Inferno 5/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

AMORPHIS HAMMERFALL PESTILENCE ULVER SYMPHONY X SHININg URIAH HEEP RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 5/2011 I HINTA 5,90 euroa SIUNATUN HULLUUDEN PALUU
(09) 5870456 | www.smi-music.com Dean showroom: Henry Fordin katu 5C 00150 Helsinki Dean Centereistä kautta maan! Dean Guitars Finland Facebook. SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy | tel
www.amphion.fi/amorphis Amphion Ion in The Beginning of Times Amphion kaiuttimia käytettiin tehtäessä uutta Amorphis "The Beginning of Times" - albumia. Esa Holopainen / Amorphis: "Amphion Ion kaiutin on soundiltaan aivan omaa luokkaansa. Kuuntelen musiikkia pääasiassa iPodista, läppäriltä sekä käytän musiikin tekemiseen erillistä äänikorttia." www.amphion.fi. Potkua riittää kaikissa taajuuksissa, ja mikä parasta pienelläkin volumella. Osallistu kilpailuun ja voita levynteossa mukana olleet Amphion Ion -kaiuttimet sekä NuForce Icon2 -vahvistin. Fantastinen soundi, todella lämmin, erotteleva ja dynaaminen." Tomi Koivusaari / Amorphis: "Amphioneissa on todella hyvä dynamiikka ja erottelukykyinen "iso" soundi. Käytettävä vahvari NuForce Icon2 on simppeli, ja juuri sopiva kolmella inputilla. Paitsi yleisessä musiikin kuuntelussa se toimii hienosti tarkkailukaiuttimena musiikkia tehdessäni
Vastanneiden kesken arvomme kuumailmapallolennon neljälle.. Osallistu kokeeseen osoitteessa www.ikarajamuuttuu.fi. RAHAPELIEN IKÄRAJA ON NYT 18 VUOTTA. Alaikäiset eivät saa pelata edes vanhempiensa seurassa tai luvalla. Ikäraja tulee voimaan kaikissa pelipisteissä 1.7.2011 mennessä
10 18, la 10 15 MUSAMAAILMA kauppa on auki 24 h MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, 00680 Helsinki, Itä-Pakila Puh. 10 18, la 10 15 P www.musamaailma.fi. 09 720 60 660 Avoinna ark. Vaahtera- ja koivurunkoisissa rummuissa PDP by DW on käsityksemme mukaan nyt markkinoiden edullisin laatumerkki! PDP by DW -rumpuja voit hankkia korkeaa laatua arvostavista soitinkaupoista ympäri Suomen. M5 FS X7 Z5 MAINSTAGE PDP by DW Shell Pack (kaikki kirkaslakattuja viimeistelyjä!): M 5 Maple 575 (831 ) · X 7 Maple 821 (1185 ) FS Birch 528 (763 ) · 80520 Birch 736 (1063 ) 80524 Birch 774 (1117 ) PDP by DW rumpusetit (sisältää myös telineet): MAINSTAGE 453 (651 ) · Z 5 330 (488 ) JUNIOR KIT 513 (355 ) TELINEPAKETTI: HW 8.155 226 (327 ) VALTUUTETUT PDP by DW MYYNTIPISTEET SUOMESSA: HELSINKI: Musamaailma Retail ja Musamaailma Outlet · HYVINKÄÄ: Musiikki S · JOENSUU: Karjalan Musiikki · JYVÄSKYLÄ/MUURAME: Piano Jylhä · KAJAANI: Musiikki Lukinmaa · KEMI: Kemin Musiikki · KOUVOLA: Kouvolan Musiikki · LAPPEENRANTA: Musiikki Lappeenranta · PORI: Sound City · RIIHIMÄKI: Musiikki S · ROVANIEMI: Musiikkimestari · SEINÄJOKI/HYLLYKALLIO: Markun Musiikki · TAMPERE: Tammerpiano ja Soitin · TURKU: Vertikaali. USKOMATON UUSI by HINTATASO! Laskimme merkittävästi PDP by DW vaahtera- ja koivurunkoisten rumpusettien hintoja! Uusi hintataso hemmottelee suomalaisten rumpalien lompakkoa. 09 5627 1240 Avoinna ark. · YLIVIESKA: Musiikkitalo Ari Vähä. MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh
016 Axis: Londinium & Murhapapa ja Mama 018 Heavy Cooking Club: THENCE-Epiä potuttaa 020 AMORPHIS 34 024 028 031 034 037 040 046 048 052 ULVER FORGOTTEN TOMB SYMPHONY X HAMMERFALL PESTILENCE MORBID ANGEL GALLHAMMER SHINING Pölkyllä: tuottajasuuruus ANDY SNEAP 48 056 Salamyhkä: HEARTin Bad Animals 059 Arviot, pääosassa ARCH ENEMY 076 Demot, pääosassa SIMULACRUM 078 Vanha liitto: URIAH HEEP, haastattelussa Mick Box 082 Oma nahka: Kvelertakin MARVIN NYGAARD. MY DYING BRIDE, BLACK COUNTRY COMMUNION, DREAMTALE, AHMA... Alex Solca MOR L ANGE 40 ID B Elin Strigå Stefan De Batselier 20 009 Päänavaus 010 Sytykkeitä: mm
Sitten 10 inferno My Dying Bride kypsytteli pitkään ajatusta siitä, miten musiikkiin voisi puhaltaa uutta henkeä klassisilla soittimilla. My dying Bride ei suunnittele Evinta-konseptin toteuttamista livenä. Lopputuloksessa saattaa olla vaikka Your Riverin toinen riffi, jota seuraa The Songless Birdin viides riffi. www.mydyingbride.org. Levy on hyvin intiimi. Johnny lukee ja ymmärtää musiikkia ammattimaisemmin kuin me, joten tällaisesta projektista ei olisi todellakaan tullut näin vahva ilman häntä, Stainthorpe kiittelee. Evinta on kaupan kolmen levyn boksina, jonka mukana tulee paksu kirjanen täynnä ennenjulkaisemattomia valokuvia. Alun perin meidän piti pitää tämä instrumentaalisena, mutta sävellykset kuulostivat siltä, että laulu vahvistaisi niitä, Stainthorpe kertoo. Laulaja Aaron Stainthorpe ja kitaristi Andrew Craighan ovat vuosikausia suunnitelleet isompaa klassista laajennusta yhtyeen musiikkiin, ja nyt aika oli oikea. Pääosin tekstit ovat kuitenkin täysin uusia. Stainthorpe kirjoitti Evintalle uusia runoja puhuttavaksi ja laulettavaksi. Evintalla ei ole tyypilliseen tapaan vanhoja biisejä klassisilla soittimilla soitettuna, vaan Stainthorpe ja Craighan ovat tehneet projektin kanssa melkoisen iltapuhteen. Tuntuu, että brutaalit death metal -ainekset ovat jääneet tällä kertaa vähemmälle. Onneksi olemme tehneet tätä sen verran kauan, että tiedämme, miten se onnistuu. Bändi ei aio nyt lepäillä laakereillaan, vaan työstää parhaillaan uutta levyä. Julkaisua lupaillaan jo loppukesälle. Laulaja kertoo nauttineensa tekstittämisen vapaudesta, kun rockbiisin kaavan asettamia rajoituksia ei tällä kertaa ollut. Levystä on tulossa doom-voittoinen teos. Toivottavasti asiat kääntyvät vielä parempaan päin. Musiikin tunnistaa ehdottomasti My Dying Brideksi, tunnelma on juuri oikea, mutta kaikki on soitettu klassisilla soittimilla. Hän muun muassa sävelsi siirtymiä riffien välille ja piti muutenkin kokonaisuuden kontrollissa. Stainthorpen mukaan bändi kyllä haluaisi tehdä sen, mutta se tulisi aivan liian kalliiksi. Tällä hetkellähän kellään ei ole rahaa, Euroopan maiden talous kaatuu yksi toisensa jälkeen. Materiaalia on koossa jo parisen tuntia, mutta toistaiseksi pienissä palasissa. Stainthorpen mukaan Evinta on levy, jota ihmiset todennäköisesti kuuntelevat yksinään kuulokkeilla, mahdollisesti viinilasin kanssa. Toisin kuin itse sävellykset, ne eivät juuri viittaile bändin vanhoihin tekemisiin. Levystä on olemassa myös tavallinen tuplaversio, ja boksin kolmas levy julkaistaan myöhemmin vielä erikseen. Kaksikko kuunteli läpi kaikki My Dying Briden levyt, ep:t ja demot ja teki muistiinpanoja siitä, mitkä riffit ja osat olivat kaikkein parhaita. Vilho Raja Sytyttäjä la UUDENLAISTA METALLISINFONIAA ViuluT oVaT aina olleet olennainen osa brittiläistä My Dying Bridea. Ne tulevat varmasti takaisin, koska me kaikki rakastamme death metalia, mutta tästä on tulossa doom-levy, Stainthorpe luonnehtii. Muutenkin tuntuu, että tästä tulee meille vähän hiljaisempi keikkavuosi. Tunnelma on tumma ja uhkaava, mutta siellä on myös paljon kauneutta. Siellä on yksi tai kaksi kohtaa, joissa olen tehnyt uudelleen jonkin vanhan jutun. Maudling on ennenkin työskennellyt My Dying Briden kanssa, mutta nyt hänellä oli aivan keskeinen rooli. Mukana on myös ranskalainen sopraanolaulaja Lucie Roche, joka kuulemma otti yhteyttä bändiin jo pari vuotta sitten ja halusi tehdä yhteistyötä. Nyt meidän pitää alkaa koota palasista biisejä. Jokainen levy-yhtiö haluaa tehdä nykyään erikseen ultimate editionin ja tavallisen, ja ymmärrän sen, koska olen itsekin keräilijä. MDB juhlistaa 20-vuotista uraansa julkaisulla nimeltä Evinta. Nyt yhtye täyttää 20 vuotta ja julkaisee massiivisen sävelteoksen nimeltä Evinta. he ajoivat Sheffieldiin tapaamaan Johnny Maudlingia (Bal-Sagoth), joka auttoi sovittamaan palasista uusia sävellyksiä. Ainoa bändin jäsen, jota levyllä kuullaan, on Stainthorpe. Muuten levy on soitettu alusta loppuun klassisilla soittimilla
Mutta miksi yhtyeen nimeksi on valikoitunut juuri Ahma. Tällä kertaa halusin valmistella niitä huolellisesti, joten varasin viime kesänä sille aikaa. Hughes kehittelee biisejä Bonamassan kanssa jonkin verran ja Kevin Shirley sovittaa niitä, mutta periaatteessa bändi kuulee biisit ensimmäistä kertaa ensimmäisenä studiopäivänä. Hughesin mukaan tavoite on saada ihmiset tajuamaan, että BCC:ssä on kysymys oikeasta bändistä, ei vain projektista. BCC vain vetää biisit purkkiin ja siinä se. Työskentely on ollut aivan loistavan jouhevaa. Bändin historia ulottuu aina 1990-luvun alkupuolelle. Toisen levyn nimi on loogisesti 2. Led Zeppelin -yhteyksiä löytyy myös biiseistä, sillä mukana on eräs Jason Bonhamin alun perin Zeppelinille tarkoittama biisi. www.ahmametal.com inferno 11. Olen aina ihastellut Santerin kykyä vääntää tolkuttoman hienoja lyriikoita aiheesta kuin aiheesta. Niinpä me teimme siitä biisin. Se ei ole perus-aivotonta diibadaabaa, Lönnqvist kertoo. Ahma oli välillä telakallakin jonkin aikaa, mutta aktivoitui uudelleen 2000-luvun alussa. Kun heidän kanssaan työskentelee tuottaja Kevin Shirley, meriiteistä ei todellakaan ole pulaa. Ahmaan kuuluvat Lönnqvistin lisäksi kitaristi Tuomas Vuento, basisti Aki Heikinheimo ja rumpali Santeri Pienimäki, joka tekee myös yhtyeen tekstit. Biisit ovat tärkein asia. Crooked Issuella käsitellään muun muassa uskonto- ja talousaiheita. Ei meillä ole ollut mitään pakkoa tehdä mitään. Sehän käy monta kertaa isompien otusten kimppuun, jos haluaa. Itse olin kuvitellut, että tällaisessa yhteistyössä joutuu suunnilleen myymään sielunsa, mutta tämä on ollut kaikkea muuta. Groove on ykkösasia, Lönnqvist sanoo. Vuonna 2007 tarjoiltiin Slothful & Vile -ep:tä. Hughes tapasi Bonamassan Anaheimin NAMM-messuilla vuonna 2006, ja siitä alkoi hedelmällinen yhteistyö. Äänitimme tätä levyä kymmenen päivää, kun ykköslevyn äänityksiin meni neljä, Glenn Hughes kertoo. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf erno.f Christie Goodwin i Rockmusiikin historia on täynnä superbändejä. Debyyttilevy Crooked Issue ilmestyi toukokuun alussa. PERSEET PYöRIMääN aHMan laulaja Janne Lönnqvist kertoo, että Crooked Issuen äänitys oli pitkä prosessi. Mainitun julkaisi pikkulafka RustoOsiris. Me tehdään mieluummin sellaista jälkeä, mihin ollaan tyytyväisiä. www.bccommunion.com ahma on paitsi mainio eläin myös raskas helsinkiläisbändi, jolla on yli 15 vuoden historia. Black Country Communion haluaa osoittaa kakkoslevyllään, ettei se ole nopeasti unohtuva projekti, vaan kunnon bändi. NäIN RIffIROCKIA TEHDÄÄN BasisTilaulaja Glenn Hughes, kitaristi Joe Bonamassa, rumpali Jason Bonham ja kosketinsoittaja Derek Sherinian ovat kaikki huikeita muusikoita. Se on riffikästä vanhan liiton hard rockia, jota harva osaa tänä päivänä tehdä yhtä verevästi. Ahma on lupsakka suomalainen eläin, jolla on jonkinlainen asennevamma. Kaikki arvostavat ja kuuntelevat toisiaan, hän kehuu. Meillä on fantastinen bändikemia. Black Country Communion ei kuulemma treenaa. Se, että debyyttiä tarjoillaan vasta nyt, on kuulemma pelkkää saamattomuutta. Crooked Issuen julkaisijana on Firebox, joka toimi aikoinaan ep:n jakelijana. Tärkeintä on, että perse lähtee heilumaan, kun sitä kuuntelee. Se menee helposti mañana-meiningiksi, hän sanoo. Ahman tyyli on raskas ja kovaääninen rock, jossa on aineksia monesta lähteestä. Uskon karmaan ja siihen, että asiat tapahtuvat oikeaan aikaan. Nykyäänhän maailmassa tuntuu vallitsevan jonkinlainen taloususkonto, joten aiheessa riittää ruodittavaa. Pelkät meriitit eivät ratkaise mitään, joten onneksi Black Country Communionin musiikki on hyvää. Levy tehtiin omin voimin, ja kun osalla bändistä on taipumusta perfektionismiin, aikataulu tuppasi venymään. Kaikki bändit, joissa olen aiemmin ollut, ovat vaatineet jonkinlaisen treenisession ennen äänityksiä. He olivat alusta saakka kiinnostuneita, ja hyvä niin. Nyt aika on oikea Black Country Communionille. Rummut äänitettiin studiossa, mutta sen jälkeen ei enää tehty töitä kellon kanssa, vaan omissa tiloissa. Save Me -kappaleessa on riffi, jota Jason tarjosi Jimmy Pagelle, mutta hän ei koskaan tarttunut siihen. Tällainen bändi ei olisi kuulemma voinut syntyä kymmenen vuotta sitten. Se on aikamoista
Dreamtalen varsinainen voimahahmo on kitaristi ja biisintekijä Rami Keränen. Seppänen ehti tehdä levylle tekstejä, mutta kaksikko ei varsinaisesti vaikuttanut kokonaisuuteen. www.dreamtale.org. Strnadin mukaan näin tehtiin siksi, että nykyään joka ikinen bändi jakaa koko luovan prosessinsa verkossa kaikille. Olemme aina halunneet tehdä sellaista, ja onneksi se nyt vihdoin toteutui. Se soi korskeasti ja kirkkaasti, häpeilemättömän melodisesti ja mahtipontisesti. Levy tehtiin kaikessa hiljaisuudessa. Senhän voi käsittää joidenkin jumalkuvien hylkäämisenä tai kirjaimellisesti niin, että idolit painukoon vittuun, me tehdään sentään aitoa musiikkia, Seppänen sanoo. Laulaja Erkki Seppänen ja kitaristi Seppo Kolehmainen ovat teokseen erittäin tyytyväisiä. The Black Dahlia Murder halusi ensin keskittyä levyynsä rauhassa ja julkaista tiedot siitä vasta sitten, kun kansitaidekin on valmis. Mulla on hyvä fiilis siitä, että levy syntyi koko bändin voimin. Aika paljon katsottiin biisejä yhdessä treenikämpillä. Kaksikko vakuuttaa, että nykyään Dreamtalen bändikemia on kunnossa. Vai teemmekö tulevaisuuslevyn, jolla on robottisoundeja ja jokainen biisi kertoo jonkun tulevaisuudenvision. Laulaja mietti pitkään, millaisen teeman ympärille levyä rakentaisi. Nykyään on varmaan Ramillekin helpompaa, kun tietää, ketkä hänen tekemiään biisejä esittävät, Seppänen hymyilee. Uuden Ritual-levyn tekoon sillä oli enemmän aikaa kuin koskaan ennen, ja niinpä se tuli myös viettäneeksi tähän mennessä pisimmän jaksonsa kotona. Listasin paperille suuren määrän biisi-ideoita, joista valitsin parhaat. Nykyinen kuusimiehinen kokoonpano on keikkaillutkin enemmän kuin yksikään aiemmista. Paljon tyhmiä ideoita... Suomen-keikkaa ei ole vielä kalenterissa, mutta eiköhän bändi tännekin ehdi. Teemalevyn tekeminen ei ollut aiemmin käynyt mielessä, mutta nyt se tuntui hyvältä ajatukselta. Ritual-levyn musiikki on tuttua TBDM:ää, mutta mukana on myös klassisia elementtejä. Biisien välissä vallitsi täysi hiljaisuus, hän hymyilee. Epsilonin tekstit käsittelevät muun muassa sitä, millaista on soittaa metallia Suomessa, mutta tietenkin aitoon power metal -tyyliin. www.myspace.com/blackdahliamurder Pasi Ristolainen Dreamtale on kamppaillut jatkuvien miehistönvaihdosten kanssa lähes koko uransa. Samu Oittinen miksasi ja teki siinä helvetin hyvää työtä, Seppänen kiittelee. Where Eternal Jesters Reign on eräänlainen avainbiisi, ja siellä rivi "leave all the idols to burn". Bändi on lähdössä tien päälle, eikä ole tietoa, koska se palaa taas kotiin. Kolehmainen ja Seppänen tulivat Dreamtaleen kesken Phoenix-levyn (2008) äänitysten. Nyt se on saanut tehtyä toisen peräkkäisen levyn samalla porukalla, ja keikkojakin riittää. POwER METALIN PAULOISSA epsilon on power metalia parhaimmillaan. The Black Dahlia Murder on ollut koko uransa ajan todella aktiivinen. Epsilonilla on toinen ääni kellossa. Ritual julkaistaan kesäkuussa ja on bändin ensimmäinen teemalevy. RITUAALEJA jA MUSTAA MAGIAA deTroiTilainen äkäilyryhmä valmistautuu laulaja Trevor Strnadin mukaan tällä hetkellä globaaliin tuhoon. Monilla vanhoilla melodisilla death metal -bändeillä oli jousisovituksia, joten on loogista, että mekin haluamme niitä. Koko bändi lähti aikoinaan 12 inferno liikkeelle juuri hänen visiostaan, mutta muusikot ympärillä ovat vaihtuneet moneen kertaan. Keskityin lopulta mustaan magiaan. Teemmekö tulilevyn, jossa jokainen biisi kertoo tulesta. Kun aikaa kerran oli, bändi halusi viedä tekemisensä uudelle tasolle. Se on paljon ehjempi kokonaisuus kuin Phoenix, Kolehmainen sanoo. Seppänen muistaa yhä ensimmäiset treeninsä yhtyeessä, ennen sittemmin tapahtuneita kokoonpanomuutoksia. Lopulta Strnad keksi Ritualotsikon, ja konsepti alkoi hahmottua kuin itsestään. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf erno.f i Matthew Franklin the Black Dahlia Murder ei hiiskunut uudesta levystään juuri mitään ennen kuin se oli valmis. Tässä bändissä ei ole ihmisiä, jotka sanoisivat ei kiertämiselle, Strnad kuvailee. Rummut ja laulut äänitettiin Fantom Studiolla ja muut meidän treeniksellä
CHECK OUT! WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE WWW.NUCLEARBLAST.DE BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE:
www.facebook.com/yearofthegoat Eräs luku suomalaisen mustan metallin historiassa päättyi vuonna 2007, kun Mustan kuun lapset lopetti toimintansa. Minulle kaikkein vaikeinta on pitää kokonaisuus mielessä. Kieltämättä sekin on totta, ettemme pidä itsestämme isoa meteliä. Bändin lopettaminen oli aikoinaan fiilisasia. Kuten kokoelman nimestä voi päätellä, bändin ura alkoi vuonna 1993. Nyt yhtye julkaisee 14 Talvea -nimisen, koko uran kattavan kokoelmalevyn. Marco Manzi MUSTAN KUUN LAPSET KOKOELMALLE laulajaKiTarisTi, nykyään Septemberwolf-yhtyeessä vaikuttava Pete Lehtinen kertoo, että vaikka Mustan kuun lapset teki jäähyväisalbumin ja -keikat, viimeinen sinetti jäi uupumaan. Kannattaisi monen muunkin harkita, Lehtinen vihjaa. Ep:n nimi on latinaa ja tarkoittaa sananmukaisesti valontuojaa. Vaikka kitarasoundi kuulostaisi soitettaessa helvetin hyvältä, se ei välttämättä kuulosta hyvältä osana kokonaisuutta, Mattsson sanoo. Year of the Goat soittaa 196070-luvuilta voimakkaasti periytyvää rockia. Bändi aikoo julkaista täyspitkän levyn ensi vuoden alussa. Pari biisiä on jo valmiina. Vaikka teimme vain neljä biisiä, meidän piti silti roudata kamat sisään ja ulos sekä löytää oikeat soundit. Vanhojen tekemisten uudelleenmasterointi teki niille kuulemma ihmeitä. Ekoilla julkaisuilla oli niin haudantakaiset soundit, että me ei juurikaan elätelty toiveita niiden paranemisesta. Onhan se sitä, mutta voi se olla ihan mukavaakin. Kun kipinää ei enää ollut, homma pantiin jäihin, ja se siitä. Esikoisteos Lucem Ferre on kehuttu monessa paikassa melkoisin ylisanoin. Tyyli on varmaan aika lähellä Lucem Ferreä, mutta jokaisen levyn täytyy olla askel eteenpäin. Hän hahmotteli jo vuonna 2006 mielikuvaa siitä, millainen olisi hänen mielestään täydellinen bändi. Lopulta Fireboxin Rami Hippi kyseli, voisiko bändi ajatella kokoelman julkaisemista.14 Talvea Mustan kuun lauluja -levy sai alkunsa viime marraskuussa. www.myspace.com/mustankuunlapset. Tällaisen musiikin yhteydessä ei yllätä, että nimi Lucifer on johdettu nimenomaan tästä sanaparista. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf erno.f i Year of the Goat on operoinut nykyisellä kokoonpanollaan vasta vuoden, mutta bändin vahvamausteinen rock on saanut paljon kuulijoita. Siksi 14 inferno julkaisu venähti näin kesän alkuun, Lehtinen kertoo. Year of the Goat vaikuttaa salamyhkäiseltä yhtyeeltä, ja voisi luulla, että se on jopa tarkoituksellista. Sitä tuskin moni muistaakaan. Jotkut biisit tulevat olemaan tarttuvampia, joissakin on enemmän progressiivista vapautta. Koska levy-yhtiöitä on kertynyt matkan varrelle jo jokunen, vei oman aikansa saada kaikilta lupa omistamiensa kappaleiden käyttöön. Riippuu siinä ympärillä pyörivistä runkkareista, Lehtinen sanoo. Kun biisinraakileita syntyi, Eriksson alkoi jamitella kitaristi Per Broddessonin ja Fredrik Hellerströmin kanssa. Yksi levyn kohokohta on vuonna 1993 Hollolassa äänitetty autotallidemo, joka päätyi aikoinaan vain kavereiden käsiin. Sen soundeja ei remasterointi kohentanut, mutta onpahan kakisteltavaa hifisteille. Sieltä ne jostain syvyyksistä kuitenkin nousi. Alkuperäisen päätöksen mielekkyys on sittemmin kyseenalaistettu. Silloin tuntui, että keikoilla soittaminen on runkkareitten hommaa. Mattssonin mukaan kyse on kuitenkin vain siitä, että bändi on ollut olemassa vasta vähän aikaa. Vuonna 2004 bändiin liittyneelle Hannisellekin selvisi vasta nyt, miten ne biisit nyt ihan oikeasti menikään, Lehtinen kertoo. Ihan kaikkeen ei nykytekniikkakaan pysty. MKL lopetti keikkailun jo vuonna 2003 ja palasi lavoille vasta lopettamisvuonna. En usko, että Lucem Ferrestä pitävät tulevat pettymään levyyn. Täyspitkää levyä lupaillaan ensi vuodeksi. VALONTUOjA RUOTSISTA KiTarisTi Jonas Mattsson kertoo, että Year of the Goatin alkuperä on kitaristilaulaja Thomas Erikssonin visiossa. Vähän myöhemmin Mattson ja basisti Tobias Resch liittyivät joukkoon. Ep:n äänitys ei kuulemma ollut mikään läpihuutojuttu, vaan vaati jonkin verran työtä
Tavaramerkki nimeltä Judas Priest on osa heidän elämäänsä, se ainoa vakaa, muuttumaton tekijä läpi vuosien. Lontoon-kirj Riitta itäkYlä eenvaihtaja RULE NOSTALGIA TunneTTeKo sellaista radiokanavaa kuin Radio Nostalgia. Noin nyt edes muodon vuoksi ainakin. ei, Vaan DeMokRatia. www.arock.fi 16 inferno. Siksi Radio Nostalgia tykkää vieraan maan siniverisistä, siksi Soinin puolue pärjää ja siksi M.A. Mutta se politiikasta. Ei siinä pitäisi yhdellä kitaristilla mitään sanomista olla. Suomessakin tuo sana "populismi" on ollut, sattuneesta syystä, varsin runsain mitoin niin sanotusti tapetilla. Tai monarkiasta nyt ainakin. Mieshän on, kuten konsertin juontajakin muisti huomauttaa, "se Pikku Kakkosen jänis". Muttereita voi vaihdella, kyllä se kone silti pyörii. Numminen vetää konserttitaloja täyteen. Tämän siitä saa, kun jakelee yhteystietojaan pitkin internetiä nimikkeellä "ulkomaankirjeenvaihtaja". Kaikkia yhdistää halua tarttua johonkin ja pitää kiinni. Ei, vaan demokratia. Mutta kansa se vaan vaatii lisää. Kieltäydyin kohteliaasti haastattelupyynnöstä, vilkaisin väsyneenä joka puolella liehuvia unionjackejä ja näyteikkunoiden häärekvisiittaa ja tilasin lennon Suomeen. Nummisen keikalle. Ei sitä aina jaksa miettiä miksi, ja muutoshan on aina niin ärsyttävän tuskallista. Senkus pidät vaalilupauksesi etkä käännä sitä takkia. Nostalgian voimalla. täälläkin Muuten uDeltiin allekiRjoittaneelta, että onko SuoMi nYt natSiValtio. Tässä on kiirus juosta duunissa ja maksaa veroja (lue: kustantaa ne häät), ei ole kutsua tippunut, kysykää Johnin Eltonilta tai Spicen Poshilta. Saavuin Turkuun ja painuin suorinta tietä M.A. Populismista on tullut niin populaaria, että äänestysprosentti nousi lähes kahdeksaankymmeneen. Se semmoinen hassu valtiomuoto, jossa epäpopulaarillakin puheella on oikeus tulla populaariksi. Juuri tästä syystä KK Downingin lähtö sai monen fanin tuohtumaan. Nummisesta niin suositun kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen. Parempi pysyä vanhassa, tutussa ja turvalliseksi havaitussa tuotteessa. En minäkään, mutta soittivat sieltä pari viikkoa sitten ja ehdottivat haastattelua. Hän osaa hädin tuskin laulaa. Kertoisit vähän, että kuinka siellä valmistaudutaan juhliin ja mitkä on tunnelmat". Jospa siellä saisi parin päivän rauhan populismista. Siitä ihmiset pitävät. Nummisen ulvontaa. Ja populistiseksi. Siellä se ulvoi, konserttitalossa, vappupallojen ympäröimänä, sitä kuuluisaa M.A. Täälläkin muuten udeltiin allekirjoittaneelta, että onko Suomi nyt natsivaltio. Keskiluokkaisen "sivistyneen" yleisön nauraessa ja nauttiessa täysin rinnoin tästä ah, niin charmantista ja sekopäisestä korkeakulttuuriannoksesta mietin itsekseni, mikä tekee M.A. Ainakin se on varmaa, että maan johdon asema ei periydy suvussa, vaan kansaltakin kysellään silloin tällöin jotain. Ihmiset ajattelevat, että tuo mimmi varmaan haluaa jakaa kuulumisia, kysytään siltä. Nostalgikot kyselivät, josko haluaisin kertoa kuulijoille, minkälaista siellä Lontoossa nyt on, kun "on kato ne häät tulossa. Yksi sana: jatkuvuus. Ne varmaan tietää. Tai vaikka kummaksikin. Toisaalta moni on sitä mieltä, että kyseinen brändi ei kaadu yksilön poistumiseen. Älkää kysykö miksi, en oikein itsekään tiedä. Rytmitaju on kuin humalaisen hikkakohtaus ja mieshän naureskelee suosiolleen itsekin. Mistä minä tiedän. Nostalgia auttaa jaksamaan
