Inferno 2/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

MASTODON CALLISTO SAMAEL LAMB OF GOD DIABLO RUNDILLA torture killer RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 2/2009 I HINTA 5,90 euroa
Calle Fahllund
Norm. Parhaat latausedut ja kaikki tuotetieto: saunalahti.fi Nyt myös ELISA SHOPIT -myymälöistä. Saunalahti Prepaid -liittymän puhelut (myös video), teksti- ja multimediaviestit vain 0,049 /min Elisa/ Sonera/DNA -mobiiliverkkojen matkapuhelinliittymiin ja normaalihintaisiin lankapuhelinliittymiin Suomessa. hinnat: Puhelut (myös video), teksti- ja multimediaviestit 0,067 /min/kpl Elisa/Sonera/DNA mobiiliverkkojen matkapuhelinliittymiin ja normaalihintaisiin lankapuhelinliittymiin Suomessa. -automaatit ja R-kioskit. Kuukausimaksuton.. Tarjous voimassa 28.2.2009 saakka. TALK IS CHEAP PREPAID 0,049 JÄLLEENMYYJÄT: Saunalahti.fi, Rkioskit, Prismat ja Elisa Shopit -liikkeet. norm. 0,069 Aloituspakkaus 2,9 sisältää 6 puheaikaa. Lataa vähintään 30 saat + 50 % lisää puheaikaa. Puhelut/min SMS- ja MMS-viestit/kpl LATAUS: Saunalahti.fi ja muut jälleenmyyjät, Otto
SÓLSTAFIR ja POTENTIAM 062 Silmäterä: MASKIT 067 arviot, pääosassa KYLESA 084 demot, pääosassa IMMORTAL ANGELICA 094 Vanha liitto: HELMET, haastattelussa Page Hamilton. 007 Päänavaus 008 Sytykkeitä: Charon-JP:n HARMAJA, metallista kauhuteatteria Lappeenrannassa, Trash Festin JO SHELDON 010 Kiirastuli: omakustannuksen nousu 012 Kuukauden elävä: FINNISH METAL EXPO 2009 016 Axis: Londinium ja Murhapapa & Mama 018 Heavy Cooking Club: Vegehipin tahi lihanraatelijan feta-tomaattirisotto 020 MASTODON 024 GOBRA 025 NICOLE 026 CALLISTO 028 Ruotsi retrometallin vallassa: WOLF, ENFORCER, BULLET... 032 CRIMFALL 034 Rundipäiväkirja: DIABLO bussissa CANNIBAL CORPSEn kanssa, osa 1/2 037 BURNING POINT 038 SAMAEL Pyrimme k ehittymään koko ajan bändinä, soittajina ja säveltäjinä . Kun alamm e vajota huonompa an suuntaa n, sitten on eh kä aika lopettaa. 040 PROFANE 046 OMEN 45 DEGREE WOMAN 048 GENERAL SURGERY 050 LAMB OF GOD 053 DAUNTLESS 054 ARTHEMESIA 056 TORTURE KILLER 058 Muilla mailla, osa 1: ISLANTI, mukana mm
D E. N U C L E A R B L A S T - M U S I C S H O P. CHECK OUT! + + + D O W N L O A D E X C L U S I V E P R E - R E L E A S E D T R A C K S A T W W W . D E + + + PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE: W W W. N U C L E A R B L A S T
Monessa muussa maassa juniorimerimaa olisi revitty kappaleiksi ja syötetty lokeille. Vaikka vahingonilo on monesti se riemuista raikkain, rajansa kai silläkin. Toivotaan nyt, kerrankin, kaiken positivismin hengessä, että katastrofista versoo jotain hyvää. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Pakkasen Puremaa OIKEIN HYVÄN KEIKAN tai festarin muistaa lopun elämäänsä, ja täällä Suomessa ollaan siitä onnellisessa asemassa, että tapahtumajärjestäminen on yleensä korkeatasoista tästä muistavat ulkomaanvieraatkin tasaisin väliajoin reporttereita muistutella. Tulipahan sitäkin sitten. Matti Riekki päätoimittaja INFERNO 7. Frostbite-metallifestivaalin surrealismia hipovia järjestelyjä on tätä kirjoitettaessa (17.2.) ruodittu jo niin hanakasti ja korppikotkalauman raivolla, että siihen puoleen ei ole liikoja lisättäviä. Toivomus käy, ettei lehden painoseikkailun aikana ole paljastunut lisää ikävää. Kyllähän rahkeet julistukseen löytyvät, mutta toivottavasti viesti ei ole yksinomaan tämä. NYT VOIDAAN KUULUTELLA suureen ääneen, että tällainen tapaus tarvittiin, jotta amatöörit ymmärtäisivät pysyä poissa isojen poikien leikkikehästä. Festivaaleja nyt ei varsinaisesti tarvita lisää, päinvastoin, mutta vaihtoehtotoimintaa kaivataan aina, eikä rockyksityisyrittäminenkään saisi kaatua yhden monumentaalisen epäonnistumisen kasaamiin epä- ja ennakkoluuloihin. 8-16) (03) 424 653 40 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Myyntijohtaja Mika Nikula Ilmoitusmyynti Peter Lindroos, Oskari Anttonen, Erik Kangas Puhelin: (09) 4369 2408 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Markus Paajala Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 9. No, se vasta muistetaankin. Vaan entäpä jos kaikki ei menekään niin kuin pitäisi. Jos Lahti-niminen kaupunki olisi vaikkapa EteläEuroopassa, se saisi alkaa piirustaa uutta messuhallia. Helmikuu 2009 porautuikin kansakunnan tapahtumamuistiin ajanjaksona, jona festivaaliutopialta napsahti nilkka. Suomalainen hissukkamentaliteetti ja kansankuohunnallinen seesteisyys kääntyivät siis lopulta Frostbiten voitoksi. KUN SOITTOJUHLIA ON jokaisen pellon nurkassa, on väistämätöntä, että joskus käy pipi. Päänavaus Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hakkarainen Mikko, Hynninen Sami, Itäkylä Riitta, Jalonen Miika, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lampinen Teemu, Lassila Tero, Lehtonen Marko-Oskari, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Orell Lassi, Paavonen Mia, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO Aurinkokuja 9 33420 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK. YKSI ONNI FROSTBITE-onnettomuudessa ainakin oli: festarin järjestäjä saa olla onnellinen, että sattui operoimaan juuri Suomessa. Varsinkaan nyt, kun menee kuulemma muutenkin päin persettä. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista
Leppäluoto ei osaa vielä sanoa aikatauluista oikein mitään. Soitan akustista kitaraa ja rhodesia, siinä on vähän muutakin tekemistä kuin se hyppelehtiminen. Harmaja on puolestaan yhtye, joka synkistelee Nick Cave & The Bad Seedsin hengessä, suomeksi. LEPPÄLUOTOA AKUSTISESTI JP LEPPÄLUOTO tunnetaan Charonin tummaäänisenä keulahahmona. Meininki on aika lohdutonta ja pelkistettyä, ei niin hiottua, Leppäluoto luonnehtii. Tämä on Leppäluodon mukaan erinomainen hetki keskittyä Harmajaan. Nyt miehen tulkintaa voi kuulla myös suomeksi Harmaja-yhtyeen riveissä. Pikkuhiljaa ajauduttiin automaattisesti säveltelemään omaa matskua, ja toivotaan että loppu on historiaa, Leppäluoto hymyilee. Silloin suomeksi laulaminen oli yllättävän hankalaa. Runoissa oli paljon Vilho Rajala sytyttäjä sytykkeita.inferno@popmedia.fi samankaltaisuutta omiin fiiliksiin, ja ne sopivat tuonne joukkoon hienosti. Leppäluoto myöntää, että ennen bändin nimen valintaa Saima Harmajan runous ei ollut hänelle tuttua, mutta sielunsukulaisuus löytyi googlettelun jälkeen helposti. Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste Jaakko Mylly Saima Harmaja oli runoilija, joka eli traagisen, vaikean sairauden varjostaman elämän. Saima Harmaja ei ole yhtyeen ainoa ulkomusiikillinen vaikute. Songs for the Sinnersin jälkeen tarvitsin jonkinlaisen irtioton, ja Harmajasta olen saanut paljon itsevarmuutta myös Charoniin. Se on helpotus, ettei tarvitse taistella kelloa vastaan. Bändin MySpace-sivuilla ensimmäiseksi vaikuttajaksi mainitaan Aki Kaurismäki. Me tarvittiin julkaisupippaloihin tällainen akustishenkinen porukka soittamaan, ja sattui sen verran oikeat tyypit yhteen, että siitä oli helppo jatkaa eteenpäin. Harmaja sai alkunsa vuonna 2005, kun Charon julkaisi Songs for the Sinners -levyn. Bändi on napannut nimensä Saima Harmajalta, jonka kaksi runoa, Kevät ja Sydäntalvella, ovat nyt myös Harmajabändin tekstejä. Nyt kun pääsi omien tekstien kimppuun, jotka oli makustellut valmiiksi jo kirjoitusvaiheessa, laulaminen olikin ällistyttävän helppoa, Leppäluoto kertoo. Se melankolia tuli varmaan hänellä aika automaattisesti, elämäntilanteista heijastuen. Olen toiminut tässä säveltäjänä, sanoittajana ja tuottajana ja ollut aika paljon vastuussa biiseistä. Se vähän auttaa asiaa, että tällä kertaa mulle on lyöty instrumentteja eteen. Sitä kokemusta saan sitten siirrettyä Charoniinkin. 8 INFERNO. Itselleni tuli aika Kaurismäki-elokuvamainen fiilis noista biiseistä, kun ensimmäistä kertaa kuulin niitä. Miten kovaäänisen särövallin suojaamana koikkelehtimaan tottunut mies nyt osaa ottaa rauhallisesti tällaisen akustisen bändin kanssa. Harmaja tekee keikkojakin kevään mittaan. Harmajan debyyttilevy ilmestyi helmikuun 18. Se nyt tuli vaan heitettyä sinne sekaan. Charonilla on demoiluvaihe meneillään. Soitettiin siis silloin Nick Cave & The Bad Seedsiä kolme tai neljä biisiä. Sitä on tarkoituksella aika verkalleen lähdetty tekemään, eikä mitään ole lyöty lukkoon. Jos tarkkoja ollaan, Leppäluoto on laulanut suomeksi aiemminkin, Raskaampaa joulua -kokoelmalla nimittäin, jolla mies luikautti muun muassa Tonttuklassikon. Nyt on kuitenkin kyse vähän eri meiningistä
Suomalaiset bändit tuntuvat olevan jotenkin omistautuneempia musiikilleen kuin amerikkalaiset. Tulevilla kekkereillä nähdään Mama Trashin tallin bändejä Suomesta, Norjasta, Ruotsista, Italiasta, Isosta-Britanniasta ja Sveitsistä. Kaikki ihmiset ja lavasteet saadaan illuusioiden avulla ilmestymään ja häviämään. Jos nyt joku ihmettelee, että miksi "Trash", syy on Trashlight Vision -nimisessä bändissä, johon Sheldon suhtautui parin vuoden takaisella brittikiertueella sangen äidillisesti. Toivottavasti saamme kerättyä mahdollisimman paljon huomiota bändeille ja hyvälle musiikille! INFERNO 9. Tästä alkaa kunnon kauhutarinan tavoin arvaamaton ja karmiva tapahtumasarja. Tapahtuma menestyi niin hyvin, että homma päätettiin tehdä joka vuosi, Mama Trash kertoo. Trash Festiä on tarkoitus kasvattaa entisestään, niin että se saisi pienempiä "etäpesäkkeitä" ympäri maailman. Toki Sheldonin promootiossa on myös amerikkalaisia artisteja, mutta Skandinavia on melkoisesti yliedustettuna. Olin mukana kun Helsingin kaupunginteatterissa tehtiin Kaunotar ja Hirviö vuonna 2007. Mikä lienee tämä ainesosa x, kotoisin korvin sellaista kun on kovin vaikea erottaa. Pelottavuudessaan tämä on suurin piirtein samalla tasolla kuin joku Terminator. Tätä mieltä ovat muun muassa monet amerikkalaiset, myös Mama Trashina tunnettu Jo Sheldon. TRASH FESTISTÄ TULI PERINNE VAIKKA TÄKÄLÄISET bändit usein ottavat juuri jenkkibändeiltä vaikutteita, ne vaikutteet jotenkin paranevat pohjoisessa käsittelyssä, mikäli amerikkalaisia Suomifiilejä on uskominen. Sheldon osoittaa kiintymystään kotimaahamme maaliskuussa Helsingin Gloriassa Trash Fest -festareilla. Siitä tuli sellainen ajatus, että sen voisi viedä vielä paljon pitemmälle ja pelottavammaksi, Tyni kertoo. Yhdysvalloissa bändit kilpailevat keskenään, Skandinaviassa henki on toverillisempi, Sheldon arvelee. Ihmissuden kantaesitys on Lappeenrannan kaupunginteatterissa maaliskuun 21. Mutta mikä Suomessa ja suomalaisissa bändeissä sitten on niin viehättävää. Siinä lähtee sormet venymään, kynnet kasvaa, nikamat paisuu ja muuttuminen etenee vaihe vaiheelta. Tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen, jossa ilmaston lämpeneminen on pahentunut entisestään ja kansalaisia kauhistuttavat susien veriset hyökkäykset. Siinä siis käytetään metallimusiikkia ja kauhuelementtejä. Ikäraja on asetettu koululaisnäytöksiä silmällä pitäen. Lappeenrantaan tehtävässä esityksessä tämä pitemmälle vieminen on kuulemma nyt onnistunut oikeasti vaikuttavalla tavalla. Nimen keksivät fanit, eikä sillä siis ole mitään tekemistä thrash metalin ja sivistymättömyyden kanssa, kuten Mama Trash Promotionsin rosteristakin voi ehkä päätellä. Esityksen käsikirjoittaja ja ohjaaja Tatu Tyni on ammattitaikuri, joka on ollut teatterin kanssa aiemminkin tekemisissä. Se oli tavallaan koko perheen juttu, mutta siinä näki sen, että tuollainen hirviöasu voi olla oikeasti aika pelottavan näköinen stagella. Tapahtumassa esiintyy bändejä monesta maasta, joten myös yleisöä tulee paikalle ympäri Eurooppaa. Jo Sheldon, joka paremmin tunnetaan taiteilijanimellä Mama Trash, lukeutuu amerikkalaisiin Suomen ystäviin. Lappeenrannan kaupunginteatterissa ihmissusi tuodaan teatterilavalle taianomaisella tavalla. KAUHUTEATTERIA METALLIMAUSTEIN IHMISSUSI ESITYS on alaotsikoltaan "metallinen kauhunäytelmä". Saadaan leikattua esitystä elokuvamaisesti, Tyni selittää. Talliinsa lukeutuvat muun muassa The 69 Eyes, Private Line, Apocalyptica, Iconcrash, Stereo Junks, Cold Cold Ground ja Sonic Roots. Hänen Mama Trash Promotions -puljunsa on tehnyt töitä muutamankin finskibändin eteen uudella mantereella. Päätapahtuma tulee kuitenkin aina olemaan Suomessa, Sheldon lupaa. Ihmissudeksi muuttuminen tapahtuu lavalla kertaalleen kahden minuutin kaavan mukaan. Uskon, että tällä kertaa menestys on vielä suurempi. Esityksen ikäraja on vaatimattoman oloinen 13, mutta Tyni lupaa, että esitys toimii aikuisillekin. Ohjaaja vertaa esitystä musikaaliin, kos- ka taustalla soi raskas musiikki, esimerkiksi Nightwish, Marilyn Manson ja Nirvana. Näytelmään on ujutettu ekologinen viritys. Toinen mahdollisuus on tietenkin aina se, että siitä voi tulla helvetin korni, Tyni nauraa. Kävin Suomessa ensimmäisen kerran vuoden 2007 lokakuussa. Ei mitään moottorisahamurhaajaosastoa, mutta pelottavaa kuitenkin. Tämä on nyt toinen kerta, kun kyseiset kemut pidetään. Silloin Stereo Junksin Anzie järjesti minulle keikan, jotta näkisin edustamiani yhtyeitä lavalla. Ihmissusi on ikivanha myytti, joka on saanut lukemattomia eri muotoja matkan varrella. Ihmissusi -näytelmän tiedote hehkuttaa, että "vastaavaa visuaalista ja kerronnaltaan elokuvamaista kauhunäytelmää ei ole koskaan aiemmin näytetty teatterin lavalla". Samaisella Trashlight Visionin kiertueella Sheldon tapasi The 69 Eyesin Jyrkin, joka sitten tutustutti hänet Suomeen. päivä. Suomessa ja Skandinaviassa yleensä on raskaan musiikin saralla jotakin merkillistä hohtoa. Jo ensimmäisellä kerralla paikalle tuli yllättävän paljon väkeä muista maista, jopa Amerikasta asti
Omakustannebändeiltä vaaditaan kuitenkin kovanahkaisuutta, härkäpäisyyttä ja kekseliäisyyttä. Minkälaisia terveisiä Kauppinen siis lähettää muille samanlaiseen yritykseen ryhtyville. Itse levyn toteuttamisen lisäksi omakustannebändi joutuu suunnittelemaan kaiken muunkin levyn julkaisemiseen ja markkinointiin liittyvän oheissälän. Punnitkaa ennen toimeen ryhtymistä, luotatteko oikeasti bändiin ja biiseihin sataprosenttisesti. Masteroinnin suhteen yhtye noudatti taannoin tällä palstalla haastatellun Mika Jussilan neuvoa ja pyysi testivedoksia eri studioista. Yhä useammat bändit lähtevät omille teilleen myös vapaasta tahdostaan onnistuuhan musiikin jakeleminen nykyään netin välityksellä huomattavan näppärästi, eikä levylafkaa katsota välttämättömäksi linkiksi tuotantoketjussa. Kilpailuttaminen kannatti, sillä versioissa kuului selkeitä eroja. Markkinointipuoli on yksi omakustanteen lanseeraamisen haastavimpia osa-alueita, sillä sen saralla eivät vankkumaton työmoraali ja yritteliäisyys riitä. Hyvin suunniteltuna tämä on kuitenkin palkitsevaa hommaa. Tämän tietää myös jyväskyläläinen Beyond the Dream, joka julkaisi hiljattain The Sin Against Sinners -debyyttilevynsä omin avuin. PARISATAA MYYTYÄ levyä ei ole pieneltä bändiltä nyky-Suomessa huono saavutus, mutta ei tarvita kummoisia matemaattisia taitoja, jotta voi todeta vuosia kestäneen projektin tuottaneen vain vähän kahisevaa. Musiikkitoimittajia hän tosin pyytää keskittymään enemmän itse asiaan nokkeluuksien viljelemisen sijasta. Kotistudio ei kuitenkaan ole välitön oikotie onneen. Beyond the Dreamillakin vierähti äänityksissä viitisen kuukautta, ja Kauppinen kuvailee tätä vaihetta koko levynjulkaisuprojektin haastavimmaksi. Musiikkiteollisuuden mullistukset ovat tässä suhteessa pienen ihmisen puolella. Tässäkin työvaiheessa halusimme kuitenkin olla takapiruina, joten siellä me Chartmakersin sohvalla istuttiin, Kauppinen sanoo. 10 INFERNO MUTTA EI SIINÄ vielä kaikki. Itsellä on ehdottomasti sellainen fiilis, että vaivoille on saatu vastinetta.. Apua kuitenkin tarvitaan, ja on suureksi avuksi, jos on ystäviä valmiina jeesaamaan. Näissä asioissa ei ole tekijänoikeuksia, joten ideoita saa varastaa ihan vapaasti, heh! Suunnitelkaa myös budjettinne huolella etukäteen ja huomioikaa myös tarpeettomilta tuntuvat yllätystekijät, kuten matkustamiseen tarvittavat bensarahat. Me esimerkiksi suunnittelimme kannet itse, mutta kansikuvan enkeli ja piru -kuvan suunnitteli ystävämme Anssi Korhonen, joka on kuvannut myös musavideomme. Masteri ei pumpannut, eikä sitä ollut vedetty täysin murolle kuten yhdessä toisessa näytteessä. Yhtye päätyi lopulta Svante Forsbäckin puoleen. Omakustannelevyn tietenkin. Kun tietää mitä haluaa, saa hyvää aikaiseksi pienemmälläkin summalla. Kotistudioissa saadaan aikaan jo varsin pätevää jälkeä, joten niiden avulla voi säästää rutosti riihikuivaa studiokuluissa. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen saamaamme vastaanottoon. Beyond the Dream sai juuri oman levyurakkansa päätökseen ja kertoo oman näkemyksensä. Oman onnensa sepät MITÄ TEKEE KYKYIHINSÄ uskova heavybändi, joka ei syystä tai toisesta ole saanut levy-yhtiöiden kiinnostusta herätettyä. Mun mielestä on vain reilua tarjota yhtyeestä kiinnostuneille ihmisille enemmän jo siinä vaiheessa, kun levytyssopimusta ei vielä ole, yhtyeen laulaja Harri Kauppinen kertoo. YKSI OMAKUSTANTEIDEN tekemistä edesauttava tekijä piilee äänitystekniikan kehittymisessä. Tämä tarkoittaa siis kaikkea jakelukanavien järjestämisestä promokuvien ottamiseen. Kauppinen kuitenkin uskoo vakaasti, että hyvällä musiikilla voidaan korvata puutteet suhdepuolella. Ei kannata hätiköidä. Isojen rahamäärien sijoittaminen ei välttämättä takaa parasta mahdollista jälkeä. Oman itsensä likoon laittaminen aiheuttaa toki unettomia öitä, mutta on se sen arvoistakin, Kauppinen vakuuttaa. Oliko urakka vaivan arvoinen. Sellaisethan voi hoitaa hyvin itsekin. Niitä ilmestyykin markkinoille tasaisentappavaa tahtia. Levymme on myynyt kuukaudessa hiukan yli parisataa kappaletta, emmekä ole edes keikkailleet sen tiimoilta yhtään. Hänen versionsa oli ehdottomasti paras. Katselkaa tarkasti netistä ja lehdistä, miten levy-yhtiöt tuovat esille bändejään. Yhtye päätyi levytyspuuhiin, koska fanikantaa alkoi löytyä, mutta levyyhtiöt eivät olleet kiinnostuneita. Albumin miksaaminen suoritettiin kuitenkin Jyväskylän SN-Audiolla. Mekin työstimme rumpuja lukuun ottamatta koko levyn omassa pajassa. Kiirastuli TEKSTI Saku Schildt Taistelevatko omakustanteita tehtailevat yhtyeet tuulimyllyjä vastaan, vai onko heidän menestykselleen vain taivas rajana. Tällöin levyä ei myöskään tarvitse tehdä kiireellä. Mitä enemmän ulkoistaa näitä asioita, sitä suuremmaksi kasvaa riski, että aikataulut alkavat kärsiä. Bändit tavallisesti myös tuottavat levynsä itse, ja tällöin jäsenten on osattava itse päättää, milloin otto on riittävän hyvä. Emme ole mielestäni jääneet kovinkaan pahasti jalkoihin, jos vertaa johonkin levy-yhtiön kautta debyyttiään julkaisevaan bändiin. Levy-yhtiöillä on valmiina lämpimät suhteet musiikkimediaan ja tapahtumanjärjestäjiin, eivätkä tyhjästä ilmestyvän muusikonretkun myyntipuheet vakuuta näitä läheskään yhtä varmasti kuin vanhan tutun promoottorin suositukset. Näin saimme miettiä kaikki harmoniat, laulujen tuplaukset ynnä muut rauhassa kuntoon, eikä tarvinnut maksaa satoja euroja äänittäjälle, että se poistaisi ProToolsilla lauluraidoista turhia hengenvetoja tai vastaavaa
+ SPECIAL GUESTS + INCITE LA 21.3.2009 NOSTURI, HELSINKI + mahd. toimituskulut LIPUT: 27
"Epäonnen perjantain" päätti Ensiferumin folkpaahto ja kansa hurmioi kera oluen riemukkaasti humpaten. ENNAKKOON EHKÄPÄ laiskimmin lippuja myynyt FME 2009 ei perjantaina natisuttanut Kaapelitehtaan liitoksia yleisön paljoudella. Tomi Joutsen Grand Magus. rde va Stam1nan Hy littiin vuoden laulajaksi. Valssaamon Musamaailman lauteilla toinen trio, pääkaupunkiseudun junnuihme RA puolestaan latoi tiskiin asennerikkaan ja ilmavan vedon mielenpainuvilla melodioilla ja (erityisesti) laulutyöskentelyllä. Melodia- ja fiilispuolella purevuus on melko välitöntä. Päivän yksi kohokohdista, ainakin suomalaisten pannuttajanalkujen ja jo pidemmällekin ehtineiden rumpalismiesten ja -naisten. Stam1nan rohmuttua aimo nipun palkintopystejä ja vuoden demobändiksi valitun FM2000yhtyeen allekirjoitettua gaalalavalla levytyssopimuksen Sakara Recordsin kanssa olikin aika päivän odotetuimman aktin, kautta aikain ensimmäisen Chaosweaver-keikan. Mene ja tiedä, mutta lauantaina Kaapelitehtaalla messuständejä ihasteli porukkaa totutun rikkaasti. Eipä tarvitse yhtyettä heilaavien olla huolissaan huomisesta. Sen sai todistaa Inferno-lehden messupartio FME-viikonloppuna Helsingin Kaapelitehtaalla ja vähän muuallakin. TEKSTI Anna Saurama ja Jaakko Silvast INFERNO OTTI varaslähdön perjantaipäivän metalliantiin kipaisemalla Helsingin Darx-metalliluolaan, jossa esiteltiin medialle uusi Amorphiseepos Skyforger. PERJANTAIN VARSINAINEN messuanti nosti esiin ennen muuta kolme erittäin ansiokasta livevetoa. Toukokuussa kauppoihin ehtivä kymmenen biisin rieska jätti päällimmäiseksi fiiliksen erittäin laadukkaasta meiningistä, tuttujen puitteiden varaan muuratusta, perusrehellisestä Amorphisista. o. Ne vain yksinkertaisesti toimivat! Ainoaksi miinukseksi levystä voi nostaa sen, että parin kuuntelukerran 12 INFERNO Talous taantuu metalli porskuttaa perusteella esiin ei noussut selviä huippukohtia joskaan ei yhtään aallonpohjaakaan. maailmantalouden taantumasta tai sitten vain yksinkertaisesta tosiasiasta, että kyseinen viikonloppu aloitti EteläSuomen hiihtolomaviikon. Ilmiön voisi kuvitella johtuneen tästä ns. Kuukauden Elävä Amorphisista. Odotus palkittiin hallitulla ja purevalla setillä erikoismetallia. Jo levyn ensimmäinen raita Sampo juoksutti kylmiä väreitä pitkin selkäpiitä, joten pelkästään sen perusteella kyse ei voi olla huonosta levystä. Ilolla huomioitiin myös Skyforgerin ansiokas kitarasisältö erityisesti soolot, joissa ei ollut turvauduttu sen kummempaan koristeluun. Ruotsalainen riffijyrä Grand Magus rymisteli tanakalla soundilla kelpo keikan Radio Rock -stagen ensimmäisellä ohjelmapuoliskolla. Ka ikka taputtaa. George ja Tim I KUVAT Jaakko Silvast, livekuvat: V-V Elomaa Metallimusiikki on iloinen, nautittava, yhä hyvinkin noususuhdanteisia merkkejä osoittava ja vahva asia
Oli mullakin eilen kokovalkoinen mekko päällä, koska ajattelin, että sittenpähän työntekijäni näkevät paremmin missä viiletän, kertoo kiireinen mutta hyväntuulinen promootioyritystä pyörittävä Taija Holm. Musiikin INFERNO 13. Kyllä täällä se metalli-ihmisten univormu, bändipaita ja huppari, tuntuu vielä 90 prosentilla olevan päällä. Toimeksiantoja tulee niin kuin mitään taloudellista taantumaa ei olisikaan. Kaikki johtuu intohimostani rumpuihin, toisten auttaminen kuuluu asiaan. Mies pitää paljon klinikoita, ja lisäksi hänellä on internetissä nimeään kantava foorumi, jolla hän jakaa tietämystään. Arvostan Kolliasin rumpa- lina erittäin korkealle. Nilen tuotanto on tuttua bändin alusta saakka. Grendel. LAUANTAINEN MESSUPÄIVÄ ei ollut vielä pitkällä, mutta Iiris Hosia oli ehtinyt jo kahdesti käydä vaihtamassa vaatteet naistenhuoneessa. Chaosweave r. Ensiferum. Pelkäsin aluksi, että se vaikuttaisi työhöni, joten hamstrasin hommia. Mulla on normaalisti sellainen hupparityyli, mutta tänä aamuna oli pieni ulkonäkökriisi. Klinikkaa järjestelemässä ja seuraamassa ollut Sotajumala-yhtyeen patteristi Timo Häkkinen ei voinut kuin ihastella kollegansa työskentelyä. Rakastan rumpuja, joten voin puhua niistä koko päivän! Soittaakseen ja opettaakseen tätä on rakastettava soitinta. Hänellä on myös takanaan hillittömästi tehtyä työtä taitojensa eteen. Taijalla riittää töitä. Piristäviä pilkahduksia on, kuten vaikka joku vaaleanpunainen paita. Kaikki näkevät, jos sinulta puuttuu tunne. Ei se sitten vaikuttanutkaan, joten nyt mulla on tuplaten duunia. Taija. näkökulmasta oli Nile-yhtyeen George Kolliasin rumpuklinikka. Suurin osa ei varmaan ole erityisesti kiinnittänyt pukeutumiseen huomiota. Iiris. Hän pystyy motivoimaan kuulijaa monilla pikkujutuilla. Messukuulumisia kysellessä hänellä oli yllään mukavanoloiset farkut ja tennarit asu, jossa hän kertoi viihtyvänsä parhaiten. Kaiken lisäksi hän on mahtava jätkä, tarinoi vuodesta 2005 Kolliasin tuntenut Häkkinen. Kollias, joka esitti ahkeraan taitojaan myös Pearlin ständillä, iloitsi saamastaan vastaanotosta. Tuntui siltä, että tänne kun tulee, pitäisi olla joku hevidomina tai goottiprinsessa, jyväskyläläinen Iiris naureskeli. Niin, onko FME sellainen raskaan musiikin tapahtuma, joka vaatii ylimääräistä satsausta pukeutumiseen. Teen tätä soittimeni takia, en siksi, että olisin hyvä tyyppi. Hiljaiseksi vetää. Musta puolihame ja kaverilta varta vasten lainatut korolliset saappaat saivat väistyä
Periaatteessa kaikki rahat ovat menneet levyihin, Kotilainen sanoi ja kehui tämänvuotista messutapahtumaan järjestelyiltään tähän saakka parhaimmaksi. Vaikka lainaa pankista, jos ei muuta! FME:HEN MOLEMPINA päivinä tutustuneet järvenpääläisnuorukaiset Janne Kotilainen ja Kimmo Autosaari kertoivat satsanneensa messubudjettinsa uusiin levyhankintoihin. Ensiferumin, Medeian, Legion of the Damnedin ja Chaosweaverin keikkoja kehuneiden Kotilaisen ja Autosaaren mielestä käsillä oleva lama ei tähän mennessä ole vaikuttanut heidän kulutuskäyttäytymiseensä metallimusiikin suhteen. Nilen rumpalin klinikka oli hyvä, hän on tuplaräpäytysosastossa kyllä yksi parhaimmista! Pearlin ynnä muiden soitinkauppiaiden siivestä tavoitimme jyväskyläläisen Abin, jonka jokavuotisiin FME-perinteisiin kuuluu shoppailu Sakaran ständillä. Ihmiset satsaavat viihteeseen, kun lama on niin negatiivinen asia, tuumi Taija. Messuilla on näitä vähän tuntemattomampiakin levykauppoja, joilla on hyviä tarjouksia ja alhaiset hinnat. Lisää uutta on tulossa vielä, kunhan ensin hiukan hengähdetään. Olen vanha wannabe-rumpali, en ole koskaan mitään oppinut, mutta se on kauhean kivaa. Expon parasta antia Mapelle olivat rumpuklinikat ja kaikki ständit, joissa myytiin rumpuja. Se on jotain mikä on sulla veressä tai ei ole. MAPE OLLILA, mies Imperiumin, tuon metallimedian internetmahdin takana ei usko talouskriisin vaikuttavan metallikansan käytökseen. Jos pistäisin nyt heavykypärän päähän, niin sanoisin, että ne jotka oikeasti tykkää, ostaa ne hyvät levyt joka tapauksessa. Mulla on sellainen olo, että heavya ei voi kuluttaa. Murd Black Dahlia er. Mape. Medeia. Abi. Janne ja Kim mo. kuluttaminen ei mielestäni ole muuttunut vaan pikemminkin lisääntynyt, ja livepuoli varsinkin kukoistaa. Mutta festarit käyn ensi kesänäkin, ehdottomasti. Ehkä tämä pikkuisen voi karsia pois anteeksi ilmaisuni niitä radiorockhevareita, joille se hevi ei merkitse niin paljoa kuin sen ehkä pitäisi merkitä. Tänä vuonna ostoslistalla oli Rytmihäiriön uusi levy. Talouden taantuma vaikuttaa nuoren miehen kulutukseen, sillä töitä ja sitä myöten palkkaa on ollut viime aikoina vähemmän ja ostohaluja on pitänyt suitsia. Kaverusten matkaan lähti Kaapelitehtaalta reilut puolenkymmentä äänitettä sierainparia kohden. Imperiumi esittäytyi FME:ssä tyylikkäästi uudistuneella ilmeellä. Ollila kertoo, että kohdallaan 14 INFERNO ovat vasta tärkeimmät ominaisuudet. Rahaa on levyihin ja keikkoihin käytettäväksi yhtä paljon kuin ennenkin.
