminen on yht ä lailla noloa kuin hyv äksytt ävääkin – kaikkihan on kiinni n äkökulmasta. Levy soundaa hyvältä, sävellykset ovat hyviä ja tuotanto loistaa puutteettomuudellaan. Helposti sulavaa materiaalia levy ei kuitenkaan ole – suurin osa kappaleista kellottaa yli viisi minuuttia. Yhtyeen pitkään hauduteltu neljäs kokopitkä, teemalevy Mirrors, ansaisisi paljon enemmän. Trident Wolf Eclipse on tiivistetty ja asiapitoinen levy – juuri sellainen kiekko, joka yhtyeen kuuluu julkaista t ässä vaiheessa uraansa. Soittotaidossa bändi kestää vertailun mihin tahansa genren bändiin. Kitaroissa on ehtaa HM-2-rohinaa, mutWATAIN Trident Wolf Eclipse CENTURY MEDIA Ruotsalainen Watain on kasvanut l ähes huomaamatta megaluokan black metal -k äsitteeksi. Joni Juutilainen SA R A G E W A LT ARVIOT Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa 62. Cardiant kierrättää hienosti esimerkiksi kotoisten suurnimien hyveitä: Mirrorsilla ovat lainassa Staratovariuksen neoklassisuus, Nigthwishin korskea dramaattisuus, Sonata Arctican innovatiivisuus ja Thunderstonen suoraviivainen voima. Levy peilaa muiden tekemisiä, mutta on silti suvereeni omillaan. The Crimson Rider jatkaa samalla linjalla ja nousee levyn kovimpiin vetoihin. Albumilla on hitti jos toinenkin, ja ennen muuta mahtavat laulajat. Onko napakka onnistuminen sitten pelkk ää keulahahmo Erik Danielssonin tarkkaa laskelmointia vaiko jonkin korkeamman voiman ohjausta, j ääköön kuulijan p äätettäväksi. Rantasen ääniongelmat tietäen miehen melko säästelevä leiviskä ei ole yllätys. Albumin anti on p ääosin nopeaa ja konstailematonta mustaa metallia, jonka teho piilee r öyhkeässä turpaanvetoefektiss ä. The Will to Stand Up vyöryttää vuoroin raskaita ja vuoroin melodisia riffejä kiivaalla tempolla. Supernatural Punishment on hyvää perusdödöä humppatempolla, yleensä melko varma nakki diggailtavaksi. Mies maustaa kappaleita myös puhtailla lauluilla. Sinänsä teknisesti pätevät kitarasoolot polveilevat välillä turhan pitkiksi
Suoraan asiaan menevät sanoitukset ovat silkkaa asiaa jo titteleidensä puolesta: otsikot kuten Kamaa apatiaa vastaan, Pomot kusettaa ja Kilariämmät herättävät mielenkiinnon välittömästi. Teknisesti bändi ei tarvitse holhousta, sillä levy kuulostaa selkeältä, iskevältä ja raskaalta. Kun rivit ovat järjestyksessä ja paketti saadaan kunnolla kasaan, näiden pienlevyjen suurehkoiksi paisuneet lupaukset voisivat alkaa lunastua. Kimmo K. Hyvin ja napakasti esitettyinä ne toimivat silti vähintäänkin kohtuullisesti. Tuntuu kuin yhtyeen agendana olisi biisien parhaan esillepanon ja linjakkaan kokonaisuuden muotoilemisen sijaan laajan osaamisen esitteleminen. New Model on aluksi vaikea, yllättävänkin raskas ja täyteen ahdettu sähkömatto jos jonkinlaista rytmistä pulssia. Vaikka mikään ei ole suuresti väärin, teos ei lopulta onnistu puhuttelemaan ihan kivaa yritystä paremmin. Perturbatorin maailma koostuu vink sahtaneen tieteiskuvaston palasista. Kitaristi Oscar Dronjakin ja laulaja Joacim Cansin luotsaama yhtye on käynyt vuosien aikana läpi monia kokoonpanomuutoksia, mutta musiikillisen linjan suhteen ei ole hötkyilty: tyylilajina on ollut alusta asti perinteinen melodinen heavy metal. Muutaman kuuntelun jälkeen mustina kutsuvista vesistä alkaa hahmottaa aika pahuksen rikasta, hienoilla kuvioilla ladattua maailmaa. Käsillä oleva kokoelma sisältää koko Hannan aikaisen tuotannon, siis Ydinperhe-ep:n ja -pitkäsoiton, Pahaa verta -bändin kanssa tehdyn splitin, Meistä ei tullut mitään -seiskan sekä kappaleet parilta kokoelmalta. Bändi on hirvittävän osaava ja monipuolinen, ja siihen tämän ep:n erinomaisuus lopulta – ja yllättäen – kilpistyykin. Vahvasti Judas Priestin hengessä jytäävä debyytti-ep:nsä (2015) lupaili hyvää, ja siltä vaikuttaa myös nyt. Kimmo K. Viiden kappaleen ja reilun puolen tunnin mittainen linjanveto heittää John Holmesille ja Jane Fondalle lopulliset hyvästit. Mikko Malm SAWHILL SACRIFICE Pimeyteen ja kuolemaan WOLFSPELL Suomalaisen mustan metallin keskiraskaassa sarjassa parin levyn ajan paininutta Sawhill Sacrificea ei voi syyttää ainakaan rohkeuden puutteesta – bändi kun on valinnut laulukielekseen ensimmäisen kotimaisen ja käy tulta päin kovan epäonnistumisenkin ohella. Serpent PERTURBATOR New Model BLOOD Olen rakastunut synthwaven kasarisiipeen yli kaiken. Tyylillisesti Judas Avenger ei malta pysyä linjassa oikein mitenkään. Bändiltä löytyy soittotaitoa, asennetta ja piristävää vanhan liiton henkeä – jälkimmäisestä kertoo jo analogialaitteilla toteutettu karheanpörisevä äänimaailma. Kakkoslevy Fall from Reality tarjoilee kylmäsävyistä, jossain määrin tunnelmallista black metalia melodioilla ryyditettyinä. Levyn mukana tulleista flyereista löytyy porukan meiningin tiivistävä mainoslause: ”Nimeä 80-luvun hevibändi, niin soitamme sitä.” Harmi kyllä myös ep kuulostaa tältä – se on kuin kokoelmalevy koko kylän metalliskenestä. Ensivaikutelma on valitettavasti hieman pettävä. Koskinen EVIL WARRIORS Fall from Reality WAR ANTHEM On yhtyeitä, jotka saavat yllätyksettömistä aineksista aikaiseksi hyvän levyn. Ranskalainen yhden miehen syntikkashow Perturbator on tehnyt roimasti nimeä samalla kun rakennuspalikoita on pistetty hiljalleen uuteen järjestykseen: New Model ei sisällä paljoakaan menneiden vuosien pintaliitoisemmasta synthwavestä, vaan askelet vievät roimasti synkeämpään ja kylmempään suuntaan. Biisinnimien perusteella levy on sanoitettu ehtaan teinityyliin sanakirja kädessä. Lähtökohdistaan huolimatta Evil Warriors jättää kylmäksi, tai sanoisinko kädenlämpöiseksi. Lopputoteutuksen suhteen kuljetaan valitettavasti melko ailahtelevia polkuja. Diskoja neonsävyistä kasarileffoja, isoja permanentteja ja rantabulevardien pikakiitureita fanittavaa osastoa on julkaistu viime vuona niin massiivisia määriä, että perusjytkeestä irtautumisen ymmärtää. Sawhill Sacrifice on pätevä porukka, mutta musiikistaan puuttuu se viimeinen silaus, joka nostaisi yhtyeen genrensä kärkibändien tasolle. Ilmaisuun on upotettu myös grungen ja metallin päällekäyvyyttä. Laulaja Pekka Montin osaa hallita äänijänteitään kiitettävästi, mutta levyn tapaan myös hänen ilmaisunsa kärsii ylitsevuotavasta monimuotoisuudesta. Ja jos ihan totta puhutaan, niin eipä bändin nimikään ole aivan sieltä terävimmistä päästä, joten pientä fiksaamista löytyy useammalla osa-alueella. Hänen ääntelynsä on hyvin rytmitettyä sekä iskevää, ja alkuperäisen kitaristin Hannan vihaiset liidija taustavokaalit tuovat mukaan hyvää ehostusta. Se etenee klassisesta heavystä teknisempään ja synkempään ilmaisuun, ja kohdakkoin ollaan djent-möyrinnän tai modernin death metalin äärellä. Blade Runnerin pimeämpää osastoakin on kaiveltavissa, mutta ei tätä enää kovin retroksi tohdi luonnehtia. Parissa viimeisessä kipaleessa on eniten ainesta – päätösralli Silence of the Shadows tuoksahtaa jopa eeppiseltä doom metalilta. On päällekäyviä riffejä, nopeaa tykitystä ja sopivissa määrin kieroutta. Perusasiat ovat kohdillaan, ja välillä levy suorastaan väläyttelee hyviä hetkiä. Eikä soundeja tai laulujakaan voi moittia. Aloitusraita sykkii kuin Tangerine Dream paria pykälää ilkeämpänä versiona. Vantablackin lauluraidat tosin rikkovat kokonaisuutta, sillä ihmisäänet eivät sovellu tähän maailmaan. Joni Juutilainen JUDAS AVENGER JA OMAKUSTANNE Porilaisten kasarihevientusiastien muodostama heavy metal -kopla jatkaa pienjulkaisujaan puolituntisella ep:llä. Perustoimivien tekstien tukena soiva hivenen ruotsalaistyylinen tykitys tuntuu sekin olevan paikallaan, joten Pimeyteen ja kuolemaan vaikuttaa ensikuulemalta hyvältä levyltä. ta muuten kuivahko soundi kaipaa mätänevän lihan läiskettä ja saastaisen visvan lätinää. Materiaalin suhteen, sovituksellisesti ja tyylillisesti bändi tuntuisi silti kaipaavan näkemyksellistä johtohahmoa. Lisäksi ilmaisussa tökkii laulaja Jukka Ruottisen turhan persoonaton ja tavanomainen laulanta. Perusäänitteen lisäksi mukana on albumin kappaleiden live-esityksiä ARVIOT 63. Yhtyeen täytyisi kuitenkin hioa visiotaan kirkkaammaksi lisäämällä sävellysten tehoa ja koukkujen määrää. Onkin ehkä hieman harmi, että levyn parhaaksi hetkeksi nousee bonusbiisiksi jätetty suomenkielinen versio Nokturnal Mortumin uskomattoman hienosta ja eeppisestä Valkyria-kappaleesta. Syy siihen, miksi Under the Church ei onnistu kalauttamaan tajua kankaalle, löytyy kuitenkin itse kappaleista: ne ovat tavanomaisia ja jopa suhteellisen yllätyksettömiä. Useammat kuuntelukerrat paljastavat, että sinällään hyvältä kuulostava meininki ei jätä liiemmin muistijälkiä. Ja sitten on yhtyeitä, joilta jää käteen hädin tuskin kelvollinen genretekele vailla sen suurempaa annettavaa. Elektroniikka on nyt aggressiivisempaa sorttia. Ilmeisesti yhtyeen miehistö vaihtuu tiuhaa tahtia, mikä kaiketi vaikuttaa biisimateriaalin hajanaisuuteen. Jos kärsit hyvän hc-punkin puutteesta, tässäpä kattava annos sitä itseään. Eetu Järvisalo HAMMERFALL Glory to the Brave – 20th Anniversary Edition NUCLEAR BLAST Ruotsin heavy metal -ylpeys on noussut reilussa parissakymmenessä vuodessa yhdeksi genren isoimmista nimistä ja vaikuttanut kyseisen tyylilajin renessanssiin, jonka hedelmistä nauttii muun muassa Sabaton. Groovaavat ja rokkaavasti revittelevät kappaleet sisältävät huomattavia tasonlaskuja. Valitettavasti tämä suuntaus alkaa olla joidenkin artistien arsenaalissa jo vakavasti vanhentunutta. Tällaisenaan levy ei meinaa väräyttää suupieltäkään. Solisti Matin kiihkeä ilmaisu lienee kuitenkin se Ydinperheen viehätyksen suurin tekijä. Etenkin laulajan korkeimmat tulkinnat särähtävät korvaan. Koskinen YDINPERHE Hanna vuodet 2008–2014 HAKANIEMI HARDCORE Helsingissä vuonna 2008 perustettu hc-ryhmä lienee yksi genrensä tasokkaimmista kotimaisista edustajista. Tiukoista riffeistä huolimatta biisit tuntuvat jäävän lapsipuolen asemaan. Kymmenkunta vuotta kasassa ollut saksalainen Evil Warriors kuuluu jälkimmäiseen kastiin. Kirjoitetun todistaa yhtyeen debyyttilevy Glory to the Brave, josta Nuclear Blast julkaisee nyt remasteroidun 20-vuotisjuhlaversion. Yhtyeen vimmaista energiaa puhkuvat kappaleet vetävät väkisinkin imuunsa, eikä sen jälkeen ole enää paluuta. Vaikka suomi ei ole black metal -laulukielenä enää uusi juttu, yhtyeen sanoituksiin tulee perehdyttyä erityisellä mielenkiinnolla. Kari Koskinen THE PSYCHO SEASON These Paths Lead Us Where We Started From HARD DONUT Vuonna 2010 perustettu oululaisbändi lataa toisella kokopitkällään tiskiin tummanpuhuvasti rouhivaa rockia. Pelkästä räimeestä ei ole kyse, vaan melodiat ja atmosfääri kulkevat mukana yhtenä kantavana voimavarana
