MÖTLEY CRÜE TENHI OZ THE MAN-EATING TREE AADOLF VS. MARTTI SERVO
RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 10/2011 I HINTA 5,90 euroa
Nightwish tuntemattomilla vesillä
699 (norm. 88 )
Throne Thumper THMP-1 299 (norm. 666 )
P-2002 Eliminator: 349 (norm. 1120 )
P-3002 Demon Drive: 635 (norm. 28 )
Parhaat lahjat joulupukin konttiin löydät alla olevilta jälleenmyyjiltä:
Helsinki: DLX Deluxe Music, Soundstore, Sound-Shop Jyväskylä: Musikantti Kajaani: Musiikki Lukinmaa Kokkola: Kokkolan Laitevälitys Kouvola: Kouvolan Musiikki Lahti: Keskusmusiikki Muurame: Piano Jylhä Oulu: Musiikki Kullas Rovaniemi: Rovaniemen Musiikkimestarit Salo: Kitarataivas Seinäjoki: Top Sound Tampere: DLX Deluxe Music, Tammerpiano Tornio: Tornion Musiikki Turku: Soitin Laine, Turun Super-Ostis
Maahantuonti ja markkinointi:
SMI - Scandinavian Musical Instruments Oy
Puh. 495 )
Soittovalmis Forum: alk. 395 ) Jingle Cajon: 159 (norm. 45 )
8" Star Practice Pad 24 (norm. 339 )
Backpack w/ Removable Stick Bag 39 (norm. 979 (norm. 399 (norm. Soittovalmis Target: alk. 220 )
Fun Box Cajon: 75 (norm. alk. 795 )
Vision VBL: alk. alk. alk. 180 )
P-902 Powershifter: 199 (norm. 239 )
Jesus Diaz Radial Edge Cajon: 199 (norm. (09) 5870456 e-mail: smi@smi-music.com
www.smi-music.com www.facebook.com/PearlFinland
Tarjouksien viimeinen voimassaolopäivä on 31.12.2011.
ESP ECLIPSE I CTM VBK
KIRK HAMMETT / METALLICA ESP ECLIPSE I DBSB
EMPPU VUORINEN / NIGHTWISH
JAMES HETFIELD / METALLICA
ROOPE LATVALA / CHILDREN OF BODOM
HENKKA BLACKSMITH / CHILDREN OF BODOM
TOM ARAYA / SLAYER LTD ALEXI-200 BLK
TOMI KOIVUSAARI / AMORPHIS
HYRDE / STAM1NA LTD MMV-09 TE BLKS-Y
EUGE VALOVIRTA / GODSPLAGUE, SUBURBAN TRIBE
MAX CAVALERA / SOULFLY / CONSPRIRACY
BAZIE, TIMOTIMO / THE 69 EYES
PAULI RANTASALMI / THE RASMUS LTD MH-350NT STBLK
ALEXI LAIHO / CHILDREN OF BODOM
MICHAEL WILTON / QUEENSRYCHE LTD H-1001 FM STBLK
MATT DEVRIES / CHIMAIRA
JEFF KENDRICK / DEVILDRIVER
WILL ADLER / LAMB OF GOD
09 720 60 660 Avoinna ark. 10 18, la 10 15. 10 18, la 10 15
MUSAMAAILMA RETAIL
MUSAMAAILMA
kauppa on auki 24 h
MUSAMAAILMA OUTLET
P www.musamaailma.fi
Ohrahuhdantie 2, 00680 Helsinki, Itä-Pakila Puh. LTD EX-50 SW
GUS G / OZZY OSBOURNE, FIREWIND
ESA HOLOPAINEN / AMORPHIS LTD EC-1000T/CTM SW
KUISMA AALTO, SANTTU HÄMÄLÄINEN, TUOMO SAIKKONEN / MOKOMA
GALDER / DIMMU BORGIR.
GEORGE LYNCH / LYNCH MOB
ANTTI WIRMAN / WARMEN
RIKU HOPEAKOSKI, MIKKO HEPO-OJA / CATAMENIA
JEFF HANNEMAN / SLAYER LTD PHX-200 BLK
MICHAEL PAGET / BULLET FOR MY VALENTINE LTD F-154DX STBLK
ROB ARNOLD / CHIMAIRA
SILENOZ / DIMMU BORGIR
MIKE SPREITZER / DEVILDRIVER
LAURI PORRA / STRATOVARIUS
JONNE JÄRVELÄ / KORPIKLAANI
Malminkatu 16, 00100 Helsinki, Kamppi Puh. 09 5627 1240 Avoinna ark
HINTAT AISTELU
VS
Maailman ensimmäinen täysin ohjelmoitava putkivahvistin! Hughes & Kettner Switchblade 100 HEAD 888 (1399)
Yamaha Rock Tour -setti 999 (1499) Symbaalit eivät kuulu hintaan!
Hughes & Kettner VC412A30 Vintage Cabinet 599 (829) Vain Switchbladen ostajalle!
Hughes & Kettner Switchblade 50 Combo 888 (1399)
www.f-musiikki.fi
Tuotteita on rajoitettu määrä.
016Axis:Londinium&skaba 018 eavyCookingClub: H FLESHFESTFINLAND-spesiaali 020MÖTLEYCRÜE 024SE,JOSTAEIPUHUTA 026TENHI 028SATURNIANMIST
30
030THEMAN-EATING TREE 033OZ 038NIGHTWISH 048Aadolfvs.MARTTI SERVO&NAPANDER 052 ölkyllä: P blackmetal-konkari WERWOLF 056Inferno10vuotta mitätänäaikanatapahtui. Markus Paajala
N WISH
38TIGH
Alexander Hafemann Jaakko Alatalo
20
009Päänavaus 010Sytykkeitä: mm.WALTARI,KATATONIA, SOEN,BATTLEBEAST...
48
064Salamyhkä: SYSTEMOFADOWNToxicity 067Arviot, pääosassaNightwish 084Demot, pääosassaRAVAGEMACHINERY 087Vanhaliitto: MORTALSIN, haastattelussaMatMauer 090Omanahka: GhoulPatrolinPEKKAOKULOFF
Isku New Yorkin kaksoistorneihin. Siinä Lou Reedin ja Metallican Lulu-albumi oli saavuttanut klassikkostatuksen ja poikinut sellaisia merkkiteoksia kuin Stam1nan ja Hectorin yhteistyölevyn sekä Kauko Röyhkä & Bodomin Lapset -projektin. Toki kysymyksiä tulvi mieleen enemmänkin, mutta vastataan nyt noihin heitettyihin ihan julkisesti: 1. NIIN nostalgikko kuin olenkin, kuulemma sietämättömyyteen asti, minusta aikakauslehtien turboahdetut juhlanumerot ovat jotenkin teennäisiä. 8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3.krs , 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Mikko Mali Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Markus Paajala Tuomaksen vaatteet Artistiasu Oy, Kerava Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 11. Aika hyvin vanhalta juopolta olkoonkin, että Avaruusmiehen älykkyysosamäärä on sanojensa mukaan 163. Ja tietysti: paljon onnea vaan.
Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Tämäntyyppisiin kysymyksiin tulin etsineeksi vastauksia aiemmin syksyllä, kun tajusin, että tekemäni lehti on ollut olemassa kymmenen vuotta. ENSIMMäINEN viritelmä tämän päänavauksen paikalle oli fiktiivinen katsaus tulevaisuuteen. tuota noin... Olitko onnellisempi. Näistä ensin mainittu on kuitenkin pidemmän tähtäimen hommia. Miten tässä käy, ken tietää, mutta toivotaan nyt kaikesta huolimatta, kynttilöitä puhallellessa, että ainakin se perhanan maya-ennustus menisi vikaan. Luen parasta aikaa Ace Frehleyn elämäkertaa, jossa entinen maskisankari pistelee suvereenisti muistellen. 2. vuosikerta
MATTI RIEkkI a
aj Päätoimitt
KYMMENEN TIKKUA NUOTIOSSA
MITä sinulla tulee ensiksi mieleen vuodesta 2001. Ööö... Mukavien työkaverien kanssa on hauska paiskia hommia, vaikka paiskiikin niitä erakkona eikä näe heistä ketään. Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hynninen Sami, Hyttinen Heta, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TilaajaPalvelU (ARK. Olitko erilainen kuin nyt. Paitsi pikkujouluissa, ja niistäkään ei jää paljon muisteltavaa. Itäkylän Riitan kolumnissaan uumoilema siirtyminen fyysisestä olomuodosta aineettomaan ei näy horisontissa, ei vaikka paha, paha valtiovaltakin yrittää tehdä temppujaan lehtijulkaisemisen vaikeuttamiseksi. Olivatko asiat silloin paremmin. Kyllä, läskimpi ja rapakunnossa. Roskiin lensi moinen. Sen mitä muistaa, kulunut aika Infernon tirehtöörin pallilla on ollut antoisaa. Paljon sivuja tyhjästä. Niin tai näin, Infernon suhde ikääntymiseensä on varsin hillitty, olisiko peräti toteava. Paskaako tuota vuosi vuodelta lähestyvää kuolemaa juhlimaan, kyllä sen kanssa ehtii tanssia sitten aikanaan. Melkoinen lukema ja kuulemma korkeampi kuin entisillä bändikavereillaan. Kymmenen vuotta meni, mutta menköön. Paitsi ettei teksti ollut lopulta kovinkaan hauska, se ei tehnyt oikeutta tulevalle, sillä tulevaisuus on milteipä aina uumoiltua ihmeellisempi. Itse putosin tähän nuotioon vuonna 2005. 3. Pakko ei ole kuin kuolla ja maksaa verot, sanotaan, ja taitaapa tuo pitää kutinsa. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta.
inferno
9. Mitäs tässä välissä taas tapahtuikaan. Siihen kusahti. Kun tarkemmin ajattelee, kymmenen vuoden takaa ei muista oikein mitään. Liekö tuolla jotain tekemistä sen kanssa, että olen itse järjestänyt syntymäpäivät viimeksi kun oli turpa täynnä maitohampaita. Se, kuinka kauan tässä jatkossa istun, riippuu tietysti tuon tuhannesta asiasta, mutta koko Inferno-lehden suhteen matka on taatusti alussa
Bändi tuli silloin vähän kuin tilauksesta. Se hetki kun lavalla oltiin, siinä oli tosi mahtava fiilis ja se jää varmasti ikimuistoisena mieleen. Mä en käytä sanaa työ, koska kysymys on elämäntavasta. Hatakkakin kävi hetken päivätöissä, kunnes bändi imi kaiken ajan. Helsingin Nosturissa juhlittiin näyttävästi Waltarin komeaa uraa. Kirjakin onnistui Hatakan mielestä ensimmäiseksi opukseksi hyvin. Ei jääty miettimään men10
inferno
neitä. Hatakka aikoo tehdä toisen soololevynsä ensi vuonna. Erääksi Waltarin uran keskeiseksi käännekohdaksi Kärtsy nostaa sen, kun bändi muutti ennakkoluulottomasti Berliiniin vuonna 1991 tekemään biisejä ja keikkoja. Samalla kun juhlitaan 25-vuotiasta Waltaria, juhlitaan myös Hatakan 20-vuotistaiteilijajuhlaa. Yllätyin siitä, kuinka paljon meillä on tutuiksi tulleita biisejä. Ainoastaan 2000-luvun alussa bändi piti pienen tauon, mutta sekin tuli Kärtsyn mukaan oikeaan paikkaan. Oli hauska keskittyä tällä kertaa vain nauttimaan siitä, miten bändi toimii. Waltari syntyi siis niin, että piti keksiä, millä kokoonpanolla lähdetään tekemään sovittu keikka. Paikalla nähtiin muun muassa Apocalyptica ja Angelit sekä tietenkin Waltari alkuperäisessä triokokoonpanossa Hatakka, Jariot Lehtinen ja Sale Suomalainen. Jengi tunsi kaikki biisit, ja aika vähän siellä ehdittiin mitään marginaalisempia vetoja vetämään. Aika äkkiä piti toimia, ei ollut hirveästi aikaa jäädä ihmettelemään. www.waltarimusic.com. Silloin me tajuttiin, että tästä voi tulla ura. Mutta kun keikka oli ohi ja vaatteet vaihdettu, heti tuli sellainen olo, että mitäs seuraavaksi. KeulahahmoKärtsyHatakkakertoo,ettäbändionainahalunnutkulkeaeteenpäin.
VARTTIVUOSISATA WALTARIA
YKKöSpäIvIEN ykköspäivänä 11.11.11. MITä nousee päällimmäisenä mieleen, kun muistelee Waltarin alkuaikoja 25 vuotta sitten?
Mullahan oli ollut jo 11-vuotiaasta asti bändivirityksiä. Sitä hetkeä ilman ei varmaan oltaisi tässä. Pelkkien sinkkubiisien katalogin soittaminen kesti melkein pari tuntia. Broidin kanssa soiteltiin kotona sitä ennenkin. Musa oli ollut mulle aktiivinen harrastus jo pitkään. Musta tuntuu, ettei Waltari ole kovin usein saanut samanlaista livefiilistä levylle. Tietenkin jotain Madonnan biisiä (Give It to Me) piti aika kauan miettiä, miten siitä saa Waltarin kuuloisen sovituksen. Onhan Suomessakin esimerkkejä artisteista, jotka on polttaneet itsensä loppuun, hän sanoo. Vaikka Hatakka sanoo olevansa huono retroilija ja muistelija, tällainen tapahtuma teki häneen vaikutuksen. Mutta tässä bändissä palaset loksahti jotenkin kohdalleen. Lavalla vieraili kymmenittäin eri muusikoita Waltarin biisejä soittamassa. Tuomola on kirjoittanut aiemmin muun muassa Idols-kirjoja, ja Waltarista oli käytettävissä aika paljon totuttua enemmän materiaalia. Levystä ei tullut ainakaan nyt liian pureksitun ja viimeistellyn kuuloinen. Se oli tosi aktiivista ja nopeatempoista. Kesti muutaman vuoden, ennen kuin bändi sai bisneskuviot pyörimään. Kun keikka oli paketissa, Waltari katsoi taas eteenpäin. Waltari aloittaa helmikuussa Euroopan-kiertueen. Se oli ikään kuin viimeinen pysähdys, joka piti tehdä. Koulut oli loppuneet eikä mulla ollut mitään suurta meneillään elämässä, ainakaan sellaista mikä olisi hirveästi kiinnostanut.
Bänditoiminta oli aika määrätietoista alusta lähtien. Waltari on puskenut tasaisella tahdilla levyjä ja musiikkia halki koko uransa. Berliinissä huomattiin, että nyt ehkä on tapahtumassa jotain sellaista mitä ei osattu kuvitellakaan. VILHO RAjA
Sytyttäjä
LA
Yksisuomalaisenrockmaailmanomaleimaisimmistayhtyeistäontullut25vuodenikään. Bändin ensimmäinen keikka oli sovittu jo ennen kuin sitä oli olemassa. Heti ekoissa treeneissä tajuttiin, että nyt on tapahtumassa jotain tavallista kellaribändiä toimivampaa. Coverlevyn tekeminen oli kuulemma helppoa ja rentoa. Waltari ja meikäläinen on aina ollut eteenpäin pyrkivä instanssi WALTARIN juhlavuoden kunniaksi julkaistiin Covers All -coverlevy sekä Pauliina Tuomolan Waltari Suomimetallin pioneerit -kirja
www.myspace.com/soenmusic
inferno
11. Kun laulaja Joel Ekelöf tuli mukaan kaksi vuotta sitten, se antoi meille tarvittavan potkun bändin eteenpäin saamiseksi, Lopez kertoo. Toivottavasti pääsemme soittamaan pian lisääkin keikkoja sinne. Soen aikoo tehdä keikkoja ensi vuonna, ja suomalaisyleisöä hellitään oikein kunnolla. Soenin MySpace-näytteistä tulee hakematta mieleen Tool. Yleensä bändit ovat diiliasioissa se ruinaava osapuoli, mutta Calvert kertoo itse painostaneensa esimerkiksi Corpsessedia monta kuukautta yhteistyöhön. Kun mies sitten lähti bändistä, hän ja kitaristi Platbardzis muuttivat kumpikin ulkomaille, eikä yhteistyöstä tullut mitään. Pidän siitä haasteesta, että tuon jatkuvasti laadukasta metallia ihmisten saataville ja kuuluville. Silloin hän oli vielä kiireinen Opethin kanssa. David kiinnostui meistä jo aika varhain. Pidän tästä tyylistä todella paljon. Calvert tuntee Suomiskenen hyvin. Hyvät uudet signaukset tuovat koko ajan lisää huomiota, Matt Calvert myhäilee. Calvert sanoo, että Euroopassa tehdään nykyään tämän genren paras musiikki. Arveluistaan huolimatta Lopez kiittelee vuolaasti myös Spinefarmia siitä, että yhteistyö onnistui, arvattavista syistä. Minusta tuntuu, että hän valitsee itse bändit, joiden kanssa työskentelee eikä juokse rahan perässä. Entä millaiset markkinat Yhdysvalloissa on tällaiselle musiikille. Toivottavasti edes pieni osa nuorisosta valitsee jonkun Dark Descent -levyn "major label metal" -levyjen sijaan. Amerikkalaisen metallin ongelma on substanssin puute. www.darkdescent.net
Opethistavuonna2006lähtenytMartinLopez onviimeinpalannutmusiikinpariin.Soen onuusibändi,jossavaikuttavatmyösKim Platbardzis,JoelEkelöfjaviimeisimpänälisäyksenäSteveDiGiorgio.Spinefarmjulkaisee Cognitive-nimisendebyytinensihelmikuussa.
LOPEZIN UUDETKUJEET
LOpEz kertoo, että Soenin tarina alkoi jo vuonna 2003. Bändi soittaa ensimmäisen keikkansa ikinä Finnish Metal Expossa helmikuussa. Suomessa on mahtava metalliskene ja hyvin tiedostava yleisö. Hän on yksi parhaista basisteista joita tiedän, ja hän tuo paljon luonnetta Soenin musiikkiin. Täällä on yleisöä tälle musiikille, se on varmaa. Samanlaista jälkeä ei olisi tullut kenenkään muun kanssa. Muun muassa Deathissa ja Testamentissa taituroinut bassokehveli Steve DiGiorgio tuli Lopezille tutuksi jo Opethin aikaan. Jos ei olisi, en voisi pyörittää tätä yhtiötä. Lafka on ollut olemassa vasta kaksi vuotta, mutta kasvuvauhti on kova. Hänen mukaansa suomalainen ja pohjoismainen metalli on usein juuri sellaista, josta hän itse pitää. Mielikuvaa ei ainakaan hälvennä se, että debyyttilevyn tuottajana on David Bottrill, joka työskenteli mainitun verrokin Ænimalla (1996) ja Lateralusilla (2001). Kummankin kiekon kovuus ylittää käsityskyvyn. Kun puhuimme Soenin kanssa basisteista, DiGiorgion nimi nousi nopeasti esiin ja soitimme hänelle. Jostain syystä suomalaiset bändit eivät kovin usein pääse samanlaiseen valokeilaan kuin ruotsalaiset. Rippikoulu, Abhorrence, Convulse, Xysma, Demigod, Purtenance ja Demilich ovat hienoja bändejä. Depravity on yksi suosikeistani, mutta pidän paljon myös vanhasta sukupolvesta. Olemme todella kiitollisia siitä, että saimme mahdollisuuden työskennellä hänen kanssaan. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf
erno.f i
AmerikkalainenDark Descent Recordson alkanuthaaliatalliinsasuomalaistajapohjoismaistadeathmetaliaoikeinurakalla.LafkapomoMattCalvertsanoo,ettäsyynäonyksinkertaisestitäkäläisenmetallinkorkealaatu.
JENKKILAFKA SUOSII SUOMALAISTA
CORpSESSEd (kuva), Depravity, Cryptborn, Gorephilia, Stench of Decay, Maveth, Krypts ja Swallowed ovat kaikki suomalaisia bändejä, jotka ovat julkaisseet musiikkia Dark Descentin kautta. Meillä on paljon yhteistä niin musiikillisesti kuin muutenkin. Toivon, että itse signaamani bändit tullaan muistamaan samalla tavalla kuin ne. Death metal ei taida olla siellä ihan yhä kovassa huudossa nykyään kuin vaikka 20 vuotta sitten. Mutta tilanne on tosiaan hyvin erilainen kuin 15 vuotta sitten, ja siihen vaikuttaa myös nettilataaminen ja kaikki muu. Suomalainen death on tunnelmallista ja synkempää kuin ruotsalainen
CHECK OUT!
WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE
WWW.NUCLEARBLAST.DE
BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE:
NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
Jalustaa joulukuuseen!
Transformers 3
Dark of the Moon Blu-ray+DVD -combo DVD 18,95
2395
Blu-ray+DVD -combo DVD 18,95 Julkaisu 12.12.
Super 8
2395
Blu-ray -elokuvat
Menetetty maa Shutter Island G.I. Joe: Rise of the Cobra Maailmojen sota Transformers Transformers 2: Kaatuneiden kosto Star Trek Watchmen
995/kpl
Arpinaamaa lainatakseni, maailma on sinun.
SKABA
ishi oitaNightw V
ä!
n ja osallistu fernon nettii mene in i nightwisin voittaa paits din kisaan. Kuulostaa ehkä teennäiseltä, mutta bändi onnistui manaamaan esiin jotain vanhaa ja alkukantaista, jota levoton nykymaailma ei sentään vielä ole onnistunut tuhoamaan. netistä lö rvioita ja enn vea levyblogin, li
Ville Juurikkala. Tai Post-post-post-modernismi. Kärsin akuutista teknologiafobiasta; kuka tahansa kaltaiseni bittiummikko pystyy varmasti vannomaan, että se "vanha" johon Jaz Coleman viittaa, on jo aikoja sitten tuhottu. Tuossa se nyt makaa pöydällä edessäni, ämpeekolmonen, Philips GoGear VIBE firmware version 2.04 täysin hyödyttömänä, lataamattomana ja ennen kaikkea hiljaisena. Artistit aakkosjärjestyksessä A-L eivät näy. UUDETKUJEET
pIAN ALKAA SE kauan pelätty ja odotettu, maya-kansan ja Killing Joken Jaz Colemanin ansiosta pahamaineinenkin vuosiluku 2012 olla oven takana. Edellä mainitun joulukalenterissa vuosi edustaa kuulemma sitä ihmiskunnan viimeisintä luukkua. Onko kaikki vanha, hidas ja analoginen tarpeetonta. Kun lavalta leijaili kostean metsän ja palavien halkojen pihkainen tuoksu, tämä suomalainen suurkaupungissa heltyi kyyneliin. Viimeksi mainittu puolestaan visioi Infernolle taannoisessa haastattelussa, kuinka "jotakin suurta" tulee tapahtumaan ja että "uuden synty vaatii vanhan tuhoa". Ajattelin, että kun nyt alkaa tämä 2011 olla lopuillaan, niin eiköhän se olisi jo minunkin aika hankkia itselleni semmoinen ämpeekolmonen, josta kylillä niin paljon puhutaan. Sanon "yritin", koska eihän siitä mitään tullut. He antoivat nimittäin hajoamiselleen semmoisen syyn, johon pystyn minäkin samastumaan: jompikumpi veljeksistä pudotti kännykkänsä maahan ja tajusi sillä silmänräpäyksellä, että nyt saa riittää. S .fi www.inferno
iksia, htaisia haast t myös ajanko ja. Helvetti on jo täällä; sen nimi ei enää ole Hades, Manala tai Valhalla. Kukaan ei osaa neuvoa. Herää myös kysymys, kuinka monta vuotta musiikkilehtiä, kuten Infernoa, enää tullaan painamaan sivuille saakka, ennen kuin kaikki siirtyy klikkauksen taakse bittimuotoon. Lista alkaa vasta Malevolent Creationin kohdalla. Ja se, mikä ennen tunnettiin todellisuutena, on täällä pelkkä loputon jono "sovelluksia". Tämänkaltaisten arjen pikku kärsimysnäytelmien takia tunsin aitoa iloa, kun kuulin Wolves in the Throne Roomin aikovan lopettaa bändihommat uusimman levynsä jälkeen. Niin että nauttikaahan nyt joulusta kun vielä voitte uudenvuoden raketit saattavat tänä vuonna paukkua raskaammassa sarjassa kuin mihin on totuttu. Niin sitä pitää. Se on Postmodernismi. Se kosketti. Biteistä puheen ollen: saa muuten lähettää sähköpostia tännepäin, jos joku arvon lukijoista osaa neuvoa, miten ladataan Philips GoGear VIBE firmware version 2.04 ja missä mahtavat olla ne artistit A-L. Jätkät haluavat mieluummin kyntää maapilkkuaan kuin klikkailla näppäimistöjä studiossa ja lähetellä sähköposteja. Otin yhteyttä Philipsin tukilinjaan, jossa Greg-niminen tyyppi (botti?) yritti auttaa, mutta päätyi lopulta hänkin antautumaan totaalisen umpikujan edessä. voit s tulevan run albumin myö uuden illa totta kai! n nimmare kiertuekirja ehän on jaa osoite. Klik, klik. Eikä edes akun lataaminen onnistu. Todellisuus on rikottu jo aikoja sitten. Ostin vempeleen noin 48 tuntia sitten. Maailma vuonna 2012 tulee tosin olemaan astetta köyhempi paikka, jos WitTRin kaltaiset tunteella maalaavat muusikot poistuvat näyttämöltä (tai näyttöruudulta) kokonaan. Kun kaiken sovellus- ja päivitysviidakon uumenissa joutuu vielä lukemaan uutisista, että Oxfordin englannin sanakirja poistaa uusimmista painoksistaan kokonaan sanan "cassette tape", katsottuaan sen tarpeettomaksi, ei voi olla kuin tuntematta, että jotakin arvokasta meiltä kyllä riistetään tämän niin sanotun kehityksen nimissä. Näytä nyt, mihin pystyt, arvon herra Teknonörtti. Miten 10-vuotiaat pikkulapset
Lontoon-kirj
RIITTA ITäkYLä
eenvaihtaja
osaavat noita käyttää, kun Gregkin, alan ammattilainen, sai päänsäryn. Yritin päivittää itseni 2.0 versioon tässä eräänä päivänä. Bändi esiintyi hiljattain täällä ja onnistui luomaan uskottavan 3D-virtuaalimaailman pelkän musiikin ja hajuefektien keinoin. ydä akkokuuntelu PS. Itse olen havainnut Jaz Colemanin ennustuksen käyneen toteen jo aikoja sitten. Sähköposteja osaan kyllä kutakuinkin lukea, joten neuvoja otetaan mielenkiinnolla vastaan. En saa sitä toimimaan. Elämme Uudessa Valtakunnassa, jossa tietokonepelien taistelukentät ovat todellisempia kuin "oikeat" sodat, jotka eivät oikeastaan ole "oikeita", koska ne käydään televisiossa
Syöminen kannattaa aina!
1. Kerhoon voi päästä ainoastaan kutsumalla, ja valinta vaatii kaikkien jäsenten yksimielisen hyväksynnän. Tee toiselle osalle massaa sama homma ja laita kääreet uunin keskiosaan 150 asteeseen noin 45 minuutiksi.
kINkku-MELONI-juuSTOTIkuT
parmankinkkua Cantaloupe-melonia Peccorino-juustoa
1. 4. Pilko ainekset sopivan kokoisiksi palasiksi. Tällä hetkellä kerhossa on yhdeksän jäsentä, jotka haluavat pysyä anonyymeinä. Hyvät perusraaka-aineet ja kunnon kotiruoka ovat kerhossa aina arvossaan, ainakin jos sapuska on paistettu voissa ja mukana on pekonia. Veden syleilyssä olo kevenikin mukavasti, sillä Arkhimedeen tunnetun lain mukaan nesteeseen upotettu kappale menettää painostaan saman verran kuin sen syrjäyttämä nestemäärä painaa. Kaikenlainen ruuan kanssa snobbaileminen ja kulinaristinen kikkailu on FFF:ssä vierasta. Vaivaa jauhelihamassaa molemmin käsin huolellisesti niin pitkään, että massa kiinteytyy ja siitä tulee tiivis. Taikinamassaan ei laiteta yhtään korppujauhoja pilaamaan ja kiinteyttämään. Sen verran voidaan paljastaa, että pari jäsentä on esitellyt Heavy Cooking Clubin historiassa omia reseptejään. Tökkää ainekset cocktailtikkuihin järjestyksessä juusto, meloni ja kinkku.. Paista juustoa kevyesti uunivuoassa niin, että se saa kauniin värin pintaan. Näissä kokoontumisissa testataan eri tavoin prospectin soveltuvuutta jäseneksi, sillä tärkeää ei ole vain rakkaus hyvään ruokaan ja sen valmistamiseen, vaan myös kyky tulla toimeen muun jäsenistön kanssa ja osoittaa oikeanlaista nöyrää että iloluontoista henkeä. Hameväkeä kerhoon ei hyväksytä, ovathan maailman parhaim18
inferno
1 kg naudan jauhelihaa. Jäsenistö pukeutuu tapaamisen ajan klubitakkiin, josta käy ilmi jäsenen asema. Tämänsyksyinen FFF-tapaaminen järjestettiin Himoksella, ja menuun oli valikoitu lähinnä syysaiheisia erilaisia riistaruokia, mutta myös lähestyvä joulu haluttiin ottaa huomioon paistamalla joulukinkku naposteluruuaksi aterioiden välille. Aterioiden väliset ruokalevot yhdistettiin pääasiallisesti puhdistautumisriitteihin suorittamalla molemmat samanaikaisesti pihalla olevassa lämmitetyssä paljussa. Lisää myös suola, mustapippuri ja paprikajauhe. Laita levyn päälle keskelle koko pituudeltaan noin puolet jalapenoista ja cheddarjuustot Pyöritä leivinpaperin avulla levystä rulla ja laita pekonit rullan ympärille koko matkalta niin, että koko "käsi" on tiiviisti pekonikääreen sisällä. 3. 1 kg sika-nauta-jauhelihaa 2 isoa tai 4 pientä salottisipulia silputtuna 2 valkosipulinkynttä murskattuna 12 tl suolaa 12 tl mustapippuria 2 tl paprikajauhetta 2 purkkia kermaviiliä 2 munaa 1 prk jalapenoja 2 pkt cheddar-sulatejuustoviipaleita 4 pkt pekonia
mat kokitkin tunnetusti miehiä. Pääsyvaatimukset ovat tarkat, ja itse pääsykokeet ja -riitit voivat kestää usean vuoden ja tapaamisen ajan. Myös varsinaisilla jäsenillä on sananvaltaa kerhon asioissa. 3. Hyvin syödyn ja levätyn viikonlopun jäljiltä jäsenistö alkoi odottaa kevääksi suunniteltua tapaamista innolla. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, aina sunnuntain rääppiäisiksi asti. Laita yksi osa leivinpaperin päälle ja painele käsin massasta tasainen levy. Anna seistä noin puoli tuntia ja jaa taikina kahteen osaan. 5. Ylintä päätäntävaltaa FFF:ssä käyttävät presidentit, jotka tarpeen tullen vetäytyvät käytössä oleviin kylpytiloihin tekemään päätökset jäsenten varoittamisesta, ylentämisestä tai alentamisesta. Kuvat: Flesh Fest Finland
www.inferno.
lisää reseptejä
fi
MuuMIONkäDET
Hyvästäruuasta,juomastajakylpemisestä sekänäidenyhdistämisestäpitäväherrainkerhoFlesh Fest Finlandviettiperinteistä virkistäytymisviikonloppuamarraskuussa Himoksella.LihanystävätpaljastivatosanviikonlopunmenustaanInfernolle.
FLESHFEST FINLAND -SPESIAALI
FLESH FEST FINLANd on viitisen vuotta toiminnassa ollut hyvän ruuan ystävien kerho, jonka makumieltymykset painottuvat pääasiassa erilaisiin liharuokiin. Kuullota sipulit voissa ja lisää jauhelihamassan sekaan. 2. Laita jauhelihat isoon kulhoon ja sekoita siihen kermaviili sekä munat 2. Kokoontumisiin on toisinaan kutsuttu myös syömisen päälle ymmärtäviä vierailevia tähtiä, mutta tällä hetkellä FFF ei ole aktiivisesti etsimässä uusia jäseniä
Paista pyörykät pannulla kauttaaltaan kypsiksi ja kauniin ruskeiksi. Sekoita lihapulla-ainekset tai korppujauho kookosmaitoon ja anna turvota 5 minuuttia. 3. 4. Kääntele reilunkokoisiksi pilkottuja lihakuutioita vehnäjauhoissa. 2. Lisää oliiviöljyä, suolaa, murskatut valkosipulinkynnet ja rosmariini pottujen päälle ja kypsennä uunissa 175 asteessa.
1 pussi lihapulla-aineksia tai 1,5 dl maustettuja korppujauhoja 2 dl kookosmaitoa 500 g broilerin tai normaalia jauhelihaa 1 muna 23 rkl pähkinärouhetta 12 rkl punaista currytahnaa 1 rkl juoksevaa hunajaa 1 sipuli pikkuisen chilijauhetta voita paistamiseen
kASTIkE:
2 l suppilovahveroita 100 g pekonia 2 valkosipulinkynttä 1 sipuli 3 dl kermaa 1/3 pkt Koskenlaskija-tuorejuustoa voita suolaa pippuria rosmariini
riittävästi naudan ulkopaistia vehnäjauhoja pekonia 1 pieneksi kuutioitu iso porkkana selleriä 1 silputtu sipuli tuoretta chiliä 1 iso valkosipulinkynsi voita paistamiseen lihaliemikuutio tai noin 4 dl vahvaa lihalientä 3 dl punaviiniä 1 rkl soijaa 1 rkl tomaattipyreetä laakerinlehti timjamia ja rosmariinia suolaa ja pippuria puolikkaan appelsiinin hyvin pesty kuori 1 prk hillosipuleita ruskistettuja sieniä persiljasilppua
1. Pilko sipuli, valkosipuli ja pekoni. Anna kiehua miedolla lämmöllä välillä sekoittaen kunnes juusto on täysin sulanut.
1. Anna hautua kattilassa kansi päällä ja pienellä lämmöllä noin tunnin ajan. Paista jauheliha, viipaloitu pekoni ja pilkottu sipuli pannussa ja mausta haluamallasi tavalla. Hifistit ja nössöt voivat ottaa chileistä siemenet pois. 2. Toista tämä 29 kertaa. Loppuvaiheessa poista appelsiininkuori ja lisää hillosipulit sekä voissa ruskistetut sienet.
inferno
19. Lisää haudutuksen aikana tarvittaessa viiniä tai vettä. Laita vuoka uuniin 200 asteeseen noin 20 minuutiksi tai kunnes pekoni on ihanan kullanruskeaa. Tämän jälkeen lisää kerma ja anna hautua vielä toinen tunti. 3. Pilko Koskenlaskija ja lisää se kastikkeeseen. Lisää joukkoon hienoksi silputut juurekset, sipulisilppu, valkosipuli, tomaattipyree, lihaliemi tai kuutio, viini ja mausteet. Käytä tarvittaessa vielä uunissa.
1. Lisää sekaan suppilovahverot ja anna paistua kunnes neste on haihtunut. Lisää voita tarvittaessa. 2. Ruskista silputtu pekoni ja lihapalat. Laita pekonisiivu pihvin ympärille. Leikkaa pestyt potut lohkoiksi, mutta älä kuori, ja lado vuokaan. 2. 3. Vaivaa massa tasaiseksi ja pyörittele siitä käsin isohkoja pullia. Kuullota sipulit voissa ja lisää sen jälkeen pekoni. Ota hirvenliha vähintään tuntia ennen valmistamista huoneenlämpöön ja hiero lihan pintaan suola ja mustapippuri. Pilko chili ja lisää ne kattilaan. Lisää jäljelle jääneet juustot nakkien päälle vuokaan. Laita kuumalle pannulle voita ja käristä pihvi haluamasi kypsyyteen. Anna vetäytyä ennen tarjoamista noin 10 minuuttia.