6. Valitettavan hidasta tehdä, mutta yleensä odottelu kyllä palakittee. Keittiössä kuka tahansa voi harrastaa kasvipatologiaa ja tehdä avausviiltoja. taRpeet: EATEN FROM INSIDE TEE NÄIN: 1. 3. 4. Kippaa kulhoon kermaviili, sipuli ja lohi ja mausta suolalla, pippurilla, hyppysellisellä sokeria, limellä sekä tillillä. Kääri yksitellen folioon. Kuuma solanum tuberosum sekä savua ja kylmää saanut salmo salar on todellakin mainio kombo ja myös yllättävän ravitseva satsi ihan pelkkänä pääruokanakin. Silppua sipuli pieneksi silpuksi ja lohi vähän isommiksi paloiksi. Pelkästään jo voin kanssa syötynä maku on aika beyond puhumattakaan siitä, kun tekee kastikkeen kylkeen. Sekoita keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan siksi aikaa, kun potut kypsyvät. Lusikoi sisukset parempiin suihin ruisleivän, kylmän maidon tai punaviinin kera. Runsaalla kädellä annosteltunakin kastikkeella täyttää helposti 45 isompaakin perunaa, joten sen kanssa ei kannata pihistellä. Ite päädyin kylmäsavuloheen ihan vaan siitä syystä, että onhan se ihan jumalaisen makuista! Ei kannata läträtä liikaa mausteiden kanssa, keep it simple -periaate pätee tässäkin asiassa vallan hyvin." Megan tuomio: "Uuniperunoiden valmistuksessa on paria eri kokkikuntaa, toiset tekevät X-viillon ennen uuniin laittamista, toiset haluavat päästä tökkimään ensin reikiä ja viiltelemään vasta sitten. 5. Kun perunat ovat pehmeitä, poista foliot, suorita autopsyt ja täytä viilto kastikkeella. 2. Modernit ja hätäiset kokit voivat käyttää valmistuksessa myös mikroa, mutta sen minkä ajassa voittaa, maussa häviää." 150 g kylmäsavulohta 12 kpl isoa Rosamunda-perunaa per syöjä purkki kermaviiliä 1 pienehkö sipuli puolikkaan limen mehu mustapippuria suolaa sokeria tilliä Epin KOKATESSA SOI: Cannibal Corpse Vile (1996) "Hyvinkin teemaan sopiva ja kaiken lisäksi yksi parhaimmista CC:n levyistä." 18 inferno. Heitä potaatit 200-asteiseen uuniin 1,52 tunniksi, pottujen koosta riippuen. Valmista tällä välin kastike. Epin oma luonnehdinta: "Uuniperunat ovat kyllä huonoimmillaankin erittäin maukasta syötävää. www.inferno. lisää reseptejä fi Miika "MeGa" kuuSinen tutkiva kuLinariSti Ei tullut erno "epi" Räsäsestä patologia, vaan tuli muun muassa Thencessä soittava, death metalia kuunteleva ja kokkaava potaatinystävä. Pottujen maustaminen etukäteen suolalla, pippurilla ja pienellä ripauksella öljyä tai voita on myös hyväksyttävää, mutta maukkaalla täytteellä se ei todellakaan ole mitenkään pakollista. Pese perunat hyvin ja töki haarukalla pottuihin parit reiät
Skyforger-levyn (2009) jälkeen tuntui, että Suomessa ei järjestetty sellaisia kesäjuhlia, joilla Amorphis ei olisi soittanut. On mennyt vähän liikaa peukaloidenpyörittelyksi, Koivusaari jatkaa. Tällainen asenne voi versota vain siitä, että Amorphis nauttii musiikin tekemisestä ja esittämisestä. Sitä paitsi kitaristit ehtivät kuulemma käymään kotona silloinkin, kun bändi on aktiivisimmillaan. Ei me haluta väkisin keksiä mitään taukoja, jos ei ole mitään syytä, Holopainen sanoo. TeksTi Vilho Rajala kUVA Stefan de BatSelieR www.amoRphiS.net Tuonelan valtavirrassa o n vaikea kuvitella rennompia haastateltavia kuin Amorphisin kitaristit Esa Holopainen ja Tomi Koivusaari. Nytkin kalenteri on täynnä festivaaleja, mutta tällä kertaa bändi vierailee tiuhaan myös ulkomailla. Ahkera työnteko on kantanut hedelmää. 20 inferno Kuinka moni olisi kymmenen vuotta sitten uskonut, että Amorphisista tulee vielä yksi Suomen suosituimmista bändeistä. Kitaristit kohauttelevat huomiolle olkapäitään. Joutsenen debyytti Eclipse julkaistiin vasta viisi vuotta sitten, joten tahti vaikuttaa hengästyttävältä. Kun on välissä muutaman viikon kotona, siinä ehtii jo alkaa haikailla seuraavaa rundia, Koivusaari sanoo. Herää kysymys, onko tässä maassa niin montaa klubiakaan. Onhan tässä aika aktiivista ollut, ja me on yritettykin pitää yllä järkevää työtahtia. Kiertäminen on tullut bändille tutuksi. Vakavasti puhuen Amorphis lienee yksi kysytyimmistä keikkailevista bändeistä Suomessa. Osa on varmaan pitserioita, Koivusaari nauraa. Eihän meillä ole kuin maksimissaan kuukauden rundeja yleensä kerrallaan. The Beginning of Times on yhtyeen kymmenes varsinainen studiolevy ja neljäs, jolla laulajana on Tomi Joutsen. Pöytä putsattiin nostalgiasta viime vuonna, nyt keskitytään tähän hetkeen.. Sepä se. Syksyllä Amorphis vetää jopa 17 keikan klubiturneen Suomessa. Amorphis on uuden levyn julkaisun kynnyksellä. Nyt kun on ollut oikeastaan eka breikki, tässä alkaa jo odotella, että pääsisi taas keikoille. Eihän tässä nyt ole tehty kuin neljä studiolevyä, Magic & Mayhem -nostalgialevy, live-dvd ja tolkuton määrä keikkoja. Heissä on jotain hyvin helsinkiläistä, siis positiivisessa mielessä, ja tämä on tamperelaiselta paljon sanottu. Jos bändiä ei ehdi tänä kesänä nähdä, ei hätää
Paksummista synasoundeista ja rytmisistä haasteistaan huolimatta The Beginning of Times soljuu luontevana osana Joutsenen aikaisten levyjen sarjassa. Levylle päätyi lopulta 12 kappaletta, jotka ovat Holopaisen, Koivusaaren ja kosketinsoittaja Santeri Kallion kynästä. Tomi Joutsen äänitti laulut kaksin laulutuottaja Marco Hietalan kanssa Kuopiossa. "Ei me haluta väkisin keksiä taukoja, jos ei ole mitään syytä." - Esa Holopainen kalevalan kierrätystä The Beginning of Timesin aiempaa progressiivisemmat sävyt johtunevat siitä, että bändi ehti pohtia sovituksia ja rakenteita treenikämpillä aiempaa enemmän. Mä itse asiassa kävin siellä Kuopiossa huvikseni vähän vakoilemassa, kun oli luppoaikaa, Koivusaari kertoo. Joskus on käynyt niin, että on tehty biisit ja äänitetty ne ja alettu sitten miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin. Tällä kertaa sanoitukset keskittyvät Väinämöiseen, Kalevalan todelliseen supertähteen. Ilmeisesti se kestää, Holopainen sanoo. Biisinteko aloitettiin jo vuosi sitten. Se oli itsellä suurin pelko, että onko siinä liikaa matskua ja kestääkö se kaari alusta loppuun. Sanoittajana toimi jälleen Pekka Kainulainen ja kääntäjänä Erkki Virta. Tämä oli bändille hieman uusi tilanne, mutta kitaristit kertovat luottaneensa kaksikon työhön. Yhdelläkään aiemmalla Amorphis-levyllä ei ole ollut näin montaa raitaa. Kullervon, Lemminkäisen ja Ilmarisen jälkeen vuorossa oli väistämättä Väinämöinen. inferno 21. Amorphisin tekstit ovat ammentaneet Kalevalasta aina Tales from the Thousand Lakes -levystä (1994) lähtien. Kaikki osallistuivat sävellystyöhön, ja kesällä lauluja oli kasassa 17. Tunnelma on tuttua Amorphista. Oli siinä ehkä välillä vähän pelonsekaisia fiiliksiä, varsinkin kun sieltä tuli sellaisia maileja, että tämä on nyt tässä, enää ei muuteta, Holopainen sanoo. Joutsenen aikaiset levyt ovat keskittyneet Kalevalan hahmoihin yhteen kerrallaan. Tällä kertaa ehdittiin katsoa niitä kunnolla ennen äänityksiä, Koivusaari sanoo
Me ollaan kierretty paljon bändien kanssa, joilla sitä taustaa tulee. Oli hauskaa, että kannen teki Kristian Wåhlin, sama mies kuin Elegyllä (1996), Holopainen sanoo. Holopainen sentään vaihtoi vahvistinmerkkiä jokunen vuosi sitten Kochista Bogneriin, mutta Koivusaari on soittanut Marshallin JCM900-nupilla bändin alkuhämäristä asti. Koivusaari on samaa mieltä. Ensin live-dvd Forging the Land of the Thousand Lakesia varten tehtiin dokumentti, joka kertoo bändin historiasta hauskasti ja seikkaperäisesti. Koivusaari törmäili heihin pitkin viime kesää ja kyseli kiinnostusta. Muutos on ollut radikaalimpi kuin äkkiseltään tuntuukaan. En tiedä sopiiko se enää meihin kovin hyvin." - Tomi Koivusaari Sävellystyöhön se ei kitaristien mukaan juuri vaikuttanut, mutta tarinan toteutustapa herätti kysymyksiä. Kun Oppu (Laine, basso) ja Kim (Rantala, koskettimet) oli lavalla, tuntui että kaikki aika tässä välissä oli kadonnut johonkin, Holopainen kuvailee. Ryhtiliike Nykyiseen menestykseen verrattuna tuntuu hurjalta, että Amorphisin uran heikoimmat hetket elettiin alle kymmenen vuotta sitten. "Joku nettihaastis oli hiljattain, jossa oli sellainen määritelmä kuin skull pummeling death metal. Nykyään bändin keikat ovat ensiluokkaisia ja useimmiten tupaten täynnä väkeä. Siellä tapahtui sellaisia asioita, joita ihmiset ei välttämättä huomaa, mutta jotka on itselle tosi pahoja. Kokemus oli lievästi sanoen ainutlaatuinen. 22 inferno. Biisit soitetaan täysin livenä, taustanauhoilta tulee vain intro. Koivusaari on syystäkin hyvillään siitä, että bändi jatkoi vaikeiden aikojen yli. Varsinkin kun me ei haluta raiskata näitä biisejä omilla teksteillä. Pasikin (Koskinen, laulu) veti eemelit naamaan, Koivusaari hymyilee. Nämä kitaristit eivät lukeudu niihin, joilla pitää aina olla uusimmat tekniset vimpaimet. Karelian Isthmus (1993), Tales from the Thousand Lakes ja Elegy ovat merkkipaaluja, jotka eivät kaipaa päivitystä. Totta puhuen kansalliseepoksemme tuskin ehtyy inspiraationlähteenä aivan äkkiä, etenkään jos sitä käsittelee Kainulaisen tapaan voittopuolisesti viittauksin. Kyllä ne oli silloin, kun Pasi tuli kossupullon kanssa treenikselle heilumaan, että vittu mitä paskaa tämä on, Holopainen hymyilee. Joka kuvittelee, että tarkoitus olisi korvata klassikkolevytyksiä, lienee järjiltään. Oikeastaan kaikki oli heti messissä, ja siinä vaiheessa kun alettiin pistää keikkapäiviä, suureksi yllätykseksi kaikki oli edelleen messissä, Koivusaari kertoo. Sen tarkoitus ei siis ole korvata vanhoja levyjä. Varmasti jatketaan Pekan kanssa yhteistyötä. Ne on usein fiilisjuttuja. Palaset ovat loksahtaneet kohdalleen. Koko bändi alkoi skarpata live-esiintymistä. Joku voi olla sitä mieltä että keikka oli paras ikinä ja joku toinen, että paskin ikinä. Kun Joutsen liittyi bändiin, uusi vaihde löytyi silmään ensimmäisistä keikoista lähtien. Onhan siellä nyt jo samoja tarinoita kuin joskus Talesin aikaan, mutta Kainulainen on tietysti tehnyt ne omalla tavallaan. Nyt kelpaa jo hymyillä. Amorphis on tarkoituksella pitänyt keikkansa teknisesti varsin yksinkertaisina, kuten useimmat paljon keikkailevat bändit. Keikkojen tekeminen oli pitkästä aikaa hauskaa. Paikalle oli tullut runsaasti faneja Saksasta, ja tällainen kuvasto ei mene saksalaisten silmissä aina huumorin piikkiin. Onhan se aika haastava teema toteuttaa niin, ettei siitä tule liian kornia. Vuodesta 2010 tuli Amorphisille lopulta todellinen nostalgiavuosi. Se levy lähti siitä, ettei haluttu tehdä ihan tavallista kokoelmaa, vaan hakea siihen jotain haastetta. Ensin yhtye äänitti Magic & Mayhem Tales from the Early Years -levyn, joka sisälsi nykykokoonpanon versioita varhaisista kappaleista. Bändiltä on kysytty samaa aika monta kertaa ennenkin, mutta kysytään taas: alkaako Kalevala olla hiljalleen kaluttu. Musta tuntui silloin, että se meni ihan päin helvettiä. Sitten kun videolta katsoo, ei välttämättä huomaa mitään eroa, Koivusaari jatkaa. Muuten oli erittäin hauskaa tavata kavereita pitkästä aikaa. Teksteistä ei tietenkään ollut huolta, mutta se ei olisi oikein toiminut, jos kanteen olisi lyöty vaikka naavapartainen Väinämöinen jonkun seipään kanssa, Holopainen sanoo. Koskisen seuraaja Tomi Joutsen nosti bändin profiilia valtavasti ja toi yhtyeeseen aivan uutta paloa ja motivaatiota. Kalevalan mukaan maailmankaikkeus syntyi sotkanmunasta. Tuntui, että sen pystyi ekaa kertaa tekemään niin, että kaikki näyttää ja kuulostaa oikeasti hyvältä. Sitten bändistä alkoi tuntua, että Magic & Mayhemin kunniaksi voisi tehdä kiertueen vanhojen jäsenten kanssa. Kiertue päättyi uudenvuodenaattona Tampereelle. Aina välillä sitä kokeilee jotain muuta, mutta sitten vähän ajan päästä huomaa kaipaavansa taas sitä vanhaa soundia, Koivusaari perustelee. Vanhassa vara...? Viime vuonna Amorphis tarjoili nostalgianälkäisille makeaa mahan täydeltä. Holopaisen mukaan heikkojakin vetoja tulee kaikesta huolimatta edelleen. Pekan tekstit toimii itsekseenkin, vaikkei tietäisi Kalevalasta mitään, Koivusaari sanoo. Vuosituhannen vaihteessa Amorphis tunnettiin Suomen mahdollisesti tylsimpänä livebändinä. Koskinen aiheutti keikalla huomiota myös Mengele-paidallaan. Sitten jos ne koneet jostain syystä kyykkää, ne bändit on ihan lirissä, Koivusaari sanoo. Magic & Mayhem tarjoaa vain tämän kokoonpanon näkökulman kappaleisiin. Sitä saatiin vähän selitellä jälkeenpäin. Niinpä Travis Smith taiteili kanteen suuren munan, jonka kyljessä häämöttää ukonvasara. Kun Skyforger tuli ulos, eka keikka oli Sauna Open Airissa. Joutsen on tärkein syy siihen, että Amorphis on halunnut pysyä jatkuvasti aktiivisena
Levy-yhtiön jakamassa promolatauksessa genrenä oli "melancholic rock", mutta hullumpiakin ehdotuksia on kuultu. Tuonelan jälkeen ilmestyneen Am Universumin (2001) avausbiisin Alonen kitarointi perustuu lähes koko mitaltaan delayhin. Kävi ilmi, että Vesterisen Seppo oli lanseerannut sellaisen termin kuin gothic folk, Holopainen hekottaa. Esa Holopaisen mukaan delayn käyttö rytmisenä elementtinä on vähän kuin pyörällä ajaminen. DELAYN SUOMEN MESTARIT ylläTTäVän suuri osa Amorphisin riffeistä perustuu siihen, että delayn viiveaika on asetettu biisin tempoon sopivaksi, ja kitaransoitosta muodostuu sen ansiosta jännittävä, hieman hypnoottisen kuuloinen kudos. Lisäksi Amorphis lienee kaikista maailman death metal -taustaisista bändeistä se, johon Pink Floyd on vaikuttanut eniten. "Ai sitä voi käyttää näinkin?" Sen jälkeen dilsabiisejä on tullut pitkä liuta lisää. Se alkoi kiinnostaa, miten sitä voi käyttää muutenkin kuin pelkkänä häntänä. Oli sitä ennenkin jo jotain sekoiludilsoja. Kysyntää riittää muuallakin, paitsi Euroopassa myös Aasiassa ja Amerikassa, mitä ei aina tule ajatelleeksi. Vaikka musiikissa on edelleen raskaita ja brutaaleja elementtejä, siitä on tullut hämmentävällä tavalla salonkikelpoista. Siitä se on vaan jotenkin jäänyt, Holopainen kertoo. Meidän laulusolisti ei vain ole akustisen musiikin ylin ystävä, Holopainen sanoo. Siellä oli ainakin The Way -biisi, jossa sitä käytettiin. On hauska seurata kitaristien oikeita käsiä keikoilla, kun vahvistimesta tulee tavaraa koko ajan, mutta ranne liikahtaa vain hetkittäin. Eikö tällainen millintarkka soittaminen vaadi aikamoista keskittymistä. Esa Holopainen mainitsee bändin kotisivuilla parhaaksi koskaan näkemäkseen keikaksi Pink Floydin Lahdessa vuonna 1989. Pink Floydilta se varmaan alun perin keksittiin, Koivusaari sanoo. Tapahtumaan liittyi myös lehdistötilaisuus, jossa Amorphis huomasi, ettei heistä oltu lainkaan kiinnostuneita. Kun asiasta oli jo sovittu, bändille selvisi, että hyvää tekevänä tahona tempauksessa on Kirkon ulkomaanapu. Jussi Heino amorphis tekee hyvää Hiljattain Amorphis esiintyi tyylikkäästi MTV3-kanavalla Idols tekee hyvää -ohjelmassa. Miten se kuulostaakin niin koomiselta, Holopainen hekottaa. Tämä tehokeino on ollut bändin käytössä jo Tuonela-levystä (1999) saakka. Jarkko Martikainen ei tullut koko lehdistötilaisuuteen. Yhtye halusi tehdä selväksi, ettei lavalle haluta mitään kirkollista rekvisiittaa. Onko Amorphisilla suunnitelmissa mitään muuta spesiaalitoimintaa lähivuosille. Absurdia tai ei, hyväntekeväisyysohjelma oli erinomainen esimerkki siitä, että Amorphisista on tullut suomalaisen musiikin valtavirtaa. Mitä nimeä siitä sitten käyttääkin, Amorphisin musiikki uppoaa nykyään Suomen kansaan hämmästyttävän tehokkaasti. Kun ohjelman ottaa puheeksi, kitaristeja alkaa heti naurattaa. Sitten ollaan vaan välillä perse pystyssä säätämässä namikoita kohdalleen. Tällä kertaa konteksti ja yleisö vain olivat vähän muuta kuin mihin bändi on tottunut. En tiedä, sopiiko se nyt enää meihin kovin hyvin, Koivusaari jatkaa. Amorphis siirtyi Forging the Land of the Thousand Lakes -dvd:n kuvauksen aikoihin korvamonitorointiin, ja se on osaltaan helpottanut toimintaa tämänkin kanssa. Akustisia keikkoja on mietitty, koska sellaisia biisejä on aika paljon, jotka voisi sovittaa akustiseen muotoon. Meille tarjottiin tällaista mahdollisuutta, ja me ajateltiin ihan raadollisesti, että mikäs sen parempi ja näkyvämpi tapa esittää uusi biisi, Holopainen kertoo. Pientä aivojumppaa se kyllä aluksi vaatii, Holopainen sanoo. Amorphisilla on tosin kokemusta siitäkin, että dilsabiisejä vedetään fiilispohjalta ilman klikkiä. Se toimii rytmisenä elementtinä aika mukavasti, Holopainen sanoo. Toivottavasti Joutsen vielä ylipuhutaan. Tarja Turusen vauvakuume taisi olla asia, josta revittiin otsikoita eniten. Joku nettihaastis oli hiljattain, jossa oli otettu jostain alkuajoilta sellainen määritelmä kuin skull pummeling death metal. Allekirjoittaneelle se oli aikoinaan suuri oivallus. Pink Floyd oli lähes kaikkien efektien käytössä aivan omassa sarjassaan jo kauan ennen muita. Kun sen kerran sisäistää, sitä pystyy soveltamaan aika laajasti. Olihan se aika kummallista, kun siinä oli nenän edessä Hjallis Harkimo ja Mari Kiviniemi, Holopainen sanoo. Amorphis on tietenkin esiintynyt televisiossa ennenkin, muun muassa Jyrkissä ja Lista-ohjelmassa. Ei tollasiin playback-keikkoihin voi oikein suhtautua muuten kuin huumorilla, Koivusaari sanoo. Paras määritelmä oli silloin, kun Far from the Sun (2003) ilmestyi. Hän sanoi hyvin, että eiköhän ne pärjää siellä ilman minuakin, Holopainen kertoo. Moni-ilmeiselle musiikille on vaikea keksiä genrenimiä. Kun komppi lähtee, kuunnellaan, ollaanko yhtään samassa tempossa, Koivusaari hymyilee. inferno 23. Se ei ole yhdelle maamme kovimmista livebändeistä kovin luonteva tapa esiintyä. On päivänselvää, että Amorphis-sävellyksissä olisi suunnatonta voimaa ilman sähkökitaroitakin. Amorphisin kitaristit ovat tehneet delay-kaiun käytöstä taidetta. Kun delayta käytetään tällä tavalla, biisit on käytännössä pakko vetää klikin kanssa. Bändi on kulkenut death metal -juuriltaan pitkän matkan. Se on vähän kuin pyörällä ajaisi. Itse keikka hoidettiin niin kuin televisiokeikoilla on tapana, eli kaikki muu tuli nauhalta paitsi laulu. Idean alkulähde ei yllätä. Nostalgialevy ja -kiertue rikkoivat mukavasti bändin perustekemisen kaavaa
ei tunneta v ilmassa ovat ulverin UlVeRin maa uksia tästä osoit avoille ja viimeisimpiä inen keikkal on siirtym r oses. odottamat Wars of the empi albumi bändivetois eSta uoMiS h 24 inferno dä i tie e. akioita
Nämä pu a Ulv ittele eh n album Tämän ansiost myksen laajentajana. konut dia ja ista puhuttaessa on saanut mäi ka ei olisi us tehtynä ja äärim skelmoiUlver harvinaisen tark alla esiin sen, kuinka kukaan la iikkia tunteella Lillehamitan nostam vät bändin mus kokevat bändin jonkinlaisena Ulveria lavalla. paa t sen len aiem ytapaan, Kristoffer hy usiikkia el dän Ulverin m irteistä on ollu ettavimmista pi sopii täydellises- työskent llitte kornin vertauskuvan, pi ideat ovat vain luonnnist vaus ksi Ulverin tu räiset Jos sa s. W i. Tie ennemmin mutta itse kons inkä takia Ulver ylipäänsä ry aalinen kokoherentti ko e m ovisu yhtä näen tämän its jotain sellaista, illeen viety audi oita, settilistaa vitsekaan olla Shadows of mimme, mutta Se on äärimm de hajanaisin albu in sirpaleisuutena. War ttavaksi. He iikillisesti tä Näe syvät yhde olimme mus a hänen nisk in suuremman ovat erota ja py nnut huohotta sa vanhemmat lisyytensä ja uhrautuvat jonk itä, koska se kuitenkaan halu sä levylle asti. erimie itsen arttyyre em unohtavat hänen tuoda tä me olisimm emme me itse. Samainen ku ristoffer lta erilaisia sena. Ehkä jo valmiiksi tuttu luot alku va matkalla itsekin hestyä jotain uutta. Totta tallia on jotain to m nnia, jos olem me samalla niin pa otanno Onkin suuri ku n uutta musiikkia, koska olem t monille noilla kiertueilla an ja maksaa koko albumin tu u, että ympäon ollu äessää aj tt si yt itsemme vuoden ikuttavat toisiinsa ja on hyvä ju vuosiemme na heidän lö . ttömiltä spek perä nanneet m tia tie ahta suhteen. sillä vaikka Ulv in t e vaikeaa yhtyä, a aina elektronisen musiik et vaattee ja, joiden mukaan Ulver teki Tähän ei ol keisarin uud koi liikkua huhu een nyt ack metalist aina läsnä. tu kuitenk uttaaki olin men r näkee asiassa teiden läpi luov okseen. asia meidän tapauksessamme impre suurempi Väsymätöntä minkin bändi, jonka säve em uksiksi. n tiivis ja M in kiertueet ovat tällä erää oh ihin tunnelmiin. Kokemuksemme kiertueista olisimme laskelmoiva bändi, et levy-yhtiöt meidän järkeä ra kia, josta mon ista musiik nyt minusta nauhojen ke niin vähän, että on usta lä jo vaista ja elektr ioita oikeastaan loputtomien ta sia kuin koko Ulverin ura, sil äksi musiikinttelen tällaisia as ai nostuisivat. Jester Records on ennemmin min julkaissut toauks joka tämän levyt aiem si, kuinka musiikkibisnes ei ins, Swans), n viimeisen sil Ulver ja octeau Tw Eräänlaise pyörittänyt rrella selväk eche Mode, C mutta löysi samalla bäntä n va (Dep ista. Josk yä johonkin mökkiin säveltä ssä, joisjälkeen John os na kuin perhei ja vetäyt la aalto alkukankeuden smälleen samal aansa, vaan annoin taakse n tämän tilanteen samanlaise ssä lapsensa takia. aaks ollut stä bl al akoisesti rahoitt yltäneet repivä uksiin, tietty ulvermaisuus on Viime vuonna s eräänlaisena a hieman vastah et vaikuttivat jo tuolloin mat kiertueens ilaisiin ulottuvu er on toiminut monille myö he aiem dotto- er in. julkaistun uude ulaatioilta, eikä Kristoffer pe vain äärimeusiikillisen näke asta ihmisestä kuuntelemassa a. Se oli naisu joten sikon n perustellun koko Roses ei ole konseptialbumi, htyi soittamaa ertti on yksi muu tyllä tapaa se Wars of the konaisuus. tapaus korkeintaan sii ovat olleet köjä suudes e siitä kailuun Olemme älyk ja pidämme kiinni omaehtoi Paineet keik Olimme vuosia huolissamm bändinä ja kaa tehdä suoraviiti. Ajatus 46-vuo kaansa. Pienen nyt. En tarkoita, et ol ssionismia llykset kasvavat mi- vuoksi. dellakaan ole in ki Ulverin olem ista uudenlaisia sävyjä. ino lä ntään yhtä synk rillämme liikkuu tällaisia salaliittoteorioita en eeseen albu- helpompi ke usiikkimme on nykyään vähi black meKun an tuor Minusta m na aikoinamme. Pian olimme m Emme suunni tk vaikka albumim ontevaa ja yhteenlkeen oli vain lu uudella tavalla ja hioutunut niiden jä vuonna illuusio usiikkia ihan itse, mutta tänä urtumaton il säveltämässä m ui albumille saakka. si, mitä dvd tule nään melkoisen ke uden. er- pitä a vuosi sitten nä na nähty ensimmäinen Ulv nnä tekijöitä its aa Yhtä monet hellisenä. lii as osti ngen lemme asioita puolestavälistä voisimme help aan kolmen he kiinlähteä soittam . Jos , jonka aihe valtavia aina 20 , onko huvittuneena. kai kaikki asiat edelleen urbaaneja legendoja kää rakentelisi. sen ei tar- ko En uskalla sanoa vielä varmak urani kohokohdista. inen, voiko ku äin kääntynytt epäilevä nssa semme näin sisäänp ut ksi, jonka ka us on houk mään vain itsel on aina ollut laiseen, joka oittautui ihmise pituudella. timme taustavi on mie uulla na ku ars of jonka kohdalla kuin millään m monipuolisuute teemaansa todella paljon. Laaje tavalla kuin tuhat ään jokaisen muusikkona, ämään ihan eri ka monet ujolta miettiess sai kappaleet el huomata, kuin sen retuneelta ja jopa an. mutta kesk sanaa. Emme Kristoffer naur muuttaan asian kaan pidä paik eet elättää della surullista, e toimineet ihmisille oppaiTämä ei todella ljon rahaa, että olisimme voin n. Levy-yhtiö tehneet vuosie nut John Fr yer assa olevia nyansseja ruusuilla tanssim useita puolia. Tallenne st i hyvi nä soittomme heija adows of the Sun (2007) ol eet ovat kes- Ulver kuvattuun aa vielä kerran tyvä dvd kurkist ssa viime vuonna Siinä missä Sh us, Wars of the Rosesin kappal keskeltä mes tuu Norjan Kansallisooppera kaiken naisu pohjau vangitseva koko erilaisia. Aja naan hieman liiankin itsekkä ovat yhtä ristiriit e kiertäneet liikaa. Aluks din soundin uu sel- Kristoffe me kulkeneet liian monien es on sekä siunaus että äinen lopputul tyytyv johonkin aan Olem Olen todella kaan ulkopuolinen puuttua i musiikkia koht kibisnes ä. Mie ustelun keskellä tämä vaikutta ettelua sävyjä, kunnes kapp mpi kokoonpano vain ruokki "Garm sanansa as . konaisuus, in yksityiskohtia enemmän sellinen album äk ivasi ok ja pienimpi the Sun allevi oitteleva ja paat ovat toteava kuin os en albumille antoi sen miksan- keikallamme. En kirous. isi m tunnen itseni to tuntuu, että olem at erin albumit ov julkaisijaksi. Alo kevänsä eään. n its toffer aloittaa keikka 15 vuotee uttama murros yllätti bändin tä ajatte00-luvun Kris nä mielessä, et ta. in sielu, mik ta, mutta la tuei Ulver us mia ennen kier joilla saavuttaa e ovat olleet todella erilaisia. Kristoffer itse löytää e sisältämään, nserttiin. mioiden vaikut telleet uutta albu aa studioon. Intohimon televaa jättää kaikki musiik leen. peasti todeltapaan, mutta ih sensa kiertueilla oli ainakin in metallisimpi no ivetoisempaa in paljon bänd aisten ke- ja painostavaa ku uvun puolivälissä, se muuttui Omat vaikutuk keinoja, huokuu ni tai uudenl allistui 90-l etsimään uusia s of the Roses tal kaup hdimme , koonpano miin. opponen teksti aki nU a eSZka ZwaR kuva aGni eR1 ce.com/UlV www.mySpa Y en ikutuksia tällaise kokoonpanon va monipäisemmän myilee hetken aikaa hiljaa. Sen alkupe ar voituksellisuu skushahmona tunnettuun K oisena todella maalaukselli le lisäilemme kerros kerrokse emmän ke äl ht n en ti myös bändin pidetään visionäärinä ja omae varau- nostelmia, joiden pä t kertovat ilman lyriikoitaki tä metotä a alee stä " Ryggiin. Varsinkin the Roses näitä keikkoja. Siksi lä ä on ollut aina kaikki kaikessa paa laajempi ko ennalta ar va otetta, ettei aiem jää epäselväksi. lvelee lähi vielä muutam a toissa vuon iikkina, joka pa elevänsä internetiä ja jatk nutkertainen ai suill tuna älykkömus kertomalla vältt merin kirjames oli myös Kristofferille itselleen ensäkin. Kun uteUlver on ollut ai ohdista valtaviksi kokonaisu a lähtök nimalistisist inferno 25
