Inferno 3/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

WHITESNAKE TURMION KÄTILÖT THE HAUNTED CAVALERA CONSPIRACY BATTLE BEAST RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 3/2011 I HINTA 5,90 euroa
Hevimmätkin keikat ja fiiliksen ikuistat kivuttomasti vaikkapa eturivin sykkeessä. Laitteet kovaan käyttöön! Ota keikoista kaikki mahdollinen irti Canon EOS Full HD -kameroilla ja niiden mitä mainioimmilla lisävarusteilla. Tutustu Rajala Pro Shopin kameroihin ja DSLR-videolisävarusteisiin osoitteessa www.rajalacamera.fi EOS 1100D EOS 550D EOS 600D EOS 60D EOS 5D Mark II EOS 7D EOS 1D Mark IV Helsinki: Sanomatalo Helsinki: Itäkeskus Tampere: Hallituskatu 8 Pori: Yrjönkatu 22 Turku: Yliopistonkatu 13 0207530281 0207530287 0207530271 0207530241 0207530201
TURMIONKÄTILÖT 052FME-haastiskatsaus 056Pölkyllä: raskasrockintuhattaituri DANSWANÖ 46 060Salamyhkä: THINEnInTherapy 063Arviot,pääosassa SEPTICFLESH 084Demot,pääosassa STANDINGOVATION 087Vanhaliitto: FLOTSAMANDJETSAM, haastattelussaCraigNielsen 090Omanahka: SwallowtheSunin MIKKOKOTAMÄKI. 014Axis:Londinium& MurhapapajaMama 016 eavyCookingClub: H OZ-Petanderin aivottulessa 018WHITESNAKE 022BATTLEBEAST 28 024CAVALERACONSPIRACY 026GRAVEYARD 028THEHAUNTED 032FLAME 034AMONAMARTH 043SCARSYMMETRY 046Aadolfvs. Steve Brown AMOTH AR AM Ash Newell Olle Carlsson Aadolf Virtanen 34 N 18 009Päänavaus 010Sytykkeitä: mm.WITHINTEMPTATION, TRAPTHEM,DEMONAZ, CRIMFALL,DOTMA..
Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. MATTI RIEKKI a aj Päätoimitt ANARKIAA KARJALASTA "ROCKbäNdI näyttäytyi julkisesti humalassa!" "Rocktähti haistatteli ja näytti keskisormea!" "Rocktähti sammui!" Iik! Hui! Jaiks! KuvATuN lailla pääsi käymään kuukausi takaperin musiikkialan palkintojenjakotilaisuudessa, kunnianarvoisessa Emma-gaalassa, jossa lemiläinen metalliyhtye Stam1na putsasi ansiokkaasti pöytää poplaulaja Jenni Vartiaisen kainalossa. Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hynninen Sami, Hyttinen Heta, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Lehtonen Marko-Oskari, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TilaajaPalvelU (ARK. Infernon tekijäkunnan männä vuoden levyäänestyksenkin kaiken muun ohessa voittanut Stam1na on nyt sellaisessa lennossa, että tämä tuskin jää bändin viimeiseksi Emma-vierailuksi vai jäisikö sittenkin. Vaatii hieman etukäteisjärjestelyjä, toki, mutta palkitsee aivan eri tavalla kuin tuliliemellä avitettu simahtaminen. Ensimmäinen keino, se helpompi, olisi ollut jättää protestinomaisesti koko pönötysjuhla väliin. Jos karvakasa on tallessa, kuten epäilen, kerron mitä tehdä sille ja annan samalla ilmaisen vinkin Suomen kituvalle levyteollisuudelle: pankaa parta studioon. NIITä muuten repii tätä kirjoitettaessa neljänkymmenenviiden asteen kulmaan toinen karjalaiskohu: Hynys-Jounin naamakarvojen kohtalo. Kun pääjehunsa Antti "Hyrde" Hyyrynen meni vielä sammumaan SaiPa-paita päällä kesken arvokkaiden kinkerien, uusi "kohu" oli kasassa. Tai ainakin tilanteesta yritettiin värkätä muutamien mediatahojen kesken sellainen. Palkintolavalla nähtiin selvästi päihtynyt yhtye, joka huusi ja melskasi ja vähän vittuilikin. Juuri nyt kohun päällä lepää kuitenkin suuri arvoitus: mitä tapahtui irronneelle parralle. Norjan maastohiihtokisoista, kuten Siperian ampumahiihtoladuiltakin, ropisi mitalia, ja kappas, Jounin tuplaleuka sai kuin saikin nähdä päivänvalon vuosikymmenen viidakkoseikkailun jälkeen. Aivan sama. Se riippuu pitkälti yhtyeen valitsemasta strategiasta. KONSTIT on kuitenkin monet, ja Stamppojen yläasteikäisten ensikännisessioista reväistyä käytöstä kovempaa vastarintaa olisi saanut aikaiseksi äkkiseltään ajateltuna ainakin kahdella tavalla. Pankaa patsasta postissa tai sitten älkää. Myy varmasti siinä missä laulava kananmunakin. inferno 9. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Heittää, että helvettiäkös minä sinne lähden patsastelemaan. Jäämme odottelemaan kohureseptorit puolijäykkinä. 8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Mikko Mali Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Steve Brown Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 11. Toinen tapa olisi ollut sammahtaa pöytään luonnollisin keinoin, ilman viinaa. "Skandaali Emma-gaalassa: rocktähti nukahti tylsyyteen ja myötähäpeään!" on jo aivan eri kaliiberin otsikko. Homma kuivui kuitenkin aika tavalla kokoon, kun edes Lemin kunnanjohtaja ei suostunut puolipakotettunakaan haukkumaan kansalaisiaan. Ja tosiaan, näytti keskisormea. Tässä se joka tapauksessa on, rockkapinan kotimainen huippu. Mies oli mennyt lupaamaan, että jos suomalaisessa kestävyysurheilussa palataan menestyksen teille, parta lähtee kuin Mietaalla aikoinaan
Levyn kylkeen bändi kytkee sarjakuvan ja kolme lyhytfilmiä. Entä jos saisimmekin kaiken anteeksi. The Unforgiving on teemalevy, jonka tarina kerrotaan kolmella eri tavalla. Se oli sen tyylin huipennus, sitä pitemmälle ei voinut enää mennä. Tämä on hyvin spontaanisti tehty levy. THE uNfORgIvINgIN juoni on jonkinlainen action-trilleri-dekkaritarina. TheUnforgivingiätarjoillaankomeissakuorissasarjakuvanjalyhytfilmienkera. JOSSAISIMMEKINANTEEKSI KITARISTI Robert Westerholt kertoo, että Within Temptation ylsi edellisellä levyllään harvinaiseen suoritukseen. vAIKKA tyylimuutos edellisestä levystä on selvä, Within Temptation on edelleen kertosäevetoista, runsaaseen popkuorrutukseen kätkettyä heviä. Entä jos saisimme mahdollisuuden hyvittää pahat tekomme kuoleman jälkeen. Nyt kun bändillä oli mahdollisuus lähteä tekemisissään mihin suuntaan tahansa, aika oli oikea. Bändin sisällä ei ollut suuria erimielisyyksiä The Unforgivingin tarinasta tai toteutuksesta. Kuinka voimakkaasti Within Temptation on identiteetiltään metallibändi? Meille on ilmiselvää, että me soitamme metallia! Juuremme ovat death metalissa, mitä moni ei varmaan edes tiedä. Se on sellaista entä jos -ajattelua. Niinpä meidän piti keksiä tällä kertaa jotakin uutta. Annoimme vain tulla. The Heart of Everything (2007) oli kuulemma tekijöidensä mielestä täydellinen levy. Bändi tavoittelee lyhytfilmeillä sitä, että tarinan hahmot saisivat vielä enemmän persoonallisuutta. Emme halunneet tehdä tavallisia musiikkivideoita, joten teimme niistä lyhytfilmejä. Joitakin bändin hittejä kuunnellessa on joskus tullut mieleen, onko tämä itse asiassa metallia ollenkaan. Tarinan hahmoihin on näin helpompi tutustua. Vaihtelua pitää olla. Kaikilla sieluilla on tunnollaan jotakin ikävää, jonka sovittamista tarinassa tarjotaan. The Unforgivingillä biisit ovat tosin keskimäärin nopeampia kuin aiemmin. Aiemmin sävellystyömme on ollut joskus hyvinkin tavoitehakuista, kun olemme halunneet saada aikaan jotakin tiettyä. Sarjakuvan ja filmien avulla se onnistuu. inferno Ajatus konseptilevystä on ollut olemassa jo vuosia. www.within-temptation.com. 10. VILHO RAjA Sytyttäjä LA HollantilainenkertosäeyksikköWithin Temptationonedennytviidenteenlevyynsä. Kitaristi vertaa sarjakuvaa ja elokuvaa X-Meniin, eikä varmaan vähiten siksi, että sarjakuvan on piirtänyt X-Meniäkin tehnyt Romano Molenaar. The Unforgivingilläkin on minusta hyvin monipuolisesti sekä raskasta että kevyempää tavaraa. Sanoitukset ovat kuvauksia tarinan tietyistä tapahtumista, mutta halusimme kertoa myös koko tarinan alusta loppuun. Bändi on kuulemma otettu täällä aina hyvin vastaan ja ilmapiiri on muutenkin mieleinen. Westerholtin mukaan siihen liittyy yllättäviäkin aineksia. Mukana on myös uskonnollisia teemoja. Esimerkiksi Sharon (den Adel, laulu) kirjoittaa hyvin tunteellisia tekstejä, kun taas minä enemmän filosofisia. Westerholt kertoo kuuntelevansa kaikenlaista musiikkia, mutta livenä metalli on parasta. Westerholtin mukaan bändi ei uhrannut ajatustakaan sille, mitä heidän musiikiltaan odotetaan. Meillä on tietenkin kaikilla oma tyylimme, mutta ei tässä mitään yhteentörmäyksiä ole ollut. Kun Suomessa istuu taksiin, autoradiossa soi yleensä metalli! Se on ainoa maa, jossa se on mahdollista, hän nauraa. Haluan taas kuulla särökitaraa ja raskasta komppia. Westerholt naureskelee, että tuskinpa Within Temptation tekee koskaan levyä, jolla on kymmenen thrash-biisiä. In the Middle of the Night on yksi raskaimmista biiseistämme koskaan, Westerholt sanoo. Siellä on mukana jonkin verran yliluonnollisia juttuja, jotka kiinnostavat meitä aina. Bändi ei ole vielä julkistanut Suomen-keikkaa, mutta Westerholt lupailee isoa konserttia. Tarinassa meedio kerää eksyneistä sieluista joukkoja taisteluun pahaa vastaan. Jos menen katsomaan jonkun popbändin keikkaa, kyllästyn vartissa. Totuttua työskentelytapaa piti tuulettaa, kuten pääkoppaakin
Aiemmat julkaisut ovat tulleet muun muassa Southern Lordin kautta, mutta Darker Handcraftin julkaisi Prosthetic Records. Levy on Trap Themin kolmas pitkäsoitto. Bändeillä on takanaan jo yksi yhteinen kiertuekokemus parin vuoden takaa. Norja on antanut meille Turbonegron, ja siinä on yhtye, jota me kaikki arvostamme erittäin paljon. Jos nyt ajatellaan niitä bändejä, mitä me kuunnellaan, niin aika vähän siellä on mitään progebändejä, Jussi Poikonen sanoo. Fiilis oli McKenneyn mukaan kuin hyvin erilaisella kesäleirillä. McKenney on keskitason huutajaa selvästi äkäisempi mies. McKenney on enemmän hardcore punk- kuin metallimiehiä, ja siltä laidalta hän mainitsee nimet Victims, Wolfbrigade, Skitsystem ja Anti Cimex. Oddland ei ole vielä ehtinyt vaihtaa juurikaan ajatuksia Century Median kanssa tulevasta yhteistyöstä. Olemme äärimmäisen onnekkaita kun saamme kiertää heidän kanssaan. Muun muassa Testament oli tärkeä vaikute, kun bändi perustettiin vuonna 2003. "Kaikki skandinaavinen" on ollut bändille alusta lähtien tärkeää. www.myspace.com/oddland AmerikkalainenTrap Thempaiskookuolometalliaanvarsinruotsalaishenkisesti.Tuore levyDarkerHandcraftonlajissaanerinomaisenryhdikästeos.BändikiertääEurooppaaensikuussaRottenSoundinkanssa. RAIVOON TODELLISTA RuOTSIN Sunlight Studiolla loihdittiin 1990-luvun alussa niin murakkaa kitarasoundia, että moni tähtää samaan vielä tänäkin päivänä. He myös antavat meille vapaat kädet levyntekoon, Sakari Ojanen kertoo. Mitä Trap Themin keikoilta kannattaa odottaa. Oddland esiintyi bändeistä viimeisenä, ja jännitys oli kuulemma kova. He ovat jättäneet jälkensä grindcoren historiaan yhtenä lajin parhaista. Oddland keskittyy nyt sävellystyöhön, mutta pari keikkaakin on kalenterissa. Minä kompastelen ja kaatuilen ja vuodan yleensä verta jostakin päin vartaloa. Darker Handcraft on ehkä soundeiltaan tutunkuuloista hakkausta, mutta siinä on jotain mitä monelta muulta puuttuu. Mutta kyllä sen ensi vuoden alkupuolella pitäisi tulla, eli tämän vuoden aikana se on tarkoitus saada kasaan. Me pyrimme samaan. Finaali käytiin kriittisen ja asiantuntevan tuomariston edessä. Pohjoismaissa osataan yksinkertaisesti tehdä hyviä biisejä. Ehkä se on oikea asenne ja aito raivo. Kiertuekaverina on Rotten Sound. Kokoonpanoon kuuluvat kitaristilaulaja Sakari Ojanen, kitaristi Jussi Poikonen, basisti Joni Palmroth ja rumpali Ville Viitanen. Kaikki mitä he tekevät on murskaavan hyvää. He tuntuvat uskovan meidän juttuumme. Jens Prüterin kanssa on kyllä juteltu, ja hän on kuunnellut myös esituotettuja biisejä. www.wecraftindarkness.com inferno 11. Siinä vaiheessa kun noustiin lavalle, jännitys katosi ja tuli sellainen olo, että nyt näytetään. Toivon, että ihmiset tarttuvat keikoilla fiilikseen ja tajuavat, että raivo on todellista. Se mikä meihin eniten on Entombedissa vaikuttanut, on nimenomaan kitarasoundi, Trap Themin laulaja Ryan McKenney myöntää. Debyyttilevylle on olemassa kahdeksan biisiä ja lisää kaivataan. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf erno.f Jarno Terho i Infernonnumerossa#82kerrottiinCentury MedianSuomiMetalStar-kilpailusta.Finaali kisailtiinFinnishMetalExpossahelmikuussa, javoitonveiturkulainenOddland. SUOMIMETALLITÄHTI CENTURY MEDIALLE SuOmI mETAL STAR -kilpailun finalistit olivat Artificial Heart, Avathar, Ablazer ja voittaja Oddland. Vaikka jäsenten levyhyllyistä löytyy muun muassa Dream Theateria ja King Crimsonia, bändi alleviivaa, että metallia tässä soitetaan. Aika paskat housussa siinä oltiin, koska tuomarien kommentit olivat heti ekalle bändille todella suorasanaisia. Trap Them kiertää huhtikuussa Eurooppaa ja saapuu kuun lopussa Suomeenkin kolmelle keikalle. Me odotamme heiltä parasta mahdollista panosta, koska mekin annamme heille parhaamme, McKenney sanoo. Oddlandin musiikissa on paljon progressiivisia elementtejä. Jens sanoi, ettei kannata lähteä turhaan hätiköimään levyn kanssa. Bändi soittaa progressiivishenkistä raskasta rockia, jonka juuret ovat vahvasti metallissa
The Writ of Sword äänitettiin jo viime kesänä. Turisashan pääsi Englannissa oikein listoille asti, joten tuskin tarvii tyhjille saleille soitella. Koskela on bändissä pomomiehen asemassa, mutta diktaattorinpalttoo- ta hän ei suostu pukemaan. Neuvotteluun ja vaihtoehtojen miettimiseen meni aikaa. Laulaja Mikko Häkkinen vastaa sanoituksista, joten olen vähän väärä henkilö puhumaan niistä, mutta teema tosiaan pyörii talvessa ja muinaisessa sotimisessa. Sitähän on saanut kestää niin kauan kuin bändi on ollut pystyssä. Dotma kulkee aika samannäköisiä polkuja. Kaverit sanoivat, että hoida tähän laulaja ja soittajat, tästä voisi tulla jotain, hän muistelee. Bändillä on keikkakalenterissaan päivämääriä toistaiseksi vain Suomessa. Ulkomailla ihmiset suhtautuvat eri 12 inferno tavalla ja tällainen yhteys nähdään ehkä positiiviseksi asiaksi. Mukana ovat muun muassa Mathias Nygård (Turisas), Ville Sorvali (Moonsorrow) ja Henri Sorvali (Finntroll, Moonsorrow). Aivan varmasti lähdetään, mutta vielä ei uskalla sanoa minne ja milloin. Levy on ollut valmis jo melkein vuoden. Kunniaa ei ole ja ihmiset unohdetaan nopeasti, Viitala kuvailee. Vaikka nyt on kyse ekasta levystä, me haluttiin sille kunnon julkaisu ja mahdollisimman laaja jakelu. Levyllä lauletaan antisankareista, jotka vain jatkavat päätöntä tappamista, vaikka se on oikeastaan ihan hyödytöntä. Kosketinsoittaja Harri Koskela sanookin, etten ole ensimmäinen joka tekee tämän vertauksen. www.crimfall.com Pauli Juppi HyvinkääläislähtöisenDotmandebyyttilevyon nimeltäänSleepParalyses.ScarletRecordsin kiinnittämäbändisoittaamelodistametallia parhaaseensuomalaiseentapaan. FANTASIAA jASUURIA TUNTEITA muuAN kiteeläinen yhtye on noussut melkoiseen maailmanmaineeseen sinfonisella ja elokuvallisella metallillaan. Me ollaan siellä oikeassa seurassa, ja uskon että Turisaan yleisö löytää myös meidät, hän sanoo. www.dotma.net. Levyn vierailijalista on melkoinen. Mukana ovat mainittujen lisäksi rumpali Janne Jukarainen ja basisti Miska Sipiläinen. (2009)menimoneltaohiSuomessa.KakkoslevyTheWritofSwordtuskinmenee,koska bändilläonnytsopimusSpinefarminkanssa. TALVINEN ANTISANKARITARINA TämäN lehden ilmestyessä Crimfall on jo käynyt lämmittelemässä Turisasta Euroopassa. Siellä on hyvin vaihtelevaa matskua, erilaisia tunnelmia, hän sanoo. Sleep Paralyses näki päivänvalon vastikään. Halusin laajentaa soundia niin, että se kuulostaisi siltä kuin olisi isompikin armeija mukana. Dotman musiikissa on fantasiaa, dramatiikkaa ja suuria tunteita. Sen julkaisi italialainen Scarlet Records, joka on ollut bändistä kiinnostunut jo demoajoista lähtien. Levyn teemana on kylmä talvi ja sota. Se on lyhenne, mutta mistä. Koskela on tyytyväinen debyytin monipuolisuuteen. Laulajat Häkkinen ja Helena Haaparanta löytyivät nopeasti. Bändin muut jäsenet ovat Johanna Lesonen, laulu, Joonas Pykälä-aho, rummut, Leo Saarnisalo, kitara ja Aapo Lindberg, basso. Sieltä tuli kutsu juttelemaan, ja saatiin lopulta nimet paperiin. Haastatteluhetkellä pesti oli vasta varmistunut ja bändin päämies Jakke Viitala syystäkin innoissaan. Debyyttilevy tehtiin sessiosoittajien voimin, mutta tällä kertaa kyseessä on oikea bändi. Dotma on käynyt kertaalleen Venäjällä, ja Koskelaa polttelisi päästä näkemään maailmaa enemmänkin. The Writ of Sword on komea ja mahtipontinen levy, jolla bändi jatkaa hyvin alkanutta folk metal -matkaa. Crimfall sai alkunsa vuonna 2007 Viitalan biisinraakileesta, jota hän soitti kavereilleen. Se oli aika haasteellista, kun vierailijat piti maskeerata sinne niin, että ne eivät pomppaa liikaa esiin. Me lähetettiin valmis levy Spinefarmille kuunneltavaksi. Se on varmaan välttämätön paha, mutta vähän tuntuu, että vertailua tehdään eniten Suomessa. Bändi teki sen omin päin purettuaan yhteistyönsä Napalm Recordsin kanssa. Levyjulkaisu helpottaa niiden kuvioiden selvittelyä huomattavasti. Olli Häkkinen CrimfallindebyyttiAsthePathUnfolds... Sitten bändi saikin jo diilin Napalm Recordsilta. Bändin nimi on kuulemma kulkenut mukana bändin syntyhämäristä lähtien. Siitä vain googlailemaan, eiköhän se jostakin syövereistä selviä, hän naurahtaa
N U C L E A R B L A S T. D E PRE-LIS T E N I N G , M E R C H A N D I S E A N D M O R E :. CHECK OUT! W W W
Tarjoa vaikkapa öljyssä paistettujen suikaleperunoiden kanssa. 3. Itselläni on pakastimessa viime kesän Habaneroa, oli hyvät kelit." Megantuomio: "Kevättalven perinteisiin kuuluvat tuhdit ja napakat liha- ja pataruuat. pOlte yltää aivOihin asti. TARPEET: puoli kiloa porsaanlapaa kuutioina 2 isoa sipulia punainen paprika muutama tuore jytky/makea chili, esimerkiksi Malawi, Habanero tai Naga 12 rkl merisuolaa rosmariinia timjamia oreganoa lipstikkaa 2 dl kermaa 2 rkl voita CHILIHARRASTAJAN yrttipOZzu TEENÄIN: 1. Anna porista kannen alla hiljalleen puoli tuntia, lisää kerma ja kiehauta. viime vuOnna paluun tehneeseen Orkesteriin kitaristiksi liittynyt pitkän linjan pelimanni ja chiliharrastaja Markku Petander laulattaa myös kyökin puOlella. 2. Jos käytät valmista possunsuikaletta, vartin haudutus riittää. Tällainen YrttipOZzukin periaatteessa on, alku- ja loppukypsennyksen kun voi suorittaa myös varsin hyvin tarkoitukseen sopivassa padassa. Tosi viherpeukalothan kasvattaisivat kaikki ainekset itse ja ostaisivat possunkin suoraan lihatilalta, tai vähintään kauppahallin kuolaamisen arvoisilta lihatiskeiltä." PETANDERINKOKATESSA EISOI: "Tätä valmistaessa ei kannata kuunnella musiikkia, ettei vahingossa kaiva nenää tai hieraise silmää chilien käsittelyn jälkeen." 16 inferno. Ruskista lihat kuumalla pannulla voissa pilkottujen chilien kanssa. Mutta tuoretta chiliä sen sijaan kannattaa hankkia, kuivatusta ei irtoa samaa hedelmäistä potkua. Sama pätee myös suikaleperunoihin, vaikka pakastealtaasta nykyisellään varsin hyviä ja maukkaita vaihtoehtoja löytyykin. Chilin kanssa ei todellakaan sovi arkailla, sillä hyvä haudutus leikkaa sen terää samalla kun mureuttaa lihan suussasulavaksi. Kaada seos kattilaan, lisää pilkotut sipulit, paprika, yrtit, suola ja vesi niin, että ainekset melkein peittyvät. Yrtit voivat kyllä olla kuivia. Valmistus ei ole kovinkaan kellontarkkaa hommaa. www.inferno. lisää reseptejä fi MIIKA "MEgA" KUUSINEN tutkiva kuLinariSti Oz levytti vuOnna 1983 Fire in the Brain -kappaleen. Yrttejä mukaan reilusti. Valmis. Lipstikka taasen on perinteinen vanhan liiton yrtti, joka tekee oman juttunsa, kuin lihaliemi ikään. Tuoreet ainekset kuten yrtit ovat ruuanlaitossa aina paikallaan, vaikka kuivatuillakin päästään ihan kelvolliseen lopputulokseen. Myös tumma ja tuhti olut on kerman sijaan testaamisen arvoinen vaihtoehto. Suosittelen kuitenkin kunnon rasvaista lapa- tai etuselkäpalaa. Petanderinomaluonnehdinta: "Tuoreet chilit tekevät tästä aromikkaan ja tuhdin. Jos lipstikkaa ei löydy, voit laittaa lihaliemikuution sen sijasta
Löytyykö sinun tulevaisuutesi tästä työstä. www.facebook.com/insinoorit Uuden sukupolven insinöörien haku on käynnissä! Insinöörien keskeiseksi työn sisällöksi on tullut ihmiskunnan kehityksen ja maapallon säilymisen turvaaminen. Ympäristövaikutukset ovat avainasemassa uusien teknologioiden, tuotteiden sekä menetelmien kehittämisessä ja niiden merkitys kasvaa hetki hetkeltä. Testaa Insinöörikoneella minkä alan insinööri sinä voisit olla. www.insinooriksi.fi
18 inferno
