Inferno 43/2007 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

/ www.inferno.fi HINTA 5,60 euroa suomi tuomiolla R E V E R E N D B I Z A R R E & SWA L LO W T H E S U N inf43_swallowthesun.indd 1 23.1.2007 12:35:48. VUODESTA 2001. #43 / HELMIKUU 2007 >> SWALLOW THE SUN > REVEREND BIZARRE > THERION > MACHINE MEN > ROTTING CHRIST RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI
inf43_swallowthesun.indd 2 23.1.2007 12:36:08
inf43_swallowthesun.indd 3 23.1.2007 12:51:08
inf43_swallowthesun.indd 4 23.1.2007 12:38:50
ODOTETTU DEBYYTTILEVY nyt kaupoissa! Produced by Karri Knuuttila Additional production and mixing by Anssi Kippo www.myspace.com/tacere www.tacere.net inf43_swallowthesun.indd 5 23.1.2007 12:38:59
Rouva Tapio (sotilasarvo ei tiedossa) pääsisi hienosäätämään viemäriörinän värejä ja vivahteita. Te hypitte suoraan tämänkin lehden toiminnan varpaille. Pitääkö usuttaa tuo meidän luti kimppuun. Nyyh vain käy. Täällä kun ei ole nuorisolla treenikämppiä, joissa mekkaloida. Vakavasti, kanavapomot, kun te kumminkin toteutatte edellä mainitun: ohjatkaa ohjelmaidearojaltit Tampereelle. Lutilla riittää virtaa. 6] INF / helmikuu 2007 inf43_swallowthesun.indd 6 23.1.2007 12:39:02. Se olisi viihdettä se, oikeaa truuteeveetä. Olisihan se metkaa, kun luutnantti Nikula (ei pidä sotkea saman sotilasarvon omaavaan raavaaseen julkaisujohtajaamme) joutuisi mollaamaan itseään karvaisempia sällejä, jotka eivät pienestä pillittelisi vaan liipaisisivat lutia pystyssä sojottavaan nokkaan. Nyt kun viisut on voitettu hirviöhevillä, pääministeri osaa sommitella sormistaan kennelmerkin, tv-chat, tuo alun perinkin perkeleestä siinnyt formaatti, on puettu rautakuoriin ja ex-hevilaulajatar säihkyy matkapuhelinmainoksessa, niin missä hiivatissa viipyy Heavy Metal Idols. Omat Hitler-tason natsat eivät taida riittää. Matti Riekki päätoimittaja PS. Entäpä dollaripuoli. Mitäs se semmoinen meininki on, häh. Tai se lopetetaan. Herra Kallonen (sotilasarvo ei tiedossa) pistettäisiin pyörittelemään silmiään hutikassa ja ilman pienimpiäkään edellytyksiä kimakoidun falsetin tahtiin. No, markkinatalouden pillin mukaan toimiva televisiomaailma osaisi varmasti arvostaa sitä, että koko hemmetin ohjelmakokonaisuus voitaisiin toteuttaa yhdessä ja samassa kaupungissa, alusta loppuun. Siis Oulussa. PÄÄNAVAUS truuteevee Uusi vuoden vaihtumisen merkki tässä merkillisessä ajassa: iltapäivälehdet kirkuvat, kun pitkätukkainen karvaturpa pistää teinin märisemään. Ei tarvitsisi viritellä kulisseja ympäri Härmää. Jumalauta, te ihmishylkiöt jotka ujutatte niitä julkaisemattomia metallilevyjä nettiin, sen homman on parempi loppua
10-16) 09 737 009 tilaajapalvelu@popmedia.fi Myynti ja markkinointi Myyntijohtaja Mikko Mali GSM: 050 560 1750 Myyntipäällikkö Oskari Anttonen GSM: 040 563 0642 Myyntipäällikkö Peter Lindroos GSM: 040 560 6476 Myyntipäällikkö Erik Kangas GSM: 045 635 6644 Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa GSM: 050 511 4525 Julkaisujohtaja Mika Nikula GSM: 040 523 3110 Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen GSM: 040 512 2398 VALHEIDEN KIRJA UUSI ALBUMI KAUPOISSA Ilmoitusmateriaali / Advertisements aineisto@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi #43 avustajat Eskelinen Petri, Hakkarainen Mikko, Heininen Pete, Juutilainen Joni, Kaartinen Niko, Kask Evelin, Katila Jarmo, Klemi Antti, Koski Panu, Koskinen Kari, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Orell Lassi, Peltola Toni, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Saari Mikko, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Virtanen Aadolf, Vuoti Sauli, Ylitalo Lauri Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Silk ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 7. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. 28.2.2007 inf43_swallowthesun.indd 8 23.1.2007 12:39:12. Päätoimittaja MATTI RIEKKI Ulkoasu TERO SALONEN Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24 00100 Helsinki Puhelin: 09 4369 2407 Telefax: 09 4369 2409 Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO Aurinkokuja 9 33420 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Inferno-lehden kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista
ainoastaan sivusilmällä, kun vaimoke sitä seuraa nappuloiden kanssa. 2. Olisihan se mahtava ajatus, ja jos arvosteltaisiin vielä erikseen teatraalisuus, niin johan olisi kaikenlaista shokeeraajaa idoliksi hamuamassa. Ensi vuonna tuskin seuraan edes alkukarsintoja, nyt jo nyppii se pissiksien määrä. 10 Swallow The Sun 16 Tulossa: Stone-dvd 17 Professori Aadolf INDEX 18 Studiossa: Amorphis 19 Kuukauden elävä: Napalm Death LORD HEIKKINEN Soulgrind 1. Toisaalta, tällä tuotantokaudella nekin alkavat ajoittain olla liian laskelmoituja. Seuraava luonnollinen askel on sitten se Slayer. Noi alkusekoilut ovat toistaiseksi olleet ihan helmiä. Joskus tulee katsottua, mutta pelkästään ne alkupään häkellyttävimmät palat. Kaikessa huvittavuudessaankin täysin turhaa ajantuhlausta. 20 Tulossa: Within Temptation 06 // EDITORIAL 08 // 22 HCC:FROST Tuplen Makaronimösö CELTIC Tarotin 14 // AJANKOHTA 24 Pölkyllä: Kimmo Kuusniemi 22 // SOITTIMENI: BURTON C. Sykleissähän hevibuumit menevät, hevi kun tulee aina olemaan kuuntelussa Suomessa. Onhan se varma, että jonakin päivänä näemme Heavy Metal Idols -kilpailun. Myötähäpeä ja tyynynheittely tai pureminen rulettaa. Toisaalta, äärimmäinen markkinahumu tuo mukaan metalliporukkaa, joka sitten oikeasti ihastuu meteliin ja alkaa kaivaa tietoa tuntemattomammista yhtyeistä. Rehellinen vastaus: tuleeko seurattua Idolsia televisiosta. Itse asiassa olen joskus miettinytkin, koska moinen formaatti pamahtaa ruutuun. BELL 26 Rundilla: Reverend Bizarre 24 // PÖLKKY: KORAK Nicole 32 26 // HCC 34 Therion 28 // VANHA LIITTO: VENOM 38 Manzana 32 // TAISTELUPARIT:Machine Men LIVEMIKSAAJAT 40 34 // TAROT 44 Deathbound 40 // RUNDILLA: PC JA AMORAL 46 Mors Principium Est 44 // NINE 50 Battlelore 46 // APRIL 52 48 // RAUTIAINENSolitude Aeturnus 54 50 // DEATHSTARS Rotting Christ 52 // HORRICANE 58 Tristania 54 // KALMAH 60 Havoc Unit 56 // ANATHEMA pääosassa Moonsorrow 63 Levyt: 59 // SAUNA OPEN AIR 86 Demot: pääosassa Endomorphism 62 // TUSKA-OHJELMA keltanokille, osa II 90 Louhimisopas 63 // ARVIOT: 96 Vanha liitto: Asia PÄÄOSISSA NIGHTWISH-DVD 84 // DEMOT helmikuu 2007 / INF [9 inf43_swallowthesun.indd 9 23.1.2007 12:39:14 index. Missään ei saa olla rauhassa, kun viimeiset kymmenen vuotta heavya vihanneet ovat niin hevareita, että. Alkusekoilut kyllä. Mä en oikein pidä ajatuksesta. Millaisia mietteitä herättää moinen ajatus. Se vasta viihdettä olisi, kun esiintyjä alkaisi juoda kesken biisin corpsenaamio päällä verta, viillellä itseänsä, puhaltaa tulta ja huutaa sisälmyksensä pihalle. MIKKO VIRTANEN Grendel 1. Nikulakin tuntuu olevan jo joka ohjelmassa ja lööpissä, liika on liikaa. Ja tietysti kaikille olisi ilmaiset alkoholijuomat tarjolla ennen esiintymistä. Pelottava ajatus. Nytkin jo lordikolat, naitwissikortit sekä agnesaurinkolasit alkavat ahdistaa urakalla. Ja kas, kun buumi on ohi, niin uusi metallisukupolvi on syntynyt. Hyvä ukkohan se kyllä on. 2. 2. Ja sen veto uskonnosta nosti miehen pointsit huippuunsa. Heavy Metal Idols. Kyllä Idolsia tulee katsottua. Näin on jo käymässä. Kun alkukarsinnat ovat ohi, niin TAPIO LAITILA Mortyfear 1. Välillä kyllä tulee mieleen, että onko tämä nyt taas järkätty juttu vai onko ihmisiltä hävinnyt täysin todellisuudentaju, kun noita kamalimpia otoksia seuraa. 2. Katoaa pian viehätys niistäkin. "Oikeaoppiset" 1012-vuotiaat hevarit eivät enää kuuntele kolaheviä, vaan ovat jo kaivaneet Bodom-vaihteen päälle. Sitten kun ikää tulee, haetaan syvyyttä musiikkiin ja koko metallisfäärien maailma aukeaa, mustasta valkoiseen. Kyllähän sitä tulisi varmasti seurattua, mutta yhtäkään siihen osallistuvaa henkilöä ei varmaan voisi ottaa kovin tosissaan. MTV3 Näemmekö heidät tuomitsemassa Heavy Metal Idolseja jonain päivänä? inferno utelee 1. Mielestäni on hyvää viihdettä katsoa lahjattomien ihmisten sekoilua ja lahjakkaiden ihmisten hienoja suorituksia
10 ] INF / helmikuu `07 inf43_swallowthesun.indd 10 23.1.2007 12:39:17
Näin ollen on luontevaa tavata laulaja Mikko Kotamäki ja kitaristi Juha Raivio juuri täällä, etenkin kun molemmat asuvatkin kivenheiton päässä. Korvissa pauhaa Swallow The Sun, kappaleen nimi on sattuvasti Too Cold For Tears. Matkustan Jyväskylään siis perjantaina, joka sattuu olemaan vuoden ensimmäinen pakkaspäivä. Vaikka Swallow The Sun on lähtökohdiltaan epätodennäköinen menestyjä,, sen kolmas levy on maassamme suuri tapaus.. Tästä vaikutelmasta huolimatta bändin uusi Hope-levy kutsuu kuulijaa sisätiloihin, kansikuvasta lähtien. SWALLOW THE SUN kasvaa TEKSTI: Vilho Rajala / www.swallowthesun.net / KUVAT: Jarmo Katila kuusikko Ja tuossa vieressä on piskuinen Lutakko, kaupungin rockelämän vireä päämaja, joka piti purkaa maan tasalle, Paviljongille parkkipaikaksi. Bändin ensimmäinen ja ainoa demo Out Of This Gloomy Light sekä sitä seuranneet pitkäsoitot The Morning Never Came (2003) ja Ghosts Of Loss (2005) äänitettiinkin tässä rakennuksessa. Toisin kävi, onneksi. Raskassoutuinen musiikki tuntuu istuvan pimeään pakkassäähän kuin tarkoitettuna. Maailmassa on vielä toivoa. Sisälle siis. Miinusta on vain muutama aste, mutta lauhan vetiseen talveen tottunut kansa on kylmissään. Kotamäki on kaiken lisäksi talossa töissä. Suomen musiikkimaailmassa voi nykyään tapahtua mitä vain.. Edessä kohoaa Paviljonki, suurin toivein ja setelein muutama vuosi sitten rakennettu messukeskus. helmikuu 2007 / INF [ 11 inf43_swallowthesun.indd 11 23.1.2007 12:39:50. Keski-Suomen keskuskaupunki näyttää kolkolta ja pimeältä. Biisitkin on listattu huoneiksi. Musta, jäinen asfaltti imee itseensä katulyhtyjen valon ja kylmä viima tuivertaa väkivalloin puseroon. Nyt bändi haluaa tosissaan viedä epätoivoaan ulkomaille. orstai on toivoa täynnä. Lutakko on Swallow The Sunin tukikohta
helmikuu 2007 / INF [ 13 inf43_swallowthesun.indd 13 23.1.2007 12:39:56
Vaikka luulisi, että sinne voisi suurin piirtein ottaa makuupussin mukaan, että voi nukkua välillä pari biisiä, Raivio sanoo. Parhaiten keitos toimii klubiolosuhteissa, joten sikäli tuntemattoman vierustoverini tokaisu kesäisellä festarikeikalla oli varsin ymmärrettävä. Eli kuten sanonta kuuluu, kaikki julkisuus on hyvästä. Eikö koskaan iske angsti. Ainoa mikä vituttaa on tupakansavu ja se, että korviin sattuu se huuto. Äkkiseltään ajateltuna juuri tämä voisi olla valtaosan vaikutelma bändin keikoista, mutta kun ei ole. Jos on Swallow The Sun tunnettu keikoistaan, se on erityisen tunnettu kaikesta siitä muusta. Raivio kertoo erään sattumuksen levykaupasta, jossa hän on töissä. Itse olen kyllä ollut tässä reilun kuukauden päivät kohtalaisen raittiina, mikä ei tarkoita sitä ettenkö olisi juonut kaljaa, mutta en ole vetänyt semmoista perinteistä keikkareissukuntoa. Se on jotenkin outoa, että miten se toimii, sen tuntee siellä itsekin. Sen jälkeen kun ihmiset on nähneet meidät livenä, ne ymmärtää paljon paremmin tämän koko jutun. Se on helvetin vaikea sanoa itse, koska en mä ole nähnyt ikinä meitä keikalla, Kotamäki jatkaa. Vahva, hypnoottinen ja koko kehon lävistävä tunnelma. Haastattelupäivänä varmistui bändin esiintyminen ensi kesän Wackenissa. KOHELLUKSEN KESKELLÄ Muinoin Provinssirockissa muuan kaveri sattui viereeni Swallow The Sunin keikkaa katselemaan, ja hetkisen fiilisteltyään hän totesi ääneen, että "aika laiskaa". kin ulkomaankuviot näyttävät nyt lupaavilta, myös keikkarintamalla. Olkoonkin, että Raivio tasapainottaa tilannetta täysin selväpäisenä. Meillä on vähän semmoinen erikoisporukka, Kotamäki myhäilee. Jotakin sen suuntaista Swallow The Sun saa lavalla aikaan. Pitää tässä vähän latailla akkuja kevättä varten, Kotamäki nauraa. Päinvastoin, niin epätodennäköistä kuin se musiikkityyliä ajatellen onkin, juuri kovan livebändin maine on vähintään puolet Swallow The Sunin suosiosta. Ja sitten silloin tällöin nämä kuset lattialla -hommat. Semmosta palautetta tulee paljon, että siitä jää jotenkin hypnoottinen fiilis. Sitä on sen verran ulapalla itsekin, ettei se tunnu missään. Joskus se vituttaa ihan suoraan sanottuna, mutta toisaalta, mainostahan sekin on, heh. Kotamäkikin ihmettelee, kuinka Raivio kestää viittä ympärihumalaista miestä ja jaksaa vielä hymyillä samassa seurassa. Mutta paljon naurua kyllä seuraa, Raivio sanoo. Jo lähtökohtaisesti koko bändi on ihan helvetin sekaisin, ja sitten siihen vielä viinat päälle, niin eihän siitä hyvää seuraa. Tai no, kaikki julkisuus on julkisuutta. Entä miltä se tuntuu raittiista miehestä, että aina kun bändi mainitaan metallimediassa, mainitaan myös se, että viinaa kuluu. Kyllähän se tiedetään, että varsin suuri osa suomalaisista hevibändeistä heiluu alkoholisoitumisen partaalla, mutta tämän bändin kohdalla se on jotenkin korostuneempaa. Mutta nauraa saa hyvin paljon, ehkä se on sen väärti, Raivio miettii. Olen todistanut sellaisen tapauksen, että sinne tulee nuoria sällejä, jotka kysyy multa, että tiedänkö sellaisen bändin kuin Swallow The Sun, että vittu ne on kovia juomaan viinaa! Silloin tietysti varsinkin biisintekijänä vähän hiillostuttaa, että tempasenko riveliin saman tien, ja ketä tempasen, Raivio sanoo ja vilkaisee vastapuolella virnuilevaa bändikaveriaan. [FIN] helmikuu 2007 / INF [ 15 inf43_swallowthesun.indd 15 23.1.2007 12:39:59
Just ku oli päässyt unen päästä kiinni, niin soi puhelin ja paikallinen promoottori kysyy, että "onko Stonella?". TEKSTI: MATTI RIEKKI 1980-LUVUN puolivälistä seuraavan vuosikymmenen alkuun elänyt, neljä albumia julkaissut Stone on kiistatta vaikuttavimpia Suomessa toimineita metallibändejä. TULOSSA kivenkova laatta "Kulttuuriteko" on sana,, jota tupataan tätä nykyä mitä kummallisimpiin yhteyksiin.. Bändin uralta on kertynyt sekä tv:tä varten kuvattua että epävirallisempaa materiaalia, joka on kiertänyt ympäri ämpäri metallidiggareita milloin missäkin mallissa, useimmiten suttuisina vhs-kopioina, kuinkas muuten. Janne kertoo, kuinka odottelun sisuunnuttamat härmäläiset varsilenkkareissaan ja pillifarkuissaan onnistuivat murtautumaan "vääntämällä" paikalla olleeseen, lukittuun kaljantäyteiseen jääkaappiin. Toinen dvd:lle sisältyvä hauska tarina on, kun Stonen jampat tapasivat tv-kameroiden edessä ...And Justice For All -kiertueella Suomessa pistäytyneen Metallican Lars Ulrichin. Tallinnaan mennessä oltiin just niitä vitun kusipäisiä suomituristeja, joita kaikki eestiläiset vihaa. Mä olen itse nähnyt siitä vaan kaks biisiä, ja sitten kun miettii sitä lavallemenotilannetta, niin olihan siinä aika tuomiopäivän meininki. Tai, jos ollaan tarkkoja, mörköjä ei miesten mielestä ole olemassakaan. Paketti tulee sisältämään kolmen keikan, musiikkivideoiden, vanhojen haastattelujen sekä asiallisen lisämateriaalin lisäksi myös uuden, mennyttä ja tätä aikaa puntaroivan haastattelun. "Mystiikan verho" saa miekkosten puolesta aueta ihan vapaasti. Ja meno oli jatkunut aamuun asti. Ja jos nyt vähän meni sinne päin, niin... OSATTIIN SITÄ ENNENKIN Pakko kai siellä levyllä on jotain nolostuttavaakin olla. Vaan kyllähän suomalainen spiidimies moiset hommat hoitaa. Tai sen piti olla. Meillähän ei varsinaisesti ollut mitään asiaa sinne takahuoneeseen. Onneksi keikka oli vasta myöhään illalla. Paljon oli kello. Ikinä. Virallinen julkaisupäivä kulttuuriteolle on 21.2. Ja taas kännissä. (On siellä levyllä asiaakin, takaamme.) [FIN] 16 ] INF / helmikuu 2007 inf43_ajankohta.indd 16 23.1.2007 12:43:29. Ei se mitään, jos se on hirveen näköistä ja kuuloista, niin se on vaan osa sitä historiaa, Janne sanoo ja heittäytyy ahnaasti kosteiden muistojen valtaan. Pelattiin räpylät jalassa fudista torven säestyksellä. Kyllähän niissä ajoissa ei ole mitään mystiikkaa, Janne nauraa. On sitä osattu, teinit, ennenkin. Vaikka itse sanommekin. Roopen muistikuvien mukaan noin 90 000 ihmisen eteen mentiin siis jo iltapäivällä, suurin piirtein kaatokännissä. Kaksikko vakuuttaa, ettei mokomia hetkiä ole tullut vastaan, joskin Eestin valtavan Rock Summer -festarin keikka vuodelta 1989 kutkuttaa hieman... Mutta ku tuli tommonen tsäänssi, että joku halus meidät sinne viedä, niin mikäs siinä, Roope muistelee. Stone-yhtyeen kuvallisen materiaalin niputtava dvd on kuitenkin tätä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Janne ja Roope ehtivät luodata varsinaisen haastattelun ohessa myös tunnelmiaan yleisesti arkistojen kaivelusta ja menneisyyden mörköjen saattamisesta kaikkien silmien alle. Sitten se sanoi, että meitä odottaa auto, keikkaan on 45 minuuttia aikaa. Nyt sille suttuisuudelle tulee loppu, kun Stonen levyyhtiö Megamania julkaisee yhdessä Infernon kanssa Get Stoned, Stay Stoned -kuvalevyn, jonka voi hankkia ensi kerran helmikuun FME-messuilla Helsingissä. Ostettiin kumiräpylöitä, trumpetti, fudis ja karhupumppu. Roope selventää tilannetta, jossa suomipojat olivat saapuneet naapuriin perinteiseen malliin, korkit siis olivat narahdelleet huolella. En mä muista mitä siellä takahuoneessa tapahtui, mutta ainakin sillä telkkarissa näkyneellä pätkällä meikäläisen englannin kielen taito loisti, hah hah. Valitettavasti jutustelu jätti hieman hämäräksi, millainen. Karhupumpulle keksittiin puolestaan rooli herrain Tallinnan-ratikkakierroksella. Joillekin se on se kovin. Mä kysyin, että paljon kello on, ja se vastas, että "niin on!". Materiaalia olisi riittänyt vaikka dvd-sarjan tarpeiksi, mutta ehkäpä levylle päätynyt varttikin valaisee jotain siitä, kuinka ei- itsestään selvää metallimusisointi tässä maassa parikymmentä vuotta sitten oli. Kuunnelkaapa vaikka Stam1naa. Allekirjoittanut toimitti mainitun Stonen basisti-laulajan Janne Joutsenniemen ja kitaristin Roope Latvalan kanssa tammikuun puolivälissä Tampereen Deerhouse-studiolla
lausuman merkityksen. Eikä liikennevalistuksestakaan taida isompaa iloa olla, jos veturin alle vaan intohimoisesti halutaan. Martin tajunnanvirran perässä on välillä hankala pysyä, sen sortin pyörteet siellä nimittäin käyvät. Tästä siis on kyse, ilmamäärän ja erilaisten huulien hallinnasta, ei ylimääräisestä äänihuuliparista. VEE NIIN KUIN VOITTO! Tiedä vastaus seuraavaan huippuhelppoon kysymykseen ja voit voittaa omaksesi Veetyylin paketin, joka sisältää uuden Viikatealbumin, -sinkun ja paidan. Juhlitaan mitä juhlitaan, kunhan juhlitaan! Mukavaa pitkään jatkunutta alkutalvea sinulle ja kerro onnittelut kaikennimisille tuttavillesi! Tervehdys!! Onko ihmisillä kaksi äänihuuliparia. Että ei muuta kuin katse penkkaan päin. Ei tähän ymmärrystä löydy sen enempää täälläkään päässä, turha kuormittaa järjestelmää. Alkuperäisesitys on nimeltään... ,,/ - Menerica Vaikka muulta vaikuttaisikin, niin kyllä kaikilla on vain yksi pari eli kaksi yksittäistä äänihuulta. Pään sisällä lähes kaikki vaikuttaa siihen, minkälaisena ääni ulostautuu kuulijalle, eivät ainoastaan äänihuulet. elimistöstä saatavan maidon määrää/tilavaraavuutta. Toisilla tehdään demoniheviörinä ja toisilla puhutaan normaalisti. Kysehän ei ole kuitenkaan minkäänlaisesta saavutuksesta, kuten ei oikeastaan yleisesti paljon juhlitussa syntymässäkään (vaikkakin se on biologiaa tuntien osoitus siitä, että olet joskus ollut ainakin porukan vikkelin), vaan asetuksesta, jonka mukaan jokaisella tulee olla nimi ja sosiaaliturvatunnus, eli itsestäänselvyydestä. Voisinkin haastaa lukijat: Olen omakohtaisesti valmis lyömään vetoa, etten tule koskaan jäämään junan alle, ja tähän uskomattomaan suoritukseen käytän ainoastaan kuulo- ja näköaistiani. Tarkoitetaanko sillä sitten kahvikuppiin jätettävää ylimääräistä tilaa maidolle vaiko jonkun lypsävän elikon, naisen tms. Syssymmällä julkaistavalla Marraskuun lauluja -saagan kakkososalla tulee olemaan mukana cover-versio Amorphis-yhtyeen kappaleesta. - Ripe Näistähän saa lukea päivittäin, ja kyllähän ne ovatkin käsittämättömiä, jopa raivostuttavia. Ymmärtäisin, että suojapuomit helmikuu 2007 / INF [ 17 inf43_ajankohta.indd 17 23.1.2007 12:43:32. Ensimmäisessä päätelmässä en keksi varsinaisesti mitään yhteyttä jatkojen kanssa, mutta tuosta maidontuottonäkökulmasta tarkastellen kyse voisi olla tietynlaisesta riittoisuusaiheisesta metaforasta peräänkuuluttaen toiveikkuutta siitä, ettei jatkajan tarvitsisi lähteä lainaamaan mitään puuttuvaa esim. naapureilta kesken jatkojen. -Lisbet Hyvä kysymys. Levyt vallan nimmareilla! Muista ilmineerata, haluatko peruspaidan vai girlien sekä paitakokosi. eivät pidättele juurikaan, menestyksekkäimmät kun kiertävät puomien välistäkin eteen, varoitusvalot vielä vähemmän. Yleensä tasoristeyksessä juna voi tulla vain kahdesta (2) suunnasta, kun sitä ollaan ylittämässä, joten asiahan ei voi olla yllätys kenellekään, jota kiinnostaa, onko juna mahdollisesti tulossa. Samalla herää toinenkin: miksi sitä pitää viettää ja jopa saada lahjoja, kuten Suomessa on tapana. Eli voitko selventää ko. Jännitys vaikuttaa myös; naisilla äänihuulet ovat kireämmällä kuin miehillä (ehkä Teemu Brunilallakin?), ja tämän olet varmaan huomannutkin, oli kyseessä sitten laulu- tai puheääni. Kysy Professori Aadolfilta ihan mitä vain ihan mistä vain maan ja helvetin väliltä.. Aivotoiminnallista jatkoa sinne radan varteen! Päivää Aatu, osaatko sanoa miksi nimipäivän johdosta onnitellaan. Mikä mättää ja missä. Hän vastaa lehtemme sivuilla,, rakkaudella. Martti Servo sanoo Avatkaa Ovi -liven viimeisinä sanoina "Hyvät jatkot.. Äännähtelyjämme taas tuottaa yli 100 lihasta, ja päidemme vaihteleva onttous toimii kaikukoppana äänimassalle. Johan tuon eräs kotimaisen äijämetallibändin vokalistikin aikanaan totesi, että kun satakunta litraa ilmaa pakotetaan pillin läpi, niin johan se väkisinkin alkaa pärisemään. Kuinka saan naapurin isännän kiinnostumaan. Ja maitovarat!" Olen yrittänyt vuosikausia selvittää päässäni mitä näillä maitovaroilla on tekemistä hyvien jatkojen kanssa, mutta vastaus ei ole vieläkään kristallisoitunut päähäni. Joops, eipä muuta. a) In The Beginning b) Beginning Of The End c) At The Beginning VASTAA KILPAILUIHIN OSOITTEESEEN: kilpailut.inferno@popmedia.fi HUOM! MUISTA ILMOITTAA NIMESI, OSOITTEESI JA IKÄSI! Dear Professor, miten estäisit toistuvat tasoristeysonnettomuudet. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen prof..aadolf@popmedia..fi. professori aadolf Onko Venom Paras. Toiveikkain ratkaisu voisi olla tuplaraiteet tasoristeyksien kohdalle, joista junankuljettaja voisi valita sopivamman väistääkseen alle pyrkivää ajoneuvoa. - Mikko Nyt menee vähän yli hilseen täälläkin päässä. Voiko Pulkkamäessä tulla raskaaksi. Mitä kaikkea snorkkelilla voi tehdä
Hienot fiilikset. Miehen mukaan Amorphis tekikin viime vuonna enemmän festarikeikkoja Suomen rajojen ulkopuolella kuin muutamana edellisenä yhteensä. Jo se, että on valittu ehdolle moneen eri kategoriaan, on meille parasta palautetta, Holopainen sanoo. Sampoa on taottava,, kun rauta hohkaa,, ja niinpä bändi on studiossa taas,, uusi täyspitkä mielessään.. Esa Holopainen sanoo, että bändin sisällä odotellaan, josko konttiin kapsahtaisi vallan jalometallia. Levy tulee noudattamaan temaattista linjaa, ja sanat tulevat näyttelemään jälleen merkittävää roolia. Pääasia, että tekee oman duuninsa aina hyvin ja uskoo siihen. Ollaan erittäin vahvasti kalevalaisella pohjalla. Musiikkibisnes on kuitenkin kylmää, ja Merimaan sanoin: "Olet niin hyvä kuin sun viimeisin levy." Seuraava levyhän voi taas olla jengin mielestä ihan paska... Toiseen hengenvetoon mies kuitenkin ampuu innostuksensa alas: Oikeastaan ihan sama. Ja jos puhallatte, niin puhallatte kohti Väinämöisen nivusia. Haastattelua tehtäessä ollaan tilanteessa, jossa Jan Rechbergerin rummut ovat purkissa, kannuraitojen editointi käynnissä ja komppikielisoittimet matkalla raidoille. Tästä sitten tuonnempana lisää jahka laulusovitukset ja tekstit on saatu hiottua lopulliseen muottiin. no, kattellaan. Siitä syystä päätettiin aloittaa sävellysprojekti jo viime vuoden aikana, ettei homma lipsu muniinpuhaltelun puolelle. Melko alussa siis, mutta kitaristi Holopaisella löytyy jo näkemystä tulevan levyn laadusta. Myös ulkomailta on kantautunut Holopaisen korviin oivaa palautetta. Far From The Sunin jälkeen ei ollut kuin yksi tie, eli ylöspäin. Kitaristi Esa Holopainen raottaa esirippua tulevaan julkaisuun. Oli miten oli, Eclipse on saanut kotimaassa osakseen melko lailla varauksetonta hehkutusta, mistä kertoo esimerkiksi useampi ehdokkuus helmikuisen Finnish Metal Expon sisällä toista kertaa järjestettävässä Finnish Metal Awards -mittelössä. Parempi niin. YKSI TIE, YLÖSPÄIN Kuten todettua, Eclipse sai Nuclear Blastin avituksella hienon lähtökiidon, eikä levyn reissu tyssännyt alelaariin. Monessa tuvassa pärähtää helpotuksen huokaus, kun Holopainen paljastaa näilläkin pitkoksilla pysyteltävän. Linja kuulemma pitää. Me ollaan tehty tätä hommaa pitkäjänteisesti ja aika itsepäisesti, joten suuren yleisön arvostus tuntuu todella lämpimältä. Holopainen lupailee albumin julkaisua tulevalle syksylle, joten ikuisuuksia ei uusia tuutulauluja jouduta vartoilemaan. Eclipse pohjasi pitkästä aikaa suoraan kalevalaisiin kansantaruihin luotaamalla, joskin Paavo Haavikon tekstiin pohjaten, äärisynkkää Kullervon tarinaa. Inferno seuraa asioiden kehittymistä ja raportoi... Pasin lähtö ja Joutsenen mukaantulo muuttivat radikaalisti työmotivaation ja -moraalin. Holopainen huokaa. Folkkielementtejä on mukana, kuten myös perushevijöötiä. mistäs näistä tietää. Suuri kiinnostus kohdistuu tietysti myös valmisteilla olevan levyn teemallisiin ratkaisuihin. Jossain vaiheessa sitä vaan piti kaikkia asioita itsestään selvänä, mikä oli idioottimaista. Melkein koko orkesteri on osallistunut aktiivisesti biisinkirjoitusprojektiin, joten materiaalia alkoi syntyä hyvinkin lyhyellä ajalla. Amorphis on ehdolla vuoden bändiksi, Holopainen kitaristiksi, Tomi Joutsen laulajaksi ja Eclipse puolestaan vuoden kovimmaksi kiekoksi sekä musiikillisten että ulkoasullisten avujensa mitalla. Sapluuna on siis täsmälleen sama kuin viimevuotisen Eclipse-"paluulevyn" suhteen. Ollaankin ihmetelty, miten on mahdollista, että meillä oli niin saatanan väsynyt meininki muutama vuosi sitten... Nuclear Blast teki ja tekee edelleen hienoa duunia albumin markkinoinnissa, ja ainakin itselle tuli sellainen fiilis, että saatiin takaisin se meininki ja vaihde, jolla on ennenkin paiskittu hommia. TEKSTI: MATTI RIEKKI SONIC PUMP äänittämönä, Marco Hietala laulujen tuottajana ja Mikko Karmila Finnvoxin kaikennähneen mikseripöydän ääressä näillä eväin synnytetään parasta aikaa uutta tulokasta Amorphis-levyperheeseen. [FIN] 18 ] INF / helmikuu 2007 inf43_ajankohta.indd 18 23.1.2007 12:43:35. Materiaali noudattaa ainakin tässä vaiheessa Eclipsen linjaa, eli tunnelmallista, rankkaa ja synkkää on tulossa... STUDIOSSA vala kalevalalle Amorphisin Eclipse juhli Infernon toimituksen vuoden 2006 raskaimmat -listalla,, eikä levyllä ole muutenkaan mennyt kehnosti.. Siellä riittää kipinää. Laulujen kontrasti on hyvin pitkälle samanhenkinen, ja elementtejä löytyy yllätys, yllätys myös etnopuolelta