Koskinen EVANESCENCE Synthesis SONY Yhdysvaltalainen goottirockja metallijätti julkaisee uutta musiikkia uudistuneessa ja ratkaisultaan erikoisessa muodossa. Onko tässä pysytty aitona yhtyeen alkuperäiselle asialle vai hypätty mukaan muodikkaaseen elektropopvirtaan. Hammerfall ei ole koskaan ollut teknisesti maailman briljeeraavin yhtye vaan on luottanut tarttuvien kertosäkeiden ja melodioiden voimaan. Tokkopa on, sillä yhtye on tehnyt ensidemonsa jo 1983. Aluksi en tiennyt, mitä mieltä albumista olisin. Germaanir ässääjien kaljanhuuruisen uran alkup äästä on herunut vuosien mittaan suurta nautintoa kuin halpaa lageria asemabaarin hanasta. Yhtye vääntää laiskanpulskeaa US metalia horisontissa siintävän Metal Churchin pölyjäljissä. Lopulta kysymys ei ole relevantti, sillä musiikki puhuu jälleen puolestaan. Mikko Malm AXEMASTER Crawling Chaos PURE STEEL Otaksuin ensin, että bändin nimi olisi hauska vääntö ”ass masterista”. AFM-lafkalle tehdyn viiden levyn aineistosta ja muutamasta uusiksi liipaistusta klassikosta koostettu kokoelma on riemukasta kuultavaa. Vaikka TANKARD Hymns for the Drunk AFM Nyt puolustaa kokoelma paikkaansa. nen yritys, vaikkakin kuuntelijan näkökulmasta jokseenkin yhdentekevä tekele. Ja siltä se kyllä kaikessa setämäisessä kankeudessaan kuulostaakin. ARVIOT Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa 64. L ämmin suhde yhtyeeseen on kuitenkin s äilynyt, ja vuosien 2002–10 tuotantoa niputtavan kokoelman perusteella remellyst ä olisi kannattanut kuunnella my ös tuona aikana. Jo avausraita The Dragon Lies Bleedingin ensisekunnit tekevät selväksi, mistä tässä kaikessa on kyse. Biisit ovat muutamaa puoliterävää riffiä lukuun ottamatta tyhjänpäiväistä ja mielikuvituksetonta louskutusta. Bändin neljäs kokopitkä on kokoelma yhtyeen vanhaa materiaalia uudelleen sovitettuna ja käsittää myös kaksi täysin uutta kappaletta. Kimmo K. My ös teemaan sopiva kansitaide on erinomaisen mielt ä ylent ävä, kuten yleens ä. Mies on kreditoitu kuitenkin sävellyspuolelle, sillä hän on ollut kynäilemässä valtaosaa levyn kappaleista. Eik ä ihailla tarvitse pelkk ää ilmiasua, sill ä biisitkin ovat ehtaa Tankardia koukkuineen ja mukaansatempaavan duuris ävyisine melodioineen – puhumattakaan kekseli äist ä dokailuun paneutuvista sanoituksista, jotka Gerre julistaa tyylilleen uskollisella, et äisesti melodisella raakunnallaan riemukkaasti. Erikoisen paketista tekee se, että uudet versiot ovat alkuperäisiin nähden hyvin erityylisiä ja raskaudesta riisuttuja. Se on kaukana omaperäisestä mutta tarjoaa parhaimmillaan kerrasta tajuntaan pärähtäviä heavyhymnejä, jotka viettelevät kerta toisensa jälkeen. Ja voi veljet, minkä tasoisia kappaleita ensisoitolle onkaan siunautunut. Koskinen Glory to the Brave ei ole täydellinen levy. Strömbladin sävelkynän vaikutus ulottuu vielä parille seuraavallekin pitkäsoitolle. Bring Me to Lifen ja Lacrymosan kaltaiset hitit ovat saaneet uuden muotonsa dramaattisista orkestraatioja elektrosovituksista. Vaikka Hymns for the Drunk on kokoelmaksi erinomainen, koko uran mitalle laajennettuna se olisi t äydellinen. Kaiketi jo 70-luvun puolella alkunsa saaneen yhtyeen neljäs pitkäsoitto on miedosti sympaattikantava bonuslevy sekä dvd, joka sisältää First Crusade -videojulkaisun (1999) ensimmäiset osat, neljä uutta haastattelua ja keikkapätkää vuoden 1998 Dynamo-festareilta. Nyt kokoelman kattama, yhtyeen toimintavuosiin suhteutettuna suppea ajanjakso suo vain vilauksen – joskin varsin kirkkaan sellaisen – b ändin erinomaisuudesta. Kimmo K. 1990-luvun edetess ä b ändi j äi silti seuraamatta. Tällainen suurellisuus toimii koko levyn päälinjana ja mahdollisesti myös yhtyeen tulevaisuuden tyylisuuntana. Kipakkaa, groovaavaa ja teknisesti erinomaisen korkealaatuista sahaamista ja tikkausta kuuntelee eritt äin mielell ään. Tällaiselle huononiveliselle muinaismuistoheville on hankala löytää funktiota, mutta eipä se oikein suututakaan. Dronjak perusti yhtyeen vuonna 1993 Jesper Strömbladin kanssa, mutta levyllä asti In Flames -kitaristi ei ehtinyt esiintyä. Yhtyeen kaava on simppeli mutta toimiva. Tähän kun yhdistetään kauttaaltaan laiska tempo ja huojuva soitto, etenkin rumpupuolella, lopputulos ei ole laisinkaan mukaansatempaava
Näin näyttäisi olevan myös Evanescencen kohdalla. Uusi mahtipontisempi lähestymistapa vanhoihin kappaleisiin pitää sekin yllättävän tiukasti pauloissaan. Kappaleiden nimet rakentavat portteja musiikkiin, ja erityisen hyvin homma tuntuu toimivan albumin lyhimmän biisin Veden alle kohdalla, jota voi kuvailla jopa kauniiksi. joiltain yhtyeiltä on toivonut kunnioitusta juurilleen, rajutkaan tyylimuutokset eivät ole onnistuneet laskemaan ilmaisun tehoa ja sielukkuutta. Sanoituksetkin ovat aivan järkyttävää sontaa. Vasta kakkosraita Fool on Fire saa aikaa ahaa-elämyksen ja molemmat korvat käyttöön – nyt ollaan kasarin ytimessä kuin Van Halen konsanaan. Lauri Kujanpää BLEEDING Elementum PURE PROG Jopas onnistuu Bleeding kuulostamaan uransa alussa olevalta kotimaiselta omakustanneyrittäjältä. Revelation Highway on bändin neljäs kokopitkä ja helposti paras julkaisu sitten debyytin. Soittopelit pysyvät hallussa kelvollisesti ja tilutuskin tuntuu irtoavan ihan väkevästi. Progeilu on äärimmäisen väkinäistä ja todella kaukana kekseliäästä, sulavalinjaisesta tai lennokkaasta. Ja sanotaan nyt suoraan: hirvittävää paskaahan tämä on. Periaatteessa Bleedingin paskuus on kaiken ytimessä aika synkällä tavalla. Rakkaus on läsnä selvästi. Marrasmaa on vielä monilta osin demoasteella, joten kaksikon toivoisi perehtyvän jatkossa musiikkinsa. Yhtye toimii edelleen alkuperäisessä kokoonpanossaan. Levyn korventavaa surkeutta kuvaa hyvin seikka, että sen kuuntelu oli pakko jättää kesken parikin kertaa. Kappaleista ei tunnu löytyvän todellista sisältöä tai suunnitelmallisuutta. Musiikki soljuu ihan mukavasti, mutta levyn kuunneltuaan tuntuu kuin olisi haukkonut pahimpaan nälkäänsä ilmaa. Ehkäpä rakkaus musiikkiin, lyhyet kiertueet ja melkoisen väljä julkaisutahti auttavat pitämään riidat kurissa ja homman mielenkiintoisena. Muuta positiivista levystä ei voikaan sitten sanoa. Sleazerockin maailmassa seikkaileva aloitusralli Crash and Burn ei lupaa kovin huikeaa musiikkielämystä. Kiekon riippakiveksi muodostuu hyvin nopeasti sen spontaanilta vaikuttava luonne. Vaikka biisien nimet ja lyriikat ovat hyvin persoonattomia ja seikkailevat edelleen 30 vuoden takaisissa peruskaavoissa, musiikki on päivittynyt hienosti. Kyseessä on siis todellinen kivireki. Vaikka miehet vanhentuvat, musiikki pysyy nuorekkaana ja rakkaudenkaipuisena. Eetu Järvisalo BABYLON A.D. Mutta kas, kyseessä onkin saksalainen vanhojen äijien bändi. Levyn upouudet sävellykset HiLo ja Imperfection ovat tyylikkäitä ja ihon alle hiipiviä. Levyllä on aavistuksen haikea tunnelma ja se on mollivoittoinen, mutta pirteästi sellainen – se on kuin lauantai-illan jatkot, joissa ihmiset ovat jo väsyneitä mutta hymyilevät kauniisti toisilleen. Albumin kappaleet Hammer Swings Down ja Back in Babylon ovat edelleenkin vuosittaisessa kuuntelussa, mutta valitettavasti yhtyeen myöhempi materiaali ei ole yltänyt samalle levelille. Onnistunutta uudistumista. Nelibiisinen Kuolleiden ikuinen virta koostuu instrumentaalimusiikista, jonka tarkoitus lienee viedä kuulija jonkinlaiselle mielikuvamatkalle. Koskinen MARRASMAA Kuolleiden ikuinen virta GS Jamittelusession sivutuotteena syntynyt Marrasmaa on kahden miehen samanistinen neofolkyhtye, jonka erikoisuutena voi pitää kanteleen käyttöä pääinstrumenttina. Kuten sananlasku kuuluu, vierivä kivi ei sammaloidu, ja yhtye yllätti 30-vuotisjuhlansa kunniaksi faninsa julkaisemalla uutta musiikkia yli 15 vuoteen. Se, miten kammottavalla tavalla kailottavan laulajan määkiminen yhdistyy täysin hahmottomiin ja tyylillisesti sinne tänne säntäileviin kappaleisiin, on puistattavaa. Evanescence ei voi näemmä mennä metsään, jos sen sielu Amy Lee jatkaa yhtä riipaisevaa ja virtuoosimaista tulkintaa. Revelation Highway FRONTIERS Vuonna 1987 perustetun Babylon A.D:n mukaan nimetty esikoisteos (1989) oli allekirjoittaneelle aikoinaan yksi potkivimmista levytyksistä. Kimmo K. Yleisfiilis on todella ankea ja ilmaisu kaikin puolin äärimmäisen pakonomaista vänkäämistä. Kyse ei ole täysin omaperäisestä ideasta, sillä samoja polkuja on kulkenut aiemmin esimerkiksi jo viime vuosituhannen puolella perustettu Nest. Upeilla soundeilla, mukavilla pianomelodioilla ja akustisella kitaralla täydennetyt rallit ovat virkeä tuulahdus tähän päivään ja sopivat erinomaisesti kasarirällätysten lisämausteeksi
Mies vetelee kovaa ja korkealta edelleen erinomaisen hienosti, mutta onnistuu myös herkemmin tulkitessaan. Soundienkin osalta levy on epäonnistunut: rummut tykittävät päällä, ja toisena tulee sinänsä kelpo örinälaulu. Blastbeatit ja koukeroriffit vuorottelevat, ja laulaja Lord Mordor saarnaa äkäisesti. Joni Juutilainen CHAOTIC REMAINS We Are Legion MIGHTY Malta ei ole metallibändeistä puhuttaessa kovin yleinen kotimaa. Parivaljakon mittavat urat melodisen heavy rockin parissa kuuluvat, ja ihan väkevällä tavalla. titekoiset 90-luvun synabändit demonauhoituksineen. Puhtaita laulujakin tarjotaan. Laulumelodiat ovat vahvoja ja eeppisiä, mikä on Sweetille ominaista – runsaiden ”yeyyeeeaah”-huutojen ohella. Koskinen KALMANKANTAJA Routamaa WOLFSPELL Ensiksi tilastollista faktaa: tämä hyvinkääläisyhtye on julkaissut uuden levynsä myötä kuuden vuoden oleTHE HATE COLONY Ascending MIGHTY Norjan Trondheimissa majaansa pit ävä viisikko yhdist ää skandinaavista melodis-teknisyytt ä rapakontakaiseen runttaukseen. My ös kaoottisesti nytk ähtelevä Embrace Silence on mannaa korville. Serpent SWEET & LYNCH Unified FRONTIERS Kun asialla ovat Michael Sweet ja George Lynch, meiningistä ei erehdy hirveästi. Seuraava biisi Undertaker l ähteekin pirun äkäisesti ja nousee levyn kovimpiin vetoihin. Tämän täytyy olla yritys imarrella, sillä en kuvailisi järin sinfoniseksi bändiä, jolla tämä puoli rajoittuu lähinnä kahden koskettimen painalluksista koostuviin hetkiin kitaroiden vaietessa. Pasi Lehtonen sisältöön ja vaikkapa ihan rehellisiin melodisiin koukkuihin, jotka toisivat kokonaisuuteen lisää ryhtiä ja mielenkiintoisuutta. Kitarat hukkuvat jonnekin kaiken muun alle, paitsi silloin, kun koskettimet ja rummut vaikenevat. B ändi pit ää kaaoksen tiukasti hyppysiss ään. Täysin mielihyväkeskuksen ytimeen yksikään ralleista ei onnistu tykittämään, mutta eipä bändi toisaalta vetele hutejakaan. Kimmo K. 12 kappaletta ja 45 minuuttia t äyttä tavaraa. Lamb of God, Meshuggah ja In Flames kuuluvat. Bändi ei kuulosta sen paremmin Sweetin Stryperilta kuin Lynchin tunnetuimmalta bändiltä Dokkeniltakaan, vaikka samoilla pelloilla laidunnetaan. Nimimiesten taustalle tuovat jämerää poljentoa luottomiehet, Brian Tichy rummuissa ja James Lomenzo bassossa. Vaikka kaikkein juustoisin balladiosasto jää uupumaan, Sweet & Lynch on saanut levystä tyylillisesti kiitettävän monipuolisen kokonaisuuden. Promised Landin tuplabassarein puksuttavasta aloituksesta kopla laajentaa otettaan rennomman hard rockin suuntaan. Lynchin kitarakuviot, ja sävellykset muutenkin, ovat pätevää peruskamaa. Sweetin laulu kajahtaa tutulla paatoksella. Levy ei l ässähdä miss ään vaiheessa vaan jopa paranee loppua kohden. Vaikea t ätä silti mihink ään lokeroon on tunkea, eik ä ole tarviskaan. Koskettimet tuovat mieleen koARVIOT Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa 66. Kun m ättöbändi tekee instrumentaaliballadin, se kuulostaa yleens ä erinomaiselta: Intermezzo luo samalla arvokkaan heng ähdystauon. Yhtyeen tyyliä on luonnehdittu sinfoniseksi death/black-sekoitukseksi. Levy on alusta loppuun napakkaa menoa vahvalla livefiiliksellä. Ikimuistoisia ässäbiisejä ei ole mukana, mutta mukavasti rullaavaa Unifiedia kuuntelee ihan mielellään. Jännittävää kyllä, svengaavan luomu bändisointi kuulostaa hiukan King’s X:ltä, mikä on suuri plussa. Melodeathistä voimansa repivä levy on täynnä toinen toistaan keskinkertaisempia riffejä ja sovituksia. Sieltä on kuitenkin kotoisin kymmenisen vuotta kasassa ollut Chaotic Remains, joka on saanut vihdoin valmiiksi esikoislevynsä. Vy örytys on avauskappale Ghost of Damnationist ä l ähtien armotonta