ollut käytettävissä takavu Hollantiin palattuaa evermore kuulosnegatii- niikka ut hyödyntää. David Coverdalen kanssa suvereeni. Co heräsi valtava isän kääntämään tätä W hiäislaulajan uutena kotiky ys, nut jo pitkään yorkshirel ssut Coverdale onnistunut lavalle nou oli tehdä vahva bändilevyt että tarkoitus Ton- verdale toteaa, tesnaken voitoksi Reb Beach, basisti Aldrich ja ei riittänyt Slip of the koko porukan (kitaristit David Coverdalen ääniala hden arviossa jolloin ta ja Billy Idolin bändistä kitsemiseen. 21 Michael hy) oli hyvä asua saman a Steve Vain kitarasoo en annut rumpali Brian Tic Neil Jeffries kiitti Jumala nytettiin pitkälti Coverdal i viralliseksi dvd- kar kka saatetaan silt Good to Be Bad syn vuotta myöhemmin kei vai mitä alla. kaikki käärmekunnalla lattiaa. aa sisältävillä dale alo aspekteja, mutta ne ovat t heittelemällä toisiaan ure W hitesnakessa on eri kuihmiset huvitteliva is Right for Love Time keskenään. uonna 199 nnään. Jos joku ver- dale tot tieltä. Ja kun lään. Pidimme For vappuna. Vuonn en Covertisen teini-iän kok valokuvassa ylipainoin onpanot Tästä jouPurplelle lähettämässään sit peittivät on- Koko nut yhteensä 34 jäsentä. tunut tuskalliselta. Se on kuin mikä isti Doug Ald osastaan, muut dale sekä kalifornialaiskitar esnakesta, ei suoriudu ät. Se on parhaita Do encoreiden aikana lavalle kko suomalaisia ja ien pieni jou nierikoisuuksia pois luk ien kansallisuuksien edustajia dio järvenrannalla an Inclinessä, joka on toimia muita jalostuneemp muutami eikä viimeisenä Stu Nevad maallisuus. ät ole nykyaikaa, vaan berg oli tää Emme. Jos Good to Be kärsivät. kuka joh- taa parem on alusta asti selvää, issa. W hitesnaken ei krediiteissä kä jälk a uut sävellyksistä, joiden huonoa suhdetta vai vaihta a, niin vain kävi. Leimaavinta jatkaa Moody/Marsden/Coverda t olla kasa tilapäiskokoonpa tuttua pitäny komeilivat nimet in kitaransoitto, joka on rich on kuitenkin Doug Ald inferno 19. Paksut silmäla W hitesnakessa on soitta dale poseerasi par oukkuetta, tuomaapalloj ivät kierosilmäisyyttä. Kerrang!-le Devin sekä Lynch Mobis katon guen materiaalin tul losta. skendennäköistä, että Ja Deep yhtyee ja Doug Aldrich ovat työ dalella oli tuolloin ääni. For ksen. Nuo jutut eiv Adrian Vanden ä olisipa nykytekasi pistää ttelen, ett kutuksen, että hän uhk haaskaamista. jos i varmasti esittelemään suo määrätä rina laulaja pystyis aisintaan on idea, äisellä levy-yhtiöllä, saan niikoita, että uni tulisi aik ana Koska en ole enää jättim le sellaisia rakkaudentek evermoren tekemisen aik tahtini. he pysyivät eril iritteleva päivä yhtyeelle, kotitalossa, nyt työ ja per julkaisuksi. Mutta Cover vuotta. Materiaalissa on kaikuja noj le. Joskus aja aa leva dvd teki sellaisen vai Odota, kunnes rahan osina. n musiikista vastaavat Co W hitesnake on minul tahanTänä päivänä W hitesnake rich. een. Ei kovin ma si Bahamalle tekemään dale. i kolme täysikokoista jalk nistuneesti kasvot mutte , että ensimmäinen ehto on Newman kosta sais Purplen toimisto Lonto mentajan. teksti Lauri YLitaLo kuvat ash neWeLL M WWW.Whitesnake.co naken yhdestOista vermOre On Whites FOre juurevuutta, umilla On häivähdys levy. Aerosmith oli kov sa gee- on samaa ugin kanssa tekemiäni biis , koko moottoriradallises Love. Hä verdalen täin hyviä studioteknisesti erit astaa makeaa elämää. alB ja GeFFenin jOhn ka david cOverdale jOn sään valkOer jyräsivät tehdes kalOdn aheviBändin. on edelleen tuolla tiellä. traumaat- oman työ olisi tun istuneesti sen, mistä taukoja, ettei työskentely Coverdale on tehnyt onn a 1973 Deep paljon eneet haaveilevat. tiopuvussa. Uuden levyn mehutölkeillä. ottavaa tuohon, mies typerää Ei minulla ole mitään san llä juuri vieraanani, ja tu- levyä. Ilta pimeni, Forevermore synnytettiin länä. En ole kiinnostun elämäämme, ja sitä pitää kuulet ja näet lopputulo me, jotka tehtiin kalliissa malta kuin osa levyistäm visesta paskasta. Page nousi sukulaisia Your Love ja Guilty of assa vedossa, ja kun Jimmy perhettä kuin Gimme All ejä. Esimerkiksi Reb Beach ä he kin yksilöitä. Hän studio nautinnollista vai pakkop n on persoonana täysin Onko levyjen teko sinulle taa haastattelua. Co Doug ja Michael ovat tek on rocklegenda, joka rak nostanut minua. Teknologia muutt n uuden bändin pystyyn. elokuuta Aerosmith Perinnemaisemissa siis me loittamaan USA:n. Coverdale le yksilöitä tärkeämpää. Ku ?), ja maineikkaana lem uan ja miten saavutan sen vaimo voisi tehdä elääkseen malaisjullikal- mitä hal sa on mielestämme ytyä, demotamme sen heti. Tiedäthän, Lauri, kukoistavat, toiset eiv n Sykesin kauden W hit dale Bad (2008) oli pastissi Joh ngue -albumien välimaastosta, sa suhde, jotkut a ja seksikäs (tästä Cover voi olla puoli vuotta upe Slip of the To jostain 1987- ja n tunnel- suhde ja, toim.huom.), minkuin toimitta paluulta 80-luvun taittee ko tietää varmasti enemmän Forevermore kuulostaa Pitää tehdä valinta, haluaa een se on yhtä helvettiä. amerikkalaisen tukk käärmeestä in ja Burtsaamien Bad Moon Rising V 90-luvulla luo nut vihdoin kitaristin 0 W hitesnake oli onnistu ning Rainin levyiltä. ullaa. Silti val en siitä vain tuli, Cover-festivaaleilla gtonin Monsters of Rock an tietoista yritystä, sellain Ilm pyyhki Donin iset altila Päivä oli kaunis, englan ittaa mainospuheensa. voi siis enää lentää vuodek Ette sanoo David Cover tuhahtaa. miin. Tiedän vid Coverdalen mutta se ei ole koskaan kiin n minulla ja Dougilla kotanssia (mitä muuta Da vaimo opettaa tan mentaitu- nikoita, . Se kertoo siitä, ett verdale häivytti aran n avulla Co ssani jo kahdeksan Purplen sekä amfetamiini kjumalan nelleet kan seet pallossa, Coverpitämään kat an amerikkalaisen roc pystyvät keskittymään ja pohjoisenglantilaisen poj eaa. Coverdale toteaa nttinen sitoutuminen Tuohon aikaan en on to- rin ja val aprose via ja demonauhoja, jot esnake-jäsenyydelle on sat Streetillä oli täynnä valoku t esteettisempiä- W hit ehdokasjoukossa on ollu seen. 18
Adrian on aina iä arvossa, toivottavasti olemme ystäv Pidän suhdettamme hautaan saakka. Siitä Whitesnake alko rmeennahkabo oli siihen aikaan aina kää -Lontoossa. siotaso on sentään parempi kuin rum yt mielenkiintonsa rumpujensoittoa Jasper on säilyttän hänestä tulee näyttelijä, kohtaan. un pyytää anteek Michaelilta, pitääkö min veluksen. tak ea rockelämäntapojen kul rmeenehti parahultaisesti kok styi tyttö, jolla oli yllään kää keikan jälkeisiin bileisiin ilme oli Los Angelesissa kermakakkuja. Vastasin, että maksaa sinulle tuhat pun McCartney varmaankin niäkään, tarvitsen töitä! ksa minulle pen tällä hetkellä hän ei ma tä ja siitä, että hänellä tietysti Davidin soololevys i, paskasta Whitesnaken nimi tuli otsit. Pyysin kuninkaallinen perhe, erit ään tapahtunut. Kalodner rikkalaisen mielestä ja Moodylle tuli selväksi, ettei ollut ame menestystuotteeseen. ryhtyi Whitesnaken jälkeen päätoimi kuitenkaan löydy Coverdalen seiniltä. Hän lähettää kyllä kalentereita ja t välit. een puvussaan, Marsden taas ran syksyllä oksentaa ja kaatua uima-al asivat ensimmäisen ker Marsden tap David Coverdale ja Bernie rackilla ansioituneen ndt , Arpinaama-elokuvan sou p Purple 1976. rLovingjaHereIG kappaleetFoolforYou Mies joka kirjoitti Whitesnaken hitit livuod rock -bändeistä oli puo immäinen kokemus har e bERNIE mARSdENIN ens ellus Phil Moggin ja Pet kuussa 1972 alkanut suk eisellä sopijäsenyys Ufossa. printtejä töistään. Se oli aivan kauhea mutta myös selvitä hen Halusin rocktähdeksi, teinkö hänelle karhunpal tilalleni, enkä tiedä, Löysin Michael Schenkerin si, että sotkin aikaa. Jasperista että 14-vuotiaan Jasperin talous liene a nuorempana paljasCoverdale on ylpeä. ole vuosien saatossa Kaikki henkilösuhteet eivät sentään taristin Bernie Marsdetuhoutuneet. Vandenbergin töitä ei lla saita, Coverdale Se johtuu siitä, että Adrian on tode nauraa. Hän taisi vielä nahkap yltä päältä suklaas 0 dollaria, ja lopuksi se oli maksanut puvustaan 200 nauraa. Deep Purple oli sam Se on muusikolle kova pai maan yhteyttä, Davidia otta yisesti Amerikassa. n uusi tyyppi Deep Purple anlaisessa asemassa kui kka. ine ody ja Marsden olivat eht yylittely tiksi kiinnitetty Micky Mo ikoksi, joten bluesrock-t llut Marsdenia sessiomuus Coverdale oli luu ä. Tyttörukka ista heiteltävää, kuten uku. Whitesnake on perh 20 inferno n enoliyksiWhitesnake KitaristiBernie Marsd enestä.Vuonna1982 kolmestaalkuperäisjäs ivan sdeninpanoseiolluta ndistälähteneenMar bä nakeerkiksiikonisetWhites pieni.Hänsävelsiesim oAgain. Poikani rakastaa häntä, vaimoMeillä on erittäin hyvä tervetullut kotiimme. atressa, joka oli 70-luvulla yeessä. Alkuperäisen Snake-ki on hyvissä väleissä, ja haastatteluhetnin kanssa Coverdale kylässä Coverdaleilla. Marsd hänet Ufoon, 59-vuotias , jonka riveissä Marsden pesti löytyi Whitesnakesta Seuraava raskaan rockin auden. Oltiin Münchenissa rsden soitti tuolloin Dee Musicland-studiolla. ni suorastaan jumaloi. Marras tinen asia vaiettiin yht oli niin traumaattinen, että Wayn päihdehuuruihin . Kysyin joskus en nauraa. Kun Moody ilmoitti erostaan, kääntyminen selin yleis Jon Lord puhkesi itCozy Powell piti päätöstä hyvänä ja ei pyynnöstä huolimatta vaivautunut kuun. No, juhlissa oli kaikenla sa. sijaitsevassa Rainbow The l McCartneyn Wings-yht ailtu rahakasta pestiä Pau Marsdenille oli lup oli puolestaan kaupunerdale nsä 1977 julkaissut Cov taan laulaja White Snake -soololevy ttui rytmiryhmä. Ma si Giorgio Moroderin & Lordissa, jonka ainoak anossa Paice, Ashton anien bluesrock-kokoonp . mutta sekä vaimon Coverdale on pian kansaneläkeiässä, e turvattu. Laulajien anAldridgeä, oli aika puhu palien. David Coverdale takahuoneeseen. treenikämpässä Pohjois. kaivattu komponentti erkiksi hetkellinen Kohtalokkaaksi virheeksi luettiin esim öön. Mutta minusta tuntuu, että ivaimolleni. Hän esiintyy uudella Wh mikä sopii minulle ja eyritys! tesnaken videolla. kellä Adrian Vandenberg on juuri ollut uttautui 70-luvulla graafikoksi ja Hollantilaiskitaristi koul seksi kuvataiteilijaksi. tuli laulajalle yllätyksen olisi kaksi kitaristia, mutta mahtavaa, jos bändissä David sanoi, että olisi taa päivässä. ioim basistien ja rumpalien arv huonopyysi Marsdenilta apua studiossa, vaan Coverdalen pidetty kalliissa äänitys Koesoittoja ei vana päivänä Marsden raa ssa Pohjois-Lontoossa. Kun David Cov oli paikalla enn et aloittaa jamittelun. Illan mit a uutta bändiä, josta puu gissa kasaamass iseen. Seu diin kitariskuntoisessa treeniluuku erdale asteli sisään, bän en laulajaa. isti Micky Moody Kun pitkäaikainen Whitesnake-kitar a yhtyeen riveissä marraskuussa soitti viimeisen keikkans yyttäviä. ja "tiedän mitä haluan n." Miten saavutan se , luotu ja tuhottu Todellisuudessa suhteita on arvotettu ista. Coverdale 1983, edeltävät tapahtumat olivat nöyr :ssa, ja Geffen Recordsin A&Rhimoitsi läpimurtoa USA ilmestyi Whitesnaosastolla työskennellyt John Kalodner teki lavan reunassa muistiinpanoja, ken keikoille. Tosin kun poik e-rumpalia Tommy ti ihailevansa erityisesti tuolloista Snak a jälkikasvulle järkeä. mutta mitään ei tietenk n, sbury Parkissa kun hän palaisi Lontoosee Coverdaleen Lontoon Fin äsi David Myöhemmin Marsden törm suosittu keikkapaikka. Tästä ei voi syylmyös puhtaasti kaupallisista näkökulm lea, jonka oma persoona on myydyn listää erityisesti Coverda jopa elinikäisiä riitautuotteen ydin, mutta se voi aiheuttaa tumisia. -vetera nderland (1977) ssa taltioitu Malice in Wo levytykseksi jäi Müncheni pikin meistä oli ollut se heti hyvin toimeen, kum Tulimme Davidin kanssa -porukassa. saakka a muksella aina 90-luvulle gissä
Yksinkertaisuus on valttia, ja se on ihan rehellisesti myös yksi tärkeimmistä piirteistämme. 22. Bändin biisivastaavana voin sanoa, etten ajattele asiaa niinkään ylitsepääsemättömänä haasteena, vaan keskityn nauttimaan biisien tekemisestä, Anton sanoo. BattLe Beastin lähtökOhdat eivät Ole läpihuutOjuttu vuOnna 2011, mutta Bändi antaa musiikkinsa puhua puOlestaan ja On jO vOittanut kyynisimpiäkin metallin ystäviä puOlelleen. Debyytti on terästä Kuten monilla debyyteillä, Steelillä kuultavat kappaleet ovat kypsyneet bändin matkassa vuosien ajan, mikä tuskin on vaikuttanut ainakaan kielteisesti levyn kauttaaltaan vahvaan laatuun. Pyry, Juuso ja minä muodostimme bändin ytimen jo yläaste- ja lukioaikoina. Battle Beastin yhteydessä on usein nostettu esiin vaikuttajat Judas Priest, W.A.S.P., Accept ja Manowar, eivätkä nämä vertaukset vaikuta lainkaan tuulesta temmatuilta, vaikka bändi on löytänyt oman soundinsa. Toki samankaltaisuutta tiettyihin esikuviin löytyy, ja niin pitääkin. Lasken silti bändin viralliseksi perustamisvuodeksi 2008, koska vasta tuolloin alkoi tapahtua. Tuoreimmat biisit ovat syntyneet reilu kuukausi ennen studioon astumista, kun taas vanhin biisi on peräisin vuodelta 2005. Uuden bändin onkin parempi panostaa omien vahvuuksiensa korostamiseen. Itse en usko, että tämä on vaikuttanut merkittävästi levyn tyyliin, sillä vaikka säveltäisin kaikki biisit yhdessä viikossa, kaikista biiseistä tulisi erilaisia toisiinsa nähden, Anton sanoo. Lyriikoita lukuun ottamatta biisit syntyvät onneksi usein helposti. teksti aki nuoPPonen i WWW.MYsPace.coM/BattLeBeastBand Nyt oN heavy metal H elsinkiläinen Battle Beast on noussut alle vuodessa tuntemattomasta demobändistä yhdeksi puhutuimmista tulokkaista. Heavy metal on genrenä niin vanha, että sen peruspalikoista voi olla vaikeaa säveltää ennen kuulemattomia ja ennen kaikkea tietyt rimat ylittäviä biisejä. Heavy metalissa on tiettyjä perusaineksia, jotka tekevät siitä heavy metalia, eikä niitä pidä unohtaa erikoisuudentavoittelun vuoksi. Yhtä lailla kuulen Battle Beastissä tiettyjen elokuvien, soundtrackien, kirjojen ja dokumenttien vaikutuksen nimenomaan hyvässä mielessä. inferno nuOri heavy metal -Bändi, vaikutteet syvällä 80-luvulla ja keulilla naislaulaja. Rakettimaisesta noususta huolimatta kitaristi Anton Kabanen korostaa, kuinka bändillä on takanaan jo vuosikausia tinkimätöntä pohjatyötä. Steel koostuu sekä vanhoista demoista että uusista biiseistä. Nitte liittyi bändiin, äänitimme ensimmäiset biisimme ja kokoonpano vakiintui nykyiseen muotoonsa pienten muutosten jälkeen
Unohtamatta tietenkään massiivisia taisteluhenkisiä taustaköörejä ja kaiken yllä liitävää lead-laulua, Anton kuvailee. Uskomme itseemme ja odotamme innolla pääsevämme keikkailemaan ja tapaamaan sekä uusia että vanhoja faneja. Harvinaisen paljon myönteistä hehkutusta jo ennen debyytin julkaisua, Radio Rock Starbassa menestyminen ja Wacken Metal Battlen voitto. Ääneni taitaa olla kuin vuosikertaviini. Koskettimet ovat Battle Beastille ihan ehdoton juttu jo biisien tunnelman ja sanoitusten teemojen takia. Meininki oli hyvä ja kaikilla, meitä myöten, vaikutti olevan hauskaa. Välillä liikutaan keskiaikatunnelmissa ja seuraavaksi taistellaankin jo futuristisia terminaattoreita vastaan tai ollaan kyberavaruudessa toteuttamassa fantasioita. Tietysti siitä odottaa vähintään yhtä hienoa keikkaa, mutta onneksi ainakin sen kilpailun aiheuttaman paineen voi tällä kertaa unohtaa, Nitte sanoo. Matkamme on vasta aluillaan!. Steel on vain pieni murto-osa siitä kaikesta, mitä Battle Beastillä on vielä tarjottavanaan. Steelillä on biisejä, joissa on massiivisia orkestraatioita, nakuttavia syntetisaattoreita, tasaista tuplabasaripauketta, tarttuvia melodioita ja kertosäkeitä sekä vanhaa kunnon kitaravetoista heavy metal -junttausta. Antonin sävellykset ovat todella haastavia laulaa, ja minun on pitänyt usein ylittää itseni niiden tulkitsemiseksi. Wackenissa oli jo viimeksi tosi mahtava yleisö ja vastaanotto, joten odotan innolla pääseväni vetämään siellä uudelleen. Joillekin ne ovat metallin kohdalla kirous, toisille taas jotain sellaista, mitä heavy metal kaipaa tunnelmien korostamiseksi. Laulaja Nitte Valo toteaa tämän olevan vuosien kehityksen tulosta. "Yksinkertaisuus On valttia." Battle Beastin olisi ollut varmasti helppoa keskittyä nopeatempoisiin ralleihin ja itseään toistaviin aiheisiin, mutta Steel osoittautuu nopeasti heavy metalin mittapuulla kaikin tavoin monipuoliseksi albumiksi. Vokaalit tuskin jättävät ketään kylmäksi, niistä kun löytyy enemmän munaa kuin monien nykybändien miesvokalisteista. Anton uhkuukin uskoa tulevaan. Elokuussa Battle Beast nousee jälleen Wacken Open Airin lauteille. Yksi maailman isoimmista metallifestareista loputtomine yleisömassoineen on tietenkin valtava mahdollisuus vasta debyyttinsä julkaisseelle bändille. Itse toivon että Battle Beastiä ei leimata minun takiani, koska bändi on aina bändi ja osiensa summa. Pysäyttämätön peto Moni törmäsi Battle Beastiin ensimmäistä kertaa tämänvuotisessa Finnish Metal Expossa. Sen sijaan nainen perinteisen heavybändin laulajana voi herättää asenteita. Kyllä tuon keikan voisi nostaa ihan niiden parhaiden Battle Beastille tapahtuneiden asioiden joukkoon, Anton kehuu. Keikka osui todella hyvään hetkeen! Se oli hienoa promoa bändille, jolta ei ollut julkaistu vielä yhtään levyä. Tuolloin bändi pääsi yllättämään toden teolla ottamalla lujalla keikallaan yleisön kertaheitolla haltuunsa. Se paranee vanhetessaan! Totta kai se tietty raspisoundi on ollut aina olemassa, mutta Battle Beastissä olen saanut kehittää ääntäni moniin eri suuntiin. Balladissa pysähdytään hetkeksi miettimään elämän syvimpiä kysymyksiä, kunnes päät alkavat taas lennellä ja demonien huudot kaikua! Syntikat. Ne tuovat biiseihin lisää syvyyttä, dramatiikkaa ja tarttuvuutta. Pääasiassa vastaanotto on ollut todella innostunutta ja kannustavaa. Nainen bändin keulilla ei ole nykymetallissa kovin harvinainen näky, kun puhutaan vaikkapa sinfonisesta metallista. Aina löytyy niitä, joille mikään ei kelpaa, olipa laulajana mies tai nainen. Steelin julkaisun kynnyksellä Battle Beastillä on mahdollisuudet lähes mihin tahansa
Paluu yhteistyöhön Iggorin kanssa olisi lässähtänyt ikävästi, jos levystä olisi tullut floppi. Cavalera Conspiracyn toinen levy Blunt Force Trauma on äkäinen, raskas ja suoraviivainen, hyvin samanhenkinen kuin paljon kiitelty debyytti Inflikted (2008). Cavalerojen lisäksi bändiin kuuluvat kitaristi Marc Rizzo ja basisti Johnny Chow. Blunt FOrce trauma On kipakka kakkOslevy. VELjEKSET ISKEVÄT jÄLLEEN M ax Cavalera on asunut Yhdysvalloissa jo reilusti yli kymmenen vuotta, mutta sitä ei kuule hänen puheestaan. Max myöntää nyt, että Infliktedin ilmestyessä hän tunsi pientä painetta. Se oli punktyyliä, tuli mieleen 1980-luvun ajat. Levylle tuli yksitoista biisiä, loput kolme on säästetty bonuksiksi. Max tekee CC:n biisit pääosin yksikseen rumpukoneen kanssa ja lähettää sitten puolivalmiit tekeleet Brasiliaan velipojalle. No, hän on Max Cavalera, tuskin hänen tarvitseekaan osata englantia tämän paremmin. Ei tullut. inferno 24. Sanat eivät tahdo löytyä ja portugalilaisaksentti on vahva. teksti viLho rajaLa WWW.cavaLeraconsPiracY.coM cavaLera consPiracY tOi iGGOr ja max cavaleran takaisin yhteen. Maxin mukaan levyn äänityksiin meni kolme päivää. vuOsikausien välirikkO On nyt unOhdettu ja Bändi nOstaa panOksia. Vedimme kolmessa päivässä neljätoista biisiä purkkiin. Meillä oli kyllä studioaikaa varattuna enemmänkin, mutta onneksi emme tarvinneet sitä. Iggor (ennen Igor) kuuntelee ja opettelee niitä, ja lopullisesti biisit saavat muotonsa studiossa. Lopputulos on todella onnistunut. Alkuperäinen basisti Joe Duplantier jäi pois, koska pääbändi Gojira ei jättänyt aikaa Cavalera Conspiracylle. Raakaa livefiilistä ja paljon energiaa, hän kuvailee
En tiedä... Tulevaisuudessa Cavalera aikoo kuulemma tonkia entistä enemmän historiaa ja hakea sieltä inspiraatiota. Käyn Venäjällä aika paljon ja luin vähän aikaa sitten kirjan, jonka oli kirjoittanut Rasputinin tytär. Aivan mahtavia muksuja. Hän antaa panoksensa Lynch Mob -nimiseen, varsin ärhäkkään biisiin. Iggor on maalauttanut toisen basarinsa kalvoon Tsingiskaanin ja toiseen Rasputinin! Teetämme varmaan t-paitojakin, joissa on heidän kuvansa, Max kertoo. Vuosikausien välirikkoa ja yhteenpaluuta käsiteltiin ensimmäisen CC-levyn aikaan Infernon numerossa #55. 25. On hauskaa vitsailla Iggorin kanssa portugaliksi kiertueilla, istuskella bussissa ja naureskella, Max sanoo. No, me olemme nyt vannoneet toisillemme, että sitä ei enää koskaan tapahdu. Historiallista hakkausta Blunt Force Trauman sanoituksiin on haettu inspiraatiota historiasta. Siinä on valtavasti energiaa! Voin omalta osaltani vahvistaa tämän, koska vuoden 2009 Ankkarockissa tempauduin itsekin pitin pyörteisiin, mitä ei ihan joka keikalla tapahdu. Vieläkin harmittaa, se oli hieno paita. Levyillä huutaa paha Max, juuri nyt puhut tavallisen Maxin kanssa, hehe! Kun soitan ja laulan biisejämme, paha Max ottaa komennon. Suomi on aina ollut Cavaleralle läheinen maa. Siitä tulee mahtavaa! Minulla on lukemattomia hyviä muistoja suomalaisilta festareilta. Millaisia odotuksia miehellä on Tampereen-visiitistä. Grigori Rasputin ei ollut sotaherra, vaan Venäjän viimeisen tsaariperheen läheinen ystävä ja kansanparantaja 1900-luvun alussa. Blunt Force Traumalla vierailee Agnostic Frontin Roger Miret. Hän myös kirjoitti oman osuutensa tekstistä, Max kiittelee. Hän on vähän taka-alalla nyt. Joskus biisejä tehdessään hän jopa näkee sielunsa silmin circle pitin edessään. Väkisin tulee mieleen, eikö nykyajassakin riittäisi puitavaa. Ehkä hän vierailee jollakin levyllämme taas, laulaja vitsailee. Hän pystyi huhujen mukaan seisauttamaan veren, ja tsaari Nikolai II:n pojalla Alekseilla oli verenvuototauti. Se oli mainio kirja hänen isästään, todella hyvä tarina, oikeaa hardcorea! Maria Rasputinan muistelmien lisäksi Cavalera luki teoksen Tsingis-kaanista. Ennen kuolemaansa hän hallitsi valtavaa alaa Aasiasta. Jostakin hän sitten keksi, että näistä miehistä pitää tehdä biisit ja saada ne samalle levylle. Monet olivat hyvillään siitä, että me soitamme taas samassa bändissä. Se antoi paljon rohkeutta. Vastaanotto oli fantastinen! Aiomme tälläkin kertaa potkia kaikkia perseelle alusta lähtien! inferno Lapsia ja brassivitsejä Max ja Iggor Cavalera tulevat nykyään erinomaisesti toimeen. Cavalera kertoo, että livenä soittaminen on hänelle kaikki kaikessa. Iggor vaikuttaa onnelliselta. Nyttemmin hänen ulosantinsa on enimmäkseen jyrkkää hakkausta niin Soulflyssa kuin Cavalera Conspiracyssäkin. Veljekset kuljettavat mahdollisuuksien mukaan myös perheitään mukana tien päällä. Siinä remeltäessä hävisi tuntia aiemmin ostettu CC-paitakin hupparin taskusta. Hänellä on viisi lasta, joihin olen nyt päässyt tutustumaan. Jälkeenpäin ajatellen tuntuu käsittämättömältä, että veljekset alun perin erkanivat toisistaan. Kun Iggor ja Max nousevat yhdessä lavalle, siinä on laulajan mukaan jotain maagista. Mistä 41-vuotias Cavalera, tämä leppoisa kaveri, kaivaa kaiken aggression. Älä muuta sano. Minä ja Iggor olemme olleet Agnostic Frontin faneja 1980-luvulta lähtien. Yksi parhaista oli Giants of Rock Sepulturan kanssa vuonna 1991. Tunnemme Rogerin hyvin ja hän tuli mukaan mielellään. Minusta tulee ihan oikeastikin lavalla kuin toinen ihminen, hän hehkuttaa. Rummut ovat hänen intohimonsa ja hänellä on hieno perhe. Jos näin on, mihin on kadonnut se lempeä Max, joka taannoin teki ties mitä etnotrippailubiisejä. Iggor Cavalera on paitsi rumpali myös suurperheen isä. Tätä "pahaa Maxia" pääsee näkemään ensi kesänä muun muassa Tampereella Sauna Open Airissa. Ratkaisulla on visuaalisia seurauksia. Eivätkö Muammar Gaddafi, Hosni Mubarak tai Ali Abdullah Saleh sopisi Cavalera Conspiracyn biisien aiheiksi kuin nenä päähän. Hän asui Amerikassa 1970-luvulla ja kuoli vuonna 1977. Miksi Max Cavalera valitsi juuri nämä miehet biisiensä aiheiksi. Ihmisillä on jopa ilotulitteita tai mitä lie soihtuja mukana, ja circle pitit ovat hulluja! On kuin minä ja Iggor antaisimme yleisölle luvan kaaokseen. Tsingis-kaani, kuten nimi suomeksi kirjoitetaan, oli 1200-luvun Mongoliassa hirmuhallitsija ja sotaherra, joka loi mongolivaltakunnan. Rakastan metallia, rakastan sitä energiaa ja hulluutta yleisössä. Ainakin yleisö villiintyy kuulemma huomattavasti enemmän kuin Soulfly-keikoilla. Ensiksi mainittu on sama mies, josta Frederik lauloi aikoinaan, jälkimmäinen taas se partaniekka, josta lauloi Mona Carita. Miehen lempeä puheääni on kaukana Blunt Force Trauman biisien huutamisesta. Mikään ei enää riko välejämme. Valtakunta ulottui Keltaiseltamereltä Kaspianmerelle saakka. Minua kiinnostaa enemmän historia, mennyt aika. "On kuin minä ja iGGOr antaisiMMe YLeisöLLe Luvan kaaokseen." Oli todella suuri helpotus, kun ihmiset alkoivat kehua levyä. Koko Lähi-itä on tulessa ja vanhat diktatuurit sortuvat peräjälkeen. Olen kiinnostunut kuolleista kulttuureista, niissä on jotain selittämättömän kiehtovaa. Paha Max ja tavallinen Max Joitakin vuosia sitten Max Cavalera heittäytyi Soulflyn kanssa ajoittain hyvinkin kesyjen ja leppoisten soundien maailmaan. Levyllä on biisit nimeltä Genghis Khan ja Rasputin. Huhuja liikkui myös siitä, että Rasputin olisi ollut keisarinna Aleksandran kanssa fyysisestikin läheinen
