Inferno 5/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

OZZY OSBOURNE ANATHEMA KEEP OF KALESSIN SOTAJUMALA WATAIN DEFTONES MASTERPLAN RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 5/2010 I HINTA 5,90 euroa
miPa award winner 2009 & 2010 (BesT dru m Hardware) Single 269 double 666 Jaska Children of bodom, kai HaHto, samu finntroll, Heikki norther, Janne Parviainen enSiferum, kari reini blake, sinkkonen kotiteolliSuuS, Jussi 69 the 69 eyeS, tuDe turiSaS, LaCu PoPeda, Leevi LePPÄnen... Liity Joukkoon! DLX DeLuXe musiC HeLsinki, sounDstore HeLsinki, musikantti JyvÄskyLÄ, musiikki Lukinmaa kaJaani, keuruun musiikki, kokkoLan LaitevÄLitys, kouvoLan musiikki, DLX DeLuXe musiC kuoPio, keskusmusiikki LaHti, LaHDen musiikkitaLo, Piano JyLHÄ muurame, musiikki kuLLas ouLu, Brr-musiikki raaHe, rovaniemen musiikkimestarit, kitarataivas saLo, toP sounD seinÄJoki, Power-sounD somero, DLX DeLuXe musiC tamPere, tammer-Piano Ja soitin tamPere, tornion musiikki, F-musiikki turku, turun suPer-ostis Demon Drive PeDaaLit LöyDÄt nÄistÄ soitinLiikkeistÄ: SMI-ScandInavIan MuSIcal InStruMentS Oy | puh. (09) 5870456 e-MaIl: SMI@SMI-MuSIc.cOM | www.SMI-MuSIc.cOM FacebOOkISSa: pearl FInland TuoTeinfo ja markkinoinTi:
16-22 · 65 KISS Steel Panther The 69 Eyes Audrey Horne Insomnium PERJANTAI 11.6. THE 69 EYES STAM1NA SONATA ARCTICA TAROT AMORPHIS WHITECHAPEL AUGUST BURNS RED METAL FESTIVAL DANZIG RATT DEATH ANGEL GRA TORSTAI 10.6. 13-22 · 45 Sonata Arctica Amorphis Grave Digger Stam1na Hail! Peer Günt Poisonblack Suburban Tribe Doom Unit. 14-22 · 45 Danzig Ratt Anvil Tarot Death Angel August Burns Red Whitechappel Glamour of the Kill LAUANTAI 12.6
TOIMITUSKULUT www.jacktherooster.fi. 10.-12.6.2010 Tampere INSOMNIUM SUB-URBAN TRIBE POISONBLACK PEER GÜNT GLAMOUR OF THE KILL AUDREY HORNE DOOM UNIT AVE DIGGER ANVIL STEEL PANTHER FESTIVAALI-INFO JA AIKATAULUT: www.sauna-open-air.fi VIRALLISET ESI- JA JÄLKILÖYLYT: ENNAKKOMYYNTI: LIPPUPALVEJU JA TIKETTI To 65 | Pe 45 | La 45 FESTIVAALILIPPU 100 +MAHD
014Axis:Londinium&MurhapapajaMama 016HeavyCookingClub: KEPASALMIRINNEkäryää 018ANATHEMA 022NACHTMYSTIUM 024ENTHROPE 026SOTAJUMALA 030DEFTONES 032NEVERMORE 037WATAIN 040AIVOLÄVISTYS/RYTMIHÄIRIÖ 045GRANDMAGUS 048OZZYOSBOURNE 056KEEPOFKALESSIN 060MASTERPLAN 062EXODUS 064Soittimeni:ROLFPILVE 066Salamyhkä:DANSWANÖnMoontower 069Arviot,pääosassaANATHEMA 084Demot,pääosassaSHEAR 088Vanhaliitto:PETERSTEELE 090Omanahka:BODOMinAlexiLaiho Ester Segarra "Olemme tällä planeetalla nostamassa Watainin manifestin täyteen loistoonsa. 009Päänavaus 010Sytykkeitä:SOILWORK, ex-KILLSWITCHinuudetmetkut, kesänfestarit... Tämä on elämiemme perimmäinen tarkoitus, ja tämä kaikki on määrätty olemaan erittäin hedelmällistä, sillä määrätietoisuutemme roihuaa ikuisella liekillä."
hyväntekeväisyystribuutti Steelelle. Puhuimme New Yorkin terrori-iskuista ja taiteen valjastamisesta "kunnioittamaan iskuissa kuolleita". Sinne. Matti Riekki päätoimittaja Inferno 9. Helsingin Nosturissa järjestetään 5.6. Type O Negativen jäsenten toiveiden mukaisesti tulot ohjataan syöpää sairastaville lapsille. Koko seurueemme oli ihan paskana vielä senkin jälkeen, kun pila paljastui. Hiljattain kuolleiden muistelemisessa onkin usein paha haiskahdus. Esiintymässä mm. Steelessä oli kuitenkin jotain niin poikkeuksellista, että hänen poismenonsa ruotimatta jättäminen olisi rikollista. PS. "Ette te tiedä tästä paskaakaan." Ja niin edelleen. Lienee kuitenkin yleisen edun mukaista, että nuoriso kuuntelee ennemmin Steeleä kuin hänen suuria saappaanjälkiään polkevia kumihousuja. Voit saada minulta melkoisen erilaisia vastauksia riippuen siitä, millä mielellä olen. Tekstiviesti tolkutti varmana tietona Type O Negativen Peter Steelen astuneen autuaammille majavanmetsästysmaille. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Misinterpretation of Silence and Its Disastrous Consequences Pienenä mummolaan levisi joitain kumman kiertoteitä huhu, että Kissin Gene Simmons on kuollut. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Mutta tämä on asia, josta olen aina samaa mieltä." Ote On ensimmäisestä Steele-haastattelustani, jonka tein edesmenneelle Hamara-lehdelle vuonna 2003. Seuraavaksi kolahti kovaa vuonna 2005, kun olin Charon-yhtyeen mukana jutunteossa Venäjällä. Kovasti itketti. 8-16) (03) 424 653 40 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Mikko Mali Puhelin: (09) 4369 2408 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Jennifer Tzar Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 10. Päänavaus Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hynninen Sami, Hyttinen Heta, Itäkylä Riitta, Jalonen Miika, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lampinen Teemu, Lassila Tero, Lehtonen Marko-Oskari, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TilaajaPalvelU (ARK. Emme menettäneet vain parhaimmillaan pistämätöntä biisintekijää ja sanoittajaa. Throes of Dawn, Tukkanuotta, Grendel, Depressed Mode ja Dead Shape Figure. Muistan kiikkuneeni pirtin keinutuolissa ja purreeni huulta. Hän vei mukanaan suuren osan rockia. Tiedättehän, "kukaan muu ei tykkää yhtä paljon kuin minä". Vaarallista. "Olen todella kaksinapainen ihminen en kuitenkaan seksuaalisessa mielessä ja lauon usein mitä mieleeni juolahtaa milloin kellekin toimittajalle. Huomasin joskus jopa ajattelevani niinkin lapsellisesti, että kukaan muu ei tee tähän lehteen Steele-haastista kuin minä. Neljä ystävää tragediassa menettänyt Steele vihasi moista toimintaa, piti silkkana rahastuksena. Älkää sekoittako lahjattomuutta nerouteen. Steele oli minulle yksi niistä harvoista diggailunkohteista, joita vielä osasi pitää ihka omana. Niinpä päätin kunnioittaa Steelen muistoa summaamalla Vanhan liiton sivuille herran levytetyn tuotannon auttavin johdannoin. Ehkä joku saa jutusta sytykkeen tutustumiseen. Kun samansisältöinen viesti tavoitti internetin välityksellä toista kuukautta sitten, en osannut enää olla ihmeissäni, varsinkaan siitä, että nyt oli tosi kyseessä. Hänen mukanaan meni hautaan paljon siitä, mitä rockin tulisi olla; arvaamatonta, moniselitteistä, normeista piittaamatonta
Nyt soittamisen ilo on tehnyt väkevän paluun. Yllättävän moni kuitenkin on. SOilwOrK on menestynyt myyntilukujen valossa etenkin Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Hän myös tuotti albumin. Sietääkin, kun bändissä on esimerkiksi Dirk Verbeurenin ENÄÄ EI PIDÄTELLÄ kaltainen rumpali. Siihen liittyy kyllä muutakin, erosin vaimostani vuosi sitten ja niin poispäin. Tämä on erittäin henkilökohtainen ja aito levy. Teimme tälle levylle täsmälleen, mitä halusimme. the Panic BrOadcaSt on kertomus paniikkihäiriöstä ja vaikeasta ahdistuksesta. Siellä on helvetin vaikea saada nimeä. Se on meille tärkeää aluetta, ja on hiton siistiä päästä kunnon kiertueelle taas. Sen kerran kun joku levy-yhtiö, tässä tapauksessa Nuclear Blast, tänä levymyynnin lamaaikana päätti järjestää oikein ennakkokuuntelusession uutuusjulkaisulle, Eyjafjallajökull iski. Emme pitäneet siitä, se tukahdutti soittamisen ilon, Speed sanoo. Joku Lamb of God ja Killswitch Engage ovat ihan omassa kastissaan, vaikka toisaalta siellä on sitäkin kansaa, joka seuraa nimenomaan eurooppalaisia ja pohjoismaisia bändejä, Speed sanoo. Sain aamulla todella, todella pahan paniikkikohtauksen ja kesti pitkään, että sain itseni taas hallintaan. eure Hannah Verb Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste n Soilwork palaa yhtä aikaa rehellisempänä ja kimurantimpana kuin koskaan. Minusta oli siistiä, että lafka oli valmis näkemään sellaisen vaivan meidän vuoksemme, Soilworkin laulaja Björn "Speed" Strid mutisee pikavauhtia järjestetyn puhelinhaastattelun alkajaisiksi. Stuttgartissa oli kaikki valmiina, mutta koko homma peruttiin viime hetkellä. Speedin mukaan paniikkihäiriötä tai -kohtausta on vaikea selittää sellaiselle, joka ei sitä ole kokenut. Paitsi että uusi levy tehtiin siellä, kesällä bändi tekee mittavan headline-kiertueen uudella mantereella. Eräs asia, miksi emme halunneet jatkaa töitä Olan (kitaristi Frenning, tuotti vuoden 2007 Sworn to a Great Dividen) kanssa oli se, että hän halusi rajoittaa meitä liikaa. Olihan se turhauttavaa. Soilwork on takuuvarma Suomen-kävijä, ja Speedin mukaan syksyllä bändi saapuu jälleen myös tänne. 10 Inferno. Se ei tosiaankaan ole mikään vitsi, se on pahimmillaan ahdistavinta ja tuskallisinta paskaa mitä tiedän. Vaikeuksia ilmaantui myös levyn ennakkokuuntelusession järjestämiseen. Vilho Rajala sytyttäjä sytykkeita.inferno@popmedia.fi KaiKKi lienevät jo kurkkuaan myöten täynnä tuhkapilveä ja Islantia. Mekään emme päässeet sinne asti. Tätä levyä varten vuokrasimme talon PohjoisCarolinasta Jenkeistä, Peterhän asuu Yhdysvalloissa. Wichers lähti bändistä alun perin vuonna 2005 väsyneenä kiertämiseen. Speedin ja Wichersin pitkä yhteistyö on punonut miesten välille vahvan yhteisymmärryksen. Luin jostain, että joka neljäs tai joka viides kärsii jonkinasteisesta paniikkihäiriöstä. Hän halusi keskittyä perheeseensä, mutta kesti rauhaisaa koti-elämää vain kolme vuotta. The Panic Broadcast ilmestyy heinäkuussa. Hän huomautteli usein, että tuossa tapahtuu liikaa, oikaistaan, yksinkertaistetaan. Nyt bändi ottaa Pohjois-Amerikkaa haltuun tosissaan. Peter kaipasi Soilworkia, Speed kiteyttää miehen paluun syyt. Merkittävän siitä tekee se, että kitaristi Peter Wichers on jälleen osa Soilworkia. Biisit ovat selvästi haastavampia, monipuolisempia ja kierompia kuin StaGD:lla. Speedin mukaan tämän levyn teko olisi ollut suunnattoman vaikeaa kenen tahansa muun kanssa. Nyt meillä oli täysi vapaus. The Panic Broadcast on kertomus vaikeuksista. Olimme ryypänneet aika railakkaasti pitkään, ja edellisenä iltana juomaani oli varmaan sotkettu jotain vahvempaakin. Speed kärsii paniikkihäiriöstä, ja levyn sisältö alkoi muotoutua hänen päässään eräänä krapulaisena aamuna Phoenixissa viime vuonna. Se on Soilworkin kahdeksas levy. Se oli aivan hirveää. Tämä levy on kanava niille fiiliksille, joita kävin läpi. Se oli rennointa mahdollista levyntekoa. Peterin vaimo ja lapsi olivat siellä myös, pikkupoika veti päiväunia sillä aikaa kun minä huusin lauluja, Speed naurahtaa
both Albums + Avantasia Book, CD, 2LP 180g Vinyl in Gatefold & download available! PR E - L I S T E N I N G, M E R C H A N D I S E A N D M O R E : AVANTASIA Angel Of Babylon Ltd. both Albums + Avantasia Book, CD, 2LP 180g Vinyl in Gatefold & download available! AVANTASIA The Frozen Tears Of Angels CD-Digibook incl. N U C L E A R B L A S T. STILL HOT! Majesty And Decay CD, 180g Vinyl in Gatefold & download available! IMMOLATION The Guessing Game 2CD in O-Card, 2LP 180g Vinyl in Gatefold & download available! CATHEDRAL Ashes To Ashes Deluxe DVD+CD Digipak, 2LP in Gatefold & download available! CANDLEMASS The Wicked Symphony Ltd. Boxset incl. D E. Boxset incl. 2 bonus tracks, CD, 2LP in Gatefold & download available! RHAPSODY OF FIRE CHECK OUT! W W W
Kyllä on, kuulemma. Tuli vaan mieleen, että jos niitä signaaleja sinne halutaan viskoa, kannattaisi ehkä harkita totuudenmukaisemman kuvan antamista potentiaalisille vierailijoille. Metalli, tai ainakin se, miltä se näyttää tästä pienestä likaisesta Lontoon-ikkunastani, koetaan usein turvana ja suojana uhkaavia alieneita vastaan. Tämmöisellä ajattelutavalla tuhotaan sivilisaatio mainion rivakasti ihan omin voimin, ei tässä mitään vierasperäisiä vaikutteita tarvita, avaruusolioista puhumattakaan. "Totuus on tuolla ulkona", kuten sanonta kuuluu, mutta Hawkingin mukaan se ei välttämättä vapauta, vaan tuhoaa meidät. Rotujen väliset erot on tärkeää pitää mielessä. Täällä eletään kaaoksessa ja ahdistuksessa poiketkaa ihmeessä. Arvostetun tieteilijän lausunto herätti niin täällä kuin Suomessakin keskustelua ksenofobiasta ja muukalaisvihasta. Nyt täytyy lopetella, ulkoa kuuluu meteliä. "Metalli ei ole kenellekään mitään velkaa." Metalli on siis omassa ylväässä rinnakkaistodellisuudessaan täysin itsestään syntynyt ilmiö, eikä sillä ole mitään tekemistä ympäröivän maailman tai edes historian kanssa. Täällä mitään universumin läpi liidellä lallatellen, kuten Paul McCartney haluaisi uskotella. Pihalla näkyy olevan parkissa joku hassu hopeinen alus... Siellä ulkona kun ei välttämättä odota Devin Townsendin tai Martti Servon visioima Ufo-Ziltoid, joka haluaa vain kupin kuumaa. Mamu-väittely nousi kirjaimellisesti uusiin sfääreihin. Hänelle juutalaiset ovat pohjasakkaa ja musiikinhistoria alkaa noin vuodesta 1979. AXIS. Siellä saattaa vaania meitä kehittyneempi kulttuuri, joka haluaa nauttia tsuffeensa ilman arvoisaa pöytäseuraamme. Beatlesin Across the Universe ja presidentti Jimmy Carterin puhe eivät sano maailmastamme mitään. Ehei, kuuluu vastaus. Lähettäisivät mieluummin Meshuggahin tabulatuureja ja Boschin taidetta, niin oltaisiin jo lähempänä Telluksen todellisuutta. Black Sabbath on liian bluespohjaista ja BB King on pelkkä "Big Baboon King." Kysyn häneltä, mitä hän ajattelee siitä, että blues synnytti aikojen saatossa rockin ja sitä kautta myös metallin. Maassa Maan tavalla! Fysiikantietotaitoni on sen verran rajattu, että jätän Hawkingin teorian pohdinnan suosiolla viisaammille enkä lähde spekuloimaan avaruusolioista tai niiden mahdollisesta tuhoamisvietistä. Joten, Hawking neuvoo, NASAn olisi parempi olla hiljaa niiden intergalaktisten Beatles-lähetystensä kanssa. LONDINIUM . Vieraan vallan alla BrittifyySiKKO Stephen Hawking varoitteli kuluneella viikolla avaruuteen lähetettävien signaalien vaaroista. Eräs British National Partyä tämän kuun parlamenttivaaleissa äänestävä tuttavani ilmaisi minulle hiljattain surunsa perinteiden katoamisen johdosta. Toinen valikoivaa biologiaa harrastava tuttavani on itse maahanmuuttaja, jonka englannista ei meinaa saada selvää. hei, ne soittavat Manowaria! Tarjotaan kahvit! Lontoon-kirjeenvaihtaja Riitta Itäkylä 14 www.arock.fi Inferno. Kysyin häneltä, onko tuo rööki huulessa, verskat jalassa ohikulkeva kaukasialaisrotuinen narkkariäiti parempi ymmärtämään historian merkityksen kuin Britanniassa syntynyt, Bangladesh-taustainen historiaa kunnioittava opiskelija. Voi olla, että Alien ei juurikaan popista perusta. Siihen kietoudutaan, kun politiikka ei enää pelaa eivätkä mamut ymmärrä anglosaksisen perinteen päälle. Metallissa heijastuva tumma ahdistus toimisi oivana ikkunana maailmamme nykytilaan, mutta toisaalta, se ikkuna on kovin pieni eikä siitä avaudu kovinkaan laaja maisema. Hmmm
10-18, la 10-15. MUSAMAAILMA RETAIL MUSAMAAILMA ITIS P www.musamaailma.fi. 09 5627 1240 Avoinna ark. 09 343 6030 · Avoinna ark. MUSAMAAILMA kauppa on auki 24 h Malminkatu 16, Hki, Kamppi · Puh. 10-18, la 10-15 Turunlinnantie 2, Hki, Itäkeskus Puh
Vaikka olenkin itse punaviinin ystävä, kärylle sopii kyytipojaksi parhaiten bisse. Heavy cooking club septejä a lisää re ferno.fi Tsekka .in w sta ww osoittee Tarpeet: ronlihaa 150250 g po per syöjä ia, suolaa voita, pippur Lumipesunkin kestävä kuusamolainen Kepa Salmirinne on paljastanut hard rockin saloja Zero ninessä jo 30 vuoden ajan. Vokalistin makean äänen yhtenä salaisuutena on koillisurpojen myyttinen perinneruoka, käry. Kepan Käry Tee näin: 1 Osta kaupasta valmiiksi "siivutettua" poronkäristyslihaa. Älä sulata lihaa. Yksinkertainen on todellakin kaunista, ja onkin lähes pyhäinhäväistys alkaa sotkea mukaan mitään muuta kuin tummaa olutta veden sijasta. Huom! Siivutus on helpointa, jos aloitat kun paisti on vielä reilusti kohmeessa ja siitä tulee helposti ohkasia siivuja. 4 Tsekkaa välillä neste, ja lisää jos alkaa kuivaa. 3 Lisää vettä. 6 Tarjoile niin, että muusista keko keskelle lautasta, paina kauhalla muusin keskelle painauma (kuppi) ja siihen sitten käristystä ja vähän nestettä. Lisää käristyslihat kohmeisina pikkuhiljaa (valmiiksi siivutetussa ei onnistu, joten pane vaan kerralla). Kepan oma luonnehdinta: "Pohjoisen poikia kun olen, niin laitetaan poronkäryä. Kokki voi tosin marinoida itseään oluella käryn muhimisvaiheessa ja korvata sillä suolaisen ruuan aiheuttamaa nestehukkaa jälkikäteen." Miika "mega" Kuusinen tutkiva kulinaristi 16 Inferno. Saa käyttää voita. Tässä vaiheessa saa olla aika kuuma pannu. Joku käyttää tässä lisäilyvaiheessa olutta, mutta vesi on kyllä vanhin voitehista. Lisäksi paahdettua ruisleipää ja voita. Aina onnistuu ja on pirun hyvää." Megan tuomio: "Insomniumin Villeltä kärähti samassa padassa karjalanpaisti ja poro (Inferno #48), mutta perusasioiden äärellä niin musiikissa kuin ruuanlaitossakin oleskeleva Kepa on oikea mies jos kuka opettamaan, kuinka tehdään oikeaoppinen poronkäristys. 5 Tarkista käristyksestä suola (käristys pitää olla reilun suolanen). Ruskistele rauhassa, ja kun alkaa olla ruskistunut, mausta suolalla ja heitä muutama (34) mustapippuri sekaan (rouhittukin käy). Rainbow Gates of Babylon (1978) "Babylonin hyvää toi käry." Kepan KOKATESSA SOI: 2 Pannu tai pata liedelle ja voita reilusti. Jos käryä jää, se on pirun hyvää myös pelkän leivän päällä. Jos raskit, niin kaikista parasta tulee, kun ostat paistin (pakastettu) ja siivutat siitä itse. Kansi päälle, lämpö pienelle ja hauduta kannen alla mielellään ainakin tunti. Ei niin, että lihat peittyy vaan niin, että pohjalla on sitä sentti pari. Vaikka se ensimmäinen paketti vaikuttaa houkuttelevalta, niin äläpä ostakkaan sitä, vaan se hieman kalliimpi siitä vierestä. Lisukkeeksi reilusti sokeroitua puolukkaa (mielellään elävää, eli ei kaupan valmista hyytelöä, tosin sekin on ok) ja suolakurkkua pitkittäin leikattuna. Halvin on harvoin hyvää. Suuria salaisuuksia ei käryn valmistuksessa ole, kunhan vain muistaa unohtaa kaiken maailman terveyshömpötykset suolan ja voin käytön suhteen. Kun poro on muhinut pannussa vajaan tunnin, keitä perunat ja tee muusi
