Inferno 2/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 2/2013 I HINTA 6,50 euroa
mokoma.com / stam1na.com / surmacore.com / jarkkomartikainen.fi / nerveend.com sakararecords.com
Markus Paajala 34 Aadolf Virtanen 16 007 Päänavaus 008 Sytykkeitä: mm. Lordi, Eternal Tears of Sorrow, Audrey Horne, For the Imperium? 012 Länsirintama & skaba 014 Heavy Cooking Club: Kivesveto Go Go happamin kaalein 016 Aadolf vs Hateform Hannah Verbeuren 22 020 Lost Society 022 Soilwork 026 The Crescent 030 Riverside 034 Omnium Gatherum 042 Pölkyllä: Saxon-legenda Biff Byford 046 Salamyhkä: Arenan The Visitor (1998) Kai Swillus 42 049 Arviot, pääosassa Black Crucifixion 068 Demot, pääosassa Status Abnormis 071 Vanha liitto: Convulse 074 Kuudes piiri: Sentencedin North from Here pian 20 vee
Aijai tätä koe-eläimen elämää. Mitä Washingtonin kokeeseen vielä tulee, on yksi ihmisryhmä, jota huippuviulistin taiturointi selvästi kiinnosti: lapset. Sitä kun on vuosien mittaan saanut itsensä uskomaan, että tiettyyn tilanteeseen sopii tietynlainen musiikki, ja näitä rajoja tulee rikottua aika harvoin. Vaikkapa tällaisen tekstin kirjoittamisen taustalla soi useimmiten umpituttu musa, joka saa hyvälle mielelle mutta ei häiritse liiaksi. Työskentelyn taustalle en uskalla alkaa puskea mitään rai-rai-osaston musisointia, mutta kun otan seuraavaan kerran muutaman saunaoluen, lataankin lautaselle Enskan ja Sleikan sijaan jotain epätavallista. Mielenkiintoiseksi kuvion tekee, että kyseinen viuluniekka, Joshua Bell, sattui olemaan yksi kuuluisimmista alallaan ja soittamansa musiikki Bachia, kuulemma yksi monimutkaisemmista klassisista sävellyksistä. Pari iltaa aiemmin Bostonissa samasta setistä oli maksettu sata dollaria per nenä, siis konserttisalissa. Kokeen takana oli Washington Post -lehti, joka halusi testata, mitä lopulta huomioimme ympäristöstämme, ja onko niin, että taiteellinen lahjakkuus hoksataan vain sen ?oikeassa. Harmi, että vanhemmilla oli kiire raahata heidät pois uuden ja ihmeellisen ääreltä. Inferno 7. Juhlistamistarkoituksiin on ihan omat, nyrkin ilmaan saavat musiikkinsa, ja sunnuntaiaamuna ei kyllä viitsi kuunnella muuta kuin jotain sametinpehmeää. Voisiko olla, että näistä kaavoista ulos kampeaminen saisi aikaan jotain uutta ja erilaista. Joka tapauksessa, kun törmäsin kyseiseen urbaanilegendaan netissä, äidyin pohtimaan hieman aiheen vierestä, kuinka tilanne- ja tunnesidonnaista oma musiikinkuluttamiseni on. etenkin kun en normaalisti kuuntele juostessa yhtään mitään. Kenties jopa monet omassa päässään puhki kulutetuista levyistä alkaisivat elää eri elämää, jos ne irrottaisi totutusta ympäristöstään? Tämä pannaan testiin. Kun näistä on selvitty, voisin tutkia, miltä jotkut universumin hinkatuimmista (ja täten kyllästyttävimmistä) kappaleista, vaikkapa nyt Paranoid, Stairway to Heaven ja Smoke on the Water kuulostavat juoksulenkin taustamusiikkina . 8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3.krs , 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Maria Eerola, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Heidi Paajala Painopaikka Lönnberg Print & Promo Paperi: 65 g/m2 Solaris Brite Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 13. Oli ruuhka-aika ja miekkosen ohi pyyhälsi toistatuhatta ihmistä. kontekstissa, kun sen vastaanottamiseen on virittäydytty. Tietysti olisi voitu testata myös, kuinka moni Belliä konserttisalissa seuraavista oikeasti edes pitää hänen soittamastaan musiikista. Sitten kun sunnuntai kenties kevyine kankkusineen koittaa, en hellikään pollaani King?s X:n Faith Hope Lovella vaan Rotten Soundilla. 45 minuutin aikana kuusi henkilöä pysähtyi kuuntelemaan soittajaa hetkeksi, parisenkymmentä antoi rahaa mutta jatkoi matkaa sen kummemmin huomioimatta. Viulisti teki 32 dollarin tilin. Tässä ei ole sinällään mitään ihmeellistä, kuka katusoittajia nyt muutenkaan noteeraa. Siinä aseman käytävälle istutettiin viulisti veivaamaan instrumenttiaan kolmeksi vartiksi. Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hynninen Sami, Hyttinen Heta, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere Tilaajapalvelu (ark. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Matti Riekki a aj Päätoimitt Järki ja tunteet Washingtonilaisella metroasemalla tehtiin vuonna 2007 mielenkiintoinen koe. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista
Tomi Putaansuu eli Mr. Kun sitten katselin mitä olin edellisenä iltana kirjoittanut, siellä oli ensimmäisenä, että ?I got a call from Mr. Uusilla jäsenillä oli uudet biisit ensimmäisenä hanskassa, eikä meillä vanhoilla. Petri Haggrén Vilho RAja Sytyttäjä la Lordi kohtasi viime vuonna melkoisia muutoksia. Kyllä siinä koneet kyykkäsi. Eihän meikäläinen ole mikään Matti Nykänen tai Kola-Olli, joka jakaa nimmareita ja vilkuttaa jossain kauppakeskuksen avajaisissa. www.lordi.fi. Bändissä oli monenlaista ilmaa. Putaansuu otti osaa Kuorosota-ohjelmaan toissa vuonna, mutta sekään ei auttanut nostamaan yhtyeen profiilia kotimaassa. Rovaniemen kuoro jäi toiseksi Jussi Selon johtamalle Hämeenkyrön kuorolle. . Death this morning?, mutta mä tiesin heti, että tää pitää laittaa levylle. Lordin päämarkkina-alue ei suinkaan ole Suomessa vaan KeskiEuroopassa. Meillä oli alun perin tarkoitus tehdä toinen samanlainen kasarilevy kuin Babez for Breakfast (2010), mutta tapa miten Lillman soitti vanhoja biisejä alkoi vaikuttaa siihen, miten me tehtiin uusia biisejä. Lillmanin kuolema pysäytti Lordin pitkäksi aikaa, ymmärrettävästi. . Taisi olla jotain kuusi viikkoa homma pysähdyksissä. Mutta se vastaus olikin, että en kai mä nyt voi lähteä, jumalauta, Lillmanin saappaisiin. Lopulta rumpupallille löytyi kaveri nimeltä Mana. Lillman menehtyi vuosi sitten ja kosketinsoittaja Awa jätti yhtyeen. Osa oli sitä mieltä, että nyt vuodeksi kalenteri tyhjäksi ja osa taas sanoi, että heti uutta matoa koukkuun. Ei oikein tiedetty, mitä aletaan tehdä. Kaikki tämä johti bändin kenties raskaimpaan levyyn. Tragedian jälkeen To Beast or Not to Beast ilmestyy 1.3. Amen teki riffejä sen pohjalta, miten Otus soitti kannuja. Muutin sen muotoon ?I met Mr. Death this morning?. Mehän oletettiin ja luultiin, että niin kävisi. Tonmi itsehän olisi ensimmäisenä ollut antamassa meille rumpalien numeroita. Kosketinsoittaja Awa jätti yhtyeen kesällä, mutta hänen tilalleen löytyi nopeasti uusi hahmo nimeltä Hella. 8 Inferno Rumpalin kanssa meni paljon kauemmin. . ja sisältää Lordi-skaalalla melkoisen tanakkaa ilmaisua. Mua kysyttiin siihen pitkään ja kieltäydyin monta kertaa, mutta sitten ajattelin, että mitä jos se antaisi enemmän kuin ottaisi. Ei antanut. Lordi kertoo, että raskaamman suunnan takana oli edesmennyt rumpali Otus. . Rumpali Tonmi ?Otus. Me oletettiin että yleisin vastaus on se, että en kai mä nyt mihinkään Lordiin lähde pelleilemään, saatana. Piti olla kovempi soittaja omassa instrumentissaan kuin kukaan muu bändistä ja vielä hanskata KISSit, W.A.S.P:it ja Twisted Sisteritkin. . Kirjoitin sanoja The Riff -biisiin illalla ja kuulin seuraavana aamuna, että Tonmi oli kuollut. Niin hyvin pelasi hommat tämän käkkäräpään kanssa viime kerralla, että lyötiin jo viimeksi kättä päälle, että tehdään seuraavakin hänen kanssaan. Meillä oli suunnitelmat tehtynä ja kaikki. Hänhän oli heti, että vitun jees! Hänelle ei ikinä tule asiakkaita, jotka haluaisi tehdä jotain muuta kuin glam-, sleaze- tai tukkaheviä. Hänestä oli mukavaa lähteä pienelle tutkimusmatkalle. Käytännössä kaikki levyn materiaali on ajalta, kun Lillman oli vielä bändissä. . Minä olisin päässyt vetämään jotain vitun karaokekilpailuja pitkin maakuntia, mutta ei siinä orkesterin kysyntä kasvanut. Kyllähän se tietysti aukaisi ikkunoita ja mahdollisuuksia ja enemmän siitä tuli hyvää kuin huonoa, mutta se yhtä kuin -merkki on niin selkeästi vedettävissä edelleen. Vaatimukset olivat kovat. Aikaa meni paljon, ja vaikka muiden kuorojohtajien keikkamyynnissä näkyi heti piikki, Lordille näin ei käynyt. . Se kertoo aika paljon. To Beast or Not to Beastin tuotti jälleen Michael Wagener. . Aina ennen tuottaja on vaihtunut joka levyllä. Wagener oli entistä raskaammasta suunnasta innoissaan. . Olisi jännä päästä eri ulottuvuuteen ja tietää, että jos me ei oltaisi voitettu niitä viisuja seitsemän vuotta sitten, mikä meidän status olisi kotimaassa nyt
Uran puolivälissä oli tosin parin vuoden hiljaisuus vuosina 2003?2005. Minä ja Jape (Jarmo Puola kanaho, kitara) ei edes nähty kahden vuoden aikana kertaakaan kasvotusten. Eternal Tears of Sorrow on ammentanut saamelaismyyteistä ennenkin, ja uudella Saivon lapsi -levyllä muinaiset uskomukset ovat taas vahvasti mukana. Lauluja kuolleiden maasta Basisti-laulaja Altti Veteläisen mukaan Eternal Tears of Sorrow ei halua tehdä mitään hätiköiden. Levyntekoon ryhdytään aina vasta sitten, kun on tarpeeksi paljon kovia biisejä kasassa. . Tai jotain kantria. Kyllä siellä löytyy aika paljon muutakin. Paljon keikkoja. Ja kun kaikilla pyöri opinnot ja muut siinä, alkoi tuntua, ettei aika riitä. Paluuidea syntyi kapakassa, tietenkin. . Miitri innostui meidän hommasta. Se on uusi etappi! Kaikki aina sanoo, että Britteihin on vaikea lähteä, mutta kun me nyt mennään ensimmäistä kertaa varsinaisesti ulkomaille, mennään juuri sinne. kertoo, että silloin oli pakko pitää tauko. . Sekin päivä varmaan vielä joskus tulee. Jos muistelet hyviä aikoja musiikissa, niin sehän on ollut nimenomaan mielipidevaikuttaja! Oli kyseessä ihan popmusiikki tai mikä tahansa muu. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf erno.f Marko Simonen i Musiikin hampaattomuutta vastaan monella tavalla taisteleva For the Imperium julkaisee Hail the Monsters -levyn maaliskuun ensimmäisenä. Ei tätä teemalevyksi ole rakennettu eikä tarkoitettu. Eternal Tears of Sorrow täyttää ensi vuonna 20 vuotta. Tuntuu että ihmiset vaan sulkee silmänsä ja elämä on pelkkää pakkopullaa. Kaikki pikkuisen valittaa, mutta kukaan ei tee asialle yhtään mitään. Kukaan ei räväytä oikein olan takaa, että tämähän on oikeasti ihan täyttä paskaa. . Alkutaipaleen levyillä oli aika paljon saamelaismytologiaa. Ajateltiin, että miksipä ei voisi ottaa sitä taas vähän vahvemmin esille. Saivon myytti ja tarina on niin mielenkiintoinen, että siitä tuntui helpolta tehdä biisejä. Me aina pelätään, missä vaiheessa meidän levystä tulee iskelmää, heh. Laulaja Hakim Hietikko kertoo, että bändi pelkää vielä tekevänsä levyllisen iskelmää. Suut puhtaaksi For the Imperium on niitä bändejä, joita on ihan oikeasti mahdoton tunkea mihinkään lokeroon. Siellä ei ole mukana slovarityyppisiä biisejä. FtI julkaisi tammikuussa singlen ja videon biisistä Sudden Death. Ensin ajateltiin, että jäädään tauolle, mutta sitten päätettiin lopettaa kokonaan. Sitä edeltävien levyjen aikana pidettiin aika kovaa vauhtia. Me ollaan aina puhuttu, että olisi taas mukavaa ottaa kantaa. Veteläinen www.eternaltears.fi Inferno 9. Useampi vuosi tätä sävellettiin. Ensimmäiset sävelet ja raakademot tehtiin kesäkuussa 2009. Saivon lapsi -levy ilmestyy samana päivänä kuin tämä lehti. Kuten nimestä voi päätellä, mukana on jälleen vahvasti saamelaisista uskomuksista ammentavaa tematiikkaa. . Koskaan ei näet tiedä, milloin seuraava keikka on. . Nähtiin yllättäen baarissa, ja siellähän ne parhaat ideat yleensä syntyy. Se on hieno piirre. Hail the Monsters -levyä tehtiin viime kesäkuusta lokakuulle. Sinkun tuotto menee lyhentämättömänä Ruokaa ei aseita -yhdistykselle. Kantaaottavaa meininkiä siis. . Nyt oltiin tollasilla tunnelmilla liikenteessä. Tämä on jopa vielä rankempi levy kuin edellinen. Aivan sieltä Juicesta tai Hectorista lähtien. Bändi lähtee maaliskuussa IsoonBritanniaan keikoille. Kinnunen Saivo on saamelaismytologiassa paikka, jossa vainajat asuvat. Ajateltiin, että mitä jos vielä kerran kokeiltaisiin. EToS on bändi, jota kannattaa mennä katsomaan livenä. Mutta en itse näkisi, että tämä on todellinen teema-albumi. Kari ?Huikka. Me ei lähdetä tekemään hirveän massiivisia kiertueita, vaan ne keikat mitä tehdään, tehdään 110-prosenttisesti. www.fortheimperium.com O.W. Se oli monen asian summa, että päätettiin pistää pillit pussiin. 1997 tuli ensimmäinen levy ja 2001 neljäs. Harvinainen valinta ensimmäisen ulkomaanrundin kohteeksi. . Me sanottiin, että sun pitää innostua tästä, jotta tästä tulee hyvä. Huikuri tuotti ja äänitti, Miitri Aaltonen miksasi ja Mika Jussila masteroi. . Että jos sä teet tän rahasta, me ei anneta tätä sulle, Hakim Hietikko sanoo. Levyllä on jonkin verran ärhäkämpi meininki kuin kahden vuoden takaisella debyytillä.
Hioimme kappaleita paljon enemmän kuin koskaan aiemmin. Majewski suitsuttaa Rutanin soundiosaamista. . Demotimme biisit ja lähetimme ne etukäteen Erikille, jotta hän ehti perehtyä niihin www.facebook.com/ DevourmentOfficial. Tällä kertaa teimme biisit treenikämpillä yhdessä ja päätimme äänittää enimmäkseen livenä. On ollut hyvin helppoa kehittyä tähän suuntaan. Ja minusta on tärkeää, että bändi kehittyy ja muuttuu, laulaja Toschie kertoo. Bändi valitsi uudelle levylle tuottajaksi melko tuntemattoman nimen, Magnetnimisen laulaja-lauluntekijän. Saimme tarjouksia monesta paikasta. Teimme tällä kertaa paljon enemmän esituotantoa kuin Unleash the Carnivorella (2009). Emme päättäneet, että kuljemme tähän suuntaan, vaan se on yksinkertaisesti tapahtunut. He sanoivat, että ovat muuttamassa lafkan profiilia ja haluavat meidän olevan osa sitä muutosta. Bändi lähtee maaliskuussa kiertämään Eurooppaa Sólstafirin ja Long Distance Callingin kanssa, mutta Suomen-päivämäärää ei kalenterissa toistaiseksi ole. ennen äänityksiä. Emme ajatelleet, että heitä kiinnostaisi tällainen musiikki. Nykyään bändiin kuuluvat myös kitaristi Ruben Rosas, basisti Chris Andrews ja rumpali Eric Park. Kumpareet, kolhut, nousut ja laskut kuuluvat elämään ja lopulta vahvistavat. Kiertueita bändi ei ole koskaan suuremmin tehnyt, ja nytkin on odotettavissa lähinnä pistokeikkoja Amerikan mantereella. www.audreyhornemusic.com Teksasilainen Devourment on räiminyt death metalia jo hamalta 1990-luvulta. Bändi on hajonnut Mike Majewskin ympäriltä peräti kolmesti, mutta nykyään kokoonpano on vahvempi kuin koskaan. Kivinen tie takana Laulaja Mike Majewski on ainoa, joka on ollut mukana koko Devourmentin uran ajan. Hän osaa myös sparrata soittajia studiossa antamaan kaikkensa. Mehän kuulostamme nyt tiukemmalta kuin koskaan! Vaikka Devourmentin ura on ollut lievästi sanoen tapahtumarikas, yhtye on saanut julki neljä levyä ja tehnyt hyvän määrän keikkoja. Majewski korostaa, ettei kadu yhtään mitään. Edellisestä hajoamisesta on jo aikaa ja meillä on ollut eheä kokoonpano nyt kolmen levyn ajan. Yhteistyö toimii nyt todella hyvin. Uusi Conceived in Sewage -levy ilmestyy maaliskuun ensimmäisenä. Tuottajana on toiminut tällä kertaa Erik Rutan, joka on death metal -hommissa kiistattoman kova luu. . Norjalainen Audrey Horne on tehnyt merkillisen kehityskulun alternativehenkisestä rockista ihan silkkaan classic rock -poljentaan. Yleensä äänitämme kitarat ja kaiken muunkin erikseen. Aiemmin yhtye on työskennellyt Joe Barresin kanssa, joten muutos oli melkoinen. . Mike Majewski, mistä motivaatio nousta aina uudestaan? . Tämä on sitä musiikkia, jonka parissa me kasvoimme. Laulut ja koskettimet tehtiin toki erikseen. Livehenkisyys kuuluu levyllä hyvällä tavalla. Youngbloodin julkaisija on hieman yllättäen Napalm Records. Näiden lisäksi Devourmentissa on käynyt vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana yhteensä yhdeksän muuta jäsentä. Bändi on hajonnut uransa aikana kolmesti. Hän osaa loihtia paksun, raskaan ja ammattimaisen kuuloisen soundin. Siltä suunnalta ei ole totuttu kuulemaan ihan tällaista kauraa. . Thin Lizzyn, Whitesnaken, Iron Maidenin ja muiden hengessä ilakoiva yhtye on vakaalla kasvu-uralla. Ajassa taaksepäin Liekö tässä nyt taas kyse jostakin retromuodista vai mistä, mutta Audrey Hornen edellinen levy (Audrey Horne, 2010) oli suorastaan hämmästyttävän kehuttu tapaus. Napalm yllätti meidät ihan silkalla innostuksellaan. Kyse on vain siitä, että haluan soittaa rakastamaani musiikkia me10 Inferno tallifaneille. Niinpä bändi vetää uusimmalla Youngblood-albumillaan meininkiä yhä vain rohkeammin 30 vuoden takaisiin fiiliksiin. Kehityskulku on ollut kiinnostava. Bändi oli uransa alkutaipaleella viime vuosikymmenen puolivälissä vahvasti alternativehenkinen, mutta se on ollutta ja mennyttä.
Soturi on eräänlainen black metalin oma äijä, joka määrittää aggressiivisine ulosanteineen ja ulkonäköineen black metalin suunnan ja sen yhteiskuntakriittisyyden, joka tyypillisesti ilmenee kristinuskon vastaisuutena. Transvestiitti on hieman yllättävämpi löydös. ja kristinuskoa . Nyt kalenterissa on muutamia Suomen- keikkoja, mutta ulkomaillekin olisi tarkoitus päästä. . Onpahan lavalla välillä väläytelty teemoja kuten insesti ja pedofilia. Juuri transvestiivinen maskuliinisuus, jota muun muassa Black Dawn ja Enochian Crescent edustavat, oli minulle yllätys. https://www.doria.fi/handle/10024/87571 Inferno 11. Muistaakseni ainakin Viroon, Latviaan ja Liettuaan on tiedossa keikkoja. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf erno.f i Porilainen death/thrash-ryhmä Retaliatory Measures kiinnitettiin Massacre Recordsille vuosi sitten. Pimeyskäsite on sen verran keskeinen, että sitä piti selvittää jotta pystyisin tutkimaan black metalissa esiintyviä maskuliinisuuksia. Nyt ulkona on debyyttilevy Withdrawal Syndromes. Bändi operoi tällä hetkellä ilman vakituista basistia, mutta se ei menoa hidasta. Länsirannikolta määrätietoisesti Loppuvuonna ilmestynyttä Withdrawal Syndromesia tehtiin jo vuosi sitten, joten otti aikansa, ennen kuin levy saatiin julki. . Halusin siis perehtyä black metaliin kunnolla kirjoittamalla aiheeseen liittyvän väitöskirjan. Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat pimeys ja maskuliinisuus. Pimeys vaikuttaa siis kaikkeen siihen liittyvään, myös siinä esiintyviin maskuliinisuuksiin. Sarelin löysi black metal -kuvastosta kirjan nimen mukaisesti kaksi erilaista maskuliinisuutta, soturin ja transvestiitin. . Kyse on sukupuoli- ja seksuaalinormien kyseenalaistamisesta. . Retaliatory Measures ei halua arvostella yhtiötä. . Transvestiitti kritisoi yhteiskuntaa . On ollut myös kyselyä muutaman kiertueen lämppäribändin paikasta, mutta työssäkäyvien ihmisten aikataulut vaativat oman säätämisensä. Bändissä soitti vielä vuosi sitten bassoa Marko Mäkipanula, mutta hän on nyt poissa kokoonpanosta. Livenä basistin tonttia miehittää entinen RM-mies Teemu Heurlin. Haltsonen ei halua avata, mitä Mäkipanulan kanssa tapahtui. . Ei mitään valitettavaa, Haltsonen kuittaa. Yhtye teki viime vuonna parisenkymmentä keikkaa, joiden joukossa oli minirundi Ruotsin puolella. Soturi on niin sanottu normatiivinen eli yleisimmin esiintyvä maskuliinisuus. esittämällä lavalla eräänlaisen dragshow?n johon kuuluvat niin korsetit, huulipuna kuin saippuakuplatkin. Mäkipanulan lähtöön vaikuttivat henkilökohtaiset syyt, joita en ala nyt eritellä. www.retaliatorymeasures.net Mikael Sarelin kirjoitti väitöskirjansa aiheesta pimeys ja maskuliinisuus black metalissa. Kirja nimeltä Krigaren och transvestiten. Gestaltningar av maskuliniteter i finländsk black metal tarkastettiin Åbo Akademissa 25.1. Soturit ja transvestiitit Tohtori Mikael Sarelinilla on paljon henkilökohtaista taustaa thrash/ death metalin ja hardcoren parissa, mutta black metal -miehiä hän ei ole koskaan ollut. . Rehellisesti sanoen en ole aivan perillä tulevista keikoista, olen enemmänkin tyytynyt siihen, että nousen keikkabussiin ja se vie minut paikasta A paikkaan C. Black metalin tiesin lähinnä sitä kuuntelevien kavereiden ja muutaman omassakin kuuntelussa olevan bändin kautta. Miten nämä nivoutuvat yhteen ja toisaalta suomalaiseen black metaliin? . Withdrawal Syndromes ei ole poikkeus, tosin aiempaan ep-levyyn (MMX, 2010) verrattuna olimme määrätietoisempia sekä valmistautuneempia. Ymmärrän pimeyden ideologiaa ja tyyliä määrittelevänä tekijänä black metalissa. Levyn tekeminen ei tähän mennessä ole ollut kertaakaan helppoa ja kivutonta. Ovat hoitaneet osansa juuri niin kuin on sovittu. Tälläkin kertaa biisien kasaaminen kulki tuttua reittiä, eli kitaristi Kalle Hahtamo sävelsi biisin rungon, jota viimeisteltiin treeneissä ja minä kirjoitin ja sovitin siihen lyriikat, laulaja Pessi Haltsonen kertoo. Massacre Recordsista on liikkeellä ristiriitaisia tarinoita
sonnustautumisesta ja haluavat hinnalla millä hyvänsä evätä vääriä mielipiteitä ilmaisevien muusikoiden pääsyn mediaan... Lienee siis korkea aika tökkiä taas tätä aina niin ahkerasti kuhisevaa muurahaispesää ja pohtia vähän ääneen niitä kuuluisia vähemmistön oikeuksia. Tätä logiikkaa seuraa päätelmä, että Beethovenin sinfonioita ei parane kuunnella, koska mies oli kuuleman mukaan v-mäinen äkäpussi ja täysmisantrooppi. Mene Infern put k ik a k lä ie v ittaa li - eikä tässä aan ja voit vo is k tu is ll a s o anssa! nettiin, Ja kaverille k . e ll o d e v i s e valitsemall o.fi. n www.infern Osoitehan o , levyblogin, myös uutisia t ä yd lö tä is PS. Voimme myös vetää sen johtopäätöksen, että Burzum on yhtä kuin juutalaisten kansanmurha. Miksi. Koska ?rasismi. ja koska ?vähemmistöjen oikeudet?. Pahoittelen itseni toistamista, mutta muutama vuosi sitten ilmaan heittämäni kysymys on näköjään (valitettavasti) yhä ajankohtainen: mitä tapahtuu, kun artisteille sanellaan yleisön joukosta pukeutumissääntöjä? Vaikka tarkoitusperä olisi kuinka jalo (VÄHEMMISTÖN JA HEIKOMPIEN OIKEUKSIA ON SUOJELTAVA!), tapahtuukin niin, että taide, musiikki ja ilmaisu joutuvat politiikan ja moraalisen enemmistön nimissä alakanttiin. Net uunteluja. ja ennakkok livearvioita. kirjoittamalla heistä mediassa. Toimittajien ja massojen henkisellä laiskuudella on kova hinta, jonka maksaja ei kuitenkaan ole Vikernes, vaan tämän musiikillisia saavutuksia korkeassa arvossa pitävät toiset muusikot. Kumpaakin edellä mainittua tapausta (vaimonhakkaaja Chris Brownia ja Burzum-fani Anna von Hauswolffia) yhdistää mielensäpahoittajien mustavalkoinen ja erittäin vaarallinen ajatusmaailma, jonka mukaan taide on yhtä kuin tekijänsä. Olenko Göteborgissa osa valkoista enemmistöä vai suomalaista vähemmistöä. Kumpi painaa kupissa enemmän . ihoni väri vai se, että en osaa kunnolla kieltä ja puhun ruotsia ulkomaalaisittain murtaen? Mitä väliä tällä kaikella on? Kas siinä pulma. Lisäksi juuri ne arvot, joita mielenosoittajat ja ?oikeuksien. Vikernes mielipiteineen on nimittäin taas vaihteeksi noussut otsikoihin, ei (tälläkään kertaa) tietenkään musiikkinsa ansiosta, vaan (tälläkin kertaa) muiden taiteilijoiden ?huonon maun. Rasisti! Itse rasismista mainittakoon tähän väliin sen verran, että henkilökohtaisesti olen melko tottunut niin sanotun rodullisen ja kansallisen vähemmistön edustajan rooliin (ensin valkoihoisena pääosin intialaisista ja pakistanilaisista koostuvassa Länsi-Lontoossa, sitten valkoihoisena pääosin karibialaisten ja länsiafrikkalaisten kodikseen omaksumassa Etelä-Lontoossa, sitten pohjoismaalaisena Pohjois-Lontoossa, ylipäänsä ei-brittinä Britanniassa ja nyt suomalaisena Ruotsissa), jopa siinä määrin, että tässä alkaa kyllästyä koko vähemmistö-termiin, tai ainakin sen laiskaan tulkintaan ja merkitykseen. rodulla, värillä, politiikalla . Musiikki on tekijöidensä summa, eikä yhtään sen enempää. vuoksi. Muutama vuosi sitten sormet osoittivat Ari Koivusen suuntaan, tällä kertaa ruotsalaislaulaja Anna von Hausswolff on saanut kunnian asettua sananvapauden marttyyrin epämukavaan asemaan. ?Pidän black metalin äänimaailmasta ja siitä kuinka voin samaistua sen energiaan. kun ei olekaan musiikin kanssa oikeastaan yhtään mitään tekemistä. Mutta yritäpä kertoa tämä niille tuhansille ruotsalaisille, jotka boikotoivat r?n?b-stara Chris Brownin Tukholman-keikkaa syystä että mies mukiloi tyttöystävänsä, tai niille musiikista ammatikseen kirjoittaville musiikkitoimittajille, jotka syyttävät Ruotsissa von SKABA Hauswolffia ?natsivaatteisiin. Siinä on raakaa energiaa, joka on mielestäni mielenkiintoista ja todellista.? - Anna von Hausswolff, muusikko, Burzum-fani Riitta Itäkyl ä Göteborgin-kir jeenvaihtaja uusi uljas utopia On näemmä ehtinyt vierähtää jo muutama vuosi siitä, kun viimeksi kirjoitin Burzumista, rasismista ja sananvapaudesta. edessä polvistelevat toimittajat väittävät niin innokkaasti puolustavansa, poltetaan moisten kampanjoiden seurauksena ennen pitkää roviolla. Artistit ja heidän faninsa joutuvat vähemmistöön, jonka poliittinen enemmistö polkee saappaallaan hiljaiseksi luodessaan uutta, uljasta, kaikesta pahasta vapaata utopiaansa. Siinä utopiassa ei soi rasistien, seksistien tai misantrooppien musiikki. y Voita pääs alle! ik menvuotista a-kes Sakar kym issä ords juhli taa Helsing Sakara Rec koiskeikoilla ri e n a a lo o t niin a olemass menossa ova a n a k u M . a ll iriökin ja Tamperee kuin Rytmihä a n 1 m ta S , on a Mokom i. Pukkaa nimittäin mennä pasmat sekaisin, mitä niin sanottuun vähemmistökeskusteluun tulee. Mimmi teki arikoivuset ja esiintyi julkisesti Burzum-paidassa. Tällä kaikella
METAL MANIA · January to March 2013 Celebrating Century Media?s 25th anniversary with the release of 25 all-time classic albums as strictly limited 2CD releases (offered for a special price): 70 current and classic albums available for mid or budget price now! Check out the full list of campaign titles at: www.levykauppax.fi/metalmania
Ainakin näin sopassa possun kanssa se on yllättävänkin maukasta, ja onhan tämä nyt mitä mainiointa vaihtelua perinteiselle kaalisopalle tai ihan lihakeitollekin. Hyvästi silmien alle kertyneet jariporttilat!?. Keitä kattilassa 3?4 tuntia. 4. Keittämisen jälkeen ota lapa kattilasta leikkuulaudalle ja pilko liha haluamaasi kokoon. Universumin suurimmassa Prismassa Kouvolassa 400 grammaa hapankaalia maksaa noin 2,5 egeä. Käytännössä liha, läski ja luu irtoavat toisistaan lähes itsestään. Jos haluaa vähemmän hapanta tai suolaista, pelkän kaalin voi ensin kiehauttaa ja vaihtaa keitinveden, jolloin se vähän laimenee. Näin kannattaa tehdä myös, jos kaali unohtuu liian pitkäksi aikaa hapattumaan. Samun luonnehdinta: ?Nyt on tullut ryypättyä ja turvottaa . Laita sekä pilkottua että raastettua kaalia käymisastiaan (lasipukki kannella ja kumitiivisteellä) vaikkapa kolmessa erässä ja nuiji aina välillä perunanuijalla. Ja kun kaali maksaa alle euron kilo, tällä voisivat joutilaat miehet tienata sievoisia summia ja ajaa jouluisin ympäri kaupunkia kaalinpäitä hankeen köyhille heitellen. Kouvolalaisen punkyhtyeen Kivesveto Go Go?n laulaja-kitaristille Samulle kelpaa ensiksi mainittu. Makkara on korvattu porsaanlavalla. Hapankaalisoppa Tarpeet: ? kaalia ? sipulia ? porkkanaa ? porsaanlapaa ? suolaa ? mustapippuria Tee näin: 1. mitä vain artistilta ?Pysyy hereillä keittäessä.? 14 Inferno Megan tuomio: ?Hapankaalia on tullut välteltyä kaikki nämä vuodet ja näemmä aivan turhaan. Valmista hapankaalia voi toki myös ostaa, mutta sitä en reseptin tekijänä suosittele. Suomessa toimii pienen piirin kaalimafia, joka nettoaa vitusti tonneja joka vuosi . Tämä siksi, että kaalista irtoaisi maitohappokäymisen aloittavaa nestettä. 2. Keitä vettä ja lisää siihen suolaa 2 rkl per litra. Mene baariin. 3. Sijoita sunnuntaina hapatettu kaali ja porsaanlapa sellaisenaan kattilaan. Pilko pari sipulia ja porkkanaa kaveriksi. Laita purkki pimeään ja huoneenlämpöiseen paikkaan 3?4 vuorokaudeksi. Makukin on ihan ok.? Samun KOKATESSA SOI: Zeke . Suolavettä käytetään siksi, ettei kaali pilaannu. lisää reseptejä www.inferno. fi Miika "Mega" Kuusinen Tutkiva kulinaristi Eläkeläiset lauloi hapankaalin, makkaran ja natsien muodostamasta kolminaisuudesta. Keitetyn kaalin hajuakaan ei välttämättä huomaa, etenkään jos edeltäneet illanvietot ovat aiheuttaneet flatulenssia. Näin bändin päähapattajana olen puhunut kaalin hapatuksen puolesta jo vuosia. Ja mikä parasta, näin helmikuussa keitto tunnetusti maistuu tipattoman jälkeen. Suolapitoisuus on yleensä ollut aika hyvä ihan lisäämättäkin. Hapankaali vähentää turvotusta ja rauhoittaa närästystä. Hapaankaalisoppa on halpaa, ja mitäpä kiireellisempää tekemistä sitä sunnuntaisin olisikaan kuin odotella keiton valmistumista kaikessa rauhassa. Painonvartijoiden pistetaulukossakin hapankaali saa nolla pistettä eli on yksi niistä ruoka-aineista, joita saa syödä rajatta. hapankaali auttaa. pelkästään kaalilla ja suolavedellä. Ota kaali käteen ennen viikonloppua, mielellään jo torstaina, pilko siitä puolet pieneksi ja raasta toinen puoli. Laita lihat takaisin kattilaan. 5. Mausta soppa mustapippurilla. Kaada suolavesi purkkiin kaalien päälle niin että ne peittyvät
