Inferno 47/2007 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

#47 / KESÄKUU 2007 >> OZZY > HEAVEN AND HELL > PARADISE LOST > DEATHCHAIN > DREAM THEATER RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI VUODESTA 2001 / www.inferno.fi HINTA 5,60 euroa inferno_47.indb 1 14.3.2008 11:00:57
inferno_47.indb 2 14.3.2008 11:01:06
ITEN TÄSTÄ! LIPUT HELPO inferno_47.indb 4 14.3.2008 11:01:16
inferno_47.indb 5 14.3.2008 11:01:20
Swe of b Featuri and Ric Bruce (Yngwi Limite 15.06 CD: AFM The Edg ST inferno_47.indb 6 14.3.2008 11:01:29
10-16) 09 737 009 tilaajapalvelu@popmedia.fi Myynti ja markkinointi Myyntijohtaja Mikko Mali GSM: 050 560 1750 Myyntipäällikkö Oskari Anttonen GSM: 040 563 0642 Myyntipäällikkö Peter Lindroos GSM: 040 560 6476 Myyntipäällikkö Erik Kangas GSM: 045 635 6644 Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa GSM: 050 511 4525 Julkaisujohtaja Mika Nikula GSM: 040 523 3110 Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen GSM: 040 512 2398 Ilmoitusmateriaali / Advertisements aineisto@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi #47 avustajat Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Kaartinen Niko, Kask Evelin, Keränen Toni, Klemi Antti, Koski Panu, Koskinen Kari, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Mäkivuoti Eija, Peltola Toni, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Virtanen Aadolf, Ward Jason, Ylitalo Lauri Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Silk ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 7. Päätoimittaja MATTI RIEKKI Ulkoasu TERO SALONEN Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24 00100 Helsinki Puhelin: 09 4369 2407 Telefax: 09 4369 2409 Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO Aurinkokuja 9 33420 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. inferno_47.indb 8 14.3.2008 11:01:40
inferno_47.indb 9 14.3.2008 11:01:42
Passaa minulle. Matti Riekki päätoimittaja SKABA TUSKA Infernon seuraava numero on jälleen Tuska-painotteinen. Se nyt ainakin on selvää, kuten alan asiantuntijat viime numeromme Utelussa arvelivat, että vallan omin voimin Ozzy tuskin saisi paljon aikaiseksi. Eikä kuulemma lopeta koskaan. No, itse tätimoonika ei ollut kummastelusta moksiskaan: uuden aallon brittihevarin nostellessa tuuheita kulmakarvojaan Ozzy oli imuroinut kylmänviileästi muutaman drinksun ja mennyt pehkuihin. Mutta mitä mies on sitten kappaleittensa eteen niiden esittämisen lisäksi tehnyt. Kuten pääjuttumme kainalosta voitte todeta, tietty mystisyys asian ympärillä ei suostu hälvenemään. Kokonaan toinen asia on, kuinka paljon merkitystä koko krediittimysteerillä lopulta on, Ozzyn kappaleista kun tulee miehen omaisuutta tasan sillä hetkellä, kun hän avaa suunsa. Nykyään mielipuoli on vähemmän mad, kaiken maailman raittiuskokouksissa pyörivä isoisä, mutta muihin rockin kuuluihin sekopäihin verraten Ozzylla on korvaamaton etu: hän on elossa. Ozzyn ääni ja olemus ovat vielä nykypäivänäkin niin omaleimaista sarkaa, että sitäpä ei muilla peleillä kynnetäkään. Ozzy oli bändeineen lämmittelemässä kovassa nosteessa ollutta Saxonia Saksassa, ja Byford kertoo olleensa hotellin baarissa puhumassa petipehmoisia muutamalle bändärille, kun Ozzy oli täräyttänyt paikalle mekkoon pukeutuneena ja kuollut kananpoika käsilaukussa. Miehestä riittää toinen toistaan hurjempaa tarinaa, ja liekö sellaista aikalaisistaan kirjoitettua rockkirjaa olemassakaan, josta ei löytyisi mainintaa Ozzyn huuruisista seikkailuista. Tiedä tämä, ja voit voittaa kolmen päivän lipun suven kukkeimpaan bakkanaaliin! Jaossa 3 lippua. Mutta mikäpä olikaan se yhtye, joka komeili viimevuotisen Tuska-spessumme kannessa. Tämäkin kertomus summaa, miten ristiriitainen hahmo numeromme kannessa komeileva hevimetallin ylipappi on. Byfordin mukaan oli sangen hankala päättää, nauraako vai ei; oliko kyseessä vitsi vai Oskarille luontainen tapa ottaa rennosti. Black Sabbathin biisit on merkitty koko bändin nimiin, vaikka kaikkihan tietävät, että Tony Iommi on yhtä kuin musiikki ja Geezer Butler useimmissa tapauksissa sanat. Ristiriitojen sävyttämää keskustelua, joskin hiljaisempaa, on herättänyt myös hänen työnsä. Myös soolotuotantonsa krediiteistä Ozzyn nimi melkeinpä poikkeuksetta löytyy. Siis se musiikillinen. Vastaa osoitteeseen kilpailut.inferno@popmedia.fi osoitteesi, nimesi ja ikäsi kera! Muista ilmoittaa paitakokosi! TOIMITUKSISSA SOIVAT: · · PIG DESTROYER Phantom· Limb · · · · · FORGOTTEN SUNRISE Willand 13.4.2007 12:32:05 TOPI SORSAKOSKI & AGENTS RELAPSE · · · · · · · · · Pop EMI · · MY KINGDOM TUSKA_INFERNO_04 07.indd 1 SAHARA HOTNIGHTS What If Leaving Is A Loving Thing UNIVERSAL GRINDERMAN Selftitled EMI DEVIN TOWNSEND Terria INSIDEOUT 10 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 10 14.3.2008 11:01:59. Tähän kysymykseen hain vastausta Ozzyn uuden albumin tuottajalta/biisinkirjoittajalta Kevin Churkolta. PRINSSI RISTIRIITAINEN PÄÄNAVAUS Tämän lehden Kuukauden elävän päätähden, brittiheviklassikko Saxonin solisti Biff Byford muistelee tuoreessa elämäkerrassaan Never Surrender (Or Nearly Good Looking) erästä kohtaamistaan Ozzy Osbournen kanssa. Osbournen mehu-, pulveri- ja pillerimiehen maine on mittava, eivätkä vaimonsa Sharonin elämäkerrasta löytyvät kertomukset vuosien takaisesta perheväkivallasta ja jatkuvasta uskottomuudesta muovaa Pimeyden Prinssistä ainakaan sitä punanenän takaa virnistelevää, hassuntyyppistä juoppoa. Oli 1980-luvun alku
No, onhan näitä tapahtumia tullut tehtyä, ja mukana ovat kuitenkin helvetin hyvä tiimi, yhteistyökumppanit ja alihankkijat. (Vastattu 10.5.) 2. lyttävämpää tuttuja sävelmiä rallatellessa. Kerro festarisi valmisteluista. Bändiä ei ollut kiinnitetty festivaalin esiintyjäkaartiin, ja pojat yrittivät pummilla sisään, joten iso Cadillac käännytettiin tiellä ja toivotettiin pojille turvallista matkaa index 12 Ozzy Osbourne 22 TULOSSA: Nile 23 KUUKAUDEN ELÄVÄ: Saxon OUTI ALANDER Tuska Open Air 1. Henkilökohtaisesti unohtumattomin festarikokemuksesi. Eikä syyttä, sen kaikki hotellitarjoilut oli menneet mun huoneeseen! INDEX 25 Axis: Londinium & Prof. Ehkä tuo kokemus on osaltaan vaikuttanut siihen, että kaikki omat festivaalit on sittemmin järjestetty keskellä kaupunkia... Virkavallan määräämät järjestyksenvalvojamäärät kasvavat vuosi vuodelta. Todella innostunut Damned, Hanoi Rocks ja hesalainen 000 (joka soitti setin Angelic Upstartsia), hieman sadetta, mutainen rinne ja pieni teltta, jonka kattoon ripustettiin pala salamimakkaraa muutamaksi päiväksi. BELL 44 Samael 24 // PÖLKKY: KORAK 46 Kamelot 26 // HCC 49 Manes 28 // VANHA LIITTO: VENOM 52 U.D.O. Mikä on ollut tällä kertaa hankalinta, mikä taas luistanut. Tuleva Tuskahan on nyt sitten ensimmäinen, joka tehdään kokonaan ilman "kummisetä" Stuba Nikulaa. Menin toteamaan tilanteen, ja ennen kuin ehdin paikalle, oli V8 ehtinyt jo keittää niin että jäähdytysvesi oli tullut pihalle. Vähän tietysti jännittää, onko itsellä koko homma hanskassa vai joutuuko tekemään nopeita "ai perkele, sekin vielä" -pelastuksia. inferno utelee 1. Oluenjuonnista tulee entistä miel- 06 // EDITORIAL 32 Heaven And Hell 08 // CELTIC FROST 36 Deathchain 14 // AJANKOHTA 42 Sadis 22 // SOITTIMENI: BURTON C. Lipunmyynti on hyvässä käynnissä ja ohjelma valmis. Muut uudistukset jääkööt kymmenvuotisylläreiksi... 2. Kyllä se taitaa työn puolelle mennä sekin, teinivuosien biletysmuistot on jo ihan esihistoriaa. Mutta kyllä se Markkasen Jouni aina takuuvarmasti kokoaa vaikka viime hetkellä hyvän sopan kasaan. Aika hyvin on palikat kasassa. Neljäs Sauna tulossa, toista kertaa Eteläpuistossa. Valmistelut ovat hyvässä vauhdissa festivaalialueen osalta. Olen fanittanut äijää ihan kybällä sen jälkeen kyllä muutenkin. Helpointa on ollut oman, loistavan tuotantoporukan saaminen jälleen kasaan, ja bändien: lähes kaikki mistä on tarjottu, on myös saatu. Hauskaa hommaa etenkin metallifestivaaleilla! 2. Paljon on toki vielä tekemättä, mutta onhan tässä onneksi vielä vähän aikaa. Ohjelman tekeminenhän se on hetkittäin mutkikasta, ja aika monta hyvää artistia on mennyt sivu suun isommille Euroopan festareille. Taisi olla sama vuosi, kun tajusin, että Fred Durst vihaa meikäläistä... Uutuutena tälle kesälle rakennamme oluttelttaan lavan, jolla tulee soittamaan tribuuttibändejä. Pojat tulivat isolla mustalla V8-Cadillacilla, jonka tehokas järjestyksenvalvojamme pysäytti. 2. Paikkoja on siistitty ja aitoja laitettu kuntoon. Tottahan siitä pienoinen sanasota alkoi, koska järkkäri ei suosiolla päästänyt herroja festareille. Ammattitaitoisten järjestyksenvalvojien löytäminen on ollut suurin ongelma jo monena vuonna, eikä asia ole helpottunut yhtään, päinvastoin. Ja tietysti toivotaan, etteivät peruutukset ala meitä(kin) kiusata. Hankalinta on melun leviämisen estäminen, suunnitelmiin ja toteutukseen on mennyt paljon aikaa ja rahaa. Muista festivaaleista ikimuistoisin on Rymyrock vuonna 1980 tai -81. Uutta Tuskassa on muun muassa kolmoslavan muuttuminen raidallisesta sirkusteltasta mustaksi taloteltaksi, joka yhtenäistää ilmettä asteen synkemmäksi ja aluetta hieman käytännöllisemmäksi. Järven rannalla, keskellä kaupunkia on muuten hieno festailla, mutta jatkuvuuden kannalta elintärkeä muiden kuin festivaalivieraiden huomioonottaminen tarkoittaa onnistunutta etukäteissuunnittelua ja tapahtumanaikaista seurantaa esimerkiksi äänentason pitämiseksi kohtuullisena. Aadolf 26 HCC: Petteri Kasarille 28 SOITTIMENI: Rudolf Schenker TERO VIERTOLA Nummirock 1. Omista festivaaleista ehdottomasti Dion Saunakeikka 2005, parempaa ison lavan musiikkia ei ole, ja vielä kun päätös Dion hankkimiseksi syntyi edellisvuoden Wackenin keikan näkemisestä, onnistumisen tunne oli täydellinen. Tarjontaa olisi paljon enemmänkin, mutta paikan koko, kellonajat ja pääsylipun ylähinta estävät noin kolminkertaisen mahdollisen tarjonnan. Mieleen tulee myös saman vuoden Provinssi, jolloin houstasin Slayeria. JUSSI SANTALAHTI Sauna Open Air 1. Mutta hyvää tekee kuulemma lauluäänelle, mitenköhän lie sitten vatsan laita. Hankalinta tulee olemaan festivaalityöntekijöiden kanssa, niin kuin varmaan kaikilla muillakin tapahtumilla. Jaa-a. Ilmeisesti kesäkuun alun viikonloppu on Euroopan mittakaavassa todella kiinnostava bändeille, ja yhteydet Suomeen sekä liikenteellisesti että neuvottelullisesti ovat parantuneet viimeisten vuosien aikana. Olisikohan nyt sitten vaikka se, kun olin vuonna 2002 Tuskassa päälavan stagemanagerina ja muiden hommien ohessa tarjoilin Bruce Dickinsonille kahvia (!) aina biisien välillä. Taisi olla vuonna 1999, kun Apulannan pojat yrittivät puhumalla sisälle väittämällä olevansa Ne Luumäet -yhtyeen lämppärinä. Erikoiset juomatavat ukolla, kuumaa kahvia ilta-auringossa, kun lavalla taisi nousta lämpötilakin lähelle neljääkymmentä. Ja lopuksi kävely Korialta Kouvolan juna-asemalle aamuyöstä. Ikimuistoista oli reissu lentokentältä kisa-alueelle toki mäkkärin kautta mennen tullen kun Tom Araya luki mulle jotain itämaista horoskooppikirjaa ihan tohkeissaan. 32 // TAISTELUPARIT: LIVEMIKSAAJAT 56 Demigod 34 // TAROT 58 Morian 40 // RUNDILLA: PC JA AMORAL 62 Dream Theater 44 // NINE 66 Crystalic 46 // APRIL 68 Paradise Lost 48 // RAUTIAINEN 74 Altaria 50 // DEATHSTARS 76 Mustasch 52 // HORRICANE 80 VANHA LIITTO: Loudness 54 // KALMAH 85 LEVYT: Pääosassa Paradise Lost 56 // ANATHEMA 112 DEMOT: Pääosassa Armour 59 // SAUNA OPEN AIR 62 // TUSKA-OHJELMA 63 // ARVIOT: PÄÄOSISSA NIGHTWISH-DVD 84 // DEMOT kesäkuu 2007 / INF [ 11 inferno_47.indb 11 14.3.2008 11:02:05
12 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 12 14.3.2008 11:02:10
kesäkuu 2007 / INF [ 15 inferno_47.indb 15 14.3.2008 11:02:33
HALUAN TEHDÄ VIELÄ SABBATH-LEVYN, MUTTA SEN TÄYTYY OLLA IHAN VITUN KOVA!" 16 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 16 14.3.2008 11:02:42. MITÄ POINTTIA ON TEHDÄ KIEKKO VAIN SEN VUOKSI, ETTÄ SIINÄ LUKEE BLACK SABBATH. "JOS ME TEHTÄISIIN UUSI ALBUMI, SEN PITÄISI OLLA KOVEMPI KUIN MEIDÄN VIIMEISET LEVYT
Hänen puhelunsa minulle tuntuu vieläkin epätodelliselta, ja vaikka tämä on minulle työtä, olen edelleen fani siinä missä muutkin. Hän todella halusi, että tästä levystä tulee hänen parhaansa. Ozzy sanoi haluavansa albumin, jota hän itse tahtoisi kuunnella, ja se oli maalini. Ozzy ja minä luulimme, että levy oli valmis, olin jopa miksannut suurimman osan siitä. Luulen, että tämän vuoksi hän vetoaa niin erilaisiin yleisöihin ja rikkoo niin monia rajoja. Hän pyysi minua äänittämään hieman rumpuja Ozzyn studiossa ihan vain näyttääksemme miehelle, kuinka hyvältä hänen uusi rumpuhuoneensa kuulostaa. Ozzyn mukaan tämä on kautta aikain ensimmäinen levy, jonka hän on tehnyt kokonaan selvänä. Ensiksi onkin kysyttävä, kuinka mies tuli sotkeutuneeksi projektiin heavy metalin kummisedän kanssa. Valitsimme niistä parhaat ja aloimme jalostaa niitä. Hän ei ole enää niin nuori, oliko tällä saralla hankaluuksia. Ozzy on tehnyt levyjä neljättä vuosikymmentä eikä tarvitse keinotekoisia stimulantteja. kanadalaisessa baarissa. Kuinka työskentelitte ja kuka teki mitäkin kappaleille. Hänen mukaansa voisimme mennä syvemmällekin. Hän puski meidät tekemään parempaa jälkeä, ja osa parhaasta matskusta tulikin tämän jälkeen. Ozzy tuskin tiesi tätä, mutta ollessani nuori rumpali soitin Crazy Trainia jokaisessa kesäkuu 2007 / INF [ 19 14.3.2008 11:03:02. Hänellä myös saattoi olla mielessään selkeä aihe, josta hän halusi kirjoittaa, joskus taas pelkkä keskustelumme saattoi synnyttää tekstin: Ozzy saattoi nakata jonkun mahtavan heiton, johon minä, että tuostapa tulisikin hyvä tekstinpätkä, ja taas mentiin. Päihteet saattavat olla tärkeitä aukomaan luovuuden ovia einiin-kokeneille muusikoille, mutta kun saavuttaa tietyn pisteen, kaikki mitä tarvitset on saatavilla muutenkin. Riffiä pukkasi, ja pian meillä oli jotain 32 raitaa tavaraa. Ozzyn erottaa edelleen kilpailijoistaan hänen melodiansa. Suurin osa biiseistä sai alkunsa Zakkin ja Mike Bordinin (rummut) jammailusta studiolla. Mikä oli koko Black Rain -prosessin vaikein hetki ja miksi. Rehellisesti: joulu 2006. No, itse asiassa olen aina ollut metallidiggari, työtarjoukset vain ovat vieneet minut toiseen suuntaan. Ennen kaikkea raittius on antanut hänelle energiaa ja tahdonvoimaa. Kiitos, äiti... inferno_47.indb 19 OZZY OSBOURNE Millaista Ozzyn kanssa oli työskennellä, oliko se sellaista kuin kuvittelit. Minulla on ollut älytön onni työskennellä kahden suuren sankarini kanssa toinen on Mutt Lange ja kumpikin osoittautui legendansa mittaiseksi. Vaikka biisissä olisi kuinka raskas riffi tahansa, Ozzyn näkökulma on aina melodinen. Olimme työskennelleet koko lailla omissa oloissamme pitäen hauskaa, kuin kaksi penskaa. Myöhemmin, kun Ozzy työskenteli coverbiisiensä parissa, hänen silloinen tuottajansa Mark Hudson pyysi minua tekemään hieman äänihommia samassa projektissa. Joskus taas minä aloitin melodian ja Ozzy päätti. Vähitellen minusta tuli "perheenjäsen", ja kun Ozzy ja Zakk aloittivat uuden albumin äänitykset, Ozzy halusi minut äänimieheksi ja homma lähti paisumaan. Entäpä Ozzyn laulaminen. FANIN ASENTEELLA INFERNO TAVOITTI BLACK RAININ TUOTTAJAN JA BIISINIKKARIN KEVIN CHURKON AMERIKOISTA LEVYN BONUSKAPPALEIDEN KIMPUSTA JA KYSYI, MILLAISTA OLI TYÖSKENNELLÄ ROCKLEGENDAN KANSSA. Lafka diggasi levystä pirusti, ja luulimme, että homma oli siinä. Olimme aivan maassa, koska se oli ensimmäinen negatiivinen kommentti koko projektin aikana. Ei, Ozzy omistautui hommalle 110-prosenttisesti alusta asti. Kun olin pieni, kuuntelin puhki Ozzyn Blizzard Of Ozz -kasetin, lopulta siitä kuului enemmänkin suhinaa kuin musaa. Minulla ei ollut minkäänlaisia ennakkoasenteita projektia kohtaan. Rakastan kaikenlaista musiikkia ja soundeja. Kuinka sinä näit miehen työskentelyn ilman alkoholia ja huumeita. Ennen muuta Ozzyn itsensä täytyi rakastaa lopputulosta. Tulin tutustuneeksi Ozzyyn ensin hänen kotistudionsa suunnittelijan David Frangionin kautta. Sanoitukset syntyivät niin, että Ozzylla saattoi olla alkuun lyriikka-aihio, jota veimme yhdessä eteenpäin. Entäpä sanoitukset. Joo, ja paljon enemmän. Olit kirjoittamassa Black Rainin kappaleita Ozzyn ja Zakkin kera, ja kaksi biisiä teitte jopa kahdestaan Ozzyn kanssa. Jos biisi ei soi hänen päässään kun hän herää, se ei ole kyllin hyvä hänelle. "OLISIMME SAANEET AIKAAN TUPLALEVYNKIN", HEHKUTTAA CHURKO. Kuten pääjutussa todettiin, kanadalaissyntyinen Kevin Churko ei ole paljon metallin kanssa aiemmin pelehtinyt, pophenkistä listahittiä tilillä sen sijaan piisaa. Joskus Ozzy alkoi laulaa pohjien mukana, ja syntyi täydellinen melodia. Se oli todellista yhteistyötä, ja me vahvistimme toisiamme. No, pidimme viikon vapaata ja tartuimme taas toimeen. Silloin en todellakaan voinut kuvitella, että tekisin joskus töitä hänen kanssaan. Sitten tuli Sharon ja pudotti pommin: levy ei ole tarpeeksi hyvä. Se taisi olla aika outoa hänelle ensin, mutta pian hän ymmärsi, ettei siitä tule ongelmaa. Silloin todellakin masensi, mutta kyllähän Sharon oikeassa oli. Hän lauloi kunnes hänen kurkkunsa alkoi olla kipeä, sitten vielä hieman, heräsi seuraavana aamuna ja ei kun lisää
inferno_47.indb 20 14.3.2008 11:04:40
inferno_47.indb 21 14.3.2008 11:04:45
Tämä arkeologian ja metallimusiikin poikkitaiteellinen sulautuma taitaa olla helpoimmin sisäistettävissä oleva Nile-levy. Even The Gods Must Die Lehden mennessä painoon kansi ei ollut vielä valmis. 1. Papyrus Containing The Spell To (NUCLEAR BLAST 27.7.2007) NILE Ithyphallic Lisää Nilestä numerossa 49. Jos Nilen musiikki on tuonut mieleen ruoskaniskujen voimalla taakkaansa 22 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 22 14.3.2008 11:04:47. Siitäkin huolimatta, että heidän matkatavaransa ovat lentoyhtiön sekoilun vuoksi edelleen kadoksissa. Silti se on äkäinen kuin ärsytetty komodonvaraani. Halusimme, että kappaleemme antavat heti vaikutelman, että niissä mennään jatkuvasti pointin äärellä. Ennen kaikkea halusimme Georgen (Kollias, rummut) soiton kuuluvan entistä selkeämmin. Egyptologian oppikirjan kuvasto on vaihtunut toiminnan kuvaamiseen. Siinä kymmenet orjat nostavat köysin pystyyn valtaisan falloksensa kanssa osoittelevaa patsasta. The Essential Salts 8. As He Creates So He Destroys 3. Vaikka kuuntelisit levyä hiljaa, se takoo silti kuin vasara. Siitäkin huolimatta, että joukossa on mutkikkaampia hetkiä, ei fiilis herpaannu hetkeksikään. Ithyphallic 4. Täytyy sanoa, että kansivalinta on oikea: Ithyphallic myös kuulostaa thrashimmältä Nileltä kuin viime kuulemalla (heh, ja katos vain, löytyypä levyltä myös kappale nimeltä The Infinity Of Stone). Laying Fire Upon Apep 7. Se on militantin suoraviivainen, silti bändille ominaisesti, öh labyrintinomainen retki. Niin minustakin, joo. Heh, kuolla niin, ja sen jälkeen saksalaiset raijaavat hiki silmässä niiden kuvat tuhansien kilometrien päähän museoittensa vetonauloiksi. TULOSSA Karl Sanders SUORASSA LABYRINTISSA SEISON viisauden, sodan ja taiteiden jumalattaren, Athenan nelimetrisen patsaan kivisten varpaiden juuressa. Ithyphallic on fiksusti rakennettu levy. Tällä kertaa halusimme kitaroiden ja rumpujen pelaavan enemmän yhteen. Etualalla piiskuri on juuri sivaltamassa yhtä paljasselkäistä poloista. Eat Of The Dead 6. Viime kerralla oli hankalaa kuulla rumpuja. Kun nyt annoimme tasapainoisesti tilaa eri instrumenteille, tuli levystä yhtä aikaa perkussiivinen ja groovaava kokonaisuus. Kannen tematiikka kumartaa syvään 1980-luvun thrash-levyjen kansikuville. Oli sääli, että vaikka näki Georgen soittavan kuin vesikauhuinen maanikko, itse albumi oli rakennettu hyvin kitarapainotteiseksi. Kitaristit Karl Sanders ja Dallas Toller-Wade ovat hyvällä tuulella. Eipä sillä, museokierros on levy-yhtiöltä taitava veto saattaa yhteen Nilen egyptologista kulttuuriperintöä kunnioittava metallinkiiltoinen taide ja laulamistaan ajoista saakka hyvin säilyneet pyhäinjäännökset. Tyyli ikään kuin pitää kuristusotteessaan. Tietyn instrumentin korostaminen vaikuttaa levyn dynamiikkaan. Karl pamauttaa jälleen nyrkin kämmeneensä ja jää hetkeksi hymyillen tuijottamaan kuin ystävällinen saksanseisoja konsanaan. Kansikuva on juuri tuota tarkoitusta varten, kertomassa Nilen musiikin äärimmilleen puserretusta voimasta. Potkimme huoletta roskiin rönsyjä, jotka olisivat tuoneet liiaksi mieleen vanhat levymme. Annihilation Of The Wickedillä kasvoille iskee valtava kitaroitten muuri. Language Of The Shadows 10. Ithyphallicin kansikuva poikkeaa reippaasti Nilen vanhojen levyjen kansista. GROOVAAVA KOKONAISUUS Berliinissä sijaitseva suunnattoman kokoinen Pergamon-museo antoi jylhät puitteet tutustua heinäkuussa julkaistavaan Nilen Ithyphallic-albumiin. Korvissani soi hyytävän hienon Ithyphallic-levyn viimeinen kappale Even The Gods Must Die. Olemme säälimättömiä karsijoita, lisää Dallas. Todellakin, läimäyttää Karl nyrkin kämmeneensä kuin vakuudeksi sanoistaan. [FIN] Preserve Its Possessor Against Attacks From He Who Is In The Water 5. Herrat, oliko suoraviivaisempi ote tarkoitushakuinen juttu. Seurauksena oli linjakkaampi, silti totaalisesti Nilen kuuloinen death metal -levy. The Infinity Of Stone 9. What Can Be Safely Written 2. TEKSTI: Tomi Pohto / www.nile-catacombs.net / KUVA: Tomi Pohto raahanneet orjat, on tuo mielikuva saatettu viimein levyn kansikuvaan saakka. Roskiin päätyi varmasti sata riffiä, mutta joutivatpahan nuo, koska emme niistä heti tykänneet
inferno_47.indb 24 14.3.2008 11:04:59
Selkokielellä tämä tarkoittaa akoilta olevan pääsy kielletty. Sitä paitsi tasa-arvo saa turhan helposti saman merkityksen kuin kaiken jännitteen ja mielenkiinnon tappava poliittinen korrektius. Luovuuden yläpuolella ei roiku "traditional values" -kylttejä, siihen on hameväellekin vapaa pääsy. Rock-kulttuuri ei ole yhtä kuin West Sussexin poliisipiiri... Jos joku pärjää kuvainnollisesti "euron tavaralla", sen ei luulisi tuottavan ongelmia kenellekään. Mikäli esim. Selvitän hieman tämän uutishelmen taustaa: West Sussexin poliisi katsoi velvollisuudekseen muistuttaa hameväkeä, että kun te naiset kaatuilette kännissä valomerkin jälkeen ja näin ollen vilauttelette vähän enemmän kuin mille siveellisyyssäännöt antavat luvan, pitäkää edes huoli että hameen alta vilkkuvat kivanväriset pikkarit ovat mieluiten sävy sävyyn sen hameen kanssa. Tekee mieli astella West Sussexin poliisipiiriin kesken teetauon ja tehdä niin sanotut "älseiskat". Hyssyttely ja kivojen kohteliaisuuksien lateleminen ovat kirosana rock-kulttuurille, ja kiintiöpolitiikka kuolinisku todelliselle monipuolisuudelle. Tässä hameväen edustajassa tämänkaltainen "hyvää tarkoittava" pikku vinkki ("kiitti, kylläpä tuli tarpeeseen hyvä neuvo, enpäs ollut tullut ajatelleeksi") aiheuttaa nöyrän kiitollisuuden sijasta lähinnä sokeaa raivoa. Äijä esitteli sukukalleuksiaan julkisuudessa ahkerammin kuin Courtney Love vilauttelee rintsikoitaan. professori aadolf Mitä tehdä bänditarjonnan ylituotannolle. Ostaa vaan halpaa, jos köyhä sattuu olemaan, veisaa viis sanonnoista ja pyrkii maalaisjärkeen sekä jonkinlaiseen tuotetietoisuuteen hankinnoissaan. Mikä mättää ja missä. Nykyään aletaan jo ymmärtää, että se alitajunnasta kumpuava ääni ja vimma ei sittenkään ole pelkästään miesten yksinoikeus. Silkkaa dadaahan tuo on, mutta entistä absurdimmaksi sitaatin tekee sen perustuminen puhtaasti todellisuuteen. Eikä ollut edes aprillipäivä. hevi ei olisi muoti-ilmiö, ei bändejä myöskään pulpahtelisi esiin tuon tuosta, vaan ne pysyisivät autotallissa, missä niiden pitäisi pysyäkin. Perhana, Britanniassa on vielä tänä päivänä pystyssä pubeja, joiden ovensuussa roikkuu "traditional values" -kyltti. Tähän verrattuna rokkenrollin machismo muistuttaa hiekkalaatikossa ryömivien nappuloiden uhmaikää, mikä on huomattavasti harmittomampaa kuin aikuisten miesten itsepäinen "perinteissä" roikkuminen. Boheemeissa ympyröissä esiintyy yllättävänkin paljon kurttuotsaista konservatiivisuutta, varsinkin kun muurahaispesää kepillä tökkivä sattuu olemaan nainen. Tina Turnerin rääkyessä 50-luvun bluesklubeilla hänen väitettiin kuulostavan mieheltä. Ihmisille, jotka eivät ymmärrä musiikista muuta kuin että se on musiikkia ja joille joudutaan muutenkin kertomaan, mikä on heidän mielestään hyvää sellaista, on kuitenkin hankala perustella, että joku hevibändi ei olekaan hyvä eikä olemassa niiden asioiden takia, joiden takia bändin tulisi olla niiden mielestä, joiden mielestä tällä seikalla tulisi olla edes jotain merkitystä, ja johan ovat sopassa jo lopulta kaikenmaailman hevismurffitkin (taisi paukkua, proffa, lehden virkepituusennätys, pt.huom.). Tarjonta tyrehtyy, jollei ole kysyntää, noin pääpiirteittäin. Hän on kuulemma vielä huono äiti ja itsekäs aviovaimo kaiken lisäksi. Toivottavasti en ole ainoa. Hän vastaa lehtemme sivuilla, rakkaudella.. Nimittäin hiukan kummastelen, mitä muuta köyhä voi ylipäätänsä ostaa kuin halpaa. eihän. Kuinka saan naapurin isännän kiinnostumaan. Pidän enemmän aihetta sivuavasta sanonnasta "eurolla saa euron tavaran", josta ainakin löytyy logiikka vaivatta. Jim Morrison on dekadentti rockikoni, itse Dionysos nahkahousuissa. Kuinka moni tulee pohtineeksi miespuolisia rocktähtiä perhearvojen kantilta. Sananlaskuja seuraamalla voi elämä muotoutua pian niin tyyriiksi, ettei kohta kannata elääkään. tytöistä ja pojista "WEST SUSSEXIN poliisi julkaisee virallisen tiedotteen, jossa naispuolisia perjantai-illan juhlijoita kehotetaan valitsemaan alusvaatteidensa värityksen tarkkaan ennen pubiin lähtöään." Ei, kyseessä ei ole Benny Hill- tai Monty Python -dialogi. Intellektuellit höpiskööt muka-syvällisiä mietteitään rockin sovinismista ja syväänjuurretuista ennakkoluuloista, ikään kuin testosteroni pitäisi kieltää lailla. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen prof.aadolf@popmedia.fi. Tekopyhyys ja kaksinaismoralismi eivät ole vieraita rockissakaan, mutta tämän vasta kuudenkympin ikää lähestyvän musiikinlajin puolustukseksi pitää sanoa, että se on paljon nopeampi omaksumaan tasa-arvoa kuin laajempi yhteiskunta. Voiko Pulkkamäessä tulla raskaaksi. - Vesa Kynnys musiikin julkaisemiseen ja jopa tekemiseen on rahkeisiin nähden tänä päivänä liian matala, ja seurauksena on tämä. Samaan hengenvetoon sanottakoon, että yhtä lailla naisia halveksuvat pellet höpiskööt omassa kulmauksessaan luomakunnan kruunuista ja testosteronin ylivoimasta. Ehdottamasi sata bändiä ja muut pannaan -malli on ideoista ideoin, henkilökohtaisesti olen valmis valitsijaraatiin ja tarvittaessa koviinkin keinoihin tilanteen selkiyttämiseksi. laitehankintoja, toimisiko sanonta paremmin painottamalla, ettei köyhän kannata ostaa huonoa. Love luokitellaan kuitenkin usein noloksi huoraksi. Taisi olla todellisista rikoksista pulaa sinä päivänä. Kumpikin puhuu asian ohitse. Näin siis Britannian arvoisa virkavalta. Siinä teille siveellisyyttä oikein sävy sävyyn. Arvon professuuri, osaatko kertoa mitä tarkoitetaan sanonnalla "köyhän ei kannata ostaa halpaa?" - Veera Mietin lausahdusta, ja sehän taitaa olla paradoksi itsessään. Jos taas ajatellaan esim. Ainakin ruokakaupassa asioimisen suhteen menee köyhällä sormi suuhun (nälkiintymisestä puhumattakaan), mikäli viisautta koettaa noudattaa pilkulleen. Se on todellinen uutinen, totta joka sana, painettuna ilmaisjakelulehden sivun alakulmaan pienellä huomiota herättämättömällä palstatilalla. No, sitä nyt tuskin kannattaa ostaa rikkaankaan, joten ei järkeä sen enempää tässäkään. Valitaan sata bändiä ja muut pannaan vai rahdataanko heviköyhiin maihin loput. Mitä kaikkea snorkkelilla voi tehdä. Siveellisyyden tuumimiseen ei jää aikaa, kun musiikki toimii ja jalka vipattaa. TEKSTI: RIITTA ITÄKYLÄ Kirjoittaja on Infernon Lontoon-kirjeenvaihtaja. kesäkuu 2007 / INF [ 25 inferno_47.indb 25 14.3.2008 11:05:11 AXIS: LONDINIUM Onko Venom Paras. Kysy Professori Aadolfilta ihan mitä vain ihan mistä vain maan ja helvetin väliltä. L7-bändin Donita Sparks -niminen neitokainen (paras! - pt.huom.) heitti aikoinaan tamponin juu, käytetyn pahaaaavistamattoman festariyleisön joukkoon. Parhaimmillaan musiikissa on kyse alkukantaisesta ilmaisusta eikä niinkään x- ja y-kromosomeista
Sekoita kunnes keittopohja sakenee ja kiehahtaa ja lisää taas vettä. Sekoita hyvin ja lisää vähän vettä. Kuumenna öljy paistokasarin pohjalla ja lisää jäinen lihapala. Murenna joukkoon lihaliemikuutio sekä viherpippurit kämmenellä rikkihierrettyinä. Ruokajuomaksi tietenkin hyvää olutta. PETERIN PARAS POROKEITTO 1 pkt (240 g) poronkäristystä 1 rkl öljyä 2 rkl vehnäjauhoja 500 g kuorittuja perunoita pieniksi lohkottuina 1 l vettä 1 lihaliemikuutio 1 rkl viherpippureita 1 rs sulatejuustoa, Koskenlaskija-viherpippurijuusto jyrää! 1 pkt Kainuun leipäjuustoa 26 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 26 14.3.2008 11:05:13. Kun seos kiehuu tasaisena, voit lisätä loput vedestä sekä perunat. Käännä melko nopeasti ja raaputa haarukalla kerros lihaa irti pannulle. 3. Suksii sitten latuja pitkin tahi kuuseen, Reverend Bizarren Peter Vicarin tai The Ornen Kimi Kärjen maistuvaista keittoruokaa kelpaa kantaa pöytään, on saalis kannettu kotiin sitten lähimetsästä tai kaupasta. VALMISTUS 1. Tarjoa keiton kanssa tuoretta leipää. Jatka paistamista kunnes liha saa väriä ja ripottele jauhot päälle. Jatka näin kunnes koko lihapala on riivitty pannulle. HEAVY COOKING CLUB PETTERI KASARILLE TEKSTI: MIIKA KUUSINEN / MÖSSÖN KUVA: SAMA SANKARI / BÄNDIKUVA: ANU JALO Soppahan maistuu tunnetusti hevimiehille, mutta ruokapöydän ääressä sitä tulee turhan harvoin nautittua. Tämän keiton liemi on sen verran kovaa kamaa, että ylijäämän voi juoda vaikka tuopissa tai imeä leivän kanssa. Sekoita ihan lopuksi leipäjuusto kuutioituna. Käännä jälleen ja tee samoin toiselle puolelle. Itse pidän helvetisti jälkiuuniruisleivästä tämän kanssa. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä 1520 minuuttia. 4. 2. 5. Heitä joukkoon sulatejuusto ja kuumenna kiehuvaksi, niin että juusto myös sulaa sinne