The World Without on ammattimaisesti tehty, laadukkaalta kuulostava sekoitus klassista progea, elektrojippoja ja folkviboja. Pienehkön poikkeuksen tarjoaa albumin viimeinen kappale Sokean polku, johon on upotettu tunnelmallisemmin synkistelevää mielikuvitusta. Yhtyeellä on joka tapauksessa vielä paljon tekemistä, jotta sen sävellyksiin jaksaisi palata. Siltä lopputulos kuulostaakin. Seventeen on taiten rakennettu kokonaisuus, josta huokuu läpi ammattitaito ja rakkaus lajia kohtaan. Tämä ei kuitenkaan poista tosiasiaa, että kaavoihin kangistuneesta albumista ei jää mieleen juuri mitään. Kaikki tehdään niin oppikirjan mukaan kuin mahdollista. Näin hurja tahti ei voi olla herättämättä epäilyä materiaalin laadukkuudesta. Kayakin vahvuus piilee siinä, että se osaa tehdä sofistikoituneita ja briljantteja popkappaleita mutta omaa myös kykyä rakentaa sävellyksiinsä pidempiä ja haastavampia draaman kaaria. Kosketinsoittaja Ton Scherpenzeelin (joka on ainoa alkuperäisjäsen) johtama progeryhmä ei vie musiikkiaan samanlaisiin virtuoosimaisiin sfääreihin kuin maanmiehensä Focus, vaan nojaa kevyimmillään jopa Queenin ja Supertrampin kaltaisen art rockin suuntaan. Itselleni Convergen raivoava kulmikkuus ei ole koskaan erityisesti kolahtanut, ja eripura näyttää jatkuvan: yhdeksäs levynsä on edelleen aika pala purtavaksi. Stawman on sysännyt pitkälle levylle kaikki jutut, jotka on sille halunnut, eikä turhia suvantoja tai laimeita ideoita ole ollut kukaan muu terävöittämässä tai leikkaamassa kylmästi pois. Sama koskee yksioikoisen kliseisiä lyriikoita. Ikävä kyllä se osoittautuu monin paikoin aiheelliseksi. Yhtye teki paluun vuonna 2000 ja on ollut siitä lähtien toiminnassa. Se on helposti kuunneltavaa, rauhallista ja tyylikästä kamaa, mutta kenenkään historiankirjoihin levy ei missään tapauksessa jää. Hienosti melodisia teemojaan kehittävä kappale esittää asiansa vuoroin kuiskaten, vuoroin huutaen, ja sen lauluharmoniat ovat hunajaa korville. ARVIOT massaolonsa aikana 11 kokopitkää ja nivaskan pienjulkaisuja. Yhtyeen tyyli kehitellä melodioita ja leikitellä niiden kanssa tuo mieleen Camelin, tapa sovittaa lauluharmonioita taas muistuttaa Yesistä. Albumille on selvästi haettu eristäytyneisyyteen, luontoon ja kuolemaan liittyvää tunnelmakuvastoa. Eetu Järvisalo SJS The World Without OMAKUSTANNE Yhden miehen säveltämäksi, sanoittamaksi, miksaamaksi, masteroimaksi, tuottamaksi ja julkaisemaksi tämä on aivan mukiinmenevä äänite. Silti, kun ketään ulkopuolista ei ole ollut työstämässä tai editoimassa kokonaisuutta (lukuun ottamatta palkattuja sessiomuusikkoja), levy ei tarjoa juurikaan kiinnostavia kulmia eikä tarttumapintoja. Kalmankantaja edustaa kaikessa koruttomuudessaan ja depressiossaan tyypillistä suomalaista black metalia. Tämä saa kuivakkaan raakunnan, monotonisten tremolokiertojen ja nakuttavien blastbeatien annin kuulostamaan aivan liian harmaalta ja yllätyksettömältä. Alkuaikojen raa’an ja nykivän hard coren liitos metallin kanssa on rakoillut jo pitkään, ja nyt näkisin, että pesäeroa on tullut lisää. Myös toinen levyn pidemmistä kappaleista, La Peregrina, toimii hienosti hieman hevimmällä fuusio-otteellaan, joka yhdistyy luontevasti teatraaliseen poprokkaukseen. Mikko Malm CONVERGE The Dusk in Us EPITAPH Jenkkinelikon pitkä ura ja tinkimätön asenne herättävät kunnioitusta. Salla Harjula KAYAK Seventeen INSIDEOUT Vuonna 1972 Hollannissa perustettu Kayak ehti julkaista alkuperäisen aktiivikautensa aikana yhdeksän studioalbumia kunnes hajosi vuonna 1982. Tavoitteessa onnistutaan sikäli, että levyn atmosfääri pysyy varsin kylmänä ja raakana. Musiikki on pysynyt tiukasti omanlaisenaan, ja herroja voikin pitää metalcoren ja erityisesti mathcoren edelläkävijöinä. Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluva Walk Through Fire on ehdottomasti yksi levyn komeimmista esityksistä. Rajaaidat on potkittu huolella kumoon,. Se on levy, joka on tehty musiikinkuuntelijoille, ei -kuluttajille. Australiassa vaikuttavan brittijampan Stuart Stawmanin materiaali listaa inspiksenlähteikseen progeja post-rock-nimiä David Gilmourista Anathemaan ja Frank Zappasta Talk Talkiin
Skaalaa l öytyy aina bluesahtavammasta v äänn östä ankarampaan reipasteluun, eik ä levyll ä unohdeta melodioiden tai taidokkaan kitaraty öskentelynkään voimaa. Se, mik ä omaper äisyydessä melko karusti h ävitään, laaja-alaisessa biisimateriaalissa voitetaan. Hengästyttävä To the Grave tuli ulos ainoastaan vinyylinä vuonna 2014, ja hitusen rauhallisempi Speed Metal Mania julkaistiin 2016. Teemu Vähäkangas SEAX Speed Metal Mania/ To the Grave IRON SHIELD Kipakan perinnetietoista speed metalia paahtava jenkkiorkesteri julkaisee kakkosja kolmoslevynsä yhtenä pakettina maailmanlaajuisen yleisön ihmeteltäväksi. Meno muistuttaa vahvemmin muita nykyspiidareita, esimerkiksi kotoista Rangeriä. Kitaroiden sahaus on antaumuksellista, ja möyheästi raikuvasta rumpukompista kuuluu lähinnä haitsun PHIL CAMPBELL AND THE BASTARD SONS The Age of Absurdity NUCLEAR BLAST Vaikea kirjoittaa aiheesta mainitsematta er ästä tietty ä legendaarista yhtyett ä. Speed Metal Manian soundit ovat astetta selväpiirteisemmät ja otteissa on hiukan enemmän hallintaa. Vain muutamasta kohtaa löytyy metalliriffeiksi laskettavaa toimintaa. Toinen tuttavuus huhuilee kappaleessa Trigger: bassovetoinen rytmikikkailu nostaa mieleen ihanan Nomeasnon. Ote ei ole kovin raskas eik ä miss ään nimess ä metal, vaan homman nimen ä on perusmallinen ja sin änsä hyvin tehty reippailu. Tässä kun ynnää plussia ja miinuksia, niin tarjolla on makuuni liikaa ylhäältä kirkuvia kitaroita ja toisaalta myös angstia. vimmainen sähinä. Laulu on mielenkiintoisella tavalla outoa, puoliksi lausuttua mölinää, mutta hoilaus tuntuu olevan materiaalille eduksi, bändi kun vihmoo pidäkkeettömästi. Soundi on huoliteltu, rumpujen osalta melko ohutkin, eik ä r äkää ja r ähinää levitell ä pahemmin. Levyn p äättävä yli kuusiminuuttinen Into the Dark sis ältää yksinkertaisen tehokkaan melodisen koukun, jonka voimin kiekko on mukava py öräytellä viel ä uudestaankin. Tiukemman linjan metallipäille levyllä ei välttämättä olekaan juuri mitään annettavaa. Tuskin Seaxista maailmaa valloittamaan on, mutta veuhtomisesta saa kerrassaan hyvän mielen ja energiaa. Laulajallakin on jännästi asennetta, vaikka äijä ei rähise tai tunnu olevan erityisen kokenut. Solisti Jacob Bannon ei päästä itseään helpolla, eikä kyllä muitakaan. The Dusk in Us ei tee hyvistä puolistaan huolimatta meistä vieläkään kovin läheisiä. Loistavilla biisinnimillä ja esimerkillisen kämäisillä (siis juuri oikeanlaisilla, räväkän energian hyvin välittävillä) soundeilla silattu tuotos on yliampuvaa vanhan liiton sivallusta. Tuskin kukaan t ämän hankintaa harkitsevista voi olla tiet ämätön herra Campbellin ansiokkaasta historiasta. Onneksi tilannetta korjaamaan löytyy kiukkua. Eri hemmon kajauttama laulu on lajityypille ominaisempaa ärisevää kiekumista, jota höystävät äänenmurroksen aikaansaamilta kuulostavat, hallitsemattoman intomieliset kiekaisut. Kappaleista l öytyy kuitenkin sen verran terhakkaita t äkyjä, ett ä levyst ä j ää yll ättävänkin miellytt ävä maku. Sanoituksissa saavat kyytiä muun muassa poliisiväkivalta, ahneet valARVIOT Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa 68. Kari Koskinen ja tutun hysteerisen mathcorenkin osuus on huomattavasti pienentynyt. Levy ei olekaan ihan niin tenhoavan persoonallinen kuin To the Grave. Tuplan vanhempi osallinen on todellakin railakasta etukenopaahtoa. The Age of Absurdity ei edes yrit ä ampaista vanhoille tutuille poluille, mutta ei t äss ä toisaalta tehd ä mit ään uuttakaan. B ändi iskee tiskiin vinyylimittaisen 11 kappaleen puristeen hyvin perinteist ä ja melko puhtaaksi kiillotettua rockia. Koskinen IKU-TURSO The Great Tower WOLFSPELL Hirvittävällä nimellä paiskattu IkuTurso on suomalais-hollantilais-yhD A N ST U R G E SS lanpitäjät ja muut opportunistit. Se on oikein. Lisätilaa taas on saanut noise rock ja jopa shoegazing. Kimmo K. Yritet ään kuitenkin. Tempokin on maltillisempi, vaikka päällä on edelleen täysi rähinä. Tosin silloin, kun niitä löytyy, jälki kuulostaa hyvältä tuoden High on Firen jossain määrin mieleen. Saako rokki olla n äin kivaa. Yhtye operoi kiitettävän tanakasti Kill ’em Allin, Show No Mercyn ja Fistful of Metalin tietämillä. Ei siit ä kuitenkaan mihink ään p ääse, ett ä Campbellin äpärät ovat valinneet erinomaista kitarointia lukuun ottamatta melko turvallisen ja sis äsiistin polun. Valitettavasti Campbellin ja poikiensa ensimm äinen pitk äsoitto ei aivan vastaa melko kohtuuttomiksi k äyneisiin odotuksiin. Saattaa tulla muutama finnikin, yläasteaikojen muistoksi. Kylläpä sitä bändiä onkin ikävä
Ikään kuin nämä kaksi pääelementtiä operoisivat kokonaan eri levyillä. Harmonioillakin keulitaan. Mistään omaleimaisesta ilmaisusta on turha lippupalvelu. dysvaltalainen bändi, jonka esikoislevyllä raikaa eeppisehkö melodinen black metal selkeällä 1990-lukulaisella otteella. Pääosin koskettimilla luotu äänimaailma tavoittelee tolkienmaisia ulottuvuuksia, ja kaiken mahtipontisen pullistelun seassa surisevat black metal -vaikutteet katsovat haikein silmin Summoningin suuntaan. Tällä ylihinkattujen tuotosten aikakaudella on mukava ottaa välillä vastaan suurella sydämellä ja raa’an välittömällä energialla tehtyä musiikkia. Kuuntelukokemus jää pakostakin puolitiehen. Tämä ei tarkoita huonoa levyä tai ankeaa esillepanoa, vaan yksinkertaisesti raakilemaista teosta. Lauri Kujanpää CRIAL Crial OMAKUSTANNE Parisen vuotta kasassa ollut Crial edustaa perinteisiin nojaavaa thrashiä ripauksella crossover-henkeä. Plussaa tulee myös mukavan rivakasta toiminnasta, sillä kappaleet kulkevat jouhevasti ja suoraviivaisesti sen enempää selittelemättä. Hyvä niin, sillä juuri tämä on bändin ehdoton vahvuus. Serpent DRUADAN FOREST The Lost Dimension WOLFSPELL Jo viime vuosituhannen loppupuolen demokasoista tuttu Druadan Forest heräsi henkiin viime vuoden puolella julkaisemalla uransa ensimmäisen kokopitkän. Jotain maagista, tarttuvaa ja kerrasta kanveesiin lyövää levystä puuttuu. Vielä kun bändi uskaltaisi toteuttaa rohkeammin omaa musiikillista näkemystään. Toivottomat ja synkät, jopa kuolemaa uhkuvat 14 biisiä eivät puuduta missään vaiheessa. Ihanan rosoinen ja puhdas soundimaailma toimii helvetin hyvin. Kuten titteli kertoo, tällä kertaa vuorossa on King Lear ja levy vaikuttaisi seuraavan hyvin uskollisesti alkuperäisen näytelmän draaman kaarta. Morbid Angelin vaikutuksen huomaa riffimaailmassa ja väkivaltaisissa kitarasooloissa, jotka voisivat olla suoraan Trey Azagthothin soittamia. Teemu Vähäkangas KUOLEMAN GALLERIA Pimeys saapuu pohjoiseen INVERSE Ehkäpä menneen vuoden hienoimman kansikuvan omistava levytys on esittäjänsä toinen kokopitkä, jonka musiikkia kuvaillaan yksinkertaisesti black’n’rolliksi. Yhtye ei tarjoile juurikaan uutta mutta tekee kaiken paremmin kuin useimmat kanssatoimijansa. Ongelmat eivät piile niinkään yksittäisissä riffeissä kuin sovituksissa. Alun perin Lulis jopa aikoi käyttää Grave Digger -nimeä, mutta johtomies Chris Boltendahl uhkasi häntä oikeustoimilla. Laulaja Doborah Levinen puhdas rekisteri ei kuitenkaan juttele saumattomasti itse musiikin kanssa. Nopeatempoisesti myrskyävä biisi väläyttelee teräviä riffejä ja naurettavuuden rajamailla pyöriviä valittavia lauluja, mutta kokonaiskuva kääntyy kaikessa erikoisuudessaan selkeästi plussan puolelle. Jälki on lajissaan vakuuttavan kuuloista ja levyä kyllä kuuntelee sujuvasti, mutta tasapaksuus irvistelee corpsepaintin lailla taustalla. Rebellionin musiikissa on paljon yhtymäkohtia Grave Diggeriin, niin hyvässä kuin pahassa. Bändin kolmas kokopitkä on todella kovatempoista ja vimmaista death metalia. Tuore pitkäsoitto on jatkoa