Inferno 4/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SLASH ENOCHIAN CRESCENT RATT KAIHORO SKYFORGER SUBURBAN TRIBE ABSCESS Raskaan rockin erikoislehti EMBASSY OF SILENCE: EDESSÄ KAUNIS ELÄMÄ?
Puh: 09-5870456. www.smi-music.com. MIKKO ALOVAARA S ROM KIUAS F PLAYS N GUITARS DEA Kuva: Terhi Ylimäinen SMI -Scandinavian Musical Instruments Oy, Henry Fordin Katu 5 C, 00150 Helsinki. Email: smi@smi-music.com. Facebookissa: Dean Guitars Finland. TUOTEINFO JA MARKKINOINTI:
available for a fan friendly price! Now available for a fan friendly www.myspace.com/engrained discovery price! www.framesmusic.com Digipak re-releases with bonus Digipak re-releases with bonus tracks, new booklets and liner notes. AXEL RUDI PELL ,,The Crest" The new studio album incl. ,,Devil Zone", ,,Prisoner Of Love" and ,,Dark Waves Of The Sea (Oceans Of Time Pt. bonus CD),CD, double vinyl and download! www.the-other.de ,,Yesterday, Today and Tomorrow" ,,Death Dealer" Melodic Heavy Metal produced by cult DJ Neal Kay (Iron Maiden). Out April 26th as CD and Download! www.myspace.com/stormzoneuk STORMZONE ,,Hordes Of Chaos - Ultra Riot" KREATOR ,,Box Of The Wicked" ICED EARTH ,,mosaik" FRAMES ,,Anger, Roots & Rock ENGRAINED ,,Walk Through Fire" The new studio album incl. 2 digipaks, poster, photobook and much more! 2 digi EPs, bonus CD, poster Out May 24th! and much more! Out April 26th! www.kreator-terrorzone.de www.icedearth.com The debut album of the upcoming N´Roll" art-rock newcomer! Unique mosaic The new EP of one of Germany´s landscapes sometimes epic, heart- finest Punk`n Roll band... Out Now! Out Now! www.mass-rock.com www.mass-rock.com www.myspace.com/spvmusic Foto: shutterstock.de. 1 bonus track! Out Now! www.ravenlunatics.com RAVEN ,,Angel Power" MASS ,,Swiss Connection" MASS Boxset release incl. breaking melancholy, sometimes Poison Idea cover version! Now dark and otherworldly. incl. II)" Out April 26th as CD and download! www.axel-rudi-pell.de MOLLY HATCHET ,,Justice" Finally - after 5 years the new studio album Southern Rock at it`s best! www.mollyhatchet.com Out May 24th as CD, Double Vinyl and download! Also available on May 24th: MOLLY HATCHET ,,Devil`s Canyon" finally as double vinyl!!!! GLYDER The new album by one of the finest irish melodic rock bands incl. digipak, bonus CD, Boxset release incl. Out May 10th as CD and download! www.glydermusic.com THE OTHER ,,New Blood" The new studio album by Europe`s Horror Punk Band #1! Out May 24th as limited edition digipak (incl. 3 bonus tracks. tracks, new booklets and liner notes
MOM10 Pre-Party (K18) 8.5.2010 - Tampere, Inferno The Rotten Donnas dancers
Se oli hyvää aikaa, minä olin nuori ja tienasin vieläpä aika hyvin." - Bobby Blotzer. 014Axis:Londinium& MurhapapajaMama 016HeavyCookingClub: TAAGELAIHOnturkulaispastillit 018RATT 022SACRILEGIOUSIMPALEMENT 024ABSCESS/AUTOPSY 028SUBURBANTRIBE 030MANTRIC 032SLASH 038SKYFORGER 040KAIHORO 0521349 054ENOCHIANCRESCENT 058THECHANT 060TUOMASSAUKKONEN Aadolfvieraisilla 065Pölkyllä:DOOGIEWHITE 066Salamyhkä:MANAMANAn 046EMBASSY Totuuspalaa 069Arviot,pääosassaKEEPOFKALESSIN 084Demot,pääosassaDECENDED 088Vanhaliitto:EXHORDER 090Omanahka:FEARFACTORYn BurtonC.Bell OFSILENCE "Minulla on 80-luvusta ja Los Angelesin heviskenestä pelkästään hyviä muistoja. 009Päänavaus 010Sytykkeitä:OZ,SOLUTION.45, POISONBLACK..
Ottaisivatkohan nuo vittuiluna. Matti Riekki päätoimittaja Inferno 9. Paljastusjutut ovat nykypäivän sana, ja niinpä paljastankin teille toimintamme sykkivän ytimen. Kommentoin Markukselle aineistonhallintasivulle ilmes tyneitä taittoja. Kello seitsemän, kahdeksan aamulla. 8-16) (03) 424 653 40 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Mikko Mali Puhelin: (09) 4369 2408 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Markus Paajala Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 10. Toimenkuvaan sisältyy sähköposti vastailua KeskiEurooppaan. Teen oikeastaan kaikkea muuta kuin mainosmyyntiä, joka on kaikki en parhaaksi muiden kontolla. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Tornista kuuluu Yhtä varma keväänmerkki kuin "koiranystävien" pussittamattomissa jätöksissä kahlaaminen on, että alan saada harva se päivä sähköposteja nuorilta ihmisiltä, jotka haluavat "Infernon toimitukseen" kesätöihin. ne KesätöIhIn haluavat. Yritän perustella Saksaan, miksi Infernoon ei tule Viking Fartin (bändi fiktiivinen, ehkä) kansijuttua. Istun koneen ääressä päivästä riippuen kuudesta kahteentoista tuntia. Kuuntelen musiikkia suurimmaksi osaksi "töitä", silloin tällöin välipa lana oman lphyllyn aarteita. Budjetti ei valitet tavasti salli lisäpalkanmaksua, mutta kelpaisiko vaikkapa nippu promolevyjä ämpeekolmosina. Moni uskoo, että tämäkin numero on syntynyt kiihkeän toimituksellisen aivomyrskyn seurauksena norsunluisessa tornissa jossain päin Eiraa. Fyysisyyden suuri puolestapuhuja elää virtuaalimaailmassa. Postitan avustajille levyjä, kasaan arviosi vuja, kirjoittelen omiani, oikoluen haastatte luita, tilaan uusia. Joskus unohdan syödä niin kuin kaikki, jotka tekevät mukavaa työtä. Törmään myös edelleen toistuvasti Infernon tekemistä koskeviin harhaluuloi hin. Päänavaus Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hynninen Sami, Hyttinen Heta, Itäkylä Riitta, Jalonen Miika, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lampinen Teemu, Lassila Tero, Lehtonen Marko-Oskari, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TilaajaPalvelU (ARK. Tavallisin näistä on, kuinka "isollaan" "lehden hommat" ovat. Ensin aamutoimille, sitten kahvi tippumaan, seuraavaksi aamutelevisio huutamaan. Joskus en yksinkertai sesti jaksa kuunnella mitään, tai sitten valitsen soittimeen, esimerkiksi oikoluvun taustalle, harmaata ja harmitonta kahden ja puolen tähden musiikkia. Aion oikein vuodattaa rajusti, kuten asiaan kuuluu, ja kuvailla normipäivääni Infernon glamoröösissä ajatuspäämajassa. Tuhti aamupala. Suora linja välillämme on ainoa mitä tarvitaan. Pyydän kauniisti, ja useimmiten saan mitä haluan. Kuumat metalliartistit pyörivät vaivaksi asti kinuamassa näkyvyyttä. Torni on elementeistä rakennettu. Tekisi mieli pistää hjuumorilla, että kyllä, tarjolla olisi arviokuorten nuolijan pesti yksityisasunnossa Tampereen Pohtolassa. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Minulla on työpöytäni edessä samanlainen vipume kanismi kuin Roope Ankalla. "Päivän päätteeksi" pai nun juoksulenkille, jolla muistan, että ai niin, piti lähettää se yksi meili vielä sille yhdelle tyypille... Painon lähestyessä enemmänkin. Tiputtelen pitkätukkia tylysti vallihautaan. Tietokone päälle, meili auki, pikainen silmäys roskan määrään. Työmatka "toimistoon" kestää kymmenisen sekuntia, toisin sanoen saman ajan kuin minulta ottaa kavuta takaisin rivitalokotini toiseen kerrokseen. Nousen ylös. Hän operoi tuntuvasti lähempänä Eiraa, ihan oikeassa toimistossa Popmedian tiloissa (jotka ovat Rumban, Rytmin ja Episodin pesänä toki hektiset ja aivomyrs kyävät sinne!). Seuraa päivän ensimmäinen, ja useimmiten ainoa, suora interaktiivinen avaus: starttaan yhteys ohjelman, jonka toisesta päästä löytyy Markus, graafikkomiekkosemme. Niihin on hankala vastata pokalla. Miltei kaikki yhteydenpito armaisiin, aina deadlineissa pysyviin avustajiimme hoituu meilitse. Olen yksin
roll The Dice (1991) ei kuitenkaan jäänyt yhtyeen viimeiseksi teoksi, vaan marraskuussa kuullaan oZia vuosimallia 2010. OZ TEKEE PALUUN rumpalI marK ruffnecK kuulostaa sen verran innostuneelta OZin paluusta, että mitään puolivaloilla läpsyteltyä nos talgialämmittelyä on turha pelätä. Mä en ole nähnyt Jayta fyysisesti 24 vuoteen. Ei se huono biisi ole, mutta se nyt ei ole ihan meidän tyyli. Toukokuun lopussa Poisonblack ottaa Tokiossa vahingon takaisin. Siitä on 19 vuotta, kun oZ-nimisestä bändistä viimeksi kuultiin. Ruffneckin lisäksi mukana ovat tietenkin basisti Jay C. Toiset sanoi sen nätisti, toiset sanoi suoraan, että häipykää. Blade sitten lähti New Yorkiin 1986, homma tuntui Ruffneckin mukaan jäävän vähän kesken, vaikka OZ toki jatkoi toimin taansa eri kokoonpanolla. Ruotsi oli 1980luvulla ihan eri maailma, Ruffneck kertoo. Ville Laihialan johtama Poisonblack julkaisi maaliskuussa jälleen painavan levyn, joka tarttuu kuin tauti ja rouhii syvältä. Poisonblack joutui perumaan huhtikuun alussa ensimmäiset Suomenkeikkansa Laihialan sairausloman takia. Poisonblack ei kuitenkaan luota pelk kään kertosäkeeseen. Jo 19701980lukujen taitteessa yhtye viritteli Suomessa täysiveristä heavy metalia, joka ikävä kyllä oli siihen aikaan näillä lakeuksilla vuosia edellä aikaansa. Tässä maassa on aika paljon bändejä, jotka tekee sen homman paremmin. Bladelle, joka oli heti mukana. Pohjoisesta jyrisee jo neljättä kertaa. Japanissa ei ikinä käyty Sentencedin kanssa. Blade ja laulaja Ape de Martini. Kysyin ensimmäiseksi sen kaikkein tärkeimmän, eli että olisko sulla hyviä biisejä. Kun Jay C. Biisejä jäi kuulemma ylikin. Kyseinen kappale tulee kuulemma julki bonuksena. Hän itse ei asiaa sen enempää kommentoi. Näyttää joka levylle eksyvän ne biisikaksi, jotka menee sillä tyypillisellä sovituskaavalla. Tulevaisuudessa kiinnostavia kokeiluja on luvassa lisääkin. Tällä levyllä on kuitenkin viimeisessä biisissä (mainiosti nimetty The Last Song) aika paljon jamitteluakin, ja tulevaisuudessa tulee olemaan varmaan vielä enemmän, Ville Laihiala sanoo. Ei siinä pinta tasolla ole mitään ihmeellistä: tarttuva kertosäe, raskas poljento ja räyhäistä kitarasoundia. Siinä tuli lopussa taas jotain säätämis tä. Jotain vääntöä oli, mutta siitä oli kaikenlaisia huhuja, että niitä itsemurha tekstejä ei olisi siellä oikein sulatettu. Kun mä sitten kuulin muutaman biisin, mitä Jay oli tehnyt, mä menin ihan hiljaiseksi. Se paussi vaan sattui kestämään 19 vuotta. Inferno 11. Aloite uuteen tulemiseen tuli juuri Ruffneckilta, joka aikoinaan myös pe rusti koko bändin. Mark Ruffneck asuu Ruotsissa edelleen. Vuoden 1983 Fire in the Brain noteerat tiin kansainvälisesti, ja se kuulostaa tänäkin päivänä energiseltä ja verevältä. Kaukoitä on uusi aluevaltaus jopa Laihialalle. Kosketinsoittaja ja kitaristi taisivat olla sitä mieltä, etteivät he oikein jaksaisi enää. Tehtiin yksi ihan vanhan liiton thrash biisikin, joka ei kuitenkaan tuohon koko naisuuteen oikein istunut. Suomen lisäksi keikoilla käydään Saksassa ja Japanissakin. Minusta tuntuu, että tästä tulee nyt OZin paras levy. Ensin hän soitti Jay C. En tiedä onko se totta, mutta joka tapaukses sa se homma kaatui. Of Rust and Bonesin biisilistassa on ytimekkäästi yhdeksän kohtaa. Tämän lehden ilmestyessä bändi on jo tien päällä kotimaassa. Bändin historia on värikäs ja pitkä. Se ei liity tähän bändiin millään muulla tavalla kuin että se välillä haittaa sitä, mies kuittaa. of rust and Bonesin biisejä kuullaan pian ympäri maailmaa, Japania myöten. RUOSTEENROUHEA POISONBLACK Jo vIIme vuonna keikoilla kuultu Buried Alive on erinomainen esimerkki Poisonblackin musiikista. OZ sai levytyssopimuksen Ruotsista, ja niinpä bändi myös muutti sin ne. Silti se vaan uppoaa niin paljon paremmin kuin monet muut saman alan yrittäjät. Edellisessä inkarnaatiossa vuonna 1991 OZissa soitteli Ruffneckin ja de Martinin lisäksi pari ruotsalaista kaveria. Mulla on työn alla pari biisiä, joilla ei ole oikeastaan hevimusiikin kanssa mitään tekemistä, Laihiala kertoo. Suomessa kaikissa levyfirmois sa meitä pidettiin ihan pelleinä. Mä sitten sanoin Apelle, että pidetääs pieni paussi. Tämä bändi on liikkeellä tosissaan. Ei me olla nähty nytkään, me Onni Kinnune n ollaan vain puhuttu puhelimessa, Ruffneck kertoo
Hyvä niin! Semifinaaleihin pääsi tänä vuonna kaik kiaan 40 bändiä, joista peräti 24 soittaa hard rockia tai metallia. Kolmikko siis rakentaa oman lentokoneen. Järn on kolmikosta se, jolle Kiinan maaperä on parhaiten tuttua, sillä hän vietti siellä hiljattain kokonaisen vuoden kier täen maata ja kartoittaen mahdollisuuksia. Mitä hauskaa siinä olisi. Suomalaisiakin nimiä tunnetaan. Entä sitten paikallinen metalli. Hän mainitsee yhtyeet kuten Cold Fairyland ja Ego Fall. Se on jollakin tavalla lohdullista. Bändikatselmukseen on löytynyt osallis tujia monena vuonna paljon enemmän kuin on mahtunut. Bändikatselmuksen järjestävät yhteistyös sä Helsingin, Vantaan ja Espoon nuoriso ja kulttuuritoimet paikallisten Elävän musiikin yhdistysten kanssa.. Projektiin voi tutustua osoitteessa www.projectmetalnation.com. Bändikisa Ääni ja Vimma viettää tänä vuonna juhlavuottaan, kuten Infernossa #73 kerrottiin. Onhan näin. Vaikka musiikkibisnes ja levyteollisuus kärvistelevät monenlaisissa ongelmissa, ainakaan nuorison usko bändissä soittami 12 Inferno sen kaikkivoipaan glooriaan ei ole hiipu nut. Seuraava askel on lentää Kiinaan ja perustaa sinne metallibaari. Sitä saattaa jopa kuulla katukuvassa erilaisten liikkeiden kaiuttimista. Ja se on kuulemma vasta alkua. Metallibändejä jaksetaan yhä perustaa, sillä kolme viidestä semifinaalista pyhitettiin raskaalle musiikille. HEVI, ÄÄNI JA VIMMA äänI Ja vImma täyttää 15 vuotta. Projektin tarkoituksenahan on edistää metallikulttuuria kokonaisuudessaan sekä viedä suomalaisia bändejä ja brändejä maail malle täysin uudessa valossa. No, lykkyä tykö! Millainen metalli sitten Kiinassa parhaiten uppoaa. Kaikenlaisiin ideoihin on tälläkin palstalla parin vuoden mittaan tutustuttu. Hyväksi onneksi tuomaristossa ovat finaaliviikolla muun mu assa Turisaksen Mathias Nygård ja Stay Heavy Recordsin Mikko Vehmas. Täytyy nyt vielä varmistaa, että porukka on huomannut, että Kiinaan pääsee paljon hel pomminkin kuin itse tehdyllä lentokoneella. Peruskaava on sama kuin muualla kin: marginaaligenret ovat marginaalissa, ke vyempi kaura uppoaa laajempaan joukkoon. Haluamme raivata omat polkumme kirjaimellisesti ja avata latua muil lekin. Saaren mukaan kiinalaisen musiikkityylin ja perin neinstrumenttien yhdistäminen metalliin luo vähintäänkin häkellyttävän lopputuloksen. Kuka tahansa pystyy nykyään varaamaan lennot netistä tai viettämään kaksi viikkoa Siperian halki kulke valla junaradalla. rakennetaan lentokone, lennetään Kiinaan ja perustetaan hevibaari! LENTÄEN METALLIA KIINAAN proJect: metal natIonIn takana ovat tamperelaiskaverukset VeliMatti Järn, Teemu Reini ja Miika Saari. Kiina on juuri se paikka, jossa me talli nostaa tällä hetkellä päätään vahvemmin kuin missään muualla, kertoo Miika Saari. Finaali katsellaan lauantaina 24.4. Project: Metal nation vetää kuitenkin pohjat. Otetaan nyt se ajatus vielä kerran. Helsingin Kulttuuriareena Gloriassa. Wellu esitteli paikallisille suomalaista me tallia ja vastaanotto oli poikkeuksetta erittäin positiivista. On siis toiveita, että juhlavuoden voiton veisi raskasotteinen bändi. Mutta kuinka moni lähtee rakentamaan omaa kulkuvälinettä tukeakseen omaa ideaansa. Esimerkiksi Nightwish on yleisesti tunnet tu ja pidetty, etenkin vanhempi Tarja Turusen aikainen tuotanto
09 5627 1240 Avoinna ark. 10-18, la 10-15. 10-18, la 10-15. MUSAMAAILMA kauppa on auki 24 h P www.musamaailma.fi MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. PUDOTIMME HINTOJA! Tänä vuonna Musamaailma Oy täyttää 25 vuotta! Juhlavuoden kunniaksi laskimme lähes kaikkien maahantuomiemme tuotteiden hintoja! Juhli kanssamme ja hanki korkealaatuisia soittimia sekä soitintarvikkeita entistäkin edullisemmilla hinnoilla! Tutustu uuteen hintatasoon kotisivuillamme www.musamaailma.fi Uusi entistäkin isompi MUSAMAAILMA RETAIL avataan 22.3.2010 Kampissa! Tervetuloa tutustumaan uuden ajan soitinmyymälään. ESP - LTD · TOKAI · WARWICK · SPECTOR · BENEDETTO · ADMIRA · FRAMUS · BLACKSTAR · BOGNER CUSTOM SHOP · FRYETTE · ORANGE · KRANK · TECH-21 · DW PDP by DW · AGOP ISTANBUL · ALCHEMY · 3DRUMSTICKS · REGAL TIP · ARTBEAT · SEYMOUR DUNCAN · ANTIQUITY · EMG · D-TAR · MI-AUDIO · HOMEBREW ELECTRONICS VISUAL SOUND · DR-STRINGS · BIG BENDS · SCHALLER · ROCBAG · GT · E-PAD · AUDIX · FBT · KEMPTON by FBT · PROCO · ym. MUSAMAAILMA ITIS Turunlinnantie 2, Hki, Itäkeskus Puh. 09 343 6030 Avoinna ark
Lohko munat ja sekoita. 5 Pyörittele palloiksi uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 225 asteessa 15 minuuttia. W.A.S.P. Sekoita kunnolla, niin että raaste leviää koko taikinaan. Veikeä papupastasalaatti on sen verran tuhti kaveri pastilleille, että varsinaista lisä kettä ei välttämättä edes tarvita. Sipulille riittää noin minuutti pannulla. Taagen oma luonnehdinta: "Nyt kun on tullut vietettyä viimeiset nelisen vuotta himassa lasten kanssa päivisin, on tullut laitettua aika paljon perusruokia laidasta laitaan. Lopputulos on juuston ja kerman ansiosta mehevä, ja ideatasolla nämä avaavat kin lukuisia eri variaatiomahdollisuuksia kokeilemalla erilaisia juustoja ja maustettuja kermoja. Heavy cooking club septejä a lisää re ferno.fi Tsekka w.in sta ww osoittee riaalit: Pastillimate lihaa auhe 400 g paistij sipuli 1 ikaletta) vasti (45 su pekonia sopi ulia tua valkosip 1 tl murskat minkin) ittaa ronskim (voi la jauhoa 1 dl korppu 1 dl vettä 1 dl kermaa 1 muna tta juustoraaste suolaa 1,5 tl uria tai mustapipp 0,5 tl valkotta auhe 1 tl paprikaj stiketta 12 tl chilika pastaa sillai sopivasti tölkki kidneypapuja 2 kivaksi keitettyä mu naa 1 sipuli 1 paprika 1 omena siemenettömiä viinir ypäleitä (mikä määrä silmällä hyväl tä näyttää) Kilpi-vokalisti Taage Laihon laulaessa "savuna ilmaan" ei mielessä ole ruuanlaitto. 2 Pilko pekoni ja paista pannulla sopivaksi. Loppuvaiheessa heitä pilkotut sipulit perään. Näin säilyy lihansyöjän uskottavuus näennäisen kevyes sä ruuassa ja voi rehvastella lähes noudattavansa herra Atkinsin painonpudotusneuvoja." Miika "mega" Kuusinen tutkiva kulinaristi 16 Inferno. En viitsinyt lähteä kikkailemaan mitään ihmeviritelmää jostain eksoottisesta ruuasta, vaan ajattelin vääntää hiukan "miehekkäämmän" version perinteisistä lihapullista. Tätä kuunnellessa pääsee notkeasti nostalgiatripille Lauttakylän Huhkolinnaan vuonna 84, jolloin elämänsä kevättä viettänyt nuori turkulainen hevari oli siinä kiihkeimmässä iskussa." Taagen KOKATESSA SOI: Tee näinkin (salaatti): Keitä pasta ja munat, huuhtele pavut, pilko sipuli, paprika, omena ja rypäleet. s/t (1984) "Totuuden nimessä on myönnettävä, että kovin "hevikuori" on viimeistään lasten myötä muuttunut korppujauhoksi. Mausteissakaan ei kannata alkaa pihtailla, sillä niiden kautta avautuu ruokaan kuin ruokaan kokonaan uusia maailmoja. Jälkiruoaksi muutama brittiläinen aleolut, ja sitä alkaa olla valmis minkälaisiin taistoihin tahansa. Palanpainikkeeksi käy mikä tahansa argentiinalainen shirazpunaliima. 4 Lopuksi "kourallinen" juustoraastetta seokseen. 3 Lisää muna, mausteet, jauheliha ja sekoita. Olen vahvasti sitä mieltä, että pekoni tulisi luokitella liharuokien yleismausteeksi, sen verran mukavan vivahteen se aina antaa. "förikuskia" tuskin ymmärtävät kuin turkulaiset, mutta hänen pastillinsa maistuvat taatusti ulkopaikkakuntalaisillekin. Papupasta-salaatti: FÖRIKUSKIN PASTILLIT JA PAPUPASTA-SALAATTI Tee näin (pastillit): 1 Sekoita korppujauho ja vesikermaseos kulhossa ja anna turvota hetki. Lapsille kun laittaa, pitää maustei den kanssa ottaa iisimmin, mutta näihin "pastilleihin" voi sitten ladata ihan oman maun ja sietokyvyn mukaan." Megan tuomio: "Vanha ja aina maistuva klassikko osoittaa jälleen muuntautumiskykynsä, aivan kuten Meksikon mummon lihapullissa (Inferno #44)
toimituskulut + eLu TikeTTi & LippupaLv Devin TownSenD ZiLToid The omniscienT, world exclusive megaDeTh maSToDon SaTyricon TeSTamenT w.a.S.p. ! T myynsniSS,ÄpnyT Lipu 54, u 50 3 v 98 1pv pe / lamahd. KameLoT Devin TownSenD projecT hypocriSy crowBar Pain TaroT iHsaHn FinnTroll nile swallow THe sun overkill cannibal corPse obiTuary bloodbaTH TurMion kaTiloT Trigger THe bloodsHed warMen soTajuMala Holy grail ryTMiHäiriö TorTure killer survivors Zero barren earTH insoMniuM FM2000 [aMaTory] THe arson ProjecT arMed For aPocalyPse 2.-4.7.2010 kaisaniemi, heLsinki www.tuska-festival.fi Oikeudet muutoksiin pidätetään.