Kesken ei voi jättää, viherpippuri ja poro addiktoivat paatuneimmankin korston. EXCLUSIVE "Yleensähän keittoja saa vetää kaksin käsin ennen kuin vatsa saa tarpeeksi, mutta kiitos Peterin porokeittoihin laitettujen juustojen, pötsiin lapioidun määrän voi helposti puolittaa puhumattakaan makuhermojen hellimisen määrän tuplaantumisesta normaaliin soppaan verrattuna. Viimeistään jälkiruuaksi nautitun mallasviskin (joko Ardbeg, Laphroaig tai Lagavulin) jälkeen pastori on varmasti vainaa." MEGAN TUOMIO: INGLE THE NEW S CK INCL. Fin-IE-Inferno 04.05.2007 10:54 Uhr Seite 1 PETERIN OMA LUONNEHDINTA: "Aivan kuten hevi, porokin on parasta. Cromia on syytä kiittää tästäkin reseptistä, vaikka barbaarien jumala ei koskaan vastaakaan." PETERIN LAITTAESSA RUOKAA SOI: IN STORES JUNE 4TH! LBUM THE NEW A N RMAGEDDO FRAMING A WICKED PART 1) G H! (SOMETHIN EMBER 10T TORES SEPT IN S Gustav Holst: Mars, The Bringer Of War (1916) "Teosta kuunnellessa voin myötäelää poron viimeiset sekunnit. Tai muistella, jos poro onkin tarttunut mukaan hiihtoreissulta." WWW.ICEDEARTH.COM inferno_47.indb 27 14.3.2008 11:05:19. Koskenlaskija-juustoista saa muutenkin mukavaa makua ja vaihtelua ruokaan kuin ruokaan korvaamalla esimerkiksi perinteisen homejuuston vastaavalla Koskenlaskijalla. Ruuan hyväksi puoleksi voi laskea vielä myös sen, että vaikka suu vetäisikin sitä mahaa enemmän, totaalisen soikeaksi itsensä syöminen on hankalaa. Siksi kuollut sellainen pitää sahata palasiksi ja hyödyntää metallistin alati kasvaviin kulinaarisiin tarpeisiin. Voi helvetti kun olisi aikakone! Tätä soppaa kun vetää muutaman lautasellisen hiihtoreissun tai eräretken päälle, ei todellakaan muuta tarvita. Howardin mukaan Conan kykeni jo nuorena poikana taittamaan niskat kimmerialaiselta villihärältä, joten ei kun sarvista kiinni ja kokeilemaan! Nykyään lihan saaminen on tehty liian helpoksi, kuka vain vetelys voi mennä kauppaan ja ostaa vaikka paketillisen Pirkan poronkäristystä. Robert E. Keittoa uskaltaa lähteä valmistamaan nälkäinen poropeukalokin, sillä se valmistuu nopeasti ja helposti. 4 DIGIPA TRACKS
Scorpionsin johtajalla oli vuosia komeat viikset, ja hänen kynästään on syntynyt kappaleita kuten Still Loving You ja Wind Of Change. 28 ] inferno_47.indb 28 Rudolf Schenkeriä on helppo panna halvalla. Näitä kuunnellessa on helppo sivuuttaa se tosiseikka, että 1970-luvun lopulla Scorpions oli Judas Priestin kanssa laatimassa klassisen heavy rockin perustuksia. TEKSTI: Lauri Ylitalo / www.the-scorpions.com FLYING V NÄYTTÄÄ YHÄ HYVÄLTÄ INF / kesäkuu 2007 14.3.2008 11:05:22
14-22 39 Type O Negative Dimmu Borgir HUOM! Kotiteollisuus Portit auki jo klo 14! Poisonblack Kotipelto Thunderstone Entwine LAUANTAI 9.6. 16.30-22 39 Megadeth Timo Rautiainen HUOM! Stam1na Portit auki jo klo 16.30! Korpiklaani Pain Confessor Los Bastardos PERJANTAI 8.6. 14-22 43 Heaven And Hell Sonata Arctica Dark Tranquility Swallow The Sun Sabaton Violent Storm Leverage 14.3.2008 11:05:33 inferno_47.indb 30. C TORSTAI 7.6
C M Y CM MY CY CMY K VIRALLINEN JATKOSAUNA INFERNO www.infernobar.fi www.sauna-open-air.fi inferno_47.indb 31 INFO JA AIKATAULUT: ENNAKKOMYYNTI: LIPPUPALVELU, TIKETTI SWAMP MUSIC ja EPE«S. TO 39 PE 39 /LA 43 TO-PE-LA 77 14.3.2008 11:05:36
Ja nimenomaan siksi, että se ääni on säilynyt kirkkaana ja väkevänä halki vuosikymmenten. Vanhempani neuvoivat minua aina, että ei pidä ajatella itsestään liikoja. Rob Halford luonnollisesti, ja menköön vielä Bruce Dickinson, vaikka alkaa olla tässä seurassa jo juniorisarjalainen. Black Sabbath on palannut. Hän puhuu huolitellusti ja pyytää anteeksi pienintäkin kurkunselvitystä. Hetkinen, sehän palasi jo vuosia sitten. Tämän lehden kannessa tyhjyyteen tuijottava Ozzy Osbourne tietenkin, samaan hengenvetoon myös Robert Plant, entä muita. Olisiko kotikasvatuksen ansiota. Kunhan alkuun päästään, herkeävät housutkin tutisemasta. Tästä neuvosta mies on ottanut vaarin, vaikka kaikesta kyllä huomaa, että hänellä on erittäin vahva omanarvontunto. Dio on kuitenkin Dio, ja täysin oma lukunsa jo pelkästään käsittämättömän voimakkaan äänensä ansiosta. Kunnioitus on vahvasti läsnä, puhui Dio sitten kenestä hyvänsä, jopa Ozzy Osbournesta. Näin ollen onkin todella yllättävää, että kysymyksiini vastaa käheä ja heiveröinen, mutta erittäin sympaattinen vanhan miehen ääni. Siinä ne kaikkein suurimmat taitavatkin sitten olla, vastaan saa toki väittää. Juuri arvokkuus miehen puheenpartta parhaiten kuvaa. Ja vaikka osaan laulaa ja ihmiset ylistävät minua siitä jatkuvasti, en ole yhtään sen parempi ihminen kuin ne, jotka osaavat tehdä mitä minä en osaa, RJD sanoo arvokkaaseen sävyyn. Olen aina sanonut, että en osaa korjata autoani, enkä oikein ymmärrä tietokoneita, mutta osaan laulaa hyvin. Aivan totta, mutta tämä onkin se toinen Black Sabbath. TEKSTI: Vilho Rajala / www.heavenandhelllive.com / KUVA: SPV n se sentään, jumalauta, Ronnie James Dio. Aivan kuten Tony Iommi, Geezer Butler ja Bill Ward, Ozzy oli ja tulee aina olemaan yksi heavy metalin keksijöistä. Ronnie James Dio on nimittäin mitä ystävällisin, kohteliain ja välittömin mies. Kun hän mainitsee Tony Iommin, sanoista kuultaa vuosikausien ystävyys ja aito kunnioitus. Niin olisi sinullakin, jos olisit Dio. Myönnetään, että ennen tämän haastattelun tekoa meinasi mennä sisu haastattelijan kaulaan, oikein pahan kerran. Meidän kaikkien pitäisi muistaa, kuinka verevä mammutti 32 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 32 14.3.2008 11:05:39. Kuinka moni hevilaulaja on edes likimain samassa galaksissa, kun puhutaan legendaarisuudesta. Elämästä ja muista ihmisistä saa paljon enemmän irti, jos on ystävällinen, eikä ylpeile turhia
Juuri nyt, kaikessa tuoreudessaan ja yllätyksellisyydessään se tuntuu kihelmöivän hohdokkaalta. NELJÄS LEVY? Ronnie James Dio ei ole uskomattoman pitkästä urastaan huolimatta missään vaiheessa väsähtänyt kehäraakiksi, vaan on tuottanut oman bändinsä kanssa uutta, tasokasta heavya tasaiseen tahtiin. Black Sabbath on aina ollut Tonyn bändi, ei kenenkään muun, Dio tiivistää. Sabbathista, koska me olemme Black Sabbath. Tämän lehden pääjutun perusteella Ozzyn tuore levy on televisiohölmöilyn jälkeen ainakin jonkinlainen ryhtiliike. ainutkertaisia he aikoinaan olivat. Nimi on harhaa, sillä kyseessä on Black Sabbath, tosin kokoonpanolla, joka on tehnyt vain kaksi levyä, Mob Rulesin (1981) ja Dehumanizerin (1992). Miehet tapasivat hotellissa, keskustelivat pari tuntia, ja heistä tuntui kuin olisivat nähneet viimeksi edellisenä päivänä. Heaven And Hell on siis Tony Iommi, Ronnie James Dio, Geezer Butler ja Vinny Appice. Toivon, että se menee ohi, ja hän saa takaisin ansaitsemansa aseman, Dio sanoo. Tästä pääsemmekin hiljalleen haastattelun varsinaiseen aiheeseen, joka on bändi nimeltä Black Sabbath, vaikka sivun reunassa muuta lukeekin. päivänä 2005 Dio saapui keikalle Birminghamiin, joka on Tony Iommin kotikaupunki. Aikarajan ansiosta meidän ei tarvitse miettiä, mitä meidän pitäisi tämän jälkeen tehdä. Jos Black Sabbath tekisi uuden levyn alkuperäisellä porukalla, sen pitäisi Ozzyn sanoin olla "ihan vitun kova", mikä on aivan totta. Kun Iommi ja Dio kirjoittivat yhdessä ensimmäisen biisinsä Children Of The Sean vuonna 1979, Iommi päätti ettei halunnut soittaa enää Ozzyn kanssa. Luulen, että tämä nimivalinta tekee asioista tietyllä tavalla helpompia. Kaikenlaisia huhuja oli liikkeellä, että vihaisimme toisiamme, mutta ne olivat nimenomaan huhuja, Dio painottaa. Mutta kun miehet ovat 90-luvulta asti tehneet keikkoja Black Sabbathina Ozzyn ja Bill Wardin kanssa, tuntui viisaammalta erottaa Diokokoonpano siitä jotenkin. Huhut alkoivat kiertää jo hyvissä ajoin viime vuonna, mutta moni ei uskonut ennen kuin asiasta virallisesti tiedotettiin. Mutta millä nimellä luulet ihmisten meitä kutsuvan. On siis erittäin viisasta hankkiutua katsomaan tätä bändiä nyt, tällä kiertueella. Haluaisin, että Ozzy muistetaan ennen kaikkea muusikkona, ja tässä mielessä hänen uransa viimeaikaiset käänteet ovat olleet minusta häiritseviä. Tony ja Geezer olivat soittaneet Iron tuli tehtyä vähän Black Sabbathiakin. Otti aikansa tottua ajatukseen uuden musiikin tekemisestä, mutta lopulta se alkoi tuntua hyvältä idealta. Ronnie James Dio ja Tony Iommi ryhtyivät siis säveltämään yhdessä, lopputuloksena jopa kolme uutta biisiä pyydetyn kahden sijaan. Molemmat yhteiset rykäisyt ovat loppuneet nolosti, nyt siltä haluttiin välttyä. Niin, päätös oli Tony Iommin. Mutta kun minä alun perin tulin bändiin, hän vihasi minua, koska syytti minua siitä, ettei hän ollut enää siinä. Iommi ja Dio eivät olleet nähneet toisiaan 13 vuoteen. Vuosi 2007 tullaan aina muistamaan hevipiireissä siitä, että silloin maailmaa kiersi Heaven And Hell -niminen bändi. Sellaisia ei ollut, joten he pyysivät meitä säveltämään kaksi uutta kappaletta, Dio kertoo. Niinpä niin, ja tämän lehden pääjutussa Ozzy Osbourne sanoo, että Heaven And Hell ei ole Black Sabbath. Miehen luovuus on edelleen varattu ensisijaisesti Dio-yhtyeen käyttöön, vaikka tässä nyt "KOLMEN UUDEN KAPPALEEN TEKEMINEN OLI NIIN HELPPOA JA HAUSKAA, ETTÄ MINÄ JA TONY KUMPIKIN VARMASTI MIETIMME, MITÄ TAPAHTUISI JOS TEKISIMME SEITSEMÄN TAI KAHDEKSAN LISÄÄ JA JULKAISISIMME UUDEN LEVYN." koelmaa, he pyysivät Tonylta kahta biisiä, joita ei olisi koskaan ennen kuultu, esimerkiksi poisjätettyjä raitoja Mob Rulesilta tai Dehumanizerilta. Pitäisikö tehdä toinen levy ja toinen kiertue ja niin pois päin. Tietenkin he puhuvat Black HEAVEN AND HELL kesäkuu 2007 / INF [ 33 inferno_47.indb 33 14.3.2008 11:05:41. Bill Wardin piti lähteä rumpaliksi, jolloin kiertuenimi täsmäisi vuoden 1980 levyyn, mutta mies jäi viime metreillä syrjään. Kun Rhino Records suunnitteli ko- Mania, War Pigsiä ja niitä kaikkia muita biisejä viimeiset 15 vuotta, ja minä luulen, että heidän musiikillinen haasteensa oli hieman kateissa, Dio arvelee. Toinen syy tähän on tietenkin Black Sabbathin ja Dion yhteinen historia. Kun kerran miehellä on oma bändi, jonka kanssa hänellä on tavoitteita ja suunnitelmia, ainoa tapa toteuttaa tällainen spesiaalitapaus oli asettaa sille tiukat aikarajat. Sovimme, että annamme tälle vuoden elämistämme. Myös Dio toivoo sitä, koska Pimeyden Prinssin tosi-tv-hiippailu on ollut hänestä "hieman hälyttävää". Tony Iommi omistaa Black Sabbath -nimen, ja kun mukana on vielä toinenkin alkuperäisjäsen Geezer Butler, ei olisi ollut periaatteessa mitään estettä käyttää kiertueella oikeaa nimeä. Kolmen uuden kappaleen tekeminen oli niin helppoa ja hauskaa, että minä ja Tony kumpikin varmasti mietimme, mitä tapahtuisi jos tekisimme seitsemän tai kahdeksan lisää ja julkaisisimme uuden levyn, Dio sanoo. Dio puolestaan huomauttaa, että aiemmin tänä vuonna ilmestynyt kokoelma, joka tämän kaiken sai liikkeelle, on nimeltään Black Sabbath: The Dio Years. Palataan siihen myöhemmin, vielä Ozzysta: Minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa Ozzyn kanssa. Lienee viisainta antaa nimikeskustelun olla, kaikki kuitenkin tietävät mistä yhtyeestä on kysymys. Lokakuun 21. Olkoonkin, että kaikki saattaa aina olla mahdollista: En suinkaan tarkoita, ettemmekö voisi joskus tehdä uutta albumia. Eihän minulla ollut asian kanssa mitään tekemistä, Dio sanoo. Aina kun hän on ollut Black Sabbathissa, hän on hyväksynyt minut. Miten sai alkunsa se, että Black Sabbath teki tällä kokoonpanolla kolme uutta biisiä ja kiertää nyt maailmaa. Meidän ei ole pakko tehdä yhtään mitään, Dio sanoo, ja on niin oikeassa kuin olla voi. Sanomattakin on selvää, että yhteistyö toimi saumattomasti ja sai muistot virtaamaan. Ja nyt koko maailma saa nauttia Black Sabbathin toisesta inkarnaatiosta, joka ehkä häviää ensimmäiselle legendaarisuudessa, mutta ei suinkaan musiikissa. Viittaan jälleen tämän lehden pääjuttuun. Olemme heille suuren kiitoksen velkaa. Tony, minä ja Geezer olemme ennen kaikkea ystäviä, ja vaikka emme nähneet toisiamme vuosiin, ystävyytemme ei muuttunut mihinkään. Me olimme Black Sabbath jo vuonna 1979, ja sama nimi lukee kaikissa levyissä, joilla olen mukana, Dio sanoo erityisen painokkaasti. Ja niin, kun kerran levy oli tulossa uusine biiseineen kaikkineen, hiljalleen kypsyi ajatus kiertueesta, ja se tuokin meidät taas tähän päivään. Psykologinen kyn- BLACK HELL, HEAVEN AND SABBATH Palataan nykyhetkeen
inferno_47.indb 35 14.3.2008 11:05:50
Deadmeat Disciples ja Deathrash Assault valettiin pitkälti samasta muotista. Kun levy-yhtiön tyypit kuuntelivat levyä enemmän, ääni kellossa muuttui: "Helevetin hyvä, toimii." Varoittelin hyvissä ajoin, että erilaista materiaalia on tulossa. Deathchainin tymäkkä ulosanti noteerattiin laajemmin myös kansainvälisesti, minkä ansiosta Kuopion puliremmi pakkautui esikuviensa Destructionin ja Candlemassin matkaan viiden viikon Euroopan-kiertueelle. Mikä ihme innoitti näin dramaattiseen muutokseen. Niissä yhdistyivät thrashin kiihkeys ja raivo, death metalin kimuranttinen riffittely ja aggressiivinen laulutyyli, nopea tempo, sodasta ja kauhusta ammentavat sanoitukset sekä tarttuvat kertosäkeet. Kappaleesta huomasi, että se oli vähän erilainen, vaikkemme tehneet sitä tieten tahtoen erilaiseksi. Kyllä sillä levyllä paljon tribuuttia oli, mutta ei kuitenkaan kauheasti riffeissä. Levy paukahti suoraan Suomen virallisen listan sijalle kahdeksantoista, ja yhtye esiintyi Tuskan, Pohjoismaiden suurimman metallifestarin, päälavalla. Kappaleet versovat moneen suuntaan, ne ovat pitkäkestoisia eivätkä kertosäkeetkään ole sieltä tarttuvimmasta päästä. Ei ollut mitään päätöstä, että ruvetaan nyt tekemään tällaista, vaan soiteltiin Kassaran kanssa reeniksellä, ja ekana valmistui Serpent Of The Deep. Molemmilla levyillä oli niin sanotusti sama tyylisuunta ja tunnelma, mutta toinen oli vain paranneltu, kehittyneempi versio ensimmäisestä. Deathchain laittoi menestyksekkään uransa likoon ja värjäsi koko paletin uusiksi. TEKSTI: Markus Laakso / www.deathchain.com / KUVA: Mika Varonen eathchain syöksähti kotimaisen deathrashin kuninkuusluokkaan heti ensimmäisellä levyllään, Deadmeat Disciplesilla (2003). Jos kappaleisiin ei viitsi paneutua, niistä tuskin saa hirveästi irti. tari kallistui enemmän kevyesti pureskeltavaan thrashiin kuin vaikeasti sulateltavaan death metaliin. Biiseistä tuli vaikeampia luonnostaan. Tai varoittelin ja varoittelin, ilmoitin KULTAPALATSEJA, KAHVIA JA TUPAKKAA Kahdella ensimmäisellä albumilla pun- 36 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 36 14.3.2008 11:05:55. Tietysti sieltä kuuluvat kaikki Slayerista, Saduksen kautta Cannibal Corpseen, Malevolent Creationiin ja Morbid Angeliin. Cult Of Death on bändin synkin, raskain, vaikein ja ennen kaikkea rohkein albumi. Niin kriitikoiden kuin yleisön ylistämä debyytti poiki rutkasti live-esiintymisiä, ja kävipä retkue tekemässä muutaman pistokeikan aina Keski-Euroopassakin saakka. Kakkoskiekko Deathrash Assaultin (2005) myötä myyntiluvut ja tähtöset arvioissa sen kun karttuivat. Yhtye olisi voinut jatkaa hyväksi havaitulla linjalla ja myydä vähällä vaivalla roimasti levyjä, mutta se otti riskin ja väänsi vartaista korkkiruuveja. jokaisen bändin on muututtava Usein sanotaan bändin uudistuneen, vaikka käytäntö osoittaisi toista. Järeä turnee kattoi 13 maata ja 25 esiintymistä. Kuten arvata saattaa, hauskaa piisasi, mutta ankara kiertue-elämä oli puristaa mehut sisuksista. No, parissa riffissä oli aika paljon Slayer-henkeä, mutta lähinnä sanoituksia ja biisinnimiä värittivät Morbid Angelin ja muiden jutut, kitaristi-biisintekijä Corpse sanoo. Povelainen (Dynamic Arts -pamppu) sanoi aluksi, että näinköhän tuli pojat tehtyä taloudellinen itsemurha. Deadmeatilla oli paljon nuoruuden intoa, vaikkemme vielä vanhoja olekaan paitsi Khaos ja Bobby. Haudanraikas kolmonen hätkähdyttää: Cult Of Death on kuin kaninloikka tuntemattomaan. Se haastaa kuulijan. Molemmat albumit pokkasivat syvään 80- ja 90-lukujen ladunavaajien suuntaan. Deathrash Assaultia lähdettiin tekemään periaatteessa samalla idealla kuin Deadmeat Disciplesia
Olisimme mieluusti äänittäneet koko levyn siellä, mutta eihän meidän köyhien rahat sellaiseen riitä. Ei voi sanoa kuin että köyhät kyykkyyn ja vielä köyhemmät paskakyykkyyn niillä hinnoilla. RIFFEJÄ JA KOUKEROJA DEATHCHAIN Kuten mainittua, ensimmäiset levyt puhkuivat nuoruuden intoa ja vilpitöntä rakkautta esikuvien säveltaidetta kohtaan. Levyllinen valmistui aika nopeasti. Halusimme orgaanista luomusoundia, vaikkei edellisenkään levyn rumpusoundeissa sinänsä vikaa ollut. Seawolf on paikkana helvetin miellyttävä. Viime vuoden loppu ei ollut mikään paras mahdollinen, mies huokaa. Deathrash Assaultilla Krankin nuppiin iskettiin säröpedaali vanhan koulukunnan soundin löytämiseksi. Se ei siis mennyt niin, että muut olisivat tarjonneet riffejä ja minä olisin haukkunut ne paskoiksi. On kahvia ja tupakkaa niin kuin se yksi äijä aikanaan lauloi. Cult Of Death on albumina selkeästi kyp- kesäkuu 2007 / INF [ 37 inferno_47.indb 37 14.3.2008 11:05:59. Deadmeat Disciplesilla kepit vedettiin suoraan linjaan ja päälle lisättiin mikitettyä ääntä. Bobbyllakin oli vaikeita aikoja, henkilökohtaisia asioita, joita en sen tarkemmin mainitse. Eipä sen kummempaa. Sillä oli paljon muutakin ajateltavaa kuin bändi. Teimme erilaisia kokeiluja ja lopputuloksesta muodostui synkkä ja raskas. riffit kotona, ja sovitettiin ne Kassaran kanssa reeniksellä loppusyksystä. Kielisoittimet ja laulut tarttuivat siis jälleen kovalevylle Studio Perkeleessä. Edellisellä komppipelti ei oikein kuulunut kunnolla. Joo, täällä sitä asutaan, jumalauta, kullalla valetussa palatsissa. Sääli. Siinä suhteessa muutos oli tietoista. Niistä on varmasti tarttunut tunnelmia, mutta en tiedä, haimmeko innoitteita mistään. En tarkoita soundeja, vaan kitaravirekin tuntuu raskaammalta, vaikka se on sama kuin edellisellä levyllä. Saa nähdä, toimiko se kenenkään muun mielestä. Minä väsäilin masta. Niin monta nollaa on perässä, etten edes ymmärrä niitä lukuja. MOLEMMILLA LEVYILLÄ OLI NIIN SANOTUSTI SAMA TYYLISUUNTA JA TUNNELMA, MUTTA TOINEN OLI VAIN PARANNELTU, KEHITTYNEEMPI VERSIO ENSIMMÄISESTÄ." - CORPSE vaan, ettei taaskaan tule mitään kultalevyjä. Kuinka paljon Deathchainin levyt ovat sitten myyneet. Ihan järjettömästi. No, kehittynyt ja kehittynyt kitaristina, mutta ainakin ruvennut kokeilemaan erilaisia soinnutuksia normaalien vitossointujen tilalle, joita käytimme paljon aiemmilla levyillä. Tämä Kassara-Corpse-akseli tuntui toimivan hyvin, ainakin meidän mielestämme. Cult Of Deathilla käytettiin pelkästään Krankin nuppia ja Studio Perkeleen päällysmiehen, Sami "Jämy" Jämsénin, suosittelemaa plug-iniä. Elää niin herroiksi että perkele. En tiedä, johtuuko se äänityspaikasta vai mistä, mutta tällä levyllä pellit kuuluvat helvetin hyvin ja kirkkaasti. Studioteknisesti kitarasoundien ruuvaaminen ei juuri poikennut aikaisem- SYNKKIÄ JA RASKAITA TUNNELMIA Uudella albumilla sävellysvastuu siirtyi kokonaan Corpsen harteille: "Riffit ovat lähtöisin minun tylsästä kynästäni." Levyn pimeä atmosfääri juontuu hänen mukaansa niin sävellys- ja soittometodien kypsymisestä kuin omakohtaisista vastoinkäymisistä. Kuuntelin viime vuoden lopulla aika paljon synkkää kamaa, Immolationia ja sellaista. Lähinnä se oli sitä, että olen... Tällä kertaa rummut purkitettiin Seawolf Studiosilla, Helsingin Suomenlinnassa. Jämsén ehdotti Seawolfia ja Kassara innostui ajatuksesta. "DEATHRASH ASSAULTIA LÄHDETTIIN TEKEMÄÄN PERIAATTEESSA SAMALLA IDEALLA KUIN DEADMEAT DISCIPLESIA
Musiikkiamme voi edelleen kutsua death kautta thrash metaliksi. Syy Rottenin lopputiliin oli yksinkertainen: mies muutti Kanarialle. Kehujen ohella yhtyettä syytetään muun muassa thrashin hylkäämisestä ja "borderline black metaliin" loikkaamisesta. Kyllä siellä edelleen aika paljon thrashia on, kuten vaikkapa Witchstormissa, Necrophiliac Lustissa ja Deathammerissa. Yritämme ängätä mukaan. Corpse korostaakin, että tällä kiekolla haettiin ennen kaikkea omaa muotoa ja soundia. Tatuoitu pitkätukka tekee tulkkaushommia sikäläisessä firmassa, eikä häntä tulla todennäköisesti näkemään pitkään aikaan kotimaan kamaralla. Ainakin Kuolion kanssa hän on viestejä vaihdellut, joten kyllä mies vielä yhteyttä Suomeen pitää. Jokaisen bändin on muututtava ja mentävä eteenpäin. Kai minun täytyy taipua Seasons In The Abyssiin. KJ Khaokselle on kertynyt jo jonkin verran kilometrejä Deathchainin bussissa, ja lisää on luvassa: yhtye soittaa klubikeikkoja toukokuussa, muutaman festarivedon kesällä ja syksyksi on suunnitteilla mittava maakuntakiertue, alustavasti Sotajumalan kanssa. Ja niiden päällä on pieniä leadeja, erilaisia rumpusovituksia ja näin poispäin. Hmm... Khaos on hyvä keulakuva ja laulaja sekä helvetin mukava äijä, joten tulimme siihen tulokseen, että hänen ottaminen remmiin on oikea ratkaisu jatkon kannalta. Tuo oli aika paha. Meidän olisi jatkossakin täytynyt etsiä tuuraajia, eikä se olisi ollut fiksua kenenkään kannalta. Khaos tuurasi Rottenia kolmella keikalla sillä aikaa, kun mies jo asui ulkomailla. Mutta sanotaanko näin, että Kuopion pojjaat piäsisivät tuas vähän kahtelemaan mualmoo. Ei ollut sellainen vittumainen ero. Kaikkea aikansa. Tällä levyllä ratkaisevat nimenomaan kappaleiden rakenteet. Deathchainin keikoilla käy paljon teini-ikäisiä, joille ytimekäs thrash ja sing-along-kertosäkeet uppoavat kuin hakaneula punkkariin. Meille oli paikka vapaana Vital Remainsin kiertueelle, mutta keikkajärjestäjä ei ollut saanut vahvistuksia kaikista soittopaikoista. Seuraavalla levyllä meidän on helpompi jatkaa, koska jos sekin poikkeaa muista, muutos ei ole enää niin radikaali. erilainen. Mitä ne ajattelevat, jotka odottivat saman linjan jatkuvan. Aiemmin perus-Deathchain-kappale rakentui neljästä tai viidestä riffistä, nyt niitä saattaa olla yhdeksän. Kappaleiden rakenne on sellainen... Ei Rottenissakaan mitään vikaa ollut, hyvä laulaja ja keulakuvahan sekin oli. Nettiin hy- thrash Assault olisi Deathchainin Reign In Blood, mitä Slayer-levyä Cult Of Death muistuttaa eniten. Kiertue takaisi kymmeniätuhansia kuulijakontakteja, mikä tuskin olisi pahitteeksi levymyynnille. Jos lähtisi ajatusleikkiin, että Deatereihin, mitä miettivät ne, jotka eivät ole koskaan kuullutkaan Immolationista ja muista. Helvetin hyvähän tuo muuten olisi ollut. Että mitäs vittua, onko tämä bändi pettänyt meidät ja kaikki on paskaa ja elämä potkii päähän. TAI VAROITTELIN JA VAROITTELIN, ILMOITIN VAAN, ETTEI TAASKAAN TULE MITÄÄN KULTALEVYJÄ. Uskon, että aiemmista levyistä tykänneet löytävät myös tästä jotain itselleen. Toivon tietysti itsekin, että Slayer tekisi aina Reign In Bloodin, vaikkei siinä olisi loppupeleissä järkeä. Vaikka meillä oli ennenkin biiseissä paljon riffejä, nyt niiden määrä on jopa tuplaantunut. SÄÄLI."- CORPSE vissä ajoin vuotaneesta levystä onkin jo vyörynyt ristiriitaista palautetta. Yhtyeellä on mahdollisuus päästä loppuvuodesta vielä isomman kaliiberin Euroopan-rundille, joka kestäisi viisi viikkoa. Seasonsilla on itse asiassa paljon tarttumapintaa, mutta bändi uskalsi kokeilla uusia juttuja Reign In Bloodin ja South Of Heavenin jälkeen, eikä jatkanut pelkällä 400 km/h-meiningillä. Meillä oli helvetin hyvä henki porukassa, kun Khaos lauloi ne kolme keikkaa. Meitä on aiemmin verrattu suosittuihin bändeihin, kuten The Hauntediin, Slayeriin ja Dew-Scentediin, jotka jannut tietävät. Levy-yhtiö yrittää tyrkyttää meitä tuohon kiertueeseen, joka olisi aika mannaa, mutta siitä ei uskalla mainita vielä mitään. sempi ja jäyhempi kuin edeltäjänsä. Se on nyt vain monipuolisempaa. Vaikka teemme tätä pääasiassa itsellemme, tulee mietittyä, mitä muut ovat mieltä. Kitaristi veikkailee, että Rotten saattaa jäädä tuolle tielle pysyvästi. Ex-vokalisti oli miltei innoissaan, kun hän kuuli, että hänen manttelinperijäkseen valittiin muun muassa Deathboundista tuttu Kai Jaakkola, taiteilijanimeltään KJ Khaos. Hyvä, että homma meni näin sulavasti ja olemme yhä kavereita. Alun perin oli puhe, että lähetetään hänelle studiodemo Kanarialle, jotta hän voisi treenata lauluja siltä käsin. Uusissa kappaleissa on kyllä selkeät kertosäkeet, mutta ne eivät tartu heti päähän, kuten ennen. Kriitikoiden kannat eivät miestä niinkään hetkauta, koska ne ovat aina vain yhden ihmisen mielipiteitä. Paitsi Iron Maidenin ja Manowarin, mutta ne ovatkin jumalia. Corpsea jännittää selvästi uuden levyn vastaanottoa, vaikkei hän sitä suoraan sanokaan. Kaikki toimi. Jos meitä verrataan nyt tuntemattomampiin death metal -orkes- "VAROITTELIN HYVISSÄ AJOIN, ETTÄ ERILAISTA MATERIAALIA ON TULOSSA. Hyvä 38 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 38 14.3.2008 11:06:00. Rotten viihtyy Corpsen mukaan edelleen Kanarialla. Siinä vaiheessa, kun tiesimme Rottenin palaavan studion jälkeen etelään, rupesi tuntumaan, ettei touhussa ole mitään järkeä. Ne erikseen. Tyhmää verrata meidän tuotosta sellaiseen mestariteokseen, mutta sillä levyllä Slayerkin pudotti tempoa. Emme kuitenkaan lähde mitään Commodore-kuusnelosta mikittämään niin kuin Beherit. Siinä on kaksi pääbändiä, ja paikkoja yhä auki. Faneista hän on enemmän huolissaan. Katsotaan, mitä tapahtuu. KUOLONKULTTI JA MUITA KERTOMUKSIA DAETHCHAIN Deathchainin uuden levyn nimeksi suunniteltiin Circle Of Deathia, mutta miehet muuttivat loppusuoralla mieltään. En edes ymmärrä, mitä koko borderline black metal -termi tarkoittaa. Hittikertsit ja idioottivarmat huudatuskohdat ovat nyt kiven alla, mutta Corpse suhtautuu vastaanottoon luottavaisesti. Siinä olisi ollut sellainen riski, että jos epävarmat keikat olisivat peruuntuneet, olisimme tehneet 5000 euroa tappiota. Jäimme siis pois tuon uhan takia. Maiden välinen matka oli vain turhan pitkä. Rotten puhui pitkään lähtevänsä töihin ulkomaille. Euroopan-kiertuekin olisi ollut tarjolla, mutta yhtye perui osallistumisensa. Rottenin ero tapahtui sulassa sovussa, eikä osapuolien välille jäänyt pahaa verta. Olen itse jutellut Rottenin kanssa viimeksi joulukuussa. Pääasia, että olemme itse helvetin tyytyväisiä. Ja niinhän se pitää ollakin. KEULAKUVIA JA KIERTUEITA Deathchain vaihtoi laulajaa vähän ennen studioon majoittumista. Deathia niistä löytyy myös, ja ehkä vähän blackiakin. Olen ruvennut hahmottamaan sen kokonaisuuden, jota haluan tehdä, hän maalailee. En tarkoita blackia ideologisessa merkityksessä, vaan sointuina ja sointukuvioina, joita monet bläkkibändit käyttävät
