Inferno 46/2007 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

#46 / TOUKOKUU 2007 >> NINE INCH NAILS > MAYHEM > SONATA ARCTICA > VINNIE PAUL > DARK TRANQUILLITY RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI VUODESTA 2001 / www.inferno.fi HINTA 5,60 euroa + +V I R A A L I M A R K K I N O I N N I N + + + + + + ++++++++ HUIPPU ++++++++++++ inferno_46.indb 1 14.3.2008 09:53:44
SAATAVANA MYÖS LP ! UUSI MURSKAAVA ALBUMI KAUPOISSA ! 20.04.2007 www.demolitionrecords.com www.waspnation.com 14.3.2008 09:53:59 inferno_46.indb 2
inferno_46.indb 4 14.3.2008 09:54:14
inferno_46.indb 5 14.3.2008 09:54:16
inferno_46.indb 6 14.3.2008 09:54:21
inferno_46.indb 7 14.3.2008 09:54:25
S Päätoimittaja MATTI RIEKKI Ulkoasu TERO SALONEN Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24 00100 Helsinki Puhelin: 09 4369 2407 Telefax: 09 4369 2409 Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO Aurinkokuja 9 33420 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Sam kau inferno_46.indb 8 14.3.2008 09:54:36 Se He he ww. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. 10-16) 09 737 009 tilaajapalvelu@popmedia.fi Myynti ja markkinointi Myyntijohtaja Mikko Mali GSM: 050 560 1750 Myyntipäällikkö Oskari Anttonen GSM: 040 563 0642 Myyntipäällikkö Peter Lindroos GSM: 040 560 6476 Myyntipäällikkö Erik Kangas GSM: 045 635 6644 Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa GSM: 050 511 4525 Julkaisujohtaja Mika Nikula GSM: 040 523 3110 Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen GSM: 040 512 2398 Ilmoitusmateriaali / Advertisements aineisto@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi #46 avustajat Hakkarainen Mikko, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Klemi Antti, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Kylänpää Riitta, Laakso Markus, Lampinen Teemu, Lassila Tero, Malm Mikko, Orell Lassi, Peltola Toni, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Virtanen Aadolf, Vuoti Sauli, Ylitalo Lauri Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Silk ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 7
ON OTI NTS M PRO PRESE D PEE UDLY SO PR Helsingin jäähallissa IN ASSOCIATION WITH WILLIAM MORRIS AGENCY Sam´s Town kaupoissa nyt! TIISTAINA 26. heinäkuuta. Liput 39 LISÄTIETOJA www.speedpromotion.fi Liput konsertteihin Lippupalvelusta sekä Menolipusta kautta maan. inferno_46.indb 9 14.3.2008 09:54:41. KESÄKUUTA Liput 48/52 www.thekillersmusic.com Sepultura Suomeen! Helsingin Kaapelitehtaalla 25
Vaikka kuinka yrittäisi tolkuttaa sitä jaloa ajatusta, että ainoastaan se musiikki ratkaisee ja kaikki muu katselee takavaloja turvavälin päässä, ulkoasukin merkitsee, etenkin näissä muka niin miehekkäissä metalliympyröissä. Hittejä pursunnut Lost-konsertti oli oikein mainio (kuten toteaa myös Riitta Itäkylä arviossaan sivulla 21), mutta musiikillista antiakin enemmän lämmittivät solisti Holmesin ja kitaristi Mackintoshin polliin palanneet hulmuavat kutrit. Tosihevari haistaa väärennökset kauaksi, ja voi tuhannen tulimmaista Thorin salamaa, jos merkkilapusta löytyy ruotsalaisfirman logo; konsonantti, et-merkki ja toinen konsonantti! Raja "oikean" ja "väärän" välillä on häilyvä. Voisi ajatella, että Paradise Lostinkin päätös lisätä karvastoaan ja palata musiikillisesti juuri niihin aikoihin, joina letti viimeksi lepatti, olisi muovia. Hullua, mutta koko bändi tuntui tuplasti vakuuttavammalta kuin muutamalla edellisellä todistamallani Lost-keikalla. Kokon-keikka oli leima siihen nippuun. Tuleeko se... levyään julkaiseva Paradise Lost -yhtye keikkahommissa Camden Townin upealla Koko-klubilla. Samalla reissulla tuli kohdattua myös sitä vaatimattomampaa hovia, siis 11. Paitojensa lapuista en kyllä osaa sanoa. Matti Riekki päätoimittaja PS: Suomessa tuntuu nyt olevan hevibuumin perään vallalla äijäbuumi. Tai lainavaatteissa. Ei hiuslisäkkeitä lavalla, siis. a) Italiasta b) Belgiasta c) Ranskasta Vastaa osoitteeseen kilpailut.inferno@popmedia.fi osoitteesi, nimesi ja ikäsi kera! Muista ilmoittaa paitakokosi! TOIMITUKSISSA SOIVAT: PARADISE LOST In Requiem CENTURY MEDIA SCHIZO Cicatriz Black SCARLET RECORDS AMORPHIS Eclipse NUCLEAR BLAST THE MACHETE Regression SPINEFARM RECORDS MEW And The Glass Handed Kites SONY BMG TEXTURES Drawing Circles LISTENABLE RECORDS 10 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 10 14.3.2008 09:54:50. Jos alkaa ajatella tarkemmin, harvasta alakulttuurista löytyy yhtä vahvoja ulkoasukoodistoja kuin metallista. Voiko se vakuuttavuus todellakin olla hiuskarvan varassa. Metallibändin täytyy näyttää metallibändiltä, piste. Olla luontevasti metal, siinäpä sitä onkin sarkaa. Hevipaitoja nyt ei ainakaan kannata ostaa muualta kuin alan paikoista. Kerrot vain, mistä Listenable-lafka on kotoisin. PÄÄNAVAUS HIUSKARVAN VARASSA Käväisinpä tuossa Lontoossa Pimeyden Prinssin puhuttelussa, mistä enemmän Infin seuraavassa numerossa. Tokihan epäilys mielessä kävikin, mutta onneksi Halifaxin jormat läpäisivät testin mustin paperein. Voi se. Näissä porukoissa ei marimekoissa pitkälle karauteta. Tunnustaudun muitta mutkitta ämmäksi. SKABA LISTENABLE Ole tietäjä ja voita setti kuumaa kamaa muilta mailta, siis Listenable-levy-yhtiön tuotepaketti! Tarjolla on Scarven ja Mors Principium Estin uutta albumia, kaupan päälle pistetään kummankin bändin t-paidat. Tässähän ollaan, hemmetti, ihan mannekiineja! Olen nähnyt vuosien mittaan tukun musiikillisesti lupaavia kotimaisia metalliyhtyeitä, joiden paletti on haalistunut olemattomiin siinä vaiheessa, kun poppoo on kavunnut lauteille ja näyttänyt joukolta yläasteen bändikerholaisia
NINE INCH NAILS 12 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 12 14.3.2008 09:55:01
Dystopiaan sijoittuu myös uusi Nine Inch Nails -albumi Year Zero. Usein fiktiivisellä, ei-toivottua yhteiskuntaa kuvaavalla teoksella ei pyritä niinkään ennustamaan, mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa kuin osoittamaan, mitä saattaisi tapahtua, jos asiat eivät muutu. Trent Reznor on aina vaikuttanut mieheltä, joka odottaa lopunaikojen taisteluita. Siitä kertoo poikkeuksellisen lyhyt, vain kahden vuoden mittainen aika edellisestä albumista. Vaikka olisikin jo luopunut käsityksestä rocktähdistä myyttisinä yli-ihmisinä, Reznor vaikuttaa poikkeuksellisen tavalliselta jampalta. Reznoria on jo vuosikaudet pidetty rock-piireissä nerona, suurena visionäärinä, joka ainakin musiikissaan on terävästi pystynyt näkemään, minne maailma on menossa. Ennen kaikkea siitä kertoo kuitenkin levyn musiikki, joka on samaan aikaan harvinaisen ehdotonta ja moniulotteista. Yhtyeen debyytti Pretty Hate Machine (1989) oli raivoisa pelinavaus, sitä seurannut The Downward Spiral (1994) taas kiistaton industrial-klassikko, jonka ansiosta Reznor nousi monen angstinuoren silmissä liki jumalan asemaan. Minun oli pakko tehdä musiikkia hiukan eri tavalla kuin tavallisesti, koska minulla ei ollut käytettävissäni studiota tai suurta määrää instrumentte- toukokuu 2007 / INF [ 13 inferno_46.indb 13 14.3.2008 09:55:05. Erilaiset dystopiat ovat olleet science fictionin peruskuvastoa aina. Paetakseni tätä tylsyyttä tein sitten musiikkia läppärilläni hiukan kokeellisemmalta pohjalta, ilman mitään varsinaista päämäärää. Aika pelottava ajatus. Year Zeroa sopivampaa aihetta keskusteluun Trent Reznorin kanssa tuskin tällä hetkellä on. Utopian vastakohta on dystopia, tulevaisuuden yhteiskunta, jossa on jotain pahasti vialla. Kirkkoa ja valtiota ei ole enää erotettu toisistaan, systeemi kontrolloi kaikkea ja ihmisten elämää hallitsevat erilaiset lääkkeet, etenkin Parepin-niminen ihmelääke. Nyt sama mies ennustaa meille äärimmäisen tukalaa tulevaisuutta. Alkaessaan puhua uuden levyn tematiikasta hän kuitenkin muuttuu nopeasti teräväksi ja nopeaälyiseksi intellektuelliksi, jolla riittää asiaa. Maailma on murtumispisteessä niin kulttuurillisesti, poliittisesti, henkisesti kuin ekologisestikin. Vaikka Helsingin-keikka on tosiaankin pitkän kiertueen viimeinen, mies ei vaikuta kovinkaan uupuneelta, vaan hän jaksaa selittää pitkäjänteisesti näkemyksiään, kunhan aihe on sopiva. Idea uuteen levyyn tuli, kun yhtye oli kiertämässä With Teethin tiimoilta ja Reznor haki jonkinlaista piristystä kiertue-elämän tylsyyteen. raivosta,häpeästä turhautumisesta ja Nine Inch Nailsin uusi albumi Year Zero on enemmän kuin pelkkä äänilevy. TEKSTI: Tapio Ahola / www.nin.com / KUVAT: Rob Sheridan ana "utopia" tarkoittaa tulevaisuuden ihanneyhteiskuntaa, paikkaa jossa kaikki on hyvin oli kyse sitten El Doradosta, Atlantiksesta tai Paratiisista. Levyn antama kuva tulevaisuudesta ei ole järin positiivinen. Trent Reznor on useaan otteeseen todennut levyn tarinasta, että vaikka se onkin hänen mielikuvituksensa tuotetta, kaikki ainekset tarinan toteutumiselle ovat olemassa. Mikäli vallan ja ahneuden hallitsema maailma jatkaa nykyisellä reitillään, juuri näin meille käy. Itseensä enemmän luottava industrial-ikoni Trent Reznor tuo silmiemme eteen uhkaavan kuvan tulevaisuudesta. Virttyneen t-paidan alta pilkottavat lihaksikkaat kädet sentään paljastavat, että mies on viime aikoina viihtynyt hyvin kuntosalilla. Nyt hän kertoo meille, että sellaiset ovat vihdoin koittamassa. ENEMMÄN ITSELUOTTAMUSTA Aurinkoisena huhtikuun aamupäivänä, ennen Nine Inch Nailsin Euroopan-kiertueen viimeistä keikkaa, Trent Reznor istuu hotelli Kämpin Paavo Nurmi -kabinetin suljettujen verhojen takana ja juo kahvia tietysti mustana. Viides Nine Inch Nails -pitkäsoitto Year Zero on silti jotain uutta jo aiempien tekemistensä perusteella legendan statuksen ansainneen yhtyeen uralla. Flunssasta kärsivä industrial-guru yskii ja niistää nenäänsä jatkuvasti. George Orwellin 1984-klassikon kaltaiset teokset ovat luoneet pelottavan todentuntuista kuvaa tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa yksilönvapaus on pelkkä kaukainen haave ja näkymättömät hallintomekanismit kontrolloivat kaikkea. Tuplalevy The Fragile (1999) vahvisti Nine Inch Nailsin asemaa amerikkalaisen vaihtoehtorockin ykkösketjussa, ja kahden vuoden takainen With Teeth osoitti, että Reznorin sävelkynä on pitkistä tauoista levyjen välillä huolimatta pysynyt terävänä. Siitä kertoo myös albumin monimutkainen tematiikka ja tähän liittyvä, pääasiassa internetissä pyörivä kampanja. Kiertäminen on siinä mielessä aika pitkästyttävää hommaa, että keikkojen soittaminen itsessään on mahtavaa, mutta se kaikki muu on istuskelua, odottamista ja matkustamista. Nine Inch Nails ei ole toki aiemmilla levyilläänkään laulanut päivänpaisteesta ja onnellisesta elämästä. Levyn tarina sijoittuu viidentoista vuoden päähän, vuoteen 2022, uuden ajanlaskun vuoteen nolla. Hän näyttää rennolta ja arkiselta
Ehkä 80 prosenttia levyn musiikista tehtiin noin. Päästessäni sanojen kirjoittamiseen biiseillä oli jo hyvin selkeä identiteetti. Saavutin sen mitä halusinkin. ainutlaatuinen, mutta levyn tarkkaan hiottu tematiikka ja perinpohjainen toteutus takaavat sen, että toista ihan samanlaista kertomusta ei ole, vaikka älykkönä tunnettu Reznor on varmasti saanut vaikutteita lajityypin aiemmista merkkiteoksista. Amerikassa on niin paljon käsittämättömiä asioita jo nyt. Mutta rakastin sitä elokuvaa silti. Joten usein, kun alan kirjoittaa biisejä levylle, yritän löytää jonkinlaiset parametrit, joiden sisällä teen työtä. Reznor kertoo olevansa onnekas, kun pystyy ilmaisemaan itseään musiikin välityksellä. Prosessi oli aika lailla erilainen kuin koskaan aikaisemmin, etenkin viime levyllä, koska jotenkin luotin itseeni paljon enemmän. Minullahan ei ole yhtyettä, jonka kanssa tekisin biisejä, teen kaiken yksin. Mutta täytyy sanoa yksi asia heti alkuun: kaikki mitä tarinassa tapahtuu, on saanut jo alkusysäyksensä, on jonkinlaisessa liikkeessä jo nyt. Se oli yhdistelmä raivoa, turhautumista ja häpeää. NINE INCH NAILS ja. Toinen asia ovat kaikki ne isot valeet amerikkalaisille koskien sitä, miksi menimme Irakiin. SE OLI YHDISTELMÄ RAIVOA, TURHAUTUMISTA JA HÄPEÄÄ. Niitä valmistavat yksityisten omistamat yritykset ja niitä kontrolloivat republikaanit. Kuinka mahdollisena tai todennäköisenä pidät, että jotain tällaista tapahtuisi oikeasti. Saatuani levyn valmiiksi näin esimerkiksi Ihmisen pojat -elokuvan, ja ajattelin, että elokuvan visio tulevaisuudesta vastasi aika hyvin omaani, jopa visuaalisesti se oli yllättävän samankaltainen. Tällaisista ohjeista voi toki olla mitä mieltä tahansa mikäänhän ei velvoita niitä pilkulleen noudattamaan, mutta hyvää haastattelua tuskin saa myöskään Reznorin kaltaista taiteilijaa tahallaan ärsyttämällä. Mutta mitä oikein voisin tehdä, ellen olisi taiteilija ja silti tuntisin vahvasti, että teokratia on kaapannut maamme. Tavoitteeni oli silti tehdä levy, joka kuulostaa hyvältä, jota voi kuunnella vaikkapa autossaan. Mutta ennen kuin on mahdollista prosessoida tätä omissa ajatuksissaan, seuraava iso juttu tapahtuu. Joku Fox News Channel edustaa minulle puhdasta pahuutta, kanavahan lähettää pelkkää propagandaa, joka on naamioitu uutisiksi. Miten ihmeessä jotain tuollaista saattoi tapahtua. Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa jostain, millä on merkitystä minulle itselleni. MINUSTA ON KUVOTTAVAA, MILLAISTEN VOIMIEN OLEMME ANTANEET OTTAA VALLAN YHDYSVALLOISSA, ETENKIN KUN AJATTELEE SITÄ, MITEN KOHTELEMME MUUTA MAAILMAA JA KOKO PLANEETTAA." ta ei tapahdu. Totuus on kuitenkin tässä tapauksessa koko lailla päinvastainen. Minusta on kuvottavaa, millaisten voimien olemme antaneet ottaa vallan Yhdysvalloissa, etenkin kun ajattelee sitä, miten kohtelemme muuta maailmaa ja koko planeettaa. Kirjoitin levyn puhtaasti siitä näkökulmasta, jota itse pidin mielenkiintoisena enkä miettinyt lainkaan, olisiko siinä hittibiisejä radioon tai huolehtinut, pitäisivätkö levy-yhtiö tai fanit siitä, kertoo mies, joka on toki ennenkin myynyt miljoonia levyä ilman suurten radiohittien apua. Yritin löytää sellaisen tavan kirjoittaa, jossa ei suoraan osoiteltaisi ketään sormella tai mainittaisi ketään nimeltä. Totta kai muitakin samankaltaisia juttuja löytyy, en ole yksin visioni kanssa. Maalaamalla kuvan siitä, mitä tulevaisuudessa voisi tapahtua, minulla oli mahdollisuus tuoda silti ajatuksiani esiin. Sitten viime kesänä aloin laittaa hommaa läjään, ja sain sen päätökseen elokuussa. Reznor kysyy aitoa ihmetystä äänessään. Meidän hallituksemme tulee tekemään sen. Isot yritykset kontrolloivat UUTISIA VAI PROPAGANDAA? Year Zero on siis, kuten alussa mainittiin, osa tieteisfiktion pitkää dystopiaperinnettä. Herra Reznor nimittäin todellakin jaksaa puhua vauhtiin päästyään. Tarinana se ei sinänsä ole mitenkään inferno_46.indb 14 14.3.2008 09:55:14. Yritän löytää jotain ohjenuoraa musiikille, josta suurin osa oli tällä kertaa valmiina jo siinä vaiheessa, kun aloin kirjoittaa sanoituksia. Samalla kuitenkin toivon, että ihmiset kiinnittävät huomiota myös tarinaan, seuraavat mitä tapahtuu asian tiimoilta netissä ja lukevat rivien välistä. Seuraavaksi aloin miettiä sanoituksia, ja kaikki loksahti paikoilleen todella nopeasti. Teen musiikkia ja sanoja kahtena erillisenä asiana. Ja nyt monia henkiä on menetetty ja maa tärviöllä. Yhdysvalloissa ihmisiä ei juurikaan kannusteta siihen, kaikkien odotetaan vain istuvan kotona tv:n äärellä, tekevän työnsä ja uskovan kaiken, mitä he kuulevat. Ihan jostain 1984:stä lähtien. Koska asiat tapahtuvat niin hitaasti, asteittain, niihin ei tule kiinnittäneeksi huomiota. Reznoria jututtavat toimittajat saivat ennen haastattelua levy-yhtiöltä suhteelli- "OLEN JO PITKÄÄN HALUNNUT KIRJOITTAA JOSTAIN, MILLÄ ON MERKITYSTÄ MINULLE ITSELLENI. No, tietenkin toivon että mitään tällais- katastrofista ja siitä, miten sen suhteen toimittiin. Reznor kertoo, että suurin vaikuttaja albumin tarinaan oli se, mitä hän näkee joka päivä ympärillään. Levyllä on paljon asioita, joista tunsin voimakkaasti ja jotka halusin ikään kuin saada ulos sisältäni. Tulee mieleen, että jonain päivänä jonkun pitää maksaa tästä kaikesta. Tuntui hiukan riskialttiilta tehdä tätä Nine Inch Nailsin puitteissa, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Kyseessä voi olla isänmaallinen teko, yksityisyyden loukkaaminen tai joku vastaava oikeuksien polkeminen. Science fiction -pohjainen teemalevy ei äkkiseltään tunnu erityisen henkilökohtaiselta aiheelta levylle. Kyse ei ollut niinkään Nine Inch Nailsista kuin siitä, mitä tunsin Yhdysvaltain kansalaisena. Ja sitten tullaan selittämään, että koko asia on jotain, mikä on hyväksi meille. Melko pian ihmiset tulevat huomaamaan, että tämä todellakin on hirveä, hirveä paikka. Kysymysten tulisi käsitellä uutta albumia ja musiikkia ylipäänsä, kun taas typeriä ja toisarvoisia kysymyksiä tulisi välttää, samoin kysymyksiä yli viisi vuotta vanhoista asioista. Todellakin, ensisijaisesti haluaisin ihmisten käyttävän aivojaan ja kiinnittävän enemmän huomiota siihen, mitä maailmassa tapahtuu. Se auttaa minua pysymään keskittyneenä yhteen aiheeseen. Kaikki erilaiset kappaleet ja erilainen musiikki tulivat samasta paikasta. En tiedä, miten asiat ovat täällä päin maailmaa, mutta Amerikassa tuntuu suurin piirtein tältä: jotain todella uskomatonta tulee tapahtumaan. Toki levyn tarinalle voi löytää vertailukohtia. Yksi ohjeista on joka tapauksessa noudattamisen arvoinen: Trent puhuu paljon, joten kysy tärkeimmät kysymyksesi heti alussa. Minä vain istuin keikkabussin perällä, backstagella tai lentokoneessa ja kokeilin kaikenlaista. Mutta jotenkin näitä juttuja vain tapahtuu. Siinä vaiheessa, kun Reznor oli jo tietoisesti tekemässä uutta Nine Inch Nails -albumia, hän pyrki heti löytämään kappaleille selkeän viitekehyksen. Vaihtoehdot kun eivät ole välttämättä kovin tervehenkisiä. Puhumattakaan Katrinasen tarkat ohjeet siitä, miten miestä tulee haastatella. Joten minulle itselleni tämä on selkeästi missio. Esimerkiksi koneet, joilla lasketaan vaalien tulokset. KYSE EI OLLUT NIINKÄÄN NINE INCH NAILSISTA KUIN SIITÄ, MITÄ TUNSIN YHDYSVALTAIN KANSALAISENA
Onnistunut markkinointikampanja, siis. Ensin tuli t-paitoja, joiden korostetut kirjaimet paljastivat lauseen "I am trying to believe", joka puolestaan johdatti ihmiset mystiselle nettisivulle. Pian löytyi useita muita, samalla tavalla merkillisiä nettisivuja. En kuitenkaan oikein tiennyt, miten olisin esitellyt sitä maailmalle. Saatuani levyn valmiiksi ajattelin sen olevan hyvä, tiivis albumi jossa on tolkkua. Kirjoitan kappaletta usein siten, että teen palasia musiikkia ja palasia sanoituksia, ja sitten yhdistän ne niin, että ne kuulostavat hyvältä yhdessä, tai täysin vääriltä yhdessä. Noiden kahden yksinkertai- sesti piti sopia yhteen. Tai soundtrackin kirjaan, toukokuu 2007 / INF [ 15 inferno_46.indb 15 14.3.2008 09:55:20. Musiikki oli valmiina, mutta minusta tuntui kuin olisin tehnyt soundtrackin elokuvaan, vaikka mitään elokuvaa ei ollut. Sitten alan työstää niitä yhtenä asiana. UUSI TAPA KERTOA TARINAA Year Zero saavutti jo ennen julkaisuaan runsaasti mainetta vähintäänkin omaperäisellä markkinointikampanjallaan. Keinoja, jotka on jo todistettu toimiviksi terrorismia. Jos vaikka räjäyttäisin jonkun perheen, se ehkä viestittäisi ihmisille jotain. Paitsi että Trent Reznorin mukaan kyse ei ole markkinoinnista ollenkaan. Musiikin, jota tein isoina paloina ennen sanoituksia, soundi inspiroi sanoitusten sävyä. Se homma kulkee edestakaisin, käsi kädessä. Joten, jos en olisi taitelija, saattaisin käyttää muita keinoja saadakseni viestini perille. Seuraavaksi keikkapaikkojen saniteettitiloista alkoi löytyä muistitikkuja, joissa oli albumin kappaleita. Helposti voisi kuvitella, että Year Zeron kaltaista temaattista kokonaisuutta luodessa pitää olla erityisen tarkka musiikin ja sanoitusten yhteensopivuuden kanssa. maata ja demokratia on pelkästään todellakin pelkästään illuusio. Year Zeron kampanja on onnistunut loistavasti: levyn ympärillä pyörivä hässäkkä aiheutti fanien keskuudessa melkoisen myräkän, ja pian hype levisi ilman että yhtyeen tai sen taustavoimien tarvitsi enää tehdä mitään. Minulle ei kyse ollut siitä. Olen heti puolustuskannalla, kun ihmiset käyttävät tässä yhteydessä sanaa "markkinointi". Tällaista markkinointimenetelmää kutsutaan nimellä "viral marketing". Lääke- tieteellisen tai tietokoneviruksen tavoin menetelmä käyttää valmiiksi olemassa olevia verkostoja levitäkseen, ja ennen pitkää "virus" leviää itsessään. Jotkut ihmiset näkevät terrorismin toimivana keinona muutokseen. Vaikka Reznor kertookin tekevänsä yleensä musiikin ensin, tällä kertaa musiikki ja sanoitukset vaikuttivat toisiinsa vielä keskimääräistä enemmän. En sano että tekisin niin, mutta joku muu saattaisi tehdäkin
SAMALLA KUITENKIN TOIVON, ETTÄ IHMISET KIINNITTÄVÄT HUOMIOTA MYÖS TARINAAN, SEURAAVAT MITÄ TAPAHTUU ASIAN TIIMOILTA NETISSÄ JA LUKEVAT RIVIEN VÄLISTÄ." NINE INCH NAILS 16 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 16 14.3.2008 09:55:25. "TAVOITTEENI OLI TEHDÄ LEVY, JOKA KUULOSTAA HYVÄLTÄ, JOTA VOI KUUNNELLA VAIKKAPA AUTOSSAAN
Jos he ajautuvat sivuraiteille, johdatan heidät takaisin. Tästä, oudoista nettisivuista ja kaikesta muusta kutsui niitä sitten markkinoinniksi tai miksi hyvänsä huolimatta pohjimmiltaan Year Zero on silti "vain" äänilevy, jonka pitäisi toimia myös omillaan. Mutta ei noiden nettisivujen ensisijainen tarkoitus ollut saada ihmiset kuuntelemaan levyä, vaan viedä tarinaa eteenpäin. Sitten aloin tottua sellaiseen työskentelytapaan, se tuntui mukavalta, ja nykyisin teen kaiken mielelläni yksin. Toki sitä voi jäädä miettimään jälkikäteen, mutta kokemus on kuitenkin melko yksilöllinen. Kukaan ei halunnut tehdä sitä mitä minä halusin, joten vastoin tahtoani aloin tehdä musiikkia yksin. Olisin voinut vaikkapa julkaista esseen levyn mukana, mutta se ei vain tuntunut tässä tapauksessa oikealta ratkaisulta. Eräs mielenkiintoisimmista oli Nine Inch Nails, joka vieraili nyt toista kertaa maassamme. Olen kyllä aina halunnut, että minulla olisi bändi. Kysytäänpä suoraan: kuinka oikeassa tai väärässä minä olen, jos sanon, että Nine Inch Nails on yhtä kuin Trent Reznor. Yhtye esitti tasapainoisen setin iskusävelmiä läpi koko uraltaan. Trent Reznor on, kaikkien muiden vahvuuksiensa lisäksi, poikkeuksellisen luonteva ja ilmeikäs keulahahmo, joka osaa ottaa yleisönsä. Minulle tämä on tapa kertoa tarinaa. Kaverit jotka ovat mukanani nyt, ovat tyyppejä joista pidän ja joita kunnioitan paljon. Toisaalta, juuri biisiä edeltänyt kolina luultavasti teki Hurtista niin vaikuttavan kokemuksen. Nine Inch Nailsiahan kaikki olivat kuitenkin tulleet paikalle katsomaan. Settilista painottui ehkä silti hiukan liikaa Nine Inch Nailsin räyhäkkäämpään materiaaliin. Mutta uuden levyn musiikissa ei ole oikeastaan lainkaan perinteisiä soittimia, melkein kaikki on teh- ty tietokoneella. Tämän kiertueen jälkeen alan laittaa levyä kokoon, ja kauppoihin se toivon mukaan saadaan jo ensi vuonna. Silloin kun aloitin uraani asuin Clevelandissa, Ohiossa, ja kaikilla siellä päin oli pää syvällä perseessään. [FIN] NINE INCH NAILS Helsingin Jäähalli/10.4.2007 KEIKKAVUODESTA 2007 tuntuu muodostuvan poikkeuksellisen tasokas, mikäli tarkastellaan Suomessa vierailevia ulkomaalaisnimiä. Varsinaisesta Year Zero -kiertueesta ei ole vielä mitään varmuutta, mutta jonkinlaista live-aktiviteettia Reznor kuitenkin lupaa olevan tulossa myös uuden levyn tiimoilta. Olen aina ajatellut, että yhtye levyllä ja lavalla ovat kaksi täysin eri asiaa. He ymmärtävät minun lähtökohtani, joten kun nyt teemme työtä uuden materiaalin parissa, annan heidän tehdä mitä he haluavat. Olen miettinyt jatko-osaa jo paljon, ja minulla on tukuttain ideoita sitä varten. Bändi, joka kiertää mukanani juuri nyt, on soittanut yhdessä pitkään. Encorea ei kuultu, eikä se rehellisesti sanoen olisi keikan tai yhtyeen olemukseen sopinutkaan. NINE INCH NAILS toukokuu 2007 / INF [ 17 inferno_46.indb 17 14.3.2008 09:55:27. Kyllä se aika suurelta osin totta on. Yhtyeen levyt tukevatkin tätä tulkintaa: Reznor on kirjoittanut kaikki kappaleet ja usein myös soittanut kaikki instrumentit. Rakastan levyn teemaa, ja tarkoitus oli vain tuoda teema ihmisille julki tavalla, joka saisi heidät kuuntelemaan levyä. Minulle ne ovat yhtä tärkeitä. Oikean formaatin löytäminen oli ongelma. Sen vuoksi minun pitää palata pöydän ääreen ja miettiä koko juttu uusiksi. Ei oikeita rumpuja, vähän kitaraa, ja sitäkin on manipuloitu niin, ettei sitä oikein soittamalla voi toisintaa. Voi olla, että kyseessä ei tule olemaan rockbändi ollenkaan. BÄNDI VAI SOOLOPROJEKTI? Julkisuudessa Nine Inch Nails henkilöityy vahvasti Trent Reznoriin, jopa siinä määrin, että häntä pidetään yleisesti yhtyeen ainoana varsinaisena jäsenenä. Reznor tietää tämän hyvin itsekin. Tavoitteenani ei ollut markkinoida levyä, tavoitteeni oli saada levyn tarina julkisuuteen tavalla, joka sopisi konseptin henkeen. Jos haluaa tsekata nettisivuja ja muuta oheistoimintaa, cool, sen kun tsekkaa. Lava oli pimeä, mutta koko halli muuten valaistu, kun jostain alkoi kuulua Trent Reznorin laulua. Vaikka Year Zeron teho perustuukin ehdottomasti enemmän tiiviiseen kokonaisuuteen kuin yksittäisiin biiseihin, täyttivät The Beginning Of The End ja singlelohkaisu Survivalism paikkansa setissä hyvin. Totta kai tuo nostaa ihmisten tietoisuutta levystä ja se on mahtavaa, mutta minulle nuo jutut ovat aivan yhtä tärkeä osa levyä kuin musiikki. Mieleeni tuli, miten elokuvaa A.I. Tiedän, että loppujen lopuksi se on silti markkinointia, mutta minusta on hiukan ärsyttävää, kun ihmiset sanovat niin. Tuollainen työskentelytapa sopii meille hyvin. Vähemmän pauketta ja enemmän suvantokohtia olisi tehnyt keikalle hyvää. Hurtin jälkeen kuultiin vielä Head Like A Hole, jonka jälkeen bändi poistui lavalta. Tekoäly markkinoitiin, etsin käsiini ihmiset, jotka vastasivat siitä, ja keskustelimme aiheesta. Elokuvan katsominen tai kirjan lukeminen ovat kuitenkin aika passiivisia tapahtumia. Kulutin paljon aikaa miettimällä sitä, miten saisin loputkin levystä ihmisten tietoisuuteen. mutta en ollut kirjoittanut kirjaa. Reznor haluaa antaa ammattitaitoisille muusikoille myös vapauksia kappaleiden sovittamisessa konserttitilanteeseen. Halusimme siksi luoda todentuntuisia juttuja. Keikan alku oli vähintäänkin omaperäinen. Minun täytyy todellakin miettiä instrumentaatiota uudestaan. Tämä kävi selväksi Hurt-kappaleen aikana: Reznorin loppua lukuun ottamatta yksinään esittämä soihtuballadi oli selkeästi keikan kohokohta. Taustatukea hän saa pätevältä yhtyeeltään, josta esille nousivat etenkin energisesti musiikkiin eläytynyt kitaristi Aaron North ja tarkasti paukuttanut rumpali Josh Freese. Reznor vahvistaa huhujen paikkansapitävyyden. Niinpä. Esimerkiksi luottotuottajani Alan Moulder, joka tällä levyllä toimi miksaajana, ja Year Zeron varsinainen tuottaja Atticus Ross, olivat hyvin aktiivisia prosessissa ja tarjosivat paljon omia ideoitaan. Jos taas haluaa vain kuunnella musiikkia, sekin on ihan ok. Joskus myöhemmin, tuon jatko-osan jälkeen, teemme kiertueen, jossa soitamme ehkä vain uutta materiaalia. Internetissä on liikkunut tietoja myös Year Zeron jatko-osasta. Year Zero ilmestyy, merkillistä kyllä, vasta kiertueen jälkeen. Trent Reznor on sanonut Year Zeron olevan "jotenkin enemmän kuin levy". Tein musiikin ja tein tarinan, ja tässä yksi tapa kokea se tarina. Siinä missä keskimääräisellä jäähallikeikalla viestitetään yleisölle keikan olevan alkamassa sammuttamalla valot, alkoi Nine Inch Nailsin keikka kuin varkain. Halusin tällä levyllä herättää laajemmin keskustelua kokonaisissa ihmisryhmissä. Uusia biisejä keikalla kuultiin kaksi. Lämmittelybändin asema on isolla areenakeikalla aina vaikea, eikä Ladytronkaan hirveän suurta vaikutusta tehnyt, vaikka ryhmä kaikin puolin asiallista elektropoppia tekeekin. Haluaisin kyllä päästä tilanteeseen, jossa touhussa olisi enemmän yhteistyötä muiden kanssa, mutta kyllä minun levyilläni on sitä paljon jo nyt ei vain muiden muusikoiden kanssa. Lavalla, ja usein promokuvissakin, Nine Inch Nails esittäytyy silti viisihenkisenä yhtyeenä
