Inferno 44/2007 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

#44 / MAALISKUU 2007 >> TYPE O NEGATIVE > SAXON > STONE SOUR > SCENT OF FLESH > MELOHEVI-TEEMA RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI VUODESTA 2001 / www.inferno.fi HINTA 5,60 euroa + + + + K U O L L E E N A = TA A S + + + + + + + + + + + inf43_typeo.indd 1 20.2.2007 13:57:15
Mitä v#%%persnetolla!!! ja 00 myy kirjo Otto 10 15 David Leaf & Ken Sharp Everett True Gabba gabba hey! Kauan kaivattu tietopaketti punkin perustajista. ALASTON HOLLYWOOD RAMONESIN TARINA 10 10 Suomen pahamaineisin kirjakauppias, itse pieni saatana, Otto 1000 on vihdoinkin avannut mustan ja punaisen väreihin uudistetun Like-kaupan Helsingin Iso-Roballe. Oton tavoitat myös Like 24h Hotlinestä: 050 337 7529 tai vielä varmemmin www.myspace.com/ likekauppa. KISS MASKIN TAKAA KISS ei ole rockbändi KISS on uskonto. Mitään tällaista ei ole ennen nähty." Rolling Stone 25 Iso Roba 20, Helsinki www.myspace.com/likekauppa 15 Helsinki ei ole enää entisensä! McNeil & Osborne Törkeän viihdyttävä historiikki pornoleffabisneksestä. Sieltä et lähde tyhjin käsin. Äänessä on jopa Holmesin John. ua. L I K E . Törkeän raskasta luettavaa Likeltä ei lasten käsiin 26 Marilyn Manson & Neil Strauss HELVETTIIN JA TAKAISIN "Sanoinkuvaamattoman perverssi ja hullu. Mene ottamaan kuppi kuumaa ja samalla päivittämään lukukokemukset. Maskin takaa on KISS-uskonnon raamattu. 666 KYSYMYSTÄ 666 KYSYMYSTÄ www.like.fi HARDOCKISTA Hardrocktriviaa takametsien tiukimmille tiluttajille. DEATHMETALLISTA Mittaa aivojesi raskasmetallipitoisuus. R AT S A A L I K E N R A S K A AT J A V E R I S E T K E V Ä T U U T U U D E T N E T I S T Ä O S O I T T E E S S A W W W. F I inf43_typeo.indd 2 20.2.2007 13:57:27
inf43_typeo.indd 3 20.2.2007 13:57:36
inf43_typeo.indd 4 20.2.2007 13:57:42
inf43_typeo.indd 5 20.2.2007 13:57:51
10-16) 09 737 009 tilaajapalvelu@popmedia.fi Myynti ja markkinointi Myyntijohtaja Mikko Mali GSM: 050 560 1750 Myyntipäällikkö Oskari Anttonen GSM: 040 563 0642 Myyntipäällikkö Peter Lindroos GSM: 040 560 6476 Myyntipäällikkö Erik Kangas GSM: 045 635 6644 Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa GSM: 050 511 4525 Julkaisujohtaja Mika Nikula GSM: 040 523 3110 Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen GSM: 040 512 2398 Ilmoitusmateriaali / Advertisements aineisto@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi #44 avustajat Eskelinen Petri, Hakkarainen Mikko, Juutilainen Joni, Kaartinen Niko, Kask Evelin, Katila Jarmo, Keränen Toni, Klemi Antti, Koski Panu, Koskinen Kari, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lampinen Teemu, Lassila Tero, Lumme Juhana, Malm Mikko, Orell Lassi, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Saari Mikko, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Vuoti Sauli, Ward Jason, Ylitalo Lauri Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Silk ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 7. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. inf43_typeo.indd 6 20.2.2007 13:57:56. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Päätoimittaja MATTI RIEKKI Ulkoasu TERO SALONEN Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24 00100 Helsinki Puhelin: 09 4369 2407 Telefax: 09 4369 2409 Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO Aurinkokuja 9 33420 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK
N U C L E A R B L A S T - M U S I C S H O P. + + + D O W N L O A D E X C L U S I V E P R E - R E L E A S E D T R A C K S A T W W W . D E + + + PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE: CHECK OUT! WWW.NUCLEARBLAST.DE inf43_typeo.indd 7 20.2.2007 13:58:08
voi aina syyttää alitajuntaa tai pistää kunnianosoituksen piikkiin, hah. Luonnollista. 1. Kusee moinen omille kintuille aika suurella varmuudella, niin kuin tässä viimeaikoina on nähty. BELL 36 Dauntless 24 // PÖLKKY: KORAK 38 Ensiferum 26 // HCC 42 Tacere 28 // VANHA LIITTO: VENOM End 44 The 32 // TAISTELUPARIT:Deathlike Silence LIVEMIKSAAJAT 46 34 // TAROT 48 Sear 40 // RUNDILLA: PC JA AMORAL 50 Suomimelo-spesiaali 44 // NINE 56 After Forever 46 // APRIL 48 // RAUTIAINEN 60 Farmakon 50 // DEATHSTARS 62 Stone Sour 52 // HORRICANE 64 Scent of Flesh 66 Chimaira 54 // KALMAH 56 // ANATHEMA pääosassa Type O Negative 71 Levyt: 59 // SAUNA OPEN AIR pääosassa Hateform 92 Demot: 62 // TUSKA-OHJELMA 94 Pölkyllä: Neill Strauss 63 // ARVIOT:96 Soittimeni.: Mille Petrozza PÄÄOSISSA NIGHTWISH-DVD 84 // DEMOT maaliskuu 2007 / INF [9 inf43_typeo.indd 9 20.2.2007 13:58:13. Suuri osa jutuista omissa sävellyksissäni on tahallisesti tai yleensä tahattomasti velkaa moneenkin suuntaan. Saattanut ihan pokkana tarjota parin vuoden takaista levytetyn biisin kertsiä uuteen. Kyllähän jokainen musiikintekijä tietää sorvin ääressä, missä menee toisen luoman taiteen tuottaman inspiraation ja suoran lainaamisen raja. 2. Kun kirjoittaa biisejä kuudelle bändille, niin enemmän kuin kerran on tullut lainattua itseään puolivahingossa. 2. Kokonaisuudessa. Rippaus kaupallisessa mielessä on tosin ihan oma taiteenlajinsa, jonka harva pystyy toteuttamaan tyylillä ja oikein, ilman että sitä kukaan huomaa. Itsellä ei kyllä riitä pokka alkaa poimia toisilta biisinpalasia. No ei kyllä suoraan kokonaista biisiä ole narulle päätynyt, mutta kyllä muutaman riffin on huomannut jälkikäteen liippaavan murhaavan läheltä. On kuitenkin eri asia ripata täysin suoraan kuin tehdä vahingossa ihan samankuuloista tavaraa. Tietenkin. Onko muusikoilla omaatuntoa, se on vielä vaikeampi kysymys... Tää on vaikea kysymys, mutta taitaa tuo omatunto olla se paras rajoittaja näissä hommissa. Yleensähän sen tosiaan tajuaa vasta sävellystyön jälkeen, että mitä tulikaan tehtyä. Esimerkiksi jostain Zapan biisistä repäisty marimbaidea esimerkiksi hiphop-biisin keskellä eri instrumentein soitettuna ei olisi niinkään välttämättä plagiaatti, vaan enemmänkin ideoiden implementoimista. Moni genresidonnainen bändi tuppaa kuulostamaan usein (halvalta) kopiolta saman karsinan johtavasta yhtyeestä, ja kyllähän jokaisessa musatyylissä on omat tunnusomaiset piirteensä, jotka tavalla tai toisella kertautuu jokaisen tyylilleen edes häilyvästi uskollisen bändin musiikissa. HENRI SORVALI Moonsorrow/Finntroll jne. Se, että blokataan kokonaisia säkeistojä/kertosäkeitä, menee jo toisen leivän syömiseksi. Tuostahan 06 // EDITORIAL 24 Rundilla: Diablo 28 08 // CELTIC FROST Watain & Naglfar 14 // AJANKOHTA 32 Saxon 22 // SOITTIMENI: BURTON C. 2. Omaperäisyys kunniaan, mutta ilman vaikutteiden ottamista muualta me soittaisimme kaikki edelleen Metallicaa. Huonosti. 1. Kaikkihan plagioi kuitenkin Black Sabbathia, joten olisi yksinkertaisempaa pistää kaikki teostot menemään niille ja unohtaa koko juttu. index 10 Type O Negative 16 Avaus: Finnish Metal Expo 19 Kuukauden elävä: FME INDEX 20 Tulossa: Hatesphere & Dimmu Borgir 22 HCC: Rotten Soundin Tonin lihat ja pullat TUOMAS SAUKKONEN Before The Dawn/Dawn Of Solace jne. pidetään se silti (kollektiivista repeilyä)" onkaan käyty treenikämpällä riffileirissä. Identtinen sointukierto ei ole plagiaatti, kun taas identtinen sointukierto identtisen pohjan päällä on mielestäni sitä itseään. 2. Missä mielestäsi kulkee plagioinnin ja vaikutteiden ottamisen raja. Sukelletaan veteen piirretyn viivan ali sen verran syvältä, että kyseisen snorkkelipellen jalkaan kuuluisi räpylän sijaan ankkuri. Oletko itse joskus onnistunut saattamaan levylle kappaleen, joka on myöhemmin paljastunut vallan perhanan samanlaiseksi kuin joku tehty sävelmä. Soittoteknisiä jippoja ja etenkin rumpufillejä tulee kyllä otettua haltuun aika isolla kädellä ja häpeilemättä. JUHA RAIVIO Swallow The Sun 1. Ken omistaan muuta väittää, syököön hatullisen Asikaista. Mutta nyt se käsi sydämelle kaikki muusikot: kuinka monta kertaa keskustelu "Eiks toi oo ehkä vähän liian XXXX:ää?" "Aäääh, ihan sama... Vielä ei ole onneksi moista vahinkoa sattunut. "Jätkät, nyt mä sen tein, kaikkien hittien isän ja äidin!" Onneksi ystävät hädässä ovat auttaneet jalkapohjia ja maata kohtaamaan ja valaisemaan kärsivää taiteilijaa siitä, miksi kyseinen "elämää suurempi" biisi tuntui kertosäkeen kohdalla omituisen tutulta. inferno utelee 1
10 ] INF / maaliskuu `07 inf43_typeo.indd 10 20.2.2007 13:58:15
teräs pitkä Raskasrockbisneksen karvaisin mörkökvartetti Type O Negative julkaisee maaliskuussa uuden albuminsa Dead Againin,, jonka kansikuva on silkkaa Venäjää ja sisältö Brooklynia.. Paras paikka moisen taideteoksen koostumuksen selvittämiseen lienee Amsterdam,, kaupunki jossain siellä välissä.. TEKSTI: Matti Riekki / www.typeonegative.net / KUVAT: SPV maaliskuu 2007 / INF elämä lyhyt, [ 11 inf43_typeo.indd 11 20.2.2007 13:58:21
Siellä kun oli lähtiessä 25 astetta pakkasta. Yksi ensimmäisistä kuulokuvista on, että Josh Silverin joskus tuomiopäivänpa- inf43_typeo.indd 13 TYPE O NEGATIVE maaliskuu 2007 / INF [ 13 20.2.2007 13:58:27. Ja kun touhu menee koko ajan bisnesorientoituneemmaksi, minun on todella vaikea olla luova silloin kun pitäisi. Steele luettelee kylmänkeston ja pituuden ohella myös kovan työnteon edellä mainittujen ominaisuuksien joukkoon. Tämä on paras levymme! Kelly ökämöi liikuttuneena. Saatoin vaikkapa tuoda muille hemmoille näytille bassoriffin, johon Johnny sitten keksi kompin, jollaista en olisi itse millään ajatellut mutta joka kuulosti coolilta. Ajassa pysyminen tulee vuosi vuodelta vaikeammaksi. Enkä minä, Johnny Kelly lisää nauraen. OKSENNETTU KATALOGI Vaihtakaamme Amsterdamin Americanhotellin huone hetkeksi edellisiltaan, Leidseplein-aukion kuuluun Black & White -baariin. Tämä on sama kuin söisi viisi edellistä levyä ja oksentaisi vatsansa sisällön, basistilaulaja heittää ja ehdottaa samaan hengenvetoon, että levyn "punkkiudella" ja 70-lukulaisilla fiiliksillä saattaisi olla tekemistä sen kanssa, että Kelly on soitellut viime aikoina myös Glenn Danzigin bändissä. Istu ensin kahdeksan tuntia puhelimessa ja ala sitten säveltää vittuuntuneena jotain suurta. haluaisin laittaa tuon ikkunan selälleen, koska täällä on niin pirun kuuma. Kun kymmenminuuttinen, levyn annin oivasti summaava The Profits Of Doom alkaa halkoa baarin pilventuoksuista ilmaa, ollaan jo halausasteella. Siksipä seuraavaksi onkin luontevaa kysyä, miksi uusin Type O -albumi myöhästyi alkuperäisiin suunnitelmiin nähden vuositolkulla. Jälkimmäisen tekosyyn käyttäjä en muuten ole minä. Ei toimi. Haluaisin olla siellä. Raidoilla on samansuuntaisen kolkko tunnelma, ja yhtyeen harrastama musta huumorikin alkaa näyttäytyä parin tosikkomaisemman levyn jälkeen taas alkuperäisessä formissaan. Mukana seuraava levy-yhtiö-neito myöntyy pitkin hampain pyyntöön, ja pian ämyreistä raikaa tuore TON biisin, toisen, kolmannen verran. Kun biisit syntyivät tällä kertaa pitkälti studiossa, jokaisella soittajalla oli normaalia enemmän osuutta kiekon tarjontaan. Johnny Kelly saa kaljankiskomisen lomassa idean, että Dead Again on saatava soimaan kapakan soittimeen. Varastin siis jutun ja voin sanoa, että kirjoitin sen. 17 vuoden jälkeen tämä bändi tarvitsi vähän potkua, ja tästä sitä saatiin. Tämä on 14 vuoteen ensimmäinen kiekkomme, jolla on liverummut, mikä oli hyvin tietoinen päätös. Joskus Typen levyjä on hinkattu äänipöydän namikat veressä, mutta nyt brooklyniläiset omaksuivat luonnollisemman lähestymistavan. Tuota, kannattaisi varmaan tulla Suomeen. Emme ottaneet kovinkaan monia ottoja, kolme neljä maksimissaan. Taas. Americanissa istuskellessaan rumpali on kommenteissaan edellisiltaa pidättyväisempi, mikä ei ole ihme, sillä kupissa on tällä kertaa kylmän sijaan kuumaa. World Coming Down -levyyn (1999) asti meillä tapasi olla sovitut päivät, joina harjoittelimme ja niin poispäin, mutta nykyään meininki on sitä, että "sori en pääse, minulla on AA-kokous" tai "hei, en saanut lapsenvahtia" tai "en voi tulla perjantaina, koska on sapatti". Steele nyökyttelee tulkinnalle. Kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että levyllä on hyvinkin livemäinen fiilis, mikä on mielestäni hyvä juttu. Kellyn mukaan kyseessä on älppäri, jolla on osasia jokaiselta aiemmalta Type- levyltä. Parhaasta on hankala mennä sanomaan, mutta luonteeltaan albumi vertautuu ehkä helpoiten ensimmäiseen Type-täyspitkään, Slow Deep And Hardiin vuodelta 1991. Kun bändillä on ongelmia huumeiden ja lain kanssa, lapsia, avioliittoja ja niin edelleen, aikataulujen sovittaminen on yksinkertaisesti hankalaa. Todella. Myös itse äänitysprosessi poikkesi edeltäneistä albumeista
Kukaan ei halua nähdä minun itkevän. "90 minuuttia illassa silkkaa toiviota" olisi homman nimi. Niin, miksi, Peter. Voin paljastaa, että yritän mainosmusiikkibisnekseen, Steele humorisoi. Ja sanon, että jos äitini kuolee sen vuoksi, etteivät lääkärit välitä vittujakaan, laitan heidät sairaalaan. Haastatellessani Steeleä edellisen kerran Hamara-lehteen vuonna 2003, tämä oli vihainen hiljattain edesmennyttä isäänsä hoitaneille lääkäreille: Lääkärien tulee vannoa ennen virkaanastumistaan Hippokrateen vala, Hippocratic Oath, jota minä kutsun nimellä Hypocritical Oath, Tekopyhyyden vala. Sama juttu oli Nettie-biisin kanssa, joka siis kertoo Peterin äidistä. Tiedäthän, nainen avaa pitkine kynsineen purkkia... Aina sama kuvio, mies tuo pirun hyvän biisin kämpille, kirjoittaa siihen sitten liian henkilökohtaiset sanat ja väittää, ettei muka pidä koko kappaleesta. Syytän isäni lääkäreitä hänen kuolemastaan, he eivät vain välittäneet paskaakaan. Nauraahan huomiolle täytyy. Huvittavaa on sekin, että Steele kertoo olleensa aivan viime minuuteille sitä mieltä, että kappale tulisi jättää pois koko levyltä. Lääkärit ovat esimerkiksi armokuolemaa vastaan vain siksi, että pitäessään ihmisiä hengissä heidän tilinsä karttuu. Se oli yksi ensimmäisiä kappaleita, joita Peter toi eteemme, ja siinä oli minusta heti alusta alkaen potentiaalia, Kelly kehuu. Näin mies siis nelisen vuotta taaksepäin. Kuulisit heti eron, jos ne otettaisiin pois. Steelen äiti kuoli puolitoista vuotta sitten, mutta jokin kertoo minulle, ettei aiheeseen kannata palata. KAVERIEN COVERIT? Type O Negativella riittää biisejä, joilla kehuskella, ja Steele tietää tämän itsekin. Steele miettii pitkään, mutta avaa sitten sana-arkkunsa: hänestä tuntui, että kappale oli liian henkilökohtainen ja paljasti liikaa. Hän kertookin haaveilevansa nettiäänestyksestä, jossa koko TON-katalogi reväytettäisiin esille ja fanit voisivat äänestää verkossa suosikkejaan kiertueella soitettaviksi. Miksi. Kellykin intoutuu kysymään. Slow Deep And Hardillakin Joshin koskettimet soivat mukana koko ajan, mutta ne oli särötetty ja miksattu sisään. Nyt olen käymässä äitini kanssa läpi samaa kuin isäni kanssa muutama vuosi sitten. "UUSI LEVY ON SAMA KUIN SÖISI VIISI EDELLISTÄ JA OKSENTAISI VATSANSA SISÄLLÖN" - PETER STEELE suunain lailla soineet koskettimet eivät ole albumilla kovinkaan dominoivassa osassa. Kehun September Sun -kappaletta yhdeksi levyn suosikeistani, ja Kelly takertuu seikkaan, että sehän se vasta kosketinbiisi onkin, alkaakin pianolla. Ääh, se kuulosti kissanruokamainokselta. Niin, ne paljonpuhutut vanhemmat. En haluaisi kuulostaa marxistilta, mutta tässä bändissä ymmärretään koko yhtyeen etu ennen yksilöitä. Kun paljastan näkemykseni, Kelly ottaa heti puolustuskannan ja sanoo, että ovathan ne siellä, osana kokonaisuutta koko ajan. Steele ymmärtää luonnehdintani pointin. Saattaisi kuitenkin olla, että Typen myydyimmät albumit, ne "goottityttöjen suosikit", Bloody Kisses (1993) ja October Rust (1996) veisivät setistä leijonanosan. He vannovat, että heidän tärkein päämääränsä on ihmiskunnan auttaminen, mikä on mielestäni täyttä paskaa. Onhan tämä kitaravoittoinen levy, mutta en usko, että Joshilla on mitään sitä vastaan. Onhan se varma, että Black No.1 oli- TYPE O NEGATIVE 14 ] INF / maaliskuu 2007 inf43_typeo.indd 14 20.2.2007 13:58:30. Vanhempiensa kuolemasta ei voi koskaan selvitä, mutta luulen silti olevani jo siinä kunnossa, että voisin yrittää sitä seuraavalla kiertueellamme. Minusta se on paras biisi koko Life Is Killing Me -levyllä, mutta Peter ei suostu soittamaan sitä livenä
Mutta, Master Of Realitylla on niin mieletön, ainutlaatuisen kuiva soundi. Sen sijaan, että olisin saanut rahaa, jos olin ollut kiltisti, sain häneltä jonkun heidän levyistään. Itse asiassa varastin sen, hah. En minäkään nyt sitä kovin vakavasti ottanut. Aion ehdottaa äänestystä levy-yhtiöllemme seuraavan levymme jälkeen, Steele vakuuttelee. Johnny Kelly saa ilmestyksen: Jumalauta, mehän soitetaan siellä kanssa! Steele on avaamassa ikkunaa eikä kuule äskeistä. Hmm, loppujen lopuksi olen tullut tulokseen, että se on Vol 4. Kelly räjähtää valtaisaan nauruun. Niin, Beatles toinen kahdesta yhtyeestä, jotka ovat vaikuttaneet Type O Negativen musiikkiin vahvimmin. TYPE O NEGATIVE si siellä, ja Christian Woman, mutta ehkä myös jotain isoja yllätyksiä. ei voi olla tällaisessa paikassa esittämättä: jos näistä olisi valittava revolveri ohimolla jompikumpi, kuinka peli asettuisi. No, sitten noiden päivien yhtye lienee tullut tutuksi. Hänhän antoi sinulle myös ekan KissTechnical Ecstacy, Kelly jatkaa. Puhe kääntyy Dion aikaiseen Sabbathiin ja sitä kautta faktaan, että Heaven And Hell soittaa Tampereen Sauna Open Airissa tulevana kesänä. Pakko sanoa Beatles, koska se on perusta kaikelle muulle, mutta sinun olisi pakko antaa muutama tunti aikaa ennen kuin painaisit liipaisinta, Steele sanoo. Hän oli aika nuori noihin aikoihin, jotain 26, kun minä olin seitsemän tai sitä rataa, ja kun hän toi Alive-kiekon kotiin, nappasimme sen veljeni kanssa ja juoksimme makuuhuoneeseen kuuntelemaan sitä. Oikeastaan haluaisin nähdä Paul McCartneyn ja Geezer Butlerin tappelemassa, hah. Tiedän, mitä Peter sanoo, eikä se ole sama levy kuin minulla. Vain muutaman ismin mainitakseni. Vaan yllätys, yllätys, Steele ampuu ajatuksen alas sen sileän tien: kyseessä on simppeli kunnianosoitus vanhan liiton lojaaliudelle, sille, että joku on valmis kuolemaan toisen puolesta. ERO ON SIINÄ, ETTÄ MEIDÄN TAPAMME VÄÄNTÄÄ COVEREITA ON TEHDÄ HOMMA NIIN KUIN OLISIMME ITSE KIRJOITTANEET NE KAPPALEET." - JOHNNY KELLY tivät biisistä sen edit-version, hah. Dead Againin värikkäin teksti lienee Halloween In Heavenissa. Steele ei ollut kinkereissä läsnä ("En voinut esiintyä sopimusteknisistä syistä, ja jos olisin mennyt paikalle muuten vain, minut olisi kuitenkin puhuttu lavalle, koska teen kännissä mitä vain"), Kelly sen sijaan todisti esityksen ja sanoo, ettei siinä ollut hänen puolestaan mitään vikaa. Se toinen on tietysti Black Sabbath. Sitä kautta tutustuin ensin Elvikseen, sitten psykedeeliseen musaan ja lopulta Black Sabbathiin. Esimerkiksi jotain Green Mania emme ole soittaneet yleisön edessä koskaan. Sen sijaan levytettyjä TON-covereita ei vastaan ole tullut. Isäni ei muuten ikinä diggaillut Sabbathia! Ei se ollut liian raskasta kamaa tai muuta, hän on vain selittänyt, ettei kukaan koskaan oikein esitellyt bändiä hänelle. Kun Kelly kertoo uutiset, mörökölli alkaa huutaa ikkunasta suoraa kurkkua suunnilleen muinaisnorjan ja puolan risteytykseltä kuulostavaa älämölöä. "The hottest band in the world, Kiss!" ja me olimme, että no eipä! Johnnylla on koko lailla samanlainen tausta kuin minulla. Beatlesin Lennon ja Harrison ovat hekin menossa mukana. Siis: mitkä ovat suosikkinne Sabbath-levyjen joukossa. Mihin suuntaan, sen voi jokainen päättää tarkasteltuaan tekstiä paperilla. Ero on siinä, että meidän tapamme vääntää covereita on tehdä homma niin kuin olisimme itse kirjoittaneet ne kappaleet. Äitini oli JFK:n lentokentällä, kun beatlet tulivat Amerikkaan, Kelly sanoo ja vahvistaa samalla kannattavansa Steelen vastausta. Dead Again -eepoksen päättää militaarishenkisesti kulkeva Hail And Farewell To Britain, joka on helppo nähdä poliittisena kannanottona. Nyt ne ainoastaan kuulostavat ja näyttävät samalta. Paras on Sabotage, Kelly sanoo ja Steele ryykää väliin. Soittimet ovat niin erillään, että se luo jotenkin karmivan vaikutelman. Laululla ei muuten ole mitään tekemistä Manowarin kanssa, Steele leiskauttaa. Oikeastaan katkaisen ne, jos jokin menee vikaan. NÄTTI SAPATTI Peter "Jesus Hitler Adolf Christ" Steelen sanoitukset ovat olleet kautta tämän uran suurennuslasin alla; milloin miestä on syytetty fasistiksi, milloin kommunistiksi, seksistiksi tai jopa, tättärää, naisvihaajaksi. Petteri Teräs taitaa olla tyytyväinen elämäänsä. Johnny Kellyllä on lieviä kokemuksia. Näin kerran netissä jonkun bändin tyttölaulajalla versioivan Everything Diesia, ja olihan se aika mielenkiintoista. Lienee päivänselvää, että Steele itse nauttii aiheuttamastaan se- maaliskuu 2007 / INF [ 15 inf43_typeo.indd 15 20.2.2007 13:58:38. Ja tähänhän ei nykymaailmassa juuri törmää, ei edes Britanniassa, missä termit "royal" ja "loyal" olivat ennen samaa asiaa ajavia. Isäni kasvatti minut ja veljeni Beatlesilla ja The Rolling Stonesilla, ja tottahan sitä pentuna haluaa olla kuin isänsä. Itse en muista kuulleeni ainuttakaan, ja samaa miettii Pete Steelekin. Se on niin uskomattoman raskas, tuumaa Steele. Kipakan kappaleen mittaan Steele luettelee "taivaan torvisoittokunnan" kokoonpanon; on AC/DC:n Bon Scott laulussa, Jimi Hendrix kitarassa, Led Zeppelinin John Bonham rummuissa, The Whon John Entwistle bassossa ja niin edelleen. Minulla oli setäkin, joka soitti kitaraa, ja hänkään ei digannut Black Sabbathia. Minusta jokainen kiekko, jonka he tekivät Ozzyn kanssa, on ihan mahtava, jopa " MINÄ NÄIN KERRAN NETISSÄ JONKUN BÄNDIN TYTTÖLAULAJALLA VERSIOIVAN EVERYTHING DIESIA, JA OLIHAN SE AIKA MIELENKIINTOISTA. Kaikella kunnioituksella HIM-veikkoa kohtaan, esitys alleviivasi seikkaa, että tuo(kin) Type-kappale on suht mahdoton esittää vakuuttavasti muuten kuin tekijänsä äänihuulin. Minulla on viisi vanhempaa siskoa, ja heillä kaikilla oli omat stereot. Puhuin Villen kanssa ennen keikkaa, ja hän kertoi, etteivät he olleet harjoitelleet tai mitään, kunhan nyt vain pitivät hauskaa. Ilmeisesti miekkametallin kantaisä on Type-leirissä kovassa huudossa. [FIN] PS: Tätä kirjoitettaessa viimeinen vahvistus kaikkien aikojen Saunalle on saamatta, mutta pidetään peukkuja. Steele kysyy. Type tunnetaan oman omaleimaisen musiikkinsa lisäksi kierrätysversioistaan, joita bändi on pudotellut vuosien mittaan The Beatlesista Black Sabbathin ja Hendrixin kautta Santanaan. Joiltain Steelen vertauskuvat tuntuvat menevän ohi, tai sitten lyriikoissa nähdään liikaakin metaforia. Olin silti aika ihmeissäni, että he esit- kaannuksesta. Seuraa kysymys, jota levysi. Kuten Inferno toissavuotisessa raportissaan kirjoitti, Ville Valo esitti tulkintansa Black No.1 -klassikosta Roadrunnerin 25vuotisjuhlissa New Yorkissa. Se on toiseksi paras. Olisi silti pitänyt tajuta, että Euroopassa jokainen on sitä mieltä, että sillä on joku poliittinen paino
Päästäkkee pihhaan! Ehkei kuitenkaan vielä. FINNISH METAL EXPO ne raskaammat maatalousmessut Finnish Metal Expo Kaapelitehdas / Helsinki / 16.-17.02.2007 / TEKSTI: Tomi Pohto / KUVAT: Jarmo Katila - moshpit.fi OHI ON. Tuolla roikkuu pehmustettu käsirauta, kas tuosta saat kotiin viemisiksi hevibändin logolla koristellut kalsarit. Tai no joo, viereisessä esittelytilassa kansainvälisen levy-yhtiön viehkeä edustajatar lurauttaa plörööni aimo sivalluksen jaloviinaa. Hevikaraokeporukka kilpailuttaa messuvieraita tuplabassarinpolkemiskilpailullaan. Kolhon Kaapelitehtaan helposti omaksuttava labyrintti on mitä oivallisin lokaatio tällaisen infernaalisen kokoontumisajon puitteiksi. TOMI POHTO SÄILYI JOPA ELOSSA KIRJOITTAMAAN JOTAIN SEKAVAA JÄLKIPOLVILLE. KOLMATTA kertaa järjestetty Finnish Metal Expo, tuo maatalousmessuperinteestä ammentava metallisaarnauksen, turkkilaisen saunan ja kilometrien pituisen hiusmassan täydellinen yhteensulautuma, on vuoden mielenkiintoisimpia yhden genren ympärille rakennettuja tapahtumia. Vaikka tungos on joka puolella melkoinen, ovat perjantain noin 2000 ja lauantain 2500 kävijää levittäytyneet niin laajalle, ettei olo käy epämiellyttävän ahtaaksi oikeastaan muualla kuin ajoittain ravitsemusliikkeen ihmisvaahdossa. Vastaan lampsii vähän väliä moni levyyhtiönsä palkkatyöläinen, rokkarinrutjake tahikka edustaja. Siellä olutta sataakin niskaan säännöllisesti. "Älä koske! (paitsi jos osaat soittaa)." Siellä korkeaprofiiliset levy-yhtiöt esittelevät ylpeinä korkeaprofiilisten suojattiensa kuvia, kortteja ja ties mitä ikoneita. Vaikka huoneessa on niin kuuma, että alushousujeni hikeentynyt kangas imeytyy ikävästi kutittamaan nivusiani, voi vain varovasti arvailla, mikä on metallitaiteilijan olo lavalankuilla. Pienikokoinen sali on valaistu kirkkain huonevaloin ja paikka on luonnollisesti ummessa, soittaahan lauteilla Godsplaguen tyypit Panteraa rumpalinaan sympaattinen ja systemaattinen Kai Hahto. Lukuisat musiikkiliikkeet tarjoavat kojuissaan aivan liikaa hyviä vaihtoehtoja rahan kuluttamiseksi. Hävitäkseen lopulta kokonaan. Valssaamon puolella sijaitseva Musamaailman lava, tai siis "klinikka", on messujen huvittavin paikka kaikessa groteskiudessaan. Saavun paikalle ja sulaudun välittömästi osaksi mustapaita-armeijan loputonta kiertävää liikettä. Tunnelma haisee hieman Istanbulin sokkelomaiselta basaarilta, vain ostopäätöstä helpottavat kovat teet puuttuvat. Lavan kohdevalaistus kääntää myötätuntoreseptorini sääliasentoon: spotti valkoista valoa suoraan laulajan naamaan. Kaikilla tuntuu olevan vietävänmoinen kiire jonnekin. Siirryn Puristamon tiloihin. Pikakelaus lauantai-iltaan, ja Swallow The Sunin vokalistilla on samassa paikassa esiintyessään pipo päässä, huppu tämän päälle vedettynä. Huomaan ostaneeni Rytmihäiriön slogan-paidan. VUODEN BÄNDI CHILDREN OF BODOM VUODEN LEVY MOKOMA - KUOLEMAN LAULUKUNNAAT VUODEN TULOKAS PROFANE OMEN VUODEN SOITTAJA KAI HAHTO VUODEN LAULAJA MARCO HIETALA VUODEN KANSITAIDE MOKOMA - KUOLEMAN LAULUKUNNAAT HAMARA-PALKINTO "TYÖSTÄ RASKAAN MUSIIKIN ETEEN" MARCO "JÄRKKÄ" JÄRVENPÄÄ /TEATRIA IMPERIUMI-PALKINTO (YLEISÖÄÄNIESTYKSEN VOITTAJA) POMMIRADIO IMPERIUMI-PALKINTO (RASKAASTA ELÄMÄNTYÖSTÄ) KLAUS FLAMING 16 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_ajankohta.indd 16 20.2.2007 12:20:22. SIIS FME.. Osanottajia on paikalla käsityskyvyn ylittävä määrä. Minulta menee mehut jo pelkästään katselemisesta, joten siirrän hikeä pursuavan olemukseni muiden kaltaisteni, maltaan ystävien aina iloisempaan joukkoon. Siinä kone mittaa iskujen määrän, ja se joka saa eniten iskuja minuutissa on voittaja. Sen atmosfäärissä sekoittuvat Stone-dvd:n ärjyt sävelet ja loputon bassorummun tapsutus. Tovin rohkeutta kerättyäni laahustan Merikaapelihallin puolelle, joka on FME: n messumaisin osio. Yhdyn Amorphis-kitaristi Esa Holopaisen sanoihin: "Kyllä nyt hevifaneja hemmotellaan!" Samalla huomaan, että täälläkin käy juuri samalla tavoin kuin tapahtuu suviaikaan järjestettävillä ulkoilmafestivaaleillakin: ajan merkitys hälvenee. On ruoskaa, kumihousua, paitaa, korua ja tarkoitusperältään mysteeriksi jäänyttä ketjua ja tietysti hevisoturin työkaluja: kitaraa, bassoa ja rumpua. Loistava seurapeli-idea ennen baari-iltaa! On huvittavaa seurata vierestä, kun totinen hevikeijo tai keijotar istuu ja polkee pedaalia niin nopeasti kuin kykenee, huulet keskittyneenä viivana