Paikalle vaivautunut vanhempi polvi taas sai kuullakseen niitä legendaarisia kappaleita, joskin hieman hengettömästi läpipuskettuina. Valtavia luukasoja, joita käydään pällistelemässä noin niin kuin kuriositeettimielessä, vanhoja muistoja verestämässä. Bändin grindcoressa vain on soundeja myöten niin tukeva annos erästä toista kotikaupunkinsa orkesteria, ettei mielenkiinto tahtonut pysyä yllä aivan keikan loppuun asti. Sikäli kun niitä löytyisi, veikkaisin että hommahan lähtisi vallan käsistä. kuukauden elävä NAPALM DEATH / Deathbound / The Scourger Tavastia / Helsinki / 16.01.2007 DELEGAATIOMME saapui paikalle The Scourgerin vedellessä viimeisiä rallejaan. Bändi vaikutti olevan varsin tiukassa vireessä, soitto kulki eikä moitteen sijaa löytynyt juuri muualta kuin biisimateriaalinsa lievästä kasvottomuudesta. Onko Napalm Death enää relevantti tässä ajassa. Toivottavasti yksi aikamme merkittävimmistä metelöitsijöistä ei koskaan lankea samanlaiseksi lähes hengettömäksi reliikiksi, joita suuri osa 1980-luvun legendoista tuntuu nykyään olevan. [FIN] TEKSTI JA KUVAT: PETRI ESKELINEN helmikuu 2007 / INF [ 19 inf43_ajankohta.indd 19 23.1.2007 12:43:36. Rutiininomainen oli myös keikkasetti, joka käsitti materiaalia niin ensimmäisen levyn pakollisista hiteistä (Scum, Life) aina Suffer The Childrenin ja vaikkapa Breed To Breathen kautta uusimpien levyjen ralleihin. Deathboundia vaivasi sama ongelma. Nappiksen esiintyminen ei juuri jättänyt moitteen sijaa, papat painelivat täysillä ja yleisö kiitti pitintapaisella ja tukanheilutuksella aina oikeissa kohdissa. Toisaalta, on mieltä lämmittävää nähdä juuri 18 vuoden rajapyykin ylittäneitä poistuvan Tavastialta hymy korvissa ja uusi Napalm Death -paita päällä. Illan pääesiintyjä, tuo grindcoren kummisetä, osoitti olevansa edelleen varsin vakuuttavassa fyysisessä kunnossa, vaikka bändin 20-vuotisjuhlatkin ovat hyvän matkaa takanapäin. Lähes täysi Tavastia saattaisi viitata siihen suuntaan, mutta olisi helppo kuvitella osan yleisöstä olleen paikalla puhtaista nostalgiasyistä. Vaikka äijillä tuntuu edelleen olevan virtaa vaikka muille jakaa, hienoinen rutiininomaisuus bändin menosta kuitenkin kuvastui. Liekö vika ollut miksaajassa vaiko skribentin korvissa, mutta toisinaan pahastikin puuroutuneet luutut tekivät uusista kappaleista vieläkin enemmän hepreaa muistuttavaa pörinää, johon oli pakko vain todeta, että "nopeesti ne soittaa vieläkin." Mistä pääsemmekin seikkaan, joka vaivasi toimittajanne mieltä koko keikan ajan. Tilannetta ei ainakaan helpottanut illan varsin kaoottinen soundi. Sääli että uusi materiaalinsa on allekirjoittaneelle suurimmalta osin uppo-outoa. Nyky-thrash alkaa olla sen verran puhkisoitettu juttu, että The Scourgerkin tarvitsisi hitusen enemmän koukkuja kappaleisiinsa. Ehkäpä bändillä on edelleen tärkeämpi paikka musiikkimaailman kartalla kuin sitä luulisikaan. Bändin viime aikojen materiaali ei ole juuri grindcoren rajoja venyttänyt, ja pitkälti samasta puusta uudelleen ja uudelleen veistetty paahto tuppaa puuduttamaan aisteja tukevan morfiiniannoksen tavoin. Paikalle parveillut nuorempi polvi sai annoksensa nopeaa musiikkia, jonka tahtiin riehua. Soitto kulki erittäin mallikkaasti, energiaa ja raivoa riitti ja vauhti oli mieletön. Kun kaikki muu on näpeissä näinkin hyvin, on harmi, etteivät kappaleensa aivan yllä samalle tasolle
TULOSSA kaipuu menneeseeen, usko tulevaan Hollantilaisen Within Temptationin kymmenvuotiseen matkaan on mahtunut yllättäviä käänteitä ja yhtäkkisen menestyksen tuomaa ihmetystä.. Sinulla on tuntumaa ja kokemusta siitä, miten levyn nauhoitusten kuuluu kulkea. Tästä, maaliskuussa ilmestyvästä uunituoreesta levystä ja muusta humpuukista ovat Suomeen lentäneet pohdiskelemaan yhtyeen perustajajäsenet Sharon den Adel ja kitaristi Robert Westerholt. TEKSTI: Evelin Kask / www.withintemptation.com / KUVA: SonyBMG VAIKKA Within Temptationin matka halki vuosien ei varsinaisesti ole verrattavissa hurjaan vuoristorataan, monia muutoksia on tarttunut mukaan ajan myötä. On totta, että opit työstämään ideoitasi paremmin, mutta niiden saaminen on aina jotain mystistä ja joskus hyvinkin vaikeaa. Muutokset ja kehittyminen ovat tärkeä osa tätä yhtyettä, ne saavat meidät astumaan aina askeleen eteenpäin. 20 ] INF / helmikuu 2007 inf43_ajankohta.indd 20 23.1.2007 12:43:40. Sävellystaito kehittyy myös, tosin se on jotain, mitä et pysty hallitsemaan. Se oli suuri projekti. Vuonna 1997 julkaistu debyyttialbumi Enter edusti doom-vivahteista, raskasta musisointia, josta nykyisin kuultava ulosanti eroaa monessa suhteessa. Mukana oli suuri orkesteri, emmekä olleet kovin kokeneita tällaisen asian parissa työskentelystä. Johan tässä rattaat pyörivät kaukana siitä mitä joskus oltiin. Maaliskuun puolivälissä ilmestyvä The Heart Of Everything edustaa yhtyeen uran neljättä kokopitkää ja onkin koko perhekatraan mahtipontisin voimannäyte. Pääset huomattavasti helpommin haluamaasi tuloksiin, kertoo Robert. Mukaan on ujutettu voimakkaita kitaraosuuksia, suuria orkestraalisia sovituksia ja moniulotteista vokalisointia. The Silent Forcesta (2004) tuli välitön myyntihitti pitkin Eurooppaa, ja Hollannissa tuo suuresti juhlittu ilmestys myi lyhyen ajan sisällä kultaa. Lopullinen läpimurtolevy Mother Earth (2001) esitteli jo huomattavasti kaupallisempaa puolta, josta suunta onkin jatkunut suhteellisen samankaltaisena. Mitä tulee uuteen albumiin, halusimme energisemmän levyn, halusimme enemmän kitaraa ja enemmän raskautta. Sovittaminen oli vaikeaa, eikä se aina sujunutkaan ongelmitta. Mitään merkittäviä eroja tuottamisessa ei uuden ja vanhemman materiaalin välillä ole, mutta jokaisesta kerrasta oppii aina jotain uutta. Me olemme muuttuneet paljon, myöntää yhtyeen kuvankauniiksi vokalistiksi luonnehdittu Sharon. Omaksut jatkuvasti enemmän
3. 2. Laita makaronit kiehumaan ja lisää veteen puoli desiä chili-rypsiöljyä. Kun makaronit ovat kypsiä, huuhtele ne kuumassa vedessä, lisää chilirypsiöljyä oman maun mukaan ja sekoita. Kaada näiden päälle kuuma broilerikastike sekä paloittele sekaan valkosipulin kynsiä oman maun mukaan (minä laitan noin 2-5 kynttä pieninä palasina). Paista tällä välin broilerisuikaleet ja reippaan kokoinen sipuli. Laita juustoraastetta kastikkeen päälle ja anna juuston sulaa vähän aikaa, minkä jälkeen sekoitat ainekset reilusti sekaisin, ja ei kun huuleen. 4. Kun suikaleet ovat kypsiä, lisää kermaa puolet purnukasta, paseerattua tomaattipyreetä saman verran ja anna muhia. Messin,, Tarotin ja vanhan hevikansan edustajalta Tommi "Tuple" Salmelalta löytyy ongelmaan helppo mutta kipakka ratkaisu. TEKSTI: MIIKA KUUSINEN / MÖSSÖN KUVA: SAMA SANKARI / BÄNDIKUVA: KING FOO Heviveteraanin makaronimösö: (2-4 henkilölle) 2-4 dl tummaa makaronia 400 g hunajamarinoituja broilerinsuikaleita purnukka paseerattua tomaattipyreetä purnukka kevyttä ruokakermaa paketti Fetacilli Snak- (saa ainakin Lidl-kaupoista) tai jotain vastaavaa chili-fetaa chili-rypsiöljyä pussi sinistä emmental-juustoraastetta sipulia valkosipulia pari olutta 1. 5. Kastike ei saa jäähtyä eikä siitä saa tulla liian löysää. Muista ottaa kaljaa janojuomaksi 22 ] INF / helmikuu 2007 inf43_hcc.indd 22 23.1.2007 12:45:28. Laita makaronit lautaselle ja lisää päälle reilusti chili-fetaa. HEAVY COOKING CLUB helppoa ja kipakkaa Toisinaan sitä herää aamuihin,, joina huomaa Oton vaihtaneen edellisenä yönä setelisi kolikoiksi huonolla kurssilla ja syöneen vielä paskaa päälle suullasi.. Suolet huokaa,, tuokaa ruokaa,, muttei kokkaaminen kiinnostaisi.
TIN Case: AFM 148-3 CD: AFM 156-2 · Ltd. CD: AFM 148-9 · Ltd. Digipak: AFM 142-9 Nostradameus. Heviveteraanin Makaronimösö on todellakin helposti väsyneessäkin olotilassa loihdittava todellinen mättöjen mättö, joka turvottaa vatsan ja jonka chili-valkosipuli-maustekombinaatio puhdistaa suun kaikesta pahasta lopullisesti, vaikka raikkaasta henkäyksestä ei syömisen jälkeen olekaan tietoa. MASTERPLAN ARE BACK powerful, fresh and the way we love them! "An album that is already considered a classic. Toimii mulle, ja jos ei teille, niin älkää vaivautuko tekemään toiste!" MEGAN TUOMIO: "Vaikka testitilanne erosikin vaadituista olosuhteista, on ruuan teho alkoholin nauttimisesta seuraavassa myrkytystilassa helposti kuviteltavissa. Videoclip "Lost and Gone" available Also available: Masterplan Lost and Gone (EP) 4 Track EP incl. SYÖDESSÄ SOI: Black Sabbath Sabbath Bloody Sabbath (1973) "Monesti kuuntelen syödessäni radiota, mutta jos sieltä tulee paskaa, niin sulje se ja laita Sabbath Bloody Sabbath soimaan. Damage, Inc. Digipak: AFM 156-9 Heavenly Virus Symphonic Speed Metal A must have for all fans of Gamma Ray, Primal Fear and Blind Guardian including bonus video clip. Pathway Swedish Power Metal! Enjoy the most powerful and various record from the prophets of true metal. CD: AFM 109-2 · Ltd. Helsinki / Tavastia · 06.05. Digipak: AFM 149-9 Progressive Power Metal full of jewels! CD: AFM 142-2 · Ltd. Ruoka on sopivan tulista ja täyttävää ja sen voi laittaa vaikka kattilassa. Mikäli fetaa tai öljyä ei ole saatavilla chili-versioina, voi nämä helposti korvata itse punaista tulimaustetta sekaan lisäämällä. Ja jos ei jaksa syödä kaikkea, niin pistä loput jääkaappiin, koska ruoka ei menetä makua edes seuraavana päivänä mikrossa lämmitettynä. 2 unreleased tracks + video interview EP: AFM 148-5 · CD: AFM 148-2 · Ltd. Kipale antaa tumman säväyksen ruokaan ja on vielä vitun hyvä!" Silent Force Walk The Earth Melodic Power Metal majestic, hymnal and masterly Featuring DC Cooper (ex Royal Hunt), Alex Beyrodt (ex Sinner) and André Hilgers (Axxis & Rage) Limited digipak incl. Oulu / Teatria Limited edition Digibook & Tincase incl. Fast Taker / Manowar + + Tankard Kings Of Beer / Re-release incl. Digipak: AFM 109-9 TUPLEN OMA LUONNEHDINTA: "Tämä on helppo ja täyttävä krapularuoka, jolla saa vatsankin toimimaan! Muista varata paperia, mikäli joudut vessaan, ja kirvelyn varalle peppurasvaa. Masterplan set new standards with their album, MK II !" (Metal Hammer Germany) MASTERPLAN ON TOUR WITH SAXON: · 05.05. / Metallica + Infos, MP3 Demos and Tourdates: www.afm-records.de inf43_hcc.indd 23 23.1.2007 12:45:33 CD: AFM 149-2 · Ltd. Chilin ja valkosipulin ansiosta mallasjuomaa on kuitenkin syytä varata runsaasti kyytipojaksi, sillä Jaakko Tepon Jälkitautikappaleen sanoja hieman mukaillen: "...mösöä ku syöpi, niin iltapäivällä alkaa janottaa, taas uuestaan, ai ku ihanaa, nähhään pupilla...". Videoclip Limited Edition Digipak including 2 bonustracks! Almah are: Edu Falashi Vocals (ANGRA) Emppu Vuorinen Guitar (NIGHTWISH) Lauri Porra Bass (STRATOVARIUS) Casey Grillo Drums (KAMELOT) + Tankard Disco Destroyer / Re-release incl
TEKSTI: Lauri Ylitalo / www.sarcofagus.com / KUVA: Sarcofagus 24 ] INF / helmikuu 2007 inf43_kuusniemi.indd 24 23.1.2007 12:47:01. kaikuja sarkofagista Sarcofaguksen voimahahmo Kimmo Kuusniemi kertoo olevansa siunattu ADHD:lla.. Ja nyt Kuusniemi on nostamassa Sarcofagusta hautakammiostaan. Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön ansiosta energiaa riittää,, ja Kuusniemen syntilista on pitkä:: Sarcofagus oli aikanaan ensimmäinen suomalainen heavybändi,, Moottorilinnut ensimmäinen suomenkielinen heavy metal -levy.
pastorin viimeiset saarnat Muistikuvia ja mietteitä Reverend Bizarren viimeiseltä kuukaudelta tien päällä,, kansan syvien rivien parissa.. Muistiin kirjannut ja päästään keksinyt Albert Witchfinder.. TEKSTI: Albert Witchfinder / www.reverend.shows.it / KUVAT: Toni Salminen 26 ] INF / helmikuu 2007 inf43_reverendrappari.indd 26 23.1.2007 12:53:05
Aina aiemmin lohdutti, että jos tänä iltana kusee, niin "ehkä ens kerralla toimii taas". Uutuutena soi teos, jonka työnimi käsittääkseni on sama kuin minun nimeni, ja mitäs... Poppersit taas elävät kosmisena, tinnerimäisenä muistona kuumeisesta sambasta edellä mainitun orkesterin psyykatessa koko hoitoa villillä rytmillään. Tapasimme myös Laurin, jonka autoon ahdettiin Void ja Peter ja soittimet. Spiritus Mortis soitti raskaalla, mutta uskallan sanoa, leikkisällä otteella. Sunnuntaina palasin kotiin hyvin tyhjänä mutta oudolla tavalla onnellisena. Biisi oli loistava, olivat sen motiivit kuinka kyseenalaiset tahansa. Tunnelma kohosi en- tisestään, kun tapasimme heti Centurions Ghostin kaverit. Aikaisempi visiittimme Semifinaliin päättyi psyykkiseen kaaokseen, jonka lopputuloksena solvasin paikalla olleita, pahoinpitelin lievästi muutamaa viatonta ja olen varsin tietämätön illan musiikillisesta annista vielä tänäkin päivänä. Oma settimme meni hyvin! Tai ainakin siltä se tuntui. Centurions Ghost soitti erittäin nautittavan, ehkä jopa parhaan näkemäni keikan, vaikka toinen kitaristi olikin jäänyt kotiin. Siltikin jossain vaiheessa mieli painui matalaksi. Väkeä alkoi saapua paikalle. Viime kerralla meillä oli takana musiikillisesti onnistunut, mutta henkisesti epäonnistunut kiertue. Tämä auttoi minua maallisten murheitteni kestämisessä. Viimeisenä tuli Rise From Hell. Soundcheck sujui erittäin hyvin. Keikan jälkeen olin erittäin voipunut, joten virvoitin itseäni monin eri tavoin. Onneksi Jussi herrasmiehenä lupautui ajamaan minut Lohjalle asti, mutta yhtään helpompi ei ollut tuo ajokaan. Lääkkeeni oli hyvällä alulla oleva humalatila, jota edesautoin siidereillä. Tässä vaiheessa tiesin jo, että homma toimii! Eräs pää osui bassooni. Fucking Wizard meni hieman tapailuksi, koska herra Vicar oli unohtanut, miltä korkeudelta kappale olisi mieluisinta soittaa, mutta tämän epätietoisuuden johdosta soitimme vielä Nannan. Kuulostaa helpolta, mutta saatuani muutamia päiviä aikaisemmin muistutuksen ruumiillisen olemassaoloni rajallisuudesta kivuliaiden peräpukamien muodossa, ei mikään matka enää ollut helppo tai nautinnollinen. Tampereelle saavuttaessa olin jo varsin hyvällä tuulella. Pienillä vitseillä ja höysteillä piristettiin uhkaavaa esitystä. joulukuuta. Jomo-geeli sitten taas... Pienten mutkien kautta pääsin Voudinpuistosta Kamppiin, missä minua odotti aina valpas ja uskollinen Jussi! Lyhyt visiitti Ikkuna-baariin ja siirtyminen terminaaliin. Sinne oli meidän määrä saapua yli myrskyisen meren. VASTAVIRTAAN Joulut olivat ja menivät, ja niin koitti päivä jona piti suunnata Tampereelle viimeistä edelliselle keikalle. Sattumalta itse en tullut merisairaaksi, joten asia vain huvitti minua. Pienen virittelyn jälkeen meno vain yltyi ja fiilis oli hyvä. Sisällä kamojen kanssa puuhailivat Jussi ja spiritusmortisit. Päätin muuttaa suunnitelmiani. Minulla oli jo aiemmista kokemuksistani jäänyt Tavastiasta "sieluuni" musta stigma, ja erityisesti kokin "Älä vittu mee sinne" -ohjeistus ruokailupuuhissa suorastaan elähdytti sisintäni. Paikallinen miksaaja osasi asiansa. ISO KIRKKO Jäähyväiset Helsingille, torstai, 14. Minua palveli niin ihastuttava nuori tyttö, että en osannut oikein olla. tai antaa olla. Meri oli tänään selvästi vihoissaan ihmisen typeryydelle, ja matkanteko oli varsin aggressiivista. Kyseessä oli todellinen kiirastuli ja maallinen rangaistus. Päätin yöpyä Lallin luona, jonne oli suuntaamassa aika iloinen lössi, mukaan lukien veljeni seikkailuissa: Rat Pack! Se yöpyminen jatkuikin sitten sunnuntaihin asti. Heseen tietenkin. Yhä mielessäni elää kirkkaana ilon ja voiman säteenä Bloody Heels. Perillä meitä oli vastassa Jan, joka oli tuttu mies jo aiemmalta Tallinnan-reissultamme. Soitimme taas varsin pitkään, eli jotain kaksi ja puoli tuntia. Olisiko kyseessä ollut ensimmäinen kohtaamani sivistynyt skinhead. Aamulla Lauri haki meidät ja lähdimme syömään. Valittamista ei ollut myöskään Jussilla ja Peterillä, jotka ahtoivat sisäänsä meheviä maksanpalasia! Jan oli aiemmin kertonut ennakkolippuja myydyn vain kymmenisen kappaletta. Sekä minulla että Jussilla oli alapäänongelmia, mutta eri puolilla. Kasvisruoka oli minun makuuni hieman mietoa ja Voidin makuun hieman kermaista, mutta en valita. Nappasimme kyytiin pari matkustajaa ja muutamia virvokkeita. Ja yleisö oli hyvin hengessä mukana. Jossain vaiheessa virta loppui ja menimme hostelliin ja nautimme muutaman tunnin torkut. Lopulta olin niin virvoittunut, että mieleni teki sytyttää pieni kokko sivuhuoneen pöydälle. Se kuitenkin säästyi vandalismilta. Määränpää: Tallinna. Ilmassa oli outoja värähtelyjä, koska tämä olisi viimeinen kerta, kun soittaisimme heidän kanssaan. Meidän vuoro. Intouduimme Peterin kanssa näyttämään persettä. Lopulta pääsin kotiin ja totesin, suihkutellessani tulehtunutta ruumistani viileällä vedellä: Tästäkin selvittiin ja reissu oli onnistunut. Meillä oli myös varsin kiintoisia keskusteluja sivistyneen oloisen skinheadin kanssa. Paluumatka laivalla oli helvetillinen. Witchtigerin setti jäi ikävä kyllä enimmäkseen väliin, koska piti piipahtaa Ilveksessä "parilla rauhoittavalla" ja sen jälkeen hoidella joitain muita hommia, mutta kuulokuva oli hyvä! Mannhai piristi mielentilaa entisestään, ja sitten olikin meidän vuoro! S. Laskin sekunteja. Vai näytimmekö jo ennen kappaletta. Joku taisi auttaa minua. Lopuksi hieman halailtiin veljellisesti. Paikalla olevat ihmiset, niin järjestäjät, henkilökunta, lämmittelybändi Taak kuin yleisönkin edustajat, olivat kaikki erittäin miellyttäviä ja ystävällisiä. Fysiikkani oli pettänyt pahemman kerran ja tuskat olivat kovat. Varmuuden sijaan koin kuitenkin miltei fatalistista pelkoa. Väsymys, kaverinaan pieni tuskaahdistus pyrki mieleen ja kehoon, MUTTA SITTEN: Sisään marssii Juippi, alkuperäinen rumpalimme. Albert Kivis -intro johdatti meidät salaisuuden äärelle. Sain käskyn osallistua. Tavastian henkilökunnan ylimaallinen vittumaisuus pilasi mielentilaani entisestään. leukaillaanko tässä meille. Hieman nikotellen lähestyimme 28 ] INF / helmikuu 2007 inf43_reverendrappari.indd 28 23.1.2007 12:53:13. Olin hyvin liikuttunut. Olin häpeissäni. Mutta ensin minun piti päästä Helsinkiin. Vaan kas, jostain esiin sukelsi John Franzen viehättävän seuralaisensa kanssa ja olin taas riemua täynnä! Asiaa auttoi myös Taakin voimallinen esitys. Näiden viimeisten keikkojen kanssa ei tulisi toista mahdollisuutta. LAHDEN YLI 8.12. Vastavirta oli loppuunmyyty. Tarkoitus oli palata yöllä Lohjalle. Minulle jäi tunne, että onnistuimme voittamaan yleisön puolellemme ja toisaalta he voittivat meidät puolelleen. Keikkapaikkana toimiva Rockstars osoittautui viihtyisäksi paikaksi, vaikka takahuoneen katossa kulkeva paskaputki hieman arveluttikin minua. Nyt takana oli lukuisia onnistuneita keikkoja ja myös huomattavasti parempi terveydentila. Veljeskansamme kaunis kaupunki. Vaikea olla täysin skarppina tällaisessa hurmoksessa. Kuskina toimi samainen herra Juska, jonka kanssa teimme kepposen nuorisolle aiemmin. Sain heti lisävirtaa. Minä, Jussi ja Jan lähdimme metsästämään Bepanthenia. Joimme viinaa, katsoimme Boss Nigger -traileria, Siggiä ja Mäkistä, sain lievän sydärin, olimme muuttamassa Lallin äitiä, uitiin ja saunottiin. Mikä riemu, mikä yllätys! Tämä ei suinkaan jäänyt viimeiseksi yllätykseksi, jossa hän olisi osallisena. Onneksi kävi kuitenkin niin, että ovimyynti pelasi hyvin ja ihmisiä tuli paljon. Soittaminen ja laulaminen oli miltei nautinto! Pikaisen terveysoperaation jälkeen ruokailimme. En palannut. Myönnän, että olin hermostunut kun minua tultiin hakemaan, tarkasti ottaen kello 15:30. Kaikesta tästä johtuen paluu kinnasi hermojani. Siellä saimme tilaustemme kanssa aikaan hieman hämminkiä
Koko illan saundit olivat olleet loistavat, ja tässä kaikki saavutti maksiiminsa! Ei Saatana. viimeinen biisi: Cirith Ungol, sekin ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Ennen kuin olimme soittaneet nuottiakaan, olin jo käynyt hermoromahduksen porteilla. Minulle tämä keikka oli luonnollisesti uramme merkittävin, mutta uskon, että yleisökin koki jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Sitten saavutimme käännekohdan, jossa olimme mennä metsään, mutta juuri ennen kaaosta homma saatiin haltuun ja viimeinen lauluosuus alkoi. Olin siellä, sanoitusten maailmassa, jättämässä kaiken taakseni. Bassossa Jussi, kitaroissa Void ja Peter, rummuissa Earth Flightin Sebastian ja Juippi siis uruissa. Junnattuamme Voidin kanssa alkuriffiä jonkin aikaa pääsimme kaikki lentoon, eikä paluuta ollut. Aistin selvästi yleisössä tietyn melankolian läsnäolon, ja se tarttui toki minuunkin. perseet olalla. Mielentila oli todella outo. Tosin ylikierroksilla. sitten hittinä Doom Over The World... Mietin, mitenköhän kykenisin toiseen "varviin". Sitten outro. Kun oli ensimmäisen setin aika, oli fiilikseni jo huomattavasti parempi. Vaan sittenkin kone käynnistyi, ja homma alkoi luistaa. Hieman testattiin erästä kipaletta. Matka sujui mukavasti. Alex Sanders -introlevystä soi ensin väärä raita, ja sitten Peterin pedaalit vähän pätkivät. Black Sabbath alkoi soida levyltä ja oli halailun ja helpotuksen ja taivaallisen riemun ja surun vuoro. Olin maistissa, sen myönnän. Biisit seurasivat toisiaan. Käsitettä "aika" ei ollut olemassa, kunnes... Uusi vuosi oli tulossa. Sitten lähdimme porukalla eteenpäin. Juomia kului, mutta ei liikaa. RB oli kuopattu keikkabändinä arvokkaasti ja hienosti. Lopulta löysin itseni TVO:lta lepäilemässä Peterin seurassa. Tuntui, että jokin johdatti meitä. Juipin urut tekivät siitä massiivisen. Lipunmyyntijärjestelyjä ei ollut ehditty edes miettiä. [FIN] helmikuu 2007 / INF [ 29 inf43_reverendrappari.indd 29 23.1.2007 12:53:14. Sitä eivät saaneet aikaan vain bändi ja vierailijat, vaan kaikki paikalla olleet. ja tämän jälkeen yleisöä, mutta myös minua, odotti yllätys. Väkeä alkoi hiljalleen saapua paikalle. Välillä pysähdyttiin anatomia-kuvauksiin. Pidättelin itkua. Bloodista jäi jotain poiskin, kun en malttanut, en sitten millään. Uruissa Anton Qpias, kuten silloinkin. Mielentilaani vaikutti sekin, että Juippi järjesti viimeisen yllätyksen. Ja sitten se oli ohi. En oikeastaan kykene kuvailemaan, miltä kaikki tuntui, kun valmistauduimme loppuun; ensimmäisen albumimme esittämiseen kokonaisuudessaan. En edes yritä kertoa mitä sillä hetkellä ajattelin. Ihmisistä aisti, että he osasivat arvostaa sitä mitä oli tapahtumassa ja mitä tapahtui. Saavuttuamme Turkuun käväisin Juipin kanssa pikaisesti Annan, entisen puolisoni, luona makoisilla kaffeilla. Olin puolikuollut. Muistikuvissani TVO oli tuona iltana kynttilöin valaistu. Eräs laulusolisti teki tuttavuutta "maailman kauneimpaan duum-faniin", joka hänen ikäväkseen lähti minun ja Juipin matkassa herra Muukkoselle, mutta meillä ei toki ollut taka-ajatuksia. Millä muulla voisi aloittaa kuin sillä mistä kaikki alkoi; Pyramids Of Mars, ainokaisen demomme ja ensimmäisen keikkamme aloitus. ydintä. Yritin pitää pienen alustuksen, mutta olin varsin liikuttuneessa tilassa, enkä tiedä mitä sain sönkättyä. Juippi valmistautui soittamaan urut Dunkelheitiin! Tätä biisiä oli meiltä pyydetty ehkä Horizoniakin useammin, ja nyt se sitten tulisi sen ainoan kerran. Jussi ja Peter tulivat hakemaan. Settiin mahtuivat Aleister ja Slave Of Satan ja paljon kaivattu Wandering Jew, jonka vedin lunteista, mutta joka muuten taisi onnistua suhteellisen hyvin. Odotetusti paikalla oli monia tuttuja naamoja, ja tunnelma oli harras ja kaunis. Se toimi yllättävän hyvin, ottaen huomioon, ettei sitä ollut treenattu. Hän valmistautui soittamaan urut tähänkin kappaleeseen! Biisi eteni hienosti, vaikka lauloin luntista ja välillä nieleskellen. Aurassa käytiin Alkossa hakemassa hyvät lastit. Ehkä jossain toisessa tietoisuuden tasossa vastaava elämys vielä odottaa minua. Ja siihen päättyi ensimmäinen setti. Itse sain keskittyä lauluun ja pääsinkin aika syviin tiloihin. Minä hieman viivyttelin. Keikan jälkeen aika moni oli jo ns. Sitten Strange Horizon, jota oli toivottu meiltä miltei jokaisella keikalla viime vuosina. Välillä ajeltiin keskustassa ja ruokailtiin ja koettiin sydämellisiä jälleennäkemisiä. En ole koskaan kokenut vastaavaa latausta. Kaikki menneet vuodet kiersivät kerroksittain kehää mielessäni. Jostain tarvittava virta kuitenkin tuli. Yleisön ekstaattisuus antoi meille niin paljon voimaa, että liikuttiin jo mystiikan alueella. Taisimme jo yliaistillisesti arvata minkälaiset lammas- ja chilileikit meitä sen sijaan odottivat! TUOMIOPÄIVÄ Ja niin saapui se tuomiopäivä! 30.12. Fucking Wizard, Funeral Summer... Kesti monta päivää ennen kuin aloin tajuta, mitä olimme kokeneet tuona iltana
Myyntiluvan haltija Pfizer Oy. Kun aloitat hoidon, lopeta tupakointi kokonaan. Alle 18-vuotiaille lääkärin suosituksesta. Jos sinulla on sydän- tai verisuonitauti, olet raskaana tai imetät, keskustele hoidosta lääkärisi kanssa. Pidä poissa lasten ulottuvilta. Raikkaassa Fruitmintissä yhdistyy mansikan, appelsiinin, sitruunan, ananaksen, banaanin, vadelman ja mintun maut. Nicorette-nikotiinivalmisteet ovat avuksi tupakoinnin lopettamisen yhteydessä esiintyviin vieroitusoireisiin. Tutustu huolellisesti pakkausselosteeseen. Siinä on pehmeä mintunmakuinen ydin, hedelmäinen välikerros sekä rapea xylitol-päällys. Uutuus! Nicorette Fruitmint nikotiinipurukumi tupakoinnin lopettamiseen Nicorette Fruitmint on rakenteeltaan uudenlainen nikotiinipurukumi tupakoinnin lopettamiseen. Markkinoija McNeil, a division of Janssen-Cilag Oy. www.nicorette.fi inf43_reverendrappari.indd 30 23.1.2007 12:53:16
+ + + D O W N L O A D E X C L U S I V E P R E - R E L E A S E D T R A C K S A T W W W . N U C L E A R B L A S T - M U S I C S H O P. D E + + + WWW.NUCLEARBLAST.DE inf43_reverendrappari.indd 31 23.1.2007 12:53:19 PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE: CHECK OUT!