POTuT:
3 pottua 2 rosmariininoksaa 3 valkosipulinkynttä oliiviöljyä suolaa
jOkOTHAIPYÖRYkäT
1. Kerman lisäämisen jälkeen voit alkaa työstää koillisnakkeja.
300 g hirvenfileetä 1 pekonisiivu suolaa mustapippuria viskiä liekitykseen
kOILLISNAkIT
30 kpl nakkeja 3 pkt pekonia 1 pkt Kuusamo-savujuustoa tai jotain muuta vastaavaa
1. 2. Siivuta juusto, ota nakki käteen ja kierrä sen ympärille pari juustonsiivua. 3. Lisää kerma ja kiehauta. 2. 2. Lisää vettä jos tarvitsee. Lisää lopuksi hieman viskiä kuumalle pannulle ja heitä tulta perään. 3. Lisää ympärille pekoninsiivu ja laita tuotos uunivuokaan. 4. YLILYÖNTIkASTIkE
1 kg sika-nauta-jauhelihaa 1 pkt pekonia 1 prk kuohukermaa 1 prk marinoituja valkosipuleita 2 prk chilitomaattimurskaa 45 tuoretta chiliä 2 isoa sipulia
MIIkA "MEGA" kuuSINEN
tutkiva kuLinariSti
VISkILIEkITETTY HIRVENFILEE ROSMARIINIPOTuILLA jA SIENISOOSSILLA
FILEE:
(yhden hengen annos)
1. Siirrä einekset kattilaan ja lisää tomaattimurska sekä valkosipulit marinadeineen. Hauduta pataa kannen alla joko liedellä tai uunissa kunnes liha on täysin mureaa. Lisää seokseen jauheliha, muna, pähkinärouhe, pilkottu sipuli, currytahna, hunaja ja mausteet. Liekittämisen tärkein sääntö on, että sitä ei koskaan pidä tehdä liesituulettimen alla.
BuRGuNDINPATA
1. 3
Olen. " Sitä miettii, että mitä. Mitä oikein teen näiden tyyppien kanssa ja Miksi teen tätä koko juttua."
20
inferno. tekemäSSä. minä. Oikein. YOu knOw
22
inferno
Männikön mukaan on kummallista, että siihen kysytään perusteluita kerta toisensa jälkeen. Eikö sen kysymyksen pitäisi olla toisin päin, että minkä takia aina valitaan englanti?
pOhjOiS-SAVOStA rYömi puOlitOiStA VuOttA Sitten eSiin rujO, nOpeA jA VihAinen bändi nimeltä se, josta ei puHuta. Hänelle on luontevinta kirjoittaa ja huutaa suomeksi, koska hän myös ajattelee ja näkee unia suomeksi. Jos joku suomeksi laulava artisti siellä tekee englanninkielisen levyn, sehän on selkeä viesti, että nyt yritetään valloittaa ulkomaita, ja yleensä vielä huonolla menestyksellä, Männikkö sanoo. Männikkö myöntää, että bändi on yhä hänen lapsensa. Muut jäsenet ovat kitaristit Harri Granqvist ja Heikki Matero, basisti Juho-Pekka Lappalainen ja rumpali Ilkka Nissinen. Vaikka metallimusiikissa on perinteisesti esitetty meilläkin asiat englanniksi, viimeisten viidentoista vuoden aikana suomen kieli on päässyt pannasta. Laulaja kiittää heti perään kitaristi Granqvistia siitä, että hän hoitaa suuren osan bändin graafisesta ja tietoteknisestä puolesta. Bändin tarina alkoi vuonna 2007. Tällä levyllä on hyvinkin kantava punainen lanka, eikä se ole kovin syvällä niissä teksteissä. Mutta ehkä minä olen sen verran omapäinen, että kun minulla on tästä bändistä visio, siihen on vaikea päästä väliin. Puhdas teemalevy se ei ole, mutta kaikki tekstit tavallaan nivoutuu yhteen, Männikkö pyörittelee.
24
inferno. Mietitään vaikka suomalaista popmusiikkia tai iskelmää. Se, josta ei puhuta on saanut alkunsa nimenomaan Männikön ideasta. Jos se suomen kieli minulta riisuttaisiin, siinä vietäisiin samalla minun taiteestani jotain pois. Se, josta ei puhuta laulaa suomeksi. Silti etenkin tällaisen äkäisemmän metallin tekeminen kotimaisella on edelleen poikkeuksellista. En tiedä, onko syynä huono itsetunto omasta kielestä vai suomalaisen metallin ulkomainen suosio. Savolaisista ei aina voi tietää. debYYttileVYllä Oli Vielä lAStentAutinSA, muttA kAkkOSleVY muStA, kYlmä, SYVä jA SAmeA On täYttä tAVArAA.
tekSti VilHo Rajala kuVA tuija piiponnieMi www.sejostaeipuHuta.coM
Punainen lanka
Musta, kylmä, syvä ja samea viittaa erääseen kotimaisen kirjallisuuden klassikkoon, joka kenties toimii jonkinlaisena avaimena uuden levyn sisältöön, tai kenties ei. Olen kyllä muitakin innostanut, että sävellysideoita saisivat heittää ilmoille. MAALAISPOIKIEN METALLIBäNDI
S
e, josta ei puhutan laulaja Samu Männikkö puhuu verkkaisesti. Ulosanti on varsin erilaista kuin bändin kiivaassa hc-thrash-hakkauksessa, jossa Männikkö huutaa ja möykkää sen minkä kerkiää. Onhan se, kun teen pohjasävellystyön ja kirjoitan sanat. Pikku tarkastelulla ne palaset kyllä loksahtaa kohdalleen
Joskus kun antaa jonkun korjausehdotuksen, se tulee turboahdettuna takaisin. Aika jalat maassa ollaan koko touhun kanssa. Nyt Se, josta ei puhuta on Spinefarmin bändi. Eräs konkreettinen ero edelliseen on, että uudella levyllä soittaa bändin oikea rumpali Nissinen. Yhteistyö onnistui niin hyvin, että sama mies oli asialla tälläkin kertaa. Debyytistä haluttiin kunnon tuotanto. Vaikka hommat tehdään kokonaan etätyönä sähköpostin välityksellä, Swanö älyää kerrasta mitä me sanotaan. Me vedetään turpaan ilman taukoja, mutta niin, että sillä turpaan saamisella on joku uusi vivahde, Männikkö filosofoi.. Debyytillä kuultiin lainamies Pekka Koskeloa. Lisäksi kyseisen genren ammattitaito on kunnossa. Yhtenäisyys oli nyt keskeinen tavoite bändin luomistyössä. Onko Se, josta ei puhuta vielä haaveillut keikoista ulkomailla. Männikkö arvelee, että Spinefarmilla on raskaan musiikin kanavat vähän paremmin hallussa, mutta levyntekoon vaihdos ei ennättänyt vaikuttaa mitenkään. Oltiin keikkamyyjän kanssa puheissa, ja nyt kun tuo joulukin vähän sotkee, päätettiin, että tähdätään keväälle sitten lisää. Tämä levyn runko rakentui huomattavasti tiiviimmässä ajassa kuin ekalla levyllä. Niinpä Ne, joista ei puhutan miksasi ja masteroi ruotsalaisguru Dan Swanö. Ei tarvitse hapuilla. Bändi keikkailee vuodenvaihteen molemmin puolin harvakseltaan. Viimevuotinen debyytti Ne, joista ei puhuta oli energinen ja tehokas kiekko, mutta ainekset olivat Männikön mukaan vielä hajallaan. Suomeksi laulaminen ei ole tänä päivänä välttämättä este tai edes hidaste kansainväliselle menestykselle. Suomen kieltä on melko haasteellista taivutella Se, josta ei puhutan tapaiseen nopeaan tulitukseen. Tässä on tämä lumipallo pyörinyt sitä vauhtia, ettei ole kerinnyt paljoa haaveilla. Mutta minkä takia niiden, jotka eivät ole bändistä vielä kuulleet, kannattaisi tutustua siihen. Oma rumpali oli silloin vammautuneena, Männikkö selventää.
uudella tavalla turpaan
Bändi päätti heti alkuaikojen demoilun jälkeen toimia mahdollisimman ammattimaisesti. "kun Me ollaan tällaisia Maalaispoikia, niin ei hAAVeillA miStään wembleYn StAdiOnin täYttämiSeStä."
Laulaja saa tekstinsä alulle kuulemma helposti, mutta hiomisvaiheeseen menee aikaa. Ne, joista ei puhutan julkaisi Sound of Finland -levy-yhtiö. Osan asioista se tekee vielä paremmin kuin itse kuvittelisi. Uuden levyn saama palaute on ollut kuulemma erittäin mairittelevaa. Debyytti oli kuitenkin ensimmäinen levy tällä idealla ja kokoonpanolla. Mikäpä siinä, jos tilaisuus tulee, mutta kun me ollaan tällaisia maalaispoikia, niin ei haaveilla mistään Wembleyn stadionin täyttämisestä. Kun alkuun päästiin, siinä oli koko ajan läsnä selkeä punainen lanka, joka oli ensimmäisellä levyllä hajanaisempi. Kokemus vaikuttaa siihen, että asiat onnistuu paremmin. Levy ilmestyi jo marraskuun yhdeksäntenä, mutta bändi keskittyy nyt keräämään keikkoja kevätpuolelle. Vaikka ideaa yrittää kuinka rakentaa pään sisällä valmiiksi, alkuvaiheessa se on vaikea toteuttaa. Haluttiin julkaista levy vielä tämän vuoden puolella
teksti tapio aHola www.utustudio.coM
W
AINOA LAJIAAN
ikipedia puhuu progressiivisesta folkista, monet levyarvostelut taas neofolkista. Tällä levyllä meillä oli ekaa kertaa aika selkeä kehys mihin tähdättiin, aika tarkka fiilis siitä mitä haettiin. Keski-Euroopassahan se on se on äärettömän laaja käsite, Suomessa taas aika tuntematon. Jos nyt kärjistetään äärimmilleen, niin sellasia asioita joita Tyko tai mä ei tehdä ollenkaan, ei kyllä ole. Sitten siihen liittyy myös tämä oikeisto/vasemmisto-ajattelu. Ilmotettiin, että nyt on bassosessiot nauhotettu ja menee hyvin, ja käytännössä kuitenkin kaikki on äänitetty uudestaan sen jälkeen. Tenhiläisilläkin on metallitausta. Se on jotenkin sellasta hirveen virastohenkistä musiikkia, tulee heti mieleen joku pelimannitaituri, joka osaa soittaa hanuria kuudellatoista eri tavalla, Ilmari sanoo. Me ei myöskään harjotella bändimäisesti tai mennä studioon bändimäisesti, niin että varattaisiin bändille aika studiosta, jossa sitten herra X suorittaa jonkun osuuden ja seuraava tekee jonkun toisen. Mä olen kuunnellut aikanaan paljon black metalia, ja vaikka maku on aika laaja nykyään, niin kyllä ne klassikkolevyt on aika hevipainotteisia, Tyko kertoo.
26. Yleensä meillä on ollu toisin päin: semmosta musiikillista harhailua jonka kautta on sitten muodostunut konsepti.
Akustista doomia
Tenhin musiikkia on äärimmäisen vaikea sijoittaa valmiisiin kategorioihin. Sen jäsenillä ei ole tarkkaan määriteltyjä rooleja tai erityisosaamisalueita. Itse kuitenkin tykkään siinä mielessä neofolk-termistä, että se viittaa jonkinlaiseen uudistumiseen. kotimainen tenHi on tällainen yHtye.
Ilmarin mukaan Saivo on Tenhin aikaisemmista levyistä poiketen tarkan vision tulos. Suomessa musiikki on epäpoliittista, Saksassa siihen liittyy kaikenlaisia poliittisia jännitteitä mitä ei tajuakaan, Ilmari sanoo. Mehän tehdään paljon asioita ristiin, Ilmari sanoo.
inferno
Harvaa yHtyettä voi enää nykypäivänä kuvailla reHellisesti termillä "ainutlaatuinen". Etenkin ulkomaalaisissa lehdissä näkee silti yhtyeen kohdalla puhuttavan usein neofolkista. Itsehän me ei olla koskaan kutsuttu musiikkiamme neofolkiksi, Tyko lisää. Se viivästyminen johtuu siitäkin, ettei ole koskaan ennen ollut niin paljon biisiaihioita, joten uskottiin että nyt syntyy nopeasti. Tunnelmiltaan se on yhtyeen tähän mennessä monipuolisin levy: mukana on rutkasti melankoliaa, synkkyyttäkin, mutta myös toiveikkaampia sävyjä. Tenhi on toimintatavoiltaankin tavallisuudesta poikkeava yhtye. Keski-Euroopassa se kuuluu goottimusiikin alaisuuteen. Jos ajattelee suomalaista folkmusiikkia, niin sen parissa tulee kuitenkin aika harvoin sellasta uudistuvaa elämystä, että onpa hienosti toteutettu uudella tavalla joku vanha elementti. Mehän oltiin itse aika optimistisia, kun alettiin tehdä tätä levyä. Tenhin tuore albumi Saivo on loogista jatkoa bändin aikaisemmalle tuotannolle. Bändin edellinen albumi Maaäet ilmestyy viisi vuotta sitten. Vaikka yhtye on pitänyt pitkiä taukoja levyjensä välillä, Tyko Saarikko kertoo, että tällä kertaa julkaisuajankohdan venähtäminen tuli yllätykseksi yhtyeelle itselleenkin. No, kävikin käänteinen, siinä oli liikaa valinnanvapautta, ja lähdettiin sitten kokeileen ja kehitteleen biisejä enemmän kuin levylle olisi tarvittu, melkein tuplalevyn verran. Tyko Saarikon ja Ilmari Issakaisen johtama Tenhi on joka tapauksessa tehnyt vuonna 1999 julkaistusta Kauandebyyttialbumistaan lähtien tummasävyistä ja tunnelmallista musiikkia, jota leimaa vahva luontomystiikka. Tenhi on saanut aina mukavasti huomiota metallipiireissä, vaikka yhtyeen musiikki ei metallia olekaan
Toinen näkökulma on sitten se, että me halutaan pitää mahdollisimman paljon omissa näpeissämme. Kaikki musiikki tuotetaan, miksataan ja masteroidaan itse. Mä itse kuitenkin arvostan musiikissa kaikkein eniten sitä, että homma menee musiikin ja tunnelman ehdoilla. Jossain keikalla se ei sitten olekaan enää omissa käsissä. Me ollaan huge. Meillä se on ihan sama kuka loppujen lopuksi tekee sen suorituksen. Meillä on ne sointukuviot aika samanlaisia kuin metallissa. Tenhi on keikkaillut koko uransa ajan hyvin säästeliäästi. Se on niin suhteellista, Ilmari jatkaa. Tavallaan jotain samaa tunnelmaa ja painoo niissä riffeissä välillä, Tyko sanoo Meitä on välillä kutsuttu akustiseksi doomiksikin, Ilmari jatkaa. Sillon kun me alotettiin Prophecyn kanssa, se niiden toiminta oli vielä kotikutosempaa, että onhan se jotenkin edistynyt. Nyt alkaa oleen juttuja suomalaisissakin lehdissä, mutta onhan niitä ollut aina enemmän Saksassa. Voidaan kysyä levy-yhtiöltä, missä meidän rahat on, Tyko sanoo. Kikkailulle yhtyeen musiikissa ei Ilmarin mukaan ole kuitenkaan sijaa. Kuuntele 7.12. Mutta kyllä kaikki keikat, mitä ollaan vedetty, on kumminkin mennyt hyvin, Ilmari sanoo. Ei tiedetä paremmasta. Orkus-lehdessä, joka on käsittääkseni isoimpia eurooppalaisia gootti/metalli/alternative-lehtiä, kaikki levyt on olleet kuukauden levyjä, ollaan saatu hyviä arvioita ja on ollut aika isoja juttujakin. Sanotaan, että tossa neofolkin hyvin pienessä, perifeerisessä, marginaalisessa kategoriassa me ollaan helvetin iso. Se opetteleminen ja treenaus kestäisi kauan, ja kun meidän levytysprosessikin kestää niin pitkään, niin nytkin haluaisi jo alkaa tehdä uutta levyä. Ehkä toinen yhtä iso suomeksi laulava bändi Saksassa on Eläkeläiset, Ilmari sanoo nauraen.
"Sanotaan, että toSSa neofolkin hyvin pieneSSä, perifeeriSeSSä, mar ginaaliSeSSa kategoriaSSa me ol laan helvetin iSo. Meidän musiikki on kuitenkin niin vähäeleistä, että niiden eri elementtien pitäisi toimia tosi hyvin yhdessä, ja sitten jos on paikassa jossa lavamiksaus on ihan kauhea, se on äärimmäisen vaikeeta. Tietenkin pitää muistaa se mittakaava: kun suomeksi lauletaan, niin eihän meillä mitään valtavaa suosiota ole. Ei se muuten ois meitäkään sinne alun perin sainannut, Ilmari sanoo.
Ei briljeerausta
Tenhin musiikissakin on kuultavissa metallisia elementtejä. Mutta sillä levy-yhtiön omistajalla, Martinilla, on kuitenkin rohkee, semmoinen avantgardistinen ote siihen hommaan. Me ollaan huge. Mä olen aika ylpeäkin on se, että yhdelläkään meidän levyllä ei kuulu kenenkään soittajan henkilökohtainen briljeeraus. Perifeeristä kamaahan tämä on joka tasolla, kaukana sellasesta valtavirrasta jolla on tuhansia ja tuhansia kannattajia. Tollasia detaljeja jotka on ollut muille aika marginaalisia asioita, mutta meille niin helvetin tärkeitä. Ilmaisu huvittaa tenhiläisiä suuresti. Mutta siihen nähden millasta musiikkia soitetaan, me ollaan oltu aika hyvin esillä, Tyko kertoo. Saksassa saatu huomio johtuu varmasti bändin levy-yhtiöstä, saksalaisesta Prophecysta, jolle Tenhi on tehnyt kaikki levynsä. Kyllä meitä tasaseen tahtiin pyydellään, mutta kun meitä on kuitenkin periaatteessa vaan kaksi, niin keikoilla tarvitaan muitakin muusikoita. Varmaan jatkossa keikkaillaan yhtä säästeliäästi, Ilmari sanoo. Mihin sitä sitten vertaa, on toinen asia."
27. Jos ajattelisi että alkaskin soittaa näitä livenä, niin siinä menis taas puoli vuotta, Tyko sanoo. Mutta me saadaan joka tapauksessa niiltä täydellinen taiteellinen vapaus, tehdään mitä halutaan, ja ne julkasee, Tyko sanoo. julkaistava Saivo osoittessa www.inferno.fi! (Levy linjoilla 2.9.12.)
inferno
Huge in Germany
Tenhi on koko uransa ajan saanut osakseen enemmän huomiota Keski-Euroopassa kuin Suomessa. Mua ärsyttää ja jossain määrin kuvottaakin sellainen henkilökohtainen briljeeraus, vaikka totta kai sekin kuuluu joihinkin musiikkityyleihin. Ei me kuitenkaan olla oikeasti keikkailevia muusikoita, joten kun sinne lavalle pääsee, se on niin iso asia itelle, että haluaisi kaiken olevan täydellistä. Ontuen, mutta toimii kuitenkin. Mihin sitä sitten vertaa, on toinen asia. Yhteistyö ilmeisesti toimii. Me kuitenkin koetaan ne kaikki eri osaset musiikista kansitaiteeseen yhtä tärkeiksi, ja esimerkiksi kaikki ne kansien painotekniset jutut menee harvoin kuten haluaa. Kuva: Tenhi
Eräs ystäväni, paikallista gootti- ja vaihtoehtomediaa aktiivisesti seuraava saksalaistyttö, kertoi joskus Tenhin olevan "huge in Germany". Tenhin musiikkia kuunnellessa käy ilmeiseksi, että asialla ovat erittäin lahjakkaat muusikot
Musiikkinne täydelliseen sisäistämiseen vaaditaan hieman enemmän kuin peruskoulun uskonnontunnit ja pari vuotta suoraviivaisen ja hengellisesti laimean "black metalin" parissa. Kuinkahan monessa yhteydessä neljä kovimmista egoista, joita olen tavannut, pystyy työskentelemään yhdessä vielä minunkin kaltaisen itsepäisen kusipään kanssa, siitäkin huolimatta, että persoonina emme ole yhtä mieltä oikein mistään. Kuinka selittäisit normaalille musiikinkuluttajalle, mistä Saturnian Mistissä on pohjimmiltaan kyse. Tämän takia haluamme yhdistää sillä tekijällä jota kaikki ymmärtävät, eli taiteella, erilaisia teorioita psykologian, teologian, filosofian ja kaiken mahdollisen kautta yhtenäiseksi välineeksi ja eläväksi ymmärryksen muodoksi. Mikä taas on "omaa", on toinen juttu, sillä joku voi saivarrella koko maailman henkisen perinnön pohjaavan vaikka veda-kulttuuriin ja antiikin filosofiaan, tai Beatlesin tehneen kaiken mitä musiikista saa irti.
Esitämme asioita, jotka koemme tärkeiksi. Jokaisesta hengellisestä perinteestä löytyy oma Paholainen, aina hindujen Shiiasta kristinuskon Saatanaan, vaikka monet näistä perinnöistä eivät olisikaan olleet toisiinsa kosketuksissa. Yksi suurimmista uhrauksistamme ovat meidän omat egomme, jotka yhtyvät monien okkultististen perinteiden tavoitteiden kanssa, sillä sanotaan, että maailma egon takana on jumalten maailma. Emme usko myöskään, että näiden oppien muodot ovat sellaisinaan päteviä enää nykypäivänä. Mielikuvat jonkinlaisesta edellisvuosituhannen Enochian Crescentin ja Dædheimsgardin Satanic Art -ep:n (1998) ja 666 International -klassikkolevyn (1999) musiikillisesta hengenheimolaisesta vilahtelevat mielessä tuon tuosta, mutta yhtyeen ote on silti tuore ja omaperäinen. Lähes mielipuolisen loistavat laulusuoritukset levylle mylvivä vokalisti Famulus Zetekh näkeekin bändinsä musiikillisten vaikuttajien ulottumattomissa. teksti joni juutilainen www.satuRnianMist.net
SuOmAlAinen muStA metAlli elää jA VOi pAremmin kuin kOSkAAn. Nauhoituksiin valmistautuminen tapahtuu elämällä niiden ideaalien, käytäntöjen ja periaatteiden mukaan, jotka tiedämme oikeiksi vaikka periaatteet ovatkin vain hankittuja ominaisuuksia, jotka väistyvät jokaisen henkisen kehitysaskeleen myötä ja vaihtuvat toisiin. Tarvitaanko nauhoituksissa joitain erityisiä rituaaleja, vai lähtevätkö biisit samalla tunteella vaikka keskellä päivää kauppareissun jälkeen. On erittäin todennäköistä, että joku on esittänyt samat asiat aiemmin, sillä mitä tulee okkultistisiin ideaaleihin, ne ovat pitkälti samat kaikille okkultisteille. Sama koskee bändiämme, sillä "taiteen", ja alleviivaten black metalin, viitekehyksessä arkkityyppisen Saatanan, okkultismin ja etiikan yhdistyminen on asia, jonka koemme oleelliseksi jakaa ja tiedämme toimivan. tämän tOdiStAA mYöS satuRnian Mist julkAiSemAllA Yhden lähiVuOSien VäkeVimmiStä blAck metAl -debYYteiStä.
TODELLISUUS
S
aturnian Mistin Gnostikoi Ha-Shaitan -debyyttilevy on pirteä poikkeus passiivisessa ja turhankin usein sisäänpäin kyräilevässä nykyblackissa. Kun valitsee elävänsä näin, persoonallisuus muuttuu ja alitajuiset refleksit kehittyvät sellaisiksi, että tarvittaessa koko arkipersoonallisuus hiljentyy ja kaikki tapahtuu itsestään refleksimuistilla, joten kauppareissun jälkeen moinen on mahdollista, kuten pitkän meditaationkin, sillä kaikki linkittyy toisiinsa.
SANOJEN TAKANA
Maailmankatsomus uusiksi
Saturnian Maistin jäseniltä löytyy useita muitakin aktiivisia bändejä kuten Arvet, Azazel ja Charnel Winds. Emme usko, että maailmassa olevat opit ja myytit jumalista ja henkimaailmoista ovat tuulesta temmattuja. Levy tulvii mielenkiintoisia musiikillisia ideoita, vyöryttää kuulijan kimppuun lähes käsinkosketeltavaa mustaa energiaa ja sisältää sanoinkuvaamattoman mielenkiintoisen tunnelmalatauksen. Miten tällaisen musiikin äänityksiin valmistaudutaan. Siltikään ei ole ollut suurempia skismoja työskennellä yhtyeessä, jonka näemme edustavan isompia asioita kuin mitä me pieninä ihmisinä yksin voisimme edustaa. Hengenheimolaisia meille löytynee paljonkin, mutta painotuserojen ja eriävien muotojen vuoksi me juurikin teemme mitä teemme. Kuinka korkealle prioriteettiasteikolla Saturnian Mist sijoittuu ja millaisiin uhrauksiin olette valmiita bändin toiminnan puolesta. Muistan vieläkin elävästi Saturnian Mistin ensimmäisen virallisen livekeikan Rotterdamissa vuonna 2009. Kei-
28
inferno. Bändissä ei ole koskaan ollut täysivaltaista jäsentä, jolle koko elämänkenttä ei olisi ollut okkultistista työtä tai harjoitusta. Olemme tehneet sitä, mikä tuntuu omalta, ja vain se on tärkeää
Toivottavasti kumpanakin. Koetko musiikkinne olemuksen luovana vai tuhoavana. Muodon monisäikeisyys on jokaisen symbolismin kirous ja siunaus, mutta tämän vuoksi jokainen voi löytää niistä jotain omaa, sillä mekin artisteina olemme vain välittäjiä emmekä todellakaan koe näitä asioita samalla tavoin kuin kuuntelija. Kun joitakin asioita luulee hallitsevansa, huomaa kuitenkin menneensä liian pitkälle, tai kyseisen asian hallitsevan sinua.. Eikö olisi helpointa vetää hommat venomiksi ja huutaa kaljapäissään Saatanasta. Rukous on vain mekaaninen rituaali ilman sisältöä sellaiselle, joka ei tiedä, mistä on kysymys. Rukouksen voima tulee siitä, että se sisältää ne kaikki läpikäydyt kokemukset, päättelyketjut, oivallukset ja meditaatiohetket jotka johtivat tähän. Jumalat kuulivat tämän ja toteuttivat toiveen. Mitä terminologisiin kannanottoihin tulee, haluan lainata levyllemme yhdet lyriikat kirjoittanutta Johannes Nefastosta ja sanoa: "Aktiivinen mieli ilmentää sitä mitä se on kaikkein vähiten." Mutta itse kysymykseen vastaten, "asiamme" vaatii tällaisen muodon jotta se tulisi esille. Hän tajusi sairauden saatuaan, että terveys on tärkeämpää kuin maallinen mammona ja keskittyi tervehdyttyään henkisiin asioihin. Vaikka kaikki merkitykset symbolisesti ottaen olisivatkin jossain "Hail Satan" -mantroissa, tai vaikkapa Hexagrammissa, harvalla tulkitsijalla on välineet ymmärtää niitä kaikkia olemuspuolia, jotka näihin sisältyvät saati sitten noita pelkistettyjä muotojakaan. Joskus maailmaa auttaakseen sitä on revittävä rikki, ja joskus jotain tuhottaessa sitä pitää rakentaa. Saturnian Mistiä on turha katsastaa ainoastaan toinen silmä auki, sillä sanoitukset sisältävät paljon enemmän symboliikkaa ja eri ulottuvuuksia kuin perinteisemmän linjan blackin kohdalla on totuttu kokemaan. Tätä vasten ymmärtänee paremmin Saturnian Mistin kantavaa suhdetta mystiikkaan, jonka pääidean mukaan todellisuus on sanojen ja termien takana, sillä sanat symboleina itsessään vain viittaavat sinne, ne eivät ole sitä. Mitä pidemmälle menee, sitä pidemmäksi nämä ketjut käyvät ja niiden toistoon menisi jo aivan rutosti aikaa, joten on helpompaa tiivistää ne kaikki jo ymmärrettyihin symbolisiin muotoihin, jotka muistuttavat näistä asioista ja ikään kuin kutsuvat ne esiin ilman, että ne eritellään pikkutarkasti joka kerta erikseen. Tarinassa henkilö toivoi hartaasti rukousmietiskelyissään, että hänen liikemiesystävänsä kehittyisi henkisesti enemmän, mitä hän oli sillä hetkellä. Mitä tulee Saturnian Mistiin, tämä kaikki ei ole kuitenkaan hallinnassamme, sillä emme kohdista tätä mihinkään yksittäiseen vaan yleiseen. Tulee mieleen erään okkultistin tarina. Meni tovi ja kyseinen ystävä sai vaarallisen sairauden. Miksi asianne tulee tuoda esiin niin monimutkaisessa muodossa. "yksi suurimmista uHrauksistamme oVat Meidän oMat egoMMe."
kan jälkeen eräs henkilö tuli sanomaan, kuinka hän ei usko Jumalaan, Saatanaan tai demoneihin, mutta se mitä hän koki keikkamme aikana sai hänet ajattelemaan, että hänen pitää ruveta miettimään maailmankatsomustaan uudestaan. Joskus positiivisella intentiolla voi olla tuhoava vaikutus ja tuhoavalla intentiolla positiivinen vaikutus. Katsotaan esimerkiksi rukousta. Todellinen satanistikin joutuu lopulta tuhoamaan oman saatanakuvansa, koska tämä arkkityyppi ei ole pelkästään tuo sana.
Rukoilkaamme
Saturnian Mistin musiikkia voitaneen kuvailla "älykköblackiksi", mikä on toki terminä kammottava mutta pitää sisällään sen kuuluisan totuudensiemenen
Ehkä se johtuu siitä, että kesällä saa ladattua akkuja, rumpali arvelee. Myös Vine-levyn saama positiivinen palaute on ollut kannustavaa. Laulut ja miksaus hoidettiin Hiili Hiilesmaan Yellow House -studiolla Hämeenlinnassa. Rundillakaan ei ole kenenkään pää levinnyt, vaan on lähinnä tuntunut siltä, että nytkö tää jo loppuu. Siitä jäi nälkä päälle. Kyllä se varmaan nappien vääntämiseen vaikuttaa, kun tietää, että muitakin mahdollisuuksia on käyty läpi. Tällä levyllä on enemmän kuunneltavaa. Vesa Rannan mukaan syksy on ollut hänelle aina erityistä aikaa. Levy äänitettiin suurimmaksi osaksi Oulun Mastervoxstudiolla. Bändi oli tällä kertaa paljon valmiimpi. Tärkeintä on kuitenkin, että bändi nauttii musiikin tekemisestä ja levynteosta. Vaikka se välillä on kivuliasta ja hermot menee, meillä ei ole ollut studioahdistusta ollenkaan.
30. teksti VilHo Rajala kuva jaakko alatalo www.tHeManeatingtRee.coM
SYKSYN SOUNDTRACK
S
uomen syksy 2011 jää historiaan poikkeuksellisen pitkänä ja pimeänä. Tällaiset asiat sanelee, missä levyä tehdään. Rumpalin mukaan bändillä oli Vinen teon jälkeen niin hyvä fiilis, että biisintekoa jatkettiin keskeytyksettä. Keskeisin ero debyytin ja Harvestin välillä on se, että debyytin teon aikaan The Man-Eating Tree oli vasta puolen vuoden ikäinen kokoonpano. Kiertue Tarotin kanssa auttoi asiaa. Ulkona oli kolmekymmentä astetta hellettä ja kukat kukki. Vineä pidettiin vähän sellaisena, että siihen ei päässyt niin helposti sisälle. Kitaristi-biisintekijä Janne Markuksella on kotona pieni lapsi. Ja onhan se hyvä, että pääsee purkamaan pään välillä kotiin ja tyhjentämään ajatukset levynteosta. Sitten löytyi hyvä porukka, jossa kemiat natsaa. Mutta on meillä sellainenkin haave, että joskus lähdettäisiin johonkin eristyksiin kahdeksi kuukaudeksi ja tehtäisiin levy siellä. Tällaiset asiat ruokkii tekemisenhalua. Luovuus virtaa edelleen. Ja keikkailu tietenkin vaikuttaa, mehän ollaan nyt tehty jo neljäkymmentä keikkaa. Kun bändi sai diilin, se päätti rohkeasti ryhtyä tekemään levyä heti. Tällä kertaa haluttiin ehkä enemmän koukkuja ja tarttumapintaa sinne. The Man-Eating Tree puolestaan äänitti uuden levynsä viime heinäkuussa keskellä poikkeuksellisen kuumaa kesää. Kyllähän me ollaan treenattu kuin nuorina poikina, hän toteaa. Kaikilla oli silloin hurja vimma. Bändillä on puolenkymmentä biisiä muhimassa kolmannelle levylle ja niihin on tarkoitus palata ensi keväänä. Kotimaisemissa oli helppo tehdä, mutta siihen oli myös selvä syy. The Man-Eating Treen musiikissa puhaltaa tunnelma, joka sopii nimenomaan syksyyn. Rannan aiempi yhtye Sentenced tapasi painua studioon aina siinä vaiheessa vuotta, kun valoa ei ole ja taivaalta sataa vuoroin räntää ja lunta. Siinä oli hyvä kontrasti, kun haettiin studiolla synasoundeja, jotka kuulosti siltä kuin oltaisiin ruumishuoneella odottelemassa vainajien heräilemistä. Olen uuden levyn soundiin äärimmäisen tyytyväinen.
Biisihanat auki
The Man-Eating Treen debyyttilevy Vine ilmestyi syyskuussa 2010. Ei jääty tuleen makaamaan, vaan tehtiin biisejä koko ajan. Mistä The Man-Eating Treellä riittää työmoraalia ja inspiraatiota. bändillä on biisejä jo kolmannellekin levylle.
muitakin vaihtoehtoja kuin Hiilesmaata, mikä arvatenkin sai hänet tekemään töitä entistä kovemmalla antaumuksella. Toiset taas nauttivat tämän maagisimman vuodenajan venymisestä täysin rinnoin. Kun pakkasukkoa ei ollut näkynyt vielä marraskuun alussa, toiset odottivat jo kärsimättöminä ensilunta. Ranta kertoo, että levy-yhtiö Century Mediakin on ollut tyytyväinen työmoraaliin. Jostain syystä silloin tulee aina eniten visioita ja ideoita. Nyt ollaan hierottu biisien sovituksia tosi paljon enemmän ja tehty soitettuja demoja. kakkoslevyn nimi on Harvest. Bändi mietti ääneen
inferno
tHe Man-eating tRee pääsi viimevuotisella debyytillään niin Hyvään vauHtiin, että jatkoa tarjoillaan jo nyt. Mikäs siinä, me grillailtiin ja nautittiin. Itsellä ainakin sen takia, kun Sentencedin jälkeen oli yli kolmen vuoden luova tauko. Tämä oli Rannalle uusi kokemus, mutta lopputuloksessa kesäisyys ei kuulu. Vaikka levy oli tuolloin ollut valmiina jo yli puoli vuotta, bändin julkaisutahtia on pakko ihailla
Amorphis-kiertue ei vieraile Suomessa. Me alettiin kysellä tutuilta, tiiätkö ketään. Kun tämä hiukan Eddie Vedder -soundinen kaveri ilmaantui, minä otin puhelimen käteen ja soitin. Ranta kuvailee, kuinka kiertueella ei tarvitse kantaa huolta mistään muusta kuin seuraavasta keikasta. Tuominen osoittautui juuri oikeaksi kaveriksi. Uuden levyn Exhaled on Karhun käsialaa. Ensimmäiset treenit pidettiin jo parin viikon päästä tästä. Kaikki me tiedettiin, että hän on kova kepittäjä, mutta kukaan ei tuntenut häntä kunnolla. Mutta koti-ikävä on tietysti paha, varsinkin niillä joilla on lapsia. Kerran ehdittiin treenata hänen kanssaan, Ranta kertoo. Vaikka kaupungissa vietettyjä vuosia on takana jo pitkä jono, luonto inspiroi miestä aina vain.