Tulemme alun perin tästä tietystä... Keksimme sen 16-vuotiaina, hän naureskelee, ikään kuin olisi sittemmin kasvanut ulos moisista lapsellisista sanaleikeistä. Heprean kielen ja lopulta kristinuskon vaikutuksen myötä sana sai tummempia, negatiivisempia sävyjä, ja nykyajan kielenkäytössä anateema tarkoittaakin pannaa ja kadotusta. Emme tunteneet minkäänlaista veljeyttä muiden samankaltaista musiikkia soittavien kanssa edes aloitellessamme. TEKSTI Riitta Itäkylä UUdestisyntynyt AnAthemA kohtAA jälleen kUolemAn. I www.anathema.ws MeMento S analla "anateema" on monituhatvuoti- nen historia, jonka juuret ovat esikristillisessä muinaiskreikassa. Bändin omistautuminen taiteelleen on johtanut väistämättä eräänlaiseen yksinäisyyteen. Esimerkiksi nousee Radiohead, joka Vincentin mukaan on onnistunut säilyttämään suosionsa ilman kompromisseja. ikävuottaan käyvä solisti kertoo kuun- 18 Inferno. markkinaraosta, johon ihmiset yhä yrittävät meidät änkeä, mikä on kerrassaan omituista. Pitipä Vincent siitä tai ei, Anathema on harvinaisen osuvasti nimetty bändi. Sen musiikki on tunnelmaltaan "pyhä", vakavamielinen uhrilahja, jos ei nyt ihan jumalille, niin ainakin tietoisuudelle ja ajatuksille. Vincent löytää sielunveljiä muualta. Jumalille omistautuminen on kääntynyt päälaelleen; mikä oli muinoin pyhää, on nyt yhteisön hylkäämää, kirottua ja halveksuntaan tuomittua. Mutta muut puhuvat minut koko ajan ympäri. Alkuperäinen merkitys kuvasti uhrilahjaa, yhteyttä jumaliin, omistautumista korkeammalle voimalle. Siis mehän vartuimme bussin takaosassa Beatlesiä kuunnellen, väsäten akustisia lauluja, joissa oli haitareita ja koskettimia! Anathema ei ole osa mitään doom-kolmikkoa, vaikka PR-voimat usein niin haluaisivat uskotella. On toki olemassa ihmisiä, jotka tekevät musiikkia ilman rajoja, vastoin yleisön tai levy-yhtiöiden odotuksia, ja saavuttavat silti suosiota, hän aloittaa. Anatheman solisti Vincent Cavanagh painottaa sanan alkuperäistä, kreikkalaista merkitystä, mutta mainitsee sitten vähätellen halunneensa muuttaa bändin nimen jo aikaa sitten. Emme koskaan tunteneet olevamme osa sitä, edes silloin ennen. Pannaan tai kadotukseen heitä ei sentään ole julistettu, mutta bändi ei omien sanojensa mukaan kuulu minkäänlaiseen yhteisöön kaikkein vähiten metalliin. Kun lista vielä jatkuu sellaisilla nimillä kuin Mogwai ja Sigur Ros, ei tule yllätyksenä, kun 37
Erityisesti, jos haluat unelmoida ja... Julkaisurintamalla ehti, paria sinkkua lukuun ottamatta, olla monen fanin mielestä jo liiankin rauhallista. Sitten huomasin rakastavani sitä. Olen oppinut virheistäni, kuten me kaikki joudumme tekemään. Ei se ole tärkeää, Riitta, se ei todellakaan ole tärkeää. (huokaus) En tiedä, kuvittelinko, että minulta odotetaan semmoista. ja tavallaan... Tajusin, että itse asiassa tykkään laulamisesta. Minulla ei ole pienintäkään intressiä ruveta mollaamaan mitään levyyhtiötä, se on todellakin viimeinen asia mielessäni. Erityisesti laulajan on löydettävä oma äänensä, koska se on luonnollisin ja uniikein asia, mitä meillä on. Lauman hyljeksimä, ulkopuolinen. Vincentille tämä on ollut koko uran tärkein opetus. Radiohead saattaa tuntea olevansa omalla saarellaan... Menemme eteenpäin. Ja se siitä. Mies ei halua kertoa, miksi. me tunnemme ihan samoin. Vasta löydettyään äänensä taiteilija oppi olemaan sinut laulamisen kanssa, ja kun jää oli murrettu, suhde omaan luovuuteen eteni nopeasti. Anathema on kuin onkin anateema. On se loppujen lopuksi sittenkin yksilöllistä. Mutta tajusin, ettei se ollut minulle hyväksi.... Olin ennen niin hirvittävän ujo, että rakensin itselleni suojan, semmoisen uhmamielen... Tiedäthän, miten homma on muuttunut viime vuosien ai- Inferno 19. Cavanagh myöntää itse olevansa "melkeinpä voisi sanoa että kontrollifriikki", ja rivien välistä on tulkittavissa vaikka minkälaisia selityksiä viime vuosien hiljaisuudelle. Jokainen genre rajoittaa. Egon synty... Anatheman yksilöllisyys ei aina ole ollut itsestäänselvyys. Nimensä mukaisesti Anathema ei halua uhrilahjansa (musiikin) joutuvan pappien (levy-yhtiöiden) kanavoimaksi. Hiljaisuus. rahaan, ja osa liittyi... Se oli aikamoinen opetus. "mUsiikissA on kyse ihmisten välisestä yhteydestä. Keskityn paljon mieluummin tähän hetkeen ja siihen, mitä tapahtuu nyt. Solisti selittää suhteensa taiteeseen ja musiikkiin olevan intohimoinen ja ulkopuolisista tekijöistä riippumaton. ja loppujen lopuksi voit vain olla oma itsesi. Osa niistä liittyi elämään, osa... Bändin ensiaskeleet otettiin Cannibal Corpsen ja Bolt Throwerin helmoista kiinni pitäen, mutta otteen maanpintaan vähitellen vahvistuttua bändi oppi kävelemään omin jaloin ja kääntyi toiseen suuntaan, kunnes vuosikymmenen puoliväliin tultua harpottiin jo täysin uusilla poluilla. Cavanagh puhuu alkuajoista hieman anteeksipyydellen, muttei suinkaan häpeä bändinsä metallijuuria. Hän siirtyi mikin varteen vasta vuonna 1995 Darren Whiten lähdettyä riveistä, ja kesti aikansa, ennen kuin uusi rooli tuli omaksuttua. Vuoden 1993 A Natural Disasterin jälkeen kului viitisen vuotta ennen Hindsightkokoelman julkaisua. Eivät ne poikkea mitenkään niistä asioista, joita me kaikki joudumme läpikäymään. Hän tuskastuu hieman, ennen kuin toteaa tiukasti: Jotkut syyt ovat henkilökohtaisia, enkä totta puhuen halua puhua niistä. se on dnA:ssA." nelleensa metallimusiikkia viimeksi 18-kesäisenä. Kun olimme saaneet ekan levymme valmiiksi, minä olin jo palannut Pink Floydin ja Beatlesin pariin. elää autonomisesti. Yksilöllisyys on olotila johon kasvetaan, ja siitä kiinni pitäminen vaatii rohkeutta, joka kasvaa vain kokemuksen myötä. Lopulta Vincent tulee kuitenkin todenneeksi, että tuomiometallin lisäksi myös progerock-leima saa häneltä rukkaset. Se kesti aikansa monesta eri syystä, hän sanoo hieman kireästi
Eikä siellä ole niin isoja luokkaeroja. Soitamme joillakin festareilla kesällä (lehden painoon mennessä vahvistettuja ovat Belgian Graspop ja Italian Pistoia Blues Festival, toim. se tekee maailman piirun verran valoisammaksi. Ihmiset eivät kävele nokka pystyssä, ja me arvostamme sitä. Liverpool ei ole muuttunut paljon, paitsi että nyt siellä on paljon enemmän rakennuksia ja se on muuttunut kaupallisemmaksi. Kosmopoliitti puhuu mielellään vanhasta kotikaupungistaan, ja kerron hänelle puolestani Suomen Turusta. Kuolevaisuus ja elämän loppuminen ovat luonnollinen osa Anathemaa. Anathemalla on itse asiassa syvä suhde lottovoittajien maahan. Kaikki sellainen, joka avaa porttimme sepposen selälleen. Joo... Käsityksemme fyysisestä maailmasta. En välitä missä soitamme, mutta olisi upeaa, jos saisit järkättyä meidät jotenkin Suomeen! Inferno 21. Jo se että kohtaa tuon toiseuden memento mori antaa inspiraation elämään, koska minulle elämä on täällä ja kaikessa. Meitä kutsutaan lavan ulkopuolella koomikoiksi, mutta jostakin syystä se ei tule esille kaikkien edessä. Et olekaan yksin... ei koskaan pidä ottaa itseään liian vakavasti. Mutta kaiken tämän täytyy sopia yhteen musiikin kanssa, hän jatkaa. En minä vain osaa sellaista. Kun olemme lavalla, kaikki tuntuvat olevan niin helvetin vakavia! En tiedä, miksi. In Finland we had this thing called TVO, mutta siitä ollaan kai tekemässä pesulaa. Kuinka sen nyt sanoisi... Vincent muutti pois Liverpoolista vuonna 2007, asui jonkin aikaa Pariisissa ja on tätä nykyä asettunut New Yorkiin. Tiede. Rockstarojen hohdokkaana pitämä viivojen nuuskiminen saa Vincentin naureskelemaan, koska kyseessä ei ole mitään sen kummempaa kuin "helvetin ärsyttävä" tapa, jota joutui todistamaan jo nuoruudessa Liverpoolin kaduilla. Minusta se on taas tämä pohjoisenglantilaisuus, joka teissä tulee esille. Siellä on myös tiheästi alkoholisteja ja narkkareita. Onko suunnitelmissanne Suomeen tulo lähitulevaisuudessa. Jos yrittäisin, kaikki muut vittuilisivat siitä. Anathema kysyy ja kehottaa kuulijaakin kysymään ja löytämään omat vastauksensa. Mutta tämä on siis vain yksi hemmo, emmekä me halua mitenkään alleviivata juuri hänen mietteitään. Elämää. Suomi-faneja ja koomikoita anathemalla on maine viiniä siemailevana vakavana taiderock-bändinä, eikä käsitys suinkaan ole täysin hatusta vedetty. Suomalaiset ovat vain niin rentoja ja maanläheisiä, joten se on ihan loogista. Se sai hänet tuumimaan, että on olemassa mahdollisuus jostakin, joka on kaiken ulkopuolella, ennen elämää. Jos haluatte meidät sinne ennen sitä, teidän täytyy promota meitä siellä, heh heh... Esimerkiksi jollain festareilla, tuhansien ihmisten edessä, jengi tuijottaa minua ja Dannya tyyliin "mitä vittua nuo nauravat". Se on liian arvokas hukattavaksi. Kun saat yhteyden taiteen kautta, tunnet, että joku toinen ymmärtää sinua. Ateistiseen maailmankuvaan kallistuva solisti ei ole niinkään kiinnostunut kuolemanjälkeisestä elämästä, vaan kuoleman kohtaamisesta elämässä. Liverpool oli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2008, Turku saa kunnian ensi vuonna. Siitähän taiteessa on kyse. harrastuksiin, heh heh. Basisti Jamie puhuu jopa kieltä, ja maastamme löytyy kosolti Anatheman lähipiiriin kuuluvia, joista Ville Valo on vain se kuuluisin. Kolikolla on kuitenkin toinenkin puoli, ja Vincent Cavanagh nauraa huvittuneena imagon ja todellisuuden ristiriidalle. Sisältö ja muoto ovat kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti yhtä, mutta Vincentin mukaan niiden tulee voida myös elää toisistaan riippumattomina. Ehdottomasti, heti kun vain pääsemme. Anatheman teemat ovat yhtä rikkaita kuin elämä itse, eikä Vincent ujostele luetteloa laatiessaan: Filosofia, vaikutteet omasta elämästämme, luonnosta, unista, todellisuudesta ja euforiasta... Niin, niin... huom.), mutta Suomi ei ole listalla, joten se taitaa mennä syksyyn. mutta joskus me kyllä heitämme semmoista läppää lavalla, ettei kukaan muu voi ymmärtää sitä. Suomalaiset ovat yhtä hulluja kuin me. Esimerkiksi, en minä pysty pitämään keikalla mitään tyypillisiä välispiikkejä, joita keikoilla kuuluisi tehdä. Tuo tietty lause on vain niin syvällinen. Joskus niitä lähestytään hiljaa miettien ja toisinaan epätoivon kourissa, mutta aina surumielen vallassa. Nyt on tärkeää saada tämä levy ulos, mutta ehkä palaamme taas syksyllä. Anateema: ei kirous tai kadotus, vaan kurkotus kohti pyhistä pyhintä. Kumpikin kaupunki pokkuroi liian kärkkäästi modernisoinnille. Suomalaisista mies sanoo kuitenkin pitävänsä, koska jakaa kanssamme rakkauden samoihin... Siksi, koska musiikkinne on niin vakavaa, tietenkin
Sotajumala on kunnostautunut tällä välin lavoilla ja jäsenistö tahoillaan muissa yhtyeissä. Ei ole kyseessä jumalanpalvelus, on Kuolemanpalvelus. Katsoo esimerInferno 27. Mutta sillä lailla mun näkökulmaa, että sieltä pystyy rivien välistä kyllä lukemaan pikkasen mun ajatusmaailmaa. Mutta se oli vaan, että mikä nottei. Täällä on niin paljon hapentuhlaajia tässä maailmassa. Tämä on musiikillisesti haastavampi levy. Paljon ei ole ehditty lonkkaa vetää. Kuolemanpalveluksen taustalla kuitenkin on tiettyä kypsymistä, nimittäin ältä kuin koSkaan. Odotin että se ois mennyt jotenkin säätämiseksi, että ois ollut jotakin nihkeilyä, kun kumminkin aika jyrkkää musaa soitetaan. Ehkä muutoksen takana on tämä mainittu ihmisinä kasvaminen. Kappaleet ovat monimutkaisempia ja kasvaneet hieman pituutta. Kun taas katotaan esimerkiksi Kuolinjulistus-biisiä, niin siitä on tosi helppo saada kiinni, siinä on semmoinen yksinkertainen riffi. Kumminkin Elämän haaskaajat ainakin sanan siinä puhekielisessä merkityksessä, että mitta tulee henkisesti täyteen. Puhuttiin silloin, kun Teloitus tuli pihalle, että nyt ruvetaan saman tien tekemään uusia biisejä, ettei mee helvetin montaa vuotta, ja kuinka kävi. Totta kai niittenkin pitää seistä niiden takana, ei siinä muuten ois mitään järkeä. Mutta ehkä se oli ihan hyväkin, ettei lähetty välittömästi hätiköimään. emasta ja kuol Suom taa Synkemm in uranuurtaja kuuloS al ekSi öriStyn death met tehtiin paljon keikkaa ja kasvettiin ihmisinä, Mynni lohkaisee. Ollaan hyvin kypsiä ihmisiä nykyään, aikuisia. Kuolemanpalvelus on edeltäjäänsä vaikeammin lähestyttävä kokonaisuus. Ehkä ne tuli helpommin sen takia, että vitutti enemmän. Siellä on aika paljon mun näkökulmaa, vaikka ilman muuta laitoin jätkille sanoitukset, että onko ok. Mullakin oli monessa biisissä, että mitäs helvettiä tässä tapahtuu, että toimiiko tämä nyt yhtään. Sitten kun niitä kuuntelee, niin kyllä ne lähtee toimimaan. Lyriikka on siitä nyt päävastuun kantavan Luukkaisen mukaan synkempää. Hän kertoo sanoittamisen alkuun saamisen olleen aina vaikeata, mutta tämä kerta oli poikkeus. Aivan, se on se. Ei tarvi kuin pihalle kävellä, niin rupeaa vituttamaan. Ei tullut aivan täysin Teloituksen kuuloinen, sai vähän elää se musiikki. Nyt ilmestyvää Kuolemanpalvelusta edeltänyt kokopitkä Teloitus näki päivänvalon vajaa kolme vuotta sitten
Ensimmäisestä aihiosta muuten tuli biisi nimeltä Royal. Musiikillisesti... Kerro sinä, kuuntele levy ja päättele siitä. Kyse on vain siitä, että viisi jannua toimii bändinä, joka pyrkii olemaan aina vain parempi. Yhtye kirjoitti uuden levyn materiaalin kollektiivisesti yhdessä Vegan kanssa. Emme. Kaikki on siellä. Lähdimme hommaan mieli avoinna ja tuoreella asenteella. Vegan roolista yhtyeessä Delgado ei oikein osaa sanoa. Suuntaamme aina vähän oudompaan, tyylikkäämpään ja tehokkaampaan ilmaisuun kuin aiemmin. Seuraavana maanantaina menimme studioon ja jatkoimme biisien tekoa. Itse asiassa mies ei saa asiasta oikein mitään irti. Päätimme kuitenkin tehdä uutta musiikkia, joka kumpuaa tästä ajasta. Moreno on sanonut uutukaisen olevan yksi bändin parhaista albumeista, ja jotkut ovat verranneet sitä tyylillisesti Around the Furiin, jossa ensilevyn ylikierroksinen nu-metal-mättö korvautui sulavalla vaihtoehtometallilla, eteerisellä tunnelmoinnilla ja tarttuvilla melodioilla. Ja heti syntyi yksi biisi. luulen että tämä on siinä suhteessa erilainen, että se tehtiin Sergion kanssa. Meidän piti ottaa riski itsemme suhteen. Siinä on yhtyeen kemia. Ei tuota oikein ymmärrettykään. Aivot on mutkikas vekotin, eikä sitä voi tietää, palaako Chi tajuihinsa huomenna vai ikinä. Todellisuudessa uusin levy kattaa tyylillisesti kaikki edeltäjänsä. Minusta tuntuu, että sitä ei löytynytkään. Mies ei ilmeisestikään ole virallinen jäsen, vaan toimi tilapäisen basistin roolissa. Mutta emme missään vaiheessa ajatelleet lopettaa bändiä tai biisintekoa. Missä vaiheessa Deftones-leirissä tajuttiin, että mies ei ehkä tule soittokuntoon, jos minkäänlaiseen kuntoon, koskaan. Musiikkimme kuulostaa aina meiltä, emmekä koskaan voisi edes yrittää tehdä levyä, joka muistuttaa jotakin toista tekelettämme. Levyä oli mukava tehdä. Keskitymme Diamond Eyesiin, mutta kyllä Eros jossakin vaiheessa näkee päivänvalon. Yhtyeen sisäinen kemia on miehistönmuutoksen vaikkakin ehkä tilapäisen myötä varmasti muuttunut. "LähdiMMe touhuun vaiLLa MinkäänLaisia odotuksia, Mutta Musiikki vain tuLvi iLMoiLLe häMMästyttävää vauhtia." Lähdimme touhuun vailla minkäänlaisia odotuksia, mutta musiikki vain tulvi ilmoille hämmästyttävää vauhtia. Hmm, mielestäni tämä levy on aivan yhtä aggressiivinen ja kummallinen, mutta aika vain on eri. Bändin piti siis astua vanhasta kehästä ulos ja tavallaan aloittaa uudelleen. Yhtye on vihjaillut julkaisevansa Erosin myöhemmin. maailmoja syleileviin melodioihin tavalla, joka on samaan aikaan sekä ilmava että tiukasti etenevä. Bändi pitää materiaalia ikään kuin jemmassa Chitä varten. No, ihmiset tykkäävät verrata uutta levyjä vanhempiin... Vuosi sitten hänet irrotettiin elintoimintoja ylläpitävistä koneista, mutta hän ei ole osoittanut radikaaleja edistymisen merkkejä. Vaikka yksi olennainen osanen on vaihtunut, Diamond Eyes kuulostaa erittäin selkeästi Deftonesilta. Se kuuluu, ja kokonaisuudesta tuli tehokas ja linjakas. Olimme puuhanneet Erosin parissa vuoden, kun Chin onnettomuus tapahtui. Nämä ovat vain eri biisejä, jotka on kirjoitettu eri aikakaudella. Levy on sen verran hyvä, että sen kemian pitäisi olla aika ilmiselvä. Emme tienneet, mihin hänen tilansa johtaa, mutta muutaman kuukauden päästä vain ehdotimme Sergiolle jammailua. Delgado ei osaa määritellä, kuinka se eroaa siitä materiaalista, josta piti tulla Eros. Selviö. Se on ainakin hyvä, että uusinta verrataan hyvin vastaanotettuun levyyn. Emme ole päättäneet tarkalleen, mitä sen suhteen teemme. Mistä löytyi energia aloittaa kaikki alusta. Tismalleen. Okei, kemia siis toimii. Inferno Eros tulee kaapista? Chi Chengin tila on vakaa mutta vaikea. Se vain tapahtui. Muuta ei ollut valmiina kuin tuon ensimmäisen jamisession tuotos, eli lähdimme tekemään levyä täysin puhtaalta pöydältä. Ihmisillä pitää olla jonkinlainen idea siitä, miltä homma kuulostaa, jotta he voivat tarkistaa asennoitumisensa. Millaiseksi. Niin, tämä on Deftones-levy, ja... Olisi ollut helppoa palkata joku hoitamaan Chin osuudet ja lähteä rundille Erosin kanssa. Meidän ei tarvinnut etsiä inspiraatiota. Chin onnettomuuden jälkeen halusimme edustaa nykyhetkeä. pöllöjen vapautusrintama Soundia raikastaneen Saturday Night Wristin myötä uuteen nousuun lähtenyt yhtye oli äkkiä hankalassa tilanteessa. sitä on vähän vaikea selittää, mutta tuskin se kovin paljoa eroaa siitä, miltä ihmiset olettavat Deftonesin kuulostavan. onhan se ymmärrettävää. Kuten erinomainen nimikappale, levy tuo esiin Deftonesin taidon yhdistää raskasta ryskettä hienoihin, jopa 31. Mutta Erosin piti olla outo ja aggressiivinen, kai tämä nyt jotenkin siitä eroaa. Mutta teimmekö levyn jonka piti kuulostaa tietyltä lätyltä. Emme suunnitelleet biisien kirjoittamista, saati levyn tekoa. Tyylillisesti Diamond Eyes on iskevä ja linjakkaan monimuotoinen
tiu- Levy on On hitaita, eriaali keskittyy pahtuu paljon. loppue kohdelleet to vähän erilaiseen kuinka olemm tusprosessissa imuotoinen, on uosynkkä mutta m sesti monim ummasävyi tulokseen. umissaan ja sa ratketa li lb vaaras männessä a löytynyt. Siinä on tois ja nopeita biise in aiemmin. Ko TEKSTI Kim putuksessa lkeisessä kie jä lkaisutauon enestyslevyn en vuoden ju ermore oli m Viid nev edelleen itoksistaan. My visusti skinen I www.neverm ore.tv tian ua Mtimsnt n T Inferno hteet ja ndin sisäiset su tee koko ajan bä isiamme. n kuoressa: se on ustaa ja taus leitamme tähä aa m a kipa - an tarkoitt ehkä mageimpi me biisinkirjoi ällä kertaa pyrim asti. ollut, miksi uu tulkittavissa ku in kauon Obsidian C on kestänyt ni hkinän- lijan ota... pä tuleminen mukaan. Kolikko paja eien pitää tauksellaan den Nevermor nkin valmiuks onspiracy. a metalliaan ja siinä ta Syntynyt mat en haastava jä. on heti ensimmäi u- tuotos ta le hyvin henkilö symyspatterin pia kysymyksiä Sanoma on ku tsoon: mikä Joo, yksi isoim kysyä häneltä. Se ermoren kitakeskitempoisia mmin asiaan ku omaksuttuuttaavan Nev a. T jäljillä 32. ljon synkkä ja ke paljon tiukempa more-fanille pa a muuta kuin mi- on Never nyt muodoltaan risti on kaikke olestaan... mo K. Sulavan tä, että levy on musiikin ja War leva kitaristi Vaikuttaa siis sil isesti naureske rosessin hän yleensä teen isp nelja aurinko koko ky- nä äisen tervehtym t, ja ne ovat hä hjentää miltei ane, laulu) sana ä kinlaisen sis Jeff Loomis ty sellä vas- (D aisia, joten niist koht i osa. albu. siis i jutusteleva ttavaa! ga rönsyileväst jon Levyn nimi pu rel tavaa ja di ankea. tye on seitse inaatteja on een yh rd jälk ös uusia koo kartalla. Ehhehheh, tu This Godless obsidi- min mme a ovat vin synkkä Edellinen levy läjä biisejä, jotk Albumi on hy talla ky- an