t llu tu on ta." sä ais äs t nl än ike er h a llä tua k Blotz "Ky et by o Bob k 18 Inferno
Halusimme saavuttaa sen fiiliksen, joka meillä oli kun teimme ihan ensimmäistä, nimetöntä ep:tämme. Tietyllä tapaa olemme tänä päivänä hiukan samassa tilanteessakin kuin aloittaessamme, sillä pitkän levytystaukomme aikana on kasvanut uusi sukupolvi musiikinkuuntelijoita, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan meistä. Soundiensa puolesta levy on tätä päivää, mutta asenne on se, joka meillä oli muinoin. TEKST I Tapio T LeAn n Mue ratt ol ller w I ww.thera i yksi ttpack tukkah Los An .com evibän gelesin vuosik deistä kovim ymme 1980-l mista nenä k on nyt uvulla osolti palann . Ratt olikin joskus ensimmäisten levyjensä aikoihin, 1980-luvun puolivälissä, iso bändi. Tukkahevi kuitenkin kuoli 1990-luvun alussa grungen myötä, ja moneen vuoteen kukaan ei halunnut kuullakaan bändeistä, jotka lauloivat bailaamisesta läpi yön ja käyttivät liikaa hiuslakkaa. Itse äänitys ei varsinaisesti eronnut vanhasta. Parin vaikeu a viim ut ja y ksia k e htä kiu ohdan kkuine nut yh n kuin tye vuonn a 1983 . Ahola I KUVA on taa Rotta s nälk äinen e räs rockmusiikkiin tarkemmin perehtymätön ystäväni kysyi minulta joskus sähköpostilla, mitä mahtaa olla tukkahevi. Studio sijaitsee saarella kaukana kaupungin keskustasta. Uusi työskentely-ympäristö oli veteraaneille hyödyksi. Stephen (Pearcy, laulaja) esimerkiksi tykkää tehdä biiseihin omat sanoitukset ja laulumelodiat. Kaikki yhtyeessä puhuttiin sitten musiikista, sanoituksista, levynkansista, jäsenten ulkonäöstä tai videoista on mautonta hömppää, jolle on helppo nauraa mutta jota on huomattavasti vaikeampi vastustaa. Infestation on siis Rattin ensimmäinen studioalbumi tällä vuosituhannella. Pistimme ensin rytmiraidat purkkiin ja niin edelleen. Infestation äänitettiin Yhdysvaltain itärannikolla, Virginia Beachilla. Tavoittelimme aggressiivisempaa soundia. Äänityshuoneessa oli valtava ikkuna, josta näkyi meri. En ala enää tapella asiasta hänen kanssaan, vaikka omissa biiseissäni olisikin teksti ja melodia valmiina. Lisäksi Ratt on, kaiken muun tukkahevin tapaan, leimallisen 80-lukulainen juttu. Toki kappaleiden työstäminen saattoi olla hyvinkin intensiivistä, saatoimme huutaa toisillemme, mutta meidän työskentelytapamme vain on sellainen. Kaikilla muillakin oli paljon materiaalia, sitä olisi ollut useampaankin levyyn. Tein biiseistä demot, joilla soitin itse kaikki soittimet. Tein tätä levyä varten seitsemän biisiä, joista varsinaiselle levylle päätyi kaksi. Levy ei uhkaa bändin kahden ensimmäisen albumin (Out of the Cellar, 1984 ja Invasion of Your Privacy, 1985) asemaa yhtyeen uran kohokohtina, mutta bändillä ei myöskään tunnu olevan mielenkiintoa olla pelkkä vanhoja hittejään keikoillaan kelaava jukeboksi. Paluu vuoteen 1983 Ratt-rumpali Bobby Blotzer on innoissaan uudesta levystä. Käytän niitä biisien tekemiseen. Ei tarvinnut keskittyä muuhun kuin levyntekoon. Inferno 19. Rattin levyjä on myyty maailmanlaajuisesti parisenkymmentä miljoonaa kappaletta. Asuimme studiolla kimpassa koko äänitysten ajan, mikä oli mukava tapa tehdä levyä. Pitkästä levytystauosta huolimatta bändillä ei ollut vaikeuksia tarttua levyntekoon. Totta kai me käytimme äänityksessä myös modernia digitaaliteknologiaa, jota ei silloin aikoinaan ollut vielä olemassakaan. Infestation ei ole teennäinen yritys mukautua ajan henkeen, vaan levy jolla yhtye keskittyy siihen, mitä se parhaiten osaa. Tähän kuvioon sopii mainiosti, että Ratt on saanut valmiiksi uuden levynsä Infestation, joka on bändin ensimmäinen albumi sitten vuoden 1999 nimettömän. Mielestäni myös onnistuimme tavoitteissamme: tämä levy kuulostaa siltä kuin asialla olisi nuori Ratt. Joten levyllä on tavallaan jokaisen jäsenen parhaat biisit. Yhteistyö kuitenkin toimi hyvin, koska kaikki tietävät oman roolinsa. Yhtye keikkaili valtavilla areenoilla ja bändin videot pyörivät tiuhaan MTV:llä. Halusimme saavuttaa saman nälän, saman intensiteetin, saman kiukun joka meillä oli vuonna 1983. Hän kertoo, että tarkoituksena oli tosiaankin palata juurille, tehdä aitoa Rattia sortumatta kuitenkaan tyhjänpäiväiseen retroiluun. Monien muiden tärkeiden alan bändien tapaan Ratt tulee myös Los Angelesista, tuosta hedonismin ja koreilevuuden kehdosta. Rattissa tosiaankin kiteytyvät monet tukkahevin ominaispiirteistä. Itselleni se oli ainakin hyvinkin helppoa, minulla oli hyvin inspiraatiota biisintekoon. Mutta kuten tästäkin lehdestä on saattanut lukea, tukkahevi on nyt palaamassa kuvioihin. Soittelen paljon kaikkea muutakin kuin rumpuja kitaraa, bassoa ja niin edelleen. Vastauksena lähetin hänelle YouTubelinkin Rattin Round and Round -videoon
Bobbyn mainitsema Saints of the Underground on eräänlainen tukkahevisuperbändi, jossa miehen itsensä lisäksi vaikuttavat Rattbasisti Crane, entinen Ratt-kitaristi Keri Kelli ja Warrantista tuttu Jani Lane. Niin paljon on kyse tuurista. Nyt näille urheiluharrastuksille ei ole liiemmin aikaa. Bändi teki yhden levyn, mutta homma ei edennyt sen pidemmälle. Se oli aika uskomaton kokemus. Poikani on toiminut rumpuroudarinani, ja minusta olisi mahtavaa jos hänen unelmansa toteutuisi, mutta ei tuollaisesta voi olla varma. Myös Bobby Blotzer on huomannut, että tämän päivän musiikillinen ilmasto on Rattille taas suosiollinen, vaikka yhtye ei ehkä ihan aukottomasti siihen sovikaan. Siksi minäkin keskityin enemmän kasvattamaan lapsiani. Ottakaa huomioon se vaihtoehto, että unelmanne ei toteudukaan. Emme tehneet keikkoja tai mitään vastaavaa. Niitä biisejä on todella paljon. Moni alan 21. Tulemme itsekin keikoille pitämään hauskaa, mutta annamme myös kaikkemme lavalla. Inferno Tilaa erilaisuudelle Tukkahevi on siis nyt tekemässä paluuta. Sitten meillä alkoi olla loppuunmyytyjä keikkoja Losin alueella. Meistä itsestämme olisi ehkä mielenkiintoisempaa soittaa setti, jossa olisi pelkästään uutta materiaalia ja vanhoista biiseistä jotain tuntemattomampia albumiraitoja. Varasuunnitelman tärkeys Ratt, kuten koko 1980-luvun tukkaheviskene, oli hyvin korostetusti pelkkää pintaa, mieluiten paljasta sellaista, ja hauskanpitoa. Kun häneltä kysyy, millaisia neuvoja hänellä on aloitteleville rockmuusikoille, on vastaus yllättävä. Levy-yhtiö sitten kehotti meitä kokeilemaan, josko pystyisimme tekemään omasta materiaalistamme levyn. Tuntuu joka tapauksessa siltä, että nykypäivänä on paremmin tilaa erilaisille jutuille. Pitäkää huoli, että teillä on myös varasuunnitelma. MTV oli oikeasti musiikkikanava, nykyisinhän sieltä tulee pelkkää tosi-tv:tä. bändi onkin myöntänyt, että heidän ainoana tarkoituksenaan on viihdyttää. Mielestäni näiden välillä on selvä ero, mutta omalla tavallaan kumpikin on hyvä. Alun perin kyse oli pelkästä jammailu/ cover-bändistä, hauskanpitoa ystävien kesken. Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Levystä tuli mielestäni todella hyvä, biisit ovat hyviä ja tuotanto potkii, mutta jostain syystä emme päässeet koskaan sen pidemmälle. Haaveilin aina siitä, että myisimme platinaa, mutta en oikeastaan uskonut, että niin voisi oikeasti käydä. Prioriteettini on työskennellä Ratin parissa, promotoida tätä levyä ja keikkailla. Bobby Blotzer tunnetaan miehenä, joka pitää musiikin ohella myös golfista, veneilystä ja laskettelusta. Koko metalligenre oli nousussa, joten osuimme hyvään saumaan. Rottaviisikko tuskin selviäisi lavalta hengissä, jos se jättäisi soittamatta Round and Roundin tai Lay It Downin. Poison ja Mötley Crüe kiertävät areenoita klassisella kokoonpanollaan, ensin mainittu tosin vain uudella mantereella. Menkää collegeen ja hankkikaa loppututkinto. Kysymykseen, pitääkö mies enemmän keikkailusta Euroopassa vai uudella mantereella, tulee poliittisesti korrekti vastaus. Bobby Blotzer on selvästi innoissaan Rattin tulevista keikoista, vaikka samalla tiedostaakin, että määrättyjä biisejä yleisö tulee Rattinkin keikalle kuuntelemaan. Uusia alan bändejä syntyy kaiken aikaa, ja monet alan veteraaneistakin ovat aktivoituneet. Minulla on poika, joka yrittää luoda uraa rumpalina, ja sanon aina hänelle, että kaikki eivät ole yhtä onnekkaita mitä minä. Olemme julkaisseet sinkkuna tai tehneet videon yli kahdestakymmenestä biisistä, vaikka eiväthän ne tietenkään kaikki olleet hittejä. Mutta kuten sanoin, 80-luku oli hyvää aikaa. Haastattelun lopuksi Blotzer haluaa vielä lähettää jokseenkin kliseiset, mutta aidosti vilpittömän oloiset terveisensä Rattin suomalaisille faneille, jotka ovat tulossa katsomaan yhtyeen vetoa kesäkuiseen Sauna Open Airiin. Siitä, kun saimme levytyssopimuksen kesti vain noin vuoden siihen, kun soitimme jo pääesiintyjänä areenoilla. Jenkeissä ihmiset tuleva keikoille pitämään hauskaa, Euroopassa he taas keskittyvät biiseihin, kuuntelevat sanoituksia ja vastaavaa. Tervetuloa! Tulette näkemään bändin, joka on täydessä iskussa. Eläkää unelmaanne, mutta käykää myös koulua. Bobby Blotzer ei kuitenkaan ole mikään tyhjäpää. Olen itse nähnyt useita. Sen jälkeen alan kyllä työstää soololevyä. Tällaista vastausta saisi tuskin Andy McCoylta. Lopulta asiat tapahtuivat melko nopeasti. Lisäksi olisi hauska tehdä jotain Saints of the Underground -projektin kanssa. Kukaan ei halunnut kuulla puhuttavankaan tällaisesta musiikista, olisimme voineet yhtä hyvin olla kuolleita. Totta kai mielessä on myös seuraava Ratt-levy, mutta juuri nyt haluan nauttia tästä ja kiertää mahdollisimman paljon sen tiimoilta. 90-luku oli vaikeaa aikaa meille, kuten se oli kaikille bändeille, jotka soittavat tällaista musiikkia. kokemus, halusin omani olevan sen vastakohta." ten vaikkapa MTV, olivat silloin paremmalla tolalla. Maailma on täynnä loistavia muusikoita, joista ei koskaan tule rocktähtiä. Jos Skid Row saisi sovittua välinsä Sebastian Bachin kanssa, voisi se luultavasti siirtyä pikkuklubeilta stadioneille. Tarkoituksena oli vain äänittää biisi Judas Priest -tribuutille. Sitten tuli grunge ja tappoi kaiken
Levyltä huokuva tumma ja ilkeä soundi saatiin aikaiseksi omien kitaranuppien ja nauhoituksista vastanneen J. Kansivihossahan ne bändin ajamat asiat ovat avoimesti esillä. Kaikki black metal on saatanallista. TEKSTI Kari Koskinen I www.myspace.com/sacrilegiousimpalement Suomalainen black metal on voimissaan. IVB selvittää levyn syntyprosessista seuraavaa. VIhAn AVUllA synnytetty Cultus Nex vas- taa tekijöidensä mielestä hyvin pitkälti niitä odotuksia, joita sille oli ennakkoon luotu. Tulevaisuus näyttää myös valoisalta tai tässä tapauksessa ehkä sittenkin mustalta. Luulen, että iso osa nykyisistä elementeistä tulee pysymään mukana tulevissakin biiseissä. Bändi itse vaikutti aktiivisesti myös lopputuotantoon, ja IVB haluaa kiittää myös levyn masteroinutta Necromorbus-studioiden T. IVB:n mukaan keikkailu on kuitenkin tärkeää, ja lava on täydellinen paikka sisäisen pedon vapauttamiseen. Levyn kantaviksi teemoiksi nimetään Saatanan kosketus ihmiseen sekä kuolema. Säveltäminen ei tuottanut vaikeuksia ja levy piti alun perin nauhoittaa jo 2008, mutta vaikeudet silloisen levy-yhtiön kanssa pakottivat etsimään uutta kotia. Sacrilegious Impalementin esikoispitkä rienaa pahansuopaa messuaan kuolleetkin herättävällä voimalla. S Paholaisen asialla acrilegious Impalement syntyi tar- peesta purkaa tuntoja soittajien muita bändejä kylmemmällä ja synkemmällä otteella. Herrat eivät halua selittää tekstejä tarkemmin, mutta piilotteluunkaan ei ole aihetta. Rähinästä ja pääosin sanoituksista vastaava Kaosbringer ja kitaristi-säveltäjä Impaler Von Bastard ottavatkin asiansa vakavasti. Kaikki tekstit käsittelevät kuolemaa ja tuhoa. Cultux Nexin sisältämä väkivaltainen ja huolellisesti rakennettu musta vihanpito povaa paholaisen valtaannousua ja ihmiskunnan tuhoa. Se on voimakas polttoaine ja oikein kanavoituna suuri voimavara. Sellaista black metal -bändiä ei ole olemassakaan, joka ei ole sanomansa tai tekojensa puolesta tosissaan. Koen sanoitukset tärkeiksi varsinkin black/death metalissa. Niin sanotut uskonasiat pidän kuitenkin itselläni, enkä lähde niitä mediassa selvittämään. Se löytyi kotimaisen Hammer of Haten suojista. Koko projektin ajan on ollut selvillä, minkälaisia tuntoja levyn pitäisi välittää. Väärin ymmärrettynä ja ilman oikeaa kohdetta kulutat itsesi hyödyttömästi loppuun, mutta kyse onkin tuon voiman valjastamisesta oikeaan kohteeseen. Räyhän avustuksella. Et yksinkertaisesti ole black metalia, jos et seiso sanojesi takana, IVB lataa. Näistä teoista ja tapahtumista, joita levyllä ruoditaan, heijastuvat Saatanan kasvot. Sieltä se aggressiivinen ote on peräisin. Kyseessä on henkilökohtainen asia, joka on iso osa jokapäiväistä elämää. Lukekaa lyriikoita ja tulkitkaa itse, Kaosbringer jatkaa. Inferno BändIn MUKAAn black/death metal edustaa vapautta, kapinaa, paholaisen musiikkia ja paljon muuta. SI on itselleni tärkeä ilmaisumuoto, paljon enemmän kuin harrastus. Stjernaa. Suurin osa biiseistä on kirjoitettu 20062008, joskin nauhoitusten siirryttyä muutama kappale sai väistyä uudempien tieltä. Luomisen vaikuttimena toimii,kuinkas muutenkaan,viha. Huonot tai absurdit tekstit saattavat pilata kuuntelukokemuksen kokonaan, Kaosbringer painottaa. Elävänä bändiä on mahdollista nähdä valikoidusti, myös muutamien ulkomaanvetojen merkeissä, mutta säännönmukaiseen keikkailuun ei pyritä. Niin kauan kuin koen mielekkääksi tuoda julki omia sävellyksiäni, bändi tulee jatkamaan. 22. Joku voisi ehkä jopa määritellä sen elämäntyöksi. Mielestä- ni se on hyvä paketti monipuolista black metalia, jossa hitaammat kohdat runnovat raskaasti päälle ja nopeat hyökkäävät ilkeänkylmästi. Varmasti myös uutta tulee mukaan ajan myötä, tarkoitus ei ole jäädä toistamaan itseään. Tietynlainen black metal -perinteiden jatkumo elää varmasti musiikissamme, mutta paikalleen emme jää, IVB kertoo Musiikin luomisesta puhuttaessa ehkäpä merkittävin inspiraationlähde on viha. Tärkein vaikuttajani on Samhain, joka on isoin syy, miksi otin aikoinani kitaran käsittelyyn
Aamukahviaan hörppivä ja haukotteleva mestari vastailee hillitysti, eikä vaikutelma ole lainkaan niin sekopäinen ja villi kuin osa haastatteluista ja miehen bänditouhut antaisivat ymmärtää. En ole soittanut yksin oikeastaan enää lainkaan sen jälkeen, kun ylipäätään opin jotenkin hallitsemaan rumpujani. Kysymykset esimerkiksi stimulanttien osuudesta säveltämiseen sivuutetaan kohteliaasti ja tilalle tarjotaan perinteisempää näkökulmaa, joten näillä mennään. Vanhempani ovat molemmat muusikkoja, he soittavat kitaraa ja muita soittimia, ja kaipa he ajattelivat, että olisi hyvä saada minulle samaa kipinää. Siitä sitten kohti Possessedia ja Deathia, eli makuni muuttui metallimusiikin kehityksen mukana vähitellen rankemmaksi. Chrisin tapauksessa hallinnassa on ollut vielä normaaliakin enemmän työtä, sillä mies hoitaa bändeissään rumpujen ohella useimmiten myös pääasiallisen vokalistin virkaa. Nykyään Chris soittelee myös kitaraa, mutta omat soittohommat alkoivat vanhempien kirpputorilta ostaman rumpusetin avulla. Maestron kiinnostus musiikkia kohtaan heräsi 1970-luvun lopulla KISSin ansiosta. Musiikin luomiseen hän sanoo tunteneensa tarvetta alusta asti. Treenasinkin alussa jatkuvasti. Reifertin mukaan ensimmäinen itse ostamansa levy oli vuonna 1978 ilmestynyt Ace Frehleyn soolo, joka on edelleenkin kovassa kurssissa. KISSin ohella tykkäsin hard rockista tyyliin AC/DC, Aerosmith, Cheap Trick ja Alice Cooper. Tämä ei ole miehen mukaan niinkään vaikeaa ainakaan enää mutta fyysisesti sitäkin rankempaa, joten soittaminen käy osaltaan myös kuntoilusta. Kahden A:n voimalla Soittohommia pian 30 vuotta harrastanut Reifert on ehtinyt kerätä melkoi- 24 Inferno. Abscessin ummise ten projektija saastan k myös lukuis . Aloittakaamme historialla. on tahrattu näköpiirissä ohella uraa ä loppu ole in, eik bändien voim TEKSTI Kari ww.absces Koskinen I w sfreaks.com T avoitan herra Reifertin kesken aamutoimien. Nyky- ään soittelen ehkä kerran viikossa bänditreeneissä, mutta yksin en enää soita. Seuraava etappi olivat Motörhead, Iron Maiden, Venom ja Slayer. lijumalista metalin puo ath t on yksi de ja Autopsyn Chris reifer tä
Emme ole soittaneet noita biisejä 16 vuoteen, vaan emmeköhän me tuosta selviä. Abscessin musiikki asettuu karkeasti ajateltuna death metaliksi, mutta soundissa on myös ripaus punkkia, psykoottista kieroutta, kauhua, doomia ja huumehuuruista psykedeliaa. Katsotaan nyt mitä tapahtuu, mutta varsinaisia kiertueita emme aio tehdä tälläkään kertaa meillä ei ole keikkojakaan vielä sovittuna. Ensimmäinen tärkeä pesti rumpalina oli debyyttilevyn aikaisen Deathin riveissä, mutta tämäkin vakanssi jäi valitettavan lyhytaikaiseksi Chuck Schuldinerin remontoidessa sittemmin legendaksi muodostunutta bändiään. Meillä kaikilla on muitakin hommia tehtävänä, ja tällä hetkellä minulla ei ole Abscessin ja Autopsyn ohella ainuttakaan aktiivista bändiä. Autopsy Saastan olemus Chris Reifertin bändejä on aina leimannut tietynlainen hulluus ja viehtymys keskimääräistä visvaisempaan ilmaisuun. Vuonna 1987 perustettu Autopsy oli se niitti, joka iski Reifertin nimen ikuisiksi ajoiksi death metalin hall of fameen. Tarkoituksellisen järkyttämisen päivät ovat ohitse. Tämän aktiivisempaa keikkailua tai muutakaan toimintaa Autopsyltä ei kannata näillä näkymin odotella, sillä Abscess tulee toimimaan tärkein prioriteetti myös jatkossa. En usko, että ideat loppuvat koskaan kesken, on aina mahdollista löytää juttuun jokin uusi jippo tai käänne. Kyse ei kuitenkaan ole shokkiarvojen hakemisesta. Metallin puitteissa on käsitelty jo niin monia juttuja, että juuri mitään ei ole enää jäljellä ainakaan niin, että se ei kuulostaisi naurettavalta, heh. Kyseessä oli selkeä vastaisku niin sanottua Morrisound-koulukuntaa vastaan, jonka tuottamaa soundia Chris kertoo edelleen inhoavansa. Jätämme kiertueet muille, en vain jaksa enää sitä ruljanssia. Satuimme olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Omakohtaista kokemusta kuoleman välittömästä läheisyydestä Chris ei omaa, eikä asialla ole hänen mukaansa myöskään mitään merkitystä. Inferno 25. "Abscessin puit teissa voimme tehdä j uttuja, jotka eivät men isi läpi Autopsyn k ikinä anssa." sen vakuuttavan CV:n, jonka kärjessä keikkuu luonnollisesti death metalin klassiseen sarjaan luettava Autopsy. Autopsyn ja Abscessin ohella Chris on pitänyt itseään kiireisenä myös lukuisten projektiluontoisimpien bändien kanssa. Abscessin myötä Chris Reifertin kiinnostus kuolometallin saastaisempaa laitaa kohtaan pääsi lopullisesti valloilleen paitsi musiikin myös sanoitusten muodossa. Soitamme sitten nopeasti, punkkia, psykedeliaa tai doomia, niin sen pitää olla raakaa ja tylyä. Yhtye kasasi taannoin rivinsä parin uuden kappaleen nauhoitusta varten, ja kesällä on luvassa myös esiintyminen Maryland Deathfest -festareilla. Jos harhaudumme liian pitkälle kokeilujen maailmaan, se syö väistämättä brutaaliutta ja pilaa koko homman. Kieroutta, kuolemaa, kauhua, lamauttavia hallusinaatioita. Sen tarkempi luokittelu tai genrejuttujen miettiminen ylipäätään ei minua kiinnosta. Varsinainen bändiura alkoi kuitenkin jo vuonna 1983 thrash metalia soittaneen Guillotinen riveissä, jonka jälkeen vuoroon tuli pari demoakin julkaissut Burnt Offering. Olenkin kiitollinen, että sain kokea nuo kehityksen ajat. Treenaamme tällä hetkellä tuota toukokuista keikkaa varten, mikä on vienyt paljon aikaa. Autopsyn hajotessa vuonna 1995 pintaan nousi vuotta aiemmin perustettu Abscess, joka on edelleenkin aktiivinen. Aivan lopullisesti Autopsya ei ole kuitenkaan haudattu. Tärkein juttu on tietysti pitää hommat brutaalina ja raskaana. Yksi syy bändin pitkäikäisyyteen piileekin juuri siinä, että emme ole ehtineet vielä kyllästyä toisiimme. Tuore Dawn of Inhumanity on yhtyeen kuudes pitkäsoitto, jonka seuraksi on vuosien varrella julkaistu myös aimo kasa pienempiä kiekkoja. The Ravenous vaikuttaisi olevan finaalissa, vaikka se olikin todella mukava juttu. Kaikki nämä ovat kuitenkin historiaa. Voisimme tietty alkaa superluoviksi ja kehittää jotain todella kieroutunutta, mutta pääasiassa sanoitusten teko lienee aika pitkälti sama juttu kuin kauhukirjojen kynäily. Mirror Snake oli ainutkertainen juttu, jonka tarkoitus oli vain pitää hauskaa ja tehdä jotain ihan muuta kuin metallia. Abscessin puitteissa voimme tehdä juttuja, jotka eivät menisi ikinä läpi Autopsyn kanssa. Olihan death metalia toki olemassa ennen Autopsyäkin, mutta se oli hyvin varhaisessa vaiheessa ja siinä oli paljon kehitysvaraa. Mainittakoon, että jäsenistöstä löytyy myös yksi kulttimainetta nauttivan black metal -yhtyeen Vonin jäsen. Uusien synkkien ideoiden keksiminen on jatkuva haaste, ja se on kaksipiippuinen juttu, sillä vaikka kaikki on jo tavallaan tehty, vanhojen asioiden käsittelyyn on miljoonia erilaisia tapoja. Hitto, en ole kiertänyt aktiivisesti sitten Autopsyn päivien, eikä Abscess ole ikinä käynyt edes Euroopassa. Vielä 80-luvulla moinen oli jännittävää ja uutta, kun taas nykyään kaikki on jo kuultu ja yllättäminen on vaikeaa. Tämä kertoo osaltaan siitä, miksi Autopsy ei ole koskaan tehnyt täysimittaista paluuta uuden levyn muodossa, vaikka tilausta sille olisikin. Olen edelleenkin ylpeä Autopsystä, vaikka ei meillä mitään isompaa suunnitelmaa ollut. Neljä levyä julkaissut yhtye suosi sairautta, saastaa ja sadismia. Näistä mainittakoon Mirror Snake, Necrophagian Killjoyn kanssa perustettu The Ravenous, punkkia soittava EatMyFuk sekä vierailu Ruotsin hurjien, Murder Squadin apuna. Autopsy oli aikanaan kovassa vedossa, ja meillä on kova homma päästä takaisin samaan kuntoon. Yritimme vain olla nopeampia ja raskaampia kuin muut