31. Ensimmäinen rundi Vinen jälkeen käsitti kolme viikkoa ja kahdeksantoista keikkaa. Laaja-alaista laulua
Harvest oli alun perin Vesa Rannan ja Sentenced-kitaristi Miika Tenkulan uuden bändiprojektin nimi. Amorphisin kanssa on tulossa samanlainen rykäisy. Juuri Tuomisen kaltaista puhdasäänistä ja laaja-alaista laulajaa Ranta ja Markus olivat etsineet. Heistä Karhu on uusin tulokas. Se on lähellä meitä kaikkia Suomessa. Vesa Ranta sanoo, että hän on syntyisin aivan metsän keskeltä. Elämä tien päällä voi olla raskasta, mutta voi se olla helppoakin. Toivo on The Man-Eating Treelle tärkeä elementti. Antti on nyt tehnyt biisejä jo kolmannelle levylle. Kun sitten Tuomas Tuominen tuli vastaan, Markuksella oli jo biisejä kasassa. Tarot piti huolen siitä, ettei tullut tylsää. Ensi helmikuusta eteenpäin The Man-Eating Tree kiertää kotimaata mahdollisesti Swallow the Sunin kanssa. Meidän basisti sitten keksi tämän Antin. Hän ei ollut mukana vielä Vinellä. Molemmat tykättiin myös grungesta, ja Eddie Vedder on minusta yksi kovimmista laulajista. Tapaninpäivänä käynnistyy suomalaisittain mielenkiintoinen Euroopan-kiertue, jonka päätähtenä on Amorphis ja lämmittelijöinä The Man-Eating Tree sekä norjalainen Leprous. Toinen kitaristi toi paitsi lisää syvyyttä bändin livesoundiin myös enemmän biisinteko-osaamista. Ranta oli puhunut uudesta bändistä myös Janne Markuksen kanssa. Tuntuu, että hänellä on kova draivi päällä. Se on parhaimmillaan aika miellyttävä olotila. Me puhuttiin Miikan kanssa, minkä tyylinen laulaja siinä pitäisi olla. Aivan kuten syksyinen luonto, myös Harvest kätkee sisälleen lupauksen, että valo tulee vielä takaisin. Siltä suunnalta on tullut hyviä näppäilyjä.
"jOS helSingiStä ajaa 20 kiloMetRiä MiHin suuntaan Vaan, luOntO On lähellä."
Jos Helsingistä ajaa kaksikymmentä kilometriä mihin suuntaan vaan paitsi merelle ei kannata lähteä ajelemaan , luonto on lähellä. Bändi-idea sikisi jo Sentencedin loppuaikoina ja kehittyi, kunnes Tenkula menehtyi äkillisesti 18.2.2011. Sitten Miikalle kävi niin kuin kävi. Kiertäminen sujuu The Man-Eating Treeltä Rannan mukaan erinomaisen hyvin. Siinä olisi oivallinen kombo niille, jotka haluavat metallinsa ennen kaikkea tunnelmallisena.
inferno
Huoli keikasta, ei kaikesta
Suomalainen melankolia on The Man-Eating Treelle tärkeää, ja syksy on vuodenajoista melankolisin. The Man-Eating Treehen kuuluvat Markuksen, Tuomisen ja Rannan lisäksi kitaristi Antti Karhu, basisti Mikko Uusimaa ja kosketinsoittaja Heidi Määttä. Nyt ei olla Amorphisin kanssa samassa autossa, mutta luulen, ettei tylsää tule siltikään. Molemmat kitaristithan meillä soittelee melodiajuttuja, mutta Antilla on hieno, omaperäinen tyyli
Apulannan Sipe: "...hiivatin hyvä..."
PEN mini (E-PM1) & 14-42mm-objektiivi Huippulaatuiset valokuvat ja Full HD -videot (1080/60i) pienessä koossa. Mukana Cubase LE -editointiohjelma. Jos et muista missä sitä ollaan oikein oltu, Olympus TOUGH TG-810 -kamera kyllä muistaa. Aikaisemmin tällainen ei olisi ollut mahdollista, sillä tarpeeksi hyvää kalustoa olisi ollut tolkuttoman vaikea roudata paikalle."
Pink Floydin Nick Mason Olympus LS -sarjasta:
"Se tallentaa laadulla, jollaiseen ennen tarvittiin kokonainen mobiili äänitysstudio..."
Lisätiedot: www.olympus.fi/LS-Series
KAIKKI MITÄ MUSIIKIN YSTÄVÄ TARVITSEE
> Olympus audiotallentimet ja kamerat Verkkokauppa.comista
LS-11 PCM-audiotallennin Erittäin suositun ja uskomattoman loisteliaan studiolaatuisen audion tallentavan Olympus LS -sarjan tallennin on jokaisen muusikon ja musiikin ystävän varuste. Olympus LS-20M
Apulannan Sipe Olympus LS -sarjasta:
Studiolaatuinen PCM-audiotallennin Full HD -videokuvaustoiminnolla
Valmistaudu todelliseen mediakokemukseen. Sen 96kHz/24bit tallennuslaatu on monin verroin CD-laatua parempaa, joten voit tallentaa bänditreenit helposti taskukokoisella audiotallentimella. Videosuotimien avulla on mahdollista lisätä erityisiä taideefektejä. Se on varustettu GPS-paikantimella, joten voit paikantaa kuvat aina Sauna Open Airista Tuskaan saakka. Helppokäyttöiset Olympus PEN -sarjan kamerat ovat kevyitä ja kompakteja, mutta varustettu järjestelmäkameran tekniikalla ja ominaisuuksilla. LS-11-mallissa on mm. 8GB sisäinen muisti, SD-muistikorttipaikka sekä langaton IR-kauko-ohjain. Tallenna bänditreenit ja lataa tuotos Youtubeen tai tallenna laadukas audiovisuaalinen demo levy-yhtiöön.
"...hiivatin hyvä... Uusi Olympus LS-20M nostaa Linear PCM audiotallennuksen uudelle tasolle Full HD -videotoimintonsa ansiosta. PEN mini -mallissa on 12 megapikselin D-SLR-tason kuvakenno, Truepic VI -tuplaydinprosessori, Full HD -videokuvaus stereoäänellä, helppokäyttöinen iAUTO ja myös täydet käsisäädöt.
TOUGH TG-810 -kompaktikamera Missähän me oikein oltiin. Siinä on high-endkompaktikameroiden tasoinen minikokoinen optiikka yhdistettynä studiotason äänitallennustekniikkaan: LS-20M:n esittelyn myötä tarkka audiotallennus loistavalla 96 kHz/24-bittisellä Linear PCM -laadulla yhdistyy nyt 1080p Full HD -videotallennukseen. TOUGH TG-810 on lisäksi iskunkestävä, täysin vesitiivis 10m syvyyteen saakka, kestää 100kg kuorman ja sietää 10 asteen pakkasen, jos oikein kylmä tulee! 14 megapikseliä, kuvanvakaaja, 5x laajakulmazoom (28-140mm).
Myymälät avoinna arkisin klo 9-21, lauantaisin klo 9-18 ja sunnuntaisin klo 12-18 Helsinki, Tampere ja Oulu - www.verkkokauppa.com. Tarjolla on useita lisävarusteita ja vaihto-objektiiveja kaikkiin tarpeisiin
Bladelle tekstiviestin. Miten menee, missä olet. Seuraa yleistä kuulumisten vaihtoa, puhetta musiikista. Yhtyeen manageriksi ryhtyneen Jukka Rohkean kautta
inferno
33. Millainen ihminen Andersson on. Anderssonilla ei ole aavistustakaan miksi, mutta hän suostuu. Toukokuussa 2010 Ruffneck matkustaa Tampereelle taltioimaan kolmen kappaleen rumpuraitoja. Siellä sitä muisti, millaista oli, kun me oltiin nuoria nasseja. Costello Hautamäki ja Jay C. Jatkoa katsotaan sen jälkeen.
Musiikkivideon taika
Koska musiikkivideo jäi 80-luvulla tekemättä, sellainen on saatava OZille nyt. Syödään makkaravoileipiä, juodaan kahvia ja naureskellaan. Jay C. Jay C. Blade ovat kiireisiä ammattimuusikoita, mutta marras-joulukuun vaihteesta löytyy kaikkien kalenterista lopulta kolme vapaata päivää. Andersson on tyytyväinen. Ei uusia temppuja. Ja siinä harjoiteltu ohjelmisto lähestulkoon onkin. Sovitaan, että tuolloin nauhoitetaan kolme biisiä, jotka Nicke tuottaa. Jos kaikki menisi mönkään, hanke voitaisiin haudata rauhassa. Demoja ei enää äänitetä yhdellä mikrofonilla c-kasetille, eikä niitä lähetetä postise. Paljastuu, että tuottajan levyhyllystä on aikoinaan löytynyt Fire in the Brain -lp. Sovitaan, että toisena studiopäivänä tuottaja tulee vierailemaan studiolle. Viikon kuluttua Lewis toimittaa Ruffneckille demojaan. Perkele, täähän toimii, Ruffneck naurahtaa. He lähtevät mukaan uudelleensyntyneeseen OZiin. Rumpali yllättyy. Bänditouhut kerralla ja pysyvästi lopettanut Ruffneck istuu rumpujen taakse uudestaan kesällä 2009, lähes 20 vuoden soittotauon jälkeen. Bladen demomateriaalista löytyy Dominatoriksi nimetty kappale. Mutta soitto sujuu, ja viimeksi 1987 toisensa tavanneilla miehillä on hauskaa. Bladella on ajatus OZin uusista kitaristeista. Blade soittaa bassoa Yössä ja on tietenkin keikalla. Anderssonista on kyselty kautta rantain esimerkiksi Backyard Babiesin Dregeniltä. Omakustanteisesti toimiva yhtye vuokraa Kentin omistaman Park-studion. Ruffneck lähettää vanhalle bändikaverilleen, OZ-basisti Jay C. burning leatHerilla yHtye jatkaa ankaran mänttäämisen perinnettä. OZ tekisi vielä paluun, vaikkei välttämättä kokonaista levyä. Vastaajasta riippuen saadaan esimerkiksi arvioita kuten "hyvä tuottaja, mutta vähän outo ja helvetin herkkä", "hyvin jyrkkä ja päättäväinen", "levystä tulee hyvä, mutta Nicken kanssa ei ole helppo olla studiossa". rumpali mark ruffneck kertoo, miten Hullua levyn tekeminen voi olla.
kAtOAVien kitAriStien
ARVOITUS
j
uhannusaattona 2009 tukholmalaistunut OZ-rumpali Mark Ruffneck viettää keskikesän juhlaa omalla parvekkeellaan. Miettimisajan jälkeen myös laulaja Ape DeMartini on mukana.
Costello Hautamäen ehdotuksesta OZ päättää pitää ihan oikeat bänditreenit. Päätetään, että jahkailulle on laitettava piste. Samalla on päätetty, että OZille sopiva tuottaja olisi Entombed- ja Hellacopters-veteraani Nicke Andersson. Andersson pitää linjapuheen: jos yhtye käyttää OZin nimeä, musiikin on oltava otsikon mukaista. Samalta istumalta sovitaan ensimmäiset nauhoitussessiot. Yhden päivän treenannut OZ soittaa Anderssonille kappaleet Dominator ja Fire in the Brain. teksti lauRi ylitalo
i
kuva soile siiRtola
i
www.oZofficial.coM
nakkilalaisläHtöinen oZ on vuosikymmenen yllättävimpiä palaajia. He olisivat Popedan Costello Hautamäki sekä Yöstä ja Popedasta Parkanon metsiin hautautunut kitaransankari Markku Petander
"Jos saa jonkun idean, jonka haluaa toteuttaa ja joka tuntuu oikealta, sen eteen pitää tehdä kaikkensa. Se on koko elämänfilosofia, että löytää omat unelmansa ja tekee kaikkensa niiden eteen."
38
inferno
Katsoin yksi päivä televisiosta dokumentin Hitleristä. Ensi keväänä seuraa fantasiaelokuva, johon bändilevystä editoidaan scorea. Seuraavaksi kitaristi jakaa vinkkejä lomailuun. Sehän oli lyhytkasvuinen korpraali, niin kuin minäkin. Semmoisia pitäisi löytää. Maailman suurin omakustannebändi kertoo rockmuusikon kurimuksesta ja siitä, mitä yhteistä on Emppu Vuorisella ja Hitlerillä.
Tammisaari
Veneilyä ja merta vierastavana ihmisenä olen päätynyt arkipäivälle vieraaseen tilanteeseen Nightwish-yhtyeen ehdotuksesta. Näköjään kyllä! No, kai sitä pitää mennä kokonaisuuden ehdoillakin. Meidän tyylilaji on semmoinen, ettei siinä voi olla kitara- tai rumpusankareita. Uudella Imaginaerum-levyllä on vain kaksi nopeaa shred-sooloa. Joten kyllä tässä on vielä mahdollisuuksia, jos bändistä tulee kenkää.
Nightwishin seitsemäs albumi, elokuva soundtrackiksi sävelletty Imaginaerum, ilmestyi marraskuun lopussa. Aamun sarastaessa istumme Tuomas Holopaisen kanssa Harri Hotin veneessä. varmaan pitäisi olla pelihenkinen ja pitää oluesta. Hotin ammattitaidon ja Uudenmaan merkittävimmän saaristoalueen kauneuden minäkin ymmärrän, kalastamisesta en mitään. Istun Nightwish-kitaristi Emppu Vuorisen kanssa moottoriveneessä Tammisaaren edustalla. Jaa-a... Muuten se on mukavaa, mutta lottiahan sitä sotilas tarvitsisi. Tammisaaren edustan kaislikkolahtien koluaminen tuntuu hyvältä vaihtoehdolta haastattelun viitekehykseksi, sillä inhoan kalastamista. Pistetään Call of Duty pleikkariin, surroundit täysille, juodaan maastopuku päällä kenttäpullosta kaljaa ja pelataan, kitarasankari kertoo harrastuksistaan. Sen sijaan Nightwishin Tuomas, Emppu ja Jukka ovat asiasta innoissaan. tekSti lauRi ylitalo
i
kuVAt MaRkus paajala
i
ww.nigHtwisH.coM
luontoon
takaisin
E
lämä on absurdia. Ja kun kyseessä on Nightwish, fasiliteetit ovat huippuluokkaa. Onko sinut ajettu Nightwishissä nurkkaan. Vaikka Vuorinen on faktisesti kansainvälisen tason yhtyeessä soittava kitarasankari, ammatillinen b-suunnitelma löytyy takataskusta. Vuorinen on vähän aikaa sitten kommentoinut Nightwishin bändikemiaa sanomalla "muuten hyvä, mutta rumpali pitäisi erottaa". Holopainen syyttää Jukka Nevalaista yhtyeen varsinaiseksi kalahirmuksi. Nevalainen omistaa loma-asunnon Floridan Daytonassa, ja paikallisissa vesissä uivat hait sekä miekka- ja napsijakalat. On lokakuinen perjantai-iltapäivä. Kasvissyöjänä Nevalainen päästää saaliinsa menemään, hän hyväksyy eettisen ristiriidan saalistamisen ja vegetaarisen elämäntavan välillä. Sen sijaan Kiteen Pyhäjärven rannassa asuva Holopainen haaveilee omavaraistaloudesta ja käyttää kalareissujen saaliin ruoaksi.
inferno
39. Hotti on yksi nimekkäimpiä suomalaisia kalastusoppaita, valitettavasti minun tapauksessani helmiä sioille. Mitä ominaisuuksia tällaisella sanitäärinaisella pitäisi olla
Aikalaistensa ihmetykseksi Thoreau ei pitänyt seuranaan sellaisia modernin ajan hyötyja viihdelaitteita kuten kirnu tai rukki. Kyllä se pitkässä juoksussa kannattaa, Holopainen toteaa. Se ei ole ydinsodan tullessa ensimmäinen kaveri, joka kuolee. Ravinto löytyy suurimmalta osin kalastuksesta, omista lampaista ja omalta kasvimaalta. Siinä on kyllä pointtinsa. Semmoinen mielenrauha ja tasapaino, turhasta paskasta murehtiminen...se on niin jokapäiväistä nykyään. Henry David Thoreau sanoi, että onnellisuus löytyy kahdesta sanasta: yksinkertaistakaa, yksinkertaistakaa. Holopaisen siteeraama Thoreau kirjoitti teesinsä teokseen Walden: elämää metsässä. Myöskään Jukka Nevalaista ei juuri kiinnostanut rumpujen soittaminen.. Ei se hirvitä, ei ole hirvittänyt missään vaiheessa. Sitä tunnetta ei ole ikinä tullut lavalla. Ettei tarvitse viikonloppuna soitella Empulle, että onko sulla kitarankieliä, ensi viikolla olisi nauhoitukset. Kirjassaan Thoreau haukkuu esimerkiksi arkkitehtuurin ja vastustaa yliopistojen lukukausimaksuja. Lausetta "Ah, tämä kasvun ihmeen seuraaminen on balsamia sielulleni!" seuraa raikuva nauru. Se oli jossain Tommy Hellstenin kirjassa, että jokaisen pitäisi tehdä paperille kartta, johon on merkitty suurimmat unelmat. Hoidettiin jonkunnäköinen aikataulu ja suunta siihen, mitä tullaan tekemään, Nevalainen toteaa. Viisikko yhdessä jälleen, Holopainen hymähtää. Elävä kuva paisui kokoillan fantasiaelokuvaksi, ja Imaginaerumista tuli varsin elokuvallinen äänilevy. Sen jälkeen yksinkertaistetaan, isolla kädellä. Miekin oon yrittänyt pitää siellä kotipihalla kasvimaata ja viljellä perunaa. En tiedä, miten pitkään tällä porukalla ollaan yhdessä. Mitään ei jätetty levyltä pois. Kyllä. Sitten kuunneltiin kun susilauma ulvoi. Kun Holopaiselta kysyy, mikä ajatuksessa viehättää, kiteeläinen siteeraa Aku Ankkaa. Kyllä mie haluaisin jossain vaiheessa kokea sen, mitä Thoreau Walden-järven rannalla koki.
Imaginaerum
Ei ihme, jos Holopaisen elämä tuntuu monimutkaiselta. Se tulee miulle aina kalassa ollessa ja vaeltaessa. Emppu Vuorinen ilmoitti, ettei aio koskea instrumenttiinsa useampaan kuukauteen. Se on vaan ajatuksena niin mukava, että saisi järvestä ja omasta maasta kaiken. Löydettiin puulaavu, laitettiin nuotio siihen ja tehtiin hyvät pihvit, juotiin vähän rommikahvia. Toissapäivänä mie tein sellaisen elämäni aarrekartan. Viimeksi Holopainen on patikoinut alkusyksystä Lieksan Karhunpolulla. Ne on niin maagisia hetkiä, että on vaikea kuvailla sitä kokemusta. Kenties vuosi, kenties kymmenen vuotta. Kyllä sieltä nyt jotain on tullut, muutama mansikka. Kansalaistottelemattomuuden keksinyt filosofi asettui kesäkuussa 1845 Massachusettsin Concordissa sijaitsevan Walden-järven rannalle rakentamaansa mökkiin lähes kahdeksi vuodeksi. Koska Suomessa vallitseva tapa käsitellä asioita vakiintui 1990-luvun laman jälkeen pintapuoliseksi rahasummien pällistelyksi, perinnettä ei ole syytä rikkoa: Imaginaerum-äänitteen tuottaminen on maksanut lopulta noin 400 000 euroa. Mutta kun on ajautunut tähän tilanteeseen, se on miun luonteella on mahdotonta päästä siitä eroon. Holopainen kertoo kiteeläisestä ystävästään, jonka elämänmuodoksi on vakiintunut osittainen omavaraisuus. Patvinsuon kansallispuistosta lähtevän reitin pituus on 133 kilometriä, joista Nightwish-moottori seurueineen taittoi ensimmäisenä päivänä yli kaksikymmentä. Imaginaerumia edelsi kuitenkin ankara väsymys. Se on ollut meidän tapa toimia jo pitkään. Mutta Nightwishille töölöläiskolmion tai maaseudun hirsilinnan hinnan upottaminen äänilevyyn on toiminnan rationalisoimista. Nightwishin Scene Nation -yrityksen paperitöistä vastaava Jukka Nevalainen toteaa säästön syntyneen helposti. Että tähän oltaisiin haluttu oboe, mutta nytpä ei ole rahaa. Ensimmäistä kertaa uransa aikana Nightwish teki ennakkobudjetin, hahmotelman siitä, mitä kaikkea ja tämä sisältää ajan, tekniikan ja ympäröivät ihmiset levyn toteuttamiseen tarvittaisiin. Vuonna 2007 ilmestynyt Dark Passion Play maksoi miljoonan. Kyseisen kaverin tekstit kiehtovat varmaan siksi, että omasta elämästä on tullut niin monimutkaista, ehkä jopa tahtomattani, Holopainen toteaa. Holopaisen alkuperäiseen ideaan kuului kaksitoista lyhytelokuvakohtausta, joille ilmestyvä levy olisi soundtrack. Aikataulu on senkin takia hyvä, että porukka tietää, mitä tuleman pitää. Tuomas Holopainen toteaa, että levyteollisuuden lamaantumisen ja leikkausten linja vain ruokkii Nightwishin suuruudenhulluutta. Täällä on semmoinen kotona olemisen fiilis. Dark Passion Play -kiertueen jäljiltä sekä yhtye että kiertuehenkilökunta olivat lopussa. Me lähdettiin siitä, ettei keneltäkään mene talo alta, vaikka levy ei myisi yhtään. Nightwishin Imaginaerum on massiivinen äänilevy, jota seuraa ensi keväänä elokuva. Ja isoimmaksi saareksi miulle tuli omavaraistaloudessa eläminen. Tuo imago on niin last season, Holopainen hymähtää. Oletko toteuttanut yksinkertaistamisen periaatetta omassa elämässäsi?
40
inferno
Ajatuksen tasolla kyllä, mutta en ole päässyt vielä konkretian puolelle. Se on läppärillä keittiössä tehtävien levyjen aikakaudella jotain tähtitieteellisen, älyttömän ja järjestä vapaan välillä. Mutta eikö rocktähden pitäisi olla suurkaupungin yössä kiitävä, nahkahousuihin sonnustautunut irstailija. Siinä vaiheessa oli fyysisesti jo aika väsynyt ja ilta painoi päälle. Tuohan on melkein kuin kuvaus poikien seikkailukirjasta. Luulen, että ihmiset myös kuulevat sieltä aitouden ja sen, että joku haluaa vielä tehdä oikeita levyjä. Siinä on se primitiivisyyselementaali, joku pieni muisti 30 000 vuoden takaa, luolamiesajoilta. Sen verran pidetään järki kädessä. Mutta tässä on niin hienoja asioita meneillään, että nämä haluaa kokeilla loppuun. Eikö koskaan hirvitä, että saakeli, nyt muuten meni paljon rahaa
"Miekin oon yrittänyt pitää siellä kotipihalla kasvimaata ja viljellä perunaa. Se on vaan ajatuksena niin mukava, että saisi järvestä ja omasta maasta kaiken."
inferno
41. Kyllä sieltä nyt jotain on tullut, muutama mansikka
Seuraako piikittelyä keikkabussissa. Holopainen sen sijaan aloitti Imaginaerumin työstämisen kaksi päivää kiertueen loppumisen jälkeen. Mutta kyllä se fiilis rupesi sieltä taas löytymään, kun oli onneksi mahdollisuus pitää lomaa. Siinä taisi olla kaikki vähän väsyneitä, Emppu sanoo. Samana kesänä Nightwish vuokrasi kahdeksi kuukaudeksi Röskön leirikeskuksen Kiteeltä. Illan hommat sai pyyhkiä pois ja soittaa uusiksi. Se on vaan miun tapa tehdä, Holopainen toteaa. Imaginaerum sisältää Nightwishille ominaisempien kappaleiden nostettakoon tässä esimerkeiksi singlebiisi Storytime, joka edustaa selkeää sinfonista heavyä, Scaretalen
42
inferno. Marco Hietala taltioi basso-osuuksia kotonaan, Keravalta keskisuomalaistunut Emppu Vuorinen rehasi E-studion äänityslaitteet mökkiinsä ja soitti kitaroita sisään kolmen kuukauden aikana. Se ei vaan ole miun tyyli. Mie tarvin sen ajan, rauhan ja pieteetin siihen hommaan. Pikemminkin aamulla uusiksi -metodilla. Myöhemmin iltapäivällä Vuorinen vahvistaa Holopaisen tarinan. Joku Panteran Far Beyond Driven on sävelletty, äänitetty ja miksattu kahdessa kuukaudessa. Kelloon ei katseltu, ja rennon tekemisen linjaa jatkettiin myöhemminkin. Ensimmäiset sävelet biisintekijä oli hahmotellut jo 2007, Dark Passion Playn ilmestymisen aikaan. Ja Tuomas oli ehtinyt tehdä jo kaikki biisit, niin mitäs sitä sitten enää. Varmasti. Imaginaerum alkaa Marco Hietalan tunnelmoinnilla Taikatalvi-kappaleessa. Se on Marcon romanttinen puoli, karvainen kaveri vetää herkästi suomeksi. Instrumentit ja laitteet olivat pystyssä, mutta bändi soitti yhdessä ainoastaan silloin, kun soittimiin tarttuminen tuntui aidosti kiinnostavalta. Osa Röskön leirikeskuksen demoista jäi valmiille levylle. Sillä on omassa looshissaan bussissa kynttilöitä. Nyt uskalsi mies paljastaa todelliset kasvonsa, Emppu Vuorinen toteaa. Se on myös erittäin kunnioitettava tapa tehdä, jos siihen on taitoa ja tunnetta. Runsaasti kaljaa ja rec päälle, Vuorinen nauraa. Holopainen kertoi pyytäneensä levylle kappaleita myös Kitaristi Vuoriselta mutta saaneensa kieltävän vastauksen. Ellei kitaransoitto huvittanut, aina löytyi muuta puuhailtavaa. Tällä metodilla syntyy siis massiivinen heavylevy. Syntyvä biisi saattaa pyöriä päässä päivittäin jopa vuosien ajan. Marcollahan on vaaleanpunainen vapaa-ajan asu. Se oli tappiin vedetty rundi. Levyn ensimmäiset demot valmistuivat huhtikuussa 2010. Kiertueen jälkeinen sävellystyö ei innostanut soittajaa. Mutta sehän on vain hauskaa. Marcolla on pimeä, romanttinen puoli, jota se ei ole julkisuuteen näyttänyt, Vuorinen räkättää. Jos useilla rockbändeillä biisinteko lähtee jonkinlaisesta jamittelusta, Holopaisella tulee ensin tarina. Loput instrumentit taltioitiin Hollolan Petrax-studiolla, orkesteri ja lapsikuoro Lontoossa, Anette Olzonin lauluosuudet Finnvoxilla, missä massiivinen kokonaisuus myös miksattiin
Kun Holopainen esitteli idean yhtyeelle 2007, muu jäsenistö oli innoissaan mutta jalat maassa. Jonkinasteinen pakkomielteisyyshän taitaa olla hyväksi aika monelle tekijälle, muutenhan kukaan ei saisi mitään aikaiseksi. Välillä tuntui, että on ihan usvassa tän homman kanssa, mutta nyt tämä oikeasti tapahtuu. Ja sitten jengi ihmettelee keskustelupalstoilla, että minkä ihmeen takia, mitä järkeä tässä on, Holopainen hymähtää. Tarvittaisiin sponsori. Kaikki biisit oli valmiina ja nauhoitettuja, ja jokainen oli tehty leffaa varten. Keväällä 2010 Nightwishin muu jäsenistö ja näiden Scene Nation -yritys näyttivät projektille vihreää valoa, mutta ulkopuolisesta rahoituksesta ei ollut vielä saman vuoden syksynä tietoakaan. 3,5 miljoonaa saattaa olla suomalaisittain komea luku tällä summalla ohjaaja Zaida Bergroth tekisi seitsemän kokoillan elokuvaa mutta jo Ruotsin elokuvateollisuudessa se on normaalin, realistisen kaupunkidraaman hinta. Mie olin aika pitkään yksin koko homman kanssa. Ja tällä rahalla aiotaan synnyttää cgi-kylläinen kokoillan fantasiaelokuva kansainvälisille markkinoille. Se on se, että löydät omat unelmasi ja teet kaikkesi toteuttaaksesi ne. Vuotta myöhemmin elokuva on kuvattu, joskin käsikirjoituksesta stilisoitiin kolmekymmentä sivua. Kaikki biisit oli valmiina ja nauhoitettuja, ja jokainen oli tehty leffaa varten."
ja kanadalaisia. Sellaista ei löytynyt. Tai ehkä se on liian voimakas sana, mutta Imaginaerum oli niin monen vuoden proggis, että se oli pakko tehdä loppuun. Kyllä tuli, suorastaan pakkomielle. Ensi-iltaa on suunniteltu toukokuulle 2012. Vähän mietin, että näinköhän tässä joutuu keksimään uusia juttuja, hakemaan henkilökohtaista lainaa tai jotain. Budjetti on 3,5 miljoonaa euroa, josta Nightwishin Scene Nationin sekä Tuomaksen Potoska Publishingin osuus on miljoona euroa. Jos Nightwish lähtikin elokuvatuotantoon pystymetsästä, alan realiteetit tulivat untuvikoille nopeasti tutuksi. Tuliko Imaginaerumin toteuttamiseen sisäinen pakko. Se on selvinnyt miulle jossain vaiheessa. Pitää vain löytää se unelma, mutta ei pidä jättää sitä haaveilemisen asteelle, vaan tehdä kaikkensa sen toteutumisen eteen.
44
inferno. Holopaisen alkuperäinen, lapsenomainen innostus tyyliin "totta kai me saadaan tähän rahoitus, kun tää on niin hieno idea" vaihtui matkan varrella epätoivoon, elokuva-alan realiteetteihin. Ihan uskomaton fiilis, että ollaan tässä vaiheessa. Miun mielestä elämässä ei ole loppujen lopuksi mistään muusta kyse. Kyse on siitä, että jos saa jonkun idean, jonka haluaa toteuttaa ja joka tuntuu oikealta, sen eteen pitää tehdä kaikkensa. En enää siinä vaiheessa pystynyt elämään sen idean kanssa, että tehtäisiin pelkkä levy. Vuosien mittaan alkuperäisidea muotoutui käsikirjoitukseksi, referenssikuviksi ja Imaginaerumin demoksi. "Mietin, että näinköhän tässä joutuu keksimään uusia juttuja, hakemaan henkilökohtaista lainaa tai jotain. en enää siinä vaiheessa pystynyt elämään sen idean kanssa, että tehtäisiin pelkkä levy. Kyllä. Se on koko elämänfilosofia, että löytää omat unelmansa ja tekee kaikkensa niiden eteen. Ja se on, kuten äsken mainitsin, elämän tarkoitus. On se unelma sitten bändi, elokuva, perhe tai ulkomaanmatka
DRY CIDER
APPLE TO THE BRIM
Kyllä porukat on tienneet, että minä olen Pohjanmaalta ja ylpeä juuristani. Niskat olivat jäykkinä muutaman päivän, mutta pohjalaisena oli semmoinen "ei tartte auttaa" -meininki. Pitää kuunnella, mitä luonnolla on kerrottavaa, ja muuttaa ne sitten tarinoiksi.
NIgHTWISHIN miksaaja Kimmo Ahola on pitkän linjan äänentoiston ammattilainen. Työpaikalla on oltava mukavaa. Vedin siellä paparazzina ympäri ämpäri, Ahola nauraa. Jossain vaiheessa dj:ksi hyökkäsi maailmanmestari Hamilton. Millaisia tarinoita se sisältäisi. Paikalle tulee fysioterapeutti, jonka kanssa turvamiehet eskorteeraavat Aholan pihalle. Nightwishin tapauksessa bändiä ja henkilökuntaa ei erotella. Mutta semmoinen levy, jossa tervas haisee, luonnonäänet kuuluu, vesi liplattaa ja nuotio rätisee. Se levy olisi niin orgaaninen kuin mahdollista. Tosin turha sitä on jeesustella. Seuraavaksi tajuan, että musiikki on todella hiljaisella ja meikäläinen makaa keskellä lattiaa. Kaikki nukkuvat samanlaisissa hotellihuoneissa ja syövät samaa ruokaa. Once-kiertue alkoi Kiteen jäähallista toukokuussa 2004, ja tuntemattomien muusikoiden kelkkaan hyppääminen jännitti. Ahola huomasi tanssilattialla kuljettajan isän. Mä ajattelin että yes, tämä on meikäläisen bändi. Mutta tykkään haasteista, siinä ei voi hetkeksikään herpaantua. Korkea alumiinitrussi viisikymmentuumaisine plasmanäyttöineen on kaatunut suoraan Aholan takaraivoon. Mulla oli digitaalikamera mukana ja vähän aikaan mietin, että kehtaako täällä ottaa kuvia. Bändi tekee kaksi vuotta levyä, jota miksataan vähintään kuukausi ja päälle vielä masteroidaan. Myös yleinen vaatimustaso on kasvanut menneistä vuosista. Tästä ollaan koko bändin kanssa puhuttu, ja kaikki on vilpittömän fiiliksissä ideasta. Mua on ruvennut kiinnostamaan tämmöisen eräalbumin tekeminen, Holopainen toteaa. Ei, mutta mitä tapahtui. Muut yhtyeen jäsenet olivat kauhavalaissyntyiselle miksaajalle tuntemattomia. Mutta voi olla, ettei siihen riittäisi kolminumeroinen summa. Holopainen on jo luonnostellut seuraavan levyn biisejä. Nightwish on Aholan uran pisin bändikiinnitys, jonka ohella työnantajia ovat olleet esimerkiksi Pain, Hypocrisy, Sonata Arctica, Lordi ja 69 Eyes. Jos joku pistää tarpeeksi rahaa tiskiin, kyllä mä varmaan Johanna Tukiaisenkin kanssa lähtisin keikalle. Ne pitää käydä tuolta luonnosta hakemassa. Tai niin mä olen päättänyt, että se oli Lewis Hamiltonin isä, joka löi television mun päähän.
Ville Juurikkala. Kun katson ylöspäin, jengiä on siinä ympärillä helvetinmoinen määrä, ja kaikki tuijottaa mua. Ei auta muu kuin ottaa drinkki, sillähän tämä varmaan helpottuu. Kyllä raha tällaisissa tapauksissa tasoittaa.