Rust In Peacellakin on varmasti yli 200 riffiä, ja jotkut niistä saattavat olla vaikka vain kitarasoolon pohjalla. Tämä on ensimmäinen meidän levy, jossa on kertosäkeitä, joiden mukana voi laulaa äidin kanssa ostosreissulla, Ben laskettelee. Meistä kukaan ei ole niin taitava säveltäjä, että me voisimme kirjoittaa levyn kerralla alusta loppuun ja että se olisi sillä tavalla harkittu kokonaisuus, basisti Erkki Silvennoinen sanoo. TULOSSA TUPLAJUUSTO JA KAIKKI MAUSTEET Amoral on kolmannella, elokuussa julkaistavalla levyllään suoraviivaistanut ilmaisuaan. Ei ole enää sellaista poukkoilevuutta, virveliniskut tulevat kakkoselle ja neloselle ja niin edelleen. Ben: Vittu mikä mainoslause! Tapoit juuri tämän levyn. Ben: Ei miksikään. Aiemmin on saattanut olla aika väkinäisiä juttuja, kikkailua kikkailun vuoksi, Silver analysoi. Uudet biisit ovat paljon helpompia soittaa ja rakenteet ovat selkeämpiä, ne noudattavat suurimmaksi osaksi perinteistä pop-kappaleen kaavaa. D-Drop Bop / 8. Ehkä tällä kertaa osattiin myös snadisti paremmin selittää Jannelle (Saksa, tuottaja), mitä halutaan. Minä kirjoitin studiopäiväkirjaan, että uudet kappaleet ovat suoraviivaisempia verrattuna Decrowningiin, mutta esimerkiksi Niko tuntuu olevan toista mieltä, kitaristi Silver Ots sanailee. Ja nyt haluttiin tuplajuusto ja kaikki mausteet, Silver heittää. Tarkoituksena on kuunnella vielä kerran läpi elokuussa ilmestyvä Reptile Ride ennen materiaalin lähettämistä masterointiin. Amoral uskoo yhä esimerkiksi mielikuvituksellisten riffien voimaan. Few and Far Between (SPINEFARM 15.08.2007) AMORAL REPTILE RIDE 18 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 18 14.3.2008 09:55:30. Ehkä tässä on vain eri käsitteet käytössä. Minua ainakin vituttaa, jos jotain kappaletta kuunnellessa voi saman tien ottaa kitaran ja soittaa jutut perässä, Silver havainnollistaa. Pusher 1. [FIN] 6. Se, miltä levy tulee lopulta kuulostamaan, on meillekin aina yllätys, Silver tukee. KAIKKI LÄHTEE RIFFISTÄ Edellisten pitkäsoittojen taidokkaaseen death-thrashiin tykästyneiden ei tarvitse silti olla huolissaan edellä sanotun vuoksi. Helsinkiläisyhtye, pois lukien rumpali Juhana Karlsson, on kokoontunut tällä haavaa viimeisen kerran hämeenlinnalaiselle Sound Supreme -studiolle. Nyt samanlaisia juttuja uskaltaa jo laittaa mukaan, koska tietää, että se tulee joka tapauksessa kuulostamaan meiltä eikä keneltäkään muulta. Apocalyptic Sci-Fi Fun / 9. Samalla tyylikirjoon on kuitenkin tullut lisää sävyjä. Soolokitaristi Ben Varon kuitenkin painottaa, että tyylillisesti yhtyeen ilmaisu on laventunut. Me taas olemme pienen ikämme kuunnelleet Megadethin, Metallican ja Panteran kaltaisia yhtyeitä, jotka vaivautuvat todellakin säveltämään riffejä. Tuotoksen kokonaisilmettä pohdittaessa bändin sisällä ilmenee hieman eriäviä näkökantoja. Mute / 5. Miesten mukaan nykyisin on niin helppoa tehdä hyvänkuuloista ja suurta soundia yhtä säveltä hakkaamalla, että sävellyksellisten elementtien miettiminen jää vähemmälle. Leave Your Dead Behind / 2. Meidän juttu kumpuaa samoista lähtökohdista. Snake Skin Saddle / 7. TEKSTI: Toni Keränen / www.amoralweb.com / KUVA: Toni Keränen ON MAALISKUINEN perjantai-ilta. Yhtye on myös huomannut, että kaikkein pisimmät ja koukeroisimmat kappaleet ovat jääneet keikoilla soittamatta. Edellisen levyn aikoihin Ben kertoi, että Amoral on osittain tietoisesti vältellyt Bodom/Norther-tyylisiä kitaramelodioita lauluosuuksien taustalla, koska ne olivat kokeneet tietynlaisen inflaation ja yhtye tahtoi välttää vertailut muihin yhtyeisiin. Tajuaa, ettei se ole jostain yhdestä kitarajutusta kiinni, onko omaperäinen vai ei. Silver: Jos ei pitänyt viime levystä, niin ei pidä tästäkään. Tällä kertaa ei arasteltu laittaa mukaan härskeimpiäkään ideoita. Laulukin oli pelkistettyä, se oli joko on tai off, vokaalitaiteilija Niko Kalliojärvi selventää. Amoralin tekninen tasokkuus on säilynyt, mutta nyt kappaleiden tahdissa vain on helpompi heilua messissä, Niko kiteyttää. Hang Me High / 4. Aiemmin ei olisi esimerkiksi uskaltanut käyttää Mute-biisin Ozzy-riffiä, koska se olisi ollut liian kasari, tai punkbiisi (Hang Me High) olisi ollut liian punk. Silti tämäkään rockryhmä ei myönnä, että kehitys olisi tapahtunut mitenkään tietoisesti tai suunnitelmallisesti. Mutta ovatko epämoraaliset veikkomme miettineet, miksi vaikkapa sellaisen ihmisen, joka ei ole aiemmin kuullut Amoralia, pitäisi nyt kiinnostua siitä. Muusikkojen mukaan muutos kohti tietynlaista kuuntelijaystävällisyyttä selittyy muun muassa sillä, että näyttämisen tarve on vähentynyt. Viime levyllä ei ollut samanlaista dynamiikkaa kuin tällä uudella. Nervasion / 3
Tiamat sai ainakin allekirjoittaneen lähes nukahtamaan, eikä Sodomkaan heittänyt uransa parasta keikkaa, vaan miehen ikään päässeet saksalaismiehet vaikuttivat melkoisen väsyneiltä. John Deen pienellä matalalla lavalla taas riehui päivän päätteeksi Watain, jonka livekunto oli yhtä hyvä kuin haju oli paha. Rockefellerin isolla lavalla soittivat mm. Ihmetyttää myös, miksi Abbath puhui englantia oman kotimaansa lavalla. Rotten Sound ja Legion Of The Damned, ja ison lavan edustan täyttivät heiluvilla nyrkeillä tehokkaimmin Red Harvest, Sigh, nostalgiatunnelmia herätellyt Moonspell sekä tietenkin Emperorin tyyliin paluun isoille lavoille tehnyt Immortal. Päivä oli hieman vaisu muihin verrattuna, niin bändien kuin yleisönkin puolesta. Keskikaupungilla sijaitsevan keikkapaikan viereisessä teatterissa järjestettiin "virallinen" expo-tyyppinen tapahtuma. Jos The Misanthropesta joku kuitenkin jotain maksaa, niin toivottavasti Culto ostaa ansaitsemillaan pennosilla statiivin ja muutaman videokuvauskurssin. Kuten taisin mainita myös viime vuonna: ensi vuonna uudestaan! TEKSTI JA KUVAT: PIA SUNDSTRÖM t0ukokuu 2007 / INF [ 19 inferno_46.indb 19 14.3.2008 09:55:32 ELLÄVÄ. Bändissä on potentiaalia ja energiaa, ja kunhan materiaali muuttuu hieman omaperäisemmäksi, niin eiköhän SSD:sta vielä muodostu yksi uusi kova nimi. Suffocationin perusdöödis ei erikoisemmin saa jäykkäniskaista riehaantumaan, mutta perussetilläkin bändi hakkaa monen modernimman yrittelijän. Primordial Immortal NORJALAINEN PÄÄSIÄINEN INFERNO FESTIVAL Oslo/Norja/pääsiäinen 2007 Sää suosi pääsiäisenä Osloon vaeltaneita, mutta jos ei halunnut/kehdannut nauttia keväisistä auringonsäteistä, niin Infernon ohessa vietettiin erinäisiä kissanristiäisiä eri puolilla kaupunkia myös päiväsaikaan. Keskiviikko on perinteisesti festareiden lämmittelyilta, tänä vuonna suuntasin ehkä kaupungin kuuluisimmalle rokkiklubille Elm Streetille katsastamaan uudehkon deathpumpun She Said Destroyn livekunnon. Perjantaina aamupäivällä oli Nocturno Culton The Misanthrope-dvd:n ennakkonäytäntö. Perjantaina pienellä puolella esiintyivät mm. "Want more of this shit?" kiteytti mies itse materiaalinsa. Expohallin auditoriossa näytettiin metalliaiheisia elokuvia, ja pimeässä teatterissa oli krapulaisten hyvä nuokkua. Levy-yhtiöt soittivat uusia julkaisujaan ja pienemmät bändit materiaaliaan livenä paikallisilla klubeilla. ITSE ASIAAN Kolmen päivän aikana Rockefellerissä ja John Deessä soitti 30 bändiä, joista tässä pieni läpileikkaus. Vieläkin harmittelen, että vaivauduin nousemaan aamukymmeneltä ja raahauduin enemmän kuin vähän väsyneenä Frogner-teatterille, sillä tapahtuman kohokohdaksi muodostui median väelle tarjottu ilmainen olut/viinilasillinen. Suomen vastaavan vakioasiakkaana standien vähyys ja muidenkin tapahtumien köyhyys ei kuitenkaan vakuuttanut, vaikka idea on hyvä. Vanhentuneen sianveren käyttö efektinä toimii, ja katsojien määrää piti jopa rajoittaa. Aura Noirista tuttu Apollyon hoiti hommansa mallikkaasti ja Horgh on yksi parhaista black metal -rumpaleista, mutta jotenkin tunnelma jäi hieman vaisuksi. Jos onnistui saamaan hyvän paikan, niin siitä myös kannatti pitää kiinni kynsin, hampain ja terävin niittirannekkein. Silti vuoden luultavasti hauskin ja tapahtumarikkain festari on nyt takana. Bändi uhkui ja puhkui ja puhalsi, mutta yleisö ei hyvästä yrityksestä huolimatta kaatunut lakoon ihastuksesta. Kuten Zyklonin, joka yllättävää kyllä onnistui jälleen kerran olemaan hieman flegmaattinen. Lauantaina naamansa yleisön yläpuolella näyttivät mm. Summa summarum, kaljan hinta on Infernossa edelleen hävytön, tupakoitsijoiden piti palella kattoterassilla eikä tämän vuoden line-up vetänyt vertoja edellisille vuosille. Näköala lavalle Rockefellerin parvekkeelta oli siis enemmän kuin tervetullut. Basson varteen palkattu, mm. Torstaista muodostui ennalta arvaamatta festareiden paras päivä. Brutal Truth, Dark Funeral, Tiamat ja Sodom. Suffocation, Primordial ja Zyklon, joista jokainen repäisi vakuuttavan energisen setin mukavan täydelle salille. Primodial tuli nähtyä jo muutama kuukausi sitten Helsingissä, jolloin bändistä ei paljon nähnyt jos ei uhrautunut tunkemaan eturiviin. Muutamien ongelmien höystämä paluukeikka ei suinkaan ollut huono, joskaan ei myöskään vetänyt vertoja menneille vuosille. Nocturno Culton kuvaama materiaali olisi voinut jäädä pölyyntymään yksityisarkistoihin, sillä se ei sisällöllisesti eikä laadullisesti riittäisi julkaistavaksi muuta kuin korkeintaan oikean dvd:n lisämateriaalina. Bändi olisi ollut tervetullut näky isolla lavalla Rockefellerin puolella. Immortalin aikana halli kuohui, hiki lensi ja happi loppui. Irlantilaiset saivat huutavan vastaanoton, eikä bändiä ole haukkuminen vaikka laulaja Alan Averill onkin hieman ylidramaattinen lavalla
SAY JUST ---- --- --- --- --- --21 . TH E EN EMY 02. ERASED 04. Hetken julistetta tarkisteltuaan mies vastaa hämmentyneenä: "Paradise Lost". Ja yleisö ei ole huonolla tuulella sekään: klassikkojen kuten Pity The Sadnessin ja Forever Failuren aikana se laulaa mukana ja nauraa rehevästi Nick Holmesin 01 . Paradise Lost tulee tänään soittamaan läpi koko tähänastisen uransa helmet ja huippukohdat keikka tallennetaan myös dvd:lle, joka tulee kantamaan osuvasti nimeä From Gothic To Paradise Lost. Ilmassa on odotusta, ja puitteet ovat täydelliset: Koko on entinen teatteri, ja entisten aikojen kuninkaalliset aitiot ovat yhä paikoillaan. Mitään tarkkaa kronologista järjestystä ei seurata: setti hyppelehtii sulavasti levyjen ja vuosien välillä, ja homma toimii, koska bändi tuntuu aidosti nauttivan joka hetkestä. FOREVER FA MN 10. REDSHIFT LOST 05. Bändi aloittaa pitemmittä puheitta uusimmalla The Enemy -sinkulla, jonka jälkeen sukelletaan välittömästi vanhaan tuotantoon. EMBERS FIR 13. ON CE SO LE 11. Hillittyjen taputusten sijasta paikka täyttyy huutomyrskystä ja pirunmerkeistä aitiossa eivät heilu viuhkat, vaan kännykkäkamerat. ON E SECOND TIM E 18. Ei muuta kuin dvd:tä jonottamaan. TEKSTI: RIITTA ITÄKYLÄ 20 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 20 14.3.2008 09:55:34. MOUTH ATION 14. Paradise Lost on voimissaan läpi illan, eikä hurmiosta nauttiva yleisö ole saanut tarpeekseen vielä kahden encorenkaan jälkeen. GOTH IC WORDS 20. ETERNAL F 16. SWEETN ES E MENTED SHAD 07. Lavan yläpuolella irvistää leijona. Pari kohauttaa harteitaan ja jatkaa matkaansa iloisen välinpitämättömänä. TRUE BELIE 17. TH E LAST ---- --- --- --- --- --19. The Enemyn lisäksi kuullaan yksi uusi biisi. Muutamaa tuntia myöhemmin, sisällä Kokossa, tunnelma on kaikkea muuta kuin välinpitämätön, iloinen ja jännittynyt kylläkin. Yksi levy jätetään setistä lähes kokonaan pois, ja hyvä niin, sillä esiteltyään illan ainoan vähemmän toimivan biisin ("Ja tämä seuraava on siltä kiistanalaiselta Hostilta"...) , Holmes bändeineen vaikuttaa jos ei tylsistyneeltä, niin ainakin velvollisuudentuntoiselta. SO MU CH IS S 06. ISO LATE välispiikkien aikana viljelemälle kuivalle huumorille. PITY TH ILU RE 09. Greg Mackintoshin kasvojen paljastuessa välillä mustan hiusmeren alta voi nähdä miehen hymyilevän. Feedbackin halkoessa ilmaa ja valojen syttyessä takaisin päälle keikka on virallisesti ohitse. Jostain yleisön seasta kuuluu jopa buuausta, ja eräs musiikkinsa vakavasti ottava yltyy sormimerkkeihin. "Kuka siellä tänään soittaa?" kysyy nainen. PRAISE LA E SADN ESS 08. ELÄVÄ HELMIÄ JA HUIPPUKOHTIA PARADISE LOST Koko Club/Lontoo/Englanti/12.4.2007 KOKO-KLUBIN ohitse kävelee pariskunta. GREY 03. AS I DI E E 12. NO CELEBR 15. Sen alle astellessaan Paradise Lost saa aikaan yleisöreaktion, johon siniveriset eivät koskaan yltäneet. Tämä pienenpieni särö unohtuu kuitenkin nopeasti
2. Lisää chilitomaattimurska ja haluamasi määrä pilkottuja jalopenoja kattilaan. Anna jäähtyä tovin verran. Ripottele loput juustot koko komeuden päälle. Jos olet tehnyt kaiken oikein, edessäsi pitäisi olla kaksi veneen muotoista ranskanleivän puolikasta. Rakkaus synnyinseutuunsa on ajanut miehen leimaamaan nahkansa, ja intohimo raskaaseen musiikkiin purkautuu nykyisellään orkestereissa Where Victims Lie ja Dark Days Ahead. TEKSTI: MIIKA KUUSINEN / MÖSSÖN KUVA: SAMA SANKARI / BÄNDIKUVA: bändi VALMISTUS 1. Nerokasta! 6. Odotteluvaiheessa kaavittua leipämössöä voi dippailla mahdollisesti ylijääneeseen lihakastikkeeseen ns. 5. Anna veneiden jäähtyä hyvin ja kuorruta ne ennen tarjoilua valkosipulimajoneesilla. KIPPARI PETOSALMEN LIHAISET VENEET SAVUJUUSTOLLA 12 HENKILÖLLE 1 iso ranskanleipä 400 g jauhelihaa 300 g kinkkusuikaleita 1 iso sipuli 1 prk chilitomaattimurskaa 1 pkt Kuusamo-savujuustoa 1 prk ananasrenkaita 1 prk jalopenoja valkosipulimajoneesia paistamiseen oikeaa voita mausteita oman valinnan mukaan ruokajuomana kylmä rasvaton maito 22 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 22 14.3.2008 09:55:46. Mausta esim. Täytä veneet varovasti lihakastikkeella ja aseta kummankin leivän päälle kaksi ananasrengasta. Pilko sipulit pieniksi ja paista voissa jauhelihan ja kinkkusuikaleiden kera paistinpannulla. Anna hautua rauhassa niin kauan, että ylimääräinen neste on poistunut eli1520 minuuttia. grillimausteella, suolalla ja pippurisekoituksella ja kaada kattilaan. ruuan odotusruokana. Halkaise ranskanleipä pituussuunnassa. Aseta tässä vaiheessa leivät uunipellille ja säästä kaapimasi leipämössö, sillä sitä tarvitaan myöhemmin. vituiksi. Raasta juusto ja ripottele siitä kolmasosa kummankin leivän pohjalle. Kaavi kummankin leivänpuolikkaan sisusta veneen muottiin, varo kuitenkin rikkomasta pohjaa ja reunoja. Tämä vaihe vaatii tarkkuutta, ettei mene ns. Paista leipiä uunissa 200 asteessa 1015 minuuttia, kunnes juusto on sulanut hyvin ja leivät ovat saaneet vähän väriä. HEAVY COOKING CLUB LIHA-ANKKURIT YLÖS! Koillismaa, tuo tunnettu veneilijöiden ja heavy-ihmisten kehto, synnytti Jarkko Petosalmen. 4. 3
Tämän päivän rumpalilegenda on kaikkien iloksi jälleen soittohommissa. Helvetillinen voima. Siihen kiteytyy oikeastaan kaikki se, mikä tekee Vinnie Paulista erityisen. TEKSTI: Vilho Rajala / www.hellyeahband.com / KUVA: SonyBMG TUUBASTA TOIMEEN 24 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 24 14.3.2008 09:55:57
inferno_46.indb 26 14.3.2008 09:56:17
inferno_46.indb 27 14.3.2008 09:56:26
kiehtonu ritäkään on aina aalle enää y nkin tois seään. Stannea t Mikael . Eikä se it sta joho ielentila pääse pakoon rcus Bergman ja m ä VA: Ma hetkest om / KU uillity ei en tästä tta Dark Tranq jala / www.darktranquillity.c in Pakenem tä huolima Vilho Ra TEKSTI: Täs uja utt jä j 28 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 28 14.3.2008 09:56:30. tty ksi ke
Juuri In Flames ja Dark Tranquillity mainitaan usein Göteborg-soundin pioneereiksi, vaikka nykyään bändit edustavat varsin erilaisia maailmoja. Dark Tranquillity on kuitenkin usein vasta kolmas, joka tässä yhteydessä mainitaan. PUH. Puhutaanhan amerikkalaisistakin bändeistä, että bay area thrashia tai Florida-deathia. Kunhan pääni toimii, voin ajatella ja luoda asioita, kaikki on hyvin, Stanne sanoo. Niin ankeita ja kulahtaneita mielikuvia kuin se nykyään herättääkin, niin sanottu Göteborg-soundi on vaikuttanut tämän päivän metalliin suunnattoman paljon. Melodinen death metal, joksi Stannekin Dark Tranquillityä luonnehtii, oli ruotsalaisten keksintö. [FIN] Leslie 2101 New B-3 www.sr-tech.net Maahantuomme näitä ja paljon muita. New XK-1 www.hammondsuzuki.com XM-2 UUTUUS XMc-2 Putkileslie Xb-122 KOTIKAUPUNGIN SOINTI Surun, pohjattoman masennuksen ja haikeiden tunnelmien yhdistäminen aggressioon, salamannopeisiin riffeihin ja muutenkin äreään ulosantiin on ruotsalaisten erikoisalaa. Palveluhakemisto | Maailman paras urkusoundi!! XK-3 aito putkisärö!! Sekin liittyy siihen, että halusin kullekin biisille oman identiteetin. Olen aika tyytyväinen elämäni, onnellinenkin ehkä. Onneksi aitoa ja alkuperäistä on kuitenkin vielä tarjolla. En halunnut tälle levylle henkilökohtaisia asioita, joten loin liioiteltuja versioita itsestäni ja kirjoitin heistä. Itsevarmuus huokuu myös bändin musiikista, mutta pintatasolla tunteet ovat vähän erilaisia. Mikael Stanne kertoo, että 1990-luvun puolivälin paikkeilla puheet Göteborg-soundista ja muusta ahdistivat sen verran, että bändi halusi tehdä irtioton koko skenestä. 0500-789 692 ja 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 HÄMEENLINNA TL-Audio www.tlaudio.fi inferno_46.indb 31 14.3.2008 09:57:23. Yhteystiedot löydät osoitteesta www.popmedia.fi. www. Stannen sanat tulevat kuin automaatista, mutta niiden ikiaikaista totuutta ei voi kukaan kiistää. Nyttemmin Stanne on oppinut suhtautumaan ainaiseen Göteborg-höpötykseen olankohautuksella, kuten kovin moneen muuhunkin asiaan. Dark Tranquillity näytti aikoinaan mallia vaikutteiden luovasta yhdistelystä, johon nykyään törmää harvoin. Stannen hälläväliä-asenne miltei kaikkea kohtaan kertoo siitä, että mies ihan oikeasti tietää asemansa varsin hyvin. Tulokset tallentuivat lopulta Projectorille, joka avasi bändille ovia moniin uudenlaisiin suuntiin, eikä pelkästään siksi, että se oli ensimmäinen julkaisu isolle levy-yhtiölle. Miltä tällainen tuntuu, kun itsekin tekee vielä vireästi musiikkia. Synkkyyden syvät syöverit ovat siis ihan keksittyjä juttuja, pelkkää fiktiota. Jos halusin kirjoittaa pelosta ja ahdistuksesta, keksin tyypin, joka pelkää kaikkea. Katso netistä WWW.POWER-SOUND.FI Somero p.02-7483932 Mainosta Pop Median palveluhakemistossa! Ota yhteyttä myyntiimme. Masennus, ahdistus, syvä suru, pelko ja viha ovat aineksia, joista Dark Tranquillity tunnelmiaan rakentaa. Ensin tulee In Flames, sitten Soilwork ja viimeisenä pisin ja vaikein nimi. Se tuntui ärsyttävältä kymmenen vuotta sitten, kun ihmiset sanoivat, että kaikki bändit Göteborgista kuulostivat samalta. Miten on Mikael Stannen oman mielenlaadun laita, onko pohjattoman epätoivoisia sävyjä biiseihinsä lataava mies siviilielämässäkin itsemurhan partaalla. Kauppa käy vilkkaana, myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. En enää välitä tällaisista asioista. Halusimme kuulostaa yhtä hyvältä kuin Kreator, yhtä mahtipontiselta kuin Helloween ja yhtä thrashilta kuin Testament ja Metallica... En ollenkaan. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. ostasoitin .fi ÄÄNENTOISTO- JA VALAISTUSLAITTEET, SEKÄ KEIKKABUSSIT! High-end - Kotiteatteri - Tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end -ja kotiteatterilaitteita. Amerikasta puheen ollen, siellä ruotsalaista deathia kopioidaan jo kopioistakin. Se oli hyvin vapauttavaa. Halusin, että ne eroavat toisistaan ja että ne ovat irrallaan toisistaan. Nyt olen päässyt sen yli. Dark Tranquillityssä kokemus ja raikkaus lyövät kättä päälle, ja niihin yhdistyvät vielä oman menneisyyden kunnioitus ja nöyryys. Yleisesti ottaen se on imartelevaa, koska muistan kun aloitimme itse. Niin se toimii, mutta vaikutteista täytyy luoda jotakin uutta, ja sitä kaikki bändit eivät osaa
Kaksitoista studiolevyään kertoo selkosävelin, kuka määrää tahdin, soolon paikan ja tuplabassarin tumahduksen. Olin ymmärtävinäni molemman puheista, että he pitävät Annihilatorin musiikista ja ovat inspiroituneet joistain riffeistäni. metallurgiaa kanadalaisittain Stop the press! Ovatko Jeff Watersilta ideat ehtyneet. Se tekee minut todella iloiseksi. Nuo piirteet ovat havaittavissa myös viimeisimmän levynsä, simppelisti nimetyn Metalin ensitahdista lähtien: keskitempoista mutta sitäkin kipakampaa riffittelyä, tuplabassarijolkotusta, vahvaa Kanadan murretta ja äpäkkää soolotyöskentelyä, unohtamatta tietysti bändille ominaisia hassunkurisiakin sanoituksia. Mielenkiintoiseksi Metalin tekeekin se, että levyllä vierailee sellainen liuta hevin huippuosaajia, että luulisi sopan menevän tärviölle monenkarvaisten kauhojien väenpaljouden vuoksi. LUMIPALLOEFEKTI... Ammattilaisen käsissä koostumus pysyy kuitenkin kurissa, siitä huolimatta ettei tällaista kavalkadia tohtinut kuvitella edes kevätflunssaisissa unissaankaan: on gubbea Arch Enemystä Children Of Bodomin Alluun, Hauntedin Björler-puolikkaasta In Flamesin Jesper Strömbladiin... On todella siistiä havaita, kuinka noin hyvät bändit ovat ottaneet vaikutteita minun musiikistani. Onko Metal hevivastine We Are The Worldille. Molemmat vastasivat välittömästi myöntävästi, ja kohta he olivat jo studiossa kanssani. Kertokoon kanukki itse. TEKSTI: Tomi Pohto / www.annihilatormetal.com / KUVA: SPV nhan se tiedossa, että Jeff Waters tekee mitä, milloin ja miten lystää. Niin, onhan heppu jaksanut vääntää heviä yli 20 vuotta, ja pakostakin linja tuossa ajassa kehkeytyy edes jollain muotoa omannäköiseksi. Kun internet alkoi laajentua 90-luvulla, minun oli mietittävä nimi verkkosivuilleni. Niinpä muutaman puhelinkeskustelun jälkeen lumipallo alkoi kasvaa kasvamistaan. Soittelin huvikseni Coreylle (Beaulieu) ja Michael Amottille ja kyselin heidän kuulumisiaan. Joku ehdotti annihilatormetal.comia. Onko Jeff "Annihilator" Waters hevimaailman Michael Jackson. Se oli minusta sopivin vaihtoehto. Entäpä progemetallia. Mutta Jeff, olet tykittänyt metallimusiikin etulinjassa jo reippaat parikymmentä vuotta, miksi älysit nimetä kiekkosi näin vasta nyt. Olkoon Annihilator ihan vain heavy metal -bändi. Vuosien varrella, runsaan keikkailunkin ansiosta, Waters on tullut tutuksi monelle kollegalleen. Vuosien mittaan monet ihmiset ovat kyselleet, minkä tyylistä heavy metalia Annihilator soittaa. Co- ANNIHILATOR 32 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 32 14.3.2008 09:57:39. Annihilator.com oli jo varattuna ja jouduin miettimään eri vaihtoehtojen välillä. Jokainen niistä, koneistettua Remains-levyä myöten, sisältää tunnusomaiset Annihilator-elementit. No joo, jotkin kappaleet ovat thrash metal -vaikutteisia. Olen puhunut koko urani ajan siitä, kuinka Priest, Metallica ja Slayer ovat vaikuttaneet minun musiikkini. Itsestään selväähän tämä on. Ensimmäinen levyni Alice In Hell (1989) alkaa klassisella kitaralla, heti seuraava kappale on puhdasoppinen metallibiisi. Sanoin olevani viimeistelemässä uutta Annihilator-levyä ja kysäisin: "Tuota noin, tulisitteko soittamaan levylle parit soolot?" Corey kysyi, että vitsailenko, Miken reaktio oli sama. Kyllä sieltä niitäkin elementtejä löytyy. Se oli itse asiassa aikaa yllättävää. Sanoin, ettei tässä mitään vitsailla. Corey oli äänittämässä Triviumin levyä, Mike oli puolestaan kiertueella Arch Enemynsä kanssa. He kysyivät minulta, mitä minulla on meneillään. Onko se thrash metalia. Päähän siinä pyörälle menee, en osaa itsekään luokitella musiikkiani
Hän osaa kompata, soolonsa ovat upeita ja hänellä on kyky kirjoittaa hienoja kappaleita. En pyytänyt heitä soittamaan Annihilator-tyylillä, vaan päinvastoin: pyysin heitä tuomaan avoimesti esiin oman tyylinsä. Hjoo... Tykkään hullutella ja pitää hauskaa enkä ottaa kaikkea niin kuolemanvakavasti. Watersin oli tietysti jätettävä soolokohtiinsa ylimääräistä tilaa, jotta vierailevat kepittäjät saisivat jätettyä sinne kädenjälkensä. Waters kertoo useaan otteeseen ihmetelleensä Laihon soittoa eri festivaaleillakin, muttei koskaan saanut tilaisuutta päästä Bodom-pomon juttusille. Artisti tekee aina tehdä kappaleensa senhetkisen fiiliksen mukaan. Sittenpä kännykkäni onkin täyttynyt hänen tekstiviesteistään. Mutta ihmiset jotka tuntevat minut tietävät, ettei tuo ole totta. Kaikkihan tietävät että Satriani, Vai ja Malmsteen ovat uskomattomia soolokitaristeja. Mutta harvassa ovat he, jotka pystyvät tekemään hyvän kappaleen ja soittamaan vielä päräyttävän soolon siihen päälle! [FIN] ANNIHILATOR SOITTAJAT JA KITARISTIT Koska pää on nyt avattu, miten olisi jos toukokuu 2007 / INF [ 33 inferno_46.indb 33 14.3.2008 09:57:46. Jää murrettiin viimein noin vuosi sitten. Kävihän se. Olisin voinut tehdä rahaa vaikkapa videopeli- tai elokuvafirmojen palkkalistoilla. Toki olen joutunut kokemaan myös surua, vihaa ja masennusta niin henkilökohtaisessa elämässäni kuin bisneksieni kautta, ja niinpä myös negatiiviset tunteet kuuluvat joskus lauluissani. Kävikö koskaan mielessä kysäistä, josko joku vieraistasi liittyisi bändiisi vaikkapa kiertueen ajaksi. Olen ollut mukana hevimeiningeissä vuodesta 1989, enkä ole siitä lähtien antanut periksi enkä leikannut tukkaani lyhyeksi paitsi kerran vaikka minulla olisi ollut muitakin mahdollisuuksia. Idea tuntui loistavalta, tällä kokoonpanollahan Annihilator saadaan useamman kuulijan ulottuville! Mutta tyttöystäväni sanoi heti: "Ei, ei, ei ja vielä kerran ei! (naurun räkätystä) Corey ja Mike haluavat soittaa levylläsi, koska he pitävät Annihilatorista. painostaa asialla tyyliin: "Nyt muuten jäät bändiini!", hahahaa! Olisihan se hienoa, jos Laiho ja Amott lähtisivät kiertämään kanssani. Mutta sekin on ihan ymmärrettävää. Luullaan, ettei kanssani voi tulla toimeen. Niin, vastatakseni ensimmäiseen kysymykseesi, tässä on yksi tekijöistä, miksi valitsin levyn nimen. Keskellä yötäkin puhelin piippaa: "Hei Waters, miten menee?" Vastaan vain tyynesti: "Kuule Alexi, täällä nukutaan. Hän kiinnitti huomionsa espoolaiskitaristin kykyihin ja alkoi lopulta seurata mielenkiinnolla Laihon ja kumppaneitten myöhempiä tekemisiä. Siitä huolimatta, että levyllä vierailee eri metalligenrejen edustajia, en suunnitelut sisällyttäväni eri metallityylejä levylleni. Niinpä Michael on kuin sukulaissielu tässä mielessä. Kappaleet oli kirjoitettu ja osin nauhoitettukin valmiiksi, ja vieraat saivat kunnian koristella leivoksen. Juuri edellä mainittu kolmikko toi eniten esiin omaa tyyliään. Älä soittele yhtäkkiä ihmisille, joille et ole puhunut kolmeen vuoteen, soita kavereillesi." Hän oli ihan oikeassa, koko Metal-projektissa on kyse hauskanpidosta, ei vakavasta bisneksenteosta. Tipton ja Eddie Van Halen ovat hänenlaisiaan. Mutta se on juuri itseäni, sellainen olen: outo, kiinnostava persoona. Muistatko, seitsemän tunnin aikaero?" ja hän vain vastaa "Tuu bileisiin!". ...VAI PULLATAIKINA? Waters kertoo, että vaikka levyn jokaisella kappaleella soittaa kutsuvieras, ei vaarana ollut, että uniikki Annihilator-soundi tästä sen koommin kärsisi. Mutta en halunnut " JOKU HEVIFANI VOISI MIETTIÄ UUDEN METAL-LEVYNI NIMEÄ, ETTÄ KUKA ON ANTANUT ANNIHILATORILLE OIKEUDEN NIMETÄ LEVYNSÄ NOIN. Vaihdamme kappaleenkirjoitustyylejä ja muusikoita, meillä saattaa olla rakkaus- ja vihalauluja samalla levyllä. Nuo kolme ominaisuutta ovat harvinaista löytää samasta muusikosta. Alexilla on kokemusta kiertueista, hän on mukava tyyppi ja loistava soittaja ja auttaahan se tietysti, että hänen soitostaan kuulee Waters-vaikutteita, hehee! Michael Amott taas on monipuolinen soittaja, joka pystyy luovimaan eri tyylien välillä. Olen siis normaali heppu, satun vain soittamaan kitaraa heavy metal -bändissä. Joku hevifani voisikin miettiä uuden levyni nimeä, että kuka on antanut Annihilatorille oikeuden nimetä levynsä noin. Noh, tästähän on ollut puhetta jo vuosikausia. Jos tarkastellaan termiä "heavy metal", siihen sisältyy valtava määrä erilaisia tyylejä: siinä on lähtökohtaisesti sekoitettuna klassista, jazzia, bluesia. Minua on syytetty diktaattoriksi ja persereiäksi, koska joka levylläni soittaa eri kokoonpano. Nämä sitten sekoittuvat death metaliin, hard rockiin, punkiin, speediin ja thrashiin. Tähän olen pyrkinyt myös itse, ja olen mielestäni onnistunut näillä osa-alueilla. Mahtuuhan tuota puhetta maailmaan. Aika hassua muuten: Kun Corey ja Amott suostuivat soittamaan soolon levylleni, itse asiassa ensimmäinen reaktioni oli kysyä remmiin myös Downing, Tipton, Dave Mustaine ja Scott Ian. Hän on kuin Eddie Van Halen miniatyyrikoossa. Levyllä soittaa eri genrejen edustajia, silti lopputulos on metallia. He taas poikkeavat Triviumista. Tämä oli hedelmällinen prosessi, sillä minulla oli mahdollisuus seurata näitten muusikoitten työskentelyä ja olla paikan päällä todistamassa monen mielenkiintoisen soitannollisen jutun tapahtumista. Mitä vielä! Tämähän on maailman mukavin ammatti: saan matkustella ja tavata faneja ja toimittaja ympäri maailmaa, soittaa heille kirjoittamaani musiikkia. rey ja Mike sitten ehdottivat, että mitä jos kysytään Alexiakin (Laiho) mukaan. Annihilator on täydellinen kohde karvaalle kritiikille. Sellaistahan metal on: Nevermore on erilaista musiikkia kuin Arch Enemy, se taas on erityylistä kuin Children Of Bodom. Kun metal ei voinut hyvin 90-luvulla, moni olisi luullut minun heittävän hanskat tiskiin. Tästähän Annihilatorissa on kyse, ja heavy metalissa yleensäkin. Niistä kuuluu fiilis lävitse. Tehkää omaa juttuanne, tämä ei ole kilpailu siitä, kuka soittaa kaikkein nopeimmin tai muuta sellaista paskaa. Downingin Judas Priestistä. Joku voisi kuvitella, että tällaisen avustajajoukkion haaliminen olisi jonkinlai- nen inspiraatiomontussa olevan artistin avunpyyntö. Uskon että minulla on oikeus siihen. USKON ETTÄ MINULLA ON OIKEUS SIIHEN." - JEFF WATERS lessa, joskus ihan ok, joskus paskatuulella. Meillä on hupiralleja. Yritän tehdä sillä saralla parhaani. Jeff sanoo yllättäen tutustuneensa jo Children Of Bodomin esiasteeseen, Inearthediin 1990-luvun alussa. Highway To Helliä ei koskaan ylitetä, niin kuin ei Reign In Bloodiakaan. Juttuhan on niin, että olen tullut hienosti juttuun lähes kaikkien levyilläni soittaneitten muusikoitten kanssa. Joskus kappaleen kirjoittaja on tu- seuraavaksi kutsuisit omat innoittajasi soittamaan levyllesi, vaikkapa Glenn Tiptonin ja K.K. Kokoa ympärillesi ihmisiä, jotka ovat saaneet vaikutteita Annihilatorilta. Kokoamalla kaverit ympärilleni välitän myös faneilleni viestin, että tässä on kyse vilpittömästä toiminnasta