Order online today & receive a free 17-track compilation CD featuring a preview of the latest from Napalm Records: www.napalmrecords.com. A DOUBLE LIVE CD FOR A TOTAL PLAYING TIME OF 6 HOURS ! A N ABSOLUTE MUST- HAVE FOR ALL FANS ! " EN " WE AVAILABLE AS A SPECIAL DELUXE 6-PANEL DVD DIGIPACK + SLIPCASE & ALSO IN AUDIO CD FORMAT AS AN 8PANEL DELUXE DIGIPACK + SLIPCASE! SAGA I BELGIA"- THE CONCERT FILM DOCUMENTING THE GRANDIOUS SPECIAL SHOW FEATURING A VIKING LONGBOAT ! CAME WITH THE NORTHERN WINDS "- THE BRILLIANT 2- HOUR BAND DOCUMENTARY FILMED ON TOUR , AS WELL AS ON LOCATION IN NORWAY ! OUT NOW! ISOLE - SILENT RUINS CRIMFALL - AS THE PATH UNFOLDS... AN ELITE EPIC DOOM METAL JEWEL OF HOPELESSNESS AND DESPAIR. FINNISH EPIC FOLK METAL FOR FANS OF TURISAS, FINNTROLL, AND NIGHTWISH! OUT NOW! OUT NOW! MIND ODYSSEY - TIME TO CHANGE IT LUNATICA - NEW SHORES PREMIUM MELODIC METAL LED BY VICTOR SMOLSKI OF RAGE. OUT NOW! A MASTERPIECE OF SYMPHONIC MELODIC METAL FOR FANS OF NIGHTWISH, EPICA, AND KAMELOT! OUT NOW! THE MIND ODYSSEY REMASTERED COLLECTION WITH NEW ARTWORK AND A NEW CRYSTAL CLEAR AND POWERFUL PRODUCTION ALSO AVAILABLE NOW! Top prices, an excellent customer service, & the fastest delivery make us the European Metal mailorder. W E C A M E W I T H T H E N O RT H E R N W I N D S EN SAGA I BELGIA 222 CONCERTS - 4 CONTINENTS - 34 COUNTRIES FINALLY, THE NEW DOUBLE DVD INCL
Tai on, mutta varsin erilaisessa muodossa. Yes sir. Penkit olivat puusta. Vaihtokauppa on varsin reilu. Ja bändi kuiskaa: "Kiitos, Lontoo, hienoa olla täällä." Mainittu kapistus on kuitenkin eräiden lähteiden mukaan vain harhautuskeino. Yleisö koostui paikallisista opiskelijoista ja työssäkäyvistä veronmaksajista juoppoihin ja kadunmiehiin. Viinipulloihin sullotut pitkät kynttilät valuttivat steariinia pullonvartta pitkin alas huojuville, tuhka- ja kaljatahraisille pöydille. Jos joku tanssii, se on pelkkää soidinmenoa, ei Dionysukselle järkensä menettäneen hurmiota. Lienee sanomattakin selvää, ettei kyseistä baaria ole enää olemassa. Mutta kovasti ne yrittävät, nämä meidän veikeät anglosaksiystävämme. Jännityksellä siis taas odotamme seuraavaa juonenkäännettä... Jopa liian innostunut taputus saattaa olla tälle helvetinkoneelle liikaa. Maailmasta on tullut steriili, puhdas, hillitty, järkevä. Vastapalveluksena klubi saa mellakkapoliisien varauksettoman ihailun ja iloisen seuranpidon. täällä savuttomassa, puhtoisessa, kurin ja järjestyksen järjettömässä tyyssijassa. Lontoon-kirjeenvaihtaja Riitta Itäkylä www.arock.fi 16 INFERNO. Tuli uusi omistaja, tuli tupakkalaki, tuli järjestys taloon. Viettelevällä hukalla on seksikäs nimikin: "Lomake 696". Tuloksena on tietenkin entistä hämmentävämpi kaaos, kun kukaan ei tiedä, miten näiden uusien lakien ja järjestyssääntöjen tulisi toimia käytännössä. Hail 696. Jopa Englanti, yleensä niin ylpeä leppoisasta asenteestaan, on ruvennut häpeämään leväperäisyyttään, siispä se on suunnannut katseensa natsi-Saksaan. Paikassa oli sitä niin sanottua tunnelmaa. Kukaan ei tappele, polta tupakkaa tai menetä sosiaalista naamiotaan musiikin voimasta. Myös tapahtumaan osallistuvan yleisön etninen tausta tulee olla tietokannassa hyvissä ajoin ennen alkutahteja. Seinät olivat eriväristen maalausten peittämiä, savu ja hämy leijuivat ylös kattoon ja nurkassa soitti iäkäs musta kitaristi, hattu vinosti kallellaan, usein tupakka suupielestä roikkuen. Musiikin soidessa osa tanssi paikoillaan, joku ryntäsi mikin varteen liittyen kertosäkeeseen siiderin suomalla itsevarmuudella, jotkut tappelivat keskenään (velkoja, naisia, politiikkaa) takapenkkien hämärässä. Osa nukkui. LONDINIUM AXIS.LONDINIUM 696=666 POHJOISLONTOON Kilburnissa oli muutama vuosi sitten pieni, savuisa blues-luola. Viime aikoina on ollut liikkeellä huhu: jokaiseen klubiin, baariin ja keikkapaikkaan tullaan kuuleman mukaan asettamaan näppärä melunestovempain (kyllä, sillä on nimikin: Noise Control Device), joka katkaisee sähköt giljotiinin tarkkuudella metelin ylittäessä tietyn rajan. Siellähän osattiin kurinpito ja järjestys, eh. AXIS: . Nyt siellä on "nostalgisia" julisteita 1990-luvulta, ja parikymppinen dj soittaa kopissaan jotain, jolle en tiedä nimeä. Headbanging kun on jo todettu hengenvaaralliseksi, niin mikäs siinä, niskasuojuksen lisäksi voimme kai myös vetää lapaset käteen ja taputtaa hissukseen. Jokaisen tapahtumanjärjestäjän tulee esittää poliisille tarkka selostus sekä esitettävästä musiikista että esiintyjien nimistä ja osoitetiedoista kaksi viikkoa ennen itse tapahtumaa. Todellinen iso paha susi vaanii toisaalla ja aikoo iskeä juuri, kun punahilkat tajuavat meluvempaimen olevankin pelkkä hassu lelu. Tämä paperinpala onkin niin kiihottava pirulainen, että jokainen Lontoon 32 kaupunginosasta on jo kutsunut sen kylään ja vaihtanut mukavampaa ylleen
Avot! Even oma luonnehdinta: "Bongasin ohjeen ammoisina aikoina jostakin aikakauslehdestä, jonka nimi on sittemmin painunut unholaan. Eikä nyt ole kyse siitä myGRAIN:in rastahipistä, te senkin ennakkoluuloiset pitkätukat!" Megan tuomio: "Risotot ovat äärimmäisen helppoja kokattavia, koska periaatteessahan niissä heitetään kypsät ainekset kattilaan, sekoitetaan ja valmista tulee. Tekee näin: 1 Kuumentaa öljyn. Toimii!" Miika "mega" Kuusinen tutkiva kulinaristi 18 INFERNO. Tässä välissä lihanraatelija ehtii mukavasti kypsentää valitsemansa lihat paistinpannulla, vegehippi puolestaan ottaa huikkaa valitsemastaan napanderista. Ja ei kun syömään!" Even KOKATESSA SOI: Kyyria - Alien (1997) "Koska kyseessä on ruoka, joka sopii mukavasti pikkuhiljaa lähestyvään kevääseen, suosittelen kyytipojaksi vuodenaikaan sopivaa Alienia. Nautiskelijoita varten kaupoista löytyy jopa erillistä risottoriisiä, mutta perinteiselläkin pärjää vallan hyvin. Jatkaa kypsentämistä 5 minuuttia. 5 Lisää lopuksi fetan ja tomaatit. Erityisesti kappale Mind the Light saa lumen ja jään sulamaan mielestä ja ajatukset suuntautumaan kohti kesän tulevia festarireissuja. Välimeren alueella kasvavat jäniksenpapanahedelmät jätettiin myös pois, koska niitä ei oman käsitykseni mukaan ole ihmisravinnoksi sellaisenaan tarkoitettu. Risotoillahan ei sitten ole niin mitään tekemistä SA-INTistä tutun, noppasopaksikin kutsutun riisin, kasvisten ja nöttköttin (nöde) sekoituksen kanssa. Lisää riisin ja hämmentelee hetken, jotta rasva imeytyy riisiin. Näinkin solidaarinen reseptivalinta tällä kertaa, koska eräs bänditovereistani ei lihaan suostu koskemaan. Vegehippi tyytyy tähän ja päätyy ottamaan lisää huikkaa, lihanraatelija lisää sekaan valitsemansa lihat. Antaa kiehua hiljalleen kannen alla 10 minuuttia. Vaikka naiset ja hippipöperöt mukavia ovatkin, testikokkaus suoritettiin punaisena lihansyöjän versiona lisäämällä kokonaisuuteen aiemmin itse marinoidut naudan suikalefileet ja vaihtamalla vihreä paprika punaiseen. Sitten kuumentaa hän koko satsin ja koristelee basilikalla. 3 Viipaloi sipulin, paprikan, oliivit (suosin valmiiksi viipaloituja, olenhan laiska) ja tomaatit, kuutioi fetajuuston (suosin... Sapuska on alun perin täysin vegeosastoa, mutta sopii myös lihansyöjäväestölle, jahka muistaa lisätä makunsa mukaiset lihasetit joukkoon. 40 aleita possunsuik naudan- tai Jos keittiössä häärää hyvä alaston kokki, käsitellään siellä todennäköisesti joko raakaa lihaa tai munia. Suurena fetajuuston, valkosipulin ja risoton ystävänä olin suorastaan pakotettu kokeilemaan reseptiä, josta on vuosien saatossa tullut kiinteä osa alituista sykliä kiertävää kotimenuani. Kyseistä reseptiä hyödyntämällä on valloitettu pahimpienkin misantrooppien sydämet, joten suosittelen lämpimästi. Salaattijuusto eli feta antoi tähänkin ruokaan oman mehukkaan lisänsä, ja pikanttia aromia voi hakea käyttämällä esimerkiksi valmista öljymarinadissa lilluvaa salaattijuuston ja aurinkokuivattujen tomaattien sekoitusta. Monikanttori Eve Kojon (myGRAIN, Ablaze in Hatred ja Draugnim) kokkaillessa raaka-aineet ovat kuitenkin hieman toisenlaiset. 2 Lisää veden, liemikuutiot, basilikan ja valkosipulin. Näillä pienillä muutoksilla tuloksena oli nopea, helppo ja mikä tärkeintä maukas mättö, josta riittää mahantäytettä isolle kokille tai pienelle porukalle. 4 Lisää sipulin, paprikan ja oliivit. Ottaa slipoverin pois. Heavy cooking club Vegehipin tahi lihanraatelijan feta-tomaattirisotto Tarpeet 2 rkl öljyä 3 dl riisiä 7 dl vettä mikuutiota 1,5 kasvislie 1tl basilikaa ulinkynttä 12 valkosip murskattuna 1 sipuli ika 1 vihreä papr iiveja dl mustia ol 1,5 a katomaattej 150 g kirsik toa 150 g fetajuus isesta suuntautum ...sekä , 0 g broilerinriippuen n. no, tiedättehän)
Jos inspiraatiokenttä on laaja, vaikutteet tulevat sormista ja instrumenteista jossakin määrin ulos. Hän vain alkoi tehdä tällaisia todella syvällisiä ja synkkiä kitaraosioita, jotka jalostuivat kappaleiksi. Siitä vain tuli sellainen. On. Musiikkimme kumpuaa esiin todella puhtaana, eikä oikein voi ennustaa, mihin suuntaan olemme menossa. Kuulin Mastodonia ensimmäisen kerran Leviathan-albumilta, ja pääni oli lähteä jengoiltaan. Vaan mitä siitä, samoilla jäljillä ollaan. Hänestä kuoriutui yksinkertaisempi, tiukempi ja tyylikkäämpi rumpali. Onko uutukainen sylttytehtailijan mielestä erilainen. Laaja taustamme on auttanut meitä omanlaisen soundin luomisessa, emmekä ole pelkkää metallia, thrashia tai progea. Ne vastasivat tunteita, joita mies on kokenut parin viime vuoden aikana. Sanders allekirjoittaa tämän nyttemmin vajavaiselta tuntuvan luonnehdintani. Hän on äästämme sudet irti..." Uudelle levyllemme hän kuitenkin todella paneutui rentoon soittoon eikä ylisoita mitään. Melkoisina sumuttajinakin tunnetun bändin lausunnoista on myös saanut vaikutelman, että biisit ovat saaneet alkunsa Brentin toipuessa jonkinlaisesta päävammasta ja tällä aikaa kuuntelemastaan easy listening -musasta. Pyrimme jatkuvasti kehittämään taitojamme ja soittoamme sekä bändin biisintekotaitoa. Suuri osa levyn materiaalista on Brentin akustisella kitaralla säveltämää. Joo. Tuo taas auttaa meitä olemaan monipuolinen paremmin kuin aina superraskaiden bändien kanssa soittaminen. Hänelle sattui paha onnettomuus, kyllä. Mastodonin neljäs tai viides kokopitkä saa osakseen huikeita odotuksia. Mutta edelleen, biisit tulevat todella luonnollisella tavalla. Se on mahdollistanut sen, että voimme kiertää Slayerin, Queens of the Stone Agen, Clutchin tai Metallican aisaparina. Onko tämä resepti juuri se, jolla Mastodonin omaleimainen ulosanti on syntynyt? Eeppistä 70-lukua Crack the Skyella Mastodon jalostaa soundiaan huomattavasti pysyen kuitenkin itsensä INFERNO 21. Mies tuumii, että olit sitten kaveri, journalisti, fani tai mitä vain, kuulijan bändistä muodostama mielikuva on ihan ok luokitelma. On puhuttu retrosoundista, akustista kitaroista, melodisuudesta ja yksinkertaisemmasta otteesta. Tosin kun puhun kakkoslevystä, Troy sekoittaa sen Remissioniin, ilmeisesti laskien Call of the Mastodonin jo virallisesti ensilevyksi. Lokeroinnin vaikeus on bändille itse asiassa eduksi. Tähtäämme siihen että jokainen kiertue ja levy on edellistä parempi. Emme tuumineet, että nyt pitäisi tehdä laveampi, syvällisempi ja tummempi rock-albumi. Vastaavia bändejä ei tule mieleen, eikä kukaan ole yllättäen perässäkään uskaltautunut hiihtämään. Itse olen iloinen siitä, että olemme jaksaneet painaa näin ahkerasti eteenpäin ja jatkaneet vuorelle kapuamista, niin sanotusti. Fiilikset johdattavat tuntemattomaan päämäärään. Nyt kun saimme valmiiksi viidennen kokopitkän levymme, se on selvästi seuraava askel evoluutiossamme. Hän tutkaili itseään tavallista syvemmältä ja löysi hienoja ääniä ja kauniita sointuja. Kun nelikko siirtyi edellislevylleen Blood Mountainille metalliluola Relapsen huomasta suuren lafkan leipiin Warner Brothersille, bändin pelättiin silottuvan ja menettävän karhean teränsä. Vaikka Sanders painottaa pyrkimystä luoda muista erottuvaa musiikkia, hän ei varsinaisesti koe bändinsä olevan mitenkään omalla saarellaan. "Brann on aiva n kah susi ja mehän p jo rumpali. Uuden Crack the Skye -kiekon on puolestaan huhuttu olevan erilainen tekele. Mastodonilla kehitys on vielä kesken. Toisin kävi, ja levy oli ehkä aiempiakin haastavampi tuotos. Troy naureskelee, että omituisimmillaan Mastodonin on sanottu olevan death metalia. Joukossa on palasia sieltä täältä: psykedeelisiä kerrostumia, viittauksia bluegrass-kitaroihin, punk-henkeä... Mastodonin miehistöllä on hardocoretaustaa, ja bändin soundissa sen ja äärilaitojen metallin roisi ote yhdistyy klassisen heavyn monisäikeisyyteen ja melodisuuteen. Kuvailin tuolloin bändin kuulostavan siltä kuin Slayer kohtaisi Melvinsin. Mutta ei siitä sen enempää. Monipuolisuus on rikkaus Mastodonin soundi on todellakin varsin omalaatuinen tyylien sekoitus. Onko tuo pelkkää kukkua. Meillä kaikilla on todella laaja-alainen näkemys musiikillisesti, ja saamme inspiraatiota niin klassisesta musiikista, jazzista ja 70-lukulaisesta progerockista siinä missä nykybändeiltä kuten Mars Voltalta, High on Fireltä, Isisiltä ja Neurosisilta. Sukupuuttoon kuolleiden mastodonttien, noiden muinaisaikojen karvanorsujen evoluutio on jo kauan sitten saanut päätepisteensä
Paha kysymys! No, aloitin juuri lukemaan Eedenistä itään, se on massiivinen opus... Rasputinin tarina näyttelee pientä roolia koko kertomuksessa, mutta koko levy ei kuitenkaan sijoitu tsaarin ajan Venäjälle. Diggaamme tähtikuvioista; ne muodostavat kaavoja ja kertovat meille tarinoita. Se on kaikki, mitä lämppäribändi oikeastaan voi tehdä. Se auttaa myös videoiden ja kaiken muun ideoinnin kanssa. "Uskomme eetterin hallitsevan universumia. Emme ole pelkkiä luolamiehiä, pystymme myös aivotyöhön. Mutta jos on mahdollisuus päästä lämmittelemään Toolia tai Metallicaa, mielestämme tuollaiset mahdollisuudet on käytettävä, jotta pääsisimme esiintymään uusille tyypeille. Tarinat ovat bändille mielekkäämpiä kuin henkilökohtaisten tai poliittisten asioiden ruotiminen teksteissä. Rasputin-hahmo käytännössä kärrää mestoille ruumiin ulkoavaruudesta ja henkimaailmasta. tai joo, osa kyllä. Ne sopivat meille parhaiten, ja niissä on vahvin energialataus. Meillä kuitenkin oli jo kolme levyä tuota ennen, ja Warnerilla kunnioitettiin meidän soundiamme ja tyyliämme. Ei mitään. INFERNO 23. Levyn nimihän kuvaa taivaan halkaisemista ja näin muodostuneen portaalin kautta nousemista eri ulottuvuuteen, ulkoavaruuteen ja aikamatkailu-kokemuksiin. Omintakeisen rymyryhmän elämöinti on varmasti ihmetystä herättävää kuultavaa tavalliselle hevijampalle, joka on tullut kuuntelemaan For Whom the Bell Tollsia. Brent Hinds hoiteli kaiken kitaroinnin, koska Kelliher joutui sairaalahoitoon kiertueen Englannin-osiolla marraskuun alussa. Pyrimme lukemaan niin paljon kuin mahdollista. Aah, paskat, huokaa Sanders ja päästää hevosen ääniä. Jos Mastodonin ajatellaan toimivan kansanvalistuksellisissa tehtävissä, Sandersin mielestä jokaisen bändin fanin tulisi lukea... Vaikka Sanders ei pystykään suoralta kädeltä nimeämään Mastodon-fanin ydinteosta Moby Dick kun on jo Leviathanilla käsitelty mies toivoo silti rohkaisevansa metallikansaa kirjojen pariin. Uskomme eetterin hallitsevan universumia. Diggaamme tehdä niin, että luomme teeman ja etenemme sen mukaan levyn alusta loppuun. Omat kiertueet teemme mieluiten keskikokoisilla klubeilla. Tällainen kuvaelma ei taida syntyä ihan perusinsinöörin tiedeuskon voimin. He vain haluavat saada musiikin laajemmin kuultavaksi. Tarinankerrontaa ja valistustyötä Mastodon pyrki pitämään salassa Crack the Skyen konseptia, mutta hiljalleen siitä tipahteli julkisuuteen informaatiota, jota toki disinformaatioksikin helposti saattoi epäillä. Mitäpä tuohon lisäisi. Selvä homma. Hänen piti jättää kiertue kesken ja lähteä kotiin, koska ei olisi siinä kunnossa kestänyt kiertue-elämää. Tuo tumma aine on yhä virallisesti tunnistamaton avaruuden elementti." ja antavat meidän huolehtia taiteellisen työn tekemisestä. Levy ei kuitenkaan sijoitu tuohon aikaan tai ympäristöön. Mastodon on aika eklektinen jätkälauma. Astumme lavalle ja painamme matskua tulemaan sen 3040 minuuttia yrit- täen saada korvia kääntymään suuntaamme. Tästäkin tapahtumasta levisi huumorinkäryinen huhu bussissa tapahtuneesta sormeen kohdistuneesta onnettomuudesta. Crack the Skyen kansitaide lisää näihin tulen sijasta eetterin, Aristoteleen klassisiin elementteihin lisäämän viidennen alkuaineen. Taannoin Suomessa Slayer-karavaanin osana vieraillut Mastodon soitti triona. Yleisesti ottaen meidät on kyllä otettu vastaan hyvin. Jep. Onhan se vähän kummallista. Sen vuoksi he olivat oikein tyytyväisiä saadessaan antaa meidän tehdä edelleen sitä mitä teemme. Skarpisti vastaileva basisti menee hetkeksi hämilleen. Bill sairastui ja tarvitsi kunnon hoitoa. Esihistorialliset otukset, myytit, legendat ja kaikki oudot asiat ulkoavaruudesta maan keskipisteeseen ovat aina kiehtoneet meitä. Mielestäni olemme ihan lukenutta porukkaa. Ensimmäisissä tiedonrippeissä ainakin seikkailee Rasputin, tuo 1800-luvun lopun mystinen venäläishahmo. Monet bändit kyllä muuttuvat kun tekevät ison diilin. Aiempien julkaisujen kansissa Paul Romanon näyttävät teokset ovat kattaneet tuulen, veden ja maan. Ei... Kaikki on yhä kertomusta, kokonaistaideteos. Emme ole maailman nopeimpia lukijoita, mutta nautimme kyllä perseelle potkivista romaaneista. Tuo tumma aine on yhä virallisesti tunnistamaton avaruuden elementti. Joo, kirjat ovat aivojen ruokaa. Kiertoradalla Mastodon on keikkaillut todella ahkerasti ja päässyt esiintymään isojen nimien suurille yleisöille. Kerronnallisen luonteensakin ansiosta Mastodonin sanoitukset erottuvat monista muista aikalaisbändeistään. Sanders kertoo bändissä olevan klassisen kirjallisuuden ystäviä. Vuosi 2009 on suuri vuosi Mastodonille, ja hänen pitää olla sitä varten kunnossa! Rumpali Dailorin kuolleen siskon mukaan nimetyn Crack the Skyen voi hyvällä syyllä odottaa tuottavan Mastodonille lisää kysyntää. Me olemme vain kahjoja tarinankertojia. Isoilla lavoilla mahtaa olla outoa soittaa. Pyrimme sukeltamaan vähän syvemmälle tarinankerronnan lammikkoon. Toisinaan lyriikat myös pohjautuvat klassiseen kirjallisuuteen, mikä on suhteellisen harvinaislaatuista ja yllättävää ainakin yrmäkästi soittavien ja maantierosvoilta näyttävien äijien ollessa kyseessä. En osaa sanoa, paitsi että kaikki musiikilliset biografiat ovat hyviä, aina Willie Nelsonista Mötley Crüeen. Workhorse Chronicles -livetallenteen (2006) ja todistamani jäähallikeikan perusteella Mastodon on selkeästi kotonaan pienehköllä klubilla ison areenan sijaan. Bändin sanoitukselliset teemat ovat tavallisesti varsin lennokkaita kertomuksia jokseenkin eriskummallisista asioista
Siinä kolme asiaa, joita en ikinä uskonut todistavani yhtä aikaa. Wirtanen, että vieläkö Gobra on hengissä, kun Lahdessa kyselevät bändin perään. Keikoille toki lähdetään jos vain on saumaa. True Tale tuli vuonna 1992, ja silloinhan edellinen lama-aika oli, sanoo rumpuja paukuttava Reno leppeän naurun saattelemana. JOUTUUKO SEURAAVAA levyä odottamaan taas kymmenen vuotta. Reno mainitseekin, että virityksiä etelään on olemassa, mutta työt haittaavat lähtemistä. Bändi onkin kontannut uransa aikana pikkupaikkoja, joissa ei ole ollut edes sähköjä ja sulakkeet on pitänyt tehdä itse rautanauloista. Levynjulkkarikeikka. Ja se toimi, toisin kuin Sleepy Sleepersillä, Reno veistelee ja jatkaa aiheesta. Uutukaista From Dawn to Stormia on siis tehty pitkään ja hartaasti. Kysyntää keikoille olisi Etelä-Suomea myöten. Juttu lentää Teatrialla kadonneesta viritysmittarista Kikan kanssa keikkailun kautta Whitesnaken nykykuntoon. Gobra. Vanhimmat biisit ovat 2000-luvun alusta, levy nauhoitettiin 2007 ja miksattiin 2008. Tästä välittyy soittamisen ilo, ja se, että ei soiteta otsa rypyssä koko ajan, toteaa bändin "nuorisokitaristi" Maze. Toisin kuitenkin kävi. V Vihannin kossit tulivat takaisin Miksi nuorten ennen Gobraa kuulemattomien kannattaisi tutustua bändiin. Mehän ollaan taas julkaistu levy laman alla. Pitkältä, viisi biisiä jopa soitettiin, ja siinäkin oli puolet liikaa, Reno sanoo naurunremakan saattelemana. Olisi tuota kyllä voinut soittaa pidempääkin, sen verran mukavaa oli, jatkaa Tony vakavammalla naamalla. Kerran oltiin Sulkavalla sunnuntaina iltapäiväkeikalla, ja jääkiekon MM-kisat oli Suomessa. Kuuleman mukaan Reno olisi vaatinut keikkapaikoille matkatelevisiota, jotta voisi seurata jääkiekon MM-kisoja. Gobran isoin keikka tällä vuosituhannella on kuitenkin ollut Sebastian Bachin lämppärinä Club Teatrialla. Ja kyselipä kymmenen vuotta sitten Limingassa eräs T. Me ollaan pitkään tehty keikkaa vain pikkulavoilla, ja sitä ajatteli, että miten sitä osaa mennä isolle lavalle taas. Tony mainitsee, että keikoilla käy paljon vanhaa porukkaa, joka on todistanut bändin 20 vuotta sitten ja haluaa nähdä, vieläkö Gobra on se Gobra, jota on jossain Pyhäjoen nuokkarilla katsastettu. Miltä kyseinen keikka tuntui. Ja kun messulaudoilla huudellaan sen "vanhan liiton" meiningin perään, niin tässäpä bändi, joka on totisesti sitä vanhaa liittoa. Vanhan liiton hengessä levy kuitenkin tehtiin, ei lähdetty kopiomaan ja liittämään, vaan soitettiin biisit suoraan sisään kerralla. Onhan tämä vähän pitkä aika levyjen välillä, mutta ei Gobra muutenkaan ole ollut aktiivisin levyjulkaisija. Meillä on kyllä uusi PA, mutta vanha löytyy treenikämpältä siististi läjättynä. Ja saako bändin siinä samalla. GOBRASTA LIIKKUU paljon legendoja, jotka ovat vuosien varrella kulkeutuneet myös meidän nuorempien korviin. Tarkoitus olisi että ei. Vanhoja levyjä ei oikein julkaisun jälkeen viitsinyt aikoinaan kuunnella. Ja soundeissakin haettiin vähän vanhan koulukunnan soundia, jatkaa Tony. Mutta keikkaahan tässä on heitetty koko ajan, että ei me olla kuvioista poistuttu, vaikka levytystahti on ollut verkkaisempaa. Ei millään pahalla, armourit ja castironit, mutta kokemus tuo varmuutta. Pitääkö paikkansa. Uusi levy onkin bändin paras, ehdottomasti. Ja jos hinta sovitaan kohdalleen, niin molemmat kyllä lähtee. ihantilaisen Gobran edellisestä levystä on kulunut jo kymmenen vuotta. GOBRA ON RENON mielestä ehdottomasti livebändi. Gobraan sopiikin lause "tosissaan muttei vakavissaan". Näin lopuksi, vieläkö löytyy se legendaarinen 1980-luvun PA vuokralle. Ja sitä Gobralla on yli 20 vuoden ja tuhannen keikan takaa. Meillähän oli aina oma telkkari mukana. Kitaristit ovat vaihtuneet melko tiuhaan, ja ei oikein jäänyt aikaa tehdä uusia biisejä, kun piti ajaa uusi kaveri sisään vanhaan settiin, tuumaa basisti-laulaja Tony. TEKSTI Antti Patala I www.gobra.net Raahe. Kaksi vuotta nyt ainakin menee, mutta tarkoitus olisi kiristää levytystahtia, Tony vastaa. 24 INFERNO. Aina kun tuli hiljaisempi biisi, niin meikäläinen kävi siellä luokkahuoneessa kattomassa tilanteen
Inspiraatiota teksteihin on haettu muun muassa Kauhajoen koulusurmista. Sanoin jätkille jo ennen kuin alettiin tehdä biisejä, ettei nyt mietitä semmoisia hommia yhtään. Se oli tavoite, että levy ei olisi niin siloteltu ja putsattu joka paikasta. Bändi on synkempi, jyrkempi, jylhempi ja väkevämpi kuin koskaan aiemmin. Oli se vähän turhauttavaa, kun sitä oletti, että kaikilla olisi valmiina jotakin ideoita, eikä kellään ollut, Ketola jatkaa. Siksi on hämmentävää, kuinka välinpitämättömästi ja olkia kohauttelemalla Laitala ja Ketola suhtautuvat levyn myyntiodotuksiin. Sen verran se näemmä ottaa. Tempoja on nostettu ja haettu rujoutta ja raakuutta levyn soundiin. Sami on valmis lähtemään heti, kun me löydetään joku uusi siihen. Loppua kohden se oli vähän kuin töihin olisi tullut. Se lähtee nyt kuitenkin vielä keikoille ja hoitaa kaikki sovitut vedot, Ketola kertoo. Sivu syyttömistä käväisi sentään virallisella listalla yhdentenätoista. Tehdään vaan hyvää musiikkia, eikä tehdä yhtään paskaa biisiä. Se on vähän huono lähtökohta, sillä kuten Ketolakin painottaa, Nicole on livebändi. Hannu on ollut Sonic Pumpilla äänittämässä Amorphiksen levyä ja tykästynyt paikkaan. Aika nihkeätä oli aluksi, Ilkka Laitala myöntää. Neljännellä levyllään Nicole on pidättelemätön. Metodi toimi ilmeisen hyvin ja osoitti tehonsa etenkin sovitus- ja viimeistelyvaiheessa. Puhtaita lauluja ei edes yritetty mihinkään biisiin, Ketola summaa. Palataan kuitenkin levyn taiteelliseen puoleen. Tää basistikuvio on meillä tämmöinen murheenkryyni... Levyä kuunnellessa ei tule edes mieleen, että tämän bändin ilmaisuun kuuluisivat puhtaat laulut. Se ehdotti, että mennään sinne miksaamaan, koska siellä on todella hyvät vehkeet. Haluttiin jättää sinne enemmän särmää, Ketola jatkaa. Purkkiin tarttuneet biisien idut otettiin kotiin mukaan ja jokainen pohti sitten mielessään, miten hommaa voisi kehittää. Laitalan riipivät tulkinnat pursuilevat kärsimystä, eikä ihme. Nicolen tee-se-itse-mutta-tee-se-paremmin-kuin-ammattilaiset-henkiset tuotokset herättävät kunnioitusta kenessä tahansa, joka on perillä siitä, millainen määrä työtunteja ja osaamista omakustannepohjalta toimivan bändin tekemisiin liittyy. Inferno keitti kaksikolle kahvit. K Ruuvit kireälle ymmenen vuotta, kolme omakus- tanteista täyspitkää levyä, kolme itse tehtyä dvd-levyä ja julmettu määrä keikkoja. Kun syksy 2008 saapui ja uutta levyä alettiin miettiä, bändi havahtui huomaamaan, että edellisen kerran sävellystyötä oli tehty keväällä 2006. Menköön hetkisen verran. TEKSTI Vilho Rajala I KUVA Jarno Koskinen I www.nicoleband.com Olli Ketola ja Ilkka Laitala poikkesivat Tampereella kuunteluttamassa uutta Nicolea. Ruuvia on kiristetty. Nicole kuulostaa nyt järeältä ja isolta, oikeasti maailmanluokan bändiltä, vailla minkäänlaista liioittelua. Jos Sivu syyttömistä oli räkäinen ja vihainen levy, Tuomittujen joukkoon on synkkä ja lohduton. Mitään dramatiikkaa tai välirikkoa tilanteeseen ei liity. Tuomittujen joukkoon äänitettiin tuttuun tapaan Sami "Hannu" Koiviston Biotech Audio Solutions -pajalla Vaasassa. Jostakin syystä Nicole-miesten kanssa on helppo jumittua keskustelemaan tekniikasta. Bändi kävi treenikämpillä joka päivä ja nauhoitti kaikki treenit. Saatiin kaikki asiat mietittyä kämpillä valmiiksi, ei tarvinnut studiossa miettiä enää, Ketola sanoo. NICOLELLA ON vaihtunut basisti kahdesti, ja kolmas kerta on lähellä. Nykyinen bassomies Sami Katajamäki ei enää nauti keikkailusta, ja kuulemma suorastaan vihaa festareita. Keikasta on vierähtänyt jo toista vuotta, ja sen jälkeen bändi oikeastaan lepäilikin laakereillaan melko pitkään. Tekstittäjiä oli tällä kertaa kolme: Iiro Rantanen, Jussi Jokipii ja Toni Nevanpää. Juotiin aamukahvit siinä ja alettiin soittaa, Laitala kuvailee. Materiaalia kertyi talteen 300 gigan verran. Tässä on varmasti yksi syy siihen, miksi Tuomittujen joukkoon tulee olemaan Nicolen parhaiten menestynyt levy. INFERNO 25. Haluttiin käsitellä sitä tällä levyllä jotenkin, Ketola sanoo. NICOLEN TUORE X-dvd on taltiointi bändin kymmenvuotiskeikasta, joka rymyttiin Seinäjoen Rytmikorjaamolla, missäs muualla. Mä olen itse Kauhajoelta kotoisin, ja me kaikki tunnetaan joku, johon se tapaus jollakin tavalla vaikutti. Tällä kertaa tuotos miksattiin Sonic Pumpilla, koska levy haluttiin miksata kokonaan analogisesti
