Inferno 48/2007 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

> CHILDREN OF BODOM > ISIS > TURISAS RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI VUODESTA 2001 / www.inferno.fi HINTA 5,60 euroa inf48_immortal.indd 1 m i ++ + ++ o m + NO A RJ N KY LM t r IN BÄ ND I l a + ++ + + ++ + 12.6.2007 09:33:59. #48 / TUSKA-SPESIAALI 2007 >> IMMORTAL > W.A.S.P
inf48_immortal.indd 2 12.6.2007 10:23:14
Saat matkakaiuttimet ZEN V Plussan mukana (arvo 30) GigaWorks T20 Saat1 Osta 5 euron hyvityksen Osta TravelSound ZEN V Saat1 hyvityksen KeSÄKAMPANJA Voit lunastaa hyvitykset osoitteesta: www.promo-creative.eu Live! Cam Optia Saat1 Osta 5 euron 0 euron hyvityksen Osta ZEN Aurvana Saat1 hyvityksen 5 euron music ° photos ° video ° radio Kampanja-aika 21.5.-15.8.2007 europe.creative.com inf48_immortal.indd 3 12.6.2007 10:23:22
inf48_immortal.indd 4 12.6.2007 10:23:25
hoitaa -festivaalien nimmarisessiot ANKKAROCK-festivaaleille 4.-5.8.2007. www.emp-online.fi inf48_immortal.indd 5 12.6.2007 10:23:33
inf48_immortal.indd 6 12.6.2007 10:23:37 nightwis
inf48_immortal.indd 7 nightwish_210x285_C.indd 1 12.6.2007 10:23:45 12.6.2007 08:13:34
Päätoimittaja MATTI RIEKKI Ulkoasu TERO SALONEN Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: 09 4369 2407 Telefax: 09 4369 2409 Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO Aurinkokuja 9 33420 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK. 10-16) 09 737 009 tilaajapalvelu@popmedia.fi Myynti ja markkinointi Myyntijohtaja Mikko Mali GSM: 050 560 1750 Myyntipäällikkö Oskari Anttonen GSM: 040 563 0642 Myyntipäällikkö Peter Lindroos GSM: 040 560 6476 Myyntipäällikkö Erik Kangas GSM: 045 635 6644 Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa GSM: 050 511 4525 Julkaisujohtaja Mika Nikula GSM: 040 523 3110 Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen GSM: 040 512 2398 Ilmoitusmateriaali / Advertisements aineisto@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi #48 avustajat Hakkarainen Mikko, Heininen Pete, Itäkylä Riitta, Jalonen Miika, Juutilainen Joni, Kaartinen Niko, Kask Evelin, Keränen Toni, Klemi Antti, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Orell Lassi, Peltola Toni, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Saari Mikko, Saurama Anna, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Virtanen Aadolf, Ward Jason, Ylitalo Lauri Kannen kuva Timo Isoaho Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Silk ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 7. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. SEN SEN SEN inf48_immortal.indd 8 12.6.2007 10:23:49
THE AGONIST "Once Only Imagined" Vahvaa poliittiista sanomaa, yksi kovimmista hevanderitulokkaista - katsasta! Julkaisu 25.7.07. AT ALL COST "Circle of Demons" Kerrasta tajuntaan tarttuvaa thrash ja hardrokkia, olkaa hyvät! Julkaisu 25.7.07. ODOTETTAVISSA SYYSKUUN ALKUUN MENNESSÄ: SENTENCED BACK-KATALOGIN UUDELLEENJULKAISUJA (CD digibook) SENTENCED "Down" (Re-Issue) SENTENCED "Frozen" (Re-Issue) SENTENCED "Crimson" (Re-Issue) LIVETARJONTA: CELTIC FROST: Qstock, Oulu 28.7.07 THE HAUNTED: Qstock, Oulu 28.7.07 DARK TRANQUILLITY: Jurassic Rock, Visulahti 11.8.07 www.centurymedia.com inf48_immortal.indd 9 12.6.2007 10:23:54
Aikamoista. Inferno toivottaa rautaista jatkoa kummallekin. Huh huh. Lopettaminen jättää itselle tärkeän aikakauden taakse. Basisti lienee perusvarma valinta tälle tontille. Myös demosetämme vaihtuu, kuten tarkkaavaisimmat viime numeron palstoilta jo huomasivatkin. Noihin tuhansiin sivuihin, festareihin, messuihin ja muihin kinkereihin on mahtunut monta hienoa kokemusta ja upeita ihmisiä. Nyt on sitten aika tehdä jotain ihan muuta. Tämän siirtymisen seurauksena saatte kummastella elokuun lopussa ulkoasumuutoksen kokenutta Infernoa, ja ehkäpä siellä sisällönkin puolella on suoritettu pientä tarkistusta. Jaha, se alkaa olla aika pistää niittihaarniskaa päälle ja suunnata kohti Kaisaniemeä. PÄÄNAVAUS ON TULLUT AIKA... Totta se on. Tulkaahan jutuille. Klemin Antti päätti, että hänen halkopinonsa on jo riittävän korkea, ja tilalleen siirtyy jo Infernoon sulautetussa Hamarassakin aikoinaan tuominnut Aadolf Virtanen. Samalla toivotamme uudet avustajat tervetulleiksi, heitä löytyy jo tämänkin lehden sivuilta. Teron napakat jäähyväiset saatte vastaanottaa tuossa alla, PS-osastossa, Antti peilaa tuntojaan demosivuilla. Sen lisäksi kolme baaria, pari dvd:tä ja muutamat "pienet". Kuutisen vuotta saman lehden kimpussa, yhteensä 47 numerossa mukana ja 44 taitettua lehteä. Lehteä miltei alusta asti taittanut ja ohessa jos jonkinlaista jokapaikanhöyläystä suorittanut Tero "nuori Spede" Salonen seilaa punaisine kenkineen kohti uusia puhureita, ja miehen paikalle siirtyy ansiokkaasti (voisi sanoa "täysin") muissa kuvioissa aiemmin loistografiikkaa synnyttänyt Markus Paajala. Mutta älkää välittäkö, jos se ei luista. Matti Riekki päätoimittaja Teron PS. Tämän kesän Tuskan suurin kuriositeetti ei ole, miten kansikuvapojillamme pysyvät maalit naamassa, vaan se, miten koko homma hoituu ilman Tuskaa ansiokkaasti luotsannutta, sittemmin Kaapelitehtaan pomoksi siirtynyttä Stuba Nikulaa. Tätä uusi luotsi Outi Alanderkin ehti viime numerossamme jännittää. Jos on kokenut uudistuksia Tuska-organisaatio, samaa kuuluu Infernonkin riveihin. Se on Moro. TOIMITUKSISSA SOIVAT: ENTOMBED The Ten Amendments CA ND LELIGHT VREID I - Krig I NDI E CANDLEMASS King Of The Grey Islands NUC L EAR B LAS T CHRIS CORNELL Carry On UNIVERSA L NINE INCH NAILS With Teeth RE PRI SE NICOLE Sivu syyttömistä BI OTE C H 10 ] INF / tuska 2007 inf48_immortal.indd 10 12.6.2007 10:23:56. Ei ole päänsärky edellisenkään kesän Tuskan jäljiltä vielä hellittänyt, ja taas pitäisi junailla itsensä Helsinkiin saamaan auringonpistoksia (joo joo, auringonpistoksia, kuuluu tuttavapiiristä) ja keräämään kaikennäköisiä ja -hajuisia uusia kokemuksia
Tuleeko Uday Hussein paikalle W.A.S.P.-paidassa. Ähh, onhan siellä hitosti mielenkiintoista! 06 // EDITORIAL 18 TULOSSA: Amorphis, Epica, Ride The Sky 08 // CELTIC FROST 21 Axis: Londinium & Prof. Misery Indexiltä odotan kovaa keikkaa, jos vain itse kerkeää lauantaina tarpeeksi ajoissa paikalle. LAUANTAI: BLAKE Aaro 1. Kyllähän klubikeikka aina festarikeikan hakkaa. Kiinnostaa myös se, että julkaistaanko Blaken uusi single Tuskassa. TO-PE-LA: CAUSE FOR EFFECT Tuomo 1. Kyllähän ne on nuo Norjan hurjat Immortal ja Emperor, faneja ollaan jo vuosien takaa. BELL 24 TULOSSA: Jalometalli 24 // PÖLKKY: KORAK 26 FESTARIT: Sauna Open Air 26 // HCC 40 HCC: Villen käristys 28 // VANHA LIITTO: VENOM 42 Sturm Und Drang 32 // TAISTELUPARIT: LIVEMIKSAAJAT 44 Emperor 34 // TAROT 46 Legion Of The Damned 40 // RUNDILLA: PC JA AMORAL 48 Naildown 44 // NINE 50 Children of Bodom 46 // APRIL 54 Imperia 48 // RAUTIAINEN 56 Pain 50 // DEATHSTARS 58 Rautiainen 52 // HORRICANE 60 Turisas 54 // KALMAH 62 Isis 56 // ANATHEMA 66 Hatesphere 59 // SAUNA OPEN AIR 66 SOITTIMENI: Herman Li 62 // TUSKA-OHJELMA 74 LEVYT: Pääosassa Entombed 63 // ARVIOT: PÄÄOSISSA NIGHTWISH-DVD 102 Demot 84 // DEMOT tuska 2007 / INF [ 11 inf48_immortal.indd 11 12.6.2007 13:35:45. Mikä tämän vuoden Tuskassa kiinnostaa eniten. Ja tämän vuoden aikana on kerennyt sen verran soittamaan keikkaa, että ollaan aika hyvässä vedossa. Virgin Oil on lähellä ja soitamme siellä kolmena iltana, joten voi valita vapaasti oman iltansa. Suomalaisen miehen tuuria siis. Paiskomme puoleen tuntiin kolmekymmentä kappaletta ilmatiivistä ilmaisua, joka ei taatusti jätä ketään kylmäksi! Biisit rusinaksi ja suorat mutkiksi! 2. 2. Virginissä myös kuullaan Blaken uusia biisejä ja ihmetellään uutta singleä. Jospa ne kuitenkin parit vanhat hitit soittaisivat ja jättäisivät tuurilla ne taidelevyt soittamatta. Miksi Tuska-vieraiden pitäisi jaksaa raahautua raskaan päivän päälle katsomaan teitä Virgin Oiliin. 2. Katatonia ja Immortal ne tietysti on, mutta meidän tuurillahan ne jää väliin, koska olemme perjantaina Saksassa With Full Force festivaaleilla. Täytynee siis tyytyä Emperoriin, vaikka dvd-tallenteensa nähneenä täytyy myöntää, että odotukset eivät ole erityisen huikeat. INDEX index 12 Immortal inferno utelee 1. Odotettavissa tasaisesti materiaalia kaikilta levyiltä. Ollaan niin sanotusti parhaimmillaan, joten uuden ja vanhan yleisön kannattaa ehdottomasti nyt tulla katsomaan. Olen lisäksi kuullut, että John Lennon on paikalla. Lisäksi Isisin fiilistely ja Misery Indexin kaahaaminen täytyy käydä katsastamassa. Aadolf 14 // AJANKOHTA 23 KUUKAUDEN ELÄVÄ: Ozzy 22 // SOITTIMENI: BURTON C. 2. TORSTAI: SWALLOW THE SUN Mikko 1. Koska Elvis Presley on ainoa kuningas, joka on vasikka
12 ] INF / tuska 2007 inf48_immortal.indd 12 12.6.2007 10:27:25
Metallin lisäksi yksi itselleni henkilökohtaisesti tärkeä vaikuttaja on ollut Fields Of The Nephilim. TEKSTI: Marja Konttinen / www.immortalofficial.com/ LIVEKUVA: Timo Isoaho luvulla, kun muut bändit määrittivät teoillaan, mistä norjalainen metalli tunnetaan vuosia eteenpäin. Abbath on maailman paras riffintekijä, joten yhteistyö on helppoa. Bathory on toinen bändi, jolla on ollut maaginen vaikutus meihin. Mitä oikein puuhasitte 1990- Immortal on palannut muutaman vuoden kestäneestä talvihorroksestaan.. En olisi tunnistanut sinua ilman pitkää tukkaa ja tutuksi tulleita corpsepainteja... Hotellihuoneiden välillä roudataan suuria tuulettimia sekä isoja taustakankaita ja jossain Norjan vuonoilla on matkalla Osloon taksi mukanaan toimiva intronauha juuri rikkoutuneen tilalle. Ainoana kylmähermoisena joukossa istuu Demonaz Doom Occulta, Immortalin toinen perustaja ja ex-kitaristi, joka nykyään toimii aktiivisesti bändin taustajoukoissa. kertaa se toimii omilla ehdoillaan... Olemme olleet kuin veljekset ensimmäisestä tapaamisesta, tai paremmin sanottuna: kuin viski jäillä. Immortal on nelihenkinen bändi, josta vain kolme esiintyy livenä, Demonaz selittää. Bändin jäsenet ovat keikasta innoissaan, mutta myös silminnähden hermostuneita, eikä ihmekään, sillä kaikki keikkajärjestelyt eivät ole vielä valmiina. Välillä on hyvä kuluttaa myös helpompaa musiikkia, jota ei tarvitse kuunnella koko ajan ajatuksella. Toki Immortalin levyjä saa ostaa, mutta en oikein välitä siitä, että ihmiset tulevat juttelemaan minulle, enkä varsinkaan pidä selkääntaputtelijoista. Onko teitä yhdistävä taitelijasukunimi Doom Occulta merkki jostain vahvemmasta siteestä. Meitä yhdistää todella moni asia, mutta tärkein on tietenkin Immortal. Immortal ei tainnut koskaan olla osana Norjan black metal -skenen ulkomusiikillisia aktiviteetteja. Olette myös onnistuneet varjelemaan yksityiselämäänne julkisuudelta. Kurkunkostukkeeksi Demonaz nauttii raakaa vodkaa, ja kohta tarina alkaakin luistaa: juttutuokiomme kestää yli kaksi tuntia. Entä ulkomusiikilliset vaikutteet, jotka olivat tärkeitä Immortalin kehittymiselle? tuska 2007 / INF [ 13 inf48_immortal.indd 13 12.6.2007 10:27:36. kuolematon aastattelen Norjan kylmintä bändiä hyisessä Oslossa kaksi päivää ennen Immortalin ensimmäistä comeback-keikkaa pääsiäisen Inferno-festivaaleilla. Itse asiassa hoidin suurimman osan Immortalin haastatteluista ennen kuin jouduin jättämään soittamisen, joten olen tottunut vastaamaan kysymyksiin. Kerran ollessamme telttailemassa mietimme, ettei kukaan ole tainnut näyttää Norjan luontoa samalla tavalla kuin me niin laajalle yleisölle. Miesten jutustelua kuuntelemalla kenelle tahansa tulee selväksi, että Abbath ja Demonaz ovat enemmän kuin vain ystäviä tai bänditovereita. Ne samat vanhat bändit ovat yhä tärkeitä. Yllättäen Abbath ilmestyy paikalle ja jää juttelemaan kanssamme hetkeksi. Ihmiset ovat aina katsoneet meitä kuin olisimme hulluja. Erinäisistä syistä päädymme tekemään haastattelun hotellin miestenvessan vieressä lattialla istuen. Kummallakin yhtyeellä on sellaisia kappaleita, joita kuunnellessa ei voi edes puhua, niin pyhiä ne meille ovat. Voisihan sitä toivoa, etteivät kaikenlaiset ääliöt löytäisi musiikkiamme, mutta sehän ei ole meistä kiinni. ALKUSOITTO Mistä tämä kaikki alkoi ja mikä tekee Immortalista Immortalin. Ansaitun tauon jälkeen bändi on taas valmis nousemaan lavoille,, mutta tällä ... Ja tietenkin Possessed! Possessedin Beyond The Gates on kuin toinen ulottuvuus: sen kansitaiteita ja tietenkin itse musiikkia pystyi nuorena palvomaan tuntikaupalla. Olemme olleet aina ulkopuolisia ja viihtyneet omissa oloissamme, joten vietimme paljon aikaa luonnossa. Immortal on alusta asti ollut minun ja Abbathin bändi, ja tulee myös olemaan. Meillä oli tapana kävellä metsissä juoden viskiä tai vaeltaa vuorilla vuonoja katselemassa. Miten ihmiset suhtautuvat teihin kadulla, saatteko olla rauhassa nuorilta Immortal-faneilta. Enkä ihmettelisi, jos muistaisin tietyt asiat paremmin kuin Abbath, Demonaz nauraa. Oli aika, jolloin olin vielä nuori ja viaton, Demonaz röhähtää nauramaan ja siemaisee vodkaa. En tahdo olla yksi trendikkäistä black metal -ihmisistä, leikkasin tukkanikin, kun en jaksanut ihmisten reaktioita. Lastenhoitajani kuunteli Nazarethia, Ozzy Osbournea ja Kissiä, ja se taisi mennä veriini. Meidän yhteistyömme on Immortalin perusta: meillä on yhteinen visio mitä bändi on, ja minä luon sen kirjallisesti tekemällä sanoituksia ja Abbath taas ilmaisee sen musiikin kautta
Sitten lähdimme ensimmäiselle kiertueellemme Rotting Christin kanssa, joka kesti kolme viikkoa. Ilman itseironiaa ei olisi Immortaliakaan. BLASHYRKH LÖYTYY JÄÄTIKÖILTÄ Pure Holocaustilla (1993) aloimme kehittää omaa tyyliämme. Eikä sovi unohtaa mustaa huumoria: itseironia on todella tärkeää, jos tahtoo kasvaa ihmisenä ja nousta korkeammalle henkiselle tasolle. Myös norjalaiset jumalat ja skandinaavinen mytologia sekä ihmisen jalot ominaisuudet kuten ylpeys, kunnia ja kunnioitus ovat inspiroineet sekä bändiä että meidän omaa elämäämme. Myös levyn tuotanto oli huono, valitsimme väärät ihmiset työskentelemään levyn kanssa ja teimme kaiken liian nopeasti. Hän teki kaikkensa sopiakseen bändiin, hän harjoitteli kappaleita kaiken aikaa ja oli itsekin Immortalin fani, eli hän oli ja on yhä täydellinen meidän tiimiimme. Me emme tappele eikä meillä ole kriisejä, Demonaz selittää. Ihmettelimme sitä aikamme, mutta sitten huomasimme suuren esittelyhyllyn, jossa oli pelkästään levyämme. Vuonna 1991 julkaistiin Immortal-nimeä kantava seiskatuuma, ja vuotta myöhemmin ranskalainen Osmose julkaisi bändin esikoislevyn Diabolical Fullmoon Mysticismim. Pyysin ystävääni Armageddaa soittamaan rumpuja, ja toinen kitaristi löytyi Hades Almightysta. Aluksi se ärsytti, että jotkut yrittivät kopioida luomaamme konseptia ja käyttivät meidän keksimiämme sanoja, mutta nykyään se on niin yleistä, etten jaksa enää edes välittää siitä. 1990-luvun puolivälissä black metal alkoi muuttua todella kaupalliseksi, ja tahdoimme, että Immortal erottuisi muista bändeistä täysin omalla tyylillään. Pian Immortal nauhoitti demon The Northern Upins Death, joka poiki levytysdiilin Listenablen kanssa. Perinteisen mustan kannen sijaan ajattelimme, että teemme jotain todella epäkaupallista. Huomioiden Immortalin rumpalien tiheän vaihtorytmin, mitä Horgh on tehnyt pysyäkseen bändissä jo yli kymmenen vuotta. IMMORTAL Norjan luonto on tietenkin tärkein, se on selvää. Horgh oli ensimmäinen rumpali, joka todella panosti rooliinsa. En voisi koskaan kirjoittaa sanoituksia olohuoneessa tai pakosta, sillä inspiraationi tulee vuorilta. Blashyrkh on Abbathin ja minun luoma jäinen kuningaskunta, johon liittyy oma mytologiansa. Halvat kopiot eivät koskaan tule olemaan alkuperäisen arvoisia. Immortal on tullut oman tyylinsä lisäksi suuremman yleisön tietoisuuteen myös netissä liikkuvista valokuvamanipulaatioista ja parodiavideoista. Meillä oli Abbathin kanssa selkeä ajatus, mihin suuntaan Immortalin oli kuljettava, mutta emme löytäneet sopivaa rumpalia toteuttamaan ideaamme. Takaisin Immortalin historiaan. Epäonnistuneen Blizzard Beastsin jälkeen bändi keskittyi musiikin tekemiseen, ja seuraava albumi, At the Heart Of Winter (1999) alkoi valmistua. Olimme Lontoossa Abbathin kanssa levyn julkaisun jälkeen ja marssimme suurimpaan levykauppaan, jonka vain löysimme, se taisi olla HMV. VOISIHAN SITÄ TOIVOA, ETTEIVÄT KAIKENLAISET ÄÄLIÖT LÖYTÄISI MUSIIKKIAMME, MUTTA SEHÄN EI OLE MEISTÄ KIINNI." - DEMONAZ todella on ja mistä inspiraatiomme tulee. Levyllä esiintyi myös ensimmäistä kertaa uusi rumpali Horgh, joka oli liittynyt bändiin vuotta aiemmin. Seuraava levy, Battles in The North (1995), julkaistiin myös Osmosen kautta ja menestyi hyvin, vaikkei suosiota osattu odottaa. Huumorivideot ovat mahtavia! Nauroimme Abbathin kanssa niin saatanasti, kun näimme Benny Hillin musiikilla varustetun version The Call Of The Wintermoo- ONGELMISTA PELASTUSVENEESEEN Immortalin neljäs studioalbumi Blizzard Beasts julkaistiin vuonna 1997, ja siitä mainitseminen saa Demonazin huokaisemaan. Blizzard julkaistiin aivan liian aikaisin, eivätkä kappaleet olleet ehtineet kypsyä tarpeeksi. Benny Hill on mahtava ja yksi suosikeistamme! Vaikkei sitä musiikkivideota alun perin tehtykään vitsinä, osaamme ottaa huumorin nyt huumorina ja nauraa itsellemme. Levy ei tehnyt Immortalista suosittua hetkessä, eikä Bergenissä pidetty bändin tyylistä laisinkaan. Meillä oli ensi hetkestä eräänlainen henkinen yhteys, ja tuntuikin siltä, että kun muut vain veivasivat soittimiaan, me halusimme musiikilta jotakin enemmän. Yhteisen vision lisäksi kummaltakin löytyivät vahvat Venom- ja Celtic Frost -vaikutteet, ja yhteinen soundi löytyi nopeasti. Olimme kuulleet, että Battles In The North oli siellä myynnissä, joten se oli pakko nähdä! Kävimme kaikki levyhyllyt läpi, muttemme löytäneet levyä mistään. Bändissä oli uutta virtaa Horghin myötä, ja aiemmalta Morbid Angelin kanssa tehdyltä kiertueelta oli tullut uusia vaikutteita musiikkiin. Mitä muistoja sinulla on levyn ajoilta. Myöhemmin jotkut puhuivat, että videot ja Battles In The Northin valkoinen kansi olivat harkittu kaupallinen veto terveisiä heille, että haistakaa paska! Kutsumme omaa tyyliämme Blashyrkhiksi. Vuonot, metsät, jäätiköt ja talvi ovat olleet Immortalin ydinteema alusta alkaen. Kiertue oli meille aika järkytys, sillä emme olleet varautuneet, että yleisö voisi pitää meistä niin paljon! "EN TAHDO OLLA YKSI TRENDIKKÄISTÄ BLACK METAL -IHMISISTÄ, LEIKKASIN TUKKANIKIN, KUN EN JAKSANUT IHMISTEN REAKTIOITA. Heitimme hänet kuitenkin pian ulos. Metsissä kävellessäni mietin ja suunnittelen sanoituksia samalla kun Abbathin riffit soivat päässäni; miten yhdistää musiikki siihen mitä näen ja koen luonnossa. Pure Holocaustin kannessa on Erik Brødreskiftin kuva, vaikka Abbath nauhoitti levyn rummut, sillä Erik oli levyn viimeistelyvaiheessa osa bändin kokoonpanoa. Heikon identiteetin omistava ei kestä huumoria vaan muuttuu katkeraksi. Kansikuvauksissa olimme jäätiköllä poseeraamassa ilman paitaa 18 asteen pakkasessa ja nauroimme, että jos yleisö ei tykkää, niin ihan sama, tämä on mahtavaa! Kuvasimme myös pari videota vuonoilla ja jäätiköllä, sillä tahdoimme näyttää mitä Immortal nista. Se viimeistään erottaa meidät muista black metal -bändeistä. Demonazin saatua jännetulehduksen kumpaankin käteensä Immortal joutui kovan paikan eteen. 14 ] INF / tuska 2007 inf48_immortal.indd 14 12.6.2007 10:27:37. Meitä vihattiin kotikaupungissamme, eikä kukaan lähiympäristössämme pitänyt musiikistamme. Miten suhtaudutte tällaiseen julkisuuteen. Nyt kahdenkymmenen vuoden tuttavuuden jälkeen se henkinen yhteys on yhä olemassa, ja meillä on yhä samat tavoitteet ja visio. Ja kaiken lisäksi hyllyn vieressä oli elävänkokoinen pahvikuva meistä! Se oli aika uskomaton hetki! KUN DEMONAZ TAPASI ABBATHIN Amputationissa soittanut Demonaz ja Old Funeralissa vaikuttanut Abbath tapasivat 1980-luvun lopussa ja aloittivat yhteisen taipaleensa musiikin parissa. Immortal-nimi keksittiin melkeinpä heti. Hetken miettimisen jälkeen Demonaz lisää: Lainasinhan minä itsekin Possessedilta lyriikoita ennen kuin löysin oman tyylini! Ja Sons Of Northern Darknessilla on aika selkeitä kunnianosoituksia Bathorylle... Aloimme soittaa yhdessä, ja tuntui, että bändi oli syntynyt
Meillä oli aina ollut ongelmia: joskus ei ollut rahaa tai oli vaikeuksia tehdä töitä tuotantopuolen ihmisten kanssa, mutta tämä oli pahinta. Apinakin oppii soittamaan kitaraa, mutta ei kirjoittamaan lyriikoita tai säveltämään kappaleita Immortalille. Me kaksi olemme yhä se alkuperäinen Immortal, ja olemme tosissamme. Immortal on vahva bändi, jota mikään ei pysty rikkomaan. Ajattelimme, että ehkä olisi parasta odottaa ja katsoa, josko käteni paranisivat ajan kanssa, tai ehkä Immortal voisi toimia pelkästään studiobändinä. At the Heart Of Winter muodostui kokoonpanomuutosten myötä Immortalin uran tärkeäksi käännekohdaksi, joka jakaa myös fanien mielessä "vanhan" ja "uuden" Immortalin tuotannon. Abbath päätti, ettei Immortaliin voi hankkia uutta kitaristia noin vain, sillä se on minun hommani eikä kukaan voi korvata sitä mitä meillä yhdessä on. Vanha logo oli vaikealukuinen ja primitiivinen. Levyn kannessa eivät poseeranneet bändin jäsenet, ja Immortalin logokin muuttui. Uudempi logo on helppo ymmärtää ja siinä on hyvä fiilis. Vuoden 2000 julkaisu Damned in Black nosti bändin täysin uudelle tasolle, ja levyä myytiin lähemmäs satatuhatta. Vähitellen tajusimme, että bändin oli sopeuduttava tilanteeseen ja jatkettava eteenpäin. Viimeiseksi levyksi ennen bändin hajoamista jäi vuoden 2002 Sons Of Northern Darkness, jonka julkaisi Immortalille uuden levytys- 16 ] INF / tuska 2007 inf48_immortal.indd 16 12.6.2007 10:27:38. Sovimmekin, että Abbath ottaa kitaristin roolin, bändiin etsitään uusi basisti ja minä jatkan sanoitusten tekemistä. Olimme todella, todella masentuneita. Se oli tärkeä muutos bändin visuaaliselle ilmeelle. Joku jännetulehdus ei voisi koskaan hajottaa sitä historiaa ja yhteyttä mikä meillä on. Immortal jatkoi siis kokemusta vahvempana, ja nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, olemme yhä tyytyväisiä päätökseen
Kuten kunnon comeback-kiertueeseen kuuluu, on settilistalla vain klassikoita. Rehellisesti sanottuna, emme ole edes puhuneet siitä. Mutta I:n esikoisalbumi Between Two Worlds on mielestäni mahtava levy. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja olemme todella innoissamme. Nyt Immortalin henki on sama kuin silloin, kun teimme ensimmäisiä levyjämme. King Gorgorothista, Ice Dale Enslavedista sekä vanha tuttu Armagedda julkaisi viime vuonna kokopitkän albumin Nuclear Blastin kautta. Ehkä vietämme sitä perinteisesti ja menemme Abbathin kanssa metsään juomaan viskiä, Demonaz nauraa. Mutta myönnetään, tämä on juuri sitä, mitä me olemme aina tahtoneet tehdä. Oli siis paras lopettaa. Lyhyen ytimekkäästi nimetty I jossa vaikuttavat Abbathin lisäksi T.C. Klassinen kysymys, miltä nyt tuntuu. Oikeastaan otimme mukaan omat suosikkimme joka levyltä, eli juuri ne biisit, jotka me bändin faneina tahtoisimme kuulla livenä. Onko juhlan kunniaksi suunniteltu vielä mitään. Oliko noin lyhyessä nimessä paljonkin keksimistä. I oli kuin pieni pelastusvene, jolla pääsimme seilaamaan rannalle uppoavasta aluksesta ja jonka avulla saimme mahdollisuuden rakentaa uuden, paremman Immortalin. Vuosipäivä ei muuta bändiä miksikään. Abbath vastasi puhelimeen, juoksi hakemaan kitaransa ja puuhailimme kappaleen kanssa monta tuntia. Tämän bändin kanssa pitää vain elää, sillä siitä ei pääse eroon vaan se kestää ikuisesti. Immortal lähestyy 20-vuotisjuhlaansa. Vaikka levyt myivät hyvin ja suosio kasvoi, ei bändi ollut enää innoissaan soittamisesta. I on todella tehokas ja hyvä nimi, sillä sen löytää helposti Immortalin vierestä leVaikka Immortalin jäsenet ovat olleet kiireisiä sivuprojektiensa kanssa, on selvää, että yksi bändi on ylitse muiden. I oli meille kummallekin terapiaprojekti, kun Immortal tuntui hajoavan käsiin. Kappaleet oli todella helppo valita. Kyllä musiikin ja muunkin siihen liittyvän täytyy olla jotain äärimmäistä ja herättää tunteita. Show ei ole maailman isoin spektaakkeli, vaan juuri sellainen kuin Immortal on: täyttä energiaa, klassikoita ja primitiivistä tunnelmaa tasokkaasti esitettynä. Saamme todella paljon viestejä suomalaisilta faneilta, kiitos niistä! Odotamme innolla Tuskaa: on aikakin, että pääsemme soittamaan Suomeen. 7 Dates Of Blashyrkh -niminen kiertue alkoi Norjasta ja jatkuu kesän läpi yksittäisillä keikoilla Suomessa, Yhdysvalloissa ja muutamilla isoilla festareilla Euroopassa. I:n lisäksi Abbath soittaa Bömbersnimisessä Motörhead-tribuuttibändissä, Horgh Hypocrisyn kanssa ja Demonazin sooloprojektikin on ottamassa tulta alleen. Mikä on oma lempilevysi Immortalin tuotannosta, Demonaz. Immortal on elämämme. POHJOISEN POIKIEN PALUU Kaksi vuotta sitten jouluna Abbath ja Demonaz sopivat, että Immortal tulee takaisin vuonna 2007. Tuntuu siltä kuin olisimme laittaneet toisemme takaisin oikeille raiteille. Eli raha ei ollut motiivi bändin paluulle. Tämän lisäksi kaikki tahot levy-yhtiöstä keikkamyyjiin tahtoivat bändiltä koko vyhyllyssä, Demonaz hekottaa. sopimuksen tarjonnut Nuclear Blast. Mutta Immortal ei olisi ollut enää oma itsensä. Vaikka Immortal oli telakalla, eivät Abbath ja Demonaz osanneet olla ilman musiikkia, tai toisiaan, vaan päätyivät taas tekemään yhteistyötä. Miten levy edistyy. Kiertueet olivat pitkiä ja raskaita, basistit vaihtuivat ja Immortal aiheutti enemmän stressiä kuin iloa. Olisi hienoa päästä lomalle Suomeen, siellähän on aivan mahtava luonto, eikö vain. Immortal on henkistä pimeää taidetta, ja me palvelemme sitä. Nämä keikat ovat tribuutti faneillemme, mutta myös Immortalille. Immortal ei saa koskaan tuntua työltä, vaan sen tekemisen pitää tulla sydämestä. Onneksi Abbath keksi pyytää häntä mukaan! Immortalin Suomen-keikkaa on odotettu vuosikausia, ja bändikin on sen huomannut. Mutta valitettavasti rutiini tappaa hengen palon. Levylle sanoituksia kirjoitti kukapa muukaan kuin Demonaz. Immortal on minun ja Abbathin tuotos ja samalla oikeastaan kirous. Keksimme muuten bändin nimen yhdessä Abbathin kanssa... Horgh lähti mukaan innokkaasti, ja bändin henki löytyi uudelleen. Teemme levyä samalla innolla kuin 20-vuotiaat! Pari viikkoa sitten sain päähäni mahtavan riffin, enkä voinut nukkua ennen kuin soitin Abbathille tämä taisi olla aika myöhään aamuyöllä. Nyt tärkeintä on keikkailla ja julkaista uusi levy, eli palauttaa Immortal eloon. Sekä Armagedda että Abbath ovat olleet osallisina projektissani, Armagedda rummuissa ja Abbath vokaaleissa, Demonaz paljastaa. "TOKI TÄMÄ COMEBACK TEHTIIN MYÖS RAHAN TAKIA, MUTTA TÄRKEINTÄ ON YHTEISHENKI! JA SITÄ PAITSI, OLISIMME TEHNEET ENEMMÄN RAHAA, JOS EMME OLISI HAJONNEET PARI VUOTTA SITTEN VAAN JATKANEET LEVYJEN TEKEMISTÄ JA KEIKKAILUA. Tämä tunne on uskomaton, tätä ei voi ostaa. MUTTA IMMORTAL EI OLISI OLLUT ENÄÄ OMA ITSENSÄ." - DEMONAZ ajan jotain imien bändistä loputkin energiat. Tai oikeastaan, Immortalille sopivalla ilmaisulla, laitoimme bändin jäihin, sillä eihän kuolematonta voi tappaa. Siinä tiivistyy koko uramme, sillä se yhdistää parhaimmat elementit kaikilta levyiltämme yhteen tiiviiseen pakettiin. Kesän keikoilla on Abbathin ja Horghin lisäksi lavalla Aura Noirista tunnettu Apollyon. Miehen mukaan Perfect Visions on jo aloittanut nauhoitukset, mutta virallista levytyssopimusta ei ole vielä solmittu. Comeback julkistettiin virallisesti viime vuoden kesällä, ja keikkoja on varmistettu kahdeksan kappaletta. Toki tämä comeback tehtiin myös rahan takia, mutta tärkeintä on yhteishenki! Ja sitä paitsi, olisimme tehneet enemmän rahaa, jos emme olisi hajonneet pari vuotta sitten vaan jatkaneet levyjen tekemistä ja keikkailua. Kaikki alkoi tuntua tyhjältä: tuntui, että olimme saavuttaneet uramme korkeimman huipun ja antaneet kaikkemme. [FIN] inf48_immortal.indd 17 IMMORTAL tuska 2007 / INF [ 17 12.6.2007 10:27:40. Raha ei ole koskaan ollut meille motivaatio, eikä edes levyjen tekeminen tai keikkailu, vaan taide, sillä sitä Immortal on, taidetta. Helvetin kylmää ja paljon metsiä! Kiertueen jälkeen bändillä ei tosin ole aikaa lomailulle, sillä Immortal aikoo julkaista uuden levyn ensi vuonna. Olemme energisiä kuin lapset, itse asiassa tämä on aivan kuin silloin kun treenasimme yhdessä nuorina! Olimme usein treenikämpällä esittelemässä ideoitamme, ja välillä huusin Abbathille "Kuuntele tämä huippuriffi!", ja hän jatkoi sen kehittelemistä eteenpäin kanssani. Apollyon on mahtava, hän sopii tosi hyvin bändiin ja tuo lavalle oman energiansa. I oli tavallaan vaikea bändi, sillä Immortalin kanssa työskentely tulee sydämestä, ja I taas on enemmänkin musiikkiprojekti. Pidän todella paljon vanhoista levyistämme, mutta valitsen Sons Of Northern Darknessin
