Inferno 3/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

ACCEPT OVERKILL BORKNAGAR KILLING JOKE VIIKATE UNISONIC mUNICIPAL wASTE RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 3/2012 I HINTA 6,00 euroa
09 5627 1240 Avoinna ark. 10 18, la 10 15 P www.musamaailma.fi. 10 18, la 10 15 MUSAMAAILMA kauppa on auki 24 h MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila Puh. 09 720 60 660 Avoinna ark. TOKAI VINTAGE GUITARS ESP CUSTOM GUITARS LTD MODERN GUITARS Bogner BLACKSTAR TUBE AMPS ORANGE TUBE AMPS BOGNER USA CUSTOM TUBE AMPS DW USA & PDP DRUMS AND HW ISTANBUL AGOP CYMBALS TANGLEWOOD ACOUSTIC GUITARS WARWICK BASS AMPS AUDIX USA MICROPHONES FBT PROFESSIONAL AUDIO MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh
(09) 5870456 e-mail: smi@smi-music.com www.smi-music.com www.facebook.com/PearlFinland. · Low-end response that you can feel · 200 Watt bash power amplifier · Works with all electronic drums and miked acoustic · Features fast clamp attachment system · Fits all major drum thrones Tunne mitä soitat! Pearlin Throne Thumperit nyt testattavissa alla olevilla jälleenmyyjillä! Helsinki: DLX Deluxe Music, Sound-Shop, Soundstore Hämeenlinna: TV-Sävel Music Shop Jyväskylä: Musikantti Kokkola: Kokkolan Laitevälitys Muurame: Piano Jylhä Oulu: Musiikki Kullas Seinäjoki: Top Sound Tampere: DLX Deluxe Music, Tammerpiano ja Soitin Turku: F-Musiikki, Soitin Laine Tornio: Tornion Musiikki Feel! every beat Maahantuonti ja markkinointi: SMI - Scandinavian Musical Instruments Oy Puh
014Axis:Londinium&skaba 016HeavyCookingClub: BlackCruxifixion-Fornin lihasalaatti 018Accept 022Overkill 024Decaying 28 026MunicipalWaste 028KillingJoke 032Borknagar 034Unisonic 038Meshuggah 044FME2012 -Infernopistiartistit kilpailuhommiin 048SpineFeastatSea -Aadolfmeriseikkailulla Viikate-seurassa 48 052Pölkyllä:JensBogren -Ruotsinkuumastudiovelho 056Salamyhkä: Decoryah-WisdomFloats 059Arviot, pääosassaAccept 076Demot, pääosassaKeoma 079Vanhaliitto:PrettyMaids 082Omanahka:Lullacryn Kimmo"Hevi"Hiltunen. Anthony Dubois 38 Mark Tucker Jana Blomqvist 18 009Päänavaus 010Sytykkeitä: mm.JudasPriest,DeLirium's Order,Liberteer,Lullacry..
ALuSTA alkaen oli selvää, että uutiset tehdään, ei kopsata. Jotain rajaa nyt, jumalaare. Jostain tai joltainhan aiheet toki aina poimitaan, mutta itse journalistinen prosessi, tässä tapauksessa nyt lähinnä juttujen kirjoittaminen itse, oli ehdoton edellytys. Käykäähän saitilla jatkossakin ja vierailkaa samalla myös Facebook-sivuillamme. On se nyt perkele, että pitää pilata väkisin hienon bändin muisto moiselle pelleilyllä. Toiseksi, päätimme että yleisemmän uutiskäytännön vastaisesti emme liputa ehdottoman objektiivisuuden puolesta. Yksi lisää: kiitos. Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Sielläkin tapahtuu koko ajan. 8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3.krs , 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Mikko Mali Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Anthony Dubois Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 UPM Star Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 12. Alku on ollut koko lailla sitä mitä pitikin, ja onnistuminen on näkynyt myös sivuston liikenteessä. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. inferno 9. No joo, mitäpä tuota sen kummemmin erittelemään. vuosikerta mATTI RIEKKI a aj Päätoimitt UUtiSiStA, HyVääILtAA VIImE numeron Päänavauksessa tuli sukellettua sen verran napakasti mikrotason syvyyksiin, että lienee paikallaan palauttaa homma hetkeksi hieman universaalimmalle tolalle. Tuo ihannehan on satua muutenkin, mutta etenkin näissä merkeissä lienee pelkästään plussaa, jos uutistoimittaja nyt sattuu innostumaan ja lisäilee "suuren totuuden" oheen hieman reippaammin omaa näkökulmaa. Sen kuin silmäilette milteipä minkä tahansa lehden otsikot, ja... Viimeisimpänä suurmurheenkryyninä tällä saralla on esiintynyt eräs Black Sabbathiksi naamioitunut ryhmä puberteettipoikia, joka ei näytä saavan hommaa tyylikkäästi läjään saati hautaan sitten millään. Puhukaamme uutisista, ilmiöstä joka on suuressa mittakaavassa koko ajan niukemmin ja niukemmin sitä mitä pitäisi. Kaksi sanaa teille, herrat Sapatit: ei enää. Uutistuotanto on selvästi otettu omaksi, mikä on toki erittäin mukavaa. Tästä kiitos teille, hyvät lukijamme. Monet teistä lienevät huomanneet, että nettisivustomme Inferno.fi:n tiluksilla on tapahtunut alkukevään aikana melkoista piristymistä, ellei peräti käy puhuminen uudelleensyntymisestä. mITä sitten tulee musiikkiuutisten sisältöön, joutuuhan sitä niitäkin välillä taivastelemaan, peräti omilla sivuillaan. Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hynninen Sami, Hyttinen Heta, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TilaajaPalvelU (ARK. Silkkaa paskaa joka paikka pullollaan. Tästä on mitä runsaimmin kiittäminen lehdenkin sivuilla aimo sarkaa kyntävää Rajalan Vilhoa, joka on ottanut kapeahkoille hämeenkyröläisharteilleen myös verkko-osaston uutistarjonnan. Ja samaan aikaan, kun yksi hahmoista on vakavasti sairas
Bändin pitkä ura on saanut aikaan sen, että nykyään keikoille tulee eri sukupolvia. Settilista tulee olemaan aika tavalla sama kuin viimeksi. Hill ennustaa, että uusi levy on valmis ensi vuoden alkupuolella. Siitä tulee klassinen heavy metal -levy, basisti lupaa. Hallikeikalle on mahdollista tehdä hieman näyttävämmät lavarakennelmat kuin festareille. Mutta on raskasta olla poissa kotoa niin pitkiä aikoja. Joulukuussa 2010 bändi tiedotti torvet soiden lähtevänsä jäähyväismaailmankiertueelle. Soittamiseen ei koskaan kyllästy ja lavalla on aina hienoa. Klassisessa ja perinteisessä heavy metalissa on jotakin kaikille. Koska olemme kiertueella yhdessä koko ajan, tutustuimme toisiimme todella nopeasti. Ensi vuonna bändi täyttää 45 vuotta, eikä Hill ole kuin 17 vuotta bändiä vanhempi. Totta kai olemme yhä ystäviä, hän vakuuttaa. Hän on erinomainen muusikko ja mukava mies. Haluamme ottaa tästä vielä kaiken irti, koska emme enää nuorene, basisti sanoo. Jäähyväisepäselvyyksien lisäksi ihmetystä herätti se, että viime keväänä bändin sukset menivät ristiin kitaristi K.K. Richie sopii bändiin hienosti. Jos jollakulla on parempaa tietoa, asiasta sopii kertoa vaikkapa meilitse tai Infernon Facebook-sivulla. Ihmiset taisivat olla aika kännissä, mutta festivaali oli hieno ja kaupunki kaunis, Hill kehuu. 10 inferno JudAS PRIEST on herättänyt viimeisen vuoden aikana paljon kysymyksiä. Hillillä on arvio siitä, miksi bändi vetoaa aina uusiin ihmisiin. Judas Priest on ollut niin sanotulla jäähyväiskiertueellaan todella kovassa vireessä. Downingin kanssa. Etenkin laulaja Rob Halford muistutti toistuvasti, että kyseessä ei ole bändin loppu. JOKA näki Priestin viime kesän Saunassa ei koe suuria yllätyksiä jäähallissa. Silloinkin festariväki oli aika kännissä, basisti naurahtaa. Soitimme muutaman muun brittiläisen bändin kanssa, ainakin Caravan oli siellä. Alkuvuodesta 2011 puheita pyörrettiin moneen otteeseen. Viimeksi bändi nähtiin täällä viime kesän Sauna Open Airissa. Klassinen metalli on hyvin monipuolista ja puhuttelee suurta joukkoa. Pienen salapoliisityön jälkeen vaikuttaa siltä, että keikka oli juhannuksena 1976. Hill ei kuulemma ole vähään aikaan kuullut K.K:stä. Tilanne on nyt se, että virallisen tiedon mukaan Epitaph-kiertue on bändin viimeinen iso maailmankiertue. Ei ihme, että Hillin mukaan bändi nauttii soittamisesta yhä täysin rinnoin. VILhO RAJA Sytyttäjä LA Judas Priestin viimeisenämainostettumaailmankiertuesaapuujälleenSuomeen22.4.Ontäysin mahdollista,ettäyhtyenähdäänsenkinjälkeentäällävielämontakertaa.Uusilevykinontekeillä. EISIttEnKäänVIELä HyVäStEJä BASISTI Ian Hill on Judas Priestin ainoa jäljellä olevan perustajajäsen. Se oli ensimmäinen kerta, kun näimme keskiyön auringon. Uusi levy on kuitenkin tulossa ja keikkojakin varmasti. Bändiä ei siis enää nähdä puolentoista vuoden massiivisilla rundeilla. Siellä oli erinomainen tunnelma. Judas Priest esiintyy Helsingin jäähallissa 22.4. Judas Priest jatkaa levyntekoa kiertueen ja lyhyen loman jälkeen. Parhaimmillaan keikalla on Judas Priest -faneja kolmessa polvessa. Hän on jo bändin täysi jäsen. On hitaita biisejä, nopeita biisejä, tarttuvia melodioita ja rajua meininkiä. Hill säestää vastauksiaan kuivilla naurahduksilla, eikä miehestä uskoisi, että hän on ainoa, joka on ollut osa legendaarista heavy metal -yhtyettä alusta saakka. Kuten sanoin, emme enää nuorene. www.judaspriest.com. Myös matkustaminen käy aina vain raskaammaksi. Kun tämä kiertue loppuu, olemme olleet tien päällä 18 kuukautta melkein yhtä soittoa. Kohteliaan britin ääni kuuluu harmillisen huonon puhelinlinjan läpi, mutta selvää saa juuri ja juuri. Ian Hillin mukaan bändillä on tarve hidastaa tahtia. Hill muistaa jopa bändin ensimmäisen Suomen-keikan Saarijärvellä mutta ei tarkkaa vuotta. Downingin tilalle tuli muuta bändiä huomattavasti nuorempi mies nimeltä Richie Faulkner. Se on laaja-alaisempaa kuin vaikkapa death metal tai speed metal
Mistä moinen nimi. Siihen päälle vielä parit tekniset ongelmat miksausvaiheessa, niin kylläpä tiesi tehneensä, Makkonen huokaa. Bändin melodinen ja taidokas metalli on jo herättänyt huomiota Japanissa, missä Breaking the Stillness julkaistiin helmikuun lopussa. Silloin kävimme vielä neuvotteluja levyn julkaisusta useamman tahon kanssa. Kriteerinä oli nimenomaan keksiä mahdollisimman lyhyt, ytimekäs ja mieleenpainuva nimi. Bändissä on monta biisintekijää, joten materiaalia syntyy paljon. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf erno.f Tage Rönnqvist i Shearjulkaiseedebyyttilevynsä BreakingtheStillnessin28.3.Bändin kosketinsoittajaLariSorvokertoo,että yhteistyölevy-yhtiöLifeforcenkanssa toimiimoitteettomasti.Bändionsaanut joinnostuneenvastaanotonJapanissa. KUInVEItSELLä LEiKAtEn SHEARISSä on tuttuja nimiä muista bändeistä ja laulaja Alexa Leroux on tuttu ääni Radio Rockilta, mutta debyytti osoittaa, että bändi seisoo komeasti omilla jaloillaan. Levyn tuotti jälleen Samu Männikkö. Sana "shear" tarkoittaa leikkaamista. Muinainen aikakäsitys oli kuitenkin syklinen eikä lineaarinen, kuten kristitty sen tahtoisi nähdä. Biisintekoprosessi on kaksiosainen. Samulla on kaikki unelmatuottajan ominaisuudet: hillittömästi kärsivällisyyttä, analyyttisyyttä, vahva kyky hahmottaa kokonaisuuksia, oikeanlaista perfektionismia ja loputtomasti hyviä sovitusideoita. Päädyin kirjoittamaan levylle erilaisista syklien päätöksistä, niin globaalisti kuin henkilötasollakin. Meininki heidän kanssaan oli alusta asti erittäin hyvä ja päädyimme solmimaan heidän kanssaan sopimuksen, Lari Sorvo kertoo. Paikalliset mediat ovat osoittaneet kiinnostusta levyyn. Biisirunkojen säveltämisestä vastaa joko Mikael (Grönroos, kitara), Lauri (Koskenniemi, kitara) tai minä. www.sadistikforest.com inferno 11. Levy on siis ollut valmis jo viime kesästä. Lifeforce-yhteys tuli kuvioihin vasta alkusyksystä. Hänen mukanaan bändiin tuli roppakaupalla musiikillista uskallusta ja avarakatseisuutta, Makkonen kiittelee. Kielimuuri luonnollisesti hieman hankaloittaa asioiden seuraamista. Levyn sessioissa äänitettiin biisi nimeltä Modern Day Oskorei, mutta se ei sopinut kokonaisuuteen, joten kappale julkaistaan digitaalisen version bonuksena. Skandinaavisessa maailmanlopun enteilyssä on jonkin verran yhteneväisyyksiä omaan aikaamme. Ensin sävellämme valmiiksi biisirungon, johon sitten lisäämme laulumelodian. Parin kuukauden äänitysten jälkeen Fredrik Nordström miksasi paketin kasaan Ruotsissa. Loppu on aina alku ja myös tasapainon palautus. Aivan hillitön urakkahan tämän levyn kanssa tehtiin. Vaivannäkö kannatti, vaikka bändin tunnelma oli välillä "rikinkatkuinen". Makkonen perehtyi levyä tehdessään muinaisskandinaaviseen Oskorei-myyttiin. En enää muista kuka alun perin ehdotti Sheariä, mutta se sai heti kaikilta kannatusta. Masahan on virtuoosi ja ennen kaikkea tyystin erilaisen musiikkitaustan omaava hahmo. Sorvolla ei ollut vielä haastattelun teon aikaan tietoja menekistä, mutta lupaavalta vaikuttaa. Alexa kantaa tämän jälkeen vastuun laulumelodioiden säveltämisestä, Sorvo valottaa. Samun korviin voi luottaa ja se vierittää ison kiven harteilta, sillä nauhoittaessa on aika paljon muutakin ajateltavaa. Vastaanotto on kuitenkin tähän asti ollut kiitettävää ja arvostelut ovat olleet hyvin positiivisia. Breaking the Stillnessin tekeminen aloitettiin jo vuosi sitten. Kitaristi Matti Salo liittyi bändiin vasta kun debyytti oli tehty, ja hänen panoksensa todellakin kuuluu uudella levyllä. Vertailukohtaa antanee se, että debyyttiä nauhoitettiin viikko ja DDR:n teko venyi elokuusta marraskuulle. Se, josta ei puhuta -mies ymmärtää, mistä Sadistik Forestissa on kyse. www.shearofficial.com Kotimainen Sadistik Forest tahkooväkivahvaadeath metalia.KakkoslevyDeath,Doom, Radiationilmestyi21.3.jaenteilee lopunaikoja.Vaankutenjoesiisätmuinoinymmärsivät,asiat tapahtuvatsykleissä. LOPPUOn MyöSALKU BASISTI-LAuLAJA Markus Makkonen kertoo, että Death, Doom, Radiation tehtiin käytännössä puolitoista kertaa
Veniversumilla kuullaan kitarassa Mika Sundvallia, bassossa Erkki 12 inferno Silvennoista, laulussa Kari Ollia ja rummuissa Ukri Suvilehtoa. Suomessakin keikkoja nähdään varmasti. Mutta eikö tällaisen kimurantin bändin tekisi koskaan mieli vetää mutkia suoriksi? Ei tämä nyt loppupeleissä niin älyttömän teknistä ole. LaulajaKristofferOliviuskertoo,että bändihalusikeskittyäkunnollatéraslevyntekemiseen.Keskinkertaisuus onnäillemiehillekirosana. JyrKKäEi KESKInKERtAISUUDELLE NAgLfAR on ollut jäsentensä elämässä teinivuosista saakka. Kiersimme koko ajan ja teimme levyjä tasaisin väliajoin, joten oli tarpeen pitää vähän taukoa. Dirkin kanssa oli helppoa ja hauskaa työskennellä. www.deliriumsorder.net. Monet, jotka ei kuuntele death metalia ollenkaan, ovat sanoneet, että joku tässä DLO:ssa viehättää. Keikkoja bändi ei ole vielä suunnitellut, mutta Olivius arvelee, että niitä vielä tulee. Muutenkin levyllä on livemäisempi fiilis. Aina välillä pystyi vetämään henkeä eikä tarvinnut tehdä hommia mitään deadlineja vastaan, hän perustelee. Bändi on pitkään suunnitellut kiertuetta Euroopassa, ja tällä hetkellä sitä tähtäillään ensi syksylle. Suvilehto on pikavauhtia noussut maamme rumpalien kiistattomaan kärkeen, ja Veniversum on kova osoitus miehen kyvyistä. Hyvä musiikki hukkuu entistä helpommin huonojen ja keskinkertaisten levyjen tulvaan. Kun he huomasivat kasvaneensa kolmekymppisiksi, he päättivät katsella elämää muiltakin kanteilta. www.naglfar.net Hannu Mikkola De Lirium's Orderinkolmaslevyontäynnä huikeitasoittosuorituksia,joistakuulee,että neonsoittanutihminen.Veniversuminteko kestikauan,muttapäämiesJuhaKupiaiselta eiloppunutuskomissäänvaiheessa. tEKniStä JAORgAAnIStA TEKNISTä death metalia taituroivan De Lirium's Orderin Diagnosislevy ilmestyi vuonna 2007. Soundi on riisutumpi ja yksinkertaisempi. Me teemme musiikkia itsellemme. Seuraavaa levyä ei kuitenkaan tarvinne odottaa viittä vuotta. Sävellysaika pienenee sitä mukaa, mitä enemmän vastuuta ottaa muissa asioissa. Taustalla on päämiehen muutto Kuopiosta Espooseen. Olivius on miehen suoritukseen luonnollisesti erittäin tyytyväinen. Levy on kokoelma ideoita todella pitkältä ajalta. Tavoitteet ovat olleet samat koko uramme ajan. Bändi on mennyt Kupiaista lukuun ottamatta täysin uusiksi sitten edellisen levyn. Marcus Norman RuotsalainenNaglfaronpalannut. Rumpali Mattias Grahn ei soita enää Naglfarissa, joten Térasin rummut soitti Dirk Verbeuren. Mutta tietenkin DLO:ssa on mukava kokeilla omia rajojaan. Yritämme koko ajan parantua biisintekijöinä ja muusikkoina. Laulajaa riepoo se, että kuka tahansa voi nykyään tehdä levyjä makuuhuoneessaan. Halusimme elää normaalia elämää ja tehdä asioita, joihin ei ollut aikaisemmin aikaa, Kristoffer Olivius sanoo. Meistä tuntui, että olimme jumissa bändinä. Hänen näkemyksensä mukaan se on johtanut siihen, että maailma on täynnä paskaa musiikkia. Se oli meille täysin ok. Mattias lopetti jo pari vuotta sitten, koska hänestä tuntui, että bändi vie liikaa aikaa ja voimia. Osa Veniversumin riffeistä on peräisin sieltä saakka. Vaikka Veniversumia tehtiin pitkään ja miehistönvaihdoksiakin oli, Kupiainen ei kokenut missään vaiheessa uskonpuutetta. Nykyisin kun on tämä bisnesmalli, että artisti hoitaa itse kaiken, aikaa ei ole hirveästi vielä ollut. Se vaatii paljon työtä ja taiteelliseen työskentelyyn jää vähemmän aikaa. Pitäähän sen nyt kuitenkin kuulostaa musiikilta. Kupiaisen mukaan levyn soundista tuli yllättävän orgaaninen ja soitetun kuuloinen, vaikka tarkoitus oli tehdä modernia soundia. Bändi julkaisee levyn itse. Jo vuonna 2010 kaikki oli valmiina ja sen vuoden lopulla aloiteltiin nauhoituksia, kitaristi Juha Kupiainen kertoo. Bändi ei halua liikkua tyylillisesti liian kauas juuriltaan, mutta kehitystä on Oliviuksen mukaan pakko tapahtua. Olemme aina käyttäneet koskettimia, mutta tällä kertaa ne ovat entistä vähemmän esillä. Téras on hieman rivakampi levy kuin viiden vuoden takainen Harvest. On ihan käsittämätöntä, kuinka luokattomia levyjä julkaistaan jopa kansainvälisesti. Hyvä näin
Grindcoren klassikot kuten Napalm Death ovat yhä voimissaan, mutta areenalle mahtuisi enemmänkin. Sain onneksi heti kärkeen tehtyä pari biisiä, joihin olin itse tosi tyytyväinen, Leppikangas sanoo viitaten Antidote to Youhun ja Brokeniin. Liberteerissä on kyse sosiaalisesta ja poliittisesta kannanotosta, kuten hän luonnehtii. Widener kertoo, ettei ole koskaan innostunut metallin pahuudesta tai synkkyydestä vaan on aina nauttinut melodioista. Kun Tanja pitää kesällä äitiyslomaa, me voidaan tehdä jo biisejä seuraavalle levylle. Mutta ainahan palaset voivat loksahtaa paikoilleen. Keikkoja on luvassa syksyllä. Lainiota rohkaistakseen Herranen lauloi kappaleen nauhalle itse. Levyn tuotti Mikko Herranen, joka on nyt Voice of Finlandin ansiosta tv:stä tuttu. www.lullacry.com MatthewWidenerontuttumiesesimerkiksi bändeistäCretinjaCitizen.nythänontehnytsoololevynnimelläLiberteer.Betterto DieonyourFeetthanLiveonyourKnees onvahvapoliittinenkannanotto. EEPPIStä gRInDIA DUUriSSA mATT WIdENER on kehitellyt jo pitkään monia erilaisia sooloprojekteja. Levyyhtiön konkka vitutti niin paljon, että mä en tehnyt vuoteen mitään. Sitten tuli vuosi 2010 ja mä aloin kelata, että onhan tää nyt ihan naurettavaa pelleilyä vetää puolivaloilla. Maailmassa on tänä äärimmäisen jännitteisenä aikana merkillisen vähän poliittista musiikkia. Liberteer ei todennäköisesti tee keikkoja. Minä koen anarkismin hämmästyttävän harmonisena ja reiluna aatteena, ja halusin kommunikoida sekä pelkoa että toivoa. Uskon, että levy tarvitsee paljon kuunteluja, mutta ainakin minä huomasin äänitysten jälkeen hyräileväni monia melodioita itsekseni, Widener kertoo. Kiitos kun sanot noin! Minä todella halusin kokeilla, voisiko grindcoresta tehdä eeppistä. Lainion perheenlisäyksen vuoksi Lullacry ei päässyt keikoille heti julkaisun jälkeen. Levyllä on paljon pelkoa ja tuskaa, mutta myös toivoa. Kun laulaja Tanja Lainio ei meinannut saada levyn nimibiisiä laulettua sitä oli yritetty jo Vol. Nyt yksi niistä on julkaistu nimellä Liberteer. Leppikankaan mukaan biisi kulkee aivan hänen äänialansa ylärajoilla, ja kun Lainio kuuli version, hän veti biisin narulle seuraavana päivänä. 4 ilmestyi vuonna 2005. Cretinin laulaja Marissa Martinez kävi hiljattain läpi sukupuolenvaihdosleikkauksen. Bändi oli tekemässä uutta levyä jo joitakin vuosia sitten, kunnes levyyhtiö SPV meni konkurssiin. Bändien kanssa työskentely voi olla todella raskasta, mies toteaa. Biisinteko piti melkein opetella uudestaan. Musiikillisesti Liberteer tuo monin paikoin mieleen juuri Napalm Deathin, mutta levy on duuripainotteinen ja jopa eeppinen. Widener on lukenut ja älykäs mies. Siinä oli ollut muutenkin vähän väkisin vääntämisen makua. Bändi on paraikaa valmistautumassa levyntekoon. Hän laulaa levyllä ja oli muutenkin keskeisessä roolissa. 4:n äänityksissä huonolla menestyksellä Herranen usutti jatkamaan. Joko täysillä tai ei ollenkaan, Leppikangas linjaa. Teen itsekseni paljon sävellystyötä. Kaikki olivat juonessa mukana. Se kyllä houkuttelee mutta minulla ei ole sitä varten muusikoita, enkä tiedä mistä löytäisin sopivia. Minusta poliittisessa grindissa on paljon tilaa optimismille. Herranen sanoi Tanjalle, että sä oot vetänyt jo nyt paljon pahempia biisejä kuin toi, Leppikangas muistaa. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf erno.f i Lullacrypitipitkäntauonmuttapäätti lopultatehdäviidennenlevyn.Kitaristi jabiisintekijäSamiLeppikangas kertoo,ettäbiisintekopitimelkein opetellauudestaan.WhereAngels Fearilmestyimaaliskuunalussa. KAiKKi tAIEIMItään LuLLACRyN Vol. liberteer.bandcamp.com inferno 13. Mä jo ajattelin, että pitää varmaan feidata se jälleen kerran. Bändi istui porukalla alas ja puhui asiasta. Duuri on hyvä keino saada aikaan eeppinen tunnelma. Leppikangas halusi, että bändiin ladataan nyt tehoja muutama ylimääräinen prosentti. Se kuulosti alkuvaiheessa ihan selkeästi huonommalta kuin kaikki muut biisit. Oudompiakin asioita on tapahtunut. Kolmen tai neljän biisin raakileet on jo olemassa, Leppikangas paljastaa. Tähän saakka grindcoressa on ollut vain pelkoa ja pessimismiä ja se on epätasapainoinen tilanne
Ja kuitenkin, vaikka mikään ei ole muuttunut, jotain puuttuu. ne vanhat kliseet, tietenkin. SKABA s Voitaitseni nummee ! llistu n nettiin, osa mene inferno ta n voit huoma abaan ja pia sk ushöyryissä e avasi juhann jamma sa. Mikään ei ole muuttunut. Rauha. "Ai, sinäkin?! Kaikki lähtevät pois." Kukapa olisi uskonut näin käyvän, kaikkein vähiten ehkä lukion ruotsinopettajani, mutta keväällä edessä häämöttää muutto Lontoon svengistä Göteborgin jytään. Keikkapaikat ovat suurimmalta osin vanhoja teattereita; Ulverin tai My Dying Briden kokeminen samettisen esiripun noustessa kuninkaallisten aitioiden ympäröimän lavan edessä on kokemus, jonka ottaa liian helposti itsestäänselvyytenä. Todellinen kulttuurien sulatusuuni ja yksilöllisyyden kehto tämä Lontoo. Kulttuuri. Kaikki tämä "vapaus" ja "kaaos" tarkoittaa sitä, ettei kenelläkään ole aikaa eikä lopulta enää edes halua ottaa askelta taaksepäin, tutkia, miettiä, hengittää ja ennen kaikkea kuunnella. Lontoo on yhä kreisibailufriikkibaariklubbaajien mekka; samalla se on myös yhä arvokkaan kulttuurin ja historian omaava vanha roomalaisten rakennuttama metropoli, Londinium. Tuttavan silmissä heijastui pettymys. Lontoo, surkeine suihkuineen, kokolattiamattoineen, epäkäytännöllisine liikennesääntöineen, saasteineen ja puritaanisine asenteineen on ollut kotini kolmanneksen elämästäni. Rock'n'roll. S .fi www.inferno blog s uutisia, levy tä löydät myö PS. Mikään ei ole muuttunut sitten 60-luvun, paitsi että kaasulämmitys on entistä kalliimpaa ja nyt Camdenissäkin asuu trendikkäitä julkkiksia. jakelemm nummirockis ei! kauhajoen . Kaaos. Hitaus. no mikä ett puja tietäville siis lip ehän on jaa osoite. Kyllä sitä jaksaa taas painaa keskustaan ruuhkametrossa duuniin, kun on poreallas ja näkymä Thamesille. Asioihin kunnolla keskittyminen. Monta sataa vuotta vanhoja kirkkoja on otettu uudelleen käyttöön musiikin alttareina ja doombändit vetävät keikkoja anglikaanisen kirkon kivilattialla suitsukkeiden palaessa kynttilänvalossa. Keskustelin hiljattain erään täkäläisen tuttavan kanssa, joka kertoi innokkaana, ettei sittenkään jätä nykyistä duuniaan, koska poikakaverin kanssa tuli löydettyä upea ullakkoasunto Thamesin rannalta, taloyhtiöllä on poreallas, vuokra on päätähuimaava, mutta hei, näkymä Thamesille, on se sen arvoista. Lontoon-kirj RIITTA ITäKyLä eenvaihtaja råKK'n'råLL LONTOO ON yhä rokkareiden, hipstereiden, taiteilijoiden ja alkoholistien suosima bohemian ja suurpiirteisyyden viimeinen tyyssija, jossa lämmitys ei toimi ja ikkunoiden läpi puhaltaa kostea viima. Baari-iltojen päätteeksi moni finninaamainen Iron Maiden -farkkuliivinsä oksennukseen sotkenut peräkammarimies saa kunnian tyhjentää rakkonsa Amy Winehousen siskonkaiman tai Coldplayn basistin turvakameroilla ja "neighbourhood watch" -kylteillä koristeltuihin porttikonkeihin. ja ennakkok livearvioita in,. Kaaos. Kun hän kysyi omasta elämästäni, vastasin, etten jaksa enää ravata ruuhkametrossa duuniin ja kerroin muuttavani Ruotsiin. Mikä tänne veti. Keikoista tulee sosiaalisia tapahtumia, joissa näyttäydytään. Voin todeta kaupungin tarjonneen minulle lukemattoman paljon hyvää vuodesta 1999 saakka. Vapaus. Ne elävät yhä ihmisten mielissä. Kulttuuri. Sarkasmi sikseen. Mikä sinne vetää. Nämä ovat hienoja asioita, joita tulee pitää arvossa. Palasin Suomeen hetkeksi, mutta ennen pitkää kaaoksen suoma vapaus ja nimettömyys vetivät takaisin mustaan aukkoon. netis uunteluja. Välispiikkien aikana on ehkä aikaa vaihtaa pikaiset kuulumiset puolituttujen kanssa. At the Gates... Ne vanhat kliseet, tietenkin. Vapaus. Hälinän ja kiireen keskellä musiikistakin tulee helposti pelkkä kulutustavara, jotain, jolla täyttää vähäisen vapaa-aikansa. Miksi. Kaikki maksaa, aika on rahaa, musiikki pelkkä levottoman säntäilyn soundtrack. Tin Pan Alley, The Clash, Motörhead. Hiljaisuus. Miksi
CHECK OUT! WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE WWW.NUCLEARBLAST.DE BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
5. 3. En itsekään tee salaattia koskaan juuri samoista tarvikkeista kuin edellisellä kerralla, vaan siitä mitä kaapissani on. Valmista kastike sekoittamalla isommat tilkkaset öljyä ja mehua sekä ' ruokalusikallinen kalakastiketta ja pilkottua chiliä. Tai sitten emme syö lihaa ollenkaan. TäRKEINTä ei ole, että käytät juuri tämän verran juuri näitä aineksia, vaan että ne ovat laadukkaita. Maista kastiketta ja säädä sen makua vielä soijalla ja sokerilla. Kuumenna parilapannu maksimiinsa ja paista lihat siinä molemmin puolin kauniinruskeiksi. Freesaa eli pyöräyttele pienemmällä pannulla sianrasvassa valkosipulisiivuja sekä tulitikkuaskillinen sitruunaruohoa. Kypsennyksen jälkeen voitele ihrat molemmilta puolilta uudelleen kastikkeella. www.inferno. lisää reseptejä fi mIIKA "mEGA" KUUSINEN tutkiva kuLinariSti JosrovaniemeläislähtöisenBlackCrucifixionin perustajajäseneltäForniltakysytään,ruokatarpeidentuleeollavastuullisestituotettuja. RAPEASALAAttI KUnnIAntUntOISELLE LiHAnSyöJäLLE 1. Pienennä levy ykköselle ja jatka kypsentelyä hetki. 2. Sekoita maustekastikkeen jämät sekä valkosipuli ja sitruunaruoho salaatteihin. Keittiössäni valmistuukin useimmiten vastuullisesti tuotettua lihaa sekä lähilammasta ja riistaa. 4. Lämmin liha kypsyy ja käyttäytyy paremmin. 8. Kasvissyöjä voi kokeilla reseptiä luomutofulla. Pilko kasvikset sekä yrtit ja sekoita syviin lautasiin pääruoan kokoisiksi annoksiksi. Jos paistat läskit tasaisella pannulla, nosta siivut sulasta ihrasta lautaselle talouspaperin päälle. Paloittele ihrasiivut pieniksi paloiksi ja ripottele annosten päälle. Pensselöi läskisiivut kastikkeella molemmin puolin ja jätä ne lämpenemään lisää. Vegaanilta sen sijaan tippuvat kokatessa housut, koska hän ei saa käyttää vyötä. 16 inferno. Tämä sen sijaan on." KASTIKE: tuoretta chiliä seesami- ja rypsiöljyä omenamehua Nam pla -kalakastiketta soijaa sokeria viismaustetta eli kiinalaista tähtianispohjaista maustesekoitetta LISäKSI pöytämausteeksi kaupan valmista makeaa chilikastiketta, juuri sitä mitä kiinalaiset ravintolat tarjoavat. Näin varmistat rapean suutuntuman sekä miellyttävän rasvaisuustason. Nosta luomuihrat ajoissa tiskipöydälle lämpenemään. Tarjoa ohessa uunituoretta patonkia tai muuta hyvää, tuoretta leipää. Niin paljon kuin hypetys saattaa ärsyttää, brutaali fakta on, että mahdollisimman tuoreilla kotimaisilla raaka-aineilla on suuri vaikutus makuun, oli kyseessä sitten liha tai kasvikset. Kokonaisuudessaan tarvitset kastiketta noin desin verran. Tunti pari ennen paistamista on hyvä. Ruokajuomaksi esimerkiksi jääkylmä Kukko Lager tai Keisari Luomu. Esimerkiksi, niin hyvää kuin pekoni onkin, kunnon läskinen siankylki maistuu suomalaisen suussa paremmalta vaikkakin moni nykyihminen saattaa nyrpistää nenäänsä moiselle ruhonosalle." TARPEET: 400800 g kotimaista luomu- tai jyväpossun kylkeä siivuina ruukkusalaatti kotimaista kerä- tai kiinankaalia kotimaista kurkkua punainen paprika kolme kotimaista tomaattia 1/3 ruukullinen tuoretta korianteria 1/3 ruukullinen tuoretta basilikaa 1/3 ruukullinen tuoretta minttua sitruunaruohoa (pakastettu käy hyvin) valkosipulia FOrnin KOKAtESSASOi: Candlemass Death Magic Doom (2009) "Tökerösti sävelkorjattu pro tools -metalli ei ole minun musiikkiani. Käytä chiliä oman makusi mukaan. Viismaustetta kannattaa hyppystellä sekaan, jos sitä käsiisi saat. Selkeänä haittapuolena on tietenkin korkeampi hinta ja heikompi saatavuus, mutta hyvästä kannattaa aina maksaa ja nähdä sen eteen myös vaivaa. Forninomaluonnehdinta: "Kettutytöt ja muut tekopyhät sossunelätti-maailmanparantajapunkkarit eivät ole missään määrin minun viiteryhmääni. Viininystävä avaa puolikuivan Gewurtsaminer-pullon. 6. 7. Maku saa olla voimakas. Terve liha ei pilaannu ennen kypsentämistä, toisin kuin suomalaiset yleisesti luulevat. Koska yhteiskuntamme ei kykene rankaisemaan asianmukaisesti edes vihollisiaan, kuten murhaajia, raiskaajia, rattijuoppoja ja pedofiilejä, vakaumukseeni ei sovi, että me samaan aikaan rääkkäämme hengiltä eläimiä, jotka päätyvät lautasellemme. Black Crucifixionin musiikki on black metalia ihmisille, jotka oikeasti pitävät musiikista, ja samalla tavoin porsaanliha on ruokaa ihmisille, jotka oikeasti pitävät lihasta." Megantuomio: "Lähi- ja luomuruuasta on puhuttu viime aikoina paljon. Tämä on paitsi moraali- myös terveyskysymys: syötän vastuullani oleville ihmisille mieluummin kotimaista luomuläskiä kuin brasilialaista hormoneilla ja antibiooteilla boostattua sisäfileetä. Jos menee liiankin makeaksi, viskaa sekaan pieni loraus kuivaa valkoviiniä
"80-luvulla ajeltiin limusiineilla ja asuttiin mukamas kartanoissa, uskoteltiin, että rahaa olisi pirusti." 18 inferno
Kelpo heavy metal -kuvastoa, vaikka Acceptin näkökulma onkin henkilökohtainen eikä sotaa glorifioida. acceptin Wolf hoffmann kertoo, miten viisikymppiset teutonit valloittivat maailman uudestaan. hoffman itse Tänä päivänä Accept henkilöityy Wolf Hoffmanniin ja basisti Peter Baltesiin. Mutta mitä me tiedämme Hoffmannista. Tuplakitarat, jyräävä komppi, Mark Tornillon raspikurkku. Hellfire kertoo Dresdenin pommituksista. Accept-kenttä saattaa olla kapea, mutta yhtye hallitsee sen täydellisesti. teksti lauri Ylitalo kuva mark tucker www.acceptworldwide.com tOinEn tULEMinEn S talingradin avaavan Hung Drawn and Quarteredin ensi-iskuista on selvää, ettei Accept ole yrittänyt keksiä pyörää uudestaan. Me olemme tehneet aika monta levyä, eivätkä ihan kaikki biisit ole olleet mestariteoksia. Tämä tapahtui viime kesän lopulla, eikä meillä ollut olemassa yhtäkään biisiä, Hoffmann nauraa. Blood of the Nations ilmestyi elokuussa 2010, ja Stalingrad on kaupoissa huhtikuun alussa. Vaikka osa Stalingradin kappaleista nivoutuu löysästi sotateeman alle, kyseessä ei ole konseptialbumi. Lääketeollisuuden parissa uransa tehneen kemistin poika opiskeli lyhyesti yliopistossa ("luin muka sitä sun tätä, mutta ei siitä tullut oikein mitään") mutta sitten Accept vei Hoffmanin mukanaan. inferno 19. Siitä oppii. Mutta eikö saksalaisen bändin ole silti karskia laulaa teutoniterrorista ja Stalingradin taistelusta. Aktiivisesti keikkaileva bändi tarvitsisi uuden levyn ennen keikkojen alkua. Syy on yksinkertainen: Acceptille oli myyty kiertue kesäksi 2012. Ainakin tiedämme, mihin tähtäämme, Wolf Hoffmann naurahtaa. Akselivaltojen epäonnistuneessa hyökkäyksessä Stalingradin kaupunkiin menehtyi yli miljoona sotilasta. The Galley on suosikkibiisejäni, riffissä on orjalaivan loppumattoman rummunsoiton hakkaava fiilis. stalingrad on karski nimi saksalaiselle heavyalbumille, mutta karskeja ovat tekijätkin. Äh, sotateemat sopivat musiikkiimme täydellisesti, Hoffmann väistää kysymyksen. Acceptin levytystahti on yhtä tiheä kuin 1980-luvulla. Puna-armeijan saartamat sotilaat söivät ensin armeijan hevoset, sitten kissat, koirat ja lopulta kaatuneita ruumiita. Hän kasvoi Wuppertalissa, 300 000 hengen teollisuuskaupungissa. Jos meillä olisi jostain syystä laajempi musiikillinen skaala tai soundimme ei olisi yhtä tunnistettava, olisi hankala tietää, mikä biisi olisi meille juuri se oikea. Sanoimme managementille ja levy-yhtiölle kyllä, ja koneisto lähti käyntiin. Niinpä esimerkiksi kitaristi Herman Frank vastaa sähköpostiini: "I am sorry, but no interviews about Accept from my point of view." Rivistöstä ei huudella. He säveltävät yhtyeen musiikin, tekevät ratkaisevat päätökset ja tiedottavat asioista