2DVD/2CD. Out May 23rd! www.freedom-call.net Legend Of The Shadowking Available as double gatefold LP in coloured vinyl incl. En ka den ajan hään aika min nahkansa ja, mutta vä tavallaan taas yh Tämä dvd on ädyimme soittamaan keikko että pä lainkaan sitä, nsall Ulver Norjan Ka 10. 2 bonus tracks, orange vinyl), standard version and download. vielä joskus ke Ulver tulee nyt ve eena. bonus track! Out May 23rd! www.freedom-call.net A Heavy Metal masterpiece with extra noble ingredients! Re-Release comes in high class digipak, double CD with 19 (!!!) bonus tracks (some of them previously unreleased) incl. täytymään hilja on mahdollista. new booklet with unseen photos and liner notes by David DeFeis. Southern Rock at it`s very best! Double CD with all hits incl. du nähdään an. LANDE eneet lemme kulk "o n liian monie luovutSteiden läpi e nyt." taaksemme stuimme skon, että onni tulee pakote. live tracks and one previously unreleased song. Hand hammered piano craft - be prepared for a new sensation!! Out May 23rd! www.mollyhatchet.com Out May 23rd! www.inlegend.de Out Now! www.virgin-steele.com Join Us on. Voi aan myöhe laan miehen että teemme stud Voi olla, ettette kuule meistä Voi olla, maksi, kun pa iseloon ja palaam ikoilla. www.pagansmind.com Out May 23rd! Live In Hellvetia Available as digipak double DVD, double live CD and limited digipak incl. 2 bonus tracks + poster), double gatefold LP (incl. Ulverin maailmassa kaikki luon loppu. ttuu vielä ar vo t sävy muu ukaan so olla, että meidä tofferin puheen aiempiin vihjailuihin, joiden m m- luva mystisyys hälv Kris ioalbumin. U se tietty Ulveriin kuuitä en halua että si keikat siten, ettei ä ituksellisemittamaan näm entynyt lainkaan. oopperassa 20 is The fifth studio album from the hard-hitting Melodic Metal outfit from Norway! Available as limited edition digipak (incl. LARS K
Veittekö musiikkianne tarkoituksellisesti rockimpaan suuntaan livetilannetta ajatellen. Uusi levy pistelee vanhempia julkaisujamme turpaan milloin vain! Jos "griminä" ja "truena" pysytteleminen tarkoittaa paskaa tuotantoa ja rajallista soittotaitoa, jätän hommat ihan mielelläni muiden hoideltavaksi. Mutta jos joku diggailee jo entuudestaan Forgotten Tombia, hän ei tule pettymään uuteen levyyn. Olen ollut aika onnekas, vaikka kaikki jäsenet asuvatkin eri kaupungeissa. Kuuntelen edelleen vanhoja levyjä, mutta uusi black metal ei minua kiinnosta. Forgotten Tomb on erittäin muutoskykyinen bändi. Levy pitää sisällään useita eri tyylilajeja aina perinteisestä Katatonia/Paradise Lost -akselin kenkiintuijottelusta raskaaseen, jopa sludgeosastolle heilahtavaan riffipommitukseen. Forgotten Tombin kohdalla tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. On tietysti selvää, että olemme koko ajan vanhempia ja kyllästyneempiä black metal -standardeihin, joten meidän täytyy kehittää tyyliä eteenpäin. Mielestäni suurin muutos on tapahtunut paremman tuotannon, soittotaidon ja vokaalien myötä. Täällä on todella hankalaa tienata elantonsa musiikilla. Toisin kuin Suomessa, jos soitat metallia Italiassa, kukaan ei tunnista sinua. Italiassa on paljon metallimusiikkia, mutta suurin osa siitä on undergroundissa, ja oli melko hankalaa löytää sopiva kokoonpano tällaiselle bändille. Joidenkin kuulijoiden mielestä tämä tosin tarkoittaa sitä, että musiikkimme ei ole enää blackia, Herr Morbid naurahtaa. Joidenkin fanien mielestä olemme myyneet itsemme, vaikka musiikkimme on raskaampaa kuin koskaan aiemmin. Mielestäni emme ole koskaan kadottaneet black metal -juuriamme. Italiassa on paljon hyviä muusikkoja, mutta he asuvat eri puolilla Italiaa, joten bänditoiminnan pyörittäminen on aika vaikeaa. Albumin materiaali ei kuitenkaan käynyt yhteen meidän levymme kanssa, joten jouduimme valitsemaan biisin muualta. Pienessä skenessä on puolensa, sillä muusikoiden tuntiessa toisensa myös bändien kasaaminen on helpompaa ja yhteishenki parempi. Olen aina kuunnellut monenlaista musiikkia, joten minulle on ollut luontevaa sekoittaa yhteen erilaisia vaikutteita ja luoda niistä omaa juttuani. Emme ole koskaan soittaneet puhdasta blackia, ellemme sitten Obscura Arcana Mortis -ep:llä (2000). Normaali kaduntallaaja ei tiedä mitään edes Lacuna Coilista, tästä voi vähän päätellä paikallista meininkiä. 28 inferno. Jo debyyttilevyllämme Songs to Leavella (2002) oli paljon rockia ja dark wave -vaikutteita, ja on aika outoa, jos joku ei huomaa tätä. Black metal on menettänyt viehätyksensä lähes täysin, ja koko genre on pelkkä vitsi. Valitsimme kappaleen, koska se on melko tunnettu ja kaikki kuulemani coverit siitä ovat todella paskoja, myös Slayerin versio. sanoma kuitenkin säilyy. NEGATIIVISUUS Vaikea bänditoiminta Uusi Under Saturn Retrograde -levy edustaa Forgotten Tombin tuotannon vaihtelevinta antia. teksti joni jUUtilainen i www.mySpace.com/daRkneSSinSteReo POLTTOAINEENA i talialaisen Forgotten Tombin ura on kulkenut vuosituhannen taitteen synkkäsävyisistä, doom metal -vivahteisista black metal -julkaisuista kohti bändin nykyistä tyylisuuntaa, joka on aiempaa energisempi ja pohjimmiltaan puhdasveristä metallinkatkuista rockia. Samaan aikaan saan myös paljon vaikutteita aiemmin kirjoittamastani musiikista, sillä periaatteessa kehittelin kokonaisen black metalin alagenren, joten minun ei tarvitse turhaan lainailla muilta. Välissä on tietysti bändille ominaisempaa pikimustaa laahausta, komeasti kulkevaa rokkailua ja muutamia yllätyksiä, joista suurin on levyn linjaan yllättävän hyvin istuva versio The Stoogesin I Wanna Be Your Dogista. Jos joku kuitenkin haluaa puhtaan black metal -levyn, hänen tuskin kannattaa ostaa meidän albumiamme. Kappaleet kuulostavat hyvältä livenä, mutta tämä ei ollut se perimmäinen syy. Saimme biisiin alkuperäistä punkfiilistä ja versio kuulostaa todella väkivaltaiselta. Mielestäni se on jopa parempi kuin alkuperäinen! Jollei oteta lukuun Lacuna Coilin ja Rhapsody of Firen menestystä maailman metallimarkkinoilla, italialaisen metallimusiikin kohtalona on ollut jäädä muutaman kulttibändin osaan. Olemme miljoona kertaa parempia kuin ne bändit, jotka yrittävät kopioida vanhoja levyjämme, joten miksi rajoittaisimme ilmaisuamme soittamalla taitojemme alarajoilla? pohjattoman pimeää ja negatiivista black metalia valuttanut foRGotten tomB on kokenut suuren musiikillisen muodonmuutoksen. Olen törmännyt vuosien varrella moniin bändeihin, jotka yrittävät kopioida Forgotten Tombia, mutta meillä ei ole ollut tarvetta kopioida muita. Halusin jonkun biisin Raw Powerilta (1973), koska se on mielestäni paras Iggy & The Stooges -levy ja yksi kaikkien aikojen suosikkilevyistäni. Jäätävällä itsevarmuudella kommenttejaan tykittävä yhtyeen johtohahmo Herr Morbid (laulu ja kitara) on tietoinen bändin suunnanmuutoksesta, ja kaikki vaikuttaa tarkkaan suunnitellulta
Kaksitoista vuotta on pitkä aika, ja monet ihmiset muuttuvat täysin tuollaisella ajanjaksolla. Kaikki luulevat, että olemme joitain Super Marioita, tai Hollywoodpaskaa, jota on syötetty ihmisille jossain vitun Julia Robertsin uutuuselokuvassa. Mielestäni en ole juurikaan muuttunut ihmisenä, mitä nyt kasvanut hieman viisaammaksi. En halua auttaa ihmisiä, sillä sanoitukseni eivät ole millään tavalla lohduttavia. Kun puhutaan italialaisista, se voi tarkoittaa niin montaa eri asiaa. Olen käynyt jokaisessa Skandinavian maassa, eikä yksikään niistä ole samanlainen kuin Suomi. Olen häpeissäni siitä, että maamme politiikassa vaikuttaa tuollainen idiootti, mutta se nyt on taas tarina erikseen... "en ole täällä pelastamassa ihmisiä. Ihminen tekee virheitä, ja niistä on vain opittava. inferno Selkeä viesti Herr Morbid perusti Forgotten Tombin vuonna 1999. Enhän kykene pelastamaan edes itseäni! Mieluummin vedän teidät kaikki mukanani hautaan. Minussa ei ole paljoakaan samaa normaalin italialaisen jätkän kanssa, sillä suurin osa paikallisesta ihmismassasta on niin pinnallista ja tavallista. Ennen jotkut fanit käyttivät sanoituksiani helpottaakseen omia ongelmiaan, mitä en todellakaan tahtonut. Siksi onkin yllättävää törmätä näin äärimmäisen negatiiviseen italialaisbändiin. Italiassa on paljon ristiriitoja ja ongelmia, ja myös monia eri kulttuureja. Sama taitaa olla Suomen kanssa, sillä täällä ajattelemme kaikkien suomalaisten olevan masentuneita ja itsetuhoisia, ja vaikka asiassa olisi jotain perää, en oikein jaksa uskoa, että jokainen suomalainen on masentunut. Olen käynyt Suomessa neljästi ja minulla on ollut aina erittäin hauskaa, sillä suomalaiset ovat todella loistavia bailukavereita. Kykenen edelleen allekirjoittamaan vanhojen sanoitusten negatiivisuuden, mutta joitain henkilökohtaisimpia asioita ei olisi pitänyt tuoda julki. Pystyn edelleen samastumaan joihinkin vanhoista sanoituksistamme, mutta jotkut niistä eivät tunnu enää lainkaan omilta. Minä olen 31-vuotias, ja muut jäsenet ovat 32, 33 ja 28. Pohjoinen ja etelä ovat kuin kaksi eri maailmaa, joissa on täysin erilaiset elintavat, maisemat, perinteet, kielet ja jopa ihmisten ulkonäkö. Heitä kiinnostaa vain raha, naiset, jalkapallo, kalliit autot ja he haluavat näyttää rikkailta. Haluan tuhota ihmisiä, haluan, että he aiheuttavat tuhoa ja kärsimystä itselleen ja läheisilleen. Näistä päivistä yhtye on ehtinyt kokea paljon, ja bändi on muuttunut rutkasti, niin sanoituksellisesti kuin musiikillisestikin. 29. enhän kykene pelastamaan edes itseäni! mielUUmmin Vedän teidät kaikki mUkanani haUtaan." Morbidille vanhat levyt edustavat mennyttä aikaa, mutta hän kykenee edelleen allekirjoittamaan suurimman osan vanhoista sanoituksistaan sekä haastatteluissa laukomansa, jopa huvittavan ihmisvihaiset kommentit. Kaikki tahtovat olla kuin joku vitun Berlusconi, ja pitkälti tämän ansiosta Italia on muuttunut pelkäksi vitsiksi koko maailman silmissä. Minut on ymmärretty täysin väärin, ja tällä viittaan erityisesti Songs to Leave -levyyn. Ihmisten mielikuvat italialaisista ovat vääriä. On vaikeaa olla osa yhteiskuntaa jos elämänasenteesi on negatiivinen ja epäsosiaalinen tai olet muuten vain "erilainen persoona", enkä minä ole todellakaan poikkeus tässä. Jos muistelee joitain vastauksia vanhoissa haastatteluissa, totta kai on asioita, joita kadun, mutta enpä minä asiaa mitenkään liikaa mieti. Super Mario ja Berlusconi Valtaosa suomalaisista mieltää italialaiset elämänmyönteisinä, temperamenttisina ja energisinä ihmisinä, joiden elämänasenne on pitkälti päinvastainen suomalaisiin verrattuna. Haluan viestini olevan selkeä kaikille kuulijoille, sillä en ole täällä pelastamassa ihmisiä. Tästä johtuen kirjoitustyylini on muuttunut vuosien aikana, sillä en tahdo kirjoittaa enää ainoastaan itselleni
Paradise Lost vei meidät tien päälle yli kahdeksi vuodeksi. Kitaristi Michael Romeo ei peittele tyytyväisyyttään albumia ja sitä seuranneita aikoja kohtaan. Moni suhtautui bändin jatkuvasti kehittyneeseen linjaan epäillen, varsinkin, kun vuonna 2002 julkaistu The Odyssey -albumi jäi mammuttimaisesta nimikkokappaleestaan huolimatta joillekin etäiseksi kokemukseksi. Se oli sen verran massiivista ja loppuun asti työstettyä jälkeä, että suhtauduin siihen todella luottavaisesti, mutta samalla tiesin meidän ylittäneen jälleen tiettyjä rajoja evoluutiossamme. Jännitin todella paljon, miten albumi otetaan vastaan. Pääsimme studioon asti maaliskuussa viime vuonna ja käytimme äänityksiin lähes kahdeksan kuukautta. Kriitikot ympäri maailmaa nostivat albumin vuoden parhaiden julkaisujen joukkoon, ja suurin osa kuulijakunnastakin oli sulaa vahaa bändin edessä. Michael korostaa erityisesti sitä, kuinka tärkeänä hän pitää riman selvää ylittämistä jokaisen albumin kohdalla. inferno 31. Se kertoo jotain albumista, eikö. Kiertueiden ansiosta olin niiden päätyttyä pullollaan uusia ideoita ja vetäydyin nopeasti säveltämään yli neljäksi kuukaudeksi. Juuri Paradise Lost teki monet näistä epäilyistä tyhjiksi. TeksTi aki nUopponen kUVAT aUdRey dUjaRdin www.SymphonyX.com progemetallin kivijalkoihin kuuluva yhdysvaltalainen Symphony X ei luota pakotetun nopeaan julkaisutahtiin. M ihminen kone? kuin elko tarkalleen neljä vuotta sitten Symphony X räjäytti pankin seitsemännellä albumillaan Paradise Lostilla. Se saattaa kuulostaa pitkältä ajalta, aivan kuten levyjemme julkaisuvälitkin, mutta Symphony X:n musiikilla vain on tapana kypsyä tällä tavoin. hiljaa hyvä tulee Symphony X on julkaissut kymmenen vuoden aikana kolme albumia, ja Paradise Lostinkin jälkeen julkaisuväli venyi peräti neljään vuoteen
Tällä kertaa teema haki muotoaan tavallista pidempään ja minulla oli valmiina tavallista enemmän musiikkia. Lopullisen suunnan albumi sai eräänä varhaisena studiopäivänä, kun kuuntelin elokuvien The Matrix ja 300 soundtrackeja. Ensimmäisten kuukausien aikana kokoan kaikki ideani, riffini ja melodiani yhteen, minkä aikana käymme paljon keskustelua levyn teemasta, jolla on iso vaikutus musiikin lopulliseen muotoon. Tämän lähestymistavan kuulee myös yksittäisten puolten kautta heijastelemalla. Children of a Faceless God kehystää juuri sitä ajatusta, millainen valta koneilla on meidän kaikkien arkipäiväisessä elämässä. Jokaisella Symphony X -albumilla on ihan oma tunnelmansa ja sielunsa juuri tämän takia, eikä Iconoclast ole poikkeus. Jos biisin koukut ja tunnelma eivät ole kohdallaan, sitä ei pelasteta viiden minuutin kitara- ja kosketinsoolotaistelulla. Pelkkä hyvä kertosäe ei myöskään pelasta muuten vajaata pakettia. Ihmisen ja koneiden välisestä suhteesta on kirjoitettu kirjoja, ohjattu elokuvia ja sävelletty musiikkia paljon, ja aihe tuntuu olevan vuosi vuodelta ajankohtaisempi. Hyvänä esimerkkinä toimii vaikkapa albumin nimikkokappale, joka edustaa perinteisempää scifiä ja post-apokalyptista "mitä jos..." -näkemystä hieman terminatormaisessa hengessä. Jos biisit elävät valtavasti vielä studiossakin koko bändin voimin, niitä ei ilmeisesti hiota heti kärkeen läheskään loppuun asti, varsinkaan sovituksellisesti. Jokainen kappale käsittelee teemaa erilaisesta vinkkelistä. osia kokonaisuudessa Symphony X on aina ollut progressiivisen metallin kentällä bändi, joka ei alleviivaile esimerkiksi teknisyyttään, melodisuuttaan tai vaikkapa kertosäkeitään. Iconoc- "hyvät kappaleet oVat meille kaikki kaikeSSa!" 32 inferno. Julkaisuvälin pituuteen verrattuna Michaelin mainitsema neljän kuukauden sävellysperiodi kuulostaa jopa lyhyeltä ajalta. Iconoclastilla vallitseva ihmisten ja koneiden suhdetta peilaileva teema sai alkunsa tuolloin, ja pian huomasin palanneeni sorvin ääreen, minkä ansiosta sovitukset elivät vielä paljon. Vedimme mukaan myös nykyhetkeä tietokoneineen, kännyköineen ja medioineen. Michael toteaakin bändin keskittyvän aina ennemmin kappaleisiin ja albumikokonaisuuteen. En halua julkaista levyä joka toinen vuosi vain julkaisemisen ilosta. Hyvät kappaleet ovat meille kaikki kaikessa! Vaikka sävellämme toisinaan todella pitkiä eepoksia ja mukana on kiemuraisia riffejä sekä teknisiä sooloja, kaikki tapahtuu aina kappaleen ehdoilla. Iconoclastilla näkökulmat eivät rajoitu vain yhteen albumin ollessa sävyltään ennemmin pohtiva ja maalaileva kuin kylmästi toteava. Kun teema alkoi saada muotoaan, Russell ja minä hahmottelimme paljon erilaisia tapahtumapaikkoja ja -aikoja sen ympärille. Ennemmin annan musiikkimme kehittyä roimasti ja sävellysten elää ajan kanssa
Taidan olla kuin kone sen suhteen! Itse asiassa minusta tuntuu siltä, että olemme päässeet kunnolla vauhtiin vasta viimeisen viiden tai kuuden vuoden aikana. Heti albumin kappalelistan tultua julki moni alkoi ihmetellä sen perus- ja erikoisversioiden välistä eroa. Russell on emotionaalinen ja eläytyvä laulaja. Michael luottaa kuitenkin jatkuvuuteen. Paradise Lost ja sen jälkeiset ajat synnyttivät Iconoclastin, ja Iconoclast tulee taas saamaan aikaiseksi jotain muuta. Symphony X on kenties tarpeeksi Michael Romeolle, mutta monet ovat suorastaan vaatineet mieheltä jatkoa seitsemäntoista vuotta vanhalle instrumentaalisooloalbumille The Dark Chapterille. Vaikka monet kaipaavat Russellilta enemmän melodisia tulkintoja, tämä monipuolinen äänenkäyttö on mielestäni arvokas osa kokonaisuutta. Olen jatkuvasti täynnä uusia ideoita ja motivaatiota. Russell Allen tuntuu vain monipuolistuvan laulajana. Soundtrackien ja uusien sävellysteni kautta kiinnostuin entistä enemmän eräänlaisesta "mekaanisesta tekstuurista" musiikissamme ja yritin korostaa sitä myös sooloissa. Toivo tämän suhteen ei ole menetetty, vaikka Michael itse yrittää olla varovaisen salaperäinen asian suhteen. Vaikka kaikki miehen vanhat fanit eivät ole täysin sulattaneet hänen nykyistä, rosoisempaa äänenkäyttöä, se tuo Iconoclastille paljon uusia ulottuvuuksia. Joskus tämä onnistuu biisiä fiilistelemällä ja improvisoimalla, joskus taas sovitan sooloa pitkään ja löydän näin itse kappaleestakin kokonaan uusia puolia. Iconoclastilla ääripäät venyvät tämän ansiosta kauaksi toisistaan, kun mukana on paljon aggressiivista riffittelyä ja toisaalta akustista ja pianovetoista tunnelmointia. Päinvastoin. Musiikkihan ei tunnetusti vanhene koskaan, joten ehkä nämä arkistojen salat avautuvat vielä jonakin päivänä muillekin.. Jälkimmäisenä mainittu levittäytyy peräti kahden levyn ja kahdentoista kappaleen mittaan, eikä kakkoslevyn kappaleita ole merkitty bonusmateriaaliksi. lastilla kuultavat Michael Romeon kitarasoolot ovat nimittäin taattua laatua teknisesti, mutta samalla niissä on aistittavissa tunnelmaan sopivaa uutta otetta. Se on edelleen se kaikkein suurin intohimoni, ja Symphony X:n mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Totta kai sooloni tunnistaa jo soittotavastani, mutta Iconoclastin teema johdatti minua kokeilemaan uusia tyylejä. Toisin sanoen albumin tuplalevyversio on se oikea versio, mutta levy-yhtiön mielestä yhden levyn version julkaiseminen olisi myös suotavaa, joten karsimme itse sitä varten kappaleita, ja albumi toimii kyllä hyvin myös niin. tunteella eteenpäin Vaikka Symphony X:n keikkailun määrä ja toinen toistaan komeammat albumit puhuvat puolestaan, moni on ehtinyt epäillä bändin elinkaaren jäljellä olevaa pituutta. Yksi asia johtaa aina toiseen. En ole vieläkään rutinoitunut musiikkiin. Vaikka levyjemme julkaisuvälit ovat venyneet, minun ei ole tarvinnut pakottaa itseäni säveltämään. En ole koskaan halunnut olla missään valokeilassa, josta sooloni hyppäisivät biiseistä silmille. Meillä oli kasassa yli 85 minuutin edestä musiikkia, ja tämä tuplalevyksi venyvä mitta on meille albumikokonaisuus. Ihan samalla tavalla Russellin melodisempi ote sopi musiikin ehdoilla uudelle Star One -albumille ja vielä perinteisemmät vokaalit toimivat Jornin rinnalla Allen/Landessa. Periaatteenani on aina löytää tasapaino teknisen ja melodisen soiton välillä. Ihan kuten minä kitaristina, hän eläytyy laulajana musiikkiin ja sen tunnelmiin. Meidän on taottava Symphony X:n rautaa nyt, kun se on kuumempaa kuin koskaan! Viimeisen kymmenen vuoden aikana minulle on silti kerääntynyt paljon musiikkia, joka ei sopisi edes ennätyksellisen monipuoliselle albumillemme
Sitä ei ole tuottanut power metal -guru Karl Rudolf "Charlie" Bauerfeind. teksti laURi ylitalo kuva patRic UllaeUS www.hammeRfall.net infected on hammeRfallin kahdeksas levy. yhtye otti itse tuotantovastuun, hylkäsi ritarimaailman ja syöksyi hurmeenmakuiseen ilotteluun zombien kera. Tosiasia on, että me olimme muutoksen tarpeessa. Niinpä ei ole ihme, että Hammerfallin tuore Infectedalbumi on herättänyt tunteita jo ennen julkaisuaan. Myös Hammerfall on ollut kelpo tavaramerkki. Kitaristi Oscar Dronjak ja laulaja Joacim Cans ovat kiillottaneet ja vartioineet tuotettaan tarkasti. Levyntekomme alkoi olla niin automaattista, että Hammerfal- KAUHUISSAAN 34 inferno. Ikea, H&M, Volvo, Spotify, lista on loputon. Kannessa ei nähdä aiemmilta levyiltä tuttua Hector-ritaria. Se ei ole maailman paras power metal -yhtye, mutta sen koodisto ja viesti ovat selkeitä. Jotkut kirjoittavat netissä, etteivät he pidä levystä eivätkä aio ostaa sitä. Kun esimerkiksi Anders Johansson aikoinaan liittyi bändiin, hänen ei annettu tehdä haastatteluja. joacim cans kertoo, miksi. R MINIMAALISIA MUUTOKSIA FANIT uotsalaiset ovat taitavia brändintekijöitä. Eikä musiikkia ole vielä edes julkaistu, Joacim Cans hymähtää