Alkuperäisjäsenen ja uuden kasvon näkemykset ilmaisun muuttumisesta ovat yhteneväiset. Tuohon on helppo yhtyä. Ko TEKSTI Kim oimaa, ivoa, v To ttä nteisyy pahae K omeiden melodioiden lisäksi n si ja edellee , tuo karhuk n Callisto n mytologia muuntunee i ulainen tähtikuvioks nimetty turk aan nymfin muk maailman on alallaan pi orkesteri kin vaikeam astia. Siinä on toivoa, voimaa ja jotain pahaenteistä... Nykyään hommaa miettii musikaalisemmin, Ariel pohtii. Lähestymistapa oli provosoivampi, energia ja aggressiivisuus olivat ensisijaisia. Koska Calliston musiikissa tuntuu olevan tavanomaista enemmän sisältöä, kysymyslistan päällimmäiseksi nousee kokonaisvaltainen kysymys: millaisesta maailmasta Calliston musiikki kertoo. Me mennään noihin verrattuna enemmänkin kolmanteen suuntaan, Jani ilmoittaa. Tämän havaitsi huomasi myös legendaarinen metallilafka Earache, joka julkaisi maailmalla bändin debyyttipitkäsoiton True Nature Unfoldsin (2004). Aiempaan tuotantoon verrattuna selkeästi melodisem- 26. Calliston maailma kertoo toivosta. Paluu perusasioihin ja perusarvoihin, näiden juurille. Meillä on joku tunneside haikeaan musiikkiin. Kolmas suunta Haikeus on jalostunut bändin käsittelyssä levy levyltä uuteen muotoon. Debyyttijulkaisu, mini-cd Ordeal of the Century (2002) on vihaisen ja ankaran kuuloista metalcorea. Suhtaudun maailmaa riepottelevaan talouskriisiinkin optimistisesti. Mulla on täysin sama fiilis omien osuuksien pohjalta, jos miettii että kliiniä laulua lähtee tuomaan bändiin, joka on edellisellä levyllä luonut tunnelmaa melkein yksinomaan instrumentaaliosuuksilla, Jani jatkaa. Ala on re kärkik etal, metalco utta post-m määritellä, m kopassa. mo K. Uuden levyn rjestyksessä n uudessa jä aiva skinen I KUVAT Mikae l Närhi I haos.com www.callistoc Calliston musiikissa on huomionarvoisinta sen ilmaisuun ladatun tunnelman väkevyys. Nuo ei välttämättä ole niitä juttuja mistä ite on innostuttu, mutta se on totta, että tuollaisiin kategorioihin meidät usein laitetaan, Ariel sanoo. Amerikkaa Pohjolaan Providencellä Callisto käyskentelee uusissa maisemissa. Myöhemmin on tullut halu löytää se ydinsoundi, ja näkisin että Noirin ja tämän uuden myötä se punainen lanka on alkanut löytyä mikä se sitten onkaan, Ariel tuumii. Bändiä aloittaessamme oltiin nuoria kavereita ja tapa tehdä musiikkia oli erilainen. Calliston soundi on jo Noirilla ja etenkin uudella Providence-albumilla joltisenkin hankalahkosti luonnehdittava: pohjavireeltään raskas, silti elegantti. Siitä syntyy varmasti jotakin hyvää, jonkinlainen katarsis. aikuvat pää k as ja post-rock entit ovat ta myötä elem . Ite kiteytän oman ajatusmaailmani termillä positiivinen fatalismi, eli uskon asioiden menevän tiettyyn suuntaan, mikä ei välttämättä ole negatiivista, pohtii Ariel ja jatkaa. Alkuperäisjäsenelle, rumpali Ariel Björklundillle ja uudelle tulokkaalle, laulaja Jani Ala-Hukkalalle kylmiltään heitetty kysymys ei ole helppo. Vastaus löytyy vasta 40 minuutin kuluttua. Kolmas levynsä Noir (2006) oli bändin kotimainen läpimurtolevy ja suuntautui tyylillisesti vahvemmin tummasävyiseen tunnelmointiin. Alku oli vielä sitä oman soundin hakemista, ja meidän joka levyhän kuulostaa aika erilaiselta. Kumpaankaan leiriin bändi ei koe kuuluvansa ainakaan tätä nykyä. Nuorina oli paljon esikuvia, ja haluttiin kuulostaa samanlaisilta ja yhtä uskottavilta. Jos aiemmat levyt olivat rajatulla väripaletilla maalattuja intensiivisiä teoksia, Jani mieltää uutukaisen värikkäänä, jopa psykedeelisiä sävyjä sisältävänä. Nimeä pohdittaessa mietittiin jotakin sellasta jumalallista väliintuloa, Ariel pohtii. Mä en pysty ajattelemaan noin selkeästi tätä asiaa. Arielin mukaan sana kattaa temaattisesti koko levyn. INFERNO Se on mahtipontinen sana, joka kertoo kaiken mitä me halutaan sanoa nykymaailman meiningistä. Omalta osalta, jos nyt ajatellaan lyriikoita, meininki on nykymaailmaa ja nykyihmisen arvoja pohdiskelevaa olematta kuitenkaan itsetarkoituksellisen synkistelevää, Jani sanoo. Uuden levyn titteli Providence tarkoittaa kaukonäköisyyttä, kaitselmusta ja sallimusta. Päällimmäisinä mielleyhtyminä loistavat post-rock-bändit kuten Godspeed You! Black Emperor ja elokuvallisempi Magyar Posse sekä Neurosisin post-metal-vyörytys. Sama ote jatkui timantiksi jalostetussa muodossa True Nature Unfoldsilla, joka saavutti karjunnalla ja ankaralla mekastuksellakin suorastaan musertavia vaikuttavuuden tasoja. Tuolla levyllä Björklundin, kitaristi-solisti Markus Myllykankaan, kitaristi Johannes Nygårdin ja basisti Juho Niemelän muodostaman ydinnelikon täydensi kiipparimies Arto Karvonen. Musiikillisesti Calliston tunnekylläisyys kumpuaa Björklundin mukaan melodramaattisuudesta. Se on meidän musiikissa yhdistävä tekijä, oli siinä sitten mitä tahansa muita vaikutteita
Tutustuin nykyisen vaimoni kautta ensin Artoon ja sitten näihin muihin vesseleihin. Nekin meistä, jotka eivät ole aiemmin koskeneetkaan tuohon puoleen, ovat astuneet rohkeasti esiin. Siitä syntyy varmasti jotak in hyvää, jonkinlainen k atarsis." Ariel Björklund on musiikkia alkanut harrastamaan. Calliston kiertuetoimintaan ei kuulu tavanomaista rokkarien remuamista päihteiden voimalla. Vaikka taustavire ja soitanta kuulostavat tutulta, monipuolisena raikuva laulu nostaa Calliston ilmaisun uudelle tasolle. Pofony-solisti Ala-Hukkala löytyi miehistöön takaoven kautta tai keikkabussin etummaiselta istuimelta. Miehen sulavassa fraseerauksessa kuuluu Soundgardenlaulaja Chris Cornellia, Stasis-biisissä on puolestaan selkeä yhteys Alice in Chainsin Layne Staleyyn. Huutopuoli oli jo kaluttu loppuun. Jani on tuonut siistiä jenkkisoundia tähän meidän skandinaaviseen juttuun, ja kombinaatiosta on tullut aika omaperäinen. Kaksikko hörähtää nauruun. Tällä levyllä ilmaisu on rönsyilevämpää. Otetaan rennosti ja katotaan mihin rahkeet riittää, Ariel jatkaa. lauludebyytti. Ilmaisun dynamiikka on haettu klassisesti biisien ehdoilla: vaihtelu mielessä mutta veltosta kaukana, päämääränä sekä intensiteetti että hyvä, kelluva fiilis. Kirjoitusvastuu on jakaantunut enemmän. Kolmannella levyllään Callisto aloittaakin tavallaan alusta, onhan Providence sen ns. Kohtuullisesti maailmalla jo keikkaillut bändi katkaisi keikkataukonsa helmikuun alussa Latviassa. Meillä oli kutina, että Janilla on sellaista tyylitajua, jota me haetaan. Visualisoitiin, että yhdistettynä meidän soundiin tuosta voisi tulla jotakin. Ja sitten se perinteinen melodiataju. Soiton kurinalaisuus. Arielin mukaan miehistö oli vaikuttunut Pofonyn ärhäkän tuotannon kliinilauluista. Haluaisin oppia improvisoimaan paremmin, nyt soitto on aika rakennenatsia. Tämä on onnenkauppaa ja henkimaailman juttuja. Samaan aikaan uudella levyllä on myös meidän kevyimmät ja popeimmat kokeilut. Maailmankolkat kohtaavat eksoottisesti. Valintaa ei tehty pelkän kaveruuden perusteella. Lyriikoita laatii itse kukin, myös uusi mies. Jani mieltää toiminnan silti samantyyppiseksi. Toisin kuin pienestä kasvattelemaan lähtevällä Cult of Lunalla ja muilla, meillä on perinteisempi rokkirakenne mielessä, Ariel kuvailee. Se on itselle aika freesi juttu. Pelolla odotetaan. INFERNO 27. Kun joukossa on tarpeeksi epävakaita tyyppejä, se korvaa rankankin humalan. Kun useammalla jäsenellä on työtä ja asuntolainaa, parilla muksujakin, pitää miettiä realiteetteja. Eli lisää Mars Voltaa. Turhia ei mietitä mitä muut ajattelee. Mikä ettei! Ei vaan taida rahkeet riittää siihen! Mutta enemmän sitä, että osaisi kuunnella muita ja saisi sitä musikaalisuutta, rumpali sanoo. Tilanne olisi toinen, jos oltaisiin parikymppisiä ja vapaita menemään, Jani sanoo. Markus kysyi loppuvuodesta 2007, huvittaako lähteä kokeilemaan kun nyt olisi materiaalia, johon kliini laulu sopii. Sanoituksiltaan Callisto ei ole Janin näppituntuman mukaan ihmeemmin muuttunut. Esiintymisiä on odotettavissa lisääkin, mutta sopivasti siviilielämän rajoitusten puitteissa. Olin itse asiassa kuskina poikien True Nature Unfolds -kiertueella Euroopassa. Mulle Staley on kovimpia vokalisteja siltä ajalta, kun "Suhtaudun ma ailmaa riepottelevaan talous kriisiinkin optimistisesti. Itselle tämä on uusi tilanne, koska aiemmin olen kirjoittanut kaikki lyriikat. Siihenkin on ollut totuttelemista, että lyriikkaa tulee joka suunnasta. Ala-Hukkalan maailmanluokan laulussa todellakin on harvinaisen hyvää jenkkiotetta. Omia aivoituksia tulkitsemaan tottuneelle muiden sanojen esittäminen ei kuitenkaan tuota ongelmia, teknisesti tai sisällöllisesti. Tyyliä ja tyylittömyyttä Soitannollisesti Providence etenee leijuen, kepeästi rullaten ja massiivisena vyöryen. Ja juuri tuo mainittu kohta on kyllä jonkinlainen pienen miehen tribuutti. On uskallettu lähteä revittelemään enemmän. Sellaseen suuntaan olisi kiva lähteä tulevaisuudessa. Janikin on kirjoittanut sanat pariin biisiin. ...laadukkaan ja vähemmän laadukkaan huumorin parissa, Ariel täydentää. Siinä on koko ajan dravia ja jännitettä. Oma vahva ja tunnistettava juttu, Ariel uskaltautuu lisäämään. Railakkaasti menee... Ei kiertueelle yksinkertaisesti pysty irtoamaan pitkäksi aikaa. Hienoja miehiä... Ja vaikka kuinka keikkailisi, ei ole mitään takuita breikkaamisesta. Callisto on hyvä bändi, mutta Ariel tunnistaa kysyttäessä orkesterissa myös heikkouksia, kuulijan näkökulmasta varsin yllättävältä osa-alueelta. Sanoituksissa on enemmän tyylejä ja niitähän on nyt paljon aiempaa enemmän, Ariel valottaa. Vahvuuksiksi Jani listaa uskalluksen soundin kehittelyyn ja paikallaan polkemisen välttämisen. malle ja kuulijalle helpommalle Providencelle on kuitenkin Arielin mukaan löydetty myös alkuaikojen menevämpi vaihde. Siihen pyritään, että vaikka tehdäänkin aika erilaisia levyjä, ihmiset silti tunnistaisivat sen Callistoksi
Kaupoista saa farkkuja ja takkeja, joihin on ommeltu kangasmerkit jo etukäteen. Eletään rockin ja hevin etsikkoaikaa. Vanhanmallinen heavy metal on kokenut länsinaapurissa ylösnousemuksen laajalla rintamalla. Raskaan rockin perusarvoissa pidättäytyviä tuoreita yhtyeitäkin on pintautunut kiitettävällä tahdilla. Aika taisi olla väärä, eikä hommasta sitten tullut 28. Taustalla painavan panoksensa metallin alagenreille antoivat Bathory ja Candlemass. 1970-luvulta länsinaapurin hård rock siirtyi seuraavalle vuosikymmenelle joskus Ruotsin Spinal Tapiksikin luonnehditun Heavy Loadin johdolla. Tällä hetkellä moni ruotsalainen kauluspaitainsinööristä farkkuliiviteiniin on innostunut raskaan kitaramusiikin perusateriasta. Nuoret näyttävät siltä kuin olisivat loikanneet suoraan 1980-luvulta. Bulletin alkuaikoina kuuntelimme paljon Torchin luolamiesheviä, se palasi syvälle perusasioihin. Vuonna 1969 perustettu tukholmalaisyhtye ehti kolmen olemassaolovuotensa aikana tehdä kolme ruotsinkielistä, Creamille ja Black Sabbathille kumartanutta täyspitkää. Nuoremmat innostuvat genrestä, ja se saa minut tuntemaan ylpeyttä Ruotsia kohtaan, Ravenous-uutukaisellaan ilmaisuaan edelleen yksinkertaistavan Wolfin Niklas Stålvind ilmoittaa juhlavasti. Median tekijöinä ja kuluttajina vaikutusvaltaiseksi kasvanut Europe-ikäluokka on löytänyt takaisin lapsuutensa kuulokuviin, ja se on saanut nuoremman polven yhtymään lauluunsa. Eihän ruotsalaismetelöinnin historiasta löydy ollenkaan samanlaista klassikkoyhtyeiden vyyhteä kuin vaikkapa Saksan ja Englannin aarteistoista. Iron Maiden -paidatkin saa valmiiksi kulutettuina. Haastatteluun tavoitetut Bulletin, Enforcerin, Portraitin ja Wolfin edustajat poimivat mieluusti omia suosikkejaan maansa musiikillisesta hämärästä. Totta kai he kuuntelevat heviä, he ovat älykkäitä ihmisiä, Bite the Bullet -kakkospitkäsoittonsa viime vuonna julkaisseen Bulletin kitaristi Erik Almström perustelee huumorin pilke äänessään. Sweden Rock -festivaalista on sukeutunut kansankodin suosituin suvimusiikkijuhla aikuisille, joilla on ollut millä mällätä. Ja miksei näin tapahtuisi, kun hallinto ja koululaitos tukevat soittotoimintaa syytämällä ilmaisten treenitilojen lisäksi tarvittaessa myös välineet. Kasarikaudella siitä tekivät maailmanmusiikkia Europe ja Yngwie Malmsteen. Kaikki hyvät ruotsalaiset bändit kokoelmiinsa haalivien levynkerääjien tulisi tarkastaa Fallen Angel. Ei kai kaikesta ole pakko syyttää Hammerfallia? No ei Ruotsalainen heavy rock syntyi pitkälti Christer Stålbrandtin johtaman Novemberin aloitteesta. Ruotsi on oppinut, että Wolf ei ole yksin nostamassa 80-lukulaisen perinnehevin mainetta. Tuolloin musiikkilaji oli pelkkä häpeätahra grungen, dancen ja brittipopin muotikuoseissa. Tämä on raaka typistys. Sittemmin moni Ruotsissa on kuullut suhdannevahvaksi muuttuneen kutsun. " Lihaa ja perunoita säästämättä tatis!" huusi kitaristi-vokalisti Niklas "Viper" Stålvind yleisölle yhtyeensä astuessa Malmön Kulturbolagetin lavalle marraskuussa 2008. Hevimetalli on Ruotsissa todella iso juttu. Bändi tuli laillamme Örebrosta ja julkaisi pari thrash metal -kiekkoa. Kuka tietää mitä tapahtuu, kun omakätisesti klassisesta rockista haltioitunut Guitar Hero -sukupolvi pääsee vauhtiin oikeiden bändiensä kanssa. "Ruotsi on oppinut, että Wolf ei ole yksin nostamassa 80lukulaisen perinnehevin mainetta." - Niklas Stålvind, Wolf TEKSTI Mikko Kuronen I www.wolf.nu I http://portrait.webb.se I www.bullet.nu I www.myspace.com/enforcerswe Wolf vastasi perinteisen heavy metalin nälkäkutsuun vuonna 1995. Nimeensä puolet Overkillista ja Megadethista ominut Overdeth oli myös hyvää yön metallia, Bullet-kitaristi Almström mittailee. Viriiliä speed metalia soittava Enforcer, eräillekin tanskalaisille paljon velkaa oleva Portrait ja AC/DC:n perintöä tanakasti rokaten kunnioittava Bullet osoittavat, että sinikeltaisesta heavystä löytyy arvaamattomasti INFERNO V i är Wolf! Hårdrockens kött och po- elinvoimaa ja liikkumavaraa. Ajat eivät enää ole kuten ne olivat ennen. Miksi juuri Ruotsi, miksi juuri uusvanha heavy
Kun yhtye aloitti toimintansa Keski-Ruotsissa vuonna 1995, heavy metal ei ollut mitään. Ei black metalia keksitty black metalia kuuntelemalla, koska sitä ei ollut silloin olemassa. Ruotsalaista heviä ajaa kateus punavalkoisia tanskalaisnaapureitamme kohtaan. Keulamiestä itseään kiinnosti alusta asti, mistä genre oli matkalla. Vanhemmilta saamaani Maiden-levyä kuuntelin, kunnes siitä ei lähtenyt mitään ääntä. Hän kysyi halusinko kuulla lisää, mihin vastasin KYLLÄ. Jonah Quizzin Attackia meillä oli ennen tapana soitella koverinakin, viime vuonna erinomaisen Into the Night -debyyttialbumin julkaisseen Enforcerin vokalisti Olof Wikstrand toteaa. Heille Wolf on yksi vanhemmista bändeistä. Wolfin Niklas Stålvindin mukaan on tärkeää viestiä nuoremmalle polvelle heavy metalin historiasta. Pahinta mitä olemme ruotsalaiselta yhteiskunnalta saaneet on, ettemme voi sanoa olevamme Tanskasta, Witch Crossiin ja Mercyful Fateen mieltynyt Portrait-kitaristi karrikoi. Ihmiset oppivat pitämään Wolfista, kun soitimme pubeissa ja baareissa. Ei kukaan ole oikeasti sitä mieltä. Pienestä kasettinauhurista kantautui koulussa riffi, Stålvind sanoo ja alkaa tapailla The Number of the Beastin melodiaa. Enforceriin vahvimmin vaikuttaneita vanhan Ruotsi-skenen yhtyeitä ovat Mindless Sinner, Gotham City, Jonah Quizz ja Neptune. Musiikki sai olon tuntumaan kapinalliselta. Se kuoli! Kumlan pikkukaupungissa heavy metal oli vapautus, mutta myös vaara, jota opettajat ja vanhemmat kauhistelivat. Riffittelyn ja sovitusten korkea laatutaso pistää silmään uusien bändien joukosta. Sen jälkeen paikat olivat aivan liekeissä. Nuoret suhteelliset Ruotsalaisen metallin uusi vuosituhat on kasvanut valoisaksi, eikä vain melodisen death metalin tai äkäisen black metalin vuoksi. Jos esikoislevymme jotenkin edistää ruotsalaisen metallin perinteitä, se on täydellinen jatke Mercyn Underground-levylle (2003). En tajua, kuinka joku voi valehdella itselleen niin rankasti. Musiikkiamme ei kuitenkaan pidetty viileänä. Portraitin Christian Lindellistä on viheliäistä, että ihmiset kaivavat mitä oudoimpia bändejä yhä syvemmältä hevin sedimenteistä ja väittävät pitävänsä niistä enemmän kuin alan peruskallioista. Minua ärsyttää, kun ihmiset teeskentelevät pitävänsä Gotham Citystä enemmän kuin Judas Priestistä. Uusia bändejä tosiaan piisaa, Erik Almström huomioi ennen kuin paljastaa tämän hetken suosikkinsa kaveripiiristä. Crucified Barbaran Sex Action -albumin ensimmäinen single kuulostaa mukavalta, vaikken ole muuta levyä vielä kuullutkaan. Isä fanitti The Shadowsin ja The Venturesin kaltaista kitaramusiikkia, joka siirtyi luontevasti pojan kuulopiiriin, kunnes 11-vuotiaana kaikki muuttui. Taas asia, joka vetää ylpeäksi ruotsalaisesta heviskenestä. Minusta on luonnollista etsiä juuria omalle lempimusiikilleen, aina Chuck Berryä myöten, elokuvasävelmistä ja intialaisesta musiikistakin sunnuntaikuuntelijana innostuva vokalisti-kitaristi ruotii. Erään menun synty Kun musiikkiin rakkaudella suhtautuneen perheen kasvattama Niklas Stålvind kuuli heavya ensimmäisen kerran, hän tiesi että paluuta ei ole eikä tule. Ennen pitkää oli aika muodostaa näistä tunnetiloista bändi. Siksipä Black Sabbathin omaksuminen oli oppina ehdoton. Jotkut black metal -jannut halveksivat typerällä tavalla esimerkiksi uuden aallon brittiheviä. Grunge ja brittipop nuo aikansa piilomauttomat ilmiöt olivat saaneet hevin näyttämään sylkykupilta, jolla asioivat tyylittömät, työttömät, menneisyyden vangit ja henkisesti vajaat. Lopulta mies kuitenkin hyväksyy yhteyden Portraitin ja ruotsalaisen heavyn välillä. Viimeinen levy, joka tehtiin teki ensimmäisen laulajan kanssa on fantastinen. Kysyin tyypeiltä kerran, miten he tutustuivat Wolfin musiikkiin. Pubi-ihmisten nauru loppui parissa minuutissa. He sanoivat, että musiikkiamme oli jollain tietokonepelin soundtrackilINFERNO 29. Sain häneltä kaikki Iron Maidenin levyt, nauhoitin ne kasetille enkä kuunnellut ikävuosina 1216 oikeastaan mitään muuta. Jokainen kappale seisoo omillaan. 80-lukulaisen heavyn perinteet elävät laajalti, mutta velvollisuudesta niitä ei seurata. "I lived alone / My mind was blank", ah! Mitä helvettiä, en ollut eläessäni kuullut mitään siistimpää! Mankkaa kantoi asiallisen näköinen jätkä farkkuliiveine ja kangasmerkkeineen. Harmi, että bändistä ei koskaan tullut isoa, se olisi sen ansainnut, Wolfin Stålvind mehustaa. "Musiikillinen dekadenssi on selkeästi ylittänyt kaikki järjen rajat, jos jonkun mielestä on hauskaa, että metallia soitetaan niiteissä ja nahkoissa." - Olof Wikstrand, Enforcer Portrait mitään... Todella hieno bändi, jonka nuoruuden intohimo on mahtavaa todistaa livenä. Ja Destiny! Bändi teki uskomattomia biisejä ja on yhä hengissä. Mistä black metal tulee, jos ei sieltä. Emme olleet julkaisseet vielä levyjä, joten vedimme keikoilla klassikkoja, jopa The Rime of the Ancient Marineria. Olemme soittaneet In Solituden kanssa, ja heidän rumpalinsa soitti sessiona Wolfissakin. Mistä he luulevat omien suosikkibändiensä innostuneen. Ei ole tyystin väärin sanoa, että ruotsalaisen perinnemetallin nousun taustalla on nimenomaan Wolf. Kiivaita kitaroita ja valtaisaa biisinkirjoitustaitoa
Olen lukenut arvioita, joissa sanotaan että tämä musiikki ei vakuuta, sama on kuultu jo aiemmin. Musiikillinen dekadenssi on selkeästi ylittänyt kaikki järjen rajat, jos jonkun mielestä on hauskaa, että metallia soitetaan niiteissä ja nahkoissa. Minusta tuollaiset asiat pitäisi huomata pelkällä kuuntelulla, maaliskuun lopussa minikiertueelle Suomeen ensimmäistä kertaa saapuvan bändin keula naurahtaa. Keikkailun kautta koonnan bändit tuntevat toisensa verraten hyvin. Bändien välisten suhteiden tasot ulottuvat kitarateknikoinnista fanitukseen, keikoilla käyntiin ja satunnaiseen MySpacetipahteluun. Ei minulla ole mitään käsitystä, mikä saa Bulletin erottumaan muista samanlaisista bändeistä. Tässä ketju auki kirjattuna: Enforcerille henkilökohtaisella tasolla tutuin on Portrait, Wolfille Bullet, Bulletille Portrait ja Wolf, ja Portraitille viimein Bullet ja Enforcer. Sitten he arvostavat meitä sellaisena. Ja mikä tärkeämpää: tehdäänkö sitä juuri näistä syistä. Hevi on musiikkia vammaisilta vammaisille, joten eihän tuollaiseen kysymykseen voi vastata, hehehe. Meissäkin on paljon itseironiaa, ja mielestäni se on paikallaan. Miksi edes vaivautua. Bulletin Almström esittää kiintoisan näkökannan retroiluun. Haastatteluissa kysytään, otammeko touhuun etäisyyttä vai olemmeko tosissamme. Jätkät kuuntelivat Wolfia 1112-vuotiaina! Wolfin Stålvind intoilee. Liian turvalliset retrobändit ovat laannuttaneet kaiken kiinnostukseni uusiin bändeihin. Törmäsimme Hultsfredissä keikan jälkeen Entombedin rumpaliin, joka tuli mesomaan: "Luulin teitä vitsiksi, mutta nyt ymmärrän! Olen suurin faninne!" Hän tajusi, että tämä hienous pitää ottaa todesta. Juuri niistähän metallissa on kyse, Enforcerin Olof Wikstrand niittaa päätteeksi. Uusi musta näyttää perin vanhalta Retrospektiivisyys on perinteisen heavy metalin ongelma niin vanhoille kuin uusille yhtyeille. Emme ole seuranneet yhtäkään trendiä. Minusta retrous on hyvä juttu, koska se saa ihmiset kiinnostumaan. Hyviä muusikkoja, heikkoja seuraajia. Portrait saa aikaan jotain, mitä monet orkesterit eivät ymmärrä. Örebrossakin on ollut 1980-luvulta asti bändi, joka on käynyt läpi eri nimellä kaikki muodikkaat musiikkityylit, aina kolme neljä vuotta myöhässä. Olemme olleet alusta asti erittäin intohimoinen bändi. Piirit eivät ole järin väljät. Ehkä ero johtuu keikka-asustamme, valkoisista kitaroista, mustista nahkatakeista, sinisistä farkuista ja pinotuista Marshalleista. Ei musiikki toimi niin. Musiikki kangistuu retroksi joka genressä. Ensimmäisen levyn aikoihin Wolfiakin pidettiin vain Iron Maiden -kopiobändinä, mutta ryhmä on vuosien ja levyjen myötä kasvanut omaksi itsekseen. Kun kukaan ei oikein tiedä, onko bändi tosissaan vai ei, se saa 30 INFERNO. Tämä musiikki on verissämme. Meille tullaan usein sanomaan, että on tosi "hauskaa" kun soitamme tällaista musiikkia. Viimeisimmällä tasolla kaikki ovat tuttuja kaikille. Vanhakantaiselta kuulostava riffi ei välttämättä ole HYVÄ riffi lajissaan, laaturiffejä ja -sovituksia jälleen painottava Portrait-Lindell toteaa ja jatkaa: Ei ironia tätä musiikkia vaaranna. Myöhemmin mies muistaa lisätä tärkeän seikan: Vielä yksi asia vanhan koulun ruotsihevistä kiinnostuneille: tsekatkaa RAM! Silkkaa raskasmetallia Judas Priestin hengessä, ja vieläpä todella hyvää sellaista. The Hellacoptersilla ja Backyard Babiesilla oli tsiljoona jälkeläistä, jotka jyystivät samaa kamaa mutta katosivat sittemmin, koska niiltä ei löytynyt biisejä tai aitoja paloa sentyyliseen musiikkiin. Kun aloitimme, rikoimme sääntöjä jo konseptillamme. Uskoimme, että ajat muuttuisivat ja "meidän musiikistamme" tulisi taas suosittua ja niin kävi. Ihoni menee kananlihalle pelkästään siitä puhuessa, Stålvind huokaa. "Kun kukaan ei oikein tiedä, onko bändi tosissaan vai ei, se saa ottamaan asiasta selvää." - Erik Almström, Bullet la. Vihaan bändejä ennen kuin olen edes kuullut niiden musiikkia. Autotallirock sai aikaan valtavan aallon Ruotsissa. Saatan missata tämän takia jotain arvokasta, täytyyhän miljoonan bändin joukossa olla edes yksi hyviin biiseihin kykeneväinen pumppu, kitaristi pohtii. Meille se mitä teemme on kaikki. Pidän Portraitia ja RAMia Ruotsin tämän hetken parhaina heavy metal -yhtyeinä, Portrait-kitaristi Lindell säestää. Ei Lost Highwaystäkään tarvitse tajuta kaikkea digatakseen sitä. ottamaan asiasta selvää. Jos olemme ihmisille Exorcist-henkinen bändi muiden joukossa, olkoon niin. Kuunnellaanko tällaista musiikkia vain jälkijättöisyyden, nostalgian, huumorin ja väljähtyneen ironian nimissä. Kompromisseja ei näissä asioissa tehdä, Almström vakuuttaa. Silti ihmiset näyttävät AINA yllättyneiltä, kun näkevät meidät keikalla. Helvetets Port on ainutlaatuisella tyylillään saanut suurimman huomion minulta, toteaa puolestaan Enforcerin Olof Wikstrand
Mutta mitäs sitä valittaa, kun herrat osaavat hommansa. Wildfire Seasonissa olen kuulevinani myös saamelaisia vaikutteita. Folk-vaikutteet ovat kelttiläisten sijaan skandinaavisempia, ja synkempi osasto on selvästi raaempaa ja blackimpaa. Itse biisit ovat varsin henkilökohtaisia nuoteiksi puettuja tuntemuksia, vaikkakin Mikko rustaa meidän sanoitukset. Jos ei Keisari, sitten Ville As the Path Unfolds -levyllä soittaa myös kasa sessiojäseniä, ja tuntuu jo lähes enemmän säännöltä kuin poikkeukselta, että pk-seudulta kotoisin olevan pakana/folk-metallibändin taustalla vaikuttaa muodossa tai toisessa Sorvalin Henri. Crimfallin suurimmat vaikutteet lepäävät eeppisen leffamusan ja Pohjolan folk-henkisen metallimusan välimaastossa. Uusin yrittäjä on persoonallisella panoksellaan sinfonista ja monisävyistä raskastelua takova Crimfall. POHJOLAN ÄKÄISTÄ LEFFAFOLKIA E nsimmäisenä Crimfallista tulee mie- leen vertauskuva Suomen Eluveitiestä. Onko vakiokokoonpanon täydentäminen ajankohtaista etenkin keikkoja ajatellen? Livekokoonpano on jo lyöty kasaan. Alun perin allekirjoittaneen demoprojektiksi kyhätty Crimfall riistäytyi "vähän" käsistä Napalm Recordsin diilin myötä. Herkemmältä puolelta kumpuaa naislaulun sävyttämänä runsaasti Pohjolan etnisiä ja historiallisia piirteitä. Parhaiten se selvinnee tulemalla tarkastamaan paikan päälle, kun aika koittaa! Isompiin venueihin ois tietenkin mahtavaa saada koko albumilla esiintyvä komppania lavalle, mutta niitä odotellessa tyytynemme vähän pienempään kaartiin, Haaparanta realisoi. Ei huttua, kontrastia Crimfallista löytyy erilaisia vivahteita raaemman ja hempeän pakanametallin seasta aina ambientin kautta jopa elokuvamusiikin saloihin ja lähi-itämaisiin tunnelmiin. Crimfall on yhtyeenä vielä varsin tuore ja sen jäsenet ovat tuttuja muistakin yhtyeistä.Miesvokalisti Mikko Häkkinen on luonut kannuksensa mm. Vaikka tässä nyt häärinkin pääosin puikoissa, nykyään hommat pyritään tekemään yhä enemmässä määrin laumalla. Näillä kaikilla edellä mainituilla keinoilla olemme pyrkineet luomaan "visuaalisen" levyn, jonka tunnelman voisi aistia kuin elokuvan. Mitäpä pohtiikaan Crimfallin primus motor Jakke Viitala. Oma vakkarikokoonpano saatiin tosiaan juuri koottua varsin mukavista ja pätevistä tyypeistä. Viitala jatkaa: Jeps, jos se ei ole itse Keisari kuvioissa, niin sitten ainakin Ville tuntuu olevan. Vahvasta extrememetallipainotteisuudesta huolimatta voisi sanoa, että levy tarjoaa mukavasti kaikille jotain. TEKSTI Tero Lassila I www.crimfall.com Suomalainen folk-vaikutteinen metalli on jo vuosia ollut nousussa etenkin Keski-Euroopassa. Draugnimissa, Helena Haaparanta on Taceren entinen laulaja ja Ad Lunamistakin tuttu Viitala hoitaa valtaosan instrumenteista sekä biisien tekemisen. Jukaraisen Janne löytyi soittamaan kannuja jo studioon netti-ilmoituksen perusteella, ja pienen etsinnän jälkeen nappasimme Miskan (Sipiläinen) bassonvarteen konsan käytäviltä lorvimasta, heleä Haaparanta toteaa. Miten bändi itse uskookaan suuren tuotannon kontrastieron vaikuttavan kuuntelijoihin? 32 INFERNO. Itse levy pitää sisällään laajan kattauksen varsin paljon toisistaan poikkeavia biisejä, jotka pyrkivät näin kuvaamaan ihmismielen tunnetiloja laidasta laitaan. Kyllähän sitä vieläkin aikamoista diktatuuria tulee harrastettua Crimfallin suhteen, mutta eipä kukaan ole valittanut. On niin bläkkisrähinää kuin heleää Helenaa. Millainen ihmetys ja kummastus Crimfall sitten onkaan livenä, kun bändi lavoille jossain vaiheessa suuntaa. Tai ainakaan uskaltanut. Tämä tummasävyinen ja sinfoninen pakanametalli ei ole taistelutantereiltaan todellakaan tasaisinta ja helpoimmin ylitettävää. Laulajia meiltä löytyy kaksin kappalein luomaan mahdollisimman isoja kontrasteja. Tarkennetaan vielä, että Henun työpanos oli puhtaasti bassonvarressa, eikä tuotannon tai sävellysten puolella
En myöskään ollut järin tietoinen koko bändistä, vaikka jonkin sortin death metal -taustaakin löytyy. Suihkussa käynti ei ole lopulta kovinkaan houkutteleva idea, jos hengitys höyryää joka paikassa. Ajoittain keikkapaikkojen kalseus muodostui häiritseväksi. Parin päivän päästä alkoi myös hahmottua Saksan kylmyys bussin lämppärin hajottua. Vois vaikka kattella? Blooddrunks Crawling Over You T unnelma rundille lähdettäessä oli melkoisen hyvänoloinen, ja esimerkiksi keikkapaikkojen yleisökapasiteetti oli jo oletuksena vähintäänkin tyydyttävällä tolalla. Tähän alkoi sentään tottua aika pian. Kun äijä huutaa "now you will mosh or I will find your house and rape and kill your mother!" on varmaan parempi totella. Samoin bussissa nukkuminen alkoi olla välillä todella hankalaa, koko ajan oli kylmä tai kuuma, eikä sekään vaikuta auttavan, vaikka olisi kuinka väsynyt. Matka on käynyt kotimaamme suuruutta Children of Bodomia lämmitellen. Tässä reissun kulku puoliväliin asti. Tämä onneksi saatiin kuntoon jo seuraavana päivänä. CC-keulahahmo George "Corpsegrinder" Fisher on leppoisuudestaan huolimatta muuten pelottavimpia lavahahmoja, joita on vastaan kävellyt niin äänensä kuin ulkopuolisten avujensa myötävaikutuksesta. Startti Berliinistä toteutuikin kaikkien odotusten yli, saimme vetää liki täydelle salille Huxleysissä. Tämä kuulemma onkin varsin ominaista amerikkalaisille ihmisille, mitä en heti tullutkaan ajatelleeksi. Basisti Alex Websterkin osoittautui melko helpoksi ihmiseksi englannin kielellä kommunikoinnin suhteen. Havaitsimme pelkotilat melko pian turhiksi, Cannibal Corpsen tyypit vaikuttivat varsin mukavilta miehiltä. Soittoaikaa oli Diablon kohdalle suotu vaivaiset puoli tuntia, minkä tosin totesimme riittävän kynsien näyttämiselle, kunhan kortit pelataan oikein. Jengiä piisasi Saksan päässä hienosti, li- 34 INFERNO. Etukäteen mietitytti myös mahdollinen kielimuuri, olimmehan sijoitettuna samaan bussiin floridalaisten kanssa. Tarkemmin ottaen meininki ei ottanut paljoakaan rauhoittuakseen muutamaan päivään, mutta rajat biletyksen suhteen toki alkoivat hahmottua pikkuhiljaa itse kullekin. TEKSTI JA KUVAT Aadolf Virtanen Infernon demosetä Aadolf lopettelee tätä luettaessa kuukauden Euroopan-rundia samassa bussissa Cannibal Corpsen kanssa. Mies myös muistaa ulkoa Pestilencen ja Deathin alkuaikojen biisejä, mistä olin suhteellisen innoissani, kun availin jossain raossa keskustelua näistä death metal -legendoista. Löysät pois lähdössä. Ensimmäisenä iltana otimme tietenkin "löysät pois" juhlimisen suhteen. Roudareiden mukaan kaikki oli suurin piirtein kunnossa ennen kamojen tyhjentämistä, mutta palatessa oli käynnissä koko käytävän kattava helvetti kaikkien kolmen bändin työstämänä. Olin kuitenkin luottavainen sen suhteen, että bändi, joka on esiintynyt Ace Ventura -leffassa, ei voi olla läpeensä paha