tOinen levy hisinGen Blues On täynnä Bluesin ja rOckin alkuvOimaa. RUOTSALAISTEN BLUUSI I nfernon viime numerossa haastateltiin Blood Ceremonya, joka ammentaa musiikkiinsa mystiikkaa ja makua 196070-luvuilta. No, tiedäthän, Linkin Parkilta. Ei viiskantoja lattiassa Graveyardin alkutahdit soiteltiin vuonna 2006 Göteborgissa. Nilsson ja Edlund olivat soittaneet yhdessä jo Norrskenissa ja Albatrossissa, jossa myös Sjöberg oli mukana. Hän ei ole pelkkä studiomies vaan vaikuttaa biiseihinkin, Sjöberg luonnehtii. Hisingen on muuten saari Göteborgissa, jos joku ihmettelee nimeä. Aivan ensimmäisenä tulee mieleen Led Zeppelin. Mikä tämän päivän musiikissa on pahiten pielessä, Axel Sjöberg. Kumpikin yhtye luottaa raskaan rockin alkulähteiden alkuvoimaan. Vaikka se kuulostaa nykyaikaiselta, se ei kuulosta miltään... Graveyard tuo mieleen nykybändeistä lähinnä maanmiehensä Witchcraftin, jonka jäsenten kanssa osalla bändistä on yhteistä historiaa. Keikoilla Sjöberg soittelee kuitenkin mieluiten nykyvehkeillä. 26 inferno. Graveyardin rumpali Axel Sjöberg huomauttaa, että Hisingen Bluesilla on myös paljon sellaisia aineksia, joita ei vielä 1970-luvulla ollut olemassakaan. TIUKKA Soundimme saattaa huijata ihmisiä hiukan. Mörck vaihtui vähän ennen Graveyard-nimisen debyytin (2007) ilmestymistä Jonathan Rammiin. On sanomattakin selvää, että Graveyard tekee levynsä analogisilla vehkeillä ilman tietokoneita. Sitten mielikuvat heittelevät Jimi Hendrixistä Pentagramin kautta Black Sabbathiin ja paljon muuhun. En halua osoitella mitään huonoja bändejä, mutta yleisesti ottaen on tyhmää, että musiikki kompressoidaan niin tiiviiksi ja tasaiseksi. Vaikka rumpali välttelee nimeämästä esimerkkejä tämän ajan huonoista bändeistä, häneltä lipsahtaa yksi. Mies nimeltä Don Ahlsterberg on tuottanut bändin molemmat levyt. Hänen vaikutuksensa on valtava. Tuntuu, että musiikkia tehdään nykyään jotain paskoja läppärikaiuttimia eikä kunnon äänentoistolaitteita varten. Meidän musiikkimme on klassista rockia, mutta siinä kuuluu koko 40 vuoden musiikkihistoria, Sjöberg sanoo. Sjöberg ja kaverukset Rikard Edlund (basso), Truls Mörck (kitara ja laulu) ja Joakim Nilsson (kitara ja laulu) olivat vanhoja tuttuja Örebrosta, mistä koko sakki oli muuttanut Göteborgiin. Hisingen Bluesin teossa käytetyt soittimet olivat peräisin 19401980-luvuilta. Mieluummin kehun hyviä bändejä, kuten vaikka High on Firea, he tekevät metallia todella tuoreella ja omaperäisellä tatsilla. teksti viLho rajaLa kuva anders BerGstedt WWW.MYsPace.coM/GraveYardsonGs klassista ja perinteistä rOckia sOittava GraveYard vOi upOta periaatteessa kehen tahansa rOckmusiikin ystävään. Esimerkiksi Ungrateful Are the Deadin outro on sellainen, jollaista ei olisi taatusti tehty vielä 70-luvulla. Ruotsalainen Graveyeard liikkuu samoilla apajilla mutta hieman erilaisilla välineillä
Mies on sentään vastaillut samoihin kysymyksiin varmasti satoja kertoja. Me nautimme Tuen kanssa työskentelystä, mutta kyse ei ole siitä, että työskentelisimme aina samalla kaavalla. Tällä kertaa The Haunted halusi tehdä levyn, jolla ovat pääosassa biisit. Kyllä on! Räjähtävä energia ja intensiteetti on edelleen tämän bändin ilmaisun lähde ja perusrunko, Dolving linjaa. Tällä tavalla biiseistä tuli ainutlaatuisia ja selvästi toisistaan erottuvia. Levyllä kuuluu selvästi muun muassa Toolin vaikutus, eikä vähiten siksi, että Dolvingin äänenkäyttö tuo monin paikoin mieleen Maynard James Keenanin. Kuuntelemme toisiamme, ilmaisemme itseämme ja annamme ajan päättää, Dolving sanoo. Se sai meidät miettimään, mitä itse asiassa haluamme tehdä. mies Paluuta ei ole Versusilla haistatimme vitut kaikille, eikä se ole se, mitä me haluamme, Dolving hekottaa vapautuneesti. Hämmennys ja ihastus vuorottelevat, ja päätösbiisi Donen jälkeen jää vain kysymys siitä, kääntyykö peukalo ylös vai alas. Ja taas uudelleen, ja taas. En tiedä onko, mutta jos sellainen olo tulee, se ei voi olla huono merkki. Hän tarkoittaa sillä loppuun asti mietittyjä ratkaisuja, joita ei tarvitse myöhemmin katua. the hauntedin unseen On kiehtOva ja mOnikulmainen teOs, jOllaista kukaan ei Osannut OdOttaa. NäkymätöN P eter Dolving puhuu harkiten. Kun tätä toistaa tarpeeksi kauan, The Skullin, Unseenin, Themin ja Disappearin koukut alkavat tehdä tehtävänsä. Unseen jatkaa The Dead Eyen aloittamaa kehitystä, jossa The Haunted haluaa katsoa, mihin yhtyeen kapasiteetti riittää. Teimme sen ikään kuin reaktiona The Dead Eyen saamaan palautteeseen. Me kierrämme todella paljon. Emme kuuntele jotakin genreä tai genren alagenreä, vaan musiikkia. Onko tällainen puhetapa pelkkä maneeri. Levy alkaa vaikuttaa siltä, kuin sillä olisi merkitys. Onko tällä potentiaalilla enää mitään merkitystä yhtyeelle itselleen. Levyä kuunnellessa huomaa miettivänsä, onko tämä tosiaan The Haunted. Hänen sanansa painottuvat kuin hän olisi itse keksinyt ne aivan äsken. Versus oli hyvin nopea ja spontaani levy. Me elämme työtämme ja olemme sen kanssa naimisissa. Lausunto on paitsi olennainen osa The Hauntedin yleistä periaateohjelmaa, myös Dolvingin vastaus kysymykseen, voisiko bändi enää harkita ketään muuta kuin Tue Madsenia levyjensä tuottajaksi. Tanskalainen Madsen on tehnyt bändin kolme viimeistä levyä eli The Dead Eyen (2006), Versusin (2008) ja nyt käsillä olevan Unseenin. Mitä enemmän hänen persoonaansa perehtyy, sitä todennäköisemmältä tämä vaihtoehto vaikuttaa. Bändi pystyisi yhä halutessaan olemaan yksi planeetan raivokkaimmin hyökkäävistä yksiköistä. Kuuntelemme yhtä paljon John Coltranea ja Sly and the Family Stonea kuin Slayeriä. 28 inferno. Jokaiseen kappaleeseen keskityttiin erikseen ja sille annettiin sen tarvitsema määrä aikaa ja kunnioitusta. Me emme ota mitään tai ketään itsestäänselvyytenä, Dolving alleviivaa painokkaasti, melkein loukatun äänellä. The Skullin lopun vihellysmelodia soi päässä. Sen sijaan, että tekisimme mitä käsketään kuin koulutetut koirat, me haluamme tutkia, mistä meidät on itse asiassa tehty, missä olemme hyviä ja mitä me voimme saada aikaan. Sitä päätöstä varten levy on pyöräytettävä soimaan uudelleen. "Annamme ajan päättää." Tämä sanonta toistuu laulajan puheessa moneen kertaan. Ero Dolvingin paluulevyyn rEVOLVEriinkin (2004) on suuri. Kunnianhimon kääntöpuolena on se, että bändin musiikkia ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa enää thrash metaliksi, vaikka Unseenillakin kyllä vieraillaan tutuissa tempoissa. Unseen on The Hauntedille eräänlainen löytöretki. Ja me kuuntelemme musiikkia. Kuljettu matka on melkoinen, kun Unseenia vertaa räjähdysherkkään ja raivokkaaseen The Haunted -debyyttiin (1998). Hän on samankaltainen kaveri kuin me. Vaikka laulaja puhuu mielellään tutkimisesta ja etsimisestä, Unseen ei ole täysin sisäsyntyinen teos. Dolving ei halua takertua tällaisiin yksityiskohtiin, vaan vie keskustelun nopeasti ylätasolle. The Haunted ei halua päästää itseään helpolla, vaan se haluaa tutkia, etsiä, keskittyä ja kehittyä. teksti viLho rajaLa kuvat oLLe carLsson WWW.the-haunted.coM On pakkO kunniOittaa yhtyeitä, jOtka kulkevat jOkaisella levyllään uuteen suuntaan. Vai onko niin, että The Hauntedin omaleimainen laulaja oikeasti päivittää ajatteluaan jatkuvasti eikä suostu jakelemaan vastauksia aivoihinsa kätketystä sanelukoneesta
Se on hyvin hienoviritteinen ja dynaaminen instrumentti, jolla voi ilmaista mitä vain. Sittemmin hän on seurannut estoitta huumeiden ja vapaan seksin houkutuksia, ajautunut, jäänyt koukkuun, selvinnyt ja langennut taas. "Me eMMe ota Mitään tai ketään itsestäänselvyytenä." Biisit ovat jälleen tärkein asia. Se on rajoittavaa, koska se ohjaa laulamaan tietyllä tavalla. Mies on elänyt tapahtumarikkaan, traagisenkin elämän. En usko, että sellaista kannattaa odottaa ihan lähitulevaisuudessa! ja on todella kiinnostavaa huomata, että ääni toimii monella muullakin tavalla. Jos Versus syntyi reaktionomaisesti The Dead Eyen jälkeen, onko odotettavissa, että Unseenin jälkeen tulee samankaltainen suoraviivainen reaktiolevy. Nyt Peter Dolving on kuivilla, on ollut jo monta vuotta. Lapsena häntä laiminlyötiin, minkä seurauksena hän muutti kotoa jo 15-vuotiaana. Rajojen venyttäminen kuuluu Unseenillä. 41-vuotias laulaja keskittyy sanallistamaan sitä, mikä häntä kiehtoo ihmisäänessä. Olen huutanut enimmän osan urastani, 29. Dolving räjähtää paljonpuhuvaan nauruun. Se on hyvin outoa, koska laulamisessa instrumenttina toimii oma vartaloni. Biisejä, jotka on hyvin sävelletty ja joissa on edes jokseenkin järkevä teksti. Monet laulajat ovat pakkomielteisesti oman egonsa sisällä ja ajattelevat tietoisesti ilmaisevansa vain itseään. Olen yrittänyt ymmärtää, miksi en ole halunnut ottaa vastuuta tunteistani ja näkemyksistäni, hän sanoo. inferno Ego on rajoite The Hauntedin studiopäiväkirjassa Peter Dolving hehkuttaa, kuinka paljon enemmän hän on viime vuosina alkanut saada äänestään irti. Dolving, rumpali Per Möller Jensen, kitaristi Anders Björler, basisti Jonas Björler ja kitaristi Patrik Jensen pitävät laulajan mukaan sellaisista bändeistä, jotka tekevät hyviä biisejä. Mies, joka tuli tunnetuksi poikkeuksellisen kovana huutajana, on nykyään hämmästyttävän monipuolinen tulkitsija. The Haunted on auttanut häntä siinä, koska monet konfliktit bändin sisällä johtuivat Dolvingin sumentuneesta ajattelukyvystä. Jos egon unohtaa ja laulamista ajattelee instrumenttina, mahdollisuudet avautuvat. Keskeinen oivallus liittyy siihen, millainen maailma ihmiselle avautuu, kun hän päästää egostaan irti. Dolving luonnehtii itseään tunteikkaaksi ihmiseksi, ja tunteiden tulkitseminen on laulamisessa olennaista
Löysin erilaiset itseilmaisun tavat jo nuorena, ja niiden ansiosta olen pysynyt elossa, hän sanoo. Hän luonnehtii itseään "avoimen lähdekoodin persoonallisuudeksi", joka oppii jatkuvasti uutta muilta ihmisiltä. Internet on Dolvingille tärkeä maailma. Sillä on psykoterapeuttisia vaikutuksia, ja se voi olla hyvin kivuliasta. syntyy vain koristeita, enkä ainakaan minä saa koristeista mitään irti, Dolving hekottaa. Palaute on syy siihen, miksi asiat ovat nyt niin hyvin kuin ovat. Oikeassa olemisesta hän ei pidä, koska oikeassa oleva ei opi. Hän ei liene meistä ainoa, jolla alkavat hälytyskellot soida, kun joku tekee vaikkapa musiikkia vain "koristeeksi". Ihmisyys on avainsana, koska sitä Dolving rakastaa. Se on ollut aikamoinen prosessi. Lapsena hän maalasi, lauloi, kirjoitti ja askarteli, mutta ei vielä aivan ymmärtänyt, millaisia prosesseja luomistyö hänessä käynnisti. Bloginpito ei ole huomionkipeyttä tai egoismia, vaan yksinkertaisesti itseilmaisua. Kun bändi pääsi Kaikki inhimillinen on tärkeää Peter Dolving tekee paljon muutakin kuin laulaa The Hauntedissa. Hän nauttii kiertämisestä, ihmisten tapaamisesta ja internetkeskusteluista juuri siksi, että maailma on kaunis ja täynnä hyviä ihmisiä. Olen hyvin tyytyväinen, että olen saanut selvitettyä asiat. Hän tekee käsitöitä, taidetta ja kirjoittaa blogia. Kirjoitan kyllä vakavista asioista, mutta en väitä, että joku asia olisi tärkeämpi kuin joku toinen. Ruotsissa asuu hänen mukaansa lähinnä tylsiä ja hiljaisia ihmisiä. Dolving on omasta mielestään pohjimmiltaan kevytsydäminen, hauska ja hyväntuulinen mies. Olen kysynyt itseltäni, miksi minulla on tämä tarve rynnätä suin päin typeriin tekoihin, joista ei seuraa mitään hyvää. Tämä havainto on yksi monista, joista Dolving kokee olevansa velkaa The Hauntedille. Totta kai on myös kusipäitä, mutta he ovat vähemmistö! Enemmistö maailman ihmisistä on todella mahtavia tyyppejä. "MaaiLManPoLitiikka ei oLe sen tärkeäMPää kuin anaaliseksi." Huumekoukussa oleminen ei ole luova, vaan julma, ihmisarvoa runteleva ja hyvin konfliktiherkkä olotila. Se on ehkä tuskallista, mutta välttämätöntä. Hän nauttii kaikenlaisesta itseilmaisusta, koska siitä saa palautetta. Minulle maailmanpolitiikka ei ole sen tärkeämpää kuin anaaliseksi, mutta ei rakastelukaan ole tärkeämpää kuin ilmastonmuutos. Kommunikaatio edustaa hänelle yhdessä ajattelua. Kaikki on yhtä tärkeää, kaikki on osa ihmisyyttä. Mutta taide vaatii läsnäoloa. Jos ei ole luomistyössä läsnä,. Ja vaikka se on tärkeää, se ei ole vakavaa. Dolving ei näe, että huumeilu olisi edes opettavaisessa mielessä arvokas kokemus. Kyse oli vain ja ainoastaan vahingollisesta tavasta reagoida sisällä vellovaan tuskaan
Tilastoista selviää, että nuoret miehet tekevät enemmän itsemurhia kuin naiset, juovat alkoholia ja käyttävät huumeita ja kärsivät mielenterveysongelmista. näkemään maailmaa Ruotsin ulkopuolella, se muutti ihmiskuvaa peruuttamattomasti. Mihin mies menee? Juuri tällä hetkellä Dolving on erityisen kiinnostunut pohtimaan mieheyttä. Nykyaikainen lifestyle-lehtien luoma kuva modernista miehestä ei ole tämän parempi. Aihe on Dolvingille tärkeä, koska nuorten miesten pahoinvointi on hänelle henkilökohtaisesti todella tuttu asia. Täydellisillä vatsalihaksilla tai muotivaatteilla ei ole ihmisyyden kanssa mitään tekemistä. Minusta tuntuu aina vain enemmän siltä, etten edes halua ajatella itseäni miehenä. 09 5627 1240 Liike avoinna ark. John Waynesta. Olen ihminen, Dolving painottaa parahtaen. Hitto, he tuntevat itsensä näkymättömiksi, Dolving keksii yhteyden uuden levyn nimeen. Feminismi on saanut paljon aikaiseksi naisten roolien ja aseman analysoinnissa, ja se on tehnyt siinä hyvää työtä. Hän kiittelee feminismiä siitä, kuinka sen avulla huomattiin kaikki älyttömät odotukset ja ihanteet, joita naisille asetetaan. Näistä tunteettomista psykopaateista. Se on Dolvingin mukaan hypermaterialistinen, narsistinen ja täysin tunteista vieraantunut. On korkea aika tarkastella, mitä nämä absurdit miehen mallit tekevät miehille. MARKKINOIDEN HALUTUIMMAT SOITTOKAMAT! www.musamaailma.fi MI AUDIO MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi · Puh. Arnold Schwarzeneggeristä. Satun olemaan mies, mutta minulla on tunteita. 10-18, la 10-15.. Nuoret miehet tuntevat itsensä yhteiskunnasta vieraantuneiksi ja kyvyttömiksi ratkaista ongelmiaan. Niin, mistä. Catch 22 kertoo miehisestä identiteetistä ja siitä, kuinka brutaali ja vääristynyt mieheyden idea on. Kulttuuri ja yhteiskunta asettavat nuorille miehille vaatimuksia ja malleja, jotka ovat monin tavoin kohtuuttomia ja kummallisia. Me muovaamme itseämme jostakin aivan patologisesta mallista... Nyt on miesten vuoro riisua kulttuurinen pakkopaita. Uuden levyn Catch 22 -biisi käsittelee aihetta, ja Dolving kirjoittaa siitä jopa kirjaa
Jos kuvitellaan, että toinen määritteistä tuhottaisiin, ei toisellakaan olisi mitään merkitystä. Sen takia se varmaan veti koukkuunsa jo teinipoikana. Itse tarkastelen asioita yksinkertaisesti vailla kumpaakaan: luonnollisina, vailla uskonnon verhoa, vastakohtaisesti ajateltuna eli "saatanallisesti". Numminen ovat olleet monen viinanhuuruisen illan legendaarisia repäisyjä. Verta, tulta ja kuolemaa tihkuva ilmapiiri herättää kuitenkin kysymyksiä, kuinka konkreettisena uhkana mies uskonnot näkee ja miksi elonsa polku viistää näinkin vahvasti vasemmalle. Kristinusko, ja yleensäkin kaikki samaan traditioon pohjautuvat uskonnot tänä päivänä, ovat minulle vain muistutus ihmiskunnan kehittymättömyydestä, tyhmyydestä ja tekopyhyydestä. Konkreettisesti en usko yleiseen määritelmään hyvästä ja pahasta. Äärimetallia tulee kuitenkin luukuteltua aika lailla. Hymyily kielletty Flamen sanoituksia lueskellessa ja visuaalista ilmettä tarkastellessa ei jää epäselväksi, mihin suuntaan Blackvenomin elämänfilosofia vie. Musiikista huokuva symbolinen saatanallinen pahuus ja pimeys toimivat kilpenä heikkojen uskontojen arvomaailmaa vastaa. varmaan aika paljonkin sellaista, mitä ei äkiksiltään uskoisi. Tästä voit varmaan päätellä oman satanismini olevan filosofinen eikä niinkään uskonnollinen oppi. Kuuntelen musiikkia fiilispohjalta, ja saman päivän aikana saattaa soida hyvinkin erilaista musaa. Jottei meininki menisi aivan liian vakavaksi, lienee parasta kysäistä loppuun, löytyykö levyhyllystäsi jotain mitä Flame-kuulija ei välttämättä sieltä uskoisi löytyvän. Pahimmat perversiot löytyvät varmaan suomalaiselta ei-metalliosastolta. Varsinkin arkielämän asioissa on yleensä kaksi puolta. Jos tämä oli joillekin liikaa, niin mäiskikää Flamen levyt seinille! Black metal -maailmassa hymyily on kielletty ja huumorinviljelystä saa skenesakot, Blackvenom hekottaa.. Esimerkiksi Irwin Goodmanin ja Tapio Rautavaaran tietyt rallit ja vanhempi M.A. Toisen hyvä on jonkun toisen paha, ja päinvastoin, eli kumpikin ruokkii toinen toistaan. Jaahas... Fiktiivisellä tasolla koen pahuuden olevan aina hyvyyttä kiehtovampi. Hyvä ja paha ovat vain uskontoihin pohjautuvia, lähinnä pelonhallintaan keksittyjä määritteitä, kun ihmisen oma järkikapasiteetti tekee lopun. "FiktiiviseLLä tasoLLa koen Pahuuden oLevan aina hyvyyttä kiehtOvampi." suosikkibändeistäni yhtään vähättelemättä. Valtaosa Flamen lyriikoiden sisällöstä on symbolista hyökkäystä uskonnon kahleita vastaan, ja kun kahleet on avattu, voidaan rituaalinomaisesti vapauttaa mieli "sokean uskon valosta"
teksti viLho rajaLa kUVat steve BroWn WWW.aMonaMarth.coM 34 inferno
my än ja mmen y mä vuOsik suu sil G. enä O n heG a äis ja jOh nsimm e ula On la inferno 35. ut takOn n i ar th O jO par on aM M an inen a etallia m tä ala tettua Bändis ruOts as ka , illä rik ies, jO rvaan m yte kO tä
"minun nimeni, heGG, 1200-luvun islantilaisessa saaGassa! se oLi aika outo tunne." inferno 37