Levyä kuunnellessa huomaa miettivänsä, voivatko nämä kiemuraiset kuviot todella olla kotoisin samasta kynästä kuin suoraviivaisemmat, kertosäevetoiset edeltäjänsä. KAIKKEA AIKANSA. Lovecraftin keksimää teosta, jonka hän väitti Abdul Alhazredin, hullun arabin, kirjoittaneen noin vuonna 730 Damaskoksessa. Hour Of The Exorcist on tarinan kolmas osa. Entä mitä mies tuumaa väitöksestä, että Hour Of The Exorcist kuulostaa Venom Preacherilta. Pakko kai valehdella ja sanoa, että kyllä. Biisi on muutenkin jännä, kun kertosäekierto tulee heti tokana riffinä. Kirjoitin Serpent Of The Deepin sanat kertomusta lainaillen ja muokkaillen. Miten on, kannattiko Cult Of Death tuossa valossa tehdä. Moni uskoo yhä kirjan autenttisuuteen ja olemassaoloon. Serpent Of The Deepin lyriikoissa taas mukaillaan "Necronomiconia", tuota H.P. Pari yhtenevää kohtaa sinne tai tänne, kehitys on ollut huimaa niin sävellyskuin sovituspuolella. Kappale kertoo hämyisestä kultista, joka palvoo kuoleman jumalaa ja yrittää manata sitä esiin. Esimerkiksi Deathamerin loppuosan yhtälö, jossa tuplabassarit jauhavat hitaan kitaramelodian ja pahaenteisen puheen alla, on kuin suoraan Deathrash Assaultin Panzer DEATHCHAIN kesäkuu 2007 / INF [ 39 inferno_47.indb 39 14.3.2008 11:06:02. Eteenpäin olemme siis menneet. Biisi päättyy siihen, kun kuoleman jumala nousee ylös loputtomista kuiluista. JOKAISEN BÄNDIN ON MUUTUTTAVA JA MENTÄVÄ ETEENPÄIN."- CORPSE Holocaustista. Nimikkobiisi, Cult Of Death, kuvastaa Jämsénin mielestä kokonaisuudessaan levyn teemaa. Lopulta onnettomat onnistuvat tavoitteessaan. MITÄ NE AJATTELEVAT, JOTKA ODOTTIVAT SAMAN LINJAN JATKUVAN. Se, millä tavalla vaihtelen riffejä ja kokeilen soinnutuksia keskenään. Olemme nyt enemmän itsemme kuin niin sanotusti kopio tai tribuutti. Teimme studiodemon ennen levyn äänittämistä juuri siitä syystä, että halusimme olla varmoja kappaleista. Ei kun joo, niin muuten ovatkin! Nyt kun sanoin, niin muistin. Toisaalta, mitäpä muuta voisi odottaakaan: miehet tulevat Savosta. Kävi mielessä, että Pit Of The Possessed on samanhenkinen kuin Venom Preacher, mutta ei se ehkä loppupeleissä ollutkaan. Kuorohomma on samanhenkinen: taa-taa-taa-taa-taataa-taa-taa. Lovecraftin hyytävää kauhua tihkuvissa tarinoissa jokainen kirjan lukenut menettää järkensä. Niistä en osaa sanoa. Deathrashilla oli paljon juttuja, jotka olisi voinut tai halunnut tehdä eri tavalla, mutta ei osannut puristaa niitä itsestään irti. Itse asiassa niissä on vähän samantapainen sointukuvio yhdessä kohdassa. Näppäilykin on suht samanlainen. Pohjat ja vibat lähellä toisiaan, mutta ulosanti on erilainen. Vai onko. Vaikka levyt ovat keskenään erilaisia, tällä hetkellä uusi tuntuu paremmalta. Totuuden rajaa hämärtää 1970-luvun lopulla julkaistu englanninkielinen, sumerialaiseen mytologiaan perustuva Necronomicon, jonka väitettiin olevan tarkka käännös tuosta salamyhkäisestä opuksesta. Soittotaidosta on turha edes puhua sehän on ollut naftisti hanskassa jo vuosikausia. Necronomiconista löytyi hyvä tarina, joka ansaitsi tulla kuulluksi kappaleen muodossa. Kun työnimi oli selvillä, kävi mielessä, että albumista voisi tehdä samantyylisen teemalevyn kuin Iron Maidenin Seventh Son Of A Seventh Son, jonka sanoitukset perustuvat löyhästi toisiinsa. Siinä lähdetään alusta loppua kohden toistamaan kertosäettä. "VAIKKA TEEMME TÄTÄ PÄÄASIASSA ITSELLEMME, TULEE MIETITTYÄ, MITÄ MUUT OVAT MIELTÄ. [FIN] EROJA JA YHTÄLÄISYYKSIÄ Vaikka kappaleiden rakenteet ja riffit eriävät totutusta, ne harvat kohdat, jotka muistuttavat vanhoja sävellyksiä, kuulostavat hyvinkin tutuilta. niin, sillä Slugathor julkaisi hiljattain tuolla nimellä kulkevan täyspitkän. Deadmeat Disciplesilla kuultiin kappale Poltergeist (The Nemesis), joka jatkui kakkoslevyllä Return Of The Nemesisin muodossa. Ei kuitenkaan ihan King Diamond -meininkiä. Cult Of Death ei ole teemalevy, vaikka kappaleiden nimistä voisi toisin päätellä. Corpse uhosi edellisen levyn tiimoilta tehdyssä Infernon haastattelussa, ettei ole järkeä tehdä levyä, ellei se ole parempi kuin edellinen. No ei nyt sentään. Sanoitukset ovat tuttuun tapaan omia pieniä kertomuksia kaiken maailman kammotuksista. Ehkä niissä on vähän samankaltainen groove. Kyllä me minun mielestäni onnistuimme. Nyt osasi. En tiedä, mitä se sillä tarkoitti, mutta hienolta se kuulosti. Tarkennetaanpa hiukan: Hour Of The Exocistin ja Venom Preacherin kertosäkeiden laulujen rytmitykset ovat selkeästi sukua toisilleen. Tälläkin levyllä seikkaillaan debyytillä tai oikeastaan jo Poltergeist-demolla (2002) käynnistyneen räyhähenkiteeman ympärillä. TOIVON TIETYSTI ITSEKIN, ETTÄ SLAYER TEKISI AINA REIGN IN BLOODIN, VAIKKEI SIINÄ OLISI LOPPUPELEISSÄ JÄRKEÄ. Tai oikeastaan aika paljonkin, nyt kun sitä rupeaa miettimään. Jos miettii kahden viimeisen levyn riffejä kitaristina, niin kyllä niistä itse huomaa, että samat maneerit toistuvat. No, mikäs sitä itselleen mahtaa
inferno_47.indb 40 14.3.2008 11:06:17
inferno_47.indb 41 14.3.2008 11:06:25
Sadist on täydellinen sekoitus kolmesta ensimmäisestä kiekostamme, ja tämä on ensimmäinen kerta, kun en keksi uudesta levystämme mitään valittamista. Päätimme viedä musiikkimme yksinkertaisempaan suuntaan, mutta eihän se oikein toiminut. Legolla (1999) Sadist siirtyi huomattavasti yksinkertaisemman ja tylsemmän materiaalin pariin, ja levy haukkasikin niin sanotusti paskaa. Ärhäkkää laulua, erikoisia sovituksia ja varsinkin haasteita siinä kuitenkin riittää. Kasvaessani huomasin, että touhu todella puhutteli minua ja bändikavereitani, ja nyt kun katson uraani taakse päin, tajuan koskettaneeni muitakin ihmisiä musiikillani. Perustin Sadistin kun olin seitsemäntoista, enkä ajatellut muuta kuin syömistä, naimista ja kitaraani. Sadistin kunniaksi on todettava, että yhtyeen paluulevy kuulostaa vain bändiltä itseltään. Tiskiin isketään yhtyeen nimellä varustettu pitkäsoitto, ja taas mennään. Jos se soitin sattuu olemaan mandoliini, niin sitten me käytämme sitä. Säveltäessämme mietimme millaisen tunteen haluamme kuulijalle välittää ja mikä sen parhaiten toteuttaisi. Myös kielisoittimet kuten sitar ja mandoliini aiheuttivat hankaluuksia viulusta ja sellosta nyt puhumattakaan. Kuinka Sadist sitten lähti lopulta muotoutumaan. Kuolometalliset elementitkin ovat melko pieniä. Tuo nimi olikin aika itsestään selvä juttu ja se symboloi myös bändin uutta alkua. Sadistin kaltaiselle rankemmalle bändille tuo olikin melkoinen haaste. Vanhat italobändit ovat päässeet näemmä tekemisen makuun. Meillä on toki metallinen tausta, mutta ensisijaisesti olemme laatua arvostavia muusikkoja. En haluaisi kuulostaa liian romanttiselta, mutta rakkaus musiikkiin on kaikki kaikessa. Legon pelleilyt on unohdettu ja työn alla on taas tekninen ja aidosti progressiivinen metalli. Alkuperäisjäsen ja kitaristi Tommy Talamanca, mistäs nyt tuulee. Bändin sisäinen henki vaipui rappiolle, ja liki vuosikymmenen levytystauko oli tosiasia. Tribe (1996) ja Crust (1997) laskivat tempoja ja veivät musiikkia entistäkin kikkailevampaan suuntaan. Miten päädyitte käyttämään noinkin erikoisia soittimia. Levyllä on useita eri perkussioita, kuten cajonia, darboukaa, turkkilaista rumpua ja sellaisia. Uusi levymme todistaakin taas, että emme polje paikallamme vaan keksimme aina jotain uutta. Nyt Sadist on tullut takaisin. Ei siinä mitään jaloa tarkoitusta ollut, halusin vain kasvattaa egoani. Säveltäminen sujui aika nopeasti, emmekä käyttäneet ainuttakaan yli puolen vuoden ikäistä ideaa. Allamme on nyt hieno uusi levy ja edessä useita festarikeikkoja, joten tuntuu kuin eläisimme uutta nuoruutta, Tommy intoilee. Ihmiset haluavat aina genrettää kaiken, mutta minulle musiikki on vain musiikkia. Olen muusikko ja ääniteknikko, enkä voisi kuvitella mitään muuta elämääni. Se oli kuitenkin tärkeä askel. Erilaisten tyylien ja tunnelmien sotkeminen on ollut aina tavaramerkkimme, ja italialaisina kiinnitämme paljon huomiota myös musiikin melodiseen ja inferno_47.indb 42 SADIST 14.3.2008 11:06:30. Vaikeinta oli sovittaa kaikki akustiset soittimet mukaan. Moisia ei tule metallissa usein kuulleeksi. Above The Light (1993) on teknisen ja thrashaavan deathin merkkipaalu ja vielä nykyäänkin aika suvereeni esitys. Mitä neljänteen levyymme Legoon tulee, niin kaikkihan sitä tapaavat haukkua. Crust oli hyvin tekninen ja vihainen levy, joten meidän oli pakko tehdä jotain erilaista. Se ei perustu nopeuteen, liialliseen kikkailuun tai juuri mihinkään nykyään pinnalla olevaan keinoon. Viime lehdessä esiintyneen Schizon rinnalle pomppaa nyt progressiivista death metalia soittava Sadist, jonka historia ja musiikki muistuttavat humalassa piirrettyä korkkiruuvia. TEKSTI: Kari Koskinen / www.sadistribe.com elämän elementit uonna 1991 perustettu Sadist pudotti kypsimmän luumunsa heti uransa kärkeen
Hope To Be Deaf kertoo miehestä, joka elää kuin olisi jatkuvasti eristyksissä veden alla. Kirkolla on Italiassa vahva poliittinen valta, mutta itse pidän Jumalaa lähinnä mielenkiintoisena teoriana. Ateistina musiikki on kuitenkin ainoa tapani henkisyyteni hoitamiseen. harmoniseen puoleen. Jos siinä onnistuu ja kuulija tavoittaa nämä tunteet, voi pitää itseään hyvänä muusikkona. Itse arvostan vapautta ja toisten ihmisten kunnioittamista kirkkohan ei tiedä demokratiasta mitään. Emme ole mikään hissibändi, vaan levyjämme pitää kuunnella keskivertoista metallilevyä huolellisemmin. VILVOITTAVA VESI Sadistin kunnianhimo ulottuu musiikin ohella myös levyn sanoituksiin. Mitä ajattelet suoraviivaisemmasta mätöstä tyyliin Autopsy ja Incantation. En myöskään miellä Sadistia progressiiviseksi metalliksi, sillä taustamme tulee Cynicin kaltaisesta dm-soundista. Vesi voi tuoda mukanaan myös kuolemaa, ja monet levyn kappaleista pyörivätkin näiden teemojen ympärillä. [FIN] inferno_47.indb 43 14.3.2008 11:06:45. Olen ateisti, mutta musiikki on kyllä tapa hoitaa henkistä puoltani. Aivan kuin kyseessä olisi jotain tavallista musiikkia isompaa. Tämä uudempi progemetalli sen sijaan on toinen juttu, sillä suurin osa modernista suuntauksesta kuulostaa vain Rushin tai King Crimsonin raskaammalta versiolta. Levyn yhteiseksi teemaksi ja myös unenomaisen kansikuvan rungoksi paljastuu niinkin arkinen asia kuin vesi. Voisi kuvitella, että Claudio ei välittäisi rankasta metallista. Heitän lautaselle mieluummin bändejä kuten Cynic, Death, Coroner ja Sadus. Se on ok, sillä pidän kuuntelijana myös simppelimmästä tavarasta. Saimme onneksi työskennellä hyvin lahjakkaan graafikon kanssa, joka ymmärsi ajatuksemme levyn tunnelmien takana. Pidämme kovasti 70-luvun progressiivisesta musiikista, kuten ELP:stä, PFM: stä, Yesistä, Genesisistä ja vastaavista. On meillä tosin Italiassakin muutamia hyviä bändejä, kuten Node, Nerve, Infection Code ja Ephel Duath. Haluan tuntea viholliseni, joten luen ja opiskelen uskonnoista mielelläni. Embracing The Form Of Life tekee havaintoja kaikista luonnollisista elementeistä ja muistuttaa siitä, että ne pelottavimmatkin osaset ovat vain osa elämää. Kaikki on kiinni asenteesta. Laitan sävellyksiini omia tuntojani ja yritän selittää kuulijalle, millaisia ajatuksia minulla kappaletta äänittäessäni oli. Kitarat ja rummut on heivattu tästä versiosta yli laidan, ja jäljellä ovat vain uudelleen sovitetut ja aavemaisesti kilkattavat sormiot. Vesihän on elämän tärkein elementti ja sieltä kaikki myös alkaa. Valtaosa nimistä ei noussut suuremman yleisön tietoisuuteen, mutta pinnan alla kupli vahvasti. Uudemmasta metallimusiikista voisin kommentoida sen verran, että se ei minua juuri kiinnosta. Hyvä musiikki perustuu sen herättämiin tunteisiin, ei ylenmääräiseen kikkailuun. Miten itse päädyit valitsemaan oman polkusi. Korkealentoiset tarinat saavat hyvää tukea seikkailunhaluisista koskettimista, jotka ovat Legoa lukuun ottamatta olleet vahvasti läsnä bändin jokaisella levyllä. Kyseessä on uusi versio jo debyytilläkin julkaistusta kappaleesta nimeltä Sadist. Oliko näillä bändeillä tai progella ylipäätään suuri vaikutus Sadistin syntyyn. Oikeasti hän on viisikymppinen metallilapsi, joka pitää esimerkiksi Sadistista ja Cradle Of Filthista, heh. Different Melodies kertoo kahdesta identtisestä kaksosesta, jotka haluavat tappaa toisensa vielä äitinsä kohdussa uidessaan. Pyydän Tommya selventämään tarinoita muutamien erityisen kiinnostavien kappaleiden osalta. Musiikkimme progressiivisuus on enemmänkin asenne kuin selkeä suuntaus. Italiassa katolilaisuudella on varsin vahva asema. Meshuggah muodostaa tosin asiassa voimakkaan poikkeuksen. Kopto on äärimmäisen kaunis ja vangitseva välisoitto, mutta levyn päätöskappale on kokonaan oma lukunsa. Kappaleessa One Thousand Memories mies haluaa lopulta kuolla siihen samaan järveen, jolla hän on viettänyt suuren osan elämästään. Kyseessä voi olla sekä henkinen että fyysinen tila, miettikää itse. Näin myös Sadistilla, joka sisältää pari huomionarvoista instrumentaalia. Syy tähän on yksinkertainen: niistä vastaava Claudio Simonetti on kerännyt nimeä puolilegendaarisen Goblinin riveissä. Hänen panoksensa oli kuin toteutunut unelma, sillä olemme koko bändi etenkin Goblinin vanhemman kaman faneja. Asiaa on vaikea selittää, mutta kappaleiden värit ja syvyys vaikuttavat keskittyneen työn tulokselta. Kyseessä on universaali kieli ja myös tapa, jolla saatan paeta keskinkertaisuuden ja tylsyyden kiroja. HENKISYYDEN LOPPU Korjaa jos olen väärässä, mutta omasta mielestäni Sadistin luoma musiikki on eräällä tavalla hyvin henkistä. Mies on tehnyt musiikkia myös lukuisiin Dario Argenton elokuviin, joista tunnetuimpana Dawn Of The Dead (1978). Italiassahan oli muinoin melko vahva progressiivisen musiikin skene
KAMELOT 46 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 46 14.3.2008 11:06:54
Yhtyeen perustaja Thomas Youngblood tarinoi Infernolle kaikista kummitusoopperan traagisista ihmiskohtaloista. Raivoisa äänenpalo kaikuu yli orkesterin. Miehen mukaan Kamelotin duurivoittoinen lähestymistapa musiikkiin on pistetty hyllylle odottamaan parempia aikoja. Luvassa on Kamelotin viidennen studiolevyn, Karman (2001), nimikkokappale, yksi yhtyeen musiikin monista kulmakivistä. Nimibiisin tarina ei jätä kylmäksi, etenkin kun sitä peilaa vahvaan musiikilliseen kuulokuvaan. Tyttö lupaa pojalle, että hän palaa takaisin kuolemansa jälkeen. Nauhoitimme nuokin levyt viikonloppuisin. Norjalaissyntyinen, thaimaalaiset sukujuuret omaava laulaja Roy Khan oli todennäköisesti lopullinen vastaus Kamelotin identiteettiongelmiin. The Fourth Legacyllä minäkin aloin keskittyä koko hommaan, biisien kirjoittamiseen ja muusikoina kehittymiseen aivan toisella tavalla. Olin pelkästään iloinen, että joku maksoi meidän levyjemme tekemisen. Karmalla tämä bändi todella löysi sen, mitä tyylillisesti etsimme. Ghost Opera kertoo oopperadiivasta, joka joutuu matkalla esitykseen hyökkäyksen kohteeksi ja hänet raiskataan. Yhtyeen dramaattista linjaa viime vuosina ovat vahvistaneet myös bändin levyillä esiintyneet lukuisat vierailijat. Konseptialbumit ovat sikäli eri juttu, koska niiden kokonaissoundin on Kamelotin musiikissa oltava mielestäni KUOLEMA MEIDÄT YHDISTÄÄ Majesteettinen teatraalisuus on tietyllä tapaa Ghost Operan kantava voima ja kappaleita yhdistävä, vaikka se sotii levyn teemattomuusajattelua vastaan. Kiinnostava on myös Ghost Operan raskaan haikea rakkauslaulu, Love You To Death. Yhdysvaltalainen Kamelot tuli ja pyyhkäisi kutrit Suomi-neidon kasvoilta ensimmäistä kertaa, vieläpä kahdesti. Roy teki tarinasta taidetta biisin lyriikoiden osalta. Koetimme tavoittaa sen riveillä yhden sotilaan tarinan ja sen, mitä hän tuntee, kun alus painuu pohjaan. Sitten on myös Anthem, jonka Khan kirjoitti omalle pojalleen. The Fourth Legacy (1999) on hieno levy, mutta se on silti sekoitus useita erilaisia vaikutteita. Levydiili Noisen kanssa irtosi kolmea vuotta myöhemmin, ja Eternitydebyytti nauhoitettiin pian sen jälkeen. Up Through The Ashes on laulu, joka perustuu Raamatun kertomuksiin, Barabbaan ja Jeesuksen hahmoihin. Tämä kesäkuu 2007 / INF [ 47 inferno_47.indb 47 14.3.2008 11:06:56. Roy Khan sulattaa kappaleessa yhteen sivustakatsojan kuin myös kertomuksen naispuolisen päähenkilön roolin. Henkilökohtaisten kokemusten, historian kertomisen ja fiktiivisten tarinoiden voima huokuu Ghost Operan raidoilla, puhumattakaan melodioista, joiden melankolinen mutta toisaalta myös positiivinen syleily vahvistaa Kamelotin kuusi vuotta sitten luotimaa suuntaa. Sanoitusten pitää enemmänkin olla historian dokumentoimista kuin selityksiä siitä, miten ihmisten tulisi toimia, Thomas Youngblood painottaa. KHAN ON VASTAUS Thomas Youngblood perusti Kamelotin Floridan Tampassa vuonna 1991 yhdessä alkuperäisrumpali Richard Warnerin kanssa. Jos pitäisi esitellä jollekin Kamelotin tyyliä, niin Karma on oikea levy määrittelemään sen, kitaristi vakuuttaa. TEKSTI: Jaakko Silvast / www.kamelot.com / KUVA: SPV re you ready for the last song. Kahden konseptilevyn, Epican (2003) ja The Black Halon (2005) jälkeen Kamelotin säveltävä ja kirjoittava ydinkaksikko Youngblood & Khan koki, että muutosten tuulten on hyvä antaa puhaltaa yhtyeen katalogissa. Kuulostavathan Eternity (1995) ja Dominion (1997) totaalisen paljon erilaisilta kuin neljä viimeisintä Kamelot-tuotosta. dramaattinen kokemus tekee hänet hulluksi, ja joka ilta, kun hän astuu lavalle, hän yrittää elää sen kauhean illan uudestaan ja ammentaa siitä voimansa esitykseen, Thomas Youngblood selvittää. Ehkäpä juuri siksi kesti neljäkin levyä ennen kuin Kamelotin omin tyyli tarkentui. Karma on ehdottomasti oma suosikkini. Are you ready for Karma", kyselee vokalisti Roy Khan pakkahuoneelliselta suomalaisyleisöä. Tumma musiikki yhdistettynä tummiin sanoituksiin toistuu kaikkialla Ghost Operan biiseissä. Blücher on biisi saksalaisesta sotalaivasta, joka upposi Norjan vesillä. Levy, joka johdattelee kuulijan traagisiin ihmiskohtaloihin sekä surumielisiin rakkaustarinoihin. Karma on levy, jonka Thomas Youngblood uskoo kääntäneen Kamelotin tyylisuunnan lopullisesti nykyiselle tielleen. The Black Halon raidoilla kuuluvat muun muassa Dimmu Borgirin Shagrathin sekä Epica-yhtyeen Simone Simonsin sielukkaat suoritukset. Tämähän liittyy japanilaiseen tarustoon, jonka mukaan kuolleet palaavat takaisin. Simons oli mukana myös Ghost Operaa työstettäessä, samoin edelliselläkin levyllä tauskuorossa tulkinnut Amanda Somerville-Scharf. Asiasta kiinnostuneita ihmisiä ja tahoja sai etsiä kissojen ja koirien kanssa. Historian tapahtumien osalta Thomas Youngbloodia kiehtovat eniten tarinat, jotka liittyvät englantilaisten kolonialistien saapumiseen Amerikkaan. Siihen aikaan tämä oli meille pelkkä harrastus eikä hommaa otettu turhan vakavasti. Tyttö sai tietää, että hän tulee pian kohtaamaan kuolemansa. lancelotin tummempi sädekehä Armon vuonna 2007 se vihdoin tuli tapahtuman. Taannoin Kamelotin lyriikoista piti karsiakin tiettyjä juttuja, koska sanomistensa takana pitää pystyä seisomaan. Löysin kertomuksen japanilaisista rakastavaisista nuorista. Niin kävi, että poika tapasi erään tytön 18 vuotta myöhemmin, ja hän kertoi olevansa tämän kuollut tyttöystävä. Sanoitusten puolesta en halua tehdä biisejä negatiivisista aiheista, kuten esimerkiksi itsemurhista tai joistain typeristä saatanallisista jutuista. En todellakaan ajatellut asiaa silloin näin pitkälle. Eternityllä tai Dominionilla on muutamia pikkujuttuja, jotka ovat säilyneet näihin päiviin saakka, mutta koska esimerkiksi Khan kirjoittaa nyt kanssani biisejä, siksikin kaikki on erilaista. Niin syntyi Ghost Opera, Kamelotin kahdeksas kokopitkä. Thomasin mukaan melodista heviä soittavan bändin perustaminen Yhdysvalloissa, varsinkin lahjakkaita metallimuusikoita vilisseen Bay Arean mailla, ei ollut ollenkaan helppoa. En voi kestää sellaista henkilökohtaisesti, koska ihmiset saavat vaikutteita musiikista, meidänkin. Sodista ei miehen mielestä ikinä voi kirjoittaa liikaa
Candlelight_Inferno_May07.qxp 10/05/2007 12:18 Page 1 inferno_47.indb 49 14.3.2008 11:07:04
Tor-Helge Skei. En tiedä, koska en ole kokeillut kaikkia muunnelmia, ainoastaan ehitys on erikoinen asia. Cern ei ole kuullut Lyotardista nimi kuulostaa hänen mielestään hitusen retardilta mutta tieteen edistyksen pulmallisuuden hän on huomioinut. Se on illuusio, orsi johon tartumme, jotta olemassaolollamme olisi merkitys, sanoo Manesin vuonna 1993 perustanut TH Cern Skei aka. Sama koskee Gandhia, Hitleriä, Bushia. UUDISTUMINEN KIINNOSTUKSEN SÄILYTTÄMISENÄ Manesin kolmannen täyspitkän How The World Came To An Endin merkityksestä bändin kehitykselle voi esittää monta arvoarvostelmaa. Ehkä joskus mukana tulee joitakin sivuvaikutuksia, jotta uskoisimme keksintöjen olevan "ihmiskunnan hyväksi". Tieteessä on aavistus lyotardilaista suurta kertomusta ja maailmanselitystä, joka ylläpitää itseään vain arvovaltansa säilyttääkseen. Kaikkia tieteen löytöjä käytetään vallan ja rahan saavuttamiseksi, olemmehan pohjimmiltamme eläimiä. Siitä puhutaan hämmästyttävän paljon siihen nähden, että kehityksen standardeista tai edes suunnasta ollaan harvoin yhtä mieltä. Asioiden hallitseminen atomien tasolla oli ja on valtavan tärkeä keksintö, mutta katsopa mitä sen avulla nyt tehdään. En mielelläni tee suurta ja lopullista päätöstä aiheesta, vaan pohdin ja arvioin uudelleen mieluummin asioita, joita pidämme itsestäänselvyytenä. Jos puhutaan rockin traditionaalisesta instrumentaatiosta tai modernin ja postmodernin muotoihanteista lineaarisella tasolla, bändin kehityshypyn inferno_47.indb 50 MANES 14.3.2008 11:07:06. Se, mikä on suurin tieteen keksintö yhdelle, saattaa olla massiivinen katastrofi toiselle. Mistä kehityksestä on kyse? TEKSTI: Mikko Kuronen / www.manes.no / KUVA: Candlelight maailmanloppuun mieltä, että todellisuus on olemassa vain päämme sisällä. Yhden vallankumous on toisen peruuttamaton degeneraatio ja kolmannen työrukkasin saavutettu muurahaisloikka eteenpäin. Evoluutio on enemmän tai vähemmän abstrakti ajatus tai käsite, eikö vain. Tieteen suhde kehitykseen on kiinteä mutta kiharainen: ei tarvitse olla tiedeuskovainen uskoakseen tieteen jonkinasteiseen edistykseen, mutta tutkimuksen monituloksisuus, ristiriitaisuus, tulosten käyttäminen eettisesti arveluttaviin tarkoituksiin ja samojen ilmiöiden jatkuva uudelleen käsitteellistäminen tieteen kielessä saavat uskon toisinaan koetukselle. Onhan se erilainen, mutta parempi. Kehitys on yleisnimike sille, että asiat tehdään "vähän eri tavalla kuin edelliskerralla". Äiti Teresalla oli taatusti henkilökohtaisia vaikuttimia toimintansa takana, joko tunne siitä, että "tarkoitan tällä jotain" tai muuta vastaavaa. Yleensä ottaen olen sitä nykyistä, joka on suurimmilta osin täysin paska. Cernunus aka. Mutaatioon, luonnonvalintaan ja migraatioon perustuva darwinilainen kehitysoppi sai syntyessään osakseen paljon vastustusta, eikä tilanne ole kaikilta osin muuttunut: kun kreationistille antaa kehitysprojektin, tämä viskaa pallon edelleenkin Jumalalle. Onko kehitys tai edistys "tärkeää". Lyijykomppania tietää kertoa, että "kehitys kulkee perse edellä", Motörheadille evoluutio on kysymysmerkki, "a mystery full of change that no one sees". Onko yhteiskunta, jossa nyt elämme niin paljon parempi kuin se elämisen tapa, joka vallitsi kivikaudella. Mutta asioita ei keksitä tai valmisteta muun kuin henkilökohtaisen arvovallan, rahan, maineen ja vallan vuoksi. kestävällä kehityksellä Edellisen Infernon arviossa todettiin, että Manesin kehityskäyrä on uuden How The World Came To An End -levyn myötä laskussa. Kehittyä, muuttua, liikkua eteenpäin... Biologisessakaan mielessä kehityksestä ei ole yhteisymmärrystä
Eikö kyllästyminen koko hommaan ole Varreltaan pieni mutta ääneltään ja sydämeltään suuri Udo Dirkschneider on kaksikymmentä vuotta kestäneen soolouransa aikana ehtinyt julkaista aimo liudan levyjä, joista toukokuussa julkaistu Mastercutor on järjestyksessään yhdestoista. Jos nämä tuntemukset joskus katoavat, on aika lopettaa. Olisin varmaan samoissa hommissa kuin veljeni, eli vanhempieni omistamassa työkalutehtaassa. Toivottavasti siihen nyt vielä sentään menee pidempikin tovi. itkevä show-mies jatus rikkoa jää haastattelun alussa puhumalla saksaa Udon kanssa tuntuu hyvältä. TEKSTI: Miika Kuusinen / www.udo-online.de / KUVA: AFM todellakaan koskaan vaivannut sinua. Olisihan sekin aika metallista hommaa. Onneksi sentään haastateltava puhuu paremmin englantia kuin minä saksaa. Miehen U.D.O.-nimen alla julkaisema musiikki on pysynyt lähes muuttumattomana, mutta samaa voi onneksi sanoa myös levytysten tasosta. Joo, todellakin. Mitä muutakaan tähän nyt voisi muka vastata. Minkälainen mies sitten olet kotioloissa, kun sävellyshommat ja kiertueet ovat taas kerran taakse jäänyttä elämää? U.D.O. 52 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 52 14.3.2008 11:10:19. Totta kai, muuten en näitä hommia enää tekisi, Udo hörähtää. Usko pois, siihen menee vielä todella kauan, Udo nauraa hersyvää nauruaan. Udon palosireenin ja jänisräikän yhdistelmää muistuttava uniikki ääni on soinut niin levyillä kuin lavoilla jo yli 35 vuoden ajan, ensin Acceptissa ja sittemmin U.D.O.-orkesterissa. Parin lauseen jälkeen on piinallisen selvää, että yläasteella suoritetut parin vuoden opinnot täydennettynä Korkeajännitys-lehdistä ja aikuisviihteestä tutuilla saksan kielen opeilla eivät läheskään riitä haastattelun läpiviemiseen herra Dirkschneiderin äidinkielellä. Ei ikinä, koska yksinkertaisesti pidän tällaisen musiikin tekemisestä niin paljon. Silloinkin saisi olla raskaiden asioiden kanssa tekemisissä, Udo raakkuu. Oletko koskaan pohtinut mitä tekisit nyt, jos et olisi aikoinaan ruvennut laulamaan heavy metal -orkestereissa. Kaikkien näiden vuosien jälkeen miehen into tarttua mikkiin ei ole laantunut, vaan innostusta piisaa yhä aivan kuin ennen vanhaan. Vastaus on näin yksinkertainen, sillä minusta koko touhu on yhä hauskaa, olen yhä edelleen hermona aina kun uusi levy tulee ja odotan innolla kiertueelle pääsemistä ja uusien kappaleiden soittamista keikoilla
Et siis ole tv:n ohjelmatarjontaan ollenkaan tyytyväinen. Minusta levy-yhtiöt ovat vasta nyt alkaneet herätä musiikin verkosta lataamiseen ja digitaaliseen jakeluun. Udo kysyy nauraen. Viimeisin löytö, josta pidän, on esimerkiksi Billy Talent, joka ei kyllä varsinaisesti ole mitään heavy metalia. Kuinka tarkkaan sitten seuraat, mitä metalliskenessä tapahtuu, mitä uusia bändejä ja trendejä kulloinkin on tulossa ja menossa. Eihän televisiota voi juuri enää katsoa, tarjonta on aivan idioottimaista. En tiedä miten asioiden laita on Suomessa, mutta Saksassa tilanne on todella iljettävä. Mastercutorhan avaa levyn aivan kuin se olisi joku tv-ohjelma. Näin heidät livenäkin, ja he olivat oikein mainioita. Levyn sounditkin ovat siis hiukan erilaiset aiempaan verrattu- kesäkuu 2007 / INF [ 53 inferno_47.indb 53 14.3.2008 11:10:23. Viime aikoina U.D.O.-leirissä on tapahtunut paljon kaikenlaista uutta, olemme esimerkiksi saaneet uuden keikkamyyjän, joten koko nykyinen tilanne ja levy ovat meille eräänlainen askel eteenpäin. Voi hyvinkin olla niin, että kohta uudet tulokkaat eivät tarvitse levy-yhtiöitä enää mihinkään, koska he voivat äänittää levyn itse ja myydä sitä sitten verkon kautta. Mutta mitä moinen ammattinimike tekee levyn nimenä. Enhän minä tiedä läheskään, mitä kaikkea nykyään on olemassa, Udo puuskahtaa ja epäilee olevansa jo liian vanha kaikkeen uuteen. Ennen vanhaan bändin annettiin etsiä omaa tyyliään ja tehdä 4-5 levyäkin ennen kuin sen oletettiin olevan uransa huipulla, nykyään bändi saatetaan potkia pihalle jo debyytin jälkeen, mikäli se ei osoittaudukaan myyntimenestykseksi. Meillä on nyt ollut sama kokoonpano rumpalia lukuun ottamatta kasassa jo yhdeksän vuotta, ja minusta tämä myös kuuluu uudella levyllämme. Tottahan toki. Perheeni on samalla harrastukseni, varsinkin kun siihen kuuluu pari lasta. Popmusiikin puolellahan näin on osittain jo käynyt, ja promootion osuus on noussut entistä tärkeämmäksi, Udo innostuu selittämään. Ihan tosi, kaikkien näiden vuosien aikana joina olen pyörinyt maailmalla, olen nähnyt niin paljon kaikenlaista, että monella menisi useampi elinikä kaikkien niiden asioiden näkemiseen ja kokemiseen. Koko orkesteri oli mukana sävellysprosessissa, ja tämän haluan erityisesti tuoda esille. Tällä tavalla he saattavat jopa saada enemmän rahaa, vaikka myyntimäärät eivät olisikaan niin suuria kuin ennen vanhaan. Koko levy on tehty tiimityönä, ja kyllä muutkin bändikaverit tietävät, kuinka tehdä hyviä meidän tyylisiä kappaleita. 80luvulla ollessani Acceptissa levy-yhtiöt todella satsasivat pitkäjänteisesti bändeihin, toisin kuin nykyisin. Ei, kyllä hän on tyytynyt ihan rumpujen ja kitaran soittamiseen eikä laulamiseen. Luulen niin, Udo hekottaa. SALAPERÄINEN SEREMONIAMESTARI U.D.O.-orkesterin uutukainen kiekko kantaa nimeä Mastercutor, joka maestron mukaan on yhdistelmä sanoista Master ja Executor. Sitten kun joskus päätät ripustaa mikin naulaan, onko mahdollista että poikasi jatkaa Accept- ja U.D.O.-materiaalin esittämistä. Kiertueiden jälkeen paluu arkeen vie aina pari päivää, kun on viikkojen ajan tottunut olemaan bussissa, soittamaan keikkoja keskellä yötä ja painumaan pehkuihin vasta aamuyön tunteina. Kai ammatissasi on myös joitain varjopuolia, joista et niin välitä. Tänä päivänä bändejä on niin paljon, eivätkä levylafkat anna niiden enää kehittyä rauhassa. Sitä ei todellakaan riitä sanat kuvailemaan, Udo hekottaa. Koko talomme raikuu hänen soittaessaan lujalla kaikkea uutta musiikkia, joten on aika vaikea olla kuulematta missä nykyisin mennään, ja aina sieltä jotain hyvääkin löytyy. Levy-yhtiöt! Minusta koko musiikkibisnes on mennyt vain huonompaan suuntaan kaikkien näiden vuosien aikana, kun olen ollut osa sitä, ja tämä on aihe, josta voisin puhua vaikka päiväkausia. Olen aivan tavallinen perheenisä. Itse näen sen kokonaan uudenlaisena mahdollisuutena nuorille bändeille, ei ehkä niinkään meil- le. Onhan meilläkin toki nyt uudet kotisivut ja MySpace-sivu ja ehkä kaikenlaista uutta pikkukivaa tulossa kuten mahdollisuus ladata treeninauhoja, livemateriaalia ja muuta sellaista, mitä levykaupasta ei saa. Asiat alkoivat vain loksahdella paikoilleen äänityssessioiden aikana. Ei minulla ole mitään sen kummempia harrastuksia. Pysyn aika hyvin kärryillä uusien nimien suhteen, sillä 14-vuotias, rumpuja soittava poikani seuraa innokkaasti kaikkea uutta, mitä metallin saralla tapahtuu. Ja jos joskus ideat tuntuvat loppuvan, ei tarvitse kuin tuijottaa tv-uutisia pari päivää putkeen, ja johan alkaa sanoituksia syntyä. Hän on myös kaikkien typerien visailu- ja tosi-tv-ohjelmien takapiruna, ja tässä piileekin levyn eräänlainen teema. Olen usein pitkiäkin aikoja pois kotoa, ja kun palaan takaisin kotiin, tärkein asia tuolloin elämässäni on perheeni. Onko Mastercutorin musiikki tehty koko bändin voimin vai onko DirkschneiderKaufmann-kaksikko taas kaiken takana. Menemättä mitenkään liian syvälle teksteihin kaikki levyn sanoitukset voidaan nähdä eräänlaisina peleinä, on kyse sitten poliitikoista leikkimässä luonnon kanssa tai muuta vastaavaa. Älä ihmeessä kysy minulta ainakaan mitään nimiä, sillä ne ovat nykyään niin monimutkaisia, Udo naurahtaa. Onko sinusta koskaan tuntunut, että joudut kilpailemaan kovasti levy-yhtiön resursseista uusien tulokkaiden kanssa aina äänitysbudjetista kiertuetukeen. Käytämme siis modernia teknologiaa siinä missä muutkin, mutta onneksi olemme olleet mukana musiikkibisneksessä sen verran pitkään, että meillä on varsin hyvä levytyssopimus. Ja kun orkestereita on niin paljon, ei ihmisillä riitä millään mielenkiintoa ja rahaa tukea niitä kaikkia ostamalla levyjä ja käymällä keikoilla. Ehkä hieman, koska nuoret tietävät kuinka näitä uusia moderneja tekniikoita kuten YouTubea ja Myspacea käytetään tehokkaasti. En ole koskaan tuntenut itseäni miksikään rockstaraksi, ja olen yrittänyt aina olla oma normaali itseni niin lavalla kuin siviilissäkin. Mastercutor-kappaleen ja itse asiassa koko levyn sanoitukset olivat valmiina ennen kuin olimme edes tehneet yhtään kappaletta, eikä meillä ollut tietoa siitä, että se päätyisi myös levyn nimeksi. Teen heidän kanssaan aivan tavallisia asioita, kuskaan heitä kouluun ja seuraan kuinka he kasvavat. MAAILMAN HIENOIN AMMATTI Mikä on, Udo, parasta hevilaulajana olemisessa, sellaista mitä useimmat normaaleissa ammateissa työskentelevät ihmiset eivät koskaan tule kokemaan. Ilmainen reissaaminen ympäri maailmaa, Udo röhähtää hersyvään nauruun. Sana, jota on turha alkaa sanakirjoista etsiä. Hänen onnekseen laulajanlahjasi eivät ole periytyneet isältä pojalle. Mastercutor on eräänlainen seremoniamestari, joka ohjaa koko levyä ja sen kappaleita. Kuinka tärkeitä sanoitukset sinulle ovat suhteessa musiikkiin?` Ne ovat minulle erittäin tärkeitä, ja seuraan päivittäin, mitä uutisissa tapahtuu ja kirjoitan mielelläni päivänpolttavista aiheista. Olen ollut todella onnekas, kun olen päässyt matkustelemaan niin paljon, se on tehnyt minusta paljon avarakatseisemman ihmisen. Levyn viimeisessä kappaleessa Crash Bang Crashissa on eräs lause, "I am not dead yet", joka viittaa siihen, että Mastercutor on selvinnyt hengissä kaikista noista peleistä. Oletko varma, että haluat saada tähän vastauksen. Mutta Japanissa ohjelmatarjonta vasta kummallista onkin, saimme siitä vähän esimakua, kun olimme siellä Thunderballkiertueella