Visuaalisuus, lyriikat ja tietenkin levyn musiikillinen sisältö oli uraauurtavaa ja genrerajoja rikkovaa. DHG on minun musiikkiani, se on minun konseptini. Vicotnik, DHG:n mutanttiarmeijan johtaja, antaa lisävaloa uuteen Supervillain Outcast -levyyn ja kokoonpanoon. black metal -mutanttien paluu Kahdeksan vuoden hiljaiselon jälkeen entinen Dødheimsgard, nykyinen DHG, näyttää modernille black metalille missä kaappi seisoo. Vicotnikin lisäksi bändissä on vokalisti Kvohst (ex-Code), joka on hypännyt entisen laulajan Aldrahnin suuriin saappaisiin. DHG: lle tärkeintä onkin olla rehellinen kaikessa mitä teemme, ja toinen todella tärkeä tavoite on herättää reaktioita. Ensimmäinen levy Kronet Til Konge on yhä yksi norjalaisen black metalin kulttiklassikoista, ja toisella kokopitkällä, thrashmetallisemmalla Monumental Possession -levyllä, on myös fanaattiset kannattajansa. Me olemme musiikkibisneksen kapinallisia ja teemme asiat omalla tavallamme. Uusi albumi Supervillain Outcast julkaistiin huhtikuun puolessavälissä, ja DHG on päässyt livekeikkojenkin makuun uuden kokoonpanon myötä. Satanic Art -ep:llä bändi suuntasi kelkkansa teollisen metallin suuntaan Twin Peaks -tunnelman, outojen piano-osuuksien ja skitsofreenisten sovitusten siivittämänä. Taiteen pitää olla vaikeaa. Supervillain Outcastia työstettiin muutaman vuoden ajan, jolloin myös jäsenet ehtivät vaihtua pariin kertaan. Vuonna 1999 julkaistu kolmas studioalbumi 666 International esitteli uuden bändin, DHG:n, joka muutti nimensä lisäksi monen black metal -fanin ja -bändin käsityksen siitä, mitä metallimusiikki voi olla. Musiikin täytyy olla haastavaa, muuten se ei ole kiinnostavaa. Nyt asiat ovat toisin. Levy herättikin hämmennystä moneksi vuodeksi, mutta on nyt tunnustettu monelta taholta yhdeksi tärkeimmistä black metal -albumeista koskaan. useiden ihmisten sivuprojekti, jota tehtiin silloin tällöin ja improvisoiden. DHG on pääbändini, ja minulla on suuret tavoitteet. Alkuperäisjäsenistä jäljellä on Vicotnik, joka luotsaa bändiä varmoin ottein sekä hallinnollisesti että musiikillisesti hoitaen samalla kitaristin roolin. Ehkä siksi meillä on yhä hyvä maine underground-puolella, koska olemme aina menneet omia polkujamme. DHG:lle sanoituksiakin kirjoittava Kvohst on ottanut hoitaakseen myös bändin keulakuvana toimimisen. Olen ottanut DHG:n isän roolin ja nautin siitä täysin rinnoin! Dødheimsgard ei ollut koskaan oikea bändi vaan DHG 36 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 36 14.3.2008 09:58:08. Levyllä rummut soittanut Czral lähti bändistä nauhoitusten jälkeen, joten nykyään DHG-rumpalina "MIELUUMMIN PASKAA KUIN TYLSÄÄ" Pitkän hiljaisuuden jälkeen on avantgarde post black metalin esitaistelija DHG valmis valloittamaan maailman. TEKSTI: Marja Konttinen / www.myspace.com/dodheimsgard / Kuva: Marja Konttinen uonna 1994 perustettu Dødheimsgard on aina ollut alansa outolintu, jonka puitteissa tunnetut muusikot ovat saaneet kokeilla luovuutensa rajoja. Bändin uran aikana kokoonpanossa on ollut miehiä muun muassa Darkthronesta, Aura Noirista, Thornsista, Codesta, Ved Buens Endesta, Dimmu Borgirista ja Fleuretysta. Kitaristi Thrawn sekä basisti Clandestine löytyivät norjalaisesta doom metal -bändistä nimeltä Paradigma
an ilm koe ykseen. äjärjest , kuten p uvaan e nä ieliä puh ja liian läheise tta k iden kau kavana tekniiko nattimillaan se .com / KUVA:Season of Mist tio kan ay h e m anipulaa teista m os, joka horjuu ko Kuronen / www.thetruem nau ik ta astro laiste EKSTI: M Muinaisis ao on suuri aika ksi on tapana. T Ch laan alu Ordo Ad kaltaisil stä sty edi 38 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 38 14.3.2008 09:58:17
Biisit eivät olleet nauhoitusvaiheessa ollenkaan valmiita. Kun yhtyeeseen myöhemmin saadaan uusi vokalisti, tämän ilakointi aiemmissa bändeissään kalpenee Mayhemissa pyhäkoululaisuudeksi. Halusin parantaa Grand Declaration Of Warista, mutten pystynyt siihen, mikä aiheutti stressiä. Kolmikko siirtyy jälkimmäisen Volkswagen Golfiin. Ennen pitkää syntyy kuitenkin monimuotoinen hirviö, Chimera. Askeettisen kurihallinnon ja propagandakoneiston retoriikan oli määrä toimia mallina norjalaisen black metalin nousulle. Tulevina päivinä on tarkoitus nauhoittaa Mayhemin ensimmäisen täyspitkän De Mysteriis Dom Sathanasin laulut. No Core. Tutkimusretki alueelle, jossa kukaan ei ole koskaan käynyt. Sävelin esitettyä mustaa magiaa. Heitä suorastaan janotaan mukaan. Hänelle musiikki on oma utopian muotonsa. Kukaan ei ehdi näkyvästi kyseenalaistaa, mitä todellista hyötyä heikkomielisten johtamisesta on. ikeastaan se on ainoa vaihtoehto. Mitä tapahtui 1993: ihmiset eivät kiistelleet vaan tappoivat toisiaan. Itsepintaisesti jatkuva kiertueella oleminen tuntuu soutami- A MAYHEM toukokuu 2007 / INF [ 39 inferno_46.indb 39 14.3.2008 09:58:20. Elämän ja kuoleman musiikillinen risteyskohta. Tuhatvuotinen valta yli valtionuskonnon, oman mustan kirkon ylle sanat: "No Mosh. Euronymousin egomania kävi vuosi vuodelta vaikeammin kätkettäväksi, ja se hänet lopulta myös tappoi. Studiolevyn leima paistaa läpi. Hän haluaa Euronymousin seuraajaksi bändin entisen kakkoskitaristin Snørre Ruchin, mutta käytännön syyt ovat ajatusta vastaan: Ruch kärsii kahdeksan vuoden vankeustuomiota avunannosta Euronymousin murhaan. Treenasimme 4-5 kertaa luonani Oslossa. Kuoleman prinssiksi itseään tituleeraava stalinisti menehtyy väkivaltaisen välikohtauksen seurauksena oslolaisessa kerrostalossa elokuussa 1993. Sekoittaa kaikki niin kuin se musiikissa sekoittuu. Erickson, taiteilijanimeltään Blasphemer, suostuu. NECRO ON BISNESMIES, HÄN EI TEE OIKEASTAAN MITÄÄN MUUTA. Euronymousin lumosi totalitaarinen valtiomalli. Kasettipesään löytää tiensä nauhallinen teknomusiikkia, sitä kaupallisempaa suuntaa. HELLHAMMER KESKITTYY VAIN RUMPUIHINSA." - BLASPHEMER Vastassa ovat huomattavan pienikokoinen Aarseth ja chainmail-paitaan pukeutunut Varg Vikernes. Necro on bisnesmies, hän ei tee oikeastaan mitään muuta. Tulee aika perustaa The True Mayhem. Niin nopeasti, että pian miettii: "Mitä vuosi edes tarkoittaa?" Kolmen vuoden takainen haastattelu tuntuu eilispäivänä tehdyltä. ttila nauraa ja kuittaa Blasphemerin valitukset tämän persoonalle tyypillisenä kielteisyytenä. Sitten on vielä Ma- G rand declaration Of War on sotahistorian analyysi, jonka jälkeen soditaan sisäisesti. Oli typerää mennä studioon siinä vaiheessa. Vikernes haluaa kuunnella ajomatkalla musiikkia. Päihteiden liikakäyttö rasittaa. Parivaljakon erisuhtaisuus huvittaa Csiharia. Haluan torpata De Mysteriis Dom Sathanasin lopullisesti kaapin päältä, sillä omasta mielestäni levy on yliarvostettu. On ihme, että Euronymousin ensimmäinen kirje on koskaan tavoittanut Csiharin Unkarista. Nyt tuo jokin muu on tässä, ja se kantaa nimeä Ordo Ad Chao. Bändikemiasta puhutaan yleensä silloin kun asiat ovat hyvin. Hänestä lisää myöhemmin. Täydellisen masentava ja synkeä, mutta silti väkevyyttä uhkuva teos. Ja nyt hän on täällä, Norjassa! selta ja huopaamiselta. No Fun. Necrobutcher oli buukannut kiertueen ja tarvitsimme levyä palavasti. Isoja sanoja nämäkin, mutta posket punastuttavin vaade on säästetty sakaksi pohjalle. ulee aika tehdä jotain muuta. Rumpuraitoja ja muuta sälää leikataan ja liimataan hätäisesti, jotta silloiselle laulajalle Maniacille saadaan laulettavaa. Mayhem pakottaa kysymään: entä kun asiat ovat huonosti? P uhutaan esimerkein. Blasphemer ottaa edeltäjänsä makaaberit aihelmat omakseen vain musiikin kautta. Kuunnelkaa tätä, kuunnelkaa minua, helvetti! Ei ole epäilystäkään, etteikö tämä olisi levyistämme tummin, Blasphemer toteaa ylähuuli jäähtyneenä. Vuonna 1995 rumpali Hellhammer on sinut tapahtuneen kanssa. Yleensä vain minä pistän kaiken likoon bändissä. Yhteisyys muuttuu vihaksi, yhtyeen tuotteliaisuus laskee. Samoja nurkkia kuluttavat hahmot käyvät turhan tutuiksi. Projektit ovat olleet utopistisia niin levylautasella kuin sen ulkopuolella. Norjassa Csiharille selviää myös, että ulkopuolisena hän on hyvä purkamisväylä kaikelle sille mustamaalaamiselle ja selkäänpuukottamiselle, jota turhautuneet nuoret miehet sieluunsa säilövät. Myöhemmin Csiharille valkenee, että Vikernes soitti teknoa tarkoituksenaan tietoisesti ärsyttää Euronymousta. Olemme reunalla! Vittu, työnnämme rajoja yhä kauemmas." Kaikki tämä saa vuodet askeltamaan nopeasti ja hahmotta. Sillä ei lopulta ole väliä, sillä toteutus jää kesken. Noidankehää eteen ja taakse kiertäneelle tekijälleen sen sisältö muuttuu ennen pitkää tyhjäksi, siellä sun täällä veistellyksi, hätiköidyksi ja hengettömäksi. Attila Csihar saapuu junalla Oslon rautatieasemalle. Mayhem on hengeltään usein rikki. Vieressä istuu pää kireänä Euronymous, joka arvostaa Klaus Schulzen vanhan koulun elektroniikkaa, mutta halveksuu syvästi teknoa. Levy, jonka päälle voisi kirjoittaa "poissaolo". Tämä on yhtäältä johtunut sen aikeiden juhlavuudesta. Seuraava vaihtoehto on 19-kesäinen Rune Erickson, jonka kanssa Hellhammer on soittanut 1992 herätellessään Mortemia yhdessä Arcturusin Steinar Johnsenin kanssa. Tuhoon ja kuolemaan kiintyneille luotu ihmisverkko hajoaa. Vuosi on 1993. Ei kompromisseja, vaan täydellinen liike ja monumentaalinen pysyvyys samassa tilassa. Odotushorisontti on mittava. Albumin on määrä olla seuraavia asioita: Kaikkien aikojen ankarin black metal -levy. Csihar pitää kuulemastaan ja kehuu esiintyjää. Uusvanha laulaja Attila Csihar tiivistää äärimmäisyyden vuonna 2007: "Olemme kuuluisia siitä, että meitä ei kiinnosta. Niin rikki, että välillä on pakko vetää tietoisesti täyttä mustiin, jotta homman kestäisi. Hellham- T M ayhemissa kaikkea on aina horjuttanut se, että projekteja toteuttaneilla ihmisillä on omat, liian vahvat heikkoutensa. Kukaan ei studiossa tiennyt miltä levy kuulostaisi, Blasphemer selvittää. "YLEENSÄ VAIN MINÄ PISTÄN KAIKEN LIKOON BÄNDISSÄ. Dead haisteli harakoita, hautasi vaatteensa maahan ja kuvitteli lapsuutensa läheltä piti -tilanteen vuoksi olevansa elävä kuollut, mutta oli todellisuudessa sosiaalinen raajarikko, samanlainen kuolevainen kuin kaikki muutkin. Narsisminsa piilottava, imarreltu kitaristi tähystää silmät idealismista sokeina turhamaisuuden tuolle puolen: kirjoitan kappaleeni näin, koska minun kerta kaikkiaan täytyy saada arvostusta! niac. No Trends." Koska kyse on totalitaarisuudesta, heikkoja ja tyhmiä ei ainoastaan hyväksytä. Kiistely kuuluu asiaan. Vuonna 1983 perustettu Mayhem on ollut kautta historiansa hidas yhtye
toukokuu 2007 / INF [ 41 inferno_46.indb 41 14.3.2008 09:58:25
Sen jälkeenkin tyyppi on vasta melkein yhtä hyvä kuin edeltäjänsä. Hän on helvetin hullu ja lahjakas. Minua kohtaan hän käyttäytyi kuitenkin hienosti. Antissa kaikki päättyy outoon sekoitukseen, teemojen noidankehään. Tapaamistani muusikoista hän oli älykkäimpiä. BLASPHEMER Euronymous oli hieno kitaristi, jolla oli suuria ideoita ja filosofioita. Sanoitusten virta muuttuu epäjärjestelmällisemmäksi. un on kahtena maaliskuun iltana kuunnellut attila Csiharin ja Blasphemerin puhetta, ihmettelee miesten, etenkin Csiharin, tutunkuuloista aksenttia. Varg oli osa Mayhemia, mutta hänellä oli oma maailmansa Burzumin kanssa. VARG VS. Rune ja minä hoidamme taidehomostelun, heh. Necro pitää liikeasioiden junailemisesta ja kaikesta organisoinnista, joka ei muita sytytä. Ennen pitkää sen tajuaa kuuluvan Merkwürdigliebelle, Peter Sellersin mieleltään hälvenneelle tiedemiehelle Stanley Kubrickin elokuvassa Tohtori Outolempi. Necro sen sijaan ON Mayhem. Sanat muuttuvat läpinäkyviksi, oliot lihallistuvat ja hulluus on tosiasia, Attila selittää. Varg oli 19, mutta hänellä oli korkea älykkyysosamäärä ja hän puhui kuin joku yliopiston kirjallisuuden laitokselta. Eroja tietysti löytyy. Hellhammer on perusta, jonka päällä kaikki toimii. Hän on kitaristina ja säveltäjänä mahtava. Aavesärystä, joka saa käden kuristamaan omaa kurkkua ja nousemaan kohti utopistisen vallan utopistisia voimia. Attila Csihar, puoliksi ulkopuolinen, arvioi seuraavassa kahden Mayhemin eroja. Hän järjestää treenit, pystyttää kamat ja toimii soitannollisena kivijalkana. [FIN] K MAYHEM VASTAAN THE TRUE MAYHEM Blasphemer on ollut Mayhemin kitaristi nyt pidempään kuin Euronymous. Säveltämiseen hän ei osallistu. Tässä sisäänpäin kääntynyt Blasphemer on toista maata. Juuri tältä näiden miesten pitää kuulostaa. Enää sitä ei tarvitse tehdä. Itse olin tällä kertaa mukana jo sävellysprosessissa. Symbolin herättämistä kognitiivisista ja neurologisista reaktioista pitäisi olla tieteellistä tietoa, jotta symboliin voisi suhtautua realistisesti. Tämä on toisaalta tehnyt hyvää Blasphemerille, hän on oppinut soittamaan erittäin kauniisti. Joskus treeneissä hän kettuilee Hellhammerille näyttämällä, kuinka monta eri rytmiä hän pystyy muistamaan, ja Hellhammer vastaa soittamalla kymmenen eri komppia saman riffin pohjalle. toukokuu 2007 / INF [ 43 inferno_46.indb 43 14.3.2008 09:58:29. Se on täynnä visioita: leijonat portilla, Annunakit, tähystäjä... Tekisi mieli sanoa, että kaikki loppuu, mutta kyseessä on vain levyn päätös. Molemmat ovat päteviä instrumenttinsa varressa. Hän pystyy laskemaan jokaisen tekemänsä liikkeen. Puhe muistuttaa hulluudesta, joka pyrkii samanaikaisesti itsetuhoon ja hallintaan. Minulla oli hyvä suhde Vargiin. Roolihahmon jännitteinen, saksalaisittain murtava ja erikoisella nuotilla kiekuva ääni ei kerran korvakäytäviin johduttuaan poistu sieltä. Näen hänet kyllä itsekin taiteellisessa mielessä sel- laisena, olihan hänellä samanlaisia outoja ajatuksia kuin kaikilla meistä. Euronymous oli filosofisempi. Blasphemer kirjoittaa kaiken musiikin bändille. Euronymousin jälkeistä vaihetta Mayhemin uralla kutsutaan toisinaan The True Mayhemiksi (koiranleukojen suussa nimi vääntyy The Nu Mayhemiksi), koska bändin logoon lisättiin uuden alun jälkeen pienellä präntillä sanat "the true". Nyt osallistumiseni on ilmeisempää. Nuorena kapina täytyy osoittaa itseilmaisun keinoin. Uskonnot ovat Baalista ja Nimrodista Jeesus Kristukseen, Khrisnaan ja Buddhaan osanneet kirjoittaa itselleen toimivia marttyyritähtirooleja. Edelliskerralla eteeni tuotiin valmiit kappaleet ja sanoitukset. Muistan, että henkisessä mielessä odotukset olivat jo Mysteriis-levyn kohdalla suuret. Hän perusti bändin Euronymousin kanssa. Hän tuntee olevansa Mayhem, käynnistihän hän yhtyeen yli 20 vuotta sitten. Häntä kiinnosti sanallinen ilmaisu ja asioiden organisointi. Wall Of Water on hyvin materiaalinen, mutta suunta on kohti abstraktia. Runen tunnen nykyisin paremmin. Jumala ja Saatana näyttäytyvät mielettöminä sanoina. Hänen riffeihin, kielten näppäilyyn ja rytmiin keskittymisensä on äärimmäisen tarkkaa. Yhteiskunnallinen tarkastelu viedään yksilön nahkoihin, veriin ja aivoihin: elämänenergian sisältäviin vril-voimiin ja r-kompleksiin, ihmisaivojen liskomaiseen jäännösosaan. Tai oli. Hän ei raapustele kirjeitä iltasella, hänellä on muuta tekemistä. Musiikin kanssa hänellä ei ole juuri tekemistä, mutta hän sai minut diggaamaan Mayhemia. Häntä pidetään pahana hahmona. Kaikilla on yhtyeessä oma sarkansa. Varg ei pannut Mayhemiin kaikkeaan ei etenkään sen jälkeen kun ajautui riitoihin Euronymousin kanssa mutta Necron sielu ja ruumis ovat sataprosenttista Mayhemia. NECROBUTCHER Necron ja Vargin välillä erot ovat jälleen valtavia, mutta joitain samankaltaisuuksiakin löytyy. Sama tapahtuu myöhemmin, kun helpommin ymmärrettävästä Illuminate Eluminatesta siirrytään Psychic Hornsin kautta Key To The Stormsiin, joka on kuin avain hulluuteen. Hänen riffinsä ovat loistavia ja soittotyyli ainutlaatuinen, joten ainakin siinä häntä voi verrata Euronymousiin. Ja nyt se on tässä. Kaikki aiemmin sanottu ja kuultu palaa takaisin kaoottisena ryöppynä. Hänen piti julkaistakin tuotantoani. Mysteriis-levyllä ainoastaan esitin vokaalit, nyt myös koostin ne. Hän piti mielellään yhteyttä ihmisiin. MAYHEM Deconsecratessa pengotaan massojen patologiaa ja pyhää karismaa hallinnan muotona, tökitään unissakävelevää ihmistä ja kirkkojen kuluttavaa voimaa. Kun miestä katsoo silmiin, näkee tarpeeksi. Psychic Hornissa Deconsecraten ajatus palautetaan eri tasolla. Oli luonnollisempaa ilmaista omaa äärimmäisyyttään. Runollisuuden karistavan katsojan silmissä uskonnon metakielisyys on myrkkyä. Levyn viimeisen 20 sekunnin aikana kielet puhuvat kaaoksessa. EURONYMOUS VS. Tilanne oli vähän sama kuin nyt: kaikki odottivat levyä ja ympärillä kuhisi. Kun lyödään kappaleen viimeisiä riffejä, laulukin muuttuu epäinhimilliseksi. Kun joutuu korvaamaan Euronymousin kaltaisen soittajan 5-6 vuotta nuoremmalla tyypillä, ihmiset odottavat tältä ainakin 3-4 kertaa enemmän. Me luomme levyn, sanoitukset ja loppuvalmistelut. Sanoja ei enää ole. Mietitäänpä; 14 vuotta sitten olimme nuorempia ja ihmisinä kokemattomampia. Soolonsoittotaidoista en ole niin varma, mutta näppäilyssä hän on äärimetallin parhaita, erittäin tiukka soittaja
Tuolloin Karppisen veljekset Tero (rummut) ja Ari (kitara) perustivat metallibändin Aku Kytölän (basso/laulu) kanssa. Sinne pääsi hevilläkin. Pokohan ei ollut ennen meitä tykännyt Stonen demosta, heh heh. Bändi soitti thrash-painotteista metallia, joten se ei luonnollisesti kelvannut "oikeille" keikkapaikoille. Tammikuussa 1988 Jan "Örkki" Yrlund (kitara) liittyi mukaan, ja Prestige sai lopullisen muotonsa. Prestigellä oli voimakas DIY-asenne, joka oli omaksuttu metalliin punkin puolelta. Bändi hoiti asioitaan etupäässä itse siitä yksinkertaisesta syystä, että oli pakko. Nopea diilitarjous tuli bändillekin yllätyksenä. Puskaradio kuului Poko Rekordsin toimistolle asti sillä seurauksella, että Poko julkaisi Prestigen esikoislevyn Attack Against Gnomes tammikuussa 1989, noin vuoden kuluttua bändin kasaamisesta. Keikkatilanne helpottui, kun Tullikamarin Pakkahuone avasi ovensa syksyllä 1988. Tamperelaisen Prestigen tuore tuplakokoelma Decades Of Decay muistuttaa, että suomalainen metalliskene ei ollut 1980- ja 1990-lukujen taitteessa yhden nimen varassa, ei suinkaan. Eihän tonne lavalle saa mennäkään nykyään, mutta silloin ei kukaan ollut keksinyt mitään turva-aitoja tai järjestysmiehiä vielä, sai tehdä mitä tykkäs. Suuren yleisön silmissä koko Prestige soitti viimeisen keikkansa vuoden 1992 Ruisrockissa. Speed metal oli siihen aikaan Suomessa ilmiö, ja vaikka se oli nykymenoon verrattuna pienen porukan puuhastelua, se oli joka tapauksessa merkittävää pioneerityötä. Sen jälkeen se jäi tauolle, joka venähti viidentoista vuoden mittaiseksi. Ei me uskottu, että me niin pian levyyhtiölle päästäisiin, tai että varsinkaan Poko tekisi metallia ylipäätään. Vaan osattiin sitä muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Keikoilla oli siihen aikaan hieman eri meininki kuin nyt. Kyllä ne jossain vaiheessa sitten huomasi, että ei tää toimi, kun PA-kaapit alkoi hajoilla ja muuta, Örkki kertoo. PRESTIGE 44 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 44 14.3.2008 09:58:34. Vaikka meillä oli kaksikin keikkamyyjää pahimmillaan, ei niitä keikkoja niin kauheasti urjennut, jos ei itse hoitanut hommia. Reipashenkisinä nuorukaisina Prestigen hemmot vuokrasivat itse lähiseudun tanssilavoja ja järjestivät metallitapahtumia, joissa kävi mukavasti väkeä. Prestige niitti mainetta Gods-demollaan ja hurjilla keikoilla. Bändejä piisasi, vaikka levytyssopimuksia heltisi vain kouralliselle. Tampereen Hikivuori on tätä nykyä tuttu lähinnä TKL:n bussilinja 20:n päätepysäkkinä, mutta vuonna 1987 Kaukajärven rannalla tehtiin metallimusiikin historiaa. Metalliin lafka ei ollut ennen koskenut. Speed metalin aallonharjalla surffannut bändi ei kuitenkaan lopettanut koskaan. Kai se niitä vähän harmitti, Örkki hymyilee. Prestige järjesti siis aktiivisesti keikkojaan itse koko uransa ajan, ja syytä olikin, sillä keikat olivat aina täynnä. Kaikki muu hoitui kyllä, haastattelut ja tällaset, mutta koko ajan joutui jotain tekemään itse, Aku sanoo. Skenen isoimman nimen tekosia on muisteltu 1990-luvun hiljaisten vuosien jälkeen runsaasti, on tullut kokoelmaa, uusintajulkaisuja, muutama nostalgiakeikkakin ja viimeisimpänä dvd. Stonepa hyvinkin. veijon paluu uomalainen speed metal, mitä tulee mieleen. TEKSTI: Vilho Rajala / www.prestige.fi / KUVA: Peero Lakanen hevimusiikki oli kummallista ja käsittämätöntä, mutta yhteisön sisällä oli tekemisen meininki. Samoja nimiä kierrätettiin kerrasta toiseen, kun ulkomaalaisetkaan eivät Suomeen tulleet, tai ainakaan Tampereelle
Kun kerran Prestige ei ole koskaan hajonnut, tekeekö se nyt comebackin. Hetken päästä ne tulivat kyselemään, että ei sulla olis kynttilöitä, haluttaisiin pitää pieni saatanan piiri, heh heh. Tässä saat- taa olla todellinen syy siihen, että bändi ei sittemmin juuri ole keikkaillut. Nyt jo haudatun Heppihirviön jälkeen tuli toinenkin yhteinen projekti, Burana.357. Siihen oli tärkeetä saada ne jutut, joita ei pysty enää saamaan mistään, siis "VAIKKA MEILLÄ OLI KAKSIKIN KEIKKAMYYJÄÄ PAHIMMILLAAN, EI NIITÄ KEIKKOJA NIIN KAUHEASTI URJENNUT, JOS EI ITSE HOITANUT HOMMIA." - ÖRKKI homma kariutui rahaan, mihinkäs muuhun. Prestige ei itse päässyt koskaan Norjaan, vaikka Ruotsissa ja Tanskassa kävikin. Kaksikko alkoi keskittyä nyt PRESTIGE toukokuu 2007 / INF [ 45 inferno_46.indb 45 14.3.2008 09:58:38. Istuskeltiin ja polteltiin tupakkia ja mietittiin mitä pitäis tehdä. Entä jos yleisön paine kasvaa sietämättömäksi ja kokoelma myy kuin häkä. Yksi niistä keikoista oli ihan mielettömän hyvä, se oli kirjaimellisesti ladossa. Paskat, ei tehä mitään, onhan tässä väännetty, Aku sanoo. Voidaan pitää julkaisubileitä vaikka joka viikonloppu, Örkki nauraa. Kummallakin oli tahoillaan lukuisia bändivirityksiä, ja nykyäänkin Örkki soittelee kolmessa bändissä ja Aku kahdessa. Karppisen veljesten soittotatsi saattaisi olla viidentoista vuoden jälkeen hieman ruosteessa, eikä Akulla ja Örkilläkään ole kiinnostusta moiseen projektiin. Vastaus on selvä ei. Tai lähdetään keikoille ylipäätään. Pilke silmäkulmassa oli nuorille miehille luonnollinen piirre, mutta S.O.D.:n esimerkki tietysti auttoi. Örkki ja Aku kertovat, että mukavia tyyppejä olivat, mutta jotakin outoa heissä oli. Yleisö tykkäs niin paljon, että meidän piti vetää kolme encorea, koska ne ei päästäneet meitä lavalta pois, Aku kertoo. Varsinaisessakin tuotannossa oli huumoria mukana, mutta yleensä bändi keskittyi olemaan vihainen. Se on ihan järkivapaa ajatus. Mulla oli siihen aikaan aika iso kämppä, joten ne bändit asui aina mun luona Suomessa. Siellä oli paikallinen promoottori jostain onkinut meidän levyn ja kirjoitti sitten meille. [FIN] SPEED METAL PARTY 2007? Kolmas pitkäsoitto Parasites In Paradise (1992) tehtiin Harasoo-studiolla Jani Viitasen kanssa, kun kaksi ensimmäistä olivat TT Oksalan ja JJ-studion tuotoksia. Reissuille lähdettiin nollabudjetilla, rahaa ei tullut, mutta ei mennytkään. Se oli kuitenkin oikea keikkapaikka, jota lämmitettiin kahdella kamiinalla, hah. Veijo-ep, Priest-single ja se eka demo, Aku sanoo. Suomalaisesta keikkameiningistä norjalaiset eivät silloin oikein nauttineet. Sen jälkeen Prestige jatkoikin enää heinäkuuhun ja Ruisrockiin asti. Prestige ei tuu tossa kokoonpanossa enää kasautumaan, se on selvä. Vastatakseen kysyntään Prestige avasi veijo.tk -osoitteella nettisivut vuonna 2003. Ja ainakin alussa Prestige-nimellä todennäköisesti. Välivuosina Aku ja Örkki ehtivät tehdä yhtä ja toista. Meillä piti olla kesäloma. Kaksikon kommenteista voi päätellä, ettei kolmas levy ole tekijöilleen erityisen rakas. Nocturno Culto jopa pyysi yleisöä rauhoittumaan yhdellä keikalla. Bändi ystävystyi esimerkiksi tanskalaisen, edelleen pystyssä olevan Invocatorin kanssa ja teki keikkoja puolin ja toisin. Mahdollisesti voidaan keikallekin joskus lähteä Prestigenä, mutta ei kyllä vanhalla kokoonpanolla, Örkki jatkaa. No, kynttilöitä ei löytynyt, mutta sitten kun ne löysivät mun splatter-kokoelmat kirjahyllystä, ne olivat tyytyväisiä, Aku muistelee. Örkillä ja Akulla oli ollut jo jonkin aikaa punkbändi, nimeltään iskevästi Heppihirviö. Saatiin jopa ESEKiltä tukea speed metalin soittamiseen Tsekeissä, ne maksoi meidän lentoliput, Örkki nauraa. Bändi olisi halunnut kiertää ulkomailla enemmänkin, ja olisi päässytkin, mutta entistä enemmän siihen, ja Prestigen kesäloma venyi ja venyi. Nimibiisi Veijo oli suomenkielinen huumoriveto, joka oli jostakin syystä bändin suurin hitti. Keikkameininki ei vielä debyytin jälkeen lähtenyt isolla vaihteella liikkeelle, joten treenaamiseen ja luomistyöhön oli aikaa. Homma toimi sielläkin vakaalla underground- ja kaveripohjalla, sillä meininki oli hyvin samanlaista Ruotsissa ja Tanskassa kuin täällä. Muut alkoi siihen aikaan tehdä jotain 70-luku-meininkiä, meille tuli 2010, Aku kiteyttää. Ja muissa kaupungeissa järjestettiin sitten jotain vastaavaa, Aku kertoo. Tuloksena on Decades Of Decay, komeisiin kuoriin pakattu tupla. Siellä oli eläimiä häkeissä, ja käveltiin paskasta kujaa pitkin perille. Erikoisimman ulkomaanreissunsa bändi teki sen sijaan Tsekkoslovakiaan. Vuonna 2006 Poko alkoi suunnitella uusintajulkaisuja Prestigen levyistä, mutta bändin mielestä oli parempi idea tehdä kokoelma. Me aiotaan tehdä kyllä jonkinlainen projekti tässä, mutta ei ole vielä ihan varmaa, että mitä siitä tulee. Syy oli se, että tällä kertaa bändi halusi kunnolla aikaa studiossa, koska biisit olivat niin vaikeita. Vedettiin jotain speed metalia ihan tosissaan siellä, ja kaikki odotti, että koska se Veijo tulee, Örkki nauraa. Kun sitten thrash metal alkoi tulla takaisin 90-luvun lopulla, alkoivat alan suomalaisetkin bändit palailla ihmisten mieliin. Ja jos joku pyytää kauniisti ja maksaa paljon rahaa ja antaa paljon kaljaa, voidaan vetää siellä akustisesti Force Of My Hate, heh heh. Mä aattelin, että Tsekkeihin, mikä ettei, niillähän on aina hyvät lätkäjoukkueet, heh. Eräs kiinnostava kuriositeetti tässä varhaisessa kulttuurivaihdossa oli se, että muuan Darkthrone Norjasta kävi tuolloin heittämässä Suomessa kolme keikkaa. Jälkeenpäin yksi belgialainen black metal -rumpali ei millään uskonut että ollaan soiteltu niiden kanssa, ennen kuin näytin videolta, että siellä vetää Fenriz Prestigen rummuilla, Örkki kertoo. Jonkinasteista metallia, ja ainakin raskasta, Aku valottaa. Ei sitten päästy, Örkki toteaa. Myöhemmin Örkki muutti Hollantiin, Karppisen veljekset luisuivat soittohommista kokonaan pois, eikä kukaan puhunut Prestigestä mitään. Nauhoitellaan jotain, hauskaahan se on tehdä levyä. Taasko vuokrataan tanssilavoja ja tuodaan Darkthrone Suomeen kiertueelle. SAATANAN PIIRI MAKUUHUONEESSA Prestigen toista levyä Selling The Salvationia (1990) edelsi intensiivinen treenijakso, intensiivisin koko bändin historiassa. Siitä olis tarvinnut maksaa, mutta ei meillä ollut rahaa, eikä Pokokaan suostunut maksamaan. Ennen STS:a bändi julkaisi kaksi pienlevyäkin, Priest-singlen ja kuuluisan Veijo-EP:n. Kun mentiin meille ensimmäistä kertaa, näytin niille huoneensa ja sanoin, että tehkää mitä lystäätte. Selling The Salvationin jälkeen Prestige keikkaili ahkerasti ja pääsi ensimmäistä kertaa ulkomaillekin. Aina kun se tuli, porukka sekosi ihan täysin. Kerran oli lähellä, meille tarjottiin Saksan-kiertuetta Kreatorin lämppärinä