inf48_ajankohta.indd 18 12.6.2007 10:57:51
PIRUNHYVÄLLÄ-KORTILLA: - JOKAPÄIVÄ HANATUOTTEET 2e KLO 24:00 ASTI - VIIKONLOPPUISIN VAPAA SISÄÄNPÄÄSY KLO 24:00 ASTI NOUDA ILMAINEN KORTTISI LÄHIMMÄSTÄ INFERNOSTA!!! INF HELSINKI JYVÄSKYLÄ ANNANKATU 10 MA-LA 18-04 YLIOPISTONKATU 40 KE-SU 20-04 TAMPERE TUOMIOKIRKONKATU 17 KE-SU 20-04 www.infernobar.fi / K-20 inf48_ajankohta.indd 19 12.6.2007 10:57:56. PIRUN HYVÄÄ KESÄÄ! KAIKISSA SUOMEN INFERNOISSA 1.7.-10.8
Sign 20 ] INF / tuska 2007 inf48_ajankohta.indd 20 12.6.2007 10:58:15. Putelit ovat onneksi vielä kiinni, sekä allekirjoittaneella että kanssamatkustajilla. Onneksi kohta saa ruokaa. Tai no, taisi siellä olla yksi ruotsalainenkin. Hitto kun sitä on niin huono nukkumaan muualla kuin kotonaan. Tapaan Esa Holopaisen ja Tomi Joutsenen kentällä. Weaving The Incantation 02. Helvetti, jos levy olisikin ollut hirvittävä pettymys. A Servant 03. Työllistämiskurssilla on varmaan tällainen meininki. Nyt juna seisoo jossain odottamassa, että lopullisen ratkaisun tehnyt saadaan kaavittua pois raiteilta. Tavallaan levy on kuin suoraa jatketta edeltäjälleen Eclipselle, tavallaan taas ei. He ovat nukkuneet ruhtinaalliset viisi tuntia. Kauniita poikia naurattaa, mutta vasta jälkeenpäin. Myöhemmin Esan iPodista paluukoneessa reväisty toinen kuuntelu vahvistaa sanottua. Ja vielä Saksassa.. Osa porukkaa paukuttaa koneita suorastaan kiimassa, minä meinaan nukahtaa pöytään jo tässä vaiheessa. I Of Crimson Blood (NUCLEAR BLAST 31.8.2007) AMORPHIS Silent Waters 06. Kukaan ei saa hämmästykseltään sanaa suusta, ja nainen jatkaa kertomalla kuinka hänen jälkikasvunsa soittaa "heviä ja hengellistä". Towards And Against 05. Me emme jää odottamaan, päinvastoin, sillä autobaana kutsuu. HILJAISET VEDET Mainittu flipperisali baaritiskeineen päivineen toimisi mitä parhaimpana ennakkokuuntelupaikkana, mutta saksalainen ei osaa, vaan raahaa toimittajajoukon herra johtajan pyhimpään, jonne on aseteltu huoneellinen tuoleja millintarkkoihin riveihin. Se on se Amorphis tulevine levyineen. Vaan eipä sillä, että se uni tulisi silmään onnikassakaan, kaiken maailman Rhodoksen-matkaajien seassa. Koneessa eräs suomalainen, ilmeisen selvin päin oleva naisihminen alkaa kehua, kuinka kaunis kolmikkomme on. Ainakin laadullisesti siihen on kaikki edellytykset, selviää seuraavan tunnin aikana. Enigma 08. Kateus iskee. Her Alone 07. Huoneen seinällä on lähinnä suomalaisten yhtyeiden jalometallilevyjä. Mersun paku saa kyytiä parhaimmillaan 160 kilsan tuntinopeudella, ja suomalaiskolmikon aika menee kuumuutta ja ilmastoinnin puutetta ihmetellessä. Nuclear Blastin kotikylä Donsdorf löytyy noin puolen tunnin hurjastelun päästä, ja pian olemme sisätiloissa kummastelemassa Nuken omistajan Markus Staigerin haalimaa flipperikokoelmaa. Matkalla ehdin pohtia moneen kertaa, olisiko Amo-kitaristi Esan tarjous yöpaikasta Helsingissä pitänyt ottaa tosissaan. Uutuus on vieläkin enemmän kokonaisuus. Eivät petä kalevalaiset sankarimme, mikä on toki mainiota. Münchenissä suoritetun välioluiden ja koneenvaihdon jälkeen saavumme Stuttgartiin, missä meitä jo odotteleekin Kathy, tuo "Nuken" reipas puuhatyttö. The White Swan 10. Silent Waters 04. TULOSSA VEDEN JA TAIVAAN SALALIITTO Harvemmin sitä tulee kuunneltua kolme albumia ennakkoon yhtenä päivänä.. Levy soi liian hiljaa, olosuhteet ovat jäykät ja väsy melkoinen, mutta silti albumin ensikuuntelu jättää tunteen, että tästä kasvaa vielä merkkiteos. "Tyylikäs" on adjektiivi, jonka Silent Waters jättää ennen muita mieleen. Black River BONUS TRACK (digipak): 11. Osa toimittajaporukkaa on kuulemma myöhässä, koska joku on tehnyt itsemurhan heitä kuljettavan junan alle. Shaman 09. Lue mitä sattuu ja tapahtuu Amorphisin,, Ride The Skyn ja Epican tulevien levyjen raidoilla. TEKSTI: Matti Riekki / KUVAT: sama jannu NÄIN hullu idea on pakko toteuttaa: lähteä nyt kuuntelemaan suomalaisen yhtyeen levyä Saksaan! Okei, onhan levy-yhtiönsä Nuclear Blast tietysti ovela ja ujuttaa samaan kuunteluun myös hollantilaisen, viime Tuskasta tutun Epican ja Masterplanista erotetun Uli Kuschin uuden yhtyeen Ride The Skyn, mutta kenellekään ei liene epäselvää, mikä se suomalaista yhden miehen toimituskuntaa tällä reissulla eniten kiinnostaa. Leppoisasti puoli kolme yöllä ylös, bussiin ja kohti Helsinki-Vantaata. Myöhemmin Esa ja Tomi selostavat hassunhauskassa lehdistötilaisuuden tapaisessa muun muassa, kuinka Silent Watersin sanat ovat sammattilaisen, 01. Toivottavasti seinä saa jatkoa Amorphisin elokuun lopussa julkaistavasta Silent Waters -uutuudesta. Joutsenen laulullinen skaala on entisestään laajentunut, välillä mies laulaa kuin kehtolaulua muristakseen pian taas manalan mailla
Minusta Eclipsellä oli sellaista Elegy-vibaa, tämä uusi taas on kytkeytynyt Tuonelaan, Esa kertoo lehdistötilaisuuden vakavampina hetkinä. Kuuntelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa yritän ehdotella Epica-kaksikolle, että olisiko levyltä mitenkään mahdollista napsaista pari kolme biisiä pois, onhan niin että nykylevyt ovat miltei poikkeuksetta liian pitkiä tämäkin biisin vajaana jo yli tunnin mittainen. Ride The Skyn Uli Kusch ja Björn Jansso n. Simone "Simo" Simons ja Mark Jansen Epicasta. kalevalaisiin aiheisiin erikoistuneen taiteilijan Pekka Kainulaisen kynästä ja itse biisit syntyneet melko lailla yhteistyössä koko bändin kanssa, kuinka Suomessa ei syödä joutsenia, vaikka levyllä sellainen ammutaankin, kuinka Kalevalasta ja sen vierestä riittää tarinaa vielä pitkäksi aikaa ja niin edelleen. AJELLAAN TAIVAALLA Seuraavaksi kuunnellaan Uli Kuschin Ride The Skyta. Jep jep. Muuten hyvä idea, mutta kyseessä on konseptilevy, kaksikko murhaa ehdotuksen. Tokihan joukossa on geneerisempääkin goottimetallointia, mutta kun hommat laitetaan kunnolla isolleen, niin isollaan ne sitten ovat ja pysyvät. No levitetään: näin on asian laita. Ajattelen levyjämme sarjoina, ensimmäiset kolme oli omaa juttua, seuraavat kolme taas eri sarkaa ja Eclipse ja tämä uusi Tomin kanssa omaansa... Joo, näinhän sitä tuli ajateltua, ennen kuin bändin uusi, niin ikään syksyn nurkilla ilmestyvä The Divine Conspiracy -kiekko alkoi pauhata. The Divine Conspiracy on ainakin näissä oloissa koko lailla tyrmäävä kokemus, lähinnä juuri yllättävyytensä vuoksi. Odotukset eivät ole suuren suuret, koskapa sukkahousut eivät ole koskaan hirveän hyvin näihin kinttuihin istuneet, mutta kumma kyllä, ruotsalaissaksalainen albumidebytantti onnistuu vakuuttamaan jopa meikäläisen. Kaikki ovat olleet siinä luulossa, että lähtisimme kaupallisempaan suuntaan, eikä kukaan uskonut meitä kun tolkutimme tekevämme nyt raisumpaa kamaa ennen kuin soitimme uusia biisejä livenä, lisää Simone Simons. Osin levy kuulostaa lafkakuoma Dimmu Borgirin Deathcult Armageddonin naislauluvetoiselta versiolta, Tomi ja Esa - viihdytysjoukkomme Saksanmaalla. ja seassa viihtyvät niin örinät, ärinät kuin blastbeatitkin. Albumilla on erittäin synkkä konsepti, se kertoo kuolleiden maahan menemisestä. Tarjolla on kaikkea sitä, mistä lehtemme melopowerukko Jaakko Silvast repii päiväunensa, siis tuplabassareita, korkeaa laulua ja kipakkaa tahtia, mutta myös paljon enemmän: samoihin aikoihin Amorphis-levyn kanssa julkaistavalle New Protection -albumille on saatu mahtumaan aika rankkaakin mekastusta, klassisia heavy metal -elementtejä sekä progekiemuroita. Ennen soittoa bändin pomo, Infernossakin taannoin käsitellyssä After Foreverissa ennen potkujaan soitellut kitaristi Mark Jansen sekä laulusolistitar Simone Simons kertovat, että kyseessä on vasta raakamiksaus levystä. Kun mies heittää viidennen biisin paikkeilla "Hei pliis, älkää nyt vielä lähtekö pois!" -tyyppisen kaskun, porukka rämähtää nuoleskelevaan nauruun ja alkaa taputtaa. Tähänkin aiheeseen palataan. Lopuksi he lupaavat syödä Englannin kuningattaren, jahka pääsevät rundille saarivaltioon. No hyvin on raakamiksattu. Runsaasti enemmän aiheesta kesänjälkeisessä numerossamme. Totta kai tämä on huono ratkaisu kaupallisessa mielessä, mutta mitäs teet, on seurattava sydäntään. Ajattelimme, että miksemme tekisi brutaalimpaa kamaa, koska fanimme ovat pitäneet siitä eniten aiemmilla levyillä ja me itse rakastamme sitä myös. [FIN] tuska 2007 / INF [ 21 inf48_ajankohta.indd 21 12.6.2007 10:58:17. Kuuntelimme ennen uuden albumin vääntämistä edellistä kiekkoamme (Consign To Oblivion, 2005), ja se kuulosti jotenkin lussulta, kertoo Mark Jansen. Eli Tomi, meillä on siis yksi albumi jäljellä, kitaristi naurattaa sekä itseään että muita. Biisin numero kymmenen kohdalla muistiinpanoissani lukee: "Mitä vittua, täähän on oikeasti aika kova!" Masterplanin lisäksi Helloweenista ja monesta muusta bändistä tunnettu Uli Kusch vaikuttaa melkoiselta vitsiveikolta, ja eihän tuo malta pitää naamaansa kiinni biisien välissäkään. Ne ruotsalaiset. Monella muulla ne housut taas meinaavat mennä vaihtoon seuraavan levyn aikana. Ei voi ymmärtää, miten Sweden Rockin hemmo onnistuu nukahtamaan kesken levyn. Älkää kysykö miksi. Vaikka kiekot tuppaavat antamaan tämäntyyppisissä sessioissa todellista paremman vaikutelman, RTS-levy on positiivinen yllätys edessäni istuvan pyöreän saksalaistoimittajan mielestä vieläkin enemmän, tämä kun ei meinaa pysyä isoissa housuissaan kuuntelun aikana. Toivon, että tekin levittäisitte osaltanne tietoa, että asian laita todellakin on näin. EPIIKAT ISOLLAAN Epica, sehän on sitä hollantilaista goottimetallisinfoniahuttua, jota joka toinen bändi puukengissään raapii
D E inf48_ajankohta.indd 22 12.6.2007 10:58:19. PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE: W W W. N U C L E A R B L A S T
Se on siis nyt virallista: metalli ei ole tyhmien musiikkia. Onpa hän myös onnistunut pitämään taakse jääneet kilometrit loitolla naamavärkistä, vaikka käykin jo viidettäkymmenettä ikävuottaan. "Voin yrittää selittää, mutta et kuitenkaan ymmärrä ", voi nuoriso huokaista, pyörittää toruvasti silmiään ja palata Hegelin dialektisen prosessin pariin Carcassia hyräillen. Ajoneuvossa ei pysy mutterit kiinni kuin hitsaamalla ne kiinni, ja kuitenkin sen kestävyyden puolesta niitä pitäisi aukoa vähän väliä. Nainen suorastaan hengittää heviä, rahoituspulmissaan hän on taannoin lunastanut henkivakuutuksensakin päästäkseen kiertueelle. Mitä kaikkea snorkkelilla voi tehdä. Hän vastaa lehtemme sivuilla,, rakkaudella. professori aadolf. Mitä seuraavaksi. Kysy Professori Aadolfilta ihan mitä vain ihan mistä vain maan ja helvetin väliltä.. Rob Halford ei olekaan hetero. Tutkimus on mullistavine löytöineen varsinainen syväluotaus ihmispsykologiaan. Huudatettuani Finntrollia stereoista toista tuntia tulin siihen johtopäätökseen, että viini on kuin onkin viisasten juoma ja röllimetallin päälle ymmärtävät vain ne viisaimmista viisaimmat. Kolme päivää ja kolme yötä on juuri sopiva aika sulatella festivaalin karnevalistisia aspekteja ja sosiologista merkitystä. En kuitenkaan ehtinyt kehitellä teesiäni sen pidemmälle ("Aamu tuli liian pian", kuten eräs tuntemani juhlija taannoin osuvasti kiteytti ), joten akateeminen kaanoni jää taas yhtä merkityksellistä panosta köyhemmäksi. Mikä mättää ja missä. Minifestarikonseptini oli kanssajuhlijoilleni kirjaimellisesti juuri sitä itseään, tuskaa. Tuore yliopistotutkimus kattaa kaiken oleellisen ytimekkäällä summa summarum -havainnollaan: Britannian nuorison älykkäintä kärkeä eli vaatimattomasti nimetyn opinahjon National Academy for Gifted and Talented Youthin oppilaskuntaa pyydettiin listaamaan suosikkimusiikkilajinsa. Näin pintapuolisesti tutkailtuna asia ei vaikuta kuitenkaan yhtään sen kummallisemmalta kuin esimerkiksi se, että tämänhetkinen Suomen puolustusvoimain ylipäällikkö ei ole käynyt armeijaa. Eiköhän se väitöskirjan väsääminen voi odottaa muutaman päivän. Onko Harrikka miehen peniksen jatke. Eikö näin vaivalloista ja hyödytöntä vekotinta saa jokainen pitää vaikka minkä ruumiinosansa jatkeena. - Lissu Kokouksessa ainoaksi ehdokkaaksi tarjottiin Uuden insinööriliiton UIL:n puheenjohtajaa Matti Viljasta, joten äänestystä ei tarvittu, kertoo Akavan kotisivu. Ajokokemus muistuttaa ajoasennosta johtuen yleensä teoreettista tilannetta, jossa ottaisit vihtaa suoraan naamalle kylmässä saunassa. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen prof..aadolf@popmedia..fi. Järjestin oman Tuskan kaverin olohuoneessa Etelä-Lontoossa. Voiko Pulkkamäessä tulla raskaaksi. Edes säälistä? älyllistä tuskaa EN SITTEN malttanut odottaa kesäkuun loppuun. Tutkijat löytävät tulokselleen varsin syvällisiä selityksiä, jotka saavat aikaan suoranaisia ahaa-elämyksiä. Mikäs muukaan pikkuneroja miellytti eniten kuin vanha kunnon hevimetalli. Vau. Varsin ylimielisesti olin raahannut pippaloihin oman musiikkiarsenaalini, ihan vain varmuuden vuoksi. Minä kun olin elänyt siinä uskossa, että älykkäät ihmiset pukeutuvat villapaitoihin, käyttävät todella paksuja silmälaseja ja kuuntelevat vain ja ainoastaan jazzia, vinyyliltä. Kuinka saan naapurin isännän kiinnostumaan. Älykkyyshän on suoraan yhdistettynä pitkäjänteisyyteen ja hyvään keskittymiskykyyn. Tämä on kaikkien yliopistotutkimusten äiti, joka tukkii lopullisesti huolestuneiden vanhempien ja kirkonisien valitusvirret; nyt on millä ampua takaisin. Lisäksi raskaan musiikin aggressio auttaa kuulemma purkamaan massoista poikkeavien lahjakkuuksien "sosiaalisia sopeutumispaineita". - Laura Ajankohtainen kysymys näin kevään korvilla. Leidi on vääntänyt heviä kauemmin ja on takuulla enemmän äijä kuin leijonanosa vastaavista miespuolisista yrittäjistä. - Rahtari Doro Pesch, Saksan lahja hevimaailmalle. Metalli viehättää älykköjä aihepiiriensä "monimutkaisella ja usein poliittisellakin" luonteella. Doro on myös laulanut duettoa Udo Dirkschneiderin kanssa! Hyviä levyjä hän ei ole hetkeen tainnut saada aikaiseksi, mutta kuka saksalainen nyt olisikaan. Tämän palstan professori ei nyt valitettavasti ole oikein näistä koulutus- ja järjestöasioista vaaditulla tavalla kartalla, eikä ole koskaan ollutkaan tai halunnutkaan olla. Miksi Doro on ihanin nainen metalliskenessä. Kysyisin professorilta, että millä logiikalla Akavan puheenjohtaja voi olla akateemisesti kouluttamaton, ihminen joka ei ole suorittanut edes ylioppilastutkintoa. Ei vähennä ihanuutta. Palaset kuitenkin loksahtavat paikalleen. Halleluja, ei tarvitse enää hävetä ja punastella. Oma maku paras maku, kippis sille. Kaisaniemessä nähdään. TEKSTI: RIITTA ITÄKYLÄ Kirjoittaja on Infernon Lontoon-kirjeenvaihtaja. tuska 2007 / INF [ 23 inf48_ajankohta.indd 23 12.6.2007 10:58:21 AXIS: LONDINIUM Onko Venom Paras. Kyseessähän on siis neljättä sataa kiloa amerikkalaista insinööritaitoa parhaimmillaan. Laite kelpaa ihmiselle, joka viihtyy kädet rasvassa ja ei voi vaatia kulkuneuvoltaan muuta kuin että sillä voi matkustaa lähimmän baarin eteen nojailemaan. Akateemikot eivät kuitenkaan enää tarvitse metalliaiheisia tutkielmia. Ei siis mikään ihme, että heviälykköjen Tuska on massiivinen tapahtuma esiintyjäkaarteineen ja lukuisine jatkoklubeineen
inf48_ajankohta.indd 24 1 kinkku_INFERNO.indd 12.6.2007 10:58:28 23.5.2007 12:45:31
Naama valui maahan. Vaan eihän meillä moista. Herra Wylden limaneritys on näemmä Niagaran luokkaa, ja saman virran veroinen on miehen himo sotkea jokainen soittamansa biisi niillä perkeleen vingutteluilla. Silti en nähnyt yhden yhtä järjestyshäiriötä. Mutta mitä tätä ennen. Alkupäässä oli vielä imua, johtuen lähinnä "hei, tuolla ne nyt on" -efektistä, ja esimerkiksi Mr. Vielä kun ukko viihtyy näemmä valokeilassa illan päätähteäkin hanakammin, niin voi pojat. Valitettavasti Oskaristakaan ei tipu kovin positiivista sanaa: mies alkaa olla Tallinnan perusteella lavaesiintyjänä nyt oikeasti ehtoon puolella. On siinä "äijää" kerrakseen. No, ei mennä asioiden edelle.) Tallinnassa rokki raikaa leppeissä tunnelmissa, porukka on mukavaa ("Minäpä tarjoan teille juomat, sopiiko" tuiki tuntemattoman suusta tullutta, muutaman vaihdetun sanan jälkeen) ja kaljaa saa kesken keikankin kävelemällä mihin tahansa suuntaan kaksikymmentä metriä. (Ohhoh, alitajuinen lipsautus muuten, että tulin maininneeksi spittarit, nääs kun... Crowley kuulosti aika hyvältä. Menisi hieno halli pilalle. Helsingissä on kuin jalkoja puristaisivat liian pienet spittarit. Ongelma oli kuitenkin vielä tätäkin laveampi, tuntui nimittäin, että koko tekijämiehistä kasattu bändi toimi puolivaloilla. Kuutisen tuhatta henkeä vetävä Saku Suurhall on vaikkapa Hartwall Areenaan verrattuna kuin mukava tohveli. On vain kohtalon ivaa, että viisun nimi oli Not Going Away. Tuntui kuin olisi aika heittää jäähyväiset vanhalle sankarille. Jopa kentällä on useampia olutpisteitä. Se alkoi lentää oikein huolella jo Ozzyn kitaristin Zakk Wylden Black Label Societyn lämmitellessä, ja voi pojat kuinka kaaressa se lirisikään itsensä maestron vedon aikaan. (Okei, nyt päästään siihen spittailuun.) Illan tunnussana oli "sylki". Mutta sitten alkoi merkillinen, sanoilla hankalasti kuvailtavissa oleva kokonaisvaltainen laahaus, ja lopulta ei voinut kuin vaihdella kollega-ystävän kanssa tuskastuneita katseita: tässäkö tämä nyt oli. Järjestysmiesosasto sai nesteytystä senkin edestä. Eivät luontuneet sanat eikä oikein sävelkään. Mutta hei, täällähän oli se Depeche Mode -baari! TEKSTI: MATTI RIEKKI tuska 2007 / INF [ 25 12:45:31 inf48_ajankohta.indd 25 12.6.2007 10:58:30 ELLÄVÄ. Keikan jälkeen käynnit Hades-ravintellissa sekä kuulussa Depeche Mode -baarissa, ja sittenhän sitä oltiinkin jo valmista kauraa kaatumaan neljänkympin (asiallisen, aamiaisella) hotellihuoneen syleilyyn. Kun setin viimeisenä kuultiin Paranoid, ilme alkoi olla kuin nokkaelukalla, eikä pelkästään siitä kaljasta johtuen. Oli biisi sitten Bark At The Moon, Suicide Solution tai, hemmetti soikoon, War Pigs, niin eiköhän karvanaama onnistu sen pilaamaan. Jotain kertoo sekin, että miehen tuttuun tyyliin heittelemien vesiämpärillisten sisältö ei kantanut kertaakaan mellakka-aidan taakse, siis sinne maaliin, yleisön niskaan. Ozzya EI saanut kuvata Tallinnassa MITÄ SYLKI SUUSTA TUO... OZZY / BLACK LABEL SOCIETY Saku Suurhall / Tallinna / 4.6.2007 HALUATTEKO hyvät vain huonot uutiset ensin. Eivät oikein taitu voimalla ne vanhatkaan biisit, mutta entäs ne uudet: illan aikana kuultiin kaksi Black Rain -kiekon raitaa, ja etenkin ensimmäisen kanssa Ozzy oli todellisissa vaikeuksissa. Okei, pistetään niillä hyvillä: Tallinnassa on ihan saakelin mukava katsoa keikkaa
On siis luonnollista, että autan parhaani mukaan hyviä paikallisia yhtyeitä. Luvassa on todellista tykitystä ja hyvää meininkiä. Mutta puhtaasti metalliin keskittyvien festivaalien määrä on silti pysynyt pienempänä. Sen verran tuo oma maku silti vaikuttaa, että mitään nu-metallia näillä kekkereillä ei kuulla. Vaikka tapahtuma kasvaa vuosi vuodelta, paikallisille bändeille festivaalilla tulee aina olemaan tilaa. Kotimaisten kanssa päätökset tehdään loppuvaiheessa, vaikka niidenkin osalta yritän kiinnittää mielenkiintoisimmat nimet hyvissä ajoin. Kun suunnittelu on tehty ja isommat raamit lyöty lukkoon, alkaa ulkomaisten esiintyjien metsästäminen. Mutta esimerkiksi metalcore ei ole poissuljettu, koska hardcore ja metalli ovat kumpikin lähellä sydäntä, joten miksi näiden yhdistelmä ei toimisi. Alue on helpompi hallita, bäkkärit ja toinen lava on valmiina ja voisi sanoakin, että meillä on kaksi päälavaa, ainakin kokonsa puolesta. Viime vuosi oli monelta osin muutosten aikaa. Tänä vuonna kovaa metallijuhlaa siivittävät muun muassa Testament,, Kreator,, Rotting Christ ja Candlemass. TEKSTI: Tero Lassila / www.jalometalli.net FESTIVAALIEN määrä vain jatkaa kasvamistaan ja vähän jokainen häppeninki tarjoaa ohjelmassaan myös raskaampaa antia. Perjantai Testament (USA) Rotting Christ (GR) Unleashed (SWE) Eternal Tears Of Sorrow Deathchain Amoral Horna Omnium Gatherum National Napalm Syndicate Perfect Chaos Lauantai Kreator (GER) Candlemass (SWE) Holy Moses (GER) Insomnium Machine Men Twilightning Kiuas Domination Black Burning Point Altaria Sacred Crucifix Profane Omen Urn 26 ] INF / tuska 2007 inf48_ajankohta.indd 26 12.6.2007 10:58:33. Mies itse on vanhan liiton miehiä, mutta tuoreemmat tuuletkin puhaltavat, mikäli ne onnistuvat vakuuttamaan hänet. Jos tällaista festivaalia olen järjestämässä, haluan toki antaa paikallisille bändeille sauman päästä soittamaan. Tulijoita kyllä pitäisi tällä kattauksella riittää. Tästä vuodesta tulee ylivoimaisesti paras Jalometalli koskaan. Tätä tulee tehtyä koko vuoden ajan päivätyön ohella. Ainut ongelma onkin, että hyviä pohjoissuomalaisia bändejä on aika paljon ja paikkoja festarille vain rajallinen määrä. Tapahtuman päiväkapasiteetti on tänä vuonna 3000 henkeä, joten tilaa metallikesän päätöksessä kyllä on. Toinen tärkeä seikka on tietenkin se, että tunnen klubin kuin omat taskuni, ja tuttujen työntekijöiden kanssa homma toimii jouhevasti. Nykyinen paikka on parempi kaikessa, mikä vaikuttaa tällaisen tapahtuman järjestämiseen. Huomattavampiin mittasuhteisiin tapahtuma kasvoi vuonna 2005, kun kaksi lavaa otettiin käyttöön ja pääesiintyjinä raivosi silkkaa ruotsalaisvoimaa Entombedin ja Dissectionin muodossa. Anniskelualueetkin pystymme järjestämään niin, että niin sisällä kuin ulkonakin näkee suoraan lavalle ja kuuluvuus on loistava. Itsekin vuosia bändissä laulaneena tiedän kuinka vaikeaa festarikeikkoja on saada. Club Teatrialla, Oulussa. Legendaarisen Kuusisaaren puitteet eivät sopineet enää järjestäjätahon vaatimuksiin, ja Jalometallin järjestäminen siirtyi Club Teatrian ympäristöön. Järvenpää toimii myös Club Teatrian ohjelmavastaavana, mutta Jalometalli on hänelle oma lempilapsi. Tervetuloa viettämään todellista metalliviikonloppua Ouluun. Ainahan ei ole kaikkea mahdollisuus toteuttaa, koska paikkoja bändeille on rajoitettu määrä. Jalometalli aloitti toimintansa pienenä bänditapahtumana, joka antaa tilaa aidolle ja samalla paikalliselle metallitarjonnalle. Festivaali ei siis kalastele tuoreimpia trendejä eikä kuumimpia aallonharjalla porskuttavia suosikkeja. Senkin pitäisi esiintyjien osalta olla valmiina vuodenvaihteessa. OMA MAKU LÄHINNÄ Jalometallin bändivalinnat perustuvat täysin promoottori Järvenpään omaan musiikkimakuun ja mielipiteisiin. TULOSSA METALLIA JALOSTI, MUTTA EI NÖYRÄSTI Oululainen Jalometalli on paisunut kuudessa vuodessa piskuisesta keikkatapahtumasta huomattavaksi keskikokoiseksi kaksipäiväiseksi festivaaliksi.. Kuuntelen metallia laidasta laitaan ja haluan, että kaikki metalligenret olisivat Jalometallissa edustettuna. Sähkötkin ovat valmiina ja niiden saamiseksi ei tarvitse ruveta sen suurempia järjestelyjä tekemään, kertoo festivaalin promoottori Marco Järvenpää. Haluan kuitenkin teroittaa, että jokavuotisia huhuja festarin loppuunmyynnistä ei kannata uskoa, ellei niistä ilmoiteta Jalometallin kotisivuilla. Ei tarvitse turhaan säätää ja varmistella, kun voi luottaa, että homma toimii varmasti. Tällä kertaa ollaan niin hyvässä tilanteessa, että olen jo alkanut kasata ensi vuoden kattausta. Kovan kattauksen johdosta lipun hankintaa ei tosin kannata jättää viime tinkaan. [FIN] Jalometalli 17.18.8. Ratkaisu sai hieman negatiivista palautetta etukäteen, mutta jälkipalaute oli pääosin kehuvaa
inf48_ajankohta.indd 27 12.6.2007 10:58:36
Kaikkea tätä oli kuumista kuumin Tampereen Sauna Open Air vuonna 2007.. Myös samaan aikaan järjestetyssä Ruotsin Sweden Rockissa riitti lämpöä ja legendoja. TARPEEKSI LÖYLYÄ Paskiaisia,, pottuja ja muusia,, tekopartajeesuksia ja vetreitä veteraaneja.. ja Candlemass. TEKSTIT: Sauna / Niko Kaartinen ja Mikko Kuronen, Sweden Rock / Toni Keränen KUVAT: Markus Laakso 28 ] INF / tuska 2007 inf48_ajankohta.indd 28 12.6.2007 10:58:37