Noh, taskut täynnä rahaahan sitä on lähdetty reissun päälle, joten haitanneeko isommin. Selitimme toki Pohjanmaan poloiselle, että kyse onkin unkarilaisesta kaupungista. Bussipöpöjen hyökkäys. Ensimmäinen vapaapäivä meni kovan ja hiukan odotetunkin kiertueflunssan kourissa, mikä sinänsä oli aika onnenpotku, ja pahin alkoi mennä ohi ainakin itselläni jo seuraavalle keikkapaikalle, siis Budapestiin saavuttaessa. Unkarissa oli tähänastisen reissumme paras palvelu. Duunia saa tehdä yleisön voittamiseksi huomattavasti kotimaan päähän verraten, mutta haasteet haasteina. Saksan alkupään keikat tuntuivat menevän itse kullakin bändillä kerta toisensa jälkeen paremmalla vastaanotolla. Melko ujon oloista porukka tosin oli, mihin olimme kyllä varautuneetkin. Lisäksi Nygårdille tuli jonkinlainen ongelma siitä, ettei hänellä ollut vielä hajuakaan, minkälainen maa seuraavana keikkalistaan sijoittuva Budapest mahtaa olla. Itse keikkasali oli aika hurjan kokoinen kaikukammio, ja lavalle jäi kerrankin tilaa mesoamista varten. Kakkospäivä Sveitsissä meni hyvin siihen asti, kun saimme tiedon Suomesta, että Tehosekoitin tekee tulevana kesänä comebackin. Asemakaavoista ei ilmeisesti ole isommin tie- toa, piparkakkutaloja ja teollisuushalleja nimittäin lätkitään vierekkäin sen verran surutta. Noh, ilmeisesti poikain runokirjat eivät sitten ole lyöneet leiville. Prattelnin, ehkä koko Sveitsinkin arkkitehtuuri oli melkoisen kaaosmaista katsottavaa. Sveitsin Z7, jossa koko kattauksella olikin luvassa tuplakeikka, osoittautui hienoksi paikaksi, jossa avautui tilaisuus jopa pestä pyykkiä. Lopputuloksen olisi pystynyt nippanappa arvaamaan, kun toisen niskaan menee saman verran nestettä kun toiseen kokonaisuudessaan. Children of Bodomin suuruus on todellakin samalla tasolla joka puolella Saksaa (tai oikeastaan koko Eurooppaa, kenties maailmaakin?) kuin Suomessa jo pitkään. Nyt väsymys ja huono nukkuminen alkoivat olla aistittavissa, Sveitsin bäkkärillä Diablon kitaristirumpali-akselilta tuli kiertuetunnelmia kysyttäessä ainoastaan hiljaisuutta vastaukseksi, edellisiltana jonkinlaisessa vauhdissa ollutta Nygårdia taas ei näkynyt koko päivänä missään. "Great guy, Great guy!" mies karjui ja totesi samaan hengenvetoon vihaavansa rikollisuutta yli kaiken. On kuitenkin ilmeistä, että on tarpeellista huolehtia tavaroidensa oikeaoppisesta sijoituksesta ennen kuin aikoo menettää kontrollinsa. Muu maa Budapest Rajanylitys alppimaahan meni nukkuessa, itsellä alkoi olla jo niin hurjia väsymystiloja, ettei afterparty-meininki enää innostanut, vaikka jenkeissä tuntui virtaa piisaavan. Siltikin mittelö oli kuulemma päättynyt yllättävästi nahantakojamme tuulettaessa viimeisenä hereillä oloaan. Tämä bändi onnistui aikoinaan ärsyttämään allekirjoittaneen ja Nygårdin aivan raivon partaalle kerta toisensa jälkeen jo pelkällä olemuksellaan. Loppuillasta myös nähtiin eräänlainen juomakilpailu rumpalimme Malmbergin ja jo edellä mainitun CC-nokkamiehen kesken. Ensimmäiset pakolliset sightseeingit oli ajateltu tähän väliin, ja kyllä sitä kulttuuria tuli sitten imettyäkin. kimain täydelle salille pääsi vetämään tuon tuosta. Stuttgartissa sain Corpsegrinderin innostumaan Alibin lukemisesta, ja toimiessani tulkkina mies hekotti taukoamatta, varsinkin jutusta, jossa liikuntavammainen tappoi varkaan pyörätuolista käsin. Alushousut olivatkin jo sopivasti muutamaan kertaan käännetyt. Sentencedin kotoinen Consider Us Dead -veisu alkoi tuntua korvalapuista erittäin ajankohtaiselta sävellykseltä. Saksan viiden keikan aloitusrupeaman jälkeen Nygård lähti Sveitsiin niin vauhdikkaasti ja uholla, että unohti puolet henkilökohtaisista kamoistaan Müncheniin. Tytöt väsäsivät varmaan seitsemän ruokalajia pöytään notkumaan ja INFERNO 35
Toivotamme myös tervetulleeksi Markus Vanhalan Diablon kakkoskitaraan, Utriainen kun siirtyy velvollisuuksiensa pariin Suomeen kymmenisen keikan ajaksi. Lähtökin on ajoitettu aamukuuteen, joten tuulimyllymaan ja sen kulttuurin tutkintaan jää kosolti aikaa. Itävallan Gasometer on koko lailla isoin ja hienoin klubi, johon on tullut tutustuttua. Amsterdamin jälkeen koko konkkaronkka siirretään Englantiin, ja räyhäys jatkuu. Tämän jälkeen kuulimme, että omituisten järjestelyiden vuoksi puolet lipun ostaneesta parin tonnin porukastakin oli ollut vielä ulkona. olisivat varmaan syöttäneetkin pyydettäessä. Näiden massiivisten ja loputtomien vuoristoryhmien lipuessa ohi ei ihmettele juurikaan, että itävaltalaisen Klara Hitlerin pojallekin iski aikoinaan jonkin sortin suuruudenhulluus. Malmberg oli lopulta niin huonossa kunnossa ja kovassa kuumeessa, että jouduimme perumaan illan keikan, ensimmäistä kertaa koskaan. Oli tarkoitus rykäistä kannibaalien kanssa kahdestaan Innsbruckin mäkihyppykaupungissa. Laantuuko Nygårdin uho edes rundin kääntyessä ehtoopuolelle. Milanoon saavuttaessa alkoi rumpali pysyä jälleen tolpillaan ja pääsimme jatkamaan musisointiamme. Puoliväli häämöttää. Italiassa miksaajamme laittoi ensimmäiset varsinaiset säännöt pöytään todeten: "Soita hyvin äläkä tule kipeäksi. Paikalle pamahti myös yllätyksenä kourallinen suomalaisia tuttavia lähes katatonisessa tilassa. Milano oli parasta sitten Budapestin, väkimäärä ja vastaanotto oli ainakin meille hyvinkin piisaavaa. Yleisökin on hyvin mukana illan keikalla, ja vaikka tilaa on vähiten tähän mennessä per pelimanni, performanssia voi luonnehtia hyväksi. Milanosta palasimme vielä yhdelle keikalle Saksaan; suhteellisen ahdas ja hikinen luola Nürnbergissä ei tarjonnut päivän highlightia, mutta paikallisen eläintarhan gorillat ja kirahvit siinä sen sijaan onnistuivat. Saavatko Bodomin pojat kuningattaren pöksyt kostumaan. Parasta Unkarissa oli yleisökin, olimme itsekin ihan pähkinöinä vastaanotosta lavalta astuttuamme, eikä maassa ole julkaistu edes levyjämme. Sen sijaan tuli kirjaimellisesti törmättyä kahteen slovakialaiseen metallipäähän, joiden seurassa ajauduin baariin turisemaan. Lämmöt bussissa toi36 INFERNO mivat, mutta jälleen oli pakko poiketa korjaamolle, koska tour managerimme repäisi bussin takaoven irti Wienistä lähdettäessä. Palvelu alkoi olla jo melkein ärsyttävyystasoista paikoin, kun itse ei saanut suunnilleen edes leipää voidella. Matkan jatkuessa ei malttanut enää punkassa pysyä, Itävallan postikorttimaisemat olivat niin henkeäsalpaavat. Ketään ei kiinnosta, tajuatko mistään mitään, kunhan vaan nämä hoituvat." Näillä sitten mentiinkin, ja illan keikka oli varmaan parasta sitten Budapestin. Ravintoloita on joka suuntaan mailikaupalla, ja ilman mahdollisia päihteitäkin alkaa jo pyörryttää tämän kaupungin syke. Itävaltaan saatiin myös spesiaaliveto Bodomien pitäessä välipäivää. Peli kovenee, tai ainakin oletettavasti muuttuu, saarivaltioon siirryttäessä. Tämän saatte selville vain lukemalla seuraavan Infernon.. Eikä ihme, italiaanoja oli jo aamulla klo 9.00 melkoinen läjä taju kankaalla keikkamestan edessä, eli intohimoista kansaa siinäkin suhteessa. Että sillä lailla. Räntää tuli Wienissä vaakatasossa, joten kaupunkiin tutustuminen jäi tällä kertaa väliin. Bussin lämppäri olikin taas vaihteeksi rikki, ja matkalla Itävaltaan kävimme jossakin kumman autohallissa jälleen korjaushommissa. Harmillista, mutta onneksi kyseessä oli välipäiväkeikka ilman bodomeita ja hiukan pienempi keikkamesta. Siirtymä Amsterdamiin kesti 12 tuntia, mutta perillä olikin sitten kaupungin meininki kohdillaan. Tässä vaiheessa sairastamisvuoron lunasti rumpalimme Malmberg, lopuilla alkoi olla pahin jo ohi niiskutuksen suhteen. Hevihän on tunnetusti sopivan globaali puheenaihe, ja mukavien miekkosten kanssa kului tovi jos toinenkin mukavasti. Vai tappaako Corpsegrinder kaikki ennen sitä
Olemme muuntuneet musiikillisesti melkein joka levyllä. Olemme sen sijaan soittaneet biisejä melkein kaikilta muilta levyiltä, myös Worship Himiltä (1991), joten kuulijat ovat saaneet kattavan kä38 INFERNO. Ei meitä kiinnosta, olemmeko kedon tuoreimmat kukkaset vai emme. Biisit vaan syntyivät toinen toisensa jälkeen, eikä niitä sen koommin kihnutettu. arkus La TEKSTI M ut koko on kulken ys Samael ommin vientiylpe paa ja help m Sveitsin lektronise ejan kohti e inen Abov uransa a . Kreikassa hommat eivät kuulemma oikein toimi, vaikka kovasti mies maata muutoin kehuukin. Eteenpäin kukkasista piittaamatta Samael on noudattanut Ceremony of Oppositesista lähtien samaa levyntekokaavaa: Vorph vastaa sanoista ja veljensä Xy (koskettimet ja rumpuohjelmointi) sävelistä. Emme ajatelleet liikaa, vaan menimme ja teimme. Ironista sinänsä, black metalilla aloittaneen bändin synnyinseutu tunnetaan lähinnä melusaasteesta. Pystyimme testaamaan ihan mitä tahansa ilman, että piti hinkata yksityiskohtia loputtomuuksiin, kuten normaalisti. Yritämme tavoittaa aina jotain sellaista, mitä emme ole ennen tehneet myös Abovella. En osaa sanoa, kuinka paljon meihin on vaikuttanut se, mitä muualla skenessä tapahtuu, mutta luulisin, että meillä oli jo kauan sitten idea siitä, miltä halusimme kuulostaa. Mietimme uusien biisien soittamista, mutta buukkasimme kiertueen jo ennen kuin päätimme julkaista Aboven Samaelin nimissä. Sitä eivät tiedä edes bändiläiset itse, niin ainakin Vorph väittää naurunremakan säestämänä. Perustajajäsen, laulaja-kitaristi Vorph, soittaa puoli tuntia sovitun haastatteluajan jälkeen ateenalaiselta klubilta, jossa bändi soittaa myöhemmin samana iltana osana mittavahkoa Euroopan-kiertuetta. Homma menee yleensä niin, että Xy äänittää ja esituottaa kappaleet, jotka kiikuttaa sitten muiden kuultavaksi. Above on riisuttu metallilevy. On tietysti aivan liian aikaista puhua siitä, mutta katsotaan sitten, kun aika on kypsä, vai mitä. Kyllä me joskus jammailemmekin, muttei sitä kautta synny koskaan biisejä, Vorph toteaa. Sion sijaitsee vuorten ympäröimässä laaksossa, ja läheisen siviili- ja armeijalentotukikohdan äänet resonoituvat häiritsevän kovaäänisesti ympäri kyliä. Reign of Lightin (2004) ja Solar Soulin (2007) kanssa yhteistä ovat lähinnä tarttuvat kertosäkeet. Vorph kuvailee kiekon olevan paranneltu versio bändin neljästä ensimmäisestä levystä, kadonnut linkki Ceremony of Oppositesin (1994) ja Passagen (1996) välillä, mikä onkin osuvasti sanottu. Teimme biisit ilman paineita ja rennolla fiiliksellä, kun ei tarvinnut kelata, että ne tulevat Samaelin levylle. Siinä missä edeltäjä Solar Soulin purkitukseen hurahti liki seitsemän kuukautta, Above taltioitiin kolmessa viikossa. Toki sillä on linkkinsä menneeseen, mutta emme ole tehneet ikinä niin nopeaa ja suoraviivaista albumia. Saatamme muuttaa joitain juttuja yhdessä, mutta Xylla on ylin päätäntävalta. Väkivalta . Olemme vain kehittäneet sitä eteenpäin. Se on hyvä kysymys! Ei mitään hajua. En usko, että seuraava levy tulee olemaan suoraan jatkoa Abovelle tai Solar Soulille, vaan enemmänkin jotain niiden väliltä uusilla mausteilla. Luomisprosessissa auttaa osaltaan se, että bändillä on oma The Cube -niminen studio, jossa kappaleaihiot ja osa virallisillakin julkaisuilla kuuluvista äänistä tarttuvat kovalevylle. aa metallia maton alta ureskeltav p steorialta tää kehity albumi ve akso I www.sam ael.info uu al P S amael perustettiin Sionissa, alle rvoihin perusa sityksen siitä, mitä olemme tehneet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, Vorph sanoo. Samaelin yhdeksännellä täyspitkällä, Abovella, "melusaasteympyrä" ikään kuin sulkeutuu, sillä bändi teki paluun suoraviivaisen ja aggressiivisen mustan metallin pariin. Albumilla ei ole sinänsä hirveästi uutta, vaan se on enemmänkin oman porukan hauskanpitoa. Hän pahoittelee kommunikaatio-ongelmista aiheutunutta viivästystä ja pyytää kilauttamaan klubin keikkapromoottorin puhelimeen. Above on kadehdittavan rohkea veto muutaman salonkikelpoisemman ja kuulijaystävällisemmän elektrolevyn jälkeen. Tämän levyn tekeminen oli mielenkiintoista. Uuden levyn kappaleita ei kuitenkaan kuultu vielä tällä kiertueella. Kuinka pitkäikäiseksi musiikillinen paluumuutto sitten osoittautuu. Sitä se nimenomaan on kohti vyöryvä panssarivaunu kovat piipussaan. Vorph nostaa bändinsä pätevimmäksi työnäytteeksi Solar Soulin, josta jäävät päällim- Kovat piipussa Alkuperäisen suunnitelman mukaan Above piti julkaista samannimisen sivuprojektin nimellä, mutta musikantit päätyivätkin junttaamaan pääbändinsä logon kanteen. mies ehdottaa. 30 000 asukkaan pikkukaupungissa, vuonna 1987
Sieltä löytyy muun muassa viitteitä Illuminationista ja Earth Countrystä. Hän ei ole muutenkaan turhan ronkeli musiikinkuuntelun suhteen, vaan melkein kaikki käy ajasta, paikasta ja tunnelmasta riippumatta. "Impaled Nazarene on rankka ja fiksu bändi. Ihan kivasti meillä menee, kuittaa Vorph ansiotasostaan ennen kuin päästän miehen työnsä äärelle, levittämään sionlaista melusaastetta, kaivattua sellaista, täydelle talolle. INFERNO 39. Tykkään toki Abovestakin kovasti, mutta se tuo esiin vain yhden puolen bändistä. Suomeen saakka karavaani ei tälläkään erää pyyhkäissyt, mutta bändi tahtoisi soittaa näillä leveyksillä, kunhan saa ensin Aboven pihalle. Pääosassa on simppelin avaruusvalokuvan sijaan moderni, pieniä yksityiskohtia ja lukuisia tasoja pursuava kuvankäsittelytaideteos, jonka etualalla istuu ylöspäin katsova mieshahmo sarvipäähine kasvoillaan ja sydän röntgenkuvamaisesti paljaana. Olemme soittaneet siellä muistaakseni vain kahdesti, joten nyt olisi hyvä aika tulla sinne uudestaan. Samaelin levyt, esiintymiset ja oheistuotteet ovat käyneet jo pitkään sen verran hyvin kaupaksi, ettei muusikoiden tarvitse tehdä muita hommia leipänsä eteen, mikä ei ole internetpiratismin valtakaudella itsestään selvää, saati edes kovin tavallista. Yleisöä riitti ja soitto kulki. Pidän Mikasta ja pojista myös henkilökohtaisella tasolla, he ovat mukavia. Bändi esiintyi viimeksi Suomessa vuoden 2006 Nummirockissa. Uuden levyn sanoituksetkin syntyivät nopeasti ja kivuttomasti. Reign of Lightilla ja Solar Soulilla melkein jokaisessa kappaleessa oli eri rakenne. Impaled Nazarene on rankka ja fiksu bändi. Hän on kuunnellut yhtyettä ensimmäisestä demosta, vuoden 1991 Shemhamforashista, lähtien. En edes muista, minkä bändin näin viimeksi, Vorph aprikoi ja jatkaa hetken mietittyään: Sen täytyi olla Dillinger Escape Plan, josta pidän paljon. En pidä musiikista, joka on ennalta arvattavaa. Tosin kiertuebussissa soi useimmiten vanha hevanderi, kuten Black Sabbath ja Iron Maiden. Puhelun taustalta kuuluu enenevässä määrin hälyääniä. Esimerkiksi Reign of Lightilla lyriikoiden merkitykset oli haudattu aika syvälle. Aboven graafinen ilme on enemmän scifiä kuin totuttua tähtitiedettä ja harmonisen pyöreitä muotoja. Aboven kansikuva poikkeaa bändin aiemmasta linjasta aika paljon yhtye kun verhoilee kiekkonsa usein planeetta-aiheisiin valokuviin, joissa on musta tausta. Vaikka Vorph on louhinut ikänsä metallia, hänen kuuntelutottumusvaakansa kallistuu selkeästi klassisen puolelle. Tällä levyllä niitä ei tarvitse kaivella lapion ja hakun kanssa. Emme ole buukanneet toistaiseksi mitään Suomesta, mutta toivottavasti saamme jonkun keikan järjestettyä. Kitaristi-laulajan mukaan levystä heijastuu useita erilaisia näkökantoja bändiin, joka on seikkaillut tyylilajista toiseen tai kuten mainittua, Abovea lukuun ottamatta, koko ajan kohti kevyempää ja valtavirtaisempaa ilmaisua. Vorph pitää useista täkäläisistä bändeistä, joista mainitsee suosikik- seen Impaled Nazarenen. Tiedä sitten, kuinka hyvin se tulee kestämään aikaa ja kyllästynkö siihen vuoden päästä, mutta nyt olen siitä innoissani. Meillä ei ole tällä hetkellä selkeitä keikkasuunnitelmia, mutta etsimme lähinnä kesäfestarivetoja. Illan keikkatapahtuma lähestyy. Samael runttasi ensin 14 keikkaa Deiciden, Vaderin, Devianin ja Zonarian kanssa, minkä jälkeen lavakumppanit vaihtuivat 12 illaksi Keep of Kalessiniksi ja Noctiveriaksi. Näin viime vuonna ehkä korkeintaan kymmenen tai kaksikymmentä keikkaa, eli tosi vähän. Pidän Mikasta ja pojista myös henkilökohtaisella tasolla, he ovat mukavia." Vorph mäisinä mieleen selkeät soundit ja tarttuvat kertosäkeet. Aboven kannesta ei tullut ihan sellainen kuin puhuimme taiteilijan kanssa, mutta hän sai kaapattua kuvaan useamman kappaleen tematiikkaa. Samael-kappale vaatii toimiakseen yllättävyyttä ja sellaisen kertsin, joka on helppo muistaa. Haluamme pitää biisit mielenkiintoisina. Muiden bändien keikoilla miestä ei kuitenkaan kovin usein nähdä. Sen toteutti Patrick Pidoux, sama jamppa, joka vastasi Solar Soulin illustroinnista. Xy oli väsännyt sävellykset valmiiksi, ja minä kirjoitin sanat siltä pohjalta, millaisia fiiliksiä ne herättivät. Kuten mainitsin, tämä levy on erittäin spontaani. Tekstit noudattavat pitkälti samaa linjaa kuin kolmella aiemmalla levyllä, mutta kerronta on suorempaa ja vähemmän maalailevaa. Uuden levyn tausta on valkoinen, ensimmäistä kertaa Samaelin historiassa. Olemme todella tyytyväisiä siihen, Vorph myhäilee. Samael tahtoo Suomeen Helmikuun alkupuolella päättynyt, kaksiosainen Euroopan-kiertue sujui yli odotusten
ä sillä on sa mit 40 INFERNO. pakkosyöttö ut pitkän di on kulken Bän se alkaa utta viimein tien, m asemassa, a sellaisessa oll kuuntelevat että ihmiset nottavana. Schildt TEKSTI Saku kus Lehto KUVAT Mar eomen.net www.profan fane Omen telainen Pro Lah n ella levyllää hyökkää tois arvojen terialismia ja ma ä vastaan
Toisaalta sitä taas voisi kutsua jonkinlaisen johdatuksen kannattelemaksi menestystarinaksi, jossa palaset loksahtelevat itsestään paikoilleen. Miehistönvaihdoksetkin vaivasivat, eikä yhtyeessä vaikuta enää ensimmäistäkään alkuperäisjäsentä. Ensinnäkin siitä on tarkoituksella tehty ennemmin yksi iso kokonaisuus kuin nippu erillisiä biisejä. Miksei fyysisestikin, Näveri lisää. Ei meitä tuollainen juuri kiinnosta. "Jos treenikämpällä sattuisi syntymään Profane Omenin oma Enter Sandman, niin eihän siinä olisi mitään pahaa." P rofane Omenin kasvutarinaa tarkas- tellessa ei heti osaa päättää, miten sitä kuvailisi. Aika riskialtista, nojaavathan nykyihmisten kuuntelutottumukset yhä enemmän yksittäisiin biiseihin ennemmin kuin suuriin albumikokonaisuuksiin. Tästä eteenpäin orkesterin tie on kulkenut tasaisesti eteenpäin. Mitään ei jäänyt sanomatta, eikä toisaalta sanottu mitään ylimääräistä. Suuria linjoja Maaliskuussa alkava valloitusretki ei kuitenkaan kulje aivan ilmeisintä reittiä. Keikoille eksyi yhä enemmän ihmisiä, jotka osasivat biisit ulkoa. Kyllä sieltä löytyy myös hittikertsiä ja muuta hyvää koukkua, Näveri kertoo. INFERNO 41. Betten into Suomissioniksi ristitty levy nousi Suomen viralliselle albumilistalle ja keräsi ylistäviä arvioita. Kävi miten kävi, yhtye on kaikkensa tehnyt, sillä kaksikon mukaan bändi ei olisi saanut levystä millään konstilla yhtään parempaa. ja yhtyeen taustavoimat ovat teroittaneet kyntensä lopullinen läpimurto on tarkoitus suorittaa nyt. Aina, kun jokin meni putkeen, tuli kohta turpaan kahta kauheammin. Minun mielestäni Inherit the Void eroaa debyytistä eniten siinä, että kaikki ylimääräinen kohkaaminen on jätetty pois. Vuonna 1999 perustettu yhtye taivalsi uransa alussa samanlaista kivistä tietä, mitä kaikki demobändit joutuvat kulkemaan: surkeita keikkoja, outoja kusettajia ja kummallisia diiliehdotuksia riitti yllin kyllin. Halusimme vain tehdä hyvän levyn, joka pysyisi kokonaisuutena kasassa. Itse en myöskään allekirjoita väittämää, etteikö joissain biiseissä olisi hittiainesta. Pohjapiirustukset piti taas kerran laittaa uusiksi. Kaikki muuttui kuitenkin vuonna 2006, kun yhtye vetäytyi studioon äänittämään debyyttialbumiaan. Pisimpään mukana ollut laulaja Jules Näverikin tuli mukaan vasta bändin perustan hahmotuttua. Inherit the Void on jämäkkä paketti, mutta monella tapaa debyytistä sekä vuonna 2007 julkaistusta Disconnected-ep:stä poikkeava tuotos. Kyllä, kaikki on nyt todellakin annettu. Sekä henkisesti että musiikillisesti, Kurki huoahtaa. Toisaalta se on selviytymistarina, jossa tuulimyllyjä vastaan kamppaileva pikkubändi on viimein alkanut saada vaivoilleen vastinetta. Näin siis ainakin, jos se on Jules Näveristä sekä kitaristi Williami Kurjesta kiinni. Näveri ja Kurki kuitenkin sivuuttavat asian toisarvoisena. Bändin uran alkupuoli puhuu ensin mainitun puolesta. Kenties tämän vuoksi se ei tunnu sisältävän debyytin tapaan yksittäisiä hittiehdokkaita hoilattiinhan Beaten into Submissionin kappaleita aina metallikaraokessa asti. Bändi pääsi esimerkiksi vuonna 2005 kiertämään ulkomaita, mutta minirundin päätteeksi yhtyeen pitkäaikainen rumpali Mika Tanttu jätti yhtyeen. Bändi aloitti yhteistyön Teemu Suomisen Metalhead Promotionsin kanssa ja markkinointikoneisto alkoi pyöriä aivan uusilla kierroksilla. Lahtelaisten toinen levy Inherit the Void julkaistaan 4.3
Tai nyt tehtiin yksi myönnytys: levyn keskellä on tämä kolmen biisin kokonaisuus, eli Left to DisintegrateIn the Middle I BreatheRight to Retaliate, ja Leftin loppuun kuuluva hidas fiilistelyosa siirrettiin singleversiossa Middlen alkuun. Uskovatko Näveri ja Kurki, että ihmiset oikeasti jaksavat keskittyä näin suuriin aiheisiin, vai onko Inherit the Voidinkin kohtalona tulla kulutustavaraksi, josta kuunnellaan paria biisiä sieltä täältä. Analysoimme tosiaan Viljamin kanssa paljon sitä, miksi emme voi hyväksyä joitain meille opetettuja arvoja, ja miksi koemme olevamme tavallaan ulkopuolella. Profane Omen on sieluttomuutta vas- että voiko levyä sanoa teemalevyksi, kun kokonaisuus tuntui rönsyilevän liikaa. Ehkä sellaiselle kokoomusnuorelle tuollainen rakennelma ei ole mikään tyhjiö, vaan se saa turvaa ja onnea kaksikerroksisesta asunnostaan ja pankkivirkailijan duunistaan. Keskustelu maahanmuuttajista onkin jälleen pulpahtanut pintaan, kun Perussuomalaiset keräsi maahanmuuttoa kritisoivan teemansa avulla vaaleissa runsaasti kannatusta, ja Jussi Halla-Ahon kuuluisa blogi herättää joissain lukijoissa jopa fanaattista arvostusta. Varsinaisen hittitehtailun jätämme kuitenkin Risto Asikaiselle ja kumppaneille. Monille tuputetaan lapsuudesta asti asioita, jotka osoittautuvat myöhemmin sellaisiksi, joita ei halua toteuttaa. Kukin tarvitsee ruokaa ja suojaa selviytyäkseen, mutta ylenpalttista prameiden autojen ja jättiläismäisten taulutelevisioiden kaltaisen luksuksen metsästämistä muusikot eivät ymmärrä. Jos vaikka joku tavallinen opettaja saa päähänsä, että se laittaa yhtenä päivänä pianon peräkärryyn ja lähtee sen kanssa Saksaan soittelemaan, niin sitä pidetään hulluna. Näin suhtaudutaan ihmisiin, jotka saavat tästä oravanpyörästä tarpeekseen ja tekevät jotain repäisevää, vaikka menettäisivätkin samalla kaiken maailman eläkevakuutusrahastot ja muut hevonpaskat. Emme me hyljeksi biisejä millään "tää on liian radiomatskua" -asenteella. Tällaista toivon meidänkin kuuntelijoilta, että he jaksaisivat keskittyä ja ottaa selvää, että mitä vittua siellä oikein lauletaan. Meille kaikkein tärkeintä on tehdä matskua, jonka takana voi seistä sataprosenttisesti. Hän peräänkuuluttaa ihmisiltä rohkeutta tavoitella todellisia haaveitaan sen sijaan, että kulkisivat lammasmaisesti massan mukana. Nykyään tuijotetaan liikaa sitä, miten hyvin ulkoisesti menestyy yhteiskunnassa, Kurki säestää. Mutta kiinnostaako ketään? Melko painavaa sanaa kaverukset julistavat. Väittämää on vaikea niellä, onhan bändi tunnettu kunnianhimoisuudestaan ja määrätietoisuudestaan kasvattaa nimeään alati suuremmaksi. Joku vaikka tekee väkipakolla jotain paskaa markkinointimiehen duunia, kun oikeasti haluaisi lähteä Juupajoelle veistämään veneitä. Henkilökohtaisesti toivon, että antaisimme levyllä meitä aktiivisesti kuuntelevalle porukalle jotain, mistä ne jaksavat kiinnostua laajemmassakin mittakaavassa. Siinä alkaa nopeasti nousta puna kasvoille, että "ai oikeasti, vitun munapää. Monet pitävät suurta osaa itsestään tavallaan vakan alla. Jonkun pitää tehdä myös ne merkonomin, siivoojan, sekatyömiehen ja kaupan kassan duunit. Musiikin laiton nettilevitys saa Näverin ja Kurjen hivenen kiivastumaan. Me haluamme tehdä musaa, jossa on syvempiäkin tasoja. Arvomaailmat uusiksi Inherit the Void käsittelee Näverin ja Kurjen mukaan perintöä, jonka vanhempi sukupolvi jättää lapsilleen. Kurki jatkaa vielä teeman selvittämistä. Puhumattakaan jos joku kaveri tulee vielä kirkkain silmin kertomaan päin naamaa, että "mä olen warettanut kaikki teidän biisit netistä, te ootte ihan mun lempibändi!". Uskallan väittää, että joku Papua-Uusi-Guinean keskivertoasukas, joka ei ole ikinä nähnytkään Suomen kaltaista yltäkylläisyyttä, on helvetin paljon onnellisempi kuin tyypillinen länsimainen ihminen, Näveri virkkoo.. Tämä levy kun ei varmasti aukene kerralla, Näveri kertoo. Kaksikko kapinoi leppymättömästi valmiiksi pureskeltuja arvoja vastaan, ja näkee isien perinnön muistuttavan monilta osin oravanpyörää, jossa väännetään vuositolkulla inhottavaa duunia turhanpäiväisten tavaroiden haalimista varten. Eihän se ole todellisen onnellisuuden lähde, kitaristi murahtaa. Tällaiset vaatimukset eivät ole uusia, vaan vastaavanlaista arvojen uudelleenarviointia on peräänkuulutettu melkeinpä niin kauan kuin kirjallisuutta ja muita taiteita on ollut olemassa. Näveri ja Kurki kuitenkin pitävät tämän En minäkään tarkoita, että kaikkien pitäisi alkaa heti hyppiä laskuvarjohyppyjä tai muuta raflaavaa, vaan että ihmisten pitäisi kiinnittää enemmän huomiota niihin asioihin, jotka oikeasti saavat heidät onnellisiksi. Jos treenikämpällä sattuisi syntymään Profane Omenin oma Enter Sandman, niin eihän siinä olisi mitään pahaa, Näveri komppaa. Musiikkimaailma tuntuu kuitenkin kehittyvän jatkuvasti lyhytjänteisemmäksi, eikä tavallisilta kuulijoilta löydy useinkaan kärsivällisyyttä tällaisten suurten teemojen analysointiin. Näveri puolestaan työskentelee siviilityössään turvapaikanhakijoiden parissa, ja miehel- "Ihmisten pitäisi kiinnittää enemmän huomiota niihin asioihin, jotka oikeasti saavat heidät onnellisiksi." taan, Kurki julistaa. Kurki jyrisee, kuinka kenenkään on turha väittää diggaavansa bändistä, jos ei ole valmis maksamaan sen musiikista. Itse suhtaudun vastaaviin enemmän "hyi helvetti" -asenteella. Näissä tulee aina yllätyksiä, enhän minä uskonut debyyttilevynkään biisien soivan radiossa, mutta melkein kaikki niistä ovat soineet. Minusta sellaiset ovat aika laiskoja musiikinkuuntelijoita, jotka kuuntelevat vain sen pari biisiä sieltä täältä. Vai ei kiinnosta. Niissä on ihan selkeä linja, jota pitkin mennään, Näveri kertoo. Kyllä me ainakin haluamme uskoa, että jaksavat. Musiikista sanotaan tulleen pikaruokaa, jota nautitaan täyteen ahdetuista iPodeista. Hän kiroaa sitä, kuinka monet taistelevat läpi elämänsä omaa itseään vastaan, kun yrittävät olla väkisin niin kuin muut. Mietimme tosin jossain vaiheessa, 42 INFERNO hyvinvointiyhteiskunnan elintasoa ylimitoitettuna ja toivovat asioiden tärkeysjärjestyksen uudelleenarviointia. Osta ne vitun levyt!", Näveri komppaa. Biiseissä ei tehdä mitään laskelmoiden, eikä musiikissa olla tehty mitään myönnytyksiä hittihakuisuuden nimessä. Ja niin kauan, kun ympärillämme on riittävästi kiinnostunutta väkeä keikkailun mahdollistamiseksi, olen tilanteeseen ihan tyytyväinen. Mutta ei hinnalla millä hyvänsä! Kurki huudahtaa. Tällaista tasapäistämistä vastaan minä olen. Lähtisi sitten, perkele! Kaikki tämä perustuu siihen, että meille opetetaan tällainen pröystäilevä elintaso, mihin kaikkien pitäisi pyrkiä. Kurki tuumaa. Sen verran kunnioitusta artistia kohtaan on löydyttävä. Kyllä minun mielestäni levystä saa paljon enemmän irti, kun sen pyöräyttää alusta loppuun ja lukee samalla vielä kansilehtisestä sanoja. Yksi sukupolvelta toiselle periytyvä kansanpiirre on perisuomalainen muukalaiskammo. Vastapuolenkin argumentit ovat tuttua kauraa tavallinen kokoomusnuori osaa nopeasti muistuttaa, kuinka suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu nimenomaan työllä, eivätkä kaikki voi odottaa tienaavansa leipänsä muusikkona, maalarina tai veneenveistäjänä. Tulimme kuitenkin studiossa siihen tulokseen, että kyllä ne biisit vaan jumalauta kaikki liittyvät toisiinsa. Kaikilla pitäisi olla uudet kausisohvat ja puutarhakalusteet ja neljä sataa neliötä kotia, missä voi hieroa mahaansa