Mukana on jopa Dead Hazen kaltaisia, puhdasta kitaraa ja psykedeelisempää otetta sisältäviä häiriintyneitä tunnelmapaloja. Jos keskittyisin moiseen, kadottaisin biisin idean. Jokin sisälläni ajaa minua tämänkaltaisen musiikin pariin, enkä voi pysäyttää sitä. Olen erittäin tyytyväinen valitsemaani elämäntapaan, eikä meikäläisestä enää normaalia saisikaan.. En koe muuttuneeni vuosien varrella juuri lainkaan. Viha sinänsä ei ole kantava voima tai inspiraatio uuden biisin tekemiseen. Dead Hazen huuruilu oli aika riskaabelia, sillä ajattelimme sen joko pilaavan levyn tai onnistuvan todella lujaa, Chris naurahtaa. Tiedän, että moni arvostelija on päättänyt vihata levyämme jo ennen kuin on edes kuunnellut sitä. Elän periaatteessa aivan normaalia elämää ja soittelen death metalia sinä sivussa. Olen 41-vuotias ja tunnen itseni sekä muusikkona että henkilönä samanlaiseksi kuin kaksi vuosikymmentä sitten. Olen aina pitänyt asioista, joita tavalliset ihmiset eivät voi sietää. Dawn of Humanity, Abscessin uusin ja myös paras studiopitkä vie Chrisin visiot ehkäpä pidemmälle kuin koskaan ennen. Voisi kai sanoa, että olen tieni valinnut ja tässä vaiheessa on mahdotonta kääntyä takaisin. En minä haikaile Ace of Spadesin perään, ja Motörhead onkin hyvä esimerkki siitä, että on turha pelätä ideoiden tai voimien ehtymistä. Osa kieroimmista visioista lankeaa hivenen yllättäen Beatlesin piikkiin, 26 Inferno jonka myöhäisemmät levyt herättivät Chrisin kiinnostuksen psykedeliaa kohtaan. Suurin ero on siinä, että vapaa-aikaa on vähemmän ja velvollisuuksia enemmän. En silti usko, että mahdolliset kokemukset kuolemasta olisivat innoittaneet musiikkiani sen enempiä, sillä aivojeni rakenne olisi joka tapauksessa sama. Yleensä saamme moitteita soundista, koska emme ole osa modernia ja sliipattua suuntausta. En ole tippaakaan kyllästynyt ja olen hyvässä kunnossa, joten miksi lopettaisin? Katso vaikka Lemmyä, joka on tehnyt Motörheadin kanssa vanhoilla päivillään parhaat levynsä. Keikkojen määrää on leikattu sittemmin rajusti, mutta sen isompaa muutosta Chris ei myönnä tapahtuneen. Levyn tyylikirjo on lavea monien mielestä jopa liian lavea. Levy kaipasi jotain erilaista kaiken sen murjomisen vastapainoksi. Joskus sävellän tietoisesti juuri tietynlaisia juttuja, joskus taas en aavista lainkaan, mitä pääni seuraavaksi tuottaa. This is what I feel driven to do. Soittelen kitaraa, ja sitä kamaa vain tulee, ei minun tarvitse velloa vihassa tai liikutuksessa. Tekoveren, mömmöjen käytön ja paikkojen rikkomisen kyllästämiltä vuosilta on olemassa myös runsaasti todisteita, jotka julkaistaneen vielä dvd:llä. Olen saanut levystä aika ristiriitaisia kommentteja. Uskoisin soittavani tätä kamaa kunnes fysiikkani pettää. Onneksi en haluaisi tehdä mitään toisin. Keskityn vain kitaran tuottamiin ääniin. Soittamisen syvempää merkitystä Chris ei lähde yksilöimään, sillä se edustaa hänen mukaansa aivan kaikkea. Vanhempani antoivat minun katsella klassisia kauhuleffoja ei toki mitään liian rankkaa ja luin paljon sarjakuvia kuten Frankenstein ja The Mummy. Pidän noista jutuista edelleen, ja kaipa se selittää osaltaan yhtyeitteni ulosantia. Dead Hazen tapauksessa ajattelin itse asiassa Pentagramia, sillä heillä on tuollaisia raskaita mutta samaan aikaan tunnelmallisia juttuja. Kyllähän vitutuksen vallassakin on hauska soittaa ja raivota, mutta ei siitä biisejä synny. Saastaisempi soundi sopii meille, sillä emme ole puhdasta deathia vaan jotain vaikeammin määriteltävää. Toivottavasti edes joku saa siitä samanlaisia fiiliksiä. Pyrkimykseni oli tehdä jotain oikein hämärää. Jotkut eivät tajua sitä lainkaan, mutta jotkut ovat aivan hulluna. Olen nähnyt ja kokenut kaikenlaista, mutta oma henkiriepuni ei ole ollut vaarassa. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin muistuttaa, että raskaus on Abscessin tapauksessa aina tärkeintä, eikä kokeiluja voi viedä liian pitkälle. Ei vihaa, vaan voimaa Abscessin ensimmäiset vuodet olivat Chrisin mukaan melkoista hulluutta, ja yhtyeelle satoi porttikieltoja keikkojen aggressiivisuuden vuoksi. The Rotting Land esimerkiksi; monilla on vaikeuksia käsittää sitä biisiä, mutta minulla se herättää kipeitä visioita tuhoutuneesta maailmasta. Vastuuta on tullut lisää, vaikka aivoni toimivat ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Saan siitä voimaa, ja syöhän se osaltaan terää minussa asuvalta aggressiolta. Antaa palaa vaan, ja kunhan pysyy uskollisena visiolleen, kaikki muu tapahtuu luonnollisesti
LIVE AT SAUNA OPEN AIR thu 10.6.2010 SAUNA OPEN AIR FESTIVAL: DANZIG RATT ANVIL DEATH ANGEL STEEL PANTHER GRAVE DIGGER THE 69 EYES STAM1NA SONATA ARCTICA TAROT AMORPHIS WHITECHAPEL AUGUST BURNS RED INSOMNIUM SUB-URBAN TRIBE POISONBLACK PEER GÜNT GLAMOUR OF THE KILL AUDREY HORNE DOOM UNIT Tickets: thu 65, fri 45, sat 45, festival100 Info and daily program: www.sauna-open-air.fi
TEKSTI Anna Saurama I www.suburbantribe.com Mättö sikseen ja melodiaa tilalle. Sitten on sellaisia asioita, mihin ei vaan voi vaikuttaa, ja niiden kanssa pitäisi pystyä tekemään rauha make your peace with everafter. Yhtyeen pääasiallinen säveltäjä ja sanoittaja Janne kertoo kuitenkin, ettei vanhenemisen tematiikka ollut vielä biisin sanoitusvaiheessa päällimmäisenä mielessä. Mutta varmaan se, että 28. Useasti minä aiInferno Tastulan pakeille? Samoista aiheista sekin, erään parisuhteen päättymisestä. Se on pelottavaa, kun siinä aika alasti sitten kirjoittelee juttuja, mistä ei välttämättä edes haluaisi puhua ihmisten kanssa. Suburban Tribe palaa juurilleen. Parisuhteen asialla nakin ajaudun jotenkin tilanteisiin, ihan kuin en itse liidaisi. Janne: Punaiseen lankaan! Ville: Joo, Punaiseen lankaan juttelemaan. Kun jotkut ovat sellaisia myötäeläjiä, että kovasti sen toisen hyvinvoinnin kautta löytävät omaa onneaan... Kirjoitan itse paljon erilaisista asioista, mutta Janne multa jotain sellaista siihen muistaakseni tilasi. Nää meidän on yleensä tällaisia ihmissuhdekonseptilevyjä, lohkaisee vokalisti saaden kollegansa nauramaan. Se on se perinteisen suomalaisen naisen rooli. Kahden ihmisen välistä vuorovaikutusta, yhteiselon auvoa ja karikoita, haaveita ja pettymyksiä käsittelee lauluista tavalla tai toisella jokainen. Ja jos ne jutut on todellisia ja merkityksellisiä mulle, niin uskon että ne voi toimia myös jollekin toiselle, joka voi löytää sitten itsensä sieltä. Musiikkivideo tukee Now and Everafter -kappaletta saumattomasti. Hän kertoo Helsingin Sanomissa aikoinaan julkaistusta nimettömästä mielipidekirjoituksesta, joka kertoi yhdessä eläneen parin erottamisesta vanhoilla päivillään eri hoitoyksiköihin. Laulaja Tuomen käsialaa kuullaan kappaleella Point of No Return. T uoreen now and Everafter -levyn nimikappaleen musiikkivideolla iäkäs pariskunta päätyy yhdessä itsemurhaan. Siinä on sellaista tiettyä puhdistautumista, että ihminen havahtuu ja pystyy ymmärtämään, että mä en halua tätä. Se on kuitenkin ainoa asia, mistä osaan kirjoittaa. Joutsenniemi toteaa sanoituksiin tarttumisen olleen tällä kertaa äärimmäisen vaikeaa. Mut onneks niitten tarinoitten ei tartte olla kronologisessa järjestyksessä tapahtuneita tosiasioita, vaan sen kaaren voi muodostaa sellaisena kuin haluaa. Sitä oikeaa etsiessä. Suurimmaksi inspiraationsa lähteeksi mies nimeää parisuhteet, mitä ei ole albumin lyriikkaa lukiessa vaikea uskoa. Samainen pari esiintyy myös täyspitkän lehtisellä, ja kansikuvaksi on valittu heidän hellä suudelmansa. Kun kerran näin selväsanaisesti myönnetään asiaa perusteellisesti ruoditun, en voi olla tiedustelematta, millaisia neuvoja haastateltavat antaisivat kumppaneiden välisen hedelmällisen kanssakäymisen takaamiseksi. Mutta kaikki parisuhteet, mihin mä oon lähtenyt, on tavalla tai toisella kariutunut, että ei kai tässä mitään viisastenkiveä ole. Ville: Joo, pitäs varmaan mennä telkkariin siihen, mikä se nyt on... Jotenkin en olisi halunnut repiä itsestäni sitä kaikkea paskaa ja haavoja auki. Siinä sopiikin katsoa peiliin, että miks tähän tilanteeseen on päädytty. Kummallakin pitää olla se oma hyvä, oma mesta. Vanhoilla ihmisillä, tai tietysti kenellä tahansa ihmisellä, tulisi olla oikeus päättää omasta kohtalostaan ja elämästään. Musta se on itsestään selvää, mutta se ei saa tarkoittaa sitä, että unohtaa itsensä. Janne aloittaa: Kaikki puhuu aina siitä, kuinka pitää olla toista kohtaan ajattelevainen ja tehdä hänet onnelliseksi. Janne: Me olemme parisuhteen asialla. On paljon esimerkkejä siitä, että kun pitkäaikainen kumppani on poistunut rinnalta, niin elämänhalua ei enää ole ja sitä tavallaan kuihtuu aika nopeasti, sanoo Ville Tuomi. Turha rimpuilla sellaisten asioiden edessä, mille ei mahda mitään. Ei siis tämän tasa-arvoisen olennon. Kysymykseni herättää hienoista hilpeyttä, mutta siihen vastataan reippaasti. Siinä on jotain järjettömän koskettavaa. Jokainenhan haluais ikuista rakkautta, toivois voivansa vanheta yhdessä toisen rinnalla, avaa Janne Joutsenniemi aihetta. Tästä oli kehkeytynyt ajatus videon loppuratkaisuun
Ne on vaan ne samat asiat, mihin ihmiset monesti vihastuvat loppupeleissä. Se on myös meidän mielestä Jannen vahvuus biisintekijänä, juuri ne kertosäkeet ei niin, että niissä riffeissäkään mitään vikaa olisi. Rumpuja lukuun ottamatta kaikki äänitettiin kitaristi Roope Sirénin luona bändin omin voimin. Heitettyään viimeiset keikat Revolt Now! -levyn tiimoilta ja pidettyään hetken taukoa yhtye kokoontui vuoden 2008 alussa treenikämpälle pohtimaan tulevaisuudensuunnitelmiaan. Tää levy on musikaalisempi, dynaamisempi, siinä on selkeä linja, Ville vastaa. Kyllä se pitää parisuhteen vireänä, jos on aktiivista sillä osaalueella. Todella idyllinen paikka, ikkunasta näkyi pieni piha ja omenapuut, miehet hehkuttavat. Syksy tuli myöhään ja lehdet oli vielä puussa. Sillä tavalla olen luottavaisin mielin, että jos jotain tulee, niin me ollaan valmiita ottamaan se haaste vastaan. Tarvittava varustus rakennettiin perheen takkahuoneeseen puutaloalueella Helsingin Kumpulassa. Haastateltavan kaksikon mukaan aika ei kuitenkaan tuntunut niin pitkältä: oli keikkoja muissa kokoonpanoissa, Jannella muutama tuotanto muille bändeille ja lomaakin tarvittiin. Kun musiikki on rockimpaa, niin tää levykin on enemmän sellaista rauhan tekemistä ja itsensä löytämistä, eikä niinkään kostoa ja angstia. Tossa nyt on tullut nähtyä kaikenlaista, että en haluais olla pessimisti mutta tietynlainen inhorealisti ehkä. Mutta sellainen asia mikä on pätenyt aina, mikä on simppeli ja voi olla ehkä monen mielestä vähän vulgääri, on se että jos naisen kanssa on hyvä dokaa, sen kanssa on hyvä parisuhde. Silloin kun musiikki oli hevimpää, niin sisältökin oli, tiivistää Janne. Takaisin lähtöruutuun Edelliset kaksi levyä, Manimal (2004) ja Revolt Now! (2006) veivät Suburban Triben koko lail- la rankempaan suuntaan nykykokoonpanon lähtöasetelmista, vuoden 2001 nimikkoalbumista. Miljöö oli suotuisa. Jengi komppas, ja siinä tietty kivi vierähti sydämeltä. "Mulla oli sem mo raskauden etsim inen fiilis, että tossa isessä j irti ottamisess a siitä fiiliksen a oli tie päässä än." Ja nne Joutsenniem i koittaa muistaa niitä asioita, mihin joskus alun perin on ihastunut siinä ihmisessä, Ville pistää väliin. Vielä sananen tavasta käsitellä parisuhteita uutukaisen teksteissä. Kyllä me lähdetään ihan minne vaan, Ville kiteyttää. Inferno Satumainen studio 29. Se oli kuin Melukylän lapsista, oikea postikorttimaisema. Sitä on meiltä paljon ainakin toivottu kuten huomaa meidän livesetistä, se koostuu paljon alkupään tuotannosta, lähinnä ensimmäisestä levystä. Nyt on tehty käännös takaisinpäin. Siinä voi olla jotain perää. Eikä voi tietenkään vähätellä erotiikan osuutta. Kiireettömän ja mukavan tunnelman voi aistia lopputuloksessa, joka on harvinaisen tasapainoinen kokonaisuus. Joka kerta kun ollaan oltu ulkomailla, meininki on ollut hyvä. Tuomi olisi jatkanut mielellään aiheesta, mutta enemmistön päätöksellä keskustelu jätettiin tältä erää tähän. Eli jos viihtyy hyvin yhdessä, niin että juodaan viinaa eikä tule riitaa, niin se parisuhde on hyvällä mallilla, selittää Janne. Se tuntuu meistä kaikista sit kuitenkin loppupeleissä luontevammalta. Se on tän bändin vahvuus selkeästi, se tietty melodisuus. Ettei tarvinnut lähteä puskemaan sitä väkisin mihinkään suuntaan vaan mennä melodian ehdoilla, kuvaa Janne. Yli puolitoista vuotta alkupalaverista kesti siihen, että viime syksynä päästiin nauhoittamaan. Sen uskoisi puhuttelevan yleisöä kotimaan rajojen tuolla puolenkin. Ja mä tykkään laulaa melodiaa. Miksi. Vähemmän tulee riideltyä, jää vähemmän aikaa siihen, jos on toimiva tämmöinen, miten sen nyt sanoisi... Kun silloinhan tulee monesti esiin asioita, joita koitetaan piilottaa. Janne myöntää että joitain kontakteja ulkomaille on vireillä, mutta toppuuttelee hieman. Kaikki olivat jatkamisen kannalla, ja tämä oli ensiaskel kohti juuri julkaistua albumia. Mulla oli semmoinen fiilis, että tossa raskauden etsimisessä ja siitä fiiliksen irti ottamisessa oli tie päässään
The Descentillä soundimme on vielä keskittyneempi Extolin loppuaikojen tyhjäkäyntiin nähden. Ennakkoon Matric antoi ymmärtää yhdistelevänsä musiikissaan metallin, punkin ja progen eri aineksia. AlBUMIllA sävellykset ovat äärimmillään todella teknisiä riffeiltään ja polveilevia sovituksiltaan. Raskaimman ja teknisimmän ääripään vastapainoksi levyltä voi löytää myös toisenlaisia ulottuvuuksia, joita sävytetään runsailla akustisuuksilla ja minimalistisilla tunnelmoinneilla. Levyn säveltäminen oli vapautunutta ja inspiroitunutta, kun nimen Extol jättäminen jätti palettimme avoimemmaksi ilman tiettyjä pakollisuuksia. Silti suurin osa laulujen luonteesta syntyi studiossa puhtaasti improvisoimalla ja eläytymällä musiikkiin, kun monet lauluraidat äänitettiin jopa kertaotoilla. Tästä huolimatta niissä ei ole unoh30 Inferno Laulujen tyyli vaihtelee juuri niin paljon kuin sävellykset vaativat. Kaikki tapahtui hitaasti ja odottamattomasti. Rakastan viulujen, mandoliinien, akustisien kitaroiden ja erilaisten perkussioiden akustista soundia, joka luo The Descentille hienoa dynaamista kontrastia. Olen samaa mieltä, ja tämähän on vain luonnollista, koska Tor ja minä olemme vastuussa sävellyksistä. Karkeasti sanottuna Peter ja David eivät olleet enää yhtä motivoituneita jatkamaan samalla antaumuksella kuin me muut. Olemme kaikki kristittyjä, ja se vaikuttaa tapaamme käsitellä elämää ja kaikkeutta, mikä antaa oman sävynsä sanoituksiimme. Debyyttialbumi The Descent on luonteva ja riippumaton jatko yhtyeen juurille. V Ylistyksestä mantraksi dettu tunnelmaa tai iskevyyttä. Luotaantyöntävä kikkailu ei ole meille itseisarvo, vaan ennemmin pyrimme säveltämään monilla tavoilla mielenkiintoisia ja kantavia kappaleita. Tämä korostaa myös raskaimpien osuuksien äärimmäisyyttä. He halusivat käyttää enemmän aikaa muihin elämänasioihin. Teimme paljon demoäänityksiä ennen studiota, joten tavallaan työstimme laulusovituksia enemmän kuin Extolin aikana. Toivottavasti nämä keveimmät osiot välttyvät myös muiden korvissa tällaiselle musiikille tyypilliseltä näennäisromanttiselta liisterisyydeltä. ERäänlAISEn lopullisen latauksen albumille tuovat vähintäänkin mielipuoliset vokaalit, jotka vaikuttaisivat perustuvan ennemmin spontaaniin tulkintaan kuin tarkkaan harkintaan. ielä viimeiseksi jääneen albuminsa The Blueprint Divesin (2005) kiertueilla Extolin tulevaisuus vaikutti valoisalta. Monenlaiset laulutavat toimivat ilmaisukeinona yhtä värikkäille sanoituksille, joista paistaa läpi myös ilmeinen halu kirjoittaa merkityksellisiä ja silti tulkinnanvaraisia tekstejä. Arvostan itse sitä, jos sanoituksiin panostetaan koko sydämellä ja bändi osoittaa, että sillä on jotain sanottavaa. Sanoituksemme liittyvät elämänkokemuksiimme, politiikkaan, uskoon ja asioihin, jotka herättävät meissä voimakkaita tuntemuksia. Edes Mantricin laulaja-kitaristi Ole Sveen ei osannut odottaa bändin hajaantumista. On vaikeaa sanoa, missä kohdassa tasapaino näiden välillä kulkee, mutta olemme pyrkineet grooven ja tarttuvuuden säilyttämiseen äärimmäisimmissäkin kappaleissamme. The Descent on dynaaminen ja polveileva albumi, joka saattaa hypellä noin vain lajista toiseen, mutta kaiken takana vaanii metallin raskaus, riffipitoisuus ja raakuus. TEKSTI Aki Nuopponen I www.myspace.com/mantricofficial norjalaisen extolin tuhkista noussut Mantric jatkaa edeltäjänsä tarua. Onnistuimme yhdistelemään punkin likaisuutta, röyhkeyttä ja asennetta progehtavaan sävellystapaamme, joka on mukana kaikissa tekemisissämme. Vaikka Mantric on luonut jo debyytillään oman soundinsa, albumi kuulostaa samalla jatkeelta Extolin viimeiselle levylle. Tämä voi lajien parhaatkin puolet yhdistelemällä tarkoittaa mitä vain. Kun näin kävi ja jäljellä ei ollut enää Extolin alkuperäisjäseniä, ei vanhan nimen käyttäminen tuntunut järkevältä. Koska kuuntelemme pääasiassa kevyempää musiikkia, on vain luonnollista, että sitä eksyy myös sävellyksiimme. Olemme silti myös ihmisiä, vaikka monet tuntuvatkin nykyään pitävän kristillisyyttä ja inhimillisyyttä mahdottomana yhdistelmänä!