Pirunkeuhkoista ja muusta mukavasta ei siis tähän reppariin kantaudu tekstiä, valitettavasti. Kotipellon setistä ei pahaa sanottavaa löytynyt, ja Infernosta tuttu Silvastin Jaakko oli suorastaan täpinöissään keikasta. Ja Hynysen juoksentelu yleisön joukossa Kuningas Mammonan aikana oli aika perkeleen hieno veto. Miten näin kävi. Päälavan korkannut Los Bastardos Finlandeses taas veti paikalle kaikenmallista porukkaa. Keikan päätti aina yhtä murhaava Holy Wars... "Eilen kuuli kun makkara kääntyi, perkele!" Ja näin edelleen. Eikä syyttä, sillä Stam1na oli liekeissä. Tämä ei bändin menoa haitannut, sillä kiipparit raikasivat taustanauhalta ja yhtye junttasi menemään aivan kuten ennenkin. Settilista painottui yhtyeen neljään ensimmäiseen ja kahteen viimeisimpään levyyn. Viime vuoden Saunan myönteisimpiin yllättäjiin lukeutui Charon. Megadethista huokui Tampereella enemmän soittamisen riemua kuin edellisellä visiitillä. Entwine muuttuu kerta kerralta viihdyttävämmäksi yhtyeeksi, ja Aksun rumpalointi on showmeiningissään varsin viihdyttävää. Kohokohtiin sen sijaan kuuluivat ICS Vortexin kuulaat lauluosuudet, pakkosoitettava Mourning Palace sekä uuden levyn rypistykset The Serpentine Offering ja The Chosen Legacy, joiden jälkeen soitetun The Inside & The Catharsisin myötä aurinkokin tuli esiin. Ulkomaalaisvaikutteita alleviivasivat myös yhtyeen vokalistin El Taff Bastardon englanniksi heittämät välispiikit. Kokonaisuus oli tiukka, ja yleisökin osasi sitä arvostaa. Torstaina auringon paistaessa lavalle nousi Amerikan herkku Megadeth sekä liuta suomalaisia bändejä. Käsimeri ulottui helposti yli miksauskopin, ja yleisö eli mukana muuallakin kuin eturivissä. Lemin lehmipojat, kuten yhtyeen ovelasti Panteralta plagioima taustalakana tiedotti, ei pettänyt fanejaan. Timo Rautiainen nousi päälavalle varsin lamaantuneen yleisön eteen, mikä vaikutti kaikkiaan hyvin kummalliselta. Noin tuska 2007 / INF [ 29 inf48_ajankohta.indd 29 12.6.2007 10:58:48. Kuultiinpa siellä setissä jopa ikiklassikko Rainbow In The Dark. Vaikka yhtye ei ole allekirjoittanutta aikaisemmin niinkään puhutellut, oli liveveto silti kovaa katsottavaa. Rautiaisen ryhmä on nivoutunut jo tiukaksi bändiksi, soitto kulkee ja kappalemateriaalissa ei ole mitään vikaa. Sitä se langaton teknologia teettää. Illan settilistaan kuului 18 kappaletta ja hyvin vähän välispiikkejä. Silti, lämpöhalvaus vaivasi yleisöä edellispäivän malliin auringon porottaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Ainoastaan yhtye on muuttunut hieman, sillä basisti on vaihtunut James MacDonoughista James Lomenzoksi. Yleisö osoitti helteessä kohteliaisuutta, mutta todellista mukana elämistä ei löytynyt. Syitä on kaksi: sade ja norjalainen siilisuojajoukkue. Stam1na oli itse asiassa ensimmäinen päivän suomibändeistä, joka sai riehakkaan vastaanoton. SAUNA OPEN AIR (TAMPERE 7.9.6.) Ilma helli festivaalivieraita Tampereen Eteläpuistossa. Megadeth yksinään riitti vetämään runsaan yleisömassan paikalle, ja riitti sitä porukkaa muillekin bändeille. Tunnelma oli kiusaantuneen odottava yleisön ollessa liian maltillinen. Ja kyllä se musiikkikin rullaa. Suomibändien aikana ihmiset keskittyivätkin enemmän katseluun ja nestetasapainon ylläpitämiseen, sillä pikkulavan bändejä tarkkailtiin miltei järjestään enemmän olutalueen kuin tavallisen viheriön puolelta. Hynysen karisma ja kujeet ovat edelleen läsnä, sen kuulee jälleen kerran miehen välispiikeistä, joihin myös basisti Hongisto osallistuu entistä enemmän. Jos yleisössä oli kuuma, oli sitä myös lavalla. Torstaita ei ollut pituudella pilattu, sillä seuraavana oli jo illan pääesiintyjän vuoro. Kappaleet ovat paikoin niin monisyisiä ja täynnä soittimia, ettei niitä pysty festariolosuhteissa toteuttamaan ensiluokkaisesti. Tänä vuonna tuli toivottua, että samaan liiveihin uivan romantiikkarockin sarjaan solahtava Poisonblack toistaisi tempun. Pikkulavalla Stam1nan yleisö ei odotellut, vaan yleisö huusi ennen keikkaa bändiä lavalle rytmikkäästi. Sama ongelma oli myös pikkulavalla runnoneella Pain Confessorilla, joka keräsi kiitettävän yleisön, mutta vain eturivissä oli jälleen kerran täpinää. Lämpö selkeästi verotti energiatasoja. Tuossa ajassa trio on kasvanut jo siinä määrin, ettei yhtyeelle tee edes tiukkaa täyttää Saunan päälavaa. Festarialueelle siirtyminen venyi teknisistä syistä sen verran, että Inferno-poppoon valuessa paikalle festivaalin avannut Korpiklaani pakkasi hanuriaan takaisin reppuun. Ja sitähän tuli. Pain Confessor taas puolestaan toimitti oman latauksensa melkoisella ruudilla. Thunderstonen Pasi muisti mainita tästä asiasta useasti yhtyeen setin aikana. Toimii! Pari vuotta on vierähtänyt edellisestä Kotiteollisuuskeikastani. Varmasti oma osuutensa on sillä, että Droverin veljekset Shawn ja Glen ovat jo hitsautuneet osaksi yhtyettä ja ovat viimein mukana Megadethin studiolevylläkin. Eihän sen näin pitäisi enää tässä vaiheessa mennä. Yleisö otti kohteliaasti vastaan Twist Twist Erkinharjun rytmittämän yhtyeen, jonka musiikista löytyy yhtäläisyyksiä niin AC/DC:hin kuin Mötorheadiin. En usko kenenkään poistuneen paikalta pettyneenä. Vaan eipä toistanut. Bändi on tiukassa kuosissa ja tekee viimeinkin sellaista musiikkia, jota siltä on odotettu. Kotipellon taustaryhmä on muutenkin vakuuttavassa iskussa ja bassoihme Lauri Porra houkuttelee epäilemättä porukkaa paikalle omalla habituksellaan. Kotipelto pikkulavalla ei myöskään pettänyt, ja pisteitä pitää antaa rumpali Mirka Rantaselle, joka hikoili samalla paikalla vain tuntia aikaisemmin Thunderstonen kanssa. Itse keikka pysyi jotenkuten kasassa, mutta puheet yhtyeen vaillinaisesta livekunnosta eivät ole perättömiä. Yhtyeen saadessa oikean pykälän silmään sen "potut ja muusi" -rock toimii pistämättömän tarkasti. Silti suurin osa porukasta seurasi keikkaa aivan kuin näkisi Rautiaisen ensi kertaa ilman Niskalaukausta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja sen näkee Megadethin nykykunnosta. Kotiteollisuuden groove on nimittäin aika helvetillinen. Thunderstonen teknisissä aspekteissa ei ollut valittamista, ja erityismaininta menee Titus Hjelmin bassosoundille, joka oli vähintäänkin määrittelevässä roolissa bändin ulosannissa. Työnimellä Sokea hullu kulkevan kappaleen perusteella bändi on löytänyt jälleen nipullisen uusia kikkoja käyttöönsä. Kuten useimpien rujompaa rockia runnovien ryhmien kanssa, on Bastardosinkin paikka pimeällä klubilla eikä auringonpaisteessa isolla lavalla. The Punishment Due. Vaikka bändin soitossa ei ole mitään vikaa, tuntui yhtyeen intensiteetti karkaavan harakoille kuin lämmöt mädästä rantasaunasta. Lyhyt setti sisälsi klassikoiden lisäksi jopa uutta materiaalia. Ripeä oli uusi siivu. Uuden United Abominations -levyn materiaali sujahti sukkana vanhan katalogin joukkoon. Ville Laihiala viihtyi ilmiselvästi kitaran varressa, mutta soitannollisesti se ei aina välittynyt: miehen ylipitkästi harhailevat, vihlovan kuuloiset soolot esimerkiksi olivat melkoisen turhia. (Niko Kaartinen antaa tässä kapulan Mikko Kuroselle.) Olin käynyt Aleksanterin kirkon erinomaista akustiikkaa esitelleessä metallimessussa, kallistunut Mega-Daven alttarille ja jo siis hyvää vauhtia löytämässä hartauden sisältäni, kun perjantaina synkkyys luikersi sisään. Mustainen johtaman Megadethin edellinenkin Suomen-visiitti oli Sauna Open Airissa, joten paikka on jo tuttu. PERJANTAI Perjantaina päälavan lauteille kiipesi Entwine, joka jäi hiljattain vaille kosketinsoittajaa. Kun ah, niin lutunen Dimmu Borgir saapui lavalle, festivaalin yli pyyhki dramaturgisesti pätevällä hetkellä salamoiva sadekuuro, joka pulunpaskan kokoisine pisaroineen erotteli tehokkaasti faneja akanoista
inf48_ajankohta.indd 32 12.6.2007 10:58:54
inf48_ajankohta.indd 33 12.6.2007 10:58:56
VANTAAN KORSOSSA 4.-5.8.2007 VANTAAN KORSOSSA 4.-5.8.2007 "Hyvä fiilis, reilu meininki!" LIPUT ENNAKKOON Oikeus muutoksiin pidätetään. la-su 65 lauantai 40 sunnuntai 40 Liput nettisivuilta, Tiketistä, Lippupalvelusta sekä levykaupoista kautta maan LAUANTAI LAUANTAI THE SOUNDS ((SWE)) THE SOUNDS SWE THE GATHERING NED THE GATHERING ((NED)) APULANTA APULANTA ZEN CAFÉ ZEN CAFÉ THE BELLRAYS US THE BELLRAYS ((US)) HANOI ROCKS HANOI ROCKS MAIJA VILKKUMAA MAIJA VILKKUMAA JONNA TERVOMAA JONNA TERVOMAA LENINGRAD RUS LENINGRAD ((RUS)) KOTITEOLLISUUS KOTITEOLLISUUS VON HERTZEN BROTHERS VON HERTZEN BROTHERS RUBIK RUBIK POISONBLACK POISONBLACK ISMO ALANKO TEHOLLA ISMO ALANKO TEHOLLA SUNNUNTAI SUNNUNTAI NINE INCH NAILS (US NINE INCH NAILS (US)) DIR EN GREY JPN DIR EN GREY ((JPN)) THE ARK SWE THE ARK ((SWE)) MILLENCOLIN (SWE MILLENCOLIN (SWE)) MANDO DIAO SWE MANDO DIAO ((SWE)) THE 69 EYES THE 69 EYES DISCO ENSEMBLE DISCO ENSEMBLE AMORPHIS AMORPHIS PMMP PMMP LAPKO LAPKO MAJ KARMA MAJ KARMA SONATA ARCTICA SONATA ARCTICA POETS OF THE FALL POETS OF THE FALL DAMN SEAGULLS WWW.ANKKAROCK.FI DAMN SEAGULLS WWW.ANKKAROCK.FI inf48_ajankohta.indd 34 12.6.2007 10:58:58
LAUANTAI 7.7. LIPUT ENNAKKOON Roky Erickson & The Flaming Lips (US) The Ark (SWE) John Legend (US) The Hives (SWE) The Explosives (US) The Rasmus Billy Talent (CAN) The Magic Numbers (UK) PMMP Children Of Bodom In Flames (SWE) Mando Diao (SWE) Mastodon (US) Disco Ensemble Gogol Bordello (US) Juliette & The Licks (US) Pain (SWE) The Horrors (UK) Leningrad (RUS) The Pipettes (UK) Lapko The Flaming Sideburns Amorphis Maj Karma Finntroll Poisonblack Husky Rescue Magenta Skycode Sweatmaster Dead By Gun D´espairsRay (JPN) Sahara Hotnights (SWE) The BellRays (US) Hanoi Rocks Marillion (UK) Ismo Alanko Teholla Kotiteollisuus Zen Café CMX Sir Elwoodin Hiljaiset Värit Maija Vilkkumaa Sonata Arctica Don Johnson Big Band Ne Luumäet Sunrise Avenue The Crash Rubik The Valkyrians Sturm und Drang The Answer (IRL) Deathstars (SWE) Von Hertzen Brothers Irina Timo Rautiainen Apulanta J.Karjalainen, Lännen-Jukka Jonna Tervomaa Egotrippi Lauri Tähkä ja Elonkerjuu Mokoma Stam1na Damn Seagulls Poets Of The Fall 3 PÄIVÄÄ pe-la la-su perjantai lauantai sunnuntai 90 70 78 40 55 45 Liput nettisivuilta, Tiketistä, Lippupalvelusta sekä levykaupoista kautta maan inf48_ajankohta.indd 35 Oikeus muutoksiin pidätetään. 12.6.2007 10:59:01. 6.-8.7.2007 PERJANTAI 6.7. SUNNUNTAI 8.7
25.7 THE KILLERS Helsingin Jäähalli 26. 1 LIPPU JA JÄ VIELÄ LJELL Ä! Sam´s Town kaupoissa nyt! . Liput 39 www.sepultura.com + Stamina lippupalvelu.fi Lippukaupat 0600 10 800 (1,30 /min+pvm) 0600 10 020 (4,93 /puhelu+pvm) Liput Lippupalvelusta ja Menolipusta! LISÄTIETOJA TAPAHTUMISTA: WWW.SPEEDPROMOTION.FI inf48_ajankohta.indd 36 12.6.2007 10:59:04. 26.6 IN ASSOCIATION WITH WILLIAM MORRIS AGENCY 2.8. Helsingin Kulttuuritalolla 2. heinäkuuta. Liput 39 www.dmx-of cial.com . 1 4.8. kesäkuuta. elokuuta. THE GAME Doctor´s Advocate European Tour Part II +Very special guest Helsingin Kaapelitehtaalla Liput 39 www.comptongame.com +Very special guest Helsingin Jäähalli Liput 58/62 www.kanyewest.com KONSE RTTI PÄ HUOM! IVÄ ON MUUTT UNUT 1 4.8 2.7. Liput 48/52 www.thekillersmusic.com DMX SEPULTURA Helsingin Kaapelitehtaalla 25
inf48_ajankohta.indd 37 12.6.2007 10:59:15
inf48_ajankohta.indd 38 12.6.2007 10:59:20 TUSKA_
· (GER) (NOR) (USA) (POR) · (NOR) (UK) · · (USA) · KATATONIA(SWE) · PAIN(SWE) · FINNTROLL · HATESPHERE(DK) · STURM UND DRANG · Profane Omen N E) L U R n · MOONSORROW · VADER(P · MISERY INDEX(USA) · SCENT OF FLESH · LEGION OF THE DAMNED(nl) MERCENARY(DK) O (POL) E S IMPERIA(NLL/FIN) · INSOMNIUM · MAJ KARMA · TURISAS · BEFORE THE DAWN · BROTHER FIRETRIBE U A N ´ P R H N D´ESPAIRSRAY(JPN) · 45 DEGREE WOMAN · NAILDOWN · NICOLE · THUNDERSTONE TUSKA_INFERNO_VIIMEINEN.indd 1 inf48_ajankohta.indd 39 8.6.2007 10:59:28 12.6.2007 13:53:01
2. 4. Nosta poronlihakimpale pakastimesta pöydälle ja anna sulaa sen veran, että pystyt vuolemaan siitä ohuita "lastuja" puukolla. Hyvää yhtä kaikki. TEKSTI: MIIKA KUUSINEN / MÖSSÖN KUVA: SAMA SANKARI / BÄNDIKUVA: Candlelight VALMISTUS Valmistukseen tarvitaan kannellinen uunipata/valurautakasari/teräskattila, jonka avulla voi säädellä nesteen haihtumista. Sekoita. 20 minuuttia ja lisää joukkoon vielä pussi vihreitä papuja. Kun käristys on ollut uunissa kaksi tuntia, laita kuoritut perunat kiehumaan veteen, joka on maustettu teelusikallisella suolaa. Tarjoile Kärähdys perunamuussin, puolukkahillon ja vihannesten kera. 4. Lisää pataan vettä sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät ja siirrä se uuniin 200 asteeseen n. 5. Ensiksi mainitussa monimutkaisemmin normeista poiketen,, jälkimmäisessä taas vanhoihin perinteisiin luottaen.. Jätä aluksi kansi Kärähdyksen päälle. 3. Päällimmäisiä lihoja voi käännellä kevyesti n. ---1. Kun perunat ovat pehmenneet hajoamispisteeseen, kaada keitinvesi pois, survo perunat hajalle survimella ja lisää joukkoon maito-voisulasekoitus. Sekoita. -1. Ruskista poronlihalastut paistinpannulla pilkotun sipulin kera ja mausta teelusikallisella suolaa ja ripauksella mustapippurirouhetta. kolmeksi tunniksi. Kuori ja paloittele porkkanat tuhdeiksi suikaleiksi, kiehauta n. Lado uunipataan ensin karjalanpaistilihat ja ripottele niiden päälle 1.5 tl suolaa. Esimerkiksi punajuurisalaatti tai normaali vihreä salaatti käyvät myös hyvin lisukkeeksi. Muussi on valmista, kun se on kuohkeaa ja olet tyytyväinen suolan määrään. Kaada vesi pois 10 minuutin päästä ja lisää kattilaan 25 grammaa voita sekä ripaus suolaa. Lisää suolaa oman maun mukaan tasaisesti sekoituksen yhteydessä. 2. 2. tunnin välein, ettei tapahdu ns. 1 tl suolaa ja ala sekoittaa nestettä perunoihin sähkövatkaimella. Jos nestettä tuntuu olevan liikaa, pidä pataa uunissa ilman kantta kauemmin. Jos lihat tuntuvat kuivuvan, lisää nestettä pataan. Mittaa pieneen kulhoon 5 dl maitoa sekä 50 g voita ja lämmitä seosta mikrossa niin kauan, kunnes voi on sulaa. Kannen voi poistaa viimeisen kypsennystunnin ajaksi. Kun käristys alkaa olla valmista, sekoita pataan vielä 25 grammaa voita ja anna padan vetäytyä hetki. HEAVY COOKING CLUB VILLEN KÄRÄHDYS Päreet palavat kaikilta joskus,, pahimmilta poropeukaloilta jopa teen keitinvesi.. Insomniumin Ville Friman tarjoilee karjalaisia sävyjä niin musiikissa kuin keittiössäkin.. Kantena voi paremman puutteessa käyttää myös alumiinifoliota. 3. multikärähdystä. Ripottele muussin päälle n. Lisää pataan kaksi sipulia lohkottuina, kokonaiset maustepippurit ja ruskistetut poronkäristyslihat. Jos käytät valmisporonlihaa, ohita luonnollisesti tämä vaihe. 1. Sekoita hyvin ja tarjoile käristyksen ja muussin ohella. 40 ] INF / tuska 2007 inf48_hcc.indd 40 12.6.2007 11:28:50
Kärähdys on yksinkertainen perusruoka, johon ei tule sinihomejuustoa, valkosipulia, kermaa, chiliä tai muita nykyajan hömpötyksiä. VILLEN KÄRÄHDYS 1 paketti karjalanpaistilihoja (800 g) n. Kyseessä onkin kahden suomalaisen perusruuan, karjalanpaistin ja poronkäristyksen ristisiitos, jonka resepti on herätetty henkiin Suomen kulttuurillisessa sulatusuunissa, Jyväskylässä. Ohje on myös helposti sovellettavissa: jättämällä poronlihan pois saat karjalanpaistia ja toisinpäin. Ruokajuomaksi käy huurteinen Karjala tai Lapin kulta. 1.5 kg perunoita 5 dl maitoa n. Tai miksei molemmat. Onneksi sentään sisu auttaa: kärähdyksiä ei voi välttää, niitä pitää vain sietää. Sanailu muuttuu turhaksi, on vain ruoka ja sinä." VILLEN LAITTAESSA RUOKAA SOI: porkkanoita vihreitä papuja voita suolaa Katatonia: Last Fair Deal Gone Down (2001) Scar Symmetry: Pitch Black Progress (2006) Swallow The Sun: Hope (2007) inf48_hcc.indd 41 12.6.2007 11:28:55. Sen sijaan reseptin salaisuus piilee hyvissä perusraaka-aineissa, voissa ja suolassa. Häpeä on tuttu kaveri varsinkin meille suomalaisille miehille. 300 g poronkäristyslihaa (kokonainen pala, valmis käristyslihakin kelvannee) 3 keskikokoista sipulia 15 kpl maustepippureita (kokonaisia) mustapippurirouhetta suolaa voita puolukkahilloa VILLEN OMA LUONNEHDINTA: PERUNAMUUSSI n. Kärähdyksessä yhdistyvät pohjoiset sukujuuret nuoruuden järvimaisemiin Karjalan kunnailla. Sisua tarvitaan ainoastaan ruuan pitkän valmistusajan vuoksi, mutta lopputulos palkitsee. 50 g voita/margariinia survin, sähkövatkain "Kaikkihan tietää, että aina välillä jutut kärähtävät niin töissä, viihteellä kuin ihan arkisessa elämässäkin. Ja ei kun kohti uusia kärähdyksiä." MEGAN TUOMIO: VIHANNESLISUKE "Lihaisten perusasioiden äärelle saapuminen vetää niin kunnon miehen kuin naisenkin sanattomaksi. Väittäisin, että tässä ruuassa ei voi epäonnistua. Tällä kertaa kärähtää keittiössä, kuitenkin sanan positiivisessa merkityksessä
Juttu on julkaistu ka Emperorista superfani Aadolf Virtas oppimäärä Tuska-nok : Candlelight sitten.. eisarin uudet vaatteet k kun sellaista ei viime tipassa peror lupasi ennakkohaastattelun,, mutta Tähdet, tähdet... TEKSTI: Aadolf Virtanen / www.emperorhorde.com/ KUVA alkuperäisessä muodossaan pari vuotta EMPEROR 44 ] INF / tuska 2007 inf48_emperor.indd 44 12.6.2007 11:30:52. Em ei sekään ole pöllömpi:: tässä lyhyt e turvautumaan vaihtoehtoon B mikä saatukaan, jouduimm en kasaamana
Kokoelma on hyvä läpileikkaus erikoisen bändin urasta. Myös basisti Tchort oli ehtinyt vaikeuttaa bändin tulevaisuutta erilaisilla konnuuksilla. Vuonna 1998 Alver poistui bändistä, eikä tilalle otettu enää koskaan virallista jäsentä. Emperor myös pesi käsiänsä lajin trendeistä jättämällä corpsepaintit, kasvomaalit, pois niiden ollessa jo liiaksi yleinen ilmiö alalla. Seuraavan vuoden alussa ulostautui Reverence-ep, joka osoitti bändin persoonallistuneen entisestään ja lisänneen progressiivista otetta soittoonsa. Myöhemmin julkaistiin vielä levynjulkaisukiertueelta tallennettu, mielenkiintoinen Emperial Live Ceremony -livetallenne, joka on selkeydessään mitä mainioin tutustumisväline Emperorin musiikkiin. Emperorin kiertuebasistina toimi Borknagar-mies Tyr ( Jan Erik Torgersen), ja jatkossa levytyksillä basso-osuudet hoiti Ihsahn. Myöhemmin mies on tullut tunnetuksi nimeään kantavan konemetallibändin peikkomaisena keulahahmona. Emperor osasi luoda hienoja äänimaailmoja sinfonisella otteellaan mutta säilyttää silti lajin brutaaliuden. Samana vuonna Samoth käynnisti Trymin kanssa Zyklon-nimellä kulkevan, tänäkin päivänä toimivan ja pari levyä julkaisseen death metal -bändin. Hurjamaineisen 1990-luvun johtovaikuttajiin voidaan laskea useitakin yhtyeitä, mutta paperilla edesmennyt Emperor muistetaan ulkomusiikillisten seikkojen lisäksi myös huikeasta musiikillisesta kehityskyvystään. Ihsahn kommentoi moista liikettä Infernolle reilu vuosi sitten näin: Päätimme jo lopettamisen yhteydessä, että soittaisimme muutamia keikkoja aina silloin tällöin. Taitavan tiukan kitaroinnin ja Trymin nopeiden bassarivyörytysten myötä Emperor alkoi herättää kiinnostusta laajemmin myös muusikkopiireissä. Mainitun kiertueen jälkeen Emperormiehet ilmoittivat yllättäen lopettavansa keikkailun mutta tekevänsä vielä yhden levyn, joka tulisi päättämään koko Emperorin olemassaolon. [FIN] tuska 2007 / INF [ 45 inf48_emperor.indd 45 12.6.2007 11:30:53. Pian In The Nightside Eclipsen jälkeen Ihsahn huomasi olevansa ainoa Emperorin jäsen vapaalla jalalla muiden kerättyä tililleen eripituisia linnatuomioita. ANTHEMIT KEHIIN Ihsahn jatkoi sävellystyötä ja bändiä yksinään, ja lopulta Samothin päästyä ehdonalaiseen bändi jatkoi siitä mihin oli jäänyt. Entisestäänkin kasvaneen sinfonisuuden lisäksi levyn soundimaailma oli ruuvattu hiukan helpompiselkoiseksi. Mutta eipä kaikki tässä: Emperor palasi vuonna 2005 yllättäen yhteen ja sitä myöten valikoiduille keikkalavoille. aikkei black metal ole norjalainen keksintö, maassa on nähty lajin lieveilmiöitä enemmän kuin missään muualla. Emperor perustettiin keväällä 1991 jäseninään rummuissa Samoth (Tomas Haugen), laulajakitaristina Ihsahn (Vegard Tveitan) ja bassossa Mortiis (Haavard Elefsen). Levy oli Prometheus: The Discipline of Fire & Demise (2001) paikoin nopeampi ja ilkeämpi, paikoin raskaampi ja death metal -vaikutteisempi, mutta sisälsi myös kevyitä suvantoja. Levy on varmasti tarttumapinnaltaan vähäisin ja monimutkaisin Emperor-julkaisu, eikä sitä sävellettäessä selkeästikään ole tarvinnut miettiä kappaleiden mahdollista toteutusta konserttiolosuhteissa. Alan piireissä demo herätti kiinnostusta, samoin Candlelight Recordsilla, jonka kanssa Emperor solmi lopulta levytyssopimuksen. Vuoden 1996 lopulla Emperor astui studioon uutta täyspitkää varten. Eithun). Samana vuonna ilmestyi myös täyspitkä Anthems To The Welkin At Dusk, joka räjäytti potin lopullisesti. Nyttemmin yli satatuhatta kappaletta myynyt levy nosti bändin genren korkeimmalle jalustalle, ja bändi sai hyvin huomiota mediassa ja yleisössä. Yhtye onnistui kasvamaan kerta toisensa jälkeen ulos itse rakentamista rajoista eikä juuri koskaan tehnyt levytyksillään samaa asiaa kahdesti. Nyt kysyntä oli jo kasvanut niin suureksi, että emme enää voineet kieltäytyä. Samoth siirtyi Ihsahnin parivaljakoksi kuusikielisen pariin, ja rumpuihin otettiin Faust (Bård G. Niin, Emperorin nettisivuilla lukee edelleenkin hautakirjoituksenomaisesti "19912001". Samothin ja Trymin suunnatessa death metalin suuntaan Ihsahn alkoi tehdä vaimonsa Ihrielin kanssa kokeilevampaa musiikkia Peccatum-nimen alla. Ihsahn ja Samoth pärjäsivät hienosti soittajaäänestyksissä, ja kitaralehdissä vilisi tarinaa miesten puuhista. Seuraajaksi bassonvarteen liittyi Tchort (Terje Vik Schei), ja nyt jo kiertueillakin vaikuttanut Emperor alkoi suunnitella varsinaista debyyttiään. Myös Ihsahnin mieltymykset klassiseen musiikkiin ovat helposti aistittavissa vaikkapa levyn useista hienoista jousisovituksista. Ihsahn sävelsi yksin Emperorin toistaiseksi viimeiseksi jääneen Prometheus: The Discipline Of Fire And Demise -albumin (2001), joka viimeistään alkoi harventaa Emperorin mustametallifanikantaa, ellei IX Equilibrium siinä ollut jo onnistunut. Musiikin lisäksi uutta oli, että levy oli lähes kristallinkirkas soitannoltaan ja soundeiltaan. Albumi nostettiin useissa ulkomaalaisissa medioissa vuoden levyksi. Syksyllä bändi siirtyi triona studion uumeniin nauhoittamaan seuraavaa varsinaista Emperor-täyspitkää. DISCOGRAFIA In the Nightside Eclipse (1994) Anthems to the Welkin at Dusk (1997) IX Equilibrium (1999) TYYLIKÄS POISTUMINEN? IX Equilibrium (1999) esitteli taas uuden sivun bändin kehityksessä. Kokoelmalle on kerätty bändin kanssa yhteistyössä parhaita paloja kaikilta julkaisuilta sekä aiemmin vaikeasti saatavilla olevat harvinaisuudet. Ensimmäinen virallinen julkaisu, splitlevy Enslavedin kanssa ilmestyi vuonna 1993, minkä jälkeen basisti Mortiis poistui bändistä ja samalla koko maasta. Emperor aktivoitui ensimmäistä kertaa vuosiin kiertämään ulkomaan lavoja vieraillen myös muun muassa Helsingin Tavastiaklubilla. Tuskassa näemme siis todellakin kuolleen yhtyeen. Tyylilajiin ja ajankohtaan nähden saavutuksena voidaan pitää myös sitä, että niin pitkä levy kuin ep:kin majaili Suomen virallisella listalla seitsemän viikkoa. Huomioitakoon, että bändin kuoppaamiseen asti kelkkaan jääneet Ihsahn ja Samoth olivat tuolloin vain 1415-vuotiaita. Basson varressa oli jälleen uusi mies, Jonas Alver, ja Faustin kärsiessä yli kymmenen vuoden tuomiotaan rumpupallille astui nykypäivänä lähes legendaariseksi mainettaan kasvattanut entinen Enslaved-rumpali Trym Torson (Kai Johnny Mosaker). Samoth syyllistyi kirkonpolttoon, ja Faust tappoi Lillehammerissa seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvan miehen tämän sopimattomien ehdotusten vuoksi. Vakituisena keikkakosketinsoittajana toimi Charmand Grimloch ( Joachim Rygg), joka on tunnettu myös Tartaros-nimisen yhden miehen yhtyeen voimana. Maineen ja suosion kasvaessa jäsenet onnistuivat keräämään hankaluuksia. Myös Ihsahnin paikoin laulamat puhtaat mieskuoro-osuudet olivat monipuolistava elementti, joka loi entistä enemmän sävyjä Emperorin sofistikoituneeseen black metal -taiteeseen. Vuonna 1994 ilmestyi monen mielestä kovin mustametallikiekko koskaan, In The Nightside Eclipse. Emperor nauhoitti tuolloin melko hämyisen Emperor vs. Kokoonpanolla nauhoitettiin ensimmäinen demo Wrath Of The Tyrant. Thorns -split-levyn, joka sisälsi runsaasti elektronisia vaikutteita ja uudenlaisia versiointeja tutuista biiseistä. Emperorin hajottua ja jäsenten hajaannuttua omien projektiensa pariin Candlelight Records julkaisi Scattered Ashes A Decade Of Emperial Wrath -tupla-cd:n (2003)
Maurice vaikuttaa kovasti innostuneelta, joten päästetään äijä irti. Just bang your head! Palatakseni vielä Occultin aikoihin, niin saavutimme kyllä senkin bändin kanssa kaikenlaista. Nykyään meillä on enää vain muutamia bändejä, jotka kulkevat oikeaan suuntaan. Paikalla oli tonneittain ihmisiä, mitä ei välttämättä tapahtuisi enää nykyään. Aloittaessamme Occultin vuonna 1992 meillä ei ollut tavoitteita tai unelmia. Emme yrittäneet tehdä mitään uutta, vaan otimme vaikutteita bändeiltä kuten Slayer, Pestilence, Destruction, Sodom ja Dark Angel. Occultin alkuajoista asti mukana ollut vokalisti Maurice Swinkels, mitä, miksi ja milloin. Diabolistin takaa löy- 12.6.2007 11:32:35. Nykyään on vaikeaa löytää bändiä, joka luottaa perusteissa pysyvään yksinkertaiseen thrashiin. Levyn teemana ovat yksittäiset pahaa tekevät ihmiset, jotka ovat kaikki sakaalin jälkeläisiä. Ihmiset ovat pilalle hemmoteltuja, sillä kiertueita on niin paljon. Tämä 1990-luvun alussa perustettu ja viisi pitkäsoittoa julkaissut bändi kyllästyi väärin suunnattuun promootioon ja paikallaan polkevaan suosioonsa niin pahasti, että kitarat lensivät kaappiin pian Elegy Of The Weakin (2003) jälkimainingeissa. Meillä ei ollut koskaan kunnon tukea takanamme, mutta kiersimme silti muun muassa Exodusin, Morbid Angelin, Mardukin, Krisiunin ja monen muun bändin kanssa. Pestilencen kotimaana tunnettu Hollanti on rankka maa.. Vitut omaperäisyydestä, teemme mitä haluamme, ja uskon, että tarjoamme monelle edes jotain. Bändejä on kyllä paljon ja sikäli skene voi hyvin, mutta minuun ne eivät tee enää vaikutusta. Rankka on myös Tuskassa esiintyvän Legion Of The Damnedin kakkoskiekko Son Of The Jackal,, joka heittää verta modernisti tuotetun,, mutta perinteitä kunnioittavan deaththrashin keinoin. TEKSTI: Kari Koskinen / www.legionofthedamned.net tuomittujen turpajuhla uistaako joku vielä Occultin. Tuolloin ajat olivat aivan erilaiset. Sama juttu vielä nykyäänkin; kasvoimme noiden bändien kanssa ja jos teemme riffin, joka sattuu kuulostamaan Slayerilta, niin käytämme sen joka tapauksessa. Malevolent Rapture (2005) oli vireä kiekko, mutta vuoden alussa ilmestynyt Son Of The Jackal taitaa olla vielä pykälän tuimempi tapaus. Occultin musiikillista perintöä jatkanut Legion Of The Damned ei eroa edeltäjästään kovinkaan paljon, sillä yhtyeen kaksi ensimmäistä levyä tulevat silmille vihaisen kuolettavan thrash metalin keinoin. Soitimme myös Dynamossa 16 000 ihmiselle vuonna 1997, ja vedimme myös kolme keikkaa Cradle Of Filthin kanssa silloin, kun he vielä soittivat pienissä klubeissa. Onneksi päätimme kuitenkin jatkaa. Hollannissa oli pirusti bändejä, ja muis- tan vieläkin tapahtumia kuten Dutch Metal Nightin. Monet vanhoista parroista ovat lopettaneet, ja minullakin oli kerran vaihe, jolloin ajattelin jättää musahommat kokonaan. Miten vertaisit noita vanhoja aikoja nykytilanteeseen. Olemme vähän kuin God Dethroned, joka ei myöskään ole koskaan suostunut luovuttamaan. inf48_legionofthedamned.indd 46 LEGION OF THE DAMNED SAKAALIN JÄLKELÄISET Lässyttäkäämme seuraavaksi Legion Of The Damnedin uudesta pitkäsoitosta Son Of The Jackal. Kappaleemme jäävät päähäsi soimaan ja auttavat sinua nollaamaan ajatuksesi. Halusimme vain soittaa Samaelin, Acheronin, Sathanasin ja lopulta myös omia biisejämme. Porukka kyttää hintoja ja tarjontaa ja jää mieluummin kotiinsa istumaan. Monet haluavat kokeilla uusia juttuja, mutta me emme ole sellaisia. Loma jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä samat hemmot pystyttivät nopeasti uuden bändin