Warrelin sässä. Kun al lla uusille urille. lostaa. Mutta en iss Endeavor ka ajatuksen syrjään tiedä, ehkä mukaan ta kkosta. etalliosaaja, m lä tullakseen. ihan pentuna ja ja olimme kaik Minä en anna diggaan niistä yh ki aivan Kum kypsiä toisiimm ä. tämän bä mallista, heh he e. Julkaisim - kiiltämään. massiivi ääräinen ja ihm hvoja King D set. ada kuu- me lostamaan Kin a puolta. kun oleellinen juttu. i ne eina mitattuna me kuitenkin Ja tietysti tuo kestää. Y tuota kuulee telin tiettyjä bä htäkkiä dejä oli vuosi 2007 n- muiltakin. E t läpi, emme nyt ja m t taida olla bänd ihin tulevaisuus in johtaa. Inferno 33. an tehdä met sydämestämm Obsidian Consp musiikkia, en pä e racyn ydin allibändi. iamond -album n levyä odottavat it. ase, 2008). Nup aa ennen kuin piippuun. Viisi m vuotta voi men taan biisien rim- parantel e tekemään rake nä todella nope emisesta. löytyy sieltä ta ttu, ken taso siis tunneOlemme silti ustalta. teli luotto Nyt pääsem mies ja tukun ai me kertosäkee empia levyjä tu Kunkun jala seen Andy Sn nopeammin. Olen kuunne a meille, mutta riffejä tehdessä llut häntä ne emme halun16-vuotiaasta lä än, siitä ei tule m et tehdä Godle tään. aasti metalliaan On kyllä hien voivat olla mei an kitseva yh tuloa, että sellainen lle kovakin ju tye on siirtynyt viba tietää. tajuaa sen poin peja tosin vään tin. LaRocque -fan ndy on erilaist . B ottanut njäljissä iiseistä leikeltii eap. Olen kova King-fani kyllä yllättyvät. Olihan se vaik ut itsensä kaup ajoittain lisuu kaikki King D eata, ja edeltäjä al- kaltaista den alttarilla. Min assanainen vast ulla oli seitsem ailu ei deks ulotu levyn tem änkah- Su an minuutin ka aattisen sisällön oraan sielust ppaleita, joita tu luotaa- taja misessa pintaa a ot- Edellisle Peter Wichers syvemmälle, m vy This God sitten alkoi ka utta mie- tu heltä kannatta less Endeavor rsia: oli tode o osa pois, tuo, a kysyä musiik llinen taiteellin tuo ja tämä... Tämä funtsii Jos asiaa i. Mies en. usan in a D tekeminen alko Heart ead Worldia (2 i kihelmöidä ta Mutta saiko as enem- pitk 000), meillä ol hän meidät ku män. Fi Tämä on pa utta kieltämät ilispoh- täm ljon henkilöko jalta mennään tä sempi. Se Tämä ei kuite oli siis- kaan tiä ja teki hyvä nsyö kappaleide ä kummallekin. "Pidetään ta ndin muuttua h! uko. Empyrkineet siihe g Diamondilta Y len tunteikk n, mutta nuoh . isiä hämmentä iamond mon -vaikutteita. no siitä, että kuun kaksi vuotta. ssa 12 uutta bi lut kyse, ainoas Tällä kertaa py isiä. Peter teki pa n eeppisyyttä ljon hyviä jutToiset tehoa, pitivät niistä, m tai tuja. Jos jatketaan, bänd seThe O bsidian kunniksikaan, i räjähtää", tuum Conspiracy ku koska tiedän imme. äsimme sen oh Olen kyllä järje laululle on tilaa i olemalla ajattelem ttömän kova A paljon enemmän atta koko asiaa. sella Mielessä häiväh ja tein rttuu näitä outo ista kamaa, joka tää ajatus, että ja pik- verm mielestäni kuul kujuttuja siitä, Ne- hyvältä ore olisi uhrann osti että kuuntelen . Se än Soilwork-he htai, eli periaatte on melkein ku pun istuttamin essa kir- tuot joitan musiikik in oodi jokaien selle bänd tajanpallille aihe si sen, mitä ku in jäbälle. Päivän albumia ku en menestys. Oli kuun kuitenkin parem että telijat pääsevät pi, että pidimm Loomis on Wic oitis asian ytim e paus- Album kersin työhön ty sin, sen sijaan een. Hän sillä miltei joka utta monet eivä estä oli todella inen biisi tuntuu t, koska huom kaikki halusiv paljon attavasti pidem apua laulujen at uuden Nev mältä kuin se se kanssa, hän sa ermore- kunt levyn. ätä etukäteen m itunnelma on tu illaista kamaa aion tehd tunoloinen, Niin, tuottaja mutta silti kiel ä, vaan sitä tule Peter Wichers tämättä erilain e mitä on m on sillä hetkel . Samoin i tamaan jolta iä biisejä, jotka uloskävi Warrelille kin toiselta bä olivat aika hullu , ja äkkiä ja meillä oli kasa ndiltä. väinen, ytyia ei siis tarvitse että olisimme eikä homma hu kuunnella viitt vetäneet kert itsemme täysin onolta kuulosä takaan. "Me emme ju puolivillais lkaise ta paskaa." Endeavor tuli ulos 2005, ja simppeli mut vastaus on, että ta osa vaikutte rundasimme to ista varmasti ku lkutto- puaa masti, melkein m- fani... Loomisin vuol n paljon läskiä pois. Uusiaki musaa, omin ja tulihan meiltä kappaleran kenteiden aisuuksia on m live-dvd:kin (Y kanssa puljaam ukana. ja Siitä ei ol monimutkaisia. nteista sellaisia, asti. ista. 08). Ei. O vä imutkaisuus on lenko aivan met Joo, mutta pä poissa. Lev utti pientä etuk lloinkin teisp sielustani tulee. Ei mielestäni, Tämä levy heija , mutta en mieti vaikka pari biise koskaan, on staa erilaisia tu että tämä ja täm istä peilaa N nteita ja kyllä todella ra ä biisi pitäisi sa evermoren toist dioystävällisiä. Itse siirsin htien. ear of the Voyager, 20 inen oli yksi Joo... Pyrin olemaan niinkään faneill kuuntelematta mus e suunnattu, Pelkäsitkö, et vaan meille: mitä iikkia luomisv tä matsku kuul aiheessa, taa olemme käynee os- missä ol Soilworkilta. kirjoitimme T Hän pääsi ääne Äkkiä olikin Godless Endea his tarasooloj en kivuosi 2009, ja m voria tai Dead enikin suhteen... Mielestäni tä Pitkän tauon unneltuani yllä mä on hyvä, ko jälkeen painee tin itseni mat havaitsemalla ska edeltäjän t upean eriaali on nyt he Obsidian Con ylittämiselle ol lpompi ymmär spiracyn Y lim materiaalissa va ivat varmasti tää. y ei ole tunä- netasolla elkoa. lostaa Warrel teki so u- perustajaj tasan tarkkaan ololevyn (Praise äsenenä tarkal Nevermorelta, the War Machi s to vaikkaki leen, miltä Neverm ne, 2008), samoi n ikään kuin tii oren tulee kuuvistetyssä ja jan minä lostet (Zero Order Ph ussa muodossa
muutoin on Keikkamatko stuu myös mus amme , mitä järkeä ur telelinen ensin nellisia heija ja toisinaan na t innokas kuun . Nyt htainen Uskon kyllä et llä puolivilvain henkilöko tuvalla viidenne emme julkaise dätkö. Äijän nimi on Attila Tu es usiikiss muukuin katsoisi te n ko- Budap Nevermoren m tässähän pitää n tuntu, joka a. Myös Jeff Loomis yhtyeen miehistössä, tos oli in vasta levytysuran pää tyttyä sen livekokoonpan Sanctuaryn musiikki oli ossa. naumasentavakin tääkseen. Sanctuary ei kuitenkaan jatkanut vahvan kakkos levyn jälkeen uraansa. inä diggaan on e kuin jokunen, ydetty kitaristik mo Kyllähän m rtovia biisejä ol kuuntelen lö ke a, koska Never Silti Se on mahtava ljon muutakin. Fanien pitä ä vain osata nauttia bän distä osana underground heavy metalin historiaa. Levy ei kuiten kaan ollut järin tasainen tai huomionarvoinen, mu tamasta mukiinmenevästä uraidasta ja kohtuullisesta Jefferson Airplane -cover White Rabbitista huolim atta. minus ja oltava täydel ulapalla, mutta neet psykologisesti ontaa syrjään tulee osta ju t paljon ja oppi Usein sitä mme kasvanee tä suuri osa tu on attle on Ole ja tuntuu, et emisesta, joka issä ol itsensä aamme. Ilm maan todella m musan kanssa, ja kaikki toisille kuolee. 2000-luvulla kaikenmoise t kulttibändit palailevat lavoille, mutta Sanctuary ei taideta estradeilla näh a dä. Enkä ha Loomisille on ä m unnella laista pa lutoverin, kun ään: ei bändist i makeampi ku yksinkertaisest nel- naureske uvaa teksteistäk mielik teksumppani. Ajoitja ä jo tämän ei toimi iset säveltäjät, ä ja kohtahan sit hkä tämä levy Chopinin kalta at aina tylsä kseen onnellise meidät vie. sta poissa on usein kärjist myös välittyny e olleet kuvioi n konsepti ho Koska yhtyee ermoresta on koska olemm päästä Nev sitä si epätoivoksi. Se runsaasti bänd tehtyä juttuja ensa kotipaikk ihmisen n oittain llyt- juur naimisissa neljä , pilvinen ja aj en, muita mie ti kuin olisi in niin synkkä bändin unohta va onnel- va , että se varmas paikka ta itse on olta kesken. Mutta delleen, hva melankolia tensiivistä leffa uu todella va siivisek- in ttaa tavallaan ynyt jopa aggres t tenkin aloi amaan. uutaman viikon nen, miesen kuva. Sea (Blosl, kitara) kaiketi vain n kypsyi koko musaskeneen . Itse olemme on raakin välillä, ä on Olen aina ollu olla kiertueella an naurua eläm n mihin oista musiikkia. elliEi ihme, että esimerkiksi Allmusic.com-sivustolla on ansainnut 4,5 tähteä levy . Sellainen lainkaan, ääkseen täysipai n vaikutuksen. tenkin , heh heh. Kakkoslevylle hommat selkenivät huomattavasti ja konsepti selkeytyi rad kaalisti. Aiheesta on muistaakseni joskus puhuttu, mutta Lenny (Rutledge, kitara) ei halua olla missään tek emisissä jutun kanssa. on ollut ai la perimmiltää an taas lavalla, ja ndissä ollenkaa toista laitaa bä han sitä olla on kai pakko ol tuvat. katsotaa ollivoitt mme. Toivottavasti silti soitam me Nevermoren kanssa Sanctuaryn biisejä, neh ovat upeita. e tyytyväisiä. ensilevyllä Refuge Denied (1987) erityisesti Danen väkän laulun ansiosta jolt räisenkin omankuuloista spe ed-thrashia progemaustein . 34 Esiaste ei palaa Yhtyeen bongasi Megad eth-mies Dave Mustaine, joka myös tuotti bändin debyytin. Siin teissä on pa ollut kahden ki synkkää kamaa kaverin aa re on aina mieluummin a essiin loistavan a, jotakin sam me m lkinta vemaist nnelmien tu a on aina ollut on jotakin aa atterissa jotakin todella di. Seattlessa muhi 1990-lu vun alussa eräs toinen mu siikkityyli, ja levy-yhtiö Epi halusi Sanctuaryn muutta c van ilmaisuaan grungen suuntaan. Siinä progressiivisu ilmaius ja taivaita halkovat tun teet yhdistyvät näkemyks sen jämerään ilmaisuun. No, on hommat lutviu taipuvaisia. E kko nauraa olla utta tiedämme synkkää, tuntuv tain on pa ä on jotakin kuka tietää, m miss noisesti. n bänä tara lista . Saim tistä. Samantapaista vak avampaa ja erikoisemp tykitystä teki tuolloin jok aa unen muukin bändi, jois ta yksikään ei saavuttan underground-suosiota ut suurempaa menestystä. Enpä usko. Tuo on usaa on vaih ertueelle uuden tätä, koska me ore saa taas ki lua antaa väärää ielestäni mollim Neverm . Muuten se än homma on tietääkseni pää töksessä ja kirja suljettu . Sony Music Entertainmen t, Inferno. Into the Mirror iBlack (1990) muistuttaa jo selvästi Nevermoren sua. Onko niin pitkään. Miehet eivät moista ajatusta kelpuut taneet ja laittoivat yhtyee n lihoiksi vain perustaak Nevermoren, jonka voidaa seen n nähdä olevan suoraa jatketta Into the Mirror Blackin monisyiselle ma teriaalille. Huumoriako aikoja miten alakuloisuuteen ssuja hetkiä ja me. Emme ole ha e olem tien päällä aina Joo, niin kai m asentuneita tai tä surullisia, m välttämät 1987 neVermOren selkeä esia ste oli bändi nimeltä San ctuary, jossa olivat koko uran ajan mukana solisti Dane sekä basisti Jim She ppard. M na samantyyppi in vakavamielin sitten nähdään n vars n. ko tie- nen ja el tekevän minuu n itse olevamm n, ainaki t kiinteä nelik aavat usemaan pystyy tä fanitkin digg Yhtye on ollu saa käsikar vat no jäsenellä. vitse bumia ei tar aa al ennen "Tällä kert iittä kertaa kuunnella v ointin." tajuaa sen p kuin työnnettävä sikkomaisuus on ta jolloin to linen idiootti. kin musiikkia. ieltymys ja m skaa. Mut illa on pakko iikkimme. Se saa sykkee (Vörös)
Y 0 3 vYT! IPUT M54YNsNISS,ÄpN 98 L , u 5 1pv pe / lamahd. KAMELOT DEVIN TOWNSEND PROJECT HYPOCRISY CROWBAR PAIN TAROT IHSAHN FINNTROLL NILE SWALLOW THE SUN OVERKILL CANNIBAL CORPSE OBITUARY BLOODBATH TURMION KATILOT TRIGGER THE BLOODSHED WARMEN SOTAJUMALA BLAKE RYTMIHÄIRIÖ TORTURE KILLER SURVIVORS ZERO BARREN EARTH INSOMNIUM FM2000 [AMATORY] THE ARSON PROJECT ARMED FOR APOCALYPSE 2.-4.7.2010 KAISANIEMI, HELSINKI www.tuska-festival.fi Oikeudet muutoksiin pidätetään.. toimituskulut + ELU TIKETTI & LIPPUPALV DEVIN TOWNSEND ZILTOID THE OMNISCIENT, WORLD EXCLUSIVE MEGADETH MASTODON SATYRICON TESTAMENT W.A.S.P
Vakaumus siitä, että olemme tällä planeetalla nostamassa Watainin manifestin täyteen loistoonsa. Tämä on elämiemme perimmäinen tarkoitus, ja tämä kaikki on määrätty olemaan erittäin hedelmällistä, sillä määrätietoisuutemme roihuaa ikuisella liekillä. Kyseessä ei ole missään nimessä heppoinen tribuutti WASPille, vaan levyn sanomalla on erittäin syvällinen ja kapinallinen merkityksensä. Ei todellakaan! Lait on kehitetty ainoastaan kahlitsemaan ihmistä, pitämään hänet etäällä todellisesta vapaudesta. Tämä mies ei ole oman elämänsä herra, vaan hänen herransa ohjaa hänen elämäänsä. kään kuin huomaamatta yhdeksi maailman suosituimmista black metal -nimistä kasvanut Watain on kohdannut suuren yleisön kysynnän Dissectionin lopetettua toimintansa muutama vuosi takaperin. Mikä tekee Watainin musiikista näin vahvaa. Kyseessä on vakaumus. Yhtyeen kesäkuun alussa ilmestyvä, järjestyksessään neljäs levy kantaa nimeä Lawless Darkness. Dissectionin ja Watainin kuultavimmat erot koetaan siinä vaiheessa, kun Watain lataa suurimman vaihteensa päälle. TEKSTI Joni Juutilainen I KUVAT Ester Segarra ja Sara Gewalt I www.templeofwatain.com Hymnejä pimeydelle I Watainin keulakuva erik Danielsson tuntuu elävän black metalia joka solullaan. Onko olemassa maallisia lakeja, joita Watainin jäsenet kunnioittavat. Yhtyeen lihamylly pyörii paikoin järkyttävillä kierroksilla, ja vaikka vauhti ei aina huippuunsa nousekaan, säilyy musiikin intensiteetti läpitunkevana ja raatelevana. Bändien melodisella huikeudella iskevissä kappaleissa ja kuolemanvakavissa aihepiireissä on paljolti samankaltaisuuksia, eikä ole suuri ihme, että Danielsson soitti bassoa Dissectionin viimeiseksi jääneellä Reinkaos-kiertueella. Saatana on lainsuojattomien ja kapinallisten jumala, eikä häInferno 37. Vakaumustamme ei voi tukahduttaa, sitä ei voi käännyttää, eikä sillä ole muuta määränpäätä kuin totaalinen dominointi. Hänen todellisuudessaan kaikki toiminta tuntuu kauko-ohjatulta ja tarkkaan johdetulta
Yleensä kuitenkin vietän aikaa mieluiten jonkun minulle jo entuudestaan tutun henkilön kanssa. Tarina kappaleen takana on pitkä ja monimutkainen, mutta lyhyesti muotoiltuna voisin sanoa, että kappale on katsaus transsendenssin ja valaistumisen viitoittamaan elämään ja ymmärrykseen siitä, että polkua jatkaakseen elämän itsessään täytyy päättyä. seksi kuulevansa black metal -levyllä, vaan tuntemattomia ovat Herran tiet. Kyseinen Waters of Ain -biisi ansaitsee oman kysymyksensä, sillä kappale edustaa uusia suuntauksia Soihtu sisään Moniulotteinen kuolema Yksi Lawless Darknessin mielenkiintoisimmista yksityiskohdista on myyttisen Fields of the Nephilim -vokalistin Carl McCoyn pröystäilemätön vierailu. Olin miettinyt Carlin mahdollista vierailua jo useamman vuoden ajan, sillä hän on ollut aina yksi suurimmista innoittajistani laulajana. Miehen ääntä ei odottaisi ensimmäi38 Inferno Watain on suhteellisen aktiivinen bändi keikkailemaan. Pinnallisella tasolla on tietysti hienoa tavata näitä kaikkein intohimoisimpia barbaareita, joita metallimusiikkipiireistä löytyy paljon. Watainin tuotannossa. Onneksi black metalin parissa on vielä muutamia henkilöitä, joiden seurasta nautin. Nämä ovat asioita, joita meidän tulee artisteina kyetä kuvailemaan, ja useimmiten siihen ei riitä pelkkä blastbeat ja säröriffi. Pimeä puoli on olinpaikka monille tunteille ja suunnattoman hämmästyttäville asioille. Syy biisin massiivisuudelle löytyy siitä, että syvälliset tuntemukset ja kokemukset kuolemasta ovat yleensä niin moniulotteisia. Jos joku ajatteli Carl McCoyn vierailun olevan yllättävää, olen varma siitä, että he ovat vielä yllättyneempiä niistä nimistä, joita minulla on mielessäni. Se keitä he ovat jää vielä arvoitukseksi. Watain on jonkinmoinen veljeskunta itsessään, ja me emme ole kovinkaan kiinnostuneita uusien ihmisten tapaamisesta. Me pi-. Minulle kuoleman saapuminen ja oman menneisyyteni tarkasteleminen tuo esiin suuren tulvan tunteita, kuten iloa, melankoliaa, voimaa, ylpeyttä, rakkautta, inhoa, surua, vihaa ja innostusta... Kuinka näinkin eksentriset persoonat mahtavat tulla toimeen muiden bändien ja fanien kanssa. Yleensä tällaiset tapahtumat eivät vain pääty kovin hyvin, monestakin eri syystä. Kun kappale Waters of Ain saavutti lopullista muotoaan, löysin hänelle täydellisen paikan biisin loppupuolelta. Mielessäni on ollut muutamia muitakin henkilöitä vieraaksi Watainin levyille. Kappale on kirjoitettu muistokirjoitukseksi muutamalle läheiselle ihmiselle ja tietyllä tapaa myös muistutukseksi itselleni. Älykkyys ja valaistuminen estävät vahvaa henkilöä altistumasta yhteiskunnan vaikutukselle. Joskus on hienoa käydä hyvä keskustelu jonkun fanin tai muusikon kanssa, mutta minun pitää olla silloin juuri oikealla tuulella. Ne ovat ihmisten lakeja, eivät meidän lakejamme. Pysyttelemme siis mieluiten omassa porukassamme, erityisesti kiertueilla. Tätä me haluamme kuvailla sekä Waters of Ainilla että myös koko Lawless Darkness -levyllä. "Jos luulee, että black metal on pelkkää kristinuskolle haistattelua, on todella väärässä." nen lastensa tule kumartaa yhdenkään maallisen lain edessä ja miksi pitäisi. Perinteisellä Bathory/Celtic Frost -runtalla käynnistyvä päätöskappale kasvaa hiljalleen varttitunnin mittaiseksi eepokseksi, jonka kuulaita melodiakulkuja voi kuvailla erittäin melankolisiksi ja jopa kauniiksi. Silloin tällöin sinun on kohdattava tämä vaikutus, mutta todellisena yhteiskunnanvihollisena sinun on opittava sekä rikkomaan lakia että pysymään pois yhteiskunnan vaikutuspiiristä. Jos niitä on rikottava, sitten niitä rikotaan