Se joka vielä sanoo, että hevityypit ne vaan murjottaa, tulkoon ensi vuonna Finnish Metal Expoon. Mokoman Saikkonen, Hyrkäs, Annala ja "se basisti" (paras levy ja kansitaide) Saikkonen: Nyt ei kyllä osannu oottaa tällasta! Hyrkäs: Mitä välii nimestä, kunhan korjaa palkinnot! Hämäläinen (se basisti): Nyt oli sellaiset ehokkaat samassa kategoriassa, ettei pystyny mitenkään kuvitteleen tällasta huomionosotusta. Mie oon ite tehny biisejä, samoin jätkät, tosin vähän vähemmän kuin mie. Kyllähän tää mansemetallin rinnastaminen manserockiin oli tietysti ennnalta tiedossa. Törkeetä, hyi! Hämäläinen: Vois pikkuhiljaa alkaa yleisökin tarkastella makumieltymyksiään. Tuntuu hyvältä, että se saa nyt tunnustusta tällä tavalla ja tällä hetkellä. Tuomas on nero. Käveltyäni kaksi päivää ympyrää ja kuunneltuani kehoni armonrääkäisyjä luulen ymmärtäväni, miltä tuntuu retki Mekkaan ja takaisin. Järjestelyt toimivat, ja vaikka käsipaperi oli koko ajan vessoista loppu, kalja yli-inhimillisen kallista ja tungos välillä klaustrofobiakohtausta halveksivaa, oli miellyttävä ja iloinen ilmapiiri valloittavin piirre näissä karkeloissa. Meillä on Villen kanssa niin hedelmällinen suhde, että kun sille sanoo, mitä halutaaan, niin se toimittaa just sellasta. Nyt ei kuitenkaan eletä enää 80-luvun loppua ja ysikytluvun alkua, vaan nyt puskee se metal päälle, lisää Martti. Tuntuu niin hyvältä, kun meillä alkaa olla selkee oma linja. Meillä oli juurikin se johtoidea, että Tampere on kuin 80-luvun San Francisco. Ei todellakaan: tämmösille vanhoille paskoille läskeille meni palkinnot. Etenkin tuo kansitaideosio, siitä on ite kuitenkin niin ulkopuolella. Meillä on meikkihevit ja kovat metallibändit samassa kaupungissa. Todetkoot kehvelit, kuinka ajan käsite häviää mukavassa seurassa ja suupieli vetäytyy iloiseen virneeseen. Viihdettä kansalle, sitä me tarvitsemme, koko ajan ja enemmän! [FIN] maaliskuu 2007 / INF [ 17 inf44_ajankohta.indd 17 20.2.2007 12:20:26. Paljon pattereita vaan mukaan, jotta voi kuunnella biisejä ja kädet kohmeessa sitten jossain leiritulilla kirjotella sanoja paperille. huom.), mutta uusi genereissöni on nyt sitten kehissä. Mutta niin, että jokainen levynkansi on tunnistettavissa, kun ne on vierekkäin levyhyllyssä. Kyllä mulle kolahtaa paljon nopeempi metalli. Ajattelimme, että olis kätevämpää ja edullisempaa yksissä tuumin järjestää ständi paikalle. Ei niin kuin Iron Maidenilla, että on kehissä joku hahmo. Seittemän biisiä on treenattu, tekstit ei oo vielä valmiita ja hiottavaa on. Ei se mummiälestä oo niin vaarallista, kuittaa Rajala. KUULTUA: Manse Metal: Vilho Rajala, Martti Mardisalu Taustalla tässä on se, että Tampereella on runsaasti hyviä metallibändejä. Pirisen Ville on niin suvereeni piirustustensa kanssa, että voin lähettää huoletta tän palkinnon sille. Meillä on Kurimuksesta alkaen ollut tunnistettavissa sama tyyli, tätä on luotu siitä saakka. Mie lähen maaliskuussa viikoks elämää ja maailmaa pakoon ja aion tutkia pään sisällön nurin ja kurin ja kattoo, mitä sieltä löytyy tällä kertaa. Vaikka viikonloppu vierähtikin kuin tuulitunnelissa, jäi käteen paljon enemmän kuin olisin osannut odottaa. nyrpistää Pekka Kreator-paidassaan (jaa, missäs se on tuossa kuvassa. Kiitoksia kaikille äänestäjille! Pekka Pouta Ai Amorphis ja Sentenced. Ajateltiin siinä samassa näyttää ihmisille, että Tampereella tehdään muutakin musiikkia kuin hepene- ynnä meikkiheviä, Vilho kertoilee. Tampere Metal The Bay Area of Finland! Tampereeltahan ei ollut pitkään aikaan tullut yhtään mitään (paitsi Horsepower, kirj. Uus materiaali kuulostaa todella hyvälle, ei niillä ole mitään hätää. Voihan nää aikataulut venyy ja paukkuu, mutta joku deadline pittää tehä, jotta sais itestään jotain irti. Saikkonen: Mie olin sataprosenttisen varma, että paras bändi on joku Amorphis tai Stam1na. pt.huom.) Ne on liian hitaita. Antti Jokinen Tultiin just Nightwishin studiolta, oltiin kuuntelemassa uusia biisejä. Mutta meininki on se, että elokuussa ois tarkotus lähtee studioon. Parempaakin musiikkia on! Annala: Tunnelmat on aika helvetin hyvät! Sarja oli tosiaan niin kovatasonen
Kaipa. Feeding The Demons Oikke kiva. The Slain 3. Uskothan. Siellä on hidasta, rokkaavaa kamaa, joka on tietysti soitettu metallisesti. Niin nytkin. [FIN] 20 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_ajankohta.indd 20 20.2.2007 12:20:35. No, me emme todellakaan tienneet tuota. Mukana on myös biisi, jonka työnimenä oli "kantrilaulu", se kertonee kaiken... Thrash metalin vetäjänä tunnettu yhtye venyy Hansenin mukaan uudella kiekolla uusiin suuntiin. 5. Teimme muuten sessioissa myös coverin Duran Duranin A View To A Killistä. Let Them hate UUTTA VANHAA SKUULIA naamioissa hillunut toimitta9. Floating mieltä taisi olla koko hymy 8. Absolution jaleegio, johon kuului sakkia Uuden materiaalin esittelemiaina Etelä-Euroopan maita ja Britanniaa myöten. Damned Below Judas bissa. Ajatus oli Jacobin, ja minä olin heti, että joo, tuohan se vasta idea on! Ilmeisesti tämä on ollut onnistunut kokeilu muidenkin mielestä, ainakin krapulaisten naamojen perusteella, heh. Samaa 7. Livenä turpaan ja sillä siisti. Paha sanoa, alkuvuosien jalkoihin, sitä osaa millaisena uusi albumi lopulta arvostaa hyvin järjestettyjä melevymallissa näyttäytyy, mutta dianvoitelutilaisuuksia. Sitähän ainakin Tanskassa kolpakko nämä ilman mutkia ovat. On hankalaa keskittyä uuteen matskuun ja mennä samalla sekaisin. kourassa se kuulosti kiinnosTanskalainen thrash metal tavimmalta Hatesphereltä -porukka Hatesphere otti koskaan. Kaikkiaankin 1. Musiikillisesti tämä ei todellakaan ollut mikään paras keikkamme. Kävipä tuo, perhana soi6. Tai no, uusiin ja uusiin, sanotaan paremminkin "epähatespheremäisiin". härkää oikein kunnolla sarvista Etenkin solisti Jacob HATESPHERE ja huitaisi menemään koko Bredahlin "meidän death SERPENT SMILES AND KILLER EYES huhtikuun viimeinen päivä metal -biisiksi" esittelemä, (SPV / 30.04.2007) ilmestyvän vitosalbuminsa korinalla maustettu ralli Serpent Smiles And Killer vetosi allekirjoittaneeseen Eyesin mainiossa kööpenhavallan imevästi. Eikä pelkästään nuiville esityksen, jonka jaksoi 4. Forever War myös ihan oikea yleisö. TULOSSA juutit eloisina Levyn ennakkokuuntelun voi järjestää monella tavalla. energinen, eloisa ja kaikkensa Okei, en halua kuulostaa antava, "vanhaa koulua nyelitististiltä, mutta kun näitä kyajassa", kuten eräs kollega hommia on jo plakkarissa pian osuvasti totesi, joten puitteet vuosikymmen ja alan glamouri epätavalliselle toiminnalle kadonnut sinne johonkin olivat kunnossa. Drinking with the king of the dead journoille, vaan paikalle pääsi seurata läpi ilman vaikeuksia. TEKSTI: Matti Riekki / www.hatesphere.com / KUVA: SPV TYLSIMMILLÄÄN ennakkokuuntelu järjestetään nen livenä on ovela veto, onhan nimittäin niin, että raahaamalla joukko toimittajia harmaaseen saksaeihän siitä mitään todellista irti saa, ja jos bändi on laiskaupunkiin, istuttamalla se baariin, soittamalla hyvä lauteilla, se raippaa tarkkailijan mieleen heti se power metal -levy pariin kertaan läpi ja sitten positiivisen kuvan tulevasta. Kokeilimme uudella albumilla aika paljon meille erikoisia juttuja. Tarjolla on suolapähHatesphere on lavalla kinöitä ja pari kaljaa. koon, jopa jalan alle. Hmm, suomalainen Diablo teki muuten samat temput viime levynsä aikoihin. Jokin kertoo, että tähän yhtyeeseen uskotaan... Seuraavana, ah niin tuskaisena aamuna Hatespheren kitaristi Peter Lyse Hansen kertaili illan kuluneen jokseenkin suunnitelmien mukaan, vaikka tokihan epänormaali keikkatilanne asettaa soittajille omat paineensa. Saa nähdä mihin se päätyy, Japanin-painoksella tai jotain. morjens. Tanskalaisen Hatespheren tapa toimii. Palataan asiaan toukokuun numerossa. Lies And Deceit minalaisessa Lille Vega -klujuutit raapivat kasaan oivan 2. Täh, todellako. Mutta joo, tokihan nautin menosta, Hatespheren kepissä koko sen uran kiinni ollut kitaristi kertoi
Tällä levyllä on tuoreemmat soundit kuin aiemmalla, ja eri elementit ovat kuultavissa selkeämmin. Päädyimme kita- Nuclear Blast lennätti liudan toimittajia Osloon,, Dimmu Borgirin In Sorte Diaboli -albumin ennakkokuuntelu-tilaisuuteen.. Kun ryhdyimme hakemaan bassarisoundia, se löytyi muutamassa minuutissa. Blast beatiakin on käytetty maltillisesti. The Fallen Arises valomerkkiin saakka ja Norjahan 6. Kitaristi Silenozin kynäilemä tarina sijoittuu keskiaikaiseen Eurooppaan. Kun avausraita The Serpentine Offeringin intro muistuttaa erehdyttävästi Star Warsin Imperial Marchia ja albumilla käsitellään pimeälle puolelle kääntymistä, ei mielleyhtymiltä voi välttyä. Intro täytyi saada kuulostamaan siltä kuin olisit marssimassa sotaan isolta. Ei tosissaan. Toinen merkittävä muutos on madaltunut tempo. Nuclear Blast kustansi albumin ennakkokuuntelutilaisuutta varten DIMMU BORGIR kolmenkymmenen kansainvälisen IN SORTE DIABOLI journalistin lennot, taksikyydit, (NUCLEAR BLAST / 27.04.2007) kolmen ruokalajin illalliset ja notkuvat buffetaamiaiset. En tarkoita kuitenkaan riffivetoista, vaan kosketinsoitinosuuksien karsimista. Onhan tällä levyllä melkein yhtä paljon blast beatia kuin aiemmalla, mutta ehkä vähän hitaampana. kohden modernia keskiaikaa METALLIMUSIIKKI kaupallistuu entisestään. Halusimme tehdä jotain erilaista. Kitarat ja tomitkin kuulostivat heti hyvältä. Aiomme juottaa toimittajat humalaan, jotta levy kuulostaisi paremmalta. Pitäisikö tästä tulkita, että olette Star Wars -nörttejä. En usko, että Mustis tarkoitti tehdä introsta Star Wars -tribuuttia, mutta ymmärrän, mitä tarkoitat. Haluan, että ihmiset lukevat sanoitukset, joten en viitsi löpistä kertomuksesta liikaa. Dimmu Borgirin kahta edeltävää levyä dominoivat massiiviset orkestraatiot, In Sorte Diabolia kitarat. Siitä puuttuvat selkeät lakipisteet, jollaisia olivat esimerkiksi Death Cult Armageddonin Progenies Of The Great Apocalypse ja Enthrone Darkness Triumphantin Mourning Palace. Riippuu riffistä, tuleeko kappaleesta hidas vai nopea. Se on levyn thrashein kappale. Hartaasti odotetusta albumista painetaan ainakin neljä eri versiota: jewel case, limited edition digibook, extremely limited Nuclear Blast mail order edition sekä lp, jonka kylkiäisenä keikkuu seiskatuumainen. Kutsuvieraat majoitettiin ylelliseen Holmenkollen 1. Siinä ei ole liikaa kiippareita, se on aika simppeli ja siinä on puhdasta laulua. Uuden levyn kappaleista The Serpentine Offering tuo Dimmu Borgirin esiin juuri oikealla tavalla. In Sorte Diaboli ei ole normimittakaavassa verkkainen levy, mutta se on hitaampi kuin molemmat Nicholas Barkerin aikaiset Dimmu-kiekot. Stenin hoivissa. Tasaisuus ei ole välttämättä huono asia, mutta kiekko vaatii vireää kuuntelua avautuakseen. Kansivihko tulee sisältämään 32 kuvitettua sivua, joille on sanojen lisäksi painettu konseptin tarina. Dimmu Borgirin edellinen albumi Death Cult Armageddon (2003) myi pelkästään Yhdysvalloissa yli 100 000 kopiota, joten Euroopassa 27.4.2007 julkaistavalle In Sorte Diabolille kohdistuvat suuret odotukset. The Foreshadowing Furnace levy-yhtiönsä panostusta ja tilaisuuden korkeaprofiilista luonnetta. The Chosen Legacy Park Hotel Rica -luksushotelliin. En tiedä, mistä tempon höllääminen johtuu. Olemme ehkä tulossa vanhoiksi, heh. TEKSTI: Markus Laakso / www.dimmu-borgir.com / KUVA: Nuclear Blast ravetoiseen lähestymistapaan. The Invaluable Darkness Dimmu-kitaristi Galder kehuu 9. In Sorte Diaboli, Dimmu Borgirin seitsemäs täyspitkä, on bändin ensimmäinen konseptialbumi. Ja siltähän se kuulostaakin. Kaikki kantoivat kortensa kekoon sävellyksessä. 3. The Serpentine Offering 2. [FIN] maaliskuu 2007 / INF [ 21 inf44_ajankohta.indd 21 20.2.2007 12:20:41. Täytyy vielä kuitenkin sulatella levyä kotvanen ennen kuin uskallan sanoa, että se on parhaamme. Galderin mukaan koko prosessi sujui sulavasti ja ongelmitta. Vähän tärisyttää, mutta muuten on hyvä fiilis, kaljupäinen Galder hymyilee. Sekä Nuclear Blastin väki että bändin musikantit ovat ilmeisen innoissaan uudesta albumista. Pidän myös The Chosen Legacysta, koska se edustaa uutta näkökulmaa musiikissamme. 8. Levy-yhtiöt satsaavat yhä enemmän rahaa myös äärimetallin promotointiin ja markkinointiin. The Fundamental Alienation leimmista maista. The Conspiracy Unfolds Lienee sanomattakin selvää, että 4. In Sorte Diaboli on kokonaisuutena tasavahva. Levy äänitettiin ja miksattiin Studio Fredmanissa, Göteborgissa, Fredrik Nordströmin ja Patrik J. The Sinister Awakening on tunnetusti yksi maailman kal7. Inferno matkusti paikalle ainoana suomalaismediana.i. Se kertoo pääpiirteittäin papin apulaisesta, joka kääntyy pimeälle puolelle, Galder sanoo. Emme mieti tuollaisia säveltäessämme. Mitä nyt hotellin auditoriossa pidetyssä kuuntelusessiossa selvää sai, äänimaailma todella vaikutti harvinaisen selkeältä, erottelevalta ja kirkkaalta. Tätä nykyä nahkoja takoo Hellhammer, joka on bändissä sessiojäsenenä. Miestä kuitenkin jännittää kuulijoiden vastaanotto, sillä levystä tullaan kirjoittamaan laajalti juuri tämän illan perusteella. The Sacrilegious Scorn hotellin ravintolan piikki oli auki 5
Rotten Soundin kokeneen maailmanmatkaajan Tonin resepti paljastaa,, kuinka uusi ja vanha kohtaavat tulisessa makumatkassa erilaisiin ruokakulttuureihin.. TEKSTI: MIIKA KUUSINEN / MÖSSÖN KUVA: SAMA SANKARI / BÄNDIKUVA: MIKA AALTO LIHAPULLAT: 1. Lisää ripaus caynnepippuria, pippuriseosta ja suolaa ja purista valkosipulit joukkoon. Kuullota sipulit pannulla kuumassa oliiviöljyssä (jota pitää olla vitusti!). Jälkiruuaksi piimää tarpeen mukaan. Meksikon-mummon lihapullat ja tulinen perunamössö (4 henkilölle) LIHAPULLAT: 600 g sika-nauta-jauhelihaa 1 kananmuna 1 prk kermaviiliä 1 dl korppujauhoja iso sipuli 1 punainen tuore chili 0,5 dl vettä 1 pss taco-mausteseosta pari kynttä valkosipulia suolaa cayennepippuria ja pippurisekoitusta PERUNAMÖSSÖ: 1 kg perunoita 1 prk tomaattimurskaa iso sipuli 1 punainen tuore chili pari kynttä valkosipulia oliiviöljyä suolaa cayennepippuria ja pippurisekoitusta 22 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_hcc.indd 22 20.2.2007 12:21:33. Anna muhia tovi. Ruokajuomana toimii parhaiten vesi ja miksei olut. 3. Annokset voi koristella jalapenosiivuilla. Kuori ja kuutioi perunat ja keitä ne melkein kypsiksi suolavedessä. Lisää joukkoon perunakuutiot (ei keitinvettä!), käristä hetki ja lisää chili, tomaattimurska ja puristetut valkosipulit mukaan. 2. Pilko sipuli ja chili. Mausta reilulla suolalla, cayennepippurilla ja pippuriseoksella. Väännä seoksesta tasainen taikina. Hienonna sipuli ja chili 2. Sekoita liha, sipuli, kermaviili, muna, korppujauhot, chili, mausteseos ja vesi kulhossa. Pyörittele seoksesta pullat uunipellille ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia -PERUNAMÖSSÖ: 1. 3. HEAVY COOKING CLUB tulta munille Kaikkia vanhoja perinteitä ei nuoremman sukupolvenkaan kannata heittää hukkaan,, sillä perinneruuistakin saa pienellä tuunauksella maittavaa evästä Grande Chili McFeastia kuumimpana hottina pitävien keskuudessa.
Vaikka lihapullat perunoilla onkin ajaton klassikko, ei pieni vaihtelu tee pahaa. Perunareseptin pöllin suoraan kaverilta, joka vegetaristina tykkää täyttää burritolättynsä kyseisellä mössöllä. Päädyttiin siihen välille, ja kylläpä nuo ainakin minulle toimii. 1 -tarpeelle menossa. Idea Meksikonmummon pulliin tuli joskus ruokakaupassa, kun oli vääntöä syödäänkö tex-mex-sontaa vaiko perinteistä kotiruokaa. Hygieniavinkkinä voidaan mainita, että etenkin miesten kannattaa muistaa pestä kätensä hyvin chilin leikkaamisen jäljiltä, mikäli on vessaan no. Vannon ja vakuutan, että ensimmäisen unohduksen jälkeen läksynsä oppii loppuelämäkseen." SYÖDESSÄ SOI: Brujeria Brujerizmo (2000) "Tämä ruoka ei nyt vaan onnistu ilman tätä levyä." inf44_hcc.indd 23 20.2.2007 12:21:37. Toimii sekin. Perunamössö puolustaa hyvin kasvissyöjien reseptien tarpeellisuutta, mikäli kyse on pelkistä lisäkkeistä eikä itse pääruuasta. Kokeilkaa itse." MEGAN TUOMIO: "Ay caramba! Hyvin on mausteet Meksikon-mummo pulliinsa ja perunamössöönsä valinnut, ja maustamisessa vain helvetin lieskat ovat rajana, jos mikään ei muka riitä. TONIN OMA LUONNEHDINTA: "Jos on dokannut makuaistinsa päin vittua, pitää ruuassa olla potkua. Ateria valmistuu helposti ja halvalla, ja raikasta vastapainoa tulisuudelle voi toki hakea jopa erilaisista kasviksista unohtamatta jäätelöä jälkiruokana
Soundcheck meni jo eri sutjakkaasti läpi, ja eka kertaa ehti tyypittämään omin korvin uusia kitarakamojakin PA:n läpi. Soittivat jopa toivomamme Warheadin. Taisikin jäädä ainoaksi kerraksi koko reissulla. Bileet olivat kuulemma olleet infernaaliset. Keikan jälkeen tuli jutustelua pitkät tovit saksalaisten fanien kanssa. Minä ja Kuula vietimme puolestamme iltaa bussilla keskustellen D-osaston tulevasta materiaalista ja tuottamisesta ylipäätään. Tosin toivomusta piti säestää uhkailulla väkivallasta. Enpä olisi uskonut. Tästä Marco taisi keikkansa aikana spiikkaillakin. Uskon kyllä, kun Malmberg tuotiin myöhemmin kantamalla bussiin. Maanantaiiltana ei sitä yleisöäkään retosteltavaksi asti ollut, mutta kelvollinen tunnelma saliin kuitenkin saatiin ja muutamat rätit myytyä. Ei kuulemma tarvinnut. Kuopion lordit, eli Tarot teknikkoineen, olivat myös selvinneet kirkonkylälle saakka. Tappiin se meni sitten meilläkin... Bändi kokoontui yhteen Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Kysyimmekin hämmennyksen vallassa Ewolta, että tarvitseeko meidän tehdä tällä reissulla muuta kuin soittaa rokkia ja ottaa keittoa. Taisipa siinä tiimellyksessä hajota yksi 24 ] INF / helmikuu 2007 inf44_diablodrappari.indd 24 20.2.2007 12:34:35. Tällä kertaa myös Heikillä oli tahtipuikot ajoittain sekaisin, mitä ei kyllä hevin usein satu. Hampuri/Knust 6.2.2007 Heräsin bussin tullessa keikkapaikkana toimivan Knustin pihaan. Myös Tarot tuntui olevan hyvässä vireessä. Kuulosti julman hyvältä. Berliinin päässä meitä odotti valtavan kokoinen bussi trailereineen sekä paikallisen promoottorin edustaja Basty Düllmann ja kuljettaja Hartmut Teichmann. Keikkakin pamahti omaan "TOP5 Ever" -listaan. siipirikkona saksassa Diablo käväisi ensimmäistä kertaa urallaan Keski-Euroopassa keikoilla Tarotin peesissä.. Jatkot oli järjestetty Rock Cafe Halfordiin (kannattaa muuten tutustua jos paikalle osuu). Matkaan tarttui myös Ewo Pohjola, joka toimi reissussa muun muassa kiertuemanagerin ominaisuudessa. Takahuoneessa oli tunnelma katossa ja bileet isollaan. Siirtyminen keikkapaikkana toimineeseen Columbia Clubiin, minkä jälkeen teknikot alkoivatkin purkaa vinhaa vauhtia kärryä paikallisten apukäsien kanssa. Minulle oli esimerkiksi melkoinen yllätys, kun lokeroivat Diablon thrashiksi. Keikka sinänsä meni kuten pitkän tauon jälkeen yleensäkin: kankeasti siis. Nimi oli vain "Diabolo", heh. Soundcheck meinasi kusta totaalisesti, kun tuomamme mikserin kanavalista ei mennytkään suoraan tekniikkavastaaville jakeluun ja ohjeita piti soitella Tampereelta asti. Rainer Nygård kirjasi Infernolle neitsytmatkan kulun. TEKSTI: Rainer Nygård / www.diablo1.net / KUVAT: Aadolf Virtanen & Hans Rock VIIMEINKIN koitti myös Diablolle mahdollisuus ihka oikeaan kiertueeseen Suomen rajojen ulkopuolella. Nyt oli jopa meidätkin mainittu ovessa olevassa ilmoituksessa. Kohtuullinen avaus. Sen savustamossa näkyikin sitten jo tuttuja naamioita. Ihan niin kauaa meidän ei tarvinnut sentään tätä mahdollisuutta venttailla kuin kiertuekaverimme Tarotin, mutta mitä tekee yksi kymmenen vuotta sinne tai tänne
inf44_diablodrappari.indd 27 20.2.2007 12:34:46
Kun päättää, mihin pankkiin avaa tilin, sitä valitsee yksinkertaisesti ammattimaisimman, huolellisimman ja omiin tarpeisiin parhaiten sopivan pankin, eikö niin. Ei kuulu pankille, ostatko rahoillasi aseita, huumeita vai talon. Tästä voisi varmaan vääntää kättä kauan, mutta lopulta kaikki palautuu yhteen kysymykseen: pitäisikö kaltaistamme taiteilijuutta rajoittaa skenen tai alakulttuurin säännöin ja ihantein vai antaa sen kasvaa oman laaja-alaisen tahtonsa ja mielikuvituksensa puitteissa. Täytyyhän siihen jokin syy olla. Vuonna 2000 Naglfariin liittynyt Norman sanoo suoraan olevansa innoissaan mahdollisuudesta soittaa Bewitchedistä ja Ancient Wisdomista poikkeavaa musiikkia. Euronymouskin hylkäsi tämän ajatuksen jo 15 vuotta sitten, kun tajusi että kuin musiikkiteollisuudella, näin varmaan kävisikin. En koskaan soittaisi kahdessa bändissä, jotka kuulostavat samalta. Asiaa on selvästi jurnutettu pään sisällä. maaliskuu 2007 / INF [ 29 inf44_watain.indd 29 20.2.2007 12:37:57. Emme ole jälkeenjääneitä! Nyökkäilevä ja anteeksipyytelevä asenne kuuluu maailman miljoonille paskabändeille. Vitut maailmasta ja sen turhista virtauksista, olkoon taide ajatonta ja maailmatonta! Maailmattomuudesta huolimatta Watainin suunnitelmassa vilahtelee juonteita maailmanvalloitushaluista. Kaikki esittämäni musiikki tyydyttää minua tavalla tai toisella. Varokaa, musta hurtta on päästetty vapaaksi kultaisissa halleissa ja se himoitsee tietämättömien lasten raajoja. KÄÄRME, LAMMAS VAI TÄYSI SUSI? Kenties musiikillista ja yhteisöllis-teollista perustaa merkittävämpi rajanvetäjä black/death metalin sisällä löytyy ideologisesta kehyksestä ja maailmankuvan painotuksista. Se on sinun mielipiteesi, heh. Kunpa teollisuuden tyypit vain tietäisivät, mitä ovia ovat menneet avaamaan... Pienen tivaamisen jälkeen mies saa sanottua, että Naglfarin sanoituksissa on kyse katkeruudesta. Tämä puoli tarvitsee undergroundin holvit ja katakombit ruokkimaan pimeyttä ja mystisyyttä, mutta tulta ei voi pitää lukittuna ikuisesti. Tästä syystä ei ehkä ole yltiöpäisen yllättävää, että muutoinkin moni- ja painavasanainen Erik Danielsson tarinoi hartaudella death ja black metalin sisäisistä alakulttuuri/valtavirta-jännitteistä. Wataininkin urassa voi Season Of Mist -sopimuksen ansiosta nähdä pienestä isoa kohti kulkeutuvan murrosvaiheen merkkejä. Aidoin tarkoitusperin tahdolla ja vihalla luodun suuren taiteen kuuluu levitä laajalle. En tiedä. "Biisit liian pitkiä", hah! Jos pimeyttä ei kestä, niin minkäs sille mahtaa. Ei siinä ole mitään järkeä. Olisiko Mona Lisa ollut mestariteos, jos se olisi maannut ulkopuolisten silmiltä piilossa Da Vincin kellarissa. Olemme vakuuttuneita, että musiikkiteollisuuden inhimilliset ja materialistiset ideaalit eivät saastuta rehellisyyttämme tai vakaumustamme. Kolme vuotta kehittynyt fanaattinen omistautuminen on tuottanut tuloksen, josta Watainin olemus paistaa hurmeisimmillaan. Season Of Mistillä ei ole taiteellisesti mitään tekemistä Watainin kanssa, yhtiölle levyttäminen oli ainoastaan looginen askel voitokkaalla tiellä maailmanvalloitukseen. Jos sanoisin Naglfaria ideologisesti laiskaksi yhtyeeksi, mikä olisi reaktiosi. Emme kirjoita sanoituksia yhdessä. En tunne ketään, jonka negatiivinen mielipide Watainista johtuisi muusta kuin kateudesta tai typeryydestä. Jos yrittää vihjata Watainin taantuneen levyllä, Erikin vastaus on yksinkertainen: "Fuck you!" Miksi olisimme samaa mieltä levyä kritisoivien kanssa. Me olemme tulta ja tulikiveä kaikkien nähtäväksi. Jos tavoitteemme olisivat samat naista ajatusta Naglfarin ulkomusiikillisista teemoista. Saatana ei sovi isoon kuvaan, vaan miksi näin on sitä ei Marcus Norman osaa kertoa. Näin se on aina tehnyt. Vanhaa underground-perinnettä pitävät yllä genremme aidot artistit, jotka ovat kosketuksissa sen helvetillisen sydämen kanssa. Slayer ymmärsi jo 1983, että pahalla ei ole rajoja. Watainin olemus toimii aina vuorovaikutuksessa tämän tradition kanssa, mutta nykyiset demobändit eivät enää jatka samalla linjalla vaan ovat ainoastaan kiinnostuneita cd-r-levyjensä rajoitetuista painoksista ja "ei black metalia massoille" ihanteesta. Emme epäile luomistöidemme voimakkuutta tai ole häpeissämme niistä! Emme siis myöskään halua rajoittaa niiden saatavuutta, vaikka ymmärrän kyllä, että monet bändit niin tekevät. Käärme, black metal ja uskonto miksi. Olisiko Sabbath Bloody Sabbath ollut vahvempi levy, jos se olisi ilmestynyt yhden demon painoksena, jota Tony Iommi olisi juhlahetkinä soitellut parhaille ystävilleen. Niin on; kuinka puolustat omaasi. Jälkimmäinen istuu takuulla paremmin Watainin transsendentaaliin satanistiseen luonteeseen. Ööh, no... Watainin kohdalla maailmaa jäsentää uskonnollisesti värittynyt satanismi, jonka vuoksi bändi on luonnollista asettaa black metalin piiriin. Jos riffit eivät toimisi, kusisimme omiin muroihimme. En tiedä, en ole oikeastaan ajatellut asiaa. Emme ole koskaan kirjoittaneet sanoituksissamme mitään tiettyä... Käärme edustaa kiellettyä viisautta, todellisen valaistumisen siunausta ja kirousta. No, enpä tiedä. Kunnioitamme kyllä black/death metalin undergroundperinnettä ja sen mystiikkaa ja obskuuriutta. Mikä onkin oikeastaan yksi tärkeimpiä merkkejä ideologisesta laiskuudesta. Harvat ovat kokeneet tätä, ja harvat tulevat sitä kokemaan. NAGLFAR / WATAIN maailmassa susien nälkä on loputon... Kuten sanoin, siinä on oikeastaan aina tavallaan katkeruutta... Askel askeleelta se vetoaa taitavien pyhään uudelleensyntymiseen, jota symboloi nahanluominen. Haluan jatkuvasti luodata uusia musiikillista tiloja. Jokaisella on omat vaikutteensa, turhautumansa ja kokemuksensa. Käärme on Kristuksen TEHTIINKÖ BLACK/DEATH DAAVIDIKSI VAI GOLJATIKSI? Muiden äärimetallin alalajien tavoin black/ death metal -hybridi on hiljalleen kulkeutunut alakasvustosta kohti tuotteliaampia sijoja. Jos soittaisin paskaa musiikkia, haluaisin itsekin rajata painokseni 20 kappaleen eriin, jotka menevät vain die hard -tyypeille. Tätä henkii vaikkapa Erikin selvitys Season Of Mistin näyttelemästä osasta bändin taustalla. Koska Normanin puhe kääntyy tämän jälkeen hahmottomaan "teemme tätä itsellemme" -höpötykseen, siirrymme Erik Danielssonin puoleen. Me emme ole tulleet maailmaan pitääksemme kiinni genren lukitsevasta osasta. Otan sen haasteena. Matteuksen evankeliumin kymmenennen luvun kuudestoista jae sanoo: "Olkaa siis viisaita kuin käärmeet." Käärmeen myrkky tappaa illuusion, ruokkii tulta itsessä ja mahdollistaa siinä piilevän voiman. Danielssonille Sworn To The Dark edustaa energioiden räjähtämistä, ruttouhrin purskahtavia paiseita sekä veren, raudan ja kuoleman ylläpitämää valaa. Kusemme mieluummin muiden muroihin. Ei oikeastaan. Kauttaaltaan varovaisen oloisella Marcus Normanilla on tuskastuttavia vaikeuksia tuottaa koko- "OLISIKO SABBATH BLOODY SABBATH OLLUT VAHVEMPI LEVY, JOS SE OLISI ILMESTYNYT YHDEN DEMON PAINOKSENA, JOTA TONY IOMMI OLISI JUHLAHETKINÄ SOITELLUT PARHAILLE YSTÄVILLEEN?" -ERIK DANIELSSON / WATAIN saatanallisen taiteen tulee levitä etäälle. Vain harvoilla on mitä todellisen black/death metalin synnyttävän pimeän puolen saavuttamiseen tarvitaan
Ei kuulu meidän huolenaiheisiimme. Tällä ei ole mitään tekemistä ateismin tai hyveisiin ja paheisiin hengelliset arvonsa kaventavan Church Of Satan -instituution kanssa. En voi puhua muun bändin puolesta, mutta ainakaan minua ei haittaisi kiertää moisen yhtyeen kanssa, kunhan pumppu vain suhtautuisi vakavasti ja rehellisesti tekemisiinsä. Jos ihmiset ymmärtävät asian, hyvä. Ei siis osana Zemialin helleenisotureiden maaliskuista kevätmurtautumista Suomeen, toisin kuin aiemmin uumoiltiin. Satanismi kuitenkin palvoo ja harjoittaa tämän jumalan työn vastakohtia. Vaikka Marcus Norman ei koekaan Naglfarin olevan saatanallinen yhtye, hän ei näe esteitä sille, etteikö bändi voisi tehdä yhteistyötä aatteen bändien kanssa. CF on myös yksi ainoista isommista bändeistä, joiden taiteelliseen näkemykseen ja konseptiin voimme samastua. Watainin sen sijaan voi nähdä Celtic Frostin ja Kreatorin kanssa Tavastialla 4. Molemmat bändit ovat kuuluneet elämäämme todella monta vuotta. Satanisti tuhoaa itsestään jokaiseen ihmiseen asetetut rajoittavat koodit. Kreatorilta voi edelleen odottaa äärimmäistä aggressiota ja hulluutta. Tuntuu kuin olettaisit meidän olevan jokin normaali bändi, joka on valmis mukautumaan musiikkiskenen standardisoituihin kaavoihin. Tämä melkein loukkaa minua! Etkö ymmärrä, että osa black/death metalista on itse asiassa voimaltaan aitoa ja että kaikkea ei tehdä muovista. Se ei kiellä luojan tai jumalan olemassaoloa, eikä kiistä tämän asemaa maailman hallitsijana. Jos Watain muuttuisi Naglfariksi, Erikin mukaan "tempusta vastuussa olevat narrit täytyisi ottaa kiinni, ampua ja lunastaa bändin nimi takaisin". Hän haluaa metallinsa villinä, vaarallisena, intohimoisena, pahaenteisenä ja kieroutuneena. Naglfar on näistä määreistä kaukana. Hän etsii ikuisesti tietä siihen, mitä luomisen lait eivät sido, pyrkii tulemaan sudeksi, joka janoaa ikuista, ymmärryksen tuolla puolen leijuvaa pimeyttä. Ehkä se yhteiskiertue ei sittenkään toteudu ihan heti. KUOLEMA, SE ELÄÄ Yhteistyön toteutumatta jääminen ei tarkoita, etteikö yhtyeillä olisi logistisia suunnitelmia toisistaan erillään. Heidän musiikkinsa primitiivistä energiaa ei voi kiertää, ja siinä mielessä he sopivat täydellisesti samaan ohjelmaan kanssamme. Tutkikaa pimeyttä! Sworn To The Dark on selkeästi uskonnollisin albumimme sikäli, että sen sisältö vetoaa kaikista tekemisistämme suorimmin uskontomme satanismin voimiin. Jos eivät, en ihmettele. Siinä missä Marcus Norman hehkuu mielipiteissään maanläheisyyttä, Erik Danielssonilla on vaikeuksia sulattaa bändiinsä realistisemmin suhtautuvia kysymyksiä. Muinaisesta sumerilaisesta suuren kaaoksen myytistä, egyptiläisen uskonnon Apep/Set-hehistä ja persialaisesta Azhi Dahakasta löytyy paljon viisautta. Naglfar kävi Suomessa Dark Funeralin peesaajana noin vuosi sitten, ja Marcus Normanin mukaan bändi haluaisi kovasti uusia vierailunsa. Celtic Frost taas toi ensimmäisten joukossa todellista intohimoista pimeyttä metalliin. Tarjoamme heille uskomustemme luoman tuotteen, emme uskomuksia itsessään. Legendoja on runsaasti ja kaikki ovat joltain kulmalta katsoen tärkeitä. JOS SOITTAISIN PASKAA MUSIIKKIA, HALUAISIN ITSEKIN RAJATA PAINOKSENI 20 KAPPALEEN ERIIN, JOTKA MENEVÄT VAIN DIE HARD -TYYPEILLE -ERIK DANIELSSON / WATAIN todellinen vihollinen. Jos ihmiset taas ovat oikeasti kiinnostuneet satanismista kuten ehkä 2-3 prosenttia kuuntelijoistamme on he löytävät töistämme viljalti pinnanalaisia aarteita. Heillä on aina mielestäni ollut hyvä maku, ja nyt tuo mielipide varmistui! Zemialin kanssa suunniteltuja keikkoja oli vain muutama Suomessa ja Ruotsissa, joten niiden peruuttaminen ei maailmoja kaatanut. Kaikkien maailmanuskontojen tapaan kristillisyys on hengellisen voiman lähde, jos sitä lähestyy oikeasta näkökulmasta, satanistisesti mutta ei vain raamatullisia oppeja kääntäen. Kyllä se onnistuisi. Jäämme odottamaan Naglfarin ja Watainin yhteiskiertuetta. päivä huhtikuuta. Käärmeellä on asema miltei kaikissa maailman uskonnoissa. Suden voi sulkea häkkiin, mutta se TAPPAA mahdollisuuden tullessa. Erik selvittää tilannetta: Celtic Frost kutsui meidät tosiaan mukaan kiertueelle. [FIN] NAGLFAR / WATAIN 30 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_watain.indd 30 20.2.2007 12:37:57. Oikeassa satanismissa ei ole kyse lihallisuutta ja materiaalisuutta koskevista ajatuskuluista, Watain-velho luennoi. Miten Dark Funeralin, Profanatican tai Dimmu Borgirin mittaviin älyllisiin ihanteisiin tottuneet metallin harrastajat voisivatkaan ymmärtää pienintäkään osaa uskomuksistamme. Elämänkoodini perustan muodostava satanismi on uskonto siinä mielessä, että se tunnustaa olemassa olevat voimat jumalmuotoina. Toistaiseksi kiertueohjelma on kuitenkin vielä kehittelyasteella. Kuka voisi kieltäytyä Kreatorin ja Celtic Frostin muodostamaan kiertuepakettiin osallistumisesta. Harmillistahan se tosin on, mutta luulen, että Zemialilla ja meillä on edessämme vielä monta vuotta aikaa toteuttaa yhteiskiertue