All other trademarks, copyrights and other forms of intellectual property belong to their respective owners.. nhl kausi on alkanut! + aloita oman unelmajoukku eesi rakentaminen jo tänään! osta NHL 13 STANLEY CUP EDITION JA SAAT KAUPAN PÄÄLLe* jari kurri legendary edition -keräilykannet! 34,95? *Jari Kurri Legendary Edition on rajoitetun erän keräilytuote. Ei myynnissä erikseen. Officially licensed product of the NHLPA. National Hockey League Players. EA, EA SPORTS and the EA SPORTS logo are trademarks of Electronic Arts Inc. © NHLPA. All Rights Reserved. Officially Licensed Product of the National Hockey League. Tarjous voimassa 28.2.2013 asti. © 2013 Electronic Arts Inc. NHL, National Hockey League, the NHL, the word and image of the Stanley Cup and the word mark NHL Winter Classic are registered trademarks of the National Hockey League. All NHL logos and marks and NHL team logos and marks depicted herein are the property of the NHL and the respective teams and may not be reproduced without the prior written consent of NHL Enterprises, L.P. Association, NHLPA and the NHLPA logo are trademarks of the NHLPA and are used under license by Electronic Arts Inc. © NHL 2013
Maaliskuun alussa turkulainen voimaviisikko iskee lianräjäyttävällä kolmoskiekollaan uuden levy-yhtiön voimin. vihan luomuviljelijät K uten usein aiemminkin, Inferno ottaa syvällisen näkökannan ja matkustaa tammikuisena perjantaina talviflunssan riivaamana tarinan metallisille alkulähteille, suoraan kasarikunkku Bogart Companyn synnyinsijoille. Täydehkön junan saapuessa liiankin monien kaupunkivitsien kohteeseen vastaanottokomiteassa ei patsastele Ressu Redford vaan Hateformin ainoat alkuperäisjäsenet, kuutta kieltä taitava Tomy Laisto ja viiteen tyytyvä Joni Suodenjärvi. Ruotsin-reissuakin olemme suunnitelleet, mutta uutuuslaiva Viking Grace on tupaten täynnä. Laiston tuolloin tavaramerkiksikin muodostunut myrkynvihreä Dimebag-torrakko tuo muistoja mieleen. . Joo, about vuoden päästä tästä Dimebag ammuttiin. Myin kitaran lopulta pois, kun en sillä halunnut tai kehdannut enää soittaakaan, olihan tuo malli niin vahvasti pro-. Teksti ja kuvat Aadolf Virtanen | Promokuva Petri Vilén | www.hateform.net Suomalaisen teknisen death metalin lipunkantaja Hateform sikisi kymmenisen vuotta sitten esiasteestaan Morbid Dreamistä. Ostosten jälkeen suuntaamme kitaristi Laiston residenssille ruotimaan Hateformin eloa vuonna 2013. 16 Inferno Pahasta unesta vihamuotoon Luvassa on alkuun todella vanhaa herkkua, sillä Laisto on löytänyt kymmenen vuotta vanhan vhs-konserttitallenteen bändin Morbid Dream -ajoilta. Tarkasteluun ovat onneksi löytyneet myös kaverilta pummittu videonauhuri ja legendaariset scart-kaapelit. Näihin aikoihin vielä nelikkona toiminut orkesteri paiskoo videolla edesmenneen Deathin biisejä edesmenneellä Turun S-Osiksella. Muita bändiläisiä paikalle ei ole saatu, mutta näillä mennään, ja ensimmäisenä lähdemmekin hankkimaan jonkin sortin totiaineksia
Ja vaikka kaikki pahuuden ympäriltä kuoleekin, niin pahuus elää aina vaan. Tämmöinen on se koko levyn kaari. Suomisen Teemu sattui olemaan silloin vielä Spinellä hommissa. Kaikilla meni tuohon aikaan ihan päin vittua naisten kanssa, Tomy kertoo. . Debyytin jälkeen alkuperäiskannuttaja Tuomas Vähämaa vaihtui muun muassa Torture Killerissä soittavaan Tuomo Latvalaan. Ostin kyllä tuohon seinälle saman mallin Washburnin, minkä aion vielä laittaa joskus kuntoon, Tomy kaivelee. . Helvetti, että meillä onkin olleet hihnat kireällä tuolloin, ja ollaan vielä nuoren näköisiä, varsin vikkeläsormiseksi basistiksi muistamani Joni naureskelee. Tästä on helppo olla yhtä mieltä. Tuolloin ehkä, mutta ainakin Turun keikkapaikkojen määrän toteamme vähentyneen harmittavasti. Kaiken takana on nainen Bändi paisui nimenvaihdoksen yhteydessä vuonna 2004 viisijäseniseksi, ja bändin laulajaksi valikoitui niin ikään turkulainen Petri Nyström. Millä fiiliksellä bändi lähtee isompaan talliin? . Jollei sitä muuten kukaan tajunnut, niin viime levy Origins of Plaguehan (2010) kertoi naisista. Nimihän bändissä vaihtui ja vähän jäsenistökin, mutta ei Morbid Dreamistä niin hirveän kauas musiikillisesti hypätty. Alussa oli kyllä tarkoitus tehdä ihan suoraa kurnutusta. Mietittiin aluksi, että otetaanko nimi jostain biisistä vai keksitäänkö joku raflaava juttu tai muuta sellaista. Nimi ei siis liity varsinaisesti yhteenkään levyn biisiin, Joni kuittaa. . Tämän voisi kuvitella aukovan uusia ovia. Ja vielä enemmän tai vähemmän talkoomeiningillä, mikä kyllä tiedettiin alun perinkin. Jännä homma, että Death oli melkein kovinta ikinä meille jo tuolloin ja sitä veivattiin ihan helvetisti, mutta ei meidän musiikki nyt toisaalta niin Deathiä muistuttanut. En minä Schuldineria ehkä niin soolokitaristina arvostanut, mutta biisintekijänä ja riffimestarina senkin edestä, Tomy lisää. . filoitunut Dimebagiin. Tätä ei niin hirveästi olla ikinä ruodittu. Päädyttiin sitten ottamaan sellainen otsake, mikä niputtaisi kaiken yhteen liittymättä mitenkään suoranaisesti mihinkään koko levyllä. joku karjuu innolla seuraamallamme nuhruisella nostalgia-vhs:llä. Kaiken takana on kuitenkin nainen, niin death metalissa kuin Def Leppardissakin, naurahdamme yhteen ääneen. Gardiner. Ollaan oltu hänen kanssaan aiemminkin tekemisissä ja soitettiin sen kolmekymppisilläkin aikanaan. Niin, tässähän tuli pari levyä tehtyä pienemmälle 7:45-lafkalle. Sanoitusvastaavana muuten toimii poissaoleva vokalisti Nyström, joka ei ole tänään uskaltautunut paikalle. . Vuodesta 2009 kokoonpano on pysynyt vakiona. Siirrytäänpä pikkuhiljaa maaliskuussa julkaistavaan uutuusalbumiin, äkkiä Slayerin erään hittilevyn mieleen tuovaan Sanctuary in Abyssiin. Ehkä sittemmin ollaan taas menty sinne progempaan suuntaan. Hassua olikin tosiaan, että näihin aikoihin soiteltiin enemmän Deathiä kuin omia biisejä, Tomy mietiskelee. Hateform on merkittävien asioiden edessä siirryttyään menneenä vuonna Spinefarmin Recordsille. Ja teemalevyhän tämä on ehdottomasti, Joni arvioi. Cover-tyyppistä ekstraa ei tällä kertaa ole kylkiäisiksi, vaikka taannoinhan bändi coveroi rohkeasti Leevi & the Leavingsin Teuvo, maanteiden kuningas -laulatuksen. Varsin mielenkiintoinen kitaristivierailija levyltä kuitenkin löytyy. Kyseessä on jo mainitun Deathin yhteydestä liki 20 vuoden takaa tuttu taituri. Inferno 17. Tajuttiin siinä itsekin, että yhden miehen talkoovoimin ei taivasta tulla saamaan. Sittenhän siinä kävi niin, että lafkan vastaava Jani Rämö tuli tässä kolmoslevyn kynnyksellä ihan itse jutuille, että hänen paukut alkavat olla loppu, Joni kertoo. . Itse asiassa, mullahan ei tainnut mennä, Joni muistelee. No, kai sitä aina jotain hampaankolossa voi olla. En mä tiedä, kauanko se on sitten meistä diggaillut, Tomy sanoo. ?Metalli voi hyvin maailmassa, ja Turussa!. Mihinkäs levyn nimi viittaa? . No, ei siinä mitään. Kitaristina toimi hetken aikaa Insomniumin Ville Vänni, mutta jo ennen ensilevyä vakimieheksi juurtui tamperelainen kovan luokan kepittäjä Tom ?Tomma. Melkoisen siloposkisten pelimannien hihnanpituus ei riittäisi katu-uskottavuuden puolesta Yölinnussa soittamista pidemmälle. . Uuden levyn lyriikoista mulla on jotain hajua, tässä on jonkinnäköinen pahuuden syntymä teemana. Tästä painettiin menemään muuten e-mailia ihan hullun lailla bändin kesken, Tomy alkaa. . Teemu oli heti messissä, että häntä kiinnostaa kyllä sainata meidät
Kuulijakunta tässä jälkimmäisessä tulisi ehkä jäämään vähäisemmäksi, Joni selittää. On kunnioitettavaa, että Hateform pysyttäytyi ?truena? ja valitsi vaihtoehdoista jälkimmäisen. Ian tuntee kaikenlaista heviporukkaa, ja hänen kauttaan tuli myös kuvioon tämä Barmby. Sain sen sitä kautta houkuteltua soittamaan levylle kaksi sooloa. Jenkkiläinen Ian Crepea hoitaa käytännössä kaiken kolmansia osapuolia vaativat hommat, ulkomaankeikat ja niin edelleen. Autotunen käytöstä ei Hateformin kohdalla ole pelkoa, mutta edes rumpujen korjausta ei ole harjoitettu, mihin sentään tuntuu lankeavan leijonanosa tämän päivän kokeneistakin bändeistä. . Nyt. Tarantinokin on sanonut, että hän ei halua käyttää tietokoneita leffantekemiseen. eiköhän kuka tahansa tästä death metalin kehittäjänä tunnetusta bändistä olisi painoarvoltaan kova, jos sellaisen saisi levylleen vierailemaan. Se on ainakin täydellistä kovuutta alusta loppuun, Tomy toteaa. Koirat haukkuu, kovalevy kulkee Sanctuary In the Abyssin kannet, jotka sisältävät paljon yksityiskohtia, tuovat värimaailmoineen mieleen monen bändin käyttämän Travis Smithin luomukset, mutta olettamukseni eivät osu kohdalleen. Onhan tässä meillä jonkinlaista massasta erottumisen haluakin, Tomy avautuu. . Kun sä kuuntelet esimerkiksi Andy Sneapin tekemiä levyjä, nehän kaikki kuulostaa ihan samalta. Siis ehkä bändin parhaalla levyllä Symbolicilla kitaroinut Bobby Koelble on mun Facebook-kaverina. Tää on vähän sama ku leffahommissa. Ensimmäinen levyhän oli mun demobiiseistä kasattu. Tokalla levyllä taisi olla kolmisen biisiä jo Tommaltakin. Toisessa vaihtoehdossa jätetään luomummat, vähemmän kuuntelijaystävälliset soundit, ja kaikki kuulostaa siltä miten ne on sinne soitettukin. Hyvä elokuvakin muodostuu hyvästä dialogista ja juonesta, eikä siihen tarvita välttämättä tehosteita. Hmm. Ei ole siis rumpujakaan viilailtu, eikä sitä tarvittukaan. Aika kirjo kaikenlaista iskee auttamatta päin kuulijaa. Jo ylistetyn Deathin henkeä on voinut aistia aina Hateformin yllä, jollei muuten niin monipuolisissa kappalerakenteissa ja periksiantamattomuudessa, ja niin nytkin. Alkujaan oli Tomyn idea makaavan ihmisen näkemistä korppikotkista. Sitten sinne tulikin jo aivokuvaa, niin sanottua brainscania, eli kaikkia ihmisajatuksia siihen ympyräteemaan, Joni avaa mysteeriä. . Onkos tämä sitten joku death metalin Django Unchained, vai. Kaikkein eniten olisin otettu, jos joku sattuu kuulemaan Carcassin Heartworkiä meidän musiikissa. Joko laitetaan ne sellaiset sairaalasoundit, jolloin tavoitetaan varmasti kuulijoita. Ei se saa kuulostaa miltään Drumkit from Helliltä (rumpusofta, toim.huom.). Heitän sekaan lisää visiointia, korvani ovat nimittäin vaistonneet myös jonkinlaisia Arch Enemy -viitteitä bändin musiikista. . Mä lähetin sille sellaisen aika helpon heavypohjan, ja sieltähän tulikin siihen sitten oikein iloista jazzsooloa, Tomy naurahtaa. Kova juttu sinänsä . Vaikkei musiikillisesti liipata niin läheltä, niin eipä me ritareista ja lohikäärmeistäkään biisejämme tehdä, Tomy huomauttaa. Kuten usein, myös Hateformin monipuolisten ja paljon sulattelua vaativien sävellysten takana seisoo bändin kitaristikaksikko. . En nyt tuosta niin tiedä. . Luonnehdimme, että Kingston Wall meets Tarantino -alun jälkeen bändi lyö kuulijaa itämaisesti turpaan ja venkoilee jopa 290 lasissa. Jyhkeyttä tuntuu piisaavan, bändi kun on käyttänyt nyt ensimmäisen kerran koko levyn mitalla seitsenkielisiä kitaroita. Myös harvinaisen naturelli sointi viehättää. . Mielenkiintoiseksi menee. Mä diggaan, että kaikki nyanssit kuuluu ja että eri iskut kuuluu eri lailla. Maailmassa on ihan tarpeeksi pilalle puleerattuja levyjä, joista ei tunnista enää ihmisen kädenjälkeä. No, mehän ollaan tehty nyt ihan managerointisopimuskin. Kansitaiteen takaa löytyykin John Barmby -niminen amerikkalainen. . Joo, tää on vähän niin kuin meidän Human-levy (vrt. Death). Tätä nykyä musiikinopettajana ja freelancemuusikkona toimiva Koelble ei muuten halunnut kuin turkulaisten levyjä ja pari paitaa korvaukseksi. Luomumenetelmillä elävintä kuoloa Laitamme tässä vaiheessa tuoreen Sanctuary in Abyss -albumin levylautaselle. Joo, Pleciltähän ( Johansson, miksaus ja masterointi) tuli ihan konkreettinen kysely, että nyt tarvitsee tietää, mitä tämän matskun kanssa tehdään. Oli tasan tarkkaan kaksi vaihtoehtoa. Tuomo oli tässä asiassa ihan ehdoton, ei mitään 18 Inferno kvantisointeja eikä sämplejä
Levyn työstöön on käytetty peräti viittä eri studiota. . Hateform ei ole ollut välttämättä Suomessakaan ahkerin kiertäjä ja ulkomaankokemukset ovat rajoittuneet länsinaapuriin. Ensin tehdään biisejä, sitten saunotaan ja lähdetään baariin, Tomy nauraa. . Tomma tekee tosi erilaista kamaa ku mä, ainakin kimurantimpaa. Kyllähän sen tunnistaa, mikä on kenenkin tekemää, mutta on ne jutut saatu sinne istumaan keskenään kuitenkin. Tästä huolimatta emme ole suunnistamassa keilahallille. Se on ihan hullu mies, en minä aina edes tajua, mitä se on niihin riffeihinsä rakennellut. Ehkä Turku pitää siis joskus opetella tarkemmin. Aurajoen rannalle jonnekin jää muuten se alussa mainittu flunssakin. Inferno 19. Hankittiin ulkoinen kovalevy, joka siinä kierteli ympäriinsä, studiolta toiselle, Tomy summaa savottaa. Kaksikko suosittelee vilpittömästi Metallicallekin Ulvilan Ansa-studiota. Itse onnistun eksymään radan klaustrofobiakujalle ja swingaamaan erään pariskunnan pisteidenlaskuvälineet kadoksiin. Jatkamme seilaamista sysimustaan yöhön. Onhan niitä leivottu paljon, välillä Turussa ja välillä mä vierailen Tampereella. Paluujunani on pian lähdössä, joten ei auta kuin ottaa vielä kerran taksi. Taksissa ihastelen ääneen kauniita talvimaisemia ja vasemmalla aukeavaa Aurajokea. Hateform-kaksikko puttailee itsensä lopulta kärkisijoille, liekö sitten kotikenttäetua mukana. Laisto sekoittaa ennen lähtöä joka äijälle kouraan valkovenäläiset, Big Lebowski -faneja kun satumme olemaan. Tähän voi toimittajakin levyn kuultuaan yhtyä. Tigerwoodsit Turun yössä Tässä vaiheessa alamme suunnitella kulttuurikierrosta Turun keskustaan. Mutta nyt kun on saatu harpattua yksi askel taas eteenpäin ja vähän isommalleen hommaa, on Universal takana ja ihan eri malliin jakelut ynnä muut systeemit, niin olisihan se mahtavaa, kun päästäisiin tässäkin eteenpäin, Joni miettii jalat maassa. . Talvilomat palamaan vaan. Ja kaiken kukkuraksi lopputulos miksattiin ja masteroitiin esimerkiksi Mors Principium Estin ja Scar Symmetryn kanssa työskennelleen Thomas ?Plec? Johanssonin Panic Roomilla Ruotsissa. Hollolan Petraxilla tehtiin rummut, ja Tomma taas teki liiterissään pianot, sitarit, darbukat ja noitarummut. Lähtisikö bändi mieluusti koettamaan siipiään esimerkiksi Eurooppaan? . Tomma ehkä kantoi kuitenkin tällä kertaa eniten huolta biiseistä. Tunnelmaa ei latista edes se, että kuljettaja korjaa näkemyksiäni ja kertoo Aurajoen alkavan kylläkin vasta reilun kilometrin päässä ja oikealla. Onhan siinä ihan kiitettävä savotta ollut. Aamusella summailemme Tomyn kanssa illan kulkua kummissamme ja kuuntelemme . Pikkutunneilla otamme taas taksin alle ja painumme yöpuulle. Eikä siinä mitään, Tomman biisit ovat minusta helvetin hyviä. Koska kaupungin merkittävin nähtävyys Turun linna on jo kiinni, on pakko käydä tarkastamassa, onko keskustan legendaarinen Whisky Bar voimissaan (kyllä on) ja tietenkin vielä sen jälkeen, olisiko meistä kenties vielä laulamaan karaokea läheisessä baarissa (ei ole). Sehän väänsi ihan deadlineen asti duunia tän levyn kanssa, Joni valottaa. Tuoreen Hateform-musiikin saattaminen levymuotoon kuulostaa kaikista luomuiluista huolimatta enemmänkin siltä mainitulta Def Leppard -touhulta. Juu, totta helvetissä! Eipä sitä sen kummemmin tarvitse miettiä. mennään jo aika 50?50-jaolla, soolojenkin puolesta. Kuukausi sitten täällä julistetun joulurauhan voi muutenkin tulkita jo menetetyksi. Ansa-studiossa Ulvilassa tehtiin rytmikitarat, laulut ja sellot, Vilppulassa Danko Tonesilla soolot, akustiset, perseenläpsytykset ja kuorsaukset. yllätys, yllätys . Onhan kaikki tuollainen tosi vierasta tässä vaiheessa, Ruotsia pitemmälle kun ei tosiaan olla päästy. Ja vaikka kesälomatkin! Tukholmalaisen Nattasin kanssa oltiin Ruotsissa 2009, vedettiin kolme keikkaa niiden kanssa. Meidänhän pitäisi saada niille järkättyä kanssa jotain täältä päästä, ollaan vähän niin kuin velkaa niille, Tomy kertaa. Hauskan teemakentän reiät on käyty rentoonkin tahtiin jo pian läpi. Eikä meitä kukaan ole sen kummemmin tuottanut. Pallopeleissä kuitenkin pysyttäydymme, aiomme nimittäin ottaa miehestä mittaa hohtominigolfaamisessa. Pelaaminen osoittautuu mukavaksi iltapuhteeksi, vaikkei siitä ihan jokaisella mailamestarilla meinaa mitään tullakaan. Lohduttautua voi sillä, että pelimme myötä alkavat olla viereiselläkin radalla pasmat sekaisin. Spinefarmin artistit ovat tunnetusti päässeet tunkemaan koipeaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Breakevenitkin saattaisivat tulla vastaan vähän nopeammin, ja siellä saa ainakin kunnon soundit. heviä
Mitäs nyt. Sydäntä lämmittää ja maailmassa tuntuu kerrankin olevan jotain oikein. Kitaristi Arttu Lesonen kertoo, että bändin historia on vasta muutaman vuoden ikäinen. Laulaja-kitaristi Samy Elbanna perusti yhtyeen vuonna 2010. Samy on täysin itseoppinut, enintään veljeltään saanut vähän avustusta. Nino osasi saada sen energian meidän soitosta levylle. Olin saman tien messissä ja kysyin kaveriani Mirkoa (Lehtinen) bassoon. Nino oli meille paras ratkaisu mitä saattoi kuvitella. Jätkä on itse tehnyt samanlaista musaa nuorena ja tuottanut myöhemmin isoja bändejä. Totta kai kaikilla on omia menoja, kouluja sun muita, mutta illat vietetään treeniksellä ja viikonloput varsinkin. Tästä puhumattakaan: . eta Vuosi ei ole vielä ehtinyt vanh en juuri nimeksikään, mutta vuod hvaa levyt -listoille tyrkkää jo va nuorten ehdokasta. Rumpali Ossi Paananen löytyi ensimmäisenä. . Samy kysyi mua soittamaan toista kitaraa ja pidettiin yhdet reenit. Mä yllätyin heti siitä, kuinka kovatasoisia soittajia jätkät oli. Me pyritään soittamaan niin paljon kuin mahdollista, että saadaan soitto tiukaksi ja opitaan tuntemaan toisemme soittajina. Itse kävin nuorempana muutamat kita-. Alle parikymppiset jannut soittavat järjettömän tiukasti, eikä studiomies Nino Laurenne ole siivonnut raitoja liikaa. Hän keräsi ensin muutaman muun kaverin ympärilleen, kunnes oikeat soittajat löytyivät. Alettiin heti treenata tosi paljon. Treenaaminen kuuluu Fast Loud Deathillä. Kyllä me vähintään neljä kertaa viikossa käydään treenaamassa, ja jos mahdollista, enemmänkin. Nämä kaverit veivaavat vanhan koulun thrash/ speed metalia sellaisella asenteella ja energialla, ettei ole ihan vähään aikaan kuultu. Kaikesta kuulee, että nyt ovat asialla oikeat soittajat. . Oli tosi rento meininki, ei ollut pahemmin mitään studiojännitystä, Lesonen kehuu. Aika kuluu, musiikki pysyy Liian usein haastattelen bändejä, jotka valittelevat, että ei tässä juuri ehdi treenata, kun kaikilla on perhe, kolme viidestä rakentaa omakotitaloa, yksi on toimistotöissä ja loput neljä vuorotöissä ja kaikki asuvat vieläpä eri puolilla Suomea. Ymmärrän toki elämän realiteetit ja kaikki kunnia kyseisellä mallilla operoiville bändeille, mutta voi luoja miten siistiä on kerrankin kuulla tällaista puhetta: . Jyväskyläläinen ee ensi miesten Lost Society julkais tin, kuussa Fast Loud Death -debyy s kihisee jonka thrash/speed-kaahau energiaa ja kovia riffejä. Käsittämättömän Teksti Vilho Rajala | kuva Iiro Palva-aho www.facebook.com/lostsocietyfinland kova bändi K 20 Inferno un viime vuonna uutisoitiin, että Global Battle of the Bands -kisassa finaaliin asti (!) edennyt Lost Society kiinnitettiin Nuclear Blastille jo ennen finaalia, tuli väistämättä vähän outo olo. Siitä se lähti käyntiin. Nuoria jannuja paiskomassa ja Nuke kiinnittää bändin käytännössä pystymetsästä. Kun vähän myöhemmin tarjoiltiin kuultavaksi debyyttilevy Fast Loud Deathiä, se tulitti kaikki epäilykset täyteen luodinreikiä
Ossi ei ole kai ottanut tunteja. Lost Society on yleisössä, kun bändi veivaa The Circuksessa perjantaina 8.3. Päästään samalla käymään vähän Helsingissä. Nuken äijät oli jotenkin löytäneet sen meidän videon ja ottivat yhteyttä, että teillähän oli hyvä meininki tuolla. Heti yläasteella, kun aloin tajuta, että tämmöistäkin musiikkia on olemassa, aloin tutkia bändejä. Levyltä voi spottailla Metallica-riffit, Anthrax-riffit, Megadeth-riffit ja Stone-riffitkin. Tuntuu hassulta, että 2000-luvulla teinivuosien soundtrack voi olla täsmälleen sama kuin 1990-luvulla. . 23,50 EUR. Kappaleet saavat muotonsa treeneissä, eikä kenenkään panosta voi väheksyä. Fast Loud Deathillä on tolkuton määrä mahtavia riffejä, joista todellakin kuulee, mistä innoitusta on haettu. Lafka on selvästi tohkeissaan tulokkaastaan. . Että ne jätkät on vaivautuneet kuuntelemaan meidän biisejä! Siinä vaiheessa tuntui, että mitä nyt tapahtuu. Se oli erittäin kuumottavaa lukea niitä! Kun miettii noita bändejä, joita on itse kuunnellut tosi paljon... Mirko on oikeasti kitaristi, mutta lyötiin sille basso käteen ja se soittaa nyt sitä. Biisinteko sujuu Lesosen mukaan porukalla helposti ja uusiakin ralleja on jo valmiina. 2013 mennessä tehtyihin tilauksiin. - Studio & Merchandise ? PE 15.3. Lesonen kertoo missanneensa bändin vuonna 2008, joten nyt on pakko päästä. . ?Olihan se ihan älytöntä, että Nuclear Blast ottaa meihin yhteyttä.? ratunnit ottamassa, mutta ei se opistomeininki ole hirveästi napannut. Vieläkin vituttaa se viime kerta kun missasin sen, mutta viimeistään nyt! Joutsenniemi ja kumppanit, vetäkäähän hyvin. Avajaistarjous Tilatessasi paitoja, julisteita, huppareita tai taustalakanan . NOSTURI, HELSINKI Liput alk. Tietenkin thrashbändejä ja muutakin kasari-ysäri-meininkiä. Plus vähän rankemmat jutut kuten S.O.D. saat kaupan päälle ILMAISEN STUDIOPÄIVÄN! PAIDAT HUPPARIT JULISTEET + TAUSTALAKANAT Katso lisää: www.rockstarproductions.fi Tarjous voimassa 1.6. Olihan se ihan älytöntä, että tollanen lafka ottaa meihin yhteyttä. Hauska yksityiskohta on, että bändin bioon on saatu ylistävät sitaatit muun muassa Forbiddenin Craig Locicerolta ja Kreatorin Mille Petrozzalta. . Bändi on kiinnitetty touko-kesäkuun vaihteessa riehuttavalle Beastival-festivaalille Saksan Geiselwindiin. Juhlien pääesiintyjinä ovat Saksa-thrashin suuruudet Kreator, Destruction, Sodom ja Tankard. Fast Loud Deathin kappaleista on pakko nostaa esiin KILL (Those Who Oppose Me), joka on simppeliäkin simppelimpi sävellys mutta hyökkää kimppuun kuin äärimmilleen viritetty panssarivaunu. Se on täsmälleen sitä musiikkia, josta tämän jutun kirjoittajan musiikkihulluus aikoinaan lähti liikkeelle. Eräs ympyrä suljetaan maaliskuussa, kun kotimaisen thrash/speed metalin ikuinen johtotähti Stone tekee vielä kerran klubikiertueen. Ennakko: Tiketti. www.wednesday-13.com. Mutta eihän siinä, motivaatio vaan kasvoi, ja nyt tuntuu siltä, että tekee mieli panostaa niin paljon kuin lähtee! Ja sieltähän lähtee. Ja tietenkin Iron Maiden on ollut meille kaikille tosi tärkeä bändi. Viestikapulaa hakemaan Nuclear Blast innostui Lost Societysta Helsingin bändikisafinaalista kuvatun nettivideon perusteella. Kuuntelemalla tässä on opittu. Mulle on suurimpia juttuja olleet Panteran Cowboys from Hell (1990) ja Vulgar Display of Power (1992), ja tietenkin Anthraxin ja Megadethin vanhempi tuotanto
Laulaja Björn ?Speed. Merta kannattaa katsella jalat maassa rannasta käsin. Se, että tekniikka on tehnyt suuren veden ylittämisestä lastenleikkiä, on kenties hieman vääristänyt perspektiiviä. Ei yllätä, että hänen ikkunastaan voi tänäkin päivänä katsella merelle. Teksti Vilho Rajala | kuvat Hannah Verbeuren | www.soilwork.net Ruotsalainen Soilwork sukelsi The Panic Broadcastin jälkeen syviin vesiin. Vernen kuvailu on viehättänyt Stridiä aina. Nyt se alkoi tuntua sopivalta levynnimeltä. . Levyn teemana ovat eksistentiaaliset kysymykset. Kun katselee merta, tajuaa nopeasti, että se muuttuu. Strid on sentään vihdoin keksinyt harrastuksen, joka ei liity musiikkiin. Merestä ja olemassaolosta M eri on mietityttänyt ihmisiä aina. Se asettaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Jules Verne kirjoitti Kapteeni Nemon suuhun rakkaudentunnustuksen ja ylistyspuheenvuoron merelle teoksessaan Sukelluslaivalla maapallon ympäri (Vingt mille lieues 22 Inferno sous les mers, 1869). Siinä sankari kuvailee merta eläväksi äärettömyydeksi, l?infini vivant. Soilworkin laulaja Björn ?Speed. Bändi haki haasteita ja uutta alkua, pohti olemassaoloaan ja päätyi tekemään tupla-albumin. Strid on kasvanut meren äärellä
Levystä tuli hyvin monipuolinen ja jokainen bändistä teki osansa sekä sävellysten että sanoitusten eteen. Minulla on sellainen tunne, että meillä on yhä sanottavaa ja toivon, että ihmiset hoksaavat sen. Kitaristidilemma Kitaristi Peter Wichers perusti aikoinaan Soilworkin Björn Stridin kanssa. Olen hyvin ylpeä tästä bändistä ja levystä. Mitä jos elämä on vain projektio. Nyt kun teimme tupla-albumia, oli ihan selvää, ettemme voisi tehdä kahta Figure Number Fivea (2003). Yleensä meillä on jonkinlainen yhteisymmärrys siitä mitä haluamme. Meillä oli hyvä flow alusta loppuun. Sitähän mekin olemme ja sellaisten ihmisten kanssa haluamme tehdä töitä. Ei meillä ole tavoitteita, emmekä suhtaudu tähän kuin urheiluun. Bändi tiesi hänen lähdöstään jo puoli vuotta ennen kuin asiasta kerrottiin viime vuoden keväällä. Inferno 23. Itseluottamus palasi. Mutta heti kun aloimme kiertämisen taas, tajusimme, että häntä stressasi ja masensi olla kotoa pois. Saatoin aloittaa lauluäänitykset heti kun rummut ja demokitarat olivat purkissa. Tästä ei Stridin mukaan ole kyse. . Hän jätti bändin alun perin jo vuonna 2005, mutta palasi 2008, kunnes lähti taas viime vuonna. Tällä levyllä Jens halusi olla prosessissa mukana alusta asti. Näin on kuulemma joka tapauksessa parempi, olkoonkin että The Panic Broadcast oli onnistunut levy. Ei ole vastauksia. Ennemminkin pohdimme mentaalisia asioita. Meillä on ollut aina pääasiallinen biisintekijä ja minä olen heittänyt sekaan muutaman riffin. Esittelin idean muille vuoden 2011 kesällä. Se taitaa olla aika harvinaista. Epäröintiä kenties vahvisti se, että bändin kitaristi Peter Wichers lähti bändistä toistamiseen viime vuonna. Oli mielenkiintoista tehdä kappaleita alusta asti! David Andersson kirjoitti seitsemän biisiä, Dirk (Verbeuren, rummut) teki paljon sovitustöitä, Ola (Flink, kitara) on tehnyt sanoituksia ja myös Sven (Karlsson, koskettimet) ja Sylvain (Coudret, kitara) kirjoittivat biisejä. Ei kuuta taivaalta The Living Infiniten on tuottanut Jens Bogren, kukas muu. Soilwork tapasi miehen jo Stabbing the Draman (2005) aikoihin, koska levyä tehtiin Fascination Streetillä, tosin Daniel Bergstrandin kanssa. . Kun hän tuli takaisin, meillä oli hauskaa studiossa, kun teimme The Panic Broadcastia (2010). Wichers ei ollut The Living Infiniten teossa mukana ollenkaan. Yleensä laulut tehdään viimeisenä kauhealla kiireellä kolmen biisin päivätahtia niin, että ääni hajoaa. Kiertuekitaristina pitkään toiminut David Andersson tuli hätiin ja bändin luovasta prosessista täten demokraattisempi. Wichersistä lisää myöhemmin. . Maaliskuun ensimmäisenä ilmestyvä The Living Infinite on tupla-albumi, joka sisältää kaikkiaan kaksikymmentä biisiä. . Hommasta pitää nauttia, muuten siinä ei ole mitään järkeä. Ei siis yllätä, ettei Stridillä ole mitään suuria odotuksia, mihin The Living Infinite bändin johdattaa. . Strid on ehtinyt ymmärtää, että olennaista bänditoiminnassa on itse bänditoiminta, ei niinkään tavoitteiden asettaminen tai määrätietoinen työnteko. Haluammeko olla progressiivisia, brutaaleja, melodisia... Stridin mukaan ei ollut yllätys, että Wichers lähti lätkimään toistamiseen. . Se oli aika nopeaa toimintaa, jos miettii, että tavallisesti olemme olleet äänityshommissa viidestä kuuteen viikkoa. Minusta tuntui, että meillä oli tarve tehdä jotain haastavampaa. Se vain kyllästyttäisi fanit ja meidät. Tällä kertaa tein seitsemän kokonaista biisiä. Sellainen ei ole kovin yleistä näinä päivinä. Melko vaikuttavaa. Bändillä oli käytössään kolme eri äänityslokaatiota, joten Strid pääsi tekemään lauluja jo hyvissä ajoin. Olemme tehneet monta albumia, ja sen sijaan että tekisimme taas vain 11 biisin levyn, halusin jotain muuta. Yhtyeessä esiintyi lievää epäröintiä siitä, saadaanko tasokasta materiaalia aikaan tarpeeksi. Minuun teki vaikutuksen, miten voimakkaasti Jens on tunnetasolla sitoutunut työhönsä ja musiikkiin. Sellainen vaikuttaa koko bändiin, emmekä voineet kiertää läheskään niin paljon kuin olisi pitänyt. Strid aprikoi, että paluu ei kenties ollut sittenkään mieheltä oikea ratkaisu. Nyt pystyin tekemään yhden biisin päivässä. Uudenlainen kollektiivisempi biisintekometodi monipuolisti bändin ilmaisua, mutta toki The Living Infiniten jokaisesta biisistä tunnistaa Soilworkin, eikä vähiten Stridin ansiosta. Vaikka bändi ei kuulemma juuri etukäteen keskustele siitä, mihin suuntaan haluaa musiikkiansa kuljettaa, olennaista oli, ettei levystä haluttu vanhan toistoa. . Rimaa ei haluttu laskea, koska mikään ei ole pöhkömpää kuin tuplalevy, jolla on puolet huttua. Kun hihat sitten käärittiin, inspiraatio alkoi jyllätä ja huolet katosivat. . Hän on kova Soilwork-fani, Strid kertoo. Studiossa vietettiin kaksi kuukautta. . Oli jännittävää tehdä musiikkia monella eri tavalla ilman rajoja. Soilwork on ollut olemassa jo vuodesta 1995. Dirk äänitti nyt kaikki rummut yhdeksässä päivässä. Siis kaikkiaan 26 biisiä, koska osa jäi levyltä pois. Se on loputonta ajattelua. Merellinen otsikko tuo mieleen, olisiko yhtyeellä ollut jonkinlainen ympäristöagenda mielessään. ?Kun katselee merta, tajuaa nopeasti, että se muuttuu jatkuvasti eikä palaa koskaan samanlaiseksi.? jatkuvasti eikä palaa koskaan samanlaiseksi. Sellaiset ajatukset ovat hyvin pelottavia, enkä siksi voi katsoa elokuvia kuten Inception. Se ruokkii mieltäni, ja vietän ehkä liikaakin aikaa eksistentiaalisten pohdintojen äärellä, heh. Yritän kovasti riisua moiset mietteet kaikesta dramatiikasta, koska niihin ei ole vastausta. Vastauksettomuus pitää vain hyväksyä, muuten tulee hulluksi. Kun käsiteltävänä on suuria ajatuksia, vaaditaan suuret puitteet. Se antoi aikaa hoitaa hommat ilman stressiä tai ääniongelmia.