Näinhän se menee, sukupolvet vaihtuvat. TEKSTI Riitta Itäkylä I www.myspace.com/slash rock on kuollut kauan eläköön Slash. Polvi Paranee r unsas kuusikymppinen, harmaantunut isäni käy säntillisesti ansiotyössä, katsoo iltauutiset lähes uskonnollisella hartaudella ja keräilee sekä vanhoja sanomalehtileikkeitä että kravatteja. Isäni on päällisin puolin kutakuinkin normaali keski-iän ohittanut perheellinen mies. Seuraa liki täydellinen Keith-imitaatio. Mutta auta armias, jos äijän päästää pelehtimään olohuoneen stereoiden kanssa ja änkemään Rolling Stonesia cd-lokeroon. Hän on kunnioitettu ja jopa pelätty perheenpää. Exile on Main Street menee vielä, mutta vuoden 1973 tienoilla rock kuoli, sanoo kaikkitietävä isäni. Iltauutiset vaihtuvat ilmakitaraksi. Hän maistelee viskejä hillitysti, eikä hän osaa soittaa muuta kuin suutaan. On kuitenkin jotakin, joka säilyy hengissä kipinän lailla vuosikymmenien lävitse ja joka saa jopa minun isäni soittamaan ilmakitaraa ja villiintymään. Myös rivommat kipaleet lauleskellaan huoletta, innoissaan, vapautuneena. Rockin kipinä haalistuu helposti nykyajan kimalluksen rinnalla, mutta se säilyy hengissä niin kauan kuin joku jaksaa puhaltaa lisää happea ja karistaa kiiltokuvia tuhkaksi. Isäni ei voi sietää "epäsiistiä" olemusta, joksi voidaan laskea rikkinäiset farkut tai, hui, avonainen paita. Gunnarit tai Slash eivät sano hänelle mitään. Jumping Jack Flash tulee täydellisesti ulkomuistista. Mies, joka inhoaa tupakansavua, hyppii ympäriinsä huuret törröllä näkymätön rööki huulten välissä. Ja jokuhan jaksaa. 32 Inferno Pojasta
Inferno 33
Viikinkejä siellä, viikinkejä täällä, kaikki kaupan. Bändi on ollut levytysrintamalla valtaosan 2000-luvusta hiljaa, mutta palaa nyt tantereelle Kurbads-legendasta kertovan levyn kera. P Taivaantakojat akanametallista on tullut kuin var- kain yksi metallin suosituimmista alalajeista. TEKSTI Mikko Kuronen I www.skyforger.lv Viisitoista vuotta sitten riiassa perustettu Skyforger on yksi euroopan folkmetallin varhaiskylväjistä. Aluksi kansallisilla ja historiallisilla merkityksillä oli musiikissa painoarvonsa, nykyisin kaikki lipeää fantasiaksi, sarjakuvaksi ja komediaksi. Minusta tuntuu, että pakana/folkskene on nykyisin liian kaupallinen. Selvää kuitenkin on, että genren kasvaessa tendenssimäisiä yhden tempun folkkiponeja on hirnahtanut laitumille enemmän kuin korva kestää. Ei ole aivan helppo sanoa, kuinka pitkälti tämä johtuu vahvasta musiikillisesta ilmiasusta, missä määrin taas turkisten, roolipelitodellisuuden tai vaikkapa kohentuneiden kansallistuntojen vetovoimasta. Ei ole yllättävää, että pakanallisen metallin parissa suuren osan uraansa ilman kummem- paa suosiota viettänyt Skyforgerin laulaja-kitaristi Peter Kvetkovskis tekee päälle liimatuille perinnesoittimille ja juomalauluryöstöille perustuvan musiikkilajin nykytilasta kitkeriä huomioita. Bändit nappaavat uudesta tai vanhasta Eddas- 38 Inferno
Kalastusmiljöö tuo tunnelmansa usein myös musiikkimme. Se tarttuu. Vaan odotapa, kun sulava lumi muuttuu vedeksi. Tuon elämää ylläpitävän nesteen liruminen ojiin, viemäreihin ja pelloille saa kalamiehessä aikaan primitiivireaktion; ei malttaisi millään odottaa jokien, järvien tai meren aukeamista. Vaappu se onkin, vieläpä vallan avaruusvaappu, täsmentää Kaihorokitarasta muhkeita riffejä rouhiva Harri Pikka. Kalansaalis ei ole tärkeä, mutta se on huima bonus! Samanlaista taidetta ja toimintaa molemmat hommat, hyvin pitkälti. Kun laitteet, toimintatavat ja yhteinen visio ovat vuosien saatossa hioutuneet ja metodit perinnetietoiset, porukka paras ja ajankohta otollinen, ei voi olla luvassa muuta kuin hyviä hetkiä. Kiitos, Riffijumalatar Kaihoro on saanut jo aiemmilla levyillään aikaan reaktioita, joita ei voi kuvailla juuri muuten kuin adjektiiveilla 40 Inferno. Luonto, vesi, vihreä ja sininen, raitis ilma, aamukaste, partasuu runoilee. Lunta piisasi aimo kinoksiksi asti, ja pakkanen paukkui kipakoissa lukemissa, kuin ennen vanhaan. Kaihoro-yhtyeen kolmas albumi Skyhook ei helpota tunnelmaa. Vaapun kehittelijä Sami Lintunen on luonut saalistavan kulkuneuvon, jota ei kuitenkaan käytetä sotatoimiin, vaan lähinnä tiedustelutehtäviin ja lomamatkoihin. Se on tarkoitettu syötiksi avarakatseiselle, uutta musiikkia etsivälle ja koukkuun jäämistä pelkäämättömälle olennolle, joka saa syvällä sisimmässään suurinta tyydytystä löytäessään jotain uutta, joka on kuitenkin sitä perusasiaa. Skyhook vertautuu kalahommiin myös siinä, että sen tarjonnassa riittää koukkua kuin paremmin varustellussa kalapakissa konsanaan. TEKSTI Matti Riekki I KUVAT Tuuli Rongas ja Heini Huovinen I www.kaihoro.com Koukut taivahan V ielä hetki sitten tunnelma oli, Kalamies on eri mies, mutta kaiken takana on nainen. Ei sillä, että tässä olisi pohjimmiltaan mitään huonoa, päinvastoin. Kesäkalastusta harrastavalle venyvä talvi on vain aina hieman turhauttava juttu. Sitä alkaa ottaa kelausotetta pöytälusikastakin. Kysykää vaikka Kaihorolta. että tämä talvi ei lopu. Ja kuin varmemmaksi vakuudeksi näiden kahden tervehenkisen harrastuksen kitkattomasta yhteiselosta Pikka intoutuu selittämään, kuinka kalastusharrastuksesta on hyötyä musisoinnille ja päinvastoin. Sen kannesta löytyy hieman merkillisemmän näköinen vempain, joka on ensikatsomalta tunnistettavissa vaapuksi, tuoksi uistinmalleista viehättävimmäksi
No kun näille asteikoille päästiin, niin mikä on riffin tarkoitus. Riffin tarkoitus on saada bändikaverit ja muut kuulijat hymyilemään innostuksesta ja tarttumaan siihen, ottamaan siitä kiinni ja hyppää- "Hyvä riffi on suoraan sielusta. Innostun ihmisistä. The Action Is Go -levy on valittu syväluotaavissa kuuntelusessioissa genrensä ykköseksi, ja se tuntuu löytävän tiensä kuunteluun kerta toisensa jälkeen, vuodesta toiseen. Bonuksena tästä lähtee uusi kiehtova biisi liikkeelle. Vaikutteet = hyvät Thin Lizzy, Deep Purple, Kyuss, Iron Maiden, Fu Manchu, Blue Öyster Cult, Alice in Chains, Screaming Trees, Black Sabbath, Tool... Uusi levy on varmasti eniten tunteisiin vetoava albumimme. Jos jokin ei tunnu oikealta, turha siitä on vääntää mitään sinnepäin vaan siirtyä eteenpäin. Joskus tulva on ylivuotava ja riffejä satelee, joskus on kuivempia aikoja. Jaha. Tarjouksia otetaan vastaan. Kerropas, millainen neito tässä on kyseessä. Jokaisella on jotain erilaista tarjottavaa. Varmasti tiedostamaton vaikute ainakin itselleni, vaikka kovasti pidän. Inferno 41. Melodioiden puolesta touhu voi mennä aivan popiksi, kun taas solisti Markku Pihlaja tuo soundillaan mukaan perinteisen heavyn mausteita. Itse olen laittanut peliin paljon enemmän kuin millekään aikaisemmalle levylle, jolla olen ollut mukana. Kuten Fu Manchu, myös Kaihoro on useimmiten laaritettu stoner-genreen kuuluvaksi. Bändi esittää mahakkaiden ja parrakkaiden miekkosten rakkaudella jyystämää riffikimaraa, jonka parissa Pikan mainitsemat hyvät hetket ovat selviö. Tämä energian ovat vaistonneet myös naiset, nuo ihmislapsista mystisimmät, vaikka Kaihoro edustaakin näennäisesti musiikkia, jonka diggaamiseen tarvitaan kaljamaha ja pitkät kalsarit. Muun muassa nämä nimet tulevat mieleen Skyhookia kuunnellessa. "sympaattinen" ja "hellyttävä". Soundi on silloin hyvä, kun se tuntuu oikealta sydämessä." mään siihen mukaan. Fu Manchun voisi omalla kohdallani mainita tuossa listassa ISOLLA. Hyvä riffi on suoraan sielusta. Soundi on silloin hyvä, kun se tuntuu oikealta sydämessä. Sen soidessa tekisi mieli ottaa koko Kaihoro-kuusikko hellään syleilyyn ja paijata kuoliaaksi. (Yhdeltä biisiltä mielestäni löytyvää) Toolia Pikka pitää mielenkiintoisena valintana. Skyhook vie homman tähän asti pisimmälle. Energiaa saan kaikista tapaamistani kiehtovista ihmisistä, onneksi tapaan heitä joka päivä. Mukava kuulla levyn aiheuttamasta reaktiosta! Pikka ilahtuu. Tätä uutta materiaalia kyllä tekisi mieli esittää enemmänkin, sen verran hyvää kamaa on taas käsissä. Ovat emännät tulleet jopa lavan eteen tanssaamaan, väittää Pikka. Se olisikin miltei mahdotonta kasata, hän lisää. Olen varma, että olemme saaneet taltioitua paljon hyvää energiaa. Sävellysvaiheessa, treeneissä ja studiossa tunne on tärkein. Naisista puheen ollen, albumin bookletin kiitoksissa viimeisenä vaan ei taatusti vähäisimpänä tattikset saa "Riffijumalatar". Riffijumalatar elää eri muodoissa eri kitaroissani. Pikka myöntää, että levyltä löytyy varmasti jälkiä kaikista edellä mainituista, mutta luettelo ei ole kollektiivinen vaikutelista. Joissain viboissa Riffijumalatar on anteliaampi. Mitään kiiltokuvapoikiahan bändistä ei löydy, mutta musiikkimme tuntuu vetoavan ihmisiin sukupuoleen katsomatta. Kaihoro ei ole hirveämmin keikkaillut, muutaman keikan vuositahtia ollaan menty vuodesta 2002. Ruokin Riffijumalatarta tällä energialla, ja symbioottinen suhteemme on balanssissa
Avaruus-scifi-basketball-fishing-stoner-musiikkia. Et tarvitse muita Dvitamiinipuristeita.. Tämä räjäyttää jälleen runosuonen padot taivaan tuuliin. Lopuksi Pikka muovailee kysymättä tulevaisuudenkuvia. Härmän kollista kuoriutuu herkkä taiteilija-kalastaja. Koska ja miten on viimeksi tullut harrastettua vaatteiden läpi kuvittelua ja millä lopputuloksella. Sukellustehoni on muuten kehittynyt huimasti vuoden alusta, kiitos Kouvolan kaupungin sen työntekijöille tarjoaman ilmaisen uintimahdollisuuden. Miltä säärintamalla vaikuttaa nyt. Näen Kaihoron vanhainkodissa. Miehenä tiedän, että se toiminta on jatkuvaa ja aina läsnä. Itse lisäisin ehkä Mastodonin, mutta Tool tarkoittanee samaa, eli kokeilunhalua löytyy eikä progepolkuja vältetä, vaan niille lähdetään innolla. Joka päivä, koko ajan. Sanoitukset käsittelevät muun muassa uusia kitaroita, himoa, rakkautta, ihastumista, kostoa, karhun talviunta, vapautumista kahleista, avaruutta ja monia muita kiinnostavia ja innostavia asioita. 42 Inferno liskonaivoin Levyn "Beatles-biisi" Lizard Brain ainakin kertoo meille ukonpuolille ominaisesta toiminnasta. Jokainen on omassa vuoteessaan virtuaaliaudiokypärä päässä luomassa uutta utopistisilla laitteilla avaruusajan telepaattisia sosiaalisen median kanavia hyväksikäyttäen. Mitään yhtenäistä teemaa levyllä ei ole. Albumin raidoille on uurrettu hulabileiden kartta. Odottelen erityisesti ulkokoriskenttien sulamista. Lehden ilmestyessä ovat kentät toivottavasti jo täydessä iskussa. Kyseessä on absoluuttinen kesä ja bailulevy, joka saa aina hyvälle tuulelle ja suun napsaamaan. Usutan Pikkaa kertomaan, minkä värinen lanka Skyhookin lyyristen rivien välistä on tällä kertaa vedettävissä. Ja ne löyty vät vaikka hangesta. Lanteet nytkymään ja tyrät rytkymään pakottava The Action Is Go on paitsi jenkkiryhmä Fu Manchun kovin albumi myös stoner genren merkkipaaluja. Mukavuutta tämäkin. Sanoisin vihreä ja sininen, kuin värit joenrannalla kalassa, uuden ihastuksen vallassa. Kenties Matti Riekki diggailee toisella osastolla ja tekee haastista hoivakodin sisäiseen lehteen mainiten ensimmäisessä kappaleessa, että 40 vuoden takainen Skyhook oli kova, mutta olette, pojat, taas ylittäneet itsenne. Tsekkaapa tämä! Fu Manchu The Action Is Go (1997) harrI pIKKa ei puhu paskaa. Murisevat, pörisevät ja pärisevät kitarat, äärimmäiset tarttuvuuslukemat, hulvat toman hälläväliämeiningin ja Kalifornian auringon yhteen niputtava kiekko ei ole kokonaisena täyttä timangia, mutta se riittää paloinakin, aivan kuten appelsiini. Edellisellä Boulder-albumilla (2007) puitiin muun muassa ilmastonlämpenemisen vaikutuksia. Aktiivisena uinninharrastajana voin jättää mielikuvituksenikin käyttämättä yleisessä saunassa ja nauttia alastomien mieskehojen kauneudesta ja uima-asuilla verhottujen naisvartaloiden sulavista uintiliikkeistä. Tämä tuo lämpimän tuulahduksen ja surffiaallot rautatiekaupunkiin. Brant Björk -lämppäyskeikka Kouvolassa on myös kuuma juttu, mieshän on tuttu parhaimpien Kyuss- ja Fu Manchu -levyjen takaa ja tekee nyt ultrarentoa aavikkodoomia
Mies nimeää suosikikseen joko Pulp Fictionin tai Reservoir Dogsin. Olisihan se hauska, että nimen syntyperään liittyisi joku stoori, jolle kaikki voisi sitten naureskella hyväntuulisesti, "voi teitä veitikoita". Erityisesti juuri Tarantinon elokuvat toimivat niin monella tasolla. Ja se on jollain tavalla jopa parempaa Reservoir Dogsissa. Nainen ja mies käyvät vuoropuhelua. En yleensä voi sietää saksofonia, mutta jotenkin se vaan toimii juuri siinä. Kaikki pienet palaset toimii saumattomasti sellaisenaan, mutta myös yhtenä kokonaisuutena. Ollaan kyllä väännetty aika paljon huumoria näistä nimikuvioista. Kalliomäki repeää nauruun. Otetaan esimerkiksi joku Ihsahn, jonka viimeisimmällä levyllä on saksofoni isossa osassa. TeKsTI mARKO-OsKARI lehTONeN I KuvAT mARKus PAAjAlA jA jARNO lINdéN I www.embAssyOfsIleNce.NeT Embassy of Silencen toukokuussa julkaistava debyyttialbumi Euphorialight voidaan huoletta kruunata kevään positiivisimmaksi yllätykseksi tunnelmallisen metallin rintamalla. n TARINOITA TäsTä elämäsTä ormaali huhtikuinen iltapäivä nor- maalissa anniskeluravintolassa Helsingin keskustassa. Sama pätee myös täydelliseen biisiin. Joku siinä on. Siinä mielessä tämä on aika hauska yhteensattuma, että onhan kyseinen biisi aivan uskomattoman hyvä, Lukkanen hehkuttaa. Hieman sivummalla, yläparvella, istuvat vastakkain nuori nainen ja nuorekkaan oloinen mies. Mies puhuu hiljaisella ja viipyilevällä äänellä, mutta tulipunapäisen naisen eläväinen puhe erottuu taustahälystä selkeästi. Paikka ei ole tupaten täynnä, mutta muutamia ihmisiä istuu siellä täällä nauttien virvokkeistaan. Amerikkalaisen visualisoidun väkivaltaviihteen visionäärin Quentin Tarantinon elokuvista puhuva kaksikko on yhtä kuin Embassy of Silencen laulajatar Ines Lukkanen ja kitaristi Tero Kalliomäki. Vihreä savukeaski makaa naisen edessä kirsikkapuisella pöydällä kuin sopivaa hetkeä odottaen. Nainen vastaa välittömästi. Mä tosin kallistun melkein Reservoir Dogsin puolelle, sillä dialogi on mulle niin tärkeää leffoissa. Nainen nyökkää ja jatkaa. Ne ovat niin monitasoisia. Arvostan sellaista pientä kielellistä ilottelua, että voi itsekseen hykerrellä, "olipas nokkelasti sanottu". On hyvin vaikea valittaa mistään, kun jopa häiritsevien asioiden läsnäolon ymmärtää osaksi kokonaisuutta. Kuvan ja musiikin yhteys on yksi asia, mikä ainakin toimii meikäläiselle, mies sanoo ja katsoo naista kuin hakeakseen hyväksyntää kommentilleen. Bändin nimi ei itse asiassa tule Ulverin EOS-kappaleesta, vaikka mä olen ollut tosi pitkään hirveä Ulver-fani. Embassy of Silence on nimenä tarpeeksi synkkä, ja liittyyhän siihen tuota ironiaakin, kun hiljaisuus on kuitenkin hiljaista ja musiikki ei, Lukkanen pyörittelee virne kasvoillaan. Kitaristi paljastaa, että Embassy of Silence otti ensiaskeleensa hieman kyseenalaisella Ineter-nimellä. 46 Inferno. Ihan saatanan hyvä biisi, Kalliomäki komppaa. Emmerdale of Scheisse
Embassy of Silencen tarina alkoi Lukkasen mukaan juuri kyseisistä sessioista. Nolaa mut sitten ihan kunnolla, Lukkanen nauraa. Olimme tekemässä Saattueen levyä ja ajatte- lin kysyä naista laulamaan sille. Vähän niin kuin ABBA, Lukkanen hekottaa. PAsKAsTA huumORIsTA On vaikea uskoa, että Lukkanen ja Kalliomäki tapasivat toisensa vasta kolme vuotta sitten. No siihen, että se oli aivan perkeleen vammainen nimi. Elettiin kevättä 2007, kun Kalliomäki löysi sattumalta Lukkasen valloittavan äänen. En ottanut kaveria kauhean vakavasti, ja olinkin hyvin yllättynyt, kun niitä biisejä alkoi sitten tupsahdella. Laulajatar suostui Kalliomäen ehdotukseen ja vierailikin Saattueen Jäähyvästi-albumilla (2008). Juttelimme studiossa muun muassa siitä, millaista musiikkia kuuntelemme. Törmäsin Mikseri.netissä Sarracenianimiseen bändiin ja synkkään biisiin, jossa oli aivan helvetin kaunisääninen naislaulaja. Jostain larppipiirien kautta sain sitten ongittua Ineksen yhteystiedot. Samanhenkisyytemme perustuu paskaan huumoriin, Lukkanen ilmoittaa ja jatkaa toteamalla, ettei kaksikon kanssa tule ainakaan bänditasolla toimeen, jos huumorintajussa on tapahtunut kehitystä akateemisempaan suuntaan siinä 16 ikävuoden jälkeen. Ineksen ääni teki muhun niin suuren vaikutuksen, että tein välittömästi kauhean määrän biisejä, koska halusin todella saada tämän jutun toimimaan, Kalliomäki painottaa. "sAAT mAhdOllIsuudeN väKevääN debyyTTIAlbumIIN vAIN KeRRAN. Olen aina tykännyt The Gatheringistä ja sen tyyppisistä bändeistä. Toistensa lauseita ristiin rastiin jatkavien bändikavereiden henkinen yhteys tuntuu vastaavan suunnilleen ikuisuuden yhdessä ollutta pariskuntaa. muussA TAPAuKsessA se TIeTTy TAIKA ON jO meNeTeTTy." Inferno 47. Ai mihin se kaatui. Mulla on aina ollut unelmana perustaa tunnelmallinen bändi, jossa on kaunisääninen naislaulaja. Tero sanoi tekevänsä biisiraakileita ja lähettävänsä niitä sitten mulle
musIIKKIbIsNeKseN ReAlITeeTeIsTA Embassy of Silencen debyyttialbumin parikymmentä kertaa kuulleena on helppo todeta, että homma todellakin toimii. Kuvio Supernovan kanssa tuli kyllä sikäli ihan oikean aikaan, että olimme jo ennättäneet miettiä varasuunnitelmaakin. Hyvä, että oltiin saatu levyt laitettua eteenpäin... Olin ihan varma, että jossain välissä joku oikeanlainen henkilö kuulee levystä. Kyllä mä ainakin stressasin ihan helvetisti, kun hommassa oli taloudellisestikin niin paljon kiinni. Jarno Lindén Niin, sä olet kyllä vähän sellainen stressipallo. Embassy of Silencen sävellyspuolesta vastaava Kalliomäki kertoo tunteiden olleen yhtä vuoristorataa viime kuukausien aikana. Eihän siinä mennyt kovinkaan kauan, kun meihin otettiin yhteyttä. Saat kuitenkin mahdollisuuden väkevään debyyttialbumiin vain kerran. Tehdään pari uutta biisiä vanhojen kylkeen, 48 Inferno. Kitaristin mukaan levytyssopimus Bonnier Amigo Music Groupin siipien suojiin vastikään perustetun Supernovan kanssa syntyi, kun aikoinaan Tiamatissakin soittanut Johnny Hagel otti yhteyttä bändiin. Muussa tapauksessa se tietty taika on jo menetetty, Lukkanen näkee. Mulle tuli sellainen fiilis, että levy-yhtiön tyypeillä oli alusta alkaen sellainen meininki, että haluttiin tehdä kaikkia osapuolia tyydyttävä sopimus, eikä mihinkään kiristämiseen, lahjomiseen tai uhkailuun ollut sinänsä aihetta, Lukkanen heittää pilke silmäkulmassa. Pitää vaan olla uskollinen itselleen ja tehdä asiat niin kuin oikealta tuntuu. Kyseessä olisi ollut julkaisu pienemmän kotimaisen lafkan kautta, mikä olisi tietenkin ollut hyvin paljon pienempi juttu. Mutta ei tätä levyä olisi voinut jättää julkaisemattakaan, Kalliomäki sanoo ja toteaa samaan hengenvetoon, että Euphorialight on nimenomaan näytönpaikka bändille, jonka jäsenistö on oppirahansa jo maksanut. Lukkaselta tällainen toiminta ei kerää sympatiapisteitä. Mielestäni aidan matalimman kohdan etsiminen menee jo vähän huijaamisen puolelle. Se oli löytänyt matskuamme MySpacesta ja diggaillut. Pääroolissa on luonnollisesti Lukkasen lämmin ja vivahteikas ääni, joka hakee Suomen kokoisessa periferiassa vertaistaan. Mitä sä Tero oikein selität siinä. Euphorialight on monisävyinen ja kierolla tavalla koukuttava debyytti, joka esittelee määrätietoisen ja melodiarikkaan yhtyeen. Mä en ole vieläkään oikein tajunnut, että mitä tässä on tapahtumassa. Jonkun breikin saaminen voi olla hyvin vähästä kiinni. Tietysti B-suunnitelmia on hankala laatia niin kauan kuin A-suunnitelmakin on vielä niin monesta asiasta kiinni. TARPeesTA luOdA uuTTA Usein debyyttialbumi koostuu esimerkiksi demolla tai ep:lla aiemmin julkaistuista biiseistä ja muutamasta uudemmasta veisusta. Sähköpostissa se sitten kysyi, että minkälaista sopimusta etsimme. No, ehkä se tuntui sitten pidemmältä ajalta. Musiikkiteollisuuden realiteetit on tiedostettava. Ja kun itse on kuitenkin ollut niin saatanan tyytyväinen levyyn alusta alkaen. Olen vieläkin vähän hoomoilasena, Lukkanen myöntää. Onhan tässä ollut hirveä stressi päällä sen suhteen, että mitä jos kukaan ei suostu julkaisemaan tätä