46
inferno
ForMulaBileiden SurKea loppu
Kun kuuluisat rockyhtyeet saavat kiertueilla kutsuja milloin mihinkin kissanristiäisiin, Nightwishin tapauksessa mukaan lähtee usein myös kiertuehenkilökunta. Vasta Nightwishin "Kitee Helsinki 60" -paidat laukaisivat tilanteen. Se on se, joka veti telkun alas. Miksi mä makaan tässä lattialla, mitä nyt on tapahtunut. Työnsä haasteiksi Ahola toteaa Nightwishin käyttämän runsaan kanavamäärän: soittimia on runsaasti, ja kovalevytallentimilta tulevat orkestraatiot vievät tilaa. Rima on nostettu aika ylös. Olen maalaispoikana aina vähän naureskellut helsinkiläisille. Aivan helvetin hienoa, kun orkesteri on myös semmoinen, että täällä ei helsinkiläisiä kumarrella. Aktiivinen klubiyleisö ymmärtää vielä elävän ja levymusiikin eron, mutta konserttisaleissa ja jäähalleissa bändien on kuulostettava samalta kuin äänitteillä. Se, missä vaiheessa se tehdään ja onko se bändin seuraava vai viimeinen levy, ei ole hajuakaan. Ei sitä kukaan ääneen sanonut, mutta mulla on kuva siitä viimeisestä hetkestä, kun Hamiltonin isä pyörii sen television ääressä. Kilpailusta muotoutui MM-historiallisesti merkittävä, sillä Kovalaisen tallikaverin Lewis Hamiltonin maailmanmestaruus ratkesi vasta Interlagosin radan viimeisessä mutkassa. Ahola lupautui Nightwishin miksaajaksi vuonna 2003, "noin kolmen sekunnin miettimisajalla". Sen sijaan alumiinitrussin päähän nostettu 50-tuumainen plasmatelevisio ei kiinnittänyt suomalaisen huomiota. Kun Hietala myöhemmin opiskeli oppisopimuksella äänitystekniikkaa, teoriapuolen opetuksesta vastasi Ahola. Ensimmäinen suunsa avaava ihminen on McLarenin testikuljettaja Pedro de la Rosa. Basisti-laulaja Marco Hietala oli Aholalle tuttu jo 80-luvun Tarot-kuvioista. Sattuuko. Kun tätä on nyt paisuteltu ja paisuteltu, aina menty isommaksi ja isommaksi, haluttaisi kokea se toinen ääripää. Nightwish-materiaalin veistäjälle musiikkiteollisuuden kliimakseja eivät ole valmiin levyn julkaiseminen tai massiiviset kiertueet, vaan uusien sävellysten ideoiminen. Mä nappaan kuvan, kun isä-Hamilton vetelee siellä aivan fiiliksissä. Ajattelin että paskat, en mä toista kertaa maailmanmestaruusjuhliin pääse. Ehkä täysin akustisen levyn tekeminen on vähän vieras ajatus, siihen haluaisi kuitenkin sotkea rummutusta ja joitain sähköisiä elementtejä. Ja se, että niitä haasteita tulee vastaan ja niistä täytyy jotenkin selviytyä, auttaa jaksamaan työssä. No, eihän tässä ole yhtään mitään, ei kun takaisin baariin. Nightwishin seurue kutsuttiin myös illan maailmanmestaruusjuhliin. Tuolloin McLarenMercedesin kuljettajana toiminut Heikki Kovalainen kutsui suosikkiyhtyeensä seuraamaan Brasilian Grand Prixia tallin vip-tiloihin. Olin 1015 minuuttia ulkona hengittelemässä. Seuraavaksi erälevy?
Nightwishin tulevaisuus näyttää selvältä. Bändi sai kuitenkin alkunsa nuotiolaulumeiningistä, joten jossain vaiheessa pitäisi tehdä paluu kehtoon. Toiseksi työhyvinvoinnin lähteeksi Ahola nostaa miellyttävän työympäristön. Ikään kuin riisuttaisiin itsemme. Maailmankiertue starttaa helmikuussa Yhdysvalloista, toukokuussa seuraa Imaginaerumin ensi-ilta. Muutama vaellus Lappiin tai Karjalan maisemiin. Näin kävi esimerkiksi yhtyeen Etelä-Amerikan kiertueella vuonna 2008. Mä en tajua yhtään mitään. Meikäläisen pitäisi tehdä samanlainen soundimaailma livenä viidentoista minuutin soundcheckillä
THE PATH OF TOTALIT Y
SISÄLTÄÄ SINGLET GET UP! JA NARCISSISTIC CANNIBAL.
SAATAVANA MYÖS SPECIAL EDITION (CD+DVD), JOLTA LÖYTYY 2 BONUSBIISIÄ, 2 TUNNIN KONSERTTI SEKÄ HAASTATTELU
UUSI ALBUMI!
WWW.KORN.COM WWW.ROADRUNNERRECORDS.COM WWW.WARNERMUSIC.FI
Tietäen Napanderin pedanttiuden joudun tiedustelemaan Martilta lisäinfoa. SelVitimme ilmiötä AinOAllA OikeAllA tAVAllA. Jakkaran hoitaa tarvittaessa venue. Napander tarvitsee bassoon varamiestä, ja orkesteri on kiinnostunut valmiuksistani asiaan. keVYeen muSiikkiin keSkittYnYt jA tArinOiSSAAn mitä kummAlliSimpiin AiheiSiin pureutuVA bändi On Ollut AinA SuOSittu mYöS heAVYn YStäVien keSkuudeSSA. Martin ja Napanderin touhua seuranneena ja toki myös fanina vastaan kyselyyn myöntävästi ja alan sitten vasta pohtia, mistä on kyse. Mikäs on sun toinen nimi ja äidin tyttönimi. Ei istuntavelvoitetta. Pinkki työasu sentään olisi tuleva firman puolesta. Kukin varamies tekee sen minkä pystyy, ja se riittää. Erkan tavoin baarijakkaraltako tässä olisi meininki soittaa. Enhän ole koskaan soittanut kevyttä musiikkia, saatikka esittänyt sellaista. Eihän mihinkään orkesteriin ehkä kuitenkaan "mennä". Se on raiderissa. Napanderin pohtiessa tuon ajanjakson keikkajärjestelyjä saan sähköisesti kyselyn arvaamattomasta suunnasta eli herra Servolta itseltään. mikSi. Martti heittääkin jo vastapallolla. Biisien osaamiseen lupailen kuluvan hetken aikaa, Napander-bassokuvioita muistellen tiedän, ettei siellä mennä aina sieltä mistä aita on matalin. Tarina saa lähtölaukauksensa menneen kesän lopulla Napander-basisti Erkka Alosen suunnitellessa syksymmälle jo toista saunanrakennusmatkaansa Kanarialle. menemällä OrkeSteriin.
RIEKKOJENSIIVIN
j
ohdanto vie hiukan harhaan. Vastaan hiukan kummastellen.
SuSien mAtkASSA
48
inferno. tekSti aadolf ViRtanen
i
kuVAt aadolf ViRtanen, HaRtZa Miettinen & kiMMo Mikkola
i
www.MaRttiseRVo.coM
MaRtti seRVo & napandeR On Ollut tOiStA VuOSikYmmentä YkSi SuOmAlAiSen ViihdetAiVAAn jOhtOtähdiStä. Eikä hätää matalaosuuksista
Se on Napanderin organisaatiomalli. En tiedä mitä ne ovat. Muuta en Napander-keikkailuun tarvitsekaan. Kuten keitetty kananmuna ei koskaan pysy pystyssä tai edes paikallaan, suht tasaisellakaan pinnalla, samanlainen on myös Napanderin komentoketju. Onkin pakko udella, ovatko kaikki Varamies-paidat Mkokoa.
inferno
49. Että mikä. Ainoa asia, johon sotken heavykapinaa, on sininen bassonhihna jonka korvaan omalla, leveämmällä ja sysimustalla Judas Priest -remmilläni. Hienoa. Ahtaiden housujen lisäksi minulle osoitettu Varamies-paita on kokoa M! Mitoille 190/liki 100 siis. Ainoa varsinainen moka syntyy rumpali Lötjösen arvaamattoman rumpufillin yhteydessä, jolloin harhaudun juuri sen verran, että jatkan siitä eri biisillä. Posteissa nousee tuon tuosta esiin käsite "Munaorganisaatio". Napander ei ammattiorkesterina treenaa, mutta halustani pääsemme tekemään kokeita erikoiskokoonpanolla suljettujen ovien takana. Kravattisolmua en ole koskaan osannut tehdä, ja tässä rientää hätiin rumpali Lötjönen, joka kuulemma saa aikaan Napanderissa parhaat solmut. Valttikortteinani ovat siis nuottikorva ja se, että tunnen biisit. Paitsi toki suorat housut, jotka eivät ota mahtuakseen pitkän tauon jälkeen. Martin antamalla biisitarjottimella on opeteltavana noin pari tusinaa kappaletta, mutta onneksi aikataulu ei ole järin tiukka. Musiikki ei ainakaan alkuvaiheessa inspiroi sotkemaan omanlaista osaamista sekaan, lähden siis liikenteeseen vaikeimman kautta, opettelemalla joka biisin levyn perässä korvakuulolta pyrkimällä Alosen alkuperäisiin, vivahteikkaisiin suorituksiin. Sehän on sitten varamies Eero Suvanto. Treeni tuntuu sujuvan ongelmitta ja vallan ilman ennakkopaineita. Nuottejahan riittää, ja projektin edetessä tuntuu, ettei yksikään säkeistö tai kertosäe mene samalla tapaa. Paikka on teidän, Martti toteaa klassisesti tuokion päätteeksi. Basistitoveri jeesaa periaatetasolla kertomalla, että pitkälle päästään, kun osaa vaihtobasson salat ja ryömityksen. Alan lähipäivinä tutkia, mitä on tullut luvattua. No johan tajusin. Epäilevä hevimieskin voi kokeilla sähkökitaran virittämistä ennen lavalle nousua painamalla päänsä kiinni kitaran kaulaan, hoitaen homman siis täysin ilman vahvistinta ja viritintä. Mikäpä siinä, bassossa jonka merkkiä en tiedä on muovipäällysteiset kielet, joiden soundi on mainio. Tässä on enemmän vanhaa liittoa kuin Morbid Angelissa.
Työasu ja sen ahtaus
Minulle suositellaan Alosen laitteistoa kokonaisuudessaan. Päivitämme tilannetta käytännön asioiden tiimoilta puolin ja toisin syksyn lähestyessä. Maunon toiminta on ihailtavaa. Myös Hi-Watputkivahvistin pienellä kaapilla antaa säväyksensä soundiin. Huomaan etten ymmärrä tällaisesta bassonsoitosta mitään.
Mikä on kun ei taidot riitä?
Isoimmaksi ongelmaksi osoittautuu se, etten osaa enkä tiedä mitään tanssi- tai missään muussakaan musiikissa käytettyjä skaaloja. Hänellä on soittokokemusta yhtä monelta vuosikymmeneltä kuin itselläni elämää. Malli ei viittaa miehiseen seksuaalisuuteen vaan keitettyyn kananmunaan. Humppanimi, jota esimerkiksi Eläkeläisetkin taitavat käyttää. Päätökset vaihtuvat aina kun kukin tekee omia viilauksiaan eikä kerro tekemisistään muille. No. Tilanne on mainio, koska ohjelmakalenteriin ilmaantuu vielä yksi keikka, niin sanottu yksityistilaisuus. Napanderin kanssa on mahdollista asioida nykyaikaisesti sähköposteilla. Tilaisuus alkaa puntin tutinalla, koska ennakkotiedoista poiketen kielisoittimellisena aisaparina häärii orkesterin kahdesta kitaristista se alkuperäinen, Napander-kitaraosaston esimies Mauno Tiira. Ketteryyttä tai nopeutta biiseissä ei varsinaisesti tarvita, tällä "perse edellä puuhun" -menetelmälläni on käyttöä enemmänkin ällillä ja muistilla, joista jompikumpi käy toisinaan äärirajoilla ilman haasteitakin.
Lokakuun lähestyessä alan olla siinä pisteessä, että hommaan voi suhtautua luottavaisin mielin. Mukava perusjamppa, Martti toteaa perään. Jotain nuotteja tiedän otelaudalta, mutta eipä ole nuottejakaan. Tapahtuu jatkuvaa muljahtelua, Martti opastaa
Pysähdys ei ole turha, Martti löytää ohessa palvelevalta kirpputorilta pätevän kauluspaidan pilkkahintaan. Hämmennyin kovin, mutta säilytin ajokin hallinnan. Meno on totutunlainen, Napander-keikat eivät oikeastaan eroa heavykeikoista. Mitään trikkejä tai taikatemppuja ei käytetä. Silloin tukea ei tule edes paidasta, ja varamies saattaa levitä lavalle. Täysimittainen keikka menee omalta kohdalta pitkälti uusiin olosuhteisiin totutellen. Ensikosketusta yökerhotunnelmiin aletaan ottaa eräänä lokakuisena viikonloppuna Tampereella ja Kuopiossa. Saattoi olla jopa 150 euron huuto, Martti muistelee. Myös Lötjönen on huomattavan kovassa vedossa Yamahan pikkuruisen Hipgig-settinsä takana. Mennään näillä. Reissuun osallistuvat Martti itse, rumpali Juha "Löysä" Lötjönen, kosketintaiteilija Hannu "Moody" Muukkula, nuorempi kitaristi Antero Kyllästinen, basisti Eero Suvanto, tuotevastaaja Jarmo Perä, kiertuemanageri Hartza Miettinen sekä miksausvastaavana myös heavypuolelta monesta tuttu Tapio Wilska. Tämä on teräksisen kunnon salaisuus. Alun perin taisimme kerätä huutokaupalla varoja basistimme Erkka Alosen selkäleikkauskassaan. Biisin ulkoavaruudellisia sanoituksia tutkineena on pakko kysäistä jälkeenpäin, onko Martilla oikeasti ufokokemuksia. Aavistuksen liian kireä paitaa tukee varamiestä ongelmatilanteissa, koska muilta orkesterin jäseniltä tukea ei ole saatavissa. Luonnonolosuhteista johtuen lavakunto on talvella parempi kuin kesällä.
Hissun kissun kuopioon
Aamulla koittaa herätys Hotelli Ilveksen pienessä suitessa, ja matka on jatkuva kohti Kuopiota. Kesällä ajaessani mönkijällä maantietä suurinta sallittua nopeutta tuntematon lentävä esine napsahti leukaani. Poissa ovat korvamonitorit, langattomat laitteet ja tietokoneet. Sitten hän hyppää järveen, joka on peitetty yhtenäisellä jääkatteella, lukuun ottamatta noin kahden neliön sahattua aukkoa. Kaide on eturivin kohdalla tarpeellinen, parikin kissanaista meinaa tulla jo senkin lävitse. Rauta kuumennetaan pätsilukemiin, ja sitten viilennetään pikkuhiljaa. Löydämme huoltoaseman Nice Price -hyllyn asiantuntevasta laatuvalikoimasta Mikko Alatalon kokoelman. Pysähdymme Jämsän Patalahdella kahville ja munkille. Martin ottaessa ääniä saksofonista ja laittaessa hiuksiaan esiintymiskuntoon on pakko sohaista varmasti monia askarruttavaa seikkaa. Orkesteri näyttää hyvältä, ja siltä myös tuntuu. Tiinan Tupa on legendaarinen ja erityisen humaani taukopaikka, joka palvelee joka vuosi joulukuun loppuun asti. Harja sekä ajoittainen pesu ovat perushuoltotoimenpiteet, jotka voin paljastaa. Soittokin saa olla vain soittoa, mikä on mainiota! Varamieskokoonpano alkaa olla valmiina suuren yleisön eteen. Tähän aukkoon Martti hyppää, vesi on siinä noin neliasteista. Varamieheyden sisäänajo elävän yleisön edessäkin tuntuu sujuvan. Tuntemattomat lentävät esineet ovat siis totta, ja ne voivat tarvittaessa tehdä myös kipeää kaakaotarjoilun ohella, Martti selvittää. Kyllästyimmekin jo Riihelään. Sitten Martti tulee pikaisesti ylös. Osuin joka iskulla, toteaa Lötjönen vaatimattomasti keikan jälkeen. Ruokapaikkana toimiva Tampereen Amarillo ei kuulosta parhaalta mahdolliselta keikkamestalta mutta taipuu tarpeisiin. Teräs syntyy karkaisemalla. Toinen stoppi otetaan Hankasalmella. Tai oikeastaan vanhoihin. Tauot ovat olennainen osa matkaa. Myös Martti karkaistaan, tosin iskukylmentämällä. Mistä idea on saanut alkunsa. Kyllä ovat. Näin huutokaupasta muodostui fiksu tapa hankkia varoja. Useita vuosia käytin venäläistä hiuskiinnettä, mutta luovuin siitä tarpeettomana ennen ponnekaasun loppumista.
50
inferno
Painumme intron säestämänä täyteen tupaan. Tampereen-keikan ehkä hurjinta menoa sai aikaan kestohitti Ufo tarjosi kaakaon. Ongelmia ilmenee, mikäli varamies on S-kokoa. Entä miten teräksinen lavakunto pidetään yllä. Kaikki varamiehet ovat olleet vähintään M-kokoa, Martti raottaa. Mikä on Martin mahtavan kampauksen salaisuus. Martti menee saunaan, joka kuumennetaan 80-asteiseksi. Itseäni päätä lyhyempi rumpalihan paukutteli aikanaan pitkät pätkät myös hellyttävällä Remon setillä, jossa bassorummun virkaa toimitti lattiatomi. Kyllä on. Näin ei ole vielä koskaan käynyt. Soundcheckien jälkeen illan tummuessa alkaa valmistautuminen keikkaan. Esko Riihelä kertoo radiossa, että ysitie vetää hyvin ja taivas on maailman sinisin. Mikäli oikein muistan, kitaristi Mauno Tiiran asu on ollut arvokkain. Martin kampaus on Martin ja kampaamon yhteinen salaisuus. Erilaisia tunneihmisiä on poikki ja pinossa, luut rutisevat, osa yrittää ehkä tanssiakin seassa. On aika tunkeutua jälleen liian pieniin vaatteisiin.
ufoja ja venäläistä hiuskiinnettä
Napanderin vakiintunut tapa on uusia esiintymisasunsa aina uuden levyn ilmestyessä ja huutokaupata vanhat yleisölle. Oma selkänikin on alkanut reistailla, kuulunee siis asiaan. Tiina antaa pannun puhuttaa,. Tällä reissulla olenkin pääsevä paremmin sisälle myös Martin maailmaan ja porukan ryhmähenkeen. Martti on tässä lämpötilassa noin 20 minuuttia. Leikkaus kuitenkin peruuntui, ja totesimme rahaa tarvittavan myös muihin kohteisiin
Lordi, tuttavallisemmin Tomi Putaansuu, maalasi Napanderin viimeisimmän Kestävällä pohjalla -levyn vinyyliversion kannen. Mutta kuten kaikki menestyvät organisaatiot, se sietää epävarmuutta hyvin ja nauttii siitä, Martti kartoittaa. Olisin ollut tarkkaamon puolella ja keitellyt pojille kahvia. Kappale esitetään aina JYPin kotimatsin alkukappaleena ja se tuo voimakkaan tunnelatauksen. Martti ei ole mikään hevimusan suurkuluttaja, mutta toki hevissäkin on pysyteltävä kartalla, siellä alareunassa missä kerrotaan mittakaavat ja sen sellaiset. Mahdolliset parannusehdotukset käsitellään luottamuksellisesti. Keikka päättyy aikanaan Viikonloppu-hittiin, ja yleisö jää kiljumaan takahuoneeseen siirryttäessä. Napanderhan on organisaatio, joka elää jatkuvassa epävarmuuden tilassa. Jos olisi pakko valita joku, kuka viihdetaivaalta voisi olla sopiva täyttämään saappaasi. Kolmesta valittavasta jakkaramallista valitsen sellaisen, jossa on korkeussäätö, jousitus ja lisäksi pyörivä istuinosa. Napander-orkesteri kokoontuu vielä ennen keikkaa Martin johdolla Puijonsarven konferenssitilaan taktiikkapalaveriin. Illan peli on päättynyt 42 KalPan hyväksi, ilmoittaa paikalle saapuva Martti, ja ehdottaa illan settiin Lätkän ihmemaa -biisiä. Kuinka tuttuja suomalaiset raskaan musiikin orkesterit ja esittäjät ovat. Ylimääräistä aikaakin jää, joten lähdemme katsomaan onko saunassa puita. Kyllä heille olisi maistunut kuppi kuumaa äänitellessä, tulee vastaus miettimättä. Asia korjaantuu parilla kynänvedolla. Havahdun kuitenkin pian ja palaan kiltisti takaisin jakkaralle. Tästä materiaalipohjaisesta samankaltaisuudesta uskon kuitenkin lejeerinkien välisen sympatian kumpuavan, Martti sanoo. Melkein unohdan erään vakiotoimenpiteen. Kokouksessa käsitellään pääpiirteittäin illan performanssin suuntaviivat. Kahden äänilähteen ristitulessa on niin hyvä olla. Laiteasettelu ei etene harmeitta. Heavykapinakin puskee jo läpi Nuori ja vapaa -biisissä, pompin pystyyn ja paukutan bassosoolon sisään haara-asennossa jalka monitorilla, kuten silloin joskus. Se ei ole kuulunut harjoittelemiini, mutta tuntuu toki tutulta ja soundcheckin aikana nuotit sorvataan toimivalle tolalle. Raahaan jakkaran eteen jalkatelineen eli lattiamonitorin. Tarvitsemme henkilön, jolla on esituottajamme Jokke Pirhosen ulosanti ja ajoittaisen kiertuemanagerimme Hartza Miettisen ulkomuoto. Scorpionsin Love at First Sting -levyllä. Mietin, ovatkohan mainittujen Napander-jäsenten nimetkään oikeita. Marttiservo.com tietää kertoa, että Eero Suvanto on edelleen käytettävissä Napanderin varamiespalvelussa.
inferno
51. Tästä on ollut puhetta ja jopa tarvettakin. Kuopion-keikka on täysosuma. Ilta jatkuu lämpimissä tunnelmissa ja jossain välissä pääsen varamiesurani kohokohtaan eli signeeraamaan erään ihailijan Täysosuma-vinyyliversion. Kellot siirtyvät lopulta talviaikaan ja orkesteri unten maille.
Martti ja raskaammat ainekset
Keikat ovat tältä erää ohi ja on kotimatkan aika. Hyvästelen Napanderin ja hyppään Martin kyytiin. Pelkästään jo siksi, että sillä on Rock You Like a Hurricane. Mennään nyt vielä heavyskeneen, jonka suuntaan Martti on tehnyt aika ajoin kädenojennuksiakin. Martille löytyy jonkinlainen spesiaalipaikka suomalaisten hevijannujen sydämissä, mistä se johtuu. Myös Martti on ollut hurjalla päällä ja joutunut riisumaan Puikkarin hohkaavassa lämmössä puvuntakkinsakin jo ennen puoliväliä. Ehkä saan sen joskus selville. Luulen Martin olevan oikeassa. "napandeR on oRganisaatio, jOkA elää jAtkuVASSA epäVArmuuden tilASSA."
ja santsikuppien jälkeen painamme yhdeltä istumalta perille Kuopioon. Paiskaamme tassua ja hyppään pois kyydistä. Martti katoaa horisonttiin ja minä toiseen. Lordihan tuli jo selväksi, ja lisäksi Martti mainitsee tuntevansa jonkinlaista yhteenkuuluvuutta esimerkiksi Swallow the Sunin jamppojen kanssa. Kuopiossa hajaannumme. Löyly tekee hyvää, paine ei enää ahdista ja krampitkin laukeavat. Tämä on ollut niin luonnollista jo ammoisista ajoista lähtien, etten enää edes mieti miksi. Lordi esimerkiksi vieraili Napanderin Täältä pesee! -levyllä, ja Mr. Vaikkei Eero Suvannolla siihen osaa eikä arpaa olekaan. Saan lavapuitteet kohdalleen. Millä heavylevyllä Martti haluaisi tai olisi halunnut olla mukana. Martin pipo on kuitenkin vaikea täyttää. Kyllästisen kitarateline on jäänyt syystä tai toisesta edellisillan keikalle Tampereelle, eikä ole löytynyt vielä tähänkään päivään mennessä. Kyllä, nuohan ovat selviöitä, toki on myös paljon muita. Moody ja Martti lähtevät katsomaan KalPaHPK-peliä, ja loput jäävät kasaamaan kamoja. Varamieskaarti alkaa olla lähes täydellinen. Junassa kotiseudulle kelailen aikani kuluksi viikonlopun tapahtumia. Vastuualueet ovat hämärtyneet, toteaa Kyllästinen tuoreeltaan tapahtunutta. Tuleeko joskus kenties vara-Martti. Ja vaikka mitä. Se oli täysin normaalia proseduuria, kyseessä ei siis ollut kriisikokous. Enkä muista kuka tutuista hevimuusikoista se oli, joka luonnehti julkisuudessa musiikkiamme kevytmetalliksi. Kuopiossa soitettaessa on aina laitettava vieraslistalle Zachary Hietala, toisinaan jopa koko Tarot. Sotajumala ja joku Diablokin on. Tällaista henkilöä ei ole näköpiirissä, Martti nauraa
Kun ikkunan takana täydellisessä pimeydessä yöllä kuiskailleet mysteerit saivat oman asiayhteytensä ja omat makaaberit kasvonsa, ja kun nuoruuden kapina sai nimen ja sen syyt kiteytyivät paljon selkeämmiksi kuin ikätovereilla, black metal oli luonnollisesti hyvä väylä kanavoida sitä, mitä tunsi sisimmässään silloin ja omalla tavallaan lähemmäs kaksi vuosikymmentä myöhemminkin. Vuosiin 19962001 mahtuu paljon hyviä muistoja ja muistinmenetyksiä ja äänityksiä, jotka tuntuvat vielä tänäkin päivänä arvokkailta, ehkä jopa arvokkaammilta kuin aikanaan.
jäävi arvioimaan
Werwolfin Hornan jälkeisistä akteista tunnetuin lienee black metal -yhtye Satanic Warmaster, mutta kaikkiaan hänen bändiensä diskografia on mittava. Kuinka sinulla riittää aikaa ja innostusta tähän kaikkeen. Pelkkään black metaliin mies ei ole jämähtänyt, sillä repertuaarista löytyy lähes kaikkia heavy metalin alalajeja aina perinteisestä heavysta death metaliin ja tätä kautta thrashiin. tekSti joni juutilainen
i
www.neuntoteR.oRg
jOS SuOmAlAiSelle blAck metAlille tuliSi AntAA kASVOt, ne kuuluiSiVAt mitä tOdennäköiSimmin tälle miehelle. Kaikkea on tullut tosiaan tehtyä. Black metalin pimeys, voima ja valta olivat kai kokonaisuudessaan se, mikä ensimmäisenä sai minut pauloihinsa. Tuolloin hänet tunnettiin vielä Tolkien-tekstien mukaan nimettynä Nazgulina, ja myös sukulaismiehensä Shatraugin (kitara) kirjoittamat sanoitukset viittasivat vahvasti fantasiakirjallisuuteen. Olisi vähintäänkin epäilyttävää, jos esimerkiksi työpaikka olisi sellainen asia, joka kampittaisi työtä joka voisi potentiaalisesti kirjoittaa nimesi historiaan. hänet tunnetAAn AlAn piireiSSä weRwolfina, SuOrApuheiSenA hAhmOnA, jOkA ei kumArtele ketään.
EIKOMPROMISSEJA
W
erwolf sai ensisykäyksensä black metaliin 1990-luvun alkuvuosina. Sitä kautta tuli hyvinkin selväksi, etten haluaisi tehdä asioita kuten kaikki muut tavoitteidensa perässä ikuisesti hiihtävät hylsyt. Werwolf tuli laajemmalle yleisölle ensimmäistä kertaa tutuksi Hornan vokalistina. Olen yleensä jäävännyt itseni omien luomusteni arvioimisesta. Hornan Hiidentorni-debyyttilevy (1997) pysyttelee monelle edelleen yhtenä kotimaisen blackin kulmakivistä eikä vähiten siksi, että se oli ensimmäinen täysin suomeksi esitetty black metal -julkaisu. Onpa miehen naama varsin tuttu kotimaamme noisecorepiireissäkin. Kun tehtynä on näinkin paljon erilaista kamaa, löytyykö itseltäsi jotain henkilökohtaista suosikkia omasta tuotannosta. Aikaa ja innostusta löytyy aina, jos oikeasti haluaa ja tietää miten saa haluamansa. Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin miehellä on taustallaan kymmeniä julkaisuja eri bändien nimissä, sekä maine, joka herättää sekä kunnioitusta että syvää halveksuntaa. Kaikessa mitä olen tehnyt, on aina joku asia jonka tekisin nyt toisin, ja jotain joka tekee sen olemassaolosta minulle arvokkaan. Myös harppauksia muiden levyille on tehty, esimerkkeinä lauluvierailut Children of Bodomin ja Evemasterin julkaisuilla. Werwolf on todellakin elänyt sanojensa mukaan ja kulkenut mustaa polkuaan määrätietoisin askelin. Mukana on myös levy-yhtiötoimintaa ja lähes kaikkea musiikkibisnekseen liittyvää normaalista arkielämästä nyt puhumattakaan. Black metalin pariin ajautuminenkin oli aikoinaan vain luontainen askel kohti jotain suurempaa ja merkittävämpää. Totta kai osallisuus Hornassa sen levyttävän uran alkutaipaleella oli hyvä oppitunti oikeastaan kaikessa, mitä liittyy musiikilliseen toimintaan. Kaikesta siitä, mitä olen musiikin saralla tehnyt, on turha edes alkaa etsimään jotain ikiaikaisia suosikkeja, etenkin kun materiaalia, johon minut osataan yhdistää, on vielä paljon enemmän kuin triviaa kumartavat pellet internetsivuillaan, kuten Metal Archives, koskaan pystyvät tuomaan julki.
52
inferno. Vaikka kukin tahollaan oli jo tehnyt omia treeninauhoja ja demoja, Hornaan liittymisen myötä kaikki meistä saivat melko kattavat syventävät oppitunnit siitä, miten koko yleinen studio-, keikkailu-, sopimus- ja promootioruljanssi pyörii. Kenties jotain hieman yllättävämpää, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle tai ehkä jopa jostain syystä julkaisematta
inferno
53
Musiikkini on ensikädessä tehty vain minulle itselleni. Julkaisemattomia, puolivalmiita ja julkaisukelvottomia nauhoja pyörii nurkissa aivan vitusti. Toki julkaisuprosessissa on tekijöitä, jotka vaikuttavat aikatauluun paljon enemmän kuin itse musiikin, joka on vain osa kokonaisuutta, aikaansaaminen. Kesällä 2011 bändin kohdalle sattunut, epämääräisistä syistä johtunut bannaus suurelta ranskalaisfestarilta Hellfestiltä ei sekään heikentänyt Satanic Warmasterin kurssia, vaan toi yhtyeelle huomattavan määrän lisää tunnettuutta. Suomalainen black metal on tällä hetkellä maailmalla erittäin hyvässä maineessa ja täysin syystä. Jääkö ylimääräistä materiaalia paljonkin pöytälaatikkoon odottamaan "parempia päiviä", vai hyödynnätkö tehokkaasti kaikki syntyneet biisiaihiot. Mitään yhtenäistä tilaa ei ole, ja omissa kirjoissani parhaat bändit ovat edelleen yhtä matalalla profiililla kuin aiemminkin. Koko aikuiselämäni on ollut sekä henkistä että fyysistä taistelua sen puolesta, mihin uskon ja mitä haluan. Jos ottaa huomioon elämäntapasi ja ajatusmaailmasi, joka poikkeaa melkoisesti perusmaurin vastaavasta, kuinka usein olet joutunut elämässäsi aitoihin vaikeuksiin poikkeavien ja radikaalien mielipiteidesi ja toimiesi johdosta?
54
inferno. Millainen on oma suhteesi sanoituksiin ja kuinka tärkeinä pidät niitä omassa musiikissasi. Sanat saapuvat yleensä aikanaan kuin itsestään vahvan vision tai teeman ympärille. Werwolfin luoma musiikki on pysynyt kautta linjan hyvinkin raakana ja radikaalina, paikoin myös erittäin provosoivana ja poliittisesti epäkorrektina. Aitoja ja potentiaalisesti keskivertoihmisen elämän romauttavia vaikeuksia on ollut useita, ja kaikki niistä ovat enää hymyä nostattavia menneisyyden tapahtumia. Minulle sanoitukset syntyvät yleensä samassa prosessissa kuin itse musiikkikin. Tämän takia haluan vetää selkeän rajan minun ja useimpien muiden tahojen välille, että edes itselleni olisi vielä jokin syy jatkaa joitakin vuosia.
Oppirahat maksettuina
Black metalissa sanoitukset täyttävät tunnetusti vähintään puolet musiikin olemuksesta. Onko tarvetta radikaaleille muutoksille. Jos joku muu aistii siinä jotain, jonka löytää mahdollisesti myös itsessään, se on vain positiivista. Werwolfin pääbändinä noin kymmenen vuoden ajan toiminut Satanic Warmaster nauttii suurta suosiota black metal -piireissä ja on tietojen mukaan myynyt huomattavan määrän levyjä, jopa enemmän kuin moni mainstreambändinä tunnettu akti. Ainut tarvittava radikaali muutos on se, että nousee uusi sukupolvi black metalin riivaamia nuoria, jotka vievät asiat pois monitoreiden ja levysoittimien ääreltä takaisin kaduille ja kirkkojen tai synagogien kulmalle, missä todelliset oppirahat voi maksaa. Tämä on nykypäivänä jopa harvinaista, mikäli vertailupohjana käytetään keskitien black metalia ja muita äärimusiikkigenrejä. Tulevaisuutta on tietysti mahdotonta ennustaa, mutta millaisena itse näet oman urakehityksesi ja tavoitteesi. Minkään keinotekoisen rajoituksen aikaansaaminen ei onnistu, eikä ole minkään arvoista. En pidä itseäni muusikkona. "hArVOjA ASiOitA tähän päiVään menneSSä On tullut OpittuA, muttA Se On VArmA, ettei tuleVaisuus ole koskaan tuonut Musiikille Mitään HyVää."
Sanottakoon nyt kuitenkin, että Hornan Haudankylmyyden mailla (1999) on ajan saatossa paljastunut yllättävän kovaksi albumiksi. Tuo totuus jos mikä pätee vielä vahvemmin black metalin kohdalla sen ollessa jo 70-luvulla syntyneen suuntauksen huipentuma. Itsekin maksoin. Merkit ovat ilmassa jo nyt, että koko ajatus alkaa rönsyilemään, laimenemaan, kasvamaan yli äyräiden ja muutenkin osoittamaan merkkejä siitä, että loppu on tulossa. Esiinnyit hiljattain uutisissa prime time -aikaan omilla kasvoillasi ja olet mukana myös paljon huomiota saaneessa black metal -dokumentissa Loputon Gehennan liekki. Mitä mieltä olet itse kotimaisen black metalin tilasta ja millaiseen suuntaan toivoisit sen etenevän. Musiikin kanssa vuorovaikutuksessa ne tekevät sen, mistä joku voi aistia samoja asioita kuin itse aistin ja kanavoin musiikkiini. Ei minkäänlaista merkitystä. Itselleni sanoitukset tuovat esiin ne teemat, ajatukset ja maisemat, joita haluan peilata. Ehkä on parempi tehdä selväksi, etten lähde mukaan "suomalainen black metal"-vellontaan minkäänlaisena ilmiönä. Kuinka paljon julkisuudella ylipäätään on merkitystä sinulle. Monissa tapauksissa kestää useampi vuosi, ennen kuin joku tietty projekti saadaan päätökseen. Ei ollut halpaa, mutta Saatana katsoi.