En ole kokenut mitään yhtä innostavaa, enkä usko, että koskaan koenkaan. Raha ei motivoi minua. Minun neuvoni on, että kannattaa treenata ennen lavalle menoa. mark Tornillo Kun Accept ilmoitti tekevänsä comebackin uuden laulajan kanssa, osa yhtyeen faneista piti rekrytointia suunnilleen yhtä soveliaana kuin Allahille haistattelua moskeijassa. Musiikki on ultimaalinen taidemuoto. Kun keuhkokuumeessa paikalle ilmestynyt mies riisui parin oluen jälkeen paitansa ja totesi, että nyt ruvetaan soittamaan, Hoffmann päätti nostaa Acceptin kuolleista. Mutta levy ja muut asiat olivat jo niin pitkällä, ettei junaa voinut enää pysäyttää, Hoffman toteaa. Hän on asunut koko elämänsä New Jerseyssä. Ei Tornillo tietenkään ihan tyhjästä tullut. Millaista rockbändissä soittaminen on aikuisiällä. 80-luvulla pystyi elättämään itsensä levymyynnillä, jota kiertueiden oli tarkoitus lisätä. Niin me teimme aikanaan. Menestys ei tule yhdessä yössä. Tuolloin se kuvasikin metallibändien kuulijakuntaa. se oli syy, Miksi halusin takaisin bändikuvioihin." Kodin mallit olivat konservatiiviset, saksalaiseen tapaan isä elätti perheen äidin viihtyessä kotirouvana. Pidä linjasi. Mutta talouteni ei onneksi nojaa musiikkiin. Jos Reece joutuikin rengin rooliin, Tornillon merkitystä Acceptin uudelle tulemiselle ei pidä aliarvioida. Muusikoksi ryhtyminen ei varsinaisesti ilahduttanut vanhempiani. Nykyään kaikki katsovat television laulukilpailuja, ja ihmiset haluavat nousta tähdeksi yhdessä yössä. Ja olen aina ollut enemmän luovaa kuin akateemista tyyppiä. Paluunsa jälkeen Accept on nähty usein pääesiintyjien joukossa isoilla eurooppalaisilla heavyfestivaaleilla. Mark ei ollut koskaan käynyt ulkomailla, ehkä yhden kerran Meksikossa. Hoffmannin viesti niille, jotka tähtäävät samaan, on yksinkertainen. Yhtye on tullut kauas siitä pisteestä, jossa yhtyeen ex-rumpali Stefan Kauffman nukkui treenikämpän lattialla, koska varashälyttimiin ei ollut varaa. Ajat muuttuivat, ja tajusimme, ettei perinteisellä kamalla voi jatkaa, mutta mitä muutakaan olisimme voineet tehdä. Se antaa enemmän ja on jännittävämpää kuin mikään muu elämässäni. Käytetäänkö kokaiinia vähemmän kuin 80-luvulla. Levymyyntiä. Hoffman käyttää yleisöstä yhä termiä "kids", jota käytettiin 80-luvulla yleisesti. Mitä sinä odotit ja toivoit, kun perustit Acceptin uudestaan. Teimme Blood of the Nationsin, koska olimme vakuuttuneita bändin tasosta. Nykyään yleisö myös hyväksyy sen, että muusikolla on siviiliammatti. Minulta kysellään usein valokuvia Acceptista, mutta backstagella kuvaaminen olisi tylsää. Tiesimme alusta asti, että Reece ei sopisi Acceptiin. Udo Dirkschneiderin vuoden 1989 Eat the Heatillä korvannut David Reece oli hyvä laulaja, mutta tuolloin yhtye hajosi suhteiden tulehtumiseen. 20 inferno. Epäilyksiin oli muutakin pohjaa kuin ikoninpalvonta. Emme tienneet, miten hyvä tai huono uudesta levystä tulisi. Tänä päivänä rahaa levyistä tulee juuri ja juuri sen verran, että niitä pystyy tekemään. Taiteellisesti Tornillolla on vastuu biisien sanoituksista, jotka aiemmin kirjoitti Hoffmanin managerivaimo Gaby. en ole kokenut mitään Yhtä innostavaa, enkä usko, että koskaan koenkaan. Ja sitten hän pääsee Acceptiin ja maailmankiertueelle. Voitko kuvitella. Hoffmannille heavy metal edusti murtautumista perheen kontrollista. Mutta ei ihminen voi elää miellyttääkseen isää ja äitiä. Esiintyjänä Tornillo pystyy pitämään yleisön näpeissään, ja hän näyttää soveltuvalta keulakuvalta maskuliiniselle hevibändille. Tornillon TT Quick teki kolme albumia, muttei koskaan noussut kovien nimien sarjaan. En pysty dokumentoimaan bändiä, sillä olen siinä itse. Se oli syy, miksi halusin takaisin bändikuvioihin. "Musiikki on ultiMaalinen taideMuoto. 80-luvulla ajeltiin limusiineilla ja asuttiin mukamas kartanoissa, uskoteltiin, että rahaa olisi pirusti. Accept on laatubrändi, takuu korkeasta suoritustasosta. Kun Hoffmannilta kysyy, mitä viisikymppinen mies haluaa rockbändissä soittamalla ilmaista, kitaristi vastaa, ettei maailmassa edelleenkään ole hauskempia asioita kuin 10 000 ihmisen edessä soittaminen. Perinteisen heavy metalin tekeminen on nyt helppoa. 90-luvulla kukaan ei ollut kiinnostunut tällaisesta musiikista. Kun Accept 1997 siirtyi telakalle, Hoffmann alkoi valokuvata ammatikseen. Hoffmannin portfoliota tutkiessa huomaa, että mainos- ja lehtikuvien joukosta puuttuvat rockbändit, erityisesti Hoffmannin oma yhtye. Ei todellinen rokkari olisi voinut silloin kertoa käyvänsä muissa töissä. Menkää treenikämpille ja alkakaa harjoitella soittamista. Ja backstaget eivät ole visuaalisesti kovin houkuttelevia. Ihmiset ovat uudelleen kiinnostuneita siitä, se antaa itsevarmuutta. Uudet bändit eivät tunnu treenaavan. Luultavasti, vaikka se ei sinänsä ollut Acceptin juttu, Hoffmann naurahtaa. Ja vaikka Accept vie useamman kuukauden Hoffmannin vuodesta, kitaristi harjoittaa yhä siviiliammattiaan. Kaveri on yli viisikymppinen sähkömies, ei ole koskaan käynyt missään eikä ajatellut ikinä liittyvänsä uudestaan metallibändiin. Nykyään sama ryhmä tuo Acceptin keikoille omat lapsensa. Se on onneksi muuttunut. Hoffmannin kyläilymatka Pennsylvaniaan kotiutuneen Peter Baltesin luo johti jamisessioon, jonka laulajaksi haalittiin newjerseyläinen sähköasentaja Mark Tornillo. Emme odottaneet mitään, toivoimme, että kaikki menisi hyvin ja fanit pitäisivät uudesta Acceptista
All rights reserved. EA and the EA logo are trademarks of Electronic Arts Inc.. BioWare and the BioWare logo are trademarks of EA Internaational (Studio and Publishing) Ltd. © 2012 Lucasfilm Entertainment Company Ltd. Star Wars The Old Republic pc-peli Luo oma Star Wars -saagasi suositussa online-roolipelissä. Sisältää 30 päivää peliaikaa. 49.95 Saatavilla myös 60pv peliaikakortti 29.95 LIITY NYT LucasArts, the LucasArts logo, and STAR WARS and related properties are trademarks in the United States and/or in other countries of Lucasfilm Ltd. or Lucasfilm Ltd. and/or its affiliates
Toinen tärkeä seikka on, että käytämme nykyään D.D:n omaa studiota. D.D. Tällä tavalla rahat pysyvät omassa perheessä ja voimme käyttää studiotyöskentelyyn niin paljon aikaa kuin haluamme, Blitz perustelee. BiSnESMiEStEn tHrASHBänDi overkill on jauhanut thrash metalia yli 30 vuotta. Yhdysvaltain länsirannikon "Bay Arealle" oli muodostumassa varsinainen thrashpesäke, josta maailmalle sittemmin ponkaisivat muun muassa Exodus, Metallica ja Slayer. Totta kai me treidailimme demoja länsirannikolta ja totta kai joka ikinen. Kitaristi Dan Spitz muuten soitteli hetken verran Overkillissä ennen Anthraxin perustamista. Tärkein asia on, ettemme toista itseämme. Immortalis-levylle saimme uuden rumpalin, Ron Lipnickin. he saavat bändistä elantonsa ja manageroivat overkilliä itse. Verni ja Blitz Ellsworth ovat luottaneet thrash metaliin kaikki nämä vuodet ja esittävät musiikkiaan valtavalla vimmalla edelleen. menestyksen takana on positiivinen ajattelu. 22 inferno teksti vilho rajala i www.wreckingcrew.com Voitetut vastoinkäymiset Kun Overkill perustettiin, thrash metal oli vasta lähtökuopissaan. verni ovat ainoat jäljellä olevat perustajajäsenet. Vaikka musiikki on hetkellistä, Blitzin mukaan levyn nimeen haluttiin laajan kaaren tuntu. The Electric Age on Overkillin kuudestoista levy ja jatkaa kahden edeltäjänsä Immortalisin (2007) ja Ironboundin (2010) korkeatasoista sarjaa. T oissa kesän Tuskassa nähtiin Overkilliltä hämmästyttävän energinen thrashkeikka. Bändi perustettiin jo vuonna 1980. Itärannikon bändeissä oli siistiä se, että niillä kaikilla oli vahva annos hardcorea ja punkkia mukana. Anthrax tietenkin mekkaloi New Yorkissa, muttei suinkaan ollut ainoa idän thrashbändi. Laulaja Bobby "Blitz" Ellsworth, 52, on hyvillä mielin. The Electric Age -otsikko syntyi, kun Overkill-miehet pohtivat jonkinlaista metaforaa uralleen. Levynteko ei helpotu koskaan! Kai se olisi jo helpottunut, niin vitun pitkään me olemme tätä jo tehneet, laulaja sanoo ja räkättää makeasti päälle. Näitä jannuja on pakko ihailla. Hän on todella hyvä soittaja ja hänen ansiostaan me muutkin saimme ylimääräisen energiapiikin. Laaja Overkillin kaari on todellakin ollut. On ilahduttavaa, että tämä newjerseyläisbändi nähdään samoilla festareilla tulevanakin suvena. laulaja bobby "blitz" ellsWorth ja basisti d.d. Näillä kolmella levyllä olemme tainneet osua oikeisiin sointuihin, Blitz runoilee. Itärannikollakin tapahtui
Ellsworth havahtui kun Verniltä kysyttiin, miten Overkill on pysynyt kuvioissa niin pitkään. Verni antoi jokunen vuosi sitten Hollannissa haastattelua erään hotellin aulassa. Overkillin pitkän iän salaisuus on ollut toisaalta se, että bändi on aina etsinyt muutoksista positiiviset näkökulmat. Me ymmärsimme tilanteen aivan täysin. Oikeat huumeet Kuten todettua, keikalla Overkill on harvinaisen energinen bändi. Meillä on myös aina ollut kauniita koiria, jotka vievät isukin mielellään lenkille työpäivän päätteeksi. vastasi, että hän luottaa tasan yhteen ihmiseen, ja hän istuu tuossa ja lukee sanomalehteä, Blitz räkättää. Me ymmärsimme silloin, että thrash oli jälleen undergroundia, josta se oli lähtenytkin. Blitz Ellsworth ei ole pitkästä urastaan huolimatta koskaan tehnyt pitkän aikavälin suunnitelmia. "tämä on täydellistä elämää, jos todella rakastaa thrash metalia." thrashbändi otti bay area -soundista vaikutteita, mutta ehkä itärannikon bändit olivat uniikimpia, Blitz arvelee. Mutta me olemme puolet vuodesta pois kotoa, eikä se oikein käy laatuun, jos esimerkiksi vaimo odottaa lasta, Blitz hekottaa. Thrash metal on hänen huumeensa. inferno Overkill on yritys D.D. Meillä on hyvät huumeet! Ei vaan, kysymys on vain siitä että rakastamme tätä ja olemme addiktoituneet tähän. Laulaja jatkaa, että on tuntenut vain perheensä pitempään kuin Vernin. Esimerkiksi Sebastian Marino tuli vuonna 1999 treeneihin ja sanoi, että vaimo on raskaana, en voi jatkaa. Levymyynti kuitenkin putosi selvästi. Kun tällaiset näkökulmat kohtaavat, siitä syntyy kestävä yhtiökumppanuus, Blitz toteaa. Hyvä esimerkki Overkillin positiivisesta ajattelusta on se, että Blitzillä on yleisesti ankeaksi haukutusta 1990-luvusta vaihtoehtoinen näkemys. Pidän itsestäni huolta, mutta rakastan myös katsoa lätkää telkkarista ja juoda kaljaa! Blitz arvelee voivansa hyvin, koska tekee asioita joista nauttii. Kaikki eivät pysty tähän. D.D:n ja Blitzin bändikaverilista käsittää pitkälle toistakymmentä henkeä. Tämä on täydellistä elämää, jos todella rakastaa thrash metalia. Nimenomaan bisnestä Overkill tekee, kuten laulaja moneen kertaan muistuttaa. Silloin ei vielä ollut mitään skeneä. Managerointipäätös oli järkevä, koska sitä on nyt jatkunut 17 vuotta. Käyn myös salilla silloin tällöin. Tärkeintä oli saada hyvä levytyssopimus. Bändi päätti ryhtyä manageroimaan itseään. Tämä bändi haluaa voittaa kohtaamansa haasteet. Olemme oppineet, että mitä tahansa tapahtuukin, muutoksen suuntaan voi aina vaikuttaa itse, laulaja sanoo. Overkillissä on käynyt vuosien varrella melkoinen tuuli. Hän kuvailee Overkillin uran alkuvuosia yksinkertaisesti sanalla "kaaos". Totta kai me ymmärrämme tällaiset syyt. Sellaiselle pohjalle on helppo rakentaa bisnestä. Minulla oli polyyppeja äänihuulissa ja minun piti opetella oikea tekniikka, jotta ongelma hävisi. Blitzillä on oma toimisto, jossa hän hoitaa managerointiin liittyviä asioita ja tekee sanoituksia. Me tajusimme, että sillä tavalla pystymme pitämään kulut kurissa. Se on soittanut thrashiä kaikkialla, mihin vain on pyydetty. Tulevan kesän Tuskassa nähdään todennäköisesti salamoiva ja sähköinen thrashkeikka. Blitz Ellsworth istui viereisessä pöydässä, joi kahvia ja luki lehteä. Keikoilla kävi itse asiassa enemmän ihmisiä kuin ennen, koska kilpailua ei ollut! Jossain Ohion Cincinnatissa saattoi olla 1500 henkeä vuonna 23. Nykyään hän polttaa jonkin verran röökiä ja nauttii viskistä ja oluesta, mutta harva 52-vuotias on fyysisesti yhtä kovakuntoisen näköinen. Kaaoksesta tuli vuosien kuluessa vähän kontrolloidumpaa, mutta kaaosta se ehdottomasti oli. Kun sitten tulee tekstien teon aika, käyn niitä läpi kunnes pääsen jostakin vanhasta ideastani liikkeelle. Verni kuulemma ajattelee asioita hieman laajemmin. D.D. Minulla on nuorempi vaimo, laulaja nauraa. Vaikka Blitz Ellsworth sai vuonna 2002 lievän aivoinfarktin kesken keikan, meno ei ole hidastunut lainkaan. Blitzin mukaan bändi on aina tarttunut kaikkiin tilaisuuksiin, jotka sille on tarjottu. Emme tunteneet oikein ketään, mutta saimme lopulta bändiin tanskalaisen rumpalin nimeltä Sid Falck. 1996, kun 1980-luvulla samaan paikkaan tuli enintään 800 ihmistä. Bändi on tienannut jäsenilleen elannon jo 26 vuotta. D.D. Minulla on toimistossani lehtiötauluja, joihin kirjoitan ajatuksia ylös. Vuonna 1995 bändin silloinen managerisopimus purettiin hyvässä yhteisymmärryksessä. Pian huomasimme, että hän oli soittajana parempi kuin Rat. Nykyään lämmittelen ääntäni puolisen tuntia ennen jokaista keikkaa. Tajusimme, että tällaiset muutokset voivatkin kääntyä positiivisiksi. Hän kävi alkuaikoina laulutunneilla puolisen vuotta, koska kärsi ääniongelmista. Meillä on ollut aina näyttämisenhalua ja kilpailuviettiä. Kun olen Tuskan lavalla, minulle se on juuri sillä hetkellä paras keikka ikinä, Blitz sanoo. Tämän bändi oppi jo vuonna 1987, kun alkuperäinen rumpali Rat Skates lähti. Mutta on se ollut vaikeaakin! Varsinkin 1990-luvulla bisneksessä oli liikkeellä paljon huijareita. Mistä ihmeestä energiaa riittää. Nykyään on ties mitä Zen of Screaming -opuksia, mutta 1980-luvulla kukaan ei tiennyt, miten laulaa metallibändissä "oikein". Mitä huumeisiin tulee, Blitz kokeili nuorempana kaikkea, muttei koskaan kuulemma ottanut samaa kamaa toista kertaa. Miehen lauluääni on täysin ainutlaatuinen
Kappaleiden pituuksista kieltämättä huomautetaan lähes joka arvostelussa. Kappaleemme kertovat todellisista asioista, emmekä mässäile esimerkiksi lääketieteellisillä termeillä. Sotateemoista kirjoittaminen death metaliin tuntuu luonnolliselta. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan luoda Decayingistä sotabändin kuvaa, vaan muutkin teemat kelpaavat, kunhan inspistä löytyy. suhteellisen kokemattomista nuorukaisista koostuva bändi hoitaa hommansa varmoin ottein. tarinoita teksti kari koskinen www.mYspace.com/decaYingofficial taistelukentiltä den sisään olemme julkaisseet kaksi tunnin mittaista albumia ja uuttakin on tuloillaan, eli ideoista ei ole puutetta. Vuo- maailma täynnä sotaa Encirclementin sanoituksissa käsitellään molempia maailmansotia. Kolmikon täydentävät kitaristi Henri Hirvonen ja rumpali Benjam Lahdenpää. Yksi syy tähän on doom metalin vaikutus ja riffien runsas määrä emmekä halua luopua kummastakaan, Matias painottaa. E sikoislevy Devastate (2011) koostui kahdesta ensimmäisestä demosta, joten tuore Encirclement on ryhmän ensimmäinen täysiverinen studioalbumi. Inspiraatio lähti doomista ja stoner doomista, mutta etenkin Asphyxin näkeminen Jalometallissa vuotta aiemmin vaikutti musiikkiimme huomattavasti. Aiheiksi on valikoitu muun muassa Verdunin ja Sommen taistelut sekä talvisodan melskeet, mutta mukana on myös muunlaista pohdintaa. Kitaristi-laulaja ja johtohahmo Matias Nastolin sai luvan kertoa sooloprojektina käynnistyneestä bändistään tarkemmin. Esimerkiksi Libyan konfliktin aikaan me- 24 inferno. Muutamaan otteeseen lisätrimmaus olisi ehkä ollut kohdallaan, mutta pääosin olemme tyytyväisiä. Encirclement kulkee esikuviensa jäljillä, ja sota-aiheita käsittelevät sanoitukset tuovat mieleen Hail of Bulletsin teemat. Todennäköisesti meitä kutsutaan tämän tietyn hollantilaisen yhtyeen "klooniksi" jatkossakin, ja joku voi myös väittää, että sotateemat ja politiikka on jo käytetty puhki. Osittain kappaleet venyvät hyvinkin pitkiksi, mistä on annettu myös kritiikkiä. Kyseessä on valmis paketti vakuuttavaa death/doom metalia, jota ruoditaan tarkemmin myös tämän lehden arviosivuilla. Encirclementillä keskipituus on yli kuusi minuuttia, ja onhan se tavanomaisesta poikkeavaa. Decaying on ensimmäinen kunnon bändini, ja alun perin tarkoituksena oli tehdä hitaampaa ja murskaavaa death metalia, eikä niinkään tätä nopeampaa Bolt Thrower/Death/ Asphyx -tyylistä tavaraa. Esimerkiksi Devastatella pisimmät vedot ovat lätyn parasta antia. loppukesästä 2010 perustettu kotimainen decaYing on julkaissut nopeaan tahtiin hyvän satsin vanhan liiton sota-aiheista death metalia. Mutta ei se haittaa, sillä mielestäni musiikkimme eroaa death metalin valtavirrasta. Väitetään, että meillä on vapaa ja puolueeton media, mutta välillä siltä ei todellakaan näytä. Koin että Sommen ja Verdunin taistelut ovat jääneet unohduksiin, ja mielestäni kaikkien tulisi tuntea ne vähintään nimeltä. Public Enlightenment ottaa kantaa mediaan ja uutistoimistojen pumppaamaan propagandaan
Jos ammatikseen äänitystöitä tekevä kysyisi, millä vehkeillä albumi on rumpuja lukuun ottamatta tehty, en kehtaisi vastata. Säästöt niistä eivät ole merkittäviä. Olisihan se mukavaa, jos joku muu hoitaisi paketin kasaan. Jos katsoo maailman tapahtumia, pistää miettimään, minkä takia täällä ollaan viemässä asevoimia alas. Tällä menolla meillä on olemassa vain paraatiarmeija, eikä iskukykyä jää läheskään tarpeeksi. Omin voimin Encirclement on nauhoitettu rumpuja lukuun ottamatta omin voimin, mikä oli Matiaksen mukaan pääasiassa kustannuskysymys. Koen puolustusvoimat hyvin tärkeäksi asiaksi, jota pitäisi pystyä pitämään yllä. Nykytilanne on kuitenkin hyvä, sillä saamme tehtyä laadukasta jälkeä itsekin. Kunhan palvelus on kaikilta ohi ja basisti hommattu, niin tarkoitus olisi tehdä keikkoja Suomessa ja ulkomailla. TOIMITUSKULUT) ENNAKKOLIPUT: TIKETTI & LIPPUPALVELU LIPUT PORTILTA: 3PV 130, 1PV 75 (MIKÄLI JÄLJELLÄ) 29.6.-1.7.2012 SUVILAHTI, HELSINKI · LIPUT MYYNNISSÄ NYT. Töitä oli uskomattoman paljon, ja hoidin itse miksauksen, masteroinnin ja tuottamisen. From the Cradle to the Grave puolestaan on kannanotto ääriliikkeitä vastaan, vaikkakin sen voi yhdistää myös siihen, mitä Euroopassa tapahtui 40-luvulla. Toivomme toki saavamme pikkuhiljaa jalansijaa täällä Suomessakin. Yleinen asevelvollisuus on toimiva ratkaisu jatkossakin, mutta armeijaa pitäisi nykyaikaistaa ja kehittää rankalla kädellä. Koska koulutusta asiaan ei ole, tuli töppäiltyäkin enemmän kuin laki sallii. Näillä näkymin hommat jatkuvat samaan malliin myös tulevaisuudessa, sillä puolalaisen Hellthrasherin resurssit ovat rajalliset. Nykyään musiikin saaminen "pinnalle" on paljolti tuurista ja promoamisesta kiinni. En kuitenkaan usko, että jatkamme enää kauaa ilman ulkopuolista apua. "väitetään, että meillä on vapaa ja puolueeton media, mutta välillä siltä ei todellakaan näytä." diapropagandan määrä oli käsinkosketeltavissa. Aseet vanhenevat ja uutta kaivattaisiin tilalle. Onko meillä sodan syttyessä edes resursseja jakaa toimivia aseita reserville. Alokaskausi on ohitse ja aika on mennyt nopeasti. Suuret leikkaukset häiritsevät minua, sillä asevoimat heikentyvät lähivuosina huomattavasti. Varuskuntien lakkautukset ovat pääosin selitettävissä, vaikka muutamat tapaukset ihmetyttävätkin. Tuskinpa puolesta vuodesta saa paljoakaan ammennettua, mutta kiinnostukseni sotahistoriaan on pysynyt toki ennallaan. Olemme soittaneet vasta yhden epävirallisen keikan, ja voin sanoa, että monet kappaleistamme tulevat murhaamaan livenä. WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI. Hiljattain pinnalle noussut keskustelu varuskuntien lakkauttamisesta ja pakollisesta asevelvollisuudesta herättää Matiakselta jo kärkevämmät kommentit. Henri ja minä aloitimme tosiaan intin viime tammikuussa. Eli käykää kaikki vanhan koulukunnan death metalin ystävät tsekkaamassa yhtye ja levittäkää sanaa! MEGADETH·MINISTRY·LAMB OF GOD APOCALYPTICA·SONATA ARCTICA·SABATON·EDGUY TRIVIUM·BEHEMOTH·OVERKILL·NAPALM DEATH HATEBREED·SUICIDE SILENCE·MOKOMA INSOMNIUM·SAINT VITUS·ARCTURUS·BARONESS SWALLOW THE SUN·ANIMALS AS LEADERS LOCK UP·TEXTURES·SKELETONWITCH·SUIDAKRA PROFANE OMEN·THE MAN-EATING TREE AMORAL·METSATOLL·HORNA·DEMIGOD·A.R.G. Lopputulos on kuitenkin toimiva, ja se on ainoa merkitsevä asia. WINTERWOLF·VICTIMS·UNKIND·AFGRUND FINAL ASSAULT·FOR THE IMPERIUM JESS & THE ANCIENT ONES·CORPSESSED·INFERIA VORUM·ONE MORNING LEFT·BOB MALMSTROM RAMIN KUNTOPOLKU LISÄÄ BÄNDEJÄ JULKAISTAAN KEVÄÄN KULUESSA ENNAKKOLIPUN HINNAT: 3PV 115, 1PV 65 (+ MAHD. Parhaillaan menossa olevasta asepalveluksesta ei ole sen suurempaa inspiraatiota luvassa. Yritämme myös julkaista vuoden lopussa uuden ep:n, tai jotain vastaavaa. Bändejä on paljon, mutta tähän mennessä olemme onnistuneet musiikkimme kanssa hyvin. Parhaillaan menossa olevat armeijakiireet rajoittavat keikkailua, mutta tulevaisuudessa bändi olisi tarkoitus saada myös lavoille rähjäämään
Sitä ei ole tapahtunut koskaan ennen. Niitä puljataan vähän aikaa edestakaisin ja keksitään vielä jotain muuta, ja kohta biisi on valmis. Meidän piti odottaa tulevaisuutta, että saimme idean toteutettua, kitaristi nauraa. Nyt kun oli aikaa, teimme enemmän biisejä kuin levylle lopulta tuli. Täällä on flippereitä, baari, biljardipöytä, kikkeripöytä ja ties mitä. Bändi halusi keskittyä The Fatal Feastiin aiempaa paremmin, koska bändi solmi vastikään sopimuksen Nuclear Blastin kanssa. Meillä oli kolmen levyn diili ja se tuli täyteen. Sanoituksista vastaa pääasiassa laulaja Tony Foresta. Uusi diili sai meidät tekemään kaiken entistä intensiivisemmin, Ryan Waste sanoo. Minä ehdin syödä samassa ajassa yhden palasen. Ei ego-ongelmia Municipal Waste perustettiin vuosituhannen taitteessa. Safka on oikeasti helvetin hyvää, Waste kertoo. Levy-yhtiö oli heti bändin ideassa mukana. Tällainen ytimekkyys sopii Municipal Wasten tyyliin, sillä bändin uuden levyn kuudestatoista kappaleesta vain neljä kipuaa yli kolmen minuutin. bändi haluaa pysytellä spontaanina ja arvaamattomana. yLLy ätEM J ArUUSAJAn AV K itaristi Ryan waste on niitä haastateltavia, joilta on turha odotella kovin pitkiä monologeja vastauksiksi. Siellä myydään metallibändien mukaan nimettyjä annoksia ja meidänkin nimikkoburgereitamme. Levy-yhtiö tuntuu myös tajuavan, mistä Municipal Wastessä on kysymys. Olen täysin tyytyväinen kaikkiin aiempiinkin levyihimme, mutta niitä ei ole kiva tehdä kiireessä. Yhdellä kaverilla on heavy metal -burgerkärry nimeltä Grill 'em All. Siinä missä bändit yleensä järjestävät meet'n'greet-tapahtumia, Municipal Waste järjesti meet'n'eatin. En voi valittaa. Kolme edellistä levyä julkaisi Earache, joten sekä hartiat että odotukset ovat nyt isommat. Siihen aikaan thrash metal ei todellakaan ollut kovin kovassa kurssissa, vaikka merkkejä tyylisuunnan paluusta alkoi olla 26 inferno. On parempi luottaa vaistoihinsa. Grillibileet waste-tyyliin Aika moni Earachelta lähtenyt bändi on jälkeenpäin sanonut yhtiön toiminnasta julkisesti suorat sanat. Usein joko minulla tai Philillä on riffi, johon toisella on hyvä jatkoriffi. Kisassa asettui aina yksi nälkäinen fani jokaista Municipal Waste -jäsentä vastaan. Bändiin kuuluu myös rumpali Dave Witte. Hyvän kohtelun lisäksi Waste on tyytyväinen siihen, että Nuclear Blast hoitaa hommansa tehokkaan ammattimaisesti. Municipal Waste ei halua käyttää liikaa harkintaa. Nyt tuli aika katsoa isompia kuvioita, Ryan Waste sanoo. Ryan Wasten mukaan levyn hyvällä tavalla hölmöä avaruusteemaa on hahmoteltu jo kymmenisen vuotta. Minua kohdellaan kuin kuningasta. Biisit saattavat syntyä kirjaimellisesti viidessä minuutissa. Municipal Wasten musiikki syntyy enimmäkseen Ryan Wasten ja Phil "Landphil" Hallin yhteistyönä. Ei meillä jäänyt siitä huonoja fiiliksiä, olemme yhä kavereita Earachen tyyppien kanssa. teksti vilho rajala i kuva sam scott hunter i www.facethewaste.com reipasta crossoverhenkistä thrashiä paiskova municipal waste kypsytteli the fatal feast -levyn konseptia kymmenen vuotta. Kitaristi tekee haastattelua Nuclear Blastin toimistolta ja kehuu, että hienolta näyttää. Minun vastustajani veti purilaisen jossain minuutissa naamariin. Bändi on tehnyt neljä aiempaa levyään kiertueaikataulujen tiukassa puristuksessa. Siis vähän samaan tapaan kuin Profane Omen järjestää jokakesäiset grillibileet. Hyvä esimerkki tästä oli helmikuinen fanitapahtuma Los Angelesissa. The Fatal Feastiä varten otettiin peräti vuosi vapaata. Mies alkaa useimmiten vastata jo ennen kuin hämäläistoimittaja on päässyt kysymyksen loppuun ja tarjoilee mietteensä muutaman lauseen mittaisina. Meet'n'eatissä järjestettiin uuden levyn hengessä syömiskilpailu, jonka fanit tietenkin voittivat. The Fatal Feastin alaotsikko on Waste in Space. Municipal Waste on toista maata
Sillä tavalla musiikki pysyy tuoreena. Soitamme pohjat aina livenä purkkiin. Eivät ollenkaan. Mitään crossoveria ei ollut. Vielä! sä enemmän. Soihtua kantoivat etulinjassa vanhat nimet kuten Testament ja Kreator. Millaisia ohjeita Ryan Waste antaa suomalaiselle festarikansalle. Mistä Ryan Waste kavereineen keksi perustaa thrashbändin. Se oli täysin luonnollista. Ei huijausta, Ryan Waste linjaa. Kuinka paljon Ryan Waste voi juoda alkoholia ennen keikkaa. Me emme suunnittele keikkoja etukäteen, ne vain tapahtuvat. Toimimme erittäin tehokkaasti emmekä tee mitään turhaan. Se on tärkeintä, että on intensiivinen meininki! Pahoja lavatapaturmia bändille ei ole kuulemma sattunut, vaikka touhu oli esimerkiksi vuoden 2008 Provinssirockissa sangen hurjan näköistä. Kaiken synkkyyden keskellä Municipal Waste on mainio valopilkku. Minä lyön aina hampaani mikrofoniin ja se tuntuu todella vittumaiselta, mutta mitään sen vakavampaa ei ole ollut. 1990-luvun lopulla kaikki vetivät joko jotain kovien jätkien hardcorea tai sitten indiepoppia. Ihmiset olivat nälkäisiä tämäntyyliselle musiikille, kitaristi kiteyttää. Me emme käytä levynteossa mitään klikkiraitoja. Luulen, että fanit telovat itseään paljon meitä pahemmin. On tärkeää soittaa muitakin musiikkityylejä kuin tätä. Spontaanius pätee niin levyllä kuin lavallakin. Ovatko tällaiset sivuprojektit aiheuttaneet kitkaa pääbändin toimintaan. Bändi ei tietenkään alkuvaiheessa uskonut, että siitä kasvaisi kansainvälisesti tunnettu kestonimi, joka tekee vähän yli kymmenessä vuodessa viisi levyä. Tämä ei tarkoita, että bändi hoitaisi hommansa hutiloiden. Me olemme kuin kone. Keikat ovat joskus menneet vähän liiankin promillepitoisiksi, mutta Wasten mukaan niiden hyvä puoli on se, että bändi ei itse muista mitään. Livenä hetkessä eläminen korostuu. Olin kuunnellut tämäntyylistä musiikkia koko nuoruuteni. Heti bändin ensimmäisillä keikoilla oli hyvin väkeä ja yleisö loikki lavalta. Ei meillä ole mitään mustasukkaisuutta näistä hommista, Waste vannoo. Äänitämme kaikki treenimmekin. Ryan Wasten mukaan Municipal Waste jatkaa tasan niin kauan kuin touhu pysyy hauskana. näkyvillä. Merkittävä osa Municipal Wasten biiseistä kertoo ryyppäämisestä. Kitaristi sanoo, että Municipal Waste on pohjimmiltaan erittäin ammattimainen yhtye. Vaikka olemme saaneet ihan hyvin menestystä, se ei ole noussut päähän. Minulla on heavy metal -bändi nimeltä Volture ja rumpalillamme on punkbändi. Soittaminen olisi liian helppoa jos olisin selvin päin! Haen tällä tavalla haasteita, kitaristi nauraa. Olkaa varuillanne! haasteita soittoon Spontaani ja arvaamaton, elämäniloinen meininki on metallipiireissä valitettavan harvinainen ilmiö. Municipal Waste vaikuttaa yhtyeeltä, jossa egoongelmat ovat täysin tuntematon käsite. Emme arvanneet, että tämä jatkuisi näin pitkään, mutta mikäs tässä! Basisti Phil Hallilla on Cannabis Corpse -niminen death metal -bändi, joka on käynyt Suomessakin kaksi kertaa. Olen lahjakas ryypiskelijä! Kyllä siinä aina vähintään viisi kaljaa menee ennen kuin lavalle noustaan, yleen- "soittaMinen olisi liian helppoa selvin päin!" inferno 27. Ryan Waste pani pian merkille, että ihmiset olivat kaivanneet Municipal Wasten tyylistä, hauskaa ja aggressiivista musiikkia. Municipal Waste saapuu ensi elokuussa Jalometalliin keikalle. Ryan Wasten mukaan bändi nauttii siitä, että yleisö osallistuu show'hun esimerkiksi kapuamalla lavalle
Minä henkilökohtaisesti en niele sitä laisinkaan, mies lopulta toteaa kohteliaasti. Jaz Coleman suhtautuu koko asiaan varsin välinpitämättömästi ja toistaa julkisuuden aiheuttavan hänelle epämukavuutta. Hän kertoo, kuinka omien periaatteiden seuraaminen ja totuuden peräänkuuluttaminen ovat vaikuttaneet henkilökohtaiseen elämään. Senhän Uuden Amerikkalaisen Vuosituhannen projekti heille antoi, eikö niin. 9/11:n jälkeen, Patriot Act -lakimuutoksen myötä, voimme nähdä todellisen kansalaisoikeuksiemme murenemisen. Ne ovat valottaneet hänen näkökulmaansa lännen ja muun maailman välisestä suhteesta ja valtapolitiikan suorista seurauksista sekä ihmiskunnalle että sen asuttamalle planeetalle. Valtavirran Hollywood ei välttämättä olekaan oikea paikka ihmiselle, joka sanoo "painuvansa aina välillä jonnekin vittuun, kun homma menee liian oudoksi". Kiihtyneessä tilassa Colemanin silmät ovat mustat, terävät piikit. Mustien, paksujen hiusten alta pilkottavat tuuheat, hyvin tummat kulmakarvat, jotka kurtistuvat helposti. Hän luettelee fyysikkojen esiintuomia ristiriitoja korottaen ääntänsä. Eikö tuo kuitenkin ole islamistifanaatikkojen tietynlaista aliarvioimista. Hetkinen, sinua on pyydetty näyttelemään Batmaniin. Hän on selvästi tuohtunut. Minulla on ystäviä, jotka lentävät 747-koneita, eivätkä he usko kuuna päivänä, että ne pikku paskiaiset olisivat pystyneet siihen. Kun hän yltyy huutamaan tai nauramaan (Colemanin nauru on varsin intensiivinen HAHAHA!), hänen silmänsä tummuvat entisestään. Aloitetaan yhteiskunnan arvista. Kyllä. Uskotko, että maailmamme on perusteellisesti muuttunut. Tunnin kestävä juttutuokiomme saa ajoittain absurdeja sävyjä. Brzezinskin mukaan suuren yleisön tuki voidaan voittaa vain suurilla tapahtumilla. Sen takia todennäköisesti aion kieltäytyä siitä Jokerin roolista. Kuuntelen ja nyökkäilen, annan Colemanin voittaa tämän erän. teksti riitta itäkYlä i kuva jana blomqvist i www.killingjoke.com UUSIULJAS MAAiLMA J az Coleman on perinyt bangladeshilaiselta äidiltään "perusbrittiä" astetta tummemman ulkonäön. Mies istuu nojatuolissaan ja korottaa välillä ääntänsä. Voin mennä alakertaan aamutakissa. Ne iskevät kuulijan tajuntaan ja repivät tietämättömyyden suojaavan peiton säälimättä auki. Coleman kertoo seuranneensa Jimmy Carterin entisen neuvonantajan Zbigniev Brzezinskin kirjoituksia 14-vuotiaasta saakka. se tarttuu muihin kuin tuli." killing joke ja vallankumous vuosimallia mmXii. maailma on näyttämö Mennään Colemanin ja Killing Joken omiin traumoihin kuitenkin vasta myöhemmin. 9/11:n jälkeen se on, olkaamme rehellisiä. Julkisuus ja "julkkis"-suus aiheuttavat hänessä jopa angstia. Mies muistelee erästäkin tuttua tarjoilijatätiä vuosien takaa, ja olo on selvästi kotoisa. Oma veli koki Colemanin mielipiteet liian radikaaleiksi. 28 inferno. Kaikki muut sanoivat aina, että mennään nyt kerrankin jonnekin muualle, mutta nyt kun tämä on ainoa mesta, jossa voi vielä polttaa, kaikki sanovatkin taas että "eiku hei mennään Columbiaan"! HAHAHA! Mikään bowiemainen erikoisuudentavoittelija tai rocktähti mies ei kuitenkaan ole. Luuletko sinä muka rehellisesti, että.... Colemanin tummat silmät tuijottavat toimittajaa tiukasti. kunhan keskityt itseesi ja luot muutoksen itsessäsi. Killing Joke ilmaantui kosmokseen 70-luvun lopulla Notting Hillissä, melkein kulman takana Columbia-hotellista, jossa mies nyt vuonna 2012 (MMXII) jakaa haastatteluja. Mitä jos he pystyivätkin siihen, mitä jos heillä oli aivan helvetin hyviä lentäjiä. Siihen liittyy liikaa mieltä häiritseviä kysymyksiä. Tulimme tänne aina myöhäisillan drinkille. Jaz Coleman on elänyt niin tapahtumarikkaan elämän Britanniasta Islannin ja Euroopan kautta Uuteen Seelantiin, Killing Jokesta mystikoksi, punkrokkarista ooppera- ja sinfoniasäveltäjäksi , että anekdootteja ja vihjeitä elon kaaoksesta ehtii tipahdella pelkän lyhykäisenkin tapaamisen aikana varsin säännöllisin väliajoin. Hän heitti teoreettisena esimerkkinä "uuden Pearl Harbourin", mistä Coleman nyt vetää johtopäätöksensä. Nyt hän on kuitenkin taas Lontoossa, taas yhtä "traumaattista" levyntekoprosessia rikkaampana. "älä huolehdi muista