Monessa bändissä laulaja tulkitsee muiden tekemiä biisejä, ja eihän ne ole millään tavalla henkilökohtaisia. Ei se mua oikeastaan häiritse, vaikka eihän sitä tietysti ole kiva myöntää, että valtaosa ihmisistä ei kiinnitä sanoituksiin juurikaan huomiota. Ines, missä Tero on parhaimmillaan. Jos inspiraatiota musiikin tekemiseen on, niin miksi helvetissä ei lähdettäisi tekemään uutta materiaalia. En ole itse asiassa koskaan syönyt mitään, mitä Tero olisi itse laittanut. Onneksi sekaan voi heittää Ineksen laulun, joka tekee siitä välittömästi jotenkin erilaisen. Kuten Tarantinon elokuvissa, myös Embassy of Silencessa musiikki ja tarina kulkevat käsi kädessä. Varsinkaan, kun näkee itse niin paljon vaivaa niiden eteen. Vaikutteista puhuttaessa Kalliomäki myöntää kahdessa bändissä samaan aikaan vaikuttamisen vievän niin paljon aikaa, ettei mies ennätä kuuntelemaan juurikaan muuta musiikkia. Olen kuitenkin huomannut, että jostain syystä aamuviideltä irtoaa kaikista parhaat riffit, Kalliomäki lisää. Ihmisten korostunut musiikilliseen puoleen keskittyminen ei tarinoiden kirjoittajaa liiemmin harmita. Riittää, että on aihe, josta lauletaan ja tärkeintä on suurin piirtein, että sanat rimmaa keskenään. Ja tarinaosuudesta ei tingitä. Tietenkin olisi ollut todella helppoa äänittää vaan vanhat biisit uudelleen, Kalliomäki sanoo. Sanotaan, että hän on erittäin hyvä mikrokokki. En voi kuitenkaan sanoa, että ammentaisin inspiraatiota sanoituksiin erityisesti elokuvista tai kirjoista, vaikka olenkin ahminut kirjoja koko pienen ikäni. Nelivuotiaana kodin kirjahyllystä löytyneen lääkärikirjan myötä lukemaan oppineen Lukkasen mukaan tietty omaleimaisuuden puute vaivaa musiikkimaailmaa yleisemminkin, ja se näkyy usein juuri sanoituspuolen kepoisuudessa. Inspiraatiota tulee esimerkiksi omasta elämästä. Tero ja Ines, mitä Infernon lukijat eivät ainakaan tiedä Embassy of Silencesta. Välillä sitä joutuu sitten toteamaan, että eihän tämä metallia ole, mutta vittu, kun kuulostaa hyvältä. Joku Ismo Alanko lienee ainoa, jonka tuotokset lähentelevät lyyristä nerokkuutta, vaikka ne olisivat kirjoitettu studion vessassa paskalla istuessa. ARjeN ROmANTIIKAsTA Kalliomäen mukaan Euphorialightin biisit eivät ainakaan pääsääntöisesti syntyneet paskalla istuessa, vaikka kitaristi suoltaakin omien sanojensa mukaan riffejä oikein urakalla sanelukoneelle. Itse olen aina ollut hyvin kiinnostunut sanoituksista yleensäkin. Me osataan kuitenkin kaikki olla tarvittaessa ottamatta ja ottaa vasta sitten, kun on sen paikka. Mukana on ripaus tunnelmallista melodiaa á la Anathema, toinen mokoma Opethin suuntaan kumartavia epätavallisia sointukulkuja. Euphorialightille kelpuutettiin kolme vanhempaa biisiä ja loput tehtiin nimenomaan albumia varten. Todellista arjen romantiikkaa, Lukkanen heittää ja nauraa päälle. Ei keposet sanoitukset ole pelkästään naislaulajalla varustettujen bändien ongelma, vaan kyllä tämä pätee aika pitkälti kautta linjan. Tero, kuinka hyvä viinapää Ineksellä on. Jotenkin tuntuu, ettei omaleimaisuuteen koeta olevan sen suurempaa tarvetta. Jostain alitajunnasta tämä kaikki musiikki tulee. Käytännössä kokonaisuus on siis rakennettu täysin uusiksi. Ihan selkeästi tietynlaisilla nuoteilla ja sointukuluilla on oma lämpötilansa tai värinsä. Inferno yritti sohaista kusiaispesää pyhässä Koivusalon ja Hallikaisen hengessä. tero, mikä on ärsyttävintä Ineksessä. Musta kuitenkin tuntuu, että olen sen velkaa kuuntelijoille, että pistän jokaiseen biisiin kaikkeni. Se voi olla jotain hyvinkin abstraktia, kuten ajatus, ideologia tai fiilis. Se, että Ines puuttuu mun kielioppi virheisiin Facebookissa. Me halutaan pukeutua jollekin keikal le Star Wars hahmoiksi. jotta saadaan debyytti markkinoille. Ihmiset voisivat kuunnella esimerkiksi tämän Ulverin EOS-kappaleen referenssinä edellä mainitusta kauneudesta, Kalliomäki kehottaa. Ja jotkut niistä vaan värähtelee sun omalla taajuudella siten, että pääset suoraan siihen sisälle, Lukkanen säestää. Sitä vaan diggaa niin paljon erityyppisestä musasta, että kitara kädessä alkaa ideoita tulvia. Euphorialightilla Embassy of Silence kuulostaa eittämättä itseltään, mutta kyllä ne vaikutteetkin sieltä kuuluvat. Hirveästi ei jaksa etsiä ja innostua uusista bändeistä, kun oman musiikin kanssa menee niin paljon aikaa. Tätä ollaan suun niteltu jo pitkään, Lukkanen paljastaa. helveTIN hyväsTä ääNesTä Kalliomäen mukaan Lukkasella on helvetin hyvä ääni ja hän tekee taitavasti laulumelodioita, jotka ovat monipuolisen nerokkaita, eikä sitä peruskauraa, mitä radiossa soitetaan. Inferno 49. Ines, asteikolla yhdestä kymmeneen, kuinka hyvä kokki Tero on. Ei ole mitään, mitä Tero ei tekisi lavalla, jos fiilis on sillä hetkellä oikea. Voisin arvioida, että Teron kokkaustaidot rajoit tuu aika pitkälti sinne mikroaaltouunin ja normaalin uunin välimaastoon. Voimakaksikosta Lukkasen harteilla on laulumelodioiden ja sanoitusten luominen. Tykkään ottaa arkisia teemoja ja kasvattaa niistä jollakin tavalla isompia ja maagisempia. Erilaisen nimenomaan. "musIIKIN Tulee OllA jOTAIN sellAIsTA, mIKä meNee suORAAN KAIKKIeN muuRIeN läPI jA PuRIsTAA sydämeN KäTeeNsä." KIelIPOlIIsI jA mIKROKOKKI Joidenkin häiriintyneiden yksilöiden mielestä Tuttu Juttu Show oli suomalaisen televisiohistorian paras tvohjelma. Mua on aika vaikea liikuttaa tai koskettaa, mutta kun jokin onnistuu tekemään niin, mun on pakko tehdä sille jonkinlainen tribuutti. Kyllä se on ainakin mulla juuri kauneus, mikä aiheuttaa väristyksiä musiikissa. Ehdottomasti ollessaan keikalla. Välillä meinaa vähän hävettää, kun tajuaa säveltäneensä jotain, mikä on esimerkiksi juuri tyylipuhdasta Opethia. Se on huppelissa tuon tuopin jälkeen ja parin kaljan jälkeen Ines on jo kännissä. Olen sitä mieltä, että hyväkin biisi saattaa mennä pilalle, jos sanoitukset eivät toimi millään tasolla. Debyytti on välillä käyrää, välillä suoraa, mutta koko ajan kaunista ja soinniltaan lämmintä musiikkia. Aika arkisista asioista puhutaan, kun vieressä saattaa olla muksu, joka huutaa ovi auki, "iskä, tuu pyyhkimään". Hyvä melodia ja tunnelma yhdistettynä laulajan ääneen. Erittäin huono. Kuten musiikintekijöillä yleensä, mulla on koko ajan tarve luoda jotain uutta. Lavalla se syttyy jotenkin elämään ja on kuin eri ihminen
Lukkanen näkee, ettei pelkästään särökitaran määrä riitä korreloimaan "ONhAN meIllä seN veRRAN yhTeIsTä NIghTwIshIN KANssA, eTTä mullA ON TIssIT jA NIIdeN lAulAjAllA ON TIssIT." suoraan raskauden ja sitä kautta suomalaisen musiikkimaun kanssa. Suomalaiset ovat tunnetusti raskaan musiikin suurkuluttajia oli se sitten melkein minkä sorttista tahansa. Kaikki lähtee mun mielestä siitä, että suomalaiset ovat ja ovat aina olleet melankolista kansaa. Ei se voi mikään genre ainakaan olla, sillä eihän se kerro bändin musiikista yhtään mitään. Esitellään bändejä tyyliin "tässäkin bändissä laulajalla on korvat" tai "tässäkin bändissä on miesrumpali". Musiikin tulee olla jotain sellaista, mikä menee suoraan kaikkien muurien läpi ja puristaa sydämen käteensä. Siihen tissien välittömään läheisyyteen. Kuorossa opin kuitenkin oikeanlaisen hengitystekniikan lisäksi sen, ettei tekniikka pidemmän päälle pilaa ääntä, eikä siihen myöskään tule mitään pakonomaisuuksia. Klassisen musiikin ja metallin ohella ei tule mitään muuta mieleen, mikä tekisi niin. Mitään hissimusiikkia ei herkäksi mieheksi paljastunut Kalliomäkikään kuuntele. Raivo ja joukkohysteria on yksinkertaisesti vaan hauskaa, laulajatar pohtii. Aika harva laulaja pystyy kuitenkaan elävöittämään biisejä samalla tavalla kuin Ines, Kalliomäki sanoo. Vieressä istuva Lukkanen ottaa rauhallisesti kulauksen oluestaan, vaikka laulajattaren veri kiehuu jo pelkästä vertauksen mahdollisuudesta. En ole ottanut klassisia laulutunteja ihan vaan siitä syystä, että jotenkin pelkäsin sen pilaavan tietynlaisen luonnollisuuden laulamisessa. Voiko haastattelua enää parempaan paikkaan päättää? TIsseIsTä 50 Inferno. Raskasta musiikkia ei voi paeta. Totta kai laulajan ääni on suuressa roolissa, mutta minkä takia se on tässä yhteydessä määrittävä tekijä. Taas näitä miesrumpalibändejä! Kalliomäki huudahtaa ja repeää samalla nauruun. Jostain syystä bändejä, joissa on naislaulaja verrataan ainoastaan bändeihin, joissa on naislaulaja. Suomalaisten metallisukulaiskansa, saksalaiset, tulevat kitaristin mukaan vertaamaan Embassy of Silencea takuuvarmasti Nightwishiin, vaikka bändillä on Kalliomäen näkemyksen mukaan enemmän yhteistä Kingston Wallin kanssa kuin kiteeläisten. Näin tapahtuu jokaisen suomalaisen bändin kohdalla, jossa sattuu olemaan naislaulaja. Mitä on joku female fronted metal. Lukkanen ehdottaa muidenkin tekijöiden nostamista pöydälle. Onhan meillä sen verran yhteistä, että mulla on tissit ja niiden laulajalla sattuu olemaan myös tissit. Tietyllä tavalla on vaikea kuvitella, että meille suomalaisille tunteiden tulkkina toimisi joku kevyt latino tai maalaileva jazz. Vaikka itsellänikin on musiikkimaku laajentunut vuosien myötä ja kuuntelen tätä nykyä kaikenlaista herkistelyäkin, niin kyllä edelleen jostain Deiciden uudesta levystä jaksaa innostua ja luukuttaa sitä ihan täysillä. Lukkanen kertoo laulaneensa kuorossa, mutta varsinaisia laulutunteja nainen ei ole koskaan ottanut. Ja se pooli on aika saatanan pieni
Vuonna 2010 tuon mustan vuoden mukaan nimetty yhtye pyrkii pyyhkimään tieltään ruton, jota kutsuu negatiiviseksi ajatteluksi. Positiivisen ajattelun puolesta U usi vuosituhat on auennut norjalaisen black metalin saralla huomattavasti 1990-lukua vaisumpana. 1349 hidasti musiikkinsa tempoa ja lisäili musiikkiinsa ripauksen psykedeliaa, mistä joh- tuen levyltä löytyy esimerkiksi cover Pink Floydin Set the Controls for the Heart of the Sunista. En ole kokenut kevättä koskaan valoisana ja iloisena vuodenaikana. Demonoir on myös siitä erikoinen levy, että sen kolmestatoista kappaleesta peräti seitsemän on lyhyehköjä välisoittoja. Niin, kaikkihan on kiinni siitä, kuinka asiaa katsoo. Uusien bändien määrä on suuri, mutta julkaisemiensa tuotosten laatu on useimmiten kärsinyt yhtyeiden kyvyttömyydestä luoda tuoreenkuuloista musiikkia etäällä genrensä oppikirjasäännöistä. Se ilmenee konkreettisimmin muutamissa biiseissä kuultavissa samplentapaisissa äänissä, jotka purkautuvat kappaleista esiin ikään kuin irtonaisina osina, aivan kuin eivät kuuluisi biiseihin lainkaan. Hänelle musta metalli on ollut vahva identiteetinkasvattaja ja ohjenuora koko nuoruuden ajan. Se on ennen kaikkea musiikkia, jota haluan soittaa. haista vittu Yhtyeen viides albumi on nimeltään Demonoir. Se on selkeää jatkoa viimevuotiselle Revelations of the Black Flame -levylle, jolla bändi otti etäisyyttä menneisyytensä luotisuoraan sirkkelöintiin. Fischer. Ei ehkä kaikkein paras aika sysimustan ja kylmän Demonoir-levyn julkaisulle. Emme käyttäneet tietääkseni mitään sampleja levyllä, kaikki oudot soundit levyllä ovat meidän tai studioporukan käsialaa. Jokainen välisoitto on nimetty Tunnel of Setiksi ja numeroitu järjestyksen mukaan. 52. Ränneistä juoksee iloisesti liplattava vesi, lumipeitteen alta pilkottavat ensimmäiset vihertävät kasvikunnan edustajat ja aurinko lämmittää mukavasti. Black metal on minulle edelleen, ja tulee aina olemaankin, tunnepohjainen asia ilmentymä siitä tukahduttavasta pimeydestä, jota koin, kun kuulin ensimmäistä kertaa Burzumia ja Beheritiä. Black metal on kuva siitä, mitä tiedän ja tunnen. Viime vuosikymmenen loppupuolella alkunsa saanut 1349 ei sekään ole omaperäisyydellä häikäissyt, mutta bändin vihaisessa ilmaisussa jääkylmä metalli on kalahdellut niin vahvasti, että yhtyeen paikkaa yhtenä parhaista "uuden ajan" black metal -bändeistä ei voi kieltää. Yksi nopeatempoisemman tamppauksen pariin palaavan Demonoirin määrittävimmistä tekijöistä on sen häiriintynyt ilmapiiri: levyllä ei ole kaikki aivan kohdallaan. Miehellä on sormensa mukana myös Demonoirin tuotannossa. TEKSTI Joni Juutilainen I www.legion1349.com Vuonna 1349 rutto pyyhkäisi pois kolmanneksen norjan väestöstä. Musiikkipiireissä hänet tunnetaan myös nimellä Seidemann ja hän soittaa 1349-yhtyeessä bassoa. Tätä haastattelua tehdessä kevät näyttää ensimmäisiä merkkejään. Hieman päälle kolmekymppinen mies on hengitellyt black metalin myrkyllisiä kaasuja varhaisesta teini-iästä saakka ja on bändinsä muiden jäsenten tapaan kokenut tekijä alallaan. Black metalin ei kuulu olla millään tapaa mukavaa tai helppoa kuunneltavaa. Oudot samplet. Vittun moomit, kuten tuntemani suomalaiset tapaavat sanoa. Inferno Tämä muumeista haastattelussa puhuva mies on nimeltään Tor Stavenes. Tuottajan ominaisuudessa oman jälkensä levyn äänimaailmaan toi edellisen Infernolehden pääosissa esiintynyt vaihtoehtoisen metallin kummisetä T.G
Aikaisemmat levyt ovat olleet konseptin yhteen sitomia, nyt puhutaan yksittäisistä kappaleista. Tuli, hengen palo, on se joka sitoo. Täytän itseni teistä. Se on tietyllä tavalla tuskaisa tie, koska ei tuota niin paljon kuin ne, jotka päästävät harvemman seulan läpi. Tässä on kohtalo itselle. Pitää siteerata Deathspell Omega -levyn nimen vanhaa latinalaista fraasia: "Si Monumentum Requires, Circumspice." Jos etsit monumenttia, katso ympärillesi. Se on henkinen kynnys ennen kaikkea. Näin olisi pitänyt olla alusta astikin. On tärkeää, että pystyy aamulla katsomaan itseään peiliin eikä julkaise mitään puolivillaista. Lyömme teidät alas raskain siivin, viemme teidät syövereihin, muistutamme tuskastanne, käännämme katseenne, nostamme teidät ja teemme teistä uhrin arvoisia. Hunajana kärpäsille. Black metal on hieno leima olemme kuitenkin mustan, saatanallisen asian lipunkantajia mutta ei sen tarvitse musiikkia rajoittaa.. Nefilimit olivat enkelten ja ihmisten äpärälapsia, ja nämä biisitkin on sellaisia. Herätellä yleisöä, että ollaan edelleen olemassa. Oikea tapa luokitella NEF.VI.LIM on sanoa, että se on EC:tä. Alfasta Viktor: Kun on hypistellyt KISSin Destroyeria ala-asteikäisenä, päässä on napsahtanut jotain. TEKSTI Mikko Kuronen I KUVAT Anu Haapamäki, Timo Honkanen ja Toni Salminen I www.enochian-crescent.com VaiValloinen 53 0. Toisenlaisuus se joka kiehtoo. 1. Tämä oli myös tulikoe uudelle kitaristille ja basistille, ettei heti tarvitse mennä magnum opukseen. Kitaristi Viktor ja vokalisti Wrath väänsivät piikkilangasta oviaukkoja yhtyeelle ja sen tuoreelle nef.VI.LIM-lyhytsoitolle. ja nämä jätkät on. Jos lähdetään penkomaan lyriikkaselityksiä, mittaamaan geometrisiä kulmia tai aukomaan muinaisia sumeerisia kääröjä, keskivertotyyppi tipahtaa äkkiä kärryiltä. 2. Matilla on pitkä historia meidän kanssa, hän tietää millaisia outolintu54 Inferno "Säilytä kansantajuisuus!" sanoi päätoimittaja, kun tuli aika kääntyä rajatiedollista mustaa sakeutta levittävän enochian Crescentin pakeille. langenneiden julkaisusta numero kuusi Wrath: Näen levyn luonnollisena jatkumona, kehityksenä, pyrkimyksenä palvella Häntä paremmin. Tuttuus on se mikä tuo. Viktor: NEF.VI.LIMistä on helppo vetää viittaukset vanhaan apokryfiseen my- tologiaan. Se mikä elämäsi monumentti on, sen rakennat itse ympärillesi. Jokainen kappale on tietyllä tavalla iskevä, mutta ne eivät puhu samaa kieltä keskenään. Tämä oli hyvä tapa herätellä bändiä, että hei me ollaan bändi, meidän pitää saada aikaan. Kansantajuisuudesta Viktor: En itse näe sitä mitenkään merkittävänä tavoitteena
both Albums + Avantasia Book, CD, 2LP 180g Vinyl in Gatefold & download available! AVANTASIA The Frozen Tears Of Angels CD-Digibook incl. Boxset incl. both Albums + Avantasia Book, CD, 2LP 180g Vinyl in Gatefold & download available! AVANTASIA Angel Of Babylon Ltd. N U C L E A R B L A S T. 2 bonus tracks, CD, 2LP in Gatefold & download available! RHAPSODY OF FIRE CHECK OUT! W W W. STILL HOT! Ashes To Ashes Deluxe DVD+CD Digipak, 2LP in Gatefold & download available! CANDLEMASS The Wicked Symphony Ltd. D E PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE:. Boxset incl
Lienee siis oikeus ja kohtuus puhua metallista elämäntapana. MuisteInferno. Aivan äähenkilömme asuu nykyään Kouvolassa, nyt tiemme vie kuitenkin treenikämpille Lahteen, kaupunkiin jota ei suuruudestaan huolimatta aina mielletä varsinaiseksi metallin mekaksi. Kelailen mölyisässä ja ravintolavaunuttomassa paikallisjunassa haastattelukohteeni edesottamuksia. Viime vuosien kuuluisin paikallinen tapahtumakin lienee vuoden takainen Frostbite Metalfest, josta tuli kuuluisa lopulta monessakin mielessä. Hypätkää kyytiin. P 60 Yhden miehen metalliarmeija len, että olen myös kerran meinannut saada kuonooni kaupungissa koska hymyilin. Miehen voi tavata useammastakin bändistä, melkein minkä tahansa instrumentin kimpusta, lavalta ja levyltä, omia ja muidenkin keikkatapahtumia järjestämästä, studiosta, tuottajan hommista, PA-vastaavana, festarihommista kuskailemasta ulkomaaneläviä ja tietenkin vielä säveltämästä ja sanoittamastakin. Juuri 30 vuotta tallustellut, pääasiallisesti itseoppinut raskaan sarjan jokapaikanhöylä antoi Infernolle pari tunnin siivun kalenteristaan eräänä synkkänä maaliskuisena perjantai-iltana. Saukkonen ei käytä tunnetusti alkoholia, eikä muitakaan päihteitä, joten haastelotilaisuus pysyykin ehkä tällä kertaa rauhallisissa tunnelmissa. Mike Sirén TEKSTI Aadolf Virtanen I KUVAT Mike Sirén ja Aadolf Virtanen I www.blacksunaeon.com Monesta tuttu Tuomas Saukkonen on varsinainen hevikentän duracellpupu