Olen keskittynyt vain tarinoihin. Johanin isä muutti samoihin aikoihin yhteen uuden naisystävän kanssa. Niitä on nykyään vaikea löytää. PikkuJohan oli luokassaan ainoa, jonka vanhemmat eivät asuneet yhdessä. Myös raskaampi rock astui kuvaan jo varhain. Samanaikaisesti kasvoi ymmärrys siitä, että kyse ei ole pelkistä tarinoista, vaan myös verenperinnöstä. Vanhempani erosivat kun olin kuusivuotias, juuri ennen kuin aloitin koulun, hän kertoo. Avioero herätti huomiota kylässä, jossa kaikki tunsivat toisensa ja jossa Heggin ikäluokan lapsia oli paljon. Tasapainosta ei ole tietoakaan. Kysymys lienee samasta ulkopuolisuuden tunteesta, jonka jakavat lukemattomat metallimuusikot. Kouluaikoina tuli sitten Iron Maiden ja vähän myöhemmin Metallica ja thrash metal. Musiikki oli Johanin elämässä läsnä pienestä pitäen. Hän pelasi jalkapalloa ja jääkiekkoa, muttei koskaan kovin tosissaan. Mutta onhan se selvää, että suurta muutosta kaivataan. Kun Johan oli viisivuotias, naapurissa asui samanikäinen kaveri, jolla oli viisi vuotta vanhempi veli. Luin tietenkin siihen aikaan myös tanskalaisia Valhallasarjakuvia. Skandinaavinen mytologia alkoi kiinnostaa Johania noin kymmenvuotiaana. Eräs hänen vastustajistaan on nimeltään Hegg! Hitto, minun nimeni 1200-luvun islantilaisessa saagassa! Se oli aika outo tunne. Ajoitus oli tosin useimmiten pielessä. Emme voi olla esimerkiksi riippuvaisia öljystä enää kovin kauaa, vaan meidän täytyy keksiä muita energianlähteitä. Kalmo Kaljugrímrinpojan saagassa Johan Hegg syntyi ja varttui pienessä maalaiskylässä Tumban eteläpuolella Tukholman läänissä. Pikkuveli ja naapurin Johan hiipivät joskus lupaa kysymättä hänen huoneeseensa levyjä kuuntelemaan. Musiikki tarjoaa välineitä ja kokemuksia, joiden avulla kasvukipuja voi käsitellä. Vaikka elo 1970-luvun Ruotsissa oli rauhallista ja ympäristö idyllinen, pienen Johanin elämä ei ollut helppoa. Egill pelaa saagassa jonkinlaista peliä vanhempien poikien kanssa. Minulla oli tarkka ja kova rannelaukaus, paljon kovempi kuin kavereitteni lämärit, hän muistelee. Jostain syystä Hegg ei koskaan oppinut lämäämään itse. Pikkuhiljaa Hegg alkoi kahlata läpi keskeisiä teoksia kuten Runo-Eddaa ja Proosa-Eddaa. Hän kuunteli AC/DC:tä, KISSiä ja Deep Purplea. En sanoisi, että minua kiusattiin, mutten ollut kyllä kovin suosittukaan. Nuori Hegg sai tämän ansiosta viisi vuotta vanhemman siskopuolen, joka sattumalta oli hyvin kiinnostunut mytologiasta. Kun Hegg luki islantilaista Egillin, Kalju-Grímrinpojan saagaa (suom. Lievästä ulkopuolisuudestaan huolimatta Hegg eli melko tavanomaisen lapsuuden. Sama tietenkin pätee moneen muuhunkin taiteenalaan. Ostin jopa ensimmäisen Venomin levyn ja vihasin sitä, hah hah! Myin sen kaverilleni parillakymmenellä kruunulla. Onko niin, että Amon Amarth kertoo Surtur Risingilla myös tästä ajasta myyttisten tarinoiden kautta. Surturilla olisi töitä. Hän opetti ja rohkaisi velipuoltaan paljon. Antti Tuuri, Otava 1994), hän hätkähti. Todella moni näilläkin sivuilla kerrottu menestystarina on saanut alkunsa jollakin tavalla rikkinäisestä kodista. Heggin isä kuunteli Elvistä, The Beatlesia ja The Rolling Stonesia. No, Egill tappaa Heggin, joten hän ei ole mikään suuri sankari, laulaja hohottaa. 38 inferno. Jääkiekossa auttoi se, että olin iso ja nopea, pystyin taklaamaan. En ole ajatellut asiaa itse noin. Me kulutamme surutta luonnonvaroja, syydämme hiilidioksidia ilmastoon ja käytämme fossiilisia polttoaineita. Ne ovat helvetin hyviä! Harmittaa, kun en koskaan ostanut niitä itselleni, lainailin vain kavereilta. Sen ikäisenä myyttisiä tarinoita luetaan Ruotsissa äidinkielentunneilla, aivan kuten Kalevalaa Suomessa
Tärkein Heggin laulua ryydittävä seikka on se, että hän kykenee samastumaan myyttisiin aiheisiinsa. Aasajumalten humoristiset sarjisseikkailut saivat heti paljon lukijoita Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa. Onko aasajumalten tai muiden mytologian hahmojen joukossa joku, joka on Heggille erityisen läheinen. Entä kuka myyttisistä jumalista Hegg mieluiten olisi, jos saisi vapaasti valita. Valhalla-sarjakuvaa alettiin julkaista suomeksi vuonna 1987, ilmeisesti elokuvan innoittamana. Se riippuu tilanteesta. Se auttoi tämän levyn äänityksissä erittäin paljon. Ilmeisesti myöhemmissä tarinoissa hänen hahmonsa sulautui Odinin hahmoon. Kun hänelle selvisi, että työkaverin mies on oppia kaipaava hevilaulaja, tuleva pedagogi otti haasteen vastaan. Kaikkiaan albumeita on ilmestynyt viisitoista, joista viimeinen, Vølvens syner vuonna 2009. Olen aina pitänyt lauluani nimenomaan lauluna, en pelkkänä örinänä. Niitäonjulkaistusuomeksikin. VERRATON VALHALLA ENSImmäINEN Valhalla-albumi, alkukieliseltä nimeltään Ulven er løs, julkaistiin vuonna 1979. Projektiin kiinnitettiin art directoriksi entinen Disney-animaattori Jeff Varab. Laulutuntien lisäksi toinen syy Heggin alati paranevaan ilmaisuun on tietenkin tuottaja Bogren. Kun kolmas kirja Odins væddemål ilmestyi vuonna 1982, tekijät alkoivat suunnitella piirroselokuvaa sarjisten pohjalta. Opin häneltä paljon siitä, miten lämmitellä ääntä ja miten säädellä äänenkäyttöä. Sarjasta on kuitenkin ilmestynyt täällä vain viisi ensimmäistä albumia, Susi tulee (1987), Tor kostaa (1987), Odin lyö vetoa (1988), Kvark, pikku tuholainen (1988) ja Matka Udgårdiin (1989). Suurin osa laulunopettajista ei varmaan oikein ymmärrä tällaista laulutyyliä, Hegg hymähtää. Lavalla hän tuo tietenkin mieleen Torin, onko se oikea vastaus. Metallissa on olennaista, että laulaja on rytmisesti skarppi. Rumpujensoitto on hänen mukaansa laulajalle hyödyllistä, koska se kehittää rytmitajua. Juuri siksi mytologia on niin kiinnostavaa, että jokainen hahmo edustaa jotakin meissä kaikissa. Tällä levyllä sävyjä ja jopa melodiaa on minusta aiempaa enemmän. Suositellaan varsinkin tanskan kielen taitajille. Olisin mieluummin Tyr, laulaja sanoo. Hän on hieman erilainen versio Odinista. Sodanjumala Tyristä ei tiedetä paljon muuta kuin se, että hän uhrasi kätensä, jotta Fenris-susi saatiin kahleisiin. Sarjakuvaa on käännetty yhteensä yhdelletoista kielelle. Hengitysharjoitukset ja oikea lihastekniikka ovat kiistatta tehneet Heggille hyvää. Suomenkielisiä albumeita voi nykyään löytää lähinnä kirjastoista ja hyvällä tuurilla divareista. Hänen kanssaan Hegg pohti syvällisesti tekstiä ja ilmaisukeinoja. Jo sitä ennen sarjakuvaa oli julkaistu strippinä tanskalaisissa lehdissä. Hän on rohkea, hiljainen ja viisas. Peter Madsen "mitä tahansa elämässä tapahtuu, Ystävien ja Perheen avuLLa kaikki aina seLviää." Olen aina halunnut ottaa tunteja, mutten ole aiemmin tiennyt, mihin mennä. Hän oli hyvin kiinnostunut auttamisestani. Siellä se on edelleenkin osoitteessa www1.jp.dk/valhalla. Tavoitteena oli tehdä klassinen ja tasokas piirroselokuva. Elokuva oli valtava urakka ja maksoi noin 35 miljoonaa Tanskan kruunua (viisi miljoonaa euroa). Kaikissa on vähän Toria, voimme olla vahvoja ja rohkeita ja kuumapäisiä. Viimeistään neljännestä albumista eteenpäin Valhalla on komeaa, parhaan eurooppalaisen perinteen mukaista sarjakuvaa. Sarjakuvien piirrosjälki oli alussa hieman karkeaa, mutta Madsen kehittyi nopeasti. Niille, joita sarjakuvan tekninen puoli kiinnostaa, tekijätiimi havainnollistaa yhdennentoista Valhalla-albumin (Mysteriet om digtermjøden, 1998) syntyprosessia osoitteessa www.valhalla-comics.dk. En usko, että haluaisin olla Tor. Neljästoista albumi Muren (2007) julkaistiin paitsi paperiversiona, myös Jyllandspostenin nettisivuilla hienona flash-teoksena. Ainakaan en ole hiljainen, hah hah! 40 inferno JohanHegglukinuorenamielellään tanskalaisiaValhalla-sarjakuvia.Peter Madseninpiirtämätseikkailutsaavuttivat etenkin197080-luvuillasuurensuosion. Elokuva valmistui neljän vuoden uurastuksen jälkeen vuonna 1986. Kaikissa on myös Lokia, voimme olla petollisia ja liukkaita, Hegg filosofoi. Kävi ilmi, että hän opiskelee nimenomaan laulunopettajaksi. Mistä sanoituksissa on kyse, millainen fiilis biisiin pitää saada ja niin pois päin. Se oli sen ajan Tanskassa todella paljon. Enpä tiedä... Se onnistuu, koska hänessä virtaa skandinaavinen veri. Niin elokuva kuin sarjakuvatkin ovat saaneet kiitosta siitä, että ne ovat melko uskollisia alkuperäisille Edda-taruille. Ensimmäinen albumi on myynyt yksistään Tanskassa yli 100 000 kappaletta. Laulutunnit jatkuvat yhä, ja miehen tavoitteena on pystyä entistä parempiin suorituksiin myös livenä. Se on Madsenin mukaan sarjan viimeinen osa.. Vuosi sitten muuan opiskelijatyttö alkoi työskennellä ekstraajana Heggin vaimon työpaikassa. En nyt sano, että olen sellainen, mutta haluaisin olla. Lavalla hän on kuin ilmetty viikinki. Vaikka Hegg ei varsinaisesti soita kuin suutaan, hänellä on kitaran ja rumpujen perusteet hallussa
JULY 2011 MORE BANDS TO BE ANNOUNCED + possible delivery fees Tickets 85 e FOR TICKETS, SPECIAL OFFERS PLUS INFORMATION AND EVERYTHING ELSE - SONISPHEREFESTIVALS.COM. KALASATAMA, HELSINKI SATURDAY 2
Saan tuoreen, avausviikollaan listakuutoseksi kohonneen Perstechnique-levyn hyppysiini. Idea kuitenkin unohtuu kasvavassa hälinässä, ja oikeastaan parempi näin... Tehdäänkö haastattelu alasti. Jokainen meistä on suorittanut salettiin ainakin yhden perustuslaillisen rikoksen päivässä. Jätkät olis juonu minun viinat! Spellgoth ulvoo. Äijän käsivarsista voi päätellä, että toisinaan on käytetty myös ehtaa tavaraa. Hemmo haahuili siellä pakkopaita päällä ja nuo maalit naamassa. Kävellään ainakin päin punaista ja kuseskellaan sinne tänne. Enpä saanut mieleeni, että näin olisi aikuisiällä päässyt käymään, vaikka lähellä on voinut olla. Turmion Kätilöt taas on ympätty kuvaan digitaalisesti. Meksikossa munasillaan Ainakin vielä leppoisa keulahahmo MC Raaka Pee (Petja Turunen), orkesterin pääsäveltäjä, astuu paikalle. Oletteko olleet ihmisix. Turkista on löytynyt 12 000 vuotta vanha kallioon hakattu pornokuva. Mitä Turmion Kätilöille kuuluu. Muu bändi on jo valmistellut soittimiaan paikan päällä ja tutkii nyt innoissaan uutissivua läppäriltä. Kävi vahinko. Meksikossa olen viimeksi ollut munasillani. Siellä iski myös tupakkayskäkohtaus yhtä aikaa ilmavaivojen kanssa. No miksei, tuumaan. Spellgoth utelee. Minä olen alasti aina, kun pääsen uuteen kaupunkiin. Joku seniori katseli kummissaan paareilla kun tämä tuijotti vieressä, Raaka Pee hohottaa. Tampereella kävi kerran niin, että pamautin tuopin paskaksi ja vetäisin sillä vähän syvemmälti tuohon olkapäähän. Jouduin käymään sairaalassakin, Run-Q selvittää. Kosketinsoittaja Run-Q ( Janne Tolsa) taas vaurioitui taannoin keikalla. Olen lupautunut auttamaan logistiikassa, ja matkan varrella kyytiin hyppää bändin toinen laulaja Spellgoth (Tuomas Rytkönen). Spellgoth änkee perverssinoloista matruusinlakkia päähänsä ja alkaa roiskia purkkiverta päällensä. Alamme jutella Saatanasta, ja matka Porvooseen sujahtaa nopeasti. Soundcheck alkaa, ja Tarotin hovimiksaajana tunnettu Mikko Tegelmann loihtii saliin tanakat soundit. teksti & kuvat aadoLF virtanen prOmOkuva isMo korhonen WWW.turMionkatiLot.coM turMion kätiLöt muistetaan usein kummallisesta ulkOasustaan sekä ulkOmusiikillisista selkkauksistaan. Bändin puolestahan nyt on luultavasti odotettavissa jotain eriskummallista. Tuli aika pahat palovammat Mikkelissä. Siirrymme odottelemaan keikan alkua kuuntelemalla rauhoittavaa ja letkeää countrymusiikkia, 1960-luvulla aloittanutta jenkkilaulajaa Johnny Rebeliä. Ei oo nyt pidetty. Ei olla. Raaka Pee kyselee toiveikkaana. Enhän minä mihkää voinut lähteä. Selviää, että hassu kansikuva on väsätty perhekuvasta ja perse pystyssä kuvassa on MC Raaka Peen avovaimo. No kyllä nyt olisi jo korkea aika! äijät huudahtavat kuorossa. On siinä tappi! äijät hehkuvat intoa. Pitääkö bändi tätä nykyä palavia raketteja perseessään. Alastikaan ei saisi olla, mies avaa. 46 inferno. vai kenties mOlempia? pahamaineiset PERSTEKNIKOT I skukohteena on bändin perjantaikeikka kaksikielisessä rannikkokaupungissamme Porvoossa. Nämä alkoi, että nyt perkele lähdet sairaalaan tikattavaksi. Milloin sinä olet muuten viimeksi paskantanut housuihisi. En ole pysynyt laskuissa, montako niitä on kerääntynyt. Mies valittaa viikon kestänyttä flunssaansa, jota hän näyttää lääkitsevän Koskenkorvan viinalla. Onkohan tuo vaarallista. Tunnustan, että yritin muistella tätä yksi päivä kaverini kanssa, luoja ties miksi. En osaa hahmottaa, minkälaista menoa odottaisin Porvoon Sohon kaltaiselta pikkupaikalta. inFernO päätti Ottaa selkOa, OnkO kyseessä kunnianhimOinen ja vakavasti Otettava laulu- ja sOitinyhtye vaikO verinen sleepy sleepers helvetistä
Takahuoneessa juodaan viinaa. Jokainen mietti viis minuuttia, ja ehdotuksista äänestettiin paras, joka oli "persetekniikka". kävellään ainakin päin punaista ja kuseskellaan sinne tänne." inferno 47. Tässä porukassa ei ilmeisesti olla ihan niin tarkkoja tästä puolesta ennen keikkaa. Yks muurarikaveri raksalta muuten kertoi, että "persteknikko" tarkoittaa viroksi kätilöä. Jossain reissussa me oltiin, ja yhtäkkiä piti saada levylle nimi, kun sille oli jo biisejäkin. Oletteko yleensä kännissä keikalla? "jOkainen meistä on suorittanut saLettiin ainakin Yhden PerustusLaiLLisen rikoksen päivässä. Kännissä. Sitä muutettiin lopuksi vähän jarremaisempaan muotoon, Spellgoth täsmentää. Poikakin totesi, että muuten on hyvä pyllylevy, mutten tykkää että minulla on kannessa Hannun (Voutilainen, basisti Master Bates) pää! Antoi poika lopulta luvan jättää ne päät sinne, kun nätisti pyysin. Penskat ei tästä tykänneet. En tiedä onko se totta, mutta ainakin kuulostaa hyvältä, Raaka Pee infoaa. Mitenkäs levy on sitten saanut näinkin erikoisen nimen
Juu! Raksakaveritkin tykkää ja sanoo aina, että kyllä teillä on sitte hyvät sanat! Ne on kyllä mukavia kavereita, kyselivät tuota Spellgothiakin lainaan joulukuuseksi, Raaka Pee suitsuttaa. Kysy mieluummin, ollaanko ikinä selvin päin keikalla. Varsinkin niille, joilla on liksat kanissa. Kerron lukeneeni jostain, että Turmion Kätilöt on kuin huono nuotiovitsi, joka on kerrottu niin, että siitä tulee legenda. Oikeastaan kaikki musiikkiin liittyvä, keikkamyynti, äänitykset, levy-yhtiöhommat sun muut on mukavampi hoitaa kännissä. Bändi alkaa vetää ryysyjä, niittiasuja ja maalia ylleen. Minulle tarjotaan pakkopaitaa, mutta sekin osoittautuu harmikseni liian pieneksi.. Miten Kätilöt kokevat asian. Ilman muuta ollaan työläisen asialla, viimesen päälle, kitaristi Bobby kiteyttää. Kokeilen siipiäni maskeeraajana, koekaniiniksi joutuu Run-Q. Kaivan tuliaiseni esiin. Mietin vaikka, että laulaisin penskoille, että sitten kun sinne kylälle lähette, niin siellä tulee se perverssi eteen. Bändihän irtautui pari vuotta sitten riitaisasti Spinefarmista, ja asiat sovittiin lopulta oikeudessa eikä niistä enää hiiskuta. Missähän se kännin raja sitten menee. Eihän tämä maailma ole mikään nätti paikka, kun katselee ympärilleen. Epäilen viime aikoina lehdissä erään edesmenneen iskelmälaulajan kohdalla leijunutta teoriaa, jonka mukaan keikkailu olisi niin raskasta työtä, että artisti tarttuisi sen takia pulloon. Eräänlainen risti oikein päin -maalaus onnistuu jotenkin, mutta onpa tuo sen verran hidasta puuhaa, etten naamioi itseäni vaikka aioinkin. Toiset kuitenkin pitävät Turmion Kätilöitä silkkana vitsi- ja huumoribändinä. Kaikki räjähtävät nauruun. Se on tällä kertaa iso pullo viinaa, johon olen taiteillut kylkeen Perstechnique-levyn päättävän biisin mukaisen etiketin. Uudella levyllä on myös biisi nimeltä Hanska. Joo, ei tämä ole mitään Kokoomuksen kerhoja. Minä ajattelen ihan jotain muuta kun laulan. Hyvä määritelmä. Siihen on helppo vastata, että ei! Run-Q summaa. Kyllä tuo silti syö pohjaa siltä, että mehän nähdään paljon vaivaa. Ryypätessä tämä muuttuu vielä raskaammaksi. Biisi on omistettu kaikille keikkaileville bändeille. Kiitos, hyvää viinaa. Siinä bändi vesittää kaikki Rammstein-vertaukset kertaheitolla laulamalla suomea ylisaksalaisella ään48 inferno tämyksellä. Jos olet kolme neljä päivää keikkareissulla ja juhlit koko ajan, niin väitän kyllä, että selvin päin pääsisi helpommalla, Raaka Pee tukee mielellään yhtälöäni. Pitemmillä keikkareissuilla päässä pyörivät tuollaiset ajatukset. Tosiaan, Turmion Kätilöt operoi tätä nykyä oman Osasto-A Recordsin kautta. Muutakin tuosta tuli mieleeni, mutta työnteostahan siinä puhutaan. Kaikkihan pystyy väsäämään päivässä sen Pizza Enrico -levyn jos huvittaa, Spellgoth toteaa. Joo, ja autollakin on paljon helpompi ajaa, joku huomauttaa taustalta. Kerran juotiin emännän kanssa kumpikin litran pullo tätä ja oltiin ajettu yhtäkkiä taksilla Kiuruvedelle! Raaka Pee ilahtuu ja korkkaa. Työläisen asialla Mainittu päätösbiisi Vedetäänkö vai ei. sisältää hauskan parodioinnin. Se on enemmänkin tosipohjainen joko tai ei -pohdinto kuin huumoria, Raaka Pee toteaa. Sanoituksissannehan on asiaakin. No kokeilkaapa. Kyllä minä sanoisin, että jos en muista keikasta mitään, olen luultavasti ollut kännissä. Hyvin sanottu. Sitä voi sitten aamulla ihmetellä tyyliin "jaa, minä kiinnitin näköjään Ajattaran!", Raaka Pee summaa. Sanoituksia tutkiessa tuli mieleen, että tämähän on ihan Sliippareita
Tämä on ihan normaalia bäkkärifanittamista. Mekin halutaan ottaa molemmat puolet huomioon. Vittu tämä lakki on hieno! Spellgoth tiuskii. Painun ostamaan uuden. Jollei muuta, niin puhutaan sitten suihinotosta. Mies viittaa jo vanhaan juttuun Kouvolan Räntämetallista vuodelta 2003, jolloin Kätilöjen kanssa lavalla ollut eroottinen ryhmä meni touhuissaan vähän liian pitkälle. Bändin habituksen takia ollaan jouduttu perumaan muutenkin joitain keikkoja. Vaikuttaisi vetäneen aika hyvät nousutkin ohessa. Ainoa vääryyshän siinä oikeastaan oli, että artisti ei saanut seksiä. Nummisen keikallekin osa tulee musiikin takia ja osa haluaa nähdä Bommin ja Gommin. Takahuoneeseen tunkeutuu paikallisia faneja. Meininki on nimittäin helvetillinen. Kuitenkaan lehdet eivät muistaneet mainita, että itse bändi ei saanut tapauksesta syytteitä, Raaka Pee oikoo. Jota meistä kukaan ei muuten harrasta. Seurauksina oli sakkotuomioita ja shokkiotsikoita. Ei tässä tarvitse erikseen shokeerata. Sehän tässä kuitenkin on päämääränä! Raaka Pee tiuskii. Eräs kauppias valittaa, ettei ehtinyt edes töistä kotiin, kun piti maalata naama ja pyyhältää keikalle. On tullut aika painua lauteille. Liekehtivät perskarvat Jos keikkaan valmistautuminen oli erikoista, sitä on myös keikka. Mies huutaa silmät lautasenkokoisina odottavansa "Verta ja luita!". Seuraavalta utelen, mikä on bändin suosikkibiisi. Ainakaan lavalla lasten edessä, Raaka Pee julistaa. Porvoo pomppii Turmion Kätilöjen diskometallin tahdissa joka suuntaan ja seinille. Se tapaus ärsytti vitusti, koska me ei olla edes mikään iso bändi. Siksi tuolla Speggelilläkin on tuo typerä kotsa ja maalit päässä, Raaka Pee kertoo. Tämän takia muuten oli vähän hankaluuksia päästä Jenkkeihinkin taannoin. Viisasteluni unohtuu, koska olen siirtynyt hallitsemattomasti metrikaupalla yleisömassan mukana jalat ilmassa. Mutta viime viikonloppuna tuli mikä lie sikalanomistaja keikan inferno 49. Lopulta lavan edessä seisoo kolme järjestysmiestä muurina, joka sekin kaatuilee massan mukana lavalle. Vaikea puntaroida tuollaisen kokonaisvaikutusta. Fanipojat saavat kylmää kyytiä, koska eivät tunnu tietävän tentatessa bändistä oikein mitään. Eräs innokas fani taas ei usko millään, että läsnäolo ei ole suotavaa, ja tämä oikeuttaakin lopulta ilmaiseen vaakalentoon bäkkäriltä. Jos puhutaan lehdistä, niin kyllä ne osaavat aina kaivaa ne shokkielementtinsä. Kyselen tunnelmia. Syytä en tohdi kysyä, kärähtävät pian omanikin. Tai no, minä sain sakot sukupuolisiveellisyyden loukkaamisesta, kun yhdessä kuvassa vilahti vähän mekon alta, Spellgoth tarkentaa. Kohta kaaos loppuu, ja ryhmä palaa voitokas maku suussaan. Jäihän se elämään, sitä saa aina selitellä ja vastaavissa jutuissa meidät muistetaan aina mainita. Lähinnä nämä on liittynyt jotenkin uskonnollisten ryhmien toimintaan, Raaka Pee jatkaa ja vetää naularannekkeita käsiinsä. Neropattina koetan korjailla näkemyksiään, Verta ja lihaa oli kyllä bändin ensimmäinen hitti, mutta sekin soitettiin jo. Heidän perskarvansa liekitetään avotulella välittömästi. Kädessäni ollut täysinäinen tuoppinikin on lentänyt ties minne. Lattiamonitori katoaa lavan edestä jo alkukeikasta ja palaa paikalleen ilmeisesti poikki pureskeltu johdonpätkä tallella. Kyse ei ole kuitenkaan erityisesti huomionhakuisuudesta. M.A. "raksakaveritkin tykkää ja sanOO aina, että kyllä teillä On sitte hyvät sanat! ne on kYLLä Mukavia kavereita, kYseLivät tuota sPeLLGothiakin Lainaan jouLukuuseksi." Bändin ulkoasu on ollut alusta pitäen sellainen, että sen muistaa varmasti. Keikkaa on mahdoton nähdä nyrkkimeren takaa, joten kyllästyn ja poistun juomaan salaa bändin kaljoja. Jannut saavat lopulta Raaka Peeltä sen verran lujia vinkkejä elämän ja perheen perustamiseen, yleisten naisneuvojen ohella, että luulisi painuvan visaisempaankin kalloon