Loppu on tulossa
Kuinka tuotteliaana ja luovana muusikkona lopulta pidät itseäsi. Onko tällaisilla asioilla ollut sinulle mitään konkreettista merkitystä arkielämässäsi. Sanoitukset ovat se timantin sivu, joka määrittää black metalista suuren osan. Harvoja asioita tähän päivään mennessä on tullut opittua, mutta se on varma, ettei tulevaisuus ole koskaan tuonut musiikille mitään hyvää. Luuletko, että sirkkelikitara surahtaa yhtä palavalla intohimolla vielä kuusikymppisenä. Kyse ei ole siitä, olenko minä poikkeava maailmaan nähden, vaan siitä, miten ihmisten maailma on kaikessa "hyvyydessään" ja "vapaudessaan" poikennut luonnonlain polulta jonnekin, missä ihmiskunta lopulta nukahtaa ja kaikki se saasta jota se on pitänyt vertaisenaan kuristaa sen omaan sänkyynsä. Sanotaanko vaikka näin, että jopa Matti Riekin ja muiden vastaavien pseudometallistien jalustalle nostamat kehitysvammaiset nykysuomimetallit, jotka ovat olevinaan metallin lahja koko kansakunnallemme, voivat vain haaveilla siitä, mitä voi saavuttaa kun et pyydä koko olemuksellasi anteeksi, tee kompromisseja, haistatat vitun kaikille aliihmisille ja teet mitä haluat
näkökulmiA tArjOAVAt tuOttAjA-muuSikkO MiitRi aaltonen, prOmOOttOri MaRco jäRVenpää jA tOimituSjOhtAjA teeMu suoMinen.
tekSti VilHo Rajala
56
vuotta
inferno. millAiStA AikAA tämä On Ollut. infeRno-lehti On rApOrtOinut metAllimAAilmAStA kYmmenen VuOttA
Aaltonen oli vasta saanut ensimmäisen lapsensa ja opetteli sekä isyyttä että äänityshommia. Dimmu Borgirin viimevuotinen Abrahadabra on Aaltosen mielestä "sietämätön levy". Se ja kolme seuraavaa juhlittiin Oulun Kuusisaaressa huomattavasti nykyistä matalammalla profiililla. Aaltonen on itse ollut aina inhimillisyyden puolestapuhuja. Aaltosen mukaan digitalisoituminen on johtanut siihen, että äänittämisestä on tullut epätaloudellisempaa. Miitri Aaltonen on muusikko, tuottaja, äänittäjä ja miksaaja, joka on nähnyt läheltä paitsi studiotekniikan kehityksen myös etenkin itäsuomalaisten raskaiden bändien esiinmarssin. Aaltonen tosin huomauttaa, että harvalla on kotonaan käytettävissä hyvää äänitystilaa, saati varaa hankkia kunnon mikrofoneja ja etuasteita. Ennen pitkää miltei kuka tahansa pystyi hankkimaan äänitystyöhön tarvittavat laitteet ja ohjelmat jopa omaan kotiinsa. Kun äänitetään nauhan kanssa, se tietenkin kysyy valmiimpaa suorittajaa artistipäästä. Viimeiset viisi vuotta hän on luotsannut myös omaa yhtyettään Monsteriseria. Suominen puolestaan aloitteli Radio Cityssä, ensin harjoittelijana ja kesästä eteenpäin viikonloppujuontajana, myöhemmin Rautakanki-ohjelman vetäjänä.
kokeilla, viilata ja hioa loputtomiin vaivattomasti. Järkkää tämä ei haittaa.
inferno
Inhimillisten levyjen tekijä
Miitri Aaltonen valmistui media-assistentiksi vuonna 2001 oltuaan Imatralaisella Music-Bros Studiolla vuosikausia oppisopimuksella. Tämän jutun haastateltavista jokainen on tänä aikana vaikuttanut tuntuvasti suomalaiseen raskaan musiikin skeneen. Siitä kuulee, että soittaja lyö niin lujaa sitä bassoa, että se menee ylävireeseen.
Ouluun mahtuu tapahtumia
Marco Järvenpää muistaa huomanneensa, että vuonna 2001 metalliskenessä tuntui pitkästä aikaan tapahtuvan. On ollut onni, että sai aikoinaan käydä läpi myös 80-luvun. Nykyään kun kohinaa ei ole, äänitykset on usein tehty joko helvetin hiljaa tai helvetin lujaa. Ideoita voi
57. Vuonna 2001 merkittäviä metallifestareita oli Suomessa tasan yksi, vastikään Kaisaniemen puistoon muuttanut Tuska. Ekana vuonna lähdettiin vain järjestämään yhtä keikkaa ja katsomaan mitä tapahtuu. Ensimmäinen Jalometalli järjestettiin vuonna 2002. Kymmenen vuotta sitten oli vähän samantyylinen meininki kuin silloin. Teemu Suominen on Spinefarm Recordsin toimitusjohtaja ja Metalheim Agencyn osakas, joka aloitti musiikkialalla toimittajana Radio Cityssä. Se on tavallaan muotopuhdasta, mutta musiikillisesti ihan paskaa. Mutta inhimillisyys saa kuulua! Se kuuluu jokaisessa klassikkohevilevyssä. Entisaikaan oli tärkeää vetää oikeilla tasoilla nauhalle, ettei taustakohinat ja muut häirinneet. Vuosituhannen taitteessa itäsuomalaisbändit alkoivat saada levytyssopimuksia, ja tämä tuli Aaltoselle hyvään saumaan. Samalla käynnisteltiin Jalometallia. Marco "Järkkä" Järvenpää, joka tunnetaan usein pelkällä lisänimellään, on oululainen promoottori, jolla on vankka muusikkotausta Maple Crossista jo 1980-luvulta lähtien. Kun 1990-luvulla valtaosa Suomen hevilevyistä tehtiin Helsingissä ja etenkin Finnvoxilla, 2000-luvulla hegemonia murtui. Mitä vähemmän soittosuorituksia tarvitsee korjailla, sen parempi. Myöhemmin hän siirtyi bisnespuolelle ensin keikkamyyjäksi ja manageriksi. Aiemmin olin ollut samojen jätkien kanssa treenikämpillä soittamassa niitä näitä, kaalinpäitä. Järvenpää oli lopettanut jääkiekon pelaamisen ja keskittyi tosissaan Maple Crossin uuteen tulemiseen. Ilahdun siitä, jos kuulen äänitteellä vaikka epävireistä bassonsoittoa kertosäkeessä. Ensi toukokuussa Teatria täyttää seitsemän vuotta. Vuonna 2003 Järkkä alkoi kavereidensa kanssa suunnitella rokkipaikan perustamista Ouluun. Järvenpää opetteli 1980-luvulla omatoimisesti muun muassa keikkajärjestämistä oman bändinsä kanssa. Suorituksia voi tunnetusti myös korjailla ja parannella. P
aljon on maailmassa metallia virrannut sitten vuoden 2001. Vuonna 2011 joka toinen festivaali pyrkii profiloitumaan raskaan musiikin juhlaksi. Hän on lähipiireineen vaikuttanut ratkaisevasti siihen, että Ouluun on noussut tällä vuosituhannella elävän musiikin suurareena Club Teatria sekä Jalometalli-festivaali, joka sekin tuli tänä vuonna kymmenen vuoden ikään. Päinvastainenkin esimerkki löytyy. Vaikka tänä vuonna 20-vuotisjuhliaan pitävällä Spinefarmilla on pitkä ja kunniakas historia, vuosi sitten lafkan johtoon astunut Suominen on tuntunut puhaltavan toimintaan aivan uutta pontta ja kipinää. Käytiin katsomassa ja päätettiin, että perkele, tässä se nyt on. Eihän siinä ole biisejä yhtään, ja se on tuotannollisesti sellaista nakutusta koko paska. En ole mitään beat detectiveä edes käyttänyt koskaan, enkä osaisi käyttääkään. Nykyään tulee äänitettyä aika paljon paskaa, ja toisaalta myös paskasti. Silloin kasvatettiin Jalometallin ja Teatrian juuret. Hän oppi studiotyöskentelyä kantapään kautta. Kotiteollisuus, Mokoma ja Stam1na ovat nousseet kuluneen vuosikymmenen aikana kukin vuorollaan levymyyntilistojen kärkeen, ja jokaisen kanssa Aaltonen on ollut keskeisesti tekemisissä. Yhtäkkiä oltiinkin studiossa tekemässä äänityshommia, joista joku saattoi maksaakin jotain, hän muistelee. Jalometalli siirtyi Teatrialle vuonna 2006. Uusia bändejä tuli ja keikkoja alkoi olla täällä pohjoisessakin enemmän. Mieluummin tehdään vähän natsimpaa äänitystä vireitten ja soittotarkkuuden kanssa. Kun se onnistui hyvin, päätettiin järjestää seuraavana vuonna uudestaan. Kuinka ollakaan, jo seuraavana vuonna tarjolle tuli iso, sopivan oloinen tila. Vasta kolmantena vuonna alettiin puhua, että tämähän voisi olla jokavuotinen tapahtuma, Järkkä muistelee. Studiotekniikka kehittyi ja hinnat halpenivat. Että jos ei sitä nyt tehdä, ainakaan parempaa mahdollisuutta ei enää tule. Tarkoitus on Järkän mukaan jatkaa niin kauan kuin virtaa riittää ja oululaiset haluavat, että paikka on olemassa. Studiotekniikka on tällä vuosituhannella tietokoneistunut läpikotaisin, vaikka on myös studioita, jotka yhä pitävät analogiaa ja kelanauhureita suuressa arvossa. Se kuuluu Slayerin Reign in Bloodissa, Dion Holy Diverissa ja ihan kaikissa isoissa levyissä. Vuonna 2001 kukin kolmikosta työskenteli jo vahvasti musiikin parissa
Bisnesnäkökulmasta piratismi tarkoitti kymmenen vuotta sitten Tallinnan Mustamäen torilla myytäviä cd-r-levyjä. Isoin asia mikä tapahtui vuosituhannen taitteen jälkeen oli Trio Niskalaukauksen, Kotiteollisuuden ja muiden suosio. Jossain New Yorkissa on ihan mahdotonta löytää levykauppoja. Niiden takia raskas musiikki tuli kotikielellä radioihin ja mediaan, ja pari vuotta myöhemmin se räjähti ihan käsiin. Mutta mä en syyttäisi siitä pelkästään piratismia. Onhan se tietenkin vaikuttanut, kun jälleenmyyntipaikat ovat poistuneet, vaikka ne osittain ovatkin siirtyneet nettiin.
"inhimilliSYYS kuuluu jokaisessa klassikkoHeVileVyssä."
Miitri AAltonen
AINAKIN NäMä MUISTETAAN
Kulunutvuosikymmenonpitänyt sisälläänpaljonhienoamusiikkia,muttamyöserikoisiailmiöitä, dramaattisiatapahtumasarjoja jamontakipeäämenetystä.
inferno
24.9.2001 Martti Backmanin legendaarinen MOT-dokumentti Saatanalliset sävelet esitetään YLE TV1:ssä.
27.8.2001 Ensimmäinen Inferno-lehti ilmestyy.
13.12.2001 Deathnokkamies Chuck Schuldiner menehtyy 34-vuotiaana taisteltuaan kaksi ja puoli vuotta aivokasvainta vastaan.
3.4.2002 Dave Mustaine julkaisee tiedotteen, jonka mukaan hänellä on käsivarressaan hermovaurio, eikä Megadeth näin ollen jatka uraansa. Mä en hirveästi seuraa toisten tekemisiä. Sen jälkeen iskelmäkuuntelija Pertsakin tiesi, mitä on kotimainen raskas rock, hän sanoo. Nykyään tilanne on toinen. Kymmenen vuotta sitten metallibändit olivat Suomessa paljon harvinaisempia vieraita kuin nykyään. Tarjonta, volyymi ja kilpailu ovat kasvaneet valtavasti. Faktahan on, että ihmiset ostaa selvästi vähemmän levyjä kuin kymmenen vuotta sitten. Sen verran tietenkin, etten lähde samoja artisteja ottamaan, mitä muille on tulossa. Konkreettisimmin piratismin vaikutus näkyy siinä, että levykaupat ovat häviämässä katukuvasta, vaikka Suomessa niitä sentään vielä on. Kun ihmiset huomaa, että siellä on mukavaa, ne todennäköisesti menee johonkin toiseenkin tapahtumaan.
Piratismitaistelu on jo hävitty
Teemu Suomisen mukaan kymmenen vuotta sitten ei puhuttu suomenkielisestä raskaasta rockista siinä mielessä kuin se nykyään käsitetään. Mikään muu ei edesauta sitä, että ihmiset lähtee telkkarin äärestä liikkeelle kuin se, että niitä tapahtumia on. Mä näen asian niin, että mitä enemmän meillä on keikkoja, festivaaleja ja tapahtumia, sitä enemmän ne ruokkii toisiaan. Seuraava Megadethlevy ilmestyy kuitenkin jo 2004.
2001
2002
58. Yllättävän avoimesti me muutaman muun festarin kanssa kerrotaan suunnitelmista ja yritetään pysyä toisten apajilta pois. Pääkaupungissa on kuulopuheiden mukaan hetkittäin tuntunut siltä, että tarjontaa on jo liikaa, mutta Oulussa saisi Järkän mukaan olla enemmänkin. Koko viihdekenttä on levinnyt, kun on pelit ja dvd:t, ja rahankäyttöä joutuu jakamaan niin moniin eri asioihin. Tower Recordsiakaan ei ole enää kuin Japanissa
Netissä kuunnellaan musiikkia ilmaiseksi joka tapauksessa. Siitä ne kuitenkin päätyi heti ihan järkevään suosioon ja seuraavalla levyllä vakiinnuttivat asemansa. Kiireisimpänä aikana hän oli viikot Stam1nan kanssa studiossa ja viikonloput Mokoman keikkamiksaajana, samalla kun kotona oli kolme pientä lasta ja vielä remonttikin päällä. Aiemmin levy-yhtiö pystyi tekemään muutaman mainoksen ja saamaan pari haastista mediaan ja se riitti, mutta nykyään bändit hautautuu helposti miljoonien muiden alle.
Mitä jäi mieleen?
Aaltonen muistaa kuluneesta vuosikymmenestä ymmärrettävistä syistä lähinnä omaan työhistoriaansa liittyviä asioita. Satunnainen ostajatyyppi on täysin kadonnut. Eikä joku 12-vuotias edes tiedä, mikä on levykauppa. Se taistelu on hävitty jo. Stam1nan ensimmäistä levyä (2005) hän muistelee lämmöllä. Se on tehnyt kuuntelijoista ja faneista valveutuneempia, kun kaiken paskan seasta pitää löytää ne hyvät. Se sukupolvi on katoamassa ja vastassa on sukupolvi, joka ei ole koskaan tottunut ostamaan musiikkia. Metallitarjontaa on vuonna 2011 ehkä enemmän kuin koskaan ja artistit saavat musiikkinsa maailmanlaajuiseen jakeluun parilla napinpainalluksella. Se, ettei levykauppoja ole kaupunkien kivijaloissa, karsii ex tempore -ostajia. 3.6.2004 Mies Bathoryn takana, Ace Thomas "Quorthon" Forsberg kuolee 38-vuotiaana. 8.12.2004 Panteran, Rebel Meets Rebelin ja Damageplanin kitaristi, 38-vuotias "Dimebag" Darrell Abbott murhataan järkyttävällä tavalla kesken keikan Columbuksessa, Ohion osavaltiossa.
11.7.2003 Rob Halford palaa Judas Priestin laulajaksi.
15.1.2004 Timo Tolkki ilmoittaa, että uusi Stratovarius-laulaja on nimeltään Miss K. Meininki oli se, että piti saada pojat kuulostamaan isommilta pojilta kuin ne olikaan. Huumekoukussa eläneen Alice in Chains -laulajan kuolinpäiväksi vahvistetaan myöhemmin 5.4.2001.
16.3.2003 Finntrollin perustajajäsen Teemu "Somnium" Raimoranta, 25, putoaa Helsingin Pitkältäsillalta ja kuolee.
13.6.2004 Miljonäärimuusikkojen psykiatrisessioita ja vähän levyntekoakin kuvaava Metallica-dokumentti Some Kind of Monster julkaistaan. On tietenkin ne meidän ikäiset, jotka ostaa levyjä, jopa vinyylejä, jotkut tekee c-kasettejakin. He olivat niitä, jotka aikoinaan menivät pläräämään levyjä, bongasivat hienon levynkannen ja ostivat levyn. Heidän joukossaan on Nasumin Mieszko Talarczyk, 30.
2003
2004
2005
inferno
59. Jalometallin, Teatrian ja perheen perustamisen lisäksi Järkkä muistaa kuluneelta vuosikymmeneltä etenkin Twisted Sisterin keikan Wackenissa vuonna 2003. Suomisen ajatus on, että on parempi saada nettikuuntelusta korvauksia edes muutama euro kuin nolla euroa. Myös Halfordin
Mikko Törmänen
"Mitä eneMMän Meillä on keikkoja, festiVaaleja ja tapaHtuMia, Sitä enemmän ne ruOkkii tOiSiAAn."
MArco Järvenpää
20.4.2002 Layne Staley löydetään kotoaan kuolleena 34-vuotiaana. Seuraa vuosien mittainen draama, joka johtaa Tolkin eroon bändistä vuonna 2008.
Markus Paajala
26.12.2004 Aasiassa 200 000 ihmistä kuolee valtavan tsunamin iskeydyttyä rantaan. Hyvien aktien löytäminen on vaikeampaa, kuten myös toisaalta niiden saaminen esiin. Suomisen mukaan Spinefarm on pyrkinyt tukemaan Spotify-palvelua, vaikka monet muut yhtiöt vetävät sieltä kilpaa tarjontaansa pois
Vaikuttaa siltä, ettei levyyn kyllästy ikinä. On toki ironista, että SoaD itse alettiin tunkea myöhemmin samaan karsinaan "pomppumetallibändien", Limp Bizkitin sun muiden kammottavuuksien kanssa, mutta näinhän maailma toimii. Huonosti onnistuivat. Se on levy, joka palauttaa uskon muovisen nu-metallin surkastamaan raskaaseen amerikkalaiseen musiikkiin. tekSti Matti Riekki www.systeMofadown.coM
Danny Clinch
SYSTEM OF A DOWN
toxicity
aMeRican 2001
Okei, ei VArSinAiSeSti mikään "pieni Suuri leVY", muttA SYnnYtettY SAmAnA VuOnnA kuin infernO, jOten Anti mennä...
PARASTATäLLä VUOSITUHANNELLA?
OLEN ELäMäSSäNI suonut kaksi kertaa täydet pisteet uutta musiikkia sisältäneelle albumille. KuLuNEENA vuonna keikoille palanneen yhtyeen rumpalin Dolmayanin mukaan bändi tekee uuden albumin jahka kokee pystyvänsä haastamaan entiset. Tarvittiin levy, josta oli sulatettu kaikki läskit. Sanalla sanoen vaarallisuutta. Pannaan vielä loppukaneetti: "Levy on jo niin hyvä, että sen edessä täytyy heittää karvalakki peltoon ja sylkäistä parikin perkelettä." Karvareuhkakin lentää vaivatta edelleen. Vuonna 2005 julkaistu, entistä kokeilullisempi albumikaksikko Mezmerize/Hypnotize oli näin perspektiivin turvin tarkasteltuna kenties turhankin suuruudenhullu ratkaisu, ja jos tänä päivänä haluaa kuunnella SoaDia, kylläpä se rukkanen hakeutuu levyhyllyllä juuri Toxicityn kohdille. TOxICITY on myynyt tänä päivänä toistakymmentä miljoonaa kappaletta, ja armenialaissukujuurisista Serj Tankianista, Daron Malakianista, Shavo Odadjianista ja John Dolmayanista on tullut supertähtiä, joilla oli varaa pistää koko bändi lomalle viisi vuotta sitten, kun touhu ei enää maittanut entiseen malliin. Vaara on yritettävä kytkeä pois päältä keinolla millä hyvänsä. Samaan aikaan vallitsee tunne, että levy on vaaraksi vain niille jotka ansaitsevat niskapaskansa. Vaikka Toxicityltä pyyhkisi pois kaiken sen sisään kirjoitetun yhteiskuntakritiikin, sen musiikki on jo itsessään betonilla täytetty lapanen kohti sovinnaisuuden rakenteita. Voimme siis puhua turvallisin äänenpainoin veripesunkestävästä klassikosta.
64
inferno
MIKä sitten tekee Toxicitystä niin hienon albumin. Tämän todetakseen ei tarvitse kuin pistää Toxicity soimaan nyt, vuoden 2011 viime hetkinä. Ainakaan meikäläinen ei pysty hillitsemään itseään albumia oikeassa paikassa kuultuaan, ja eiköhän meitä ole tällä maapallolla miljoonia. Ensimmäisen kerran napsahti kymmenen vuotta sitten, jolloin kirjoitin Rumba-lehteen nyt käsittelyssä olevasta levystä näin: "System of a Down piti sen minkä kolmen vuoden takaisella debyytillään lupasi: losangelesilaisyhtyeen kakkosalbumi on nykypäivänä tuiki harvinainen metelin mestariteos. Toxicity myös julkaistiin täsmälleen oikeaan aikaan. Yksikään Toxicityn 2646 sekunnista ei ole turha kuinka monen nykyalbumin voi sanoa edustavan samanlaista saumattomuutta?" Nyky-sitä ja nyky-tätä. No, siinä on epäilyttävä määrä hommaa, mutta eläkäämme toivossa.. Eipä ole kirjoittajanne paljon vuosikymmenessä muuttunut. Kuten taiteen suhteen aina, tulkintoja piisaa kuten tulkitsijoita, mutta kukaan tuskin voi kieltää levyltä huokuvaa energiaa ja hyökkäävyyttä, vastarinnan hyökyä. Näin yksi rockmusiikin tärkeimmistä tavoitteista on täytetty. Jälkimmäinen näistä oli Killing Joken viimevuotinen Absolute Dissent, jonka kirvessatsi tuntuu jo nyt hieman ylimitoitetulta. Kuten aiemmin viitattiin, pompöösi uusiometalli oli mädättänyt raskasta rockia aikansa, ja sen tuhoamiseksi tarvittiin jotain tällaista vajaat kolme varttia turpaan punkin, rosoisenkauniin rockin ja metallin keinoin
toimituskulut
Uusi levy DIC.NII.LAN.DAFT.ERD.ARK kaupoissa 15.11.!. To 15.3.2012 The Circus, Helsinki
LIPUT: 35 (ovelta 37 ) + mahd
Ehta hämyinen jazzviisu Slow, Love, Slow vispilärumpuineen ja akustisine bassoineen tai turbaaneita, pussihousuja ja sapeleita huokuva aggressiivinen rytmi-instrumentaali Arabesque toimivat paitsi itsessään myös loistavina jakolinjoina eritunnelmaisten osioiden välillä. Kummitusmaistiaisia tarjoilee jo levyn alkupuolella mielipuolisen kuuloisella kuorolla höystetty Ghost River. Nimensä veroisella Scaretalella hiuksia nostattaa Anetten lisäksi kaikki muukin. Ei voi kuin ällistyä siitä, kuinka upeasti naisen ääni on nyt nivoutunut musiikkiin, kuinka se soi kuin yhtenä instrumenteista. Se on kuin lapsille opetettava laulu, joka kertoo missä vaara vaanii. Silti jo ensifraasit Imaginaerumilla saavat hätkähtämään. Imaginaerum on useampaan osaan jakautuva rikkumaton kokonaisuus, joka ei kaihda erikoisimpiakaan ratkaisuja. Nightwishin edellisen kokopitkän Dark Passion Playn kohdalla laulajattaren suorituksessa ei ollut nokan koputtamista, päinvastoin. Järkälemäistä, varsinaiselta grande finalelta tuntuvaa Song of Myselfiä seuraa nimikkoraita, joka päättää uskomattoman vuoristoradan. Koko komeuden kokoavan Imaginaerumin lohduttavat sävelet saattelevat kuulijaa lempeästi perille määränpäähän, mutta rauhaa ne eivät vielä anna. Kertakaikkisen vakuuttavaa. Avausraita Taikatalvi tuo mieleen lapsuuden joulut enkelikelloineen. Anetten laulu herättää ihastusta läpi koko levyn. Tuntuu siltä kuin sen satumainen tunnelma imaisisi kuulijan leijailemaan suureen lumihiutalepalloon. Albumin toinen kappale ja ensimmäinen sinkkulohkaisu, Storytime, päästää vokaaleihin Anette Olzonin. Viime mainituista täydellinen esimerkki on The Crow, the Owl and the Dove, jossa totuus ja viattomuus asetetaan rakkaudenkin yläpuolelle. Kauhufantasian ohella kantaviksi teemoiksi albumilla tuntuvat nousevan lapsuus, kuolema, elämänviisaus ja mielentyyneys. Sitä näkee sielunsa silmin kaiken yksipyöräisiä ajavista luurangoista trapetseilla keinuviin aavelapsiin, Hietalan vokaalirepertuaarista äänensä saavaa sekopäistä sirkustirehtööriä unohtamatta. Ville Juurikkala
Uskomaton Vuoristorata
Tämä toista tuntia kestävä ihmeellinen matka alkaa suloisesta pehmeydestä. Kappale maalaa kuulijan eteen sellaisen kammosirkuksen, että sydän meinaa pysähtyä. Se taipuu kohtalokkaaksi jazziksi yhtä hyvin kuin hennonkorkeisiin kansanmusiikin säveliin, ja leuka loksahtaa pöytään viimeistään kauhumammutti Scaretalen aikana, kun Olzon vapauttaa ääntään säälimättä sisimmästään ilkeän kummitusäitipuolen. Se lienee luonnollista, sillä Imaginaerumin kaltainen monitasoinen mestariteos ei voi päästä oikeuksiinsa tai tulla ymmärretyksi kuin ajan kanssa, syvällisen perehtymisen ja rajattoman nauttimisen kautta.
AnnA SAurAmA
Nightwish
Imaginaerum
Scene nation
Arvosteluasteikko lyhyesti:
pohjamutaa
Inferno
67. Talismaanin pohjalla on kehto, jota Marco Hietala keinuttaa tuutulaulun säestyksellä niin kuin ei olisi koskaan muuta tehnytkään. Huone tuntuu natisevan liitoksissaan täyttyessään biisin järisyttävästä äänimaailmasta, ja taitaapa tämä pelon maneesi mestariteos keskiverto pistää tulevaisuudessa koetukselle kaikkein avarimmat areenatkin. Kun pienokaisten kuoro lallattaa sitä kappaleen lopulla, on kuin se rallattelisi sen yhden rukan perään, joka päätti uhmata vaaraa
Kaiken raskauden yllä riehuu vokalisti-kitaristi Antti Åström, joka ilmaisee ihmismieltä repivää ja perisuomalaisesta sielunmaisemasta ammentavaa lyriikkaa paikoin murealla viemärillä, paikoin puhtaan kerronnallisesti. Krush the Enemy ei sisällä millään lailla kaoottista menoa, vaan luomulta kuulostavaa harkitumpaa ja hallitumpaa runnomista. Vanhat fanit saavat nillittää miten paljon lystäävät, että uudelleen äänittäminen on hävittänyt kappaleiden alkuperäistunnelmat. Ei suoraan sanoen uskoisi, miten verevää bändin vahvasti riffivetoinen hevimetalli edelleen on. Parhaimmillaan, kuten alkupään kuulaanraskaassa At the Green Country Chapelissa, puolivälin melankolian syvälle kitusiin junttaavassa Exhaledissä ja tätä seuraavassa, tunnelmia hienosti sotkevassa Down to the Color of the Eyessa yhtyeen meininki alkaa hitsautua omiin aatoksiini perin hyvin, eikä loppulevynkään kanssa ole pahoja viihtyvyysongelmia. Tänne tippuu, ja varmaa on, että ilman tätä elementtiä koko bändi olisi useampaa astetta kasvottomampi. Saurusplaneetta on joka tapauksessa musiikiltaan hieman räyhäkämpi, eikä siltä löydy samanlaista vierailijoiden armeijaa (muiden muassa Jouni Hynynen ja Ari Koivunen) kuin kilpailijalla. Saurus-levyihin verrattuna tuotanto on alkeellisempaa, sävellykset tummasävyisempiä ja vähemmän tarttuvia, eivätkä tekstitkään ole yhtä hauskoja. Kumpikin saurusjoukko jatkaa melodisen power metalin ja lapsekkaiden
Alkutiedot olivat sen verran kohdillaan, että viimevuotisen The Man-Eating Tree -esikoisen Vinen olisi pitänyt olla meikäläisen kirjoissa jotain suurta. Biisejä ei kannata sen paremmin nostaa tai hyllyttää, laatu on tasavarmaa kautta linjan. Toisaalta, kuten pohdiskeleva Totuudennäkijä-kappale korvinkuultavasti osoittaa, mikään ei viettele härmäläistä mieltä tummenevassa marraskuun illassa paremmin kuin selkokielellä tulkittu depressiojollotus. Jo vuonna 1977 perustettu bändi on edelleen elossa ja myös uusien rallien osalta melkoisessa voimiensa tunnossa. Myös joidenkin kappaleiden pitkät soolo-osuudet ja humoristinen instrumentaalikappale Eiku kiinnittävät huomiota näinköhän lapsilla riittää kiinnostusta niiden kuunteluun. Vauhtiakin löytyy niin että nuorempia hirvittää. Phil Anselmon suojissa esikoisensa äänittänyt Warbeast koostuu aikuisista teksasilaisäijistä, jotka ovat totisesti thrash metalinsa kuunnelleet. Ongelmana on kuitenkin se, että Mokoma on leimautunut niin vahvasti metallibändiksi, että akustiset kappaleet jäävät väkisinkin kuriositeettien asemaan, ja tarvittava räjähtävyys jää yksinkertaisesti puuttumaan. Hehku on taidonnäyte, joka on vaatinut lohjalaisviisikolta usean vuoden työn, mutta hyvää on kannattanut odottaa. Mutta kun matka on ylöspäin, mikäs tässä on odotellessa.
mAtti riekki
warbeast
Krush the Enemy
HaMMerHeart
the MaN-eatiNg tree
Harvest
century Media
Sikäli kun omaperäisyydellä ei ole niin väliksi, niin tässäpä sitä toimivaa perusrässiä. Go JAAkko SilvASt Nakkila!
sanoitusten ristisiitoksella, ja molemmat versiot kelvannevat aiempien levyjen old school -faneille. Vintagemaisen savuisiksi säädetyt särmikkäät äänet sitovat saumattomasti yhteen kaikki 11 raitaa. Tällaista kuuluu vanhan liiton kertsihevin olla! Seuraavaksi mielen valtaa syvä kunnioitus. Levyn tuottanut hevin ja rockin monitoimimies Nicke Andersson on selkeästi tajunnut, mistä OZin soundissa on kyse. Kaikesta huolimatta kyse ei todellakaan ole toivottomasta tapauksesta, ja esimerkiksi Älä-älämölö on oikein toimiva uhmaiän taustakappale.
toni keränen
mii tai sitten ei. Tämä on tavallaan sääli, sillä siinä missä bändi tahtoo tuoda kuulijalle esiin kappaleet olennaisimmillaan ja pelkistetyimmillään, kuulijalle jää käteen keissillinen ykkösolutta. 1945) on julkaissut vuosien mittaan omissa nimissään isohkon nipun levyjä, mutta vähällepä kuuntelulle nuo ovat jääneet. Ei huippuja, ei notkahduksia.
kAri koSkinen
sauruxet
Saurusplaneetta
Leka
MoottöriN JyriNä
Metallimyrsky
vL-MuSiikki
Suomalainen lastenhevi sai oman Spinal Tap -tapauksensa, kun Hevisaurusidean kehittäjä Mirka Rantanen ajautui välirikkoon Sony Musicin kanssa. Åström onnistuu työssään vakuuttavasti. Burning Leather sisältää viisi vanhaa biisiä uudestaan narulle tykiteltynä. Nämä tuntuisivat olevan juurikin oikeita liikkeitä. Esimerkiksi hieman keskivertoa holtittomamman ja villimmän oloinen Kiellän itseni edustaa osastoa, jota levy olisi kaivannut enemmänkin.
68
Inferno
Suomalaisen hevin pioneerin paluulevy on ainakin osuvasti nimetty. Kevyesti tuomionpasuunoitakin töräyttelevä tunnelmametalliryhmä suoristaa kakkosellaan suuntaa ja vääntää hittikierron isommalle. Tällaisessa raskastunnelmoinnissa örinävyörytys on miltei elinehto. Matalalla murisevat kielisoittimet jankkaavat teräksistä mantraansa melodiakylläisesti ja painavasoutuisesti. wasara
Hehku
inverSe
Kolmatta levyään vuosia rauhassa kypsytellyt Wasara lyö uutukaisella pöytään folkhenkisen ja äärimmäisen tunnelmallisen metalliryppään. Monikansallinen levy-yhtiö säilytti oikeudet Hevisauruksen nimeen, Rantanen puolestaan perusti kiertuekokoonpanon kanssa Sauruxetbändin. Yhtyeen toinen pitkäsoitto Metallimyrsky sisältää pelkästään omia kappaleita. Välivaiheena Varjopuoli toki menee, mutta lopputulos ei vastaa täysin odotuksia.
Joni JuutilAinen
oZ
Burning Leather
aFM
MokoMa
Varjopuoli
Sakara
Akustiset versiot hevikappaleista toimivat vain ani harvoin jos silloinkaan. Sacred Reichin karheat laulut, Exodusin napakat riffittelyt ja päälle vielä vaikkapa ripaus Exhorderia ja Warbringeriä. Pitänee korjata vahinko, äijän uutukainen kun osoittautuu vallan mukavaksi kokoelmaksi aikuisen miehen rosoista bluesrockia. Riittää että uskaltautuu laittamaan levyn soittimeen ja painamaan playta, ja johan alkaa nyrkki heilua, jalka vipattaa, tukka pyöriä ja nahka kärytä pelkästä mielihyvästä. Wasaran idea tarjota suomen kielellä maailmalla kovassa huudossa olevaa folk- ja tunnelmametallia on äärimmäisen osuva veto juuri nyt.