46 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 46 14.3.2008 09:58:41
infrytmi_kokosivu.indd 1 inferno_46.indb 49 15.3.2007 13:20:00 14.3.2008 09:58:54
www.artprint.fi Arttu_210x285.indd 1 inferno_46.indb 50 17.4.2007 14:35:01 14.3.2008 09:59:07
C M Y CM MY CY CMY K .fi 14:35:01 inferno_46.indb 51 14.3.2008 09:59:12
Thrash metaliin valettu kivijalka käsittää tuttujen grindausten ohella myös melodioita, ja onpa levyn päätteeksi laitettu myös Ennio Morricone -cover The Sicilian Clan. Hauskaa se silti oli ja opimme taas muutamia uusia juttuja. Italialaisen äärimetallin edelläkävijänä pidetty Schizo ei hoppuile. Vältimme myös samplejen ja triggerien käyttöä, eikä sekään hommaa helpommaksi tehnyt. Mutta onko aika ajanut jo veteraanien ohitse. Siinä missä debyytti Main Frame Collapse (1989) keskittyi lähinnä keskitempoisen tarttuvan riffittelyn ja grindaavan kiihdyttelyn pariin, on Cicatriz Black yllättävänkin monipuolinen paketti. TEKSTI: Kari Koskinen / www.schizo1.com / KUVA: Scarlet Records astataan nyt heti kärkeen, että ei ole. Vältimme myös turhaa treenaamista, sillä emme halunneet paluumme kuulostavan liian sliipatulta. Vuosi tuohon taukoineen sujahti, ja kolme erilaista miksausta kertonee jotain prosessin hankaluuksista. liittyi takaisin bändiin. Etenkin kitarasoundi viiltää sisuskaluja suorastaan erinomaisesti ja myös laulupuoli on onnistunut. Henki oli heti kättelyssä niin hyvin kohdallaan, että biisit tulivat ulos kuin luonnostaan. Aggressiossa löytyy ja riffeissä piisaa koukkuja, joten synninpäästö on selviö. Lopputuloskin on mielestäni aika rankka ja tyylillemme uskollinen. Alberto kertookin inhoavansa nykypäivän superraskaiksi mutta samalla myös superkliinisiksi viilattuja cut & paste -tuotantoja, joista ei löydä tunnelmaa hakemallakaan. Jatkan kysäisemällä ajatuksia levyn nimen ja sanoitusten takana, mutta Alberto ei halua selitellä sisältöä kovinkaan tarkasti. Noh, voin kertoa että The Sicili- arpikudosta kansalle SCHIZO 52 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 52 14.3.2008 09:59:18. Nelikon täydentävät rumpali Dario Casabona ja kurkkuaan väkivaltaisesti repivä Nicola Accurso. Päätimme myös tuottaa levyn itse, sillä emme halunneet kuulostaa samalta kuin muut. Kirjoitimme biisit vuoden 2005 lopussa, pian sen jälkeen kun S.B. Äänitykset olivat kyllä aika vaikeat, sillä vaikka luotimmekin täysin digitaalisien tallennusmetodien ja protoolsin voimaan, niin pyrimme analogiseen fiilikseen. Kelpaahan tuota kuunnella. Vuonna 1984 perustettu bändi vietti vuosia telakalla, ja yhtyeen toinen pitkäsoitto Cicatriz Black julkaistaankin vasta nyt. Jokainen levyn kymmenestä kappaleesta kuulostaa mielestäni aika yksilölliseltä, mutta saman kolikon kuviahan ne kuitenkin ovat. Tavoitan jututettavakseni bassoa soittavan Alberto Penzinin, joka kuuluu kitaristi S.B.:n ohella yhtyeen alkuperäismiehitykseen
Vaan millaisia muistoja sinulla on italialaisesta skenestä alkuajoiltanne ja miten tilanne vertautuu mielestäsi nykypäivään. Hyviä bändejä on mukana edelleenkin, mutta suurin osa magiasta on kadonnut. Kannen tehnyt Lorenzo Mariani on väsännyt muun muassa Darkthronen Sardonic Wrathin taiteen. Nykyään emme omaa ehkä samaa pakkomiellettä nopeuden suhteen, mutta muutoin hekumoimme mieluusti samoilla jutuilla. Muutoin en halua suunnitella asioita liian tarkkaan, eli katsotaan mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Cicatriz Blackin raidat kuten Odium Restitution ja Demise:Desire todistavat aukottomasti, että turha hienostelu ei näitä miehiä vaivaa. Emme tule enää koskaan soittamaan noita biisejä, joten aamenet sille. Vaan lätinät on nyt lätisty, ja Alberto saa luvan huikata viimeiset terveiset. Takavuosilta löytyy myös Artifice Of Reali- Alberto kertoo minulle ajattelevansa musiikkia käytännössä kellon ympäri jopa unissaan, mikä on myös tärkeä osa hänen minäkuvaansa. Hiipuminen ei tule kyseeseen ja päämme eivät ole ehkä kunnossa, mutta ruumiimme ja sydämemme voivat hyvin, Alberto nauraa. Meillä on jo valmiina riffejä ainakin kymmentä uutta biisiä varten, ja minusta tuntuu, että olemme ottamassa taas yhden askeleen eteenpäin samaan suuntaan toki. Jos asetat Cicatriz Blackin vierekkäin Main Frame Collapsen kanssa, niin huomaat kyllä miksi halusimme kannesta tuollaisen. Nauhoitimme vain demot tuota levyä varten, sillä varsinaiset sessiot terminoitiin viikkoa ennen studioaikaa Nosferatu Recordsin konkurssin vuoksi. Levyn titteli puolestaan oli roikkunut ilmassa jo jokusen vuoden, ja se sopii visioomme täydellisesti. Monia varmasti kiinnostaisi, miltä kuulostitte aivan uranne alkutaipaleella. Sound Of Coming Darkness puolestaan oli jo aika erilaista kamaa. Joo, olen aika tyytyväinen siitä, miten hommat meiltä nykyään sujuvat. Olen vieläkin ihmeissäni siitä, miten positiivisia reaktioita debyyttimme herättää. Haluaisimme julkaista Total Schizophrenian (1986) uusiksi ja saatamme tehdä sen aika piankin. Jos ajatellaan omaa historiaanne, niin oletko koskaan ajatellut julkaista vanhoja demojanne uudestaan, esimerkiksi kotisivujenne kautta. Sävy on synkkä, ja kuolemaahan tuo taitaa esittää. [FIN] KUOLEMAN KUVAJAINEN SCHIZO Palatkaamme lopuksi vielä nykyaikaan. toukokuu 2007 / INF [ 53 inferno_46.indb 53 14.3.2008 09:59:20. Ensinnäkin, pidän itseäni enemmänkin meluajana kuin muusikkona. Oletko koskaan miettinyt tyystin toisenlaisen materiaalin soittamista, vai tyydyttääkö Schizo kaikki tarpeesi muusikkona. Löysin muuten tuolla samalla siivouskerralla niin komean kasan hyvää vuosikertaa olevia luotivöitä, että Destructionkin olisi niistä ylpeä, heheh. En sanoisi, että olemme muuttuneet noista ajoista kovinkaan paljon. Nyt keskitymme treenaamaan vanhoja biisejämme tulevia keikkoja varten ja pitämään hauskaa. Levyn tekeminen Englannissa oli kyllä siistiä ja masteroimme levyn Abbey Roadilla, mutta pääasiassa tuo levy kuuluu sarjaan "hyviä muistoja", ja se siitä. Se tuntuu uppoavan sekä vanhoille että uusille faneillemme, emmekä todellakaan osanneet odottaa moista tehdessämme levyä 18 vuotta sitten. En halua kertoa sanoituksistani paljonkaan, mutta sanotaan nyt, että kenenkään ei tulisi kuolla ilman muutamia arpia, enkä tarkoita pelkästään henkisiä arpia. VENOMIN VARJOSSA Dischargen, Sodomin ja Hellhammerin kaltaiset yhtyeet näyttelivät suurta osaa Schizon synnyssä, mutta yksi on Alberton mukaan ylitse muiden. Tämä on hyvä saavutus yli kaksi vuosikymmentä vanhalta yhtyeeltä. Pengoin näet taannoin vanhoja romujani ja löysin alkuperäisen masterin moitteettomassa kunnossa. En pidä itseäni minään vanhana nostalgiankipeänä dinosauruksena, mutta näin se valitettavasti vain on. Tiedäthän, jos siinä ei ole säröä, niin se ei ole hauskaa, Alberto nauraa. Halusimme pitää kuvan melko simppelinä, joten käytimme valmiin ja varsin yksityiskohtaisen kuvan sijasta itse asiassa sen luonnosta. Olen kyllä aika taitava teknologian suhteen ja hyvin perillä nykyajan studiojutuista, mutta olen samaan aikaan taatusti myös bändimme ehdoton tolvana ja vieläpä ylpeä siitä! Tarkoitan tällä sitä, että tällä hetkellä en ole kiinnostunut toisenlaisen musiikin soittamisesta. Kotisivuillemme en tuota kuitenkaan laita, sillä ajatukseni musiikin julkaisemisesta on hieman erilainen. Omat paikalliset lempibändini ovat edelleenkin Necrodeath ja Wretched. Tämä siis vielä yli kahden vuosikymmenen jälkeenkin. Hyvinhän tuo asiansa ajaa. Venom muutti näkemykseni musiikista totaalisesti, ja he ovat syy miksi ylipäätään aloin soittaa ja perustin bändin. Ei ole kyse rahasta, vaan haluan antaa jokaiselle paketille aikaa ja intohimoa vaativan fyysisen olomuodon. Voi, minulla on satoja hyviä muistoja ja minun pitäisi kirjoittaa kirja, jos haluaisin kertoa ne kaikki. Meillä oli eri kitaristi ja soitimme tavanomaisempaa thrashia. Miekkaa heiluttava ja mustaan kaapuun pukeutunut luuranko on nimittäin aika perhanan onnistunut julkisivu. Tuo kiekkohan julkaistiin juuri uudestaan, ja se on todella auttanut meitä tuomaan nimeämme esille. kin hataran sillan kautta Cicatriz Blackin kansitaiteeseen. Kysäisen Albertolta miten hän näkee Main Frame Collapsen ja pikkulevy Sound Of Coming Darknessin (1994) näinä päivinä. Tällä tavoin saimme kannesta toivoakseni sopivan luonnollisen ja karun. Olihan tuo skene aika rajoittunut, mutta kaikki hyvät bändit pitivät tiukasti yhtä ja kaikki auttelivat toisiaan. an Clan on Ennio Morriconen sävellys vuodelta 1969, ja teimme siitä mielestäni omankuuloisemme version. Elämäntilanteemme ovat toki erilaiset, mutta henki on edelleenkin sama. Jatketaanpa vielä historian parissa. Vaan nyt jonkun olisi parasta kertoa minulle suomalaisista tytöistä! Minä en sitä tee, mutta jos tulette tänne soittamaan, niin eiköhän sinua voisi joku asian suhteen valistaa. Alussa yritimme olla niin nopeita, intensiivisiä, julmia ja raakoja kuin mahdollista. Kiitoksia haastattelusta ja tosiaan, meillä on jo uusikin levy kiikarissa ja saamme sen ulos toivoakseni joskus ensi vuonna. Yleinen henki oli käsinkirjoitettuine kirjeineen, flaitsuineen ja treidauksineen erittäin true ja aivan muuta kuin tämä nykyinen myspace-meno. Musiikin ohella teen päätöikseni graafista suunnittelua ja vähän kaikenlaista muutakin, mutta nämä asiat eivät sori vain sinulle kuulu, heh. Mitä Artifice Of Realityyn tulee, niin sitä materiaalia ei julkaista ikinä. Vilkaisepa joskus levyn vihkosta tarkemmin, niin ymmärrät kyllä miksi. Joka kerta kun väännän Ampegiini virrat, tuntuu kuin sieluni puhdistuisi. Graafisesta suunnittelusta pääsemme- "KENENKÄÄN EI TULISI KUOLLA ILMAN MUUTAMIA ARPIA, ENKÄ TARKOITA PELKÄSTÄÄN HENKISIÄ ARPIA." - ALBERTO PENZINI ty #1:n nimellä kulkeva julkaisematon levy. En edes ajattele tuota aikaa enää, ja ylipäätään kaikki, mitä teimme vuosien 19912004 välillä, on minulle mennyttä. Ensisijainen tavoitteemme on kuitenkin pysyä elossa
Käyttäisin mieluiten Morrisoundia, mutta tuottajana halusin kokeilla vaihteeksi jotain uutta paikkaa. Tällä kertaa studiona sai luvan toimia Erik Rutanin johtama Mana Recording Studios. Se vaikuttaa ehkä oudolta, mutta mitä enemmän pyrit johonkin tiettyyn tulokseen, sitä vaikeampaa se on saavuttaa. Bändin seitsemäs omaa materiaalia sisältävä studiopitkä Commandment kertoo tarinoita kuolemasta ja väkivallasta, mutta rakastavalla asenteella. Kirjoitamme ja ideoimme biisejä keskittyneesti, ja vasta sen jälkeen alamme laittaa tavaraa narulle. Toimittajat vaikuttaisivat pitävän levystä, ja miksipä ei, sillä saimme tehtyä mielestäni aika hyvää kamaa. Tämä ajoi Barnesin törmäyskurssille CC:n kanssa juuri ennen Vilen (1995) nauhoituksia. Rutanin oman Hate Eternalin ohella myös Cannibal Corpse on käyttänyt paikan palveluja hyväkseen. Aloimme hommiin käytännössä heti kiertueelta palatessamme. Fiilis oli vapautunut ja olimme täynnä ideoita. Aluksi Leviathanissa ja sen jälkeen Cannibal Corpsessa kurkkuaan kurittanut rastapää on laulanut synkeistä aiheista ehkäpä enemmän kuin kukaan muu. Kymmenen kappaletta sisältävä uutuuslevy Commandment jatkaa aiempien viitoittamaa polkua. Barnes ei ole kuitenkaan valintaansa varauksettoman tyytyväinen. Tyylinsä puolesta Commandment pysyy tiukasti asiassa, ja soundiensa johdosta se tuntuu tietyllä tavalla jopa tuoreelta. Raskas, karkeasti rohistu kuolometalli pelaa grooven ja yksinkertaisen tehokkaiden riffien avulla. Eropaperien selviämisen jälkeen mies onkin keskittynyt täysillä oman Six Feet Underiksi ristityn bändinsä vetämiseen. Eristämme studioajasta yleensä kaksi tai kolme viikkoa, jolloin käytämme studiota treenitilana tullaksemme tutuksi ympäristön kanssa. Tiedäm- Keskitempoista ja murjovaa deathia esittävä Six Feet Under tikittää kuin kello. Kärsivällisesti ja ystävällisesti vastaileva Barnes on lapseensa syystäkin tyytyväinen. Lauluni äänitin tälläkin kertaa pitkäaikaisen duunikaverini Chris Carrolsin kanssa The Hit Factoryllä, ja olen kyllä oikein tyytyväinen lopputulokseen. Olemme tehneet noin jo parinkin levymme kanssa. Sen kummempaa musiikillista uudistumista paketista ei löydä, mutta aiempaa terävämmät soundit ja hyvät biisit ratkaisevat. Pilviveikoksi tunnustautuva ja leppoisasti jutusteleva mies tietää myös mitä haluaa. Emme me kaikkea säveltämisestä sentään nauhoituksien ohessa tee. kymmenen käskyä kuolemasta hris Barnes on alansa legendoja. Commandment ideoitiin ja kasattiin studiotiloissa käytännössä alusta loppuun. Kappaleiden nimet tyyliin Resurrection Of The Rotten, Zombie Executioner ja Bled To Death kertovat karulla tavallaan käytössä olevasta kuvastosta. Commandment soikin aiempaa kirkkaammin, ja soundi on kerrassaan rusentava. Erikhän miksasi myös Torture Killerin levyn, ja kyllähän tuolta hyvää jälkeä irtosi. Mana on kuitenkin aika simppeli ja mahdollisuuksiltaan rajoitettu mesta, että tuskinpa menemme sinne enää uudestaan. Tahti on tasainen ja tyylistä ei tingitä. Meillä ei ole koskaan mitään varsinaisia tavoitteita levyä tehdessämme. Tuo aiheuttaa usein epäluuloja, joten tarkennetaanpa hieman. TEKSTI: Kari Koskinen / www.sfu420.com/ Kuva: Metal Blade SIX FEET UNDER 54 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 54 14.3.2008 09:59:24. Noin se on helpointa, ja myös kirjoittaminen sujuu nopeasti. Barnesin mielestä tämä on osoittautunut parhaaksi metodiksi
Kaikki viihdealalla olevat ihmiset jakavat mielipiteitä, ja se on osa tätä hommaa. Hänen äänensä jakaa tehokkaasti mielipiteitä, ja jotkut pitävät Barnesia vieläkin Cannibal Corpsen ainoana oikeana laulajana. Barnesin lähestymistapa aiheeseen on kuitenkin melko yllättävä. Vapaamieliseltä ja osin jopa pasifistihipiltä vaikuttava Barnes sopii tuskin millään tavalla vaikkapa Glen Bentonin muokkaamaan stereotypiaan death metal -muusikosta. Otatko itse osaa säveltämiseen, vai keskitytkö vain sanoituksien tekemiseen. Ajatus vääjäämättä koittavasta kuolemasta piinaa minua. Tämä ajatus sisältää minusta paljonkin rakkautta. En kuitenkaan ala laulaa nykyistä materiaaliani tuolla tavalla vain kehuskellakseni ja todistaakseni jotain, sillä se olisi väärin eikä sopisi biiseihimme. Ja kai minä sen nyt tiedän, kun äänen itse tuotankin, Barnes nauraa. Vedimme tämän pohjalta pieniä suuntaviivoja, mutta muuta suunnittelua emme tehneet. Olen saanut siis aika vapaan kasvatuksen, mikä johtuu osin kai siitäkin, että vanhempani joutuivat itse kasvamaan tiukassa nuhteessa. Lauloin Tombilla ja Butcheredilla siten kuin musiikki sitä mielestäni vaati, ja pystyisin edelleenkin laulamaan nuo levyt läpi täsmälleen samalla tavalla. Teemme yleensä yhtä biisiä kerrallaan, ja tärkeintä on se, että olemme siihen itse tyytyväisiä. Meidän on pakko säveltää ensisijaisesti itsellemme, jotta voimme pitää linjamme ja pysyä fokusoituneina myös tulevaisuudessa. Commandmentin sisältö on tuttua Barnesia, heh. Minulle death metal kertoo ennen kaikkea rakkaudesta elämään. Death metal näyttää kyllä kauhut ja elämän pimeän puolen hyvin jyrkästi, mutta toivoisin, että se saisi samalla ihmiset ymmärtämään kuinka haurasta ja ohimenevää kaikki on ja sen myötä myös arvostamaan elämää. En kuitenkaan ota vaikutteita suoranaisesti mistään. Se taisi olla käännekohta monellakin tasolla. Toisten mielestä liika pilvenpoltto on raunioittanut hänen äänensä lopullisesti, joten lienee paikallaan kysyä asiasta pomolta itseltään. Tällä kertaa tein The Edge Of The Hatchetin pääriffin ja rakenteen. Barnesin vastauksesta kuultaa lievä kyllästyminen koko aiheeseen, mutta minkäänlaista hermostumista hänen äänestään ei havaitse. He eivät halunneet samaa kärsimystä enää minulle, minkä ansiosta minusta kasvoi mikä kasvoi. MULTAKURKUN MUISTELMAT Näistä ajatuksista onkin luontevaa siirtyä Barnesin tärkeimpään instrumenttiin eli syvältä mörähtelevään kurkkuun. En minäkään haluaisi vielä lähteä, enkä tiedä mitä seuraavalla tasolla odottaa. Tämä antoi minulle hyvät lähtökohdat tarkastella asioita avoimesti eri kantilta. Väittäisin, että suurin syy miksi jotkut sanovat ääneni olevan pilalla löytyy siitä, että he katsovat liiaksi menneisyyteen. Jos laulaisin Six Feet Underin levyillä samoin kuin vaikkapa Butchered At Birthillä, niin eihän se kuulostaisi oikealta. Olen ollut myös muutamissa autokolareissa, mutta olen kävellyt romuista ulos aina omin jaloin. Liekö yrteillä osuutensa asiaan, mene inferno_46.indb 55 SIX FEET UNDER toukokuu 2007 / INF [ 55 14.3.2008 09:59:26. Tulkitsen elämää, kuolemaa ja erilaisia kauhuntunteita, oli kyse sitten tosipohjaisemmasta tai fiktiivisemmästä kamasta. Joidenkin on vaikea käsittää tätä ja he ajattelevat asiaa hyvin pinnallisesti. Olen kirjoittanut jotain 130 kappaletta, ja joidenkin mielestä se on varmasti syönyt osan tunteistani tosimaailman tapahtumia kohtaan. Mehän aloimme hommiin suoraan kiertueelta, joten mielessämme oli kyllä fiiliksiä siitä, millaisista riffeistä tai tempoista yleisö pitää. Olen ollut muutamia kertoja tilanteessa, jossa minua on osoitettu aseella ja annettu ymmärtää, että kohta napsahtaa. Olen aina ollut siitä tietoinen, ja juuri siksi olen myös päätynyt kirjoittamaan siten kuin kirjoitan. En usko täysin sattumaan, mutta tunnen silti olleeni onnekas, sillä minulla on ollut varsin mukava elämä. Vaikka juuri sanoinkin, että otamme huomioon myös faniemme reaktiot, niin emme saa keskittyä vain siihen. me kyllä, mikä meille sopii, ja toimimme sen mukaan. Useimmat elämästään nauttivat pelkäävät kuolemaa varmasti ainakin jossain määrin. On. Sain kasvaa ja asua molempien luona, eikä kumpikaan yrittänyt ajaa minua uskonnolliseen tai mihinkään muuhunkaan suun- taan. Barnes on kirjoittanut kuolemasta ja väkivallasta kuitenkin niin paljon, että sopii ihmetellä josko tämä on turruttanut hänet näiden asioiden suhteen. Minut on kyllä kastettu roomalaiskatoliseksi, mutta äitini ja hänen uusi miehensä olivat kiinnostuneita lähinnä Zen-buddhismista, joten sain siitäkin taas yhden tavan katsella maailmaa. En ole uskonnollinen ihminen, mutta kyllä minua jokin voima on varmasti autellut. Soitan hiukan kitaraa, mutta en niin hyvin, että voisin tehdä sitä lavalla. Suurimmaksi osaksi homma perustuu silkkaan mielikuvitukseen. Heidän mielessään pyörii tasan kaksi nimenomaista CC:n levyä, eli Butchered At Birth (1991) ja Tomb Of The Mutilated (1992). Yritän välittää tätä tunnetta ja kauhua sanoituksiini ja pyrin siihen, että niitä lukeva voisi tuntea samoja tunteita, joita itse kirjoittaessani koin. Olen tehnyt muutamia biisejämme, kuten Warpathilta (1997) löytyvän Journey Into Darknessin. Kauhulla on monet kasvot, ja yritän saada nämä esiin teksteissäni. Saako näiden asioiden käsitteleminen sinut tiedostamaan paremmin myös oma kuolevaisuutesi. Ei kaikkia voi miellyttää. On paljon helpompaa tuhota kuin luoda jotain uutta. Hyräilin ideani ja riffit kitaristillemme Stevelle, joka sitten soitti ideani puhtaaksi. Itku on sitten kova, kun en enää laulakaan samoin kuin noilla levyillä. Noh, leppeää porukkaahan muusikot useimmiten ovat, mutta ainakin haastatteluissa antamansa kuvan perusteella Barnes löytyy sieltä asteikon leppeämmästä päästä. Tunnelma olisi väärä. Käsittelen joka levyllä samantyyppisiä juttuja ja yritän vain asettaa niitä vähän erilaisen ympäristöön. Jotkut sanovat, että se on pilalla, mutta omasta mielestäni se on paremmassa kunnossa kuin koskaan. Eli osallistun kyllä musiikinkin tekoon, mutta pääasiassa jätän nuo hommat muille. Olen kuitenkin aika rajoittunut sävellyskykyjeni suhteen. DEATH METAL -HIPPI Chris Barnesin kanssa jutellessa on suorastaan pakko esittää muutama kysymys kuolemasta. Entäpä onko death metalissa sijaa rakkaudelle. Toimin enemmänkin fiilispohjalta ja laitan paperille päässäni muhivia juttuja. Rakastan tätä planeettaa, mutta yhteiskunta menee koko ajan pahempaan suuntaan. Sitä löytyy paljon myös omista jutuistani, jos vain malttaa lukea rivien välistä. Enpä tietenkään, sillä en enää esitä sellaista musiikkia! Kirjoittaessani sanoja ja lauluraitojani yritän aina mukauttaa vokaalieni sävyn ja syvyyden työn alla olevaan biisiin ja siihen, millaista lähestymistapaa se vaatii. Vanhempani erosivat, kun olin hyvin pieni. Jokaisella on oma mielipiteensä äänestäni ja siitä miten se on vuosien varrella muuttunut. Itse ajattelen päinvastoin, sillä olen mielestäni yhä herkempi vaikkapa kuolemalle ja sairauksille. Tunnen myötätuntoa esimerkiksi onnettomuuksien uhreja kohtaan ja käytän sitä myös hyväkseni. En tarkoita vain omaa kohtaloani, vaan myös maailmanlaajuista tuhoa. Jatkan kysymällä, josko Barnesin oma henki on ollut koskaan vaarassa. Hengenheitto ja kärsimys eri muodoissaan muodostavat suuren osan miehen sanotuksellisesta annista. Voin nauraa sille nyt, mutta tuolloin se oli aika helvetin pelottavaa. Tämä ei ole tullut vuosien mittaan yhtään vaikeammaksi, vaan osaan eläytyä ja tuntea yhtä hyvin kuin aloittaessani. Toivon kuitenkin, että tämä asia menisi jo vähitellen jakeluun
Lähdin siis tekemään omaa juttuani ja pyrin hiomaan sen niin hyväksi kuin pystyin. Siitä tulee henkisempi ja jotenkin unimaisempi. Rituaali, tietynlainen uskonnollinen sakramentti, ja käytän sitä päästäkseni optimaaliseen luovuuden tilaan. Kyse on myös eräänlaisesta meditoinnista. Raidaksi valittu päätöskappale Ghosts Of The Undead tulee hänen mukaansa yllättämään monet. Kaikki yrittävät aluksi imitoida jotakuta ja niin minäkin tein, mutta tajusin pian, että minulla ei ollut edellytyksiä tavalliseen laulamiseen. Itse en ole ainetta edes kokeillut. Tuolloin bändi levytti AC/DC:n klassisen Back In Black -albumin kokonaisuudessaan uusiksi, ja tulos oli, jos nyt ei miellyttävä, niin ainakin mielenkiintoinen. Oletko ajatellut urasi myöhempiä vaiheita, mitä haluaisit tehdä sen jälkeen kun olet jo liian vanha kiertämään ja laulamaan nykyisellä tasollasi. Kyllä tätä juttua voi tehdä juuri niin kauan kuin haluaa. Jari on nykyään myös yksi parhaita ystäviäni, ja mitä yhteiseen kirjoittamiseen tulee, tunnen olevani hyvin lähellä hänen ajatuksiaan. Käytämme siinä paljon symboliikkaa, joten odotan mielenkiinnolla itsekin millainen lopullisesta versiosta tulee. Saimme tästä tietysti paljon paskaa päällemme, mutta kuten jo sanoinkin, niin kaikkia ei voi miellyttää. "OLEN OLLUT MUUTAMIA KERTOJA TILANTEESSA, JOSSA MINUA ON OSOITETTU ASEELLA JA ANNETTU YMMÄRTÄÄ, ETTÄ KOHTA NAPSAHTAA. meköhän me vielä jotain keksi. Lopuksi onkin udeltava, missä vaiheessa bändin kolmannen pitkäsoiton valmistelut ovat. Graveyard Classics -nimellä kulkevan sarjan ensimmäinen osa käsitti perinteisempää ja sekalaisempaa valikoimaa, mutta muutamia vuosia sitten julkaistu kakkososa yllätti monet totaalisesti. Olen siis edelleenkin innoissani, että voin olla mukana. Eiköhän tuo kiekko tule pihalle joskus ensi vuoden alkupuolella. Kuten useimmat varmasti tietävät, Barnes toimii nykyään myös kotimaisen Torture Killerin albumilaulajana. Saan paljon rohkaisua ja voimaa seuraamalla näitä vanhempia muusikoita kuten Lemmyä tai koko Rolling Stonesia, jotka jatkavat vääjäämättä korkeasta iästään huolimatta. Vaan millaisia vinkkejä maestro antaisi aloittelevalle dm-laulajalle. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa, ja onhan meillä Six Feet Under. Tulemme kiertämään toki paljon ja keskitymmekin nyt lähinnä vain siihen. Jos pidit bändistä ennen, niin takaan, että Commandment tuskin tulee sinua pettämään. Polttaminen on minulle eräänlainen henkinen kokemus. [FIN] TAKAISIN HAUTAAN Kauniiksi lopuksi palaamme vielä Six Feet Underin pariin. Barnes naurahtaa rämäkästi ja kertoo nauttivansa myös punaviinistä ja oluesta. Tämä pätee aika moneen kaveriin, ja myös Paul McCartney ja Glenn Danzig ovat tässä mielessä inspiroivia muusikoita. Taidan olla aika tyypillinen suomalaisen sikäli, että luotan lähinnä alkoholin voitelevaan voimaan. Jokaisen pitää toki löytää oma juttunsa. Se oli jotain mitä ei ole koskaan aiemmin tehty, ja siinä oli myös syy miksi hommaan tartuimme. Odotan tuotakin pirusti, sillä nuo kaverit ovat parhaita muusikoita, joiden kanssa olen saanut työskennellä. Muista suunnitelmistamme on paha sanoa vielä mitään. OLEN OLLUT MYÖS MUUTAMISSA AUTOKOLAREISSA, MUTTA OLEN KÄVELLYT ROMUISTA ULOS AINA OMIN JALOIN." - CHRIS BARNES ja tiedä, joten kysäisen vielä, millä tavalla hän kokee pössyttelyn itseään auttavan. Tällä hetkellä jätkät kirjoittavat siellä Suomessa uusia biisejä, ja pyrimme studioon kai joskus syksyllä. Olen edelleenkin ylpeä tuosta Back In Blackin versioinnista ja pidän sitä yhtenä parhaimmista jutuistamme. Se tulee olemaan aika erilainen vanhoihin videoihimme verrattuna. Toisaalta minun on liki mahdotonta ajatella tämän loppumista, joten otan vain päivän kerrallaan, ja olenkin onnekas, että voin tehdä mitä nyt teen. Barnes kertoo innoissaan päättäneensä juuri levyn videobiisin kuvaukset. Poltan paljon ruohoa, ja se tekee minulle enemmän hyvää kuin pahaa. Eli tärkeintä on löytää oma tyylinsä ja vahvuutensa ja keskittyä sen kehittämiseen. Mietin asiaa, joo, nykyään enemmän kuin ennen. Fanimme pitävät covereista, joten em- SIX FEET UNDER 56 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 56 14.3.2008 09:59:29. Vuoden päivät pitäisi siis vielä kärvistellä. VOIN NAURAA SILLE NYT, MUTTA TUOLLOIN SE EI OLI AIKA HELVETIN PELOTTAVAA. Hieman yllättäen Barnes paljastaa myös suunnittelevansa kolmatta coverlevyä