Levy juhlistaa yhdessä samana päivänä julkaistun Tasavalta-dvd::n kanssa bändin kymmenvuotista uraa.. Itse asiassa harvoin tulee vastaan muusikkoa, jolla on näin järkevä ja selkeä suhtautuminen omaan tekemiseensä. Me ollaan aika nöyriä jätkiä, ja tän bändin lähtökohta on yksinkertaisesti pitää hauskaa, Ketola toteaa. Toki sitä ollaan arvostavinaan, ja aina siitä muistetaan mainita, mutta silti sitä pidetään vähän puuhasteluna. Meriittejä piisaa, mutta silti bändiin on sitkeästi suhtauduttu kuin johonkin demotason näpertelyyn. Nicole on suomalainen omakustannepioneeri, ja Ketola on siitä tietoinen ja ylpeä. Bändillä on takana reilusti yli sata keikkaa, yli 6000 myytyä levyä ja tosiaankin, kymmenen julkaisua, joista kolme on pitkäsoittoa ja kaksi dvd:tä. Montakohan kertaa me ollaan oltu Soundin vuoden tulokas -listalla, Ketola hymähtää. vuosikymmenen tulokas Äreämmän ja synkemmän Nicolen esittelevä Sivu syyttömistä -albumi on pohjalaisryhmän tähän asti vahvin teos.. Kun Ketola aloitti oman firmansa Biotech Recordsin, hän ihaili muun muassa lahtelaisen Levy-Yhtiön toimintaa ja kuvitteli, että Suomi on täynnä ihmisiä, jotka uhraavat noin vain omaisuutensa ja NICOLE 32 ] INF / helmikuu 2007 inf43_nicole.indd 32 23.1.2007 12:54:33. Mies korostaa nöyryyden ja hauskuuden lisäksi rehellisyyden merkitystä. Rehellinen sietää ollakin, kun ei ole vastuussa muille kuin itselleen. Olemukseltaan mies on kuin kuka tahansa muusikonplanttu, mutta varusteiltaan bisnesmies; kainalossa heiluu läppäri ja taskussa pirisee kommunikaattori. Nicole on erinomainen esimerkki. Vaikka omakustanteisia levyjä tehdään koko ajan enemmän, tee-se-itse-touhuun suhtaudutaan edelleen jotenkin vinosti. Se on mulle tärkeä asia, että osataan kehua omaa musiikkia, mutta ei lähdetä väittämään, että nyt on keksitty pyörä uudestaan. Kuten Ketolan profiili bändin nettisivuilla joskus kertoi, Nicolen ohella miehen elämään kuuluvat Nicole ja Nicole. Eipä sillä, että bändi itse muiden kehuja tai ylisanoja kaipaisi. Kun sen noin sanoo, se on kyllä vitun outo kuulla, heh. Olkoonkin, että vuonna 2004 ilmestynyt Suljetut ajatukset sai jo murrettua tätä käsitystä, ja Sivu syyttömistä varmasti murtaa vielä enemmän. Muuta Nicolea yhtään väheksymättä, Ketola on bändin kiistaton selkäranka, sydän ja aivot. TEKSTI: Vilho Rajala / www.nicoleband.com / KUVA: Nicole lli Ketola, 26, on tekijämies. Ilman hänen määrätietoisuuttaan, uskallustaan ja sinnikkyyttään bändi tuskin juhlisi kymmenvuotissynttäreitä, saati kymmenettä itse tehtyä julkaisua. Kaikki on tehty omin voimin, mitä nyt aivan viime vuosina on tullut ulkopuolista apua keikkamyyntiin ja promootioon. Mutta helvetin iso kiitos siitä, että meikäläisen ja bändin jätkien työ on huomattu ja sitä arvostetaan
Mä en enää allekirjoita kaikkia edellisen levyn kappaleita, enkä sitä, millasia niistä studiossa tuli. Ketola itse ei niellyt linjausta purematta. Nyt tuntuu siltä, että olen antanut aika paljon persnahastani. Mun mielestä se yltää kaikin puolin ihan maailmanluokan devarihyllyyn, mutta siitä näkyy kuitenkin se, että ei vittu, jätkät on tehneet tän itse, Ketola selittää tohkeissaan. Me soitetaan suomimetallia, joka kuulostaa kansainväliseltä metallilta, siinä se on. Entinen basisti Iiro Rantanen on lyriikoista päävastuussa, mutta Ketola ja Laitala ovat osallistuneet runoiluun vähän itsekin. Mitä vaikeuteen tulee, bändillä oli tällä kertaa enemmän treenattavaa. Jos joku keksi jutun, jota ei porukalla pystytty soittamaan, sitä treenattiin vaikka pari viikkoakin, kunnes soitto onnistui. Ja hevimiehethän aina jaksaa painaa, ne ei lopeta koskaan! [FIN] NICOLE helmikuu 2007 / INF [ 33 inf43_nicole.indd 33 23.1.2007 12:54:37. Sanavalinnoissa ja muotoiluissa pitää olla tarkkana, ettei ilmaisu muutu komediaksi. Uudella levyllä on teksteineen mukana myös muuan Toni Nevanpää, joka on osasyyllinen Nicolen aiempaa synkempään ulosantiin. Sillä me ollaan saatu pidettyä Nicole Nicolena, Ketola huomauttaa. KANSAINVÄLISTÄ SUOMEKSI Sivu syyttömistä vuosi nettiin kolme viikkoa ennen julkaisua. Tästä huolimatta Sivu syyttömistä on varsin kitaravetoinen levy. Sen myöntää Ketola itsekin. Kiinnostavaa on se, että yhdessäkään biisissä Laitala ja Ketola eivät esiinny pohjaraidoilla yhtä aikaa. Nyt on pallit kasvaneet ja on huomattu, että ehkä tässä oikeesti ollaan jonkun sortin hevimiehiä. Kun rummut vetää joka tapauksessa helvetin skarpisti, ja sitten kitarat jyrää basareitten tahtiin yhtä timmisti, niin se kuulostaa vitun hyvältä, Ketola hehkuttaa. Tällä levyllä ei ole ainakaan samoja heikkouksia. Suomessa tehdään vitun vähän tämmöstä paskaa. "Teinaribändinä" aloittaneesta Nicolesta on tullut kiinteä osa Suomen metallimaisemaa. Kun nyt on vuosikymmen omaehtoista metallinpaiskontaa takana, on pakko kysyä, meneekö toinen samaan syssyyn. Iironkin sanoitukset käsittelee tällä kertaa synkempiä aiheita, Ketola kertoo. Se muutama tuhat levyä, mitä me tätä ehkä myydään, se on meille kaikki kaikessa. Yhtäkään keikkaliksaa ei ole ikinä annettu kellekään käteen, vaan kaikilla rahoilla on joko ostettu vermeitä tai maksettu mainoskuluja tai levyjä. SYNKEMMILLÄ SEUDUILLA Sivu syyttömistä on raskas levy. Äärimmäinen tarkkuus onkin Nicolelle varsin tunnusomainen elementti, varsinkin kun se yhdistetään terävästi napsuvaan, kireään mutta massiiviseen soundiin. Keskustelu kääntyy haastattelun aikana monta kertaa Tasavalta-dvd:hen. Kyllä siinä silti meinasi tappelu tulla ja tulikin pieni rähinä, mutta sitten mä tajusin, että meikäläinen on kuitenkin ehkä väärässä. Ketolan mukaan bändin ulkojäsenellä, miksaaja/tuottaja Sami "Hannu" Koivistolla oli tässä suuri merkitys. Vaikka levyyn on vaikeampi tarttua, Ketola on oikeassa siinä, että Sivu syyttömistä on edeltäjäänsä tasaisempi kokonaisuus. Suomenkieliset, varsin ilmaisuvoimaiset sanoitukset ovat Nicolen tavaramerkki. Siellä on vähän sarjamurhaaja-juttua ja sotateemaa ja muuta. Mutta mä tiedän myös sen, että muut jätkät ei saa mitään muuta rahaa kuin Teostoa tästä touhusta. No nythän on vasta päästy vauhtiin! Kun me aloitettiin, me oltiin vähän babyfaceja, vähän semmosta Jyrki-kamaa. Nicolen soundista tulee hakematta mieleen muutamakin amerikkalainen orkesteri. Tällä kertaa teksteissä on kuulemma aiempaa vähemmän diibadaabaa ja enemmän sisältöä, mutta tyyli on yhtä runollista kuin ennen. Tietenkin mä toivon, että joku kaunis päivä mä saan tästä omani pois ja bändi elättää itse itsensä. No, ainakaan Ketolan kaltaisia ei ole kovin montaa, minkä hän itsekin sittemmin huomasi. Se elementti, joka Nicolen amerikkalaisista lajitovereistaan parhaiten erottaa, on kieli. Se oli ehkä vähän enemmän mietitty juttu tällä kertaa, että jos joku juttu kuulosti liikaa joltain, se jätettiin heti pois, Ketola kertoo. Meidän lajitovereita on Chimaira, Lamb Of God, Killswitch, Meshuggah... Laitan periaatteessa kaiken omaisuuteni likoon tän bändin eteen. Kun bändi teki aiemmin historiaa julkaisemalla Suomen ensimmäisen omakustanteisen dvd:n, nimeltään 120 minuuttia, nyt homma on viety kokonaan uudelle tasolle. Kun Suljetut ajatukset oli perusvireeltään positiivinen, miltei duurivoittoinen teos, sen seuraajalla ei juuri herkistelykertosäkeitä kuulla. Se oli hänen ratkaisunsa, enkä mä halunnut olla taas se natsi, mitä mä yleensa aina olen tässä bändissä. Eikä ihme, Ketola nimittäin editoi sitä käytännössä koko viime vuoden ja on lopputuloksesta syystäkin ylpeä. Sitä mun on paha sanoa, onko nää vertaisverkot ja torrenttisaitit pahasta vai ei, mutta kyllä se vaan takaraivossa hakkaa, että nytkö mun pitäis vaan pyöritellä sormia ja nukkua yöni hyvin ja toivoa, että ihmiset vielä oikeasti ostaa sitä levyä, Ketola miettii. Mä oon oikeesti antanut nyt ihan kaiken, mitä mulla on annettavaa, ja nyt tukka vaan heiluu seuraavat puoli vuotta. Vaikka Ketola väittää, että uuden levyn soundeissa on jonkin verran luomu-meininkiä, se taitaa olla suhteellista, sillä kovin orgaaniselta levy ei hyvällä tahdollakaan kuulosta. Se on ihan helvetin pitkä lista. Suomen kieli taipuu notkeasti Nicolen musiikissa, kun siihen on tottunut. Nyt Nicole kiemurtelee, äkäilee ja junnaa niin, että purtavaa on rutkasti enemmän sekä kuuntelijoilla että soittajilla. Vuosi on tehty dvd: tä, ja levyä on pyöritelty huhtikuusta asti. Laulaja Ilkka Laitala keskittyy lähinnä huutamiseen. Tästäkin huolimatta, Ketolan mukaan bändi korkeintaan täyttää aukon suomenkielisessä metallissa. Bändi alkaa vihdoin päästä suurempiinkin ympyröihin, mistä kertoo muun muassa se, että bändi lämmitteli Killswitch Engagea tämän tammikuisella Suomen-keikalla. Hannu karsi ne sitten kahdesta biisistä pois, ja tehtiin huudot tilalle, yhteen biisiin ne jätettiin. Nicole on aina ollut soittotaitoinen ryhmä, mutta tällä kertaa taidoille annettiin enemmän haastetta kuin aiemmin. tekevät mitä huvittaa. Mies puhuu puolitosissaan siitä, että kun bändin tilillä on jo ensimmäinen omakustanne-dvd, ehkä seuraavaksi tehdään ensimmäinen hd-dvd tai blu-ray. Bändi ei ole muutenkaan tavannut juuri piilotella esikuviaan, vaikka uusi levy ei aivan edeltäjän kaltaiseen vaikutebongailuun mahdollisuuksia tarjoakaan. Vaikuttaisi siltä, että kun on vain yksi soittaja, se pystyy soittamaan ne raidat tarkemmin. Kuitenkin, Ketolan mielestä juuri sanoitukset ovat bändissä vaikein asia toteuttaa. Ketola ja Laitala ovat sangen eteviä kitaristeja ja Sami Katajamäki erittäin taitava basisti, mutta Ketolan mukaan bändin vahvin lenkki on rumpali Ville Sahakangas. Tasavalta on oikeasti laadullisesti helvetin hyvä dvd, sitä laadukkaampaa tavaraa saa etsiä. Ketola ei ehtinyt dvd:n editoinniltaan juuri studioon riffejä soittamaan, joten suurin osa levyn kitararaidoista on Laitalan soittamia. Yksinkertaista. Ketolaa se luonnollisesti harmittaa. Mä toivon, että ihmiset ymmärtäis, että tässä on oikeesti meidän omaisuus kiinni tässä bändissä. Tällä hetkellä Ketola ei kuitenkaan halua vakavasti ajatella tulevia tuotoksia. Alun perin tehtiin kolmeen biisiin sellaiset Alice In Chains -tyyppiset laulustemmat. Suljetut ajatukset oli seuraajaansa verrattuna helppoa kuunneltavaa. Mä olen pelannut koko ajan monopolia ja pelaan tälläkin hetkellä
Alkaa tuntua siltä, että päätoimittaja on keksinyt ovelan keinon säästää kustannuksissa. Tuota pikaa ohitan pidätystilanteen. Eipä siinä muu auttanut kuin hammasharja takataskuun,, elämä toiseen ja lentokoneeseen,, hop! TEKSTI: Tomi Pohto / www.megatherion.com / KUVA: Nuclear Blast i ole Tukholmakaan niin kuin eenneenn... Ja vielä millaisia! Eräänkin arkkupakastimen kokoisen masin kiväärissä on lcd-näyttö ja lukuisia numikoita. Seefferi haukkuu ja kersantti komentaa, pidätetty on hiljaa polvillaan kädet pään takana, rynnäkkökiväärin piippu niskassaan. Pitäisiköhän sitä Ruotsin Kuninkaalliseen armeijaan... Yksitellen sotilaat juoksevat sisään rappuun. Hevitoimittajaretkuetta noutamaan saapuneet Therionin Niemannit, kitaristi Kristian ja basisti Johan ovat yhtäkkiä keskellämme kiroilemassa ruotsiksi Djurgårdenin huonolle menestykselle. spontaanisti Inferno sai kunnian olla ainut suomalainen media Tukholmassa pidetyssä tilaisuudessa,, jossa Therion halusi soittaa kansainväliselle metallimedialle uutta Gothic Kabbalah -levyään.. Operaatio paljastuu laajamittaiseksi kaupunkisotaharjoitukseksi, ja pian huomaan ihmetteleväni sotajoukkojen värväys- tahi käännytysopasta. Laivan kabinetissa illan alkua odotellessamme saamme huomata, että ruotsalaiset ovat hulluna (myös) jalkapalloon. Vanha kaupunki vilisee hampaisiin aseistettuja sotilaita. Eiköhän tässä pieni pubikierros ja levykaupoille ennen illan pääkoitosta! suuruuksiin MAAN ALLE Nöyristyttävän visalaskun tehneenä palaamme saksalaisen ja englantilaisen kollegani kanssa takaisin tukikohtaamme. Nämähän ovat kaikki lähes parimetrisiä tappajia, hurjia ilmestyksiä kasvomaaleissaan ja camoasusteissaan. Ovat meinaten Arlandan kentältä keskustaan kulkevasta junasta astuttua lopun ajan merkit ilmassa. Joudumme jättämään pelin kesken, sillä on aika siirtyä illan pääpaikalle, maanalaiseen viikinkiravintolaan, jossa tultaisiin huolehtimaan matkalaisten THERION 34 ] INF / helmikuu 2007 inf43_therion.indd 34 23.1.2007 12:59:39. Ääh, kamat hotelliin, joka on hauska Mälardrottningen-niminen laiva Gamla Stanin kupeessa. Kun siirtää katseensa taaemmas, joukko-osasto hiipi seinän viertä
Koitteko edellisen levynne edes taiteellisesti puhdistavana kokemuksena. ON SIIS HYVIN EPÄTODENNÄKÖISTÄ, ETTÄ KUULET MEILTÄ HIPHOP-KAPPALETTA. - Cristofer Johnsson miksi kiteytettyinä, silti yhtäkään aihetta ei kerrota ilman, että sen tunnelma olisi vähintään kerrostalon kokoinen. Paikalle on hyvissä ajoin saapunut yhtyeen rumpali Petter Karlsson ja pumpulleen viitisentoista vuotta sitten alun siittänyt Christofer Johnsson. Emme. Heh, minun on ikäväksesi sanottava, että juuri näin on tapahtunut! En mieti kappaleita säveltäessäni koskaan, mihin suuntaan haluan niiden kulkevan. Jos ajatellaan tätä minun kohdallani, minä THERION helmikuu 2007 / INF [ 35 inf43_therion.indd 35 23.1.2007 12:59:44. Samalla tultaisiin esittelemään uutta Theriontuotantoa. Kyse on hyvin yhtyeorientoituneesta levystä. Asiat tulevat esiin hienostuneem- tsatsikkaasti! Edellinen levynne, tupla-albumi Lemuria/Sirius B esitteli parin tunnin kestonsa aikana lähestulkoon kaikki kuviteltavissa olevat Therion-elementit ja voita päälle. Gothic Kabbalah on siis muunnelma termistä 17. Öh, röyh, Christofer, kuinka tähän on tultu. Maanalainen, kynttilöin valaistu entinen katakombi antaa kappaleille nostattavat puitteet. Christofer, et ole kovin helppoa pureskeltavaa kuulijoillesi sitten tarjoilemassa. Mielestäni tämä on konseptiriippuvainen asia. Toki pääaihe on jotenkuten hahmoteltavissa, mutta detaljit tämän takana edellyttävät jo perehtymistä Bureuksen oppeihin ja Pohjolan muinaistarustoon. Johnssonin vastaus on typerryttävä: Me vain kirjoitamme kappaleita. kurnivista vatsoista ja kuivista kitusista. Häntä pidetään myös gotisismin "korkeimpana pappina". Ovatko sitten aiemmat Therion-levyt pohjanneet osaltaan Bureuksen kokoomuksiin, norskipoikain tarustosta kun ne viime vuosinakin ovat suurelti ammentaneet? Eipä suoranaisesti. Te, jotka ette osallistuneet kappaleitten tekoon, miltä uudet kappaleet teidän korviinne kuulostivat. Onko rumpalilla kenties on aiheesta lisättävää. Kuten sanoit, uusissa kappaleissa mennään ensikädessä biisien ehdoilla. Älä vain sano, että "luonnollisen kehityksen tuloksena". Tällä kertaa hienoja kappaleita tuli viidestä eri suunnasta, joten meidän ei tarvinnut kertaakaan pysähtyä miettimään: "Mitäs seuraavaksi". Ja kurlaamme hunajalla maustettua sahtia, mjödiä, savikolpakkotolkulla. Tällä kertaa kaikki toivat harjoituksiin nipun omia kappaleitaan, ideoita ja niiden kehitelmiä, Kristian Niemann komppaa. Väheksymättä aiempaa uraanne, uudet kappaleenne eivät kuulosta irrallisista osioista kootuilta sävellyksiltä. Bureus oli aikansa suuri visionääri, hän kommunikoi henkien kanssa ja kirjoitti useita loitsukirjoja. Ikinä. vuosisadalta, siinä taikuus yhdistyy muinaiseen folkloreen, jonka taas uskotaan pohjautuvan Pohjolan jumalten antamiin riimeihin. Esimerkiksi The Secrets Of The Runes ammensi viikinkiajan Pohjolan uskonnosta, eli paljon Bureuksen aikaa varhaisemmista uskomuksista ja jumaltarustosta. Emme mielellämme lähde analysoimaan tekemisiämme. Uskotaan, että Bureuksen opit vaikuttivat näin isolta osaltaan kolmikymmenvuotisen sodan kulkuun. Tilanteet vaihtuvat, ja niinpä onkin hankala lähteä vertailemaan edellisiä levyjä keskenään. Kitaristi-säveltäjä kuuntelee herkeämättä atmosfäärin keskiajalle tuudittavan luutunsoittajan virtuoosimaista työskentelyä samalla kun me muut ahdamme paljain käsin kanaa, hummereita ja kultahipuin (!) koristeltua sosekeittoa huutaviin vatsalaukkuihimme. Gothic Kabbalahin lyyrinen innoite on saatu Johannes Bureuksen (15681652) kokoamasta perimätiedosta. Kirjoitamme kappaleita, joista pidämme ja äänitämme ne, pudottaa Kristian Niemann. Itse asiassa asia on päinvastoin: kaikki osallistuivat tällä kertaa kappaleitten tekoon, rumpali Karlsson valottaa. Oliko siis vaikeaa alkaa hieroa kokoon uusia kappaleita, jättikö edellinen levynne luovuuden kammionne tyhjäksi. EN OLE HIPHOPINKAAN YSTÄVÄ. Kyse on itse asiassa hyvin abstraktista aiheesta. Tämä on mielenkiintoinen juttu, sillä musiikkinne on hyvin kunnianhimoista. Välillä kuulostaa siltä, että kysymyksessä on ehkä paras levy. Silloinhan voisimme tehdä albumillisen imeliä balladeja! Joo, mutta tarkoitan enemmänkin, että tekemisellämme ei ole juurikaan rajoituksia. EN KOSKAAN TEKISI EASY LISTENING -KAPPALETTA, KOSKA EN PIDÄ SEN KALTAISESTA MUSIIKISTA. Levyjänne kuuntelemalla huomaa, että olette työskennelleet hyvin lujasti jokaisen tuotoksenne eteen. Sitten luonnonvalkoiseen villapaitaan sonnustautunut rauhallisliikkeinen, hiljaisen pohdiskelijan vaikutelman itsestään antava Johnsson laittaa uuden Therionin soimaan. Tuntui että hyviä ajatuksia tuli samalla kertaa viiden albumillisen verran. Se on vain yksi, hienoja kappaleita sisältävä Therion-levy. Kokonaisuus alkaa hahmottua kappaleita tehdessä, ja siten alkoi myös rakentua Gothic Kabbalah. Ei se ole välinpitämättömyyttä, me vain emme analysoi ennen kuin alamme tehdä levyä, kiirehtii Isä-Johnsson. Niistä aloimme kehittää kokonaisuutta. Ammattilaisen puhetta: tosta vaan, tsuitNyt meillä oli niin rikas aihepiirikin kerrottavanamme, ettei pulaa ideoista taaskaan ollut. Oletko nyt täysin rehellinen, kysäisee Johnsson yllättäen. Emme mieti: "Nyt teemme levyn, joka soundaa tältä tai tuolta." Pääasianamme on tehdä hyvää musiikkia. Kaikella tuntuu olevan tarkoituksensa. Homma tuntui helpolta: kuunnellaan toistemme ideoita, heitetään huonoilta kuulostavat roskiin ja jätetään parhaat pöydälle. Tämä kuuluu levyn soundissa juuri kappaleitten tiukkuutena. Jokainen kappale on teille taatusti rakas. Ja sitten vain levyttämään! Gothic Kabbalah on hyvin demokraattisesti koottu Therion-levytys. Therion on yhtye, joka haluaa säveltää hyvää musiikkia. Vaikkemme kuulekaan albumista kuin yhtyeen valitsemat kymmenen kappaletta, suhteellisuudentajuni heräteltyäni huomaan, että kysymyksessä on ainakin hienoimpia kuulemiani Therion-siivuja. Itse goottinen kabbala (huom! vapaa suomennos) pohjautuu juurikin kansantarustoon, mutta sekaan on keitettynä runsaasti myös magiaa. Kun tutustuin tähän aiheeseen ja Bureuksen teksteihin, sanat alkoivat tulla sieltä jostain, sävellysprosessin myötä. Kuten sanoin: en koskaan herää aamuisin ja ajattele, että tehdäänpä nyt tällainen levy, siksi että aikataulut painavat päälle, Johnsson painottaa. DEMOKRATIA ASIOITA YHDISTÄVÄ KÄSITE! Musiikillisesti Therionin uudet kappaleet ovat jotain, mitä en ihan heti olisi osannut odottaa. Ja tänään halusimme esitellä juuri ne kappaleet, joissa uudet elementit ovat vahvana esillä. Bureus opetti itse Kuningas Gustav II Adolfia ja Kuningatar Kristinaa gotiikan ja kansantieteen saloihin. Nyt kuitenkin sanotte, että "noh, tulipahan tehtyä uusi levy, eipä näitä sen kummemmin tule mietiskeltyä"! Hjoo, hörähtää kitaristi-Niemann ensimmäisenä. Heh, uskon, ettei kovinkaan moni käsitä riviäkään uuden levymme lyriikoista
inf43_therion.indd 37 23.1.2007 12:59:49
Ajattelen ennemminkin, että se on laajemmin katsottuna sellaisen keskeneräisen ja ristiriitaisen, oikean ihmisen ylistys. Vasta kun menee kertaalleen säpäleiksi, niin "todellinen ihminen" alkaa näkyä ja vasta sellaista ihmistä voi rakastaa. Ilmeisesti jonkun mielestä meille on kysyntää, kun kerran olemme saaneet näitä hommia viedä eteenpäin. Yksityisestä yleiseen käy tie, eli en minä tiedä mistään mitään paitsi itsestäni. Tunnetilat, niiden pauloihin heittäytyminen ja asioilleen omistautuminen onkin Pirittalle tärkeää, ja kaikki tai ei mitään -asenne on erittäin tuttu huolimatta musiikillisen lopputuloksen kiinnostavuuden suuruudesta kuuntelijoiden keskuudessa. Kaikkiaan musta tuntuu, että rock on jo vanha juttu, joka saavuttaa tietyn ajattomuuden hyvinkin pian ja saa olla liittymättä mihinkään aikaan kovinkaan vahvasti. Manzanan suurin eroavaisuus monesta muusta vastaavantyylisestä bändistä tuntuu olevan se, että bändi oikeasti kuulostaa raskaalta ja rankalta levyllä kitaroiden ja livenä rumpujen suhteen eikä keventele liiaksi pop-elementein. Jos biisissä ei ole ovea, niin sille näytetään ovea, ja jos taas tyypit alkavat vilistä silmissä, niin otan ne kiinni ja rekrytoin. Tunnelma on tiivistynyt, ja samassa veneessä ollaan kaikki neljä. Kuluneen vuoden aikana nelihenkinen kokoonpano on kuitenkin kypsynyt töitä paiskoen,, ja tuloksena on entistä maukkaampi hedelmä täyspitkän albumin muodossa.. TEKSTI: Miika Kuusinen / www.trc-records.com/manzana / KUVA: Manzana yllä omena on tainnut vähän kypsyä, kanelia ja kaikennäköistä on saatu kuorrutukseen, mutta uuniin on vielä tuhat mailia matkaa, solisti Piritta leikittelee kielikuvilla orkesterin viimeisimpiä kuulumisia kerratessaan. mehukkaaksi kypsynyt Vuosi sitten julkaistun ep:n aikoihin omenaa espanjan kielellä tarkoittava Manzana kuvaili itseään adjektiiveillä vihreä,, herkullinen,, kirpeä ja myrkyllinen.. Saavat sitten ihmiset puhua sinisestä, punaisesta tai keltaisesta levystä. Livenä ollaan aina rankkoja, koska se tuntuu ainoalta ja oikealta tavalta Ehkä se pop on myös siinä, että sanoudutaan irti metalli/rock-skenen konservatiivisesta säännöstä, jonka mukaan pitäisi koko ajan raivota ja paahtaa samaa miehistä aihetta. Rumpalimme Heikki on metal, Henkan kitara on rockmetal, Ville basistina on bad-ass-metal-groove ja minä siinä välissä rock sekä soul. Falling To Pieces -singlen hyvän vastaanoton perusteella rockin ja metallin ristisiitoksellenne tuntuu ainakin olevan kysyntää... Itsensä kanssa sitä pitää herätä aamulla, ja itsensä kanssa pitää myös mennä nukkumaan. Ei meistä kukaan ole ollut ikinä "pop", sana vain liitetään useimmiten siihen, että meillä on sellaisia jankutusmelodioita kertosäkeissä ja että en tuuttaa suoraa huutoa koko ajan. Ei sankarimelodioissa ole todellakaan mitään vikaa, mutta itse olen kiinnostunut myös naisen tavasta ilmaista angstia ja vihaa, johon kuuluu myös juonittelua, seksuaalisuutta, taikuutta ja itsetuhoa eikä miekan heiluttelua. Paljon on tehty keikkoja, solmittu levytyssopimus, päästy ohjelmatoimiston listoille, hierottu äänityksiä ja nyt vain odotellaan, josko rekikoirat pääsisivät juoksemaan. Kyllä biisi saa rullata ja olla melodinen muullakin kuin sankarimelodia-tyylillä. Jos vähättelen omaa haluani tehdä musiikkia, päädyn katkeraksi paskaksi, ja siksi asiat on tehtävä kunnolla, jos kerran tekee. Ja kun värit loppuu, niin siirrytään numeroihin, Piritta virnistelee. ROCK VAI METAL? Manzana on luonnehtinut itseään rockmetalliyhtyeeksi, jonka suurimmat vaikutteet ovat 1990-luvulta. Rock vapautuu ajasta niin kuin jazz tai klassinen musiikki. Ihmisille soittaminen on helvetin hauskaa ja menestyminen olisi kiva bonus, mutta loppujen lopuksi tärkeätä on vain rehellisenä oleminen omalle rakkaudelleen. Kukaan ei ole ehjä, ja jos niin väittää, niin valehtelee. En koe olevani nainen tai mies, kun kirjoitan sanoituksia, vaan ihminen, joka koettaa vähäisellä älyllään tajuta jotain. Yleensä ne ihmiset ovat aika paljon minun näköisiäni eri-ikäisinä, ja minä vain keksin niille kaikkea lisää tai sitten vaan kerron, kuinka asia ovat. Levyn lisäksi tyytyväisyyttä on alkanut tuottaa myös ympärillä pyörivien joukkojen laatu, ja onkin ihan mahtavaa, kun ihmiset haluaa osallistua meidän hyvän boogien ompputalkoisiin! Albumin nimi Nothing As Whole As A Broken Heart antaa olettaa levyn keskeisen teeman olevan erilaiset sydänsurut sekä niiden eheyttävät ja vahvistavat vaikutukset. Onko joku kenties jätetty, tapettu vai onko sillä ehkä syömishäiriö. Kysyntä-sana on taas niin merkantiili, että menen ihan mykäksi. Kun oikein täsmällisesti yrittää kuvata mitä omassa kropassa ja sielussa tapahtuu, niin koska olen ihminen, ehkä ja toivottavasti joku muukin voi tuntea ja kokea sen musiikkimme kautta jotain. Suomennettuna levyn nimi kuuluu jotakuinkin "Mikään ei ole niin ehjää kuin särkynyt sydän", ja se on muistaakseni suoraan Raamatusta. Mikä Manzanassa sitten on rock ja mikä metal. Edeltävä ep:mme kantoi muuten samaa nimeä, ja se tulee olemaan kaikkien tulevienkin julkaisujemme nimi. Feminiinistä sukupuolestaan huolimatta solisti ja tekstittäjä ei koe sanoitustensa olevan sukupuolisidonnaisia. Kappaleissa tärkeintä minulle on kuitenkin sen sisältämä maailma, johon voi astua ja kertoa mitä siellä näkyy ja tapahtuu. [FIN] inf43_manzana.indd 38 MANZANA 23.1.2007 13:00:30
inf43_manzana.indd 39 23.1.2007 13:00:37
Suoma musiikkia. Mac tus u eviä. TEKST a ko Silv I: Jaak 40 ] INF / helmikuu 2007 inf43_machinemen.indd 40 jättilä 23.1.2007 13:01:43 kaa tus sen mi luo a arjoss isen v usikko etallimu e Menin m lainen hin . hvaa uri vaik een su ennetaan va vaa melodiah m ka lla ihmis lä voi o raksi, josta am askasta ja va sel k ettymy imava inen r lla tai p teet usein vo yntyi albumill tumise Turhau kyseiset tun temuksista s ia ed un aa valjast essa noista t .net / KUVA: Century M en s chinem ww.ma tapauk st / w
Siinä vaiheessa me alettiin mennä helvetin väärään suuntaan. Valheita ja suuria lupauksia. Antony: Ei minua kiinnostaisikaan soittaa iloisempaa musiikkia. Huomattiin sellainenkin yksityiskohta, että biiseissä esiintyy sana "shadow" aika monta kertaa ja niiden aiheet ovat synkkiä. lä syytä minua, sillä olen vain klovni tässä typerysten sirkuksessa", pyytelee laulaja Antony Parviainen Machine Menin tuoreen Circus Of Fools -pitkäsoiton nimiraidalla. Yhtiön bändirosterin mittakaavassa pieni suomalainen hevibändi jäi väistämättä jalkoihin, ja levy sinkkuineen tuli ulos milloin tuli. The Shadow Gallery on nimenä mystinen ja siitä voi vetää monia johtopäätöksiä. Tämä kaikki tuli luontevasti, vaikka Jarnon (Parantainen, rummut) puolesta ei voi sanoa, mitä se ajatteli säveltäessään näitä biisejä. Antony: Eihän levyä kukaan osta, jos se ei ole kaupoissa. Antony: Asiaa voi ajatella niin, että nyt puhdistetaan pöytä. Circus Of Foolsilla bändi ottaakin jo vertausaiheen reilusti huumorilla ja itseironialasit silmillä. Olihan se tosi turhauttavaa aikaa. Alun perin Machine Menin tarkoitus oli painottaa erityisesti sinkkubiisi No Talk Without The Giantin otsikon sisältämää itseironiaa. Biisi kertoo just siitä, että ei puhetta ilman että mainitaan jättiläistä. Mietittiin, että tehdään raskasta matskua ja karistetaan samalla myös ne viimeisetkin Maiden-vertaukset pois. Se on myös jälleen yksi uusi merkkipaalu yhtyeen kenties vahvimman osa-alueen, eeppisemmän metallimusiikin syvänteessä. Iron Maiden on Iron Maiden ja toista sellaista ei tule, saatana. STUDIOILMAPIIRI LEVYN TEKEE Elegies-levyn Machine Men loi äänitysten osalta Antonyn mukaan pitkälti fiilispohjalta. Suomessa ja monessa muussa maassa Elegiesin julkaisu myöhästyi, ja jossain levy ei kuulemma ole tullut ulos vieläkään. Ne olivat kuin pienet pirut olkapäällä, jotka lavertelivat korvaan kaikenlaista liirunlaarumia siitä, mitä vois tapahtua, jos tehdään diili heidän kanssaan. Oltiin silloin ihan vitun eksyksissä eikä tiedetty, mitä tehdään. Sitten, kun se tehty työ kusee jonkun muun jutun takia, niin se vituttaa. Ei niitä kuitenkaan pidä ottaa saatanan vakavasti, koska ei näissä tarinoissa ole niin vakavista asioita kyse, kuten esimerkiksi fyysisestä kuolemasta. Välillä vitutti tosi paljon ja välillä ei tuntunut miltään. Antony: The Cardinal Point on bändille henkilökohtainen. Antony: On hirveän hienoa, jos verrataan sellaiseen megabändiin, joka on itselle elämässä ollut se kaikkein tärkein asia. Ei EMI tehnyt mitään väärin tai huonosti. Fiilis oli kuitenkin se, että sitä tekee vuoden töitä levyn eteen ja saa vain kasan paskaa käteen. Lopulta päädyttiin typerysten sirkukseen. Se oli paskaa, ruskeata paskaa, jota tulee perseestä. Sitten kävi niin, että Machine Men alkoi kiinnostaa hiukan vääriä ihmisiä. Mä kirjoitin tästä sellaisen seilaamistarinan, jossa mennään aalloilla ja ollaan eksyksissä. Circus Of Foolsilla on useampikin raita, joka kertoo Machine Menin viime vuosien edesottamuksista. Se vain ei ehtinyt tehdä meidän levyn julkkarin aikaan juuri mitään. Läheteltiin juttuja eteenpäin, jotta ihmiset kiinnostuisivat bändistä. Antony: Rainer kuunteli demoja, mitä olin sille laitellut. Ei se laulamiseen ja laulutyyliin puuttunut, mutta ehdotteli, PUHUTAANKO TAAS RAUTANEIDOSTA? Aluksi sen piti olla vain puhetta unohtamatta jättiläistä. Bänditoveriaan komppaa sohvatuoliinsa hautautunut kitaristi J-V Hintikka. Ei se mies voi vetää flanellipaitaa päälle nahkaviittansa sijaan missään muualla kuin ehkä himassa suljettujen ikkunoiden takana. Se vaikutti myös yleisfiilikseen. Se vaikutti hirveästi mun teksteihin. Myös Circus Of Foolsilla saatiin apuja vokaalilinjojen viilaamiseen. Elegiesillä asiasta ei ollut tarvetta puhua, ei edes levyn päättäneen Bruce Dickinson -laina Freakin takia. Antony: Levy-yhtiöstä saatiin kuitenkin anteeksipyyntöjä ja viestejä, että älkää nyt luovuttako. Circus Of Fools -levyn nimeäminen on kieltämättä mielenkiintoinen episodi. Elegiesillä Antony Parviaisen vahvaa ääntä ohjaili studiomies Nino Laurenne. Liekö kokemus ollut osa Antonyn kuvaamaa pilvissä leijuntaa, joka toi miehelle itselleen tarpeettoman suuren hyvänolontunteen koko bändin tulevaisuudenkuvioista. Levyn päättävä The Cardinal Point luotaa asiaa kaikista syvimmin. Suomalainen synkkyyshän on maailmalla kova juttu. Välillä on tullut vitun paskoja fiiliksiä, kun on itse antanut kaikkensa ja elänyt siinä mielessä pilvilinnoissa, että nyt tässä päästään jonnekin. Antony lataakin pieni pilke silmäkulmassaan, että kyseessä oli vain paska versio hienosta kappaleesta. Antony on puolestaan onnellinen, että yhtye on valinnut rankemman ja synkemmän linjan, mistä ammentaa. Sitten purettiin ne jutut tälle levylle. Asia putkahtaa tajuntaan, kun kuuntelee Parviaisen selvitystä ja avautumista tarinoista Circus Of Foolsin biisien lyriikoiden taustalla. Tarina kertoo ajasta, kun meillä ei ollut vielä levydiiliä Dynamic Artsilta lähdön jälkeen, eli oltiin tavallaan demobändi. Minulle aika Elegiesin ympärillä tuli ja meni, ja nimenomaan meni. Levyn rankkaan ilmeeseen sopivasti Antonyn työskentelyä katsoi päältä Diablon Rainer Nygård. Ja siitä, mitä tapahtui, kun Machine Menin edellinen Elegies-pitkäsoitto saatiin valmiiksi. Machine Menin on MACHINE MEN inf43_machinemen.indd 41 23.1.2007 13:01:50. Ensimmäisen ep-levynsä julkaisun aikaan Machine Menin nuorukaiset ottivat sydän pakahtuen vastaan vertaukset Iron Maideniin. Aina, kun ajatteli bändin asioita, niin kaikki tuntui tosi turhalta. Antony: The Shadow Gallery olisi ollut helvetin hyvä nimi, koska levyn musa on synkempää kuin aikaisemmin. Sitten tuli vedettyä paskoja keikkoja, ainakin omalta osalta, ja ihan vaan sen takia, että mistään ei tuntunut tulevan yhtään mitään. Century Media antoi levyjensä jakelun EMI:lle kahta viikkoa ennen Elegiesin ilmestymistä. Antony: Se nimi olisi sopinut meidän levylle aivan saatanan hyvin, koska taustalla on tällainen yleinen inside-juttu, joka kuvastaa yhtyeen uraa. Sitten haluttiin valaista varjojen galleriaa. Edelleenkin olen sitä mieltä, että ei meitä voi verrata tuollaiseen bändiin. Machine Menin uran tähän saakka ehkäpä tärkein askel, levytysdiili saksalaisen Century Median kanssa ja sen myötä Elegies-pitkäsoiton julkaiseminen, sattui ajallisesti hankalaan saumaan. Debyyttilevy Scars And Woundsia ruodittaessa suolahtelaismiekkosten ilmeistä ja puheista paistoi lievä vitutus koko aiheeseen. Antony: Sama koskee myös yksilöä ja on ihan imagojuttu. Tämä asia on vaikuttanut Circus Of Foolsin vakavuuteen. Onneksi ne jutut eivät uponneet, koska ne kuulosti vitun tyhjältä, ja onneksi meillä oli se järjen ääni, joka sanoi, että odottakaa, odottakaa. ollut vaikea päästä eroon Iron Maiden -leimasta. J-V Hintikan mielestä Circus Of Fools kuulostaisi varmasti aivan toisenlaiselta, jos Elegiesin julkaisun kohdalle sattuneita kiemuroita ei olisi tullut vastaan. Mies itse kertoo lojuneensa viikon ajan Sonic Pumpin sohvalla viiniä naukkaillen sillä välin, kun muut äänittivät levyn pohjiksi rumpu-, bassoja kitararaitoja. Kun saa sellaisen leiman perseeseen, niin on ihan sama, mitä tekee tulevaisuudessa, koska bändi muistetaan aina siitä, mitä teit alussa. KeskiSuomen pientä suurta hevimiestä tuskin kukaan syytä, korkeintaan mies itse. Esimerkiksi joku Rob Halford on oman imagonsa vanki