Mutta komppiäijiähän on maailma pullollaan, turha sitä on liiaksi toitottaa. Esimerkiksi Scott Ian on aina ollut ihan vitun kova. "taas Osui Panohanska PoskionteLoon." jälkeen näytteleen mulle peukkua. Uusi kiinnitys yllätti, korvaajaksi kun paljastui enemmänkin death metal -yhteyksistä tuttu, Deathchainistä vuonna 2008 eronnut Bobby Undertaker. En ole mikään Ynkkä, mutta tätä komppikättä olen kyllä treenannut niin saatanasti. Ainahan minä olen tykännyt bändistä vitusti, joten hienoa, että tämä meni lopulta näin. Epäilevä kotikitaristi voi kokeilla downpickata vaikkapa tuoretta Verta sataa -biisiä, ja iso kuva alkaa hahmottua. Paska talla paskassa kitarassa, enkä minä mikään Gary Moorekaan ollut. Mikä on salaisuutesi. Siellä opin, että paikallisen isännän siskon tanssittaminen voi olla Porvoossa virhe. Kun auton keula on vihdoin kohti Pirkanmaata, kuulen että porvoolaiselta nakkikioskilta saa lihapiirakan kahdeksalla (8) nakilla. Olisithan voinut koettaa vetää höplästä, että kyseessä oli Kerry Kingin soolo. Se otti molemmista korvista kiinni ja antoi syvällisen sikalasuudelman. Ehkä vastassa olivat myös kielimuurin tuomat epäselvyydet, mutta isommilta kähinöiltä onneksi vältyttiin. Eihän minulla raukalla ollut kuin yksi kitara, ja siinä oli sitten ne treenit. Joskus sen vaan huomasin, että näissä bändeissähän on paljon kovempia soittajia missä minä soitan. Vaan kyllä se on aika ajanut jo Metallicankin ohi, eivät osaa enää soittaa eikä laulaa. Emäntä sanoi, että soita heti niille, mutta sanoin, että enhän minä voi tässä lukee, että sähköpostihaku. Master of Puppets ja Ride the Lightning oli ne oppilevyt. Minä olin, että voi vittu, tähänkö tämä kaatuu. Se tuli hetken päästä uudestaan, ja minä näytin kaukaa, että älä tule. (seuraa pieni hiljaisuus) No joo, ei minulla ole salattavaa sen suhteen. Kemioita on tuskin tarvinnut erikseen hioa, olettehan kuopiolaisina tuttuja toisillenne, melkein samasta perheestä... Onneksi se ei ollut mitään Totoa. 50 inferno. Seiskaluokalla musiikinopettaja sanoi, että noilla sormilla ei kyllä ikinä soiteta pianoa, eikä mitään muutakaan. Mietin myös, että eilisen kaltaiseen hulabaloohon tarvitaan varmasti muutakin kuin skandaaleja ja kasvomaalia. En minä saatana tajua, mikä siinä oli niin vaikeaa. Näytin takasin, ja hän ymmärsi tämän niin, että minulle voi tunkea kielen kurkkuun. Helpommalla olis päässy, ja olisihan se hienommalta kuulostanutkin. Sillähän olisi ehkä lähtenyt nälkäkin, mietin. Tietenkin se tuli, ei vaan älyä! Taas osui panohanska poskionteloon. Se on se minun tavaramerkki. Aloin treenaamaan, ja siinähän meni kuusi vuotta kun hakkasin ihan hulluna. En uskalla seurata, joten hyvästelen savolaiset lämpimästi ja siirryn läheiseen etanaravintolaan kulinarisoimaan. Monta kertaa soitin sen, ja sitten siinä lopussa innostuin ja kampesin lopulta sen koko tallan halki. Nimittäin yleisöön vetoavia biisejä. Vajaan vuoden jaksoin kotona soitella yksin niitä sepulturoja, mutta sitten alkoi käymään kuupan päälle, jotain bändihommia oli vaan saatava. Huomasin, että nämä Turmion Kätilöthän hakevat kitaristia. Erosin Deathchainistä, kun rundi- ynnä muut suunnitelmat alkoivat olla vaikeita sopeuttaa siviilielämän kanssa. Ynkkä et ole, mutta sisäpiiritieto kertoo, että olet halkaissut taannoin kitarasi tallan opetellessasi Gary Mooren (RIP) Over the Hills and Far Awayn sooloa... Soittelin siinä ja aloin harjoittelemaan sitä sooloa, Deathchainin treenitkin oli tulossa illalla. En tiedä, onko tämä hyvä juttu, mutta masentava ainakin. Se oli vielä Gary Moorea. Portsarihan ei toki nähnyt muuta kuin että nyt tuo maskinaama löi turpaan tuolla panohanskallaan. Äijän komppikäsi näyttää olevan edelleen kovassa kunnossa, vaikkei ehkä enää niin hurjiin nopeuksiin joudukaan. Lopulta väsymys vie voiton ja nukkumatti kutsuu. Laitoin sitten sinne yli aanelosen mittaisen vuodatuksen, miksi olisin mielestäni hyvä virkaan. Seuraavan päivän roudaustuokion jälkeen bändi siirtää sirkuksensa Saloon. Liittymisesi Turmion Kätilöihin saattoi kummastuttaa death metal -piireissä, mutta miten näin kävikään. Ja vittu, nyt tästä puuttuu vielä yks niittikin! Raaka Pee karjuu. Luultavasti bändin pitää myös osata vetää natiivia höplästä, kuten laulu kertoo. Turmion Kätilöt taitaa osata. Eija Mäkivuoti KOMPPIKÄSI TAVARAMERKKINÄ TuRmION KäTILöjEN perustajajäsen, kitaristi DJ Vastapallo erosi bändistä loppuvuodesta 2009. Olisin joo voinu sanoa, että Cannibal Corpsen tappingia vetelin. Siirrymme Porvoon yöhön, hotellin yökerhoon. Pääsin irti ja pamautin turpaan niin paljon kuin irtosi. Corpse (Deathchainin toinen kitaristi) ei ole vieläkään antanut anteeksi, ei se halunnut uskoa koko asiaa
Näin hän on pukeut tuo jätkä on, "Likat oli, että mikä vittu eli ensimmäistä kertaa kun Christian käv akki päällä", huuSpinelle valkoinen nahkat Mape Ollila taustalla. Me ollut mukavaa. Eilen mä en kohtekaan musiikin diggareid an ulos jatkamaan." Ras varma lle yllätyksenä. yleisön viihty t erityisesti t, näytteilleasettaja alkOhOlivalmistaja henkilökunta sekä ran viinaanmenevä t. teksti eveLin kask i kuvat jaakko siLvast attilaiset ja Po keräsi alan amm ta Finnish MetaL ex ehtaalle jO kuudet t helsinGin kaapelit harrastaja den muassa estä vastasivat mui vyyd kertaa. telee Imperiumin sinen musiikki, Palinin mieligenre on klas rokkaria päästä varpaivaikka hemmo on siin. ständillä Fortuna-p aamaan ilmai"Ihmiset voivat tulla pel eaan. Luvassa jo osan ensi kesän , ja pitkän linjan on ainakin The Hauntedia Voivod. Moni siitä jaksaa edellee 52 inferno. on panostanut puk n huudahtaa. saka sti OdOtettu accep jät, jOukOssa kOva live-esiinty fMe-li osoitt vet eessa ww w.infer n o.fi RIT EVNj HAPELIAATKONA KA en Christian Palin RANdOm EyES -yhtye eutumiseen. Bän ssun jälkeen lähden en ollut täällä. pöksyt noin vähäpuen olet päätynyt tänne Johanna Hietaharju, mit keisena. "Mä tös tulivat Hietaharju liaisuus ja asiallinen käy utuksen enemmän alkoholin vaik että täällä olisi porukkaa oletin, ole tullut. thrashia tarjoilee . Johanna kin ständillä käy kuhina ROCKSTAR Energy Drin sarjatuli käy. Voittaja saa kaksi seksi ja kokeilla onn lippua Nummirockiin." seuraa ja Vaikka tarjolla on hyvää i lauantain pippuria, vielä toistaiseks Turkin an kokeilijoita on varhaisillassa Fortun on julkistanut ollut vähän. Ene taloa peittävät pikkuNuoren naisen var pällistelemään näkymää. Räps räps kosti kameralle, ja ät Hietaharju poseeraa vieh levat, kun hevijurnut jääv rgiajuomien tölkit sihahte räps. odottaa erityisesti Accept Nummirockin TIINA vIERTOLA vetää eliä. musiikkia mie"Kotona mä en kuuntele katso tv:tä." lellään ollenkaan, enkä Expon lauantaissa hän Finnish Metal ia. "Mä olen hard rock!" Pali unut jo lapsesta asti. ja niukka yläosa. Hevarit ovat a kommenttia ei alaisena, mutta negatiivist tyneet tosi asiallisesti." käyttäy n hämmästyä. Kuunteletko itse raskasta oa, mutta musiikki on joten tämä on vähän out "En itse asiassa, iä ja on siintymiset ovat olleet hyv die kolahtanut ihan hyvin. Nummirock esiintyjistään. "Työn merkeissä." musiikkia
foniin vaan kes paamon stänPHANTOmIN kellarikam työtä. Sitä en kiellä." sitä porukkaa enemmänk "Mutta, perkele, voisi olisi Sakara Recordsin ständi etteikö Sitäkään Hyrkäs ei kiellä, FME:n "paras kiska!". inferno 53. sa on odottavaiACCEPTIN nimmarijonos . Lop iväärinosista rakenkatseellaan rynnäkkök komea näky ja nettua kitaraansa. Pääasia vaihtelevall niit tytöt. Japanissa kinoita. Välillä on pakko t elämän Spontaanit päätökset ova tta kysytään nyt parhaita päätöksiä, mu usein, kun katsot kuitenkin: säikähdätkö . Eilen . Nyt on mahdollisu mikään elämänasia on vähän. Acceptin nimmaria hän Markus Tuohim n. usein!" Koskinen nauraa "No, aika akka mittailee KyPCKIN kitaristi S.S. Koskinen on päähän hiustenpidenn , sillä hänen turtyytyväinen käsittelyyn hämmästyttävää koosi tukkansa pitenee vauhtia. nen tunnelma olimme katsomas"Vähän väsynyt fiilis. n luoti pihalle, "Jos tästä joskus saadaa n, sarjatulella!" niin itseni minä ammu edellisvuosien ständiltä kuuluu mölyä SAK ARA RECORdSIN tämä hyvällä paikalyleisöä puoleensa, niin tapaan. Jouduin Sabato tupaan lipun Huuto.netistä keikalle ostam alle. lessä, että alkaisin "Ei mulla ole käynyt mie ttaa, ä tavoin. Mutta oli se lahintaan, että pääsisin keik sen arvoista, tietenkin!" niin vanhoja a on laaja, ja paikalla on fmE:N yleisön ikäjakaum en aloittaneita. Ei tämä mulle legendaarinen." ole, vaikka onhan Accept yssa t myydä sen nimmarin eBa Sähän voi on ainakin markkovaan hintaan. t jo ehtinyt Kuinka monta ihmistä ole lahdata kitarallasi. massooa, että täällä pitäisi olla "Äkkiseltään haluaisin san ata Arctica, sä ovat Megadeth, Son ja liikuttavia bändejä. Tobias Viitala on kittyy tikkariinsa. kuitenkaan jonota itsellee tässä vaan jonot"Pikkuveljelle huvikseen us, kun porukkaa telen. Isäakta "onhan se kiva, jos rask etyksessä olevaa Kvelert jalaista, nyt suuressa hyp erityisesti nor puhua mikroujo poika, eikä hän kehtaa bändiä. Mis rau" mesoaa Hyrkäs, mutta a, Mokoma ja Stam1na. Apocalyptic ahtumasta. vasta muutama vuosi sitt ä konkareita kuin elämäns assa jalkojaan. itseäsi aamuisin peilistä . llut koko ikänsä raskasta trik Viitala, joka on kuunne Pat oitushakuisesti altista, mu aukselle tark Poikaa hän ei tyylisuunt Viitala odottaa as musiikki uppoaa". "Me ollaan lepuuttam Isä ja poika istuvat penkillä kanssa teka lähtee pian perheen ä nyt pari tuntia oltu. Kampaaja dillä tehdään tarkkaa Daniela Koskisen Nora Helsinki kiinnittää yksiä. Tämä on paras kita si Lopakka miettii ikinä ollut!" Seuraavak venäläisestä valmistuttavansa kitaran singosta. änä hetken "Värjäsin tukan viime kes pinkki esta. Mä että onko tällainen ede rakentaminen en aluksi uskonut, että sen sanoivat, että tehhään onnistuisi. Sitä ennen mulla oli mielijohte repäistä jotain!" tukka. liksi tsoukilla, "Kysyin Amfisoundilta puo s mahdollista. tta on hänellä htyeestä on naamat, mu Janne Hyrkäs Mokoma-y asiaakin. Jos jokin vetää ju. Nyt jatkoimme siitä vielä iltaa sa Sabatonia ja ia ja katson mieept odottelen pääasiassa Acc päivä tuo tullessaan", lenkiinnolla, mitä toinen aa FME:ssä vieraileva tiivistää ensimmäistä kert ei äki. taa nauttivansa hevitap hoittuu sitten ja vakuut gi on rettavan hyvä. Minuu itteäni vitu rahastaa täll että ihmiset myyihan suomeksi sanottuna, intaan saman päivän vät keikkalippuja tuplah nin viime syksyn keikoille. Tämä jen n FME:n yleisfiilis on nau "Ainaha ihan parasta!" käs lisää vielä: Hetken tuumailtuaan Hyr in olla. Se on hyvä soittaa. Sitten ne ra, mitä mulla on pois. Poi täss viettämään iltaa", kertoo ä jään tänne kemään iltatouhuja ja min musiikkia. Stam1nan nalla varustettu myyntiko la ja avuliaalla henkilökun ohikulkijoille yrittää kaupata paitoja kaukitaristi Pekka Olkkonen ssa myyntityön hoitavat a menestyksellä
teksti aki nuoPPonen i kuvat susanna torsti ja dan sWanön arkisto SATAKIELEN ALKUSOITTO D an Swanö syntyi vaatimattomissa olosuhteissa pienessä Finspångin kaupungissa Kaakkois-Ruotsissa vuonna 1973. Ensimmäiset kohtalaiset laulusuoritukseni kuultiin Unicornin Emotional Wastelandilla (1995). Vasta hänen muutettuaan pois kotoa aloin ajautua metallin pariin. Monet ikäiseni eivät olleet vielä edes kiinnostuneita musiikista, kun kuuntelin Dagin tekemiä progerock-kokoelmia etu- ja takaperin. Sittemmin säveltäjänä, multi-instrumentalistina, laulajana, tuottajana ja miksaajana tunnetuksi tullut muusikko on muistanut aina ylistää sitä, kuinka paljon perhe on merkinnyt hänelle koko uransa aikana. Melodiat ovat minulle universaali asia, ja uskon, että ihmisillä on erilaisia melodisia kieliä. Tietynlainen melodiakieli on elänyt kaikessa musiikissasi brutaaleinta death metalia myöten. swanö ei Ole ehkä saavuttanut perinteisessä mielessä maailmanluOkan menestystä, mutta numerOt symBOlisOivat jOtain paljOn merkittävämpää. Kantapään kautta Monien nykyajan metallimuusikoiden vaikutteet rajoittuvat korkeintaan 1980- ja 90-lukuun. Juuri tuon takia lauluistani tuli usein jotain sellaista, mikä vasta olisi korjaamista kaivannutkin! Nykyään kaikki jälkikorjailut olisivat mahdollista, mutta laulaessani täydestä sydämestäni olen tavoittanut sellaisen ilmaisun, jota ei ole tarvinnut käsitellä jälkeenpäin. Sen huomaa monesti, kun tajuaa pitävänsä lähes kaikesta jonkun tietyn säveltäjän tekemästä. Melodiat ovat 56 inferno. Jokin siinä ilmapiirissä syöpyi selkäytimeeni, ja myöhemmin monet progerock- ja AOR-bändit täydensivät itselleni tärkeimpien tunnelmien kirjoa intohimoisuudellaan. Dann Huff (Giant) ja Jonathan Cain ( Journey, The Babys) ovat täydellisiä esimerkkejä tästä. Ensimmäisen kunnon bändini Ghostin urkurin Andersin (Måreby) alettua soittaa kitaraa rohkenin itsekin tarttua uuteen soittimeen. Ironiseksi asian tekee, että pidättelin laulamistani todella kauan aikana, jolloin en olisi voinut korjailla lauluja mitenkään. Uskon että jokaisen soittajan tulee vältellä paikallaan polkemista ja pyrkiä aina ylittämään itsensä. ruOtsalaisen dan sWanön aktiiviura On kestänyt 23 vuOtta. Rakastan heidän synkimpiä kappaleitaan, ja olen viettänyt tuntikausia tuijottaen Sad Wings of Destinyn kansia. Ennen kuin aloin soittaa rumpuja, soitin paljon pianoa ja koskettimia. Suurin osa Danin äärimmäisimmistäkin metalliprojekteista juurtuu ajassa pidemmälle, missä piilevät hänen tavaramerkkiensä taustat. Kuten soittamalla bassolla älyttömiä jatsahtavia kuvioita Pan.Thy.Moniumissa, äänittämällä todella deicidemäistä death metalia Infestdeadin kanssa ja viemällä tämän vielä pidemmälle Bloodbathissa. Harjoittelin soittoa aluksi paljon peilin edessä ja halusin näyttää samalta kuin kaikki kitarasankarini julisteissani, minkä seurauksena päädyin soittamaan kitaraa vasenkätisesti, vaikka olen oikeakätinen! Olen yrittänyt tulla paremmaksi soittajaksi pakottamalla itseni mukavuusalueen ulkopuolelle. Dan ei ole tullut tunnetuksi varsinaisesti soittovirtuoosina, mutta itseoppineisuus rumpalina, kitaristina ja synistina kuuluu monilla hänen levytyksillään omalla ainutlaatuisella tavallaan. Kun puhutaan muusikosta, joka ei koe olevansa laulaja, on kerta toisensa jälkeen uskomatonta huomata, kuinka juuri vokaalit tuntuvat paranevan lähes jokaisen albumin ja vierailun myötä. Olen aina ollut teknisesti heikko laulaja, mutta tuolta levyltä alkaen yritin olla välittämättä rajoistani ja laulaa puhtaan intohimon siivittämänä. Kasvoin 70-luvun KISSin ja Judas Priestin parissa. Isoveljeni Dag on täysin vastuussa siitä, että kiinnostuin ja innostuin musiikista nuorella iällä. Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin kokemus ja paremmat äänityskeinot saivat minut heittäytymään kunnolla. tänä aikana hän On ehtinyt vaikuttaa yli 20 Bändissä ja yli 200 alBumilla. Hän on minua kymmenen vuotta vanhempi, mikä vaikutti omaan musiikkimakuuni ratkaisevalla tavalla. Sain ensimmäisen rumpusettini 7-vuotislahjaksi, ja he antoivat minun hakata rumpuja keskellä olohuonetta tuntikausia joka ilta. Vanhempianikaan ei sovi unohtaa, he olivat uskomattoman kannustavia soittamisen suhteen. En vieläkään käsitä, miten he kestivät sellaista rääkkäystä! minulle kaikki kaikessa, ja lähes jokainen näiden kaverien sävellyksistä hipoo siksi täydellisyyttä
en vieLäkään käsitä, Miten he kestivät seLLaista rääkkäYstä!" inferno 57. "vanhempani antOivat minun hakata rumpuja keskellä OlOhuOnetta tuntikausia jOka ilta
Ennemmin haluaisin joskus päästä remiksaamaan joitakin vanhoja suosikkejani, joista ensimmäinen valitani olisi ehdottomasti Judas Priestin Sin After Sin! Lue Swanön tulevaisuudensuunnitelmista osoitteesta www.inferno.fi! inferno 59. Nykyään uskallan jopa sanoa, että monet tuonaikaiset työni ovat yllättävän hyvää kuultavaa. sestä ja sitä myötä myös sen täydellisen soundin loputtomasta etsimisestä. Tällaisessa tilanteessa ei voi syyttää ketään. Vasemmalla: Ghost, Swanön "ensimmäinen kunnon bändi". Asiaan vaikutti myös se, että tuohon aikaan bändit saivat oikeasti kuulostaa omalta itseltään. Mikä johti tällaiseen täyskäännökseen metallin nousukauden kiihdyttyä jatkuvasti. Tuolloin alettiin elää aikaa, jolloin isot studiot suurenivat, ja samalla monille avautui mahdollisuus äänittää albuminsa kotonaan. Heidän kanssaan tuli nopeasti selväksi, etteivät he olleet tyytyväisiä aikaansaannoksiini tai osanneet kertoa, mitä oikeasti halusivat. Miksaaminen on tietenkin asiakaspalvelua, ja tunnetusti asiakas on aina oikeassa. Olen aina pitänyt äänittämisestä. Jos sellaisia ei olisi, kaikki miksaukset saattaisivat jäädä ikuisuusprojekteiksi. Monet Dan Swanön tuolloin tuottamat ja miksaamat albumit, Edge of Sanityn, Opethin, Katatonian, Dissectionin ja monien muiden, ovat nousseet ajan kuluessa klassikoiksi. Sain tuolloin täysiaikaisen työn musiikkikaupassa ja tarvitsin vakituisia tuloja perhettäni elättääkseni, mutta ennen kaikkea tunsin jääneeni isompieni jalkoihin. KesKellä: Nightingalen rumpuäänityksissä. Tietenkin tällaisia villejä unelmia on olemassa, mutta tuskinpa soundini sopisi monenkaan ikisuosikkini albumeille näiden bändien löydettyä tavaramerkkinsä jo aikoja sitten. Maastanne nousee yksi toisensa perään uskomattomia bändejä, joiden jokainen muusikko tuntuu olevan virtuoosi soittimensa kanssa! Viime vuosien aikana olen aidosti ihastunut suomalaiseen metallin, ja juuri siksi on ollut mahtavaa auttaa monia hienoja bändejä levyjensä kanssa. Tämä tapahtui nimeltä mainitsemattoman amerikkalaisen bändin kanssa. Jo alle kymmenvuotiaana minulla oli tapana äänitellä kaikkea hölmöä stereoillani ja muokata ääniä. 90-luvun alussa ruotsalainen metalli eli murrosvaihetta ja bändit joutuivat etsimään huokeita ratkaisuja, jotka kuulostaisivat silti hyvältä. Monet bändit haaveilevat, että Dan Swanö tuottaisi tai miksaisi heidän albuminsa. Tätä nykyä liian monet levy-yhtiöt ja normit painostavat bändejä tietynlaiseen soundiin. Studion sulkemiselle oli paljon pieniä syitä. Pyysin reilusti vähemmän rahaa kuin Sunlightin kaltaiset isot paikat, mikä on säilynyt periaatteenani tähän päivään saakka. Vaikka monet ovat mieltäneet minut joko muusikoksi tai studiotyöntekijäksi, nämä kaksi puoltani ovat kulkeneet aina käsi kädessä. Nykyään on mahtavaa tehdä elantonsa miksaamisella, koska todelliset pakkomielteeni piilevät soundeissa! Jo 90-luvulla tuntui, että Dan Swanön nimi mainittiin joka toisen ruotsalaisen metallibändin levynkansissa, vähintään miksaajana. Harvemmin kaikkien miel- tymykset ja aikataulut osuvat kuitenkaan kohdalleen, joten oletko koskaan törmännyt työtäsi vaikeuttaviin esteisiin tai jopa ylitsepääsemättömiin ongelmiin minkään bändin kanssa. OIKealla: Dan ja poikansa John Swanö joskus muinoin. Suomalainen juomavesi Lähiaikoina Swanö on päätynyt työskentelemään monien suomalaisten bändien kanssa Battleloren, Evemasterin, Omnium Gatherumin, MyGrainin ja Barren Earthin tapaan. Olen törmännyt mahdottomaan tilanteeseen yhden ainoan kerran. Haaveileeko Swanö puolestaan siitä, että pääsisi viimeistelemään jonkin ihan tietyn bändin levyjä. 1990-luvun lopulla jo todella tunnetuksi tullut Unisound Studio sulki ovensa vuosikausiksi. Jos lasketaan kaikki albumit, ep:t ja demot, työstämieni äänitteiden lukema kasvaa moniin satoihin. Tämä on siinä mielessä erikoista, että ennen vuotta 2008 Dan ei ollut miksannut yhtään suomalaista levyä. Tähän ovat vaikuttaneet musiikin ohella tunnistettavat soundit. Parhaita rajoitteita itselleni ovat deadlinet. Olen miksannut oman bändini Second Skyn albumia jo seitsemän vuoden ajan, mutta se on onneksi oma levyni, eikä sen viivästymisestä ole haittaa kenellekään. Inspiraationi alkoi kadota ja palasi vasta tämän pitkän tauon jälkeen. Minun on pakko kysyä täysin rehellisesti, mitä helvettiä suomalaiset sekoittavat juomaveteensä. Varsinkin kun ottaa huomioon, kuinka heikoilla laitteilla ja vähäisellä kokemuksella kaikki tehtiin
Huhujen mukaan uutta materiaalia työstävän Thinen pitkä hiljaiselo on jättänyt ilmaan useita kysymyksiä: Onko kenestäkään korvaamaan Alan Gauntia. IN THERAPy on mielenkiintoinen yhdistelmä paikoin hyvinkin rullaavaa metallinkatkuista rockia ja suorastaan murskaavaa ahdistusta ja epätoivoa, joka ilmenee kaihoisten melodioiden ohella levyn teksteissä. teksti joni juutiLainen THINE In Therapy PeaceviLLe 2002 kun ihmismieli hOrjuu ja natisee liitOksistaan, thinen tapa käsitellä OnGelmia musiikkinsa avulla tuntuu ainOalta Oikealta. TERAPIANTARPEESSA bRITTILäISEN Thinen erittäin suoraviivaista ja selkeää In Therapy -kakkostäyspitkää kuunnellessa on vaikea uskoa, kuinka linjaton ja sekava yhtyeen menneisyys on. Urbaania masennusta, karuja ihmiskohtaloita ja kylmää tunne-elämää heijastelevat sanoitukset ovat suuri osa levyn toimivuutta, ja (sittemmin yhtyeestä poistuneen) Alan Gauntin eleetön ääni tukee tekstien tarinaa täydellisesti. 60 inferno Melkoiseksi hittiputkeksi muodostuvan levyn kappaleista löytyy useampikin ässäveto, joista erikseen on mainittava levyn tarttuvinta osastoa edustavat Feel, In Therapy ja erityisesti huikea nappiveto Contact Point, jollaisen saadakseen moni tunnetumpi bändi olisi valmis tappamaan. Selkeitä riffejä ja kuulokuviin liimautuvia kertosäkeitä painottamalla bändi kohotti ryhtiään huomattavasti, ja tästä johtuen In Therapya voisi kuvailla osuvimmin Anatheman Alternative 4- ja A Fine Day to Exit -levyjen uptempoversioksi, jolta löytyy oma osansa katatoniamaisia kitaramelodioita ja bändin itsensä mukaan suurena vaikuttajana toiminutta REMiäkin. Musiikki ei ole suoranaisesti masentavaa, pikemminkin kaiken synkkyytensä suhteen kylmää ja toteavaa, mikä tekee In Therapysta todella pysäyttävän kuuntelukokemuksen. IN THERAPy on levy, jonka sisuksista tihkuvaan melankoliaan on helppo samastua. Romantisoimattomat sanoitukset ja suoraviivaiset kappaleet päästävät kuulijan lähelleen, ja levyn tunnelma on suorastaan käsinkosketeltava. In Therapylle Thine teki ainoan oikean ratkaisun ja selkeytti tyyliään reilusti. Onko hyppy In Therapyn ja (mahdollisesti) tulevan uuden levyn kesken yhtä suuri kuin harppaus A Town Like This -albumin ja In Therapyn välillä. Ennen kaikkea: oliko In Therapy vain satunnainen huippuonnistuminen?. Uran alkuaikojen black metal -kokeilut pohjustivat kunnianhimoisen ja kokeilunhaluisen yhtyeen etenemistä melkoiseksi tyylilajimössöksi muodostuneelle A Town Like This -debyytille (1998), jonka taiteelliset ansiot ovat monellakin tapaa kyseenalaisia. Hieman hidastempoisempi Never Learn vetää vakavuudessaan leukaa tiukasti kohti rintaa, kun taas turhankin arkirealistinen The Bar tuntuu olevansa jopa jollain tapaa väärässä seurassa