"uskon enemmän ihmisen perimmäiseen korruptioon kuin hänen kykyynsä saada aikaan positiivinen Muutos." inferno 29
Hän pitää pienen tauon ja taitaa hetken pohtia, kuinka paljon haluaa toimittajalle kertoa. "Minä Murtauduin apteekkeihin 16-vuotiaana. Absolute Dissent -levystä ja sen paranoian ja vihan sekaisesta nyrkinheristelystä on kulunut vasta parisen vuotta, ja juuri kun kuulijat ovat toipumassa, Killing Joke iskee uudestaan. Mutta tuohan on vain merkki laajemmasta oireesta ja siitä, kuinka suuri yleisö ei yksinkertaisesti halua tietää. Mmmm, kuuluu säälivä äännähdys nojatuolista. En itse asiassa ollenkaan. Ja sitä minä olen yksi näytös päättyy... Jos mies pystyy näin intensiiviseen suoritukseen hotellihuoneensa nojatuolista käsin, tuskin maltan odottaa, minkälaisena ihmisenä poistun seuraavalta Killing Joken varsinaiselta keikalta. Halusin kokea mahdollisimman paljon tätä maailmaa. Halusin nähdä, onko se totta vai ei. Hän viittaa vanhoihin myytteihin, hinduisimiin ja ennen kaikkea ruusuristiläisyyteen. Eivät ne öljyn poraamista lopettaa aio! Ääni kohoaa taas. Tämä kansainvälinen petos, joka on onnistunut harhauttamaan meitä kahden viime vuosisadan ajan... Sitten hän tuntuu päättävän sittenkin haluavansa vähän selittää. Aivan kuten sinä. Eikö sinusta tunnu, että ihmiset valittavat nyt, mutta kun tilanne paranee taloudel30 inferno. MMXII kertoo tästä. Kun olin 16-vuotias, päätin tietoisesti, että haluan nähdä magiaa. Ellei jokin saa niitä lopettamaan! (tauko) Joten ei. Coleman on kuitenkin onnistunut muuttamaan mietteensä aktiiviseksi elämäntavaksi, ja tämä jos jokin on kunnioitettavaa. onhan tämä ollut aika pitkä matka." Yritin näyttää hänelle Zeitgeist-elokuvan... Hän vetää esimerkiksi Kioton ilmastosopimuksen, jonka suhteen kukaan ei ole oikeasti vakavissaan. En minä usko ihmiseen. Halusin nähdä yliluonnollisten asioiden tapahtuvan. Näin. Mutta se on minun henkilökohtainen makuni, enkä minä tai Killing Joke aio ruveta saarnaamaan. En. Ei siksi, että se mitä Coleman sanoo, olisi jotenkin ennenkuulumatonta tai uutta mutta tapa, jolla hän sen sanoo, on. Näin on, joudun myöntämään. Olekin. Olen tutkinut parhaan kykyni mukaan jokaista magian perinnettä shamanismista Wiccaan ja hermetismistä ruusuristiläisyyteen, sekä myös myöhempiä versioita kaaosmagiasta ja muita uusia systeemejä. Samoin on öljyn poraamisen laita. Hän lisää sitten terävästi: Raa'alle heräämiselle. Tiedostaen. Olen ruusuristiläinen. Asioiden radikaali muutos voi pelottaa ja vaikuttaa kaiken lopulta. Jotta pystyt muodostamaan asiasta minkäänlaisia mielipiteitä, pidit niistä tai et. Occupy Wall Street ja kaikki se... on alkua. Änkytän sitten epätoivoisesti jotain omasta henkilökohtaisesta halustani oppia asiasta lisää. En oikeastaan. Mitään uutta ei kuitenkaan synny ennen vanhan tuhoa. Kaikkihan me näitä asioita mietimme; sitä, kuinka voisimme aktiivisesti muuttaa itseämme ja ympäröivää maailmaamme. Hän ei halua tietää. Menneisyyden ennustukset ovat käymässä toteen, ja Jaz Coleman puhuu taas maailmanlopusta ja sen uudesta alusta. No, joka tapauksessa, hän ei suostunut katsomaan edes kahta minuuttia. Koska ihmiseen ei voi luottaa, uuden alun on tultava ihmisen ulkopuolelta. Emme puhuneet toisillemme kahteen vuoteen. Huoneeseen laskeutuu merkitystä täynnä oleva hiljaisuus. Levy on nimetty armo(ttoma)n vuotemme 2012 mukaan. Coleman katsoo minuun tummilla silmillään eikä sano hetkeen mitään. Coleman katsoo minuun kuin pettynyt opettaja ja jatkaa sitten. Eivät ne lopeta. En olekaan, mutta en myöskään ole väittänyt omaavani asiasta mielipidettä. Jaz Coleman maalailee eteeni kaoottisia aikoja. Tästä pääsemme planeettamme muutoksiin, geofyysiseen tulevaisuuteen, mantereiden liikkumisiin, tulviin ja niin edelleen. Uskotko sinä muka ihmisiin. En. lisesti, he palaavat arkeen, ostavat uuden telkkarin ja ovat taas hiljaa. Elämme nyt lopunaikoja, synkkyyden aikakautta, jonka päätyttyä koittaa kultainen aamunkoitto. Uskon enemmän ihmisen perimmäiseen korruptioon kuin hänen kykyynsä saada aikaan positiivinen muutos. Et ole tutkinut asiaa tarpeeksi, joten et pysty tekemään asiasta tietoon nojaavia päätöksiä, koska et ole tehnyt taustatyötä. Miten sinä luulet, että tämä syvä muutos saadaan aikaan. Miksei. Viimeksi mainittu on muuten olennainen osa Killing Joken viestiä on tärkeää huomata, että levyn nimi ei suinkaan ole "The Apocalypse", vaikka joku bändin jäsenistä olikin sitä kuulemma ehdottanut. Rosenkreutzin filosofia on pysynyt minussa ja tuntuu olevan minulle sitä läheisempi, mitä vanhemmaksi tulen. Sama elokuva oli puheenaiheenamme parisen vuotta sitten puhelimessa, mutta joudun yhä pudistamaan päätäni. Sama teema jatkuu: maailman tila nyt, maailman tila huomenna. Haastateltava painottaa seuraavia sanoja korostetun hitaasti: Eikö. jonka sinä kai olet jo nähnyt. Tiedän. Uskotko todellakin ihmiskuntaan. Olen opiskellut näitä kaikkia aika intensiivisesti. Mistä sitten? ...ja toinen alkaa Kun Jaz Coleman rupeaa puhumaan tulevaisuudestamme, minusta tulee oppilas ja hotellihuoneen rähjäinen nojatuoli muuttuu valtaistuimeksi. Lain tulee olla ihmistä korkeampi, koska ihmiseen ei ole luottaminen. No, sinun pitäisi. heräämiselle. Ihmisten... Hän sanoi, että väite siitä, että Yhdysvaltojen hallitus oli mukana moisessa tapahtumassa, on pahempaa kuin juutalaisten holokaustin kiistäminen. Mutta sinä et kuitenkaan puhu maailmanlopusta
HAHAHAHA!. Tai ilkikurinen pikkupoika. Hän vetää sivulokerosta esiin sinivalkoisen kunniamerkin. puuhaillut Killing Joken takana ja silloin kun en ole Killing Jokessa ja silloin kun olen Killing Jokessa. Minä kauhistunut nainen, Jaz Coleman Saatana. Sori nyt, että nauran, mutta tuo jos mikä on aikamoinen kosminen vitsi. Coleman kikattaa nyt itsekin. (tauko) Sama homma kiertueiden kanssa. Miksi ihmeessä. HAHAHAHA! Äläs nyt, sinun täytyy oppia näkemään kaiken KOSMINEN VITSI! Nauti nauramisesta! HAHAHA! Koko haastattelu on keikkunut välillä todellisuuden ja jonkin hieman hämärämmän rajamailla. Jos rundaat Killing Joken kanssa, ansaitset sulan hattuusi. Me lyömme vetoa siitä, kuka hajoaa ensimmäisenä. Tarvitset vahvan staminan taistellaksesi Killing Jokessa. Tämä, kuten osaat kuvitella, on varsin väsyttävää. Jos selviät, sinua kunnioittaa joka ikinen rundicrew maailmassa. Mutta miksi. Yeah. Tajuatko. Koska olemme sairaita. Voi, ehdottomasti. Pyöreän pöydän ritari Albumit ovat aina traumaattisia, mutta tämän täytyi olla kyllä yksi kaikkein traumaattisimmista, sanoo Jaz Coleman tyynesti. Tiedän. Onhan tämä ollut aika pitkä matka. Hetkinen, sinut on aateloitu. Mies räjähtää huutonauruun. Tuijotamme kumpikin varsin arvokkaalta näyttävää kunniamerkkiä. En ole varma, kumpi. Tirskahdan anteeksipyydellen nauruun. jaahas, no, minulla on kuule nyt entistä vähemmän luottamusta ihmiskuntaa kohtaan. Jossain vaiheessa keskusteluamme mies mainitsee melkein huomaamatta Ranskan valtiolta saamansa ritarinarvon. Kolme soundijätkää kaatui. Jaz Colemanin silmät leiskuvat mustaa tulta. Jaa. Killing Joke on siis osa sitä. Katselen legendaarisen Killing Joken solistia edessäni. Hymyilen Colemanille, mutta hän katsoo minuun tiukkana takaisin. Kuinka tämä voi tapahtua minulle. Koska se on hauskaa. Minä murtauduin apteekkeihin 16-vuotiaana. Se tarkoittaa, että olet aika helvetin kova motherfucker. Tilanne on muuttunut roolileikiksi. Se tarkoittaa, että kestät psykologista ja henkistä kidutusta fyysisen lisäksi. No tuo kuulostaa... Siellä lojuu aukinainen salkku. Oloni alkaa kallistua surrealismin puolelle miehen hypistellessä merkkiään ylpeänä käsissään ja todetessaan selvästi ylpeänä: Lapseni eivät uskoneet minua. Ne ovat aina pitkiä totaalisten erimielisyyksien ja yhteentörmäysten prosesseja. Jaz Coleman nousee nojatuolistaan ja astelee pöydän luo. Koska me ilahdumme nähdessämme jonkun putoavan. Saamme suurta nautintoa, kun näemme asioiden menevän vituilleen. Se on jatkuvaa opiskelua. Kysy keneltä tahansa crew-tyypiltä, Motörheadin tai minkä tahansa tämän planeetan bändin crew'ltä. Tällä levyllä oli kolme uhria, hän lisää tahallisen dramaattisesti pilke silmäkulmassaan. Joudun peruuttamaan hieman, uskomatta korviani
Suurin huoleni oli, 32. Kappaleet ovat vahvoja, mutta tuotanto on todella hengetön, tai tylsä, kuten sanoit, eikä levy ole Urdin tapaan eläväinen ja sävykäs. Äh, en viitsi ajatella asiaa liikaa tai joudun pian jyrsimään käteni irti. KirOSAnA N orjalaisen Borknagarin ura on täynnä laadukkaita levyjä, joista muistetaan useimmiten mainita bändin eponyymi ensilevytys (1996), jolla yhtye esitti vielä hyvinkin kansallisromanttista ja black metal -pohjaista musiikkia, sekä bändin soundin suuntaa eeppisemmille ja progressiivisemmille laduille kääntänyt mestariteos Quintessence (2000). inferno Ei tuhnusoundeja Mikäs Urdilla on tykitellessä, sillä yhtyeestä löytyy kolme pätevää vokalistia (ICS Vortex, Lazare ja Vintersorg), kaksi rutinoitunutta kitaristia sekä hiljattain Soulfly'hun loikannut rumpali David Kinkade. Musiikkimme on niin monimutkaista ja moniulotteista, että kaiken täytyy osua studiossa nappiin, jotta lopputulos olisi kiitettävä. Brun sanoo. nyt uudelleensyntynyt bändi soi kuitenkin mahdollisesti uransa parhaalla albumilla. Urdilla huomion vievät huikealla tavalla hyödynnetyt vokalistit, jotka nostavat omaperäisine äänineen levyn paikoin odottamattoman korkeisiin sfääreihin. Nyt saimme aikaiseksi soundin, joka tuntuu olevan aivan eri maailmasta kuin aiemmilla levyillämme kiitos tästä nerokkaalle Jens Bogrenille ja Fascination Street -studiolle, yhtyeen perustaja, kitaristi ja biisintekijä Øystein G. Olen ehkä liian lähellä musiikkiamme, joten se mahdollisesti vaikuttaa tapaani kuulla levyjämme. Olen rehellisesti sitä mieltä, että osa levyistämme ei toimi toivotulla tavalla heikon tuotannon vuoksi. kuinka tämä on mahdollista? EiOLE AMMAttiMAiSUUS Alkaneen vuosituhannen ajan yhtye on vakiinnuttanut tyyliään ja putkautellut ulos tasokasta tavaraa, kunnes pakka hajosi lähes kuolettavan tylsällä ja sieluttomalla Universalilla. Voin samastua mielipiteeseesi. Olen ylpeä jokaisesta laulusta, jonka olemme koskaan saaneet aikaiseksi, mutta vasta Urd täräytti minua tuotannollisesti nyrkillä lärviin, joten... teksti joni juutilainen i kuva asgeir mickelson i www.borknagar.com eeppisen äärimetallin luottonimiin kuuluvan borknagarin taso koki syvän romahduksen kahden vuoden takaisella universallevyllä. Tai ei ehkä niinkään heikon, mutta musiikkiin sopimattoman. Tuore rumpali, nuori lahjakkuus Baard Kolstad, bongattiin mukaan Norjan Talent-kilpailusta, jossa mies eteni semifinaaleihin saakka. Mahdollisuus kolmen loistavan laulajan käyttämiseen motivoi meitä ottamaan siitä kaiken irti
Kyse ei ole myöskään mistään soittotaidollisesta brassailusta, sillä en ole mitenkään loistokas kitaristi. Lopulta ainoa oikea vaihtoehto oli seurata vaistojamme ja antaa hommien kulkea omalla painollaan. Toinen juttu on, että musiikkimme on hieman haastavampaa kuin näillä tunnetummilla bändeillä, joten joillekin kuulijoille se on yksinkertaisesti liian hankalaa. Vaikka sanoitukset ovat vaellelleet välillä hyvinkin mielenkiintoisissa ulottuvuuksissa, yhtye ei ole missään vaiheessa unohtanut lähtökohtiaan. Ehkä vain yksinkertaisesti kaipaan lapsuuttani, jolloin sain kellua omassa musiikkikuplassani, eikä minun tarvinnut välittää mistään muusta, hahahah. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos joku muu haluaa levylleen lo-fi-soundit, mutta Borknagarin henkeen se ei vain sovi. Toisinaan kaipaan sitä äärimmäistä omistautumista ja intohimoa musiikkia kohtaan, mitä minulla oli joskus 1990-luvun alussa. Ihmiset oppivat luonnosta, mutta eivät luonnolta itseltään. Tapasin esimerkiksi Kingin (ex-Gorgoroth, nyk. Borknagarin musiikin juuret ovat syvällä skandinaavisessa luonnossa ja kulttuurissa. God Seed) ensimmäistä kertaa vasta pari viikkoa sitten, vaikka olemme asuneet samassa pitäjässä jo vuosien ajan, Øystein hekottaa. Onko bändi saanut ansaitsemaansa huomiota osakseen. Siinä mielessä olemme olleet aina hieman ulkopuolisia, ja tästä emme voi syyttää kuin itseämme. Brun jätti aikoinaan death metal -bändi Molestedin kyllästyttyään brutaaliin mättämiseen ja perusti Borknagarin tuodakseen esiin melodisempia näkemyksiään. Käytämme usein pohjana luontoa ja filosofista pohdiskelua. Tämä on ollut tietoista ja olemme keskittyneet ainoastaan musiikkiin. Olen ollut aina erakkoluontoinen, en ole sieltä sosiaalisimmasta päästä. Usein käsittelemme ihmisen suhdetta luontoon, sillä luonnolla on omat sääntönsä ja lakinsa ja ihmisten on vain sopeuduttava niihin. 33. Kuinka on, suostuisitko julkaisemaan raa'an black metal -levyn vanhojen klassikoiden hengessä. Vakavasti puhuen, en ole koskaan pitänyt tuhnusoundeista ja minkään retrolevyn tekeminen ei kiinnosta minua lainkaan. Toisaalta, saan myös mielihyvää siitä, että olemme kehittyneet ammattimaisiksi ja kaikki toimintamme on varmemmalla pohjalla. Saman on kokenut myös Brun. Yhdeksän levyä, satoja keikkoja ja useita miehistönvaihdoksia kokenut bändi on muokkautunut ensilevyllään räyhänneestä aikalaiskuvastaan kolossaaliseksi ja ammattimaiseksi jättiläiseksi, jota eivät suuremmatkaan tuulet horjuta. Kun tulee vanhemmaksi, tajuaa, että elämää on myös musiikin ulkopuolella viimeistään siinä vaiheessa, kun tulee aika tienata omaa rahaa ja asunto. Olen iloinen siitä, että saan edelleen tehdä rakastamaani asiaa, ja Borknagarin kehittyminen ammattimaiseksi bändiksi on luultavasti syy, miksi olemme yhä kuvioissa mukana. inferno Ihminen luonnossa Norjalaisesta metallimusiikista puhuttaessa muistetaan tavallisimmin mainita Burzum, Mayhem, Immortal, Dimmu Borgir ja Satyricon, mutta harvemmin ansiokkaan uran luonutta Borknagaria. Tarkoituksemme on lähinnä nostaa esiin kysymyksiä, emmekä tarjoile niihin valmiita vastauksia. Tästäkin huolimatta Brun katselee toisinaan kaiholla menneisyyteen. Olihan omien demokasettien ja kirjeiden lähettely ympäri maailmaa todella siistiä puuhaa, mutta nyt olen enemmän keskittynyt itse musiikkiin. Käsittelemme eksistentiaalisia kysymyksiä, jotka ulottuvat kauaksi poliittisten ja muiden "tavallisten" asioiden taakse. En pidä sosiaalisesta hengailusta ja irtauduinkin tietoisesti Bergenin metallipiireistä joskus 1990-luvun lopussa. Mielestäni balanssi kolmen laulajan välillä toimii loistavasti, ellei jopa täydellisesti Borknagarin juuret ovat black metalissa, mutta genrensä tyylipuhtainta osastoa yhtye ei ole koskaan edustanut. Perustamisvuoden 1995 jälkeen Borknagarissa on tapahtunut paljon. Olemme myös aina keskittyneet musiikkiin, eivätkä imagohommat ole meidän juttumme; meillä ei ole verisiä tissejä levyjen kansissa, ei corpsepainteja, ei äärimmäisiä lausuntoja tai muuta vastaavaa. Olemme kuitenkin kymmenen parhaiten myyvän norjalaisen metallibändin joukossa, joten minulla ei ole syytä valittaa. Tietysti tunnen paljon muita muusikoita, mutta tapaan heitä lähinnä festareilla ja muissa musiikkitapahtumissa. Olemme pyrkineet pysyttelemään erossa valtavirrasta ja kaupallisista jutuista. Tämä saattaa näyttäytyä joillekin kritiikkinä modernia yhteiskuntaa ja maailmanmenoa vastaan, mutta se ei ole päällimmäinen tarkoituksemme. Sellaista intohimoa, jota tuntee ainoastaan nuorena, kun ei ole mitään huolia. Olen sitä mieltä, että kristinusko ja muut järjestäytyneet uskonnot ovat tuhonneet ihmisen suhteen luontoon luomalla mielikuvan, jonka mukaan ihminen olisi jotain merkittävää jonkin jumalan luomassa maailmassa. Irti skenestä Ihmisten vanhetessa tietynlainen muusikko- ja fanipiireistä muodostuva skenehenki on usein koetuksella perhe- ja työelämän astuessa kuvioihin. Omien bändikaverien kanssa jutustelu, kaljoittelun ohessa, on tietysti asia erikseen, mutta suuremmassa mittakaavassa sosiaaliset kuviot ovat melko ärsyttäviä. Useimmiten vietän aikaa perheeni kanssa, sekä ystävieni, joilla ei ole mitään yhteyksiä metallimusiikkiin. että saatamme vetää hommat överiksi, jolloin levystä tulisi pelkkä juustoinen ja lauluvetoinen albumi. Tuntui siltä, että jotkut säännöt ohjailivat porukan käyttäytymistä ja ajattelua, eikä sellainen kiinnosta minua. Haluan vain osoittaa kunnioitusta musiikkiamme kohtaan ja saada siitä mahdollisimman hyvän kuuloista. "ihmiset oppivat luonnosta, mutta eivät luonnolta itseltään." Modernissa maailmassa yhteys luontoon on kadonnut. Olen edelleen innoissani musiikista, mutta se tietty intensiteetti on kadonnut. Anna minulle keissi kaljaa ja väännän levyn kasaan viikonlopun aikana, hahaha
Varsinkin, kun olin sairastumiseen asti täynnä Helloweeniä ja kaikkea siihen liittyvää. Antaapa herra Kisken itsensä luennoida aiheesta. Enkä minä taas halunnut liittyä Gamma Rayhin, koska se on klassinen heavy metal -yhtye, musiikiltaan siis turhan rajallinen meikäläisen makuun. Joka tapauksessa, kun minä vuorostani lähdin Helloweenistä, tapasimme jälkeenpäin sattumalta musiikkikaupassa ja turisimme useamman tunnin hänen Gamma Ray -jutuistaan. Olikin melkoinen shokki, kun Kai erosi Helloweenistä, koska en tuolloin arvannut asioiden olevan siinä 34 inferno bändissä niin huonosti. Molemmat miekkosista olivat mukana Sammetin Avantasia-projektin The Scarecrow -albumin (2008) soittajarosterissa, ja Avantasian rantauduttua vastoin kaikkia odotuksia myös keikoille, Hansen ja Kiske pääsivät yhdessä samoille lauteille. Ensimmäiset kiinnitykset uuteen yhtyeeseensä hän onki italialaiselle Frontiers Recordsille tekemänsä Place Vendome -sooloprojektin komppiryhmästä. Meillä oli siis Kain kanssa aina yhteys, mutta emme missään vaiheessa kuvitelleet perustavamme bändiä. En myöskään halunnut liittyä bändiin, jolla on takanaan 20 vuoden historia, ja vaikka se olisi varmasti miellyttänyt osaa jengistä, se olisi varmasti vituttanut osaa.. Ja sitä kemiaa on hirveän vaikea selittää. Unisonicin hidas alku sopi minulle. Kemiamme kohtasivat noilla keikoilla täysin. Hän auttoi minua ensimmäisen soololevyni (The Calling -ep, 1996) ja Adrian Smith -yhteistyön kanssa (Smith puoliksi sävelsi ja soitti ep:n nimibiisin). Yhtyeessä on oma dynamiikkansa. Kun hän lähti, kaikki muuttui minun osaltani painajaiseksi. Ensi kertaa pariinkymmeneen vuoteen. Sellainen, jollaisen haluaa aina lähelleen. Unisonic heitti seuraavana kesänä muutamia festivaalikeikkoja Euroopassa nojaten seteissään Kisken aiempaan soolotuotantoon, Place Vendome -materiaaliin sekä muutamaan ikivanhaan Helloween-klassikkoon. helloWeenin läpimurtovuosien mestaritenori michael kiske halusi taas bändiin, jossa kaikilla on kivaa. Power metalin kantaisiksi luettavassa Helloweenissä kannuksensa hankkinut vokalisti Michael Kiske halusi ympärilleen jälleen oikean bändin. sellainen bändi on vanhan taistelutoverin kai hansenin kisken rinnalle palauttanut unisonic. Vanhan suolan mahti Katsantokannasta riippuen lienee Edguy-vokalisti Tobias Sammetin syytä eli ansiota, että vuosina 198788 Helloweenissä legendaarisia Keeper of the Seven Keys -levyjä luomassa olleet Kiske ja Gamma Ray -mies, kitaristi Kai Hansen saatiin samaan bändiin yli 20 vuoden tauon jälkeen. Emmehän me ikinä olleet Kain kanssa varsinaisesti erillään. Teimme parit festarikeikat ja yritimme tehdä myös levyä. Muistan, kun 17-vuotiaana menin Helloweeniin ja suoraan sanoen rakastuin Kaihin, koska hän on niin hauska ja cool tyyppi. Ajan myötä näkemykseni tasoittuivat, ja soololevyni, samoin kuin Place Vendome -levyt saivat minut jälleen tämän musiikin pariin ja kiinnostumaan uudestaan hevirockista. Vanha taika oli jälleen syttynyt. En tosin kovin katkerasti (naurua). Homma venähti, ja sitten olinkin yhtäkkiä samalla lavalla Kain kanssa Avantasiassa. Olin myös Kaille aluksi vihainen, että hän jätti Helloweenin. Ihan kuin vanhoina hyvinä aikoina. Se vaan yksinkertaisesti toimii ja tekee hommasta hauskaa. Sitten Dennis ja Kosta ottivat yhteyttä juuri oikealla hetkellä. Unisonic alkoi hiljalleen kasaantua ja bändissä oleminen taas kiinnostaa Kiskeä. Unisonicin suhteen Kai sanoi, että hän haluaa tehdä ison kokonaisen jutun, ei pelkkää projektia. Yhteisten Helloween-vuosien jälkeen meillä on ollut hyvä keskinäinen suhde. Pidän kyllä Kain metallista, varsinkin silloin, kun se on duurivoittoista. Basisti Dennis Ward ja rumpali Kosta Zafiriou saivat rinnalleen kitaristi Mandy Meyerin, joka aiemmin vaikutti lapsuusajan kotimaansa Sveitsin ehkä kaikkein tunnetuimmissa hard rock -yhtyeissä Krokusissa ja Gotthardissa. teksti jaakko silvast i www.michael-kiske.de viisin aina kaunihiMpi U nisonicin ensirääkäisy kuultiin syksyllä 2009, jolloin bändi toimi vielä nelimiehisenä. Liian paljon pahoja kokemuksia
Tai korvata Mandy, joka on muuten erittäin mukava tyyppi, jollakulla, josta en pidä ollenkaan, siis Michael Weikathilla. Tarjoan Kiskelle ajatuksen, että Unisonic ei lopulta hirveästi eroa miehen edellisistä, hard rock- ja AOR-vetoisista Place Vendome -levyistä. Oikeastaan Unisonic on totaalisen erilaista kuin Place Vendome. Olen erittäin tyytyväinen Unisoniciin ja yhteistyöhön Kain kanssa, enkä kaipaa mitään muuta. inferno 35. Hän oli ennen tätä mielestäni koko paletin puuttuva osanen. En halua mitenkään dissata biisimateriaalia, joka tehtiin ennen Kain mukaan tuloa, mutta hänen myötään kaikki loksahti kohdalleen hyvin nopeasti. Vokalistisuuruus on mielipiteestäni hiukan toista mieltä, myöntäen silti tietyt yhteneväisyydet. Kaikki syntyi tosi helposti, ja se jos mikä antaa meikäläiselle luottamuksen tunteen myös tulevia Unisonic-levyjä ajatellen. Kiekko ei kaihda vauhtia eikä vaarallisia tilanteita, mutta osalla albumin raidoista edetään myös pehmeästi ja herkästi. Ei ainakaan se, että saataisiin kaupallista näkyvyyttä, tai nimeä esiin. Unisonic-levyn biiseistä ehkä pari kolme olisi voinut istua Place Vendome -levyille, mutta muutoin Unisonic kuulostaa ihan joltain muulta. Mikä pointti. Homma oli sitä myöten selvä. "meillä oli kain kanssa aina YhteYs, mutta emme missään vaiheessa kuvitelleet perustavamme bändiä." Sitten Kai mainitsi, että niin, sinullahan on Unisonicissa vain yksi kitaristi. Unisonic-levyn kohdalla oli kyse juuri siitä hienosta ryhmätyöstä, etenkin kun Kai liittyi mukaan. Ja uskon, että teemme jatkossa paljon parempiakin levyjä kuin tämä debyytti, ihan vaan siksi, että olemme vielä hitsautumassa ja muotoutumassa yhteen. Luonnostaan hard rock Unisonicin eponyymi debyyttilevy on ilmoitettu julkaistavaksi huhtikuun alkupäivinä. Bändi on silloin bändi, kun se tekee yhdessä töitä biisien Vitut reunionille Kun nyt on saatu yhteen kaksi viidestä Helloweenin legendaarisimman kokoonpanon ukoista, tilanne suorastaan vaatii Kiskeltä vastausta kysymykseen, olisiko 1980-luvun kurpitsapartion reunion koskaan mahdollinen. Kuten sanoin, kenenkään ei pidä olla bändissä sellaisten tyyppien kanssa, joista ei pidä. Ja kun Kai kirjoittaa biisin, siinä on aina mukana kosketus Helloweeniä. Bändi pystyy luomaan aidosti, kun se soittaa, jammailee ja hulluttelee keskenään. Mutta lopulliset versiot biiseistä rakennettiin tarkoin kasaan koko bändin voimin treenikämpillä. Mandylla taas ei ole mitään tekemistä Place Vendomen kanssa. Jos ja kun ei ole enää kaveri tiettyjen tyyppien kanssa, on syytä kulkea eri suuntiin. Minä kirjoitin Unisonicin biiseistä vain yhden (levyn päättävä No One Ever Sees Me), koska biisinkirjoitukseni on hyvin erilaista kuin mikä sopii Unisonicille. Viisi ihmistä erikseen ei saa aikaan sellaista henkeä, jonka bändi tekee yhdessä. Koen ja kuulen tämän musiikin erittäin hyvänä, mutta en oikeastaan osaa säveltää sitä. eteen. Ei. Reunion vanhojen Helloween-tyyppien kanssa meinaisi esimerkiksi, että minun pitäisi korvata Dennis Ward Markus Grosskopfilla, ja sitä en todellakaan halua tehdä. Dennishän kirjoitti muutaman biisin ensimmäiselle Place Vendomelle, ja hänen tyylinsä kirjoittaa rockia on amerikkalainen. Suurin osa Unisonic-biiseistä on Kain ja Dennisin käsialaa, hiukan Mandynkin. Se ei luo hyvää kemiaa. Ihmiset tässä bändissä välittävät tästä bändistä. Ja on sitä, mitä me haluamme bändinä tehdä ja mikä tulee meiltä luonnostaan. En näe siinä mitään pointtia. Olen enemmän singer/songwriter-tyyppisen kaman miehiä (kuten esimerkiksi miehen vuoden 2008 soololevy Past in Different Ways osoittaa). Käytännössä biisit uutta levyä varten olivat kasassa kolmen viikon päästä Kain tulosta. Etukäteen todettakoon, että tarjolla on kymmenen raidan kattaus kirkasotsaista melodista hevimetallia. Joskus homma todellakin on kiinni yhdestä ihmisestä
teksti vilho rajala kuvat anthonY dubois www.meshuggah.net meshuggah on metallimaailman virallinen outolintu. uunituore koloss esittelee entistä suoremman mutta sitäkin synkemmän meshuggahin. 38 inferno. bändi vei kiemurtelunsa äärimmilleen catch 33:llä (2005) ja palasi normaaliin biisimalliin obzenilla (2008)
Sitä oikein hämmentyy, kun joissakin riffeissä ei olekaan sitä viimeistä koukeroa tai ylimääräistä kerrosta, joka sekoittaisi pakan ja menisi yli ymmärryksen. Meistä tuntui, että oli tarpeellista tehdä jotain, jota emme olleet ennen tehneet. Biisi oli tietenkin Destroy Erase Improven (1995) avausraita Future Breed Machine ja reaktio sekoitus ällistystä ja innostusta. Niiden levyjen materiaalia ei ollut tarkoitettu livenä soitettavaksi, ja me halusimme lisää biisejä keikkasettiin. Tällä kertaa halusimme keskittyä grooveen ja biisien olemukseen. Biisit ovat edelleen hetkittäin täynnä päällekkäisiä rytmejä ja monimutkaista ilmaisua, mutta silti Koloss on Meshuggah-mittapuulla todella suoraviivainen levy. ObZenilla bändi palasi tavalliseen biisiformaattiin. Minulle grooveen keskittyminen merkitsi sitä, että vietin todella paljon aikaa klikin kanssa, Haake kertoo. Se oli projekti, joka täytyi jossakin välissä tehdä. Levyä kehuttiin kaikkialla, ja bändi kiersi sen jälkeen valtavasti huolimatta Haaken selkäongelmista (ks. Kitaristi Mårten Hagström täydentää, että Meshuggah halusi biiseihinsä luonnollisen fiiliksen. kainalo). Nyt Meshuggah on palannut levyllä nimeltä Koloss. Näin kävi, kun allekirjoittanut kuuli ensimmäistä kertaa Meshuggahia. Ei ollut tarkoituskaan, että Meshuggah jäisi sille tielleen, tekemään vastaavia jättimäisiä kokonaisuuksia. Haake tai Hagström eivät osaa sanoa, miten levyn lämmin ja painava soundi saatiin aikaan, mutta joka tapauksessa se onnistui. inferno 39. "tekstien merkitYs meshuggahin kokonaisuudesta on ehkä viisi prosenttia." - Mårten hagströM arvassa ovat bändit, jotka kykenevät toden teolla laajentamaan kuulijansa musiikillista tajuntaa. Se soi paljon tummempana ja uhkaavampana kuin kylmä ja metallinen ObZen. Miten näin monimutkainen musiikki voi olla näin aggressiivista. Tai ei oikeastaan "palannut", vaan jatkoi siitä, mihin Nothing (2002) jäi. Tämän vuosituhannen puolella bändi innostui laatimaan todella laajoja kokonaisuuksia I-ep:n (2004) ja Catch 33:n malliin. Catch 33:tä ehdittiin kuulemma suunnitella kymmenisen vuotta. Meshuggah ei ole tuon läpimurtolevynsä jälkeen päästänyt itseään tai kuulijoitaan yhtään helpommalla. Samalla jätimme musiikin teknisemmät aspektit vähemmälle huomiolle. Niinpä oli luontevaa tehdä ObZenille taas biisejä, rumpali Tomas Haake sanoo. Olemme vieneet epäinhimillisen ja luonnottoman soundin äärimmäisyyksiin, joten nyt oli luonnollisemman soundin aika, Hagström tiivistää. Kuka on kannen kolossi? Tuottaja Daniel Bergstrandin rooli oli Kolossin luomisessa keskeinen. ObZen osui monella tavalla kultasuoneen. I:lla ja Catch 33:llä me teimme kokeiluja ja veimme ne äärimmilleen. Miten tällaista on edes mahdollista tehdä saati soittaa. Koloss ei tietenkään ole mikään rokkilevy, mutta tekijältään se on yllättävän mutkaton teos
Koloss-nimi ja mystinen kansitaide tukevat levyn mutaista groovea komeasti. Aloimme tehdä biisejä yhdessä paljon aiemmin kuin ennen. Sanoisin, että tekstien merkitys Meshuggahin kokonaisuudesta on ehkä viisi prosenttia. Emme halunneet enää tehdä kaikkia biisejä kahdeksankielisillä, koska niistä on tullut niin tunnistettava Meshuggah-juttu. Kappaleen pahaenteinen tunnelma saa toden totta uuden kierroksen, kun biisiä kuuntelee tekstien kanssa. Se oli ensimmäinen biisi, joka levyltä "vuodettiin" yleiseen jakoon. Tällä hän ei viittaa Catch 33:n närää herättäneeseen rumpuohjelmointiin vaan siihen, että Meshuggah ei ole työskennellyt tarpeeksi yhdessä. Meshuggah syöksyi kahdeksankielisten kitaroiden paksuun ja epäinhimilliseen soundimaa- 40 inferno. Musiikkimme on hyvin abstraktia ja parhaimmillaan tekstit tukevat tunnelmaa todella hyvin. ObZenilla palattiin seitsenkielisten pariin, ja nyt siis kuusikielisiinkin. Silloin tuo viisi prosenttia nousee kokoaan suurempaan rooliin, Hagström filosofoi. Bändissä on ollut alusta saakka kysymys uudenlaisen ilmaisun etsimisestä, kokeiluista ja sivuttaisliikkeestä. Mutta esimerkiksi ObZenilla ja Nothingilla kaikki väsäsivät omia ideoitaan yksinään, kunnes oli aika kokoontua yhteen ja treenata biisit levytyskuntoon. Juuri tämä toistuu sekä Haaken että Hagströmin puheessa monta kertaa: Meshuggah ei halua pysyä paikallaan. Levy äänitettiin samaan tapaan kuin ObZen. Onnistuimme siinä, mutta se tehtiin jo, Hagström selittää. Hyvä esimerkki tästä on uuden levyn Break Those Bones Whose Sinews Gave It Motion. Soitimme kylläkin pitempiä osuuksia kokonaisilla otoilla sisään emmekä leikanneet ja liimanneet niin paljon kuin ennen, Hagström kertoo. Toisaalta, kun kyseessä on Meshuggah, mukana lienee aimo annos myös itseironiaa. ilmaan Nothingilla ja jatkoi tutkimuksiaan I:lla ja Catch 33:llä. Haake törmäsi hänen tuotantoonsa verkossa kolme neljä vuotta sitten. Kansikuvasta on vaikea sanoa esittääkö se Jumalaa, Saatanaa vai jotakin muuta hahmoa. Halusimme säilyttää tietyt vanhat Meshuggah-jutut kuten kitarasoundin. Tomas Haaken mukaan bändi on tehnyt asioita aiemmin väärällä tavalla. Sellainenkin metodi kyllä toimii, mutta nyt halusimme jotakin muuta. Sutkaukset kuten "this is the soundtrack to our hostility" ja "a sonic declaration of spite and resentment" tekevät tunnelmasta entistä vaikuttavamman. ObZenilla oli temaattisesti kysymys pahuudesta. Catch 33:llähän me nimenomaan teimme töitä yhdessä. Tällä levyllä ajetaan takaa jotain epämääräisempää ja hämärämpää. Se oli taiteilijan portfoliossa, joten ajattelimme, ettemme voisi käyttää sitä. Kävi ilmi, ettei taiteilija ollut käyttänyt kuvaa mihinkään, joten saatoimme käyttää sitä sellaisenaan. Keskustelimme todella paljon, Hagström jatkaa. Bändilevy Kolossilla kuullaan jopa kuusikielistä kitaraa kappaleessa The Demon's Name Is Surveillance. Otimme ne alun perin käyttöön, koska halusimme laajentaa soundiamme ja tehdä kokeiluja. Kumpikin miehistä on sitä mieltä, että bändissä on kyse ennen kaikkea musiikillisesta ilmaisusta ja uuden etsimisestä, mutta teksteilläkin on merkitystä. Kaikilla oli mahdollisuus vaikuttaa muiden ideoihin. Kun The Gateman -niminen teos tuli vastaan, Haake ihastui heti. Haake ja Hagström runoilevat Meshuggahin tekstit. Kansitaiteen on tehnyt venäläinen taiteilija nimeltä Luminokaya. Jonkin tällaisen epämääräisyyden perässä ollaan myös sanoituksissa