inferno_46.indb 57 14.3.2008 09:59:35
kun yhtye löytää itsensä Sonata Arctica on tullut viidennellä levyllään jonkinlaiseen käännekohtaan. Unia poikkeaa selvästi yhtyeen aiemmista teoksista, eikä kaikkein suoraviivaisinta power metalia enää löydy levyltä. Tony Kakon sanoin: "Homma alkoi tuntua päivän kaks vanhan leivän syömiseltä." TEKSTI: Lauri Ylitalo / www.sonataarctica.info / KUVA: Nuclear Blast 58 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 58 14.3.2008 09:59:42
Ne ovat hetken aikaa hämmentyneitä, että mitä sieltä tulee. Ja kun Agnes levytti Tallulahin Idols-kokoelmalle, niin kyllähän se avasi joidenkin ihmisten silmät meidän musiikille. Vastuuta on kyllä yritetty jakaa. Voiko tuota nyt huonoksikaan mainokseksi sanoa. Mutta kyllähän hitsari tai bussikuskikin kymmenessä vuodessa muuttuu. Käännekohtaan tultiin, kun Kakko alkoi säveltää kappaletta Agnesin When Night Falls -debyytilevylle. Mä en ite ole hirveän sosiaalinen luonne ja viihdyn erakkona omissa oloissani. Aivot surkastuvat, mutta ihmiselle kiertyy tietoa, jota oppii käsittelemään eri tavalla. Missä valossa näet muissa ammateissa toimivat ikäisesi. Kirjoitin Agnesille ensin Paid In Fullin, joka oli kuitenkin omasta ja vähän muidenkin mielestä liian hyvä kappale annettavaksi ulkopuolisille. Ainakaan tyhmien ideoiden keksimisen ei tuota vaikeuksia. "TÄNÄ VUONNA ARI VETI IDOLS-FINAALISSA FULLMOONIN, VOITTI KOKO HOMMAN JA 1,4 MILJOONAA IHMISTÄ KATTO SITÄ. En tiiä, että mikä siinä on, mutta bändi tuntuu olevan tästä enemmän innostunut kuin yhdestäkään aikaisemmasta meidän levystä. Miten bändin kundit reagoivat kuullessaan Unian kappaleita ensimmäisen kerran. Alun perin ajateltiin, että keikat kestäisivät vuoden, mutta yhtäkkiä alkoi ilmestyä Pohjois-Amerikan-kiertuetta, mikä venäytti koko hommaa. Vieläkö tunne on sama. Ja onhan se jossain netissä perkele jo ollut saatavillakin. Parempi saada tietyllä tavalla kunniaa ja tunnustusta, eikä niin, että ne nyt antaisivat meille sen viisisataa euroa. Kakko toteaa, että kasvua on onneksi tapahtunut. Itse kyllä diggailen siitä, sovitus sopii Agnesin levylle paremmin kuin se meikäläisen kohtalaisen synkkä demo. Luut sisällä on edelleen samat. Onhan tämä pyörii tuolla kaksikymppisen aivoilla, niin ei se nyt oikein hyvä juttu ole sekään. Tosin tämä pulla on paisunut sen verran isoksi, että viikoittain pitää soitella, jotta saadaan hoidettua bändin juoksevat asiat. Lopussa ei enää löytänyt itseään lavalta, vaan mielessään oli laiturin nokassa istuskelemassa. Jos haluaa joskus harpata mainosbisnekseen, niin tuskin se nyt aivan älyttömän vaikeaa on. Onko Kemi suitsuttanut omia poikiaan. Jos tällaisia kilpailuja olisi ollut 1990luvulla, näkisitkö itsesi jonottamassa Oulun koelauluihin. When Night Fallsiin oli lisätty muutama kitaraluritus ja nostettu tempoa pari notchia. Kasvu saisi tietysti mielellään olla henkistä, ei vyötärön ympärillä tapahtuvaa fyysistä kasvua. Meistä tehtiin viime elokuussa kunniakaupunkilaisia. Levy tuntuu jakavan mielipiteet aika voimakkaasti, ensimmäinen arvostelu minkä näki oli täysi kymppi ja seuraava kutonen. Ja nyt se on meillä sinkkubiisinä. Viime kesänä keikkailu alkoi olla matalalla liekillä kitumista. Sonata Arctica on aina ollut iskelmällinen ja ehkä siitä syystä helposti lähestyttävä, mutta Unialla esittämisen keinot ovat moninaisemmat. Enkä tämän levyn osalta palannutkaan siihen ympyrään, Kakko toteaa. Jos joku 70-vuotias pappa SONATA ARCTICA toukokuu 2007 / INF [ 59 inferno_46.indb 59 14.3.2008 09:59:47. Kakon mukaan muuttoliikettä etelään ei ole odotettavissa, jokainen kun on tahollaan ruvennut jonkinlaiseen pesänrakennuspuuhaan. Kääntöpuolena on se, että jotkut vanhat fanit saattaa tietysti järkyttyä. Homma toimii ja kaikki tuntevat itsensä tarpeellisiksi. VOIKO TUOTA NYT HUONOKSIKAAN MAINOKSEKSI SANOA?" - TONY KAKKO vähän tukevampi pulla pureskeltavaksi. Hyvä mieli siitä tuli. Joskin osan vuodesta kierrän maailmaa ja silloin tavallaan olen töissä 24 tuntia vuorokaudessa. Ajan myötä sitä tietyllä tavalla viisastuu. Aika hyvin on napsahdellut homma kohdilleen siinä mielessä. No en. Ei se ketään kierrä, tämä ikääntyminen. Kun on tullut säästettyä omia vanhoja haastatteluita, niin niitä lukiessa kyllä huomaa, että ajatusmaailma on muuttunut tietyissä asioissa aika paljonkin. Sanotaanko näin, että en vaihtaisi paikkaa. Mutta toisaalta, kiertävä bändi on elävä bändi, yhtyeen laulaja ja pääasiallinen biisintekijä Tony Kakko toteaa. En ole yhtään fifteen minutes of fame -tyyppiä. Mä olen vähän niin kuin ajautunut tällaiseen hommaan, en hakenut. Sonatan kanssa varmaankin osaat ennakoida kohtuullisen hyvin, miltä lopputulos kuulostaa. Kun koulussa ihmisiä yritettiin ohjata suuntautumaan ammatillisesti jonnekin päin, niin aina sitä laittoi niihin kyselylappuihin, että olisi kiva jos pääsisi reissaamaan ja saisi olla musiikin kanssa tekemisissä. Samalla tavalla kuin aina ennenkin, Kakko naurahtaa. Joskus hyvin harvoin tulee lähdettyä Tommyn luo kyläilemään. Tietyllä tavalla sitä kokee itsensä hyväosaiseksi, vapaa-aikaa on kuitenkin ihan järkyttävän paljon. Juurikin täällä kämpillä viikkailin ikivanhoja bändipaitoja, ja kovasti tuli muistoja mieleen. Yhtyetoiminnan ulkopuolella ollaan tekemisissä "jonkin verran". Kyllä se alkaa pikkuhiljaa kiinnostaa, kun julkaisu lähenee. Pistettä horisontissa siirrettiin monta kertaa. Tosin aina sanottiin, että musta tulisi mainosalalle joku henkilö, eikä tämä niin kaukana siitä ole. Ilman muuta, mutta missä ammatissa ei kyynistyisi. Mutta kun kaverit pääsevät soittamaan biisejä, alkaa jokaiselle löytyä niitä favouriteja. Sanotaanko, että yllätykset ei ole niin suuria, jos itse menee muuttamaan biisiä. Mulla on pari erittäin hyvää ystävää, parhaat kaverit oikeastaan, joista toinen on töissä kahdeksasta neljään ja toinen vaikka yhteentoista asti illalla. Tänä vuonna Ari veti finaalissa Fullmoonin, voitti koko homman ja 1,4 miljoonaa ihmistä katto sitä. Edellisessä Infernossa kerroit, ettei haluta hirveästi ajatella, miten Unia otetaan vastaan. Olisihan se kauheaa pysyä samanlaisena koko elämänsä. Silloin opin ajattelemaan musiikin tekemistä Sonata-ympyrän ulkopuolelta. Yhtye esiintyi kahdessa vuodessa 160 kertaa. Muutosta on kyllä tapahtunut. Saatiin kunniakirjat ja kaupungin lusikat. "Hyvä pojat, tässä on teille kannustusrahaa." Kaupungilla on myös ollut aikeissa stipendin avaaminen Sonata Arctican nimellä, että IKÄ JA VIISAUS Vaikka Sonata Arctican keski-ikä on yhä kolmenkymmenen ikävuoden alapuolella, tulee yhtyeen ensilevytyksestä (Ecliptica, 1999) kuluneeksi pian kymmenen vuotta. Reckoning Nightista startannut keikkaputki kesti suunniteltua pidempään, kaksi vuotta. Aivan ehdottomasti. Onko mittavasta Idols-julkisuudesta ollut hyötyä teille. onata Arctica julkaisi viimeksi levyn kolme vuotta sitten. Eli on siellä Unialla sitä perinteisempääkin Sonataa, vähän eri vaatteissa kuin ennen. No itse asiassa ei, Kakko nauraa. Sonata Arctica perustettiin aikanaan Kemissä, ja kokkolalaista kosketinsoittaja Henrik Klingenbergiä lukuun ottamatta kundit ovat myös pysyneet kaupungin vaikutusalueella. Millaista oli kuulla Agnesin tekemä When Night Falls valmiina. Kyynistyykö muusikon ammatissa. Sen tiiän ihan varmaksi, että uusia ystäviä löytyy tämän levyn kautta, jos ne vaan uskaltaa kuunnella tätä musiikkia ja unohtaa, mitä Sonata on aiemmin tehnyt
inferno_46.indb 61 14.3.2008 10:00:08
Pidän kyllä bändistä kovasti. Vanhat legendat eivät kuitenkaan ole varsinaisesti tekemässä comebackeja. Idea on enemmänkin, että jokainen voi halutessaan perustaa bändin. Eihän sellaista voi tappaa. Mutta sen merkitys oli tietenkin huomattava tilanteessa, jossa musiikkimaailma oli muuttumassa progehippien soittotaitokilpailuksi. Viimeaikoina on ollut esillä tietynlainen punk-musiikin uusi tuleminen, erinäisin muodoin. Tavallaan mä olisin halunnut olla mukana siinä ekassa aallossa. Jälleen päästiin assosiaatioihin, sillä punk on yleensä yhdistetty myös soittotaidottomuuteen. Punk on mulle ainakin edelleen alakulttuuri, jossa ihmiset toimivat ruohonjuuritasolla tehdäkseen elämästään mielekästä. Suurin osa keikoista on punk-paikoissa, muiden punk-bändien kanssa, yleisönä punkkareita. Aina välillähän näitä kuolemisväitteitä esitetään milloin mistäkin. Kukapa voisi unohtaa Sidin ja Nancyn verisen kohtalon. nä huumeet ja jopa kuolema. "Leikitäänkö rauhaa?" kysyy orkesterin vokalisti Juuso kertoen meille samalla, mitä punk oikeasti on. Punk on kuulunut mun elämään hyvin vahvasti teinivuosista asti ja tulee kuulumaan kunnes kasvan horsmaa. Jokaiseen asiaan kannattaa ottaa kantaa, kehottaa Aivolävistys. Juuso väittää kuitenkin päinvastaista, onhan se selvää. Kuten jo edellinen vastaus selkeytti, asiat toimivat aalloissa. Musiikillisestihan 77-punk kuulostaa rokkenrollilta soitettuna parin särkijän läpi. Eka ajatus oli varmaan, että onko tämä vitsi, ja jos on, niin miksi kukaan ei naura. Mulle eka kerta oli Kaaos ja Maho Neitsyt. Silloin kun punk oli oikeasti vaarallista eikä halunnutkaan tulla yhteiskuntakelpoiseksi. Nyt vain näyttää olevan aika suosittua tällainen emoilu, joka on tehnyt punkista jollain tapaa vaarattomampaa. Hakaneula poskessa toimii mulle ainakin paremmin kuin päivänkakkaraseppele kiharoitten päällä. Jokainen ihminen on laulun arvoinen, kuten Veikko Lavi aikoinaan tulkitsi. Aivolävistys on yksi sen ilmentymä, mutta kyllä se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti kaikkeen mitä mä teen. Ilmiö on siitä mielenkiintoinen, että vielä jokin aika sitten väitettiin kovasti punkin kuolleen. Aivolävistyksen kohdalla tämä tuo mielikuvia 1970-luvun lopun Iso-Britanniasta, hakaneuloista, irokeeseista ja tietystä epäkorrektiudesta. Jokaisella ajalla on omat juurensa. Esittäjinä ovat yleensä tahot, jotka eivät ole olleet punkin kanssa tekemisissä mies/naismuistiin. Joku markkinamies, jonka Ripsipiirakka-paidat ei enää menneetkään kaupaksi. Nykyään tuosta mielikuvasta on jo päästy eroon, mistä Aivolävistyksen uutuusalbumi Älä katso ihmistä myös kertoo. Kun sitä ennen olin kuunnellut lähinnä heviä, niin kyllä muuten iski. Kuka niin väitti. Punkissa on kieltämättä yksi paradoksi: mitä paremmin punkilla menee, sen kiihkeämmin sen kuolemaa povataan. Mun punk ei ole kuollut. Sex Pistols ja muut olivat varmasti sen ajan maailmalle jotain uutta ja mullistavaa, mutta joskushan sitä tämänkin päivän keesipäät ovat ekaa kertaa kuulleet punkkia. Kyse on pikemminkin uusien orkestereiden uudesta innosta. Toisin sanoen punkista, jonka bändit kuten Ramones ja Sex Pistols toivat valtavirran tietoisuuteen. Mulle on myös tärkeää, että bändi toimii demokraattisesti, ruohonjuuritasolla. Mutta ikään kuin itse siellä meressä jollain tavalla olevana, niin ei noita aaltoja sillein huomaa. Toisen syyn epäilen olevan nyt pinnalla olevien bändien yleisöystävällisyyden eli saatanan hyvien biisien. Tai alkaa tehdä zineä, tai mitä vaan. Toi soittotaidottomuus on jo tosiaan vähän vanha juttu. Halu ja mahdollisuus ovat tärkeim- mun punk ei ole kuollut! HAKANEULA POSKESSA Punkin kulta-aikoina tyyliin suhtauduttiin monelta osin paheksuvasti. Tarkoitin vain, että punkin määrittely on nykyään helvetin hankalaa. TEKSTI: Toni Peltola / www.aivolavistys.org / KUVA: Janne Heinänen ssosiaatiot ovat aina mielenkiintoisia, varsinkin kun hyväksyy ne ensimmäiseksi mieleen tulleet asiat oikeiksi. Esimerkiksi I Walk The Linen uusi levyhän lähentelee paikoitellen Agentsin kaltaista rautalankaa/ iskelmää. Eikä ihmekään, pyöriväthän sen ympärillä vahvoina ilmiöi- AIVOLÄVISTYS 62 ] INF / toukokuu 2007 14.3.2008 10:00:14 inferno_46.indb 62. Aallothan toimivat niin, iskevät, vetäytyvät ja iskevät jälleen. Mutta vaikka mä kuulen jonkun suusta tän "punk on kuollut" -sloganin, niin ei se mua haittaa
Muuten se sai taiteellisen vapauden. Jos se olisi pelkästään musta kiinni, meidän levyt tulisi vinyylinä, kasettina ja cd:nä. Mua vituttaa systeemi, joka raiskaa kaiken meidän ympäriltä, polttaa metsät ja tekee eläimistä koneita. Voiko tätä kuitenkaan sitten suhteuttaa valtavirtaan. Kaikkihan saavat tietenkin tehdä musiikkia mistä lähtökohdista tahansa. Aivolävistys tuntee sympatiaa tätä kulttuuria kohtaan, mutta Juuso ei usko, että on olemassa ihmisiä, jotka ostavat pelkästään vinyyleitä. Meidän eka demohan on nyt tulossa vinyylinä yhdysvaltalaiselta Get Revenge Recordsilta. Kuunteleeko tosi hiivatinpalvoja Burzumia vai Cradle Of Filthiä. Tulevaisuudessa saattaa hyvinkin olla, että noi täyspitkät tulee myös vinyyliversioina. Energia on kaiken a ja o, lauloi eräskin suosikkiyhtyeeni. Aktivismi ja punk ovat kävelleet mulle aina käsi kädessä. [FIN] inferno_46.indb 63 14.3.2008 10:00:17. Onko ympyröity A uskottavampi vallatun talon seinässä vai Apulannan logossa. En mäkään voi tosissani ottaa jonkun örkkibändin korinaa Kristuksen raiskaamisesta, mutta ei se estä mua diggaamasta bändiä. Luonnollisesti mun on tärkeää laulaa niistä aiheista. Mulle punk on aina alakulttuuri. Tottahan mies puhuu, vinyylissä vain on sitä jotain. Tämä näkyy tietenkin myös sanoituksissa. Kukin tallaa tavallaan. Toisaaltahan se saattaisi olla mielenkiintoistakin. Oliko Esa Saarinen uskottavampi punk-filosofina kuin Nokian pamppujen elämäntaito-ohjaajana. Käytännössähän harvoin kuulee bändiä, missä kukaan ei osaisi soittaa lainkaan. Eihän Ramones ja vastaavat kovin poliittisia bändejä olleet. Teemaltaanhan se liittyy levyn nimeen: Älä katso ihmistä. Mun tulkinta siitä vaihtelee, mutta peruspointti on kai se, että viattomuus on kuolemassa. Joku löytää sinne Dead Kennedysin kautta, joku toinen Apulannan. Mahtaako cd-levy olla tietynlainen kirosana. Orkesterin uutukainen on kuitenkin pakattu normaaliin tuopinaluskokoon, vaikkakin komein kansin. Ihmisen katsominen on Dorian Grayn muotokuvan katsomista. Mulla ei ole sinällään mitä sitä vastaan. Kuuluisalla kolmella soinnulla on tähän maailmaan luotu kuolemattomampaa musiikkia kuin yhdessäkään sibeliusakatemiassa. Tällainen ihaileva luomakunnankruunu-ajattelu näyttää aika irvokkaalta. Aika pessimistisissä tunnelmissa liikutaan, mutta ei kuitenkaan kyynisissä. Tossa järjestyksessä. Huuto lavalla vertautuu mulle huutoon megafoniin. Kansihan on erään kaverimme piirtämä. Tai tarkemmin sanottuna sitä ollaan tappamassa. Kantaaottavuus ei sinällään tee musiikista punkkia. En kuitenkaan kysyttäessä punkista aloittaisi kertomalla valtavirrassa toimivista yhtyeistä tai Anttilan valmiiksi revityistä t-paidoista, joissa roikkuu kiiltäviä hakaneuloja. PESSIMISMIÄ VAILLA KYYNISYYTTÄ Moni punk-musiikin maisemissa tarpova uskoo pelkästään tiettyyn kuulijakuntaan ja julkaisee kaiken materiaalinsa joko vinyylillä tai kasettina. Mä annoin sille ohjeeksi, että siinä pitää olla lapsi, peili, ja haamu. Joku pitää sitä jeesusteluna, ei paljoa kiinnosta. Mun vastaus noihin on eka vaihtoehto. Aatteellisuus ja kantaaottaminen ovat olennainen osa tätä kulttuuria, aina eläinten oikeuksista anarkismiin, joihin kallistuvissa liikkeissä myös Juuso on mukana. Se formaatti vaan tuntuu aidoimmalta. Tosin tuskin ne soittivat myöskään kuulijaa miellyttääkseen. piä. Itsekin ostan levyt mieluiten vinyylinä, oli se sitten vanhaa iskelmää, klassista tai punkkia. Mahtaako undergroundissa toimiva yhtye luoda uskottavamman mielipiteen kuin mainstreamissa sanomaansa levittävä yhtye. Uudet sukupolvet syntyvät maailmaan, jossa ilmastonmuutos, sodat, ahneus ja suvaitsemattomuus ovat läsnä joka hetkessä. Jotkut ovat toista mieltä. Ja kantaahan voi ottaa lähes kaikkeen; rakkauteen, vihaan, pimeyteen tai valoon
Sisäisen palon voi aina siirtää muihin asioihin. Ei tarvitse kuin mennä nettiin, niin heti huo- MINOTAURI 66 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 66 14.3.2008 10:00:31. Ensimmäinen albumimme taisi muuten olla heidän myydyin importtinsa lähivuosilta. II-nimeä kantavan kakkoskiekon julkaisemiseksi tarvittiin peräti kolme eri levyyhtiötä ennen kuin levy näki päivänvalon. Kuinka tärkeää sinulle on saavuttaa uutta suurempaa yleisöpohjaa verrattuna siihen, että Minotauria kuuntelisi ainoastaan asiaan vihkiytyneiden pieni joukko. En sanoisi päätöstä Minotaurin lopettamisesta luovuttamiseksi, mutta elämässä on muitakin tärkeämpiä juttuja. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta tällä haavaa keskityn muihin juttuihin. Olen kuitenkin joutunut nyhtämään kaiken irti omasta selkänahasta, ja kun orkesterin jäsenten elämät vetää eri suuntiin, niin se siitä. Musiikkimme on vähän kuin sotkisi yhteen vanhaa Merciful Fatea, Black Sabbathia ja Witchfinder Generalia. Tämän jälkeen saatiin hyvä sopimus uudelta ranskalaiselta firmalta, mutta juuri sopimusten kirjoittamisen jälkeen saatiin viesti, että levy-yhtiön hemmo oli kuollut jossain onnettomuudessa! Elettiin muutama viikko epävarmuudessa ilman kontakteja lafkaan, kunnes viimein joku toinen asianomainen vastasi ja sopimus päätettiin purkaa yhteistuumin. Olen kuitenkin poppoon visionääri, säveltäjä, sanoittaja, friikki ja en vain enää pysty panostamaan sataa prosenttia tähän touhuun. Muihin vastaavan genren orkestereihin verrattuna meillä on ainakin vähemmän sludge-homoilua ja enemmän metallista kitaraa sikasooloineen a la Celtic Frost tai Sarcofagus. maa ettei suurimmalla osalla metalliväestä ole mitään käsitystä doom metalista. ulos labyrintista TEKSTI: Miika Kuusinen / minotauri.not4free.com Mytologiassa minotauri kuvataan humanoidiksi, jolla on härän sarvekas pää, häntä ja himot. Toisen levyn nauhat kuultuaan levy-yhtiö ilmoitti haluavansa levylle lisää sälää eli mellotronia, huiluja, viuluja, Sarcofagus-coveria ja vielä jonkun "pitkän biisin". Emme ole koskaan saaneet kunnolla palstatilaa, ja taitaa metallikansaa kiinnostaa enempi sludget, huumeet, euroviisut, playstationit ja vastaava paska. Näissä minun jutuissani on vielä se alkuperäinen metallin vaarallisuuselementti mukana, joka taitaa muuten olla nykyään aika hakusessa. Toivottavasti ainakin musiikkimme aiheuttaa närää kaikissa asiaan perehtymättömissä ihmisissä. Ei minulla ole ollut koskaan mitään tavoitteita kosiskella ketään. Kyllä se tällä haavaa lopullinen juttu on. Heidän vastauksensa oli, etteivät julkaise levyä, ja niin diili päätettiin purkaa. Itse en ainakaan löydä mitään vaarallista jonkun 15-vuotiaan ja 55 kiloa painavan tarkkailuluokan angstisen blackmetallistin tekemistä ambient-demoista. Vaikka julkaisuaikataulujen muuttuminen ja vastoinkäymiset kuuluvat normaaliin arkeen musiikkibisneksessä, ei kumpikaan Minotaurin levyistä ole tullut ajallaan ulos. Olen kuitenkin varma, että 99 prossaa uuden levyn ostajista pitää siitä aidosti ja tietää, että Honkonen se säveltää aina jotain uutta ja mielenkiintoista eikä pety tekemisiini. Debyyttimme julkaisi italialainen Black Widow Records hieman myöhässä eli noin puolitoista vuotta nauhoituksista. Osansa hajoamiseen on kyllä myös median hylkimisreaktiolla. Alusta alkaen oli selvää, että musiikissa pitää kuulua vanhat NWOBHM-vaikutteet sulassa sovussa hitaamman doom metalin kanssa. Mytologiat ovat aina kiinnostaneet minua, joten ehkä silläkin perusteella bändin voi nähdä aika rumana otuksena. Jatkan edelleen musiikin parissa, mutta vähemmän intensiivisesti. Lopettamispäätös tuli ihan minun puolelta. Musiikin puolella se on taas metallin monitoimimiehen Ari Honkosen johtama doom metal -orkesteri, joka on päättänyt lopettaa toimintansa heti kakkoslevynsä julkaisun jälkeen. inotaurin luomistaru sai alkunsa vuonna 1995, jolloin Ari perusti orkesterin terapialuonteiseksi projektiksi Morningstarin rinnalle. Kaiken tämän häslingin jälkeen Firebox tarjoutui julkaisijaksi, ja tässä nyt ollaan. Ei asiassa mitään tuon dramaattisempaa ollut, ihan väleissä me kumminkin erosimme. Sanottiin, että tämä on tässä, mitään ei lisäillä. Varsinaisesta luovuttamisesta ei kuitenkaan ole kysymys. Onko Minotaurin lopettamispäätös ehdottomasti lopullinen, eli meinaatko seisoa tiukasti päätöksesi takana kuten tosimiesten tulisi aina tehdä. Tällä hetkellä aika menee töissä, perheen parissa, raudan nostelemisessa ja siitä filosofoidessa. [FIN] EI SAA LUOVUTTAA Orkesterin tilanne on siinä mielessä mielenkiintoinen, että jo viime kesänä levyn nauhoitusten aikaan Ari oli tehnyt lopettamispäätöksen Minotaurin suhteen. Kalevalan Viikingit -niminen projekti on juuri paraikaa valmistumassa. Sehän on selvä, että raha puhuu ja paskaakin saisi myytyä lapiokaupalla, jos olisi vaan rahaa sitä mainostaa. En tiedä mistä johtuu, mutta jotkut tahot ovat paisutelleet tuota juttua ja tehneet meistä pahan ja hankalan yhtyeen, mutta tämä on kuitenkin totuus
BEHERIT H418ov21.C Electric Doom Synthesis Forests of Witchery Lords of Twilight THY SERPENT KALMAH Swamplord They Will Return Legions of Perkele Saatana BARATHRUM "GHOST OPERA" WARMEN SILENTIUM Unknown Soldier Beyond Abilities Infinita Plango Vulnera Altum 2007 Helsinki Tavastia 2007 Tampere Pakkahuone www.kamelot.com WWW.SPINEFARM.FI/CAT inferno_46.indb 67 14.3.2008 10:00:37
Tom Morellon kitarasoundissa Zeppelin- ja Hendrix-vaikutteet oli upotettu lyijynraskaaseen thrash-alustaan, ja vokalisti Zach de la Rocha pudotteli loppuun saakka pohdittuja riimejään kuin itärannikon Public Enemy, tosin huomattavasti perkussiivisemmin ja äkäisemmin. Morello vakuuttui kuulemastaan ja pyysi päästä de la Rochan juttusille. TEKSTI: Tomi Pohto / www.ratm.com hy stand on a silent platform. Nostivatpa de la Rochan esiintymiset jopa mellakoitakin. Se rymisti punkkiaan P-funkin aluevesillä ja onnistui luomaan itselleen tyystin omanlaisensa ja runsaasti seuraajia saaneen soundimaailmansa. Innokas nuori kaveri oli heti ajatuksessa mukana. Fight the war, fuck the norm", lausutaan Rage Against The Machinen debyyttilevyn Township Rebellion -kappaleessa. Nyt kuitenkin onnisti. Yhtyeen painokas asia saatettiin kuuluviin mustan rytmimusiikin ja vitivalkoisen hard rock -tematiikan naittaneen oman äänen myötä. Enää piti keksiä yhtyeelle nimi. Se tiedosti, teki haluamansa ja erkani sitten omille teilleen. Pian tämän jälkeen Morello soitti tuolloin seattlelaisen rokkarin Eddie Vedderin kanssa omaa bändiä suunnitelleelle rumpalille Brad Wilkille. Rage Against The Machine myötäeli Malcom X:n, Che Guevaran ja Martin Luther Kingin kaltaisten, kuolemaansa asti aatteensa takana hengittäneitten henkisten johtajien sanoman mukana. De la Rocha kutsui mukaan lapsuudenkaverinsa, bassoa pumputtelevan surffarin Tim Bobin (Commerford). Vokalisti antoi Morellon tutustua sanoituskirjaseensa, ja samassa kitaraniekka kysäisi Zachia liittymään vielä nimeä vailla olevaan bändiinsä. Lyyrikon tikku sohi siekailematta kansallisella muurahaispesällä, se tökki globalisaation riskit tiedostavia mutta niihin välinpitämättömästi suhtautuvia monikansallisia yhtiöitä ja osui kohti arvostellessaan USA:n hallinnon lonkeroista ulkopolitiikkaa. Eikö rockin pitänyt ollakin lähtökohdiltaan uhmakasta. Tämä oli tullut tutuksi Lock Upin koesoittotilaisuudesta, mutta tuolloin heppu ei saanut vielä rumpalin pestiä. Tokihan Aerosmith ja oldschoolrapryhmä Run DMC olivat lyöttäytyneet yksiin Walk This Wayn ajaksi, ja lähes vuosikymmen tämän jälkeen enkelten kaupungissa perustettiin Red Hot Chili Peppers. Sanan leviämistä helpotti Los Angelesin monikulttuurisuus ja varmasti myös se, että Rage yhdisti musiikissaan kaikki ne musiikkityylit, joihin kansa oli yksittäisinä ehtinyt jo kyllästyä. Zach ehdotti, että yhtye nimettäisiin Rage Against The Machineksi Inside Outin toiselle julkaisulle ALKU RATM puhkuttiin käyntiin vuoden 1991 tietämillä. RATM riuhtoi kuitenkin huomattavasti raskaammin painoin ja saavutti vajaassa kymmenessä vuodessa valtaisan suosion. Hän päätyi losilaiselle klubille, jossa Zach de la Rocha, poliittisesti valveutuneen Chicano-muusiikko Beton poika, räppäsi silloisen yhtyeensä Inside Outin kanssa. Tuolloin rastapäinen kitaristi Tom Morello, Kenian ensimmäisen presi- 68 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 68 14.3.2008 10:00:40. dentin Jomo Kenyattan veljenpoika, jätti silloisen yhtyeensä Lock Upin aloittaakseen uuden yhtyeen. VANHA LIITTO AMERIKAN-KARPOT Los Angelesissa perustettu Rage Against The Machine repi auki rockmusiikkia vuosikymmeniä leimanneet rotu-, väri- ja genrerajoitteet