inferno_47.indb 55 14.3.2008 11:10:30
Oli aika paha paikka kammeta sieltä takaisin sävellysja soittokuntoon. Lähes alusta asti bändissä vaikuttaneet kitaristi Jussi Kiiski ja basisti Sami Vesanto kertovat seuraavassa bändinsä vaiheista. Hajanainen mutta yhtä kaikki hyviä biisejä sisältänyt kokonaisuus ei tehnyt kauppaansa aivan toivotulla tavalla, ja tulevaisuus näytti taas tummalta. Siitä se lähtee. Mikä on se eteenpäin ajava kuningasvoima. Mikä maksoi. Noste oli kova ja nimi alkoi käydä piireissä hyvinkin tunnetuksi, mutta sitten tuli stoppi. Moni bändi olisi vastaavien kulmien edessä jo hajonnut, mutta Demigod ei suostu kuolemaan. Rämön Jani alkoi sitten ehdottelemaan, että mitäs jos julkaistaisiin levy täällä itse. Näyttämisen halu, usko siihen, että pystyy tekemään hyvää musiikkia, joka kiinnostaa ihmisiä. Jumalauta kun tässä on 15 vuotta pyörinyt samassa bändissä ja siitä 12 on toiminut päin vittua, niin nyt on halua näyttää, että meistä on parempaankin. olisi laskettu aika. Jumalat eivät kuole. Ensimmäisen ja toisen levyn välissä vierähti täysi vuosikymmen ja Let Chaos Prevailiakin saatiin odotella viisi vuotta. Miehistönvaihdosten ja muiden ongelmien kiusaama ryhmä promoili uutta materiaalia kaikessa hiljaisuudessa pitkin vuosikymmentä, ja kakkoslevy Shadow Mechanics saatiin pihalle vasta 2002. Me ollaan lähtökohtaisesti hidas bändi, ja matkalla on ollut miehistönvaihdoksia ja muuta vastoinkäymistä. Demigodin kolmas pitkäsoitto Let Chaos Prevail on vihdoinkin valmis ja suurimmat sotkut jätetty nyt taakse. ty, sillä äänessä on koko troikka ja erittely olisi monesti jopa mahdotonta. Kun saatiin päätös lopulta tehtyä, niin hommat lähtikin rullaamaan aika vauhtia ja näyttää siltä, että saadaan lätty ihan aikataulussa ulos. Loimaalainen veri. Homma lähtee pitkälti siitä, että me ei olla koskaan pystytty ihan siihen, mihin tällä bändillä on edellytyksiä. Pahikset eivät kuitenkaan suostu kuolemaan. Yksi kun lauseen aloittaa, niin toinen jo kiirehtii sitä lopettamaan. VIISIVUOTISSUUNNITELMA Aloittakaamme klassikolla. Tuoreempaa miehitystä haastattelussa edustaa bändiin heti Shadow Mechanicsin jälkeen liittynyt rumpali Tuomo Latvala, joka on kerännyt nimeä myös Torture Killerin ja Deep Redin riveissä. Lopulta päädyttiin ratkaisuun, jossa yhtye hoitaa julkaisun Skandinaviassa itse, kun taas espanjalainen Xtreem Music saattelee levyn muuhun maailmaan. Bändi jäi ilman lafkaa, mutta koska biisit olivat jo kasassa, niin studio buukattiin ja levy äänitettiin siitä huolimatta. Eivät näemmä edes puolisellaiset, sillä Demigod on laskeutunut jälleen keskuuteemme. On ollut vaikeaa, mutta nyt maistuu homma taas ihan eri tavalla, Jussi kertoo. Osa Let Chaos Prevailin pitkästä odotusajasta selittyy levytyssopimuksen puutteella. Oli monen sortin motivaatio-ongelmaa ja pikkuisen henkilökemioidenkin kanssa, mikä sitten johti siihen, että pääasiallinen säveltäjä Esa Linden lähti kiitämään. Bändi julkaisi Unholy Domain -demonsa jo vuonna 1990, ja kertaheitolla genrensä klassikoihin tunkeutunut debyyttikiekko Slumber Of Sullen Eyes seurasi perässä kaksi vuotta myöhemmin. Nythän me tehdään Samin kanssa melkein kaikki biisit, ja olihan se aika perkeleen pitkä prosessi oppia tekemään sellaista, mistä voi olla tyytyväinen ja ylpeä. Hattu päästä, polvet maahan ja tunne kaaoksen siunaava tuulahdus. HAASTATTELU: Serpent & Kari Koskinen / TEKSTI: Kari Koskinen / www.demigod.tv kaaoksen kynnyksellä uomalaisen death metalin legendoihin kuuluvan Demigodin taivallus on ollut yhtä raskasta kuin esittämänsä musiikki. Ei me diiliä maailman aktiivisimmin haettu, mutta kyllä levyjä läheteltiin ympäriinsä isommille ja pienemmille. Demigod ajatteli pitkään julkaisevansa levyn Shadow Mechanicsin tapaan Spikefarmin kautta, mutta siitä ei tullutkaan mitään. 30.5. Vastauksia ei ole poikkeustapauksia lukuun ottamatta sen kummemmin yksilöi- DEMIGOD 56 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 56 14.3.2008 11:10:33. Olihan meillä jotain tarjouksiakin, mutta suoraan sanottuna niin huonoja, että ei kauheasti houkutellut
Kyllä joo, jotkut kuuluu ehkä läpi ja jotkut ei lainkaan. Musiikki ennen kaikkea, heittää Tuomo. Toistaiseksi ei ole ollut ongelmia, kun keikkoja on ollut ehkä yksi vuodessa. Kukas se sitten on. Me tehdään Samin kanssa tietokoneelle rungot, joissa on bassot, kitarat ja jonkinlaiset huonosti tehdyt rummut. No kyllä se Jussi on. Osaa arvostaa myös rauhallisuutta. Niin, mikäli Torture Killer, Demigod ja Deep Red iskeytyvät kaikki kultakantaan, niin sinä olisi varmasti jo sovittelemista. Riffinikkarina voisin heittää, että aika paljon jotain Nevermoren vauhdikkaimpien biisien kitarajuttuja tulee kuunneltua. Sen jälkeen ruvetaan sovittelemaan laulajamme Tuomas Ala-Nissilän kanssa sinne sanoja. Ja kyllä pelottaa, kun laitettiin firmakin pystyyn ja tehdään asioita nyt virallisesti. Bändiin liittyessäni tein selväksi, että soitan muuallakin ja paras vaan tottua siihen. Ei me tällä iällä, ollaan niin paska bändi, haha. Eli hiphop-vaikutteet on vedetty Demigod-filtterin lävitse. Yksi juttu millä olen jätkiä pelotellutkin on se, että mä satun tykkäämään jonkun verran hiphopista, ja jätkät pelkää niin saatanasti, että koska alan roudaamaan näitä juttuja Demigodiin, Jussi nauraa. Jos ajattelemme Demigodin säveltämistä vielä tarkemmin, niin otatteko vai- ään hevimuottiin, että ei sitä voi kukaan erottaa mitä olen jossain jutussa ajatellut. Missä prioriteetissa Demigod mahtaa jäsentensä mielessä olla. Kuinka tarkkaan olette laskeneet, että montako kiekkoa pitää myydä, jotta pääsette hommasta omillenne. Joo, no onneksi ei ole sitä pelkoa, heh heh. Pakkohan ne on, muutenhan mut heitettäisiin helvettiin koko bändistä, Jussi nauraa LISÄÄ KEIKKOJA! Keikkoja ei ole nyt paljoa ollut, kun ollaan keskitytty niin kovasti levyn tekoon. Sanoitusten ruokutteita ulkomaailmasta. Kyllähän tässä on joka sektorilla parannettu. Asia ei liene vielä ajankohtainen, mutta vaikuttavatko Tuomon muut bändit millään tavalla Demigodin toimintaan. Tuomo tekee yleensä kohtuullisen omin päin rumpuraidat tietyissä rajoissa toki, mutta aika oleellisiakin juttuja biisien kannalta. Sitten tulisi jo vakavia miehistönvaihdoksia, Tuomo ilmoittaa yleisen naurunremakan saattelemana.. Tasapaino rankemman ja melodisemman meiningin välillä on perhanan onnistunut. On sitä vähän laskeskeltu, hah hah. Jos keikkaa tulee enemmän ja vastapalloon iskevät työt ja perheet, niin mitä sitten. Mun mielestä me yritetään tehdä tarttuvaa mutta tarpeeksi omaperäistä musiikkia. Osa on niin eri tyyleistä, että ei niitä varmaan voi edes huomata. Plus miinus nolla kun kohtuullisesti tulisi, niin ihan mielellään lähdetään. Let Chaos Prevail vaikuttaakin huomattavasti edeltäjäänsä yhtenäisemmältä. Tavallaan ollaan tosin jo nyt varastettu noita juttuja, mutta ne on väännetty niin selke- DEMIGOD kesäkuu 2007 / INF [ 57 inferno_47.indb 57 14.3.2008 11:10:35. Jotain törmäyksiä siinä voi tulevaisuudessa olla, jos keikkapuoli lähtee pyörimään paremmin. Sillä periaatteella olen niitä sopinut, että mikä ekana sovitaan, niin se myös pidetään. Ihan miinuksella ei sentään tarkoituksella viitsisi tehdä. Paras Demigodin levy, jolla minä olen ollut mukana, haha. Kappaleissa on vaihtelua ja erilaisia tunnelmia, mutta ne ovat selvästi saman bändin tekosia. Muutakin kuin sitä spagettiwesternosastoa, että sieltä on saattanut jotain tulla mukaan. Kyllä se iso juttu vielä kuitenkin on. JA JOS BIISI EI KELPAA JÄTKILLE, NIIN RANKATAAN NIITÄ JÄTKIÄ." bändiin. Samaan aikaan musiikkia pitää viedä myös eteenpäin, että en missään nimessä haluaisi tehdä Slumberille kakkososaa. Kun lähdettiin tekemään bändijuttuja uudestaan vähän vakavammin, niin jossain vaiheessa sovittiin, että mulla tavallaan olisi viimeinen sana eli veto-oikeus tietyissä asioissa. Tuliko tästä ylimääräisiä suorituspaineita ja pelottaakos nyt kovasti. Vähän on rauhoituttu siinä mielessä, että erilaisiakin sävyjä hiipii pikkuhiljaa mukaan. Vaikutteita tulee niin monesta paikasta, että se on muokkautunut omaksi itsekseen. Tämä on helvetin tärkeää, koska suurin osa bändeistä on sitä peruskopion kopiota. Jussi jatkaa tarkemmin vielä Demigodin sävellysprosessista. Eli tietyssä mielessä kaikki osallistuu, mutta täytyy olla joku joka sanoo sen viimeisen sanan. Slumberiin on aika turha verrata, kun se tehtiin niin eri aikana eri miehityksellä, mutta jos Shadow Mechanicsiin vertaisi, niin kyllä tämä uusin on selvästi parempi. Niin, kyllä se musiikki aika tärkeää on ja kyllä varmaan olisi valmis tekemään uhrauksia sen eteen. Ollaan haettu keikkaa nyt toukokuun loppuun ja kesäkuun alkuun, ja muutama veto ollaan saatukin. Koska voimme odottaa Eminemin ja Demigodin yhteistyötä. Sami jatkaa kertomalla omista vaikutteistaan. Vieläkö teiltä löytyisi puhtia lähteä pitkälle kiertueelle vaikkapa Eurooppaan. En tiedä kuinka pitkälle siinä voisi mennä, mutta kyllä sitä kaikenlaiseen voisi olla valmis. Eli mä olen kyllä tyytyväinen, ei tule mieleen mitään järkevää valittamista. Miltä levy kuulostaa näin vuoden päivät nauhoittamisensa jälkeen ja miksi korvien pitäisi Demigodille vielä loksahtaa. Ennio Morricone on sellainen, mitä olen kuunnellut jo pitkään. Olen mä aika tarkkaan miettinyt, että ei olisi kauheasti pointtia jatkaa tätä juttua, jos ei yrittäisi pysyä juurilleen uskollisena. Old school -vaikutteiden mukanaolo lämmittää myös erityisesti, joten palo death metalin soittamiseen on ilmeisesti edelleen kova. [FIN] "MINÄ JA SAMI RANKATAAN IDEOITA IHAN HIRVEÄ MÄÄRÄ JO SIINÄ VAIHEESSA KUN TEHDÄÄN BIISEJÄ TIETOKONEELLA. No ei todellakaan, Jussi jatkaa. Meillä on täysin oma soundi, mitä ei voi verrata suoraan mihinkään timinen jää kuitenkin väliin, sillä bändin pääasiallinen kynämies kitaristi Tero Laitinen ei ole valitettavasti paikalla. Kesälle on vähän hankalampaa, kun festarit on jo buukattu, mutta ei se mitään soitetaan Turussa sitten vaan, hah. Ei mutta totta kai, se olisi niin saatanan hienoa! Sitä tässä vähän odotetaankin, että saataisiin keikkapuolta enemmän henkiin, kun nyt ollaan soitettu vaan pistokeikkoja siellä täällä. Ei meillä ole kauhean virallisia palkkapyyntöjä; kunhan nyt matkakulut ja juotavat saisi. Kyllä mä yritän, että en aina kaikkien mielipiteitä jyräisi täysin oman makuni mukaan. Olisi kuitenkin tarkoitus saada tää bändi toimimaan uuden levyn myötä ihan eri tavalla. Mutta meni syteen tai saveen, niin voi ainakin vuosikymmenen päästä sanoa, että tulipahan kokeiltua. EVOLUUTION LOPPU Keskustelkaamme seuraavaksi Let Chaos Prevailin musiikillisesta annista. Tiedä sitten kuuluuko se läpi musiikista, luultavasti ei. Tuomolla on asiasta selvä näkemys
En kuitenkaan ole kokenut näitä epäilyjä mitenkään negatiivisena asiana, koska itsellä on täysin turvallinen ja varma olo sen suhteen, että levyltä löytyy lisääkin paukkuja ja jossain mielessä jopa vahvempaa materiaalia kuin tuo singlebiisi. Tämä luonnehdinta ei tunnu Janne Siekkistä suuremmin haittaavan, vaikka hän näkeekin edustamansa musiikin hieman laaja-alaisemmin. Kyllähän sitä haluaisi uskoa ja toivoa, että Morian menisi johon uuteen lokeroon enkä sano tätä mitenkään omahyväisesti, sillä näinhän varmaan kaikki omasta musiikistaan ajattelevat. Genrepuristit saattavatkin olla hieman varpaillaan, että mitähän saatanaa nämä miehet oikein meinaavat. Minusta meidän musiikki kuitenkin sukeltaa johonkin välimaastoon, emmekä ole kopio mistään muusta. MORIAN 58 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 58 14.3.2008 11:10:38. Tarttuvista melodioista ja kertosäkeistä saatiin esimakua Away From The Sun singlellä, joka kiinnosti ostavaa yleisöä Suomen virallisen singlelistan hopeasijoituksen verran. liivejä sioille Melodisuus, tarttuvuus ja vientikelpoisuus muodostavat monelle hevistille vilunväristyksiä aiheuttavan epäpyhän kolminaisuuden, josta ei voi seurata kuunneltavaa musiikkia. Onhan meillä mukana kumminkin raaempaankin rypistystä, eli näitä metallisia osuuksia, vaikka vähän popin ja rockin puolelle flirttaillaankin. Itse olen kuitenkin miettinyt asian niin, että aika vaikea levyä on ainakaan vihata, koska ei sen pitäisi herättää kenessäkään mitään äärimmäisiä tunteita. On ollut hieman yllättävääkin huomata, että singlen perusteella on noussut tervettä mielenkiintoa pitkäsoittoa kohtaan, vaikka monet varmasti arvuuttelee- kin, onko koko levy samanlaista "huttua" vai jotain "ihan oikeaa tavaraa". Aika hyvin me tuota Mapen lanseeraamaa termiä voidaan syleillä, eihän Morian varsinaisesti mitään heviä ole vaan raskasta melodista rokkia. Meidän bändi on ollut varsinainen sulatusuuni black metalista ja suomirockista grungen kautta bluesiin. Kovasti meidän pitäisi kait ihmisille jotain todistaa. Jyväskylästä solisti Janne Siekkisen johdolla ponnistava Morian todistaa väitettä vääräksi. TEKSTI: Miika Kuusinen / www.morianband.com / KUVA: Kalle Björklid mperiumi.netistäkin tuttu metallimoguli Mape Ollila kuvaili Moriania "pehmoheviksi". Tämä lupaa hyvää myös täyspitkää ajatellen, vaikka epäilevien tuomasten myllyyn se saattaa ammentaa lisää vettä
Nykyisessä markkinataloudessa kauniilla ja rohkeilla tuntuu menevän kovaa myös musiikkibisneksessä, sisällöstä viis. Otettaessa uusia promokuvia hamsterikuvien tilalle katseltiin vähän tarkemmin vaateräkeistä mitä päälle laitetaan, ettei oltais ihan roudariosastoa niin kuin Away From The Sun -videolla. Ja minä myös. Kait me ollaan vaan niin aurinkoisia tyyppejä ja varsinaisia hevivesseleitä. Tämännäköisiä kavereita kun ruvettaisiin stailaamaan, niin se olisi sama kuin laittaisi sioille liivejä päälle. Ovathan nuo kaikki toki ansioituneita bändejä, joten sikäli kait moiset vertailut pitäisi ottaa kunnioituksella vastaan. Heti kun kykenin puhumaan, aloin myös laulaa nauhoille, ja nykyään ei oikein osaa enää muuta olla saati muuksi tulla. Tuskinpa mekään oltaisiin mihinkään Bumtsibumiin menty, vai onko sitä ohjelmaa enää muuten edes olemassa. Mieluummin me olisimme valon ja varjojen vartijoita kuin mitään tuomiopäivän julistajia. Ei promoaminen mikään mörkö meille ole, vaikka toki sillekin rajansa löytyy. laumaan on saatu edes vähän hevinäköä, kun toisella kitaristilla on sentään pitkä tukka. Pikemminkin me halutaan, että joku toivonpilkahdus olisi aina olemassa. Aänitys ja biisit on tehty 90-prosenttisesti omalla porukalla, ja kappaleille alettiin olla jo aika sokeita, kun parhaimmillaan niitä oli viisi kuusi kertaa nauhoitellut. Jossain arviossa sanottiin aikoinaan myös, että laulaja kuulostaa ottaneen kaikki maneerinsa Disturbedin Da- AURINKOISET VELIKULLAT Mikä teitä jyväskyläläisiä orkestereita oikein vaivaa, kun eräs toinenkin tunnettu kokoonpano hamuaa nimessään kohti aurinkoa. Onneksi tähän myyrä- "JOTAIN KAIT MEISTÄ KERTOO JO SEKIN, ETTÄ LEVY-YHTIÖN EDUSTAJAT SANOIVAT MEIDÄN NÄYTTÄVÄN PROMOKUVISSA LAUMALTA HAMSTEREITA, JOILLA ON POSKET JYVIÄ TÄYNNÄ." vid Draimanilta. Yhtään laulutuntia en ole koskaan ottanut, mutta kun kuuntelee aika laajalla skaalalla musiikkia ja yrittää laulaa samalla perässä edes etäisesti samalta kuulostaen, niin oppiihan se papukaijakin. Ainahan ihmiset kaipaa helppoa lokerointia, mutta esimerkiksi "raskaampi Poets Of The Fall" -vertailua en oikein ymmärtänyt. Pieniä sovituksellisia muutoksia hän lähinnä ehdotti ja karsi kymmenistä syna- ja stemmaraidoista ne parhaat niin, että vain pari jäi jäljelle. Mikä muuten on pehmeänsuloisen Draiman-äänesi salaisuus. Loppujen lopuksi levyä on tuotettu niin vähän kuin sitä nyt ylipäätään voi tuottaa. Mehän ollaan varmaan Suomen kaljuin pitkätukkabändi. Tokihan se itseä vähän arveluttaa, että heti jos on melodioita, raskaita kitaroita ja vähäänkään jonkinlaista potentiaalia, niin aletaan verrata vientinimiin, kuten vaikkapa The Rasmukseen. Jotain kait meistä kertoo jo sekin, että levy-yhtiön edustajat sanoivat meidän näyttävän promokuvissa laumalta hamstereita, joilla on posket jyviä täynnä. Albumin nimellähän on yhteys singleen ja se jatkaa samaa teemaa. YHTEEN HIILEEN Epäilyksen siementä laskelmoinnin suhteen on entisestään kylvänyt tieto todellisen ammattimiehen Hiili Hiilesmaan istuttamisesta tuottajan pallille Sentinels Of The Sun -debyytillä. Hiilihän on ensiksikin jo niin kiireinen mies, että etätyönähän ne asiat pääasiassa hoidettiin. Piti tuon jälkeen oikein alkaa kuunnella Disturbedia, että tietäisi mistä oikein on kysymys. Se kerrastohan vielä muuten repesi kuvausten aikana etumuksesta niin, että lerssi olisi vaan iloisesti vilkkunut, jos kitaraa ei olisi ollut edessä peittämässä. Saatiin kitaristillemme Samille muutakin päälle kuin ne siniset helvetin reikäiset lämpökerrastot, jotka kyllä videolla näyttävät melkein oikeilta mustilta trikoilta. Tietääkseni mustempia geenejä ei meikäläisestä löydy, mutta ainahan äidiltä voisi kysyä, minkä maalainen olikaan se pihtiputaalainen postimies. Vaikka alan ammattilaisten mielestä Morianin miehissä olisikin huutava tarve stailaukselle, luottavat miehet omaan näkemykseen ja hurttiin huumoriin. [FIN] inferno_47.indb 59 14.3.2008 11:10:41. Vaikka meidän biiseissä käsitelläänkin joskus aika synkkiä asioita, niin eihän me pohjimmiltamme olla mitään ranteet auki ja onnea -tyyppejä. Kieltämättä jotain samankaltaisuuksia sieltä löytyikin. Voi syyttää karuja perheoloja, että olen ruvennut laulamaan, Janne virnuilee. Juuri Hiilestä johtuen mediassa on meidän yhteydessä mainittu aina nämä HIMit, The 69 Eyesit ja jopa Sentenced
inferno_47.indb 60 14.3.2008 11:10:54
inferno_47.indb 61 14.3.2008 11:11:06
No hyvä on, tiedetään, että bändin fa- nikunta on varsin monimuotoinen. Kertakaikkisen taidokasta soittoa, mutta ilman mitään järkevää päämäärää. Ei siis ole syytä leimata koko porukkaa ylimielisiksi runkuiksi. Siksi niistä levyistä aina puhutaan, koska silloin kaikki oli vielä viatonta, uutta ja jännittävää, James LaBrie sanoo. Bändillä on uskollinen fanikanta, mutta paha kyllä myös maailman kriittisin. Se myy, ja sitä haukutaan. Kun sieltä haeskeli uusia bändejä, välillä löysi täysosumia ja välillä teki hirvittäviä harha-askeleita. Varsinkin nykyään, kun bändi on vuosien varrella heilunut tyylillisesti sinne tänne. Suoritusta toisen perään. Biisi oli Dream Theaterin As I Am, silloin vasta ilmestyneeltä Train Of Thought -levyltä. On väistämätöntä, että kun bändillä 62 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 62 14.3.2008 11:11:11. Jos musiikkia luonnehditaan sanalla "progressiivinen", siihen ei kannata koskea pitkällä tikullakaan. Myyntiluvut ovat olleet koko ajan ihan mukavia, mutta Images & Words ja Awake (1994) ovat vieläkin ne selvät hitit. Käsitys vain vahvistui, kun kävin katsomassa Mike Portnoyn rumpuklinikan vuonna 1998. Sen siitä saa, kun on niin taitava. TEKSTI: Vilho Rajala / www.dreamtheater.net / KUVA: Roadrunner li aika, jolloin metallimusiikki oli tämän kirjoittajan elämässä vielä suunnaton, tutkimaton aarrekammio, johon oli vasta puolivahingossa eksynyt. Muistan edelleen hämmästykseni, kun kyselin tamperelaisessa kapakassa loppuvuonna 2003, että mikä bändi täällä raikaa, kun kuulostaa aika hyvältä. Aivan kuin miehet olisivat ymmärtäneet rokinsoittamisen jotenkin väärin. ei lainkaan virheitä Dream Theater julkaisee jälleen levyn. Ja että Dream Theaterkaan ei ole täysin toivoton tapaus. Pääsyyllinen tähän mielikuvaan oli Dream Theater. Se vaikutti enemmän urheiluseuralta kuin bändiltä. Kun uusi bändi esittäytyy maailmalle ja alkaa kerätä fanipohjaa, ne ensimmäiset fanit muistavat aina ne ensimmäiset levyt. Sittemmin valkeni, että proge on aika helvetin paljon muutakin kuin Dream Theater. Vuonna 2006 ilmestynyt Octavarium heilahti progressiivisemmalle laidalle Train Of Thoughtin raskaudesta, ja uunituore Systematic Chaos on jossakin niiden välimaastossa. Se on fiilisköyhää, itsetarkoituksellista kikkailua, jota ylimieliset elitistirunkut kuuntelevat ja analysoivat pikkusormi pystyssä. Myöhemmin kävi ilmi, että Images & Wordsia (1992) edelleen ylistävät ylimieliset runkut olivat sitä mieltä, että Train Of Thought on paska levy ja että Dream Theater ei ole julkaissut mitään hyvää kymmeneen vuoteen. Eräs asia valkeni jo varsin varhaisessa vaiheessa
Biisit bändi tekee levynkansikrediittien mukaan porukalla, mutta on helppo arvata, että pääjehuina siinä touhussa häärivät rumpali Mike Portnoy ja kitaristi John Petrucci. Vaikka aiheet ovat arkoja, pidän tekstit aina neutraaleina, niin että kuuntelija voi tehdä omat johtopäätöksensä. Saimme aikaan paljon kielteisiä reaktioita jo Awakella. on takanaan kahdenkymmenen vuoden ura, jokainen uusi levy saa ristiriitaisen vastaanoton. Ei raskain, mutta ehkä kolmanneksi raskain. Poliittiset aiheet pomppaavat Mike Portnoyn alkoholismivuodatusten ja John Petruccin emootiotulvien rinnalta joltisestikin esiin. LaBrie sanoo, että uskoo etenkin Dream Theaterin metallisen puolen fanien pitävän uudesta levystä, mutta toivoo tietenkin myös muiden antavan sille mahdollisuuden. muut bändit valittelevat, että asiat menevät aina vain vaikeammiksi, kun keikoille ilmestyy aina vain vähemmän ihmisiä. Singlebiisi Constant Motion on vahvasti Metallican mieleen tuova riffittelypala, jossa on tietysti myös soittajien osaamisnäytteitä ihan riittävästi täyttääkseen DT-biisin tunnusmerkistön. Keikkapaikat ovat kasvaneet jatkuvasti! Jokaisella kiertueella soitamme suuremmalle yleisölle, ja olemme siinä mielessä erittäin onnekkaita. Roadrunner tunsi meidät täysin, he tiesivät saavutuksemme ja historiamme. Ainahan voi ajatella, että kun Awake ei ilmestyessään tuntunut mestariteokselta, bändin myöhemmät levyt saivat sen tuntumaan siltä. Dream Theaterin keikat ovat olleet jo viidentoista vuoden ajan usein loppuunmyytyjä, mutta... Oli ällistyttävää lukea jostain Yes-foorumilta keikkojen jälkeen fanien juttuja, että olin Yesin keikalla ja siellä oli lämppärinä tällainen uusi bändi Dream Theater! Minä ajattelin, että hitto, nämä ihmiset kuuntelevat progressiivista rockia, ja me olemme heille uusi bändi! Siinä oli hyvä esimerkki siitä, että meillä on vielä paljon saavutettavaa. Bändi jätti kuulemma tarkoituksella rauhallisempaa materiaalia sivuun. James LaBrie on ollut Dream Theaterin laulaja vuodesta 1991. Ensi syyskuun 26. Monet PROGEMETALLI VS. Vaikka se myi hyvin, se ei todellakaan ollut mikään Images & Wordsin kaltainen menestys. Pelkkää heviä levy ei suinkaan ole. Dream Theater on ollut olemassa vuodesta 1985, tosin ensimmäiset pari vuotta mentiin Majesty-nimellä. Parhaiten Billboardilla pärjäsi aikanaan Awake, ja sekin oli vasta sijalla 32. Listasijoitukset ja myyntiluvut ovat vain koristeita kakussa, sanoo James LaBrie. Jos levy myy, sehän on hienoa, mutta totta puhuen me olemme aina keskittyneet siihen, mitä me haluamme musiikillamme sanoa. Bändin levyt ovat selkeää top10-tavaraa, vaikkeivät kauaa listoilla keikukaan. Prophets Of War jonka nimessä TUOTTOISA SOTA Suomi on Dream Theaterille keskimääräistä selvästi parempi maa, ainakin listasijoitusten valossa. En halua olla saarnamies, haluan vain tuoda asioita ihmisten tietoon, LaBrie selvittää. He toistelivat, että me voisimme olla paljon Kotimaassa ihan vastaavaa menestystä ei ole tullut. Systematic Chaosin julkaisee Roadrunner Records. Sitä ei hallitse aggressiivisuus eikä progressiivisuus. Ja nykyään kaikki fanimme tulevat sanomaan, että se on klassikko ja loistava albumi! Toivon, että samanlainen kehitys tapahtuu myös Systematic Chaosille. Se on hienoa, että meillä on kuuntelijoina kaikenlaisia ihmisiä, heavy metal -faneja, progefaneja, jopa klassisen musiikin kuuntelijoita. Ensimmäinen asia joka levyltä osuu korvaan on John Petruccin raskas kitarasoundi, mutta jos malttaa kuunnella musiikkia ja sovituksia, biiseissä tapahtuu todella paljon. Se oli todella aggressiivinen levy verrattuna Images & Wordsiin, minä lauloin enemmän raspiäänellä ja biiseissä oli enemmän raskaita elementtejä. Fanipohja on vahva. LaBrie on tehnyt bändille muutamia sanoituksia, yhden tai kaksi biisiä per levy. No, piruilu sikseen, sillä nyt on ennen kaikkea kysymys Dream Theaterista vuonna 2007. sempaan suuntaan, mutta uudella levyllä on minusta erinomainen tasapaino. Toisaalta, sen takia emme koskaan voi miellyttää kaikkia. Toisaalta bändi on coveroinut myös Deep Purplen ja Pink Floydin levyt, mutta etenkin Metallican vaikutus kuuluu vahvimmin sen omilla levyillä. Lafka haalii näköjään ansioituneita, pitkän linjan artisteja oikein urakalla. Octavarium ja Six Degrees Of Inner Turbulence (2002) kävivät parhaimmillaan suorastaan kakkosena. Suomessa bändi veti kaksi vuotta sitten Helsingin Jäähallin täyteen. Toden totta, määrä on melkoinen, mutta silti on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä bändistä mitään. päivänä samainen hornankattila on arvatenkin jälleen täynnä, kävi Systematic Chaosille listoilla kuinka hyvänsä. LaBrie kertoo esimerkin. Systematic Chaos jatkanee samaa linjaa ja nostaa bändin hyvällä tuurilla jopa ensimmäistä kertaa ykköseksi. DREAM THEATER kesäkuu 2007 / INF [ 63 inferno_47.indb 63 14.3.2008 11:11:14. TOISAALTA, SEN TAKIA EMME KOSKAAN VOI MIELLYTTÄÄ KAIKKIA." - JAMES LABRIE enemmän kuin olemme nyt, ja me olimme täsmälleen samaa mieltä, LaBrie sanoo. Pitkän uran tehnyt bändi huomaa ennen kaikkea keikoilla, että kuulijakunta kasvaa kaiken aikaa. Olemme kyllä lipuneet aggressiivi- "SE ON HIENOA, ETTÄ MEILLÄ ON KUUNTELIJOINA KAIKENLAISIA IHMISIÄ, HEAVY METAL -FANEJA, PROGEFANEJA, JOPA KLASSISEN MUSIIKIN KUUNTELIJOITA. Niin on ollut aina. Kun mies lausuu ääneen sen faktan, että Dream Theater on myynyt yhteensä yli kahdeksan miljoonaa levyä, hän naurahtaa hieman hämmentyneenä. Edellisen levyn Sacrificed Sons kertoi 9/11-iskusta, joten sama teema tavallaan jatkuu. Olimme kiertueella Yesin kanssa kolme vuotta sitten. Dream Theaterin ura Atlanticilla kesti viisitoista vuotta ja seitsemän levyä, eikä megayhtiö tainnut enää oikein jaksaa keskittyä bändiin. METALLIPROGE Systematic Chaos on tämän bändin asteikolla raskas levy. Metallielementtien korostuminen tuntuu kietoutuvan siihen seikkaan, että Dream Theater on tällä vuosituhannella pariin otteeseen soittanut livenä kaksi kokonaista heviklassikkoa, Metallican Master Of Puppetsin ja Iron Maidenin The Number Of The Beastin. Sopimus oli katkolla, ja kun bändi kyseli neuvotteluissa, miten Atlantic aikoo viedä Dream Theaterin uudelle tasolle, vastaukset eivät vakuuttaneet. Myös The Dark Eternal Night on selvästi keskimääräistä DT-biisiä raskaampi, vaikkakin valahtaa kahjoissa kehittelyissään hetkittäin puhtaaksi huumoriksi. LaBrie on tottunut siihen, että kritiikkiä tulee. Menestys tuntuu hyvältä, mutta se on toisarvoista siihen verrattuna, mitä me itse haluamme kulloinkin tehdä ja saavuttaa musiikillisesti. Repentance edustaa rauhallisempaa laitaa, ja mukana on myös kaksiosainen, yhteensä 25-minuuttinen proge-eepos nimeltään In The Presence Of Enemies. Systematic Chaosilla LaBrien käsialaa on Prophets Of War, joka käsittelee Irakin sotaa