On kuin joku peto possessoisi minut, ihan oikeasti. Kokonaisuuden soittaminen alusta loppuun vaatii äärimmäistä kontrollia sekä kielisoittajilta että rumpalilta. Nautin kyllä keikoistamme, mutta jotkut biisit ovat sellaisia, että niihin saa tosissaan keskittyä. Haake jatkaa, että osa Meshuggahin biiseistä on todella vittumaisia soittaa livenä. En tiedä johtuuko se adrenaliinista vai mistä, mutta lavalla tuntuu siltä kuin olisin eri ulottuvuudessa. Hagström luonnehtii, että hänet tuntuu valtaavan keikoilla jokin muu voima. Se on kieltämättä haastavaa. se on kieltäMättä haastavaa." - Mårten hagströM inferno 41. Kuinka kauan Meshuggahilta menee siihen, että uusi biisi on porukalla äänitystä varten hallussa. Esimerkiksi ObZenilla Electric Red oli helppo opetella, mutta Bleedin kanssa meni todella kauan. Siinä ne biisitkin sitten vaan menevät. "bleedin tekniset eleMentit eivät sinänsä ole Mitenkään ylivoiMaisia, mutta kun sitä soittaa seitsemän minuuttia bändin kanssa... Tämä ei yllätä. Sen biisin tekniset elementit eivät sinänsä ole mitenkään ylivoimaisia, mutta kun sitä soittaa seitsemän minuuttia bändin kanssa... Ehkä tämäkin osaltaan vaikutti siihen, että biiseistä tuli helpompia. Hagströmin mukaan se vaihtelee neljästä päivästä puoleen vuoteen. Koloss on siis bändilevy. Rumpali viittaa mainittuun Bleediin, josta oli ObZenin julkaisun aikaan netissä soittokilpailu kotirumpaleille
Meshuggahin vaikutus metallin haasteellisempaan laitaan on ollut kiistatta aivan valtava. Siitä iskostui meille sellainen ajatus, että musiikin pitää aina tarjota kuulijalleen jotakin uutta ja ennenkuulematonta. Soitimme keskellä yötä, mutta lämmintä oli tietenkin yli 30 astetta. Se on varmasti tuttua kaikille. Yleinen ilmapiiri auttoi meitäkin, Haake sanoo. Bändi kävi siellä kolmella keikalla joulukuussa 2010. Metallica, Slayer ja Anthrax olivat meille melkoinen vallankumous. Miehet olivat muuttaneet Uumajasta Tukholmaan ja etsivät itseään. Mårten Hagström palaa jälleen siihen, että Meshuggahin olemassaolon tarkoitus on etsiä uusia ilmaisutapoja. Aika on ottanut meitä kiinni, hän kiteyttää. Kun bändin jäsenet olivat vielä poikasia, he kuuntelivat Bay Area thrashiä, eikä kukaan heistä ollut kuullut sellaista aikaisemmin. Pointtina oli silloin vain tehdä levy mahdollisimman nopeasti. Se oli minun ensimmäinen täysimittainen levyntekoprojektini ja Meshuggahin ensimmäinen iso produktio. Sanapari "epätodennäköinen menestystarina" on toistunut näillä sivuilla todella usein mutta harvoin yhtä paikkansapitävästi kuin nyt. "olemme soittaneet livenä niin paljon, että kyllä ne biisit jostakin aina tulevat." - tomas haake Aika otti meshuggahin kiinni Sekä Haake että Hagström puhuvat sujuvaa englantia vahvalla jenkkiaksentilla. On aika hauskaa, että elämämme on oi-. Siitäkin huolimatta, että levy-yhtiö Nuclear Blastilla oli koko ajan ollut varovaisia odotuksia Meshuggahin tulevaisuudesta. Ehkä Meshuggah on vain onnistunut löytämään niin selkeästi oman karsinansa ja kehittynyt siinä niin ylivertaiseksi, että siihen on helppo ihastua. Me löysimme tällaisen ilmaisun jo varhain, mutta meille se on lopulta vain väline. Se oli ensimmäinen kerta kun muutimme toiseen kaupunkiin tekemään levyä. Kun Bleed starttasi, 10 000 intialaista meni täysin sekaisin. Ei vaikeus tai teknisyys ole mikään syy tehdä tai kuunnella musiikkia. Haaken mukaan koko metalligenre on kehittynyt valtavasti Meshuggahin uran aikana. Tuntui hullulta saada yhtäkkiä niin paljon huomiota ja kehuja. Tärkeä syy menestykseemme on ollut myös se, että olemme tehneet töitä niin tiiviisti niin pitkän aikaa, Haake jatkaa. Joskus on jaksoja, jolloin kaikki on levällään. Meillä on ollut todella hyvää tuuria kiertueiden ja muiden kanssa. Kitaristi huomauttaa, että kyse ei ollut mistään poikkeuksellisesta. Fear Factory, Machine Head ja muut uudet bändit tekivät läpimurtoaan uudenlaisella metallilla juuri samoihin aikoihin. Uumajassa kukaan ei 1980-luvun puolivälissä ollut kuullut saati tehnyt mitään vastaavaa, Hagström sanoo. Emme oikein tienneet, miten jatkaa DEI:sta. Chaosphere lopulta kiteytti aika hyvin sen kaaoksen, jossa elämämme silloin olivat, Hagström kuvailee. Minä ajattelin, että tämä ei nyt ole ihan normaali tilanne! Köyhät miehet pikkukaupungista Kakkosalbumi Destroy Erase Improve oli se levy, joka puhkaisi metallimaailmaan Meshuggahin mentävän reiän. Sen soundeja, sen polyrytmisiä kuvioita ja jopa sen visuaalisia ideoita on "sovellettu" lukemattomille levyille enemmän tai vähemmän peitellysti. En mitään, Hagström naurahtaa ja miettii hetken. Emme käyttäneet edes klikkiraitaa, Haake muistelee. Rumpali tunnustaa levyn kulttuurihistoriallisen arvon, mutta sanoo sen olevan kiinni ajoituksesta. Nukuimme kerrossängyissä. Hagströmiä harmittaa, että bändin vaikeutta aina korostetaan. Hänen mukaansa Meshuggah haluaa kuitenkin ennen kaikkea tehdä biisejä ja välittää fiiliksiä. Kaikki ihmiset ovat ajoittain eksyksissä elämässään. Emme välttämättä aina tähtää siihen tietoisesti, mutta se on meidän mielentilamme. Olimme42 inferno kin pääesiintyjä! Se oli ehkä ensimmäinen kerta, kun minulle tuli lavalla todella epätodellinen fiilis. Levyn saama vastaanotto yllätti kaikki, myös bändin. Bändi sai myös hyviä kiertuetarjouksia ja pääsi pitkälle Euroopan-rundille mainitun Machine Headin kanssa. Olemme aina tienneet, että tällainen musiikki ei aukea kaikille. Seuraava levy Chaosphere ilmestyi vuonna 1998. Se on siisti levy, mutta nyt kun sitä kuuntelee... Kuten sanoin, kyse oli ajoituksesta. Olin ollut siihen mennessä mukana vain None-ep:llä (1994). Meshuggahin musiikki on todella haastavaa ja vaikeasti omaksuttavaa myös Kolossilla, vaikka pahimpia koukeroita onkin oiottu. Kun Hagströmiltä ja Haakelta kysyy, mitä he muistavat tuon levyn teosta, kaksikko on vaitonainen. Sen teon aikaan bändin elämä oli sekavaa ja hektistä. Ne olivat festarikeikkoja ja luulimme, että soitamme jollain pikkulavalla keskellä päivää. Olimme köyhiä nuoria miehiä ja vasta muuttaneet pikkukaupungista pääkaupunkiin. Teimme levyn Daniel Bergstrandin kanssa, muttemme tunteneet häntä vielä silloin. Siellä on juttuja, joita ei ole mietitty loppuun asti. Siellä on oikeasti hyviä biisejä, mutta myös vähän puolivalmista kamaa. Hagström kertoo, että on viimeksi hämmästynyt yhtyeen suosiota Intiassa. Suomestakin pystyy luettelemaan paksun nipun bändejä, joissa tämän yhtyeen vaikutus näkyy ja kuuluu vahvana. On vaikea sanoa, oliko tässä ensin muna vai kana. Ajoimme 1972-vuosimallin Volvolla Uppsalaan, jossa asuimme pienessä mökissä äänitysten ajan. Jos levy olisi tullut kolmekin vuotta myöhemmin, sillä ei olisi ehkä ollut samaa vaikutusta. Se kertoo omaa kieltään siitä, kuinka paljon Meshuggah on viettänyt aikaa Pohjois-Amerikassa. Niinpä bändi ei enää ole yhtä outo kuin 20 vuotta sitten
Olemme soittaneet livenä niin paljon, että kyllä ne biisit jostakin aina tulevat. Kului assa Haake on myös soittoteknisesti äärimmäisen kova rumpali. Sen jokainen jäsen on kuin Kyse oli jostain muusta mutta aivoni tulkitsivat, että jalka kramppaa, Haake moottorin mäntä, kuten Diablo-rumpali Heikki Malmberg kuvaa. Paljon tärkeämpää on saada lihakset toimimaan oikealla tavalla. älkää. joskus luonnehti. Meshuggah oli Australiassa klubikeikoilla ja eräänä Kun rytmiikka on pääasia, bändin täytyy toimia saumattoiltana Haake tunsi ikään kuin krampin oikeassa jalassaan. Rullasin puseron perHaaken rytminen ymmärrys on rumpalimaailmassa verseeni alle toiselle puolelle, jotta pystyin ajamaan, rumpali muistelee. Soitin väkikesän keikkaa Tuskassa, hän sanoo heti, että kyllä siellä ongelmiasin, koska meidän oli pakko keikkailla, Haake sanoo. Halusin tehdä biisejä ja usein tuntui, että juuri rytmikita En pystynyt soittamaan edes yksinkertaisia juttuja kunnolla oikealla jalalla. kin oli. Lähitulevaisuuden keikat peruttiin ja rumpali leikattiin keväällä 2009. Ja vaikka Dan Spitz oli hyvä kitaristi, Anthrax henkilöityi Scott Kun bändi palasi Ruotsiin, Haake meni yksin tein magneettikuvauksiin. piti seuraavana päivänä ajaa takaisin hirveässä krapulassa. keastaan nyt hektisempää kuin silloin, mutta nykyään olemme vain tottuneet tähän. Tällaiset ongelmat kehittyvät pitkillä aikaväleillä ja saavat yleensä alkundal. Meshuggah toimii. Sen kiertueen kolme tai neljä viimeistä keikkaa soitti Metallican levyillä paljon enemmän kuin Kirk Hammett. masti yhteen. Alkuaikoina olimme jokaisen keikan jälkeen vihaisia Haake ei ehdi reagoida tarpeeksi nopeasti ja hänen selkänsä taittuu törmäyksessä itsellemme, koska olimme tehneet niin paljon mokia. Meshuggah on vetänyt festariyleitärkeää saada ääni kestämään huutamista, Haake kertoo. kanssa kestää todella paljon kauemmin. inferno 43. sa jostain rajusta nytkähdyksestä tai törmäyksestä, hän selittää. Sitten tuli lokakuu 2008. olivat ihan paskoja, rumpali sanoo totisena. kuukausia, kului vuosia ja Haake melkein unohti koko asian. taansa vailla. sattuu nykyäänkin jokaisella keikalla, mutta elämä on opet Se sattui ihan helvetisti. Kun kehaisen Haakelle viime Keikat olivat ihan hirveitä noin vuoden ajan leikkauksesta. sölle erinomaisen keikan, ja Tomas Haake diggailee hyvillä mielin S.O.D:n keikkaa rumpalikollegoidensa Gene Hoglanin ja Peter Wildoerin kanssa. Haake kuvailee koskaan kiinnostanut, vaikka se siistiä hommaa onkin. Jo Jos Meshuggah oli alkuaikoinaan liiankin itsekriittinen bändi, heinäkuussa Meshuggah kuitenkin nähtiin taas lavalla. Ehkä tämä on syynä askelin. Sooloilu ei häntä Helmikuussa 2009 Meshuggah kiersi Pohjois-Amerikkaa. Hän on siinä minua parempi, Hagström toteaa. Luut ja lihakset paranevat nopeasti, mutta hermojen yllättävän paljon. taipumus ei ole hävinnyt minnekään. raa, hän halusi nimenomaan rytmikitaristiksi. Juuri rytmi ja sillä leikittely on Meshuggahin ominta alaa. Kun Ianiin, hän selittää. Mårten Hagström nostaa tämän yhdeksi käännekohdaksi bändin uralla. Tomas haakejoutuikeväällä2009selkäleikkaukseen.Hänelläolipahavälilevypullistuma, jokavaikeuttisoittoamerkittävästi.Oikeanjalan kontrollieiolevieläkääntäysinpalannut. moottori ja männät Sekä Haake että Hagström valittelee, että Meshuggah treenaa liian vähän. Meshuggah on Toipumista ei kannata seurata edes kuukausittain vaan minimissään kyennyt liikkumaan ahtaan näköisessä karsinassaan vuosien varrella puolivuosittain. silloista tilannettaan sietämättömäksi. Ja Jensille (Kidman) on dyNAmO-fESTARIT, Hollanti, toukokuu 1999. risti oli bändeissä se kantava voima. Tyttö hyppää vauhdilla päin Haakea, ikään kuin tämän pitäisi ottaa hänet kiinni. Chaosphere onnistui kaikesta huolimatta hyvin ja sai bändille entistä parempia kiertueslotteja. siihen, että jokaisella levyllä on oma luonteensa. hän näki kuvassa pullistuman, joka painoi selästä jalkaan kulkevaa hermoraMeshuggahissa liidipuolen hoitaa valtaosin Fredrik Thordentaa, hän muisti kymmenen vuoden takaiset Dynamo-festarit. Tätä korostetaan joskus liikaakin, koska tosiasiSelkä oli kipeä noin kuukauden tapauksen jälkeen mutta tokeni sitten. Olimme tulleet festareille pakulla Ruotsista ja minun tanut olemaan armollisempi itselleen, rumpali miettii. Ongelma ei vielä tässä vaiheessa ilmaantunut läheskään joka ilta, mutta Mårten Hagström kertoo, että kun hän alkoi soittaa kitapalasi aina tauon jälkeen entistä pahempana. Samaan aikaan hän tajusi, että kyseessä ei ole lihaskramppi, koska lihakset olivat aivan rentoina. Niitä kivuliaasti taaksepäin. Luulisi, että tällaista musiikkia ei voi tehdä eikä esittää ilman perusteellista treenaamista, mutta kuulemma pystyy. Meshuggah lähti vuonna 1999 kiertämään Pohjois-Amerikkaa Slayerin kanssa. Meshuggahilla on myös huonoja keikkoja, uskokaa tai Yhtäkkiä isokokoinen humalainen tyttö juoksee täyttä vauhtia kohti kolmikkoa. James Hetfield teki biisit ja Kontrollia ei ollut ollenkaan. Hän ei ole vieläkään täysin toipunut. Oikean jalan kontrolli ei ole samalla Sekä Haaken että Hagströmin todistuksen mukaan bändi tekee tasolla kuin se oli ennen lokakuuta 2008, mutta edistystä tapahtuu pienin yhä musiikkiaan äärimmäisen itsekriittisesti
Popmedian toimistolta paikan päälle rahdattu vanha Scalextric-autorata uuvahti kolmen kilpailijan jälkeen. Toisaalta, tulos on täysin oikea suhteessa siihen, että Munter soittaa doom metal -yhtyeessä, kun taas Saaren ja Salovaaran toimet bändeissään ovat selkeästi rivakampia. Pelin henki oli se, kuka saa eniten pisteitä neljällä tikalla. Alkuperäisen suunnitelman mukaan kisaformaatiksi valikoitui autoratahaasteskaba metallimessuilla paikan päällä olleiden hevimuusikoiden kesken. Kilpailun ulkomaalaisvieraat, brasilialaismelopumppu Angrasta ja Tarja Turusen soolobändistä tuttu keihäsmestari Kiko Loureiro sekä ranskalainen death- ja goottimetallisäveltäjä, laulajaneito Eilera kuitenkin nostivat mittelön profiilia varmoilla suorituksillaan. Pistelaskultaan sähköistetty taulu onnistuttiin tosin käräyttämään oikosulkuun väärän muuntajan takia, mutta heittohommat onnistuivat ilman volttejakin. Hätä ei muodostunut kuitenkaan sen suuremmaksi, sillä Infernon ständille saatiin lauantaiksi darts-tikkataulu Imperiumi.netin Mape Ollilan suosiollisella avustuksella. Onnea! inferno selvitti fme:ssa, kenellä MaaMMe MetalliMuusikoista on nopein kaasusorMi ja tarkin heittokäsi. Edguy 44 inferno. Koitos näytti osoittautuvan melko haasteelliseksi, sillä päivän kaksi ensimmäistä osallistujaa, Battle Beast -kepittäjä Anton Kabanen ja Insomnium/Omnium Gatherum/ihan vitusti kaikkea muutakin -kitaristi Markus Vanhala heittivät kisapaikalla enemmän huteja kuin osumia. Paradise Lost teksti jaakko silvast kuvat mikko pYlkkö yKSi,KAKSi...AJA! K oska 2012 on urheilun huippuvuosi muun muassa yleisurheilun ja jalkapallon EM-kisoineen ja Lontoon olympialaisineen, Inferno päätti järjestää jotain urheilullista ajanvietettä helmikuun puolivälin järjestyksessään kahdeksanteen Finnish Metal Expo -tapahtumaan. Mainittakoon tässä kohtaa myös, että ensimmäisenä autoillut Swallow the Sun -synisti Aleksi "Hippi" Munter kurvaili kulkupelillä, joka vasta jälkeenpäin todettiin vialliseksi. Voiton kisassa kuitenkin nappasi viime hetkillä mukaan yhytetty For the Imperium -kitaristi Ville Suorsa. Tästä syystä Munterin kokonaisaika kisan kahteen muuhun osallistujaan, Kiuas-mies Mikko Salovaaraan ja Amberian Dawn/ Norther/Naildown -patteristi Heikki Saareen muodostui niinkin suureksi. Voitoillaan niin Salovaara kuin Suorsakin lukevat vuoden verran Infernoa ilmaiseksi kotisohvallaan. Koska niin urheilussa kuin hevissäkään asiat eivät välttämättä suju aina käsikirjoituksen mukaan, jouduttiin kilpailulajia vaihtamaan kesken messuviikonlopun
Tää on ih sta verenmaku an helvetin va Nuoruudess suussa. rotikku Saksan s eu n patteris Mieshän on vun alun peru muutaman muu sa oinen 1990-lu messuosastolla in keikan kans Se on semm rumpalin bänd osession Pearlin ethin entisen ari heitti prom artin) Lopezin n Op FME:ssa Sa stamaan (M päällekkäin se in päässyt todi se sattui juuri ole aikaisemm Harmillisesti nähdä, koska en n halunnut (Soen). nnin sadasosa poikittain. . tii soittamisen lisäksi tehdä ka (naurua). a ja rata-autoilu ssa vaaditaan hienovaraisia m molemmissa lu ielenliikkeitä. Se ovuutta, spon on melkein ku taaniutta ja in kvanttifysiikk aa, Salovaara an alysoi. inferno mikko Salova a 45. Silti ha Saari. kavamielinen a tuli vedettyä kisa ja kunniak autoradalla en kieppeillä mus ysymys miehell emmänkin, mut iikki pelasti urhe e! ta siinä kymm ilulta. Mikko Salova ara: 2,58 2. u: 1. Haus ikkea muutakin kinta koko tapa . telun puolesta ukisella koneell i kertoi ruuvailev kannut miehiä. Heikki Saari: 2,61 3. esiintymisen jäl Perjantaisen ka keen palattiin kkoslavan head taas rundaamaa Silti tässä eh linern maakuntiin. Eikä avo-mallista ke uutamalla seku menneet ikinä ansa talvikaudet , kertoi kisan m a. män eri alueilla Suoriuduin kis olisi myös saat asta suurin piirt tanut auttaa. Sen olisi livenä. Näissä pikkua ja ne vaativat hi utoissa on jota enostuneempa in sellaista hien a mieltä ja ajatte Kitaransoitoss ovaraisuutta, lua. ulla on ollut tu M lla hävinnyt ne menneet särassiaan. soittoa i" (Amb heikki Saari erian Dawn, ra (Kiuas) Autorataskaban voittaja, Kiuas-k itaristi Mikko Sa maan leikkimiel lovaara ei suos isen kisailuun tunut toimittaja vaan painoi vii Saako tässä kir n ehdottasi kilpailukierro oilla. Aleksi Munte r: 9,39 Aleksi "hipp Autoratakilp ail munter (Swa Autoratakisan llow the Sun korkanneen Al ) eksi Munterin heisiin, ja mies suoritus kaatui sanoikin koito lopulta teknisi ksesta jääneen saattoi vaikutta in murhiukan pahan a myös, että M maun. ein samalla tava Eli aina kun tu lla kuin kosket lee mutka, men timien soittam ee ihan päin vit FME 2012 oli M isesta. Joskus ehkä liik htumassa on tu aakin ttujen tapaam inen. mentoi Norther...) ikki toimi, kom oitiimi oli hyvä, ka i Saari rata-aut Auto oli hyvä, killä mentiin. Kyllä se Mitenkäs, olet enen ikävuoden vanha tatsi silti ko muutoin au tuossa löytyi, Sa tourheilumieh Isot autot eiv lovaara tunnus iä. yksipäiväinen. palismies Heikk vaan, kovalla ris tmittelevä rum ä ry Lämä tiskissä sa tällä hetkell metallipoppoos kun autot eivät useammassakin sa, ja harmitti, . tua, mies tunn unterin osalta usti. Onnistu unter harrasti miseen Ehkä yleinen lajia viimeksi ku osaaminen elä usivuotiaana. uttamaan navana himas lusuoritustaan essa joudun lip sirata joskus te asteellisuud ommoinen ka nytkään. Saar maalta kuusim siviilissäkin auto tin kanssa. ät oikein innosta ti
Nightwishin ka Beastin kakkos uraava BB-levy e myös rundille mm okemus! Se Valmistaudu in a lifetime -k lia llä tavalla. Hän . jotka alkavat to a, neito sina sovituksin materiaalia uu Stam1na Gatherum, Insomniu Töttöröö! Lämmittelyssä m...) hyvin viskonut metallimu siikkityöväen käytetyin kitaristi Markus Vanhala varamies, sai varsinaisella kilpailu kierroksella darts-kisassa sentään kaksi tikkaa. paa kuin tosi hyvä darts nen vaarallisem opin, että olen Nyt dissä on hive olutta nauttineiinen metallibän sä suuria, Ehkä laulam rilläni on yleen tuneet Keikoilla ympä avia ja omistau dartsinheitto. Tikkakisa: : 91 1. M 4. ta nyt ovat taid na oli kilpailun essa, tisti tikkaa, mut heiteltyä helve mista suorituks Kesällä tuli ikkiin. Neljästä yv tukseensa tyyt ot päässeet jumbosija. Mies itse paineita kisan sujumisesta ei ottanut . Ja apiiristä. eampaa FME:ssa Vanhala tarjosi soittajapalveluksiaan lau antaina kakkoslavalla ens nä soittaneelle Pressure immäisePointsille. eran s, part I -kiekol Tällä hetkellä Eil la, apter... Ei kehu loksen talven pi itan tu ruostumaan. Ol mähän en tunn hia, Manowaria Sabbat Acceptia, Black ttle materiaalia Ba ndinsä kanssa old school. and Star elle Darker Ch keikkojen avul uu akustisten 2010 ilmestyne n välillä tapaht a-levyjen yje e niillä Eiler Siirtyminen lev esta. Se meni aika vahvasti sinne päin. Tämä on se aika vuodes ta, kesän festareiden lisä ksi, että näkee helevetist Paradise Lostin keikka per i tuttuja. Once jotain materiaa ta toivon, että nittää sillei hyvä 13 alussa, mut oden 20 tullee vasta vu . issa, hän naures alhaisiksi. Soitamm ukokuussa Suom paljasti. n esituottaa bä bane Tällä haavaa Ka jännssa. Ville Suorsa o: 66 2. jo tänä vuonna saataisiin ulos st) en (Battle Bea ast -kitaristi ei voinut olla suori- Eilera nskalaislaulatuja, viehko ra n ottein. Tosin en. ksi he ovat muk loppujen lopu ta miehiä. Se reissu levyä varten. Joskus 25 vuo tta sitten olen heitellyt koja kotipihalla puuhun darts-tik. Tuntuu, että ainakin tän ään tuo tikanheitto oli vaik kuin kitaransoitto. uksena jo toin metallimusiikille i messukokem hien 2012 FME ol yhteisestä into Eileralle vuod suomalaisten sa yhtä mieltä on kans on Kiko Loureir na seuraaja vuon iikkiin. jantaina olis periaatteessa kiinnostanut, mutta onn kee ensi syksynä 15 kertaa eksi sen nä, kun lämppäämme niitä Insomniumin kanssa, Van hala kertoi. 46 inferno markus Vanhala (Omn ium ICS Vortex. Kiko Loureir 56 arkus Vanhala: 3. htäin on tehdä osta metallimus m musiikillinen tä le. ainoa naisosallis kilpailun astaan varmoi Infernon haaste a suoriutui urak Suau aka Eiler vät silti turhan tin steet jäi jatar Aurélie Po akka, mutta pi ivät tauluun sa Kaikki tikat löys keli. Anton Kaba Anton Kaban t Battle Be tulokse-kisan avannu si jäi tauluun, ja Lauantain darts heitosta vain yk äinen. amassa, joita ku m a bändejä soitt Priestiä, ä ei ole sellaisi ndiä, eli Judas Tääll man kuin viittä bä en ihan toivotto etusti kuuntele ja WASPia. Kak tauluun si muuta heittovälinettä lenteli ympäri messustän niistä etsittiin vielä noin diä, ja toista tunti Karhulan karpaasin suorituksesta. Eilera: 40 nen: 5 5. La suilja ja nautti mes i! utta hauskaa ol teki haastattelu m usti bändiään, n ed FME:ssa Kabane untelisin
yään a, Loureiro taiva aillaan soololev missään muuall o työstää parh kovia maailman tauolla Loureir sa. En tosin ol suorastaan suot lpompaa sen ta ittäminen oli he usein, Loureiro he an kovin Luulen, että käy baareissaka dartsissa, enkä ammattilainen myönsi. Euroopan-ju an soittajia rum luok a ulos kesäkuus Japaniss Kiekko tulee sanoa. Voitto tuntuu todella hyvältä. Helsinki i ensimmäistä a osoittaa, että FME:ssa hän ol oinen. an metallip alli on osa yh on yksi maailm Suomessa met Dioa, ja lapset yleisöt, mutta nata Arcticaa ja nsien ihmisten tuha ista ole avilla kuulee So radiokan ulla. Tällä perusteella mun kannattais siirtyä soittam isesta dartsin pariin, koska me ei bändinä olla vielä varsinaisesti voitett u mitään. Toi harjoituskierros oli lähinnä hämäystä. Tavalla an tiesin jo siinä vaiheessa, miten varsina isella kilpailukierroksell a tulee käymään. Kaveri oli selvästi kin lajinsa harjoitellut. Brasiliassa Messujen idea ääkaupungeist teiskuntaa. Suorsan bändi siis eläm öi FME-lauantaina pikkul avan toisena aktina. Tässä tapahtumassa me idän keikka tulee tämän jälkeen hyvänä kakkosena . Mukana on Angran ollessa Kupiaisen kans ies Matias lä Stratovarius-m tista lähtien. kertaa. Eka levymme julkaistaan Euroopassa huhtikuuss a. Katsotaan nyt, minkälaista rundia saadaan tälle keväälle Eur ooppaan pykättyä, Suorsa valotti. Ville Suorsa (For the Impe Turisas inferno 47. lkaisusta en vie pali Virgil Dona sa. Suomessa perh eensa muutam llittua, n kisaa nauttin in käyttö on sa harmitteli enne elössä doping että tässä mitt tuaan, helpottui kuul e mikään avaa. kia. Mie lelläänhän täällä soittais i vaikka joka vuosi. Emmehän me lontooksi laulaisi, jos em me haluaisi menestyä my ös ulkomailla. osaa rium) For the Imperium -mies Ville Suorsa iski darts-kisan viimeisenä osallistujana lähes ylivoimaiseen voi ttoon. o (Angra) Kiko Loureir ureiro itaristi Kiko Lo sä ollut brassik ä luona käymäs Onneksi mies eens an oluen. Kitarataiteilijaa hirvitti enn alta, saapuuko aikaiseen vetoon edes yleisöä. Tapahtum tojen on mielenkiint on keikoilla sa a. Tikka-artistina minulla olisi mahdollisu udet ylimpään kärkeen. Eihän tälla Täällä tavallisilla visaurusten av imusiikkiin He etall kasvatetaan m steli. Hyvin oli porukkaa
Seiskakannen paapuurissa Martini Bar tarjoaa heavyvapaan alueen, joten sinne ei ole asiaa. inferno 48. inferno kävi tarkistamassa spinefeast at sea -tapahtuman meiningin ja hakemassa samalla valaistusta viikatteen uusiin edesottamuksiin. Mahtavaa! Sää arveluttaa, räntää tulee vaakatasossa ja tuulta on takuulla riittävästi. Alan tutkia ohjelmaa, joka vaikuttaa niin hengästyttävän runsaalta, että melkein on sisäfileeseen tukehtua. Laivan ahterissa sijaitsevassa kaksikerroksisessa Starlight Palacessa soittaa risteilyn aikana kahdeksan eri esiintyjää puolen tunnin välein, pois lukien seuraavan päivän päivätanssien kaksi aktia. Viisainta lienee aloittaa tuota pikaa alkavasta buffet-kattauksesta. Lisäksi tarjolla on erilaisia akustisia kokoonpanoja, meet & greet -tilaisuuksia, heavykaraokea ja luonnollisesti vielä heavy-dj:täkin. nostakaa ankkurit. metallimyrskyssä R uuhkaisesta Länsiterminaalista löytyvät sovitusta paikasta ruskeassa kirjekuoressa bändiohjelma, hyttikortti ja backstagepassi, joka "ei oikeuta oikeastaan yhtään mihinkään". Kuluvalla viikolla on kajautettu Italian edustalle vähän isompaakin loistoristeilijää kumolleen, ei tosin sääolosuhteista johtuen. Läheisessä aulabaarissa pelimannit Sorvali, Hinkka & Miettinen soittelevatkin jo alkupaloiksi smokit niskassaan heavyklassikkoja salonkikelpoisempina versioina, ja tämähän luo tunnelmaa. Erilaista pitkätukkaa on lattiasta kattoon, ja huomattava osa huutaa Mayhemia. Laivan ovet avataan saman tien, ja sisään pääsee minuuteissa. Lihaisa tankkaus on syytä tehdä vielä kun malttaa ja ehtii, risteilyn tuoksinassa kiinteä ravinto kun uhkaa usein MErELLä jäädä liian vähälle. teksti jakuvat aadolf virtanen i www.spinefarm.fi i www.viikate.com bilepaatti m/s baltic princess nielaisi eräänä alkuvuoden myrskyisenä torstaina aimo läjän hevikansaa sisuksiinsa
Käytössä on vanha kouvolalainen hellyydenosoitus, kättely, lisävalottaa Kaarle käyttäytymismalleja ja painuu Jaloviina-pullo perstaskussaan lavalle. harmitonta ja hikistä huopaamista Korrektisti pukeutunut ja myös käyttäytyvä orkesteri ottaa laivayleisön haltuunsa tunnetuilla tuotantonsa kulmakivillä, vilauttaen vähän uuttakin materiaalia. Ja vaikkapa risteilylle, kuten nyt. Joko tykätään runsaasti tai sitten olemassaolomme on yhtä tyhjän kanssa. Ruotsalais-tanskalainen akti onkin vetänyt saliin kiitettävästi ihmisiä, ja kolmen erilaisen laulajan maustama sanka- riasennekeitos näyttää tekevän kauppansa. Viikate kiillottelee jo kenkiään ja odottelee pääsyä lavalle. Suvi "G" Kuuselan ääntähän on aina ilo kuulla, niin nytkin. Ja kumartaa toki keikan päätteeksi, kuten muusikon soisi useamminkin tekevän. No nyt tutustutaan. Tosin myö ei uskalleta halailla toisiamme. Illan avaava Profane Omen paiskoo vielä vajaalle tanssilattialle, mutta tämähän ei haittaa karismaattisen Jules Näverin liidaaman kokeneen monimetallibändin edesottamuksia. Viime vuonna Spinefarmilla debytoinut Amaranthe on mennyt jotenkin aiemmin ohi, vaikka on Suomessa esiintynytkin. Paitojen napittelu ja sointujen tapailu on jopa hämmennyttävän kylmäveristä ja itsevarman oloista. Tuntuu, ettei sillä ole luonnollisia vihollisia. Matkalla bongaan akustisena Deepsnaken, joka vetelee Baltic Pubin lavalla erilaisia heavycovereita taidokkaalla akustisella otteella. Mitkä ovat bändin valtit, tällainen ilmiöhän on heavybändille lähes ainutlaatuinen. Luulen, että soittaisimme Me olemme myöhäiset -veisuamme. Viikatteelle ei mitä ilmeisimmin kävisikään tosipaikan tullen kuten jo mainitun italialaisaluksen, Costa Concordian kapteenille. Tämähän otti ja tipahti vahingossa pelastusveneeseen evakuointiensa tiimellyksessä ja joutui siten epähuomiossa turvaan hyiseltä mereltä. Onhan meillä sen verran vesilläliikkumistermein varustettua sanastoa kappaleissamme, että muitakin osuvia voisi löytyä. Vuosien varrella on selvinnyt, että yhtyeen valtit ovat usein väärää maata. Lavarituaaleista sen verran, että jostain syystä tähänkin yhtyeeseen on vakiintunut tuo tunnelman nostattaminen ennen keikkaa fyysisin kontaktein. Kourallinen äijänköriläitä nätti ja voimakasääninen tyttö keulillaan kelpaa allekirjoittaneellekin. Jätetään herrasmiehet rauhaan ja katsotaan päälavalle, jolta tulee ulkomaalaista jytää. Kun nyt myrskyvaroitusta on ilmassa ja askel huojuu jo pelkästä merenkäynnistä, kysytäänpä Kaarlelta saman tien, mitä biisiä Viikate haluaisi soittaa laivamme mahdollisen Titanic-tyylisen uppoamisen aikana laivaorkesterin roolissa. Kiinnitin huomiota, ettei bändi tee edes biisilistaa lavalle mennessään? inferno 49. Siis kunnes aamu valkenee, hikinen Kaarle Viikate toteaa. Alun pitäen harrastelijamaisesta ryhmästä on kasvanut kokemuksen myötä kovan luokan viihdyttäjä, joka kyllä tietää, milloin kitara pitää nostaa pystyyn. Pelimannimme vaikuttavat taisteluhenkisiltä ja soittavat hamaan loppuun asti. Rauta-airot olisi myös oiva veto, etenkin kun se on lainakappaleena oikea klassikko, Kaarle luotaa. Alavireessä aallokoilla Kaikkeen tarjolla olevaan ei ehdi valitettavasti millään, mutta aloitetaan. Viikate on haikalojen sukua. Mutta olen kyllä laittanut saman merkille ihmisten suhtautumisessa Viikatteeseen. Huuhtelen viimeiset kyljykset oluella, koska päälavan mekastus on jo alkanut. Tutkimusretkellä löytyy myös artistien backstagetarkoituksiin valjastettu diskoteekki yläkerroksista, missä tarinamme avainyhtye Viikate valmistautuukin jo pieteetillä esiintymisvuoroonsa. Tämä ei silti ole estänyt panostamasta peliin all-in-henkisesti. Bändi saa yleisön pomppimaan villisti, itse pidän visusti jalat maassa vielä tässä vaiheessa. Sen voi kuvitella soittamaan käytännössä minne vain, rautakaupan avajaisista jäähalliin. Eli joillekin V-musiikki on harmitonta huopaamista ja soittajat hassun näköisiä heppuja, joiden ei pelätä varastavan kenenkään vaimoja. Raivokkaan setin päätteeksi huomaan, että tax free on avattu, joten tuliaishankinnat on hyvä hoitaa tähän väliin
Selviää ettei Ile ole Attila, mutta kaveri alkaa puhua perään itsetyydytyksestä, mihin ei voi enää kuin nyökytellä ymmärtäväisesti. Se tosin johtuu siitä, etten tunne nettikeskusteluissa tarvittavaa ja käytettävää etikettiä. Eipä hätää, eivätpä taida onneksi huviluvat loppua kesken lystin.. Keikan tunnelma kuuluu muidenkin mielestä olleen korvaamaton ja lämmin kuin tuore oksennus. Listan kirjoittaminen on yleensä välttämätöntä. Diskon sohvilla alkaa kansa olla jo aika juhlakunnossa. Levykiertueen lähestyessä on tullut jo kyselyitä, onko tulossa enempää alaikäisille sallittuja keikkoja. Onneksi hemmot eivät tällä kertaa pompi tilutuksen ohessa trampoliinilla, sitä en olisi luultavasti enää kestänyt. Viikate jakaa muiden bändien tavoin nimikirjoituksia ja välitöntä seuraansa kuutoskannen Meet & Greet -osiossa. Uskottava on. Ja onhan myös esimerkkitapaus, jossa musiikkimme on puhutellut siinä määrin, että ihoakin on värjätty V-aiheisilla kuvilla. Ei hullumpaa. Palataan tarkastamaan tilannetta backstage-alueelle. Mene ja tiedä, mutta minä poistun katsomaan tuota pikaa alkavaa englantilaista power metal -taitonäytöstä. Fani on aina oikeassa? Dragonforcen ohjelmanumeroa vilkuillessa lähtee totisuus äijästä kuin äijästä. Ohikulkevana hetkenä joku ulkomaalainen hahmo luulee aikoinaan Trio Niskalaukaus -logon keksinyttä Ile Ahlgrenia Mayhemin Attilaksi. Kaikki ovat yleensä mukana musiikin takia, mikä onkin ihanteellista bändille. Toisaalta skolioosiryhdillähän näitä hommia on aina tehty... Varmistan vielä asian nuuhkaisemalla Kaarlen tuhansia lavoja nähnyttä kravattia. Hidastelumestarimme Swallow the Sun onkin jo paikan päällä tutkimassa innokkaana takahuonetarjoilua vokalistinsa Mikko Kotamäen johdolla. Ja välillä se unohtuu totaalisesti, kuten nyt. En täten osaa suhtautua oikein näihin tyyppeihin, joiden äiti on unohtanut täyttää dosetin ja vaihtaa aamulla kuivat lakanat, Kaarle kummastelee ja summaa lopuksi: Pidän eri editioiden hamstraamista luonnollisena, koska olen itsekin hamsteri. Settilistan runko on yleensä kohtuullisen hyvin selkärangassa. Poikia ei hirveästi seuraavan päivän aikainen keikka tunnu huolettavan. Minkälaisia ovat tyypilliset Viikate-fanit. Onneksi Eki vetäisi jostain räkkinsä välistä vanhan kertakäyttölautasen selkään kirjaillun muistion, ja koko yhtye soitti tämän ansiosta hetkittäin samaa kappaletta, Kaarle naurahtaa. Kyllä aikuisella miehellä pitää olla kymmenisen eri versiota No Sleep 'till Hammersmithistä! Tiukat aikataulut ovat yötä kohden aavistuksen venähtäneet, vaikka lavavastaavana hääriikin metallipuolen monitaituri Tuomas Saukkonen, jonka itsekin pyytäisin paikalle aina kun tarvitaan enemmän kuin kaksi kättä. Lähinnä pinossa sohvilla makaileva ja sekalaisesti pogoileva risteilyväki tuntuu ottavan heavyristeilyn rennoin rantein, 50 inferno kuten suotavaa onkin. Joo. Muut jätkät vaan hihittelevät, mutta itsellä on suuria vaikeuksia asian kanssa. Siis siitä, miten singleille ja vinyyleille laitetaan bonusbiisejä. Tästähän esimerkkitapaus ajaa itsensä tasaisin väliajoin raivon partaalle. Toisinaan näillä keikoilla tullaan esittelemään äitejä, jotka ovat suuria V-faneja ja joiden tisseihin tarvitsee kirjoittaa nimmarit. Sehän luo orkesterillekin painetta olla sen kuvan arvoinen, Kaarle sanoo. Mutta voiko kukaan oikeasti soittaa kitaraa noin livenä, huomaan miettiväni. Faneille tämänkaltainen tilaisuus onkin loistava, harvoinhan näin intiimiin tunnelmaan pääsee ihailemiensa artistien kanssa. Varsin stereotyyppinen sankariheavyhän on tässä bändissä yhdistetty niin tajuttomaan ylisuoritukseen ja nopeuteen, että nauru pääsee aina estottomasti sitä aikansa seurattuaan. Tatuointeja hieman vierastan, sen lopullisuuden takia. Näin se on Anita Hirvosenkin tähdittämillä risteilyillä, asia on tarkistettu. Todellista fanien naamalle kusemista onkin sitten niiden yhdistäminen bonuksineen kokoelmiksi. Uusi laulaja tuntuu istuvan bändiin mainiosti, vaikka poikkeavia mielipiteitäkin kuulen. Siksi V-ystävien kirjokin on laaja. Joku arvelee hemmon olevan Norjasta. Kääntöpuoltakin yllättäen löytyy, ehkä fanisilmillä katsoen ymmärrettävistäkin näkökulmista. Esimerkkitapaus on ollut jo vuosia pahoilla mielin julkaisupolitiikastamme. Ja miksi huolettaisikaan, seuraavana päivänähän se vasta onkin