debyyt ti Tragedy in Steelille, joka perustui Shakespearen Macbethiin. Thrash-kulmainen perinnehevi on sinällään asiallista. Useammankin eri yhtyeen parissa operoivan hyvinkääläisen V-Khaozin luotsaaman projektin musiikillinen näkemys on jokseenkin soundtrackmäinen. Maneerit ovat kohdillaan, eikä valitulta polulta poiketa. Suoraviivaisen menevä, reipastempoinen ja aggressiivinen viiden biisin omakustannelevy ei pyytele anteeksi, vaan hoitaa uhoamisensa tiukkasävyisin ottein suomen kielellä. Albumin varsinainen avauskappale An Adversary’s Funeral lupaa todella hyvää. Vaikka riffeissä on genrelle lojaalia otetta ja rehvakkaasti huudettu laulu tukee tätä vahvasti, biisinkirjoitustasolla bändi ei juuri loista. Rimanalituksia ei löydy, mutta ei toisaalta mitään erityisen mieleenpainuvaakaan. Vauhtia on riittävästi, riffimateriaali pääosin kelpoa ja kitarasoundi sopivan rosoinen. Seuraavassa Chastise Thyself -biisissä rapsutellaankin jo selkeästi Burzumin Filosofemin hengessä. Pikaista jatkoa seuraa The Lost Dimensionin muodossa. Raaka-aineet ovat hyvät, mutta lopputulema jättää nälkäisen olon. Mikäli black metalia voi pitää jossain määrin viihdyttävänä musiikkina, tämä kiekko iskee juuri tähän rakoseen. Kappaleet ovat perushyviä, soitto kulkee ja soundit ovat musiikkityyliin nähden melkeinpä täydelliset, joten yhtyeen (tai pikemminkin sekalaisen etätyöporukan) voi katsoa onnistuneen tehtävässään odotettua paremmin. Vaikka levy on kaukana mallikkaasta, sitä on jostain syystä hauska kuunnella. Lulis kaappasi Diggeristä mukaansa myös kitaristi Tom Göttlichin, joka on sittemmin poistunut riveistä. Toisin sanoen levy on luonteeltaan varsin demomainen. Joni Juutilainen REBELLION A Tradegy in Steel Part II: Shakepear’s King Lear MASSACRE Rebellion on entisen Grave Digger -miehen Uwe Lulisin perustama perinneheviorkesteri. Mikko Malm LADY BEAST Vicious Breed CRUZ DEL SUR Naislaululla varustettu NWoBHMhevi ei ole enää nykyään kovin tavaton ilmiö, mutta harvassa ovat ne yhtyeet, jotka onnistuvat vakuuttamaan tekemisillään. Laulut ja levyn yleisilme ovat tosin vielä esi-isäänsä raaempaa sorttia. Jaakko Silvast DEGIAL Predator Reign SEPULCHRAL VOICE Ruotsalainen Degial jatkaa siitä mihin Morbid Angelin Altar of Madness jäi. Soundeiltaan kelvollinen tekele on joka tapauksessa osoitus piilevästä potentiaalista. The Great Tower on hyvällä maulla toteutettu levy täynnä menneiden vuosien nostalgiaa. Käppäisyysaste on ainakin samaa luokkaa: Tommy Talkemierin kömpelö ja kantikas rumpalointi vie kappaleista paljon puhtia, ja laulaja Michael Seifertin multakurkkuinen raakkuminen ei ole niin hienovaraista kuin toivoisi. Iku-Turson vahvuudet ovat hyväksi havaittujen juttujen toistossa, mutta tässä tapauksessa siitä ei ole liiemmin haittaa. Vaikka kappaleiden tietynlaisesta samankaltaisuudesta aiheutuu hieman turhautumista, kuolorallit imaisevat mukaansa hulppeasti. Pittsburghiläinen Lady Beast onnistuu sekin vain puolittain. Kaoottisuus ja raivokkuus onkin lähellä puhdasta black metalia
Helstarin viimeisin kiekko on kenties jopa yhtyeen paras, mikä ei ole aivan huono saavutus. Tuntumaksi jää, että studiomuusikot yrittävät rokata rajusti, mistä seuraa yliyrittämistä. Sickening Solar Mutations osoittaa, että bändi hallitsee myös grooven ja hitaamman jurnutuksen. Bändin rokkaava kevytdoom ei ole tarpeeksi raskasta doomiksi eikä riittävän tarttuvaa rokkiväelle. Soundi on jykevä ja bändi vaikuttaisi olevansa tosissaan, mutta liian moni riffi ja osio kaatuu täydelliseen mielikuvituksen puutteeseen. Miehen musiikillinen visio p ääsee kuitenkin t äyteen kukkaansa vasta Cromissa, joka tarjoaa hyvin energist ä ja kaikin puolin mukaansatempaavaa sarjakuvametallia laadukkaasti toteutettuna. Voisin kuvitella, että livenä olutmuki kädessä tämä voisi olla hyvinkin maittavaa. Joni Juutilainen ARVIOT Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa 70. Kärkeen on saatu jopa pari verevästi irrottelevaa biisiä. Basisti Aki Kontiokankaan basso on kovalla. Kari Koskinen JEFF SCOTT SOTO Retribution FRONTIERS Newyorkilaisen Jeff Scott Soton yli 30-vuotinen ura hard rock -laulajana hakee vertaistaan. Hänen kiekunansa tuo jossain määrin mieleen Skunk Anansien Skinin, ja joissain biiseissäkin on jotain samaa kuin kuin mainitulla bändillä. Tällaisen musiikin parissa viihtyy helposti pidemmänkin tovin, ja kun Druadan Forestin maailmaan on helppo upota ilman kattavaa larppaushistoriaakin, albumia uskaltaa suositella varauksetta kaikille eeppisen ”mustan metallin” ystäville. Periaatteessa tarvittavat osaset löytyvät, mutta niitä ei ole saatu oikeaan järjestykseen. Neitohan on sinällään taidokas, mutta kun koko levy mennään suorituskyvyn äärirajoilla, vaikuttavuus häviää. Asiaan kuuluvan kornisti ja mahtipontisesti nimetyn Cromin takaa l öytyy yksi mies, Walter Grosse, joka on vaikuttanut my ös huomattavasti tunnetummassa Dark Fortressissa. Itse asiassa naisen överiksi vedetty vibraatto alkaa aika pian jo ärsyttää. CROM Where Northmen Die PURE STEEL Pure Steel on profiloitunut perinteisen hevimetallin julkaisijana, mutta silloin t ällöin lafkalta putkahtaa pieni ä yll ätyksiä, kuten nyt saksalaisen Cromin mainio kolmas kokopitk ä. Läpimurtonsa JO H N K R A C K A U A R T Z KING WITCH Under the Mountain LISTENABLE Edinburghista tulevan nelikon debyyttialbumi muljahtaa ikävästi naamalleen. A Game You Cannot Win ei ole kovin huono kiekko, vaan eipä harmaudella tee nykyajan musiikkitulvassa enää mitään. Where Northmen Dieta voisi luonnehtia Bathoryn power metal -versioksi. Bändin jenkkipowerin ja hienoisesti myös thrashin terävöittämässä musiikissa on näennäisen hyvää potkua. Yhtä kaikki: bändillä on käsissään kolme tasaisen kovaa kappaletta. Homman nimenä on ehta brutaalis-tekninen kuolometalli, ja bändi mainitsee pitävänsä muun muassa Originista ja Wormedistä. Viimeistään sitä löytyy Laura Donnellylta. Teemu Vähäkangas CRYOGENOCIDE Torn Apart by Two Gravities ROTTEN ROLL Turkulaisnelikko tuuttaa tärykalvoille lyijynraskaan kolmen kappaleen ep:n. Entuudestaan t äysin tuntemattoman projektin tasokkuus tuli yll ätyksen ä. Levyllä ei oikein vakuuta. Erityisen huomattavaa on, ett ä yli tunnin mittaisen albumin turhat hetket ovat huomattavan v ähissä, mit ä voi pit ää pienen ä ihmeen ä. Ja miksei olisi, sen verran taitavasti mies alarekisteriosastolla kurittaa. Ep:n päättävä Nebular Vomit alkaa painostavan doomahtavalla melodialla, kunnes räjähtää täyteen death metal -vyörytykseen. Hereticin vuonna 1988 julkaistulla debyytillä laulusta vastasi sittemmin Metal Churchin riveissä nimensä luonut Mike Howe, mutta toinen, vuonna 2011 tapahtuneen paluun jälkeen julkaistava pitkäsoitto ei oikein vakuuta. Joni Juutilainen taana, soitto kun on liian steriiliä. Oikeille paikoilleen asetellut peruspalikat kantavat j ämäkästi, ja kun albumin loppuun heitet ään viel ä coverversio Old Man’s Childin helvetin kovasta The Millennium King -kappaleesta, eih än t ässä voi kuin nostaa k ädet pystyyn ja hurrata. Myös soundimaailmassa saisi olla enemmän muhjua. The Lost Dimensionin ydin on oikeanlaisten tunnelmien ja mielikuvien välittämisessä, ja ne löytävätkin maaliinsa välillä jopa todella hyvin. Avauskappale Gravital Gut määrittää levyn maiseman: nopeita ja koukeroisia riffejä blastbeatillä ryyditettynä. Soittoniekat pitävät tonttinsa puhtaana, tai itse asiassa liiankin puhpuhua, mutta Druadan Forestin tapauksessa tästä ei ole juuri haittaa. Kokonaisuutena valikoimasta ei kuitenkaan jää mieleen juuri mitään. Valitettavasti kärjen alla velloo melkoinen massa jos jonkinlaista tavanomaisuuksia pyörittelevää keskinkertaisuutta. M ääritelmä kuulostaa hirvitt ävältä, mutta todellisuudessa Grosse hoitelee hommat niin varmalla otteella, ett ä musiikkinsa hell ään huomaan uppoutuu helposti pitk äksikin aikaa. Pasi Lehtonen HERETIC A Game You Cannot Win DISSONANCE Vicious Rumorsin ja (erityisesti) Helstarin kaltaiset jenkkivoimailijat ovat osoittaneet, että veteraaneiltakin irtoaa. Klassisten nimien kaiku on läsnä, mutta ilman klassikkoja synnyttävää sävelkynää. Laulaja-kitaristi Iiro Kosonen murisee mallikkaasti, ja soundit ylipäänsä potkivat mainiosti. Jenkkipowerin perusnimien linjoilla tässä joka tapauksessa kuljetaan. Kappaleen loppu on Kontiokankaan dominointia
Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi
Kun nykyajan höttöpoppia tuutataan yksittäisinä kappaleina digisfäärit täyteen, on entistä vaikeampaa sulattaa samaa toimintaa metallin saralla. Omillaan varsinkaan herran melodiantaju ei riitä kappaleisiin, joita tämä(kin) levy menestyäkseen huutaisi. Kaukana arkipäiväisen elämän tiimellyksistä liikkuva Umbra hakee laajoja liikeratoja ja onnistuu luomaan itsestään massiivisen mielikuvan. Se on yhtä aikaa raskas ja ilmava, mikä on omiaan laittamaan Almyrkvin samaan musiikilliseen NEMECIC The Deathcantation INVERSE Heinolalaisl ähtöinen, nyky ään Jyv äskylä–Jämsä-akselilla vaikuttava Nemecic omaa yli kymmenen vuoden historian. ehtisi keikoille nykyistä enemmän, koska juuri siinä porukassa Soto on kaikkein omimmillaan ja parhaimmillaan. Tuotos ei ole helpointa omaksuttavaa, ja sen parissa tuntuu l öytyvän kerta kerran j älkeen lis ää kiinnostavaa pureskeltavaa. Kyllähän tällaista ruislimppua järsii aivan mielellään. Mutta kun ei lähde niin ei lähde. Näin varsinkin, kun kyseessä on aikaa ja ARVIOT Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa 72. Kaiken muun ohella Soto on ehtinyt sooloilemaankin, nyt jo kuuden levyn mitalta. My ös solisti H ämäläisen toiminta on vakuuttavaa, ja laulupuolelta l öytyykin monenmoista nyanssia, joista r äyh äpuoli erottuu ehk ä huomattavimmin edukseen. keskittymistä vaativa alagenre, joka mieltyy hyvin vahvasti suurten kokonaisuuksien musiikiksi. Minkäänlaista mullistavuutta Man with Black Hole Eyes -veisu ei tarjoa, mutta soundillisesti, sävellyksellisesti ja soitannollisesti miellyttävän kolho esitys huokuu riittävissä määrin asiaankuuluvaa epätoivon ja murheen tunnetta. Eip ä siis isompi ihme, ett ä vasta nyt debyyttilevyn ulostaneen b ändin pullat ovat aika mukavasti uunissa. Homman nimenä on bluesreunainen hard rock, jota käsitellään kaikista asiaankuuluvista kulmista ominaisimpia maneereita unohtamatta. Viisihenkinen porukka on hitsautunut soittonsa puolesta komeasti yhteen. Mega ALMYRKVI Umbra VÁN Alati kasvavan islantilaisen black metal -kentän mielenkiintoisimpiin tekijöihin luettava Almyrkvi tarjoilee esikoisellaan kylmään kosmiseen tyhjyyteen tuijottavaa metallia, jota kuunnellessa ei hymyilytä hetkeäkään. The Deathcantation on vahva ja kyps ä debyyttijulkaisu, joka sis ältää aggressiota, groovea ja v ähän tunnepuolen kutkutteluakin tasalaatuisesti, vailla notkahduksia. B ändiä on vaikea verrata suoraan mihink ään tai kehenk ään, mik ä eduksi laskettakoon. B ändin tyylisuuntakaan ei hahmotu helposti. Toivon, että W.E.T. Kaikissa olennaisimmissa orkestereissaan Soto on laulanut muiden säveltämiä biisejä, ja tehnyt sen todella hyvin. Lähestulkoon puhdasveristä perinnedoomia lanaava The Wandering Midget on Garden of Wormille kelpo kimppakamu. Harmi vain, että loppu tulee turhan töksähtäen, aivan kuin formaatin fyysiset rajoitukset olisivat katkaisseet säveltäjien kädet. Jaakko Silvast GARDEN OF WORM/ THE WANDERING MIDGET Split ACIDMEN/PARIAH CHILD/RÄMEKUUKKELI Kun pysähtyy kuuntelemaan kahden kotimaisen doom metal -bändin yhteisjulkaisua, pään täyttää ajatus, että eihän tällaisessa ole yhtikäs mitään järkeä. Eikä tätä käy kummasteleminen. Biisien vaatima tiukkuus saavutetaan moitteettomasti, eik ä mik ään sektori sorru yliyritt ämiseen. Ei Retributionkaan mikään huono levy ole, mutta sen materiaali jämähtää väistämättä taustamusiikiksi. Sinkulan suurin merkitys ei ole julkaisussa itsessään, vaan siinä, että se lupaa hyvää kummankin bändin tulevan musiikin suhteen. Bändi ei ole saanut ammennettua kummastakaan genrestä niiden parhaita puolia, mutta mainitun osalta tasapainoisella Whirls-kappaleella kolmikko onnistuu ilahduttavan hyvin. Aadolf Virtanen JA A K K O M A N N IN E N mies teki Yngwie Malmsteenin kahden ensimmäisen levyn solistina, mitä seurasivat vuodet ruotsalaisessa Talismanissa. Viimeisimpänä miestä on kuultu monikansallisen metalli-instituution Trans-Siberian Orchestran yhtenä solistina ja ennen muuta ruotsalaisen W.E.T.-superbändin laulajana. Kipakoiden riffien ohella l öytyy melodioitakin, muttei kuitenkaan ylitsevuotavan kosiskelevaan malliin. Garden of Wormin doomia progesävyillä täydentävän musiikin ongelmana on usein ollut, että lopputulos jää haahuilemaan päämäärättömästi jonkinlaiseen itseluotuun limboon. Vaikka maestron ääni sen kuin paranee, sävellyskynän terävyyden kanssa on vähän niin ja näin. Modernimpaan thrashiin pohjaten se sis ältää mukavan m äärän v ääntöä, asennetta ja voimaa. Vierailipa Soto hetken legendaarisen Journeynkin keulilla