Tuomas painaa firmallaan kesäisin niska limassa hommia viherrakentajana. Tiedä sitten, mikä tällä kertaa mätti. Saukkosen tukikohtaan saavuttaessa mies löytyy pienen kolkuttelun jälkeen paikalta pahantuulisena. Kyllä mä voin istuttaa kesäisin vaikka kuinka vitun monta pensasta, jos voin sitten talven keskittyä musiikintekoon omilla ehdoillani. Aikoinaan kitaransoitolla aloittanut Saukkonen on nyttemmin sekaantunut lähes kaikkeen musiikkiin liittyvään, ja puhdas laulanta lienee soittohommissa ainoa asia, jonka parissa häntä ei ole juuri totuttu kuulemaan. Teargod taas on naislaulajalla varustettu duobändi, jossa hommiin kuuluu instrumenttien soitto ja biisinteko, kuten myös Black Sun Aeonissa ja Before the Dawnissakin, joissa myös laulan örinääänet. Bändien määrä on kutistunut tällä hetkellä neljään aktiin. Olihan se sellainen piristysruiske touhuun, että nyt bändiltä on ilmestymässä uusi ep samaan aikaan Black Sun Aeon -sooloaktini kanssa, ja keikkaakin on myyty jo Kiinaa myöten. Onhan tämä hullua ja työlästä, mutta on tässä etunsakin. Tarkoitus oli laittaa tämän kiertueen jälkeen homma telakalle joksikin aikaa ja jättää ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen kalenteri tyhjäksi. Koska Tuomaksen yhtyeiden kohdalla levyt tehdään itse, hommat pitää rahoittaakin jollain. Yhden miehen aktina startannut ja huomattavasti erilaista miehistöä mukaansa kerännyt Before the Dawn on Tuomaksen bändeistä vanhin ja menestynein. Fanitan bändejäni ja kuuntelen Inferno Onko puutarha kunnossa? 61. Miehen naamalle leviää hymy ja pääsemme asiaan. tyhjin käsinkään ei kehtaa tunkea vieraisille, joten päädyn hankkimaan tuliaisputelin tilalle säkillisen karamellia. Karkkisäkin luovuttaminen on selkeästi oikea veto tähän saumaan. Sapettaa, totesin sinne vaan, etten suostu edes puhumaan tänään aiheesta, Tuomas tuhahtaa. Eipä tainnut mennä ihan suunnitelmien mukaan tämä telakoituminen, mies naurahtaa. Bisnespuolta tarkastellessa tulee ilmi yllättäviä seikkoja. Oli yllätys, kuinka paljon faneja Before the Dawnilla alkaa olla ulkomailla. Saat ainakin tehdä levysi milloin haluat ja minkälaisiksi haluat. Vaikka tämä kuulostaisikin kliseiseltä, näin todella on. Bändi on keikkaillut ulkomaillakin ja kiersi esimerkiksi loppuvuonna 2009 Euroopan Amorphisin kanssa. Näin saa pitää kaikkia lankoja käsissä ja pystyy päättämään itse kaikesta, paitsi ei näköjään aina biisijärjestyksestä. Tuosta reissusta tuli yksi selkeä uran kohokohta. Sesonkiaikoina puutarhahommat nielevät noin 350 tuntia kuukaudessa, ja pienen laskutoimituksen mukaan Black Sun Aeonin levyn tekoon vaadittiin noin 32 000 pensaanistutusta. Tämä on tärkeää, teen musiikkia itselleni. Onhan noita painovirheitä ynnä muita tapahtunut joskus ennenkin. Final Harvest -bändissä toimin rumpupatterin ta- kana enkä tee paljoa sävellyksiä. Kuulin juuri tulevan sooloalbumin, Black Sun Aeonin Routa-cd:n tarkasti laaditun biisijärjestyksen vaihtuneen jossain vaiheessa prosessia vääräksi, ja virhe on jo peruuttamaton. Teen musiikkia, jota itse haluaisin kuunnella, ja kaikkein tärkeintä on saada se levyille ja kansiin
Asioiden eteen tehtyjen uhrausten vallitessa tuntuu melkoisen irvokkaalta, että haastatteluhetkellä vielä ilmestymätöntä Routa-tuplalevyä (tuplalevy, tuplavaiva, tuplakulut) löytyy netistä 62 Inferno promojakelun jälkeen vapaasti ladattavana jo ennen kuin ensimmäisiä sinkkuarvostelujakaan on näkynyt missään. Toki lavalla onkin aina hauskaa, mutta kyllähän tuo käy raskaaksi joskus pakkailla paitalaatikoita keikkojen jälkeen, roudailla vahvistimia, hoitaa liksat, ajella pikkubussia yöllä kotiin, herätellä jätkiä kotipihassa ja niin edespäin. En minä ole mikään perfektionisti, vaikka toki onkin tärkeää tehdä asiat hyvin. Joistakin on voinut ilmetä myöhemmin, etteivät jostain syystä olekaan niin sopivia hommaan. Joitakin bändisuhteita on päättynyt musiikillisiin erimielisyyksiin ja toki myös silkkaan soittotaidottomuuteen. Tiedän, etten tule tällä rikastumaan, mutta mitä enemmän levyjä myydään, sitä helpompaahan niitä olisi tehdä lisää. Muusikkomyrskyssä Before the Dawnissa on vuosien saatossa vaikuttanut yhteensä 18 soittoniekkaa. Mainittakoon vielä, että Saukkonen oli asunnottomanakin kavereiden nurkissa puolisen vuotta rahoittaakseen jo mainittua Euroopan-kiertuetta. Haastavin hetki on ollut ehkä se, kun koko bändi katosi ympäriltä 2004 ja katsoin ainoaksi vaihtoeh-. Jos, niin mikä. Juttu ajautuu taiteelliselle puolelle. Vaikeita asioita, ja ne pitää hoitaa kasvotusten, vaikka saisikin vihat niskoilleen tai välit menisivät. Kai sitä pitäisi alkaa putkimieheksi. Before the Dawnin nykykokoonpanosta niitä ei kuitenkaan juuri tule, joten olen tällä erää yksin kirjoitusvastuussa. Tällaisesta jää kurja mieli itselleenkin. helvetisti omia levyjäni, niissä kun on aina se senhetkinen elämäni. On esimerkiksi tullut näitä perusjuttuja, että päät alkavat käydä liiaksi rokkivaihteella, vaikka ollaan edelleenkin tilanteessa, jossa jalat pitäisivät olla tukevasti maassa. Taiteellinen puoli on aina tärkein, mutta tietenkin kaikki mahdollinen tehdään, että levyillä kaikki kuulostaa mahdollisimman hyvältä. Itsehän tosin olen edelleen sitä mieltä, että jo eri yhteyksistä tuttu "avoin kirje" on ehdottomasti paras tapa erottaa jäsen, mutta Saukkosta en saa välttämättä vakuuttuneeksi. Jos ei tämä ole onnistunut syystä tai toisesta, olen hypännyt itsekin puikkoihin. Mikä suuressa vaihtuvuudessa on takana oletko, Tuomas, hullu diktaattori. Totta tuokin. Pänniikö. Olen myös aina ottanut mielelläni ideoita vastaan, ja onhan noita biisejä muutkin tehneet vuosien saatossa. Kyllähän tämä kieltämättä tuntuu siltä kuin porukka kävisi jääkaapillani napostelemassa luvatta. Musan tekemiseen ei toki ikinä kyllästy, mutta siihen duunin määrään kyllä työmoraalin ollessa näin korkealla. Hoidan itse kuitenkin pitkälti kaiken keikkoihin liittyen ja lähden sinne töihin, kun taas joku muu saattaa lähteä sinne kotoa lomalle ja pitämään hauskaa. Before the Dawnin täyttäessä kymmenen vuotta ajattelin oikeasti pitää pienen timeoutin, tätä kivirekeä on kuitenkin tässä jo vedetty. Kuinka suuri mahdollisuus yhtyeidesi jäsenillä on vaikuttaa biiseihin ja onko studiossa viilattava viimeiseen asti. Saukkosen asioiden eteen tekemä työn määrä alkaa hahmottua, ja nyt onkin selvitettävä, onko ikinä alkanut kyllästyttää. Osasyynä jäsenistön tiuhaan tuulettumiseen on, että olen ollut tavallaan turhan höveli ja hätäinen ottamaan jätkiä bändiin. Olen kerran hoitanut jonkun erottamisen tekstiviestillä. Bändikemiat ovat kuin parisuhteita, yhtä kurja on näissäkin todeta, että homma ei toimi
Minulle ei ole tärkeää, onko minua esimerkiksi pidetty hyvänä soittajana, enkä toisaalta niin välitä, onko joku tietty levyni ollut iso juttu jollekin itselleni se on sitä kuitenkin. Katastrofi taas on huomata vasta Torvi-baarin lavan edessä katsovansa Tehosekoittimen Ottoa punkbändinsä kanssa. Kierrokseen sisältyy niin hyvää kuin huonoakin. Liika asioiden ihailu tekee ihmisestä onton. Suomalaisen miehen kylmyys Saukkonen vaikuttaa olemukseltaan pirteähköltä ja positiiviselta tapaukselta. Tutustumme vielä soitinarsenaaliin ja pimputtelemme satavuotiasta, haljennutta ja epävireistä pianoa, jonka Tuomas aikoinaan hankki heräteostoksena. Juuri tämän takia halusin Lopakan Samilta Routa-levylle yhdet sanoitukset. Tuomakselta heltiää vielä kyyti keskustaan, ja on aika käydä pikku yökierroksella Lahdessa. Otin juuri Routa-tatuoinnin, niin isoa osaa nämä jutut edustavat. Hyi olkoon. Jopa Abban joraaminen paikallisessa sedulassa on mielekkäämpää, saan huomata. Tiesin, että jos hän suostuu ne tekemään, saan sieltä juuri ne suomalaisen miehen kylmät lyriikat, joita en ehkä itse osaisi niin hyvin tehdä. En ole täällä mitään musiikillista perintöä rakentamassa enkä kenenkään odotuksia täyttämässä. En kuitenkaan tatuoisi edes tyttöystävän nimeä käsivarteeni. Tuomas ei niinkään diggaile tai ylistä yhtyeitä, mikä on muusikoille hiukan harvinaista, tosin eipä hänellä ole niitä aikaa kuunnellakaan. Ennemmin hattu nouseekin yleensä äänimiehille, teknikoille, järjestäjille ja muille vastaaville taustavoimille. Jos alat ajatella itseäsi sen kautta ja toimia sen mukaisesti, putoat kuitenkin ennen pitkää kuoppaan. Samainen soitin on muuten ollut oikeasti liekeissä muutamissa promokuvissa. Ei nämä tatuoidut pisteet silmäkulmissani ole mitään jengimerkkejä. Mutta, mistä Tuomas haluaa sitten itsensä muistettavan, vai haluaako mistään. Sain ne lopulta, eikä minun tarvinnut kuin nyökätä, että juuri näin. Kyllä se kylmä siellä sisälläni on samalla tavalla, mutta on hienoa, että on musiikki, jonka kautta sen saa myös ulos sieltä. Työmääräähän taisi piisata siinäkin. Inferno 63. Elä vaan hyvä elämä ja ole frendeillesi hyvä, kyllä mä ihan sillä perusperiaatteella etenen. Routa-levyyn tutustumalla saa kuitenkin käsityksen, että kaikki ei sittenkään taida olla aina niin ihanaa ja lutusta. Aikamme alkaa olla lopussa. Kyllä se mitä viljelen sanois- sani, on juuri minua. Ulos laulamani asiat eivät ole iloisia, mutta eipä sen tarvitse minusta sen synkempää tyyppiä tehdä. doksi tehdä Before the Dawnin kolmoslevyn yksin. Hyvää on se, että löydän pikkupubin, joka ei mene kiinni valomerkin jälkeen, kun kieltää sitä menemästä kiinni. Lopulta sadan kilometrin kotimatka nielaisee jostain syystä massiiviset 32 tuntia. Otan vertailukohdan edesmenneen Sentencedin äijiin, jotka viljelivät aikoinaan vastaavaa kylmyyttä ja ahdistusta. Heidän naamoistaan tämä saattoi toisinaan paistaa läpi huomattavasti selkeämmin. Nelijalkaisten ystävänä yöstä löytynyt snautseri oli myös mainio ylläri. Kulkeudumme vähän sivuraiteelle ja jutustelemme muiden muassa Tuomaksen punttisalireissusta Dissectionin edesmenneen Jon Nödtveidtin kanssa erään kesäfestivaalin yhteydessä, miehen toistaiseksi repsahtelevasta energiajuomavieroituksesta ja kaikkea yleistä musiikin tiimoilta. Pidän hienona asiana, jos olen onnistunut luomaan viihdykettä ihmisille, mutten elä sen mukaan, mitä ihmiset ajattelevat. Enpä ole muuten ikinä mistään paikasta ampaissut omaehtoisesti niin vauhdilla pihalle
Laulajan on syytä muistaa, että ääni on ennen kaikkea lihas, jonka pitää olla kunnossa lavalle mennessä. Laulajan tulee myös tiedostaa rajansa ja toimia sen mukaan. Eihän kukaan mene juoksukilpailuunkaan lämmittelemättä. Ja haluan ennen muuta mennä pitämään hauskaa. Doogie nauttii edelleen siitä, että saa hypätä lentokoneeseen ja matkustaa paikkoihin, joihin hän ei ikinä olisi ilman muusikkouttaan tutustunut. Reissatessa tietty itsenäisyys on ollut avuksi. Kun tekee tätä yli 20 vuotta, samoissa paikoissa kiertäminen yhä uudelleen ja uudelleen on tylsää, vaikka musa olisi miten hyvää tahansa. Rock ei ole antanut minulle rikkautta, hyvinvointia tai suurta kartanoa, mutta olen päässyt esiintymään eri näköisissä ja kokoisissa paikoissa. Doogien mielestä rockvokalistin tärkein tehtävä on saada yleisö innostumaan siitä, mitä tämä tekee lavalla. Samoin sen, että ei pidä koskaan harrastaa suojaamatonta seksiä tuntemattoman kanssa. Se on palkkio, jonka olen saanut rockmusiikilta. Esiintyminen on vaikeampaa pienemmissä paikoissa, kuten tänä iltana täällä Jyväskylässä, jossa yleisö koostuu 200300 hengestä. Äänen pitää olla treenattu, ja laulajan tulee tietää omat rajansa, on kyseessä sitten ääni joka lähtee rinnasta, kurkusta tai päästä. Olen oppinut, että mitään ei tule pitää varmana. nta "ei koskaan pidä harrastaa suojaamato seksiä tuntemattoman ka nssa ." koni on juuri valmistumassa. Parasta on ollut päästä kiertämään maailmaa. Moni hieno muusikko, jonka kanssa olen työskennellyt, on mennyt siihen lankaan, saattanut tytön raskaaksi ja joutunut jättämään uran musiikin parissa kesken huolehtiakseen lapsesta ja tämän äidistä. Inferno Tiedä rajasi 65. On kliseistä väittää, että musiikki olisi se kaikista tärkein asia tässä työssä. Minun ei vain tarvitse. Ensi kesän keikkakiireiden jälkeen, jos hommat saadaan järjestettyä, tulen uudestaan kiertueelle Suomeen. Se on hyvin henkilökohtaista, intiimiä, ja yleisön vetäminen mukaan esittämäsi musiikin maailmaan on ehkä se kaikkein vaikein homma. Tämä kaikki voi olla huomenna ohi. En ole millään tavalla taikauskoinen, jotta tekisin jotain tiettyjä asioita ennen lavalle nousemista. Jos olet äänialaltasi baritoni, on turha yrittää laulaa niitä kaikista korkeimpia nuotteja, koska silloin vain vaurioitat ääntäsi. En myöskään lämmittele ennen keikkaa, vaikka ehkä pitäisi, koska olen jo viisikymppinen
Arviot SUURI KUSETUS? Keep of Kalessin Reptilian IndIe On varsin huvittavaa, kuinka suuret määrät vihaa Keep of Kalessinin kikkailu Norjan euroviisukuvioissa on black metal -seurakunnan keskuudessa aiheuttanut varsinkin jos käytetään vertailupohjana sitä, että yhtyeen häilyvä black metal -uskottavuus rapisi kaiketi pois viimeistään vuonna 2003 julkaistun Reclaim-ep:n myötä. pohjamutaa Inferno 69. Onneksi itse yhtye ei ole koskaan välittänyt genrerajoitteista tai skenekertoimista, vaan on tyytynyt tekemään musiikkiaan parhaaksi näkemällään tavalla. Reptilianilla yhtyeen näkemys on huipussaan, sillä biisit tulittavat todella terävää koukkua toisensa perään. Tästä ei eeppinen raskasmetalli paljon parane. Joni Juutilainen Reptilian julkaistaan 12.5. Kovia levykokonaisuuksia läpi uransa laukonut yhtye ottaa uusimmallaan mielenkiintoisen hypyn yli kymmenen vuoden takaisen Agnenalbumin jylhiin maisemiin, mutta vuoraa kokonaisuuden tiukalla soitolla, pääosin järjettömällä vauhdilla ja todella mahtipontisilla kertosäkeillä. Bändin haastattelu seuraavassa numerossa. Vittuillakseenhan se Seppo Rätykin aikoinaan palkintopallilla heilutteli, ja saman tunteen aiheuttaa Reptilian. Levy on siinä määrin mykistävän kova näyttö "wimpahtaneelta poseriporukalta", että kuulija ryhtyy väkisinkin miettimään kusetuksen mahdollisuutta ja suuria salaliittoteorioita. Jopa karmeahko The Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto Dragontower -viisusinkku tuntuu sulautuvan levyyn erinomaisesti, mitä voi pitää jopa pienenä ihmeenä. Tässä tapauksessa ainoa mahdollisuus vedätykseen taitaa muodostua kuulijan omassa päässä, sillä Reptilian on rehellinen ja aivan tajuttoman kova metallilevy, joka nousee selkeästi Keep of Kalessinin tähänastisen uran uljaimmaksi saavutukseksi
Muutaman vuoden takainen Somera Sól on tässä hyvän meiningin veivauksessa suorastaan mestarillinen teos. A Life of Vicen puraisun tuntee syvältä, hukuttavan syvältä. Jaakko silVast Suburban Tribe CoBra Now and Ever After Hiljaiseloa viettäneen Suburban Triben viimeisimmästä pitkäsoitosta on vierähtänyt yli neljä vuotta. Samat keinot ovat käytössä edelleen, ja miksipä ei. Pehmoisen nukkainen äänimatto rullailee mukavasti, ja Bjorkin rennonjämäkästi soittavan yhtyeen lunki svengi on parhaimmillaan vertaansa vailla. Tuloksena on albumi, jolta voi löytää seitsemän instrumentaalisesti tunnelmoivaa kappaletta ja kuusi pidempää rymistelyä. Miehen perinteikäs ja maanläheinen ote on tuottanut muhevaa jälkeä, jonka groove on parhaimmillaan todella mukaansatempaavan funkya luu pihalla -köröttelyä. Kun pikkunäppärää koukkuakin löytyy useammasta paikasta, on Skyhook useita toistoja pidemmälläkin aikavälillä keräävä, samaan aikaan mukavan vanha mutta uusi tuttavuus. Arviot Gods & Goddesses on periaatteessa aika tyhjänpäiväinen mutta silti hieno levy, jota kuuntelee mielellään ja josta välittyy rento meininki. Se luo kuuntelu kuuntelulta mielleyhtymiä joko vanhoihin tuttuihin tai täysin uusiin, silti ilahduttavan antoisiin havaintoihin. Lopun lievistä suvantopaikoista huolimatta Now and Ever Afteria voi sanoa bändin toimivimmaksi levyksi. Vanity Beachin kakkonen pursuaa tämän arvostelutekstin ensimmäisessä kappaleessa mainittuja tekijöitä riepotellen kuulijaa huippunopean katukilpurin lailla tunnetilasta toiseen. Tämä levy tulee kestämään kulutusta ja ajan hammasta vaivatta. sanna Mustonen Kaihoro Skyhook StaBBIng Brant Bjork Cargo Gods & Goddesses Kyussin ja Fu Manchun rumpalina kunnostautunut Brant Bjork on kitaran ja mikrofonin äärellä saanut aikaan mitä miellyttävimmällä tavalla pumppaavaa pöristelyä jo useamman albumillisen. koskinen 1349 IndIe Demonoir Moni oli valmis hautaamaan norjalaisen 1349:n vuosi sitten ilmestyneen karmeahkon Revelations of the Black Flamen ansiosta. Jokainen veisu imee sisäänsä jollain persoonallisella koukulla ja yllättää kuulijan positiivisesti. Tuttua tutumpi pyörä vierii kappaleesta toiseen yllätyksettömästi mutta vaivattomasti, ja sehän riittää, sillä atmosfääri ei missään vaiheessa pääse sammaloitumaan. Koneelementtien viljava käyttö kampeaa levyä bändin kannalta toivotun omaperäisille laduille. Levyllä ei silti ole paria poikkeusta lukuun ottamatta ihmeemmin sävellyksellistä sanottavaa. Toisin kuin edellisellä levyllä, on erilaisten ääripäiden tasapaino nyt selvästi paremmin hallussa, ja itse asiassa 1349 kuulostaa aiempaa ilkeämmältä ja pimeämmältä. Demonoir jatkaa tavallaan edeltäjänsä linjoilla, mutta ihan erilaisella painotuksella. Samoihin aikoihin bändin vokalisti Ravn totesi, ettei bändin edesottamuksia kannata enää seurata, jos kyseinen albumi ei toiminut millään tasolla. Now and Ever Afterilla bändi palaa toimiviin perusasioihin. Hieno saavutus sekin. kiMMo k. Pieni karsintahakkuu tosin olisi ollut paikallaan, sillä levy on muutaman kappaleen verran liian pitkä. Mega Candlemass nuCLear BLaSt Ashes to Ashes Himpun halvalta tuntuu Candlemassin dvd, jolla "uusi" laulaja Robert Lowe pääsee esittelemään erittäin hyviksi tiedettyjä laulajanlahjojaan ensimmäistä kertaa livetallenteella. 72 Inferno. Levy yritti yhdistellä dark ambientia ja black metalia, eikä onnistunut oikein kummassakaan. Bändi on löytänyt upean melodiantajunsa uudestaan, biisit on rakennettu vaivalla, eikä yhdenkään kohdalla ole menty sieltä mistä aita on matalin. Väärin. Vastaus: Vanity Beach. Ihmekös tuo, sillä Vanity Beachin omaperäinen metalli kutkuttelee mukaan niin monelta suunnalta, että bändi löytää uusia kuulijoita minne vain lavansa asettaa. Helsinkiläisen uuden aallon teollisuusmetalliorkesterin pitkäjänteinen työ on viime vuosina kantanut tulosta lähinnä keikkapuolella, pesteillä maailmantähtien, HIMin ja Marilyn Mansonin lämmittelyaktina. Mukavan soljuvat riffit, tarttuva rytmi ja huuruista runonlausuntaa muistuttava laulu kuitenkin toimivat viekkaasti ja tuovat mieleen Kalifornian hiekkarantojen auringonlaskun jälkeisen, jännittävästi makealta tuoksuvan ilmapiirin. Karhulan koplan kolmas kiekko saa jo konstailemattoman tyylikkäällä, kesältä maistuvalla kansikuvalla kuulijansa hyvälle tuulelle. Stoner-pohjainen rullaava poljento on Skyhookin vahvuus. Demonoir nousee ainakin tunnelmaltaan jopa aiempien 1349-levyjen ohitse. aki nuopponen Vanity Beach A Life of Vice JäänSärkIJä Määrittele adjektiivit tumma, mystinen, ahdistava, tuhoisa, viipyilevä, raikas ja opettavainen kahdella sanalla. Siinäkään biisit eivät varsinaisesti ole sävellyksellisesti kovin kummoisia, kunhan soljuvat eteenpäin vastustamattomasti. Wheels of Time on kaunis veto, jossa kyynikkokin herkistyy, ja Song of the Whale nousee läpitunkevan massiivisena kiekon vahvimmaksi palaksi. Musiikillinen sisältö vahvistaa tuulta entisestään. Levyn aloittaa hieno melodinen No Promises, ja samaa linjaa jatkaa kiekon nimibiisi. Kuulijan ei tarvitse haukotella, eikä varsinaisia täytebiisejä löydy. Mukana on edelleen sekä ambientmaisempia osia että lähes ambient black metaliin saakka ulottuvaa hypnoottista riffiverkostoa, mutta samalla 1349 sekoittaa joukkoon myös sen kolmelta ensimmäiseltä levyltä tuttua, rujompaa ja kaoottisempaa black metalia. Laiskannaureskelevaan, tyhjänpäiväiseen hippijamitteluun se ei suinkaan vajoa, vaan osaa myös roiskia ja tasapainottaa kokonaisuutta rankemmalla otteella. Sama meno jatkuu taas hiukan hailakamman Punk Rock Guilt -levyn jälkeen. Vuoden 2007 Boulder-albumi oli letkeän rokkaavaa, miellyttävää kuunneltavaa puettuna osuvan kotikutoisiin soundeihin