Onko tulevalla levyllä jotain, mistä olisit erityisen ylpeä, tai muuten jotain mainitsemisen arvoista. Viime vuonna Spinefarmille kiinnitetty ruotsalainen Shining on hurjan maineensa, tai lähinnä keulahahmonsa sellaisen, ansiosta väkisinkin kiinnostava akti. Aamu-unet venähtävät lopulta niin pitkiksi, että vannomani aamun saunareissu ja mahdolliseen kylmäaltaaseen hyppääminen jäävät väliin. Hienoksi asian tekee se, että lopputulos huutaa onnistumista jokaisella nykyaikaisen musiikkiviihteen sektorilla. Puistokemian Nobelhan siinä pitäisi tietenkin jakaa! Norjalaiset donkkaavat tykimmin Väsymys palkitaan, viimein nimittäin aloittaa se päivän huudetuinkin, Norjan Mayhem. Uuden Viikatelevytyksen ennakkokuuntelusessio osuu harmillisesti päällekkäin Bob Malmströmin porvaripunkkareiden esiintymisen kanssa. Eipä näy verta isommin, mutta yleisöön päin kääntyessä voi huomata yhden sun toisen tyhjentäneen joko K-kaupan punaisen purkin päähänsä tai saaneen muuten vaan köniinsä. Se oli muuten hyvä yritys se. inferno 51. Poreillaan toiste. On aika kiittää ja kumartaa Spinefarmia, Viikatetta ja muitakin bändejä upeasta seikkailusta laineilla. Lähtö on niin vauhdikas, että tuliaisetkin jäävät jonnekin. En kuitenkaan syytä tutkaa, jos kurssi on väärä. Kuten viimeiset kaksi vuotta, Kaarle kuittaa arvoituksellisesti. Takaisin tulee pelkkää brutaalia mylvintää, joten asiaahan on pakko mennä tarkistamaan aivan eturivin tuntumaan. Toinen niistä on puolet pienempi, minkä tarkoitus jää epäselväksi. Terminaaliputkessa Mayhem-huudot alkavat lopulta vaimeta ja lysti olla ohi. Kun nyt nälkäkin on, niin kysytään, tuleeko Kaarlen juontama Rokit kokit -sarjavielä takaisin uusin jaksoin?. En täysin ymmärrä bändiä ideologioiltaan tai musiikkinsa puolesta, mutta lähestyn metakkaa uteliaana. Kiistelty keulahahmo, huivipäinen Niklas Kvarforth ei ole tällä kertaa kuollut tai edes kadonneena, kuten on toisinaan käynyt. Kyseessähän on tuollainen kuusi ja puoliminuuttinen ilottelu ilman yhteislaulun hajuakaan, ja koko matkan ajan tuntuu, että vyö tiukkenee tiukkenemistaan rintalastan päällä. Odotan puhelua tuotantoyhtiöstä hetkenä minä hyvänsä. Vaikken bändin faniksi tunnustaudukaan, Mayhemin suoritus on myönnettävä risteilyn vaikuttavimmaksi. Pekka ja Pätkä puistotäteinä -teemasta saattaisi hyvinkin saada V:n näköisen kattauksen. Voisiko jokin Pekka Puupää -leffa kenties toimia joskus V-videon ideariihenä. Poismenothan ovat aina haikeita, mutta tässä tapauksessa helpottava pointti oli siinä, että Topi on ollut kuolematon jo viimeiset kaksikymmentäviisi vuotta. Kaarle paljastaa olevansa enemmänkin Darkthrone-miehiä ja alkaa huutaa En vind av sorjia. Laulaja Attila muuten näytti lavalla ihan Jokerilta. Muistin vanhan sananparren väärin ja jäin miettimään, miten hauskalta ja haastavalta Petäjäveräjä-yhdysana suussa maistuu. Tätä tuntuu olevan liikkeellä yleisesti. Kuinka V-nokkamies otti suuren taiteilijan poismenon. Elokuvamaailmaan liittyvää videointia on tulossa. Etenkin kahden promillen kohdalla, Kaarle myhäilee. Bechame mucho kuuluu Rock'n'roll Hall of Fameen estoitta! Tästä on helppo olla samaa mieltä. Mistä tulevan levyn nimi Petäjäveräjät juontaa juurensa. Petäjäveräjien pyöräytystä odotellessa tilaan baarimikolta kaksi lonkeroa pahimpaan janoon. Voisi olettaa, että kyseessä on varmasti yksi tärkeä episodi Viikatteen uralla. Luotan baarimikon pelisilmään, jos se sitä oli. Jyväskylän ylpeyden loihtimat surumieliset sävelet sopivat Suomenlahden laineille kuin äiti isään. Työmies-niminen iltasatu onnistui tarinankuljetuksessaan erityisen loisteliaasti. Utelen joltakin fanilta näyttävältä, lentääkö lavalla verta. Muuthan saattavat pitää kappaletta hyvinkin ratkiriemukkaana, mies mietiskelee. Silti vajaan kolmen vartin paketti kantaa valomerkkiin asti, Kaarle ylpeilee. mestari säilyy muistoissa Otetaanpa pakolliset pari sanaa Topi Sorsakoskesta ja Topin vierailusta Viikatteen Hautajaissydän-biisillä. Itse olen vieläkin aivan fiiliksissä edellisillan Mayhemista. Puhun nyt vain omasta puolestani. Se on itse asiassa ainoa Viikate-ralli, joka löytyy omasta iKorvalappustereosta, Kaarle kehaisee ja vakavoituu. Muutamaa uuttakin biisiä kuullaan, ja yleisöstäkin löytyy vielä jossain määrin virtaa. Loistava päätös ensimmäiselle päivälle. Olemme viisaampia, kun homma saadaan niin sanotusti talteen... Ei ole epäilystäkään, etteikö Hautajaissydän ole selkeä kohokohta tällä pitkällä V-puolimaratonilla. Suljetun paikan labyrinttisekoilu päätyy lopulta onnellisesti hyttiin. Esiintyjäkatraan ankkuriosuudesta vastaava Swallow the Sun tulee lopulta kuin viimeisenä naulana arkkuun. Bändin hitti Don't Fall Asleep voisi tosin olla sopivaa omistaa tässä vaiheessa risteilyä eräillekin diskon sohvalla sinnitteleville yksilöille. Nyt tosin astuntapinta löytyy Suomen ulkopuolelta. Tällä kertaa ei ollut tietystä syystä etukäteen mietittyä draamankaarta tai albumin muotoista kehystä, vaan heikoille jäille lähdettiin pelkät kappaleet edellä. Jokerin vedän hihasta minäkin ja eksyn laivaan. Viikate on usein viitannut oivaltavasti kaikkeen vanhaan suomitaiteeseen tekeleillään. Keikka johtaa myöhemmin "suicidal black metaliksi" kuvaillun, ehkä eteerisillä maalailuilla maustetun satyriconmaisen messun tarkempaan tutkailuun levytasolla. "raaka ja alkukantainen black metal kuulostaa tässä mielentilassa ja Ympäristössä täYsin epäinhimilliseltä." Entä onkohan minkäänlaista uutta videotaidetta tulossa. Satamapihalla hortoillessani kuulen riemukseni, että Barathrum soittaa illalla Helsingin Lepakkomiehessä, joten pakkohan sinnekin on vielä yrittää. Ennen pitkää laiva on satamassa. Bändin raaka ja alkukantainen black metal kuulostaa tässä mielentilassa ja ympäristössä täysin epäinhimilliseltä. Nähtyjen keikkojen pohjalta Kaarle Viikate hehkuttaa loungebaarin pianistia parhaimmaksi. Kiitän myös tuuriani, sillä en löytänyt lopulta hevikaraokea, vaikka sitäkin tuli yritettyä
Pääpointti on saada talteen paras mahdollinen akustinen soundi. teksti vilho rajala i www.fascinationstreet.se jens bogren on vuonna 2012 eurooppalaisen metallimaailman kuumin tuottajanimi. Nuorena hän asui Etelä-Ruotsin Halmstadissa, josta myös Arch Enemy on kotoisin. Bogren soittaa yhä kitaraa, mutta mitään vakavia bändejä hänellä ei ole koskaan ollut. Eihän tämän alan työpaikkoja ole koskaan missään tarjolla. Minulla ei ole mitään valmiita presettejä. Bogren on sekä äänittäjä/tuottaja, miksaaja että masteroija. Ei minulla ole mitään salaista kikkaa tai taikalaitetta. Hän teki studiotöitä freelancerina ja etsi koko ajan vakituisempaa duunia. Andy Sneapiä on tietenkin pakko kunnioittaa, mutta miehen tekemä soundi on ollut jo vuosia liukuhihnatavaraa, vaikkakin hyvää sellaista. Äänittäjänä Bogren keskittyy yksinkertaisesti soundin tallentamiseen sellaisena kuin se äänityshuoneessa soi. Bogrenin tekemien levyjen yleissoundia voi usein luonnehtia sanoilla "lämmin" ja "paksu". Häntä vain miellyttävät samat taajuudet kuin monia muitakin. Jos lukiokursseja ei lasketa, mies on studiotyössä täysin itseoppinut. Myöhemmin häntä pyydettiin vetämään samoja kursseja. tarkkakorvaisella ja vaativalla ruotsalaisella riittää kysyntää, mutta enää hän ei suostu tekemään ympäripyöreitä päiviä. MiES m illainen on hyvä soundi. Hän äänitteli oman bändinsä demoja kaiket päivät ja kävi lukiossa radio- ja äänitystyön kursseja. Olen myös aika hyvä miksaamaan muiden äänittämiä raitoja ja tekemään kehnoistakin äänityksistä hyvän kuuloisia. Studio on ollut olemassa kymmenen vuotta. Minulla ei ollut rahaa ostaa sitä, mutta soitin myyjälle ja hän suostui vuokraamaan sen. 52 inferno. Sen jälkeen saatan lisätä joukkoon triggerisampleja, mutta vain jos se on tarpeen. Mies on etenkin rumpusoundien kanssa lähes taikurimainen, minkä voi todeta esimerkiksi Paradise Lostin tulevalta Tragic Idol -levyltä. Kun äänitän rumpuja, en ajattele triggereitä lainkaan. Miksaajanakin pyrin löytämään kuhunkin työhön parhaat ratkaisut. Otan aina paljon ottoja, enkä lopeta äänittämistä ennen kuin olen tyytyväinen. Jos äänitän itse, tiedän aina, mitä raidoista voi saada aikaan. Bogren ei halua tehdä asioita liukuhihnalta, ja miehen kädenjäljen kyllä yleensä tunnistaa. Siitä huolimatta minulla on aika hyvä tekninen ymmärrys, parempi kuin tämän alan ihmisillä yleensä, Bogren kehaisee. Siihen on vaikea antaa täsmällistä vastausta muuten kuin esimerkein. Tämä juttu sai alkunsa kun huomasin, että viime vuosina ilmestyneiden hyväsoundisten levyjen sisäkansissa toistui kerta toisensa jälkeen nimi Jens Bogren. Hän ei osaa selittää, mistä vaikutelma syntyy. Korjailen rumpuraitoja vain jos on pakko. Kysymys on syvällinen, ellei peräti filosofinen. Kun bändeillä tai levy-yhtiöillä ei enää ole rahaa äänittää kunnon studioissa, tällaiselle "paskasta konvehti" -osaamiselle on koko ajan enemmän kysyntää. PAKSUJEnSOUnDIEn hyppy tuntemattomaan Jens Bogren innostui studiotekniikasta jo teininä ja tiesi heti, että tätä hän haluaa tehdä työkseen. Katatonia, Bloodbath, Opeth, Amon Amarth ja Paradise Lost soivat tämän miehen tekemillä levyillä juuri kuten niiden pitääkin. Tuottajana pyrin aloittamaan jokaisen projektin tyhjästä ja mietin, mitä juuri tämä bändi tarvitsee. Nykyään sitä pyydetään minulta paljon ja teen sellaista työtä ihan mielelläni. The Curen biisin mukaan nimetty Fascination Street -studio sijaitsee sisäruotsalaisessa Örebron kaupungissa, Tukholman ja Göteborgin välissä. Löysin kuitenkin netistä vuonna 2001 ilmoituksen, jossa kaupattiin örebrolaista studiota. Siinä ajassa Bogren on noussut eurooppalaisen metallimaailman huipulle
inferno 53
Olen laitefriikki ja käynyt läpi valtavasti erilaisia studiokamoja vuosien varrella. Miksaustyöt saatan aloittaa jo kuudelta ja lopettaa viideltä. He riitelivät ja huusivat toisilleen koko ajan. Tahti alkoi nopeasti vaatia veronsa. Mies on tyytyväinen omaan panokseensa myös Soilworkin Panic Broadcastillä (2010) ja Katatonian The Great Cold Distancella (2006). Vaikka hän on vasta 33-vuotias, hänellä on auktoriteettia sanoa asiat suoraan kenelle tahansa. Äänitystyöt aloitan yleensä kahdeksalta ja jatkan johonkin kuuteen tai seitsemään. Nämä kaksi levyä ovat mielestäni vieneet bändiä hyvään suuntaan. Rockpuolella suomalaisreferensseistä löytyvät Disco Ensemblen First Aid Kit (2008), Deep Insightin kaksi levyä ja Day Elevenin Sleepwalkers (2007), jonka Bogren muistaa erityisen hyvin. Kaiken a ja o on tietenkin hyvä tarkkaamo. Bogren työskenteli samassa vanhassa ladossa aina vuoteen 2009 saakka, koko ajan vuokralaisena. Niinpä päivät venyvät mieluummin alku- kuin loppupäästä. He sanoivat, että emmehän me ole samaa mieltä mistään, miten luulet että voisimme päättää yhdessä ruuasta! Ilman kuuntelua ei kuule Kun bändeiltä kyselee, millainen mies Bogren on, kaksi asiaa toistuu: tarkkakorvainen ja vaativa. Itse studiotila oli kuitenkin hyvin rakennettu. Otin ison pankkilainan ja tein sijoituksia. Masteroinnistakin hän pitää, vaikkei se kovin luovaa puuhaa olekaan. Hän mainitsee myös Opethin Watershedin (2008), vaikka tekisi kuulemma monta asiaa tänä päivänä toisin. Joskus tekisi mieli äänittää vain jotain punkkia, kun kitaraäänityksissä menee tolkuttomasti aikaa pelkkään virittämiseen. Aiemmin Studio Kuling -nimellä toiminut paikka muuttui Fascination Streetiksi. Bogren teki aikaisemmin töitä 15 tuntia päivässä ja 31 päivää kuukaudessa. Bogrenin mukaan ilman kunnollista kuunteluympäristöä on vaikea kuulla mitään. Nyt tuottajalla on kotona kahdeksankuinen esikoistytär. Swallow the Sunin New Moon (2009) on tähän mennessä ainoa metallipuolen tuotantotyö. Tapasin nykyisen vaimoni seitsemän vuotta sitten. Kaikki ovat yleensä aika väsyneitä kun päätämme päivän. Mutta pian he siihen aina tottuvat. Paikan omistaja painosti minua ostamaan sen, mutta rakennukseen olisi pitänyt tehdä kattoremonttia ja vähän muutakin. Bogrenilla ei ole absoluuttista sävelkorvaa, mutta hän sanoo kuulevansa esimerkiksi kitaran vireen muutokset todella herkästi. Sama koskee beat detectiveä. Bogrenin mukaan äänitystyö voi olla hauskaakin, mutta yleensä se on työvaiheista stressaavin. Studio sijaitsi vanhassa ladossa, joka oli aika huonossa kunnossa. "jotkut bändit kauhistuvat, kun haluan aloittaa aamukahdeksalta." Vähän yli parikymppinen Bogren hyppäsi junaan ja muutti yksin tein Örebrohon, vaikkei tuntenut sieltä ketään eikä ollut koskaan käynytkään koko kaupungissa. Olen ehdottomasti avoin työtarjouksille Suomesta, mies myhäilee. Nukkumaan hän pääsi milloin ja miten sattui. On vaikea nostaa mitään muiden yläpuolelle, mutta tietenkin Paradise Lostin kaksi viimeistä levyä ovat olleet minulle henkilökohtaisesti tärkeitä. Turisasin Stand Up and Fight (2011) on Bogrenin miksaama. Bogren pitää pitkän hiljaisuuden kun kysyn, mitkä projektit ovat olleet hänen omasta mielestään erityisen onnistuneita. Kysyin, ettekö te voisi sopia, että tänään on Kimmon vuoro tehdä safkat, huomenna Jannen ja niin edelleen. En halunnut ryhtyä siihen, joten rakensin kolme vuotta sitten Örebrohon kokonaan uuden studion. Bogren käyttää nykyajan pahamaineisimpia studiotyökaluja tarpeen mukaan. Jotkut bändit kauhistuvat, kun haluan aloittaa aamukahdeksalta. Vaikka minulla on nykyään todella hyvät kamat, voisin teoriassa tehdä töitä melkein millaisilla vehkeillä tahansa. Syy on selvä. Onneksi se lopulta kannatti, hän huokaa. Minulla oli 17-vuotiaana Icon-juliste seinällä. Työskentelen aina hyvin keskittyneesti, enkä hengaile ja katso telkkaria. Joillekin artisteille on tullut yllätyksenä se, että Bogren suostuu työskentelemään vain normaaleina työaikoina. Bogren ei ole hieman yllättäen tehnyt kovin paljon yhteistyötä suomalaisten metallibändien kanssa. Bändin oma soundi ja soitto ovat hänelle se tärkein juttu. Suosikkityövaiheeni on itse asiassa laskutus, hän veistelee. Kalenteri on kuulemma yleensä täynnä pari kuukautta etukäteen, joskus puoli vuottakin. Sitähän voi käyttää myös täysin manuaalisesti ja hienovaraisesti. Tänä vuonna ovat luvassa ainakin Paradise Lostin, Kreatorin, God Forbidin, Ihsahnin, Enslavedin ja Witchcraftin levyt. Taukojakin tulee väistämättä, kun aikataulut venyvät. Bogren ei halua tehdä töitä niin, ettei ehdi nähdä lapsensa kasvavan. Laitteistoa piti uusia aika paljon, ja huomasin nopeasti tarvitsevani Pro Tools -järjestelmän. Se voi olla aika raskasta. Kun yhtenä päivänä tulin studiolle, jokainen heistä teki itselleen eri ruokaa. En koskaan käytä sitä kokonaisiin rumpuraitoihin, vaan korjaan vain yksittäisiä juttuja. Miksauksesta hän nauttii enemmän, koska siinä hän voi itse määrätä aikataulut. Kun tekee päivätyökseen metallilevyjä, kotona ei juuri tule metallia kuunneltua. En pidä siitä, mihin suuntaan nämä työkalut ovat musiikkiteollisuutta vieneet. Suomalaiset torailijat Fascination Streetillä tehdään kaikkia studiotyön osa-alueita yhdessä ja erikseen. Hän vihasi työaikojani alusta asti, Bogren muistaa. Hän mainitsee myös Toolin, A Perfect Circlen, Tori Amosin ja Jeff Buckleyn. Vihaan sitä, jos levyltä kuulee autotunen käytön. Ja kuten todettua, usein Bogren halutaan nimenomaan miksaajaksi. Bogren sanoo innostuneensa nuorena metallin lisäksi postpunkista ja goottibändeistä, kuten studion nimikin vihjaa. Kuuntelu on ainoa, josta ei voi tinkiä. 54 inferno
2N MEROA U UN A KO T I I N K AN N E www.hifimaailma.fi/tarjous Puhelimitse numerosta 010 778 6400, arkisin 8-16 TT
HELPPOA kuunneltavaa Wisdom Floatsin kohmeus ei musiikin teknisistä nykystandardeista käsin olekaan. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä kiikkunut nelikko soitti ikäisekseen isoa musiikkia pitämättä siitä isoa ääntä. As Divine Gracen, Lavran ja This Empty Flow'n sekä näiden esiasteiden tavoin kaarinalainen Decoryah kulki nopean ja värikkään matkan kulmikkaasta örähtelymetallista goottitaiteelliseen suruun. Runollisen mahtipontiset teemat (Astral Mirage of Paradise, Cosmos Silence, Intra-Mental Ecstasy...), arvaamattomat sovitukset ja epämetalliset elementit ovat kaikki asioita, jotka avantgardistinen metalli yleensä toteuttaa hirvittävällä tavalla väärin. Kitaraliidit ja kosketinmatot jättävätkin rytmiryhmän selvästi varjoonsa. Se on levy, jonka kanssa harmaista sunnuntaista tulee helpompia, olemattomuus muuttuu kelpo harrastukseksi ja muu musiikkikin unohtuu edes hetkeksi.. Sen dieettidoomin, tunnelmarockin ja taideambientin naittava jyhkeys on kuva oman aikansa progressiosta metallin sisällä. Cosmos Silence -demolla (1993) pokattu diili sveitsiläiseltä Witchhuntnyrkkipajalta oikeutti Ebonies-vinyyliseiskan (1993) jälkeen kutomaan ensimmäistä täyspitkää kengännauhabudjetilla. teksti mikko kuronen DECORyAh witchhunt 1994 Wisdom Floats KOSMOSKUKASSA 1990-LuVuN alussa Varsinais-Suomessa askaroi pieni mutta arvokas rypäs yhtyeitä, joita yhdistivät nuori ikä, eteerisille melodioille tarkka korva ja taiteellinen kunnianhimo, joka ei hirttäytynyt metallin kehäköysiin. Sen jälkeen se on sijoittunut jokaiseen top 10 -levylistaan, jota olen edes luonnostellut. VuONNA 1995 Metal Blade lisensoi Wisdom Floatsin Pohjois-Amerikan markkinoille ja kiinnitti Decoryahin peräti seitsemän levyn sopimuksella. Jäsentenkin intressit alkoivat hajaantua muuhun elämään. Decoryahin haikeana valuvien melodiavirtojen vietävänä ei tee mieli valittaa, vaikka idiosynkratiaa huomaakin. Eurooppalaisen taidemetallin kukkapenkkiä ennen genren varsinaista 90-luvun lopun etsikkoaikaa möyhinyt pioneerityö on syvänkaunis heittäytyminen melankolian anatomiaan. Metallican ...and Justice for Allin parissa kasvanut bändi ei yksinkertaisesti tiennyt, mitä bassolla piti tehdä. Kitaristi-vokalisti Jukka Vuorisen vanhempien kellarissa treenattu ja turkulaisen ECI-studion kasiraiturilla syyskesällä 1993 äänitetty Wisdom Floats on selloineen, flyygeleineen, 12-kielisineen, akustisineen ja koskettimineen sävykkäästi koordinoitu tuotos, kun ottaa huomioon budjetin ja äänityslaitteiston rajaamat puitteet. Musiikillinen paletti ei mahtunut kahdeksaan raitaan ilveelläkään, joten palapelin kokonaistamiseksi tarvittiin runsaasti projektille vahingollista dubbausta ja submiksausta. Wisdom Floats on levy, jossa kaikki seisoo huterasti. Sini Koivuniemen loistava naistulkinta varastaa hengen, sulkee sen pussiin ja heittää taivaalle. Jani Kakon ilmiömäinen kyky tuottaa likipäin improvisoiden kuulaita, blueshenkisiä kitarasooloja on iso osa yhtyeen viehätystä, samoin kosketinsoittaja Jonne Valtosen sovitustaito. Sen hienous saattaa olla nykykuulijalta jo täysin saavuttamattomissa. Vokalisti Jukka Vuorinen ei ole koskaan ollut nuotissa kiihkeimmin pysyvää sorttia, mutta Wisdom Floatsin kaikuisan ja arvaamattomasti heittelehtivän miksauksen seassa miehen kolkko honotus soljuu hyväksyttävästi. Levyistä valtaosa jäi kuulematta, kun puulaakia ei enää Fall-Dark Waters -täyspitkän (1996) ja Breathing the Blue -ep:n (1997) jälkeen kiinnostanut julkaista liian kepeäksi käyneen yhtyeen levyjä. Levyn ainoa aidosti heikko hetki, halvanoloinen kosketininstrumentaali Beryllos kestää vain pari minuuttia. Kiperää yhteensovittelua tarvittiin taas. 56 inferno epätäydellistä täydellisyyttä ei ole tehnyt kukaan niin kuin decorYah. Kun itse kaivoin Wisdom Floatsin ensimmäistä kertaa lähikirjaston levyhyllystä 1990-luvun puolivälissä, ensitutustuminen oli niin kalvakka, että tarvittiin uusi yritys vuotta tai paria myöhemmin ennen kuin teos alkoi jättää jälkensä. Vaativat 68 minuuttia kellottava Wisdom Floats on heitto lintuperspektiiviin kuulokkeiden välistä. Kun sellisti Anna Pursiheimo saapui studiolle soittamaan omat osansa ammattimaisesti taimiin, oman työnsä jälkeen tyytyväiset bändiläiset huomasivat äkkiä, että omat äänityksensä kulkivatkin milloin missäkin tempossa. Kun puhutaan aikaansa edellä olevista metallilevyistä, Decoryahin esikoispitkäsoitto Wisdom Floats nousee ansioihinsa nähden harvoin esiin
Koe livenä Helsingin Nosturissa 10.6.!. uusi paradise lost -albumi puodeissa 25.4.! MUKANA METALLIN DREAM TEAM: · Mike Portnoy (Dream Theater, Avenged Sevenfold) · Russell Allen (Symphony X) · John Moyer (Disturbed) · Mike Orlando
Blood of the Nations -levy oikeutti bändin paluun. Tornillon laulu on hioutunut Stalingradilla bändiin istuvammaksi, vaikkei tämän suhteen varsinaisia ongelmia ollut aiemminkaan. Bändi kiersi ahkerasti ja levitti raskasta sanomaansa ympäri maailman. Paluu ei ollut läpihuutokamaa kaikille, eikä ehkä ole vieläkään. Mark Tucker olennaisella pärjää aina Aika menee kuin siivillä. Toimiva bändikemiakaan ei ole poissuljettua, jos tarpeetonta vertailua pitää vielä jatkaa. Tätäkin tapahtuu, muun muassa menneisyyttä kauniisti hyväilevillä Against the Worldillä tai Twist of Fatellä. Unohtamatta tietenkään riffejä, jotka pakottavat Balls to the Wall -tyyliseen sivukeikutukseen kuvitteellisen ilmakitaran kanssa. Udo Dirkschneiderin ääneen ja hahmoon jumittuneille esitelty uutuuskaveri, TT Quick -vokalisti Mark Tornillo oli aluksi oikeutettu kysymysmerkki, joka taisi muuttua useammankin epäilijän kohdalla lopulta huutomerkiksi. Outoa sinänsä, että luvalla sanoen kapea-alaisempaa Dirkschneideria ei pystyisi enää kuvittelemaan mikinvarteen bändin nykymeiningissä. Varsin olemattomat tyhjäkäynnin hetket ovatkin ehkä niitä, kun bändi poistuu turpaanvetelyalueeltaan ja päätyy ratkaisuihin, jotka lisäävät ainakin nyt biisin kestoa tarpeettomasti. Pientä tiivistämisen varaa levystä siis paikoin löytyisi, joskin radikaalimminhan tuota löytyi edeltäjästään. Hoffmanin paikoin jo ennustettavan klassiset muomestariteos keskiverto toilut nostattavat hymyä pintaan tuon tuosta, kuten tunnetusti miehelle itselleenkin. Olennaisella pärjää aina, joten löydämme jälleen takakireää heavylaulantaa, militaarista kuoromylvintää, Hoffmanin klassisen kaipaavaa leadkitarointia, Baltesin tanakkaa bassottelua ja traditionaalisia heavylyriikoita. Oikeutettua sinänsä. Acceptin kohdalla on vaikea ottaa fanilasit päästä, mutta ilman niitä myönnettäköön, että eipä sotaratsu nyt aivan kautta linjan napakymppiin osu. Olisi epärehellisyyttä väittää, että Stalingrad olisi uusi Metal Heart. Jatkumoa. Tällaisia naruja vetelevät ehkä parhaiten kaiken alleen jyräävä Hellfire tai slaavilaisia kaikuja omaava taisteluvirsi Shadow Soldiers. Minimaalisesti yllätyksiä. Silloin pitää kuunnella, kun päälliköt ovat äänessä. AAdolf VirtAnen Accept Stalingrad Nuclear Blast Arvosteluasteikko lyhyesti: pohjamutaa Inferno 59. Bändin keulahahmon vaihtuminen on ollut avoimen vakava paikka isolle yleisölle. Se otettiin vastaan hyvin, ja paluuta voidaan luonnehtia onnistuneeksi millä mittapuulla tahansa. Elinvoimaa, vahvaa näyttöä ja tahtotiloja se joka tapauksessa uhkuu. Kaverin kanssa tai ilman. Biiseissä, sen kummemmin kuin legendaarisen Andy Sneapin loihtimissa moderneissa Accept-soundeissakaan, ei pitäisi niin konkreettista eroa löytymän vanhaan aikaan verraten. Levyn päätösvyörytyksen, The Galleyn, loppuun istutettu kaihoisa instrumentaaliosuus kehottaa pyöräyttämään Stalingradia uudelleen ja löytämään siitä enemmän. Mutta mitäpä sitten tarjoaa uunituore Stalingrad. Albumilla saattoi kuulla näytönhalun, palon tien päälle ja yleensäkin takaisin osaseksi heavykoneistoa. Liekö kyseessä sitten jonkinlainen elinvoima, joka bändin ex-solistin soololevytyksiltä on kaunistelematta puuttunut kotvan aikaa. On tullut kuluneeksi jo kaksi vuotta siitä, kun veteraanimiehet Peter Baltes ja Wolf Hoffman kaivoivat levytyspuuhiin elämänsä yhtyeen, liki puolentoista vuosikymmenen jälkeen. Kitarakuvioista löytyy jälleen se Acceptin varsinainen nautittavuus. Ja asia on sillä pihvi
Devil´s Trainin meininki nojaa suoraviivaisesti tulkittuun riffivetoiseen mäiskeeseen, joka osaa myös svengata (Find New Love) sekä tarjoilla melko runsaita stonerfiiliksiä (Sweet Devil´s Kiss). Harmi vain, että bändin kappaleet eivät ole tarttuvuudessaan aivan The Art of Partying -levyn (2007) tasolla, sillä siinä tapauksessa Municipal Waste olisi julkaissut helposti yhden genrensä kaikkien aikojen kovimmista albumeista. Sen verran tiukkaa kamaa The Fatal Feast kuitenkin on, että jollei kalja lentele tämän tahdeissa rinnuksille, vika on puhtaasti kuulijassa. Joni JuutilAinen Devil's trAin Devil's Train edel MunicipAl WAste The Fatal Feast Nuclear Blast Stratovariuksen kulta-aikojen komppiryhmän (Jörg Michael ja Jari Kainulainen) uusi bändi Devil´s Train tykittää eponyymillä debyytillään täyslaidallisen murakkaa ja konstailematonta vanhan liiton hevirokkia. On melkoinen ihme, kuinka hyviä kappaleita bändi on saanut tällä kertaa kasaan, sillä studiolevyjä on alla viisitoista ja musiikillinen liikkumatila on ollut melko ahdas kautta uran. Yhtyeen jälkipunkista liikkeelle lähtenyt, sittemmin muun muassa vahvoilla metalli- ja industrial-sävyillä kyllästetty soundi on ainutlaatuinen, helposti tunnistettava ja ennen kaikkea erittäin vakuuttava. Circle of the Oath on varsinainen tyyppiesimerkki ARP:n tuotannosta. Ja kyllä, tätä levyä uskaltaa diggailla huoletta ilman pelkoa kaappifaniudesta! Joni JuutilAinen Tuomiopäivän profeetan viitta on aina sopinut hyvin Killing Joken keulahahmon, renessanssimies Jaz Colemanin harteille. Levyjä kuunnellaan salaa kaapissa, mutta kaveriporukassa mainitaan tietävänsä korkeintaan miehen nimi, eikä kysyttäessä mieleen muistu tietenkään yhtään levyä tai biisiä hänen tuotannostaan. Linjan mukainen on myös levyn cover-raita, The Guess Who -klassikko American Woman. JAAkko SilVASt mikkokappale lupaa mukavaa matkaa: Kisken ääni kuulostaa siltä miltä pitääkin, ja raita onnistuu jopa jäämään kallon pohjille kolisemaan. Levy sisältää odotetusti melodista ja progressiivista death metalia, mutta genrerajojen kanssa on vähän niin ja näin. Mikäli Colemanin synkät profetiat toteutuvat, sopii vain toivoa, että uudessa maailmanjärjestyksessä on tilaa Killing Jokellekin. Joissain piireissä tylsäksi haukuttu edeltäjälevy Massive Aggressive (2009) on taaksejäänyttä elämää, ja uusimmallaan yhtye puristaa itsestään kaikki mahdolliset tehot irti. Keskimäärin alle kaksiminuuttiset kappaleet pieksevät kuin huomista ei 60 Inferno Jos Unisonic on uppo-outo, ei hätää: herrat Kai Hansen ja Michael Kiske kertovat mielellään lisää. Se on kuin malliesimerkki siitä vinksahtaneesta norjalaisuudesta, joka riivaa hyvässä mielessä valtaosaa tämän pohjoisen maan musiikista. Liika turvallisuus voi käydä kohtalokkaaksi. Joni JuutilAinen tulisikaan, ja laulaja Tony Forestan sanojensyljeskely on paikoin hengästyttävää kuunneltavaa. Ammattimiehiltä homma taittuu luontevasti, ja levy on kaikin puolin hyvässä balanssissa. BArren eArth The Devil's Resolve Peaceville Muiden muassa Amorphisissa, Moonsorrow'ssa, Rytmihäiriössä, Swallow the Sunissa ja Waltarissa mainetta keränneiden miesten bändin kutsuminen supergroupiksi on jokseenkin outoa, sillä näiltä maanläheisiltä kavereilta puuttuu täysin kaikenlainen vaivaannuttava starailumeininki. Kaikenlainen synkässä hevimetsässä höntyily uupuu tykkänään, joskin haikea No One Ever Sees Me sipaisee enimmät siirapit mennessään. Voi olla, ettei Borknagar ole tälläkään kertaa tarpeeksi äärimmäistä mustan metallin kuluttajille tai kyllin hallitsematonta kaaosta hulluuteen viehtyneille. Molemmat muistetaan todennäköisesti ikuisesti roolistaan saksalaisinstituutio Helloweenissä. Urdilla kuultavat sävelverkostot punoutuvat vahvasti melodisen black metalin ilmapiirin ympärille, mutta tunnistettavan norjalaisesti lennokkaat vokaalit, venkoilevat sovitukset ja ennen kaikkea Borknagarin levoton melodiantaju pitävät huolen siitä, ettei tälläkään albumilla uudelleenlämmitellä lajin kulahtaneimpia alkulähteitä. Jos bändin anti ehti jossain vaiheessa hieman laiskistua, uusi kokopitkä osoittaa todeksi edellisen albumin kohdalla nousseen epäilyksen, ettei tämä orkesteri ole menettänyt luovaa hulluuttaan. On mukana tietysti muutakin osaajaa ja osatekijää, mutta valokeila kivettyy Hansenin ja Kisken koordinaatteihin. Jos kuitenkin on sen verran tärähtänyt, että Borknagarin kaltaiset kosmiset ulottuvuudet vaikuttavat vetoavilta, voi olla aivan varma siitä, että Urdin kaltai-. Circle of the Oathilla kasassa on kuitenkin pitkästä aikaa aidosti hyvä levy, jonka kornihkossa metallitodellisuudessa sekä bändi että kuulija ovat kuin kotonaan. Esimerkiksi Never Too Late osoittaa, että Unisonic on liikkeellä kiireettömästi ja hyvin positiivisella mielellä. Periaatteessa Borknagar on edelleen jumissa 90-luvulla, mutta tällä kertaa asiassa ei ole mitään vikaa. Täytyy myöntää, että kahden vuoden takainen Curse of the Red River -levy tuli sivuutettua aikoinaan ainoastaan sitä edeltäneen Our Twilight -ep:n (2009) jokseenkin keskinkertaisen materiaalin vuoksi, ja näin ollen The Devil's Resolveen oli helppo tarttua ilman turhia ennakko-odotuksia. Mainitaan nyt sentään, että myös tuottajana ansioitunut basisti Dennis Ward on hänkin kuviossa mukana. Perinteistä, melodista ja voimakasta heavyä, joka on paljon enemmän kuin turhaa kitaraliruttelua ja kikkailua taitojen äärirajoilla. Helloweenin kultaaikaa levyllä ei yritetäkään jäljitellä, sillä muutaman metallipitoisemman sävellyksen rinnalle on kasattu keko rockimpia harkkoja. Nyt kun monien tuomion vuotena pitämä 2012 on viimein koittanut, Coleman ja kumppanit ovat terävimmillään, vaikka bändi on julkaissut hienoja levyjä läpi kolmekymmentävuotisen historiansa. Levyn kuuluvimpana kuorruttajana häärii karismaattisen ja genreen sopivan räkäisen äänen omaava Mystic Prophecy -mies R.D. Killing Joken rinnalla valtaosa maailman "rankoista" äärimetallibändeistäkin tuntuu hiekkalaatikolla riiteleviltä pikkulapsilta. Käsillä taitaa todellakin olla kovin ARP-levy sitten loistavan Oceans of Timen (1998). The Fatal Feastillä bändi pistää käyntiin aivan törkeän myllyn, sillä vauhtia ja vaarallisia biisejä löytyy jopa odotettua enemmän. Kitaristi Lakis Ragazasin kuusikielinen ulvoo ja murisee painokkaan vetoavasti, kun taas herrat Michael ja Kainulainen paaluttavat tekemisellään levyn vahvaksi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Ja se on aika helvetin paljon se. Monen epäilemättä kovasti toivomaan power-purkkiin Kiske/Hansenkaksikko kumppaneineen ei ole kouriaan ujuttanut, mutta jos loppujen lopuksi voittopuolisesti hard rockin puolelle kallistuva tasokas ja hyväntuulinen saksalaisherraseura kiinnostaa, Unisonic on varteenotettava vaihtoehto. pAnu koSki Axel ruDi pell Circle of the Oath steaMhaMMer unisonic Unisonic ear Municipal Wasten päätä ei paljon huimaa! Bändi käy kuin vesikauhuinen koira kuulijan kimppuun kaljanhajuisen crossover thrashinsä kanssa ja onnistuu vieläpä kuulostamaan aidosti energiseltä ja vihaiselta. Devil´s Train on onnistunut vääntämään studiossa musiikkiinsa riittävän muhkean soundimaailman, mikä lisää levyn aiheuttaman turpasaunan iskuvoimaa. Nykyisin hiukan yli viisikymppiset KJ-miehet kun luultavasti pystyisivät tekemään hienoa musiikkia vielä vanhainkodissakin. tApio AholA BorknAgAr Urd ceNtury Media killing Joke MMXII sPiNefarM Jos haluat menettää yöunesi, googlaa "pole shift 2012". Liapakis. Uuden Unisonic-yhtyeen debyytin avaava tehokkaan yksinkertainen ni- Tämä saksalainen kitarasankari on monelle kovan metallimusiikin ystävälle suoranainen perversio. Bändin ammattitaitoa ja idearikkautta ei voi olla arvostamatta, mutta samalla kaipaisi rajumpia irtiottoja tuntemattomille musiikillisille alueille. MMXII:n kymmenestä raidasta yksikään ei ole huti, ja levyn parhaat hetket vetävät vertoja mille tahansa Killing Joken uran aiemmalle tähtihetkelle. Tälle on syynsä. Unettoman yön voit sitten viettää uuden Killing Joke -albumin parissa, joka onkin aiheeseen sopivasti nimeltään MMXII ja alkaa kappaleella nimeltä Pole Shift. Oli keulilla sitten Garmia, Vortexia tai Vintersorgia, Borknagarilla on aina ollut oma tunnistettava soundinsa. The Devil's Resolve ei varsinaisesti yllätä millään tasolla, mikä on ehdottomasti levyn "heikoin" puoli. Myös tarpeeksi moni pyörylän kappaleista on siunattu tarttuvalla kertosäkeellä. 1990-luvun puolivälin Amorphis, Opeth ja monet hämärät neljän vuosikymmenen takaiset hippibändit kummittelevat yhtyeen soundissa, joka on suurimmilta osin hyvinkin avara ja moniulotteinen. Yhtye on kuitenkin tekemistensä suhteen melko ehdoton, sillä kun jyrävaihde asettuu silmään, silloin myös jyrätään, ja kun himmaillaan, himmaillaan niin helvetin herkästi, että melkein sattuu. Musiikkinsa sen sijaan ansaitsee kehuja senkin edestä