Yhtyeen neljäs levy rikkoo hiljaisuuden peräti kahdeksan vuoden jälkeen. Jos Sinmara-ukkojen sivuraiteena pidettävä Almyrkvi jatkaa kehitystään tähän malliin, seuraavan albuminsa nimi saadaan ehkä painaa black metalin historiankirjoihin pitkäksi aikaa. Tällaiseen tulkintaan eivät mitkään tytönhempukat pysty! Love Is Coming on sekä vahvasti 80-lukulainen että täysin ajaton levy. Puitteet ovat näennäisesti ihan kunnossa, mutta lähempi tarkastelu paljastaa, että debyyttialbumia on lähdetty rakentelemaan sittenkin liian aikaisin. Krooninen svenginpuute piinaa yhä, mutta tavaramerkki se hapoilla tikistäminenkin kai on. Levystä nousee – jälleen kerran – väkisin tekemisen katku. Robb Flynn tovereineen flirttailee jälleen pomppumetallin kanssa. Kolmen biisin mittainen julkaisu kutoo synkkää ja pahaenteistä tunnelmaa, mutta homma tahtoo jäädä vielä puolitiehen. Vaikka mikään ei ole varsinaisesti huonosti, kiekko on lopulta parhaimmillaankin vain ”ihan kiva”. Sääli vain, ettei bändin biisinkirjoitustaito vedä vertoja näille yhtyeille. Riffit ovat pääsääntöisesti oikein maittavia ja biisit yksinkertaisuudessaan napakoita. Shatten in Schwarz ei ole onneksi kaikkein toivottomin makuuhuoneräpellys, vaan kaksikon musiikki kuulostaa ihan aidolta bändisoitolta. Levyltä löytyy paljon hyviä riffejä, ja bändi on omimmillaan hidastelussa, jossa rumpalin tyylitajuinen ja laiskanrento soitto korostaa riffittelyä juuri sopivalla tavalla. Anguish ei siis edusta kalman rajuinta antia vaan riekkuu jossain Amon Amarthin ja vanhemman In Flamesin maastoissa. kerhoon Darkspacen kanssa – eikä ainoastaan avaruudellisten aihepiirien ansiosta. Mammoth Grinderin kolmas kokopitkä vyöryy päälle vääjäämättä kuin laava. Ilmeisesti yhdeksi levyn avainkappaleeksi ajateltu countrypunkralli Bastards ei tunnu sovituksellisesti onnistuneelta. Eihän tämä mitään musiikillista ilotulitusta ole, mutta varsin viihdyttävää vääntöä kyllä. Toimii takuuvarmasti paremmin kuin kirkasvalolamput. Vaan niinpä saa taas ihmetellä tyylillistä tempoilua ja omapäisyyttä: yhtye tunkee levylleen 15 kappaletta suostumatta pysymään luonteikkaammassa uomassaan. Ne löytyvät pääsääntöisesti yllätyksettömimmältä sektorilta, tutun raskaassa liimassa polkevan jyräyksen parista. Teemu Vähäkangas ROBIN BECK Love Is Coming FRONTIERS Nyt on häpeilemätöntä Amerikkaa! Heti ykkösbiisistä lähtien mieleen tulvahtaa suuria tunteita sekä kuvia alati paistavasta auringosta, kauniista naisista, komeista miehistä ja janon sammuttavasta alkuperäisestä Coca-Colasta, lasipullosta nautittuna. Tuotannollisesti Anguish on vahvaa jälkeä. Vuonna 1994 ilmestyi debyyttilevy Født til å herske, joka esitteli hellyttävän käppäistä dark ambientia. Tämä osasto lähtee aika tahmeasti eikä varsinkaan tempaa mukaansa. Siitä löytyy edelleen niin suloisenlämpöistä pehmeyttä kuin korkeuksiin kurottavaa voimaa. Ei hassumpaa, mutta ei valitettavasti millään lailla mieleenpainuvaakaan. Bändi on onneksi jättänyt turhat paisuttelut sikseen, mitä nyt Heavy Lies the Crown on miltei yhdeksänminuuttinen spektaakkeli. Runttauksessa on havaittavissa Ruotsin vaikutusta, erityisesti alkuaikojen klassista Entombedia. Nyt levyn elähdyttävämpi anti tuntuu hukkuvan pakotetun meuhkaamisen sekaan. Kliseistä kyllä, mutta silti kaukana kornista, sen verran vahvaa, vakuuttavaa ja valloittavaa on isoäiti-ikään ehtineen Robin Beckin uutuusalbumi sisältö. Sen suurellinen esillepano toimii kuitenkin aivan kohtuullisesti. Voisi sanoa, että tällöin musiikki jopa groovaa, kun taas nopeammissa pätkissä bändiltä häviää punainen lanka ja mättö tuntuu lähinnä pakolliselta pahalta. Teemu Vähäkangas SPELL OF TORMENT Son of Mourning PRIMITIVE REACTION Tuoreempaa kotimaista metalliosaamista edustava Spell of Torment lähestyy ensimmäisellä ep:llään, jota kuvaillaan lehdistötiedotteessa vanhan Children of Bodomin hengenheimolaiseksi. Levyltä löytyy todella tyyliteltyä ja isonkuuloista hardja soft rockia, kuten myös balladia powerilla ja ilman. Joni Juutilainen MACHINE HEAD Catharsis NUCLEAR BLAST Mainio edellislevynsä Bloodstone & Diamonds (2014) muistutti Machine Headin olevan hyvä bändi. Parhaaksi vetäisyksi nousee keskivaiheen Under the Spell of Torment, jolla yhtyeen musiikillinen monipuolisuus näyttää kynsiään. Tyylillisesti meno on death metalia melodioilla ja rässivivahteilla sävytettynä. Yhtäläisyydet Something Wild -esikoisen aikaiseen Bodomiin ovat jossain määrin kuultavissa, mutta Spell of Tormentin linja on vakavampi, eleettömämpi ja vähemmän mielenkiintoinen. Tämä kertoo tietysti sekä tasaisesta laadusta että myös turhaa huomiota herättävien elementtien puutteesta. Epilogue on samasta teemasta vakuuttavampi luenta, vaikka ei kanna liki seitsemän minuutin mittaansa. Slipknotin lisäksi levyhyllyn S-kirjaimen kohdalta on poimittu punkahtavammaksi inspiraatioksi Social Distortion. Tämä kuitenkin laantuu viimeistään toisella pyörittämällä, kun levy paljastuu lopulta melko vaatimattomaksi. Tavaramerkkimörssäys toimii vähintäänkin kohtuullisesti, vaikka riffien parissa ei olisi ilmaantunut suuria oivalluksia. Kimmo K. Perussapluunan varioiminen olisi Machine Headille ilmeisesti aina se toimivin ratkaisu. Ilmavat soundit, sokeroidut kertosäkeet, makeat melodiat ja ammattimiesten sävellykset ovat tyylistä riippumatta juuri eikä melkein kohdillaan, mutta Robinin moneen taipuva ääni on kuitenkin se tekijä, joka lopulta tekee levystä niin huikean. Siellä täällä vastaan tulevat nolot notkahdukset ovat harmillisia, sillä levyllä on myös hyviä hetkiä. Mega DESDEMONIA Anguish MIGHTY Luxemburgilainen Desdemonia on veivannut metalliaan reilut 20 vuotta ilman suurempaa tunnettuutta. Joni Juutilainen GENOCIDE PACT Order of Torment RELAPSE Täysin uusi tuttavuus Genocide Pact lataa kakkoslevyllään tiskiin raskasta ja pääsääntöisesti laahaavaa death metalia. Katsellaanpa hommaa uudestaan myöhemmin tänä vuonna julkaistavan kokopitkän puitteissa. Lisäverrokeiksi tipautellut Dissection, Unanimated ja Watain kuuluvat nekin, mutta soundi on miellyttävällä tavalla suomalainen. Autopsyn alkukantaisuus kurkistelee taustalta. Koskinen MAMMOTH GRINDER Cosmic Crypt RELAPSE Trumppilasta tärähtää tällä kertaa crusthenkistä alavireistä death metalia. Joni Juutilainen MORTIIS Ånden som gjorde opprør Keiser av en dimensjon ukjent PLASTIC HEAD Håvard Ellefsen, tuttavallisemmin Mortiis, aloitti uransa Emperorin basistina, mutta läksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa kohti epämetallisempia laidunmaita. Nyt uuARVIOT 73. Bändin soitto on tunnistettavaa eli jokseenkin yllätyksetöntä. Siis hyvässä mielessä. Itse musiikin sävellyksellisen tason kanssa asia onkin sitten aivan toinen, sillä Schattenfallin synniksi muodostuu musiikin lähes täydellinen sisällöllinen tyhjyys, jolle on hankala antaa mitään armoa. Tämä kiteytyy aikuisen patoutunutta vihaa hampaat irvessä ärjyttyihin ”fuck the world” -oivalluksiin. Spell of Torment on vielä raakile, mutta lupauksia paremmasta löytyy. Jälki on eittämättä osaavaa, muttei ehkä vielä maailmanvalloitukseen valmista. Eipä jää Schatten in Schwarzista paljon jälkipolville raportoitavaa. Tempo on ripeähkö, mutta homma ei mene hosumiseksi. Almyrkvin musiikki ei ole odotetusti hittikamaa, ja sen teho piilee tunnelmassa. Yleisessä vertailussa tämäkin kappale jää vielä vahvasti haastajan asemaan. Ukot soittavat myös esimerkiksi Power Tripissä ja Iron Reaganissä, ja sen kyllä huomaa. Serpent SCHATTENFAL Schatten in Schwarz WOLFSPELL Saksalaisen Schattenfallin esikoislevyllä surahteleva musta metalli katselee Burzumin Hvis lyset tar ossin ja Filosofemin suuntaan, eli homman nimenä on tunnelmallinen black metal miljoonaan kertaan nähdyissä ja kuulluissa puitteissa. Schattenfallin tylsästä taiteesta on lähes mahdotonta keksiä mitään rakentavaa sanottavaa. Puhtaiden laulujen ja syvän kuolometallimurinan yhteistyö luo paikoin todella hienoa ilmapiiriä, ja albumin pariin uppoaa huomaamatta pitkäksi aikaa. Kitarat ja rummut tykittelevät niin hyvin, että alkuun levystä pääsee jopa hieman innostumaan. Trion soitto rullaa varsin sujuvasti, ja miksipäs ei, sillä ovathan nämä tekijämiehiä. Tavanomaiset MHrivibiisit riittäisivät tässäkin yhteydessä mainiosti hyvään 40 minuutin kokonaisuuteen. Umbra on tasokas ja lupauksia herättävä levy, joka täyttää monilta osin sille asetetut odotukset. Maltti on valttia. Kallonmurskajaisissa on jenkkiläinen maku, mutta myös naapurimaan Grave ja brittiläinen Benediction ovat varmasti antaneet innoitusta