Ajattelimme, että maailm assa on liian monta bän diä, jotka tekevät 1970-luvun musiikkia puh taasti Black Sabbathin hen gessä. ?Tietenkin raha kelpaisi, mutta sitä ei taida olla hirveästi tulossa.? . Strid tuo joukkionsa tällä kertaa Tuskaan. Lepoa musiikkiaivoille Soilwork on tunnetusti kytketty kautta historian nykyään jo miltei pahamaineiseen Göteborg-soundiin. Helsingborg on kahden tunnin ajomatkan päässä Göteborgista, mutta siellä on erilainen mielenlaatu ja fiilis. Bändi yllä ttyi siitä, kuinka hyvää pal autetta se sai. Arvioissa ylistettiin ja keik koja kyseltiin. David Andersson oli pelastus, koska hän on yksi hyvin harvoista, jotka pystyvät korvaamaan Peterin. Niinpä hän on pitkään etsinyt harrastusta, joka vapauttaisi hänen aivonsa musiikista edes hetkeksi. . kainalo). . Oli vaikea nähdä bändin tulevaisuutta hänen kanssaan. En ole missään nimessä rikas, pikemminkin selviydyn juuri ja juuri, mutta onhan se suuri etuoikeus voida tehdä musiikkia elääkseen. Deep Purple Mk III ja niin edespäin. Hyvä soittaja, hyvä melodiantaju. Strid sanoo, että Soilworkin tulevaisuus oli kokonaisuudessaan hämärän peitossa, kun Wichers souti ja huopasi. . En ole koskaan sanonut, että olisimme Göteborg-bändi. Tietenkin raha kelpaisi, mutta sitä ei taida olla hirveästi tulossa, heh. Ainoa asia, joka Stridiä Soilworkin uralla harmittaa on, että Sworn to a Great Divide (2007) tuotettiin huonosti. . Muutama hyvä biisi siellä on, mutta tuotanto on heikko. Strid on täysipainoisesti musiikkimies. Se musiikki on tarkoite ttu livenä soitettavaksi, sikäli harmittaa ettemme ehdi keikkailla. Jotkut festarikeikat voisiva t olla mahdollisia. David Andersson on pal jastanut Stridille, että hän ellä on jo toisen TNFO-levyn biisit olema ssa. Strid myöntää, että asiasta on tullut jopa taakka. . Siinä meni fokus, eikä levystä tullut kovin hyvä. Pidän siitä enemmän kuin Mk II:sta. Internal Affairs -levyn tek eminen oli Stridin mukaa n uskomattoman hieno kokemus. Tuli mme kiertueelta pari vuotta sitten ja puh uimme 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun bändeistä, joita kumpik in rakastamme. Asia johti hiljalleen toiseen ja pian kaksikolla oli levy llinen biisejä. Vaikka retrohenkisiä bän dejä mahtuu nykyään jok a niemeen ja notkelmaan, TNFO halusi tehdä asiat vähän eri tavalla. . Minä näin dokumentin niistä, ja se homma näyttää aika rentouttavalta ja terapeuttiselta. Sehän on hyvin yksityiskohtaista. Nyt aion ryhtyä rakentamaan laivojen pienoismalleja. Olemme tunteneet David Anderssonin kauan ja hän on ollut meidän kanssamme kiertueillakin. En halua ma inostaa kokaiinia millään tavalla, mutta halusimme sen tietyn soundi n... Hän sopii porukkaan mainiosti ja on hyvin positiivinen tyyppi. Jengi kävi äänittämässä ja meni kotiin chillailemaan. Hän on myös tuonut ihan uudenlaisen fiiliksen koko bändiin. Nyt kiertäminenkin onnistuu taas täydellä höyryllä. Suomeenkin bändi tulee jälleen ensi kesänä. Emmehän me edes ole sieltä kotoisin. Pidän laivoista ja merestä, joten ostin juuri ensimmäisen rakennussarjani. Katsotaan mitä siitä tulee. 24 Inferno Viime vuonna Björn St rid teki ekskursion 1970-luvun lopun mus iikilliseen maisemaan The Nigh t Flight Orchestran kanssa. Melko tehokas mies, jos kerran uudelle Soilwork-levyllekin syntyi seitsemän rallia. . Hänhän on myös filosofi an tohtori, Strid paljastaa. Mistään levytysaikataul uista ei ole ollut puhetta , mutta kummoinen ennustaja ei tarvitse olla tietääkseen, että Soilwo rk kiertää nyt ensin niin kauan kuin mahdo llista.. Strid tietenk in haluaisi viedä bändin lavalle, mutta Soi lwork on juuri nyt priorite etti. . Jatkoa on tulos sa. Kokaiinimusiikkia Huomattavasti Soilwo rkiä leppeämpiä fiiliksiä edustava The Night Flight Ochestra koostuu kovista nimistä. Se sai todella hyvän vastaanoton. Me halusimme teh dä kokaiininmakuisempaa rockia. Ajattelen aina musiikkia, ja tarvitsen jotain, joka ei rasittaisi musiikillisia aivojani millään tavalla. Nykyään se skene on kuollut siinä vanhassa mielessä. Hän on oikeastaan kok o homman pääjehu. Etulinjass a ovat Soilworkmiehet Strid ja Anderss on, mutta mukana ovat myös Arch Enemyn Sharlee D?Angelo, Von Ben zon Richard Larsson ja Me an Streakin Jonas Källsbäck. Strid kertoo, että bändi oli Anderssonin idea. . Se levyhän on myös vaikuttanut moniin bändeihin. Figure Number Fiven jälkeen Strid on keskittynyt täysipainoisesti Soilworkiin, sivuprojekteja lukuun ottamatta (ks. Peterin kanssa oli vaikeaa. On aina tummat soundit ja alav ireet. Sitä ei olisi pitänyt äänittää kotikaupungissa. Silloin ymmärsimme, että olemme löytäneet oman tyylimme. Tosin amerikkalaiset bändit kopioivat yhä sitä soundia! Se on hauskaa. Soilworkin ensimmäinen virstanpylväs oli aikoinaan Natural Born Chaos (2002).
Omena ei pudonnut kuitenkaan kauaksi paratiisin puusta, sillä laulajanvaihdoksen myötä syntyi uusi yhtye, joka kantaa yksinkertaisesti nimeä The Crescent. Uuteen nousuun V aasalaislähtöisen Enochian Crescentin alku koitti vuonna 1995, kun black metal -yhtye (The True) Black Dawnin laulaja Wrath ja deathmetallisemmissa Cartilage- ja Wings-yhtyeissä kitaroinut ja laulanut Viktor tapasivat toisensa. Harvalla laulajalla on noin ainutlaatuinen ääni ja persoonallisuus ja katson historiaamme taaksepäin ylpeänä. Irti hevikliseistä Kuten jutun Hellwind-osuudesta käy ilmi, uuden Risti-levyn lauluäänitykset eivät sujuneet odotetusti. Vaikka laulaja vaihtui, en todellakaan ole hylkäämässä kaikkea sitä hienoa työtä, mitä saimme Wrathin kanssa aikaiseksi. 2011 päätimme pitää breikkiä keikkailusta ja ryhtyä kirjoittamaan uutta materiaalia. Ihmisten elämät vain tahtovat mennä eri polkuja. Tuli eteen hetki, jolloin oli pakko myöntää, että homma ei enää onnistu. Eikä Risti ole vielä edes pihalla! . Levyn tuotanto pidettiin yksinkertaisena, lähinnä Black Church -levyn (2006). Teksti Joni Juutilainen | kuva Roni Sahari | www.thecrescent.fi Merkittävän uran reilussa viidessätoista vuodessa luonut Enochian Crescent on mennyttä. Parhaillaankin työstän uusia biisejä akustisella kitaralla, saapa nähdä mitä perhanaa niistä tulee, heh heh. Hellwindin myötä bändiin tuli uusi kipinä ja sekä sanoituksia että kappaleita alkoi syntyä nopeasti. Nuorten miesten arvomaailmat ja musiikilliset visiot kohtasivat ja loppu on suomalaista black metal -historiaa. Vuonna 2012 tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta, sillä Wrathin ilmoitettiin jättävän yhtyeen. Wrath halusi pitää homman undergroundina ja keikat ainutlaatui- 26 Inferno sina tapahtumina, mikä on kunnioitettavaa ja hänen vakaumuksensa, kun taas muulla bändillä oli halu päästä esiintymään ja tekemään uutta musiikkia. . Musiikista muodostui ainakin omasta mielestäni aiempaa raikkaampaa. Pohdintojen jälkeen kävi selväksi, että EC ei ole enää sama bändi, vaan yhtyeen nimi puolitettiin ja uusi alku koettiin laulaja Hellwind Tuonenjoen johdolla. . Se oli todella kipeä paikka, mutta pakollinen ratkaisu. Instrumenttien purkittaminen onnistui sen sijaan jopa normaalia helpommin, mikä tuli Viktorille positiivisena yllätyksenä.
Aluksi levylle oli varattu paikka kolmelle Wrathin sanoitukselle, mutta vain Tuhkaa-kappale päätyi valmiiksi. Olimme varanneet studioviikonlopun Vaasaan tarkoituksena saada laulut nauhoitettua ja kenties hieman miksattuakin. Kuinka itse koet Ristin lauluäänitykset. Äänittäjä Sami Koivisto teki samalla miksauskeikkoja Amorphisille ja jouduimme pitämään pieniä taukoja äänityksissä. Muistikuvani mukaan levystä piti tulla suomenkielinen, mutta kolmasosa teksteistä on kuitenkin englanniksi. . Nyt bändi on innoissaan ja valmiina ulkomaille, mikäli tilanne sen sallii. Lyijysiipeä soittaessa aistii, kuinka yleisö herää hommaan mukaan. Lauluja lukuun ottamatta Risti oli tuossa vaiheessa nauhoitettu. Laukut oli jo pakattuina rundille Behemothin ja Deiciden kanssa, mutta lopulta Deicide perui kiertueen. Vaasasta ei jäänyt paljoa käteen, ja tuossa vaiheessa alkoivat olla sekä aika että hermot tiukilla. Vaikka eihän tässä mitään paulakoivuniemiä olla, esiintyvän taiteilijan pitää kuitenkin tunnistaa roolinsa ja ottaa myös yleisön pyynnöt huomioon. . Olihan tuosta aikoinaan puhetta useastikin, mutta aina tuli joku este matkaan. Italiassa on vanhoja faneja, koska olimme aikoinaan Avantgardella. Parin kyypakkauksen, lämpimän rommi- ja viskilasin, kurkkupastillien ja verta vuotavien rystysten jälkeen tilanne oli sama. . Toisena päivänä totesin, että minulta on turha odottaa mitään aikaansaannosta. Ei mitenkään yllättävää Deicidelta, Viktor nauraa. . Rehellisesti sanottuna kutsu bändiin tuli yllätyksenä ja olin siitä varsin otettu . Sen lisäksi on vielä Saksa, Yhdysvallat ja Britannia, joissa musiikkimme tuntuu menevän läpi. . Oliko prosessi normaalia helpompi tai vaikeampi? . Mikä mahtaa olla sinun ristisi? . Joo, tuossa kesäkuussa tapahtui muutos. Äänitykset lähtivät liikkeelle todella kivuttomasti ja instrumentit olivat parissa viikossa purkissa. Mukaan tuli myöhemmin kahdet englanninkieliset sanoitukset, Eosphoros ja Lilitu, sekä Hellwindin aiemmin kirjoittama Choronzon, joka istui sävellyksen kanssa paikoilleen maagisen hyvin! . kuten olen edelleen. . Puolassa touhu on paikoin jopa aika fanaattista, mistä kertoo esimerkiksi se, että eräs mies oli tehnyt näytelmän, joka perustuu Omega Telocvovim -levyyn (2000). Jos on aiemmin pitänyt EC:n musiikista, myös Ristin luulisi toimivan. Nimi on enne Yhdeksi Enochian Crescentin erikoisuuksista jäi yhtyeen jumahtaminen Suomen rajojen sisälle. Samoin kävi Viktorille. Katsomme myös taaksepäin, eli tarkoituksena on soittaa vanhojakin ralleja. Tuo oli hyvin absurdi ja erikoinen tilanne, mutta vaikeuksien kautta saimme uuden tuhkasta syttyneen liekin käsiimme. Laulusi Ristillä poikkeaa monipuolisuutensa ansiosta paljon aiemmista laulusuorituksistasi. von Phosphorousin kirjoittamia sanoituksia lukiessani tuo sävellys alkoi soida päässäni ja tekstit sopivat siihen täydellisesti. Soitetaanko keikoilla vain uutta materiaalia vai onko mukana myös EC:n kappaleita? . Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen tuli naureskeltua, että ?nomen est omen?. Aiemmin hyvin suosittu Väkisinkastettu on vähentänyt hieman suosiotaan, eikä siinä mitään, kun kappaletta on veivattu melkein joka keikalla kolmetoista vuotta. . Onneksi saimme Desolate Shrinen luojan LL:n Inferno 27. ?Antakaa uudelle kokoon pa nolle mahdollisuus, sillä yhtyeen perusydin ei ole muuttunut mihinkään.? merkeissä, eli kitaravallit ja muut hevikliseet jäivät pois ja keskityimme perusasioihin, kuten tunnelman välittämiseen paljaan ja sujuvan soiton kautta. . Melkoinen kunnia, ja aika hiljaiseksi vetää, kun olen nähnyt kuvamateriaalia tästä spektaakkelista. Sanotaan, että jokaisella meistä on oma ristinsä kannettavanaan. Viktor sai aloiteltua omia osuuksiaan, vaikka tuskaistahan tuo oli. Mitään untuvikkojahan tässä ei olla, sillä melkein kaikilla on perhettä, työpaikat ja muuta vastaavaa, joten kaikki on järjestelyistä kiinni. Onko sinulla tietoa, millainen fanikanta teiltä löytyy ulkomailla? . EC:tä ei nähty koskaan ulkomailla, vaikka bändi levytti 1990-luvun lopussa kaksi julkaisua italialaiselle Avantgarde Musicille. The Crescentillä on nyt takanaan Spinefarmin koneisto, ja myös ulkomaankeikoista on ollut alustavaa puhetta. . Kun REC painui pohjaan, se tapahtui: ääneni oli kadonnut ja kuume nousemassa. Muista maista Puolassa on hieman yllättäen kova kiinnostus meitä kohtaan, sieltä tulee paljon yhteydenottoja. Tunnen jätkät vuosien takaa, ja vierailinhan myös joissain EC:n livevedoissa, toisinaan perkussionistina, toisinaan taustavokalistina. Myös Wrathin lähtö ja siitä nousseet kysymysmerkit oli ratkottava, niin bändin sisäisesti kuin myös henkilökohtaisella tasolla, kahden kesken keskustellen. Hehehe, eiköhän se ole juuri tämä Risti. Black Churchiltä löytyvän Thousand Shadowsin kanssa kävi aikoinaan samoin, sillä musiikki on sävelletty joskus 1994?1995 Wingsille, ja tuolloisen EC-basistin Dr. Kivenkovana huutajana ja rumpalina tunnettu mies astui The Crescentin matkaan bändin lähipiiristä, mutta siirtymä ei ollut aivan helpoimmasta päästä. . Vanhoille EC-faneille on syytä muistuttaa, että vaikka laulaja on vaihtunut, antakaa uudelle kokoonpanolle mahdollisuus, sillä yhtyeen perusydin ei ole muuttunut mihinkään. Ihme kyllä, sama on myös Ghost of Saturnin kanssa, mikä on aika outoa, sillä biisi on tuollainen parin minuutin laahaus. Esikoistyttöni oli tuossa kohtaa hädin tuskin puolivuotias ja monta asiaa oli työstettävänä. . Kaikki tapahtui hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Tähän vaikuttivat esimerkiksi kuvioni muissa akteissa ja aikataululliset jutut kohdistuen lähinnä EC:n kesän festivaalikeikkoihin ja Ristin nauhoituksiin. Melkoiseksi ristiksi levy muodostui, ja vaikka muusikot sanovat aina uusimmasta levystään näin, Risti on todellakin parasta mitä olen saanut musiikin saralla aikaiseksi. Hellwind Tuonenjoki Suomalaisen blackin sekatyömies Hellwind on tuttu nimi muiden muassa Sacrilegious Impalementista, Uncreation?s Dawnista ja Urnista
Lyriikat syntyvät pääosin toisiin työskentelytarkoituksiini, ja mikäli niissä on ainesta pukea ylleen ?musiikillinen messukasukka?, lähden työstämään niitä eteenpäin. ?Let thy inferno grow stronger and stronger and stronger and stronger till nothing?s left!. ?Burn away all that makes a human of me!?. avuksemme nauhoitusten loppuunsaattamiseksi ja homma sai uuden alun DS:n studiossa. . Kliimaksi koitti, kun hän räpsäytti piirtoheittimeltä seinälle Black Flame of SATAN Burningin tekstit ja pyöräytti biisin soimaan sellaisella volyymillä, että takarivin penkit tärisivät. Onko jokin levy tai kappale noussut sinulle erityisen merkittäväksi, ja miltä ylipäätään tuntuu tulkita noita vanhempia biisejä? . Millä metodilla ne syntyivät? . On ollut suuri kunnia tulkita tätä merkkiteosta noin viidentoista vuoden jälkeen, varsinkin Wrathin kanssa. josko nuo helppoja ovat koskaan olleetkaan. Olet myös kirjoittanut sanoituksia Ristille. Muistuu mieleeni, kun Riku Rinne kävi lukioaikoinani koulussamme pitämässä luentoa saatananpalvonnasta ja sen vaaroista. Seuraavalle levylle pöydälläni on jo kuudet enemmän tai vähemmän valmiit sanoitukset. EC:n tuotanto on sinulle varmasti läpeensä tuttua. Telocvovim (1997) julkaistiin, kun olin viidentoista, ja täytyy sanoa, että tuo levy iski sydänlihaani myrkkykäärmeen tavoin, eikä ole otettaan hellittänyt. . Ristin laulujen nauhoitusprosessi oli mielenkiintoinen ja palkitseva, mutta myös tuskallinen ja haasteellinen. Taisin opetella neljä itselleni uutta ja erilaista tekniikkaa, joten normaalia helpompi prosessi ei ollut . Se nostaa edelleen kehoni sähköisyyden pintaan. raikui auditorion kovaäänisistä, ja samalla tuo Jeesuksen oma hovitaiteilija huusi rivouksiaan estradilla niin, että täytyi antaa aplodeja. Vaikuttavaa settiä, huh.
Olisimme voineet julkaista uuden Riverside-albumin jo vuosi sitten, mutta päätimme lopulta perua kaikki viime vuoden keikkamme ja vetäytyä kaikessa hiljaisuudessa studioon, jotta voisin uppoutua tuotannon saloihin ja avata uuden kappaleen historiassamme. Mariusz Duda jatkaa, että Riversiden viides albumi Shrine of New Generation Slaves on kuin koko bändin tähänastisen olemassaolon summa. Jo ensimmäisellä kuulemalla tuleekin selväksi, että nyt liikutaan melkoisen uusilla aalloilla, vaikka kaiken takana on aistittavissa ehta Riversiden sielu. . Joskus saatan olla päiviä koskematta soittimiini, koska odotan jonkin pienenpienen kipinän syttymistä, ja kun tämä tapahtuu, musiikin virta sielustani on yleensä lähes loputon. Albumin teemat keskittyvät jokapäiväiseen elämään aina itsensä hyväksymisestä orjuuttavan työelämän kautta jatkuvaan tyytymättömyyteemme ihmisinä. Teksti Aki Nuopponen | www.riversideband.pl Puolan Riverside on tehnyt kymmenen vuotta progebiisejä niiden ehdoilla. Unelmien sielunmessu O n kulunut nelisen vuotta siitä, kun Riversiden tähän mennessä raskain albumi Anno Domini High Definition julkaistiin. Se heijastelee kaikkea tutuista eurooppalaisista folktunnelmista maailmanmusiikin ääriin.. Olen usein sanonut, että tunnen olevani elokuvamaailmaan verrattuna kuin näyttelijä, ohjaaja ja leikkaaja yhtä aikaa. Teimme edellisen levyn jälkeen paljon kiertueita, minkä jälkeen vetäydyin täysin erilaisiin tunnelmiin Lunatic Soul -albumieni parissa. Tämä tuotannon, teemojen ja sävellysten kolmiulotteisuus ei olisi ollut mahdollista ilman historiaamme. Näyttelijä, ohjaaja, leikkaaja Shrine of New Generation Slavesin kansivihkosta tutkimalla törmää Mariusz Dudan nimeen lähes jokaisessa levyntekovaiheessa. Tämä johti siihen, että keskityin sävellyksissä selvästi aiempaa enemmän syvälle tunteisiin viiltäviin melodioihimme ja halusin samalla 30 Inferno synnyttää kypsimmän albumimme. Keskityn aina yhteen levyyn niin paljon, että se prosessi on minulle kuin valtava henkinen messu. Joukon pääasiallinen säveltäjä, multi-instrumentalisti ja laulaja Mariusz Duda korostaa heti juttutuokion alkuun, kuinka kyseinen albumi ja sitä seuranneet ajat päättivät yhden aikakauden bändin historiassa. . Tämä herättää kysymyksen, millaisena säveltäjänä ja ennen kaikkea bändin keskushahmona hän oikeastaan itseään pitää. . Haluan kyllä osallistua kaikkeen, mutta varsinkin Riversidessa haluan nähdä useita näyttelijöitä. Yksi Riversiden ja vielä alleviivatummin Lunatic Soulin tunnistettavimmista elementeistä on ollut Mariuszin melodiakieli, joka tuntuu olevan täysin vapaa ajasta ja paikasta
Lopulta kantauduimme oikeisiin korviin bändinä, joka heijasteli tekijöidensä sisimpää musiikin kautta täysin tinkimättömästi. Varhaisempina vuosina Riverside rinnastettiin melko turhaan moniin suuntiin aina vanhoista progerockbändeistä nykyaikaisen progemetallin suurimpiin nimiin. Sitä paitsi, tiedän missä me olemme nokkimisjärjestyksessä! Minulle on tultu sanomaan, kuinka olemme upeampi bändi kuin Pink Floyd, mihin olen joutunut toteamaan: ?Hei, nyt suuta soukemmalle ja osoita kunnioitusta alan mestareita kohtaan, nuori mies!? ke 20.3.2013 HeLSINkI. Halusin olla aina muusikko, ja teimme toisen levymme aikana todellisen uskonloikan ja jätimme päivätyömme bändin takia. Suurin suosikkini oli pitkään Genesis, joka oli jotenkin maanläheinen yhtye, mutta he onnistuivat kuin varkain venyttämään suoraviivaisesti tarttuvat kappaleet valtaviksi sovituksiksi ilman että yksikään osio tuntui päälleliimatulta. Pian Pink Floyd osoitti menneensä tässä vielä pidemmälle. On edelleen käsittämätöntä, kuinka koskettavia ne pienimmätkin melodiset eleet heidän kappaleissaan voivat olla. Tietoisesti vastavirtaan Uuden albumin myötä sai herätä ajatukseen, että niin nuorelta kuin tuntuukin, Riverside on ehtinyt jo kymmenen vuoden kypsään ikään. OVeT kLO 19:00. LIpuT 20?. eNNakkO: www.TIkeTTI.fI. Mariusz itse ei pidä tätä ainoastaan huonona asiana. . Muut kaverit olivat enemmän metallimiehiä. Uskon tämän onnistumisen olevan yhdistelmä itsepäisyyttämme ja itsetietoisuuttamme. Onhan Riverside ollut elämäni seikkailu! Ihan kuten uusi levymme alleviivaa, maailmassa on paljon ahdistavia pakotteita ja mekaanisuutta, minkä myötä harvat ihmiset saavat työskennellä todellisen intohimonsa parissa. Tämä kumpuaa rakkaudestani 70-lukulaiseen progerockiin. En ole oikeastaan koskaan antanut itseni tiedostaa, millaista melodiakieltä mistäkin päin maailmaa tulee. Sen sijaan melodiat ovat itselleni selvästi sanoja vahvempi tapa ilmaista tunteita ja kertoa tarinoita. Tämän toteaminen saa Mariuszin huokaisemaan syvään, minkä jälkeen tämän äänestä huokuu syvä tyytyväisyys. . Se oli riski joka kannatti. Ennen tätä Riversiden lähtökohtien voi sanoa olleen vähintään mielenkiintoiset: kyseessä oli nuori progressiivista musiikkia, valtavia kappaleita ja moniulotteisia teemalevyjä säveltävä bändi Puolasta, mikä ei taatusti tehnyt edes internetin aikakaudella bändin esilletuomisesta helppoa. . Minähän olin vuosikausia jonkinlainen ?Puolan Steven Wilson?, enkä osannut oikein itsekään sanoa, oliko tämä haukku vai kehu! Totta kai musiikissamme on kohtia, joissa elää vahvasti sekä vanhan että uuden progen perintö, mutta ajan kuluessa tämä kaikki sulautui Riversiden omaksi soundiksi. . . Haluan pitää sävellykseni rajattomana genreistä ja antaa niille täysin vapaat kädet leikkiä inhimillisyyden syvimmän olemuksen eri laidoilla. Vaikka Riversiden sävellykset ovat hitaasti avautuvia, yksi seikka aukaisee niitä jo ensi kuulemalla: Riversiden musiikin keskiössä tuntuvat aina olevan unenomaiset tunnelmat, ääripäiden yhteentörmäilyt, rikkaat melodiat ja ennen kaikkea biisit biisien ehdoilla. . Kun kaikkien näkemykset yhdistyivät jo varhaisilla demoilla, tiesin että olemme luomassa jotain ainutlaatuista. Kun pystytimme Riversiden, olin bändin ainoa todellinen progefani
Music is Our Passion www.thomann.de
New World Shadowsin aikaan biisejä ei vielä ehditty treenata Koton kanssa, joten Beyond on ensimmäinen levy, jolla hän on virallisesti mukana. Toinenkin miehistönvaihdos on tehty. Entistä melodisempaan suuntaanhan se on nyt mennyt. Beyondilla on todellakin melodiaa. Vanhalan mukaan hänelle tulivat melodisen death metalin kilometrit täyteen. Yksi on haudassa makaava Manitou-bändi. 34 Inferno . Kohta eivät kahden käden sormet riitä. Kanavat jotenkin aukesi The Redshift-levyllä (2008). Kaveripohjaltahan se oli bändissä, eikä sitä musiikkityyli kauheasti enää kiinnostanut. Korvaaja on Joonas Koto, joka on Vanhalan soittokaveri Malpractice-bändistä. Eikä se aina ole skaalan synkimmästä päästä, vaan tämä bändi uskaltaa tehdä kappaleisiin miltei hyväntuulisia osuuksia. Omnium Gatherumin nykyinen cocktail on syntynyt monen tekijän summana. Pikka soitti bändissä yli kymmenen vuotta. . Kun se lopetettiin vuonna 2007, jäin kaipaamaan sitä, kuinka tein sille bändille biisejä. Yhdistin sitten sen tavan tähän bändiin ja alkoi tulla tällaista. En enää kategorisoinut sitä, että nyt pitää tehdä melodödöä. Basistina on nyt Erkki Silvennoinen. Kitaristi Markus Vanhalan mukaan yhtye on löytänyt oman ilmeensä. M oneskohan kerta tämä lienee, kun haastattelen tähän lehteen Markus Vanhalaa. New World Shadowsilla se jalostui, kun tuli sellainen fiilis että siitä oli hyvä jatkaa. Silloin löytyi se oma juttu mitä halutaan tehdä, tällainen melodinen meininki. Karhulalaisyhtye on takonut metallia jo viisitoista vuotta, mutta Vanhalan mukaan vasta viimeiset viisi on tehty kunnolla töitä. . Mies on soittanut urallaan rouhekopallisessa bändejä ja tuurannut lisäksi milloin missäkin, joten juteltavaa on riittänyt. Nyt on kyse siitä varsinaisesta pääasiasta eli Omnium Gatherumista. Genretystä ei pitäisikään sillä tavalla miettiä, kitaristi miettii. Toinen syy kasvaneeseen melodisuuteen on se, että kitaristi Harri Pikka jätti yhtyeen vuonna 2010. Teksti Vilho Rajala | Kuvat Markus Paajala | www.omniumgatherum.com Omnium Gatherum nousi uudelle tasolle vuoden 2011 New World Shadowsilla. Beyond-levy seurailee samoja aikuisia latuja, joilla luiston takaavat tarttuvat melodiat. Häntä on vaikea mieltää uudeksi jäseneksi, koska soittokujeet ovat niin läpeensä tuttuja. Toni Mäki ehti soittaa bändissä vuodesta 2008 saakka.
Inferno 35
Tätä tehtiin viime heinäkuusta marraskuun loppuun. Siinä oli aikaa kuunnella ja tehdä sellainen jonka haluaa, eikä sellaista jonka ehtii. Jarmo Pikka äänitti rummut Vaasassa Nordic Audio Labsilla Sami Koiviston kanssa. Laulusovitukset ja tekstit ovat laulaja Jukka Pelkosen käsialaa. . Kirjoitin koko levyn matskun vähän päälle kuukaudessa. Pyydettiin Eerik Purdon soittamaan bassot levylle, hänhän soitti myös The Redshiftillä. Mutta Eerik on ajautunut aika kauaksi metallista, eikä sitä kiinnostanut tulla enää vakijäseneksi. Tosin joka kerta ensimmäinen versio on ihan kauhea. Olen keskustellut Rytmihäiriön, Barren Earthin ja MyGrainin kanssa tästä aiheesta, ja niillä on sama kokemus. Firma meni sittemmin nurin että kupsahti, mutta OG:n levy ehti saada hyvän vastaanoton. Niinpä tarjouksia muilta lafkoilta tuli varsin mukavasti. . Vanhala kuittaakin, että lafkojen kanssa hommat ovat niin sanotusti korkeammassa kädessä, mutta ainakin Lifeforcen asenne on tehnyt häneen vaikutuksen. . Vanhala toistelee haastattelun aikana useaan otteeseen, kuinka OG:ssa on olennaista se, että se on kaveriporukka. Lifeforce on kyllä lämminhenkisin lafka, jolla ollaan ikinä oltu. Se on sellaista ylitriggeröityä heviä. Uudella levyllä sävellysvastuuta kantoi hänen lisäkseen vain Koto. Ensimmäistä kertaa ollaan tavattu työntekijöitä monta kertaa ja tutustuttu niihin. Pidin biisienkirjoituksesta New World Shadowsin jälkeen about vuoden tauon. Piiri pieni pyörii, heh. Jospa ryhmä nyt pysyisi koossa vähän aikaa. Lieneekö Swanö laiska, kun tarjoaa kaikille ensimmäisenä sutaisten tehtyä versiota? . Aina pitää sanoa, että ei näin, otetaanpa uusiksi. Toinen versio alkaa kuulemma olla jo sinne päin, ja kun siitä vielä vähän viilaillaan, alkaa oikea soundi löytyä. Ahneina mentiin isoimmalle eli Nuclear Blastille. Oltiinkin yhtäkkiä todella pieni kala isossa vedessä ja huo-. Biisinkirjoitus on bändissä lähes täysin Vanhalan vastuulla. Saatiin sitten Erkki bändiin, tuttu jätkä Amoralista. Muuten tekemässä oli sama kaksikko kuin NWS:llä, eli Teemu Aalto ja Dan Swanö. 36 Inferno Vanhalan mukaan hän tuntee Dan Swanön jo bändin hovimiksaajaksi. . Ennen on aina tehty niin, että levyä äänitetään kuukausi hektisesti ja se on siinä. Viime joulukuussa tuli sellainen fiilis, että alkoi pukata riffiä ja melodiaa. Ei oo koskaan aiemmin tapahtunut vastaavaa, Vanhala ihmettelee. Vaikka biisit syntyivät nopeasti, levy tehtiin pitkällä aikataululla. . Meillä tuli rundin jälkeen sellainen fiilis, ettei Tonin kanssa homma toiminut ihan kuten piti. Pääasia on se, että on mukava tehdä eikä tarvitse vääntää hampaat irvessä, kuten erään nimeltä mainitsemattoman ison saksalaislafkan kanssa. Bändin debyyttilevyn Spirits and August Lightin julkaisi Rage of Achilles vuonna 2003. Kuuntelin Lifeforcen rosterin jotain muita bändejä joita Swanö on miksannut, ja kyllä siellä muutamat oli pitäneet sen ekan miksauksen, heh. Tosiaan, tämäkin suomalaisbändi on nykyään Lifeforcella. OG:lla on kokemusta monesta levy-yhtiöstä, eivätkä asiat ole aina sujuneet kuin rasvattu. . Toiminta ei saa maistua liikaa suorittamiselta. Ruotsalainen laiskuri Beyondin biisit syntyivät reilu vuosi sitten. Eka versio tulee aina todella nopeasti jollain presettisoundeilla, jotka kuulostaa ihan hirveiltä
Bändin pyörittäminen tällä tasolla on aika vaikea yhtälö, kun pitää tehdä paljon, mutta kaikki ei välttämättä jaksa panostaa. Leveätä palkkasekkiä ei ole luvassa. Pelkosen ensimmäinen levy OG:n kanssa oli Stuck Here on Snakes Way (2007), jota Joni Juutilainen luonnehti viime Infernon Beyond-arviossaan pienoiseksi notkahdukseksi yhtyeen muuten nousujohteisessa diskografiassa. Kitaristin mukaan asiat ovat aina menneet parempaan suuntaan. . Se on äärimmäisen raikasta ainaisen synkässä metallimaailmassa. Humoristinen genrenimi käy järkeen. No, nyt sitten Lifeforce kiinnostui meistä aidosti ilman, että me edes otettiin yhteyttä sinne. Nightwish-hetki Omnium Gatherumin debyyttilevy viettää tänä vuonna kymmenvuotisjuhliaan. Kaikki nauhoitukset tehtiin neljässä päivässä. Beyondilla heti LuoTo-intron jälkeen ilmoille paukahtava New Dynamic esittelee bändin kontrastia komeasti. Se oli tietysti aika iso juttu kun laulaja vaihtui, se oli tavallaan meidän Nightwish-hetkemme, tosin aika pienellään, heh... Kriitikot jaksaa yhä hehkuttaa sitä, mikä on vähän kummallista. Asiat tuli siihen pisteeseen, että oli pakko jatkaa eteenpäin, ja bändi oli sitä mieltä, että laulaja piti vaihtaa. Antti Filppu vaihtui Jukka Pelkoseen vuonna 2006. Kolmekymppiset miehet kun häslää tällaista, niin alkaahan se normaalille ihmiselle jossain vaiheessa riittää, jos on elämän muut pelimerkit yhtään mielessä. Bändi on nimittänyt musiikkiaan tunnetusti ?adult oriented death metaliksi?. Vasta The Redshiftin aikaan mä aloin itse ihan tosissani manageroimaan tätä bändiä ja näkemään vaivaa esimerkiksi kiertueitten järjestämiseen. Omnium Gatherumin ex-jäsenlista on pitkä. Meillä ei ollut mitään järkevää budjettia. Että eikös levy-yhtiöt nyt hoida näitä asioita, kiertueita ja muita. Ei se nyt mikään klassikko ole. Levy-yhtiön konkurssi hidasti menoa hieman, mutta bändi itsekään ei ollut ihan kartalla siitä, mitä kaikkea voisi tai kannattaisi tehdä. . Ainakaan vielä ei ole tullut takapakkia. Vanhalan mukaan bändi ei ole käynyt läpi mitään repiviä kriisejä, vaan vaikeinakin hetkinä on ollut luottoa siihen, että yhtye jatkaa taivaltaan. . Se on sellaista Robin Hood -toimintaa. On hakkausta ja tikkausta ja melko kiukkuistakin säkeistöä, mutta lopulta kappale matkaa pehmeisiin duurimaisemiin, joissa Vanhalan soolot kommunikoivat ennen kaikkea toivoa ja optimismia. Vaatii tiettyä taistelija-asennetta, että tätä hommaa nyt tehdään. Siellä oli hyvin englantilainen meininki, että kattellaan mitä tulee... Vanhala muistelee, että levy sai yllättävän paljon kehuja ja kiitosta etenkin sen hätäiseen tekotapaan nähden. . Hommat ei hirveästi toimineet. Me ei tiedetty kolmella ekalla levyllä mistään mitään. Odoteltiin vaan, että jotain tapahtuisi. Se oli todella punkkia! Omasta mielestä siitä levystä olisi voinut tulla paljon parempikin, jos olisi ollut vähän enemmän aikaa. AODM on ikivanha termi, joka komeili OG:n eräässä varhaisessa paitamallissa. Inferno 37. Sitten alkoi pukata arvioita, ja sehän on meidän parhaiten arvioitu levy edelleenkin. mattiin, että niitä ei tämä bändi kiinnosta paskan vertaa. Sitten mentiin Candlelightille
Lentoasemalla katselin, kun muut pojat lähti kotiin ja mietin, että mihinköhän tässä on ruvettu. Viime keväänä Insomnium teki joka viikonloppu festareita ja OG nauhoitti samaan aikaan levyä. Tähän mennessä kaikki on toiminut hyvin, ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Bändit ruokkii toisiaan. (Inso-kitaristi Ville) Frimanhan myönsi, että siellä on ollut parilla viime Insomnium-levyllä OG-vaikutteita, heh. Enäähän tästä puuttuu se, että bändit yhdistyvät Insomnium Gatherumiksi. . Pienimuotoinen pelästyminen siinä tuli alussa. Jo aiemmin mies oli tuurannut kumpaakin Inso-kitaristia. . Kysymys on vain siitä, milloin on minkäkin 38 Inferno bändin vuoro. Ja mullahan on niissä vähän eri roolit. New World Shadowsilla me alettiin miettiä, että kaikkihan me digataan jostain Journeystä ja Totosta ja muista vaietuista bändeistä, joista death metal -muusikot ei saa tykätä! Silloin keksittiin se vanha fraasi uudestaan. Viime vuonna oli ensin OG:n neljän viikon rundi ja lähdin siitä ilman yhtään välipäivää Insomniumin rundille. Kohtalo kikkailee. Jos kahdessa bändissä soittaminen johonkin tuo haasteita, niin aikataulujen laatimiseen. Mutta Vanhala korostaa, että tämä on pohjimmiltaan ammatinvalintakysymys.. Melodiat ei ole aina niin synkkiä, vaan siellä on aika selviä stadionrockhaikuja. Markunsomnium Vanhalatherum Vanhala sai toissa vuonna pestin Insomniumiin, kun alkuperäiskitaristi Ville Vänni jätti bändin kirurgintyönsä ja perheensä vuoksi. Siinä oli luuranko, jolla oli pääkallo ja silinteri ja selässä luki ?adult oriented death metal?. Todennäköisesti toukokuulla OG:lla on oma headliner-rundi. Välillä on tietysti pieniä kireysoireita. Hävettää aina sanoa, kun kysytään missä bändeissä mä soitan, että semmoiset kuin Insomnium ja Omnium Gatherum. Nyt on sitten hirveä säätö, että saadaan ne menemään limittäin. OG:ssa olen päävetovastuussa musiikillisesti ja säädöllisesti. Tyylillisesti OG ei putoa Insoista kovin kauas, ja kun Beyondilla kuuntelee esimerkiksi Formidablekappaletta, yhtäläisyyksiä ei voi kiistää. Homma toimii toki toisinkin päin. . Keikkamyyjä on jo pitkään sanonut, että pitäisi kokeilla mihin omat siivet riittää. Entä henkisesti. Alkavana keväänä molemmat bändit haluaisivat tehdä Euroopan-rundin. Mutta kyllä OG-jannut meikäläisen tuntee ja tietää, että tämä on mulle prioriteetti. Eikö koskaan meinaa ahdistaa, kun on jatkuvasti kahden bändin kanssa säätöä? . Sekin vaati tietynlaista luonteenlujuutta. Se nimipolitiikkakin on jo niin huumoria. Insomniumissa soitan vaan kitaraa ja teen jotain riffejä, jos siltä tuntuu. Omnium Gatherumissa hiukan kavahdettiin muutenkin kiireisen Vanhalan uutta kiinnitystä. . Aluksi oli ideana tehdä ?Markuksen läkähdytysrundi?, eli että bändit olisivat yhdessä tien päällä. Se ei onnistunut. . Tällä hetkellä Insomnium askartelee uuden materiaalin parissa. Kyllä ne sen tajusi, ettei Insomnium tuu vaikuttamaan tähän, eikä se ole vaikuttanutkaan. Vanhala ei erikseen ajattele tekevänsä biisejä OG:lle tai Insomniumille. ?Lentoasemalla katselin, kun muut pojat lähti kotiin ja mietin, että mihinköhän tässä on ruvettu.?