Balladimaiset All on the Line ja Angel Sky ovat ammattimiesten tusinatavaraa ja vaikka Duran Duran -cover Come Undone rullaa hyvin, se on silti turha lisäys. Kappaleessa on samaan aikaan Chris Realle ominaisen easy going -hutun ja Billy Idolin ilkikurisen karisman haikuja. Se vain soi kuin Sara ikään. MAtti riekki BAng tAngo Pistol Whipped in the Bible Belt seveNty eight Losangelesilainen Bang Tango osoittaa pahimmillaan, miten elähtäneeltä takavuosien ykkösdivaritason glamreliikki voi kuulostaa vuonna 2012. Vaan sitten, kun päästään upeaan Nuori mieli -kappaleeseen, kohme alkaa sulaa. Ja katso, parin ensimmäisen biisin aikana mielen peittääkin kylmä huurre. Juuri tämän takia muutama viimeinen demo tulikin sivuutettua täysin, ja nyt kun tätä niin sanotusti valmista hengentuotetta pyörittelee, se osoittautuu odotetunlaiseksi Curimus-albumiksi. Pikkukiekon soundit ovat rouheat ja luonnollisen kuuloiset, ja ne tuovat mukaan ilmavuutta, joka istuu hyvin bändin "letkeänbrutaaliin" murjontaan. Pelin avaava All Will End in Terror kertoo heti mistä on kyse; svengaavia, mutta ryhdikkäitä riffejä, tanakkaa ja kikkailematonta rumputyöskentelyä sekä tuhtia örinää. Levy vain paranee biisi biisiltä. Bändin riffeistä löytyy sekä alavireistä muhkeutta että groovaavaa tarttuvuutta, eikä millintarkassa rytmiryhmässä tai takuuvarmasti mylvivässä vokalistissakaan ole juuri valittamista. Ei meinaa lähteä. Useamman kuuntelun jälkeen levyn tasavahvuus alkaa kuitenkin kääntyä hieman myös tasapaksuuden puolelle. Parhaimmillaan Bang Tangon kuutonen sopii kuitenkin kiireettömien sunnuntaipäivien leppoisaksi fiilistelymusaksi. Niin valmista kamaa kuin Curimus paperilla onkin, Realization tekee monella tapaa selväksi, kuinka bändin rahkeet taitavat tässä vaiheessa riittää paremmin puolta lyhyempään levymittaan. Aki nuopponen sArA Se keinuttaa meitä ajassa uNiversal peydessään kumman kiehtovia ja paikoin hyvinkin svengaavia. Curimuksen perustukset on valettu ammattitaidolla. Entä jos se pettää. Otsikkoaan myöten elegantti, muutoksen pyörteitä jälleen kerran tutkiva Se keinuttaa meitä ajassa on vereslihaisen tunteen ja taidon hyvin juotettu liitos, jolle voi povata edellislevyjen tapaan pitkää soittoikää. Ep:n nimibiisissä mennään hiukan nopeampaakin tahtia, mutta enimmäkseen jyrän annetaan murskailla kaikessa rauhassa. Niin hyvässä kuin hieman pahassakin. Portnoyn ja Allenin progetaustasta huolimatta pääosassa ovat nyt groovaavat riffit, välittömästi mieleen jämähtävät melodiat ja selkeät kappalerakenteet. Aluksi Omertá hurmaa täysin. Soitto on laiskanpuskeaa ja hengetöntä, vokalisti Joe Lestén päihteiden polttama raspi pysyy kasassa ainoastaan studiossa ja biisit ovat yhtä tyhjän kanssa. Tuntuu kuin bändi olisi löytänyt täydellisen voimametallin keitaan jostain Black Label Societyn, Panteran ja Disturbedin (jonka basisti John Moyer kiinnitettiinkin bändiin tammikuussa) välimaastosta. Ajatuksia herättävä. Levy nousee lopulta keskitason yläpuolelle, koska ennenkuulemattomasta materiaalista löytyy sekä Indifferentin kaltaisia helmiä että vastaansanomatonta raivokkuutta ja musiikin riemua. Inferno 61. no, yhtä helvetin sojottavaa ihokarvaahan se. Hyvähän se lie, että sedät vielä jaksavat heilua. JAAkko SilVASt torture killer I Chose Death dyNaMic arts Edellinen Sara-albumi Veden äärelle (2009) oli parhaimmillaan niin tolkuttoman hienoa kuunneltavaa, että tähän uutuuteen suorastaan pelotti tarttua. Sitä kuunnellessa joutuu miettimään, kuinka jotkut vain osaavat ujuttaa sanansa ja sävelensä niin kohdilleen, että kuulija harhautuu uskomaan joutuneensa täsmäpommituksen kohteeksi. Kahden oman kappaleen lisäksi mukana on Demigod-laina Succumb to Dark. Valinta on hyvä, ja se kulkee sujuvasti Torture Killer -rallien välissä eikä millään tavalla riko kokonaisuutta päinvastoin, sen voisi helposti kuvitella yhtyeen omaksi tuotokseksi. Koskettava. Kuten sanottua, Pistolin kappaleet ovat melko yhdentekeviä, mutta ke- Turkulaisen death metal -murharyhmän kolmen biisin lyhykäinen on napakka annos keskitempoista kuoloa. Ja siitä eteenpäin... Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa nen albumi osoittautuu hitaasti käynnistyväksi mutta sitäkin mielenkiintoisemmaksi matkaksi norjalaisen avantgardea huokuvan äärimetallin sydämeen. Aki nuopponen curiMus Realization freeziNg PeNguiN Rujoa death/thrashiä veivaava Curimus kuuluu niihin bändeihin, joiden demojen kohdalla saattoi olla varma, ettei tämän joukon levytysuran alkaminen ole kuin ajan kysymys. Tätä kaikkea ja paljon muuta on Joa Korhosen ja kumppanien kuudes täyspitkä. Esimerkkinä biisi I Like It, jossa selkoäänisen ja polveilevan bassoraidan päälle on paineltu pianolla viljalti dramaattista henkeä. I Chose Death asettaa riman melko korkealle yhtyeen seuraavaa pitkäsoittoa ajatellen. tAMi hintikkA ADrenAline MoB Omertá ceNtury Media Mike Portnoyn vaiherikas ura on tehnyt uudenlaisen käänteen hänen vallattuaan rumpujakkaran Symphony X -laulaja Russell Allenin ja kitaravirtuoosi Mike Orlandon alulle panemassa Adrenaline Mobissa. Sen kappaleista on enää hyvin hankala erotella niiden vaikuttajia. Uusi vokalisti Pessi Haltsonen on selkeine ja mureine mörinöineen mies paikallaan. Tyylikäs. Lisäksi käy selväksi, että levyn neljä parasta kappaletta löytyy jo viimevuotiselta, bändin nimeä kantaneelta maistiais-ep:ltä. Kutsuttakoon sitä sitten tasapaksuudeksi tai biisien keskinäiseksi samankaltaisuudeksi, mutta sen jonkin viimeisen värikkyyden tai latauksen puute saa tarkistamaan levyn etenemisen jo puolenvälin paikkeilla. Yksittäisten vetojen tasolla Curimusta voisikin kehua selvästi vuolaammin, mutta kolmen vartin mittaisen kokopitkän kohdalla tulos on hieman toisenlainen. Raskastahan tämä ehdottomasti on, mutta hengittävää. Yhtyeen kuosi ei sen alkuaikoina, 1980-luvun lopulla, ollut erityisen raskas, ja onkin luonnollista, että tuore levytys on pystyttänyt majansa jonnekin kolmisointurockin ja hard popin välimaastoon
Uskokaapa, Saksan pojat, kun sanotaan ja vaihtakaa solistia, niin jo alkaa tapahtua! JAAkko SilVASt chArnel WinDs/verge Two Serpents desceNdiNg tOwards daMNatiON Kahden suomalaisen black metal -yhtyeen yhdistäessä voimansa kyse ei ole. Long Live Heavy Metal on täydellistä raskasta musiikkia. toni keränen Äärimetallia nettinörteille ja tekniikkarunkkareille. Joni JuutilAinen ta ja löntystelevää, mutta päätöskappale Day of the Dead väläyttelee jo joitakin Darkthronen tunnuspiirteitä, tremolosirkkelöintiä ja Hellhammer-henkistä riffittelyä. Lopputulos pistää hiljaiseksi. 62 Inferno Harvoin tulee eteen levyä, jossa ei vaikuta olevan yhtä ainoaa toimivaa juttua. Belgialaisyhtyeen debyytti sekoittaa perinteistä doomia, death metalia ja hitusen myös blackiä. Soittotaito on alkeellis- Kovin on pitkä ja ontuva tämä saksalaismetallistien kolmonen. Pommisuojassa räkäistyn kolmannen demon Thulcandran (1989) jähmeä death metal tuntuu edellisen jäljiltä pieneltä takapakilta. Niin varmaan! Huh, nyt äkkiä tänne sitä Reverend Bizarrea ja Catalepticiä, että lähtee mielestä tämä mitäänsanomattomuus. tAMi hintikkA cB MurDoc The Green sPiNefarM 3 inches of BlooD Long Live Heavy Metal ceNtury Media Kanadalainen 3 Inches of Blood edustaa samanhenkistä viime vuosien traditionaalista heavy metal -tyylien yhdistelyä kuin esimerkiksi The Sword, vaikka ote onkin huomattavasti vimmaisempi. Eritoten Painkiller-levyn vanhan ja uuden liiton hevin kihlauksen henki tuntuu vahvana. Vokalisoinnissa löytyy niin murinaa kuin rääkyäkin, mutta voiton vie känniseltä Albert Witchfinder -parodialta kuulostava muka-jylhä jollotus. Oslon TV:n tiloissa taltioiduista liveäänityksistä valikoitu Cromlech-demo (1989) on etenkin Nocturno Culton vastuulle siirtyneiden laulujen, Fenrizin rumpujuttujen ja soundin osalta huomattavasti vakuuttavampaa tasoa. Juurista kiinnostuneille kevytfanittajille tämä lienee riittävän arkistokelMikko kuronen po pläjäys. croW7 Symphony of Souls saOl/hauNtsOuNd DArkthrone Sempiternal Past: the Darkthrone Demos Peaceville Herkistelyosastoa terävöittämällä ja loppuun asti keskittymällä seuraavalla kerralla saattaa käsissä olla todellinen mestariteos. toni keränen MArche funèBre To Drown shiver Tässäpä on hämmentävä levy. Viidennellä levyllään yhtye on viimein osunut napakymppiin. Sen takia Symphony of Soulsin 15 biisin mitta osoittautuu kuulijalle turhan hikiseksi. Tietyt kappaleista voisivat nousta lennokkaammin. Levyille on kuitenkin jäänyt hurjasta energiasta huolimatta myös ylihypättäviä hetkiä. Edellisten levyjen parhaimmat palat ovat olleet Goatrider's Horden ja Deadly Sinnersin kaltaisia videokappaleita, jotka ovatkin ansainneet paikkansa esillä. CB Murdocilla on puitteet kunnossa, mutta homma ei vain yksinkertaisesti lähde käyntiin. Antologia tuntuu aavistuksen turhalta, koska demot muinaisen Tanskanliven kanssa paketoineen Frostland Tapes -triplan julkaisusta on vasta neljä vuotta. Tarttuvaa, taidokasta ja polveilevaa, vaikka osittain myös hiukan pidättyväistä. Nocturno Culton bändiin heittänyt epävirallinen kakkosdemo A New Dimension (1988) on periaatteessa yhtä kuin turha intro ja 9-minuuttinen Snowfall-instrumentaali, joka alleviivaa radikaalisti kohonnutta soittotaitoa ja polveilevaa sovitustyötä hevieepostyyliin oikeastaan aika hienosti. Termi "djent" mainitaan lehdistötiedotteessa parisenkymmentä kertaa joko huumoripohjalta tai sitten ei. Näitä bändejä riittää muutama jokaisen muusikon sormille, mutta CB Murdocia hehkutellaan jopa ihan uuden genren perustajaksi. Ja juuri kun turboahdettu metalli on vaarassa tulla korvista ulos, toiseksi viimeisenä tulevan Men of Fortunen uruilla kuorrutettu väliosa ja folkhenkinen finaalibiisi One for the Ditch tarjoavat tarpeelliset levonpaikat. Vaikutteista suurimmaksi voisi kuitenkin nimetä Judas Priestin. Mustan metallin villi kehittäjä Darkthrone korkkasi neljännesvuosisataisen olemassaolonsa rauhallisen kuvia kumartelevaan sävyyn. kiksi My Dying Briden sekä varhaisen Katatonian ja Paradise Lostin faneille. Osa bändin miehistöstä on aiemmin vaikuttanut muutaman aika hemmetin kovan levyn tehneessä black metal -bändi Mörk Gryningissä, mutta The Greeniltä blackia on turha etsiä. Demonelikon avaava Land of Frost (1988) ryskyttää harhailevan primikuolon raiteilla omituisten kitarasoolojen ja bisarristi "efektoitujen" astronauttilaulujen kera. Onneksi uutukainen lunastaa nimensä antaman lupauksen, ja yhtye ottaa haltuunsa heavy metalin parhaimman perinnön Metallicasta Uriah Heepiin ja Manowarista Black Sabbathiin ja säteilyttää sen täyteen supervoimia. No, The Well That Drowns Me -biisin pari ensimmäistä minuuttia on ok. Ylittämätön laatu kuitenkin takaa sen, ettei homma jää ironisen höpsöttelyn puolelle. Musiikki ei onnistu tavoittamaan doomin hidasta tuomitsevuutta, ei kuolometallin brutaaliutta, mustan metallin raakuudesta puhumattakaan. Yksikään riffi tai melodia ei jää mieleen, ja sovitukset ovat mitä ovat. Corbin Everdin rekisteri ei yllä niin korkealle kuin musiikki vaatisi, ja kaiken kukkuraksi mies onnistuu vetämään turhan usein ohi nuottien, mikä saa ainakin tässä osoitteessa myötähäpeän pulppuamaan ovista ja ikkunoista. Pahiten longarin kuitenkin hässii tällaisessa metallissa ulospäin ehkä se kaikkein tärkein asia eli yhtyeen vokalisti. Korville räjähtelee millintarkkaa huutometallipommitusta Gojiran, Meshuggahin ja Scarven linjoilla, mutta ilman hyviä ja mieleenpainuvia kappaleita. Soittopuoli toimii odotetusti täysin moitteetta, mutta levyltä puuttuvat sielu ja oma ilme. Esimerkiksi Meshuggahin Chaospheren (1998) lähes mielipuolinen kaaos ja intensiteetti sekä Nothingin (2002) tukahduttava ja lyijynpainava raskaus ovat valovuosien päässä tästä välimallin möykkäämisestä. Metal Woman, Leather Lord ja muut kappaleiden otsikot kertovat, että traditiossa ollaan syvällä, mutta sille osataan myös nauraa. Melodista poweria ja progea yhdistelevän ja niitä sopivassa suhteessa dramatiikalla marinoivan Crow7 sävellykset ovat paikoin jopa huippuluokkaa. Saatekirjeen mukaan Marche Funèbre sopisi esimer- Black metalissa loistava, death metalissa hyvä, demoaikoina keskinkertainen. Jos ainoana tavoitteena tuntuu olevan mahdollisimman alavireinen kitarasoundi ja tekninen suorittaminen, bändin konseptia voisi miettiä uusiksi. Bändi ryhtyi seurailemaan oikean biisinkirjoituksen rakenteita ja perustaitava soittokaan ei tarjonnut karismaattisia jokereita. Takavuosien hevinuorisolaiset saivat harjoitella bänditoimintaa antaumuksella demonauhoilla, ja syvä onni on sekin, että Gylve ja kaverukset eivät päässeet tehtailemaan hinkumiaan täyspitkiä kun instrumentteja vasta opeteltiin soittamaan isojen poikien malliin
Onneksi tämän kollektiivin luovuus ja aktiivisuus ovat olleet sitä tasoa, että näiden miesten lukuisilta eri bändiprojekteilta tullaan kuulemaan vielä paljon haastavaa musiikkia. Ei ole suurikaan ihme, että myös BLD luottaa konepohjaiseen metalliin. Uutta ja melko uutta, vaan ei juurikaan vanhaa esittelevä livetaltiointi Serpent on tästä hyvä esimerkki. Briteissä viime vuoden lopulla taltioitu tunnin mittainen keikka koostuu Rakennus -liveen (2007) verrattuna täysin eri materiaalista, eli tämä ympyrä ei todellakaan pyöri paikallaan. Tutun hypnoottista ja junnaavampaa kuviointia on tarjolla toki edelleen, mutta yllättävän suuri siivu ajasta vietetään kiimaisen ja omaleimaisella otteella julistetun uuden aallon suomiheavyn merkeissä. All Tomorrow's Funerals antaa oivan mahdollisuuden sukeltaa yhden kuolometallin kantaisän visvaiseen maail- circle Serpent ektrO Circle on sikäli ikimielenkiintoinen bändi, että törkeän laajasta tuotannosta, kokeilunhalusta ja villistä mielikuvituksesta on helppo ammentaa. Julkaisun ainoa heikko puoli on sen lyhyys, sillä ep kuulostaa paremmalta kerta toisensa jälkeen ja materiaalia tulisi saada ehdottomasti lisää. BLD vetää hommansa aivan turhaan varman päälle, sillä näitä keskinkertaisia ja harmittomia konemetalliryhmiä on jo musiikkimarkkinat täynnä. Autopsyn uskollisuus omalle tyylilleen tulee hyvin esiin tällaisella 21 vuotta kattavalla koosteella: originellia ja saastaista death metalia doomsävyillä, hiomattomilla soundeilla, eläimellisillä örinöillä ja "haistakaa paska ja vittu" -asenteella läpi vuosien. Tyyliäkin on tarkistettu selkeästi rokkaavampaan suuntaan, mikä antanee jonkinlaista osviittaa tulevasta pitkäsoitosta. Joni JuutilAinen BlAck light Discipline Against Each Other raw Bändiin tuli tutustuttua jo lupauksia herättäneen demon myötä, ja melko pian yhtyeellä olikin taskussa sopi- mus Osasto-A:n kanssa, joka on julkaissut muiden muassa 2 Times Terrorin ja Turmion Kätilöiden kaltaisia bändejä. Kaksikymmentäkaksi Autopsy-biisiä on aika armoton maraton, ja matkan varrella saattavat heikoimmat pyörtyillä semminkin mikäli lueskelevat kansivihkoon kaikessa karmeudessaan painettuja lyriikoita. Musiikki on toki edelleen industrial metalia, mutta monipuolisuutta on haettu muun muassa venäläisestä dark metal -bändistä Dominiasta lainattujen muusikoiden ja Waldo's Peoplesta napatun Karoliina Kallion muodossa. Yhtyeen selkeä hittihakuisuus kuitenkin kääntyy itseään vastaan, sillä Against Each Other tuntuu hamuilevan hieman joka suuntaan ja yrittää miellyttää kaikkia. Mitäpä sitä hyvää ja hurjaa reseptiä muuttelemaan. Mukaan on lyöty varmuudeksi myös coveri Laura Braniganin Self Controlista, minkä tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Ja meininkihän on kuolometallia legendaarisimmillaan ja likaisimmillaan. Sanoitukset nimittäin sisältävät hiukkasen verta, suolenpätkiä, väkivaltaa ja kuolemaa sekalaisessa järjestyksessä. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa splittijulkaisusta, vaan puhtaasti tummanpuhuvan ja visioltaan vedenpitävän yhteistyön kitkerästä hedelmästä. Pisteet myös erittäin sel-. Toiselle kokopitkälleen yhtye on vaihtanut lafkaa, ja myös tyyli on kokenut hienoisia muutoksia. Energialataus on parhaimmillaan aivan tolkuton. Neljän kappaleen mittainen ep tekee kunniaa fra Ialpirgah -nimiselle hahmolle, jonka kehittelemä konsepti Two Serpents irtautuu odotetusti niin sanotun "normaalin" black metalin kahleista. Eiköhän tämä levy saa kuiturastat heilumaan goottiklubeilla, mutta itse kaipaisin konemetallilta lisää raakuutta ja hyökkäävyyttä. Joni JuutilAinen Autopsy All Tomorrow's Funerals Peaceville maan ja ottaa samalla haltuun loppuunmyydyt ep:t. tAMi hintikkA Vuodesta 1990 vuoteen 2011 ulottuva kokoelma käsittää ep:t Retribution for the Dead, Fiend for Blood ja The Tomb Within sekä tukun niiden ulkopuolisia biisejä. Peruskuluttajalle julkaisun maailma tarjoilee tuskin mitään merkittävää, mutta pienellä vaivalla ja tutkimisella Two Serpentsistä on mielenkiintoista kaivaa esiin useita eri tasoja
Riffit ovat totaalisen iskeviä, ja ne esitetään kauniin ohkaiseksi karsitulla soundilla ja lämpimällä otteella. Yksi 90-luvun aiheellisimmista helvettilevytyksistä, menevää kipeyttä leveällä sektorilla. Mikko kuronen Crossover-pioneeri Corrosion of Conformity on viimeisimmässä levytyskokoonpanossaan ilman Pepper Keenania yhtä kuin käänteentekevällä levytyksellään Animosity (1985), eivätkä yhtäläisyydet jää siihen. Jos levystä jotain huonoja puolia haluaa hakea, laulusoundi on turhan säröiseksi käsitelty. Vaikka pelin nimi on edelleen black/ thrash, lähestyminen on aavistuksen "modernimpaa". Kun sanoituksetkin henkivät aiempaa suorasanaisemmin vihaa, kipua, kidutusta ja helvettiä, Deep Tracts of Hell on helppo todeta nostalgiannälkäistä Black Thrash Attackia julmemmaksi, kylmemmäksi ja pahantahtoisemmaksi julistukseksi. Jos haluaa olla oikein kyyninen paska, Tukkanuotta saattaa edustaa jopa huumorin puolelle tipahtavaa metelöintiä. Vasta seitsemäs pitkäsoitto muistuttaa, että CoC ei alun perin ollut laisinkaan etelän lempeissä tuulissa huljutettua pulskien liikkeiden jälkigrungerockia vaan äkkipikaista ja -väärää metallin ja hardcoren nyrkkitappelua Kun veteraaniyhtyeet nimeävät vanhemmilla vuosillaan levynsä itsensä mukaan, ilmassa on joko tarkoin haluttu tai vielä tarkemmin feikattu paluu omimpiin lapsuuden leikkeihin. Kuulokkeilla kuunneltuna tuntee olevansa läsnä, mikä taitaa olla hyvän livelevyn tarkoituskin. Äänimaisema on tymäköitynyt, jos kohta edelleen luovuttamattoman perinnetietoinen. Riffit liimaantuvat lähemmäksi koleaa black metal -surinaa ja koukut survoutuvat tiukemmin piiloon suoran ja kylmäkiskoisen puksutuksen ytimiin. 64 Inferno Rummuttelu on kaikkineen aiempaa yksitoikkoisempaa, mutta eteenpäin työntymisen tuntu pysyy väkevällä tasolla. Resepti on periaatteessa yksinkertainen: otetaan aineksia äärimetallin eri suunnilta, sekoitetaan joukkoon hie- man hardcorea ja punkkia eikä unohdeta heittää sekaan hyppysellistä tervettä kepeyttä ja itseironiaa. Circle vuosimallia 2012 on räjähdysherkkä kollektiivi, joka dramatisoi enemmän ja nuokkuu vähemmän. kAri koSkinen AurA noir Deep Tracts of Hell Peaceville Porukastaan Blasphemerin Mayhemvelvollisuuksien takia pudottaneen ApollyonAggressor-tutkaparin toinen, vuosien saatossa harvinaiseksi käynyt pitkäsoitto on Black Thrash Attack -esikoista suoraviivaisempi ja nopeampi levytys. Yleensä kun lopusta tulee mieleen alku, puserossa on itku. Nyt pääsee nauru. Deep Tracts of Hell ei kuulosta läheskään aiempaan tapaan sakuträssin oppitunnilta. Yhtä verevää ja virkistynyttä perusasiointia amerikkalaisen rockin parhauden keitailla ei ole kuultu miesmuistiin. Mikko kuronen tukkAnuottA Subukokous stay heavy Metallilla on toisinaan tapana ottaa itsensä liian vakavasti. Parhaimmillaan levy onkin muistuttaessaan enemmän 1980-luvun Corrosion of Conformityn perintöä kuin orkesterin 1990-luvun listamenestyksiä. Kaikkiaan on hämmentävää, kuinka pistojen taso säilyy lujana, vaikka AApariskunta vääntäisi soitin- ja sävellysjaot miten päin tahansa. corrosion of conforMity Corrosion of Conformity caNdlelight keästä ja elävästi jytisevästä, isosta soundista. Se on toisten bän- dien kohdalla hyväkin, mutta aina välillä on paikallaan, että autotalleista pulpahtelee ulos Tukkanuotan kaltaisia tapauksia. Tahmeimmissa taipaleissa pokataan tavoille uskollisesti Amerikan vyötärön alapuolisille melodioille ja Tony Iommin riffien runsaudensarvelle. Skitsomman vaihteen osuessa päälle mennään jossain uudemman Voïvodin lentoradoilla, väkivaltaisemmissa hyökkäyksissä on noise rockin epätahtista huohotusta. Variaatio ei sinänsä yllätä, vanhojen miesten takkeihin tarttuu monenmoista, mutta The Doomin kaltaiset kiihdytykset viskirockista d-beat-kahinoihin laittavat suun syvään virneeseen. Jos taas löysää pipoa hitusen ja. Jos muutamassa vedossa heittäydytään blastbeatin vietäväksi, vastapainoksi löytyy toisaalta Putrification of Hellin ja Blood Unityn punkahtavampaa hellhammerointia. Corrosion of Conformityn kohdalla viattomuuden toinen tuleminen kolisee raa'alla osumaprosentilla
Se ei ole kokopitkä albumi vaan ep. Vaan eipä murehdita sitä, kun Tukkanuotta osoittaa kerta toisensa jälkeen, kuinka ep-mitassa levyttämälläkin voi tehdä selvää jälkeä. Aki nuopponen MAD MAx Another Night of Passion sPv Niinpä vain ovat nämäkin 30 vuotta sitten yhtyeensä perustaneet sakemannit ehtineet julkaista enemmän musiikkia vuoden 1999 comebackinsa jälkeen kuin ennen hajoamistaan vuonna 1989. Another Night of Passion on jo kymmenes kiekko, eikä tällaiselle pitkäjänteisyydelle ja periksiantamattomuudelle voi kuin vetää kättä lippaan. Orkesterin toinen albumi on läpeensä kiehtovaa ja painavaa julistusta, jonka sävellyksellisesti ja soundillisesti yksinkertainen lanaus on saatu valjastettua oivaksi voimavaraksi. Tukkanuotta toimii omalla härskillä tavallaan hyvin juuri tällaisenaan, mutta silti on pakko myöntää, että tuplasti tai triplasti pidemmän levytyksen kohdalla voisi tulla raja vastaan. Levyltä löytyy yhtymäkohtia niin Skepticismiin kuin Ex-Helloween-teräskaksikko Michael Kiske ja Kai Hansen jälleen yhdessä! UNISONIC - debyytti kaupoissa 2.4. Stratovariuksen Jörg Michael ja Jari Kainulainen paholaisveturin kuljettajina! DEVIL'S TRAIN nyt kaupoissa. HTTP://WWW.EAR-MUSIC.NET HTTP://WWW.PLAYGROUNDMUSIC.FI. Helsingistä tulevalla Horse Latitudes -triolla kahden basson käyttö on täysin ymmärrettävä ratkaisu, sillä sen esittämä tanakka ja tumma doom metal kuulostaa entistäkin synkemmältä ja alkukantaisemmalta alataajuuskielisoittimilla tulkittuna ilman minkäänlaista tunnetta itsetarkoituksellisesta pyrkimyksestä omalaatuiseen soundiin. Kaikesta vahvasta kasarifiiliksestä huolimatta levyllä on yksi puute: hyvät ja tarttuvat biisit. Ehkä saksalaisilla voi sittenkin olla ainakin satunnaisesti hyvä maku. MegA olDschool Attraction NikitiN Tämän vuoden FME-vieras, pietarilainen Oldschool toimittaa juurikin sitä, mitä nimellään lupaa. Edes jollain tapaa kiinnostaviksi raidoiksi nostettakoon käytännössä ainoan kunnon kertosäkeen omaava One Night ja lempeästi kitaroitu Brand New Start. Ei tämä aikoinaankaan olisi sen parempaa tai huonompaa ollut kuin nyt, herran vuonna 2012, mutta kaikessa sympaattisessa ajattomuudessaan levyä kuuntelee hymynkare suupielessä ihan mielellään. Yksi asia kuitenkin vaikuttaa Subukokouksen iskevyyteen samaan tapaan kuin aiemminkin Tukkanuotan kohdalla. Kappaleiden sovituspuoli on kauttaaltaan hyvää, mutta se ei pelasta oikeastaan koko valikoiman valahtamista pelkäksi täytemateriaaliksi. Todellinen ammattimies siis jos kuka. Suurimman kunnian ansaitsee vokalisti-kitaristi Michael Voss, joka ei ole vain kynäillyt suurimman osan biiseistä ja muutaman tekstinkin, mutta myös tuottanut, äänittänyt, miksannut ja masteroinut koko kiekon. Nyt tuntuu, että useampi Attractionin raidoista olisi jäänyt idealtaan puolitiehen. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa tarttuu yhtyeeseen sen vaatimalla asenteella, voi huomata, että sinne hävyttömien suomenkielisten sanoitusten ympärille on kasattu mitä voimakkaimmin tuoksuvia riffejä. Eniten bändi taitaa kuulostaa Whitesnakeltä, lähinnä vokalistinsa Spaceyn laulumaneerien takia. Oldschool on päässyt lämmittelemään bändejä aina Whitesnakestä WASPiin ja Gotthardista Royal Huntiin. Eikä ole Herr Voss yhtään hullumpi kitaristi, laulaja ja säveltäjäkään, sillä melkoisen leppoisaa ja vahvasti 80-lukuun kallellaan olevaa melodista hard rockia löytyy levyltä viisu toisensa jälkeen. Ja kuinka bändin takovan nakutuksen keskellä pää vain alkaa nyökytellä hyväksyvästi. Nykyisellä sävellystasollaan bändi tosin jääkin ikuiseksi lämmittelijäksi. JAAkko SilVASt horse lAtituDes Awakening dOOMeNtia Kitaran korvaaminen bassolla ei ole sinällään mikään uusi idea, vaikka harvemmin tällaiseen ratkaisuun törmääkin. Mad Maxille on aika vaikea kuvitella ostavaa yleisöä kotimaansa ulkopuolelta ja/tai alle 35-vuotiaista, mikä on sinällään sääli, koska kylmä, kova ja suorittamista arvostava moderni maailma tarvitsee Mad Maxin kaltaisia yhtyeitä, monessakin eri mielessä. Bändin debyyttilevyltä löytyy kaikuja 1980-luvun hard- ja glam rock -suuruuksien tekemisistä laidasta laitaan. Attraction on hyvin soitettu mutta hiukan tuhnusoundinen kymppiraitainen. Oldschool on itänaapurissa varmasti suosittu esiintyjäporukka, ja toimii- han tällainen raskasrock klubiolosuhteissa hiukan ideattomampanakin. Kaiken lisäksi biiseistä lähes jokainen on genreen nähden pitkä kuin nälkävuosi
Vaatii hieman rytmitajua, että saa tästä kiinni, mutta kun se onnistuu, mosh! JAnne tolonen liBerteer Better to Die on Your Feet than Live on Your Knees relaPse DecAying Encirclement hellthrasher Luulisi tällä näytöllä jo ovien aukeavan. Toivottavasti levy potkii muita alan bändejä entistä kovempiin suorituksiin. Joni JuutilAinen operA ix Strix Maledictae in Aeternum agONia Ei siinä ole paljoa rukouksille sijaa, kun italialaisveteraanin pakanabläkkis vyöryy ahdistuksen aaltoina pitkin selkäpiitä. Horse Latitudesissa nämä kaksi adjektiivia kohtaavat hienosti. MegA goroD A Perfect Absolution listeNaBle Gorgasm-nimellä aikoinaan aloittanut ranskalaisbändi mättää neljännellään oikein maukasta teknistä kuolemametallia. Sikäli harvinainen bändi dödiskentällä, ettei rumpali varasta tuhottomalla tykityksellään koko äänimaailmaa, vaan osaa tukea hienoja riffejä tyylikkäästi. Aivan kuin juoksuhaudassa kärsivän sotilaan painajainen, jota sävytetään ajoittaisilla kiivailla tykistökeskityksillä. Toisin kuin monet muut alan bändit, Gorod saa musansa toimimaan erinomaisesti. Varsinkin kitarariffit ovat saatanallisen hienoja. Opera IX:n tuoreen levyn kylmän manauksen tuntee ihollaan pitkään. Erittäin hieno tuttavuus patonkien ja viinien keskeltä. Rumpusoundi kaipaisi myös pykälän tuhdimpaa iskua, mikä on sinänsä hassua, sillä pitkälti omin voimin äänitetyn levyn rummut on ainoa perinteisessä studiossa purkitettu instrumentti. Rumpali-vokalistin (!) puhdas ja vahva tulkinta on hyvä tehokeino ja mukavaa jännitettä luova vastapaino synkälle tunnelmalle, jonka korostamiseksi monet muut yhtyeet olisivat valjastaneet murinaa ja örinää. Encirclement ei ole ylettömän aggressiivista tai nopeaa mättöä, vaan pikemminkin surumielisen raskasta ja ahdistunutta kuolomaalailua. Raskaana, synkkänä ja maalailevana käyvä death metal hoituu pienistä lastentaudeista huolimatta kuitenkin sen verran vakuuttavasti, että napistavaa jää lähinnä kahdesta pikkuseikasta. Voisi kuvitella, että Strix Maledictae in Aeternumin luomu ja painostava, mutta melodisesti tarttuva mustuus hivelee yhtä lailla niin genren vanhan kuin uudenkin liiton diggareita. Se sinfonisuuskin tarkoittaa lähinnä biisien pohjilla käytettyä kosketinvalleja, joka eivät elä sen kummemmin, mutta ajavat asiansa. Todettakoon, että Opera IX on allekirjoittaneelle täysin uusi tuttavuus. Sen suhteen ainakin vokalisti M tekee raivokkaalla kähinällään kaikkensa. Romantisoivaa tai riemukasta sodankäyntiä näistä tunnelmista ei välity, mutta kuolema on läsnä sekä musiikissa että maailmansotia luotaavissa sanoituksissa. kAri koSkinen Matthew Widener on aivan helvetin kova jätkä! Tämä jenkkiläinen karvanaama on aiemmin täräytellyt kovaa grindcorea muiden muassa Cretinin ja Citizenin porukoissa, mutta uransa ensimmäinen todellinen musiikillinen täysosuma tulee Liberteer-sooloprojektin muodossa. Matalammat örinät ja kovasti Martin van Drunenista muistuttavat huutokorinat istuvat meininkiin täydellisen epäomaperäisesti, mutta silti niin kovin nautittavasti. Pikkaustekniikka heittää häränpyllyä mallikkaasti kesken riffin, ja homma vieläpä toimii perhanan hyvin. Murskaavuus säilyy, vaikka risteillään iloisesti mollien ja duurien ristitulessa. Tätä kuunnellessa ei pysy baskeri päässä. Näin kovaa, riehaannuttavaa ja aidosti vihaista grindcorea ei ole tullut vastaan vuosiin jos koskaan. Liberteer jysäyttää ensilevyllään grindinsä pihalle sellaisella vihalla ja intensiteetillä, että oikein hirvittää. Vajaa puolituntinen turpasauna potkii ja mäiskii kuin täyden raivohulluuden partaalle ajautunut katujengi ja tuntuu tuhoavan kaiken tielleen osuvan. Awakening ei tuudita uneen, vaan pikemminkin herättää, nimensä mukaisesti, pitkillä hypnoottisilla biiseillään miettimään syntyjä syviä ja maailman murheita. Puistattaa vieläkin. JAAkko SilVASt. Ensinnäkin, peräti 67 minuuttisena Encirclement on turhankin pitkää so66 Inferno timista, sillä muutamia biisejä venytetään liiaksi. Kaavoihinsa jämähtänyt grindcore-skene on löytänyt viimeinkin pelastajansa. Suhteellisen monotoninen laulantakaan ei saa puistatusta pintaan, koska sävellykset ovat monimuotoisia ja kekseliäitä. Riffiosastolle on mahdutettu tarttuvia ja synkeästi murjovia kuvioita lähes ähkyyn asti. Tämä kaik- ki lähtien rumpali Dalamarin painokkaasta, mutta lähinnä filleihin noustessa uriltaan karkaavasta soitosta. Reverend Bizarreen, joiden omaa polkua kulkevaksi primitiivisemmäksi sekasikiöksi kolmikon musiikkia voisikin kuvailla. Levy on kuin ylväs ja määrätietoinen anarkistinen sotamarssi, joka tulvii luojansa poliittisesta turhautuneisuudesta kumpuavaa vittuuntunutta energiaa. Maalailevat ja vanhempaa Asphyxiä kunnioittavat kiireettömät kitaraleadit hoituvat tyylillä, mutta mukana on myös tylsästi paikallaan polkevaa raskastelua. Aina ei tarvitse mennä tuhatta ja sataa. Erittäin yhtenäinen ja tasapainoinen levy näyttää suoraviivaisen mättämisen ohessa myös merkittävää melodista puoltaan, tipauttelee väliin mahtipontisia kansallishymnimäisiä väliosia ja saa kaiken kuulostamaan erittäin tuoreelta, luontevalta ja omaperäiseltä. Yksinkertainen on useimmiten kaunista, ja sitä voi olla rumakin. Bolt Throweria lainailevat keskitempoiset jyräriffit ja Hail of Bulletsista muistuttavat nopeammat pyrähdykset on sovitettu pääsääntöisesti ihailtavan varmalla otteella. Olkoonkin, että kotimainen ja parhaillaan asepalvelustaan suorittava Decaying ei ole parhaalla tahdollakaan kovin omaperäinen ryhmä. Laulu- ja riffipuoli sitten hanskataankin hemmetin hienosti. Widenerin kivenkova asenne ja omistautuminen kohtaavat kiistattoman musiikillisen luovuuden, ja lopputulos on puhdasta kultaa. Bändi soittaa sinfonista black metalia, mutta eroaa esimerkiksi Dimmu Borgirista siinä, että sen tekeminen on genren perinteille ominaista, rosoista ja hiukan horjahtelevaakin