Jumalallisuudesta, joka tarkoittaa minulle elämäni keskeisintä ydintä, sillä se ravitsee jokaista merkityksellistä tekoa elämässäni, oli kyse sitten musiikinkirjoittamisesta tai tavallisesta keskustelusta. Liekki sydämessäni on paholaisen liekki, ja olen täällä tekemässä Hänen työtään. Odotettu julkaisu 12.5.2010 NÄE BÄNDI HELSINKI LIVE 2010 -TAPAHTUMASSA 5. Musiikkinne ymmärtäminen vaatii paljon vaivaa ja sisäistämistä, mutta miten mahtaisit kuvailla Watainia ihmiselle, jonka tietämys sekä metallimusiikista että hengellisyydestä, hipoo nollaa. Vahvimpina esimerkkeinä lienevät islaminuskoa rujosti kritisoivat yhtyeet, kuten Ayat ja Taghut, jotka operoivat konkreettisesti erittäin vaarallisilla alueilla. Miksi. Puhun minun jumalastani, Saatanasta. Minun halveksuntani ja vihani Kristusta ja hänen lapsiaan kohtaan on vain seuraus rakkaudestani hänen ikuista vihollistaan kohtaan. Black metalin on totuttu hyökkäävän kärkkäästi kristinuskoa vastaan, mutta viime vuosina on havaittu bändien iskevän tiukasti muitakin uskontoja kohtaan. Kyseinen genre pitää sisällään pienen joukon nimiä (Deathspell Omega, Funeral Mist, Ofermod, Malign, Ondskapt, nykyinen Marduk...), joiden syvästi uskonnollinen sanasto vetää suoraviivaisiin metallilyriikoihin tottuneen black metalistin suun pyöreäksi. dämme kaikenlaisesta kaaoksesta, oli se sitten kuinka pienimuotoista tahansa. Jos luulee, että black metal on pelkkää kristinuskolle haistattelua, on todella väärässä. Ainoastaan turboahdettua, testosteronia tihkuvaa ja uhmakkaan asenteikasta rockia läpi levyn." 9,5/10 Imperiumi.net WWW.SUPERSOUNDS.FI. Islaminuskossa Hänet tunnetaan nimellä Iblis tai Shaytaan Shaytaanin palvominen on islaminuskossa vaiettua ja sitä verrataan yleensä taghutiin, uskonnolliseen epäpuhtauteen ja idolatriaan ja muissa uskonnoissa nimillä kuten Ahriman, Loki, Prometheus, Samael, Shiva, Set ja niin edelleen. Mikä on syynä siihen, että syvästi uskonnollinen black metal on noussut niin vahvana juuri teillä? Vahvat ihmiset vahvassa uskossa inspiroimassa ja innoittamassa toisiaan black metalin historia ilman nöyristelyä ja tekopyhyyttä. On ainoastaan sokeaa ja harhaista kuvitella, että satanismi on sidottu Raamatun oppeihin. Yleinen kiinnostus tätä taiteenmuotoa kohtaan, joka kutsuu vakavaan hengelliseen mietiskelyyn ja itsetutkiskeluun sen sijaan, että ihminen ottaisi harteilleen vain tyypillisen black metal -fanin roolin. KESÄKUUTA! "Toronton velikultien, Danko Jonesin, uusi albumi Below The Belt on kivenkova alusta loppuun asti. Ei täytebiisejä, ei heikkouksia, ei huteja. Yksi tämän "genren" merkittävimmistä piirteistä on, että valtaosa osa sen bändeistä tulee Ruotsista. Raamattu on ainoastaan yksi monista hienoista ja voimakkaista teoksista, joihin minun jumalani on jättänyt jälkensä. Usko on ennen kaikkea tietoisuutta jumalallisuudesta. Sitä ei voi rajoittaa minkään ihmisen kirjoittaman uskonnon oppeihin. Olet sanonut useissa paikoissa uskon olevan merkittävin asia elämässäsi. Kaikki työni black metalin parissa ja sen ulkopuolella perustuu rakkauteen, intohimoon ja nälkään, jota koen sydä- messäni "ikuista vastustajaa" kohtaan. Sytyttäisin soihdun ja tunkisin sen hänen perseeseensä, tokaisee Erik naama peruslukemilla. Ikuisesta rakkaudesta Watainin musiikkia kuvaillaan usein religious black metaliksi
Aja Aivolä din lau huutaa ja li ggress n va. voi va asioih tiöpoli hän ti kuun , nkul taa yl nalla" kirjoit aailma oimin t a. Bä ia ja a ksia, myös anark ututta anoitu uttaa n pu s ik in o ittisia etää. M isella kapina entaar arlam "ulkop .co yspace www.m m/aivo s lavisty I www.s urmac ore.co m 40 Inferno. vahva uskee alle p llisiin n Kask I a naam hteiskunna I Eveli s TEKST n usiikis että y ahtine sen m tyk us on, uuso L etsoo t vis laja J io
Lisäksi järjestän keikkoja ja olen ollut mukana organisoimassa kadunvaltausbileitä. Mä olen itse mukana muun muassa Oikeutta eläimille -järjestössä. Sen vuoksi kannatankin enemmän ulkoparlamentaarista vaikuttamista. Jos kapitalistinen järjestelmä kaadetaan, mitä tulee tilalle. Samaan aikaan meille huudetaan, että Suomella menee paremmin kuin J umalauta, nyt on kova meininki. pitkään aikaan. Ikimetsät revitään alas, jotta voidaan painaa Taloussanomien ekstranumeroita. Jos väkivaltaista vallankumousta ei ihan tosissaan ajetakaan, anarkismiin liittyy vahva ajatus muutoksesta. Ei siitä mitään haittaakaan ole, mutta turha kirota hallitusta, jonka on itse valinnut. Inferno 41. Viskataan aiheet kehiin. Armeijasta Emme pääse koskaan taivaaseen, eikä Jumalaa ole. Jengi saadaan uskomaan, että tarvitsemme lisää kaikkea mahdollista, ikään kuin meidän koko elämä roikkuisi siitä. En usko, että kovin monella on selkeää visiota siitä, millainen on kapitalismin jälkeinen yhteiskunta. "Turha kirota h allitusta, jonka on itse v alinnut." "Yhtyeemme liputtaa väkivaltaisen vallankumouksen puolesta", sanoo Lahtinen. Aivolävistys suoltaa kärkkäitä mielipiteitä keskeisistä yhteiskunnallisista ongelmista ja heittäytyy aktiivisesti auktoriteettia vastaan. Raksin piirtäminen äänestyslappuun kerran neljässä vuodessa ei ole vaikuttamista. Aivolävistys on perustettu vuonna 1998, mutta bändi kulki alkuunsa nimellä Me syntiset paskat. Hyttysenpaskallakin on toki tarkoituksensa ravintoketjussa, mutta sen tarkoituksen takia mun ei tarvitse syyllistää itseäni tai muita. politiikasta On onni, että myös naiset saavat jo teini-iässä mahdollisuuden astua väkivallan ja isänmaan ihmeelliseen maailmaan. Me käsittelemme eläimiä ja toisiamme kuin koneita. Sitä kautta löytyivät myös muut bändit, alakulttuuri ja "koko punk-systeemi". Vaikka nimi on vaihtunut, asenne on säilynyt syyttävänä. Ainakin olemme oppineet, millainen sen ei tulisi olla. Surullisinta tietysti on se, että olen itsekin tässä mukana, halusin tai en. Esimerkiksi järjestötoiminta, mielenosoittaminen, suora toiminta, kansalaistottelemattomuus, kirjojen ja pamflettien levittäminen ja omavaraisuus ovat tällaisia. Vallankumouksen kautta tai ilman. Vanhukset ovat sidottuina laitoksiin, kouluja lakkautetaan ja terveydenhuolto on kohta vain rikkaiden etuoikeus. Yritän olla vegaani ja sanon päivää joka kerta, kun naapurin eläkeläinen tulee vastaan, vaikka se ei koskaan edes hymyile. Uskonto yliarvioi ihmisen antamalla ihmiselle tarkoituksen, vaikka oikeasti me olemme vain hyttysenpaskaa tässä sattumalta syntyneessä sirkuksessa. Leipäjonot kasvavat, puolet porukasta on ilman duunia ja toinen puoli polttaa itsensä loppuun päälle parikymppisinä. Ehkä asian tiedostaminen ja tästä poispäin pyrkiminen ovat mun vallankumouksen alku. Uskonnosta Sanoitusten syväanalyysi Lahtisen elämä muuttui vuonna 1994, kun Maho Neitsyt ja Kaaos astuivat hänen elämäänsä. Jotta vastaus ei menisi ihan sarkasmiksi, perään Lahtiselta vakavaa pohdintaa nykyisen järjestelmän syrjäyttämisestä. Olisi epäoikeudenmukaista, jos vain miehillä olisi mahdollisuus oppia, että naapuri on aina uhka, Jumala on aina puolellamme ja auktoriteettia tulee kunnioittaa. Tällä hetkellä erityisen kiinnostavaa on lahjonta, kieltäminen, lobbaaminen, selittely, unohtelu ja valehtelu. Turha vittuilla. "Jokaisella meillä on aseellinen koulutus ja yhteyksiä alamaailmaan. Porvarin henki on halpa." Lahtinen on huumorimiehiä, mutta huomautukseksi se, ettei Aivolävistys ole huumoribändi
Sen jälkeen emme tee mitään siihen asti, kunnes studioon on viikko aikaa. Sitten kiroillaan, juodaan kaljaa ja päivitellään ajan kulumista. Koitan kirjoittaa edes jotain järkevää, kun muut väsäävät psyyke palasina biisien runkoja. Kun meillä on kaksi biisiä valmiina, varaamme studion. Saatana edustaa itselleni parasta tapaa pilkata kristinuskoa. Psyyken tilasta riippuen prosessi on joko "itkunsekaista puurtamista tai pieniä onnistumisen hetkiä". Mitä tarkoittaa "olla rankka" maailmassa, jossa kaikki on rankkaa. Se ei tietenkään onnistu, vaan meidän täytyy varata toinen studio-aika. Meitä kiehtoo enemmänkin ryyppyporukoissa tapahtuva toiminta, joka saattaa johtaa henkirikoksiin. Levyllä on paljon hyviä kappaleita, mutta ne vaan tehtiin vähän sinne päin. Surman siipien havinaa -debyyttimme (1991) rajuus perustui äänimaisemaan, kun taas Surmantuoja on soundillisesti ja kappaleiden yleisilmeen osalta päällekäyvempi. Ankaruuden rajoja on todella koeteltu viimeisen 20 vuoden aikana. Olisi hienoa, jos Leo Meller ottaisi meidät joskus saarnansa aiheeksi. Kysymys levyn rajuudesta on mielenkiintoinen, sillä rajuudella ei ole nykyään enää mitään itseisarvoa. Viimeiset sanoitukset kirjoitan 15 minuuttia ennen laulujen vetoa. Puurtaminen kuulostaa pirun terveeltä. Kun valmis levy on kasassa, saatan tirauttaa kyyneleen. Niihin aikoihin Rytmihäiriön musiikki ja sanoitukset olivat äärimmäisyyksiin vietyjä. Uskovaiset näkevät Saatanan töitä niin monessa asiassa, ettei siihen voi olla suhtautumatta muuta kuin huumorilla. Mä kannatan kulttuurien sulatusuunia. Studiota ei tietenkään peruta, vaan uskomme optimistisesti siihen, että ehdimme tekemään ajoissa levyllisen kappaleita. Inspiraatio surmaussanoituksiin löytyy vanhoista rikoslehdistä. Kiiski kieltää, että surmaus itsessään kiehtoisi bändiä. SSR, eli Saatana, sur- maaminen ja ryyppääminen, on hassutteluhuumoria, mutta sen taustalta löytyy tarkoitusperiä. SSr, tuo pyhä kolminaisuus toistuu Surmantuojalla, kuten se on toistunut jo vuosia. Hengelliset kasetit ja lehtiset ovat tarjonneet meille paljonkin inspiraatiota vuosien varrella. Sotamaa kuulostaa siltä, miltä meidän olisi aina pitänytkin kuulostaa. 42 Inferno Tuotannon syväanalyysi BaSiSti antti "ande" KiiSKi sanoo, että uusi Surmantuoja-täyspitkä on edeltäjäänsä monella tapaa "rajumpi", ja materiaalissa on selvää "vaarantuntua". Nykyään on hyvin vaikea erottua massasta erityisen rankkana bändinä. Se eroaa sanoitusten lohduttomuudella kapinahenkisistä edeltäjistään, mutta samalla se on musiikillisesti "nopein ja synkin levy". Populistit yrittävät luoda yksittäisistä negatiivisista tapauksista yleistyksiä. He jeesustelevat kaikesta mahdollisesta. Me vain kerromme, mitä voi tapahtua, kun viinaa vedetään ja meno lipeää käsistä. Eero Kokko. 1990-luvun alussa hevi ei todellakaan ollut koko kansan musiikkia toisin kuin nykyään. Jos suomalainen sisu on oikeasti sitä, että me isketään ovet kiinni naaman edestä apua pyytäviltä, niin kyllä hävettää. Tasa-arvosta Vuonna 1988 perustetun rytmihäiriönkin juuret ovat punkissa, vaikka yhtye lokeroituu nykypäivänä pääasiassa metalliksi. "Tasa-arvo toteutuu joukkohaudassa", todetaan uudella levyllä. Poliittisuudesta ei Rytmihäiriön kohdalla voida toki puhua. Aivolävistyksellä on selvä tuotantotapa, joka toistuu levystä toiseen. Tietysti toivoisin, että tätä oikeutta käytettäisiin muuhunkin kuin onnettomiin aivopieruihin, joita maahanmuuttokriittiset tahot päästelevät. Lisäksi mä kuulostan ihan Repe Sorsalta ja sanoitukset ovat liian yksinkertaisia. Siihen asti tasa-arvon puolesta kannattaa taistella. Tai noh, voihan Saatanallakin tehdä politiikkaa. Mikä olisikaan parempi vastaisku kuin vetää koko Saatana-teema aivan överiksi. Ei me kehoteta ketään ryhtymään surmatöihin. Yhtä kaikki Sotamaa on onnistunut täyttämään yhtyeen tarpeet. Paras surmausväline on vesuri. Ensimmäisiin levyihin Lahtinen palaa harvoin, sillä "biisit ovat liian hitaita". Toukokuun alussa ilmestynyt Sotamaa on Aivolävistyksen neljäs täyspitkä. Rasismista Mielipiteenvapaus on aika lailla rikkomaton oikeus
18.-20.6.2010finland seinä joki, k. iput alennakko/porttihinta Lpäivää 115e 110e 3 88e 2 päivää (pe-la) 85e 90e ) 88e 2 päivää (la-su 69e 65e 1 päivä (pe tai la) 75e 70e 1 päivä (su) Liput ja lisätiedot osoitteesta www.provinssirock.fi
Stoner-vivahteisella raskasrockilla uransa aloittanut voimakolmikko teki parisen vuotta takaperin ilmestyneen Iron Willin muodossa yhden nuoren vuosituhannen mahtavimmista hevilevytyksistä, eikä yhtye uudella Hammer of the North -levylläänkään ajaudu kiville. Olen yksi niistä, jotka seuraavat musiikkia kuunnellessaan myös sanoituksia. Mitä ominaisuuksia täydelliseltä heavy metal -bändiltä vaaditaan ja vieläkö Grand Magusilta puuttuu jotain. Kun avausraita Freewheel Burning lähti soimaan, kuolimme siihen paikkaan! Mikä on kaikkien aikojen paras hevibiisi. Tai havainnollisemmin sanottuna: HEAVY METAL. Olin 12 ja kylässä yhdellä todella rikkaalla kaverillani. Hahaha! Vau, mikä kysymys. Grand Magusissa on elementtejä Soundi ei ole piilopaikka Inferno 45. Muistettavia biisejä. Heavy metal on opettanut minut etsimään omat reittini. Minulle ratkaiseva heavy metal -hetki oli, kun kuulin Judas Priestin Defenders of the Faithin (1984) ensimmäisen kerran. Ensinnäkin pitää olla oikea asenne. TEKSTI Mikko Kuronen I KUVAT Linda Åkerberg I www.grandmagus.com et välttämättä usko näkymättömään ja aineettomaan elämänmoottoriin, jota sinua henkisemmät kutsuvat sieluksi. Yhtyeen laulava kitaristi Janne "JB" Christoffersson naureksii vastaavansa enemmän kuin mielellään ikuista musiikkilajia koskeviin revolveriuteluihin. Se on kaikkein tärkeintä. Myös hyviä riffejä ja hyviä biisejä tarvitaan. Tänään sanon, että Manowarin Gloves of Metal, hah hah! Mitä hevimetalli on opettanut sinulle itsestäsi. Vaikutteita on hankala eritellä, koska oman bändinsä musiikkia ei pysty kuuntelemaan samalla tavalla kuin muiden musiikkia. Iron Will osoitti Grand Magusin poikkeuksellisen herkkäkorvaisuuden heavy metalin traditioille, jotka kulkevat ruotsalaisten kohdalla aina Dio-kauden Sabbathista vanhaan Deep Purpleen ja Judas Priestistä Bathoryyn. Biisi on äärimmäisen yksinkertainen, mutta juuri se tekee siitä niin hyvän. Minut heavy metal on opettanut uskomaan itseeni. Kaikki mainitsemasi bändit ovat meille huikeita inspiraationlähteitä, ovat aina olleet. Mekään emme yritä tunkea riffiä riffin perään vaan tehdä kaikesta niin simppeliä ja muistettavaa kuin mahdollista. Mutta Grand Magusiin sinunkaan on vaikea olla uskomatta, ellet sitten ole täydellinen poser. G rand Magus on heavy metal -yhtye Tukholmasta. Se on tehnyt meistä aidon heavy metal -bändin. JB joutuu hieman kakistelemaan miettiessään, mihin bändeihin Hammer of the North erityisesti kytkisi. Vittusaatana! Mahdoton kysymys. Uuueeehhheeeööhhh... Meidän bändissämme iso muutos on ollut kaiken turhan karsiminen ja biiseihin keskittyminen. Muitakin ihmisiä voi seurata, jos todella uskoo heidän sanomisiinsa. Sellaisia biisejä, joiden mukana pystyy laulamaan kertakuulemalta. Ei siksi, että perintö olisi murentunut vaan siksi, että Grand Magusilla alkaa olla omaakin painolastiaan. Otetaan vaikka joku We Rock. Kerrohan siis JB, mikä on kaikkien aikojen hienoin heavy metal -hetki. Heavy metalissa on periaatteessa kyse hauskanpidosta, mutta taustalta löytyy myös aika vakavia filosofisia juttuja. Hänellä oli mahtava giganttinen äänentoistolaitteisto, ja hänen veljensä oli juuri ostanut Defenders of the Faithin. Käänsimme volyymin kaakkoon ja laitoimme vinyylin soittimeen. Tärkeintä ja ensimmäisintä on, että Grand Magus on heavy metal
Hammer of the North vie ruotsalaisbändin erittäin epäkaupalliselta levy-yhtiöltä (Rise Above) erittäin kaupallisen toimijan (Roadrunner) siiville. www.painofsalvation.com. Hauskaa silti, että mainitsit asian, sillä parin edellisen levyn tapauksessa olemme kuulleet valitusta siitä, että levyillä on vain kuusi oikeaa biisiä ja loput skandinaavista hevonpaskaa! Nyt pistimme sitten levylle kymmenen biisiä ilman introja tai välisoittoja. Nykyisin levytyssopimukset ovat 360-sopimuksia, mikä tarkoittaa, että lafka on mukana lähimain kaikessa mitä artisti tekee. Kun Roadrunner tuli mukaan keskusteluihin, tiesin mihin suuntaan mennä. Seuraavalle levylle tungetaan taas folkmusiikkia, bändiltään jatkuvia muutoksia vaativa JB hekottaa. Neuvottelut kestivät vuoden, joten emme hypänneet mukaan päätäpahkaa. Heavy metalin parissa toimii niin paljon lafkoja, jotka eivät tiedä mitä tekevät. Tiedämme mitä teemme, ja he tietävät että me tiedämme. Uudelta levyltä akustisia helkyttelyjä ja trad-melodioita ei harmillisesti juuri löydy. Albumi on ankara rakastaja, joka vie sinut paikkoihin, jossa täytyy käydä! Ota selvää! Albumin ensimmäinen osa julkaistaan nyt ja toinen osa syyskuussa. Rentoutuminen toi ääneen skaalaa. Meille ammattimaisuus oli paras juttu. Siinä vaiheessa pitää vain neuvotella ja löytää molempia osapuolia tyydyttävä kompromissi. Hammer of the Northilla sävyjä on tullut edelleen lisää, samoin rentoutta. Levylafka voi todella tuhota uuden bändin, mutta meillä on kasassa jo kymmenen vuotta ja viisi levyä. Viimeisen viiden vuoden aikana musiikkibisnes on muuttunut todella paljon. Jos signaa Sonyn kaltaiselle majorille, lafka OMISTAA SIELUSI, heh. Minun piti oikeasti oppia rentoutumaan, etten laulaisi lauluja väkipakolla ja kuulostaisi kuolevalta sialta. Luvassa on sosiaalisiin ongelmiin vahvasti kantaaottava levy! www.myspace.com/officialheavenshallburn www.centurymedia.com cmdistro.com [+++ check out special and rare collector`s items at cmdistro.com +++] Ruotsalainen, progressiivista metallia soittava yhtye julkaisee uuden pitkäsoittonsa. Aiemmilla GM-tuotoksilla täkäläisen perinteen merkitystä ovat alleviivanneet skandinaavisesta folkmusiikista pihistetyt vaikutteet. maan jumalista, Muspelheimista, Niflheimista ja muista mytologisista jutuista. Pidän mytologiasta myös siksi, että se ei ole uskonto vaan filosofia, tapa tarkastella maailmaa. Biisit olivat niin sileitä ja dynaamisia, ettei niitä voinut vain huutaa pihalle. Ei siirtona erityisen heavy tai metal. Grand Magusin prameimpia käyntikortteja on aina ollut JB:n uskomattoman taitava ja väkevä lauluääni. Tapahtui niin, että äänitysten alkaessa huomasin muutaman biisin kulkevan minulle aika korkeassa rekisterissä. Roadrunner välittää yhä musiikista, mutta se on myös ammattimainen yhtiö samalla lailla kuin Nokia on ammattimainen yhtiö. En tiedä mistä se johtuu, meillä oli sentyyppistä materiaalia tehtynä, mutta jotenkin sille ei vain löytynyt tilaa levyltä. Neljän levyn diili päättyi Iron Willin myötä, minkä jälkeen saimme tarjouksia melkein kaikilta eurooppalaisilta ja joiltakin amerikkalaisilta heavy metal -yhtiöiltä. He eivät koskaan yrittäneet käskyttää meitä musiikkimme suhteen. No, kuinka monta grammaa sielusta sitten lähti Roadrunnerin suuntaan. Halusin kuulostaa luontaiselta ja voimakkaalta, en väkinäiseltä. Kitaralegenda Jeff Loomisin tähdittämä seattlelainen metallititaani Nevermore julkaisee uuden studioalbumin 2.6.! www.myspace.com/nevermorefans · www.myspace.com/jeffloomis · www.jeffloomis.com 360 asteen omistussuhde Jutun alussa hehkutettiin Grand Magusin heavy metal -asennetta, mutta mitäs tämä sitten on. Saimme vakavasti otettavan bisnessuhteen. Hahahaha! Ensiksikin, Rise Above oli meille fantastinen lafka. Koska tiesimme millaista musiikkia haluamme tehdä, toivoimme pystyvämme tuomaan sen niin monen ihmisen saataville kuin mahdollista. Ne tarttuivat minuun hyvin nuoresta iästä. Vanhemmiten minua on alkanut kiinnostaa erityisesti muinaisskandinaavisen perinteen ja luonnon välinen vahva side. Halford-huudot värisevät hienosti. En tunne katumusta tai pelkoa tulevaisuuden suhteen. En usko, että heitä kiinnostaa sieluni, heh heh! Sieluni on yksin minun. HEAVEN SHALL BURN ,,Invictus" Saksalainen deathcorebändin tuorein lätty saapuu putiikkeihin 26.5
"kun ajateLLaan heviä, Mitä ajateLLaan. se on iMago..." 48 Inferno. jotain pitkätukkaista partatyyppiä, joLLa on tatskoja ja joka soittaa kitaraa..