JAAkko SilvASt
Viimevuotinen Sydänjuuret on Mokoman tähän asti paras levy, joten usko bändin tulevaisuuteen on edelleen kova. Levyn kahdessatoista biisissä on parisen turhaa, mutta kokonaisuuden kuuntelee löysineenkin vaivatta. Warbeast onnistuu sijoittamaan peruspalikkaansa vanhan ja uudemman thrashin väliin tavalla, joka kuulostaa ihmeen pirteältä. Lieköhän sattumaa vai leirien välistä nokittelua, että Sauruxilla on kappaleet Karkkitehdas, Kummitusten yö ja avaruusmatkailusta kertova Saurusplaneetta, ja Hevisaurusten uusi Räyh!-levy sisältää biisit Pirkolla on purkkaa, Karvainen aave ja Viikinkilaivalla avaruuteen. Mahdollisessa kohderyhmässä suurimpia kakomisia aiheuttanee edelleen ex-Fall of the Leafe Tuomas Tuomisen omanlainen laulusoundi, joka joko toi-
LesLie west
Unusual Suspects
Provogue
1970-luvun alussa kovaa kiekkoa powertrionsa Mountainin kanssa takonut kitaristi-laulaja Leslie West (s. Jo levyn avaava videobiisi Dominator läväyttää kuulijan nokkaan räväkän tyrmäysiskun, josta toivuttuaan ei voi muuta kuin rukoilla lisää. Westin keppi murisee ja ulisee edelleen uhkaavasti, ja hänen äänessään on raspia, jota ei kerätä hippaleikeillä. Edelleen jää olo, ettei potentiaali valjastu täydelleen ja riskinoton kanssakin voitaisiin olla huoletta varomattomampia. Aivan sama, sillä esimerkiksi klassikko Turn the Cross Upside Down rullaa aivan mahdottoman hienosti. Moottörin Jyrinä aloitti toimintansa jo vuosituhannen alussa soittamalla lapsenmielisin käännöstekstein varustettuja coverversioita muun muassa Motörheadilta ja Ozzy Osbournelta. Ja kun sanon rosoista, tarkoitan rosoista. Mokoma ei ole onneksi mennyt sieltä väljimmästä aidanraosta, vaan on pyrkinyt tuomaan kappaleisiinsa ilmeikkyyttä ja jopa tietynlaista särmää. Alkuperäinen laulaja jäi Sonyn Hevisaurukseen. Steve Lukatherin, Slashin, Zakk Wylden ja Billy Gibbonsin kaltaisten nimien vierailut kertovat, että miehen kovuus on havaittu piireissäkin. Hehkun vahva melankolia käy päälle lupaa kysymättä ja armoa antamatta hukuttaen kuulijan alakuloa tihkuvilla riffeillä ja kokonaisvaltaisella soundimassiivilla. Ajoittain toiminta kuulostaa päivitetyistä soundeis-. Vaan toisinpa kävi, ja levy majoitettiin todennäköisesti pysyvästi ihan ookoo -karsinan pölyisiin nurkkiin. Jarkko Martikaisen tuottamalle levylle on hankittu apuun esimerkiksi Medeian kosketinsoittaja Laura Dziadulewich ja viuluvirtuoosi Pekka Kuusisto, joiden panos on yllättävänkin huomaamaton mutta merkittävä. Siinäpä pohja reseptille, joka yhdistelee vanhemman thrashin elävää soittoa uudemman suuntauksen terävämpään lähestymistapaan. Näitä mukuloita kun on istuteltu jo muutamaan kertaan ennenkin
Muhkeudessaan hiukan heikommin erottelevat soundit saavat soiton myös rullaamaan originaalia paremmin. Legion Helvete suorastaa tihkuu energiaa ja tapporiffejä, joten useamman vuoden tauko on tehnyt bändille selvästi hyvää. Tähän on suurena syynä rumpali Gene "Atomikello" Hoglan, joka kertoo riemastuttavissa saatesanoissa olleensa tuolloin korkeintaan atomikäyttöinen munakello. Tsjuderin musiikki on periaatteessa yhdistelmä Gorgorothin parhaiden levyjen mustanpuhuvaa vihaisuutta ja Carpathian Forestin rockahtavaa ja vahvasti riffivetoista blackia. Se on toki mielenkiintoisempi dokumenttina kuin varsinaisena musiikkielämyksenä tarjoillessaan kymmenen biisin mittaisen Saksankeikan vuodelta 1993 zombieritualeineen ja leprosyineen. Viimeistään Slaktbiisissä käyntiin surahtava moottorisaha kertoo siitä, että nyt on vihdoinkin tosi kyseessä. Miehen kyvyt riittävät erittäin korkealle vertai-
70
Inferno. Laina-alun ja loppupuolen akustisen materiaalin välisestä epätasapainosta levytys silti kärsii, joten yhtyeestä vasta äsken kiinnostuneiden on viisainta kääntyä ensi töikseen mainion esikoislevyn puoleen.
PAnu koSki
Death-legenda Chuck Schuldinerin kuolemasta tulee 13.12.2011 kuluneeksi kymmenen vuotta. vie usein melodisempaan ja kevyempään suuntaan. koSkinen
Sellaiset miljoona levyä julkaissut Axel Rudi Pell on tunnettu molemmista puolistaan, eli äärettömän kovista heavy metal -levyistä (Oceans of Time, 1998) sekä ällöttävän juustoisista ja sokerisista balladilevyistään, joita mies on putkautellut vuodesta 1993 lähtien. Vahvasti Amerikkaan muiden muassa Survivorin ja Journeyn suuntaan hamuava kasari-AOR jatkaa voittokulkuaan myös Relaunchilla, vaikka alkuasetelma on sanalla sanoen uhkaava. Veto on lievässä rupisuudessaankin varsin kohtuullista tasoa. Julkaisu on huolella laadittu viihdyttävine ja avartavine saatesanoineen. Soundipäivityksen ansiosta se on suositeltavaa kuultavaa myös niille, joilla alkuperäinen on jo hallussa. Dakota-yhtyeen Runaway korkkaa sihijuoman komeasti, ja puhdas 1980-lukulainen aikamatkailu jatkuu Michael Boltonin Carriella. Muutoin perin monisyisinä kudelmina etenevät biisit puskevat kuitenkin tajuntaan todella tarmokkaasti. Mukana on myös kaksi akustista uusversiota (Truth Slips ja 1000 Songs) Houstonin ykkösyllätykseltä ynnä yksi täysin uusi sävellys, Without Your Love, joka on duetto Amaranthe-laulaja Elize Rydin kanssa. Markettisynat on saatu minimiin, ja biiseistä löytyy jo kunnon rypistystä. Biisien kiehtovuuteen vaikuttaa suuresti myös levytyksen ajan yhtyeessä piipahtaneen Andy LaRocquen soitto. Etenkin rumpusoundit ovat jämäkämmät: nyt rytmitys on rivakan kirjoituskoneen naputuksen sijaan tomeraa leimasimen jytyytystä. Humanin uusintajulkaisuun verrattuna Individual Thought Patternsin bonuslevy on ansiokkaampi. As the World Bleedsin useammasta koukuttavasta kertosäkeestä on pääosin vastuussa bändin upeaääninen vokalisti ja perustaja Matt Smith. Lisäksi kiintoisana lisukkeena on levyn sessioista peräisin oleva Hoglanin kitaroima instrumentaaliversio Possessedin The Exorcistista. Vaikka Relaunchissa on eittämätön välityön leima ja tällaiset coverjulkaisut ovat lähes järjestään tympeitä rimanalituksia, Houstonin tyylitaju ja vilpittömyys kohottaa tallenteen arvoa rajusti. Ääretöntä arvostusta.
Death
Individual Thought Patterns
reLaPSe
Omasta näkökulmastani uranuurtajayhtye Deathin taiteellisesti keskeisimmät levytykset ovat Individual Thought Patterns (1993) ja tämän edeltäjä Human (1991). Hiljan tapahtunut jälleenkuuntelu osoitti, että platta potkii yhä erittäin lujaa. Beavis & Buttheadissä lytätty The Philosopher on yhtyeen myöhempien aikojen iskevimpiä riffijyriä. Individual Thought Patterns ei ole biiseiltään aivan yhtä kova kuin Human, mutta kova se on silti. Ne jopa hieman yllättäen pelastavat kuulijan tukehtumasta omaan facepalmaukseensa. Ruotsin toivojen 41-minuuttinen mini-cd koostuu näet pääasiassa lainaraidoista. Bändi on muuten kertonut Behemothin inspiroineen tätä levyä. Vokalisti Mike Hranican ääni tosin on edelleen liian kireä ja ohut, mutta mies on parantanut juoksuaan bändin alkuaikoihin verrattuna merkittävästi. Uusin kutulevy pitää sisällään melkoisen määrän arveluttavia covereita, joista erityisesti Dion Holy Diver, Leonard Cohenin Hallelujah ja KISSin Love Gun pistävät hikoiluttamaan jo pelkästään ajatuksen tasolla. Humanilla yhtye loi nahkansa ja muuttui kömpelösti tömistelevästä kolossista ketterästi ja taidolla viuhahtelevaksi dervissiksi. Vaikka tätä King Diamondin kitaravelhoa ei aivan päärooliin päästettykään, miehen uskomattoman komea melodiataju oli selvästi antoisa juttu myös itse maestro Chuck Schuldinerille. Eurooppalaiseen tyyliin metalliaan paiskova viisikko on kasannut tuoreimmalleen hirmuisella tunnelatauksella voideltuja rakennemassiiveja, joilla ei melodioita säästellä. Tämäkin levy on valitettavan kaukana Axel Rudin parhaista tuotoksista, mutta perusmeininki on edelleen kohdillaan mikä taas muistuttaa siitä, että kitaraniekalla bändeineen on oikeaan saumaan osuessaan rahkeita vaikka kuinka kovan levyn tekoon.
Joni JuutilAinen
tsJuDer
Legion Helvete
SeaSon oF MiSt
houstoN
Relaunch
SPineFarM
No nyt! Norjalaisen black metalin keskikastiin menneisyyden julkaisuillaan jämähtänyt Tsjuder tekee paluun levytyspuuhiin noin seitsemän vuoden tauon jälkeen ja esittelee yllättäen todella raivokkaan levyn. TDWP on runtannut lätyllään vitosen silmään, vähentänyt rutkasti puhtaita vokaaleja ja lisännyt monta teelusikallista aggressiota. SAnnA muStonen
axeL ruDi PeLL
The Ballads IV
SPv
New Englandilta, Touchilta ja Laura Braniganilta. Muut teknisen kuolon ystävät, mars ostoksille!
kimmo k. Mikäli black metalissa olisi kyse jonkinlaisesta kilpailuasetelmasta, Tsjuder uskaltaisi lähteä uusimmallaan samalle viivalle kenen kanssa tahansa.
Joni JuutilAinen
Houston ihastutti viime vuonna tyylipuhtaalla nimettömällä melodiailosanomadebyytillään. Soundipuolella uudelleen miksattuun levyyn on saatu kaivattua lisäpotkua. Axel Rudin omat kappaleet ovat sen sijaan jopa yllättävän tasokkaita. Se alkaa nyrjähtää jo puolalaisten rienauksen puolelle. Ihme kyllä, Tsjuderin osalta omaperäisyyttä ei jää edes kaipaamaan, sillä yhtye hoitaa oman tonttinsa lähes moitteetta. Lisäksi tavaraa on rahdattu Airracelta,
theocracy
As the World Bleeds
uLteriuM
Jenkkien meloprogekoalition kolmas on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen levy. Priimabasisti Steve DiGiorgio muljuttaa nauhatonta "sammakkoaan" suvereenisti, joten mielenkiintoista kuultavaa riittää jokaisella osa-alueella
Varsinaiset kolme biisiä ovat teknisesti komeata kuultavaa ja toimivat sävellyksinäkin kelvollisesti. Theocracy luokitellaan tekstiensä puolesta kristilliseksi hevibändiksi, mutta se tieto hukkuu ns. Paradise. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
lussa vanhan mantereen tekijämiehiin. Odotukset
Jos olivat ajat drakoniset vuonna 1995, näkymät eivät ole olleet erityisen auvoisia kuluvanakaan vuonna. Hänen tilallaan soi Esa Pulliaisen kitara. Jatkoa odotellaan kieli pitkällä.
kimmo k. Viime töikseen Topi tarjoilee soololevyn, joka on valmistettu kera vanhan
Uraauurtanutta avant-progekuoloa 90-luvun alussa levyllisen verran vääntänyt Cynic palasi pari vuotta sitten vaikuttavalla Traced in Air -kiekolla. Kyynel on herkässä tämän tästä, ja viimeistään kansilehtisen saateteksti "Kiitos ja olkaa ihmisiks" romahduttaa. Death metalista ei ole jälkeäkään, vaan Cynicin ilmaisu on eteeristä pro-
gerockia, joskin vireää ja rivakkaa sellaista. Levyltä kuunnellessa yhtyeen energisyys ei valitettavasti etene täysin kuulijalle asti. Särökitaraa ja tuplabassariakin kuullaan, jonkin verran, mutta kaikki murinat ovat poissa. Tämä ei ole metallilevy, vaan maailmanmusiikillisine välikkeineen todellista progeilmaisua, johon yhtye oli selvästi matkalla jo uransa alkutaipaleella. Joni JuutilAinen
Disease of the NatioN
The Rudum
inverSe
ParaDise Lost
Draconian Times MMXI
century Media
Laajahkoa huomiota demojulkaisuillaan saanut Disease of the Nation on viimeinkin levytyspuuhissa. sekuläärikuulijan osalta jonnekin taka-alalle korvien keskittyessä ottamaan vastaan taidokkaasti sävellettyjä kappaleita. Reissua tahdittavat ankara tyylitaju ja sielukkuus. Matka käy Toivo Kärjen ja Unto Monosen jousilla kuorrutetuista surusävelistä suomeksi käännettyyn Moody Bluesiin ja Lou Reediin. Ähtärin miehellä oli korvaamaton osuus suomalaisen iskelmämusiikin saattamisessa takaisin menneen ajan melankolisille tolpille, ja etenkin aikansa Agents-yhtyeen keulana on suomalaista rockhistoriaa isolla alkukirjaimella. Kitaristi Val Allen Wood ja rumpali Shawn Benson taas tuntuvat kilpailevan keskenään siitä, ovatko jalat sormia nopeammat. koSkinen
julkaisua kohtaan olivat korkealla, mutta kuinkas kävikään. Sen jälkeen bändi julkaisi turhan remix-eepeen, mutta tekee nyt mainion paikon heittämällä tarjolle pikkulevyn ehtaa tavaraa. Bändin reipashenkisessä meiningissä yhdistyvät lähes kaikki metallimusiikin alalajit, ja yhtyeen musiikkia on kutsuttu melko osuvasti karnevaalimetalliksi. Harmi sinällään, että napakasta rytmittelystä ja monipuolisista elementeistä huolimatta eepee lähinnä leijailee eikä syöksähdä kunnolla lentoon. Levyn jokainen nuotti huokuu omalla tavallaan poislähdön tunnelmaa, ja viime silauksen tekee levyn päättävä Weeping Willows -laina Broken Promise Land, jolla Topia ei enää kuulla. Mutta onko bändi tosiaan kaiken osakseen saaman hehkutuksen arvoinen. Voittajaa on hankala nimetä, sen verran rivakkaa ja monipuolista on molempien ukkojen työskentely. Vaikea uskoa, sillä debyyttilevynsä ei onnistu manailemaan esiin hakemaansa kaaosta. Asiaa eivät auta hämyilevät välisoitot ja suppean katalogin perustana olevien kikkojen uusiokäyttö. Niitä As the World Bleeds on pullollaan.
JAAkko SilvASt
toPi sorsakoski
Tummansininen sävel
eMi
Agents-ajan yhteistyökumppanin Pedro Hietasen. Tässä on myös vaaransa, sillä yhtyeellä on suuri mahdollisuus leimautua pelkäksi päämäärättömäksi sekoilubändiksi. Onneksi paketti pysyttelee suhteellisen hyvin kasassa ja biiseistä tuntuu löytyvän johdonmukaisuutta. Carbon-Based Anatomy on kiinnostava välityö, joka vaikuttaa sävellyksiään enemmän tunnelmallaan ja tyylikkäällä soitinvirtuositeetillaan. mAtti riekki Kiitos itsellesi.
cyNic
Carbon-Based Anatomy
SeaSon oF MiSt
Suuren suomalaisen äänen Topi Sorsakosken poismeno on menneen vuoden suuria menetyksiä. Keikkatilanteessa bändi on eittämättä kovimmillaan, mistä kertoo jo The Rudumille haettu keskivertoa livempi yleissoundi
Ep:ltä löytyvä, aiemmin kuulematon Thank Your Lucky Scars -biisi pääsee yl-. Laulaja Nick Holmeskaan ei tur72
Inferno
hia lavertele. 16-minuuttinen haastatteluosuus on marginaalisesti kiinnostavampi, joskaan mihinkään teemaan ei paneuduta yhtään syvällisemmin. Taannoinen No Mercy Fool! oli ihan riemukas pläjäys rivakoine uudelleentulkintoineen, mutta tämä levy vaikuttaa lähinnä välitilinpäätökseltä. Uutta tietoa se ei harrastajalle tarjoa, mutta lopputuloksessa on käytetty hyväksi aidosti elokuvallisia keinoja. Se, kuten aika lailla muutkin raidat, on jokseenkin turhanpäiväinen. Dokumentissa Ozzyn huono itsetunto nousee koko uraa ja elämää leimaavaksi taustatekijäksi. Puutteistaan huolimatta tunnin ja 33 minuuttia kestävän God Bless Ozzy Osbournen parissa viihtyy. and Her Embracen (1996). Mitään erityistä tapahtumaan ei visuaalisesti kuulu, vaan musiikin annetaan puhua puolestaan. Tällaisia puolivillaisen epämääräisiä irtoralleja sisältäviä riipaisuja kuuntelee kerran pari, mutta pääasiassa vain vikkelänäppisten musikanttien suoritteiden takia. Haastateltaviksi onkin valikoitu Osbournelle myötämielisiä yhteistyökumppaneita, joten esimerkiksi Lee Kerslaken, Jake E. Markus Laakso
vä mitäänsanomaton ja informaatioköyhä treenikämppä- ja kiertuedokumentti. Maltillisen ripeästi etenevä dokumentti käsittelee ansiokkaasti Black Sabbath -vaiheita, mutta 80-luvulle tultaessa rytmi muuttuu. Wilson on edelleen parhaimmillaan äärimmäisen minimalistisen ja haikeatunnelmaisen musiikin parissa, ja sitä levyltä löytyykin ilahduttavan paljon. Ajaa asiansa uutta studiolevyä varrottaessa.
PAnu koSki
steveN wiLsoN
Grace for Drowning
k-ScoPe
Mike fLeiss/Mike PisciteLLi
God Bless Ozzy Osbourne
eagLe viSion
Vaikka äkkiseltään luulisi, että Ozzyn elämästä ja sekoiluista on sanottu jo kaikki tarpeellinen, henkilöhistoriallinen dokumenttielokuva onnistuu yllättämään. koSkinen
craDLe of fiLth
Evermore Darkly
PeaceviLLe
cyko Miko
The Mad Mad Muir Musical Tour
SuicidaL
Äh, Suicidal Tendencies -leirin bandanapäinen päämöyhyäjä jatkaa omituisten piironginlaatikoiden puhdistuk-
Meille 1990-luvun puolivälissä black metaliin tutustuneille Cradle of Filth edustaa edelleen tietyllä tapaa myyttistä ja mielenkiintoista bändiä, vaikka yhtyeen levyt ovat muuttuneet koko ajan heikommiksi sitten yhtyeen uran ikuisena kärkenä pysyttelevän Dusk... Alaotsikkonakin on vielä Part I, eli jatkoa seurannee. Ääni toimitetaan stereona tai 5.1-surroundina, ja laajakuvaa saa tarkastella kärsimättä turhasta kamerakikkailusta. Soolotuotannosta puhutaan lähinnä Randy Rhoadsin tragedian kautta. Soittajien tekninen taituruus pitääkin levyn siedettävällä tasolla, kavereilla kun on taito saada heikommistakin aineksista kasatut kipaleet rullaamaan maukkaasti. Jälkikasvun tällä kertaa äänessä ovat lapset myös ensimmäisestä avioliitosta avoin puhe Ozzyn surkeasta vanhemmuudesta ja vaimon todistus päähenkilön itsetunnon puutteesta ovat palvontalähtöisille rockdokumentille harvinaista materiaalia.
lAuri YlitAlo
Lostin ensiksi mainittuna ajankohtana julkaistua Draconian Timesia, yhtyeen viidennettä studioälpeetä, sopiikin näin ollen muistella tuoreen konserttitallenteen voimin. On hienoa huomata miehen ymmärtävän omat vahvuutensa ja käyttävän niitä toivotulla tavalla. Parhaimmillaan levy tarjoaa todella huikeaa ja tarttuvaa kamaa (esim. Deform to Form a Star), mutta turhimmillaan liiallinen progerunkkaus syö musiikin tehoa. Luki- ja tarkkaavaisuushäiriöinen, huonolla itsetunnolla varustettu John Michael Osbourne oli epätodennäköisin mahdollinen menestyjä. 14 raidassa on julkaisemattomia Infectious Grooves -biisejä, uusia kipaleita ja yksi uusiotulkinta, akustinen luenta Suikkari-hiturista Alone. Lisäksi dokumentin loppupuolella tuhlataan käsittämätön määrä aikaa päähenkilön piiloalkoholismin käsittelyyn. Lontoossa kuvatussa ja noin puolitoista tuntia kestävässä esiintymisessä kuullaan Draconian Times -levy odotetusti kokonaisuudessaan, puolella tusinalla lisäraidalla höystettynä. Leen, Phil Soussanin tai Bob Daisleyn ääniä ei elokuvassa kuulla. Tämän jälkeen tirautetaan kyynel ja vakuutellaan päihteiden olevan edellispäivää. kimmo k. Elävän kuvan voima on asioiden näyttämisessä, ja runsaan arkistomateriaalin avulla nuoren Osbournen kärsimykset Birminghamissa muuttuvat ensimmäistä kertaa todellisiksi. Paketin toinen dvd onkin sitten jotain aivan muuta. Mainion miehen meininkiä tällaiset välimallin julkaisut kuitenkin lähinnä vesittävät. Levyn ykkösohjelmanumero on uuvuttavat 26 minuuttia etene-
Wilsonin Insurgentes-edeltäjälevy (2009) oli ilmestyessään suhteellisen kova veto mieheltä, jonka musiikillinen kädenjälki tuntuu näkyvän nykyisin vähän joka puolella. Funkaava Happiness, akustisesti hardcoreloungeileva Logical Thoughts of a Lunatic ja vimmainen punkmäjäys All the Way antavat olettaa, että paukkuja olisi hyväänkin levyyn. Kahdelle cd:lle jaettu levykokonaisuus on jakautunut selkeästi ensimmäisen cd:n perinteisempään popformaattiin kirjoitettuihin kappaleisiin ja toisen huomattavasti haastavampaan materiaaliin. Grace for Drowning on odotetusti siistiä, akateemista ja kaikin puolin moitteetonta progressiivista rockia pitkälti Insurgentesin hengessä, mutta jälki on tietyllä tapaa edeltäjäänsä urbaanimpaa, kylmempää ja spontaanimman oloista. Kertonee paljon, että tämän b-levyn kermaa ovat viisiminuuttinen kooste fanien tuntoja ja promovideot kappaleista Faith Divides Us Death Unites Us ja Rise of Denial. Ep:n demoversiot ja erilaiset remixit viimevuotisen Darkly, Darkly, Venus Aversa -levyn biiseistä ovatkin pohjimmiltaan melko turhia, mutta bändin ammattitaitoa ei voi kiistää. Jos esimerkiksi Greg Olliverin ja Wes Orshoskin Lemmydokumentissa päähenkilö jää etäiseksi sutkauttelijaksi, ohjaajakaksikko FleissPiscitelli pääsee Ozzyn persoonaan oikeasti käsiksi. Vähempikin olisi riittänyt. Vakuuttava ja vaikuttava suoritus jälleen kerran.
Joni JuutilAinen
selta vaikuttavien julkaisujen sarjaa. Ja vaikka Ozzyn henkilökohtaisista ongelmista kerrotaan avoimesti, esimerkiksi sopimusriidat vanhojen bändinjäsenten kanssa jäävät käsittelemättä. Forever Failuren kaltainen klassikkomateriaali saa yhä ihokarvat koholle, ja ylipäänsä Britannian goottimetallikuninkaalliset muistuttavat olevansa yhä reilun 20 vuoden iässä genren kärkinimiä. Ensi kuulemalta rankahkoksi pettymykseksi osoittautunut Grace for Drowning vaatii kunnolla avautuakseen oikean mielentilan ja rauhalliset puitteet kuuntelulle. Tyylillisesti kokonaisuus on kunnioitettavan monimuotoinen, vaikka kaiken materiaalin parissa ei viihdy. Joidenkin mielestä Wilsonin musiikki on kärsinyt pahan inflaation jo vuosia sitten, mutta jotain ihmeellisen vetovoimaista hänen teoksistaan edelleen löytyy. Viivan alle jää mainio konsertti ja täysin turha kakkoskiekko. Ihmetyttää sekin, että mukana on myös pari instrumentaaliraitaa; lievätkö aiemmin niin vuolaasti kanttaan louskuttaneen sanaisen arkunkin saranat ruostumassa umpeen. Soittotaidollisesti nykyinen CoFporukka on ehdottomasti yhtyeen uran paras, ja tämän avulla yhtye pystyy pelastamaan useita keskinkertaisia biisejä. Parissa kohdassa risukasaan tuntuu kajastavan valoakin, eli vaikka ilmanala on aika pilvinen, Muirilla on taito edelleen tallella. Muirin biisisammio vaikuttaakin pohjaa myöten raavitulta, kun äijä ei saa ilmeisesti millään kasaan levyllistä kunnollista materiaalia. Suurin ja kummallisin puute on kuitenkin yli 20 vuotta Ozzyn aisaparina toimineen Zakk Wylden sivuuttaminen lähes kokonaan
On jotenkin hurjaa, että Dingo-huumassa kylpeneessä neonvärisessä Suomessa on voinut syntyä näin synkeää alkuvoimaa omaavaa, elämänmakuista musiikkia, joka ei edusta selkeästi mitään tiettyä tyylilajia. Konsertin alussa Ian Gillan näyttää siltä, että hän olisi mieluummin jossain muualla. Yhtyeen taito naittaa erikoisia ratkaisuja kuten yksinäinen delaykitara vinhasti blastaavaan rumpukomppiin pitää kuuntelukokemuksen kiinnostavana. Bändi ei putoa selkeästi mihinkään lokeroon, vaan piiskaa esille viiltävää bläkkissahausta, murskaavaa kuolometallia ja melodisia goottisävyjä progressiivista taituruutta ja satunnaisia elektronisia viitteitä unohtamatta. Jason Mendoncan melodinen, jopa harmonisoitu laulu on usein vahvassa osassa. Kitaroita on kolme, mutta valli ei ole murskaava eikä sooloja luritella kaiken aikaa. Tunnelma on silti hypnoottinen, rosoinen ja henkisesti raskas. tenkin virsimäinen Ainoa, joka aiheuttaa kylmiä väreitä jokaisella kuuntelukerralla. Vaikka kappaleet etenevät varmasti ja letkeästi, kaikki osa-alueet ovat sekä kohdallaan että tasapainossa ja pikkunättejä koukkuja löytyy niin sieltä kuin täältäkin, albumi ei pysty aiheuttamaan suurempia väristyksiä tai riemunkiljahduksia. Choronzon (2003) on kaksikosta kylmempi ja blackmetallisempi. Mukana on myös "hittibiisiksi" noussut Maria (Magdalena). Instrumentit ehdittiin laittaa musiikkibisneksen raadollisuuteen turhautuneina naulaan jo kertaalleen viime vuonna, mutta niin vain sitä ollaan taas tien päällä, matkalla kohti Bysanttia. Vanha koirakin voi näemmä oppia uusia temppuja.
mikko mAlm
siLMieNvaihtaJat
19851986
Svart
akercocke
Choronzon / Words that Go Unspoken, Deeds that Go Undone
earacHe
/
Kummallisen markettimallisessa kaksi yhdessä -paketissa ilmenevä brittibändin uudelleenjulkaisu on tanakkaa myllyä. Uuden painoksen täky onkin sitten tuore Kalevan miekka -ep, joka sisältää neljää levyltä pois jäänyttä biisiä sekä viisi livevetoa Turun Caribialta. Ajoittain haparoivat ja te74
Inferno
atraalisiksi äityvät hoilotukset särähtävät myös paikoitellen korvaan. Rosebud omaa tarttuvan kertosäkeen mutta toistaa liian uskollisesti samoja vanhoja maneereja. Vaikka proteesin painumisesta kohti syyläriä ei ole pelkoa, hyvää joskin hieman surumielistä fiilistä huokuvan levyn tahtiin tekee mieli naputella ohjauspyö-
Laulaja-kitaristi Jouni Mömmö tunnetaan kulttiyhtye Mana Manan keulakuvana, jonka traagisesta kuolemasta tuli hiljan kuluneeksi 20 vuotta. koSkinen
gLyDer
Backroads to Byzantium
SteaMHaMMer
Kovin lunkia kuunneltavaa on näiden irkkujen klassisen pehmoinen hard rock, josta voi aistia häivähdyksiä myös AOR:n puolelta. Hänen muistonsa kunniaksi on saatettu levylle asti Mana Manaa edeltävän yhtyeensä materiaalia. Hyvin tehtyä, helposti unohdettua.
megA
DeeP PurPLe
Live at Montreux 2011
eagLe viSion
Deep Purple lyö tiskiin jo toisen Montreux-dvd:n. Ihan kaikilla on kuitenkin nyt mahdollisuus tutustua suomalaisen rockhistorian kadonneisiin helmiin.
tAmi hintikkA
rää sekä nyökytellä varovaisen hyväksyvästi päätään. Riffit kuitenkin ovat parhaimmillaan murskaavia, ja meno muistuttaakin äksyimmillään Morbid Angelin ja Deiciden touhuja. Silmienvaihtajien sointi on ilmavampaa, punkimpaa ja svengaavampaa kuin Mana Manalla, johon musiikki väistämättäkin vertautuu. Kaiken kaikkiaan varsin asiallinen paketti. Highway Starin tulkinta ei aiheuta eroottisia väristyksiä, siksi väsyneeltä tekstin panometaforien jauhaminen kuulostaa. Viitteitä Purplen menneisyydestä kokaiinilla käyvänä jytäkoneena kuullaan ajoittain, mutta todelliseen. Aiemmat kolme täyspitkää ovat keränneet jonkinmoista suosiota niin kotimaassa kuin isommalla naapurisaarellakin, ja onpahan muualla Euroopassakin keikkailtu muiden muassa Dion, Thunderin, Blye Öyster Cultin ja Fishin kera niin rundikamuina kuin lämppäreinäkin. Muutama rutiinisuoritus levylle on silti eksynyt. Myös nimibiisin doomhenkisessä jyräyksessä on jotain todella viehättävää. Tällä kertaa sinfonisen rockin pioneeri jyrää jälleen orkesterin
kanssa, mutta en ole ihan varma, onko orkestrointi Purplen jytään lainkaan tarpeellinen elementti. Etenkin Timo Rautiaisen mandoliinilla varustettu karu ja koskettava balladi Pappi puhuu on vaikuttava esitys. Kuolometallisempi Words (2005) on sävykkäämpi ja soundeiltaan lämpimämpi. Jälkimmäisestä on kiittäminen ennen kaikkea Mömmön aidosti ja ankarasti koskettavia lyriikoita. Bändin tyyli sonnustautua tummiin pukuihin ei kuulu levyltä, mutta senkin voi jotenkin aistia.
kimmo k. Kauneus ja rujous on yhdistynyt harvoin näin lyömättömästi tämän orkesterin tuotannossa. Kyseisen paketin tuotokset ovat musiikillisesti varsin huomionarvoisia, ja niiden omaleimaisuuteen vaikuttaa oleellisesti myös musiikista kajastava brittiläisittäin jäyhä ote. Samalla se on musiikillisesti seuraajaansa monipuolisempi: mukana on enemmän konejuttuja, jopa Depeche Mode -tyylistä syna-angstia. Perfect Strangers, Knocking at Your Back Door, Rapture of The Deep ja Blind Man Cries saavat orkesterista dramaattista jylhyyttä, mutta esimerkiksi Woman From Tokyo ja Smoke on the Water latistuvat banaaleiksi James Bond -tunnuksiksi. Backroads to Byzantium on lähes täydellistä käyttömusiikkia autoiluun. Isän kädestä on kaikessa tasapaksuudessaan levyn tylsimpiä biisejä. Levyn murinoihin, karjuntaan ja kirkumiseen painottuvat vokaalit ovat monipuolisia, mutta eivät niin laaja-alaisia kuin Wordsillä. Kohtasin muinoin Akercocken täysin sattumalta Words that Go Unspokenin merkeissä, ja vaikka musta metalli ei olekaan meikäläisen heiniä, yhtyeen kiivaassa paahdossa oli kosolti mielenkiintoista otetta. Pudonneet raidat sopisivat laatunsa puolesta helposti levylle paria varsinaista albumiraitaa paremmin. Silmienvaihtajat onnistui luomaan vain vuoden mittaisen elonsa aikana biisejä, joista useat tultiin sittemmin tuntemaan, enemmän tai vähemmän muuntuneina, osana Mana Manan tuotantoa: Kristinusko, Vaarallista, Ketä sä rakastat ja Totuus palaa vain muutamia mainitakseni. Mana Manan tuotannon tunteville 19851986 tarjoaa kiintoisan kurkistuksen klassikkokappaleiden alkulähteille
Uutta materiaalia porukalta ei ole kuultu yli 20 vuoteen, mutta Eat Dog Eat osoittaa, että kuudenkympin rajapyykin 2 12 edelleen ohittaneella Fast Eddiellä onbattle 12 battle beast 8 2 beast 8 sekä kitara että3 12 Rock n roll sensation sävellyskynä tanakasti 3 12 Rock n roll sensation hyppysissään. Vaikutteensa Retrogression hakee nykyisin suuren meren takaa luoden mielleyhtymiä esimerkiksi Between the Buried and Me -yhtyeeseen. Strange Kind of Woman pilataan Gillanin kilpalaululla Steve Morsen kitaran kanssa. Meno on kireää, röyhkeää ja hienoisesta yksiulotteisuudestaan huolimatta edelleenkin melkoikAri koSkinen sen vetävää.