inf44_watain.indd 31 20.2.2007 12:38:05
kotkanlento perstuntumalla 32 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_saxon.indd 32 20.2.2007 12:41:13
Saxon-vokalisti Biff Byford istahtaa vastapäätä, tunnelma on tiivis. Kyseessä on hieman uskonnollinen teema, muttei jeesuskristillisellä tavalla. He ovat taistelleet läpi vaikeiden vuosikymmenien ja silti pitäneet itsensä ajan hermolla. Ensimmäinen kappale State Of Grace kertoo ajasta, jolloin isot katedraalit rakennettiin. Hän on viimeistelemässä dokumenttiaan Saxonista. Loistavaa! Into on piukassa, vaikka haastatteluille ei näy loppua. Lentokone kaartelee aamuauringon kajossa kylpevän suurkaupungin taivaalla. Bändillä on nyt käsissään uusi hieno albumi, uusi imago, uusi look. Näin kuulemma. Ilma sähköistyy välittömästi. Tapasin yhtyeen ensi kerran Espanjassa, missä he olivat soittamassa festivaalikeikkaansa. Paikalle tulee myös promoottorilegenda Harvey Goldsmith Channel 4:n kuva- "USKON ETTÄ YLLÄTIMME TÄNÄÄN MONET TOIMITTAJAT, SILLÄ VARMASTI MONI USKOI, ETTEI BÄNDISTÄ OLISI TÄHÄN. Uusi single on mahdollista ladata heidän sivujensa kautta. Alati hymyilevä kitaranymmärtäjä ja menninkäinen Doug Scarratt ryystää jack-kokistaan. Millä tavoin aiotte toteuttaa missionne. Täytyy muistaa, että tuohon aikaan ihmiset, jotka rakensivat noita jättiläisiä, elelivät pikku mökeissään ja olisivat vaikka tappaneet saadakseen muutaman roposen perheelleen. Laskeuduttuani matkaan tunnin verran erinäisissä putkissa, junassa, metrotunnelissa ja maanalaisia käytäviä pitkin. Mielestäni jo levyn kansikin on aika mystinen, eikö. Mikä on se voima, millä tuollaisia jättiläisiä rakennetaan? SAXON maaliskuu 2007 / INF [ 33 inf44_saxon.indd 33 20.2.2007 12:41:19. Uskon että yllätimme tänään monet toimittajat, sillä varmasti moni uskoi, ettei bändistä olisi tähän. Tämä on jatkunut aina tähän päivään asti. Tuolla jököttää Pink Floydin Animalsin kannesta tuttu Battersean valtava voimalaitos, vain heliumpossu puuttuu leijailemasta sen neljän fallisen piipun välistä. Kun kirjoitin tuon kappaleen, minua kiinnosti se, miten ja mistä ihminen on kerännyt kaiken rakentamista koskevan tiedon ja ennen kaikkea: miksi. Päätän itsekin tutustua tuohon rockjuomien aateliseen. usryhmän kera. Sir Goldsmith, kuinka yhteistyö Saxonin kanssa sai alkunsa. Mies repeää rähättävään nauruun, kiittää ja häipyy avustajineen yhtä nopeasti kuin oli eteeni ilmestynytkin. SISÄISTÄ VOIMAA Haastattelupaikkana on muutaman neliön kokoinen selli. Sitten pölähdän keskelle Oxford Streetin hullua vilinää. Huomenissa yhtyeen kotikulmilla, Sheffieldin jalkapallostadionilla tultaisiin rikkomaan ilmakitaransoiton maailmanennätys Saxonin johdolla, ja tapahtuma tulisi päätymään Guinnessin ennätysten kirjaan. Maassaan ikonistatusta harteillaan kantava herrasmies on tehnyt viimeksi hommia paluuta tehneen The Whon kanssa, ja löytyypä hänen meriittilistaltaan sellaisia artisteja kuin Madonna ja Queen. Kuinka tämä henkisyys näkyy lyriikoissasi. Tuossa on Hyde Park, siellä herrasmies on päästämässä terrieriään irti liekanarusta. Tämä on ollut melkoinen matka. Tiesitkö muuten, että tässä huoneessa säilytettiin kuolemaantuomittuja, kysäisee pitkänhuiskea engelsmanni alkajaisiksi. Missä on nahka, missä moottoripyörät. Takakansi kuvaa sisäistä pyhyyttä merkityksellisimmillään. Minä astun kuvioihin jälleen loppuvuodesta. Levyn titteli, Inner Sanctum on pohdiskelevin otsikkonne koskaan. Mitä väliä logosta, musiikki tässä ratkaisee. Nyt heillä kuitenkin on vahva levy valmiina ja luja tahto tuoda se kuuluviin. Sitten alkaakin maailmankiertue, katsotaan miten se lähtee käyntiin. Muinoin suihkuhuoneena palvelleessa seurustelutilassa möykkää revohkallinen kansainvälistä kollegajoukkiota ja tietysti koko yhtye. Saxon näyttää piakkoin julkaistavalla Inner Sanctumillaan hirvenpallit oppilaskunnalleen. Hyvät naurut siitä ainakin irtoaa, ukko lohkoo. Laittaisitko hieman kovemmalle, huikkaa levy-yhtiön edustaja tiskijukalle. Bändillä on ensi viikolla iso kiertueen aloittava keikka Sheffieldin stadionilla, poikien kotikulmilla. Elän luottavaisin mielin lukas pikemminkin, maistelee konkari. Kadulla kaikki tuuppivat toisiaan. Olen hyvin kiinnostunut niiden historiasta. Taistelen tieni hotellille, jonka odotustilan sohvilla lonnivat Saxonin kitaristi ja basisti. ELÄN LUOTTAVAISIN MIELIN BÄNDIN TULEVAISUUDEN SUHTEEN." - THOMAS JENSEN tymisiä. Päätin alkaa yhteistyön heidän kanssaan. NYT HEILLÄ KUITENKIN ON VAHVA LEVY VALMIINA JA LUJA TAHTO TUODA SE KUULUVIIN. Äänimaisemassa sekoittuu Pet Shop Boys pekonin tirinään, nenään tulvii ensin mainitusta muistuttavat imelät odöörit, jotka sekoittuvat hienostuneesti jälkimmäisen ah, niin herkulliseen aromiin. Näkyvällä medialla, johon kuuluu muun muassa lehtiartikkeleita ja tv-esiin- bändin tulevaisuuden suhteen. ja nostaa kierroksia. TEKSTI: Tomi Pohto / www.saxon747.com / KUVA: SPV eskistä Eurooppaa riepotellut hirmumyrsky on pyyhkinyt pilvet pois Lontoon yltä. Menin tapaamaan Saxonia ja heidän manageriaan Thomas Jenseniä. Uskon että pääsemme näihin tavoitteisiin. Saxonin kanssa on ihanteellista työskennellä. Habitukseltaan erehdyttävästi Kotiteollisuuden Hongistoa muistuttava bändin perustajajäsen, basisti Paul Quinn tiedustelee ensikättelyllä, onko nimeni kenties yhdyssana. Aloitimme pr-työn filmaamalla bändiä. Toki tulemme myös suuntaamaan uuden singlen suurimmille radiokanaville. Mitkäs ovat tunnelmat Biff, tiukan levyn olette ainakin pläjäyttäneet. Silti heillä oli tahto ja kyky kyhätä tuollaisia, nykyisessä skaalassa Empire State Buildingiin verrattavia rakennuksia. Inferno pistäytyi tarkastamassa kiekon matkaamalla myyttiseen Londiniumiin. Teillä taitaa Suomessakin olla muutama katedraali, tällainen todella vanha. Saxonin klassikot mylvivät ämyreistä käsittämättömällä volyymillä. On hyvin tärkeää, että heiltä löytyy uskallusta löytää itsensä uudelleen. Minun tehtäväni on tuoda yhtye Englannissa takaisin sille tasolle, jolle se kuuluukin. Heppu nauraa ruhattaa vähän väliä. Halusin saada ihmiset ajattelemaan menneisyydessä tapahtuneita mystisiä asioita. Vaanin sopivaa tilaisuutta ja tartun herraa hihasta. Sitä paitsi vanha Saxonlogo löytyy kokopitkän kannesta, joten kaikki on hyvin. Herra promoottori viskaa takin olalleen ja kysyy mennessään, pidänkö bändin uudesta logosta. Sie- UUTTA MATOA Ilta alkaa laskeutua 1800-luvun alussa oikeustalona toimineen hotellin tiilikaton ylle. Hauskaan merirosvokapteenin takkiin sonnustautunut Saxonin keulahahmo Biff Byford kiertää juttelemassa mukavia kaikille, joiden kanssa ennättää. Perinteikästä. Kovinkaan moni heavy metal -bändi ei tietääkseni ole löytänyt tätä kanavaa musiikkinsa levittämiseksi
Valitettavasti homma on mennyt myös enemmän yksilösuorittamiseen kuin ennen, jatkaa Santeri. Levyllä vierailee joukko kovia metalliherroja. Varsinkin tällä vuosikymmenellä Dauntlessin laadukkaita demoja ilmestyi tuon tuostakin. Ensimmäisten kymmenen vuoden aikana hommalle ei nähnyt mitään vaihtoehtoja. Death/thrashia on toki edelleen tarjolla melko paljon. Paketista tuli suhteellisen tiivis, ottaen huomioon, miten eri ajoilta biisit ovat. Arin mukaan debyyteistä tulee helposti niin sanottuja demokokoelmia, mutta jokainen biisi on saanut albumia varten uusia ulottuvuuksia. Pyrimme tuomaan kaikkiin biiseihin jotain uutta, ja tuottajamme Ville Sorvalin avustuksella niihin saatiin vaikka mitä. Dauntless on ansainnut paljon demobändeille suunnattuja huomionosoituksia, ja tuntui välillä, että on suoranainen rikos, ettei bändi ole päässyt levytysuralle. lannistumattomuus kunniaan Helsinkiläinen Dauntless on kohonnut yhdeksi Suomen metallipiirien peräänantamattomaksi ikoniksi.. Ville sai vetää yhteen biisin pari omaakin huutoa, bongatkaa ne sieltä levyltä jos kykenette, vinkkaa Ari. Intensiivinen ja aggressiivinen death/thrash on vakuuttanut monet,, ja maaliskuun alussa julkaistu debyytti Execute The Fact on oikein mainio päänavaus levytysuralle.. TEKSTI: Tero Lassila / www.dauntlessdeath.com / KUVA: Tuomas Valtanen siasteensa Maniaxin mukaan lukien Dauntless on toiminut jo vuodesta 1991 lähtien. Sisu ja laatu ovatkin hyviä sanoja kuvaamaan bändin taivalta. Vokalistit olivat joukkohuudoissa tukemassa, ja Euge veti Suffocated Voicen soolon. Toivottua lisäväriä oraalisella osastolla toivat tuottaja Sorvalin lisäksi Amoralin Niko Kalliojärvi sekä Profane Omenin Jules Näveri. Ja onhan se niinkin, että materiaalimme ei ole koskaan ollut kovin muodikasta. Periksi ei anneta. Ehkä se oli myös hyvä, että emme saaneet sopimusta death/ thrash-buumin huipulla, Santeri uskoo. Syitä on monia, mutta lopussa se kiitoskin on tanassa. Mielenkiintoa kyllä oli, mutta vain sellaisilta yhtiöiltä, jotka eivät pystyneet tarjoamaan tyydyttävää sopimusta. Musiikissamme on ehkä enemmän 90-luvun modernista metallista otettuja vaikutteita kuin muilla genren bändeillä. Nykyajan nuoret tuntuvat hallitsevan soittotekniikan huomattavasti nopeammin. Mielestäni suurin osa tästä genrestä edustaa niin sanottua Slayer-koulukuntaa, johon me emme istu niin hyvin. VIHAA JA LISÄVÄRIÄ Vihaa tihkuva Execute The Fact koostuu pääosin demoaikojen biiseistä, mutta mukana on myös kaksi ennen julkaisematonta kappaletta. Ensimmäiset neljä vuotta menivät soittoa opetellessa, ja vasta sitten tehtiin ensimmäinen demo. Kaikki onnistuivat helvetin hyvin suorituksissaan. Myös sanoituksia tarkasteltiin kriittisesti ja vaihdettiin jopa kokonaisia kertosäkeitä. Halusimme tehdä levyn kunnolla. [FIN] DAUNTLESS 36 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_dauntless.indd 36 20.2.2007 12:42:36. Biisiä päivitettiin aika reippaasti, ja mukana on nyt myös didgeridoo, kertoo Santeri. Bändi oli ykkösenä tärkeysjärjestyksessä. Varmasti se on ollut myös osaksi huonoa säkää. Vierailijoiden rooli oli tosiaan se lisäväri, mutta hatunnosto kavereille ja helvetin hienoille muusikoille. Santeri näkee vahvuuden myös kahden laulajan käytössä ja pienemmissä Slayer-vaikutteissa. Kyllähän tässä sakissa muutkin on aika sitkeää ukkoa, toteaa vokalisti Ari Nieminen. Omalta osaltani se on tuo puolisavolaisvereni, joka tekee minusta varmasti aika vittumaisen vouhottajan ja luupään. Ja kansilehdestä bongaillessa arvaukset osuvat yllättävänkin oikeaan. Välillä tuleekin miettineeksi, että biisien osissa on selkeä ripaus vierailijoiden tyyliä. Tänä aikana yhtye on ehtinyt julkaista seitsemän demoa, joiden jälkeen avautui levytyssopimus kotimaiselta Fireboxilta. Rumpali ja yksi yhtyeen perustajajäsenistä, Santeri Salmi, ei silti näe Dauntlessia muita erikoisempana bändinä. Täytyy toivoa, että tämä nousujohteinen suunta pysyy, toteaa Ari. En silti pidä meitä mitenkään poikkeuksellisena bändinä. Varmasti olisimme itsekin niitä muokanneet, mutta Ville teki helvetinmoisen työn ja siitä kiitos hänelle. On olemassa paljon bändejä, jotka tekevät vielä enemmän työtä homman eteen. Ville laittoi meidät koville erityisesti tempojen kanssa, ja se toi levylle lisää dynamiikkaa. Levyn vanhin biisi Body Open Wide on vuodelta 1999. Kitaran varressa vieraili Godsplaguen Euge Valovirta. En ollut aluksi kovin innostunut sen valinnasta, mutta se oli oikea ratkaisu levyn kokonaisuutta ajatellen. Suomen metallikentällä Dauntlessin ei tarvitse enää todistella mitään, ja bändin vahvuudet löytyvät muun muassa monipuolisesta tyylistä. Emme ole ratsastaneet ikinä minkään buumin mukana, vaikka tuo death/thrash-buumi ohitse pyyhkäisikin
inf44_dauntless.indd 37 20.2.2007 12:42:46
Kolmannella levyllään bändi säilyttää jo saavutetut linjat,, mutta lisää antiinsa vielä entistäkin enemmän hurmetta ja hekumaa.. No, onhan tässä Iron-levyn jälkeen kokoonpano muuttunut aika radikaalisti, joten ainakin siltä osin kyseessä on nyt täysin uudistunut bändi. Vuodesta 1996 bändin laulajana ja kakkoskitaristina toiminut Jari Mäenpää siirtyi pian Iron-levyn julkaisun jälkeen toteuttamaan itseään sittemmin varsin hyvään lentoon nousseen Wintersun-sooloprojektinsa parissa. Kovana soittoniekkana tunnetun Lindroosin soitto- ja laulutaidot sekä miellyttävä luonne kuitenkin vakuuttivat bändin jäsenet, ja viimeistään Victory Songsilla edukseen esiintyvää miestä voidaan nyt kutsua bändin täysipäiväiseksi jäseneksi. Mukana on toki hidastakin materiaalia, mutta suurim- masta osasta biisejä tuli yllättävänkin nopeita, eli levy on pohjimmiltaan ihan sitä perinteistä Ensiferum-meininkiä, aloittaa bändin kitaristi ja perustajajäsen Markus Toivonen. Emme oikeastaan edes etsineet ketään 38 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_ensiferum.indd 38 20.2.2007 12:46:04. Kiireellä hankittu tilapäinen korvaaja, Norther-bändin Petri Lindroos joutui välittömään tulikokeeseen astuessaan lähes kylmiltään mikrofonin taakse Ensiferumin Euroopan-kiertueelle Finntrollin ja The Waken kanssa. voitokkaan saagan jatko Kansanmusiikki,, melodinen death metal ja uljas voimahevi ovat avainsanoja Ensiferumin musiikilliseen maailmaan.. Treenasimme levyä kasaan aika huolellisesti pitkän aikaa, ja kappaleista nyt vain sattumoisin tuli tämmöisiä, emme me sen kummemmin ajatelleet uuden levyn mahdollista linjaa. Jos edelliset julkaisut, kolme vuotta sitten julkaistu täysipitkä Iron ja viimevuotinen Dragonheads-ep antoivat kuvan vakavoituneesta ja liialliseen teknisyyteen sortuneesta Ensiferumista, palaa bändi uudella Victory Songs -levyllä jälleen hyväksi havaittujen perusasioiden pariin. Bändi on eittämättä elämänsä vedossa. TEKSTI: Joni Juutilainen / www.ensiferum.com / KUVA: Jere Hietala aikka viime vuonna kymmenvuotista taivaltaan juhlistanut bändi ei ole enää millään muotoa uusi tuttavuus, on musiikkinsa tänä päivänä tuoreempaa ja elinvoimaisempaa kuin koskaan aiemmin. Kyllä Petri on nyt ihan pysyvä jäsen, ollut oikeastaan jo parin vuoden ajan
Ensiferumin tuotanto on todettu useaan otteeseen mitä parhaimmaksi tuopinkalistelumusiikiksi. Myös Ironbiisin livemix saatiin tehtyä mukaan. Yksinkertaisesti Ensiferumiksi nimetyllä debyyttilevyllään yhtye luotti Spinefarmin hoviäänittäjä Tuomo Valtosen jämäkkään tietotaitoon, ja jälki oli sen mukaista. Tasaisen toimivan levyn sisällöstä valittu kappale edustaa perusvarmaa keskitietä ja tarjoaa yli viisiminuuttisella kestollaan pikaisen katsauksen levyn eri puoliin. Biisin nimi viittaa aika vahvasti alkoholin suuntaan (magic portion = taikajuoma). Saattaahan se vähän. Ehkä siitäkin johtuen se on mennyt niin hyvin kaupaksi. Biisi on todella hyvä läpileikkaus levyn materiaalista noin muutenkin, ja kappaleessa yhdistyvät hyvin levyn kaikki puolet. Kuinka suurta osaa hauskanpito näyttelee Ensiferumin toiminnassa. Ahti muutti hieman muotoaan matkan varrella ja muodostui lopussa sitten tämmöiseksi, hieman erilaiseksi Ensiferum-kappaleeksi. Välillä menee hieman kovempaa, ja välillä on taas hieman hiljaisempia aikoja. Tuo dvd julkaistaan tosiaan vain bonuksena Victory Songsin erikoisversion mukana, eikä sillä nyt mitään sen suurempaa tarkoitusta ole. Kappale on yllättänyt jopa bändin itsensäkin. Mietittiin siinä porukalla kaikkia mahdollisia hyviä coveroitavia biisejä, kaiken maailman folk-hommia sun muita vastaavia, ja joku sitten heitti tuon Lady In Blackin. Sanoitukset ovat edelleen puhtaasti fiktiivisiä tarinoita, enimmäkseen keskiaikaan ja vanhaan skandinaaviseen tarustoon perustuvia sellaisia. Ensiferum tunnetaan hyvin vaihtelevista cover-vedoistaan, ja bändin raskaan kynän alle onkin vuosien varrella jäänyt muiden muassa Amorphis (Into Hiding). Hyvä paketti bändin promotoimiseen kuitenkin, ja sitähän Spinefarm "OLEN AINA OLLUT AIVAN SURKEA KAIKESSA HISTORIASSA, SIIS IHAN KOULUAJOISTA LÄHTIEN, JA OIKEASTAAN TUO SUOMEN KANSANHISTORIA ON TULLUT VÄHÄN KUIN SIVUTUOTTEENA NÄITTEN MUSIIKKIHOMMIEN MUKANA. Vaikka bändin 10th Anniversary Live -dvd:n julkaisusta ei ole aikaa kuin hieman reilut puoli vuotta päätettiin Victory Songsin spesiaalipainoksen mukaan lätkäistä varmuuden vuoksi myös dvd. Biisi itsessään ei ole mikään maailman vaikein soittaa, joten teimme siitä sitten enemmän itsemme näköisen sovittamalvarmaan tällä julkaisulla ajaakin takaa. Ei niissä mitään sen kummempaa ideologiaa ole takana, sotaisat ja sankarilliset aihepiirit vain sopivat musiikkiimme todella hyvin. Ahti on aivan selkeästi levyn iloisin kappale. Kyllä homma oli ihan sillä selvä. ehkä kuitenkin tuohon parempaan keskiluokkaan. AHTI JA NEITO MUSTISSA PAREMPAA KESKILUOKKAA Ensiferum on eronnut kautta uransa muista bändeistä uljaalla fantasia-imagollaan, jossa suurta osaa ovat näytelleet sotamaalaukset ja monimuotoinen taistelurekvisiitta. Se oli aivan puhtaasti levy-yhtiöltä lähtöisin oleva idea. Jos nyt pitäisi jonkinlainen kokonaiskuva muodostaa, niin sanoisin, että bändimme kuuluu juhlinnan suhteen Victory Songsin varsinaiseksi juhla-anthemiksi ja menopalaksi nousee rivakalla tempolla etenevä Ahti. Biisin pohja on uuden la sitä hieman erilaiseen muottiin; lisäiltiin hieman erilaisia soittimia, ja taisihan siinä kappaleen tempokin vähän nousta matkan varrella, Markus muistelee. Victory Songsista julkaistaan normaalin painoksen ohessa myös rajoitettu painos, jolta löytyy bonuskappaleena bändin versio Uriah Heepin Lady In Black -klassikosta. En ole itse sanoituksista vastuussa, mutta voin sanoa, että kyllä ne aika pitkälti viinasta kertovat, Markus nauraa. Rasmussenin nimi on tuttu lukuisten kovien metallilevyjen krediiteistä, ja ehkäpä kirkkaimpana sulkana miehen hatussa komeilee muuan Metallica-bändi ja etenkin klassikkolevynsä Master Of Puppets ja Ride The Lightning. Mitä nyt itse olen palautteita lukenut ja kommentteja kuullut, niin se on mennyt todella hyvin porukalle läpi. ENSIFERUM muita laulajia bändiin sen jälkeen, kun saatiin tuo silloinen kiertue vedettyä loppuun. Sitä on helvetin mukava soittaa, ja meininki on todella vauhdikas ja reipas. Toki juhliminen maistuu, mutta ei kyseessä ole mitenkään hirvittävän olennainen osa tätä bändiä. Tiesimme melkeinpä jo demovaiheessa, että biisi tulee päätymään singleksi. Ei kuitenkaan aivan kokonaan, kyllä siinä vissiin vähän jotain muutakin tapahtuu. Iron-albumilla pullistelu nostettiin jo toiseen potenssiin, ja bändi matkasi kimpsuineen Kööpenhaminaan, kohteenaan Flemming Rasmussenin omistama Sweet Silence -studio. Baarissahan tuo ajatus syntyi, aikamoisessa jurrissa tietysti. Sellainen keskitempoinen ja sopivan jykevä biisi. Dvd: hän ei periaatteessa sisällä mitään ylimääräistä, vain sen yhden keikan, ja tästä johtuen Spinefarm onkin kaupannut dvd:tä ymmärtääkseni ihan normaalin cd:n hinnalla. Suuren maailman kuvioista hämmentyneen bändin uuden levyn nauhoitukset sujuivat kuitenkin turvallisessa ympäristössä ja tutussa seurassa. Mutta mikä saikaan bändin tarttumaan tällä kertaa ulkomaiseen kappaleeseen. Hymyssä suin sitä studiossakin nauhoiteltiin, ja kappale nousi aika nopeasti meidän kaikkien suosikiksi. Esimakua Victory Songsin sisällöstä tarjottiin One More Magic Portion -nimisen singlen muodossa. Kappaleen kansanmusiikkimaisissa melodioissa kuulee tutuimmat Ensiferum-piirteet, mutta täysin uudenlainen lähestymistapa tekee biisistä poikkeuksellisen villin ja energisen. Mystisen Ensioferum-nimen alaisuudessa mutiloidut Impaled Nazarene- (Vitutuksen multihuipennus -kappaleen maajussiversio Maanviljelijän multihuipennus) sekä Matti ja Teppo (Näitä polkuja tallaan) -kappaleet puolestaan viipyilevät edelleen ihmisten mielissä, halusivat he sitä tai eivät. Kertooko biisi todellakin viinanjuonnista. HYVÄHÄN SE ON, ETTÄ ON TÄSSÄ VUOSIEN VARRELLA JOTAIN OPPINUTKIN." - MARKUS TOIVONEN levyn kappaleista vanhin, biisi oli tekeillä muistaakseni jo joskus Ironin teon aikoihin, mutta jäi erilaisuutensa syystä vielä pöytälaatikkoon. Etenkin bändin vauhdikkaan hurmoksellisilla keikoilla simaa tuntuu kaatuvan hieman normaalia metallikeikkaa paremmin, ja tuntuupa juhliminen maistuvan bändille itsellekin. Mitä muuten olet mieltä tuosta 10th Anniversary Liven menestyksestä, dvd: hän on myynyt ilmeisesti aika mukavasti. Myös sanoitukset ovat myötäilleet samaa linjaa, eikä ote irronnut miekasta Victory Songsin materiaaliakaan kirjoitettaessa. One More Magic Portionilla on levyn biiseistä ehkä eniten sitä vanhaa Ensiferum-henkeä mukana. Onhan tätä nyt aivan helvetin vaikea selittää jotenkin järkevästi... Uuden levyn tuottajaksi astui bändille jo entuudestaan tuttu, Suburban Tribessa ja Stonessa mai- maaliskuu 2007 / INF [ 39 inf44_ensiferum.indd 39 20.2.2007 12:46:09. Siinä on mukana hieman hassuttelua tuolta viimeisimmältä Euroopan-kiertueelta, materiaalia promokuvauksista sun muuta
Viime aikoina vain harvakseltaan kotimaassamme keikkoja heittänyt bändi lupaa faniensa iloksi keikkoja myös Suomeen. Paljon on vielä tehtävää, mutta ainakin suunta näyttäisi olevan oikea. [FIN] ENSIFERUM 40 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_ensiferum.indd 40 20.2.2007 12:46:10. Ei meillä ennen ole tällaista meininkiä studiossa ollut, eli kyllä Joutsenniemi tietää mitä tekee, Markus kehuu. Nyt on homma lähtenyt toimimaan hyvin myös Englannissa, ja muuallakin Euroopassa kone on käynnistynyt oikein kunnolla, joten keikkailun myötä näkee sitten hieman laajemmin sitäkin meininkiä. Oman bändinsä kaupallisen potentiaalin suhteen Markus on perisuomalaiseen tapaan vähintäänkin skeptinen. Keikkamyyjämme on parhaillaan buukkaamassa kesäksi myös Suomeen festarikeikkoja. Huhtikuussa ollaan lähdössä kuukauden mittaiselle kiertueelle ulkomaille promotoimaan Victory Songsia, ja sen jälkeen teemme hieman pistokeikkoja vähän siellä sun täällä. Yleisellä tasolla homma vaikuttaa kuitenkin aika huolestuttavalta. Hyvähän se on, että on tässä vuosien varrella jotain oppinutkin, mutta aika heikkoa on tuo tietämys kyllä edelleen, se myönnettäköön. KANSAN PARIIN Ensiferumin mahtipontisissa melodioissa on kautta bändin uran elänyt varsin vahva kansallisromanttinen lataus. Tavallaan tuo musiikkiteollisuus on alkanut meihinkin jo vaikuttaa, mutta kyllä tällaisesta musiikista on kaupallinen meininki vielä aika kaukana. Vaikka Toivonen myöntääkin olevansa kiinnostunut kansanmusiikista, ei folk ole ÜBER-MAHDOTTOMIA UNELMIA Lähes koko kukkeimman nuoruutensa Ensiferumille uhrannut haastateltavani myöntää olevansa tyytyväinen bändin tähänastisiin saavutuksiin. Janne piiskasi bändistämme kyllä kaiken mahdollisen irti, mies on studiossa oikein kunnon perseellepotkija. Oikeastaan vasta tässä viime vuosien varrella hommasta on tullut innostuttua vähän laajemmallakin tasolla, lähinnä skandinaavisesta ja irlantilaisesta folkista, mutta aika lapsenkengissä tuo kuuntelu vieläkin on. Ainoastaan tuo musiikillinen puoli kiinnostaa. Keski-Eurooppa, ja etenkin Saksa, on aika tärkeää aluetta. "JOS PITÄISI KOKONAISKUVA MUODOSTAA, NIIN SANOISIN, ETTÄ BÄNDIMME KUULUU JUHLINNAN SUHTEEN PAREMPAAN KESKILUOKKAAN." - MARKUS TOIVONEN netta kerännyt Janne Joutsenniemi. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen siihen, mitä olemme saaneet bändin kanssa aikaiseksi. Joo, Joutsenniemi äänitti vuonna 1999 meidän kolmannen demomme Munkkivuoressa, MD-studiolla, ja tuolla demollahan me sitten aikanaan myös levytyssopimuksen saimme. Oletko sitten kiinnostunut Suomen historiasta, noin yleisellä tasolla. Tosi paljon on tavoittanut sellaisia isoja ja mahtavia juttuja, joista ei osannut nuorempana kuin unelmoida. Mitä epäilyttävimpien metallibändien listamenestys on meille arkipäivää, mutta menestys poikii aina myös ikäviä lieveilmiöitä. Ainahan näitä trendejä kuitenkin tulee ja menee, ja näyttääkin siltä, että metallimusiikissa ollaan kyllästymässä kaupallisuuteen ja hiljalleen palaamassa enemmän vanhan liiton underground-meininkiin Missä maissa Ensiferumin menestys tuntuu olevan tällä hetkellä kaikkein suurimmillaan. Bändin tähänastisena kansanperinnekliimaksina voidaan kuitenkin oman tuotannon sijaan pitää Dragonheads-ep:ltä löytyvää Finnish Medley -potpuria, jossa bändi sovittaa kolme suomalaista perinnekappaletta (Karjalan kunnailla, Myskyluodon Maija ja Metsämiehen laulu) bändin ilmaisuun hyvin istuviksi metalliversioiksi. Viime vuonnahan emme soittaneet kuin yhden keikan Sauna Open Airissa, mutta uskallan luvata, että tulevana kesänä meitä näkee Suomen lavoillakin hieman viime kesää enemmän. Tuntemattomia ovat musiikkimaailman kiemurat, mutta lienee sanomattakin selvää, että metallimusiikki elää Suomessa tällä hetkellä todellista loistokauttaan. Saavutettu listamenestys kertoo kuitenkin Ensiferuminkin kohdalla omaa tarinaansa. Olen aina ollut aivan surkea kaikessa historiassa, siis ihan kouluajoista lähtien, ja oikeastaan tuo Suomen kansanhistoria on tullut vähän kuin sivutuotteena näitten musiikkihommien mukana. Toisaalta, tässä on myös tavoitteet nousseet vuosien varrella jatkuvasti suuremmiksi, ja pitää nyt hieman varoa, etteivät unelmat nyt kasva aivan mitenkään über-mahdottomiksi, Markus nauraa. No silloin joskus nuorempana tuo folk-innostus oli vielä todella pientä, jotain aivan satunnaisia juttuja tuli bongattua vähän sieltä sun täältä, enimmäkseen ihan vaan tv:stä ja radiosta. Finnish Medleyllä veimme kyllä tämän kansanmusiikkijutun omalta osaltamme aika pitkälle. Siinä löysi itsestään ja bändistä aivan uusia ulottuvuuksia, kun ottoja sai raapia kerta toisensa jälkeen purkkiin sormet verillä, mutta lopputulos on kyllä kaiken raadannan arvoinen. Saksa jo pelkästään senkin puolesta, että maassa on niin helvetin paljon ihmisiä. muodostunut miehelle missään vaiheessa kovinkaan suureksi intohimoksi
OUT MARCH 5TH inf44_ensiferum.indd 41 20.2.2007 12:46:16. OULO Teatria www.saxon747.com, www.metaltix.com The ultimate autobiography! Available in all good book shops and via www.ip-verlag.de Distributed in the UK by Gazelle Book Services Ltd. Release date March 12th 2007. HELSINKI Tavastia 06.05. ISBN 978-3-931624-44-6 The Inner Sanctum The new studio album available as CD and limited edition digipak incl. The Inner Sanctum - TOUR 2007 05.05. Bonus DVD
Se oli mun kaverin kaverin kaveri, heh. Vaikka soittimien varsiin on löydetty taitajat, vastaa Knuutila edelleen kaikista kappaleista ja sävellyksistä. mustaa valoa TEKSTI: Evelin Kask / www.tacere.net / KUVA: Niko Ran - Studio Stain Taceren tuore debyyttialbumi on varsin odotettua pullaa.. Muut tyypit löytyi oikeastaan koulun kautta vähitellen. Me lähdettiin sitten sillä periaatteella, että siirretään debyytin ilmestymistä ja rakennetaan siihen alle vähän pohjaa, Karri selventää. Jos soittaa itse kaikki soittimet, äänittää ja TACERE 42 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_tacere.indd 42 20.2.2007 12:48:26. Ensimmäi- nen virallinen kokoonpano saatiin kasaan vuoden 2002 lopussa, nimi vaihdettiin Tacereksi ja rattaat lykättiin pyörimään. Postiteltiin meidän edellistä Erasdemoa moneen suuntaan, ja saatiin ihan hyvää palautettakin. Onneksi Helsingin Kallio näyttää piskuisine kuppiloineen varsin lämpöisiä merkkejä, ja suuntaammekin Taceren sielun, monitoimimies Karri Knuutilan kanssa läheisen Iltakoulun suojiin. Beautiful Darkness puolestaan on ollut valmiina jo toukokuusta 2006. Jake (Vanhanen, rummut) tuli ekana tähän messiin. Viiden biisin A Voice In The Dark -minicd näki päivänvalonsa marraskuussa 2006 ja sai musiikkimedian puolelta positiivista palautetta. Sitä kautta sitten, aloittaa Karri. Melodioita,, vahvaa näkemystä ja intensiivistä tunnelmaa yhdistelevä helsinkiläisyhtye ottaakin Beautiful Darknessilla suuren harppauksen kohti avarampia vesiä. ollei pian lopu tämä lumentulo, saavat saapasjalat hankkia itselleen snorkkelin välttääkseen hukkumisonnettomuudet hankiin. Jonkun verran tuota pohjaa on saatu jo nikkaroitua, sillä julkaisun yhdistäminen tuttuun Finnish Metal Expo -tapahtumaan on varsin hyvä näkyvyyden takaaja. Se vaikutti tosi kiinnostuneelta, ja me oltiin kiinnostuneita lähtemään mukaan. Vähän ajan kuluttua Kari otti taas yhteyttä, että sillä oli palanut toimisto tai muuta yhtä kummaa, naureskelee Karri. YKSIN RINTAMALLA Sen lisäksi, että herra Knuutila säveltää kaikki kappaleet, hän myös hoitaa hommat studiossa mitenkäs muutenkaan yksin. Aluksi keskusteltiin sähköpostin välityksellä. Sitten se koko kaveri hävisi yhtäkkiä johonkin, ja mietittiin jo, että lähdetään katsomaan jotain muuta. Puhumattakaan pakkasesta, joka meistä etelän kermaperseistä tuntuu huimalta jo viidentoista asteen miinuslukemilla. SM Musiikin Kari Hynninen otti itse muhun yhteyttä, vaikka me ei oltu sinne mitään lähetetty. Meillä ei ollut mitään pohjaa vielä, oltiin tehty sen verran vähän keikkaa ja tuntui muutenkin vaikealta saada mediaa koukutettua, kun syksyllä oli tulossa monia paljon suurempia julkaisuja ulos. Meidän piti alun perin julkaista tämä meidän debyytti syyskuussa, mutta tuntui tavallaan turhalta heittää hukkaan se kaikki. Kun ensimmäinen singlekin ilmestyi kesällä, miksi levyn julkaisu heivattiin helmikuuhun ja pihalle pukattiin sen sijaan mini-cd. Taceresta puheen ollen, alun perin Karrin sooloprojektina perustettu Tacet Lacrimae kaipasi pian täytettä ympärilleen, jotta herran visiot saatiin toteutettua. Itse debyytti polkaistaan ulos Suomen Metalli Musiikki -yhtiön kautta. Vaikka bändin muulla jäsenistöllä tuskin on vaikeuksia soittaa omia kappaleitaan, hoituu purkittaminen Karrin mukaan paljon helpommin, kun saa vääntää asiat oman tapansa mukaan. Helena (Haaparanta, vokaalit) tuli mukaan myöhemmin, keväällä 2003. Se oli ilmeisesti kuullut avausraidan jossain netissä ja pitänyt siitä. Mä olen soittanut sen kanssa viimeiset kaksitoista vuotta samoissa bändeissä, joten se löytyi heti siitä läheltä