Se oli kunnianosoitus alkuperäisväestön kiihkeimmälle aktivistille Leonard Peltierille, ja video saikin aikaan kohun sävyttämää huomiota. RATM julkaisi ensimmäisen videonsa Freedomin joulukuussa 1993. Yhtiön kykyjenmetsästäjä oli kiinnittänyt huomionsa Ragen temmellykseen Lollapalooza II -kiertueen kakkoslavalla. Albumin promootiokiertue vei nelikon myös Australian Big Day Out -festivaaleille, jonka esiintymisestä leikattiin uusi video Bulls On Paradesta. TUNNUSTUKSIA Ennen vuoden 1996 päättymistä Rage soitti uransa siihen asti suurimmalla keikalla, Tibetan Freedom Concert -tapahtumassa reilun 100 000 pään yleisölle. Reippaasti vasemmalle kallistunut Rage ei antanut Epicin tarjouksen aiheuttaa itselleen uskottavuusongelmia, päinvastoin: yhtiö suostui bändin ehtoihin ja pojat saivat toteuttaa visionsa harvinaisen vapain käsin. Levyn kansaa kiihottaneena kiintohelmenä oli valtaisan radiokuuluvuuden saanut Killing In The Name Of, kuutta sanoitusriviä toistava voimapahkura. Kunkin jäsenen rintaan oli kirjattuna suurin kirjaimin P, M, R, C. Kansikuvassa vietnamilainen munkki Thich Quang Duc polttaa itsensä kuoliaaksi Saigonissa 1963, protestina pääministeri Ngo Dinh Diemin buddhisteihin kohdistuneesta sorrosta. Tämä oli Rage Against The Machinen ensimmäinen julkinen esiintyminen. Näkyvimpiin niistä kuului de la Rochan YK:n ihmisoikeusjärjestölle pitämä puhe, jossa hän toukokuu 2007 / INF [ 69 inferno_46.indb 69 14.3.2008 10:00:41. Samaisena vuonna Evil Empiren single Tire Me voitti parhaan metal-kappaleen Grammyn. Raivoisan kiertämisen ja tiukan aikataulun seurauksena oli kuitenkin se, etteivät Ragen jäsenet ehtineet tutustua kunnolla toisiinsa. Kansallisesti ja kansainvälisesti huomiota herättänyt losilaisryhmä herätti myös Bonon huomion, ja tämä kutsui RATM:n lämmittelijäksi johtamansa U2: n kiertueelle. Seuraava vuosi lennätti Ragen Japaniin saakka. Osaltaan huomiota herätti tietysti se, että megalomaanisen tapahtuman artistikaartissa esiintyi harvoin demobändejä. Bändi alkoi valmistautua työstämään Evil Empireksi ristimäänsä uutta albumia. Rage osallistui myös Rock For Choicen kaltaisiin hyväntekeväisyyskeikkoihin. Elämä tien päällä jatkui, vuosi 1993 meni kierrellessä House Of Painin kanssa. Sanoman äärellä oltiin siis heti uran alkajaisiksi. Bändi ratkaisi asian muuttamalla kokonaan toiseen osavaltioon, Georgian Atlantaan. Tämän kiertueen jälkeen lähdettiin keikoille rapin superryhmäksi kutsutun pahamaineisen Wu Tang Clanin kanssa. Hanke ei kuitenkaan ottanut tulta alleen, ja bändi lensi takaisin Los Angelesiin, missä kukin vuokrasi oman asunnon tutuilta kulmiltaan. Näillä keikoilla RATM tutustui losilaisen latinorap-kollektiivin Cypress Hillin ja itärannikon valkoisen rapin äänekkäimmän lipunkantajan Beastie Boysin kanssa. Alettiin treenata ensimmäisiä omia kappaleita, ja niitä syntyikin reilusti yhden livesetillisen verran. Bändi yritti ripustaa vahvistimiinsa maansa lipun väärinpäin protestoidakseen samassa lähetyksessä vierailevana juontajana olleen republikaanien presidenttiehdokkaan Steve Forbesin esiintymistä. Yhtye heittikin lisää bensaa uuniin ja alkoi keskittyä debyyttinsä julkaisuun. MENESTYKSEN SALPAAN Nelikon ensijulkaisu Rage Against The Machine (1992) möi kotimaassaan lopulta triplaplatinaa. suunnitellun otsikon mukaisesti. Kansikuvassa oli pörssikeskus, takakanteen oli teipattu yksi tulitikku. Seuraavaksi RATM lyöttäytyi Suicidal Tendenciesin remmiin heidän Euroopan-kiertueelleen. Parhaan tarjouksen esitti Epic, Sonyn alamerkki, yksi maailman suurimmista. Kiireisen keikkatahdin (yhtye soitti demon julkaistuaan ensimmäisen kiertueensa Porno For Pyrosin matkassa) ja tasokkaan demon ansiosta moni iso levyyhtiö oli kiinnostunut yhtyeestä. Pian julkaistiin RATM:n ensimmäinen ja otsikkonaan simppelisti sen nimeä kantava vhs/dvd-julkaisu, jolla käytiin läpi yhtyeen siihenastinen ura ja näytettiin ensi kertaa sensuroimattomana sen musiikkivideot. Yhtye päätti äänittää yhteensä 12 kappaletta sisältävän kasettidemon. Pumppu ei soittanut tuona päivänä nuottiakaan. Kasetti myi lopulta reilut 5000 kappaletta. Se osti sieltä talon ja alkoi asua sitä yhdessä. Bändi aloitti ensimmäisen oman kiertueensa, jota kesti samaisen vuoden loppusyksyyn saakka, ja tuohon mennessä Rage Against The Machine oli tahkonnut joka ikisen Jenkkilän takapajulankin. Kappale aiheutti pienen kohun Britanniassa, missä sen sensuroimaton 17:n fuck-sanan versio soi vahingossa Top 40 -ohjelmassa. Kaksi kovaa ääntä pitänyttä ryhmittymää piti huolen siitä, ettei tuleva kiertue jäänyt huomiotta. Se oli suurin Yhdysvalloissa järjestetty hyväntekeväisyyskonsertti sitten vuoden 1985 Live Aidin. Suunnitelmissa oli myös, että bändi äänittäisi sen omakotitalossaan. Tammikuussa 1997 Tom Morello ja Zach de la Rocha osallistuivat Radio Free L.A. Lähetys koostui kahdesta livesetistä, jossa soitti Morellosta, de la Rochasta, Red Hot Chili Peppersin basistista Fleasta ja Porno For Pyrosin rumpalista Steven Perkinsistä koostuva yhtye. Demolla kuultu kappale Bullet In The Head olisi päätyvä lopulta sellaisenaan yhtyeen debyytille. Yhteinen aika aiottiin käyttää hyödyksi, ja yhtye alkoi suunnitella seuraavaa levyään. Tuon kiertueen jälkeen Sony päätti julkaista bändin singlejen b-puolista ja harvinaisuuksista koostuvan Live & Rare -kokoelman. Yhtenä periamerikkalaisena menestyksen mittarina ovat erilaiset tv-esiintymiset, niinpä RATM:kin esiintyi kahden kappaleen verran Saturday Night Live -ohjelmassa. -lähetykseen, joka lähetettiin internetissä ja yli 50 valikoidulla amerikkalaisella mainosradiokanavalla. Siellä se esiintyi pro- testoidakseen monen rockbändin sananvapautta rajoittaneen PMRC -järjestön (The Parents Music Resource Center) toimintaa. Se soitti viisi omaa kappaletta, ja yleisö piti niistä niin, että bändi joutui soittamaan ne yhä uudelleen. Seuraavana vuonna RATM kiinnitettiin jälleen Lollapalooza-kiertueelle, tällä kertaa päälavalle. Vuosi 1997 päättyi sähäkissä merkeissä: Tom Morello joutui pidätetyksi vastustaessaan rajusti vaatemerkki Guessin liiketoimintaa. KANSA, SYSTEEMI, VIHA Kun yhtyeellään ei ollut bändiaktiviteetteja, Zach de la Rocha nähtiin puhumassa monissa hyväntekeväisyystilaisuuksissa, kuten Meksikossa Actealin verilöylyn uhrien muistotilaisuudessa ja monissa muissa ihmisoikeusasioita ja globalisaatiota käsittelevissä aivoriihissä. Nelikko sai ohjelmaan porttikiellon. Se nähtiin soittamassa myös pienemmissä tilaisuuksissa, kuten Leonard Peltierin nimeä kantavissa konserteissa. Bändi seisoi lavalla suut teipattuina, joka ukko alasti vartin verran. Kiekko viipyi kotimaansa listalla hieman päälle puoli vuotta. Tai ainakin aikoi, sillä esiintyminen typistyi yhteen kappaleeseen, Bulls On Paradeen. Videon bonukseksi oli laitettu single, coverversio Bruce Springsteenin The Ghost Of Tom Joadista. Wu Tang kuitenkin vetäytyi kiertueelta, ja kollektiivia paikkaamaan saapuivat muiden ohessa Foo Fighters ja Roots. Bändi kutsuttiin soittamaan Timin kaverin järjestämiin kotibileisiin Huntington Beachille Los Angelesiin. Niinpä jo uran tässä vaiheessa huhut bändin hajoamisesta alkoivat levitä. Suosioon tällä tuntui olevan vain positiivisia vaikutuksia, ja Evil Empire kohosi kansallisella Billboard 200listalla sijalle yksi heinäkuussa 1996
inferno_46.indb 71 14.3.2008 10:00:47
paidat_mainos_kaupoissa.indd 1 inferno_46.indb 73 20.3.2007 13:01:13 14.3.2008 10:01:11
inferno_46.indb 74 14.3.2008 10:01:26
inferno_46.indb 75 14.3.2008 10:01:33
· · · · · · · · · · · · · · · · · · · TUSKA_INFERNO_0407.indd 1 inferno_46.indb 76 13.4.2007 12:32:05 14.3.2008 10:01:49
Mutta nyt meitä on ravistava Kuoleman kultti, ja silloin tulette tietämään, että paha on saapunut. Tulkaa tyköni, niin kerron teille tarinan kaukaa Juudean maalta, Savosta. Silloin asiat tapahtuivat nopeasti kuin Stefanoksen kivityksessä. Tämä aurinkoa karttava ja vetoisiin saleihin mielellään hakeutuva saalistaja koostuu pahantekijöistä, viidestä riivaajasta, joista kukin omaa kykyjä, joille kukaan ei osaa kertoa selitystä. Sen aikaansaannokset muodostivat nopeiden tapahtumien ketjun, niinpä sitä alettiin pian kutsua Kuolonketjuksi. Kuolio hiipii luokse huomaamatta ja aiheuttaa uhrinsa pyhimpiin osiin märkiviä paiseita. Savon mailta saattaa noina päivinä kantautua ilkeää naurunremakkaa. Corpsen läsnäolon tunnistaa paitsi ilmassa leijuvasta kalmanlöyhkästä myös kalakukkoihin piilottamiensa partahöylänterien aiheuttamista kuolemantapauksista. Kuolonketjun aiemmat pyrähdykset levittäytyivät Savosta koko Juudean alueelle. Portit ovat auenneet, menkää rauhatonna. TOMI POHTO ELEND A World In Their Screams PORCUPINE TREE Fear Of A Blank Planet SHINING V - Halmstad toukokuu 2007 / INF [ 77 12:32:05 inferno_46.indb 77 14.3.2008 10:02:04. Sen sanomaa levittämään Kuolonketju oli tänne saapunut, kolmannen kerran ja Harmageddonin hävityksen häpeään saattavin rienalauluin varustettuna. DEATHCHAIN Cult Of Death DYNAMIC ARTS Lapseni, viimeinen aika on käsillä. Nuo hahmot ovat yhtä suurta petoa, mutta tavataanpa heitä vaeltelemassa mantuja yksinäänkin. Silloin kansan tarinoissa jokainen niistä on saanut nimen aiheuttamiensa tihutöiden mukaan: Kassaran sanotaan lyöneen matalaksi kokonaisia ohraviljelmiä. K.J. Uurastuksensa hedelmänä syntyi Kuolon kultti, joka näyttäytyi heti kahdesti muutaman vuoden sisällä. Muistojuhlan antimet useimmiten katoavat, tilalta seurakunta saattaa löytää pelkkiä paskalautasia. Pedolla oli instrumentti kymmenessä kädessään, jokaiseen niistä oli kirjoitettuna herjaavia kirjoituksia. Sen routaisessa ja havumetsäisessä maastossa, kymmenten järvien takana oli Paholaisella tiluksia joissa kortteerata. Ketju oli lähtöisin meistä mutta ei kuulunut joukkoomme. Tuota kansaa kutsuttiin Metallikansaksi. Kansa oli tätä petoa tuleva kumartaman. Se hetki oli jaettu kahdeksaan tunnustekoon, joista jokainen oli iskevä taivaan tulen maankuoreen ihmisten ihmeteltäväksi. Bobby Undertakerin luutun kerrotaan soittaneen sävelen jokaiseen maahanpanijaisseremoniaan. Kuolevainen on erehtyväinen, sillä kun näin järvenselästä nousevan tuon viisipäisen pedon, Syvyyksien kärmeksen, tiesin kolmannen tulemisensa olevan läsnä. Luulin osanneeni varautua sen uuteen tulemiseen. Jumalan vietettyä lepopäiväänsä alkoi Perkele tehdä työtään. Tuo kerta oli myös muistuttava, että seuraavaksi Ketjun olisi keksittävä itsensä uudelleen pystyäkseen yllättämään vielä vavahduttavammin. Näin kuinka kansan ainoaksi mahdollisuudeksi jäi antaa pedolle lupa alkaa aiempaa raskastekoisemmin etenevä taistelu pyhää vastaan. Te olette kuulleet, että Antikristus on tulossa, niin kuin on perkeleitä aiemminkin ilmaantunut. Jos se olisi kansan tavoin halunnut kylpeä vanhurskaassa valossa, olisi se saattanut pysyä keskuudessamme. Se Juudean kansa, jonka nimi ei maailman luomisesta asti ollut kirjoitettuna teurastetun Karitsan elämänkirjaan. Kävi kuitenkin ilmi, etteivät kaikki voi kuulua meihin. Näin se voitti maat, kansat, heimot ja kielet puolelleen. Khaosin, kammotuksista keljuimman, kirkuminen rikkoo infantiilien tärykalvot ja nälkää näkevien savilautaset
Ongelmia tuottaa myös sinänsä hyväsoundinen rumpukone. Ehkäpä mielenkiintoisin pala levyllä on Couple Suicide, jossa duetoivat Danko Jones ja Angela Gossow. Tyrskiä rymistelyä ja jumitusta, kerta kaikkiaan. MIKKO KURONEN senaan ihan mukavasti. MARTRIDEN Martriden-ep S.O.A.R. Black ja death metalin tunnelmallisempia puolia hyödyntävä Martriden ei luota niinkään aggressioon, vaan raskaan melankoliseen ja painostavaan jyräykseen. Viimeisin Revolt Now!kaan ei ole tunnetta pois pyyhkinyt. Eli seuraavaksiko osoittava sormi tuotantoportaaseen päin. In The Ruins FIREDOOM SUBURBAN TRIBE Recollection EMI Hyvä ätmös evridei. Denverissä majailevan poppoon esikoisjulkaisu käynnistyykin jumalattoman komeasti. Soundinsa laihduttamiseen DITW ei ole vielä genre-etiketin seuraamisessa ehtinyt, mutta kun vaihtoehtona on näin täyteläinen ja vakuuttava äänimaailma, asiasta on vähän reklamoitavaa. Echoes... Ehkäpä Metal-levyllä on kyseisessä paikassa oma jalustansa, mutta se tuskin on kovin korkea. Fiilistelevät kitaramelodiat, akustiset näppäilyt ja maltilla käytetyt koskettimet luovatkin parhaimmillaan todella jylhiä ja surullisenkauniita tunnelmia. Eniten tähän ehkä vaikuttaa kannumestari Mike Manginin tylyn ja jopa epäinhimillisen tarkka rumpukomppi, joka jauhaa biisit alusta loppuun kliinisesti ilman rönsyilyjä. Ei, vaikka koroketta pitelisi useampikin nimimies. Toisen mielestä sen ei pidä antaa haitata, vaan huomio tulee keskittää kuusikielisten jyrisevään hallintaan ja laulaja Dave Paddenin häijyn karskiin ja puhtaaseen alarekisteriin. Tyylittömyyden puolelle lipsuvia tuplabasareita on liikaa, ja kun kaikki iskut tulevat samalla voimakkuudella, niin minkäänlaista tunnetta ne eivät onnistu välittämään. Yhtye muuttui retroilevasta koelaboratoriosta modernia metallia ymmärtäväksi ja lainaavaksi yksiköksi. Rönsyt saadaan mukaan muun muassa lyriikoilla, mistä hyvänä esimerkkinä toimii Army Of Onen kaltainen ylistyslaulu koko skenelle. Niin, onhan Ville Tuomen energia puhaltanut raikkaan ilman Subukoitten Markkas-aikojen lopussa tervasta yskineisiin keuhkorakkuloihin. Toinen kitisee, miten yksitoikkoinen ja suoraviivainen rieska on. Nykyään bändissä vaikuttaakin jo oikea rumpali, joten kesällä julkaistavalta pitkäsoitolta voi odottaa pykälän innostavampaa ilmaisua. KARI KOSKINEN DEAD IN THE WATER Echoes... Paddenin ja Watersin kitarointi on ehkä tylsää, tosin tehokasta. Kaikki olennainen sielua tiristävästä liidiriivinnästä magneettisiin mantrakohtiin on hallussa. Järkähtämättömän keskitempoisena jolkottavat kappaleet alistuvatkin varsin tasaiseksi puurtamiseksi, jossa erilaiset kohdat seuraavat toisiaan vailla sen kummempaa punaista lankaa. Kokonaisuutena homma ei kuitenkaan pelaa, sillä biisit ovat sovituksiltaan omituisen tökkiviä. Kun bändin edellistä mini-cd:tä saattoi kehaista biisien hillitystä mitasta, nyky-DITW:n kymmenminuuttisjoraus on sekin toteutettu osaavasti. On kuin kaksi pirua istuisi olkapäillä. Suburban Tribe on nykyään tyystin eri bändi kuin aloittaessaan ja toimii sellai- Dead In The Water tekee tulosta samoilla pohjaratkaisuilla kuin moni doomcore-kollegansa: liikkeelle on lähdetty punk/hardcore-mätkeestä, siirrytty metallisempaan pintaan ja sen perästä hidasliikkeisempään pönkimiseen. Soitannollisesti upea, lauluiltaan ja niiden ääntämykseltään siisti kappale unohtuu taustalle, vaikka kuinka yrittäisi keskittyä ja kulmiaan rypistää. Metal-levyn kokonaisuus on tietyllä tapaa kaksijakoinen. In The Ruinsilla orkesterin visio on yhä kokonaisvaltaisempi, yhteensoitto parantunut, rosokulmia putsattu ja jyhkeys säilötty syvemmälle ytimiin. Ilmeisesti bändi on kiva paikka tehdä ja yrittää yhdessä: paketin mukana seuraava Manimal Instinct -dokumentti osoittaa, että tässäkin ryhmässä on lopulta kyse veljellisestä toisesta huolehtimisesta, kannustamisesta ja kivanpidosta. TOMI POHTO ANNIHILATOR Metal SPV Jeff Watersin metallihistoriaan jättämien jälkien painoarvoa ei liene kiistäminen. Tämä vaiva alkoi loistavan Tuomi-debyytin jälkeen julkaistun Manimalin aikana. Metalin raidoista jokaisella kuullaan vierailijoita aina Alexi Laihosta Jesper Strömbladiin ja Jeff Loomisiin. Kaunotar ja hirviö, mutta ääntensä puolesta käänteisessä järjestyksessä. JAAKKO SILVAST MANES How The World Came To An End CANDLELIGHT Manes ei ole ensimmäinen kokeilullinen metallibändi Norjasta, mutta musiikilliset irtiottonsa ovat toukokuu 2007 / INF [ 79 inferno_46.indb 79 14.3.2008 10:02:21. Neljän kappaleen mittainen, mahtipontinen ja hyvin tuotettu messu kellottaa liki puoli tuntia, joten kiirettä ei ole. Levyn loppuun sijoitettu päivitetty versio Primitive-levyn Sunflowerista oikeastaan kokoaa yhteen kappaleeseen sen, mistä "uusi" Suburban Tribe on tehty. Bändi on myös valittu lämmittelemään Emperoria parin keikan ajaksi, joten aivan jämäkamaa tämä ei ole. Ei, levyltä löytyvät kappalevalinnat, kuten Nevermore, kertovat selkokielellä sen, että Korn on tipahtanut lujaa siihen ideatyhjiöön, jonka loputon Faith No Moren kuuntelu on aiheuttanut. Levy erikoisin veto on päätösraita Chasing The High, jossa päästään kunnolla thrash-tulille. Toisaalta kappale sisältää myös albumin hempeimmät osiot. Suunta on selvillä ja eteenpäin astutaan isolla askeleella. On totta, että Metalin kymmenen biisiä eivät rakenteiltaan varsinaisesti polveile. Kokoelmamuotoisena yhtyettä kuunteleekin mieluiten. Ehkä syy on siinä, että vaikka säröä on pikkuhiljaa lisätty, crescendot ovat vaihtaneet paikkaa, virettä alennettu ja Villekin huutaa kuin hyeena, puuttuu kappaleesta se marimekkopaitainen patina ja käsintehdyn tuntu. Tasaisen värittömänä pysyvä ärinälaulu syö dynamiikkaa vielä lisää. Aineksia musiikissa olisikin vaikka mihin, sillä normaalia rakenteita karttavat kappaleet ovat moniosaisia ja täynnä hyviä ideoita. Recollection on kuitenkin aimo kokoelma yhtyeen 2000-luvun hittejä. Tämä uuden tulemisen kokoava levy todistaa, ettei ysköksiltä edelleenkään ole täysin vältytty
Valitettavasti bändin kehityskäyrä on ottanut laskeakseen oikein toden teolla. Oululainen Mary on remunnut jo yli 15 vuotta omakustanteisesti. Silti riffien perusidea kaipaisi jatkossa lisää vaihtelua. Loppujen lopuksi kyseessä onkin totaalisen turha julkaisu, joka onnistuu erottumaan massasta vain hirvittävän tökerön kansitaiteensa ansiosta. KARI KOSKINEN WA OU +++ 80 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 80 14.3.2008 10:02:36. Kappaleiden perusarvot ovat kyllä lähes kauttaaltaan kunnossa, mutta turhan usein viimeinen voitelu on jäänyt suorittamatta. Vahvasti underground-henkeä uhkuva vanhan koulukunnan doom metal on raakaa ja yksinkertaista, mutta ai- Aika ei merkitse näille saksalaisille mitään. Täytyy myöntää, että punainen lanka on vaarassa hukkua kerran jos toisenkin, mutta vahingot ehditään korjata ammattimaisesti ennen totaalista hajoamista. On kieltämättä hivenen hämmentävä ajatus, että todennäköisesti vuoden paras äärimusiikkilevy ei ole edes metallia. Joku päivä toivoisin näkeväni yhtyeeltä kokopitkän julkaisun, sillä joukossa näidenkin rypistysten voima kasvaa. TEEMU LAMPINEN Rethroned SUPER SHOCK RESIST MINOTAURI II FIREDOOM Liekö pienten koettujen vastoinkäymisten ja taisteluväsymyksen syytä, mutta Minotaurin ytimekkään selkeästi nimetty kakkoskiekko on jäämässä bändin joutsenlauluksi. Muutamia oivia välähdyksiä uusimpansa toki esittelee, mutta kokonaisuus on sekavalla tavalla keskeneräinen. Vaikka kaikki Xenakisin, Stockhausenin ja Penderickin ystävät tästä albumista todennäköisesti pitävätkin, on selvää, ettei tämä musiikki ole kaikkia varten. Remeksen rytmiryhmän tärkeys korostuu, sillä Maryn hyvyydessä paljon on juuri tiukalle hiotun yhteensoiton ansiota. Remes sylkee edelleen miehistä maailmankuvaansa ("Miehet puhuu/ naiset vihjailee"), mutta laulusta on kaikonnut ärsyttäviä maneereita. Paha siemen on laadukas lisäosa Maryn jääräpäisesti etenevään uraan. Tämä on sinällään harmi, sillä vaikka parantamisen varaa jää runsaasti, on sisältö ehdottomasti parasta ja mielenkiintoisinta, mitä orkesteri on koskaan julkaissut. Se-demon jälkeiset kymmenen vuotta se on ollut suomen kielellä lauletun raskaan rockin ja metallin ehdoton kärkinimi; se on tiukka kuin Stam1na, rokkaa kuin Motörhead, mutta sen biiseissä on ehdoton, vuosien kokemuksen tuoma omaperäisyys. Albumin perään on lätkäisty kolme aiemmin ainoastaan loppuunmyydyillä seiskatuumilla julkaistua rallia, jotka tarjoavat hyvän vertailukohdan uuden ja vanhan välillä sekä helpon tavan täydentää Minotauri-diskografiaa. MEGA SUDDEN DEATH Riittävän tiukasti hv-asenteesta kiinni pitäminen tarkoittaa sitä, että saa maksaa levytyksensä itse. Sinfonista paisuttelua, teollista äänimaisemaa, hypnoottisia kuoro-osuuksia ja hysteeristä huutolaulua sisältävä levy iskee musiikillaan hulluuden ja kaaoksen ytimeen sellaisella intensiteetillä, että jopa kappaleiden välinen hiljaisuus tuntuu painostavalta. Bändiä voisi verrata helposti esimerkiksi saksalaiseen Necrophagistiin, joka tunnetaan yhtä lailla mahdottomista kitarariffeistään ja korisevasta vokalisoinnista. Lopputulos on kiitettävä: Shadows in The Light tarjoilee synkkää, murskaavaa ja alati hengittävää sirkkelöintiä aina loppuun asti. EVE ELEND A World In Their Screams PROPHECY MARY Paha siemen -mcd OMAKUSTANNE Itävaltalais-ranskalainen kollaboraatio Elend tekee viimeistään seitsemännellä pitkäsoitollaan selkeän pesäeron aiemmin edustamaansa neo-klassiseen genreen. Hatunnoston arvoisesta puurtamisesta huolimatta albumilla on puutteensa. Infern olleet keskivertobändiä huomattavasti järkyttävämpiä. Elend on mielipiteitä jakava entiteetti, mutta ainakaan Hasnawi ja Tschirner eivät tingi näkemyksestään, sillä "vision is all that matters to a wayward traveller". MIKKO MALM emmista positiivisesti poiketen se osaa olla myös kiehtovaa. Kun koneita on lisätty ja metalli korvattu kaikella mahdollisella aina hiphopista reggaehen, tuntuu bändin paketti olevan täysin sekaisin. Millään muulla tavoin Mary ei olekaan 2000-luvun aikana muuttunut; kaikki on vain treenatumpaa. Kappaleet tasapainottelevatkin lähes koko ajan iskevyyden ja junnaavuuden rajalla, aivan kuin luottaen liiaksi alkukantaisen ja rehellisen sävellysprosessin kykyyn puhaltaa musiikkiin riittävästi oikeanlaista henkeä. Toivottavasti Manes malttaa selkeyttää linjaansa jatkossa. JONI JUUTILAINEN IMMOLATION Shadows In The Light LISTENABLE BA F Immolation on vaikea yhtye purtavaksi. Yhtye ei päästä kuuntelijaansa helpolla, sillä Shadows In The Light on kimuranttia ja vaikeasti lähestyttävää death metalia, joka poikkeaa useimpien lajitovereidensa suoraviivaisesta kuolonmarssista. Samaten Leiviskän kitarointi on saanut lisäsävyjä, kuten nimibiisin riffeissä. Winds-trilogian päätösosa on kahta edeltäjäänsä aggressiivisempi ja jollain tapaa myös tiivistelmä Elendin musiikillisesta historiasta. Onneksi tämä useimmiten sentään onnistuu. Huomattavin piirre yhtyeessä on, että se ei ole saanut osakseen ansaitsemaansa arvostusta. Bändin juuret ulottuvat 1980-luvun lopulle, ja kyseessä on Immolationin seitsemäs kokopitkä. Musiikiltaan II-albumi jatkaa samoissa synkissä merkeissä kuin aiemmatkin tuotokset. Tällä minillä vedetään viisi biisiä 13 minuuttiin, mikä kuuluu kappaleiden yhä tiukentuneessa soinnissa. Black metal on yhtyeelle enää pelkkä hiipuva liekki menneisyyden horisontissa. Mitään omaleimaista tai erityisen brutaalia tässä ei kuitenkaan ole, ja minkään sortin valtaistuimista onkin näin keskinkertaisella mätöllä turha haaveilla. Musiikista välittyvä elinvoimaisuus ja tunteenpalo korvaavat tekniset puutteet, jotka saattavat muodostua liiaksi modernisoituneille kultakorville ylipääsemättömäksi esteeksi levystä nauttimiselle. Perusvahvalla örinällä lauletut biisit taipuvat keskitempoisesta murjomisesta nopeampaan rytinään ihan kivalla sykkeellä. Seitsemän vuoden levytystauon jälkeen julkaistava Rethroned voisi olla peräisin liki parin vuosikymmenen takaa. Jakun ja A. Esimerkiksi Under ein blodraud maane on täyttä klassikkotavaraa mustan metallin saralla, eikä crossover-henkisen Vilosophenkaan merkitystä yhtenä viime vuosien parhaista levyistä tule aliarvioida. Ensivaikutelma on mitäänsanomaton, tyhjä jopa turhauttava. Sekä vanhakantaisesti murjovat soundit että pelkkiä perusasioita kierrättävät biisit ovat ehtaa death metalia sellaisena kuin Entombed, Cancer, Morbid Angel ja kumppanit sitä muinoin soittivat. Vaikka debyytin ja nykyisen välille onkin mahtunut pitkä kehityskaari, pysyy bändi uskollisena alkuaikojen kierolle tulitukselle. "Musique concreten" tyylilliseksi lähtökohdaksi ottaneen orkesterin musiikki on entistä progressiivisempaa ja monisyisempää ja ennen kaikkea myös väkivaltaisempaa. J
N U C L E A R B L A S T - M U S I C S H O P. 2 BONUS TRACK in stores 20.06.2007 CLAWFINGER Life Will Kill You LTD. DIGIPAK INCL. DIGIPAK INCL. DIGIPAK INCL. D E + + + CHECK OUT! WWW.NUCLEARBLAST.DE inferno_46.indb 81 14.3.2008 10:02:45 PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE:. BONUS TRACK in stores 30.05.2007 NUCLEAR BLAST ALLSTARS Into The Light LTD. BONUS TRACK in stores 25.07.2007 + + + D O W N L O A D E X C L U S I V E P R E - R E L E A S E D T R A C K S A T W W W . Inferno - FIN - DimmuSonicBlind-04-07.qxp 12.04.2007 14:43 Seite 1 BACKCATALOGUE FOR MIDPRICE NOW! For All Tid Stormblåst 2005 Enthrone Darkness Triumphant Godless Savage Garden Spiritual Black Dimensions Puritanical Euphoric Misanthropia Death Cult Armaggedon WATCH OUT! SAMAEL Solar Soul LTD. 2CD IN SLIPCASE in stores 30.05.2007 CANDLEMASS King Of The Grey Islands LTD
Kaikki tämä yhdistettynä viiden miehen elämi- en muokkaamaan musiikkiin saa varpaat kylmettymään sukissakin. WARCHETYPE Goat Goddess Supermacy ALONE Espanjan aurinkoisilta mannuilta nousee raavas, epätoivoa tihkuva doom-yhtye. Vaikutteita löytyy niin vanhasta Black Sabbathista, Candlemassista kuin Saint Vituksesta. Mikä saa miehet tarttumaan rannalla liehittelyn sijaan soittimiinsa ja veivaamaan tunkkaisessa autotallissa synkkää musiikkia, tämä tulee varsin selväksi sanoituksissa. Akustisen intron melankolinen tunnelma kuljettaa mielen kädestä pitäen painostavan kitaravallin syövereihin eikä päästä uhriaan pälkähästä ennen kuin levyn viimeinen nuotti on kuollut. EVE 82 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 82 14.3.2008 10:02:50. Kiekko koostuu kaiken kaikkiaan viidestä kappaleesta, joista pisin, aloitusraita Itaca, kestää lähes yhdeksäntoista minuuttia. Vokalistin karhea tulkinta tuo lisää intensiivisyyttä, lisää voimaa ja ryvettynyttä ahdinkoa kappaleiden juurille
Meno on riemastuttavan eläimellistä, kuten instrumentaalibiisien nimistäkin ilmenee: Kyyhylly, Katkorapu, Käärme toi ruton kaupunkiin, Elukka. Suosittelen maltillisesti. LAURI YLITALO MAN MUST DIE The Human Condition RELAPSE BEFORE THE DAWN Deadlight STAY HEAVY W.A.S.P. Dominator DEMOLITION Niin siinä kävi, ettei Blackie Lawlessin ja levyyhtiö SPV:n välille löytynyt yhteistä säveltä. Queen Of My World mittailee genren kokeellisen hurahtamisen rajoja ja on tietyllä tapaa hyvinkin taiteellinen. JF Dagenaisin tuotanto piiskaa vaikut matalaksi, ja parit hitaammat runnomiskohdat kuulostavat jopa maukkailta, mutta kokonaisuus kolisee tyhjää. Soittimien varressa tavataan alan pitkäaikaisia ammattilaisia, jotka osoittavat kunnioitusta nuoruusajan ihanteilleen. Tanakka soitintyöskentely on yksi niistä. Näin jouheasti, mutta silti kuulijaa aliarvioimatta eteneviä kappaleita kuulee harvoin. MIKKO KURONEN Death metalista rumputulta ja örinää hardcoren junttaukseen sekoittava glasgowlainen Man Must Die on sieluton bändi. Loppujen lopuksi The Human Condition ei jätä jälkeensä minkäänlaista muistoa. Blackened Sun edustaa tätä moneen kertaan kuulutettua massiivisuutta. Merciless Death on totaalista old school thrash metal -palvontaa levyn ensimmäisestä raidasta kahdeksanteen. Repkan loistava kansitaide. Ja ainakin yksi onnistunut linjapäätös levyn suhteen on tehty, sillä alun perin Dominatorille suunnitellut CCR- ja Deep Purple -coveroinnit olisivat todennäköisesti hajottaneet kokonaisuuden. Perinteisessä mielessä sillä ei ole mitään tekemistä metallimusiikin kanssa, mutta kyllä nämä ukot niin volyymillisen kuin visuaalisen antinsa puolesta voisivat aivan hyvin soittaa maailman saunoissa ja tuskissa. Maahan osoittaa sen, ettei tässä Suomen tai muun maan Veitsi-Tomppia tarvita: kyllä häistä tulee edelleen hautajaiset ja tuutulauluista painajaiset. Deadlightin auki repäisevä Wrath edustaa kökköistä iskelmämetallia, jonka Before The Dawnin olisi suonut jättävän rauhaan Gehenna-mininsä jälkeen. Paremmin toimii ainoastaan livenä. MIKKO HAKKARAINEN Lawless yrittää yhä peräänantamattomasti luoda kunnianhimoisia albumikokonaisuuksia. Kappalemateriaali on tasaisen hyvää, mutta ihan jokainen teema ei kestä niin paljoa kehittelyä kuin säveltäjä tuntuu uskovan. Muutoin albumi sisältää kaavoitetusti, mutta tehokkaasti kulkevaa laatumelankoliaa, josta Tuomas Saukkosen remonttiryhmän sietääkin tuntea. Ja vaikka Blackie Lawlessin laulu ei ole enää yhtä terävää kuin takavuosien sirkkelöinti, on Dominator edellä mainittuihin aikalaisiin nähden reipasta kohkaamista. Before The Dawnilla on urheilutermein ilmaistuna etsikkoaika käsillä. Tässä tapauksessa kolossaalisuus voi merkitä montaa asiaa. Newcastlelaisfirman tallissa vanhan sotaratsun kelpaa kypsyttää ajatuksiaan, kyseisen kulttuurihautomon tilillä kun on muiden muassa Twisted Sisterin joululevyn julkaiseminen sekä Vixenin ja Quiet Riotin uraksi kutsutun alamäen tekohengittäminen. Aina narisevaa laulajaa ja selkeitä luomusoundeja myöten bändi paahtaa täydellä tempolla 84 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 84 14.3.2008 10:03:11. Vaikka Dominator ei ole kuolematon klassikko, on se selkeästi parempi teos kuin viime vuosien W.A.S.P.-levytykset. Aivan kuin brutaalin mäiskeen takana ei olisi ainuttakaan ajatusta tai näkemystä. Kyllähän tämä äkkiseltään kuunneltuna vaikuttaa hyvinkin komealta mätkeeltä. Esimerkkinä olkoon rumpupallilla keikkuva Twist Twist Erkinharju, joka tässä tapauksessa tunnetaan El Bastardo Grandena. My Dying Paradise onkin sitten tyypillinen Freedom Call -anthem, jonka alun kitaramelodian ja pelliniskut kuullessaan ei voi erehtyä siitä, miten ralli alkaa ja miten se lopulta päättyy. Tällaisia tekeleitä kaivattaisiin ehdottomasti lisää tämän päivän musiikkikentälle. Harvoinpa esimerkiksi missään näkee tai kuulee yhtä hurjaa instrumenttia kuin pääkalloon nojaava parimetrinen kontrabassoklarinetti. Etenkin The Circle Of Life (2005) huokui viljalti hyvää mieltä, mutta myös tiettyjä kolossaalisia kokonaisuuksia, joita uunituore Dimensions suorastaan pursuilee. Nopeassa rockissa Lawless lainaa itseään, ja lopputulos on Blind In Texasin ja Chainsaw Charlien laimea yhdistelmä. Kitaroissa piilevät melodiat luovat hyvin tuotetulle murskaukselle jonkin verran tarttuvuutta, mutta nykivät rumpuraidat sekä kulmikkaat biisit tuhoavat senkin vähän. Kunhan nyt rytisee mennessään. KARI KOSKINEN MERCILESS DEATH Evil In The Night HEAVY ARTILLERY Merciless Death. Pilke silmäkulmassa vankalla otteella. Neon God-kaksikon 70-lukulainen sointi on vaihtunut moderniin puserrukseen. Hyviä biisejä sieltä ei totta vie ainakaan löydä. Ja kun tempoa hiukan lasketaan ja lyödään sekaan enemmän mollivoittoista dramatiikkaa, on hyökyaalto valmis viemään kuulijan mennessään. The Final Slaughterin ja Ready To Killin kaltaiset biisien nimet. Dimensions on Freedom Callilta onnistunut riski. Yhtyeen toinen pitkäsoitto kuulostaa sysipaskalta, päämäärättömältä ja tyhjää raivoa puhkuvalta julkisivulta. Aiemmat albuminsa espanjalaiselle lafkalle tehneen lahtelaispartion taustalla on nyt kompakti kotimainen puulaaki ja täyspitkä, joka ei suuremmin poukkoile ryhmän hyviksi havaitsemilta reiteiltä. Los Bastardos osoittaa mallikkaasti sen, että kelpoa musiikkia saa aikaiseksi muutoinkin kuin veren maku suussa ja lippalakki hiestä märkänä. EVE ALAMAAILMAN VASARAT Maahan WOLFGANG Alamaailman Vasarat on aivan mahtava bändi. Raskaan rockin ja railakkaan irrottelun lopputuloksena levylle on saatu taltioitua yksitoista kepeää rallatusta, joista huokuu stressitön suoritus. Triona paiskiva orkesteri ei trendeistä välitä, vaan kumartaa syvään 1980-luvun suuntaan haluten itsekin olla osa noita thrash-metallin kultaisia aikoja. Näistä ulkomusiikillisista elementeistä ei voi erehtyä sisällön suhteen. Vihaiset "fuck your god" -huudot vaikuttavat itsetarkoitukselliselta kovistelulta ja keskenkasvuisen cooliuden tavoittelulta. Kannessa ovelasti pällistelevä luuranko ja kuumana porottava aurinko henkivät villi länsi -tyylistä revittelyä, ja samaa, huoletonta linjaa jatkavat myös sanoitukset. Vasaroiden torvin, selloin ja urkuharmoonein höystetty kebabdoom-boratcore nousi alamaailmaa laajempaan tajuntaan taannoisesta Tuomari Nurmio -yhteistyöstä. Sisäkannen valokuvakollaasi, farkkuliivit, nahkatakit ja varsilenkkarit. Evil In The Night. Lars Eikindin jylhä puhdas laulanta, nopeasti omaksuttavat mollivoittoiset melodiat ja Tuomas Saukkosen mörinän johtamana ryhdikkäästi riuhtova raskasmetalli on yksinkertainen yhdistelmä, joka tuottaa ongelmia vain niille, joille yksinkertaiset yhdistelmät yleensä tuottavat ongelmia. Kiekon lopussa möllöttää varsinainen riikinkukko, Far Away, joka varsin hyvin voi olla Freedom Callin vastaus Edguyn nykyhupailulle. JAAKKO SILVAST LOS BASTARDOS FINLANDESES My Name Is El Muerte 100% Los Bastardos kuulostaa bändinä jo niin absurdilta, että pakkohan tämän on olla jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Maanmiehiltään Helloweenilta ja GammaRaylta avoimesti vaikutteita kaivanut bändi on viime levyillään osoittanut, miten hyvissä käsissä duurivoittoisen power metalin tulevaisuus Euroopassa on. Kokonaisuus on kuitenkin hallittu, linjasta poikkeaa ainoastaan levyn päättävä Deal With The Devil. napattiin Demolition Recordsin leipiin. Nimensä mukaisesti germaanit ovat lomittaneet suhteellisen suuren määrän eri ulottuvuuksia levylleen. Much Hate to the following -lista. Sakemanneilta W.A.S.P. Tämän jälkeen kyllä tietää, miltä hirven munat näyttävät tai mistä närhi pissii