Suosittelisin paluuta juurille. Tuotannollisesti ja sävellyksellisesti aikoinaan varsin edistyksellinen levy on Fates Warningin tunnetuin ja menestynein teos. Riku Hopeakosken johtama melometalliviisikko tuntuu nyt olevan jotenkin vierailla vesillä. Tähän on syynä tukkaheavylle nyökkäävä pliisu videobiisi Eye to Eye, joka on huomattavasti nihkeämpi kuin toinen kärkibiisi ja levyn komein esitys Point of View. Paikoitellen, kuten nykivästi etenevässä aloituskappaleessa Leave the Past Behindissa Fates Warning tuntuu tavoittelevan jotakin suunnattoman suurta ja joutuvan samalla pahanlaatuisen progekikkailun uhriksi. On ilahduttavaa huomata, että aimo nipun klassikoita synnyttänyt porukka on halunnut sisällyttää settiin lähes puolet uusia veisuja. Levyn melodiat eivät ole niin kekseliäitä kuin soisi niiden olevan, ja homma tuppaa tulemaan saman idean toistoa. Molempien sisältö ja puutteet ovat suhteellisen samankaltaiset. Tällä melodiantajulla ei kannattane havitella myöskään Sentencedin valtikkaa. Ateenassa kuvatulla klubikeikalla valituksen aiheet ovat vähemmässä, mitä nyt suttuinen kuvanlaatu ja väritasapaino ovatkin korkeintaan televisiotallennetasoa. Itse kappaleista ja esityksestä ei vikaa tahdo löytää, mutta tekniikkapuolella niin kuvakulmien valinta, kuvaus kuin leikkauskin on vähintäänkin osittain epäonnistunutta ja ponneton 5.1-ääniraita täysin turha lisä. Vähän hämmentävä levy. teeMu Vähäkangas Fates Warning Parallels MetaL BLade Connecticutin Hartfordissa 1983 perustettu heavy metal -yhtye Fates Warning julkaisi kuu- dennen levynsä Parallelsin vuonna 1992. Setti sentään on täysimittainen, reilu puolitoistatuntinen, vaikka sisältää samat veisut kuin festivaalivetokin, pois lukien keikan päättävä, väärin indeksoitu Rainbow-laina Kill the King. Jälkimmäinen tulee alleviivatuksi Ville Laihialan visiitillä, joka ei kuitenkaan ole levyn pahin Sentenced-pastissi. Parallelsilla homma on hyvin pitkälti sitä itseään, ja yhtye kuulostaa vahvasti Queensrÿcheltä, ajoittain jopa ääritekniseltä Watchtowerilta. 2 bonus tracks! RELEASE DATE: 03.05.2010 release date: 03.05.2010 iTUNES TOP PRICES, AN EXCELLENT CUSTOMER SERVICE, & THE FASTEST DELIVERY MAKE US THE LEADING METAL MAILORDER. Hurrit handlaavat melodisen viikinkikuolon paremmin, ehkä siihen suuntaan ei enää kannata yrittää. Klassisella heavylla aloittanut yhtye oli erinomaisella neloslevyllään No Exit antanut maukkaasti pikkusormen haastavammalle ulosannille. ORDER ONLINE TODAY: WWW.NAPALMRECORDS.COM. Tämä ei ole genressä lainkaan harvinaista, mutta silti aina epätoivottua ja juuri sitä monien syystäkin parjaamaa progerunkkausta. Sinällään oivallisen ja monipuolisen levyn klassikkostatusta ei aivan voi allekirjoittaa, mutta ainakin se avasi ovia esimerkiksi levyllä vierailevan James LaBrien edustamalle Dream Theaterille. The return of the stoner rock legend! Featuring guest vocals by John Garcia (Kyuss, Hermano, Unida) and Daniel Davies (Year Long Disaster)! Special first pressing 2-CD set includes a 7-track bonus CD "Cat Got Our Tongue"! Limited gatefold 2LP edition in heavy vinyl available via napalmrecords.com! THEGRANDIOSENOWHERE Gothic Rock! The perfect soundtrack for dark romantic hours! Also available as a limited edition digipack incl. Viime vuonna päiväsaikaan Sweden Rockin isolla lavalla tallennettu, reilun tunnin festivaalikeikka osoittaa hyvin, että vaikka pienissä mellakkasoseissa paikan päällä todistettuna tunnelma olisikin varmasti kohdallaan, ei kotona tv-tuolissa vetoa seuratessa fiilis nouse paljon lattiatasoa korkeammalle. Hyvänä vertailukohtana voi pitää levy-yhtiötoverinsa Dimmu Borgirin kahden vuoden takaista, kehnohkoa The Invaluable Darkness -dvd:tä. Hommaa mielummin Documents of Doom. Mega Catamenia Cavalcade MaSSaCre Tämän levyn tarkoitus on ilmeisesti kääntää uutta sivua bändin tarinassa. Aikoinaan melodioilla maustetulla bläkkispaahdolla tiensä aloittanut Catamenia on heittänyt yhdeksännellä albumillaan yllättävänkin kevyen vaihteen silmään. Molempien keikkojen kuvagalleriat ja tuhnuinen netti-tv-haastattelu eivät häävejä ekstroja tarjoa. Kevennettyyn Amon Amarthiin tulee mielleyhtymiä, kuten myös samoilla kylillä kännänneeseen Sentencediin. Muuallakin levyllä liiallinen koukerointi, erityisesti rumpali Mark Zonderin kilistelyt ja väkisin suoraviivaisuutta välttelevät komppaukset, tekevät biiseistä harmillisen kulmikkaita. Tässä vaiheessa se oli jo uponnut syvälle progen syövereihin
Ei voi kuin toivoa, että reissaajan panostus huomataan myös kentällä Mikko kuRonen Kamara Tyrannia oMakuStanne Kymmenen vuoden ikään ehtinyt Kamara iskee toisella levyllään tiskiin sen verran valmista suomenkielistä metallia, etteivät syiden levyn omakustannejulkaisemiselle luulisi olevan ainakaan musiikissa. Niin Antallin kuin Kuikan ansioksi täytyy laskea vähintäänkin loistava matematiikantaju, sillä vokalisteista kumpikin hanskaa haastavan tonttinsa uskottavasti, juuri oikeita kohtia halliJaakko silVast tusti painottaen.. Levyn suurimmat vahvuudet löytyvät sieltä oleellisimmista asioista eli riffeistä, melodioista ja kappaleista. Steroraita toimii kuitenkin mukavasti, ja Sotajumala kuulostaa sopivan muhkealta. Omalla tontillaan täydentävää särmää tarjoilee vuoden 2009 kotimaisen progekomeetan Status Minorin keulilta tuttu Markku Kuikka. V-trilogian finaaliosa ei ole yhtä kirkas täydellisyys kuin Sólstafirin viimevuotinen Köld, mutta samantyylistä heittäytyvää paatosta ja kylmiin jäävesiin tiristettyä sydänverta siinä on. Survivors Zeron soundi sen sijaan on turhankin selkeä, jotenkin paljas, ja bändi kaipaisi arsenaaliinsa myös muutamaa nopeampaa rykäisyä. Leipälajista, keskitempoisesta melankolisesta skandi-blackista, lähdetään herkeämättä kiivastempoisempaan nakutukseen, eeppiseen heavyyn, jopa puoliakustiseen tunnelmointiin. Hyvin on opit sisäistetty, vaikka ensiksi mainitun intensiteettiä ei ihan saavutetakaan. Rennolla otteella death metalia, grindiä, rokkaavuutta ja muuta kohkausta sekoitteleva Goresoerd ahtaa toisen pitkäsoittonsa alle jos jonkinlaista mättösukuista ja sinänsä mukavasti groovaavaa rytkettä. Laulupuolella poikkeuksellisen räkäiset rääyt lisäävät levyn raapivuutta, mutta liukkaat puhtaat siivut eivät epäile ottaa siitä tarvittaessa pois. Genren kärkinimiin on vielä matkaa, mutta huonomminkin voisi mennä. Vaikka pieni rohkeus ei olisi pahitteeksi, on nykyinen suoraviivaisuus väkinäistä erikoisuutta aki nuopponen parempi vaihtoehto. Völuspá Part III: Fall of the Ages SChWarzdorn Sotajumala & Survivors Zero CoBra Slaughter at Lutakko Teknisten ongelmien vuoksi Deathchainin setti jäi tästä paketista pois, ja Sotajumalankin keikasta yksi kappale on ilmeisesti siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Ekstroina seuraa kuvagalleria, musiikkivideot molemmilta bändeiltä ja parin biisin verran Häkkisen soittopornoa seuraava rumpukamera. Laajakuva löytyy, mutta 5.1-ääniä ei. Jälki on kypsää, ja toisistaan poikkeavat kappaleet muodostavat jylhän soinnin ansiosta hyvinkin yhdenoloisen äänitarinan. Mitään maailman persoonallisinta antia WFU ei tarjoa, mutta perusvarmaa mättöä tuodaan esille senkin edestä. Paketti on mallia perus, mutta viihdyttävä ja asikaRi koskinen allisesti koostettu. Syn:drom vICISoLuM With Flesh Unbound Syn:dromin mustunutta death metalia kuunnellessa mieli tekee välittömiä vertauksia Nileen ja Behemothiin. Tyylillisesti bändi poukkoilee aiempaa röyhkeämmin. Temponvaihteluita löytyy ihan kiitettävästi, ja riffimaailmakin säilyy yllättävän joustavana. Sitten piisasi. Pisteet irtonaisesta otteesta, mutta ei tällä Must Missan tai Tharaphitan asemaa Viron parhaana bändinä horjuteta. kaRi koskinen FORTÍÐ lä suomalaista melankoliaa, suoraa runttausta ja äärimetallisuuksia muuttuu kuitenkin, tietyistä tavanomaisuuksista huolimatta, sen verran laajaksi, ettei Kamaraa pidä tyrmätä ainakaan suorilta. Ainokaisensa kappaleita tarkasti vetävä Survivors Zero saa aikaa reilut puoli tuntia ja Sotajumala mukavat 52 minuuttia. Mies muutti Norjaan, hommasi sieltä toimivan bändimiehistön ja ryhtyi tekemään sivuprojektillaan oikeasti vakavasti otettavaa musiikkia. Noin sata minuuttia kellottava kokonaisuus sisältää kuitenkin mukavasti ihmeteltävää, vaikka erityisen monipuolisesta koosteesta ei voida puhua. Lutakossa vedetyt keikat hyötyvät intiimistä tunnelmasta ja hyvin mukana olevasta yleisöstä. Ryhtiliike kantaa kolmannen Völuspá-levytyksen juuri tarpeeksi pitkälle. Viidennellään Mattsson tarjoilee suorastaan hengästyttävän määrän sovituksellista juurakkoa, jonka kirkastaminen ottaa aikansa. Alkuun Kamara voi vaikuttaa bändiltä, jota on helppo verrata moniin suomenkielisiin raskaan musiikin edustajiin. Bändin äänimaailma jaksaa muhkeutensa keskellä hengittää, eikä soitto kadota karismaattista romuluisuutta, vaikka käykin tinkimättömän ammattimaisesti. Kaikesta huolimatta tunnelma onnistutaan pitämään kiitettävän brutaalina, mistä parhaimpana esimerkkinä toimii kolmikko Obsolete Gods, In Utter Contempt ja Trapped Beyond. Teknisimmällään Synd:romin musiikista voi kuulla jälkiä IX:n aikaisesta Emperorista ja Meshuggahista, vaikka turhan kokeellisille sivuraiteille ei eksytä. Arviot Goresoerd naILBoard Tüdruk ja surm Monipuolinen vai linjaton, siinäpä kysymys. Materiaalin läpi kahlaaminen palkitsee asialleen omistautuneen diggarin, sillä Tango on lopulta oiva työnäyte nykytilaisen progressiivisen hevin pääasiallisista hienouksista ja vaatimustasosta. Kaiken kaikkiaan tasaisenvarma paketti, jonka liitoskohdat on hitsattu tiukasti kiinni, eikä tyhjäkäyntiä juuri ole kuultavissa. Jokin haraa kuitenkin vastaan. Bändin tapa yhdistel76 Inferno Mattsson Tango LIon Ahvenanmaalaisen Lion Musicin pomo, kitaristi ja säveltäjä Lars Eric Mattsson on levymerkkinsä alusta asti puskenut pihalle kitaravetois- ta, progressiivista ja melodista raskasta rockia ja muokannut tyyliään aina vain moninaisempiin ulottuvuuksiin. Erityisesti Sotajumalan vedosta paistava leppoisa ote ja vokalisti Mynnin hyväntuulisuus vetää naamaa virneeseen, sillä lavalla ei todellakaan jäykistellä. Pääosan laululinjoista hoitelee lähinnä matalampia nuotteja onnistuneen karismaattisesti tulkitseva Adrienn Antall. Katsottavaa riittää, ja jopa rumpali käy daivaamassa yleisöön, joskaan ei sentään kesken kappaleen. Eritoten päätösmonumenttina upea ja tulevaisuusvisiona karu Framtíð on tästä lekaniskun hienovaraisuudella toimitettu osoitus. Kitarasooloissa on ideaa, ja laulaja rähjää asiansa aivan pätevästi. Yksittäiset siivut kuten Lahtaus, Musta akatemia, Ylivoima ja akustinen Rauha ovat esimerkkejä siitä, kuinka Kamara keskittyy omaan asiaansa. Ideat ovat kiitettävän monipuolisia, ja tempo vaihtelee laidasta laitaan. Sillisalaattimainen paketti olisi keikalla varmasti hauskaa seurattavaa, mutta näin levyltä kuunneltuna tietty puolivallattomuus ja humoristisuus käy korpeamaan. Tangolla kuullaan myös hienoja vokalisteja. Paljon huonommin. Mikko MalM Potentiam-veijari Einar "Eldur" Thorberg teki Islannissa sessiovoimin muutaman keskinkertaisen Edda-saagaan pohjaavan Völuspá-levyn. Kummankaan ääniraitaa ei ole jälkikäteen turhia puunattu, joten touhussa on hyvässä mielessä aitoa livefiilistä
Jos yksilö haluaa tehdä vakavan virheen, on saita tai viihdeteknologisesti primitiivikko, hän ostaa dvd-kokoelman sijasta Wacken-vedon yhdelle cd:lle puristavan Purgatory Unleashedin, joka sisältää kansitaiteita myöten täsmälleen saman informaation kuin kuvaversio. Turskanpurijat esittelevät laajan skaalan osaamista hyvällä tavalla, ei mitenkään modernisti "osaan vähän kaikkea" -tyyliin, vaan todella mielenkiintoisesti biisien ehdoilla. Odyssey (Un)dead on malliesimerkki 2000-lukuisesta metallista, joka juontaa juurensa 90-luvulle. Mantric The Descent proSthetIC Norjalainen Mantric tarjoilee debyytillään varsin laadukasta ja omaperäistä materiaalia. Tätä sävyttävät tylsät äärimetallivokaalit ja sitäkin luotaantyöntävämmät naislaulut. Mantric on selvästi sen "jonkin" äärellä. Seuraava julkaisu voi jo olla pelkkää juhlaa, ja kalanhaju on syytä desinfioida pois kiireellä. Janne tolonen death ja black metalin yhdistelmän pariin. Väkevän tuotannon, soiton ja vihan kirkkaasti taltioiva otos sisältää hyvän läpileikkauksen raitoja kaikilta levyiltä. Paketin kolmas lettu käärii vaihtelevantasoisia, mutta kuriositeettina kiintoisia parin biisin livepyrintöjä vuosilta 19912008. Nytkin homma on todella hyvin hanskassa. Sävellykset eivät ole varsinaisesti monimutkaisia, mutta niissä liikutaan monenlaisissa tunnelmissa aina suorasta runttaamisesta koskettimilla höystettyyn meloblackiin. Ehkäpä hieman metallisempi lähestyminen, niin soitannollisesti kuin soundillisesti, toisi vielä täräyttävämmän lopputuloksen. Kaikkineen kyseessä on loistavan kattava hautajaissaate, joka ei jätä muuta mahdollisuut-. Kerrankin on panostettu myös säkeistöihin, jotka ovat Mantricin tapauksessa pullollaan mielenkiintoisia käänteitä. Ruudussa vilisee aikalaismuistelijoita, harvinaista kuvamateriaalia ja miljoonasti lämpimänhauskaa triviainformaatiota, joten jos At the Gates tai ruotsalainen death metal -skene on koskaan hetkauttanut, historiikki on pakollista katsottavaa ja ylipäätään loistava esimerkki paneutuneesta elokuvasta, jollaisia sopisi näkevän metallin kulissien takaa paljon useammin. Tällä kertaa näennäinen monipuolisuuskaan ei riitä, kun sen ympärille ei ole kasattu toimivia kappaleita tai vetoavaa tunnelmaa. aki nuopponen At the Gates earaChe The Flames of the End Purgatory Unleashed Live earaChe The Breathing Process Odyssey (Un)dead SIege of aMIda Määritelmä "kaksijakoinen" korostuu harvinaisen selvästi, kun Breathing Process palaa toisella albumillaan hardcoren sävyttämän Göteborgin lähiöistä metallimusiikin lähihistorian tanakaksi peruskiveksi jämähtänyt ruotsalaiskalmaaja saa reilun viisituntisen liekityksen muodoin ansaitsemansa kertauksen lyhyen (19901996) mutta sitäkin tärkeämmän uransa käänteistä. Kolmen optisen lautasen kattauksen kovinta ydintä on Anders Björlerin koostama ja Tomas Lindbergin masinoima parituntinen dokumenttimuistelo Under a Serpent Sun, jossa käydään hulppean perinpohjaisesti läpi taivalta Grotesquen alkuhämäristä Slaughter of the Soul -klassikon jälkeiseen kiertuekyllästykseen ja hajoamiseen. Breathing Process ei vain onnistu poimimaan niitä parhaita puolia vaikutteistaan. Itse asiassa tämä on mielenkiintoisinta tavaraa pitkään aikaan. Kakkoskiekko Wackenin reunion-keikalta 2008 osoittaa, ettei yhtye palannut arkusta rämpyttelemään niitä näitä. Kappaleet kuten Pantheon Unraveling ja Hordes ovat hyviä yrityksiä, mutta liian usein bändi jää junnaamaan puolitiehen mahdollisuuksiinsa nähden. Mantricin tapa yhdistää metallia ja progeilevaa (punk)rockia on erittäin omalaatuinen
Onkin syytä olettaa, että levynsä ei ole tyylillisesti kovinkaan kaavamainen, sillä musikanteilta löytyy soittotaustaa muiden muassa Agallochista, Impaledista, Gwarista ja Wolves in the Throne Roomista. Romanialaisyhtyeen metalli on tummasävyistä ja tunnelmallista. Bändin musiikki on tasaisen hyvää, ajoittain jopa loistavia ideoita väläyttelevää vaihtoehtometallia, mutta aika kauaksi tässä alansa maamerkeistä vielä jäädään. Joni Juutilainen Negura Bunget Maiestrit propheCy Maiestrit ei ole varsinainen uusi Negur Bunget -albumi, vaan uusi tulkinta yhtyeen kymmenen vuoden takaisesta Maiastru Sfetnic -levystä. Kokonaisuus säilyy silti hyvin kasassa levyn alusta loppuun. Ludicra on bändinä aika pitkälti osiensa summa. Sopii toivoa, että uudella miehitykselläkin yhtye pystyy tämäntasoisiin suorituksiin. tapio ahola. Runsaista melodioista ja koskettimien käytöstä huolimatta musiikki ei missään vaiheessa lerpahda easy listeningiksi. The Tenant on jo neljäs levy bändiltä, josta kukaan ei tiedä yhtään mitään eikä ihme. Perussujuvalla materiaalilla ei komeiden soundienkaan tukemana päästä näinä runsaudensarvekkaina päivinä kolmosta korkeammalle. panu koski Ludicra The Tenant profound Lore Hieman vaihtoehtoisempaa black metal -ilmaisua tarjoileva Ludicra on paperilla mielenkiintoinen tapaus. Välillä tunnelmaa voisi luonnehtia suorastaan kauniiksi, toisinaan liikutaan kosmisissa ulottuvuuksissa ja sitten mätetään suoraviivaisesti. Ground Zero -järkäleen painoista progehtavaa metallitarraa, Silent Call jää tukalaan asemaan. Sitten Maiestritin äänittämisen bändin kokoonpano on uusiutunut siinä määrin rajusti, että muutosten luulisi kuuluvan yhtyeen musiikissakin. Kokeilullinen voi olla ilman turhaa outoiluakin, ja siinä Ludicra myös osaltaan onnistuu. On makuasia, kutsuuko sitä black metaliksi vai ei, mutta jotain hyvin demonista yhtyeen musiikissa on. En ole kuullut alkuperäistä levytystä, mutta ainakin Maiestrit onnistuu luomaan vakuuttavia tunnelmia. Se on perinteiseksi black metal -bändiksi huomattavan progressiivinen ja avarakatseinen, mutta yhtyettä ei voi missään nimessä kutsua liian usvaiseksi tai tekotaiteelliseksi. Tällaisella musiikilla ei nimittäin pahemmin otsikoissa viipyillä