Muun muassa Ruotsin-promootiota, joten levy tulee ulos sielläkin koko muun Skandinavian ohella, kertoo Karri. Tulihan siltä sitten kyseltyä jatkuvasti, että olikos tuo nyt hyvä. Ei se nyt kovin kummoinen ole, heh. Me pistettiin omista kamoista sinne Astia-studion makuutiloihin pikkustudio, ja mä ravasin siellä sitten edestakaisin kuuntelemassa, kun Kippo miksaili. Olihan tuossa nytkin mukana Anssi Kippo, jonka kanssa Beautiful Darkness miksattiin. Mutta se vaan on nopeinta ja helpointa, kun hommat hoidetaan näin. Oli se aika hulppeankokoinen verraten siihen normibäkkäriin, virnuilee Karri. Tyhmää toimintaa. Kun säveltää ja tuottaa kaiken kokonaan itse, saattaa omille jutuilleen tietyssä pisteessä "kuuroutua". Kyllähän se miestä syö, mutta kun pojat saa kuitenkin osansa rojalteista, niin kyllä mä ne sinne studioon sitten toisinaan patistan, että tulkaapas jeesaamaan. Vaikka Tacerella on vahva näkemys omasta ilmeestään, täytyy tiedustella, onko vaihtoehto ulkopuolisesta tuottajasta käväissyt koskaan Karrin mielessä. Micke meillä on sellainen tyyppi, joka on hoitanut noita ulkomaan juttuja. Näin ollen juttu loi enemmän ehkä negatiivista puolta. Millaisella varustuksella tuommoselle huligaanifestarille pitäisi mielestäsi lähteä. Näyttäisi siltä, että se putkahtelee ulos myös ulkomailla. KYLLÄHÄN SE MIESTÄ SYÖ, MUTTA KUN POJAT SAA KUITENKIN OSANSA ROJALTEISTA, NIIN KYLLÄ MÄ NE SINNE STUDIOON SITTEN TOISINAAN PATISTAN, ETTÄ TULKAAPA JEESAAMAAN." - KARRI KNUUTILA Kyllähän tuota välillä on miettinyt, mutta sitten sitä taas ymmärtää, että ulkopuolinen tuottaja vaikuttaa aika paljon siihen soundiin. Tässäkin tapauksessa Tacere eroaa Nightwishista musiikkinsa puolesta aika tavalla. Eipä siinä, uuden julkaisun tiimoilta lienee odotettavissa suurempaakin rynnimistä, jahka kiekko saadaan pihalle. Se oli kyllä ihan jees, kun oltiin viimeksi soittamassa Teräsbetonin kanssa. Siellä on hyvät lavasoundit, ei siinä, mutta eiväthän ne tilat kovin ihmeelliset ole. Tacere on heittänyt monia keikkoja, mutta enemmänkin saisi tulla. tuottaa... [FIN] KULTTUURIA PARHAIMMILLAAN Tacerea verattiin Ilta-Sanomissa tietoisesti Nightwishiin otsikolla "Onko Tacere uusi Nightwish?". Sotatantereen näköinen paikka ja kaikki ihan ympäripäissään. Niin se toimi. Niillä oli se normaali backstage, ja meillä oli periaatteessa koko yläkerta käytössä, eli yläbaari ja vaatteidenpesuhuoneisto. On vain yksi näkemys, eikä enää löydäkään sitä, mitä pitäisi parannella tai korjata. tulee. Jos meiltä olisi ilmestynyt jotain materiaalia, se olisi tavallaan pystynyt kumoamaan sen Nightwish-vertailun. Jahka varmistaa, että on viinaa tarpeeksi mukana, niin eipä sinne vissiin muuta tarvita. Siinä pitäisi taas tehdä aika paljon kompromisseja, vaikka en mä sano, että ne huonoja kompromisseja välttämättä olisi. Mitenkäs sen Tavastian kanssa, onko se niin hieno paikka soittaa kuin legenda antaa ymmärtää. Tilanne on ollut kinkkinen jo siksi, ettei bändin kohdalle ole toistaiseksi vielä sattunut keikkamyyjää. Saatana, eihän yksi mies jaksa. Aina ei pidä yhdistää samoja elementtejä hyödyntävää bändiä automaattisesti genren suurempaan edustajaan. Vaikka keikkamittarissa ei lukumääränsä puolesta ole huippulukemiin vielä ylletty, Nosturissa ja Tavastialla Tacerella on ollut kunnia soittaa. Sitten selvisi, että saatiin koko aukeaman kokoinen kuva, ja otsikkokin paljastui siinä ohella. Meinattiin hyppiä parvekkeelta, että ei näin. Miksausvaiheessa tehtiin aika paljon kosketinosuuksia vielä. Jos tuntui, että jostain puuttui, kävin äänittämässä omassa pikkustudiossani tarvittavat jutut. Sanoin sille heti, että jos tulee jotain ideoita, niin heitä kehiin vaan. Sillähän siitä selviää. Onhan se siistiä, että saadaan näkyvyyttä, mutta meillä ei silloin vielä ollut tullut ulos mitään julkaisua ja se meni vähän kivikolle. Micke, josta aiemmin jo puhuinkin, tuli aikoinaan Ruotsista ensimmäisiä kertoja käymään Suomessa. Meni se viimeksikin niin, että kun mä olin studiossa äänittämässä kitaroita, meidän synisti Janne oli painelemassa nappeja. Me tiedettiin, että saadaan Ilta-Sanomiin joku juttu Taceresta, mutta ei oltu tietoisia siitä, mitä sinne tarkalleen ottaen inf44_tacere.indd 43 20.2.2007 12:48:32. Ei jaksakaan! nauraa Karri. Tuolloin ei yhtyeeltä ollut ilmestynyt juuri mitään, ja varsin railakkaasti hakoteille moinen lause ihmisiä johdattelikin. Suomen festarikesään ei ole tullut vielä vahvistuksia, mutta herra Knuutila on itse vieraillut ahkerasti Nummirockissa ihan retkeilijähengessä. Sitten vein ne taas näytille. Se vieraili Nummirockissa siinä samalla ja oli ollut ihan shokissa
Jälkeenpäin ajatellen oli pelkästään hyvä juttu, että pidimme pientä taukoa Within Dividian jälkeen. En oikein edes osaa sanoa, miksi. Levystä tuli lopulta yllättävänkin synkkä, muttei mielestäni kuitenkaan masentava. Nimi antaa hyvän vapauden tehdä musiikkia ilman mitään rajoja, ja itselleni se edustaa myös nykymaailman meininkiä, joka on menossa kohti loppuaan melkoisella vauhdilla. Musiikin todenmukaisuus, rehellisyys ja "close-to-the-ground"-henkisyys ovat asioita, joihin jokainen kuulija voi helposti samastua. Musiikillinen linja kaipasi päivitystä, joten alasimen kimppuun käytiin rauhallisella tahdilla, vailla turhaa kiirettä ja hosumista. TEKSTI: Joni Juutilainen / www.allchaos.net / KUVA: Relapse enneen vuosituhannen loppumetreillä alkunsa saanut The End kiinnitti raskaaseen metalliin erikoistuneen Relapse Recordsin huomion pienen Re-define Records -levy-yhtiön julkaisemalla Transfer Trachea Reverberations From Point: False Omniscient -debyytillään. Bändi on kulkenut jo alusta asti samalla nimellä, ja nimi oli jo valmiina siinä vaiheessa, kun itse tulin mukaan. Kaikki ahdistus kumpuaa aivan normaalista elämästä, pienen ihmisen ongelmista ja vaikeuksista. Kirjoitimme Elementaryn materiaalia noin puolitoista vuotta, nauhoitimme aina välillä demoja itsellemme, jotta saimme suuntaa siitä, mihin suuntaan kokonaisuus oli etenemässä. Mitä muuten bändinne nimi merkitsee teille. Nimihirviö piteli sisällään melkoista potentiaalia, ja musiikin räjähdysherkkyys oli suorastaan käsin kosketeltavaa. Tuoreella Elementary-levyllä päällimmäisenä loistaa bändin huima kasvuprosessi välimallin mathcore-raivosta kohti progressiivisempia ja mahtipontisempia maisemia.. Elementarylta esiin nouseva hämmentävän massiivinen ja jykevä äänimaailma kertoo bändin onnistuneen tavoitteessaan. Elementarylle on puristettu kaikki mahdollinen negatiivisuus, jonka vain saimme itsestämme irti, ja olemme todella helpottuneita siitä, että levy on nyt paketissa. Lohduttomia äänikuvia ihmisyyden haavoittuvaisuudesta maalaileva The End nostaa kolmannella levyllään profiilinsa täysin uusiin mittoihin.. Siis todellakin! Albumilla käydään THE END 44 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_theend.indd 44 20.2.2007 12:50:07. Myös kanadalainen Aaron vannoo musiikkinsa rehellisyyden ja aitouden nimeen, ja Elementary onkin lähempänä tavallista ihmistä kuin ensi kuulemalta arvaisi. Vajaat kolme vuotta sitten julkaistun, loistavan Within Dividia -levyn jälkeen bändi kuitenkin ajautui pisteeseen, jossa tulevaisuutta oli mietittävä tosissaan. Kaikkein vaikuttavimpana elementtinä levyllä toimii kuitenkin itse kappaleiden lohduttoman synkkä ilmapiiri, joka vetää takuulla kuulijan kuin kuulijan ilmeen peruslukemille. Ei tarvitse olla kovinkaan viisas tajutakseen, mitä maapallolle on tapahtumassa. kaiken olevaisen loppu? IHMISYYDEN YTIMESSÄ Viime vuosina toden teolla pinnalle noussut hardcore-pohjainen metallimusiikki on noussut pohjoisamerikkalaisen nuorison äänitorveksi. Päätimme tehdä hommat ilman turhaa stressiä tai kiirettä ja paneuduimme erityisen paljon pienten musiikillisten yksityiskohtien hiomiseen, joka osoittautuikin kokonaisuuden onnistumisen kannalta erittäin olennaiseksi asiaksi, kertoo The Endin laulaja Aaron Wolff. Levy on todellakin kuin päiväkirja viimeisen kolmen vuoden aikaisista tapahtumista, ja voin kertoa sinulle, että paineet onnistumisen suhteen olivat aivan valtavat
En kiellä, etteikö negatiivinen kritiikki tuntuisi pahalta, totta helvetissä tuntuu, kun musiikkiin on laittanut peliin niin suuren osan omaa itseään. Olin hieman hermostunut siitä, kuinka hyvin kykenisin suorittamaan Elementaryn lauluosuudet, sillä päätin kiinnittää paljon huomiota artikulaatioon ja laulun selkeyteen. Mutta ei se kuitenkaan helppoa ole. Relapse on meille paras mahdollinen yhtiö, emmekä miettineet montaa sekuntia, kun lafka tarjosi meille aikoinaan sopimusta, Aaron nauraa. Ei pitäisi kuitenkaan sokaista itseään lukemalla ja kuulemalla pelkästään hyvää palautetta, ja silloin tällöin vastaan tuleva negatiivinen kritiikki pistääkin aina hieman miettimään, mitä jatkossa voisi tehdä paremmin. Jossain vaiheessa kuitenkin rupesin nihkeilemään musiikinkuuntelun suhteen aivan vitusti, eikä minulle kelvannut enää oikein mikään. Bändin levy-yhtiönä toimiva Relapse on tunnettu lähinnä grindcore-musiikin levittämisestä, mutta The End ei istu progressiivisen nykyilmeensä kanssa oikein mihinkään kategoriaan. Nyt kun lähdemme uuden levyn myötä kiertämään maailmaa, bändimme punnitaan toden teolla. Kanadalaiset ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja avoimia, ja minä todella nautin elämästä tässä maassa. The End on meille mielenkiintoinen musiikillinen seikkailu, ja ainakin minä haluan kulkea tämän polun loppuun saakka. Pitää kuitenkin yrittää ajatella, että palaute ei kohdistu minuun henkilökohtaisesti vaan pelkkään musiikkiin. Miksi juuri sinusta tuli The Endin laulaja. Ääni on paras tapa koskettaa kuulijaa ja herättää ihmisissä tunteita, ja siihen minäkin olen pyrkinyt. Emmehän me ole aiemmin heittäneet 35 keikkaa putkeen, joten siltä osin hieman jännittää, kestääkö ääneni ja tulemmeko järjissämme kotiin, mutta uskon kaiken sujuvan hyvin, päättää Aaron puhelun. Olemme olleet jätkien kanssa ystäviä jo niin kauan, että asiaa ei sen kummemmin edes ajateltu, astuin vain mikrofonin taakse kun pyydettiin. [FIN] VAAHTERANLEHDEN VARJOSSA Kanadasta ei ole maan isosta koosta huolimatta tullut täydelliseen megamenestykseen yltäneitä metallibändejä. Enpä ole koskaan aiemmin ajatellut asiaa tältä kantilta, mielenkiintoinen kysymys... Emme odottaneet aivan näin positiivista vastaanottoa, onhan noiden arvostelujen lueskelu ollut aika hurjaa hommaa. Oikeastaan vasta ihan tässä viime aikoina olen taas palannut juurilleni, enkä välitä lainkaan siitä mitä muut musiikinkuuntelustani ajattelevat. Uskoisin, että avomielisyytenä. Kanadalaiset bändit ovat musiikiltaan usein aika kokeilullisia ja omaperäisiä, rohkeita erilaisille vaikutteille. Nykyiset hyvinvointiyhteiskunnat ovat vastuussa ilmastonmuutoksesta, sodasta, köyhyydestä ja eriarvoisuudesta, joten kun nykymaailma on romahtamassa, astuvat esiin vanhat ja pysyvät arvot. Syy siihen on, että sanoitukset ovat meille niin iso osa musiikkiamme, että myös niistä tulisi saada selvää pelkällä korvakuulolla, oli kyse sitten huutamisesta tai puhtaasta laulusta. osana musiikkiamme. Levyn kannessa esiintyvä pyramidi, joka on ikään kuin purkautunut maan sisästä suurkaupungin keskelle, kiteyttää sanoman mielestäni aivan loistavasti. Laulajan ääni on instrumentti, johon kaikki voivat samastua, sillä lähes kaikki meistä kykenevät muodostamaan jonkinlaisen lauluäänen. Tuossa teini-iässä kuuntelin musiikkia todella avoimin mielin, ja silloisia suosikkejani olivat Nirvana, Pearl Jam, Stone Temple Pilots, The Beatles ja monet muut, enkä silloin todellakaan ajatellut lainkaan sitä, mihin genreen musiikki uppoaa. Millaisen musiikillisen taustan itse omaat. Tiedän pystyväni mitä huikeimpiin laulusuorituksiin, jos vain itse tahdon niin. Kuinka sitten kanadalaisuus kuuluu bändinne musiikissa, Aaron? SELVEMMIN JA PAREMMIN Laulajana Aaron on itseoppinut ja monipuolinen tulkitsija, ja miehen hyvä ääni onkin suuri osa Elementaryn toi- maaliskuu 2007 / INF [ 45 inf44_theend.indd 45 20.2.2007 12:50:13. Varsinaisia musiikillisia tavoitteita The End ei ole itselleen asettanut. Siinä missä bändin uudistunut suuntaus on saanut vanhoja faneja jättäytymään bändin kelkasta, on mukaan tullut vähin- mivuutta. Tänä päivänä ihmiset yrittävät etsiä itseään ja ovat huomanneet, että kaipaavat kaiken kulutushysterian keskellä ihan sitä normaalia, jopa askeettista elämää. Levy-yhtiön rosterista löytyy paljon vaihtelua ja perinteisen grindin sijaan paljon todella häiriintyneitä tapauksia, jotka sotkivat raskaaseen metalliinsa noise- ja industrial-vaikutteita. Etsimme jatkuvasti uusia musiikillisia suuntauksia, ja monet kuulijat ovatkin olleet pettyneitä Elementaryyn ja tulleet ihmeissään valittelemaan sitä, kun levyltä ei nyt löydykään tauotonta blastbeatia ja pelkkää huutolaulua. Kannattaa muuten kiinnittää huomiota erityisesti laulumelodioihin, sillä ne ovat mielestäni todella hyviä, Aaron vakuuttelee. Laulajan tehtävä sopii minulle hyvin, sillä koen laulamisen niin merkittävänä "TÄMÄ SAATTAA KUULOSTAA HIEMAN OUDOLTA, MUTTA KUULEN PÄÄNI SISÄLLÄ USEIN ERILAISIA ÄÄNIÄ JA MELODIOITA, JA KAIKKI TUO MIKÄ SISÄLLÄNI SOI, TULEE MYÖS ULOS MINUSTA." - AARON WOLFF täänkin tuplasti uusia ystäviä. Monet odottivat bändiltämme rujompaa levyä, mutta tällä kertaa aggressiivisuus piilee huomattavasti syvemmällä musiikin perustuksissa kuin aiemmin. Minun piti muka todistella muille jotain, koska soitin bändissä, ja suorastaan vihasin sitä piirrettä itsessäni. Tämä saattaa kuulostaa hieman oudolta, mutta kuulen pääni sisällä usein erilaisia ääniä ja melodioita, ja kaikki tuo mikä sisälläni soi, tulee myös ulos minusta. No, siihen me jatkuvasti pyrimme, kuten varmaan kaikki muutkin bändit. THE END läpi lähes kaikki ihmisyyden eri puolet, aina tunteista seksuaalisuuteen ja sitä kautta ihan normaaliin elämästä selviytymiseen. Voiko itsensä haastamista pitää musiikillisena tavoitteena. Erityisesti herkempiä sfäärejä tavoittelevat biisit kuten The Never Ever Aftermath ja käsittämättömän tarttuva Throwing Stones paljastavat miehen laajan ja tunnepitoisen skaalan laulajana. Bändi kokee olevansa, muiden muassa Toolin, Mars Voltan ja Dillinger Escape Planin yhdistelmältä kuulostavan musiikkinsa kanssa kuitenkin täysin oikealla lafkalla. Jaa-a, ehkä olin vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Nuorempana treenailin laulua yksin kitaran kanssa, jäljittelin laulullani kitaramelodioita ja koetin jatkuvasti puskea lauluani äärimmäisempään suuntaan, joten ehkä siitä johtuen kuulostan nyt siltä miltä kuulostan. Vahvaa linjaa vetäneet Strapping Yound Lad, Cryptopsy ja Kataklysm ovat pitäneet maan mainetta yllä, eivätkä "nuoremman" polven noususta vastaavat Thesyre ja The End maan metallimainetta ainakaan huononna. Lopulta huomasin tehneeni parempaa jälkeä kuin alun perin kuvittelinkaan. Elementaryn arvostelut ja etenkin palautteen positiivisuus on saanut jopa bändin itsensäkin hämmästymään
UUSI THE STOOGES ALBUMI 33 VUODEN TAUON JÄLKEEN! KAUPOISSA 7.3.2007 inf44_deahlikesilence.indd 47 20.2.2007 12:53:33
Bändissä on mielestäni erittäin hyvä ja avoin ilmapiiri, eikä mitään ongelmia ole ilmennyt. Eihän se nyt tunnu ihan järkeenkäyvältä, että kaltaisenne aggressiivisen ryhmittymän jäsenistö letittäisi toistensa hulmuavia hiuksia ja juttelisi pehmoisia tytöistä treenikämpällä. Hyytiäinen: Itse en ainakaan ole huomannut nykyisessä kokoonpanossa mitään tällaista, päinvastoin. Laaksonen: Tottahan se tavallaan on, että pienet tai isotkin jännitteet voivat olla hyväkin asia ainakin meikäläiseltä rupeaa vitutuksissa irtoamaan parempaa ja vihaisempaa materiaalia. Rujoista melodiasäikeistä kudotaan aggressiivisen karrikoitu ja tyylipuhtaan suoraviivainen metalli- (UUTTA) VERTA PAKKIIN Begin The Celebrations Of Sinin jälkeen Searin jäsenistön tunnelmat kuumenivat siihen pisteeseen, että yhtyeestä lähti kävelemään kolme piiskatukkaa. Helsinkiläinen Sear sai jonkin verran nostetta alan piireissä debyyttilevynsä Begin The Celebrations Of Sinin myötä, mutta harvakseen keikkaileva yhtye jäi laadukkaasta tarjonnastaan huolimatta pitkälti huomiotta. Sehän voi olla hyväkin asia. Eli kyllä se polttoaineena toimii, siinä missä viha tai tyytymättömyys mitä tahansa muutakin asiaa kohtaan. Jokainen "korvaaja" on tuikannut helvetinmoisen piristysruiskeen bändiin, ja tällä hetkellä tuntuu, ettei kokoonpano voisi olla parempi. Hyytiäinen. Sisäisten kuohuntojen jäljiltä ihmeparantumisen vauhdilla ryhdistäytynyt Sear kapuaa nyt kehään aseenaan kakkoskiekko, Lamentations Of Destruction. Vaan nyt on kongi kumahtanut ja aika toisen erän. Synnin pidot jatkuvat toisella kokopitkällä.. Laaksonen: Eiköhän niitä angsteja riitä biisimatskua varten, vaikkei nyt turpaan oltaisi toisiamme vetämässä. kymmenen nyrkkiä Sear ei piittaa määritteistä vaan runttaa suoraan eteenpäin verenmaku suussa.. Joka jätkä tulee toimeen, rellestää yhdessä ja antaa oman panoksensa biiseihin ihan eri tavalla kuin ensimmäisen levyn aikoihin. Eri asia on, kuinka kömpiä tuntemattomuuden suosta edes underground-tietoisuuteen, etenkin jos nimeä haetaan pienemmän levy-yhtiön siipien suojista. Rivistöön värvättiin uutta verta hetkessä, ja kakkoslevyä oltiin purkittamassa ennen kuin ehti sanoa satanic black metal. Searin jäsenistön välillä on käsittääkseni aina ollut jonkin verran tulenarkuutta. man jäsenen kaikkoaminen on kuoppa, josta harvoin noustaan nopeasti, mutta Sear hoiti homman ennätysvauhdilla. TEKSTI: Jason Ward / www.officialsear.com / KUVA: Terhi Ylimäinen i ole mikään salaisuus, että Suomesta löytyy monta timanginkovaa metalliorkesteria ja pinnan alta kuhisee uusia yrittäjiä alituiseen. Hyytiäinen: Nimenomaan! Mielestäni se asenne ja aggressio on kuitenkin parempi hakea jostain muualta kun tappelemalla bändikaverien kanssa. Onko tämä nyt takanapäin vai riittääkö jäsenten välillä jännitettä. Me treenataan säälittävän vähän, eli jos ei tahdissa pysy, niin se ei ole ainakaan täyteen buukatusta kalenterista ole kiinni. Tuota oikeastaan hainkin takaa. Laaksonen, takapiruna solisti H. Myös motivaation puute lähetytti yhden jäsenen toisaalle. Vaan pakkohan se on Seiskan oppien mukaisesti aloittaa keskustelutuokio kaivelemalla tunkiota mehevien erojuorujen toivossa. Valitettavasti Laaksonen tyrmää sensaatiounelmat lähtökuoppiinsa. Turpaanvedosta päästiin haastelemaan kuin tilauksesta, seuraavana juttulistalla kun on Lamentations Of Destruction, ja Searin uutukainen ei herkempiä kieliä liiemmin näpyttele. Henkilökemia ei vain toiminut kuten olisi pitänyt, mikä ajoi auttamattomasti bändin jäsenten eripuraan ja sitä kautta bändistä lähtemiseen tai lähettämiseen. Keskustelutuokion päällisimpänä äänitorvena hönkii rumpukapuloiden jatke L. Useam- SEAR 48 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_sear.indd 48 20.2.2007 12:55:27
TEKSTI: Jaakko Silvast / KUVAT: bändit uomi on viimeistään 2000-luvulla osoittanut salonkikelpoisuutensa laadukasta metallimusiikkia tuottavana maana. Sykleissä etenevän metallimusiikin suosion aallonharjaa suomalaisesta, etenkin melodisen hevin näkökulmasta edustavat Nightwishin maailmanmenestys sekä Lordin Euroviisuvoitto. Inferno katsasti,, missä melomarkkinoilla mennään Suomessa.. Suomessa melodisen metallin kansallinen kenttä genren lippulaivojen takana on vahva, ja maailmanmarkkinoille nousee vuosittain uusia nimiä kiitettävällä volyymillä. Mainittakoon esimerkkinä myös seinäjokelaisen power metal metallin korkea veisu 50 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_pilluhevi.indd 50 20.2.2007 12:58:37. Kotimaassa ilmiötä, kuten myös genren muusikoiden avarakatseisuutta heijastelee osaltaan vahvat power-perinteet omaavan Thunderstonen osallistuminen tämän vuoden viisukarsintoihin tai Kilpi-yhtyeen vastaava suoritus vuotta aiemmin. Kannuksensa ansainneita yhtyeitä riittää genreen kuin genreen, mutta väitän, että suurimman yleisön metallibändeistä tavoittavat truemetallistien mielestä musiikillisesti pehmeämpiä arvoja vaalivat orkesterit. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.. Haastattelussa Dreamtale,, Burning Point/ Stargazery, Excalion sekä Agonizer.. Power metal, kikkelihevi, melodinen heavy rock.. Eikä melodista,, korkealta laulettua ja tuplabassareilla(kin) höystettyä metallia voi kunnolla edes nimetä,, luokitella tai orjallisesti karsinoida,, ainakaan sen tekijöiden mielestä.. Suomalaisiin vientihuippuihin lukeutuvat muiden muassa Nightwish, Stratovarius ja Sonata Arctica. Näiden yhtyeiden musiikki on vahvasti melodista, kertosäepainotteista ja melko iloista, vaikkakin pohjolan melankolisuus on viime vuosina iskenyt hampaansa myös puhtaasti nopeutta ja duurisointuja korostavina power metal -bändeinä aloittaneisiin yhtyeisiin
Pasin ääni kun yhdistetään tuohon musaan, niin sitä ei kaikki purematta niele. Jasso: Jotakin heviä se on. Mukaan tarttui kontaktien lisäksi myös elintärkeää rokkarikokemusta Jussi: Kun ollaan metallifestareilla Saksassa, niin järkevintä olis mennä paikalle sinä päivänä kun on keikka, eikä kolmea päivää aikaisemmin. Mikä ihme siinä siis on, että bändi SUOMIMELO-SPESIAALI 54 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_pilluhevi.indd 54 20.2.2007 12:58:47. Ja joskus oli tällainenkin vertaus, että "nättiä, mutta munalla". Jussi: Turhautumiset kärsittiin vuonna 2001 Century Median levydiilineuvotteluiden aikaan. ei tunnu saavan lafkaa taakseen. Yhteiset harjoitussessiot ovat Agonizerille harvinaisempaa herkkua, sillä sen soittajisto on levittäytynyt pitkin Suomea. Jussi asuu Oulussa, Jasso Tampereella, kosketinsoittaja Patrik Laine Kuopiossa, kitaristi Joni Laine Kokkolassa ja rumpali Atte Palokangas Nivalassa. Me vietiin se baariin ja sanottiin, että perkele, me halutaan rehellistä matskua eikä mitään taustalaulajia. Sen kestää katsella itsekin, tosin pikkuisen saattaa posket punottaa (naurua). On siellä Wackenin dvd:llä yksi biisi meiltä. Ainoastaan laulaja Pasi Kärkkäinen vaikuttaa yhtyeen kotipaikaksi nimetyllä Pyhäjärvellä. Levy on niin hyvin tehty kuin näillä maksoilla pystyy (naurua). Jussi: Yksi asia on laulaja. Jussi ja Jasso ovat itse tyytyväisiä työnsä tuloksiin. Olen pyynnöstä säveltänyt erilaistakin kamaa, mutta siinä piti käyttää ajatusta ja järkeä, eikä se syntynyt luonnostaan. Anssihan ehdotteli, että se hommaa studioon taustalaulajat sun muuta. Se oli meistä aika hyvä määritelmä (naurua). Festarikuntoa tuli treenattua liiankin kanssa. [FIN] NÄTTIÄ, MUTTA MUNALLA Agonizerin perustajajäseniin lukeutuvat basisti Jussi Tikka ja kitaristi J-P "Jasso" Perälä saapuvat haastatteluun Hirvaskankaan Essolle 140 kilometrin päästä Pyhäjärveltä. Levylle lienee vuodatettu kaikki parhaus ja sydänveri, mitä bändistä löytyy. Agonizer täyttää bändinä ensi vuonna pyöreät kymmenen vuotta. Last Sign Of Light seurasi vuoden päästä debyytistä ja samalla Agonizerin esikoisvokalisti Olli Solitanner vaihtui Pasi Kärkkäiseen. "HEVIROKKI ON YKSI NIISTÄ JUTUISTA, JOTKA ON TIETYSSÄ VAIHEESSA KOLAHTANEET ÄLYTTÖMÄN KOVAA. Tajuatko, että jos me ei osata laulaa, niin se ei ole sinun ongelma, se on meidän ongelma (naurua). Kerran oli keikkamainokseen kirjoitettu, että "medolista metallia". Sittemmin viljalti huomiota keränneet demoäänitykset Lord Of Lies, Cain ja omakustanne-ep World Of Fools ovat viimeistään tehneet Agonizerista ehkäpä suomalaisen melodisen hevirokin parhaimmin piilossa pysyneen salaisuuden. MUN KOHDALLA ON ENEMPI SATTUMAA, ETTÄ SOITAN MELODISESSA HEVIBÄNDISSÄ. Keikka oli iltapäivällä puoli kahden aikaan, ja jätkät tuli päälavan backstagelta aamukahdeksalta, hirmu päissään. No eikö ole ollut turhautumista missään vaiheessa. VOISIN SOITTAA BLUESBÄNDISSÄ, POPBÄNDISSÄ TAI TOISENLAISESSA ROCKBÄNDISSÄ." - TERO VAAJA, EXCALION siikkiin. Ei me siitä paniikkia revitä, vaikka koko ajan etsitään diiliä ja ollaan bändin suhteen vakavissaan. Agonizerin nykykunto niin soundillisesti kuin musiikillisestikin on ihailtavan timmiä ja tehokasta. Rehellistä totta kai, mutta mikäs kategoria Agonizerille löydetään, jos bändiä on verrattu Sentencedistä Waspiin. Ja siistejä keikkoja tulee aina uusia. Jussi: Levy kuulostaa meiltä. Sen jälkeen homma on ollu vaan naureskelua, että eiköhän jätkät pidetä hauskaa, että ei tämä ole niin vakavaa. Levy-yhtiötä Agonizer jahtaa muutaman kuukauden ikäisellä, Anssi Kipon Astia-studiolla nauhoitetulla kahdeksan biisin teoksella. Siinä olis äkkiä ase ohimolla, jos alkais liikaa miettimään ja surkuttelemaan. Jasso: Jos ajattelee meidän uusia biisejä, niin ne on enemmän Pasin lauluun soveltuvia. Jasso: Moneen tällaiseen kysymykseen sopiikin meidän yleinen kommentti, että "ei kiinnosta pätkääkään". Jussi Tikan mukaan kiekon kanssa on lähestytty muutamaa suurempaa levylafkaa, ja jos tärppi ei satu kohdalle, laajennetaan promootiota entisestään. Lätty on käytännössä kansiaihiot mukaan lukien valmis paketti julkaistavaksi. No, soittokunto oli mikä oli. Bändi on aktivoitunut viimesyksyisen studioreissun jäljiltä jälleen tiiviimpään treenitahtiin. Päätteeksi vielä ote Agonizerin reissumuisteloista Saksan Wackenista kesältä 2005, jolloin bändi edusti Suomea voitettuaan Inferno-lehden Wacken Metal Battle -alkukarsinnan. Ennen kun oli enemmän sitä power-meininkiä, niin se oli isompi ongelma. Jasso: Siihen on vuodatettu verta, kyyneliä ja paskaa. Porukka nauhoitti ensimmäisen viidestä demostaan, Eternal Nightin, perustamisvuotenaan
inf44_pilluhevi.indd 55 20.2.2007 12:58:52
Parhaat oltavat on kuitenkin autotoimittajilla, jotka pääsevät testaamaan jopa F-1-kilpureita. Sata kilometriä Brysselistä pohjoiseen sijaitseva Galaxy edustaa eurooppalaista äänen taltioinnin ja jälkikäsittelyn huippua. Vielä muutama vuosi sitten After Foreverin yhteydessä mainittiin usein Within Temptation, vaikka bändeillä ei kansallisuuden lisäksi ole paljonkaan tekemistä toistensa kanssa. Levy-yhtiön kustantamaa olutta nauttiessa kelpaa ihmetellä studion ravintolan seinillä roikkuvia Manowarin, Rammsteinin ja Scorpionsin kulta- ja platinalevyjä. AFTER FOREVER 56 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_afterfovere.indd 56 20.2.2007 13:03:34. Tällä lyyrisellä viisaudella evästettynä on hyvä laskeutua Brysselin lentokentälle, yhdelle Euroopan ruuhkaisimmista lentoliikenteen solmukohdista. Koska Finnairille on osoitettu portti jostain terminaalirakennuksen laitamilta, ehdin kävellessäni kuunnella aika pätkän After Foreveria. En osaa vastata kysymykseen. MATKA STUDIOLLE Ennakkokuuntelutilaisuuden tarkoitus on tietenkin saada mahdollisimman paljon positiivista palstatilaa After Foreverille. Kathy kysyy, miksi kaikki suomalaiset Omnium Gatherumista alkaen katsovat saksalaisia poliisi- sarjoja. uran käännekohdassa Hollantilainen After Forever nimesi uuden albuminsa itsensä mukaan.. After Forever on oikeasti metallia, ja ajoittaisesta teennäisyydestään huolimat- ta yhtye on ehtinyt kokeilla ja kehittyä. Näiden asioiden välillä on kuitenkin helppo nähdä yhteys, jollaista on vaikea muodostaa esimerkiksi Thomsonin televisioiden ja Tukholman saaristossa veneilemisen välillä. Asko Kallosen saksalaisella kollegalla on omituinen, kuiva huumorintaju. Yhtiö on päättänyt järjestää After Foreveriksi nimetyn albumin ennakkokuuntelutilaisuuden Galaxy-studiolla, jossa levy on myös miksattu. Ainahan sitä vaatia saa. Joulukuussa 2006 After Foreverin viides levy on valmis, ja yhtye on siirtynyt hollantilaiselta Transmission Recordsilta Nuclear Blastin talliin. Tässä tapauksessa pakettiin kuuluu opastettu kierros Galaxy-studioilla, levyn kuuntelu, pienimuotoinen illallinen ja juotavaa. Kuskina toimii Jaap. Hän on mysteerien mies. Kun Nuclear Blastin tiedottaja Kathy Schütte ja A&R Jaap Wagemaker saapuvat, hyppäämme pikkubussiin ja suuntaamme kohti Molia. Moni siellä käynyt suomalainen näkee toiveunia siitä, että ranskalaiset alkaisivat testata ydinasettaan Belgiassa, jotta kurki huutaisi ja vikla vikeltäisi Brysselin entisillä raunioilla." Näin totesi kansanedustajaehdokas Tommy Tabermann matka- ja asenneoppaassaan "Bryssä tulee! Tosimies ja euroenukit" vuonna 1994. Suomen Journalistiliitto tietenkin paheksuu tällaisia huvituksia ja vaatii toimittajilta ammattietiikkaa. Alleviivaaminen lienee paikallaan,, sillä vaikka kyseessä on yhtyeen viides levy,, meillä Suomessa bändi tunnetaan lähinnä Nightwishin lämppärinä.. Suomessa yhtye tunnetaan parhaiten Nightwishin lämmittelybändinä. Levyteollisuudessa journalistin voiteluun käytettävät öljyt ovat melko neutraaleja. Paikalle on tulossa kolmisenkymmentä toimittajaa, kaukomatkalaiset on majoitettu Brysselin lentokentän Holiday Inniin. TEKSTI: Lauri Ylitalo / www.afterforever.com / KUVA: Nuclear Blast " rysselissä on aina asunut maailman ruminta ja veltointa ihmistyyppiä, ja eurobyrokraattien tultua paikalle tilanne on vain pahentunut. Aamiaisella hän syö ainoastaan croissanteja, joiden on määrästä päätellen pakko olla Saksassa lailla kiellettyjä. Me odotamme levy-yhtiön edustajia hotellin aulassa kuin luokkaretkeläiset