Mikko Malm TYFON’S DOOM Emperor’s Path GATES OF HELL Tommi Varsalan käytännössä yksin operoiman Tyfon’s Doomin ensimmäinen kokopitkä pohjaa vahvasti perinteiseen heavy metaliin, mutta tätä päivää mukaileva soundimaailma antaa levylle ryhdikkään loppusilauksen. Jym äkät kappaleet seuraavat toinen toistaan ja kovat kertos äkeet antavat hulppean lis äpotkun. Vaikka albumi on eritt äin raskas, silt ä paistaa l äpi kauniinhaikea melankolia, joka ei muistuta Tapio Rautavaarasta vaan enemm änkin Bullet for My Valentinesta. Albumin startti on perkeleellisen r äväkkä ja lupaa äärimmäisen hyv ää. Emperor’s Path kuulostaa hirmuisesti takavuosien Running Wildilta. Bändin debyytti-ep:llä Yeth Houndilla (2016) yleissoundi oli melko raaka, kuten koko ulosantikin. Lauri Kujanpää ARVIOT Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa 74. Hidastempoiset, haikeat ja luonnonläheiset kappaleet pohjautuvat periaatteessa doom metaliin. IAMSIN Kings & Queens INVERSE Pietarsaaresta tulevan metalcoreyhtyeen ensilevytys on huikea taidonn äyte ep äsuomalaisessa musiikkityyliss ä. delleen julkaistavat Ånden som gjorde opprør (1994) ja Keiser av en dimensjon ukjent (1995) jatkoivat samalla linjalla. Tyfon’s Doom on kasvanut Emperor’s Pathilla niin sävellyksellisesti kuin soitannollisestikin. Myöhemmin mies siirtyi esimerkiksi goottirockin ja industrialin pariin. Kumpikin levy koostuu kahdesta massiivisesta kappaleesta, jotka kanavoivat fantastisia elokuvallisia maisemia itsesynnytetyn mytologisen kuvaston pohjalta. Levyltä puuttuvat kuitenkin selkeät hittisävelmät, oli niiden poissaolo sitten tarkoituksellista tai ei. T ämä on siis kehu. Kolme ensimmäistä levyä muodostaa niin kutsutun Era 1:n, joka edustaa Mortiisin yhden miehen syntikka-aikakautta. My ös laulajan äänijänteitä on kehuttava: r ääkyminen ei kuulosta lampaantappamiselta vaan pikemminkin haikeasti rallattelevan Tim Burton -hahmon rakkaudentunnustukselta, ja mukavasti l ähtevät puhtaat osuudet antavat musiikille syvyytt ä. Emperor’s Pathilla bändissä on oikea kannumies, ruotsalainen Cederic Forsberg, jonka myötä Tyfon’s Doom vaikuttaa tervetulleesti orgaanisemmalta. Hänellä on korvaa kauniille melodioille, ja hän tietää, että toisto on tie hypnoosiin. Tätä lajia mahtuu metallimaailmaan edelleenkin liian vähän. Ånden som gjorde opprør ja Keiser av en dimensjon ukjent ovat käytännössä melko samanlaisia teoksia ja todennäköisesti sävelletty samalla ajanjaksolla. Mortiis osaa kehittää kiehtovia motiiveja ja teemoja. Vaikka kilpailu on kovaa, luulisi jonkin tahon tarttuvan t ällaiseen yhtyeeseen reilumminkin. Tämä johtui ainakin osittain koneella ohjelmoiduista rummuista. Pääasiassa käytetty örisevä laulutyyli on kuitenkin silkkaa deathiä, ja osittaiset samankaltaisuudet Bathoryn viikinkikauden albumeihin tuovat puolestaan tuulahduksen mustemmasta metallista. Hauska anekdootti sinällään, että rumpali Forsberg istuu myös Running Wild -pastissi Blazon Stonen patteriston takana. Jaakko Silvast IS Into My Own WOLFSPELL Latinankielinen latteus ”nomen est omen” kuvaa hyvin venäjänkarjalaista IS-yhtyettä, kulkeehan bändin ainut jäsen Nøkken kakkoslevynsä nimen mukaisesti yksin omia metsäpolkujaan. Mutta vaikutelma ei haittaa. Jos debyytti on n äin vahva ja usko omaan tekemiseen selv ästi kova, vain taivas on rajana. Audiofiilit ja ammattimuusikot saattavat naureskella levyjen tekniselle toteutukselle, mutta totuus on, että jos romuluisen fasadin kykenee ohittamaan, satiiniverhojen takaa paljastuu arkkukaupalla tunnelmaa ja sydäntä. Esimerkiksi levyn kuudes kappale Numb sis ält ää sellaisen kertsin, ett ä tytt öjen luulisi py örtyilevän ja ruinaavan nimikirjoituksia muuallakin kuin Nivalan Tuiskulassa. Näin on etenkin riffeissä ja sovituksissa, joita tukevat herra Varsalan vähintäänkin omintakeinen artikulointi ja fraseeraukset. Albumi on laadukas, monipuolinen ja todella taitavasti soitettu. Pakanametallinimike kuvastaakin Into My Ownin musiikillista linjaa parhaiten, ja tätä vaikutelmaa tukevat myös tyylillä toteutetut ulkomusiikilliset seikat
Progeilun puolelle homma ei luiskahtele, mutta soitinpuolella tapahtuu silti mielenkiintoisia juttuja miltei koko ajan. Selvimmin tämä käy ilmi karskimmissa kappaleissa ja osioissa. Mega ANGUIS DEI Ad Portas Serpentium SVART Japanilainen black metal on tarjonnut maailmalle Abigailin, Gallhammerin ja Sighin kaltaisia helmiä, mutta yleisesti ottaen maan mustametallinen tarjonta on ollut hyvinkin keskinkertaista tai jopa heikkoa. Kaltaiseni nössö kaipaisi kaiken rouhimisen sekaan muutaman hyvän kappaleen, mutta tämä on ilmeisesti liikaa vaadittu. Horisontista saapuisi nollarasvaprosentin nelipäinen meARVIOT 75. Mikäli Ad Portas Serpentium on kaikki, mitä Anguis Deillä on annettavanaan, bändille ei uskalla povata millään tavalla merkittävää uraa. Kokonaisuudessaan parikymmentä minuuttia kestävä sessio on juuri sopiva annos hyvällä intensiteetillä ja sopivan rennolla otteella ryttyytettyä rokkia. Ryhmä oli rohkean itsevarma, tietoinen kyvyistään ja vakuuttunut uuden biisimateriaalinsa vahvuudesta. Kymmenminuuttisten biisien mittaa ei edes huomaa, sill ä asiat etenev ät koko ajan luontevasti ja tajuntaan jyr äten. Koskinen Modernin ajan soturi hallitsee leiviskänsä periaatteessa hyvin, korvia miellyttäviä melodioita myöten, mutta joko niistä ei saada irti kaikkea potentiaalia tai toteutus töksähtelee milloin sovitusten, milloin tympeän konemaisten rumpukomppien ansiosta. Jo uusista demoista kävi ilmi, että Metallica oli tehnyt irtioton Bay Arean ja Yhdysvaltain itärannikon jakamasta thrashkollegiosta. Pitkien kappaleiden sovituksetkin tuntuvat harvinaisen toimivilta. Caustic on äärielämys sellaista etsivälle, mutta peruskuulijalle Primitive Manin ilmaisu on yksinkertaisesti liian tylsää ja yksitoikkoista. Keskeisimmill ään yhtye murjoo death doomia, jossa on h äiveitä alkuurien My Dying Bridesta ja Paradise Lostista. N äin hyvin n äpeissään pit ävää doomruhjontaa tulee vastaan harvoin. My ös esimerkillisen selke ä ja tanakka soundimaailma toimii ehdottomasti b ändin eduksi. Alla oli ensimmäinen todellinen menestyslevy, Ride the Lightning (1984), ja tätä seurannut pitkä kiertue. Tekeillä oli levy, jolta ei löytyisi tilkettä. FAAL Desolate Grief V ÁN Nyt l ähtee. Joni Juutilainen HONNINGBARNA Voldelig Lyd NYE BLANKE Tämän numeron ilmestyessä Huoran parittajana rockin ilosanomaa Suomessa jakavalla Honningbarnalla on käytössään uudehko vinyyliväline kutsumanimeltään Voldelig Lyd. Bändissä oli tapahtunut perustavanlaatuinen muutos. Pitkän matkaa yli tunnin mittainen levy kuristaa kurkkua, pyörittelee tylsää puukkoa syvällä haavassa ja murtaa luita ruuvipenkissä. Koskettimet luovat kohtalokasta äänimaisemaa, ja tylsyydellään huumaava metallipommitus on kaikessa tavanomaisuudessaan harvinaisen kasvotonta. Vaikka tuskinpa thrashnelikkomme edes mietti moisia astuessaan kolmannen levynsä purkitushommiin kööpenhaminalaistudio Sweet Silencelle. Äärihitaat osiot saavat kontrastia yll ättävänkin kipakalla tempolla m örssätystä jytin ästä, jossa tuplabassarit laulavat ja kitaroista sinkoilee runsaammin nuotteja. Riffit ovat painavia ja yhtye moukaroi niit ä isolla k ädellä. Kimmo K. Joni Juutilainen METALLICA Master of Puppets BLACKENED Harvempi jannu työstää tulevaa kansallisaarretta parinkympin korvilla. Vastaavia julkaisuja on tullut vastaan viimeisen parinkymmenen vuoden aikana lukematon määrä, joten oman linjan tarkistaminen, ja erityisesti sen löytäminen, tulisi tässä tapauksessa tarpeeseen. Ensimmäisellä julkaisullaan möykkäävä Anguis Dei sijoittuu sekin pakan pohjapuolelle kera sinfonisen äärimetallinsa, joka ruoppaa kliseelaatikkoa syvältä ja hartaasti. Elävänä koettuna se lienee nostaisi kiihkon panemaan jalalla koreasti tuplasti pidemmänkin ajan. Julkaisutahdin hidastaminen ja varsinkin soittokumppanin löytäminen saattaisivat olla ratkaisuja vision kirkastamiseksi. Denveriläiskolmikon syvältä raapiva sludgemyllytys on kuin hidas ja kivulias kuolema. Se oli valinnut oman polkunsa. Itse asiassa juuri tyylik äs, musiikillista antia palveleva monialaisuus b ändissä vieh ättääkin. Huumori alkaa olla aika vähissä viimeistään levyn toiseksi viimeisen kappaleen, yli 12-minuuttisen Inevitablen kohdalla, joka saa sormet hamuamaan stop-nappulaa. Temppuarsenaali on toki The Hivesin kaltaisten garagen ja punkin ristisiittäjien ansiosta ennestään tuttu, mutta norjalaisetkin osaavat hikeä lennättävän ähertämisen näemmä sen verran hyvin, ettei lisä tee pahaa. Hollantilainen Faal poimii tuomioalasimelleen elementtej ä muistakin metallin eri koreista, mutta niinp ä vain toimii. Mega PRIMITIVE MAN Caustic RELAPSE Pirun painavalla Scorn-debyytillään (2013) lähinnä epämiellyttäviä tunteita herättänyt Primitive Man kuulostaa edelleen ahdistavalta. Dynamiikkaa hy ödynnetään hienosti, ja kahden kitaran kiehtova yhteispeli tyylikk äisiin kiipparijuttuihin liitettyn ä toimii oikein mehukkaasti. Vakuuttava laulupuoli on haudantakaisen jylh ää örinää ja haudasta nousseiden mustanpuhuvaa korinaa. Tämän kaiken pukeminen musiikilliseen formaattiin vaatii kieltämättä taitoa ja näkemystä, mutta Primitive Man vie hommansa ehkä jopa liian pitkälle. Yhtyeen sointi on eri instrumenttien osalta erinomaisesti j äsenneltyä, mik ä kannattelee osaltaan massiivista musiikillista lastia. Modernimpaa silausta tuovat post-rockin ja -metalin suuntaan viittailevat syv äntunteikkaat vivahteet. IS kuulostaa kolmen vuoden sekä lukuisten epja singlenjulkaisujen jälkeenkin demobändiltä, joka ei osaa vielä lunastaa selkeää potentiaaliaan. Massiivisen raskaasta, mutta vaivatta kiinnostuksen yll äpitävästä menosta tulee mieleen Triptykonin monipuolinen muserrus. Ei jatkoon. Siihen ei kaipaa kevennyst ä tai melodiaa. Kuten on varmasti tarkoituskin. Maalailevimmillaan homma taas on hallussa kelvollisesti. Faal tuntuukin olevan kolmoslevyns ä perusteella genrens ä ehdotonta valiojoukkoa
Levyll ä kuullaan sopivassa m äärin hitaampaa jylhistely ä sek ä rivakampaa ravausta. Rasmussen ja levyn miksannut Michael Wagener tekivät kuitenkin alun perin niin hyvää työtä, että kuultavat muutokset ovat hienovaraisia. Se on jotain vieläkin enemmän. Kuinka raskasta mahtoikaan olla padota sitä menetystä, joka kosketti bändiä Cliffin äkillisen poismenon johdosta vain muutamaa kuukautta aiemmin! Pääasia, eli itse uudelleenmasteroitu Master of Puppets, soi nyt alkuperäisversiota terävämmin, jykevämmin ja dynaamisemmin. Deluxeversion paketointi on latteasti ilmaisten lähdemateriaalia kunnioittavaa. Vahva suositus kaikille traditionaalisen ja eeppisen metallin yst äville. Myös live-cd:t yllättävät positiivisesti ”erinomainen bootleg” -soundeillaan. Välillä nuorenmiehen harkintakyky pettää: Hamptonin-keikalla alituiseen repeilevä, ilmeisen maistellut synttärisankari Hetfield kuittailee kesken Sanitariumin lavanreunuksen turvamiehille: ”Hehe, look at these guys!” Soittovirheiden ja teknisten ongelmien annetaan kuulua, mutta bändi klaaraa biisit himaan ammattimiesten ottein. Boksi dokumentoi koko Master-periodin parhaimmilla kuviteltavissa olevilla keinoilla. Keittiösosiaalipsykologin silmään pätkät ovat kiehtovaa nähtävää ja kuultavaa: Sosiaalista epävarmuuttaan peittelevän Jamesin tapa on lyödä joka toinen lauseensa vitsiksi (Cliffin seurassa heppu tuntuu tosin skarppaavan). Kuuntelutilan täyttää silkka voima. Löytyy basisti Cliff Burtonin viimeinen konsertti, manttelinperijänsä Jason Newstedin auditointi ja ensimmäinen keikka sekä moninaista haastattelua. Kappaleet olivat kypsiä studioon. Tai se sekunnin hetki, kun Lars luo merkitsevän katseen Newstediin, uuteen basistiin, haastattelijan tiedustellessa tulokkaalta, kuinka bändi on häntä kohdellut. Musiikki her ättää assosiaatioita Candlemassin ja Black Sabbathin sek ä uuden aallon brittihevib ändien kuten Cloven Hoofin ja Angel Witchin suuntaan. Studiossa bändi oli läsnä ja paiski lujasti töitä. PROFESSOR EMERITUS Take Me to the Gallows NO REMORSE Chicagolaisen Professor Emeritusin debyyttilevy sis ältää asiallista eeppist ä doom metalia, joka tarjoaa korvakarkkia niin riffien kuin melodioidenkin puolesta. On kutkuttavaa leikitellä ajatuksella, millaista jälkeä olisikaan seurannut, jos Cliff ei olisi menehtynyt. Löytyy rakeista kuvamateriaalia halleista ja ulkoilmasta. Demoista kuuluu bändin taloudellinen tapa säveltää. Metallican remasterisarjassa on siis vuorossa tämä metallimusiikin Kalevala, kulmakivi ja kaiken verrokki, Master of Puppets. Näistäkin ilmenee Metallican hämmästyttävä valmius; olihan se ollut kasassa vasta neljä vuotta. Tämä paketti alleviivaa miehen merkityksen bändille uljaalla, kunnioittavalla ja huolellisesti dokumentoidulla tavalla. James Hetfieldin riffiranne on kuin magiikalla totaali-iskuun taiottu. Kun sitten on haastattelun aika, pöydänpäässä istuu räkänaurua öhöttäviä kloppeja lenkkareitaan esittelemässä. Ainoa seikka, joka hieman häiritsee, on solisti MP Papain ajoittain harrastama korkea kiljahtelu, joka ei tunnu sopivan tähän yhteyteen – etenkään, kun kyse ei ole mistään Messiah Marcolin -tason esityksestä. Kikkarapään valehtelu vakuuttaisi, ellemme nyt tietäisi tuolloin kokemiaan nöyryytyksiä bänditovereidensa taholta. Levyn