Tyylillisesti yhtye yhdistelee samaan pakettiin My Dying Briden ja Novembren, mutta ei onnistu missään vaiheessa nousemaan samalle tunnevyörytyksen tasolle veljesbändiensä kanssa. Homman nimi on metalli ja sen väri on musta. Toinen joukosta selkeästi erottuva vetäisy on The Final Solution erikoisen kosketinsoundinsa ansiosta. Cor Scorpii tekee pätevästi omaa juttuaan, mutta levy ei jaksa pitää kiinnostavuuttaan yllä loppuun asti. Ruotsalainen Exhale tietää tämän myös ja kiertää tahkoa asiaankuuluvan äkäisesti genren gurujen eli Rotten Soundin ja Nasumin hengessä. Ainuttakaan raitaa ei tee mieli skipata. Olkoon nykykunto mikä tahansa, vanhoilla av-tallenteilla Thor on ikuisesti ilmiönä ainutlaatuinen ja jäljittelemätön! Levytyksissä ei aina päästy oikeisiin sfääreihin, mutta legendaarinen Unchained-mini-lp on täyttä juhlaa, ja korkealle kapuaa myös tämä uuden tulemisen kokenut klassikko, Thorin toinen albumi! 80 Inferno The Foreshadowing Oionos CyCLone eMpIre Kyynelten määrä on käsittämätön, kun italialaisbändi avaa jälleen sielunsa synkimmät kammiot kuulijoiden tarkasteltaviksi. Skorpionin sydän pumppaa kylmää atmosfääriä, joka etenee hieman kiemurrellen, eli ihan perinteisestä norjalaisesta black metalista ei ole kyse, paitsi riipivän rääkylaulun osalta. Suomalaisetkin saavat yhden kappaleen The White Deathin muodossa, joka kertoo tarkka-ampuja Simo Häyhästä. Aivan The Art of War -levyn hillittömään hittiputkeen Coat of Arms ei yllä, mutta ero on häviävän pieni. Sabaton vääntää tämän hetken parasta ja vetävintä melodista voimametallia ja onnistuu tekemään sen vieläpä melko omaperäisesti. Tällä kertaa mukana ei ole välipaloja tai -puheita, vaan sota-aiheiset neliminuuttiset käyvät suoraan asiaan. Jon Mikl Thoria ei voi kahlita, eivätkä pelkät ääniaallot kykene välittämään sitä äärimmäisen viihteen tsunamia, jonka hän ystävineen synnyttää! Kaikenlainen pullistelu ja uhoaminen vakavalla naamalla ja jonkinlaista kovuutta hakien on puhtaasti idioottimaista toimintaa, mutta kun Thor astuu areenalle vääntämään terästä tai puhaltamaan kuumavesipulloja puhki, väläyttäen kaiken päätteeksi kuuluisan hymynsä, sulaa muutama sydän yleisön joukossa ja pari senttiä ikijäätä helvetissä. Kyvyt eivät yksinkertaisesti riitä äärimmäisiin suorituksiin, ja tuloksena on jälleen puolijäykkä levy täynnä hymnejä kylmille sadepäiville. Scifi-avantgarde-henkiset melodiat nostavat esiin Bal-Sagothin nimen. Kompaktiksi puristetut kappaleet pelaavat rikollisen tarttuvien kertosäkeiden ja yksinkertaisen tehokkaiden melodioiden varassa. Monument luo mielleyhtymiä ainakin Aspera Hiems Symfonian aikaiseen Arcturusiin klassiseen musiikkiin viittaavine kitarointeineen sekä hieman tavallista yllättävämpien kappalerakenteidensa puolesta. Arviot Cor Scorpii Monument karISMa Norjalaisen Windirin tuhkasta nousivat yhtyeet Vreid ja Cor Scorpii. Tässä mustassa on tosin eri sävyjä. Osassa biiseistä on virkistävän punk-henkinen ote, vaikka soittotarkkuus on kuitenkin asiaankuuluvan ammattimaista. Oionos on odotetusti äärimmäisen surumielinen ja kaihoisa levy, jonka tiheään sisustaan ei aurinko juuri valonsäteitään langeta. Turvallista ja taattua jatkoa jo entuudestaan varsin vahvaan levytysputkeen. kaRi koskinen peeksi, sillä levyn tulisi tehdä kaikista päivistä kylmiä ja sateisia. Joni Juutilainen Raven Spv Walk Through Fire Jokainen hyvä hevirocklevy alkaa joko poliisiauton tai palosireenin hälytysäänellä. Jälkimmäisen vuoden 2008 debyytti uudelleenjulkaistaan nyt Attergangardemolla höystettynä. Viisikon kiukuttelu on tiukkaa asiaa alusta loppuun, mutta mätössä on sielua. Niin myös brittiveteraani Ravenin kahdestoista stu-. Siinä vaiheessa, kun musiikin pitäisi jäätää sielua toden teolla, tuntuu Foreshadowingilla menevän sormi suuhun. Tutulta kuulostaa, ja hyvä niin. Tämä ei ole mitään turhanpäiväistä kohkausta, joskin vivahteita olisi saanut olla vieläkin enemmän. teeMu Vähäkangas Sabaton Coat of Arms nuCLear BLaSt Levyltä löytyy pari filleriä, mutta enimmäkseen se tarjoaa hienoa heavy rockia juuri oikealla asenteella esitettynä ja lyö epäilijöille luun kurkkuun! saMi hynninen Thor ektro Only the Strong Kun yritetään vangita äänilevylle niin visuaalinen esiintyjä kuin Thor, huutaa jokainen ura ja bitti armoa. Coat of Arms vertautuu tyylinsä ja soundinsa puolesta suoraan yhtyeen edelliseen pitkäsoittoon. Tämä ei ole suinkaan tar- Hyvää nostetta nauttiva ruotsalainen Sabaton ei ota turhia riskejä, mikä on tässä vaiheessa uraa ymmärrettävä valinta. Alle puolituntinen lätty tekee selvää jälkeä. Viiden vuoden ajan elämänsä kurjuutta itkeskelleet roomalaiset alkavat olla urallaan pisteessä, jossa todellisia näyttöjä on tultava, etenkin, kun alla on ainoastaan keskinkertaisuudellaan säväyttänyt Days of Nothing -debyyttialbumi. Itse asiassa neljän biisin Attergangar on iskevämpi ja eheämpi kokonaisuus kuin kokopitkä albumi. taMi hintikka Exhale Blind Stefan Sturve dark BaLanCe Sen nyt tietää poliisikoululainenkin, että grindatessa ei välttämättä pysty luomaan mitään kovin uutta ja mullistavaa
1980-luvun lopulla demon ja seiskan julkaissut A.O.D. Toivotaan, että jamppa malttaa keskittyä tulevaisuudessa enemmän vokaalipuoleen, tai sitten saavat hommata kunnon laulajan. Harmi kyllä itse biisit eivät sen suuremmin sykähdytä. Mikko MalM Neal Morse radIant So Many Roads Kolme ja puoli tuntia elävää modernia progressiivista rockia kristillisen sanoman kuorruttamana. Tiukka puolituntinen sisältää vanhojen biisien ohella kaksi uutta kappaletta, jotka sulautuvat tyylinsä puolesta saumattomasti kokonaisuuteen. Levyn päättävän Transatlantic-kimaran tavoin nämä medleyt ovat huikea osoitus Neal Morsen kyvyistä rakentaa todella vetoavia, polveilevia ja kaiken kikkailunkin keskellä perusteltuja kaaria. Biisit kulkevat miellyttävän verkkaisesti, lähes körttivirsien hartaudella hillittyine harmonioineen, joskin väliin muistetaan nostaa tempoa Black Sabbath -laukkaan. Mitään moderniahan jätkien thrashissa ei ole, vaan sekä biisit että raaka ja varsin livemäinen soundi ovat ehtaa takavuosien rässäystä. So Many Roads on ilmapiiriltään suorastaan raivostuttavan hyväntuulista jälkeä, juustoisia sanoituksia myöten. Menossa on yllät- Nuorehko brittipoppoo tarjoilee ensimmäisellä levyllään perinteistä vanhan koulun doom metalia. Tämä livealbumi juontaa juurensa muutaman vuoden taakse, jolloin Morse löysi Hollannista joukon taitavia muusikoita, jotka halusivat hänen esiintyvän Euroopassa ja ilmoittautuivat taustaorkesteriksi. Yhteystiedot löydät osoitteesta www.popmedia.fi. infernon lukemAttA? Jäikö Joku numero Palveluhakemisto HARVINAISTEN LEVYJEN TILAUSPALVELU Meiltä saat myös levyt, joita ei normaalikauppojen valikoimista löydy! UUDET · KÄYTETYT · VINYYLIT WWW. Neal Morse on ehkä suuruudenhullu paatostelija, mutta osuu musiikilla liiankin usein oikeaan. Joissain biiseissä esimerkiksi puhdas ja tarkempi laulu voisi antaa potkua ja päästää musiikin ihan eri sfääreihin. Huutovokaaleissa ja osin kappaleissakin on Slayerista muistuttavaa henkeä, ja kitaraosaston raapimisesta tulee mielleyhtymiä debyytin aikaisen Airdashin suuntaan. ARIMAN.FI www.infern o.fi. Viihdyttävää pamputusta vanhojen aikojen hengessä, vaikka genreä ei noin muuten mullistetakaan. kaRi koskinen Witchsorrow Witchsorrow rISe aBove Altars of Destruction Gallery of Pain vIoLent Journey Ruumiit nousevat haudastaan. Perinnetietoiselle doomarille tämä lie pakkohankinta. teeMu Vähäkangas Mainosta Pop Median palveluhakemistossa! Ota yhteyttä myyntiimme. Reilun kolmen vartin levy sisältää viisi kappaletta, joten aika hitaalla mennään. Laneyn tuottajatausta kuuluu, ja hyvästä sekä jykevästä soundimaailmasta rapsahtaakin ylimääräinen piste. Vokalisti Necroskullin yksioikoinen ja aika voimaton puolikarjunta ei kanna kovin pitkälle. Mutta oikein hyvä pelinavaus. on kasannut rivinsä uudestaan, ja tuloksena on pääosin vanhaa matskua uusiksi versioiva pitkäsoitto. Valtavan keikan parhaaksi anniksi nousevat Question Mark Medley ja Testimedley, jotka nimensä mukaisesti puristavat joitakin Neal Morsen albumeita puolituntisiksi kollaaseiksi. Keikan mitta saattaa olla liikaa Neal Morsen vannoutuneimmillekin kuulijoille, mutta kuuntelipa keikan sitten kokonaisuutena tai osissa, ei miehen progressiivisen ilotulituksen vetovoimalle yksinkertaisesti voi mitään sovitusten ja soiton yltäessä taivaisiin. aki nuopponen tävän intensiivistä otetta, mikä on näin pitkän tauon jälkeen kiitettävä saavutus. Trio ei ole yrittänyt keksiä pyörää uudestaan, vaan musiikki henkii vahvasti Saint Vitusin, Troublen ja kotoisen Reverend Bizarren perintöä. Sola Scriptura -dvd:n tavoin myös tuore live osoittaa, kuinka näinkin omituisista lähtökohdista on mahdollista koota saumattomasti yhteensoittava progekoneisto. Arviot mutta loppupeleissä kovin persoonattomia ja armottoman kliseisiä
ALICE IN CHAINS(US) BEACH HOUSE(US) DIRTY PROJECTORS(US) FLORENCE +THE MACHINE(UK) GORILLAZ(UK) JACK JOHNSON(US) KASABIAN(UK) MOTÖRHEAD(UK) MUSE(UK) NEPHEW(DK) PAVEMENT(US) ROBYN(S) TECH N9NE(US) THEM CROOKED VULTURES(US/UK) AFENGINN (DK) BLACKIE AND THE RODEO KINGS (CAN) BOBAN I MARKO MARKOVIC ORKESTAR (SER) BROTHER ALI (US) C.V. JØRGENSEN (DK) CASIOKIDS (N) CÉU (BRA) CHOC QUIB TOWN (COL) CIRCLE (FIN) CONVERGE (US) DIZZY MIZZ LIZZY(DK) DULSORI (KOR) EFTERKLANG (DK) ELECTROJUICE (DK) FM BELFAST(ISL) GALLOWS (UK) HEALTH (US) JAPANDROIDS (CAN) KASPER SPEZ (DK) KILLSWITCH ENGAGE (US) THE KISSAWAY TRAIL(DK) BASSEKOU KOUYATE & NGONI BA(MALI) LINDSTRØM & CHRISTABELLE (N) MEXICAN INSTITUTE OF SOUND (MEX) JOHN OLAV NILSEN & GJENGEN (N) NOFX(US) ORCHESTRE POLY-RYTHMO DE COTONOU (BEN) PORCUPINE TREE(UK) THE RUMOUR SAID FIRE (DK) SCHLACHTHOFBRONX(DE) SERENA-MANEESH (N) SHANTEL & BUCOVINA CLUB ORKESTAR (DE) SÓLSTAFIR (ISL) THE TEMPER TRAP (AUS) VALIENT THORR (US) WILD BEASTS (UK) WOODEN SHJIPS (US) - AND MANY MORE... WWW.ROSKILDE-FESTIVAL.DK
Kirjassa on mukana myös Suomi-heavyn kovimmat albumit! Hae omasi kirjakaupoista tai marketeista! ISBN: 978-952-220-180-5, n. 3/10, 4-värinen Tilaa uutuuskirja nyt erikoishintaan 44 euroa osoitteesta: readme.fi www.readme.fi/nautic . Ilman postikuluja ! . eseen Painu osoitte o.fi ja voit www.infern en päivän voittaa kolm ! Open Airiin lipun Sauna . Jokainen albumi on osaltaan muokannut hevimetallistä sen brutaalin, romuluisen pedon, jona se esittäytyy nykyään. 101 Heavy Metal-albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään 101 kaikkien aikojen parasta ja ehdottomasti suurinta hevialbumia maailmassa! 101 Heavy Metal -albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään on kunnianosoitus niille levyille, jotka yhdistävät metallijoukot. 250 siv., ilm. Tämä musiikki At the Gatesista Judas Priestiin ja Slayeriin saa hevimetallin sydämen sykkimään verevänä. sa 17.5. asti Kisa voimas
Yksi ensimmäisistä todella raskaista bändeistä oli Exhorder, jonka on sanottu olevan Panteran sittemmin maailmanlaajuiseen suosioon saattaneen groove metal -genren isä. T ällä yhtyeellä on mitä soveliain nimi. Bändi alkoi muotoutua loppuvuodesta 1985, kun Vinnie LaBella (kitara), Andy Vil- MÄÄRÄÄJÄN Komennus lafarra (basso) ja David Main (kitara) lähtivät vanhasta bändistään Sabotagesta pannakseen pystyyn uuden, tyylillisesti hardcoreen kallellaan olevan ryhmän. Hyvä että pääsivät eroon bändinsä heikoista lenkeistä, muistelee solisti Kyle Thomas sähköpostitse. Nimi kuvastaa erinomaisesti sitä, millaiseksi bändi perustettiin: taidokkuudella esittäväksi ja nahat luista repivän raskaaksi. Vanha liitto TEKSTI Kimmo K. Koskinen I www.exhorder.com New Orleans on tunnettu bluegrassin, jazzin ja perinteisen amerikkalaismusiikin lisäksi kohtuullisen vireänä raskaan metallin seutuna. Viimeisimmästä sain kenkää koska lettini oli lyhyt, Jimmy puolestaan koska oli läski. Tyylinsä varsin nopeasti löytänyt Exhorder myllytti menemään Nailin makuuhuoneessa ja INfErNO 87. Heidän yhytettyään hommassaan jopa opetusta saaneen punkrumpalin Chris Nailin alkoi syntyä musiikkia, jota ei ollut juuri aiemmin kuultu: kiivaalla thrashtempolla kaahaavat osiot saivat kylkeensä hitaita kohtia ja todella raskasta moukarointia. Liityin keväällä 1986. Olin aiemmin ollut muutamassa bändissä Jimmy Bowerin (Down, Eyehategod) kanssa. Exhorder on yhdistelmä sanoista exhort (suostutella voimakkaasti) ja order (määrätä tai järjestys)
Palvelu toimii TeliaSoneran, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden ja DNA:n liittymissä. Kustantaja: Pop Media Oy Malminkatu 24 00100 Helsinki Fax. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Pop Median tilaajapalvelu on avoinna ma-pe 8-16. maksaa postimaksun Tilaajapalvelu 03 424 653 40 avoinna ma-pe 8-16. TILAUSHINNAT Inferno ilmestyy 10 kertaa vuodessa 12 kk kestotilaus 45,70 euroa 12 kk määräaikaistilaus 59,00 euroa Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. KESTOTILAUS Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. OSOITTEENMUUTOS Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla. inferno kesto pekka pikametallimies voittokuja 3 00100 helsinki Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain suomeen lähetettäviä tilauksia. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan asiakasnumero. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Voit tilata myös puhelimitse numerosta 03 424 653 40. Myös internetin kautta voi sekä tilata että irtisanoa lehtiä, www.inferno.fi. Viestin hinta on 0,95 euroa. infer 5,70 4 10 nume roa Tilaa o n Tilaa inferno tekstiviestillä! Lähetä tekstiviesti: inferno kesto nimesi osoitteesi numeroon 172 33. esim. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Pop Media Oy VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5012555 00003 Vastauslähetys. 09 4369 2409 Email: inferno@popmedia.fi www.inferno.fi Tilaa inferno! Kestotilaus, 10 numeroa 45,70 Määräaikaistilaus, 10 numeroa 59,00 Osoitteenmuutos (laita uusi osoite lahjatilauksen saajan kohtaan!) Nimi: ____________________________________________________________ Lähiosoite: ________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: _________________ Sähköposti: ________________________________________________________ Allekirjoitus (huoltajan, mikäli alle 18v): ___________________________________ Nimenselvennys ja päiväys: ____________________________________________ Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: Nimi: _____________________________________________________________ Lähiosoite: _________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: __________________ E-mail tilaukset osoitteeseen tilaajapalvelu@popmedia.fi tai sähköisellä lomakkeella osoitteesta www.inferno.fi
Tosin muut jänistivät ja vain minä otin tatuoinnin, Bell hymyilee. Se on mielenkiintoista. Olen seurannut hänen töitään vuosia, ja Leu on todella uskomaton taiteilija (myös Leun vaimo Titine on kuvataiteilija, toim. Sittemmin logo laajentui liekeillä, joita hakattiin Australiassa kaikkiaan kahdeksan tuntia kestäneen session aikana. Miksi ylipäätään hakata ihoonsa mitään. On totta, että horoskoopit näyttävät tietyistä ihmisistä tiettyjä puolia. Tatuoinnit ovat 2000-luvun taidetta ja ihoni on kangas. Mike Haney teki sen New Yorkissa ensimmäisen kerran vuonna 1994 ja tekikin hienoa työtä. Mikään ei ole pyhää. Mielestäni mustavalkoiset tatuoinnit ovat klassisen näköisiä, enkä ole suunnitellut enempää värillisiä kuvia, ainakaan toistaiseksi. Jo siihen aikaan monilla oli pääkallotatuointeja, joten päätin ottaa valokopion omasta kädestäni ja hakkauttaa sen. Bell on ehtinyt ottaa kuvia useissa paikoissa, mutta yhdeksi luottotekijäksi on osoittautunut useita muitakin rokkareita koristanut Corey Miller. Minulla pitää olla myös jonkinlainen suhde itse tatuoijaan ja rakastaa heidän töitään. Alta paljastuu hyvä kokoelma virstanpylväitä vuosien varrelta. Burton on aina suunnitellut tatuointejaan suhteellisen huolellisesti, mutta yksi poikkeus vahvistaa säännön. Burtonin rinnassa on suuri auringonkuva, joka on tehty itse asiassa kahteen kertaan suuren tuskan siivittämänä. Sitä kuvaa ei vain tehty alun perin kovin hyvin toisaalla, Burton kertoo. Suunnittelin sen itse erään ihmissuhteen päättymisen jälkeen. Nyt 20 vuotta myöhemmin olisi hauska laittaa nykyisen käteni kuva siihen oheen. Vuosi 1968 oli kiinalaisessa horoskoopissa kukon vuosi. En voisi koskaan vain kävellä puodin ovesta sisään ja ottaa vain jotain kuvaa. Bellin vastaus asiaan on yksinkertaisuudessaan se, että tatuoinnit ovat siistejä. Niskassa on tyylitelty kukko. Kymmenen vuotta siitä teetätin sen uudelleen, sillä halusin mustan sävyn olevan todella mustaa. Bellissä näkyy oman käden jälki kirjaimellisesti. Kukko Mieheksi Fear Factoryn keulamies ei arastele ottaa paitaa pois. Unelmatatuointini olisi saada suuri musta kukko selkään, siivet levällään. Siitä tulisi samalla sellainen puun näköinen juttu, helmikuussa 41 vuotta täyttänyt laulaja tuumii. Kaikki Burtonin tatuoinnit ovat mustavalkoisia, yhtä lukuun ottamatta. Olin 21-vuotiaana tarpeeksi vanha ottamaan tatuoinnin, ja halusin jotain, mikä olisi äärimmäisen henkilökohtaista. Olimme rundilla Obituaryn kanssa ja olimme jossain Pohjois-Carolinassa... Siihen tietenkin oheen vähän tulta ja savua. "Nahkani on päiväkirjani. Olimme niihin aikoihin äänittämässä Vancouverissa Obsolete-albumia (1998). Myös japanilainen demoni on Coreyn käsialaa ja hänen oma designinsa. Ja kliinisyys! Se on tärkeää." TEKSTI Heta Hyttinen 90 I INfErNO. Oma nahka KUVAT Lassi Kaaria fear factoryn Burton C. Bellin kaikkien aikojen ensimmäinen kuva. Ne ovat itselleni myös hyvin henkilökohtainen kokemus. Tuohon aikaanhan olin vielä ihan pikkupoika. En tiedä, uskonko varsinaisesti horoskooppeihin, mutta on niissä silti vinhaa totuutta. Rinnan kipu on ollut kaikkein pahin. Siksi kuvat pitääkin valita taiten, Burton muistuttaa ja ottaa esimerkiksi "Nothing´s sacret" -tekstinsä. En sinänsä kadu mitään tatuoinneistani, mutta yhtä tribaalia pitäisi vähän fiksailla Coreyn kanssa jossain välissä. Yhteistyö Coreyn kanssa alkoi jo vuonna 1993, jolloin Miller teki vasemman olkavarren kuvan ja idea lähti paisumaan siitä alaspäin. Minulla on Fear Factory -logo oikeassa jalassa, ja se on ihan puhdas kiertuetatuointi. huom.). Näistä vasemmassa olassa oleva kädenjälki oli Burton C. Bellin haaveena on vielä joskus päästä ottamaan tatuointi sveitsiläiseltä Filip Leulta
Dark Label kolmas kausi: Cradle Will Fall DVD julkaisussa 5.5. 12 95 / KPL 12 Muista myös jo julkaistut! 95 / KPL
. Collarbone erittäin nättii vuodesta 2000! WWW.UNIVERSALMUSIC.FI. love.com www.reckless ks klessloveroc ce.com/rec www.myspa si väännämme Kesäajan kunniak vuotta taaksepäin! kelloja rapiat 25 inki! Häpeilemättömän härski kasarimein .. Vaikka Kekkosen aikana ei kyllä. Nyt kaupoissa! LÄNNEN PAHA NOITA PALAA 28.4. www.holerock.net SOLISLUUT SOIKOON! e.org www.collarbon.com/collarboneband www.myspace Collarbonen jäätävän kova a kakkosalbumi PRETTY DIRTY Y Kaupoissa 28.4