Out Now! www.jagpanzer.com The return of the US Metal masters! Available as standard version, double gatefold LP in coloured vinyl and download. Out 28.03.! Finest Thrash Metal from Germany they are back! Available as standard version and download. members of EUROPE, TREAT and RIVERDOGS. 13 songs of pure heartfelt metal straight from the core of a newborn revitalized evergrey! Available as limited edition digipak plus bonus-track, standard version and download. With "Glorious Collision" Evergrey return to their classic sound: dark, epic and deeply emotional! This modern metal masterpiece from Sweden sets the standard for 2011! Gunnar Sauermann - Classic Rock Out Now! www.evergrey.net New recorded fan faves plus 3 new songs. bonus track ). Out 28.03.! www.viciousrumors.com The first soloalbum from the THIN LIZZY and MOTÖRHEAD guitar legend. CD (incl. Bonus Track) and download. Out Now! www.assassin-online.de Female fronted Gothic Metal from Germany! Available as standard version and download (incl. US Metal par excellence! Available as standard version, double gatefold LP in coloured vinyl and download. Melodic Rock at it`s best - feat. Available as standard version and download Out 28.03.! www.lennywolf.com Finally - the new studioalbum. Out 28.03.! www.metalsound.de/Myinnerburning
Vinyylimittaan mahtuva The Great Mass on julma, väkivahva albumi, goottikirjaimin kiveen hakattua asiaa alusta loppuun. Kreikkalainen Septicflesh (ent. Tätä isommalle harrastamansa jylhistely ei näet paisu, ainakaan ilman sivullisvahinkoja. En malta myöskään olla pohtimatta, albumin teemojen hengessä, miten helvetin hieno lopetus tämä olisi yhtyeen maanpäälliselle vaellukselle. Albumi pauhaa alusta loppuun kuin tuomionpasuuna, eikä levyltä saa hetken rauhaa. Harvoinpa on voinut sanoa sinfonisten elementtien tukevan metalliyhtyeen toimia niin hienosti kuin nyt. Prahan filharmonisen orkesterin suoltamat klassiset soittimet ovat kuin Septicfleshin muhkean soundin luonnollinen jatke, tai jopa osa sielua. Paluun tuloksena syntyi seitsemäs SF-albumi Communion, joka oli paitsi julkaisuvuotensa (2008) kovimpia metallipläjäyksiä myös monen mielestä bändin siihen asti kovin tuotos. Nyt Communionille tulee tosin tukalaa, sillä The Great Mass hakkaa edeltäjänsä vähän kaikessa. Pattia on vaikka pienen kaupungin tarpeiksi, mutta Septicfleshin voima ei pesi pelkässä metelöinnissä, vaan huolellinen kuuntelu paljastaa The Great Massin raidoilta miltei ylimaallisen hienosti rakennetun sävelkudelman. Pysykää silti pelissä, kiitos. Matti Riekki SepticfleSh The Great Mass SeaSon of MiSt Albumi julkaistaan 20.4. Kyseessä oli harvinaisen tyylitajuinen ja mietitty kokonaisuus tummasävyistä, mahtipontista ja helvetillisen jylhää orkestroinnein ryyditettyä death/dark metalia, jonka käyttöpäivämäärä ei ole umpeutunut vieläkään. Jotta moinen ratkaisu toimii, tarvitaan tietysti taiten sävellettyjä ja sovitettuja kappaleita, ja niitä Septicfleshillä piisaa, tällä kertaa koko levyllinen. Aika jumalattomia saa tehdä, jos joku tai jokin pistää tästä kuluvan vuoden äärimetallikahinoissa paremmaksi. Tai no, oikemestariteos keskiverto astaan voisin todeta, etten ole törmännyt tällaiseen vakuuttavuuteen vielä koskaan. Septic Flesh) luovutti jo kertaalleen vuonna 2003, yli vuosikymmenen kelvollisen uran päälle, mutta ilmaantui muutama vuosi myöhemmin takaisin markkinoille. Bändejä kun on aivan liian kanssa, aivan kuten populaa pallolla muutenkin. Jopa sen aikaa, paikkaa, olemassaoloa ja sen päättymistä, toden ja epätoden eroja pohtivissa sanoituksissa on tavallista enemmän pontta. Mahtava meininki, siis, mutta epäilijän vääjäämätön kysymys kuuluu, mitä tämän jälkeen. Vaan kappas: joskus tuo fiilis voi sattua hyvinkin kipeästi omaan nilkkaan. Julma Ja väkivahva Usein tuntuu, että olisi sen parempi, mitä useampi yhtye pistäisi soittopelinsä naulaan. Niiden sointi ei missään vaiheessa muutu kokonaisuuden päälle väenvängällä liimatuiksi kiiltokuulokuviksi. Septicflesh-haastattelu ensi numerossa. Inferno Arvosteluasteikko lyhyesti: pohjamutaa 63
Tässäkin tapauksessa kovin tasapaksu vokalisointi tiputtaa albumin messevyyttä tuntuvasti. Yhtyeen ilmava ja todella luonnonmukainen soitanta tukee komeasti levyn melankolisesti raukeita tunnelmia. Muutaman vuoden takaisen Hex: or Printing in the Infernal Methodin (2005) mestarillisuuteen uutukainen ei yllä, vaikka soikin aika paljon samankal- 68 Inferno. Avaruuksista on nyt laskeuduttu maanpinnalle ja ajauduttu yhä metsäisempiin tunnelmiin. Laulajaksi Alan VinterSorg Jordpuls napalM On kulunut neljä vuotta siitä hetkestä, kun Vintersorg aiheutti melkoisen pettymyksen albumillaan Solens Rötter. Mies ei ole aivan yhtä särmikäs kuin Reed, mutta kelpo korvaaja yhtä kaikki. Hiljaa hyvä tulee -sanontaa pönkittääkseen Pallaksen neoprogen liekki roihahtaa siksi kirkkaaksi, että välillä tekee mieli varjostaa silmiä. Pölypallot siirtyilevät aavikon ankeankauniissa maisemissa ja hampaaton kojootti ulvoo tähtien loisteessa. Studiolevy The Sentinel julkaistiin Orwell-vuonna 1984. Tulee sedällekin suorastaan raikas olo! Matti Riekki Melodiat eivät onneksi ole olemukseltaan sokeroituja liidejä vaan enemmänkin riffimäisiä. Menoa ei pelaa edes tahdittajana käytetty rumpukone ajoittain tuntuu jopa merkillisesti päinvastaiselta. Riitojen seurauksena Petrov poistui/poistettiin joukoista, ja Iso-E levytti mestarillisen Clandestine-albuminsa Anderssonin vokaaleilla. Angels of Darkness, Demons of Light on ääniraita unenomaiselle tunnelmakuvalle. Jatsahtavalla tatsilla soittavan rumpalin tapa flämätä virveliniskuja hi-hatilla alkaa hiukan rasittaa, mutta liekö moinen monellekaan häiriöksi. Onneksi Vintersorg korjaa tilannetta roimasti Jordpulsilla, jolla otetaan aimo harppaus ajassa taaksepäin. Uransa yli 20 vuotta sitten matelevilla säröeepoksilla aloittanut Earth on vuosien mittaan muuntautunut sellaiseen kuosiin, että sen musiikkia ei voi nykyisellään luokitella millään muotoa metalliksi, ei edes kokeelliseksi droneksi. Ehkäpä siksi, että opinkappaleiden väliin uurrettiin neljän vuoden levyinen rotko. Jo etääntyminen joukon parhaiden albumien mikroskooppisista makrokosmoksista oli ikävä yllätys, mutta lähes demomaisen kuiva albumi jätti muutenkin jälkeensä karvaan maun. Se esittää aavemaisesti laahustelevaa countrya, jonka tempo ja tunnelma ovat kuin hidastetussa, David Lynchin ohjaamassa mustavalkolänkkärissä. Liian usein ei edes huomaa kappaleen vaihtuneen. Komeasti helähtelevät kitaraleadit ovat kiehtovan melodisia, ja vahvatunnelmainen sello höystää jykevästi leijuvaa äänimattoa hienosti. Albumin ainoa suurempi ongelma on sen yksipuolisuus. Jordpulsin lähimmäksi sukulaiseksi Vintersorgin aiemmasta tuotannosta voi nostaa peräti kahdentoista vuoden takaisen Ödemarkens Sonin. Vaan jättipä Petrov rantuja metallihistoriaan Enskasta irrallaankin. Dramaattisin elkein varustettu XXV hakeutuu levyhyllyyn Arenan, IQ:n ja vanhemman Marillionin plattojen viereen. Seitsemäs albumi on nimeltään XXV, ja sillä jatketaan mainitulla debyytillä puitua Atlantisteemaa. Viiden raidan ja yli tunnin mittainen levy on äkkiseltään havainnoituna jokseenkin tylsää hiippailua, mutta rauhassa tutkailtuna sen majesteettinen komeus paljastuu. Yhtyeen soitanta on joka tapauksessa esimerkillisen orgaanista ja fiilikseltään latautunutta. Maapallon omahyväisen asujaimiston tilaa saavutaan arvioimaan tähtien takaa ja toteamaan tola kelvottomaksi. Tämä ei haittaa siinä vaiheessa, kun Vintersorgin omalaatuinen tunnelma on jo vienyt mennessään, mutta kenties Visions from the Spiral Generatorin (2002) ja The Focusing Blurin (2004) kaltainen kirjavuus ei olisi ollut haitaksi. aki nuopponen eArth comecon Megatrends in Brutality SvaRt Angels of Darkness, Demons of Light SoutHeRn loRd Entombed-solisti LG Petrovilla meni kapulat ristiin bändiä masinoineen rumpalin Nicke Anderssonin kanssa vuonna 1991. Valoa ei juuri kajasta, mutta se ei estä yhtyettä siirtymästä mahtipontisin orkestraatioin terästetyn progen läpi kohti suoraviivaisempaa hard rockia ja jopa vedenalaisesti sykähtelevää ambientkelluntaa. Välillä tulee mieleen, eivätkö arvon artistit itse tajua tai huomaa tätä varsin tärkeää tekijää bändiyhteisössä. Herrat eivät ole pitäneet kiirettä nytkään. Ne eivät loksuta leukoja, mutta viimeistään tuotannon korkea laatu saa ne kuulostamaan ihan jeespoks-tasoisilta. Albumin biiseissä on koukkua johon tarrata ja raivoa josta nauttia, mutta tärkeintä Sunlightilla kesällä 1991 väännetyssä Comecon-esikoisessa on niin harvoilta nykymetallialbumeilta löytyvä elementti: levy rokkaa ja svengaa kuin pärkkele! Kieroimmista kitarakuvioista voi löytää Entombedinkin vaikutuksen, mutta thrashilla on Comeconin jyysteessä suurempi paino. Onneksi, Megatrends in Brutality on nimittäin vallan kova deathia ja thrashia sotkeva kiekko. Tätä siivittävät tunnistettavien melodisten riffien ohella runsaat akustisuudet ja tietenkin itsensä Vintersorgin mielipiteitä jakava ääni. Century Median vuonna 1992 julkaisema Comecon-debyytti on ollut hankalassa saannissa, ja kotimainen Svart tulee taas kerran hätiin. Vaikkapa mahtavan The Future Belongs to Usin voi kuvitella pyörineen aikoinaan The Crown -miesten levysoittimissa näiden suunnitellessa rokkaavan deathrashinsa pohjapiirroksia. Tajuntansa intiaanien mystiikalla ja kaktusuutteilla äärimmäiseen raukeuden ja korkeamman ymmärryksen tilaan sumentanut aavikonkulkija uneksii pitkiä, outoja unia. Ihanaa että tällaisia aarteita pyyhitään hämähäkinseiteistään. Näiden keskitason albumien tärkein tehtävä lienee helpottaa todellisten helmien löytämistä. Janne tolonen pAllAS XXV MuSic tHeoRieS Reedin tilalle on vaihtopenkiltä löydetty Paul Mackie. Vaikka levy lähestyi erinomaista ja oli täysin piittaamaton kaikesta jeejee-trendikkäästä, The Dreams of Men seuraava pallastus jäi ostamatta. Pallaksen skottisydän lyö vakaasti, ja voidaan hyvällä syyllä sanoa, että verkkaisella julkaisutahdilla on puolensa. panu koski Allekirjoittaneen edellinen ja ainut Pallas-hankinta on vuosikymmenen takainen The Cross & The Crucible. Vai mennäänkö vain niillä eväillä, jotka käytettävissä on, lopputuloksesta välittämättä
R.O.C.K. ROHKEA DEBYYTTIALBUMI NYT KAUPOISSA WWW.ROCKOFFICIAL.COM
Ensimmäinen biisi ottaa tottumattomalta luulot pois yli 20 minuutin pituudellaan, mutta myös kuulijansa haltuun kauniilla ja jopa aavemaisilla melodioillaan. Kyllä se vain on niin, että Dying Fetusin kulta-aika koitti vasta loistavan 70 Inferno Helpposelkoinen ja raskaampi hard rock on selkeästi ruotsalaisen Coldspellin ominta aluetta. Ääriraskaan komppauksen lisäksi kitaroilla kudotaan unenomaista, voimakkaasti kaiutettua melodiaverkkoa. Timantiksi levystä ei ole, mutta jonkinmoiseksi jalokiveksi kuitenkin ainakin taustamusaa kirkkaammaksi. Jaakko silVast ta ja Elevation ovat saaneet rinnalleen uudelleen äänitetyt versiot kumpaisestakin. Tiukka soitto ja pätevä tekninen toteutus ovat jo standardeja, joten näistä on turha erikseen intoilla. Pisteet myös siitä, että valtaosaa demojen kappaleista ei ole versioitu myöhemmin uusiksi, joten matsku on monille varmasti uutta. Soitannollisesti jäykkä ensidemo on tuhtia ja bassovoittoista vanhakantaista brutalointia, mutta biisit eivät ole myöhemmin uusiksi nauhoitettua Grotesque Impalementtia lukuun ottamatta järin muistettavia. Ep:n nimikkorai- Näiden jenkkigrindaajien debyytti jätti aika keskinkertaisen vaikutelman, eikä Forward into Regression tilannetta valtaisasti paranna. Orkestraalisen otteen alleviivaamiseksi levyllä kuullaan muun muassa kuoroa ja aitoa selloa. koskinen Killing on Adrenalinen (1998) aikoina. coloSSeum Chapter 3: Parasomnia fiRedooM taisena melankolisuuden ylistyksenä. Tämä oli hieno liike, sillä levy on kaikessa jylhyydessään ja surumielisyydessään oikein komea muistomerkki. Ensimmäinen piste tulee riitasointuisesta riffittelystä ja toinen ilkeän pahantahtoisesta fiiliksestä. Teknissävytteiset ja ärhäkät biisit eivät ole myöskään järin muistettavia, vaikka tapahtumia ja tempovaihteluja totisesti riittää. Hattu päästä ja äärimmäiselle hautajaismarssille. teeMu Vähäkangas dying fetuS Infatuation with Malevolence RelapSe coldSpell Out from the Cold eScape Purification Through Violence RelapSe Teknissävytteistä jenkkideathia otelautaluritteluun tuoreimmilla kiekoillaan naittava Dying Fetus alotteli uraansa kertaluokkaa yksinkertaisemman ruhjomisen parissa. Parhaimmillaan runttaus yltyy huomattavan raskaaksi. Tavoite on siis näiltä osin täytetty, mutta viimeistä iskua ei kuitenkaan tule. Palomäen poismeno antaa kieltämättä oman oudon lisänsä kuuntelunautintoon. Korkeammat taajuudet tosin mössöytyvät kuulokekuuntelussa sietämättömästi, mikä saattaa johtua ainakin osittain myös tämän digipromon mp3-pakkauksesta. Hänen olisi pitänyt karsia levyn 62 minuutista noin puolet pois, sillä levyllä on luvattoman paljon täytemateriaalia, kokonaisia biisejä myöten.. Tämän levyn säveltäminen ja soittaminen on toteutettu huolella jokaista piirtoa myöten, mikä kuuluu parhaiten kitaristi Michael Larssonin loihtimissa riffeissä sekä kosketinsoittaja Matti Eklundin monipuolisissa melodiamatoissa, joissa hyödynnetään mausteena myös muita syntetisaattoritekniikan suomia mahdollisuuksia. Uudelleen nauhoitettujen ja alkuperäisten versioiden ero on lähinnä siinä, että vanhat ovat soundeiltaan alkukantaisempia. Kakkosdemolla paketti on jo selvästi tiukempi ja lähempänä bändin nykyistä tyyliä. Jäljelle jäänyt bändi päätyi siihen, että työ viedään loppuun miehen muiston kunniaksi. Ilmankin pärjää. kaRi koskinen Funeral doom ei taida päästä lähemmäs alkuperäistä määritelmäänsä kuin tämän levyn yhteydessä, suomalaisen doomin yhdeksi kummisedäksi luokiteltava Colosseum-nokkamies Juhani Palomäki kun menehtyi lähes välittömästi albumin äänitysten jälkeen. Colosseumin kolmas ja viimeinen levy on todellakin kolossaalinen, niin biisien pituuden, soundimaailman kuin lähes kaiken muunkin suhteen. Huomaan näet olevani vielä elossa. Koskettimet ovat isommassa osassa kuin edellisellä levyllä, mutta eivät kitarat jyrän alle jää. Grindauksen suolana toimivia hitaampia jyrinöitä kuullaan sopivasti, joten pelkäksi kaahaamiseksi touhu ei lipsahda. Nimikappaleen herkkä ja hentoinen naislaulu takaa sen, että menokohdistaan huolimatta sen tunnelma pysyy levollisena, kun taas Elevation alkaa ambientmaisella maalailulla räjähtääkseen vauhtiin, jonka päälle Herra Alcest, eli Neige, rääkyy kurkkunsa verille. Debyyttipitkä Purification Through Violence (1996) ampuu harmillisesti jalkaansa diskanttisella ja demoihin verrattuna turhan kevyesti naputtavalla soundilla. kaRi koskinen Benedictum Dominion fRontieRS AlceSt Le Secret pRopHecy Ranskalaiset tunnelmoitsijat julkaisevat harvinaiseksi käyneen ensilevytyksensä uudelleen. Haikeita, unenomaisia kitaroita ja hiljalleen soljuvia säveliä, mutta toisaalta rivakkaa rumpukomppia ja selkäpiihin pureutuvaa rääkylaulua. Infatuation with Malevolence paketoi nippuun kaksi ensimmäistä demoa vuosilta 1993 ja 1994 sekä muutamia kelvollisia live- ja treeniraitoja. Nämä kaksi uusintajulkaisua kaipaavat lähinnä tosifanin huomiota. taMi hintikka mArutA Forward into Regression HaMMeRHeaRt reippaasti rosoa. Jonkin verran on kuitenkin kehitytty. Vuonna 2005 kahden biisin mittaisena ilmestynyt pikku julkaisu sisältää nyt neljä viisua. Mikä vielä kuusi vuotta sitten oli uutta ja yllättävää, on nyt "sitä tuttua Alcestia". Aivan kuin MySpacesta kuuntelisi. Yhtyeen kakkostyönäyte on kokonaisuutena miellyttävää easy listening -heviä, jonka rakennuspalikat ja tekijät ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin simppeleitä. Colosseum ei soita kiireisen ihmisen musiikkia, ja homma toimiikin parhaiten, kun otat rennon asennon ja alat vain ajelehtia musiikin mukana. Out from the Cold on kompattu genressään keskivertoa painavammalla otteella, mikä antaa keskikokoisia koukkuja jakeleviin biiseihin mukavasti ylimääräistä boostia. Shoegazen ja black metalin unessa sekoitettu keitos, jossa tilaa saavat eteerisyys ja kaiho, eivät niinkään synkkyys tai ahdistus. Ainoa kitinän aihe on, että vokaalit ovat joissain kohdin ehkä hieman liikaa pinnassa. Tällaisen äärimmäisyyksiin menevän paketin hallinta ei liene mitenkään helppoa, mutta soundit ovat onnistuneet, selkeät mutta tarpeeksi raskaat. Blastauksen ja persoonallisen riffittelyn herkeämätön ristipaine tekevät tavanomaiset puoli tuntia mittauttavan paketin kuuntelusta aika kuristavan kokemuksen. Benedictumin kolmannen albumin tuottanut Ryan Greene sietäisi saada taalanipun sijasta kynsilleen. Viimeinen puolikas ropisee jotakuinkin luonnonmukaisesta äänimaailmasta, sillä rumpuja ei ole trigattu aivan kliiniksi ja mukana on Amerikan ihmemaassa tuottajat voivat tienata työstään huikeita taalamääriä, ja lopputulosten valossa se osalle heistä suotakoonkin. Eipä biiseistäkään paljoa jää kertomista, joten kaksintaistelu kallistuu selkeästi demopaketin voittoon. Tämäkin on silti niin rosoisenkaunista musiikkia, että sitä herkässä mielentilassa kuunnellessa saattaa jopa silmäkulma kostua. kiMMo k
Ehkä jopa liian kanssa. Helsinkiläisen Jakke Viitalan vuonna 2007 perustama Crimfall osoittautui lupaavaksi tulokkaaksi suomalaisen eeppisen ja folkahtavan metallin rintamal- la jo debyytillään As the Path Unfolds (2007). Lisääntyneet pyöritykset antavat hieman valoisamman kuvan, mutta perusvibat ovat suhteellisen negatiiviset. Jos yhtye saisi fokusoitua osaamisensa paremmin, itse tai ulkopuolisella avulla, saattaisi jälki olla todella vakuuttavaa. Tässä on haettu selvästi Testament meets Slayer -hommelia, ja paikoitellen sen pystyy kuulemaankin. Jos monet bändien tyytyvät käyttämään musiikissaan vain joitakin lajin parhaista puolista, Crimfall hyödyntää lähes koko palettia. Mega deelistä 70-luvun raskasta rockia hammondeineen ja avaruussuhinoineen. Toisen albumin kohdalla rima nousee selvästi korkeammalle. Pari nopeampaa ja raaempaa biisiä tuo mieleen Venomin ja Motörheadin räkäisen äpärälapsen, kun hetkeä myöhemmin fiilistellään jossain Hawkwindin jälkihöyryissä. Tätä vastaan taistelevat eritoten vokaalit Mikko Häkkisen raakojen raakuntojen ja erityisesti Helena Haaparannan rajoja rikkovien ja upeiden tulkintojen muodossa. Hardcore elää lähinnä D.R.I:ltä kuulostavissa räkäisissä vokaaleissa sekä reippaassa soittotyylissä. Rumpupatteristo takoo kitaroiden ohella ok-meiningillä, ideaköyhästi tosin. Entistä kypsemmät sävellykset puristavat parhaimmillaan samojen kappaleiden sisään komeita soundtrackmaisia tunnelmia, maailmanmusiikkimaista melodiakieltä sekä metallisia versoja aina kansansoittimin sävytetystä folk metalista jyrkimpään pakanametalliin. Hetkittäin bändi nojaa edelleen liikaa niin tunnistettaviin suuntiin, että yhdestä jos toisestakin kohdasta tulevat mieleen monet muut bändit kuin Crimfall. The Writ of Sword on nimittäin yhdeksän yhteen miksatun kappaleen mitassaan ennemmin yksi valtava eepos kuin kourallinen kappaleita. Jos monotonisuus on ollut tarkoituskin, siinä on onnistuttu mainiosti. Nyt huonosti tai kokonaan väärin tehdyt asiat kumoavat musiikin kaikki hyvät puolet taannuttaen kokonaisuuden keskinkertaiseksi. Tässäkö tämä oli. Mutta, sorry guys, ei oikein uponnut tähän osoitteeseen. Janne tolonen deAth With A dAgger On the Edge of the Unknown deaffoReveR Bloodride Crowned in Hell violent JouRney crimfAll The Writ of Sword SpinefaRM Aika hämmentävä sekoitus näin ensi alkuun. Laulupuoli taas tökkii kaikessa monotonisuudessaan pahemman kerran. Osa vanhakantaisiin heavyriffeihin perustuvista biiseistä ei oikein toimi itselleni, mutta kunniaa on annettava jannujen ennakkoluulottomasta ja trendeistä piittaamattomasta linjauksesta. Levyn alkupuoli on lähinnä NWoBHW:n makuista hardcorea, mutta varsin pian mukaan sekoitetaan psyke- Kokeneista karjuista koostuva kotimainen rässijyrä julkaisee debyyttinsä perinteitä kunnioittaen. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa Myös miksauksesta Ryanin sietäisi saada sapiskaa, sillä pintaan nostettu bassorumpu kumisee todella ärsyttävän dominoivasti, etenkin levyn alkupuolella, eikä syyttävää sormea voi oikein kohdistaa omaan stereojärjestelmäänkään. teeMu Vähäkangas Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen on vähän hölmistynyt olo. Jos punkilla otteella vedetty vanha ja pierunhajuinen nahkahousuheavy psykedeelisillä mausteilla kolisee, niin tämä on sinun levysi. Muutamissa biiseissä on läsnä vahvasti vanhaa Iron Maidenia melodiakulkuja ja bassosoundia myöten. Jos skalpeerataan albumia kerros kerrokselta, sen parhaimmat makupalat löytyvät riffeistä, joissa on suurimman osan aikaa ihan ok meininki. Crimfallin omimmat vahvuudet piilevät monipuolisissa vaikutteissa, albumin yhtenäisessä tunnelmassa ja voka- RELEASE DATE:30.03.2011 ABREAThTAkINg SOUND UNIvERSE OF mELODIC SYmPhONIC mETAL! SONSOFSEASONS mAgNISPhYRICON Jordpuls ThE LATEST FOLk mETAL mASTERPIECE FROm ThE SWEDISh vISIONARY! mare ThE ULTImATE kAmPFAR ALBUm.NORWEgIAN PAgAN BLACk mETAL! AvAILABLE AS A LTD.EDITION FIRST PRESSINg DIgIPACk INCL.BONUS TRACk! LTD.EDITION vINYL ExCLUSIvELY AvAILABLE vIA NAPALmRECORDS.COm! OUTNOW! OUTNOW! POWERQUEST BLOODALLIANCE SWEEPINg mELODIC POWER mETAL ANThEmS! OUT NOW! TOPPRICES,ANExCELLENTCUSTOmERSERvICE,&ThEFASTESTDELIvERYmAkEUS ThELEADINgmETALmAILORDER.ORDERONLINETODAY:WWW.NAPALmRECORDS.COm. Itse musiikilliset lähtökohdat ovat varsin hyvin hanskassa, sillä vokalisti Veronica Freemanilla on erittäin vahva, kantava ja kiehtova ääni ja Rage for OrderOperation Mindcrime -ajan Queensrycheä etäisesti muistuttavissa kappaleissa on paljon hyvää, mielenkiintoista ja haastavaakin kuunneltavaa