Projekti oli elänyt jo aiemmin erilaisissa kokoonpanoissa, mutta varsinaisena lähtölaukauksena voidaan pitää nimellä Acid Universe tehtyä ekaa demoa. World Dominationilla suurin osa biiseistä on nopeita, nyt haluttiin vähän enemmän vaihtelua sen sijaan, että tehtäisiin samanlainen levy. Siellä nauhoitettiin myös tuore Dreamcrusher, mutta miksaus toteutettiin tällä kertaa tuottaja Jacob Hansenin studiolla Tanskan Ribessä. Eikä se nyt toisaalta meitä haittaa, vaikka olisikin asteen keventynyt. Raunchyn Confusion Bay -albumi säväytti joitain vuosia sitten omalaatuisella soundillaan, ja ajateltiin että samanlainen jyräsoundi sopisi uusiin biiseihin, kun niissä on kuitenkin ehkä hitusen raskaamman oloinen meininki. Haluttiin tehdä jotain vähän erilaista, kun Sound Supreme on kuitenkin aika käytetty. Debyyttialbumi World Domination nauhoitettiin ja miksattiin hämeenlinnalaisella Sound Supreme -studiolla. Mahtavat isot lavat ja megahyvä yleisö, säestää Daniel. Tuli suoraan sanoen vähän parempi kuin mitä odotti. Diilin myötä kvintetin nimeksi vaihtui Naildown. Naildownin virallisen historian katsotaan alkaneen vuonna 2003 Mikkelissä. Jotkut kriitikot ovat olleet sitä mieltä, että World Dominationiin nähden bändin tyyli olisi keventynyt. Eikä oltu tosiaan kuultu silloin kolme vuotta sitten kuin tän yhden bändin levy siltä tuottajalta, Daniel jatkaa. Sen jälkeen pyydettiin mukaan lisää kavereita, ja pian tehtiin toinen demo, jolla irtosikin diili Spinefarmilta. Suidakran ja Ensiferumin kanssa vedetty turnee jätti hyvän maun suuhun: paikallinen yleisö tuli yleensä katsomaan koko paketin, eikä ensimmäisenä soittaneen Naildownin tarvinnut esiintyä tyhjille saleille. Anna Saurama / www.naildownrock.com / Kuva: Spinefarm apaan laulaja-kitaristi Daniel Freybergin ja rumpali Janne Jukaraisen pari viikkoa sen jälkeen, kun bändi on palannut miltei kuukauden mittaiselta Euroopan-kiertueelta. Daniel hoiti tuolloin laulun sekä kaikki instrumentit rumpuja lukuun ottamatta. Naildownilla oli hyvä vainu, sillä Hansenin studion ovat sittemmin löytäneet nimekkäistä asiakkaista muun muassa Destruction ja Hatesphere. IMPROVISAATIOTA JA ITSEKRITIIKKIÄ Dreamcrusher on saanut pääosin positiivisia arvioita. Paikat oli aivan hillittömän kokosia ja yleisön vastaanotto paljon parempi kuin mitä osasi odottaa, Janne hehkuttaa. savolaistaustaisen helsinkiläisyhtyeen hybridimetalli vakuuttaa heviyleisön myös Suomen rajojen ulkopuolella.. Olihan siinä se riski, että tulee ihan kuraa, mutta ei kyllä tullut, Janne toteaa. Tässä vaiheessa alkuperäinen rumpali jätti yhtyeen, ja puikkoihin tuli Hanging Gardenista ja Shamrainista tuttu Janne Jukarainen. täysillä ilman rimanalituksia Maaliskuussa toisen täyspitkänsä julkaisseella Naildownilla on takanaan ahkera keikkakevät.. Ekalla levyllä oli myös paljon vanhoja biisejä, kun taas Dreamcrusherin biisit on kaikki tässä välissä tehty, selittää Daniel. NAILDOWN 48 ] INF / tuska 2007 inf48_naildown.indd 48 12.6.2007 11:38:27. Jannen mielestä kyse on siitä, että ääripäät ovat nyt kauempana toisistaan
Miten viisikko rakentaa kappaleensa. Arvioitsijat löytävät aihetta milloin millekin genremääritelmälle power deathista melodiseen coreen progevaikutteita unohtamatta. Tuskin se tulee kuitenkaan vielä ensi vuonna ulos, nyt vaan tehdään keikkaa. Naildownin musiikkia on kiitelty sen monipuolisista elementeistä. Viimeksi Naildown nähtiin Tuskassa klubilla vuonna 2005. Jos on yhtään taukoa, niin varmaan aletaan jo tehdä biisejäkin, mutta rauhassa ja huolella. Laulupuolta tulee kuulemma mietittyä aika paljonkin pitkin biisintekoa, mutta treenattua vähemmän. Toivottavasti jengi olisi herännyt siihen mennessä, miettii Daniel, mihin Janne kuittaa: No tulee sinne, niin ainakin herää! [FIN] DEBYYTTIALBUMI KAUPOISSA 30.5. STURM UND DRANG keikalla: 30/05/2007 Tavastia, Helsinki, Levynjulkaisukeikka -S- klo 19.00 & K-18 klo 23.00 31/05/2007 Club 25, Vaasa 02/06/2007 Fagerö Folkpark, Närpiö 07/06/2007 Sweden Rock Festival, Sölvesborg (SWE) 16/06/2007 Untorock, Utajärvi 22/06/2007 Rockjuhannus, Järvenpää 23/06/2007 Kalajoenjuhannus, Kalajoki 30/06/2007 Metaltown, Göteborg (SWE) 01/07/2007 Tuska Open Air, Helsinki 05/07/2007 Rotuaari Piknik, Oulu 06/07/2007 Rovaniemirock, Rovaniemi 12/07/2007 Tornio Festival, Tornio 13/07/2007 Tammerfest, Tampere 14/07/2007 Kauhajoen Kasino, Kauhajoki 27/07/2007 Stor Sjö Yran, Östersund (SWE) 28/07/2007 Räikkärock, Ylöjärvi 04/08/2007 Kokkola Rockfestival, Kokkola www.sturmunddrang.fi inf48_naildown.indd 49 12.6.2007 11:38:34. Jokainenhan voi vaikka kuunnella meidän levyä ja In Flamesin uutta rinnakkain, niin sitten ehkä lävähtääkin, ettei ne ihan samoja ole. Taitaa olla vähän meidän rumpaleitten vika, kuunnella tollasta rytmikkäämpää kamaa kanssa... Ja tuottaja rupeaa kuitenkin esittämään studiossa näkemyksiä ja kaikki menee uusiksi, että turha niitä lauluja on treenata, Daniel naurahtaa. Göteborg-skene on toki innoittanut Naildownia sen alkuaikoina, ja In Flamesiä, Soilworkia ja Opethia tulee kuulemma edelleenkin välillä diggailtua. Mutta tietysti kun ne lukee promokirjeessä, sillä onhan levy-yhtiönkin määriteltävä meitä jotenkin, niin totta kai se syötetään silloin ihan suoraan arvostelijan mieleen, Janne pohdiskelee. Suurimmaksi osaksi biisit syntyy siten, että joku tekee kotona ensin jonkinnäkösen pohjan. Vaikka tietysti nyt ehkä, että sää olisi hyvä ja selvittäisiin ilman teknisiä möhläyksiä. Iso askel ekan levyn lauluista, varsinkin puhtaitten osalta, kehaisee Janne. Useat metalliyhtyeet ovat viime aikoina julkaisseet albumeita päätähuimaavalla frekvenssillä. Jos Naildown haluaisi liittyä "yksper-vuos"-kerhoon, olisi seuraavan jo kai oltava työn alla, mutta pojilta tuntuu löytyvän aimo annos malttia. Rundilla kävi pari kertaa niin, että monitoreista katosi sähköt, ja siinä sitä vedettiin sokkona. Kysyttäessä suosikkeja metallimaailman ulkopuolelta yrittävät kaverit pilke silmäkulmassa väittää kuuntelevansa pelkkää heviä. Niinpä Naildowninkin kohdalla lähes poikkeuksetta viitataan toisaalta tiettyyn pahamaineiseen espoolaisjärveen ja toisaalta erääseen ruotsalaiseen kaupunkiin, joka Pohjolan suurimmasta huvipuistostakin tunnetaan. Naildownin synkeän lyriikkapuolen ideat tulevat mistäpä muualta kuin vokalistin omasta elämästä. Me ei olla ikinä tehty ylimääräistä biisiä, meillä ei ole mitään jäänyt koskaan yli tai no, korkeintaan yksi biisi. Daniel kuitenkin huomauttaa, etteivät mainitut kolmekaan tätä nykyä enää kuulosta siltä, mitä Göteborg-soundiksi tavataan kutsua. Niin, vaikka tuli siellä treeniksellä peuhattua aika laillakin levyä tehtäessä, niin en ollut kuullut nuotin nuottia laulua ennen kuin tuli raakamiksaus käteen. Tosin sen on huomannut, että jos joku on kuunnellut levymme kunnolla, niin sieltä on löytynyt myös muitakin ihan osuvia vertailukohtia, joitain pieniä juttuja mitä jengi ei yleensä löydä, toteaa Daniel. Vertaukset herättävät silti ristiriitaisia tunteita. Eikä tarvitse sitten jälkeenpäin miettiä, että pitikö tämäkin tehdä. HIKEÄ TUSKASSA Ihmisillä, ja ehkä aivan erityisesti levyjä arvostelevilla yksilöillä, on tarve lokeroida ympäröivää todellisuutta. Kaavailuja uuden levyn suhteen ei oikeastaan vielä ole. Yhtään biisiä ei ole valmiina, joitain riffejä vasta. Kyllähän se vähän jännitti, mutta yllätys oli aika lailla positiivinen. Tämänkesäiseltä vedolta itse festareilla ei tahdota ennakkoon toivoa liikoja, liikkeelle lähdetään nöyrin mielin. Mutta periaatteessa kaikki biisit tulee levylle, eikä enempää kannata tehdäkään, Daniel teroittaa ja Janne jatkaa: Paskat ideat karsiutuu jo niin ajoissa pois. Se taitaa olla aika aikaisin, jos oikein muistan. Tahdottiin jättää vähän improvisaation varaankin, Daniel kertoo. Ei se välttämättä ulospäin näy, mutta on se vähän kuin juoksisi pimeässä metsässä. Ennemmin pyritään siihen, ettei levyllä ole mitään täytemateriaalia, vaan jokaisella biisillä on tarkoituksensa. Sunnuntai-iltapäivät kun tuppaavat olemaan sellaisia tilaisuuksia, joista väki saattaa hieman myöhästyä. Paitsi silmitöntä hikeä pojat muistavat lämmöllä myös kiitollista yleisöä ja hyvää meininkiä. Muutama Dreamcrusherin biisi on myös tehty täysin treenismeiningillä, eli lähdetty soittamaan jotain riffiä, käyty röökillä ja keksitty seuraava. Tuska-keikan ajankohta herättää pientä aprikointia. Sanoitus tehdään yleensä loppuvaiheessa, mutta treenikseltä puuttuu studion suoma hyvä kuuntelu, joka mahdollistaisi kunnon kokeilut. Pienen painostuksen jälkeen Danielin kaapista löytyy punk ja Jannelta hip hop, mieltymys jota hän on selvästi tottunut puolustelemaan. Janne ja Daniel sanovat ymmärtävänsä, että kun joku käsitys on musiikista annettava, on helppo rinnastaa sellaisiin yhtyeisiin, jotka mahdollisimman moni tuntee. Kumpikin haastateltavista tunnustautuu suureksi kasarihevin ystäväksi, ja Alice Cooperin nimi lausutaan kuin yhdestä suusta. Danielin sanoin: Parempi kun ei odota mitään
CHILDREN OF BODOM 50 ] INF / tuska 2007 inf48_bodom.indd 50 12.6.2007 11:50:18
Väkevää hommaa, mutta hyötyä siitäkin on. Ainut, mitä jäi käteen, oli yksi osa yhteen kappaleeseen. Suurimmassa osassa mestoista me oikeasti saimme sitä. Alexi Laiho kertoo,, missä mennään ja mitä on tullut tehtyä.. TEKSTI: Markus Laakso / www.cobhc.com / KUVA: Jarmo Katila leensä yhtyeiden suosio aaltoilee kausiluontoisesti, vallitsevien trendien mukaan. Mun mielestä Tavastian kokoiset klubit ovat Euroopassa siistimpiä. Eikö jengi ala kyllästyä meidän paskanjauhantaan. Ihan älytöntä. Aloitetaan joka päivä kolmelta, ellei toisin sovita. Bändin raideri eli takahuonevaatimuslista on kuitenkin peruspiirteittäin sama joka puolella maailmaa. Lämppärinä voi olla Jenkeissä paskempi taso kuin Euroopassa ja pääesiintyjänä parempi. Tuntuu vitun tyhmältä, kun ollaan vedetty siellä kaksi rundia putkeen ja pidetty kolmen kuukauden paussi niin, joku tulee jo nykimään hihasta, että "pojat, nyt Jenkkeihin ja äkkiä". Children Of Bodom treenaa yhdessä arkipäivisin siis kunnioitettavat viisi kertaa viikossa. Children Of Bodom on siitä erikoinen ryhmä, että sen kannatus on ainoastaan kasvanut. Näiltä näkymin kiekko purkitetaan syyskuussa ja julkaistaan maaliskuussa. Jos vedän viinaa vaikka kolme päivää putkeen, tulee hirveä morkkis ja itseinho. Turhauttavaa, kuulemma. Ollaan duunattu siellä sellainen B market -juttukin, eli vedetty keskellä latoja ja hökkeleitä jossain Oklahomassa, eikä suurkaupungeissa. Ei meillä ole mitään sääntöjä, montako tuntia pitäisi päivässä soittaa. Hatebreederin (1999) kaltaista klassisvaikutteista ultramelodisuutta ei tälläkään levyllä kuulla, vaikka taaksepäin vilkuiltaisikin. Aika monesti joutuu olemaan viisikin päivää ilman suihkua. Laiho tähdentääkin, ettei "oikeastaan mikään ole japania paitsi Japani". Kuinka paljon bändi oikeastaan käyttää alkoholia. Ei mitään natsimeininkiä: saa tulla myöhässä, jos siltä tuntuu. Ja sitten taas sinne, missä kysyntä on kovin. Millaisia mannerkohtaisia eroja on keikkapaikkojen tasossa ja artistien kohtelussa. Aamulla pää vaan lavuaariin, kylmää vettä valumaan ja shampoot päähän. Ras- kasta se on ainakin. Ankara paiskinta on tuottanut tulosta: yhtye on vahvassa nousussa maailman suurimmiksi ja vaikeimmiksi kutsutuilla musiikkimarkkinoilla. Ei ketään tietenkään pakoteta juomaan. Sehän on niin hirveää, ettei sitä pysty juomaan sikakaan! RENNOSTI SÄNTILLISTÄ Children Of Bodom on kuuluisa paitsi harvinaisen lahjakkaista soittajista myös harvinaisen rankoista juomatottumuksista, kuten vaikkapa Chaos Ridden Years -dvd:ltä on havaittavissa. Viime aikoina Children Of Bodom on viihtynyt etenkin Yhdysvalloissa, jossa se on viettänyt lähes puolet kahdesta viimeisimmästä vuodesta. Heitettiin Euroopan-rundilla raideriin ihan läpällä kaikkea älyvapaata, kuten samppanjaa. Kyllä siellä aika helvetisti sai kiertääkin ennen kuin mitään rupesi tapahtumaan, kitaristi-laulaja Alexi Laiho puuskahtaa. Kellään ei ole kiire mihinkään. Jos taas koko ajan syntyy uutta, ne voivat venähtää viideksi tunniksi. -levyn (2005) tiimoilta tehty turnee: Australia, Japani, Yhdysvallat ja Eurooppa tuossa järjestyksessä. Japanissa kohtelu on päinvastainen limusiinikyyteineen ja luksushotelleineen. Jos käymme vanhoja biisejä läpi, treenit voivat olla puolessatoista tunnissa ohi. Joskus menee niinkin, että painuu vain suorilla punkkaan, jos on vitun väsynyt. Hirveä määrä kiisseliähän siellä pitää olla, että jaksaa tätä hommaa. On pakko skarpata. Treenit alkavat joka tapauksessa niin, että jauhetaan paskaa ja poltetaan tupakkia puoli tuntia. Hän kertoo painineensa edellisenä yönä neliraiturin ja uuden sävellyksen kimpussa aamuseitsemään. Jenkeissä järkkäreitä ei tunnu kiinnostan peseytymistilat ja muut. Soitamme niin pitkään kuin se vaatii. Nyt on aika hengähtää ja latautua seuraavaa kierrosta varten.. Tempollisesti puolet biiseistä on sellaisia kuin viime kiekolla, osa vanhaa kunnon pieksentää. Se on totta, että sinne pitää mennä koko ajan takaisin. Rokatessa roiskuu: luita katkeilee ja olkapäitä menee sijoiltaan tämän tästä. No, se on niin iso maa, että riittäähän siellä kiertämistä. Viisi uutta raitaa alkaa olla äänityskunnossa. Jengiä raahautuu aina kummasti paikalle. Minuuttiaikataulua ei kuitenkaan noudateta, vaan touhu on hyvin rentoa. Kotioloissa kitaristin päivät kuluvat pitkälti treenatessa ja uusia biisejä kirjoittaessa. Riippuu siitä, headlainataanko vai lämmitelläänkö. Periaatteessa se on kuin kävisi normaaleissa töissä, muttei tarvitse olla yhdeksältä aamulla duunipaikalla. inf48_bodom.indd 51 CHILDREN OF BODOM tuska 2007 / INF [ 51 12.6.2007 11:50:21. Eihän rundilla lasiin sylkäistä. Keikan jälkeen tuntuu, että lärvien vetämisen on jotenkin ansainnut. Niillä areenoilla oli vähän eri meno kuin Slayer-rundilla, jossa keikkapaikat olivat jäähalleja, joihin meille ei olisi muuten ollut mitään asiaa. Rundilla on jotenkin ihan eri elämä ja maailma. Ei sen ihmeellisempää. Julkaisun korville on jo buukattu mittava kiertue, joka noudattaa samaa kaavaa kuin Are You Dead Yet. Tässä vaiheessa on vähän hankala pukea sanoiksi, millaista musa on, kun platan kirjoittaminen on kesken. hiljaisuus ennen myrskyä Järeät kiertueet ovat pitäneet Children Of Bodomin kiireisenä viimeiset pari vuotta,, eikä bändiä ole juuri Suomessa näkynyt.. Se on jännä juttu, että en mä pystyisi samalla tavalla dokaamaan himassa. Jokainen levy on myynyt enemmän kuin edellinen, kiertueet ovat paisuneet maailmanlaajuisiksi ja bändin musikantteja liki palvotaan niin mediassa kuin kuulijakunnassakin. Siellä tulee tehtyä duunia ja heiluttua lavalla joka helvetin ilta. Se on erilaista, mut taas sit samanlaista. Seuraavan albumin, järjestyksessään kuudennen, sävellysurakka on osapuilleen puolessa välissä. No siis... Sen lisäksi siellä on pyyhkeet, safkat ja alkoholittomat juomat, kuten vedet
Hyvä pojat... Ei siinä mitään, kyllähän riipperit pitää aina löytyä, Laiho virnistää. Seuraava tarina sijoittuu Children Of Bodomin viimeisimmän Pohjois-Amerikan-rundin päätöskeikalle, Montrealiin, Kanadaan. TATUOINTEJA JA PERÄKLOMPPEJA Kuten mainittua, yhtyeen fanikanta on karttunut, mutta samalla se on myös kiihkomielistynyt. Ei tommosia tule sinänsä kelattua. Se oli vetänyt partaterällä COBHC (lyhennys sanoista Children Of Bodom Hate Crew) rystysiin. Haavat olivat ihan veriset, mädänneet ja tulehtuneet. Tällaisia hiljaiseksi vetäviä tilanteita on sattunut bändille lukemattomia. Jos joku tulee sanomaan, et kato mun Bodom-tatskaa, siinä on vain silleen, että huhhuh. Se oli joku alaska- 52 ] INF / tuska 2007 inf48_bodom.indd 52 12.6.2007 11:50:22. Onhan se tietysti helvetin hienoa, mutta samaan aikaan hämmentävää. Millaisia tunteita tällainen herättää maanläheisessä mutta menestyneessä rokkarissa. Oltiin just vedetty keikka, ja kävelin kohti meidän dösää. Se rupesi yhtäkkiä huutamaan päin naamaa, että missä vitussa sä oot ollut ja mitä vittua, meidän piti nähdä tossa ja tossa, tuolloin ja tällöin. Sattuu sitä muuallakin kuin Suomessa. Dösän peräklompissa oli joku vitun kiukkuisen oloinen, isomuotoinen blondi. Miten tuohonkin pitäisi sitten suhtautua. Seurue notkui säntillisesti joka ilta Helsingin Infernobaarissa, jotta he näkisivät edes vilauksen suosikkiyhtyeensä soittajista. Joku jäbä tuli näyttämään, et tsiigaa mun kättä. Tapasin viikkoa ennen haastattelua saksalaisen tytön, joka oli matkustanut Suomeen kavereidensa kanssa vain siksi, että Children Of Bodom on kotoisin täältä. Tämän koltiaisen hipiää somisti kolme Children Of Bodom -levynkansiaiheista tatuointia: Hate Crew Deathroll ja Follow The Reaper olkapäissä sekä Something Wild rinnassa. Mä sanoin sille, että anteeksi, mut kuka vittu sä oot. Sakemannit suorittivat lyhyen lomansa aikana Bodominjärvelle kaksi "pyhiinvaellusmatkaa", joilla grillasivat makkaroita, polttivat kynttilöitä, joivat punaviiniä ja kuuntelivat khöm Bodomia. Alexi kertoo tapauksesta, jossa bändi oli kirjoittamassa nimikirjoituksia keikan jälkeen Helsingissä. Mähän en ole koskaan ollut internetin ystävä. Pari päivää sen jälkeen törmäsin yhdysvaltalaiseen nuorukaiseen, Dustiniin, joka oli muuttanut Suomeen samasta syystä
Yrlundilla onkin jo ohjelma alustavasti mietittynä Tuska-viikonlopulle. Heavy- tai power metal -diggari ehkä enemmänkin. Vokalisti Helena Michaelsen on kotoisin Norjasta, kitaristi ja pääasiallinen biisintekijä Jan "Örkki" Yrlund Suomesta ja muiden jäsenten juuret ovat Hollannissa, Belgiassa ja Saksassa. On suorempia melodisia metallibiisejä, hitaita tunnelmapaloja sekä yhdessä biisissä jopa blastbeatia ja miesörinää. Ja se levyhän on monella tapaa uraauurtava sarjassaan ja tuon mahtipontisuuden prototyyppi. Tuska on hieno ja tunnettu festari, joten on hienoa päästä soittamaan sinne. Hollanti on ollut hyvä paikka pyörittää bändejä, koska siellä kaikki on suhteellisen lähellä, lyhyen juna- tai automatkan päässä. Hollanti on ollut aika uraauurtava tällä saralla, ja itsekin olen ihmetellyt, että kuinka monta näitä bändejä tuon kokoiseen maahan mahtuu. Jotain omituista maan metallielämässä silti on. Kyllä tämä tapahtuma on bändikavereille ikimuistoinen kokemus, sillä mikäs sen hienompaa kuin Suomen kesä, yötön yö ja metallifestarit yhdessä. tukset avasivat silmäni tämän tyylin musiikille. Se on hassu maa muutenkin, koska siellä ei ole varsinaista yleistä metalliskeneä. Imperia perustetiin vuonna 2003, ja tarkoituksena oli tehdä musiikkia Helenan ympärille, kun edellisessä bändissään Trail Of Tearsissa hän oli vain toinen laulajista. Slovarit jätetään sikseen ihan suosiolla. Veikkaan, ettei keskiverto Within Temptation -fani meistä paljon perusta. [FIN] kansainvälistä valoa THRASHIA, GOOTTIA, DEATHIA Yrlund on tullut suomalaisille tutuksi thrashkitaristina Prestigen ajoilta. Kansainvälinen bändi soutelee gootahtavan, mahtipontisen ja tunnelmallisen metallin aalloilla. Musiikkimme on orkesteripitoista mahtipontista metallia, mutta varsinkin uusi levy on täynnä melodista kitaratyöskentelyä ja paikoin thrash-vaikutteitakin, Yrlund kuvailee. Yrlund muutti tuulimyllyjen keskelle jo 1990-luvun alussa, mutta palasi kotikonnuille 15 vuoden jälkeen. Pitää myös muistaa saunottaa ne kunnolla. Kyllä minulla on thrash-metalli vieläkin veressä, ja tuo runsas kitarointi muistuttaa siitä. Ilahduttavaa on myös, ettei Michaelsen laula ainoastaan klassisella tyylillä vaan myös ilmavammalla otteella. Nykyään pystyn tekemään töitäni hyvin myös internetin välityksellä. Eiköhän se festarihenki löydy aika nopeasti. Hänestä ei saa kilttiä salonkikelpoista naista tekemälläkään, hän on kyllä metallia kokonaan. Nyt nuo kitarakuviot ovat tarkkaan mietittyjä ja melodiat palvelevat musiikkia ihan eri tavalla. Bändi saapuu Tuskaan kesäkuun lopussa hyvillä mielin, onhan esiintyminen tavallaan Queen Of Lightin julkistuskeikka. Tosin uudella levyllä on muutama biisi, joissa voi nauttia hänen vokaaliakrobatioistaan. Veri on kuitenkin vetänyt kevyemmän metallin suuntaan. Ja tietysti toivoisin kuuntelijoilta myös avointa mieltä. Innostus goottipuoleen tuli ihan sattumalta, kun vanha tuttuni Anne Nurmi liittyi Lacrimosaan. Hollannin female fronted -metallikatras ei ole taatusti jäänyt keneltäkään huomaamatta, ja usein nämä bändit menevätkin samaan lokeroon. Imperia ei pinnallisesti erotu kollegabändeistään, mutta pinnan alla kytee mukava hyväntuulisuus ja monipuolisuus. Valmistuin taidehistorian maisteriksi Amsterdamin yliopistosta vuonna 1998. Ensimmäistä kertaa omalla kohdallani orkesterit ja oikeat klassiset muusikot olivat mukana levytyksissä. Helenahan oli yksi ensimmäisiä laulajia, jotka näitä oopperavaikutteita metalliin yhdisti. Ja Helena on muoteista piittaamaton, omaperäinen laulajatar. Siinä mielessä hyvä, että soitetaan jo perjantaina, niin pystyy nauttimaan festarista vielä enemmän. Outo juttu. Toisen levynsä taannoin julkaissut,, Hollannissa perustettu Imperia tekee Suomenkeikkadebyyttinsä kesällä Tuskassa.. TEKSTI: Tero Lassila / www.helena-michaelsen.com mperia on Suomessa uudempi tuttavuus, joten pieni esittely on paikallaan. On vaan brutaaleja death metal -bändejä ja kilttejä goottipoppisbändejä, mutta ei juuri mitään siltä väliltä. Juu, tarkoitus olikin jättää oopperakuviot vähemmälle, sillä normaali laulutapa tuo biiseihin lisää ulottuvuutta. Päädyin sinne tyttöystäväni kautta ja menin myös opiskelemaan. Välillä mennään jopa Nina Hagenin malliin. Tällä hetkellä pyöritän paria bändiä, ja varsinkin tuo oma projektini Satyrian kulkee mukana missä olenkin, joten se ei ole paikkaan sidottu. Tämä onkin korostunut maaliskuussa julkaistulla kakkosalbumilla Queen Of Lightilla. Saas nähdä kuinka uuden materiaalin käy, kun ei olla livenä paljon vielä päästy kokeilemaan, mutta uskon noiden metallibiisien toimivan. Tein esimerkiksi myös Lacrimosan (Sveitsi) aikaiset vuoteni sieltä käsin. Liityin itse mukaan debyyttialbumin, The Ancient Dance Of Qeteshin, julkaisun jälkeen vuosi perustamisesta. Bändin kitaristi Jan "Örkki" Yrlund on monessa sopassa kypsynyt,, mutta mitä miehellä nyt on hihassaan. Yhtyeen edustamasta tyylistä pitäville pitäisi upota ainakin Raped By The Devilin ja Norwayn kaltaiset iskevät rallit. Monella tapaa bändi onkin aika raju ja ehkä säröisempi kuin muut bändit samassa genressä. Bändin Inferno-levyn nauhoi- IMPERIA 54 ] INF / tuska 2007 inf48_imperia.indd 54 12.6.2007 11:45:39. Tosin aikoinaan soitto oli suoraviivaisempaa ja soolotkin enemmän lonkalta heitettyjä
Painin uran hienoimmat hetket on Peterin mukaan koettu nimenomaan Suomessa ja Ruotsissa viime vuosina semminkin ensin mainitussa. Uusi levy Psalms Of Extinction esittelee jokseenkin uudistuneen Painin, vaikka mistään totaalisesta takinkäännöksestä 56 ] INF / tuska 2007 inf48_pain.indd 56 12.6.2007 11:51:50. kipu kestää ikuisesti Peter Tägtgren on musiikin monilahjakkuus,, tuottajaguru,, huumorimies ja ennen kaikkea luova hullu,, vaikka välillä tuntuu,, että korostuksen saisi laittaa ensisijaisesti luettelon viimeiselle sanalle.. Ja syntyi konsepti nimeltä Pain, Tägtgren muistelee. Alun perinhän yritinkin tehdä nimenomaan eurodancea, ehkä vähän synkempää ja psykedeelisempää kuin normaalisti, mutta kuitenkin sellaista selkeää tanssilattiakamaa. Siitä tuli sitten industrial-musaa... Pohdiskelemme yhdessä, ovatko takavuosien eurodancebuumi ja vallitseva corollakulttuuri syynä siihen, että trancen ja konemetallin sekoitus putoaa parhaiten nimenomaan Skandinaviassa. Olin vain niin huono siinä, että minun piti koristella musiikkia perinteisillä metallielementeillä. Suomi on Tägtgrenille rakas maa,, johon liittyy paljon hyviä muistoja ja suuria elämyksiä. TEKSTI: Sauli Vuoti / www.pain.cd / KUVA: Roadrunner ägtgren jaksaa ylistää Suomea läpi koko haastattelun. Vaikea sanoa, mutta uskoisin että sillä on ollut merkitystä