Miehistöä on tullut ja mennyt kuin asiakkaita marketin ovista ruuhka-aikana konsanaan, mutta kolmikolla Mogg ParkerRaymond on pitkä historia yhtyeen sisällä, ja onpahan 80-luvun kitarasankari Vinnie Moorekin ehtinyt olla bändissä jo kahdeksan vuotta. Kokonaan toinen juttu onkin se, onko tämä pitkän linjan orkesterissa hyvä vai huono ominaisuus. Esimerkiksi kappaleet Kosmisen usvan ympäröimänä ja Mieleni mustissa merissä kertovat jo nimiensä osalta, että bändillä on selkeästi keskivertoa enemmän harkintaa tekemisissään, mikä ei kuitenkaan valitettavasti heijastu täysin itse musiikissa. Toki koko tuotanto on vielä puolta mittavampi, jos kaikki b-puoli-kokoelmillekin päätyneet nauhoitukset lasketaan mukaan. Britit taatusti tietävät asian jos toisenkin seitsemästä kuolemansynnistä ja rockista, ja mukavasti nämä onkin saatettu yhteen. Kaikesta huolimatta tiedän, että jonkin ajan kuluttua tämä kulutustavara on menneen talven lumia. Petäjäveräjät on totutun vetoavaa Viikatetta. Melko ponnettomilla ja nuhjuisilla soundeilla siunattu levy paljastaa mielenkiintoisimmat piirteensä sanoitusten muodossa. Ihan kuin Viikatteesta olisi tullut osa säännöllistä mielenmaisemaa musiikissa, jota käyttää muutaman vuoden sykleissä kuin kulutustavaraa. Ja tämähän viihdyttää vielä yhdeksännenkin levyn kohdalla. Kutsuttiinpa bändin musiikkia sitten rautalankarockiksi tai vaikka iskelmämetalliksi, V-ryhmä on onnistunut aina kyllästämään melankoliansa Nattfog on noussut esiin niin sanotusti puskista, sillä yhtyeen menneisyydestä ei löydy kuin neljän vuoden takainen demo ja vuosi sitten julkaistu splitti Nekrokrist SS:n kanssa. ufo Seven Deadly sPv Jo vuonna 1969 aloittaneen hard rock -yhtye Ufon matka on varsin komea, vaikkei porukan ura ole koskaan lähtenyt korkeimpaan lentoon genren jättiläisten lailla.197080-lukujen taitteeseen mahtuu jonkinnäköistä menestystä ja jokunen arvostettu julkaisu, siinä kaikki, mutta niin vain yhtye porskuttaa edelleen. Petäjäveräjät on peräti Viikatteen yhdeksäs kokopitkä. Tuntuu että Kaarle Viikate laulaa Petäjäveräjillä vieläkin paremmin, alakuloisten melodioiden sato on kaikkea muuta kuin kokonaan korjattu ja levyltä jää ensimmäisistä kuunteluista asti käteen monia tunnelmia. Ensimmäisellä kokopitkällään kotkalaiskaksikko surauttelee esiin keskitempoista ja melankolista black metalia, joka noudattelee vahvaa ja tuttua suomalaista linjaa muiden muassa Baptismin, Hornan ja Satanic Warmasterin hengessä. studioalbumi Seven Deadly on leppoisan relevantti julkaisu veteraaneilta. Nattfogin debyyttilevy on melko perinteinen ok-tason julkaisu, joka jää kuitenkin tylysti vertaisbändiensä parhaiden tuotosten jalkoihin. Nyt on tarjolla albumi, johon palaset on loksautettu paikoilleen.. Tuskinpa bändin kehitysprosessi kuitenkaan tähän tyssää, joten jatkolta on odotettavissa jämäkämpiä suorituksia. Joni JuutilAinen sADistik forest Death, Doom, Radiation viOleNt JOurNey Oululaisryhmän toissavuotinen esikoinen oli onnistunut esiinmarssi, jolla yhtyeen ilmaisu haki kuitenkin vielä muotoaan. Yhtyeen klassisessa, pääosin verkkaisesti etenevässä hard rockissa on letkeää groovea, jonka jotkut kuuloelimet voisivat todeta laiskanpulskeaksi Phil Moggin venyttelevään laulutyyliin yhdistettynä. Enkä vielä tähänkään päivään mennessä tiedä, onko tämä viihdyttävää musiikkia ajatellen hyvä vai huono ominaisuus. Aki nuopponen nAttfog Mustan auringon riitti haMMer Of hate viikAte Petäjäveräjät sPiNefarM Murheelliseksi bändiksi Viikate on siitä erityisen hauska tapaus, että korvissani sen tuotantoon on hiipinyt kirjoittamaton sääntö: jokainen Viikate-albumi vaikuttaa ilmestyessään aina bändin parhaalta, sitä tulee kuunneltua tämän jälkeen muutaman kuukauden ajan paljon ja uuden levyn ilmestyttyä vanha tuotanto tuppaa unohtumaan. Eipähän kiekolta ikuiseksi ajoiksi elämään jääviä iskusävelmiä löydy, mutta hienosti melankolinen puoliballadi Burn Your House Down on koskettavaa ja uskottavaa kuunneltavaa, ja tämän seuraaja, boogiepala The Fear osuu myös maaliinsa. 21. Mistään omaperäisyyden kavalkadista on siis turha puhua. Onneksi maailmassa on yhä perusasioita, jotka pysyvät ja joihin voi ainakin jossain määrin luottaa. MegA sen verran suomalaisittain itseironiselta kalskahtavalla otteella, ettei siitä voi olla pitämättä
Ajoittain kaukaisuudesta hyökkäävät huutolaulut muistuttavat tuimista tunnelmista, mutta yleisilmeeltään albumi on kaukana karuimmista ja pysähdyttävimmistä melankolisista shoegazing-indierockmikälie-teoksista. Yhtye ei yritä vastata nuoremmille haastajille, Steel Pantherille ja Reckless Lovelle näiden sinänsä toimivilla aseilla. Kaikkiaan uutukaisen rutistukset ovat kompakteja mutta monipuolisia, ja sovitukselliset ratkaisut ovat kypsyneet sitten ensilevyn. Levyä on hierottu pitkään, mutta sisältö onnistuu tarjoamaan spontaanin livesoiton vaikutelman, ja jos Eddie Van Halenin poika Wolfgang tosiaan soittaa itse bassoa, hänkin hoitaa työnsä hienosti. Nyt ei suolleta huudatuskertosäkeillä varustettuja täsmähittejä, vaan tavoitteena on monipuolinen albumikokonaisuus. Death, Doom, Radiation, eli tuttavallisemmin DDR, on kunnon tujaus pohjoista äärimetallia. tAMi hintikkA Arctic plAteAu The Enemy Inside PrOPhecy Italialaisen Gianluca Divirgilion Arctic Plateau turautti kohtuuttoman keskin- kertaiset, kenkiintuijottelevat ja paikoin neofolkahtavatkin taidepaskat viemäriin On a Sad Sunny Day -debyytillään (2009). The Enemy Inside on helppoa, rentouttavaa ja kivaa kuunneltavaa, mutta Divirgilion musiikki ei kykene edelleenkään nostamaan pintaan niitä viiltäviä tunneryöppyjä, jotka vetävät ihon kananlihalle ja turvottavat silmäluomia kerta toisensa jälkeen. Joni JuutilAinen 68 Inferno. Viimeisin hyvä levy For Unlawful Carnal Knowledge ilmestyi vuonna 1991, ja sen jälkeen bändin uraa ovat varjostaneet harvakseltaan ilmestyneet keskinkertaiset julkaisut, miehistönvaihdokset, riidat ja alkoholi. Punkahtavaa otetta ja groovea on havaittavissa esimerkiksi biiseissä Code for Liberation sekä Entrapment. Koko levyä rauhassa kuunnellen paljastuu, että A Different Kind of Truth on täysiverinen kultakautta henkivä VHlevy. Kun homma tehdään vielä selkeästi innostunein mielin, niin eihän tässä ole mitään valittamista. Tyyliä on suoraviivaistettu ja laulu on saanut enemmän merkitystä, mikä tuo yhtyettä hieman lähemmäksi perinteistä länsimaista poprock-kontekstia. Robert Yeager vAn hAlen A Different Kind of Truth iNterscOPe Van Halenin viimeiset parikymmentä vuotta on ollut sekavaa aikaa. Uusimmallaan meno on onneksi ottanut suuren harppauksen kohti parempaa. Vuonna 2007 yhtye kuitenkin palasi DLR:n kera lavoille (tosin ilman basisti Michael Anthonya), ja enemmän tai vähemmän onnistuneen kiertueen jälkeen uusi levy on nyt tosiasia. Basisti-laulaja Markus Makkosen debyytin aikaiset örinät ovat kakkoskiekolle laskeutuneet viemäritasolle ja oikein toimivasti pulputtaa. Kaikista epäilyistä huolimatta Van Halen tarjoaa siis juuri sitä, mitä fanit haluavat. Nähtäisiinkö tämän levyn myötä vihdoinkin, että kyseessä on laaja-alainen ja vaikeasti määriteltävä yhtye eikä vain taustamusiikkia rantajuhlille? toni keränen Tyylinä on jonkinlainen vanhan ja modernin death metalin risteytys, jossa voi kuulla thrashin piirteitä. Käsillä olevaan julkaisuunkin on tosin helppo suhtautua kyynisesti, sillä seitsemän albumin kolmestatoista raidasta on muokattu 1970-luvulla demotetuista, varsinaisilta levyiltä pudonneista kappaleista. Itse kitarajumalien kuninkaan Eddien taidot eivät ole kadonneet mihinkään, ja Roth puolestaan osoittaa jälleen kerran olevansa yksi rockhistorian parhaimmista keulamiehistä. Honeybabysweetiedoll kirskuu ja möyrii raskaissa itämaisissa tunnelmissa, toisella äärilaidalla Stay Frosty hassuttelee vanhan ajan rock'n'rollin tunnelmissa. Tattoo-ensisinkkuun reagoitiin pettynein äänenpainoin, mutta vain sen takia, että odotukset olivat pakostakin niin korkealla. Yllättävänkin pirteissä sävyissä etenevä levy ei murskaa kuulijaa melankoliallaan vaan nappaa hellästi kädestä kiinni ja kuljettaa mukanaan. Hän ei ole pelkkä laulaja, vaan todellinen showmies, tulkitsija ja tarinankertoja. Ja vaikka mainittua kierrätysmateriaalia on paljon, esimerkiksi China Town ja As Is ovat ilmeisesti täysin uutta tuotantoa ja edustavat raivokkaalla nopeudellaan albumin parasta antia. Ajoittain mausteena ilmestyvät korkeammat rääkymiset henkivät thrash metalin kaikuja. Yhtye tekee paluun juurille autenttisemman oloisesti kuin vaikkapa KISS viimeisimmillä levyillään. Ensimmäinen levy jäi kylmäksi ja etäiseksi, mutta The Enemy Inside käy rohkeammin iholle ja uskaltaa ottaa suoran kontaktin kuulijaan. Metallisesti jauhava basso kuuluu mukavasti, ja kiekon äänimaailma on selkeä eikä siis "pahinta" kuolometallimutaa. Paluuta alkuperäiseen kokoonpanoon David Lee Rothin kanssa yritettiin jo vuonna 1996, mutta huonoin tuloksin. Kitarasoolot tuovat kokonaisuuteen terävän lisänsä hyökkäämällä esiin inksahtaneen melodisina purkauksina
Viides levy ilmestyy kuuden vuoden tauon ja selkeän itsetutkiskelun jälkeen. Homman nimi on siis äärimetalli tyyliin varhaisempi In Flames, Dark Tranquillity ja kumppanit. Shadows of Deathillä melodisen metallin käsitettä tulee levyn saatekirjeen mukaan tulkita Iced Earthin, Acceptin, Testamentin ja Judas Priestin kuulovinkkelistä. mennessä Toimita osallistumissopimuksesi 27.4. Lyriikat eivät ole muutenkaan kokonaisuuden parasta antia. Vuosikausia sorvissa pyörinyt The Church of Isaac omaa huumoria vain itseironisessa nimessään. Melodisen ruotsikuolon perintöä pidetään yllä mallikkaasti, tosin modernit core-piirteetkin pilkahtelevat sieltä täältä. Soittokokemusta muun muassa Força Macabran riveistä löytyy vielä tätäkin enemmän, joten nyt ovat konkarit asialla. Osittain nämä kankeammin kulkevat riffittelyt valahtavat aika pitkäpiimäisiksi, kuten Tormentor tai Blood on the Satan's Claw osoittavat, mutta toisaalta ne luovat dynamiikkaa ja saavat nopeammat rykäisyt kuulostamaan lähes sietämättömän kovilta. Pelkkää kaahaamista Jumalation ei harrasta, vaan mukana on paljon myös hitaampaa kaartelua. Toivottavasti yhtye kuitenkin jaksaa yrittää oman levy-yhtiönsä voimin ja kone on lämmennyt täydelliseen kisakuntoon seuraavaan albumiin mennessä. toni keränen 25.-26.5. Vanhaa liittoa alusta loppuun, juuri sellaisena kuin skarpit ja brassihenkiset alkoholistit mättönsä haluavat. kAri koSkinen "Ripper" Owensin vastaavien kanssa. The Ghost of the Crucifiedin pääriffi tuo mieleen 4 of a Kindin aikaisen D.R.I:n. Mikä ettei tällaista luukuttele vaikka lenkkeilyhevinä, mutta kotisohvalla VOZ-debyytin purevuus on vähän niin ja näin. mennessä Toimita osallistumissopimuksesi 31.3. Shadows of Deathin leimaa nimenomaan Judas Priestin ja Iced Earthin perilliseksi ehkä eniten laulaja Morrie Vozdeckyn äänenväri ja artikulointi, jotka ovat melkeinpä identtisiä Tim Saapasmaan nuoret toivot esittävät esikoislevyllään tulkintansa Göteborgsoundista. Pitkään odoteltu kiekko sisältää ilkeää ja riipivää, mutta sävellyksiltään hyvinkin harkittua ja myös tarttuvuutta painottavaa thrashiä. Pääpaino on kuitenkin melodödössä. mennessä voZ Shadows of Death OMakustaNNe DiseAse illusion Backworld ultiMhate 03 04 05 09 10 CANADIAN MUSIC WEEK Toronto, Kanada 21.-25.3.2012 JA JA JA A NORDIC AFFAIR Lontoo, Iso-Britannia 29.3.2012 TALLINN MUSIC WEEK Tallinna, Viro 29.-31.3.2012 JAZZAHEAD! Bremen, Saksa 19.-22.4.2012 MUSEXPO LA Los Angeles, Yhdysvallat 29.4.-2.5.2012 SPOT Århus, Tanska 4.-5.5.2012 THE GREAT ESCAPE Brighton, Iso-Britannia 10.-12.5.2012 DIGITAL & MUSIC MATTERS Singapore 22.-26.5.2012 FINLAND FEST Tokio, Japani 25.-26.5.2012 JA JA JA - A NORDIC AFFAIR Lontoo, Iso-Britannia 31.5.2012 SONG CASTLE Turku 9.-12.9.2012 REEPERBAHN FESTIVAL Hampuri, Saksa 20.-22.9.2012 WOMEX Thessaloniki, Kreikka 17.-21.10.2012 Muista pohjoismainen showcase-klubi Lontoossa! www.jajajamusic.com Katso tarkemmat tiedot musiikkiviennistä ja tilaa uutiskirje osoitteessa www.musex.fi Tummaa melodista metallia Floridasta. Iso osa Where Angels Fearin materiaalista on aiempaa tummempaa ja tunnelmallisempaa. Viihdekeskus Tulenliekissä The Landline Jare&VilleGalle So Long Sisters Ruoska One Morning Left Telaketju ft. Vokaalit ovat ärhäkkää rääkymisosastoa, höysteenä muutamat matalammat murahtelut. mennessä Toimita osallistumissopimuksesi 31.3. Levy on kohtalainen pelinavaus pitkän tauon jälkeen, mutta totaalisesti se ei vakuuta. Musiikki liikuskelee tempoiltaan keskimeiningeissä, eikä ääripäitä esiinny hitaudessa tahi nopeudessa hiukan Be'lakorin tyyliin mennään tässä mielessä. mennessä MUSIC FINLAND UK Iso-Britannia 2012-2013 Vientistrategiat hae 6.5. Soundit ovat poikkeuksellisen onnistuneet. Vaikutteita voisi hakea osin EteläAmerikasta, mutta Pre-Mansion of Hellin ja levyn avaavan ryhdikkään riffittelyintron aikana pintaan nousevat myös Dark Angelin kaltaiset jenkkijyrät. Nopeammat hard rock -palat jäävät loppupuolelle jätettyä komeaa nimibiisiä lukuun ottamatta yllättävänkin vaisuiksi, ja esimerkiksi Bad Blood kaatuu jo ensimetreillä, kun laulaja Tanja Lainio tulkitsee kömpelöitä "do you ever think about me, do you even care" -sanoituksia. Tällä saralla levy toimiikin parhaiten, ja levyn helmiä ovat tuottajanakin toimineen Mikko Herrasen kanssa tulkittu Feel My Revenge ja kuulaan surumielinen Gone Are the Days. Kyllä, VOZ:in sävellyksissä ja soitossa on raskautta sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita edellä mainittujen yhtyeiden malliin, mutta toisaalta liiaksi laiskanpulskeutta, yllätyksettömyyttä ja tylsiä koukkuja. Pelkästään tästä syystä Viiltäjän tekosiin tykästyneet kostuvat heti kättelyssä levystä muita enemmän. Sovituksiin, temponvaihteluihin ja eri osioiden naittamiseen on uhrattu aikaa. mennessä Hae nyt esiintymään toukokuun klubille!. JuMAlAtion The Church of Isaac Metal warNiNg Debyyttipitkänsä julkaisevan Jumalationin takaa löytyy historiaa puolentoista vuosikymmenen edestä. Muutoin tämän pyörylän mehukkuus jää kuivanpuoleiseksi. JAAkko SilVASt lullAcry Where Angels Fear OutO Helsinkiläinen Lullacry teki vuosituhannen vaihteen tienoilla neljä kelpoa levyä, mutta ei saavuttanut kovasta yrityksestä huolimatta paikkaa suomalaisen hevin yläluokassa. Cat Cat Movetron Pandora Kohderyhmä Stam1na Lavalle nousevat mm. Viikate www.liekkirock.fi Music Export Finlandin vientikalenteri 2012 HAE NyT MUKAAN KäRKIHANKKEEN VIENTIOHJELMIIN! Live sekä Verkostot ja PR hae 8.4. Biiseihin on ujutettu kiitettävästi vaihtelua, mukavasti melodioita ja eri osia, mutta niin kappaleiden kuin le- Toimita osallistumissopimuksesi 27.4. Selkeät ja potkivat, mutta samalla sopivan likaiset ja rähjäävät
Vilpittömällä yleiskuvalla on merkityksensä, sillä levy todellakin imaisee kuulijan mukaansa ajattomalle tripille, jonka kruununa toimii levyn päättävä puolituntinen Cave of Hair -iskuhitti. Levy on, hienoudestaan huolimatta, pahuksen lähellä täyttää taidepaskan tunnusmerkit, mutta soitosta aistii bändin rehellisyyden ja aidon halun luoda rajoja rikkovaa musiikkia. Eetu Henttonen phArAoh overlorD Lunar Jetman ektrO Jääräpäisen AC/DC-fanin pahimmalta painajaiselta vaikuttava bändi ulottaa juurensa kulttisuosiota nauttivaan Circleen. Lähinnä musiikillisena testilaboratoriona toimiva Pharaoh Overlord on käynyt läpi epäjohdonmukaisia muodonmuutoksia, ja tällä kertaa vuorossa on vahvasti korkealentoinen krautrock-vaihe. Viimeistään tämän pitäisi kertoa tyhmemmällekin kuulijalle, että yhtyeen tekemisissä on täysi musiikillinen vapaus ja kyky tavoitella ulottuvuuksia, joita moni ei uskalla edes kuvitella. Instrumentaalista, progressiivista, psykedeelistä, toismaailmallista ja äärimmäisen massiivista Lunar Jetmania on yllättävän helppo lähestyä. Lopputulos on kiinni sinusta itsestäsi. Joni JuutilAinen. Lunar Jetman on avain, joka joko avaa tai sulkee tajuntasi
Kaksi ensimmäistä kokopitkää levyä, The Sigil (2007) ja A Cult Revived (2009) olivat omalla sarallaan siedettäviä, vaikkakin melko hapuilevia teoksia, mutta nyt homma tuntuu löytävän oikeat raiteensa. Kymmenen melko pitkää ja samankaltaista biisiä on tätä lajia sellainen setti, että sen massiivisuus alkaa syödä tehoa. tAMi hintikkA Levyn lopussa soineen hienon Type O Negative -coverin jälkeen tuntuu kuitenkin siltä, että nyt on pakko palata jommankumman kokopitkän pariin. Ideapaletti jää kuitenkin kapeaksi, eikä lopullinen tuhovaikutus välity, vaikka ihan viihdyttävää puudelirässiä sen reilut puoli tuntia tarjolla onkin. kAri koSkinen SeinäjokiVaasa-akselilla vaikuttava Vuohivasara on edennyt urallaan melko epävarmoin askelin. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa vynkin kestosta olisi kannattanut tinkiä. Tällä kertaa ep-mittainen levytys jää kuitenkin kovin merkityksettömäksi. Riffeissä on ideaa ja biiseistä löytyy yksinkertaisen pölkkypäistä imua. Ihmiselon synkkiä puolia tylysti esittelevä Hate Infected on napakka ja asiapitoinen kolmibiisinen, joka onnis- Ja taas on kaivettu yksi ruumis haudasta. Tyylilajina on rehellinen thrash metal, ja kovasti vanhaahan tämä on, vaan ei sentään väsynyttä. Dead Shape Figure kun ei ole lyhytsoiton omissa biiseissä parhaimmillaan, mikä on tulevaa levyä ajatellen toivottavasti vain väliaikaista. Aki nuopponen tuu ep:nä erittäin hyvin ja jättää ilmaan suurehkot odotukset tulevaa täysipitkää kohtaan. Hate Infected ei sisällä käytännössä mitään erityisen mielenkiintoista taikka erikoista, mutta bändi taitaa hommansa hyvin. Alkaa nimittäin vaikuttaa siltä, että jokainen Dead Shape Figuren julkaisu tulee eroamaan edeltäjästään. Joni JuutilAinen vuohivAsArA Perdition Reigns Supreme irON, BlOOd & death exuMer Fire & Damnation Metal Blade DeAD shApe figure Dev!lle Ride dyNaMic arts coprolith Hate Infected cOh Mauton välipala. Ilmassa on lähes stonermaisesti säröistä soundimaailmaa ja hieman puuroisemmin groovaavia riffejä. Porvoolaisen Coprolithin jokseenkin keskinkertaiseen demotuotantoon tutustuneena tuore ep tulee positiivisena yllätyksenä. Perdition Reigns Supremella yhtye ei todellakaan keksi pyörää uudestaan, mutta rullailee eteenpäin hyvällä sykkeellä ja tarpeeksi tylyllä meiningillä. Tällä kertaa elvytyspöydällä makaa saksalainen, 80-luvun puolivälissä pari kiekkoa julkaissut Exumer. Erityistä tunnustusta on annettava ajoittaisesta puhtaiden laulujen käytöstä, joka luo levylle juuri oikeanlaista jylhyyttä, syvyyttä ja vaihtelua. Fire & Damnation ei nimittäin räjähtele eikä ryöpsähtele aitoon kasarihenkeen, vaan toteutus on triggerin ja metronomin tappamaa modernia nakutusta. Raskaan runttauksen sekaan ujutetut black metaliin viittaavat kitaramelodiat toimivat yksinkertaisuudessaan oivasti, eikä Coprolithin musiikissa ole soittotaidollisestikaan valittamista. Tylsähköstä välimallin death/black-bändistä on kasvamassa hiljalleen melko tanakka tappokone. Vuohivasara luottaa vauhdikkaaseen ja suoraviivaiseen black metaliin, jossa ei turhia hienostella vaan mäiskitään pääosin hirvittävällä tempolla turpaan muiden muassa Dark Funeralin, Infernal Warin ja Mardukin hengessä. Siinä ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleen Dead Shape Figuren lyhytjulkaisun soitua. Vanhuus kuuluu tosin vain laulajan kuluneesta rähjäyksestä, sillä muutoin eväät ovat kovin modernit. Kaikesta huolimatta Backworld on toimiva, joskaan ei metallimaailmaa mullistava aggressiivinen melodiakimara. Dead Shape Figure on hyvä osoitus siitä, kuinka vielä tänäkin päivänä on mahdollista tehdä rokkaavasti groovaavaa metallia ja vieläpä kyllästää tätä puhtailla lauluilla ilman, että tuloksena on vain vetelän melodeathin ja paksusti voivan death/thrashin tylsimpiä puolia. Musiikillisesti jokainen osa-alue on hyvin hallinnassa, mutta bändin jo vuo- Tiedät kyllä paikan! www.hellsinkishop.com. Toteutus on selkeästi tätä päivää, mutta perinteistä linjaa noudattelevat sävellykset lämmittävät mukavasti. Bändi on ilmeisesti tajunnut, että perusasioillakin pääsee pitkälle, kunhan hommat tehdään huolella
"Veljesyhtyeeseensä" Alcestiin verrattuna Les Discrets soi tummempana ja tavallaan raskaampana, vaikkei tempo kiihdy kovin hurjiin lukemiin eikä Teyssierin eteerinen lauluääni sisällä rääkyosuuksia. Ja bisnesvaistoa kuin konsanaan Gene Simmonsilla. Les Discretsin ilmaisussa on ikään kuin muistoja black metalista ja doomista, jonkinlainen aavistus metallista. les Discrets Ariettes Oubliées... PrOPhecy Ranskalainen, taiteilija Fursy Teyssierin johtama yhtye on toisella pitkäsoitollaan yhä postrock-henkinen kenkiintuijottelija, mutta nyt kypsemmin ja kirkasäänisemmin kuin koskaan. Ennen Cabo Wabo -tequilallaan saamiaan kymmenien miljoonien dollarien tuottoja Hagar vaurastui ja turvasi musiikkiuransa onnistuneilla kiinteistökaupoilla, sprinklausjärjestelmien (!) myynnillä ja maastopyörien kehittämisellä ja kauppaamisella. Teyssier yhtyeineen maalaa musiikilla unen ja toden rajapinnalla häilyvän maailman. Ilman keskittymistään muusikonuraansa Hagar saattaisi helposti olla Donald Trumpin kaltainen miljardööri. 72 Inferno. Tuossa epätodellisuudessa on synkeää ja surumielistä, mutta niin kiehtovaa, ettei sieltä tahdo enää pois. tAMi hintikkA sien ajan käyttämä "Ostrobothnian Occult Black Metal" -termi ihmetyttää edelleen, sillä ainakaan bändin sanoituksista en onnistu edelleenkään sen kummempia okkultistisia teemoja löyJoni JuutilAinen tämään. sAMMy hAgAr & Joel selvin Red sensuroimaton rockelämäni PaasiliNNa Kalifornialaisrokkari Sammy Hagarin elämä ja ura on kuin aito Amerikan unelma. Bändit ovat samasta puusta, mutta Ariettes Oubliées... Se on tarina ryysyistä rikkauksiin, juoppohullun ja perhettään pääasiassa laiminlyövän isän kourista ja köyhyyden leimaavasta lapsuudesta maailman suurimmille keikka-areenoille ja tequila-bisneksen multimiljonääriksi. Laulumelodioihin, sovituksiin ja instrumentteihin on panostettu, ja ennen kaikkea biisit ovat hiton hienoja. Ehkäpä Montrosessa, Van Halenissa, soolouralla ja nykyään supergroup Chickenfootissa kannuksensa hankkineen Hagarin omaelämänkerta hieman glorifioi miestä. on sen synkemmän, varjoisan puolen hedelmä. Vuoden 2010 debyyttilevy Septembre Et Ses Derniéres Pensées oli vaikuttava melankoliakiekko, mutta uutuus on monipuolisempi ja koukuttavampi. Vedenpitävää faktaa on kuitenkin, että Sammy Hagar on kaiken lahjakkuuden ohella noussut maailmanluokan rocklaulajaksi ja biisintekijäksi peräänantamattoman asenteensa ja penskana sisäistetyn työmoraalin ansiosta. Kaiken lisäksi miehellä tuntuu kaikista vastoinkäymisistä huolimatta olleen elämässään myös rutkasti onnea
UUsi elokUvan ja mUsiikin · 10 verkkosivustoa. Lähde kanssamme viihteelle! | www.popdigital.fi verkkoyhteisö on syntynyt.. · Saman asennemaailman omaava kohderyhmä. · Yli 200.000 eri viikkokävijää, yli 1.500.000 näyttöä
Truckfighters the Fuzzomenry on hirvittävän aito kuvaus ruohonjuuritasolla operoivasta mutta kovasti menestyksensä eteen töitä tekevästä bändistä. Filmin parissa vietetty puolitoistatuntinen palkitsee kuitenkin hyvällä mielellä ja uskolla siitä, että tänäkin päivänä musiikkirintamalla ahkera työ lopulta palkitaan. Miehet ovat silti saaneet paikoin melko suoriin ja melodisiin soolovingutuksiinsa riittävästi demonista pistävyyttä ja sitä elintärkeää iskevyyttä. Äänessä ovat muiden muassa QotSAn Josh Homme, Kyussin Nick Oliveri sekä ex- Fu Manchu Ruben Romano ja jutun aiheena tietysti Truckfighters. Hagarin kannalta esimerkiksi kokaja heroiinittomuus lienee yksi tärkeimmistä syistä hänen pitkään, jo vuonna 1973 alkaneeseen ammatilliseen muusikonuraansa. Kaiken tämän päälle tulevat vielä päivätyöt ja perheet. Koska dokumentti tarinoi Truckfightersin jäsenten suulla perusbändikuvioista, seikkailee savuisissa takahuoneissa ja möykkää lavalla huonosoundisen kameramikrofonin varassa, se vaatii katsojalta alas istumista ja tiukkaa keskittymistä. Plunging into Darknessin kaksitoista raitaa on pullollaan nopean toiminnan rummutusta ja riffittelyä, yhtä akustista välikesiivua lukuun ottamatta. Samaa mieltä miehet voisivat silti olla ainakin yhdestä asiasta: noina reiluna kymmenenä vuotena Van Halen teki tukun pirun hienoja levyjä, joista Sammy Hagar ja Eddie Van Halen kumpikin parhaiten tunnetaan. Kirja käy isoilta osin läpi myös Van Halen -yhtyeen historiaa, tosin melko yksipuolisesti. Dokkarin bonuksissa mennään paikoin hauskankin ylijäämäsälän lisäksi pääasiassa fanimeiningillä. Eddien versio Hagarin aikaisista Van Halen -vuosista olisi taatusti aika tavalla toisenlainen. Red on must-luettavaa kaikille Van Halen- ja Sammy Hagar -faneille! JAAkko SilVASt Joerg steineck & christiAn MAcieJeWski Truckfighters the Fuzzomentary rOcksquad & fuzzOraMa Ruotsalaisesta stonertriosta Truckfightersista kertova omintakeinen ja pitkälti omakustanteinenkin dokumenttipläjäys on rosoisuudessaan, raadollisuudessaan, hienhajussaan, humoristisuudessaan ja 1970-lukulaisessa psykedeelisyydessään loistava poikkeus nykypäivän puleerattujen ja loppuunsa tuotettujen bändifilmatisointien ja musiikkivideoiden maailmassa. Mitään varsinaisia voimariffejä tai kiinnostavia melodioita Plunging into Darknessilla ei ole, vaan kaikki kaikessa ovat vauhti ja yltiöpäinen nostalginen aggressiivisuus. Jos Slayer, Testament ja Overkill tiristävät touhutipan kalsonkeihin, sen tekee myös Fueled by Fire. JAAkko SilVASt. Pitkäsoiton turpaanvetävyys käy ilmi alusta saakka, ja kappaleet hyökkäävät iholle välittömästi. Parhaiten juoksutellaan kappaleessa Amongst the Dead. Fueled by Firen keihäskaksikko Ricardo Rangel/Chris Monroy ei ole nopeudeltaan ja teknisyydeltään mikään King/Hanneman-klooni. Totta tai ei, Hagar tekee tekstissään Eddie Van Halenista narsistisen persereiän jopa sottaisen hylkiön, vaikkakin rivien välistä välittää miehestä jollain tasolla edelleen. Tuon rakkauden avulla yhtye jaksaa kiertää niin vanhaa kuin uuttakin mannerta pikkubussiin sulloutuen ja tarpeen vaatiessa keikkajärjestäjän lattialla nukkuen. Ajaa 72 tuntia Örebrosta Geneveen ihan vain lämmitelläkseen idoleitaan Fu Manchua. Bändistä, joka rakastaa stoner rockia ja koko rockelämäntyyliä kaikkine pienine yksityiskohtineen. Eikä naisia. Red-kirja kätkee sisäänsä tiiviisti ja perin helppolukuisesti Hagarin tähänastisen elämän, josta ei toden totta ole tapahtumia puuttunut. Plunging into Darkness on stereotyyppinen esimerkki niin sanotusta vanhan liiton thrash metalista, joka ei ole ikinä poissa muodista. Ehkäpä ruotsalaiskolmikko nousee jonain päivänä idoliensa rinnalle stonerin uudeksi kärkikaartin lipunkantajaksi. JAAkko SilVASt fueleD By fire Plunging into Darkness NOiseart Paskaks vaan ja palamaan, sano Kalifornian poika! Nelihenkinen Fueled by Fire jumppaa nyt myös Euroopassa julkaistavalla kakkospyörylällään 1980-lu- vun perinnerässin hengessä oikein urakalla. Päihteitä mukana on suhteessa melko vähän, tai ainakaan niitä ei muiden jenkkirokkareiden elämäkertojen tapaan ole nostettu minkäänlaiselle jalustalle