Grammankin heiveröisempi annostus aiheuttaa äkkikuoleman. Studion tarkkaamoon saa viedä olutta, enkä käsitä, miten Martin Audion mittatilaustyönä tekemä miksauspöytä voi säilyä näissä olosuhteissa kuivana. Joost, vastaat levyn orkesteriosuuksista, jotka taitavat olla aika paljon velkaa elokuvamusiikille. Meillä oli keikka Berliinissä, ja Waters näytti olevan yleisössä. Ja jos säällisen rockhaastattelun tekeminen on usein työn ja tuskan takana, on ilo huomata, etteivät ulkomaiset kollegat ole kysymyksiä laatiessaan juuri kotimaisia oivaltavampia. Gordonin juuret ovat hardcoressa ja metallissa. ei After Forever jää kiinni potkun puutteesta. Jos After Forever on tehnyt ennenkin maaliskuu 2007 / INF [ 57 inf44_afterfovere.indd 57 20.2.2007 13:03:36. Hän ja kitaristi Sander Gommans kertaavat nopeasti yhtyeen historian, minkä jälkeen meidät jaetaan kahteen ryhmään. Hän muistelee lämmöllä Helsingin Corner Baria. Jansenin avainketjussa roikkuu pääkallo. Tietysti tunnen jonkun elokuvamusiikkia, mutta en säveltäessäni ajattele tietoisesti, että haluaisin kappaleen kuulostavan tuolta tai tältä. Voin ihan rehellisesti sanoa, että ellen olisi kuullut Nightwishiä, en soittaisi tässä yhtyeessä. Pidin todella paljon Dimmu Borgirin viimeisen albumin jousisovituksista. Juttelimme hetken aikaa, enkä odottanut kuulevani hänestä enää. Vaikka tilaisuuteen onkin tuotu koko yhtye, hoitavat puhumisen lähinnä Sander ja Floor. Minulla on jo bändi, jossa olen ollut vuodesta 1997. En ikinä vaihtaisi mitään bändiä After Foreveriin. VANHAN KOULUN MIES Kyselytunnin jälkeen ohjelmassa on vapaata seurustelua, juomista ja syömistä. Gordon ei tuottajana pidätellyt meitä millään tavalla, vaan halusi tehdä aggressiivisemman levyn kuin meillä oli aluksi mielessä. Vaikka tuottaja Gordon Groothedden aiemmat työt ovat olleet lähinnä alankomaisia suuruuksia kuka teistä tunnustaa kuuntelevansa viikoittain esimerkiksi Jovink & The Voederbietelsiä. Olemme aina tehneet musiikin ja lyriikat yhdessä. Surroundissa, tekevät belgialaiset täyttä päätä kokeita 7.1.-tilaäänellä. Jansen selventää kappaleiden välissä sanoituksiaan, mikä lähentelee nolostut- "ENNEN BÄNDIIN LIITTYMISTÄNI MINULLE LYÖTIIN KOURAAN NIGHTWISHIN OCEANBORN. Ajattelin, että hitto, kai häntä voisi saman tien pyytää soittamaan seuraavalle levylle. Ennen bändiin liittymistäni minulle lyötiin kouraan Nightwishin Oceanborn. Hän yrittää liikaa. Me muut lähdemme kiertämään studiokompleksia, eikä studiomestari Ralph Broos säästele sanoja kehuessaan laitteita ja tilaa. Aardshocklehden toimittaja Mike on Jeffin hyvä kaveri ja antoi minulle hänen puhelinnumeronsa. Keittiömestari Dave Van Camp vääntää toimittajille illan mittaan simpukoita, tomaattikeittoa, makkaroita ja belgialaista pataruokaa, joka näyttää ja maistuu karjalanpaistilta. Kauas on tultu 1980-luvun alusta, jolloin teini-ikäiset Wilfried ja Guy Van Baelen perustivat studion vanhempiensa kanalaan. Enkä minä osaa pitää laulajatar Floor Jansenia oikeana rocktähtenä. Sen kantaminen näyttää ulkoa opitulta. Minä olen vanhan koulun mies, kuuntelen kotona jatkuvasti Ozzya ja sen sellaista. Jos kuuntelen peräkkäin jotain muuta saman genren levyä ja sitten omaamme, huomaan selvän eron. En tietenkään. [FIN] AFTER FOREVER Kun Ralph on retostellut tarpeekseen mitä erikoislaatuisimmilla vipstaakeilla ja akustiikan professori Gerrit Vermeirin neronleimauksilla, saamme mekin vihdoin kuulla, millainen levy uusi After Forever on. Floor, haitko sinä Nightwishin solistiksi. Kyllä, tosin en katso koskaan elokuvia, Joost naurahtaa. Floor laulaa Joostin pianosäestyksellä kaksi biisiä, levyltä yli jääneen balladin sekä Heart-coverin Alone. Miten saitte Jeff Watersin mukaan levyllenne. Ohjelmassa on kuitenkin vielä lyhyt duoesitys. tavuudessaan vitsin selittämistä. Vetoapua saadaan Annihilatorin Jeff Watersilta ja Doro Peschiltä, joiden nimet takaavat palstatilaa alan aviiseissa. Belgiassa pitää juoda jatkuvasti olutta, minkä saa keskeyttää ainoastaan Tintti-kokoelman järjestelyn tai kuningas Leopold II:n suurtekojen (avioliiton ulkopuolisten lasten siittäminen, Kongon vapaavaltion mittavat ihmisoikeusrikokset) muistelemisen ajaksi. Alankomaista ja Belgiasta paikalle ajaneet toimittajat kuuntelevat levyn ensin. Myöhemmin törmään Fusion-ravintolan tiskillä yhtyeen rumpali Andre Borgmaniin. After Forever vie kaiken aikamme. Tässä tilaisuuden olennaisin anti referoituna: Miksi Valitsitte Gordon Groothedden levynne tuottajaksi. Floorillakaan ei enää taida olla lauluoppilaita, Borgman toteaa. Jeff näytti heti vihreää valoa, ja itse asiassa minun piti suostutella hänet ottamaan rahaa työstään. Bändiä edustavat kosketinsoittaja Joost van Den Broek sekä Floor Jansen. Sen sijaan levy on linjaton. Vaikka hänellä on rocktausta, ei se tarkoita, etteikö hän osaisi tehdä heviä, Sanders toteaa. After Foreverille on ahdettu suunnilleen kaikki elementit, joita yhtye on edellisillä levyillään viljellyt. Järjestän muuten festivaalia, jolla rockbändit soittavat klassisen orkesterin kanssa. Ei meillä ole enää aikaa käydä päivätöissä. Vähän kuten Night Of The Proms, mutta hevimpi. Jos muille riittää vielä purtavaa 5.1. Vähän ajan päästä sain sähköpostia, jossa Waters kertoi pitävänsä biiseistämme kovasti. Jos tavallisessa äänipajassa pidetään 192 khz -näytteenottotaajuutta vielä modernin miehen välineenä, belgialaiset kokeilevat jo täyttä päätä 384 kilohertziä. Oma kokki on sikäläisessä studiossa mikrofoniakin tärkeämpi varuste, sillä päivittäin normaali belgialainen syö neljästä viiteen kiloa vohveleita. En minä halua kuulla hevibiisejä, joissa lauletaan lemmikkikoiran kuolemasta. AFTER FOREVER Galaxyn toiminnan mittakaavaa suhteuttaa se, että jos Finnvoxilta löytyy mikroaaltouuni ja veitsi, belgialaisstudiolla on oma oluttupa. Kun levy on kuunneltu, seuraa haastattelutilaisuus, jossa jokainen toimittaja saa esittää kaksi kysymystä. Mutta After Forever on Hollannista, monimuotoista musiikkia, tulee After Foreveria kuunnellessa mieleen, että bändissä on liian monta tahtoa. Laulajatar Floor Jansen ottaa ravintolaan saavuttuaan tilanteen välittömästi haltuun. Yhtye toki kuulostaa jylhältä. Olen todella kova Annihilatorfani, ja soitin Jeffille kysyäkseni, mitä hän piti keikasta. Hän rohkaisi meitä kuuntelemaan itseämme ja tekemään päätöksiä sen mukaan. Halusimme dynaamisen soundin, joka jättää tilaa orkestraatioille ja laululle, mutta on silti aggressiivinen. Paikalla on myös After Foreverin manageri, joka on kouluttanut yhtyeen jäsenet hyvin: heillä on aikaa jutella kaikkien kanssa, ja ennen kotiinlähtöä he käyvät koulupoikamaisen kuuliaisesti hyvästelemässä jokaisen pöytäseurueen. VOIN IHAN REHELLISESTI SANOA, ETTÄ ELLEN OLISI KUULLUT NIGHTWISHIÄ, EN SOITTAISI TÄSSÄ YHTYEESSÄ." - ANDRE BORGMAN ja sen jäsenet vaikuttavat ehkä siksi sympaattisilta. Jos Floor Jansen on olevinaan taiteilija, on Borgman varsin lupsakka kaveri. Sitten Mike lähetti hänelle Remaginen, joka oli tuohon aikaan tuorein levymme
Ei varmasti kukaan osta. Meidän net- Paljon on suomenkielisiä metallibändejä saapunut markkinoille jälkeen 1980-luvun lopun,, jolloin oululainen Brüssel Kaupallinen laski liikkeelle ensimmäiset osakkeensa.. ei-niin-kaupallinen rüssel Kaupallinen sikisi aikoinaan vokalisti Janne Helttusen ympärille Aknestikin lämmittelijäbändiksi. Kyllä tuon levyn pitäisi tunnelmaltaan tarjota rankkaa raskasta musiikkia sekä voimakas ja mielenkiintoinen kokemus. Tällä kertaa tuli tällainen levy. Se on noita J-P:n oivalluksia, heittää Helttunen siirtäen vastuun. Ei grandia, kun mä tykkään siitä tetrasta. Kurssit ovat sahailleet edestakaisin, ja välillä bändiä ei musiikkimaailman pörssissä edes noteerattu.. Metallisten rock-sävelten ohella soppaan on vanhojen punk-mausteiden lisäksi eksynyt ylimääräinen annos muun muassa progea ja jopa maalailevampaa doomia. Kun levyn viimeinen biisi loppuu, kuulijalle pitäisi jäädä sellainen epätodellinen ja hämillään olon tunne. Brüssel Kaupallinen olisi päällisin puolin tarkasteltuna suhteellisen helppo niputtaa raskaan suomirockin peruslaariin, mutta kokemuksesta voi sanoa, että uuden levyn pinnan alla ja päälläkin asustaa monia makoisia piirteitä, joita monotonisemmilta akteilta on turha odottaa. Tämä levy tarjoaakin Aunolan mukaan eräänlaisen tripin. Bändin ennakkotiedotteissa Valheiden kirjaa on kuvailtu myös muitta mutkitta doomrockiksi. TEKSTI: Tero Lassila / www.brusselkaupallinen.com / KUVA: bändi tisivuilla lukee myös, että tästä levystä ei tule pitämään kukaan, tokaisee Aunola pilke silmäkulmassa. Ihan listaykköskamaa. Tulihan siitä tuollainen vähän erilaisempi, mutta oma tyyli kuuluu edelleen selkeästi. Varsinkin nämä emorock-tyypit on niin ahdasmielisiä, ettei mitään järkeä. Se on nimenomaan sitä ironiaa kaikesta, kun sen tietää, että teet mitä hyvänsä, jokaisen mielestä se on sitä ja toisen mielestä tätä. Tehtävänä on punkin ja metallin sekainen hillitön meuhkaaminen, mitä sen enempiä tarvitaankaan. Kaikki halutaan nykyään genrettää ja tunkea ahdasmielisesti tietynlaiseen lokeroon. Etenkin kaksi ensimmäistä biisiä tarjoavat sen nimenomaisen tunnelman, joka levylle on latautunut. Nyt peli on saatu kunnolla auki, ja toinen albumi Valheiden kirja ilmestyi helmikuun lopussa. Tuolla tavallahan sitä kannattaa lähteä markkinoimaan. Onhan se tuollaista äärimmäisen kaupallista progedoom-heviä. Sanotaan vaikka, että 70-luvun hevilevy 2000-luvun soundeilla ja koukeroilla, kuvailee Helttunen hupaisasti. Nyt optiot on lunastettu ja markkina-arvot kohdallaan.. Lukuisia pienjulkaisuja poikinut porukka julkaisi ensimmäisen täyspitkänsä vasta kaksi vuotta sitten. Bändi on mennyt räminärockinsa kanssa omituiseen suuntaan, sillä uusi levy imee vaikutteensa vähän joka paikasta. Kaikkien mielestä se on erilaista ja edustaa jotain tiettyä asiaa. Ei yritetty hakea mitään uutta, vaan tuollainen tummempi kokonaisuus tuli ihan luonnollisesti. Aiempaan tuotantoomme nähden tempoja on laskettu, pahimmat häröilyt karsittu pois ja Jannen laulu on avautunut hyvin viimeisen vuoden aikana. Eikä mikään helppo sellainen. Ei sentään grandia. Sillisalaattia ei silti ole ruokalistalla, mutta rumpali Juha-Pekka Aunola epäilee nauraen, että tuskin levy suuremman metalliyleisön lautaselle ilmestyy. Samalla BRÜSSEL KAUPALLINEN 58 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_brusselkaupallinen.indd 58 20.2.2007 15:52:38. Toisaalta tuo doomrock on vain tietynlaista huumoria, eikä me oteta omia tekemisiä muutenkaan liian vakavasti
Sen sijaan bändistä on juttu jopa Kerrangissa. Ulkomaillakin kertaalleen,, Suomessa keikkailee bändi.. Biiseistä tehdään myöhemmin samana vuonna demo, ja homma on tarkoitus jättää niillensä. Airisto lähtee bändistä ja Matti Auerkallio nimitetään uudeksi rumpaliksi maaliskuussa 2004. Samaan aikaan toisaalla. Pikkulafka tamperelainen julkaisee jonka,, levyn tekee Farmakon. FS Records julkaisee Farmakonin Robin-levyn miltei kaksi vuotta sen äänittämisen jälkeen. Debyytti A Warm Glimpse julkaistaan. TEKSTI: Vilho Rajala / www.farmakonband.com / KUVA: Heikki Santasalo äin se meni, mutta toisin päin siinä olisi ollut jotain järkeä. Biisit tekevät vaikutuksen, ja mies ottaa bändiin yhteyttä. Lee Barrett antaa myöhemmin erittäin happamia lausuntoja Earachesta ja sen pääpomosta Digby Pearsonista. Bändi on reväisty täydestä tuntemattomuudesta Earachen rosteriin. Elokuu 2003. Levytyssopimuksen kanssa bändin tekee Records Elitist alamerkki Recordsin Earache. Barrett törmää vanhan silmäteränsä Opethin foorumilla Farmakonin postiin. Biisit ovat niin hyviä, että bändi haluaa kuulla muidenkin ihmisten mielipiteitä niistä. Kivaa oli, kattellaan jos joskus tehdään jotain lisää. Kun yhtäkkiä piti muodostaa oikea yhtye, se ei käynytkään niin helposti. Airisto lähti lätkimään heti ensimmäisen levyn jälkeen, eivätkä muutkaan ole täysin ongelmitta toimeen tulleet. Toni Salminen (kitara), Marko Eskola (basso ja laulu), Lassi Paunonen (kitara) ja Riku Airisto (rummut) muodostavat projektiluontoisen yhtyeen, jonka nimeksi tulee Farmakon. Kasvukipuja on ollut kyllä aika saatanasti, Toni Salminen myöntää ja jatkaa: FARMAKON 60 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_farmakon.indd 60 20.2.2007 13:10:23. Kakkoslevy on tehty, mutta sille ei ole enää julkaisijaa. Helmikuu 2007. Lee Barrett, legendaarisen Candlelight Recordsin perustaja, Opethin ja Emperorin löytäjä, on unohtunut surffailemaan internetissä. Biisit pannaan mp3.com-sivustolle ladattavaksi, ja niitä mainostetaan Opethin foorumilla. Hän on ollut viime vuodet pois musiikkibisneksestä ja työskennellyt tietokonealalla, mutta nyt hän on päättänyt tehdä paluun musiikin pariin. Huhtikuu 2001. Earache sössii jakelun ja markkinoinnin Suomessa täysin. Uusi levymerkki Elitist Records on perusteilla. Sitten alkaakin vuoristorata, joka on melkein kuin Farmakonin musiikki villeimmillään. Täällä tehdään vain muutama haastattelu ja levyarvio, käytännössä levy jää vaille huomiota. Farmakon solmii Elitist Recordsin kanssa levytyssopimuksen. Kehuja ropisee. Syntyy kolme biisiä. Joulukuu 2005. Elitist Records lakkaa olemasta ja Farmakon tipahtaa Earachelta kokonaan pois. Yhteistyökumppanina toimii Candlelightiakin legendaarisempi Earache. Syyskuu 2002. Ei tarinaltaan, ei musiikiltaan, ei taidoiltaan, ei edes lähtökohdiltaan. Bändi on nyt siinä pisteessä, missä suomalainen metallibändi on tavallisesti debyyttilevyn aikaan, solminut sopimuksen pikkulafkan kanssa ja lähdössä kiertämään Suomea. takapakkia eteenpäin TUNNELIN PÄÄSSÄ Muun muassa funkia ja jazzia death metal -lähtöiseen melskeeseensä sujuvasti sekoitteleva Farmakon ei ole millään asteikolla keskitason bändi. Internetissähän se onnistuu. Jos Barrett ei olisi koskaan sattunut törmäämään Farmakoniin, bändi olisi saattanut jäädä lähtökuoppiinsa, kolmen biisin projektiksi. Farmakonin tarina on kertomisen tai kertaamisen arvoinen
Opeth on hyvin pitkälti Emperor meets Porcupine Tree. Sehän ei sinänsä ole huono vaihtoehto, mutta jos me oltaisiin tehty se, siinä ei olisi ollut puhettakaan mistään mainostamisesta tai muusta. SILLOIN, KUN OLLAAN SIINÄ BÄNDISSÄ, VAIKKA REENEISSÄ, SE EI KYLLÄ OLE ERITYISEN MUKAVAA." - MARKO ESKOLA kuin siellä onkaan, Eskola miettii. Ratkaisu ongelmaan löytyi lähempää kuin osasi etsiä. Levystä tuli hyvä, mutta bändi on nykyään varsin tarkkaan selvillä sen lastentaudeista. Onneksi Farmakonin täytyy taas suhtautua tekemisiinsä nimenomaan siten. Eskolan mielestä soundi vastaa hyvin pitkälti sitä visiota, joka hänellä oli mielessään jo ennen kuin Auerkallio oli edes bändissä. Siinä vaiheessa kun levytetään ja keikkaillaan, se on muille ihmisille tarkoitettua, ja siihen täytyy sitten vain suhtautua siten, Eskola analysoi. [FIN] maaliskuu 2007 / INF [ 61 inf44_farmakon.indd 61 20.2.2007 13:10:28. Mun mielestä Opethin riffit on vahvasti Emperor-vaikutteisia, ja ne dissonassijututkin on enemmän Emperorilta lähtöisin. Se on hienoa, jos sen oman tuotoksen kuulee mahdollisimman moni ja varsinkin jos joku saa siitä vielä jotain kiksejä. Oli myös puhetta koko levyn nettijulkaisusta, mutta siihen ei onneksi tarvinnut mennä. Kaikki bändit lähtee jostain tuollaisesta liikkeelle. Sieltä kuulee niitä meininkejä kyllä vieläkin, mutta sekin johtuu oikeasti tasan siitä, että me diggaillaan semmoisia vähän pahaenteisiä riffejä, joissa on jotain epäsointuvia juttuja. Siinäpä mielenkiintoinen asetelma. Robin oli toisena päivänä mainio tekele, toisena päivänä täysin paska. Mä olen lukenut netistä keskusteluja tyyliin, miksi Farmakon on parempaa kuin Opeth. Juuri tämän maineen takia ihmiset kuulee Opethia tältäkin levyltä paljon enemmän olla levyllinen materiaalia, joka ei kuulostaisi niin paljoa Opethilta kuin ensimmäisen demon biisit. Minä pidän musiikista jota me tehdään, eikä tällaista tavaraa pysty muiden kanssa tekemään, Eskola toteaa ja Salminen on samaa mieltä. Se, että hommat ei toimineet, johtui nimenomaan siitä Digbystä, Salminen jatkaa. Farmakon ei ole koskaan salannut sitä, että Opeth oli sille musiikillinen lähtökohta vailla vertaa. Se on kierompi mutta kauniimpi, kiteyttää Salminen. FARMAKON Kyllähän me soitetaan hyvin yhdessä ja muuta, mutta ei me olla niin yhtenäinen bändi, mitä voisi kuvitella. Sen siitä saa, kun kasaa neljä multilahjakkuutta samaan bändiin. Silloin, kun ollaan siinä bändissä, vaikka reeneissä, se ei kyllä ole erityisen mukavaa, Marko Eskola sanoo. Ja kypsempi, kuinkas muuten. Siinä olisi ollut vain se pointti, että saadaan dumpattua se johonkin, Matti Auerkallio kertoo. Täytyy saada palautetta, että hommassa on jotain pointtia. Kosmista. Kun musiikki on kaikkea muuta kuin keskitietä, ja bändi vieläpä myöntää tehneensä ratkaisuja "pelkästä anarkiasta" (Eskola jopa koetellakseen bändikavereitaan), "BÄNDIKONTEKSTIN ULKOPUOLELLA ME TULLAAN KYLLÄ HYVIN TOIMEEN. Biisien säveltäminen ja tämmönen on taiteellinen prosessi ja sitä tehdään itseä varten. Nyt sen osaa ottaa jo positiivisena kokemuksena, se oli ainakin helvetin opettavaista. Silloin kun sinne maileja lähetteli, kun oli jossain isojen rahojen välissä, että toisaalta kysytään ja toisaalta ei makseta, niin kyllä siinä kalja maistui, Eskola muistelee. Salmisesta tuntui hetkittäin siltä, että levy repii bändin kappaleiksi. Yhtäkkiä piti maine ja menestys tulee arvoasteikossa omaehtoisuuden ja kompromissittomuuden jälkeen. Silloin tajuaa, että vittu, mä oon tehny jotain muutakin kuin raksaduunia, ja se tuntuu hyvältä, Salminen sanoo. Siitä puuttuu sellainen haista vittu -asenne, joka oli ekalla levyllä, Eskola sanoo. Ensimmäisen levyn aikainen tuhkimotarina ja sitä seurannut synkkä ajanjakso ovat nyt historiaa. Auerkallio hakee keskusteluun laajempaa kulmaa. On sinänsä likinäköistä analysoida jonkin tietyn bändin vaikutusta johonkin tiettyyn bändiin. Bändi teki levy-yhtiöitä varten erityisen nettipromopaketin, mutta se ei oikein purrut. Tommilla on meihin uskoa, mutta en oikein vieläkään tiedä, että miksi, Eskola ihmettelee. Farmakon tuomitsee miehen pelkäksi pelleksi, joka ei osaa kohdata ongelmia ja tekee bisnestä lievästi sanoen omalaatuisesti, ainakin mitä tulee rahapolitiikkaan. Ensimmäisen levyn teko tuli aikanaan vastaan hieman hätäisesti. Vaikuteketjut ovat harvoin lyhyitä ja irtonaisia, yleensä ennemminkin pitkiä aaltoja. Kaikilla neljällä jäsenellä on myös muita virityksiä kuin Farmakon, mutta siitä on tullut puolivahingossa jotakin enemmän kuin pelkkä neljä ihmisen yhteenliittymä. Robinin äänitysten ja julkaisun väliset kaksi vuotta olivat bändille vaikeata aikaa. Joka tapauksessa Farmakonia ajaa eteenpäin sama asia, jonka avulla se sai ensimmäisen levydiilinsä: halu kuulla muiden mielipiteitä omasta musiikista. Jos kaikki muut lähtisi ja mun pitäisi itse kasata Farmakon uudestaan, niin ei tulisi mitään, se on ihan varma juttu. Me tullaan reeneihin kuin töihin, kaikki hoitaa omat hommansa ja lähtee sen jälkeen koteihinsa. Sinänsä mielenkiintoista, että sen bändikontekstin ulkopuolella me tullaan kyllä hyvin toimeen. Eikä sinne ole pistetty mitään kohtia pelkästä anarkiasta. Nyt sen vaikutus on vähäisempi, mutta bändit kuuluvat edelleen samaan lauseeseen, vähän niin kuin tottumuksesta. Miestä haukkumaan löytyy jatkuvasti uusia suita entisistä ja nykyisistä Earachen bändeistä ja muistakin yhteistyökumppaneista. Vainiota on kiittäminen siitä, että Farmakon on nyt uudessa alussa. Asioita tapahtuu, on keikkoja ja haastatteluita. Tamperelainen musiikkivaikuttaja Tommi Vainio kiinnitti Farmakonin ensin omalle FS Booking -ohjelmatoimistolleen ja perusti sitten levy-yhtiön, jonka ensimmäinen julkaisu oli Robinilta raapaistu A Temporary Death -single. Riitoja syntyi pienistäkin asioista, eikä tulevaisuuteen ollut juuri uskoa. Mä kyllä välillä jaksan! Istun ja juon kaljaa ja kuuntelen, että vittu on hyvä biisi, Salminen hekottaa. Bändin mukaan Robinilla on enemmän ääripäitä, mutta se on silti kompaktimpi paketti kuin debyytti. Kyllä sitä on monesti miettinyt, että millä sen voisi järjestää jollain pesäpallomailalla mätetyksi, Eskola myöntää ja on ainakin puoliksi tosissaan. PELKKÄÄ ANARKIAA? Earache-sana esiintyi juuri tässä jutussa viimeisen kerran. Nolosti loppuneeseen Earacheseikkailuunkin suhtaudutaan jo viileästi. Eräs toinen sana, joka vilisee jokaisessa Farmakon-haastattelussa, on Opeth. On se siellä edelleen, mutta se ei ole niin päällimmäisenä siinä, että laitetaan piruuttaan tonne jotain ja katotaan mitä porukka sanoo, Salminen jatkaa. En minä jaksaisi kätellä itseäni loputtomiin siitä, että teinpäs hyvän biisin, Auerkallio sanoo. Siitä tulee kieltämättä aika hyvä fiilis, Salminen myhäilee ja jatkaa: Kyllä se meidän musiikista on pikkuhiljaa rapistunut pois, alussahan se oli todella suuri vaikuttaja, eikä sitä pidä kieltää. Niin, Digby Pearson. Kaiken epäselvyyden ja hankaluuksien jälkeen on kuvaavaa, että Robinin miksasi lopulta Auerkallio kotistudiossaan
Jos alkaa paisutella egoaan tai suosiotaan, asettaa itselleen varmasti liian kovia odotuksia. Taylor on silminnähden tyytyväinen Stone Sourin kasvaneeseen suosioon, mutta pitää jalat tiukasti äiti maassa. Minä olen pienestä kaupungista kotoisin, joten minun on turha kuvitella olevani joku maailmanvaltias kun astelen lavalle. Olen vain oma itseni ja se saa riittää, Taylor painottaa. Ei tässä kuitenkaan olla maailman kohtalosta tai kuolemaantuomitun rangaistusvangin viimeisestä ateriasta päättämässä, tämä on viihdetoimintaa. Jekyll/Mr. Sain asialleni tukea, ja myös Stone Sourin jätkät tietävät, että kun teen hommia Slipknotin kanssa, niin keskityn pelkästään siihen. Läheltä nähdyt kollegojen mahalaskut ovat Yhdysvalloissa arkipäivää. Stone Sourin nimeä kantanut debyytti ei ollut musiikillisesti mitenkään hämmästyttävä,, mutta sen seuraaja,, viime vuoden elokuussa ilmestynyt Come What (Ever) May, esitteli uudestisyntyneen ja tyylikkään yhtyeen,, jonka sävellykset olivat kaikkea muuta kuin arkipäiväisiä. TEKSTI: Sauli Vuoti / www.stonesour.com / KUVA: Roadrunner Records rehellinen olla pitää yönnettäköön, että en ole koskaan liiemmin pitänyt Slipknotin musiikista, eikä ajatus Slipknot-ukkojen vasemmalla kädellä tehdystä terapiamusasta tuntunut etukäteen mitenkään houkuttelevalta. Halusimme nyt soittaa kaikissa mahdollisissa paikoissa, sillä viimeksi kiertueetkin jäivät aika pintapuolisiksi ja tuntui, että emme saaneet levittää sanomaamme tarpeeksi laajalti. Siinä on vain kyse tärkeysjärjestyksistä. Tällä hetkellä prioriteettini on Stone Sour olemme kiertäneet jo lähes vuoden ja jatkamme kiertämistä lokakuulle asti. Jo debyytti kuitenkin osoitti, että Stone Sour ei ollut linkitettävissä Slipknotiin muuta kuin Corey Taylorin rouhean ilmaisun ja James Rootin purevien, palikkamaisten riffien kautta. Musiikillinen kunnianhimo kuitenkin puuttui, kunnes viimevuotinen Come What (Ever) May ilmestyi. Taylorilla riittää juttua ja kommenttia, joita seuraa aina hersyvän räväkkä nauru. Ihmiset osaavat kyllä itsekin muodostaa mielipiteensä. Taylor ei kuitenkaan usko, että yhtyeet häiritsisivät toisiaan. Corey Taylor, molempien yhtyeiden keulakuva ja pääasiallinen puhemies, vaikuttaa rennolta pikkukaupungin jätkältä kaikelta muulta kuin mitä voisi näinkin menestyksekkäältä artistilta odottaa. Musiikki on vakava asia, mutta sen esittämisen ei tarvitse olla sitä. Kyllä sellainen kusipäisyys näkyy ulospäinkin, ja ihmiset huomaavat sen ennen pitkää takuuvarmasti. Taylorin persoona vaikuttaakin vahvasti Dr. Otan ai- STONE SOUR 62 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_stonesour.indd 62 20.2.2007 13:12:04. Antaa menestyksen tulla jos sitä on tullakseen, mutta on turha yrittää pusertaa sitä väkisin. On tärkeää olla aito. Kerroin tämän myös muille Slipknotin jäsenille ennen kuin jäimme tauolle. Kysymykseni iloisuudesta saa miehen mietteliääksi. Elämän olisi tarkoitus olla hauskaa, ja muusikot ottavat nykyään itsensä vähän turhankin vakavasti. Kyseisen levyn kuunneltuaan tuntuisi valtavalta vääryydeltä puhua Stone Sourista jonkinlaisena terapiaprojektina, sillä älykkäät ja eritoten kypsät sävellykset, suuri tunnelataus ja uskaliaat sovitukset saavat vaativimmankin kuulijan tyytyväiseksi ja samalla Slipknotin kuulostamaan vähän nuoremmille suunnatulta musiikilta. Ajattelin, että tällä kertaa teemme kaiken minkä tahdomme ja vitut seuraamuksista. Enpä tiedä, olen vain aina ollut tällainen. Olen aina ajatellut, että kun priorisoi asiat, niin ehtii kyllä tehdä kaiken minkä tahtookin. Hyde -tyyppiseltä, jos vertaa Stone Sourin tavallista pulliaista Slipknotin kieroutuneeseen otukseen. Ihmiset tuntuvat pitävän kaikkia Slipknotin jäseniä lähtökohtaisesti jonkinlaisina tosikkoina, mitä emme todellakaan ole. Vielä vähemmän olemme sitä Stone Sourissa