Sen haluaisin muuttaa. inferno toinen tahti Miltä lopputulos sitten kuulostaa. Vuonna 2000 Hammerfall levytti Yhdysvaltain musiikkiteollisuuden kolmannessa keskuksessa Renegade-albuminsa. Taustalla näkyy New York. Se auttaa keskittymään. Sinne ei paista edes aurinko. Me teimme osaltamme siitä uudelleen suosittua. Edellisillä levyillä raitoja lisättiin aina siihen asti, että biisit olivat täysin tukossa. Olisiko mahdoton ajatus tehdä levy jollain muulla kuin tutulla, koetellulla, hyväksi havaitulla, varmalla, sujuvalla, rutinoituneella ja osapuolia sinänsä tyydyttävällä kaavalla. Tuon loistavan yhtyeen perillisiä Hammerfallkin on. Muutos on pieni, mutta se pukee Hammerfallin power metalia. Emme häviäisi mitään. Tämän vuoden alussa yhtye lensi Nashvilleen, toista kertaa uransa aikana. Miksi helvetissä ne käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Cans toteaa, että vaikka levynteko omassa studiossa on kiireetöntä, ilman deadlinea levyt eivät välttämättä valmistuisi koskaan. Tuottajana toimineen Michael Wagenerin työskentelytapoja ruotsalaiset ovat puineet sittemmin moneen otteeseen. Käytännössä ne ovat hevibiisejä, jotka on toteutettu eurodance-tyylillä, hyviä kertosäkeitä ja melodioita. Kun kirjoitin sanoja, sulkeuduin Tukholmassa hotelliin. Unelmoitko enää mistään Hammerfallin suhteen. Vuonna 2008 liikennelentäjäksi kouluttautuneen Stefan Elmgrenin korvannut Pontus Norgren on kokenut äänimies, joka on seissyt esimerkiksi Thin Lizzyn, Europen ja Yngwie Malmsteenin miksauspöytien takana. Silloin pelotti, että kaikki mahdollinen kuuluu. Sanoin Jamesille, että kiva, aiot varmaankin lisätä tuohon vielä kaikua. Norgren tuotti pohjat Ruotsissa, laulujen taltioimisesta ja levyn miksaamisesta taas huolehti amerikkalainen James Michael. Michael on myös viimeksi mainitun yhtyeen vokalisti, ja Cans kehuukin Nikki Sixxin bändin Heroin Diariesia (2007) yhdeksi 2000-luvun parhaista rocklevyistä. Ennen kuin julkaisimme ensimmäisen levymme 1997, kukaan ei ollut kiinnostunut tällaisesta musiikista. Kansi ei ole internetissä levinnyt musta tuherrus, vaan esittää kuulijaa kohti kurottavaa zombiekättä. Kun kuulin ensimmäisen miksauksen, ihmettelin laulusoundia. Nyt seitsemänvuotias tyttärenikin piirtäisi hienomman, Cans nauraa. Kuvitus muistuttaa genren kulta-ajasta. Ainoastaan Oscaria piti suostutella. Ensimmäisen illan jälkeen oli selvää, että kemiat Michaelin kanssa 35. Cans otti tuottajan kritiikin tosissaan. Hammerfall vietti Nashvillessa viisi viikkoa, eikä Cans juuri ehtinyt countrybaareihin. Kukaan ei ole onnistunut vastaamaan tähän. Death or Glory on ensimmäinen ostamani levy. Päätimme kuitenkin katsoa kortin. Cansin lyhyt toteamus kuuluu: "Hän teki ilmeisesti jotain oikein, koska Renegade on myydyin levymme." Nyt tahti oli toinen. Cans kuuluu koulukuntaan, jolle luovan työn tekeminen edellyttää mahdollisimman askeettista ympäristöä. Viimeksi laulajaan iski The Walking Dead -sarjakuviin perustuva televisiosarja. Sovimme, että ellei jälki miellyttäisi, voisimme antaa albumin jollekin muulle viimeisteltäväksi. Joskus vähemmän on enemmän. Infectedin nauhoitukset aloitettiin Hammerfallin treenikämpällä marraskuussa 2010. lista oli tulossa yksinkertaisesti tylsä, niin itsellemme kuin kuulijoille. "tosiasia on, että me olimme mUUtokSen taRpeeSSa." kohtasivat. Käsittämättömintä on, että Sixx A.M:n levyillä James tuottaa itse omia laulusuorituksiaan, Cans hymähtää. James vastasi yksinkertaisesti "en aio". Hotellihuone on tylsin paikka maailmassa, vihaan niitä. Olen elänyt unelmaani viimeiset 14 vuotta. Kitarat ovat mureat, eikä esimerkiksi Anders Johanssonin huikeaa virvelinsoittoa ole stilisoitu pois. Haahaa, luultavasti ei koskaan. Tällä kertaa tuotannosta vastasi yhtye itse. Ja ovathan zombiet hauskojakin. Ne saavat minut ahdistumaan, ja silloin tekstiä alkaa tulla. uusi kortti Suurin ero Infectedin ja edeltäjiensä välillä on soundeissa. Hän innostui, kun kuuli, että James sävelsi ja tuotti Mötley Crüen Saints of Los Angelesin. Tai no, vähän rahaa ja aikaa, mutta se riski kannatti ottaa. Zombiet No, onhan Infecetedilla löysä teemakin, vanha kunnon zombievallankumous. Silloin kansi näytti hämmästyttävältä. Jos minä joutuisin tekemään samaa, olisin yhä samalla tasolla kuin ensimmäisellä levyllämme. Mutta Hammerfallin pitäisi saada eräissä piireissä se arvostus, jonka ansaitsisimme. Michael on biisintekijä ja tuottaja, jonka työtä on kuultu esimerkiksi Scorpionsin, Meat Loafin, Papa Roachin, Mötley Crüen ja Sixx: A.M:n levyillä. Heavymuusikoille ei ollut paljoa käyttö siihen aikaan. Hankala sanoa. Ikäpolvi, joka kasvoi klassisten zombie-elokuvien parissa, on alkanut tehdä aiheesta vakavasti otettavaa populaarikulttuuria. Tuolloin esimerkiksi ruotsalaisen Heavy Loadin Death or Glorya (1982) komisti viikinki, joka viipaloi kirveellä pillastunutta jääkarhua. Nyt voin sanoa, että se oli oikea ratkaisu. Vokalisti esittelee läppäriltään Infectedin kansitaidetta. Kaveri, jonka kanssa tein niitä, soittaa nykyään Dream Evilissä. Milloin 90-luvulla tekemäsi eurodance-biisit julkaistaan. Kotona minulla on työhuone, jossa pystyn demoamaan lauluosuuksia. Äänitiiviin lasin toisella puolella istui miljoonamyyjä, joka on Cansin mielestä nykyajan parhaita rocklaulajia. Ei meillä ollut aavistustakaan, mitä Jamesin kanssa tapahtuisi. 2000-luvulla zombiet voivat siis olla jopa laatudraaman katalyyttina. Levy vain tulee päälle vääjäämättä, kuin Alexander Karelin molskilla. Mitään jazzodysseiaa ei tarvitse pelätä. Cans toteaa pitävänsä 28 Days- ja 28 Weeks Later -elokuvista. Laulaja päätti nostaa kissan pöydälle edellisellä Yhdysvaltain-kiertueella. Esimerkiksi festivaalikeikoille buukataan pääesiintyjäksi usein joku 80-luvun suuruus, joka nykyään myy kaksisataa levyä. Tämä kauhufilmien arkkiapokalypsi on kokenut viime vuosina renessanssin. Infected on enemmän "in your face" -koulukunnan tuotantoa kuin Bauerfeindin Crimson Thunder Chapter V Treshold No Sacrifice, No Victory -suora (20022009)
Toisessa kitarassa on yhä Patrick Uterwijk. mainion resurrection macabre -paluulevyn seuraaja on nimeltään doctrine. Amerikkalainen Choy ja ruotsalainen Wildoer soittivat Resurrection Macabrella ja sitä seuranneella kiertueella. sillä bändi on jälleen uusilla urilla. 37. Tony Choy oli bändissä jo Testimony of the Ancientsin (1991) aikaan. Peter ja Tony ovat mahtavia muusikoita, mutta logistiikka oli heidän kanssaan todella vaikeata. Sen arvoa nostaa, että Van Eekelen ei kuulemma soita klikin kanssa. Mameli kiinnitti huomiota siihen, kuinka tolkuttoman lahjakas tämä 23-vuotias kaveri on. Myös Thesseling on Pestilence-faneille vanha tuttu, koska hän soitti jo Spheresillä (1993). The New Dominion soittaa thrashia. On totta, että Doctrine-levyn rumpuraita on melkoisen kova suoritus. teksti Vilho Rajala i kuva Stefan SchippeR i www.peStilence.nl k itaristilaulaja Patrick Mameli on erittäin tyytyväinen siihen, että death metal -veteraani Pestilence on taas täysin hollantilainen yhtye. Mamelin mukaan miehet olivat Pestilencessä töissä, ja vaikka he hoitivat hommat hyvin, Mameli halusi mieluummin oikean bändin. Häntä oli jäänyt harmittamaan, että bändi hajosi Spheresin jälkeen, Mameli kertoo. Mitä nopeuteen tulee, hän ei ole Tim Yeung tai Derek Roddy, mutta hän on todella tekninen ja dynaaminen rumpali. Basisti Tony Choy ja rumpali Peter Wildoer ovat vaihtuneet Jeroen Paul Thesselingiin ja Yuma Van Eekeleniin. Peter soitti aina kuulokkeet päässä, mutta Yumalla on sisäinen klikki! Hän on minusta täysin samalla viivalla maail- VALH EIDEN KIERT EESSÄ inferno peStilence palasi kolme vuotta sitten 15 vuoden tauon jälkeen. He ovat ammattimuusikoita, joten he tulivat bändille aika kalliiksi, eikä Pestilence tietenkään tee kauheasti rahaa. Ajattelin, että Yuma voisi ja ehkä haluaisikin soittaa paljon haastavampaa musiikkia, koska hän on ilmiömäinen soittaja. Uusi rumpali Van Eekelen löytyi viime kiertueen lämppäribändistä nimeltä The New Dominion. Minulla on oma päivätyöni, enkä siis tienaa soittamisella elantoa, hän kertoo. Kun otin yhteyttä Jeroeniin, hän oli heti innoissaan
Ikävä kyllä ihmiset valehtelevat, teeskentelevät ja tekevät mitä tahansa mieluummin kuin luopuvat omasta edustaan. kahdeksalla kielellä Doctrine ei jatka siitä, mihin Resurrection Macabre jäi, vaan ottaa kokonaan uuden suunnan. Pestilencen täytyy uudistua joka levyllä. Joka ikinen bändi tuntuu käyvän Wackenissa ja muilla isoilla festareilla. Kun tietokoneella on lopulta tallessa riittävästi riffiideoita ja biisinpalasia, Mameli alkaa rakentaa massiivista palapeliä. Kiertäminen saattaa tulla myös kalliiksi. Pestilence on joka tapauksessa palannut jäädäkseen. Sitten Thesseling pyysi bassofirma Warwickilta apua, ja pulju kehitti hänelle erityisen seitsenkielisen nauhattoman custombasson. Mameli haluaa, että bändin keikat ovat ainutlaatuisia sekä bändille että yleisölle. Ensimmäisenä korvaan osuva ero aiempaan Pestilence-materiaaliin on huomattavasti matalampi vire. Ensin piti saada tämä uusi soitin haltuun ja sitten vielä tehdä sillä hyviä biisejä. Mameli ei tiedä vielä itsekään, mitä seuraava levy tuo tullessaan, mutta on selvää, että siitä ei tule Doctrinen toisintoa. Se kiteyttää ajatuksen, jota Mameli haluaa Doctrinella viestiä. Me haluamme tehdä nyt vähän spesiaalimpia juttuja ja vierailla esimerkiksi maissa, joissa emme ole ennen käyneet. Tällainen teema sopii Pestilencelle hyvin. Mamelin ääni ottaa kierroksia, kun hän alkaa kuvata, millä kaikilla tavoin ihmiset haksahtavat valehteluun ja manipulaatioon. Kun sitten kotona odottavat perhe ja vino pino laskuja, keikkailun järkevyys joutuu koetukselle. Kun työkalut olivat vihdoin kunnossa, sävellystyö sai alkaa. Ajattele itse! Se on kaikkein tärkeintä, koska sinä olet itse vastuussa siitä, mikä on sinun mielestäsi totta. Kitaristi huomauttaa, että maailman rikkaat voisivat ratkaista kaiken köyhyyden ja nälänhädän silmänräpäyksessä, jos oikeasti haluaisivat. Basisti Thesseling jäi matalalla möyrivien kitaroiden rinnalla paitsioon. Mameli halusi kanteen jonkun todella vaikutusvaltaisen hahmon, ja kansitaiteilija Marko Saarelainen ehdotti tällaista ratkaisua. Ei siis ole yllätys, että Doctrine-levyn kannessa on kuvattuna jonkinlainen paha paavi. Jos en pääse saman päivän aikana soittamaan ideaa tietokoneelle, se saattaa unohtua, koska hyräilyistä ei aina saa kovin hyvin selvää, hän nauraa. Se on se musiikin tekemisen taika! Kun otan kitaran käteen kotona, mitään ei yleensä tapahdu, renkutan vain jotain. Mehän olimme Spheresin aikaan yksi ensimmäisistä bändeistä, jotka käyttivät kitarasyntetisaattoreita. Tästä huolimatta hänelle tulee kiire kitaran ääreen, kun inspiraatio iskee. Laulan vähän korkeammalta kuin ennen uuden vireen takia. Levy ei kuitenkaan ole hyökkäys yksinomaan katolilaisia vastaan. Bändin kitaristit soittavat nykyään kahdeksankielisillä kitaroilla. On toiveita, että bändi saataisiin Suomeen nytkin, mutta Mameli varoittaa, että hän ei aio lähteä enää yhtä ekstensiivisille kiertueille. Mamelin mukaan yhdellä sanalla otsikoidut kappaleet muodostavat juonellisen kokonaisuuden. "meidän täytyy UUdiStUa joka levyllä." man suurten fuusiorumpalien kuten Vinnie Colaiutan, Steve Gaddin tai Dave Wecklin kanssa. Tällä kertaa halusimme matalan vireen, mutta en tykkää alavireisten kitaroiden tyypillisestä mutaisesta soundista, Mameli selittää. Mameli kasvoi itse katolilaisessa kodissa. Olen hyvin tyytyväinen ja ylpeä siitä, että otimme tämän askeleen kahdeksankielisten kitaroiden kanssa. Kansikuvassa on myös slogan "In manipulation we trust". Mameli sanoo, että hänelle itselleenkin on mysteeri, miten Pestilencen kappaleet syntyvät. Mainosmiehet valehtelevat, että tarvitset nyt tämän uuden tuotteen, vaikket oikeasti tarvitse puoliakaan siitä, mitä jo omistat. Ei ole lainkaan tavatonta, että hyvinkin sujuneen Euroopan-rundin tilinpäätös näyttää miinusta. Näin he kulkevat muun muassa Meshuggahin, Fear Factoryn ja Divine Heresyn viitoittamaa tietä. Emme ole koskaan tehneet sanoituksia verestä ja sisäelimistä. Mies kantaa aina mukanaan iPodia, johon hän voi hyräillä keksimänsä ideat. Seuraavalla levyllä tulee olemaan taas jotain aivan uutta. totuus on minkä siitä teet Doctrinen tekstit kulkevat uskonnon ja politiikan sekä vallan ja valheiden maailmassa. Kahdeksankielisten soundi on selkeä ja kirkas, vaikka vire on matala. Ja niin edelleen. Ensin bändi yritti ratkaisua, jossa basso viritettiin korkealle, mutta se ei toiminut lainkaan. Pitkä kiertue alkaa jossain vaiheessa tuntua samalta kuin työ tehtaassa, enkä halua, että Pestilence tuntuu siltä. Minulla on jo työpaikka, hän hymähtää. Lopputuloksena on levyllinen Pestilence-biisejä. kiertämisen varjopuolet Pestilence nähtiin paluukiertueella Tuskassa keikalla vuonna 2009. Instrumenttivalinta asetti bändille haasteita, koska Mamelin mukaan heidän piti opetella soittamaan uudestaan. Kävimme Resurrection-kiertueella ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikassa, ja se oli aivan fantastista! Pestilenceä ei tulla näkemään jonkun muun bändin kiertueella lämppärinä. Älä anna periksi, vaikka sinua yritetään jatkuvasti manipuloida. Mutta kun olen viemässä poikaani uimakouluun, ulkoiluttamassa koiraa tai vaikka ostoksilla, silloin saan yhtäkkiä päähäni jonkun todella hyvän rytmin tai melodian. Se oli hankalaa ja aika stressaavaakin. Me haluamme vain soittaa hyviä keikkoja, emme ajatella koko ajan rahaa, Mameli linjaa. Levyllä kuvataan se valheiden kierre, johon muun muassa uskonto ja politiikka pyrkivät eksyttämään ihmisiä, hän kertoo. 38 inferno. Ihmisten käsketään esimerkiksi mennä sotaan perusteilla, jotka ovat silkkaa valetta alusta loppuun. Laulu kuulostaa nyt hyvällä tavalla mielenvikaiselta, Mameli sanoo
TeksTi Vilho Rajala i kUVAT aleX Solca i www.moRBidanGel.com Äisen rimm ÄÄ 40 inferno llÄ re ÄÄ
Morbid Angel julkaisi sopivasti vuonna 2003 Hereticnimisen levyn. uuden levyn, jonka nimi on Illud Divinum Insanus. Olen kasvanut paljon näinä vuosina ja kannan kokemuksia mukanani, mies lausuu harkiten. Kun Vincentiltä kysyy, oliko mikään muuttunut kun hän palasi pitkän tauon jälkeen bändiin, hän ottaa kysymyksen vastaan filosofisesti. Tuo kaikki vaikuttaa meihin, eikä sitä voi oppia kirjoja lukemalla. Ajattele itse äläkä seuraa muita vain seuraamisen vuoksi. Sivistyksen nälkä ajoi 2000-luvun alkuvuosina ottamaan selvää niistä raskaan musiikin poluista, jotka olivat siihen asti jääneet kulkematta. Niinpä Tim Yeungista tehtiin väliaikaisesti Morbid Angelin rumpali. inferno 41. Meille pyrittiin asettamaan paineita monesta suunnasta. Ensinnäkin bändi kiersi aktiivisesti paljon pitempään kuin alun perin piti. Vahva omanarvontunto välittyy miehestä selvästi. Aikataulu venyi monesta syystä. Emme ole koskaan välittäneet muiden tekemisistä. On helppo nimetä pitkä liuta bändejä, joiden musiikissa MA-vaikutteet pomppivat korville jatkuvasti. Juuri siksi Morbid Angel kuulostaa niin uniikilta, hän lausuu rauhallisen itsevarmasti. Päivittäiset kokemuksemme, ihmiset, keskustelut, musiikki, ruoka... Tucker oli kova tekijä, mutta bändi ei ollut entisensä ilman Vincentin ääntä, karismaa ja hahmoa. mikä yhdistä ä maailman kovimpia bä ndejä. Ei ole ihme, että sisäinen vahvuus on eräs hänen suosikkiteemoistaan Morbid Angelin sanoituksissa. para s vastaus on ainutlaatuis uus. floridalaista moRBid anGelia on jäljitelty yli 20 vuotta, mut ta kukaan m uu ei voi olla mo rbid angel. D eath metalin ihmeellinen maailma ei auennut näille korville herkimmässä iässä lainkaan. Kaikki halusivat, että saamme uuden levyn ulos mahdollisimman pian. Rajuuden raja kulki Slayerin kohdalla, ja vain todella kovat jätkät kuuntelivat vielä kovempaa kamaa, kuten vaikka Morbid Angelia. Aikaa ei voi korvata. Saman tarinan voi kertoa miljoonilla eri tavoilla, mutta perustarina on aina sama. kainalo). Morbid Angel ei sen sijaan kuulosta muilta kuin Morbid Angelilta. Basistilaulaja David Vincent tietää sen ja on syystäkin ylpeä. Kun Vincent palasi, Morbid Angelin i-kirjaimella alkava levy alkoi kiinnostaa ihmisiä aivan uudella tavalla. Me koemme, kasvamme ja kehitymme joka päivä. Tätä nykyä bändiin kuuluvat Vincentin lisäksi kitaristit Trey Azagthoth ja Destructhor sekä rumpali Pete Sandoval, jota tosin tuuraa tällä hetkellä Tim Yeung. Aakkosjärjestyksessä etenevien levyjen alkupää avarsi ymmärrystä siitä, kuinka valtavasti Morbid Angel on vaikuttanut metallikenttään. Kolmen Tuckerin kanssa tehdyn levyn jälkeen Morbid Angel sai Vincentin takaisin vuonna 2004. Vincentin paluusta tuli lopullinen puoliksi vahingossa. IDI on yhtyeen kahdeksas studiolevy ja viides, jolla Vincent on mukana. Lopusta tuli sitten historiaa. Pienen lomailun jälkeen kävi ilmi, että rumpali Pete Sandovalilla oli paha selkävaiva, joka vaati leikkaushoitoa (ks. Nimi viittaa hulluun jumaluuteen tai jumalaiseen hulluuteen. Tucker ehti esiintyä Morbid Angelin kanssa vielä Nummirockissa 2004, ja vaikka keikka oli hyvä, se jäi valovuosien päähän vuoden 2008 Tuskan esityksestä Vincentin kanssa. Puhuimme Treyn kanssa ja päätimme jättää ulkopuolisten odotukset omaan arvoonsa. Morbid Angel ei seuraa, vaan sitä seurataan. aikaa ei voi korvata Morbid Angel julkaisee 6.6. Mies lähti bändistä neljän ensimmäisen levyn jälkeen vuonna 1996 ja hänen tilalleen tuli Steve Tucker. Kummin päin sen haluaakin ajatella, käsite kuvaa Morbid Angelia erinomaisen osuvasti. Bändi odotteli Sandovalin tervehtymistä pitkään, kunnes rumpali itse kehotti bändikavereitaan tekemään levyn ilman häntä. Emme puhuneet silloin mistään muusta kuin niistä parista keikasta. Samalla meidän piti kamppailla erilaisten haasteiden kanssa. Vahvuus, kehitys ja itsevarmuus ovat tärkeitä asioita meille kaikille. Bändi soitti hänelle ja tarjosi muutaman keikan mittaista reissua Etelä-Amerikkaan, ja hän ajatteli, että sehän voisi olla hauskaa. Vincent vaikuttaa ennemmin viileänetäiseltä hahmolta kuin lupsakalta jutustelijalta. On ironian juhlaa, että ostin yhtyeeltä ensimmäisenä juuri tämän ja tällä otsikolla paiskatun teoksen, vaikka kuulunkin yhä niihin, jotka levyä puolustavat. Death metal oli loogisesti jonossa ensimmäisenä. Vaan löytää sokeakin kana joskus kukon
Se vaati paneutumista, aikaa ja oikeanlaisen fiiliksen hakemista. On death metalia, progressiivista metallia, thrash metalia, ambient black metalia... Bändi on ennenkin seikkaillut koneellisten soundien maailmassa, mutta nyt ne ovat esillä aivan eri tavalla. Vaikka death metal on erottamaton osa bändin musiikkia, Vincent ei halua lukittua genrenimiin. Hän hankki esimerkiksi järjettömän määrän erilaisia pedaaleita. Vasta jos asiaan alkaa kiinnittää huomiota, tajuaa asian laidan. outo ja pelottava Morbid Angel halusi tehdä jälleen ainutlaatuisen levyn. Hän sijoitti valtavasti aikaa siihen työhön. Hänen teksteissään saattaa. Sellainen levy olisi varmaan menestynytkin, mutta se ei olisi ollut oikeaa Morbid Angelia. Me soitamme yksinkertaisesti äärimmäistä musiikkia, se siitä. oSkaan "emme ole k mUiden Välittäneet juuri siksi ekemiSiStä. Halusimme haastaa itsemme ja fanimme löytämään uusia äärimmäisyyden muotoja. Meitä lykästi, kun Tim oli sekä saatavilla että kiinnostunut tekemään tämän kanssamme, Vincent sanoo. Yeungin soitto sopii Morbid Angel -kontekstiin erinomaisesti. IDI ei ole tuttua ja turvallista Morbid Angelia, koska Morbid Angel ei ole koskaan ollut tuttu ja turvallinen. Vincent kuvailee, että bändin olemassaolon tarkoitus ja tavoite on etsiä jatkuvasti uusia ilmaisutapoja, jotka se voi liittää valtavaan monoliittiin nimeltä Morbid Angel. Joskus kun tulin studiolle, lattialle ei voinut astua ollenkaan polkaisematta jotakin pedaalia, Vincent nauraa. Vastuussa... "Extreme music for extreme people", kuten bändin paitateksti julisti jo vuosia sitten. Kaiken hakkauksen, sahauksen ja blastbeatin lomassa on nyt esimerkiksi vahvoja industrial-vaikutteita. Heti varsinainen avausbiisi Too Extreme! heittää peliin sen lajin tamppausta, että uutta Rapturea tai Dominatea odottelevat saattavat pettyä pahan kerran. Itse asiassa Trey halusi tällä kertaa mennä rohkeasti death metalin ulkopuolelle, mutta niin, että musiikki pysyy äärimmäisenä. Minä tuin häntä koko ajan 110-prosenttisesti. Pidän siitä, koska tykkään olla paha jätkä, mies veistelee. Hän löysi siihen hyvin kiinnostavia ja tuoreita tapoja. Hänen mukaansa bändi soittaa yksinkertaisesti äärimmäistä musiikkia. Olen vastuussa kaikesta, mikä tässä maailmassa on väärää. Maailmassa on vain kourallinen rumpaleita, jotka pystyvät soittamaan Morbid Angelin vaatimalla tasolla. Ihmiset haluavat tehdä määritelmiä ja sulloa asioita laatikoihin, jotta niistä olisi helppo keskustella. Olisi ollut helppoa mennä studioon, valita kymmenen biisiä aiemmilta levyiltämme ja tehdä pastisseja niistä. t kuulostaa rbid angel mo ." niin uniikilta 42 inferno Minä olen Morbid Huumorintaju on asia, johon David Vincent palaa haastattelun aikana moneen otteeseen. Missään vaiheessa levyä ei tule mieleen, että siellä soittaa joku muu kuin Pete Sandoval. Tietenkin. Me oikeastaan tiedämme, keitä he ovat. Onko Vincent vastuussa siitä, että Morbid Angelin levyllä kuullaan tällaisia aineksia. Varsinkin Trey Azagthoth teki laajoja sounditutkimusmatkoja, joilta kerätyt kokemukset kuuluvat levyllä
Ajattelin, että tästä täytyy tehdä biisi. Hän mainitsee Nietzschen erääksi suosikkifilosofeistaan. Vincent osasi soittaa ja oli työskennellyt Wayne Hartnell -nimisen rumpalin kanssa. Kuuntelen normaalisti kaikenlaista musiikkia. Katselin erästä keikkataltiointia, jossa yleisö huutaa "Morbid! Morbid!", ja sen voima teki minuun syvän vaikutuksen. Vanhan kunnon Friedrich Nietzschen toteamus "mikä ei tapa, se vahvistaa" on ollut Vincentin johtoajatuksena. Siitä tuli bändin varsinainen debyytti. Ne liittyivät ilmeisesti tupakanpolttoon, koska ongelmat hävisivät, kun hän lopetti. Jo mainitun Too Extreme!n lisäksi levyllä on muun muassa kappaleet nimeltä Destructos VS the Earth / Attack, Radikult ja I Am Morbid. Nykyään mies elää muutenkin melko raitista elämää, vaikka lasillinen giniä tai viskiä ajoittain maistuukin. Norjalainen Destructhor, oikealta nimeltään Thor Anders Myhren, liittyi bändiin koesoittojen kautta vuonna 2008. olla kyse sadismista tai misantropiasta, mutta niistä on usein löydettävissä myös vahva ironinen lataus. Tässä kappaleessa me sanomme, keitä me olemme, ja yleisö ikään kuin vastaa, keitä he ovat, Vincent kuvaa. Kuulimme kaikki mahdolliset selitykset, Vincent hymähtää. Kun äänitykset oli hoidettu, bändi ajautui kokoonpanovaikeuksiin. Pidän artisteista, jotka rikkovat rajoja. Biisi lienee tärkeä myös hänelle itselleen. Sadas otto on hyvin harvoin se paras. Meille selitettiin miljoona syytä, miksi emme kelpaa. Earache tosin julkaisi lopulta myös Abominations of Desolationin vuonna 1991. David Vincentin lauluääni on erittäin tunnistettava. Abominations of Desolation -levy jäi kuitenkin tuolloin julkaisematta. Kukaan ei voi opettaa laulamaan tällä tavalla. Olen aina yrittänyt rohkaista ihmisiä ajattelemaan niin, että vastoinkäymisten ei pidä antaa voittaa. Bändi oli täysin varma ja tietoinen siitä mitä teki ja mitä halusi tehdä. Oli todella hyvä, että hän päätti ottaa osaa koesoittoon. Ideoiden ja suoritusten loputon työstäminen vie paljon voimia ja alkaa tuntua helposti jonkinlaiselta väsytystaistelulinferno 43. Illud Divinum Insanus tehtiin eri tavalla kuin aiemmat Morbid Angel -levyt, ja Vincent on siitä hyvillään. En vedä huumeita enkä juo liikaa. Joillakin ihmisillä on näkemystä ja joillakin ei, Vincent myhäilee. Morbid Angel oli alusta lähtien ainutlaatuinen yhtye. Soitimme vähintään kuusi tuntia päivässä. Kun Altars of Madnessista sitten tuli menestys, joka ikinen lafka alkoi haalia Morbid Angelin tapaisia bändejä listoilleen. Vincentillä oli vaikeuksia äänensä kanssa bändin alkuaikoina. Paitsi että Yeung tuuraa Sandovalia, bändissä on muutenkin uutta verta. Nyt hän on selättänyt ne ja on jälleen äärimmäisen musiikin ikonisimman yhtyeen keulilla. Viimeksi mainittu on Vincentin tapa kiittää faneja siitä, kuinka hienon vastaanoton Morbid Angel on saanut kaikkialla, minne on mennyt. Vincent tavoitteli laulussaan spontaaniutta ja aitoutta. Lopputuloksena on statement-tyyppinen kappale, joka kertoo siitä, kuinka bändi on kulkenut vaikeuksien ja vastoinkäymisten kautta nykyiseen loistoonsa. Liian nopeaa, ei tarpeeksi melodista, sanoituksissa on liikaa pahuutta... Niiden ansiosta tunnen laulutekniikkaa jonkin verran, mutta Morbid Angelissa siitä ei ole juuri hyötyä. Destructhor ja Yeung hoitivat omat osuutensa ikään kuin erillään kaikesta muusta, ja jäljelle jäivät Azagthothin ja Vincentin osuudet. Vincent kehuu häntä erittäin kurinalaiseksi ja kunnianhimoiseksi muusikoksi. Mutta ainahan ne ovat samoja. Hän lauloi jo ennen kuin oppi kävelemään ja kävi lapsena laulutunneilla. Illud Divinum Insanusin biisien nimiä on tuskin mietitty haudanvakavalla mielellä. Vincent lähetteli demoja kaikille mahdollisille levy-yhtiöille ja soitteli perään. Se oli hyvin kiinnostavaa. Henkilökohtaiset ongelmat olivat päällimmäisin syy siihen, että Vincent aikoinaan jätti bändin. Meille olisi ollut helpompaa löytää joku täältä Floridasta tai edes Yhdysvalloista, mutta sitten aloimme miettiä, miksi rajoittaa valintaa tällä tavalla. Täytyy vain kehittää oma tekniikka ja löytää se tapa, jolla laulaminen tuntuu hyvältä. En ainakaan edes etäisesti Morbid Angelin kaltaista musiikkia. Aloimme vain soittaa, soittaa ja soittaa. Nuorena soittimessa pyörivät muun muassa Alice Cooper, Grand Funk Railroad ja Black Sabbath. Se oli myös itsevarma ja jääräpäinen, kuten kaikki hyvät bändit. Emmehän me rajoita itseämme musiikissakaan! Bändi rekrytoi rumpuihin Sandovalin, lähti kiertueelle ja äänitti lopulta Altars of Madnessin (1989). David Vincent ja Trey Azagthoth tapasivat toisensa 1980-luvun puolivälissä. Se on tärkeää, koska sen ansiosta voin paremmin, annan muille hyvän esimerkin ja pystyn esiintymään sillä tasolla, jolla haluan ja jota minulta odotetaan. pois viinat, tupakat Musiikki on ollut David Vincentille lapsesta saakka tärkeää. Hän on pitkän linjan muusikkona ymmärtänyt, että kaikkein parhaissa suorituksissa on aina annos tuoreutta. Sitten rumpali karkasi, enkä oikein tiedä hänen tarinaansa. Vincent oli aloittamassa levy-yhtiötä nimeltä Gorque Records, ja Morbid Angelin piti olla lafkan ensimmäinen projekti. Tyttöystävä, huumeet tai jotain muuta, Vincent sanoo. onnistumisten kierre Kun Morbid Angel tekee musiikkia, sen täytyy tulla sisältä. Näin ollen Morbid Angeliin kuuluivat pian Azagthoth, Vincent, Hartnell ja kitaristi Richard Brunelle. Levy-yhtiöissä bändiä haluttiin neuvoa tekemään toisin, ja Vincentiä ei kiinnostanut kuunnella kenenkään neuvoja. Sisäsyntyisyys on Vincentille niin tärkeää, että hän jopa varjelee sitä silloin, kun luomistyö on käynnissä. IDI on monella tavalla poikkeuksellinen Morbid Angel -levy. Lopulta Earachen Digby Pearson ymmärsi bändiä ja otti sen hoteisiinsa. Mutta silloin kun kirjoitan itse, en kuuntele mitään. Yllättyisit, jos näkisit mitä kaikkea minulla on iPodissa