Ratkaisultaan erilainen, säkeistössä vedetään rankasti ja kertsissä lähdetään fiilistelemään. Ei ole tarvinnut mennä nollalinjalla saati maksaa reissuista. Pistokeikoilla siihen on vaikea päästä. Nino tekee taas omanlaistaan, erilaista soundia, mutta silti vitun hyvää. Antony: Ja viinaa on. Circus Of Foolsin kohdalla ajateltiin, että saadaan yhdistettyä nuo kaksi ensimmäistä levyä. Tyrannize Tässä biisissä on hiukan aistittavissa perinteisempää Machine Meniä. J-V: Saatiin kaveri ekaa kertaa ryyppäämään. Elegiesin kohdalla asialla oli siis Sonic Pumpin Nino Laurenne. Eli nyt on sitten kulli ja pallit. En osaa selittää sitä, mutta kertsi lähtee mukavasti matalalta nousemaan. Huhti-toukokuussa Machine Men suuntaa kulkunsa Eurooppaan samalle rundille viiden muun bändin kanssa. Kitaristien puolesta voin sanoa, että näiden biisien kanssa ei ollut ongelmia. Laskettiin, että biiseissä on yli neljän oktaavin skaala. Tämän levyn biisit oli vaikeita laulaa, koska ne menee lauluäänen osalta korkeammalta. Eero lupasi, että korkki narahtaa, jos saa vedettyä kaikki bassoraidat hyvin. Joka kerta, kun Machine Men on suunnannut taltioimaan hengentuotteitaan, on hanikoissa ollut eri mies ja alla eri studio. Antony: Vaihtelu virkistää, kaikkea pitää kokeilla. Toimii livenä, vaikka ei akustisia kitaroita lavalla olekaan. Dying Without The Name Tämä ei varsinaisesti ole mikään rokkibiisi, mutta rokkimeiningillä mennään. Se heitti sen ihan läpällä, koska pelkäsi, että ne ei mene ykkösellä purkkiin. Niiden osalta valmistautuminen on erityisen haastavaa ajanvietettä. Tämä biisi yllätti minutkin rankkuudellaan. Armoa ei silti anneta. Tempo vaihtelee, alku lähtee liikkeelle tosi rankalla rässimeiningillä. Hommassa on sellaista suuruuden tuntua ja siinä on nyt ne pallitkin mukana. Samu tekee saatanan hyvää soundia. Circus Of Fools J-V Hintikan sanoin Circus Of Fools Hyvä levyn aloitusraita. Suora, hyvä ja iskevä. Esimerkkinä: ensin ajat kolmesataa kilsaa Suolahdesta Helsinkiin lentokentälle. Where I Stand Levyn akustinen biisi. Loppupeleissä ei meillä olis ollut varaakaan mennä Sonic Pumpille uudestaan. Virheitähän tietysti aina tulee. PALLIT MESSIIN JA RUNDILLE Mikäli kolmatta pitkäsoittoa halutaan pitää bändin kohdalla jonkinmoisena vedenjakajana, on Circus Of Fools Machine Menin kannalta yleisfiilikseltään juuri sellainen. On me silti päästy plussan puolelle keikkahommissa. Border Of The Real World Biisissä on hyvin erilainen rakenne kuin meillä normaalisti. J-V: Tultiin aamulla yhdeksältä ja saatettiin lopettaa vasta aamukuudelta. Jokainen levy on yhtyeen kohdalla ollut erivärinen, mutta samat tunnistettavat elementit eivät hämää kuulijaa. Antony Parviainen uskoo, että kulloinenkin äänitystila on vaikuttanut miehen omaan ja koko bändin soundiin olennaisesti. Tulevaa keikkaurakkaa mies kuvaa sanalla "tapporundi". Ei vaan tiedetä vielä kuinka isot ne on. Paras meidän fiilisbiiseistä. Siitä lähtee nousemaan sellainen tuskainen meininki. Mulle se on hirveän vaikeata, suusta ei lähde sanaa ennen keikkaa ja otan hirveitä paineita siitä, miten keikalla tekniikka toimii. Erottuu joukosta musiikillisesti eniten ja on siksi mukana. levystä, koska soitossa on livemeininki. Uutena juttuna piano, mitä ei meillä ole ollut aiemmin. Keikkapaikka, miksaaja ja lavahenkilökunta on kaikki uutta. Ei tässä yleisö silti voi halia toisiaan, koska mukana on sellaista rankkuutta. Kuuden yhtyeen joukossa Antony ja JV luottavat bändinsä omaperäisyyteen, vaikka kattaus koostuu monesta eri genrestä, aina Finntrollin folkmetallista Tarotin perinneheviin. Englannissa soitettiin kesällä tämä kerran, ja sen biisin aikana oli paras meininki. Myös pistokeikkoja Euroopan festareille bändi on heittänyt ahkerasti sen jälkeen, kun se kiinnitettiin nykyiselle levy-yhtiölle. Lyhyt biisi, mutta sisältää paljon tavaraa. Kappaleessa on ahdistava tunnelma koko ajan ja kaikki purkautuu kertsiin. En tiedä, miten toimii livenä. Lauloin parikin biisiä päivässä. Tavaraa niissä oli tosin niin paljon, että kasaamisessa ja soundien löytymisessä oli hommansa. Siinä mielessä olen ylpeä tästä Till The End Of Her Days (japsi-bonus) Sinkun b-puoli ja bonusbiisi siksi, että se tehtiin viimeisenä. Simppeli kertosäe. Circus Of Foolsilla konemiesten osoite oli Fantom-studio Tampereella. Mainittakoon, että Machine Menin kiertueurakka tänä vuonna olisi ollut pidempi, mikäli suunniteltu kahden viikon rundi Fates Warningin kaverina olisi helmikuun lopulla toteutunut. Säkeistössä on rankkuutta ja kertsi on rokimpaa. mitä juttuja kannattaisi kokeilla. Machine Men -ep äänitettiin Studio Lutakossa ja varsinainen debyyttilevy Scars And Wounds Studio Audiossa Sami Kokon toimesta. Levytysprosessi oli rankka, tehtiin tosi pitkiä päiviä. Niinpä äänimies Samu Oittisen nimi lukee myös levyn tuottajaluettelossa. Ekan demoversion aikaan olin vähän hukassa itsekin, mutta kun tämä biisi avautuu, niin ymmärtää ne jutut. Tämä menee normaalissa d-vireessä, kun muuten meidän biisit kulkee droppi-c:ssä. Fantomilla oli kuitenkin erilainen fiilis. Homma rakentuu kertsin ympärille. Siellä sitten heilut sekavana, ja mielessä on vaan, että huomenna vedetään keikka. Kolahtaa livenä ensi kuulemalta. Kokeiltiin vaan, että toimiiko. No Talk Without The Giant Jos biisi kertoo Iron Maidenista, niin totta kai siinä pitää olla kitaraharmoniat. Ääniala mulla itselläni on kasvanut. Nopea punkkiralli, jota on mukava soittaa livenä. Saatiin jäädä sinne omalla ajalla, kun osataan käyttää Pro-Toolsia. Hyvä biisi keikkasetissä, erilainen ja livenä siitä saa raskautta esiin. Koko ajanhan sitä hakee omia rajojaan. Osansa hevimiehen palleista taisi uuden levyn myötä löytää myös basisti Eero Vehniäinen. Mutta ei ne pallit ehkä vielä kokonaan ole laskeutuneet (naurua). [FIN] MACHINE MEN 42 ] INF / helmikuu 2007 inf43_machinemen.indd 42 23.1.2007 13:01:50. Treenasin laulujutut ensin kotona ja tulin sitten vasta vetämään. Sitten astelet koneeseen ja päädyt johonkin maahan. Kitaroita ja mandoliinia löytyy. Seitsemäntoista päivän aikana kun vedetään yhtä monta settiä. Kumpikaan palasista ei mene yli, ja biisissä on jyrää. Kiertueet ovat Machine Menin mieleen. Antony: Vaikka rutiini on sanana huono, niin rundeilla saa aikaan semmoisen positiivisen rutiinin ja se antaa henkisen tasapainon. Vaikka mielelläni olisin sinne mennyt levyä tekemään, koska nykyään siellä puitteet ovat tosi hienot. Antony: Mulla on sellainen fiilis, että me edelleenkin tehdään sitä ensimmäistä levyä. No niin varmaan (naurua). Meni kuitenkin ja me pidettiin huoli, että Eero piti lupauksensa (naurua). Lauluissa on silti melodisia juttuja. On uutta Machine Meniä, tosi iskevä kertsi. Ghost Of The Seasons Musiikillisesti tämä biisi on jäänyt mieleen parhaiten. J-V: Ei bändihomma sinällään mikään kultakaivos ole, nykyäänkään. Sitten on yleensä se pari tuntia peliaikaa tankata siinä lentokentän tynnyribaarissa. The Shadow Gallery Raskain biisi tällä levyllä. Biisi on menevä ja raskas musiikillisesti, mutta mukana on hyvä laulumelodia. Ja kokkelia, ja huoria. Janin (Noronen, kitara) kanssa testailtiin eri soundeja, ja siinä pystyi säveltämään soolot niiden äänitysten aikana. Biisit oli valmiiksi tehty hyvin, vaikka kyllä studioon mennessä aina tapellaan, että soitetaan eikä muutella
inf43_machinemen.indd 43 23.1.2007 13:01:54
TEKSTI: Niko Kaartinen / www.deathbound.com / KUVA: Dynamic Arts aasasta tulee ensimmäisenä mieleen surullisenkuuluisa Rantarockfestivaali, jolla ei ollut mitään muuta tekemistä rockin kanssa kuin nimi. Eikä kiertueseurakaan ole sieltä pöllömmästä päästä, sillä rundin varsinainen pääesiintyjä on grind-legenda Napalm Death. Että niin kaukaa haettu juttu on kyseessä, nauraa Kai kiertuebussin metelistä. Ehkä tämä dance-musiikin överifestari loi kaupungin ylle varjon, joka sai siellä kasvaneet metallimuusikot sisuuntumaan niin pahasti, että kaupunki on synnyttänyt Suomen ehkä kaksi tunnetuinta grindibändiä: jopa Top40listaa kolkutelleen Rotten Soundin sekä vähintään yhtä kovalla kaasulla tykittävän, vuonna 1995 perustetun Deathboundin. kullekin ansionsa mukaan Mitä yhteistä on Deathboundilla ja Rotten Soundilla kotikaupungin,, musagenren ja kahden yhteisen jäsenen lisäksi. Bändin vakiopilareina ovat kitaristi Pete ja vokalisti Kai, jotka ovat olleet mukana kaikilla levyillä. Siistiä! We Deserve Much Worse on enemmän sellainen suora keskisormi ihmiskuntaa kohtaan. Tämä on niille, joilla menee ihan liian hyvin. On hienoa päästä soittamaan enemmänkin Deathboundin kanssa. Sanotaan näin, että niillä, joilla asiat ovat hyvin, ne on vähän liiankin hyvin. Tosin Suomesta eivät löydy ne suurimmat vääryydet, pitää katsoa pahuutta ihan maailmanlaajuisesti ennen kuin runosuoni sykähtää. Kiertueelle päätyminen on luonnollisesti iloinen asia Deathboundin jäsenistölle, vaikka Kain mukaan kyse on vain pelkästä hyvästä tuurista. Ja on paljon niitä, joilla menee päin helvettiä. Ja taas Kai päästää ANSAITSEMME PAHEMPAA Deathboundin toinen levy Doomsday Comfort pyöri sanoitusten puolesta ihmisten välinpitämättömyyden ympärillä. No eipä juuri mitään.. En mä osaisi minkään muunlaisia juttuja edes kirjoittaa, kun näitä omia fiiliksiä. Olemme kaikki myös Napalm Death -faneja, joten jos oma setti ei mene hyvin, niin ainakin voi katsoa sen jälkeen Napalm Deathia. He ovat kuitenkin saavuttaneet kaiken riistolla ja selkään puukottamisella. Kaikki se stressi ja elämänmeno, mitä sieltä näkyy, auttaa asiaa. Jälkimmäisenä mainittu vastaa Infernon puheluun miellyttävissä olosuhteissa: keikkabussista Skandinavian ja Baltian maiden -kiertueen ensimmäisenä päivänä. Jotenkin on vaikea kirjoittaa jostain lohikäärmeistä, mutta ei se sopisikaan tämmöiseen musiikkiin. Riittää kun katsoo ikkunasta ulos aamulla. Bändi on julkaissut kaikkiaan kolme levyä, joista viimeisin on tammikuussa pullahtanut We Deserve Much Worse. Aikaisemmin meillä on ollut vain viikonloppuvääntöjä, joten tämmöinen rundi on helvetin siisti. Jo uuden levyn nimestä arvaa, että taas liikutaan samoilla linjoilla. DEATHBOUND 44 ] INF / helmikuu 2007 inf43_deathbound.indd 44 23.1.2007 13:02:52. Ihmiskunta ymmärtää koko planeetan päätyvän pikahissillä helvettiin, mutta kukaan ei tee asialle mitään. Deathboundin ura on edennyt kiireetöntä tahtia. Kain ei tarvitse kertomansa mukaan liikahtaa kotisohvaa pidemmälle saadakseen inspiraation teksteihin: tv:n uutislähetys riittää. Jotain yhtyeen tuulisesta kokoonpanosta kertoo se, ettei yhtäkään levyä ole nauhoitettu samalla kokoonpanolla. Meillä menee hieman liian hyvin, ei kaikilla, mutta suurimmalla osalla
Selityskin asialle löytyy. Se uskonnollinen symboliikka on sitä, että kaikki, uskonnosta tai kulttuurieroista riippumatta, ovat selkään puukottajia. Aivan. Veri ja ruoka ovat hyvää, ei voi muuta sanoa. Doomsdaylla on aika paljon sitä samaa kohkausta periaatteessa koko levyn läpi. Uskonto on paha. Sitten siirrytään loppukevennyksen pariin. Puhe kääntyy hiljalleen myös uuteen biisimateriaaliin. Etenkin basistit ja rumpalit ovat vaihtuneet melkoista vauhtia, ja onpa Rotten Soundin Q hoitanut näitä molempia pestejä yhtyeen historiassa. Päätettiin jo levyä tehtäessä, että Toni tulee messiin. No me tykätään ruuasta! Räkättää Kai. Sama pätee myös Deathboundiin. Ja onhan tässä eri laulajat onneksi ja aivan erilaisia biisejä, se on pääpointti. Deathboundia ja Rotten Soundia siis yhdistää osittain sama miehitys, musiikkityyli ja kotikaupunki. Kyllä näissäkin on järki pelissä. Mutta enempää yhtäläisyyksiä bändien välillä Kai ei näe. [FIN] ITEN TÄ LIPUT HELPO STÄ! inf43_deathbound.indd 45 23.1.2007 13:02:56. Tämä on kuitenkin meidän bändi eikä niiden ihmisten. Eipähän kerkiä kyllästymään, jos biisi on minuutin mittainen. VERTA JA RUUANLAITTOA Deathboundin kokoonpano on vaihdellut melko tavalla yhtyeen historian aikana. En ole kokannut, mutta olen yrittänyt saada Deathchainin Bobbya tekemään mulle sitä paskalautasta, kun olen Kuopiossa käymässä. Olen. Verta ja ruuanlaittoa, tulee Cannibal Corpse mieleen. Jos kerran puolet Rotten Soundista soittaa myös Deathboundissa, niin tuleeko tästä nuotanvääntöä keikkojen suhteen. Tämän myöntää Kai auliisti. Ei se ollut treenannut tarpeeksi. Tuntui kuin joku olisi puristanut sydämeni nyrkkiinsä. Se on hyvä bändi, joten ei siinä mitään. No ei oikeastaan! (naurua) Toki mä haluaisin, että niitä luettaisiin. Yritän parhaani mukaan, ja hyvä jos se jollekin toimii. Ootko sä itse kokeillut sitä. Jos se toimii niin se toimii. Ei me silti aivan Rotiskolta kuulosteta, ehkä enemmänkin joiltain muilta bändeiltä. Mutta enemmänkin mä kirjoitan fiilikseni mukaan, ja lisäksi rytmitys myös määrää tekstin. Ihminen on vain sellainen. Tuttu on. Siinä missä edellisellä levyllä oli kolmetoista biisiä reilussa puolessa tunnissa, on uutukaisella peräti kahdeksantoista viisua ja kokonaiskestoa on minuutin vähemmän kuin edellisellä levyllä. Mitään hölynpölyä en kuitenkaan kirjoita. Nykyään yhtyeen kotisivut laskevat myös bändiin kuuluvaksi basisti Heikin, mutta miehen nimeä ei silti löydy uuden levyn sisäkansista. Silloin ei vain jostain syystä otettu sitä mukaan. Haluttiin vain vaihtelevuutta. Mutta totta helvetissä grindibändit tuppaavat vähän väkisinkin kuulostamaan toisiltaan. Kai on aikaisemmassa haastatellussa todennut, että musavideoissa pitäisi olla verta ja ruuanlaittoa. No, Heikki ei soittanut uudella levyllä. Ilmeisesti kaasua on painettu entisestään. Biisien suunnalta ei mietitty mitään nopeutta. Oletko tutustunut Infernon Heavy Cooking Club -palstaan ja kokeillut mitään reseptejä. Niin se on aina ollut, kun meillä kaikilla on näitä muitakin yhtyeitä. Ja jos yrittää, niin se kuulostaa helvetin tyhmältä. Kannen Madonna ei ole suinkaan rauhaisissa merkeissä, vaan pikemminkin sodan ja kuoleman keskellä. Mutta huomaavatko Deathboundin fanit tuota sanoitusten viestiä ja tulevatko he juttelemaan niistä. Myös kansikuva kertoo omaa kieltään yhtyeen asenteesta yhteiskuntaa vastaan. Stressatkoon ne kotonaan näistä asioista. Jos meillä on Nivalan Tuiskulassa yksi keikka ja Rotten Sound on samaan aikaan lähdössä Japanin-kiertueelle, niin totta kai Rotten Sound silloin lähtee. Heikki poistui sittemmin bändistä, ja tilalle tuli Rotten Soundin Toni. Nyt se on messissä ja kaikki on hyvin. En voi selittää kovinkaan pitkiä juttuja noiden kappaleiden aikana. rämäkän naurun sanojensa painoksi. En minä tiedä, se on joku Tornion lätkähdys siihen. Ensimmäisen ymmärrän, mutta miten jälkimmäinen liittyy millään tapaa musiikkivideoiden tekemiseen. Siinä olisi mennyt liian kauan pelkkien bassojen vääntämiseen, joten päätettiin että antaa niiden soittaa, jotka osaavat. Mutta se ei vaan suostu siihen, kun aina ollaan liian krapuloissaan, ettei jaksa kokkailla. Se taisi olla ensimmäinen Infernon HCC-ateria, ja mun mielestä paras niistä kaikista. Ihmiseen ei kannata luottaa, oli se sitten mikä tahansa jeesus. Mutta ei me välitetä kuinka pitkä se biisi on. Niin se vaan meni. Ehkä joku päivä. Se on halunnut tähän yhtyeeseen jo Doomsday Comfortin aikoihin. En oikeastaan tiedä, tehtiin vain biisit. Se, jolla ensimmäisenä varmistuu keikat, vetää. Ja jos meillä on joku isompi juttu ja Rotiskolla vain joku paskahomma, niin silloin me vedetään. Ei me suunniteltu tätä koko hommaa mitenkään muuten kuin että tällä kertaa ei käytetä triggereitä rummuissa ja etsitään vähän selvempää kitarasoundia. Deathboundin tekstit sisältävät siis sanomaa. Harva grind-levy kestää ikuisuuksia ja Kain mukaan pitäisi olla jo aika perkeleen kova grindibändi, että jaksaisi kuunnella tunnin mittaisen levyn. Se yritti, muttei siitä tullut mitään, joten Pete ja Sami soittivat sitten ne bassot. Ei minua ne vertailut haittaa, ihmiset saavat tehdä niitä niin paljon kuin haluavat. Toki tässäkin ollaan realistisia
Eli jos joku pätevä henkilö sattuu tätä lukemaan, diggaa Morsia ja olisi kiinnostunut soittamaan kanssamme, niin otamme maileja vastaan. tuhon ja luomisen kynnyksellä Porissa viime vuosituhannen lopulla perustettu Mors Principium Est on saapunut uransa käännekohtaan.. Yhtyeen jatkosuunnitelmat ovat kuitenkin hämärän peitossa, sillä pitkäaikainen kitaristi ja säveltäjä Jori Haukio päätti vaihtaa maisemaa pian levyn valmistumisen jälkeen. Livenä vaaditaan kuitenkin kahta kitaristia, joten me tarvitsemme vielä kolmannenkin Jarkkoa tuuraamaan. Sittenhän sen näkee, kun alamme tehdä uutta. Homma ei kuitenkaan ole niin, että meidän ainoa säveltämiskykyinen jäsenemme olisi lähtenyt, vaan kyse on siitä, että paljonko se tyyli tulisi muuttumaan. On vähän vaikea sanoa, millaiseen kuseen tämä Jorin lähtö meidät oikein jätti. Julkaisuvalmiina on uran paras kiekko,, mutta tulevaisuus on siitä huolimatta vaakalaudalla. TEKSTI: Kari Koskinen / www.morsprincipiumest.com / KUVA: Listenable ors Principium Estin (latinaa, "death is the beginning") kolmas pitkäsoitto Liberation = Termination viehättää taatusti melodisen rähinämetallin ystäviä. Tästä huolimatta me haemme kotisivuillammekin vielä kitaristia, ja kyse on siis kolmannesta keppimiehestä, koska Jarkko ei pysty tekemään keikkoja. Ainakin toistaiseksi tuuraajaksi on saatu bändin vanha ystävä Karri Kuisma, mutta tämäkään ei vielä ongelmallista tilannetta ratkaise. Kielimiehet siis huomio, mikäli Göteborgilta tuoksuvan melodisen reippaan rähinämetallin veivaus kiinnostaa. Runsaiden kitarakuvioiden ympärille rakennetut kappaleet vaativat ehdottomasti kahta kitaraa. Näin maallikkona uskaltaisin sanoa, että ei MORS PRINCIPIUM EST 46 ] INF / helmikuu 2007 inf43_mpe.indd 46 23.1.2007 13:04:04. Jori on tehnyt oikeastaan kaikki biisit, mitä nyt toinen kitaristimme Jarkko on tehnyt myös vähän musiikkia. Sanotaan nyt, että 99 prossan todennäköisyydellä Karrista tulee vielä meidän viral- linen kitaristimme. Tai jos tulee humppaa, niin ei sekään Morsin nimelle hyväksi olisi. Bänditoiminnan iloista ja suruista Infernolle vastaili vokalisti Ville Viljanen, olkaapa hyvät. Lisätietoja löytyy kotisivuilta. Meillä ei ole kokemusta tällaisesta tilanteesta, enkä tiedä pystymmekö tekemään enää samantyylisiä biisejä, joi- ta voisi laittaa Morsin nimen alle. Tämä jätti bändin hankalaan vaan ei ylitsepääsemättömään tilanteeseen. Syy, miksi tätä ei ole vielä virallistettu on se, että bändin tulevaisuus on sen verran kyseenalaisella tolalla, että tässä vaiheessa me emme tarvitse kuin keikkakitaristia. Ei sitä mitään Helloweenia tai Stratovariusta voi alkaa tässä bändissä vetämään tai no mä en ainakaan suostuisi. Jos vitusti huonommaksi, niin se ei olisi kauhean hyvä juttu. Sävellysvaiheessa hänestä tulee sitten melko varmasti virallinen jäsen
Ja vaikka osaisinkin helvetin hyvin, niin en silti välttämättä haluaisi niitä tähän bändiin. Jos vertailua suorittaisi vaikka Autopsyyn, niin hieman erilaisesta meiningistähän tässä on kyse. The Unborniksi nimetty seuraaja ilmestyi parisen vuotta myöhemmin, ja tahti vain parani. Asiaa auttaa myös tiivis 38 minuutin pituus, joka ei sisällä yhtään löysää. Minä tein sitten sanat ja laulukuviot, ja kun hommaa oli harjoiteltu tarpeeksi, mentiin studioon. aika ainakaan soittaessa pitkäksi tulisi. RÄHINÄSTÄ ASIAA Mors Principium Est ehti pyöräyttää muutamia demoja kunnes ranskalainen Listenable solmi yhtyeen kanssa kolmen albumin mittaisen diilin. Olihan meillä konejuttuja jo viime levyllä, ja huomattiin, että fanit ja ulkopuoliset niistä diggailivat. Kuvastaakos tämä sinua henkilönä. Liberation = Termination ryskii niin sanotusti suuren maailman malliin, ja paketti on kunnossa sekä iskeviä soundeja että tiivistä biisikatrasta myöten. Pääasiassa tuli läpikäytyä nämä pakolliset nähtävyydet ja shoppailut. Koneita ja samplejuttuja on tullut myös lisää, mutta suurin muutos on juuri lisääntyneessä aggressiivisuudessa. Mistä moinen, eikö ajatus ah, niin ihanasti tarttuvista puhtaista kertosäkeistä miellytä. Kysynkin Villeltä, miten hän itse asian näkee. Millainen prosessi levyn teko muutoin oli? Vähän vaikea sanoa, kun Jori teki lauluja ja sanoja lukuun ottamatta periaatteessa kaikki biisit yksinään, eikä kenelläkään meistä ole mitään hajua siitä, kuinka vaikeaa se on. Tämä on ymmärrettävää sikäli, että onhan noita hoilaajia, eikä sillä enää nykyään ekstrapisteitä kerätä. Osassa laulan matalammalta ja osassa korkeammalta, enkä halunnut laittaa kahta samanlaista kappaletta peräkkäin. Vaan millaisista aiheista Ville uudella levyllä kurkkuaan kurittaa. Mitä levyn pituuteen tulee, niin teimme instrumentaalibiisit Forgottenin ja levyn päättävän Lost Beyond Retrievalin vasta äänityksien jälkeen omassa studiossa, kun Astialla ollessamme ei ollut vielä kaikkea materiaalia kasassa. Tarttuvuutta ja energiaa tasalaatuisessa paketissa tarjoileva albumi kallistuu allekirjoittaneen korvissa ruotsalaisen melodisen rähinämetallin karsinaan, mutta Ville näkee asian hieman eri tavalla. Minä tuon biisijärjestyksen lähinnä päätin, kuten muutkin asiat säveltämistä lukuun ottamatta. Vähän vaikea määritellä meidän omaa juttua, mutta jos nyt ruotsalaisiin bändeihin vertaillaan, niin kyllähän me soitamme ihan täysin erilaista musiikkia. Hommassa on siis munaa. Kitarariffit ovat suorempia ja melodiaa tuodaan puhtaalla laululla. Masterointi tapahtuikin sitten Jenkeissä. Helmikuun lopussa julkaistava Liberation = Termination esittelee jo täysin valmiin, ammattitaitoisista muusikoista koostuvan ryhmän, joka taitaa melodisten ja vauhdikkaasti kiitävien iskusävelmien teon. Kun Jori niitä sitten taas teki, niin mikäs siinä. Jos meiltä olisi The Unbornin aikoihin kysytty, että tuleeko seuraavalle levylle puhtaita lauluja, niin olisimme sanoneet, että tulee, vaikkei tullutkaan. Death metalin alle voi lykätä vaikka 20 miljoonaa bändiä ja niitä sitten edelleen toisten alaluokkien alle. Mors Principium Estin kaltaisia yhtyeitä kutsutaan usein melodiseksi death metaliksi, mikä on mitenkään musiikin laatua väheksymättä omasta mielestäni hieman harhaanjohtavasti sanottu. Noh, tilanteesta riippuen. Omia korviani miellyttää mätön ohella levyn melodisempi osasto, joka kiertää tehokkaasti liiallisen sokerin karikot. Voi olla, että niitä tulee joka biisiin, voi olla ettei tule mihinkään. Iloinen meininki ei ole niin kivaa. Jori äänitti kitarat kotonaan, ja myös Teemu äänitti bassot kotoa käsin. Jos tarkemmin pitää karsinoida, niin sitten sitä melodista death metalia. Minäkin laulan vähän eri tavalla. Laulut ja miksaus hoidettiin sitten Astia-studioilla, ja käsitykseni mukaan kaikki meni aika helposti. Onhan minulla avovaimo ja vuoden vanha tytär, eli en minä ihan yksin nurkassa murjota. Ei mitään kukkaismeininkiä, en halua vetää liirumlaarumia jotain synkkää pitää olla. Kiireestä huolimatta Ville vaikuttaa tyytyväiseltä lopputulokseen, ja aivan syystä. Kyllästymään ei helpolla pääse. Mä en kuitenkaan välttämättä haluaisi, että bändiin otetaan toista laulajaa, ja sitten taas en itse usko olevani niin hyvä laulaja puhtaissa, että edes suostuisin vetämään mitään virallisesti. Jos ajattelet Liberation = Terminationia kokonaisuutena, niin tuntuuko siltä, että olisitte löytäneet sen omimman tyylinne. Jori toimitti meille demoversiot, joiden pohjalta muut opetteli soittamaan niitä. No, viime levyllähän meillä oli parissa biisissä nainen laulamassa puhtaita. On keskitempoa ja blastbeatia, mutta samassa genressä ne kaikki silti ovat. Villen helmikuu 2007 / INF [ 47 inf43_mpe.indd 47 23.1.2007 13:04:10. Yhtään ylimääräistä materiaalia ei jäänyt myöskään käyttämättä. Perheeni ulkopuolisten mielestä saatankin vaikuttaa synkältä ja totiselta kusipäältä. Tarkoituksenamme oli, että nuo biisit kuulostaisivat vähän erilaiselta kuin muut. Millaisia fiiliksiä sitten sattuukin olemaan. Periaatteessa ainoa stressi liittyi siihen, että ollaanko me valmiita määräaikaan mennessä, kun Jori alkoi säveltää vasta kuukausi ennen studioaikaa. Konejuttujen määrästä on mahdotonta sanoa, että mihin suuntaan lähtevät menemään. Levyn aloitusbiisi oli yhteinen päätös, mutta muuten rakensin kaaren niin, että samankuuloisia biisejä ei olisi peräkanaa. Jos kysyisit rumpaliltamme, niin hän sanoisi, etten ymmärrä vitsejä lainkaan. Muutama pullo Budweiseriä piti kyllä juoda, mutta aikaeron takia oli öisin jo niin väsynyt, että ei jaksanut montaa kertaa baarissa käydä. Covenantiin noita juttuja on kyllä vertailtu. Rummut äänitettiin Porin Palmgren-opistolla. Perussuomalainen dorkahan minä olen. LAULUA PASKASTA Palataanpa vielä uuden levyn rakenteeseen. Tico-Ticolla Ahti Kortelaisen huomassa kypsytelty debyyttikiekko Inhumanity julkaistiin keväällä 2003, ja levy keräsi heti kättelyssä positiivisia arvosteluja. No se nyt on aivan varma, että lopullista tyyliämme emme ole löytäneet, kun säveltäjätkin vaihtuvat. Meikäläinen ainakin yrittää, vaikka olisi melodioita ja vähän surumielisyyttä ja jotain pientä kauneuttakin näkyvissä, että se ei olisi silti mitään naisten musiikkia. Mää menin sitten itse omalla kustannuksellani viikoksi sinne San Franciscoon lomalle, missä samalla masteroin sen levyn. Nämä uudemmat ruotsibändit ovat ainakin menneet enemmän hc-bändien kuuloisiksi. Vähän vaikea sanoa, mutta jos meitä ja muita bändejä kuuntelee, niin kyllä sen eron nyt itse kuulee. Sekin on silti vain sanonta, jonka alla on vaikka kuinka erilaisia bändejä. Jos nyt omaa kehityskaartamme ajattelee, niin ekan levyn jälkeen ollaan tultu mielestäni vitusti nopeammaksi ja brutaalimmaksi. Ei kauheasti. Kyllä mä meidät deathiksi luokittelen enemmän kuin miksikään muuksi. Tämä Colin, joka hoiti homman omassa studiossaan, soittaa myös Listenablelle levyttävässä Vilessä, joten saatiin sitä kautta masterointi periaatteessa ilmaiseksi. Ei tämä kaikkien kohdalla pidä paikkaansa, mutta tuohon suuntaan ruotsalaiset bändit ovat minusta menneet. Etenkin ensimmäinen puolisko su- juu miellyttävän vaihtelevissa merkeissä. Tuosta vertauksesta en oikein tiedä, kun en ole ...and Oceansia kauheasti kuunnellut, vaikka yhden levyn omistankin. Alkuhan kuulostaa siinä vähän ...and Oceansilta ja säkeistötkin ovat aika tanssittavia. Mitä voisit kertoa kappaleesta The Animal Within. Tulikos tutustuttua paikalliseen juhlintakulttuuriin. Eli jos joku haluaa haukkua, niin se on sitten mun vika. Itse olin huomaavinani biisiennimien perusteella jopa pientä konseptin tynkää