Motörheadin kovimmat kiekot julkaisseessa kokoonpanossa vuosina 197682 kannuksensa ansainneen kitaristi Edward Allan Clarken perustama Fastway nautti jonkinmoista suosiota 80-luvulla julkaistulla viidellä albumillaan. Ensimmäisenä korviin pistää kitaraosaston uusiksi vedetty paletti. liitoon päästään harvoin. Hetki aiheuttaa vain ja ainoastaan myötähäpeää. Samalla metodilla on työstetty myös Mental Funeral. Melodioiden ohella myös soundit ovat aiempaa raastavammat ja terävämmät. Biiseissä on vaihtelua ja koukkuja, jotka sulautuvat osaksi likaista kokonaisuutta. Kyllähän tämä kiivastempoiseksi thrash metaliksi edelleen kallistuu, mutta nyt mukaan on otettu reilusti blackmetallista synkeämpää raastoa ja pakkasenviiltävää melodisuutta. On sääli, ettei vokalisti Antin hienoa puhdasta laulua kuulla debyytillä käytännössä lainkaan. Reifertin kompeissa kuullaan usein tomeja, joiden roolia koliseva rumpusoundi entisestään korostaa. Levyn äänimaisema on muutenkin melko kolkko ja "luomu". Tätä(kin) on metalli. Oikeastaan ainoa miinuspuoli on, ettei levyltä löydy sitä viimeistä niittiä, sitä yhtä biisiä, joka löisi ukon lattiaan. Live at Montreux ei ehkä ole klassikko, mutta kyllä sen kerran katsoo.
retrogressioN
Retrogression
inverSe
Pitkän linjan tuusulalainen metallijyrä saapuu debyyttiään tarjoillen. Ainakaan paljon. Tämän lähemmäksi ei rockin perusar25/28, 2 päivän lippu 40/46 25/28, 2 päivän lippu 40/46 voja ja -elementtejä voi oikeastaan pääs14 12 SeagraveSeagrave 14 12 tä, mutta Clarken tyylikäs ja svengaava, The Government The välähdyksittäin jopa Motörheadin mie- Government leen tuova kitarointi pelastaa kiekon Strike 5 Strike 5 keskivertoa paremmaksi. Albumi sisältää niin tuomiometallista ryömimistä kuin rivakkaa juoksemista. Huuto ja murina käy pidemmän päälle hieman tylsäksi kenen tahansa tekemänä. Dvd:llä on kaksi keikkaa vuosilta 1990 ja 1991. Ammattimies 15 12 chaosweaver 7 15 12 chaosweaver 7 on aina ammattimies.
keiakat keik
katso kaikki esiintyjät: katso kaikki esiintyjät:
autoPsy
PeaceviLLe
16 12 17 12
Mental Funeral
16 12 12 megA negative negative 12 Rock 17 12 Rock sensation n roll n roll sensation klo 22 jälkeenklo 22 jälkeen 5 5
Yhdysvaltalaisen death metal -veteraanin kakkoskiekko täyttää kaksikymmentä vuotta ja ilmestyy kauppoihin dvd kyljessään. Rumpali-laulaja Chris Reifertin ja kumppaneiden musiikki on tällä levyllä kuin doomin, punkin ja kuolometallin kolmikanta, jossa kuolo on ylimpänä. Laulu on kauttaaltaan melko tasaista rähinää, mikä on pieni miinus. Demoajoistaan bändi on kehittynyt valtavasti ja vienyt sovituksensa kauas normiratkaisuista. Kuvakerronta on jäykkää ja hidasta, parhaimmillaankin ihan tavallista. Tulevilla julkaisuilla nämä laittoivat vielä paremmaksi, joten arvosanaan jääköön hitunen kasvunvaraa.
fastway
SteaMHaMMer
Eat Dog Eat
mikko kuronen
se, Josta ei Puhuta
SPineFarM
Musta, kylmä, syvä ja samea
JAnne tolonen
aura Noir
Black Thrash Attack
PeaceviLLe
Jo ennen Movember-hössötyksiä ja metallin yhä sakeampaa retroutumista Norjassa ja Ruotsissa syntyi thrashin 90-lukulaisten kuolinkamppailuiden lomassa viiksikiimaisia bändejä kuten Infernö ja Gehennah. klo 22 jälkeenklo 22 jälkeen 5 5 Albumin klassinen, osin boogie- ja 4 12 Death 4 12 June (UK) In Death In June (UK) bluespohjainen pelkistetty hard rock soi erittäin leppoisasti, vaikka lipsahtaSpiritualSpiritual Front (IT) 20 Front (IT) 20 minen laiskanpulskean puolelle ei ole 5 12 lizzy borden 15/20 kaukana. Tämä tilanne koituu osittain myös kotimaisen sanahirviön kärsimykseksi, sillä niin sutjakkaa turpasaunaa kuin Musta, kylmä, syvä ja samea onkin, se ei voi mitenkään vetäistä viimevuotista esikoista kovemmaksi. Sävellyspuolella kikkaillaan rytmeillä ja käytetään paljon avosointuja, which is nice. 5 12 lizzy borden 15/20 Basistin ja vokalistin tontin hoitava 8 12 Before 12 Before The Dawn 8 The Dawn ex-Little Angels -jehu Toby Jepson on Black Sun Aeon Aeon 8 Black Sun 8 mies paikallaan ja panee parastaan mo9 12 helvation festival IIII lempien instrumenttiensa kanssa levyn 9 12 helvation festival parhaimmiksi biiseiksi nousevissa sie20/23, 2 päivän lippu 40/46 20/23, 2 päivän lippu 40/46 lukkaassa Dead and Gonessa ja yksin10 12as ahelvation festival IIII 10 12 helvation festival kertaisen tarttuvassa Sick Dogissa. Tämä on sikäli harmillista, että perinteisempien thrashjuttujen vähentäminen on tuonut bändin askeleen lähemmäs suurempaa bändimassaa. Monista yhteyksistä tuttujen Apollyonin, Aggressorin ja Blasphemerin vetämän trässinyrkin konsepti oli yksinkertainen Sodomin, Slayerin ja Destructionin henkeen kehiteltyjä riffejä soitettiin alkuperäisiä tiukem-
Liian kovan debyytin tekemisessä on se haittapuoli, että seuraavien kiekkojen harteille asetetaan painorajat rikkovia lasteja. Jäin kaipaamaan Päivä numero 666 -biisin kaltaisia ääritarttuvia ja juoppokuoron vahvistamia nyrkinheilutuskohtia. Lopputulos ei ollut black/thrashia siinä rullaavassa sotametallihengessä, jossa australialaiset alan yhtyeet asiaa harjoittivat, mutta jumalattoman hienosti tämäkin laatu parhaimmillaan kulki. Tai no, kyllä se nyrkki nytkin heiluu, mutta ei ilmassa vaan armotta ja jatkuvasti päin naamaa. Ehkä jopa liian kauas. Soittovuodet kuuluvat varmoina otteina sekä selkeänä visiona omasta linjauksesta. Ilkeämmät laittoivat näiden rässiä, ei ressiä -stereotyyppien sekaan myös Aura Noirin. Vaan eipä tässä liikoja parane valittaa, kyllä jätkät mukaansatempaavien tapporallien teon edelleen taitavat. Nasevasti polveilevia pääriffejä, omituisia c-osia, mielenkiintoista rumpalointia, tavallista harkitumpaa kauheuksien sanoittamista, raakaa ja hengästyttävästi pärpättävää laulantaa, rutisevaa äänimaisemaa ja kaikkea muuta, mikä tulee mukavasti naamalle, kun kovaa kuunnellaan. Esimerkiksi herkistävästi nimetty Minä tapan sinut vetelee kertosäkeessä aivan kuin vanhempi Dissection. Autopsy on nimensä mukainen yhtye: ruumiinavauksesta ei puutu verta eikä suolenpätkiä, mutta musiikki ei ole päämäärätöntä silpomista, vaan makaaberia jälkeä tuotetaan tarkkuudella. Musta, kylmä, syvä ja samea on vielä debyyttiäkin rankempaa ja ilkeämpää mättöä. Ranskalaisten kameraoperaattorien kyvyt jäävät epäilyksenalaisiksi, eikä ainakaan käsivarakuvaaminen tunnu olevan näiden taiteilijoiden vahvin puoli. Erittäin kova debyytti joka tapauksessa, ja toivottavasti bändi saa ansaitsemansa huomion tässä julkaisutulvassa.
K K
lAuri YlitAlo
min, nopeammin ja ilkeämmin samalla Aggressorin tunnetun bisarreihin melodioihin sekä kultakauden Darkthronepokkauksiin nojaten. Etenkin jälkimmäisellä vedolla ovat liekeissä niin bändi kuin yleisökin.
domhelsinki fi domhelsinki fi
avoinna to 20 01
freda 42 freda 42 pe la 20 avoinna to 20 01
04 pe la 20 04. Kamerapohja on jälleen kerran kaukana optimaalisesta, joten esimerkiksi Ian Paice on saatu tallennettua häkellyttävän kaksiulotteisena oliona. En puhu mistään hienoisista sävyistä, vaan lähes kaikkea on viety kohti mustempia vesiä. Ei siten, etteivätkö vokaalit toimisi, mutta vaihtelu on aina virkistävää
Fragile Alignmentsin soidessa rankimmillaan ei voi oikein välttyä mielleyhtymiltä Opethin ja Gojiran kaltaisten bändien suuntaan. Esimerkiksi The Growing, Oppression and Understanding ja The Inner Man etenevät yllättävillä sovituksilla, eikä mureaäänisestä vokalistista ja tavallista mielenkiintoisemmasta soitosta ole ainakaan haittaa.
Aki nuoPPonen
riot
Immortal Souls
SteaMHaMMer
iroN savior
The Landing
aFM
Vuosituhannenvaihteen molemmin puolin ahkerasti albumeita pukannut saksalainen Iron Savior on sittemmin harventanut julkaisutahtiaan, mutta kuten tuoreimman levytyksensä tapauksessa, hyvää on kannattanut odottaa. Levy sähisee ankarasti, ja rumpali Joey Jordison takoo antaumuksella jokaiseen vapaaseen rakoon bassarimät-. Häirintä on silti päämäärätietoista tämä on skarpisti soitettu ja nyansseja kunnioittaen miksattu levy, jonka kokeellisuus ei ole osaamattomien harhailua ja haparointia. Toisaalta bändi ei ole katsonut kieroon myöskään perisaksalaista Accept-muotoista nytkyttävää riffijunttaa á la Heavy Metal Never Dies. Toisinaan vaikutteet puskevat pintaan hieman liiankin selvästi, mikä ei kuitenkaan juuri haittaa mureiden riffien ja komeimpien fiilistelyjen keskellä.
Kyllä, Riot on juurikin se samainen 70-luvun puolivälistä lähes taukoamatta kasassa ollut bändi, jonka parhaimmiksi tituleerattujen albumien Narita (1979) ja Fire Down Under (1981) kansikuvat ovat menestyneet huonoimpien levynkansien listauksissa. Levyä saattoi luonnehtia kauniisti niin, että se oli death/doom-diggareille liian maalailevaa, tunnelmoinnin ystäville liian alkukantaista ja kaikille muille silkkaa paskaa. Selvät vaikutteet ja jopa Jens Bogrenin kädenjäljeksi yllättävän latteat soundit eivät onnistu sotkemaan sitä seikkaa, että Nami on kirjoittanut levylleen oikeasti hyviä kappaleita. Nami pääseekin yllättämään debyytillään hieman sen kuuluisan puun takaa, kun sen soittama jämäkkä progedeathin ja alternativen sekoitus osoittautuu päteväksi. Alkuaikojen jämäkkä ja perinteinen heavy metal muuttui jo yli 20 vuotta sitten lähemmäksi power metalia, ja tuota vauhdikasta hölkkää kuullaan tälläkin levyllä, turhankin paljon. Ainut miinus rumaksi pistetystä kansitaiteesta. Esimerkkeinä toimivat tiukasti tikkaavat Starlight ja Faster than All, joilla bändin kitaristikaksikko Piet SielckJoachim "Piesel" Küstner komppaa, harmonisoi ja sooloilee kuin huomista ei olisi. Itsellenikin levy oli pitkään vaikea paukku Unholy-tuotannossa. Viime
76
Inferno
vuosina levyn vääräoppinen hidastelu on kuitenkin kasvanut vinkeämmäksi kuuntelu kuuntelulta. Ei käy kieltäminen, etteikö Riotin kitaristikaksikolta Mark RealeMike Flyntz löytyisi taitoa ja näkemystäkin, ainakin paikkapaikoin, eikä Tony Moorekaan ole vokalistina pöllömpi. Koskapa kiekon kappaleet ovat melodioiltaan ja oikeastaan kaikilta muiltakin osa-alueiltaan tarttuvia, turpaan vetäviä ja tantereeseen selättäviä, sen kummemmille kommervenkeille ei ole edes tarvetta. Pasi Äijön kuiskinnasta matalan väkivaltaiseen mörinään ja Fischer-henkisestä flegmaattisesta ulvonnasta korkeisiin kirkulauluihin kulkeva repertuaari käyttää sekin saamansa lisätilan hienosti. Basso ja koskettimet ovat välittäjäaineina korostetussa osassa, samoin aivan omassa luokassaan kulkevat puhtaat kitarakuviot. Tuloksena on täysin uniikki, törkeä, kipeä ja kaunis levy, jota on aivan ehdottomasti soitettava häikäilemättömän lujaa ja henkisesti valmiissa tilassa. The Landingin yhdestätoista raidasta muodostuu kokonaisuus selkeitä intro säkeistökertosäesoolo-rakenteita. Levyllä on debyytin kaoottisuutta ja vihaa, mutta linjakkaammin tiivistyneessä ja ilmaisultaan iskevämmässä muodossa. Omia korviani vain miellyttää enemmän amerikkalainen, 80-lukulaisittain melodinen ja enemmän perinteiseen heavy metaliin perustuva voimailu kuin tämä modernimpi eurooppalainen vastineensa. Ensin mainitusta tyylistä on Immortal Soulsilla jäljellä vain rippeet, ikävä kyllä.
megA
sLiPkNot
Iowa 10th Anniversary Edition
roadrunner
Desmoineslainen haalarikopla oli toisella (major)levyllään slipknoteimmillaan. Levyn päättävä Serious Personality Disturbance and Deep Anxiety taas kuvastaa kirkkaimmin, miksi levyä voi ansaitusti kutsua myös rasittavaksi kasaksi
Kun bändin nimi on Nami, se on peräisin pienestä Andorran maasta ja soittaa vieläpä progressiivista death metalia, ennen levyn kuuntelemista ei voi muodostaa oikein minkäänlaisia ennakkoluuloja. Yhtyeen maskottina on mystinen hyljepäinen ihmishahmo nimeltään Johnny, joka esiintyy etenkin näissä kahdessa helakanvärisessä kannessa varsin hämmentävässä valossa. Uudenlainen psykedeelisempi Unholy tulee esiin ilmavammassa ja puhtaammassa äänimaisemassa, maamerkkeinään näkyvimmin Air- ja Dreamsidekappaleet. Kuulaimmillaan Nami taas liikkuu jossain ensin mainitun ja hieman yllättäen myös Toolin välimaastossa. Suomalaiset keikka- ja festarijärjestäjät, hoi! Iron Savior Härmän kamaralle viimeistään kesäksi 2012, kiitos!
JAAkko SilvASt
sitä itseään. Pääosin suoraviivaisen power metalin nimeen vannova veteraani riuhtoo uutukaisellaan parhaimmillaan sellaista vauhtia, että keskitempoisimpia hirvittää. Asiallisena bonustäkynä lisä-dvd:llä on vuonna 1994 omituisesti kuvattu bootlegkeikka Imatran kaupunginteatterista.
mikko kuronen
NaMi
Fragile Alignments
kLonSPHere
Kun vielä äänen- ja kuvanlaatu on yllättävän hyvä, kelpaa siinä sukeltaa parinkymmenen vuoden takaiseen death metal -maailmaan tai -manalaan.
tAmi hintikkA
uNhoLy
Second Ring of Power
PeaceviLLe
Suvaitsevaisella 1990-luvulla Unholyn kakkospitkäsoittoa pidettiin omassa ihmispiirissäni liki legendaarisen kuuntelukelvottomana kokemuksena. The Landing on Acceptin viimevuotisen Blood of the Nationsin ohella yksi parhaista germaanihevin tuotoksista muutamaan vuoteen. Hitaammat, lähempänä alkupään tyyliä olevat kappaleet kuten Crawling ja Fall Before Me ovat huomattavasti miellyttävämpää ja omailmeisempää kuunneltavaa kuin nopeammat, tuhdisti tuku-tukua sisältävät rallatukset
Ihan täysin maaliin kappale ei vielä osu, mutta etenkin utuisten ja hitaampien osioiden perusteella kuopiolaisseitsikosta on ounasteltavissa vahva lisä nousevan genren tekijäkaartiin. Ugh.
SAnnA muStonen. Tämän albumin perusteella vaikuttaa hyvin vakaasti siltä, että komeiden, syntikkavalleilla kuorrutettujen ja mahtailevien kertosäkeiden lisäksi itse säkeistöjen säveltäminen on unohtunut kokonaan. Jatkoa mielenkiinnolla odotellessa!
kimmo k. Fred Moreledge
ta, jonka musiikissa on toisinaan jopa syvyyttä. Uskaltaa sanoa, että demot I sekä Galvanizer (vuodelta 1991) ovat lähinnä omistautuneiden old school death metal -fanaatikkojen heiniä toki hyvää kuolohistorian oppituntia kaikille. Hitaiden kohdalla täytyy välillä vakavissaan tarkistaa, ettei levy sittenkin mennyt vaihtumaan välissä, sen verran herkkiä sytkärihuudatuksia on saatu aikaan. Rumpali Jeremy Spencer kurittaa basareitaan tiukemmin kuin moni muu metallirumpali ja onnistuu myös groovaamaan päättömän hyvin. Gentlemen, Please on niitä albumeita, jolta voi löytää muutaman hulppean kohdan ja kertosäkeen, mutta muuten sävellyskynästä ei ole irronnut mitään hetkessä unohdettavaa kummempaa. Vielä karkeamman jaon voi suorittaa 2 Wolvesin sävellysten suhteen. Mitä lähemmäs yhtyeen alkuaikojen julkaisuja kokoelmalla kuljetaan, sitä huojuvammiksi käyvät niin soundit kuin soittokin. Yleisvire on silti kierohko ja hämyisät otteetkin nousevat mukavasti esiin. Kitarasoolot ovat yllättävänkin hienoja ja tuovat lanaukseen oivan lisämausteen. Kääntöpuolen pianovetoinen Covenlaina White Witch of Rose Hall on popahtavampi ralli ja lähinnä mainio lisänäyte debytantin osaamisesta. Synkähkö death me78
Inferno
tal murskaa konstailemattomaan vanhan koulukunnan tyyliin. Eikä arvelu osu vissiin ihan väärään, varsinkaan kun levylautanen pyörii vahingossa oikealla nopeudella, ei siis levyyn merkityllä lpvauhdilla. Hommaan on saatu lisää syvyyttä, tulta ja jyrkkyyttä ja siitä huolimatta edelleen muutama todella hieno balladi. Kitaristit soittavat tulta munille tiukemmin kuin ennen, mutta todellinen kirsikka kakussa on vokalisti Ivan Moody. Juuri tältä metallin pitääkin kuulostaa. Panteran setien ei tarvitse hävetä läheistä lajitoveriaan, joka tykittää tulemaan sellaisella määrällä testosteronia ja aggressiota, että eikun tukasta kiinni ja luolaan. Yllättävän rockaavasti siis ihan rehdisti perinteiseen heavy rock -meininkiin nojaten rullaava nimikappale hämmentää railakkaalla kepeydellään. Ainoa miinus levyllä on informaation lähes totaa-
Esikouluikään ehtinyt Kalifornian raskas toivo sinkoaa kolmannen pitkän kiekkonsa sellaisella voimalla, että Suomen Mordorissa sukat pyörivät jaloissa vielä pitkään. Siinä missä 5FDP:n ruuti on edellisillä lätyillä mennyt kastumaan liikaakin muutaman alkubiisin jälkeen, American Capitalist kestää huomattavasti pidempään ja laatukin on monin verroin parempaa. 2 Wolves jumittaa kerta toisensa jälkeen haukotuttavan keskitempoisuuden mitäänsanomattomuudessa. Jopa nämä hyvät kohdat kärsivät melkoisen tankeroista vokaaleista ja halvan oloisesta tuotannosta, jolla on toki voitu tähdätä omalaatuiseen tunnelmaan mutta joka ei oikein tavoita mitään vakuuttavaa.
Aki nuoPPonen
Jess aND the aNcieNt oNes
13the Breath of the Zodiac
Svart
Johan tuota nimen perusteella luulisi, että tarjolla on occult rockia, ehkä jopa jonkin sortin homedoomia. Demoista ja ep-levyistä koostettu 23 biisin kuolomaraton starttaa Silence of the Centuries -ep:llä (1993), joka edustaa paitsi kokiksen tuoreinta myös laadukkainta materiaalia. Mies on heittämällä yksi parhaita tämän hetken metallivokalisteja upealla monipuolisuudellaan ja todella hienolla äänenvärillään. Levyn soundit on myös viety tasolle, josta on mahdotonta keksiä viukuttamista. koSkinen
five fiNger Death PuNch
American Capitalist
SPineFarM
DePravity
Silence of the Centuries
dark deScent
Lisää suomalaista kuolometallia Dark Descentiltä, tällä kertaa historian hämäristä lähes kaksi vuosikymmentä sitten hajonneelta orkesterilta. Silence of the Centuries on tervetullut julkaisu hieman vähemmän tunnetulta ryhmältä näin kotimaisen death metalin uuden kulta-ajan keskelle
Yhtyeen edustama tyylilaji vain on kaikessa simppeliydessään sen verran haastava, että ainakin vielä näin debyytillä pienten mutta jyvät akanoista erottavien detaljien puute pitää bändin erossa parhaasta A-sarjasta. Hyvin soitetun ja tuotetun materi-
aalin yksi erikoisuuksista on laulu, joka muistuttaa lähinnä hiljaista ja möreää kuiskintaa. Grave Siestallakin on periaatteessa kaikki ihan hyvin kunnossa, mutta jotain tiettyä karismaa ja uhkaavuutta bändin rouhinnasta jää puuttumaan. Deathspell Omegasta innostuneille levy saattaa kuitenkin antaa yllättävänkin kovia säväreitä.
Joni JuutilAinen
grave siesta
Grave Siesta
inverSe
Mainiosta Rite-bändistä tuttujen miekkosten sivuraide tuuttaa ulos stonerilla marinoitua doomia, jonka esikuviksi mainitut Black Sabbath ja Reverend Bizarre tulevat esiin ehkä vähän turhankin selkeästi. Levyn klassista doomkoulukuntaa edustavat, raskaat ja sopivasti satunnaisia stonervaikutteita sisältävät biisit sekä synkähkö tunnelma osuvat tyylillisesti hyvin kohdalleen, eikä toteutustakaan voi haukkua missään vaiheessa. Muun muassa saksalaisessa thrashpumpussa Protectorissa jo 80-luvulla vaikuttanut vokalisti Martin Missy on tuomari paikallaan, ja herran eläytyvä,
spontaanin oloinen ja osin myös epätoivoa henkivä puhdas laulutyyli on miellyttävää kuunneltavaa. Zine- ja flyer-kuvat ovat ihan kivoja katsella, mutta ei niistä juuri tietoja irtoa.
tAmi hintikkA
obrero
Mortui Vivos Docent
nigHt triPPer
Rakkaan länsinaapurimme raskaasta vanhasta rockista tykkääviä musikantteja voi harvemmin haukkua sveamammanpojiksi, niin monen gubben instrumenteista tuntuu irtoavan vähintäänkin vallan kelvollista jälkeä. Bändi toimii täyden anonymiteetin varjossa, mutta black metalin tuntijoille Numinousin musiikki saattaa tuoda mieleen erään melko tunnetun ja tuotteliaan suomalaisen muusikon nimen. Näyttää kuitenkin edelleen siltä, että yhtyeen nokkamiehen kovimpana musiikillisena näyttönä säilyy osallisuus Spektrin huikealla Near Death Experience -levyllä (2006). Näin myös Obreron ensimmäisen virallisen studioalbumin suhteen. Divaritason kärkeen vievät linjat Obrerolla sen sijaan on jo hyvin hallussa.
megA
haeMoth
In Nomine Odium
deBeMur Morti
NuMiNous
Numinous
nortHern Heritage
Melko keskinkertaisia julkaisuja vuosikymmenen ajan tipautellut Haemoth ei vieläkään kykene valjastamaan ihmismielen synkistä kammioista purkautu-
vaa blackiaan tarpeeksi painajaismaiseen muotoon. Obrerosta on vaikea olla pitämättä, jos sen edustama genre miellyttää yhtään, sen verran raskaamman musiikin historiaa tuntevalta, taitavalta sekä hyviä ideoita pursuavalta poppoolta se vaikuttaa. Jos yhtyeen tyyli ja kikat ovat yksinkertaisia ja tuttuja aina Black Sabbathin ajoilta, Mortui Vivos Docent svengaa kokonaisuutena hyvin. Merkittävin piirre levyllä on sen syvä uskonnollinen lataus ja Numinousin täysi antautuminen vihtahousun palvelijaksi. Kotimainen Numinous irtautuu kaikista ihmisyyden kahleista kiihkeätempoisella debyytillään, joka on sisällöltään varsin selkeälinjaista black metalia, vaikka bändi itsessään julistaa olevansa täysin genrevapaa. Täysin sysipaskasta levystä ei ole kuitenkaan kyse, sillä parhaimmillaan In Nomine Odium on hyvinkin toimivaa perusblackia. Melko tyypilliseltä diskanttisäröiseltä perusbändiltä vaikuttava Haemoth pyrkii tehostamaan musiikkinsa vaikutusta kevyillä ambientvaikutteilla, mistä johtuen siitä tulee paikoin hieman liikaakin mieleen maanmiehensä Blut Aus Nord. Ne ovat näitä henkimaailman asioita, joita ei pelkällä pätevällä soittotaidolla kuitata.. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
linen puuttuminen. Totuus kuitenkin on, että tällä saralla kaikki on tehty jo niin hyvin, että harva bändi saa enää aikaiseksi pirullisesti pöriseviä mestariteoksia. Tämä tuo toki levylle oman erikoisen ilmapiirinsä, mutta täysin toismaailmallisiin sfääreihin Numinous ei aivan vielä yllä
Kerrokset ja siirtymät ovat saumattomia. Orkesteri osaa niin psykedeelisen leijunnan, suoraviivaisemman rockin kuin raskaamman tunnelmoinninkin, löytyvät nämä osaset sitten samasta tai eri kappaleesta. Sen äänimaailma oli pimeän lumoava, kappaleet lihallisen tarttuvia mutta sorjia ja bändin olemus sanalla sanoen kypsä. Jousien, puhallinten, pianon ja kitaroiden tyylikkäitä yksityiskohtia on paljon. White Season on harvinaisen onnistunut debyytti, tarkastelee sitä mistä vinkkelistä tahansa. Jäsenistön tyylitajua ja osaamista täytyy ihastella. Menneitä aikoja joka sekunnillaan huokuva White Season on albumi, joka on läpeensä raikasta kuunneltavaa vailla ähkyn vaaraa.
megA
Eipä ole Grave Siestasta esikuviensa haastajaksi, vaikka ihan kelvot pörinäbileet bändi saa aikaiseksi. Fokus on biiseissä ja vanhakantaisen tunnelman tavoittelussa, soittotaitoja ei esitellä vaikka levyllä kaiken itse soittavalta Chris Blackilta (Pharaoh, Dawnbringer, Superchrist) sekin osasto todistetusti taittuisi. Witchcraftin ja Graveyardin tunnetuksi tekemää genreähän tässä ollaan varsin lähellä, mutta kopioksi leimaaminen olisi Soul Manifestin pahanlaista väheksymistä. Itse musiikki puhuu universaalia kieltä. Mukana on toisaalta kohtuullisen lujaa riffilaukkaakin (esim. Tämä luo vääjäämättä odotuksia. Verkkaiseen tahtiin intuitiivisia äänityksiään albumeiksi paketoivalla retkueella on ennen Saivoa takanaan levytys-
Kaupunkielämän autuutta sanoituksissaan ja levynkansissaan korostava yhdysvaltalaisbändi soittaa 80-lukulaista heviä, joka uskaltaa olla imelää ja kliseistä viivaamatta asiaansa halvimman hintaluokan ironialla. Amel Kerkeni
historiansa pisin hiljaisuus, puoli vuosikymmentä. Ehkä kyseessä onkin vain omassa taiteessaan vastaanpanemattoman taitaviksi käyneiden muusikoiden korea synteesi osaamisensa eri rekistereistä. Jos albumilta on vaikea nostaa esille yhtään varsinaista iskusävelmää, tämän pienen puutteen paikkaa äärimmäisen vahva ja kompakti kokonaisuus, josta ei löydy turhaa täytettä. Useat Tyko Saarikon mietiskelevän kurkkubasson maustamista kappaleista syttyvät hitaasti ja jäävät lopulta hieman hahmottomiksi, ikään kuin utuisen tunnelmanluontinsa vangeiksi. Tahmeimpia esimerkkejä tästä ovat Uloin, Surunuotta ja Paluu joelle, joiden funktiota kokonaisuutta rikastuttavina osina on vaikea täysin ymmärtää. Vaikka levy on soundillisesti modernilla tapaa jämäkkä ja tuhti, se on samalla erittäin lämmin ja syvään hengittävä tuoden musiikin monet eri puolet hienosti esille. Yhteys länsinaapuriimme löytyy levy-yhtiön kautta, vaikka yhtyeen juuret ovatkin Ranskassa ja Englannissa. Lisää turvetta, savuisuutta, hikeä sekä luolamiesasennetta, ja yhtye on kirveen verran kovempi tapaus.
Joni JuutilAinen
teNhi
Saivo
ProPHecy
Tenhin kolmas täyspitkä Maaäet (2006) oli omaan makuuni täyteläisin, kokonaisvaltaisin ja onnistunein tämän suomalaisen folkin synkän johtoyhtyeen tekemisistä. Tuntui kuin Tenhin koko kymmenvuotinen olemassaolo olisi tähdännyt tuon levyn tekemiseen. Pieni pettymys siis, perkele.
mikko kuronen
high sPirits
Another Night
HigH roLLer
souL MaNifest
White Season
nigHt triPPer
Olisi erittäin helppoa erehtyä luulemaan Soul Manifestia ruotsalaiseksi poppooksi, sen verran hyvällä maulla se rakastaa ja tulkitsee 70-luvun raskaampaa rokkia. Soundimaailma on taas hieno. Mitään ei ole liikaa tai väärässä paikassa, on kyse sitten sopivaa fiilistä sisältävistä laululinjoista tahi tismalleen oikeassa paikassa mukaan liittyvästä tai lopettavasta urkurista, kitarasooloista nyt puhumattakaan. Komean haikeasta kymmenminuuttisesta Siniset runot -päätöksestäkin olisi helposti pätkäissyt useamman minuuttia pois. 70-minuuttinen Saivo vastaa niihin mitassa, mutta sisältönsä laittaa miettimään, tuoko musiikki tarpeeksi uutta Tenhi-kuvaan. Suurin osa Another Night -esikoispitkästä tapahtuu kepein glam- ja AORnoteerauksin rikastetun hard rockin ja vanhemmalle Maidenille pokkaavan melodiatehtailun maastossa. High Spirits on siitä mielenkiintoista hard rockia, että se ei varsinaisesti yritä esittää enemmän kuin on. Kansikuvista on turha hakea rajuja heviposeerauksia tai kiiltäviä kuteita, levyn kaikki tekijätie-
80
Inferno. Tusinan kuuntelun peruina kohokohdiksi paljastuvat herkkävireisen akustisen näppäilyn johtamat Pojan kiiski ja Haaksi, äänteillä hyvin tenhimäiseen tapaan leikkivä napakan rillutteleva Savoie, omalla vaivalloisella tavallaan hektinen Vuoksi sekä värisyttävän intensiivistä kuorolaulua tarjoileva Sees. Full Power), joten pelkäksi keskitempohyytelöinniksi homma ei jää
Helsinkiläisten kakkoslevy henkii hyvää otetta, mutta kunnon sfääreihin ei päästä kuin ajoittain. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
dot ovat etunimimuodossa ("mixed by Matt, mastered by Colin") ja Chrisin korkea nasaaliääni kuulostaa musiikkilajiin harvinaisen melankoliselta ja "vaisulta". Kaipaisin biiseihin enemmän vaarantunnetta, häiriintyneisyyttä ja psykedeliaa. Mitään uutta bändi ei onnistu tarjoilemaan, mutta homma kulkee kuin ajatus ja kappaleet tarttuvat tajuntaan. Biisit ovat periaatteessa sopivan simppeleitä, karuja ja rivoja rykäisyjä, myös soundillisesti, mutta ikävän harva niistä toimii yhtä hyvin kuin A-puolen avaava Nightmare as Nauseam. Äärimmäisempää odotellessa.
teemu vähäkAngAS
hereM
II
inverSe
steeL MaMMoth
Nuclear Rebirth
FuLL contact
Vähän turhan kiltillä otteella tarjoilee tuomiotaan tämä viisikko. Materiaali on jotenkin turhan hillittyä ja tasapainoisen oloista. Heremin tunnelmallisen death metalin kanssa flirttaileva doom on tyylillä tehtyä mutta kulkee ilmaisumuodoltaan turhan turvallista keskitietä. Tässä Steel Mammothilla on vielä petrattavaa, sillä tällaisenaan sen konsepti vaikuttaa hivenen liian sisäänpäin lämpiävältä.
megA
kaiketi kutsuttu 1990-luvun loppupuolella action rockiksi. Energistä, tiukkaa, rouheaa ja juuri sopivasti metallinkatkuista punkahtavaa rockia on maailma väärällään, mutta tästäkin huolimatta ATBT onnistuu peruskamansa parissa verrattain hyvin. Levyllä on selkeä ja tasapainoinen soundi, kun tämän sortin jyräyksessä pitäisi mielestäni olla huomattavasti enemmän sumua ja rupua. Nuclear Rebirthiä kuunnellessa ei voi välttyä tunteelta, että sen purkittaneet genreä tuntevat musikantit naureskelevat yhtä lailla itselleen kuin musiikille ja sen kuuntelijoille. Vaan eipä aikoinaan maailman hurjimman bändin titteliä kantaneelle triolle voi kaikkea gloriaa vaikutteista jakaa, sillä epäilemättä myös Celtic Frostin ja Warfaren alkupään tuotanto on Steel Mammothille varsin tuttua. Kitarakuviot ovat pääsääntöisesti varsin mainioita, mutta riffi-
Kovin muistuttaa porilaisten keksimä NWoFHM (New Wave of Finnish Heavy Metal) nykyisessä muodossaan 30 vuoden takaista brittiläistä vastinettaan, ja etenkin sen rujompaa punkhenkistä suuntaa, jonka lipunkantajana toimi Venom. Vaikka Valendis Lappalaisen rääkynät tuovat oman ilkeän lisänsä, jotain tästä meinaa uupua. Keskimäärin parisen minuuttia per kappale riittää Steel Mammothille esittää asiansa Nuclear Barbaarien karusta
elosta, ja lähtökohtaisesti niin graafiset kuin musiikilliset seikat ovat kohdallaan. Sama homma myös biisien kanssa. B-puolelle tuntuu valikoituneen astetta hitaampaa ja monipuolisempaa materiaalia, joka tasapainottaa kokonaisuutta mukavasti. Tämän ep:n perusteella bändin tulevalta kokopitkältä on aiheellista odottaa väkeviä näyttöjä.
Joni JuutilAinen
Lou reeD & MetaLLica
Lulu
vertigo
a thousaND bright toMorrows
Giants & Windmills
oMakuStanne
Nelisen vuotta sitten perustettu tamperelaisryhmä soittaa musiikkia, jota olisi
Lou Reed on kulkenut koko uransa ajan arvaamattomia reittejä ja hankkinut vuosien saatossa enemmänkin kulttisankarin kuin hittimaakarin maineen. Muutaman vuoden takainen demokokoelma oli ehkä 2000-luvun parasta käsijarru päällä soitettua käppäheviä, mutta tältä aavistuksen puunatummin soivalta esikoiselta nerokkaimmat koukut ovat jääneet löytämättä.
mikko kuronen
ruuvia saa vielä kiristää, tai ehkä kun tästä genrestä puhutaan, löysätä. ATBT on onneksi tajunnut, että hikinen rouhinta ei ole ydinfysiikkaa vaan nippu oikein sisäistettyjä perusasioita hyvässä järjestyksessä. Soolouran suurimmat hitit Walk on the Wild Side, Perfect Day ja Satellite of Love löytyvät kaikki Transformer-levyltä (1972), jonka jälkeen mies on saanut lis-. Huumoriahan saa toki olla, mutta sen sovittaminen yhteen oikean asenteen kanssa onkin huomattavasti haastavampaa
Suomenkieliset sanoitukset on sen sijaan valjastettu palvelukseen hämmentävän hienosti. Jalustallehan tällainen meno on nostettava.
www.mYSPAce.com/horizonfin
DefiLeD icoN: Mätä ruumis
Defiled Icon soittaa osaavasti suomenkielistä death metalia. Replicatorsista kehittyi vuotta myöhemmin omaa materiaalia tuottava Ravage Machinery. Oli muutama vaihtoehto, ja kyseisen nimiehdotuksen antoi Raulin paras kaveri, Poikelan Tuomas.
ansaitsemme levytyssopimuksen, koska...
...olemme uurastaneet paljon ja uurastamme vastaisuudessakin. Uusimmat jäsenet ovat Jani (rummut) ja Tuomas (kitara).
ravage machinery
raiskataan biisit kasaan. Aika siistiä.
www.rAvAgemAchinerY.com
suurin ongelmamme on, että...
...olemme laulajaa lukuun ottamatta susirajalla pohjoisessa, mistä on suhteellisen vaikeaa tai ainakin kallista lähteä valloittamaan syvää etelää. Lajin aakkoset on oivallettu hienosti, vaikkei touhu mitään uutta genreen lisääkään. Maantieteellisestä sijainnista johtuu myös keikkojen rajallisuus ja sen myötä huono yleinen näkyvyys.
tearDowN: signs of (in)humanity
Jyväskyläläinen Teardown on jo neljännessä julkaisussa. Molempien sukupuolten melskatessa mikinvarressa kokeileva ja moderni, koneellisiakin ratkaisuja kokeileva metalli vääntyy moneksi.
viiden vuoden päästä meidät löytää...