Vincent halusi, että tämän levyn jokainen biisi syntyy ilman väsytystaistelun tuntua. Viime vuosina muun muassa Meshuggahin Tomas Haake ja Slayerin Tom Araya ovat joutuneet lääkärivisiitille. Morbid Angelin alkuajoista liikkuu paljon hurjia juttuja. Bändin nykyinen kokoonpano ilman Sandovalia on herättänyt paljon kysymyksiä siitä, tulevatko keikat olemaan yhtä vahvoja kuin ennen. Kukaan ei odota uutta levyä kovin pian, ja bändi aikookin kiertää nyt pari vuotta. Se oli hieno kokemus ja oikea onnistumisten kierre. Usein on niin, että vaikka työstämällä pääsee hyviin tuloksiin, kaikkein paras jälki syntyy sittenkin nopeasti ja helposti. Kun musiikin tekemistä ajattelee liikaa, siinä uhraa helposti fiiliksen. Toivottavasti seuraavaa levyä ei tarvitse odottaa silti kahdeksaa vuotta! Toisaalta, me emme ole koskaan olleet bändi, joka tekee levyn kahdeksan kuukauden välein vain tekemisen pakosta, Vincent sanoo. Kun David Vincent on kotona, hän kuulemma yksinkertaisesti nauttii asioista. Muuta en sano. 44 inferno. Jättääkö selkäongelma "Commandoon" niin pahan jäljen, että supernopea ja tuhovoimainen soitto ei enää onnistu. Tim opetteli sen melkoisen tarkasti. Luulen, että se kuuluu lopputuloksesta. Rumpali pete Sandoval alkoi kärsiä pahenevista selkäkivuista, kun Morbid Angel oli kiertueella. Sandoval ei ollut tekemisissä Illud Divinum Insanusin teon kanssa lainkaan. Vuoden 2008 Tuskassa nähtiin niin käsittämättömän voimakas ja karismaattinen yhtye, että sellaista pääsee harvoin todistamaan. Mies puhuu totta. Tulevan kesän Tuska tarjoaa nautiskeluun erinomaisen mahdollisuuden, muun muassa siksi, että Morbid Angel nähdään perjantain pääesiintyjänä. Viime vuonna hänellä todettiin välilevyn pullistuma, joka vaati leikkaushoitoa. TOIPUUKO SANDOVAL? sandoVal ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen metallimuusikko, jolla ovat riesana selkävaivat. Vaikka hän lukisi lavalta puhelinluetteloa, yleisö vain hurraisi hypnoosissa. Äärimmäinen musiikki vaatii äärimmäistä rumpalointia, ja rummut ovat bändisoittimista se kaikkein fyysisin. Toisaalta on päivänselvää, että Azagthoth ja Vincent eivät petä. Hän on kuulemma soittanut niin paljon kuin vain voi, mutta hänen täytyy olla sen kanssa hyvin varovainen. Sandovalin kerrotaan treenanneen usein niin raivokkaasti, että hän pökertyi lopulta hikisenä lattialle. Vincent painottaa, että Sandoval on Morbid Angelin rumpali, eikä asia siitä muuksi muutu, vaikka täytyisi käydä välillä leikkauspöydälläkin. Puhuin hänen kanssaan juuri eilen, ja hän oli hyvissä voimissa. aikeSta, VaStUUSSa k "olen maSSa on äSSä maail mikä t ä, koska ää. Olisin pystynyt tekemään enemmänkin, mutta halusin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Onneksi se onnistui. Pienetkin terveysongelmat saattavat olla kohtalokkaita. Hänen täytyy nyt vain treenauttaa kroppansa pikkuhiljaa kuntoon. Pete pystyy jo soittamaan, mutta hänellä on vielä jokin ongelma, jota lääkärit seuraavat. Voitte aina odottaa Morbid Angelia. Tästä huolimatta Morbid Angelin tulevalla kiertueella nähdään Tim Yeung. Sen jälkeen hän jättäytyi projektista eikä edes antanut Yeungille minkäänlaista mentorointia. Sandoval leikattiin viime vuonna ja hän on David Vincentin mukaan toipumassa. Jokainen biisi kasvatti itseluottamusta ja tunsin itseni hyvin inspiroituneeksi. Nyt tilanne vaatii Sandovalilta hieman erilaista sinnikkyyttä. Morbid Angel on tilanteessa, jossa sen ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Meillä on täällä vain lyhyt aika, eikä sitä kannata tuhlata katkeruuteen ja tylsyyteen. Vincent vastaa lohdullisen itsevarmasti kysymykseen, mitä Tuska-keikalta kannattaa odottaa. Eikä hän tietenkään pysty vielä soittamaan samalla tasolla kuin ennen leikkausta, Vincent kertoo. Lisäksi Sandoval täyttää tässä kuussa 48, eli hän ei ole enää mikään nuorukainen. En ole lääkäri, en tiedä tarkkaan, mutta hänen täytyy vielä käydä magneettikuvauksissa ja sen sellaista. Elämästä kannattaa nauttia tietoisesti. Vincent on keulahahmona lähes ilmiömäinen. Olen hyvin kompulsiivinen ihminen, mutta nykyään en enää päästä itseäni tilanteeseen, jossa se alkaa ahdistaa. Kun hän siitä virkosi, hän jatkoi paukutusta saman tien. Hän ei itse asiassa ole kuullut sitä vielä! Aion kyllä viedä sen hänelle mahdollisimman pian. kuoltuasi et voi nauttia Kun uusi levy on nyt tehty, Morbid Angel voi nautiskella kaikessa rauhassa keikkailusta ja ikonisesta asemastaan. Siitä tuli ikään kuin hänen oodinsa Petelle, Vincent hymyilee. Nautin fine diningista, luonnosta ja matkustelusta, asioista, joista varmaan kaikki muutkin. Jos kerran Sandoval ei ollut levyn tekemisessä mukana, millaisia kommentteja hän on siitä antanut. Mutta samaan aikaan emme halua painostaa häntä mihinkään. Tosin ainakin kiertämistä bändillä riittää varmasti niin paljon kuin vain jaksaa tehdä. Kun soitimme siellä viimeksi, keikka oli yksi koko vuoden parhaista, Vincent kehaisee. Mistä asioista Vincent sitten nauttii. Koska Sandoval ehti soittaa Nevermorea keikoilla, Yeung halusi opetella soittamaan sen kuin hän. Entäpä kiertueiden välit. Polttava kysymys on, toipuuko Sandoval vielä siihen kuntoon, että hän voi jatkaa soittamista Morbid Angelissa. pidän siit VääR a jätkä." än olla pah tykkä ta. Bändi ehti tehdä hänen kanssaan vain Nevermorebiisin, jota soitettiin kiertueellakin. Pyrin vetämään purkkiin yhden biisin päivässä. En harjoitellut oikeastaan yhtään, vaan kirjoitin yhtenä päivänä ja äänitin seuraavana, Vincent kertoo. Hän on perheenjäsen, kuin haavoittunut taistelija, jolle toivomme kaikin voimin pikaista toipumista
KALASATAMA, HELSINKI SATURDAY 2. JULY 2011 BATTLE BEAST SYLOSIS POISONBLACK + possible delivery fees REVOKER NORTHER Tickets 85 e FOR TICKETS, SPECIAL OFFERS PLUS INFORMATION AND EVERYTHING ELSE - SONISPHEREFESTIVALS.COM
No, ainakaan emme pysty treenaamaan kuten ennen, joten se tulee muuttumaan suuresti. Sitten kakkosalbuminsa Ill Disposedin (2007) Gallhammer-campissa on tapahtunut monenmoisia muutoksia. teksti matti Riekki i kuva maniac i www.mySpace.com/GhammeRcRUSt uuden GallhammeR-levyn nimi on the end. Hänen nimensä on Sven Erik Kristiansen, ja metallipiireissä hänet tunnetaan paremmin nimellä Maniac. Edellisen kiekon takana hääri Dartkthrone-jermu Nocturno Culto, joten hyppy ei liene suuren suuri. taas uusi teemaalbumi maailmanlopusta, vai? KERT MAA " M usiikki (muinaiskreikaksi msik) eli säveltaide on ihmisen kulttuurille ominainen ääneen perustuva taiteen ja viestinnän muoto. Ehkä se johtuu Japanin kosteasta ilmasta? Maaninen siippa Gallhammer-johtaja vastaa kysymyksiini meilitse, koska naisen englanti ei ole vielä(kään) sitä luokkaa, että sillä kehtaisi alkaa pudotella puhelimitse. Merkillisempää sen sijaan on, että kielisoittimista, erilaisista ääntelyistä ja ajoittaisesta saksofonista vastaava Vivian asuu tätä nykyä Norjassa. Monet sanovat samaa, joten kaipa siinä on sitten perää. Myös kysymys Vivianin ideologiavalinnasta osoittautuu hankalaksi. Vivian ja Maniac ovat tätä nykyä paitsi avio- myös työpari, Maniac kun on osallistunut uuden The End -albumin tuotannollisiin tehtäviin. Mutta jotain, jokin, siinä silti piilee. Gallhammerin musiikin yhteydessä. Tykkään Norjasta monin tavoin, eritoten talvesta. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, rockbändihän on usein vaihtuvien osasten summa, vaikka Mikalla olikin yhtyeessä sekä näkyvä että kuuluva osa hänhän vastasi myös pääosasta vokaaleja. Kuinka luulet maisemanvaihdoksen vaikuttavan Gallhammerin musiikkiin tulevaisuudessa. En seuraa Japanin skeneä, Vivian kuittaa, mutta olen kuullut, että siellä on aika hyviä bändejä. Kirjoitettuna päästään jo käsitettävälle tasolle, mitä ilolla tervehdittäköön, vaikkakin vastaukset tuppaavat olemaan lyhyenläntiä ja usein varsin mitäänsanomattomia. Minulla on nyt rauhallinen elämä. Se koostuu äänistä, jotka tuottavat kuulijalleen miellyttävän kokemuksen." Näin kuvailee Wikipedia tässäkin lehdessä pyörittelemäämme taidemuotoa. Kaiken takana on mies. Se ei varsinaisesti miellytä kuulijaansa, vaan saa pikemminkin aikaan hieman vaivautuneen olon. Mainitun valossa japanilaisyhtye Gallhammerin taide ei ole musiikkia. Se on nykymittareilla huonosti soitettua ja tuotettua metelöintiä, jota moni rockfanikin saattaisi kutsua silkaksi paskaksi. Sain juuri oleskeluluvan, Vivian kirjoittaa. Yksi näistä on Japanin metalliskene, josta yritän onkia tietoja fiilistelemällä pentuiän Loudness-muistoilla ja muutamilla nykytärpeillä. Mitä musiikkiin tulee, ei aavistustakaan. Stressitesti läpi? Edellä mainittu ei ole ainoa asia, josta Vivianilla ei ole tietoa. Kaikki on täällä vähemmän stressaavaa ja hidastempoisempaa, hyvällä tavalla. Jep, juuri se Mayhemista ja itsensä viiltelystä tuttu miekkonen. Siis mistä tässä nyt on kysymys, Vivian Slaughter. Kirjoitin bändin edellisen levyn arviossani, että efekti on jokseenkin sama kuin parhaissa japanilaisissa kauhuelokuvissa; musiikissa (siksi me nyt sitä kutsumme) on jotain selittämätöntä, jotain joka saa karvoituksen pystyyn ja mielenkiinnon säilymään. Ensinnäkin, bändi on kutistunut triosta duoksi kitaristi Mika Penetratorin jätettyä leikin sikseen. 46 inferno Hän halusi keskittyä "overgroundimpaan musiikkiin", Vivian kirjoittaa. Hah hah, en itse asiassa ole noiden elokuvien kovinkaan suuri fani
Tunsin itseni todella avuttomaksi, koska asun ensi kertaa Japanin ulkopuolella, Vivian kirjoittaa tuhon aikaisista tuntemuksistaan. Viime aikoina ahdistuksenlähteenä on toiminut Japanin tuhoisa maanjäristys jälkiseurauksineen. Touhun entistä doomimmaksi pistävän levyn lyriikat ovat japania, joten niiden merkityksistä on hivenen hankala ottaa selkoa. Ehkä minä vain haluan elää kuten parhaaksi katson ja ottaa elämästä mahdollisimman paljon irti. Vivian kirjoittaa elonsa olleen edellisen levyn jälkeen hyvin stressintäyteistä ja Gallhammeriin keskittymisen hankalaa. Reaktiona ei ole nihilistinen sylkäisy itsensä myymisestä, tahi muuta tosipunkkarille sopivaa, vaan iloinen purskaus suoraan fanitytön sisuksista. Tuntuu kuin olisin umpikujassa. Väärin. Ismejä hän ei kuitenkaan tunnusta. Lausutun valossa on mielenkiintoista, miten Vivian kuvailee The End -albumin sisältöä. Hän ei spesifioi, mutta voisi kuvitella, että Mikan lähdöllä on tähän muhkea vaikutuksensa. Naisen paikkaa ei muuten täytetä, vaan Gallhammer säilyy Vivianin ja rumpali Risa Reaperin kaksinpelinä. Painolasti kuulemma kuuluu uudella albumilla. "en tUnne itSeäni kovinkaan hyvin." käytetään usein määrettä "black metal", ja kuten mainituista kumppaneista ja ainaisista Burzum-hehkutuksista voimme päätellä, suuntauksen täytyy olla Vivianille ainakin jollain tavalla läheinen. Odotan levyä ihan hulluna! inferno 47. Levyn otsikko saattaisi kuitenkin viitata maailmanloppuun, aiheeseen josta on jyystetty viime aikoina teemalevyjä enemmän kuin metallilaki sallii. En tunne itseäni kovinkaan hyvin, hän näppäilee. Ne eivät kerro apokalypsistä. Päättääksemme iloisemmissa tunnelmissa tiedustelen, mitä mieltä Vivian on siitä, että yksi hänen suurimmista suosikkiyhtyeistään ja Gallhammerin vaikuttajista , englantilainen Amebix on palannut ja tekemässä uutta albumia. Emme edes harkitse kolmatta jäsentä, Vivian ilmoittaa ykskantaan. Tekstit tulevat hallitsemattomasta vihasta, turhautumisesta. En voi kuin yrittää tukea Japania edes jotenkin. Vaikka The End äänitettiin Japanissa, Vivian asusti jo Pohjolassa tapahtumien aikaan
"Niklas on Niklas", huokaili tuoreen levy-yhtiönsä Spinefarmin promoottori, ja pakkohan tämä on uskoa. Mutta ei bändin toiminta todellakaan pääty tähän. Blackista poppiin Useaan eri otteeseen kuolleeksi, lopullisesti seonneeksi tai kadonneeksi huhuiltu Kvarforth on kiistatta paljon muutakin 48 inferno. Shining ei tule koskaan pysähtymään paikoilleen, joten tulette huomaamaan, että seuraava levymme tulee olemaan vieläkin pahaenteisempi ja kovempi kokonaisuus. Ristiriitaisia kommentteja tiuhaan laukova Kvarforth täyttääkin leikiten kaikki klassiset hankalan taiteilijan tunnusmerkit. no, en tiedä. Född förlorarea voi pitää monilta osin jopa vivahteikkaana ja pehmeänä levynä, joka on todella kaukana esimerkiksi bändin Within Deep Dark Chambers -debyytilevyn (2000) maanisista ja äärimmäisen ahdistavista tunnelmista. Niklas kertoo musiikillisten mieltymystensä muuttuneen melko radikaalisti ajan myötä, ja tämä on vaikuttanut suoraan ja tiedostamatta myös Shiningiin. Vaikka toisaalla tässä lehdessä haastatellun Forgotten Tombin Herr Morbid kertoo erittäin itsekkäästi olevansa vastuussa kokonaisen suicide black metal -genren synnystä, Kvarforth availi Gillette-pakettia jo useita vuosia aiemmin. Syinä tähän ovat Niklasin mukaan perinteiset haastattelukliseet eli "luonnollinen kehitys" ja kasvaminen ihmisenä. Hän oli virallinen jäsen kuuden vuoden ajan ja jopa kirjoitti musiikkia kuutoslevyllemme (Klagopsalmer, 2009), joten joku voisi sanoa menetyksen olevan aika suuri. Levyjen välillä on siis todella suuria eroja, koska olen muuttunut ihmisenä niin paljon. En kuitenkaan tule koskaan julkaisemaan aivan mitä sattuu, joten... Hän on arvaamaton persoona, joka ei kuuntele muiden mielipiteitä ja tekee kaiken oman mielensä mukaan. Jotain Kvarforthin oikukkuudesta kertoo sekin, että parhaillaan lukemasi haastattelu peruuntui miehen toimesta pariinkin otteeseen. Ainoastaan silloin, kun asiat menevät äärimmäisyyksiin, niistä tulee aidosti mielenkiintoisia. voittaa sittenkin? TeksTi joni jUUtilainen i kUVAT elin StRiGå www.mySpace.com/ShininGhalmStad kuin huumepäissään törttöilevä rappiotaiteilija, sillä miehen musiikilliset ansiot puhuvat sarallaan omaa kunnioitettavaa kieltään. Uutuuttaan hohtava Född förlorare on yhtyeen seitsemäs kokopitkä levy, joka on vienyt Shiningin musiikkia entistä kauemmaksi äärisynkistä lähtökohdista. Miehen tekemisiä hallinnut arvaamattomuus on paljolti hänen mielenterveysongelmiensa ja holtittoman päihteidenkäyttönsä ansiota, mutta vähintään yhtä suurilta osin myös täysin harkittua ja tietoista. Shining on toki aina flirttaillut kevyempien ja epämetallisten musiikillisten elementtien kanssa, mutta vasta viides levynsä Halmstad (2007) sytytti yhtyeen monipuolisuuden täyteen liekkiin. Halmstadin ja Född förlararen välillä vallitseekin syvä musiikillinen ja tunnelmallinen yhteys. Pahaenteisestä ja kovemmasta kokonaisuudesta voidaan olla montaa mieltä, sillä Shiningin ura on kulkenut asteittain kohti kevyempiä musiikillisia suuntia. Sittenhän tuon näkee. Biisinkirjoitusvastuu Shiningin kokoonpanossa on vaikuttanut pikaisen katsauksen mukaan viitisentoista jäsentä, joista valtaosa on ollut lyhytaikaisia studiosessiomiehiä tai keikkamuusikoita. Minulla on taipumus viedä kaikki asiat äärimmäisyyksiin, oli kyse sitten intohimosta muiden ihmisten kärsimykseen tai autojen tuunaukseen. ShininG-keulakuvan niklas kvarforthin epäpyhä kolminaisuus on saamassa seurakseen myös pehmeämpiä arvoja. Muutama päivä ennen tämän haastattelun syntymää Shining antoi lehdistötiedotteen, jossa kertoi yhden pitkäaikaisimmista jäsenistään, kitaristi Fredric Gråbyn poistuneen hieman yllättäen bändistä. vai onko? elämä n iklas kvarforthin kaikesta johdonmukaisuudesta irtautunut persoona on määrittänyt Shiningin liikkeitä aina vuodesta 1996, ja vaikka miehellä on ikää vasta 27 vuotta, hänen elämässään on ehtinyt tapahtua enemmän kuin keskiverrolle ruotsalaiselle eläkeläispariskunnalle. Silloin sinusta kasvaa se mies, joka tulet aina olemaan. Tänä päivänä mies kuuntelee mieluummin Didoa kuin Deicidea, mutta hänen sisällään kylmänä sykkivä metallisydän tulee tuskin koskaan täysin katoamaan. ihmisviha, masennus ja päihteet. Aloitin bändin viisitoista vuotta sitten, jolloin olin 12-vuotias, ja kaikkien näiden vuosien aikana, erityisesti siinä parikymppisenä, ihminen kehittyy persoonana paljon. Saatan vielä jonain päivänä julkaista aivan puhtaan poplevynkin, sillä eihän sitä koskaan tiedä, mihin suuntaan inspiraatio tulee musiikkiani viemään. Alkoholilla, huumeilla, mielialalääkkeillä ja fyysisellä itsetuhoisuudella elimistöään hitaasti rappeuttanut Kvarforth on vaahdonnut ihmiskunnan tuhon puolesta koko uransa ajan ja iloinnut erityisesti nuorten ihmisten itsetuhosta ja ahdistuksesta. Sittemmin Shiningin tekemisiä ovat jäljitelleet toinen toistaan heikommat bedroom black metal -viritelmät, joiden musiikilliset ansiot ovat jääneet kauaksi Shiningin vastaavista. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos bändillä ei ole mitään uutta annettavaa, on aivan sama lopettaa koko touhu
"olen ihmisvihaaja, ja mieleStäni kaikki eläVät olennot oVat täySiä idiootteja, tai mitä vittua nyt ikinä ovatkaan." inferno 49
Olemme nyt löytäneet uuden kitaristin Hollannista ja hän soittaa kanssamme Suomen-kiertueen. Kirjoitimme Klagopsalmerin kahdessa päivässä, ja molemmat kitaristit (Gråby ja Peter Huss) kirjoittivat kumpikin kappaleen mieheen. Jos hän pelaa korttinsa oikein, hänelle löytyy varmasti paikka bändistä. Oman osansa levyn monipuolisuuteen tuovat vierailevat artistit, Watainin Erik Danielsson, Arch Enemyn Chriss Amott, Arcanan Peter Bjärgö ja ehdottomasti kaikkein mielenkiintoisimpana vanha raspikurkku Håkan "Nordman" Hemlin, jonka monet muistavat 1990-luvulla muutaman folkpophitin puskeneen Nordman-duon karismaattisena keulakuvana. Kappaleen on sovittava täydellisesti Shiningin levylle, ja jos näin ei ole, biisi tipahtaa automaattisesti pois, oli se sitten kuinka hyvä tahansa. nordman ja heroiini Född förlorare on musiikillisesti monipuolinen paketti, jolla kuullaan useita Shiningin musiikin ääripäitä. Tulevien levyjen kirjoitusvastuusta en osaa sanoa vielä yhtään mitään, mutta jos esimerkiksi Huss tarjoaa minulle jotain hyvää ideaa, olen kyllä valmis kuuntelemaan. Kappale on mielestäni aivan loistava ja sopii levyn linjaan erittäin hyvin. Osallistuiko Gråby uuden levyn musiikkiin millään tavalla. Kuvasimme kuitenkin videon, vaikka homma oli jälleen kerran todella hankalaa ainoastaan yhden kitaristin voimin. Nordmanin valitsin mukaan siksi, että managerimme on työskennellyt Shiningin ohessa myös hänen kanssaan. Ainoa poikkeus on I nattens timma, joka on lainabiisi vanhalta ruotsalaiselta progebändiltä Landberkilta. "minulla on yksinkertaisesti oltava joitain positiivisia asioita elämässäni, joS aion taiStella niitä VaStaan." Ongelmat Gråbyn kanssa alkoivat, kun soitimme Watain-kiertueella Liverpoolissa, jolloin hän päätti lähteä yhtyeestä ja meidän täytyi vetää kiertue loppuun ainoastaan yhdellä kitaristilla, mikä oli aika perseestä. Levyltä löytyy lähes kaikkea aina salamannopeasta blastbeatista rouheisiin grooveriffeihin ja I nattens timman uneliaisiin ja kehtolaulumaisiin tunnelmiin. Kun nauhoitimme kuudetta levyämme, sanoin, että en todellakaan halua Osmosen julkaisevan sitä, mutta koska meidän sopimuksessamme oli lupaus vielä yhdestä levystä, päätimme tehdä heille vielä yhden ja julkaista seitsemännen jonkun paremman lafkan toimesta. Tämän jälkeen sanoimme, että hän saa vielä yhden mahdollisuuden, mutta hän veti tämänkin vituiksi, koska ei saapunut musiikkivideomme kuvauksiin. Päätin 50 inferno. Itse asiassa kirjoitin jälleen itse musiikin ja sanoitukset. Sellaisen joka kykenee myös promotoimaan levyä sen ansaitsemalla tavalla
Jürgenin (Bartsch, Bethlehemin perustajajäsen) kanssa on täysin mahdotonta työskennellä. Jos minulla ei olisi mitään positiivista elämässäni, en olisi varmasti enää elossa. En todellakaan! Olen ihmisvihaaja, ja mielestäni kaikki elävät olennot ovat täysiä idiootteja, tai mitä vittua nyt ikinä ovatkaan. En oikein jaksa uskoa, että siitä bändistä tulee mitään merkittävää, kuten Jürgenin suuriin suunnitelmiin kuuluu. Pimeys merkitsee minulle kaikkea, se on jopa vaimoanikin tärkeämpää. amon amarth·DEvin toWnsEnD projECt morbiD angEl·at thE gatEs·arCh EnEmY blinD guarDian·katatonia·EpiCa·amorphis mEshuggah·ForbiDDEn killing jokE·ElECtriC WiZarD·bullDoZEr·turisas EnslavED·WintErsun·moonsorroW·tarot·WitChErY blaCk brEath·agnostiC Front·kvElErtak spiritual bEggars·gravE·hEll·impalED naZarEnE omnium gathErum·ghost·ChurCh oF misErY mYgrain·misErY inDEX·jEX thoth rottEn sounD·shining·hooDED mEnaCE·Cavus·mEDEia aXEgrEssor·tinnEr·blaCk CruCiFiXion·lighthousE projECt oranssi paZuZu·FlEshprEss·FEastEm·gaF·gorEsoErD CausE For EFFECt·mononEn 22.-24.7.2011 SUVILAHTI, HELSINKI www.tuska-festival.fi Ennakkolipunhinnat: 110 / 3 päivää, 60/ päivä. Onhan se aika surullista, mutta hänet tuntien uskallan sanoa, että näin ei tule koskaan käymään... normaalia elämää Kvarforth on maininnut usein vihaavansa "black metal -mongoloidien" pateettisuutta ja fanien surkeaa laumahenkeä. Kuten sanoin, elämäni on aika hyvällä pohjalla juuri nyt, mistä on paljolti kiittäminen vaimoani. Olen myös skitsofreenikko, mikä näkyy myös erittäin vahvasti elämässäni. Shiningin tarkoitus on kasvaa jatkuvasti isommaksi yhtyeeksi, sillä minulla ei ole mitään intoa soittaa pikkumestoissa samoille naamoille vuodesta toiseen. Koko black metal -skeneily on ollut aina niin helvetin naurettavaa. Sikäli kun tiedän, hän ei todellakaan ole kovin hyvässä kuosissa nykyisin. Rakkauteni Saatanaan ja intohimoni Shiningiin merkitsevät kuitenkin niin paljon enemmän, että jos minun täytyisi tehdä valinta, se olisi erittäin helppo. Niklas itse on jättänyt hiljattain muut bändinsä keskittyäkseen täysin Shiningiin ja oman elämänsä rakentamiseen. Näin häneltä hiljattain haastattelun, eikä mies vaikuttanut kovin hyvinvoivalta... En ole koskaan luottanut median juttuihin, mutta useiden eri lähteiden mukaan hän olisi palannut taas huumeiden pariin. portilta: 125/ 3 päivää, 70 / päivä (mikäli jäljEllä). Ennakkolipunhintoihin lisätään lippukauppojEn toimituskulut.. Vaikka hän ei halua olla missään kytköksissä skeneen ja sen säälittäviin olentoihin, hänen on kiertue-elämän vuoksi lähes pakko olla kontaktissa Shining-faneihin ja muihin muusikoihin, joita mies ei pidä kovinkaan suuressa arvossa. En olisi ollut elossa enää varmaankaan viiteentoista vuoteen. Elämäni on ollut todella rankkaa, ja suurin osa kaikesta paskasta on ollut omia valintojani, paitsi tietysti masennus, joka on osa kaksisuuntaista mielialahäiriötäni. sitten vain kysyä, olisiko hän kiinnostunut esiintymään levyllä, ja olin kieltämättä hieman yllättynyt, kun hän lähti mukaan. Kuten haastattelussa on käynyt ilmi, Kvarforthin elämä on ollut kaikkea muuta kuin länsimainen ihanne antaa ymmärtää. Minulla on yksinkertaisesti oltava joitain positiivisia asioita elämässäni, jos aion taistella niitä vastaan. Yksi hänen mielenkiintoisimmista pesteistään oli laulajanpaikka aina yhtä arvaamattomassa Bethlehemissä, joka on ollut miehen mukaan yksi eniten Shiningin musiikkiin vaikuttaneista metallibändeistä. Millaisessa kunnossa Nordman mahtaa nykyisin olla. Mielestäni ainoa oikea olemassa oleva black metal -bändi on Watain, ja annan heille kaiken tukeni. He ovat kyllä jo nielaisseet syöttimme. Ei ole siis lainkaan ihme, että kolmeakymppiä lähestyvä mies on ryhtynyt kaipaamaan pysyvämpiä ja terveellisempiä asioita elämäänsä. Minulla on vaimo, kaksi kissaa ja kiva kämppä, jotka ovat paljolti Shiningin ansiota. En varsinaisesti jättänyt Bethlehemiä, vaan sain potkut. Kappale (Tillsammans är vi allt) kertoo siitä tilasta, jonka ihminen kokee käyttäessään heroiinia, ja koska tiedän hänen käyttäneen sitä, hän oli täydellinen ehdokas kappaleen laulajaksi. Kaikki muut projektini jätin ihan itse. Yritän elää mahdollisimman normaalia elämää aina kun en työskentele Shiningin kanssa, mutta näin tapahtuu todellakin melko harvoin. Tämä oli itse asiassa toinen kerta, kun saan potkut siitä bändistä, Niklas nauraa. Olet siis sitä mieltä, että elämä on sittenkin pohjimmiltaan aika ihanaa