Muusikkona Ozzy myöntää kaipaavansa nimettömyyttä ja ihailee Paul McCartneyn keinoa julkaista albuminsa "in cognito." Se Fireman-levy on mahtava! Haluaisin tehdä niin itsekin joskus myöhemmin. Se on vain lokero... Ihmiset ei pidä siitä, ne eivät halua, että teet jotain sellaista. En tiedä, pidätkö siitä vai et... Ja se oli coolia, ihmiset hyväksyivät sen. 70-luvulla, kun aloitin Black Sabbathin kanssa, etsittiin kaikenlaisia muusikoita, ei pelkästään heviä tai kantria tai mitä lie. se on niin vaikeaa nykyään. Täytyy olla varovainen. Nyt on kaikki nämä metallin eri aspektit ja lollapaloozat ja... Yskä jatkuu koko haastattelun ajan, ja lauseet tulevat ulos ajoittain melkein ylitsepääsemättömän änkytyksen saattelemina. Niin ettei kukaan tietäisi, että se olisi Ozzyn levy. "Kukas sä luulet olevasi, mikset pysy asiallesi uskollisena..." Hän lopettaa lauseen lyhyeen rykäisyyn. En halua... Joo... Oli variaatiota. Sivuprojektin, joka kulkisi ihan jollain toisella nimellä, pois "Ozzystä". Tv:tä seuraavat kotiäidit tuntevat isä Osbournen, joka astuu koirankakkaan eikä osaa käyttää kaukosäädintä. Hän osoittaa hiuksiaan, hymyilee, pyörittää silmiään ja nauraa Ozzy Osbournelle. Kenen lippua kannat Uuden levyn nimi on Scream, ja sen kannessa Ozzy seisoo yksinäisenä vallankumouksellisena, enkelinsiipien ja lipun kera osoittaen sormellaan jonnekin kaukaisuuteen. TEKSTI Riitta Itäkylä I KUVAT Jennifer Tzar I www.ozzy.com ozzy osbourne haluaisi joskus olla nimetön. Miten tämä oikein eroaa Black Rainista. Mitä hevimetalli tarkoittaa. Vuosikymmeniä kestänyt huumeidenkäyttö ja viinan kanssa läträäminen ovat tietenkin jättäneet jälkensä koko olemukseen, eritoten silmiin. se on imago... Hän laulaa nykymaailman tilasta ja uhkakuvista, mutta myös rakkauden tärkeydestä ja yhteenkuuluvuudesta. Ozzy jatkaa tajunnanvirtaansa, enkä enää edes muista alkuperäistä kysymystäni. Ne sanovat, "jaa, mitä sä nyt oikein yrität". En vieläkään ole tajunnut, miksi sitä pitää kutsua hevimetalliksi. Tänä päivänä pian 62 vuotta täyttävä Pimeyden Prinssi tuntuu yhä haluavan voivansa jakautua kahteen osaan, mutta eläkeiässä levottomuus on muuttunut väsyneeksi pohdinnaksi. John Michael Osbourne oli jo kauan sitten jäänyt Birminghamin kaduille, ja tilalle oli ilmaantunut maailmantähti Ozzy. en halua toistaa samaa levyä koko ajan ja soittaa Crazy Trainia tai... Tämä on kuultu ennenkin. Kun ajatellaan heviä, mitä ajatellaan. Tarkoitin lähinnä sitä, että oliko tekoprosessi kovin erilainen viime kertaan verrattuna. Ozzyllä on nimittäin ongelma: hän on Ozzy. Sitä haluaa poiketa jo kuljetulta polulta, mutta ne eivät tykkää siitä. minä haluaisin tehdä jonkinlaisen bluesahtavan levyn. Yhtäkkiä sekavanoloiseen selostukseen ilmaantuu terävä itseironian piikki: Ja 80-luvulla meno oli yhtä helvetin prameilua. Mies selitti samaa edellisen Black Rain -levynsä aikoihin, joten saapa nähdä, tuleeko nimetön blues-levy koskaan toteutumaan. "Toinen voisi kirjoittaa, ja se toinen tehdä sitä, mitä vittua se tekeekin." Toivomus heijasti disleksiasta ja mahdollisesta ADDkeskittymishäiriöstä kärsivän, huomion keskipisteeseen yllättäen joutuneen nuoren miehen levotonta itsetutkiskelua. en minä Inferno 49. ei taida onnistua ihan lähiaikoina uusi levy ja maailmankiertue pitävät miehen nimessä kiinni. Roolileikki 1980 -luvun alussa, pitkään jatkuneen hedonismin myrskynsilmässä Ozzy Osbourne totesi toivovansa, että hänet voitaisiin jakaa kahteen eri ihmiseen. Helvetti, minähän olin yksi niistä. Jotain pitkätukkaista partatyyppiä, jolla on tatskoja ja joka soittaa kitaraa... Tämä kaikki on kuitenkin toissijaista. Genre, jonka synnyssä hänellä on kiistämätön roolinsa, hämmentää nykyään vanhaa miestä. Hevimetalli ei sano musiikista mitään, kun taas hevirock tai äänekäs rock... Se kai kuulostaa aika lailla samalta, koska tuottaja on sama (Kevin Churko, toim.huom.). Niissä on nyt kömpelösti maalattua kajaalia, mutta meikki ei peitä eräänlaista sumeutta, vaan päinvastoin korostaa sitä. Huumeet ja viina ovat osa legendaa paljon mielenkiintoisempaa on Ozzyn suhtautuminen musiikkiin
Inferno 51
Liput myynnissä Ruisrockin nettisivuilla sekä kaikissa Tiketin ja Lippupalvelun toimipisteissä. Oikeudet muutoksiin pidätetään. Turku Energia. perjantai 9.7.2010 lauantai 10.7.2010 sunnuntai 11.7.2010 OZZY OSBOURNE (UK) THE SOUNDS (swe) THE SPECIALS (UK) BILLY TALENT (CAN) NOFX (USA) RISE AGAINST (USA) ARCH ENEMY (SWE) BARONESS (USA) CANNED HEAT (USA) AMORPHIS FINNTROLL JENNI VARTIAINEN TAROT AMON AMARTH (SWE) PORCUPINE TREE (Uk) PRINCE OF ASSYRIA (SWE) THE BASEBALLS (GER) DON HUONOT DISCO ENSEMBLE IRINA ISMO ALANkO & TEHO-OSASTO kOTITEOLLISUUS MICHAEL MONROE PMMP SCANDINAVIAN MUSIC GROUP STAM1NA TURISAS VIIkATE SLASH (UsA) BELLE & SEBASTIAN (UK) REGINA SPEkTOR (UsA) ANTI-FLAG (USA) FLOGGING MOLLY (USA) FLORENCE & THE MACHINE (Uk) MIDLAkE (USA) THE ARk (SWE) THE SONICS (USA) JOENSUU 1685 LAURI TÄHkÄ & ELONkERJUU MOkOMA POPEDA SAMULI PUTRO SONATA ARCTICA VESA-MATTI LOIRI Katso ajankohtaiset esiintyjätiedot, lippujen hinnat ja muut lisätiedot www.ruisrock.fi
Jos tekisin niin... En olisi nyt tässä sinun kanssasi. En enää juo, polta tai käytä huumeita. Me heidät sinne olemme laittaneet, lupaustensa perusteella. Ideat ovat hyviä, ja Englannin pääministerin ajatukset ovat todennäköisesti hyviä, mutta jos he eivät pysty toteuttamaan niitä, he sietäisivät saada potkut. En kovinkaan monta. Hah hah... Elämä on täynnä yllätyksiä. Ozzy itse on kotoisin Birminghamista, joka on aina ollut työväenpuolueen vankkaa kannatusaluetta sieltä on pitkä matka Hollywoodiin. En tajua, miksi minun pitäisi välittää. En pidä kenestäkään niistä muutenkaan. Hänellä on työläisjuuret, mutta nykyään valtava omaisuus. Ulkona kaduilla, sekä työläiskortteleissa että korttelin päässä hienostoalue Mayfairissä kansalla on tänä päivänä vain yksi puheenaihe: parlamenttivaalit. (kähisevää naurua) Entä mitä luulet, kun juuresi... (saa pienen rykimiskohtauksen) Anteeksi. siis jos joku olisi sanonut minulle ollessani 12, että joku päivä sinä teet niin ja näin, tulet tunnetuksi siitä ja siitä. En. Ozzyn istuessa voileipineen prameassa hotellisviitissä, viereisessä huoneessa spekuloidaan hänen voinnistaan ja jaksamisestaan. Jos he eivät toteuta niitä, meidän pitäisi pystyä antamaan niille kenkää. Kun vartuin... Hän on aikaa sitten omaksunut roolin nimeltä Ozzy. Joo. (hymyilee vinosti) En. Mies on elävä esimerkki selviytymisestä. Tänään on siis vaalipäivä. Esiinnyit kuningattaren Jubileejuhlassa Buckinghamin palatsissa, jossa soitit tietääkseni Paranoidin. Äänestätkö. (pyörittelee silmiään) Eli he eivät vain istuskele ja kuuntele konserttoja ja orkestereita... Olen ylpeä, että tulen Birminghamin kaduilta! Se on mahtavaa. en minä tiedä. En ymmärrä poliitikkoja. miten helvetissä hän tiesi sen biisin. Mutta tunsin oloni ylpeäksi siitä, että minut kutsuttiin. Hänen kädenpuristuksensa on voimakas, mutta haastattelun aikana tajuan hidastavani puhettani, kuin puhuisin puolikuurolle vanhukselle. Niin että pitikö ottaa se ylimääräinen pilleri silloin kerran... Levy-yhtiön väki tietää tämän, kuten myös tähden puheille jonottavat toimittajat. Ja olin todella hermostunut, kun esiinnyin Buckinghamin palatsissa. julkisivussa. Uhri tai marttyyri Ozzy Osbourne ei kuitenkaan ole. Olen vain vähän vinksahtanut. Mitä tahansa olen tehnyt menneisyydessäni, en voi muuttaa sitä. on uskomatonta... Mikä heidät erottaa meistä. Roolin hintana on ilmiselvä väsymys. Miksi et. Kuinka absurdi kokemus se oli. En usko. et vai. Elämä... Jos sinä ja minä hakisimme töitä ja olisimme työhaastattelussa... Hän kuuntelee tarkkaavaisesti, mutta ilmaisu on ajoittain repaleista ja junnaavaa. Muuttaisinko kaiken, jos pystyisin. hyvin epätodennäköiseltä, että se salanimellä julkaistava blues-levy näkee koskaan päivänvaloa. Kun ne pääsevät sisään, eivät ne osaa hoitaa hommaansa. Joo. Joku sanoi eilen hyvin: "Samaa paskaa, eri persereikä." Ne vaan valehtelevat! Kun olin Amerikassa ja ne presidenttihässäkät tapahtuivat, kelasin vaan itsekseni, että mikä pointti tässäkin taas on, tässä... Ozzy ei tietenkään ole tunnettu varsinaisena poliittisena kannanottajana, mutta tämä voisi olla yksi niistä alueista, joka tuo esiin yksityishenkilön rocktähden kuoren alta. Koska sen kaiken takia olen juuri se, mitä nyt olen. Ozzy katsoo suoraan silmiin ja kysyy: Kuinka monta muuta 61-vuotiasta sinä tunnet, jotka lähtisivät tien päälle puoleksitoista vuodeksi. Aika mielenkiintoista oli, että prinssi William tuli luokseni ja sanoi, "olin toivonut että soittaisit Black Sabbathin". En tykkää puhua siitä, koska minulla ei ole asiasta harmainta aavistusta.. Niinpä. 54 Inferno rock the vote Ozzy OSBOurne jakaa haastatteluja Lontoon Park Lanen Dorchester-hotellilla torstaina 6.5.2010. "Osaatko tehdä tämän ja tämän?" Ehdottomasti, heti maanantaiaamuna! "Entä voitko tehdä tämän?" Jos olet, että no tuosta en ihan ole varma, saisit fudut välittömästi. siis jos sanoisin, että jokin asia olisi voinut tulla tehdyksi toisella tavalla, jos niin tekisin... en olisi täällä. Eikä hän kadu mitään. Saattaisi luulla, että esimerkiksi verotusasiat kiinnostaisivat. Sinulla itselläsi ja Black Sabbathilla bändinä on työläisjuuret. Koska haastattelupäivänä on käynnissä vaalit, on melkeinpä muodollinen velvollisuus kysyä tältäkin kansalaiselta, mitä mieltä hän on asiasta. En kyllä ihan nähnyt Englannin kuningatarta headbangaamassa..
Mielestäni Agnen on kuitenkin aika hyvä albumi, mutta sen tuotantopuoli kusee todella pahasti. Minusta nuo julkaisut osoittavat bändissä olleen potentiaalia, mutta näemmä tämä potentiaali ei koskaan välittynyt aivan täysin perille saakka. Tällä julkaisulla bändi lisäili musiikkiinsa aiempaa enemmän iskeviä melodioita, teknisyyttä, vauhtia ja eeppisiä sävyjä. Keep of Kalessinin kappalevastaava Obsidian C. Syynä oli osittain oma vajavainen taitotasomme, mutta myös rahanpuute levyjen tuotantovaiheessa. Uransa ensimmäiset viisi vuotta tyylipuhtaana ja mustanpuhuvana norjalaisena raskasmetallibändinä kulkenut Keep of Kalessin otti ensimmäiset kuuluvat askeleensa kohti nykyistä suuntaansa vuoden 1999 Agnen: A Journey Through the Dark -levyllä. on kulkenut yhtyeen mukana pitkän matkan sitten bändin alkuaikojen. runhohtoisia pimeyttä, ta Painostavaa n roihuavia valtoimenaa ä ja lessinille lohikäärmeit e Keep of Ka ilevall tunteita tarjo a itsessään. Tämä bändi on vuonna 1993 perustettu Keep of Kalessin. Keskiaikaisen linnan kokoinen äänimaisema peittää alleen bändin koko aiemman tuotannon ja nappaa siinä ohessa 56 Inferno. Agnenilla yhtye myös siirtyi sanoituksissaan kokonaan englannin kielen käyttöön. Miltä mahtavat uran ensimmäiset levytykset kuulostaa artistin korviin tänä päivänä. Muistutuksena kerrattakoon, että kahta vuotta aiemmin julkaistulla debyyttilevyllä Through Times of Warilla kajahtelivat vielä norjaksi esitetyt biisit Den siste krig ja Skygger av sorg. Ensimmäiseksi levyksi Through Times of War oli suhteellisen väkevä näytös ja edusti sarallaan tuon aikakauden norjalaisen black metalin ehdotonta, mutta varsin yllätyksetöntä, kärkikastia. Yli kymmenen vuotta myöhemmin järisyttävän kovan Reptilian-albuminsa julkaisseen Keep of Kalessinin nykyisessä linjassa ei ole havaintoakaan vajavaisesta taitotasosta tai penninvenytyksestä tuotantopuolella. Jos kuuntelet levyn riffejä ja biisirakenteita, huomaat helposti, että levy on alku sille Keep of Kalessinille, joka me olemme tänä päivänä. tasiamaailm fan musiikki on Juutilain TEKSTI Joni en I www.keep ofkalessin.n o T alviurheilukaupunkina tunnettu Trondheim ei ole ollut norjalaisen black metalin suhteen Oslon tai Bergenin veroinen kultakaivos, sillä suunnilleen Tampereen kokoisen kaupungin metallimusiikkimaineesta on vastannut pitkälti yksi bändi. En kuuntele vanhoja levyjämme oikeastaan lainkaan
"Keep of Kalessinilla on kova nälkä näyttää metallifaneille, että meillä on todellakin tarjota jotain erilaista." Inferno 57
Keep of Kalessin horjutti usean metallifanin henkistä maailmaa osallistumalla Norjan euroviisukarsintoihin. Olemme myös tarpeeksi viisaita nähdäksemme, että meneillään ei ole mitään "metalli vs. Kuinka korkealle mahdat arvostaa euroviisuihin pyrkiviä artisteja ja heidän taustaryhmiään. Norjan edustajaksi kotikisoihin valittiin lopulta nuori hurmuri Didrik SolleTangen. Arvostan aika monia heistä, sillä ainakin Norjassa tällä hetkellä monet heistä ovat lahjakkaita artisteja ja hyviä biisinkirjoittajia. Mies, joka hyppii ympäriinsä jonkun vitun kosketinsoittimen kanssa soitellen iloista metallia päivästä toiseen, hahaha. Metallifanit ovat paljon ennakkoluuloisempia "normaaleja ihmisiä" kohtaan kuin "normaalit ihmiset" ovat metallifaneja kohtaan. Eihän kaikki popmusiikki ole paskaa tosin euroviisuilla ei ole tarjota ihan sitä parasta popmusiikkia. Jokainen ihminen euroviisuporukoissa otti meidät hyvin vastaan, auttoi meitä ja tuki meitä. Ensimmäisen osakilpailun voitto täällä Norjassa oli todella hullu juttu, koska se oli niin erilaista, kuin mikään aiemmin kokemamme. Kaikkein vanhoillisinta porukkaa ovat metallifanit. Keep of Kalessinin esittämä tymäkkä metallimusiikki on euroviisupiireissä edelleen harvinaisuus, eikä kitaraniekalta voi yksinkertaisesti olla kysymättä, josko hän olisi bändeineen törmännyt selkäänpuukottamiseen tai naureskeluun viisuelitistien keskuudessa. Ei suinkaan! Katsohan, todella konservatiivinen porukka ei pyöri valtavirran parissa tai työskentele tv:lle. No, eihän tuollaiselle voi kuin nauraa, sillä tämä on täydellinen esimerkki siitä, kuinka ahdasmielisiä ja typeriä metallifanit voivat olla. Ja hän puhuu homoseksuaalisuudesta. Suomalaisen metallimusiikin monitoimimies Henri "Trollhorn" Sorvali vihjaisi italialaisen Musica Metal -nettisivuston Finntrollhaastattelussa Keep of Kalessinin tunkeutuvan "tutkimattomille homoseksuaalisuuden alueille" euroviisukarsinnan myötä. Biisitarjokkaana esitelty The Dragontower ei odotetusti edustanut yhtyeen jyrkintä musiikillista antia, vaan tyytyi jolkottelemaan keskitempoisena ja kertosäevetoisena perusbiisinä maaliin asti. Yhtye raivasi lähes sensaatiomaisesti tiensä alkukarsinnoista Norjan finaalilähetykseen saakka, mutta tie tyssäsi viime metreille. Olemme aina uskaltaneet uida vastavirtaan, emmekä välitä vittuakaan, mitä jotkut kakarat foorumeilla huutelevat meistä. He todellakin tahtoivat meidän voittavan, jotta olisimme päässeet edustamaan Norjaa kansainvälisessä finaalissa. Metallifanit jaksavat edelleen ihmetellä, miksi heille naureskellaan valtavirrassa. Kun Trollhornin kaltaiset retardit aukaisevat suunsa, ei ole mikään ihme, vaikka metallifaneja yleistetään ja heille naureskellaan. Meidän on ihan vakavasti otettava askel taakse ja tarkasteltava näkökantojamme ja ennakkoluulojamme. Tämä on ollut ehdottomasti unohtumattomin ja hienoin kokemuksemme Keep of Kalessinin kanssa. Extreme metal ok USKALLATKO. Obsidianin korviin kantautuneet negatiiviset kommentit eivät kuitenkaan saa miestä hätkähtämään. Vittu, voiko tästä todellakin syyttää mediaa. Keep of Kalessin todellakin hakkaa paskat ulos Finntrollista ihan milloin vain, sillä musiikkimme on kymmenen kertaa heidän musiikkiaan äärimmäisempää. muu maailma" -taistelu, emmekä ole mitään sosiaalisia hylkiöitä, joita paimennetaan kuin lampaita. Kaikki tapaamamme artistit olivat kuitenkin hyviä tyyppejä, ja meitä yhdisti se, että olemme kaikki artisteja. Kesän hyytävät sarjakuvat! RAATELIJAT Moderni vampyyrisarjakuva New Yorkin kaduilta! MYYNNISSÄ KIRJAKAUPOISSA. IHMISSUSI YÖSSÄ Legendaarinen 70-luvun kauhuseikkailu nyt hienona kokoelmana! LEHTIPISTEISSÄ 9.6. Viktoriaaninen manga saa jatkoa! LEHTIPISTEISSÄ 26.5. HELLSING 9. Hän alleviivaa tietävänsä oman arvonsa ja asemansa. Suomessa koko kilpailu tuntuu olevan puhdas vitsi, joka kertoo joidenkin mielestä siitä, että ehkä kisa otetaan täällä sittenkin turhan vakavasti. Euroviisukarsinnat oli todellakin yksi elämäni unohtumattomimmista matkoista
Joo, mutta ei siis mitään yhdeltäkään esikuviksi mainitsemiltasi klassisilta heavy-kitaristeilta. Jep. Äääh, niitä on niin paljon. Oma suosikkini on Impact Is Imminentin (1990) pääriffi. Toki yritän tehdä tuoreenkuuloista kamaa, jossa on silti Exodus-leima. Onhan Iommi tehnyt mahtavia riffejä, ja Blackmore on sankarini. Vaikka Bonded by Blood (1985) on klassikko, siihen aikaan olin vain ruohoa pössyttelevä pojankoltiainen. Ainahan hommassa on ollut jatkuva pyrkimys eteenpäin, jotta pääsisi taas seuraavalle levelille. Minun onnekseni 62. Hetfield on tehnyt joitakin maailman parhaita juttuja, Dave Mustaine, Scott Ian... vaikka olenhan minä funkympi kuin useimmat metallikitaristit. Thrashia... Holtin uralla on vain yksi bändi: Exodus. Tuorein Exodus-albumi Exhibit B: The Human Condition käsittelee ihmisen tyhmyyttä ja käsittämättömän ääliömäistä elämäntyyliä kaikenlaisine lieveilmiöineen. Angel Witchillä oli kovia, Angel of Death ja miljoona muuta Slayerilta. Jo vain. Holt ei tiedä, millaiseen riffipataan on pienenä pudonnut. No en välttämättä ajattele niitä riffeinä, ne ovat vain todella mahtavia biisejä. Ajattelen aina hänen soittoaan, kun teen riffejä. Minulle se on vain jammailua, ei riffien tekeminen ole maailman keskeisin juttu. Onhan noita pirun kovia riffintekijöitä. Rakastan funkia, mutta en ole tarpeeksi letkeä kitaristi, heh heh. Diggaan riffien kirjoittamista ja se on minulle melko helppoa. Rakastan hänen uutta matskuaankin, kävin katsomassa heidän keikkansa San Franciscossa ja se oli ilmiömäinen. Niin, tai kahdesti. En koskaan halua toistaa itsenäni. Riffejä ajattelen enemmänkin thrashin puitteissa, tietsä. Ei muuta. Thrashia. TEKSTI Kimmo K. Taidan pitäytyä riffeissä... Yhtyeen ensimmäiset viisi levyä ovat melko erilaisia toisiinsa verrattuna, ja yhtye tuntuukin löytäneen ominaisimman soundinsa vasta 2000-luvun tasapäisemmän materiaalin myötä. Olemme kykeneviä järjettömiin julmuuksiin, välinpitämättömyyteen, ylimielisyyteen, väkivaltaan... Me olemme eläin, joka on aivan vitun sekaisin. Ei se ole mitenkään analyyttinen prosessi. Joo, varmasti. Tomin (Hunting, rummut) soitto saa riffit rullaamaan. On olemassa paljon muitakin musiikkityylejä, joista diggaan, mutta tässä minä olen hyvä. Kyllähän minä niitä työstän ahkerasti, mutta kaikki alkaa vain kitaran kanssa pelleilemisestä. Senkin albumin voi tehdä vain kertaalleen. Se on vain niin saakelin raskas ja siinä on kaikkea kielten skippailua ja pulloffeja ja edestakaisin pomppimista. Ja hän soittaa vain thrashia. kunnon annoksen Exodus-katalogista. Exodus levytti debyyttinsä vuonna 2008 uudelleen nimellä Let There Be Blood. Se on tosi ainutlaatuinen, enkä ollut siihen mennessä kuullut kenenkään tekevän sellaista. Inferno Yllättävä valinta. Holt tuntuu olevan sitä mieltä, että ihmiskunta on luomakunnan pohjasakkaa. Entä paras jonkun muun tekemä riffi. Näin tehdessäni havaitsin, että Gary Holtin kuusikielisestä on leimahtanut ilmoille mittava mälli iskeviä tappajariffejä sellaisia jotka saavat kuulijan puristamaan kädet nyrkkiin ja takomaan jalkaa maahan. Koskinen I KUVA Shannon Coor I www.exodusattack.com Riffejä H thrashin ihmemaasta aastattelua pohjustaessani otin Myötätuulirockiin saapuvan exodusin kitaristi ja periksiantamaton ydinjäsen Gary Holt on letkeä, kiireinen ja ajatteleva perheenisä. Holtin ura kitaran varressa on pitkä ja ansiokas mutta ei järin vaihteleva musiikillisesti
Rolfin tämänhetkinen bändipaletti on melkoinen. Laaja b stä tanssilav ändikirjo oilta rock-klu kokeilisi mie beille, mutta lellään pesti mies ä vaikkapa L ady Gagan b ändissä. TEKSTI JA KU VAT Ja akko Si rytmihelvetti T ampereella syntynyt ja varttunut 21-vuotias Rolf Pilve kuuluu siihen harvalukuiseen joukkoon, joka tienaa elantonsa rumpuja soittamalla. Freelance-velvoitteiden ohella kiinteämpää ja nimenomaan raskaampaa työnantajajoukkoa edustavat ruotsalaiset death metal 64 Inferno. I myspace.com Mansen mu /rolfpilve ltitaituri rolf Pilve pauku humppaa ja ttaa sujuvas jazzia siinä ti missä heviä kuljettaa mie kin. Toki suurin osa Rolfin tuloista on antamansa rumpuopetuksen satoa, mutta keikkoja ja studiosessioitakin ker- tyy kuukausittain useita, pääasiassa metallibändien takalinjoilla. Soittimeni ento-rollen R lvast www