Veitsenterävästi soitettu ja murskaavalta kuulostava mättö ei häpeä edes Nilen vastaavan rinnalla, mikä on paljon sanottu. Kyllä tä- fleShgod ApocAlypSe Mafia HaMMeRHeaRt Blast-muottin ahdettu coveri At the Gatesin Blinded by Fearista vetää sekin pisteet kotiin, joten valittamista ei paljoa jää. Paino on ylinopeutta käyvässä väkivallassa vailla isompia hienouksia, joskin pientä sävyäkin löytyy. Siinä on ripaus Rotting Christin melodiamaailmaa, Throes of Dawnin alkuaikojen kylmyyttä ja suuri määrä omaperäisyyttä, joka on näissä kuvioissa ainoastaan hyvästä. Sanoitusten ajoittaiset noloudet jäävät hyvän musiikin ansiosta toissijaisiksi, mutta jatkossa yhtyeen kannattaisi kiinnittää huomiota niiden sisältöön. Irlantilainen pitkän linjan folk metal -ryhmä tekee paluun juurille ja metalliin. Nashvilleläistyneen voimakolmikon lämmintä ja letkeänlaiskasti etenevää, tyyliltään maalailevaa ja soundiltaan juurevaa rockia kuuntelee enemmän kuin mielellään, mutta kappaleet kaipaisivat paikoin voimakastakin tiivistystä ja terävöittämistä. Hyökyvimmillään soitosta löytyy pieniä sludgen sävyjä, missä kohdin rumpalin suorasta, voimakkaasta vihdonnasta ei ole haitaksi.. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa thromdArr Electric Hellfire violent JouRney cruAchAn Blood on the Black Robe candleligHt män tahdissa kaikesta huolimatta tuopin tai pari kohottaa. taMi hintikka inferno_puolisivua.pdf Joni Juutilainen 1 9.3.2011 Hieman tuntemattomampiin pitkän linjan kotimaisiin black metal -yhtyeisiin kuuluva Thromdarr muistetaan alan piireissä 1990-luvulla julkaistuista demoistaan sekä 11 vuotta sitten julkaistusta NorthStorm Arrives -debyyttilevystään, joka sisälsi demomateriaalia uudelleen äänitettynä. Bändissä on nykyiselläänkin dynamiikkaa, mistä kielii mukavasti väriä tuova puhaltimien käyttö ja harvakseltaan esiintyvä naislaulu, mutta myös aaltoilevan tempon tuoma muuntautumiskyky. Poissa ovat Karen Gilliganin puhtoiset laulumelodiat (muutamaa vierailua lukuun ottamatta) ja niiden tilalla Keith Fayn ärjymiset. Viime vuosina tuotteliaisuutta omakustanteiden ja livelevytysten saralla osoittanut Across Tundras on juurikin tällainen bändi. Levyn valopilkku on Cruachanin debyytin Tuatha Na Gaelin (1995) Brian 10.23 Boru -instrumentaalin kierrätys. Bändin riffit toden totta kaipaavat lihaa luiden ympärille perinnesoitinten muodossa. Poissa ovat myös edellisillä levyillä dominoineet irkkufolkin popmaisuudet. Muutamaan otteeseen kuultavat puhtaat laulut toimivat taakse miksattuina hemmetin hyvin, ja usein irti päästetään myös tyylikästä kitaramelodiaa. Tiedättehän bändit, joiden soundi imee puoleensa biisinkirjoitustapaa paremmin. Brutaalia ja teknissävytteistä modernia deathia kiirehditään leuat loksauttavan tulituksen tahdittamana. Bändin ote on paikoin jopa thrashhenkinen, ja muutenkin yleisilme on selvästi aiempaa metallisempi ja tummempi. Huilut ja muut perinnesoittimet ovat toki edelleen mukana, mutta nyt folk metalin paino on nimenomaan metallilla. Tahtoo lisää! kaRi koskinen AcroSS tundrAS Sage RelapSe Jumalaare, että pitää italiaanoilla kiirettä. Muutos ei ole yksiselitteisen hyvä. Nykyisellään genren pioneeri on vaarassa kadota ylitsepursuavaan kansanmetallitarjontaan, kun se on aiemmin erottunut edukseen juuri runsaalla folk-elementtien ja naislaulun käytöllä. Vahvasti doom metal -legenda Skepticismiin linkittyvä Thromdarr omaa erikoisen ja omaperäisen soundin, jota on vaikea linkittää suoraan mihinkään tunnettuun black metal -skeneen. Pitänee ottaa kuunteluun myös jätkien viime vuonna julkaistu debyytti, sillä siinä määrin vakuuttavaa jälkeä tämä viiden biisin pikkuinen tarjoaa. Biisirakenteet ovat Nileen verrattuna yksinkertaisempia ja taustat eivät ole yhtä rikkaita. Kymmenbiisinen Electric Hellfire sisältää muutaman todella kovan biisin, joiden ansiosta ep:ksi typistetty levy olisi ollut nappiveto
Myös kitarasoolot ansaitsevat maininnan. Ruotsin perinnehevitahko Overdrive ei pyri kulkemaan valtavirran mukana Vuonna 1986 kyseinen orkesteri julkaisee debyyttinsä ja saa ensimmäisenä bändinä täydet pisteet legendaarisessa Kerrang!-lehdessä. Kohkaus on esimerkiksi kaoottiseen Madonna-levyyn (1999) verrattuna vähäistä, mutta yleiskuva levystä on hämmentävästi vimmaisen psykedeelinen. Live From Cadogan Hall on puolitoista vuotta sitten julkaistun Less Is Moren elävä perillinen. Neljästä suosikkialbumistani molempien aikakaudelle osuu kaksi teosta. Ei siinä, että muissakaan jäsenissä vikaa olisi, mutta grooven ja grindin naittaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Yhtyeessä hehkuva tunteenpalo ja intensiteetti on totutusti yhä läsnä, mutta ensilevyjen miltei hallitsemattomana purkautuva energia on nyt pakattu muotovalioon paineastiaan. Siihen se on liian taitava ja moni-ilmeinen. 2011 bändi julkaisee kymmenennen albuminsa, ja jälleen on huippupisteitä luvassa. Kai näiden biiseistäkin täytyy lopulta ajatella niin, että 812 minuutin vartta suosivien vetojen päämääränä on jylhä panoraama eikä millintarkka lähikuva. Mikko kuRonen feAStem World Delirium oBScene Esikoiseen verrattuna soundia on viety ruotsalaisempaan ja kireämpään suuntaan. Hänen laulunsa iskee viimeisen niitin, ettei tämä bändi ole mikään tusinaorkesteri. Bändin taito yhdistää kaoottista hardcore-tunnelmaa psykedeeliseen pop-ilmaisuun ja resuisenhektiseen alternative-poljentoon tuottaa ainutlaatuisia tuloksia. Angelmakerin kitaravetoiset sävellykset edustavat mutkatonta perinteen vaalimista, joiden pohjalta vokalisti Per Olsson pistää tuulemaan kuin huomista ei olisi. Valitettavasti viime ajat eivät ole olleet suosiollisia bändille, joka on tuntunut julkaisevan vain kullanarvoisia nostalgiapaketteja ja keskinkertaisia albumeja. Trail of Dead kuulostaa vain itseltään, siis hyvältä. Huomio, Eric ei örise! Erityismaininnan ansaitsee myös rumpali Nielsen, jonka soitosta kuulee, Ennen varsinaisen julkaisun käsittelyä on tarpeen alleviivata arvion lähtökohtia: allekirjoittanut on aina pitänyt sekä Fishin että Steve Hogarthin aikaisesta Marillionista. Hyvin toimii, ja vaikka omaperäisyyden kanssa on tässäkin tapauksessa vähän niin ja näin, soiton kiimainen raivo ja puolitoistaminuuttiset tehonyrkit toimivat mainiosti.Hitaampia osuuksia on mukana lähinnä lumeeksi. Haastavassa teoksessa on useita erinomaisia kappaleita, mikä tekee suureellisen eepoksen kuuntelemisen varsin mielekkääksi. Intiimiys kyllä saavutetaan, mutta jälki ei muodostu niin arvokkaaksi, että Marillionia halutessaan tarttuisi juuri tähän levyyn. aki nuopponen ...And you Will KnoW uS By the trAil of deAd Tao of the Dead SupeRBall Trail of Dead jatkaa taivaankannen hipomista. Välillä mennään hyvinkin vähillä eleillä mutta silti koko tien leveydeltä. Kattaus on siitä mielenkiintoinen, että No One Can, This Train Is My Life, Estonia ja Easter versioituvat kyllä hienosti, mutta yhtä monen kappaleen kohdalla jälki on aavistuksen laiskaa. Kokonaisuuden massiivisuus levy koostuu käytännössä kahdesta näytöksestä, joista ensimmäinen sisältää enemmän perinteisiä biisejä on toimiva ja soveltuu yhtyeen taivaita kurottelevaan ja intensiivisyydessäänkin suureelliseen otteeseen. Vuosien varrella on tapahtunut paljon kehitystä, eikä Flotsam and Jetsamia voida karsinoida enää missään nimessä ainoastaan thrash metal -bändiksi. Bändin sisukkuutta on kiittäminen siitä, että se jaksoi jatkaa uraansa omaksi magnum opuksekseen otaksumansa Worlds Apartin (2005) floppaamisen jälkeen. koskinen 74 Inferno. Sittemmin yhtye on julkaissut kaksi hyvää ja nyt kolmannen vielä paremman levyn varsin omintakeista mutta riemastuttavan mukaansatempaavaa musiikkia. Tao of the Dead on kansiaan myöten palkitseva trippi omaa logiikkaansa noudattavaan rinnakkaistodellisuuteen. kiMMo k. Pohjana on edelleen rässiltä haiskahtava betoni, mutta ulkoiset peitteet ovat progeilevat, raskasrockiset ja hardrockmaiset. Tässä kotimainen Feastem onnistuu kakkoslevyllään kiitettävästi, sillä blastauksen hallitsema ja d-beatin sävyttämä rumputuli irtoaa elävällä tatsilla. Boris Draschoff oVerdriVe Angelmaker lion Kun metallibändillä on ikää reilut 30 vuotta, millaiseksi kuvittelisit yhtyeen ulosannin vuonna 2011. Angelmaker on raisu ja tymäkkä puriste riffejä, tempoja ja sovitusratkaisuja, joista löytyvät jotakuinkin kaikki NWoBHM-elementit höystettyinä LA-glam-skenen uhmakkaalla asenteella. Laulaja Eric Knutson on todella pätevä kaveri. Pääosin kuljetaan perinteikkään, joskin nykymallin mukaan paketoidun grindin kimpussa, josta löytää pienien death/thrash-sävyjen ohella myös punkin räkäistä raivoa. kaRi koskinen vaan tekee sitä, minkä on aina osannut parhaiten. Toinen levy sen sijaan versioi akustisesti monia vanhempia kappaleita. Sävellykset ovat monikerroksisia, taidolla tehtyjä. Ettei vain olisi myös se eräs tietty säröpedaali käytössä, heh heh. Let the metal do the talking. Jaakko silVast että rummut ovat todellakin lyömäsoitin. Vokalisti-soolokitaristi Tanner Olsonin soitossa on bändin tyyliin keskeisesti vaikuttavaa venkoilevaa kiireettömyyttä. Vaikka minimalistiset kappaleet saavatkin akustisesti hieman uutta tuulta siipiensä alle, eivät edes erilaiset olosuhteet voi peitellä jo valmiiksi keskinkertaisia sävellyksiä. Se tuntuu silti olevan alati purkautumaisillaan, ja hetkittäin ylipainetta pääseekin ilmoille. Kaiken kaikkiaan helvetin tasokas levy! Janne tolonen mArillion Live From Cadogan Hall eaR flotSAm And JetSAm The Cold nucleaR BlaSt Jopas ovat melkoisen epileptikon rumpupallille löytäneet. Myös miehen käninässä on sopivan rentoa, auton takapenkiltä aavikon pölyyn lentävän hoilauksen klangia. Tupla-albumin ensimmäinen puolikas onkin biisilistansa mukaisesti koko kyseisen albumin toisinto livenä
Yltiösäröisyyden sijasta soundissa osataan luottaa hengittävään, avaraan maisemaan, joka toimintaan käydessään syttyy ahnaammin kuin usein turhan hidasliikkeiset seitkytlukulaisorkesterit. Päinvastoin yhtye tekee kunniaa omille inspiraationlähteilleen I Raise My Glass -kappaleella. Pirteiden kurvailujen lomassa on jäänteitä mitäänsanomattomammas-. Alle nelikymmenminuuttisena paketti soi kertapyöräytyksen jälkeen kernaasti uudestaankin Mikko kuRonen ei edes liiemmin hyödynnä korkeinta äänialaansa. Monessa bändissä kannuksia hankkineen ja BloodBoundissakin mallikkaasti ääntelevän Patrick Johanssonin kipparoima kuusikko ei ole ollut liikenteessä keksiäkseen pyörää uudelleen. Livenä suorastaan maagisen orkesterin selvimpiä työmiesvoittajia ovat hengästyttävästi takova rumpali sekä heittäytyvä, karismaattinen laulaja, joka taitaa räkäisemmänkin ulvonnan niin, että tunne-elämää luotaavat sanoitukset heräävät henkiin. Toimii tällaisenaan. Power-vaihdetta Unholy Crossilla kuullaan lähinnä höysteenä. Unholy Cross on kaiken kaikkiaan mainio avaus kuluvalle melometallivuodelle. Jaakko silVast hän yksipuolinen kiukuttelussaan, mutta toisaalta sekin sopii tähän tylytykseen kuin nyrkki silmään. Graveyard on toisin sanoen enemmän rock kuin heavy rock. Tällaista metallista jenkkihardcorea ei voi sanoa kovin monipuoliseksi tai innovatiiviseksi musiikiksi, mutta eipä sen tarvitsekaan olla sellaista. Keskiääninen laulanta istuu silti sutjakasti pääasiassa keskitempoisiin kappaleisiin. Hieman karkkiset taustastemmat ja melodiavislaukset saadaan sopimaan laulun kavereiksi. Äänimaisema ei jää karuksi, kun urutkin sävyttävät hiljaisempia osia. Ja tai- taahan se lehmänkellokin jossain taustalla kilkattaa Hisingen Blues ei rakennu kärkikappaleissa mitattuna yhtä huikeista superiskusävelmistä kuin parin vuoden takainen esikoinen. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa grAVeyArd Hisingen Blues nucleaR BlaSt Harvalla yhtyeellä on nyt niin muodikkaan retrorockin parissa kykyä yhtä räjähtävään ja samalla keinahtelevaan menoon kuin göteborgilaisella Graveyardilla. Lounais-Ruotsin saarelle pokkaava nimibiisi tuo silti hienosti esiin bändin rätkättävän toiminnallisuuden siinä missä Uncomfortably Numb ja Longing korostavat bluesahtavan rauhoittumisen ja kiinnostavasti hiljaa soittamisen taitoa. Riffittely on oikein muhevaa, eikä moitittavaa keksi kuin ehkä ajoittaisesta tasapaksuudesta. Vielä kun olisi saanut pari Bulletin tai Empty Bottlesin tapaan jyräävää biisiä lisää, tyrmäys olisi ollut tosiasia. teeMu Vähäkangas m.ill.ion Sane & Insanity Metal Heaven BloodBound Unholy Cross afM end BeginS One Step Forward, a Lifetime Back fullHouSe Epäpyhää tai ei, ruotsalaisen BloodBoundin tuoreimmalla rämistellään vuoden 2011 ensimmäisen neljänneksen iskevintä melodista metallia. Nyt kun maanmiestensä HammerFallin leiristä ei ole vähään aikaan kuulunut mitään uutta, BloodBound näyttää oikeaa suuntaa jopa genreveljiensä viime levytyksiä iskukykyisemmin. Vokalisti Keho on ehkä vä- Nimensä tarpeettoman vaikeaksi pisteyttäneet ruotsalaiset paljastavat sen seitsemännen hard rock -plattansa. Vanhan Zeppelinin ja Stonesin hengessä renkuttava bändi ei riuhtoessaan luota niinkään paksuihin riffeihin kuin nasevasti svengaaviin melodiapulputuksiin. Viisikko tykittää tylyn suoraviivaista ja vahvasti metallinkatkuista hardcorea. Viime kerralla oli kyse perusvarmoin käsin rakennetusta Thrill of the Chase -linnasta, jossa kummittelivat Deep Purple, Rainbow ynnä muut vanhan liiton hevimestarit. Purplen, Dion ja kumppaneiden vaikutteet eivät ole rapisseet Sane & Insanityllä mihinkään. Unholy Crossilla perinteitä kunnioitetaan vahvasti, jopa siinä määrin, että Johansson Lahtelaisten debyytti on vahvasti kansikuvansa näköinen, siihen kun on piirretty rujoin vedoin varsin tylyn näköinen nyrkkeilijä. Onnistuneet ja tuhdit soundit tukevat tiukka-asenteista ja rullaavaa soittoa
Vaikka kukaan ei erehdy vieläkään ottamaan Mortiista vakavasti sen estää jo levyn hupaisa kansikuva Stargate on Mortiisin alkutaipaleen levyistä vahvin. tapio ahola dellä jatkettu Gotthard. Ensimmäisen Mortiis-aikakauden päättävä The Stargate, Mortiisin viides albumi, on selkeästi yritys viedä touhua eteenpäin. Dio-aikaisista levyistä Dehumanizer (1992) on ehkä tuntemattomin, mikä johtunee ässäbiisien suhteellisesta vähyydestä. Totutun laadukas vetohan tuo kuuluu olleen ja bonuksena hieno kädenojennus Sabbath- ja Dio-fanaatikoille. Jaakko silVast chinA Light Up the Dark Metal Heaven BlAcK SABBAth Dehumanizer Deluxe expanded edition eMi BelieVer Transhuman Metal Blade 16 vuoden levytystauon päättävä China ei yllätä. Mortiis-debyytti Født til å Herske (1993) on silti mielenkiintoinen levy. Levyjä kuunnellessa joutuu miettimään jatkuvasti, onko musiikki oikeasti vaikuttavaa darkwave-tunnelmointia vaiko pelkkää vasurilla työstettyä synajammailua. Näitä levyjä Mortiis on myöhemmin itse luonnehtinut "hirveiksi", ja tavallaan miehen mielipiteen ymmärtääkin. Dehumanizer oli ilmestyessään myös oiva piristysruiske Tony Martin -keulaisten, vaatimattomampien Tyr- ja Cross Purposes -levytysten välissä. Sveitsiläisen hard rockin kaanonissa Chinalla on paikkansa jo Krokus -ja Gotthard-yhteyksiensä vuoksi, mutta kauas pohjoiseen Light Up the Darkin ainutlaatuisuus ei näy tai kuulu. Yhtye on yhä kuin AC/DCvaikutteensa hukannut Krokus tai ve- Black Sabbathin kolmannen Dio-vetoisen levyn uudelleenjulkaisu palauttaa mieliin heavylegendan kunnianpäivät Vuonna 1986 perustettu Believer pyöräytti aikoinaan kolme pitkäsoittoa, joista etenkin Sanity Obscure (1990) jätti jäl-. Dehumanizerin uusittu painos sisältää bonuslevyn, jolta löytyy muun muassa viiden biisin mittainen liveotos yhtyeen vuoden 1992 Floridan-keikalta. Tällaisia levytyksiä mahtuu likaiseen puolitusinaankin jo reilusti kolmattakymmentä. lauRi Ylitalo niiltä osin, mitä se sai aikaan Ronnie James Dion kanssa Heaven and Hell- ja Mob Rules -äänitteillä (1980/1981). Paikoin tässä on onnistuttukin: esimerkiksi vierailevan naislaulaja Sarah Jezebel Devan mukanaolo tehostaa musiikin tunnelmaa mukavasti. Chinan musiikki on leimallisesti sveitsiläistä hard rockia, muttei terävimmistä kärjestä. Lyhyempien kappaleiden ansiosta Crypt of the Wizard kestää kuuntelua aiempia Mortiis-levyjä enemmän. Earache on julkaissut Mortiisin alkutaipaleen levyistä kolme Eras-boksissa. Silti levyssä on mystistä vetovoimaa, jonka ansiosta levy tuntuu ainakin muutaman pyörityskerran ajan antoisalta paketilta. Sitten uusintajulkaisupaketti hyppää kahden pitkäsoiton yli ja siirtyy neljänteen Mortiis-albumiin Crypt of the Wizard. Ainoastaan kaksi kappaletta, kestoltaan kumpikin yli 25 minuuttia, sisältävä kiekko on hidas, junnaava ja miltei naurettavan yksinkertainen. Aikojen muuttumiseen yhtye reagoi varovasti, sovituksissa kuullaan maltillisesti särölaulua ja voimallisempaa rumputyöskentelyä. Levy on looginen jatke kolmelle aikaisemmalle albumille: tunnelmaa luodaan edelleen simppeleillä melodioilla, soundimaailma on kovin ponneton ja päällekkäin ei ole vieläkään kovin monta raitaa. Metallipiireissäkin mies on saanut paljon huomiota, mikä johtunee miehen muinaisesta Emperorjäsenyydestä metallin kanssa Mortiisin omalla musiikilla ei ole kerrassaan mitään tekemistä. Levy on kaikesta huolimatta jämäkkä kokonaisuus, jonka pääosin hidassoutuisilla raidoilla Tony Iommin riffit jauhavat odotetun tehokkaasti ja Ronnie James Dion laulu lentää korkealla. Jos yhtyeen debyyttialbumi China (1988) sekä Sign in the Sky (1989) ovat mielestäsi klassikkolevytyksiä, Light up the Dark ei petä. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa tautuu huvittaviin tekonenään ja -korviin ja tekee eräänlaista melankolista sirkusmusiikkia helvetistä. Natsien kulta-aarretta on vartioitu tarttuvampienkin kertosäkeiden säestyksellä, erityisesti Gotthardin toimesta. Usein vain yhden ainoan instrumenttiraidan kerrallaan käsittävä ja kovin kepeillä soundeilla toteutettu syntikkatunnelmointi kuulostaa siltä kuin sen tekemiseen ei olisi kulunut montaa iltapäivää