Onkin aiheellista udella, onko Taylor ajanut hiuskuontalonsa kuliksi tähän samaan ideologiaan perustuen. Tekninen kikkailu ja pätemisen tarve ovat syöneet pohjaa yksinkertaisilta, hyviltä melodioilta. Stone Sourissa minulla ja Jimillä (kitaristi Root) on enemmän musiikillisia vapauksia sen sijaan, että olisimme lukittautuneina jo- "USEIMMITEN SAAN IDEANI PAREMMIN LÄPI STONE SOURISSA, SILLÄ SLIPKNOTISSA YDINMATERIAALI ON YLEENSÄ JO KIRJOITETTU SIINÄ VAIHEESSA, KUN MINÄ ASTUN KUVAAN LAULUJENI JA SANOJENI KANSSA." - COREY TAYLOR suuntaan, lopullinen versio on lähempänä visiotani kuin mikään muu kappale koskaan aikaisemmin. Menestys voi kuihtua pois, raha on tällä alalla hyvin väliaikaista ja naiset täyttä hevonpaskaa, musiikki on ainoa asia, joka kestää kauan, ja sitä en ole koskaan unohtanut. Musiikki tuo silti väistämättä mieleen Slipknotin ainakin niinä hetkinä, jolloin Taylor esittää aggressiivisempaa puoltaan. Ei sellaista pystyisi tekemään. Tavallinen tasapäinen arki ei kuulemma enää maistuisi. Bändi auttoi tekemään siitä juuri niin hienon kuin se on. Ja kaikkien noiden päivien välillä se on silkkaa nautintoa. Nimenomaan, on mukava välillä haastaa arkipäiväisiä rutiinejaan ja vähän ravistella elämäänsä. Stone Sour onkin ollut kasassa jo huomattavasti Slipknotia pitempään. Olen heitellyt riffejä sinne sun tänne, mutta vasta Stone Sourissa olen oikeasti saanut kirjoittaa musiikkia ja näyttää ihmisille, mihin oikein pystyn. Kun teen demon jostain ideasta, siinä on tavallaan vasta homman alkupiste, mutta vasta bändin kanssa näkee, kuinka pitkälle idean kanssa voi mennä. Stone Sour perustettiin tarkalleen neljä vuotta aikaisemmin kuin Slipknot. Loppujen lopuksi musiikki on kuitenkin se asia, joka pelasti minun elämäni. Se on kolmen soinnun balladi, helve- maaliskuu 2007 / INF [ 63 inf44_stonesour.indd 63 20.2.2007 13:12:10. On tähän kyllä maallisempikin syy olemassa, sillä minulle alkoi muodostua orastava pälvikalju, Taylor hekottaa. Mutta kun Slipknot saavutti huippumenestystä ja törmäsimme yhtyeenä suureen väsymyksen seinään, tarjosi Stone Sour minulle kanavan tehdä sitä mistä pidän kaikista eniten, eli musiikkia. Lähdin Stone Sourista väliaikaisesti liittyäkseni Slipknotiin, mutta kokoonnuimme aina silloin tällöin yhteen äänittelemään kaikenlaista yhdessä. Nykypäivänä on niin paljon huonoja bändejä, joiden vaikuttajat eivät pyri tekemään musiikistaan jotain unohtumatonta, ja se häiritsee minua eniten. Useimmiten saan ideani paremmin läpi Stone Sourissa, sillä Slipknotissa ydinmateriaali on yleensä jo kirjoitettu siinä vaiheessa, kun minä astun kuvaan laulujeni ja sanojeni kanssa. Minusta tuntuu, että nykyään ihmiset eivät tajua sitä, että kaikkia mahdollisia ideoita ei tarvitse tunkea yhteen kappaleeseen, jotta idea kuulostaisi hyvältä. Miehen hyppysistä ovat syntyneet myös levyn kappaleet Zzyx Red ja Made Of Scars. Oli outoa palata takaisin, mutta onneksi jätkät vielä huolivat minut. Kesken keikan valot sammuvat, ja pienoisen hiljaisuuden jälkeen Taylor pölähtää lavalle elektroakustisen kitaran kanssa ja soittaa Chris Isaakin Wicked Gamen ja Lynyrd Skynyrdiä, ennen kuin Through Glass paukahtaa soimaan. Toisaalta se motivoi minua entistä enemmän, sillä haluan jättää jälkeeni jotain ikuista. Taylor paljastaa olevansa kova musafani ja seuraavansa edelleen myös uusia bändejä. Taylor kertoo tuntevansa olevansa Stone Sourissa enemmän osa bändiä. Ennen asia haittasi minua, mutta syyhän on täysin minun, sillä olen auttanut tekemään Slipknotista niin suuren bändin kuin se nyt on. Muusikot usein unohtavat, miltä tuntuu itse olla musafani. Jos joku pakottaisi minut valitsemaan, jättäisin molemmat bändit ja loisin jonkun uuden jutun tilalle. En ehkä saa nukuttua ja elämä on välillä yhtä kaaosta, mutta kuitenkin, Taylor virnistää. Heistä tulee silloin yleensä itsekeskeisiä, mutta minulle kaikki on aina lähtenyt nimenomaan musiikista. Monet ihmiset lähtevät tälle alalle, saavuttavat menestystä ja sitten unohtavat minkä takia alun perin rakastuivat musiikkiin. Through Glass on ollut singelistoilla lähes jokaisessa maailmankolkassa, ja tästä yksinkertaisesta sävellyksestä on tullutkin ikään kuin yhtyeen tunnussävelmä. Taylor korostaa sitä, kuinka tärkeitä säännölliset muutokset hänen jokapäiväisessä elämässään ovat. Kyse on enemmänkin perinnöstä kuin SUPERSANKARISYNDROOMA Taylor kertoo, että vastaan ei ole koskaan tullut Stone Sour -haastattelua, jossa Slipknotia ei olisi mainittu, mutta nykyään on alkanut käydä toisinpäinkin. Musiikki edustaa minulle niin montaa asiaa. Slipknotissa kaikki muut jäsenet ovat hyvin lahjakkaita, joten minun on turha kilpailla heidän kanssaan. Bändi on se, joka vasta puhaltaa kappaleen eloon. Musiikki tulee aina olemaan iso osa elämääni, sillä ei ole väliä soitanko loppuun myydyssä salissa Suomessa vai akustisesti jossain surkean baarin nurkassa, teen aina parhaani. Joten on ihan sama, kenen kanssa teen musiikkia, sillä aion joka tapauksessa tehdä sitä. honkin tiettyyn genreen. Kun kirjoitin Through Glassin, minulla oli täydellinen näkemys siitä miltä kappaleen pitäisi kuulostaa, ja avittamatta bändiä tippaakaan oikeaan tin yksinkertainen kappale! Mutta se, miten jokainen noista soinnuista tulkitaan, sillä on väliä. On oma valintani vaikuttaa molemmissa bändeissä, ja minusta niiden välillä valitseminen olisi sama asia kuin pitäisi valita suosikki omista lapsistaan. Stone Sourin ja Slipknotin musiikilliset eroavaisuudet ovat välillä hieman häilyviä, vaikka suurimman osan ajasta yhtyeet erottaisi lepsumpikorvaisempikin. Nykyään molemmat bändit elävät kauttani ikään kuin symbioosissa, josta molemmat hyötyvät. Minulla on ollut pitkä tukka jo vaikka kuinka pitkään, joten oli aika heittää vanha revohka romukoppaan. Kun kyse on elämäntyöstä, on monesta asiasta myös joutunut luopumaan. Taylor korostaakin, että tulevaisuudessa häntä nähdään enemmänkin biisien kirjoittajan roolissa. Stone Sourin etelävaltion groove, taustalla lymyävät grunge-vaikutteet ja yleisesti rokimpi ote varmistavat kyllä, että yhtyeitä ei voi sekoittaa toisiinsa. [FIN] MUUTOKSIA ELÄMÄÄN Kun Taylor nousee illalla lavalle Stone Sourin kanssa, saavat kuulijat huomata, että mies voisi yhtä hyvin olla yhtyeen kitaristi. välittömästä hyödystä. Come What (Ever) Mayn tekijätiedoissa kaikki kappaleet on merkattu koko bändin säveltämiksi. The Beatles kai sellaisen kyyristelyn aloitti, kun heillä oli kovinkin tarkasti merkattu, kuka oli kirjoittanut mitäkin, mutta minusta kappale ei ole kappale ennen kuin bändi on muokannut sitä yhdessä. Huonona päivänä se on kanava jota pitkin voi päästää ulos höyryjä, hyvänä päivänä taas tavallaan eräänlainen tapa kommunikoida. Itse en voisi elää ilman kumpaakaan bändeistä. Se on vähän kuin supersankarisyndrooma, jossa arkipäiväinen henkilö on kateellinen alteregostaan. Stone Sourissa ideat tuodaan kollektiiviin ja niistä tulee vasta bändin käsittelyssä valmiita kappaleita. STONE SOUR kani, teen molempia bändejä täysillä ja pidän huolta siitä, että saan tehdä sitä mitä haluan, enkä sitä mitä on pakko
Deiciden nimikkoalbumi on tästä edelleenkin paras esimerkki. Mentiin studioon sillä asenteella, että jätetään hifistelyt ja sipistelyt pois. TEKSTI: Kari Koskinen / www.scentofflesh.net / KUVA: bändi uosituhannen alussa syntynyt rymyryhmä perustettiin brutaalin ja teknisesti sävytetyn death metalin soittamiseksi. Aina kun alkoi kuulostaa vähän liian hienolta, niin rupisuutta vaadittiin heti lisää. Vanhakantaisempi ja limaisempi soundi vie tunnelmia askeleen kohti "vanhoja hyviä aikoja". Treeneissäkin hylätään nykyään joitain kohtia ihan sen takia, että ne eivät herätä oikeanlaisia tuntemuksia. Tarkoitus oli tehdä taas astetta julmempi levy, ja samaan tullaan pyrkimään myös tulevaisuudessa. Iänikuista keikkasettiäkin treenatessa tulee välillä hetkiä, jolloin huomaa olevansa täysin fiiliksissä. Basson soundcheckiksi riitti, kun se kuului ja korahteli. Alamme saada tarpeeksemme näistä loppuun asti kiillotetuista dm-levyistä, joissa tunnelma on onnistuttu pilaamaan kokonaan. Lihaa jo vuosikaudet käristellyt kotimainen Scent Of Flesh kyllästyi gourmet-annosten kokkailuun.. Linja on pysynyt samana näihin päiviin asti, ja julkaisuhistoriasta löytyykin kahden demon ohella myös pari pitkäsoittoa ja neljä kappaletta sisältänyt erinomainen pikkulevy Become Malignity. Onko törkyisempään ilmaisuun palaaminen tavallaan sitä, että kun death metal -heppu vanhenee, niin kuolettava tunnelma ja saasta alkaa vähitellen merkitä hiottua ulkoasua enemmän. Death metal on muutenkin parasta musiikkia, mitä on koskaan tehty. Levyltä huokuva kuolema onkin edelliseen pitkäsoittoon verrattuna aivan eri tasolla. Tämä tehtiin myös levyn tuottaneelle Miitri Aaltoselle hyvin selväksi heti alusta alkaen. On löydettävä muita keinoja, joilla levyn ilmapiirin saa väkivaltaisemmaksi, ja yksi keino onkin saada biisit rullaamaan kunnolla eteenpäin ilman mitään turhuuksia. Ja vaikka vanhetessa onkin oppinut sietämään enemmän kaikenlaista musiikkia, niin ei paska silti hyvää ole. Melodiat ovat toki edelleen läsnä, mutta biisit ovat tiiviimpiä ja huomattavasti aiempaa tylympiä. Biisien rakenteisiin joutuu nykyään kiinnittämään enemmän huomiota kuin ennen, sillä pelkkä nopeus ja järjetön kikkailu ei tee musiikista brutaalia. Nykyään lautaselta löytyy reilusti suolaa ja sopivasti mädäntynyt,, verinen puolen kilon pihvi.. Vanhempien kiekkojen vertailu gourmet-ruokaan on sikäli liioiteltua, että varsin ankarasti pojat ovat aina paahtaneet, mutta helmikuun lopussa julkaistu kolmas pitkäsoitto Deform In Torture onnistuu viemään tyyliä taas vähän pidemmälle. Yksi oli vähän kirkkaampi ja selkeämpi, toinen vähän jysähtelevämpi ja kolmas olikin jo vitun paskan kuuloinen. Ylenmääräiselle teknisyydelle ja siistille soundille on toki tilauksensa, mutta Scent Of Fleshin maailmaan ne eivät enää mahdu. maatuneita lauluja SCENT OF FLESH KUOLEMAN KERTOMUKSET Deform In Torturen nimi ja kansitaide antaisivat odottaa sisäelimien kanssa leik- 64 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_scentofflesh.indd 64 20.2.2007 13:13:19. Pitää paikkansa. Siinäpä sitä sanaa keltanokille. Rumpuraitoja ei siivottu vuodoista, vaan kaikki rummut tulivat talteen sellaisenaan ilman triggereitä aivan kuin vanhoina hyvinä aikoina. Raivokkuus ja synkkyys on tärkeintä. Perustajajäsen ja kitaristiörisijä Matti Viisainen on samaa mieltä. Kitarat tallennettiin kerralla kolmesta eri vahvistimesta, joiden väliltä etsittiin sopiva tasapaino. Olen yrittänyt kuvitella itseni soittamaan jotain muuta, mutta kuvittelukin on vaikeaa. Rankempi meininki käy ilmi myös tuotannosta, joka on tummasävyistä ja ilahduttavan raakaa
Vapautuvan basistin paikan täyttää Jari Haapasalo, joka on myös Solium XI:n kitaristi ja vokalisti. Miten siis tästä eteenpäin, miltä näyttää uuden keppimiehen kanssa ja millaista kaveria olette siihen katsomassa. Delusions Of Deityä kirjoittaessani ajattelin menneitä ja nykyisiä johtajia, jotka nostavat itsensä suurin piirtein jumalan asemaan ja jakavat sitten joukkomurhista, katoamisista ja kidutuksesta koostuvaa ilosanomaansa. Saimme kaverin kautta tilaisuuden kuvata eräässä remontoitavassa teollisuushallissa, mistä kiitokset Dan Lahdelle ja Tommi Matikaiselle. Sanoituksista vastaava Matti selventää tarinoita mätön takana. Kitaristina Samu on monessakin asiassa parempi kuin minä, ja hänen menneisyytensä paikallisen Fulcrum Creakin kitaristina myös kuuluu. OLEN YRITTÄNYT KUVITELLA ITSENI SOITTAMAAN JOTAIN MUUTA, MUTTA KUVITTELUKIN ON VAIKEAA." - MATTI VIISAINEN me enemmän kauhua ja splatteria, mutta valitettavasti niiden tekeminen alkoi aivan liian myöhään. Tulevaan videoon voisi tehdä vaikka enemmän kauhua ja silpomista, sillä kauhuelokuvat ovat kiinnostaneet minua aina. Edellisessä on kyse ydinsodan viimeisestä pamauksesta, ja jälkimmäinen on perus dm-klisee sisäisestä äänestä, joka käskee tappaa. Spawneja on tullut luettua ja sieltähän tuo juontaa. Tuosta tuli semmoinen perussoittovideo, mutta jälki on ammattimaisemman näköistä ja ollaan tekeleeseen erittäin tyytyväisiä. Eräissä kulttuureissa jotkut vanhemmat ovat ylpeitä siitä, kun heidän jälkikasvunsa räjäyttää itsensä ilmaan joko sotilaiden tai miksei siviilienkin keskellä. Nikon poistuminen jätti myös vokalistin tontin vapaaksi, mutta tämä vakanssi "DEATH METAL ON MUUTENKIN PARASTA MUSIIKKIA, MITÄ ON KOSKAAN TEHTY. Yhtenä päivänä Aleksi sai SCENT OF FLESH maaliskuu 2007 / INF [ 65 inf44_scentofflesh.indd 65 20.2.2007 13:13:25. Osa lapsista syntyy käytännössä aivopestäväksi itsemurhaiskuja varten. At The Stake Of Mercyn takaa löytyy kristillinen kirkko, joka näytti myös pystyvänsä tehokkaaseen aivopesuun sadistista joukkomurhaamista varten, kunhan kansa on vain tarpeeksi tyhmää. Matti ja rumpuja pieksävä Antti Suikkanen ovatkin yhtyeen ainoat perustajajäsenet, mutta sehän ei menoa ainakaan hidasta. Editointivaiheessa meille tuli kuitenkin ongelma, joka viivästytti lopulta koko levyä. Budjetti oli kuuleman mukaan hurjat neljä euroa. Ajattelin sitten, että kirjoitetaanpa näistä tuntemuksista jo ihan vaihtelunkin vuoksi. Aina kun joku ryhmä jossain suhtautuu johonkin asiaan äärimmäisesti, niin soppa on valmis ja tappaminen voi alkaa. Vähintäänkin kelvolliselta tuo kuulostaa myös tässä suunnassa. Nykymaailma on ajautunut hulluuden partaalle, ja huomaan usein vittuuntuvani, kun näen uutisista ja dokumenteista kaikenmaailman idiootteja sekoilemassa. Olimme juuri studiosessioiden puolivälissä, kun Nikon erottamispäätös tehtiin, joten jonkun oli pakko öristä vokaalit nauhalle. Osa teksteistä on edelleen sitä hatusta tempaistua veren roiskimista, mutta mukaan on tullut myös kritiikkiä. Aleksin tapauksessa yhteistyö kusi henkilökemioiden osalta. Our Own Archnemesin sanoitukset ovat sitten kevyempää viihdettä, jossa sodissa kuolleiden sielut ovat tuomittuja taistelemaan ikuisesti. kiviä sanoituksia, mutta aivan näin yksinkertaisille linjoille bändi ei ole lähtenyt. Deform In Torturen kuvaukset alkoivat oikeastaan heti Suicidal Cannibalismin valmistuttua. Last Act Of Power ja Relentless Hands ovat myös vähän kevyempiä juttuja. Onneksi tälle levylle oli tarkoitus laittaa jonkun verran minun örinöitä muutenkin, ja olin käynyt yksin treenaamassa tekniikkaa. Pitää vain saada vähän nopeutta ja tarkkuutta plektrakäteen, niin asia on varmasti kunnossa. Aloitusraita Living But Stillborn kertoo itsemurhapommittajista. Hallissa kuvattiin viisijäsenisenä, ja kun levy tehtiinkin sitten nelistään ilman Nikoa, niin meidän piti poistaa kaikki kohtaukset joissa Niko näkyi. [FIN] TYLYMMIN! BRUTAALIMMIN! Kuten tarkkaavaisille lukijoille jo ehkä selvisi, niin bändissä ensimmäisestä demosta asti vaikuttanut vokalisti Niko Ahokas ei ole enää muonavahvuudessa. Deform In Torture puolestaan on tarinointia helvetin liekeistä, jotka muuttavat ihmisen fyysisen ja henkisen olomuodon. Aurinko paistoi ja muut makailivat rannoilla, kun itse vietin aikaa pimeässä treenikämpässä örisemässä treeninauhoja ja yskimässä. Aivan jokaista korvaparia Scent Of Fleshin uudet ja entistäkin tuikeammat tuulet eivät varmastikaan miellytä, mutta kunnon kuolometallista rankkuutta arvostavalle Deform In Torture on nannaa. Tällä hetkellä treenataan aiemmin Scent Of Fleshin basistina toimineen Samun kanssa kitaroita, ja hyvältä näyttää. Tai siis saastaa, siitähän tässä on kuitenkin kyse. Sille ei kukaan mahda mitään, jos joku pahimmillaan vittuuntuu vaatimisesta. Videoeditointi on minulle tärkeä harrastus. One Holy Truthin takaa löytyvät uskontojen äärimuodot ja kuinka ne ovat varmasti kaikenlaisen järjettömyyden käytetyin perustelu. Erinomainen sarjakuva muuten. Nauhoitusvaiheessa oli alussa suuria vaikeuksia saada mitään siedettävää talteen, mutta kun karjunta viimein alkoi sujua, niin kaikki olivat vähän yllättyneitä, ja lopputulos oli kaikkien mielestä ihan kelvollinen. Päätimme studiossa kokeilla, miltä homma kuulostaisi, ja jos ei se olisi onnistunut, niin sessiot olisi ollut pakko keskeyttää. Kolmannen videon kuvaaminen pitäisikin aloittaa mahdollisimman pian, jotta saisi rauhassa kuvata ja editoida kohtauksia valmiiksi. Nikoon verrattuna Matin ääni onkin selvästi tummempi ja istuu Deform In Torturen entistäkin brutaalimpaan ilmeeseen mainiosti. täytettiin bändin sisäisellä haulla. Toivotaan, että näkyisi joskus joltain tvkanavaltakin. Nikon kohdalla huomattiin, ettei homma enää kiinnostanut niin paljon kuin pitäisi. Niin, ja toinen kitara kuulemma myös peittää mukavasti, jos sattuu livenä mokailemaan. Videonteko on muutenkin saakelin työlästä ja aikaa vievää. Levyn äänityksien jälkeen myös kitaristi Aleksi Susi on vaihtanut maisemaa. Yhdellä kitaristilla jatkaminen ei ollut Matin mukaan edes optio, sillä riffit on suunniteltu kahdelle soittajalle. Jälkikäteen piti sitten kuvata lisää materiaalia treenikämpällä, ja ylimääräistä työtä tuli järjettömästi. Scent Of Flesh kuvasi ensimmäisen musiikkivideonsa Become Malignityn kappaleesta Suicidal Cannibalism. Katselimme touhua aikamme, ja kun tuntui siltä, että asiat menivät aina vain huonompaan suuntaan, päätimme sitten jatkaa ilman Nikoa. Yksi syy Scent Of Fleshin jatkuvuuteen onkin ollut rima, jota nostetaan jatkuvasti korkeammalle, ja se ei aina ole helppoa. Suunnitelmissa olikin tehdä näihin kahteen ensimmäiseen videoom- sitten tarpeekseen ja teki itse päätöksen lähteä. Nyt videokäsittelyyn otettiin nimikappale Deform In Torture, ja Matti heittääkin, että tällä kertaa budjetti koostui autojen bensoihin menneestä kympistä
Hommassa oli old school -henkeä, hieman kuin yhtyettä perustettaessa. Resurrection-levyllä meno kuulostaakin rehelliseltä. Oli siis aika tehdä muutoksia. KEEP IT IN THE FAMILY Chimairan tontilla tapahtui paljon vuoden 2005 jälkeen. Täällä keskilännessä kasvaminen eroaa melko lailla siitä, että kasvaisit jossain Los Angelesissa tai New Yorkissa. Parhaiten tapahtumien kulun summaa Matt, joka on höpöttänyt uuden levyn tueksi puhelimessa laskujensa mukaan yli neljänkymmenen toimittajan kanssa. Roadrunner ei promotoinut yhtyettä heidän toivomallaan tavalla, ja levy hävisi pian ihmisten mielistä ja lehtien sivuilta. Punatukkaisen kitaristin mukaan bändin promotoiminen on kuin mannaa taivaalta, sillä edellisen levyn kanssa asiat eivät olleet näin hyvin. Näin toteaa terästehtaiden varjossa vuonna 1998 perustetun Chimairan kitaristi Matt DeVries. Chimaira oli vielä muutama vuosi sitten yhtä kovassa nosteessa kuin amerikkalaiset kanssaveljensä, mutta kaikki ei mennytkään aivan putkeen yhtyeen menestyksekkään kakkoslevyn The Impossibility To Reasonin jälkimainingeissa. Olimme urallamme hyvässä pisteessä, sillä olimme juuri päässeet pois levy-yhtiöltä, johon emme olleet tyytyväisiä. rehellinen olla pitää Killswitch Engage,, Shadows Fall ja Lamb Of God ovat lisänneet kierroksiaan levy levyltä.. Jam- CHIMAIRA 66 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_chimaira.indd 66 22.2.2007 09:31:48. Seurasi pari rumpalinvaihdosta, ja yhtyeen kolmas levy, vuoden 2005 Chimaira, nauhoitettiin muun muassa Misery Indexistä tutun Kevin Talleyn kanssa. Yhtyeessä alusta asti keikkunut rumpali Andols Herrick lähti vuonna 2002. Neljäs levy,, Resurrection, ampaisee taas karstat putkista ja nostaa kierroksia. TEKSTI: Niko Kaartinen / www.chimaira.com / KUVA: Nuclear Blast hion osavaltiossa sijaitseva Cleveland oli aikoinaan vahvasti teollinen kaupunki. Ihmiset ovat täällä aidompia, ja se kuuluu myös musiikissamme Olemme vain Chimaira, emmekä halua olla mitään muuta. Aiemmin rinnalla kirittäneellä Chimairalla meni rikka kaasuttimeen pari vuotta sitten.. Otimme rennosti, ja asiat virtasivat luonnollisesti. Se oli yksi Amerikan tärkeimmistä teräsvalmistajista, ja muukin teollisuus kukoisti. Emme yritä tehdä vaikutusta kehenkään. Sittemmin lama teki tehtävänsä, ja kaupunki muovautui toisenlaiseksi keskukseksi. Antaa Mattin kerrata. Pian kiertueiden jälkeen saimme rumpalimme takaisin ja aloimme kirjoittaa miltei välittömästi uutta levyä. Tyylisuuntaa tiedus- televille todettakoon kyseessä olevan puhdasverisen jenkkimetallin, jonka kannattajilta löytyy levyhyllystä Chimairan lisäksi myös Lamb Of Godia, Killswitch Engagea ja tietenkin Slayeria. Miten hyvin. Nykypäivänä Cleveland lasketaan Amerikan kaupungeista elinkelpoisuudessaan toiseksi parhaaksi
Nimittäin estrogeeni. Mutta miten pitkälle rehellisyydellä päästään. Hän sai ihmiset joko puolelleen tai häntä vastaan. Se oli pahaa aikaa ja toki se masensi meitä, mutta jokaisen pitää tehdä niin kuin hyvältä tuntuu. Toivon todellakin niin. Aina ei tiedä mitä on menettänyt ennen kuin siitä on luopunut. Jälkikäteen ajateltuna, hän ehti tuon kahden vuoden aikana miettiä todella elämänsä arvoja ja pohtia mitä elämältään halusi. TÄMÄ ON TOSIAAN UUSI ALKU." - MATT DEVRIES kirjoitettiin rennosti, ilman mitään huolia. Yhtyeen sisälle siis syntyi jännitteitä. Oli toki mukavaa tehdä levy ja kiertää, mutta se ei ollut sama juttu. Yhtyeessä on nyt parempi fiilis kuin koskaan, ja ydinryhmä on jälleen kasassa. Se oli täydellinen ajoitus. Tämä on tosiaan uusi alku. Hän ei hävittänyt taitojaan mihinkään, häneltä vain oli menossa itseluottamus. EI ESTROGEENILLE Uuden levyn nimi Resurrection kielii yhtyeen ylösnousemuksesta. Andols kaipasi bändissä soittamista, tätä elämäntyyliä sekä kaikkea, mitä se toi mukanaan. Suuri muutos. Yhden kun sai valmiiksi, toinen jo pukkasi perässä. Hän soittaa nyt paremmin kuin koskaan. Tuuletimme tunteet ja hommasta oli hyötyä. Lisäksi meillä oli Kevinin kanssa hieman ongelmia. Rumpali Andols oli se puuttuvat pala Chimairan yhtälöstä, ja yhtyeen kemiat ovat Mattin mielestä nyt enemmän kohdallaan kuin koskaan aikaisemmin. Kyllä uskon. En puhu koko lafkan puolesta, mutta pari tyyppiä Amerikan-konttorissa olisi voinut hoitaa hommansa paremmin. Mark keksi levyn nimen, ja mietimme jo tuolloin sen arvoa koko yhtyeelle. Etenkin kun hän teki Roadrunner 25th Anniversary -biisin Rob Flynnin kanssa ja soitti New Yorkissa Roadrunnerin bileissä, hän ymmärsi mistä oli luopunut. Aikaisemmasta huonosta tilanteesta kertoo se, että osa yhtyeestä oli valmis pistämään Chimairan lopullisesti hyllylle edellisen levyn jälkeen. Andols turhautui aivan totaalisesti ja lähti yhtyeestä. Sormet siis ristiin! [FIN] maaliskuu 2007 / INF [ 67 inf44_chimaira.indd 67 22.2.2007 09:31:55. En tiedä miksi näin kävi, naurahtaa kitaristi. Rento ilmapiiri vaikutti myös Mattiin, sillä yleensä "pari biisiä per levy tai riffejä sinne tänne" kirjoittanut kitaristi teki leijonanosan Resurrectionin materiaalista. Matt lämpenee ajatukselle isosta neljästä vuosimallia 2010. Ehkä parisuhteellakin oli pieni osuus asiaan, muotoilee Matt varovaisesti. Yritimme työntää levyä niin paljon kuin mahdollista ja kiertää sen tueksi. Tuon kahden vuoden aikana hän tajusi haluavansa soittaa rumpuja eikä ymmärrä miksi lopetti. Tuo nimi kuvailee meitä tällä hetkellä parhaiten. Levy leennousussa on levy-yhtiön vaihtuminen Roadrunnerista Amerikassa Ferretiin ja Euroopassa Nuclear Blastiin. Aivan. Siitä tulee pitkäikäisyyttä poikkeuksena sääntöön Metallica, joka on edelleen maisemissa, mutta on ihan skeidaa. Uskotko rehellisyyden olevan avain pitkään uraan Chimairan kohdalla. Jos musiikki muuttuu, se johtuu kasvamisesta eikä siitä, että haluaisimme kosiskella muita tahoja. Matt DeVries on sitä mieltä, että Chimairan musiikkiin on hiipinyt aimo annos rehellisyyttä kotikaupunki Clevelandin myötä. Otimme aikamme, ja lopputuloksena on mielestäni oikein hyvä levy. Näiden sanojen takana on helppoa seistä, sillä Resurrection on vihaisinta Chimairaa moneen vuoteen. Edellistä levyä olisi voitu työntää paljon napakammin lehdistölle sekä mainostaa yleisölle. He tosin eivät enää edes työskentele siellä. Yhtyeet kuten Slayer ovat vain pysyneet rehellisinä itselleen ja saavuttaneen suuria juttuja. Silloin homma oli työtä, mutta Andolsin kanssa kappaleiden kirjoittaminen ei tunnu enää siltä. Matt nauraa rämäkästi kysymykselleni. Matt tunnustaa nimen olevan tarkasti harkittu, sillä yhtyeellä on nyt puhdas alku enemmän kuin vain yhdellä saralla. Se on täysin nurinkurista, nauraa Matt. Toki vaivaa pitää nähdä, mutta kaikki tuntuisi rullaavan helpommin hänen kanssaan. Vaikka mies oli briljantti rumpali ja kiva kaveri, kaikki eivät tulleet toimeen hänen kanssaan. Ties mitä screamoa tai emoa nyt onkaan. Yhtyeen rumpali Andols veisteli, että nämä naishormonin kyllästämät riffit tuli ensimmäisenä kitkeä pois yhtyeen musiikista. Lisäksi jakelu ei tahtonut toimia. Toinen tärkeä tekijä Chimairan uudelusein kuin Chimaira itse. Killswitch Engage, Shadows Fall, Lamb Of God ja Chimaira. Itse hän kertoi meille olevansa vain niin väsynyt kiertämiseen, eikä hän omasta mielestään ollut enää edes kaksinen rumpali. Ahh... Emme lähde sille tielle. Kyseessä ei oikein ollut Chimaira ilman Andolsia. Chris (Spicuzza, samplerimies) ja Mark (Hunter, vokalisti) olivat miettineet sitä muutamaan kertaan vain siksi, ettemme olleet oikein tyytyväisiä levy-yhtiön panostukseen, vaikka itse työnsimme bändiä eteenpäin raivokkaasti. Mutta ilman levy-yhtiön tukea bändi yksinään ei voi tehdä kuin tietyn määrän työtä. Uusi levy-yhtiö, Andels takaisin yhtyeessä, uusi miksaaja, uusi tuottaja. Meistä kukaan ei ole lopettamassa, joten tulemme olemaan maisemissa vielä pitkän aikaa, enkä pysty kuvittelemaan yhtyeen muuta kuin kasvavan tulevina vuosina. Andols on saanut itseluottamuksensa takaisin. Miehen itsetunto oli mennyttä, oma soittaminen kuulosti paskaakin paskemmalta ja kiertuebussissa istuminen turhautti miestä. Jopa itse Kerry King pyörähtää julkaisun lopputeksteillä kehumassa bändiä ja toteamassa sen muistuttavan häntä kovasti nuoresta Slayerista. Fanit eivät löytäneet levyä kaikista kaupoista, ja osa ei edes tiennyt sen julkaisusta, sillä lehtijuttuja ei ollut paljoakaan. Uskon meillä olevan hyvät mahdollisuudet sen vuoksi, että emme koskaan aio tehdä "selloutteja". CHIMAIRA mailimme emmekä stressanneet mistään bisnesasioista. Andols poistui Chimairasta monista eri syistä. Mutta minkälainen musiikki sisältää "estrogeeniriffejä". Kun saimme Andolsin takaisin, pidimme pitkät bändipalaverit ja kaikki saivat purkaa tuntojaan. Onko teistä siis seuraavan sukupolven Slayeriksi. Nyt hän haluaa meistä kaikista eniten takaisin tien päälle. Bändi, jonka nimi mainitaan Chimairan vuoden 2003 The Dehumanizing Process -dvd:llä miltei yhtä "MARK KEKSI LEVYN NIMEN, JA MIETIMME JO TUOLLOIN SEN ARVOA KOKO YHTYEELLE. Nykypäivän amerikkalaisessa musiikissa on hirveästi estrogeeniä, etenkin tuossa crossover-metallissa, jota soitetaan radiossa. Slayer. Tällä kertaa kokonaisia biisejä tuli paljon enemmän. Tarjotaanko tässä nyt liian suuria kenkiä Chimairan täytettäviksi, jälleen kerran. Resurrectionia kuunnellessa yksi asia hohtaa poissaolollaan. Muu yhtye oli sitä mieltä, että tyttöystävä ahdisti miehen pois bändistä. Olemme aina rehellisiä itseämme kohtaan. Kaikki saavat diggailla mistä huvittaa, mutta vitut tuosta paskasta, sanon minä
MARTTI SERVO TONI WIRTANEN JONTTI & SHAKA SWALLOW THE SUN Nick Cave esittää: Pitkään pidäteltyä miehen raivoa LADY SOVEREIGN | AMY WINEHOUSE | FU MANCHU ANSSI 8000 | RADIOPUHELIMET | ULTRASPORT Arvioissa: inf44_chimaira.indd 68 20.2.2007 13:20:47
inf44_chimaira.indd 69 20.2.2007 13:21:05
· · · · · · · · · · · · · · inf44_levyt.indd 70 TUSKA_EKA_INFERNO_C.indd 1 20.2.2007 14:19:47 13.2.2007 15:32:33
Varman päälle vedetty kokonaisuus jää valitettavan kylmäksi ja etäiseksi. Kaikki tämä on toki positiivista, sillä moisen tunnetasolla tapahtuvan voimakkaan järähdyksen saa harva bändi aikaan. Kaikki tarvittava on löytynyt jo ajat sitten, jo ennen tätä julkaisua: sinnikkyys, taito ja raivoisa intohimo omaan musiikkiin. EVE Seuraavan kerran kun nousevan sukupolven edustaja tivaa, mitä merkillistä se thrash oikein oli, kannattaa jekuttaa natiaista ja tyrkätä kouraan Onslaughtin uutukainen mukamas näytteenä 1980-luvun sahailukulttuurista. Brittisedät eivät ole ihan äskettäin studion penkille tämän kokoon- panon merkeissä istahtaneetkaan: edellinen albumi saapui kauppoihin vuonna 1989. Yliteennäinen pakanametalli-termi pitäisi mielestäni pikkuhiljaa unohtaa. Kappaleet ovat Battleloren mittapuulla turhan tasapaksuja ja värittömiä, paikoin kokonaisuus suorastaan huutaa radikaalimpia irtiottoja. Miekan voimasta ja muista tapparan avittamista urosteluista inspiroituva uusimaalaisryhmä pitäytyy ruodussaan ja tekee sitä, minkä parhaiten taitaa: kipakkaa kihausmetallia. Kappaleet ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta demoilta tuttuja vedätyksiä, koottuina yhdeksi räjähdysalttiiksi paketiksi. Tahti pidetään rivakkana koko 50 minuutin keston ajan. Vaan ei. Victory Songsin "voittoisat" rallatukset ammentavat siitä turvesuosta, josta sen arvaa ammentavan ennen ensimmäistäkään pyörittämää. Kuunnelkaa itse. MIKKO HAKKARAINEN ENSIFERUM Victory Songs SPINEFARM televän miekastaan jo sen toisenkin terän. Akustisille osuuksille pitää antaa mainintaa niillekin, sillä etenkin levyn aloittava, minuutin mittainen intro kuljettaa kuuntelijaansa onnistuneesti melankolisille vesille. EVE ROSE TATTOO Blood Brothers ARMAGEDDON MUSIC Koppoti-koppoti. Tästä levystä tulee erinomaisen hyvälle tuulelle. Bändi on kuitenkin osoittanut edellisillä levyillään, että parhaimmillaan musiikkinsa on kaukana harmaasta massasta, johon Evernight on vaarassa hukkua. Levyn useaan kertaan kuunneltuanikaan en ole saanut siitä tyydytystä minkäänlaiseen musiikilliseen intohimoon. Eikä sovi vähätellä myöskään Janne Parviaisen turskia rumpalointia. Kyllä tälle paikkansakin löytyy. We Are The Legionsin black metal -pohjaisuus toimii hyvänä esimerkkinä siitä, mitä levy olisi kaivannut nostaakseen bändin omalle tasolleen. Vähintäänkin bändi yrittää todistella tätä faktaa levy-yhtiön sikariportaaseen, ja tuntuu, että todistelu onkin noussut tämän kiekon pääasiaksi musiikillisen variaation täysin unohtaen. Vastoin yleistä käsitystä bändin uran käännekohdaksi ei kuitenkaan muodostunut kolmas täysipitkä, vaan totisimmat paikat koetaan vasta uusimman levyn myötä. Roaar. Toki mukana on mukaansatempaavaa töllöilyä ja reipasta lähikuppilan tunnelmaa, mutta siihen se sitten jääkin. Vokalisti Petri Lindroosin rääkynä istuu mallikkaasti kansansävelten kanssa flirttailevan metallin lomaan, ja onpa suvanteita kuljettamassa myös poikamaisen uhokasta kuorolaulantaakin. Siellä on kuulemma kylmä ja ilmeisen hyvät lähtökohdat doom-vivahteiselle orkesterille. Jo monen monta hikistä vuotta tinkimätöntä rähinälinjaa ylläpitänyt Dauntless on vihdoin saanut mahdollisuuden räjäyttää debyyttinsä voimin pikkukylät ja suurkaupungit. Pitää jostakin tietysti myös motkottaa: puolikas kirveenpala pois siitä syystä, että muutamassa kappaleessa on vähän turhan ilmeisiä rakenteellisia ja soundillisia Lamb Of God -aineksia. Ensiferumin tyylin jakavia humppakomppipumppuja alkaa olla Härmälässä sen verran viljalti, että uutuslevyjensä toivoisi esit- RWAKE Voices Of Omens RELAPSE RECORDS Kun sitä jokainen Rwake-infoa antava taho tuntuisi tyrkyttävän, mainitaan nyt sitten, että tämä yhtye on lähtöisin Pohjois-Amerikan Arkansasista. Vaikka Dauntless ei omaperäisyydellään voikaan maailmanvalloitukseen lähteä, telaketjut rullaavat niin tuhoisasti eteenpäin, että ei tässä muuta tarvita. Ei näiden ukkojen tarvitse lainavaatteissa kuljeksia, oma materiaali kantaa kyllä korkeimmille lavoille asti, mikäli tässä maailmassa on yhtään oikeudenmukaisuutta. Yhtye voi roudareineen nauttia levystään springsteenmäisissä tunnelmissa Australian takamailla, missä tie on pit- 72 ] INF / maaliskuu 2007 WWW.SWAMPMUSIC.COM 20.2.2007 14:20:05 inf44_levyt.indd 72. BATTLELORE Evernight NAPALM RECORDS Lappeenrantalainen Battlelore on ikään kuin huomaamatta ehtinyt jo neljännelle levylleen. Repivyys on tämän kokonaisuuden ehdoton valttikortti, ja yhtye saakin pakettinsa kuulostamaan Rose Tattoon levyä luonnehtii hyvin lause "sedät jaksaa heilua". Toivottavasti kyseessä on vain ohimenevä vaihe bändin uralla. JONI JUUTILAINEN DAUNTLESS Execute The Fact FIREBOX RECORDS ONSLAUGHT Killing Peace CANDLELIGHT RECORDS Tämän tiukemmaksi ei aloitusriffi tule, heivatkaa turvakypärät päähän. Mitään kokonaisvaltaista laahausta ei Voices Of Omens ole; muun muassa Fire And Flightin alku leikittelee varsin hyvin rokahtavammalla riffittelyllä. Letti alkaa niin sanotusti heilua riippumatta sen mitasta. Näinä loppumattomien comebackien aikoina on erityisen virkistävää huomata, että ihan kaikki eivät ole matkan varrella väsähtäneet. Vaikka kauneus on kokijakohtaista, Ensiferumin äänimaisema yhdessä promokuviensa kanssa luo mielleyhtymän Helsingin Roostersista K-Raudan alennusmyynneissä. Eeppiset kappaleet, Tolkien-aihepiirit ja raskas metalli lyövät kättä tuttuun malliin, mutta lievää keskinkertaisuutta ei käy kieltäminen. Raivopäisen tahkoamisen tieltä paranee hitaampien vyöryä pois alta, sillä armoa ei tällä levyllä liikene yhdellekään. Fantasiaan pohjaava meno jatkuu myös Evernightilla. Niin tälläkin kertaa: Parviaisen soitto nousee teknisesti moitteettoman, mutta sisällöllisesti vivahteettoman levyn mielenkiintoisimmaksi elementiksi. TOMI POHTO niin ilkeältä, niin rujolta, että pahaa tekee. Mies on ollut aina oikea hahmo tuomaan voimaa niihin edustamiinsa yhtyeisiin, jotka eivät kappaleittensa puolesta jaksaisi aivan maalinauhalle asti. Alun alkujaan vuonna 2004 ilmestyneeltä Ruins MMVI -demolta debyytille napattu Ruins potkii kivuliaasti hellille alueille aina päästä varpaisiin. Asenteellista, intensiivistä monttuun takomista Execute The Fact onkin; nimensä mukaista death/thrashia aina viimeiseen hengenvetoon asti. Bluffi menisi helposti täydestä varttuneemmallekin väelle, on tämä nimittäin sen verran mallikas esimerkki siitä, kuinka perusasiat tehdään oikealla tavalla