Ihmisiä kävi keikoilla, mutta levyjä ei saanut mistään. Kuka tahansa väsähtää jossain vaiheessa omaan musiikkiinsa eikä näe lopputulosta kovinkaan selkeästi. Monesti artistit ovat aika dominoivia persoonia, ja tuottajat jäävät heidän jal- kaisemminkin olleet kiinnostuneita Painista, mutta vika on siinä, että he eivät uskalla ottaa riskejä eurooppalaisten artistien kanssa, koska he uskovat että vain amerikkalaiset voivat pärjätä siellä. Vanhojakin faneja on muistettava. Pain voi olla raskasta ja tuskaista musaa, mutta yhtyeen ulosantiin vaikuttaa enemmänkin sellainen paikallaan polkeva, eeppinen musiikki kuin metalli. Vaikka joku eurooppalainen kiinnostaisikin heitä, he eivät vain voi ottaa sitä riskiä että epäonnistuisivat. Rehellisesti sanottuna en ole kuullut uutta hyvää ruotsalaista musiikkia pitkiin aikoihin, vaikka kymmenen vuotta sitten en tiennyt juuri yhtään suomalaista artistia. Emme ole enää tylsiä! Clawfingerin basisti ja 8th Sinin kitaristi ovat liittyneet livevahvuuteemme, ja energiseen esiintymiseen on todella panostettu. Työtavat ja myös työvälineet pitäisi vaihtaa kokonaan, enkä siltikään tiedä auttaisiko se. Painissa joudun ajattelemaan soundeja ja tunnelmaa erilaisesta näkökulmasta, kun taustalla on paljon staattisia elementtejä, jotka pitävät yllä transsinomaista tunnelmaa. Haastattelun lopuksi Peter lähettää terveisiä rakkaille suomalaisille ystävilleen ja lupailee Ruisrockin- ja Tuskan-konserteista upeita elämyksiä. Tai ainakin siis järkevästi. Levy on silti parhaiten linjassa nimenomaan itsensä kuin aikaisempien Pain-julkaisujen kanssa. Raha hallitsee maailmaa ja tietyt ihmiset välittävät vain siitä... Kyllä konemusiikki on kuitenkin minulle se kovin juttu nimenomaan näistä syistä johtuen. Silti miksasin levystä tyypillistä Painia, tasaista pumppausta ja rytkyviä rytmejä, Peter naurahtaa. tenkin toisin. Huonokin amerikkalainen bändi on heille riskittömämpi sijoitus. Sellaista suoraa idioottibiittiä, Peter nauraa. Niistä juuri pidän tällaisessa musiikissa! Idioottikin ymmärtää viivasuoran biitin, ja siksi se pureekin tietynlaisiin ihmisiin niin lujaa. Painin oli tarkoitus jopa äänittää täyspitkä coverlevy päästäkseen irti sopimuksesta Universalin kanssa, mutta näin ei kuitenkaan tarvinnut tehdä. Nyt minulla olisi itseluottamusta tuottaa kenen tahansa artistin musiikkia. Painia yritetään nyt puskea läpi myös Yhdysvalloissa. Siinä vaiheessa tarvitaan apua. Tägtgren kuvailee olevansa onnekas, että saa Hypocrisyn ja Painin kautta tehdä täysin erilaista musiikkia ja elättää sillä itsensä ja perheensä. Yritin jo edelliselläkin levyllä tehdä jotain uutta, mutta lopputulos kuulosti silti melko lailla samalta. Mutta toki uusi sveduaalto voi pian puhaltaa ylitsenne, Tägtgren veistelee. ei voida puhua. Olen ollut Pain- ja Hypocrisy-levyjä tehdessäni onnekas, sillä yrityksen ja erehdyksen sekä erinäisten kokeilujen kautta olen vihdoin oppinut tekemään asiat oikein... Siksi vedin jossain vaiheessa ovet kiinni, ja olen alkanut vasta nyt jälleen tekemään muitakin kuin omia projektejani. On aika tylsää, kun artistit haukkuvat vanhoja levy-yhtiöitään, mutta Universal ei oikeasti osannut tehdä metallilla mitään. Tägtgren kehaisee kovasti suomalaisen musiikin tilannetta ja kommentoi Suomen olevan tällä hetkellä Ruotsia edellä. Kuten vaikkapa esimerkiksi juuri Björk. Tuottajilta Tägtgen peräänkuuluttaakin nimenomaan rohkeutta. Kymmenen vuotta sitten asiat olivat kui- "OLEN OLLUT PAIN- JA HYPOCRISY-LEVYJÄ TEHDESSÄNI ONNEKAS, SILLÄ YRITYKSEN JA EREHDYKSEN SEKÄ ERINÄISTEN KOKEILUJEN KAUTTA OLEN VIHDOIN OPPINUT TEKEMÄÄN ASIAT OIKEIN..." koihinsa. Tein osan rumpusoundeista suullani... On hienoa, että yhtyeet kuten HIM, Children Of Bodom, 69 Eyes ja Apocalyptica ovat suosittuja Amerikassa, mutta he ovat joutuneet itse tekemään kaiken työn. Yksi Painin musiikin peruselementeistä onkin viivasuora biitti ja hypnoottisen syklistiset konebassokuviot. Maailma on silti huonoja tuottajia pullollaan, Peter toteaa uhmakkaaseen ääneen. Se on hullua, jotakin on tehtävä, Tägtgren vakavoituu hetkeksi. hyvin studion laatua! Tein muutaman hyvän ratkaisun tuurilla, ja loistokkuus piili enemmänkin bändeissä kuin minussa. [FIN] VANHA LAFKA ON SYVÄLTÄ Itseluottamuksen lisäksi myös Peterin sopimusasiat ovat vihdoin kunnossa. En kuitenkaan uskaltanut tehdä niin, sillä Painin soundi on tunnistettava enkä halua tuhota rakentamaani maailmaa kuitenkaan ihan täysin. Ne ovat monesti minulle vaikeinta, mutta viime aikojen tapahtumat maailmalla ovat saaneet minut pohtimaan asioita. Pääsimme onneksi yhteisymmärrykseen sopimuksen purkamisesta, sillä olin jo kasannut täysin paskoja instrumentaalikappaleita siltä varalta, että joutuisimme riitoihin. Amerikkalaiset levy-yhtiöt lunastavat itselleen vain valmiita tuotteita. Pyrin nyt tietoisesti vaihtamaan osan välineistöstä enkä enää ajatellut, että minun pitäisi tehdä samaa tuttua musiikkia. Metallia Peter ei enää kuitenkaan juuri kuuntele, vaikka ei uskokaan Painin muuttuvan yhtään vähemmän raskaaksi kuin tähänkään saakka. Amerikkalaiset levy-yhtiöt ovat ai- ABYSS ON SYVÄLTÄ Tägtgreniä huvittaa se, että hänen studiollaan oli joskus niin kova maine metallipiireissä. Dimmun kosketinsoundeille ei oikeasti tarvinnut tehdä juuri mitään, ne kuulostivat jo valmiiksi hifiltä. Nykyään suomalaisia bändejä sen sijaan riittää pilvin pimein. Oikeasti, nimi Abyss kuvasi PAIN tuska 2007 / INF [ 57 inf48_pain.indd 57 12.6.2007 11:52:01. Hänen melodiansa ovat niin outoja, että siitä sietäisi jokaisen artistin ottaa mallia. Peter kertoo, että yksi syy uuden levyn nopeaan valmistumiseen oli tekstien vaivaton syntyprosessi. Roadrunner julkaisee kolme seuraavaa (Psalmsin mukaan lukien) Pain-levyä, ja vaikkei minulla olekaan myyntilukujen suhteen suuria odotuksia, niin ainakin levyt pitäisi saada joka kaupasta. Tämän levyn kanssa vein kaikki äärimmäisyyksiin, ja jos olisin sotkenut mukaan vielä lisää uusia välineitä ja ehkäpä jopa toisia ihmisiä, olisi lopputuloksesta voinut tulla oikeastikin radikaali. Siksi halusinkin coveroida suosikkikappaleeni hänen tuotannostaan, ja näin Play Dead päätyi jopa levylle asti. Et usko, kuinka vaikeaa on pystyä luopumaan rutiineistaan ja oikeasti saada aikaan erilaisen kuuloista musaa. Minulla on lapsia, enkä tiedä voivatko he enää kahdenkymmenen vuoden päästä juoda edes vettä. Se oli todella hauskaa, ja tuntui, että raja-aidat todellakin rikkoutuivat. En oikeasti osannut silloin vielä yhtään mitään. Toiset taas lyömällä ovea tai hajottamalla olutpulloja metallilaatikossa. eivät edes omista lapsistaan. Tulette yllättymään, Tägtgren hykertelee ominaiseen tapaansa. Peterille onkin vuosien varrella muodostunut vakaa käsitys sikäläisten levy-yhtiöiden toiminnasta
Vesa-Matti Vainion ohjaamassa pätkässä Rannanjärvi käy vuoropuhelua Tarantinon kanssa. Edellinen kevät meni Sarvivuoren kanssa tussaroidessa ja kesä keikkaa tehdessä. Levy olisi ihan samanlainen, vaikka se olisi ilmestynyt vuoden päästä. Voisiko eritaustaisten muusikoiden panos kenties RAUTIAINEN 58 ] INF / tuska 2007 inf48_rautiainen.indd 58 12.6.2007 11:54:22. Sarvivuori toi runsaasti värejä totuttuun Rautiais-maailmaan. Jonkinlainen itseterapoinnin muoto se on tämäkin. Filmille tallentunutta kahleista vapautunutta miestä ei estä virkavaltakaan. Jos popparipiirien mielestä biisi kuulostaa liian raskaalta tai hevanderipiirit löytävät yhden duurisoinnun kappaleesta, se on heti kriisikokouksen paikka. Minkälaisen vastaanoton levy sai. Se oli siihen hetkeen, niillä tiedoilla ja sillä kokemuksella hyvä levy. Jos kappale tehdään jollain muulla kuin skeneen liittyvällä instrumentilla, ei se voi minusta olla mitenkään paha asia. Helteisen suurkaupungin tilalla on tihkusateinen suomalainen pikkukylä, soinen maisema on kuin tuokiokuva härmäläistä järkähtämättömyyttä. Olin positiivisesti yllättynyt levystä ja pidän siitä erittäin paljon. Okei: siellä on Holopaisen Tuomaksen tekemä biisi, on instrumentaali, onkos nekin jonkun mielestä ihan samaa kuin ne levyn ensimmäiset biisit. Välillä kuitenkin tuntuu, että aika löysin perustein joko kehutaan tai haukutaan. Tuolle levylle Rautiainen oli koonnut ympärilleen monimuotoisista taustoista ammentaneita muusikoita, ja heistä sitten syntyi uusi omalla laillaan soiva yhtye. Tämähän perustuu tarkkaan ennakkotreenaamiseen, lohkoo vokalisti. Runollisesti ilmaistuna, orkidea kukkii hämärässä. y en on pläjäytett vankassa ryhdissä den levyn kante ana utiaisen uu musiikkinsa tak Vaikka Timo Ra ttu, seisoo mies lle Juurikkala om / KUVA: Vi Loppuun aje imorautiainen.c mi Pohto / www.t TEKSTI: To hurstilla bluesia illa lähiö huumor iime vuonna julkaistu ensimmäinen jälkiniskalaaki-levytyksensä Sarvivuori oli osoitus Timo Rautiaisen avarakatseisuudesta. Totinen jynkkykitara värittää veijaritarinaa. HÄRMÄN ZAKKIN PALUU Loppuun ajettu -levyn taikinan maestro kertoo laittaneen alulle viime vuoden syyspuolella, äänitykset aloitettiin jo maaliskuulla 2007. Sarvivuorella tapahtui eräänlainen irtiotto menneeseen. Ikään kuin arvosanan voisi antaa levyä kuulemattakin: "Tää on meijän miehiä, tätä täytyy kehua." Tai sitten teit mitä tahansa, niin älä tule viittä metriä lähemmäs. a en punainen leim positiivisluontoin . Herää kysymys, pääseekö missään muualla maailmassa kriitikoksi kuin Suomessa julistautumalla kriitikoksi. Sarvivuori on kokonaisuutena monipuolinen, jopa rönsyilevä paketti. Melko kahtalaisen. Pitääkö biisi tehdä aina sillä sähkökitaralla. Aika hauskoja oli ne levyarvostelut, joissa pari kolme ensimmäistä kappaletta mainittiin nimellä, loput oli kriitikon mielestä sitä samaa. Timo kertoo nopean työstötavan tulleen vuosien mittaan jo tutuksi. Levyllä esiteltiin laaja valikoima erilaisia soittopelejä. Suomessa on älyttömän hyviäkin kriitikoita, on hienoa että on ihmisiä, jotka tuhlaavat aikaansa tämmöiseen ja hakevat merkitystä siihen, miksi levy on tehty. Ehkei se ollut niin suuri kuin oisin alun perin aatellut, mutta kuitenkin riittävä. Itellehän niitä biisejä kuitenkin vaan tekee. Television ruudulle aukeaa Outolintukappaleeseen räätälöity video
Nuo katujen perat ja pirjot halutaan monesti vaieta taka-alalle ajattelematta, että heilläkin on elämänkokemuksia ja ihmiskohtaloita takanaan. Kyllä se yhen juhannuksen varmasti lämmittäs, jos ajeltas hienolla bussilla ja ryyppäiltäs kavereitten kanssa ja oltais kuninkaita. Sanoin kuvaaja Härkösen Tonille, että saat pullon viinaa jokaisesta kymmenestä kilosta minkä kasvoilta häivytät. Sitä ei aina tahdota muistaa, että silloin kun on maha täynnä, niin se voi olla joskus todella tyhjä. Meillä sentään oli ne kaksi biisiä, onhan niitäkin bändejä joilla on vaan se yksi biisi. Niskalaukauksen kanssa teimme itsestämme oman formaattimme vankeja. Kai me oltais se yksi konsensuslevy saatu aikaseksi. K-rappu-ohjelman vuoksi tuli silloin siellä aikaa vietettyä, vieläpä jostain syystä samassa huoneessa. Keikkojenkin myötä ymmärsin, että soittajat nauttivat siitä, ettei niitten tarvitse ruveta käymään lävitse linjakeskusteluja ja muita ristiriitoja. Niskalaukaus pantiin lopullisesti telakalle loppuvuodesta 2006. Varastin termin Arto Alaluusualta, Niskalaukauksen ensimmäiseltä basistilta. Niskalaukauksessa oli kolme kitaraa jotka soittivat yhtä kitaraa. METALLIN HURSTI Timo Rautiainen kertoo tarinoita onnensa kadottaneista laitapuolen kulkijoista. Nyt minä olen meistä yhtä kappaletta lukuun ottamatta se ainut materiaalin tuottaja, minä sanon miten tehdään. Kun oli aikaa mennyt, mulla oli Sarvivuori tuossa välissä ja kuka minkäkin projektinsa parissa, rupesi jatkaminen tuntumaan koomiselta. Olet muistaakseni tuonut esille termin "ostoskeskushevi". Miten näet bänditoiminnan eroavan verrattuna Niskalaukauksen aikoihin. Olishan meillä positiivisessa mielessä voinut olla Popeda-ura vaihtoehtona. Maiden ei ole koskaan ollut se juttu. mulle se bändi ei oikeastaan ole muuta kuin ne muutamat hittibiisit. Toivosin, että itse tajuaisin sen pikkaisen aikasemmin. [FIN] inf48_rautiainen.indd 59 RAUTIAINEN tuska 2007 / INF [ 59 12.6.2007 11:54:26. Kävi selville että Ale ei voi jatkaa, koska hän jää hoitovapaalle kotiin kesästä alkaen. Levyn työnimenä oli pitkään Hotelli Pasila, koska kappaleita syntyi varastoon aika paljon sielläkin, yksinäisinä maanantai- ja tiistai-iltoina. Olihan mulla silloin mielessäni lista henkilöistä, mutta kysyinpä ekaksi Petosalmelta, mitä mieltä se on. Sitten elämänarvot menevät kohilleen, kun saadaan ensimmäinen sydäninfarkti. Jälestäpäin ajatellen levyn otsikko on suora jatkumo Niskalaukaus-levyjen nimille. Miten koit tarpeelliseksi tuoda esiin albumillisen verran tarinoita rantojemme partasuista. Sanoin sille, että on hienoa jos tulet ja ymmärrän aivan täysin jos et tule. Oltais levy levyltä pienennetty baaria, ja kyllähän sitä Rajatonta rakkautta ja Nyt on miestä oltais saatu soittaa, saatana, niin pitkään että aurinko sammuu. Se bändi loppui kahteen kertaan. Katsaus Wikipediaan vahvisti, että löytyyhän se mun syntymäaika sieltäkin. johtaa syntyneeseen mielikuvaani. Levy on soundillisestikin selkeä paluu kotipesälle. Soundimaailma on ilmavampi ja avautuneempi kuin Niskalaukauksen levyillä. Levyn kanteen on leimattu teksti "Loppuun ajettu" ja alla näkyy syntymäaika... Tällä viisiin voi säilyttää tietynlaisen arvokkuuden, ja olen aistinut, että nekin jotka eivät meistä pitäneet arvostavat tätä päätöstä. Kun selasin muistikirjaani, siellä oli nyt sitten nämä aiheet esillä. Lopputulos oli sellainen, etten ollu tunnistaa itteeni. Mutta uskaltiko sitä olla riittävän erilainen, sitä en oikein tiedä. Hurstin ura on ihan helvetin hieno, se mitä julkisuudessa tuotiin esille. Ihminen päivälehtiotsikon takana pääsee helposti unohtumaan. Silti ne kuvataan hyvin inhimillisesti. Lopulta se on aika pienestä kiinni, kuka siihen tilanteeseen joutuu. Sillä hommalla sai korkojen kanssa sen mitä näillä lahjoilla tässä maassa on mahdollisuus saada. Niin varmasti, ja moni muukin! Jokainen kantakoon ristinsä, meille sopii tällainen järjestely. Mutta mieluummin tehtiin se just tällä tavalla kuin nyt tehtiin. Mä tykkään Dickinsonista hirveesti ja mulla on hänen soololevyjään useita, Maidenilta taas se yksi ainut kokoelma. Mutta kun ei se ole se juttu. Lähtökohta oli, että jos Petosalmi soittaa tällä levyllä, niin pitäähän sen kuulua. Siellä on kaksi erityyppistä kitaristia, ja sekin tietysti vaikuttaa. Härnätään nyt vähän: CMX on osoittanut, että poikkeuksiakin on olemassa. Käsittelet sanoituksissasi lopullisia asioita, monen henkilön elämä on mennyt lopullisesti korjaamattomalle tolalle. Olin itsenäisyyspäivänä pohjosessa itekseni kasailemassa uuden levyn biisejä. Ei se elämän tärkein asia ole, vaikka aika tärkeä, koska tässä istun ja perhe on muualla. Sikälikin Jarkon oli helppo tulla mukaan. Kun ihmiset kattoo näitä kansia, ne huomaavat, että eihän se vielä niin vanha ookkaan! Jos elonpäiviä riittää, tonne päästään, vastakkaiseen suuntaan ei ikinä. Voin luvata, että ei tulla takasin. Jos aatellaan vaikka Zakk Wyldeä, soittaa se millä levyllä tahansa, sen kuulee että siellä soittaa Wylde. Taidat olla suomimetallin Veikko Hursti! Enkös minä Hannu Karpo ollut aikasemmin. Se oli osaltaan tarkoituskin. Toivottavasti kansi ymmärretään humoristisena juttuna, mä kuitenkin hymyilenkin siinä. Kyllä henkinen loppu oli itellä jo silloin. Kuinka paljon esimerkiksi Petosalmen ( Jarkko, kitara) paluu aisapariksesi on vaikuttanut tähän. Hän oli itse sitä mieltä, että jos hän ei soita kesän keikkoja, onko mitään järkeä soittaa levylläkään. Lähtökohtana oli, että mentiin ikään kuin Niskalaukauksen alkuaikoihin. Jethro Tull -vaikutteet kuulen kyllä itsekin, Maiden taas... Onpa levyllä kaikuja Jethro Tullistakin. Suunnitteluvaiheessa ei ollut mikään konsepti mielessä. Toivoisi, että tulisi aika, jolloin ihmiset oikeasti välittäisivät naapuristaan pikkasen enemmän kuin tänä päivänä. Oli aika melankolinen olo siitä ettei ole paluuta. Mutta siinähän ois syönyt sanansa, ja keikkapalkkiorahat on aika äkkiä käytetty. Alen (Alexander Kuoppala, kitara) kanssa kaavailtiin, että oltais tehty uusi levy ihan samalla porukalla miinus Tuomas, kun sillä piti kiirettä oman bändinsä kanssa. Levyjulkkarikiertue ja kesäkeikat päälle, ja se ois ollu siinä. Nostan hattua. Ilmeisesti olet uskaltanut, sillä uudella levylläsi olet entisestään lisännyt kansanmusiikkielementtejä ja muita ulkometallisia vaikutteita. Siinä valossa homman pysäyttäminen oli ainut oikea vaihtoehto. Syyllistyin tähän photoshoppauskulttuuriin viimeksi 2002. Olin samaa mieltä. Samapa se oli sitten levyn kanteenkin laittaa. Outolintu-singlebiisi tuo paikoin mieleen toisen brittibändin, Iron Maidenin. Kai siitä joku psykologi voisi vetää johtopäätöksiä, antaahan ne aika synkän kuvan sielun tilasta. Ollaanhan tässä oltu tekemisissä paljonkin. Kyseessä on diktatorisesti johdettu projekti. Nyt levylläsi on mukana myös niitä hip hop -elementtejä Steen1:n vierailun muodossa. Muistaakseni kovin moni niistä ei enää jäänyt uupumaan sen reissun jälkeen, kun soitin Petosalmelle, että onko hän kiinnostunut. Sarvivuoren kanssa tehtiin tietoisesti jotain ihan muuta. Ehkäpä tämä levy on pikemminkin lähiöbluesia. Tämän ajan ongelma onkin omaan pussiin pelaaminen ja turhuuden perässä juokseminen. Silloin kun Rajaportti-levy tuli ulos, tajusin ensimmäistä kertaa, kuinka helvetisti sitä on turvonnut. Olen asettautunut kivityksen uhriksi sanomalla, että "niitä kahta biisiä" tehtiin niin paljon. Kun viimenen keikka soitettiin 2004 joulukuussa, päätettiin varuilta, että mennään tauolle jos vaikka innostus syttyisi uudelleen. Toisaalta se on samalla puhdasverinen hevilevy. Niskalaukauksen viimeinen levyhän oli sellainen, että siinä oli tekijöinä rumpalia lukuun ottamatta muu bändi. Sellainen avaruusolio, pää pitkulainen..
Tänä vuonna yhtye on myös ehdolla samaisen lehden Golden Gods Awardsin Best Underground Band -sarjassa. Debyytti herätti suurta kiinnostusta ympäri Eurooppaa, ja levyn nimestä lanseerattiin jopa oma metalligenrensä. Muinaisen suomalaisen sotajumalan mukaan nimetty yhtye yhdisteli musiikissaan ennenkuulumattomasti muun muassa viikinkihenkistä pakanametallia, muinaissuomalaista kansallisromantiikkaa sekä brittiläiselle Bal-Sagothille ominaista sinfonista ja eeppistä extreme-metallia. Siinä missä Battle Metalin TURISAS 60 ] INF / tuska 2007 inf48_turisas.indd 60 12.6.2007 11:56:03. On se Britannia musiikillisesti melko ihmeellinen saareke. The Varangian Way kuljettaa kuuntelijan tuhannen vuoden takaisiin maisemiin ja takoo päähän taistelumetallin slaavilaisen oppimäärän.. yhtenä huomattavana innoittajana toimi 30-vuotinen sota, uutukainen suunnistaa ajassa vielä kauemmas ja kertoo tarinan ruotsalaislähtöisistä viikingeistä, varjageista, jotka seikkailivat Itä-Euroopassa 1000-luvun alussa. Saksa on meidän pääalueemme, mutta Britannia yllätti puun takaa. Siellä on kyllä kutkuttava tilanne meidän osaltamme, myhäilee vokalisti Mathias "Warlord" Nygård. Tarina on fiktiivinen, tehty pienemmän varjagijoukon yhden henkilön näkökulmasta osana retkikuntaa, joten historiallisia oivallusmomentteja tarjoillaan, mutta suoranaista nippelitietoa taas ei. Ympäristö on faktuaalinen ja referenssejä on, mutta sanoitukset ovat syvällisempiä ja sisältävät paljon itsensä tutkiskelua. Eivätkä varsinaisesti viikinkejä. Suosiosta kertoo myös se, että Turisas voitti viime vuonna Metal Hammerin lukijaäänestyksen Best New Band -palkinnon reilusti yli kaksi vuotta ensilevynsä julkaisun jälkeen. TEKSTI: Tero Lassila / www.turisas.com / KUVA: Steve Brown olme vuotta sitten suurella kohinalla metallimaailman parrasvaloihin astunut hämeenlinnalainen Turisas iski pöytään musertavan debyyttilevyn, Battle Metalin. Eikä tuossa äänestyksessä puhuta mistään metalli- tai viikinkijutuista, vaan vaihtoehtoisista rock-yhtyeistä. Meidän ensimmäisellä Britannian-keikalla oli vain jotain viiskymmentä henkeä, mutta ilmeisesti juuri oikeita tyyppejä, jotta homma lähti vetämään hyvin siellä. Puskaradio on ainakin toiminut. Päähenkilöt ovat enemmänkin pohjoismaalaisia, jopa suomalaisia perityyppejä. Selkein ero uudella levyllä kuitenkin on, että se on kirjoitettu alusta pitäen albumin muotoon toisin kuin Battle Metal varjagien jalanjäljillä PURJEET YLÖS Mainiota jatketta yhtyeen tuotantoon tuo kesäkuun alussa julkaistu albumi The Varangian Way. Turisasin toinen sotaretki suuntautuu Itä-Eurooppaan muinaisten viikinkien vanavedessä. Tuo tuntui oikealta aiheelta ja tarinan palaset loksahtivat lopulta mukavasti kohdalleen
Nyt oli taas aika lähteä liikkeelle puhtaalta pöydältä, uuteen suuntaan, ja tässä on mielestäni onnistuttu, Nygård toteaa ylpeänä. Metallin puolelta merkittävä ja ajoittain melko läpinäkyvä vaikute on myös brittiläinen sinfoninen sekometallijyrä Bal-Sagoth. aikoinaan, Nygård vertailee. Mutta varjagien tavoin myös Turisasin veri vetää jälleen matkalle ja kohti uusia taisteluita. [FIN] tuska 2007 / INF [ 61 inf48_turisas.indd 61 12.6.2007 11:56:06. Keikat ovat metallille varsinkin näkyvyyden kannalta samaa mitä radiosoitto on popille. Sai kyllä hakata päätä seinään monta kertaa, että sai muutaman koneen lähiverkkoon ja saada biisit toimimaan. Levyllä on mukana runsaasti erilaisia instrumentteja viuluista ja selloista puupuhaltimiin. Vaikka tekniikka kehittyy, tulevat sen rajat myös aina vastaan. Suurin osa etenkin orkesteriosuuksista on silti koottu tietokonesampleilla. Kappale keskittyy Kalevalan Raudan synty -tarinaan ja vilahtaapa seppä Ilmarinenkin kappaleen lyriikoissa. Mies on oikeastaan status quo. Kukaan bändistä ei ole henkeen ja vereen metallin kuuntelija. Levyn alkuun ei laitettu mitään tylsiä introja, vaan kuulija paiskataan heti keskelle tapahtumia. Varjagien tarina on joka tapauksessa kiehtonut Nygårdia todella paljon ja hän povaakin, että tämän joukkion edesottamukset eivät ole vielä täysin käsitelty Turisasin tuotannossa. SLAAVILAISVAIKUTTEITA Debyytillään Turisasin tavoin suurempaa mainetta ansainneet yhtyeet julkaisevat toisen albuminsa kiireellä. Uudempi suuntaus tukeekin mitä mainioimmin The Varangian Wayn sisältöä, ja bändi on alusta pitäen hakenut musiikkiinsa vaikutteita myös metallimaailman ulkopuolelta. Tuosta slaavilaisuudesta löytyy kyllä osaltaan se levyn punainen lanka, ja se tuli mukaan konseptilähtöisesti. The Varangian Way onkin uskalias sekoitus erilaisia tyylejä. Me taas niiden ohessa läjän tietokoneita. Ja se vaikutti osaltaan uuden levyn syntyprosessiinkin. Albumin äänittäminen kesti kaksi ja puoli kuukautta, ja miksauskin runsaat kaksi viikkoa. Herran kunto on tätä nykyä vakaantunut, ja kovan elämänhalun vuoksi veri virtaa miehen suonissa vahvana. Huvittavaa sinänsä, että muut metalliyhtyeet roudaavat studiolle kitaroita ja muita instrumentteja. Aiemmasta tuotannosta pitäneiden ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan uusista vivahteista, sillä Turisas on edelleen ehdottoman tunnistettava kakkoslevyllään. Toisen kitaristin Georg Laakson traaginen onnettomuus aiheutti miehen halvaantumisen lokakuussa 2005. Georgin onnettomuuden jälkeen oli puoli vuotta melko epäselvää aikaa. Psyykkisesti hän on hyvässä kuosissa ja ihan sama jätkä kuin ennenkin. Itse kuuntelen myös crossoveria, punkia, heavya, jazzia ja vaikka mitä. Oli se taas aikamoinen palapeli, mutta kaikilla ei totisesti ole varaa palkata sinfoniaorkesteria levylleen. Kova sisupussi se kyllä on ja pystyy asumaan nykyään ihan omillaan, mutta toki avustettuna. Selkeimmät musiikilliset nyanssit Battle Metalin aikaiseen taistelumetalliin verrattuna ovat kuitenkin lisääntyneet slaavilaisvaikutteet, jotka kuvastuvat selkeimmin A Portage To The Unknown -kappaleen massiivisessa soundissa. Oikeilla soittajilla paketin kasaaminen olisi kyllä helpompaa. Eli eipä suomalaisuus täysin ole yhtyeen sanomasta kaikonnut, ja hyvä niin. Levyn tarina alkaa mahtipontisella jyräytyksellä, jossa päähenkilöt matkaavat Holmgårdiin (Novgorodin nimitys skandinaavisissa lähteissä), mistä jatketaan syvemmälle Itä-Eurooppaan. Ja esiintyypä levyllä myös 3040-henkinen sekakuorokin. Joka tapauksessa, toivottakaamme Laaksolle kaikkea hyvää elämässä eteenpäin. Turisasin kesä on pullollaan keikkoja, ja niistä kovimmaksi Nygård mainitsee esiintymisen Donington Parkin Download-festivaalin päälavalla Englannissa kesäkuun alussa. Ne antavat mukavasti inspiksiä, ja niitä saa menemällä vaikka Kiasmaan. Georgin tilassa ei ole mitään uutta. Aivan kaikkia albumilla esiintyviä elementtejä emme kuitenkaan pysty soittamaan itse keikoilla. The Varangian Way on siis periaatteessa puhdas teemalevy, mutta lisävivahdetta tarjoaa etenkin albumin kolmas biisi Cursed Be Iron. Purjeet ylös ja Suomenlahden yli kohti seikkailuja! Albumin kaikki biisit ovat pisteitä kartalla, aikaan ja paikkaan sijoittuen. Puitteet albumia tehdessä eivät olleet kovin valtaisat, mutta se ei tarkoita, että albumin mahtipontisuudesta olisi edelleenkään tingitty. Kaikki kuuntelemani ei tietysti kuulu Turisasissa ja innostun myös muista taidehommista. Esimerkiksi toinen haitarimies ei tiedä metallista juuri mitään. Se vaikuttaa tunnelmaan aivan uudella tavalla, vahvistaa tarinaa. Varjageille tärkeänä asemapaikkana toimineesta Kiovasta matka päättyy tarunhohtoiseen Miklagårdiin, joka tunnetaan paremmin muinaisen Bysantin valtakunnan pääkaupunkina Konstantinopolina (nykyinen Istanbul). Myös kosketinsoittajamme karsiutui hiljattain ulos bändistä, mutta vastapainoisesti meillä on vakiohaitaristimme lisäksi toinenkin mokoma nykyään keikoilla mukana. Alun perin meillä ei ole ollut pakottavaa tarvetta kahdelle kitaristille, joten pärjäämme nykyään hyvin yhdelläkin. Läppä lentää ja toisinaan käydään kaljalla yhdessä, Nygård toteaa. Folkmetallille mä en sen sijaan lämpene enkä näe meissä kovin huomattavia vaikutteita siltä suunnalta. Se on oikein käytettynä todella monipuolinen soitin. Pahoitteluni kotimaan faneille, että viime ajat on menneet enemmän pelaillessa ulkomaan spedejen kanssa. Samalla tästä kokoonpanosta on viimeisen kolmen vuoden aikana tullut sen verran tiivis, että olisi ollut turhan hankalaa ottaa kokonaan uusi tyyppi mukaan. Nyttemmin bändiä ei ole tullut kuunneltua juuri ollenkaan. Aina meinaa loppua hönky koneista kesken, naurahtaa Nygård. KOHTI UUSIA TAISTOJA Turisas on myös kärsinyt karvaasti vas- toinkäymisistä. Johan tuossa kolme vuotta soitettiin saman levyn biisejä, joten mukava lähteä soittelemaan uutta materiaalia keikoillekin. Lähellä kuolemaa käyneen Laakson ero Turisasista vahvistettiin viime kesänä. Otamme vaikutteita myös etnomusiikista, ja tälle levylle noita slaavilaisia vivahteita toi muun muassa balkanilainen etno. Näin ei kuitenkaan käynyt hämeenlinnalaisten tapauksessa. Bal-Sagothin merkitystä en kyllä voi kieltää. Veri vetää myös kotimaan keikkalavoille, ja yhtyeen voikin bongata kotoisen Tuska-festivaalin perjantai-illan tuoksinassa. Haitarilla pystyy nykypäivän elektroniikalla tekemään vähintäänkin samoja juttuja kuin kiipparilla. Levy miksattiin Finnvoxilla neljässä eri sessiossa, sillä raitoja oli niin paljon. Raudan synnyn verenseisautusoperaatio on siis päätynyt osaksi retkeä mutta yhdistetty sujuvaksi osaksi kokonaisuutta. Viime aikoina olen innostunut eritoten Alamaailman Vasaroista. Battle Metal kuulosti ilmestyessään erilaiselta kuin muut. Tuo on itse asiassa ensimmäinen Suomen-keikka kahteen vuoteen. Uutta kitaristia yhtye ei sen sijaan ole kiinnittänyt. Se niiden toka nimihirviölevy (Starfire Burning Upon The Ice-Veiled Throne Of Ultima Thule, 1996) ja Battle Magic (1998) vaikuttivat aikoinaan todella merkittävästi. Uutta levyä valmisteltiin heti Battle Metalin ilmestymisen ajoista lähtien