lp-version alta löytyy komea, laadukkaalle paperille painettu kirja. Kulttuurillisesti, historiallisesti ja esteettisesti merkittävä teos – kuten kriteeri kuuluu – se ilman muuta onkin. Seitsem än indeksi ä sis ältävä albumi ei k ärsi turhasta tyhj äkäynnistä. Ja voi pojat, kyllä muuten oli bändi tuolloin suorastaan tappovireessä! Kestomoshaava Burton pumputtaa sormin, trumpettifarkkujalka monitorilla. Vaikka livedeeveedeet ovat yhden kuvakulman staattisia tai heiluvia katselukokemuksia, niidenkin ääni on käsitelty viisikanavaiseksi. Omistautuneisuudesta puhuu jotain sekin, että kun muu bändi lähti äänitysten päätteeksi Amerikkaan joulunviettoon, Lars Ulrich jäi vielä hiomaan rumpuraitojaan. Samalla selviää, miksi ”ylisoittava” Ulrich on aina hyötynyt napakasta tuottamisesta. Vaikka napakymppiin ei viel ä osuta, Take Me to the Gallows on vahva ensisuoritus, joka n äyttää, ett ä b ändillä on hallussaan niin tyylitaju kuin ter ävä s ävellyskynäkin. Tässä on mentaliteetti, jonka hedelmien olisi toivonut säilyneen vaikkapa Death Magnetic-levyn (2008) työstövaiheeseen. Parhaiten tämän erottaa nimibiisin suvantokohdassa, toisaalta taas The Thing That Should Not Be ei ole koskaan aiemmin jyrännyt näin raskaana. Nuorukainen hengittää sisään ja ulos jokaisen metallisen nuottinsa. Hevilehtien aikalaisarvioissa ja haastatteluissa Metallicalle povataan Iron Maiden -luokan suosiota ja legendastatusta. Ja sitten se mahdollisesti realisoituva, mutta vielä kysymysmuotoinen haave: kuullaanko … And Justice for All -uusintajulkaisulla vihdoin Jason Newstedin bassotyöskentelyä. Sadat valokuvat esittelevät bändin antaumuksellisen ammattimaista asennoitumista livetilanteeseen, mutta myös vapaa-ajan urpojengin surullisenkuuluisaa Alcoholica-puolta. Tosifaneja ilahduttanevat lukuisat demot ja riffiotot biisientekovaiheesta. Kaksi lp:tä, kymmenen cd:tä, kasetin, kaksi dvd:tä, sanoitusluonnoksia, bändin hovipiirtäjä Pusheadin taidetta ja pussillisen pinssejä sisältävä loota on fanipalvelua parhaimmillaan. Mikko Malm jä. Muuten mies hoitaa pestinsä moitteettomasti, ja hänen kuulaanraspisesta äänestään tulee vahvasti mieleen Dio. Kun lähes viiden kilon laatikon avaa, fanin leuka tipahtaa lattiaan. Kuvat bändin ja tuottajansa Flemming Rasmussenin muistiinpanoista ovat kiintoisia plarattavia. Tomi Pohto tallihirviö, jolla oli näpeissään kahdeksan tornadon sarja, jonka jäljet tulisivat porautumaan ihmiskunnan kulttuurihistoriaan pysyvästi. Kappaleissa ei ole turhia nuotteja, ja soolot, melodiat ja harmoniat ovat loppuun saakka mietittyARVIOT Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa 76. Hän oli Metallican sydän, kylänvanhin ja samalla porukan 70-luvulle unohtunut hippi. Kuin kirsikaksi kakun päälle Yhdysvaltain kongressin kirjasto nimesi levyn 30-vuotisjuhlavuonna 2016 Master of Puppetsin suojeltavaksi kansallisaarteeksi. Herrajumala, kuinka joku voikin pikata noin ja karjua päälle sodan kauhua niin, että sali kaikuu seuraavana päivänäkin! Kirk ”Hamster” Hammett tiluttaa soolonsa justiinsa nappiin, ja Lars Ulrich antaa palaa kuin huomista ei olisikaan
www.mikseri.net Mikseri_225x297mm.indd 1 3.2.2015 15.02. Yli 180 000 käyttäjää, 90 000 projektia, 185 000 kappaletta ja satoja tuhansia kommentteja
– Soitimme alkuajat, vuodesta 1979 vuoteen 1981, coverbiisejä. Speed metal -pioneeri Exciter tekee vielä uuden levyn, mikäli keikkailemiselta jää aikaa. Ihailtavaa ja jopa erikoista on kuitenkin se, että keikan yleisö koostuu paljolti nuoremman polven pitkätukista, jotka tarjoavat sankareilleen vähintäänkin sydämellisen vastaanoton. Saimme yhteiskuvatkin arkistoihin. Kaiken metallimaailmassa nähdyn ja puolen miljoonan myydyn levyn jälkeen ukot ovat liikkeellä mitä nöyrimmin mielin. Tiesin, että tämä on se porukka, jonka kanssa voin toivottavasti mennä niin pitkälle kuin mahdollista. Bändi on paikalla alkuperäisessä kokoonpanossaan – John Ricci kitarassa, Allan James Johnson bassossa sekä Dan Beehler rummuissa ja laulussa. Hullut miehet Ottawasta Vuosi oli 1966, kun kymmenkesäinen John Ricci sai ensikosketuksensa musiikkiin. Toivottavasti osaamme valita tällä kertaa oikeat biisit. Hän suostui ja kertoi kaveristaan Dan Beehleristä, joka voisi myös osallistua. Imin sitä itseeni innolla. Yhtäkkiä Rob [Halford] ja muut tulivat samalle portille. – Se uskomaton kemia oli valmis heti – tapa, miten soitimme yhteen ja reagoimme musiikillisesti toistemme soittoon. Siitä ei nähdyn perusteella ole epäilystäkään. Reilun tunnin setin jälkeen jäi jopa nälkä, ainakin yleisölle. Olen vanhempi kuin bändin muut jätkät, joten vaikka meillä on aika lailla sama musamaku, soittamisenpalon lähteet tulevat eri osoitteista. Minä olin, että oikeastiko, Ricci nauraa päätään puistellen. Edellispäivänä Helsingin Hotel Arthurin aulasta tavoitettu John Ricci ei vielä tuolloin tiennyt mitä tuleman pitää. TEKSTI JA KUVAT JAAKKO SILVAST VAUHTIA ja vaarallisia tilanteita 78. Halusin puristaa ukkojen kättä, ja he olivat tosi mukavia. Koska suurin osa sen ajan musiikista perustui kitaransoittoon, intohimoni kitaraa kohtaan juontaa todennäköisesti sieltä, Ricci virkkoo. – Laitoin sanan koesoitosta kulkemaan basisteille ja rumpaleille. – Oma perheeni ja muutkin sukulaiset kuuntelivat paljon musaa, 50–60-lukujen klassista kamaa. Lavalla paahtaa tiukasti soittava ja riehakkaasti esiintyvä kanadalainen Exciter. ”Tottahan toki”, Ricci vastasi ja pisti tietämättään alulle yhden metallin alagenreistä. Kun ne oli otettu, Rob totesi, että ”hei, nyt minä haluan kuvan meistä myös omaan kameraani”. Kuusikymmenluvun lopulla ja seuraavan alussa Ricci kiinnostui Black Sabbathin, Led Zeppelinin ja Grand Funk Railroadin kautta raskaammasta musiikista. – Se oli siihen aikaan raskainta musaa. – Tämä on meille ensimmäinen kerta Suomessa. Ricci otti kitaransoiton salat haltuun ja pisti pystyyn ensimmäiset coverbändinsä. Vaahteranlehtimaalaisilla on mukavien tyyppien maine. Tätä iltaa useampikin juurimetallin nimiin vannova härmäläinen pääntakoja on odottanut kuin kuuta nousevaa. Ei mitenkään uskoisi, että speed metalin kiistämättömiin pioneereihin lukeutuvan voimatrion syntysanat lausuttiin jo 1970-luvun lopulla. VANHA LIITTO H eavy Metal Cauldron -tapahtuma Helsingin Vallilassa lokakuussa 2017. Tuohon aikaan kolmikko raivosi nimellä Hell Razor, kunnes Dan Beehlerin veli Richard ehdotti kolmikolle nimeksi Exciteria, koska ”se on juuri sitä mitä te olette – energiaa, kaaosta ja nopeutta”. Rob sanoi tunnistaneensa meidät. Fokus siirtyi luonnostaan omaan musiikkiin. John Ricci vakuuttaa sen johtuvan pitkälti kanadalaisuudesta. – Pääsimme muuten tapaamaan heidät vuoden 2014 Sweden Rockin jälkeen Tukholmassa, kun vaihdoimme lentoa. Pitänee paikkansa. Varmaan siksi, että yritimme löytää itsemme musiikillisesti. Keikan jälkeen Ricci ja basisti Johnson jalkautuvat tiukasta paluumatka-aikataulusta huolimatta yleisön sekaan olusille ja tapaamaan fanejaan. Joskus soitamme tietyn settilistan ja jengi menee pähkinöiksi, toisinaan porukan mukaan saaminen kestää aikansa. Fantastista, Ricci huudahtaa. Sehän sopi, varsinkin, kun Judas Priestillä oli samanniminen räväkkä metal anthem. Kirjoitimme omiakin kappaleita, mutta ne olivat oikeastaan ihan kamalia. En osaa oikein odottaa mitään, koska jokainen yleisö ympäri maailman on erilainen, eikä ikinä tiedä, mitä sieltä tulee. Exciterilla riittää tulevaisuudessa kysyntää vielä pitkään, etenkin, jos vahvassa kurssissa oleva metallimusiikin perinnevaihe jaksaa kantaa vielä seuraavallekin vuosikymmenelle. Tunsin Allanin yhteisten kavereiden kautta ja pyysin häntä jameihin kanssani
Emme tienneet, mitä ihmettä tapahtuu. Se mahdutettiin bändin ensimmäiselle demolle, joka kulkeutui sanfranciscolaisen Shrapnel Recordsin Mike Varneyn käsiin. II -kokoelmalle muun muassa Virgin Steelen, The Rodsin ja Vixenin seuraksi. Heavy Metal Maniacin julkaisun jälkeen aloimme tosin saada tunnustusta myös omassa kaupungissamme. Ei aikaakaan, kun Exciter oli kiinnitetty Shrapnelille. Käsillä oli vuosi 1983 ja tuore Exciter-debyytti, sähäkkä ja säälimätön Heavy Metal Maniac. Ehkä heavy metalia tai [amerikkalaista] power metalia. Pikajuna starttaa Ricci kynäili vastanimetylle Exciterille riffin, josta rakentui lopulta biisi nimeltä World War III. Olimme paikallinen pumppu, jota ihmiset eivät tajunneet ollenkaan. – Toki nyt sanomme, että olemme pioneereja speed metal -genressä. – Heti ekan levymme jälkeen aloimme saada fanipostia ympäri maailmaa, Skandinavian maista, muualta Euroopasta ja Etelä-Amerikasta. Olimme löytäneet itsemme, Ricci sanoo. Kappale raivasi tiensä yhtiön U.S. Samoin oman maan musabisneksessä. Tuumimme alusta saakka, että jengi ei tajua mistään mitään, tehdään vain omaa juttuamme.” 79. – He soittivat aikoinaan jollain pikkuklubilla Ottawassa ja me menimme tietenkin katsomaan. Emme ajatelleet, että tämä on nyt speed metalia. – Me teimme vain sitä, mikä tuntui hyvältä ja mistä inspiroiduimme itsekin. Olemme soittaneet matkan varrella monien nuorten bändien kanssa, ja he kertovat aina saaneensa paljon vaikutteita meiltä. Emmekä me tienneet aloittaneemme täysin uutta genreä, josta meidät tultaisiin myöhemmin muistamaan. Mutta kun lehdet alkoivat tehdä juttuja ja kirjoittaa ”Ottawassa ei ollut siihen aikaan todellakaan mitään skeneä. Kotimaassaan ja -kaupungissaan Exciter oli melkoisen yksin, ainakin aluksi. Olimme paikallinen pumppu, jota ihmiset eivät tajunneet ollenkaan. Päätimme, että se on se tyyli, miten soitamme jatkossa. – Koska World War III nosti meidät pinnalle, pohjasimme kaikki seuraavat sävellykset siihen kappaleeseen, myös kaiken Heavy Metal Maniacin materiaalin. Emmekä me tienneet aloittaneemme täysin uutta genreä, josta meidät tultaisiin myöhemmin muistamaan. Juttelimme keikan jälkeen musabisneksestä ja siitä, miten voimme itse kehittyä ja mennä eteenpäin. Siihen aikaan ei edes tunnettu sanoja speed tai thrash tässä yhteydessä. – Ottawassa ei ollut siihen aikaan todellakaan mitään skeneä. Sekä Anvil että Exciter menivätkin – jälkimmäinen täysin omassa karsinassaan. Mutta ennen kuin siihen pisteeseen päästiin, tie oli pitkä ja kivinen, siis juurikin Kanadassa, Ricci huokaa. Mainittakoon, että se sama nöyrä ja pyyteetön asenne, joka Anvil-kolmikosta kuvastuu vuoden 2008 The Story of Anvil! -dokumentilla, huokuu myös John Riccin olemuksesta ja puheista. Metal Vol. Tuumimme alusta saakka, että jengi ei tajua mistään mitään, tehdään vain omaa juttuamme. Olemme inspiroineet monia, mutta olemme tosi nöyrä bändi ja imarreltuja kaikesta tästä. Samoihin aikoihin Ontarion provinssin toisella kulmalla, Torontossa, omaa metallista uraansa aloitteli trio nimeltä Anvil, jolla silläkin on osansa juurihevin historiassa ja kotimaansa populaarikulttuurissa