Vaikka pakko sekin on kai jossain vaiheessa uskoa, että joku diggaa meistä enemmän kuin Metallicasta. Niin niin, mutta se on vaan kun itse ei pidä itseään minään, niin ei ymmärrä miksi joku haluaisi minun nimikirjoitukseni. Mitään tiettyä ei ole mielessä, mutta onhan se nyt hienoa jotain rikkoa. No tuskin te kolmea levyä olisitte saaneet tehdä, jos kukaan ei pitäisi. Jos nyt mietitään vaikka The Unbornin ja tämän uuden levyn välimaastoa, niin meillä oli neljä keikkaa, joista yksi oli Jenkeissä Clevelandissa. Eli ei kyse ole siitä, että nimmarin antaminen olisi kamalaa. Nuo neljä keikkaa vei yhteensä jonkun kaksi viikkoa, treenauksineen kolme tai neljä viikkoa. Mutta annas olla, jos joku sanoo, että tuossa on matala seinä, korjaa se, niin ei se yhtä hienoa ole. vastaus on ihailtavan rehellinen. Euroopan rundia olisi elokuulle, ja se on 90-prosenttisen varma, mutta kun tietää, että jos on edes yhden prosentin epävarmuus, niin vituiksihan se voi mennä. Paljon hienompaa kuin korjata. Kyse ei ole kuitenkaan mistään Jeesus-biisistä. Mitä luomiseen tulee, niin olen luonut vuosi sitten itselleni tyttären, että siinä on minun mielestäni luomista ihan tarpeeksi musiikin ulkopuolelta. Se vaan tuntuu ajatuksena hauskalta. Välillä olen yrittänyt tehdä niitä konseptityyliin, että olisi jokin punainen lanka mitä seurata, mutta tällä levyllä en miettinyt asiaa lainkaan. Tuhopuolelta taas tekisi mieli tuhota melkein mitä tahansa, anna vaan kirves niin tuhoan. Toivokaamme siis kitaristipulmien ratkeamista ja kiertueiden onnistumista. Ne on vaan sanoja, joilla ei ole mitään suurempaa merkitystä, ei poliittista tai mitään. Sanojen tekemiseen, studioreissuihin ja vastaavaan meni ehkä kaksi kuukautta, eli jos kahdessa vuodessa bändille menee kolme kuukautta, niin ei se mun mielestä kauhean paljon ole. Eikös se olisi kivaa, jos tuolla kaupungilla joku kiva tyttö tulisi nimmaria pyytämään. Vieläkin odotellaan, että ne kiertueet viimeinkin alkaisi, eikä aina vaan peruuntuisi. Meillä ei kuitenkaan ollut mitään hajua periaatteessa mistään. Yleisesti ottaen, jos keikkoja ja kiertueita saisi enemmänkin, niin tuo järjestys voisi muuttua toisinkin päin. Vihaista musiikkia kun pitäisi olla, niin en kuitenkaan mielelläni laulaisi esimerkiksi parvekkeella leikkivistä kissoista. TUHOAMISEN AUTUUDESTA Levy-yhtiö Listenable on asettanut suojateilleen kovat odotukset, ja väkisinkin tulee mieleen, että se on joko tulos tai ulos. Henki kaikissa on kyllä aika sama, että kaikki on pitkälti paskaa, heh. Mutta sekin on sitten, että minkälaiset synnit. Mors Principium Estille tämän mieluusti soisi. Silloin luuli, että nyt kun on levytyssopimus, niin maailmankiertueet, valokuvien ottaminen ja nimmarien jakaminen alkaa saman tien, mikä sitten oli ihan päinvastaista, mitä oikeasti on ollut. Silloin kun levytyssopimus saatiin, niin ajatusmaailmallisesti oltiin ihan pikkupoikia, vaikka ikää olikin jo jonkin verran. Olen kirjoittanut sanat niin, että jokainen on oma juttunsa. Cleasing Rain toi ainakin minulle välittömästi mieleen Taksikuskin ja De Niron toiveen saastat pyyhkivästä sateesta. Eli kyllä se bändi pyörii edelleen muun elämän ympärillä. Tällä hetkellä, kun bänditouhuja ei periaatteessa edes ole, asia on juuri noin. Omasta mielestäni kun en ole kukaan tai mikään. Sanoista on kyllä vähän tyhmä puhua, kun niitä ei itse niin kauheasti mieti. Laulan paskaa. Siihen kaikki kuitenkin tähtää, että saisi tämän bändin lähtemään kunnolla liikkeelle. Sanotaan, että ihmiset ovat muuttuneet vakavammaksi. Eli ainakin toistaiseksi bänditouhut on järjestetty siviilielämän ympärille, eikä päinvastoin. Nimmareitakaan ei ole kauheasti joutunut onneksi jakelemaan. No ei se kauhistus olisi, lähinnä siinä vaan tulee semmoinen olo, että minkä vitun takia ne minulta semmoista pyytää, mikseivät mene pyytämään vaikka Metallican jätkiltä. Miten tämä on vaikuttanut bändin asenteeseen, onko touhu muuttunut debyytin ajoista paljonkin. Minun sanoissani se on lähinnä, että synnit pestään pois. Haastattelun loppu on kuitenkin ovella, joten kysäisen, mitä Ville haluaisi vielä elämänsä aikana luoda ja vastaavasti myös tuhota. [FIN] MORS PRINCIPIUM EST 48 ] INF / helmikuu 2007 inf43_mpe.indd 48 23.1.2007 13:04:11. Meillä on nyt kyllä kaksi kiertuetta työn alla, joista ei voi sanoa vielä mitään varmaa. Jos joku antaa sulle lekan ja sanoo, että vedä tuo seinä matalaksi, niin kivaahan se on. Meidän pitää vaan yrittää tehdä niin hyvää musiikkia kuin mahdollista. Onhan tietty vitusti helpompaa, kun ei tartte minnekään mennä, mutta kun omalla hiellä ja verellä tähtää juuri siihen, että joskus kiertueille pääsisi. Tai no ei bullshittiä, mutta sanoja, biisin sanoja ilman mitään kummempaa merkitystä. Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin. Enpä ole miettinyt tuota leffaa ennen kuin nyt. Suurin osa on ihan bullshittiä
inf43_mpe.indd 49 23.1.2007 13:04:15
TEKSTI: Tero Lassila / www.battlelore.net / KUVA: Jarmo Katila elmikuun puolivälissä ilmestyvä Evernight on nopean tankkauksen perusteella ehkä Battleloren tasaisin levy. Evernight on edeltäjiinsä verrattuna rankempi ja synkempi levy, joten se komppaa sopivasti tätä mustaa talvea ja tuo mauttomiin nollakeleihin vähän myrskyn makua. Kokonaisuutena puhtaampi, eikä niin rosoinen varsinkaan kitarasoundien osalta, mutta sitäkin synkempi. Vokalisti Kaisa Jouhkin näkemys uuden pienokaisen odotusajasta, synnytyksestä ja ensimmäisistä askeleista on huojentunut. Tällä kertaa tuomisina on Evernight-niminen teos.. Tuttu mahtipontinen ote kytee taustalla vahvasti, ja levy on selkeä jatke edeltäjälleen. Kaikki jäsenet olivat yhtäkkiä töissä ja kiireisiä, ja koko projektin käynnistys tuntui vaan synkkä ja myrskyinen ikiyö BATTLELORE 50 ] INF / helmikuu 2007 inf43_blore.indd 50 23.1.2007 13:05:30. Odotusaika oli kyllä vaikeimpia tähän mennessä. Neljä kertaa nämä Tolkienista inspiraationsa ammentavat fantasiametallistit ovat matkanneet sinne ja takaisin ja palanneet aina levyn kera.. Kahdeksan vuotta sitten joukko örkkejä,, samoajia ja haltioita liittyi yhteen Lappeenrannassa muodostaen Battlelore-nimeä kantavan taisteluryhmän.
Ensimmäinen pitkäsoitto Into The Depths Of Sorrow ilmestyi vuonna 1991 ja esitteli loistavilla lauluilla ja melankolisilla melodioilla lastatun ryhmän, jonka raskaat ja pitkähköt kappaleet jatkoivat kunniakkaasti doom metalin perinteitä. Tähän tulivat vielä päälle henkilökohtaiset sotkut, joten solmu oli melkoinen. 52 ] INF / helmikuu 2007 inf43_solitude.indd 52 23.1.2007 13:06:32. Väriä keitokseen haettiin virikkeillä Dead Can Dancesta ja Fields Of Nephilimistä, minkä jälkeen bändin soundi oli valmis. Edgar ei säveltänyt paljoa, mutta se vähän mitä häneltä tuli, oli poikkeuksetta loistavaa. Koskaan. Tämä oli minulle kova isku, sillä pidin häntä olennaisena osana Solitude Aeturnusin soundia. Löysimme nopeasti korvaavat tyypit ja soittelimme taas vuoden päivät, kunnes totesimme, että homma ei toimi. Olin, että voi paska, nämä tyypit ovat minulle kuin veljiä ja kaikki vain häipyvät. Eli ei kun hakemaan taas uutta verta. Candlemassia kuultuaan hän päätti perustaa bändin nimeltä Solitude Aeturnus, joka sekoittaisi parhaat palat Troublesta, Candlemassista, Black Sabbathista, Metallicasta ja King Diamondista. Antaapa miehen kertoa asiasta omin sanoin. Puursimme uuden musiikin parissa taas vuoden verran, ja sitten rumpalimme otti ritolat. Vuoden 2001 lopussa palasimme taas yhteen, mutta sitten kitaristi Edgar Rivera päätti lähteä litomaan. Joo, tauko tosiaan venähti hivenen aiottua pidemmäksi. Minulta meni puolisen vuotta ihmetellessä, että haluanko edes jatkaa ilman häntä, kunnes silloinen basistimme ja nykyinen kitaristimme Steve Moseley ilmoitti, että minähän olen tehnyt aina valtaosan musiikista, että ei tämä ole maailmanloppu. 18vuotias miehenalku halusi vain raivota, mutta vähitellen mieleen hiipi uudenlaisia ajatuksia. Päätimme ottaa Adagion jälkeen pienen loman, sillä takanamme oli viisi studiopitkää ja halusimme saada siviilielämämme järjestykseen. Bändin kuudes pitkäsoitto Alone on parasta.. TEKSTI: Kari Koskinen / www.eternalsolitude.com / KUVA: Massacre 980-luvun puolivälissä kitaristi John Perez soitti thrash metalia tuhansien kaltaistensa tavoin. Tajusin hänen olevan oikeassa, joten aloimme taas hommiin. Black Sabbathia aina suosinut John päätti tehdä jotain vakavampaa, jotain joka kestäisi ajan hammasta paremmin. Vuonna 1998 julkaistun Adagion jälkeen missio oli kuitenkin kuolla pysyvästi. yksinäisyyden anatomia Kahdeksan vuoden tauon jälkeen doom metalin huipulle palaava Solitude Aeturnus on elämänsä kunnossa.. Emme tehneet pariin vuoteen bändin kanssa juuri mitään ja keskityimme lähinnä omiin projekteihimme
Lopulta niitä ei enää osaa ajatella objektiivisesti. Kuvastaako tämä myös omaa persoonaasi, vai mistä nämä tunnelmat syntyvät. Haastattelun lopuksi kysäisen Johnilta, josko kotimainen Reverend Bizarremme kuulostaa tutulta. Todella hienoa ja traditionaalista musiikkia! Reverend Bizarre on ikään kuin vienyt Die Healingin aikaisen Saint Vituksen vieläkin pidemmälle. Ajattele vaikka Ian Gillania, David Byronia, Messiahia, Dioa ja Halfordia. Rakastan kaikkea äärimmäistä musiikkia itse asiassa vieläkin, thrashia ja deathia ja sellaista. James on ollut Steve Moseleyn ystävä jo 25 vuotta, ja täällä päin häntä pidetään yhtenä planeetan parhaista basisteista. Ylipäätään olen sitä mieltä, että laulut ovat jokaisen bändin tärkein osa-alue, ja jos vokalisti sattuu olemaan vieläpä hyvä, niin häntä pitää myös hyödyntää. He kaikki kuulostavat yksilöllisiltä. Olen tosin kallellani enemmänkin doomin ilkeään puoleen, en niinkään synkkyyteen. Näytin sitä ystävilleni, ja se herätti kaikissa voimakkaita tunteita joko vihaa tai ihastusta, ei mitään siltä väliltä. Levyt näyttävät ja kuulostavat hyvältä, sillä olemme remasteroineet ne itse. Itse aion myös tehdä toisen levyn Liquid Sound Companyn kanssa, joka on enempi sellaista psykedeelistä rokkia. Oli se sitten Beatlesia tai Saint Vitusta, niin musiikki auttaa joka tilanteessa. Suorastaan häiritsevä. Minullahan on oma lafka ja olen tuottanut paljon levyjä näinä välivuosina. Kuinka ollakaan, meillä sattui olemaan paikka avoinna juuri silloin, John nauraa. Parin viikon jälkeen vakuutuin kuvan tehosta itsekin, sillä onhan se hyvin tehty ja hengeltään todellista doomia. Oli jo aikakin saada nuo levyt ulos, sillä vanhat painokset ovat olleet loppu jo yli vuosikymmenen. Doom metal saa minut tuntemaan oloni hyväksi ja tunnen sitä kuunnellessani yhteyttä. Kun näin tuloksen ensimmäistä kertaa, en halunnut käyttää sitä. Samalla hän esitteli meille idean kansikuvaa varten, ja Travis Smith otti sen työstettäväkseen. Laulajamme Robert keksi nimen Alone, joka kuvastaa levyn tunnelmaa erinomaisesti. Uuden levyn biisitkin ovat olleet suurimmaksi osaksi valmiita jo vuosikaudet. Melankolinen ja surullinen. Se kuulostaa aivan Solitude Aeturnusilta ilman minua, mikä on mielenkiintoista. Ennen ehkä ajattelin niin, mutta en enää. Se oli ihan ookoo, mutta ei mitään mahtavaa. Mies innostuu välittömästi ja paljastaa samalla omaavansa hyvinkin ajanmukaisen musiikkimaun. Lisäksi yhtye suuntaa helmikuussa puolaan nauhoittamaan ensimmäistä dvdjulkaisuaan. Ajan myötä paineet kävivät melkoisiksi, kun meidän piti jatkuvasti fiksailla biisejä uusien jäsenien takia. Sen kummempia kiertuesuunnitelmia meillä ei kuitenkaan ole, mutta toivottavasti tilanne muuttuu seuraavan levymme jälkeen. Steve Nichols puolestaan sattuu olemaan toinen niistä rumpaleista, joita testasimme jo 80-luvun lopulla. Belphegorin uusi levy oli mielestäni viime vuoden paras levy, John nauraa. Tiedän, että enemmistö faneistamme haluaisi kuulla eniten kamaa kahdelta ekalta levyltä, mutta haluan mieluummin dokumentoida sitä, missä olemme nyt. Onhan se iloton, mutta niin on myös levymme. Nämä välivuodet ovat olleet erittäin turhauttavia, sillä emme missään vaiheessa hajonneet. Pahaenteisyys on minun juttuni, sillä en ole alakuloinen persoona. Debyyttinsä olikin jo toinen juttu, ja tämän jälkeen he ovat mielestäni vain kehittyneet. Studioon saatetaan astua jo tämän vuoden puolella, mutta sitä ennen olisi tarkoitus viimeistellä parit projektit. Through The Darkest Hourilta soitamme myös paljon, sillä se on suosikkimme. Joskus tunnen oloni yksinäiseksi ja saatan masentua, mutta en piehtaroi siinä. Heillä on joitain todella hienoja ja uniikkeja ratkaisuja biiseissään, vaikka ne kuulostavat samalla hyvin perinteiseltä. Tekemistä siis riittää. [FIN] SOLITUDE AETURNUS helmikuu 2007 / INF [ 53 inf43_solitude.indd 53 23.1.2007 13:06:34. Omissa kirjoissani kolmikko Into The Depths Of Sorrow, Beyond The Crimson Horizon ja Alone ryömii vaivatta koko genren huipulle. Niin, se uusi levy. Vahvojen laulumelodioiden ja huolellisen sävellystyön varaan nojaava Alone maistuu varmasti jokaiselle Candlemassia arvostavalle perinteisen doomin ystävälle. Robert teki mielestäni parhaan suorituksensa koskaan, ja lisäksi hänen äänensä on ainutlaatuinen, kuten kaikilla loistavilla laulajilla. Tuolloin se oli vielä harmaa ja liian lähellä Adagion kansikuvaa, joten päätimme värittää sitä palaneen oranssin suuntaan ja ikään kuin pölyisemmäksi. Kirjoitimme kaiken pääasiassa laulujen ympärille. TURHUUDEN VUODET Pelastus saapui basisti James Martinin ja rumpali Steve Nicholsin muodossa, minkä myötä bändi sai viimeinkin vakaan miehistön alleen. Soitamme ehkä 12 biisiä, joista yksi saattaa olla coveri. Sen tehtävä on laajentaa tajuntaa ja viedä kuulijansa erilaisiin paikkoihin. KIIRETTÄ PITÄÄ Vuosien hiljaiselon jälkeen Solitude Aeturnus aktivoituu julkaisurintamalla oikein kunnolla, sillä Alonen ohella kauppoihin on saatu pitkään odotetut, Roadrunnerin ja Metal Mindin yhteistyönä julkaisemat uusintapainokset kahdesta ensimmäisestä studiolevystä. Hienosti onnistuneen musiikin ohella huomio kiinnittyy myös Travis Smithin synkeään kansitaiteeseen, joka esittää hirressä riippuvaa kasvotonta hahmoa. Joku voisi pitää dronebändejä äärimmäisenä doomina, mutta olen eri mieltä, sillä Reverend Bizarrella on myös oikeita biisejä. John jatkaa vielä kertomalla odottavansa seuraavan studiolevyn tekemistä innolla. Tuolloin hän oli vielä rässimiehiä, joten Lyle sai homman. Steve Moseley ja minä kirjoitimme musiikin yhdessä ja erikseen, ja yritimmekin asettaa itsemme fanien asemaan laatua tarkkaillessamme. Loppuvuodesta julkaistu Alone pääsi yllättämään varmasti monet, sillä vaikeissa olosuhteissa kasattu kiekko tuomitsee samalla tasolla yhtyeen klassisimpien hetkien kanssa. He lähettivät minulle demonsa vuosia sitten. Settilistan suhteen taidamme nojautua uuteen levymme siten, että soitamme siitä ehkä neljä vetoa. Kuva oli minusta liiankin synkkä ja masentava. Loput sitten tasaisesti muilta kiekoilta. Kokoonpanomme on vakaa ja soundimme on entisellään, joten tällä hetkellä olen murheeton mies. Jouduimme karsimaan vähän kitarajuttuja, mutta tämä ei haittaa, sillä kaikki menee biisien ehdoilla ja meillä on sitä paitsi aivan loistava laulaja. Soitamme yhteiskeikalla Vaderin ja Onslaughtin kanssa, ja kaikki keikat kuvataan julkaistavaksi. Kansi kuvaa levyn sisältöä jokseenkin täydellisesti, mutta Johnin mukaan kuvassa oli aluksi jonkin verran puremista. En voi sanoin kuvailla, kuinka helpottavaa on nyt puhua sinulle levystä, joka on ollut ulkona jo pari kuukautta. Soundi on nyt raskaampi, sillä aikanaan cd-levyjen masteroinnissa oli suuria puutteita, eikä sitä osattu tehdä kunnolla. Hän on oikeastaan ensimmäinen basistimme, sillä vanhat nelikielistimme ovat olleet ensisijaisesti kitaristeja tai rumpaleita. Metallin ja musiikin kuunteleminen ylipäätään pitää minut liikkeessä ja elossa. Taisimme kaikki onnistua työssämme aika hyvin, sillä palaute on ollut valtavan positiivista. Dvd:n tekemisestä olemme myös innoissamme, mutta samalla stressaamme, miten kaikki mahtaa sujua. Kaksi ensimmäistä julkaisuamme kärsi juuri tästä. Steve Moseley taas äänitti levyn Concept Of Godin nimissä jo 2001, mutta se saadaan viimeisteltyä vasta nyt. En nähnyt häntä tuon jälkeen 15 vuoteen, kunnes muutama vuosi sitten Steve tuli kertomaan olevansa bändimme fani ja että jos tarvitsemme koskaan rumpalia, niin hän olisi käytettävissä
Levyyhtiöt markkinoivat bändejä massoille kaikilla voimavaroillaan. Sakis Tolisille mahdollisimman iso määrä myytyjä levyjä ei ole arvoista korkein. Raha ei ole asia, jota bändin perustaminen tuottaa. Liikettä on vauhdittanut kyllästyminen itsensä myyneeseen heavy metal -kulttuuriin. Miehen mielipiteet ovat yhtä vahvoja kuin ääntämänsä metallienglannin kreikkalainen aksentti. Kohdat saattavat kuulostaa saman asian toistamiselta mitä ne lopulta ovatkin. Joten julkaistaan sitten. Väitteen tueksi miehellä on tarjota paitsi vastikään julkaistu väkevä Theogonia-pitkäsoitto myös kasa tinkimättömiä mietteitä. TEKSTI: Mikko Kuronen / www.rotting-christ.com / KUVA: Rotting Christ otting Christin nokkahahmossa Sakis Tolisissa on saarnamiehen vikaa. Metalli on kaikkea vastaan se on siis eräänlainen vallankumous tai kapina, jonka levy-yhtiöt ovat valitetta- ROTTING CHRIST 54 ] INF / helmikuu 2007 inf43_rottingchrist.indd 54 23.1.2007 13:07:28. Nykyisin kaikki perustavat bändinsä sillä periaatteella, että se tulisi myymään mahdollisimman hyvin. Rotting Christin paluussa tanakampaan ilmaisuun ei ole kaupallisia taka-ajatuksia. Vuonna 2000 ilmestyneestä Khronosista asti kreikkalaisryhmä on atavistisesti hamunnut kohti tummempaa ja tuimempaa ilmaisua. 3. Samalla ne puhuvat Rotting Christin sisuskaluissa uudelleen kasvaneen kompromissittomuuden puolesta. Heavy metal on menettänyt ugtuntumansa. Haastattelun aikana soittoniekka toteaa kolmesti, että seuraava pointti sinun täytyy julkaista lehdessäsi. Sakisin itsensä tuottama, miksaama ja masteroima Theogonia on kehityksen tähänastinen lakipiste. 2. Rotting Christin tavoitteena ei ole kuuluisuus, vaan kunnioituksen saavuttaminen. Kolme merkittävää pykälää à la Sakis Tolis: 1. Alakulttuurin elävöittävää voimaa hehkuttava ja isojen levy-yhtiöiden kirouksellisuudesta varoitteleva hahmo on aatteineen virkistävän etäällä metalliinkin pesiytyneistä uranarkomaaneista. sielukas non serviam sielukas non serviam "We are feeling more black metal and underground than ever",, julistaa kreikkalaisen äärimetallin veteraaniyhtye Rotting Christin tirehtööri Sakis Tolis.. Tällaisilla jutuilla ei ole MITÄÄN tekemistä metallimusiikin kanssa
inf43_rottingchrist.indd 56 23.1.2007 13:07:34
inf43_rottingchrist.indd 57 23.1.2007 13:07:42
Tristanian treenitila on samassa rakennuksessa, ja kitaristi Anders Høyvik Hidle viskoo vitsiä siitä, kuinka treenit saattavat silloin tällöin kapsahtaa kapakan puolelle. Edelleen uusin keulavoimin porskuttava Theatre Of Tragedy lienee tunnetuin kaupungin yhtyeistä, mutta kovin kaukana perässä eivät tule Tristania ja siitä vuonna 2001 ristennyt Sireniakaan. Lautalla istuskelun ja pienen ylämäkipyrähdyksen jälkeen löydämme itsemme idyllisestä ravintolantapaisesta, johon on pystytetty toimittajaseuruetta varten vallan hurmaava seisova pöytä: makkaraa lisukkeineen ja erilaisine juomineen piisaisi komppanialle. TEKSTI: Matti Riekki / www.tristania.com / KUVA: Ralf Strathmann KIKKA B En tiedä kuvittelenko vain, mutta vuonon yli yleiseurooppalaista toimittajalaumaa rahtaava lautta haiskahtaa öljyltä. Levy-yhtiö SPV on jälleen tehnyt reportterien kestittämisen suhteen hyvää työtä, ja olo on Tristanian treenikämpille matkatessa mainio. Oikeammin, jos ollaan tarkkoja, koko Stavanger tuntuu haiskahtavan siltä. Levy kuulostaa parhaimmillaan (= rankimmillaan) pirun hyvältä, heikoimmillaan vain yhdeltä mahtipontiselta goottihevilevyltä muiden joukossa. Tässä jutussa keskitymme ensin mainittuun. uudeksi tuleksi Norjalainen Tristania on toiminut jo reippaat kymmenen vuotta tummanpuhuvan,, naislauluvetoisen metallimusiikin hyväksi.. Pääasia, että tunnelma on kattohirsien tasalla, joillain ullakon puolellakin. Ruokailun ohessa kuunnellaan Tristanian viidettä albumia, Illuminationia. Tristanian ulkoisesti viehättävän oloinen laulajatar Vibeke Stene vaikuttaa inf43_tristania.indd 58 TRISTANIA 23.1.2007 13:09:09. Ja kalalta. tuhkasta ockmusiikin alalajit keskittyvät usein ilman loogista syytä tietyille alueille tiettyjä maita, ja niin on asiain laita myös Lounais-Norjassa: Stavanger on reilun sadantuhannen asukkaan kaupunki, joka tunnetaan paitsi vilkkaasta satamastaan ja maan öljyhallinnon keskuselimistään myös goottilaisesta, naisvokaalivetoisesta metallimusiikistaan. Kävimme yhtyeen kotikaupungissa tarkastamassa,, millaisessa treenikämpässä saatettiin alulle yhtyeen viides albumi Illumination
Hieman kärjistettyä, mutta se passivointi ja kaikkien "go with the flow" -musisointi rupesi hinkkaamaan sen verran pahasti aivokopassa, että piti saada järeämpiä muutoksia aikaan. Nyt ainakin tuntuu siltä, että lopputuloksesta tulee juuri sitä, mitä olemme hakeneetkin. HAVOC UNIT 60 ] INF / helmikuu 2007 inf43_havocunit.indd 60 23.1.2007 13:12:10. Kimmo on useassa yhteydessä kertonut kyllästyneensä metalliskeneen, ja osittain tämän vuoksi Havoc Unit tulee jatkossa toimimaan matalalla profiililla. Julkaisutkin tulevat olemaan suurimmalta osalta rajoitettuja painoksia. Klassikkomateriaalia tuntui syntyvän kuin liukuhihnalta, ja uutiset bändin hajoamisesta tulivat monelle fanille järkytyksenä. Asiat eivät kuitenkaan ole koskaan mustavalkoisia, mutta jos kreatiivisuudelle ei anneta aikaa ja rajoja ei uskalleta rikkoa, niin sielu katoaa. Itse en ole kyllästynyt metallimusaan, vaan pikemminkin sen kaupallistumiseen ja yksinkertaisuuteen. Tiedä sitten, mistä moinen oikeasti johtui... Kyse ei nyt ole pelkästään metalliskenestä, vaan tämä ilmiö koskee ylipäänsä koko musiikkiskeneä. Millaisena itse näet bändin kehityskaaren. ...and Oceans kiersi kymmenen vuoden aikana oman elinkaarensa käymällä läpi kaikki ne loogiset vaiheet, joita haimme. Kun rupesimme kalastelemaan uutta diiliä, useammalta taholta sanottiin Century Median pilanneen maineemme ja että meidän kannattaisi vaihtaa bändin nimeä ennen uutta diiliä. Koskaan emme saaneet aikaan täydellistä ympyrää, mutta tunnelma on vähän sama kun vuoden päättyessä, eli saatanan haikea. Kohtuullisen kovasta julkaisutahdistaan huolimatta bändin levyjen yhteinen nimittäjä oli käsittämättömän kova taso. Vielä jaksan toivoa, että tämä koko muutos oli meille positiivinen kasvuprosessi sekä henkisesti että fyysisesti. Kyllä kaikella on aina oma aikansa, ja kun ympyrä sulkeutuu, on yleensä tullut aika siirtyä eteenpäin. Tuntui siltä, ettei millään suunnalla tapahtunut mitään järkevää, kaikki junnasi paikallaan. ...and Oceansin uraa jälkeenpäin miettien on helppo huomata bändin kehittyneen musiikillisesti nopeasta, melodisesta ja kosketinsoitinvoittoisesta "black metalista" kohti raskasta, rytmikästä ja industrialvaikutteista metallia. ehkä me itse pilasimme sen olemalla mitä sitten silloin olimme- kaan, kertoo bändin laulusolisti Kimmo Virtasuoni. ...and Oceans koki tiensä pään reilun kolmen vuoden takaisen Cypher-levynsä jälkeen.. Kuinka on, näetkö "skeneen" kyllästymisen enemmänkin henkilökohtaisena kasvuprosessina kuin yleisistä asioista johtuvana ilmiönä. Täytyy sanoa, että tähän hajoamiseen löytyy monia eri syitä, ja samalla myös monta eri perspektiiviä. Century Median diili oli mennyt umpeen, ja molemmat osapuolet olivat sitä mieltä, että diiliä ei jatketa. Perinpohjaisin syy oli passiivitila, johon olimme ajautuneet Cypherin jälkeen. jumalan säätelemä propaganda Vuosikymmenen ajan maailmanlaajuista metalliskeneä sekoittanut ... Varsinaisia promootiokuvia ei tulla julkaisemaan koskaan, sillä bändin jäsenten lähes häkellyttävä ulkoinen komeus veisi takuulla huomion pois itse musiikista. Kyse ei nyt ole taiteellisesta näkökulmasta, vaan ajasta antaa asian elää ennen lopputulosta. Miehistö ei kuitenkaan jäänyt turhia haukottelemaan,, vaan nostaa rautaisen nyrkkinsä pystyyn uuden bändin,, Havoc Unitin muodossa.. TEKSTI: Joni Juutilainen / www.endpointzero.net/hu ainittu ...and Oceans ehti saada vuosikymmenessä aikaan kaksi demoa, neljä täyspitkää levyä ja Bloodthornin kanssa julkaistun splitin
Voimme myös myydä koko roskan jollekin ulkopuoliselle, jos huvittaa. En usko, että saamme junttimetallin leiman, vaikka kuinka imartelevaa se olisikin. Havoc Unit on selkeästi metallibändi, mutta musiikissa on paljon elementtejä, jotka herättävät kiinnostusta myös metalliskenen ulkopuolella. Ehkä tämä on se meidän "Roots, Bloody Roots" -vaihe. [FIN] inf43_havocunit.indd 61 23.1.2007 16:22:07. Century Median jälkeen päätimme hakeutua pienemmille lafkoille, koska nimenvaihdoksen jälkeen uuden bändin on vaikeampi ponnistaa. Ihmisten musiikinkuuntelutarpeet muuttuvat, mutta valitettavasti ne kulkevat erittäin hitaissa sykleissä. Vituttaako sinua, että bändi leimataan "junttimetalliksi" pelkästään sen takia, että bändi soittaa metallia, vaikka musiikki itsessään olisi kuinka haastavaa ja mielenkiintoista tahansa. Täyspitkä ilmestyy vasta keväällä, mutta kitarat, rummut, bassot ja jotkut koneosuudet on jo purkitettu viime vuoden puolella. Jos levyä tehdään vaikka 1000 kpl ja se loppuu kesken, niin lafka ei voi painaa lisää ilman meidän lupaamme. Musiikki on monimutkainen ja moniulotteinen käsite, joka on nimenomaan luotu miellyttämään korvaa ja pääasiallisesti hurmaamaan sielua, jotta voimme jatkaa elämää edes hieman onnellisempina tässä katkerassa maailmassa. sanoisinko, erilaisia. Ei edes juolahtanut mieleen ratsastaa vanhalla aallolla. Eräänä synkkänä ja kylmänä talvi-iltana takkatulen äärellä istuessamme kerroit minulle suurimpien musiikillisten vaikuttajiesi olevan Dark Funeral, Leila K ja Martti Servo. Maailma tarvitsee meitä kaikkia, olemme kaikki Jumalan lapsia. Tammikuussa sessio jatkui laulujen, samplejen, koneiden, levynkansien ja sessio-inserttien kanssa. Mukana levyllä ovat seuraavat artistit: GGFH, No Xivic, Strom Ec., And Then You Die, Solefald ja Audio Parasite (entinen VOID). Aiheeseen palataksemme, bändillä on täysipitkän levyn teon ohella myös muita pullia uunissa. Etkö tiedä, poikani, miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan. Solefaldille teimme kaksi remixiä heidän tulevaa remix-levyään varten. Arvostan häntä paljon, käyhän koiratkin kuseksimassa ja nuuskimassa kaiken maailman rotankoloja, Kimmo riipaisee. Minkälaisena näet tähänastisen urasi musiikkihommien parissa ja mitä sellaista Havoc Unitilla on tarjottavana, jota et ole muiden bändiesi kanssa kyennyt tuomaan esille. Mitä vikaa junteissa on. Tämä johtuu siitä, että Havoc Unit toimii ehkä enemmänkin avoimena foorumina kuin tavallisena bändinä, eli keikkaa tulee olemaan ainakin helkkarin paljon tuolla kokonaisella miehistöllä, hehe. Se herättää sekä tunteita että muistoja tunteista, ja ilman tätä lääkettä kuolemme sairauteen, jota musiikki ei pääse sielussa puhdistamaan. Samaan hengenvetoon tehtiin myös coveri Autopsyn Dead-biisistä, joka on sitten enemmän Havocin tyylistä kamaa. Tarkoitus olisi myös tehdä yhteen ug-leffaan joitain osioita, joita on jo jonkin verran tallennettuna, mutta kokonaista elokuvaskorea emme ole tekemässä. Uskon myös, että Havocin kohdalla kolme t:tä astuu esiin monen kuuntelijan kohdalla; ensin torjuu, sitten tottuu ja sitten oppii vasta tykkäämään. En tiedä, mitä muita artisteja levyllä on mukana, tai edes milloin kyseinen levy ilmestyy, mutta biiseistä tuli erittäin... Itse diili on simppeli: me laadimme sopimuksen itse, ja täten omistamme myös kaikki oikeudet musiikkiimme. Tämän hetken konemusiikin rakentamisessa ja sisustamisessa on mieltymys puhtaisiin linjoihin, niin sanottuun vanhanaikaiseen funktionalismiin, josta yritämme päästä eroon. CTRL+ALT+ESCAPE Havoc Unit on valinnut tulevien julkaisujensa kodiksi pienen Vendlus Recordsin, vaikka ottajia isommiltakin tahoilta olisi varmasti löytynyt. Yritämme olla perinteisen konekäsityöläistaidon jalostuneempi muoto. Samalla halusimme olla rehellisiä itsellemme ja aloittaa rakentamisen uudelta pohjalta. Ei välttämättä "havocmaisia", vaan toisenlaisia tulkintoja, joita emme olleet aikaisemmin kokeilleet. Levy onkin hyvää vauhtia saavuttamassa muotonsa. Ehkäpä tämä koneistetun tuotannon käyttöönotto juuri onkin meidän henkilökohtainen teollinen vallankumouksemme. AVOIN FOORUMI Lienee sanomattakin selvää, että Havoc Unitin ensimmäistä täysipitkää levyä odotetaan kuin kesää tammikuussa. Levyn kokoonpano taitaa ylittää jopa Slipknotin miehistömäärän, Kimmo nauraa. Levy tulee sisältämään aika paljon erilaisia elementtejä ja mukana on myös liuta sessiomiehistöä. Leila K on edelleen mahtava nainen. Minkälaisena kanavana ja taiteenmuotona näet musiikin, noin omalta osaltasi. Pystytkö vielä allekirjoittamaan kommenttisi. Sanoisin, että Havocilla on elementtejä, jotka ovat, tarkemmin katsottuna, puhtaampaa teollista toimintaa. Vanhan kokemuksen mukaan leffa ei varmaan koskaan näe päivänvaloa, mutta se on nyt kyllä aivan yksi ja sama..