Mikä sitten viehättää rumpujensoitossa kaikkein eniten. Se on aina hieno juttu. Lähinnä koetan pitää muutaman kerran viikossa kunnon treenit, kolmen neljän tunnin rykäys kerrallaan. Tällä hetkellä itse asiassa voisi olla siistiä päästä soittamaan Lady Gagan bändiin. Pedaalit ovat Yamahan Flying Dragonit, kalvot Remon ja standit sekalaista seurakuntaa. Tekniikkatunteja Rolf on ottanut grind-guru Kai Hahdolta. Ainakin Iron Maidenin Seventh Son of the Seventh Sonilta, joka oli ensimmäinen Maiden-levyni. Siinä olisi kuosissa ne kaikki ulkomusiikilliset asiat, ja liksat. Kaikissa on omat hyvät puolensa, ja se on vähän päivästäkin kiinni. Yhteensä käytössäni on neljä settiä. Sitten on vielä yksi treenisetti, jota ei tarvitse purkaa kämpiltä mihinkään. Tämän lisäksi on biisien opettelua cover-keikoille. Hän listaa vakiobändeihinsä myös Pink Floyd -coveryhtye Pulsen. Miles Davisin 60-luvun alun hard bop -levyjen mukana on tullut soitettua paljon, mutta aika vähän olen niistä mitään plokannut suoraan. Hevikeikoillakin mies istuu DW-satsinsa takana, joka käsittää virvelin, basarin, yhden tai kahden etutomin ja lattiatomin lisäksi vain muutaman crashin, chinan, yhden komppi- ja splash-lautasen sekä molemmin puolin settiä nököttävä hi-hatit. Suurin osa Rolfin käyttämistä laitteista on sponsoridiilien mukanaan tuomia. Tänä keväänä hain ensimmäisen kerran varsinaiseen musiikkikouluun. Silloin tulee keskityttyä olennaiseen ja on enempi äijästä kiinni, millaista ääntä sieltä lähtee. Sen jälkeen Rolf siirtyi Diablo-yhtyeestä tutun Heikki Malmbergin tunneille. Rytmi on ihmisille aika luonnollinen juttu. Tuumasta toimeen ja autotalliin, mistä matkaan tarttui erinäinen määrä pahvilaatikoita, ja kapuloiksi pari klapia. Soitan jonkin verran myös kitaraa, bassoa, koskettimia ja lauleskelenkin, mutta en voi sanoa, että niillä osa-alueilla osaisin tehdä mitään sen kummempaa. Vaikea sanoa, mikä eri musiikkityyleistä on rakkain. Se on vähän kuin kävisi vieraissa (naurua). Oletko plokannut joistain biiseistä tai levyiltä tietoisesti asioita omaan soittoosi. Muuten on menty ylioppilaspohjalta. Pidän myös Steve Jordanin groove-meiningistä. Ne ovat tummasoundisia, perinteisen kuuloisia peltejä, jotka istuvat eri tyyleihin ja ovat siksi meikäläisen käyttöön juuri sopivat. Tulee sellaista pienimuotoista vallantunnetta. Hessulta mies kertoo saaneensa paljon hyviä vinkkejä itsenäiseen treenaamisen. Pellit ovat pääasiassa Turkish Cymbalsin valmistamia, joita saan myös sponsoridiilin kautta. Sieltä tuli opittua ne kaikki perusasiat. Joku päivä on enempi jazz-fiilis, joskus on kiva vetää nopeasti tuplabassareilla, joskus taas on vain hienoa komppailla crashiin kakkosnelosta hitaalla tempolla. Nykyisin velvoitteet ovat rajoittaneet harjoittelua. Rummuttelin puoli tuntia levyjen päälle, ja sitten taas lähdettiin pelaamaan kavereiden kanssa jalkapalloa. Niin, että siitä nauttisi ilman puurtamista. Jos joutuu soittamaan hampaat irvessä, hommasta lähtee maku aika äkkiä. Käytän itse paljon pompputekniikkaa hyväkseni, ja sitä silmällä pitäen on parempi, mitä enemmän kapula painaa mutta mitä pienempi se on. Ja pääsee 65. Balbexin Hickoryt ovat raskaampia kuin muiden valmistajien vastaavat mallit. Jos sitä vaikka lähtisi opiskelemaan ihan kunnolla. Kun siihen keikalle tulee joku hyvin vähän musiikista mitään ymmärtävä nainen, niin jos on hyvänkuuloinen rytmi, niin kyllähän sillä pylly lähtee heilumaan. Ne ovat vain harrastus. Sellaista musaa on aina hauska soittaa, ja mukana olisi tietysti hyvännäköisiä tyttöjä. Inferno Vähän omaa ja vierasta Vähemmän on enemmän Rumpusettiä kootessa Rolfin mukaan vähemmän on enemmän. Rolf alkoi ottaa rumputunteja yksityisopetuksessa. Rumpaliesikuvikseen ja vaikuttajikseen Rolf listaa jazz- ja hevimiehiä Tony Williamsista Elvin Jonesiin ja Cozy Powellista (tietysti!) Nicko McBrainiin (kova jätkä!) ja Virgil Donatiin. Mä tykkään kauheasti lyödä asioita, lähinnä esineitä (naurua). Kun soittaa erityylistä musaa, on joka päivälle jotain uutta. Viime aikoina on tätä rockia ja poppia ollut sitten enemmän. Muulle ei sitten aikaa riitäkään. Silloin menin enemmän noihin jazz-hommiin, aloin käydä jameissa ja vanhemmat soittajat alkoivat pyytelemään keikoille. Erimerkkisiä ja -kokoisia virveleitä myös lähtöön kuin lähtöön. Kai Hahto on merkinnyt paljon ihan opettajanakin. Kehystän tauluja, mutta se on enemmän sellainen terapiatyö tai harrastus, johon ehdin ehkä kerran viikossa, Rolf virkkoo. Ei hampaat irvessä Rumpalointi alkoi kiinnostaa Pilveä kypsässä seitsemän vuoden iässä. Näiden lisäksi Rolf fiilistelee jazzia Sweet Jeena and Her Lazy Lionsin ja Nousu-yhtyeen riveissä sekä tahdittaa parkettien partaveitsiä Tanssiyhtye Valossa. Ensin nuorukaista opasti tamperelainen pitkän linja rumpuopettaja Jukka Aro. Innoittajana toimivat isäpapan varastoista löytyneet vanhat Iron Maiden -videokeikkatallenteet, joita tiirailtuaan Rolf sai päähänsä, miten hienoa olisi itsekin päästä soittelemaan suurelle yleisölle. Olen enemmän vain soittanut korvakuulolta ja korvannut niitä asioita jutuilla, joita pystyy itse soittamaan. -pumput Miseration ja Solution.45, saman genren kotoista laitaa soutava Code for Silence, kotikaupunki Tampereen progekomeetta Status Minor ja viimeisimpänä jyväskyläläinen dark metal -yhtye Beyond the Dream. Ari Hoenigia olen tykkäillyt viimeiset puolitoista vuotta, sen levyt soivat autossa melkein joka päivä. Saa ajaa ja hallita bändiä äänenvoimakkuuden puolesta ja kontrolloida, mihin suuntaan bändi menee. Miehen käyttämät kioskit eivät ole järin moniosaisia. Minulla on tällä hetkellä Musamaailman kanssa sopimus DW:n rummuista, joita saan heiltä asevelihintaan. DW Collector Series -setillä vedän rokimpaa ja hevinpää kamaa, sekä studiojuttuja. Ammattimaiseksi rumpujen soittaminen kääntyi parisen vuotta sitten, kun pääsin intistä. Kunnon jazz-myrkytystä. Siten olen luonut omaa tyyliäni. Humpassakin on omat kivat puolensa ja erilainen lähestymistapa instrumenttia kohtaan, vaikkei siitä musasta diggailisikaan. "Mä tykkään kauheasti lyödä asioita, lähinnä esineitä." helpommalla, kun ei tarvitse virittää ja roudata niin paljon. Nuori mies sai paukutella kyseisillä vermeillä puoli vuotta hevilevyjen päälle, kunnes vanhemmat taipuivat ja ostivat jälkikasvulleen oikean rumpusetin. Yksi on jazz-setti, jossa on sellainen 50-luvun soundi. En tykkää, että setissä on mitään ylimääräistä, vaan ne jutut mitä tarvitsen. Yksi on sellainen sysihumppa-setti, jolla mennään tansseihin. Siten kapulasta saa paremmin pomppua ulos. Malmbergin Heikki myös, se on tosi uskomaton tyyppi. Aika rennosti ja letkeästi koitan lähestyä soittamista nykyään. Koska Rolfille on kertynyt niin paljon erilaisia työkiinnityksiä, on mieheltä pakko kysäistä, kenen kaikista maailman muusikoista tai yhtyeistä hän haluaisi ottavan yhteyttä ja pyytävän mukaan porukkaan. Hän mullisti paljon soittoani. Alussa soittaminen oli lähinnä hauskanpitoa. Kapuloina käytän Balbexin Hickory 5A-, Ultrajazz- tai 5B-mallisia keppejä. Se helpottaa omalla tavallaan soittoa. Kun menin 15-kesäisenä Malmbergin Heikille, tuli sellainen kolmen vuoden aika intensiivinen jakso, että treenasin viisi kuusi tuntia päivässä, aika ehdottomasti, kuten Heikkikin itse aikanaan teki
Vaikka tuorein levynsä Musta polku olikin ilahduttavan mainio, liven biisivalikoima puhuu karua kieltä: 2000-luvun biisit jäävät vääjäämättä kieron maanisuuden hienosti tavoittavan 1990-luvun materiaalin jalkoihin. Vuonna 2006 perustettu ja jo kolmanteen pitkäsoittoonsa ehtinyt TtB kaatuu vähemmän yllättäen hyvien biisien puutteeseen, sillä soittotaitoahan jätkiltä löytyy. Kaikessa primitiivisyydessään mätke tulee komeasti iholle, ja nelikon touhua kuunnellessa hien miltei haistaa. Ahdistunut huutolaulu vedetään Jaz Colemanin jalanjäljissä, ja hakkaavat rytmit pakottavat vääntämään volyymia isommalle. Arviot Kuolemanpalvelus kuulostaa tutulta Sotajumalalta. Sotamaan kaltaisia levyjä on tehty suunnaton määrä, mutta samaa selittämätöntä raivoa ja antaumusta ja raivoa on harvalla bändillä tarjota. On maailmaa paljon huonommallakin kamalla yritetty parantaa. Joni JuuTilainen 72 Inferno. Joku voisi jopa kuvailla bändin olevan aidon hc:n alkulähteillä. Tempo on sentään hiukan edellislevyjä hitaampi, joten suunta on lupaava. Sotajumalan musiikin ominaispiirteisiin kuulunut tarttuvuus on kuitenkin karissut kappaleista huolestuttavalla tavalla ja tasaisella levyllä ei ole tarjota liikaa säväyttäviä hetkiä. Mutta kun ei vaan lähde. Harmi sinällään, että levy ei ole tämän pidempi, tätä kun kuuntelisi mieluusti enemmänkin. Huomattavasti raaempi, rupisempi ja tarkoituksella yliohjattu soundi särisee korvat kipeäksi, mikä tekee levyn kuulokekuuntelusta oikeasti ahdistavaa. kari koskinen Jos moderni kuolometalli kliinisellä triggerisoundilla, ylinopeutta tärisevällä rumpalilla ja siellä täällä kaahausta tasoittavilla hitaammilla raskasteluilla uppoaa, niin tässä sitä olisi. Tästä huolimatta kokoelmaluonteinen ja 20-vuotiasta uraa luotaava kymmenen biisin livepläjäys on vakuuttavan vimmaista ja taatusti omaperäistä mäiskettä. Suorasta kopiosta ei voi puhua, vaikka perusainekset ovatkin pitkälti samat. Neljäskin piste varmasti heruisi lisäbiisien myötä, nyt löylytys tuntuu jäävän vähän kesken. Aivolävistys Sotamaa oFF kiMMo k. Beneath the Massacren, Brain Drillin ja kumppanien hengessä kulkeva mättö on aseteltu studiossa tarkasti kohdilleen ja biisien keskimittakin on kasvanut jo normaaleihin mittoihin. Tämän yhtyeen tasoa on mitattu parhaimmillaan Richterin asteikolla, mutta A Final Stormilla myrsky riepottelee korkeintaan naapurin poppelipuskaa. Joni JuuTilainen Brüssel Kaupallinen BK20 Live KoRpinKynSi Trigger the Bloodshed Degenerate RiSing October File candlelight Our Souls to You Hypnoottista maailmanlopuntunnelmaa hardcoren ja teollisemman ilmaisun väliseltä eikenenkään-maalta tarjoileva October File on Killing Jokensa kuunnellut. Kokonaisuus on kuin hengetön pyörremyrsky, annos ilman pihviä, pää ilman häntää, ja sitä rataa. Miesten piiskauksessa haisee läpi hellyttävä ja jopa naiivi yhteiskuntakritiikki ja juuri oikealla tavalla ikinuori meininki. Killing Jokeen verrattuna meno on hitusen vihaisempaa ja yksiulotteisempaa. Yhtyeen musiikissa piilee hieno ripaus melankoliaa ja metallisempaa otetta, joka nostaa bändin ilmaisua astetta korkeammalle. koskinen Khoma A Final Storm Selective noteS Täydellisyyttä uhkuvan The Ocean -bändin Robin Staps totesi taannoin post-hardcoren olevan kehno ja väljä määritelmä progelle. Se on soitannollisesti huipputasoista murskausta, joka tuo bändistä esiin aiempaa rosoisemman ja tummemman puolen, josta kuolemanläheisyys välittyy kuulijalle asti edellisiä julkaisuja konkreettisemmin. Tunnustusta on annettava myös levyn päättävälle nimikkobiisille, jonka viisitoistaminuuttinen kuolometalliryömintä on paikoin melko huimaa kuultavaa. Tai ainakin 1990-luvun alun pienjulkaisut ja irtobiisit tekivät niin ennen välikuolemaa ja vasta 2005 tapahtunutta paluuta yhtye ei julkaissut ainuttakaan pitkäsoittoa. Helvetinmoisella kiireellä mennään ja öristään, mutta finaalissa mieleen ei ole jäänyt mitään. Paketin raskautta korostaa kakkoslevyltä löytyvä Godflesh-mies Justin Broadrickin tekemä vaihtoehtoinen miksaus. Levyn keskivaiheen kappaleet Sokeus ja Sinun virtesi edustavat tarttuvuudessaan albumin parasta antia. Yhtyeen minuuttiset piiskaukset ovat riehaannuttavaa kuunneltavaa, mutta parhaimmillaan Aivolävistys on antaessa esiin melodisempaa ja pitkäjänteisempää puoltaan. Perushyvä suoritus ei yksinkertaisesti riitä, kun ruumiita tulisi syntyä jokaisella ilmansuunnalla ja aivan käsittämättömällä tahdilla. Joni JuuTilainen murskariffit onnistu nostamaan Khomaa ylös laimeuden keskimaasta. Khoma hakee selkeästi edistyksellisiä ja vaihtoehtoisia polkuja musiikilleen, mutta kellahtaa kumoon jo alkumetreillään. Sotajumala on edelleen pätevä ryhmä, mutta Kuolemanpalvelus ei onnistu täyttämään levylle asetettuja odotuksia. Holy Armour from the Jaws of God -levyyn (2007) verrattuna kokonaisuus on haastavampi, tuhdimpi, hitusen sävykkäämpi ja biiseiltään onneksi myös toimivampi. Vaikka materiaali ei koko ajan ihan priimaa olekaan, tulkinnan piinkova intensiteetti pelastaa paljon. Samaiseen post-hardcore-genreen koko uransa ajan uponnut Khoma todistaa väitteen osaltaan todeksi, sillä yhtye on modernia progea sanan pahimmassa merkityksessä. Brittien kolmas pitkäsoitto murjoo junnaavaa, jyräävää ja synkeäsävyistä riffiä pitkälti esikuviensa hengessä. Ehkä jo ensi kerralla? kari koskinen Brüssel Kaupallinen on Suomen Melvins ja Oulun Helmet yhdessä. Samalla alueella raivoava Man Must Die oppi kakkos- ja kolmoslevynsä välillä säveltämään, mutta TtB tarpoo vielä keskinkertaisuuden suossa. A Final Storm on pehmeä ja pelkistetty levy, jonka kantavin elementti on kevyt trippailu. Jykevä mekkalointi on saatu taltioitua mainion rosoisena ja silti asiallisen selkeänä. Aiemmin monipuolisuudellaan ilahduttanut bändi kyntää tällä kertaa fiilistelyrockin nihkeimpiä latuja, eivätkä edes levyn satunnaiset Hillittömällä potkulla punk/hardcorea veivaava Aivolävistys on kova ryhmä. BK20 Liven biisit kattavat bändin jotakuinkin kaikki julkaisut, ja parilta keikalta koostettu setti on lähes kronologisessa järjestyksessä aina vuoden 1991 Pyörät-kappaleesta viimevuotiseen Nahkaradioon. Tarttuvuutta ei juuri ole, vaikka yksittäisiä hyviä kohtia toki löytyykin. Yhtyeen kolisevana meuhkaava ja intensiivisesti tömisevä tuotanto on vaikuttanut nykyiseen raskaasti puskevaan suomirockiin voimakkaasti
Siinä siis ReTracedin anti, ja pakkohan tämän julkaisun mielekkyyttä on ihmetellä. Äh, tavallaan Re-Traced on mielenkiintoinen ja ennakkoluuloton kokeilu, jonka takaa löytää lahjakkuutta ja avointa mieltä enemmän kuin voin omalla kohdallani edes haaveilla. Nopeasti ta- Dance of December Souls LP Reverend Bizarre SvaRt In the Rectory of the Bizarre Reverend Ennen kuin julkaisi mestarillisen Brave Murder Daynsa Katatonia kokeili kepillä jäätä tuntuvasti koetummissa tunnelmissa. Kitarasoolot ja melodiat on rukattu joko täysin uusiksi tai ajettu niin monen filtterin läpi, että nekään eivät enää tahdo sitoa kappaleita oikein mihinkään. Evolutionary Sleeper ja King of Those Who Know versioidaan alkuperäisiä rauhallisemmin ja puhtaista kitaroista tulee plussaa, mutta ylimääräiset efektit ja kulmikkaat rakenteet eivät viehätä. Tämä ei sinänsä ole tietysti vielä negatiivista. Metalliahan näissä uusissa versioissa ei ole sitäkään vähää, mitä Traced in Air vielä sisälsi. Blood of Kingu ei ole poikkeus, eikä tämä ole edes suoranainen yllätys. Ensimmäisenä Blood of Kingu paljastaa kaikkein äärimetallisimmat puolensa. Mytologiaan, astrologiaan ja demonologiaan juurensa upottava Blood of Kingu sotkee äärimmäisen oloisen metallinsa ytimeen mitä eksoottisimpia melodioita ja rytmityksiä, mikä luo levylle tavallista kryptisempiä tunnelmia. Debyyttinsä on kovasti velkaa englantilaiselle deathdoomille á la Paradise Lost ja My Dying Bride, eikä sen musiikillisessa annissa ole oikeastaan mitään, jota ei olisi tehty saarivaltiossa joskus paremmin.. Uusi kappale Wheels Within Wheels nojaa tutumpaan bändisoitantaan, ja kelvollinen vetäisy kuulostaa siltä, mitä se taitaa pitkälti ollakin Traced In Airin ylijäämämateriaalilta. Uudelleensovittamisessa on nähty vaivaa, mutta kokeilunhalu on riistäytynyt käsistä. Pahiten pettää rumpalista lähes täysin riisuttu The Space for This, jonka konemainen säksätys on vastenmielistä ja kylmää. Cynic Re-Traced SeaSon oF miSt Traced in Air -paluukiekkoon tottumisessa sujahti se parisen vuotta, enkä tahdo vieläkään ymmärtää levyn nerouden päälle. Alkuperäisissä esityksissä ollut lämpö on vaihtunut synteettisempään tunnelmointiin. Ehkäpä nämä uudet versiot levyn kappaleesta aukenisivat paremmin. Tämän ansiosta kyseessä on yhtä tai kahta ulottuvuutta monitasoisempi albumi, joka jatkaa todennäköisesti kasvamistaan vielä pitkän aiaki nuopponen kaa. Blood of Kingu candlelight Katatonia SvaRt Sun in the House of the Scorpion Viime vuosina Ukraina on noussut yhdeksi niistä maista, jotka ovat ylittäneet black metal -tarjontansa suhteen laadullaan esimerkiksi usein ylistetyn Norjan. Koostuuhan tämä aiemmin debyyttinsä julkaissut bändi esimerkiksi Drudkhista, Hate Forestista ja Astrofaesista tutuista jäsenistä. Integral Birthin Radioheadia muistuttava ja akustiselle kitaralle riisuttu sovitus sen sijaan toimii ihan kivasti, eikä alkuperäistä tahdo enää edes tunnistaa. Neljä uusiksi sovitettua ja muokattua kappaletta Traced in Air -levyn materiaalista sekä yksi uusi ennen julkaisematon pala. Mutta jos nämä biisit olisi julkaistu aikoinaan Cynicin paluulevynä, väittäisin enemmistön haistattaneen bändille pitkät. kari koskinen kovat kompit, lähes ambient black metalin tavoin maalailevat sirkkelikitarat ja matalat vokaalit riittäisivät näin hypnoottisella voimalla jo yksinään nostamaan Sun in the House of the Scorpionin keskivertoteoksen yläpuolelle, mutta siinä on lopulta kyse muustakin. Turha toivo
Onneksi Hang Cool Teddy Bearille on onnistuttu värväämään hyviä yhteistyökumppaneita. Pieninä annoksina tappoprosentti hipoo kuitenkin pilviä. kari koskinen Meat Loaf meRcuRy Hang Cool Teddy Bear Olikohan se Pekka Lehto, joka aikanaan Soundissa kutsui Meat Loafia rockmusiikin Bianca Castafioreksi. Vahvat ja hyvät melodiat ovat valitettavan harvassa, ja varsinkin levyn loppua kohden bändi alkaa toistaa itseään. Hyviä riffejä, sooloja ja maukkaita juttuja on reilusti, mutta loppupeleissä kokonaisuus vaipuu yleisilmeeltään turhan yksioikoiseksi ollakseen niin sanotusti todella kovaa paskaa. Vuonna 2006 ilmestynyt kolmas osa sisälsi Steinmanin kirjoittamaa materiaalia, mutta miehet riitaantuivat jälleen ennen kuin levy ehti valmistua, ja tuottajaksi valittiin Desmond Child. Mies soittaa kitaraa, laulaa taustalauluja ja on jopa osallistunut levyn kahden parhaan biisin kirjoittamiseen. Path of Fire edustaa mehevää, brutaalia ja äärimmilleen vietyä nykyaikaista death metalia. Bändi on tosin vienyt doominsa huomattavasti nätimpään suuntaan kuin useat alan edustajat, ja pilkunpiipijät voivatkin olla sitä mieltä, ettei tämä enää edes ole mitään funeralia. Meat Loaf on aina ollut hyvä tulkitsija ja loistava tilanteeseenheittäytyjä. Totta on, että Marvin Lee Adayn jo 1970-luvulla lanseeraama teatraalinen operettirock tasapainoilee aina hyvän ja huonon maun välisellä ohuella nuoralla. Samoja osia, riffejä ja näppäilyjä jaksetaan toistaa, välillä pitkäpiimäisestikin. Meno kuulostaa kieltämättä varsin vihaiselta ja taidokkaalta, mutta biiseistä on melko vaikea saada pitävää otetta. Darknessmies Justin Hawkings on yksi hyvä esimerkki. Olen positiivisesti yllättynyt Mikko MalM nen pitkäsoittonsa äänittänyttä fransmannikolmikkoa tuntuu kyllä ahdistavan. Muutama laiskempi veto mukaan on eksynyt, mutta kokonaisuutena voidaan puhua keskivertoa paremmasta tuotoksesta. Hitaasta temposta ja varsin täyteläisestä soundimaailmasta huolimatta tätä ei voi sanoa erityisen raskaaksi, vaan enemmänkin herkäksi ja unenomaiseksi. Levyn tuottanut Rob Cavallo (Green Day, My Chemical Romance, Paramore) on osallistunut myös biisintekoon, ja levy onkin täynnä teräviä poprockviisuja, jotka sekä viihdyttävät että kiihdyttävät. Levyllä on akustistakin ilmettä varsin paljon. Ei tämä levy tajuntaa räjäytä tai laajenna, mutta kyllä sen kanssa voi viettää aikaansa tässä ikiunta odotellessa. TeeMu VäHäkangas Altar of Plagues Tides buRning WoRld Tuotteliaasti lyhytsoittoja tehtaillut irkkukokoonpano jatkaa uusimmalla ep:llään viime vuonna ilmestyneen esikoispitkänsä linjoilla. Carline Van Roosin kauniinkuulaat vokaalit vuorottelevat miehekkään matalalta mörisevän Matthieu Sachsin kanssa. Tätä kolman-. Vaikka levyllä on paljon vierailijoita (Steve Vai, Brian May, Hugh Laurie, Jack Black, Kara DioGuardi...) ei itse Meat Loaf jää statistin asemaan. Keskitempoisen ja nopean blast-mäton väliä risteilevät kappaleet vaihtavat tiheästi tempoa, ja riffejä sävyttävä teknisyys rikkoo palettia vielä lisää. Vartin ja parinkymmenen minuutin väliin osuvista kappaleista on vaikeaa saada konkreettista otetta, eikä niissä ulkoisesti ottaen tapahdu paljonkaan vellovaa nousu-/laskuvesiilmiötä dramaattisempaa. mäksi hiottua jenkkityylistä mikstuuraa tässä tarjoillaan. Tämä on nimenomaan Meat Loaf -levy, eikä ollenkaan huono sellainen. Piristävänä eleenä voi pitää sitä, että The Weight of Allissa yllytään jopa varsin kireään norsecore-tuiskeeseen, vaikka Altar of Plaguesin tyypillisin elämänrytmi on verkkainen. Nämä herkistelyt eivät aina oikein toimi, ja mielestäni levyn raskain ja samalla ehkä perinteisin kappale The Omen edustaa sitä suuntaa, mihin bändin kannattaisi tulevaisuudessa katsella. Loppujen lopuksi korniusaspekti ei ole kovin relevantti tekijä, jos tarkastellaan musiikillisia laatutekijöitä. Ambienssi hipoo jo taivaita, mutta seuraavaksi bändin pitää nousta ihan kiva -parametristä korkeuksiin myös musiikin laadussa. Mikko kuronen 0XíST oStRa Unveiling the Shadow World Riihimäellä ahdistutaan. Raskas ja selkeä soundi on sekin aivan valmista tavaraa, eikä toteutusta arvaa muutoinkaan moittia. Remembrance FiRebox Fall, Obsidian Night Luulisi nyt, ettei ranskalaisia pahemmin huvittaisi synkistellä, siellä sentään aurinko paistaa ja hyvä punaviini on lähes ilmaista. Verkkaisesti etenevä tuskailu, rähinälaulu ja tunteella juntatut riffit saavat tukea surumielisistä melodioista, joista ei valonpilkettä löydä. Deiciden ja Morbid Angelin tienoilta inspiraatiota hakeva musiikki on vetäisty modernin filtterin lävitse, ja turpajuhlat täydennetään Erik Rutanin miksaamalla muhkeanjyräävällä soundilla. Surumielisen kauniita melodioita on kuorrutettu varsin vahvasti kosketinsoittimilla kitaroiden tyytyessä vetelemään pitkiä ääniä ja haikeita harmonioita lähinnä taustalla. Jim Steinmanin kanssa kyhätyt Bat Out of Hell -levyt lienevät miehen laadukkainta ja myydyintä materiaalia. Pelin nimi on siis hidasliikkeinen black metal maalauksellisen melankolisella yleisilmeellä, post-etuliitemörköjä kaihtamatta. Meat Loaf on aina riippuvainen hyvistä biisintekijöistä, ja ilman Steinmania tehdyt levyt eivät ole olleet niin menestyksekkäitä. Biisien tiivistämistä ja ideoiden kirkastamista soisi tapahtuvan, mutta kieltämättä monoliittisen tuskaisessa raavinnassa on hämyisimmilläänkin paljon kutsuvia elementtejä. Neljän biisin esikoispienellään laahustava 0 X í S T synkistelee dark/ doom-genren epämääräisillä seuduilla hyvinkin valmiin oloisesti