TEKSTI: Miika Kuusinen / www.crystalic.net / Kuva: Crystalic aikka kitaristi Toni Tieahon voidaankin katsoa perustaneen Crystalicin jo vuonna 1998, aktivoitui orkesteri toden teolla kolmen vuoden hiljaiselon, useiden miehistönvaihdosten ja nimenmuutoksen jälkeen vuonna 2002. Usko omiin tekemisiin on kaiken A ja O, ja lopussa kiitos aina seisoo, kuten kliseiset mutta totuuden siemenen sisältävät sanonnat toitottavat. Moberg laulu, Erik Grönruus kitara, Arto Tissari basso ja Timo Hanhijoki rummut. Ainoastaan ranskalainen Thundering Records oli tarjonnut sopimusta Redemption-demon ja Suomessa nähdyn keikan perusteella vuonna 2004. Mikäli ruohonjuuritason ja edistyneempiäkin kokoonpanoja tuettaisiin ja markkinoitaisiin kunnolla, saataisiin Suomesta vielä enemmän laadukkaita bändejä ulkomaille. Levyä tehdessä emme olisi tarvinneet enää opastusta, mutta levydiilin tulkinnassa kyllä. Suomesta tulee nyt jo, ilman tukea kovia bändejä. Yhdessä vaiheessa mitta tuli täyteen, kun tietoa levyn julkaisupäivämääristä ei millään herunut, ja laitoimmekin sinne suomalaisilla kirosanoilla höystetyn mailin. Vedettiin sitten melkein silmät kiinni nimet sopimukseen, ja uskalsimme tehdä näin, koska sopimus on muotoa 1 + 1. kristallinkirkasta PÄÄTÄ SEINÄÄN Crystalicia voidaan pitää suhteellisen pitkän tien jääräpäisenä kulkijana, jonka sinnikkyys ja periksiantamattomuus on lopulta saanut ansaitsemansa hyvityksen, kiitos suomalaisen sisun. Kuinka paljon tukea ja opastusta esimerkiksi laki- ja äänitysteknisissä asioissa Crystalic olisi tarvinnut. Ei vaan, ymmärrän kyllä lafkoja, bändejä on tosiaan paljon ja varmasti on vaikea tehdä päätöstä sainauksista, kun postiluukku tursuaa demoista. Kaikki nuo ovat aloittavalle bändille ihan hepreaa. Välillä Ranskasta saa odottaa vastausta mailiin pitkänkin aikaa. Saimme pahoittelevan vastauksen, että lafka on pieni ja toimii tämän vuoksi hitaasti, mutta tekee kaikki sovitut asiat. Pitkähköstä välimatkasta ja pienistä kulttuurieroista huolimatta vokalisti Frank on varsin tyytyväinen laskut maksavaan tahoon. Lakitekstiä on hankala tutkia, kun ei ole alan osaamista. Frankista vuodet eivät ole menneet hukkaan, vaan val- CRYSTALIC 66 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 66 14.3.2008 11:11:29. Suomessa on vikaa jossain päässä, kun eivät kelpuuttaneet meitä rosteriin, Frank naurahtaa. Näin on myös käynyt. Hyviä arvosanoja ja kehuja keränneistä demoista huolimatta kiinnostusta ja ymmärtämystä orkesterin kiemuraisen melodiselle metallille ei juurikaan levyyhtiöiden taholta herunut. Kolmen demon jälkeen, joista etenkin viime vuonna julkaistu Carnival Of Flesh keräsi täysin aiheellisia kehuja aina mediaa myöten, orkesterin kokoonpano on Tonin ympärillä vakiintunut muotoon Jarno F. Tamperelaisen Crystalicin pitkäjänteisen työn kiitos julkaistiin huhtikuussa debyyttialbumin muodossa. Eikä tämä olisi pois valtion kassasta, päinvastoin. Runsaasta bändi- ja demotarjonnasta huolimatta solisti on kuitenkin sitä mieltä, että niin kaupunkien kuin valtionkin tuelle olisi huutava tarve, on kyse sitten rahasta taikka treenikämpistä. Nimet tällättiinkin paperiin pari vuotta myöhemmin, ja yhteistyön tulos on kuluneen vuoden huhtikuussa julkaistu debyyttilevy Watch Us Deteriorate
Diiliä tosiaan metsästettiin ahkerasti ja läheteltiin helvetinmoinen määrä promopaketteja joka demosta lafkoille. Pienen pohtimisen jälkeen Toni löytää vastauksen. Mielipiteitähän löytyy tasan niin paljon kun kuuntelijoitakin, joten jokainen vetää oman johtopäätöksensä meidänkin musiikistamme ja näkee sen omalla tavallaan, Toni analysoi. Suomalaista jääräpäisyyttä ja sinnikkyyttä kyllä aina tarvitaan. Trendin haittapuolihan on lähinnä siinä, että levy-yhtiöt sainaavat nyt mainstreamhuttua tai juuri sitä tyyliä, joka sattuu olemaan kuuminta hottia. Teksteissä pitää olla ajatusta ja jokin koukku. Tietenkin tämä on ymmärrettävää, koska harvoin liiketoimintaa huvikseen harrastetaan. Toni on samaa mieltä. Ei tässä nyt vielä paineita ole seuraavaa levyä varten. Ehkä näin oli tarkoitettu, että nämä pojat saavat kaikessa rauhassa takoa päätään seinään ja rypeä pohjamudissa, että katsotaan sitten joskus myöhemmin. Muutama vuosi treeniä, demoja ja keikkoja tekisi monelle hyvää. Jos biisiä ei saada sittenkään toimimaan, on turha alkaa väkisinkään vääntämään, vaan jätetään se odottelemaan tuomiota ja käännetään sivua, Toni valottaa orkesterin kappaleentekoprosessia. Crystalicin kanssa on hakattu päätä pitkään seinään, mutta kaikki nämä vuodet on Tonin kanssa hoettu toisillemme, että kyllä se diili joku päivä napsahtaa. Musiikin ymmärryksen kehittyessä siirrytään usein haastavampaa tavaraa tarjoaviin bändeihin. hän melodinen death metal. Vaikka levyn riffit, rummut ja Frankin äärimmäisen vihaiset vokaalit takovat kuuntelijaa nyrkillä tauluun, niin mukana on myös hyvin tunnepohjaisia kitara- ja bassomelodioita, jotka myös tuovat biiseihin moniulotteisuutta. Bändien tasohan Suomessa on kova, vaikka tosin välillä tuntuukin, että joku bändi saa liian helpolla diilin. Suomessa vallallaan oleva hevitrendi ei ole vielä koskettanut selkeästi valtavirran ulkopuolisia, Crystalicin tapaisia orkestereita juurikaan millään tavoin. Olennaisena osana orkesterin musiikkia ovat myös astetta kimurantimmat kappalerakenteet, jotka tuovat hyvin istuvan, teknistä ilmaisua mukavasti laajentavan lievän progressiivisen sävyn. Sitten kun mennään porukalla kämpille jauhamaan sävellystä, niin ideoita ja niitä proge-vivahteita tuppaa tulemaan lisää. Muissa rappeudutaan ja kunnolla. Meitä voi mielestäni rehellisesti sanoa omaperäiseksi bändiksi, jolla on oma soundi, mutta jolla on myös rehellisesti pieni kunnioittava ripaus death-maustetta. Osa vanhoista biiseistä on taattua Crystalic-kamaa, vaikka materiaali on tehty vuonna 2004. Tietysti uusi materiaali on aina uutta ja kehitys kulkee eteenpäin, mutta tälle debyytille saatiin hyvä toimiva kokonaisuus näillä yhdeksällä biisillä. "EHKÄ NÄIN OLI TARKOITETTU, ETTÄ NÄMÄ POJAT SAAVAT KAIKESSA RAUHASSA TAKOA PÄÄTÄÄN SEINÄÄN JA RYPEÄ POHJAMUDISSA, ETTÄ KATSOTAAN SITTEN JOSKUS MYÖHEMMIN." - TONI TIEAHO ten se kantava juttu, jota ilman ne eivät kuulostaisi Crystalicilta, ja mihin kuuntelijoiden pitäisi kiinnittää ehdottomasti huomiota. Sanoitukset ovat meille yhtä tärkeät kuin itse musiikki. Muutama uusi viisu on jo vireillä, joten suunta uudelle levylle on pikkuhiljaa löytymässä. Vanhan kansan sanonta "vanhassa vara parempi" kuvaa Crystalicin kohdalla hyvin debyytin sisältöä. Mikäli levy olisi julkaistu viisi vuotta sitten, kaikki biisit eivät olisi olleet yhtä vahvoja. Ja jos tuntuu siltä, että jotain tästä nyt puuttuu eikä biisi toimi, niin koitetaan porukalla setviä mikä siinä nyt mättää. Trendit tuppaavat metallisteja ärsyttämään, mutta Frank löytää myös kolikon toisen puolen. Joskus sopivat ideat tulevat fiilispohjalta, kun taas toisinaan väännetään rautalangasta, eikä oikeaa ratkaisua tunnu löytyvän millään. Tai sitten ei, riippuu kuulijan tulkinnasta. Monen muun debyytin lailla Watch Us Detoriate sisältää suurelta osin jo demoajoilta tuttua materiaalia. Uskoisin, että kantavin juttu biiseissä on, että ne eivät ole niin sanottua kertakäyttökamaa, joka on yhden kuuntelukerran jälkeen selvää kauraa. Sääli ne olisi ollut heittää romukoppaan, sillä tyylisuunta ei ole niin radikaalisti muuttunut, ettei niitä olisi voinut käyttää. Rakenteet ovat pääasiassa muokkautuneet luonnollisesti, kun biisiä sävelletään. Viisuissa löytyy siis fiiliksiä purtavaksi äärilaidasta toiseen. Watch Us Detoriate ei ole konseptialbumi, mutta kun mietin levyn nimeä ja luin sanoitukset biisijärjestyksessä läpi, huomasin että lyriikat pyörivät saman synkähkön aiheen ympärillä. Mikä Crystalicin kappaleissa on sit- perelaisen bändin Farmakonin kohdalla usein mainittu Opeth-aromi. Genre on kokenut inflaation ja mitä ihmeellisintä sontaa tungetaan tuohon genreen. Onhan se selvä, että johonkin pitää aina verrata, ja jos vertauskuva on Death, niin sehän meille passaa. Biiseistä avautuu joka kuuntelukerralla uusia ulottuvuuksia ja juttuja, jotka kerta toisensa jälkeen koukuttavat kuuntelijan kuuntelemaan ne uudelleen. Täytyy vain luottaa, että matskua tulee sitten kun on sen aika ja fiilikset ovat kohdillaan sävellystä ajatellen. En vain osaa kirjoittaa happyhappyjoyjoy-sanoituksia. Nupin toiminta ja siitä aiheutuvat kierommat seuraukset ovat sanoitusten lähteenä pohjaton kaivo. Kumma juttu! Ja sekin, että ei ole edes ärsyttänyt vielä pätkääkään. mistaneet bändiä sopivasti ensimmäisen levyn julkaisua varten. [FIN] OMA JUTTUNSA Mielenkiintoiseksi Crystalicin musiikin tekee sen taipumus kuulostaa hyvinkin epätyypilliseltä melodiselta death metal -orkesterilta ja positiivisessa mielessä yllättävänkin kevyeltä muihin hengenheimolaisiinsa verrattuna. Vain yhdessä biisissä eli Faith Redefinedissa on onnellinen loppu. Kuinka tärkeää ja kimuranttia on sitten bändin lyriikoiden anti, Frank. Ovathan ihmiset laukoneet myös vertauskuvia, jotka eivät pidä niin paikkaansa. Pääasiallisella biisinikkarilla Tonilla on tähän oma selkeä näkemyksensä. Toisaalta voisi ajatella myös niin, että moni hevin kuuntelija aloittaa valtavirtabändin kuuntelulla hevin diggailun. Meikäläistä ottaa suoranaisesti pää- VANHAA JA UUTTA Mausteista puheen ollen, jos death-maustetta on käytetty perusmausteena, pikantin aromin soppaan antaa originelli, Death-nimisestä purkista sekaan annosteltu mauste aivan samoin kuin toisen tam- CRYSTALIC kesäkuu 2007 / INF [ 67 inferno_47.indb 67 14.3.2008 11:11:30. Ja onhan siellä uudelleen herätetty biisi Soulstabbed jo vuodelta 2002. Toisinaan se tuntuu ainakin omalta kohdalta tulevan hyvinkin luonnostaan, Toni naureskelee. Loppujen lopuksi kun lasketaan kaikki nämä vuosien tapahtumat ja koukerot yhteen, niin on pelkästään hyvä asia, että levy tuli ulos nyt eikä aikaisemmin. Väkinäiseen poukkoiluun on turha ryhtyä. Crystalicin vaikutteet tulevat musiikin eri genreistä, ja esimerkiksi Tonin diggailema Tony MacAlpine tuo sitä keveyttä ja einiin-yleisesti-tunnettuja melodiakulkuja biiseihin, Frank täydentää
Bändin kitaristi ja säveltäjä Greg Mackintosh on taustansa suhteen bänditoveriaan analyyttisempi. Laulaja/sanoittaja Nick Holmes ei aikaile kysyttäessä hänen suhteestaan omiin juuriinsa ja entiseen kotikaupunkiinsa. Kaikki siellä ovat hyvin, hyvin kyynisiä. Paradise Lost, yksi metallimusiikin pioneereista ja suunnannäyttäjistä, sai alkunsa Halifaxissa vuonna 1988. meidän skeptisyytemme ja kyyninen elämänasenteemme juontavat juurensa nimenomaan varttumisesta siellä. paratiisin pimeä puoli Elämän ja kuoleman väliin mahtuu paljon pelkoa ja surua. Se seisoo ylpeällä paikalla kaupungin keskustassa. Päiden katkomisen loputtua ja teollisuuden kasTEKSTI: Riitta Itäkylä / www.paradiselost.co.uk / KUVA: Chiaki Nozu vaessa Halifaxista muodostui Englannin villateollisuuden keskus, kunnes tämäkin kulta-aika kuihtui. Halifax on tyypillinen pohjoisenglantilainen entinen teollisuuskaupunki. Paradise Lost palaa uuden levyn myötä takaisin tummiin tunnelmiin Inferno tapasi kitaristi Greg Mackintoshin ja solisti Nick Holmesin Lontoossa. alifax on suhteellisen pieni, 80 000 asukkaan kaupunki PohjoisEnglannissa West Yorkshiren maakunnassa. Toistakymmentä vuotta Gothic-albumin julkaisun jälkeen termi "goottimetalli" on levittäytynyt yhä kauemmaksi Yorkshiren nummilta. 68 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 68 14.3.2008 11:11:33. Ei siis taida olla täysin sattumaa, että juuri pohjoinen Englanti ja Halifax synnyttivät yhtyeen, jonka taipumus hidastempoiseen ja tummanpuhuvaan musisointiin oli tarpeeksi perustavanlaatuista aiheuttamaan uuden musiikkilajin aallon, joka ei vieläkään ole iskeytynyt rantaan vaan jatkaa kulkuaan musiikin myrskyisillä vesillä. En asu siellä enää. Paikan ei-niin-hilpeää historiaa värittää erityisesti seikka, josta se tuli keskiajalla kuuluisaksi: Halifaxin giljotiini ja 1500-luvun lainvalvojien virkaintoisuus johtivat kaupungin mainitsemiseen eräässä senaikaisessa runossa, jossa vapaasti kääntäen rukoillaan Luojalta armollista vapautusta Helvetiltä ja Halifaxilta. Ehkäpä mielenkiintoisin seikka Halifaxissa on se, että keskustaan tehtiin kävelykatu (naurua). Se on niin mitätön paikka, että parempi olla ajattelematta koko asiaa. Kukaan bändin jäsenistä ei enää pidä majaa entisessä kotikaupungissaan, mutta murre ja pohjoisenglantilaisille ominainen rento välittömyys ovat yhä vahvasti läsnä miesten puheessa. Giljotiini ei ole ollut käytössä vuosisatoihin, mutta verenvuodatuksesta on kaupungissa pysyvä muistutus sen tarkan kopion muodossa. Se on erittäin tyypillistä Pohjois-Englantia... Tilaa jää onneksi myös sarkasmille, vihalle ja maailmanlopulle
Onko pioneerin kengissä kovin raskasta astella. MUISTOKIRJOITUS Kun puhutaan Paradise Lostista, on lähes mahdotonta olla kuulematta niinkin painavia sanayhdistelmiä kuin "genrepioneerit", "goottimetallin isät" sekä "alku ja juuri". Kommentti valaisee suorasukaisuudessaan merkittävällä tavalla Paradise Lostin ajatusmaailmaa ja tapaa luoda uraansa; yhtye kun on tulevana syksynä lähdössä Amerikan-turneelle nimenomaan Nightwishin kanssa. Koko goottimeininki on rikkoutunut niin eri suuntiin nykyään, ettemme edes näe mitään yhtenäistä "porukkaa". Ei sillä ole meidän kanssamme mitään tekemistä. enemmän kuin tuhat negatiivista artikkelia. Banaanivetimissä ei miesten ole koskaan nähty patsastelevan tosin moni bändin uraa alkuajoista asti seuranneista kokee 1990-luvun loppupuoliskon elektroniikkakokeilut yhtenä suurena hedelmäkorina. Ainakin se levy oli keskustelunaihe eikä vain saman vanhan jutun toistamista. Mies musiikin takana suhtautuu bändin osakseen saamaan loanheittoon tyynen objektiivisesti. Miehen äänessä on nyt ponnekkuutta. Totta kai on imartelevaa, kun tietyt bändit, esimerkiksi HIM ja Cradle Of Filth mainitsevat meidän merkityksemme ja tulevat sanomaan meille, "te aloititte tämän". Kaikki nämä pikku kikkailut, joihin jotkut suostuvat... Kaikki nämä romanttiset gootit... Teemme mieluummin asiat omalla tavallamme, omassa rytmissämme. Minua kiinnostaa enemmän ihmisten rehellisyys ja ystävällisyys kuin se, luovatko he tajuntaaräjäyttävää musiikkia. Keskityimme aina asioiden rumaan puoleen, emme kauneuteen. On niin paljon uusia bändejä. One Second (1997) ja etenkin sitä seurannut Host (1999) saivat aikaan varsinaisen protestiaallon, niin median kuin fanienkin taholta. Uskon, että olemme onnistuneet olemaan nolaamatta itseämme liikaa vuosien aikana, Mackintosh hymähtää. Se on rehellisempää ja realistisempaa. Mielessäni käy taannoinen ilkeämielinen huhu, jonka mukaan syynä hiustyylin dramaattiseen lyhentymiseen Host- PARADISE LOST kesäkuu 2007 / INF [ 69 inferno_47.indb 69 14.3.2008 11:11:37. Kyllä meitäkin pyydetään tekemään tiettyjä juttuja, jotka kuulemma ovat markkinoinnin kannalta järkeviä, mutta yritämme olla menemättä semmoiseen liikaa mukaan. Henkilökohtaisesti minä en kuitenkaan voisi soittaa bändissä, joka toistaa itseään koko ajan. Mackintoshin tavassa pohtia bändinsä asemaa ja merkitystä ei ole pisaraakaan ylimielisyyttä tai muusikkojen keskuudessa suurta arvostusta nauttivan kitaristin itsetietoisuutta. Mutta se mitä ihmiset nykyään kutsuvat "goottimetalliksi" on hyvin laaja käsite. Kyse on kuitenkin rajojen vetämisestä ja vilpittömyytemme säilyttämisestä. Mädäntyneenä sellaisena. Se tekee tietoisen massasta erottautumisen vaikeammaksi. Jätän kastraatiovertauskuvat hienotunteisesti mainitsematta. Greg Mackintoshin vuodattaessa mielipiteitään bändille vuosien saatossa kertyneistä kokemuksista ja rockympyröiden lieveilmiöistä, sanatulvan määrääviksi tekijöiksi muodostuvat kuitenkin oman tien tinkimätön seuraaminen ja vilpitön asenne musiikin teke- levyn aikoihin oli "ylempien tahojen" suositus tai jopa suoranainen käsky. Pyydän tarkennusta. Huomattavaa kaupallista menestystä saavuttaneen, klassikoksi jo ilmestyessään nousseen Draconian Timesin (1995) jälkeen Paradise Lost halusi kehittää repertuaariaan ja ilmaisukeinojaan. Kitaristi punnitsee hetken sanojaan ja jatkaa sitten: Cathedralin Lee Dorrian on aina ollut hyvä ystävä, samoin HIMin Ville Valo. Metalliskene, ja varsinkin tämä goottimetalli, joka on nyt noussut pinnalle, on minusta melko kyllästettyä. Emme koskaan ole tunteneet painetta juosta minkään porukan mukana, Greg vastaa. Pointti on kuitenkin se, että se tuodaan yhä esille haastatteluissa, kymmenen vuotta myöhemmin, eli se on sytyttänyt joitakin ajatuksia ihmisten mielissä, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Vaikka minulla ei ole mitään heitä vastaan, en kuitenkaan usko musiikkimme olevan kovinkaan samankaltaista. Ehkä juuri tämä periaatteiden alleviivaaminen onkin se tärkein perintö nuoremman polven seuraajille. Huipulla voisikin olla melko yksinäistä, mikäli miehen arvomaailma muistuttaisi eräiden hänen tuttavapiiriinsä kuuluvien, nimeltä mainitsemattomiksi jäävien rokkistarojen ajatuksenjuoksua: Tiedän joitakin tyyppejä musiikkibisneksessä, todella kuuluisia muusikoita, jotka eivät jostain syystä pysty ystävystymään tai edes tulemaan toimeen sellaisten kanssa, jotka eivät satu erityisesti pitämään heidän musiikistaan mikä on mielestäni aika erikoista. Monet ihmiset eivät pitäneet Hostista, se haukuttiin pystyyn, mutta sai joissakin lehdissä todella hyviäkin arvioita. Host ja sen aiheuttamat syytökset kaupallisuudesta ovat lopulta vain pisara Paradise Lostin uransa aikana kohtaamien sormenheristelyjen meressä. Jos näin olisi, menisin tehtaan liukuhihnalle töihin. Meillä juttu menee tavallaan täysin toisinpäin. Kotimaan musiikkilehdistö meni jopa niin pitkälle vastalauseessaan, ettei katsonut vastalauseen ilmaisemisen olevan edes tarpeellista: boikotti puhui hiljaisuudessaan "USKO POIS, LEVY-YHTIÖT PYYTÄISIVÄT MEITÄ PUKEUTUMAAN PUHALLETTAVIIN BANAANIPUKUIHIN, JOS NE USKOISIVAT, ETTÄ SE AUTTAA MEITÄ PÄÄSEMÄÄN LEHTIEN KANSIIN." - GREG MACKINTOSH miseen. enpä tiedä. "Kai me tietyllä tavalla aloitimme jotakin", hän lopulta myöntää nöyrästi. Nykyäänhän meitä verrataan esimerkiksi Nightwishiin. Usko pois, levy-yhtiöt pyytäisivät meitä pukeutumaan puhallettaviin banaanipukuihin, jos ne uskoisivat, että se auttaa meitä pääsemään lehtien kansiin. Me emme koskaan ole olleet romanttisia siinä mielessä. Metalliympyräthän ovat varsin pieniä ARKUSSA Puhe kääntyy goottimetallin kautta yleiseen lokerointiin ja sitä kautta kaupallisuuden ja yksilöllisyyden väliseen jännitteeseen. Musiikilliset hengenheimolaisemme ovat pysyneet aina jotakuinkin sa- moina, mutta... Vaatimattomuudessa on havaittavissa aitoa hämmennystä ja välinpitämättömyyttä statuksia, mainetta ja imagoa kohtaan. Kaiken takana ei ole nainen, vaan Paradise Lost ainakin mitä tulee goottivillitykseen. Bändi tulee milteipä tahtomattaan mainituksi samaan hengenvetoon uudempien yleisömagneettien HIMin, Nightwishin ja kulmakarvojen yltäessä jo hiusrajaan Within Temptationin kanssa. Olemme kai aina tehneet niin, ja joskus se on johtanut takaiskuihin. Emme me halua olla kuten jotkut itseään mainostavat jenkkibändit. En voi sietää rutiinia. Kun kerran itse säveltäjä ei usko bändien omaavan keskenään kovinkaan vahvaa musiikillista sidettä, voi jo kuulla kyynikkojen murinaa laskelmoinnista ja tekopyhyydestä. Emme yrittäneet tietoisesti tehdä jotain erilaista uudella levyllä, halusimme vain tehdä musiikkia joka innostaa meitä eikä ole kenenkään muun kopioimista. Onko periaatteista kiinnipitäminen vaikeaa nykyajan musiikkibisneksessä. Mackintosh ryhtyy luettelemaan esimerkkejä
Uudella levyllä on enemmän kuin yksi uskontoon ja sen merkitykseen viittaava kappale. Kun aloitimme, olimme osa englantilaista punk ja death metal -undergroundia. Kuolema, viha, ahdistus, pelko siinä juonenkulku pähkinänkuoressa. Olisi mukavaa omata jonkinlainen usko, ehkä se helpottaisi kuolemanpelkoa. Kaupallisuus on metallimusiikissa aina ollut tuhma sana. julkaisu, jos- sentyyppinen, enkä tykkää lukea sellaisia sanoituksia. Tähänastisen uran läpileikkaus livenä, uusi levy-yhtiö, uusi levy uusi sivu. Pelkkää vuoristoa ja järviä. Mackintosh ja Holmes istahtavat haastateltaviksi juuri ennen illan keikkaa, joka nauhoitetaan dvd:lle "From Gothic to Paradise Lost" -otsikon alle. Tykkään heittää lauseita sinne tänne, niiden ei tarvitse seurata mitään valmiiksi asetettua ajatuskulkua. Tämä levy tuntuu meille erityisen tuoreelta, koska päätimme tehdä riisutun levyn, joka kuulostaa enemmän treenikämppämeiningiltä ja orgaaniselta. Mikä sitten voisi lievittää ahdistusta. Me soitimme hitaasti, toisin kuin nuo bändit. Mutta ainakin voimme katsoa taaksepäin ilman häpeää tai katumusta. Kadehdin ihmisiä, joilla on se sisäinen rauha, joka itseltäni puuttuu. Emme me ole sen syvällisempiä kuin kukaan muukaan, mutta ehkä meillä on enemmän aikaa vatvoa näitä juttuja, aloittaa Greg Mackintosh. Itse äänitysprosessi oli ripeä; rummut, kitara ja basso purkitettiin kotikamaralla parissa viikossa, minkä jälkeen Mackin- "KIERTÄESSÄMME YHDYSVALLOISSA MORBID ANGELIN KANSSA YLEISÖ HUUSI "SOITTAKAA NOPEAMPAA, SOITTAKAA NOPEAMPAA". En ole sanoittajana ollenkaan HAUTAJAISMARSSI Käännetään katse nykyaikaan. VASTASIMME, "NYT TULEE NOPEAA" JA SOITIMME NIIN HITAASTI KUIN VAIN PYSTYIMME. Holmes puolestaan tunnustaa kiertelemättä kuoleman olevan hänen suurin pelkonsa. Miksaus suoritettiin kuitenkin kaupungissa, ja se oli kaukana idyllisestä. Kukaan ei enää puhu niin, mutta törmätessäni johonkin vanhaan sanayhdistelmään tai lausepariin, on kuin katselisin taideteosta ja pystyn arvostamaan sitä. Sanat seuraavat sävelten luomaa polkua. Parilla viimeisellä levyllä olemme käyttäneet elektronisia kikkoja ja Pro Toolseditointia, mitä monet bändit harrastavat nykyään. Äänitettyämme ensimmäisen albumimme meitä syytettiin itsemme myymisestä, koska olimme nyt levyllä emmekä enää jaelleet ilmaisia kasetteja. SE OLI KATASTROFAALINEN KIERTUE. Ne ovat upeita. Emme sano, että uskonnolle ei ole minkäänlaista käyttöä, vaan että se on pikemminkin ihmisten kehittelemä idea jonkinlaisesta jatkeesta, Mackintosh tarkentaa. Mihin he kaikki menivät ja mitä tämä kaikki tarkoittaa. Tai toisinpäin. SANOIMME JOTAIN SARKASTISTA LAVALLA JA SAIMME PULLOSTA PÄÄHÄN." - GREG MACKINTOSH että tästä perisynnistä usein syytetyn bändin yksi peruseetoksista on lokeroiden ja kategorioiden välttäminen; ne kun ovat nimenomaan niitä markkinointiväen keinoja kaupallistaa ja, niin, markkinoida musiikkia. Holmes vähättelee kirjallisia vaikutteitaan ("Kadotettu Paratiisi, voin kyllä lukea osia sieltä täältä, mutta lukea koko hoito ja vitut", hän heittää täysin tietoisena ironiasta) mutta myöntää kyllä nauttivansa äidinkielensä suomista ilmaisukeinoista. En minä ajattele etukäteen, että kirjoitanpa nyt biisin vaikkapa uppoavasta sukellusveneestä. aina se on niin ollut, jengi tarvitsee pieniä laatikoita, joihin asiat voi järjestellä. Me halusimme nyt tehdä levyn, joka ei ole niin täydellinen, joka kuulostaa luonnolliselta, ilman digitaalista leikkelyä, kitaristi selvittää. On jotensakin ironista, kin ensimmäinen Century Media -lafkan nimissä äänitetty albumi. Joidenkin silmissä emme voi siis koskaan tehdä oikein. Me olemme toisinaan vähän sumuttaneet rajoja pitämällä oman päämme. Ja kun teimme Iconin (1993), Nick lauloi ensimmäistä kertaa, eikä hän enää örissyt. Kahden ääripään välinen tasapaino onkin albumin kantava teema. Niin moni levy viime vuosina on huolellisesti leikelty ja nivottu yhteen täydellisesti. Kukaan ei oikein käsittänyt, mitä me olimme, joten meitä yritettiin jossain vaiheessa kutsua jopa grindcoreksi, mutta sekään ei oikein istunut... Sinne tänne heitetyt sanat muodostavat yhdessä musiikin kanssa In Requiem -nimisen tarinan, ja Paradise Lostin ollessa kyseessä on turha odottaa onnellista loppua. Iän karttuessa sitä menettää yhä enemmän ihmisiä ympäriltään. älyllisemmin. Paradise Lostin uusin hengentuote, In Requiem, on järjestyksessä bändin 11. Paradise Lostilla on ollut vaikeuksia mahtua tiukkojen määritelmien sisälle jo lähtövihellyksestä saakka. Esimerkiksi biisi Sedative God kertoo lähinnä Prozacista ja siitä, miten ihminen tarvitsee aina jotakin jaksaakseen elää todellisuudessa, jota ei kokonaan pysty käsittämään. PARADISE LOST 70 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 70 14.3.2008 11:11:38. ja niistä löytyy paljon kapeakatseisuutta. Mackintosh kohauttaa harteitaan. Pidän todella paljon nokkelista sanoista ja erityisesti vanhan englannin fraaseista. Ihmisiä kuolee, ja kaiken perimmäinen merkitys rupeaa askarruttamaan. Halifaxissa istutettu kyynisyys ulottuu myös hengenasioihin. tosh ja Holmes lensivät Kanadan Vancouveriin hoitamaan omat osuutensa. Alue oli yhtä narkkarilähiötä (naurua). Se on aina ollut näin. Minulla ei kuitenkaan ole uskontoa, ja se ärsyttää minua. Alkuaikoina soitimme keikkoja Extreme Noise Terrorin, Napalm Deathin ja Carcassin kanssa. En juurikaan lue kirjallisuutta, mutta päädyn huomaamattani nettiin joihinkin vanhan englantilaisen kirjallisuuden sivuille, ja voin viettää siellä tuntikausia. Sanoitusten ei tarvitse olla loogisia tai järkeviä. Toisaalta ymmärrän kyllä, miksi kaikki eivät voineet hyväksyä esimerkiksi Hostia, mutta tavallaan tarkoituksemme olikin nimenomaan ilmaista niitä tunteita ja ajatuksia, joita aina olemme ilmaisseet tunkematta niitä kuitenkaan ihmisten kurkusta alas, vaan tehdä homma jollakin tapaa... Laulaja painottaa musiikin tulevan aina ensin. Se oli erittäin idyllistä, minulla on kamerassani vieläkin kuvia maisemasta, jota katselin äänittäessäni kitaraosuuksiani. Pyydän miehiä selvittämään, mistä levyn synkkyys oikein juontaa. Äänitysstudio Kanadassa sijaitsi erillisellä saarella, johon pääsi vain lautalla. Polvilleen Paradise Lost ei kuitenkaan ole laskeutunut. Kauneus, rumuus elämä, kuolema. Ihmiset eivät pidä liiasta kokeilusta ja monipuolisuuden tavoittelusta. Kappale Praise Lamented Shade on saanut nimensä keskiajalla vaikuttaneen Alexander Popen esseestä. Sekin oli kuulemma itsensä myymistä. Jo nimi In Requiem tuo mieleen kirkolliset hautajaismenot, ja Prelude to Descentin stemmalaulu on saanut innoitusta vanhoista virsikirjoista. Se heijastuu myös musiikin ja sanoitusten keskinäisessä suhteessa; kauniin melankoliset melodiat ovat tuttuun tapaan yhdistettynä raskaaseen riffipoljentoon, joka sulautuu Holmesin tekstien luomiin tunnemaisemiin
Sen syntyvaiheet ja luomistyö eivät kuitenkaan olleet pelkkää tuskaa ja kyyneliä, vaikka etenkin Mackintoshin puheesta paistaa läpi tietynlainen antipatia nykyajan maailmanmenoa kohtaan. Hän on ystävä, jolle voi sanoa asiat suoraan. MINULLA EI KUITENKAAN OLE USKONTOA, JA SE ÄRSYTTÄÄ MINUA. Jos omistat talon tai sinulla on omaisuutta, olet välittömästi osana politiikkaa, hän pohtii. Nickin kaveri katsoi sen ensimmäistä kertaa ja sanoi masentuneensa täysin. Asiat eivät vain ole mustavalkoisia. Kun pintaa raapii tarpeeksi, alta löytää aina jotakin, ja kun jokin asia on monisäikeinen, on se jo valmiiksi vertauskuvallinen. Mutta en pidä itseäni erityisen poliittisena henkilönä. Sama läheisyys pätee tuottaja Rhys Fulberiin. Jo pelkän asuntolainan maksaminen tekee ihmisestä poliittisen. Century Media säästyy suoranaiselta kritiikiltä, mutta totuus on, että muusikoilla oli ennen mukavammat olosuhteet. Yritän urkkia Holmesilta hänen suhtautumistaan politiikkaan, mutta mies noudattaa lyriikkansa runollista linjaa myös tosielämässä. Nykyään meininki on eristäytyneempää, ei ole enää tietoakaan siitä kotoisasta kaveripiiristä, koska väki vaihtuu niin usein. Paradise Lost ei ole tästä PARADISE LOST kesäkuu 2007 / INF [ 71 inferno_47.indb 71 14.3.2008 11:11:39. Seth on ollut bändeissä yhtä kau- "OLISI MUKAVAA OMATA JONKINLAINEN USKO, EHKÄ SE HELPOTTAISI KUOLEMANPELKOA. Albumin synkän surrealistisesta kansitaiteesta vastaa kreikkalainen visionääri Seth, jonka bändi on tuntenut vuoden päivät. Levy-yhtiöön on siksi vaikeaa saada kunnon side ja yhteys. Koko video on pelkkää kurjuutta eikä sitä kuitenkaan missään näytetä, mutta me olimme katketa naurusta sitä tehdessä. Politiikkakin on Holmesille vertauskuva ja sellaisenaan kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Tunsimme ennen kaikki Rough Traden työntekijät ja hengailimme heidän kanssaan ystävinä. Englantilainen löytää elämän suolan huumorista, joka tulee tarjoilla kuivana, kiitos. Voimme tehdä hänelle ehdotuksia ja hän ottaa ne huomioon. Hän on hyvä tyyppi, joka ottaa kritiikin hyvin vastaan, toisin kuin monet muut kansitaiteilijat. Saksalaiselle kuri ja järjestys ovat kaikki kaikessa. Illuusioiden särkymisen ja toivon puuttumisen voisi helposti sopeuttaa yhteiskunnalliseen viitekehykseen. Olen kyllä perillä maailmanmenosta, mutta en jaksa kiinnostua asioista tarpeeksi, mikä on yksi niistä piirteistä itsessäni josta en oikein pidä (naurua ). Ohjaaja tulkitsi biisin kirjaimellisesti, ja niinhän siinä yleensä käy. Video on synkeä ja masentava. The Enemy -singlen videokuvauksissa bändi piti kuitenkin hauskaa, mustalla huumorilla tietenkin. Kaikki olivat kavereita keskenään, koska levy-yhtiöt olivat pieniä. KADEHDIN IHMISIÄ, JOILLA ON SE SISÄINEN RAUHA, JOKA ITSELTÄNI PUUTTUU." - NICK HOLMES an kuin me. Ulkopuolisten tuottajien kanssa homma voi joskus kääntyä rajoitetumpaan suuntaan, ja sitä päätyy unohtamaan, mikä on parasta bändin kannalta. Ranskalainen rakastaa älyllistä analysointia. Se viittaa vanhaan kreikankielen sanaan; "krypta" oli maan alle rakennettu hautaholvi, pimeä ja salaperäinen kuoleman eteinen. PARATIISI Albumi käsittelee siis suurilta osin kuolemaa ja kuolemista. Hän ehdotti yhteistyötä, ja olemme aina pitäneet hänen töistään. Holmesin sanoitukset perustuvat paljolti mielikuville ja ovat siten varsin avoimia erilaisille tulkinnoille. Nick Holmesin runsaassa käytössä oleva adjektiivi "monisäikeinen", "cryptic", istuu täydellisesti Paradise Lostin ja In Requiemin tematiikkaan. Tähän mennessä kameroiden edessä heiluminen on Mackintoshin mukaan ollut "tylsää ja väsyttävää". Siinä on eräänlainen sotavankitarina, jossa vartija ampuu meidät kaikki kuoppaan (naurua). Ennen kaikki tuntui olevan niin luonnollista. Muutama ystävä on kuitenkin vielä jäljellä, ja In Requiem onkin pitkälti läheisen yhteistyön tulos. Ystävien kanssa työskentely ei ollut ainoa ilonlähde. Jos tutkii jotakin asiaa tarpeeksi kauan, se osoittautuu ennen pitkää todeksi. Jello Biafra sanoi jotain sensuuntaista, ja minä pidän tuosta ajatuksesta. Hän muistuttaa lakonisesti, ettei Paradise Lostia perustettu mallinura silmissä kiiluen. Pääsyy Rhysin kanssa työskentelyyn oli, että voimme luottaa hänen sanaansa, jos hän sanoo jonkin olevan täyttä roskaa tai todella hyvää