inf43_levyt.indd 62 23.1.2007 13:14:09
Eikä ihme. Tämän levyn kuuntelun jälkeen ei pitäisi olla epäselvyyttä siitä, miksi Rothin ovat nostaneet jalustalle muiden muassa Yngwie Malmsteen, Steve Vai, Joe Satriani, Kirk Hammet ja Eddie Van Halen. Fredrik Thordendal kuitenkin tiesi mitä teki. Nothing ei ole Meshuggahin paras levy, mutta tämä käsittely antaa sille reilun arvonnousun. Miinusta levylle on pakko antaa turhasta neliminuuttiselta intronauhalta kuulostavasta instrumentaalista, sekä liki kymmenminuuttisesta päätöspalasta, joka ei myöskään sisällä tarpeeksi löpöä kotiin asti. Loppu hyvin, kaikki hyvin. En olisi uskonut, ellen olisi omin korvin kuullut. Kaikkiaan sangen tyylikkään uusinnan kruunaa bonus-dvd, jolla on kolme tasokasta livebiisiä ja neljä videota. Tässä käydään samaan aikaan jonkinlaista sekä kiinnostavaa että osin ärsyttävääkin vuoropuhelua tekniikkametelöinnin ja pop-hekumoinnin välillä. Eräissä yhteyksissä kanukkiviisikon otsaan on läiskäisty "mathcore"-epämääritelmä, joka voisi joihinkin tämän kiekon biiseihin istuakin, mutta joihinkin taas ei ollenkaan. Suosittelen vain, jos on vannoutunut naapurimaan lipunheiluttaja ja tarvitsee lisää keräilykamaa pölyttymään hyllyyn. PIA SUNDSTRÖM 66 ] INF / helmikuu 2007 WWW.SWAMPMUSIC.COM 23.1.2007 13:14:28 inf43_levyt.indd 66. Nyt, yli viiden vuoden jälkeen, on selkärankaa alkanut kutkuttamaan siihen malliin, että nahkahousut on vedettävä takaisin jalkaan. Musen tuntu on erityisen voimakas lopun nostatuspuolelle päästäessä. Jos ei halua levyä kuunnella mutta tarina kiinnostaa, niin booklet käteen, sillä sanoitukset voi myös lukea siitä taitavasti tehdyn sarjakuvan muodossa. 1978 Roth perusti oman bändinsä, joka esikuvan mukaan ristittiin Electric Suniksi. Lähtökappale Dangerous avaa pelin tylyn progeisalla katkoriffittelyllä ei nyt sentään meshuggaisesti, mutta siihen suuntaan. Uusin kokopitkä ei valitettavasti tuo muutosta asiaan, sillä se on tasaisen varmasti tylsä alusta loppuun. Uli Jon Rothin estetiikantaju on helppo niputtaa new age -nimikkeen alle. Kuusi ilmestynyttä albumia on tuonut kiertueita ja pienimuotoista mammonaakin, vaikka mistään maailmanlaajuisesta suosiosta ei koskaan ole ollut näkymää. Koska olen enemmän perusasioiden kuin orkestraalisen paisuttelun ystävä, itselleni läheisintä Rothia ovat Electric Sun -yhtyeen kolme levytystä. Myös Unrest on päättänyt kerätä helmansa ja tömistellä takaisin parrasvaloihin uuden Back To The Roots -albumin voimin. Mittavasta maineestaan huolimatta kitaristi on pysytellyt siitä saakka tiukasti marginaalissa. Varsinkin laulajan monotonisen tylsä röhinä puuduttaa nopeammin kuin aamupuuro. Itse aion sulatella tätä vielä lisää. MIKKO HAKKARAINEN Paluuta tekeviä yhtyeitä on tätä nykyä melkoinen litania. Lennokas Bang Your Head, Manowarhenkinen A Legend Is Born, railakas Breaking The Chain ja muut levyn rallatukset tuovat kyllä sanoman perille, mutta jättävät kuuntelijan loppupeleissä varsin kylmäksi. Ryhmässä kun on selvästi potentiaalia vaikka Suomen Sadistik Exekutioniksi asti. JONI JUUTILAINEN ULI JON ROTH Best Of SPV Koska levyarvioiden kirjoittaminen on tehokas tapa välittää turhanpäiväistä knoppitietoa, kerrottakoon, että 1968 kitaraan tarttuneen saksalaisen syntymätodistuksessa seisoo Ulrich Hans Joachim Anton Josef Roth. Bändin riveissä on varsin taitavia muusikoita, mutta silti bändi erottuu joukosta korkeintaan yksitoikkoisuudellaan, sillä 12 vuoden taipaleen aikana Impious ei ole löytänyt omaa tunnistettavaa tyyliä. New Millennium Cyanide Christin videohan toimii aina. VILHO RAJALA Kakkosveto The Never Ever Aftermath etenee toista kaistaa: kevyempää särökitaraa kera flangerin, FNM-bassonläiskettä sekä vahvaa puhtaasti laulettua melodiaa. Oma viehätyksensä on alkuperäisen ja tämän version erojen etsimisessä, sillä pientä editointiakin on tehty. Solisti Aaron Wolffin kevytkarjahtelu ei häikäise saati sokaise omintakeisuudellaan. Me voimme puhua hänestä tuttavallisesti Uli Jon Rothina, kitarasankarina, jonka soitto väritti 1970-luvulla Scorpions-yhtyeen levytyksiä. Kahden ja puolen minuutin päästä vedetään rumpubiitti pois ja soundimaalaillaan hetken aikaa kuin Tool ikään. Holy Murder Masquerade on konseptilevy joka kertoo tarinan miehestä nimeltä Trent, verenhimoisesta luojan lähettiläästä. Tällaisissa keitoksissa on puolensa, mutta myös riskinsä. Bändiä verrataan usein muun muassa The Hauntediin, mikä ei olekaan ihme, sillä Göteborgin suunnalta on selvästi vaikutteita haettu. Siinä yhdistyvät Jimi Hendrix, 1960-luvun uushengellisyys, klassinen musiikki ja raskas rock. Seitsemännen kiekon myötä tunnelmat ovat varsin sekavat. Roth ei ole myönnytysten mies, ja rocktähden statuksesta hän tuskin tulee enää koskaan nauttimaan. Tämän jälkeen kitaristi on muun muassa tehtaillut uusintasovituksen Vivaldin Neljästä Vuodenajasta. Rothille on helppo nauraa siihen saakka, kunnes on aika soittaa sähkökitaraa. Nothing sai ylleen uudet kuoret ja lisäkseen bonus-dvd:n, mutta myös itse pääasia soi nyt kirkkaammin, isommin ja jyhkeämmin. Best Of Uli Jon Roth on levy kitaristeille ja sellaisiksi haluaville. Vuosituhannen vaihduttua Unrest julkaisi Bloody Voodoo Night -albumin ja jäi lopulta telakalle. Bändin jäsenten intohimo musiikkiinsa on joko laantunut tai kätkeytynyt saavuttamattomiin, koska kotisohvalle sitä on mahdoton tuntea. EVE IMPIOUS Holy Murder Masquerade THE END Elementary RELAPSE METAL BLADE The Endin aikaansaannoksessa ei ole kyse lopunajan meiningistä ainakaan musiikillisesti, paitsi siinä mielessä, että monenlaista lajiketta sullotaan samaan paahteeseen. True heavy metaliksi itsensä luokitteleva saksalaispoppoo näppäili ensimmäiset nuottinsa vuonna 1988, kun silloinen kokoonpano päätti paiskata soittimet pystyyn. Ainesta kulttisuosikiksi sen sijaan on. LAURI YLITALO MESHUGGAH Nothing (Special Edition) NUCLEAR BLAST UNREST Back To The Roots MASSACRE RECORDS On melko harvinaista värkätä uusintajulkaisua levystä, joka on julkaistu vasta viisi vuotta sitten. Varsinkin, kun alkuperäisen version soundi ei ainakaan ensi ajattelemalta vaikuta olevan korjailun tarpeessa. Ja niin edelleen. Ulkoisesti paketti on alkuperäistä ingenting-konseptia komeampi, sanoituksetkin on tällä kertaa laitettu mukaan. Kolmas kappale Animal puolestaan jatkaa matkaa sillä jo mainitulla corella, kunnes muuntautuu edeltäjiensä tavoin seesteisemmille linjoille. Lopputulos on yllättävänkin miellyttävä, vaikka aavistuksen verran pitkitetyn tuntuinen. Ruotsalainen Impious on yksi maan monista death/thrash-bändeistä. Valaistaan esimerkein. Ikävä kyllä, parrasvaloihin asti ei tällä tekeleellä täysin ylletä. kuulisin jatkossa mielelläni vieläkin rankempaa ja mielipuolisempaa menoa
MEGAMANIA inf43_levyt.indd 67 23.1.2007 14:11:38
DEAD POETIC Vices CENTURY MEDIA RECORDS Dead Poetic on kaikista nykypäivän emocore-bändeistä siitä poikkeuksellinen tapaus, että hardcore-menneisyyden sijaan bändin jätkien juuret ovat 1990-luvun grunge-aallossa ja suurimmiksi vaikuttajiksi on mainittu bändit kuten Stone Temple Pilots ja Pearl Jam. Vices on albumina vahvojen riffien ja hyvien laulumelodioiden onnistunut ristisiitos. Löytyy sitä melankoliaa siis muualtakin kuin Skandinaviasta. JONI JUUTILAINEN 68 ] INF / helmikuu 2007 inf43_levyt.indd 68 23.1.2007 13:15:39. Tylsien, "säkeistöt himmaillaan ja kertsit runtataan" -ratkaisujen sijaan bändillä mielenkiintoinen taito pitää jännitettä jatkuvasti yllä. Biisienkirjoitusprosessissa ja tuotantohommissa mukana vaikuttanut Chino Moreno (Deftones) on tuonut omalla tietotaidollaan mukaan loistavaa dynamiikkaa, eivätkä Deftones-vaikutteetkaan yllättäen aivan täydelliseen paitsioon jää. Selkeää hittipotentiaalia tarjoillaan etenkin In Coma -biisin muodossa, mutta hätkähdyttävimpänä raitana esiin nousee pahasti Kentiltä kuulostava Sinless City. Ja sen myös kuulee ainoastaan positiivisessa mielessä. Dead Poetic on hyvin soljuvaa, vahvatunnelmaista ja sopivassa määrin vaihtelevaa musiikkia
myös itse musiikissa; napakat, jopa asenteellisiksi kutsuttavissa olevat ja rähmättömän thrashmaiset riffit yhdessä puolifuturististen kosketinkuvioiden kera runnovat tajunnantilaa terävämmäksi. Homman suunta on jo tässä vaiheessa polkua kristallisoitunut bändille itselleen, eikä yhtyeen tulevaisuudelle voi povata kuin lisää terässeiniä murskattavaksi. EVE joskin epäilen, että Infernon demopalstan rima on hivenen tätä tuotosta korkeammalla. MIKKO SAARI INZEST The Sickest Of Society BURNSIDE RECORDS Itävalta on heidän kotoinen kontunsa ja musiik- kinsa deathcore. Tämä sanonta kuvannee uutukaista varsin osuvasti. Noinkin nuoriksi janttereiksi täytyy soiton tarkkuutta ja napakkuutta hämmästellä. Striborg kuuluu jälkimmäiseen. Nefaria on karkeaa, musiikillisesti jossain määrin kömpelöä black metal -raastoa, jossa kaikenlainen aitous, pahuus ja muu uhmakas synkistely on tärkeämpää kuin taidokas musiikillinen ilmaisu. Ainakin Beyond Twilightin hallitun kaoottisista edesottamuksista pitäneille empYriosilla voi olla annettavaa, mutta vertauskohta jää lupaavista ainesosista huolimatta tällä erää vielä tavoittamatta. PANU KOSKI STRIBORG NEFARIA SOUTHERN LORD HACRIDE Amoeba LISTENABLE RECORDS Black metal jakautuu karkeasti ottaen kahteen ryhmään. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, että yhtyeen ...And The Rest Is Silence -esikoinen lehahtaa kaikkein geneerisimmän progemetallimuurin paremmalle puolelle. Lauluun jää kaipaamaan Silvio Mancinia voimakkaampaa ääntä pitämään puoliaan yhtyeen muilta osin melkoisen massiivista äänivallia vastaan. Toisessa pääosassa on musiikillinen ilmaisu, toisessa taas esittäjän sielunmaailman sisällön purkaminen kuulijoille. Tässä veneessä matkustaa myös vuonna 2001 perustettu Hacride, joka työntyy ulos kaapistaan uunituoreen kakkoskiekkonsa myötä. Inzestin musisointi yhdistettynä yhteiskunnallisesti tiedostaviin sanoituspohjiin tekee The Sickest Of Societysta sangen brutaalihkon hiomarälläkän. Tiedättehän, sitä, joka kuulostaa death metalilta, mutta liippaa vain läheltä. Levyltä löytyy tuoreemman Nefarian lisäksi aikaisempi A Tragic Journey Towards The Light -albumi, joka on teknisesti täysin luokatonta, keskivertodemoa huonolaatuisempaa autotallirämpytystä. Vaikka miksauksessa on hienoista toivomisen varaa, ovat itse sävellykset viruksen lailla tarttuvia luomuksia. Ei levytys toki Manciniin kaadu, mutta pientä kompastelua korkeimmissa tähtientavoittamisissa on kuultavissa. Siinä missä portugalilaisen Corpus Christii -blackpoppoon linja on kannattaa pedofiliaa, on itävallan kloppien teutarointi lasten hyväksikäytön vastainen. Myös nykyinen metalliskene on yllättänyt positiivisesti jo pariin otteeseen, mitä tulee nuoriin yhtyeisiin. Lisäksi vastustetaan rasismia ja uusnatsismia. 70 ] INF / helmikuu 2007 inf43_levyt.indd 70 23.1.2007 13:15:47. "Rässiä, perkele", myhäilisi tukanheiluttaja hyväksyvästi. Levy vyöryy hitaasti eteenpäin, tavoitellen synkkääkin synkempää tunnelmaa. Kitaristi Simone Mularoni on kokoonpanon tunnetuin nimi, tiedetäänhän mies DGM- ja LALU-yhtyeiden kautta, mutta muuten ei ole mahdollisuuksia ryhtyä sen suurempaan name dropping -vyörytykseen. Lopputulos on verrattain tympeä, mutta mikäli esittäjän (tässä tapauksessa yhden miehen orkesterin taustalta löytyy nimi Sin-Nanna) oikeaoppinen mielentila on musiikillista lahjakkuutta tärkeämpää, Nefariasta saanee irti juuri sopivanasteista antisosiaalista pahuutta, jonka parissa on mukavaa fiilistellä. Ajoittain poljetaan meshuggahmaisilla rattailla, myönnettäköön, mutta liiallisesta copy/pastemeiningistä ei tarvitse murehtia. Meshuggah- ja Strapping Young Lad -vaikutteinen tiukka ja tarkka riffittely läpi levyn ei tuota pettymystä uusille korville, eikä niillekään, jotka jo debyytin kimuranttiin menoon ovat mieltyneet. Progressiiviset kappalerakenteet ja murskaava vokalisointi ovat omiaan raaputtamaan kuolleen ihon tuoreen tilalta. Välillä mukaan kudotaan orkestraalisia osuuksia. Sen arvioiminen kuuluisi oikeastaan demopalstalle, Ranska tunnetaan hyvin muutamista ominaisuuksistaan: Eiffel-tornista, jonka huipulta voi kusta vastatuuleen ja viineistään, joiden aromia kehutaan maasta taivaisiin
inf43_levyt.indd 71 23.1.2007 14:37:58
Blastbeatit skippaavat nopeimman vaihteen ja soolot ovat ymmärrettävästi esikuviaan tylsempiä. Kaiken kikkailun lomassakin sävellysratkaisut tuntuvat perustelluilta, itsetarkoituksellista dadaa tai minkäänlaista muniinpuhaltelua ei löydä luupillakaan. Vaikka albumi paikoin kääntyy tasapaksuksi junttaukseksi, on tunnelma pääosin hyvä. Nyt pääpaino on Lanny Cordolan sähkökitaralla ja James Christianin laululla, ei imelillä syntetisaattoreilla. Ei kai deathcore-jolpeilta voi paljoa herkkiä balladeitakaan mankua. Yksinkertainenkin teema venyy joustavasti, jos puikoissa on osaavia miehiä. Void on ehdottomasti viime vuoden kärkikastia, tyylikäs ja omaleimainen julkaisu. Guy Radcliffe, mutta musiikista tätä ei arvaisi, sillä debyyttikiekko Olidous Operettas vyöryttää ja viipaloi ruumista autenttisella tarkkuudella. Passenger on toivottavasti välikauden teos. VILHO RAJALA Parin vuoden takainen The Audio Injected Soul esitteli tarttuvamman, tiiviimmän ja hittipotentiaalisemman Mnemicin kuin debyytti Mechanical Spin Phenomena. Muotoseikat ovat kunnossa ja pieniä jippoja bassosooloineen löytyy sieltä täältä, mutta kokonaisuus ei muodostu useankaan kuuntelun jälkeen järin palkitsevaksi. Valitettavasti onkin todettava, että Exhumed, Impaled ja etenkin General Surgery operoivat klooninsa paremmin tuloksin. Intronautin vahvasti seikkailunhaluinen metalli imee vahvoja vaikutteita jazzin ja progen maailmasta, uuttaen niiden elementtejä kuten erikoisia tahtilajeja ja upottaen ne tyylikkäästi metallimuottiin. Hetkensä House Of Lordsillakin on ollut, ja Live In The UK:lla ne ovat siedettävämmässä muodossa kuin hiuslakantuoksuiseen yöhön sukeltavilla studiolevyillä. Yhtä kaikki, mikäli levy-yhtiön tiedotteen mukaiset määritelmät, kuten "jenkkideath-vaikutteinen brutaali hardcore" kolahtaa, on päässä syytää kilahtaa ja täten marssittava levyliikkeeseen niin, että vain peräpeili vilahtaa. Vokaalirähinät ja -oksennukset, riffit sekä ruu- mishuonesanoitukset ovat tuttua murinaa jokaiselle Carcassinsa tunteville, joskin pieniä erojakin löytyy. Jotakin väkinäistä, jotakin pakotettua siinä on. Live In The UK:n nauhoitusten jälkeen yhtyeen kokoonpano on kuitenkin kertaalleen vaihtunut, ja välissä on ilmestynyt uusi levykin. Vaikka näytteitä on koko taltiointihetkeen mennessä levytetyn materiaalin mitalta, kasvaa levyn huippuhetkeksi jo ensialbumilta tuttu Edge Of Your Life. Ajatus on ehkä liioiteltu, mutta kosketinsoittaja Greg Giuffrian muihin projekteihin suuntautunut mielenkiinto on tehnyt yhtyeelle hyvää. Tämä kierros selittänee osaltaan tyylimuutosta, olihan Bøgballe varsin tunnistettava laulaja. Laulaja Michael Bøgballe vaihtui välissä ensin Transport Leaguen Tony Jelencovichiksi ja sitten Scarven Guillaume Bideauksi. Terävästi kirskuva soundi tasapainoilee onnistuneesti leikkaussalin kliinisyyden ja kuoleman välillä ja veri lentää. Liekö sitten musiikin kandin tutkinnon omaavalla basistilla ollut paljonkin sanottavaa kappaleita kasatessa. Passenger on jenkkityylisempi, suorempi ja samaan aikaan sekavampi levy kuin TAIS. Simmonsin aivotyön tulosta on myös House Of Lords, softrockia jossain Journeyn ja Heartin tienoilla tehtaillut yhtye. Sillä se, joka seitsemään kurkottaa, se katajaan napsahtaa. Se oli erinomainen sekoitus rytmistä haastavuutta ja melodista helppoutta, niin sanoakseni. The Sickest Of Societyn kymmenen audioattentaattia tekevät selväksi, mitä rankka musiikki on. Sillä on hienot hetkensä (Meaningless, Pigf*ck, Shape Of THE COUNTY MEDICAL EXAMINERS Olidous Operettas RELAPSE RECORDS Symphonies Of Sicknessin aikaista Carcassia aina kansitaidetta myöten kopioiva TCME on mielenkiintoinen tapaus, sillä bändi koostuu kolmesta väittämän mukaan ihan aidosta kuolinsyyn tutkijasta. Bändin tunnistaa edelleen itsekseen, mutta TAIS pitää paikkansa sen parhaimpana levynä. Levy erottuu muista tyylilajin edustajista ennen kaikkea luonnollisuutensa puolesta sekä lajityypille ominaisen musikaalisuuden puutteen poissaololla. Jos Botch, Today Is The Day, vanha Cave In ja Neurosis yhtyisivät jossakin sanoinkuvaamattomassa, lovecraftiaanisessa nelinpeli-orgiassa, olisi tuloksena syntyvästä alkulimalätäköstä nouseva olento, nimeltään ja ulkomuodoltaan Intronaut. PETRI ESKELINEN MNEMIC Passenger NUCLEAR BLAST The Formless), mutta kokonaisuutena se ei ota haltuunsa. Levy on taltioitu syksyllä 2005. Hetkittäin levyä kuunnellessa miettii, josko House Of Lordsissa on sittenkin rockbändi sisällä. Se kun oli luontevampi, jykevämpi ja ennen kaikkea tasavahvempi levy. Toisinaan seasta löytyy vivahteita vaikkapa Neurosisin massiivisesta tunnelmoinnista. Intronaut on kuitenkin kaiverrettu aivan eri petäjästä, blastbeatia tällä levyllä ei kuulla sekuntiakaan. Julkaisuajankohta on italialaista aikataulutusta parhaimmillaan. LAURI YLITALO INTRONAUT Void LIFEFORCE RECORDS Oho, sano spitaalinen, kun leuka putosi. Perusasiat ovat musiikillisesti kohdillaan, mutta pienet hengähdystauot olisivat taas pelastaneet melkoisesti. Bändin kolmas tekele ottaa tästä kehityksestä askeleen poispäin, vaikka vanhat ainekset ovat edelleen läsnä. Intronaut on suhteellisen nuori yhtye, jonka riveissä vaikuttaa soittajia muun muassa Exhumedista (Leon del Muerte kitarassa ja laulussa) ja Uphill Battlesta (rumpali Danny Walker). Varsin monipuolista materiaalia siis, vaan ei lainkaan huonoa. Basistina toimii jazz/avantgardea harrastava 63-vuotias Dr. Kahdeksan kappaleen ja vain vajaan puolen tunnin mittaisena levy on turhankin ytimekäs, sillä biisimateriaalia vaivaa hienoinen laiskuus. Kappalevalinnoista ei ole reklamoitavaa. On myönnettävä, että suuri vastuu vaikutelmasta on Bideaulla, joka on teennäisempi kuin Bøgballe, jopa teennäisempi kuin Scarven versio omasta itsestään. Jopa ajoittain kuultava pystybasso istuu soundiin kuin rukkanen puhelimeen. The Sickest Of Society on Dying Fetus meets Hatebreed -ristisiitos, joka ei jätä ketään kylmäksi, jos juoksee Ike-hölkän ensteks kunnolla. LASSI ORELL HOUSE OF LORDS Live In The UK FRONTIERS Gene Simmonsin lusikka on vuosikymmenten mittaan uinut monessa sopassa, miehen varsinaisista ruumiinosista puhumattakaan. The County Medical Examinersin instrumentit ovat kunnossa, mutta potilas ei vain suostu kuolemaan. KARI KOSKINEN NAHEMAH The Second Philosophy LIFEFORCE RECORDS Espanjalaisen Nahemahin kakkosalbumi on aika mielenkiintoinen kattaus. Bändin tunnelmallisessa metallissa on lainattu sävyjä niin samoilla 72 ] INF / helmikuu 2007 WWW.SWAMPMUSIC.COM 23.1.2007 13:25:29 inf43_levyt.indd 72
Paketista löytyvät perinteinen haastattelu, biografia, diskografia ja aina yhtä turha kuvagalleria, mutta todellisena oivalluksena ja kuriositeettina voisi pitää bändin molempien, reilun vuosikymmenen takaisten demojen liittämistä mukaan audiomuodossa. Itse asiassa on melko ironista huomata, että Jorn Lande on omannut jopa tätä päivää terävämmän sävellyskynän joskus aikanaan. JAAKKO SILVAST Oululainen Catamenia tuo kylmyyden Puolaan ensimmäisen dvd:nsä muodossa. leveyspiireillä operoivalta Moonspelliltä kuin astetta kimurantimmalta Opethilta. En tahtoisi jauhaa Opethista, mutta kun sitä ei nyt, pentele vieköön, saa pois mielestään tätä kuunnellessa... Meriittejä mies on hankkinut monessakin porukassa, viimeisimpänä superryhmä Masterplanissa. Mies todellakin kuulostaa lähestulkoon identtiseltä kopiolta David Coverdalesta tämän nuoruuden päivinä. Itse keikkaa katsoessa ja kuunnellessa kun ei paljoa naurata. JONI JUUTILAINEN inf43_levyt.indd 73 23.1.2007 13:25:34. Reilun vuosikymmenen aikana bändi on saanut aikaiseksi seitsemän levyä, ja Keski-Euroopassa tehdyt kiertueet ovat antaneet tälle pohjoiselle dark metal -bändille mukavasti jalansijaa. Laatumetalli kun nyt ei taida olla se ensimmäinen asia, joka tulee mieleen Espanjan yhteydessä. Vaikka yhtyeellä riittää kunnianhimoa, ovat omat rajat tiedostettu, eikä proge-avaruuteen pyritä väenvängällä varttituntisilla teoksilla tai muilla alleviivatun pompööseillä tempuilla. Erityisen hienoa oli viimeinkin saada kuulla Jorn valkokäärmeen Fool For Your Lovingin ja syvänpurppuran Burnin kimpussa. Lopputulos on tyylikkäästi tasapainoinen, ellei jopa hieman tasapaksu. Tämä parituntinen paketti ei kuitenkaan anna Catameniasta aivan parasta kuvaa, sillä Varsovassa kuvattu keikka on äänenlaadultaan yllättävän huono. Ehdottomasti katsastamisen arvoinen yhtye. PETRI ESKELINEN JORN Unlocking The Past FRONTIERS RECORDS CATAMENIA Bringing The Cold To Poland METAL MIND PRODUCTIONS The Gathering FRONTIERS RECORDS Norjalainen Jorn Lande on yksi Pohjolan arvostetuimpia, kyvykkäimpiä ja karismaattisimpia hevivokalisteja. Soitto- ja sävellys-osastoilla Nahemah on selkeästi maalaisiaan askeleen kaksi edellä. Kevyen progressiivisesta otteesta huolimatta levyä vaivaa lievä kasvottomuus. The Gathering puolestaan kokoaa parhaita paloja Jorn Landen uran alkutaipaleelta, ajalta ennen Masterplania. Unlocking The Pastilla herra Lande revittelee mehukkaita tulkintoja muun muassa Whitesnaken ja Deep Purplen tuotannosta. Toisinaan yhtye on tuotannollisestikin kiusallisen lähellä naapurimaamme proge-ruhtinaita. Miehen karismaattinen ääni on aina ollut kovaa valuuttaa, samoin kyky tehdä hyviä biisejä. Ensimmäiset kuuntelukerrat hujahtavat Opethvaikutteita ihmetellessä. Soundi on pahimmillaan melkoista puuroa, mikä onnistuu pilaamaan muutamia toimivia kappaleita, päällimmäisenä Satyricon-coveri Fuel For Hatredin, josta noottia voi antaa myös bändin ylilyövälle syntikkasovitukselle. Kyseisen yhtyeen tuotannossa Jorn ei mielestäni koskaan päässyt äänensä puolesta oikeuksiinsa, ja siksipä kaverin soololevyt ovat maittaneet joka kerta ilmestyessään. Laadukasta metallia tämä silti on. Tammikuun lopussa pihalle tuli kaksi uutta Jorn-julkaisua. Kappaleet soljuvat hiljalleen eteenpäin ja tasapainoilevat siististi tasaisen tunnelmoinnin ja kevyen koukkimisen välillä. Kitaroiden siisti särö ja lämpimän pehmeä sointi liippaavat itse asiassa niin likeltä, etten tiedä pitäisikö tuottajaa taputella selkään vai lätkiä päin näköä. Ihan Åkerfeldtin ja kumppaneiden sfääreihin bändi ei kuitenkaan pääse ja on ilmiselvästi tajunnut sen itsekin. Pakolliset hassutteluhetket koetaan Cataventures-studiosekoilujen muodossa, jotka kaikessa idioottimaisuudessaan jaksavat venyttää kuulijan suun virneeseen. Julkaisu noudattaa tuttua Metal Mindin linjaa, eikä tarjoile yhtään sen enempää kuin lafkan aiemmatkaan dvd-julkaisut