Ei kai kukaan voi tosissaan enää odottaa yhtyeeltä alku-aikojen mestarillisia, bluesin ja raskaan rockin sekoituksesta syntyneitä iskusävelmiä, saati iljettävästi "daddy rockiksi" parjattujen 80-luvun lopun albumien kaltaista, radioaallot täyttävää hittirokkia. Thrashista ei ole paria ohimenevää hetkeä lukuun ottamatta jälkeäkään. Mutta, biisithän ne ovat jotka määräävät, ja Last Rites on alun paria hieman nihkeämpää rokettia lukuun ottamatta aivan helvetin kovaa materiaalia. Niin paljon kuin helposti omaksuttavasta ja kuunneltavasta yhdennestätoista Whitesnake-studioalbumista haluaisikin pitää, se jää rintakarvojen mitalla edeltäjästään. "Oi tätä tuomionpäivää!" voisi todeta, kun hopealautasella lepää aimo annos Amerikan doomherkkua. BtBaM siis haastaa kuulijan toden teolla. Ja kun kyseessä on syvälle monimuotoisen progressiiviseen deathcoreen paneutunut jenkkibändi Between the Buried and Me, haastavuudesta voi mennä takuuseen jo kuulematta. Last Rites on kaikkea tätä, ja odotuksiin nähden jopa enemmän. koskinen sahausta. Parallax: Hypersleep Dialogue onkin melkoinen trippi. Mistään riemumielisestä jeesushevistä ei ainakaan ulkoisesti ole kyse. Levyn anti on kiinnostavaa ja yllätyksellisyydessäänkin kiehtovaa, ja vaikka moniulotteisuus onkin yliampuvaa, musiikillisen matkan seuraaminen puhtaasti ihmettelyn merkeissä on sekin aikamoinen kokemus. Haastetta tarjoillaan sen verran reilusti, että koukkujen löytämiseksi kannattaa varata useampi kuuntelu. kaRi koskinen sä yksi kappale, jonka osia ei liiemmin toisteltu. Näin siitäkin huolimatta, että teosten yhdistävänä tekijänä on kitaristi Victor Griffin, jota ei ole kuultu eikä nähty Pentagramissa näiden levyjen välissä. Jos Be Forewarned sijoittuu läjän paremmalle puoliskolle, huhtikuisella seiskakiekolla mennään selvästi kärkikamppailuihin. Nemtheanga tuumii, että tämä on ehkä heidän uransa aliarvostetuin ja vaikein levy. Tämä kuuluu kaikessa, mutta etenkin yhtyeen johtajan Bobby Lieblingin vokalisoinnissa. teeMu Vähäkangas WhiteSnAKe Forevermore fRontieRS primordiAl Storm Before Calm Metal Blade BetWeen the Buried And me The Parallax: Hypersleep Dialogues Metal Blade Kun ep:n nimi on mitä on, sen mitta puoli tuntia ja sillä on kolme biisiä, anti tuskin on kaikkein yksinkertaisinta mahdollista. Jos BF:lla on kautta linjan jotenkin kiirehtivä, hosuva ote, LR ottaa rauhassa, kasvattaa fiilikset maksimiin ja vie lopulta potin kotiin. Kolme vuotta sitten ilmestynyt paluukiekko Good to Be Bad oli skeptisyydestä huolimatta yllättävänkin hyvä ja pirteä esitys yhtyeeltä, joka on tehnyt levy toisensa jälkeen rakkaudesta ja beibeistä laulamisesta suoranaista taidetta. Sulateltavaa Parallax: Hypersleep Dialoguesissa on loistavaa jatkoa odotellessa. Tunnelma on synkeän pessimistinen ja raskas. Transhuman kärsii mieleenpainuvien biisien puutteesta, mutta levylle ahdettujen kerroksien ja yksityiskohtien määrä on aika tukahduttava. Formaateista ei nyt puhuta, mutta muuten uusi voittaa vanhan selvästi. Tyylillisesti se on lähimpänä muutaman vuoden takaista Colors-eeposta, joka oli käytännös78 Inferno Fanaatikot repinevät kelttikalsarinsa, kun tällainen myöhäiskäännynnäinen, joka ei ole kuullut bändiltä kuin pari levyä ja nähnyt yhden vajaan keikan, arvostelee tämän uudelleenjulkaisun. Kyse on astetta karkeamman Evergreyn ja raskaamman Dream Theaterin sekoituksesta, eli progressiivisen metallin jäljissähän tässä aika tanakasti runtataan. kiMMo k. Peräti vuodesta 1971 toiminut Pentagram on heittänyt levyjä harvakseltaan, ja niidenkin taso on heitellyt melko tavalla. Se saa menneessä elävän musiikkifanin kyynelehtimään tämän hetken hienoutta. Kameratyö ja leikkaus on ihan siedettävää, mutta äänenlaatu on kehno ja vaihtelee kesken keikan. Eihän miehen omalaatuinen tulkinta yllä enää näillä vuosirenkailla näennäisesti "parhaimpiin" taajuuksiinsa, mutta harvoinpa ukolta on kuultu näin maukasta ja tunnelmallista osallistumista. Ääniteknisillä seikoilla on tässä toki osansa BF kolisee ikävän kovassa äänimaailmassa, kun taas LR on tuotannollisesti erittäin onnistunut, mystisenpehmeä, alaääniltään samettinen pakkaus , mutta ajoittain tuntuu kuin levyt olisi tehnyt kokonaan eri yhtye. Griffinin Sabbathin ja Creamin hengessä soivasta kitarasta irtoaa parhaimmillaan sellaista tavaraa, että harva olisi uskonut. Levyn aloittavaa The Heretics Agea ja Sons of the Morrighania lukuun ottamatta biisit eivät tunnu oikein aukeavan, ja kokonaisuuskin tuntuu vähän hajanaiselta. Musiikki sinällään on tuttua Primordialia. Vielä julkaisuaan odottava Last Rites puolestaan pukeutuu tässä vaiheessa muotoon mp3. Simppelit folkahtavat melodiat sekoitetaan primitiiviseen black metaliin, joka laukkaa lähinnä keskitempoisena triolina muutamia blasthyökkäyksiä lukuun ottamatta. Esipuheessa laulaja A.A. Be Forewarned, Pentagram-uusinta vuodelta 1994, on jaettu kahdelle 45 kierroksen levylle ja pakattu upeasti Svartin tylynpaksuun pahviin. Kokeellisemman Dimensionsin (1993) jälkeen pillit sujahtivat pussiin, kunnes Gabriel (2009) palautti yhtyeen taas levytyskantaan. Aivan yhtä korkealentoinen teos ei ole kyseessä, vaikka ep:stä ei tunnu saavan kiinni vielä kymmenen kuuntelukerrankaan jälkeen. Tunnistettavasti hard rockin ykköskukko edelleenkin elostelee ja letkeästi Amerikan malliin tehdyt kappaleet yhä rullaavat, mutta hivenen hengettömältä osa materiaalista kuitenkin kuulostaa, aivan kuten sounditkin. Jos tämä on loppu, se on kaunis. Matti Riekki. Soinnutuksiltaan ja tunnelmaltaan irkut ovat tuoneet aina jostain syystä mieleeni vanhan kotoisen synkistelijän, Mana Manan. Bonusmateriaaliksi mukaan on tuupattu vuoden 2004 Summer Breezen -veto. Sean Pelletier pentAgrAm Be Forewarned SvaRt Last Rites RiSe aBove kensä edustamalla kristillisen thrash metallin ehdotonta kärkeä. Tallenne ei tee oikeutta Primordialin lava-aktille, vaikka Nemtheanga saakin piiskattua itsensä aika sfääreihin. Kasarikiekkoihin verrattuna Transhuman kuulostaa monellakin tavalla aivan eri bändin tuotokselta. Lisää pakettiin vielä Texturesin kokeellisempia soundeja, niin luonnehdinta alkaa olla kasassa. Vaikka pikkulevyn voi helposti leimata väkisin vaikeilevaksi välityöksi, se onnistuu vahvistamaan yhtyeen kiintoisuutta ja merkitystä modernin progemetallin ehdottomassa kärkikastissa. Heroiinin ja muiden makeisten tiputtaminen ruokavaliosta lienee avittanut asiaa. Tavallaan tuon voi allekirjoittaa, sillä albumin sisään ei pääse kovinkaan helposti. Be Forewarnedilla on hyviä biisejä, ennen muuta riffejä, mutta Last Rites vie kisan paitsi kappaleissa myös tunnelmassa. Voimakas, tarttuva, koskettava, tyylikäs. Kitaratyöskentely on ottanut mallia leirinuotiorämpyttelystä, silloin kun ei vedetä äkäisempää Ammattimiesten työnjälkeen voi yleensä luottaa, ja niin on Forevermorenkin kanssa, mutta musiikin puolella immateriaalista ja vaikeasti määriteltävää ekstrafiilistä eivät kokeneet kehäketutkaan pysty nyhjäisemään tyhjästä
Tästä huolimatta levyä jaksaa pyöritellä vaikka kuinka, sillä jokaisella kerralla informaatiotulvasta löytää jotain uutta purtavaa. Tapahtumia on aivan helvetisti ja joukossa on paljon hyvää, mutta massasta erottuvaa tappobiisiä ei löydy. no sehä Jaa os htaisia t myös ajanko PS. Aivan tätä emme saa, asiallisen katsauksen kompleksisen miehen kompleksiseen elämään nyt kuitenkin. Tomi Palsa iaa! voita mede s hutsittaa voittaa lkeä: jo istava Homma on se alussa julka n toukokuun ennakkoo nettiin ja lbumi, mene edeia-uutuusa M an. Yksityiskohtia, nuotteja ja temponvaihdoksia vilisevästä ryöpytyksestä voi kaivella reilusti mielenkiintoisia pikkukoukkuja. Alkujaan vuonna 2009 julkaistu levy on erikoisen ja omaehtoisen bändin ennakkoluuloton taidonnäyte, jonka sisusta suorastaa pursuaa eloa ja monipuolisuutta. netissä ny vyblogin ja haastiksia. Kuten alaotsikko lupaa, kaksikymmentä suomalaista rocksanoittajaa kertoo työstään. than te jo luet keikka-arvio. Yrityksestä huolimatta paketti ei tahdo kuitenkaan täysin aueta. Yrjänä, Jarkko Martikainen, Samuli Putro ja Tommi Liimatta), mutta myös Tuvalun Annina Antinrannan kaltaisia yllätysnimiä sekä pitkään omaa linjaansa ilman massasuosiota vetäneitä tekstittäjiä, kuten Kumikamelin Toppo Koponen. Kaikki kunnia yhtyeen visionääril- le David Goldille, joka löysi vuosien etsimisen jälkeen musiikkiinsa sen tärkeimmän puuttuvan tekijän: tyylitajun. Joni Juutilainen tuuKKA hämäläinen Kirosäkeet 20 uuden suomirockin sanoittajaa idiootti Ajoittain touhu menee sanoitusten selittelyksi, mikä on tuskin koskaan hyvä idea. Levyltä on aistittavissa paikoin jopa typeonegativemäisiä piirteitä (eikä ainoastaan levyn vihreän ulkoasun ansiosta), mikä on luonnollisesti hyvä asia. Tätä edeltävillä levyillään lähinnä keskitasoiseksi ja luonnonläheiseksi "black metal" -yhtyeeksi leimautunut kopla on saanut musiikkinsa täysin uudenlaiseen kuosiin siirtymällä pitkän harppauksen kohti doom metalia. Mukana on ilmiselviä valintoja (esimerkiksi A.W. Metallisteja on mukana paljon, ja Marko Annalan ja Antti Hyyrysen osuudet ovat kirjan kiinnostavinta antia. roB JoVAnoVic Richey Edwardsin jäljillä like nicK hornBy Juliet riisuttuna WSoy Muun muassa R.E.M.- ja Kate Bush -kirjoistaan tunnetun Rob Jovanovicin uuden opuksen nimi antaisi odottaa jonkinlaista tosielämän dekkaria, jossa seikkailtaisiin tiiviissä tunnelmissa vuonna 1995 kadonneen walesilaisrokkarin jäljillä ja kenties selvitettäisiin jotain aidosti uutta mystiseen tapaukseen liittyen. tettu hyökkäys vertautuu uudemman Cryptopsyn, Necrophagistin ja Decrepit Birthin kaltaisiin ryhmiin. Kokonaisuutena iskevien biisien kanssa tekee jo tiukempaa, sillä Sinisterin alun hitaampaa vääntöä ja Resiliencen tunnelmointia lukuun ottamatta nopeasti kaahaavat raidat tahtovat sotkeutua toisiinsa. Erityisen paljon kirjan voisi kuvitella tarjoavan niille, jotka kirjoittavat itse sanoituksia. tapio ahola Suomenkielisestä rocklyriikasta ei ole paljon kirjoja kirjoitettu. osallistu kisa ferno.fi n on www.in oite. Aiemmin esimerkiksi Agallochin jäljillä kuljeskelleelta bändiltä kesti yllättävänkin kauan tajuta musiikkinsa syvin olemus, sillä turhaa rankkuutta painottaessaan bändi on kuulostanut aina lähinnä nololta. Haastatteluiden ja sanoitusnäytteiden kautta asiaa lähestyvä Kirosäkeet on kiitettävän huolellisesti ja ajatuksella työstetty katsaus mielenkiintoisimpiin suomalaisiin rocksanoittajiin viimeisen 25 vuoden ajalta. kaRi koskinen WoodS of ypreS Woods 4: The Green Album eaRacHe Kymmenvuotispippaloitaan lähestyvä kanadalainen Woods of Ypres vetäisee maton alta. Muuten Kirosäkeet on ehdottoman suositeltava teos kaikille, jotka ovat kiinnostuneet suomenkielisen rockmusiikin sanoituksellisesta annista. The Green Album on täynnä kovia ja petollisella tavalla koukuttavia biisejä, ja vaikka paketilla on kestoa kuudentoista täysimittaisen biisin verran, levyn jännite pysyy ihailtavan hyvin kasassa. Le tekin. Woods of Ypres tuntuu onnistuneen lähes mahdottomassa, sillä ikuiselta "ihan jees" -bändiltä ei osannut missään nimessä odottaa näin kovaa pommia. Huippuluokan soittajat, mehukkaat örinät ja erinomaisen iskevä soundipolitiikka vievät Asylonin aika pitkälle. Lopputulos on mykistävä
Viihdyttävää iltalukemista, toki. Pohjakosketus ei avaudu hetkessä koko mitaltaan, mutta lukuisten kiemuroiden lisäksi levyn melodiakoukut ovat parhaillaan silkkaa murhaa, kuten Aallot-biisin kertosäekin hyvin osoittaa. Kemijärveläinen Takorauta ui Pohjakosketus-debyytillään pääosin melankolisen tummissa vesissä niin musiikin kuin lyriikoidenkin osalta. Tokihan mukana on myös aimo annos ihmis- suhdesotkuja, kuten kirjailijan pirtaan kuuluu. Sitten alkaa lässähtää pahanlaisesti, aivan kuin Hornby ei olisi tiennyt mitä hahmoilleen tehdä, eikä käteen jää lopulta kuin pettymys. Luulisi bändille löytyvän ottajia "virallisten" julkaisijoiden rivistöstä. Jaakko silVast Richey Edwards (s. Yksi uskoo henkisesti epävakaan, itsetuhoisen ja alkoholisoituneen tähden tehneen itsemurhan, toinen muuttaneen maalle kasvattamaan kanoja, kolmas liittyneen luostariin. 1967) oli glampunkbändinä aloittaneen Manic Street Preachersin älyköksi mainittu kitaristi, joka ei osannut juuri soittaa mutta teki yhtyeelleen sitäkin leimaavampia sanoituksia ja nousi palvotuksi kulttihahmoksi pelkällä rockia pursuavalla olemuksellaan. Hornby on viihdyttävä kirjoittaja, jonka kyydissä pysyy vaivatta, ja uutukaisensakin pitää mukana suht hyvin noin kolme neljäsosaa kirjasta. Niin tai näin, Edwards julistettiin kuolleeksi 2008, ja salaisuus säilyy tämänkin kirjan jälkeen. Raskas alarekisteririffittely tuo soppaan oman modernin metallin mausteensa, mikä raivaa bändin toiminta-alueeseen uusia suuntia. Yhtye ei pelkää esitellä osaamistaan melko progressiivisiksi taipuvissa kappalerakenteissa. Matti Riekki TIMO TOLKKI (ex Stratovarius) - ANDRE MATOS (ex Angra) ULI KUSCH (ex Helloween) - JARI KAINULAINEN (ex Stratovarius) MIKKO HäRKIN (ex Sonata Arctica) THE AWAITED DEBUT ALBUM 30th March 2011 "IN PARADISUM" www.symfonia.fi. Takoraudan pelinavaus on vahva ja varmaotteinen. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa tAKorAutA Pohjakosketus oMakuStanne Pohjoisen Suomen mahtipontisen ja vahvasti melodisen metallin maine ei näemmä lepää yksin Sonata Arctican tai Burning Pointin harteilla. Nämä miehet hanskaavat hommansa. Vaikka lähtöasetelma on herkullinen ja Jovanovic väistelee ajoittain urhool- lisesti (joskin samalla sekavuutta luoden) rockkirjallisuuden pyydysrautoja, Richey Edwardsin jäljillä on lopulta vain jälleen uusi rockbiografia rockbiografioiden joukossa. Kadonneen kulttirokkarin, nyt tosin kuvitteellisen, ympärille nivoutuu myös Nick "Uskollinen äänentoisto" Hornbyn uusi romaani Juliet riisuttuna. Sikäli levyn nimi antaa Takoraudan taidoista harhaanjohtavan kuvan. Edwards poistui lontoolaishotellista vuonna 1995, juuri ennen bändinsä tärkeää Amerikan-reissua, eikä hänestä ole kuultu vahvistetusti sen koommin. Kyllä tämä mies pystyy paljon parempaankin
Yleensä Jouni roudaa Johannekselle valmiin laulun, jonka päälle rakennetaan biisi, tai sitten yhdistellään yksin tai yhdessä riffejä ja aivopieruillaan. Suurin ongelmamme on, että... ...olemme 1015 vuotta liian vanhoja ja köyhiä. Progepohjainen metalli vääntyy tällä debyytillä niin moneksi, ettei perässä tahdo pysyä. Like Tomorrow on ol-. Ilo- ja surusanomat on saatava kajautettua ilmoille ja vertavuotaviin korviin. clocK pArAdoX: The Five Precepts Ahkera Clock Paradox jatkaa monipuolista möykkäänsä. nimemme arvoisia. Bändin nimi... ...tuli yllättävän helposti, jostain nyrjähdyksestä, kun Jouni mietiskeli nasevaa nimeä. Salute the Deathin neljällä biisillä ei yritetä mitään ylimääräistä, ja se on hienoa. Iskevä, varsin yksinkertaiseksi hiottu melodinen death metal kuulostaa synkeältä ja vanhalta, mutta osaa olla myös modernia pieniä teknisiä jippoja unohtamatta. Biisit ovat sopivan karuja ryttäyksiä, jotka eivät piittaa nykytrendeistä pätkääkään. Otsikosta osasi liKe tomorroW: Perfect World Luulisi sitä tällaisen yhtyeen muistavan, ja taitaakin olla täysin uusi tuttavuus omalla kohdalla. Lies-kiekon tukevat ja selkeät soundit ovat myös ihailtavasti vanhaan liittoon kallellaan, vaikka tältä päivältä kuulostavatkin. Tämä ei yllätä, jos tekijäkaarti ilmoittaa arvostuslistalleen akteja Deathista YUP:n kautta Lamb of Godiin. Vaikka monenlaista osataan ja kunnianhimo on korkeuksissa, levyssä on sekavuutensa puolesta liiaksikin sulateltavaa. Omaa ilmettä toki pystyy aina hiomaan purevammaksi. www.MYspace.coM/spiRitualholocaustfin Keikalla olemme... ... StAnding oVAtion: Scars Suit Me Tämänkertaisen pinon poikkitaiteellisin esitys. Huomattuaan, että olivat molemmat wannabe-muusikonretkuja samanlaisin intressein, he alkoivat jammailla keskenään. Tai katuojasta. Jos pidät heistä, pidät myös meistä: Pain of Salvation, Freak Kitchen, Dream Theater, Opeth, SOAD, yleisesti raskas ja keskiraskas progehtava metalli/rock. emme ikipäivänä tule... ...soittamaan humppaa mandoliineilla jossain nuhjuisessa räkälässä lederhosenit ja puukengät jalassa. työmme jakautuu... ...niin, että Jouni ja Johannes säveltävät 84 Inferno humAn WASte diSpoSAl unit: Bullshit Generator Vesannolla vaikuttava Human Waste Disposal Unit yllättää. Eetu Tinkanderin korskea ulosanti on pikku rähähdyksiä lukuun ottamatta aika tasaista korinaa, mutta sopiipahan tuo vaan tiukan kitaroinnin ohella hienosti musiikin persoonalliseen ilmeeseen. Bändin soundi on hienon julma ja sopivan naturaali, liika kiillotus olisikin pilannut fiilistä. Msilihporcen (käännäpä muuten nimi väärinpäin halutessasi siitä järkevämmän) soundaa totisen ja vakavan bm-aktin tuotokseksi harvinaisen nykyaikaiselta ja selkeältä, vaikka soitossaan onkin toki tiettyä, melkein vaadittavaakin rosoisuutta. Onhan tuokin aika härski, mutta jos tarkoituksena on tehdä häkellyttävää ja koskettavaa musiikkia, tulisi siitä silloin ehkä saada aplöödit. Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... ...tältä ryhmältä löytyy rutkasti annettavaa, ja tämä on vasta alkusoittoa! Teemme musiikkia rehellisen vakavasti mutta kieli poskella. Hidas ja yksinkertainen death metal murskaa sellaisenaankin, että eipä sen väliä. Olihan siellä pari aika saatanan korniakin vaihtoehtoa nyt kun jälkeenpäin miettii. Tällä kertaa alkavat hahmottua musiikilliset suuntaviivatkin selkeämmin. Monipuolisuus on suurin valttikorttimme. Viiden vuoden päästä meidät löytää... ...pimeiltä kujilta Lontoon keskustasta vaeltamassa hyvän oluen ja viskin perässä täydellisen, loppuunmyydyn keikan jälkeen. Turhankin monipuolista, nimittäin paketti vaatii ankaraa keskittymiskykyä. Tämän jälkeen muut jätkät antavat lisämausteensa ja biisit koristellaan lopulliseen muotoonsa. Huomattiin, että on kasassa hyvä ja hauska remmi. Standing OvatiOn biisit valmiiseen, kuitenkin avoimeen muotoon. Eräänlaisesta haudasta nostettu Lord of Pagathorn myös kuulostaa aika konkarimaiselta toiminnalta. Tomi Vähäkankaan örinävokaalit sopivat bändin alavireiseen ja raastavaan äänimaailmaan. Päähänhän tästä sekamelskasta ei meinaa jäädä juuri mitään, mutta eipä porukan taitoa voi kyseenalaistaa millään tapaa. Bändi soittaa kypsänkuuloista black metalia, jossa kuuluu taito ja näkemys. Aitoa raastoa, täynnä fiilistä! www.MYspace.coM/loRdofpagathoRn KuuKauden bändi: milloin ja miten? Jouni Partasen ja Johannes Kurvisen tiet kohtasivat viitisen vuotta sitten. Aikaa menee musiikinteon kustannuksella paljon ansiotöihin ja perheisiin. miksi? Intohimosta ja palavasta rakkaudesta musiikkiin. Hulluuden ja nerouden kuuluisalla rajapinnalla tässä taiteillaan. www.clockpaRadox.coM SpirituAl holocAuSt: Salute the Death Viime vuonna perustettu Spiritual Holocaust pysyttäytyy perusasioissa. Kiinnostava biisinrakennustyyli tuo mieleen eräänlaisen Opeth/ Meshuggah-kombinaation, joka on pakotettu menemään vähän suorempaan, vaikkeivät nämä omalla tavalla tekniset riffitkään aina siihen taipuisi. Bullshit Generator on saanut vaikutteita laajalta alalta eikä kuulosta oikein miltään tutulta. Synkeää jyristelyä, kyllä kelpaa. www.nationdespaiR.coM lord of pAgAthorn: Msilihporcen No nyt onkin melkoisia veteraaneja asialla, nuorimmat demoilijamme kun tuskin olivat syntyneetkään vuonna 1992, jolloin tämä bändi on perustettu. Lies ei uudista bändin musiikillista kaavaa, mutta eipä tarvitsekaan. Pääasiassa puhtaat, ehkä vähän System of a Down -tyyliset vokaalisuoritukset pitävät ulosannin melko siloteltuna, joten ei tätä ihan metallikorvillakaan osaa kuunnella. Meneekö vaativaksi. Matskua syntyi verkkaisesti muiden sähellysten ohella, ja kun sitä alkoi olla tarpeeksi, loppupumppu (Antti Kukkonen, Petri Eskola, Mikko Kymäläinen ja Jaakko Kuusisto) kasattiin ympärille. Suuruudenhulluutta tulee kuitenkin jollain tapaa arvostettua, joten miksei nytkin? www.hwduband.coM dom pérignonit nAtion deSpAir: Lies Jo Nation Despairin edellistuotoksella koettiin vakuuttavia hetkiä death metalin parissa. Mutta on kova. www.standingoVation.coM odottaa ties mitä kolmen soinnun "huumoripitoista" autotalliäänitettä, mutta tässähän onkin ehta levyllinen monipuolista metalliräimettä. Scars Suit Me sisältääkin paljon vaikutteita rankempien kehysten ulkopuolelta, mikä tekee kokonaisuudesta melkoisen kummajaisen. Vaikka yksityiskohtia on hevosille syötettäväksi asti, bändin musiikki vyöryy yhtenä synkkänä möykkynä ja säilyttää kiinnostuksen sellaisenaankin. Mitähän musiikkia tämä edes on. Totta vieköön menee. Kaikki biisit jätetään neljän viiden minuutin kestoon, jossa kaikki sanottava on toki näillä eväillä sanottukin. Ensiäänitykseksi aivan loistava taidonnäyte, josta on paha mennä nimeämään varsinaisia puutteita. Metal, proge, fantasia, blues, thrash, 70-luku, melodeath ja suuret tunteet samassa paketissa
4.5.2011 .. .. synkimmat sanoittajat .. Hynynen, Viikate, Yrjanaä, Annala, Hyyrynen, Herra .. 11.5.2011 THE GREAT ESCAPE Brighton, Iso-Britannia, 12. 1.5.2011 04 05 06 .. Raskaan rockin .. 31.5.2011 SPOT FESTIVAL Århus, Tanska, 27. 28.5.2011 Jäikö Joku infernon numero lukematta? Muista kuukausittainen showcase-klubi JA JA JA Lontoossa! www.jajajamusic.com Katso tarkemmat tiedot musiikkiviennistä ja tilaa uutiskirje osoitteessa www.musex.fi.. 28.5.2011 FINLAND FEST Tokio, Japani, 27. .. Tuukka hamalainen MUSEXPO HOLLYWOOD Los Angeles, Yhdysvallat, 1. yksissa kansissa! SONG CASTLE Turku, 8. 14.5.2011 www.idiootti.fi MUSIC MATTERS Singapore, 25. Ylppo... .. MUSIC EXPORT FINLANDIN VIENTIKALENTERI 03 2011 JAZZAHEAD! Bremen, Saksa, 28.4
Pitkäaikaisemmat jäsenet ovat varmasti tuplaten ylpeyttä pullollaan. Doomsday for the Deceiverin ilmestyessä jätkät olivat vain 18-vuotiaita. Kun A.K. vankkoja osaajia löytyi alasarjoistakin, ja näiden yksi aliarvostetuimmista oli phoenixin Flotsam and Jetsam. Paikoitellen biiseissä ja sanoituksissa suurin osa lyriikoista on levyn julkaisun jälkeen Metallicaan siirtyneen Newstedin käsialaa on vielä kehittymisen varaa. Flotsamin laulaja on kuitenkin A.K. Itse asiassa tiesimme tämän etukäteen. Bändin oma soundi on silti jo havaittavissa. Flotsam and Jetsam sai alkunsa 1983 kun basisti Jason Newsted ja rumpali Kelly Smith ottivat Dredlox-yhtyeensä laulajaksi lukion laulukisassa loistaneen Eric A. teksti Kimmo K. Knutsonin omalaatuinen ja korkealta kajahteleva, myöhempinä vuosina mukavasti tummentunut soundi on elementti, jonka varaan tunnistettava bändisoundi on hyvä rakentaa. Kun mies ei äkisti voinutkaan lähteä kiertämään, vaihInferno 87. Kun mies jätti yhtyeen vuosituhannen alussa, bändi veti muutamia keikkoja Helstar-solisti James Rivera keulillaan. Bändi teki The Dogz -nimellä demon ja Flotsam and Jetsamina kitaristi Michael Gilbertin kera kaksi, Iron Tearsin ja Metal Shockin (1985). Korkean profiilin lämppärikeikkojen ja parin kokoelmaesiintymisen jälkeen yhtye solmi levydiilin Metal Bladen kanssa. Itse olen ollut bändissä puolet ajasta ja olen ylpeä jo siitä. Jututettavana on yhtyeen rumpali, 1997 joukkoon liittynyt Craig Nielsen. Ainahan voi väittää, että pitäisi olla enemmän faneja tai jotain, mutta meidän fanimme ovat pysyneet rinnallamme uskollisesti. on olennainen osa Flotsamin soundia. A.K. Mies on selvillä bändinsä historiasta ja osaa samastua veteraanienkin tunnelmiin. No Place for Disgrace (1988) on ihan syystäkin pienimuotoinen genreklassikko. Knutsonin ja kitaristiksi Ed Carlsonin. kuten moni muistakin ajan tekijöistä, myös tämä bändi on jälleen iskussa. pikkujättiläinen uonna 1986 julkaistu Flotsam and Jetsam -debyytti Doomsday for the Deceiver on kovassa huudossa niissä piireissä, jotka diggaavat Metallican, Megadethin, Slayerin ja Anthraxin sympaattisista ensilevytyksistä. lopetti, kiertue oli jo järjestetty. Olemme todella ylpeitä perinnöstämme. Alussa bändi tietysti otti vaikutteita aikalaisiltaan. Tunnistettavaa touhua Doomsdaylla yhtye puhkuu intoa, ja soittotaitoakin on sen verran, että homma kuulostaa ihan uskottavalta. Kuten menestyneemmät kollegansa, myös Flotsam and Jetsam löysi oman soundinsa vasta kakkoslevyllään. Onhan yhtye kuitenkin kohtuullisen tärkeä, etenkin täällä Yhdysvalloissa. Heti kun kuulee miehen laulun, tietää mistä bändistä on kyse. KosKinen i www.Flotsam-and-Jetsam.com Vauhtimetallin V 1980-luvun jenkkiläisen speed-thrash-aallon huipulla oli neljä suurta. tai ei kukaan