Kotiviiniksihän ne sitä sanoivat, mutta kyllä se oli ehtaa kiljua, Kurki hymähtää. INFERNO Oman tiensä kulkijat Profane Omenissa on myös sellainen silmiinpistävä piirre, että yhtye on pysynyt visusti erossa suurten levy-yhtiöiden listoilta. Yritin kaupata yhtiölle samalla myös Profane Omenia, mutta Rami Hippi vastasi lyhyesti tyyliin "no tehän olette oikeastaan ihan sama kuin Misery Inc". Levy olisi pitänyt kasata puoliksi demobiiseistä, eikä meitä huvittanut ollenkaan alkaa masteroida joitain demoja. Tai no, yksi lafka kiinnostui meistä alkuaikoina, Meidän toimintaamme ohjaa myös sellainen näkökanta, ettei minulla tulisi biisinteosta mitään, jos jotkut pikkutakkiläskit tökkisivät kynällä, että tee biisejä. kään, että levy-yhtiö ottaisi yhteyttä ja kertoisi suunnitelleensa johtoportaassa bändin seuraavan levyn julkaisupäivää, ja bändin pitäisi alkaa pikapikaa treenata uusia biisejä. Me olemme aina olleet sellainen "outcast". Kyseisen herran blogia lukiessa tulee kyllä pohtineeksi, että miten joku voi olla noin helvetin jyrkkä ihminen. Siinä olisi paljon tekemistä. En ole suinkaan valmis siihen, että Suomeen otettaisiin niin paljon ulkomaalaisia kuin niitä olisi tulossa, vaan haluaisin, että tutkittaisiin eri vaihtoehtoja, miten esimerkiksi ulkomaalaisten koulutusta saataisiin järkeistettyä. Aika ahtaassa maailmassa se tuntuu elävän, vaikka Suomessa on paljon tilaa. Kurki painottaa yhtyeen saaneen oppivuosinaan aivan riittävästi kokemusta nollakeikoista pizzerioissa. Eikös se ollut kotiviiniä. Ja parempi että kävi näin, sillä olemme nyt juuri sellaisessa tilanteessa, missä olemme aina halunneet olla, Näveri toteaa. Mutta kyllähän yhtye varmasti löytäisi sijaa heavyyn panostavien firman rosterista. Näveri kuitenkin toistaa, ettei orkesteri ole koskaan hieronut minkäänlaista yhteistyötä Spinefarmin kaltaisten suurten levy-yhtiöiden kanssa. Siinä missä monet pikkubändit ottavat mitä saavat ja suostuvat keikoilla mitä surkeampiin olosuhteisiin, tunnetaan Profane Omen bändinä, joka on aina osannut vaatia esimerkiksi tapahtumanjärjestäjiltä järkevät puitteet keikalle. Ei onnistuisi miten- "Sellaiset ovat aika laiskoja musiikinkuuntelijoita, jotka kuuntelevat vain sen pari biisiä sieltä täältä." mutta se oli vähän hämärä diili. Onko tätä teemaa tuotu levylle esille. Miten joku voi asettua johonkin mestaan ja julistaa, että se maa on nyt hänen. Kakkoslevykin julkaistaan jakelufirma Playgroundin toimesta, ja promootio sekä keikkamyynti on jätetty Teemu Suomisen harteille. En minä tosin ole Ramille mitenkään katkera, se oli ihan kohteliasta viestinvaihtoa. Myihän lahtelaisten debyyttikin itsensä listalle, ja tämän jälkeen bändi on löytänyt paljon uusia faneja esimerkiksi isojen festivaalikeikkojen ansioista. Tässä yhtye on myös kunnostautunut. Halla-Ahon blogi on tullut Näverillekin tutuksi, ja mies innostuu ihmettelemään tuoreen kunnanvaltuutetun kammoa monikulttuurista yhteiskuntaa kohtaan, jonka laulaja itse kokisi vain rikastuttavana. Näveri ja Kurki suhtautuvat kuitenkin luonnehdintaan ensin torjuvasti. Ei. Haluaisin tietää, onko sillä yhtään ulkomaalaista frendiä, vai onko se sellainen untuvikko jätkä, joka ei ole ottanut selvää mistään muista kulttuureista. Se oli kuitenkin sille yhtiölle ihan normaali käytäntö, tiedän kaksikin bändiä jotka julkaisivat levyn tällä periaatteella heidän kanssaan. Ollaan me käyty joskus esimerkiksi soittamassa puolitoista biisiä ja saatu palkaksi kuusi litraa kiljua, Kurki toteaa. Ilman levyyhtiötä bändi joutuu ihan itse päättämään, keneen voi luottaa ja mitkä tarjoukset kannattaa sivuuttaa. Itse haluaisin uskoa, että maapallo on kaikkien yhteinen, Näveri kertoo. Näveri kysyy. Sellaista siellä kuulemma välillä on, Kurki puolestaan tuhahtaa. Vuodet opettavat Omilla ehdoilla toimimiseen vaaditaan kuitenkin tietynlaista jämäkkyyttä. tä on kuulunut aika ajoin kovia kommentteja suomalaisen yhteiskunnan rasismista. Itse asiassa olin yhteydessä Fireboxiin vuonna 2005, silloin tosin entisen yhtyeeni Misery Incin tiimoilta. Isommat ongelmat ovat siinä, miten saisimme vieraasta kulttuurista tulevia integroitua Suomeen, Näveri toteaa. Eivät ne vain ole koskaan olleet meistä kiinnostuneita, Näveri huudahtaa. Se aiheutti vähän nieleskelyä, sillä minusta bändeillä oli ihan eri meininki. Miksi bändi ei halua levy-yhtiötä mukaan kuvioihin? 43. Enemmänkin sitä sivuttiin Disconnected-ep:llä, jonka nimibiisi käsitteli IsraelPalestiina -konfliktia
Noinkaan härski kusetus ei siis hajottanut bändin rivejä, ja tällaisillakin asioilla tuntuu monesti olevan joku suurempi tarkoitus. Ei me mitään prinsessoja olla oltu, vaan ollaan nukuttu vaikka minkälaisissa vitun viemäreissä. Lupauksia ei lunasteta hetkessä, mutta Profane Omen on jonossa hyvissä asemissa. 44 INFERNO ti Riekki TEKSTI Mat I. Yhteistyötäkin bändit tekevät tosi paljon, minusta ehkä jopa enemmän kuin ennen, Kurki jatkaa. Kyllä sen näkee, milloin esimerkiksi ravintolan omistaja antaa sen minkä voi, ja milloin se vain vittuilee. Puoli tuntia on lyhyt aika lietsoa suomalaisyleisö mukaan polkkaan, mutta Profane Omen teki sen vaivatta. Vuodet opettavat, Kurki jatkaa. Kuohunnan aisti etenkin nuoremman messuyleisön elkeistä. Monesti näiden keski-ikäiset omistajat sitten marisevat, kun joutuvat kuuntelemaan heviä koko illan, ja kostavat pahantuulisuutensa bändeille. Hänen mielestään liian monille kihahtaa suosio hattuun, ja vaatimukset esimerkiksi keikkapaikoilla muuttuvat naurettaviksi. Onhan PO jo kuvioissa pyörinyt, mutta silti sen tunnettuus yllätti. Ei tuolloin voi olla heti pää alaspäin ja ottaa nöyränä vastaan kaikkea, silloin se tyyppi vain antaa tulla täydeltä laidalta. Puhuttiin myös musiikkivideon kuvaamisesta näiden rahoittajien piikkiin. Pitää vain suhteuttaa kohtelu paikan resursseihin. Vittu, kun jotkut saisivat mennä itseensä ja katsoa peiliin. Kaikkea tuollaista menestymistä ja isoja yleisöjä pidetään sitten bonuksina, joita saattaa tulla tai sitten ei. Videokin järjestyi, kun yksi kaveri opiskeli alaa ja tuli auttamaan. Hyviä demobändejä kuitenkin löytyy ihan entiseen malliin. Tämä on tosi perseestä. omaa KUVA V-V El Profane Omen, Finnish Metal Expo 14.2. LIEKÖ KAAPELITEHTAALLE pakkautunut ekstramäärä juuri yhtyeen faneja vai mistä kysymys, mutta Profane Omenin showcase-tyylin puolituntinen näytti, että bändistä todella digataan. Kyllä bändissä potkua onkin. Porukka teki palveluksia toisilleen ja kaikki hyötyivät. Näveri ja Kurki ovat kuitenkin asiasta eri mieltä, joskin Näveri toivoisi yhtyeiden puhaltavan enemmän yhteen hiileen. Ne tyypit, joiden piti hoitaa rahoitusasiat, hävisivät studiohommien startattua jäljettömiin. Bändin oli määrä mennä äänittämään singleä Adrenaline-kappaleesta, ja suunnitelmissa oli mukana muutama ulkopuolinen taho, joiden piti hoitaa kustannuspuoli. Yhteistyötä olisi kiva nähdä lisää. Eikä se levydiili ole minusta nykyään enää mikään menestymisen mittari, jos on koskaan ollutkaan. Bänditoimintaan on kuitenkin tarjolla aivan liian vähän tiloja. Yksillä festareilla erään varsin nimekkään suomalaisen rockbändin pelleily sai minut vihaamaan sydämeni pohjasta kyseistä orkesteria ja kaikkea, mitä se edustaa. Alku-uransa vastoinkäymisistä huolimatta Profane Omen oli yksi silloisen pienbändikatraan tunnetuimpia nimiä, ja yhtye oli tavallinen näky esimerkiksi Dauntlessin, Dead "Meidän toimintaamme ohjaa sellainen näkökanta, ettei biisinteosta tulisi mitään, jos jotkut pikkutakkiläskit tökkisivät kynällä, että tee biisejä." Päätimme kuitenkin jatkaa ja julkaisimme sinkun omakustanteena. Päättäjillä tuntuu olevan myös valitettavan usein asenteena, ettei musiikki ole minkään arvoista, jos sillä ei voi tehdä fyffeä. Noiden mainitsemiesi bändien kanssa tuli aikanaan säädettyä paljonkin, ja oli tavallista, että joku bändi esimerkiksi pyysi toisen mukaan järjestämälleen keikalle sillä ehdolla, että tämä toinen yhtye hommaisi vastavuoroisesti heidät messiin omalle keikalleen. Vaikka PO:n musiikillinen sekamelska ei ole onnistunut niittämään minua lakoon, ainakaan vielä, esiintyjinä yhtye vakuuttaa jättäen silti tunteen, että se kovin terä on edelleen takomatta. Vankin lenkki retkueessa on sekä laajan skaalan äänityöskentelyllään että riehakkailla lavaelkeillään Suomen Mike Pattonin virkaa tekevä solisti Jules Näveri. Nykypäivän demobändejä on ajoittain kritisoitu kasvottomuudesta, eikä pienten orkestereiden joukosta osaa enää poimia yhtä kirkkaita timantteja. Minä jouduin lopulta maksumieheksi. Tämän sinkun ansiosta saimme sitten lisää keikkoja, ja seuraava etappi olikin jo ekan levyn suunnitteleminen. Shape Figuren sekä Amoralin keikkakaverina. Minulle ovat iskeneet esimerkiksi sellaiset nimet kuin Embreach, Cut to Fit ja Ghoul Patrol, joista jokainen vetää ihan omaa juttuaan. Sellaista soisi näkevän enemmän nykyäänkin, laulaja kertoo. Mies vetoaa niin pikkutyttöihin kuin karvaisempaankin kansanosaan, eikä tarvitse omata kaukonäkemisen lahjoja nähdäkseen tulevan rokkitähden tuikkivan. Mitään ei tosin olla anteeksi annettu, eli sellaisia terveisiä vaan näille edellä mainituille tyypeille, että pystyssä ollaan edelleen ja parempina kuin koskaan, kiitos meidän! Näveri murahtaa. Soitto soi varmasti muttei kaikkein turvallisimmin tätähän se rock on! ja etenkin rumpali Mikkosen otteissa piilee tavallista tujumpi satsi kuitua. Yhä useammin porukka tekee musiikkia ihan vain sen vuoksi, että haluavat soittaa. Projektia lähdettiin toteuttamaan, mutta pian kaikki kaatuikin yhtyeen niskaan. Paljon näkee sellaista, ettei osata arvostaa sitä, että joku on tehnyt vähäisellä kompensaatiolla jotain bändin eteen. Niin kuin vaikka sen, että välillä hevikeikkoja järjestetään ravintoloissa, joita ei olla tarkoitettu keikkapaikoiksi. Kurki lisää, että kusipäitä ei löydy pelkästään bändejä ympäröivistä tahoista, vaan myös bändeistä itsestään. Eipä muutakaan bändiä pääse haukkumaan. Noista alkuaikojen keikoista kuitenkin oppi paljon. Monilla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja, Kurki jyrisee. Onkin oikeutettua väittää, että 2000-luvun alussa Suomessa toimi erityislaatuisen tasokas marginaalibändien joukko ovathan kaikki edellä mainitutkin nykyään tunnettuja nimiä metalliskenessä. Vaikka seuraavana paiskonut Legion of the Damned runnoi silkalla vanhemman teloittajan varmuudella Profane-vedon taaemmas FMEmuistisolukossa, ei huono. Näveri intoutuu muistelemaan erästä räikeää esimerkkiä lahtelaisten sietokyvyn koettelemisesta
The future of Rock N´Roll has begun!!! The brandnew studio album! Available as jewel case version incl. DVD, double LP and download. Out March 02nd! www.theanswer.ie LP Releases - high class gatefold editions ICED EARTH ,,The Crucible Of Man" Out March 02nd ACCEPT ,,Breaker" Out March 30th ACCEPT ,,Restless And Wild" Out March 02nd KAMELOT ,,The Black Halo" Out March 30th KAMELOT ,,Ghost Opera" Out March 02nd "Hammer Battalion" The new studio album! "Crógacht" The new studio album! Available as digipak and download! Out February 23rd www.suidakra.com Available as jewel case and on March 30th on LP UNLEASHED on tour with Belphegor 28.02.09 Tampere / Yo-Talo 01.03.09 Helsinki / Nosturi 03.03.09 Turku / Klubi 04.03.09 Joenasuu / Kellari 05.03.09 Oulu / Teatria www.unleashed.se Digipak-ReReleases with new booklets and liner notes Out February 23rd! "Juggernaut" The new studioalbum Out March 30th www.droneband.de BONHAM ,,Madhatter" BAD ENGLISH ,,Backlash"
Eikä niin, että mennään saunaan, juodaan kossu, lyödään puukko selkään ja mennään puristelemaan perseestä jonnekin kapakkaan, lataa Reini. Muistan jo vuosia sitten, kun käytiin yhdessä ulkona tai mökkireissulla, niin aina jossain vaiheessa kun liikutuksen tila nousi, Mikko hoki sitä säkeistöä ilman mitään soitinta, pelkkää rytmiä, ja mä vaan nauroin. Se, että levy saatiin tehtyä, oli eräänlainen pelastus omaan elämään. Laulupulssi ja sanat on kuitenkin samat, vaikka kauas alkuperäisestä ajatuksesta on päädytty, Reini selittää. Elämän pienet ja suuret ilot 45 Degree Womanin vuonna 2006 ilmestyneen esikoislevyn nimi on How to Handle the Pain. Alone-biisi on tällainen. Mutta meille se äijäily on sitä, että daami saatetaan illan päätteeksi himaan ja seuraavana päivänä viedään kukat perässä ja kysytään puhelinnumeroa pikkuhiljaa. Kuinka omaa elämää saa pikkuhiljaa kuntoon ja kykenee saamaan nautintoa arjesta. Se on ihan normaalia, kaikkihan täältä lähdetään. Kokonaan uusia asioita, mitä joutui käsittelemään omassa elämässään, kuten lähimmäisen kuolema, lähimmäisen sairastuminen, lähimmäisen itsemurha. Reini sanoo levyn nimen, Revival, merkitsevän elpymistä niistä asioista, joita on käyty läpi. Alkuun jotenkin odotin jotain, ihmettelin ja yritin käsitellä, kunnes tajusin, että eihän siitä tarvitse ikinä mihinkään yli päästä, sen asian kanssa pitää vain oppia elämään. Se kuvaa prosessia, sitä mihin on oltu matkalla, kun levyä on tehty. Se on mahtavaa, jos aikuinen ihminen sanoo, että rakkaus on hieno asia, eikä siinä ole mitään kornia. Kului aikaa debyytin ilmestymisestä ennen kuin vastaus kysymykseen löytyi. Viman kiteyttää: Tämä on ylistyslevy rakkaudelle. Viimeisillä keikoilla Mikolta on tullut sellaisia rakkauden ylistysspiikkejä, se on kuin muuttunut mies. On oppinut elämään oman tuskansa kanssa. Vaikkei 45 Degree Woman halua olla mitenkään absoluuttinen esimerkiksi uskonnon tai ideologian suhteen, on tiettyjä asioita, joita halutaan edustaa erittäinkin tinkimättömästi. Eihän pantteri pilkuistaan pääse, samojen kuristavien aiheiden ympärillä Mikko tekee kielikuvia, joita jokainen voi toki tulkita omalla tavallaan, mutta on tuossa nyt valoisampi meininki, toteaa Kari ja jatkaa: Me käytiin Mikon kanssa tosi vaikeissa paikoissa kimpassa näiden levyjen välillä. Näitä ovat muun muassa rehellisyys ja suoraselkäisyys. Silloin kun tehtiin eka levy, muutamilla meistä oli aika paljonkin tuskaa elämässä. Haastateltava kaksikko on selkeästi sinut itsensä ja oman romanttisuutensa kanssa. Joku, joka on kokenut läheisen kuoleman, saattaa syvällä rintaäänellä sanoa, että joo siihen menee pari vuotta ja sitten pääset siitä yli. Äijäkulttuuri, joka suomalaisessa raskaassa musiikissa on vallinnut jo vuosia, herättää heissä lähinnä huvittuneisuutta. Uuden levyn ja sen suurimman teeman takana seisovat kaikki kuusi jäsentä. Mikko Viman kertoo, miten suhde kärsimykseen on muuttunut. Eikä siinä, kyllä hauskaa saa pitää ja samanlaisia puupäitähän tässä itsekin ollaan. Ja sen saa painaa. INFERNO 47. Miehen sanaan on voitava luottaa sataprosenttisesti, ja yhtyekumppaneiden tekemiset kyettävä allekirjoittamaan myös bänditoiminnan ulkopuolella. Sen jälkeen olen käynyt läpi aika suuriakin muutoksia omassa elämässäni. Jos se tiettyjen kollegoiden äijäily käännettäisiin vaikka konkreettiseksi penkkipunnerrustulokseksi, niin kyllä se on tanko plus lukot mitä ne jätkät vatkaa. Siitä piti tehdä sellainen tosi konemainen, militantti versio, mutta siitähän tuli lopulta jotain aivan muuta, asenteellisesti kenties pliisuin biisimme, vaikka onkin tosi hieno melodinen kappale. Ystävärakkaus ja rakkaus sinänsä ovat kantavia teemoja. Juuri tällä hetkellä tajuaa, miten mahtavaa tämä koko eläminen on, ja sitä tunnetta on ollut jo tämän levyn tekemisen aikaan. Oli lohdul- "Jos se tiettyjen kollegoiden äijäily käännettäisiin vaikka konkreettiseksi penkkipunnerrus tulokseksi, niin kyllä se on tanko plus lukot mitä ne jätkät vatkaa." lista tajuta, että minkään yli ei tarvitse päästä, eikä edes ali, kunhan oppii olemaan siinä. sellaisena leirinuotiosäveltäjänä, hän saattaa hokea jotain melodiantynkää kolme vuotta korvaan, ja sitten jossain vaiheessa siitä joku innostuu ja siihen ympärille rakentuu jotain. Nyt jos tuolla on tuskaisia tekstejä ja teemoja, niin ne kertoo enemmänkin siitä, miten niistä asioista on jo selviydytty
Kuolema tuli taas. Erik kirjoitti 70 prosenttia sanoituksista ja osallistui aktiivisesti säveltämiseen, joten hänellä on suuri osuus nykysoundissamme. Eriksson, kitaristit Dr. Siirtykäämme kysymykseen General Surgeryn merkityksestä ruotsalaiselle skenelle ennen ja nyt. Eriksson analysoi levyä asteen syvällisemmin. Olen silti tyytyväinen, sillä sain vetäistä kitarasooloja aiempaa enemmän. Sahlström selventää: Käytän joskus sanakirjaa apunani, mutta useimmat tekstit tulevat oikeista lääketieteellisistä tapauksista. Tänä vuonna ilmestyy myös uusintajulkaisu Necrologysta, ja Suomeenkin tullaan heti kun joku esittää hyvän tarjouksen. Pöydällä ovat basisti Dr. Asenne bändillä on kyllä kohdillaan. Wallin visioi. Nauhoitin 90 prossaa kaikesta, ja oli aika vaikeaa yrittää kuunnella tuloksia tuorein korvin 14 tuntia putkeen. Jälki oli veristä, potilas heitti henkensä, joten jatkoa seuraa. Osa tekstistä on fiktiota, mutta totuuspohjaakin löytyy ja ymmärrän kyllä kaiken kirjoittamani merkityksen. Bändissämme on kyse kuolleiden ja hävitettyjen huolehtimisesta, pohtii Dr. Esikoiseen verrattuna sanoitukset ovat menneet vaikeaselkoisempaan suuntaan, ja termit lähestyvätkin jo Reek of Putrefactionin taajuuksia. CORPUS IN EXTREMIS on täynnä sekä musiikillisia että sanoituksellisia Carcass-viittauksia, ja Necrocriticismin alku lähenteleekin jo suoraa rippausta. Corpus In Extremis Analysing Necrocriticism jatkaa tutuksi käynyttä murjomista ihailtavan vetreästi ja potilasta harmittaa. Mitroulis syö heinää ja soittelee banjoa 500 kilometrin päässä pienessä maalaiskylässä, jonka nimi on Growvillage. Olen tuhonnut maksani ja haluaisin saada uuden, jotta voisin tuhota sen uudestaan. Carlsson sekä juopotteluun taipuvaisen Grant McWilliamsin taannoin korvannut vokalisti Erik Sahlström. Asia selvä. Suorat musiikilliset yhtäläisyydet ovat silti tahattomia! Alun perin Necrocriticism kertoi eräästä masentuneesta patologista, mutta hän meni kuolemaan työperäisessä onnettomuudessa. Tutkin kiinnostavat keissit tarkasti ja annan palaa. Veri veti kuitenkin paloittelun ääreen, ja vuonna 2006 julkaistu Left Hand Pathology operoi ensimmäistä kertaa pitkäsoiton mitassa. Aikaa tuossa menee, sillä tutkimustyötä vaaditaan paljon. Tavoitin ruumishuoneelta lähes koko bändin. Ironista, sillä paikka ei ole kasvanut 300 vuodessa lainkaan, kuittaa Wallin. Groovea on enemmän, kuten myös meINFERNO lodioita ja hitaampia kohtia. Carcass-viban saavuttaminen tuli myös luonnostaan, sillä se on koko bändimme perusta. Olisi ylipäätään siistiä saada uudet sisäelimet, jotta voisin tuhota taas ne kaikki, Dr. Näitä odotellessa taidan ottaa vielä toisenkin viipaleen. 48. Vaatimattomuus kaunistaa, ja Dr. LHP oli lähes täysin minun kirjoittamani, kun taas CIE syntyi tiimityönä, aloittaa tohtori Carlsson. Carlsson puolestaan päivittelee selviytymistään näinkin pitkälle, sillä hänen verensä alkoholipitoisuus on kuulemma huomattava. Minusta ero debyyttiimme on huomattava. Wallin ja Dr. Kaikki on tribuuttia goren jumalille, ei vain tuo yksi biisi. Millainen on bändi, joka näyttää ja kuulostaa moottorisahalla leikkauksia tekevältä mielipuolelta? R Kirurgista silpomista eipastempoista goregrindiä soittava General Surgery vetäytyi leikkaussalista pian maineikkaan Necrology-ep:n (1991) jälkeen. Bändihän on osa juuri julkaistua kolmen levyn Swedish Death Metal -kokoelmaa, joka tukee samannimisen kirjan saksanjulkaisua. Dr. Eriksson selventää: Meidän piti äänittää levy Fred Estbyn kanssa, mutta päädyimmekin tohtoroimaan sen itse. Levynteon ongelmana oli, että rumpalimme Dr. Haluaisin saada myös kuuloni takaisin, mutta toisaalta, en halua huolehtia kyllä siitäkään. Jos Necrology julkaistaisiin nyt, se tuskin enää hetkauttaisi, vaikka olen siitä toki ylpeä. Carlsson onkin varsin ruma jätkä. Carlssonin kieltää tietoiset yhtäläisyydet, mutta Eriksson näkee asian omalla tavallaan. Merkityksemme nykyisin selviää sinulle heti, kunhan maltat kuunnella uutta levyämme edes kymmenen minuuttia, Dr. Dr. Pistimme narulle myös version Repulsionin klassikosta Maggots in Your Coffin, joka tulee pian julkaistavalle tribuutille. Tiedämme kuitenkin mitä haluamme, joten ratkaisu oli rankkuudestaan huolimatta oikea. Corpus In Extremis on debyyttiäkin tiukempi kokonaisuus ja soundiltaan goregrindille ominaisen terävä. Eriksson. Juttu onkin hyvä paketoida ilmoitukseen, että tulevaisuudessa GS aikoo julkaista vanhat pienjulkaisut ja demot kattavana kokoelmana. Laulajanvaihdos kuuluu myös. TEKSTI Kari Koskinen I www.generalsurgery.nu Kaksi vuosikymmentä Carcassin jäljillä viillellyt General Surgery on ehtinyt nyt toiseen albumiinsa. SE SANOITUKSISTA. Carlsson toteaa. Tuon jälkeen muokkasimme sanat uusiksi välttääksemme lakikahnaukset vainajan perheen kanssa. Dr
Ajatukset pois bändistä ja lomaa! Emme nähneet toisiamme lähes lainkaan tauon aikana, toisaalta silloin oli joulu, jolloin vietämme muutenkin aikaa perheittemme kanssa.. Tämä myös kuuluu lopputuloksessa. Uutta energiaa on jostain ammennettu, mistä. Lamb of God saapui limusiinikyydillä Helsinki-Vantaalta esiintyäkseen jo etukäteen epäilyttävillä Frostbite-festareilla. päivän ku män yhtyeen tä Sund KUVA Pia TEKSTI JA ström I of-god.com www.lamb- ouuaa tvisjtt Aalsii s aggre 50 INFERNO toja a au j ervetuloa Lahteen. Kun lopetimme Sacrament-levyn jälkeisen kiertueen, päätimme vaihtaa vapaalle vähintään neljäksi tai viideksi kuukaudeksi. Biisien teko kävi luonnostaan, äänitykset onnistuivat odotetusti, eikä yllättäviä ongelmia esiintynyt. Kaikki oli ehkä jopa helpompaa kuin aikaisempien levyjen aikana. Se k en stu lepäsi enn umentti vahva dok Wrath on nnosta. T efektit ja od unohti Lamb of G annatti. diota. Bändin uusin levy Wrath ilmestyi juuri. Talvikaan ei ole niin paha kuin alun perin ajattelin, Mark naurahtaa. Levyä on hehkutettu metallimedioissa, ja Mark kertoo olevansa myös itse tyytyväinen niin ennakkotyöhön kuin lopputulokseen. Meillä oli todella hauskaa nauhoituksissa. Levyllä ei ole yhtään heikkoa lenkkiä ja jokainen minuutti on tärkeä osa tiukkaa kokonaisuutta. Bändissä lähes 20 vuotta kitaraa soittanut Mark Morton oli hyvällä tuulella, vaikka festareiden järjestelyt eivät sujuneet sovitusti edes ennen keikkaa
Kuten nyt uusimman levymme! wealth-yliopiston asuntolatoverit Mark Morton, Chris Adler ja John Campbell perustivat vuonna 1990 bändin nimeltä Burn the Priest. Loppujen lopuksi olimme lomalla vain parisen kuukautta, mutta se riitti. Studiossa oleminen on todella erilaista. Metallican miehet eivät ole rundeilla etäisiä tähtiä, vaan kanssakäyINFERNO Polta pappi Lamb of Godin historia ulottuu lähes 20 vuoden taakse. Toivottavasti fanimme ovat samaa mieltä. Ei kikkailulle! Edellisiä levyjä on arvosteltu liian puunatuiksi, ja Mark kertoo bändin tehneen tällä kertaa useita asioita eri tavalla kuin aikaisemmin. Virginian Common- 51. Se on todellakin upeaa. Olisi hankalaa enää pistää siitä paremmaksi. Parasta olisi lopettaa huipulla. Tärkeämpää on tehdä hyvä levy joka edustaa meitä bändinä ja kuulostaa meiltä. Se oli hienoa! Äänitykset menivät niin kuin pitikin, ja kuulostaa siltä, että bändillä olisi ollut inspiraatiota ja materiaalia vaikka useamman levyn tekoon. Emme laittaneet efektejä väliin ja juosseet edestakaisin. Lavalla aggressioita syntyy kuin itsestään, mutta ei liene helppoa tallentaa samaa nauhalle rauhallisessa studioympäristössä. Aina on ihmisiä, jotka hehkuttavat ensimmäisiä levyjämme, mutta itse julkaisemme aina mielestämme parhainta materiaaliamme. Heitimme sitten oman keikan toisessa paikassa. Randy katosi New Hampshireen, missä on paljon metsiä ja joka on kymmenen tunnin päässä kotoamme. Mark myöntää kuuluneensa jo teinipoikana Metallican ja Slayerin fanikantaan. Sen on oltava puhdasta mutta tarpeeksi raskas- ta. Ja nyt näin on! Onkin vaikeaa sanoa, mikä olisi vielä mahtavampaa, sillä olemme jakaneet lavan Metallican ja Slayerin lisäksi Megadethin, Anthraxin ja myös uudempien hienojen yhtyeiden kuten Opethin, Behemothin ja Killswitch Engagen kanssa. Lamb of God on tunnettu aggressiivisesta lavaesiintymisestä. Bändin laulaja Randy Blythe yritti hyödyntää myös suomimetodeja laulun nauhoituksissa. Tällä nimellä ilmestyi yksi levy, kunnes miehet kasvoivat aikuisiksi. Metallica oli vähän kuin kruunaus. Suomalainen bändi voi kadota metsään kiljukannun kanssa, mikä on virginialaisyhtyeen resepti. Se on kuin dokumentti siitä miltä todella kuulostamme." Nimestä on kuitenkin edelleen harmia, esimerkiksi Los Angelesin Forumilla bändillä on soittokielto, vaikka nimi vaihdettiin jo kymmenen vuotta sitten. Kun aloimme ottaa itsemme ja myös bändin vakavammin, oli aika vaihtaa nimi. Sillä nimellä meitä ei kukaan ottaisi vakavasti. "Levyltä kuuluu vain me soittamassa musiikkia. Se on kuin dokumentti siitä miltä todella kuulostamme. Kun alamme vajota huonompaan suuntaan, sitten on ehkä aika lopettaa. Pyrimme kehittymään koko ajan bändinä, soittajina ja säveltäjinä. Mark on laulaja Randyn lisäksi LoGin toinen sanoittaja. Kirjoitamme kummatkin esimerkiksi tapahtumista rundilla, keitä olemme tavanneet, siis yksinkertaisesti elämästä. Eteenpäin on kuitenkin pyrittävä, vähintään pitääkseen motivaatioita yllä. Bändillä ei ole suoranaisia tavoitteita, onhan se saavuttanut paljon enemmän kuin normibändi koko urallaan. Tavoitteemme on, että nautimme itse levyn kuuntelemisesta. Emme käyttäneet juuri lainkaan efektejä, soundiefektejä tai layereita. Wrath on todellinen, rehellinen kuva bändistämme. Wrathia edeltävä levy Sacrament (2006) myi paljon ja oli Grammy-ehdokkaana. Emme tee musiikkia voittaaksemme palkintoja. Tosin Testamentin voisin vielä lisätä toivelistalle, he kiersivät paljon viime kesänä, mutta juuri silloin me olimme tauolla, Mark harmittelee. Nimen pitää kuvata bändiä, eikä Burn the Priest antanut oikeaa kuvaa sitä, miten tärkeää musiikkimme on meille. Istuimme ulkona nauhoittamassa kitaroita ja aallot pauhasivat taustalla. Yleensä soittelen kotona, ja kun soitan jotain mistä pidän, pidän sen mielessä ja alan työstää sitä. Nyt mies seisoo samoilla lavoilla soittamassa yhdessä nuoruuden idoliensa kanssa. Ihmisistä joista emme pidä, ja myös poliittisista asioista kuten sodasta. Mielestäni kuitenkin kehitymme edelleen. Toinen kitaristimme Willie ja minä taas nauhoitimme kitarat studiossa meren rannalla. Pyrimme mahdollisimman luonnollisiin kitarasoundeihin,joten pistimme mikrofonit kaiuttimien eteen ja painoimme rec-nappia. Lieneekö COBHCtatuoitu mies saanut vinkkejä keikkabussissa kollegoiltaan. Studiossa taas on vain pari ihmistä ja hiljaista. Aggressiivisuutta on kanavoitava oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Todella harmi, sillä keikat olivat loppuunmyytyjä. Biisin teko alkaa aina yhdestä riffistä. Ja sen myös saavutimme Wrathilla. Levyltä kuuluu vain me soittamassa musiikkia. Hän halusi olla rauhassa lähes autiossa paikassa ja saada pään tyhjäksi. Aloitimme siis uuden materiaalin luomisen rentoutuneina. Keskitymme, otamme pari olutta ja pidämme huolen siitä, että energiataso on oikea nauhoituksen aloittamiselle! Siinä meidän metodimme. Joulukuussa meidän oli tarkoitus lämmitellä Metallicaa siellä, mutta toisin kävin, emme saaneet soittolupaa. Williellä on sama juttu. On aina muistettava, että soitto nauhoitetaan. En malttaisi odottaa, että joukkomme vedettäisiin Irakista. Nauhoitimme yksinkertaisemmalla tavalla, ja se oli todella järkevää, koska nyt lopputulos kuulostaa huomattavasti luonnollisemmalta. Tunne taitaa olla aika mahtava. Sitten tapaamme studiossa ja alamme rakentaa biiseistä kokonaisuuksia. Mistä biisit tulevat. Levy-yhtiömme on niistä enemmän kiinnostunut. Toivottavasti uusi presidenttimme lopettaa sodan. Kun teininä opettelin kitaransoittoa, he olivat minulle jumalia. Meillä oli niin paljon uusia ideoita, että emme malttaneet odottaa pääsyä treenikämpälle. Valitsimme nimen aikoinaan ihan huviksemme, se kuulosti pelottavalta ja äärimmäiseltä. Pystiä se ei saanut, mutta tie suuren yleisön tietoisuuteen aukeni ainakin hieman Slayer vei Grammyn, mutta en muutenkaan arvosta erilaisia palkintoja kovinkaan paljon, koska en itse voi vaikuttaa lopputulokseen. Todella outoa ajatella nyt jälkikäteen, että soittelin nuorena miehenalkuna huoneessani Metallican biisejä toivoen, että pystyisin itse samaan. Lavalla yleisö tuo aggressiivisuutta mukanaan, kuten myös muut ulkoiset asiat, äänet ja valot. Itse asiassa paikka inspiroi meitä, viimeisessä biisissä kuuluukin aaltojen ääniä, jotka on nauhoitettu luonnollisesti paikan päällä