Juuri tällaisia antaumuksellista paatosta sisältäviä sävellyksiä olisi suonut joukosta pilkottavan enemmän. Levyn melodiat ovat monipuolisen koukeroisia, ja jokainen biisi on vahva osa yhtenäistä kokonaisuutta. Keagyn oma ääni on paikoin aavistuksen kärisevä ja ei siksi aikaansaa maksimaalista kuuntelunautintoa. Alien ei, valitettavasti, kuulosta kovinkaan vieraalta; kokonaisuutena pikemminkin liian tutulta. Poikkeuksena poppaa Helicopter, joka jää pörräämään iloisesti pään sisälle. Näistä päällimmäiseksi nousee muun muassa Keagyn rinnalla tuottajana ja taustalaulajana nyt kunnostautuva Jim Peterik, tuo Survivorin ja Pride Of Lionsin takaa tunnettu mahtihahmo, ja ilmassa totta vie onkin selvää Survivor-henkeä. Ranskalaisen Emmanuelle Zoldanin ääni ei ole vain korkea, vaan siinä on särmää, säröä ja karismaa. Ensisekunneista saakka käy myös selväksi, että bändi on musiikillisesti aivan helvetin tylsä tapaus. Silti iso niiaus Metal Mindin suuntaan: Roadrunnerin unohdettu varhaistuotanto on nyt heidän kauttaan uudelleenjulkaisussa. Bändit kuulostavat enemmän kuin vähän toisiltaan, eikä bändien estetiikasta, sanomasta tai musiikillisista ansioista tunnu saavan oikein mitään irti. ToT:n uusin levy koostuu niin vakuuttavasta tavarasta, että se onnistui miellyttämään myös raskaammasta metallista pitävää. Lamb Of Godin ja Meshuggahin 76 ] INF / helmikuu 2007 WWW.SWAMPMUSIC.COM 23.1.2007 13:25:40 inf43_levyt.indd 76. Rohkeimmat jopa väittivät Murphyn sooloilun pilanneen ne levyt, joille hän likkinsä luikautti. Jälki on entistä haastavampaa, hitaampaa ja tylympää, mitä Ilkka Laitalan läpi levyn repivä vokalisointi alleviivaa entisestäänkin. Pätevä tuotanto ja vielä pätevämpi soitto ei pelasta sitä seikkaa, että tylyn levyn kappaleista jää mieleen korkeintaan hetkittäiset kohtauksensa. Jos vertaa No Compromisea vaikka Barcoden, Hatebreedin, Hatespheren tai Raised Fistin viimeisimpiin levyihin, on ero niin selkeä, että oikein itkettää. Väkivalta on tuskin hyväksyttävää, mutta siinä vaiheessa kun se muuttuu säälittäväksi, on aika huokaista syvään ja löntystellä pois paikalta. Seinäjokelaisten kolmas albumi nostaakin bändin oikeasti askeleen verran ylöspäin tasolle, jossa moni suurempaakin mainetta niittänyt Amerikan ihme on täysin suotta, ainakin myyntilukuja ja suosiota tarkasteltaessa. Miehen tunnistettava sooloilu ihastutti monia, yhtä monen hermoja se samaan aikaa riipi. Mukaan päänsisäiselle soittolistalle tarttuvat lämminhenkinen Life Worth Remembering sekä kaivattua terää ja intohimoa peliin lyövä World Before And After. Bändi on kuin se naapurin vihainen bodari, joka murisee ja irvistelee rumasti aina kun kävelet ohitse, mutta tositilanteen tullen ei uskalla käydä kenenkään kimppuun. Kelly Keagy on saattanut maailmaan kelvollisen joskin hiukan geneeriseltä, riskejä kaihtamattomalta perusnäkkäriltä maistuvan levyn, jolla ei lajityypin parissa yhtenään viihtyville ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta syötettävänä sen ihmeellisempiä euforiatiivisteitä. PANU KOSKI COSMO Alien FRONTIERS RECORDS Pitkäikäisen Boston-yhtyeen riveissä vaikuttanut vokalisti-kitaristi Fran Cosmo kohentaa henkilökohtaista musiikillista ajankohtaisuuttaan hiilloksesta ei sentään vielä voida puhua julkaisemalla levyllisen soolomateriaalia. James Murphyllä on mahtava kyky tuoda kappaleeseen sen tarvitsemaa tunnelmaa juuri omintakeisen soittotyylinsä ansiosta. Mielenkiintoa pitävät yllä kahden miespuolisen laulajan vaihtelevat vokaalit. Sivu syyttömistä ei päästä kuuntelijaansa helpolla, sillä orkesteri on laajentanut ilmaisuaan huomattavasti muun muassa vinksauttamalla kappalerakenteita ja rytmityksiä harkitusti. Biisit vain tulevat ja menevät, ja koko levyn keston ajan tuntuu siltä kuin istuisit myrskynsilmässä Kitaristi James Murphyllä piti kiirusta 1990-luvun molemmin puolin. Minä kuulun ensin mainittuun ryhmään. Se jos mikä on hevinostalgikolle mahtava kädenojennus! TOMI POHTO NICOLE Sivu Syyttömistä BIOTECH RECORDS DISINCARNATE Dreams Of Carrion Kind -reissue METAL MIND SINCE THE FLOOD No Compromise METAL BLADE RECORDS Metallinen hardcore on musiikkityyli, jossa hajonta tuntuu olevan käsittämättömän pientä. Siksi onkin kummallista, miksi Murphyn oma yhtye hukkuu tasapaksuudessaan tasokkaampien kuolonkolistajien vanavesiin. Useamman vuoden hierominen ja kypsyttely Suljetut Ajatukset -levyn (2004) seuraajalle on kannattanut, sillä Sivu syyttömistä -levyllä kuuluu ärhäkän tanakaksi ja tiukaksi tiivistetyn musiikin takana seisovan Nicolen kymmenen vuoden kokemus. Tämän tästä Cosmo onnistuu muistuttamaan VAST-yhtyettä (joka puolestaan muistutti U2-kirjainyhdistelmää), mikä ei mielleyhtymänä ole suinkaan epämiellyttävimmästä päästä. Alieniksi ristityllä esikoispitkäsoitolla on tarjottavanaan radioystävällistä modernia rockia aikuiseen makuun. Viiksiniekka tasapainoili välillä useassakin bändissä yhtä aikaa. Aggressiivistakaan otetta kaihtamaton kappaletusina ei ole susi tahi huti, mutta hyvin kehittyneet kynnet ja hampaatkin ovat tarpeen, mikäli mielii pitempikestoisesti tallentaa suurempia määriä Cosmon materiaalia sisäiselle kovalevylleen. Bändin tulevaisuus hieman askarruttaa, sillä vaikka Norja on täynnä ammattitaitoisia muusikoita, niin silti yhtä vahvan kokoonpanon kasaan saamisessa saattaa kestää jokusen aikaa. PIA SUNDSTRÖM syömässä pullaa, rapsuttelemassa munia ja haukottelemassa. Kova on uho, mutta iskut satelevat taivaan tuuliin. Täällä ei ole mitään nähtävää. JONI JUUTILAINEN Dreams Of Carrion Kind on Chuck Schuldinerin koulukunnan muotoista teknistä death metalia. joukko kovatasoisia tekijöitä. Levyllä vierailee myös naislaulaja, joka ei onneksi ole se perinteinen kiekuva sopraano. Mukana on toki elähdyttävämpääkin tavaraa: Communication-pelinavaus paitsi vakuuttaa kuulijan Franin laulajanlahjoista myös annostaa keitokseen hippusen suomalaisia aina puoleensa vetävää apeutta. Since The Flood riehuu varsin aggressiivisesti, ja jo ensisekunneista saakka käy selväksi, että minkään laatuisia kompromisseja ei todellakaan tehdä. Levykaupassa Alien on joka tapauksessa, sen viimeisen niitin puuttuessa, syytä lajitella Ihan hyvä -kategorian alle. PANU KOSKI TRAIL OF TEARS Existentia NAPALM RECORDS Marraskuussa yhden miehen bändiksi harmittavasti kutistunut Trail Of Tears on yksi parhaista gootahtavaa metallia soittavista norjalaiskokoonpanoista
inf43_levyt.indd 77 23.1.2007 13:25:46
Parasta lienee kuitenkin se, että tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Duncan Patterson (ex-Anathema, ex-Antimatter) luo jotain ainutlaatuista. Seassa surffailevat samplet ja meshuggahmaiset välirunttaukset muistuttavat paljolti loppuaikojen ...and Oceansista, mutta kokonaisuutena Havoc Unit on terävämpi, vaarallisempi ja massiivisempi. Jos mahdollista, A Greater Darkness on edeltäjäänsä vieläkin yksinkertaisempi ja suoraviivaisempi albumi, joka toimii parhaimmillaan kokonaisuutena nautittuna. Matkanteko on tervaista ja auttamattoman tylsää. Kolmantena bändinä esiintyvä The Sin:Decay tuo hyvää vaihtelua pakettiin melodisemmalla otteellaan, jossa päällimmäisenä ovat selvät sävyt The 80 ] INF / helmikuu 2007 WWW.SWAMPMUSIC.COM 23.1.2007 13:25:52 inf43_levyt.indd 80. Red Harvestin musiikki tarvitsee vain hieman keskivertoa enemmän kärsivällisyyttä kuin tavallinen metallilevy, mutta Red Harvestin synkkään maailmaan estoitta sukeltavat saavat lopulta ansaitsemansa palkinnon. vain ajan myötä selviää, kuinka pitkäikäiseksi ilonaiheeksi Nothing As Whole As A Broken Heartista on. PANU KOSKI RED HARVEST A Greater Darkness SEASON OF MIST Vanhakantainen industrialmetalli on nykypäivänä niin harvinainen käsite, että alan yhtyeitä tulee vastaan vain äärimmäisen harvoin. Eipä tästä oikein singleä saisi millään ilveellä lohkaistuakaan. Uusi albumi A Greater Darkness ei juurikaan eroa edeltäjistään, mutta toisaalta Red Harvestin synkkää ja hypnoottista musiikkia nautiskelee mielellään jopa näinkin pienellä variaatiolla varustettuna. Kaikkinensa kysymys ei kuitenkaan ole varsinaisesta nyyhkyttämisestä tai ylenpalttisesta surkuttelusta, vaan tietystä aikuisen miehen ahdistuksesta ja tuskasta, jota on saatu purettua musiikkiin tavalla, johon harva pystyy. Hieno biisi, mutta tämä tulkinta ei sitä juurikaan kunnioita. JAAKKO SILVAST HAVOC UNIT / ...AND OCEANS / THE SIN:DECAY Synæsthesia The Requiem Reveries VENDLUS RECORDS METALIUM Nothing To Undo Chapter Six MASSACRE RECORDS Germaaninelikko Metalium voidaan laskea power Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lainattua. Kerrassaan uskomatonta! TONI PELTOLA Dominationin aikaisen Morbid Angelin, Zyklonin ja vähän Emperorinkin metkuja kierrättävä Sulphur koostuu kokeneista kavereista. Monella eri kielillä tulkitut kappaleet tuntuvat kertovan erilaisia tarinoita suhteesta vanhempiin ja vanhemmuuteen, aina kaipauksesta avunpyyntöihin. Mielenkiintoisella tavalla kasattu 3- way-splitti esittelee ensimmäistä kertaa virallisesti uuden tulokkaan, ...and Oceansin jäännöksistä nousseen Havoc Unitin, tarjoilee postuumisti viimeisen ...and Oceans -kappaleen ja nostaa pöydälle vielä uuden mielenkiintoisen tulokkaankin, The Sin:Decayn. Perinteisen mätön ja Morbid Angel -kitaroiden ohella biiseistä löytyy karvan verran värikkäämpiäkin aineksia. Aiemminkin riskipeliä covervalinnoillaan pelannut Metalium on tällä kertaa naruttanut levylleen Queenin Show Must Go On -klassikon. Orgaanisuutta kokonaisuuteen tuovat Dead Can Dancesta muistuttavat maailmanmusiikin elementit, jotka luovat Madre, Protégenosin ympärille kansantaruja mukailevan auran. Tasaisen tappavaa paatosta, jossa elementit putoilevat kohdalleen kuin kuuluisassa palikkatestissä konsanaan. Ja parempikin vielä, piru vie. Ensimmäinen uusi biisi, With Discipline Upon Mankind kaahaillaan lävitse uskomattomalla nopeudella. Nothing To Undon biisirivistö on yleisilmeeltään riehakas ja myrskyisä. Red Harvestia ei kyllä äkkikuulemalta uskoisi norjalaiseksi, vaikka toisaalta yhtye kuulostaa liian skandinaaviselta ollakseen kotoisin vaikkapa rapakon takaa. Suurempaa menestystä ei kuitenkaan ole tullut, ja kotimaassaankin yhtye on saavuttanut vain marginaalista suosiota. Ajoittaisista näppäilyistä, koskettimista ja melodisista riffeistä huolimatta päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää kuitenkin tympeähkö mielikuvituksettomuus. KARI KOSKINEN metal -veteraaneihin, ja veteraanin ottein se esiintyy uudella Nothing To Undo -pitkäsoitollaankin. En oikein osaa tarkkaan kuvailla, mistä tuo kaikki johtuu, mutta tiedän kuitenkin tässäkin tapauksessa ketä asiasta syyttää. Synkkyydestä. SAULI VUOTI ÍON Madre, Protégenos EQUILIBRIUM MUSIC SULPHUR Cursed Madness OSMOSE PRODUCTIONS Tiedättekö sen täydellisen tyytyväisyyden tunteen, jonka tietty musiikkikappale herättää ihmisen sisimmässä elämän tiettyinä hetkinä. Íon on miehen uusi sooloprojekti, joka jalostaa hyvin pitkälti eteenpäin samasta siemenestä, joka kylvettiin jo Anatheman Alternative 4 - albumin yhteydessä. Omaperäinen soundi koostuu vuosien saatossa hienostuneesta, tunnistettavan tylystä ja rusentavasta paahdosta, joka murskaa kaiken alle säälimättä. ...and Oceansin viimeiseksi kappaleeksi jäänyt Yerushalayim Érez haQodes on melko pitkälle odotetunlainen, erittäin painostava, simppeli ja tummasävyinen teos, selkeästi bändin viimeiseksi jääneen Cypher-levyn kaltaista materiaalia. Syvä, pelkistetty melankolia, jota johdetaan eteenpäin yksinkertaisin, mutta lohduttomasti tarttuvin sävelin on yhä herra Pattersonin musiikin ydin. Yksi tyylilajin pitkäjänteisimpiä ja samalla myös perinteikkäimpiä yhtyeitä on norjalainen Red Harvest, joka on tahkonnut junttamättöään jo yli kymmenen vuoden ajan. Levy osoittautuu kovemmassa käytössä kuitenkin melko tylsäksi, eikä tilannetta pelasta edes kappaleista huokuva, valtaisa voiman tunne. Sen euforian, joka toisinaan saa aikuisenkin miehen kyynelehtimään. A Greater Darkness ei ole suinkaan helppoa kuunneltavaa, mutta kuulijan ei tarvitse olla sähkö- ja magnetismiopin professori ymmärtääkseen mitä tapahtuu. Laiskaa blastbeatia on jonkin verran, mutta pääasiassa tempo pysyy keskitempoisena ja melko raskaana. Havoc Unit pamauttaa itsensä esiin melkoisella voimalla. Yhtye ei koskaan ole onnistunut vangitsemaan livekeikkojensa helvetillistä energiaa levylle, vaan ne ovat jääneet aina tahattomasti hieman valjuiksi. Taakeriketin raunioilta noussut rymyryhmä suosii debyyttilevyllään synteettisen oloista ja omalla tavallaan tunteetonta soundimaailmaa, joka lipsuu liiaksi geneerisen neodeathin maisemiin
inf43_levyt.indd 81 23.1.2007 13:25:55
Kuullessani ensi kertaa yhtyeen 1939-sinkkua, en mitenkään pystynyt sanomaan, oliko kyseessä vitsi vai tosissaan oleva, rohkeasti eteenpäin mielivä yhtye. Nimikappaletta sekä kiekon päättävää 1939-biisin uusintaversiota huomaa hyräilevänsä tämän tästä. Yhtyeellä on poikkeuksellinen taito kirjoittaa tarttuvia biisejä, eikä varsinaisia mahalaskuja koeta oikeastaan kuin diskorytmien kanssa sekoilevassa Dead On The Dance Floorissa. Vokalisti Kai Jaakkola räyhää paskaa maailmaa keuhkot lepattaen, ja turpiin annetaan käytännössä jokaisella sekunnilla. D-beatit, tärinäkompit ja punkahtavat räkäräjähdykset irtoavat napakasti ilman turhien melodioiden, introjen tai välisoittojen tuomaa turvaa. Mukana on myös lieviä progressiivisia vaikutteita ja soundi puhtaasti tätä päivää, joten miksikään tribuuttibändiksi ryhmää on turha kutsua. Reilu puolituntinen mättö-orgia hahmottuu pikemminkin armottomana kokonaisuutena, mikä ei ole sinänsä mikään huono juttu. Blinded Rain tekee mielenkiintoisen aluevaltauksen siinä, että se lienee ensimmäinen suomalaisbändi, joka kuulostaa rehellisesti suoraan The 69Eyesiltä. Ainakin helvetin hyvää musiikkia, jos nyt ei muuta. JONI JUUTILAINEN BLINDED RAIN Vampire -mcd FIREBURN RECORDS On kerrassaan ilahduttava huomata, että reilu vuosi sitten levymarkkinoilla debytoinut Blinded Rain on vihdoin löytänyt oman tyylinsä. Doomsday Comfortiin verrattuna tyyli on muutoin periaatteessa sama, mutta biisien keskimittaa on leikattu kolmanneksella. Cosmic Forgen kaltaisia osumia sen sijaan saa etsiä viime vuosina julkaistuilta metallilevyiltä kissojen ja koirien kanssa. Nyt, kun vasta vuosi sitten uusiutuneen trion omin linja on löytynyt, voi jatkolta odottaa periaatteessa mitä vain. JAAKKO SILVAST 82 ] INF / helmikuu 2007 WWW.SWAMPMUSIC.COM 23.1.2007 13:25:57 inf43_levyt.indd 82. Eivät hittibiisit grindin pirtaan taitaisi sopiakaan. KARI KOSKINEN WINTERBORN Cold Reality MASSACRE RECORDS DAATH The Hinderers ROADRUNNER RECORDS Roadrunner mielii vuosia kestäneen nu-metal-harhailun jälkeen takaisin maailman kovimmaksi metallilafkaksi, eikä Daathin tasoisten bändien kiinnittäminen ainakaan haitaksi ole. Genre tarjoaa toki mahdollisuuden vaikka minkälaisiin kokeiluihin, mutta jos haluaa pitää ilmaisunsa puhtaana, on asia toinen. Debyytiksi Cold Reality on häm- mästyttävän valmiin kuuloinen kokonaisuus, jossa kaikki osaset istuvat tukevasti paikoillaan. Pirteän tuplabassarihölkän sijaan musiikki on keskitempoista, ja pistävän kauniita teoksia löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Winterbornin musiikissa sukkahousut ovat rehellisiä Jussi-kalsareita ja pippelikin aivan ehta mulkku. Herkeämättömänä pysyvä aggressio ei hellitä edes hitaammin vääntävien kohtien aikana, sillä murskaava soundi pitää korvavaikut liikenteessä. Massacre Records nappasi täkyn, ja loppu lienee jo historiaa. Tässä piilee myös moitteen paikka, sillä Doomsday Comfortin tapaan We Deserve Much Worse ei sisällä kovin mieleenpainuvia kappaleita. Bändin rytmikäs teknometalli toimii hyvin, mutta reilumpi irtiotto vaikuttajista ei tekisi missään nimessä pahaa. Daath on musiikillisesti kuin astetta rankempi versio Lamb Of Godista. Levyn yleisilme ei ole hardrockmetalliksi erityisen raskas, mutta biisit loistavat toimivuudellaan. Vertaaminen on ehkä ilkeää, mutta tietoisen tai tiedostamattoman perässä hiihtämisen Blinded Rain tekee verraten tyylikkäästi ja omia mausteitaan soppaan lisäten. Bändillä on niin vahva visio tekemistensä suhteen, että jatkossa Daathilta voi- Keski-Pohjanmaan räkäisiä kuppiloita aikansa kierrettyään coverbändi nimeltään Mean Machine teki loistavan vedon vaihtaessaan nimensä Winterborniksi ja tehdessään levyn omaa materiaalia. Levy on vahva näyttö suomalaisen metallimusiikkiosaamisen monimuotoisuudesta, eikä se häviä lainkaan vertailussa, laitetaan samalle viivalle sitten mikä tahansa viime vuosina julkaistu perus-heavy-levy. Bändi nimittäin riipaisee debyytillään melkoisen paketin rankkaa, mutta melodista metallia. Paljoa en The Hinderersilta kehdannut odottaa, mutta vaatimattomat kannet pitelevät sisällään selkeästi yhtä mielenkiintoisimmista kuulemistani metallidebyyteistä. Porukan materiaali kuulosti monesta seikasta johtuen vähintäänkin sekavalta, eikä johtolankoja löytynyt mailta, ei halmeilta. Vampire osuu ja uppoaa miltei välittömästi. Cold Reality saattaa hyvinkin olla merkittävin suomalainen heavymetallidebyytti sitten Sonata Arctican Ecliptican. JONI JUUTILAINEN daan odottaa aivan mitä vain. Tämä lähinnä soitinsovitusten ja vokalisti Kaiden äänenvärin takia. Kovenantin ja etenkin Deathstarsin tuotannosta. Kolmatta levyään julkaiseva kotimainen Deathbound on ratkaissut asian omalta osaltaan kiristämällä vipua vielä entistäkin tiiviimmäksi. Winterborn ahkeroi melodisen perusmetallin parissa, jossa on vahva 1980-lukuinen lataus. Vaikka mukana on muun muassa Niko Skorpion kaltaisia tekijämiehiä, tahtovat vaihtoehtoisesti kolisevat ja säksättävät kappaleet jäädä väkisinkin skippailubiisien asemaan. JONI JUUTILAINEN DEATHBOUND We Deserve Much Worse DYNAMIC ARTS RECORDS Grindcore on siinä mielessä hankala laji, että levytysten väliset erot tuppaavat jäämään turhankin pieniksi. Synæsthesia The Requiem Reveries on mielenkiintoinen, mutta jokseenkin hajanainen levytys, lähinnä Havoc Unitin ja ...and Oceansin biiseistä tehtyjen remixien vuoksi. Thrashit, deathit ja jopa blackit on sekoiteltu yhteen niin kiitettävällä taidolla, että on ihme, jos bändin riehuminen ei herätä huomiota suuremmissakin piireissä
2007 , HELSINKI & TAMPERE, 7 FEB. DARK GOTHIC METAL MASTERPIECE FREE OF OUT NOW! Napalm Records Handels GmbH Hammerplatz 2 A - 8790 Eisenerz Order online today and receive a free 13-track compilation CD feat. EVERNIGHT EPIC FANTASY METAL COMPLETE WITH BOMBASTIC INTERLUDES, SOUNDSCAPES AND HEAVY RIFFS. MYSTIC ALSO AVAILABLE AS A LIMITED EDITION DELUXE DIGIPACK INCL. 2 BONUS TRACKS! LIVE @ PRELISTENING SESSION @ RELEASE DATE: 14.02.2007 , 16 FEB. 2007 TRAIL OF TEARS EXISTENTIA A POWERFUL AND COMPLETE GENRE STEREOTYPES. a preview of the latest from Napalm Records: www.napalmrecords.com 23.1.2007 13:26:04 inf43_levyt.indd 84
inf43_levyt.indd 85 23.1.2007 13:26:11
Kun ammattimiehet ovat vauhdissa, on jälki Bloodspell Divinen tasoista kuologlooriaa. WWW.DEMONICAL.NET endomorphism Progressiivisuus. Mitä muuta Endomorphismista voi sanoa. Ainoastaan selvät hittibiisit jäävät näistä neljän viiden minuutin mittaisista veisuista puuttumaan, mutta kokonaisuutena Retracing Mortality tykittää itsensä läpi seinän ja Chaos Infinitumin toivon mukaan jonkun levy-yhtiön suojiin. WWW.CHAOSINFINITUM.COM CRYSTAL BLAZE The Punishment Pitkän linjan heavy-uurtaja Crystal Blaze on saanut uuden tuotoksensa ulos, ja laatu pysyy The Punishmentillakin korkealla. Levy käsitteleekin itsensä sekä muiden syyllistämistä, tietynlaista katatoniaa ja pateettisuutta, ihmissuhteita sekä psyykkistä taistelua, Pihlajaniemi summaa. Tuloksena on laaja-alaisia kappaleita, joista löytyy raivoa, tunnelmaa ja yllättäviä käänteitä. Toisille genrerajaukset ovat todella tärkeitä ja vakavia asioita, mutta itse en jaksa lähteä luokitteluun sen kummemmin, Pihlajaniemi kertoo. Tähän mennessä Endomorphism on saanut positiivisen palautteensa lähinnä keikoilta ja kotimaasta, mutta suunta on jo vahvasti kohti ulkomaita. Kaikki mikä kuulostaa meidän korvaamme hyvältä ja Endolta, on täysin "hyväksyttyä", olkoon se sitten progeilua, deathia tai jazzia. Myös Opeth oppi-isänä muljahtaa paikoin liiaksi esille. Sotamainen konekivääritulitus vaihtelee blasteista Leipzig 1945:n hitaaseen jyräykseen, ja kappale Unholy Desecration on jo loisteliaan lähellä Dismemberia. Myös demon täyteläinen ja monitasoinen äänimaailma kasvoi täyteen kukkaansa vasta levytyssessioiden lomassa. Joutuiko missään vaiheessa lyömään jarruja kiinni mopon karkaamisen estämiseksi. Yhtyeen musiikki on sopiva sekoitus suoruutta ja omaperäisyyttä, ja niinpä pitkät biisit taittuvat yhtyeeltä tasapainoisesti. Puttosen kanssa 40-minuuttisen soolo-opuksen, joka julkaistiin Endomorphism-nimikkeen alla. Tiiviin paketin luominen ei kuitenkaan ollut se ensimmäinen ajatus Kirveen päässä levyä tehtäessä. Nyt on otettu uusia askeleita eteenpäin kokoonpanomuutosten, uuden demon ja luonnollisen kehittymisen muodossa, ja puhtaasta metallista ei voida enää puhua. Luulisi tämänkaltaisen musiikin mahdollistavan jos jonkinlaiset kokeilut... Ainoa miinus tässä menossa on sen ruotsalaishenkinen perusvääntö, mutta eipä Demonicalin teurastuksessa jaksa omaperäisyyden puutteesta käydä valittamaan. Bändi laittaa samaan sekoittimeen surutta asennemetallia, death metalia ja progempaa tavaraa ja selviää kaikesta hemmetinmoisella ammattitaidolla. Synkkyys. Kun studio on treeniksellä, sitä kelloa ei tarvitse koko ajan vilkuilla, Pihlajaniemi myöntää. Raskauden ja keveyden avioliitto. Kiekon toinen kappale, Intervention, syntyi vasta erään kesäkuisen päivän nauhoitussessioiden päätteeksi, mutta tuntui kuitenkin sopivan levyn kokonaistunnelmaan. Uskon, että vaikutus karisee pikkuhiljaa taustalle, sillä vaikuttajia ja innoittajia löytyy levyhyllyistämme sekä elämistämme paljon muitakin, kertoo laulaja Jukka Pihlajaniemi. Vielä miksausvaiheessakin nousi ajatuksia pintaan muun muassa taka-alalla soivista taustalauluista ja taustalle lisättävistä ambienthenkisistä maisemista. Eräänlaista progeilevaa death metalia sisältävä The Palette... Kyllähän se metallisuoni kieltämättä siellä sydämessä kuitenkin vahvimmin sykkii, ja luonnollisena seurauksena The Paletten sävellyksissä pääpaino on metallissa, jota sitten ruokitaan progeilulla ja paikoin hieman kevyemmillä ja melodisimmilla tunnelmilla, kertoo Kirves ja mainitsee muun muassa Toolin 10000 Daysin ja Texturesin Drawing Circlesin toimineen taustahälynä demon nauhoituksissa. Kaikki kappaleet on sävelletty pelkästään akustisella kitaralla, ja monien raskaampien osien alle äänitettiinkin samat riffit akustisella, mikä varmasti ruokkii kuvaa kerrostuneesta äänimaisemasta, lähes koko sävellysurakasta vastannut Kirves kertoo. Tasapainoinen on myös demon äänimaisema, mutta jotain repivää ja äärimmäisempää olisin etenkin lauluun kaivannut. Ei, me emme ole tässä puhumassa Opethista, vaikka Endomorphism joskus läheltä liippaakin. Kyseisen yhtyeen vaikutusta ei voi kieltää, koska kyseessä on aivan mahtava ruotsalainen yhtye. Nykyäänhän sinänsä kaavoihin kangistunut ja uppiniskainen metalliskene on alkanut tehdä syrjähyppyjä ja vilkuiluja muihin musiikkityyleihin. Kappaleet nitoutuivat lopulta yhteen Pihlajaniemen sanoitusten kautta. Muutamalta ulkomaiselta lafkalta olemme saaneet todella hyvää palautetta sekä rakentavaa kritiikkiä, ja jos kutsu ulkomaille käy, niin Endo vastaa siihen aivan varmasti. Tällaisenaankin Endomorphism on jo kiinnostava ja positiivisella tavalla "epäsuomalainen" yhtye ja niinpä myös demosedän hyväksynnän arvoinen. WWW.ENDOMORPHISM.NET HALLI DEMONICAL Bloodspell Divine Harvoinpa demopalstalle ulkomaiset orkesterit eksyvät, mutta yleensä aina laatu on korvannut määrän. Tämä Opeth-kissa on nostettu pöydälle ennenkin. Tarttuvaan power/heavy metaliin ei ole liimattu liiaksi koukeroita, vaikka innovatiivisuutta biiseistä löytyykin, ja kappaleiden tunnelma nousee tavanomaista tuku-tuku-hölkkää korkeammalle. Etenkin nimibiisi jytisee kaikessa 86 ] INF / helmikuu 2007 inf43_levyt.indd 86 23.1.2007 13:26:14. Naapurimaiden jäitä pitäisi lähitulevaisuudessa käydä kepillä koettamassa ainakin, jos suinkin mahdollista. Demot DEMOT TÄNNE! (EI TOIMITUKSEN OSOITTEESEEN!) INFERNO / ANTTI KLEMI MYLLYOJANKATU 16, 33330 TAMPERE KUUKAUDEN DEMO ENDOMORPHISM The Palette Of Futile Atonement Vasta muutaman vuoden vanha Endomorphism osaa jo näyttää taitojaan ammattilaisin elkein. Kyllähän sitä tuli kokeiltua kaikenlaista. Onko sitten Endomorphismilla minkäänlaisia rajoja. Onko Endomorphismille mikään pyhää. Monipuoliset laulusuoritukset. on nimensä mukaisesti tummia tunnelmia sisältävä väriskaala, joka ylettyy Opethin synkästä riffittelystä pahaenteiseen vellontaan ja kevyisiin akustisiin osioihin. Endomorphism kasasi kakkosdemonsa monen demobändin tavoin kotikonstein treeniksellään, ja ehkäpä juuri tästä johtuen The Palette Of Futile Atonement on vahva ja monitasoinen kokonaisuus, josta löytyy useita eri tasoja. Meillä oli kuitenkin aika hyvin jo alusta alkaen tiedossa, millaista levyä lähdetään tekemään, joten vain joskus 8-9 tunnin äänityspäivien jälkeen piti puhaltaa peli poikki ja julistaa parin päivän nauhoituskielto, että sai kokonaisuuden pidettyä kasassa, lisää Kirves. Kun nauhoitukset aloitettiin toukokuun lopulla 2006, kolme kappaletta neljästä oli jo täysin valmiita sellaisinaan nauhoitettaviksi. Kevään mittaan olisi tarkoitus aloittaa seuraavan omakustanteen nauhoitukset, Pihlajaniemi päättää jutustelun. CHAOS INFINITUM Retracing Mortality Helsinkiläinen Chaos Infinitum on kasvanut lupaavasta demobändistä kovan luokan osaajaksi, ja tämä uusin annos on jo vakuuttavaa tavaraa. Kyse on perimmiltään monipuolisesta mutta hyvin yhtenäisestä metallimassasta, joka sisältää kevyempiäkin sävyjä. Nytkin tämä ex-Centinex-jampoista koottu death metal -legioona putsaa pöydän tehokkaasti. Viimeiset vuodet ovat olleet suhteellisen rankkoja, joten niistä oli helppo ammentaa levylle kirjoitettavaa. Musiikin luomat tunnetilat ovat kuitenkin usein niitä tärkeimpiä asioita, ja tällä puolella Endomorphism luottaa perihärmäläiseen melankoliaan ja ahdistukseen. Musiikillisesti yhtye syntyi vuonna 2004, kun basisti Jussi Kirves nauhoitti Pihlajaniemen ja J