Keskustelu poimuilee takaisin In Requiemilla käsiteltäviin teemoihin. Paine kasvaa, eikä tarvitse läpäistä montaakaan fysiikankurssia voidakseen kuvitella mitä tapahtuu, jos se kerran kunnolla purkautuu. Luin tämän jostain kirjasta, ja ajattelin että voi jeesus vitun kristus..., Holmes pudistelee päätään ja raikuva nauru täyttää huoneen. Tajusimme jo varhain soittaessamme Euroopassa, että esimerkiksi vaikka Suomessa ihmiset ovat lähempänä meidän englantilaista persoonallisuuttamme kuin Jenkeissä. Olemme kaikki kusessa, Holmes myöntelee hyväntuulisesti. Kuka siis on todellinen vihollinen. Kiertäessämme Yhdysvalloissa Morbid Angelin kanssa yleisö huusi "soittakaa nopeampaa, soittakaa nopeampaa". Viha on taipuva käsite, joka voi kärsivällisyyden ja asioiden punnitsemisen kautta kääntyä lämmöksi ja rakkaudeksi. Se vanha geysir eli Vanha Uskollinen on kuulemma löysännyt tahtiaan ja... Greg Mackintoshilla on tästä karvaita kokemuksia. Ellei sitten tapahdu jonkinlainen suuri puhdistus ja kaikki alkaa alusta. Miehet arvostavat hienosäätöä paitsi vitseissä, myös elämässä yleensä. Ei, on Mackintoshin selkeä mielipide. Jaamme heidän kanssaan kielen, mutta olemme henkisesti miljoonien mailien päässä toisistamme. Ehkä asiat ovat paranemaan päin. Siitä sitten seuraa kaikenlaista (naurua). The Enemy ei kerro yhdestä tietystä vihollisesta, vaan kyseenalaistaa koko käsitteen. Toivoa kuitenkin on jopa jenkkien suhteen. He löysivät yhteyden toisiinsa sen ampumisen kautta, ja kuitenkin joku toinen voi vihata naapureitaan, koska nämä eivät muista aina vetää verhoja ikkunoidensa eteen. Se oli katastrofaalinen kiertue. [FIN] 72 ] inferno_47.indb 72 PARADISE LOST INF / kesäkuu 2007 14.3.2008 11:14:31. Mackintosh panee merkille iloisen yllättyneellä äänellä amerikkalaisten komedioiden laadun noususuhdanteen, ja onpahan mies naimisissakin amerikkalaisen kanssa. Juttu päätyi oikeuteen, ja tämä tyttö tutustui miehensä murhaajaan ja rakastui häneen. Miehet kun tuntuvat viihtyvän filosofisella linjalla, annan heidän leikkiä Nostradamusta ja kysyn, löytääkö Ihminen koskaan takaisin sinne paljonpuhuttuun kadotettuun paratiisiin. Ihmisillä on omia uskomuksiaan ja he tappavat toisiaan niiden vuoksi. Jaaha. Holmes huomaa haastattelijan muuttuneen kysymysmerkiksi. Enpä usko. Se oli omituinen juttu, hän kai tunsi ensin sääliä, mies oli koditon ja niin päin pois. Paratiisin lopulliselle kadottamiselle ja maailman tuholle naureskeleminen pohjoisenglantilaista hirtehishuumoria Paradise Lostin tyyliin. Kansallisista yleistyksistä ehkä se kaikkein kuuluisin on amerikkalaisten kykenemättömyys ymmärtää kuivan huumorin kuivinta lajia, sarkasmia. Mutta pian on joka tapauksessa vuorossa seuraava jääkausi. TYKKÄÄN HEITTÄÄ LAUSEITA SINNE TÄNNE, NIIDEN EI TARVITSE SEURATA MITÄÄN VALMIIKSI ASETETTUA AJATUSKULKUA. Näin on. Seuraa lyhyt luento Yellowstonen kansallispuistosta ja siitä, kuinka ennen niin säännöllisesti vettä pumpannut kuuma lähde on uhkaavasti pidentänyt kahvitaukojaan. EN MINÄ AJATTELE ETUKÄTEEN, ETTÄ KIRJOITANPA NYT BIISIN VAIKKAPA UPPOAVASTA SUKELLUSVENEESTÄ." - NICK HOLMES poikkeus. Ja kun se Yellowstonen vesilähde purkaantuu, olemme tietenkin lopussa joka iikka. Sanoimme jotain sarkastista lavalla ja saimme pullosta päähän. "SANOITUSTEN EI TARVITSE OLLA LOOGISIA TAI JÄRKEVIÄ. Tunnen yhden tytön, jonka aviomies ammuttiin kuoliaaksi. Se aiheuttaa hyökyaallon joka peittää allensa koko Pohjois-Amerikan, kuuluu selitys. Ne alkavat siellä pikkuhiljaa ymmärtää sarkasmin päälle. Hän kuitenkin vakavoituu hetkeksi. Vastasimme, "nyt tulee nopeaa" ja soitimme niin hitaasti kuin vain pystyimme. Elämme hirvittävän ylikansoitetulla planeetalla
C M Y CM MY CY CMY K inferno_47.indb 73 14.3.2008 11:14:35
TEKSTI: Jaakko Silvast / www.altariamusic.com / Kuva: Altaria hminen on erehtyväinen. Jos asiaa kysytään orkesterin perustajajäseniin kuuluvalta rumpali Tony Smedjebackalta, hän vastaa Altarian viimeinkin koostuvan jäsenistä, jotka satsaavat yhtyeeseen ainakin sen sata prosenttia. Tehtiin demo, mentiin keikoille ja saatiin sopimus. Rivissä palvelleiden joukko on ollut runsas ja vaihtuvuus suorastaan häiritsevän vilkasta. Sittenhän oli vain jatkettava. Vaikka kaverukset ovat kasvaneet samassa pikkukaupungissa ja tunteneet toisensa ties kuinka kauan, edusti Marcon bändivirityksistä lopulta levyttämäänkin pääs- ALTARIA 74 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 74 14.3.2008 11:14:37. Altarian elontie on ollut värikäs ja käännöksiä täynnä. Ja mukavia persoonia. Pietarsaarelaislähtöisen Altarian kohdalla olen itse erehtynyt monta kertaa. Tosin monille keikoille ja kiertueille on jouduttu sanomaan ei, koska bändin jäsenillä on ollut muita kiireitä, Tony Smedjebacka harmittelee. Altarian keulilla häärii jo neljäs vokalisti, ja kitaristejakin on ollut mukana puolenkymmentä. Ihan vain soittajana, miltä tuntui treenata ja keikkailla samassa yhtyeessä tuollaistenkin maailmanmiesten kanssa. Mahtavia soittajiahan ne on, ei siinä mitään. Kolmasko kerta toden sanoo. Alettiin Pukkilan kanssa tehdä biisejä ja kutsuttiin mukaan Liimataisen Jani ja silloinen laulaja Johan Mattjus. Yksisarvisen lapset ratsastavat jälleen. Porukan nykyisen rosterin muodostavat mainittujen lisäksi kiertuekitaristin paikalta täysjäseneksi nostettu Petri Aho ja basisti Marko Pukkila. Kerran pyysit ainakin nimmaria, Marco Luponero räkättää vieressä. kaiken harmaan keskellä HALFORD TULI TALOON Tony Smedjebackan ja Marco Luponeron mukaan on pienoinen ihme, että miehet vaikuttavat nykyään samassa bändissä. Aiemmin Altariassa vaikuttaneilla Emppu Vuorisella (Nightwish, Brother Firetribe), Jani Liimataisella (Sonata Arctica) ja Taage Laiholla (Kilpi) on ollut ainakin yksi hyvä syy olla panostamatta täysillä. Tämä katutappelijalta näyttävä, intellektuelli teatterikorkeakouluopiskelija vie äänellään Altarian tulen ja jään maasta keskelle Sunset Stripiä. Tätä tuntemusta ei helpota se, että nyt, reilut seitsemän vuotta Altarian perustamisen jälkeen, yhtye julkaisee kokoelmalevyn kahdesta ensimmäisestä kiekostaan. Nyt Altarian on tullut myös aika laajentaa musiikillista ilmaisuaan, kiitos tuoreen keulakukon, Marco Luponeron. Silti se ei ole estänyt hedelmällistä melodisen metallin luomistyötä. Epäilen, että moni muukin on mennyt vikaan siinä, mitä on luullut bändin olevan, edustavan tai yrittävän. Viime vuonna asiasta keskusteltiin, ja ne, jotka eivät olleet valmiita satsaamaan, eivät ole enää mukana. Ihmekös tuo, jos jossain vaiheessa fiilis on ollut toisenlainen. Homma ei vaan toiminut, koska mekin halusimme Altarian kanssa eteenpäin. Aivan alussa koko juttu meni vähän niin kuin onnettomuutena. No uskalsitko sä puhua niille. Entinen Celestykepittäjä J-P Alanen teki reilu vuosi sitten toisenlaisen päätöksen ja pysyi Altariassa
Olen tehnyt singer/songwriter-juttuja ja industrial-kamaakin. syt Terrorwheel huomattavasti Altariasta poikkeavaa musiikillista linjaa. Edellisen The Fallen Empire -levyn (2005) tuotin omien ideoitteni mukaan. Löytyy myös metallia. Nykyisin laulan enempi halfordmaisella tyylillä, falsettia ja sellaista. Mä taas pistän konkreettisempaa. Mutta ei me niistä kertosäkeistä luovuta, tässä on taas yksi ulottuvuus mukaan, Tony ja Marco summaavat. Isoja melodioita on ollut aina, mutta mä olen tykännyt sellaisesta garage-osastosta, likaisemmasta soundista. On enempi groovea. On vaan hyvä, että saa sen rokkijutun mukaan. Sehän riippuu paljon tuotannosta ja siitä, nostaako kitaroita esiin. Ennen mä olen suojannut itseäni kriittisillä ja sosiopoliittisilla teksteillä. Ei, ei ole. On siellä niitä mietteitä, mutta en halua ottaa kantaa kuitenkaan. Jos joku kysyy niistä parin vuoden jälkeen, niin en välttämättä muista ollenkaan. Kuitenkin pitää uskaltaa miettiä asioita oikealla tavalla ja pistää nekin rivit mukaan, jotka ehkä kuulostaa vähän vääriltä, vaikka ne on yhtä cool, Marco jatkaa. Monesti huomaa, että vittu, ei näin paljon tarvitse olla kamaa. Aikaisempi Terrorwheel-bändini alkoi rehellisesti sanoen Motörhead-kloonina, ja sen bändin debyytillä oli kamaa, josta löytyi enempi Panteraa ja Slayeriä. Rupesin treenaamaan tekniikkaa ja ottamaan laulutunteja ja lähdin perusasioista liikkeelle. Monesti on tehty useanlaisia eri sovituksia biiseihin, mutta yleensä me otetaan enemmän pois kuin pistetään lisää. Tämä on eka kerta mun elämässä, kun tunnen, että voin pistää mun omasta elämästäni mustaa valkoiselle, vaikka minäkin symboloin ne asiat monella tavalla. Kitarat ja riffit. Mun idea Altariasta on straight forward -hevi. No, vähän ollaan, Tony hekottaa. Marco Luponeron tultua bändiin sanoituspuoli jakautuu. Mulle ne on mietteitä, jotain mitä on tapahtunut mun läheisyydessä. Ei mutta siis me ajatellaan samalla tavalla ja kirjoitustekniikka on samanlainen. Konkreettiset esimerkit ronskimmasta tuotannosta löytyvät Altarian tuoreelta Divine Invitation -kokoelmalta, jolla möllöttää kaksi uutta raitaa, Keeper Of Mystique sekä Ball & Chain. Olen uskonu, että saan kaikki frustraatiot ulos itsestäni. Mun mielestä tämä bändi värjäytyy yhä enemmän tosi mielenkiintoisella tavalla. Altaria-yhtyeen nimestä ja levyn kansien symboliikasta kuin myös sanoituksista voisi päätellä, että bändi soutelee myös hengellisemmillä vesillä. Voihan ne kuulostaa sotatarinoilta, mutta ne on subjektiivisia juttuja, Tony painottaa. Ennakolta kyse voisi olla hyvinkin kitkerästä tilanteesta, sillä sekä Tony että Marco ovat pitäneet sanoitustyön tiukasta muiden mielipiteiden ulottumattomissa. Mä olen kriittinen joillekin asioille. Tiedän, että mulla on se potentiaali siellä kuitenkin. Sä näet kuvissa niitä asioita. Totta kai se on aina suoja, kun kirjoittaa englanniksi, ja juuri sen takia niin tekee. En mä nyt sano, että me homoja ollaan... Ei se rokkia tule olemaan. mikä sekin voi tarkoittaa eri ihmisille täysin eri asioita. Samaa, rouheaa ja rockpitoisempaa tyyliä Luponero lupaa tuoda esiin nykyisessäkin yhtyeessään. Just nyt olen kiinnostunut näistä skarpimmista jutuista, vaikka se garage lyö sieltä aina läpi, siihen ei tarvitse lyödä mitään ekstraa, Marco sanoo ja toteaa käyttävänsä kaikki räkäisimmät biisit tarvittaessa reservinä taustalla keikkuvaan Luponero-sooloprojektiinsa. SUOJASSA KRITIIKILTÄ Tähän päivään saakka Altarian lyyrinen työ on pääasiassa levännyt rumpali Smedjebackan harteilla. Semi-kuvaa ja semi-konkreettista, kun ne laitetaan sekaisin, Marco kuvaa. Mä luulen, että meillä on keskenään aika hyvä kemia. Onko Altarian lyriikoissa tai konseptissa jotain uskonnollista taustaa. Halusin silti tehdä melodisempaa ja suorempaa kamaa. Tony Smedjebackan mielestä yhtyeen nykyinen musiikillinen suunta on juuri oikea. Ajattelumaailma on muuttunut paljon tänä aikana, ja nyt pystyn laittamaan uudenlaisia kysymysmerkkejä teksteihin ja ajatusmaailmaan, Marco heittää. Teksteissä on kivaa se, että voi itsekin löytää uusia asioita. Kuulija löytää sieltä sen oman juttunsa. Muutenhan vois kirjoittaa, että "Tommy used to work on the docks"... Nykyään yritän olla enemmän tolerantti, mutta esimerkiksi Terrorwheelin ekan levyn eka biisi on Say No To Religion. Ehkä mä olen jossakin vaiheessa missannut sen, mikä on mun henkilökohtainen frustraationi. Iski myös ajatus, että miksi uhraan aina hyviä nauhoituksia siihen, että en satsaa vokaaleihin tarpeeksi. Kun mä kirjoitan, olen aivan toisessa maailmassa ja tiedän, mitä kukin lause tarkoittaa mulle. [FIN] Uusi 4-track EP kaupoissa! FOLLOW DOWN THAT RIVER 2 WATERFALL & LAND OF FLAMES sekä ennenjulkaisematon Sisältää lisäksi Japsi-bonusbiisiä STRANGER (live) ...albumilta Tides 94/100 The best metal/prog album 2006: "Tides" The best heavy rock song 2006: "Fifteen Years" The best vocalist 2006: "Pekka Heino" www.melodicrock.com Jakelu: inferno_47.indb 75 14.3.2008 11:14:39. On vain kysymys siitä, että mitä jos se onkin näin, tai näin, vaiko näin. Mun soundimaailma on ollu tosin aina hiukan erilainen kuin Altaria on. Less is more. Siellä oli synatkin vaan sellaista avaruuden tuntua varten
Haluamme lyödä itsemme läpi, jotta voimme oikeasti elää tällä touhulla. Stoner-vaikutteet ovat muun muassa kadonneet lähes kokonaan, vai mitä mieltä Stam on? inferno_47.indb 76 matka jatkuu Kyllähän se näin on. Olemme kuitenkin kollektiivisesti kasvaneet sen vaiheen yli, stonerin soundi on meille liian tunkkainen ja matala. Sen verran on kuitenkin seliteltävä edellistä vastausta, että emme me nyt automaattisesti hajoa, vaikka tämä levy ei breikkaakaan. Toukokuussa ilmestynyt Latest Version Of The Truth on yhtyeen neljäs täyspitkä levy. Latest Version Of The Truth nimittäin on niin voimakas näyttö yhtyeeltä, että lopettamista tuskin tarvitsee miettiä vielä vähään aikaan. Tuo puolestaan kuulostaa ikävästi samalta, mitä kaikki rockyhtyeet toistelevat. Toki kyseinen tyyli kuuluu vielä joissain osissa ja itse esimerkiksi kuuntelen edelleen Kyussta, varhaista Queens Of The Stone Agea ja muuta sellaista. Ryhdyimme testaamaan, sopisivatko viulut sun muut myös muihin kappaleisiin ja lopulta niitä päätyi useaan kohtaan. Monet asiat tapahtuivat kokeilun kautta. suunta muuttuu, Ruotsalaisen Mustaschin ei tarvitse enää kiistellä monikansallisen levy-yhtiön kanssa kappalevalinnoista. Totta kai raha on meille tärkeää. TEKSTI: Toni Keränen / www.mustasch.net / KUVA: REGAIN ustasch perustettiin vuonna 1997 Orustin saarella sijaitsevalla Mustaschin tilalla. Musiikillisesti se on yhtyeen tuotannossa melkoinen loikka eteenpäin. Emme voi jatkaa tällä tasolla ikuisesti. Riippumattomien toimijoiden avustuksella yhtye yrittää saada rockin soittamisesta viimeinkin kannattavan päivätyön. Nykyisin haluamme sointiimme enemmän ylä-ääniä ja selkeyttä, mies erittelee. Tavallisestihan rokkarit ovat omien sanojensa mukaan alalla vain musiikkia kohtaan tuntemansa rakkauden vuoksia, eivätkä välitä rahasta paskaakaan. Suosio on ollut koko ajan nousussa, ja varsinkin kotimaassaan Mustaschin julkaisut viihtyvät myyntilistoilla. Uusin levy on meille ainakin jossain määrin ratkaisun paikka. Emme ajattele, mitä meidän pitäisi tehdä, teemme vain sitä, mikä tuntuu hyvältä meistä itsestämme. Ei meidän silti tarvitse olla ökyrikkaita, siinäkin on iso ero. Tulemme taloudellisesti melkein toimeen yhtyeen kanssa, mutta vain melkein. Kyllä ihmisten mielipiteet ja se, että MUSTASCH 14.3.2008 11:14:41. Tässä vaiheessa tekstiä on kuitenkin rauhoiteltava Mustaschin faneja. Ehkä me tekisimmekin siinä tilanteessa vielä seuraavan levyn, en tiedä, Stam mietiskelee arvoituksellisesti. Mukana on esimerkiksi monia kappaleita, joissa on jousisoittimia. Ketään ei muka paskaakaan kiinnosta se, mitä muut ajattelevat heidän musiikistaan. Meillä ei ollut kuitenkaan mitään selkeää agendaa tai päämäärää, kun lähdimme tekemään levyä. Basisti Mats "Stam" Johansson kuitenkin myöntää suoraan, että nyt bändi hakee selkeää läpimurtoa seuraavalle suosion tasolle. Meidän pitää vain pohtia asia uusiksi siinä vaiheessa. Tämän tunnustaminen on suhteellisen harvinaista rockpiireissä. Alun perin jousia piti olla vain levyn päättävässä The End kappaleessa
Mistä he ovat senkin keksineet. Double Naturen ohjaaja esimerkiksi teki grafiikkajutut jo 6:36-videoon, ja nyt hänellä oli idea omaan ohjaustyöhön, jonka hän olisi voinut toteuttaa minkä tahansa bändin kanssa. Tämä on nimenomaan paras albumimme. Heidän kehunsa tuntuvat parhaimmilta. JÄTTIYHTIÖN KIROT Mustaschin uusin äänite on myös selkeä muutos kohti suurille massoille tarkoitettua rockia. Emme voi kuitenkaan tässäkään suhteessa miellyttää muita, emme halua soittaa yhdellä ja samalla tyylillä aina vain. Ensimmäinen ep The True Sound Of The New West oli todellista stoneria, se oli likainen ja meluisa. Heillä on kuitenkin persoonallinen tyylinsä, ja toisaalta Ralfilla on erittäin tunnistettava laulutapansa. Ei sille kuitenkaan voi mitään, että laajasti ottaen meidän todelliset fanimme ovat tässä mielessä tärkeimpiä. Olisiko silti olemassa jotain tiettyä henkilöä, jonka kehut merkitsisivät erityisen paljon Stamille. [FIN] inferno_47.indb 77 MUSTASCH kesäkuu 2007 / INF [ 77 14.3.2008 11:14:43. Esimerkiksi saksalaisille toimittajille joudumme alituiseen selittämään, mitä nimi tarkoittaa. Jatkamme keskustelua aiheesta, ja Parasite-videolla näkyvien useiden hyvännäköisten ja vähäpukeisten naisten inspiroimana puhe siirtyy toimittajan suosikkiaiheeseen eli pornoon. Kuinka monta viiksivitsiä jäsenet ovat kuulleet vuosien varrella. Se on poikkeuksellista meille. Meillä nyt vain sattui olemaan rahoitus siihen ja pidimme käsikirjoituksesta. Yhtye teki kolme ensimmäistä levyään monikansallisen EMI:n alaisuudessa. The End oli kuitenkin vain eräänlaisessa teoriavaiheessa ennen nauhoitusten alkua. VIIKSIÄ JA TISSEJÄ Mustaschin kaltaisen bändin kohdalla on lähes päivänselvää, että sen jäsenet ovat kuunnelleet nuoruudessaan Kissiä, AC/ DC:tä, Black Sabbathia ja muita vastaavia yhtyeitä. Suurimmaksi syyksi musiikilliseen kehittymiseen Mustasch-mies nimeää levy-yhtiömuutoksen. Siksi tuntuukin luontevalta kysyä, että Mats Johansson, voitko sinä rehellisesti väittää, että Latest Version Of The Truth on Mustaschin paras levynne tähän mennessä. Tämän vuoksi uskon, että levy tulee kestämään aikaa edellisiä levyjä paremmin. The End, ehdottomasti. Vakavasti puhuen on silti selvää, että emme soita Matsin kanssa kuin tavallinen heavy metal -rytmiryhmä. Ei se oikeastaan niin ole, meillä vain on ollut onnea ohjaajien valinnan kanssa. Tällä kertaa meillä oli vapaus tehdä juuri sellainen levy kuin itse halusimme. Mustasch tunnetaan näyttävistä videoistaan. Tahdoimme myös paljon vaihtelua soundiin. Uusin promokin Double Naturesta jatkaa hienoa linjaa. Sen verran Stam myöntää yhtyeen olleen suunnitelmallinen, että sen tarkoituksena oli tehdä levy, jonka voi kuunnella alusta loppuun hyvillä mielin. Sama juttu I Wanna Be Loved -kappaleessa, jonka loppu on melkeinpä doomia. Toisaalta siinä suhteessa EMI teki hyvää työtä, että he valitsivat aina osaavia ammattilaisia videoihin ja he antoivat niihin myös tarpeeksi rahaa. Haastattelun kantavaksi teemaksi on näyttänyt nousevan rockhaastattelujen kliseet. Kyllä se taitaa olla Black Sabbathin kollega Geezer Butler. meistä pidetään toki merkitsee paljonkin. Jotkut väittävät sitä samanlaiseksi kuin Glenn Danzigilla tai Ian Astburyllä, mutta minusta hänellä on ihan oma äänensä. Isot tissit. Kitaristimme esimerkiksi eivät ole kovinkaan hyviä soittajia. Esimerkiksi useimmilla Parasite-videon tytöillä oli minun makuuni aivan liian pienet rinnat. Vaikka meidän pitikin aiemmin taistella jossain määrin levyille päätyvien kappaleiden valinnan kanssa, niin olen silti tyytyväinen koko tuotantoomme ja eritoten bändin evoluutioon. Me halusimme jokaisen kappaleen kuulostavan itseltään. Sillä ei ehkä ole mukana parhaimpia kappaleita, joita olemme koskaan tehneet, mutta kokonaisuutena se on paras. Musiikkibisneksen ristiriitaisuuksiin kuuluu myös se, että vaikka EMI on maailmanlaajuinen firma, jokaisen maan paikallistoimiston piti yksi kerrallaan päättää, julkaistaanko levyämme siellä. Näin ei kuitenkaan ole asian laita. Sitä vastoin rumpalimme (Mats Hansson) reggae-innostus ei varmaankaan pahemmin vaikuta Mustaschin tyyliin, toivon ainakin niin, Stam naureskelee. Joillekin ihailijoillemme voi silti olla hankalaa kuunnella levyn jousisovituksia. Ajatellaan esimerkiksi nimeä Tool. Monesti rocklevyt tehdään yhdellä ja samalla äänimaailmalla alusta loppuun. EMI halusi ohjata tyyliämme edellisillä levyillämme. Ehkä me olemme tietyille faneille jo liian softia kamaa. Mikä sitten on basistin oma suosikkikappale viimeisimmällä levyllä ja miksi. Basistia ei kuitenkaan pelota, että bändiä aletaan syyttää itsensä uhraamisesta kaupallisuuden alttarilla. On hienoa tarkastella sitä, kuinka olemme kehittyneet yhtyeenä. Kun bändi on todistanut, että sen musiikki on hyvää, nimellä ei ole väliä. Emme halua kuulijan poimivan joukosta vain muutamia hyviä kappaleita. Stam on muutenkin sitä mieltä, että Mustaschin bändidynamiikka poikkeaa useimmista saman genren edustajista. Herra bassotaitelijan suosikkipornotyylilajia tiedustellessa vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. Eihän meitä edes näy paljoakaan kuvissa, vaan pääosan vievät taistelevat ja ympäriinsä ryntäilevät kiinalaiset. Nyt levymme julkaistaan takuuvarmasti kaikkialla. Ainakin Pink Floyd tulee mieleen, sitä me kaikki olemme kuunnelleet. Ja nimenomaan kappaleen alkupuoli. Toisaalta, nimi tai sen hienous merkitsee vain yhtyeen uran alussa. Se kuuluu varmasti bassonsoitossani. Vieläkö bändi on muuten tyytyväinen nimeensä. Aivan liian monta. Uusi yhtiömme Regain Records on pieni ja riippumaton yhtiö, jolla on kuitenkin jakelu kunnossa joka puolelle maailmaa. Kitaristit (Ralf Gyllenhammar, soolokitara/laulu ja Hannes Hansson, rytmikitara) taas ovat taustaltaan selkeitä metallimiehiä. Us- kon, että tämä tuo tervetullutta monipuolisuutta musiikkiimme, basisti analysoi. Aluksi myös luulimme, että Mustasch on hyvä nimi, koska se ymmärretään joka puolella. Ralf tekee noin 95 prosenttia kappaleista, mutta lopullisen muotonsa kappaleet saavat treenikämpällä bändin voimin. Todistusmateriaalin perusteella voisi kuvitella, että Mustasch haluaa panostaa tähän osa-alueeseen erityisen paljon. Voisiko Stam mainita joitain yllätyksellisempiä ryhmiä, jotka ovat vaikuttaneet Mustaschin musiikkiin. Kyllä voin. The End oli myös vaikein kappale saada valmiiksi, koska sitä ei ollut tehty valmiiksi ennen studioon menoa. Esimerkiksi omalaatuista kidnappaajaa seuraavaa I Hunt Alone -pätkää tai kymmeniä amerikanrautoja hyödyntävää Black City -videota katsellessa ei tarvitse käyttää kelausnappulaa tai television kaukosäätimen kanavavalitsinta. Osa on tavallaan hyvin monotoninen, mutta siinä on samalla tiettyä pysäyttämätöntä voimaa. Itse kasvoin David Bowien levyjen parissa ja lisäksi kuuntelen jonkin verran jazzia. Meillä oli tietynlainen sopimus, jossa yhtiöllä oli oikeus valita jokaista meidän valitsemaamme kappaletta kohden oman suosikkinsa. Se oli aina todella vaivalloista ja aikaa vievää. Meidän neljän pitää nauttia jutuista ensin. Emme voi silti ottaa muiden mielipiteitä huomioon siinä vaiheessa, kun olemme tekemässä musiikkia. Nyt olemme jo ihan eri paikassa. Silti se tarkoittaa kaikille nykyään vain hyvää musiikkia
SPEED PROMOTION PROUDLY PRESENTS Sepultura Su omeen! Helsingin Kaa pelitehtaalla 2 5. Liput 39 Liput Lippup alvelusta. Lisätiedot: www.speedp romotion.fi inferno_47.indb 78 14.3.2008 11:14:54. heinäkuuta
inferno_47.indb 79 14.3.2008 11:15:00
Loudnessin lisäksi Akira Takasaki on nimittäin julkaissut yhdeksän soololevyä. Ja joulukuussa 1988 vuosi Eddie Kramerin tuottaman mutta valitettavan keskinkertaisen Hurricane Eyesin jäl- keen yhtye on Max Normanin tuella tehnyt päätöksensä: Loudnessiin on saatava amerikkalainen keulakuva. Elokuussa 1985 yhtye lämmittelee Mötley Cüeta ja pääsee ensimmäisen kerran isojen areenoiden makuun. Aasiassa Loudness on stadionluokan esiintyjä, mutta Amerikassa se joutuu tyytymään klubikeikkoihin. Loudnessille on epäselvää, pitäisikö sen palata juurilleen vai seurata Los Angeles -rockin jalanjäljissä. Loudness täyttää 20 vuotta, ja juhlan kunniaksi yhtye nostaa haudasta klassisen kokoonpanonsa. Levy-yhtiö vaatii Loudnessilta englanninkielisiä albumeita, mutta Minorulle vieras kieli on lähes mahdotonta lausuttavaa. Loudnessin koelauluissa käy kymmeniä laulajia, mutta oikeaa henkilö japanilaisyhtyeeseen löytyy Music Televisionilta. Vuonna 1991 julkaistava On The Prowl sisältää enimmäkseen uudelleensovitettua Loudnessmateriaalia yhtyeen edellisiltä levytyksiltä. Lisäksi Akira Takasakin kitaransoitto edustaa varsin omintakeista näkemystä aikakautensa ultranopeasta asteikoilla kaahaamisesta: Takasaki ei varsinaisesti aina välitä harmonioista, ja oman Killer Guitars -merkkinsä instrumentteja soittava kitaristi on parhaimmillaan kuin Yngwie Malmsteen helvetistä. Suurin osa Loudnessin tuotannosta on julkaistu sekä englanniksi että japaniksi. Thunder In The East julkaistaan seuraavan vuoden tammikuussa, ja se kiipeää Yhdysvalloissa Billboardin listan sijalle 74. Listasijoitus enteilee menestystä, jonka huippu tulee kuitenkin vastaan jo seuraavalla levyllä. PAKKO BREIKATA Thunder In The Eastin seuraajaa työstetään sekavissa tunnelmissa. Elokussa 1984 Loudness alkaa työstää Thunder In The Eastia, jonka tuottajaksi kiinnitetään Max Norman. Portobello Roadin varrella sijaitsevassa studiossa laulaja Minoru Niihara kokee kauhun hetkiä. Yamada ei tule tyhjästä, sillä hänen yhtyeensä, sapporalainen Ezo, on julkaissut kaksi albumia Geffenin kautta. Alkaa uuden laulajan etsintä. Crazy Nights on saanut runsaasti soittoaikaa amerikkalaisilla radioasemilla, mutta kappale ei ole kitaristi Akira Takasakin mieleen. Yhtyeen japanilaisjäsenet purkavat turhautumistaan valittamalla, ja kun loputtomalta tuntuva Amerikan-kiertue saapuu Brooklyniin, Vesceran ja Loudnessin välit hajoavat lopullisesti. Eletään näyttävien hiusmallien ja purkkaheavyn huippuvuosia, ja Mötley Crüesta ja Poisonista on kasvanut megabändejä. Obsession-yhtyeen videolla Love For The Money Akira Takasakin huomio kiinnittyy erityisesti solisti Mike Vesceraan. Ja sitten, vuonna 2001, palataan nollapisteeseen. Kokoonpanolla syntyy albumi Loudness, raskas levy, jolla Los Angeles-rockin kaikuja ei enää kuulla. Sen riffit ovat liian yksinkertaisia. Työnarkomaani Takasakin johdolla Loudness on 26 vuodessa tuottanut yli kolmekymmentä julkaisua. Laulaja lennätetään Tokioon, missä Akira Takasaki, Masayoshi Yamashita ja Munetaka Higuchi ryyppäävät kokelaan kanssa kaksi päivää. Keräilijälle Loudness on varsinainen päänvaiva, ja Mike Vesceran Yngwie-levytysten, (Seventh Sign, 1994, Magnum Opus, 1995) hankkiminen on tehtävistä helpoin. 1990-luvulla Akira Takasaki julkaisee Loudness-nimen alla studioalbumit Heavy Metal Hippies, Ghetto Machine ja Dragon. Tammikussa 1993 Loudnessin aktiiviura on ohi. Yhtyeen uraan mahtuu siis kummallisuuksia ja kuriositeetteja, mutta varsinkin Thunder In The Eastia on helppo suositella, jos 1980-lukulainen heavy metal sattuu liikuttamaan. Ja sitten amerikkalainen Atlantic Records tarjoaa Loudnessille levytyssopimusta, jonka pitäisi taata yhtyeelle maailmanlaajuinen jakelu. Se ei ole helppoa. Kokoonpanossa Takasaki kierrättää X-Japanin ja Ezon muusikoita, ja välillä Takasaki vaihtaa pääsoittimekseen basson. Loudness nousee Japanissa listakakkoseksi, mutta kokoonpano jää lyhytikäiseksi. Disillusion kuitenkin saadaan valmiiksi, ja levy julkaistaan toukokuussa 1984. Ukkosta idässä, perkele. Hätäavuksi saadaan EZO-yhtyeen Masaki Yamada. Delegaatio vie Vesceran karaokebaariin, joka on amerikkalaiselle täysin uusi kokemus. Yhtye vahvistaa asemaansa Japanin ja Itä-Aasian markkinoilla, muttei edelleenkään onnistu breikkaamaan Euroopassa tai USA:ssa. Tulevaa Disillusion-albumia varten Nippon Columbia varaa Loudnessille studioaikaa Lontoon kuuluisilta Sarm-studioilta. Loudnessin tarinassa on helppo nähdä yhtymäkohtia tapahtumaketjuun, joka aikanaan katkaisi Krokuksen, Acceptin ja Saxonin urat. Mikä Loudnessissa on sitten niin merkittävää, että näin pitkä tarina yhtyeen vaiheista on oikeutettu. Max Normanin johdolla levy saadaan valmiiksi, ja Lightning Strikes ( Japanissa Shadows Of War) käy Billboardin listan sijalla 64. Vescera tulkitsee Frank Sinatran My Wayn, ja hänestä tulee Loudnessin uusi laulaja. Vuoden 1989 Soldier Of Fortunella Vesceran yltiöaggressiivinen laulutyyli hukuttaa taakseen sinänsä pätevät sävellykset. Ensimmäisen on tuottanut itse Gene Simmons. Vaikka Akira Takasakin kitara soi yhä raskaammin ja aggressiivisemmin kuin amerikkalaisilla virkaveljillään, ottaa yhtye ottaa pitkän askeleen kohti amerikkalaisia rockmarkkinoita. Minoru Niihara saa lähteä. Heinäkuussa 1983 Loudness tekee ensimmäisen visiittinsä USA:han: Los Angelesista on muodostunut amerikkalaisen rockteollisuuden keskus, ja Loudness tekee kuusi showcase-keikkaa Kaliforniassa. Ison mittakaavan breikkaamisesta ei siis voi puhua, ja etenkin USA:ssa Minoru Niiharan tapaa lausua englantia pidetään esteenä Loudnessin menestykselle. Eksoottisen kotimaansa lisäksi Loudness kuvastaa aikakautta, jolloin raskasta rockia soittamalla saattoi oikeasti päästä käsiksi amerikkalaiseen (ja globaaliin) unelmaan vauraudesta. Minoru Niiharalla on ollut useita levyttäneitä kokoonpanoja, muiden muassa Sly ja X.Y.Z.A, ja laulajan viimeisimmällä soololevyllä (Ashes To Glory, 2006) komppia takovat Jeff Pilson ja Vinny Appice. Norman on ansainnut kannuksensa Ozzy Osbournen soololevyillä. Bändit, jotka 1980-luvun alussa niputettiin heavy metal -nimikkeen alle, tekivät toinen toistaan värittömämpiä levyjä. Samalla seuraava levy päätetään tuottaa Englannissa, sillä raskas rock ei ole japanilaisten äänittäjien vahvinta osaamisaluetta. Loudnessin sekoilu on hyvin tyypillistä 1980-luvun lopulle, jolloin varsinkin eurooppalaiset bändit kärsivät varsinaisesta transatlanttisesta vitsauksesta: Amerikan markkinat oli valloitettava, hinnalla millä hyvänsä. Levy-yhtiöiden pomot soittivat toisilleen puhelimen välityksellä rankasti kaiutettuja virvelisampleja. Loudness ei kuitenkaan koskaan virallisesti lopeta toimintaansa. Yhden kappaleen lauluosuuksien taltiointi saattaa kestää useita päiviä. Mutta Seattlesta on vyörymässä punkin uusi aalto, jonka paineen alla Loudnessinkin on elettävä. MITÄ LOUDNESSIN JÄLKEEN? Kun alkuperäinen basisti Masayoshi Yamashita lähtee yhtyeestä, tilalle saadaan X-yhtyeen (myöhemmin X-Japan) Taiji Sawada, pitkäaikainen Loudness-fani. [FIN] kesäkuu 2007 / INF [ 81 inferno_47.indb 81 14.3.2008 11:15:03. Hard rockia Loudness soittaa tuskin enää koskaan, sillä vuoden 2001 Spiritual Canoesta saakka yhtye on tehnyt varsin rankkaa musiikkia