Pidän soittamisesta niin paljon, ettei paikalla oikeastaan ei ole väliä. edessä ovat Irlannin ja Englannin jälkeen Australia, Japani ja Indonesia. Vapaa-aikaa Markilla ei ole tarpeeksi, se on tullut jo selväksi. He ovat tärkeitä tukipilareitani ja nyt täysillä mukana taustajoukoissa. Lamb of Godilla on läheinen suhde kotoiseen Children of Bodomiin. Nykyään ei tarvitse matkustaa pakettiautoissa ja nukkua outojen ihmisten lattioilla. Olemme hyviä ystäviä, ja heidän kanssaan kiertäminen on kuin minkä tahansa muun bändin kanssa. Olemme kaikki naimisissa ja osalla meistä on lapsia. En malta odottaa sitä, pidämme Bodomin jätkistä erittäin paljon. Jos kuitenkin lopettaisin raskaan musiikin soiton, niin varmaan sitä tulisi ikävä ja alkaisin luukuttaa heviä vapaa-ajallanikin. Yritän siis todella tuoda bluesia myös Lamb of Godiin, ja ehkä "Olen blueskitaran suuri ystävä. On hienoa olla osa jotain niin suurta. Toivottavasti rundi jatkuu mukavammissa merkeissä, sillä 52 INFERNO. Vanhempani eivät olleet siitä kovin otettuja mutta ymmärsivät valintani. Ajat ovat muuttuneet aloituspäivistä, ja onkin erilaista soittaa olympiastadioneilla kuin pienillä klubeilla. Kolme maanosaa kuukaudessa. Älä siis ymmärrä väärin, rakastan metallia, mutta sitä nyt on vain elämässäni muutenkin niin paljon. Opinnot jäivät kuitenkin kesken bändin takia. Entä mitkä olisivat Markin jäähyväissanat entiselle presidentille... Heidän kanssaan on todella hauskaa kiertää. Kaikki odottavat hänen pelastavan maailman vaikka se ei tietenkään ole mahdollista. Stadionkeikoilla on järjetön energia, koska yleisöä on niin valtavasti. Metallica on vain niin tunnettu. Päätin keskittyä musiikkiin. Olemme liian kiireisiä Lamb of Godin kanssa. Harrastuksia kyllä riittäisi, sillä hyvien viinien ja sikarien ystävä viihtyy esimerkiksi kiihdytysautoissa. Vaikka rakastankin soittamista livenä, on raskasta olla erossa perheestä. Ehkä sitten eläkkeellä. Suomessa laji taitaa myös olla tunnettu. Mutta on hienoa päästä soittamaan uusiin paikkoihin tuskin olisin Suomeenkaan tullut ilman tätä bändiä, ja nyt olen ollut täällä jo kolme kertaa. Hänellä onkin suuret paineet. Bändit ovat tunteneet toisensa vuosikaudet ja uusi yhteinen rundi on edessä huhtikuussa. Eli George: "Nauti eläkepäivistä." Mitään hyvää sanottavaa minulla ei hänen kaudestaan ole. Bluesmies kiihdytysradalla Vaikka Lamb of God on erittäin raskas bändi, kiitos varsinkin kitaroiden, niin välillä Markin sooloista paistavat läpi bluesriffit. Yritän lisätä vaikutteita biiseihimme ja todella toivon, että se myös kuuluu musiikistani." Lamb of Godin ajankohtainen kiertue alkoi ei-niin-onnistuneesta Frostbitesta Lahdesta. Pienemmillä keikoilla taas soundit ovat paremmat ja yleisöön voi ottaa katsekontaktia. Markille olisi ollut tarjolla myös akateeminen ura. Näenkin netin kautta paljon skandinaavikuskeja, ja täälläkin on paljon amerikkalaisia autoja. Hän vaikuttaa hauskalta tyypiltä, joskin oli törkeän huono presidentti. Hankalinta on todellakin olla erossa perheestä, minkä takia yritämme pitää taukoja rundien välillä.Tämä rundi kestää viisi viikkoa, minkä jälkeen olemme kotona kolme. Yritän lisätä vaikutteita biiseihimme ja todella toivon, että se myös kuuluu musiikistani. Mies kertookin olevansa bluesmies henkeen ja vereen, ja avoimuutta riittää myös muille genreille. Onneksi kiertueiden puitteet ovat parantuneet vuosien varrella. igo Bonnier Am minen muiden bändien kanssa on luonnollista. Soitan paljon kitaraa, ja usein saankin juuri kiertueella ideoita, joista kehittyy biisejä. He tulevat bäkkärillemme juttelemaan eivätkä pysyttele omissa oloissaan. Rundeilla yritän olla juomatta liikaa, koska matkustamme todella paljon ja ryyppääminen on liian kuluttavaa. Aikaa omalle bluesbändille Markilla ei kuitenkaan ole. Minulla on oma auto, jolla yritän päästä radalle mahdollisimman usein. Keikat taas ovat tietenkin erilaisia. Omaa Bodom-tatuointia en nyt kuitenkaan ottaisi, eihän minulla ole muitakaan tatuointeja. soitossani onkin juuri siksi muusta materiaalistamme erottuvia osioita. Hän jätti bändin sen alkutaipaleella muutamaksi vuodeksi ja lähti suorittamaan maisterin tutkintoa. Kuuntelen klassista rockia ja bluesia, kun haluan rentoutua. Usein yleisö ei ole kuullutkaan meistä, koska Metallicalla on faneja laidasta laitaan ja osalle heistä bändi on tuttu vain radiosoiton perusteella. Äänestin häntä ja olen tyytyväinen, että tein niin ja toivon hänelle parasta. Esimerkiksi Slayerin fanit taas tuntevat meidät todella hyvin. Rundi-tauko-rundi-tauko Bändi on nähnyt uransa aikana jos jonkinlaista keikkapaikkaa. Kotona soittelen kavereiden kanssa bluesia käyttäen slidea. Oikeastaan säälin häntä, koska hän vain hyppäsi liian suuriin kenkiin. Olen blueskitaran suuri ystävä. Enkä pidä lentämisestä lainkaan, onneksi on unilääkkeitä, Mark naurahtaa. Isäni on jo lähes 70, mutta hän on energinen mies ja voi saapua keikoillemmekin korvatulppien kera. Kaljalle Bushin kanssa Markilla, kuten varmasti koko maailmalla on suuret odotukset Barack Obaman kaudelle. Jos ehdin, seuraan myös Nascaria. George Bush olisi varmaan aikakauteni presidenteistä juuri se, jonka kanssa haluaisin jutustella ja juoda oluet. Sitten rundaamme kuusi viikkoa ja olemme kotona kuukauden. Olen Jimi Hendrixin, Eric Claptonin ja Jimmy Pagen suuri fani, diggailen myös uudempia tekijöitä kuten Warren Haynesia Allman Brothersista ja The Black Crowesia. Emme siis voi valittaa, nukumme hyvissä hotelleissa ja matkustamme luksusnightlinerissa
Eihän niistä tietysti mikään juttu ole niin, että tee näin tai kuole, vaan ennemmin ne on vaan vinkkejä, että tässä nyt on tehty näin ja tämmöistä jälkeä on tullut, Nieminen pyörittelee. Uusi rumpali Arto Vesander löytyi vikkelästi, Salmen suosituksesta, kuinkas muuten. Kunnioitettava ikä joka tapauksessa. Disease of the Nation oli käynyt jonkun demon tekemässä Santerin kanssa, ja Santeri sanoi, että siinä oli paras rumpali, ketä hän on koskaan nauhoittanut. Me siihen, että kysypäs tulisko se meidän kanssa treeneihin. Salmen Drop Hammer Studios oli myös Death Row Poetin syntypaikka. Toinen alkuperäisjäsen, rumpali Santeri Salmi soitti rummut vielä Death Row Poetille, mutta jätti sitten bändin. Muut jätkät on siihen ihan hurahtaneita, ja he olivat sitä mieltä, että tohon biisiin Hyyrynen on saatava. TEKSTI Vilho Rajala I KUVA Toni Salminen I www.dauntlessdeath.com "Ei enää se perusmallin death/thrash-bändi." Näin luonnehtii kakkoslevynsä tehnyttä Dauntlessia laulaja Ari Nieminen ja osuu naulan kantaan. D Tiilenpäiden tilitystä eath Row Poet on teemalevy, joka kertoo karua tarinaa. Niemisen mukaan vuodesta 2009 näyttää tulevan Dauntlessille hyvä. Nieminen kertoo vastustaneensa ajatusta mahdollisimman pitkään. Levy keskittyy etupäässä miekkosen raportointiin vankilasta käsin. Ollaan mietitty sitä jo pitkään, että kun suomi on kotikieli, sitä voisi tuoda esiin muutenkin kuin levyn kiitoksissa. Vapautus on vain muutaman rivin mittainen höpötys, Pois alta! ihan täysimittainen biisi. DAUNTLESS ON käynyt ulkomailla vain kerran, Puolassa viime vuonna. Täytyy muistaa että Santerilla on, kuten meillä kaikilla, päivätyöt tai koulut vielä siihen päälle, niin ei kaikkeen pysty venymään, Nieminen sanoo. Levy luotaa kertojansa tunnelmia sangen monisyisesti, välillä fiilistellen, välillä punk-henkisesti räyhäten. Viimeksi oli vaan ajatusmaailmallisesti samoja ideoita, Nieminen kertoo. Sami (Helle, kitaristilaulaja) sanoi Villelle, että tämmöinen olis biisi, teetkö sanat, ja Ville teki. Pienetkin askeleet vievät koko ajan eteenpäin. Death Row Poetin julkaisee viime vuonna perustettu pikkulafka Full Metal Records. Nieminen ei uskalla sanoa tämän hetken ulkomaankuvioista yhtään mitään, koska aina jos jotakin erehtyy ääneen sanomaan, on enemmän kuin todennäköistä että homma kaatuu. Muut lafkat halusivat odotella, Full Metal oli valmis töihin heti, ja kun me haluttiin tehdä levy, niin tämä oli paras ratkaisu. Rumpalin innostus studiohommiin selviää varsin nopeasti esimerkiksi Dauntlessin studiopäiväkirjasta. Biisillä vierailee Stam1nan Antti Hyyrynen. Nieminen arvelee, että ykköslevyn fanit saattavat ensi alkuun hieman ihmetellä Death Row Poetia, mutta eiköhän se ajan kanssa kolahda. Ja kun kerran Death Row Poetilla räyhää kansainvälisessäkin mittakaavassa poikkeuksellisen kova metallibändi, ties vaikka Dauntless löytäisi itsensä piankin merkittävästi isommista ympyröistä. INFERNO 53. Kun sitten kuulin Hyrden tulkinnan, niin pitihän siinä katsoa peiliin. Mies on myös kirjoittanut nettiin metallimusiikin rumpuäänitysoppaan, joka on todettu monen alan miehen taholta kovan tason oppikirjaksi. Toistaiseksi yhteistyö on toiminut hyvin. Kyseessä oli ajanpuute, joka olisi vain kärjistynyt tulevaisuudessa, sillä Dauntlessille on nyt helppo ennustaa kiireisiä aikoja. Me vähän ihmeteltiinkin, kun ne halusi meidät sinne saman tien. On se ollut nähtävissä, että se studiohomma polttelee sitä nyt eniten, ja sille on myös kysyntää. Anarkistijohtaja suunnittelee vallankumousta, mutta kumous menee munilleen heti alkumetreillä. Dauntless tekee kevään mittaan kattavan kotimaanturneen, ja toivon mukaan bändiä nähdään myös festareilla. Sami Helle on bändin perustaja. Kyllä se perkele vaan toimii. Mä en Stam1naa hirveästi itse diggaile, muutama biisi toimii. DAUNTLESS ON pian kahden vuosikymmenen ikäinen bändi, tosin nykyisellä nimellään se on toiminut vuodesta 1998. Mun mielestä se on hienoa, että Santeri jaksaa jakaa sitä tietoa myös muille. Vaikka kysymys on temaattisesta kokonaisuudesta, levyä tehtiin porukalla. Mukaan on eksynyt myös kaksi suomenkielistä kappaletta, Vapautus ja Pois alta!, joihin molempiin teki tekstit tuottaja Ville Sorvali. Tällä kertaa kaikki oli sanoitusten teossa mukana. Vuoden 2007 Execute the Fact oli seuraajaansa verrattuna varsin suoraviivainen tekele
Ne menee aika luonnostaan omille paikoilleen. Laitettiin pillit pussiin ja päätettiin etsiä uusi rumpali. Kappaleissa kuultavat äänimaailmat, white noise -kokeilut ja luonnon omat äänet aina tuulenhuminasta puronsolinaan ovat hänen käsialaansa. 54. Toinen albumi oli tarINFERNO koitus nauhoittaa jo vuonna 2003, mutta rumpalin kämmäilyn vuoksi sitä ei koskaan syntynyt. Aika lailla yhdellä otolla meni kaikki nauhalle, ja sen voi myös kuulla lopputuloksesta. Puitteet uuden materiaalin syntymiselle ja äänittämiselle olivat valmiit. Se mitä on tehty Tällä kertaa studiossa oli huomattavasti rennompi meininki. ei ole kokonaisvaltaisesti aggressiivinen levy, vaan sillä yhdistellään onnistuneesti surumielistä ja painostavaa tunnelmaa vihaisempaan lähestymistapaan. Lopulta kävi ilmi, että Karmageddon Media oli helvetin iso ripoffi, joka olisi todennäköisesti vain kusettanut meiltä rahat ja siinä kaikki, kertoo vokalisti Alpha Valtias. Jos jotain pitää muuttaa, ne on yleensä hyvin pieniä yksityiskohtia, myöntää Mikael. Jonkinlainen hengenheimolaisuus tästä löytyy, sillä me liikutaan samoissa sfääreissä musiikillisesti ja ajatusmaailmallisesti. Samalla huomattiin, ettei Patheme sopinut lainkaan kontekstiin, jota suunniteltu toinen albumi edusti. Erona debyyttiin ovat myös laajat, läpi levyn kestävät ambient-pohjat, jotka on toteuttanut turkulainen artisti No Xivic. Uudella levyllä on kappale nimeltä Patheme. a.O.a. Onneksi. Juokseminen epäonniselta levy-yhtiöltä toiselle päättyi vuonna 2008 Spikefarmin kiinnitettyä yhtyeen. Me oltiin kaksi päivää studiossa ja huomattiin, ettei homma toiminut. Ei ollut sellaisia liian tarkkoja tyyppejä, jotka olisivat halunneet viilata liikaa. Pienemmällä porukalla on huomattavasti helpompi työskennellä, ja debyytin työstötavasta poiketen myös tehtäväjako oli jäsenten välillä selvä. a.O.a.:lla Mikael on päässyt soittamaan enemmän ja niin sanottu välinerunkkaus on vähentynyt. Vuonna 1994 perustettu black metal -yhtye on muovautunut räimivästä esiasteesta eeppiseen, maalailevaan ja mahtipontiseen pisteeseen. Haluttiin säilyttää sellainen orgaaninen ja luonnonläheinen fiilis. Vuorovaikutus bändin sisällä on parantunut. on rosoinen levy, se elää ja siellä on säilynyt se henki, kertoo Valtias. Valmiin idean hän lähettää vokalistille, joka antaa raakileelle tuomion. Kitaristi, basisti ja puhtaat laulut hoitava Mikael Omega Sanctum vastaa pääsääntöisesti kappaleiden tekemisestä yksinäisissä oloissa kotona. Hirveästi ei tarvitse muuttaa asioita. a.O.a. Ritual TEKSTI Evelin Kask I www.arthemesia.blackmetal.fi ArthemesiAn jäsenistössä virtaa huumori, mutta musiikki otetaan vakavasti. on yhtyeen toinen levy, ja sen juurella keskitytään olennaiseen: tuhoamaan ja luomaan uudelleen. Viisaus ei asu meissa A rthemesiAn kasvu debyytiltä (Devs Iratvs, 2001) nykyiseen muotoonsa on ollut hämmästyttävä. Se on aika helppo suhde, kertoo Valtias. Vanha lähestymistapa hylättiin ja lähdettiin kulkemaan uuteen suuntaan. Tällä viitataan matemaattiseen kikkailuun ja itsetarkoitukselliseen progeiluun. a.O.a. Rumpali ei ollut treenannut tarpeeksi. Ulosanti on selkeämpää niin instrumenttien kuin vokaalienkin osalta. Nykyinen rumpali Omega Meggadeath liittyi ArthemesiAn riviin kolme vuotta sitten. Valtias kiittelee muutosta, sillä hän myöntää vihaavansa kikkailua. Se syntyi heti debyytin jälkeen ja nousi suunnannäyttäjäksi uudelle levylle
Se on menneisyytensä peittelemistä, jos pitää tehdä asioita uudestaan. Kahlittu kansa Elettiin 1980-luvun loppua, kun Valtias kiinnostui satanismista ja okkultismista. Toiset kappaleet nousevat edelleen helmiksi, toisten kohdalla pyöritellään päätä. Se on kutsuhuuto pohjoiselle kansalle, että meidän pitäisi puhdistautua koko juudeokristillisestä kaanonista. King Diamond on hänen mentorinsa. Mieluusti mä kuuntelen itsekin jotain ambient-musiikkia samalla. Tämän pohjalta syntyivät loput sanoitukset kyseiseen kappaleeseen. Levyn maagismystisin kappale on The Noble Elements, jossa tehdään kunniaa Aleister Crowleylle ja hänen uraauurtavalle filosofialleen. Turha siihen on enää koskea. Satanismi ja shamanismi kulkevat käsi kädessä; keskitytään ihmisen jumaluuteen mutta myös ihmisen eläimellisyyteen. Lyriikoiden merkitys black metalissa on kiistämätön. Tämä satanistinen teesi sitoo levyn kokonaisuudeksi. a.O.a. ArthemesiA on puhdistautunut menneisyydestään ja syntynyt uudelleen, väkevänä ja vahvana, niin musiikillisesti kuin ideologisesti.. Keskellä yötä syntyvät aina parhaimmat ideat. Puhutaan perussatanistisesta ajattelusta mutta myös luontomystiikasta. Lopputulos on huomattavasti kypsempi kuin debyytillä. on filosofioiden ja ajatusten monisyinen risteytymispaikka, mutta sekava se ei ole. Mä siellä pyörittelin päätäni, että ei saatana, ei tästä tule yhtään mitään, nauraa Mikael. Valtias löysi ensimmäiselle levylle keinon, sillä homma sujui mallikkaasti känniaggressioissa, mutta a.O.a.:lla se ei enää toiminut. Yläasteikäisten poikien death metal -bändi otti Valtiaan riveihinsä 1990-luvun puolivälissä, ja muutaman treenikerran jälkeen ilmaisu synkistyi, raaistui ja muovautui lopulta black metaliksi. Me pidettiin viikon tauko, ja mä vedin ne sitten selvin päin. Tällä kertaa mä olin viskikännissä, mutta ei siitä huutamisesta oikein tullut mitään. Noihin aikoihin ilmestyi myös Ulverin Bergtattlevy (1994), joka toimi ArthemesiAlle liekkinä. Täydellä volyymilla keuhkot pihalle. on dualistinen levy. Mulla oli pimeä huone, kynttilöitä ja känni, hymähtää Valtias. Vaan miten kävikään: laulut onnistuivat, levy onnistui ihan kokonaisuudessaan. Kun lauluja purkitetaan äänitysvaiheessa, tunnetilan hakeminen studio-oloissa ei ole helppoa. Kevyempää materiaalia kirjoittaessa perus dark ambient -fiilistely on hyvä. Ensimmäisen levyn aikana laulut meni tosi nopeasti. Se on sellainen kuin se on. a.O.a. Harvemmin mä mitään metallimusiikkia kuuntelen kun kirjoitan lyriikoita. Jos on aggressiivisempi biisi, laitan esimerkiksi Puissancen soimaan. Valkoinen susi taas on tarina "pohjoisesta soturista", siitä kuinka olemme unohtaneet juuremme ja kuinka meitä orjuuttavat abrahamilaiset vieraat uskonnot, kristinusko, juutalaisuus ja islam. Ei tarvitse keskittyä siihen musiikkiin, mutta silti on eräänlaisessa mielentilassa. Valkoinen susi on vertauskuva tälle menneisyyden arkkityypille, joka kunnioitti luontoa ja elämää, joka taisteli oikeiden arvojen puolesta, joka on nyt kahlehdittu uskonnollispoliittisiin kahleisiin ja jonka tulisi taistella nykyajan arvoja vastaan, kertoo Valtias kappaleen ajatusmaailmasta. Kännihuuto Mä tarvitsen tietyn ympäristön sanoitusten kirjoittamiseen. Se on aikansa kuva. Mikael ei siltikään koe, että mitään pitäisi muuttaa. Selvin päin hoidetut lauluosuudet ovat parantaneet artikulaatiota ja valmiuksia pohtia, miten laulaa. Vaikka debyytti on Valtiaan mielestä "amatöörimäistä räpellystä", sen takana seisotaan ja siitä ollaan ylpeitä. Kappaleessa lainataan katkelma Crowleyn runosta Hymn to Lucifer. Kyllä se sun humalainen raakkuminen oli aika säälittävää. Levyn nimi tarkoittaa Alfa Omega Alfaa, eli creation through destruction
oittonsa me s ekä verisiä v kuolemaa s on murhaa, I len KUVA Petri Vi I www.torture killer.com D ma erista ol .. Kyllä meille parempi on maanläheisemmässä seurassa. Ei meillä ole yritystä "breikata" missään, INFERNO tehdään sitä mistä tykätään ja jos päästään johonkin soittamaan, niin ollaan tyytyväisiä. Ilman laulajaa ei voi tehdä levyä, ja Barnesissa sellainen oli tarjolla. Itse otettiin asia puheeksi. Miten, Jari, itse näet bändin muuttuneen edeltäjäänsä verrattuna. Kahdeksan kappaletta puolessa tunnissa murahtava kiekko tekee eroa edeltäjäänsä monessakin mielessä. Visiitti suuren Metal Bladen tallissa on myös ohitse. Tehtiin paljon promoa ja saatiin Metal Bladelta sellaista, mitä ei muuten olisi ollut saatavilla, mutta huomattiin lopulta olevamme väärässä paikassa. Ku viema ynamic Artsin julkaisema Sewers on mallikas näyte ytimekkäästä ja iskevästä kuolometallista. Tempot ei sinällään ole nousseet, mutta paino on enemmän takomiskomppibiiseissä 56. Swarm!-levyllä (2006) örissyt legendaarinen Chris Barnes on siirtynyt syrjään, ja nykyään keulilla julmistelee yhtyeessä aiemmin lähinnä livekeikkoja tehnyt Juri Sallinen. Siinä vaiheessa, kun edessä oli taas lähes vuoden odotus ennen kuin päästäisiin tekemään levyä, alkoi tulla selväksi, että eiköhän tämä ollut tässä. Kitaristi Jari Laine, nyt kun alla on uusi vahva levy ja taustalla täysin kotimaiset voimat, niin millä fiiliksillä katsot menneisyyteen. Bän iemäreitä. Mulle hän oli aina erittäin cool tyyppi ja tultiin hyvin toimeen, vaikka mietittiin jo tuolloin, että mitäköhän tästä loppujen lopuksi tulee. Totta kai myös Barnesin kanssa vietetty aika auttoi bändiä. Myös tempo vaikuttaisi aiempaa kovemmalta. Päästiin nopeasti yhteisymmärrykseen, ja olihan hän lopulta samoilla linjoilla. Koskinen TEKSTI Kari metalin vaavan death n ja groo nen pitkäLyijynraskaa alaa kolman lla kärkinimi p iller ja tarjo kotimainen on Torture K di rkeissä. Ihan positiiviset fiilikset jäi. Bändin sisällä oltiin puhuttu, että ei tämä ihan bändiltä enää tunnu. Varmasti useampi tietää meistä nyt, ja pitää muistaa myös tilanne noihin aikoihin. Mitään ei jäänyt kuitenkaan hampaankoloon ja ollaan hyvissä väleissä edelleen. Ytimekästä paloittelua Sewers naulaa teesinsä arkun kanteen tutuin asein. Homma taisi johtua pitkälti Six Feet Underin kiireisen aikataulun aiheuttamista ongelmista, mikä hidasti vääjäämättä Torture Killerin toimintaa. .. Tuliko ajatus Barnesin eroamisesta mieheltä itseltään, vai oliko tämä muun bändin idea. Swarm!-kiekkoon verrattuna soundi on hivenen tuhdimpi, likaisempi ja sähköisempi. Sallisen voimakas örinä, väkevät riffit ja mukaansatempaava rumputyöskentely pelaavat komeasti yhteen, eikä paketissa ole mitään ylimääräistä
Toista kitaraa soittavalta Karppiselta tuli muutama riffi, laulurytmitysideoita ja sellaista, joten kaikkien panostusta on mukana. Sävellys/sanoitusvastuu jakautui kuten ennenkin, eli minä tein suurimman osan, sillä erotuksella, että basisti Torniainen oli ekaa kertaa mukana biisinteossa. noiden Swarmin basaribiisien sijaan. Jari ilmoittaa, että Swarm!-kannet tehnyt Wes Benscoter ei ollut valitettavasti saatavilla, mutta lukuisia death/gorekansia taiteillut Jon Zig hoiteli hommat kunnialla kotiin. Levyn pohjaraidat nauhoitettiin jo reilu vuosi sitten. Samoin Slugathorin Circle of Death iski ajoittain ihan helvetin lujaa. Yhtään ylimääräistä biisiä ei ollut, ja kun yksi tiputettiin pois, niin studiossa piti tehdä tilalle yksi uusi. Jotkut Zigin aikaisimmista töistä on aika hurjia, eikä kovin onnistuneita, mutta viime vuosina tehdyt antoivat sen kuvan, että häneltä voisi käyttökelpoinen kansi irrota. Ei ne väkisin väännetyt olisi mitään lisäarvoa tuoneet. Kelpo esityshän Sewers soundien puolesta on, mutta pitkän painimisen jälkeenkin löytyy vielä asioita jotka pitäisi saada paremmiksi. Esimerkiksi biisit, Jari nauraa. Omasta mielestäni minicd olisi se paras julkaisuformaatti, sillä mietipä miten monta hyvää levyä hyllyssä makaisi, jos niistä olisi karsittu ylimääräiset pois. Swarmin soundit oli karmeisiin pohjaraitoihin nähden nyt jälkeenpäin ajateltuna ihan kelvot, mutta kyllä me pidetään enemmän likaisesta ja paskasesta soundista, ja sitä lähdettiin tällä kertaa hakemaan. Vähemmän vastinetta siitä kokopitkästä saa, jolla ei ole kuin yksi hyvä biisi. Odotuksien kanssa tarvii olla varovainen, koska tappelet muiden kiertuepakettien kanssa yleisöstä. Obituary, Monstrosity, Bolt Thrower, Deicide, Cannibal Corpse, Vader, Dying Fetus, Death, Incantation, Immolation, Godhate, Misery Index... Turhaa vaatimattomuutta, sanon minä. Vanhoista kotimaisista Demigodin Slumber, Mordicuksen Dances, Amorphiksen Isthmus ja Adramelechin Seven. Jari itse luotaa makuaan seuraavasti. Mielenkiintoista nähdä, mitä tuosta Euroopan-kiertueesta tulee. Laulut hyökkää päälle lähes joka riffissä ja biisit on tiiviimpiä. siinä ne eniten kuunnellut. kuin se alkaa p Inferno Tule lukemaan nte´s ennakkoon Da Highlightiin! Illan esiintyjä 26.3. Omasta mielestä tuosta tuli yksi miehen parhaista töistä. Paria biisinraakilettakin on pyöritelty, ja Jari uskookin, että nyt kun kaikki langat ovat taas omissa käsissä, julkaisutahti saattaa tulevaisuudessa nopeutua. Perinteet kunniaan Torture Killerin vaikutteet löytyvät klassisen death metalin tienoilta. Oli selvää, että kahdeksan biisiä tulee ja kokonaiskesto on toissijaista. Jari kertoo, että sen jälkeen lähes kaikki aika meni sanojen kirjoittamiseen. Sanojen valmistuttua huomattiin, että montaa hengähdystaukoa ei levylle tullut. Axegressorin kanssa keväällä tehtävät yhteiskeikat ovat myös jo varmistuneet ja päivämäärät voi tsekata MySpace-sivuilta. wolf (swe) + support 12 LIPUT ennakkoon tiketistä ja ovelta 15 www.inferno.fi Freda 42, Hki www.dantes.fi. Riffien ja kiertojen vaihtoihin kiinnitettiin enemmän huomiota, yritettiin lisätä koukkua ja punchia ja onnistuttiin omasta mielestä kohtuullisesti. Ei mua haittaa maksaa hyvästä minarista 20 euroa. Meillä oli alustava idea, että kuvan pitäisi olla viemärien sisältä ja mieluiten tuollainen avattava, jossa itse kansi on vain puolet kuvitusta, ja hienohan siitä tuli. Tulossa on Euroopan-kiertue Facebreakerin ja Demonicalin kanssa, joka ei valitettavasti ole näillä näkymin rantautumassa Suomeen. Zig oli itse asiassa vasta kolmas vaihtoehto, mutta ainoa kenen aikataulut antoivat myöden. Mutta meillä on kasassa hyvä läjä livebiisejä, ja varmasti löytyy porukkaa, joka tulee meidän setistä pitämään. Nimibiisissä oleva sample muuten kertoo, mistä tuo biisi ja levyn nimi on saanut ideansa, eli venäläisestä Alexander Pichushkinista, jonka tavoite oli tappaa 64 ihmistä yksi jokaista shakkilaudan ruutua kohden. Tulevaisuuden suunnitelmiin bändillä kuuluu ainakin keikkailua. Hän käytti viemäreitä uhriensa kaatopaikkana, ja siinä tuo tarina lyhykäisyydessään. en ngi puhuu, enn Tiedä, mistä je uhumaan. Kyllä ne on ne 198996 välillä tulleet dm-levyt, jotka useimmiten soittimessa pyörii. Rumpalit jää näissä usein mainitsematta, mutta Latvala soittaa komppeja ja korostuksia, joita ilman jotkut osat eivät olisi yhtä iskeviä kuin nyt. Kyllä mulla treeniksellä soitellessa oli kuva, että näiden biisien luulisi toimivan livenä hyvin. Siellähän kiertää joka viikko joku kova paketti. Yritetään vaan kehittyä pikkuhiljaa niiden toteuttamisessa. Ei meidän perussoundi ja konsepti kuitenkaan ole muuttuneet. Rumaksi lopuksi kysäisen vielä Sewersin viehkeästä kansitaiteesta, joka esittää mitä nimikin antaa ymmärtää. Levyn murhaavassa puolituntisessa ei turhaa tyhjäkäyntiä ole
Mytologian olemassaolo tuo kansalaisille yksilöllisyyden ja omalaatuisuuden tunteen. Kun yhä useammilta on mennyt työ alta eikä uudenkarhean Range Roverin lainaa enää saada maksettua, maailman parhaana itseään pitävä kansa on jaksanut nousta vastarintaan. Gullfossin vesiputous Potentiam Alan harrastajille täällä on monia fantastisia nähtävyyksiä. Kyseessä on yksi vuoden vereslihaisista kohokohdista, jopa pakahduttavan täydellinen tunnelmametallin, Neurosis-murskan ja new wave -vivahteiden yhteenpunoutuma. kätkettyä ...ettei jotain hyvääkin Juuri nyt islantilaisen metallin ajankohtaisin taidonnäyte on puoliksi Iso-Britanniaan ajautuneen Sólstafirin Spinefarmille äänittämä Köld. Soittajan sivuprojekti Fortið on yksi harvoista islantilaisista metalliyhtyeis60 INFERNO tä, jotka ovat paneutuneet huolella maansa mytologiaan. Kun Sólstafir tekee uransa parasta musiikkia, Potentiam ei ole lyöttäytynyt kokonaan telakalle ja Skendödin kaltaiset pienemmät nimet todistavat uuden sukupolven tyylitajusta, Euroopan reunalta kaikuvan metelin tulevaisuus näyttää periferisyydestään huolimatta aivan riittoisalta.. Seuraava saarimaan merkkitapaus raskaamman musiikin saralla saattaa olla tuleva Fortið-albumitrilogian päätösosa, josta viime vuonna julkaistu kolmen kappaleen promoäänite lupaili paljon. On elintärkeää kohdentaa katse juuriimme ja muistaa, mitä olemme ja mistä tulemme. Aasa-uskonnon merkitys ei rajoitu vuosituhannen takaiseen aikaan, sitä voi helposti soveltaa nykyelämässä. Maanviljelijät eivät leikkaa ruohoa joistakin mäistä, koska pelkäävät häiritsevänsä ns. Riimutaikojen mystiikka on yhä yhtä kiehtovaa kuin tuhat vuotta sitten, mutta pitäisihän sitä nyt tajuta, että viikinkiaika on poissa eikä palaa enää. Hän tiedostaa mytologisen perimän kulttuurisen tärkeyden, mutta katsoo asiaa mytologisen hehkun sijasta uskonnon valossa. Potentiamin Eldurin mukaan monet eivät jaksa tällaiseen tulkintaprosessiin ryhtyä. Muita katsastamisen arvoisia paikkoja ovat Mýrdalssandur, Svartifossin putoukset ja Dyrhólaey, XIII:n Hallur miettii. Luonto on niin monipuolista ja kaunista, että kaikkien turistien pitäisi nähdä Mývatn, Dettifoss, Gullfoss ja Landmannalaugar, rumpali Pálmason luettelee vesinähtävyyksiä. Ei niin pahaa... Islantilaisesta mytologiasta, eritoten muinaisskandinaavisia ja -germaanisia sävyjä yhdistelevistä Edda-runoista saa osansa jokainen kouluikäinen islantilainen. Kansamme ylpeys nousee menneisyydestä, muusikko painottaa ylväästi. "Hienointa islantilaisessa metallissa on, etteivät yhtyeet kuulosta samankaltaisilta." - Eldur, Potentiam kansaa, joka siirtää karjaan ja jopa perheenjäseniin kummallisia kuolontauteja. Norjalaiset pakottivat kristinuskon tänne tuhat vuotta sitten, mutta pakanauskoa on saanut harjoittaa "salaa". Sen symboliikka avaa mahdollisuuksia omalle kerronnalle maassa, jossa kirjatonta sanotaan sokeaksi. Runo- ja proosaosaan jakautuvaa Eddaa on vanhahtavan kieliasunsa vuoksi vaikea ymmärtää nykyajasta käsin se täytyy ikään kuin kääntää tähän päivään. Paikallisesti merkittävä on myös vuonna 1982 toistaiseksi ainoan pitkäsoittonsa julkaisseen, bluesahtavaa hard rockia esittävän Þrumuvagninnin kesälle kaavailtu paluukiekko. Fortiðin albumitrilogia (2003-) on kasvanut runo-Eddan tärkeimmän yksittäisen runoelman, Völuspán luomis- ja tuhokertomuksen, pohjalta. Uskoon kuuluu erilaisia "mustan magian" tapoja, jotka on opittu viralliseksi hyväksytystä pakanauskosta Ihmiset ovat yleisestikin huomaamattaan enemmän pakanoita kuin kristittyjä. Reykjavíkissa ovat palaneet kokot ja pääministeriä on tähdätty kananmunilla, kun velkarahaan perustuneeseen holtittomaan talouskasvuun kohdistuva kritiikki on hakenut muotoaan. Poliittinen päätös on johtanut kristillisyyden ja pakanauskon kummalliseen hybridiin, jota eristäytyneet maanviljelijät harjoittavat erityisesti LuoteisIslannissa. Uskokaa jo! Nopeasti hyvinvointivaltioksi kehittynyttä Islantia on vastikään koeteltu pankkien kansallistamisella, hallituksen kaatumisella, valuutan arvon romahtamisella, äkillisesti nousseella työttömyydellä, kansalaisten levottomalla liikehdinnällä ja talouskriisin monilla muilla vakavilla seurauksilla. Dimmuborgir-laavaluolasto on tietystikin legendaarinen, vaikka asialla onkin ehkä enemmän tekemistä nimen kuin alueen kanssa. Islantilaiset ovat rumpali Pálmasonin sarkastisen luonnehdinnan mukaan tottuneet mukisematta "ottamaan perseeseen" poliittisilta tahoilta. Potentiam/Sólstafir-rumpali Pálmason on tyytyväinen, ettei Islantiin ole muodostunut pseudoviikinkihevin skeneä. Tiekarttojakin on muutettu, jotta maahisten asuttamia mäkiä ja kivikkoja osattaisiin välttää
Nyt lehtipisteistä! Suomen suurin elokuvalehti | www.episodi.fi