C M Y CM MY CY CMY K inferno_46.indb 85 14.3.2008 10:03:20
Aggressiotahan tästä löytyy niin maan perkeleesti, että kikkailevammasta luonteestaan huolimatta SIB on pakko nostaa samalle jalustalle Kreatorin Pleasure To Killin (1986) Dark Angelin Darkness Descendin (1986) kanssa. Jatkossa vain biiseihin enemmän vaihtelua, niin bändi on täysin valmis tappokone. JONI JUUTILAINEN THOUGHT CHAMBER Angular Perceptions INSIDEOUT Thought Chamber soittaa, niin kuin Angular Perceptions -nimestä voi jo aavistaa, progemetallia. A Vision Of Misery (1992) on myös varsin onnistunut tapaus. kuin myös Roy Z lurauttavat omat soolonsa soppaan mukaan. Menossa on myös hetkittäisiä musiikillisia yhtäläisyyksiä Don Dotyn laulaman Dark Angelin kanssa, mikä passaakin minulle mainiosti. Ja koko joukkoa muita. Yngwie Malmsteenin bändissä kannuksia hankkineen Mick Cervinon masinoima paketti antaa viljalti ärsykkeitä ja ajateltavaa, muttei lopulta jätä käteen juuri mitään. Pahuksen kova kiekkohan tämäkin on, vaikka edeltäjiensä varjoon kikkelin verran jääkin. Chthonian tarjoilee napakan kimaran mustaa myrskyä, ja levy uponnee etenkin Behemothin, Gorgorothin ja Gehennan tuotoksiin mieltyneille. Swallowed In Black (1990) lisäsi biiseihin reilusti mittaa ja kulmia, mutta vauhti on likipitäen ennallaan. Tuoreesti. Travisin laulut tosin karttavat jo vesikauhuisinta kirkumista, mutta tämä istuu pykälän verran seestyneempään yleisilmeeseen mainiosti. Paino on asetettu yhdyssanan ensimmäiselle osalle jopa siinä määrin määräävästi, että laatan luukuttaminen käy välillä jo työlääksi. Joka tapauksessa, ärsyttävältä se kuulostaa. Ajatuksella. Sama sovellus, siirto lehtimaailmaan. Vokalisti Darren Travisin kirskuminen riipii korvia harvinaisen tehok- kaasti, ja myös biiseissä on ideaa. Biisien keskinkertaisuus ei auta asiaa. Puolituntinen adrenaliinipommi oli vaarassa sortua koska tahansa, mutta Steve DiGiorgion pinnassa oleva bassottelu ja rumpali Jon Allenin kiimainen rumpalointi pitivät korttitalon kasassa. Heti. MATTI RIEKKI 1980-luvun hurjimmasta ja nopeimmasta thrashista puhuttaessa on pakko mainita Kaliforniasta tullut Sadus, joka julkaisi kolme räjähtävää pitkäsoittoa 198090-lukujen taitteessa. DiGiorgion nauhatonta bassoa seuratessa viettää helposti pitkän tovin, ja äijät ovat muutenkin hyvässä terässä. Vetovoimaisia sävellyksiä ei kuitenkaan ole eliminoitu, vaikka teknisyys lyö välillä piiskamaisesti korville. Ynkkä J. Kiinnostavimmillaan amerikkalaisyhtye on A Mind Beyondin ja Balance Of Onen kaltaisissa hieman helpommin lähestyttävissä tapauksissa. 88 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 88 14.3.2008 10:03:57. Soundipuoli on myös kunnossa. Tikkaus on edelleenkin melkoisen ärhäkkää, mutta pariin ensimmäiseen levyyn verrattuna kypsempää jos moinen ilmaus thrashista puhuttaessa sallitaan. Chthonianin kiihdyttelyn seassa ajoittain esiintyvät hitaat ja groovaavat väliosat ovat melko selkeästi levyn parasta antia. Thorne viipyilee tummissa tunnelmissa, ja valo ei erityisen kirkkaasti pääse kajastamaan. Siis oikein. Storm Warning sisällöllisen sekamelskan lisäksi levyn soittajisto ja taustamiehitys ylipäätään on melko vivahteikas. Näiden jälkeen bändi on julkaissut myös levyt Elements Of Anger (1997) ja Out For Blood (2006), mutta nämä eivät päässeet, tai edes yrittäneet päästä enää samalle mielipuolisuuden tasolle. Downing. Koska puhutaan kuitenkin debyytistä, suoriutuu bändi tehtävästään hyvin. Lisääntynyt teknisyys ja monipuolisemmat sävelmät takaavat mielenkiinnon, ja kirkkaammat soundit pitävät yksityiskohdat esillä. Enchant-yhtyeen ystäville Thought Chamber sana lienee jo levinnyt, sillä solistina tällä kitaristi Michael Harrisin alulle panemalla taidonnäytteellä on em. Fishin ohella Marillion-kytkös voimistuu Pete Trewavasin läsnäolosta, basisti näet soittaa parilla levyn kappaleella. Kapitalismi kukkimaan ja kauppaan. Kukin näistä remasteroiduista uusintajulkaisuista sisältää bonuksena pari vanhaa demoraitaa. KARI KOSKINEN CHTHONIAN Of Beatings And The Silence In Between WOODCUT Pietarsaarelaisbändi pieksee debyytillään vihaista black metalia, jota höystetään vankoin death metal -vaikuttein. orkesterin Ted Leonard. Steve Thorne on saanut aikaan kiehtovasti pohdiskelevan ja sopivalla kärpäspaperimäärällä varustetun vahvatunnelmaisen levyn. PANU KOSKI VIOLENT STORM Storm Warning GOLD STORM Tulevan suven Sauna-vieras Violent Storm on debyyttinsä perusteella monisyinen raskaan rockin hybridi. Instrumentaalisia osuuksia on paljon popsittavana on jopa täysin lauluvapaita paloja joten soittotaidon esittelylle siunaantuu reilusti tilaa. Suurimman koukun pyydyksessä omaa kuitenkin vokalisti Matt Reardon, jonka Serj Tankianille toisinaan kumartava äänenväri elävöittää Storm Warningin hevihumppaa kummasti. JAAKKO SILVAST SADUS Chemical Exposure METAL MIND / ROADRUNNER SADUS Swallowed In Black METAL MIND / ROADRUNNER SADUS A Vision Of Misery METAL MIND / ROADRUNNER AIVOLÄVISTYS Älä katso ihmistä OFF Aivolävistyksen vivahteikkaassa hardcoressa on paljon asiaa lyhyissä paloissa. Koko kiekko hahmottuu vallan sekavana, joten kokonaisuuden summaaminen on työn ja tuskan takana. Ei yhtään huonoa biisiä, loistavia vallan nippu. Eritoten Wayward-raita muistuttaa kuulijaa Suits-ajan Fishistä, ja tätä kautta nuoli osoittaa myös Peter Gabrieliin. Levy olisi kaivannut lisää eloa ja vaihtelevuutta. Storm Warning hämää ensi metreillä luulemaan itseään kovinkin temporikkaaksi metallirykäykseksi. Bändin debyytin heikkoihin puoliin voisi laskea juuri dynamiikan puutteen, sillä liiallinen mätkiminen koituu lopulta levyn kompastuskiveksi. Jumalattoman mätön alta löytyy nimittäin melkoinen kasa hyvää ja silmille tulevaa riffittelyä, jonka sarjatulimaista virtaa seuratessa ei pääse takuulla kyllästymään. Voisin jopa sanoa, että grungen siementäkin tähän on yritetty istutella. Mitä pidemmälle kiekko etenee, alkavat keski- ja puolitempoisuus nostella murskaavia päitään. Alun perin Illusions-nimellä julkaistu ja myöhemmin Chemical Exposureksi (1988) ristitty debyytti esitteli tappavaa thrashia paiskovan energisen ryhmän, jonka pakkomielteinen suhtautuminen liki överiksi vedettyyn nopeuteen lähenteli naurettavuutta. Tuottajana ja soittajana levyllä kunnostautuu Judas Priestin K.K. Tämä jälkimmäinen olento-osa on ykköstäkin tiheämmässä atmosfäärissä leijaileva progeen kallellaan oleva emotionaalinen laatulevy. setteineen ja King Crimson -herra Tony Leviniä bassoineen. Vaikka vuonoille viittaavat riffit ja napakka rumputuli nostavat kuulijan mieleen useammankin tutun nimen, löytyy bändin turpasaunasta myös omaperäisiä piirteitä. Vauhtia riittää vielä reilusti, mutta keskitempoisempaa poukkoilua on mukana aiempaa enemmän. Jyväskylässä tiedetään, miten tiedostavaa pikapunkkia tehdään
D E + + + CHECK OUT! WWW.NUCLEARBLAST.DE inferno_46.indb 91 14.3.2008 10:04:39 PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE:. N U C L E A R B L A S T - M U S I C S H O P. Inferno - FIN - SonataArctica 04-07.qxp 12.04.2007 14:41 Seite 1 Tourdates: 27.04.2007 28.04.2007 29.04.2007 30.04.2007 09.06.2007 Oulu .......................................Teatria Vuokatti ........Holiday Club Katinkulta Tampere ..........................Pakkahuone Helsinki ................................Tavastia Tampere ....................Sauna Open Air 21.06.2007 07.07.2007 13.07.2007 27.07.2007 28.07.2007 Jämsä .........................Himos Festival Turku ...................................Ruisrock Vaasa .................................Rockperry Kuusamo .....................Ruka Open Air Oulu ........................................Qstock to be continued in November 2007! + + + D O W N L O A D E X C L U S I V E P R E - R E L E A S E D T R A C K S A T W W W
"Ei mitään järkeä", on ensimmäinen ajatus kaoottisen ryöpytyksen päätteeksi. Eivät herrat sentään trendejä ole lähteneet seuraamaan, vaan soittavat yhä vanhaa kunnon perusbrittiläistä heavy metalia herrasmiesten otteella. Mukana on nimittäin entinen Fates Warning -rumpali Mark Zonder, ja kannualan asiantuntijoille tällä levyllä varmasti onkin yltäkylläisesti annettavaa. Ennakkoluuloista huolimatta Saxon vuosimallia -07 osoittautuu yllättävänkin pirteäksi ja ajan hengessä hyvin mukana olevaksi kokoonpanoksi. Koolla on kovan kaliiperin kolmikko. Faith Redefinedin alku on suorastaan pysäyttävän kaunis. Peruskallio Slaviorilla on hard rock -mallia, mutta mukaan on jauhettu yhtä sun toista sun kolmatta rikastavaa. Sopii toivoa, että näitä omaleimaisuutta antavia mausteita ripoteltaisiin seuraavalle levylle vieläkin enemmän. Tarkoitan tällä nimenomaisesti niin sanottua thrash-komppia ja sen johdannaisia, joita Deathkin aina kappaleissaan monipuolisesti hyödynsi. Näin ajattelin kiekon käyntiin rykäisseen Praise And Negation -kappaleen soidessa, mutta metsään meni tämä(kin) oletus. Spirit Junky on minkäänlaisia riskejä ottamatonta aikuisrockia Walker-uutukainen lienee liian turvallista varmaa varman päälle kasaamista jopa monelle AOR-suurkuluttajalle. PANU KOSKI KATATONIA The Great Cold Distance 5.1. Akustisen kitaran vahvan läsnäolon leimaaman levyn alkuleimahdus Give Me Back Tomorrow on lupaava, mutta neljätoista raitaa myöhemmin puutumus otttaa kaarna ja käpy -sissejä lukuun ottamatta väkisin vallan. Harmi kyllä sana omaperäisyys ei siis mahdu sanavarastoon, kun tulee aika määritellä Walkerin keskitiellä määrätietoisesti pitäytyvää rock-tepastelua. Lähimmäksi päästään Worlds Colliden räjähtävässä alussa, mutta muutoin pitäydytään maltillisemmassa ja ajoittaisilla tuplabasareilla maustetussa jyräyksessä. Paketti toimii todella komeasti aina kirkkaanjämeriä soundeja myöten, mutta pientä napistavaakin löytyy. Mistään toisella nimellä äänitetystä F.W.-jäljennöksestä ei sentään ole kysymys, vaikka progressiivisesta musiikista voidaan kyllä yhä puhua. Zonder-soppaan ovat lusikkansa kastaneet myös pari muuta huomionarvoista herraa. Tästä huolimatta Spirit Junky poppaa koko lailla koppelona. Ulceraten suurin ongelma on sekavuus, sillä yksikään palanen ei tunnu loksahtelevan paikoilleen. Laulusta vastaa näet Gregg Analla (ex- Tribe Of Gypsies), ja kitaraa, bassoa ynnä koskettimia kannattelee Wayne Findlay (Michael Schenker Group). Vaikka levyn alkupuoli on selkeästi loppua vahvempi, ei taso missään vaiheessa laske lehmänhännän lailla lähellekään paskaa. Yhtyeen terä on muotoiltu Fates Käsillä ja korvilla on varsinainen yhden miehen projekti. Vaikka suoraviivaisuus on genren avainsanoja, täytyy ymmärtää olla nojautumatta tähän liiaksi. Soulstabbedin tyylikkäät koskettimet ovat myös hyvä esimerkki runsaita sooloja sisältävien kappaleiden sävykirjosta, joka ei luisu koskaan suoranaisen nössöilyn puolelle. Onko tästä yhtyeestä loppujen lopuksi mihinkään, sitä en tiedä sanoa, mutta debyytti on vielä selvä kokeilu yhtyeelle itselleen. EVE SAXON The Inner Sanctum SPV CRYSTALIC Watch Us Deteriorate THUNDERING/MANITOU Brittiläisen heavy metalin sanansaattajana äärimmäisen pitkän ja vaihtelevan uran tehnyt Saxon ei koskaan ole saanut suuren yleisön silmissä niin paljon arvostusta kuin sille olisi epäilemättä kuulunut. Yksi sekä ensimmäiseltä että toiselta demolta, kun taas kolmas demo Carnival Of Flesh (2006) on napattu mukaan kokonaisuudessaan. Kahden kitaran avulla kudottu melodiamaailma on hämmentävän rikas ja kiertää ruotsalaiset sokerikarikot kaukaa. Ei Slavioria sentään voi aivan serpentiini-ilmaisun vapahtajaksi nimittää, mutta avoimin mielin liikkuville elämänmuodoille on tarjolla nilkkaan terävästi haukkaavaa, sopivasti orjuuttavaa karhunansaa. PANU KOSKI BRETT WALKER Spirit Junky NL DISTRIBUTION SLAVIOR s/t INSIDEOUT Slaviorin ensialbumi sykähdyttänee kokoonpanonsa puolesta useampaakin proge- ja progemetalli-ihmistä. Crystalicin musiikista kuulee selvästi, että bändin suurimpana vaikuttajana on toiminut Chuck Schuldinerin muinoin luotsaama Death. Täysin uusia vetoja on siis vain kolme, vaan eipä tuo haittaa. Ehdoton kotimainen kärkijulkaisu, joka mättää kumoon myös valtaosan ulkomaisista kollegoistaan. KARI KOSKINEN Warningia modernimmin, ja esimerkiksi Dove-kappaleen reggae-elementit ja yhtyeen nimikkokappaleen maltilliset hip hop -vaikutteet piristävät peijoonisti. ULCERATE Of Facture And Failure NEUROTIC Jos yritetään olla liiaksi huomioimatta kitaroiden korvia särkevää sirkkelisoundia, saattaa levyltä jopa löytyä mukiinmeneviä koukkuja. Mix Special Edition PEACEVILLE / Katatonian viime vuonna julkaisema viileä etäisyy- 92 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 92 14.3.2008 10:04:47. Orkesteri onkin turhan helposti leimattu pelkäksi divariheviksi, jonka heti 1980-luvun alkuun sijoittuva kultakausi oli ainoastaan kahden vuoden ja kolmen levyn mittainen. Homman nimenä on tekninen death, josta löytyy väkevän instrumentaation ohella roimasti myös fiilistä. Vokalisti Ben Readin suoritus jää ponnettomaksi ja menettääkin monesti kuuntelijan huomion, koska itse musiikki vaatii aivan liian paljon keskittymistä. Tekorankoilla blastbeateilla kiekkoa ei ole lähdetty onneksi pilaamaan, mutta nopeampien kohtien vähyys syö arvosanasta puoli pistettä. Saxoninkin kaltaisten bändien on turha lähteä uusiutumaan vain sen itsensä takia, kun perusasiat ovat yhä edelleen näin hyvin hallussa. Vanhoja demobiisejä mukana on kuusi. Watch Us Deteriorate sisältääkin sen sortin taiturimaista rähinöintiä, että etenkin Symbolicin aikaisen Deathin ystävät lienevät mielessään. Of Facture And Failurea on siis vaikeahko ajatella kokonaisuutena. Brett Walker on näet yhtä puolinaista poikkeusta lukuun ottamatta kirjoittanut kaikki mikroskoopin alla olevat kappaleet korkeimman omakätisesti sekä laulanut, miksannut ja tuottanut koko hoidon. Crystalic ei kopioi esikuviaan suoraan, mutta ainekset ovat pitkälti samat. Kappaleet elävät ja rullaavat mallikkaasti ja niistä paistaa aito tekemisen riemu ja meininki, joka saa väkisinkin kuuntelijan hyvälle tuulelle ja "mä elän vieläkin" -tunnelmaan. Yksinkertaisesti sanoen tämä on aivan helvetin hienoa musiikkia, joka asettaa sävellykset väkinäisen rankkuuden edelle. Riffit poukkoilevat epäloogisesti ympäriinsä antamatta pienintäkään tarttumapintaa kuuntelijalle. Onneksi sentään edes vanhoihin hyviin asioihin voi luottaa näinä moderneina hulluina aikoina. MEGA Kolmen hienon demon jälkeen levytyssopimuksen saanut Crystalic iskee tiskiin sen tason pelinavauksen, että tahtoo monttu loksahtaa pysyvästi. On väärin ajatella, että grindcore antaa vapaat kädet työstää konseptitonta sillisalaattia. Laatukamaa kaikki tyynni, ja tuskinpa bändin demot kaikille tuttuja ovatkaan. Laulupuoli on melko tasapaksua mutta hyvin toteutettua ärjyntää, joka sopii maisemaan moitteetta
Paketti sisältää kaksi levyä, joista toinen on se tavallinen cd. Mutta kun levy on alun perin tarkoitettu kuultavaksi stereoäänisenä ja live-dvd:t ovat asia erikseen, on studiotuotoksen ymppääminen tilamuotoon yhtä luonnollinen valinta kuin laserpyssy aboriginaalin aseeksi. Tälle puolikkaalle on laitettu houkuttimeksi kaksi sessioiden ylijäämäraitaa, Displaced ja Dissoving Bonds. Saa nähdä miten Terry Bozzio hoitaa hommat, nyt kun David Silvera on tauolla. MIKKO MALM BLACK SABBATH The Dio Years RHINO Black Sabbath on maailman paras heavy-yhtye. Vaikka näiden unplugged-levyjen tarkoituksenmukaisuudesta voidaankin olla montaa mieltä, tosiasia on, että näin hyvältä Korn ei ole omiin korviini kuulostanut pitkiin aikoihin. Apua ei saada puolitunkkaisista ja voimattomista soundeista tahi tavanomaisesta örinälaulusta. Pinnalle jää myös suorasukaisesti nimetty Raped By The Devil. Alkuperäispainoksella taasen on tuohon meriittiin hyvätkin mahdollisuudet. TOMI POHTO miesärinöidensä puolesta. Vaikka yhtyeen biisit eivät lähtökohtaisesti järin melodisia olekaan, on niihin saatu uudenlaista eloa kekseliäiden sovitusten avulla. Kappalevalinnat ovat kauttaaltaan melko toimivia, vaikka Radiohead-cover Creep turhan yllätyksettömäksi vedoksi jääkin. Dramaattiset ja yhtyeen muutenkin mahtipontista soundia dominoivat orkesterisovitukset sekä oopperan puolelle kallisteleva joskin silti moni-ilmeinen naislaulu oikeuttavat sijoittamaan Imperian viljalti viljellyn goottimetallimääritelmän alle. Entisten Monstrosity-jäsenten perustama Infernaeon on päättänyt tarttua härkää sarvista vain saadakseen aikaan tökerön paketin, joka ei onnistu sen enempää kosketinvetoisen fiilistelyn kuin floridalaisen kuolometallinkaan saralla. Sitä vastoin Make Me Bad, joka on yhdistetty Curen In Between Daysiin, toimii aivan loistavasti. Elokuvamaista mahtiponnistelua musiikiltaan halajavat alkavat hymyillä typerästi viimeistään levyn puolivälissä, ja Fata Morganan, The Callingin ynnä nimikappaleen kaltaiset paisuttelut vavisuttavat muitakin. Riffit ja murskaus eivät vakuuta sen enempää kuin gootahtava kosketinräpyttelykään. Intensiivinen Norway-kappale erottuu joukosta jo Henkiin herätetyn MTV:n Unplugged-sarjan korkkaajaksi on valittu Korn, jonka sopivuutta ohjelmaan ehdin jo epäilemään. Queen Of Light on siksi massiivinen, että goottijärkäleestä on aluksi hankala saada otetta. Puolituntinen kiekko yhdistää 90-lukulaisen mäiskeen ja lähinnä syntikka-bm-bändien pimputtelun toisiinsa tökerösti. Tätä sopiikin hyräillä aurinkoisen kevätpäivän ratoksi. Periaatteessa on hienoa, että kappaleen nimi lukee televisioruudulla ja musiikki tulvii moniäänisenä ja kirkkaana ulos kotiteatterikaiuttimista. Makuasia puolestaan on, pitääkö Dion keulittamista Sab-levyistä kovimpana Heaven And Helliä inferno_46.indb 93 14.3.2008 10:05:03. Norjalaislaulajatar Helena Iren Michaelsen ei ole aivan uusi tulokas. Hämmentävää. PANU KOSKI KORN MTV Unplugged VIRGIN INFERNAEON A Symphony Of Suffering PROSTHETIC Perinteisen death metalin ja sinfonisten elementtien yhdistämistä on koetettu monet kerrat aiemminkin, mutta aina enemmän tai vähemmän touhussa epäonnistuen. Oli odotettavissa, että se tuotaisiin uudelleen päivänvaloon erilaisten erikoisjulkaisujen muodossa. On silti ihmeteltävä, kuka näitä monikanavapainoksia oikein tarvitsee. Se on vain kuin eri yhtye, ja senpä vuoksi nykyisen inkarnaationsa nimeäminen kuuluimman albuminsa mukaan on kaikin puolin asiaa. Itse bändi, joka siis tällä hetkellä on yhtä kuin Jonathan Davis, Fieldy ja Munky, on saanut seuraa selloista, pianosta, erilaisista perkussiosoittimista ja jopa sahasta. Useimmille Ozzyn Sabbath on se ainoa oikea niin minullekin, mutta eipä tämä kakkosvaihtoehtokaan kiinni hirtä. H.I.M. Kumpaistakaan ei tulla muistelemaan Katatonian ikivihreinä. Saavutuksena on ontuva, keskitason alle jäävä rävellys. SERPENT IMPERIA Queen Of Light MASSACRE Imperian toisella täysimittaisella kuulija upotetaan metallisen tunnelma-altaan syvään päätyyn. Korning Unplugged on parasta, mitä olen sarjasta kuullut sitten Alice In Chainsin ja LL Cool J: n. Äänimaailman ensimmäinen mielleyhtymä on Aker Yardsin telakka. den ylistyslaulu osoittautui uransa edistyneimmäksi tuotokseksi. Kaoottisuudestaan huolimatta valon kuningatar säteilee siinä määrin puoleensa vetävästi, että jopa 70 minuuttia lähestyvä pituus tuntuu perustellulta. Tämäkään levytys ei ole säästynyt suomalaiskosketukselta, sillä kitaraan on tarrannut Örkkinäkin tunnettu ja monessa metalli- ja goottiliemessä keitetty JanYrlund. Vaikka Jonathan Davis ei ehkä mikään maailman paras laulaja olekaan, saavat sanoitukset ja laulumelodiat aivan erilaista painoarvoa, kun musiikki on riisutumpaa. operoi näet myös Angelskalpellilla, ja aiemmin askeleet ovat vieneet Trail Of Tearsille. Etenkin kun Robert Smith ja kumppanit ovat vierailemassa itse biisillä! Kornin omasta tuotannosta parhaiten toimivat Amy Leellä vahvistettu lattari-henkinen Freak On The Leash, ahdistunut mutta herkkä Love Song, melkein normaalilta pop-biisiltä kuulostava Falling Away From Me sekä energinen Got The Life. Lopun Missing You -maalailu tyynnyttää levottoman mielen. Joitakin yksittäisiä hetkiä painuu silti pian mieleen. Kyseessä on muutenkin hyvin kansainvälinen kokoonpano: myös Alankomaat, Belgia ja Saksa ovat edustettuina. Mitä vanhemmaksi tulee ja mitä plastisemmaksi nykymusiikki muuttuu, sitä selvemmin tuo fakta viivaa itsensä alle. Kaikille niille, jotka eivät millään malta odottaa kesällä ilmestyvää uutta studioalbumia, tämä levy toimii varmasti mitä parhaimpana välipalana
Nokkelaa huumoria tavoitellessa kannattaisi keskittyä sanoitusten lisäksi myös musiikilliseen nokkeluuteen. Siinä missä Totuus, Runtelu ja Taideallergia ovat ihan oikeasti hyviä biisejä, luisuvat loppupuolen hölmöilyt Sottopassatsio ja Teollisuuden hieromavalssi kertavitseiksi. Koska en ole millään tavoin sidoksissa minkään sortin nuorisokulttuureihin, en onnistu löytämään bändin musiikista mitään sensaatiomaista. Ainoa, mikä oikeasti käy ärsyttäväksi, on bändin sanoma ja ulosanti. Kovin tutut ovat pitkokset, mutta maneereillakin pärjää, jos niissä on sellainen terä kuin Iommin riffeissä. Melodisen black metalin pitkän linjan uurtajista bändi on edustanut sitä tasalaatuista sarkaa eikä ole tyylinsä suhteen muutoksia kaivannut. Levyä voisi verrata ehkä hieman tunnetumpaan Naglfariin, vaikka erojakin löytyy. Ratkaisua voi pitää rohkeana, mutta ei ehkä kovinkaan yllättävänä, jos tietää levyn syntyneen vanhojen vaihtoehtoisen musiikin ja desert rockin konkareiden intensiivisten jammailusessioiden pohjalta. Pajavasara osaa tosin emuloida runsaanlaisesti kaikkea muutakin lopputuloksen kuulostaessa mukavalta sekameteliltä. Ehkä, mutta tämä trio tallaileekin omia polkujaan. Sama jatkuu Revelationilla, joka on jo bändin seitsemäs kokopitkä. Parempi niin. VILHO RAJALA Eastiä letkeissä, joskin hieman transsimaisissa tunnelmissa. Elävä albuminsa Live Evil (1982) on mukana Children Of The Sean verran, ja tämän jälkeen estradi luovutetaan kolmelle uudelle Iommi/Dio-palalle, jotka ovat vanhalle fanaatikolle toki ne kiinnostavin osa kokoomaa. Vajaaseen kolmeen varttiin on mahdutettu yksitoista raitaa tunnelmallista, paikoin haikeaakin mustaa metallia. Paikallinen musiikkiteollisuuskin on alkanut tehdä nousuaan, ja eittämättä sen korkeimmalla korokkeella patsastelee Dir en grey. Joka tapauksessa tuoreinta ja pirteintä tavaraa, johon on tullut hetkeen törmättyä. AADOLF VIRTANEN YLIN PÄÄTTÄVÄ ELIN Totuus HÖYRYPOSA EXPERIMENT LORD BELIAL Revelation REGAIN Ruotsalainen Lord Belial on kuulunut kautta uransa enemmän tai vähemmän alansa keskikastiin. Tervetuloa, vanhat herrat. Haterush ei ole 94 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 94 14.3.2008 10:05:29. Ensin mainitulta kokoelmalla on mukana viisi, seuraavalta neljä ja viimeiseltä kolme kappaletta. Melodisuus, selkeät soundit ja hieman käheä, mutta tunnistettava rääkylaulu ovat edelleen tämän orkesterin tyyli, ja kokonaisuutta voi pitää kohtuullisen hyvänä, mutta ehkä hieman turhan varovaisena. SERPENT Raskasta ja suomenkielistä, eikös se juna mennyt jo. Sanotaan joviaalisti, että paljon, paljon huonomminkin olisivat nuotit voineet asettua, vaikka sinänsä biisitriossa ei ole mitään sateenkaaria kaatavia. Jotkut ovat tainneet olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. JONI JUUTILAINEN Rautatie EDEL Nyt voi kyllä todeta, että eräs lemiläinen äkkimetalliyhtye on oman uransa rakettimaisuuden ohella pystynyt synnyttämään jälkeläisiäkin. Itse en ainakaan osaa ottaa vakavasti näin hienosti ja taitavasti ilottelevaa yhtyettä, joka laulaa kotimaankielellä biopolttoaineista tai pitkävedonlyönneistä tai melkein mistä tahansa. Bändi osaa soljua hienosti bodomaalisen taitavasta tykityksestä yupmaiseksi sankarimusiikiksi tai jopa hissi- ja yökerhotunnelmiin säilyttäen koko ajan metallisuutensa ja kyllä, myös kiinnostavuutensa. Bändin musiikki on pohjimmiltaan modernia, jenkkityylistä huutometallia, jota höystetään rockmaustein ja erittäin omaperäisen (ärsyttävän) kuuloisin puhtain lauluin. No, mitäpä ovat viiksivallu ja kääpiö saaneet aikaan tässä maailmanajassa. Biisit ovat sen verran keskinkertaisia raapaisuja, että levyä kuunnellessa on vaikea kuvitella, mihin bändin suunnaton suosio perustuu. Eipä silti, miltei vuosikymmenen ikäinen ryhmä osaa asiansa, ja on parhaimmillaan pirullisen vakuuttava. Kummallisten ja hiukan mietityttävien biisiaiheiden lisäksi laulajan ääni jää harmittavan useassa kohdin turhan ohueksi ja monotoniseksi. Valinnat ovat koko lailla selviöitä, ja ainoastaan Mob Rulesin Country Girl -rallin uupuminen ihmetyttää. Epäilen, että porukka on myös sen verran itsepäinen, etteivät tällaisen arvostelijapellen sanomiset paljon paina. Biisien pituus ei nouse missään välissä ongelmaksi, mutta sisällöltään albumi jää varsin kapea-alaiseksi. Vaikka Extraterrestrial Highwayn kappaleissa kuuluukin selkeästi luomisprosessi, eivät biisit kuulosta liian hajanaisilta vaan rennonraskaasti rullaavilta teoksilta. Aivan hetkessä eivät kappaleet lähde käyntiin eikä levy avaudu, sillä kahdeksan kappaletta kellottaa tunnin yhteismitan. Tampereella odotellaan nenänalus kutisten. MATTI RIEKKI DIR EN GREY The Marrow Of A Bone GAN-SHIN PAJAVASARA Japanilainen kulttuuri on tuonut suomalaistenkin arkikieleen animet, J-rockit, karatet, bukkaket, sudokut ja ties mitkä muut. Sen verran vähän variaatiota musiikin sisällä on. MEGA HATERUSH Baptised In Fire BLACK MARK TEN EAST Extraterrestrial Highway ALONE Itään päin, kohti aavikkoa kuljettaa valtatie Ten Ruotsalainen perinnehevi on pelkistetyimmillään käytännössä yhtä herkullista kuin vastaava suomalainen tai saksalainen vaihtoehto. (1980) vai Mob Rulesia (1981), tiukkoja ne ovat kumpikin. Runttaus muistuttaa riffiensä osalta erittäin paljon Slipknotia, mutta siitäkin huolimatta bändin musiikissa elää levottoman omaperäinen ilme. Eipä olisi tehnyt isommin hallaa, vaikka koko levyn äänimaisemaa olisi suurustettu tanakammaksi. Bändi todellakin kuulostaa japanilaiselta. Toisaalla mennään taas hieman ärjyvemmin, mutta kaikkiaan kuitenkin melko turvallisin elein. Myös iltatähti Dehumanizerilla (1992) on hetkensä, vaikka kasarilevyjen klassisesta tenhosta ollaankin kaukana. Ja Ronniehan nyt leipoisi mahtipontisuutta vaikka Hansonin katalogiin. Itsetarkoituksellinen outoilu ja "olemmepa me nokkelia" -henkinen meininki istuu järeään poljentoon suhteellisen saumattomasti, mutta kokonaisuus jää sittenkin vajaaksi. Laulajaa ei ole otettu sekoittamaan pakkaa, vaan kuulija voi kaikessa rauhassa samastua pelkkään musiikkiin. Eri tyylien sekoitus ei kuitenkaan käy missään vaiheessa ärsyttäväksi, päinvastoin sävellyksistä on mukava huomata hyvällä maulla toteutettuja näkemyksiä, vaikka moni kuultu juttu on tehtykin aiemmin. Periaatteessa, kuuntelee levyltä mitkä tahansa kaksi kappaletta, tulee samalla kuulleeksi koko levyn