Laulaja David Draiman on aivan huikaiseva ja luonut siinä ohessa oman "kakistelevan" tyylinsä. Siinä, missä Trivium pesee walesilaiset teknisyydessä mennen tullen, on BfMV pystynyt tähän mennessä vastaamaan erinomaisilla sovituksilla ja laululla. Otetaanpa tähän vertailuaktiksi samansuuntaista mäiskettä tarjoava Trivium. Kolme pistettä tulee ainoastaan Matthew Tuckin laulusoundista ja melodioista. Kun BfMV yrittää olla rankka, se kuulostaa b-luokan As I Lay Dyingilta. Kolmas kerta ei tällä kertaa sanonut totuutta. Arvostusta. Janne Tolonen. Hyviä riffejäkään ei löydy oikeastaan yhtään. Kappaleet ovat sopivan moni-ilmeisiä pitääkseen kuulijan pihdeissään alusta loppuun. On itse asiassa hämmästyttävää, miten hyvää jälkeä bändi on saanut aikaiseksi näinkin heppoisilla eväillä. Tallella ovat hienot laulumelodiat ja laulun "taimaus", mutta itse biisien rungot kumisevat tyhjyyttään. Toisaalta, kun Brutal Truth menee, se ei todellakaan meinaa vauhti on nopeimmillaan tyrmistyttävä. Lisättäköön sivuhuomautuksena, että mp3-promokappaleeseen ympätyt napsuntaäänet ovat taas yksi hämmentävyyden huippu levy-yhtiöiden digitalisoituvassa proMikko kuronen mootiopolitiikassa. Bullet for My Valentine Fever Jive Walesin tiikerinpennut julkaisevat kolmannen läpyskänsä. Fever todistaa sen, että kelkasta on jääty. Säkeistöjen laulut on rytmitetty kovalla tasolla. Entä miltä kuulostaa liki kahden vuosikymmenen takainen rymistely vuonna 2010. Se on luonut oman tunnistettavan soundinsa, mikä ei onnistu ihan jokaiselta. Sillä on kaikki eväät tehdä todella kova plätty, mutta sen pitäisi istua rauhassa alas ja kypsytellä ideoita, ettei käy kuin tällä levyllä. Janne Tolonen Brutal Truth eaRache Extreme Conditions Demand Extreme Responses Nuclear Assault -basisti Dan Lilkerin luotsaaman Brutal Truthin ensilevy ilmestyi alun perin vuonna 1992 ja muodostui Terrorizerin World Downfallin ohella jenkki-grindcoren kulmakiveksi. Vaikka levyltä voi bongailla kumarruksia ja hatunnostoja muun muassa Napalm Deathin, Carcassin ja Bolt Throwerin suuntaan, mistään apinoinnista ei ole todellakaan kysymys. Bonuksina olevat rallit noise/tekno-vetoineen puolustavat toki paikkaansa uudelleenjulkaisussa, mutta ovat silti pienehkö särö muuten eheässä kokonaisuudessa. TaMi HinTikka Disturbed RepRiSe The Sickness 10th Anniversary Edition Disturbed juhlistaa kymmenvuotista taivaltaan juhlapainoksella. BfMV on potentiaalinen bändi. Molemmat bändit ovat nyt julkaisseet kolme pitkäsoittoa, jos unohdetaan Triviumin ensimmäinen, pikkulafkalle junailtu teos. Juhlapainos ei sinänsä tarjoa mitään uutta bändin jo tunteville, eivätkä uusintamiksauksetkaan luo mitään mullistavaa. Edellisillä levyillä on ollut muutamia erinomaisia biisejä ja hyviä riffejä siellä täällä, mutta nyt ainoastaan Alone on alusta loppuun vahva teos. Onko tällaisissa uudelleenmiksatuissa ja -masteroiduissa julkaisuissa mitään järkeä, jää jokaisen kuulijan omaan harkintaan. ECDER ei edusta grindauksen rupisinta laitaa, vaan on kallellaan death metalin suuntaan, mikä käy hyvin ilmi hitaammissa osissa, joita onkin melko runsaasti. Ajan hammasrattaat eivät ole nakertaneet tämän tykityksen tuhovoimaa, vaan se maistuu edelleen tuoreelta ja tuliselta. Jo kaksi uniikkia asiaa samalle bändille! Disturbedin musiikki on melko samasta puusta veistettyä, mutta jotenkin se vain toimii kuin tauti. Kunnon gerbiilinä Erik Danielsson olisi tappanut osan biisipentueestaan, mutta bändin tulevaisuuden kannalta materiaalin rönsyileminen on karsitumpaa otetta kestävämpi vaihtoehto. Shogun on erinomainen, Fever vain hyvä. Disturbed on kova bändi. Bändiä on haukuttu metalliperheen poikabändiksi, ja Fever lunastaa aika lailla tämän. Muutenkin jenkkien huippubändeiltä tulee turpiin ja kovaa. Muistuttaapa levy vain, miten rautaisesta bändistä on kyse. Lopulta käsissä on aavistuksen ylitsevuotavainen teos, jota on helppo arvostaa periaatteesta mutta hieman työläämpi kuunnella. Ei edes joka toiselta
Lasse Pyykön luotsaama death/doom-poppoo vastaa odotuksiin ylittämällä ne. Kiekoissahan on eroa vaikka millä mitalla. Invocation ei siis yllätä, vaan eipä tuo nyt 78 Inferno haittaa. Niillä herkutellaan, mutta niitä ei missään nimessä ryöstöviljellä. Rhapsody of Fire esittelee kuitenkin monia niistä kyvyistä, joista bändi on opittu tuntemaan sekä jotain uuttakin. Saksalaisen Dew-Scentedin kohdalla sen sijaan syytös olisi aiheellinen, sillä bändin levyt ovat olleet Inwardsista (2002) lähtien lähinnä kopioita toisistaan. Hooded Menace on löytänyt itsensä. Kyvyistä omaleimaisin, Parin vuoden takainen esikoislevy Fulfill the Curse asetti uutuudelle kovat odotukset. Mainittu biisi on kuin itse levy pienoiskoossa: siinä on matalasäröriffittelyä á la Cathedral, kuolonkorinaa katakombien uumenista, melankolista hidastelua ja melodianautiskelua. Viihdyttävää ja yllättävänkin vetävää kaahausta kaikille, joiden mielestä The Haunted meni pilalle pian debyyttinsä jälkeen. kari koskinen Rhapsody of Fire nucleaR blaSt The Frozen Tears of Angels Italian fantasiataitureiden seitsemäs ja samalla ensimmäinen levy neljään vuoteen ei tee sävellyksiltään megalomaanisen parempaa eroa edelliseen, tietynlaiseksi välityöksi jääneeseen Triumph Or Agonyyn (2006). Vaikka raskaissa, synkissä ja visvaisissa maisemissa kuljetaankin, ei yhtyeen sointi ole puuroinen vaan selkeä ja murskaava. Kitaramelodiat antoivat merkkejä hienoudestaan jo debyytillä, mutta nyt ne ovat puhjenneet kukkaan. Tuplabasarit, vihaiset huutovokaalit ja terävät rifft raikaavat pääosin nopealla tempolla, ja muutamaan otteeseen hidastetaan raskaampaan möyrintään. Erot ovat kuitenkin marginaalisia, ja kovin tutulla kaavallahan Dew-Scented edelleen etenee. Jätkillä on taito väsätä tiukkaa modernia thrash/death metalia, joka ei sotke paikallaan. Niin hieno kuin bändin ensilevytys onkin, tuntuu että vasta Never Cross the Deadilla on onnistuttu sen tunnelman aikaansaamisessa, johon esikoisella pyrittiin. Arviot Hooded Menace pRoFound loRe Never Cross the Dead Dew-Scented Invocation metal blade On huvittavaa kuinka jotkut syyttävät Slayeria saman levyn tekemisestä yhä uudelleen. Tämä levy on ennen kaikkea väkivahva kokonaisuus, josta mainittakoon nimeltä sen yksi tähtihetki, eli surumielisesti kulkeva mutta loppua kohden jyräävästi svengaava The House of Hammer. Tämä on uusinut sävellysportaan totaalisesti, mitä ei kyllä musiikin perusteella osaisi arvata. Suurin muutos löytyykin miehistöstä, sillä molemmat kitaristit ja rumpali ovat vaihtuneet sitten Incineraten päivien. Bändin kahdeksas pitkäsoitto ei ole aivan yhtä armotonta rypistystä kuin Incinerate (2007) tai Impact (2003), mutta kuitenkin suoraviivaisempaa ja tarttuvampaa kuin Issue VI (2005). Päällikkö Pyykkö on luonut hirviön, josta on syytä olla ylpeä. TaMi HinTikka
Mosh-ystävällinen ja koukukas One by One, silmille räjähtävä Storm of the Metal ja vastustamattomasti kulkeva, saksofonisoololla varustettu (!!!) Blasphemy lienevät ne kakun kermaisimmat kirsikat. The Empire Shall Fallia ei voi niputtaa perustylsiin metalcoreilijoihin, sen verran enemmän tässä on yritystä ja kunnianhimoa. TeeMu VäHäkangas Mikäli se ei vielä bändin ja levyn nimestä aukene, niin brutaalilla death metalilla turpaan. Mitä kauemmas traditioista päästään, sitä paremmin homma toimii. Raakuus ja herkkyys, perin80 Inferno Bad Habitin edellinen älppäri, puolitoista vuotta sitten lanseerattu Above and Beyond, oli oiva julkaisu melodista ja häikäilemättömän popohjautunutta höyhenrockia. Laulaja-rumpali Czarista ja kitaristi-basisti J.H. Kokonaisuutena Slaughtered taitaa olla bändin monipuolisin ja helpoimmin sulava teos. Realmbuilderista tulee selkeästi kaksi yhtyettä mieleen. Raaempi ja hiomattomampi ryske istuisi näin brutaaliin säveltaiteeseen paremmin, vaikka eihän tämä näinkään vielä radiokelpoista onneksi ole. Joitain yhtymäkohtia voitaneen vetää myös Bathoryn Blood on Ice -levyn suuntaan. Levyttäneen ja laadukkaan puhdasoppisen thrash metalin kotimainen nykykärki on loppujen lopuksi aika kapea. Malicious Death, Axegressor ja Witheria heiluttavat lippua korkealla, eikä valtikkaa näiltä niin vain viedäkään. Ei rääkyä, vaan vesikauhuista hieman hcsävyistä huutokarjumista, joka eroaa traditionaalisemmasta rässirähinästä vaihteen vuoksi edukseen. Arviot Malicious Death ...from Above diSenteRtainment Väkivaltaista psykedeliaa ennakoivan kansikuvan takaa paljastuu mitä odottaa sopii. Kesäkuun lopussa maailmaan saatettava Timeless on sattuvasti otsikoitu kuten tiedämme, AOR on omenaisimmillaan ajatonta kuin itse elämä.. Levyn sielu on positiivisessa mielessä "tätä päivää", ja sen musiikista ja visuaalisesta olemuksesta huokuu taiteellinen ambitio. Basson ja rumpujen hallitun kylmä, hyvin hengittävä minimalismi yhdistettynä ilahduttavan omaääniseen kitarointiin luo vahvan kokonaissoundin ja sovituksellisen maiseman. MD on luonut taas monipuolisen, mutta tiukasti asiassa pysyvän ja tarttuvan paketin, joka nousee vähintäänkin samalle tasolle War and Power -levyn (2005) kanssa. Immolationista muistuttavaa tummanpuhuvaa melodisuutta hyödyntävä Inferior Divinity murjoo raskaasti mehustellen ja sävyjä pilkahtelee siellä täällä muutoinkin, mutta pääpaino on edelleenkin synkeämmän ja nopeahkon lahtaamisen varassa. 1980-luvun henkeä huokuva orgaaninen tuotanto on sekin rähäkästi kohdillaan, joten toteutuspuolesta ei pahaa sanaa irtoa. Yleinen tunnelma ja raaka sointi muistuttavat Manilla Roadista, kun taas kitaramelodioista ja eeppisimmistä kohdista tulee mieleen Solstice. ehkä genreluokituksia ei tarvita. Meiningistä tulee osin mieleen Etelä-Amerikan skene ja Ratos de Porãon rässimpi matsku. Halberdista koostuva orkesteri taitaa genren perusmaneerit varsin sujuvasti, vaikka Czarin lauluun välillä hieman väkevämpää otetta toivoisikin. Kerralla nautittuna mielenkiinto saattaa hieman herpaantua tasaisen äänimassan alla, mutta onneksi vinyyli suo yhden pakollisen paussin ja mahdollisuuden sulatteluun. Tylyä ja erittäin toimivaa peruskamaa aiempaa kypsemmässä paketissa. kari koskinen Bad Habit Timeless aoR heaven Caskets Open But You Rule StReaK LP Doom, sludge, punk, post-punk... Tämäntyylisessä musiikissa soundi- alkuun death metal -kaniinin tahdilla, mutta loppujen lopuksi biisi päättyykin lähinnä LSDtrippailuun. Soundit ovat raskaat, edellislevyä tuhdimmat ja selkeät, mutta tämä ei ole vain hyvästä. Kovasti kurittaa! kari koskinen teisyys ja uuden etsiminen ja löytäminen; kaikki hienosti tasapainossa. jatkaa periaatteessa edeltäjänsä linjoilla, vaikka äänensä toki erilainen onkin. Eikä muuten biiseistäkään. Vaikka albumi täyttää genrensä perusvaatimukset paremmin kuin hyvin, pientä miinusta täytyy antaa levyn tunkkaisista soundeista. Cannibal Corpsen ja muiden umpimielisten ruhoa lainaava hollantilainen Severe Torture on jauhanut teurasjätteitään jo viiden pitkäsoiton ja 13 vuoden ajan. MD ei onneksi kohkaa aivan yhtä mielipuolisesti, vaan bändin soitossa on terävämpää hyökkäystä. Sävellysten toistoon perustuva pohja ja siitä yllättäviinkin suuntiin purkautuvat osat muodostavat jännittävän ja raikkaan kokonaisuuden. Matalaa ja voimakasta örinää murskaavaan kuoloon sekoitteleva mättö ei rakennu teknisyyden, vaan raskaasti jauhavan brutaloinnin varaan. Liki kuusiminuuttinen ja joukosta hitaammalla tempollaan selvästi erottuva Crooked Cross sen sijaan jää telineisiin omituisten vokaalisovituksien ja kulmikkaan rakenteensa vuoksi, vaan eipä tuo nyt hurmaa pahemmin myöskään laske. Summon the Stone Throwers on reilun puolen tunnin mitassaan varsin vaivaton kuuntelukokemus, ja onpa niitä laadukkaita biisejäkin levylle eksynyt. Hillitysti käytettyjä kitaramelodioita ja sooloja pilkahtelee siellä täällä, eikä kaasukaan ole jatkuvasti pohjassa. Kotimainen Malicious Death ei ole mennyt reseptiään ryssimään, vaan hartaasti odoteltu kolmas pitkäsoitto pieksää perinteistä thrash metalia turvallisen kiimaisella nuotilla. Uutena partaradikaalina mukaan tullut vokalisti G.G. Laulussa on rohkeutta ilmaista raskaassa rockissa kavahdettuja tunneskaaloja, ja vaikka välillä käväistään väkinäisyyden rajoilla, on ääripäissä kuultavissa aitoa kiihkoa. saMi Hynninen maailman pitääkin olla raaka, mutta tuntuu, että laulu ja ajoittaiset taustakuorot ovat hieman epätasapainossa muun äänimaiseman kanssa. Mikko MalM Severe Torture Slaughtered SeaSon oF miSt Realmbuilder i hate Summon the Stone Throwers Jenkkiläisen Realmbuilderin debyytti on jälleen yksi levy täynnä eeppistä, traditionaalisen heavyn ja doomin välimaastossa kulkevaa ilmapatsaiden värähtelyä
www.voice.fi
Suurin ongelmamme on, että... Emme ikipäivänä tule... Hittimetallia, jota ei kuitenkaan voi rinnastaa juuri mitenkään bändeihin, jotka yleensä tähän termiin liitetään. www.MorssubiTa.coM Mors Subita: Sound of Stipe Vinide: Into the Waters Vinidellä on tyyli, joka lyö läpi laakista. Kuitenkin koko hoito on onnistuttu nitomaan nätisti vokalisti Alexan heleään lauluun ja häpeilemättömiin poppikertosäkeisiin. ...yleensä niin, että joku bändin jäsen tuo raakaversion biisistä näytille. Progressiivisuus on myös toinen kantava elementti musiikissamme. Viisi vuotta on kuitenkin sen verran pitkä aika, että on vaikea realistisesti kuvitella, missä voisi tuolloin olla. Jos pidät heistä, pidät myös meistä... Basisti Eerik Purdon liittyi yhtyeeseen vuonna 2004 ja rumpali Juhana Karlsson vuonna 2007. ...aina mukana täysillä. Viiden vuoden päästä meidät löytää... Jykevälle pohjalle loihditut melodiat ja liimapaperista väsätyt kertosäkeet ovat kuulijalle helppoa työstettävää, eikä kuunteluun ja diggailuun kummoisia hoksottimia vaadita. Bändin nimi.. Eli eipä tätä nyt välttämättä ongelmaksi voi sanoa. Musiikistamme löytyy varmasti monia yhtymäkohtia muihin melodisiin naislauluvetoisiin pumppuihin, mutta en kuitenkaan kategorisoisi meitä täysin samaan kastiin. Pääasiassa biiseistä vastaavat kitaristimme Mikael ja minä, mutta muutkin jäsenet hanskaavat biisinkirjoitustaidon. Bändin soundi on myös mukavan omalaatuinen, tämän kauemmas ei "sukulaisbändeistä", kuten Nightwishistä ja Lullacrysta päästä. www.sHearofficial.coM Leijonien sukua Parin vuoden takaisella Paranea-demollaan jonkin verran lupaillut Mors Subita tunkee nyt luuta kurkkuun tosissaan. Eletään päivä kerrallaan ja katsotaan miten käy. Verrattuna moneen muuhun naislauluun perustuvaan metallibändiin lähtökohtamme on täysin eri. Tämä oli mielestämme sopiva nimi bändille, jonka musiikin on tarkoitus leikkautua tajuntaan heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... Paljolti voidaan kiittää vahvoja melodioita, mutta myös sitä, että monipuolisuudesta huolimatta biisit on sovi- tettu hienosti, eikä yritystäkään ole liiaksi. ...meillä on tuore lähestymistapa naislauluvetoiseen metalliin, ja tämä varmaankin puhuttelisi monenlaista eri kuuntelijaa. Tarkoituksenamme on olla nimenomaan enemmän rockbändi kuin teatraalinen esitys. Voisipa sen musiikkia sanoa poppimetalliksikin, mutta tyydytään nyt kuitenkin melodinen heavy -määritelmään. Esimerkiksi ep:n päätösraita Mistakes on kitaristi Koskenniemen käsialaa. Shear on onnistunut risteyttämään teknisen metallin ja naislaulun niin onnistuneesti, että eipä moiseen usein törmää. Työmme jakautuu... Biisit ovat aukottomia täsmäiskuja ja erittäin vaivattomilta kuulostavia rypistyksiä, joissa piisaa dramatiikkaa ja varmasti myös houkuttimia muusikon korville. Vaikutteita haetaan monesta eri suunnasta, joten täytyy varoa, ettei lopputuloksesta tule täyttä sillisalaattia. Melkoinen valttikortti on kuitenkin, että tarttuvuus kyetään säilyttämään kautta kattauksen. Kilpailu metallin saralla on tällä hetkellä äärimmäisen kovaa. ...toivon mukaan kiertämässä jossain päin maailmaa. Kun valitsimme bändin nimen, halusimme siitä lyhyen ja ytimekkään. Meillä on bändi, jonka kanssa on helppo tehdä yhteistyötä, kaikki tuntevat toistensa vahvuudet ja heikkoudet. Olemme soittaneet Shearin esiasteissa yhdessä vuosia, kitaristien Mikael Grönroosin ja Lauri Koskenniemen kanssa vuodesta 2001. Nykyinen kokoonpano sorvautui yhteen vuonna 2008, kun Alexa Leroux liittyi yhtyeen laulajaksi. ...Shearin jäsenistön musiikkimaku on todella laaja, joten välillä ongelmaksi saattaa muodostua liiallinen monimuotoisuus. Kärjistettynä voisi jopa sanoa, että meille on aina ollut tärkeämpää se, että tehdään musiikkia yhdessä kuin se, millaista musiikkia tehdään. Kovatasoiset ja asiassaan pysyvät sävellykset onnistuneen soundimaailman kera saavat ihastelemaan vilpittömästi ja toivottamaan bändille mainetta ja menestystä. www.Vinide.coM Amendfoil: Act of Grace Äetsäläinen Amendfoil on pirteä tuttavuus. Soittoon on saatu paikoin livemäistä svengiä, jota on ilo kuunnella. Omalla tavallaan ilkeän Haapsamon vokaalit tuovat tarttuvien ja omaperäisten melodioiden kera bändille raikkaan soundin. Meillä on aina ollut tiivis porukka ja hyvä ryhmähenki. Aadolf ja demot Tage Rönnqvist Kuukauden bändi: Shear Shear: In Solitude Milloin ja miten, kosketinsoittaja Lari Sorvo. Parempi olla lupaamatta mitään. Tempon puolesta hommaa on hajautettu kiitettävästi, Sound of Stipe ei maistu missään vaiheessa puulta. Mikään ei ole tylsempää katseltavaa kuin bändi, joka näyttää siltä, ettei viihdy lavalla. Tämän jälkeen jokainen jäsen sovittaa biisin omalle instrumentilleen sopivaksi. Bändin biiseissä on paljon vivahteita eri metallilajeista. Miksi. Laulajakitaristi Lassi Mäki-Kalan ääni ei ole välttämättä metalliin tyypillisin, mutta tähän ei voisi parempaa ja persoonallisempaa kuvitellakaan. www.Myspace.coM/aMendfoil. Emme rakenna biisejämme isojen orkestraatioiden ympärille, kuten monet naislauluun perustuvat bändit. Tyyli on vaihtunut enemmän death metalin suuntaan, ja ote on tiukentunut. Vaikka yhtye hanskaa ilmaisunsa täysin ja on taitava ja tekninenkin, ei voida puhua varsinaisesti muusikkojen musiikista. Pari täyspitkää levyä voisi myös olla äänitettynä. Monia loistavia bändejä on ilman levytyssopimusta, sillä levy-yhtiöt pyrkivät välttämään riskejä. Se osaa ol84 Inferno la herkkä ja tunnelmallinen, mutta myös mättää ja olla progressiivinenkin. Toisaalta, tämä on se syy miksi kappaleemme kuulostavat siltä, miltä kuulostavat. On tullut huomattua, että löytää jatkuvasti itsensä uusista odottamattomista tilanteista... Jopas menee upeaksi. Bändi suoltaa tehokkaita ja maistuvia riffejä huomattavan napakasti ja taidolla. Meillä on melko pitkä yhteinen taival takanamme. ...tarkoittaa leikkaamista jollain terävällä instrumentilla. Keikalla olemme..