inf44_levyt.indd 75 20.2.2007 14:20:25
Rynnäkköä ei suoriteta suoraviivaisella salamasodalla, vaan pikemmin kärsivällisellä väsytystaktiikalla, jonka seurauksena kaikenlainen vastarinta murtuu hitaasti mutta varmasti täydelliseksi antautumiseksi. HANGING GARDEN Inherit The Eden SPIKEFARM RECORDS Hanging Gardenin debyytti tekee salakavalan hyökkäyksen soljuessaan sisään kuuntelijan kuuloelinten kautta harmaan aivomassan sopukoihin, paikkaan, jossa mielihyväreseptorit sijaitsevat. Kappaleiden perusidea on eteeristen ja haikeiden tunnelmien luo- minen yhdistettynä Dauntlessistakin tutun multakurkun Ari Niemisen repivään ulosantiin ja raskaampaan vyörytykseen. Tästä vastakkaisasetelmasta löytyy riittävästi mielenkiintoa herättävää ja ylläpitävää dynamiikkaa, jota tehostetaan runsaasti myös vaihtelevin osuuksin. Lähestymistapa vaatii luonnollisesti pitkähkökestoisia kappaleita, ja tätä näkemystä myös musiikin tekijät ovat osuvasti hyödyntäneet. Selkokielelle tiivistettynä tämä tarkoittaa, että vaikka musiikin antama ensivaikutelma olisikin tasaisen harmaa, intensiivinen paneutuminen nostaa musiikin kokonaan eri tasolle. Vaikka herkimmät kohdat tuppaavatakin tuotannollisesti jäämään ajoittain liiaksi taustalle, osaa Inherit The Eden olla samaan aikaan massiivinen ja hauras sekä rujo että kaunis. MEGA Hei runkkari... ...kuuntele Pommiradio! 76 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_levyt.indd 76 20.2.2007 14:20:26
Umpitylsää levyä ei kuitenkaan pelasteta kolmella hyvällä biisillä, etenkään, kun biisimateriaalia löytyy kahdentoista kappaleen verran. JONI JUUTILAINEN ABORTED Slaughter & Apparatus: A Methodical Overture Century Media SEAR Lamenations Of Destruction DYNAMIC ARTS RECORDS Abortedia on jatkuvasti verrattu Carcassiin, ja en käy kieltämään, etteikö bändi brittilegendojen jalanjälkiä olisi seurannut. Jo se, että Chimairalla on viimeistään nyt oma soundi ja tyyli, on harvinaista ja kunnioitettavaa, etenkin jenkkiskenessä. Jotkut ne vain, piru vie, kehtaavat. Tämä bändi pyyhkii nykykunnossaan pöytää muun muassa Triviumilla, Unearthilla ja Lamb Of Godilla. VILHO RAJALA CLANDESTINE BLAZE Church Of Atrocity NORTHERN HERITAGE Mikko Aspan hengentuotos ja omistamansa Northern Heritagen lippulaiva Clandestine Blaze pitää tyylillisesti kutinsa viidennellä täysistunnollaan. Täysin oma lukunsa on levyn lopettava Cradle Of Filth -tribuutti Empire, joka on paljon parempi kuin yksikään CoF:n kappale vuosikausiin. Ei uuvu enää, Resurrection on nimittäin perkeleen kova levy. Kun se vielä saa tällaista jälkeä aikaan, ei voi kuin ihailla. Mene ja tiedä, mutta Resurrectionilla soittaa kypsä, omista vahvuuksistaan tietoinen, erittäin vahva yhtye. Vaikka kertosäkeet raikaavat puhtaiden laulujen muodossa ja melodioissa on pyritty terveeseen omaperäisyyteen, on kuulijan pakko haukkoa henkeään tasaisin väliajoin hengissä pysyäkseen. Levy säilyttää tästä huolimatta kokemuksena kokonaisvaltaisen luonteensa. Sanoituksista ei kliseitä puutu, mutta tältä porukalta ei muuta osaa odottaakaan. Yleistä käytäntöä uhmatakseen levy kuitenkin paranee loppuaan kohden, kun bändi latailee piippuunsa hieman perinteisemmällä kaavalla vedettyä metalcorea. pääasiallisesti koostuva Nox sijoittaa itsensä metallikartalla edellä mainittujen aktien ja esimerkiksi Angelcorpsen väliseen maastoon. Kenties Andols Herrickin paluu rumpujen taakse tai levy-yhtiön vaihto Roadrunnerilta Nuclear Blastille on saanut Chimairaan uutta puhtia. Valitettavasti Slaughter & Apparatus ei samalle tasolle yllä, vaikka levy onkin edelleen varman tasaisesti nopeaa, rankkaa ja karua grindeathia parhaasta päästä. Tuotosta vaivaa valitettavasti yksitoikkoisuus, josta ei ole päästy eroon edes vierailevien artistien avulla. Mendeed on kuin metalcore-muottiin istutettu Children Of Bodom. Soitto kulkee napakasti, kitarasoolot lentelevät liukkaasti ja laulajalla on Alexi Laiho -maneerit hyvin hallussa. Muutoin hyvän kokonaisuuden pahimpana ongelmana on kuitenkin kasvoton ja persoonaton ulosanti. SERPENT MENDEED The Dead Live By Love NUCLEAR BLAST RECORDS Debyytillään varsin mukavasti temmeltänyt skottibändi näyttää kuulijalle taantumuksen merkit toisella levyllään. Hyytiäisen repivä, monipuolinen suoritus vokaaleiden saralla on yksi levyn onnistuneimmista tekijöistä, sillä paikoitellen hyvinkin black metal -vivahteinen rääyntä ja death-tyylisuuntaa enemmän edustava murina tasapainottelevat sopivassa suhteessa. EVE CHIMAIRA Resurrection NUCLEAR BLAST Vihdoinkin! Neljännellä kerralla se onnistui, ja komeasti! Chimaira on ollut koko uransa ajan erittäin lupaava yhtye, ja sen kaksi edellistä levyä ovat olleet erinomaisia. Vaan täysin napakymppiin ei moukaroida. H. Jos ei bändiin ole aikaisemmin tutustunut, kannattaa aloittaa kuitenkin varhaisemmasta tuotannosta. PIA SUNDSTRÖM Searin brutaali ja kieroutunut louhinta puskee varomattomien hidastelijoiden yli toisen kiekkonsa voimin. Äänijänteitä venyttää myös Hatespheren Jacob Bredahl, ja rummut levylle on kokonaisuudessaan paukuttanut tasmanialaisen death-ylpeyden Psycropticin David Haley. Abortedin edellinen levy Archaic Abattoir oli yhdellä sanalla kuvattuna mestariteos, joten odotukset olivat sitäkin suuremmat. Jokin viimeinen silaus hommasta on kuitenkin aina uupunut. Kitarat tuntuvat eksyilevän aika-ajoin junttaamaan omia reittejään halkoen ilmaa tarpeettomilla sointukuljetuksilla. Soiton teknisvivahteisuus yhdistettynä ankaraan ulosantiin ja hyviin soundeihin sekä möreään örinälauluun on toimiva ratkaisu tälläkin kertaa. CB:lle tyypillisesti alageneerinen hajonta ei tapahdu niinkään kappaleiden sisällä kuin niiden välillä. Church Of Atrocityllä hitsaantuvat toisiinsa keskivauhtisen ja nopean variaation primitiivinen black metal sekä pitkillä kiskoilla kylmään pimeyteen lipuva melanko-bm. Jokaisella biisillä on oma päänsä, mutta jokaisella päällä jaettu henkensä. Vaikka ideat kietoutuvat toisiinsa onnistuneesti, jää kokonaisuus aavistuksen hajanaiseksi. Kehitystähän se taantuva kehityskin näemmä on. Levyn ehdoton huippukohta on eeppinen Six majesteettisine väliosineen, mutta myös bändille tunnusomaiset menopalat kuten Resurrection, Flame ja No Reason To Live rullaavat vastustamattomalla voimalla. Soitto on tuttuun tapaan kellontarkkaa, ja kun laulaja Mark Hunter on laajentanut skaalaansa varsin ansiokkaasti, bändi on tiukempi ja moni-ilmeisempi kuin koskaan. Jos Chimairan on ennen ollut vaikea luoda ehjiä kokonaisuuksia, nyt biisit tuntuvat soljuvan ilman minkäänlaista pakottamista. Entäpä sitten biisit. Voisipa riffeistä ja symboliikasta vieläpä löytää yhtymäkohdan vanhempaan Morbid Angeliinkin. Liiaksi ei tuota tarvitse jäädä harmittelemaan; pienempi huono saadaan kompensoitua korkealaatuisella toteutuksella ja toimivilla lyriikoilla. Toisin sanoen kyse on okkultismisävyisestä, mutta brutaalista ja teknisestä death metalista nopealla tempolla sävytettynä. Brutaalista grindeathista pitäville varma ostos. Innokkaimmat voivat jälleen vaihtaa mielipiteitä kyseisestä teemasta uusimman levyn jälkeen, sillä levyllä vierailee Jeff Walker. Raakuus on avainsanana tällekin tekeleelle, ja death metalin kovakourainen ruhjonta yltääkin melkoisen lähelle naamataulua. Innovatiivisuudesta ja omaperäisyydestä Ixaxaar ei pisteitä heruta, mutta brutaalius- ja pieksentämittarilla pojoja ropsahtaa roppakaupalla. Yllättävintä levyssä on ehkä sen mureanmöreä soundimaailma, johon kuitenkin lopulta ajaa it- WWW.SWAMPMUSIC.COM inf44_levyt.indd 77 maaliskuu 2007 / INF [ 77 20.2.2007 14:20:30
Shape Of Despair mainitaan innoittajana, mutta Suomen synkistelijöiden tyylikkyydestä ollaan kyllä kaukana. sensä sisään melko vaivattomasti. Saa nähdä, jaksavatko äijät enää uuteen kokoelmalevyyn asti. LASSI ORELL ARCANA COELESTIA Ubi Secreta Colunt ATMF Arcana Coelestia on Urna- ja Locus Mortis -yhtyeistä tutun MZ:n projekti, joka perustuu ruotsalaisen August Strindbergin osin omaelämäkerralliseen ja ilmeisesti täysin mielipuoliseen Inferno-teok- seen. Toistuvat kuuntelukerrat laajentavat tuubin halkaisijaa ja asentavat siihen mutkia, mutta mitään Pipeline-pelin syheröä ei kokonaisuudesta mitenkään muodostu. Pistevoiton se kyllä saa jo nykyisillä ansioillaan, vaikka joutuukin ottelemaan täydet kaksitoista erää ammattilaiskehässä. MEGA DESTRUCTION Thrash Anthems AFM RECORDS Germaanisen thrashin epäpyhän kolminaisuuden kenties paras veteraani ilahduttaa meitä nyt kokoelmalevyllä. Clandestine Blazen osaamisen tärkeintä siipeä on yhdistämisen taito. Vaikka levyltä löytyy pari keskitempoisempaa veisua ja useampi hitaampi osuus, kaipaisi bändi musiikkiinsa myös muutaman muun lisäkoukun hakiessaan tyrmäystä turpaanvetotykityksessään. Vaikka kokoelmat haiskahtavatkin aina jollain tapaa kaupalliselta kolehdinkeruulta, voi mielestäni hyvällä syyllä sanoa, että tämä kokis on kaikkea muuta kuin turha. Sen avulla syntyy sähköisen dynaaminen ote, joka sulkee helposti sisäänsä 42 minuutiksi. MIKKO KURONEN LEGION OF THE DAMNED Sons Of The Jackal MASSACRE RECORDS Occultista Legion Of The Damnediksi mutatoituneen orkesterin kakkosalbumi on niitä tapauksia, joista haluaisi kovasti pitää enemmän kuin levy ansaitsee. Tummasävyistä tunnelmointi on, ja black metal -vaikutteet kieltämättä kuuluvat vokalistin narinassa ja satunnaisissa reipastahtisemmissa kohdissa. Kenties ainoa käsirysyä aiheuttava seikka voisi olla alkuperäisen materiaalin ja uudelleentulkintojen eternaalinen kädenvääntö, mutta loppujen lopuksi sehän on vain mielipidekysymys. Napakasti kaahatut biisit ärjyvät suoraan päin pläsiä death-thrashin hengessä Maurice Swinkelsin rähistessä ja sylkiessä sanoituksia räväkällä äänellä ja tiukalla intensiteetillä. Välillä samoillaan dark ambient -henki- INF BAR TAMPERE TUOMIOKIRKONKATU 17 AVOINNA KLO KE-SU 20-04 78 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_levyt.indd 78 20.2.2007 14:20:32. Juuri siitä syystä ja musiikin ajoittaisesta ajattomuudesta ja jumalaisuudesta johtuen ei arvosanaksi voi antaa vitosta huonompaa. Thrash Anthems sisältää sekä kaksi täysin uutta biisiä että vanhat klassikot uudelleen soitettuina ja sovitettuina, eli tuotannollisen puolen luulisi olevan kunnossa. Ankeasti nimetyn mutta oivaltavasti sanoitetun Frozen Angelin kera se koplaa levyn rock-kuuritukset, kun taas Ashes Of The Eternal Wandererin jonka doomahtava loppumuserrus vakuuttaa! ja Last Morning Of Old Northin kontolla on fiilistely kulmat kallellaan. Albumi käsittää pääpiirteissään kaikki Destructionklassikot alkaen Mad Butcherista ja Reject Emotionsista päätyen aina Tormentorin kautta vanhaan kunnon Curse The Godsiin. CB:n uran tarkinta Celtic Frost/Hellhammer -seurantaa edustava Storm Of Purification on kappaleista odottamattomin, röpelöisessä ja puolilaiskassa jyräyksessä on jotain härskiä. Thrash Anthems ei kata koko pitkää karriääriä, vaan vuodet 19841990, jotka sisälsivät vanhimmille faneille kenties ne kaikkein rakkaimmat kiekot. Tyylilajina on lehdistötiedotteen mukaan "Experimental Funeral Doom Black Metal". Periaatteessa Sons Of The Jackal on kirotun kiehtova levy, mutta käytännössä kiinnostavuus ei välttämättä ole kovinkaan pitkäkestoista. Biisisapluuna on tuttu, mutta karsitun black metalin sävellyksellinen potentiaali käytetään tehokkaasti hyväksi. Vaikka nopeusriffittely loksahtaakin hyvien sovitusten ansiosta tiukan rullaaviksi ja ennen kaikkea sopivan lyhyiksi ralleiksi, tuppaa musiikki väkisinkin änkeytymään samaan tuubiin alusta loppuun kuunnellessa. Musiikin suurimpia ongelmia on bändin lähes alituinen halu paahtaa koko ajan täydellä vauhdilla. Yhtyeen yli kaksikymmenvuotista uraa ajatellen ratkaisu putkauttaa kompilaatio nyt vaikuttaa hyvältä. Seikka saattaa tosin aiheuttaa tuohtumusta yhtyeen die hard -fanien joukossa, mutta kun kunnon 2000-lu- vun keinoin luotua kitaravallia tarjotaan, eipä luulisi löytyvän jurnuttamisen aihetta
inf44_levyt.indd 79 20.2.2007 14:20:45
MEGAMANIA inf44_levyt.indd 81 20.2.2007 14:20:50
Tämä promon takakanteen painettu pätkä kuvailee valitettavan hyvin The Berzerkerin filosofiaa mitäs nyt biiseistä, kun voi olla maailman brutaalein bändi. Levyn päättävä The Affliction Corridor on pianolla ja akustisin kitaroin toteutettu kaunis tunnelmapala, mutta sekin on kuin Anatheman Judgementilta napattu. Kaksitoista biisiä rokkaa siinä sivussa, lähinnä taustamusiikkimielessä, sillä ei Temptation Come My Wayta voi oikein "kuuntelemalla kuuntelu" -levyksi suositella. Tästä hyvänä esimerkkinä Among The Forlornin väliosa ja hulvaton kitarasooloilu sekä Atrocius Recoilin hienot kitaraharmoniat. Bändin epäinhimillinen, industrialilla ja death metalilla höystetty grindcore-pommitus on myllännyt jo vuosien ajan paikallaan, ja vaikka edellisellä World Of Lies -albumilla tempoa hieman hidastettiinkin, ei uudelle levylle ole saatu ladattua tarpeeksi muutosta kehitystä edistämään. Raja menee juuri tämän albumin kohdalla. Year Of Desolation ilmaisee itseään periaatteessa death metalin eri keinoin niin tempo- kuin melodiavaihteluilla, vaikka laulupuoli onkin lähempänä hardcore-mylvintää. Huolella tehtyä työtä siis kaikin puolin, mitä nyt biisinkirjoitus voisi olla terävämpää. MIKKO SAARI kään genrensä merkkipaaluksi nimittää. Myös yhtyeen nimeä kantava, doomahtava instrumentaalibiisi on uhkaavan tunnelmansa vuoksi loistava välisoitto ennen levyn päättävää, pirullisella tavalla rokkaavaa nimibiisiä. Synkkää on ja raskasta, mutta ei itsetarkoituksellisen raakaa ja hiomatonta. Muuten Daemon Qui Fecit Terramista ei ole juuri pahaa sanottavaa, suoritus on varsin tasavahva. Hearsen neljäs pitkäsoitto tarjoaa yhdeksän biisin lihaisan lajitel- man kieroa tunnelmaa ja pahaenteistä riffittelyä koko rahan edestä. Johan Liivan (ex-Arch Enemy) masinoima orkesteri soittaa brutaalia old school deathia, jota on maustettu 70-lukulaisilla hard rock- ja perinnehevivaikutteilla. Brittiläisen deathdoomin hengessä huokaileva Inborn Suffering ei liikoja omaperäisyyden varaan laske. Raskaat kitarat, verkkainen tempo, murinalaulu, puhtaat valitukset ja melankoliset melodiat kuulostavat kieltämättä ihan mukavilta, mutta yhtäläisyydet edellä mainittuun kolmioon käyvät häiritsemään. Black metalin ydinasioissa ollaan, kyllä tästä voisi ääninäytteen pistää tietosanakirjaan, että tältä se nyt sitten kuulostaa. Tunnin mittaiseksi surujuhlaksi venähtävä kiekko toiminee siinä missä esikuviensa keskinkertaisemmatkin hetket, mutta timanttibiisit jäävät uupumaan. Hieman yli miljoonaa kulkevat blastit kuulostavat entistäkin enemmän rumpukoneelta, ja ihmeellisesti särisevä bassosoundi alkaa vituttaa todella rankasti jo ensimmäisen biisin jälkeen. Niin, eihän asia varmaan haittaisi lainkaan, jos bändi kuulostaisi oikeasti ilkeältä ja vaaralliselta. JONI JUUTILAINEN Hearse on allekirjoittaneelle täysin uusi tuttavuus, mutta varsin mukava sellainen. Säveltäjien kunnianhimo kohtaa kyllä tekniset kyvyt, muttei hyvää sovituksellista näkemystä. maaliskuu 2007 / INF [ 83 inf44_levyt.indd 83 20.2.2007 14:20:58. Aloitusraita This Is Who We Are puolestaan on silkkaa Swallow The Sunia. Jos jotain vertailukohtia pitäisi yhtyeen musiikille keksiä, niin sellaisia olisivat tietysti Entombed ja ehkä myöhempien aikojen Carcass. Varsinaisia hittejä on tästä tasapaksuuden riemuvoitosta vaikea löytää. LASSI ORELL YEAR OF DESOLATION Year Of Desolation PROSTHETIC RECORDS THE SHOWDOWN Temptation Come My Way CENTURY MEDIA MORTUUS INFRADAEMONI Daemon Qui Fecit Terram COLD DIMENSIONS Monen keskinkertaisen raskasmetallilevyn perusvikana on mitäänsanomaton biisimateriaali. Bändi on toki aina ollut omaperäinen ja äärimmäinen, mutta jossain vaiheessa kuulijan sietokyky antaa pakostakin periksi. Animosity on tähän mennessä bändin koneistetuinta, suoraviivaisinta ja death metal -vaikutteisinta materiaalia. Pieni ripaus omaa otetta ei tekisi lainkaan pahaa. KARI KOSKINEN THE BERZERKER Animosity EARACHE RECORDS HEARSE In These Veins DENTAL RECORDS The Berzerker on jäänyt oman ansansa uhriksi, viimeistään nyt sen uskaltaa sanoa ääneen. Valitettavan usein hyvä ajatus jää vain merkittävämmäksi ja tärkeämmäksi kuin lopputulos. On se kumma, kun useam- Nämä Tennesseen takametsien tartsanit ovat vääntäneet meille levyllisen aikas perinteistä heavya stoner rock -vaikuttein. "How violent, how fast, how dark they can go is the only target". Vaikka vanhan koulukunnan death metalista on kyse, on Hearsella kuitenkin uskallusta leikkiä musiikillaan ja tuoda mukaan myös kevyempiä aineksia. Tuppaavat hukkumaan uusien levyjen virtaan, mokomat. Tämän levyn parissa tulen viihtymään pitkään. MIKKO MALM mankaan soittokierroksen jälkeen yksikään biiseistä ei ole jättänyt pysyvää jälkeä. Tässä paketissa ei ole mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Saksalaisen Mortuus Infradaemonin debyytti kärsii samasta ongelmasta. Vaikkei The Showdownin poikia eilisen teeren poitzuiksi voi soittoa ajatellen haukkua, ei albumia voi miksi- Siinä missä Amerikassa luodaan isojakin musiikinkuluttajamassoja liikuttavia trendejä myös metallin puolella, syntyy näille markkinavoimille myös Year Of Desolationin kaltaisia pieniä vastavoimia. Perinteiset kappalerakenteet onkin heivattu tarkoituksellisesti romukoppaan, ja tuloksena on levyllinen monimuotoisen ytimekkäitä, joskin oudon töksähtelevästi ennen aikojaan loppuvia kappaleita. rackille päässeessä Politikil-biisissä, Mythmaker potkii ihan kiitettävästi. Kliseet on pöllitty suoraan vanhan Paradise Lostin ja My Dying Briden klassikoilta. Tuskinpa tätä kukaan Skinny Puppyn parhaana tuotoksena pitää, mutta Mythmaker on taidokasta, tyylikästä ja helposti lähestyttävää synkkää teknoindustrialia. MIKKO SAARI INBORN SUFFERING Wordless Hope SOUND RIOT RECORDS Ja taas masentaa. Debyyttijulkaisuksi Wordless Hope on onnistunut, sopivan mureasti tuotettu siivu perinteistä ahdistusta
inf44_levyt.indd 85 20.2.2007 14:21:15
Pientä korjattavaa ja paikkailtavaa erottuu sieltä sun täältä, mutta on syytä muistaa, että häntämiehet ovat vasta vastikään ylittäneet parinkymmenen vuosirenkaan vahvuuden. Kyseisten yhtyeiden ystävät löytävät varmasti Pure Reason Revolutionistakin paljon hyvää, mutta silti kyseessä on selkeän omaperäinen ryhmä. From These Wounds jää hyväksi yritykseksi, mutta hieman keskinkertaiseksi onnistumiseksi. SERPENT APRIL Tidelines SPINEFARM Aprilin debyyttialbumi on harvinaisen virkistävää kuultavaa, vaikka en lähtökohtaisesti tällaisesta jenkkityyppisestä modernista metallista hirveästi pidäkään. Lopputulos ei valtavasti vakuuta. Jos tuumii, millaista on kökkö death metal noloimmillaan ja tylsimmillään, saa suhteellisen hyvän kuvan Northern Remembrancen annista. MIKKO SAARI VALHEIDEN KIRJA UUSI ALBUMI KAUPOISSA 28.2.2007 Alakuloisen, masentavatunnelmaisen ja raskassoundisen melankolian ammentamiseen jo vuodesta 1991 perehtynyt norjalaisbändi Funeral on saattanut valmiiksi seitsemän kappaleen uutukaisen. Yhtyeen nimestä voi oitis vetää säikeitä HIMin suuntaan. Myös Piru sisälläni -kappale murentaa vastarinnan maanisella, antaumuksellisella messuamisellaan. Soundeiltaan homma toimii, mutta puhtoiset mieslaulut eivät kolahda. Suurin kunnia lankeaa kieltämättä vokalisti Hakim Hietikolle, jonka laaja-alaisuus tulkitsijana on huippuluokkaa. Onneksi April onnistuu naittamaan melodiset pop-koukut, raivokkaat metalcore-rähjäykset ja perushevin kiehtovat riffikuviot vallan mutkattomaksi kokonaisuudeksi. Yksi kokonaissoundin peruspilareista on kaunis harmonialaulanta, johon osallistuvat kaikki neljä jäsentä. Toisaalta yhtyettä on verrattu niinkin keskenään erilaisiin nimiin kuin Pink Floyd, Beach Boys ja Smashing Pumpkins. Bändin debyyttilevy on koostettu siten, ettei kappaleiden välillä ole taukoja. Halusi sitä tai ei. Kirkkaimpina hehkuvat kuin radioaalloille kellumaan luotu IVA, hellyttävän pateettinen En voita koskaan ja raikkaan uhmakas Läpi sun silmien. Bändin tyylilaji on death metalia epämääräisillä hevivaikutteilla: välillä örinä vaihtuu kirkkaisiin hevivokaaleihin ja melodisiin osuuksiin. Yhtye ei moninaisista vaikutteistaan huolimatta kuulostaa linjattomalta tai sävellyksellisesti hapuilevalta, päinvastoin kuin monet jenkkiläiset kollegansa. Tämä taivas, tämä helvetti -debyytin taivaalta tähtinä tuikkii puoli taivaankannellista hittihakuisia ja -potentiaaliakin selvästi sisältäviä sävellyksiä. Noin tarkemman alagenrensä puolesta liikutaan juurikin funeral doomin aavoilla, kuten arvata saattaa. Sanoituspuolella paarustetaan katse varisseiden lehtien pinnoittamassa ja syyssateen mustaamassa asfaltissa ja tavoitellaan epätoivon helvetillisistä varjoista ohikiitävän onnen taivaalliseen huomaan. Häntä, ja eritoten Rakkauden hautausmaa -raidan tapainen melankoliaa ja Cupidon aiheuttamista haavoista vuotavaa rakkauden mahlaa yhteen juottava materiaali, uponnee syvimmälle hiukan nuorempaan naisyleisöön. Näin ollen voidaan pitää varmana, että seuraava pitkäsoitto osuu vielä reilusti tarkemmin häntäluuhun. PANU KOSKI Pure Reason Revolution on brittibändi, jonka on katsottu olevan osa niin sanottujen new prog -yhtyeiden joukkoa. on överin puolelle paikoin notkahtava yleisön mikittäminen. Lopputuloksesta jää hieman turhan popahtava, kevyt maku, ja vaikka oikeanlainen ankeus onkin läsnä, teos ei luo tunnelmaa tarpeeksi vahvasti. Eihän niitä kehtaa huonoiksi haukkua, mutta lopputulos voisi olla parempikin. April on tulkinnoissaan vereslihainen, mutta samaan aikaan myös teknisesti pätevä. Samaan sarjaan on niputettu muun muassa Muse, Mew ja Mars Volta. Kahdeksas kappale Arrival/ The Intention Craft on ehkä edustavin esimerkki kaikesta edellä mainitusta. Levyn tarttuvinta antia lienee nettisinkkunakin julkaistu, energiaa puhkuva First Blood, jonka toistoa kaihtamaton kertosäe jää päähän soimaan päiväkausiksi. Keveissä tunnelmissa ei seilata tälläkään erää, vaan surumielisyys soi yhä melodisen doomahtavuuden kautta. Mutta on Hännän surumielisyydellä annettavaa myös puoliraavaille karvahattu-true-uroksille. PRR rakentelee musiikkiinsa useita päällekkäisiä kerroksia, joiden keskellä kuulijan on nautinto leijua. Kukin tehköön oman tulkintansa, mutta vaikka nimi on enne -tyyppisesti nimetyn orkesterin esikoisarkku, on kuin onkin laskettu HIMsukuiseen multaan, itse ruumis on kalmankalpeaa suomirockia. Osasta toiseen ei ole myöskään kiire, jokaisen sävellyksen osan annetaan rauhassa kehittyä täydelliseen muotoonsa. Vaan teoreettisesta toimivuudesta huolimatta jokin haaraa vastaan, eikä levy kokonaisuutena kanna aivan odotetuille lakeuksille. Koskettimia, kitaramelodioita ja raskaita riffejä myöten tunnelma on painostava ja tukahduttava, surullisella tavalla. Ja vaihtoehtoisesti sinne heikimmälle puolelle. Liekö tämä ollut dvd:n kannalta oleellista, mutta pelkässä audiomuodossa seikka häiritsee. JAAKKO SILVAST PURE REASON REVOLUTION The Dark Third SONYBMG HÄNTÄ Tämä taivas, tämä helvetti GOOD SON RECORDS Häntä. Varsinkin lauluosuuksissa paljastuu, ettei yhtye pelkää hyödyntää tarttuvia pop-koukkuja. Väliin voidaan pistää pätkä lintujen laulua ja heti perään sisään vyöryy galaksin kokoinen kitaravalli. Kuulijaa ei päästetä hetkeksikään pois musiikillisesta fantasiamaailmasta, eikä sieltä pois haluaisikaan. TONI KERÄNEN MYKORRHIZA Northern Remembrance KONQUEROR RECORDS FUNERAL From These Wounds TABU RECORDINGS Singaporelaiselta Konquerorilta kodin löytänyt ruotsalainen Mykorrhiza koostuu Excruciate- ja Bloodshed-bändeistä tutuista kavereista. Muita Tidelinesin ko- inf44_levyt.indd 87 20.2.2007 14:21:21. Ihan siististi tuotettu ja hyvältä kuulostava levy kaatuu kömpelöihin biiseihin
inf44_levyt.indd 89 20.2.2007 14:21:28
Hellveton kotikutoinen ja maanläheisen tunnelmallinen käännytystyö ei tuota tulosta ainakaan tässä osoitteessa. KARI KOSKINEN LABYRINTH 6 Days To Nowhere SCARLET RECORDS Olen tottunut pitämään Labyrithiä paikoin kirkkaitakin valopilkkuja tarjoilevana progemetalliryhmänä siitäkin huolimatta, että bändin status on lähempänä keskitien kulkijaa kuin varsinaista erinomaisuutta. Kappaleet on tehty hiljalleen toukokuun 2004 ja elokuun 2006 välisenä aikana, ja äkkiä sitä löysikin itsensä studiosta hikoilemasta. Kuitenkin vuosikausia kypsynyt visio siitä, mitä olemme tekemässä, pysyi kaiken aikaa kantava voimana turhauttavienkin hetkien aikana. Sävyjä ja ideoita kyllä riittää, mutta toteutus on kovin hajanainen. Kaikessa lohduttomuudessaankin Minsk on erittäin elinvoimainen yhtye. Ainakin suunnaton määrä treenausta, miettimistä ja raakaa työntekoa. Nyt tätä kyseistä itseilmaisun muotoa on tallennettu 33 kappaleen verran cd-levylle ja on aika harrastaa hieman itsetutkiskelua. KAVERIJOURNALISMITAKUU! MINSK The Ritual Fires Of Abandonment RELAPSE Valko-Venäjän pääkaupungin valitseminen yhtyeen nimeksi on mielikuvien luomista kovalla kädellä. Ei aleta hieromaan eikä ottamaan liian montaa kertaa uusiksi. Se myös kuuluu, ja on pakko myöntää, että olen erittäin tyytyväinen siihen, mitä saimme aikaan. Soitinmäärän ehdoilla rakennettu soundi on se kivijalka, josta kaikki lähtee. Bonuksena ilkeä studioversio Kreatorin Total Deathista. Kappaleethan ovat musiikillisesti täyteen ahdettuja energiapurkauksia, joten ilmava kahden soittimen äänimaailma on helpotus. Vokalisointi sujuu rähinöiden ja julistavien puhtaiden voimin, eikä selkeän karulla soundipuolella palkintoja pokata. Kappaleet olivat osoittaneet voimansa jo luomis- ja viimeistään treenausvaiheessa, joten työksi jäi ainoastaan niiden sisään soittaminen, joka, myönnetään, kävi todellakin työstä. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että "oli jo aikakin!", koska kaksi ja puoli vuotta on kerinnyt kulua edellisestä kerrasta, kun julkaisimme uutta materiaalia. Ei siis ihme, että luomisvaiheessa tuli usein seinä vastaan ja otelauta alkoi tuntua moneen kertaan läpikäydyltä. Nyt voi nojata taaksepäin ja huokaista tyytyväisenä. Aluksi korviin käyvät tribaalimaiset perkussiot ja rumpukuviot, jotka luovat elävän taustan tulen lailla eteneville kitarariffeille. Se antaa tervetulleen balanssin itse sisällön kanssa, ja ajatuskin lisäsoittimista tuntuu lähinnä naurettavalta. Jos nyt kaukaista vertailua kaipaa, niin kotimainen Moonsorrow hoitaa eeppisen pakanametallin pestiä huomattavasti paremmin. Metal Archivesin mukaan tämä herra L.O.N.:in ideoima projekti on julkaissut viiden vuoden sisään jo peräti kymmenen pitkäsoittoa, joten turhan kypsytellystä tavarasta ei ole kyse. Tunnetusti kyseisten adjektiivien raja on musiikissa hiuksenhieno, mutta Labyrithin paikka on kuitenkin aidan sillä puolella, missä ruoho on auringon polttamaa. JAAKKO SILVAST omaan nilkkaan CAUSE FOR EFFET 0+1=01 DIES IRAE TÄLLÄ PALSTALLA ARTISTIT KEHUVAT OMIA TUOTOKSIAAN. Kaksi soitinta on rajoitus, mutta se on myös mahdollisuus. Ikinä en ole paikassa käynyt, mutta jos se on kolkko, lohduton, kylmä ja arvaamaton, niin se sopii ainakin Minsk-yhtyeen musiikkiin. Koskettimia ja jylhiä äänimaalailuja taustoissa hyödyntävät kappaleet etenevät pääasiassa keskitempoisissa tunnelmissa. Yksinäisen polakin muodostama Hellveto sen sijaan luottaa tunnelmallisen pakanametallin mustanpuhuvaan sanomaan. Olemme aina lähteneet siitä, mitä niillä saadaan aikaan ja miten niitä voi käyttää mahdollisimman tehokkaasti yhdessä. Äänityssessioissa soitimme kappaleet livenä sisään, ja vain örinä lisättiin jälkeenpäin. Italialaismiekkosten kuudes kalahtaa miehekkäästi kiville, vaikka se on genressään mielenkiintoisen erilainen tapaus. Pian kuitenkin vahvuudeksi kasvaa kappaleiden draaman kaari, joka tunnin mittaisella ja kuuden biisin albumilla on etsittävä ennen kuin sen löytää. saavat hyvää tukea vokalistin raivopäisestä rääkymisestä ja pahuuden perskarvat voi suorastaan tuntea. Ristiinnaimista on harjoitettu niin monien elementtien kohdalla, että kokonaisuus kääntyy valitettavasti enemmän hirveyden kuin hienouden puolella. Erilaisuus on periaatteessa aina tervetullutta, mutta tällä kohtaa tarkoitus ei pyhitä keinoja. Kiireettömästi etenevä The Ritual Fires Of Abandonment louhii samasta maaperästä kuin tyylilajin arkkiyhtye Neurosis, mutta Minskillä on kiitettävän paljon omaperäisyyttä ulosannissaan. Ohessa eräs vaihtoehto: ketteriä ja kajahtaneita bassoriffejä salamannopeita blastbeat-pyrähdyksiä outoja temponvaihteluja epäortodoksisia kappalerakenteita örinää Eli siis kansankielellä Tiivistä Ilmaisua. Luomusoittajina uskomme spontaaniin studiokäväisyyn. Pääkaupunki Minsk on myös sivistyksen tyyssija, joka sopii hyvin mielikuvana myös tähän yhtyeeseen. TEEMU LAMPINEN Kun basisti ja rumpali jätetään kahdestaan vuosikausiksi ilman valvontaa, niin mitä tapahtuu. Perusrunkona oli musiikkityylimme, johon lisättiin uusia kokeiluja ja ratkaisuja tasapainoillen luonnollisen kehityksen ja sivuraiteelle hyppäämisen välillä. 6 Days To Nowheren aneemisuus piilee turhan kepeissä soundeissa, joilla on kyllästetty paikoin nerokkaitakin ideoita. Lopputuloksena kasa materiaalia, johon on sisällytetty kaikki itsellemme tärkeät asiat, jotka tekevät musiikkikappaleesta mielenkiintoisen, hyvän ja uusia kuuntelukertoja vaativan kokemuksen. Eräs etappi on saavutettu, olo on tyytyväinen, "vaikea kolmas lp" on tehty. TUOMO HOHTARI 90 ] INF / maaliskuu 2007 WWW.SWAMPMUSIC.COM 20.2.2007 14:21:33 inf44_levyt.indd 90. Mitä sitten levyltä löytyy. Jos on valinnut näinkin äärimmäisen tavan ilmaista itseään musiikillisesti, tietyt musiikilliset perusasiat muuttuvat normaalia vaikeammaksi. Pelkästään kappaleissa olevien bassoriffien yhteismäärä voidaan laskea pyöreästi parin sadan kieppeille, enkä edes uskalla laskea, kuinka monta erilaista rytmitystyyliä rummuille sieltä löytyy