Upea esitys joka tapauksessa, ja mikä tärkeintä, omaperäinen. Edelleenkin projektiluontoisena toimiva kokoonpano vääntää jo aivan levytasoista, monipuolista ja avantgardistista raskasmetallia. Pystymme tarjoamaan jengille enemmän kuin levyltämme tai netistä voi saada. Raskaaksi menee, mutta tasapainottamassa on bändin valtti eli melodisuus, joka on vielä mukavan persoonallista. Bändi on lajin tunnusomaisten maneerien ohella jossain määrin outolintu, mikä vain lisää kiinnostavuutta. www.MySpAce.coM/MygriMAce sAunArA: pirunkeuhko Tämä akti se ei taida lopettaa pään hakkaamista seinään, ennen kuin se murtuu. Puhdas/ epäpuhdas-laulujen sekoittelu on nyt saatu viilattua sopivaan suhteeseen, ja upeissa vokaaleissa riittääkin ihastelemista. Silloin tästä porukasta muodostui Keoma! Eli työt jakaantuvat tässä mielessä aika tasaisesti. Haluamme stimuloida kuulijaa ja saada hänet löytämään biiseistämme monia tasoja. Leppoisasti etenevä neljän biisin esitys on täynnä tunnetta ja taikuutta. Kaikki oli jo melkein täydellistä, mutta se piste i:n päältä puuttui. Melodisilla tunnelmilla aletaan jyrätä jo riittävän omaperäisesti, ja koskettavuuttakin on saatu matkaan kiitettävästi. Keoman musiikkityyli on erikoinen sekoitelma jonkinlaista raskasta asennekeitosta, progea ja ehkä jopa melodista poppia. Jonkinlaista epävakautta varsinkin miesäänissä on paikoin löydettävissä, mutta eihän tässä sentään vielä pitkäsoittomeiningissä olla. Ensimmäisenä bändistä tulee mieleen, ettei se voi olla suomalainen, mutta niin se vain on. Melodiat ovat runnomisen ohella bändin suola, ja vokalisti Jazin tunteikkaan puhdas ja ajoittain revitteleväkin tulkinta on bändin sointiin täydellinen. ideat inspiroivat ketjureaktiomaisesti lisää ideoita, joista kokonaisuus rakentuu. Teimme juuri bändin ensimmäisen musavideon Amore-kappaleesta noin 200 eurolla. Se oli meidän rumpalimme Enricon idea. Bändi. Bändi kuulostaa ja näyttää maskuliinisuuden perikuvalta, tämä on niin miesten touhua. Upeaa soittoa ja oivallusta. Pitkät ja viipyilevät biisit ovat tarttuvia ja niistä löytyy useampienkin kuuntelujen jälkeen uutta huomioitavaa. Melodinen tämän päivän death metal vaatii erottuakseen paljon, mutta Reflectionsilla aletaan olla jo maailmanluokassa. Jostain mukaan tarrautui Italian ihme Enrico kannuttamaan ja basistimies Jari Keravalta. keoMA: The journey Voihan sitä baarireissullaan tyhmempiäkin tehdä. Uskomme voivamme tarjota jotain uutta genrelle. Menee aika progepainotteiseksi: Tool, Mastodon, Karnivool, Porcupine Tree, Opeth, Cult of Luna, FNM.. viiden vuoden päästä meidät löytää... unfit society: promo 2011 Unfit Societyn miehekäs myräkkä ansaitsee ihailua osakseen. Vuotta myöhemmin paikallisesta karaokebaarista tarttui haaviin Marita Taavitsainen -tulkinnallaan säväyttänyt Jaz. Samoin voi luonnehtia komean korinan oheen ympättyjä puhtaita lauluja, joilla ei vielä mässäilläkään, mutta ehdottoman mukavaa lisäilmettä ne tuovat. Tunnelmallista ja voimakasta ilmaisua, vauhtia ja melankoliaa, niin että tursuaa. Se vaan jotenkin toimi heti, ja siitä sitten poiki koko tämä bändin post-apokalyptinen cowboyilme! Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska.. Jos pidät heistä, pidät myös meistä... ...Suomesta ei ole vielä pongahtanut maailmalle progehtavan rockin edustajia aivan samaan tahtiin kuin larppaus- ja tukkaheviä. Kumpi sitten murtuukin, pää vai seinä. Taiteellinen puoli on ainakin jo kunnossa. www.SAunArA.coM KuuKauden bändi: vuosisADAn Diilit: ABysMAliA: amid adversities On vaikea käsittää, miksei Abysmalia tähtää korkeammalle. Toistan jo vähän voimakkaammin aiemmin antamani ukaasin: oikea bändi tästä www.AbySMAliA.coM pitäisi tehdä. keoma Milloin ja miten? Keoma sai alkunsa 2008, kun kitaristit ja vanhat bändikaverit Jaakko ja Eero päättivät perustaa uuden bändin helsinkiläisessä yökerhossa muutaman ohraliemen siivittämänä. Voitaisiin olla ensimmäinen laatuamme. Tärkeintä on kuitenkin, että ei tee virheitä musiikissa eikä elämässä. vAlentfoe: Confinements Oululainen Valentfoe on kaunista kuunneltavaa. Sitä puolestaan voi ihmetellä edelleen, että eikö tästä kannattaisi duon sijaan rakentaa ihka aito bändi. Kiihkeyttä ja paloa löytyy siihen malliin, että heavystä ja metallista on luonnollista puhua. Kun kipinä on syttynyt, sen annetaan palaa täydellä liekillä, ja tämä tietää yleensä pitkiä treenejä. 76 Inferno emme ikipäivänä tule... ...luopumaan omasta identiteetistämme ja kuuntelemaan liikaa muita. Vaikutteet ovat aiemminkin olleet pinnalla ja niin nytkin, mutta ne vaikuttavat nyt huomattavasti metallisemmilta. Sama suomalainen katkeruus on kuitenkin läsnä, mikä onkin orkesterin perusarvo. Haluammme kulkea omaa polkuamme ja löytää sitä kautta itsemme aina uudestaan musiikillisesti. Siltikään edes levytysdiili tai muukaan perinteinen aktiviteetti ei ilmeisesti kiinnosta. Kiekko soundaakin aivan tehdastekoiselta, joten kaikki on kutakuinkin täydellisellä tolalla. www.MySpAce.coM/MiStAbbed Koska oli pakottava tarve tehdä sellaista musaa, josta itse diggaa ja yrittää kulkea niitä polkuja, mitä ei ole vielä niin kovin tallattu. Confinements edustaa täysin itseään. www.fAcebook.coM/VAlentfoe ...tulee italowesternistä Keoma puoliverinen. My Grimace on vakuutellut jo parilla aikaisemmallakin julkaisulla, ja nyt on kiteydytty entisestään. Tällä kertaa tuottelias Saunara on kuitenkin löytänyt onnekseen vähän uusia jujuja. Noh, tuotoksen biisikatras on sitä samaa mahtavuutta kuin edeltäjänsäkin. Eikä tässä bändissä olisikaan sijaa egoilijoille. suurin ongelmamme on, että.. Miksi? ...meillä voisi olla enemmänkin keikkaa ja rahaa käytössämme äänityksiin ynnä muihin menoihin. Ehdottoman persoonallinen ja piristävä akti, pitkästä aikaa. www.MySpAce.coM/keoMAfinlAnd kuulostaa ehkä brutaalimmalta kuin aikaisemmin, vaikka nopeuksia on taidettu vähän hilata alemmaksi. Ainakin on vaikea kuvitella, mihin suuntaan tätä upeutta enää kasvattaisi. Tyylijajina toimii hieno sekoitelma melodista heavyä, progea ja ehkä vähän kelttiläisyyttäkin. Korvakarkkia, voisi sanoa, vaikka typerä sana onkin. Olemme panostaneet esimerkiksi bändin visuaalisuuteen taustavideoilla aina kun siihen on mahdollisuus. Biiseissä on erilaisia vihaisuuden asteita, samoin on laita mahtimelodioiden eri sävyissä. Raskauden ja kauneuden maksimointia. Toisaalta nollabudjetilla taiteilu on luovaa puuhaa. Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka joka kuljetaan! My griMAce: Behind the Scene Jyväskylästä on tullut pikkuhiljaa metallin suhteen vastaava laadun tae kuin Oulustakin. Puhtaita lauluja kuuntelee mieluusti, ja ne korostavat muutenkin pehmoista yleisilmettä. Keoma on perustettu sellaisen yhteydessä vuonna 2008 ja on kakkosdemollaan varsin valmista kamaa. Käykääpä tsekkaamassa! BAckstABBing BAstArD: reflections No nyt alkaa olla Backstabbing Bastard kehityskaarensa lakipisteessä. Kokonaisuutena tekele on täynnä sävellyksellistä timanttitavaraa. Parhaassa tapauksessa sävellys jää kuulijan alitajuntaan kummittelemaan ja hän ehkä haluaa kuulla sen parin päivän päästä uudestaan. keikalla olemme... Bändin nimi... ...keskittyneitä tunnelman luontiin. Bändin soundi hahmottuu jonnekin vanhan Entombedin suunnalle, ja työmme jakautuu... ...rundaamassa Mastodonin ja Red Fangin kanssa! ...siten, että biisit lähtevät syntymään jostain kitarariffistä tai rytmisestä ideasta, mutta sitten niitä muokataan koko bändin voimalla. Hardcorepohjainen, ehkä vähän death metaliinkin kajoava metallirymistely on toteutettu aika vähin sävyin, mutta meininki on niin voimakkaan tappavaa, että ei tässä auta vastaan paneminen. Se toteutettiin täysin talkoovoimilla ja kuvaukset suoritettiin extreme-olosuhteissa 15 asteen pakkasessa, mutta videosta tuli kyllä pirun hyvän näköinen
Bändin taitoja ja hyvää osaamista on turha käydä kiistämään, eikä kenelläkään toki ole yksinoikeutta laulaa melodisella kurkkuäänellä, kuinka sydämeen sattuu ja muutenkin menee päin persettä. Bändin soitto on ollut aiemminkin taitavaa, eikä biisien rakentelustakaan voi antaa moitteita. Tällä kertaa tuntuu, että sitä on vieläkin vähemmän, mutta olivatko nämä tunnistettavat maneerit sittenkin se täky. Tanakkuus onkin komeaa kuultavaa ja kitaraosuuksien kohdalla korva todellakin lepää, samoin väkevien laulusuoritusten. Esimerkiksi kitaroiden melodiset leadit tuntuvat tulevan mukaan tämän tästä ainoastaan muodon vuoksi. Valitettavaa on, että sounditkin ovat aika pitkälti sieltä suunnalta kotoisin. Vokaaleissa vaikuttava Jarmo Panula omaa varsin hyvän puhtaan äänen, johon ei lisäisi kuin ripauksen varmuutta. Biisiensä kanssa bändi on vahvalla pohjalla, eikä sävellyksiä voi moittia värittömiksi tai tylsiksi. Yleisilmettä on saatu armottomammalle mallille rouheammalla vokaalityöskentelyllä. Tekeleellä on kuitenkin oma kylmyytensä, joka jaksaa jollain tavalla viehättää vaikka välillä kieltämättä alkaakin haukotuttaa. Tällä kertaa Sentencedin tunnetuksi tekemät maneerit käyvät jo enemmänkin ärsyttämään kuin nostamaan hattua. Laulaja Saarinen ei sävyjä Inferno 77. Jotain pientä puristusta vielä toivoisi sävellyksiin, tuntuu että huippua hyväillään vielä ainoastaan paikoitellen. www.cryofpAin.coM cult of enDtiMe: nuclear Witch Joensuulainen Cult of Endtime viipelsi taannoin debyyttidemollaan kärkikaartiin. Liekö sitten Joakim Järvisen hetfieldmäisen tulkinnan ansiota, mutta Metallica tulee mieleen siellä täällä. Soundipuolen kökköys ärsyttäisi, jollei sitä jollain tapaa laskisi asiaankuuluvaksi. Vähän sekavia tunteita EP aiheuttaa, mutta seurataanpa jatkoa toiveikkaana. www.MySpAce.coM/cAtAbolic plusMiinusnollAt: four punch letDoWn: rule the Moment Bändin nimestä tulee mieleen Five Finger Deathpunch. Neljän biisin esitys on tasavahva, eikä varsinaisia keihäänkärkiä löydy. Onkohan tässä nyt sitten kovien jätkien heavyä. Lupaavinta antia tässä kategoriassa. www.MypAce.coM/fourpunchletdown nicuMo: Scars & Glassy Eyes Nicumon tiettyyn tasoon voi jo edellistekeleen perusteella luottaa. Melko koruttomaan ilmaisuun sopiva kunnon korinatulkinta sentään istuu pakettiin mainiosti. Nuori bändi kuitenkin kyseessä, joten annetaan homman kasvaa vapaasti haluamaansa suuntaan ja jäädään odottamaan jatkoa. www.boneride.coM kAlMAntAch: Valkoinen on kuoleman väri Kalmantach on aiemminkin erottunut edukseen suomenkielisen thrashin parissa. Laulupuolelta on myös löydettävissä pientä epävakautta, mihin yhdistettynä englannin rallimurre ei ole missään nimessä mainio seikka. Kuitenkin koko äänimaailman paikoin tukkiva bassorumpu ärsyttää jo oikeasti. Sen sijaan korinapuolelle siirryttäessä äijästä ei ole enää läheskään yhtä vakuuttavaan esitykseen. Death metal -piirteitä ja mukavassa määrin melodioitakin omaava murjonta välttää tälläkin kertaa pahimmat sudenkuopat ja pitää mukavaa etäisyyttä lajin ykkösnimiin. Selkeä rock-kaava on käytössä biisien rakenteissa, ja varsinkin tarttuvat kertosäkeet ovat avainasemassa, mikä helpottaa kuuntelijaa. Dissectionin myöhäisemmät vaiheet mieleen tuova revittely häviää ehkä verrokilleen synkkyydessä, mutta jotain samaa tunnetilaa tästäkin äkkiseltään välittyy. Kokonaisuutta miettiessä bändin tulee jotenkin yhdistäneeksi Arch Enemyyn, mutta valitettavasti nimenomaan silloin, kun se ei osu täysin napakymppiin. Bändi on yllättävän hankala lokeroitava, selkeä rockmeininki on yhdistetty taitavasti erittäin raskaisiin äänimaisemiin ja alavireisiin. Bändin kitaraosastossa on se varsinainen suola, teknisyyttä ja tyylitajua on pakko ihailla. Kehityskelpoista soittoa orkesterilta on sentään havaittavissa. SliVerSofSilence.blogit.fi the MiDWinter: Trails to the apocalypse Jo parikymmentä vuotta sitten uransa aloitellut The Midwinter on pätevä nykyaikaisen thrashinsä kanssa. Myös sanoituksellinen anti toteutuksineen on mainiota jälkeä, lyyrisen puolen takana kehtaa seistä suomen kielen haasteellisuudenkin huomioon ottaen. www.kAlMAntAch.fi distä jotain kuulla Nuclear Witchin myötäkin, hieman epämääräisistä fiiliksistä huolimatta. www.cultofendtiMe.coM riskisiJoitukset: kAnto ArBoretuM: Kevyt on murhe kantaa Kanto Arboretum on yhden miehen projekti, tyylisuuntanaan hiukan ennustettavasti black metal, poikkeuksellisesti ekovaikutteisella sanomalla. Kaksi biisiä sisältävä tekele vakuuttaa ja ei vakuuta. Harvakseltaan kuullut melodiset leadit edustavat vähäisyydessään tätä puolta, enkä toisaalta panisi pahakseni, vaikka niitä kuultaisiin enemmänkin. www.MySpAce.coM/SolothuS cAtABolic: Ep Nyt on mahtavaa touhotusta ilmassa. Vokalisti Saarelan täysillä tuuttaava laulu tuo mieleen Billy Milanon mielipuolisen karjunnan, ja miehen ääni toimii alavireiseen rytinään täydellisesti. Eiköhän tästä bän- oBeDience: The Spell of Extrication Kajaanilainen Obedience on nostanut teknisyystasoaan parin piirun verran. Omilla ideoilla kunnon sykettä ei tunnu irtoavan täysin samaan malliin. Tuotannon ohuudesta taas voi laittaa pientä miinustelua perään. Ep-mittaisena vastaava paketti olisi varmasti iskevämpi. kAntoArboretuM@gMAil.coM AADolf virt Anen DemonI solothus: ritual of the Horned Skull Turkulainen Solothus on vaikeahko tapaus. Täysin ammattitaitoista raivoiluahan mätke on edelleen, eikä syyttävää sormea ole helppo suunnata millekään osa-alueelle. Sävellysten puolesta tiivistämisen varaa olisi. Esitys nojaa tuoreudestaan huolimatta yllättävän paljon vanhoihin arvoihin. Biiseissä on kuitenkin edelleen sitä ilmaa, joka ei haise tarpeeksi pahalle tätä lajia ajatellen. Taitoa ja ripeyttä on nykyaikaisen thrashin ja melodisen hittipotentiaalin asettamiin vaatimuksiin vähintäänkin riittävästi. Toisaalta tekeleen voimaa heikentää tunkkainen soundimaailma, joka pistää ärsyttämään. Tuotoksen kymmenen biisiä kantaa raivokkuudessaan hienosti esityksen läpi, ja jääkin fiilis, että bändi on väärässä paikassa tällä palstalla. www.MySpAce.coM/unfitSociety1 viljele, sitäkin enemmän säälimätöntä murjontaa. Perusvahvaa menoa näinkin. www.theMidwinter.coM cry of pAin: Dead rockstar Cry of Painin yli kymmenvuotinen soittokokemus kuuluu tiukkana soundina ja soittovarmuutena. Melko melodiaton death metal on kiitettävän koukeroista, ja jollei muuta, bändi on ainakin oppinut kohtuullisen koviksi soittajiksi niin yhdessä kuin erikseen. Catabolicin death metal juontaa juurensa jonnekin 1980- ja 90- lukujen teknisempään päähän, eli riffit eivät ainakaan lopu kesken. Uskottavaa toimintaa tarjoava seitsemän biisin esitys tuo minimalismillaan mieleen jossain määrin Burzumin. Tunnelmallista raskasta heavyä sisältävä viisibiisinen on hyviäkin ideoita sisältävä tekele, mutta monelta osin suunta on vielä haussa. Jotenkin hutaistu yleisvaikutelma jää soitonkin osalta. Bändin jyrä jysäytti takaraivoon hienosti, siitäkin huolimatta, ettei omaperäisyyttä löytynyt kuin nimeksi. Ainakin menevää ja tanakkaa menoa Rule the Momentilta löytyy. Tämä jää ehkä vähän häiritsemään, kovemmallekin tolalle biisejä voisi ehkä saada vielä ruuvattua. DeMoJen toiMitusosoite (ei toimituksen osoitteeseen): Demot / Aadolf Virtanen, rengastie 49, 37630 Valkeakoski energiatasollakin päästään liki samoille tasoille. Biisiosasto ei vielä lyö aivan täydellä voimalla otsaan, vaikka näkemystä löytyy roppakaupalla. Suomalaismelankolinen heavy rock -esitys toistaa samat temput tälläkin kertaa, mutta ei lisää oikeastaan yhtäkään uutta väriä palettiin. Melodiantaju on eittämättä kohdallaan, kylmiä tunnelmia saadaan loihdittua tuon tuostakin. Päätösbiisi Kills Me'llä päästään ehkä parhaiten näistä haamuista eroon, mutta kun kärry on jo karautettu auttamattomasti toisten tontille, eipä paljoa lohduta. www.MySpAce.coM/nicuMo slivers of silence: Empty Sky Slivers of Silencen esitys on hajanainen, mutta jotain linjanvetoja on kuitenkin mahdollista tehdä. Vaikka bändin taitavahkosta puuhastelusta selkoa saakin, murhaavampaan tulokseen tässä päästäisiin, jos oltaisiin äänimaailmassa edes vähän tämän päivän tasolla. Bändin death metal on itsessään murskaavaa, mutta joka suhteessa hitaasti eteneminen tuo mukanaan doomsävähdyksiä, mikä kääntää asetelman hiukan päälaelleen. Loistoidea. Kari Kankaanpään viemärimäisen laulusuorituksen voi todeta sopivan bändin soundiin mainiosti, ja mitään varsinaisen kaunista tästä on turha hakea muutenkaan. Trails to the Apocalypse sisältää mainiosti toteutettua tikkaamista, jossa yhdistyy taito niin soitannassa kuin kappaleiden rakentelussa. Ehkä kuitenkin mieluummin kuulisi jotain oikeasti uutta ja raikasta. Vokalisti Jani Niskasen "laululle" en sen sijaan tekisi yhtään mitään. Melodiakulkujen suhteen olisi muutenkin paranneltavaa, välillä mennään jo vähän kulmakarvoja nostattaviin suuntiin. Hyvinkin vivahteikas kurkkukorina on tylyä kuunneltavaa ja toistaiseksi ehkä suurin yksittäinen viehättävyys bändin musiikissa. www.MySpAce.coM/obedienceMetAl BoneriDe: arms of Mercy The Black Project -nimelläkin toiminut oululainen kokoonpano tykittelee melodisen ja rokkaavan materiaalin varassa
Lähetimme sitä jollekin indielafkalle Hollantiin, joka olikin kiinnostunut. Teimme ensimmäisen demon 1982 tai 1983, Atkins muistelee. Hansen oli selvästi hyvien puolella, sillä hänen farkkutakkiinsa oli ommeltu näyttävä Thin Lizzy -selkämerkki. Se oli on yksi idioottimaisimpia tekemiämme asioita, ja me olemme sentään tehneet typeryyksiä aivan helvetisti. Perustin 79. Nykyajan nuoret ovat paljon avoimempia. Kymmenvuotiaana kuuntelin Sweetiä ja Sladeä. Kun olin itse samassa iässä, homma oli että "minäpä kuuntelen hard rockia ja heavy metalia, ja se on siinä". Ne versiot olisivat mielenkiintoista kuunneltavaa nyt. Tuolloin syntyi side, jonka ansiosta Pretty Maids on yhä hengissä. Se on sääli, sillä livenä viisikymppinen Atkins on A-luokan rockensimmäisen bändini saman tien. Hän ei enää toimi täyspäiväisenä muusikkona. Soitimme Sweet-covereita. Jos sinulla on, vittu, Smokien levy hyllyssäsi, revin sen palasiksi, Ronnie Atkins nauraa. Yhtyeen kitaristina hääri sama Kenneth, joka pummasi farkkutakissaan tupakkaa Vejlby-Risskovhallenin ulkopuolella. Atkins ja Hammer ovat syntyneet 60-luvun alussa, ja kaksikkoa vuosikymmenen verran nuoremmat Rene Shades (basso) Allan Tschicaja (rummut) ja Morten Sandager (koskettimet) muodostavat tiukan kokoonpanon. Atkins sanoo viettäneensä elämässään enemmän aikaa Ken Hammerin kuin vaimonsa kanssa. Bändi oli nimeltään Pretty Maids. Mutta meillä oli myös mukamas-manageri, joka toimitti demon Bullet Recordsille, englantilaiselle levy-yhtiölle. Atkins on kotoisin Vejlestä, Etelä-Tanskan läänin pääkaupungista. Vanhempien sisarusten suosikkibändien jälkeen tulivat Purple, Zeppelin, Sabbath, New Wave of British Heavy Metal ja AC/DC. Ensivaikutelmani. Hah! Hän tuli pummaamaan minulta tupakkaa, Atkins nauraa. Yhtyeen tuore It Comes Alive -livelevy on vanhan koulukunnan konserttitaltiointi. Ja kun Thin Lizzy soitti Tanskan Aarhusissa maaliskuussa 1981, Atkins törmäsi horsensilaiseen Kenneth Hanseniin. Eräänä päivänä paikallisen musiikkikaupan ilmoitustaululle oli ripustettu ilmoitus, jossa etsittiin hard rock -laulajaa. Poikani on 19-vuotias ja kuuntelee esimerkiksi vanhaa Black Sabbathia. Kun yhtye kiersi Pandemonium-abuminsa (2010) jälkeen Eurooppaa, Atkins huomasi, että yhtäkkiä keikoilla oli 1618-vuotiasta yleisöä. TeksTi Lauri YLitaLo i kUVA John-son TAnskAlAisellA PrettY MaidsiLLä oli AVAimeT menesTykseen, mUTTA siTTen kAikki VAlUi hiekkAAn. P YhtYe josta olisi pitänYt tulla stadionbändi retty Maidsin Ronnie Atkins on oikealta nimeltään Paul Christensen. Niistä voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan. Inferno tähti. Ensimmäinen kokemukseni rockista oli 70-luvun brittiläinen glamrock. Osa biiseistä, kuten Red, Hot and Heavy tai Future World on eurooppalaisia heavyklassikoita. Hänen mielestään oli viisainta tehdä levytyssopimus heidän kanssaan. Miten sinusta tuli rocklaulaja. Atkins muodostaa yhdessä kitaristi Ken Hammerin kanssa Pretty Maidsin ydinkaksikon. 2000-luvun alun hiljaisten vuosien jälkeen Pretty Maids on noussut uuteen kukoistukseen
Hän oli liian vanha ja täysin pihalla kuvioista. Niinpä Future World päätettiin levyttää Woodstockin kaupungissa sijaitsevalla Bearsville Studiosilla, jossa myös Night of the Crime oli taltioitu. Eddie oli varmasti hyvä neliraiturin kanssa vuonna 1969. Tuolloin Kramer oli tehnyt edistyksellisiä rocklevytyksiä esimerkiksi Jimi Hendrixin ja Led Zeppelinin kanssa. Niin minäkin, mutta I don't give a fuck. Seuraavana vuonna Maids teki ensimmäisen oikean kiertueensa Saxonin lämmittelijänä Euroopassa. Jump the Gunilla on huono karma. Mutta Future Worldin menestystä oli hankalaa ylittää, emmekä vain mukamas saaneet tehtyä tarpeeksi hyviä biisejä Lisäksi rumpalimme Phil More joutui pahaan onnettomuuteen ja oli poissa pelistä lähes vuoden. Lopulta levyn tuottivat Tommy Hansen ja tanskansaksalainen Billy Cross. Europe-tuottaja Kevin Elson miksasi melodisemmat palat, Metallicaa taltioinut Flemming Rasmussen loput. Ja kun yhtyeen seuraava levy, Deep Purplen Roger Gloverin tuottama Jump the Gun oli vihdoin valmis, oli jo liian myöhäistä. Jos olisimme ottaneet sen rundin, tilanteemme Yhdysvalloissa olisi luultavasti täysin erilainen tänäkin päivänä. Olimme sitoutuneet lähtemään Euroopan-kiertueelle Deep Purplen kanssa. Yhdysvaltain suhteen emme ikinä saaneet toista mahdollisuutta. Lamasta uuteen valoon Ajat muuttuivat, mutta Pretty Maids ei antautunut. Samaan aikaan Future Worldin ja Love Gamesin videot pyörivät Amerikan Music Televisionilla. Saimme tarjouksen Whitesnaken lämmittelypaikasta kesällä 1987, jolloin bändi oli Amerikassa jättimäinen. Söimme pelkästään tölkkipapuja ja kananmunia. Sen yllä roikkui musta pilvi. Kramerilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että Future Worldistä tuli niin hyvä levy. Musiikki oli yhtäkkiä synkkää ja masentunutta. Teimme ihan kaikki virheet, jotka musiikkibisneksessä on mahdollista tehdä. Tuon ajan Sabbathissa rumpuja soitti ELO:n Bev Bevan ja laulajana toimi Ian Gillan. Atkinsin mukaan levyn kansi oli niin ruma, että se "hävettää vieläkin". Esimerkiksi Metallican ja Def Leppardin Yhdysvaltain-suosioon luotsannut Peter Mensch oli kiinnostunut Pretty Maidsin manageroinnista, mutta lopulta mitään ei tapahtunut. Encoreiden joukossa Sabbath soitti esimerkiksi Smoke on the Wateria. Ajattelimme, että ratkotaan raha-asiat myöhemmin, Atkins nauraa. Se on yksi näitä outoja sattumia urallamme, Ronnie Atkins toteaa. Bändin valinta debyyttialbumin tuottajaksi olisi ollut Phil Lynott, mutta CBS:lle Lynott oli liian kallis mies. Musiikkivideot Future World ja Love Games kuvattiin New Yorkissa ja Kaliforniassa. Ääni meni, pari keikkaa piti peruuttaa. Atkins puhuu totta. Mutta vaikka Maids levytti ja kuvasi videonsa Yhdysvalloissa, se ei koskaan soittanut mantereella. Jump the Gunia seuranneelta Sin-Decadelta (1992) löytyvä Phil Lynott -cover Please Don't Leave Me nousi Japanissa hitiksi. Massacresta minulla ei ole paljoa hyvää sanottavaa. On mahtavaa, että nuoriso jaksaa kuunnella tällaisia vanhoja pieruja.. Allekirjoitimme aina väärät sopimukset. Ep:n tuotti Tommy Hansen, joka kuului Old Man and the Sea -jytäbändissä soittaneena tanskalaisen raskaan rockin pioneereihin. Seuraavat levyt tehtiin Massacre Recordsille. Soitimme kerran neljälle ihmiselle. Ian Gillan suositteli BBC:n Friday Rock Show -ohjelman tuottajaa Tony Wilsonia tsekkaamaan tanskalaisyhtyeen, jota soitettiinkin radiossa. Lopulta tehtävään valittiin Eddie Kramer, jonka maine tuottajana oli peräisin 1960- ja 70-luvuilta. Ja pian Maids pääsi keikoille kotimaansa ulkopuolelle. Se oli marraskuuta, ja nukuimme makuupusseissa pakettiautossa, soittokamojen päällä. 90-luku, that was something else! Vaikka yhtye 2000-luvun alussa vietti hiljaiseloa, Pretty Maids ei koskaan hajonnut. Pretty Maidsiin vaikutuksen teki amerikkalaisen Icon-yhtyeen Night of the Crime (1985). Että sellainen rocktähden kohtelu, Atkins nauraa. Levyn avaava, esimerkiksi Hammerfallin coveroima Back to Back on ikoninen Pretty Maids -teos. Esimerkiksi Lethal Heroesin ja Headlinesin demoversiot olivat helvetin hyviä. Ja jos yhtyeen päälle syljettiin Briteissä, Keski-Euroopassa Maids nousi ensimmäisen kerran suosituksi heavybändiksi. Todellisuudessa yhtye kustansi nauhoitukset itse. Ja myös me annoimme hänelle kenkää. Ja Pandemonium-kiertueen nuori yleisö yllätti minut täysin. Lisäksi Pretty Maidsillä oli yhä markkinoita Saksassa ja Ranskassa. Mutta siitä uramme lähti nousuun. Olimme reissulla varmaan kolme viikkoa, meillä taisi olla välillä kymmenen keikkaa putkeen. Jo elokuussa 1983 Maids esiintyi ensimmäistä kertaa Helsingissä. Joitain keikkoja ei mainostettu ollenkaan. Me luimme Kerrangit hiirenkorville, Englanti oli meille heavy metalin mekka. Kiva tyyppi sinänsä, mutta välillä hän nukahti kesken nauhoitusten. Wake Up to the Real Worldiä (2006) tehdessä alkoi tuntua, että hommassa on taas jotain siistiä. Olen pahoillani. We had a lot of fun. Ensimmäinen levy Pretty Maidsin lisäksi esimerkiksi Wratchildia, Chrome Mollya ja Le Griffeä maailmalle saattanut levy-yhtiö julkaisi yhtyeen samannimisen ep:n vuonna 1983. Lopulta albumia viimeisteltiin sekä Tanskassa että Yhdysvalloissa. Halusimme jälleen soittaa. En ollut koskaan ollut kiertueella, ja neljän tai viiden päivän jälkeen olin täysin paskana. Pretty Maids olisi halunnut Future Worldin (1987) tuottajaksi Beau Hillin, Thin Lizzy -tuottaja Chris Tsangaridesin tai esimerkiksi Judas Priestiä taltioineen Tom Allomin. Teimme kerta toisensa jälkeen levyn, sen jälkeen Euroopan-kiertueen ja kävimme jossain idässä. Hän ei tehnyt käytännössä mitään. Vasta myöhemmin saimme tietää, että Kramer oli saanut kenkää suunnilleen viidestä viimeisestä projektistaan. Kuten monet muutkin 80-luvun suuruudet, Pretty Maids alkoi olla menneen talven lumia. Levy-yhtiö lupasi, että nuoria tanskalaisrokkareita kohdeltaisiin kuin oikeita rocktähtiä. Roger Glover olisi halunnut taltioida levyn livemäisesti, mutta Maids oli vakuuttunut, että Jump the Gunin olisi oltava yhtä hiottu kuin esimerkiksi Def Leppardin levytykset. Pretty Maids valehteli tanskalaisessa rocklehdessä albumin myyneen 50 000 kappaletta. Se oli täyttä spinaltapia, mutta hauskaa. Nuo keikat kantoivat Pretty Maidsin pitkälle. Yhtye lämmitteli Born Again -kiertueella ollutta Black Sabbathia. Red Hot and Heavyllä (1984) Maids löysi itsensä. Bullet Records järjesti yhtyeelle kokonaisen Englannin-kiertueen. Atkins muistelee vuonna 1990 julkaistua Jump the Gunia synkkänä levytyksenä. Mutta pian Maids havahtui karuun todellisuuteen. CBS kiinnostui yhtyeestä, ja sopimus Bullet Recordsin kanssa oli historiaa. CBS ja orjat Yhtyeen ensimmäisen täyspitkän levyn synnyttäminen kesti kesästä 1983 kevääseen 1984. Aloimme hyytyä, toistaa itseämme. Mutta Pretty Maidsille he olivat jumalia. Erityisesti 80 Inferno Ken Hammer oli täysin myyty Iconille. Me soitimme hyvin, minä lauloin hyvin, mutta en tykkää koko levystä. Ja vaikka tanskalaisyhtye täytti juuri 30 vuotta, Red Hot and Heavyn seuraaja on jäänyt yhtyeen uran myydyimmäksi albumiksi. Se on melodisen hard rockin merkkipaalu, jonka tuottajaksi on virallisesti merkitty Eddie Kramer. Bailaamisen tehty hard rock oli täysin poissa muodista. Otimme pankista lainaa, vuokrasimme bussin ja lähdimme reissuun. Vuonna 1993 julkaistu Stripped oli akustinen albumi, keppihevonen CBS:n kanssa tehdystä sopimuksesta irtautumiseen
Hinnat sisältävät ALV 9 % KESTOTILAUS Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Voit tilata myös puhelimitse numerosta 03 4246 5302. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Viestin hinta on 0,95 euroa. Kustantaja: Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki Faksi. Hinnat sisältävät ALV 9 % maksaa postimaksun Tilaajapalvelu 03 4246 5302 avoinna ma-pe 8-16 TILAUSHINNAT Inferno ilmestyy 10 kertaa vuodessa 12 kk kestotilaus 54,80 euroa 12 kk määräaikaistilaus 60,00 euroa Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. 09 4369 2409 Sähköposti: inferno@popmedia.fi www.inferno.fi Tilaa inferno! Kestotilaus, 10 numeroa 54,80 Määräaikaistilaus, 10 numeroa 60,00 Osoitteenmuutos (laita uusi osoite lahjatilauksen saajan kohtaan!) Nimi: ________________________________________________________________________ Lähiosoite: ________________________________________________________________ Postinumero: _______________ Postitoimipaikka: __________________________________ Puhelinnro: _____________________________ Syntymävuosi: ________________________ Sähköposti: ________________________________________________________________ Allekirjoitus (huoltajan, mikäli tilaaja alle 18-v.): _____________________________________ Nimenselvennys ja päiväys: _____________________________________________________ Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: Nimi: _______________________________________________________________________ Lähiosoite: __________________________________________________________________ Postinumero: _______________ Postitoimipaikka: ___________________________________ Puhelinnro: _____________________________ Syntymävuosi: ________________________ Sähköpostitilaukset osoitteeseen tilaajapalvelu@popmedia.fi tai sähköisellä lomakkeella osoitteesta www.inferno.fi. Myös internetin kautta voi tilata lehtiä, www.inferno.fi. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan tilaajanumero. Pop Media Oy:n tilaajapalvelu on avoinna ma-pe 8-16. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. mme j maa lkaisu alliju meT Tilaa inferno 10 laa hTava Ti o 54,u8e0a n m ro Tilaa inferno TeksTiviesTillä! Lähetä tekstiviesti: inferno kesto nimesi osoitteesi numeroon 172 33. esim. inferno kesto pekka pikametallimies voittokuja 3 00100 helsinki Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. OSOITTEENMUUTOS Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.inferno.fi. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Pop Media Oy Tunnus 5012555 00003 VasTausläheTys
Mä olen syntynyt Muoniossa, joten mytologia kiinnostaa minua muutenkin. Hevi suunnittelee ottavansa seuraavaksi fotorealistisia tribuuttikuvia arvostamistaan artisteista. Aikoinaan Tatz Down -studiota pitänyt Juki sipaisi kolme pientä hahmoa (joista keskimmäinen näyttää kuulemma Twist Twist Erkinharjulta krapula-aamuna) samoin tein Hiltusen vasempaan olkavarteen, ja Hevi soitti vielä samana päivänä keikan ukkosenjumalat nahassaan. Tänä päivänä värit alkavat olla myös niin laadukkaita, että ne eivät haalistu samaan tapaan kuin aikaisemmin. Fotorealistiseen tyyliin itse ihastunut Hevi on viehättynyt siitä ajatuksesta, että kukin tatuointi on kantajalleen aina tietyn ajan kuva. Ellei sitä olisi sitten modattu raskaasti... Yllättäen festivaalipaikalla olikin tuttu tatuointikaveri Juki, joka oli piirtänyt lappalaisia riimuja. Hevi diggaa suuresti miehen kädenjälkeä, mutta aika Hernandezin pallille oli kiven alla. no niin, nyt kun sanon näin, seuraavaksi mulla on kirkkovenetribaali arskassa, haha.. Tähän joukkoon lukeutuvat esimerkiksi Hendrix, Layne Staley, Bonham sekä Johnny Winter. Hevi toteaa olevansa tatuointiharrastuksensa osalta ajoittaiskuluttaja. Keikkareissu Keski-Suomeen 2000-luvun alkuvuosina muutti kuitenkin tilanteen. Itselleni en ottaisi tribaalia. Me kuunneltiin yhden toisen bändin versiota KISSin God of Thunderista ja vitsailtiin, miten kauheata paskaa se oli. TATuoinTipiireissä on tiettyjä kestotähtiä, joista yksi, Robert Hernandez, oli pari vuotta sitten mukana Helsingin tatuointimessuilla Kaapelitehtaalla. Luotimme Jarvan rouvan sanaan siitä, että paikalla oleva bulgarialainen Kaloian Smokov on vähintään yhtä kova tyyppi, ja saimmekin emännän kanssa molemmille ajat. Jarvan (Taneli) kanssa on mietitty joskus myös sitä, pitäisikö tähän jatkaa jotain vauhkoontuneita poroja, mutta nämä kolme ukkelia riittäköön nyt toistaiseksi kotiseuturakkauden osalta. Tai Luupäät-sarjakuvajalat voisivat olla hauskat, Hevi intoutuu. lullacryn Kimmo "Hevi" Hiltunen on hyvä esimerkki tatuointidiggarista, joka osaa tarvittaessa pyörtää päätöksensä. Markus Paajala HEta Hytti nEn SuunnItelmallISuuS roskakoppaan Alun perin Kimmon nahkaan oli tarkoitus ottaa jotain aivan muuta kuin sieltä tänään löytyy, sen jälkeen "ei ainakaan pääkalloja" ja miten kävikään. Utelin, mitä hänen luonnostelemansa kolme tikkua olivat, ja kävi ilmi, että ne olivat ukkosenjumalia. Mustavalkoinen kuva on parhaimmillaan todella vaikuttava, mutta myös sellaiset kuvat, joissa väriä käytetään yksittäisenä korostuksena, ovat saakelin makeita. Ainoa ohjeistus oli, että halusin musikaalisen kallon, joka laulaa ja että siinä on kahdeksasosanuotteja. Siitä lähti heitto, että "Hiltunenhan ottaa God of Thunder -tatuoinnin!". Hehe, meikäläisen ennakkosuunnittelu on yhtä tyhjän kanssa, hän jatkaa hymyillen ja lisää fanittavansa myös Jarvan japanilaistyylisiä kuvia. NAPS! Nyt ukkosenjumalia tänne, Hevi muistelee nauraen. Mä suunnittelin ensimmäisiä kuvia jo 90-luvun puolivälissä, mutta ne suunnitelmat oli vähän samaa osastoa kuin biisintekeminen: unohtuivat ja jäivät roikkumaan. Mä päätin joskus, että en ota missään tapauksessa pääkallotatuointeja, mutta Lauran espanjalaistyylinen kallo oli niin hieno, että mun piti saada kans. Tatuointimessujen alla hän käy läpi vierailevien tekijöiden portfoliot, ja omat mieltymykset ovat selvillä. 82 Inferno Esimerkiksi värien suhteen mä olen välimaastossa. Tai sitten voisi tehdä kokohanskan KISS-sarjakuvaa. Smokov suttasi punaisella tussilla olkavarteen jotain diipadaapaa ja kolme ja puoli tuntia myöhemmin mulla oli kuva, johon olen ehdottoman tyytyväinen
ITÄMERI, M/S Baltic Princess, Radio Rock risteily (LM) · 25.05. MIKKELI Vaakuna · 31.03. ÄHTÄRI, Club B-52 08.04. Sieltä läpi, missä piikkilanka-aita on paksuin! Reteen suoraviivaista melodeathia kaahataan. Ruotsin jampat kiemurtelee kuin rabieksen riivaama mutanttivuohi. 44 minuttia vaihtelevia tunnelmia synkeästä vielä synkeämpään. PalTTOOT PUUTa, laNGaT RaUTaa 2012: 30.03. JOENSUU, Kerubi · 20.04. KOUVOLA, House of Rock · 30.04. LAHTI, Finlandiaklubi · 28.04. OULU, Teatria · 05.04. HÄMEENLINNA, Sirkus · 26.05. SEINÄJOKI, Rytmikorjaamo · 07.04. TAMPERE, Pakkahuone · 06.04. Riffiä lentää kuin pyssyn suusta ja turhat kikkailut on heitetty huitsin helvettiin. Kyllä nyt Victuuriallakin housu kastuu ja Daanielilla varmaan kanssa. DEALS DEATH: Elite 14.3.. Petäjäveräjän narinaan heräjän. NYT ON PalTTOOT PUUTa ja HOUSUT laUTaa... Uusi Viikate-harkko puodeissa 28.3. TURKU, Klubi · 13.04. KOTKA, Amarillo · 14.04. VARKAUS, Z-1 27.04. JYVÄSKYLÄ, Lutakko · 29.04. KOUVOLA, House of Rock 04.05. PORI, Bar Kino · 05.05. LEPPÄVIRTA, Liekkirock C.B MURDOC: The Green 21.3. Hullut tiedemiehet pudottelee matikkametallia irreaalilukujen ulottuvuudesta ja nauravat päälle. HELSINKI, Tavastiaklubi · 21.04