Monilla tuottajilla on pitkä lista kamoista, joita he haluavat studioon kun he menevät tekemään levyä jonnekin, missä eivät ole aiemmin työskennelleet. Kun Sabbat sitten hajosi, ostin itselleni kasiraitanauhurin ja aloin äänittää demoja paikallisten bändien kanssa. Pelkkä miksaaminenkin voi olla todella mukavaa, jos levy on äänitetty hyvin. Säästin koko ajan rahaa ja hankin parempia laitteita. Opin tänä aikana paljon, aloin saada myös mainetta, ja lisäksi solmin lukuisia kontakteja alan levy-yhtiöiden kanssa: Earache, Music For Nations, Nuclear Blast, Roadrunner... Mutta on sinänsä aina mielenkiintoista olla uusi kaveri, joka tulee mukaan levyntekoprosessiin. Vuoden 1994 aikoihin aloin työskennellä eräässä nottinghamilaisessa studiossa. Minulla ei ole mitään tuollaista, voin hyvin käyttää sitä mitä on saatavilla. 52 inferno. Suurimman osan töistään hän tekee omassa Backstage-studiossaan, jonka laitteet ovat kyllä huipputasoa, mutta muissa studioissa työskennellessään hän ei ole vaativa. Tein levyjä pienempien bändien kanssa ja miksasin myös keikkoja. Sneap toteaakin useaan otteeseen, että nykymaailmassa, etenkin pienen budjetin levyillä, tuottajan rooliin kuuluu taiteellisen panoksen ohella myös huolehtiminen siitä, että aikaan ja rahaan liittyviä rajoituksia ei ylitetä. Minulle riittää, että laitteisto on kutakuinkin kelvollinen. Kamojen ei tarvitse olla huippuluokkaa: kunhan nyt esimerkiksi kitarat ja kitaravahvistimet eivät ole kaikkein halvinta ja huonointa kamaa, levy pystytään kyllä tekemään. Tehtäväni on pitää huolta siitä, että annetun ajan ja budjetin puitteissa valmistuu mahdollisimman hyvä levy. Tämän ansiosta minulla on siitä lähtien ollut aina mukavasti töitä. Levy-yhtiöt pitävät siitä, jos pystyy tekemään hyvän levyn ylittämättä annettua aikarajaa tai budjettia, ja palkkaavat töihin toistekin. Sneap kertoo, että hänelle levyjen tekeminen ei ole välineurheilua. Jos se on äänitetty huonosti, se on hirveä päänsärky. Ei tiedä mitä nauhoituksissa tapahtui, joten voi olla objektiivisempi. Se tyyppi, johon levy-yhtiö luottaa. Jokaisella bändillä on tietenkin erilaiset vahvuudet, ja minun on pidettävä huoli siitä, että ne vahvuudet kuuluvat levylläkin. Yhteistyö Colinin kanssa sujui hyvin, sillä me pidämme samanlaisesta musiikista. Miehen miksausansioluetteloon kuuluu bändejä kuten Opeth, Dimmu Borgir ja Napalm Death. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, voi olla mitä tahansa. Yritän aina päästä samalle tasolle bändin kanssa ja saada heidän olonsa studiossa rennoksi. ei välineurheilua Tuotantotöiden ohella Sneap tunnetaan myös miksaajana. Tein paljon yhteistyötä Colin Richardsonin kanssa, toimin äänittäjänä esimerkiksi Machine Headin toisella levyllä (The More Things Change). Jo Sabbatin aikoina olin enemmän kiinnostunut studiotyöstä kuin keikkailusta. Pääsee kuuntelemaan musiikkia uusin korvin ja siten tarjoamaan tuoreen näkökulman siihen. Kaksi pikkuklassikon asemaan kohonnutta kiekkoa ja yhden hiukan heikommin menestyneen levyn tehneen bändin taru päättyi 1990-luvun alkupuolella, minkä jälkeen Sneap alkoi opetella studiotyön saloja. Olen tuottajana kaveri, joka ohjaa laivaa. Menee monta päivää, ennen kuin voin edes aloittaa miksaamista. Sen sijaan, että käyttäisin aikaani varsinaiseen miksaamiseen, se kuluu raitojen siivoamisessa ja muussa paikkailussa. Ulkopuolisen korvaparin tuominen mukaan miksausvaiheessa on etenkin suuressa maailmassa yleinen käytäntö, ja omien tuotantojensa ohella Sneap on palkattu viilaamaan monia muiden tuottamia ja äänittämiä levyjä. teksti tapio ahola i www.andySneap .com muiden muassa megadethin, exodusin, acceptin ja cradle of filthin levytyssessioita johtaneelle englantilaisherralle andy Sneapille ura studioammattilaisena on ollut kaksijakoinen kokemus. KAVERI JOKA OHJAA LAIVAA a ndy Sneap nousi metalliyleisön tietoisuuteen ensimmäistä kertaa 1980-luvun loppupuolella brittiläisen thrash-yhtye Sabbatin kitaristina
"työni on Vienyt minUlta nautinnon musiikinkuuntelusta!" inferno 53
Joskus on mukava kuunnella joitain klassikkoalbumeja, Sabbathia tai Maidenia, koska ne tuntee jo läpikotaisin, mutta uutta musiikkia kuunnellessa tulee keskityttyä vain teknisiin yksityiskohtiin. Työni on vienyt minulta nautinnon musiikinkuuntelusta! En pysty kuuntelemaan musiikkia miettimättä samalla, mitä kitaravahvistinta bändi on käyttänyt tai ihmettelemättä jotain miksaukseen liittyvää yksityiskohtaa. Joissain lyhyissä projekteissa olen äänitellyt punkpoppia ja indierockia, mutta noistakin on jo aikaa. Täytyy muistaa, että äänityksiä editoitiin jo analoginauhojen aikakaudella. Kev tutki näiden levyjen kansia ja kertoi pojalleen, että hän muuten tuntee näiden levyjen tuottajan, että tämä kaveri oli aikoinaan aina minun bändini keikoilla eturivissä. Hän kertoo, että hänellä ei välttämättä olisi mielenkiintoakaan vääntää nappeja muuntyylisille yhtyeille. Ideaalitilanne on se, kun modernia teknologiaa käytetään työkaluna eikä huijausvälineenä. Huonosta tuurista koko uransa kärsineen yhtyeen taival päättyi, kun laulaja-kitaristi Dave Halliday riisti hengen itseltään, eikä bändi ehtinyt julkaista ainuttakaan albumia. Onhan toki mahdollista esimerkiksi monistaa sama kitarariffi joka kohtaan, sitä ei siis tarvitse soittaa oikein kuin kerran, mutta sehän kuulostaakin helvetin tylsältä. Tuottajana Andy Sneap on profiloitunut nimenomaan metallimusiikin osaajana. Ei ennen kuin nyt. Loppujen lopuksi metalli on ainoa musiikkityyli jota ymmärrän ja jossa sydämeni on täysillä mukana, joten ei olisi kovin reilua artistiakaan kohtaan tehdä jotain muuta. Hell oli vuosina 198287 toiminut uuden aallon brittiheviyhtye, joka saavutti paikallisissa piireissä kulttimaineen demoillaan ja keikoillaan. Poika ei uskonut, joten hän otti minuun yhteyttä: "Isäni väittää tuntevansa sinut." Tämän jälkeen saatoin ilmoittaa Tonylle ja Timille, että jätkät, Kev on löytynyt, Sneap nauraa. Ei äänitetty musiikki ole enää vuosikymmeniin ollut täysin rehellistä. En! hän huudahtaa ja purskahtaa nauruun. Ensimmäisenä tulee mieleen Acceptin Wolf Hoffman, joka on aivan uskomaton kitaristi. Olen kyllä tehnyt muutakin, mutta aika vähän. On uskomatonta, miten laiskoja jotkut muusikot ovat. Mutta se on viimeinen vaihtoehto. Olin silti ollut kahden Hellin alkuperäisjäsenen, basisti Tonyn ja rumpali Timin kanssa yhteydessä jo jonkin aikaa. Hyviä soittajia on paljon, mutta omaan makuuni ovat eniten vanhan koulukunnan revittelijät, kuten nuo luettelemani kaverit tai vaikkapa Amottin veljekset Arch Enemystä. 54 inferno takaisin helvettiin Viime vuosina Sneap on tarttunut jälleen kitaraankin. Sabbat on tehnyt nostalgiahenkisesti joitain keikkoja, ja nykyisin mies soittaa myös Hell-nimisessä yhtyeessä, jonka fani hän teini-ikäisenä oli. Suurimman vaikutuksen Sneapiin ovat tehneet perinteiset metallikitaristit. En halua olla mikään vanha jäärä, joka ei ole pysynyt kehityksen mukana. Modernin teknologian takia levyt kuulostavat nykyään kovin steriileiltä, eikä heavy metalissa ole minun mielestäni kyse sellaisesta. Studioammattilaisten kuulee usein valittavan, että musiikkia on vaikea kuunnella vapaa-aikanakaan kiinnittämättä huomiota teknisiin yksityiskohtiin. Kev oli kuitenkin hävinnyt kartalta kukaan meistä ei tiennyt, mitä hänelle kuuluu tai edes sitä, missä hän on. "äänityksiähän editoitiin jo analoginauhojen aikakaudella. Sneapilla ja laulaja David Bowerilla vahvistettu, kaikki elossa olevat alkuperäisjäsenensä sisältävä uusi Hell-kokoonpano on saanut valmiiksi ensimmäisen pitkäsoittonsa Human Remains ja valmistautuu nyt keikoille, joista yksi nähdään ensi kesän Tuska-festivaaleilla. Se editointi on nykyään vain paljon helpompaa, nopeampaa ja halvempaa, ja siihen on useampia tapoja. Tunsin Hellin jäsenet teinivuosinani, mutta niistähän on jo kohta kolmekymmentä vuotta. Sitten on Exodusin Gary Holt, jonka soitossa on totaalista, aitoa aggressiota. Sneap myöntää, että teknologian tarjoamia "epärehellisiä" mahdollisuuksiakin on joskus pakko käyttää. Miten lienee Andy Sneapin laita pystyykö mies enää kuuntelemaan musiikkia ihan vain musiikkina. ei äänitetty mUSiikki ole enää VUoSikymmeniin ollUt täySin RehelliStä." epärehellisyys maan perii? Moderni äänitysteknologia editointimahdollisuuksineen on herättänyt paljon keskustelua: soiton korjailu Pro Toolsilla ja muilla vastaavilla ohjelmilla on saanut monet puhumaan suoranaisesta huijaamisesta. Yritän itse pysyä mahdollisimman kaukana kaikesta huijaamisesta, mutta asenteeni on myös se, että tärkeintä on saada levy valmiiksi keinolla millä hyvänsä. Sama pätee Nevermoren Jeff Loomisiin. No, Kevillä on poika, iältään 1819, joka on kova metallidiggari ja omistaa joitain levyjä joilla olen ollut mukana, kuten Exodusta ja Nevermorea. Etenkin monet amerikkalaiset levyt kuulostavat nykypäivänä usein liian hiotuilta. Koko työskentelytapa on myös Pro Toolsin kaltaisten ohjelmien takia erilainen: ihmiset eivät enää luota korviinsa, vaan katsovat tietokoneen näytöltä miltä musiikki näyttää. Ja jos bändi ei osaa soittaa omia biisejään, siitä aiheutuu vaikeuksia keikoilla, mutta sehän ei ole enää minun ongelmani. Minulle on annettu levyn tekoa varten tietty budjetti ja aikataulu, ja jos niissä pysyminen vaatii huijausta, sille ei mitään mahda. Tarina siitä, miten kadoksissa ollut kitaristi Kev Bower löytyi yhtyeeseen, kertoo paljon Sneapin asemasta maailman metallimarkkinoilla
(UK) PJ HARVEY(UK) THE STROKES(US) AFROCUBISM(INT) AUTOPSY(US) BAD RELIGION(US) BATTLES(US) BEATSTEAKS(DE) BIG BOI (US) BRIGHT EYES (US) CHRIS CUNNINGHAM (UK) DEADMAU5 (CAN) FOALS (UK) KILLING JOKE (UK) FEMI KUTI & POSITIVE FORCE (NGA) SEUN ANIKULAPO KUTI & EGYPT 80 (NGA) L.O.C. SHARE THE FEELING ARCTIC MONKEYS(UK) IRON MAIDEN (UK) KINGS OF LEON (US) MASTODON (US) M.I.A. JOHN TCHICAI (DK) THE EX (NL) EYEHATEGOD (US) FALLY IPUPA (CD) FRENTE CUMBIERO (COL) FRISK FRUGT (DK) THE GASLAMP KILLER (US) GHOST (S) GOLD PANDA (UK) JOHN GRANT (US) HOW TO DRESS WELL (US) I WAS A KING (N) ICEAGE (DK) ILILTA BAND (ETH) JACKDAW WITH CROWBAR (UK) JAGWA MUSIC (TAN) JATOMA (DK) KITCHIE KITCHIE KI ME O (N) KLOSTER (DK) DJ KOZE (DE) KYLESA (US) LITTLE DRAGON (S) LUKESTAR (N) LA MAKINA DEL KARIBE (COL) JANELLE MONÁE (US) MUNCHI (NL) NARASIRATO (SOL) OFWGKTA (US) OH LAND (DK) OUDADEN (MAR) IVO PAPASOV & HIS WEDDING BAND (BUL) PARKWAY DRIVE (AUS) PULLED APART BY HORSES (UK) RANGO (EGY) TARRUS RILEY (JAM) GONGA SAIN & MITHU SAIN (PAK) SCREAMING FEMALES (US) SHANGAAN ELECTRO (ZA) SOILWORK (S) SPIDS NØGENHAT (DK) SURFER BLOOD (US) THE TALLEST MAN ON EARTH (S) TAME IMPALA (AUS) TERROR (US) THULEBASEN (DK) TREMOR (ARG) UNDERØATH (US) ANIBAL VELASQUEZ Y SU CONJUNTO (COL) KURT VILE & THE VIOLATORS (US) THE WALKMEN (US) WANG LI (CHI) WEEKEND (US) WHOMADEWHO (DK) YELLE (FR) YEMEN BLUES (ISR) ZEA (NL) ZUN ZUN EGUI (INT) PAVILION JUNIOR 26 - 29 JUNE AGENT FRESCO (ISL) BOTTLED IN ENGLAND (DK) DE HØJE HÆLE (DK) FASTPOHOLMEN (DK) HAMMONDS, HARRINGTON & DESTROY (DK) HONNINGBARNA (N) KIRSTEN & MARIE (DK) LITTLE MARBLES (S) NIVE NIELSEN & THE DEER CHILDREN (GRL) SELVHENTER (DK) THIS IS HEAD (S) TÔG (N) TRUST (DK) UNDERGANG (DK) WHO KNEW (ISL) - AND MORE TO COME... 4 DAYS OF WARM-UP 4 DAYS OF MUSIC 8 DAYS OF ROSKILDE 170 BANDS ON 7 STAGES FREE CAMPING, CINEMA, SWIMMING LAKE AND SKATING RAMPS ALL PROFITS ARE DONATED TO CHARITY READ MUCH MORE ON: roskilde-festival.CoM. (DK) LYKKE LI (S) MAGNETIC MAN with Special Guests KATY B and SBTRKT DJ Set (UK) ROB ZOMBIE (US) SWANS (US) TIMBUKTU & DAMN!(S) VETO (DK) 1349 (N) JUSTIN ADAMS & JULDEH CAMARA (UK/GAM) DANIEL ADAMS-RAY (S) API UIZ (FR) ÓLÖF ARNALDS (ISL) ATMOSPHERE (US) AWESOME TAPES FROM AFRICA (US) JULIANNA BARWICK (US) BE-BEING (KOR) BLACK MILK (US) JAMES BLAKE (UK) CHARLES BRADLEY (US) BRING ME THE HORIZON (UK) KARINA BUHR (BRA) CALLE 13 (PRI) ANNA CALVI (UK) CHANCHA VIA CIRCUITO (ARG) CHASE & STATUS (UK) CHUCKAMUCK (DE) CODY (DK) CONGOTRONICS vs ROCKERS feat. KONONO N°1, DEERHOOF, KASAI ALLSTARS, JUANA MOLINA, WILDBIRDS & PEACEDRUMS and SKELETONS (INT) CURREN$Y (US) DARK DARK DARK (US) DE ENESTE TO (DK) MATTHEW DEAR - Live Band (US) DESTROYER (CAN) DJ /RUPTURE (US) DOP (FR) DÅÅTH (US) JUSTIN TOWNES EARLE (US) ELEKTRO feat
Edellislevyä haitanneita teknisiä kitaralirputuksia on hyödynnetty kohtuudella, vaikka parissakin biisissä vierailee Arch Enemyn Chris Amott. Tämän sarjan ensimmäinen levy Eclipse lupaili pikkuhitteineen suuria, mutta tasalaatuinen Silent Waters ei oikein pystynyt lunastamaan odotuksia. Moista ei ole tämän genren tienoilla taidettu kuulla sitten pyhäjärveläisen Agonizerin Birth/The End -debyytin. koskinen Klagopsalmer-pitkäsoiton kanssa yhtä aikaa äänitetty kiekko pääsee julki vasta muutaman vuoden makuuttamisen jälkeen. Räkäisessä crust-hengessä kiitävä saastainen pikajuna rauhoittuu loppumatkaa kohden hitaasti kolistelevaksi, ruostuneeksi veturiksi ja tässä epämiellyttävässä kyydissä on vieläpä ihan mielellään. Kuvio on kuriositeettina ihan mainio, mutta Hansenin äärimmäisen tunnistettava äänenväri iskee Merging Flareen entistä tiukemman Gamma Ray -leiman, jollainen bändin soundissa tuntuu olevan jo luonnostaankin. Oikeasti, mitä fiksua U.D.O:n kellonvarmasti tipahtelevista levyistä voi enää sanoa. Gallhammerin kauneus on todellakin kuuntelijan korvassa. Saamari sentään, minkä teitte! Kajaanilais-helsinkiläinen Merging Flare ei ole herättänyt tässä osoitteessa aiemmin sen kummempia intohimoja. Paskan marjat, Under the Fire ja Carved in Stone ovat jumputtaneet hiljaisina hetkinä takaraivossa ja pakottaneet tuon tuosta tapailemaan kertosäettä tilanteesta ja paikasta riippumatta. Stillness of Timen tasoista tunnelmointia kiekolta ei löydä, mutta I Give As Good As I Get ja Underworld herkistelevät mallikkaasti. Bändin osaaminen ja peruslaadukkuus ovat olleet tiedossa, mutta Reverence yllättää silti. Esoteerisia sanoituksia, mystistä tunnelmaa ja black metalin konventioita kiertelevää musiikkia tarjoileva Aijna osoittaa, että bändin musikanteilla on selkeästi syvempi tarkoitus tekemisissään. MF-vokalisti Matias Palm olisi varmasti päässyt nykyiseen tulokseen ihan soolonakin. Onneksi sitäkin on edelleen mukana aimo rysäys. kiMMo k. Termin alla on leivottu muutaman viime vuoden aikana paljon hyvää, mutta trendin varjopuolena ovat bändit, joiden olisi kannattanut tiputtaa etumääreet mäkeen. En tiedä näiden hemmojen taustoista yhtään mitään, mutta ainakaan salatieteensä ei iskostu kuulijaan asti. Kirskuva ja likainen ulosanti ei takuulla ole kaikkien juttu, mutta avaralle mielelle The End tarjoaa katarttisen kokemuksen: tämä lika puhdistaa. Kokonaisuus taipuu teennäiseksi, ja pisteet menevät pelkästään musiikille. Matti Riekki gAllhAmmEr The End peaCeVille Triosta duoksi kutistuneen japanilaisbändin naiset tietävät, miltä maailman- Parin pyörityskerran jälkeen olin vakuuttunut, että Merging Flaren virallinen ensirääkäisy on riittävän laadukas, mutta ei saa rakennetuksi yhdelläkään kappaleella looppia pääkoppaani. Levyltä löytyy useampia ässämelodioita ja hyvin rakennettuja kappalekokonaisuuksia, joissa on kaiken lisäksi hyvin paljon mielenkiintoista soitantaa. Beginning of Timesissä ei ole ensikuunteluillakaan mitään vikaa, päinvastoin: taidolla ja tyylillä soittava yhtye ottaa käyttöönsä tuoreita elementtejä ja laajentaa ilmaisuaan paikoitellen hyvinkin ennakkoluulottomasti. Onhan tämä nyt jumalaare maistuvaa sakutamppausta, vaikka bändin soundi kaipaisikin kipeästi vaihtelua. kaRi koskinen loppu kuulostaa, eivätkä epäile näyttää sitä. Painava on Shiningille ominaisesti jopa väkivaltaisen painavaa, nopea supernopeaa, kevyt entistä kevyempää ja hypyt rekisteristä toiseen alleviivattuja. Silti useimmilla levyn kertosäkeistä on harjoitettu massiivista kuorolaulantaa, mikä on vähemmän käytetty. Tavallisesti parittomilla levyillään innovoiva ja niiden parillisilla seuraajilla peesaileva orkesteri on taaskin parittomalla parhaimmillaan. Crack In a Stone esimerkiksi on mahtipontisuudessaan ja progressiivisuudessaan oikein mainio kappale. Toisaalta kiekko voi kasvaa kestävämmäksi kuin edeltäjänsä ainakin tällaisesta kehityksestä on havaittavissa ennusmerkkejä kymmenen kuuntelun perusteella. Viive ei ole kerännyt mainiolla otsakkeella varustetulle kiekolle taiteellista tappiota. Tosin ytimessä on tasan tarkkaan Amorphisilta kuulostava folk-kuolometalli. Pelko oli turha, sillä Rev-Raptor on sekä konemaisen soundinsa että biisiensä puolesta täydellisen yllätyksetöntä ja perusvarmaa U.D.O:a. Sitä seurannut Skyforger oli astetta onnistuneempi tekele. Melodiakulkujen puitteissa ja tietyissä sovitusjutuissa homma haiskahtaa paikoitellen liiankin tutulta. Kompaktiin kolmeen varttiin iskostetun levyn kappaleet ovat monipuolista kirjoa. Tähän päälle muutamat perinteiset täytebiisit, ja paketti on kasassa. Ruotsalainen Year of the Goat on tästä hyvä esimerkki; bändi tekee kelvosti hämyistä, 70s-perinnetietoista kitararockia, joka toimisi parhaiten silkkana sellaisena. Ihan Dominatorin tasolle RevRaptor ei nouse, mutta Udon äänessä on voimaa ja tenhoa, edelleen. Nyt vuorossa on laadukas, uusia uriakin tarpova mutta hiukan kylmäksi jättävä levy. Erinomaisessa Saturnian Mist -bändissä taustaa hankkineiden miekkosten ilmaisusta huokuu tietynlainen sisäänpäinkääntyneisyys, joka ei päästä kuulijaa syvälle sisään musiikkiin. Parhaiten yhtye onnistuukin niissä kappaleissa, joissa folkahtavaan death metaliin istutettu popkaavamaisuus on sivummassa. Sen yhtye taitaa, vaikka välillä vähän autopilotillakin liihottelisikin. Kun sekaan on sotkettu muodikas okkultistinen ulottuvuus, touhu ei enää vakuuta. Onpa levyn heroiinihöyryiseen Tillsammans är vi allt -kappaleeseen roudattu hyrisemään takavuosien folkpopulisti Nordmankin. Kiitos kitaristi Kasperi Heikkisen, Merging Flare sai debyytilleen arvovaltaista vetoapua itseltään Kai Hansenilta, joka soolottelee ja laulaa luikauttaa muutamilla levyn raidoista. Keskitempoisen tehokkaasti junttaava nimiraita nousee bändin parhaiden vetojen joukkoon, ja jopa Leatherhead kuulostaa kokonaisuuteen upotettuna siedettävältä biisiltä. Ja kyllä se räyhäkämpi ilmaisu lopulta vetää muutenkin pidemmän korren radioystävällisestä kamasta. Aito tumma hohde puuttuu. On vaikea välttyä ajatukselta, että edellislevyn Silver Bride -menestyskipaletta yritetään toisintaa herkästi tulkitun laulun ja melankolisen pianoriffin voimin. Se, mikä levyssä mättää, ei ole mikään selkeä heikkous vaan vaikeasti hahmotettava viimeisen terän, niiden kirkkaimpien hetkien puuttuminen. Yhtye ei saavuta edellislevyn tappajakertsejä tai tarttuvasti ryskävää deathjyräystä, joten yksikään biiseistä ei jää kekäleenä mieleen hehkumaan. Gallpower to the people! taMi Hintikka mErging FlArE Reverence disentertainMent yEAr oF thE goAt Lucem Ferre Ván ArvEt Aijna saturnian shining VII: Född förlorare spinefarM Itsemurhaamisella maailmanherruuteen jo viitisentoista vuotta pyrkineen halmstadilaisyhtyeen seitsemäs täyspitkä oli valmis jo keväällä 2009, mutta 60 Inferno Arvet on okkultistisen black metalinsa kanssa siinä samassa sarjassa, johon voitaneen linkittää IC Rex ja hieman aihetta sivuavasti myös Oranssi Pazuzu. Huiluja ja urkuja hyödyntäviä akustisprogehtavia hetkiä on käytetty aiempaa anteliaammin, samoin Niklasin varsin mainioksi kehittynyttä puhdasta laulua, joka lienee komeimmillaan Landberklainassa I nattens timma. Amorphis The Beginning of Times nuClear Blast Tomi Joutsenen liityttyä yhtyeeseen Amorphis on noussut uuteen liitoon. Vaikka etäisyys ja kylmyys ovat black metalissa parhaimmillaan selkeä voi- Rock-alamaailman päivän laatusana on "okkultistinen". Vaikka kyseessä ei ole aivan niin hitikäs levy kuin päävisionääri Niklas Kvarforth Klagopsalmerin aikaan Infernollekin hehkutteli, Född förlorare on Shiningin tuotannon simppelein ja tarttuvin teos. Shining on tekstiteemoiltaan yhä hirtehisen synkkä, mutta You Are My Sunshine -lainalla starttaavan Född förloraren musiikillisessa paletissa on havaittavissa jopa toiveikkaita tunnelmia. On se kumma, että yksinkertaisesti jauhavat riffit, paskat soundit, örinät, kiljumiset ja loputtomasti itseään toistava junnaus voivat hypnotisoida. Laulajakitaristi Vivian Slaughter ja rumpalilaulaja Risa Reaper eivät voittaisi Idols-skabaa, mutta voittavat allekirjoittaneen sydämen ketään ja mitään kumartelemattomalla apokalypsin ääniraidallaan. Noinkohan vanha patu pistäisi pihalle yhtä tylsää matskua pitkäsoitonkin mitassa. Tämä antaa olettaa, että bändin todellinen hittilevy odottaa vielä tulemistaan sikäli kuin kuulija pystyy hyväksymään sen, että Shining ei ole enää sama tuskaisesti kipuileva, raaka black metal -entiteetti kuin takavuosina. Mikko kuRonen mavara, Arvet-yhtyeen kohdalla liiallinen mystisyys kääntyy selkeästi bändiä vastaan. Joni Juutilainen U.D.o. Rev-Raptor afM Taannoisen Leatherhead-ep:n jälkeen meinasi tulla jo hätä käteen. Aiemmin Amorphisin ei olisi voinut sanoa tuovan mieleen bändejä Turisaasta Poets of the Falliin ja Opethiin, mutta nyt näin on