Voiko aineettoman raivon muovailla näkyväksi materiaksi. Joskus musiikkiin jää kaipaamaan kuitenkin lisää vääntöä, kuten myös varovaisesti irrottelevan laulajan ääneenkin, vaikka perusasiat ovatkin mikrofonin takana kunnossa. 92 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_levyt.indd 92 20.2.2007 14:21:46. Jos tämä olisi mahdollista, katsoisi vihan kohdalla peilistä vastaan viisi tylynnäköistä metallimiestä. Morbid Dreamissa enemmänkin rivimiehinä toimineet Laisto, basisti Joni Soudenjärvi ja rumpali Tuomas Vähämaa olivat kuitenkin hitsautuneet sen verran yhteen, että tarvittiin vain hieman soiton iloa, ja vihainen death/thrash-masiina lähti käyntiin. Yhtyeen vahvasti elektronisoitu venkoilumetalli tuo mieleen niin Scorngrainin kuin Faith No Morenkin, ja kahteen biisiin on saatu tungettua kaikkea maan ja taivaan väliltä, oopperalauluista jämäkkään thrashiin. Yhtyeellä on siis taito tuoda kappaleisiinsa vaihtelua tinkimättä kuitenkaan musiikin tiukkuudesta. Lupaavasta Morbid Dream -yhtyeestä irtautunut ja myöhemmin lisämiehistynyt Hateform on ehtinyt taivaltaa omaakin polkua jo kolmisen vuotta, ja uusin demo Retaliate osoittaa jo aikuisuuden merkkejä. Esimerkiksi Until We Grown on jo pienimuotoinen hitti toimivine soolonpoikasineen, kun taas Tongues Spitting Deception tarjoilee Testamentin mieleen tuovaa leikittelyä. Kyllä sitä vihaa ja saastaa aina maailmaan mahtuu. Yhtyeen valttikorttina on kuitenkin saada tämä kaikki potkimaan persuksille erittäin vakuuttavasti, ja niinpä teennäisyydestä ja tekotaiteellisuudesta ei Symposium II:lla ole hajuakaan. Rose Redin biisit ovat loppujen lopuksi aika simppeleitä, mutta yleinen synkkyys ja mukaan ujutetut melodiat rikastuttavat mainiosti tunnelmaa. Mutta jos alkaa tulla pomppuheviriffejä, niin eikun äijää kiikkuun! jyrisee Laisto. Hyvä esimerkkihän tuosta vihan kuihtumisesta ja porvariselämästä on Metallica. Alkuhetkiä on hauska muistella, oltiin kuitenkin vanhassa orkassa soitettu kimpassa kahdeksan vuotta ja sitten kun lähdettiin, mietittiin että mitäs nyt, millaista kamaa aletaan soittaa ja kuka tekee biisejä, kun omia ralleja ei ole ollenkaan. Tomy hoitaa kyllä sen puolen. Näin omaperäiselle ja rokkaavalle yhtyeelle löytyy aina tilaa ja tilausta. WWW.ULTRAMAYHEM.ORG hateform ONKO vihalla muotoa. Mutta millainen on sitten tyypillisen Hateform-biisin jalostuminen ideasta esitykseksi. Ehkä se paikkapaikoin johtuu siitä, että nuo cynic/ sadus/death/carcass/meshuggahit on kuunneltu aikoinaan, ja niitä kuunnellaan vieläkin. Suomi katajaisine kansoineen onkin varmasti hyvä inspiraationlähde vihanpitoon, mutta mitäs sitten, kun löytääkin itsensä piipun toiselta puolelta. Kitaristi Tomy Laisto muistaa kuitenkin vielä alkutaipaleen. Kyllä me maksellaan kalavelkoja kaikille aina pomoista duunikavereihin ja duunikavereista verottajaan, tarkentaa Laisto. Jos jollain on joku idea johonkin, niin kyllä se aina tsekataan, että toimiiko. Tuo nimi Retaliate tuli oikeastaan siitä, kun toinen kitaravahvistuksemme Tomma tapaa sanoa ennen keikkaa "Pojat, nyt kostetaan". Kyllä ne festarikeikat ja levydiilit sieltä tulee, jos on tullakseen. AIRHEAD Universal Grunge-henkinen metallimättö ei ole niitä kaikkein helpoimpia sarkoja niitettäväksi, mutta Airhead tekee tässä tapauksessa varsinaisen urotyön. Ei se "porvariselämä", jos sellaista joskus olisi, poista sitä, että kusipäiden naamavärkit ja tekemiset tai tekemättä jättämiset vituttavat, Nyström puhisee. Ja kyllähän sieltä tuhkan keskeltä joskus löytyy kasa ulostettakin, sitten aloitetaan alusta. Ei tarvitse kuin aukaista televisio, niin heti alkaa vituttaa, vaikka vain uutisia katsoo. Ainoastaan kertseihin hiipivä turhantavallinen hittihakuisuus särkee hieman kokonaiskuvaa. WWW.AIRHEAD.FI HANGMAN Rose Red Tampere-Vaasa-akselille ripustettu Hangman on King Diamondinsa ja Mercyful Fatensa kuunnellut, ja niinpä Rose Red reuhaakin raskaan heavyn ja mahtipontisuuden välimaastossa. Hikoillaanko treenikämpillä pitkiä päiviä "tuhkasta timantiksi" -periaatteella. Saisi vain tulla vielä joltain levy-yhtiöltä sellaisia kehuja, että signaavat meikäläiset, on Nyströmin mielipide. Kaikille, jotka itsensä lauluista tunnistavat ja erityisesti niille, jotka eivät tunnista, Nyström sanoo. Jos demon nimi nyt kuitenkin on Retaliate, on pakko kysyä, kenelle niitä kalavelkoja maksellaan. Hyökkäysvaunumaisesta introsta lähtien huomaa, että tällä bändillä on asenne ja syke kohdillaan: vahva rytmiryhmä vie biisejä nopsakasti eteenpäin, mutta sekaan on mahtunut kohtalokkaampaakin tunnelmaa ja melodiaa. Oli se hienoa aikaa kyllä. Ennen rahalavoille siirtymistä Hateformilla on vielä tekemistä, mutta Retaliaten saamat kuukauden demo -tittelit ja yleiset kehumiset osoittavat suunnan olevan oikea. Mikäs niitä ukkoja enää voisi vituttaa, kun on kaikki kutakuinkin saavutettu ja kaiken kukkuraksi terapeutti perseessä kiinni. Riehaannuttavaa ja riehakasta. WWW.HATEFORM.NET HALLI ULTRAMAYHEM ORG. Symposium II Kaksiosaisen demosaagan päättävä teos esittelee meille hieman rankemman Ultramayhem Org:n. Tai no, kyllä niitä varmaan vituttaa, kun ei hyviä biisejä saa enää tehdyksi, pohtii Laisto. Demot DEMOT TÄNNE! (EI TOIMITUKSEN OSOITTEESEEN!) INFERNO / ANTTI KLEMI MYLLYOJANKATU 16, 33330 TAMPERE KUUKAUDEN DEMO HATEFORM Retaliate Turun Hateform napsauttaa Lugerin lailla death/thrash-luodin kuulijan otsaan. Kuten jo tuli todettua, osa Hateformin jäsenistöstä on soitellut jo pitkän tovin yhdessä, ja Laiston mukaan yhteistyö sujuukin melko sulavasti. Kitaraosasto tuo lähestulkoon valmiin tuotoksen kämpille ja soittaa sen jannuille, ja siitä aletaan kattella. Aika fiilispohjalta tulee tehtailtua noita, eli en oikeastaan koskaan istu alas ja tee riffiä, vaan usein alkaa soida päässä jotain kuvioita ja juttuja ja tietenkin jossain anoppilan kipporvare-kutsuilla, siellä sitten ollaan kuulolaitteet pois päältä ja aika pitkälti kaukana poissa muutenkin. Ei sitä hirveästi tule kelailtua säveltäessä, millaisia biiseistä loppupeleissä tulee. Kyllähän sitä odotuksia Hateformia kohtaan on, mutta tätä hevihommaa on tullut tahkottua sen verran kauan, että katsellaan päivä kerrallaan. Musiikista löytyy kieroimmillaan System Of A Downin ja Faith No Moren kaltaista kieriskelyä, mutta bändi pitää tyylikkäästi ohjat käsissään suoraviivaisella rokkailullaan. Sanoihan se Bondin Jamesikin että "Diamonds are for reva", haha! Miesten vastauksia lukiessa ei yhtyeen jo nimessä kytevä viha tunnu kovinkaan läheiseltä ajatukselta. Kyllä mättö maistuu, kun väliin vähän kikkaillaan, nauraa laulaja Petri Nyström. Irtoaisiko viha porvariselämän lihottamalta Hateformilta. Viisi biisiä sisältävä demo ei siis petä missään vaiheessa, vaan yhdistelee keveyden ja rankkuuden sekä tarttuvuuden ja kohtalokkaan melodisuuden hyvällä tyylitajulla. Siksipä kyseisellä partanaamalla onkin osuva lempinimi Proge-Tomy. Laisto suhtautuu asiaan kuitenkin rauhallisen realistisesti. Myös laulajan yhtä aikaa revittelevä ja rento tyyli takaa laadun jatkuvan tälläkin osiolla. Mukaan on tarttunut kuitenkin myös selvästi ripaus progressiivisuutta
Tämän kaiken lisäksi hän tietää,, kuinka iskeä naisia. Hänen kädenjälkeään ovat kirjat niin Marilyn Mansonista,, Mötley Crüesta kuin pornotähti Jenna Jamesonista.. rocktoimittaja ja pelimies "Hassua,, tunnen olevani mukava tyyppi,, mutta kaikki kirjani ovat aiheiltaan arveluttavia ja kiusallisia ostaa.. Ne käsittelevät pornoa ja 80-luvun rappiota",, sanoo Neil Strauss,, amerikkalainen rocktoimittaja.. TEKSTI: Juhana Lumme / www.neillstraus.com / KUVA: Henrik Hemminki 94 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_strauss.indd 94 20.2.2007 13:25:56
He maksoivat pesulalaskummekin vain oppiakseen meiltä. Ja kuitenkin ainoa pusu, jonka sain koko kiertueella, oli Tommy Leeltä... Jostain syystä yhteiskunta on niin peloissaan tästä. Heillä on oma sanastonsa, ja yhdestä termistä Strauss tunnisti itsensä: TTP eli Tyypillinen Turhautunut Pöljä. Joskus, kun annan neuvoja tai puhun aiheesta, katson itseäni ajatellen, että tämä on outoa. En ole koskaan tavannut häntä, Strauss sanoo tarttuen kynään, mutta mielestäni lopulta elät maailmassa, jossa et välitä arvostasi. Puolustan hautaani saakka miesten oikeutta oppia tätä shittiä. Jopa Orlando Bloom halusi minulta pokausohjeita. HAASTATTELEN Straussia kahden kesken. Strauss kysyy kasatessani nauhuriani. He neuvottelevat yhä sopimuksista. Ne tyypit eivät osaa kirjoittaa. Kolme vuotta sitten en tiennyt tästä paskaakaan. Olette taistelleet niin kauan eri maiden kanssa, että olette saaneet paljon vaikutteita, jotka yhdistyvät itsenäisyyden henkeen. Strauss soluttautui yhteisöön. Strauss virnistää. Vallitsevat, negatiiviset mielipiteet pommittivat sinua jatkuvasti. Haluan vain elää onnellisena. Mitäs luulet. He ystävystyvät vain muiden pokaajien kanssa, eikä heillä ole vieläkään naisia elämässään. Siitä oli todella hyötyä minulle, kiitän Luojaa siitä. LUULIN, ETTEN VOI EPÄONNISTUA BACKSTAGE-PASSI KAULASTANI ROIKKUEN. Tykkäsin bändeistä kuten 22-Pistepirkko, mutta en tiennyt niiden olevan Suomesta. Varmistan vielä, että puhe tallentuu. Rocktoimittajana Strauss on itse haastatellut "Michael Jacksonia lukuun ottamatta kaikkia". Luulin, etten voi epäonnistua backstage-passi kaulastani roikkuen. Varmuuden vuoksi menin yliopistoon, joka oli pari vuotta sitten ollut vain naisille tarkoitettu, eli 70 prosenttia opiskelijoista oli naisia, loput 30 prosenttia miehiä ja heistäkin puolet homoja. Jos niin käy, niin kirjaa luultavasti käytetään todistusaineistona. Ajattelin, että minulla olisi hyvät chanssit, Strauss hymyilee. Strauss hymyilee. Samaan aikaan yhteisö kasvoi maailmalla räjähdysmäisesti kymmenistä tuhansista aina satoihin tuhansiin. En suunnitellut kirjoittavani kirjaa. Asun nyt Lisan kanssa L.A:ssa. Hän istuutuu ja alkaa puhua, mutta pysähtyy odottamaan kaivaessani esiin nauhurini, jonka johdot ovat solmussa. Ei, vastaan, erosin äskettäin. Mutta niinä harvoina kertoina vuoden kahden välein, kun niin kävi, olin siitä niin iloinen, että seurustelin kyseisen tytön kanssa 3-4 vuotta, koska en tiennyt, milloin saisin uudelleen. Ole oma itsesi ole paras itsesi. JA KUITENKIN AINOA PUSU, JONKA SAIN KOKO KIERTUEELLA, OLI TOMMY LEELTÄ..." too kirjassaan Pelimies. Niillä on aivan omanlaatuinen, uniikki soundinsa, te ette vain kiinnitä niihin huomiota. Tapasin upean naisen, Lisan, joka on Courtneyn kitaristi. Kirjoittivatko Mötley Crüen jäsenet itse mitään Törkytehtaaseen. Suurimman osan elämäänsä Strauss oli pahimman luokan nörtti, jolle naiset olivat tavoittamaton haave. Aina näin ei kuitenkaan ollut. Mutta ainahan voi mennä yliopistoon ja luoda itsensä uudelleen. Huomautan, että valta on kykyä olla hyödyksi. Yhteisöön tutustuminen avasi Straussin silmät. Oikeasti kirja oli vain tekosyy, jos sattuisin jäämään kiinni. "VARMAN PÄÄLLE PELATAKSENI MENIN VUODEKSI MÖTLEY CRÜEN KIERTUEELLE. POKAAJIEN VERKOSTO Yhteisö. Takapihalle nousi telttoja. Heistä tulee eräänlaisia outoja, säihkyviä sosiaalisia robotteja. Keskellä hektisintä juonittelua ja kieroilua tapahtui jotain odottamatonta; Strauss rakastui. Tavallaan voitin, koska a) pääsin pois b) sain tyttöystävän c) loppupeleissä kyse ei ollutkaan naisten valloittamisesta, vaan oppimisesta pitämään peilissä olevasta tyypistä. [FIN] maaliskuu 2007 / INF [ 95 inf44_strauss.indd 95 20.2.2007 13:26:01. Ei niin, ettenkö olisi milloinkaan saanut seksiä. Ensin tulee varmaan elokuva Mötley Crüe -kirjasta. Elämässä pitää tehdä kaikki itse. Vietä siellä aikaa, kuinka kauan tarvitsetkaan, ja sitten jätä se äläkä koskaan katso taaksesi. Varman päälle pelatakseni menin vuodeksi Mötley Crüen kiertueelle. Lopulta kaikki alkoivat tapella keskenään. Peli oli kuin huumetta. Strauss vuokrasi pokaajaystäviensä kanssa talon Los Angelesista, jossa asuttiin, pidettiin workshoppeja ja bailattiin. Sinun täytyy taistella pitääksesi uusi todellisuutesi. Siitä Strauss ker- kean statuksen käyttäytymistä. Haastattelin Courtney Lovea, ja hänkin muutti taloon. On lähes egoistista väittää, että alennat itseäsi pyytämällä nimikirjoitusta. Strauss kävi läpi monenlaisia tekniikoita NLP:stä hypnoosiin, paransi ryhtiään, äänenkäyttöään, elekieltään sekä päänsisäistä maailmaansa. Se on jotain uskomatonta, Strauss kiihtyy. Minusta musiikkinne on loistavaa ja ainutlaatuista. Totta, totta. Hän haki oppia kaikilta yhteisön guruilta. Huomata puolivälissä haastattelua, että laite ei nauhoitakaan. Siksi rokkistarat ja miljonäärit tulevat luokseni ja pyytävät neuvojani. Mutta kun joku tunnistaa minut, hän innostuu sata kertaa enemmän, koska rokkistaraa idolisoidaan hänen musiikkinsa tähden, mutta minulla on kyky muuttaa hänen elämänsä, antaa hänelle jotain, mitä hän tarvitsee. Sellaisen väittäjä on itse epävarma. Takaisin peliin. Ja joka tyyppi tuli L.A:n-taloomme. Elämäni olisi ollut vajavaista ilman sitä, olisin todella, vittu, haaskannut elämäni, jos en olisi oppinut näitä juttuja. Vuodessa oppilaasta tuli opettaja. Mutta olen optimistinen ihminen, joten minusta tuli rocktoimittaja ja hengasin maailman turmeltuneimpien bändien kanssa. Sen jälkeen ajattelin, että ok, on ihmisiä, joilla vain on se ja ihmisiä, joilla ei, ja sillä hyvä. Pelimiehestäkin ehkä, mutta Hollywoodissa kestää niin vitun kauan tehdä mitään. Yhteisön tulisi olla kuin sosiaalisten taitojen korkeakoulu miehille. Hassu juttu pelistä: kun opit sen, kaikki tahtovat olla ystäviäsi. Mielenkiintoista, koska kun olen ulkona Los Angelesissa jonkun ison rokkistaran kanssa, enemmistö ihmisistä tunnistaa rokkistaran. Menin yhteisöön hoitaakseni elämäni kipupisteet. Pyytäessäni kirjaan nimikirjoitusta kerron lukeneeni, että Björk ei anna nimikirjoituksia, koska hänen mukaansa niiden pyytäjät alentavat itseään. Hänet tunnetaan myös nimellä Style maailman paras pokausartisti, viettelyguru. Kirjoissasi puhutaan avoimesti huumeiden käytöstä. Joten aloin käyttää kahta nauhuria. NAISET HALTUUN Strauss on kirjoittanut muustakin kuin musiikista. Yhteisöstä on harmia yhtä monille miehille kuin mitä se auttaa. Oma henkilökohtainen tavoitteeni elämälle ei ole maailman parhaaksi pokausartistiksi tuleminen se on karmea päämäärä, siinä on jotain tyhjää. Eikö häkki heilahda siitä hyvästä. Kerron jotain seurusteluelämästäni ei pelkoa, se ei vie kauaa. Straussilla meni lujaa; hänellä oli kymmenen naisen haaremi. Homma meni hulluksi. Minut äänestettiin yhteisössä pokaajamestari numero ykköseksi. Straussista tuli Style. Minua aina pelotti luottaa tekniikkaan haastatellessani esimerkiksi Madonnaa, Strauss sanoo. Minä se siis olin. Ei ole kundia, joka tahtoisi oppia, muttei pysty. Strauss oppi pelin nopeasti. Tällä sanalla Strauss viittaa netissä kommunikoivaan maailmanlaajuiseen pokaajien verkostoon, josta hän sai toimeksiannon kirjoittaa. Pokaajien maailmassa jokaisella on nimimerkki. Hän tajusi, että pokaaminen on opittavissa oleva taito, ei synnynnäinen ominaisuus. Mutta valmistuttuani minulla ei vieläkään ollut tyttöystävää, enkä ollut harrastanut seksiä. Halusin selvittää, mistä se musiikki tulee. Olen silti nähnyt tyyppien kadottavan itsensä täysin. Onko kirjoistasi tulossa elokuvia. Saan johdot suoriksi ja recin päälle. Lukiossa minulla ei ollut treffejä tai tyttöystäviä. Hänen elämässään oli viimeinkin naisia ja seksiä. VALKOKANKAALLE. Siksi en koskaan tule kirjoittamaan elokuvakäsikirjoituksia. Onko sinulla tyttöystävää. Täytyy kärähtää huumeiden hallussapidosta. Ja yhtäkkiä huomasin samasta maasta tulevan kaikkia näitä kiinnostavia bändejä, kuten Circle, Paavoharju, Kemialliset Ystävät, Finntroll, Itäväylä, Aavikko, Cleaning Women, Pan Sonic, Pharoah Overlord, Vladislav Delay, Shogun Kunitoki, Lau Nau, Magyar Posse... Toisinaan useamman naisen kanssa yhtä aikaa. Ja sellaista elämäni oli, ennen kuin kohtasin yhteisön. Straussin mielestä maailman mielenkiintoisin musiikki tulee tällä hetkellä Suomesta. Mutta kun pääsin sisään ja tapasin nämä tyypit, homma muuttui niin oudoksi ja kiehtovaksi. Kuuntelin heidän puhetapaansa ja mietin, kuinka he kirjoittaisivat. En koskaan ajatellut, että jonain päivänä olisin auktoriteetti nais- ja viettelyasioissa. Älä luota siihen, että kukaan muu tekisi mitään edestäsi. Tahdomme korkean statuksen ymmärtämättä, ettemme tarvitse sitä, vaan korMies ei varmaan voi tehdä mitään nolompaa kuin osallista workshoppiin, jossa joku 23-vuotias poju opettaa sinua pokaamaan naisia. Luulen, että suurinta osaa miehistä motivoi tiesivät he sitä itse tai eivät tavata nainen, josta he voivat pitää huolta. Joka komerossa oli kundi patjan kanssa. Jos tahdot nimmarin, pyydät sellaista, ja jos et, niin mitä vitun väliä
Kreatorin keulakuva ja dynamo Mille Petrozza työstää metalliaan perustyökaluilla,, tarkalla riffikädellä ja raa'alla rääkynällä. TEKSTI: Vilho Rajala / www.kreator-terrorzone.de / KUVA: SPV lopputulos ratkaisee 96 ] INF / maaliskuu 2007 inf44_mille.indd 96 20.2.2007 14:15:56. Tapaamme tällä palstalla pitkästä aikaa eurooppalaisen muusikon.
Mies käkättää räkäisesti, kun ehdotan hänelle moista asemaa. Jos biisi vaatii erityisen brutaalia huutoa tai supernopeaa sahausriffiä, mies treenaa ne kuntoon. Melkein mikä tahansa kelpaa, kunhan se ei ole ihan paska. Luen kirjoja ja katselen elokuvia. Parhaiten pärjään Peaveyn 5150: lla, koska tiedän täsmälleen miten saan siitä haluamani soundin. Petrozza perusti Kreatorin parin kaverinsa kanssa varsin nuorena. Petrozzan isä oli harrastelijamuusikko, ja kotona lojui akustinen kitara. Kuten kaikki tietävät, Petrozzan äänestä tuli sittemmin Kreatorin tavaramerkki. ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ SERKKU SITTEN KYSYI, HALUAISINKO HÄNEN KITARAKAMPPEENSA, HÄNTÄ EI ENÄÄ KIINNOSTA. MINÄ OLIN, ETTÄ JEES, SÄHKÖKITARA, ILMAN MUUTA! OPETTELIN SITTEN SOITTAMAAN SILLÄ. Violent Revolution ilmestyi 2001, ja metallikansa tervehti sitä ilolla. Parempi antaa ne hommat osaavampien käsiin. Luulen, että se on tärkeintä. Vartalo on laulajan instrumentti, joten siitä kannattaa pitää huolta. Yllättävää on se, että Petrozza on ottanut laulutunteja jopa useampaan otteeseen. En ole kovin innostunut musiikin teknisestä puolesta. Kun nuorena yritti hiki päässä sahata aina vain nopeammin, jäi siitä siis varsin käyttökelpoinen muisto. Toinen oli oopperalau- Fernandesia ja ESP:tä, Petrozza luettelee. Hän kertoo, ettei treenaa kitaransoittoa ollenkaan pelkän treenaamisen takia, vaan ottaa kitaran käteensä ainoastaan riffejä tehdäkseen. Lauloimme ne Ventorin kanssa puoliksi. Biisit ovat Petrozzalle ehdoton prioriteetti. Nopeuden ihannointi kuului siihen aikaan, mutta vaikuttaa tänäkin päivänä Petrozzan erittäin tiukassa riffiranteessa. Silloin treenasin yksinomaan nopeutta paljon, piti olla niin nopea kuin ikinä pystyi. Minulla on pienet kädet, ja siksi kitarani pitää olla säädetty minua varten. Käyn myös paljon ulkona, teatterissa tai elokuvissa. Petrozza osaa soittaa jonkin verran koskettimia ja bassoa, sekä myös nykyaikaisesti ohjelmoida rummut biisiensä demoversioihin. Kun laulajaa ei tahtonut lopulta löytyä, aloin huomata, että minähän pystyn tekemään äänelläni asioita ja pidänkin siitä. EN HALUNNUT SOITTAA SILLÄ. Vuodenvaihteen yli Kreator oli tauolla, ja maaliskuun kahdeksantena se starttaa kiertueelle Celtic Frostin kanssa. Minä olin, että jees, sähkökitara, ilman muuta! Opettelin sitten soittamaan sillä. Siinä on myös syy siihen, miksi Petrozza ei juuri sooloja soita. Tarvitsen ehdottomasti jokaiselle keikalle oman kitarani, koska kitara on hyvin yksilöllinen soitin. Petrozza on asemaansa tyytyväinen ja pitää tärkeimpänä liikkeessä pysymistä. Hahhah! Onhan se tietenkin hienoa kuulla näitä mukavia sanoja nuoremmiltaan, mutta ei se ole minulle kovin tärkeätä. Entäpä laulupuoli. Vahvistinpuolella Petrozza ei ole turhan tarkka, mutta tietää kokemuksesta, mikä hänelle sopii ja mikä ei. En halunnut soittaa sillä. Miehen koulimattoman kuuloinen, rujo ulosanti on metallimaailman tunnistettavimpia. Petrozzan raakunta ei ole kesyimmästä päästä, mutta ääni pysyy kuulemma kunnossa ilman erityisiä toimenpiteitä, pelkästään elämällä terveellisesti. Silloin kaikki bändit soittivat todella nopeasti, ja me halusimme tietysti olla nopeimpia, heh. Jos alkoi kitaristinura sattumalta, myös laulajanhommat siunaantuivat nuorukaiselle vahingossa. Isän kitaralla oli melkein mahdotonta soittaa, tuntui kuin kielet olisivat olleet jonkun kaksi metriä kaulasta irti. Usein ajatellaan, että Kreatorin ansiot ovat yksinomaan 1980-luvulla. Petrozza kertoo, että Kreator vie suurimman osan hänen ajastaan silloinkin kun ei ole aktiivinen, joko biisienteon, bisneskuvioiden tai promootiosuunnitelmien muodossa. Titaanikaksikko pistäytyy huhtikuussa Suomessakin. Toissavuoden Enemy Of God on vain lisännyt gloriaa Kreatorin ympärillä. Kitaransoittotaidot ovat siis niin takaraivossa, etteivät ne juuri ylläpitoa kaipaa. Joskus saattaa mennä kuukausi, etten soita kitaraa ollenkaan, ja seuraavat kaksi kuukautta soitan sitten joka päivä, hän sanoo. Valehtelisin jos sanoisin, ettei se merkitse mitään, mutta... Lepää, tietenkin. Rivakkaa on bändin musiikki edelleen, vaikka aivan Pleasure To Killin kaltaiseen kaahaukseen ei kiihdytetäkään. Urheilen kyllä jonkun verran, käyn lenkillä ja uimassa ja sellaista. Petrozzan tavoitteet muusikkona ovat aina biisilähtöisiä. Sen edeltäjästä Endoramasta on sittemmin oltu syystäkin hiljaa. Myös kitaratunteja mies otti 1980-luvulla puolisen vuotta, vaikka tituleeraa itseään itseoppineeksi. Mies myöntää avoimesti, että Kreatorin suomalaisvahvistus Sami Yli-Sirniö on häntä parempi kitaristi. Olen aina jo seuraavassa biisissä ja seuraavassa levyssä. Varmaankin Pleasure To Killin jälkeen aloin tosissani keskittyä laulamiseen ja kehittää ääntäni. Kun Sodom henkilöityy Tom Angelripperiin ja Destruction Schmieriin, on Kreator miltei yhtä kuin Mille Petrozza, olkoonkin, että rumpali Ventor on myös olennainen osa bändiä. SE OLI LUONNOLLISTA, KOSKA KUUNTELIN JO TUOLLOIN ROCKIA, KISSIÄ, JUDAS PRIESTIÄ JA MUUTA." laja ja kolmas rocklaulaja, ja varsinkin hän auttoi minua todella paljon, Petrozza kertoo. Lisäksi serkkupojalla oli sähkökitara vahvistimineen, ja sehän oli tietenkin kova juttu. Etsimme laulajaa, ja meillä oli paljon biisejä valmiina. En polta, en käytä kovia huumeita, enkä juokaan paljoa. Pitää uusiutua ja ajatella koko ajan tulevaa, muuten jämähtää asemiinsa. Minä en halua olla maailman nopein soolokitaristi, mikään Marty Friedman tai joku, heh. Ikää oli vain 16, kun Endless Pain nauhoitettiin. [FIN] maaliskuu 2007 / INF [ 97 inf44_mille.indd 97 20.2.2007 14:16:00. Muuten häntä ei taidoilla brassailu kiinnosta. Mutta jos mies joskus on vapaalla, mitä hän silloin tekee. Yritän aina keksiä jotain uutta, kun soitan. Vaikka Petrozza ei halua historiaansa jumittuakaan, hän myöntää, että esimerkiksi Pleasure To Killin ja Extreme Aggressionin vaikutus kuuluu muutamankin myöhemmin aloittaneen bändin tuotannossa. Ensimmäinen ei ollut kovin hyvä opettaja. Kiirettä siis pitää. Biisinteossa auttaa se, että osaa soittaa muutakin kuin kitaraa. Vaikka Kreator ei ole mikään megabändi, sillä on uskollinen kannattajakunta. Olen paljon enemmän biisintekijä kuin muusikko, Petrozza analysoi. Kaksikymmentä vuotta metallia on pitkä aika, ja sinä aikana Petrozzasta on tullut yksi suurista thrash-ikoneista. Olisi kannattanut treenata muutakin, mutta hyvä, että edes sitä, heh. Moni muu röyhistelisi rintaansa ja vaahtoaisi asiasta suureen ääneen, mutta Petrozza haluaa keskittää huomionsa siihen, mitä on tehnyt viimeksi, ja toisaalta siihen mitä aikoo tehdä seuraavaksi. Erään uuden aluevaltauksen bändi teki viime lokakuussa, kun se esiintyi Kanarian saarilla. Ensimmäisen kerran Petrozza otti tunteja jo Coma Of Soulsin aikaan, aina Renewaliin asti. Kreatorin kellään jäsenellä ei ole erityisiä soitindiilejä, vaikka kitaristit saavat kuulemma hieman ekstra-alennusta Jacksonilta. Kyllä vain, olen käynyt tunneilla yhteensä noin kaksi vuotta, kolmella eri opettajalla. Se oli luonnollista, koska kuuntelin jo tuolloin rockia, Kissiä, Judas Priestiä ja muuta. En sen kummempaa, ei minulla ole erityisiä harrastuksia. SAKSALAISEN thrash metalin kolmesta suuresta Kreator on aina ollut suurin, ainakin jos minulta kysytään. Viime vuoden lopulla Petrozzalla oli kädet "ISÄN KITARALLA OLI MELKEIN MAHDOTONTA SOITTAA, TUNTUI KUIN KIELET OLISIVAT OLLEET JONKUN KAKSI METRIÄ KAULASTA IRTI. RANNE LUJILLA Kun Kreator aloitti uransa, nopeus oli itseisarvo. On minulla keikkasetissämme pari sooloa, mutta se ei ole minulle todellakaan mikään suuri asia, hän kuittaa. SATTUMIEN SUMA Pikku-Millen soittamiskipinä tuli läheltä, mutta varsinainen soittamaan ryhtyminen oli sattumaa. Soittotaidotkin ovat vähän paremmin hanskassa. Mutta mikä tahansa hyvä merkki, Mesa-Boogie tai Marshall, käy yhtä hyvin. Kun aloitimme, kuuntelimme paljon Bathorya, Possessedia, tietenkin varhaista Metallicaa ja eurooppalaista death metalia. Pidän Jacksonin kitaroista, mutta minulla on myös pari Les Paulia, Ibanezia, täynnä Enemy Of God Revisited -dvd:n kanssa. Sen jälkeen hän piti pienen tauon, mutta meni jälleen tunneille Outcastin jälkeen. On hyvä muistaa myös, että bändi oli osaltaan vaikuttamassa 2000-luvun vaihteessa siihen, että thrash alkoi tulla takaisin. Eräänä päivänä serkku sitten kysyi, haluaisinko hänen kitarakamppeensa, häntä ei enää kiinnosta. Se ei ole minulle tärkeää vaan se, että teen hyviä biisejä
inf44_mille.indd 98 20.2.2007 14:16:00
SUOMEN RANKIN BAARI & YÖKERHO AVAA HAARAKONTTORINSA JYVÄSKYLÄÄN 2.3. INF BAR HELSINKI ANNANKATU 10 AVOINNA KLO KE-SU16-04 INF BAR TAMPERE TUOMIOKIRKONKATU 17 AVOINNA KLO KE-SU 20-04 TÄSSÄ KUUSSA mm.: Century Median / Twilightning ja Naildown / Type O Negative / Finntroll / Before The Dawn / Kotipelto ennakkokuuntelukarkelot sekä Celtic Frost + Kreator viralliset etkot ja jatkot! www.infernobar.fi | TULE TUOMIOLLE! inf44_mille.indd 99 20.2.2007 14:16:04
inf44_mille.indd 100 20.2.2007 14:16:24