Siispä, ehdota bändille uutta genremääritelmää ja saatat voittaa kuvan Charvel-sähkökitaran! Parhaan ehdotuksen valitsee OG-kitaristi Markus Vanhala, kakkoselle ja kolmoselle pannaan lohdutukseksi yhtyeen uutta levyä. Mietintäaikaa on seuraavaan numeroomme asti. Lähetä ehdotuksesi 22.3.2013 mennessä osoitteeseen kilpailut.inferno@popmedia.fi. Otsikoksi viestiin OmG.. on osuva määritelmä Omnium Gatherumin musiikille, mutta kenties luonnehdinta alkaa olla aikansa elänyt. Genretä OG, voita Charvelin skitta! Oheisessa jutussakin mainittu ?adult oriented death metal
Ensi vuonna varmaan toisin päin. Tää on ikiliikkuja! Katotaan missä vaiheessa pää sanoo ?prii, välivuosi?! Kitaramaikka Kuten todettua, Omnium Gatherum on ennen kaikkea kaveriporukka. Tulee tsekattua sellaista kamaa, jota ei todellakaan muuten tulisi. Aikoinaan Vanhala on itse suorittanut musiikkiopistossa kaiken, minkä Kotkassa pystyi. . Kitarat on saaneet joululoman. Treenaamattomuus ei ole kuulemma tehnyt yhtyeen soitolle ainakaan pahaa. Se ei tosin enää nykyään tarkoita, että bändi luuhaisi jatkuvasti keskenään treenikämpillä. . Kalastelee, mökkeilee, urheilee. . Eihän tätä ole pakko tehdä, kukaan ei käske. Pitäiskö perustaa vielä bändi, joka pelkästään treenaisi, Vanhala miettii. Kitaristin lanseeraama ?sähköpostihevi?-käsite kuvaa hyvin OG:n toimintatapaa. Ei enää niin, että opetellaan treenikämpillä, vaan opetellaan kotona. Jottei Vanhalan aika kävisi pitkäksi, hän tekee päivätyökseen soitonopetushommia Haminan kansalaisopistossa. Tämän ilmestyessä yhtye on jo käynyt Japanin-kiertueella, mutta. Vanhala demottaa biisit mahdollisimman valmiiksi kotonaan ja muut sitten treenaavat siitä. . Ratkaisu on muun muassa siitä mainio, että työ joustaa bändien tarpeiden mukaan. . Se pitää homman mielenkiintoisena, kun saa soitella kaikkea jostain Angry Birdsin tunnarista aina Elämää juoksuhaudoissa saakka. Vanhemmilla on Pyhtäällä mökki ja se on sellainen oma turvapaikka kaikelta stressiltä. Tosin New World Shadows treenattiin OG:n kanssa siellä, eli tuotiin se stressi sinnekin. Nyt kierretään Suomea Kun uuden levyn nimi on Beyond, on sopivaa että Omnium Gatherum lähtee myös maantieteellisesti ?beyond?. Niinpä pedagogin hommat ovat varsin luonteva ratkaisu. Silloin harvoin, kun Vanhalalla ei ole mitään kitaraan liittyvää tekemistä, hän rentoutuu. Ja todella paljon menee roskiinkin. Nauhoittelen tosi paljon musiikkia kotona kun se kausi pukkaa. Kuiviakin kausia on. . Joskus hyvä idea syntyy niin, että biisi on vartissa kasassa, ja joskus se ottaa vuoden. Nuorin on 8 ja vanhin 74. Jos alkaa vituttaa, niin aina voi lopettaa. Nyt on ollut sellainen, kun saatiin levyhommat valmiiksi ja viime vuosi oli niin ahkeraa rundausta. Siinä saa opettaa ihan tarpeeksi. Ilmeisesti sillä on sellainen käänteinen vaikutus, että kaikkien täytyy kantaa vastuu omista osuuksistaan entistä tarkemmin. 40 Inferno . Olen antanut yksityistunteja, ja mua pyydettiin tuuraamaan paikalliselle musiikkiopistolle kolme vuotta sitten. Nyt mulla on yli 50 oppilasta viikossa. Tyhjäkäynti on jäänyt pois ja me treenataan silloin kun oikeasti tarvii. Maksimissaan kolmet treenit pidettiin ennen tätä levyä. Itse diggailisin kyllä treenailla! Olen miettinyt monta kertaa, että vaikka soitan miljoonassa bändissä, yksikään ei treenaa kunnolla. Nyt kun on 30 tullut tauluun, on pakko yrittää tehdä jotain kropalle, ettei ihan räjähdä. Tänä vuonna OG keikkailee ja Insomnium tekee levyä
Päivä sen jälkeen, kun viimeinen Suomen-rundin keikkasoppari tehtiin, meille tarjottiin maaliskuulle Enslavedin Euroopan-rundin main support -slottia. Suomen keikkamyyjä sanoi, että ette te nyt voi perua tätä, ei näitä voi enää organisoida keväälle uudelleen. Pakko se on arvostaa yhteistyökumppaneita sen verran, ettei peru tällaisia. Joskus onni potkii, aina ei. Ei sitä voi oikein kiukutella, kun tässä nyt ollaan. Vaikka Markus Vanhala on Omnium Gatherumin primus motor, tekstit ja laulusovitukset ovat laulaja Jukka Pelkosen vastuulla. Nightwalkers kertoo eteenpäin menemisestä selkä suorana ja suomenkielinen tekstinpätkä ihmisen mahdollisuudesta olla välittämättä kaikesta skeidasta, jonka joku muu mahdollisesti yrittää kaataa niskaan. OG:n tekstit ovat Pelkosen vastuualuetta, eivätkä muut niihin juuri puutu, koska siihen ei ole tarvetta. . Beyond Finland Tour käsittää 14 keikkaa. Nyt on kaksitoista keikkaa. Tälle hommalle on elämä pilattu jo teininä. Sitä on tapahtunut Omnium Gatherum -levyillä ennenkin, muttei Pelkosen aikana. . Prosessi on yleensä aika yksinkertainen. Mulla on varastossa aika kasa erilaista lyriikkaa ja kirjoitelmaa. Saatan kaivaa insipiraatiota sieltä tai sitten tehdä tyhjän päältä. Kun teen sanoja OG:lle, pysyn totta kai tiettyjen aihealueiden piirissä, koska haluan jatkuvuutta albumien välille. Pelkosen murinatyyli on melkoisen väkivaltaista kuultavaa. Kun seassa tulee myös puhdasta laulua, tulee helposti miettineeksi äänen kestävyyttä tien päällä. Pitäiskö perustaa vielä bändi, joka pelkästään treenaisi?? haastatteluhetkellä Vanhala vasta odotteli lähtöä. Se on nykyään se juttu, mihin kannattaa panostaa, eikä levyihin, heh. Insomnium kävi Amerikassa viime syksynä. Aikaisemmin se on tuntunut hieman oudolta, mutta kyseiseen biisiin se sopii äärimmäisen hyvin. Hän tuntuu suhtautuvan vastoinkäymisiin lähinnä huumorilla. . Kerta oli OG:n ensimmäinen. . Ne kiertueet ei todellakaan ole halvimmasta päästä. Inso-rundiinkin saatiin onneksi Musexin tukea. Kehotettakoon tässä nyt kaikkia vaivautumaan OG:n Suomen-keikoille, jotta kotimaisen metallikansan tuki tulee selväksi. Vaikka ei Vanhala sitä kyllä tarvitse. Ajatus on hieman samansuuntainen kuin Soilworkin kollegalla Björn ?Speed. Sama kaveri järjesti MyGrainin kiertueen viime vuonna ja halusi OG:nkin sinne. Kerrankin noin päin, ettei tarvinnut itse promota. Siitä Vanhala ei ole oikein kartalla, kuinka kovassa huudossa OG Japanissa on. . Insojen kanssa käytiin yksi keikka siellä ja se oli siisteintä ikinä. Toukokuussa näin New World Shadowsia Tokion Tower Recordsissa, se on mun ainoa kenttätutkimukseni. Vanhalan toiminta OG:n managerina vie huomattavasti aikaa. Myös paitakauppa on nykyään todella tärkeä asia. Kaikki keikat vedettiin, mutta en puhunut mitään suurimman osan ajasta. Ihan hyvä meininki on ollut tähän asti, kun olen muille lyriikoiden aiheista kertonut. Vanhala kertoo tavanneensa lähes päivittäin väkeä, joka tuli juttelemaan Omnium Gatherumista. Tämä oli varmasti helpotus muille, heh. Inferno 41. Beyond on kertomus siitä, kuinka jokaisella on mahdollisuus ?liihottaa myrskyn yllä. Merellinen maisema tosiaankin jos ihmisen olemassaolon mieltää tyrskyisäksi, ja sehän on kovin helppoa, kuten me kaikki hyvin tiedämme. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään elämän synkistä puolista. Aivan kuten kappaleiden melodiat eivät aina kommunikoi pelkästään toivottomuutta, myös tekstit pyrkivät katsomaan asioita positiiviselta kantilta. . Vanhala heittää, että bändi lähtee Japaniin treenaamaan, jotta Suomen-keikat menevät sitten mahdollisimman hyvin. Vaikka Vanhala viittaa mielellään kymeläiseen pessimismiin, hänestä ei saa kovin negatiivista hahmoa tekemälläkään. Jenkkirundia ei ole kuitenkaan vielä näköpiirissä. . Beyond jatkaa tässäkin mielessä siitä, mihin New World Shadows jäi. Tyrskyisää elämää Juuri ennen Japanin-reissua tavoitettu Jukka Pelkonen kertoo, että merellinen maisema on Beyondin teksteissä eräänlainen vertauskuva elämälle. Sehän tehtiin jopa bussilla, yleensähän bändit kiertää siellä pakulla. Ja kun meillä ei ole managementia, vaan itse tässä yrittää manageroida, niin se on vähän sellaista, kitaristi pyörittelee. Suomen-kiertue starttaa Kotkan VPK-talolta samana päivänä kun tämä lehti ilmestyy. Aikoinaan, kun olimme soittamassa ekoja enkkurundeja, ääneni katosi totaalisesti. ?Vaikka soitan miljoonassa bändissä, yksikään ei treenaa kunnolla. Sähköpostiliikenne, tiedotteet, kiertuekyselyt ja keikkamyyjien kanssa painiminen ovat olennainen osa bänditoimintaa. . Hän jatkaa soittamista ja musiikin tekemistä joka tapauksessa. . Stridillä toisaalla tässä lehdessä. . No, nyt tehdään sitten Suomea. Tämä tuottikin kuulemma aluksi ongelmia, mutta nykyään laulutekniikka säästää ääntä oikealla tavalla. . Tematiikka sukeltaa ihmisen syvään olemukseen ja tarkastelee sitä sekä sisäisten tapahtumien että ihmisten jokapäiväisen interaktion kautta. ja jatkaa olemistaan vaipumatta loputtomaan ahdinkoon. Eräs erikoisuus levyllä on, että Nightwalkers-kappaleessa kuullaan suomen kieltä. Meillä se on ulkoistettu, mutta ne tuotteet pitää itse hoitaa
Pilkatkaa te kaikentietävät pölhökustaat minkä ehditte, mutta Strong Arm of the Law?n kaltaisten levyjen kiehtovaa alkuvoimaa te ette voi meiltä viedä. . Elettiin 60-luvun loppua. Pohjimmiltaan hän kuvailee itseään araksi: siinä missä Byfordin velipuoli oli paikallinen nyrkkisankari, laulaja vetäytyy mielellään yhä syrjään. . Laulaja on edelleen vaitelias aiheesta. Onnellinen lapsuus oli vaihtunut traumaattiseen teini-ikään, koulun lopettamiseen ja vaihtuviin hanttihommiin. Rockmusiikki Muiden ikäistensä tavoin Byford kiinnostui rockista The Rolling Stonesin ja The Beatlesin kautta. Tein niistä myöhemmin esimerkiksi kappaleen Princess of the Night, Byford hymähtää. Biff Byfordin teini-ikäistyminen on sarja tragedioita: äidin kuolema, sukulaisten luona asuminen, myöhemmin isän vammautuminen työtapaturmassa. Niissä Byford soitti edelleen bassoa. On luonnollista, etteivät psykedeelit kiehtoneet työväentaustaista miestä. Se tuntuu olevan periytyvää. Siinäpä ne tärkeimmät. Koulussa fyysinen kurittaminen oli vielä voimissaan. Lapseni ovat samanlaisia. Jos en tunne ketään paikalla olevaa, jään yksikseni nurkkaan seisomaan, Byford naurahtaa. Byfordin syntymävuonna amerikkalainen dj Alan Freed käytti afroamerikkalaisesta musiikista ensimmäistä kertaa termiä rock?n?roll. Byford on tästä todistusvoimainen tapaus: konevoimat ja teollisuuskuvasto ovat olleet Saxonin musiikissa läsnä alusta alkaen. . Teksti Lauri Ylitalo | Kuva Kai Swillus | www.saxon747.com Brittimetallijäärä Saxonin Biff Byford on todiste siitä, ettei heavy metalin tarvitse alistua pikkuporvarillisuuden kahleisiin. laskeutunut kotka L ankapuhelin soi suuntanumeron mukaan Whitbyssä, Pohjois-Yorkshiressa. Byfordin ensimmäinen tyttöystävä tuli raskaaksi. Se on tyypillinen englantilaiskylä, muutaman tuhannen asukkaan keskus sata kilometriä Manchesterista koilliseen. Jos lapsuuden vaikeudet ovat opettaneet jotain, se on eteenpäin menemisen taito. Byfordin ensimmäisiä bändikokeiluja 60-luvun lopussa olivat Iron Mad Wilkinson Band sekä Coast. Tuolloin pitkäsoittomuotoinen äänilevy oli tuore keksintö, ja myös Englannissa bändit keskittyivät esittämään coverbiisejä. Saxonin pitäminen kasassa 30 vuotta on ollut aikamoinen taistelu. Yhtäkkiä 12-vuotiaan pojan oli huolehdittava isästään. Kaikkien alamäkien jälkeen me olemme lopulta nousseet jaloillemme. Byfordin yhtyeen paitaan pukeutuminen on yhtä aikaa sekä historiatietoista että itsensä rajaamista altavastaavien heimoon. Perhe muutti isän työn perässä läheiseen Skelmanthorpeen, kaivoskylään, jossa Byford varttui teini-ikäiseksi saakka. Laulu valikoitui instrumentiksi vasta myöhemmin. Byford ei lähde mukaan small talkiin tuntemattoman kanssa. Vaikka hyvän maun vaalijat nauroivat Saxonille jo 80-luvulla, bändi on kestänyt aikaa ja muuttuvia tuulia. Istuin lapsena katselemassa, kun junat ajoivat kylän läpi. Jostain syystä isot höyryveturit kiehtoivat minua. Sosiologien mukaan meluisa 42 Inferno musiikki mallinsi työväestölle tehtaiden koneiden ääniä. Laulajan ensimmäinen instrumentti oli basso; Vox Stroller hankittiin isän sairaseläkerahoilla. Tärkeintä on ollut pysyä vaikeissa tilanteissa yhdessä ja rauhallisina. Byford syntyi tammikuussa 1951 Honsleyssa. Vielä varhaislapsuudessa se oli Byfordille kaukainen käsite. Niinpä Iron Mad Wilkinson Bandin kokoonpano oli iso, miehistöön kuului esimerkiksi erillinen huuliharpisti ja kappalemateriaalia oli omaa. Bänditoimintaan liittyi säännöllinen lsd:n käyttö, josta Byford jäi ulkopuoliseksi. 60-luvun Briteis-. Yritän tavoitella Peter Rodney Byfordia, mutta vastaaja on naisääni. ?Hän palaa noin tunnin kuluttua?, Byfordin vaimo ilmoittaa. Olen jättämässä soittopyyntöä, kun Byford tarttuu puhelimeen. Whitbyssä on kuulemma helvetin kylmä. 1950-luvulla Englanti koki historiansa nopeimman taloudellisen nousukauden
?Istuin lapsena katselemassa, kun junat ajoivat kylän läpi. Jostain syystä isot höyryveturit kiehtoivat minua. Tein niistä myöhemmin esimerkiksi kappaleen Princess of the Night.? Inferno 43
Byford puhuu haastatteluissa paljon naisista, nykyään tosin menneessä aikamuodossa. Viime vuonna emme tehneet juuri muuta kuin levyn, joten perheelle jäi paljon aikaa. Myös Saxonin levyillä on kuultu nykyajan orkestraalisia elementtejä ja suurieleisiä sovituksia. Siinä on aran Byfordin elämäntyö. Perhe ja naiset ?En kuvittele olevani supertähti. Minulle rock?n?roll on ollut fantastista, se ei ole aiheuttanut esimerkiksi huumeongelmaa.? sä huumeet olivat keskiluokkaisen hippiliikkeen suosiossa, työläislasten muodostamissa moottoripyöräjengeissä niitä halveksuttiin. Halusin tehdä mahdollisimman intensiivisen levyn, unohtaa kosketinsoittimet ja tekniset kikat. Byfordin Saxon lunasti paikkansa heavy metalin kaanonissa. Ensi vuodesta en vielä tiedä. Muusikkona Byford on palaamassa juurilleen. Juuri julkaistu Sacrifice on riisuttu koristeista kokonaan. . Hän pukeutui SS-mantteliin. Onneksi enää ei ole sellaista. Miten ammattisi on muokannut sinua ihmisenä? . Joillekin rockin pariin joutuminen on täysin katastrofaalista. Vuonna 1979 yhtye solmi levytyssopimuksen ranskalaisen Carrere Recordsin kanssa. Bändi täytyy saada pitämään katse pallossa. Mutta Paulin saaminen siihen pisteeseen on melko raskasta. Mikä on suurin saavutuksesi? . Kaikki meni hyvin, mutta tuskin tuotan toista Saxon-levyä. Kuka Saxonissa tarvitsee eniten tuottamista? . Vuoden 2011 Call to Arms oli askel yksinkertaisempaan suuntaan. Minä en voi valittaa. Nykyisestä perheestään Byford puhuu hyvin vähän. Claude Carreren yrityksen taloudellisen pohjan muodostivat ranskalaiset chansonartistit ja Boney M:n kaltaiset eurodiskoajat. 44 Inferno Araksi mieheksi . En ole koskaan lähtenyt bändistä.. Kun Saxon syksyllä 2011 palasi maailmankiertueelta, rocktähti rakensi poikansa kanssa ulkorakennukseen skeittirampin. Neljästä lapsesta vanhin on teini-iässä. nousi jaloilleen. SOBin ensimmäisillä keikoilla Byford soitti vielä toista bassoa. En kuvittele olevani supertähti. Minulle rock?n?roll on ollut fantastista, se ei ole aiheuttanut esimerkiksi huumeongelmaa. Tänä vuonna rundaamme. Carreren laajan jakeluverkoston ansiosta yhtyeen 1970?80-lukujen albumit Saxon, Wheels of Steel, Denim & Leather ja Power & Glory myivät hyvin. tai ehkä juuri siksi . Bändissä on kavereita, mutta tuottajan tehtävänä on johtaa. . Juuri naisten kanssa 80-luvulla. Kansaneläkeikään tulevat miehet ovat totisesti muuttuneet aikojen saatossa. . Älä ikinä anna periksi. . Pitää vain onnistua löytämään tasapaino perhe-elämän ja rockin välille. Se on ongelma, josta halusin eroon. Kun asiat loksahtavat kohdalleen, lopputulos on mahtava. Son of a Bitch . Ihan kuin Never Surrender, Byford naurahtaa Sacrifice on Byfordin tuottama. Viimeiset vuosikymmenet Saxon on kilpaillut samoilla markkinoilla esimerkiksi saksalaisten metallibändien kanssa. Vuonna 2007 ilmestyneessä elämäkerrassaan Never Surrender (or Nearly Good Looking) Byford kuvailee yksityiskohtaisesti ensimmäisiä seksuaalikokemuksiaan sekä tapahtumia rocktähteyteen nousun jälkeen. Milloin jalkasi ovat nousseet pahiten maasta? . 20 levyä, tuhansia keikkoja. Kun bändi tuottaa yhdessä, jokainen haluaa olla tuottaja. Byford oli kahden maailman välissä. Iron Mad Wilkinson Bandiä seurasi Coast. Koska lähtökohtaisesti tuottaja on myös johtaja, asetelma on ristiriitainen. Hän on mennyt aikuisiällä toisen kerran naimisiin. Näin pitkä ura. Vähemmän aivoja, enemmän sydäntä. Albumin keskeinen kappale on Fighting, johon Byford on kirjoittanut koko elämänkatsomuksensa. Väliajalla lavalle nousi strippari. Se on biisi ihmisille, jotka kysyvät, miten olen onnistunut pysymään kuvioissa 30 vuotta. Coastissa Byford tutustui Paul Quinniin. Quinn on kitaristi, joka on Byfordin ohella pitänyt Saxonia elossa 70-luvun lopulta saakka. Paul Quinn. Huh. Graham Olivierin ja Steve Dawsonin löydyttyä Saxonin esiaste SOB
Reilun tunnin mittainen pitkäsoitto heittää kuuntelijan tuumailtavaksi tarinan jäihin vajoavasta miehestä ja hänen tapahtuman myötä moniin suuntiin risteävistä ajatuksistaan. Elämää suurempaa paisuttelua ja lieviä palovammoja aiheuttavaa tunteen roihua arvostavat ja juustonmakua pelkäämättömät musiikinystävät kuitenkin astuvat tälle tinkimättömästi pystytetylle brittiprogeareenalle kuin kotiinsa.. Arenan Mick Pointer nimittäin takoi rumpujaan kyseisen, edelleen aktiivisen kanssaprogeltajan suositulla Script for a Jester?s Tear -debyytillä. Tälle vuonna 1998 julkaistulle kimpaleelle mikään mahtipontinen ei ole vierasta. Tarjolla on viihteellistä, vetovoimaisten kappaleiden ehdoilla kulkevaa ja virtuositeetin osoittamisesta vähemmän kiinnostunutta mutta silti hyvin huolellisesti punottua turvaprogea. Kokoonpano on väärällään sokkeloisen progemetsän silmäätekeviä. Voidaan jopa sanoa, että Wrightsonin paatoksellinen äänimaalaus asettuu kuin itsestään Arenan aina teennäisyyteen asti teatraalisen, steverotherymäisillä kitarasooloilla voidellun ja kosketinsoittimen kaikkivoipuuteen uskovan luomuksen piirustuksiin. Vaikka Arena ei The Visitorilla olekaan varsinaisesti karsinoitavissa metallihyllyyn, esimerkiksi eeppinen The Hanging Tree ja dramaattinen (Don?t Forget to) Breathe vetoavat tunnekylläisyydessään varmasti moneen raskaamman musiikin ystävään. Niin kuin ikiaikainen progeperinne vaatii, The Visitor on tietysti teema-albumi. Frost) ja kosketinsoittaja Clive Nolan (mm. mars Koska brittiyhtye Arenasta on kerta kaikkiaan mahdotonta puhua mainitsematta Marillionia, on parasta räpiköidä suosiolla virran mukana. IQ), kitaristi John Mitchell (mm. Tervetuloa, suurieleisen progressiivisen rockin ystävät. Melodraamaareenalle . Niin sanotun vanhan . Marillionin ystäville Arena onkin usein ollut mieluisaa kuunneltavaa: Marillionin kehittäessä ilmaisuaan levy levyltä Arena pysyi järkähtämättä paikoillaan. Ilkeä ihminen voisi puhua näennäisprogressiivisuudesta, ja on ihmisiä, jotka eivät voi sietää Arenaa. The Visitorilla Arenalla on hallussaan kaiken A ja O, aimo nippu yhdelle ja samalle levylle suljettuja ässäsävellyksiä. Edeltäjänsä jälkeen jättämä euforia antoi odottaa jotain elämää suurempaa. Kastautumisen aloittaa luontevasti A Crack in the Ice -niminen lohkaisu. Laajalti tunnetun ja esimerkiksi Dream Theaterin, Megadethin ja Rushin kanssa työskennelleen Hugh Symen visioima kansikuva on poikkeuksellisen näyttävä muttei varsinaisesti valaise albumin konseptin saloja. Mahtipontisuus ja suurellisuus ovat The Visitorin avainsanoja, omaperäisyys ei. Teksti Panu Koski Arena The Visitor Verglas 1998 Vuonna 1995 perustetun Arenan korskealta kolmosjulkaisulta kiirii turhia kursailematon neoproge. Yllättävää kyllä, Pointerin M-menneisyydestä muistutettiin The Visitorin alkuperäispainoksen kansitarrassakin, vaikka Script julkaistiin sentään jo vuonna 1983, viisitoista ajastaikaa aikaisemmin. Siinä missä Marillion on pyristellyt vuosien kuluessa aina vain kauemmaksi alkupään soundistaan, epätoivoiset ja kehitystä viimeiseen asti vastustaneet ano-rakit ovat etsineet korkeatasoista korviketta kissojen, kenties koirienkin kanssa. Tekijägallerian tunnetuimmat hahmot ovat basisti John Jowitt (mm. Miehen karismaattinen, eläytyvä ja korostuneen tunteikas ääni kysyy hetken tai useamman totuttelua mutta osoittautuu pian oleelliseksi osaksi Nolanin ja Simon Hanhartin yhdessä tuotta46 Inferno maa albumia. toisin sanoen solisti Fishin aikaisen . Todellisuudessa kouraan jäi hyvä vaan ei erinomainen pyörylä, jolla Wrightsonkin oli jo ehditty korvata asiallisella mutta jokseenkin persoonattomalla Rob Sowdenilla. Myönnettäköön silti, että supereeppinen The Butterfly Man lähettää edelleen jääkylmiä väreitä kuuntelijaan. Omaleimaista lähestymistapaa ja uniikkia soundia hakevien on parasta kiertää Arena ja yhtyeen koko tuotanto kaukaa. Pikemminkin voitaisiin puhua tahallisesta hämärtämisestä. The Visitoria seurasi parin vuoden kuluttua Immortal?-niminen teos. Pendragon). Arenan neljäs taistelija, vokalisti Paul Wrightson, on hänkin karju paikallaan
2-day tickets pre-sale 85e www.lippupalvelu.fi Jalometalli winterfest 9.3.2013 Stone & Maple Cross Jalometalli Spring Break 13.4.2013 Queensr¨ yche, Enforcer, Stargazery POHJOIS-SUOMEN MUSIIKKIKAUPAN Torikatu 12, 90100 KESKUS Oulu. 08-5146 414 WWW.MUSIIKKIKULLA S.FI POHJOIS-SUOMEN MUSIIKKIKAUPAN Torikatu 12, 90100 LAUANTAI OVET 13.4.2013 18. 00 KESKUS Oulu. 08-5146 414 WWW.MUSIIKKIKULLA S.FI IKÄRAJA K-18 POHJOIS-SUOMEN MUSIIKKIKAUPAN LIPUT Torikatu 12, 90100 KESKUS Oulu. 08-5146 414 WWW.MUSIIKKIKULLA S.FI 35/?40? POHJOIS-SUOMEN MUSIIKKIKAUPAN Torikatu 12, 90100 KESKUS Oulu. 08-5146 414 WWW.MUSIIKKIKULLA S.FI
Tämä ei tarkoita, että bändi pyrkisi häpeissään irti menneisyydestään, vaan kyse on ainutlaatuisesta kyvystä kuljettaa black metalia täysin uuteen suuntaan. Useammin kuin kerran Suomen Celtic Frostiksi kutsuttu yhtye on saanut aikaiseksi kaikilta osin uskaliaimman teoksensa, jolla biisikynä viiltää kuin terävin miekka ja tunnelma on blackcrufixionmäisesti pimeä, tai pikemminkin hämärä, sillä musiikista löytyy runsaasti sävykkyyttä ja elintärkeitä nyansseja. Levyn erikoisin yksityiskohta on yhtyeen uusi kitaristi Pekka ?Rekku. Suuri yleisö kaipaa viihdettä, Black Crucifixion tekee taidetta. Vaikka yhtye on tehnyt lähes täydellisen levyn, sen kohtalona lienee jatkossakin jäädä marginaalinimeksi, mikä kertoo ainoastaan suoraselkäisestä kompromissittomuudesta. Coronation ei siis aukea jokaiselle kuulijalle, mutta ne jotka tarkastelevat albumin maailmaa avoimin mielin, tulevat kokemaan jotain unohtumatonta. pohjamutaa Joni Juutilainen Inferno 49. Kuusikymppisen kehäketun astuminen black metalin pariin vaikuttaa oudolta ajatukselta, mutta levyä kuunnellessa käy nopeasti selväksi, että kyseessä on täydellinen ratkaisu! mestariteos keskiverto Levyllä soittavista muusikoista jokainen on lähtökohtaisesti samalla viivalla, ja Black Crucifixion on erittäin yhtenäinen bändi, joka toimii kovatasoisten kappaleiden ehdoilla. Blastbeateineen ja kosketinsoitinujelluksineen perinteisempää black metal -ilmaisua tavoittelevan In the Bright Light of Night I Await the Turning Tiden ja pitkäkestoiseksi hämyilyksi muodostuvan Thievesin välillä on selkeitä eroja, mutta samalla erilaiset kappaleet tukevat hienosti toisiaan ja muodostavat vahvan kokonaisuuden. Yhtyeen kyky irtautua genren kirjoittamattomista säännöistä on vienyt Black Crucifixionin pitkälle. Rechardt, joka on luonut maineensa vähintäänkin legendaarisessa Wigwam-progeyhtyeessä. Rehellisesti omalla tontillaan asusteleva bändi näyttää monelle nuoremmalle tekijälle esimerkkiä, kuinka merkittävää oman vaiston ja vision seuraaminen on sokean, lammasmaisen laumamentaliteetin sijaan. Mitä vanhemmaksi BC on kasvanut, sitä tuoreemmaksi ja uudistushaluisemmaksi yhtyeen musiikki on muuttunut. Ossi Honkanen MUSTAA TAIDETTA Black Crucifixion Coronation of King Darkness Spinefarm Arvosteluasteikko lyhyesti: Yli kaksikymmenvuotisen on/off-uransa aikana ainoastaan kolme kokopitkää levyä aikaiseksi saanut Black Crucifixion on kulkenut omia polkujaan. Yhtye on omannut ensimmäisestä The Fallen One of Flames -demosta (1992) saakka uniikin soundin, joka on hiljalleen jalostunut eteenpäin ja saavuttaa odotetun kliimaksinsa Coronation of King Darknessilla. Black metalin konventioita jatkuvasti uhmaava bändi on harvinainen tapaus
SFU:n tapauksessa tämä ei toki tarkoita vielä kovin kummoista kulmikkuutta, mutta kuitenkin. Suomalaisia kiinnostanee, että Torture Killerin Jari Laine on säveltänyt levylle jonkin verran musiikkia. Pressitiedotteessa Barnes hehkuttaa yhteistyötä tämän kotimaamme ylpeyden kanssa, mutta Unbornilta ei löydä Torture Killerin sävyjä muutamaa tummasävyistä melodiaa lukuun ottamatta. Tai noh, keskitempoista death metaliahan tässä soitetaan, mutta Laineen panosta sävellyspuolella en olisi pelkkien tyyliseikkojen pohjalta osannut arvata. Pakko tunnustaa, että vielä Death Ritualsin (2008) aikoihin kaipasin Six Feet Underilta tuoreempaa otetta ja uusia vivahteita. Joten ei muuta kuin takaisin hiomakoneen ääreen. Aki Nuopponen Lost Society Fast Loud Death Nuclear Blast Jos 2000-luvun alkupuolella koettiin Deathchainin kahden ensimmäisen levyn johdolla Suomessa jonkinmoinen thrashbuumi, ilmiöstä ei kasvanut mitään sen suurempaa. Siemenet kylvettiin kuitenkin ilmeisen hedelmälliseen maaperään, sillä viimeisen viiden vuoden sisään kellareista on putkahdellut esiin useampia mielenkiintoisen demojulkaisun perään keikkalavoilla kohkaavia vanhan liiton vauhtimetallia ja pieksentää rakastavia miehenalkuja. Kolme vuotta sitten perustettu Lost Society saa uralleen lentävän lähdön: kansainvälisen Global Battle of the Bands -skaban Suomen-karsinnan voitto ja tästä seurannut diili Nuclear Blastin kanssa takaavat suuren näkyvyyden ilman omakustannejulkaisujen ja pienkeik-. Ja yllätys on näiden kahden pitkäsoittoa ennakoivan biisin perusteella sangen positiivinen. Tuoreet biisit tuovat tyyliltään ja soundeiltaan mieleen Convulsen debyytin World without Godin (1991). Eepeen kipaleet röhisevät ja lätisevät siis asiaankuuluvan visvaisesti. Tavaraa löytyy akustisista introista kiivaaseen sahaamiseen sekä valittaviin leadeihin ja blastauksesta tuplabassarihöykytyksen kautta doomahtavaan laahusteluun, d-beatillä totta kai. Vain vajaan vuoden levytystauon jälkeen julkaistava Unborn sisältää pari uutta jannua, ja siinä sivussa myös tyyli on jälleen hieman muuttunut. Viimevuotinen Undead hylkäsi vanhasta rujonkarheasta ilmaisusta jo puolet, eikä entiseen kolkompaan murjomiseen ole nytkään paluuta. Zombie Blood Curse ja Inferno esittelevät bändin tarttuvampaa puolta, mutta kokonaisuutena kyseessä on varmasti bändin haastavin kiekko. Rumaa ja tehokasta. Kari Koskinen Stratovarius Nemesis Edel Stratovariuksen kolmas Tolkin jälkeinen levy jatkaa tasokasta ja monipuolista linjaa. Koko ajan sattuu ja tapahtuu, ilman että se tuntuisi väkinäiseltä kikkailulta. Levyltä löytää jokaisella kuuntelukerralla jotain uutta, etenkin kuulokuuntelussa. Erityisen mainioksi julkaisun tekee sen homeinen tuoreus. Lisää tätä! Kimmo K. Pointti alkaa tulla harvinaisen selväksi? The Gift of Lifelta ei tunnu löytyvän yhtään omaa ideaa, minkä voisi vähemmän suorassa muodossa niellä hyvien biisien varjolla, mutta näin selvästi kalkkerin kera naputeltuna mielleyhtymiltä ei vain voi välttyä. Hyppysellinen viehätystäkin mahtuu onneksi mukaan. Kipaleiden monimuotoisuus vaatii paneutumista, ja vaikka ihan musan vietäväksi heittäytyminenkin onnistuu, rakenteellisesti mielenkiintoisissa biiseissä riittää sulateltavaa kiitettävästi. Pitkä kokemus kuuluu siinä, että bändi saa monimuotoiset kokonaisuutensa toimimaan kappaleina, vaikka latoo niissä silmille miltei kaiken mitä death metaliin kuuluu. Tästä on kiittäminen Matias Kupiaista, joka on tehnyt kitarointinsa lisäksi huikeaa jälkeä myös miksauksen ja tuotannon suhteen. Hienoa työtä tekee myös uusi rumpali Rolf Pilve, joka antaa rohkeasti oman persoonallisen tyylinsä kuulua. Mikko Malm Six Feet Under Unborn Metal Blade Vanha sepelikurkku Chris Barnes ei muutu enää nuoremmaksi. Convulse Inner Evil Svart 1990-luvun alussa suomikuolon eturintamaan kuulunut nokialainen Convulse yllättää palaamalla pitkäksi venähtäneestä haudanlevosta aktiiviseen levytyskantaan. Koskinen Devourment Conceived in Sewage Relapse Brutaalin death metalin tylyimpiin jenkkinimiin kuuluva Devourment teki esikoisellaan pysyvän jäljen. Sama henki pätee myös muuhun materiaalin, ja Conceived in Sewage onkin varmasti raskastekoisinta Devourmentia ikinä. Kyllä sitä tuttua pikatärinääkin kiekolta löytyy, ei huolta. Dreamshaden kohdalla taas voidaan puhua täysin päinvastaisesta ilmiöstä. Ne ovat antaneet monille koville bändeille suunnan, jonka kautta niistä on kehittynyt jotain täysin ainutlaatuista. Mutta juuri näin sen pitääkin mennä: kitaroista melodiat, kurkusta korinaa. Convulsen paluu otetaan näiden näytteiden valossa vastaan harvinaisen suurella riemulla. Monet biisien kitaraleadit ja -soolot ovat oikein mukavaa kuultavaa, ja mahtuupa albumille muutamia napakasti rullaavia biisejäkin. Kylmä tosiasia on kuitenkin, että albumin tulisi tykittää vielä kymmenen kertaa kovemmin tilanteessa, jossa se haastaa näin selvästi lajityyppinsä nykyistä ja entistä parhaimmistoa. Äärimmilleen viety rankaisu ei nimittäin jätä tilaa kovin värikkäille kokeiluille. Tuo mainittu ensimmäinen askel on kyllä otettu, jälkimmäinen taas jäänyt väliin. Käsissämme on albumi, jonka yksi riffi on Dark Tranquillityä, toinen In Flamesiä ja kolmas rapakontakaista metalcorea. Samaan aikaan hoilataan puhtaasti kuin Soilworkissä ja rähistään perään milloin minkäkin melodeath- tai metalcorebändin tapaan. Nyt kun niitä sitten saadaan, jokin jää silti kaivelemaan. Tämä on mennyt ilmeisesti äijällä jakeluun, sillä uutta vaihdetta lyödään taas silmään. Biisintekijöiden määrä oli lisääntynyt ja levy oli kokonaisuutena monipuolisinta Stratoa pitkiin aikoihin. Elysium (2011) vei musiikin asteen verran progressiivisemmille linjoille säilyttäen silti melodisuuden. Nemesis on kolmikosta ehdottomasti monipuolisin kokonaisuus ja täynnä mielenkiintoisia uusia nyansseja niin soitto-, sävellys- kuin tuotantopuolella. Biiseihin on tullut aimo annos uudenlaista raskautta ja aggressiivisuutta, ja meno on muutenkin melko hektistä. Groovea ja hitaasti ruhjovia paiskomisia on kuitenkin aiempaa enemmän, mikä auttaa myös kappalekohtaisien erojen tekemisessä. Melodiat ja puhtaat soittimet kannattaa kuitenkin hakea aivan muualta, sillä tempon hidastumisesta huolimatta pelin henkenä on alkukantaisella voimalla mörisevä tappaminen. Tämän paremmin tätä touhua on vaikea tehdä, vaikka ei tämä sentään Defeated Sanityn lukemille vielä yllä. Hieman tasapaksua meno edelleen on, joskin se tavallaan jopa kuluu asiaan. Puolituntinen tiiliskivi ilman selvästi erottuvia saumoja. Mikä parasta, bändin otteista kuuluu kokemus ja näkemys: Convulse ei ole vain lähtenyt tekemään vanhan liiton döödistä vaan oikeasti haastavia ja relevantteja biisejä. Levyltä löytyy ainoastaan yksi balladi, If the Story Is Over, jolla ex-Sonata-mies Jani Liimatainen vierailee akustisen kitaransa kanssa. Yhtyeen balladiosaston kärkisijoille si- joittuva teos luo juuri sopivan hengähdystauon ennen kuin nimibiisi lopettaa levyn kaikki klassiset Strato-piirteet omaavalla tykityksellään. Nemesis on täynnä rikollisen tarttuvia biisejä, mutta simppeleitä ne eivät ole. Myös laulustemmat ovat lisääntyneet ja kehittyneet. Kuoro-osuudet tuovat useampaankin biisiin blindguardianmaista jykevyyttä. Erityisesti Out of the Fog uhkuu edellä mainitun yhtyeen jylhiä tunnelmia. Meno on keskimäärin melko nopeatempoista, mikä ei vauhti- ja voimametallissa niin haittaa. Molesting the Decapitatedia (1999) seurannut hyökyaalto turvotti markkinat kyllästymiseen asti, mutta isät ovat yhä onneksi poikiaan kovemmassa kunnossa. Tai noh, jos totta puhutaan, niin erot tässä genressä ovat useimmiten aika marginaalisia. Ainoa mistä sävyjä ei löydy, on Rami Jämsän ensiluokkaisesti röhisevä viemäröinti. Polaris (2009) teki selkeää pesäeroa keskinkertaiseen Stratovarius-levyyn (2005) ja keskittyi jälleen yhtyeen vahvuusalueeseen eli tarttuvilla melodioilla varustettuun power metaliin. Toisaalta yhtye ei ole luopunut melodisuudestaan vaan vienyt sitäkin uusiin suuntiin. Laulupuolella melodioihin on hiipinyt enemmän popmaisia elementtejä, mikä on tässä kontekstissa pelkästään hyvä asia. Tätä taustaa vasten onkin ilo huomata, että pian kaksi vuosikymmentä kasassa ollut Devourment on lähtenyt hakemaan edes hieman uusia tuulia. Julmasti murskaava aloitusraita Legalize Homicide kertoo heti missä 50 Inferno mennään. Biisirakenteet ovat edelleenkin aika yksinkertaisia ja keskitempoisia rypistyksiä, mutta ennalta arvattavaa tämä ei enää ole. Teknisyydestä puhuminen olisi harhaanjohtava, mutta riffeissä ja eri osioiden siirtymäkohdissa on sellaista kieroutta ja arvaamattomuutta, että uudistumisesta puhuminen ei ole aivan vailla katetta. Unborn on kyllä mielenkiintoinen ja useampia pyörityksiä kestävä tapaus, mutta välitön iskuvaikutus jää puolitiehen. Kari Koskinen Dreamshade The Gift of Life Spinefarm Vaikutteet ovat hieno asia. Mukaan oli hiipinyt kuitenkin myös uusia elementtejä. Undeadin tavanomaisempi kuolomättö ei saa kuitenkaan suoraa jatkoa. Lyhyitä blasträjähdyksiä lukuun ottamatta kappale etenee yllättävän maltillisella vauhdilla