Sen lisäksi teen melko suuren osan julkaisujemme kansista. Isis ei ole vain bändi, vaan eräänlainen osakokonaisuus, joka levittäytyy itsensä ulkopuolelle ja toisaalta on kaiken muun keskiössä. Turner ei määrittele levy-yhtiölleen mitään missiota tai erityisiä tavoitteita. On yllättävän terveellistä esittää joskus yksinkertainen kysymys, miksi. Tietyt asiat tehdään tietyllä tavalla uudestaan ja uudestaan, vain siksi että niin on tehty aina ennenkin. Kaikella on paikkansa, kaikki soljuu kuin unessa, vailla tarvetta loogisille perusteluille. kokonaisvaltaista taidetta Kymmenen vuotta sitten Aaron Turner perusti bändin,, jonka musiikki olisi jotain muuta kuin valmiiksi pureskeltua liukuhihnatavaraa.. Kun olen itse muusikko, minulla on taipumus mieltyä yhtyeisiin, joiden jäsenet ovat taitavia muusikoita, Turner sanoo. ISIS 62 ] INF / tuska 2007 inf48_isis.indd 62 12.6.2007 11:58:07. Isis kasvattelee, kehittelee, polveilee, hidastaa, kasvaa jälleen ja ottaa vielä uuden suunnan. Kiintoisana knoppina kerrottakoon, että vuonna 1997 Hydra Head julkaisi Convergen Caring And Killingin. Kaikki tekemisemme ovat luovien taipumustemme ekstensioita, Turner summaa. Miksi ihmeessä pitäisi olla säe, kertosäe, säe, kertosäe, väliosa ja kertosäe, kun näinkin voi tehdä. Ne, jotka eivät halua hypätä kyytiin, saattavat erottaa, kuinka monista yksittäisistä valinnoista virta koostuu. Lisäksi musiikillinen lahjakkuus on luonnollisesti plussaa. Yksi kysyjistä on Aaron Turner. Ja tietenkin olen yleisellä tasolla tekemisissä yhtiön identiteetin ja persoonallisuuden kanssa. Isis on siis suurin, muttei suinkaan ainoa asia Turnerin elämässä. Levyyhtiön rosteriin kuuluvat esimerkiksi Cult Of Luna ja Agoraphobic Nosebleed. Ajatuksena on aina ollut se, että emme tee asioita tavalliseen tai normaaliin tapaan, vaan yksinkertaisesti meidän mielestämme parhaalla tavalla, Aaron Turner vahvistaa. Turnerilla on Isisin lisäksi kolme muuta bändiprojektia ja levy-yhtiö Hydra Head Records. Hänen kysymyksensä koskee rock- ja metallimusiikin perusrakenteita, ja niinpä hän muotoilee kysymyksensäkin musiikin muotoon. Isis keräsi nopeasti haltioituneen yleisön ympärilleen.. Se on pelottavan helppo valita, sulkea silmänsä, ottaa nenästä kiinni, sukeltaa miljoonien muiden joukkoon ja antaa valtavirran viedä. Monet näistä valinnoista ovat muodostuneet aikain saatossa itsestäänselvyyksiksi, joita harva jaksaa kyseenalaistaa. Ja jotta paras tapa löytyisi, täytyy kaikki rock-maailman konseptit ja käsitteet ajatella uusiksi. Kun parempaa termiä ei ole, olen varmaankin levy-yhtiömme A&R -vastaava, heh heh. Hydra Head Recordsin Turner perusti jo ennen Isistä. Alkuperäinen ajatus oli yksinkertaisesti etsiä genrerajoja venytteleviä, luovia yhtyeitä, jotka eivät "tavallisia" levy-yhtiöitä kiinnostaneet. Mies ei ollut substanssikaipuunsa kanssa yksin.. Molskis. Nykyisin hän ei enää juuri lafkan käytännön asioihin puutu, mutta on edelleen vastuussa esimerkiksi uusista bändivalinnoista yhdessä yhtiökumppaninsa Mark Thompsonin kanssa. TEKSTI: Vilho Rajala / www.isistheband.com / KUVA: Ipecac avallisuus, konventionaalisuus, olemassa olevia malleja seuraileva ajattelutapa. Muista bändeistä mainittakoon Old Man Gloom, joka sekin on ehtinyt jo tehdä neljä täyspitkää. Valtavirta on suuri, vääjäämätön ja voimakas, mutta vain näennäisesti. Vedenpitäviä vastauksia ei esitä kukaan
Eikä Isis tietenkään ole kaiken alku ja juuri, vaan kuuluu luonnolliseen jatku- ISIS inf48_isis.indd 63 tuska 2007 / INF [ 63 12.6.2007 11:58:13. Mutta toisaalta, jos minä itse olen todella tyytyväinen johonkin, ei kenenkään sanomisilla ole väliä. Liian turvallinen tekemisen tapa johti siihen, että In The Absence Of Truth on Isisin, rajoja rikkomaan perustetun bändin vähiten rajoja rikkova levy. Jaa että mikä post metal. Olemme itse itsemme kovimpia kriitikoita. Uutta levyä on nyt sulateltu puoli vuotta, ja se alkaa näkyä myös tekijöilleen todellisessa asussaan. "Luovien taipumusten ekstensioita" kaikki tyyni, kuten Turner aiemmin muotoili. Vika ei ole kokonaan bändin. Olen kyllä tyytyväinen siihen edelleen, livesettimmehän koostuu enimmäkseen sen levyn biiseistä. Vaikka ulkopuolelta tulevalla kritiikillä ei sinänsä merkitystä olekaan, Turner on itse samoilla linjoilla kuin arvostelijansa. In The Absence Of Truthia on kehuttu laajalti, mutta hienoista kritiikkiäkin on ollut. Ainakin jos vertaa edeltäjä Panop- "EI SE TUNNU MILTÄÄN SAAVUTUKSELTA, ETTÄ MUUT BÄNDIT OTTAVAT MEILTÄ VAIKUTTEITA." ticoniin (2004), joka herätti häkeltynyttä ihastusta miltei kaikkialla. Hyvä kysymys, mutta siitä lisää myöhemmin. Nojasimme ehkä liikaa siihen, mitä osasimme hyvin, kun olisimme voineet hakeutua uusille urille, Turner pohtii. Minusta on kiinnostavampaa kuunnella bändejä, jotka eivät kuulosta Isisiltä, Turner selittää. On kaikennäköistä ep:tä, splittiä ja livebootleggiä. Isisin neljäs täyspitkä levy In The Absence Of Truth ilmestyi viime vuoden syksyllä. LIIAN EHJÄT RAJAT Jos tavallinen, pieni ihminen saa päähänsä tehdä ja julkaista musiikkia, se kiinnostaa pääasiassa häntä itseään, ei juuri muita. Isisin ilmaisutapa on todettu varsin vaikuttavaksi monilla tahoilla, ja siksipä rocklehdissä poseeraa nykyään komppaniallinen sitä imitoivia bändejä. Ei se tunnu miltään saavutukselta, että muut bändit ottavat meiltä vaikutteita, Turner kuittaa. Turner ei tietenkään välitä siitä, minkälaisia seuraajia Isis on saanut tai mitä sen ympärillä tapahtuu. Lyhyt siilitukka, ajamaton parta, korvakorut, paksusankaiset silmälasit ja haastava katse, siinä post metal -stereotyyppi. En ole kuunnellut sitä vähään aikaan. Ja sittenkin se rockmuusikko on vain tavallinen, pieni ihminen, oli historia tai pankkitilin saldo kuinka mittava tahansa. Ei sellaiseen kannata liikaa takertua. Liikkeellä on jopa Aaron Turner -kaksoisolentoja. Kun saman asian parissa häärää valmiiksi tunnettu rockmuusikko, tuhannet ja taas tuhannet kuuntelevat, analysoivat ja arvioivat biisit ja levyt perin pohjin. Bändiä läheltä seuraavien ja meille tärkeiden ihmisten mielipiteillä on tietenkin jonkin verran merkitystä. Jälleen kerran: Eläköön se pieni ero kopioinnin ja vaikutteiden ottamisen välillä! Aloin joskus 4-5 vuotta sitten kiinnittää huomiota muiden sävellyksiin, joissa oli yhtäläisyyksiä meidän musiikkimme. Tuntuu vähän hölmöltä laskea täyspitkiä albumeita, sillä bändin julkaisupolitiikka on sangen monimuotoinen. Ei se geneerinenkään ole, ei suinkaan, mutta ei se päätäkään räjäytä. Lyödään vielä lippalakki päähän. Silti olen sitä mieltä, että olisimme paikoin voineet haastaa itseämme enemmän. On helppo arvata, että Turneria kiinnostaa erittäin vähän kriitikoiden tai edes fanien mielipiteet omista tekemisistään
Kovin puhelias tai avoin hän ei ole. Laulu on Isisin biiseissä verraten vähäisessä roolissa. Turner on persoonana kuin musiikkinsa. [FIN] tuska 2007 / INF [ 65 inf48_isis.indd 65 12.6.2007 11:58:15. Mutta yleensä bändimme seuraajat osaavat käyttäytyä. Suomessa Isis ei ole vielä yhtä tunnettu nimi kuin muualla Euroopassa tai Amerikassa. Keskustelussa Turnerin sanallinen anti on tarkkaan harkittua ja pohdiskelevaa, ei missään nimessä vuolasta. Veikkaan, että jäljillä ollaan. TUSKAISET TERVEISET Se siitä luennosta. Minä olen ihminen, meidän fanimme ovat ihmisiä, jotkut käyttäytyvät hyvin, jotkut huonosti, se lienee ihan yleistä ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Mies kertookin puhuvansa fanien kanssa tarkoituksella bändistä, ei itsestään. Eräs seikka Turnerin puheessa toistuu, kun hän puhuu bändistään. Kuten Turner sanoi, tulkitkaa niin kuin tulkitsette, mutta tehkää se itse. Monisyiset, rikkaat sovitukset, hienovaraiset teemojen kierrätykset, nyanssit ja piilotetut koukut jäävät ensimmäisellä kerran pintakerroksen alle. voi uskoa, mutta kukaan ei tiedä, ovatko ne oikeasti totta. Se on ärsyttävää, että joskus jopa levyarvioista huomaa, että levyä ei ole viitsitty kuunnella edes toista kertaa, Turner myöntää. Tai sitten kyseessä ovat illuusiot. Sitä pitää kuunnella keskittyneesti ja mielellään hyvillä vehkeillä, jotta siitä saa kaiken irti. Hän on haastateltavana kaikkea muuta kuin tavanomaiset lausuntoautomaatit, ja hänen kanssaan pitäisi keskustella monta tuntia, jotta todella pääsisi asian ytimeen. Yhden biisin yhden kuuntelun perusteella ei voi sanoa vielä yhtään mitään. Jos eksytte katsomaan keikkaamme, kuunnelkaa edes kaksi tai kolme biisiä, ennen kuin teette johtopäätöksiä. Isisin musiikki pitää ottaa haltuun. Firdous e Bareen oli tarkasti luotu illuusio, Dulcinea Don Quijoten kuvitelma. En voi tietää, pidättekö Isisista vai ette, mutta ette tekään voi puolikkaan tai yhden biisin perusteella. Sanojen lisäksi sävellykset ja levynkannet "puhuvat". Turnerin terveiset festivaalivieraille, joista suurimmalle osalle Isis lienee uppoouto, ovat seuraavat. Tuleva Tuska-reissu on bändin toinen visiitti maahamme. Kahdenkymmenen minuutin haastattelu ei tee hänelle oikeutta. Isisille pitää antaa aikaa. Jaksan kyllä puhua ihmisten kanssa, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita Isisista
Väsymys tässä enemmänkin painaa vielä päälle. No hei, mietipä sitä, että itselleni tulee jokusen vuoden päästä 40 mittariin. Siinä on naisen pää ja huonoa onnea kuvaava, nurinpäin oleva hevosenkenkä sekä teksti "Poison". Kiitos vaan, tuhahdan ja totean, että olen silti mieluummin vanha kuin aikuinen. HATESPHERE SANOITUSTEN JATKUMO Ovatko uuden levyn tekstien aihepiirit samoja kuin edelliselläkin levyllä? 66 ] INF / tuska 2007 inf47_hatesphere.indd 66 12.6.2007 12:01:49. Joo, otin itse asiassa pari uutta kuvaa jalkoihini, toinen on vanhan koulukunnan merimiestyyliä edustava tatuointi. Elo tuntuu juuri nyt kuulemma hieman raskaalta, mutta muuten herralla pyyhkii varsin mukavasti. En osaa piirtää edes kunnollista tikku-ukkoa ja käsialanikin on aivan kamalaa, mutta minulla on aina ideoita nahkaani hakattavien kuvien suhteen. otoaan tavoitettu Jacob Bredahl kuulostaa väsyneeltä, vaikka kello lyö jo iltaseitsemää. Onko nahkaasi ilmestynyt uusia leimoja. Vau, sinä se todella vanha sitten olet. Pitkällisten keskustelujen ja piirustusten jälkeen ihoani koristaa uusi kuva, ja molemmat ovat tyytyväisiä. Kuvaa meikäläisen hyvää tuuria naisten suhteen, mies naurahtaa. Tanskalaisen Hatespheren syksyllä 2005 ilmestynyt The Sickness Within -kiekko kertoi synkkäsävyisiä tarinoita etanolinkäytöstä ja sitä seuraavista myrkytystiloista.. Otin ensimmäisen kuvani joskus kymmenen vuotta sitten, ja se oli oma sukunimeni alaselkään, todella omaperäistä, eikö. Nykyisin en enää koske tiukkaan viinaan, vain kaljaan ja viineihin, ja näiden nauttimista seuraavat pöhöt ovatkin paljon helpompia kärsiä kuin esimerkiksi vodkasta syntyvä kankkunen, Jacob pal- Tatuoijaa valitessani minun täytyy olla varma siitä, että hän on hyvä ja että pidän hänen tyylistään. Kalvaako edelliseltä levyltänne tuttu tauti jälleen sisuksiasi, vai. Vokalisti Jacob Bredahlin mukaan laulujen aiheet ovat hyvin pitkälti samat huhtikuussa julkaistulla tuoreella levylläkin. TEKSTI: Miika Kuusinen / www.hatesphere.com/ KUVA: Hatesphere alkoholi, muusikon ystävä jastaa leveästi haukotellen. Hitto, tajusin muuten, että täytän juuri 29 ja kolmenkympin rajapyykki alkaa uhkaavasti lähestyä, ei hyvä. Tavatessamme edellisellä kerralla syksyllä 2005 kätesi ja jalkasi alkoivat olla jo aika täynnä kaiken maailman värikkäitä kuvia. Vaan ihmekös tuo, kun takana on edellisiltaiset Serpent Smiles And Killer Eyes -levyn julkaisukekkerit. Ehkä hiukan, vaikka ei tässä kovinkaan huonosti voida, sillä loppujen lopuksi en ollut kovinkaan kännissä eilen
Loppupullon voitkin sitten tuhota toisen kitaristimme Peter "Pepe" Lyse Hansenin kanssa, hänelle se varmasti maistuu. Pisti oikein vihaksi moinen, miten helvetissä he voivat kirjoittaa moista paskaa, kun eivät edes tunne minua enkä minä heitä. Levyn avausraita Lies And Deceit ei taida jättää paljonkaan arvailun varaan. Drinking With The King Of The Dead, kukas tämä kaveri on, jonka kanssa otat soppaa tässä viisussa. Tavallaan koko levy onkin juuri julkilausuma tästä asiasta Tarjoaako levyn päätösraita Absolution sinulle synninpäästön, ja mitä syntejä haluaisit minulle kenties tunnustaa. The King Of The Dead voi puolestaan olla ihan kuka tahansa, vaikka alkoholin luoma harha, tunne kuinka olet puoliksi elossa ja puoliksi kuollut ja kuinka näet olemattomia asioita. Taas yksi tosielämään perustumaton kappale, jolla haistatan pitkät kristityille. Alaspäin mennään, ilman että kukaan pystyy kierrettä pysäyttämään, mutta onneksi tämä on vain fiktiota eikä omaelämäkerrallista. Aiempien kappalekuvaustesi perusteella ei ole kovinkaan vaikeata arvata, missä nesteessä kellut Floating-biisissä. Kyllähän tämäkin biisi kertoo juomisesta, ja kyseessä on viinapiru tai sitten ne demonit, jotka vainoavat useamman päivän törpöttelysessioiden jälkeen. Useimmat ihmiset kyllä liittävät sen nykymaailman tilaan. On kyseessä sitten rakkaus, sodan ihannointi, ihan mitä vaan. Millaisesta sodasta Forever War sitten kertoo ja oletko sinä kenenkään kanssa sotajalalla juuri nyt. Nyt muistuukin mieleeni tapaus, kun Jehovan todistajat sujauttivat minulle suunnatun henkilökohtaisen kirjeen tyyliin "Hyvä Jacob, meistä sinun pitäisi turvautua apuun Jeesuksessa Kristuksessa" ja muuta sellaista soopaa. Loppujen lopuksi he ovat aika säälittäviä luusereita. Keikka tulee olemaan ainakin meille erityinen, sillä vaikka olemmekin tehneet lukuisia festarivetoja Euroopassa, tulemme Suomeen nyt vasta toista kertaa. Kun jokainen rummunisku siirretään täsmälleen oikeaan kohtaan ProToolsilla ja täydellisesti mennyt kitariffi kopioidaan koko kappaleeseen, lopputulos kuulostaa enemmän tanssimusiikilta, ja tämäkös minua vituttaa. Teksti kertoo pyörimisestä hirveässä kännissä baareissa, kaikki vaan pyörii etkä enää erota edes vasenta oikeasta. Vaikka sanoitusten tekeminen on meille tärkeää, emme ole niiden kanssa kovinkaan syvällisiä, toisin kuin musiikin suhteen. Ei meillä vain oikein ole mitään kamalan kaksista sanottavaa kuuntelijoille. Paskaa puhuvat ihmiset pistävät aina vihaksi, mutta erityisesti minua ärsyttää tällä hetkellä vallallaan oleva tuotantotrendi, joka saa monet uudet bändit kuulostamaan aivan muovisilta. Uudella albumillamme halusimme välttää tällaista kliinistä soundia, ja siksi se kuulostaakin ainakin minun korvissani juuri siltä, että sillä soittavat oikeat ihmiset. Miten on, Jacob, maistellaanko vähän "haukea" ennen Tuskan-keikkaa ja sen jälkeen. Tunnetko sinä itsesi pahemmin kirotuksi kuin Juudas konsanaan Damned Below Judas -kappaleessa? Tästä saat vetää omat johtopäätöksesi, sillä basistimme Mikael "Mike" Ehlert teki tähän sanat. Suutahan tässä rupeaa kuivaamaan kaikki tämä höpinä. Onhan tuokin yksi näkemys. Kyllähän siinä taas kellutaan paikallaan alkoholissa, eikä tämä ole kovinkaan positiiviseen sävyyn kirjoitettu teksti. Holding my bottle tight -rivi kertonee kaiken olennaisen kappaleesta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyseessä on haistakaa paska -tyyppinen ralli, jolla syljetään vihaa vähän joka suuntaan. Toivottavasti suomalainen festivaaliyleisö muistaa meidät edelliseltä Suomen-visiitiltämme Soilworkin kanssa vajaan parin vuoden takaa. Monet orkesterit käyttävät liian paljon moder- nia teknologiaa ja hinkkaavat kaikki kuulostamaan täydelliseltä, ja minusta tämä sotii kaikkea sitä vastaan, mistä metallimusiikissa on kysymys, siis itse omia instrumenttejaan soittavista muusikoista. Voisin aivan hyvin sanoa albumin olevan konseptilevy, ja ihmiset ottaisivat sen aivan täydestä, koska levyn nimi ja sanoitukset sopivat tällä kertaa niin hyvin yksiin. Kyllähän tuo tuntemus on joskus tutuksi tullut. Kikkailen lyriikoissa sanoilla ja kaikenlaista muuta sairasta. Taidan olla siis ihan hakoteillä, jos oletan että levyn nimi Serpent Smiles And Killer Eyes kertoo selvin päin olemisesta, jolloin silmät ovat kirkkaina, aivot käyvät täydellä teholla ja kasvoilla on pahansuopa virne. Sain nimi-idean eräänä aamuna, ja se on minusta loistava, koska se voi kuvata lähes mitä tahansa. Pysykööt vain kaukana minusta, solisti puuskahtaa ja jatkaa: Syntiä tulee kyllä yhä tehtyä, vaikkakin vähemmän kuin ennen, mutta en ala syntilistaani sinulle tässä nyt purkamaan, Jacob naurahtaa. Tavallaan joo. Joka puolella tuntuu olevan valehtelijoita, käärmeitä, murhia ja hulluutta, mutta mielestäni tämä kuvaa samalla hyvin, mistä koko levyllä on kysymys. Kirjoitamme pääasiassa pieniä kuvitteellisia kauhutarinoita, vaikka tällä uudella levyllä meillä on jopa kolme keikkailevan bändin elämästä kertovaa tositarinaa, jotka kaikki kertovat yllättäen dokaamisesta, laulaja naurahtaa. Varmaa kuitenkin on, että kalja tulee Saunassa virtaamaan! [FIN] tuska 2007 / INF [ 67 inf47_hatesphere.indd 67 12.6.2007 12:01:54. Kyseessä on kumminkin fiktiivinen tarina siitä, kuinka kuolleet nousevat jälleen takaisin elävien keskuuteen. Itse olen onneksi aika rauhallinen kaveri, joten en ole riidoissa kenenkään kanssa, mutta ehkäpä jotkut ihmiset saattavat nähdä minut vihollisenaan. SYNNINTEKIJÄ Millaisia demoneja ruokit kappaleessa Feeding The Demons. Sain tähän inspiraation muinaisesta Rooman imperiumista ja erityisesti Caligulasta, joka oli aika sairas ja perverssi kaveri. Yleismaailmallinen aihepiiri, vaikka aivan yhtä hyvin sanoitukset voisivat kertoa vaikka suoraan musiikkibisneksestä, jossa myös riittää paskanpuhujia. Tämä on taas yksi niistä kappaleista, jotka voivat kertoa niin monesta asiasta. Kuten sanoin, en enää juo viinaa, mutta ainahan sitä maun takia voi vähän maistaa. Vaikka olemmekin tiukka bändi, ei soitto levyllä ole täydellistä eikä sen pidäkään olla, koska kukaan ei ole täydellinen. Kristittyjen tekopyhyydestähän tuo biisi kertoo, siitä kuinka he saarnaavat mitä pitäisi ja ei pitäisi tehdä, mikä on oikein ja väärin. Lyriikat eivät kerro niinkään siitä, kuinka tunnen koko maailmaa kohtaan, vaan enemmänkin siitä, kuinka on olemassa niin paljon ihmisiä, jotka haluavat oman osuutensa kaikesta, vaikka he eivät tee mitään muuta kuin valehtelevat. No mikä ettei. Ehkä joku voisi vihata minua ja bändiä menestymisemme vuoksi, mutta ei tälläkään sanoituksella ole sen kummempaa syvällistä tai henkilökohtaista merkitystä. Kaikki on yhtä kaaosta, kyllähän sinä varmaan tiedät tunteen. Entäpä sitten Slain, kuka tulee lyödyksi maahan. Ketkä sinua voisivat vihata Let Them Hate -kipaleen perusteella, ja mitä itse vihaat eniten juuri nyt. Toki maailma on muuttunut huonompaan suuntaan tämänkin asian suhteen ihan parin viimeisen vuoden aikana, mutta en ole kovinkaan syvällinen ihminen, joka kuluttaisi kaiket päivät tämänkaltaisia asioita pohdiskellen. Samoista tutuista asioista eli verestä, kaljasta ja saatanastahan me edelleen laulamme, Jacob virnuilee
inf48_hermanli.indd 68 12.6.2007 12:11:36 MM ESP
Puh. 1975 2007 EC-1000VHB 969 käteisnetto EC-1000VB 998 käteisnetto FX-260SM 469 käteisnetto VIPER-407 729 käteisnetto MH-100QM 379 käteisnetto EC-500S 729 käteisnetto M-400 699 käteisnetto ESP ECLIPSE I CTM VBK 1635 käteisnetto HORIZON FR II BKAQ 1689 käteisnetto NV-STD BLKS 1929 käteisnetto M-II NECK THRU BLK 1659 käteisnetto VIPER 7 BLKS 1659 käteisnetto VINTAGE + Distressed 3TS 1579 käteisnetto SV-STD WHT 1779 käteisnetto Maailman halutuimmat ESP / LTD modernit rock-kitarat saa laatua arvostavista soitinkaupoista ympäri Suomea tai Musamaailma-Retail, Hki Kamppi. 09-56271240 · retail@musamaailma.fi · www.musamaailma.fi MM ESP 6_07 taitto.indd inf48_hermanli.indd 69 1 6.6.2007 15:00:36 12.6.2007 12:11:42
RUUHKAA OTELAUDALLA 70 ] INF / tuska 2007 inf48_hermanli.indd 70 12.6.2007 12:11:44
inf48_levyt.indd 72 12.6.2007 13:22:33
inf48_levyt.indd 73 12.6.2007 13:22:53
2l kp / 2l kp / 2l kp / 2l kp / >>> inf48_levyt.indd 74 inf_mainos.indd 1 12.6.2007 12:26:57 8.6.2007 15:59:24
Silti nelikko lunastaa viime vuonna When In Sodom -minilevyllään käynnistämänsä odotukset vain nipin napin. Kun rockmusiikkiarkkitehti Nicke Andersson kaikkosi Hellacoptersinsa puikkoihin 1990-luvun ehtoopuolella, alkoivat perustamansa skandideathin peruskallion, Entombedin liitokset lohkeilla. Akustisella introlla käynnistyvä nimibiisi rysäytetään liikekannalle uunituoreen rumpalin Olle Dahlstedtin toimesta. On se silti kylmä totuus, että näitten kymmenen kappaleen joukosta uupuvat ne Demonit ja Heavens Diet, jotka piinaavat mieltä vaikka Herran enkeli lupaisi sielunpuhdistusta korvan juuressa. Eihän näillä ojaan voi ajaa, eihän. Niin nytkin: Serpent Saints osoittaa, että paistaa se aurinko vanhan koiran karvoihin, vaikka risukasan päältä välillä vuotaakin. TOMI POHTO NILE Ithyphallic Vision Divine The 25th Hour Octavia Sperati Grace Submerged >>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>> ARVIOASTEIKKO LYHYESTI: mestariteos, tuleva klassikko keskiverto, ihan kiva pohjamutaa <<<<<<<<<<<<<<<<<<<< tuska 2007 / INF [ 75 15:59:24 inf48_levyt.indd 75 12.6.2007 12:27:02. Samoin leffaklipit ovat löytyneet jälleen osaksi Enskan maustevalikoimaa. Osuvat meinaan levy-yhtiön sloganit kerrankin jo taulua kohti: tämä todella taitaa olla parasta Entombedia sitten Wolverine Bluesin! No joo, onpa mukaan unohtunut taasen pari vanutupon makuista lupsutustakin, mutta kokonaisuutena levy jättää hyväksyvän hymyn kasvoille. Yhtye, jonka kolme ensimmäistä albumia tunnetaan nykyään metallimusiikin klassikoina, alkoi suoltaa keskitasaisia tuotoksia toisensa perään. Serpent Saints on ensikädessä death metal -levy, mutta harmittavan vähän mitään muuta. Ollaanpa Entombedin tärkeydestä metalliskenelle mitä mieltä hyvänsä, sen viimeisimmän tuotoksen toivoo aina kantautuvan uusien kuulijoitten korviin. Hahmottaakseen paremmin täytyy hieman muistella yhtyeen lähimenneisyyden aikoja ja tapahtumia ja antaa levyn pyöriä ripiitillä. Mutta jottei suitsutus rupeaisi ällöttämään, tuuletetaan välillä. Ja sitten kiimainen kuolonralli saa alkaa. Petrovin uroshärkämäisen mylvinnän tunnistaa peninkulman päähän; mutta nyt vanha paksutukka venyttää ääntään yhä kireämpiin käristyksiin. Vaan eipä tunnu missään. Hankalaksi menee, etenkin kun aluksi vilkaisee näitä rehvakkaita kappaleen nimiä: Love Song For Lucifer, Masters Of Death, In The Blood... Enskan levyt ovat komeita esimerkkejä siitä, kuinka asiat pidetään rehellisen ytimekkäinä, siksikin tappavan tehokkaina. When In Sodomista ei yksin siihen ole, eikä The Dead, The Dying And The Dying To Be Deadin kaltaisella b-puolirallilla pääse edes iholle. Onneksi onkeen on otettu: Entombed runttaa nyt järkyttävällä itsevarmuudella, se palaa kappaleissaan omille kulmilleen. Melkeinpä yhtä anteliaasti kuin Left Hand Pathilla aikoinaan. Bändin yhdeksäs albumi Serpent Saints on ensimmäinen pitkäsoitto, jolla Enska louhii ilman toisen perustajajäsenensä, kitaristi Uffe Cederlundin tuttua soundia. Niistä lähimmäksi alkuaikojen loistoa ylsi ainoastaan vuonna 2001 julkaistu Morning Star. Ministryssä se rokkaa pirtsakasti; leijonanosan levyn kestoa bändi kuitenkin pätkyttää tuttua Discharge-komppia, maustaa hurmerokkiaan turskein tuplabassarein ja kuullanpa vanhaa kunnon grind-mätkätystäkin pitkästä aikaa. Masters Of Deathin kiihdytyksissä sveduärjy jo kirkuu kuin tätä riiputettaisiin kiehuvassa ranskanperunaöljyssä kelteisillään. Vokalisti L.G. ENTOMBED Serpent Saints The Ten Amendments CANDLELIGHT Suosikkiyhtyeensä uuden levyn arviointi on joskus yhtä helppoa kuin arvottaisi omat raajansa
Bändi on kauhistuttava esimerkki siitä, miltä lähes täydellisen epäinhimillinen musiikki kuulostaa. Vahvasti death metal -vaikutteista mustuuttaan vyöryttävä ryhmä on vuosikymmenen aikana saavuttanut itselleen tukevan aseman, jota tämäkään levy ei horjuta. Hyvin tehtyä peruskamaahan tämä. KARI KOSKINEN Egyptiläishenkisen metallimusiikin sanansaattaja ja modernin death metalin vapahtaja Nile osoitti viimeistään kolmannella täyspitkällään, ettei bändi ole yhden tempun poni tahi ohikiitävä tähdenlento. Laulaja tuntuu hieman petranneen suoritusta edelliseen levyyn verrattuna, mutta on yhä edelleen bändin heikoin lenkki monotonisella ja värittömällä äänellään. Tuntuu siltä kuin Mayhem olisi menettämässä otteensa lopullisesti. Kun mukana on vielä instahittimateriaalia kuten As He Creates, So He Destroys sekä joukko kadehdittavalla varmuudella murskaavia biisejä, ei voi kuin huohottaa hengästyksestä ja nostaa hattua Sandersille kumppaneineen. Tukeva ja selkeä äänimaailma vahvistaa entisestään vaikutusta bändin tähän asti onnistuneimmasta albumista. Jos Ordo Ad Chao on bändin (eli Blasphemerin) käsitys siitä, miltä Mayhemin todella tulee kuulostaa, olen valmis heittämään kirveen kaivoon välittömästi. JONI JUUTILAINEN ABANDONED Thrash You! DOCKYARD1 ja hanska pitääkin tiukasti kiinni edellisen Thrash Notes -levyn arvoista. Hieman tavallisesta poikkeavasta ulosannistaan huolimatta levy kuitenkin taantuu siihen "ihan kiva" -kastiin. MEGA ARKHON INFAUSTUS Orthodoxyn OSMOSE Ranskalainen black metal on lähes poikkeuksetta sairasta tavaraa, ja yksi sen saastaisimmista sotureista on Arkhon Infaustus. Etäistä ja kylmää, mutta sisimmässään erittäin kiihkeää ja mielipuolisesti roihuavaa. Bändin revittely on kuin yhdistelmä Funeral Mistia ja Morbid Angelia, nopeita pyrähdyksiä tuetaan bassovoittoisesti runttaavilla hidasteluilla ja turhat osiot on karsittu minimiin. Exmortemin heppuja sisältävä Spectral Mortuary ei edes yritä erottua joukosta, vaan työn alla on turvallisen maukasta massatuotantomakkaraa. Jenkkideathin taajuuksilla kiihdyttelevä puritaanisuus ei kurki genrensä sivustoille, vaan meininki pysyy liki liikuttavan uppiniskaisena. Tällä kertaa bändi sen sijaan ryhtyy tonkimaan vanhoja roskalaatikoita, horjuu jalustallaan puolelta toiselle, eikä tunnu löytävän mitään järjellistä suuntaa musiikilleen. Ehkä Becoming The Archetypen musiikki saattaa olla amerikkalaisille uutta ja ihmeellistä, tai ainakin näin Century Media asian kokee ja etenkin toivoo. Sanovat muut mitä tahansa, tämä levy kamppailee vuoden kovimpien death metal -levyjen tittelistä helposti. SERPENT MAYHEM Ordo Ad Chao SEASON OF MIST Reippaalti yli parikymmenvuotinen black metal -legenda on kiistämättä vaikuttanut nykyiseen äärimetalliskeneen enemmän kuin moni arvaakaan. Ithyphallic on kaikkia edellä mainittuja seikkoja ja vielä enemmän. Jylhästi käynnistyvä levy kääntyy pian nopeaan blastiin ja koukeroiden kautta matkalla kuullaan komeankaunista kitarafiilistelyitä, järkyttävän nopeaa kaahausta, doomahtavaa hitautta, raskaita kitaravalleja ja murhaavan matalaa vokalisointia. Berno-studiolla tallennettu soundi on murjovan raskas, ja myös soitto kulkee. Suuria muutoksia ei 1980-luvun suuntaan vahvasta kumartavaan thrashiin ole tehty, mutta edellisen levyn arviossa kritisoimiini osa-alueisiin on tullut sentään hiukan parannusta. Religious black metaliksi taitaisivat tätä kutsua, jollei yhtye näin vankasti death metaliin nojaisi. JONI JUUTILAINEN NILE Ithyphallic NUCLEAR BLAST SPECTRAL MORTUARY From Hate Incarnated MIGHTY MUSIC Onhan tätäkin lajia jo kuultu. Jos vuosittain julkaistavilla levyillä tapahtuu petrausta samaan malliin kuin nyt, on täysin mahdollista, että Abandonedista kasvaa kahden kolmen vuoden päästä kelvollinen vahvan keskitason kokoonpano. Mies nimittäin ulvoo, korisee ja sihisee levyn pois kaikkein syvimmistä pohjamudista. Kappalerakenteet ovat aivan omaa luokkaansa, pelkkää riffiä riffin perään, ilman ainoatakaan todella iskevää ja kokonaista kappaletta. Jossain vaiheessa oman genrensä edelläkävijästä tuli kuitenkin lapsellisesti kiukutteleva, jatkuvasti mielipiteitään muutteleva yhden miehen sirkus. Biisit sinänsä eivät ole kovinkaan ikimuistoisia tapauksia, mutta hyvässä järjestyksessä laukaistut sahariffit ja väkevä perusörinä pelastavat paljon. Levy toisensa jälkeen vakuuttanut, tiukkaa, brutaalia ja toisaalta tunnelmallista, mahtipontistakin kamaa tuottanut bändi on käyttänyt edellisen levytyksen jälkeisen ajan huolellisesti. Keskitempoista ruhjomista ja nopeampaa kaahausta sekoittelevat kappaleet sisältävät jokusia irtosooloja ja melodisempia riffejä, mutta muita mausteita on turha odottaa. Tästäkään huolimatta kokonaisuus ei yllä edes vahvaan keskikastiin. Kitaristi Blasphemerin visio Mayhemin edistyksellisyydestä oli parhaimmillaan vuosikymmenen takaisella Wolfs Lair Abyss -ep:llä ja sitä seuranneella, taajaan dissatulla Grand Declaration Of Warilla. Kappaleet ovat progressiivisia, mutta levyssä ei tunnu olevan järjenhiventäkään, ja mitä enemmän levyä kuuntelee, sitä käsittämättömämmäksi se muodostuu. Orthodoxynilla pääosaa näyttelee erittäin intensiivinen yleistunnelma. Vuorossa on kenties bändin tiukin levytys tähän asti. Kappaleiden perusainekset riffeistä kertosäkeisiin ovat edelleen varsin vaatimattomia, mutta muutamia miellyttäviä melodioita ja sooloja sekaan on yhä edelleen eksynyt. Brutaalia death metalia roiskiva debyyttikiekko From Hate Incarnated ei ole silti mikään pöllömpi tapaus. Tuoreella kiekolla ei virveli kolise enää kolkosti eikä kitarasoundikaan ole kuiva, vaan kokonaisuus on kelvollisesti tasapainossa, joskin täysin ilman yllätyksiä saati ylistyksen aiheita. Homman harjoittelu albumeilla levyyhtiön piikkiin pistää vain väkisinkin kummastelemaan musiikkibisneksen toimintaa. MEGA Johan on albumia nimellä paiskattu, vaikka linja tuska 2007 / INF [ 77 inf48_levyt.indd 77 12.6.2007 12:27:13. Ainoa todella positiivinen levyllä on laulaja Attila Csiharin paluu. Tasa-, vuoro- ja niin sanotun Cannibal Corpse -mätön vuorottelu rumpuraidoilla toimii myös mukavasti. Ordo Ad Chao näyttäytyy ensihetkistään lähtien jonkinmoisena negatiiviversiona GDOW:sta. Vaikka mukaan mahtuu myös "vain" ihan hyviä kitarariffejä, kokonaisuus nousee osiensa summaa isommaksi