Onneksi mukana on ammattitaitoista tunnelmaa ja dramatiikkaa, joka tuodaan kuulijan eteen soljuvan musiikinvirran muodossa, mutta kovien nimien seassa Exsecratus jää oppipojan asemaan. WWW.EXSECRATUS.COM MORG Buried Morg on nimenä aika ärähtelevä, ja samaa tylyä raivoa löytyy myös tämän nelikon kolmannelta demolta. Kun The Magnified on siunattu tämän kaiken lisäksi muutamalla tarttuvalla kertsillä ja laulajan rosoa ja puhtautta yhdistelevällä ääniraidalla, on kasassa tyylikäs parikymmenminuuttinen. WWW.SMOKESUIT.COM PITSERIA CADAVERIC INCEST One Reason To Kill Nämä gore-yrmyilijät yrittävät shokeerata groteskilla nimellä ja muutenkin verisellä imagolla, mutta itse musiikki jää tuhnuksi taustasurinaksi. Pigeon Feeder venkoilee kolmikosta parhaiten, mutta eipä muissakaan kipaleissa ole valittamista, sillä yhtye tuntuu osaavan kaiken rauhasta synkkiin nostatuksiin. Viulullakaan ei kaikkea voi korjata. WWW.STONETONEBAND.COM REPLICA Disease In The Studio Nämä nuoret isänmaan toivot luottavat perinteiseen thrash metaliin, ja hyvinhän Replica tämän genren hallitsee. Bändin kannattaakin rakentaa tulevaisuudessa biiseihinsä enemmän dramatiikkaa ja pitkäjänteisyyttä, sillä nyt demo hulahtaa liian helposti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Bändi hakkaa kuulijan korvat täyteen rosoista death metalia, jota värittävät räkäisenoloiset melodiat ja kitarasoolot. Homman juju on modernissa otteessa ja vapautuneessa tunnelmassa, johon voidaan heittää vaikkapa trumpetin turpeaa ääntä sekaan kokonaiskuvaa tukevoittamaan. Ärsyttävän irtonainen laulu ja muoviset rumpusoundit vieraannuttavat kuitenkin kuuntelijan, ja myös tasapaksut rokkisävellykset eivät kauheasti paranna asiaa. monimuotoisuudessaan ja rankkuudessaan hyvin kahden muun biisin ollessa hieman tasapaksumpia tapauksia. Vaikka itse biisit ovatkin aika peruskauraa, löytyy soitosta energisyyttä ja hyviä kikkoja joskus tosin lakonisuus painaa päälle liiaksikin ja kääntää tunnelman hengettömyydeksi, mutta onneksi pakasta löytyy LEARN!:n kaltaista ytyäkin. The Punishment on tasokas demo, joka pitää Crystal Blazen kärkikahinoissa levydiilin metsästyksessä. WWW.CRYSTAL-BLAZE.COM Eyessa on tosin pientä hittipotentiaalia, mutta tämäkin veisu hajoaa liian pitkäksi ja tylsänoloiseksi kokonaisuudeksi. Paikoin osutaan siis nappiin ja laulajan ääni soljuu tehokkaan välinpitämättömänä, mutta bändin yleisilme on kuitenkin vielä lapsenkengissä. Josko kolmas kerta jo toden sanoisi? WWW.RE-ARMED.NET CROWLÉE Better Than Me Varmasti Crowléen 1970-luvun katkuiselle rockille löytyy kuuntelijoita, mutta minussa tämä demo aiheutti enemmän kummastelua ja pieniä nauruntyrskähdyksiä. Indiehenkisestä meiningistä löytyy viitteitä niin grungeen kuin modernimpaankin menoon, ja bändin musiikille onkin helppo ajatella löytyvän kuulijakuntaa. Mielenkiintoista kyllä, One Reason To Kill ei sisällä death metalia, vaan punkahtavaa rockia, joka tosin vedetään purkkiin dm-soundeilla ja -laululla. Myös täyteen ahdettu ja siksi sekava äänimaailma hämmentää kuulijaa, ja niinpä Promo 2006 jää enemmänkin lupaavaksi yritykseksi kuin vahvaksi kokonaisuudeksi. WWW.QUEENSTONEROCKS.COM SMOKESUIT The Magnified EP Seinäjoelta kotoisin oleva Smokesuit rullaa rokkiaan yhtä sulavasti kuin sätkää kääritään. Nyt bändin pitää vain saada lisää omaperäistä ilmettä ja groovea jokaiseen kappaleeseensa, että konsepti saadaan "ihan kiva" -akselilta ylöspäin. JUKKIS.KYLMIS@JIPPII.FI DRAMATUNER Signal Helsingistä sykkii laadukas progesignaali. Avauskappale Evil helmikuu 2007 / INF [ 87 inf43_levyt.indd 87 23.1.2007 13:26:18. Ensimmäisenä huomioni kiinnitti kahden laulajan ulostuoma syvä ja vakuuttava murina, mutta itse biisit eivät herättäneet yhtä innokkaita reaktioita. Hommassa on omat vikansa kuten nimibiisin turhat hempeilyt ja hetkittäinen tasapaksuus, mutta toisaalta eipä näin tanakkaan ja aggressiiviseen melodia-deathiin usein törmää. Kakkosbiisin Taas tulee yö uhkaavuus onkin enemmän demosedän mieleen. Myös väliosioissa fiilistellään paikoin tyydyttävästi, mutta muuten kappaleet kuulostavat enemmän kolmen minuutin luonnostelmilta kuin väkivahvoilta kokonaisuuksilta. Ensimmäisenä demolta hyppää esiin laulajan kimakka ulosanti, joka kyllä luo omaperäisyyttä, mutta menee usein aivan liian yli vakuuttaakseen kuulijan. Lisää ruostetta ja raskautta ensi kertaan. JAMI.POHJOISMAKI@GMAIL.COM PUBI QUEENSTONE Promo 2006 Tämä promo räjähtää käyntiin äkäisellä thrash metalilla, mutta onpa Queenstonen hihassa muitakin ässiä. Raaka aggressio ja tunnelmoivat kitarat ovat kunnianhimoinen ja paikoin onnistunutkin yhdistelmä, mutta lyhyenlännät biisit eivät tarjoa mitään ikimuistoista kuuntelijalle. Death ja thrash metalin sävyttämä heavy metal on homman nimi, ja demo jyrääkin peruselementeillä napakasti eteenpäin. Vastapainoksi itse biiseissä tyydytään pliisuihin sovitusratkaisuihin: kliseisiä ideoita heitellään ilmaan hammondista lähtien, mutta mihinkään selvään ja dynaamiseen loppuratkaisuun ei tähdätä. Demon biisikaksikosta One Of These Days pysyykin paremmin kasassa juuri rauhallisuutensa takia. CMX kuuluu selvästi yhtyeen suosikkeihin, mutta suurimman osan alasta valtaa kuitenkin raskas ja suoraviivainen perusrokki, joka ei oikein tee vaikutusta. Joskus kone jyrää mukavasti kuten päätöskappaleessa Tendencies To Die, mutta muutoin Cadaveric Incest tuntuu leikkivän tekoverellä eikä oikealla aineella. WWW.CADAVERICINCEST.TK SURMA III Surmalla on mielenkiintoinen musiikillinen ja visuaalinen konsepti. Kyllähän Crowléessa potentiaalia ja särmää on, mutta huipulle on vielä pitkä matka kivuttavaksi. WWW.CROWLEE.TK EXSECRATUS Execute Nightwish, anyone. Laulajakin suoriutuu hommastaan kunnialla tyylikkäiden laulumelodioiden saattelemana, mutta enemmän revittelyä jään ainakin minä kaipaamaan. Parhaimmillaan III onkin silloin, kun Surma lähestyy epätotuttuja eteerisiä ja jopa kauniita tunnelmia. WWW.SURMA.FI KLUBI RE-ARMED Illusion Of Katharsis Re-Armedin edellinen tuotos yllätti toimivalla NWOSDM-retroilullaan, ja Illusion Of Katharsis jatkaa samaa vahvaa linjaa. Tyylinä on siis melodinen metalli naislaulajalla varustettuna, ja majakkana horisontissa kiiluu liiankin vahvasti tämä edellä mainittu suomalaisyhtye. Morg rähjää mallikkaasti, mutta yhtyeen pitäisi löytää jokin erikoispiirre, jotta ei katoaisi aivan kokonaan massaan. WWW.MORG.PP.FI STONETONE Giants II Espoolaisen Stonetonen ensidemo on ristiriitaista kuunneltavaa. Tämä oli ensimmäinen ajatus, kun Exsecratusin kahden biisin mittainen demotujaus lähti soimaan. Nämä mustiin ja valkoisiin pukuihin pukeutuneet herrasmiehet vääntävät suomenkielistä black metalia, jossa elävät vahvasti eeppisyys ja melodisuus raivosta tinkimättä. Dramatuner rokkailee mielenkiintoisin koukeroin, jotka eivät tarvitse ylimaallista raskautta vakuuttaakseen. Bändin grungen, punkin, rockin ja metallin välimaastossa rimpuilevat biisit ovat aika välimallin tekeleitä, mutta kun yhtye iskee viulut soimaan, nousee tunnelma välittömästi muutaman pykälän ja harvoin toimivat slovaritkin iskevät aivan eri tavalla. Harmi vain, että itse kappaleet ovat normitason tavaraa, jolloin etenkään osiin jaettuna ei Queenstone iske. Bändi heilahtelee mielenkiintoisesti heavy rockin, thrash metalin ja melodisemmankin tavaran välimaastossa, ja etenkin laulaja suoriutuu tästä urakasta kunnialla. Joskus tasapaksuus kuitenkin yllättää kuulijan ja laulajalla on vielä parantamista korkeissa äänissä, mutta muuten Signal on valmiinoloista kuultavaa. WWW.DRAMATUNER.COM MELANKOLIA ORKESTERI Hän astuu seuraan O,ntuvan nimen ja vieläkin ontuvamman saatekirjeen varjosta ponnistaa lupaavaa rokkia. Mukana on niin Slayeria, Hetfield/ Lemmy-tason laulantaa kuin ripaus rock-henkistä huumoriakin Tyrantin muodossa, ja kun soppaan lisätään reipastahtinen soitanta, huokuu Disease In The Studiosta rento ja hurmaava tunnelma
inf43_levyt.indd 88 23.1.2007 13:26:20
inf43_levyt.indd 89 23.1.2007 13:26:23
Kuten Louhimisoppaan ensimmäisessä osassa todettiin, persoonallisen soundin muovaaminen on monimutkainen pro- METAL ALIVE ON YOU. BECOME WHO YOU ARE www.northern-tribe.com inf43_bandiopas_02.indd 91 23.1.2007 13:32:39. Ei ole järkeä treenata väkisin jokaista asiaa. Mutta jos pitää skaaloja ja muita tärkeinä, miksei niitä harjoittelisi. Eniten treenitunteja on vierähtänyt omien kappaleiden soittamiseen, sillä Sorvali tykkää soittaa sellaista, mikä ei ole valmiiksi pureskeltu. Hän nostaa jalustalle AC/DC:n Cliff Williamsin groovaavan ja vankkumattoman soittotyylin. Hän neuvoo kuulostelemaan itseään ja miettimään, mihin kannattaa keskittyä. Slayerin musiikki on ankaraa ja erittäin tiukasti soitettua. Hän on tosin soitellut "kaiken maailman skaaloja ja arpeggioita ylös ja alas musiikillista korvaa silmällä pitäen". Joku osa saattaa sopia paremmin toiseen biisiin. Tai toisinpäin. Tai se vähän riippuu. Olen kuunnellut itseäni koko ajan ja tehnyt sitä, mitä on kiva tehdä. Hinkkaan sitä niin kauan, että siihen löytyy luonteva kertosäe. Se on sellaista saatanan kissa-hiiri-leikkiä koko ajan. "Oikeiden basistien" käyttämistä hienouksista minulla ei ole aavistustakaan. Kun biisejä on kasassa useita, ne saattavat sekoittua keskenään. Vain 10 on improvisoitu studiossa. Samalla se on vahvuus, koska löydän siitä hirveästi uusia juttuja koko ajan. Jos minä säveltäisin kokonaisen Slayer-albumin, siinä olisi enemmän Jihadin ja Angel Of Deathin yhdellä kielellä soitettujen riffien tapaisia juttuja ja vähemmän sointupohjaista kuljettelua. Slayer-kitaristit Hanneman ja King säveltävät sekä itsekseen että yhdessä. Siihen vaikuttavat muun muassa kitara, vahvistin, kielten paksuudet, soittotuntuma ja tietysti muun bändin sointi. Jos olet hyvässä bändissä, se tuo helvetisti lisää soundiisi, olit minkä tasoinen kitaristi hyvänsä. Otan sointuja ja hyräilen jotain päälle. Monesti kertosäe tulee ensin. Jos luova työ junnaan paikallaan, hälytetään aisapari apuun. Treenaaminen ei ole miun juttu ollenkaan. Treenaamme harvoin ja meillä on paljon luppoaikaa, joten haluan käyttää hirveästi energiaa biisien tekemiseen. Olen huomattavasti avomielisempi riffien suhteen kuin Kerry. Kannattaa perehtyä pikkuisen teoria-asioihin, ettei jää ihan tumpeloksi, kuten mie olen jäänyt. Hanneman tiedostaa itsekin, että hän, King, Tom Araya ja Dave Lombardo muodostavat poikkeuksellisen toimivan kvartetin. Joskus menee pitkiä aikoja, etten koske kitaraan ollenkaan. Toki intensiivisyys kasvaa myös sillä, kun Dave nokittaa tempon tappiin, heh. sessi. Cliff Williamsilla on armoton soittotatsi. Sorvali on viehtynyt bassossa tyylitajuiseen ja riisuttuun mutta elävään soittoon. Myös Ville Sorvalilla tekninen harjoittelu on jäänyt vähälle. Hänen sävellysmetodinsa on yksinkertainen mutta tehokas. Jos kuunnellaan vaikka Thunderstruckia, ensimmäiset kaksi ja puoli minuuttia vedetään yhdellä poljennolla tan tan tan tan tan tan. Joskus saatan tehdä biisin aika valmiiksi kotona ja huiputtaa poikia treeneissä, että en mie oikeasti tiedä, miten tuo säkeistö menee, onko teillä ideoita. Hynynen työstää yhtä biisiä kerrallaan. Kerry pitää nimenomaan soinnuista ja nopeasta kamasta. Yleensä se johtaa hyviin tuloksiin. Tämä ei ole vähättelyä, vaan raaka totuus. Tiedän aina, mihin kohtaan soolo käy. Se lisää voimaperäisyyttä, eikä biisi vain ryömi eteenpäin samojen riffien varassa. Muulloin mietin tilutukset aika tarkkaan nuotti nuotilta. Emme tiedä itsekään, mistä ilmiömäinen työkemiamme johtuu. Yllättävää sinänsä, Hanneman väittää kirjoittavansa 90 prosenttia omaperäisistä sooloistaan valmiiksi hotellihuoneissa. Oma heikkouteni kitaristina on se, etten oikeasti tiedä soittamisesta yhtään mitään. Joskus istun studiossa, pyydän äänittäjää painamaan rec-nappia ja annan palaa. Kovin monesta basistista ei ole siihen, ja se vielä kuulostaa hyvältä. Hän treenaa covereita vain silloin, kun niitä aiotaan esittää livenä. Ei mitään harjoittelua. Kitara on yhä aivan tuntematon soitin minulle. Alan rämpyttää, ja kohta huomaan, että tässä olisi aika hyvä säkeistö. Kun löydät sen, mikä tuntuu helvetin hyvältä, olet jo yli puolenvälin. Hynysen mielestä yksi kitaristin tärkeimmistä ainesosista on soundi. Mie näen sen hirveän tärkeänä, koska hahmotat asiat sitä kautta paremmin. Kun jompikumpi onnistuu kirjoittamaan kuningasriffin, hän työstää kappaleen valmiiksi sen ympärille. Kun tartun kitaraan, se on saman tien biisin tekemistä. Voit ruveta operoimaan sen pohjalta, ja se vie eteenpäin. Mie koitan olla tekemättä biisipohjaa liian valmiiksi, koska on helvetin kivaa, jos pojat jaksavat myös osallistua sen tekemiseen. En jaksa soittaa samaa riffiä kovin pitkään, joten teen kappaleista mahdollisimman intensiivisiä. Otin basson käteen ja rupesin katselemaan, mitä sillä saa aikaan. Jos LOPULTAKIN. KUULOSTELE ITSEÄSI Hynynen jakaa kitaristit kolmeen kastiin: soitto-orientoituneisiin, biisintekijöihin ja sellaisiin, jotka ovat molemmissa hyviä. Aloitin itse treenaamisen aikanaan ihan fiilispohjalta. Jos joku haluaa opetella soittamaan bassoa, niin ensimmäinen asia, mikä kannattaa ottaa huomioon, on se, ettei kysy minulta mitä pitäisi tehdä, heh. Ei ikinä. Mutta miltä kuulostaisi Slayer-albumi, jos Hanneman kirjoittaisi sen yksin. Jos biisissä on esimerkiksi intro, säe, kertosäe ja säe, haluan jo vaihtaa johonkin muuhun hidastaa tai nopeuttaa tempoa tai jotain tuollaista
Suomen kielellä Hande (Tuomari Nurmio, toim. Jos sä mietit vaikka Billy Oceanin "get out of my dreams, get into my heart" -tyyppisiä lyriikoita, ne ovat ihan diibadaabaa. Valo kertoo, että kertosäkeitä ja teemoja kehkeytyy jo aiemmin. The Sacrament on sellainen. Mitään muuta en jaksa niin vähää kuin basisteja, jotka haluavat olla kitaristeja. Jotkut biisit ovat kivoja vetää akustisella himassa, kun niitä on tehnyt. Hänelläkin saattaa olla kappaleen nimi tai pari riviä kertosäettä valmiina varhaisessa sävellysvaiheessa. Sulle tulee joku idea, ja biisin nimi voi kuljettaa sitä tänne tai tonne. Valo on säveltänyt viisi albumillista musiikkia. Christ Illusionin Jihad-raita syntyi kahdessa päivässä. huom.), Ismo ja Kauko ovat mun lemppareita. Musiikkia pitää soittaa musiikin ehdoilla. SIANSAKSASTA SANOITUKSIIN Sekä Valo, Hanneman, Hynynen että Sorvali kirjoittavat sanoitukset vasta sitten, kun kappale on sävelletty valmiiksi. Kappaleista käytetään usein vertausta, että ne ovat kuin omia lapsia, koska niihin voi sisältyä vahva henkilökohtainen tunnelataus. Sanat lähtevät muotoutumaan niistä. Suomi on vaikea kieli. Hannemanilla kappaleen säveltämiseen kuluva aika on riippuvainen siitä, mikä sillä hetkellä inspiroi. Valo on miettinyt suomenkielisen kappaleen tekemistä monta kertaa, mutta käytäntö on osoittautunut turhan haasteelliseksi. Miulla ei ole mitään motiivia tehdä sanoitusta valmiiksi ennen kuin kuulen jätkien kanssa treenikämpällä, että biisi on hallussa. Cathedral handlaa ne maailman parhaiten: skullflowerit, hopkinsit ja muut ovat aivan kunkkuja. Mikä mahtaa olla miehen lapsukaisista rakkain. Siinä on vain jotain oikeata. Minulla ei ollut Angel Of Deathia tehdessäni hajuakaan siitä, mistä biisi tulisi kertomaan. Onhan se helvetin hienoa, jos taidot riittävät bassosooloiluun, mutta muutamaa bändiä lukuun ottamatta se on täysin tarpeetonta toimintaa. Ja Face Of God Dark Lightilta. Luin tuolloin muistaakseni toista Megel-kirjaa putkeen ja kelasin häneen liittyviä asioita tosi paljon. [FIN] 92 ] INF / helmikuu 2007 inf43_bandiopas_02.indd 92 23.1.2007 13:32:39. Hynynen on pitkälti samoilla linjoilla. Me olemme sen verran vanhoja miehiä, ettemme kehtaa ruveta nauhoittelemaan turhaan. Olen monta kertaa tehnyt yksin himassa tietokoneella demon, jossa on jotkut sanat. Siinä vaiheessa, kun runko on valmis, laulan päälle jotain siansaksaa. Konsonantit, ärrät ja muut, eivät ole niin raffeja. Sen jälkeen teen sanat valmiiksi. Se on tuntuman hakemista siihen saakka, kun jätkät tuovat omat juttunsa siihen ja myöntävät, että biisissä on jotain hyvää. Angel Of Deathin mies rustasi yhdeltä istumalta. Endless Dark levyltä Love Metal on mulle aika tärkeä. Tää on klassinen vastaus, mut varmaan se, jonka teen seuraavaksi. On helppoa yrittää kirjoittaa sellaisella kielellä, jota ei osaa kunnolla. Louhimisoppaan kolmas ja viimeinen osa pureutuu demon äänittämisen jälkeiseen toimintaan ja levytyssopimuksen kalastamiseen. Ne ovat vain sellaista paskaa, joka tulee nopeasti mieleen. Energia menee hukkaan. Biisi kertoo hänestä. En tiedä sävellysvaiheessa, kuka tulee kirjoittamaan biisiin sanat. Ja sit on kappaleita, joilla on merkitystä itselleni. BÄNDIOPAS 2/3 minulta joku oikeasti kysyy, niin ei kannata yrittää soittaa bassoa niin kuin kitaraa. Mä toivon, et kappaleet lähtisivät syntymään aina niiden nimistä. Tai jotain Princen juttuja. Kappaleen täytyy kuulostaa musiikillisesti hyvältä ennen kuin kannattaa stressata sanoituksia. Mä yritän briljeerata mun englantia levy levyltä. En tiedä miksi. Vaikea sanoa, kun on paljon sellaisia kappaleita, jotka ovat luoneet merkitystä joillekin ihmisille. Tuossa vaiheessa ei ole järkeä kirjoittaa oikeita lyriikoita, koska ne muuttuvat kuitenkin. Amerikaksi kirjoittaminen on helpompaa
inf43_bandiopas_02.indd 93 23.1.2007 13:43:27
inf43_vanhaliitto.indd 94 23.1.2007 13:46:40
Myös internetin kautta voi sekä tilata että irtisanoa lehtiä, www.inferno.fi. Internet-osoite: www.inferno.fi. Email-tilaukset: tilaajapalvelu@popmedia.fi. Viestin hinta on 0,35 euroa. tilaa pohjoismaiden suurin metallijulkaisu INFER 2,50 4 roa 10 nume Tilaa O N Tilaa Inferno tekstiviestillä! Lähetä tekstiviesti: inferno kesto nimesi osoitteesi numeroon 173112. esim. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. inferno kesto pekka pekkanen voittokuja 3 00100 helsinki Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain suomeen lähetettäviä tilauksia. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Pop Media Oy VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5012555 00003 Vastauslähetys PopMedia_palvelukortti_INF.indd 1 23.1.2007 13:40:29. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan asiakasnumero. 09 4369 2409 Email: inferno@popmedia.fi www.inferno.fi Tilaa INFERNO! Kestotilaus, 10 nroa 42,50 Määräaikaistilaus, 10 nroa 51,50 Osoitteenmuutos (laita uusi osoite lahjatilauksen saajan kohtaan!) Nimi: ____________________________________________________________ Lähiosoite: ________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: _________________ Sähköposti: ________________________________________________________ Allekirjoitus (huoltajan, mikäli alle 18v): ___________________________________ Nimenselvennys ja päiväys: ____________________________________________ Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: Nimi: _____________________________________________________________ Lähiosoite: _________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: __________________ Laita postiin tai faxaa numeroon 09 4369 2409. Palvelu toimii TeliaSoneran, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden ja DNA:n liittymissä. Kustantaja: Pop Media Oy Malminkatu 24 00100 Helsinki Fax. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Pop Media Oy:n tilaajapalvelu on avoinna ma-pe 9-17. maksaa postimaksun Tilaajapalvelu 09 737 009 avoinna ma-pe 9-17. TILAUSHINNAT Inferno ilmestyy 10 kertaa vuodessa 12 kk kestotilaus 42,50 euroa 12 kk määräaikaistilaus 51,50 euroa 6 kk määräaikaistilaus 26,50 euroa 12 kk kestotilaus opiskelijoille 31,80 euroa Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. KESTOTILAUS Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. OSOITTEENMUUTOS Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla. Voit tilata myös puhelimitse numerosta 09 737 009
TEKSTI: Panu Koski / www.originalasia.com & www.asiaworld.org sian alkuperäinen kokoonpano muodostuu kivikovista ja pääasiassa progressiivisen rockin kartalle lähtemättömät jäljet painaneista nimistä. Alphan myötä hissi alkoi vajota vääjäämättä alaspäin. Vuonna 1981 tapahtunutta AOR-aamunkoittoa olivat maalaamassa kosketinsoittaja Geoff Downes, kitaristi Steve Howe, rumpali Carl Palmer ja basisti-laulaja John Wetton. Jopa allekirjoittanut kavahti taannoin kosketinsoittimien ylikorostunutta läsnäoloa. Yhdessä tämä titaaninen brittikvartetti ja sen monilukuiset muunnelmat tulisivat julkaisemaan kuolematonta melodista rockia. Astran jälkeen moni oli valmis siunaamaan Asian haudan lepoon, mutta Downes ja kumppanit olivat eri mieltä. Yleisön kiinnostuksen muuttuessa välinpitämättömyydeksi Wetton ehdittiin jo kammeta ovelle, mutta King Crimsonissa ja tietysti ELP:ssä taiteilleen Greg Laken piipahduksen jälkeen W-mies kutsuttiin takaisin remmiin työstämään kolmatta studiotimanttia, Astraa. Ennen kaikkea amerikkalaiset innostuivat vaikka vain ohikiitäväksi hetkeksi. Tuolloin taivaalle näet kohosi Asia,, häikäisevä ja yhä elinvoimainen tähti,, jonka valovoima lämmittää jokaista melodisen rockmusiikin palvojaa.. Platta käynnistyy Heat Of The Moment -alkuräjähdyksellä, jota voi samalla kutsua yhtyeen riippakiveksi; hitiksi, joka täytyy esittää aina ja kaikkialla. Tilanne on verrannollinen progeyhtye Marillionin kanssa molemmissa leireissä fanit, ja joskus myös artistit itse, kuluttavat suunnattomasti energiaa kiistelläkseen kunkin kauden "oikeudesta" tai paremmuudesta. Onnistunut nahkanluonti tapahtui Aqualla AD ASTRA Vuonna 1982 irti päästetty ja yksinkertaisesti Asiana tunnettu debyytti osoittautui 96 ] INF / helmikuu 2007 inf43_vanhaliitto.indd 96 23.1.2007 13:47:51. Howe taas ehti antaa tilaa tälläkin hetkellä Krokuksessa vaikuttavalle Mandy Meyerille. Jo seuraavaksi vuodeksi kiirehdityllä Alphalla soundi poppautui uudelle tasolle. Ajan myötä korva on luonnollisesti mukautunut Downesin ubikviteettiin. Howe oli tunnetusti myös Yes-miehiä, Palmer puolestaan murskannut rumpuja nimeään kantaneessa Emerson, Lake & Palmerissa ja Wetton oli jo tuohon aikaan kaivertanut nimensä musiikin historiaan King Crimsonin riveissä. Esikoislevyllä on ikää jo hämmentävät 25 vuotta, mutta sävellysten vetovoima ei yksinkertaisesti suostu sammumaan, ja myös tuotanto pitää pintansa ajan nakertavaa vaikutusta vastaan. Downes oli ennen asiamieheksi siirtymistään soittanut nykyään lähinnä tuottajana tunnetun Trevor Hornin kanssa The Buggles -nimisessä yhtyeessä ja ehtinyt Hornin kera liittyä Yesiinkin. Näistä ajoista käynnistyi hellittämätön kokoonpanoturbulenssi, jonka kyydissä vain Downes on pysytellyt kutakuinkin keskeytyksettä. Asian tuotanto on mahdollista jakaa karkeasti kahteen osaan. VANHA LIITTO aor-auringon nousu 1980-luvun alku sai todistaa todellisen jättiläisen syntymän.. Jos Asia-perheen miljoonia myyneellä ja viikkotolkulla listaykkösenä komeilleella kuopuksella oli vielä jäänteitä jäsenten progressiivisesta taustasta, Alpha oli miltei päällekäyvän radioystävällinen. sekä taiteelliseksi että kaupalliseksi triumfiksi. Ensimmäinen on tietysti Wettonin määrittämä ja kolme varsinaista studioalbumia kattava kausi, ja toinen jakso punoutuu Wettonin paikan vuodesta 1992 omaksuneen uuden basisti-laulajan John Paynen ympärille
inf43_vanhaliitto.indd 98 23.1.2007 15:19:06
TULE TUOMIOLLE! www.infernobar.fi | Annankatu 10, Helsinki | Avoinna Ke-Su 16-04 inf43_vanhaliitto.indd 99 23.1.2007 13:50:01. SUOMEN RANKIN BAARI & YÖKERHO AVASI HAARAKONTTORINSA HELSINKIIN
inf43_vanhaliitto.indd 100 23.1.2007 14:03:41