NOW AVAILABLE AT MIDPRICE! COMING Napalm Records Handels GmbH Hammerplatz 2 A - 8790 Eisenerz 27.06.2007: KORPIKLAANI "TERVASKANTO" / IRON FIRE "BLADE OF TRIUMPH" visit our online store with more than 8000 metal cds, videos, dvds, lps, shirts, and other collectibles: ww.napalmrecords.com inferno_47.indb 82 14.3.2008 11:15:13. Uu M U Sis Sle Bonnier RP - TA / J KO 007 ENPÄÄ .2 RV Ä .06 07 7 - J 0 .20 .06 21 UR AIR ANNU TO PEN UH N A O CKJ I O AUN RO AN / S ÄÄN LA RE ENP IK MPE ÄRV S MYSTIC, HEAVY, INSIGHTFUL, AND BOMBASTIC THE LATEST SYMPHONIC METAL SENSATION! OUT NOW! ALSO AVAILABLE: VISIONS OF ATLANTIS - ETERNAL ENDLESS INFINITY THE RE-RELEASE OF THEIR GRANDIOSE DEBUT
ÄITI ON KIELTÄNYT UNOHTAMASTA NÄITÄ: PAIN PSALMS OF EXTINCTION PORCUPINE TREE FEAR OF A BLANK PLANET MACHINE HEAD THE BLACKENING TULOSSA: Uusi albumi nyt kaupoissa MEGADETH United Abominations Bonnier ilmo INFERNO.indd 1 DREAM THEATER SYSTEMATIC CHAOS KAUPOISSA 6.6. KEIKALLA HELSINGIN JÄÄHALLISSA 26.9. Tilaa nämä levyt suoraan kotiisi Levykauppa Äx:n Roadrunner-kaupasta www.levykauppax.fi/roadrunner/ Sisältää mm. Cristina Scabbia of Lacuna Coil) Sleepwalker · Gears Of War 11.5.2007 14:03:17 S UR AIR ANNU TO PEN JUH " "GHOSTS OF DEVOTION" out in Summer 2007. www.myspace.com/depressedmodedoom inferno_47.indb 83 14.3.2008 11:15:18 Debut album. · A Tout Le Monde (feat
· · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · TUSKA_INFERNO_0507.indd 1 inferno_47.indb 84 11.5.2007 15:58:02 14.3.2008 11:15:27
Okei, menee sekavaksi, ja kaikki tämä voidaan pukea yhteen lauseeseen: Paradise Lost on albumiepätasainen yhtye. Sama meno jatkuu, menneisyyden nuotit soivat, mutta niiden paino on tuore. Paradise Lost keksii itsensä kerta kerran jälkeen uudelleen, mutta hyväksi havaittuihin konsteihin tukeutuminen ei närkästytä. In Requiem on jälleen "se seuraava". Sitä edellinen kunnollinen kiekko taas oli vuoden 1997 One Second (tai useimpien mielestä kai pari vuotta tätä aiemmin ilmestynyt Draconian Times). Vaikka Nick Holmes on totutusti varsin heikko livelaulaja, levyllä mies on elementissään, ja In Requiemille miekkosesta on tunnuttu saavan irti vielä ekstramäärä tunteenpatinaa. Kun itsetunto on kohdillaan ja tiedetään, mitä tehdään, loppulukema on puhtaasti plussalla ja kuulijan kaula napsahtaa katki kuin siinä (tämän lehden Lost-haastattelussa esitellyssä) halifaxilaisessa vekottimessa konsanaan. PARADISE LOST In Requiem CENTURY MEDIA Brittilegenda Paradise Lost on yhdessä mielessä sangen inhottava viisikko. Tämä yhtye näet on kokeillut urallaan aivan riittämiin. Olennaisinta kuitenkin on, että ainakin tässä osoitteessa usko bändin tekemisiin on säilynyt. Jo levyn ensisävelet juoruavat, että nyt ollaan mustassa ytimessä. Never For The Damned flirttailee 16 vuoden takaisen Gothic-albumin viistojen tunnelmien kanssa. On aina mukava mennä katsomaan konserttia, kun ei tarvitse toivoa pelkkiä vanhoja klassikoita vaikka jonkun Sweetnessin kuuntelisikin vaikka housut nilkoissa päällään seisoen tusinan kertaa putkeen. MATTI RIEKKI ELENIUM Caught In A Wheel FORGOTTEN SUNRISE Willand INHUME Chaos Dissection Order kesäkuu 2007 / INF [ 85 15:58:02 inferno_47.indb 85 14.3.2008 11:15:39. Toinen biisi Ash & Debris voisi olla peräisin Iconilta (1993). Heikkoina hetkinä sitä on vain toitottanut itselleen, että no seuraavalla sitten. No, lyödään kortit kunnolla pölkylle ja sanotaan Draconian Timesin. Sen sijaan näiden kahden välissä Lost julkaisi hienon Symbol Of Lifen. Lempo soikoon, Lost ei ole kuulostanut näin hyvältä sitten... Myös Gregory Mackintoshin kitara viiltää kuin parhaina päivinä, joten ei kai tässä voi muuta kuin alkaa toivoa herroja kylään ties kuinka monetta kertaa. Tärkeintä on, että tuttuun tapaan Mackintosh/Holmes-kaksikon kynistä syntyneelle In Requiemille on siunaantunut pelkästään hyviä, parhaimmillaan jopa loisteliaita lauluja. Kun alkaa kahlata yhtyeen toistakymmentä levyä käsittävän katalogin jyvissä ja akanoissa, huomaa, että esimerkiksi vuoden 2001 albumista Believe In Nothing ei muista yhtään mitään, ei yhden yhtä kappaletta. Sama kohtalo uhkaa kolme vuotta myöhemmin julkaistua, simppelisti bändin nimellä kastettua albumia
Parhaimmillaan yhtye ottaa Candlemassin mahtipontisuuden, Bathoryn eeppisyyden, brittihevin uuden aallon melodisuuden ja muovaa niistä järisyttävän kiehtovalla tavalla oman maailmansa. Vaan millainen nainen Cadaveria-neidon vuoroin etäisen hypnoottinen, vuoroin villin maaninen ulosanti on yhtä olennainen ja määräävä osa yhtyeen ulosantia kuin raskaasti ja kulmikkaasti matelevat kitaravallit ja melodioiden aaltoilevat tunnekuohut. Meno on Mezzo Fortella niin vakavamielistä, että joissakuissa ja otollisessa mielentilassa australialaisyhtyeen levy herättänee jopa suurta hilpeyttä. 1990-luvun heavy metalissa yhtä kiinteät ja syvät levykokonaisuudet ovat harvassa. metal -bändin kanssa tehtyä split-levyä kummempaa. Yhtye on kuitenkin vapaa kaikesta pateettisuudesta ja maustaakin tekstejään roimalla annoksella mustaa huumoria. Tuiran Miliisin debyytti on kova pelinavaus oululaisbändiltä, ja vaikka vielä ei ihan napakymppiin osuttukaan, luulenpa että seuraavalla kerralla napsahtaa jo astetta kovemmin. MIKKO MALM Laulussa on sopivasti variaatiota, ooppera-alueella operoivasta naislaulajasta kuolonmurinoin kommunikoivaan karjuun. Mukana on niin Manowar-coveria (voitolle jäävä versio Gloves Of Metalista), perinnesävelmää kuin bändin ehkä loistavin yksittäinen raita, hyökkäävä To Ride With Tyr. Ensimmäinen huomautus roskaväelle on kaikin puolin tiivis kokonaisuus, jossa täytebiiseille ei ole jätetty tilaa. Kolmannen Cadaveria-levyn ja Opera IX -historiikin valossa voitaneen jättää jo ällistelemättä, että yhtyeessä laulaa sekä karjuu nainen. Toinen pitkäsoitto New Dark Age (1998) esittelee Solsticen kokonaisvaltaisimmillaan, bändi on ylväys itse. Albionin herrasjoukko Solstice on ruohonjuuritason antiteesi, jonka tuotokset edustavat heavy metalin huonon vuosikymmenen riuskinta kanttia. Sielunmessun kaksi myöhemmin julkaistavaa osaa kantavat alaotsikoita Pianissimo ja Fortissimo. Levystä ei sinällään ole mitään negatiivista sanottavaa. Siinä Virgin Blackin uutuus pähkinänkuoressa. Requiem Mezzo Forte yhdistelee klassista musiikkia ja metallia, joskin vaaka painuu ensiksi mainitun puolelle. Obscurityn musiikissa ei ole kaiken kaikkiaan päätä eikä häntää kuin siellä täällä. Sekoitukseen oman jännitteensä tuo Simon Matraversin kaihoisan uljas ääni. Esimerkiksi letkeästi ja jopa hieman Doors-henkisesti rullaava Selailen pornolehtiä, mukkamaisissa maisemissa liikkuva "punk-ooppera" Tosiasia ja energisesti rullaava videobiisi Liian fiksu rokkaamaan takaavat, että levyn äärellä jaksaa viihtyä pitempäänkin. Solstice hajosi 2000-luvun alussa hetkeksi eikä ole tällä vuosituhannella saanut aikaan muutamaa jenkkiläisen trad. Aika on kuitenkin vielä tuleva! MIKKO KURONEN MASSACRE VIRGIN BLACK Requiem Mezzo Forte MASSACRE Kovin, kovin synkkää ja raskasmielistä. Monisyiset sovitukset, ilmeikkäät melodiat, akustiset välisoitot ja entistä laveampi ote auttavat luomaan 66 minuutiksi aikakauden, joka on terästä, tulta, vihreitä tammia, miekkalegioonia, kulkutautiepisodeja ja peruuttamatonta pimeyttä. Soitossa kaikuu selkeä doom-sävel, joka toteutetaan enemmän hyökyvänä isoutena kuin monotonisena laahauksena. Uusintajulkaisuja koristavat monet muutokset. Kovasti tässä kuvainnollisesti tuutataan ja ollaan menossa jonnekin, mutta ansioluetteloon jää ainoastaan päämäärätön pyristely muutaman käyttökelpoisen idean lisäksi. Monumentaalisen goottidoomin ystävät kumartavat kuitenkin syvään. PANU KOSKI OBSCURITY Slachten & Legenden tökeröllä kansitaiteella, ja kansilehtisissä on saarivaltakunnan doom-tietäjä Russ Smithin kattavat saatesanat sekä runsaasti bändikuvia. Kun metallin pariin päästään, se on tempoltaan asiaankuuluvan laahaavaa ja majesteettista. Tässä tarjotaan nyt vähän epämääräistä metallia. Noh, tulipahan ainakin sahaavien kitaroiden kuuntelukiintiö muutamaksi päiväksi täyteen. AADOLF VIRTANEN 88 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 88 14.3.2008 11:16:01. on jo hieman liian korni vokottelubiisi. Harmi vain, että Halcyonin edellisen cd-uusinnan addiktoiva Commodore-henkinen piilobiisi puuttuu. Orkesteri pauhaa paatoksellisesti, hautajaissaatto askeltaa raskain askelin kohti vääjäämättä koittavaa tuomiopäivää. Näköjään levyllinen yhteiskunnallisesti valveutunutta punkin ja metallin sekoitusta, jossa asiat sanotaan niin kuin ne on. Ainoastaan päätösbiisi Saan kai silti. Rich Walker raastaa otelaudastaan hienoa melodiaa, mutta lomaan mahtuu tylsähköjä riffilanoja, jotka olisi kannattanut jättää demonauhoille kypsymään. Puhtaat lauluthan tässä sopassa olisivat kyllä olleet se looginen ja odotettu lisä, joten bändi tavallaan yllättääkin valinnoillaan. Kovasti kitaroidaan ja sirkkelöidään mustaa riffiä toisensa perään, mutta ainakin näistä korvista musiikki pyrkii uhkaavasti ulos jälkiä jättämättä. Naamavärkkiä tuo sen sijaan saksaksi ärjytty ja siten myös aika epäselväksi jäävä sanoma, joka kyllä kuulostaa ilkeän brutaalilta, joskin monotoniselta pitemmän päälle. Vuonna 1994 alkujaan ilmestyneellä Lamentations-esikoisella Solsticen korskein olemus on vasta tuloillaan. Ensimmäinen keskittyy klassiseen ilmaisuun, ja jälkimmäinen on kolmikon metallisimmin murjova. Ja kuten keulakuvan omalaatuinen ulosanti, Cadaveria on musiikillisesti huomattavasti selkeämmin makuasia kuin monet muut yhtyeet. JASON WARD SOLSTICE Lamentations CYCLONE EMPIRE Halcyon CYCLONE EMPIRE New Dark Age CYCLONE EMPIRE Perinteiselle heavy metalille 1990-luku oli outo aikakausi. Tuotannollisestikin mennään vielä hivenen alavalla maalla. kuin niiden sivuuttamista ja huomiotta jättämistä; oman äänen kannattamisesta nostamatta omaperäisyyttä itsetarkoitukseksi. Jokainen levy on myös pakattu täyteen bonusraitoja Solsticen Ragnarok- ja Drunken Dungeon Sessions -demoilta. Grunge ja asennemetalli mankeloivat genren horkkaan, isot tekijät kuten Manowar ja Iron Maiden kierivät alamäkeä, nykyisin tyypillisiä dollarinkuvaisia comebackeja ei näkynyt ja lopulta power metalin ylisyöttö viimeisteli alasajon. Halcyonia ja Lamentationsia on siunattu uudella TUIRAN MILIISI Ensimmäinen huomautus roskaväelle UHO Mitä saadaan kun laitetaan kielitieteilijä, aivotutkija ja ATK-insinööri samaan bändiin. Pienet viikinkivaikutteet siellä täällä ovat toki aina paikallaan, mutta eivät riitä nekään rakentamaan yhtyeelle riittävästi kasvoja. The Man Who Lost The Sunin bassoaloitusta harva kaataa! Halcyon-minillä (1996) tarjoillaan Lamentationsin pätevimpiin raitoihin kuuluva Winter Moon Rapture demoäänityksenä, ja perinteisessä ep-hengessä kokonaisuus on muutenkin sekalainen. Massiivinen Requiem-konsepti koostuu itse asiassa kolmesta erillisestä julkaisusta, joista Mezzo Forte on keskimmäinen
FALL OF THE LEAFE - AEROLITHE TERHEN - EYES UNFOLDED WWW.FALLOFTHELEAFE.COM | WWW.TERHENBAND.COM | WWW.FIREBOX.FI inferno_47.indb 89 14.3.2008 11:16:06
3 channels, 100W, all tube head + cabinet COBRA HEAD · 100 watts alltube amp · 3 channels (Clean, Crunch and Lead) · Gain, Bass, Middle, Treble and Presence controls for each channel · Notch switch · Parallel effects loop · Effect Mix control · Deep control to set amount of low end in the power amp stage · Master 1 and 2, switchable · Integrated MIDI interface · 4, 8 and 16 ohms speaker output impedance, switchable · Metallic grill front face · Weight: 21 kg · Dimensions (W/H/D): 0,72 x 0,28 x 0,26 m + COBRA CABINET · Power rating: 100 Watt / 8 ohms / 110dB (mono) or 2 x 50W / 2 x 16 ohms / 107 dB (stereo) · 4 x 12" Celestion G12M Greenback 25 speaker (25W, 8 ohms, 98dB, frequency range 75-5000Hz, resonant frequency 75Hz) · 2 speakers always serial connected · 17 mm plywood housing · Metallic grill front face · Straight and angled available · Weight: 36 kg (straight), 37 kg (angled) · Dimensions (W/H/D): 0,74 x 0,74 x 0,36 m = inferno_47.indb 90 Rajoitettu erä myynnissä nyt! Hinta voimassa vain nuppi + kaappi yhdistelmästä. Framus vahvistimet kaikista laatua arvostavista musakaupoista tai: Musamaailma Retail, Malminkatu 16, 00100 HELSINKI, retail@musamaailma.fi www.musamaailma.fi, www.framus.de 14.3.2008 11:16:15
inferno_47.indb 93 14.3.2008 11:16:46
PopMedia_palvelukortti_INF.indd 1 inferno_47.indb 95 17.4.2007 12:43:04 14.3.2008 11:17:19
Tarjolla on siis levyllinen grindcoreelementeillä höystettyä, teknisesti taidokasta death metalia. vyn sanoman pianon, jousien ja kuoron tukemana. TONI KERÄNEN ALTARIA Divine Invitation METAL HEAVEN Jos Divine Invitation -nimi kuulostaa Altariaa jo tuntevista häiritsevän tutulta, siihen on hyvä syy. Tuore julkaisu näet kokoaa yhteen parhaita paloja sekä Invitation-debyytiltä että sitä seuranneelta Divinityltä. Lysti ei toki lopu tähän, sillä samalla vaivalla mukaan on pinottu seitsemän yhtyeen demokappaletta (vuosilta 2001 ja 2002) ja tietysti kaksi täysin uutta raitaa fanien kuvetta sopivasti kutittelemaan. Ilman lopullista ja mahdollisesti tärkeääkin soundien hienosäätöä arvosanan antaminen saa jäädä. MEGA MORTIIS Some Kind Of Heroin EARACHE Vierailevien artistien myötävaikutuksella syntynyt, remixeistä koostuva The Grudge -levyn uudelleenvisualisointi Some Kind Of Heroin tarjoaa huomattavasti lähdeteosta mielekkäämmän kuuntelukokemuksen. Kokonaisuus olisi ehkä toiminut paremmin ilman turhaa instrumentaalista väliosaa, mutta toisaalta biisi myös jakaa levyn kahteen osaan. Jani Liimatainen ynnä Emppu Vuorinen. Jenkkipowerin, perinteisen hevin ja thrashin välimaastossa poukkoileva musiikki ei sinällään ole mitenkään huonoa. Ehkä vain hieman itseään toistavaa. Vokalisti Charles Rytkönen puolestaan tuo parhaimmillaan mieleen Blackie Lawlessin ja pahimmillaan Chris Boltendahlin. Itse musiikki on turhahkoja demoja lukuun ottamatta vallan mainiota. Harmi vain, että arvatenkin suurelta osin juuri masteroinnin puute syö musiikista pahasti potkua ja lopputulos vaikuttaa väkisinkin hieman valjulta. Aluksi Altaria-äänenä toimi Jouni Nikula, viime aikoina on totuttu kuulemaan Kilpi-mies Taage Laihoa ja nykyhetkessä solistin tonttia miehittää Marco Luponero. Unravel on ilkeästi sanottuna malliesimerkki siitä, miten naisäänivetoista melodista metallia ei tulisi tehdä. Tässä tapauksessa se ei tosin ole pelkästään positiivinen asia. MIKKO MALM Masteroimattomana ja ilman minkäänlaista kansikuvaa saatikka biisilistaa saapuva Troublen promolevy tuo väkisinkin mieleen vanhan suomalaisen sananlaskun, jonka mukaan herroille ja hulluille ei pidä näyttää keskeneräistä työtä. Lähes kolmen vuosikymmenen mukanaan tuomalla kokemuksella herrat vääntävät leppoisasti ja tyylitajuisesti menevästi kulkevaa doom-henkistä rockia ja onnistuvat puhaltamaan useaan veisuun rehellistä tekemisen tunnelmaa. Kiekon eduksi voidaan laskea, että se on juuri sopivan mittainen. Koko Altaria-opintokokonaisuuden hallitsevien on syytä jäädä odottamaan tulevaa studioalbumia. PANU KOSKI ANTIGAMA Resonance RELAPSE TROUBLE Simple Mind Condition ESCAPE Juuri Relapselle kiinnitetty puolalainen Antigama yllätti positiivisesti uudella Resonancelevyllään. Tämä myös ehkä siksi, että yhtye saa biiseistään kiinni levyn kahdella viimeisellä raidalla, joista Undone möyryää tahdikkaasti ja Air maalailee sulavasti miesvokaalein ryyditettynä. Yhtyeen kokoonpano on elänyt jatkuvasti, mutta Divine Invitation kuulostaa silti tietysti myös lähdemateriaalin suppeudesta johtuen yhtenäiseltä, luonnolliselta kokonaisuudelta. Biisien pituudet vaihtelevat alle minuutista noin neljään minuuttiin, ja kappaleita levylle mahtuu kaikkiaan 17. Nyt kiekkoja eniten kaivanneet saavat vain puolet kaipaamastaan. Unravelin onni lienee levyn suhteellisen onnistuneet sävellykset, jotka kuitenkin pystytään lähes tappamaan väsyneillä naisvokaaleilla ja köyhillä laulumelodioilla. Näytön perusteella faneilla ei liene aihetta suurempaan nokan koputtamiseen. Levy alkaa vahvasti, kunnes linjan keskeyttää kahdeksas biisi Barbapapex, yli kahden minuutin pituinen omituinen jatsijammailu. Joukosta erottuu varsinkin vitosbiisi Order, joka päätyy varmasti seuraavaan autoon menevään kokoelmaani. PIA SUNDSTRÖM DELPHIAN Unravel LION MUSIC MORGANA LEFAY Aberrations Of The Mind BLACK MARK Kovin kaukana eivät ole ne ajat, jolloin Delphianin tasoinen yhtye ei olisi saanut mahdollisuutta julkaista hengentuotteitaan oikean levy-yhtiön kautta. Legendaarinen Trouble tekee paluun yli kymmenen vuoden mittaiseksi venyneen levytystauon jälkeen ja jatkaa hyvin tarkasti siitä, mihin vuoden 1992 Manic Frustration jäi. Melodinen, kosketinsoitinpitoinen heavy soi ajattomasti ja perinteitä kumartaen. Kappaleet pysyvät hyvin ytimekkäinä, joten levy on helppoa kuunneltavaa. Koosteen rakenne on varsin omintakeinen; useimmat olisivat varmasti nauttineet Altarian alkutaipaleen levyt mieluiten kokonaisuudessaan, vaikkapa tuplalevyn muodossa. Laiskatempoiset mutta progressiivisuutta uhkuvat ja ajoittain psykedeelisyyden syvyyksiä hamuavat kappalerakenteet pitävät mielenkiintoa sen verran yllä, että kuuntelukokemuksen jälkeen ei hirveästi väsytä. Junnaavuus, tasalaatuisuus ja miehen itsensä kyseenalaiset laulutaidot kääntyvät vahvuuksiksi uusiolevyn power electronics -henkisessä kuosissa, joka pukee kierrätys-Mortiisia The Grudgen omia vermeitä paremmin. Myös Eric Wagnerin tuttu narinalaulu kuulostaa samalta kuin ennen, ja lopputulos on niin kaukana kuin mahdollista kaikista trendeistä ja moderneista kotkotuksista. Kaiken kukkuraksi Aniek Janssenin kaltaisia naisvokalisteja mahtuu tämän genren osalta kolmetoista tusinaan. JAAKKO SILVAST Morgana Lefayn kymmenes täyspitkä tarjoaa jälleen kerran tuttua ja turvallista kauraa orkesterin ystäville. Ainakaan, jos sen tarkoitus on viehättää ja miellyttää. Muistutettakoon vielä, että tässä kotimaassaan varjoon jääneessä perinnepuristimessa ovat vaikuttaneet myös mm. Ne ansiot, joilla bändi metalliaan puskee, eivät ole kummoiset. Ensisijaisesti Divine Invitation soveltuu Altarian matkaan kolmoslevy The Fallen Empiren aikoihin tarttuneille tai yhtyeeseen vasta tutustuville. Siksi onkin sopivaa, että uudet kappaleet, Keeper Of Mystique ja Ball & Chain, esittelevät tämän uuden kiinnityksen. Varsin napakkasoundinen levy sisältää muutamia melko asiallisia vetoja, kuten At The Gates -kompilla kulkevan Vultures Devouringin, mutta valitettavasti kokonaisuus jää melko epätasaiseksi. Kriitikon hommista autuaan tietämättömät voivat pitää ilmaislevyjen saamista herroiksi elämisenä, mutta äärimmäisen keskinkertaisuuden vallitessa julkaisujen keskuudessa sanaisen arkun avaaminen alkaa tuntua yhä useammin hullun hommalta. Levyn puolesta välistä eteenpäin biiseihin on ympätty huomattavasti enemmän grind-kikkailua. Aberrations Of The Mind luotaa ihmismielen pimeitä puolia niin parisuhdeproblematiikan, mielenhäiriöiden kuin sodan kautta. Levy ei ole niin kaoottinen kuin bändin aikaisemmat julkaisut, vaan linja on selvästi suoraviivaisempi ja vokaalit brutaalimmat. Tanssilattiavetoinen levy ei onnistu innovaatioilla 96 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 96 14.3.2008 11:17:25
Isojen miesten leikkikerhon MediHevin ideaa ja vaiheita en lähde tässä sen kummemmin ruotimaan. Tyydyn toteamaan, että tällainen äijäpelleily ei sovi levytettyyn muotoon, ei sitten alkuunkaan, vaikka se ties miten hyvin ja hulvattomasti muutoin toimisikin. Nekin jotka saavat, ovat yleensä valmiiksi pureskeltua ja kauniiksi kiillotettua lauantaimakkaraa. Road To Bloodshedin parasta antia ovat herkeämättä jauhavat riffit, ja kitarapuoli onkin kauttaaltaan mallikasta. Totuuden nimissä on silti myönnettävä, ettei Static-X tälläkään kertaa, kuudennella pitkäsoitollaan, tuota täydellisen monotonista jytkettä. Tämä saatanallisten sävelten epävireinen viulu on jättänyt visvaa tihkuvan polttomerkkinsä vuoden 2007 extreme metal -tarjontaan. Sanoa vain, että paskaa on ja älkää missään nimessä joutuko minkäänlaisiin tekemisiin tämän levyn kanssa. Suuri kiitos täytyy osoittaa myös rumpali Longstrethin omaperäiselle groovelle. Jos esimerkiksi olisin otteluunsa valmistautuva nyrkkeilijä, niin viimeisenä kappaleena ennen kehään nousua voisin kuunnella energiatasoja nostattavan Cuts You Up -biisin. TONI KERÄNEN MEDIHEVI Kuningas MediHevi OMAKUSTANNE ANGELCORPSE Of Lucifer And Lightning OSMOSE Useamman vuoden hiljaiselon jälkeen tämä mustaan valokeilaan palannut orkesteri yllättääkin positiivisesti. Sanctityn debyyttipitkään pätee pitkälti sama yleistys, joskin mukana on syötäviäkin osasia. On mielenkiintoista huomata, että myös tämä nu-metalin piiriin laskettava ryhmä on alkanut käyttää kunnon revittelykitarasooloja Slipknotin ja Disturbedin tavoin. Musiikista kertonee jotain se, että Triviumin Matthew Heafy on auttanut bändiä levysopparin saamisessa. Laulaja taipuu ärsyttävästä emoilusta karkeampaan huutamiseen, ja etenkin Testamentin Chuck Billyä muistuttavat osuudet kuulostavat hyvältä. Vaivattomasti irtoavat melodiat ja särmättömät kappaleet eivät sisällä saatekirjeen mainitsemasta thrash metalista mitään, vaan kyse on lähinnä teineille suunnatusta korvakarkista. Puristeen nielleet saivat maistaa vahvasti Iron Maiden -henkistä ja laatua tirisevää vaikkakin viljelemiensä sanoituksellisten teemojen kannalta tarkasteltuna auttamattoman kliseisiä polkuja tallannutta ruotsalaismetallia. Ja sanonkin. Yhtye on tuonut ilmaisuunsa jopa muutamia uusiakin temppuja. Pinnan alta paljastuu kuitenkin myös tietty teknisyys ja kyky luoda mullantuoksuisen kuolometallin sarallakin tarttuvia kappaleita; näissä yksinkertaisen murjovissa riffeissä on infernaalisuudestaan huolimatta nyrkkiä heiluttavia elementtejä. Ymmärrän kyllä, että konemainen jyräys on se, mitä haetaankin, mutta myös silloin voidaan käyttää mielikuvista ja variointia. Ensimmäisenä kuultava nimibiisi tai kolmas Behemoth toimivat tästä esimerkkinä. Osittain helposta omaksuttavuudestaan huolimatta Angelcorpse on puhdasta jumalanpilkkaa, joka ei jakele armoa tai sääliä edes ystäviensä keskuuteen. Puoli hamaraa annan silti uhkarohkeudesta ja lätyn nimibiisin toimivasta sävellystyöstä. Tästä on hankala panna paremmaksi. TONI PELTOLA Tekisi mieli olla antamatta tälle tekeleelle pistettäkään. Melodiapitoisuus on nytkin erittäin suuri, ja sopivalla laitteistolla toistettuna platan kertosäkeet lyövät massallaan vähintään etuhampaat vinoon. Tulos on kieltämättä viimeisen päälle puunattu ja yllättävänkin tarttuva, mutta myös ylipitkä, armottoman tyhjänpäiväinen ja täydellisen vaaraton. Soundit/näyttävyys Bloodboundin Nosferatu-esikoislevyä saattoi syystä kutsua melkoiseksi yllättäjäksi. Rouheaääninen ja Bloodboundiin hyvin asettuva mies tunnetaan esimerkiksi Rainista ja Jaded Heartista. inferno_47.indb 97 14.3.2008 11:17:44. Kivaahan tämä on, karvattomat karkuteillä ja sitä rataa, vaan vanhan liiton körmyjen ei kannata vaivautua. KARI KOSKINEN ovat kohdillaan, mutta liian usein herää kysymys, että mihin ne varsinaiset sävellykset/tarina jäivät. Of Lucifer And Lightning muodostuu black metalin alkukantaisuudesta ja death metalin brutaalista rujoudesta, jotka kiteytyvät pelkistetyn rupiseen ja synkän ruhjoutuneeseen äänimaailmaan. Mutta, jos näihin tyyppeihin joskus törmään, niin luultavasti hekin tyytyvät toteamaan, että "älä Silvasti lässytä". JAAKKO SILVAST BLOODBOUND Book Of The Dead METAL HEAVEN STATIC-X Cannibal REPRISE Cannibal on heavy metalin vastine erikoistehosteilla ladatulle toimintaelokuvalle. Ainakin silloin kun se toimii, edes satunnaisesti. JASON WARD SANCTITY Road To Bloodshed ROADRUNNER Harva bändi saa debyyttinsä tuottajaksi Jason Suecofin ja miksaajaksi itse Colin Richardsonin. On turhauttavaa kuunnella ties monettako kertaa riffejä, joissa on käytetty vain yhtä, korkeintaan kahta säveltä. Kun bändi kuitenkin kuulostaa tiukalta ja grooveakin löytyy, niin olisiko se niin helvetin vaikeaa lisätä väliin muutamaa virkistävää säveltä, tai vaihdella sointuja hiukan useammin. En tiedä tarkkaan mistä skeptisyyteni kumpusi, mutta nämä alkuvoimaiset pahansuopuuden tunnelmat käänsivät ristini jälleen suoraan kohti tätä musikaalista Helvettiä. Solisti Urban Breed on jo tosin harmillisesti ehtinyt vaihtaa maisemaa, mutta älkääpä peljästykö: onhan tilalla Michael Bormann. Jatketaan alun vertausta sanomalla, että oikeassa mielentilassa nautittuna molemmat mainitut tuotteet löytävät paikkansa. Nyt avautuva Book Of The Dead kuluttaa näitä väyliä entisestään, mutta musiikki on yhä ehtaa A-luokkaa. leuhkimaan, ja reilusti ylivedetty kappale- ja minuuttimäärä nakertaa mielenkiintoa kuin rotta homejuustoa, vaan jotain on sanottava toiston tehosta