inf48_levyt.indd 79 12.6.2007 12:27:22
c o m inf48_levyt.indd 80 12.6.2007 12:27:23. ou di 2-C t gi D ju pa ly ck 16 th Better Motörhead Than Dead Live at Hammersmith w w w. i m o t o r h e a d
Menköön mainostamiseksi, mutta melodiaheviä kuluttavien olisi syytä lykätä eurot sivuun tämän rieskan testaamiseksi. JAAKKO SILVAST patovereille on jääty jo ennen kuin starttipistoolin laukaus on edes kajahtanut. MEGA VOLBEAT Rock The Rebel / Metal The Devil MASCOT Tanskan ylpeys Volbeat on palannut. Kiekko vyöryy eteenpäin kuin Harley Davidson kesäisellä valtatiellä. Kaiken kaikkiaan rieskan kokonaisuudessa on hajontaa tarpeeksi muttei liikaa. Ponnistelujenkaan jälkeen Minus The Herd ei vain ole saanut johdettua oikeaan mielentilaan. TEEMU LAMPINEN NUCLEAR BLAST ALLSTARS Into The Light / Out Of The Dark NUCLEAR BLAST MASTERY Lethal Legacy SANCTUARY Kanadasta on tullut omaehtoista metallia jo pitkään, ja Mastery täydentää rautaketjua vanhoihin hyviin aikoihin viittaavalla ruosteisella, muttei varmasti ketjun heikoimmalla lenkillä. Vasemmalla kädellä hoidettavan pakkopullan sijaan miehen suhtautuminen tätä pakettia kohtaan on ollut kiitettävä. Kaavoihinsa kangistuneiden peruskokoelmien sijaan puulaaki julkaisee levykokonaisuuden, jolla pääosassa ovat juuri tätä kiekkoa varten sävelletyt biisit. Tästäkään huolimatta biisejä ei saada kuulostamaan siltä kuin ne olisi alun perin tarkoitettukin instrumentaaleiksi, ainoastaan vanhan koulukunnan metallilta ilman laulajaa. 40 minuutin levyllä ei ole suoraviivaista hetkeä, ja tuntuu että jo levyn kuunteleminen saati sitten soittaminen vaatii kehittynyttä matikkapäätä. Tarjolla on kokoelma erinomaisia, hyviä ja unohdettavia kappaleita vailla varsinaista punaista lankaa, mikä tahtoo vaikeuttaa levyn vietäväksi heittäytymistä. Biiseissä on tehokkaan tappamisen meininki, mutta räiskyvä särmä uupuu oikeastaan kaikkialta muualta paitsi lätyn kitarasooloista. Bändin soitto on hioutunut rankalla kiertämisellä todella tiukaksi. Pökköä ei pesässä roihua aiempaa enempää, vaan kakkosalbumi on ehtaa Volbeatia: tahti on terhakka ja tyyli jyräävä, ja kaapin paikan määräävät raskaat melodiat ja Michael Poulsenin omintakeinen ulosanti mikrofonin bisnespäässä. Into The Light / Out Of The Darkin kakkoskiekon paikalta löytyy se perinteinen lafkakokis, joka ei ole tässä tapauksessa huono sekään. Vaikka alavireinen ja kuningas bassolle kumartava tanakka äänimaailma lyö korville betonijyrän herkkyydellä, Volbeatin musiikin kivijalkoja ovat paikoin poikamaisen riehakas revittely ja iskelmähenkiseksi luonnehdittavien haikeiden melodioiden viljely. Rage-miehen räväkänpuoleinen sävellyskynä on onnistunut tekemään levyn kymmenestä raidasta pääosin melko jyhkeitä ja riehakkaita, mutta helpottavaa on huomata, miten hyvin biisit lopulta istuvat tul- kitsijoiden käsiteltäviksi. Kuten debyyttiä, myös Rock The Rebeliä vaivaa hienoinen rikkonaisuus ja hajanaisuus, sillä levy ei tahdo kuroutua eheäksi kokonaisuudeksi. Kun levy vielä on venytetty täyteen mittaansa lisäämällä loppuun pari livevetäisyä albumin kappaleista, on koko paketti tökeröä logoa ja kantta myöten hieman juostenvirtsatun ja samaan aikaan ravistetun oloinen. Raskaan äijäilyn skeneologiassa riittää yrittäjiä, mutta Volbeat jättää monet samaa kaavaa juoksuttavat hengenheimolaisensa julkaisujen epätasaisuudesta huolimatta alapuolelleen. JASON WARD tuska 2007 / INF [ 81 inf48_levyt.indd 81 12.6.2007 12:27:25. Lethal Legacy tarjoileekin mallikelpoista jyräämistä ja riittävän runsaslukuista ja vaihtelevaa kitaravirkkaamista sortumatta minkäänlaiseen virtuoosimaisten taitojen esittelemiseen. Megatropolis läpsii pöytään keskitempoista ja rähäkkää etenemistä ja erityisesti tanakoita soundeja. Kompromissittomuus on yhtyeelle hyve, ja kuuntelijalta se vaatii sopivasti ponnisteluja ja oikeaa mielentilaa. Se, miten Iron Savior jaksaa juuri nyt säväyttää, onkin toinen kysymys. Onkin hieman harmillista, että selkeää potentiaalia omaavalle orkesterille ei osata/haluta antaa kunnollisia lähtökuoppia, vaan kil- Monen melodisen metallin suuren tekijän kotipesä, Nuclear Blast, on keksinyt miellyttävän tavan juhlia parikymppisiään. Ion Dissonance lokeroitunee tekniseksi metalcoreksi. Vaikka musiikki viittaa runsaine riffittelyineen erityisen vahvasti, muttei mahdottoman omaperäisesti, 1980-luvun amerikkalaiseen (thrash-)metalliin, erona muihin kilpailijoihin on laulun täydellinen puute, eli kaikki levyn veisut ovat instrumentaaleja. Minus The Herd on bändin ison lafkan debyytti, ja musiikki ei ole juuri muuksi muuttunut; ainoastaan vaikutus on heikentynyt ajan myötä. Vanhan ketun Piet Sielckin sekä ryhmänsä Iron Saviourin paluu levyttävien orkestereiden kirjoihin muutaman vuoden tauon jälkeen tapahtuu konstailemattomalla vanhan liiton hevillä. Hattua on silti nostettava vielä toistamiseen Victor Smolinskille. Tarjolla ei ole yhtä paljon takaraivoon kummittelemaan jääviä riffejä kuin debyytillä, mutta toisaalta uutukainen on aiempaa syvällisempi, pitkällisempää kuuntelua vaativa teos. Yhtyeen tunnukseksi laskettavaan stonerin ja rockabillyn ristisiitokseen on lisätty hyppysellinen bluegrassia, ja Elviksen ihannointi soi kahta kuuluvammin tällä kertaa. Totuuden nimissä täytyy silti mainita, etteivät esimerkiksi Tobias Sammetin ja Tony Kakon äänirekisterit pääse täysiin oikeuksiinsa, vaan kappaleet kulkevat pari(kin) tasoa liian matalalla. Masteryn usko omiin tekemisiinsä on siinä mielessä arvostettavaa, että kun sopivaa solistia ei löydy, musiikin tekemistä jatketaan ilman vaikka levylle asti. Kapellimestarina toimii Ragen Victor Smoliski ja artisteina levy-yhtiön bändien omia genrepäälliköitä aina Tobias Sammetista Tony Kakkoon, Mats Leveniin, Hansi Kürschiin ja Marco Hietalaan. Taitavaa siis, mutta melko pian yhtyeen nykivä, kirskuva ja jokaiseen mutkaan jarruttava musiikki saa vain ärsyyntymistä aikaan. Keskivertoiseksi tämä valitettavasti jää. JAAKKO SILVAST ION DISSONANCE Minus The Herd CENTURY MEDIA Kanadalaisen Ion Dissonancen neljän vuoden takainen debyyttialbumi Breathing Is Irrelevant vakuutti monimutkaisella, mutta auttamattoman murskaavalla ulosannillaan. Hyvän synttäripaketista tekevät tasokkaat ja koukuttavilla melodioilla tapetoidut biisit
inf48_levyt.indd 83 12.6.2007 12:27:32
Haematology niputtaa yhteen ison mällin erinäisiä pikkujulkaisuja. Minkään luokan kopioksi bändiä on kuitenkaan turha väittää, sen verran omaperäistä jälkeä yhtye kaikesta huolimatta tekee. Järjestys on käänteisen kronologinen, mikä on anteeksiantamaton ratkaisu. Embeddedin pahaenteisen laahustava loppu sekä ooo! he, j .. Grace Submerged yhdistelee raskaita doom-riffejä ja goottitunnelmaa toimivalla tavalla. Nuori norjalaisbändi osoittaakin toisella levyllään ajatuksen todeksi ja esiintyy edukseen erittäin elinvoimaisesti. ähä vi iv se men o Oh ! ..hehe, jooo! 84 ] INF / tuska 2007 inf48_levyt.indd 84 12.6.2007 12:27:33. Tässä tapauksessa musiikillista tai edes tuotannollista kehitystä ei ole havaittavissa, mutta pääsääntöisesti kokoelmien pitäisi edetä aina alusta loppuun. Me muut pärjäämme kyllä ilmankin. Onneksi Pimeyden prinssin musiikki pystyy yhä edelleen puhumaan puolestaan sortumatta The Osbournes -sarjan kaltaiseen, näennäisesti mielenkiintoiseen mutta enemmänkin surkuhupaiseen ja kaikenlaisen heviuskottavuuden karistavaan pseudoviihteeseen. Pari biisien väliin heitettyä huminainstrumentaalia ei kuitenkaan peitä sitä tosiseikkaa, että varsinaiset biisit ovat pääosin toistensa kopioita. Debyyttipitkä Genesis tulee silmille raskaan ja bru- taalisti hakkaavan kuolometallin keinoin. Geneeriseksi listajyräksi bändistä tuskin kuitenkaan on, ainakaan niin kauan kuin levyiltä löytyy Moonlit-kappaleen kaltaista doom-junttausta. JONI JUUTILAINEN JOB FOR A COWBOY Genesis METAL BLADE Deathcorea pikkulevyillään veivannut Job For A Cowboy on heittänyt musiikistaan coret kaivoon. Ilahduttavinta veteraanin levyssä kuitenkin on, että siitä voi varmasti nauttia vuosienkin jälkeen pikaisen kertakuluttamisen sijasta, vaikka suureksi klassikoksi levystä ei olekaan. MEGA OCTAVIA SPERATI Grace Submerged CANDLELIGHT Kun kaksi maailman mahtavinta asiaa, naiset ja metallimusiikki yhdistyvät, saattaa jälki olla erittäin tuhoisaa. Tuhdilta soundaava puolituntinen örisee, vääntää ja kääntää aluksi hämäävänkin mainiosti. Tuskinpa näitä seiskoja ja splittejä enää muualtakaan saa. ..he noon. Ei Haemorrhage huono bändi ole, mutta lajissaankin vain keskinkertainen. KARI KOSKINEN OZZY OSBOURNE Black Rain SONYBMG Lapsuusajan suosikkikorttipelin Hullunkuriset perheet päivittäminen nykyaikaan saisi trendikkään lisäyksen Osbournesin heviperheestä, johon isäOzzyn lisäksi kuuluisivat äityli Sharon the Bitch sekä lellityt narkkarilapset Jack ja Kelly. Käsillä on yllättävän vahva albumi, joka sisältää myös runsaasti metallipiireissä karsastettua kaupallista potentiaalia. 34 kappaletta ja yli 70 minuuttia kestävä paketti on kiitollinen rymyannos bändin harvalukuisille faneille. Blastaava, rujo ja karkeasti vääntävä verikuolonsa kuulostaa julkaisusta toiseen vain ja ainoastaan esikuvaltaan. Pakollisten puoli- ja täysverisen balladin ohella levyltä löytyy rullaavamman materiaalin lisäksi runnovampiakin kappaleita, ja näiden ansiosta kokonaisuudesta muodostuu tasavahva teos, jota ei oikein voi parjata muttei toisaalta ylistääkään mistään. Yhteistyö luottomies-kitaristi Zakk Wylden sekä yllätysnimen, tuottaja Kevin Churkon kanssa toimii hyvin, ja tuloksena onkin täysin relevanttia, yllättävänkin raskasta mutta myös samalla tuttua ja turvallista Ozzya vuosimallia 2007. Lähimmät vertaisbändit lienevät edesmen- nyt Amaran ja etenkin Madder Mortem, jonka musiikillisia portteja Octavia Sperati kolkutteleekin kovalla kädellä. Vaikka tämänkin albumin kohdalla on täydet syyt epäillä herra Osbournen omaa musiikillista panosta, on fakta kuitenkin, että ilman miehen personallista ääntä ja kykyä tulkita eivät nämäkään biisit kuulostaisi miltään
inf48_levyt.indd 85 12.6.2007 12:29:11
Suurimpana haittapuolena levyllä on vaikuttajien liiankin suora kopiointi, etenkin laulaja Antin Serj Tankian -maneerit häiritsevät paikoin todella paljon. Vanhat miehet jaksavat vääntää. Kappaleissa tapahtuu aivan liian paljon aivan 86 ] INF / tuska 2007 inf48_levyt.indd 86 12.6.2007 12:29:23. Sitäkö sinä death metalistasi haluat? KARI KOSKINEN SONATA ARCTICA Unia NUCLEAR BLAST Kemin power metal -ryhmittymä Sonata Arctica ei ole koskaan ollut genrensä tyypillisimpiä esiintyjiä, mutta Unialla yhtye murtaa genrerajat niin rajulla otteella, että heikompia hirvittää. studioalbumiin. Stagnated Existence tarjoaa sitä mitä monet bändiltä haluavatkin. Orkesterin musiikki on perusrehellistä ja hyvällä boogiella etenevää rokkia, mikä on jo saavutus sinällään. Melodista ja räväkkää musiikkia voisi luonnehtia yhdistelmäksi Billy Talentia, Disco Ensemblea ja System Of A Downia. Ensilevytykseksi Cables on todella lupaava, mutta jatkossa bändi takuulla löytää musiikilleen omaperäisemmät ja tukevammat raamit. JONI JUUTILAINEN Scorpionsin kulta-ajan päättymisestä on jo hyvinkin 15 vuotta. Menestystä siis löytyy, ja kenties Childin ansiota onkin, että albumi kuulostaa todella hyvältä. Onko tämä nyt sitä alternativea. Muut biisit hukkuvat tasaisen puuduttavaan ja teknisesti koristeltuun blast-massaan. Hellfueledilla on selkeästi kokemusta tästä, mutta mestari se ei vieläkään ole. Komea The Future Never Dies -balladi palauttaa mieleen Scorpionsin 1970-luvun progemmat biisit. Hyperaktiivinen pieksäminen on saanut tuekseen selkeän tuotannon ja tasalaatuisen matalat örinät. Intensiteettitaso on kohtalaisen korkea läpi levyn, ja sitä kuunnellessa tuleekin tunne, että olisi eksynyt keskelle jotain outoa musikaalia. Perusasioihin turvautuminen on aina toimiva, joskaan ei välttämättä se helpoin ratkaisu. Eräille tämä uppoaa, minulle sen sijaan ei. Sekaan vain mahtuu valitettavasti jokunen vähän tylsempi veto. Insaniassa kiteytyvät lähes täydellisesti kaikki edustamansa genren elementit, jotka tekevät siitä niin huvittavan ja tässä tapauksessa lähes sietämättömän. Yli 30-vuotinen ura on johtanut tähän, bändin 16. Kaikista kliseisintä power metalia millä tahansa asteikolla tarkasteltuna veivaava Insania sopii tähän tarkoitukseen mainiosti, onhan levy täynnä kitaranvingutusta, tukutuku-komppia, ylärekistereitä hätyyttelevää vokalisointia, runsasta syntikkatilutusta ja huvittavan pohdiskelevia sanoituksia elämän syvimmästä tarkoituksesta. Kappaleet kaipaavat myös lisää iskevyyttä siinä missä kokonaisuus tiivistämistä: levyn kappalemateriaalista ei tarvitse kuulla kuin vaikka satunnaisotannalla puolet, ja loppu on vähäisin variaatioin saman toistoa. Hitaammat ruhjomisosiot ja kitaramelodiat antavat biiseille kyllä väriä, mutta resepti ja toteutus pysyy biisistä toiseen käytännössä samana. KARI KOSKINEN INSANIA Agony Gift Of Life BLACK LODGE Aika ajoin musiikkikriitikon on hyvä palauttaa mieleen, miksi jostain genrestä ei pidä ja tarkistaa samalla referenssipisteen paikka oman arvosteluasteikon suhteen. Ilman loppupuolen notkahdusta pliisun AOR-tunnelmoinnin puolelle kyseessä olisi todella hyvä kiekko, nyt vain hyvä. Oikeassahan tuusulalaisnuoret ovat, sillä kaiken emoruikutuksen keskellä Cables kuulostaa jopa ilahduttavan energiseltä ja luomisvoimaiselta teokselta. Tuskinpa tämä Scorpionsille uusia faneja voittaa, mutta ainakaan vanhoilla faneilla ei ole syytä pettyä. hitaasti musertava The Divine Falsehood ovat ainoat hivenen yksilöllisemmät vetäisyt. Suffocationin ja Vaderin kaltaisten biisinikkareiden mainitseminen samassa yhteydessä Disavowedin näppäryyden kanssa tuntuukin melkeinpä loukkaavalta. Mutta annas olla, kun tempoa ja tilutusta lisätään laulajan yrittäessä saavuttaa kiekaisuillaan äänialansa ylärajat, niin mieliala muuttuu huvittuneisuudesta alta aikayksikön suunnattomaksi ärtyneisyydeksi. Vaikka orkesterin musiikilliset peruspilarit ovat edelleenkin tukevasti paikallaan, on sovituksiin tullut roppakaupalla lisää progressiivisia mausteita. Mitä Scorpionsin kaltaisilta ikijääriltä voi ylipäätään odottaa. Kyllä, sillä levy on erinomainen vaihtoehto pinnalliselle MTV-emoilulle. Hellfueledista löytyykin näitä molempia vallan mukavasti, vaikka bändin moottori ei olekaan kireäksi ahdettu eikä tankistaan löydy nimen perusteella oletettua 666-oktaanista menovettä. Leppoisaa, lähes koska tahansa helposti soittimeen sujahtavaa heavy rockia Memories In Black on, vaikka yhtään levyn yksilöä on lähes mahdotonta muistaa tai nostaa esille. Pistän mieluummin kädet rinnalle ristiin ja tarkkailen taidokasta soittoa. Nopeasti ja tarkasti nakuttavaa rumputulta, alati poukkoilevia biisirakenteita ja kaikki koukut tuhoavaa teknistä pätemistä. Ei alankomaalaisen Disavowedin toista pitkäsoittoa nyt ihan hipelöinniksi voi haukkua, mutta tunnekylmäksi suorittamiseksi kylläkin. Humanity Hour 1 -teemalevyä väsäämään on rekrytoitu Desmond Child, jonka meriittilistalta löytyy hittien väsäämistä Aerosmithille, Bon Joville, Alice Cooperille, Kissille, Meat Loafille ja Ricky Martinille, Cherille ja Shakiralle. Suurin ongelma levyllä onkin, että vaikka soundit ovat varsin rouheat, ovat ne samalla myös hitusen liian lepsut, jolloin päähän taottavaksi tarkoitetusta niitistä jää vähintäänkin kantaosa ilkeästi koholleen. Bändin taannoin Tuurissa livenä nähneenä sanoisin, että yhtä jos toista, sillä keikalla Scorpionsit potkii varsin lujaa. Melodioita tai sooloja ei kannata liikoja odotella, villisti kutovia riffejä ja leuat loksauttavia komppeja sitten senkin edestä. Disavowedin kaltaisten bändien suurin ongelma on kyvyttömyys säveltää mieleenpainuvia ja niskat sijoiltaan nyrjäyttäviä iskusävelmiä. Bonus-dvd:llä varustettu hieno digipak sisältää lisäbiisin, haastatteluja ja kuvagallerian. MIKKO SAARI HELLFUELED Memories In Black BLACK LODGE Rock- ja heavymusiikissa pitää olla asennetta ja otetta, ilman niitä ei yksinkertaisesti voi kuulostaa hyvältä. En tunne halua ilmakitaran soittoon tai mukana huutamiseen. Biisien painotus on selkeissä osissa, vaikka pikkunäppärällä vaihtoehtopommituksella kappaleet kuulostavat paikoin monimutkaisemmilta kuin todellisuudessa ovatkaan. Ehkä neljäs kerta toden sanoo. MEGA Brutaalin murskaava death metal ja hipsuttelevat urheilusuoritukset ovat kaksi eri asiaa. Humanity Hour 1 on melkein niin hyvä levy kuin Scorpionsilta voi odottaa. Kyllähän tässäkin ihmeteltävää riittää, mutta moshattavaa tai fiilisteltävää ei niinkään. Pakko se on todeta, hevi ei todellakaan ole paskimmillaan parasta. MEGA SCORPIONS Humanity Hour 1 SONYBMG DISAVOWED Stagnated Existence NEUROTIC SNIPE DRIVE Cables 92 DAWN "Not emo, just gay", kuvailee itse bändi musiikkiaan. Alkupään rokimmat biisit toimivat kuitenkin niin hyvin kuin Scorpionsilta voi odottaa, samoin levyn lopettava Humanity on mahtipontisuudessaan todella tyylikäs. Bändin ja etenkin sen solistin malttaessa mielensä ja päästellessä normaalisti on kaikki vielä täysin siedettävää melodista, joskin äärimmäisen kliseistä metallia. Levy on siisti, tehokas ja moderni kuulostaen silti Scorpionsilta
Kuuntele Panic ehdottomasti kuulokkeita käyttäen, sillä rauhallisemmat kappaleet ovat täynnä aavistuksenomaisia ja kaukaisia ääniä, joita ei tavallisessa kuuntelussa havaitse. KARI KOSKINEN IMMORTAL SOULS Wintereich DARK BLANCE ISKALD Shades Of Misery INDIE Parikymppisten norjalaisten debyytti-ep Northern Twilight oli lupaava pelinavaus, mutta enpä olisi uskonut bändin pääsevän näin nopeasti levytyshommiin käsiksi. Saate kehuu levyä Morbid Angelin ja Dimmu Borgirin yhdistelmäksi, itselleni vahvin mielleyhtymä oli Trollheims Grottin mainion Bloodsoaked And Ill-Fated -levyn synkkään konemausteiseen jyskytykseen. Windirin melodinen perintö kuuluu taustalla, etenkin puhtaiden laulujen kohdilla. Tunnel on ehtaa dark ambientia, kun taas vartin mittaisessa And Far Awayssa kuulee vanhemman Tangerine Dreamin ja Neun vaikutuksen. Immortal Soulsin musiikki olisi tuntunut relevantilta kymmenen vuotta sitten, mutta nyt se kuulostaa auttamattoman vanhanaikaiselta ja valitettavan persoonattomalta. inf48_levyt.indd 91 12.6.2007 13:59:30. Levyn lopusta puolestaan löytyy kaksi pidempää, lähinnä äänimaisemiksi luonnehdittavaa teosta, joiden painostava ilmapiiri tekee yöllisessä kuulokekuuntelussa eetwarttia. Edellinen kosketukseni bändin kanssa tapahtui Tulikoiran tienoilla, mikä ei kyllä valmistanut minua aivan näin jyrkkään kokemukseen. I Krig jatkaa bändin omaksumassa toisen aallon black metalin ja rokahtavamman tavaran omaleimaisessa yhdistelemisessä, mutta jälleen hitusen uudistuneena. Shades Of Misery on pääosin nopeaa, melko melodista ja teknistä rymistelyä, jossain Enslavedin ja Naglfarin välimaastossa. Epäilykseni todenperäisyyttä pohjustaa vahvasti myös bändin ensimmäisen pitkäsoiton musiikillinen sisältö. Sanoituksissa esiintyvää pohjoista kylmyyttä ja skandinaavisia mytologioita riittää enemmän kuin tarpeeksi, mutta itse musiikki jää tunnelmaltaan erittäin vaisuksi. Tosiasiassa yhtye soittaa varsin tyypillistä 1990-luvun puolenvälin melodista death metalia tyyliin Dark Tranquillity. Vreidillä on kuitenkin ongelmansa, kuten hieman väkinäisesti kokonaisuuteen istuvat ja muusta erottuvat osiot, jotka eivät tunnu natsaavan sen enempää melodisen kuin rokahtavammankaan puolen kanssa. Voisi kai visioida, että Panicin alussa synkistellään ja odotellaan sotaa. Alun ja lopun väliin mahtuukin sitten se varsinainen yllätys. Bändi kulkee varmaotteisesti valitsemallaan tiellä niin hyvässä kuin pahassakin. Neuthronella yhdistyvät samaan tapaan ankarat death metal riffit, koneiden kitinä ja black metalin julmuus. Lopussa sitten eliö nousee rannalle ja elämä kehittyy vuosituhansien vieriessä vähitellen uuteen alkuunsa. Panicin käynnistävä synkkäsävyinen biisikolmikko on instrumentaalista, osin pianolla sävytettyä vähäeleistä tunnelmointia niin sanottua unimusiikkia. edustaa norjalaisen tumman metallin perintöä melodisin sävyin ja Windirin viikinkihenkäyksin. Kunhan jätkät treenaavat vielä aikansa, hiovat näkemystään ja saavat omaa ilmettä musiikilleen, saattaa bändi toimia täysin toiseen malliin. JONI JUUTILAINEN CIRCLE Panic EKTRO CRIONICS Neuthrone CANDLELIGHT Pari vuotta sitten ilmestynyt Armageddon Evolution jätti ihan hyvän maun suuhun, mutta jäi lopulta aika vähälle kuuntelulle levyn ainoa oikeasti mieleenjäävä biisi oli Emperor-coveri The Loss And Curse Of Reverence. Nyt puolalainen Crionics on tehnyt uuden levyn, vaan onko siitä jättämään edeltäjäänsä pysyvämmän vaikutelman. Yltiömelodiset välikkeet muistuttavat puolestaan Hatebreederin aikaista Children Of Bodomia. Vastapainoksi kuitenkin tarjotaan reipasta demppailua ja jopa hieman enslavedmaisia grooveja. Kaipaisin biisejä, jotka jäävät mieleen ja saavat kuuntelemaan levyä uudestaan. Vaikutelmaa täydentää levyn karkean mustavalkoinen kansi, jossa seisova panssarivaunu ja ydinräjähdys käyvät yksiin musiikin ankaruuden kanssa. Hirmuisella tahdilla levyjä julkaiseva Circle ei näemmä pahemmin terassilla lepää, vaan musiikkia on kiskottu taas uusille lukemille. Tarrassa oleva teksti speed-kraut-pioneereista ei yllättäen ole kovinkaan kaukana totuudesta. Lopuksi vielä vinkki. Biisien taustalle isketyt kolinat ja äänimaisemat sitovat meiningin levyn muuhun antiin, mutta varsin hämmentäväksi moinen silti jättää. Jouhevasti etenevä kappalemateriaali on helppoa kuunneltavaa, mutta valitettavasti myös helposti unohdettavissa. Vreidillä on hetkensä, ja vaikka bändi viime levyä paremmaksi pistääkin, ei se silti nouse debyyttilevy Kraftin tasolle mitenkään. SERPENT Iskald on edelleen lupaava bändi, ei kuitenkaan missään nimessä vielä levytyskelpoinen. Puolivälissä räjähtää helvetti paikoilleen ja ihmiskunta kohtaa tuhonsa. Tyyli on koko lailla vankasti vinossa death metaliin oikeastaan sen verran paljon, että lienee täsmällisempää kuvailla Crionicsia black metal -vaikutteiseksi death metaliksi. Varsin siisti paketti siis, ja ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen, jos kaipaa raikasta death/ black-pirtelöä kevyillä ja suhteellisen omaperäisillä syntikkamausteilla. Neuthronen ainoa varsinainen puute on materiaalin tasapaksuus. Vastaavasti hyvinä seikkoina esiin nousevat kohtuullisen hyvät soundit sekä sopivan raakkuvat vokaalit, ammattimaisista puhtaista lauluista puhumattakaan. Orkesterin kolmannella täyspitkällä ei sen suurempia kehityksen tai taantumisen merkkejä näy. Ankaraa hardcorea, huutolaulua ja särösoundeja vyöryttävät minuuttirallit ovat takuulla väkivaltaisinta Circleä koskaan. Aitoa pohjoista tunnelmaa heijastelee ainoastaan Då gjallarhorn song, joka nousee myös selkeästi levyn edustavimmaksi kappaleeksi. Kylmyydelle ja talven hyytävälle otteelle mahdollisimman monia adjektiiveja keksivä Immortal Souls kutsuu musiikkiaan winter metaliksi. Nyt veikkaan, että Neuthrone on lopulta turhankin helppo unohtaa. MIKKO SAARI Nerokasta hulluutta