Uraa on takana vuosikymmen ja Autopsychosis on bändin toinen pitkäsoitto. Kyseessä onkin sitten sen sortin isku brutaalia death metalia, että mykäksi vetää. Näiden ruotsalaisten kakkoskiekko sisältää nimittäin ihan asiallista uuden koulukunnan pikakuoloa. Riffeistä kuulee Morbin Angelin ja muiden jenkkiveteraanien vaikutusta. Lähin vertailukohta löytyy silti maanmiehistään Aeonista . Iconoclasm kuulostaa muhkealta ja se on pirun tiukasti soitettu. Pitkäaikaisempi menestyminen vaatii aina kovaa työtä, mutta onnenkantamoisiakin tarvitaan. Lost Societyn musiikki on nopeaa ja useimmiten hivenen lähempänä speedkuin thrash metalia, vaikka monet pitävätkin genrejen erovaisuuksia veteen piirrettynä viivana. Aivan Forced Killin, Speedtrapin tai uusimman ihastukseni, Rangerin, kaltaisten undergroundtekijöiden intensiivisyyteen Lost Societyn jäpikäiset eivät vielä aivan yllä, mutta perässä tullaan rässiliivit komeasti auki lepattaen. Mega mestariteos Tanskalainen progemetallurgiryhmä Boil pätkii teknistä melankoliaa metalcorealla murahtelulla ja räyhäämisellä. Tämä riittää parahultaisesti etäännyttämään yhtyeen turvallisen matkan päähän progemetallin jättiläisestä Dream Theaterista. Jens Bogrenin rauta-ammattitaidolla miksatulla ja masteroidulla laatalla on paitsi modernia ameriikanherkusti pulleavaa ei-teennäistä progetaikinaa myös yhtenäinen teema. Yhtyeen kolmannen levyn aiheena on nimittäin mielenterveys . Vindicationin kaltaisia voittoja olisi voinut silti olla enemmän. Allekirjoittanut ei lämpene joillekin lauluosaston nykyaikaistuksille, mutta Kuin varkain on kulunut lähes viisi vuotta siitä, kun parhaisiin viikinkimetallin edustajiin kuuluva Thyrfing julkaisi edellisen levynsä. Ei niitä tässäkään tapauksessa tungokseksi asti riitä, mutta noin muuten Autopsychosis runtelee tylyn mättönsä järkyttävällä intensiteetillä. Taukoamatta päälle jytisevät rummut, alavireisesti murisevat kitarat ja kaikkiaan aivan tolkuttoman raskaasti ruhjottu pauke on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. De ödeslösa etenee rujonkauniista riffeistä akustisempiin tunnelmointeihin ja puhtaiden vokaalien kautta komeisiin nostatteluihin ilman, että punainen lanka katoaa missään vaiheessa. Toteutus, näkemys ja jippoja vilisevä sovitustyö ovat herkullisen vivahteikkaasti paikoillaan. Kun homma kruunataan vielä todella muhkealla mutta jokaisen instrumentin esiin tuovalla soundilla, ei juuri jää valitInferno 51. Normaalisti en jaksa tästä osastosta niin hirveästi intoilla, sillä överiksi vedetyn mätön joukosta ei löydä yleensä oikeita biisejä. Tai ei Katalepsy nyt aivan kapaloissa enää ole. Ja millainen levy se olikaan! Hels vite oli yksi julkaisuvuotensa parhaista metallialbumeista, jolla nokkamiehensä verran uudistunut Thyrfing osoitti tietävänsä täsmälleen, mitä haluaa eeppisillä, repivänraaoilla sävellyksillään saavuttaa. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy edellistä albumia runsaampiin koskettimiin ja niiden myötä vahvistuvaan tunnelmaan, joka on taattua Thyrfingiä entistä laajemmalla kontrastilla. Syn:drom ei ole pohjamutaa Thyrfing Syn:drom Iconoclasm keskiverto Jens Rydén kojen kautta skeneä seuraavien avulla rakennettua tukea. Thyrfingin karu kauneus piilee tämän kaiken yhteensulautumisessa. Thyrfing on pitänyt kiinni viime vuosina tavaramerkikseen vakiinnuttamastaan soundista, joka ei ole nähnyt liian puhtoista tai pehmeää otetta. Jos levyä tekee mieli kuunnella lähinnä kuulokkeilla keskittyen, se kertoo jotain musiikin rikkaudesta. Normaalisti en siedä slam-osaston paiskomista lainkaan, mutta Katalepsy naittaa nämäkin sävyt mukaan onnistuneesti. Kepeimpienkin melodioiden taustalla vaanivat hyvässä mielessä mutaisesti soivat kitarat ja Jens Rydén korisevat mörinät, mikä erottaa Thyrfingin edelleen monista kollegoistaan. De ödeslösa ei ehkä saavuta biisimateriaalin puolesta edeltäjänsä terävintä huippua, mutta kauaksi ei jäädä. Aki Nuopponen muuten Boil on onnistunut käsittelemään valitsemaansa aihetta varsin onnistuneesti. Toteutuksessa ei ole mitään vikaa, mutta aivan kuten Aeonin uutukainen, Iconoclasm on kovin väritön ja persoonaton pakkaus. Räjähtävästi irtoavat mätöt, kiivas blastaus, hyvät örinät, mehevät soundit, sopivan hillitty melodisuus ja ylipäätään muotoseikkoja hellivä toteutus auttavat kuitenkin pitkälle. sen horjahtelut, rakoilut ja umpikujat. sekä hyvässä että pahassa. Fast Loud Death on pari kolme minuuttia kestävine kappaleineen äärimmäisen hyväntuulista vauhti-ilottelua, ja samaa linjaa vaikuttavat noudattavan niin sanoitukset kuin legendaarisen Ed Repkan kansitaidekin. Paketti on läpeensä napakka ja tyyli yhtyeelle äärimmäisen hyvin istuva. Hienointa tässä musiikissa on kuitenkin, että vaikka se kunnioittaa vahvasti perinteitä, yksittäisten vertailukohtien nimeäminen on vaikeaa muutamaa satunnaista Stonelta kuulostavaa juttua lukuun ottamatta. Lähes kauttaaltaan täysi-ikäisyyden rajapyykin saavuttanut jyväskyläläisporukka ei tarvitse markkinointikoneiston ikätekijällä ruinaamia sympatiapisteitä, sillä musiikista löytyy sellaisenaankin riittävästi aitoa sisältöä. Arvosteluasteikko lyhyesti: De ödeslösa NoiseArt ehkä kovin kekseliäs bändi, mutta perusasioista hyvällä tatsilla puristettu tuote sisältää sopivassa suhteessa sekä hitaampaa että nopeampaa murjomista. Laadukasta perusmörinää. Kari Koskinen Boil aXiom ViciSolum ViciSolum Bändin nimessä oleva kaksoispiste tai muu vastaava erikoismerkki aiheuttaa välittömiä mielikuvia saamapuolelle jääneestä modernimman metallipuolen suosijasta, joka yrittää tällä tavalla kompensoida musiikillista vajaakäyntisyyttään. Saatan olla asennevammainen, mutta onneksi osaan myös myöntää olevani väärässä. aXiom on kaikkea muuta kuin iloista musiikkia, minkä voi todentaa kuuntelemalla vaikkapa Almost a Legend -kappaleen. Kiinteän teeman vuoksi tallenne on ehdottomasti omimmillaan kuunneltuna alusta loppuun kerralla, mikä on myös verraten vaivatonta kohtuullisen 49 minuutin mitan ansiosta. Uusia detaljeja albumilta on sitä paitsi poimittavissa jokaisella kuuntelulla, joten aivan heti aXiomiin ei ole vaarassa kyllääntyä. Panu Koski Katalepsy Autopsychosis Unique Leader Juuri kun pääsin Devourmentin arvostelussa kehaisemasta, että kyllä isät vielä poikansa pieksävät, Venäjältä pamahtaa yksi isänsä peittoava poikanen. Ainakin puoliksi. Näin mustaa taustalakanaa vasten on ymmärrettävää, että surumielisyys, alakuloisuus ja ahdistus lyövät kouransa käytännössä koko älpeen ympärille
tamista. Kaksi edellislevyä olivat paikoin jopa miellyttävää kuunneltavaa, mutta kuusi vuotta (!!!) julkaisuaan odottanut Cosmogenesis on karmea tekele. Cosmogenesis kusee jatkuvasti omille lahkeilleen yrittämällä liikaa. Kappaleet ovat täysin hengettömiä ja tyhjänpäiväisiä biisinkuvatuksia, joissa ei tapahdu oikeastaan yhtään mitään. Varsinainen riemu repeää levyn kuuden bonusbiisin aikana, sillä 8th Sin jyräyttää kaikkien riemuksi muun muassa omat konemetalliversionsa Depeche Moden Walking in My Shoesista ja tietysti Venomin Black Metalista! Levyn miehistön ja vierailijoiden (Joacim Cans, Peter Tägtgren...) taitotason huomioiden Cosmogenesis on törkeää alisuorittamista . Koskinen 52 Inferno. Schuldinerille monen leikin loppu. Etenkin rumputyön ja -äänityksen köpöys hillitsee levyn korvennusvoimaa. Sanoituksissa yhteiskunnallisuus korvaa entistä selkeämmin goreilun. Kitaristi Rick Rozz sai kenkää jo ennen äänityksiä. Sotkusta riemastuneena Schuldiner kyllästyi koko bändi-ideaan ja nappasi jatkossa soittajansa sessiomielessä. Spiritual Healing (1990) vie Deathiä loogisesti melodisempaan suuntaan, jossa heittelehtiminen biisien sisällä on aiempaa syvempää. siis jos ei häiriinny siitä, että kesken kuuntelun saattaa koska tahansa pyrskähtää nauruun. Tuleva lirputtelusankari selviää tulikokeesta pätevin arvosanoin. Hulvattomimmillaan yhtye on New Fantasyssä, joka kuulostaa siltä kuin Jean-Pierre Kusela olisi lyöttäytynyt yhteen King Crimsonin kera ja nämä vuorottelisivat 70-luvun Uriah Heepin kanssa. Putsaamaton logo seisoi kannessa viimeistä kertaa, ja itse kansikin jäi uran viimeiseksi Ed Repkaksi. Levyn ilmestyttyä rytmiryhmä Butler/ Andrews sai palkinnoksi kengänkuvan persuksiin, kun lähti Eurooppaan ?roudariDeathinä. tai pahintaan. Manner onkin selkeästi sisarjulkaisu samoilla pelinappuloilla pelaavalle, erinomaiselle Rautatie-levylle (2010). Vaikea ymmärtää että otsaketta mylvitään veisussa vain kerran, onhan huuto soinut sittemmin päässä puoli elämää. Ote on toki leikkisä, mutta myös jäntevän hypnoottista krautperimää ilmentävä. Liekö vallan samoista sessioista peräisin. Levyn jonkinasteinen selkeäpiirteisyys ei tarkoita, etteikö kulmakarvoja tulisi nosteltua muutamaankin kertaan. Materiaalin eeppisyys on jotakin ylitsevuotavan uljasta . ilman nokkamiestään. Riffeissä on melkoista ytyä, ja kitaraleadit kuulostavat paikoitellen erityisen maukkailta . Autopsychosis on parasta brutaalia ja teknisesti koristeltua kuolometallia aikoihin, ja sitä kelpaa suositella erityisesti Defeated Sanityn ystäville. Kari Koskinen 8th Sin mutta on tässä tilanteessa ainoastaan puhdasverinen ohilyönti. Joni Juutilainen Death Spiritual Healing Relapse Cosmogenesis Soulseller Vuonna 2000 perustettu 8th Sin tunnetaan lähinnä laulajansa Tony ?IT? Särkän ansiosta. Blue King taas on kenties tulisinta heavy rockia mitä Circle on kuunaan tehnyt. Ajoittain vahvasti improvisaatioon nojaava levy irtautuu normaalista mielenmaisemasta useampaankin kertaan. Tällä kertaa äärimmäisellä vibratolla ja ylitsevuotavalla tulkinnalla on tiivis yhteys hurmaavalla tavalla lemahtavaksi juustoksi mehustuneeseen musiikkiin. Pahanlaatuiset juustosynat tekevät pehmeästi kirskuvaan soundiin oivan lisän, ja levyn päättävä Potero kuulostaa todellakin siltä kuin Journey olisi jumittunut jamitellessaan ikuiseen happoluuppiin. Tyhjän päälle jäänyt mies alkoi kasata kiekkoa, ja rumpuraidat onkin äänitetty jo vuonna 2007. Hiljalleen Talma uusine tovereineen on kuitenkin työstänyt debyyttipitkäsoiton valmiiksi. Rumpuraidat ovat olleet jemmaamisen arvoiset, eikä kuvio muutenkaan ole lainkaan heikoissa kantimissa. Mielen ongelmia, geeniteknologiaa, päihdeäitiyttä ja uskon kaupparatsuja ruotivat sanat olivat Schuldinerille ylpeyden aihe, mutta aika yksisilmäisellä analyysilla ja riimipelillä nuo lopulta pyörivät. Sanoinko jo, että nimibiisi on edelleen silkkaa rautaa. Nyt se tuntuu enemmänkin väliinputoajalta: ei vielä tarpeeksi tiukasti ja teknisesti soitetulta, muttei myöskään tarpeeksi julmalta tai suoraviivaiselta. Mutta nyt, kuten kannen tarrassa mainitaan, avant-AOR:ää. Manner palkitsee kuulijan huomion avokätisesti hukuttamalla tämän musiikilliseen riemuun. Kimmo K. Apua. Vaan kyse ei olekaan mistään velmuilusta. Soundimaailma on entistä steriilimpi ja kaikesta hehkuu muutenkin vakavoituminen. Spiritual Healing tuntui kölvinä rajanvedolta, josta death metal -intomieltä ei kiinnostanut edetä pidemmälle. Miehen historiasta löytyy Abruptumin, Ophthalamian ja Vondurin kaltaisia ruotsalaisia äärimetalliklassikoita. Black metalin ilmeisesti täysin taakseen jättänyt Särkkä pumppaa ?uuden? bändinsä kanssa melko puhdasveristä industrial metalia ja tekee sen suorastaan nolostuttavan huonosti. Leprosyn (1988) tyylistä riffittelyä piisaa yhä nautittavan paljon, mutta vastapainoksi löytyy toistaiseksi matelevinta Deathiä, joka ei ihan aina jauhakaan poroksi. Pientä raippaa voi silti heittää kitarasoolosoundilla kikkailusta. Eripuraiset soolosoundit rikkovat välillä biisien juoksua. Pitkään kaivatun uusioprässin arkeologista kylkeä edustaa lisälevy, joka sisältää rujosti lirahtelevia treenikämppäversioita (6 kpl), hämmentävän rumpupainotteisella miksauksella varustettuja instrumentaaleja (3 kpl) ja vitsiralleja (7 kpl), joiden helmi on ranskahevidiggausta (Blaspheme, Sortilege) esittelevä, Chuckin feikkiranskaksi vinkuma Jon A Qua. Mutta mikseipä ei: Schuldinerin maaginen kurkkutaide on levyllä ehkä hienoimmillaan. Merkkipaalu Spiritual Healing on ehkä eniten siksi, että siitä muodostui keltanokka James Murphyn ensimmäinen studiokokemus. Jo kättelyssä Lintu Joe heittää peliin niin härskit laulut, että hirvittää. Enraged takoo menemään taitavasti ja materiaaliaan mainiosti varioiden. Bändin otteissa on rutkasti teknistä kuoloa tai thrashiä Diablon ja esi-Human-aikojen Deathinkin tyyliin. Mika Rättöhän on toki asialla, ja mies pistää parastaan . Toisinaan tarjolla on käsittämätöntä häröilyä, joskus punkkia, krautrockia tai ambientia. Nerokasta kamaa. Jälkilöylyjen ikävin puoli on, että saatesanoja pääsee Murphyn, Butlerin ja Chuckin siskon lisäksi latelemaan joku Volbeatin ääliö. Mikko Kuronen Enraged It?s Your Fear that Feeds Their Power Omakustanne Levyn hämmentävä taustakuvio ei lupaa hyvää: 1997 aloittanut hollantilaisbändi kutistui ennen levyntekoa rumpali Douwe Talmaan. juostenkustua ja halvalta kuulostavaa konemetallia, joka saattaisi ehkä vakuuttaa demotasolla, Kuolometallin uranuurtajabändin kolmas studiopitkä oli Chuck ?Evil. Kokonaisuus on silti musikaalisesti relevantti, suurelta osin Jussi Lehtisalon basson ja Tomi Leppäsen jämerästi ilmaisua koossa pitävän soiton takia. Manner on samaan aikaan todella hauska ja musiikillisesti äärimmäisen vakuuttava, jopa ylevöittävä levy. Se tekee rajanvedon naurettavuuden ja vakuuttavuuden välillä täysin irrelevantiksi sulauttaen yhteen nerokkuuden ja matalaotsaisuuden. Harva pystyy tähän, eikä moni muu edes uskalla, tai halua. ei ihme, koska vierailemassa käyvät juurikin itsel- Circle Manner Ektro Porin heavyyn hurahtanut taiderockhautomo on instituutio, josta ei tiedä koskaan, mitä tuleman pitää
5627 1240 . Sävyjä on lisätty muutamissa biiseissä punkimmalla lähestymistavalla, ja tuttujen hyppyriffien joukkoon on ujutettu jopa hitunen melodiaa. 09 . Tietyistä laskelmoidun oloisista huudatuspätkistä huolimatta musiikin tarttuvuus ja kaupallisuus ei ole liian ilmeistä, vaan rosoa ja raakuutta löytyy juuri sopivasti. Vaan ei tämä pelkkää selkäsaunaa ole. Tarttuvaa riffiä, pittiin pakottavaa rytmittelyä ja kertosäkeitä, jotka suorastaan vaativat huutamaan mukana. Osa biiseistä on kuin luotu villitsemään mellakkaa ja aiheuttamaan keikkapaikkojen omistajille sydämentykytyksiä. Puh. 15 www.facebook.com/Musamaailma . Solisti, tai solistit, raakkuvat blackmetallista sianrähinää sinänsä kyllä asiallisella asenteella, mutta miltei taukoamatta, hyvin yksipuolisesti ja huonosti musiikkiin istuen . Koskinen Hatebreed The Divinity of Purpose Nuclear Blast Hatebreediltä on totuttu kuulemaan tarttuvaa metallihooceeta, eikä sen ystävien tarvitse pettyä miekkosten kuudennen studiotuotoksenkaan kohdalla. Arcturusin perustaneiden Sverdin ja Hellhammerin sekä myöhemmin mukaan liittyneiden jantterien on syytä olla otettuja ei vain omista, parhaimmillaan mahtavuuteen yltäneistä tekemisistään, vaan myös maanmiestensä Quadriviumin musiikista. Tämä lätty potkii aamun tehokkaammin käyntiin kuin pannu vahvaa kahvia. Teemu Vähäkangas keskiverto pohjamutaa ylletään. 15 KIVIJALK A ROCKS! parasta palvelua ce. 720 60 660 . 09 . 18, la 10 . Avoinna ark. Tästä ei varmasti muodostu kaikille kuuntelunautintoa ankarasti hiertävää seikkaa, mutta omaan korvaan tämä on niin epämiellyttävä epäsuhta, että levy joutuu melko varmasti varaston perukoille . Puh. Indivisible ja esimerkiksi levyn päättävä Time to Murder It ovat reippaasti vanhaan melodisempaan hardcoreen kallellaan, ja näin Hatebreedin levyillä välillä vaaniva puuduttavuus on saatu pysymään paremmin kurissa. Dead Man Breathing jatkaa tutulla tavalla Slayerin riffiperintöä ja The Language lainaa hiukan yllättäen vanhaa Bolt Throweria, mutta ei se haittaa. Legendoilta saa välillä vähän lainatakin. Joku voisi moittia Hatebreediä kaavoihinsa kangistuneeksi, mutta mitäs sitten, musiikki kun on edelleen hyvää, raskasta ja aggressiivista. 10 . 1: Stay Out of My Grave Quadrivium Methocha Soulseller Nightlust Pääkaupunkiseudulla majailevan bändin ensimmäinen julkaisu herättää kiinnostuksen tyylilajikuvauksellaan, jonka mukaan tiedossa on aitoa death metalia roisilla punkasenteella ja mustanpuhuvalla huumorilla maustettuna. Väite pitää myös paikkansa, sillä muiden muassa Dead Shape Figuressa, De Lirium?s Orderissa ja GAF:ssa ansioituneet muusikot todellakin kaivavat kalmot ylös kuopistaan ja pyöräyttävät melkoisen multamyllyn päälle. Musiikista voi bongata ripauksen alkuaikojen Deathiä, Necrophagiaa sekä etenkin punkahtavan death metalin pahoin aliarvostettua kuningasbändiä Abscessia. Intron ja kolmen kappaleen perusteella CotD on lähdössä kovaan nousuun, mutta aivan huipulle tuskin vielä Matkiminen on imartelun jaloin muoto, sanotaan. Arvosteluasteikko lyhyesti: tään kuulostaen herrat James Murphy ja Andy Larocque. Tähän musiikilliseen antoisuuteen nähden on harmi, että Enragedin laulupuoli on pahassa epäsynkassa musiikin kanssa. 10 . www.facebook.com/ESPFinland kauppa on auki 24 h P www.musamaailma.fi face-to-fa P MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi . Viisikon vihaisuus aktivoi yhä mielihyväkeskusta, ja se mestariteos on tärkeintä. eittämättömästä potentiaalistaan huolimatta. Kimmo K. siis pirun rasittavasti pidemmän päälle. Päätöskappale The Abyss tosin näyttää vimmaisella riffittelyllään, että mahdollisesti ilmestyvältä täyspitkältä on syytä odottaa rajuja otteita. Joni Juutilainen Church of the Dead Vol. Samat elementit ovat yhä käytössä ja tiukasti hallussa. Tuttua juttua siis. 18, la 10 . Avoinna ark. Methochan kun voisi väittää olevan vuonna 2011 palanneen Arcturusin uutta paluu juurille -tyylistä materiaalia, ja väite menisi monille täydestä kuin väärä raha. Suorasta matkimisesta huolimatta Quadriviumille on annettava täysin tunnustus lopputuloksesta, sillä se ei missään vaiheessa yritä mennä yli siitä mistä aita on matalin. Bändi onnistuu myös luomaan varsin komeasti useista eri tasoista koostettuja kappaleita, joissa ei uppouduta missään vaiheessa kikkaile- PaRansiMME MaailMaa! MusaMaailMan uusi upea verkkokauppa on avattu! www.musamaailma.fi Rekisteröidy kanta-asiakkaaksemme ja olet mukana tarjouspostituksissa. Rekisteröitymällä sinulla on myös mahdollisuus osallistua kilpailuihimme, joissa on aina mahtavia palkintoja. MusaMaailMa since 1985 MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila
Tätä osastoa nimittäin riittää Ameriikanmaalla sen verran reilusti, että näillä biiseillä Call of the Void jaksaa kiinnostaa sen viitisen kuuntelua. Instrumentaalisimmillaan Long Distance Calling on aina maalaillut hyvinkin tunnelmallisesti, mutta nyt bändi on päättänyt ryhtyä roiskimaan maalia sinne tänne, tai ainakin käyttämään sutia vallattomammin. Aina kun yhtye yrittää kasvatella massaansa suuremmaksi, se katoaa omaan mahdottomuutensa, minkä takia bändin soisi uppoutuvan jatkossa yhä selvemmin melodisempiin ja määrätietoisempiin puoliinsa päämäärättömän fiilistelyn sijaan. nuuttisesta purkauksesta vietetään kuitenkin väkivaltaisen ja likaisen kaahauksen parissa. Jyräys on siis hurjaa, mutta yhtye jättää kuulijalle tilaa hengittää ja keräillä aivojaan lattialta. Belgian nihkeähkön metalliskenen parhaan bändin manttelia tällä hetkellä kantava Amenra on synnyttänyt uransa vakuuttavimman levyn. Tasapaino laveahkosti melodioilla maalailevien, kolmen eri vokalistin laululinjoilla väritettyjen osuuksien ja harvakseltaan käytetyn, rähinälaululla varustetun bm-paukutuksen välillä on sekin kauttaaltaan toimiva. On puhtaasti makuasia, rakastaako tätä imitaatiota vai kokeeko sen ainoastaan häiritseväksi. Call of the Void ei vain esitä asiaansa kovin ikimuistoisesti. Hienoisen tunkkainen ja tummasti möyrivä äänimaailma maalailee synkeitä tuomiopäivän visioita, joita vahvistetaan hitaammalla ja tuskaisesti raahustavalla groovella. Ikuisiksi ajoiksi. Kari Koskinen Hardcore Superstar C?mon Take on Me Nuclear Blast Aki Nuopponen Call of the Void Dragged Down a Dead End Path Relapse Tämä Coloradosta kajahtava raivonpurkaus haihtuu kuin mansikkapieru aavikolle. Lähtökohtaisesti yhtyeen musiikki ei ole todellakaan mikään omaperäisyyden näytetyö, mutta kokopitkiään messuiksi kutsuva bändi kykenee puhkumaan kappaleisiinsa selittämätöntä mystiikkaa. Colin H. Tämän jälkeen edessä on arkistointi. Sitä ei kuitenkaan käy kieltäminen, etteikö exLordi-rumpalin johtama joukkio olisi asialleen uskollinen. Jaakko Silvast Long Distance Calling The Flood Inside Superball En osaa oikein sanoa, mikä on estänyt Long Distance Callingia nousemasta tyylitellyn postrockaavan lokeronsa parhaimmistoon. Ei oikeastaan harmittomasti tai edes värittömästi, vaan ennemmin juuri sen rajan alapuolella, joka saisi levyn palaamaan tehosoittoon uudelleen. Puolet levyn 25-mi- Seitsemän näyttää olevan muikea onnenluku timanttisessa tikissä mittavan keikkailun jäljiltä olevalle göteborgilaiselle katurocklähettiläälle. Yhtyeen käytössä ovat kaikki genren musiikillisesti härskeimmät kliseet, ja hyvä niin. 54 Inferno Play Another Round on äärimmäisen melodinen, iskelmällisen kepeä ja tarttuva, Euroviisu-vaihteilla kaasutteleva kappaletusina. Kunhan yhtye ymmärtäisi hyödyntää erittäin toimivia pehmeitä elementtejä musiikissaan entistä kokonaisvaltaisemmin, lopputulos olisi takuulla puhdasta kultaa. Joni Juutilainen vaan tekotaiteelliseen avantgardepaskaan. Van Eeckhoutin hysteerinen huuto luo klaustrofobisen tunnelman, jota bändi kykenee keventämään juuri sopivissa mittasuhteissa annostelluilla ambientvivahteisilla osioilla ja puhtaalla laululla, mikä osoittautui yhtyeen vahvuudeksi jo huikealla akustisella Afterlife-live-ep:llä (2009). Tämä harvinaisen vähän saksalaiselta kuulostava saksalainen pumppu teki hienoa jälkeä varsinkin toissa kokopitkällään Avoid the Lightilla (2009), mutta tuon jälkeen on tuntunut siltä kuin se viimeinen potentiaali olisi sittenkin jäänyt lunastamatta. The Flood Inside on edeltäjänsä tavoin juurikin sitä ihan kivaksi jumittunutta musiikkia. Räkäisyyden voi aina säästää livetilanteisiin, joskin Stala & So on koettanut saada katuasennetta myös levylle . Amenra Mass V Neurot Keskinkertaista doomcorea puskee ulos aivan uskomattomia määriä, mutta onneksi kaiken roskan keskeltä löytyy edelleen myös mielenkiintoisia bändejä. Näistä merkittävin on rytmityksen uusiutuminen pois thrashvetoisestakin paahdosta enemmän perinteisen. Valitettavasti se ei kuitenkaan riitä. Sävellykset ovat instrumentaalisesti vaatimattomampia, mutta melodioiltaan tuttua tasoa hieman popahtavammalla otteella kyllästettynä. Levy kulkee kerta toisensa jälkeen oikein mukavasti. Kolmisen vuotta on ehtinyt vierähtää edellisestä pitkästä korvakäytävien täyttyessä viimein tuoreesta sleazehunajasta. Kiekon nimibiisi on HCSS:ää puhtaimmillaan; Jocke Bergin muut mennen tullen päihittävä sleazeääni ryyditettynä tiukalla rockbiisillä. Mahdollista uutta A-materiaalia into piukeana odotteleville ja/tai Sideshow Symphoniesiin (2005) pettyneille Methocha tarjoaa kuitenkin ehdottomasti tutustumisen arvoista lohdutusta. Mega Stala & So Play Another Round So Music Helsinkiläiskvintetti Stala & So tietää, miten oikeaoppista puudelirokkia ruuvataan. kuitenkin rimaa hipoen. Genrekin huomioon ottaen Play Another Roundin biisit ovat aavistuksen liiaksi samalla muotilla valettuja. Tähän joukkoon kuuluu Amenra, joka höystää jäänmurtajan ketteryydellä kulkevaa musiikkiaan todella kipeillä teksteillä. Amenra kuulostaa tasan niin paljon Cult of Lunalta kuin Cult of Luna kuulostaa Neurosisilta. Kiekko syvenee edetessään, ja bändi saa huomattavasti uusia sävyjä ja tasoja biiseihinsä. Ei sillä, että eväät täysin pilaantuneita olisivat. Kokonaisuus on kaikin puolin hiottu ja tarkoin mietitty. Miksauspuolella hanikoissa osin toimineella maineikkaalla jenkkituottajalla Beau Hillillä on selkeästi ollut näppinsä pelissä, mitä tulee soundien kirkkauteen ja laadun puhtauteen. Se sekoittelee tasaisella suhteella orgaanista grindausta ja vanhakantaista hardcorea sekä crustpunkkia. Aika kuluneita jippojahan Call of the Void tällä esikoisellaan käyttää, mutta kieltämättä tässä on vihaista vimmaisuutta
Ole oman elämäsi elokuvatähti. www.episodi.fi
Levyn todellinen timantti on kuitenkin Dead Man?s Shoes. Tässä, arvoisat rusinapullat, on täydellinen rockbiisi. Vaikutusta lopputulokseen on varmasti myös Randy Staubilla, jonka kultaista miksaustulosta on muikea ihastella. Näissä ideat ovat omaperäisimpiä, kitaramelodiat maukkaimpia ja tyhjäkäynti vähäisintä. Mega Inter Arma Sky Burial Relapse Joni Juutilainen Witchgrave Witchgrave High Roller Witchgrave-kaksikon keväällä 2010 ilmestynyt neljän biisin esikoisjulkaisu The Devils Night nostatti hymynkaretta suupieliin 80-lukulaisella heavy metalillaan ja sarjakuvamaisella paholaisenpalvonnallaan. Andreasson, jonka uskomaton rytmitaju pääsee viimeisen päälle valokeilaan groovaavammissa vedoissa. Inter Arma ei ole sentään hakuammuntabändien paskimmasta päästä, sillä yhtyeen musiikissa on mukavissa määrin järkeviäkin ideoita. Toisinaan kuulija kaipaa kuitenkin sitä musiikillista makaronilaatikkoa; peruskamaa, jossa hieman väsyneet ja arkipäiväiset metallikliseet puhkutaan uuteen liekkiin puhtaalla soittamisen riemulla. Sky Burialista jää kuva väkinäisestä erikoisuudentavoittelusta ja kontrolloimattomasta linjattomuudesta. Joni Juutilainen Steven Wilson The Raven that Refused to Sing KScope Uskomattoman laajan ja tuottoisan uran tuottajana ja muusikkona Porcupine Treen jälkeen luonut miekkonen heittää kolmannella soololevyllään palettiin yhä vain uusia värejä. Wilson on kuvaillut uusintaan enemmän ?bändipainotteiseksi?, mikä pitääkin pitkälti paikkansa, vaikka miehen oma auteur-jälki kuuluu tuttuun tapaan voimakkaana joka kappaleella. Arvostettu brittimuusikko Theo Travis vierailee puupuhaltimissa, ja levyllä onkin vahvoja jazzvaikutteita ajoittain inan verran liiallisella muusikkojen keskinäisellä huvittelulla ja näppäryydellä höystettynä.. Tässä jos missä HCSS näyttää kyntensä. Erityismaininnan ansaitsee rumpali Magnus ?Adde. Nyt täysikokoiseksi bändiksi kasvanut ruotsalaispoppoo tuuttaa samalla sapluunalla toteutettua aitoa asiaa täyspitkän verran. 56 Inferno Onko metallimusiikin luovuus ja innovatiivisuus tullut jo tiensä päähän? Ilmeisesti ei, sillä ainakin yhdysvaltalaista Inter Armaa pidetään pienissä piireissä uudistusmielisenä ryhmänä . Mies Mötley Crüen ja Metallican Black Albumin soundien takaa on velhoillut myös C?mon Take On Me?stä soundillisesti hunajaa. yhtye kun on keksinyt naittaa musiikissaan Darkthronen, Electric Wizardin, Neurosisin ja ties mitä muita yhtä epätodennäköisiä tekijöitä. Ennakkoluulottomasti tulta päin käyvä bändi kykenee luomaan sekamelskan huutoa, murskausta ja psykedeelistä trippailua. Kyllä ne osaavat, pirulaiset. Maveth Coils of the Black Earth Sanna Mustonen Dark Descent The Resistance Rise from Treason Edel Raaka päihdeongelma pakotti kitaristi Jesper Strömbladin jättämään pestinsä lähes tauotta kiertävässä In Flamesissä, mutta mies on pienen breikin jälkeen takaisin jaloillaan ja julkaisee ensimmäisen näytteen uuden bändinsä kanssa. Mukanaan Strömbladilla on joukko rautaisia tekijöitä. Pitkäsoiton työstäminen rauhassa sekä tiivis keikkailu ovat hioneet Hardcore Superstarilta todella vakuuttavan näytön. Rosoisenmurskaava kitarasoundi on tärkeä osa muutenkin tukevaa äänimaisemaa, jonka tarjoamissa puitteissa on hyvä antaa myrskyn riehua. Mavethin death metal on mustanpuhuvaa, synkkää ja vihaista lajiketta, jossa tallataan Incantationin, Immolationin ja kumppaneiden viitoittamalla polulla. Maveth-esikoinen ei ole kuitenkaan pelkkää edellä mainittujen pumppujen imitointia, vaan mukana on paitsi omaa näkemystä myös vaikkapa Archgoatiin kallellaan olevaa paholaismaista rusennusta. Muiden muassa The Hauntedissa, In Flamesissä ja Gravessä pohjaa uralleen hankkineet miehet mätkivät neljäbiisisen ep:n läpi odotetulla ammattitaidolla, ja tuloksena on tiukka yhdistelmä The Hauntedia ja Hatebreediä, eli tiukkaa huutoa ja riffimyräkkää pienillä melodisilla koukuilla maustettuna. Rise from Treason on todella raju avaus ja jättää kovat odotukset tulevaa kokopitkää kohtaan. Kunhan meno tästä vielä hiukan rankentuu, bändin seuraavan julkaisun arvosanan saa määritellä jo Richterin asteikolla. Motörhead-asennetta tihkuvista, Venomin Cronosin soundilla tulkituista kappaleista löytyy selkeitä palvonnankohteita niin Mercyful Fatestä kuin oikeastaan koko NWoBHM-genrestä, vanha Iron Maiden etunenässä. Vaikka herrojen musiikillinen näkemys heavyn kulta-ajasta on pysynyt vahvana ja ideat on jalostettu entistä tarttuvimmiksi, napakat 31 minuuttia kestävä kokonaisuus ei jaksa ilahduttaa tarvittavalla intensiteetillä ja osumatarkkuudella kuin noin puolet mitastaan. Seuraaviin neljään kappaleeseen typistettynä julkaisu olisi pisteen verran parempi: Rites of the Dead, The Apparition, The Last Supper ja Shun the Light. Muhkea murinamatto takaa omalta osaltaan, että meno pysyy armottomana. Tämä esikoispitkäsoitto on vakuuttava tuuttaus, jonka hyökkäysvoimaa ei käy kieltäminen. Synkeät ja pahaenteiset sävyt loihtivatkin levylle aivan omanlaisensa hyytävän tunnelman, josta ei kuitenkaan puutu säälimätöntä brutaaliutta. Above the Law esittelee mojovasti svengaavan biisin ? se jos mikä on hankala asia saavuttaa. Sama asia näyttäytyy myös Won?t Take the Blamessä, josta kaikuu jopa Guns N? Rosesin haamuja. Jos katsetta haluaa kuitenkin suunnata jo seuraavaan levyyn, voi ajatella, ettei maailmanlopun tunnelmaan sopivista melodiapuolen koukuista olisi ainakaan haittaa. Tami Hintikka sa tunnelmissa ryöpännyt porukka on laajentanut kenttäänsä, mikä käy Sky Burialin kohtaloksi. Sky Burialin kaltaiset genrecocktailit eivät ole todellisuudessa kovinkaan erikoista kuultavaa, koska vastaavia sillisalaatteja tulee vastaan päivittäin. Edellislevy Sundownilla (2010) vielä paikoin hyvinkin raaois- Yhdysvaltalaisella laulaja-kitaristilla varustettu kotimainen kuolopartio paiskoo debyytillään sellaisella intensiteetillä, että alta pois. Coils of the Black Earth on aggressiivista ja sysimustaa myllytystä alusta hamaan loppuun. rockin suuntaan