Tämän osalta bändi välttää sudenkuopan jos toisenkin, sillä se ei kuulosta kovinkaan kopioidulta. Bändi soittaa tiukasti, ja lopulta eivät enää häiritsekään kuin rupiset soundit ja kahden biisin riittämättömyys. Löytyy opethmaista fiilistelyä ja samaisen orkesterin tyyliin sopivaa polveilevaa synkistelyä. Bändin soitossa tai soundeissa ei ole mitään moitittavaa, eikä täten estettä diggailulle. Melodioita löytyy, mutta silläkin saralla määrä vaikuttaisi korvaavan laadun. Bändillä on tyylinä kepeäotteinen metalli runsaine melodioineen ja koskettimineen. Ja senhän suunnilleen tiedätte, mitä "ihan kiva" tarkoittaa näin musiikkiterminä. www.Myspace.coM/diasTone Eradication: A Friday Night Kotkalainen Eradication alkaa olla palstan ahkerin bändi, sen verran tiuhaan tahtiin tulee tavaraa. Laulu taas on juuri sitä sairaalloista kaikurääkynää, joka kuuluu lajiin jo oletuksena. Esimerkiksi demon päättävä Turkulaisbändi pistää kakkosdemollaan kehiin alkukantaista black metalia. Keskisarjan akti toistaiseksi. www.Myspace.coM/synTHeTicwaTerfall Jyväskyläläinen Kiln on synkeäsointinen death- ja thrash metaliin pohjaava akti. Biiseissä on paljon omalaatuisia aineksia, ja yhtye soittaa taitavasti. Paikoin thrashiin kallistuva nykypaahto on rakenteellisesti onnistunutta työtä ja bändi osaa soittaa. Vokaaleissa hoidetaan sielläkin asioita jos jollain keinolla paikoin varsin persoonallisesti kiljuen. Paikoin hyviäkin fiboja sekamusiikillaan aikaansaanut orkesteri ei jaksa kuitenkaan tällä kertaa oikein sytyttää. Haaparantalainen Passion Lane on saanut rokkinsa kuulostamaan kivan uniikilta. World of Violence on myös soundeiltaan pätevä itseäänitys, jota ei tarvitse mitenkään häpeillä. Nainenhan jopa lausuu englantinsa moitteettomasti. Biisit vaativat kuuntelua avautuakseen, ja vaiva palkitsee vähän satunnaisesti. Onko sekavaa. Odottelemme jatkoa. www.inTerVenTion.fi Mohare: Blackstage Pyhäntäläinen Mohare seilaa jossain metallin ja perinteisemmän heavyn välimaastossa. Alallaan varmasti pätevää suoritusta, vaan ei vetele tätä palstanpitäjää oikeista naruista. www.Myspace.coM/underfloor Clock Paradox: Promosexual Swollen Eye View: Demo ´09 Nyt iskee kovaa Vaasasta. Näistä saanee leivottua tarvittaessa toimivan kakun, mutta nyt mennään vielä eväät levällään. Kehityskelpoista jos mikä. www.Myspace.coM/MygriMace Rovaniemeläinen, aikanaan Megadethin biisejä tulkitsemalla aloittanut Intervention on säilyttänyt palasen sitä soinnissaan. Jotenkin tulee hassu olo, että Blackstage voisi olla yhtä hyvin 20 vuotta vanha tekele, jollaisena tämä kieltämättä kovempi olisikin. Välillä taas irrottaudutaan ikeestä ja lähdetään thrashin pariin vallan vaivattomasti. Toni Liimatainen karjuu tasaisesti läpi esityksen, mutta se sopii vallan mainiosti musiikin linjaan. Soitto häilyväistä, varsinkin rummuissa on pikku kompastelua. Eipä sillä, pääsee Underfloorkin paikoin vauhtiin ja ihan hienoihin tunnelmiin. Bändin musiikki käsittää raskasta ja tehokasta kitaratykitystä, särölaulua ja pikku leikittelyä melodioilla, jotka eivät ole alalle tyypillisimpiä. Arktiset ja karut tunnelmat vaihtuvat Rienauksen musiikissa hitaasti ja sopivat mainiosti keväiseen räntäsateeseen. Totta vie, mutta eipä potentiaali silti piiloon jää. Kirskuvista ja kuivahkoista soundeista huolimatta kuuntelu onnistuu melko pienellä korvien höristelyllä. Hevimmän ja avantgardemman tyylin välinen rajapinta on välillä häiritsevä, mutta eipä tämä sävellysten arvoa vähennä. Ei vaan uppoa tällä kerwww.goMorrankone.coM taa tähän suuntaan. Rienaus: Beneath the Black Wings Jaahas, naislauluheavyä. Selkeä orkesterin vetonaula, satakieli Auli Pöyhönen on mainio ja persoonallinen laulaja, josta ei löydä kerrassaan mitään huomauttamista. Uusia jekkuja ja äkkiä! www.pyro-ry.coM/MoHare Synthetic Waterfall: Rising of the Aeon Kiln: Piece of Peace Suomalais-ranskalainen Synthetic Waterfall aloittaa promoilunsa lupaavammin kuin se lopulta päättyy. Vielä pikku tartuntaa ja sielua lisää peliin, niin avot! Soitto sujuu jo mainiosti, eikä koko tuotoksessa ole mitään, mikä jäisi ärsyttämään, pois lukien vähän turhan karkeat soundit. Metallia se on, välillä asenteellista ja raskasta sellaista, toisinaan taas seesteistä ja kokeilevaa. Vaikkei vielä täy- kesyt kissat: Underfloor: Demo 2009 Vuonna 2007 perustettu Underfloor painiskelee jonkinlaisen jälkigrungen parissa. Konseptista ja yrityksestä tulee pointsit, mutta nyt ei löydy sitten millään sellaista näkökulmaa, josta katsottuna tätä voisi arvostaa taiteen www.eradicaTionband.neT nimissä. Vuoden vanha Rienaus on black metalin mustimmassa ytimessä. Kylmää siis on, mutta niin kovin, kovin sielutonta. www.Myspace.coM/funeralbeaT Inferno 85. Alice in Chainsinsa kuunnelleille tästä voi jotain irrotakin, mutta nyt eivät oikein viisarit heilahtele. Kahdeksan biisin mittainen perjantai-iltakertomus sisältää toki kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta tarina on musiikillisestikin yhtä pätkivä ja heikosti muistijälkiä jättävä kuin perjantai-ilta voi pahimmillaan olla. Biiseissä taas käydään lähempänä tämän päivän melodisia näkökulmia, kuitenkin sopivasti itseltä kuulostaen. Kuitenkin läpi linjan kuuluu seassa jonkinlainen ärsyttävä ominaisuus, nimitettäköön tätä vaikka junttimaisuudeksi paremman erittelytaidon puutteessa. Näihinhän saadaan korjaus seuraavaan kohtaamiseen, saadaanhan? www.Myspace.coM/swolleneyeView Clock Paradox vääntää metallinsa monelle mutkalle. Soundit voisivat myös potkia munaskuille vähän kovemmin. www.clockparadoxband.coM Gomorran Kone: Rakastunut ja ruoskittu Diastone: Path to Paradise Äänekoskelainen Gomorran Kone on eräänlainen sekoitelma äijäilyä, suomirockia ja perinteisempää heavyä. Vielä mennään biisien suhteen hiukan välimallin ratkaisulla, nimittäin näillä taidoilla ja soundeilla tekisi helposti jo huomattavasti kovemmankin lopputuloksen. Puhtaille vokaaleille pitäisi saada jonkinlaista vahvistusta, nyt ne tuntuvat olevan enemmänkin taustainstrumenttina, ja se ei käy. Soitto toimii, eikä tasapaksu, pääosin öristy laulukaan mikään varsinainen ongelma ole. Ideoita tuntuu piisaavan, vaikkei materiaali olekaan järin syvällistä. Piece of Peace on hyväsoundinen ja huolellisen oloisesti väsätty tekele. Hiukan thrash metal -otteita musiikissaan hyödyntävä akti kuulostaa eittämättä paikoin ilkeältä ja yritteliäältä, mutta ei nyt jaksa kuitenkaan valitettavasti innostua. Bändi pidättäytyy perusaseissa; esimerkiksi soittoon ei ole sotkettu koskettimia, ja melodiat hoidetaan uskollisesti kirskuvilla kitaroilla. Voi olla lajityypinkin ominaisuus, mutta itseä ainakin häiritsee musiikin paikoin totaalinen voimattomuus, vaikkakaan raskaudesta ei tässä tapauksessa ole pulaa. Diastonen debytointi tarjoaa muutaman biisin kertosäepainotteista, kaunista ja radioystävällistä peruskuviota. Melodiset biisit on jätetty aika yksinkertaiselle mallille, mikä on erittäin oikean kuuloinen ratkaisu. Nyt on onnistuneesta äijäilystä huolimatta tarttuvuus vielä hakusessaan, vaikka perusasioissa ei totisesti napinan varaa olekaan. Joitain ruotsikaikuja voi biiseistä tosin löytää, lähinnä soundipoliittisesti ajatellen ja fiilispohjalta, mutta bändin meno tempaa mukaan ihan itsenään. Sävellykset ovat kompakteja ja yleiseltä tunnelmaltaan ihan kivoja. Riffejä ja osasia kyllä sinkoilee, mutta mikään ei oikein vaikuta liittyvän mihinkään, eikä mieleenkään jää kyllä mitään. DEMoJEn ToiMiTuSoSoiTE (ei toimituksen osoitteeseen) Demot / Aadolf Virtanen, rengastie 49, 37630 Valkeakoski Passion Lane: Drama Queen Laitetaanpa sekaan melkein-suomalaista. Koukuttavien sävellysten puute sen sijaan on. Biisit tuntuvat olevan käyntiin päästyään liiaksi yhtä puuta, ja vaikka riffeissä ideaa paikoin löytyisikin, meno käy auttamatta tylsäksi. Paha sellainen. www.Myspace.coM/THekilnband Night on Earth: Leper Nemesis Unsphered: Promo 2009 Unspheredin musiikissa on jos jonkinlaista variaatiota, ja sitä on lähes mahdoton kategorisoida. Kim Karmitzin raspahtavan lapsenomainen ja korkeammallekin yltävä ääntely sopii bändiin kuin nakutettu, ja biisit ovat juuri sopivia spurtteja nickeanderssonmaisine soolo-osioineen ja toffeemaisine kertosäkeineen. Bändin haara-asennonkin voi miltei kuulla, niin reilua rokkia tämä vaan on. www.Myspace.coM/passionlane dellistä, pesee persoonallisuudellaan valtaosan nykypäivän tyypillisistä svenska metal -plagioijista. www.Myspace.coM/unspHered Crying Tree on aivan mainio ja mieleenpainuva fiilistelypala. Perustavanlaatuisia koukuttimia jää vähän kaipaamaan esimerkiksi mahtikertosäkeiden muodossa, joskin sellaisia hipoen tässä nytkin puuhastellaan. Biiseistä ei vain tällaisinaan löydy oikein mitään ajatuksia herättävää, ei edes nostalgiaa nostattavia tunnelmia. Raskaudesta ei tule heti pulaa, kyllä tässä ihan isän kädestä annetaan, ja basistilaulaja Jonen karski ulosanti sopii musiikin linjaan hyvin. Bändi soittaa biisit vaaditulla tarkkuudella, ja tuotos kuulostaa soundejakin myöten tarkastelun kestävältä. Tämä koskee kuitenkin vaan toteutusta, aika hankala on nimittäin saada koko kiekon ideasta kiinni, mistään kulmasta. Demo kuulostaa aivan kuralta, mutta pikku suodatukset päällä aistii vaivattomasti, että nyt on tosi kyseessä. Hyvin perusmallinen esitys, joka kieltämättä viehättää, mitä nyt runsaat ja trigatut basarit välillä vähän ärsyttävät. www.Myspace.coM/rienaus Intervention: World of Violence ViLLit koLLit: My Grimace: Fear Gives Hope My Grimace on taikonut pätevän ensiesityksen. Kyllä bändi asiansa osaa kaikin puolin, mutta taitaa kuitenkin olla niin, että aika on ainakin tässä osoitteessa ajanut näin perusmallisen heavy metalin ohitse. Musiikin sielu on OK-tasoisista biiseistä huolimatta hukassa, ja vaikka muuta varsinaista vikaa ei nyt löydy, sehän riittää. Sävelpuolella ei ainakaan hommaa ryssitä, tunnelmat kun ovat paikoin hyvinkin tasokkaita ja maittavia. Swollen Eye View lyö vahvan näytön tiskiin mättämällä kahden biisin verran melodista deathrashia. Yhtye ei ole mikään hutiloija, ja biisit ovat ehjiä kokonaisuuksia. Vertailukohtia voi yhdistää jos jostain suunnasta, mutta vokalisti Riskun täydentäessä hyökkäystä ja soundien puolesta Carcass voisi olla oiva verrokki
ARIMAN.FI www.infern o.fi. eseen Painu osoitte o.fi ja voit www.infern jä ikkäitä levy voittaa rytm aitoja - ja ja sotaisia p . päinvastoin Kisa voimass a 14.6. asti. Mainosta Pop Median palveluhakemistossa! Ota yhteyttä myyntiimme. Yhteystiedot löydät osoitteesta www.popmedia.fi. infernon lukematta? Jäikö Joku numero Palveluhakemisto HARVINAISTEN LEVYJEN TILAUSPALVELU Meiltä saat myös levyt, joita ei normaalikauppojen valikoimista löydy! UUDET · KÄYTETYT · VINYYLIT WWW
09 4369 2409 Email: inferno@popmedia.fi www.inferno.fi Tilaa inferno! Kestotilaus, 10 numeroa 45,70 Määräaikaistilaus, 10 numeroa 59,00 Osoitteenmuutos (laita uusi osoite lahjatilauksen saajan kohtaan!) Nimi: ____________________________________________________________ Lähiosoite: ________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: _________________ Sähköposti: ________________________________________________________ Allekirjoitus (huoltajan, mikäli alle 18v): ___________________________________ Nimenselvennys ja päiväys: ____________________________________________ Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: Nimi: _____________________________________________________________ Lähiosoite: _________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: __________________ E-mail tilaukset osoitteeseen tilaajapalvelu@popmedia.fi tai sähköisellä lomakkeella osoitteesta www.inferno.fi. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Pop Media Oy VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5012555 00003 Vastauslähetys. Myös internetin kautta voi sekä tilata että irtisanoa lehtiä, www.inferno.fi. OSOITTEENMUUTOS Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Pop Median tilaajapalvelu on avoinna ma-pe 8-16. maksaa postimaksun Tilaajapalvelu 03 424 653 40 avoinna ma-pe 8-16. TILAUSHINNAT Inferno ilmestyy 10 kertaa vuodessa 12 kk kestotilaus 45,70 euroa 12 kk määräaikaistilaus 59,00 euroa Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. inferno kesto pekka pikametallimies voittokuja 3 00100 helsinki Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain suomeen lähetettäviä tilauksia. Palvelu toimii TeliaSoneran, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden ja DNA:n liittymissä. Kustantaja: Pop Media Oy Malminkatu 24 00100 Helsinki Fax. KESTOTILAUS Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan asiakasnumero. Voit tilata myös puhelimitse numerosta 03 424 653 40. Viestin hinta on 0,95 euroa. infer 5,70 4 10 nume roa Tilaa o n Tilaa inferno tekstiviestillä! Lähetä tekstiviesti: inferno kesto nimesi osoitteesi numeroon 172 33. esim
Oma nahka tekSti Ja kuVat Heta Hyttinen Children of Bodomin Alexi Laiho luottaa tatuoinneissaan Kotiteollisuuden Sinkkoseen. "Käsitatuoinnit ovat tietty statement" Jos Alexi lAihon pitäisi valita tatuoinneistaan yksi ylitse muiden, olisi se vasemman käden sormissa oleva COBHC-kirjainrivistö. Aikaisemmin Anssi Kippo ja Mikko Karmila ovat olleet tuotannossa mukana äänittäjinä, mutta eivät näin suuressa tuottajan roolissa. Giger on ollut mulle aina tärkeä juttu, ja sen tyyppisiä alienjuttuja on mun tatuointieni joukossa siellä täällä. Alexilla on positiivisia odotuksia Grammy-palkitun Matt Hyden aivoituksia kohtaan. Hänen taiteessaan on jotain häiritsevää, ja siinä juuri onkin sen hienous! Children of Bodom virittelee tällä hetkellä ensi vuoden puolella julkaistavan albuminsa materiaalia. Se on tietty statement ja mun sormissani. Mattilla on oikea asenne, ja hän haluaa panostaa tähän jut- tuun. Tästä syystä myös kesän festivaalikalenteri on pyritty pitämään aisoissa. Jos musanteon aikana alkaa miettiä listasijoituksia, voi unohtaa koko jutun. VAsentA hauista kiertää piikkilanka, jonka Alexi otti ensimmäisten kuviensa joukossa Chicagon liepeillä ennen vuosituhannen vaihdetta. Ei se häävi ole, mutta siinä se nyt on. Suomen leijona on kunnianosoitus, ei ainoastaan mun isovanhemmilleni, mutta myös kaikille sotaveteraaneille, Alexi muistuttaa. Tilanne on tällä hetkellä hyvä sekä musiikillisesti että aikataulullisesti, Laiho kertoo ja pysyy vielä salamyhkäisenä tulevan albumin sisällöstä. 90 Inferno Albumin nauhoituksiin heinäkuussa Bodomilla on nyt ensimmäistä kertaa mukana tuottaja, joka on messissä alusta loppuun saakka. Sinkkoselle voi antaa aina vapaat kädet, ja tiedän, että sieltä tulee jotain siistiä. Kun ideaa ei ollut, ajateltiin ottaa passista leijonan kuva. Silloin siinä ei ole enää kyse musiikista ollenkaan.. Itse koen, että ulkopuolinen motivaattori on hyvä asia, Alexi kertoo tyytyväisenä. Eräs tatuointiartisti diggasi meidän bändiä niin paljon, että halusi tehdä mulle mitä vaan ilmaiseksi. Sitä ei voi peittää millään jos ei halua pitää jotain silkkikäsineitä, Alexi hymyilee. Haavat olivat vasta pari päivää vanhoja, sellaisia verisiä ja mädäntyviä... Päätimme humalapäissämme ottaa sellaiset. Se on ollut kaikkein kivuliain tatuointi, mitä olen ottanut. Olimme jonkun kolme viikkoa yhdessä, mutta se nyt ei kuulu tähän. minkäs teet, Laiho muistelee. Yhteistyötä on tarkoitus jatkaa vastaisuudessakin, ja seuraavaksi hiha todennäköisesti jatkuu vielä alaspäin, aina kämmenen alkuun saakka. Mä olen ottanut tatuointeja joskus ihan fiilispohjalta ja joskus vähän enemmän kelaten. Vasenta nimetöntä kiertävä käärme oli Alexin vihkisormus, mutta samanlaisia tatuointeja on näkynyt faneillakin. En oikein itsekään tiedä, mitä se esittää, Laiho tunnustaa. Näin yhden kiiserin, joka oli viiltänyt nuo kirjaimet sormiinsa partaterällä. Hyvä luotto siis, mutta myös hyvät tatskat! Tulevaisuudensuunnitelmiin kuuluu mahdollinen kylkitatuointi. On hyvä, että pystyn blokkaamaan tehokkaasti tietyt asiat mielestäni. Vuosi taisi olla 2004. Rapakon takana syntyi myös vasemman kyynärvarren Suomi-leijona. hyvä meininki, mutta... Esimerkiksi H-A-T-E oikeassa kädessä on aika spontaani idea, hän jatkaa. Edellislevy Blooddrunk kipusi Bollboard-listan sijalle 22. Laiho on nähnyt useammallakin Bodom-fanilla samanlaisia sormitatuointeja ja hänen olkapäässään olevia ensimmäisen levyn viikatemiehiä, mutta yksi muisto on jäänyt erityisesti mieleen. Myös niskaan olisi mukava saada jotain koristetta. Olimme joissain bileissä, missä hämärä punaniskaäijä teki tämän mulle jollain sadalla dollarilla. Musta piikkilanka on todella klassikko, Laiho perustelee. Onhan se vähän outoa, mutta toisaalta, tuo on musta makea tatuointi joka tapauksessa, hän perustelee. Näillä näkymin Bodom nähdään Suomessa vain elokuussa Ankkarockissa. Mitä siihen nyt sitten voi sanoa muuta kuin että noh... Kaikkien aikojen ensimmäinen tatuointi olivat silloisen tyttöystävän nimikirjaimet oikeaan olkaan 18-vuotiaana. Kotiteollisuuden Jari Sinkkonen on vastannut suuresta osasta Alexin oikean käden sleeven kuvista. Nyt täytyy vain pitää pää kylmänä. Kyynärpään hämähäkinseitit piti tehdä kolmeen kertaan, kun kyynärpään iho kuluu koko ajan. Kyynärpäässä on sellainen määrä itkuhermoja, Laiho varoittaa
12 12 Muista myös aiemmin julkaistut! Dark Label kolmas kausi: Brutal DVD julkaisussa 2.6. 95 / KPL 95 / KPL
Geordie Walker. 5. KILLING JOKE www.spinefarm.fi spinefarm@spinefarm.fi Jaz Coleman. Paul Ferguson. w w w. www.myspace.com/jettblackuk Syvältä ja isolla kauhalla ruopivat sakeaa hardrockherkkua nämä brittipiirakat. Ja kohtapa koukuissa roikkuukin kelpo satsi lihaisia riffejä kera jäntevien soolojen ja verevien kertsien! Eli tassut törkyisiksi 26. c o m / k i l l i n g j o k e o f f i c i a l Uusi EP kaupoissa kesäkuun alussa. m y s p a c e . Youth