Pääasiassa Pantheon I luottaa kuitenkin keskitempoisemman ja raskaamman ilmaisun voimaan, mikä ainakin allekirjoittaneen kirjoissa katsotaan eduksi. Jos nyt ei aivan suoranainen mestariteos, niin black metal -genressä varmasti vuoden kärkiteoksia. SERPENT 98 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 98 14.3.2008 11:17:49 Arttu_21. Black metalin ja eeppisten tunnelmien saumaton yhdistelmä ei onnistu kaikilta, mutta Fortidilla on tyylilaji hämmentävän hyvin hanskassa. Hieman kompastelleen debyytin jälkeen The Arrival Of Fenris kuulostaa loppuun asti suunnitellulta ja tasapainoiselta levyltä. Siinä missä Cyanide Storm ja Chaos Incarnate räväyttävät ilmoille pahansuopaa ja kaoottista kaahausta, tuo esimerkiksi Coming To An End kaikessa jylhyydessään mieleen jopa My Dying Briden. Mutta miksi Morian ei onnistu liikuttamaan. Tummasti säkenöivä ja loitsumaisesti jyräävä Nefarious Dismal Orations on kolmen varttitunnin sukellus pimeyden ja paholaisen ylistykseen sellaisen black metalin keinoin, joka yhdistää taidokkaasti toisiinsa niin melodioita kuin tasaisesti vellovaa jyräystäkin. Eeppinen viikinkimetalli taittuu nyt huomattavasti ilmavimmissa tunnelmissa kuin turhaan black metal -ähkyynsä tukehtuneella debyytillä. Laatu oli tasaisen varmaa, mutta kipinästä ei ollut tietoakaan. Vaikka levyä kuuntelisi kuinka, tässä osoitteessa ei päästä ihan kivaa pidemmälle. Nämähän ovat jälleen henkimaailman asioita, mutta Sentinels Of The Sun jättää vaikutelman, että kaikki on vähän turhankin hyvin kohdillaan ja uskallus jäänyt jonnekin taakse hankala sanoa, johtuuko aavistus itse biisimateriaalista vaiko lihasta sen ympärillä. Sen kummempia hihhulointeja levyltä onkin sitten turha odottaa. Blastia ei käytetä liikaa, vaan mukana on sopivasti myös murskaavampaa materiaalia. Vaikka Pantheon I luottaa hyvin pitkälle traditionaalisen black metalin kaavoihin, on bändi saanut rakennettua levystä vivahteikkaan ja monipuolisen kokonaisuuden, joka tuo rohkeasti esille myös kevyempiä musiikillisia aineksia. MIKKO MALM Siitä ärjymmästä musiikistaan tunnettu Dynamic Arts ottaa Morianin muodossa askelen kohti valtavirtaa. Summa summarum: Book Of The Dead ravistaa tehokkaasti hilseen päänahasta. PANU KOSKI FORTID Völuspá Part II - The Arrival Of Fenris NO COLOURS Völuspá-albumitrilogiaansa hiljalleen valmisteleva islantilaismuusikko Eldur on vihdoin löytänyt oikeat raamit musiikilleen. Aiemmin bändiin tutustuneet löytävät tuttua mutta kuitenkin uudistunutta Saatanan inkvisitiota, josta löytyy reilusti tarttumapintaa sekä vivahduksia vaikkapa Judas Iscariotin suuntaan. Onkin paradoksaalista, että tämän maailmanajan musiikkimarkkinoilla ei pärjää tekemällä asiat niin sanotusti oikein. Debyyttinsä ei ole missään nimessä huono, mutta kun se kos- ketus uupuu, niin ei auta. Yhtyeen toinen kitaristi Andre Kvebek on musisoinut myös 1349orkesterissa, jonka infernaalisesta kaoottisuudesta on merkkejä myös tällä levyllä. Ainoa notkahdus Ansaittua kulttimainetta nauttiva, sarallaan jopa omaleimaisesta otteestaan tunnettu Inquisition on noussut neljännellä levytyksellään uusiin sfääreihin. Melodioita on sorvattu kohdilleen tyttöjen hymyt mielessä. Soundi on mukavan murea. Hiljaiseloa viettävältä Puritylta kopattu jyväskyläläistä-raskasta-rockia-mutta-ei-ihan-metallia-kuitenkaan-valtikka sopii Morianin kouraan kuin, sallinette moukkamaisuuteni, isä äitiin. Pääpaino on kuitenkin saatanallisen päällekäyvässä death metalissa. Valtakunnallisemmin ajateltuna Morian putoaa lokeroon, joka kolisee tyhjyyttään Suburban Triben uppouduttua Korn-maailmaan. Lisäväriä on haettu ripauksella mustemman metallin ilkeyttä, ja nopeammat kohdat tuovatkin mieleen Mardukin myöhäisemmät vaiheet. Musiikillisesti orkesteri liikkuu jossakin In The Nightside Eclipsen aikaisen Emperorin ja Thy Serpentin välimaastossa. Kylmä purevuus, selkeänrujo soundikatalogi sekä vokalistin omaperäinen kärinä luovat kaikkiaan komeat puitteet bändin uran kenties tähän asti parhaimmalle levylle. Bändin uusi tuleminen kantaa nimeä Demonical, ja nyt ammutaankin kovilla. Ihme on, jos tämän levyn myötä orkesterin nimi ei leviä Suomessakin, vaikka käytettävissä olevan markkinointikoneiston vaatimattomuus asettaa toki esteitä maailmanmaineelle. Näyttäisi siis siltä, että kuusikolle on tilausta. Saattaa olla, että joku vähemmän kyyninen ihminen vuotaa kyyneliä Morianin puoliballadien äärellä, mutta täällä ei suolavesi irtoa. Viikinkimetallin hilpeyteen ja tuopinkalistelumeininkiin kyllästyneille Fortid on erityisen oiva valinta. Jos trilogian viimeinen osa onnistuu jatkamaan hyvin alkanutta nousujohteista kehitystä, saattaa käsillä olla kiistaton metallimusiikkiklassikko. JONI JUUTILAINEN PANTHEON I The Wanderer And His Shadow CANDLELIGHT MORIAN Sentinels Of The Sun DYNAMIC ARTS Pantheon I:n toinen täyspitkä tuntuu aluksi melkoisen hämmentävältä paketilta. Melodisen heavyn menninkäiset ryömivät varmasti piiloistaan saadessaan tujauksen Bloodbound-mettä. Kaikki on paikoillaan; soitto soi kuin vain soida voi, säkeistöissä hieman himmaten, kertseissä kaikkensa antaen. Servants Of The Unlight on selvästi Centinexiä rankempaa hyökkäystä. Pitää uskaltaa tehdä väärin. Siis oikeasti. Keskitason kirvessaalis on fakta. MATTI RIEKKI DEMONICAL Servants Of The Unlight CYCLONE EMPIRE on levyn päättävä versiointi Onslaughtin Death Metalista, joka ei nimestään huolimatta tahdo istua muutoin niin mukaansatempaavaan kokonaisuuteen. KARI KOSKINEN INQUISITION Nefarious Dismal Orations NO COLOURS Melodista vanhan liiton deathia vääntänyt Centinex kävi viimeisillä levyillään jokseenkin innottomaksi ja värittömäksi puurtamiseksi. Jo Morian-debyytin ensikuuntelu kertoo, että asialla ovat tekijämiehet. Terävästi pörisevien kitaroiden alta voi löytää pikkuriikkistä melodiantynkää, kuten vaikkapa kappaleessa Slaughter Of All Hope. Ruotsikuolon suuntaviivoja noudattava tykitys pysyy alusta loppuun raskaana, melko nopeana ja erittäin toimivana. Eikun pillit pussiin ja verstaalle uutta runkoa rakentamaan. Loistavilla melodioilla ja erinomaisella tunnelmalla pakattu levy on virkistävä poikkeus pahoin standardisoituneessa metalliskenessä. Onneksi useampi kuuntelukerta tuottaa hedelmää, ja yhtyeen melankolinen ja eeppinen mustametalli alkaa pureutua tajuntaan
oi arttu, kun sinä painat, näen kaiken väreissä! X inferno_47.indb 99 Arttu_210x285_inferno1.indd 1 OCK R www.artprint.fi 14.3.2008 15:46:39 9.5.2007 11:17:52
Minuutteja on platalle kerätty 75 kappaletta, mutta Down By The Laituri -festivaaleilla Turussa 27.7.2006 taltioitu tallenne, näin tautofonisesti ilmaisten, kantaa kantamistaan. Biisit ovat aivan käsittämättömän tyhjänpäiväisiä, eikä levyn kuuntelusta saa irti yhtään mitään. Ei Blacken Day mikään bläkkispyörylä ole, vaan hidasta hevirokkia. Voisin väittää, että raidalla nimeltä Broken Road se kumartaa tuomiojurnutuksen suuntaan. Blacken Day olisi noussut keskitason yläpuolelle, mikäli sen lyyristä sisältöä olisi ajateltu hiukan pidemmälle, niin sanotusti taiteellisemmin. Tuleva dvd-julkaisu on toki tätä cd-muotoista matkaa kiinnostavampi, tuoreesta studiotavarasta puhumattakaan. Translating The Pain on poikkeuksellisen mallikkaasti koostettu debyyttikiekko. Lähes kuusi vuotta kestävä kokonaisuus on kenties pitkästyttävin kuulemani levy vuosiin. Konserttitallenteet ovat harvoin erityisiä tapauksia, mutta toisaalta nytkin on tarjolla oivallinen keino tutustua kerralla laajemmin käsitellyn yhtyeen tuotantoon. Örinää ja ajoittaista ärinää sisältävät vokaalit viimeistelevät perusaineksista kasatun kakun, jonka ainoat varsinaiset värit revitään sinne tänne ripotelluista melodisemmista riffeistä. Kaaoskin paiskaa menemään rivakasti mukaansa tempaavaa melodista suomiheavyä raita raidan perään. Blacken Daytä on siunattu särmikkään tarkoilla soundeilla, jotka ovat aiemmin paljastaneet ja korostaneetkin Eldritchin musiikillisia heikkouksia, mutta puhuvat nyt levyn melko onnistuneiden biisien puolesta. Oli se sitten missä muotissa tahansa, niin se vain tuntuu. hypnotisoimat saattavat uppoutua omaan unenomaiseen ja nykyajasta irtautuneeseen fantasiamaailmaansa. PANU KOSKI MOKER Translating The Pain SHIVER taso alkaa nousta samaa tahtia kierroslukumittarin neulan kanssa. Tai ainakin melkein. Aina Piikkinä lihassa -pistoksen myötä saapuvaan loppuun saakka. Miellyttävän brutaali murskaus sisältää tuskin mitään omaa, mutta kun toimii, niin toimii. KARI KOSKINEN BEYOND THE SIXTH SEAL The Resurrection Of Everything Tough METAL BLADE Kun lähdetään sotkemaan yhteen melodista metallia, death metalia ja räväkkää rokkimeininkiä, on olemassa vaara hyvän musiikillisen yhdistelmän syntymisestä. Belgialaisen Mokerin murjonta kulkee hitaammista, lievästi hc-vaikutteisista lekariffeistä nopeampaan kaahaukseen. Kun voimaa ja pitoa löytyy, painautuu kuski kiihdytyksessä kohti penkkiä, ja testosteroni- Kilpi on konnineen päässyt paarustamaan jo siihen pisteeseen, että livelevyn julkaisua ei tarvitse sen kummemmin selitellä. Jälleen kerran saadaan myös huomata, että Nerokasta ikävää -hitti jää suorastaan raivostuttavasti päähän pyörimään. Kun orkesterin stoner rock -murjominen nostattaa näkyvyyttä heikentävää usvaa ja päänseudulle aiheutuu väkisinkin pakkoliikkeitä, ei Enska voi kuin todeta: "Se on kauheeta..." El Gordon moottori murisee alakierroksillakin sen verran mallikkaasti, että kohtuullisen isolohkoinen mylly konepellin alta löytyy ja subwooferin omistajien naapurit eivät taatusti kiittele. Siinä missä jälkimmäinen kärsi täytebiiseistä ja kankeasta yleistunnelmasta, Angling Feelingsillä Hans Lundin sävellyskynä on huipussaan. Jatkaisivat nämäkin jenkkipellet vaan hauskanpitoaan siellä lähibaarin nurkassa, sillä tällaisten levyjen julkaisu on ympäristörikos, siinä missä öljypäästötkin. JONI JUUTILAINEN ELDRITCH Blacken Day LIMB MUSIC KILPI Kaaos Live KILLBEE Musta tuntuu. Italialainen Eldritch on kuin onkin onnistunut tekemään paskojen ja tosi paskojen räpiköintiyritysten jälkeen ihan oikean levyn. Ei paha. Keket päähän, luu ulos ja baanalle. Näitä vartoessa Kaaos kuninkaineen kuitenkin vallitsee melodisen heavyn livekammareissa suhteellisen suvereenisti. PANU KOSKI KAIPA Angling Feelings INSIDEOUT Kaipan uusiokokoonpanon neljäs pitkäsoitto tekee huomattavan parannusaskeleen verrattuna toissavuotiseen Mindrevolutionsiin. Tämän bändin kohdalla ei ole kyllä mitään syytä puhua hyvästä lopputuloksesta. Proteesi alkaa taatusti painua syyläriä kohti ja mutkat saattavat mennä suoriksi. Kone kyllä kestää ja komeasti, mutta välityksille olisi syytä tehdä jotain. Takana on kolme komeaa studiolaattaa ja kasa suomeksi lauletun heavyn kulmakiviä. Kun tekniikan perusteet ovat näiden lisäksi hallussa, on kyytiin istuminen helppoa. Pätevästi tuotettu turpajuhla luistaa mallikkaasti temposta toiseen, ja biisit ovat samankaltaisuudestaan huolimatta varsin toimivia. Ja myy sitä mustaan huntuun peiteltynä. Yhtyeen kokoonpanossa on inferno_47.indb 101 14.3.2008 11:18:02. Taagen laulu on hedelmä- ja vihannesosaston parasta tavaraa, ja maistuva vaikkakin yleisön tunnetusti jakava yhteiskuntakriittinen sana-anti pyöräyttää mojovan pisteen i:n päälle. Lyhyemmät välitykset ja tätä kautta kiivastempoisempi vaihtamisrytmi lyhentäisi 57 minuutin yli painuvaa loppuaikaa olennaisen merkittävästi. MEGA Raskaalla ja vanhakantaisella vivahteella vyöryvä death metal ei ole mikään uusi juttu, mutta kyllä mukaan vielä yksi epeli mahtuu. Nyt yksinkertaisuudet pomppaavat turhankin kärkkäästi kaseikosta nenille. JAAKKO SILVAST EL GORDO The Man Behind The Machine GLEN GHOST Kevään tullen veri alkaa monella vetää tien päälle ja ainakin juuri ajokortin saaneiden on syytä välttää El Gordon levyn laittamista kruisailumusiikiksi
inferno_47.indb 103 14.3.2008 11:18:40
Sen sijaan se tarjoaa perusvarmalla otteella teh- Suomen euroviisuvoiton 2006 kunniaksi suunniteltu. Yhtyeen ongelmaksi muodostunut tasapaksuus ei ole ottanut kadotakseen uusimmallaankaan. Vargstenen palauttaa bändin jälleen metallin pariin puoliakustisen Urminnes hävd -levyn jälkeen. Viitisen vuotta kypsytelty The_Origin jatkaa samoilla poluilla, joskin vähän tylsäksi hyökkäys tällä kertaa jää. Vaikka metalcore-termi onkin nykyään lähes kirosana, on Despised Icon onneksi koko ajan oikeasti aggressiivinen ja omaa hyvät sovitustaidot. Bändin valitsema yhdistelmä on varsin vaihtelevasta ulosannista huolimatta kuitenkin tympeän tylsä, ja 40 minuuttia levyn parissa tuntuu lähes puolet pidemmältä. MEGA WELKIN The_Origin SHIVER Valtaosa death metalista keskittyy nopeampaan puristamiseen, ja niin sen pitää ollakin. Bändin debyyttilevy Angel Inside (2002) esitteli grindausta ja raskaasti paiskovaa kuoloa naittavan yhtyeen, joka erottui puusilmäisimmästä paahdosta hivenen omaperäisemmällä otteellaan. Eli edellä mainitut luonnehdinnat tuoreesta Powerwolf-kiekosta jakavat myös muut raatilaiset, Swallow The Sunin Aleksi Munter ja The Eternalin Mark Kelson. Hitaampien kohtien seuraksi tungetut nopeammat osuudet sen sijaan eivät lähde. Belgialainen Welkin sen sijaan on valinnut toisin. Björn Weckström: Kriton Materiaali: hopea www.lapponia.com inferno_47.indb 105 ITON2_85x275.indd 1 14.3.2008 11:18:50 5/9/07 4:30:38 PM. Ei mihinkään, sillä Powerwolf pitää hevinsä samassa muotissa missä tähänkin asti. Despised Icon ei edusta pieruhuumoria eikä rivoista aiheista laulamista, vaan keskittyy mitä ilmeisimmin ruotimaan modernin yhteiskunnan epäkohtia ja niiden ainoata aiheuttajaa, ihmistä. Lisäsynnin teillä kurvailee nyt uumajalaispoppoo Nocturnal Rites, jonka uran kahdeksas synti onnistuu vakuuttamaan oikein positiivisesti. Nauru pyrkii naamatauluun kaikista vastaanpyristelyistä huolimatta. Eikä oikealla asenteella. Kuriositeettina mainittakoon, että tämän kyseisen kiekon ruotiminen hoideltiin pienimuotoisen levyraadin puitteissa eräänä unisena lauantai-iltapäivänä. Vaativampaa NR-fania bändin kahdeksas täyspitkä tuskin pudottaa tuolilta, mutta itsenäisenä pakettina se hivelee etenkin huippuhetkinään nöyrän metallinkuuntelijan sisintä. Kunhan se vain pysyy kohtuuden rajoissa. JAAKKO SILVAST NOCTURNAL RITES The 8th Sin CENTURY MEDIA DESPISED ICON The Ills Of Modern Man CENTURY MEDIA Melodiselle heavylle löytyy aina kysyntää, ja nykypäivän onnettomampien yritelmien rinnalla hyvät ja perusvarmat kokonaisuudetkin osoittavat toimivuutensa. Varhaisen Dream Theaterin ja Fates Warningin tunnelmissa pysyttelevä kiekko ei sen suurempia yllätyksiä kuitenkaan tarjoile. Biisit sisältävät tasapuolisesti kummankin tyylilajin elementtejä, on kyse sitten täydellä keuhkoilla vedetystä huutolaulusta tai jostain suolenmutkien pohjalta kumpuavasta viemärikurlutuksesta. Slamdeathiksi tätä kai pitäisi kutsua, sillä mielikuva väkivaltaisen hallitsemattomasti tempoilevasta alasimesta on vahva. Tämän ruotsalaiset taitavat. Ovatko ne tosissaan. Seitsemälle ihmeelle, pojalle, kuolemansynnille ja ties mille on iät ja ajat kehitetty kahdeksatta versiota. Erittäin raskaat riffit ja keskitempoisesti höykyttävät kohdat ovat levyn parasta antia. Täyttä metallia taan pääsisi. Kehut lahden taakse. TERO LASSILA Kerrankin voi vastata "Kanada" ja vielä syyttää samalla maata Cartmanin äidin tapaan huonohkon kulttuurin tuottamisesta. Vaan hevillä ei hävitä. Minulle menee vielä jotenkin läpi se, että koetetaan koko bändin voimalla näyttää kouralliselta kingdiamondeja ja hiukan jopa musiikillisestikin matkia kyseistä bändiä. Kovin tarttuvaa kamaa The_Originilta ei kuitenkaan löydy, ja lopputulos jää valitettavan keskinkertaiseksi. KARI KOSKINEN MÅNEGARM Vargstenen BLACK LODGE SUN CAGED Artemesia LION Pitkän linjan viikinkimetallibändi on läpi uransa jäänyt isompiensa jalkoihin, vaikka onkin julkaissut tasaisen hyviä, mutta lievästi keskinkertaisia levyjä vuodesta toiseen. Ei ole yllättävää huomata, että musiikki pohjautuu varsin brutaaliin ja kimuranttiin musisointiin, mutta jenkeiltä lainatut tutut metalcore-elementit laskevat housut vähintäänkin puolitankoon. Genrelleen uskollisesti Sun Caged harrastaa myös jonkin verran soitannollista tyhjäkäyntiä, mutta onneksi sävellykset pysyvät pääpiirteittäin melko virtaviivaisessa kuosissa. Kuuntelua kestävä albumi tarjoaa monipuolisen ja mieleenpainuvan tripin mahtipontisen heavyn maailmaan. Vaikka ripeää black metalia ja folkia yhdistellään taidolla, hieman edesmenneen Windirin malliin, ei bändi onnistu herättämään kovinkaan suuria tunteita. Sun Caged ei lähde haastamaan suuruksia eikä suostu ottamaan innovaattorin roolia harteilleen. Sanomaosastolla mennään viimeistään siinä vaiheessa metsikköön, kun ämyreistä kajahtavat maanmainiot Saturday Satan, Blood We Trust ja Behind The Leathermask. Laadukasta mutta hiukan naurettavaa. Laiskanoloiset kiihdyttelyt antavat toki vaihtelua, mutta raskaus on ehdottomasti Welkinin valtti. Sama pätee myös muihin instrumentteihin ja riffittelyyn, joka vokalisointien tapaan muuttuu useaan kertaan kappaleiden keston aikana. Mahtipontisia sävytteitä on viljelty sopivasti, ja kun levyn "kiintiöslovarikin" koskettaa kuulijaa riipaisevasti, ei levylle voi suin surminkaan näyttää nyrpeää naamaa. Musiikki tarvitsisi sekaan enemmän räkää ja rosoa. JONI JUUTILAINEN Sun Cagedin toinen pitkäsoitto tarjoaa kymmenen kipaleen annoksen sinänsä ihan toimivaa progemetallia. Vaikutelmaa korostaa vielä erittäin pintaan miksattu basso, joka tekee selvää pesäeroa kitaravetoisempaan perusdeathiin. Lupus Dein hevi on biisien puolesta paikoin erittäin hyvää. Varmaa, toimivaa, taidokasta ja iskevää melodiarikasta metallia
Onneksi tämä kotimainen albumidebytantti kuitenkin tietää, mitä on tekemässä. Valitettavasti kehnot soundit vievät biiseistä pois sen parhaimman terän. MIKKO MALM THE SIN:DECAY Rehabilitation NAILBOARD Industrial metalin saralla on tehty sen verran kovia levyjä viimeisen vuosikymmenen aikana, että harvalla on pokkaa lähteä sorkkimaan muurahaispesää näinkin vankoin ottein. Rob Darken on hylännyt heikoimmat kappaleyksilöt ja terästänyt arjalaishenkistä pakanaterästään entistä lujemmaksi ja synkemmäksi. Tunnelmaa syvennetään entisestään tummemmaksi huumaavilla, 1970-luvun kauhuelokuvat 106 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 106 14.3.2008 11:19:04. Sen sijaan, että yhtye kaahaisi otsa hiessä kaksitoistakielisellä kitaralla kuudestoistaosia, keskittyy Discordia luomaan rauhallista, viihdyttävää ja tästä huolimatta erittäin lahjakasta musiikkia. tyä melodista progeheviä, jonka äärellä huomaa viihtyvänsä melko vaivattomasti. Niinpä onkin ilo huomata, että Will Stronger Than Death on kääntämässä kelkan suuntaa reippaaseen suuntaan kuin nuoruuden elinvoimalla itseään tankaten. Monipuolisuus ja harmonisuus lauluosuuksissa, musiikin humoristinen pilke ja sulava atmosfääri tarjoavat kuuntelijalle kaiken sen, mitä tohtii pyytää. Liki tunnin kestävä eepos on Gravelandiksi yllättävän energinen, nopeatempoinen ja jopa vihainen levy. Hyvät kitarasankarit, tilukeijot ja spiidipetterit, se taitaa olla tässä. EVE Vaikka levy noudattaakin osittain viime vuosien linjausta, tervetullut tuulahdus bändin vanhempaa tuotantoa on mukavasti läsnä. SERPENT RIDE FOR REVENGE King Of Snakes NORTHERN HERITAGE Mielenkiintoisesti nimetty Ride For Revenge ei ole niitä tyypillisimpiä tapauksia Suomen black metal -kartastossa. Pääosiltaan teos on kuitenkin sitä tuttua tavaraa, aina kuivasta rääkylaulusta rujoihin soundeihin asti ja rumpukoneesta tinkimättä. Progressiivinen rock voi parhaimmillaan olla juurikin tätä: mielenkiintoista, toimivaa ja rentouttavaa. Mieleenpainuvimmat osatekijät ovat levyn äärimatalalta soivat kitarat, jotka tuovat enemmänkin mieleen basson, sekä epätavalliset, hurmokselliset rumpukompit. Sama meno jatkuu edelleen, mutta mitä enemmän bändin musiikkiin tutustuu, sitä enemmän se alkaa paljastaa myös omaa ilmettään. Räväkkä kansitaide heijastaa osuvasti levyn rajoja rikkovaa sisältöä ja sisältö uskaliaisuutta astua lähes koskemattomalle alueelle. Sävellykset kuvastavat bändin ehdotonta persoonallisuutta ja rentoa kädenjälkeä, laajaa mielikuvitusta ja kykyä sovittaa ammattimaisesti kappaleet toimiviksi. Suurin osa materiaalista on syntynyt Tero Väänäsen ja kitaristi Antti Tolkin sulkakynästä. Tätä lisää. JONI JUUTILAINEN DISCORDIA Utopia Perfection DISCORDIAMUSIC GRAVELAND Will Stronger Than Death NO COLOURS Puolalaisen black metalin kiintotähtiin ja uraltaan veteraaniluokkaan lukeutuva Graveland on vanhetessaan tehnyt kaikkea muuta kuin viineillä on tapana tehdä. Rehabilitation on erittäin toimiva paketti tanssittavaa ja melankolista metallimusiikkia. Jatkossa bändiltä toivoisi entistä enemmän rehellisiä pop-koukkuja, sillä esimerkiksi levyn avaava We Are Slaves on lähes poikkeuksellisen tarttuva kappale. Hypnoottisesti soiva puolituntinen on kuin aikamatka vanhan Beheritin ja Barathrumin maisemiin, samalla näistä omaperäisesti jäljellään eroten. Demomateriaalillaan bändi yllätti tasokkuudellaan, mutta hieman liian ilmeiset Deathstars- ja The Kovenant -vaikutteet koettiin häiritsevinä useammallakin suunnalla. Discordiassa ei ole kyse progen ylityöstämisestä, pursuavasta teknisyydestä tai näyttämisen tarpeesta. Uhkuvaa, tunnelmallista, pakanallista mustaa metallia. Piristävyys, kyllä, on mitä tervetullein ilmiö tässä tuhottomassa tarjonnanpaljoudessa
Bändi sekoili studiossa parit lyhyemmät sessiot, minkä jälkeen päätettiin pitää pieni tauko. Laulupuolella nämä rauhallisesti ja korkeintaankin keskitempoisesti etenevät murskaviisut ovat maittavasti omaperäistä jälkeä möräkällä rääkynän ja ärjähtelyn sekoituksellaan. Alankomaista tulevan Inhumen riveistä löytyy porukkaa useammastakin paikallisesta mättöpumpusta, ja kokemus totta vie kuuluu. Levyn parasta antia ovatkin ytimekkäät ja tasapuolisen kärkkäästi piikittelevät sanoitukset. KARI KOSKINEN SEKUNDA Piikkilankamalli BV2PRODUKTIONS INHUME Chaos Dissection Order OSMOSE 1980-luvun alussa perustetun Sekundan räjähtävä taival ei kauan kestänyt. Voin sanoa helposti jo nyt, että tämä levy tulee olemaan kärkikahinoissa vuoden ankarinta kiekkoa valittaessa. Salaisuus löytyy sopivan monipuolisista sävellyksistä, sillä tehokkaan ilmavan blastaamisen ja grindauksen ohella mukana on paljon myös hitaampia ja ilkeästi murjovia osuuksia. Tutustumisensa tämä on kuitenkin vilpittömästi ansainnut. SERPENT Soundimaailman lievä puunaus ei olisi ollut pahitteeksi. King Of Snakes on mielenkiintoinen poikkeus tarjontaan, mutta samalla makuasioissa melkoinen vedenjakaja. Räminää ja irtonaisia ranteita annostellaan sen verran reippaasti, että touhu lipsuu jatkuvasti silkan noisen puolelle. Meininki on valitettavasti vain liiankin kiimaista. Enpä muista aikoihin kuulleeni näin väkevää grindausta. mieleen tuovilla koskettimilla. Puolituntinen kuulostaa rikkinäisellä neliraiturilla nauhoitetulta livedemolta neljännesvuosisadan takaa. Soittotaito, sävyt ja sovitukset ovat toissijaisessa asemassa. Lievästi liioitellen voisi sanoa, että välillä ei tiedä onko äänessä laulaja, kitara vai rummut. Breikki on nyt ohitse ja pojat tai oikeammin miehet julkaisevat nyt vasta äänitetyn ja 37 uutta kappaletta sisältävän debyyttipitkänsä. Räkäisen känniseltä kuulostava raivo on etualalla, ja sitä totta vie riittää. Bändin asennetta ja vimmaista energiaa on toisaalta helppo arvostaa, mutta kuuntelunautinnosta ei tässä tapauksessa voi puhua. Ankaran hooceen ja noisecoren tienoilla ryöpsähtelevät kappaleet kuulostavat niin autenttisilta, että levy voisi olla aivan hyvin peräisin Suomi-hc:n kultakaudelta. Hyvin ajoitetut tuplabasarit antavat menolle jyräävyyttä ja todella muhkea inferno_47.indb 107 14.3.2008 11:19:15. Jo kakkoslevy In For The Kill (2003) esitteli genrensä parhaat puolet sisäistäneen yhtyeen, mutta tuore Chaos Dissection Order vetäisee vieläkin paremmaksi. Akkuja latailtiinkin sitten hulppeat 25 vuotta
inferno_47.indb 108 14.3.2008 11:19:18
paidat_mainos_kaupoissa.indd 1 inferno_47.indb 111 20.3.2007 13:01:13 14.3.2008 11:19:51
Mutta mitä teräväsanainen Armour-mies sitten ajattelee tämän päivän kasarimenestyjistä kuten vaikkapa Idols-Arista, Sturm und Drangista ja Lordista. Epäilevät tuomaat voisivat kuitenkin väittää, että Armour on loppujen lopuksi menneen talven lumia ja sataprosenttisesti kulahtanutta tavaraa. Tietty kollektiivinen kaipuu tuonne 20 vuoden taakse on ollut vallalla monissa tapauksissa jo pitkään, mutta vuosia sitten, kun Armourin ensimmäiset askeleet otettiin, ei ollut toivoakaan mistään euroviisuvoitoista tai muista ilmiöistä. Bändi on ollut lupaava jo edellisillä kerroilla, ja nyt meno vain tihenee. Se on se elämä, jonka olen itselleni halunnut ja luonut. Soitossa kuuluu vahvasti Testamentin melodinen mutta jyräävä ote, ja biisit vilisevät koukuttavia kohtia ja aggressiota. Suuri osa niistä, jotka osaavat, eivät uskalla, ja melkein kaikki niistä, jotka uskaltavat, eivät osaa. Armouria kantavia voimia ei mikään aika tai valta koskaan vie, vaan ne tulevat aina olemaan läsnä. Toisena intohimo herättää henkiin ne sävelet, jotka kahdesta kolmeen vuosikymmentä sitten ruoskivat ihmiset hurmokseen. Demot HUOMIO! INFERNON DEMOSETÄ VAIHTUU. Paljonko Armourista täytyy sitten ottaa tosissaan. Bändi on puristanut vihaisen grind/thrash/hc-murskansa tiiviiksi timantiksi, josta löytyy asennetta ja polveilevaa hulluutta. Kitaristi-laulaja Vince Venomin luotsaaman Armourin menestys on voinut tulla joillekin yllätyksenä, mutta herra Venomilla on selvät kaksi avainta onneen. Armour sukeltaakin pintaa syvemmälle perinteikkyydessään rehellisellä Sonichouse Tapellaan, joka on siis nostanut myyntimääränsä kunnioittaviin sfääreihin. Tämä demo ei siis sisällä pelkkää taitonäytöstä vaan tasapainoisia ja toimivia biisejä, jotka keinahtelevat vanhan liiton progeopusten malliin mutta osaavat myös kiihdytellä niin vakuuttavasti, että olin aistivani nuorta Iron Maidenia jossakin sivussa. Hmm. Esimerkiksi melkein kaikki näkevät Yngwie Malmsteenin kitarateknisenä virtuoosina ja soittajien kuninkaana, mutta minä näen hänet nerokkaana säveltäjänä ja sanoittajana, jonka kitarasoolot eivät merkitse minulle juuri mitään. Viiden biisin demossa on jokainen sointu siis paikallaan sulavista sooloista lähtien, mutta rumpalin hieman tönkkö esitys ja jonkinlaisen viimeisen rypistyksen puuttuminen jättävät vielä parannettavan varaa mutta ei paljoa. WWW.MYSPACE.COM/METALARMOUR HALLI OPERATION MAJORITY Ratrace Oululaisen Operation Majorityn saatekirjeessä mainitsema "70-luvun progressiivinen hard rock" sai hieman epäilevälle kannalle, mutta tämä tuoreehko trio, joka koostuu vanhoista kehäketuista, klaaraakin tilanteen hienosti omakseen. (ANTTI KLEMI HOMMISSA VIELÄ ENSI LEHDESSÄ, ARVIOIMATTA JÄÄNEET DEMOT OHJATAAN AADOLFILLE.) KUUKAUDEN DEMO ARMOUR Sonichouse Tape Idän ihme Armour on tehnyt omanlaisensa uroteon nousemalla kovalla työllä lyhyessä ajassa tuntemattomuudesta ihmisten tietoisuuteen ainakin jos nämä ihmiset diggaavat 1980-luvulla ladatusta heavy rockista. Vasta sitten voi alkaa lisäämään sitä pilkettä silmäkulmaan. WRTX The Third Part Of Malicious Delight Tässä kuopiolaisryhmän kolmas rytistys rähäkkää thrashia. Ensinnäkin ankara työ sillä tasolla, joka demobändeille kuuluu, eikä mikään pyrkimys olla yhtä hyvä kuin ikänsä vääntäneet levyttävät artistit yrittämällä löytää jotain luonnolliselta kasvukaarelta välttäviä oikopolkuja. Huolella tehty mutta elävän yleisilmeen sisäistänyt Sonichouse Tape haisee hielle ja spandexille, mutta huumori on tästä kaukana; siitä pitävät huolen tarttuvat kitarariffit ja kertosäkeet. Samaan aikaan kuitenkin demolaatikkokin täyttyy kasarihenkisistä bändeistä, jotka eivät kuitenkaan pääse samalle tasolle Armourin kanssa. Ratrace sopii kaikille uskalikoille, jotka haluavat niin keinua kuin riehaantua rockinsa tahtiin. WWW.OPERATIONMAJORITY.COM armour YLI 850 myytyä demoa muutamassa kuukaudessa. Dynamiikka on hallussa ja tykitystä riittää lyhyisiin grindauksiin asti, mutta hieman ottaisin vauhtia pois biisien kiihdyttelyistä, jotta kuulija ehtisi paremmin uppoutua musiikkiin ja sen mukaviin pikku kikkoihin. Jos Lordin fanikunta löytyy siis päiväkodista, kenelle Armour osoittaa oman seksiä, naisia ja viinaa sisältävän sanomansa. Tulosta on alkanutkin syntyä: Saksan thrash-hirmu Nocturnal suostui ottamaan Armourin splittikaverikseen, Japanissa on avautunut jo muutama ovi ja Yhdysvalloista on löytynyt Sonichouse Tapelle julkaisija. Armour laulaa lauluja apokalyptiselle metallisoturille, joka ajaa kaasu pohjassa elämän moottoritiellä vastaantulijoiden kaistaa etsien ja puolustaen omaa paikkaansa maailmassa. Lordi on kova, etenkin jos onnistuu sivuttamaan sen faktan, että fanien keski-ikä on varmaan kuusi vuotta. Toiseksi kantavaksi voimaksi voisi ajatella näinä päivinä vallalla olevan kasaribuumin, mutta Venom näkee asian enemmänkin universaalina kuin hetken trendinä. LÄHETÄ DEMOSI TÄSTÄ LÄHIN OSOITTEESEEN INFERNON DEMOT / AADOLF VIRTANEN RENGASTIE 49 37630 VALKEAKOSKI. Yhtye kuulostaa tältä päivältä, mutta samalla vanhan liiton aggressiota irtoaa joka sävelestä. Venom mieltääkin tämän päivän metallimusiikin sisällöltään vesitettynä, kieroutuneena ja säälittävän korrektina irvikuvana verrattuna 1980-luvun heavy metalin renessanssiin. Ero on myös yleisissä näkemyseroissa. Kaikki. Muuten WRTX alkaakin olla valmista tavaraa isommille markkinoille. WWW.WRTX-BAND.COM UNBORN GENERATION Straitjacket Dance Viime demon perusteella en luvannut näille Jäppilän miehille kovinkaan mairittelevaa tulevaisuutta, mutta nyt täytyy syödä hieman sanojani. Hevi-Arilla ei ole näyttöä vielä mihinkään suuntaan, mutta itku jo meinasi tulla, kun ilmoitettiin tulevan albumin olevan POWER metalia. Niinpä Armour on kuin nyrkin muodossa iskevä vastaus kaikille trendipelleille. Armour on sataprosenttisesti uutta! Ehkei mitään, jollaista et olisi aiemmin kuullut, mutta uutta silti aivan kuin kuten kevään myötä puihin kasvavat uudet lehdet, kasvaa heavy metalin oksaan myös uusi lehti, ehkä joskus jopa haarautuu uusi oksa, Venom runoilee. Ihan jokainen bändi ei tällaiseen tulokseen pysty, etenkään debyyttidemonsa kohdalla, mutta lappeenrantalainen Armour on tehnyt haaveista totta valkovenäläisenmaukkaalla heavy rockillaan, jossa 1980-luku ja spandexit ovat kunnia-asia. Sturm und Drangin kohdalla taas tuntuu, että pojat eivät tajua yhtään, mihin isukki ja muut ukot niitä yrittävät vetää. Venomilla on suora vastaus kiemurteleviin kommentteihin. Ainoa, mitä jäänkin kaipaamaan, on jonkinlainen rauha, joka antaisi kuulijalle pieniä hengähdystaukoja ja 112 ] INF / kesäkuu 2007 inferno_47.indb 112 14.3.2008 11:20:04. Bändi yhdistelee luonnollisella tavalla rokkaavan progen ja happoiset tunnelmoinnit, ja biisit kasvavat kuin itsestään avaruudellisiin mittoihin. Laulajan Udo meets Blackie -rähjäyskin on vertaansa vailla. Venom näkee syynä epäonnistumiseen uskalluksen puutteen. Yhdeksän biisin ja 21 minuutin ajan pulssi pysyykin korkealla aina päätöskappale I Choken riehakkaaseen hc-myllytykseen asti
MEGAMANIA inferno_47.indb 114 14.3.2008 11:20:20
Palveluhakemisto | Mainosta Pop Median palveluhakemistossa! Ota yhteyttä myyntiimme. Yhteystiedot löydät osoitteesta www.popmedia.fi. inferno_47.indb 115 14.3.2008 11:21:16
bonus DVD! KAUPOISSA 4.6.2007 www.kamelot.com inferno_47.indb 116 14.3.2008 11:21:20. VUODEN ODOTETUIN STUDIOALBUMI! Saatavana myös: limited edition digipak sis