songs + some unexpected songs played live in October 2012 in New York! www.centurymedia.com Out March 8th LONG DISTANCE CALLING The Flood Inside Atmospheric Postrock, guest vocals by Vincent Cavanagh (Anathema) and Norwegian singer/songwriter Petter Carlsen. Out March 8th JOLLY The Audio Guide To Happiness (Part 2) Scientifically designed to bring the listener to a state of true happiness! Available as Ltd. Aiemmin tuttu jatkuva liike tuntuu pysähtyneen, mikä onkin suurin tapahtunut muutos pitkähkön tauon aikana. Cypher ei kykene aivan täysin vakuuttamaan, mutta missään nimessä kyse ei ole turhasta julkaisusta. Kiekon groove ja energia on väkevää, mistä erityiskiitos rumpali Arto Keskitalon äärimmäisen kekseliäille ja veitsenteräville fillivariaatioille. Levyn kappaleissa raivokkaasti eteenpäin hyökkivät vauhtiraidat siksakkaavat sekä psykedeelisesti pohdiskelevien että bluesvaihteisten välikkei- II: Black armoured death out now! Evil Black Rock with a deadly Punk/Crust vibe. A formidable mixture of Danzig/Misfits, Poison Idea and fast Thrash in the Slayer vein. Featuring members of MARDUK. out march 22nd FINNTROLL embark on a new musical conquest of rawness, power and melody! Also available as limited edition hardcover box incl. digipak with exclusive, alternative artwork, a magnet (44x68mm) and a long black embroidered wristband Available as ltd. Mehevät örinät ja tuhti soundi tuovat välitöntä plussaa ja kappaleetkin kuulostavat ihmisten soittamilta. Toteutus on siis mallillaan, mutta sisältönsä puolesta Zombified ei pärjää alkuunkaan vaikkapa suomalaisille uudemmille kuolonimille. Demiurg ja The Grotesquery ovat keränneet näiltä apajilta huomattavasti kiinnostavam- mestariteos keskiverto man saaliin. Yhtyeen toivoisi haastavansa itsensä vieläkin radikaalimmin, sillä mielikuvitusta ja taitoa näiltä miehiltä löytyy. Joni Juutilainen Operation Majority Ratrace Lullabyes Omakustanne Oululaistrio Operation Majorityn äänitteellinen ensirääkäisy on kokonaisuutena mielenkiintoinen tapaus. Bändin idea sekoittaa 70-luvun heavyä ja kingstonwallmaista, riehakkaan progressiivista ulosantia toimii periaatteessa kuin häkä. Se on paljon sanottu se. Riitta Itäkylä Zombified Carnage Slaughter and Death Cyclone Empire Luulin aluksi, että Zombified on taas yksi Rogga Johanssonin virityksistä. artwork patch), deluxe lP (180g vinyl) and digital download. ultra-limited colored vinyl exclusively available at www.cmdistro.com [check out special and rare collector?s items at www.cmdistro.com] Out now! NEAL MORSE LIVE Momentum (DVD) 2DVD+3CD including all ?Momentum. Rumpali hakkaa usein blastia, kun ei muutakaan ilmaisun tueksi keksi. Paria poikkeusta lukuun ottamatta koko 47 minuuttinen taantuu yhdeksi tasapaksuksi murinamessuksi, jonka koukut ovat parhaimmillaankin keskitasoa. Kenties jopa liian kovat, sillä noin seitsemän vuoden aikana tapahtunut kehitys on ollut Spektrin kohdalla verrattain vähäistä. Ambientia, black metalia ja industrialia sekoitteleva duo paiskoo menemään pääosin instrumentaalista, säröistä ja edelleen jokseenkin kaoottista musiikkiaan aiempaa taidokkaammalla otteella, mutta kappaleiden selkeytyminen on vienyt hommasta tiukimman terän. Cypherin synkkä ja kasvoton tunnelma tuo mieleen väkisinkin Blut Aus Nordin ja Darkspacen kaltaiset bändit. Kiivastempoiset black metal -purkaukset hyökkäävät esiin kuin meteoriitti säkkipimeältä taivaalta, mutta muutoin levy tuntuu suorastaan kaikuvan tyhjyyt- pohjamutaa tään. Edition Digipak. Virhe menkööt lukihäiriön piikkiin, mutta noin muuten kyseessä on juuri sen sortin mättöä, jota Rogga saattaisi jonkin tusinaprojektinsa nimissä julkaista. Carnage Slaughter and Death on hyvin tehtyä mutta ideaköyhää ja tyyliltään vanhakantaista groovaavaa peruskuoloa ilman ainuttakaan omaa oivallusta. Sekin liika karisee itse asiassa pois jokaisella kuuntelukerralla biisien välisen punaisen langan avautuessa enemmän. Wilson omaa aseistariisuvan taidon rakentaa kappaleita, joissa jokaisella instrumentilla (Ravenillä eritoten puhaltimet, piano, rummut, kitara ja jouset, tässä järjestyksessä) on oma väkevä roolinsa. Drive Home muistuttaa aluksi Porcupine Treetä ja etenkin Deadwingin melankolista riffittelyä, mutta kasvaa vallan progemaisiin sfääreihin, ja tunnelmanmuutos keskellä biisiä on aavemaisuudessaan suorastaan selkäpiitä karmiva. Levyn nimiraita on puolestaan henkeäsalpaavan kaunis päätös levylle, joka onnistuu tarjoamaan monipuolisemman tunnepaletin Wilsonin aiempiin soololevyihin verrattuna. Ratface Lullabyesin kaikki yhdeksän biisiä on soitettu studiossa livenä. Zombified sen sijaan kerää puolimädästä saavista mukaansa vain ne kuluneimmat köntit. Kari Koskinen Spektr Cypher Agonia Ranskalaiskaksikon toinen kokopitkä Near Death Experience (2006) pyöri kutkuttavasti huippuonnistumisen tietämillä, joten Cypheria kohtaan ladatut odotukset olivat kovat. Perusvarma kääntyy kuitenkin nykyajassa äkkiä tylsäksi. Arvosteluasteikko lyhyesti: Tiluliluilua on kuitenkin, kuten sanottu, vain hitusen liikaa. Kappaleita on tungettu levylle täysi tusina, mutta samoja ideoita kierrätetään jokaisella raidalla. Melodiset keitaat jäävät kuiviksi ja tapporiffejä en ole löytänyt lainkaan. Genressä sinänsä ei ole mitään vikaa, eikä tämäkään levytys toivottoman huono ole. digipak (incl
Mittava dvd korjaa tilannetta ainakin esityksen puolesta, kun bändin livesoitannan heikko lenkki Ulrich?Hammett suoriutuu osastaan kelvollisesti. Sole Creation jatkaa raskaalla linjalla, vaikkakin nyt mukaan on saatu uusia ilmaisukeinoja, tietynlaista uutta tuoreutta. Neljä raitaa sisältävä teos avautuu nimiraidan ?perinteisemmällä. Moisen tempun on mennyt tekemään ruotsalaisten vahvimpiin kortteihin lukeutuva melodeathin ihmelapsi Soilwork puristaessaan yhdeksännestä pitkästään kaksinkertaisen rieskan. Spectrum of Infinity rykäisee kahdenkymmenen vedon mittaisen mammutin käyntiin syöksymällä suoraan asian ytimeen. Sävellyksistä kasvaa doomista, sludgesta, grungesta ja black metalista muodostuva ennakkoluuloton ja siten myös raikas myriadi, joka pitää kuulijan mielenkiinnon yllä armotta 44 minuutin ajan. Riitta Itäkylä den kanssa kokonaisuutta moni-ilmeistäen. 12 minuutin aikana Kongh ehtii riepottautua raskaan sludgen ja ahdistuneen mörinän kautta voimalliseen puhtaaseen lauluun kumartaen biisin puolivälissä hieman yllättäen myös grungen ja Alice in Chainsin perinnölle. Levyn päättää pahaenteinen ja ylväänkaunis Skymning (?iltahämärä?), jossa bändi taas kerran näyttää, kuinka se osaa yhdistää raskauden ja ilkeyden huomaamattoman sulavaan monipuolisuuteen. Yli viisi minuuttia kellottava, hidastempoinen ja hypnoottinen Tunnustus onkin sitten jo selkeä kunnianosoitus Burzumille. Julkaisu painottuu kuitenkin enemmän punkkiin, ja siltä puolelta tuttua on aggressiivisen rivakka rokkigroove, äänijänteitä säästelemätön laulutyyli sekä vaikeasti määriteltävissä mutta helposti kuultavissa oleva asenne. Huonon veren oireet ei ole mitenkään ainutlaatuinen yritys yhdistää periaatteessa kaksi hyvinkin eri laidoilla olevaa genreä, mutta hyvin ja luonnollisesti, ilman minkäänlaisia ristiriitoja bändi tehtävässään onnistuu. Mega Soilwork The Living Infinite Nuclear Blast Kovin harvoin voi todeta tuplalevyn olevan hieno idea, mutta joskus kyseisiä ihmeiden hetkiä tapahtuu. Vahvinta antia on kuitenkin eteerisenkaunis puoli Soilworkistä, jota pääsee harvoin todistamaan näin laajasti. Ensimmäisen levyn päättävä Whispers and Lights on suorastaan eeppinen teos, ja Antidotes in Passing tuo mieleen useassa kohtaa opethmaisia kaikuja. Monipuolinen ja laadukas tupla, parasta Soilworkiä pitkään aikaan. Sanna Mustonen Kongh Sole Creation Agonia Ruotsalaistrion kolmas täyspitkä ottaa askeleen sludge/doomin tiheästä metsästä kohti väljempiä ja avarampia maisemia lisäten rohkeasti melodiakuljetuksia ja puhtaan laulun osuutta. Levyn miksauksesta ja masteroinnista vastaa Cult of Lunan Magnus Lindberg, joskin tämä fakta on melkeinpä merkityksetön Konghin ollessa selkeästi täysin itse vastuussa albumin kivenkovasta, sysisynkästä tarinankerronnasta ja musiikin musertavuudesta. Tähän nähden bändillä voi siis vielä olla toivoa! Runsaasti tuoreempaa aineistoa sisältävä setti tekee Quebec Magneticista ainakin jossakin määrin relevantin. Totta kai niitä klassikoitakin on mukana rutosti, ainaisia Seek & Destroyta ja Whiplashiä myöten. Tästä kumpuaa myös pienoinen dilemma saada pitkäsoitosta pitävä niskalenkki. Levy vaatii tutkiskelua ja makustelua, koska idioottivarma riffi- tai melodiaimu 58 Inferno loistaa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta poissaolollaan. Tämä ei kuitenkaan nosta tietä pystyyn, kiitos Operation Majorityn soittajiston taidokkuuden sekä levyn äänittäneen ja miksanneen Ilkka Harjulan kosketinkudelmien. Pitkälti yli kymmenen vuotta toiminut ja lähes yhtä monella vinyylillä esiintynyt The Carnival uskaltautuu vasta nyt julkaisemaan ensimmäisen kokopitkän lp:nsä. Se onkin eri naseva 13 biisin ja 30 minuutin ympäri korvia antava rysäys. Useimmista hardcorebändeistä helsinkiläistyneet kajaanilaiset erottavat selkeästi joskin turhankin säästeliäästi käytetyt viittaukset toisen aallon black metaliin. Keikka on kuvattu oivasti, ja bändin konstailematon lavamuodostelma areenan keskipisteessä toimii konserttitallenteessa hyvin. Kimmo K. Uudet vivahteet ovat tässä tapauksessa hyvä ja toimiva asia. The Living Infinite esittelee perinteisten pomminvarmojen lisäksi myös uusia sävyjä; progehtavaa, yhden biisin ver- Metallica Quebec Magnetic Universal Vuonna 2009 taltioitu keikkatallenne yllättää positiivisesti . ja kaiken kukkuraksi äänitteen nimikappale on kyynisen lyhyt ja epätoiveikas instrumentaali, kuin räätälöity painottamaan elämän kaikkihyvyyden rajallisuutta. Yhtyeen soundia voisi kuvailla itsetutkiskelevaksi, jopa sisäänpäin kääntyneeksi. Tämä energia kaikuu mainiosti myös Onen ja Batteryn kaltaisissa biiseissä. Bonusbiiseineen kolmituntinen pläjäys on bändin söhellyksiin moneen kertaan pettyneelle vanhalle fanillekin miellyttävä kokemus. Äärimmäisen pelkistetyn mutta selkeän äänimaailman lisäksi myös kappalerakenteet ja riffittely ovat paljolti velkaa Celtic Frostille ja ennen kaikkea Darkthronelle. Harvoin on tämän lehden sivuilla esitellyillä artisteilla ollut otsaa nimetä levyään näin optimistisesti. Aivan näin yksioikoinen asia ei tietenkään ole, Riutta näet rakentelee ajattoman kuuloista rockiaan progressiivisesti . Svenssonit ovat tiukassa tikissä, eikä pulssi hyydy jatkossakaan. Koskinen Riutta Kaikki on hyvin Gunkanjima ?Kaikki on hyvin?. siis siihen nähden, miten ala-arvoisia suoritteita Metallica on esimerkiksi Big 4 -paketin ja Lou Reed -fiasko Lulun puitteissa viime aikoina esittänyt. Kehaisun arvoinen on myös levyn 60-luvun tieteiselokuvista ammentava kansitaide, jota silmäillessä varsinainen sisältökin hahmottuu pala palalta paremmin. Jaakko Silvast The Carnival Huonon veren oireet Krypta/Rusto Osiris ran jopa etäisesti bluesinomaista soundia. Luvassa on perinteiseen Soilworkiin tottuneelle yllättyneitä ilmeitä, tosin ei niin rutkasti, että naamari nyrjähtäisi. Kakkosraita Tamed Brute on kaikkea muuta kuin kesy, mutta eläimellisyydestä ei ole puutetta. doommätöllä, joka sanelee pelisäännöt alkuvihellyksestä: tämä bändi sallii lyönnit, potkut, taklaukset ja raskasta raskaammat iskut päin tärykalvoja. Freesimpi fanikanta saa paketin vireästä otteesta varmasti paljonkin irti. Uudemmat kipaleet, vaikka eivät edelleenkään ole yhtyeen kulta-aikojen tuotantoon verrattuna juuri mistään kotoisin, tuovat esitykseen mukavasti puhtia. Progressiivisuuden aurastaan
Sekä varsinaiset U.D.O.rallit että Accept-helmet Princess of the Dawnista Balls to the Walliin soljuvat saumattomasti maestron itsensä puhkuvan, kurkkua repivän kärinän ryydittämänä. Työtä on vielä paljon, etenkin tuotantopuolella, mutta on sitä kulttimainetta paljon hikisemmilläkin suhinoilla ansaittu. Joni Juutilainen The Crescent Risti Spinefarm 1990-luvun puolivälissä startannut Enochian Crescent oli yksi kotimaisen black metalin persoonallisimmista ilmentymistä. Yhtyeen pitkällinen kiemurtelu saavutti eräänlaisen lopun viime vuonna, kun alkuperäisvokalisti Wrath erosi bändin riveistä. Keskivertoa makuuhuonebläkkäriä musikaalisemmalta ja lahjakkaammalta vaikuttava mies on ilmeisesti vanhat Emperorinsa kuunnellut, mutta tä- keskiverto pohjamutaa mä ilmenee musiikissa suoran kopioinnin sijaan ainoastaan myönteisessä mielessä. Mare Cognitumissa on potentiaalia vaikka kuinka pitkälle, mutta lopulta kaikki lienee kiinni lähinnä hyvästä tuurista. Tilalle tuli monessa liemessä keitetty Hellwind Inferion. Arvosteluasteikko lyhyesti: huolimatta Riutta vaanii sen verran salakavalasti pinnan alla, että toisinaan voisi unohtaa kuuntelevansa 2000-luvulla julkaistua levyä. Jacob Buczarskin pyörittämä Mare Cognitum iskeytyy sekin kakkoslevyllään hyvin sinne Leviathanin, Xasthurin ja ties kuinka monen muun sooloprojektin joukkoon, mutta nousee porukasta esiin omalaatuisuutensa ansiosta. Mare Cognitum erottuu edukseen melko tavanomaisen sahauksen sekaan sulatetuilla ambientvaikutteilla ja useilla hienoilla kitaramelodiakuluilla, jotka viittaavat pikemminkin perinteisemmän heavyn suuntaan kuin totuttuihin norsecorekikkoihin. Buczarski pyrkii selvästi tuomaan jotain uutta black metaliin, eikä miehen yritys ole lainkaan heikoimmasta päästä. Dvd:n bonusosuudesta löytyy musiikkivideoita ja kuvagallerioita, mutta niihin on suoraan sanoen turha aikaansa tuhlata. Koska tässä musiikissa ollaan vahvasti perusasioiden äärellä, Live in Sofiaa täy- mestariteos tyy suositella pakolliseksi osaksi metallisen viikonlopun soundtrackia. Jaakko Silvast Mare Cognitum An Extraconscious Lucidity Lunar Meadow Yhden miehen black metal -bändit tuntuvat olevan Yhdysvalloissa enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Ikään kuin nykyaikaa uhmatakseen yhtye on valinnut debyytilleen ensisijaiseksi julkaisumuodoksi vinyylin, vaikka arvostelukappale toimitettiinkin konservatiivisesti cd-formaatissa. Ajatuksiin syvimmälle porautuvat synkkä Vihan sidon silmiini, kuulas Hashima ja psykedeelisen vedenalainen, suorastaan aavemainen Kaupunki ennen talvea. Riutta saa lopulta ilmeisen ironiseksi osoittautuvan ja ajattelemaan haastavan otsikon alla aikaan kaunista, kaihoisaa, kokeellista mutta sangen helposti kuunneltavaa ja rauhallista prockia. Tiedossa oli myös nimenvaihto, joka muutti bändin The Crescentiksi. Risti on ensimmäinen merkkipaalu uudistuneen yhtyeen polulla. Bändi ei ole uudistunut ongelmitta. Risti tuntuukin olevan lähinnä luontaista jatkoa ristiriitaista palautetta saaneel-. Ex-Acceptääni on toki tehnyt kautta soolouransa tasavahvoja heavy metal -albumeita, mutta varsinkin viimeisen kymmenen vuoden aikana levyjä on vaivannut tietty loppulennon puute. Tuore Live in Sofia ei ehkä ole biisiensä puolesta yhtä kova kuin vuonna 2008 julkaistu Mastercutor Alive, mutta bändin soitto ja esiintymisen täysipainoisen raaka ja jämäkkä draivi puskevat tätäkin livekattausta eteenpäin kuin lauma vauhkoontuneita härkiä. Kuvatallenteella meininkiä alleviivaa myös rivakka, paikoin ehkä hätäinenkin leikkausjälki, muttei häiriöksi asti. Aivan kaikki ei proge-Riutan kohdalla ole vielä hyvin, mutta kohti parempaa ollaan selvästi matkalla. Panu Koski U.D.O. Live in Sofia AFM Jo toisen kerran saadaan kouriintuntuva todiste siitä, miten Wuppertahlin panssarivaunun Udo Dirkschneiderin soolobändin tekoset puhkeavat kukkaansa parhaiten keikkatilanteissa. Ja jos vauhti meinaa huimata liiaksi, voi keskittyä nauttimaan Live in Sofiaa tupla-cd:n raitoja nuohoten. Kuten todettua, bändi on rautaisessa soittokunnossa
Lopputulemana Risti on tavallaan kiehtova ja hyväkin, mutta samalla osittain onnahteleva teos. Serpent Alpha Tiger Bloody Hammers Beneath the Surface Bloody Hammers Century Media Soulseller Tuore teutoni-ihme vie allekirjoittaneen melko nostalgisiin mielenmaisemiin. Myös Rain aloittaa pianon ja laulun kanssa hieman rauhallisemmin. The Crescent laulaa kyllä edelleen kiehtovista aiheista omaperäisin sanoituksin, joita kuuntelee mielenkiinnolla. Ristiä on vaikea lähestyä EC-kulmasta, ja vielä hanka-. Mutta kauan bändi ei malta fiilistellä. Beneath the Surface on loistava kokonaisuus, jolta ei löydy yhtään huonoa biisiä. Mutta yhdestä asiasta levyä on moittiminen: kappaleet ne ovat hieman liian pitkiä. Ainoastaan kaksi levyn kymmenestä biisistä kestää alle viisi minuuttia. Vaikka kaksi pisintä ja progressiivisinta palaa, Eden Lies in Ruins ja Crescent Moon, ovat suosikkejani, muut kappaleet olisivat vaatineet hieman tiivistämistä. Waiting for the Sign aloittaa akustisella tunnelmoinnilla, kunnes kasvaa keskitempoiseksi laukaksi. Varsinkin jälkimmäisen pikatulitus ja yli-inhimillisen korkeat vokaalisuoritukset ovat läsnä myös tällä levyllä. Aloitusraita The Alliance aloittaa levyn turboahdetulla riffitelyllä ja yliampuvilla tuplakitarasooloilla. Tässä suurimpina vaan ei silti dominoivina osatekijöinä ovat jännän vähäeleinen mutta hyvän äänen omaava laulaja sekä harvakseltaan käytetyt koskettimet. Yksinkertainen lähestymis- ja toteuttamistapa sopii yhtyeen musiikkiin hienosti, mutta turhan monet kappaleet tun- Mikko Malm 60 Inferno tuvat silti identtisistä perusrumpukompeista ja riffeistä koostetuilta raakileilta. Parhaimmillaan Roky Ericksonia nimellään kunnioittava porukka saa kuitenkin aikaiseksi vallan hienoa jälkeä, kuten simppelintarttuvan kertosäkeen sisältävässä Fear No Evilissä tai hartaan haikeassa Say Goodbye to the Sunissa kuuluu. Viime vuonna perustetun bändin olisi ollut syytä kehitellä biisejään hieman kauemmin ennen ensijulkaisuaan. Ajatonta, kiireetöntä musiikkia soittavilla ja undergroundlafkalle levyttävillä amerikkalaisilla ei luulisi olleen mikään hätä saada musiikkiaan kuuluville. Sen sijaan levyn lauluosasto . äänessä taitavat olla sekä Hellwind että kitaristi Viktor . Valitettavasti levy on soundeiltaan turhan pliisu ja biisipuolellakin olisi ollut kiristämisen varaa. on edelleen mallikasta antia. Sen 80-lukulainen speed metal pursuaa samaan aikaan raakaa energiaa ja mielettömiä melodioita. Yhtye julkaisi levyn Satin Black -nimellä vuonna 2008 mutta muutti nimensä Alpha Tigeriksi 2011. Sen sijaan yhtyeen ehkä entistäkin melodisempi ja aiempaa keveämpi anti vie kuulijan uusille urille. Nimi kannattaa silti painaa mieliin jo nyt ja unohtaa kaikki ennakkoluulot ja höpinät occult rock -trendistä. Mega Golden Resurrection One Voice for the Kingdom Doolittle Läntisen naapurimaan taivasmetallirykmentin kolmonen haiskahtaa vahvasti välityöltä. One Voice for the Kingdom on toki musiikiltaan ex-Narnia-ukko Christian Liljegrenin kipparoimalle Golden Resurrectionille perin ominainen uusklassisen powerjauhannan taidonnäy- Mike Auerbach le Lyijysiipi-kappaleelle, entistä vähemmän black metalin lokeroon mahtuvaa musiikkia. Beneath the Surface on yhtyeen toinen täyspitkä opus, joka on pullollaan toinen toistaan tarttuvampia veisuja. Muuta moitittavaa levystä ei sitten löydykään. Musiikillisilta lähtökohdiltaan Bloody Hammers on oikealla asialla. Parhaalla mahdollisella tavalla, siis. Tätä seuraa kohtuullisen rivakalla linjalla jatkava videobiisi From Outer Space, jonka kertosäe jää päähän päiväkausiksi. Tunnelmaltaan ja rakenteen puolesta biisi muistuttaa hyvin paljon Maidenin Hallowed Be Thy Namea. Äkkiseltään Alpha Tiger kuulostaa hämärältä sekoitukselta Acceptia, vanhaa Queensrÿcheä ja Agent Steeliä. lampaa levyyn on suhtautua black metal -teoksena, vaikka siellä täällä moista riffittelyä ja nopeaa rumpunakutusta kuullaankin. Oikeastaan Risti tuo mieleen Göte borg-skenen melometallin, ja kun siihen yhdistetään kotimainen salatieteisiin ja vertauskuviin verhoiltu sanoituspuoli, lopputulos on todellakin ominta- keinen. Sen musiikki lepää vahvasti 70-lukulaisessa synkemmänpuoleisessa heavy rockissa, jossa on samankaltaista doomia kuin vaikkapa Black Sabbathissa tai Pentagramissa. Autenttiset, simppelit ja jyhkeät soundit sekä lämminhenkinen tunnelma tekevät kuuntelukokemuksesta mukavan intiimin
Viime kesäkuussa yhtye heitti Pieksämäen Goodmoodstock-festareilla todella kulkevan ja energisen keikan. Bändille soisi näyttömahdollisuuksia Suomessa enemmän, tällaisenkin pitkäsoiton jälkeen. Jaakko Silvast Skum Prasina Bret Hard mestariteos voi sanoa, etteikö kiivaan blastaamisen, rockriffittelyn ja melodeathin ymppääminen samaan läjään myös hämmentäisi. Bändin soundina on tavanomainen metallijyräys, ja Nikola Grgicin möräkkä karhunröhinä on jämerää komentamista. Kolmannella kiekollaan kopla rähisee ja runnoo tomerasti Sepulturan, Entombedin ja Carcassin välimaastossa. Silti samankaltaista kamaa on kuultu sen verran paljon, että Skum ei nouse missään mielessä ihan jees -tasoa korkeammalle. Kimmo K. Siltikään tällä ei päästä kuin lähelle yhtyeen Glory to My King- ja Man with a Mission -ilolituksia ja soundimassiiveja (2010?11). One Voice for the Kingdomin ykköstykkejä ovat yhtyeen mukaan nimetty Golden Resurrection sekä jäätävän intromelodian ilmoille lurauttava Can?t Slow Down. Kappaleista ensin mainittu voisi tietyiltä osin olla suoraan Stratovariuksen Visions-levyltä ja jälkimmäisellä suksitaan sujuvasti Gamma Rayn hiihtämää latua. Korkealta ja kovaa työstävän vokalisti Liljegrenin henkilökohtaisesta uskonnollisesta vakaumuksesta ei jaksaisi kuulla yhtään enempää, ainakaan, kun jutut eivät ole muuttuneet kolmessa vuodessa päällisin puolin miksikään. Koskinen Saksalainen Skum on pitkän linjan paaluttaja mutta uppo-outo nimi. One Voice for the Kingdom kapsahtaa katajaan myös siinä, että levyn kymmenestä kappaleesta peräti kolme on instrumentaaleja, eikä niillä ole rehellisesti sanoen arvoa kenellekään muulle kuin artistille itselleen. Golden Resurrection on kaikesta huolimatta omassa genressään loistava. Laulu saattaisi tukea näitäkin biisejä, onhan bändillä Jan-Erik Kiviniemessä vahvaääninen mutta luontevasti vibraileva piippuhylly. Parhaimmillaan Sammal on, kun se vaihtaa kuluneesti soivan jytäriffirokin (Kaikki kortit) kaikuisan pohdiskelevaan hämmentelyyn. Silti ei Sammal Sammal Svart Urkuvetoista heavy rockia ja kaihomielistä suomiprogea seitkytlukulaisella luomusoundilla niputtava turkulaisyhtye ilahduttaa. Arvosteluasteikko lyhyesti: te. Suorastaan täydellinen se on, kun sinisävyinen kaihokaipuu yhdistyy Kylmää usvaa -päätösbiisissä urkujen johtamaan poprockiskelmään. Lisää Kasevaa koneistoon! Mikko Kuronen. Biisi on myös lyriikaltaan levyn sekulaarisin. Golden Resurrection on niin sanottu white metal -yhtye, joka paneutuu sanoituksissaan yläkerran piällysmiehen ylistämiseen. -lausetta loistavasti toistavassa Esox Luciusissa on tiettyä teosmaisuutta, muutoin kolmivarttisella on onnistuttu pitämään kiinni tiiviydestä. Kaksi instrumentaalia sisältää mainion tarttuvia ja rempseitä teemoja, vaikka jamimaisuutensa jää välillä jumittamaan. Aika moni asia on Skumilla aivan kohdillaan ja omaakin otetta on esillä kiitettävästi. Ilmavan melankolisesta kasvattelusta vaihdetaan hilpeään, jopa aggres- keskiverto pohjamutaa siiviseen rockiin. Modernilla tatsilla silattua vanhan liiton jyrää on siis tarjolla, ja kuten viitteistä huomaa, otteet ovat laaja-alaiset. Vielä kun lisätään sekaan muutamissa biiseissä kroatiaksi vedetyt laulut, raskaana notkuva tarjotin on katettu. Annetuilla antimilla kokonaisuudesta tarjoutuu huikopalaa monen makuun. Harvoin on näillä nurkilla tällä vuosituhannella tehty yhtä tyylikkäästi taantumuksellista maalailua, jossa aikatrippi ei ole päämäärä sinänsä. Progea Sammaleessa on lähinnä se, että nostalgisissa biiseissä on ennakkoluulottomia väänteitä tunnelmasta toiseen. Vauhtia ja melodista tarttuvuutta riittää tasaisesti levyn kymmenen biisin mitalla. Yhdeksänminuuttisessa, päätöksessään dramaattista ?Hän ei kai hauki oo. Käänteet ärsyttävät välillä, kun hienovaraisen teeman kehittely jää tuhkanmakuisen rokkinannattelun takia kesken. Bändin ryöpsähtely ei ole silti mitenkään villiä: samoina toistuvien pohjien päälle kudotaan maltillisesti uutta sen sijaan että mentäisiin sataan suuntaan vyöryvän kikka- ja riffiarsenaalin turvin. Samalla touhuun tulee myös tiettyä hahmottomuutta ja jopa liiallista tyylillistä hajontaa, mutta asenne pitää paketin kohtuullisesti koossa