Esimerkiksi Crimson Glory käytti 1980-luvulla metallinaamioita, ja kitaraoudokki Buckethead verhoaa kuulansa aina valkoiseen maskiin ja muoviämpäriin, oli sitten missä bändissä tahansa. Koskinen havaintoja metallin visuaalisuudesta kejä ja muita aamioita, meik ,n ia isia naamareita mattomia, uus ovat monenmo Maskit hdään tunnista a ta te in verran kautt rivikansalaisis käytetään jonk kkeleita, joilla ja pa siikissa maske usein campiin, ja. Kissamiehen lisäksi omiksi hahmoikseen muuttuneet demoni-Simmons, tähtisilmäStanley sekä avaruusässä-Frehley ovat kuuluneet heavy metalin visuaaliseen kaanoniin jo vuosikymmeniä. Ekana iltana maalasin naamani hopeanväriseksi. Kiss käytti maskeja 19731983. Joel McIverin Unmasked (Again) -kirjan (Omnibus, 2003) mukaan Slipknotin maskien käyttö alkoi sattumalta ja hiljalleen. Monet muistavat myös Crissin ja Frehleyn seuraajien, Eric Carrin ja Vinnie Vincentin kettu- ja soturimaskit. Seuraava askel oli Shawn Crahanin alkuvuodesta 1996 treeneissä sattumalta esille ottama vanha klov-. Myös Misfits aavemaisine kasvomaaleineen on ulkomuodostaan tunnettu. Onkin ihme, että teatraalisen ja ritualistisen, usein kuolemaa sivuavan raskaan rockin kuvastossa maskeja ei käytetä nykyistä enempää. Muitakin yrittäjiä toki on, kuten ajat sitten maskit hylännyt Mudvayne ja jonkinlaisia tribaaliviivoja hipiöihinsä riiponut Brutal Deluxe. Meikit olivat vielä alkeelliset: Gene Simmonsin kasvomeikki oli valkoinen, kun taas Paul Stanley ja Peter Criss luottivat poski- ja huulipunan tenhoon. Tiettävästi Simmons ja Stan- ley omistavat Kissin maskien oikeudet, joten he voivat pukea avaruusässiksi ja kissamiehiksi keitä tahansa. Vuoden 1973 alussa bändi oli sopinut kaikkien jäsenten käyttävän meikkiä ja imagon tulisi olla "synkänmystinen, jännittävä ja elämää suurempi". Elektronise lin on monesti tait issa touhu sti jotakin. Kiss-historiikissa Maskin takaa (Like 2004) David Leaf kuvailee vasta nimetyn bändin visuaalisuuden ensiaskeleita. Toisena iltana aloin ajatella, että se oli kuitenkin yksistään vähän tylsä, ehkä minun pitäisi kehittää jotakin mielikuvituksellisempaa. Tässä jutussa tutkaillaan tavanomaisia metallimaskeja, ei black metalin corpse painteja. Tänä aikana bändi ei esiintynyt julkisesti käytännössä lainkaan kasvot paljastettuna vaan vaali mystistä imagoaan visusti. Toinen esiaste oli jo aivan ehta tapaus: Alice Cooper. Maailman tunnetuin ja ainakin ensimmäinen megamenestynyt maskibändi on kuitenkin Kiss, joka otti surutta vaikutteita Dollsin ja Cooperin visuaalisuudesta. Ja mikä ettei omiin sotisopiinsakin. Ne vaatisivat oman katsauksensa ja asiaa tuntevan katsastajan. Meikkaamisen lisäksi maskit voivat olla puettavia naamioita. Crissin maski tosin muuttui vielä debyyttilevyn kannen kuvasta lopulliseen kissamies-kuvioon. Konsepti kuitenkin jalostui hiljalleen. 1990-luvun alkupuolella Gene Simmons tiettävästi lähestyi hetkellisesti Diamondia raastupauhkauksella, koska herrasmiesten meikkien yhteneväisyys oli liian ilmeinen. Ainoastaan black metalissa maskien käyttö on yleistä, muissa metallin lajeissa piirteiden peittäminen on edelleen lähinnä kuriositeetti. Nerokasta. Maaleista naamioihin ja raastuvan ovelle Pitkän uran Mercyful Fatessa ja eponyymisti nimetyssä bändissään tehnyt King Diamond on sonnustautunut kasvomeikkiin jo 1980luvulta. Kuolinnaamiotkin ovat ikivanhaa perua. Manageri Bill Aucoinin mukaan maskien perimmäinen, ja ilmeisen onnistunut, tarkoitus oli yksinkertaisesti herättää huomiota. ammassa" pop taustalla oikea en "vakav kit ja onko niid vat metallimas millaisia o askit ovat kuuluneet teatteritaiteeseen ja erilaisiin rituaaleihin useissa eri kulttuureissa jo vuosituhansia. Populaarimu hahmo eininki pohjaa am n popin puolell eellista. Nyt kun Frehley ja Criss ovat taas poissa Kissin muonavahvuudesta, samannäköiset jannut heiluvat lavalla edelleen. Kitaristi 62 INFERNO M ien anramat Hevto a Vaih Ace Frehleyn maski muotoutui kuosiinsa parin ensimmäisen keikan aikana. Tunnetuimpia naamioharrastajia on Slipknot. Kissistä onkin sanottu, että sen jäsenet ovat The Beatlesin lisäksi ainoat, joista jokainen tunnistetaan. Niillä ei ollut varsinaista filosofista pohjaa, mutta Aucoinin huomion mukaan Kissin maskit ovat tyylillisesti lähellä japanilaisessa kabuki-teatterissa käytettyjä naamioita. Tämä elämää suuremmaksi hiukan myöhemmin kehittyvä imago piti sisällään 15 sentin korkuisia platform-bootseja ja itse ommeltuja spandex-pöksyjä. Yhtenä metallimaskien kulmakivenä voidaan pitää The New York Dollsia, jotka esiintyivät ylipaklattuina transu-korstoina draghengessä. Seuraavat reilun kymmenen vuotta se oli täysin maskeitta, siihen asti kun alkuperäinen miehistö palasi originaaliimagossaan 1996 reunion-kuvioissa. Erilaisten kehitysvaiheiden kuten Stanleyn bandiitti- ja pesukarhumeikkien jälkeen Kissin maskit olivat jotakuinkin kuosissa. Kiss voi hahmojen turvin jatkaa maailman loppuun. Se tosin on erikoista, että mustavalkoisen maskin design on muuttunut monia kertoja simppeleistä alaspäin käännetyistä risteistä monimutkaisiin, jopa verisen punasävyn höystämiin versioihin. Bändin ensimmäinen solisti Anders Colsefini tapasi kieputella teippiä päänsä ja naamansa ympäri tehden näin jo jonkinlaisen maskin. Mutta jan. Tämän räjähtäneet silmämeikit muistuttavat pahasti levahtanutta maskaraa ja samalla ammottavia silmäkuoppia. Silmäterä TEKSTI Kimmo K. Siitä lähtien maalasin tähdet silmien ympärille, Frehley kertoo
Siispä maski jäi miehen päähän myös keikoille. Kun Crahan myöhemmin huvin vuoksi veti klovninaaman soittaessaan päähänsä, hän huomasi "pystyvänsä tekeytymään aivan toiseksi kuin ilman maskia". Colsefini löysi käytännöllisen puolen muuten elämää vaikeuttavista maskeista. Joey Jordisonin valkoinen maski puolestaan on Kissin tavoin kabuki-tyylinen. Ei mitään, Putansuu nauraa. Mushroomhead-bändi on syyttänyt Slipknotia imagonsa varastamisesta. Se ihan sama kun Katri Helena käy kampaajalla ja Simmonsin Gene pistää maalia lärvään. Myös bändikaverit huomasivat muutoksen Crahanin tavallistakin kaoottisemmasta soitosta. Halutaan näyttää siistiltä, sitähän se on. Syyksi maskien käyttöön Slipknot on kertonut pyrkimyksen ohjata yleisön huomio soittajien persoonien sijasta musiikkiin vaikka monet juuri vastakkaisella argumentilla Slipknotia moukaroivatkin. Millaista. Hyvältä näyttää, sitä se vaan on. Yhdeksänmiehisen Slipknotin maskit assosioituvat tuskaan, kauhuun tai painajaisiin. Jim Rootin maski viittaa Alice Cooperin meikkeihin. Meikäläinen lirpoo kumia naamaan. Lordi, Tomi Putansuu kertoo ilmiselvän syyn sille, miksi Lordi käyttää maskeja. Pian bändi päätti, että kaikki jäsenet kehittelevät itselleen maskit. Monet niistä viittaavat muihin kauhukulttuurin hahmoihin: Crahanin klovni esimerkiksi muistuttaa Stephen Kingin Se-kirjan yliluonnollista murhaaja-pelleä, ja Mick Thomsonin lätkämolarin kasvosuojus tuo mieleen Perjantai 13. Slipknot puolestaan on vääntänyt kättä Burger Kingin kanssa näiden mainoksissa 2005 esiintyneen kuvitteellisen Coq Roq -bändin imagon takia. Kotihirviön synty Kotimaan Big Brother -tunnaristi vuosien takaa, X-Prophets, esiintyi kommandopipoissa. Meidän ei tarvitse irvistellä ollaksemme pelottavia, riittää kun vain seisomme lavalla. Nehän on meikäläisen fiksaatiota Kissiin, Twisted SisINFERNO 63. ninaamio, jonka mies vasta ripusti rumpusettiinsä. -leffat. Mr. Huomattavasti menestyksekkäämpi kotihirviömme on Lordi, jonka maskitouhu on kokonaisvaltaista ja viimeisen päälle silattua. Lordin maskien taustalla tuntuisi olevan myös jonkinlaista filosofiaa
Ala-asteella Putansuu teki liimojen ja paperien avulla monsterinaamoja. Siinä se oli periaatteessa yhdessä hetkessä: miunhan tuolta pitää näyttää! Maskien vaikutukset Maskit olivat diiliä etsiessä Lordille haitta: bändin olisi joko pitänyt luopua maskeista ja jatkaa "nykyisenkaltaisen humpan" soittamista tai vastaavasti pitäytyä imagossaan mutta siir64 INFERNO tyä black metaliin. Gwarin hahmothan hirviöitä, jotka on kaikkea vastaan. Stage-persoona elää omaa elämäänsä eikä sitä nähdä siviilitoimissa. Lordin maskitausta liittyy vahvasti Putansuun lapsuudenharrastukseen. Ihmiset muistaa Space Acen ja Cat Manin naamat. Maskeerasin kaikki siihen näyttelemään pakotetut kaverit kaikennäköisiksi zombeiksi, monsteriksi ja örkeiksi. Putansuu on suunnitellut ne kaikki, toki kantajan mieltymykset huomioon ottaen. Vaikka soundi olisi farkuissa ihan sama kuin maskit päällä, lavalla ei olisi sama bändi. Crissin ja Frehleyn maskien käyttö muiden ukkojen naamoilla on Putansuun mielestä jotenkuten hyväksyttävää, mutta silti "perseestä". Rumpali Kita esimerkiksi halusi jotakin japanilaista. Gwarin hahmoja on esittänyt useampikin soittaja; esimerkiksi kitaristi Flattus Maximusin naamarin takana on ollut ainakin viisi eri heppua. Mitä se haittaa! Ei nämä asiat ole niin vakavia. Itse bändille Putansuu ei näe maskeista koituvan hallaa siinä mielessä, että visuaalisuus veisi fokusta musiikista. Bändikuvioon maskit tulivat siis luonnollisesti, joskin mutkan kautta. Hienointa olisi, jos nykyisillä soittajilla olisi omat maskit. Maskittomana aikana Kissiin hurahtaneen Putansuun mielestä bändin päätös ottaa maskit uudelleen käyttöön oli huono homma. Kyllä nää show-rockia diggaavat tajuaa tämän homman. Aina saa olla selittelemässä, että ei siinä kyllä ole. Amerikkalainen hirviökaarti Gwar ei kai oikeasti ole sotajalalla. No ei todellakaan. Sama ihminen siellä sisällä silti on. Eihän se edes tiedä keitä Frehley ja Criss on. Jos Slipknotin miehistö muuttu maskeissa eri persooniksi, niin tapahtuu jossakin määrin myös Lordilla, eri tavalla tosin. Ehkä persoonallisuus ei suoranaisesti muutu, mutta ihmiset suhtautuu eri lailla, jolloin oma käytöskin muuttuu. Ei ulkopuoli syö sisällöstä yhtään mitään. Samasta syystä maskitonta Lordia ei tapahdu. Kaikki muut näyttää niin paljon siistimmältä kuin mie ite. Sitten tehtiin sille tuota samurai warrior -meininkiä. Valmista videota katellessa tajusin, että tää on just väärinpäin. Jotkut fanit ei tykänneet, kun aiemmin se oli joku ulkoavaruuden alien-predator-örkki. teriin ja ennen kaikkea kauhuun, leffoihin ja monstereihin. Se huumori ei valitettavasti aukene kaikille. Ainahan se on harkittua, miltä rockbändit näyttää, oli sitten vaikka farkut ja T-paita. Kun ne tuhaili jotain meikäläisen päänirrottamisia, mie vinkkailin niille, että laittakaa tuohon lisää partaa. Joskus 1994 tein lopputyönä Lordin musavideota. Mies yritti jo 7-vuotiaana meikata äitinsä kajaleilla ja luomiväreillä itsensä hirviöksi. Ei joulupukkikaan ota lahjojen jakamisen jälkeen naamaria pois.. Se onkin hauskaa, kun tiukat ortodoksit väkisin tonkivat, että kyllä tässä nyt on jotakin saatanallista pohjavirettä. Myös Lordin ympärillä on iltapäivälehtien mukaan "riehunut monsterisota". Sen kuitenkin ymmärtää, koska Kissin brändi on niin iso. Lordin hahmoilla ei liiemmin ole ideologista pohjaa. Mie ite olin paljaalla naamalla. Ei jotain AlabamaJackia Ohiosta kiinnosta muut kuin nuo hahmot. Nehän on aina tuhoamassa maapalloa
kasta In laatuse on pak Pako hdin ja a akaa t ferno t In Bar & Nig (Inferno htclub ei ussa ma ole vastu hdollisist a huonois tä, yli ta vitseis lyönneis tä tms. J o astaa y kainen v a övieraist an itse.) eihin. on liekk fern. uran*
Static Tensions vie mennessään jo avausbiisillään; Scapegoat-niminen luuvitonen iskee suoraan tauluun, ja peli on tätä myöten selvä. Static Tensionsille yhtye on latonut nuottinsa ehkä hieman aiempaa Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto Levy julkaistaan 18.3. Kolmea eri laulajaa (mikinvarressa vuorottelevat kitaristit Phillip Cope ja Laura Pleasants sekä basisti Corey Barhorst) kierrättävään ja kahdella rumpalilla siunattuun Kylesaan ensi kertaa tutustuvat voivat kokea Static Tensionsin alkuun häiritsevän muodottomaksi, samasta kalliosta veistetyksi albumiksi. Arviot Geoff L. Ennen muuta se on helvetin rock. Kylesa on kalja-pilvi-aseet-autot-junttiudesta riisuttu Etelän sludge. Kylesa on punk. Kaikkea tätä tarjoaa neljänteen levyynsä ehtinyt georgialaisryhmä Kylesa. Kun nämä palaset loksahtavat kohdilleen, pamaus kuuluu Jäämerelle asti. Sen oma tahto kuuluu albumin jokaisessa nuotissa, eikä tarvitse lukea krediittejä älytäkseen, että Static Tensionsin tuotanto on lähtöisin samasta paikasta kuin sen kappaleet. Mitäpä sitä kainostelemaan: Kylesa on yksi maailman parhaista bändeistä juuri nyt. Jos mielenkiinto herää, lisäkuunteluille kannattaa antaa tilaa. pohjamutaa INFERNO 67. Kylesaa ei oikein osaa suositella kuin kaikille. Onneksi Obamalandiasta löytyy edelleen pyrkimystä genrerajojen haastamiseen, möykän filosofian ymmärrystä, hulluutta hipovaa tunteenpaloa, sielukkuutta. Oikeammin sitä kannattaa antaa joka tapauksessa. Diggaa tai älä, aivan sama. Johnson Kylesa YKSI PARHAISTA lähestyttävämpään muotoon, mutta valtavirran mukana heittelehtivää kumivenettä Kylesasta ei saa millään. Kylesa on hardcore. Jännite säilyy. MATTI RIEKKI Static Tensions PROSTHETIC Amerikkalainen raskas rock on valtaosin pahasti kaavoihin kangistunutta, eikä supervallassa edes ymmärretä, kuinka orjallisesti sen skenen kuuluvin kärki orjailee etenkin meille pohjoiseurooppalaisille jo niin tuttuja säveliä. Kylesa on Sonic Youth pajavasaroin. Kylesan näennäisesti simppelille mutta tarkemmissa tutkimuksissa erittäin hienosäädetyksi osoittautuvalle metelille ei auta kuin antautua
Olin kyllästynyt koko Kotiteollisuuteen ennen kuin olin kuullut nuotin nuottia. Onko tässä nyt oltu vain hyvien äänitysmahdollisuuksien puutteessa vai tarkoituksellista INFERNO 69. Kuulostakoon. Jokainen kappale huokuu surumielistä kyynisyyttä, ja koko levy on kuin mustanpuhuva vilahdus nyky-Suomesta. Riffeissä on kuitenkin imua, ja esimerkiksi Graveyard Lover on genre huomioiden lähes progea. Yksi esimerkki täytyy vielä kaivaa esiin kappaleen Rock and Roll Band osalta, joka on tuulahdus suodaan AC/DC:n riffipajalta. Yhtyeen debyyttiä kuunnellessa mielikuva osoittautuu täysin oikeaksi. Todisteiksi nostettakoon uhkaava Ghosts on Retinas sekä pitkiä instrumentaaliosuuksia sisältävä ja 17 minuutin mitassaan hengästyttävä Veil of Illumination. Markus Paajala Jenkkiveteraaniin viittaa vahvasti myös levyn päättävä slovari Lean on Me. Nykyisillä kuuntelukilometreillä voi sanoa, että ohitustilannekin on mahdollinen. Levyn heikoimpana puolena voitaneen pitää vokalisti Maxin yksipuolista räyhäämistä, mutta useamman kuuntelukerran jälkeen miehen vittuuntunut syljentä alkaa sekin osoittaa toiminnan merkkejä. Rude Awakening on hyvä levy. Lisäksi mukana ovat Tuomas Holopaisen koskettimet, jotka tuovat sekä kauneutta että uhmaa juuri sopivin ripauksin. Ruotsalaisten uuden studiotyön ensimmäisellä kappaleella kuullaan kaistale Dwight Eisenhowerin vuonna 1961 pitämää mutta yhä ajankohtaisemmaksi käyvää Military-industrial complex -puhetta. Soul Collectorin tehokkain syömähammas löytyy siis kappaleiden monipuolisuudesta. Tässä on onnistuttu kiteyttämään jotain oleellista uutisotsikoiden ja yhteiskunnan pinnan alla muhivasta mustasta todellisuudesta. Siksi tämä hirvittävillä soundeilla paiskattu ep ihmetyttääkin allekirjoittanutta. Viimeksi tähän törmättiin Ministryn The Last Sucker -älppärillä. Vengeancen tapa jäljitellä aussilegendan tekemisiä on mehukas ja moderni, muttei pilalle hemmoteltu. Andromeda on tämän hetken kiinnostavimpia progemetallitoimijoita. Uutukainen Soul Collector on hienontyylikäs, perusasioiden äärellä operoiva hard rock -levy, jonka kulmia on väliin pyöristelty, väliin särmäilty monenlaisilla genren sisäisillä tai siihen olennaisesti liittyvillä mausteilla. Yhtye tiedostaa olevansa parhaimmillaan perusasioiden parissa, ja sen myös kuulee. Kompleksisesta ja vaativasta luonteestaan huolimatta The Immunity Zone sitä paitsi aiheuttaa kuuntelijan jaloissa tahdosta riippumattomia nytkähtelyjä. Tämä ranskalainen duo on vasta ensimmäisen ep:nsä kynnyksellä, mutta kehnoa lopputulosta ei voida pistää kokemuksen puutteen piikkiin. Tällaisen yksityiskohdan jälkeen ei tulle yllätyksenä, että karukantinen levy on ilmeeltään edeltäjäänsä aggressiivisempi ja synkempi. Aiemmat kontaktit Vuonna 2007 nousi jälleen yksi yhtye auraamaan uraa black metalille. Vaan ei huolta: puhdistavissa melodioissa löytyy edelleen, samoin David Frembergin varsin persoonallisissa laulusuorituksissa. Kouluarvosana-asteikolla tarkasteltuna neloslevy on hyvin kaukana nelosen levystä, mutta tähtiin kirjoitettuna lukema täsmää. PANU KOSKI Vengeance METAL HEAVEN Soul Collector VI De Praestigiis Daemonvm Hollantilaisella Vengeancella on ikää jo 25 vuotta, mutta vuodet eivät tunnu hidastaneen tai tylsyttäneen yhtyettä laisinkaan. Biisit ovat omia, mutta Judas Priestin ja etenkin Mercyful Faten henki ja tyyli puskevat jatkuvasti läpi. Jokainen biisi pitää otteessaan, ja voimasointujen, melodioiden ja rankemman puolen tylyyden yhdistelmä on suorastaan riippuvuutta aiheuttava. Tällaisia levyjä tarvitaan juuri silloin, kun aivotoiminta on likimain nollissa ja liika kikkailu ja paatos kiristävät vannetta entisestään. JONI JUUTILAINEN Vanhaa kunnon heavy metalia thrashiksi sovittava lätty on ytimekäs, räyhäkäs ja janohermoon käyvä trippi kohti totaalista metalliasennetta. Samuraita seuraava What the Hell Is Going tuo pohdiskelevuudessaan mieleen U2: n, ja kertosäkeen räjähtäessä yhtyeestä löytyy pohjatonta rock-karismaa Aerosmithin tapaan. DEBEMUR MORTI Third Man Down Rude Awakening FULL HOUSE Kotimaisen hardcoren eturiviin kiilannut Third Man Down on rujo tapaus. Kuulostaako liian korealta "junttibändin" tekemisiksi. Viihdyttävää, joskaan ei järin ikimuistoista niitKARI KOSKINEN tiperkeleheavyä. Andromeda työsti edellisestä levystään Chimerasta sellaisen sähikäisen, että se singahti tähdeksi vuoden 2006 parhaiden progemetallijulkaisujen taivaalle. Ukonhauta on yhtä komea ja karski kuin nimensä antaa ymmärtää. Miksei kukaan ole kertonut minulle, kuinka osuvia ja koskettavia sanoja Hynynen kirjoittaa. Siitä puheen ollen, osaavat nämä miekkoset ottaa perinteisten arvojen ohella kantaa myös nykypäivän ilmiöihin: irvaileva ja ilkikurinen Myspace Freak on hauskojen lyriikoiden ohella varmasti kulkeva keikkaralli. JAAKKO SILVAST Andromeda SILVERWOLF The Immunity Zone Kotiteollisuus Ukonhauta MEGAMANIA "Äijärock" on allekirjoittaneelle sangen tuntematon käsite, ja ennen tämän levyn saamista hyppysiini on Hynynen kumppaneineen pysynyt musiikillisen tutkani ulkopuolella. Tyytyväisenä voin kuitenkin nyt todeta paikanneeni "kotimaisen kärkinimen" kokoisen aukon sivistyksessäni. Tuottajan paikalla ohjelmoinnin ja bassottelun ohella istuu Aosothista ja Abortedistakin tuttu Sebastian Tuvi aka Balrog, jolla kyllä pitäisi olla kokemusta musiikintekemisestä. Ja tuottaa kärsimystä repivillä diskanttivoittoisilla kitarasoundeillaan. Liian tuttu nimi. On vaikea sanoa, saavutetaanko Chimera levy kun avautuu edeltäjäänsä vastentahtoisemmin. Vajaaseen kahteenkymmeneen minuuttiin puristettu kymmenbiisinen ei liikoja hienouksia tarjoile turpaan tulee tauotta ja mylly pyörii tehokkaalla väännöllä. Sanokoot mitä sanovat, mutta Ukonhauta on hemmetin fiksu levy. RIITTA ITÄKYLÄ bändin vihaisiin ja raskaisiin sivalluksiin loivat mielikuvan järjettömästä tappokoneesta, jonka vauhtia ei tunnu pysäyttävän mikään. Nelosbiisi Samurai on melodioiltaan syvällisen dramaattinen tyyli on kuin Deep Purplella konsanaan. Edellisen perusteella ei Soul Collectoria pidä luulla vain onnistuneeksi rip-offiksi, vaan se esittelee tällä(kin) levyllä Vengeancen huolellisesti jalostunutta tyylitajua. Perinteikkäät soolot muistuttavat osaksi Iron Maidenia, ja sanoitukset sekä musiikki vilkkuvat saatanaa parhaassa Dont Break the Oath -hengessä. Miksi, en tiedä. Ei millään muotoa vallankumouksellinen, mutta omalla sarallaan toimivaa perusmättöä. Biisien monipuolisuuteen nähden laulajalla on turhan yksipuolisesti rähisevä ääni
Bändin levytyksiä on joka kerta ollut ilo odottaa, eikä jatkumoon tee poikkeusta tämäkään Ballads of a Hangman. 52 biisiä ja reilusti yli 200 minuuttia olisi tuhtia kuultavaa alaa harrastavallekin, mutta materiaali on lähes kauttaaltaan niin kovatasoista, että voi vain ihmetellä miten esimerkiksi Obscurityn, Eternal Darknessin ja Sufferin kaltaiset nimet eivät koskaan saavuttaneet mitään. Niinpä niin, nyt ollaan aarreaitan äärellä. Joukossa on toki pari kuriositeetiksi luonnehdittavaa vetoa, mutta laatuprosentti on silti järkyttävä. Ruotsalaisen death metalin kärjen takana piilee nimittäin uskomaton määrä ilkeyttä ja hienoja yhtyeitä. Perinteitä kunnioitetaan, mutta luenta on selvästi tältä vuosituhannelta peräisin. Ehkä juuri epävarmuus ja hämmennys omista reaktioista pakottavat tähän. Keskinopeaa jyräystä ja blast-ryöpytystä vuorottelevia biisejä väritetään pienillä kitaramelodioilla ja ajoittaisilla sooloilla. Soundit ovat luonnollisesti karut, mutta demotausta huomioiden odotettua paremmat. Levyn arsenaali yltääkin lievästä matalalennosta aina täydelliseen napakymppiin: Eyes of the Flesh saa doom-fanin munan pystyyn, kuten sanonta kuuluu, eivätkä hienoudet rajoitu yhteen tukistukseen. On kuin kaivaisi aarretta viiden metrin syvyydestä, yhtä lailla näiden mahdollisesti hyvien kappaleiden päälle on taputeltu paksu kerros hiekkaa. Pääpaino on vuosien 198892 välisessä ajassa, ja opuksen ug-skeneen liittyvästä luonteesta johtuen valtaosa raidoista on harvoin kuulluilta demoilta peräisin. Kitarasoundin ja riffien koukeroisen tyylin sekä tietysti lauluäänen tunnistaa heti, mutta yhteen muottiin tätä kaikkea ei saa. Entombedin, Dismemberin, Therionin, Tiamatin, At the Gatesin ja Graven kaltaisten itsestäänselvyyksien ohella mukana on biisejä bändeiltä kuten Sorcery, Irrevocable Act, Afflicted Convulsion, Expulsion ja Treblinka. Levyn riffittely vyöryy poikkeuksellisen vapautuneesti, hitusen kuitenkin edeltäjäänsä Liberty Or Deathia (2006) melodiaköyhemmin. Tästä huolimatta Sewer Skullpture on taatusti turvallinen ja alan ystäville toimiva sijoitus. KARI KOSKINEN Tämä levy ei tahdo päästää kuulijaa lähelle. Tällä soololla niitä ei varmaankaan ole tehty. Grotesque, Corpse, Merciless... Mukaan mahtuu niin ska-rytmiikkaa, Popol Vuh -henkistä kokeellisuutta, southern-mausteita, päämäärätöntä jamittelua kuin myös sitä, mitä ainakin itse olen Scott "Wino" Weinrichilta eniten kaivannut: The Obsessedsävyjä! Saint Vitusissa tämän lauluntekijän ja nimenomaan omien ideoidensa tulkin lahjat menivät hieman hukkaan. Arviot Soile Siirtola Melodinen ja helposti sulatettava mätinki hyötyy James Murphyn miksaamasta muhevasta soundista ja tasaisen laadukkaasta, joskin lopulta aika värittömästä biisimateriaalista. Sen rakenne ei aluksi tunnu johdonmukaiselta ja se kulkee niin useilla tyylillisillä tasoilla, ettei juonen päästä saa kiinni. Ja mikäs sen mukavampaa! Mitään uutta Sewer Skullpture ei esitä, mutta vanhat palikat on ladottu kiitettävään järjestykseen. Niidenkin merkitys saattaa vielä selvitä. S.A. Furbowlin, Traumaticin ja Putrefactionin vedot ovat kunnon kasettisuhinaa, mutta 90 prosenttia kamasta tarjoaa taattua nannaa Sunlightin pörinään tottuneille. Ainoa miinus tulee tempojen keskimääräisestä kovuudesta, sillä keskitempoisena ja hitusen rokkaavampana käyvä myllerrys toimii parhaiten. Bändillä on biisien osalta näyttöä, kyllä, mutta äärimmäisen nihkeän toteutuksen vuoksi isken lautaan vain yhden kirveen. EVE Vacant Coffin RAZORBACK Sewer Skullpture Hooded Menacesta ja Phlegethonista tutun Lasse Pyykön ohjastama Vacant Coffin elää väärää vuosikymmentä. Arvoitus alkaa ratketa vasta lukuisten kertojen jälkeen. Reilun puolituntisen aikana murjaistut 16 kappaletta muistuttavat osin Autopsya, osin vanhaa ruotsikuoloa, ja osa riffeistä sisältää samaa henkeä Carcassin kanssa. HYNNINEN Grave Digger NAPALM Ballads of a Hangman Lazarus A.D. METAL BLADE The Onslaught Jenkkibändi Lazarus A.D.:n riffivoittoinen, sooloja kivasti viskova groovaava pehmothrash sopisi mainiosti samalle lavalle Testamentin ja Exodusin kanssa. Pitkän päivätyön skenessä tehnyt Grave Digger on joitakin yhtyeen alkuvuosia lukuun ottamatta onnistunut pitämään hevinsä tasokkaan tappavana. Yhden levyn mittaisena tämä epäonnistuisi jo lähtöviivoilla, mutta nyt tarjolla on herkkua kokeneillekin kuulijoille. Syntyy halu ottaa asiasta selko: onko levy pettymys vaiko peräti mestariteos. Eikä ole tarviskaan. Repugnantin ja Katalysatorin näytteet ovat ainoat näytteet tuoreemmasta deathista. Rob Dukesia muistuttava laulu, tai tyyli sinänsä, ei omaperäisyydellä juhli, mutta debyytiksi The Onslaught on ihan mukava tapaus. KARI KOSKINEN Wino Punctuated Equilibrium SOUTHERN LORD Eri esittäjiä INDEX VERLAG Swedish Death Metal (3cd) Nyt on titteli kohdillaan. Ehkä Spirit Caravan ja Hidden Hand taas kaatuivat kompromisseihin. Moderni, ääritiukka ja tolkuttoman kireänä käyvä grindaus maistuu sekin, mutta Vacant Coffinin edustama löyhkäävä, tuhti ja perinteikäs kuolo on sittenkin sitä parasta. Vokalisti Chris Boltendahlin omintakeinen ärjyntä kruunaa tasapainoisesti täydellä bändisoitinarsenaalilla (basso, rummut, synat ja kaksi kitaraa) kootut kappaleet. 70 INFERNO. Teoksen monimuotoisiin maailmoihin on aina silti palattava. Jos nämä nimet eivät kerro mitään, niin entäpä Carbonized, Putrefaction, Interment, Nirvana 2002, Liers in Wait, House of Usher ja Toxaemia. Bändin liejuisesti öristy, raskas ja tummalta soundaava grindaava death metal on kuin genren alkuhämäristä peräisin. Swedish Death Metal on liki täydellinen paketti tutustumiseen, ja sen onnistumisesta kielii myös se, että näitä kuunnellessa alkaa kaivata massiivista, kaikki demot kokonaisina niputtavaa boksia. Ajan myötä kokonaisuus avautuu ja osasten asettelu osoittautuu oikeaksi. Näitä on pakko kuulla lisää! Arvosana puhtaasti musiikista ja ennen kaikkea idean perusteellisuudesta, sillä valmiin boksin ulkoasusta ei ole vielä tarkkaa tietoa. Dissectionin ja Mardukin ensilevyltä napatut kappaleet rikkovat hieman linjaa, vaan eipä tuo nyt haittaa. Kymmenen raidan uutukainen on kalmanhajuinen ja rosoinen puriste, joka ammentaa germaanihevin rikkaasta perinteestä. Daniel Ekerothin massiivisen kirjan tueksi julkaistava kolmen levyn kokoelma yrittää dokumentoida ruotsalaisen death metalin synnyn. Biisien taustatiedot ja linernotesit pitäisi valmiista tuotteesta ainakin löytymän. KARI KOSKINEN Dismember "truu"-elementtiä viljelemässä, mutta musiikille tässä ei edes anneta tilaisuutta. jopa Mefisto vuodelta 1986 kestää pyöritystä. Ehkä muutaman palikan olisi voinut jättää pois tai ainakin veistellä hieman toisenlaiseen muotoon, mutta hyvä näin. Mielipide ehtii vaihtua moneen kertaan kuuntelujen välillä. Touhu ei jää yritykseksi, sillä kyseessä on jumalattoman massiivinen ja perusteellinen leikkaus ruotsikuolon varhaisvuosiin. Mutta kuten jo kävi ilmi, kuuntelua tämä kiekko vaatii
lman saat aat y VERKKOKAUPPA ON AUKI 24 H www.musamaailma.fi. Maailman halutuimmat ESP-kitarat ja -bassot sa laatua arvostavista soitinkaupoista ympäri Suomea tai meiltä
Tekisi mieli väittää, ettei näin ole. Kahden vuoden takainen debyytti The Will sisälsi melko jouhevaa, joskin hieman laiskanpulskeaa chill out -rockia. Kylmäksi jättää. JONI JUUTILAINEN High on Fire RELAPSE Live at the Relapse Contamination Festival Christian "Spice" Sjöstrand tunnetaan paremmin Spiritual Beggarsin alkuperäisenä laulajana, joka toimi yhtyeen keulakuvana neljän ensimmäisen täyspitkän ajan. Toisaalta yhtyeen hieman nukkavierussa ulosannissa on paljon persoonallisuutta. Puolenkymmentä kuuntelukertaa levyä kohti lienee kuitenkin melko realistinen tavoite. JAAKKO SILVAST No, ainakaan raakuutta ei puutu, toisin kuin niin monista ultrakliineistä "live"-levyistä. S.A. Tämä johtuu suureksi osaksi elektronisen apuvälineistön pidäkkeettömästä ja aluksi hieman steriilin vaikutelman aiheuttavasta käytöstä. Kokonaisuutena Shave Your Fear on ihan kelpo rock-albumi, mutta ehkä hieman tasapaksu. High on Fire on parhaimmillaan, kuten nerokkaalla kakkosalbumillaan jonka biisit tässäkin saavat hiukan enemmän ilmaa alleen (vai johtuuko tämä mieli/kuulokuva vain siitä, että kyseinen albumi on allekirjoittaneelle mieluisin), todella varteenotettava yhtye. Sanalla sanoen: vaihtoehtoista. PANU KOSKI Velvetcut FIREBOX Hussshhh (The Sound of Sorrow and Silence) Soitossa riittäisi potkua, mutta kun ei oikein tahdo saada selvää. PRR edustaa progressiivisuutta ilman sitä ennalta arvattavuutta, johon sana nykyään liitetään. Allekirjoittanut tutustuu PRR:n musiikkiin nyt ensimmäisen kerran, ja kosketus on mitä miellyttävin. Shave Your Fear ei pahemmin riko vanhaa kaavaa, vaan jatkaa samalla 70-lukulaisittain rouhealla luomurokilla kyllästetyllä irrottelulla. Vahvasti Gorgorothin linjoilla kulkeva soitto tarjonnee uudemman linjan norsecore-diggareille raivokkaan elämysmatkan black metalin syvyyksiin, mutta tasapaksun pieksennän sekaan kaipaisi enemmän Ancient Shadows Revelation -kappaleen kaltaista repivyyttä. PRR on nakkia niin Ladytronin ystäville kuin ennakkoluulottomille, vaikkapa Porcupine Treestä intoutuville progenauteille. Kestää aikansa, ennen kuin yhtyeen genremäärittelyä väistelevään soundiin saa kaiverrettua mukavan poteron. Biisit ovat toki laadukkaita, mutta ei tätä meinaa jaksaa kuunnella edes kertaalleen läpi. Onko todellakin niin, että tämä vuoden 2003 tapahtuma ja High on Firen panos siihen on ollut niin merkittävä, että tällainen sekava livetallenne on välttämätöntä virallisesti julkaista. Nimikappaleentapaisen AVOn kautta hyp- Ensi kuulemalta Velvetcutin hiljaisella liekillä kypsyttelevä rock-tunnelmointi kuulostaa toivottoman rajoittuneelta ja jopa laiskalta, mutta mitä enemmän tilaa levylle antaa, sitä laajemmalle se venyy. Hussshhh on ykskantaan helppo sivuuttaa yksiulotteisena ja tylsänpuoleisena rämpyttelyjulkaisuna, mutta kun levylle antautuu antamaan mahdollisuuden, parhaimmassa tapauksessa se palkitsee yllättävänkin avokätisesti. JASON WARD Herman Frank Loyal to None METAL HEAVEN Ex-Accept-kitaristin debyyttisoolo potkii kieltämättä paremmin kuin vastaavat pitkän linjan germaanihevareiden henkilökohtaiset www.inferno.fi. Tällä nyt kuitenkin mennään tässä. Kiitos rakkauden, edessämme on brittien järjestyksessä toinen täyspitkä. Levyn soinnissa on jotain kotikutoista sanan molemmissa merkityksissä, mikä korostuu etenkin Tomi Asuintuvan kehnonlaisessa laulusuorituksessa. Etteivät vain Relapsen sedät ja tädit olisi päättäneet kokeilla, josko pari ropoa kilahtaisi kirstuun tällaisesta vanhasta jämämateriaalista. Tämän lisäksi levy on viidentoista biisin annostuksellaan pahasti ylimittainen. MIKKO MALM noottisuutta on helppo langeta vahvistamaan repeat-painikkeen lyömisellä pohjaan. Dvd olisi vielä ehkä mennytkin. Tämän jälkeen mies teki kaksi levyä Mushroom River Bandin kanssa, kunnes perusti oman soolobändin. ettei sitä pysty jatkossa täysin dissaamaan. Paikoin jopa hypnoottiseksi yltyvät kitarakuviot, 70-lukulaisia sfäärejä tyylikkäästi henkivät koskettimet ja hienosti tavoitettu rennonlennokas ilmapiiri ovat Velvetcutin tunnelmasanaston tukipilareita, mutta Hussshhhin tulkinta odottaa kuulijalta paljon. HYNNINEN Svarttjern SCHWARZDORN Spice and the RJ Band Shave Your Fear SCARLET Misanthropic Path of Madness Tyylipuhtaan ja yllätyksettömän norjalaisen black metalin parissa reuhkaava Svarttjern on kaksijakoinen bändi. Toiston kautta saavutettavaa kosmisuutta hyödynnetään ahkerasti ja taitavasti. Spice and the RJ Bandista voi löytää tietysti paljon yhtymäkohtia Spiritual Beggarsiin ja MRB: en, vaikka yhtyeen ilmaisussa ei ihan niin raskasta hard rock -kehystä olekaan. Tällaisia julkaisuja he tuskin tarvitsevat katalogiinsa. Oman näppäryytensä alla kompuroivat kappaleet eivät oikein tahdo edetä lentoon, ja yhtye riskeeraa koko ajan hidastuvansa polkemaan paikalleen. On hienoa, kuinka näennäisen vähäisin elein yhtye luo musiikillaan oman maailmansa. Ainakaan en usko, että yhtyeen fanit tarvitsevat niitä hyllyihinsä pölyä keräämään. Pure Reason Revolution Amor Vincit Omnia SUPERBALL Pure Reason Revolutionin debyyttiä kiiteltiin kyllästymiseen asti. Vai onko lehdistölle annettu kanneton ja kälyinen cd-r, jonka mukana tulevasta tiedotteesta ei selviä varmuudella edes levyn lopullinen nimi, ehkä jokin raakaversio. Musiikkinsa on nopeaa ja vihaista, päällisin puolin tasokasta mustuutta, mutta sisältöä vaivaa valitettava hengettömyys. Psykedeelinen rock on tälle mies- ja naislaulua yhdistävälle porukalle läheinen ystävä, avaruusmatkalle on halukkuutta ja tietokonemusiikkimaisuuskaan ei ole vierasta. Perinteiseen progeen juurtuneiden ja hyvää vauhtia sammaloituvien on varmasti vaikea sulattaa levyn syvää, kitaran alleen jättävää electronica-ulottuvuutta. Toki se maailma on pienehkö ja melko karu, mutta onpahan oma