Kyllä vain, melodista mättömetallia olisi tarjolla jälleen kerran. Komean AOR-soololevynkin julkaisemaan ehtinyt Michele Luppi loistaa laulullaan kuin kirkkain tähti. Kokonaisuus valahtaa muutamista tarttuvista biiseistään huolimatta keskinkertaiseksi paiskomiseksi, jonka kuuntelemisesta ei seuraa sen paremmin näppylää kuin kiihkoakaan. KARI KOSKINEN Pari vuotta sitten italialainen Vision Divine iski The Perfect Machine albumilla suoraan metalli & melodia -addiktin suoneen. Nivan ääni tosin sopi pehmeydessään paremmin Lions Sharen neloskiekon selvästi rokimpaan materiaaliin. Muutamaa kohtuullisen hyvää biisiä lukuun ottamatta Wintereich jättää hieman onton maun, eikä sen sinänsä lupaavista musiikillisista aihioista ole saatu puristettua irti mitään omaa. Niin paljon se kuitenkin eroaa edeltäjästään (Entrance, 2001), ettei levyltä edes tunnista bändiä. The 25th Hour on kuinkas muuten ja kiitos luojan teemalevy; nyt jatketaan vuonna 2004 julkaistun Stream of Consciousness -kultakimpaleen tarinaa. Ja jos mennään vielä ajassa taaksepäin, Lions Sharen tähänastinen taivaan katto, raskaasti progressiivinen Fall From Grace (1999), on sekin täysin eri maailmansa. Miehistön suoritukset ovat ylipäänsäkin A-luokkaa, mutta Vision Divinen tapauksessa tärkeämpää on se käsin kosketeltava tunnelataus, jonka nämä yksilöt yhteisvoimin saavat aikaan. Ohut virvelisoundi jaksaa kuitenkin rasittaa, eikä biiseissäkään ole aivan yhtä välitöntä iskua. Ja totisesti, kun keuhkot nyt päästään viimein tyhjentämään, yksinkertainen playn painallus riisuu esiripun autuaallisen, melodiakylläisen metallimaiseman edestä. Siitäkin huolimatta, että termi power metal on puolustettavissa Vision Divinestä puhuttaessa ja puhkuttaessa, geneerisestä haukotuslaukasta ei ole tietoakaan. Sorakurkku huutaa vihaa poliiseja kohtaa, ja pellekansan suosituin sana on ahkerassa käytössä. Valitettavasti on kuitenkin sanottava, että musiikillisten ansioittensa puolesta bändillä ei ole mitään asiaa melodeath-genren kärkikahinoihin. Siinä missä The King Is Dead (2005) oli tuhoisa paketti aggressiivisesti junttaavaa ja kiihdyttelevää mättöä, niin tuore Ghettoblaster jää teholtaan vajaaksi. Jumalaista, todellakin. PANU KOSKI CARNAL FORGE Testify For My Victims CANDLELIGHT Ruotsalaisbändi on jäänyt koko uransa ajan kovempien maanmiestensä jalkoihin, eikä ilmiö ihmetytä lainkaan, etenkään uusinta levyään kuunnellessa. Tälläkin kertaa Patrik Johansson on mies paikallaan ja pesee selvästi Entrancella tulkinneen Tony Nivan. Lions Share on myös aina onnistunut löytämään keulilleen helvetin hyviä laulajia. Ei siis ole liioiteltua väittää, että The 25th Houria on allekirjoittaneen kammiossa odotettu hengitystä kärsivällisesti pidättäen. Todetaan ensimmäiseksi, että Emotional Coma on väkevä ja raskas, suoraviivainen hevilevy, jonka ei ole tarkoituskaan jakaa armopaloja. Kerralla tämä kolme varttia per kerta kimalteleva Timo Tolkin tuottama aarrearkku ei avaudu, mutta tämähän merkitsee sitä, että viideskin luku Vision Divinen diskografiassa tulee kestämään kiitettävästi kulutusta. Kitaristi Olaf Thorsen ja kumppanit ovat jälleen luoneet teoksen, joka tulee allekirjoittaneen papereissa sinkoutumaan kärkisijoille, kun tulee aika erotella levy-yhtiöiden vuoden aikana laareihin nakkaamat jyvät akanoiden joukosta. Alkuperäisvokalisti Andy Engbergiä ei Johanssonkaan toki lyö. JAAKKO SILVAST VISION DIVINE The 25th Hour SCARLET HOODS Ghettoblaster A-TEAM Kaliforniasta tuleva Hoods vaikuttaa närkästyneeltä. Sadist jatkaa viidennellä julkaisullaan oikeastaan siitä, mihin se kakkoslevyllään jäi levyjen numero kolme ja neljä epäonnistuttua enempi tai vähempi. Levytys osoittautui yhdeksi vuoden levyistä, eikä laatta ole päästänyt vieläkään otteestaan. Carnal Forgella ovat puitteet kunnossa, sillä bändi koostuu taitavista muusikoista, ja levy-yhtiökin tekee aivan tosissaan hommia nostaakseen bändin alansa huipulle. Yhtyeeltä kun sattuu puuttumaan se tärkein, eli hyvä biisinkirjoitustaito. Keskikertaiseksi silti jää, koska biisit eivät lopulta jaksa kantaa. Koko komeuden kruunuina on yksinkertaisen aavemaisin melodioin varusteltuja rauhallisempia osuuksia, joiden ansiosta levyn dynamiikka venyy 92 ] INF / tuska 2007 inf48_levyt.indd 92 12.6.2007 12:38:43. Lyyrisiä lehtiä käännetään päiväkirjasta, johon merkintöjä on piirtänyt mainitulla äänitteellä esiintynyt parantolaan eristetty henkilöhahmo. Tämän keskinkertaisempaa metallilevyä saa todellakin hakea, levyssä kun ei ole oikein mitään, mikä kiinnostaisi. Aistittavaksi avautuu suurenmoista power metalia progressiivisin siveltimenvedoin. Kitaristi ja Lions Sharen perustaja Lars Chriss on näemmä pistänyt yhtyeen uusiksi ja muokannut musiikkiaankin, jälleen kerran. Emotional Coma ei toden totta potki kiehtovuudellaan, vaikka muuten potkiikin. (Jos katsot, Joni, Donnerin elokuvan Naisenkuvia, huomaat ettei mies ole alastomana ainakaan pehmeä, pt huom.) JONI JUUTILAINEN SADIST Sadist BEYOND PRODUCTIONS Typerähköstä nimestään huolimatta italialaiskvartetin ei kannata olettaa piinaavan kuuntelijaa keskinkertaisella tai sen alapuolella olevalla materiaalilla, vaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen tehty paluulevy palauttaa yhtyeen 1990-luvun alun huippuvuosiin. Vihaa kyllä riittää ja parhaimmillaan riffit ovat aivan järkyttävän raskaita. Kokoonpanossa on tapahtunut poistumisia ja saapumisia, huomattavimpana muutoksena kosketinsoittaja Oleg Smirnoffin menetys, mutta vanhaa taianomaista kosketusta ei ole päästetty karkaamaan. Tylsää, pehmeää ja väritöntä. Hatebreediin verrattuna meno ei ole yhtä metallista, vaan punkahtavilla yhteislauluilla varustettu puhdas hardcore on homman nimenä. Genren hcfanit tosin voivat saada jotain tästäkin lätystä. MIKKO MALM LIONS SHARE Emotional Coma AFM Onhan tuosta jo kuusi vuotta, kun tästä osoitteesta viimeksi kuului jotain. Hieman kuin alaston Jörn Donner. Bändin musiikki ei ole brutaalia saati erityisen nopeaa, mutta hyvällä maulla tehtyjä mutkia riittää. Vuosi sitten ilmoille päästetyt uudelleenjulkaisut Above The Light -debyytistä ja tämän seuraajasta Tribesta ovat ilmeisesti innoittaneet herroja luomaan levyllisen äärimmäisen mielenkiintoista ja vahvaa materiaalia, jolla Sadist sukeltaa entistäkin syvempiin teknisen death metalin syövereihin
inf48_levyt.indd 93 12.6.2007 12:38:47
Se esittelee kattavasti Smackin neljä studioalbumia, aina debyytti Smack On Yousta (1984) hämmentäväsoundisen Salvationin (1987) kautta juurevaan Radicaliin (1988). Vaikka yhtye ehti tehdä vaikutuksen esimerkiksi Gunnareihin, en usko, että Smackilla olisi ollut todellisia mahdollisuuksia breikkaamiseen. SMACK In Your Face 19821990 SONYBMG 1980-luvulla suomalainen heavy eli pontevimmin maakunnissa. Parhaimmillaan näillä nauhoilla Smack kuulostaa hikiseltä, nuorelta ja vaaralliselta, asioilta, joita ei aina onnistuttu studiossa tallentamaan. Kattavine biografioineen In Your Face 19821990 on kouluesimerkki siitä, miten syntyy kokoelmalevy, joka antaa kuulijan rahoille oikeasti vastinetta. LAURI YLITALO 94 ] INF / tuska 2007 inf48_levyt.indd 94 12.6.2007 12:45:59. Dekadentti ja iskelmävapaa suomalainen rock syntyi kuitenkin nimenomaan Helsingissä, jota ajan oloon (ja paremman puutteessa) voitiin pitää mitenkuten urbaanina ympäristönä. In Your Face 19821990 on esimerkillinen paketti. Mielenkiintoisinta julkaisussa on kuitenkin kakkoslevy, joka koostuu ennen julkaisemattomista livenumeroista. Smack kävi aikalaistensa tavoin Los Angelesissa sekoilemassa ja palasi ajan tyyliin maitojunalla koti-Suomeen. Yhtyeen kuntoa on dokumentoitu vaihtelevin saavutuksin lähes koko uran ajalta, aina Tavastialta Siilinjärven Huvikumpuun saakka. Eroa Skädämiin tai manserockiin ei tarvinne vääntää rautalangasta, ja Smackin In Your Face -kokoelman avulla rako selvinnee luupäisimmällekin inttäjälle. Esimerkiksi Musta Paraati, Hanoi Rocks, Keba, Nights Of Iguana ja Smack olivat leimallisesti kaupunkilaista musiikkia. Jälkikekkoslaisen Suomen asteikolla yhtye oli kuitenkin erinomainen, ja Smackin yksinkertaista rockia kuuntelee yhä mielellään
Esileikkiä ei juuri harrastella, vaan kiimainen pamputus alkaa heti alusta lähtien. Tämän jälkeen painetaankin suoraan kakkoseen. Assterixin, Cuntrolin ja Attractive Peniksen kaltaisilla kikkeleil- lä, eikun siis titteleillä, siunatut työnnöt lyövät pitkälti samaan malliin kuin parin vuoden takaisella Release For Burial Orgies -levylläkin. Leffa koostuu kuudestatoista toinen toistaan väkivaltaisemmasta aktista. Säälimättä ja nyrkkiä säästämättä. Ainoan poikkeuksen muodostaa retorisen kysymyksen virkaa toimittava lyhyehkö intro. Selkokielellä tämä tarkoittaa ankarasti päälle käyviä blastbeateja, tylyjä sahariffejä ja voimakkaan matalaa örinää. Tyylilajinsa on tarkemmin määriteltynä pornogrindiä, josta voinee päätellä kuvituksen ja sanoituksien annin. Orkesterin musiikissa Cynicin jazzmaisuus ja ennakkoluuloton lähestymistapa metalliin yhdistyy maanmiestensä Necrodeathin omalaatuiseen synkkyyteen ja äärimmilleen piinattuun rääkymiseen. Yksinkertaisesti nimetty albumi osoittaa bändin sopivan paremmin nykyaikaan kuin aikaan viisitoista vuotta sitten, jolloin se oli aikaansa edellä. MEGA INFERIA Fucking Is A Great Way To Get To Know New People 666 Pitkän uran luonut Inferia kuuluu edelleenkin kotimaisen grindcoren huipulle. Liukkaasti kiihdyttelevä soitto ja kelpo tuotanto täydentävät puoli tuntia kellottavan hässin, jonka jälkeen olo on hikinen ja tyydytetty. KARI KOSKINEN Uusi 4-track EP kaupoissa! FOLLOW DOWN THAT RIVER 2 WATERFALL & LAND OF FLAMES sekä ennenjulkaisematon Sisältää lisäksi Japsi-bonusbiisiä STRANGER (live) ...albumilta Tides 94/100 The best metal/prog album 2006: "Tides" The best heavy rock song 2006: "Fifteen Years" The best vocalist 2006: "Pekka Heino" www.melodicrock.com Jakelu: inf48_levyt.indd 95 12.6.2007 14:01:53. Keskitempoisemmat moshosuudet tasapainottavat tärinöitä, mutta kovin suuresta vaihtelusta tai omaperäisyydestä ei voida puhua. laajalle tarjoten lisää tarttumapintaa ja kasvattaen mielenkiintoa entistä suurempiin mittoihin
ERI ESITTÄJIÄ Sakara Tour 2006 SAKARA Viime vuoden lopussa heitetty Sakara Tour jäi itseltäni todistamatta, mutta ainakin tämän perusteella meno on ollut melko huimaa. Puolivillaisen humoristisista haastatteluista ja ihmisen alennustilaa esittelevistä viinapätkistä koostettu osuus on tyypillistä, mutta jotenkin sympaattista ja hauskaakin seurattavaa. Vakavampaa puolta edustavat valokuvaaja Joonas Brandtin sekä tekniikan jäppisten haastattelut, joissa herrat kertovat työnsä haasteista ja metodeista. Miitri Aaltosen miksaama stereosoundi on luonnollinen ja elävä, joskin kitaroiden osalta vähän liiankin riipivä. Kukin bändi pääsee esille seitsemän livekappaleen voimin. Jotain urputtaakseni voisin mutista keikkabiisien vähyydestä. Mainio paketti. KARI KOSKINEN tuska 2007 / INF [ 97 inf48_levyt.indd 97 12.6.2007 13:53:02. Motiivi-tv:n muotoon puettu ja Kaarle Viikatteen juontama osuus on itse asiassa vain normaalia takahuonehäröilyä. Olisi kiekolle livevetoja enemmänkin mahtunut. Tähän päälle vielä Rytmihäiriön musiikkivideo kappaleesta Pakko tappaa ihminen, ja noin sata minuuttia kellottava istunto on ohitse. Harmittaa, että Rytmihäiriön setti on ohitse vartissa, kun taas Stam1na ja Mokoma saavat meuhkata kymmenisen minuuttia pitempään. Fiilis tarttuu. Nosturissa, Teatrialla ja Rytmikorjaamolla taltioidut keikat ovat laajakuvauksellisesti täydellisiä hikipommeja, jotka välittävät iltojen ilmapiirin vähintäänkin kohtuullisesti. Mokoman, Rytmihäiriön ja Stam1nan muodostaman troikan vaiheet on taltioitu paitsi keikkakunnon, myös takahuoneiden ja tekniikankin osalta. Monikanavaäänen puutteesta myös pienet pyyhkeet, mutta siinäpä se puutelista sitten onkin. Rytmihäiriön ja Stam1nan laulut on myös miksattu aika alas, mutta kokonaisuus potkii silti perseitä
Audiopuolen ratkaisu on omituinen. Belphegor, Centinex, Beseech, Misanthrope ja SuidAkrA lienevät näistä tunnetuimmat, loppujen ollessa niin sanottua nimetöntä jätettä. Ensimmäinen puolisko vierähtää kuollutta yleisöä ja ponnettomia soundeja ihmetellessä. Lämpeneminen tapahtuu kahdella seuraavalla raidalla, ja koska dvd:n kuvaus on alusta pitäen hyvinkin korkeatasoinen, on loppukeikka jo useampaa tasoa miellyttävämpää katseltavaa. Andromedan biisimateriaali toimii keikkatilanteessa lopulta ennalta arvaamattoman hyvin. Metalmania 2006 noudattelee samaa kaavaa sillä erotuksella, että keikka on itse asiassa hallifestareilta tallennettu kokoelma. Bändin livekunto on parantunut joka kerta sitä katsellessa, mutta jokin lukko on silti vielä avautumatta. Paketista löytyy keikka, haastatteluja, bio/diskografiat ja joskus myös jokunen bootleg-tallenne tai musiikkivideo. Laajakuva, pääosin onnistuneet 5.1-äänet, korkealaatuinen kuvaus ja komea lava luovat hyvät puitteet yhdeksän bändin ja 22 kappaleen kattaukselle. ERI ESITTÄJIÄ Metalmania 2006 METAL MIND Puolalaisen Metal Mindin julkaisut ovat sisällöltään melkeinpä häiritsevän geneerisiä. Tekniikka on polakkityyliin kunnossa. Acid Drinkersin jämerästä paalumetallista alkaen homma loksahtaa paikalleen. Päälle vielä noin viisiminuuttiset pikahaastikset jokaisen bändin kanssa, ja kuvalevyn tärkein anti on ohitse. No, ei mainittavasti, mutta oman osansa ruotsalaiset kuitenkin saavat. Ilmiönä bändi jaksaa tietyllä tapaa kiinnostaa, vaikka sen musiikki onkin ollut alusta saakka kaavoihinsa kangistunutta. Cd:n kuuntelee kertaluontoisesti vaikkapa nukkuessaan, mutta dvd:n vilaisee mieluusti toisenkin kerran. Taitaisi etana hidastetussa filmissä viedä voiton. JAAKKO SILVAST 98 ] INF / tuska 2007 inf48_levyt.indd 98 12.6.2007 12:53:26. Pidän edelleen Lordia mielenkiintoisena omaleimaisuutensa ja pe- räänantamattomuutensa vuoksi. Anatheman tunnelmointi ja Moonspellin jylhistely toimivat myös kuten toivoa sopii. Piskuisessa Slaski-teatterissa progelle aina avoin hollantilaisyleisö on sen verran kohtelias, että sen ääniä ei ole miksausvaiheessa tarvinnut kaivaa esiin kovin pahasti. Nevermore ja Therion vetävät molemmat suorastaan kylmäävän vakuuttavan troikan. Lordin ensimmäinen varsinainen keikkataltiointi sytyttää katsojankin sen verran laimeasti, että mistään korvia huumaavasta spektaakkelista ei voida tämän tallenteen osalta puhua. Playing Off The Board starttaa kuitenkin yllättävän tahmeasti. Vaikka bändin jäsenten lavaliikehdintää rajoittaa rankka kostyymivarustelu, niin voin vain kuvitella, miltä kaikki saattaisi näyttää, jos yhtyeen jäsenet jatkaisivat keikkailua vielä kuusikymppisinä. Playing Off The Board olisi saattanut nousta yhdeksi vuoden progetallenteista, mikäli Andromeda olisi yhtyeenä tarpeeksi tunnettu. Yleisön heikko osallistuminen käy silti bändin puolesta sääliksi. JAAKKO SILVAST LORDI Bringing Back The Balls To Stockholm 06 The Opening Night LIVEZONE Miten syttyy Tukholma Lordin käsittelyssä. Jos vaihtoehto on ensin mainittu, voi riskien kanssa pelata huoletta muuallakin kuin sävellystyössä. Levyltä löytyy 11 sivulavalla meuhkannutta bändiä, mutta biisit ovat studioversioita. Vaikka bändin lavapreesens muistuttaa monella tapaa Dream Theaterin alkuaikojen vastaavaa, ja vaikka kitaristi Johan Reinholdzin paidaton keikkalook erottuu turhan häiritsevästi kokonaisuudesta, on Andromedan esitys musiikillisesti lopulta ilmava ja hyvin puettu. Pyrotekniikan käyttö Lordin produktiossa on hallittua ja säväyttävää, mutta esiintyjänä orkesteri ei ole erityisen mukaansatempaava. Progressiivinen raskasrock on tosin musiikinlaji, jonka joko hallitsee tai sitten ei. Kokemattomuus näkyy, koska pelin avaava Periscope ei nouse läpivietyä rutiinia kummemmaksi. Laadukasta bulkkia Metal Mindilta, jälleen kerran. KARI KOSKINEN ANDROMEDA Playing Off The Board METAL MIND Andromedalta ei puutu rohkeutta lähteä toteuttamaan filmattua keikkaa vain kahden pitkänsoiton jälkeen. Uhriksi joutuvat Vesania, Hunter, 1349 ja yllättävän mainiota kikkadeathia soittava Hieronymus Bosch
inf48_levyt.indd 99 12.6.2007 13:25:26
inf48_levyt.indd 100 12.6.2007 14:03:22
inf48_levyt.indd 101 12.6.2007 13:42:21
Wasteland on ihan timakkaa menoa kiihdyttelyineen ja kitarasooloineen, mutta jotain vielä puuttuu. Toivon mukaan seuraavalle demolla "se jokin" löytyy. WWW.SOULWOUNDBAND.COM GLADENFOLD In Somno Sinfoninen power metal on liian köyhästi toteutettuna hirveää kuraa, mutta Gladenfold loistaa kuin ritari hevosensa selässä. Bändi pyrkii alan niksein inf48_levyt.indd 103 12.6.2007 13:19:16. Täytyy myös ihailla bändin nokkeluutta soittorintamalla, vaikkakin jotkut jäkitysriffit hieman menoa sotkevatkin. Laulupuoli ei kuitenkaan vielä pysty vastaamaan muun musiikin heittämään haasteeseen ja myös herkkien ja rankkojen osuuksien vuoropuhelua kannattaa vielä hioa, mutta Asthesia on selvästi oikeilla jäljillä. ASTHESIA@WEBINFO.FI BEAUTIFUL BETRAYAL Released By Dawn Infernon demokokelaanakin ollut keskisuomalaisyhtye jatkaa tyylikästä melometallin soittamista mutta ei tunnu kehittyvän tarpeeksi. Mahtipontisuutta ei tällä hyvälaatuisella demolla säästellä, vaan eteenpäin mennään rohkeasti ja mukaansatempaavasti. Yhtye taitaa jytisevän metallimurjonnan alkeet ja syvemmätkin salat, mutta Havoc Monology ei tarjoa tarpeeksi iskuvoimaa ja tarttuvuutta vakuuttaakseen täysin. WWW.AUTEREBAND.COM NOME IV: Something Borrowed, Something Blue Pitkään tahkonnut Nome ei ole lähtenyt demon nimen mukaisesti lainailemaan vaan jatkaa omintakeisen tumman ja metallissävytteisen rockin soittoaan. Oikeastaan ainoat miinukset tulevat hieman korviin särähtävästä progeilusta ja siitä tosiseikasta, että biisikvinktetistä mikään ei nouse selväksi johtotähdeksi. Bändillä on syke kohdillaan, ja rennonoloisesti irtoavat melodiat vievät musiikkia hyvin eteenpäin. Tarttuvuutta voisi kuitenkin Lucidityn veisuissa olla hieman enemmän, sillä nyt musiikki luiskahtaa helposti ohi tajunnan. WWW.LUCIDITYBAND.NET AUTERE Havoc Monology Auteren Diablon, Machine Headin ja death metalin ristitulessa taottu metalli nappaa varmasti paljon kuulijoita mukaansa, mutta minä jään vielä porstuaan vartomaan. Mukaan tulleet kasarija rock-vaikutteet tuovat pientä piristystä yleiskuvaan etenkin laulujen osalta, mutta se todellinen särmä jää puuttumaan demon kummastakin biisistä. Yhtyeen nopea muttei liian nopea tempo muistuttaa My Dying Bridesta: tunnelma ja maalailevaisuus pysyvät, vaikka biisi soljuisikin koko ajan eteenpäin. Myös laulajan varovainen äänenkäyttö vie tehoja itse musiikilta, jossa itsessään on keveys ja raskaus hyvässä tasapainossa nimibiisin slovarisävyjä myöten. WWW.NOMEBAND.COM DEATHRAISER Demo 2006 Vähäisellä informaatiolla varustettu demo antaa musiikin puhua puolestaan. Myös puhtaita ja karkeita osuuksia yhdistelevä laulupuoli sopii tyylikkäästi Gladenfoldin pirtaan. Pitkistä biiseistä löytyy kuitenkin vielä paljon löysää ja karsittavaa materiaalia, ja myös laulajan puheenomaiset lauluosuudet eivät oikein sovi kuvaan, vaikka tiettyä 1980-luvun henkeä niissä onkin. Hitaasta doom-hidastelusta rullaavampaan ja melodisempaan melankolisointiin vaihteleva musiikki on laadukasta ja hyvin soitettua, ja se tärkeä tunnepitoisuuskin on korkealla. Bändin kokemus kuuluu siis ja kauas, ja ehkäpä juuri siksi tällainen massiivinen murjontabändi saa Cry For The Graven kaltaisen slovarinpoikasenkin toimimaan. Syvältä suriseva soundimaailma istuu bändin musiikkiin hyvin, ja biisit rullaavat sopivalla nopeudella. Myös laulajan vahvat murinat ja ok-tason puhtaat osuudet miellyttävät korvaa. Bändi on kyllä erittäin valmiinoloinen ja musiikissa on lauluja myöten iskevää monipuolisuutta, mutta joskus kappaleiden sisäinen rakenne kärsii juuri tämän monipuolisuuden takia esimerkiksi Prove Men puhtaat lauluosuudet menevät jo liian yrittämisen puolelle. Alkuun isketään hampaita narskutteleva tunnelmointi, jonka jälkeen päästetään black/thrash-demonit irti. Vaikka yhtye ei sinänsä olekaan mikään niityn erikoisin kukkanen, pysyy mielenkiinto elossa läpi levyn ainoastaan Spiral oli minun korviini liian turhanpäiväistä renkutusta. Vielä kun yhtye pääsee esikuviensa varjosta enemmän omalle maalleen, voi bändiin alkaa suhtautua tukevalla vakavuudella. WWW.FORE1.ORG ASTHESIA Promo 2006 Innostuin todenteolla Aesthesian promon startatessa käyntiin Norjan avantgarde-herrojen mieleen tuovalla kierolla jyräyksellä, mutta hieman sain pettyä yhtyeen laskeuduttua alas alkusfääreistä. Muutoin sädehtivää tavaraa! WWW.GLADENFOLD.CJB.NET FORE Mental Gear Fore täräyttää heti alkuun kuulijalta kakit housuun ärhäkällä asennemetallillaan, jossa maistuu tehokkaasti Panteran ja Fear Factoryn perinteisempi vihaisuus. Hyvä demo tämä silti on: progehtavan mutta jymäkän power metalin sisälmyksistä löytyy tenhoavasti tunnelmia kasvattelevaa soittoa ja perusasioista tinkimätöntä mutta siltikin raikasta riffittelyä. Bändin biisit ja aggressiivisuus ovat Sepulturan luokkaa, mutta mukana on mielenkiintoista, S.O.D.:n mieleen tuovaa junttaakin. kas lopetus osoittaa bändillä olevan räväkkyyttäkin suonissaan. Bändin mahtipontisuuskaan ei käänny naurettavuuden puolelle, vaan esimerkiksi Century Of Painissa saavutetaan jotakin todella koskettavaa. Nyt bändin keskitempoinen ote jää jonnekin keskivaiheille, vaikka yhtye suoriutuukin hommastaan ammattitaitoisesti ja sulavasti esimerkiksi rauhallisempi A Step From The Dawn kuulostaa aidolta ja rehelliseltä slovarilta eikä miltään imelältä liirumlaarumilta. WWW.BEAUTIFULBETRAYAL.NET LUCIDITY Demo 2006 Jyväskylässä jo pari vuotta tahkonnut Lucidity esittelee itsensä synkässä kuosissa. Ebb on virkistävän erilainen tuotos suomalaismetallin valitettavan harmaassa kentässä, ja toivon mukaan bändi saa tunnustusta tulevaisuudessa osakseen. WWW.DBOBAND.COM KLUBI SOULWOUND Wasteland Vihaista thrashia tuntuu tulevan tänne demoluolaan harva se päivä, mutta Soulwound on onneksi hieman tasapaksua parempi yhtye
Bändin plussapuoliksi voisi mainita biisien suoruuden ja positiivisen energisyyden, joka sieppaa oikeassa mielentilassa hyvin mukaansa. Tämä tamperelainen orkesteri soittaa omien sanojensa mukaan symphonic power black metalia, joka tässä tapauksessa tarkoittaa sinfonisilla syntikoilla varustettua power metalia naislauluilla. Blank sätkii ja rokkaa mutta ei etene eikä tartu. WWW.MINDABDUCTION.COM LOKA Demo 1.1.2007 Tuoreehko kokoonpano soittaa tuoreenoloista musiikkia. Siinäpä nyt kaksi sen luokan klisettä, että Mystic Operan kohdalla tarvitsee muutaman puhalluksen, että arvion voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Hyvää Blankissa ovat biiseihin ladattu kohtalokkuus ja syntikoiden tuoma taustatuki, mutta perusrokkibändiä parempaan suoritukseen ei Mind Abduction loppujen lopuksi pääse. Yhtye jyrää ihan mukavasti, mutta ainakin itse olen törmännyt samanoloiseen konseptiin sen verran monta kertaa, että uutuudenviehätystä ei Mystic Operasta löydy. Myös itse musiikin perusta eli riffit vaativat lisää terää, sillä nyt päällisin puolin omaperäisten biisien sisus on liian monta kertaa pureksittu. Sanoitukset kertaavat juopottelun ja masturbaation tuttuja kaavoja, ja musiikkikin kuulostaa jo muutamaan kertaan kierrätetyltä. häkkä nopsakkuus tulee esiin juuri oikealla hetkellä. Tasapaksuja biisirakenteita rikotaan kevyemmillä väliosioilla, mutta Ovettoman huoneen Stam1na-viitekehys vie taas tunnelmaa liian väkinäisille poluille. Selvät huippukohdat sinänsä hyvistä kappaleista kuitenkin puuttuvat, ja demon loppuun sysätty moderni angstijuntta rikkoo ikävästi kokonaisuutta. Toinen suuri miinus tulee biisien tylsänlaisesta rakenteesta: neljää viittä riffiä kierrätetään iskemällä niitä satunnaisessa järjestyksessä peräjälkeen, jolloin musiikkiin kyllästyy nopeasti. Bändin pieksentä ei ole sitä tavallisinta junttaa, vaan mukaan on tungettu niin melodista kieroutta kuin puhdasta laulua joista tosin jälkimmäinen on vielä pahasti lapsenkengissään. Myös laulu kuulostaa jotenkin päälleliimatun oloiselta ja paikoin epävireiseltä. Tunnetta musiikista löytyy, nyt vain visio ja taidot täytyy saada samalle tasolle. WWW.MIKSERI.NET/FLATLINERS lausumisesta ja liiasta keskitien tallaamisesta, joka ei jätä mieleen paljoakaan muistijälkiä. WWW.BURNINGWINTER.COM THE NOCTURNE Death Fervor Vasta viime vuonna perustettu The Nocturne pyrkii ottamaan niin black, death kuin thrash metaliakin sarvista, mutta enemmän tässä rodeossa yhtye on vielä se, joka vikisee viemisen sijaan. Petrattavaa riittää ensi kerraksi, mutta uskon työn kantavan hedelmää mielenkiintoisen konseptin kasvaessa ajan kanssa. WWW.MIKSERI.NET/LAHETEM TRASH CAN DANCE REVERSION Demo Ystäväni tapasi soittaa krapula-aamuisin aina Dream Theateria ihan vain ärsytysmielessä, ja ehkä noilta ajoilta minuunkin on tarttunut pieni ärtymys tällaista musiikkia kohtaan. Kolme viisiminuuttista veisua on nopeasti unohdettu, mutta yhtyeen vieraskirjasta riittää hauskaa enemmän kuin vartiksi. WWW.MYSTICOPERA.COM BURNING WINTER Sign Of Gods Iloluontoista ja melodiavoittoista heavy metalia perinteisellä sykkeellä no mikä ettei! Burning Winter on näitä orkestereita, jotka pelaavat tyylinsä puolesta niin varman päälle, että selvää epäonnistumista ei tarvitse pelätä, mutta toisaalta vahvan ja näyttävän tuloksen tekeminen on myös vaikeaa. Ainoastaan nimibiisissä on mukana miellyttävää kieroutta Turbonegron malliin. Mikkeliläisviisikon kannattaisi seuraavalla kerralla suunnata mielipuolisemmille poluille, joista laulajan tehokas huuto ja The Eyes Of The Murderin synkkä ja simppeli death metal antavat jo viitteitä. THENOCTURNEDEATH@HOTMAIL.COM MIND ABDUCTION Blank Mind Abductionin edellinen demo oli napakka esitys rokkaavaa thrash metalia, mutta nyt on jotain mennyt pieleen. Hyvinhän nämä roskispojat tosin skulaavat ja Dogshit Boysista lainatulta Lasselta luonnistuvat punk-laulajan elkeet, mutta jotenkin Trash Can Dance kääntyy liikaa korvissani kasvottomaksi renkutukseksi. LARS.GRONROOS@WELHO.COM PITSERIA MYSTIC OPERA Mighty Sauron Nimi. Toisaalta taas alkupään örinät ovat väärässä seurassa kuin saatananpalvoja pappisvihkimyksessä, joten yleistä hiomista tarvitaan. Arvostelun harvinaislaatuisesta negatiivisuudesta huolimatta Loka ei ole toivoton tapaus, sillä yhtyeen perusilme on timmissä kunnossa, mutta originaalia otetta saa loan keskeltä etsiä kissojen ja koirien kanssa. WWW.OVETONHUONE.COM LÄHETE M1 Karnevaali Lappeenrannan seudun alati kasvavasta thrash/ HC-skenestä ponnistaa Lähete M1:kin. Ärhäkkyys on vielä yhtyeellä tallella, mutta vauhdin kanssa tökkii pahasti ja muutenkin biisit jäävät aika hajanaisiksi kyhäelmiksi etenkin riffijäkitys ei hivele korvaa. Kun Reversionin musiikki ottaa enemmän kierroksia kuten Blueflamessa, muuttuu yleistunnelmakin heti mielenkiintoisemmaksi. Myös suomenkielisessä laulussa on jotain pielessä, sillä se kuulostaa huonosti lauletulta englannilta. Siinäpä Reversionille sarkaa korjattavaksi ensi kertaan. WWW.REVERSIONBAND.COM Tiny Hitlers Rule The World Promo Jo kokonaisen levyn vääntänyt Trash Can Dance lähestyy kolmen biisin mittaisella pökäleellä melodista punk rockia. Reversion huokuu syntikkaa ja aaltoilevaa kitarointia, mutta bändi kuulostaa levyllä liian keskittyneeltä revittelyn ja vapautumisen sijaan etenkin laulaja tuntuu tarkkailevan vain nuottia todellisen tunteen jäädessä taustalle. Sanoitukset. Myös Helloween-henkiset, lipevät kitarasoolot ovat kohdillaan kuten Road Of Distressissa. Miinusta tulee taas laulajan suhteellisen kankeasta inf48_levyt.indd 105 12.6.2007 13:19:18. Death Fervor on simppeliä ja paikoin jyräävääkin materiaalia, mutta etenkin rumpujen töksähtelevä meno pysäyttää liiaksi vauhtia. Karnevaali ei siis viihdytä aivan sillä tehokkuudella, jolla itse yhtye sen halusi varmasti viihdyttävän. Tämä tamperelainen orkesteri jurnuttaa eräänlaista In Flamesin ja Mokoman ristisiitosta, joka ei omaperäisyyden puolesta anna aihetta aplodeihin, mutta yhtyeen menossa ja meiningissä maistuu lupaava rock-henkisyys
inf48_levyt.indd 106 12.6.2007 13:45:49
inf48_levyt.indd 107 12.6.2007 13:45:55
inf48_levyt.indd 108 12.6.2007 12:59:36