Ensimmäinen muodonmuutos iski yhtyeen neljännelle Unveiling the Wicked -levylle, kun John Ricci jätti bändin. arvioita, juuri nuo sanat ilmaantuivat mukaan. Pieni särö edelliseen kuitenkin tuntuu liittyvän. Tuleeko vielä uusia levyjä. Vuonna 2004 uutisoitiin Dan Beehlerin ja Allan Johnsonin tehneen yhteistyötä maanmiehensä, Annihilator-pomo Jeff Watersin kanssa. Kaikesta vaihtuvuudesta huolimatta bändi ei ole ollut katkolla kuin kahdesti vuosien 1988 ja 1996 välisenä aikana. Vuonna 1996 aloitin oikeastaan uuden Exciterin. Saimme levytysdiilin kerta toisensa jälkeen. Teimme levyjä ja kiersimme maailmaa. Seuraavan kolmen vuoden aikana Exciter louhi kasaan Heavy Metal Maniacin ohella muistettavimmat kulmakivensä. – Se on oma tarinansa, vaikea sellainen, enkä oikein välitä puhua siitä. Noh, viimeisin Exciter-levy on kuitenkin vuoden 2010 Death Machine. Seuraavaksi rumpali Beehler luopui laulajan hommista, ja paikalle palkattiin Rob Malnati, joka kiekaisi bändin mukaan nimetyn viidennen täyspitkän osuudet. Ja siitähän me vain pääsimme vauhtiin. Se, joka haluaa kantaa soihtua, kantakoon. Sitten vuoden 1993 lopussa Danille riitti, mutta minä jatkoin, koska halusin tehdä musiikkia perustamassani yhtyeessä. Ne levyt, jotka bändi teki pelkästään Allanin ja Danin kanssa, sisältävät oikein hyviä biisejä, joskin bändin soundi muuttui hivenen. Tuona aikana Exciterissa ehti vaikuttaa McPhee ja Malnati mukaan lukien 11 muuta soittoniekkaa. Kimpan tuloksena Megaforce julkaisi Exciterin kuusi ensimmäistä levyä Watersin remasteroimina. – Tietenkin pidän eniten omista jutuistani, koska olen kirjoittanut kaiken musiikin ja sanat silloin, kun olen ollut bändissä. Aina, kun olemme ryhtyneet treenaamaan uusia biisejä, kaikki on pitänyt keskeyttää, kun on täytynyt ruveta treenaaVA NH A LI IT TO 80. Meille ei kuitenkaan voisi ikinä käydä kuten vaikkapa Venomille, siis että olisi kaksi samannimistä bändiä. Hän on todella hyvä soittaja, mutta erilainen. Ennen kaikkea tässä on kyse intohimosta musiikkiin. Tyyppejä tulee, tyyppejä menee Exciterin tuhatta ja sataa eteenpäin pyyhkivää musiikkia alkoi säestää lopulta miehistöllinen turbulenssi. Exciter on tehnyt uransa aikana julkaisuja seitsemälle eri levy-yhtiölle, joista viimeisimmän, saksalaisen Massacre Recordsin kanssa sillä on edelleen voimassa oleva levytyssopimus. Ei minulla siltikään ole mitään negatiivista sanottavaa yhdestäkään Exciter-levystä. Tästä vuoteen 2014 Exciter julkaisi kuusi studiolevyä ja yhden livealbumin joko yhden tai kahden alkuperäisjäsenen ollessa riveissä. Pisimpään kesti rumpali Richard Charron vuodesta 1996 vuoteen 2014. Kysyin Allanilta ja Danilta luvan soittaa toisten tyyppien kanssa samalla nimellä. – Jatkoin seuraavat parikymmentä vuotta. Se on joko tämä tai ei mitään. Hänet korvasi kitaristi nimeltä Brian McPhee. 1990-luvun alussa minä ja Dan palasimme yhteen ja teimme kaksi levyä, eikä Allan ollut halukas olemaan mukana. Se ei ollut alkuperäinen kokoonpano, mutta promoottorit, muut bändit ja yleisö olivat kiinnostuneita. Todellakin. Pojat sanoivat, että tee kuten haluat. Et tiedä kaikkea tästä asiasta, mutta se ei ollut hyvä juttu, Ricci suostuu sanomaan. Siinä ei kysytty [silloiselta] bändiltä mitään. Violence & Force ilmestyi vuonna 1984 ja Long Live the Loud vuotta myöhemmin. Sen jälkeen, kun palasimme Danin ja Allanin kanssa yhteen vuonna 2014, kiinnostus ja tarjoukset ympäri maailmaa kolminkertaistuivat – olihan remmissä taas alkuperäiset kolme tyyppiä. John Ricci toteaa seisovansa kaikkien Exciter-nimellä tehtyjen levytysten takana. John Riccille asia ei mitä ilmeisemmin ollut ok. – Ehkä se on se palo jatkaa eteenpäin. Varmaankin siksi, että Brian McPhee soittaa eri tyylillä kuin minä. – Jos nyt kävisi niin, että ajautuisimme taas erilleen, Exciter voisi varmastikin jatkaa pelkästään minun, Danin tai Allanin toimesta, mutta ei siinä olisi tietenkään samaa hypeä. – Olemme soittaneet paljon keikkoja vuoden 2014 jälkeen, ja sen lisäksi jokaisella on tietenkin henkilökohtainen elämä. Mike Ricci kertokoon, miksi näin on. Se on pitänyt bändin kasassa kaikki nämä vuodet, senkin lyhyen ajan, kun en itse ollut bändissä
Viimein he ilmaantuvat, ja tässä syy myöhästymiseen: Gar [Samuelson, vuonna 1999 menehtynyt alkuperäisrumpali] oli ajovuorossa, nukkui rattiin ja vetäisi tieltä ulos. Emme ole saaneet työstettyä loppuun yhtäkään uutta biisiä, jonka olemme aloittaneet, Ricci voivottelee. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.inferno.fi Tilaajapalvelu puh. Sanoin, että me olemme kanadalaisia, me olemme mukavia, Ricci nauraa. Jätkät olivat aika pöllähtäneitä. Me olimme, että siitä vain. Ajoimme aloittamaan kiertuetta Los Angelesiin neljäntuhannen mailin päähän, mistä se jatkui rannikkoa pitkin aina New Yorkiin. Sanoimme myös, että vuorotelkaa sen tila-auton ratissa ja tulkaa muut meidän bussiin. Kukaan ei siis kuollut tai mitään. Se on joko tämä tai ei mitään. Mukana oli sessiokaveri Mike Albert, tosi taitava soittaja. Tosi tarina! Aivan lopuksi, John Ricci, 61 vuotta: asteikolla 1–10, kuinka heavy metal maniac vielä olet. Ehdottomasti kymmenen! Kun näet meidät huomenna, voit itse päättää, mikä on meininki. Tien vieressä oli läheisen maalaistilan aita, ja kun hän osui ensimmäiseen aitatolppaan, kaikki heräsivät. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia, koska sanotaan, että ei pitäisi toistaa itseään. Se teki terää varsinkin Nevadan kuumilla aavikkoseuduilla. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 89,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 107,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 11 numeroa/12kk 89,90 ”Meille ei ikinä voisi käydä kuten vaikkapa Venomille, siis että olisi kaksi samannimistä bändiä. – Seuraava levy julkaistaan Massacrelle, mutta minulla ei ole hajuakaan, milloin se tulee. Mutta on tosi vaikeaa kirjoittaa sellaista, mihin ei tunne intohimoa. Vuokrasimme Ottawasta ison asuntoauton ja viiden tonnin kuorma-auton kamoja varten. Kyllä, se on täysi kymppi. He olivat juuri julkaisseet ekan levynsä ja Chris Poland oli lähtenyt bändistä. Odottelimme ja odottelimme. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Tilaa Inferno! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. – Sanon, että 10. Me olemme vielä siinä iässä, että pystymme antamaan kaikkemme lavalla ja nautimme soittaa musaa, josta pidämme. Jostain syystä firma toimitti uuden auton. Ne biisit, joita olemme aloittaneet treenaamaan, kuulostavat hyvin paljon perinteiseltä Exciterilta. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.inferno.fi. Megadeth ja aitatolppa Exciter on soittanut kuluneiden vuosikymmenten aikana monen merkittävän metallibändin kanssa Manowarista, Motörheadistä ja Megadethistä Mercyful Fateen, Acceptiin ja Rageen. Me olimme samalla rundilla Pohjois-Amerikassa. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-inferno Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. He kysyivät, voivatko laittaa kamansa meidän rekkaan. Davestä [Mustaine] se oli tosi siistiä, koska moni bändi ei kuulemma suostu sellaiseen. – Kun pääsimme Losiin, Megadethin jätkillä oli vain farmari, ei mitään kuormasaati asuntoautoa. He olivat jollain ilveellä löytäneet puhelimen, soittaneet firmaan, josta olivat vuokranneet sen farkun ja sanoneet, että ”romutimme autonne, voitteko lähettää meille uuden?”. Se, joka haluaa kantaa soihtua, kantakoon.”. Keikkaan oli kaksi tuntia, eikä ketään näy missään. – Megadeth, Yhdysvallat ja kesä 1985. – En muista, mikä se kaupunki oli, mutta saavuimme keikkapaikalle kamoinemme ja autoinemme ja ihmettelimme, että missäs Megadethin jätkät ovat – että eivätkös he olleet ihan perässämme valtatiellä. maan seuraavia keikkoja varten. Kysyimme, että miten pääsitte tänne. Siellä on ilmastointi ja kylmää olutta. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä
Kun bändiä tarjotaan, tutkin aika tarkkaan maksimihinnan, jonka voimme maksaa. Vielä useampi maalaili uhkakuvia, että areenan sijainti hieman keskustan ulkopuolella koituisi turmioksi. Yksi WS Arenan menestyksen avaimista onkin ollut sopiva tasapainoilu musafanituksen ja bisnesvainun välillä. – Battle Beast ja Turmion Kätilöt ovat hyviä esimerkkejä bändeistä, jotka vetävät väkeä ja luovat ihan mielettömän tunnelman. PIIRI AKI NUOPPONEN Kun monet klubit taistelevat henkitoreissaan yleisökatoa vastaan, Suomeen on ilmaantunut joukko esiintymisareenoita, jotka eivät ole varsinaisesti keikkapaikkoja laisinkaan. Sen sijaan ilmastointi ja yleisö-wc:t olivat vaikeampi pala, koska niitä ei pidä aliarvioida ihmismäärään nähden. VAASAN WS Arenan luotsi Ari Rintamäki päätti muutama vuosi sitten alkaa muunnella paloja työturvallisuuteen keskittyvän Wasasafe-myymälänsä tiloja keikkakäyttöön. Rintamäki toteaa hymyillen, että suuri osa WS Arenan onnistuneimmista keikoista sekä bändien että yleisön fiiliksen suhteen on ollut rockja metallipitoisia. On tärkeää osata muuntautua ja soveltaa, eikä esimerkiksi nojata liikaa omiin suosikkigenreihin. JA N N E M Ä K E LÄ 82. Musiikki taitaa imeä sen ylimääräisen aggression pois, ja kun Turmion Kätilöt tai The 69 Eyes soittaa, yhteishenki menee tappelun ja sikailun edelle. – Yritämme luoda mahdollisimmat hyvät olosuhteet sekä bändeille että yleisölle. – Yö-yhtye oli esiintynyt uuden myymälämme avajaisissa, ja huomasin jo tuolloin, että tilan akustiikka pelaa oikein hyvin. – Kyllähän se niin on, että mitä raskaampi musiikki, sitä fiksumpi yleisö. – Backstage meillä oli tavallaan jo olemassa, koska se on sama tila kuin myymälän oma ruokala. Pystymme jo tällä kokemuksella aavistamaan, miten paljon ihmisiä milläkin lipunhinnalla tulee. – Se tasapaino on syntynyt aika luonnollisesti, koska vaimoni on se, joka buukkaa pääosan bändeistä ja minä joudun olemaan se kyyninen osapuoli, joka kyseenalaistaa jokaisen esiintyjän vetovoiman. Päivisin myymälä, iltaisin areena 6. En silti kuvittele, että WS Arena täyttyisi pelkillä punkbändeillä ja -sisustuksella. – Kyllähän kaikki sanoivat, että paikan täytyy näkyä torilta tai muuten se on kaupallinen itsemurha, mutta ei sitä kävelymatkaa pidä liioitella. Kun sitten sain lopullisen idean areenan suhteen, meni muutama päivä ja suunnitelmat olivat valmiina. Nuoruudessa kovimpia juttuja olivat Eppu Normaali, Popeda, Clash ja Ramones. Tällaisessa makasiinityylisessä tilassa tuo rokkitunnelma välittyy parhaiten. – Arkisin tila toimii myymälänä, ja perjantaisin sen pyörillä kulkeva irtaimisto kärrätään varastoon ja tapahtuma-areenan irtaimisto siirretään tilalle, eikä muutoksessa mene 20 minuuttia enempää! Moni varoitteli jo Vaasasta keikkapaikan sijaintina. Esimerkkimme löytyy aavalta Pohjanmaalta. Uskon, että ihmiset haluavat edelleen muitakin elämyksiä kuin ryyppäämistä, joka onnistuu kyllä kotonakin. Kaksi vuotta myöhemmin WS Arena on kerännyt tupia täyteen Vaasasta ja lähiympäristöstä, kun The 69 Eyes, Battle Beast, Viikate, Stam1na, Kotiteollisuus ja monet muut bändit lämppäreineen ovat saapuneet kaupunkiin. – Kiinteistönhoitokulut, lämpökulut, kiinteistöverot ja muut ovat Suomessa niin kalliita, että tuumailtuani tovin tällaisen konserttisalin puuttumista Vaasasta ja ostettuani eräästä konkurssipesästä ravintolatuotteet rupesin tosissani miettimään vaihtoehtoja Wasasafen taantumassa laskeneiden myymälämyyntien rinnalle, Rintamäki kertoo. Itsehän olen taustaltani punkkari. Varsinkin wc:t vaativat aika paljon soveltamista viemäröinnin puolesta, ja sijoitimme ne entisen varastomme puolelle. – Liialla fanituksella tulee usein tehtyä ylilyöntejä, ja vaikka todellakin tykkään musiikista, pyrin aina pitämään jäätä hatussa ja olemaan rehellisesti itselleni. Haluamme luoda kokemuksen, jossa kaikki asiat tehdään huolella sen sijaan, että laittaisimme bändin soittamaan myymälään ja toivoisimme parasta. Sen sijaan on luotettava esiintyjien vetovoimaan ja siihen, että kansa löytää kyllä musan, Rintamäki sanoo. Rintamäen mukaan käytännön toteutus oli yllättävän mutkatonta. En oleta kaikkien pitävän samanlaisesta musiikista. Toisin kävi. Se tehtiin jo aikoinaan niin siistiksi, että siellä on omat wc:t, suihkut ja sisäänkäynti, joten se sopi käyttöön hyvin
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Inferno 1 FIN Nightwish 01-18_BACKCOVER.indd 1 08.01.18 16:30