...joko kiertueelta, festareilta tai sossun luukulta. Bändin musiikissa kuuluvat Opeth-vaikutteet puhtaine lauluineen sekä Insomniuntyylinen melodinen runttaus murinoineen, ja Porcupine Tree -metkujakin on kuulevinaan seasta. Tätähän tuskin bändikään kiistää, koska kehottaa levyn kannessakin kuuntelemaan mainittuja akteja. Laulaja-kitaristi Mika Monto ärsyttää aluksi, mutta äänestä löytyy niin paljon sympaattisia ja persoonallisia piirteitä, että siihenkin tykästyy. Tämä onkin oikeastaan ainoa ongelma, jos se nyt sitä edes on.
www.mYSPAce.com/chAoSforAll
KuuKauden bändi:
Milloin ja miten?
Ravage Machinery sai alkunsa Rovaniemellä syksyllä 2004, jolloin Rauli Alaruikka perusti coverbändin Replicators. Mätä ruumis on piristävä poikkeus erottumisen kannalta ehkä hiukan vaikealla kentällä.
www.mYSPAce.com/559608467
chaos for aLL: Demo 2011
Suomalais-italialainen Chaos for All yllättää. Keskittyessämme musiikkiin pysymme myös pois mieron tieltä.
keikalla olemme...
...energisiä hilselinkoja! Nautimme suuresti live-esiintymisestä ja pyrimme välittämään hyvää fiilistä myös yleisölle. Esimerkiksi mukavan progressiivinen päätösraita Everything Ends Here olisi ollut jonkun The Gatheringin käsissä klassikko jo ajat sitten. Bändin nimi ei kuvasta sen musiikkia oikeastaan mitenkään, mikä tuntuu ristiriitaiselta. Ja jos yleisö siitä riehaantuu, bändi puskee entistäkin kovempaa!
uiMaMaisterit horiZoN: of a stranger
Joensuulaisporukan melodisessa death metalissa loksahtaa kaikki niin kohdalleen, ettei paremmasta väliä. Tai sekä että.
työmme jakautuu...
...siten, että kitaristit tuovat treenikämpälle riffejä, joista sitten porukalla
84
Inferno
emme ikipäivänä tule...
...esiintymään Euroviisuissa.. Jokainen pala ja melodia tuntuu huolellisesti mietityltä, ja käytetyt sovitukselliset ratkaisut ovat aivan ässäosastoa. Nykyisessä kokoonpanossa on mukana kolme alkuperäistä jäsentä: Jukka (laulu), Rauli (basso) ja Simo (kitara). Mainiosti uniQarma kuitenkin pärjää. Jos promopaketissa on mukana viinapullo, on vaarana, että kiekko kuulostaa hyvältä vaikkei soittimessa kävisikään. Emme ole keksineet pyörää uudestaan, mutta pyörämme on oikein toimiva omilla pikku mausteillamme höystettynä.
Jos pidät heistä, pidät myös meistä:
Carcass, The Crown, Death, Deicide, Gojira,Hypocrisy,EdgeofSanity,Machine Head, Testament ja Unanimated.
uNiQarMa: Cycle of Loss
Nyt on keskityttävä. Puhumattakaan siitä suomalaisuudesta, joka vain on olemassa bändin musiikissa vaikkei sitä suoraan
bändin nimi...
...ei ole täysin yksiselitteinen, vaan siitä saa useamman merkityksen. Modernimman death metalin sotkeminen mukaan on ehdottoman toimiva ratkaisu, jälki on arvaamattoman julmaa. Kuolo on teknistä mutta pääpiirteittäin suoraa jyräystä. Rauli hoitaa myös hallinnollisen puolen lähes kokonaan, ja Tuomas auttaa esimerkiksi nettisivujen ylläpidolla.
ravage MachiNery: the Dystopian tide
Hyvät hyssykät! Parin julkaisun verran muotoaan hakenut Ravage Machinery iskee kerralla kirveen otsalohkoon. Rankkuudessaan paikoin korniksikin heittäyvät ja häpeilemättömät tarinat nostavat helposti kaksimielistä hymyä suupieleen, ja sanat on onneksi laulettu matalasta murinasta huolimatta erottuvalla tyylillä. Uuden tylymmän svengin lisäksi laulaja Jukka Haarala on saanut touhuunsa esimerkillisesti erilaisia rouheuksia ja eläimellisyyttä. Vaikka soittopuolella epäilen jo lähes jonkinlaisten dopingaineiden käyttöä, biisimateriaali se vasta kolahtaakin. Vaikea sanoa, miksi bändi keikkuu demopalstoilla, homma kun oli viimeistä piirtoa myöten valmiilla tolalla jo edeltävällä Cyanotic-ep:llä. Ensimmäisen keikkansa Ravage Machinery heitti Rovaniemellä tammikuussa 2006. Bändi osaa asiansa eikä välttämättä ole iskevä kerralla, mutta jollain kumman tavalla siitä on helppo pitää kerran syvennyttyään. Dramaattiseksi rakenneltu naislauluvetoinen tunnelmointi on täysin kansainvälistä tasoa. Vaan onpa siellä mukana myös kunnianhimoa ja kiistatonta taiteellista lahjakkuuttakin. Sanoituksista vastaavat pääosin Rauli ja Tuomas. Pinon kevyin akti on muutamaa rajumpaa riffiä myöten Sunrise Avenue -tyylistä isojen kertosäkeiden poprockia. Melodioiden ohella tärkein palanen eli vokalisti Katja Pieksämäki omaa hienon äänen, jota hän todellakin osaa käyttää ja jota jaksaa kuunnella. voikaan sormella osoittaa. Teardown tarjoaa mahtavia tunnelmia ei-kiireisille ihmisille.
www.teArdownbAnd.com
Miksi?
Koska soittaminen on erittäin miellyttävää, ja jos joku muukin pitää musiikistamme, se on aina iso plussa. Jo soundipuoli jyllää niin miehisellä voimalla, että pää alkaa heilua
Bändistä on aiemminkin löytynyt selkeää taiteilijasielukkuutta, mutta tällä kertaa ei tunnu kaivautuvan esiin muuta kuin tylsää ja väritöntä raskasta rockia. Maskuliinista ja omalla alueellaan vakuuttavaa orkesterin puuhastelu kyllä on, vaikkei se nojaakaan musiikilliseen tai vokaaliseen taitavuuteen. Tällä palstalla ja näillä eväillä ei kuitenkaan tätä korkeammalle nousta.
www.fAcebook.com/hAPPeAetmYSticAA
Purge of veNoM: Purge or Die!
Jopas on äkäinen pläjäys! Kajaanilainen Purge of Venom on aikoinaan toteuttanut visioitaan death metalin parissa, mutta nyt mennään räkäiseen hardcoreen ja syvälle. Täsmällisen tappaviin riffeihin kun ei aina kuorrutteita tarvita. Bändi on taitava soitossaan ja tulkinnassaan. Mahdollisimman monivivahteiset ja kiljuvahkot laulusuoritukset tuovat tietenkin mieleen Lemin lehmipojat, eikä Hyrde Hyyrysen apinoinnista mitään lisäpisteitä anneta, päinvastoin. Niin hienoa kuin sekameteli on, biiseistä ei löydy aivan ässämateriaalia kannattelemaan koko ep:tä. Tempoa ja jujua löytyy joka lähtöön, eikä kolmen biisin tekeleestä meinaa saada otetta useammallakaan kuuntelukerralla. Panteramainen alavireuhoilu on toteutettu aivan ammattitaitoisesti, ja Headshotin hyökkäävyys on kiistaton tosiasia. Tajuntonta ja lyhytkestoista kaahausta on mukana viiden biisin verran, ja kyllästyä ei ehdi. Alinomaa samassa sävellajissa kulkeva jynkytys on kaikkea muuta kuin stimuloivaa, jollei sekaan ole saatu ripoteltua täkyjä. Orkesteri on ottanut vaikutteita muun muassa grungesta ja stonerista mutta saanut sotkettua melodioillaan jotain omaakin mukaan. Biisimateriaali tuottaa kuitenkin muutamia valonpilkahduksia lukuun ottamatta pettymyksen. Ajoittain vähän sinnepäin vetelevä soitto yhdistettynä soundillisiin epätarkkuuksiin syö jonkin verran iskutehoa, mutta bändin asenne kuuluu näidenkin takaa. Mielenkiintoinen ja soitannollisestikin taitava sekasotku, johon tarvittaisiin vielä hiukan alleviivaavaa otetta biisien suhteen.
www.mYSPAce.com/loStSocietYfinlAnd
kuten päätösraita No Hole Plan osoittaa, riehakkuuskaan ei ole ilmetessään mitenkään teko-sellaista. Metallinen on sointi, mutta humoristiset, kantaakin ottavat sanoitukset ja erilaiset oivallukset pitävät huolen punkleimasta. Hassua sinänsä, saman yhdistää mielessään Stam1naan aika saumattomasti. Vokalisti Hakalan äänijänteet vaikuttaisivat venyvän ihailtavan moneen suuntaan, mutta mitään tarpeettoman kaunista ei kurkusta onneksi tule pihalle. Kaiken loksahtaessa kohdilleen voisi kuvitella edessä olevan merkkitapauksen, oikean modernin death metalin System of a Downin. Nelikon musiikki on taidokasta kitarajuhlaa, johon on sotkettu lisäksi esimerkiksi Iron Maidenilta tuttuja kulkuja. Kiekon komein pala on mystinen kakkosbiisi Austerity, joka kuulostaa vokaaliensa puolesta vähän danzigmaiselta mutta jyrää musiikiltaan perkeleesti kovemmin biisin alle suorastaan jää. Osuneestihan Jimmy Wasted määrittelee toimintamalliaan, nimittäin kaikki väitetty toteutuu. Tämä onkin bändin ainoa varsinainen ongelma. Hurjaa menoa ja melodiointia maittavimmasta päästä, muttei ehkä persoonallisinta sellaista.
www.JimmYwASted.com
MaLvo: romurautaesirippu
Malvo on tyypillinen suomenkielisen speed/thrash-kauden akti. Iloista hc:ta ja helvetisti alkoholia. Orkesterille tekisi hyvää vetää vähän suorempia suuntaviivoja musiikillisille pyrkimyksilleen.
www.mYSPAce.com/killJoYcorPorAtion
aaDoLf virt aNeN
DemonI
ruiNDoM: sinister Calling
Ruindom on valkeakoskelainen vanhan liiton death metalia murjova nelikko. Rosoisempi tuotanto ei pahemmin häiritse, ja lennokkuus on saatu tallennettua narulle vallan komeasti. Energiaa tästä ei puutu, poikamainen into suorastaan pursuilee. Jimmy Wasted kulkee eri teillä, vaikka suomen kielellä saarnaakin ja menee myös tarvittaessa lujaa. Osuutensa soundissa on myös laulaja-kitaristi Samyn nuorekkaalla äänensävyllä, jolla hoidetaan pääasiassa pitkälti puhdasta mutta jäntevää esitystä. Esitys toimii täydellisesti stemmalauluja myöten, mutta biiseihin jää vielä kaipaamaan lisää mainitunlaisia täysosumia.
www.mYSPAce.com/mAtArAbAnd
ProMiseD LaND: Diseases
Promised Land vieraili palstalla puolisen vuotta sitten, ja pidempään olisi voinut vielä hommaa hauduttaa. Ensinnäkin, bändi ei soita järin tiukasti yhteen, mikä romauttaa vakuuttavuuden heti, tavara kun ei ole järin vaativaa työstettävää. Mutta tähän ei vielä ylletä.
www.mYSPAce.com/SomehowJo
veriveLi: routamieli
Synkemmäksikin voisi luulla, mutta Veriveli soittaa raskasta suomirockia. Kaksi erilaista biisiä ei valota vielä tarpeeksi missä mennään, mutta orkesterin osaamista ei voi mennä kyseenalaistamaan. Eikä tarvitsekaan. Hyvä soundi yhtä hiomattomalla toteutuksella olisi kuitenkin aina parempi ja vakavasti otettavampi vaihtoehto.
www.mYSPAce.com/Purgeofvenom
koiraa uivat JiMMy wasteD: Häviäthäviät-tilanne
Punkkia ilman maailmanparannusta, metallia ilman synkistelyä. Vikaa onkin vaikea löytää, paitsi se, että tällaista on tehty jo melkoinen läjä. Bändi on kaikin puolin taitava, mikäli lasketaan pois vokalisti Haapion mainio ääni, jolta vaaditaan välillä liikoja. Nämä seikat kieltämättä naurattavat kerran, parhaat kaksikin, mutta eivät yleensä kanna pitkälle. Vokalisti Haavisto on nyanssiton ja ärsyttää yllättävän paljon, vaikkakin äänellä osutaan oikeaan nuottiin jatkuvasti. Tässä edetään rennommalla kädellä ja punkimmin, kuitenkin taidokkaasti ja varsinkin raskaasti. Demon avaavan, huonosti kuuluvan intron olisi voinut unohtaa ja käyttää senkin levytilan johonkin järkevään.
www.mYSPAce.com/PromiSedlAndbAnd
kiLLJoy corPoratioN: royal Flush Draw
Killjoy Corporation sekoittelee moderneja juttuja vanhan liittoon. Vanhaa melodista heavyä mukailevat nuorehkot muusikot ovat kuitenkin oikealla asialla. Fakta on, että omaa persoonaa tullaan tarvitsemaan rutkasti enemmän, ennen kuin ovi aukeaa mihinkään järkevään suuntaan.
www.mAlvo.net
coMa factioN: How to Face Your Demons
Coma Faction tekee arvioinnin vaikeaksi. Vokalisti Hamppi on hämmentävä eläimellisen kirkunansa kanssa tehden unohtumattoman säväyksen bändin soundiin. Näkemystä piisaa, mutta ei vielä riittävästi kykyä tuoda sitä ääniraidalle. Melodioissa piilee bändin varsinainen vahvuus, joskin aika perinteisillä eväillä siinäkin mielessä painetaan.
www.mYSPAce.com/veriveli
Matara: Demo 2011
Mataran ote on aikuismainen ja kypsä. Orkesteri pitää menonsa sopivan teknisenä eikä peittele yksikitaraisuuttaan vaan osaa kääntää sen voitoksi. Kun soitto saadaan toimimaan horjumatta ja vaihtelevaan vokalisoinnin tasoon saadaan miehekkyyyttä, homman voisi kuvitella laukkaavan vähintään tuplasti komeammin. DeMoJeN toiMitusosoite (ei toimituksen osoitteeseen): Demot / Aadolf Virtanen, rengastie 49, 37630 Valkeakoski
Archenemymäinen tykitys saa kiintoisia sävyjä Tuuli Pajun avatessa suunsa, koskapa hän pelaa puhtaalla ja heleällä äänellä aisaparinaan testovoimainen miesräyhääjä. Entombedmainen soundi pukee kolkkoa musiikkia, kuten aina, eikä Sinister Callingin soittotyöskentelyyn jää kaipaamaan kummempaa tasoittelua muutenkaan. Lyyrisesti taidokas, melodioitakin sisältävä musiikki on hyvin toteutettua ja soundaakin tyydyttävältä. Bändi on jotenkin pidättyväinen, mutta
Inferno
85. Bändillä on omat kuvionsa, ja esimerkiksi monipuolisten laulusuoritusten myötä sitä tunkisi mieluiten johonkin alternativelokeroon, vaikka sointi onkin metallinen. Varsinkaan jos musiikki ei ole sitä tehdäkseen. Suomalaista mentaliteettia ilman melankoliaa. Teknisyyttäkin löytyy eivätkä orkesterin taidot ala hiipua ihan ekoissa kiemuroissa. Tällä kertaa kyse ei ole kuin materiaalipuutoksista, joten taidan luokitella How to Face Your Demonsin välityöksi ja katsoa, josko seuraavalla kerralla kolahtaisi.
www.mYSPAce.com/comAfAction
soMehow Jo!: EP10
Somehow Jo! esittää äkkiväärää metallisekoitusta, jossa on mausteita jos mistäkin, pääasiassa asennejyräyksestä. Simppeliä lekalla päähän -menoa.
www.mYSPAce.com/ruindom
hukkuvat bastarD JoiNt: Headshot
Malliesimerkki siitä, kuinka kaikki voi olla periaatteessa oikein mallillaan, mutta silti ei vaan oikein lähde. Köpsöä levysoundia ei tohdi vielä bändin piikkiin laittaa, mutta sinnekin löytyy sysättävää. Toiseksi laulu. Kahden erilaisen biisin perusteella johtopäätöksia ei kannattane tehdä, mutta epäkohdathan nämäkin kertovat. Kiinnostava case www.mYSPAce.com/uniqArmA siis.
Lost society: Lost society
Jyväskyläläisten vanhan liiton heavy thrash on hauskaa kuunneltavaa. Loppua kohden tunnutaan vähän parantavan mainittujen epäkohtien suhteen, mutta kaiken kaikkiaan jäädään vielä jonnekin matkan varrelle.
www.mYSPAce.com/bAStArdJoint
haPPea & Mysticaa: Promo EP
Happea & Mysticaan musiikkia voisi arvella joksikin hippishamanistiseksi huhuiluksi, mutta kyseessä on ehta punk metal. Miitri Aaltosen miksaama tekele on luonnollisesti soundiensa puolesta ammattitasoinen. Kiekko soundaa aika lailla treenikseltä, mikä ei onnistu peittämään energiaa. Soittamisen riemua hehkuva esitys on ehkä lähempänä menneen talven Anthraxia kuin Sodomia, mutta ep muistuttaa, että kevyemmässäkin päässä on ollut aina pointtinsa
SAMI HEDBERG TEEMU VESTERINEN
SUVI HARTLIN
JUHA VÄSTI ANNI HAUTALA
NIKO KIVELÄ
UUSI HERÄ ÄMÖ
RADIOSSA, TV:SSÄ, NETISSÄ
LUPA KOKEILL A!
Toivottavasti meidät muistetaan yhtenä kovimmista, joka voitti vaikeudet yhä uudestaan ja uudestaan. Toivoisin vain, että levyä olisi promotoitu vieläkin paremmin, sillä statuksemme skenessä ei oikeastaan kasvanut mihinkään. Uudella miehistöllä julkaistu Every Dog Has Its Day (1991) sisälsi hetkensä, eikä levy sentään grungeksi tai funkiksi taipunut, mutta vanhaa sympaattisen potkivaa tunnelmaa se ei enää tavoittanut. Andyllä ja minulla oli kova hinku saada Mortal Sin toimimaan kunnolla. Mortal Sin on ylpeä saavutuksistaan, ja meistä tuntuu siltä, että osaamme vihdoinkin hoitaa hommat oikein. Vuonna 1996 remontoitu Mortal Sin palasi jälleen, ja tällä kertaa Mat oli palannut omalle tontilleen. Päätimme yhdistää nuo fiilikset Overkillin, Kreatorin ja Testamentin tuoreempaan tyyliin, ja saimme aikaiseksi yhdeksän biisiä puhdasta, nopeaa ja raskasta thrashia, joka toivottavasti potkii headbangereita naamalle! Mortal Sinin takana on vaiherikas menneisyys, eikä bändi ole noussut koskaan alan suurimpien nimien rinnalle. Kreatoria ja Megadethia tuottanut Randy Burns teki Face of Despairin kanssa hyvää jälkeä, rakastan sekä levyn biisejä että soundia. Napakka mättö muodostaa jälleen yhden kunniakkaan lenkin thrashin varjoisan puolen puurtajien uraan. Joskus mietin, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi lähtenyt bändistä tai jos emme olisi tehneet diiliä ison lafkan kanssa. Taktiikka toimi hyvin ja myimme lopulta kahta ensimmäistä levyämme kuin leipää. Levytysrintamalla peli avattiin miehekkäästi pitkäsoitolla. Menimme studioon äänittämään demoa puolen vuoden aikana tekemistämme biiseistä, mutta tuottaja-äänittäjä Joe Darwiche kannusti meitä julkaisemaan demon albumina. Mat ei kuitenkaan halua murehtia menneisyyden mokia vaan keskittyy mieluummin tulevaisuuteen. Halusimme palata debyyttimme aikoihin, koska kaikki fanimme haikailevat aina sen perään. Lopulta saimme messiin myös bändin toisen kitaristin Joen, joten kuusikieliset soittivat hyvin yhteen heti kättelyssä. Mayhemic Destruction edustaa meitä sellaisena kuin alussa olimme, ja vaikka tuotanto voisi olla parempaakin, olen levystä edelleen ylpeä. Lähdin, koska en ollut tyytyväinen uuden matskun ottamasta suunnasta. "olemme riKKoneet thrashin nimissä monTA nenää, musTAnneeT monTA silmää jA värjänneeT lATTioiTA verellä."
sioitaan. Näillä voimilla julkaisimme Absence of Faithin (2007) ja kiersimme Eurooppaa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1990. Oli pirun rasittavaa saada bändiin niinkin taitavia heppuja kuin saimme, mutta säveltämisestä ei tullut kerrassaan mitään. Tulevaisuus on kuitenkin tärkeintä, eikä kukaan selviä elämästä ilman virheitä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tuo pitkä tauko levyjen välissä haittasi uraamme, sillä levy-yhtiömme mielestä emme olleet valmiita soittamaan ulkomailla. Törmäsimme onneksi Slayer-coverbändissä soittaviin Nathaniin ja Lukeen, jotka hallitsivat instrumenttinsa paremmin kuin kukaan edeltäjistään. Valitettavasti Wayne aiheutti harmia jatkuvilla ongelmillaan eikä Joekaan kyennyt sitoutumaan tarpeeksi, joten kohta olimme taas puolinaisia. Olemme thrash metalin kovimmat altavastaajat!
Välikuoleman vuodet
Vuosikymmenen lähestyessä loppuaan thrash metalin suurimmat aallot alkoivat laantua, ja tämä heijastui myös Mortal Sinin vahvasti alkaneeseen uraan. Kaikilla oli jotain ongelmia. Kyseessä ei kuitenkaan ole minun kuppini teetä jos ymmärrät mitä tarkoitan. Päädyimme myös soittamaan muutamia keikkoja Metallican kanssa Australiassa 1989. Itse levystä Matilla ei ole pahaa sanottavaa. Lopulta tajusimme, että biisit ovat hyvin yksinkertaisia, raskaita ja tuotanto raakaa. Vuosi 2011 käynnistyi sitten sekä vaimoni äidin että oman äitini kuolemalla, ja tunsin valuneeni montun pohjalle. Edelläkävijänä Mortal Sin sai kotimaassaan lentävän lähdön, mutta syrjäinen sijainti teki maailmanvalloituksesta vaikeampaa. Noihin aikoihin oli pirun vaikeaa löytää thrashille omistautuneita muusikoita. Minun on vaikea kommentoida noita aikoja, koska en ollut itse mukana. Luke purkitti rummut jo kesällä 2010, mutta minulla oli sanoitukset vasta kolmeen biisiin. Mike oli lähtenyt bändistä, ja meistä tuntui, ettemme saisi uutta levyämme ikinä valmiiksi. Tämä oli turhauttavaa, sillä Testament, Death Angel ja Sacred Reich kasvoivat ihan eri mittaluokan bändeiksi kiertämällä Euroopassa, kun taas me olimme jumissa Australiassa. Mat lähti bändistä ja bisnes alkoi näyttää rumaa puoltaan. Meidän piti löytää taas uudet kitaristit, joten juttelimme Addictiven Mike Sultanalle. En aio haukkua levyä paskaksi, sillä kyseessä oli yksi Mortal Sinin muoto joka on osa historiaamme, pidin siitä tai en. Kakkoslevy Face of Despairin biisit olivat tuolloin jo lähes valmiita ja käynnistimme äänitykset, mutta lafka viivästytti julkaisua saadakseen levyn pihalle samaan aikaan Metallican And Justice for Allin kanssa. Porukka daivasi raivolla ja ilma täyttyi luotivöistä, ketjuista ja verestä. Mayhemic Destruction (1986) keräsi välitöntä positiivista huomiota, ja Kerrang!-lehden mukaan Mortal Sinistä olisi lupa odottaa jopa alan seuraavaa suurta nimeä. Palo thrash metalin soittamiseen ei suostunut hiipumaan. Kaikki se vähä mitä saimme aikaiseksi päätyi Revolution of the Mindille. Meillä oli sitä tehdessä todella kivaa. Saimme diilin isolta Polygram-yhtiöltä, ja he halusivat julkaista Mayhemic Destructionin uusiksi, joten se tuli pihalle 1987. Yritimme miettiä miksi Mayhemic Destruction kuulostaa niin hyvältä ja kuuntelimme levyä kerta toisensa jälkeen. Itse koetin päästä yli veljenpoikani itsemurhasta, joten annoin muiden kirjoittaa biisejä keskenään. Olemme hänelle siis debyyttimme velkaa. Psychology of Deathiksi ristitty kiekko pauhaa yllättävän virkeästi eikä tunnu vanhojen partojen puolinaiselta tekohengitykseltä. Markkinoille saatiin uusista biiseistä, uusintaäänityksistä ja livevedoista koostuva Revolution of the Mind, mutta pian tämän jälkeen bändi painui taas aavikon hiekkaan.
88
Inferno. Biisien teko oli vaikeaa ja Mat joutui kohtaamaan melkoisia henkilökohtaisia murheita. Ongelmana oli myös se, että meidän piti opettaa molemmille kitaristeille vanhat biisit, eivätkä he pelanneet tyylinsä puolesta lainkaan yhteen. Soitimme Sydneyssä todella väkivaltaisia keikkoja, rikoimme thrashin nimissä monta nenää, mustasimme monta silmää ja värjäsimme lattioita verellä. Olin aivan voimaton, mutta sain lopulta itseni kasaan, ja osa uusimman levymme synkkyydestä kumpuaakin näistä kokemuksista. Seuraavaa pitkäsoittoa saatiin odotella aina vuoteen 1989 asti. Tunsimme vihdoin saaneemme bändin oikealle radalle. Magia oli kateissa, joten homma jäi sitten siihen.
Kohti uutta nousua
Tauko kesti tällä kertaa kuutisen vuotta, kunnes bändi heräsi jälleen henkiin vuonna 2004. Soundgarden, Chili Peppers, Nirvana ja Pearl Jam vaikuttivat metalliinkin, enkä todellakaan halunnut hypätä siihen junaan. 1990-luvun alku täyttyi monenlaisesta uudenlaisesta musasta. Kolmoslevyn jälkeen sopivien keikkapaikkojen puute, riitely ja turhautuminen ajoivat bändin taas hautaan. Vaikeudet eivät kuitenkaan jättäneet sotureita rauhaan. Halusin pysyä thrashin parissa
mme j maa lkaisu alliju meT
Tilaa inferno
10
laa hTava Ti o
54,u8e0a n m ro
Tilaa inferno TeksTiviesTillä!
Lähetä tekstiviesti: inferno kesto nimesi osoitteesi numeroon 172 33.
esim. KESTOTILAUS Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Pop Media Oy:n tilaajapalvelu on avoinna ma-pe 8-16.
maksaa postimaksun
Tilaajapalvelu 03 4246 5302 avoinna ma-pe 8-16
TILAUSHINNAT Inferno ilmestyy 10 kertaa vuodessa 12 kk kestotilaus 54,80 euroa 12 kk määräaikaistilaus 60,00 euroa Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. Myös internetin kautta voi sekä tilata että irtisanoa lehtiä, www.inferno.fi. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan asiakasnumero. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. 09 4369 2409 Sähköposti: inferno@popmedia.fi www.inferno.fi
Tilaa inferno!
Kestotilaus, 10 numeroa 54,80 Määräaikaistilaus, 10 numeroa 60,00 Osoitteenmuutos (laita uusi osoite lahjatilauksen saajan kohtaan!)
Nimi: ________________________________________________________________________ Lähiosoite: ________________________________________________________________ Postinumero: _______________ Postitoimipaikka: __________________________________ Puhelinnro: _____________________________ Syntymävuosi: ________________________ Sähköposti: ________________________________________________________________ Allekirjoitus (huoltajan, mikäli tilaaja alle 18-v.): _____________________________________ Nimenselvennys ja päiväys: _____________________________________________________ Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: Nimi: _______________________________________________________________________ Lähiosoite: __________________________________________________________________ Postinumero: _______________ Postitoimipaikka: ___________________________________ Puhelinnro: _____________________________ Syntymävuosi: ________________________
Sähköpostitilaukset osoitteeseen tilaajapalvelu@popmedia.fi tai sähköisellä lomakkeella osoitteesta www.inferno.fi. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Voit tilata myös puhelimitse numerosta 03 4246 5302. Palvelu toimii TeliaSoneran, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden ja DNA:n liittymissä.
Kustantaja: Pop Media Oy Malminkatu 24 00100 Helsinki Faksi. inferno kesto pekka pikametallimies voittokuja 3 00100 helsinki
Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Viestin hinta on 0,95 euroa. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin.
Pop Media Oy Tunnus 5012555 00003 VasTausläheTys. OSOITTEENMUUTOS Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme
Ja ovathan käärmeen luurangot myös hienon näköisiä, Okuloff perustelee. Tällä hetkellä oikean käden biomekaniikkateemainen hiha on vielä kesken, mutta ranne on valmiina, kaasunaamarikuva mukaan lukien. Se kuitenkin oli meikän oppikoulu tällä alalla. Musta ne ovat olleet aina pelottavan näköisiä ja siistejä, Pekka hymyilee. Samalla se antaa motivaatiota laittaa asioita tapahtumaan ja muistuttaa siitä, että me kaikki olemme kuolevaisia. Selkään Pekka on miettinyt Ghoul Patrolin yksinkertaistettua logoa bändijatkumon hengessä. Mä en edes ole skorpioni horoskooppimerkiltäni tai mitään, mutta se kai kuuluu asiaan, että ekan tatskan pitää olla vähän paska, Okuloff naurahtaa ja toteaa skorpparin olevan ikuinen siitäkin huolimatta, että sen ympärille on jo alkanut rakentua muita hahmotelmia. Mulla oli hienot mallit Sepulturan tribaaliässästä ja kaikki, mutta kun lomilla menin ottamaan kuvaa hänen luokseen, malli oli jäänytkin kasarmille. Ja onhan sinulla aina se "Scorpions-tatuointi". Vasemmasta olkapäästä löytyy hemmon entisen bändin Murdershockin logo, joka on saanut seurakseen pääkallojen kavalkadin koko hihan mitalta. Näiden idea tuli Panteran The Great Southern Trendkill -albumista, jonka kannessa on kalkkarokäärmeitä. Se idea oli sen ajan juttuja. Haha! Totta!
90
Inferno
HetA Hytti
nen. Samalla alkoi tähän päivään jatkunut yhteistyö tatuoija Roni Ärlingin kanssa. Meidän nettisaitilla oli logon vieressä pääkalloja, mutta tämä lähti vähän käsistä, Oku virnistää. Toinen tatuointihankinta oli kahden käärmeen luurangon hakkaaminen oikeaan käteen, aina niskaan saakka. Tosin ihmissusista, mutta kuitenkin. nykyistEn ja entisten bändien logot ovat osa Pekan tatuointien kokoelmaa. Sepulturan S-logo sen sijaan on jo hautautunut idea. Bändi hajosi jo useampi vuosi sitten, mutta halusin ottaa tämän tänä vuonna. Olin intissä Kainuun prikaatissa ja yksi inttikaverini teki tatuointeja. Pikapikaa katsoin hänen mallikansiostaan jonkun kuvan ja tämä tuli, Pekka osoittaa oikeassa olkavarressaan olevaa skorpionia. Jossain vaiheessa Pekalla oli hirveä tribaalivillitys, mutta se kuulemma meni ohi ennen kuin vahinkoa ehti tapahtua. Murdershock oli eka bändi, jonka kanssa sain levytyssopparin ja tein ensimmäisen levyni. Onneksi ei muutenkaan ole tullut ainakaan vielä urpoiltua tatuointien kanssa. Susi on mulle vahva myyttinen eläin, ja teinhän mä albumillekin biisin niistä. Vanhana sarjisnörttinä Pekka haaveilee salaa vielä Wolverinetatuoinnista, mutta rintaan tuleva sudenkuva on ehkä realistisempi hanke oikean käden valmistumisen jälkeen. No hö. ghoul patrolin vokalistin Pekka Okuloffin ensimmäinen tatuointi ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.
Markus Paajala
sepultura-logo jäi saamatta
Ensi keväänä In Flamesin kanssa Suomea kiertävän Ghoul Patrolin päämiehellä Pekka Okuloffilla oli visio vuonna 2003: ihoon piti saada Sepulturan S-logo. Kyllä mä vieläkin Sepulturasta tykkään, mutta olen miettinyt näin jälkeenpäin, että ehkä en viitsi ottaa muiden bändien tatskoja. Pari vuotta sitten alkanut projekti on viimein valmis ja vienyt nopean laskun mukaan kaikkiaan "ainakin 12 tuntia". Tähän haettiin ideaa myös ranskalaisista katakombeista, joissa on pääkalloja. Oikeaa olkaa koristavat kirjaimet C ja I herran kaikkien aikojen ensimmäisen bändin Chaos Infinitumin kunniaksi
ESENTS: VENTS PR H METAL E FINNIS
HJAT AT LA ASKA TTIIN R INKON PUK
PE-LA 17.-18.2.2012 KAAPELITEHDAS, HELSINKI LIPUT: 1 PÄIVÄ: 35 / 40 , 2 PÄIVÄÄ: 57 (AINOASTAAN ENNAKKOON)
TIKETTI & LIPPUPALVELU, EI IKÄRAJAA
HELSINKI METAL MEETING / FINNISH METAL EXPO
ERIKOISERÄ KOLMEN PÄIVÄN LIPPUJA, PE-SU 29.6.-1.7.2012 HELSINKI, SUVILAHTI ERIKOISHINTA: 110
TIKETTI & LIPPUPALVELU, EI IKÄRAJAA
TUSKA OPEN AIR METAL FESTIVAL 2012
NIGHTWISH & POISONBLACK "IMAGINAERUM WORLD TOUR"
LA 10.3.2012 HELSINGIN JÄÄHALLI LIPUT: 49
TIKETTI & LIPPUPALVELU, EI IKÄRAJAA
CHILDREN OF BODOM & MEDEIA "WILD XMAS 2011 -TOUR"
TI 27.12.2011 HELSINKI, CIRCUS LIPUT: 35 / 37
TIKETTI & LIPPUPALVELU, K-18
KAIKKIIN ENNAKKOLIPUNHINTOIHIN LISÄTÄÄN MAHDOLLISET TOIMITUSKULUT. WWW.FINNISHMETALEVENTS.FI WWW.FME.FI WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI
SAIRAS KeRTOmuS epäILYTTäVäSTä TOImINNASTA 15 VuODeN AJALTA...
15 Years of Absolute Darkness
Shiningin ohessa on ehditty puuhailla kaikenlaista mm. Ahkera mieli on sen itsensä perkeleen työkalu! Ja vieläpä sellainen jylhästi tanassa sykkivä työkalu!
NIKLAS KVARFORTH:
2CD - kaupoissa 7.12.
SPINEFEAST AT SEA
LIPUT ALKAEN 64 e Risteilyä myy Matka-Vekka www.matkavekka.fi www.spinefarm.fi/sfeast
Tanakka mälli merellä!
www.spinefarm.fi
DRAGONFORCE MAYHEM SHINING VIIKATE SWALLOW THE SUN AMARANTHE PROFANE OMEN BOB MALMSTRÖM
19.20.1.2012 · TALLINK BALTIC PRINCESS
Osaan toki kävellä vetten päällä ja juosten olisin jo perillä, mutta kiva käydä joskus laivalla kurlaamassa!. Den Saakaldten, The Vision Bleakin, Livsnekadin, Gravdalin tai vaikkapa Bethlehemin kanssa