inferno_46.indb 95 14.3.2008 10:05:49
Mitä annettavaa kohta kuusikymppisillä rokkivaareilla on sitten tänä päivänä. Ikävä vain, että vaikka levyltä löytyykin suoraviivaisia rock-paloja, jäävät nämä turhan vaisuiksi tarjotakseen miellyttävälle fiilistelylle riittävän räväkkää vastapainoa. MEGA THE STOOGES The Weirdness VIRGIN Mitä voidaan sanoa yhtyeestä, jonka edellisestä pitkäsoitosta on kulunut 34 vuotta. Itse asiassa yllättävänkin paljon. Erilaisista äänilähteistä koostuva teos pitää sisällään myös vaimeita puhe- ja kuiskausosuuksia, mutta ne eivät missään mielessä Jakelu: 96 ] INF / toukokuu 2007 inferno_46.indb 96 14.3.2008 10:06:00. Nämä ovatkin levyn parasta antia. Silti pitää mainita, että miehen alarekisterin sielukkuus hakkaa kaverin korkeiden nuottien terävyyden. JAAKKO SILVAST VIAJE A 800 Estampida De Trombones ALONE Nimestään huolimatta Viaje A 800 ei paljastu oudoksi trumpettimusiikiksi eikä töräyttele mahtipontisesti omiin torviinsa, vaan tarjoaa groovaavaa, matalalentoista, desert rockin suuntaan kallellaan olevaa musiikkia. Punkin ja miksei hevinkin esi-isä The Stooges oli aikanaan varsin kaoottinen ja siksi niin valloittava ilmestys. Löytyypä kappaleista myös kourallinen psykedeliaa, jonka osuus tuntuu entisestään korostuvan instrumentaaleissa. Vokalisti Stefan Embretssonin ylärekisteri oikoo väliin hitusen väärälle puolelle, mutta se on enemmän tehokeino kuin negatiivinen ärsyke. Levyn 70-minuuttinen taival etenee loogisesti kuin elinkaari: hitaasti mutta varmasti ja alati hitusen muuttuen. Nimibiisin hidas blues-fiilistely, Free & Freakyn energinen perusrokkaus ja My Idea Of Funin mustan huumorin sävyttämä kohkaus ovat niitä mieleenpainuvimpia hetkiä. Vaikka The Weirdness ei mikään mestariteos olekaan, onnistuu se olemaan relevantti, ja sekin on jo saavutus, johon moni comebackin tehnyt orkesteri ei ole pystynyt. Steve Albinin nauhoittaman levyn tuhti ja kuiva soundimaailma palvelee hyvin biisejä ja tekee albumista hyvin nautittavan kuuntelukokemuksen. Tähden mukaan arabialaisittain nimetty Sadalsuud on vain yhdestä, mutta sitäkin pidemmästä kappaleesta koostuva äänimatka, joka yhdistää humisevan ambientin astetta voimallisempiin drone-surinoihin. aiemminkaan pahemmin yllättänyt, joten Baptised In Firen kohdalla ennakkotoiveet eivät ole keskitasoa korkeammalla. Yleistunnelma albumilla on leppoisa kuin kesäpäivä, vaikka siitä löytyykin kaihoisaa otetta, jota ei yleensä siestaa viettäviltä kansoilta olettaisi kuulevansa. Iggy Popin maaninen lavapresenssi ja Ashetonin veljesten energinen soitto edustivat kapinaa ehkä sen puhtaimmassa muodossa. Mitään selkeitä huippuhetkiä ei The Weirdnessiltä löydy, vaan levy on enemmän tai vähemmän tasaisen varmaa rullausta alusta loppuun. Siihen mennessä tuore basisti Mike Watt ja saksofonisti Steve Mackay ovat ehkä saaneet ylennyksen vakiojäseniksi. MIKKO MALM MOLJEBKA PVLSE Sadalsuud SOME PLACE ELSE Ruotsalaisen äänitaiteilijan Mathias Josefsonin pääprojektiksi lukeutuva, dark ambientia ja dronea yhdistävä Moljebka Pvlse on saanut diskografiansa jatkeeksi uuden teoksen. Yksi asia ainakin on varmaa. Sekalaisista elementeistä huolimatta kokonaisuus on varsin eheä myös viisutasolla, eikä se lähde missään vaiheessa harhailemaan ärsyttävästi liian kaukaisille sivuraiteille. Haterushin keskitempoinen hevi ei petä, tai edes kyllästytä, mutta tämän kyseisen pitkäsoiton neljätoista raitaa tuntuvat silti liioittelulta. Vaikka yhtyeen tuore työnäyte on oiva lisä cv:hen, niin toivottavasti mahdolliselle seuraavalle pitkäsoitolle löytyisi vielä enemmän energiaa ja soittamisen riemua. Komppi hankaa tutun turvallisesti, ja kitararistiakseli SandbergBerglund heittää soolon sinne, toisen tänne. Tätä levyä on turha verrata vanhoihin tekeleisiin, koska kuilu on aivan liian suuri. Toki nelikolta löytyvät omat omituisuutensa, mutta onneksi nämä eivät ole itsetarkoituksellisia kiemuroita vaan tyylitajulla sävellyksiin istutettuja ja niitä tukevia pikku kikkoja. Levy sisältää monenlaisia genrelle ominaisia sovitusratkaisuja, joilla kiekolle on saatu sopivasti hajontaa
Esimerkiksi nimikkokappale Psalms Of Extinctionin jyhkeä lumo olisi helppo vesittää liialla yrittämisellä. Se ei ole suuren suuri harppaus, mutta edeltäjiään vaikeammin hahmotettavana kokonaisuutena miellyttävä. Se, joka odottaa Psalms Of Extinctionilta reipasta teinihevidiskoa, tulee pettymään. Eniten totuttelemista vaatii Mike Sandersin falsetissa kulkeva kiljunta, joka ei sisällä kummoistakaan vaihtelua. Energisyyden kanssa on kuitenkin vähän niin ja näin, jotta meininki jaksaisi tosissaan innostaa. Paitsi että kappale on mutkattomuudessaan muutenkin cd:n vetovoimaisimpia viiltoja, luonteva kotimaankieli nostaa Excalionin allekirjoittaneen asteikolla vielä pykälän ylöspäin. Unohtaa ei myöskään sovi Soaking Ground -finaalia, levyn tummasävyisintä ja eeppisintä esitystä. Kärkeen vedetty Heart Attack lähtee telineestä 268 bpm:n vauhdilla, mutta mukana on keskitempoisempiakin biisejä. Näissä tansseissa ollaan aikuisten aineilla ja asenteilla. LAURI YLITALO CORNERSTONE Two Tales Of One Tomorrow MASSACRE TOXIK World Circus METAL MIND / ROADRUNNER TOXIK Think This METAL MIND / ROADRUNNER New Yorkista kotoisin oleva Toxik kuuluu periaatteessa samaan sarjaan myös kaksi levyä Roadrunnerille julkaisseen Realmin kanssa. Tasavahva mutta äärimmäisen laadukas musiikillinen ulosanti on jo taito sinällään. Ajankuvaan se kyllä sopii, ja sama pätee myös liukkaasti kulkevaan riffittelyyn. Melodisesta metallivoitosta ilman sen kummempia ihmelevitteitä. Se on flirttaillut viehättävästi MTV-kulttuurin kanssa. Musiikki on ripauksen progempaa, ja meno kuulostaakin kuin Rushin ja Fates Warningin rässiversiolta. Think This (1990) hyötyy uuden laulajan Charles Sabinin monipuolisemmasta äänestä. Tanskalainen hard rock -ylpeys Cornerstone tuppaa silti tekemään keskivertaista tai hiukan sitä parempaa jälkeä levy levyn perään. Molemmat uusintajulkaisut ovat nätisti remasteroituja ja bonusbiiseillä varustettuja. KARI KOSKINEN Ohjelmassa on Excalionin toinen älppäri. Lisuke saa jopa toivomaan samanlaista kielikäsittelyä koko levylle. nan konseptit sekaisin vuosituhannen loppupuolella ilmestyneillä Satanic Art- ja 666 International -levytyksillään. Mielipuolisuus on saanut väistyä huolellisen jäsentelyn tieltä. Vaikka tyyli on jälleen kerran harpannut askeleen eteenpäin, yhtye ei kuulosta miltään muulta kuin itseltään. Kahdeksan vuoden kypsyttelyn jälkeen on selvää, että nimensä lyhentänyt bändi ei päästä kuulijaa tälläkään kertaa helpolla. Bonusraita Yövartio, Arriving As The Darkin suomenkielinen versio, uhkaa riistää huomion englanninkieliseltä päämateriaalilta. Häppärit alkavat saman tien, sillä vaikka Waterlines on nauhoitettu ties kuinka kauan sitten, parasta ennen -päiväys on kirjattu pitkälle tulevaisuuteen. Komeaääninen laulaja Jarmo Pääkkönen hälventää onneksi hevitaivaalle kerääntyneet pilventapaiset. Tarttuvia biisejä Peter Tätgrenillä riittää edelleen, mutta itsestään selvien äärilaitojen yhdistämisestä ja alleviivaamisesta on luovuttu. Tässä mielessä Psalms Of Extinction on edistysaskel. World Circus (1988) on kaksikosta se särmikkäämpi ja päällekäyvempi tapaus. Cornerstonen konseptin yksi parhaista puolista on yhtyeen tietoinen tai oletettavasti ainakin alitajuinen kyky vaalia Deep Purplen 1980-luvun lopun rennonletkeiden albumien perintöä. Se Toxikin eduksi on kyllä sanottava, että omaperäisyyttä ja taitoa bändiltä ei tässä vaiheessa puuttunut. Eturivissä eläytyvät ylevä Losing Time, jonka tapahtumaköyhä videokin levylle on tallennettu, korkealle kohoava Ivory Tower ja haikea Delta Sunrise -hidastelija. Ja vaikka ilmeisimmän vaikutuspiirin ulkopuolelle viittaaminen on mielekkäämpää kuin Iron Maidenin coverointi, en minä suostu kuuntelemaan Björk-tulkinta Dead Againia. Toisaalta sama ominaisuus on tehnyt yhtyeen levyistä nopeasti kuluvia, eikä Painia ole koskaan tuotettu niin hyvin, että valtavirran pop ja teollisuusmetalli olisivat lyöneet kättä saumattomasti. Ainakin jotakuta ulkopuolista olisi voinut vaivata kielenhuollollisella operaatiolla. Two Tales Of One Tomorrow kulkee ja kumpuilee, muttei yllätä. inferno_46.indb 99 14.3.2008 10:06:30. Nykykunnossaan bändin musiikki on kuitenkin helpommin omaksuttavaa, mutta siltikin kiehtovan omaperäistä metallia. Waterlinesin kuuntelu muuntaa tuhkanharmaimmankin maanantain melodisen metallin juhlapäiväksi. Syyt ovat ulkomusiikillisia, useimmat Björkin fanit nyt vain ovat yhtä sietämättömiä pallinaamoja kuin ne, jotka aikanaan pitivät Don Huonoista. Julkaisut ovat, kuulijasta riippuen, joko puhdasta neroutta tai tekotaiteellista paskaa. Excalion-annoksen jälkeen viikonloppu näyttää siintävän jo silmänurkassa. PANU KOSKI PAIN Psalms Of Extinction ROADRUNNER Pain on ollut ristiriitainen tapaus. Mistä on kyse. Akustiset tuokiot sävyttävät kulmikkaita rakenteita, ja biiseissä on lukuisia mainioita kohtia. Geneeriset joskin lohikäärmeitä lyyrisellä taivaalla väistelevät sanoitukset eivät tuo itse musiikin veroisia ilonaiheita. Pitkä odotus kuitenkin kannatti, ehdottomasti. JONI JUUTILAINEN EXCALION Waterlines LIMB Molemmat soittivat teknistä ja yllättävänkin kiharasti poukkoilevaa speed/thrash metalia, joka lipsui valtavirtaa edustavasta mäiskeestä juuri sen verran haastavan puolelle, että suurempi suosio jäi saamatta. Se, onko Supervillain Outcast bändin paras levy vai ei, on turha kysymys, sillä bändillä ei varsinaisesti ole hyviä eikä huonoja levyjä, on vain erilaisia levyjä. Laulupuolella luotetaan tällä kertaa lähes hardcoremaiseen huutoon, kappaleet ovat minimalistisempia, tarttuvampia ja monotonisempia
God Is A Bullet on helppoa ja tarttuvaa kuunneltavaa sudenkuopistaan huolimatta. Kyseessä on siis sangen vakava suhde. Sisällöllisesti The Very Best Of on kuitenkin hyvin, hyvin lähellä täydellistä kokoelmaa. Vanhassa goottihengessä fiilistelevä Belladonna on tarttuva ja laulusuoritukseltaan erittäin vahvasti tulkittu, selkeästi levyn tarttuvin kappale. Mutta ei tätä musiikkia ilmeisesti ole karvaisille äijänköriläille tehtykään. Päätäntävalta säilykööt silti edelleen artistilla. SAULI VUOTI Kuu GOAD Goottirockareilla ei ole helppoa, kun fanien odotukset pitäisi täyttää muuttumatta liiaksi, mutta samaan aikaan pitäisi tehdä myös uutta kiinnostavaa musiikkia. Cornerstone seisoo siis yhä edelleen tukevasti omilla jaloillaan. Ja vieläkin tulee inhottava olo, kun joku muu muka diggaa. Edes viskissä ja kaikensorttisissa huumeissa uinutta Liskokuningasta pieteetillä hehkuttamaan jääneen kolmen muun ovimiehen myöhemmät yritykset tahattomat, haluan uskoa pilata yhtyeen muisto eivät ole onnistuneet tätä faktaa häivyttämään. Ensilevystään on kuitenkin aikaa neljä vuosikymmentä! "Brand new 40th anniversary mixes by The Doors & Bruce Botnick" hekumoi kokoelman kansi, mutta hankalapa tuohon soundipuoleen on ottaa kantaa, vallankaan kun allekirjoittanut on tottunut nauttimaan Doorsinsa vanhoilta vinyyleiltä. Syntymään ja kuolemaan. Tupla-cd osoittaa hienosti, miten laajalla skaalalla Doors toimi, kuulostaen silti aina vain itseltään, ja ennen kaikkea, miten käsittämättömän ajatonta musiikkia se sai aikaiseksi. The Mission ponnisti hieman alkuperäisen karsinansa ulkopuolelle, ja vaikkei kovinkaan kauaksi, niin menetti silti suuren osan vanhoista faneistaan. Tätä ei kuitenkaan kuuntelun aikana huomaa mistään muusta kuin tuhnuisen ohuista soundeista, jotka tavallaan kuitenkin sopivat musiikkiin hämärtäen tunnelmaa entisestään 1970luvun suuntaan. Levyn sanoitukset ja myös laulusuoritukset ovat kautta levyn erittäin vakaassa linjassa, mutta välillä musiikki ei ole ihan yhtä loistokasta. Hämmennystä lisää entisestään tieto, että In The House Of The Dark Shining Dreams on livelevy. Yritys on kuitenkin kova, vaikka valitettavan usein kappaleet ovatIn The House Of The Dark Shining Dreams BLACK WIDOW Italiaa ja progressiivista rockia voidaan pitää hämärinä tapauksina, ja kun nämä kaksi yhdistyvät, ymmärtää tuloksesta yhtä vähän kuin tuosta alla pollo -kielestä. Paha tätä on paskaksikaan haukkua, vaikka mieli kovasti tekisi. MEGA asian vierestä THE DOORS The Very Best Of ELEKTRA/RHINO Vuonna 1971 kuolleen Jim Morrisonin nostaminen myyteistä ja palvonnasta valetulle jalustalle on jättänyt usein varjoonsa pointin, että The Doors oli kultaisina päivinään aivan julmetun kova ja omaleimainen yhtye. Jos lähinnä Morrisonin horinoista koostuva postuumijulkaisu An American Prayer (1978) olisi jätetty näillä raidoilla rauhaan, viisi lyömäpeliä olisi tosiasia. Nykyisellään The Missionin musiikissa jyllää pohjalla edelleen sama vanha goottirock, joka kuuluu esimerkiksi The 69 Eyesin soundissa, mutta uudet vaikutteet ovat vieneet yhtyeen tekemään imelää hard rockia kuin myös yhtä lailla U2-henkistä poppiakin. Arvosanan asettaminen osoittautuu suhteellisen mahdottomaksi tehtäväksi, kun musiikista ei ymmärrä muuta kuin King Crimsonin 21st Century Schizoid Man -lainan verran. Tulos on parhaimmillaan erittäin viihdyttävää ja tarttuvaa, kun taas heikoimmillaan ulosanti kuulostaa itsetarkoitukselliselta kenkiintuijottelulta. Sateeseen ja aurinkoon. MATTI RIEKKI TIE inferno_46.indb 100 14.3.2008 10:07:52. Henkilökohtaiselta kantilta Doors lienee ainoa ulkomainen orkesteri, jonka sanoitukset muistan pian pari vuosikymmentä aktiivisimman fanituskauden jälkeenkin ulkoa ainakin hyvänä päivänä. Nimenomaan pakettina. Doors julkaisi toimintavuosinaan 19671971 kuusi enemmän tai vähemmän loistavaa albumia, ja kun näistä suodatetaan kokoelmalle se kiehtovin aines, niin eihän jälki voi olla kuin mahtavuutta. Onneksi kertseistä löytyy sen verran ytyä, että vältytään pullan takertumiselta kurkkuun. Kansikuvan luolastossa vaeltava niukkapukuinen naishahmo johtaa kuuntelijoita harhaan sisällön suhteen, siinä missä samaiseen maalaukseen kuvatut peikot ja muut hirviöt muistuttavat ulkoiselta habitukseltaan erehdyttävästi hevin ystäviä. Häihin ja hautajaisiin. Rakastumisen hetkiin ja eroihin. Muuten tarjotaan helppoja ratkaisuja, jotka eivät aina osu ihan maaliinsa. Yhtyeen heikoimmat hetket osuvat siirappisimpien kappaleiden kohdalle, kun taas vahvimmat koetaan rullaavammassa materiaalissa. Bändin siunaus on vokalisti Doogie White, jota ilman sen materiaalin loiste olisi nykyistä paljonkin heikompi. JAAKKO SILVAST THE MISSION God Is A Bullet OBLIVION kin hieman lapsellista herkistelyä
Yhtyeen vanhan ja uuden liiton keskimaisemissa seilaava thrash metal sisältää asenteikkaita riffejä, mutta mukaan sälytetyn kevyemmän materiaalin roolista en ole oikein varma. Siinä Kiana saa asenteikkaan, In Flames / Dark Tranquillity -henkisen metallinsa toimimaan juuri oikeassa tasapainossa: melodiat sieppaavat mukaansa ja tempo pysyy hyvin hallussa. Demosta paistaa hyväntuulisuus, ja vaikka maanpintaa täräyttävät sävärit jäävätkin saavuttamatta, on asenne bändillä kohdallaan. WWW.CROWLEE.TK KIANA Reflections Sanotaan heti kärkeen, että Reflectionsilla on yksi pirun hyvä biisi, nimittäin juuri tuo Reflections. Soitto pelittää, biisit eivät. WWW.GEOCITIES.COM/QUIET_ABSCENCE PAHA Pahan valtakunta Kun oululainen kolmikko sekoittaa keskenään möykän ja hiljaisuuden, on käsissä ainakin jotakin erilaista. Äärimmilleen vietynä lyhyehköt kappaleet lähestyvät Leviathanin kaltaista vellovaa black metalia, mutta enimmäkseen bändi pysyy rauhallisissa ja sähköistetyissä tunnelmissa. Katsotaan tulevaisuuteen ja odotellaan seuraavaa napautusta. WWW.MEDLEY.FI KLUBI GODPHOBIA Promo Ruotsalainen Godphobia kolkuttelee myspace-sivunsa mukaan jo levy-yhtiön portteja, ja tämä neljän biisin promo osoittaa kyllä hyvin miksi. Mielenkiintoinen tapaus kaikesta huolimatta. WWW.CRYOFDISTRESS.FI STILLBURNED Exorcism Day Stillburned on saanut aikaiseksi jo viidennen demonsa, ja taas tyyli on jytisevää death metalia pienellä progesivuvaunulla varustettuna. Rokkipuoleen on keskitytty enemmän, ja vaikka itse nimibiisi onkin perinteinen vetäisy, vie se tyydyttävästi mukanaan. Kun koko paketti on nivottu kasaan kotistudion ponnettoman ulosannin voimin, ei yhtye saa musiikkinsa potentiaalisesta massiivisuudesta tehoja irti. Lisää aikaa ja harkintaa ensi kertaan. PERTTU.KOPPINEN@KOPTERI.NET PUBI CRY OF DISTRESS Remedy / Millstone Aloitusbiisi Remedy rämähtää käyntiin energisellä, hieman popahtavallakin, kitaramelodialla, ja tyytyväisyyden aallot käyvät läpi tätä rock/metalli-ilakointia kuunnellessa. BLIND SECRECY Demo 2006 Etelä-Karjalasta ponnistava Blind Secrecy ei ole lähtenyt pyytelemään anteeksi vaan vetää ensimmäiselle demolleen kaksi pitkähköä proge/heavyveisua. Tiukista biiseistä ja napakasta soitosta huolimatta Godphobia ei ole kuitenkaan kaikkein dynaamisin ja omaperäisin yhtye, mutta vanhan liiton death metal -diggareille tämä soppa varmasti maistuu. WWW.MYSPACE.COM/GODPHOBIA THE INSTRUMENTS OF GOD Demo 2006 Tämä kahden miehen hajanainen kollektiivi harhailee ambientin, teknon, sähkökitaroiden ja jopa The Curen mieleen tuovien melodioiden äärellä. Diecell viljelee paljon hyviä ideoita, nyt vain toteutus jää hieman keskeneräiseksi. WWW.DIECELL.NET eeltä löytyvän kekseliäisyyttä. Myös silloin tällöin näyttämölle hiipivät puheenpätkät kannattaa pitää mukana. Free Fallin lennokkuus tekee kappaleesta aika mitäänsanomattoman, ja kahdessa muussa kappaleessa jytkyttelyn ja pliisuilun vuoropuhelu ei vain toimi. The Instruments Of Godin sijoitus ei johdu niinkään yhtyeen perusolemuksesta, vaan liian hatarasta esille asettelusta. Kun bändi suoraviivaistaa tyyliään Fresh Coffinin malliin, muuttuu meno heti miellyttävämmäksi. Cult Of The Buried Serpent onkin hyvin koristeltu tapaus, mutta itse riffitasolle haluaisin enemmän ajatusta. Laulaja Pekka Montin pitää kimeän kiekunansa suht koht aisoissa, jolloin itse musiikille jää enemmän tilaa ja huomiota. Myös kitarat ja rummut jylisevät läpi levyn vakuuttavasti. Biisit sätkivät rytmikkäästi ja melodioihin on upotettu tynnyrikaupalla synkkää kohtalokkuutta, mutta joskus Stillburnedin palapelissä on aivan liikaa osia. Dead Man Walking starttaa räväkällä rokilla, mutta pian ollaankin jo balladeissa ja jopa Judas Priestin mieleen tuovassa rypistyksessä. Dead Man Walkingia voisi siis kutsua yksinkertaisesti hieman tylsäksi demoksi. Musiikista ei yksinkertaisesti jää paljoakaan mieleen. Myös über-efektoitu laulu kaipaa enemmän luonnollisuutta ensi kertaan. WWW.STILLBURNED.COM PITSERIA QUIET ABSENCE Demo 1 Nivalassa majaileva Quiet Absence on vaihtanut nimeä tiuhaan, mutta pitäisi mielestäni jotain musiikillekin tehdä. Bändin täytyy vain saada lisää tarttuvuutta musiikkiinsa, sillä muuten tästä on paha (heh) sanoa mitään ikimuistoista. WWW.PAHANVALTAKUNTA.COM CROWLÉE Beautiful Life Crowlée säväytti enimmäkseen negatiivisesti viimekertaisella demollaan, mutta nyt tulos on jo ilahduttavan tasapainoinen. Yhtye osaa maustaa sinällään tuttua puuroa vähäeleisillä melodioilla ja ripauksella black metalia, ja esimerkiksi S.H.C.S.W.-kappaleen kitaramelodiat nostavat musiikin uusiin korkeuksiin. Lopputulos on aika keskeneräinen: itse lisäisin musiikkiin mukaan lisää säröä ja pitkäjänteisyyttä, sillä nyt etenkin rumpusoundit ovat erittäin valjut ja biisit eivät ehdi kasvaa tarpeeksi. Unelmoivat kitarat ja epätoivoinen meno Misantropian malliin luovat tosin joskus hyvää dialogia, ja esimerkiksi muutamassa kappaleessa kuultava naislaulu osoittaa yhty- DIECELL Thrashborne Tämä porukka ainakin tuntuu tietävän, miten kuulijaa toukokuu 2007 / INF [ 103 inferno_46.indb 103 14.3.2008 10:08:21. Tällä kertaa tyylilajeja löytyy modernista metallista vaihtoehtorokkiin, mutta Paha tuntuu jäävän liiaksi leijumaan seesteisemmissä kohdissa. Chaosweaverin astelema polku on vaikea hallita kaikessa monimuotoisuudessaan ja kliseeansoissaan, mutta Cult Of The Buried Serpent osoittaa yhtyeen tietävän, mitä tekee. WWW.MYSPACE.COM/CHAOSWEAVER FILL YOURSELF Demo Pääkaupunkiseudulle asettuva Fill Yourself sanoo soittavansa perusmetallia monipuolisin vaikuttein, ja tämä teesi toteutuu niin hyvässä kuin pahassa. Bändi osaa kuitenkin luoda miellyttävää pahaenteisyyttä musiikkiinsa, ja juuri tuo Judas Priest -henkinen jytkyttely Blood on noheva kappale. Muutoin Kianan kone lonksuaa hieman. Medleysta löytyy siis erilaisia puolia, ja vaikka soitto hyvin bändillä pelaakin, pysyy meno joka osa-alueella liiaksi standardien mukaisena. Ärinä/syna/power/heavy-keitosta tulee nimittäin jo nyt joka tuutista, ja Quiet Absencen kaltaiset väliinputoajat jäävät aina jalkoihin. Bändin tyyli on erittäin rehellinen, perinteinen ja sitä kautta kasvotonkin, mutta se tärkein osuus eli tarttuvuus on suhteellisen hyvin Cry Of Distressilla hallussa. Kakkosbiisi David Hasselhoff on taas humoristisempi kappale, ja huumori Crowléelle sopiikin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että bändin pitäisi täysin hylätä tyylinsä, mutta biisejä kannattaa suunnitella enemmän kokonaisuuksina. Joissakin kohdin lead-kitarat siivittävät Fill Yourselfia korkeammalle kuulaisiin tunnelmiin, joten jos bändi saa lisää tällaista henkeä ja rentoutta mukaan ensi kerralle, on tulos varmasti parempi. WWW.MYSPACE.COM/FILLYOURSELF MEDLEY Dead Man Walking Viiden biisin kävelyretki vie monenmoisiin maastoihin. Bändissä on selvää potentiaalia ja sävellyskynässä terävyyttä, mutta yleinen särmäys ja linjanvetojen harkitumpi tekeminen eivät tekisi Kianalle yhtään huonoa. WWW.HOUSEOFKIANA.COM CHAOSWEAVER Cult Of The Buried Serpent Astraalisissa ulottuvuuksissa dark metaliaan vääntävä Chaosweaver on saanut maagiset palikkansa debyyttidemoaan parempaan järjestykseen. Demo kuitenkin osoittaa, että ainakin näissä kahdessa biisissä mennään paljolti saman kaavan kautta, joten en usko yhtyeen ideoiden riittävän täyspitkän kanssa. Necromorbusstudioilla väsätty tekele sylkee kuulijan päälle venkuroita dm-riffejä ja tuhoisaa rumputykitystä, mikä vie ajatukset Morbid Angelin ja yleisesti jenkkikuolon suuntaan. Ainoastaan puhtaiden laulujen laimeus ja epävireisyys jää päähän särisemään. Joskus eräänlainen haikeus täyttää hyvin paikkansa runnovan myllytyksen keskellä kuten Reflectionissa, mutta monissa kohdin nämä kaksi maailmaa eivät vain yksinkertaisesti kohtaa. Yhtyeen musiikki on vihaista asennemetallia, jossa ärjyy juntta ja räiskyy tunneskaala, mutta itse biisit eivät pääse perusmenoa korkeammalle. Oma osansa tässä on laulajan hieman epävireisessä äänessä samaisen miehen rosoisemmassa keuhkoamisessa taas on vakuuttavaa hetfieldmäistä sävyä. Yhtye löytääkin oman tiensä jo heti alusta alkaen suoraviivaisen rokkauksen ja konstikkaamman meiningin välimaastosta, ja etenkin musiikkiin ladattu haikeus toimii hyvänä ominaismerkkinä. Oikeastaan mikään ei ole pielessä, vaan vika löytyy kasvottomuudesta. Onhan tässä heviä ja sooloilua, mutta kun kaikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pitkät kappaleet kaipaisivat kuitenkin joissakin kohdin enemmän yllätyksellisyyttä, mutta toimivan yhteissoiton, sujuvasti musiikin kanssa pelaavan laulajan ja ammattimaisen soundimaailman voimin tämä demo vie yhtyeen jo pitkälle. WWW.BLIND-SECRECY.NET pieksetään positiivisessa mielessä turpiin. Bändi tosin osaa samoilla hienosti erilaisissa tunnelmissa, kuten vauhdikas Horned Serpent osoittaa. Soundimaailmaltaan ja paikoin musiikiltaan Samaelia muistuttava orkesteri huudattaa tunnelmallista julistusta, johon liittyvät vahvasti niin kirkkokuorot kuin massiiviset syntikatkin
PopMedia_palvelukortti_INF.indd 1 inferno_46.indb 104 17.4.2007 12:43:04 14.3.2008 10:08:47
In The Ruins www.deadinthewater.net www.myspace.com/ditwfinland 12:43:04 Minotauri II http://minotauri.not4free.com inferno_46.indb 105 14.3.2008 10:09:00. C M Y CM MY CY CMY K Dead In The Water Echoes..
MEGAMANIA inferno_46.indb 106 14.3.2008 10:09:26
inferno_46.indb 107 14.3.2008 10:09:34
THE METAL-ALBUM OF THE YEAR! 10 Tracks - "Metal at it`s best" incl. HELSINKI Tuska Festival Serpent Smiles and Killer Eyes Out April 30th 2007 www.hatesphere.com The new studio album incl. HELSINKI Nosturi OUT APRIL 16TH 2007 www.annihilatormetal.com Deadly thrash riffs, breathtaking grooves and unbeatable headbanger anthems. Bonus CD! ANNIHILATOR as special guest on the TRIVIUM-Tour: 08.05. Real metal played by real metal fans! LIVE: 29.06. guest performances by Angela Gossow, Danko Jones, Jeff Loomis, Alexi Laiho, Anders Bjørler, Michael Amott, Jesper Strømblad and many more! Also available as limited edition digipak incl. Evil" Out April 23rd 2007 www.freedom-call.net inferno_46.indb 108 14.3.2008 10:09:47. the songs "Blackened Sun" and "Mr