Arvostelma koskee jossakin määrin myös keskitempoon jämähtäneen yhtyeen musiikillista MIKKO KURONEN linjaa. Hand Deadroom Journal COPRO/CASKET RA Punainen virta EMI Brittiläisen Handin debyyttijulkaisulla soi lievästi progeileva tunnelmametalli. Periaatteessa, mitä lähemmäksi yhtye hakeutuu The 3rd and the Mortalia ja Gatheringia, sen parempi. Laulajatar Kat Ward omaa hienon äänen, ja hänen suorituksensa onkin tämän levyn parasta antia. Synkkä tunnelma, rouheat riffit ja maalailevat syntikkaliidit luovat mukavan painostavan fiiliksen, mutta lopputulos on hitusen junnaava ja ajoittain jopa puuduttava. Haluan ajatella, että huikea, kylmät väreet nostattava Tuomittu edustaa puhtaimmillaan sitä mitä RA oikeasti on: aitoa, jopa muinaiset Moottorilinnut mieleen tuovaa heviä. HYNNINEN Beyond the Dream OMAKUSTANNE The Sin Against the Sinners Jos bändin kotipaikkaa ei voi pitää suoranaisesti laadun takeena, on moni varmasti huomannut, että Jyväskylästä putkahtelee kovia bändejä kuin sieniä sateella. RA ansaitsee tasa-arvoisen kriittisen vastaanoton ilman "säälipisteitä". Onko kyseisen bändin naiivius koskaan tuottanut mitään muuta kuin vahingonilotonta riemua kuulijoilleen. Kypsymättömyys tulee esiin oikeastaan vain tyylillisissä hienorakenteissa ja lyriikan puolella, tietyissä suorasukaisissa ilmauksissa, mutta käännäpä huviksesi esimerkiksi Acceptin sanoituksia. Tekijämiehistä kootun bändin (Peter Pichl, Stefan Schwarzmann, Jiotis Parachidis) jäsenten paras terä ei suinkaan ole päässyt aikojen saatossa ruostumaan, vaan levylle on saatu mukavasti esiin ukkoköörin parhaimpia avuja. Nelikon preesens on patsasteleva, joten Hellacopters-kitaristi Robert Dahlqvistin vierailun I Liedissa ja Black Cityn Jack Daniels -pullon kierrättämisen ottaa ilolla vastaan. Deadroom Journal on mielenkiintoinen tapaus, mutta tietynlainen kypsymättömyys yhtyeen esikoislevystä vielä paistaa. Vokalisti Parachidis osoittaa kyntensä välittömästi möyrimällä Coverdale/ Lande-osaston karismaattisilla taajuuksilla ja pätee hyvinkin toiseen tapaan kuin esimerkiksi Victoryn keulilla koskaan. Ruotsinkieliset välispiikit ja backstage-osuus osoittavat julkaisun pääasialliset kohdemarkkinat, ja Göteborgissa yhtye tuntuukin yleisömäärän ja -reaktioiden perusteella yhä kovasti suositulta. Heikoimmillaan levy vaipuu Kilven kaltaiseen iskelmäheviin, sillä erotuksella, että RA tekee kaiken paremmin. In the Night -dvd:tä katsellessa ei voi kuin ihmetellä, johtiko kokemus tuolloin aisteja harhaan vai onko aika vain täysin toinen. Arviot projektilätyt yleensä. Jos dvd:stä jää lopulta päällimmäisenä mieleen vanha kuvakerronnallinen vitsi, jossa kitarasoolon alkaessa kuviin haetaan orkesterin basisti, julkaisu ei voi olla aivan kuningassarjaa. Loyal to None alkaa hyvinkin powervetoisesti, mutta muotti ei ole turhan duuri, vaan yllättävänkin rankka. Kolme täyspitkää ja liian monta vuotta myöhemmin ruotsalaisyhtye on kotikentällään varmaotteinen, joskin tyhjähkösti junnaava rokkikone. A. On selvää, että tällä levyllä on kohderyhmänsä, jonka mieltymyksiä on pyritty ennakoimaan, mutta itse Venomiin 8-vuotiaana rakastuneena voin sanoa, että lapsia ja nuoria ei pidä aliarvioida. Olen melko varma, että keikkatilanteessa, jolloin kaupalliset ulottuvuudet eivät pääse väliin, nämä sällit onnistuisivat räjäyttämään turhat kuonat pois vanhankin liiton edustajan kyynisestä mielestä. In the Nightin pääruoka on lyhyenpuoleinen keikka, joka sisältää äijärockin suosikin suurimmat hitit Down in Blackista Double Natureen. Lyriikoiden teemoitus manailee luomiskertomuksen jäljillä, ja. Aina kun mennään rankempaan tai sitten selkeästi fuusiojazz-henkisempään suuntaan, hiipii musiikkiin herkästi kikkailevampia sävyjä. Aika moni mainstreamhevin tulkitsija voisi ottaa tästä levystä oppia mitä tulee biisin mukana elämiseen. Instrumentaaliteos Translation tosin toimii poikkeuksellisen hienosti, vaikka onkin tyylillisesti vähän eksyksissä tällä albumilla. Jatkossa Loyal to None tasoittuu hieman perinteisemmän hevin suuntaan, mutta pysyy silti Jarrmo Katila tasaisen laadukkaana ja mikä parasta, miellyttävän ärhäkkäänä nyrkinheilutushevinä. Handin musiikissa on paljon mielenkiintoisia elementtejä, mutta ne eivät aina sulaudu toisiinsa kovin mutkattomasti. Albumin raskaimmat ja tummimmat osuudet ovat puhdasta kultaa, mutta keskitien osasto ja ylituotettu ja -tehostettu 78 INFERNO veretön soundimaailma verottavat pisteitä roimasti. Materiaalia syötetään tasapuolisesti kaikilta pitkäsoitoilta, ja bändi kuulostaa jämptiltä, kitarasooloja lukuun ottamatta jopa liiaksi albumiversioltaan. Beyond the Dreamin debyyttialbumi ulostuu omakustanteena, ja liki tunnin pituinen paketti edustaa varsin menevää ja melodista dark metalia. Lisäpisteitä ansaitsevat ponnekkaat laulusuoritukset. Tästä voinee syyttää tuotannosta vastaavia laskelmoivia aikuisia. Lievästi "kansainvälisen" lausunnan toimivuutta voisi kylläkin vielä hieman miettiä. S. Toivottavasti seuraavalla levyllä Hand saa oiottua mutkia ja selkeytettyä musiikillista visiotaan. MIKKO MALM Suora, rehellinen ote sekä nuoruuden voima ovat joka hetkessä läsnä ja terveellisen kaukana omassa paskassaan rypevästä, huolten aikuistuttamasta maailmasta, mutta muilta osin soittajien ja laulajien paljon puhutun nuoren iän voi sivuuttaa. Konsepti puree, vaikka biisimateriaalin puolesta sanottakoon, että levyllä ei ole juuri mitään sellaista, jota Nocturnal Rites tai Firewind ei osaisi tehdä paremmin. JAAKKO SILVAST Mustasch REGAIN In the Night Live in Gothenburg Kun Mustasch esiintyi erinomaisen ensialbuminsa Above Allin tukemana Tampereen Klubilla syksyllä 2002, se oli suppean yleisönkin edessä loistava, paidan selkämyksen tyystin hiestyttävä ilmestys
Mielikuvia scifi-klassikon suuntaan vetävät eritoten pittsburghilaisduon käyttämät syntetisaattorimatot, joissa on toisinaan paljonkin samaa kuin Vangelisin kosketinvelhoilussa. Maltilliseen, maisemoivaan progeen kuuluu, että Zombi kehittää teemojaan luuppaillen hartaasti hyppimättä sinne tänne. Kaikin puolin mojova Viimeinen nistiretki on hienoine kansikuvineen kohtuuterävä pakkaus. Vaikka kuusikieliset eivät 1980-luvun syntikkamaailmoista ammentavissa sävellyksissä olekaan pääosissa, akustiset ja sähköiset näppäilyt tuovat omat yksityiskohtaiset lisänsä kasvatteluun. josta kuulija saattaa bongata vaikutteita usealta eri suunnalta, aina Moonspellista Dimmu Borgiriin. Kilpailumenestystäkin niittäneiden herrojen vakuuttava entree sisältää teemalevyn henkeä; valon ja varjon romanttinen vuoroleikki elää kansivihkoseen painetuissa sanoituksissa. Sisäänhengitys. Tästä detaljistakin voinee päätellä, että Free Spiritissä on sopivasti paatosta ja potentiaalia. Äärimmäisen syväluotaa- vasti poraudutaan elämän keskeisiin tekijöihin kuten pystypanoon vessan seinää vasten ja tietysti viinanjuontiin. Raastava ja syvältä kumpuava tunnelataus jää kuitenkin bändiltä edelleen saavuttamatta, joten tällä(kin) julkaisulla yhtye yltää ainoastaan aavistuksen keskitasoa tasokkaammaksi nimeksi. JONI JUUTILAINEN Zombi Spirit Animal RELAPSE Steve Mooren ja Anthony Paterran luotsaaman Zombin progressiivisessa instrumentaalimusisoinnissa on jotakin yhtä selittämätöntä ja toismaailmallista kuin Ridley Scottin Blade Runner -filmatisoinnissa. Kappaleessa kolme, Kuoleman kieli, podetaan morkkista yöllä torjutun tortun suhteen. Pale Sister of Lightista välkähtelee ihastuttavaa naiiviutta, joka vain vahvistaa yhtyeen tenhoa. Kaksikon luoma soundi on toiselle kymmenminuuttiselle vanuvien eeposten vaatimalla tavalla lavea, mutta samalla miellyttävän pehmeä. Paisuttelevia, mukana laulettavia, nyrkit pumppaamaan saavia kertosäkeitä on kylvetty ilahduttavan laajalle alueelle. Sanoitusten pohjalta vedän johtopäätöksen, että hemmojen elämä on ollut täynnä rikkaita kokemuksia ja unohtumattomia elämyksiä. Bändin rumpukompit ovat läpeensä kiehtovia ja Earthly Powersissa kuulee, kuinka Mooren suorastaan hunajainen bassosoundi tulee lähelle maailman ehdotonta kärkeä. Musiikkinsa puolesta Tukkanuotta edustaa kuitenkin kuultua, sitä perinteistä, kauraa. Kuulokkeiden kautta koettu seinäjokelaisinvaasio nostaa kuuntelijan sielussa nostalgian aallokon. Punkhenkisyys ja intensiivisesti polkeva rytmimuna tekevät Tukkanuotan tekeleestä mukavan kuunteluelämyksen. Mieleen tulvii kuvia Bon Jovin tai Def Leppardin urien alkuajoista, lukemattomista elämää suuremmista artisteista. Nyt puhutaan sankarillisista haara-asennoista ja tuulikoneen pöyhimistä hiuslaitteista. Vahvasti positiivinen yllätys. MIKKO KURONEN Free Spirit CARPEL Pale Sister of Light Kotimaisen, kuin puun takaa rynnäköivän Free Spiritin debyyttialbumi Pale Sister of Light sulkee uumeniinsa kevyttä, hyväntuulista, kosketinsoittimin kestopäällystettyä pompöösiä melodista hard rockia kahdeksankymmentäluvun amerikkalaisaktien malliin. Molempia hallitsee hidas tyyneys ja eksoottinen outous, joka ei ole aivan kotonaan tässä ajassa. Spirit Warriorin kuulas kuviointi voisi vaivatta taustoittaa Avaran luonnon syvänmerensukellusta tai taistelua savannin herruudesta. Kotimaisen AOR:n ja melodisen hard rockin selvästi havaittavissa oleva lentoonlähtö lämmittää kovillakin pakkaslukemilla. Moore ja Paterra ovat ensimmäistä kertaa tutustuttaneet basso- ja kosketinvetoiseen musiikkiinsa myös kitarat. Kyseessä on edelleen kyvykäs ja taidokas bändi, joka taitaa myös hyvien biisien kirjoittamisen. Nimikappale, Strangers, Shadow of a Man, Until the Night ja kumppanit suggeroivat kuuntelijan vääntämään äänenvoimakkuutta kohti kaakkoa. Brother Firetriben ja H.E.A.Tin nimeen vannovat lähestykööt levykauppaa. PANU KOSKI Tukkanuotta STAY HEAVY Viimeinen nistiretki Hullunkurisesti nimetty ep esittelee levotonta oluenjuontimusiikkia perjantai-illan nosteisiin. Zombi on leimallisesti rytmin ja silmukoiden musiikkia. Spirit Animal ajelehtii ulkomusiikillisissa viesteissään huvittavasti new agen kosmisiin virtoihin, mutta sävelmuodostumiltaan se on järkähtämätöntä laatua. Soundillisestikin olisin toivonut rosoisempaa www.inferno.fi. Tietty suoraviivaisuus sanoitusten painoksi ja tueksi jää pitkälti puuttumaan
Luovuus voi kuljettaa ainutlaatuisiin ulottuvuuksiin, joissa käytyään ihminen ei palaa enää ennalleen. Olkoonkin kuolema johon viitataan lopullinen tyhjyys tai vain metafora jonkin itselle rakkaan menettämiselle. vaihtamaan musiikkimme aitoutta laskelmointiin ja tulostavoitteisiin. ... Miksi. musiikkimme on aitoa ja syvää. Emme ikipäivänä tule... Lopulta löytyi kuitenkin juuri oikeanlaisen äänen omaava Jenni Muusikoiden.netin Wantedpalstan avulla. Osa yleisöstä riehuu ekstaasissa keskellä pittiä, osa laulaa biisien mukana antaumuksella. Sointi on tunnistettava ja mukavan omaperäinen. Tuotanto on loksahtanut Infected Human Beingillä hienosti kohdalleen, ja biiseihin on samalla tullut huomattava määrä pitelemättömyyttä. Musiikkikin on muotoutunut huomattavasti monipuolisemmaksi, kun tunnepitoinen hidastelu on saanut seurakseen vauhdikkaampaakin rokkaamista. Primus motor Heikura on saanut ympärilleen osaavan porukan, ja Depressurea voi vihdoin sanoa oikeutetusti bändiksi. Sävellysten ilmentämä kaipuu sopii myös biisien minän kenties Immortal Angelican kuolemattomuuteen. Reminiscence on täyden levyn mittainen, kauniin naislaulun, viulun, runsaiden koskettimien ja toki välttämättömien heavy-soittimienkin täyttämä, lähes aukoton teos. Tulevaisuudessa cocktailiin sekoitetaan myös vähän väkevämpiä aineksia, joten jää nähtäväksi, millaisiin bändeihin Immortal Angelicaa tullaan aikanaan vertaamaan. Satu on eniten tekemisissä taiteellisen ja visuaalisen puolen kanssa, Jenni päivittää ja promoaa netin ihmeellisessä maailmassa. ... siten, että Satu ja Hanna sävelsivät, sanoittivat sekä suurelta osin sovittivat Reminiscencedemon. Mielipuolimetalli voisi olla sopiva nimitys tälle musiikille nimittäin heti kun luulee tietävänsä tyylilajin, alkaakin jo seuraavan arvuuttelu. Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... Aivan pro-tasolta äänite ei vielä kuulosta, mutta yhtyeen ja musiikin erityisyyden ymmärtänee jo tyhmempikin. Projektissa edettiin hyvin intuitiivisella otteella, sillä demo oli jokaiselle bändin jäsenelle se ensimmäinen. Jos pidät heistä, pidät myös meistä: Toistaiseksi osuvimpia referenssejä ovat Dimmu Borgir, Enya ja elokuvamusiikki. Suurin ongelmamme on, että... Immortal Angelica soittaa kauniissa kesäyössä rantalavalla viimeistä kappalettaan. Viiden vuoden päästä meidät löytää... ... Vahvaa työtä. Kun aika on kypsä, toivomme että joku näkemystämme kunnioittava levy-yhtiö löytää meidät. Näin voimakasta ja sävykästä tulkintaa, jossa on kuitenkin sopiva herkkyys tallella, ei kävele joka päivä vastaan. ... Ghoul Patrolin kunniaksi voidaan todeta, että rahkeet riittävät kuitenkin komeasti. Muiden jäsenten etsintäoperaatio kesti pitkään. ... www.diseaseofthenation.com Tuukka Järventausta Kuukauden bändi: Immortal Angelica Milloin ja miten. kuvastaa menettämisen ja toivon symbioosia, joka on kappaleiden keskeinen teema. Musiikin tekeminen vie mukanaan, ja vahvan oman vision varjelemisesta tulee aina vain tärkeämpää. Jo aloitusraidalla aloitetaan sen sortin teurastus ja tappo, ettei mitään järkeä. Hanna oli juuri aloittanut syntikan ja kitaran soittamisen ja inspiroitui pidempään säveltämistä harrastaneen Satun kannustuksesta luomaan itsekin omia kappaleita. Kiinnostavuus ja samalla kieroutunut tolkku hommassa kuitenkin koko ajan pysyy. Jos homma etenee samaa rataa, Suomen kuvitteellinen Porcupine 84 INFERNO. Haluamme tarjota ihmisille elämyksiä ja väylän kipeidenkin tunteiden käsittelemiseen koskettavien sävelmien kautta. Sama pätee myös lauluun, puhtaasta nössöilystä danifilthmäiseen kiljuntaan kuulostaisi onnistuvan suurin piirtein kaikki lajit. ...Nummirockista. Käytännön osalta Hanna hoitelee yhteydenpitoasioita, huolehtii kirjoittamispuolesta, vastaa kitaristiehdokkaiden rekrytoinnista ja toimii bisnesnaisena. Murskaavat soundit ja vahva meininki hautaavat alleen välillä jopa itse sävellykset, joskin tarkemmallakaan tutkinnalla ei niissäkään ole vikaa havaittavissa. Tällä hetkellä etsitään toista kitaristia sekä sellistiä. Persoonallista ja tunteisiin vetoavaa musiikkia onkin täten vaikea kuvailla. Samaisen sivuston kautta päätyi kokoonpanoon myös Tuomas, ja hänen taitojensa myötä Immortal Angelica siirtyi bändinä jälleen uudelle tasolle. Eturivin hevikarjun poskelle vierähtää kyynel. Biiseistä löytyy aavemaista draaman kaarta monella mutkalla sekä luonnollisen tuntuista, covenantmaista arktisuutta täydellisessä tasapainossa, ja mikään ei töki pätkääkään. Emme myöskään ole se retkue, joka heittelee telkkareita hotellihuoneen ikkunasta ulos ja tavoittelee elämyksiä käyttämällä huumeita. Muutama vuosi sitten Hanna ja Satu löysivät toisensa ja yhteisen musiikillisen vision. Bändin death metal todellakin rokkaa ja elää, suorastaan pakottaa pään heilumaan. www.ghoulpatrol.com Depressure: Rid of Me Orkesterille on käynyt niin kuin pitikin. Musiikki on todella taidokkaasti sävellettyä ja toteutettua. Musiikkiin kohdistuvassa riippuvuudessa on jo ihan tarpeeksi. Embassy of Silence: Pristine Projektiluontoinen Embassy of Silence erottui jo ensidemollaan poikkeuksellisena tunnelmanluojana, ja nyt jatkuu matka bändimäisemmällä kokoonpanolla. Työmme jakautuu... www.embassyofsilence.net Ghoul Patrol: Death Fuckin´Roll Onpa röyhkeän oloisesti nimetty esikois-ep. ... Raskaat tunnelmat pysyvät kaukana lähes kaikesta, johon tällaisen konseptin mielessään yhdistää. Meille on ehdottoman tärkeää löytää bändiin oikeat ihmiset, minkä vuoksi lopullisen kokoonpanon kasaamisessa ollaan huolellisia. Taidokkaiden sävellysten ohella kultakurkku Ines Lukkanen on todellakin yhteen kivijalka. kokoonpano on hakenut pitkään muotoaan ja jäsenistöstä puuttuu vielä pari soittajaa, mikä on jarrutellut etenemistä varsinkin keikkailun osalta. Tämä vetoaa hyvin monenlaisiin kuuntelijoihin. Aadolf ja demot Immortal Angelica: Reminiscence Kuolemattoman Angelican tuotos vangitsee sulosävelillään välittömästi. No, eihän tässä edes kaikki: kokoonpano on ollut toiminnassa vasta vuoden 2007 puolivälistä, ja suurin osa kokoonpanosta on naisia, ehkä voisi sanoa jopa tyttöjä. Yhtye ei uppoa oikeastaan mihinkään lokeroon, niin kaukana se on perusmallisesta death metalista, puhumattakaan Ruotsi-sellaisesta. Edes hienosti onnistunut Nick Cave -laina Where the Wild Roses Grow ei johda oikein sylttytehtaalle. Keikalla... pyrimme luomaan tunnelmaa, koskettamaan ihmisiä ja panostamaan myös visuaaliseen ilmeeseen. www.immortalangelica.fi Tervaskannot: Disease of the Nation: Infected Human Being Disease of the Nation kajauttaa karjalasta huomattavasti debyyttidemoaan brutaalimmin. Taitava ja mielenkiintoinen pläjäys. Bändin nimi... Tällä hetkellä koko bändi osallistuu sovittamiseen tasapuolisemmin
Meantimen aikaan alkoivat kuitenkin myös bändin sisäiset ongelmat. Valitettavasti bändin kemiat eivät kestäneet äkillistä suosion nousua. Ajattelin laiskuuttani, että sellaisen myötä pitäisi opetella kaikki uusiksi. Nirvanan, Soundgardenin ja Smashing Pumpkinsin kaltaiset nimet latelivatkin tuolloin jo panoksia lippaaseen. Hamilton myöntää Helmetin koruttoman soundin olleen tietynlainen vastaisku tukkahevin pyöhkeydelle. No joo, kyllähän minä pidän kovasti näistä kavereista,. En tiedä, olisiko jengi pysynyt kimpassa, jos tällaista nousua ei olisi tapahtunut. Ehkei olisi, Hamilton pohtii. Jo yhden levyn jälkeen mies kuitenkin alkoi tähytä jo uusia kuvioita. Sitten eräänä iltana mieleeni juolahti Repetitionin, siis Strap It On -albumin aloitusbiisin riffi. Niinhän se on esimerkiksi jazzissa John Coltrane kuulemma sävelsi koko Love Supremen ilman pianoa tai torvea. Jazzille vihkiytynyt kitaristi innostui 1980-luvulla Wiren, Gang of Fourin, Buzzcocksin ja Killing Joken kaltaisista bändeistä ja liittyi näistä inspiroituneena kokeellista rockia esittäneeseen Band of Susansiin. 86 INFERNO nimetöntä voimasointujen soittamiseen, yksi sormi riittää! Antaisinkin kaikille bändeille sellaisen vinkin, että älkää säveltäkö pusertamalla! Musiikin täytyy tulla itsestään: kävelet katua pitkin, ja yhtäkkiä alat hyräillä jotain melodianpätkää tai rummuttaa sormillasi jotain kuviota. Hamilton riitautui tuolloin kitaristi Peter Mengeden kanssa, joka välirikon seurauksena jätti yhtyeen. Bändin itsensä tuottamalta albumilta lohkaistu singlebiisi Unsung toi yhtyeelle kosolti näkyvyyttä radiossa ja MTV:llä, ja kappale on yhäkin bändin tunnetuin. Tutustuin siihen vasta myöhemmin, Hamilton kertoo. Ajattelin, että rockmusiikki voisi olla parempaakin. Ei minulla ole mitään metallimusiikkia vastaan, mutta sellaisen tekeminen ei ollut varsinainen päämäärämme. Ei tarvita etusormea ja Jazzkitaristi metallimaailmassa Puhelias Hamilton muistelee mielellään Helmetin alkuaikoja. Valitettavasti tuollainen pörhistely on nousemassa taas pinnalle. Mies ottaa haastattelupöydässä aiheen omatoimisesti esille useita kertoja, ja vaikka hänen äänestään ei kuule katkeruutta, tuntuu aihe saavan Hamiltonin yhä surulliseksi. Monet levyn biiseistä kertovat silloisesta tyttöystävästäni. Bändi herätettiin myöhemmin henkiin, mutta vanhat kaunat painavat Page Hamiltonia edelleen. K Menneisyyden haamut aksikymmentä vuotta sitten mu- siikkimaailma oli muutoksen kynnyksellä. Aloin heti kotona siirtää sitä kitaralle, mutta normaali vire ei tuntunut sopivalta, sillä kuulin riffin päässäni koko ajan matalammalta. Olimmehan vain newyorkilainen porukka, joka halusi soittaa keikkoja ja puuhata levyjä, mutta yhtäkkiä kaikki räjähti paljon isommaksi. Sama tarinahan se on melkein kaikilla bändeillä, soittajat vain alkavat käydä toistensa hermoille. Varsinaisen läpimurron Helmet teki kuitenkin vuonna 1992 julkaistun Meantimen myötä. Kun suhde myöhemmin kariutui, aloin kirjoittaa suorasukaisemmin, Hamilton kertoo. Lehtien sivuilla puudelitukassaan koreilevat yhtyeet herättivät yhä useammissa vastareaktioita, ja tilalle kaivattiin jotain maanläheisempää. Hän muistelee inspiroituneensa suuresti MTV:llä näkyneestä pintakiillosta. Opin Band of Susansin mukana paljon, mutta halusin tehdä jotain aggressiivisempaa. Innokkaimmat povasivat tuolloin Helmetille samanlaista superstatusta kuin Nirvanalle. Juuremme olivat tässä New Yorkin indie-skenessä, mutta olimme raskaampia kuin muut siihen liitetyt bändit, joten meitä alettiin kutsua heavyksi. Aloin sitten leikkiä alimman kielen vireen kanssa, ja huomasin, että sehän tekee vastaavien riffien soittamisesta paljon helpompaa. Hamilton kertoo tutustuneensa madallettuun vireeseen Wire-yhtyeen Bruce Gilbertin avustuksella mutta sivuuttaneensa sen aluksi turhanpäiväisenä. Siitä se lähti. Vanha liitto TEKSTI Saku Schildt I www.helmetmusic.com Rockmusiikkia 1990-luvulla uudistanut Helmet ajautui neljän levyn jälkeen telakalle riitaisissa tunnelmissa. Mukana ei tosin ole Hamiltonin lisäksi enää yhtäkään orkesterin kulta-aikojen muusikkoa. Helmetin alku oli mukavaa aikaa. Levyyn vaikutti paljon myös Hamiltonin kehittämä tajunnanvirtamainen sanoitustyyli, joka kehkeytyi, kun hän halusi välttyä joutumasta naisen raivon kohteeksi. Kitaristi Page Hamiltonin New Yorkissa 1989 perustama Helmet oli yksi ensimmäisistä suurmenestykseen nousseista uuden aallon bändeistä. Yhtyeen panssarivaunun eleganssilla edennyt riffimyräkkä herätti maailmanlaajuista innostusta, ja bändin vaikutuksen kuulee hyvin esimerkiksi nu-metal-pohjaisten bändien biiseissä. Hieno tyttö, mutta hänellä oli tapana ylireagoida asioihin, joten minun piti naamioida tekstit metaforiksi. Unelmani onkin ryhtyä yksinäiseksi jazz-kitaristiksi, joka kiertäisi yksinään jossain mukavassa asuntoautossa tai jotain... En muuten ollut noihin aikoihin vielä kuullut juuri lainkaan hardcorea, josta monet ovat arvelleet Helmetin ottaneen vaikutteita. Monet indieyhtyeetkin kantavat nykyään kauheasti huolta, ovatko heidän tatuointinsa sopivan trendikkäitä ja vaatteet oikeanlaiset. Droppivireen salaisuudet Matalalta möyrivät kitarariffit ovat aina olleet Helmetin tunnistettavin tavaramerkki. Musiikki vain tuli hänelle kuin ilmestyksenä, Hamilton selittää. Hamilton herätti kuitenkin yhtyeen eloon kuusi vuotta myöhemmin, ja bändi on julkaissut uudella vuosituhannella kaksi albumia. Yhtyeen debyyttialbumi Strap It On (1990) syntyi pitkälti droppivireen inspiroimana. Listasijoituksia Meantime- ja Betty-levyillään niittänyt Helmet kaatui sisäisiin erimielisyyksiin vuonna 1998. Levyllä kuuluu myös hyvin, kuinka olimme löytäneet jo oman juttumme. Soitimme ensimmäisen keikkamme Louderbacks-nimisellä klubilla Brooklynissa, ja pian pääsimme koesoiton kautta CBGB:n lavalle. Tammikuisena tiistai-iltana yhtyeensä Nosturiin tuonut laulaja-kitaristi tuntuukin murehtivan vanhoja riitoja vielä nykypäivänäkin. Tämä huomaa helposti, jos vertaa albumia Born Annoying -seiskatuumaiseemme (1989), jolla kuului vielä paljon Hüsker Dü- ja Killing Joke -vaikutteita
Porukka kyselee, olenko katkera, kun Korn ja System of a Down ovat myyneet tyyliin sata miljoonaa levyä, mutta miksi olisin. Itse kyllä hyväksyn heidän tyylinsä, ja olen tutustunut myös moniin emobändeihin, jotka eivät tuomitse minua sen enempää kuin minä heitä. Yhtye vetää puoleensa väkeä niin hardcore-, heavy- kuin pop-piireistä. Bändi äänitti levyn livenä, ja yhdessä kohtaa kitaristi sössi korkean stemmansa. Olen monien noiden bändien jäsenten kaveri, mutta en haluaisi soittaa niissä. Vuonna 1994 julkaistu Betty toikin yhtyeelle sen historian parhaan listasijoituksen, mutta myi lopulta vähemmän kuin edeltäjänsä. Metallityypit tuntuvat suhtautuvat asioihin vapaamielisemmin. Uskottavuuden säilyttäminen fanikannan edessä on sikäli ihailtavaa, että Helmetiä kuuntelee hämmästyttävän laaja kirjo ihmisiä. On pakko sanoa, että punkrock/emo-tyypit ovat heavyväkeä tiukkapipoisempia. Lähdimmekin tälle linjalle, joskin hieman kieli poskessa. Ja minä heitä." Page Hamilton joiden kanssa nyt kierrän, mutta kyllä hekin välillä vituttavat minua. Minulla oli vaihtoehtoina pehmeämpi ja kovempi versio, ja päädyin siihen kovempaan. Niin joo, Diet Aftertaste. Meantime-kiertueen jälkeen menin kuitenkin kotiin ja aloin saman tien laittaa Bettyn biisejä kasaan. huom.). Muistoa hetken pyöriteltyään Hamilton palaa taas yhtyeen riitoihin. Persoonallisuutemme ovat niin erilaiset etenkin minä, John (Stanier, rummut) ja Henry (Bogdan, basso) olemme aivan eri maata. Yhdessä biisissä minulla oli kaksi vaihtoehtoa sanoituksiksi, tai oikeastaan yksi pätkä, johon en osannut päättää sopivaa tekstiä. Siinä on alussa kohta, jossa lauletaan "appearances are overrated", mutta jälkikäteen ajateltuna "appearances are so misleading" olisi ollut parempi. Ei kuitenkaan pidä katsoa taakse, ei siitä ole hyötyä. Mutta jos tapaisimme niiden kavereiden kanssa ensi kertaa huomenna, olisi lopputulos varmaan sama. Mikä vittu se biisi olikaan. Hitto, kyllä minä toivon, että olisimme osanneet noihin aikoihin kommunikoida paremmin. Esimerkiksi Finchin jätkillä on tiukat pöksyt ja rumat tukat, mutta he ovat huipputyyppejä. Olen erittäin onnellinen, että saan edelleen tehdä mitä haluan ja etten ole koskaan myynyt itseäni, Hamilton kertoo. Tyhmä pikkujuttu, mutta tuollaisia tulee välillä mietittyä. Myös Norma Jeanin tyyppejä on tullut kiusattua, että leikatkaa tukkanne, mutta oli todella mukavaa vierailla heidän levyllään. INFERNO 87. Indieväelle me olemme liian machoja, mikä on sinänsä aika uskomatonta olenhan tällainen normaalimittainen jätkä, joka oli edellisen kerran tappelussa ehkä joskus 1970-luvulla, Hamilton hymähtää (Helmetin keikka Provinssirockissa 1997 on jäänyt vahvasti mieleen paitsi yleisellä mahtavuudellaan ja metelillään myös ukkojen oloasuhousujen vuoksi machoa tosiaankin, pt. Kehityssuunta jatkui vuonna 1997 ilmestyneellä Aftertastella, jonka aikana bändin sisäiset jännitteet nousivat äärimmilleen. Mengeden seuraaja Rob Echeverria oli siirtynyt jo Bettyn jälkimainingeissa Biohazardin riveihin, ja Aftertaste-kiertueen jälkeen lopun yhtyeen oli vaikeaa mahtua samaan huoneeseen. Mennyt olkoon mennyttä Kun Hamiltonilta kysyy, haluaisiko hän tehdä mitään toisin jos voisi, mies tarttuu kuitenkin vain muutamaan musiikilliseen yksityiskohtaan. Silloinen managerini kannusti minua kokeilemaan kaikenlaista, sekoittamaan biiseihin mukaan esimerkiksi jazzia. Pidän enemmän omastani. Hamilton toteaa itsekin ihmetelleensä laajaa fanikantaa. "No joo, kyllähän minä pidän kovasti näistä kavereista, joiden kanssa nyt kierrän, mutta kyllä hekin välillä vituttavat minua. Hamilton muistelee myös Peter Mengeden mokaa debyyttilevyn Sinatra-kappaleella. Peterillä ja minulla oli enemmän yhteistä, mutta sitten välimme rikkoutuivat muista kuin musiikillisista syistä. Ja minä heitä, Hamilton tuumaa. Huomaan kuitenkin laulavani yhä sitä kohtaa keikoilla toisella tapaa. Hän on huomannut porukoissa myös eroavaisuuksia
Palveluhakemisto Mainosta Pop Median palveluhakemistossa! Ota yhteyttä myyntiimme. Yhteystiedot löydät osoitteesta www.popmedia.fi. CD/DVD tuotanto Alan paras palvelu Pikapalvelu CD-masterointi ja edulliset hinnat! DVD-authorointi Graafinen suunnittelu Online-jakelu Flash-tuotanto PRO GEAR Ota yhteyttä! Näe ilmoituksesi tässä! Ota yhteyttä myyntiimme. Hedengren yhtiö Puh. (09) 6828 4600, hedcom@hedcom.fi tu nyt! Tutus mä a Eneammusan! j ja leffo viihdeimperiumi.fi
JANI NIVALA JUHA VALVIO ELINA VIITANEN HERÄÄMÖ - AAMUSHOW VOICELLA NYT SUORANA KATSO JA KUUNTELE RADIOSSA JA TEEVEESSÄ VOICE.FI
Kaupoissa 11.3. www.spinefarm.fi spinefarm@spinefarm.fi. Jumalauta! Nyt lähtee sellanen powermetallimyllytys, että johan on kumma jos ei päät irtoile tai ainakin räjähdä. Oravannahkat valmiiksi, sillä melodinen metsäbläkki kaivetaan suohaudasta, kannon alta tai jostain muusta raikkaasta paikasta 4.3. Blooddrunk-cd & roiskeinen t-paita survottu samaan lootaan. Vanhan Sonatan, Manowarin ja Rhapsodyn linjoilla liikutaan, perskules! Ja messevät orkesteraatiot kruunaavat tämän mega-eeppisen harkon! Laukkakompilla ja kauppaan 18.3. ArthemesiA: a.O.a