Ja se riittää (upeasta Amourista olisi tosin saanut tehdä videon muutaman hiukan turhemman rallin sijaan)! Faneille tämä on täsmätuote, mutta luonnollisesti se palvelee myös vain singleosaston kautta yhtyeen tuntevia. Sami Hynninen 62 Inferno Gloria Morti Lateral Constraint Cyclone Empire Gloria Mortin levyjä kuunnellessa tulee usein ihmeteltyä, miksi bändi ei ole noussut koskaan tätä suuremmaksi nimeksi. Tunnetuin tapaus on tietysti paskalehdistössäkin aikoinaan noteerattu Pussy, mutta taiteellisella tasolla parhaiten näistä viimeisen dvd:n pätkistä onnistuu henkisiä ja fyysisiä kiusauksia ja lankeamista kuvaava, kokonaisuudessaan komea Rosenrot. Kokoelman päättävät, turhankin pasteeraavat Mein Herz brentt -klipit vievät valitettavasti mukanaan takakireimpiä katsojia varmasti koetelleen Mein Landin pisteliään jälkimaun. Akustisia kitaroita, kepeänheleitä osuuksia yhdistettyinä astetta raskaampiin jyräyksiin kylläkin. Hyvistä sovituksista, kauniista melodioista ja miellyttävän herkästä tunnelmasta huolimatta Cosmic Child ei sovellu tippaakaan taustamusiikiksi, vaan levy vaatii itselleen kaiken huomion kuin uhmaikäinen pikkulapsi ikään. Ja mikä tärkeintä, se on aina osannut nauraa niin maailmalle kuin itselleen ja välittää silti tarvittaessa todella koskettaviakin tunteita. Jo heti ensimmäinen video, miltei alastoman pienimuotoinen Du riechst so gutin alkuperäisversio, tekee selväksi kuinka hienoja esiintyjiä yhtyeen jäsenet ovat kameran edessä. Yhtyeen extreme metal -myllytyksessä on ollut jo Lifestream Corrosion -debyytistä (2004) astia aineksia monen suuremmankin bändin syöksemiseen valtaistuimeltaan. Extreme metal on melko epämääräinen genre, mutta Gloria Mortin tapauksessa se pitää sisällään vaikutteita blackistä sekä teknisestä deathistä, ja onpa mukana hitunen thrashiäkin. Suurin osa samasta kaivosta ammentavista bändeistä tyytyy vain kuulostamaan mahdollisimman rajulta, mutta näiden suomalaisten tekemisissä on mukana myös selkeä järki ja visio. Yhtyeen viides kokopitkä on hurjaa tamppausta alusta loppuun. Hengähdystaukoja ei juurikaan ole, vaan tasainen tulitus raikaa korville kuin äärimmilleen viritetyn Behemothin ampumana. Ja on bändejä, joiden nimi herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. New Keepers of the Water Towersin musiikki on näennäisestä helppoudestaan huolimatta yhtä vaikeasti sisäistettävää kuin sen nimikin. Brown New Keepers of the Water Towers Cosmic Child Listenable Rammstein Videos 1995?2012 Universal Hätäisempi voisi lokeroida Rammsteinin pintapuolisella katsauksella turboahdetuksi DAF:iksi tai pari pykälää hevimmin vedetyksi Laibachiksi . Erona on, että tätä kersaa jaksaa ihastella ja kuunnella vielä vuosien päästäkin. Mega Retaliatory Measures Withdrawal Syndromes Massacre Ai perhana, nyt vyörytetään korville jälleen kerran kunnon kotimaista metallimannaa! Debyyttilevyllään meuhkaava Retaliatory Measures osoittaa varmoin ottein, kuinka melodista death metalia paiskotaan menemään ?oikein?, ilman turhia viitteitä jo aikoja sitten kulahtaneeseen Göteborg-skeneen. Yhtyeen meininki on pääosin raskasriffistä keskitempojyräystä, jonka muassa kulkee myös hiukkanen thrashiä. Soundimaailmaltaan lähes täydellinen levy pommittaa tarkasti soitettua musiikkiaan lähinnä Deathin linjoilla, mutta selviä viitteitä on löydettävissä myös Diablon ja Hateformin kaltaisiin suomalaisbändeihin. Withdrawal Syndromes on harkitusti rakennettu kymmenbiisinen, jonka taso pysyy vahvana koko kestonsa ajan. Levyltä ei löydy suuria yllätyksiä, ellei sellaiseksi laske päätöskappale Since Nothingin erittäin toimivia puhtaita lauluosuuksia, mutta perusasiat ovat jämäkästi kunnossa ja homma toimii häkellyttävän hyvin kaikilla tasoilla.. Tuntuu siltä kuin yhtyeen kikat olisi käytetty jo loppuun, ja vanhoja hyviä ideoita kierrätetään levystä toiseen ilman uudistumista ja riskinottokykyä. Metodi toimii ehkä AC/DC:llä, mutta Gloria Mortilta kuulisi mielellään rohkeampiakin kokeiluja. Joni Juutilainen On bändejä, joiden nimen perusteella pystyy kohtuuosuvasti arvuuttelemaan, millaista musiikkia ne esittävät. Ehkä tämän ansiokkaan paketin päättäminen aurinkoisiin surftunnelmiin ei enää mennyt joillain tuotantoportaan tasoilla läpi. Kolme dvd:tä ja kirjanen, videot kronologisessa järjestyksessä, kustakin mukana making of. Ohjaajien ja tuotantoryhmän panos vie muutaman videon suoraan metsään, mutta parhaimmat ja usein myös elokuvallisimmat kestävät katselua eikä aikakaan ole ajanut niistä ohi. Jotain tästä visiosta kertoo sekin, että kaikki Rammstein-albumit tuottaneen Jacob Hellnerin muita tuotoksia ei juuri tee mieli kuunnella. Siinä missä teutonisesta teollisuusjyskeestä ja ebm:stä ponnistaneen Die Kruppsin tenho väljähti suuremmilla markkinoilla aikoinaan varsin nopeasti, Rammstein on puskenut siellä eteenpäin kohta 20 vuotta. näiden pioneerien jämistä siinneeksi, massojen makujen mukaan tuotetuksi kertakäyttöviihteeksi ?, mutta tästä ei toki ole kyse. Yhtye on alusta asti seurannut omaa näkemystään ja tunkeutunut sellaisenaan valtavirtaan. P. Nostettakoon esiin ensimmäinen mestariteos Du hast, kylmiä väreitä aiheuttava Sonne, oivallisesta vastineesta Judas Priestin Breaking the Law -videolle (lopun palkintotuuletuksineen kaikkineen) käyvä Ich will, säälimättömän kaunis Mutter, tervehenkinen Amerika, riipaiseva toveruuden kuvaus Ohne dich ja vielä tätäkin vahvemmin yhtyeen kokoonpanon pysyvyyttä alleviivaava yhden mahdollisen tulevaisuuden kuvaus, hienosti näytelty, maskeerattu ja rytmitetty Keine Lust. Videoita ja niiden taustoja avaavia pienoisdokumentteja katsoessa tuntuu erityisen hyvältä, että suorastaan sarjakuvamaisen selkeiden yksilöllisten persoonien muodostama ryhmä, jonka dynamiikka on osattu ja tajuttu hyödyntää videoissa (se voi seikkailla monissa rooleissa ja maisemissa) on säilynyt samana alusta asti. Kulissien takaiset silmäykset sekä keskittyneet ja asialliset haastattelut piirtävät heistä miellyttävän, sympaattisen ja rauhallisen kuvan. Loppua kohden biisit alkavat hiukan hyytyä ja pääpaino selvästi notkahtaa videoiden provokatiivisuuteen, osittain varmasti siksi, että musiikkivideoiden siirtyminen televisiosta internetiin mahdollisti suuremmat vapaudet sisällön suhteen. Minimalistinen, tyylikäs, olennaiseen keskittyvä paketti; mukana vain välttämätön. Saksasta tulleella pvc:n hajuisella gootti-industrial-metal-scheissella voisi täyttää kaikki maailman sontatunkiot, mutta Rammstein on välttänyt maanmiestensä ja -naistensa nolouden hetteiköt, muutamaa stylististä hairahdusta lukuun ottamatta. Yhteneväisyyksiä maanmiestensä Opethin 2000-luvun taitteen tuotantoon on havaittavissa paikkapaikoin hyvinkin selkeästi, mutta esimerkiksi örrimörri?puhdas laulu -komboa bändi ei hyödynnä. Minimalististen kitaramelodioiden lievät black metal -vaikutteet ovat oiva lisä, ja esimerkiksi huikea Hallucinations-kappale vetää ihon väkisinkin kananlihalle. Lateral Constraint on odotetusti vahvaa kamaa, mutta bändiä rupeaa vaivaamaan selkeä tasapaksuus. Yhtäältä nimi ei kuvaa musiikkia juuri ollenkaan, toisaalta se tekee tämän paremmin kuin hyvin. New Keepersin mielenkiintoa hyvin ylläpitävä kevytprogeilu polveilee hienosti ja hallitusti, vaikka kappaleilla on runsaasti mittaa. R
LIVING DEAD! ³ LEPROUS TORTURE KILLER ³ DE LIRIUM?S ORDER KUOLEMANLAAKSO ³ SANTA CRUZ BLOODRED HOURGLASS SEREMONIA ³ RATFACE ³ TOMBSTONED CUT TO FIT ³ BALTIMOR ³ DEATH HAWKS DARK BUDDHA RISING ³ KHROMA LISÄÄ TULOSSA... 28.-30.6.2013 SUVILAHTI, HELSINKI LIPUT TIKETISTÄ, WWW.TIKETTI.FI: 1pv alkaen 62,50. ja ihmekös tuo, sillä basisti Morgan on Mardukin johtohahmo ja perustajajäsen. Death Wolf on menossa jatkuvasti parempaan suuntaan, sillä musiikin ääripäät ovat terävöityneet ja meiningissä NIGHTWISH ³ KING DIAMOND TESTAMENT ³ BOLT THROWER KREATOR ³ AMORPHIS ASKING ALEXANDRIA STAM1NA ³ SOILWORK WINTERSUN ³ IHSAHN AMARANTHE ³ ABHORRENCE WE BUTTER THE BREAD WITH BUTTER ³ URFAUST BLACK CITY ³ BARBE-Q-BARBIES DR. Lähes epätoivoinen Lord of Putrefaction on huikea veto, ja levyn päättävä Rothenburg ryömii jo niin syvällä, että biisi tuo mieleen Mardukin hitaimmat palat . . Kitarat kuvioivat paketin kuitenkin silkan kuolometallin piiriin. 2pv alkaen 95,50. Ylinopean ryskyttelyn lomaan tiputetut hitaammat muserrukset aaltoilevat tummina ja pahaenteisinä. Laulaja Valentin ?Maelstrom? Mellström mylvii Glenn Danzigin ja L.G. Petrovin testosteroninhöyryistä menoa kunnioittaen ja kolmimiehinen taustabändi rykii soittimistaan esiin ilahduttavan monipuolista materiaalia. Vielä eponyymillä edellislevyllään (2011) Death Wolf oli jokseenkin punk ja rock, mutta lisääntynyt metallisuus on tuonut yhtyeeseen myös äärimmäisen painostavaa raskautta. studiolevy Sacrifice on ikävä notkahdus jopa kahden vuoden takaiseen edeltäjäänsä Call to Armsiin verrattuna. Vanhat heviherrat ovat sanojensa mukaan halunneet palata juurilleen mutta tuoda mukaan tuoretta otetta. Laulaja Biff Byfordin lisäksi tuottajaksi on pestattu modernin soundin tunnetuin nappimaakari Andy Sneap, mutta kuka rehellisesti sanottuna haluaa Saxoninsa kuulostavan nykyaikaiselta? Etenkin kitaroissa on kyllä kireyttä kaikin puolin, mutta valittu äänimaailma vain korostaa herra Byfordin edelleen hyvässä kunnossa olevaa ääntä, laululinjoja ja muutamaa hyvää kertosäettä kauttaaltaan varsin riffiköyhien kappaleiden kustannuksella. Klassinen vinyylimitta on useimmissa tapauksissa pelkkä hyve, mutta Sacrificen kohdalla kyse tuntuu olevan enemmänkin materiaalipulasta. . Vaikka tässä(kin) tapauksessa Incantationin perintö kuuluu selvästi, seassa on muunkinlaista vääntelehtimistä. Joni Juutilainen Gorephilia Embodiment of Death Dark Descent Eteläsuomalainen death metal -pataljoona on esikoispitkäsoitollaan hyvin ärhäkällä päällä. . Digipakin bonuslevylle tehdyt uudet versiot viidestä enemmän tai vähemmän Saxon-klassikosta eivät nekään suuria hurraahuutoja aiheuta. Crusader-albumin ainoasta hyvästä biisistä eli nimikappaleesta tehty orkestraatio kuulostaa halvalta ja kadottaa alkuperäisen vahvan tunnelman täysin. Modernisoidut uudelleenäänitykset Just Let Me Rockista ja Forever Freestä ovat kaikessa tymäkkyydessään tympeitä ja akustiset tulkinnat Requiemista sekä Frozen Rainbow?sta ainoastaan hyvin asiansa ajavia kuriositeetteja. Toivon mukaan Sacrifice ei ole osoitus kokeneiden kehäkettujen muuttumisesta kehäraakeiksi. Mega Death Wolf II: Black Armoured Death Century Media Yli kymmenen vuoden ajan Devils Whorehousena tunnettu Death Wolf koki uuden alun kaksi vuotta sitten, kun sen musiikillinen linja meni nimenvaihdoksen myötä pykälää tummemmille ja roskaisemmille linjoille. Bändi palvoo edelleen silmittömästi Danzigia, Mistfitsiä ja Samhainia, mutta nykyisillään meno on huomattavan synkkää. Ion-loppuisista yhtyeistä Gorephilian touhussa haiskahtaa myös uudempi synkän death metalin aalto, eli Dead Congregation. Blastit naputtavat niin maan perhanasti, että välillä ollaan jo lähes death-grind-maisemissa. 3pv alkaen 119,50? LIPUT LIPPUPISTEESTÄ, WWW.LIPPU.FI: 1pv alkaen 63,50. 2pv alkaen 94,50. + narikka Liput: 7. Tässä valossa 20. Örinäpuoli on tuttuun tyyliin kalmiston mullalta maistuvaa sorttia, jossa artikulointi on kielensä menettäneen zombin luokkaa . Kaaos on kova, mutta se ei poukkoile täysin arvaamattomasti sinne tänne. Gorephilia tuntuu tiukentaneen ilmaisuaan sitten Ascend to Chaos -ep:n (2011). 3pv alkaen 120,50? WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI PRE Retaliatory Measuresillä on niin kovat panokset aseessaan, että tulosta tulee takuulla syntymään kovan debyytin jälkeenkin. + narikka AINOASTA AN OVELTA. LIPUT. ja mikäpä sen parempi. Embodiment of Death tekee selvää jälkeä, mutta pientä omaperäisyyden lisäämistä voisi jatkossa harkita, tätä genreä kun alkaa olla tarjolla jo melko lailla. Tami Hintikka Saxon Sacrifice UDR Tuntemattomaksi jääneessä yhteydessä maailman parhaaksi keskinkertaiseksi heavy-yhtyeeksi tituleerattu Saxon julkaisi kunnioitettavan mittaisen ja pääosin tinkimättömän uransa alussa useammankin klassikon, mutta on pystynyt vielä 2000-luvullakin julkaisemaan hyviä levyjä kuten The Inner Sanctum (2007) sekä Into the Labyrinth (2009). Jylhyyttä kurottavat sahaukset tuovat puolestaan kaikuja Morbid Angelin maailmasta. Armo ei kuulu Gorephilian sanavarastoon, mutta pieniä hengähdystaukoja sentään tarjoillaan. . Toivottavasti levy-yhtiönsä saa yhtyeen nimeä tarpeeksi hyvin esille, sillä tämä levy todellakin ansaitsee tulla kuulluksi! ERED + 1 CORPSESSED CUMBEAST KIAMPUTORY WHISP LA 27.4.2013, PRKL-CLUB PE 15.3.2013, PRKL-CLUB, HELSIN 7 Liput:
Ehkä vähän liiankin tiukasti. Mitä sooloihin tulee, kitaristi Emil Pohjalaisen ja kiipparisti Chrismin vuoropuhelut ovat melkoista haipakkaa, mutta ei onneksi itse kappaleiden kustannuksella. Epicrenelissä on paljon potentiaalia, ja sen musiikissa kuuluvat kokemus ja ammattitaito. No, melkoista seikkailua debyytti kieltämättä onkin. Laulajan pestiä levyllä hoitaa Chris tian Palin (Random Eyes, ex-Adagio), jonka ääni sopii bändin musiikkiin kuin nakutettu. alkaa olla aidosti kovaa otetta. Niin tälläkin kertaa. On kuitenkin silkka tosiasia, että Second Life Syndromen ja Anno Domini High Definitionin kaltaiset levyt kuuluvat menneen vuosikymmenen parhaimmistoon, mitä tulee vanhojen aikojen parhailla puolilla höystettyyn progemetalliin. Mitä tapahtuu nyt, kun bändin luovin voima Mariusz Duda on levittänyt pöytälaatikkonsa niinkin laajalle, että Riversiden ohella materiaalia on riittänyt vaikka kuinka monelle Lunatic Soulin etnisesti tunnelmoivalle levylle? Kieltämättä Riversiden soundi on lipunut hieman raskaampiin suuntiin, mutta tämän uutukaisen kohdalla on suoras- taan ilo huomata, kuinka metallisuuden rinnalle on kivunnut ihan uusia piirteitä aina puhtaammasta rockista groovaavaan jazzahtavuuteen saakka. Riversiden paras puoli on ollut se, kuinka itse biisit ovat aina pääosassa. Jäljelle jää albumi, jonka pariin huomaa palaavansa useammin kuin olisi ehkä ensimmäisten pyöräytysten perusteella arvannut. Kun huimaavan monipuolisesti ääntelevä Mariusz Duda vielä kuulostaa laulajana jatkuvasti upeammalta ja saa aikaan ajatuksia herättäviä sanoituksia, yhä useamman toivoisi eksyvän jatkossa bändin vetovoiman piiriin. Civil Warin ensirääkäisy ei kumartele menneitä. Basisti Stefan Erikssonin ja Ronnie James Dio hear-alike Patrick Johanssonin riveihinsä saanut bändi paiskoo persrehellistä melodista heavy metalia asenteella, joka ei jätä kylmäksi kuin korkeintaan kaikkein puukorvaisimmat ja silmälappuisimmat mörököllit. Viiden biisin otanta ei kerro Civil Warista varmastikaan kaikkea mutta paaluttaa yhtyeen perusteet kokonaisvaltaisella täysipainoisuudella niin soiton, soundien ja biisiensäkin puolesta. Äänitteen kappaleet ovat enempi vähempi keskitempoisia, joten jatkossa Civil Warilta jää kaipaamaan hiukan rivakampiakin menohaluja. The Crystal Throne on teemalevy, jonka kartalla varustettu tarina etenee tiukan kronologisesti. Silti se mystinen jokin jää vielä tältä debyytiltä uupumaan. Lupaava alku joka tapauksessa. Mikko Malm C M Jäikö joku infernon numero lukematta? Y CM MY CY CMY K. Shrine of New Generation Slaves alkaa vahvasti ja tasaantuu hieman loppuaan kohden, mutta sekaan mahtuu niin paljon suorastaan huumaavia paisutteluja, syvältä riipaisevia melodioita ja aitoa tunteenpaloa, että ne tasaisemmat hetket peittyvät helposti. Pari kappaletta lyhyempänä Black Armoured Death olisi ollut tiiviimpi paketti, mutta tämänkin levyn parissa kelpaa viikatemiehenkin tanssahdella. Joni Juutilainen Riverside Shrine of New Generation Slaves InsideOut Vielä joitakin vuosia sitten Riverside jaksettiin leimata puolalaiseksi b-luokan progebändiksi, eikä tämä sympaattinen joukko ole vieläkään tainnut päästä leimasta irti. Itse tarina on melko geneeristä perusfantasiaa, joka ei sinällään hetkauta suuntaan tahi toiseen. Musiikki sen sijaan on laadukasta ja ammattimaisesti toteutettua neoklassista power metalia. Varhaisen Rhapsodyn mieleen tuova pullistelu sisältää melodramaattista paisuttelua ja virtuoosista soitinpornoa. Siinä missä Rhapsody on vienyt orkestraaliset elementtinsä jo naurettavuuksiin asti, Epicrenelin musiikki on ennen kaikkea metallia sinfonisilla mausteilla. Tämä tuskin muodostunee ongelmaksi. Jaakko Silvast Epicrenel The Crystal Throne Inverse Aki Nuopponen Civil War Civil War Despot Entisten Sabaton-ukkojen Myhr, Mull back, Montelius ja Sundén masinoiman Amberian Dawnin ja Adamantran miehistöistä koostuva Epicrenel ilmoittaa promosaattessa tyylikseen ?symphonic adventure metalin?. Hyvä niin, koska kitaristi Sepposen kynäilemät biisit ovat täynnä tarttuvia riffejä ja hienoja melodioita
Toisaalta yhtye on soittanut kimpassa jo kuusi vuotta, enemmistö jäsenistä jopa yli kymmenen, mikä selittänee homman saumattomuuden. Selkeät introt, säkeistöt ja kertosäkeet ovat melodisesti kiinnostavia, riffeiltään jämäköitä ja nyansseiltaan monipuo3:47 PM Nelihenkinen Pappi tiivistyy mystiseen päähahmoonsa, joka tunnetaan niin ikään Pappina. Räppiä, pomppumetallia ja kevyehköä industrialia sekoitteleva paketti kuulostaa jokseenkin oudolta tämän päivän musiikkitarjonnan seassa herätellessään henkiin jotain jo (onneksi) unohtunutta. Vahvasti sanoituksiin pohjaava levy käsittelee tulkintani mukaan lähinnä ihmisen paikkaa nykymaailmassa. Tuotannollisesti erinomainen levy on paikoin tanakkaa pommitusta, mutta itse musiikin sekavuus laskee meiningin toimivuutta. Tarttuvia kappaleita yhtye osaa kirjoittaa ja sanoituksissa on voimaa puhutella suurempaakin kuulijajoukkoa, mutta vielä Papin aika ei ole nousta alennuskoritasoa korkeammalle. Joni Juutilainen Terror Visit Planet Hell Omak Kuopion nuoret herrat rässäävät debyytillään innokkaasti. Se, että nykyään albu-. Miehen taiteilijanimi ei ole aivan täysin hatusta vetäisty, sillä Papilla on teologinpaperit takataskussa ja myös sanoituksissa vilahtelee löyhästi hengellisiä piirteitä. Erikoisen konseptin tukemana kulkeva Syvyys on tietyiltä osin nostalginen levy, sillä tyylinsä ansiosta albumi olisi voinut ilmestyä hyvinkin vuosituhan- keskiverto pohjamutaa nen taitteessa. Kyse on uutuudenviehätyksestä. Olin etukäteen kuullut tältä levyltä videolohkaisun Nasty Ho!, tuon mahtipontisen sirkusmusikaaliteoksen, sekä kappaleen Funky, etäisesti Ghostbusters-teemankin mieleen tuovan rouheamman viisun. Arvosteluasteikko lyhyesti: Gina Hush Secret Oi tätä riemua! Pitkästä aikaa käsillä on rockalbumi, joka jää varmuudella pyörimään soittimeen. Käynnissä on melkoinen tyylilajiruletti, eikä levystä muodostu tästä johtuen kovinkaan vahvaa ja yhtenäistä kokonaisuutta. Noustakseen aidosti kiinnostavaksi tapaukseksi Papin tulisi selkeyttää linjaansa. Code of Silencen nuori kitarasankari Ben Randall takoo vahvoja soolotulkintoja, joita pohjustavat rumpali John Clellandin tarkka pannutuli ja basisti James Murrayn tanakka pompottelu. Yhtyeen keulilla häärivä Adagioja Revolution Reneissance -mies Gus Monsanto tulkitsee vahvasti ja kirkkaasti läpi levyn. Hush herättää jotain samanlaista intoa sielussa kuin Honey B and the T-Bonesin kasetti pikkutytössä 80?90-lukujen taitteessa. Sävellys- ja sanoituspuolella Code of Silence on saanut laaja-alaista vetoapua Eden?s Cursen Paul Loguelta, mikä on myös yksi Dark Skies Over Babylonin hyvyyden ja tunnepitoisuuden päätekijöistä. Jaakko Silvast Anna Saurama Code of Silence Dark Skies Over Babylon Pappi Syvyys Jiffel Mausoleum Pitkäsoittodebytantti Code of Silence sulkee rosteriinsa monia melodisen metallin tekijämiehiä, mikä lienee syynä Dark Skies Over Babylonin kappalekirjon kokonaisvaltaiseen vahvuuteen. Levyn kymmenen biisiä edustaa rakenteiltaan perinteisen koulukunnan tyyliä. Tässä on annettu hiljaa hyvän tulla, omaperäisen soundin kypsyä, ja lopputulos on hieno. mestariteos lisesti väritettyjä. Niiden perusteella tiesin myös odottaa monipuolista meininkiä, ovathan mainitut rallit tunnelmaltaan melko erilaisia. En kuitenkaan osannut odottaa, että joukossa olisi näinkin monenlaista vaikutetta ehdoista hevitilutuksista diskoa säihkyviin kertosäkeisiin ja kansanmusiikkiin. Ne olivat vakuuttaneet ammattimaisella soitollaan ja laulullaan sekä viimeisen päälle mietityllä toteutuksellaan. Vokalisti Regina Shevakova muuten teki taannoin tv:ssä vaikutuksen myös Michael Monroeen. Hämmentävää, että Hush on bändin debyyttikokopitkä. Enkä varsinkaan sitä, miten laadukas ja ennen kaikkea ehyt kokonaisuus kirjavista aineksista on saatu aikaiseksi. hellsinki_210x135.pdf 1 5/15/12 Hyvä esimerkki tästä eheydestä on, että kun levyn kolmannella raidalla laulajan kieli vaihtui englannista suomeksi, tajusin sen vasta hempeän balladin toisen säkeistön kohdalla
Tauntedin meininki on linjattu hitaasti kiiruhtavaksi, ja viiltävän hyvinhän nuo soolot tuntuvat bändin toisen perustajan, kitaristi Joey Genonin sormista irtoavan. Ja kyllä siinä tiettyä huumoria on, kun yli viisikymppinen Kasparek vokottelee ?tyttöä. jos mahdollista . Aiempaa silotellumpi tuotanto on tylsistyttänyt terää aika lailla myös kahdesta vanhasta iskusävelmästä. En tiedä, kummalla on ollut kiire saada uutta materiaalia markkinoille, bändillä vai levy-yhtiöllä, mutta nyt levy jää jonkinlaiseksi kokoelman ja perinteisen studioalbumin välimuodoksi olematta kunnolla oikein kumpaakaan. Pettymyshän tämä on, mutta toivotta- Running Wild -äijä Rolf Kasparek saatteli muutama vuosi sitten merirosvolaivansa satamaan, mutta koukkasi väkinäisen jäähyväiskiemuran merillä vielä viime vuonna Shadowmaker-levyn merkeissä. Nyt mies ilmestyy kuvioihin uudella bändillä, jonka laittoi pystyyn muutaman vuoden Running Wild -aisaparina toimineen Peter J Jordanin kanssa. Kyseessä on kokonaisvaltainen annos hartioita painavaa pahuutta. Kari Koskinen millisen verran materiaalia julkaistakseen ei tarvitse levy-yhtiötä taakseen, paljastaa jälleen sen karun totuuden, että kypsyminen jää valitettavan usein puolitiehen. Nämä jantterit ovat varmasti sadan keikan jälkeen kovia haastajia kelle tahansa kotimaan kovista nimistä, mutta eivät vielä. Terror Visit omaa kovasti potentiaalia, mutta täyteen loistoon puhjetakseen se vaatii vielä kokemusta niin sävellyksellisesti kuin taidollisesti. Nykyään näitä ei pahemmin tipahtele. Janne Tolonen Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Nyrkkitappelu Rocks Svart Sanotaan, että hätäilemällä ei tule kuin kusipäisiä lapsia. Selkeimmin tämä kuuluu uusista kappaleista, joista esille kohoavat ainoastaan Tahdon olla hippi ja Vihaan mun bändikavereita. 9 Sinsin riffeissä on laajaltikin painostavan puistattavaa imua, sanoituksista ja kansitaiteesta puhumattakaan. Levy ei kuitenkaan tarjoa mitään ikimuistoista eikä Giant X:stä ole Great Whiteksi tai Cinderellaksi, vaikka tyylikiikari vahvasti 80-luvulle osoittaakin. Näin on näyttänyt käyvän osittain myös Nyrkkitappelun 23 minuuttia kestävän ensimmäisen ?täyspitkän. Lyhyenläntä levy on hivenen vaikeasti perusteltavissa, varsinkin kun sen kymmenestä kappaleesta neljä on aiemmilta seiskoilta tuttuja. Bändi on hionut suurimpia (punk) rosoja musiikistaan ja menettänyt samalla jotain olennaisen kiehtovaa itsestään taantuen ikävästi kohti laimeaa Tehosekoitinta. Tummasävyiset ja raskaat soundit ovat ehtaa death metalia, mutta umpipimeä tunnelma on kuin helvetin syvyyksistä peräisin. messiin ja hehkuttelee bailaavansa koko yön. Giant X:n hardrockauksessa ei ole suoranaisesti mitään vikaa, mutta aika laihanlaisesti homma jaksaa innostaa, kun vireämmät steelpantherit ja recklesslovet ovat vetäneet vastaavan homman raisusti överimmin ja viihdyttämämmin. Liekö yllätys, että homma kuulostaa paikoitellen vankasti Runnarilta, mutta koska ?ilmaisua haluttiin laajentaa?, mukana on suoraviivaisempaa rockia, bluesia ja powerballadiakin. Tottahan veteraani hallitsee homman siinä määrin, ettei soitto ainakaan suoranaisesti nolota. vasti kyseessä on pelkkä yksittäinen notkahdus eikä osoitus aikuistumisesta tai luomisvoiman ehtymisestä. Mega Giant X I SPV Desolate Shrine The Sanctum of Human Darkness Nyrkkitappelu Dark Descent Kotimaisen Desolate Shrinen resepti on armoton yhdistelmä death ja black metalin synkimpiä puolia. kohdalla. Nyrkkitappelun tapauksessa tietynlainen ureakalloisuus on ollut tähän mennessä pelkkä hyve, sillä nuorten miesten selkeästi kuultava röyhkeä asenne on ollut merkittävä lisätekijä yhtyeen tarttuvassa garage-, katu- ja punk rock -sopassa. Laulaja Jacques Serranon ääni taas taipuu yllättävän moneksi.. Yksittäiset kappaleet eivät tätä kipulointia määritä. Hengeltään Desolate Shrine onkin lähempänä black metalille ominaista harrasta paatosta, vaikka toteutus selvää kuoloa onkin. Yhdistelmä on niin jumalattoman musta, että nuottien välistä ei löydä minkäänlaista valoa tai toivonpilkahdusta. Osa sävyistä on piilotettu sen verran taustalle, että ne pääsevät kunnolla esiin vasta kuulokekuuntelussa. Ja kyllä kiekolta äkkinäisiä verensyöksyjäkin kaiken hitaamman viiltelyn keskeltä löytää. Davemustainemaisuudet laulussa ovat iso plussa, johon kannattaa panostaa jatkossa lisää. 66 Inferno Sävellyksissä on selvästi ideaa ja paikoitellen hienoa omaperäisyyttä, mutta kokonaisuus ei kanna kovin pitkälle. Jatkossa kannattaa panostaa myös tuotantopuolelle, nyt aivan liian diskanttiset kitarasoundit tuovat levylle turhan suttuisen ja likaisen ilmapiirin. Koskinen Taunted 9 Sins Mausoleum Metallistaan kuuluisan Bay Arean suunnalta ponnistava Taunted ei ole ennakkotiedoista poiketen kovinkaan speed ja vain tietyllä tapaa thrash, mutta melko julman levyn viisikko on kolmannestaan muovannut. Keskitempoinen hevimättö soi massiivisesti, joskin soundeiltaan aavistuksen sumuisesti. entistäkin lohduttomampaan suuntaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki vedettäisiin läpi samalla paksun särön ja hidastempoisen laahauksen muodostamalla sapluunalla. Kuristavan verkkaisesti tai keskitempoisesti murskaamalla etenevät kappaleet saavat väritystä surumielisesti valittavista melodioista ja sinne tänne ripotelluista puhtaammista kitaroista. Biisitkin tietysti toimivat osastollaan, jos purtavaa ei kaipaa sen kummemmin. Varsinkin laulaja tarvitsee huomattavasti lisää botnea ulosantiinsa. Säröä pois, ja lopputulos kuulostaa paljon tiukemmalta. Ennen vanhaan lafkalta olisi tullut kotiin kirje, jossa lukee: ?Kiitos yhteydenotostanne, emme juuri nyt etsi kaltaistanne bändiä.. Virtsaa ja virtaa löytyy toki yhä, mutta aiempaa laimeampana seoksena. Alati painostava tunnelma ei kuitenkaan hellitä missään vaiheessa. Tenebrous Towersiin (2011) verrattuna tyyliä on viety mätön kustannuksella pykälä doomahtavampaan ja . Ehkä yhtyeen markkinarako on selvemmin jossakin hard rockin setäosastossa, joka ei niin elostelusta perusta. Kimmo K
Tämän jälkeen biisien taso ei suinkaan tipu, ne vain alkavat vaatia kuulijaltaan entistä enemmän kuuntelukertoja ja sisäistämistä. Vanhemmassa materiaalissa selkeämmin esille tulevien punkvaikutteiden vähentyminen ja sovitusten tarkempi tuumaaminen ovat tehneet Sokealle Pisteelle vain hyvää, sillä nyt sen kasvoille on noussut entistä keskittyneempi ja omaperäisempi ilme. Ektro tarjoaa cd:n ostajille kaupantekijäisinä yhtyeen aiemmat vinyylijulkaisut samalle hopeakiekolle ympättynä. 12 vuoden levytystauon katkaiseva Contra Rationem palauttaa Centurianin tavallaan yhtyeen juurille. Tämän rinnalla monen metallibändin laajasti viljelemä suomimelankolia alkaa kuulostaa bilemusiikilta. Välikäsi on piinaava levy. Yhtye yhdistää tehokkaasti 80-luvun postpunkkia äänekkäästi kirskuviin kitaroihin ja hypnoottisiin rytmeihin. Tunnelma on kiitettävän synkeä. Centurian sisäistääkin oppi-isänsä jipot, viskoo kokeilevat elementit roskakoriin ja latoo turpaan sen puoli tuntia jonka nämä eväät mainiosti kantavat. Örinä on hyvää peruslaatua, mutta ajoittaisena tehokeinona sitä on tuplattu ja efektoitu limaisen säriseväksi, mikä ei oikein toimi kuulokekuuntelussa. ja bändin sovitusosasto on asiasta varmastikin eri mieltä . Liber Zar Zaxin (2001) miehistöstä puolet on korvattu jo esikoislevy Choronzonic Chaos Godsilla (1999) soittaneilla muusikoilla, ja ilmaisusta on leikattu löysät pois. Sen ihmeempää valittamista Contra Rationem ei kuitenkaan ansaitse. tutun ja turvallisen . Kokemuksen jälkeen silmät taatusti avautuvat ympäröivälle maailmanmenolle, vähintäänkin ohikiitävän hetken ajaksi. Mega. Kierroksia ei ole ainakaan laskettu. Prostitute Disfigurementissä, Noxissa ja Severe Torturessa ansioituneet konkarit tykittävät rakenteiltaan suhteellisen suoraviivaista ja nopeasti naputtavaa death metalia. Peräeroa massaan revitään vikuroivalla ja epäortodoksisella sahausriffittelyllä, jonka kierous on pöllitty Morbid Angelin niksikirjasta. Mustan kullan perään himoavat saavat herkkunsa Tuska & Ahdistuksen ja Karkia Mistikan yhteistyön tuloksena. Toista tuntia Sokeaa Pistettä putkeen kuunneltuna on mielentilasta riippuen joko erittäin ahdistavaa tai puhdistavaa. 9 Sins on kuin tehty hetkiin, jolloin ei jaksa innostua mistään uudesta mutta tahtoo silti pyörähtää mietteissään perinteisen . Kahtena eri versiona julkaisulla keuliva nimiralli paljastaa bändin kolkutelleen Iron Maidenin musiikkivals- saamon ovia. on genreen nähden turhaa venyttelyä ja tyhjäkäyntiä, jotka syövät suotta lukuisten mainioiden kertosäkeiden ja muiden kappaleenosasten puhtia. Mad Hatter?s Denistä on lauluäänen tunnistettavuuden takia mainittava myös vokalisti Taage Laiho. Dramatiikkafiiliksin rullaava Shadow Lord on puolestaan soitannoltaan kappaleista jämäkin ja kokonaisuutena ehein. Dark Wheelin heikkoudet näyttäisivät kulminoituvan biisipituuksiin, sillä kappaleista miltei jokaisessa . Erityisen onnistuneesti tämä on toteutettu avauskaksikossa Kriittinen tila?Kylmä asema, joka edustaa albumin tarttuvimpia kappaleita. Miehen tenori joutuu nousemaan paikoin turhan korkealle, jolloin hänen äänestään häviävät mehukkaat ja karismaattiset sävyt. mätön nakkikioskilla. Jaakko Silvast Centurian Contra Rationem Listenable Hollannin kuolometallipiirit vahvistuvat taas hieman. Dark Wheelistä pitävät kuitenkin varmasti kaikki Kilpi- ja Altariayhtyeiden ystävät. Jaakko Silvast Sokea Piste Välikäsi Ektro Sokea Piste on ladannut ensimmäisen täyspitkänsä täyteen sellaista maailmantuskaa, että se on lannistaa kuuntelijansa alleen, vaikka aurinko kuinka paistaisi ja elämä olisi kaikin puolin raiteillaan. Mättö on tiukkaa, sooloissa on ilkeää räjähtävyyttä ja terävästi raapivat soundit toimivat mainiosti. Näin tehokkaan ja keinoiltaan yksioikoisen tykityksen kääntöpuolena seuraa luonnollisesti se, että ei näillä avuilla klassikoksi enää vuonna 2013 ylletä. Omalla kapealla sarallaan Centurianin saatanallinen death metal toimii kuitenkin helvetin hyvin. Kari Koskinen Mad Hatter?s Den Dark Wheel Silverfield Lempääläläinen Mad Hatter?s Den tunnetaan ehkä paremmin keikkailevana heavy cover -yhtyeenä, mutta nyt tarjolla on mini-cd:n verran yhtyeen omaa materiaalia. MHD:n perinteikkäässä melodisessa hevirockissa haisee niin 1970- kuin -80-luku, ja neljässä biisissä riittää mukavasti tarttumapintaa