Levy menettää hieman otettaan loppua kohden, ja muutaman biisin tiput- Anthropogonia on albumi, joka ei varmasti huku nykymusiikin massaan. Kunnianhimoa on pakattu samojen kansien väliin niin paljon, että melkein hirvittää. Oli tai ei, taitoa se vaatii, ja juuri tätä taitoa Calebilta löytyy roppakaupalla. Kaikkiaan pistämättömän loistava levy Suomen tärkeimpiin metalliyhtyeisiin lukeutuvalta kokoonpanolta. Massiivisimmillaan kaikki kasvaa valtaviksi postrockmaista sointia ja koko kuoron kapasiteettia hyödyntäviksi pyörteiksi. Soundimaailmaltaan levyn selkeänilmava rutina lähentelee musiikkityylissään täydellistä. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa Unholy From the Shadows peaCeVille ja tässäkin tapauksessa toimiva tehokeino mutta syö korokkeen Palmin noin muutoin hienon äänen alta. Jaakko silvast taminen olisi tehnyt yleisilmeelle hyvää. Kitarat soivat huomattavan alavireisinä, eikä bändi ole saavuttanut kosketinsävytyksessä vielä psykedeelisintä rekisteriään. Musiikki on kertakaikkisen hittihakuista. Monin kohdin Unholyn musiikki kuulostaa hitaasti kituvalta death metalilta, jossa on myös pitkä jatkumo mielenkiintoisesti ajoitettuja temponvaihdoksia. Vai mitä sanotte, kun kerron postrockyhtyeeksi luonnehditun tamperelaisen Plain Faden lyöttäytyneen yhteen 50-henkisen kuoron kanssa ja työstäneen muinaiskreikankielisen konseptialbumin. MTV-heviä parhaimmillaan/pahimmillaan. Levyn kyseenalaisimmaksi osuudeksi mielletään Veera Muhlin amatöörimäisyyteen asti eleettömän laulun vahva asema, mutta itselleni neidon intohimoton suoritus sopii täydellisesti bändin toivottomuuden ja lamaannuksen tunteita herättävään äänimaailmaan. Levyä voisi verrata Linkin Parkin Hybrid Theoryyn. The Dark Side on erittäin ammattimainen tekele. Kaikesta kuulee, että levyä tehtäessä on ollut selvä visio kokonaiskuvasta. Vanhemman Unholyn ystäville Gracefallen saattaa tuntua jo jonkin sortin pyhäinhäväistykseltä, mutta itse nostan sen puhdassointisemmat ja virtaviivaisemmat kappaleet Second Ringin ohella yhtyeen parhaiksi saavutuksiksi. Onko se sitten synti, että jokainen kertosäe hivelee mielihyvänystyröitä. Hyppy From the Shadowsista Gracefalleniin (1999) tuntuu vähintäänkin oudolta, mutta kun levy-yhtiö on nämä uusinut, minkäs teet. Imatralaisbändin esikoispitkäsoiton From the Shadowsin (1993) siististi rouhaisevissa riffeissä ja makaaberin sävyjä tavoittelevassa naislaulussa kuuluu Hellhammerin ja Celtic Frostin perintö. Multitalentti Caleb Daniel Lee luotsaa Fireal-bändiään selvääkin selvempi näkymä mielessään. Jopa suuruudenhullu teos ei kompastele juurikaan eikä todellakaan sovi taus- Suomalaisen doom metalin kyisin ja kieroin uudisraivaaja on muutama vuosi paluunsa jälkeen saanut uutta huomioarvoa niin demoaikojen uudelleenjulkaisujen kuin virallisenkin diskografian uusinnan kautta. Lienee sanomattakin selvää, että vahvasti klasarivaikutteinen albumi muodostuu äärimmäisen dynaamiseksi ja omalaatuiseksi teokseksi. Mainio on myös kontrasti Muhlin laulamien eteerisesti venyttelevien ja Äijön houreisesti nuijivien kappaleiden välillä. Nyt tarkastellaan jälkimmäisen osaston ensimmäistä ja toistaiseksi viimeisintä etappia. Albumin taustalla on selvästi määrätietoinen visio, joka välittyy lopputuloksesta täysin kursailemattomasti. Minimalistisimmillaan Anthropogonia on usvaista kuvastoa välittävää kuorojen ja pienenpienten nyanssien väreilyä. On makuasia, näkeekö asian positiivisena vai negatiivisena. Kaikki on mietitty kohdilleen. Siitä huolimatta vaikuttava albumi. Janne tolonen Gracefallen peaCeVille FirEAl The Dark Side Warner plAin FADE with wiol Anthropogonia Verdura Bleakin hajottua vaihtuivat nimi ja taustaryhmä, mutta periaatteessa The Dark Side on saman bändin toinen julkaisu. Levy jääkin näin tietynlaisesta soinnillisesta selkeydestään ja Pasi Äijön heittäytyvästä laulusuorituksesta huolimatta hieman tunkkaiseksi ja raskaaksi kuunneltavaksi, kun vertaa vaikkapa vuotta myöhemmin ilmestyneeseen toiseen pitkäsoittoon Second Ring of Poweriin. Ei voi kuin ihmetellä, miten jotain näinkin hienoa on voinut syntyä. Mikko kuRonen Inferno 61. Harvoin kotimaassamme tulee vastaan näin viimeistä piirtoa myöten valmista pakettia
Se on joko hypnoottisen tai muuten vain hyvän levyn merkki. Call to Arms on toissavuotisen Into the Labyrinthin tapaan virkeällä tavalla Espanjalainen Liquid Graveyard luonnehtii musiikkiaan tekniseksi death metaliksi. Kaunista ja välillä ei niinkään. Bändin soitanta on konstailematonta mutta rikasta, ja vahvasti jamifiilikseen nojaaviin biiseihin on saatu kiinnostusta ylläpitäviä osasia niin, ettei laulua oikeastaan edes kaipaa. Kosketinmaailmassa tapaillaan hieman uudenlaisiakin soundeja, mutta riffittely ja rytmitys pelaavat Saxonin perusaseilla, vuoroin AC/DC:n, Judas Priestin ja Motörheadin mieleen tuovilla nopeahkoilla tai keskitempoisilla iskusävelmillä. Poodles ei juuri hengitä vaan piiskaa melodiaa melodian perään. Levy lähtee käyntiin nasevilla hard rock -rienauksilla, joista Surviving Against the Odds on kuosiltaan jo yllättävänkin katurockhenkinen. Silti, tottahan Black Sabbath -laina Never Say Die toimii oivasti. Bändin instrumentaalistoner rullaa ja kietoo syleilyynsä vaivattomuudellaan ja fiiliksellä, joka on vertaansa vailla. Jo tällaisinaan ylipitkät biisit ovat lähinnä tasaisena vanana eteneviä demotasoisia palapelejä, joista ei välity minkäänlaista kokonaiskuvaa. Poissa olivat alkupään tuotannon siirappisen not-. Biff Byfordin ääni on kovassa terässä, mitä on muistettu miksausvaiheessa huomaavaisesti korostaa. Jo bändin keulille lyöty naislaulaja kertoo pihinöineen ja omituisine puhtaine lauluineen tarpeeksi, mutta albumin monotonisesta kökköydestä ei voi syyttää yksin tätä. aki nuopponen Chicagolaisseitsikon junnauksen luokitteleminen on varsin haasteellista, samoin koko levyn kuuntelu ensi alkuun. Kuulostaako monipuoliselta. Se ei ole The Inner Sanctumin kaltainen hyvyyden kiteytymä, muttei myöskään harha-askel hempeämpään tai radiovetoisempaan suuntaan. Kolme laulettua biisiä ovat kelpoja, mutta eivät jää mieleen levyn parhaiden raitojen joukossa. tasavarma teos. Vaikka väite pitää jotenkin paikkansa, kakkosalbumillaan kuultava jälki on sen verran päämäärätöntä eri tyylien sekoitusta, ettei bändi taida tietää itsekään, mitä se todellisuudessa soittaa. Karma to Burn on esimerkillisen hyvin hommansa sisäistänyt yhtye, eikä sen tuhnakasti groovaavaa tömistelyä voi olla suosittelematta Fu Manchun, Kyussin ja jopa suoraviivaisemman Melvinsin ystäville. Modulaatioita, lauluharmonioita ja muita koukkuja riittää siis vaativaankin makuun. Jimmy Dean- ja The Cynic -biisit eivät kuitenkaan ole epäonnistuneita, joten eipä niistä juuri rokottaakaan tohdi. Sitä Liquid Graveyard ei todellakaan ole. Muusikkous on kovalla tasolla, ja poppamiespätkien ajoittaisesta päämäärättömyydestä huolimatta soittoniekat tuntuvat olevan koko ajan täydellisesti kartalla. Se on yksinkertaisesti amatöörimäistä ja tylsän kuuloista metallia eksyksissä olevalta bändiltä. Kaupallisesta potentiaalista kertonee jotain, että Ruotsissa Performocracy meni ilmestyessään suoraan listaykköseksi. Biffin ja kaverusten viimeisestä ehtoollisesta ollaan toivon mukaan kaukana. Mikko kuRonen lauRi Ylitalo BlooDiEst Descent relapse liqUiD grAvEyArD The Fifth Time I Died rising talla soitettavaksi. Aika usein tuntuu silti unohtuvan, että tämänkin lajinsa tervaskannon ehtoovuosiin mahtuu sekä niitä kirkkaampia että räkäisempiä päiviä. KArmA to BUrn V napalM Riemastuttavan mukaansatempaava Karma to Burn on paluunsa jälkeen kelpo kunnossa. Suomessa Poodles tunnetaan harmillisesti lähinnä Hammerfallkitaristi Pontus Norgrenin ex-bändinä. Konerytmit pitävät tuotannon kasassa, eikä Lordi ole kaukaa haettu vertailukohta. Vaikka reseptissä on puutteensa, ruotsalaisbändi osaa valmistaa sen täydellisesti. The Fifth Time I Died ei ole läheskään niin sekava paketti kuin voisi luulla. Sekä isoimmissa äänimassoissa että hienovaraisimmissa tunnelmoinneissa jokaisella pienimmälläkin yksityiskohdalla tuntuu olevan ratkaisevan suuri merkitys. Yhtyeen hard rock kuulostaa siltä, että Poodles on jatkuvassa valmistilassa Euroviisukarsintoja varten. Äänihuulten heilutteluakin silti levyllä kuullaan. Onneksi tätä tyhjäkäyntiä ei ole liikaa, vaan välillä lipsahdetaan sludgehtaville sivupoluille ja jopa akustisiin espanjalaisteemoihin. Bloodiest on jonkinlaista kokeellista ja vahvasti rytmitettyä doomia, jossa sekoitetaan pakkaa (ja päätä) shamanistisilla tripeillä sekä välillä päämäärättömän tuntuisilla psykedeelisillä jamitteluilla. Kokeile itse, mutta en suosittele, jos psyyke on häiriöaltis tai tuntuu muuten juuri nyt hataralta. teeMu väHäkangas týr The Lay of Trym napalM thE pooDlEs Performocracy frontiers The Poodles on muodollisesti niin pätevää musiikkia, ettei se voi olla kuin Färsaarten viikinkimetallipartio Týr pisti kaivelemaan korvakäytäviä, kun käänsi kuunarinsa kokan mannereurooppalaisemman ilmaisun suuntaan By the Light of the Northern Starilla (2009). Poukkoilevien deathmetallisten riffien seasta voi löytää kaikkea progerockin, punkin ja thrashin väliltä tunnelman ollessa viheliäisimmillään jopa lähellä black metalia. Ensi kuuntelujen harharetkien jälkeen sitä huomaa painavansa playnappulaa uudestaan kuin huomaamatta. koskinen ruotsalaista. studioalbumi asettuu yhtyeen 2000-luvun rennon 62 Inferno mutta omanarvontuntoisen heavyn jatkumossa jonnekin keskivaiheille. Barnsleyn ylpeyden 19. Anthropogonia ei ole taatusti jokaisen musiikinkuluttajan juttu, mutta avoimille ihmisille se saattaa tarjota mieltä avartavan ja kokonaan uudenlaisen lähestymistavan tyyliseensä musiikkiin. aki nuopponen sAxon Call to Arms udr 35-vuotiaan Saxonin menestyksen päiviä tuskin tarvitsee kenellekään kontekstoida. Bändin debyytille tuupattiin laulut väkisin, ja Year Long Disaster -yhtyeen Daniel Daviesin laulamissa biiseissä on nytkin hieman sama tunnelma. Mainio bändi, mainio levy, ottakaa haltuun! kiMMo k. Länsinaapurissa arvostetaan vielä tarttuvia biisejä. Yltiötäsmällinen hyökkäys kohti mielihyvää aiheuttaa kuitenkin ähkyä. Kappaleet 4751 siis yhäti juurikin näin numeraaleilla nimettyinä jytisevät kuitenkin suoraan diggaushermoon. Biisilistan muistettavimpaan kärkeen nousee menevä Hammer of the Gods sekä eeppisen balladinomainen nimibiisi. Tavallaan Poodles onkin ruotsalaista juurimusiikkia, jossa yhtyeen kotimaan melodisen hard rockin perinne kohtaa Abban
bon iver tien päässä twin peaks stella suoMirockin hiM? röyhkä & Mattila laulava perkele ja naurava apollo No 07/11 | 20.5.10.6.2011 | 4,80 Omnium gatherum iOneeRi Death metalin aOR-p 22-pistepirkko Suomireggaen unelmavävyt Hittilevy HarHaretken jälkeen? the capital beat Mick harvey PaHan Siemenen iloverSo Lehtipisteistä! www.rumba.fi on "Kalevalalainen ilmapiiri Holopainen " aina inspiroinut meitä. Esa
Keikan katsoo kyllä läpi kerran, mutta tämän jälkeen on suorastaan pakko iskeä edellinen dvd soittimeen. Mukana on new wave -sävyjä reggaerytmeineen, jyhkeätä heavy rock -otetta, popmelodioita ja hulvattoman kikkailevaa kiemurointia. Miten näillä eväillä pärjää metallin luvatussa maassa, Suomessa. Kelpo pakettihan tämä on, mutta ekstrasälää olisi kieltämättä kaivannut enemmän. kiMMo k. Profane Omen CB Murdock (SWE CB Murdock (SWE CB Murdock (SWE))) Fear Domination 27.5. Se oli taltiointi bändin ensimmäisestä keikasta, joka oli festariolosuhteineen ja sopivan läskiksi vedettyine verisine paitoineen oikeanlainen irtiotto siitä, mitä Mikael Åkerfeldt, Dan Swanö, Anders Nyström, Jonas Renkse ja kumppanit harrastavat normaalisti omien bändiensä (Opeth, Katatonia ja niin edelleen) keikoilla. Perinteisen kansanmusiikin hengessä Sol Invictusin soitto ei ole turhan tarkkaa ja instrumentitkin ryhmittyvät kuin luomukarja suvilaitumella. aki nuopponen 19.5. Voivod (CAN) domhelsinki fi domhelsinki fi domhelsinki fi nErvEcEll Psychogenocide lifeforCe Tämä death metalia soittava orkesteri tulee Dubaista ja on itse asiassa maan ainoa levyttävä metallibändi. Ehtymää lääkitään nyt jo vuosia takaperin äänitetyllä, levy-yhtiöerimielisyyksien takia piilossa pysyneellä albumilla. versioina, joten sisältö taitaa olla aivan sama kuin vuoden 2009 uusintajulkaisussa. kaRi koskinen sol invictUs The Cruellest Month propHeCy ko kätkee sisälleen hyvän metallilevyn, jonka ei tarvitse lainkaan häpeillä tunnetumpien julkaisujen seurassa. Thor (CAN) 1.6. Bändi soittaa loisteliaasti. Thor (CAN) kat kei katso kaikki keikat: katso kaikki keikat: katso kaikki keikat: Rebelhead 2.6. Kohtalaisesti. 30-vuotisjulkaisun remasterointi kuulostaa alkuperäistä asteen modernimmalta ja kirkkaammalta, mutta ei kuitenkaan päihitä vinyylin soundia. Filter (USa) 17.6. Rebelhead 2.6. Vuonna 1981 Rush oli ehtinyt luoda uraa jo yli kymmenen vuotta ja saavuttaa suosiota useammallakin mainiolla levyllä. Suurin osa ajasta vietetään melko perinteisissä dödismaisemissa. Filter (USa) Voivod (CAN) 23.6. Fear Of Domination, Ruoska Ruoska Ruoska Thor (CAN) 1.6. Neil Peartin napakasti ylitulkitseva rumpalointi on yksinkertaisesti mahtavaa, Geddy Leen bassottelu nautittavan mureaa ja Alex Lifesonin kitaratyöskentely hämmästyttävän rikasta. Se on kanadalaiskolmikon mestariteos, jossa tarttuvat sävellykset yhdistyvät monisävyisen progressiivisen rockin kanssa kirkasotsaisen valloittavaksi kokonaisuudeksi. Pierced Arrows (USA), , The Heartburns, The Heartburns, The Heartburns, Moderni Elämä Moderni Elämä Moderni Elämä Molly Hatchet (USA) 9.6. Yllättävän pienimuotoisina lisämateriaaleina paketissa ovat levyn 5.1-miksa- K us sekä kolmen biisin sinällään kiintoisat studiovideot. Deicide (USA) 19.6. Ensilevyjen väkinäisesti esikuviaan imitoiva bluesrock oli väistynyt viimeistään 2112-eepoksella, ja bändi oli kahdeksannella äänitteellään jo selkeästi sinut ilmaisunsa kanssa. The Cruellest Month on 1990-luvun puolivälissä tärkeimmät levynsä julkaisseelta yhtyeeltä verraten vetreä julkaisu. Molly Hatchet (USA) Deicide (USA) 19.6. Deicide (USA) Filter (USa) 17.6. Ensi kuulemalta turhankin tasapaksulta ja yksitoikkoiselta vaikuttava kiek- Fakta on, että Moving Pictures on ilmiselvä klassikko ja täysien pisteiden levy. Kaiken päällä raikaa Leen persoonallinen, korkealta kajahteleva laulu. Bändi teki luontevan ennakkoluulottomasti ja hillityn pidäkkeettömästi juuri sitä mitä halusi ja saavutti todella hienoja tuloksia. Toinen huomionarvoinen kappale on yhtyeen tunnetuimpiin lukeutuva koukeroinen instrumentaali YYZ. Örinät avoinna to 20-01, pe-la 20-04 avoinna to 20-01, pe-la 20-04 kellaribaari ma-su 17-04 kellaribaari ma-su 17-04 freda 42 freda 42 freda 42 20-04 avoinna to 20-01, pe-la. Wakefordin kappaleet eivät ole useinkaan sävellyksinä kummoisia, mutta kolisevan ja rämisevän ytimen ympärille osataan kutoa miellyttävän kotikutoinen efekti- ja soundikavalkadi. Lähiitä-vaikutteet tulevat esiin, mutteivät aivan niin maukkaasti kuin olisivat voineet. Rebelhead Pierced Arrows (USA) 3.6. Ränsistyneesti soivat sähkökitaraujellukset, taustalla pärisevä akustinen komppikitara, pillit, huilut, viulut, haitarit ja pelkistetyt lyömäsoittimet tekevät tunnelmasta mukavalla tavalla eläväisen. Sen sijaan Mikael Åkerfeldtin tasapaksut ja ponnettomat kähinät ja rokkikukkomainen pukeutuminen särähtävät väärällä tavalla, ja niin jämäkkää kuin bändin soitto onkin, se yritetään pilata edellistäkin dvd:tä puuroisemmalla tuotannolla. Virkamiesmäisen laiska veto alleviivaa niitä puutteita ja projektimaisuutta, jotka ovat leimanneet Bloodbathia viime aikoina. Profane Omen 19.5. Voivod (CAN) 23.6. Levy on miltei alusta loppuun totaalista mahtavuutta. Molly Hatchet (USA) 9.6. Aurinkoinen festaripäivä, rutiinimainen soitto ja mainitut puutteet tekevät Bloodbath over Bloodstockista välttävän death metal -keikkatallenteen ja korkeintaan kelvollisen otoksen all stars -kokoonpanon esiintymisestä. Kun tähän lisätään Wakefordin uniikki, nuorena vanhentunut ja pateettisemmissakin kohdissa asialliselta kuulostava ääni, saadaan harvinainen yhdistelmä harrasta ja dynaamista musiikkia, joka vangitsee kursailemattomassa melankolisuudessaan seuraansa. Mikko kuRonen rUsh Moving Pictures uniVersal cUlt oF ErinyEs Cult of Erinyes ladlo Jokseenkin modernia ja hyväsoundista black metalia esittävä Cult of Erinyes yllättää valmiudellaan. Lehdistötiedotteessa referensseiksi mainitut bändit, kuten Necros Christos, Craft ja Behexen, eivät kerro yhtyeen tyylistä yhtään mitään, vaan CoE raapii huomattavasti lähempänä esimerkiksi Secrets of the Moonin nykylinjoja. Kunhan bändi kykenee jatkossa kirjoittamaan lisää Call No Trucen ja Velvet Oppressionin kaltaisia huippubiisejä, saattaa lopputulos olla jopa arvaamattoman kova. Joni Juutilainen Häilyvärajaisen neofolkin kantaisistä Death in June ja Current 93 ovat säilyttäneet julkaisutiheytensä, mutta Tony Wakefordin vetämän Sol Invictusin parisenkymmentä vuotta jatkunut julkaisujen vuo tyrehtyi 2000-luvun keskivaiheilla. Psychogenocide sisältää soittotaidollisesti korkealaatuista kuoloa. Tämä kuuluu rentona taidokkuutena niin soitossa, sovituksissa kuin yleisfiiliksessäkin. Siitä on vielä helppo päästä yli, että bändin kolmannen albumin materiaali jää selvästi kahden ensimmäisen julkaisun groovaavan death metalin jalkoihin. Pierced Arrows (USA) 3.6. Fear Of Domination, 27.5. koskinen domhelsinki.fi domhelsinki.fi domhelsinki.fi /ravintoladomhelsinki /ravintoladomhelsinki /ravintoladomhelsinki BlooDBAth peaCeVille Bloodbath over Bloodstock Kolmisen vuotta sitten julkaistu The Wacken Carnage oli nimimiehistä koostuvan Bloodbathin näköinen dvd-julkaisu. Triosoittoon pohjaavaa yleissoundia höystävät koskettimet, jotka tuovat levylle leimallisen aikansa silauksen. Nyt keikkoja on takana jo kourallinen, Bloodbathin kokoonpano elänyt hieman ja odotuksetkin korkeammalla. Profane Omen 19.5. Jylhästi aloittava Tom Sawyer on Rushin mittapuulla simppeli mutta kaikin puolin mahtava biisi. Se on ihmeellinen biisi: avausriffi pohjaa morsekoodiin, ja kymmenientuhansien brasilialaisten on taltioitu hoilaavan mukana sen pääriffiä. Totta puhuakseni nimenomaan tämän Bloodstock-festareilla kuvatun dvd:n voisi kuvitella olevan peräisin bändin ensimmäiseltä keikalta. Jokainen raita, ehkä oudoimmin Police-vaikutteista päätöskappaletta Vital Signsiä lukuun ottamatta, on erinomainen. Cult of Erinyes on musiikillisesti kokeilunhaluinen, mutta yhtyeen tyyli pysyttelee erittäin selkeänä ja suoraviivaisena. Tasaisesti myrskyävä riffimatto luo levylle omalla tavallaan jyhkeän ja tanakan äänimaailman, joka tukee mahtipontisia kappaleita erinomaisesti
VOICEMAG ON KOKONAAN UUSI SÄHKÖINEN AIKAKAUSLEHTI iPADILLE LATAA ILMAINEN NÄYTENUMERO APP STORESTA! ENSIMMÄISESSÄ NUMEROSSA MUUN MUASSA: DAVE GROHL, SUOMEN MENESTYNEIMMÄT MALLIT, VALOKUVAAJA NANA SIMELIUKSEN TARINA, NYLON BEATIT JONNA JA ERIN, TYYLINKANTAJA STELLA HARASEK, VAPPU PIMIÄN JÄÄKAAPPI, ENRIQUE IGLESIAS, STYLISTI TERI NIITIN MUOTIVINKIT JA PALJON MUUTA. LISÄTIETOJA www.voice. /voicemag
ICELAND AIRWAVES Reykjavik, Islanti 12.-16.10. Siinä haikaillaan menneen rakkauden perään ja luodaan voimallinen kuva kahvi- ja tupakkahetkistä, jotka eivät koskaan palaa. Sopivasti modernisoitu ja tyylitelty Stooges-hitti I Wanna Be Your Dog ei sekään ihme kyllä ponnahda tyylirikkona esille, vaan istuu tunnelmaltaan muun materiaalin sekaan kuin koira käskystä. SPOT FESTIVAL Århus, Tanska 27.-28.5 FINLAND FEST Tokio, Japani 28.5.-29.5. REEPERBAHN FESTIVAL Hampuri, Saksa 22.-24.9. Showcase-haku nyt käynnissä Showcase-haku käynnissä 10.6. NEWS FROM HELSINKI Moskova, Venäjä 12.-13.10. Ja mikä ettei, kyllähän näitä sekalaisia tekijöitä tsekkailee mieluummin levyltä kuin on kuuntelematta netistä. Vaikutelmaa korostaa kappaleiden hidastempoisuus. Yhtye osaa soittaa, ja 43 vuotta Nazarethissa laulaneen Dan McCaffertyn raspikurkku on kunnossa. koskinen spEArhEAD Theomachia agonia Music Export Finlandin vientikalenteri 2011 05 06 07 08 09 10 SHOWCASETUKI JA POHJOISMAINEN KIERTUETUKI Sotaisaa ja nopeatempoista death/black metalia timmillä soitannolla ja raskaasti murjovilla soundeilla. Kitarat osaavat säröisen murjomisen lisäksi antaa tarvittaessa ilmaa tulkintaan. McCafferty on vanhan koulukunnan rocklaulaja, ja suurin Big Dogzin herättämä ajatus on pelko siitä, mitä tapahtuu, kun suurten ikäpolvien äänet siirtyvät eläkkeelle tai kuolevat. MUSIIKKI & MEDIA Tampere 20.-23.10. Mustasta metallista ei ole paljon jäljellä, sen sijaan kysymys on rullaavan melodisesta ja rosoisesta, suuntaan jos toiseenkin kurkottavaa melankoliaa sisältävästä hidastelusta. Showcase-haku POPKOMM käynnissä 31.5. WOMEX Kööpenhamina, Tanska 26.-30.10. Paikoin ollaan jopa melkein My Dying Briden syvässä surumielisyydessä. Lifeboatin ja Sleeptalkerin kaltaiset reippaammat rallit kantavat mainiosti. Kappaleista löytyy järjestään ovelia ratkaisuja, ja näennäisestä rönsyilystään huolimatta ne pysyvät hyvin kasassa. Linjakkaasta kokonaisuudesta tyylien sekamelskassa tuskin voidaan puhua, mutta se onkin miltei selviö. TRIGGER-CREATIVE CONFERENCE / PEACE & LOVE Borlänge, Ruotsi 28.6.-2.7. asti ForgottEn tomB Under Saturn Retrogade agonia EvoKEn Quietus peaCeVille Eipä pääse Forgotten Tomb viidennelläkään albumillaan eroon viittauksista vanhempaan Katatoniaan, vaikka omaa Jenkkiläisen pitkänlinjan funeral doom -hidastelijan toinen pitkäsoitto saa uudelleenjulkaisunsa. Vaikka albumi itsessään ei ole musiikillisesti ääriteknistä kamaa, sen sisältö on omalla tapaa edistyksellistä ja uudistumishaluista. Levyn kliimaksi on minimalistinen balladi Butterfly. Skottiveteraanien levyn kuunteleminen on ajoittain työlästä. Kitaristivokalisti John Paradison mutaiset mörinät istuvat hyvin kokonaisuuteen. MUSIC MATTERS Singapore 25.-28.5. Silkkaa kakkia kiekolla ei ole laisinkaan, joten näiden näytteiden valossa New Noise Attack on peräti mielekäs tapa tutustua useampaankin pinnan alla kuplia tekevään yhtyeeseen, oli tyyli sitten synkasssa oman maun kanssa eli ei. Kiinnostavimpina nousevat esiin The Browningin raakaa kuolometallia hardcoreteknoon hämmentävästi yhdistelevä mäiske, musertavasti mustaa melankoliaa ilmaiseva Woods of Ypres sekä demotasollakin intensiivisesti thrashaava Diamond Plate. 64-vuotiaan Dan McCaffertyn kasvot ja purukalusto näyttävät siltä, että jokainen laulettu salauRi Ylitalo na on totta. New Noise Attack earaCHe Earache jaksaa ihailtavasti luottaa kokoelmien voimaan. Theomachia edustaa niin sanottua laadukasta kulutusmättöä. Oceanon erinomaiseksi havaittu superraskas takominen on levyn parhaimmistoa. asti Berliini, Saksa 7.-9.9. Jokaiselle löytynee silti jotakin maittavaa, kiMMo k. Mistä löytyvät uudet kovaa ja korkealta laulavat rockraspit. Vaikka laahausten pituudet pyörivät kymmenen minuutin korvilla, ne pitävät kuuntelijan pihdeissään. taMi Hintikka Aosoth III agonia Ashes of Angels -kakkostäysipitkällään (2009) hyvät näytöt antanut ranskalainen black metal -kopla puhaltaa uusimmallaan entistä tummemmat ja death metal -vaikutteisemmat noet naamalle. Pikkumelodinen kitarasahaus ja pari hyvin ajoitettua tunnelmallisempaa instrumentaalia tasapainottavat vihamielisenä käyvää rähinää. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään vanhan kierrätys, vaan Doctrine on omillaan seisova ja vahva luomus. Aosoth on saanut aikaiseksi mielenkiintoisen levyn, joka kuulostaa tasan siltä, miltä ranskalaisten black metal -bändien levyt tänä päivänä kuulostavat. Ei Big Dogz toivoton tapaus ole. Näillä eväillä brittiläinen Spearhead pääsee jo melko nautittaviin lukemiin, vaikka omaperäisyydellä ei riehutakaan. Sen verran levy kuitenkin kiehtoo, että se ei pääse hautautumaan osaksi jämälevykokoelmaa. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa Ancientsin (1991) rivakat sahaukset, ja sekaan on heitetty vielä viime levyn myötä mukaan tulleet blastit. Levyn soundit ovat miellyttävän jyräävät ja selkeät, ja ne sopivat mainiosti tukemaan synkkää yleisilmettä. Uudelleenjulkaisuun on isketty mukaan bonuksiksi Instrumental vuodelta 2004 ja esi-Evokenin, eli Funereus-yhtyeen, demobiisi yhdeksäntoista vuoden takaa. taMi Hintikka Eri Esittäjiä Vuosikymmenen mittaisen levytysselibaatin pitäneen Nazarethin kuiva kausi päättyi The Newz -albumiin (2008). Murskaus on melko totaalista, kuten hautajaistuomioon kuuluukin, mutta sävyjä ja vaihtelua on löydetty hienosti. Alkuunsa kokoelma tuntuu painottuvan neo-NWoBHMiin, mutta tätä osastoa parhaiten tamppaavan White Wizzardin perään tulee vaikka mitä muuta grindcoresta doomiin ja uusthrashiin. III on erittäin painostava ja haastava levy, jota voisi kuvailla jopa progressiiviseksi black metaliksi. Kosketinsoittimet ja vieraileva sello tuovat kappaleiden ylle majesteettisen ja uhkaavan tunnelman. Vaikka yhtye ei onnistu leipomaan mitään modernin black metalin ehdotonta monumenttia, se muistuttaa, että Antaeusin, Arkhon Infaustusin ja Deathspell Omegan yhdistelmää muistuttavalla linjalla ei yksinkertaisesti voi mennä pahasti metsään. Joni Juutilainen on musiikissa huomattavasti enemmän kuin lainattua. Vader, Morbid Angel ja Deströyer 666 tulevat mieleen ensimmäisinä, mutta kertakaikkisen tappavia hittibiisejä levyltä ei löydä. Klassikkoja ei kuitenkaan uhkailla. kaRi koskinen Haku nyt käynnissä JA JA JA A BIG NORDIC MUSIC AFFAIR Lontoo, Iso-Britannia 26.5. Mega nAzArEth Big Dogz ear na 2001 ilmestynyt levy on kymmenen vuoden jälkeen yhä vaikuttava. Mikään ei ole isommin pielessä, ja äärimetallinen hybridi maistuu kerta kerran jälkeen. Pääosin kaikki tekijät ovat vähintään hyvää keskitasoa, ja osa on näytteiden perusteella nostettava jopa likeisemmän tarkastelun alle. Alun perin vuon- Muista kuukausittainen showcase-klubi Lontoossa! www.jajajamusic.com Katso tarkemmat tiedot musiikkiviennistä ja tilaa uutiskirje osoitteessa www.musex.fi. Big Dogzilla Nazarethin äänimaisema on valitettavasti riisuttu äärimmäisen kuivaksi. En taatusti ole ainoa, jolle klassisen rocklaulun kuuleminen aiheuttaa mielihyvää. Aosothilla on selvästi näkemys, mihin suuntaan yhtyeen tulee musiikkiaan ajaa. Under Saturn Retrogade tarjoaa miellyttävän, joskaan ei kaikkein unohtumattomimman kuuntelukokemuksen. Italiaanot työstävät läpi koko levyn ilahduttavan orgaanista ja originellia musiikkia. Se oli kelpo levy, jonka tuotanto oli varsin mehevää