Taitoa on kertynyt jokaisella osa-alueella, niin yhteensoiton kuin sävellyksenkin saralla. Monimuotoisuus on avainsanana, mikä passaa silloin, kun hommat pysyvät näpeissä. ...jäsenet asuvat ympäri Suomea. Yhteisten biisinkirjoitusten ja treenien aikataulutus on vaikeaa, ja kamat tietysti on mitä on. Miksi? Keikalla olemme... . ...antikristillisen tasajaon mukaan siten, että Kuki tekee (vähenevissä määrin) suurimman osan biiseistä ja Teirioja kaikki lyriikat. Treeniksellä ja Kukin makuuhuonestudiossa ideoita toki puidaan yhdessä ja viedään niitä pidem- Status Abnormis: Damage Control Ylivieskalaiset yllättävät toden teolla iskevällä industrialthrashillään. Lyijynraskaaseen kitarointiin sulautetut koneet ja avaruudelta maistuvat ää68 Inferno Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... . Koska halutaan ja pystytään tekemään musiikkia omilla ehdoilla, ilman että kukaan alkaisi mussuttaa. . Soitannollinen sukkeluus ja vihaisuus ovat nyt aivan käsin kosketeltavissa. Vokalisti Toni Palmumaa on karkeaääninen mutta osaa vetää soraäänensä korkealle ja nuottiin, mikä on komeaa kuultavaa. Lupaavaa toimintaa kaiken kaikkiaan. Full Metal Jacket Seven Against: III Kuukauden bändi: Status abnormis Milloin ja miten? . Asenteelliset ja nyansseja tarjoavat biisit ovat osuvia täsmäiskuja ja pistävät kuulijan pomppimaan, mikäli on yhtään tällaiseen menoon kallellaan. Pientä hitinpoikastakin on jo havaittavissa, joten homma oikein mallillaan. www.facebook.com/sevenagainstband The Medicated: Glasstrophobic Tämä orkesteri on jättänyt aiemmin pelkästään positiivisia muistikuvia, ja nyt niitä saadaan lisää. Vielä kun sekaan on saatu sotkettua death metal -mausteita ja homma esitetään äärimmäisen vaikuttavalla asenteella, ei luulisi paatuneimmankaan selkälippuilijan valittavan. Vokaalipuolellakaan ei puhallella muniin, vaan rääkynän ja korinan muodostama mekkala on soundiin juuri passelia sorttia. Tämänkaltaista musiikkia ei Suomesta myöskään pahemmin tule. Viiden vuoden päästä meidät löytää... . Vaikuttaisi, että tällä kertaa on nautittu superpähkinöitä, petrausta on näet huomattavissa monessa suhteessa. Niitä haluaisi kuunnella toki määrällisesti enemmän, mutta josko sitten tulevaisuudessa. www.facebook.com/themancubus Rawage: Triumph of Sin Perinteisillä arvoilla jyskyttävä Rawage on sisäistänyt hyvin, mistä thrashissä on kyse. ...ei olla nähty kunnon studion sisätiloja ja fanit sais levyjä. Bändi soundaa itseltään, vaikkei nyt mitään oivaltavinta musiikkia soitakaan. ...tarkoittaa epänormaalia oloa ja/tai tilaa, mikä komppaa hyvin musiikkimme ja sanoitustemme tunnelmia. Jos pidät heistä, pidät myös meistä... . Bändin panos on tasaveroinen. Selkeämmäksi ei ole Ground Frame mennyt, mutta ei ole tarpeenkaan. Projekti vaihtui bändiksi Alasaaren (basso) hypätessä mukaan veneeseen. Ainoa mikä jää hämäämään, ovat lajiin nähden kestoltaan suhteellisen lyhyet biisit. Strapping Young Lad, Fear Factory ja muut konemaiset säksätykset. Alavireiset kitarat on saatu ruuvattua sopivan scifimäiselle tolalle, ja levy olisi korville silkkaa nannaa, vaikkei biiseillä olisi sen kummempaa tarjottavanaan. Nyt ovat asiat silläkin saralla kondiksessa, kun onnistuneissa sävellyksissä on sekoitettu thrashin ja death metal -juttujen kaveriksi kolkkoja melodioita ja sopivasti saturnusta. Glasstrophobic alkaa mäiskiä päin näköä heti play-napin painalluksesta, eikä meininki notkahda missään kohden juoksua. Biisikolmikossa lyövät kättä raskaat kitarat ja persoonallisen herkät melodiat, eikä luoduissa tunnelmissa ole nokankoputtamista. Riehakasta sahausta, tanakoita junttariffejä ja kivasti maustavia kitarakuvioita tarjoava kolmibiisinen on kohokohdaton mutta laaduntarkkailun kauttaaltaan läpäisevä tinkimätön rypistys. www.myspace.com/thetruerawage. Kaksikon taitava soitto on hienoa kuunneltavaa, eikä biiseistäkään löydy sen kummempaa valittamista. Kustanna matkakulut ja alkoholi ja olemme teidän. Bändin nimi... . Rumpujen, raskaan kitaran ja basson luoma rankka pohja ei olisi mitään ilman kunnon laulua, joka on onneksi tässä bändissä vallan mallikasta. Kyrön korvatessa ensimmäisen kitaristin Ihmeneloset sai nykyisen muotonsa. mälle lopullisten sovitusten tapahtuessa koko yhtyeen kesken. Suurin ongelmamme on, että... . Timantinkova viiden biisin raivonpurkaus on tasavahvaa painallusta alusta loppuun, eikä mutisemisen aihetta tunnu löytyvän etsimälläkään. Helsinkiläinen Seven Against osaa tehdä vähästä paljon. Tuntuisi myös, että vokaalipuolella on päästy jo aivan mielipuolisiin sfääreihin. Metallia, rokkia, progea, hc:tä, surffimusaaa, matematiikkanörtteilyä, lämpimiä tunnelmia ja äkkiväärää poukkoilua. ...hyvällä tuurilla keikkalavoilta ja äänittämästä jostain muualta kuin Kukin makuuhuoneesta tai treenikseltä. Huonolla tuurilla hävitään edelleen Pyhäsalmen bändikilpailuissa coverbändeille. Emme ikipäivänä tule... . Sävellykset ovat niin kertakaikkisen pursuilevia, että vertailukohtia on melko mahdoton keksiä. Vaikea laji, mutta Status Abnormis klaaraa sen. siitäkin huolimatta, ettei siitä jää mieleen useammallakaan kuuntelulla paljoakaan. Mutta lyhyestä virsi kaunis, vai miten se menikään. Silent Hill -äänimaailman faneja suositellaan pysymään tutkalla tulevaa julkaisua varten. Työmme jakautuu... . Vokalisti Emma on ääneltään persoonallinen ja raikas ja sopii mainiosti bändin musiikilliseen yleisilmeeseen. The Medicated alkaa olla suorastaan kansainvälistä tasoa. www.medicatedband.com Ground Frame: Worlds Pohjanmaalta kajautetaan ihan eri malliin kuin pari vuotta sitten. ...tekemään tällä touhulla tiliä. nimaisemat eivät toki ole mitään uutta mutta näillä leveyspiireillä tuiki harvinaisia. On outoa, kuinka hyvän fiiliksen bändi jättää jälkeensä www.groundframeband.com Emerald Forest: Love It!!! www.facebook.com/EmeraldForestFinland The Mancubus: Promo 2012 The Mancubus ei ole ihan perusmallinen kokoonpano, kahden miehen yhtye kun tulee Jyväskylä?Sydney-akselilta. Monesta tuttu jyväskyläläinen Jimmy Salmi alias Jimmy Grey on orkesterin rumpu- ja vokaalivastaava, kun taas bändin aussi Daniel Fenech on toimiva kielisoitinvastaavana. Bändi kuulostaa omalaatuiselta, vaikka usein näissä hommissa leimaannutaankin helposti siihen iänikuiseen Nightwishiin. Samantyylistä minimalismin hyödyntämistä on ehkä voinut havaita esimerkiksi jenkkiläisen Sevendustin käytöksessä. 1999 Kukin (laulu/kitara) ja Teiriojan (sanoitukset, sittemmin rummut) sivuprojektina. Sitä kaikkea ja paljon muuta sisältää Worlds. www.facebook.com/statusabnormis Valkeakoski?Hämeenlinna?Vantaalähtöinen Emerald Forest tarjoaa tunnelmallisen pläjäyksen naislauluvetoista heavyrockia. ...villiintyneitä rasta- ja hiuskasoja ja tunnelman vaatiessa myös paikallaan huojuvia kenkiintuijottelijoita. Mainittakoon myös, että olemme huokea ja ympäristöystävällinen yhtye. Myös sanoituksista vastaava Grey on nauhoittanut tämän kaksibiisisen, varsin tanakalta ja hyvältä kuulostavan promon, joka edustaa lähinnä modernia groovaavaa death metalia progeilevin maustein
Vokalisti Tiina käyttää ääntään monipuolisesti ja myös rohkeasti omalla tyylillään. Nuorta energiaa ja loistavaa melodiantajua ei voi teeskennellä. www.metalfear.com Phantasmal: Forgotten by God Oululainen Phantasmal jyräilee verkkaanmallista ja jäykkää death metalia. Kuuden biisin esitys on tasavahva näyte raskaudesta ja melankoliasta sekä niiden hallinnasta. Mitään erityisen vaativaa materiaali ei ole, mutta trapetsitaiteiluksi tuntuu soitanta kuitenkin ajautuvan. Lisäksi örinätekniikkaa hyödyntävistä laulusuorituksista on jäänyt tarvittava aggressio pois lähes kokonaan, mikä laiskistaa menoa. Ehkä jopa doomin tasolle nopeuksiaan tiputtelevat biisit ovat riffimääriltään melko vähäisiä ja mietiskeleviä. Asennetta ja pirullisuutta löytyy kuitenkin siinä määrin, ettei tylsyyteen tarvitse vaipua, vaikka ohuehkot soundit yritystä hiukan torpedoivatkin. Bändin soitto on metronomisesti kohdillaan, kappaleiden sovitukset ja rakenteet myöskin esimerkillisellä tolalla. Myös kiekon tuotanto on ihanteellista korvakarkkia, kaikkia nyansseja oikeaoppisesti korostavaa, jykevää pauhua. Raskaasti jyräävä maskuliininen meno tuntuu sopivan bändille mainiosti, mistään marjanpoimijoista kun ei ole kuitenkaan kyse. Biisipuolella mennään perusvarmalla kaavalla ja varsin onnistunein jyräriffein. Rosoista tyyliä löytyy jos jonkinlaista, mutta yksikään niistä ei nouse vaaditulle tasolle tukemaan esitystä. Inferno 69. Parikymmentä minuuttia käsittävä tekele yhdistelee tunnelmaa, doomia, death metalia ja melodista hidastelua. Tuntuu myös, että örinävokaaleihin olisi saattanut tulla lisää lihaa luiden ympärille paremmalla tuotannolla. Tämä on sinänsä ikävää, sillä bändillä riittää kyllä tehoa ja vääntöä, vakuuttavissa määrin. Biisinelikon edetessä latistumista ei voi kuitenkaan täysin välttää. Musiikkilajina toimii kalmanlöyhkäinen death metal, jossa sattuu ja tapahtuu. Siellä on se aggressio, joka pitäisi saada leviämään koko esitykseen. www.myspace.com/hatefury Kinkajou: For Those Who Can See Without Kinkajou tuntuu olevan entisellään. Raivopäisenä paiskova punkmetalliesitys lähtee liikkeelle komean aggressiivisesti. Tuotos on melko ohutta kuunneltavaa, ja tämä kieltämättä häiritsee. Haasteellinen paketti, jota kuuntelee kuitenkin mieluusti useammankin kerran. Dark metalia Savosta. Ei varmaan osu kauas jos sanotaan, että Syöjättärien musiikissa kohtaavat Y.U.P, PMMP, metalli ja jokin muu kumman mystiikka. Poppimaiset ratkaisut, omintakeisen osuvat lyriikat ja progeilevasti raskaat riffittelyt toimivat mainiosti ja johtavat parhaimmillaan vallan verrattomaan taiteelliseen irrotteluun. Vokaaleista kuitenkin plussaa. Raju ja vähemmän raju maailma ovat musiikissa aika eri sorttia, mutta eväät jäävät levälleen jo musiikillisessakin mielessä. Heleämpää puolta korostaa naislaulu, jota käytetään siellä minne se todellakin sopii. Kombinaatio on tuttuakin tutumpi, mutta pääosin puhdas ja runsasstemmainen laulu tekee asetelman mielenkiintoisemmaksi. Toisaalta jää tunne, että tällä sektorilla voisi lähteä vielä rohkeamminkin lentoon. Biisien suhteen homma toimii tasaisesti. Päätösbiisi Pikkusisko ei olekaan onneksi se loppuun kulutettu renkutus vaan vähän pirun hyvä oma biisi, joka näyttää parhaat puolet www.somecallthistragedy.com Vuolla: Rivers in Me Uuno armeijan leivissä MetalFear: From Cradle to Grave Vaalalainen nelikko soittaa itsensä näköistä melodista thrashin ja modernin www.mikseri.net/phantasmal Darcasis: Jotkut, toiset ja harvat Hatefury: Putrid Smell of the Burning Church Hatefury on rakentanut kivijalkansa vanhakantaisen thrashin ja death metalin nimissä. Rock. www.zombierodeo.org death metalin kevyemmän pään sekoitelmaa. Miinukseksi voikin lukea ainoastaan biisien hienoisen puuduttavuuden ja tylsyyden. www.bodyminushead.com Vuolla ottaa paljon haltuun kaksibiisisellä esityksellään. Jotenkin kummassa lähes kaikki, mistä bändi erottuu ja jää mieleen (kuten kosketinosuudet) kuulostaa jotenkin päälleliimatulta. Sävellyksellisellä puolella löytyy todella hyviä ja tunnelmallisiakin paloja, tarttuvista melodioista puhumattakaan. Kokonaistilannetta vesittävät kuitenkin muut seikat, joista voi mainita esimerkiksi muovisen ja kökön soundimaailman. Asennetta ja uhoa piisaa jopa aiempaa enemmän, ja vähän jenkkivaikutteinenkin testosteroni haisee varmasti tällä menolla kohta Kehä 3:n ulkopuolellakin. Kymmenisen vuotta vanha bändi tuntuu palaavan sinne jonnekin AADOLF Virt anen Demoni menneisyyteen niin biisiensä kuin soundienkin puolesta. Jos viimeksi oltiinkin thrashiin päin vahvasti kallellaan, nyt keskitytäänkin pääosin rokkaamaan. Liiankin pitkistä biiseistä saa paikoin mielleyhtymiä vanhemmasta Paradise Lostista, toisinaan taas vaikkapa Swallow the Sunin raskaimmistosta, joten synkillä vesillä ainakin seilataan. Suttuisen äänimaiseman seasta saa kyllä selville, että bändin soitannolliset potentiaalit ovat tosiasia. Hittejä ei vielä tunnu joukossa olevan, hyviä fiiliksiä aimo tukku kuitenkin. Tamperelainen Some Call This Tragedy pureutuu coreiluun aivan ulkonäköä myöten. Uniklubimaisesta ulkoasusta huolimatta peliin laitetaan rankemmat panokset. Asennetta ja tykitystä löytyy huomattavan raskaiden kitarointien muodossa, pehmompaa puolta taas luodaan koskettimilla ja puhtailla lauluilla, kuten asiaan kuuluukin. Mainitun soundiepäkohdan ohella miinusta ansaitsevat vokaalit. Edesmenneen popin kuninkaan epämääräisestä ähkinnästä ja hihkunnasta ei ota selkoa se kuuluisa Erkkikään. www.myspace.com/sinfullyyoursband tästä sekamelskasta. Riffipuolella jäädään muutaman oikein pirullisenkin kirskautuksen ohella aika plus miinus nolla -tilaan. Demojen toimitusosoite (ei toimituksen osoitteeseen): Demot / Aadolf Virtanen, Rengastie 49, 37630 Valkeakoski Likainen Puolitusina Sinfully Yours: What Will Remain Melodinen metalli ja tumma rock yhtyvät tamperelaisnelikon käsissä vakuuttavasti. Nihkeästi itsestään infoa antava (ei mitään) bändi ei taida kukkasista tai mehiläisistä laulaa, ainakaan sen mitä esitetyistä suomilyriikoista saa selkoa. Muuta mallia vokaaleihin ei osaa kuvitella, mutta tähän puoleen tarvittaisiin vielä hiomista. Kitaristi-laulaja Jukka Sorsan vokaalien pienoinen horjunta kiinnittää negatiivista huomiota ylivoimaisesti eniten, vaikkei yhteissoittokaan ole täysin murhaavalla tolalla. Kuusijäseninen Darcasis sekoittelee tummaan tyyliinsä black metalia, industrialia ja asenteista runttausta. Bändille ei tule antaa silti rukkasia, koska riffeiltään ja monipuolisten biisiensä puolesta se on suorastaan mainiota ainesta. Isoja kertosäkeitä ja vahvoja melodioita pursuavat biisit ovat melko peruskaavalla sorvattuja, mutta onnekseen myös tarttuvia sellaisia. Tässä soitannollisesti toisinaan helpohkossa karsinassa sävellyksillä on huomattava merkitys. Kahden naisen heleätä laulua on vaikea toteuttaa niin, etteivät siitä kumpuaisi mieleen PMMP tai ikävät muistot Ultra Brasta, mutta on vaikea sanoa, mitä blastbeatin sotkeminen sekaan oikeasti tekee. Bändin ominaissoundi kulminoituu rosoisten kitaroiden ja voimakkaan naislaulun symbioosiin kuten aiemminkin. Biisit taas ovat sellaista sävytöntä kohkaamista, mistä ei parhaalla tahdollaankaan saa päähän mitään mainittavaa. Liekö sitten rumpukoneen vaihtuminen elävään lihaan myötävaikuttanut asiaan. Jopa kuolometalliin kallistuvat vaikutteet, punkmainen räime ja ajoittainen himmailu ovat selkeitä elementtejä, mutta jotenkin kummassa näistä leipoutuu ainoastaan kummallinen tyylisekamelska, josta ei saa otetta mistään kulmasta. Hurjimmillaan bändi on todellakin miehekäs ja soitoltaan rullaava, mutta riffien ja biisien tylsyyttä ei pystytä pyyhkimään olemattomiin ja tunnelma jää luomatta. www.myspace.com/thekinkajou Hirsipuu: Demo 2012 Hirsipuu, siinähän on bändillä ainakin oivallinen nimi. Tasapaksu kuva demosta jää, eikä aggressio tunnu vielä pääsevän ihan täyteen huippuunsa, jos tämä eittämättä synkkä laji nyt siihen on niin tarkoitettukaan. Body Minus Head: That Short Moment Some Call This Tragedy: No Man without a Ghost Body Minus Headin musiikkiin on alkanut löytyä päätä ja häntää, vaikkakin täysin odottamattomassa muodossa. Samaa oiretta aiheuttaa bändin yhteensoitto, jossa on todellakin korjattavaa. Kontrastia on, toisinaan vähän liikaakin. Aineksia löytyy, mutta vähän tuntuu siltä kuin hyppäisi Helsingin junasta Riksussa. www.vuolla.net www.darcasis.com Syöjättäret: Sisältää kappaleita Sopivan vinksahtanut kokoonpano Suomen itäakselilta. Erikoisuuspisteet Syöjättärille. www.facebok.com/syojattaret Zombie Rodeo: In Love with the Dead Zombie Rodeo jatkaa raskaan rockin ja ränttätäntän nimissä. Kohokohtia niistä ei vielä jää mieleen, mutta eipä suoranaista skeidaakaan. Bändillä on kiistatta oma soundinsa, jolla se saattaa hyvinkin leipoa itsensä suurempiin kuvioihin. Noh, ainakin selkeää pesäeroa. Bändin käsittelyssä myös Michael Jacksonin mainiosta Billy Jeanista metalloituu yllättävän kova ja näköisensä versio, jonka sanoistakin saa selvää
SMI-ScandInavIan MuSIcal InStruMentS Oy Henry Fordin katu 5 C 00150 Helsinki tel: +358-9-5870456 | smi@smi-musiC.Com | www.smi-musiC.Com
No, eihän siinä kauaa mennyt kun alkuperäinen Convulse-basisti Juha (Telenius) otti yhteyttä ja kyseli, että kai me nyt voitais se keikka mennä heittämään. Alkuperäinen rumpali ei ole enää maisemissa ja toinen kitaristi ei innostunut keikkailemaan. Vastasin ettei tulla. TEKSTI Vilho Rajala | KUVA Peero Lakanen | www.facebook.com/convulse Convulse perustettiin Nokialla vuonna 1988. Toinen levy Reflections ilmestyi vuonna 1994, jonka jälkeen yhtye kuopattiin, mutta ei lopullisesti. Uusi Inner Evil enteilee kolmatta täyspitkää Convulse-albumia täynnä tymäkkää death metalia. Mädät jäänteet ylös haudasta K itaristi-laulaja Rami Jämsä muistelee, että Convulsen paluu haudasta alkoi vuonna 2010, kun Relapse Records päätti julkaista uudelleen World without God -albumin, joka ilmestyi alun perin vuonna 1991. Samaan aikaan Jämsä oli itse aktiivinen When the Empire Falls -bändinsä kanssa. . Oltiin soittamassa Nokialla Tuhdimmilla tahdeilla 2011, ja keikkajärkkäri kyseli, jos tultais Convulsen kanssa soittamaan vuonna 2012. 2011 loppuvuodesta sitten pidettiinkin jo ensimmäisiä treenejä. Kokoonpanon kanssa oli pieniä hankaluuksia, koska alkuperäistä miehistöä ei noin vain saatu kasaan. . Pyysin sitten vanhaa soittokaveria Rollea (Markos) rumpuihin. Rollen kanssa ollaan Inferno 71
Keväällä 2012 päätettiin, ettei hommaa jätetä puolitiehen, vaan tehdään myös uusia biisejä ja katsellaan tulevaisuuteen avoimin mielin. Viime kesän lopulla Jämsä lähestyi Svart Recordsin Tomi Pulkkia ja kertoi, että Convulselta on tulossa uutta musiikkia. Paluuta omille juurillehan tämä touhu on. Nauhat, cd:t ja paidat lähtevät paketeissa kuin 20 vuotta sitten, ja kaikkiin haastatteluihin on vaikea löytää aikaa. Enää ei tarvitse kommunikoida ainoastaan postitse.. Jengi oli todella aktiivista, ja samanhenkistä porukkaa tuntui olevan todella paljon. Tuntuu että nyt on päällä samanlainen ralli kuin 90-luvun alussa. Vaikka old school -hengessä mennään, niin kyllä noihin uusiin biiseihin näyttää ilmaantuvan hetkellisesti myös progressiivisia elementtejä ja kieroutuneita melodioita. Amorphisin vanavedessä Kun Convulse perustettiin 25 vuotta sitten, nokialaisilla nuorilla miehillä oli suunnaton into tehdä ja esittää omaa musiikkia. . Perustettiin bändejä, tehtiin demoja, ääniteltiin nauhoja ja treidattiin niitä joka puolelle. Tehtiin zinejä ja järkättiin keikkoja. ?Ennen keikoilla ei seisty paikallaan älypuhelimet kourassa kuvaamassa bändiä.? soiteltu samoissa bändeissä vuodesta 1997 asti. Kakkoslevy Reflections käytiin äänittämässä Ruotsissa Sunlight-studiolla loppuvuodesta 1992. Silloin ei seisty paikallaan älypuhelimet kourassa kuvaamassa bändiä, Jämsä heittää. Convulse kävi ainoastaan kerran ulkomailla. Soittoinnostus lähti 80-luvulla perinteisestä hevistä. Pikkuhiljaa musiikkimaku muuttui raskaammaksi uusien bändituttavuuksien kautta ja päätyi lopulta death metaliin 90-luvun vaihteessa, kun death metal rantautui Suomeen, Jämsä muistelee. 1990-luvun alku oli death metalin kulta-aikaa. Ei sellaisia haaveita ollut. Reflectionsäänitysreissulla oli yksi esiintyminen Ruotsin puolella. Jengiä oli paljon ja porukka daivaili kunnolla. Jämsä jatkoi kuitenkin musiikin parissa. . Soittelin vuodesta 1995 lähtien muun muassa bändeissä Pornorphans, Puhelinkoppi ja When the Empire Falls. Convulsen paluu on noteerattu laajasti. Elokuun Jalometallissa päästiin yhteisymmärrykseen ja vedettiin nimet sopimukseen. Relapse tarttui täkyyn ja osoittautui paremmaksi lafkaksi kuin Thrash. . Death metal on siinä mielessä hienoa musiikkia, että sinne saa upotettua helposti kaikennäköistä tavaraa. Silloin tällöin Jämsälle tuli viestejä Convulsesta, mutta ei mitään mainittavaa. Korkeintaan olisi toivonut pääsevänsä keikoille ulkomaille ja saavansa kunnon studiobudjetit. Kuten todettua, armeijaan meno kuoppasi Convulsen. Homma meni silloin niin, että pienlehdistä tai vinyylien takakansista tsekattiin levy-yhtiöiden nimiä ja yhteystietoja. Sitten vaan demoa ja kirjettä matkaan rapakon yli. Muuan Amorphis oli vastikään saanut diilin Relapselta ja Convulse ajatteli tarjota yhtiölle lisää suomideathiä. Päivässä tuli kirjoitettua parhaimmillaan yli kymmenen kirjettä ympäri maailmaa. Aikaahan se vei mutta antoi myös paljon. Jämsä kertoo, että kirjeet ja zinet ovat yhä tallella, kuten osa demoistakin. Jo sitä ennen oli ollut havaittavissa pientä kitkaa. . Meininki oli erittäin hyvä. Toiseen kitaraan valikoitui samalta treenikämpältä Kristian Kangasniemi. Kun porukka oli koossa, kävi nopeasti selväksi, että nyt on kova henki päällä. Eikä nyt tarvitse miettiä laulumelodioita, vaan voi keskittyä omiin vahvuuksiin eli vahvoihin kitarariffeihin ja rytmiikkaan. Olemme saaneet todella paljon positiivista palautetta ympäri maailmaa, ja Inner Evil on saanut paljon loistavia arvosteluita. Vuosien varrella tuli kaikenlaista soitettua, ja välillä olin pari vuotta soittamattakin, kun alkoi koko musiikkitouhu tympiä. Tuntui jotenkin turhalta treenata puoli vuotta yhtä keikkaa varten ja hajottaa toimiva bändi, jonka kanssa on vaivatonta tehdä yhdessä duunia. Jämsä ei uskonut missään vaiheessa, että bändi voisi tosissaan lähteä isommalleen. . Soitto- ja henkilökemiat kohtasivat, eikä potentiaalia tehnyt mieli tuhlata. . Itse kopioidut kasettinauhat ja itse tehdyt lehdet sinkoilivat postissa ympäri maailmaa. . Niin bändin sisällä kuin muutenkin. Vaikka bändi oli unohduksissa, vanhat fanit ovat olleet uudesta tulemisesta erittäin kiinnostuneita. . Thrash kusetti raha-asioissa ja promootiossa eikä ikinä julkaissut edes luvattua cd-formaattia World without Godis72 Inferno ta. Vuonna 1994 bändiä vielä elvytettiin uusien jäsenten voimin ja saatiin pari surkeaa demoa aikaiseksi, mutta Convulse oli taputeltu samana vuonna. Bändi vaipui melko totaaliseen unholaan. Nykyään tuntuu, että jengi pelaa pleikkaa ja kuuntelee musiikkia biisin sieltä, toisen täältä. Oli ollut pienoisia motivaatio-ongelmia ja musiikilliset mieltymyksetkään eivät aina kohdanneet. Metalliskenessä oli kaiken kaikkiaan 20 vuotta sitten aika erilainen fiilis kuin tänä päivänä. . Olkoonkin raaka yleistys. Convulse sai ensin sopimuksen Thrash Recordsin kanssa, mutta homma ei toiminut ollenkaan. . Meitä kohdeltiin ihan hyvin, mutta jotenkin se yhteistyö jäi etäiseksi jo välimatkan takia. Kaikesta on tullut jollakin tavalla kertakäyttötavaraa. Inner Evil -ep ilmestyi 25.1. Biisien tekeminen on kuulemma ollut tavallaan helpompaa kuin muissa bändeissä. . Sitten lähdettiinkin armeijaan. Levy julkaistiin vasta keväällä 1994, kun armeijat oli käyty ja Convulse jo käytännössä kuopattu. Kuin silloin ennen Keikkaelämä oli 20 vuotta sitten varsin erilaista kuin nykyään. Keikat eivät suinkaan olleet kapakoissa vaan nuorisotaloilla, elokuvateattereissa, tanssilavoilla ja missä tahansa, minne oli mahdollista pystyttää soittokamat ja sai ihmisiä sisään.
Meillä oli hyvin aikaa treenata biisit kuntoon, joten ajattelin tehdä äänitykset niin kuin ennenkin. Nyt tehdään tarkoituksella vain vähän keikkoja, jotta voidaan keskittyä tulevan albumin biisien sävellystyöhön. Suurimmalla osalla bändistä on perheessä myös pieniä lapsia, jotka tarvitsevat oman aikansa. Äänittäjänä toimi vanhan liiton äänittäjävelho Juuso Nordlund. Materiaalia on kuulemma jo valmiina noin puolet ja lisää tulee koko ajan. . Tulemme äänittämään myös tulevan albumin samassa studiossa samalla hyväksi havaitulla meiningillä. Niin, se tuleva levy. 09 4369 2409 www.inferno.fi Tilaajapalvelu puh. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 3krs. Tilaa Inferno! . inferno kesto pekka pikametallimies metallitie 5 10100 metallila 25 Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. . Inner Evil äänitettiin hyvin samassa hengessä kuin alkuperäiset Convulsetuotoksetkin. Äänityspaikkana toimi tamperelainen JJ-studio, joka on 24-raitainen täysin analoginen studio. Hauska huomata, että vanhimmat fanit ovat reilusti yli nelikymppisiä ja nuorimmat vasta teinejä, jotka ovat löytäneet Convulsen vasta nyt. Vanha koira, vanhat temput Kun bändi makasi kaksi vuosikymmentä haudassa, se ei ihan heti ymmärrä nykyajan ihmeellisyyksiä. Oli hieno työskennellä siten, että koko bändi on yhtä aikaa studiossa ja voi keskittyä itse soittamiseen ja energiaan eikä tietokoneen tuijotteluun ja editointiin. Siinä polttaa bändin nopeasti loppuun, sen tiedän jo entuudestaan. Seuraava keikka on Lepakkomiehessä 8.3. Nykyään tulee käytyä varsin runsasta keskustelua netin kautta. Nykyaikana varsinainen harvinaisuus. . Inner Evilin linjoilla mennään, joten siinäkin mielessä ep on hyvä teaseri. Toisaalta ei ole myöskään mitään järkeä lähteä kiertämään joka kuppilaa. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.inferno.fi.. 00100 Helsinki Fax. Häntä hirvitti, että hyvä äänite pilataan ylikompressoimalla se tukkoon. Hinnat sisältävät ALV %. Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. 12 kk kestotilaus 59,40 euroa . Bändi suurimmaksi osin livenä sisään, joitain paikkauksia ja soolot ja laulut jälkikäteen. Syksyksi on rakenteilla Euroopan-kiertuetta, mutta ei siitä vielä sen enempää. Olen vinyylien ja kasettien suurkuluttaja, joten analogistudio oli luonnollinen valinta. Nordlund innostui hommasta jopa sen verran, että lähti mukaan masterointisessioon. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat . Toukokuussa Convulse lähtee soittamaan Jenkkien suurimmille äärimetallifestareille, Maryland Deathfestiin. . Sen verran alkuvaiheessa tuo homma vielä on ja tässä on vuosien varrella oppinut, että ulkomaisten toimijoiden kanssa voi kaikki mennä päin persettä. 10 numeroa 59,40 ? Tee tilaus tekstiviestillä (tilaus laskutetaan erikseen) Lähetä tekstiviesti: inferno kesto nimesi osoitteesi ja ikäsi numeroon: 17233 esim. Studio on varattu alustavasti elokuuksi ja albumi olisi tarkoitus julkaista loppuvuodesta. Bändi keikkaili viime vuonna muutamaan otteeseen. Keikkoja ei ole ihan heti luvassa merkittävästi lisää, mutta levynjulkaisun jälkeen näkymät voivat olla toiset. . 12 kk määräaikaistilaus 65,00 euroa . Viestin hinta on 0,95 euroa. Luvassa on vanhan liiton death metalia höystettynä thrash-, grind-, hc- ja doomvaikutteilla. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Tarjous on voimassa 31.12.2013 saakka. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Näin ei onneksi käynyt. Jämsä hehkuttaa, miten komeaa oli tehdä levyä kollektiivisesti.
Äänitykset oli jo aika pitkällä, kun Tenkula-vainaa (Miika, kitara) leikkeli isolla veitsellä leipää ja samalla palan vasemmasta etusormestaan pois. Sessioon tuli viikkojen tauko. Samaan aikaan oli tietoisesti pyritty vaikutteista eroon ja tyyli tuntui omalta. Ja vedä vittu päähän. Esinahalla tai ilman, kunhan smegma haisee. Levyllä haiskahtavat vahvasti myös talvi ja jää. Meininki oli se, että mikitä sinä kamat, paina sitä punaista nappia, me soitetaan tämä ralli ja paina stoppia kuhan lopetetaan. uudesta materiaalista. Tai siis minä istuin, kun loppuporukka oli Diskemi-nimisessä paskakuppilassa. . Samaan aikaan Tenkula repeili että nooh, mitä tuosta, lähetään kotia ja katotaan sitten ku katotaan. Vastoinkäymisistä huolimatta albumi valmistui. teko tuo ensimmäisenä mieleen, sinne putkahtavat teini-iällä niin tärkeät kysymykset. . Aika pitkälle niissä lopulta päästiin, nuoruuden ja kusipäisyyden raivolla. Jotkut biisit oli vielä sessioissakin aika hankalia soittaa, välillä tuntui että vauh74 Inferno tia on sata ja mennään koko ajan vastaantulevien kaistalla. Mitä ihmettelen edelleen, kova temppu. . Siellä on pieniä mokiakin, mutta ne sopii levyn meininkiin . Jonkinlaista vaaranpoikasta lienee myös Senarien versiossa Iron Maidenin The Trooperista. Tuli melko huomattavaa vittuilua jätkiltä, kun olin ite kahta viikkoa vajaa baarinovelta. Sentenced-nelikko oli Lopakan mukaan ?erittäin mehuissaan. Mutta Ahti opetti meille helvetin paljon studiotekemisestä, asioita jotka on vieläkin mielessä, kun jotakin lähdetään äänittämään. Levy soitettiin sisään sooloja ja muita krumeluureja lukuun ottamatta porukalla, koko bändin voimin. Tämä oli meille paljon tärkeämpi julkaisu kuin debyytti, joka oli oikeastaan vain aikaisempien demobiisien saattamista levymuotoon. Jännittävää aikaa toki sekin. Kun Lopakalta kysyy, mitä ?Nortin. Ei sitä ollut tarkoitus koskaan julkaista ja se otettiin nauhallekin vain huvikseen, kun muut hommat oli tehty. Että miltäkö se kuulostaa tänä päivänä. Kaikki muut paitsi minä oli täysikäisiä. Lopakan mukaan lopputuotteen keskeisin idea oli ?kääntää viha soittimille?. . Lopakka, Jarva, Ranta, Tenkula. TEKSTI Matti riekki Kesäkuussa tulee kuluneeksi kaksi vuosikymmentä pohjoisen kylmyyden merkkiteoksen, Sentencedin kakkoslevyn North from Heren julkaisusta. Tämä oli noin tuntia ennen keikkaa, ja jo sillä keikalla oli Jarva mikissä. Spine puhui meidät sitten ympäri ja se julkaistiin ep:llä. Kun biisit olivat varsin monisyisiä ja haastavia, homma ei ollut helpoimmasta päästä. . kun oikein viiltää, niin roiskuuhan se... Me oltiin Jarvan (Taneli, basso ja laulu) kanssa yhteysmiehiä uuteen levy-yhtiöön eli Spinefarmiin, josta oli annettu meille tiukka aikataulu. oli vihdoin löytämässä oikean muotonsa. . Siinä kaksin miehin puhalleltiin ahistusta ulos. Sen tekeminen ei välttämättä ollu niin teemoihin sidottua. Etupenkillä Tenkula sanoi, että ei jaksa enää huutaa, huuda Jarva sinä. Ajokorteilla sun muilla ei ollu mitään merkitystä, kaikki ajatukset oli viinassa. Jonkun kotimaisen keikkapaikan pihassa oltiin. Sikäli se oli täyttä totta, että esimerkiksi soundiin haettiin tietoisesti kylmältä kuulostavaa maisemaa. Taneli oli vähän aikaa hiljaa ja sanoi sitten, että okei. Käytössä oli 16-raitatekniikka, eikä Pro-Tools ollut vielä edes märkä uni. Studiossa piti osata soittaa. . Se oli kyllä kaikin puolin onnistunut päätös. Siinä varmaan oleellisimmat. Albumi äänitettiin Ahti Kortelaisen johdolla Kemin legendaarisella Tico Ticolla. Siitä ei mennyt kauankaan, kun hommattiin Karppisen Niko hoitamaan bassot keikoilla. Sitten kun levyä tehtiin, studiotekniikasta oltiin edelleen aika lailla pihalla. Kyllä, vaikka ympäri Eurooppaa puhuttiin haastatteluissa, että talvi ja viha ja hanki ja viina ja kaamos ja jää. Kun muutamaa vuotta aiemmin tapasin eka kertaa Jarvan, sillä oli 30 asteen helteessä paksu huppari ja nahkarotsi. Ettei olisi kaulaliinakin ollu niskassa. Vähän hiljaiseksi vetää miettiä 20 vuoden päähän, nykyisin KYPCK-yhtyettä luotsaava Lopakka aloittaa, . Sen jälkeen Jarva pääsi lopullisesti ikään kuin häkistä ulos ja vaarantuntua alkoi olla ilmassa joka keikalla, hah. Ihan hirviältä.. Lopakka ei ole ihan varma, äänitettiinkö mokoma Northsessioissa vaiko vähän myöhemmin. . Illat istuttiin lasien äärellä asuntoautossa Ticon pihassa. Mutta saatiinhan ne narulle. mutta eiköhän siellä mielessä liikkunut lähinnä Alkon valikoimat ja pillurallit. Vaikka olihan niitä vaikuttajia toki tuossakin vaiheessa; Atheist, Darkthronen debyytti, Death, Morbid Angel. Debyytti Shadows of the Pastilla ja demoilla lauluja oli hoidellut kitaristi Tenkula. . Paikoin se kuuluukin, että kaikki otettiin talteen sillä meiningillä, että nyt tai ei koskaan. Helmikuussa 1993 kiekon nauhoitukset oli juuri saatu päätökseen. Ihan helvetin valmiita ne biisit oli rakenteiltaan, ja läpikotaisin sahattuja. Treenattiin tuolloin vähintään neljä kertaa viikossa, neljä viisi tuntia kerrallaan. Ja tietämättä välttämättä, että biisit edes tulee levylle joskus. Pohjoisuus ja ihmisviha, ne oli ne keskeiset aiheet. Mutta jos mielentila on roudassa, ei se katso vuodenaikaa . Mutta nämä oli etupäässä Jarvan ja minun visioita, ja suurimman osan musiikista teki kuitenkin Tenkula. North from Here oli uunissa ja olo varmaan hyvinkin uhmakas. ?Teknisyys, viha ja pohjoisuus. Se tarve kyllä oli yhteinen, että nyt näytetään kaikille närhenmunat. Sitä oli joskus soitettu treeneissä, ei kappalevalinnalla sen syvällisempää syytä ollut. Pään sisällä kesä siis yksinkertaisesti jäi tulematta... North from Here on merkittävä levytys myös siinä mielessä, että se tarjosi ensi kertaa maailmalle kyseisen kesäpojan ääntelyä. Mitäpä mahtoi liikkua hiljakkoin täysi-ikäisyyden saavuttaneen kitaristi-sanoittaja Sami Lopakan mielessä? tie pohjoiseen . osa Northin biiseistä on takuuvarmasti sävelletty ja treenattu kuntoon kesällä. Olisiko moinen tekele voinut edes syntyä kesäolosuhteissa?
Inferno - FIN - SoilworkLostSociety 02-13_Layout 1 05.02.2013 15:14 Seite 1 CHECK OUT! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!