Tällä kertaa yleinen suitsutus on perusteltua, sillä Flying Colours on erittäin mallikas pelinavaus. Kerta kaikkiaan väkevää, väkevää. Janne tolonen thE BlAnKo Flying Colours ratas MusiC group oy Vuonna 2006 perustetun The Blankon debyyttilevy on kerännyt jo suuren määrän kehuja, Helsingin Sanomia myöten, ja yhtyeelle on ennustettu valoisaa tulevaisuutta. Suoraan sanottuna: en olisi uskonut kuulevani tältä jengiltä enää näin hyviä biisejä. kaRi koskinen Sinisterin edellinen kiekko oli aika raskas pettymys, vaan eipä hätää. Nyt liikutaan niin syvissä vesissä, että harva uskaltaa seurata perässä Samuli Peltolan aivoituksiin. toni keRänen sUprEmE pAin Divine Incarnation MassaCre na Supreme Pain tekee hommat astetta amerikkalaisemmin. Kolmas kerta toden sanoo. Ei teknisyyttä, vaan julmasti jauhavaa riffiä, synkeää melodiaa ja päällekäyvää tulitusta. Teknisyys on soitannollisesti huipussaan, mutta silti mennään biisien ehdoilla. Kappaleet sisältävät kuitenkin myös sopivan määrän omaperäisiä ratkaisuja, joten minkäänlaisesta plagioinnista ei voida puhua. Omaperäiset riffit kuljettelevat biisejä suuntaan jos toiseenkin, ja Niinimaan murskaava ulosanti kruunaa koko hoidon. Samoilta mannuilta tuleva ja osin samojen äijien pyörittämä Supreme Pain pistää kolmannella pitkällään taas hymyä huuleen. mEDEiA Abandon All spinefarM Medeia rymistää paikalle modernilla death metalillaan, ja tapa jolla se tämän tekee, ei jätä kyselyille sijaa. Biisikahdeksikosta komeimpana soivat Feel ja Resist. Karismaattisen kitaristilaulajan Pauli Hauta-ahon johtaman trion musiikilliset esikuvat on sinänsä helppo paikantaa. Blastia tungetaan melko reilusti, mutta henki on murskaavasta ja nykystandardien mukaisesta soundistaan huolimatta aika vanhakantainen. Toivottavasti yhtyeelle ei käy kuin hieman samantyyppiselle Bleakille, joka hävisi kuvioista vain yhden levyn jälkeen. Kalmalta haisevat melodiakulut maalailevat synkänkauniisti musertavaa yleiskuvaa niin kitaroin kuin koskettimin. You get it. Suurieleistä melodisuutta, raikasta energisyyttä ja korkeaa taitotasoa yhdistelevässä materiaalissa kuuluu sekä Musen että kotimaisten Von Hertzen Brothersin ja Kingston Wallin vaikutus. Aika brutaalia perusdeathiahan tämä periaatteessa on, mutta Divine Massacre esittää asiansa jäätävän tehokkaasti. Infinited Hateen, Sinisteriin ja muihin Hollannin veteraanivoimiin verrattu- thEAtrE oF trAgEDy Last Curtain Call afM Viime vuonna uransa lopettaneen norjalaisorkesterin livelevylle on valikoitunut 16 biisiä yhtyeen viimeiseltä keikalta. 72 Inferno. Jos pelkkä musiikki ei riitä korvienväliseen raiskaukseen, sanoitukset hoitavat viimeistelyn. Jos Medeia rakentaisi taloa, sen työkaluna olisi vatupassileka. Suomi on metallimaa, mutta Blankon kaltaisia, oivaltavalla tavalla vaihtoehtoisen ja kaupallisen hard rockin välimaastossa liikkuvia yhtyeitä meillä ei ole liikaa. Medeia on monipuolistanut brutaalia ilmaisuaan entisestään, ja nyt liikutaan jo sellaisilla vesillä, ettei kansainvälisestikään löydy montaa aktia, joiden persaus kestäisi mukana
Heepin 23. Näistä esimerkiksi ensilevyn (Theatre of Tragedy, 1995) A Hamlet for a Slothful Vassal tai Velvet Darkness They Fear -kiekon (1996) Der Tanz Der Schatten ja And When He Falleth soivat synkeän dramaattisesti. Musique-albumilla häirinnyt Raymond Rohonyin nasaaliräppääminen on muotoutunut keikkatilanteeseen jonkinlaiseksi ankeaksi rahinaksi. Metallisempien palojen murinat kuitenkin toimivat ihan asiallisesti, kuten Nell Siglandin kirkkaat puhtaatkin. Syyttäkööt vanhempiaan geeneistä, koska rocklaulajaksi synnytään, ei opiskella. Janne tolonen stArgAzEry Eye on the Sky pure legend DEsolAtE shrinE Tenebrous Towers HaMMer of Hate Kotimainen untuvikko yllättää ensimmäisellä kokopitkällään. Soundimaailma on tarpeeksi selkeä, paksusta särömatosta ja tietystä raakuudesta huolimatta. Vaikka biisit ovat suhteellisen pitkiä, mielenkiinto säilyy lähes läpi koko levyn. Mega Tramp länsinaapurista retroilee rokkaillen. Bändin raskas ja rupisesti jurnuttava death metal ei ole kliinistä pelleilyä, vaan muta lentää ja mätä haisee. Yhtyeen soundi on ruuvattu studiomaisen varmaksi, eikä tulkinnasta välity tunnetta siinä määrin kuin livekiekolta odottaisi. Ei-enää-niin puberteetti-iässä olevat jantterit fiilistelevät hyvinkin 60- ja 70-lukulaisittain. taMi Hintikka ei taida löytyä aivan untuvikkoja, sillä biisintekotaito on todella korkealla tasolla eikä soittopuolestakaan keksi mitään rutisemista. studiolevyn startti varsin tyhjänpäiväisillä rallatuksilla Nail to the Head ja I Can See You ei ole häävi, mutta onneksi urku aukenee kirjaimellisestikin jatkossa ja hän pistää iloisesti Hammondilla! Loppulevyn yhdeksän kappaletta onkin sitten pätevää ja ammattitaitoista työnäytettä, joka on paikoitellen yllättävänkin heviä ja satunnaisemmin selkeästi 70-luvulta tuoksahtavaa heavy rockia. Jälkimmäisen Jane Asherin ja Vincent Pricen kylmäävä vuoropuhelu on ilahduttavasti mukana myös liveversiossa. Tekijäpuolelta Stargazery levittää debyytillään kuulijan eteen vahvan kattauksen melodista raskasta rockmusiikkia. Semminkin kun 70-luvun alkupuolen albumien jälkeen ei ole syntynyt suuremman yleisön tietoisuuteen nousseita klassikkoja, edes biisitasolla, eivätkä keikkapaikatkaan ole olleet klubeja kummoisempia. Nuo esimerkit voisivat toimia melkoisen hienosti, ja juuri tällaista meininkiä Tramp on debyytilleen hakenut. Biiseihin on saatu ujutettua ankaraa black metal -henkistä ilkeyttä sekä tunnelmallisen kieroja välipätkiä. Tai The Rolling Stones soittaa ja The Beatles laulaa. Hetkittäin homma toimii lupaavasti, mutta yleisilme on enemmän kallellaan ei oikein lähde -kategoriaan. Desolate Shrine ei tuo oikeastaan mitään muuta bändiä mieleen vaan menee aika lailla omia latujaan. Pääsääntöisesti jyrätään murskaavan hitaasti, mutta ärhäkkääkin poljentoa löytyy. Mukiinmenevästä kokonaisuudesta huolimatta Into the Wild ei nouse lähellekään orkesterin kärkikymmenikköä. Vaikka repertoaarissa on sivuutettu yhtyeen elektropoppisin levytys, eli Assembly (2002), Musiquen (2000) biisien häpeämättömän hittihakuiset kertosäkeet pomppaavat esiin synkistelyn seasta. Sangen sopivaa soppaa visvaisen väännön ystäville. teeMu väHäkangas UriAh hEEp Into the Wild frontiers trAmp Indigo Killer CoBra Hurjan Hipille on nostettava kuvitteellista päähinettä, sillä harva 60-luvulla aloittanut rockorkesteri on jaksanut keikkailla ja julkaista aina välillä levyjäkin, vuodesta toiseen. Kuvittele, että The Who soittaa ja Beach Boys laulaa. Oli jo unohtunut, että ToT on tehnyt aikoinaan kelpo goottimetalliveisuja. Se on myös onnistunut pääsemään lähelle likaisen svedudödön limaisia alkulähteitä, ja sinnehän ei ole nykyisin monellakaan bändillä mitään asiaa. Puhutaanpa ensimmäisenä bändin vokalistista, ex-Michael Schenker Group -keula Jari Tiurasta, jonka maailmanluo-. Kaksi suurinta syytä ovat jo mainittu sävellysköyhyys sekä se, että laulaja Karlssonin eväät eivät ole tarpeeksi tuhdit. Sävellykset ovat kuitenkin liian huonoja, ja ehkä on sittenkin sopivampaa pitää whomainen roiskiminen ja beachboysmainen hittistemmailu erillään toisistaan. Onpahan kelpo osoitus veteraanien ainakin osittaisesta luomisvoiman säilymisestä sekä oman ajattoman tyylin suvereenista hallitsemisesta vielä vuonna 2011
Kuin avujaan alleviivatakseen Tiura on vielä piruuttaan vetänyt Everytime I Dream of You -slovarin loppuun täydellisen Coverdaleimitaation. Mene van bändin se ko taan! tu lippuarvon ille ja osallis sivu ferno.fi n on www.in oite. Näistä blogikirjoituksista kasatun Härmägeddönin tekstit ovat tyylillisesti gonzoa eli journalismia, joka pohjautuu kirjoittajan omiin kokemuksiin. etalcampii luatko Mnian Tolminin Ha le Slove an Siis festareil emiin miljoon uniisiin mais luonnonka Infernon uraan. Hommasta huokuu varmuus ja kappaleissa alkaa olla sopivasti tarttumapintaa, joten yhtyeen tulevaisuus näyttää erittäin suotuisalta. Vaikka Stargazery on yksi Ahosen kolmesta sävellettävästä eikä mies ole varsinaisesti mitään I Want Outia koskaan kirjoittanut, Ahosen ideat kantavat mainiosti. Tiuran vahva, syvä ja dramaattisuutta laajalti viljelevä ääni on karismaattisuudessaan suomalaisittain aivan omalla tasollaan, englannin kielen lausumisesta tai fraseerauksesta nyt puhumattakaan. Esimerkkinä toimikoon keskitempoinen How Many Miles, jossa yhdistyvät kiinnostava riffittely, monilla pikkukikoilla eläväiseksi saatu sovitus, positiivisen ärsyttävästi päähän jämähtävä kertosäe ja vanhan liiton muottiin valettu melodiavetoinen kitarasoolo. Mainittakoon vielä Eye on the Skyn kalkkiviivan yli vievä Black Sabbath -laina Headless Cross, jonka suomalaisversio kunnioittaa hienosti alkuperäistä rumpali Jussi Onteron muutamia tuplabassarilisäyksiä ja Ahosen lievästi yliampuvaa sooloimprovisaatiota mukaan laskematta. Jaakko silvast UrFAUst Der freiwillige Bettler Ván laulusuoritus, joka luo bändin musiikkiin erikoista tunnelmaa. Suositeltavaa luettavaa niillekin, jotka eivät tavallisesti rockaiheisiin kirjoitapio aHola hin koske. n. netissä ny vyblogin ja haastiksia. no sehä Jaa os htaisia t myös ajanko PS. Toinen pääsyy Eye on the Skyn toimivuuteen on bändin säveltäjän ja monessa melodisen metallin keitoksessa marinoidun Pete Ahosen (Burning Point, Ghost Machinery) aina yhtä laadukas nuottikynä. Se on hauska ja viihdyttävä, mutta sisältää äärisubjektiivisesta otteestaan huolimatta myös useita mielenkiintoisia anekdootteja ja yleisluontoisia havaintoja suomalaisesta rockkulttuurista. Hollantilaiskaksikon mystinen ja koruttoman eeppinen musiikki on kasvanut hedelmää kahden täyspitkän ja useamman pienjulkaisun muodossa, mutta vasta Der freiwillige Bettlerillä palaset alkavat hiljalleen asettua oikeille paikoilleen. than te jo luet keikka-arvio. Kaikkia ei Östermanin tyyli miellytä, innostihan yksi Östermanin blogiteksteistä erään suomalaisen rockmuusikon mättämään kirjoittajaa turpaan. Le tekin. Perinteisiä keikkaraportteja ei kirjasta löydy: olennaisempaa kuin se, mitä lavalla tapahtuu on usein se, mitä lavan ulkopuolella sattuu ennen keikkaa ja sen jälkeen. Tapausta käsiteltiin aikoinaan paljon kotimaisessa mediassa, ja sekä pahoinpitelyyn johtanut kirjoitus että sen jälkipyykki löytyvät Härmägeddönin sivuilta. Urfaustin puutteena on aiemmin ollut bändin turhankin erikoinen ilmaisu, joka on hiljalleen käymässä yhtyeen voitoksi. Härmägeddön on ainutlaatuinen teos. Levy kuulostaa tutulta Urfaustilta, sillä mukana ovat bändin musiikin ominaisimmat elementit, kuten tukeva doom metal -vaikutteisuus ja rumpuja lukuun ottamatta kaikki instrumentit hoitelevan IX:n teatraalinen ja monipuolinen nAllE ÖstErmAn Härmägeddön liKe Nalle Östermanilla oli takanaan pitkä ja ansiokas ura rockjournalistina jo ennen vuotta 2010, jolloin hän alkoi kirjoittaa Rumba-lehden nettisivuille blogeja näkemistään keikoista ja muista musiikkitapahtumista. Tuntuu kuitenkin siltä, että vasta näiden persoonallisten, omakohtaisten ja julmetun pitkien kirjoitusten myötä Österman on löytänyt itselleen ominaisimman ilmaisutavan. kan ääni ja ilmaisu ovat Eye on the Skyn toimivuuden päällimmäinen syy. Der freiwillige Bettlerissä on niin paljon piileviä huippuelementtejä, että levy saattaa hyvinkin kasvaa vuosien varrella merkittäväksi teokseksi. Joni Juutilainen Harva black metal -yhtye kuulostaa niin vahvasti itseltään kuin Urfaust
Edes progemuusikko ei voi aina vaan säveltää ja soittaa itselleen! Koska Chrism opiskeli musiikkilukiossa, nuoria lahjakkaita muusikoita löytyi suoraan kaveripiiristä. v: The Years of Relinquishment V on mielenkiintoinen yhden ihmisen sielunkuva. Keikoille lähdemme soittamaan hyvin ja ennen kaikkea pitämään hauskaa ja viihdyttämään yleisöä. Muutoin vokalisti Samuli Jalo sopii bändin keulille mainiosti pehmeän ja persoonallisen äänensä kanssa. www.buRningwinteR.coM suurin ongelmamme on, että... ...keikkoja on hankala saada, kun vastaavanlaisia bändejä on harvakseltaan. Hieno teos, joka ei jää kaipaamaan taakseen useampia sotureita. www.MYspace.coM/vsHalldie Bändin nimi... ...juontaa juurensa yli kymmenen vuoden taakse, kun Chrism lueskeli nuorena nörttinä Conan Barbaari -kirjoja. Soiton ohella iloa tuovat erottelukykyiset soundit, jotka eivät tosin auta soittamaan monimutkaisia riffejä. Vielä kun tämä kaksihenkinen akti saa murhansa elävän yleisön eteen, niin... www.MYspace.coM/caRnagepit jos pidät heistä, pidät myös meistä: Yes, Kansas, ELP, Mahavishnu Orchestra, Dio, Dream Theater, Tool, Opeth, Symphony X, Adagio, Andromeda, Planet X, Spiral Architect. Jäsenistä kolme on soittanut yhtyeessä perustamispäivästä lähtien: Chrism, hänen pikkuveljensä Nicholas Pulkkinen (kitara) ja Olli Hakala (basso, Chapman Stick). Tarkoitus olisi keikkailla yhdessä! Keikalla olemme... ...uhmakkaita, taitavia, tarkkoja ja yllättäviä. Tai laitetaanpa vähän miinusta rallienglantiääntämisestä, joka särähtelee paikoin korvaan. Hätäisemmälle tätä ei voi suositella, demon kosketinintrokin kun venyy kuuden minuutin hujakoille. Tulevalle levyllekin rummut äänittänyt Markus Wallasvaara erosi Simulacrumista vuoden 2011 alussa, ja rytmityhjiötä täyttämään löydettiin Samuel Hildén. www.MYspace.coM/beneatHundeR SIMULAcRUM din ystäväpiiristä. Kokemus ja näkemys kuuluvat, eikä paketissa kyrsi kuin kahden biisin riittämättömyys. Joku saattaisi huudahtaa tässä vaihees-. Laulaja Niklas Broman liittyi yhtyeeseen vuonna 2004. Ensimmäisenä kiinnittää huomiota musiikkiin, jossa on vaikutteita niin laajalta alueelta että pyörryttää. Onnistunut suomenkielinen sanoituspuoli pysyy kuitenkin vähemmän äärimmäisissä aiheissa, joskin aika karuilla alueilla kuitenkin. Vallitsevia elementtejä ovat tanakat kitarat, mieleenpainuvat melodiat ja melankolia yleisesti. Leppoisan intron jälkeen starttaava pauhu hakee vertaistaan. On helppo uskoa Velinin olevan musiikkimakunsa puolesta monipuolinen, ainakin vaikutteita on laajalta alueelta. Moni nykybändi jämähtää progemetallin raameihin, vaikka genren pitäisi olla eteenpäin pyrkivää, kokeilevaa sekä rajoja rikkovaa taidetta. BEnEAth UnDEr: Before Ever After Beneath Under hoitaa skandinaaviseen melodiatajuun pohjautuvan moukarointinsa mallikkaasti. Laulupuolellakaan ei jäädä yhden ilmeen vangiksi, rääkyväisemmän puolen lisäksi miehen puhdas anti on maittavaa ja persoonallista. Bändi saa nuotit eteensä ja kukin soittaja sovittaa ja tuo mausteensa teoksiin. Näillä taidoilla ja näkemyksillä on jo vaara, että homma ryöstäytyy täysin sekopäiseksi, mutta ideat tuntuvat silti kantavan ja langat pysyvän käsissä. Tunnelmien vaihtelu on verkkaista, mutta tällä kertaa myös palkitsevaa. Erikoisuutena voisi mainita koneiden käytön, joskin tämä vaikuttaa hiukan irtonaiselta koko hoitoa ajatellen. Bändi hanskaa kuitenkin soiton komeasti, mistään ei ole kerta kaikkiaan mitään sanottavaa. Demon nimibiisi on kieltämättä mukavan riehakas hatunnosto lajityypille eikä häpeäisi yhtään helloweenien ja hammerfallien seassa. Myös biisien vaativuuteen tarttuu mielellään, ja joka instrumentille riittää näperreltävää niin, että sääliksi käy. Tämän voisi ymmärtää myös hidastempoiseksi black metaliksi sointukulkujensa ja räävittömän kurkkulaulunsa ansiosta. Simulacrum ei pelkää ottaa vastaan soitannollisia haasteita ja uskoo, että luodakseen tänä päivänä pitkäikäisen uran rockbändinä pitää säväyttää omaperäisyydellään. jytKyt: cArnAgE pit: Ritual Nyt tuli halosta päähän. Yhdestä löytyi Simulacrum-sana, joka tarkoittaa yksinkertaistettuna samankaltaisuutta olematta kuitenkaan täydellinen kopio. Nykyään Chrism ja vokalisti Niklas sanoittavat ja sovittavat laulumelodiat kahdestaan. simUlAcrUm: Promo 2011 Turkulainen Simulacrum on silpaissut ällistyttävän näytteen jo äänitetystä kokopitkästä. Sävellyksissä on yksinkertaista, hienosti oivaltavaa toimintaa, eikä tuotantopor- työmme jakautuu... ...siten, että Chrism säveltää, äänittää, miksaa ja tuottaa. Tarkoitus on kehittyä levy levyltä ja ottaa vaikutteita laajasti eri musiikillisista lähteistä. Löytyy alavirettä, monen mallista korinalaulua ja kauniita kitarakuvioita, myös puhtaina. Bändin keski-iän huomioiden on pelottavaa, mihin tällainen touhu saattaa vielä edetä. www.facebook.coM/siMulacRuMofficial www.MYspace.coM/siMulacRuMofficial BUrning wintEr: Wings of Fire Jo kymmenisen vuotta sitten aloitellut Burning Winter luottaa perinteisen heavyn voimaan. Proge, fuusio ja hard rock 70-luvulta nykypäivään. viiden vuoden päästä meidät löytää... ...paiskimassa töitä neljännen levymme kimpussa ja toivon mukaan keskikokoiselta Euroopan-kiertueelta Christianin toisen bändin Adamantran kanssa. octoBEr nightshADE: Demo 2011 October Nightshade perustuu doomtyyliseen hidasteluun ja kaunismelodiseen synkistelyyn. Onhan tässä taidettu hyödyntää nykytekniikkaa, tuskinpa kukaan tähän malliin saa basareitaan hoitumaan. Noh, sitäkin, mutta löytyypä metallisten sulosävelten ystäville omankin tyylistä täkyä. Sanan konsepti herätti nuoren klopin mielenkiinnon ja jämähti lopulta bändin nimeksi. Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... ...bändi on hitsautunut yli kymmenen vuoden yhteisellä taipaleella kokonaisuudeksi, joka pystyy tuottamaan korkeatasoista taidetta sekä levyllä että keikalla. Ensimmäisen levyn materiaalista suurimman osan on sanoittanut ulkopuolinen hahmo bän76 Inferno Emme ikipäivänä tule... ...sanomaan ei ikinä. sa vaikkapa "Insomnium!". Bändin keski-iän ollessa vain 24 vuotta energia ja innokkuus näkyy. miksi? Kun kappaleita alkoi kertyä pöytälaatikkoon, tuli aika etsiä muusikoita, jotka pystyisivät toteuttamaan Christianin visiot. Laulu hoituu pelkän monotonisen korinan voimin, mikä korostaa paketin armottomuutta. Bändi on soittanut muiden muassa Seventh Wonderin, Machinae Supremacyn, Adamantran, Reversionin ja Status Minorin kaltaisten konkareiden kanssa. Vaikka pysytään metallikategoriassa, vanhakantaisten progebändien haju tuntuu seassa mielekkäältä, samoin klassiset ja jopa sankarilliset vaikutteet. Before Ever After on huippuun hiottu tyylilajinsa stereotyyppi ja ehdottoman komeaa kuultavaa. KuuKauden bändi: milloin ja miten? Bändi perustettiin 12 vuotta sitten, tuolloin lukio-ikäisen säveltäjä-kosketinsoittaja Christian "Chrism" Pulkkisen aloitteesta. Deathin, thrashin ja grindin sekoitelma on niin tapahtumarikasta, että tässä mennään joka instrumentin suhteen käsityskyvyn rajoilla. Onneksi Turusta löytyy myös Oddlandniminen nuori ja lahjakas orkesteri, joka voitti juuri Century Median bändikilpailun. Pääjehu Jupe "V" Velin on musiikin ja lyriikoiden lisäksi vastuussa levymittaisen tuotoksen instrumenteista rumpuja lukuun ottamatta
Tällä kentällä on ollut tunkua pitkään, ja onkin hankala löytää mitään, millä tämä erottuisi edukseen. Nuoruuden vimma ja thrashin riemu ovat voittamaton yhdistelmä, mutta kellon siirtäminen 20 vuotta taaksepäinkin olisi samalla mahtava juttu. Myös lauluun pitäisi saada tuplaten munaa ja monipuolisuutta, suurin osa melodioista ja sovituksista kun tuntuu menevän aidan matalimmasta rakosesta. Biisit eivät joka tapauksessa tarjoa taitavasta soitosta ja hyökkäävistä vokaalisuorituksista huolimatta mitään erikoista tai koskettavaa. www.MYspace.coM/bodYMinusHead trAKoomA: Demented Brutality Trakooma on laittanut hommat isolleen ja lähestyy omin toimin albumitasolla. Hyviä riffejä löytyy, mutta sekavuuden sietokyky ylittyy. Tyyliin ei ole tullut merkittäviä muutoksia, molemmista mainituista laareista ammennetaan ja pirullisesti ammennetaankin. Parhaimmillaan päästään tunnelmallisiin sfääreihin, mutta kokonaisvaltaisesti tämä Brewster jää kyllä maahan. Melodioiltaan bii- BAcKstABBing BAstArD: Shipwrecked Backstabbing Bastard on saanut vietyä metalliaan hittipitoisemmaksi, vaikka Inferno 77. Grey Metal on pääosin turhankin tutun ja varman kuuloista mustaa messua. Ajoittain "bändistä" on löytynyt alkukantaista viehätystä, mutta nyt menee kakofoniaksi. Riffipoliittisesti tunnelin päässä näkyy paikoin valoa, muutoin mennään aika yhdentekevillä renkutuksilla. Alavireistä huolimatta Halo ei soi kovin raskaasti, johtuen rockmaisista sovituksista ja melodioistaan. Materiaalista väsäisi kevyesti kolmekin kelpo levyä, kun vähän malttaisi. Vielä kun bändi mainitsee erikoisuudekseen kolmen kitaran tiukan yhteisvallin, alkaa tehdä mieli niskalaukausta. Sävellyspuoli osoittautuu edelleen miinusmerkkejä kerääväksi toiminnaksi. Puutteet menevätkin tuotannon piikkiin, ohueltahan tämä heavyksi kuulostaa. Nyttemmin samainen akti tunnetaan nimellä Plaguebreeder. Biiseissä määräävät edelleen surisevan diskanttiset kitarat ja laulu, joskin tällä kertaa mukana on hyvänkuuloista puhdastakin tulkintaa. Uudistumisesta voisi mainita pykälää paremman tuotannon ja selkeästi osaavammalta vaikuttavan toiminnan eri instrumenttien parissa. Hienoa työtä! www.vuolla.net sen luuli olevan jo mahdotonta. Vaikka bändillä on brutaaliutta ja siihen sopivaa aggressiolaulua myöten kaikki kohdallaan, kuuntelu ei ole mielekästä. Vaikka vauhti on pikku suvannoista huolimatta hädin tuskin järjen rajoissa, homma pysyy kasassa mainiosti. Orkesteri tikkaa sveduhenkisen death metalinsa pihalle niin tohkeissaan, että sillä puolella ongelma ei voi mitenkään piillä. Myös vokaalisuorituksissa Thomas Lindberg -tyylinen, brutaalisti hyökkäävä lähestymistapa on monotonisuudestaan huolimatta toimivaa. Ja niin on muuten kymmenellä muullakin vastaavalla jo pelkästään Pirkanmaalla. www.MYspace.coM/Mistabbed sit ovat tarttuvia joskin tavanomaisia. Kati Hämäläisen tulkinta on mukavan kirkas ja sopii yllättävän hyvin muutoin karskiin joskin moderniin soundimaailmaan. Ulosannissa ja soittotaidossa taitaa piillä bändin tämänhetkiset vahvuudet. Isoin ongelma on kitaristilaulaja Markus Kotirannan paikoin ontuva tulkinta ja sanoitukset. Sen sijaan ärsyttää miettiä, että vielä kymmenen vuotta sitten sukat olisivat pyörineet jalassa, mutta nyt joutuu kekseliäisyys koville miettiessä, miksi Shipwrecked olisi kova, vaikkei siinä ole puutteitakaan. Tämän ja pelimannien nuoren iän huomioon ottaen lopputulos voisi olla huonompikin. Biisit ovat sentään kovia. Levymittaan yltävä, kuusi biisiä käsittävä tekele pursuaa melankoliaa, hienoja melodioita ja ennen kaikkea raskautta. Kompastuskivi on sanoitus- ja sovituspuoli, jossa ei natsaa kohdalleen mikään. Niittirannekkeinen ja panosvöinen puoleni kumartaa. www.MYspace.coM/woMitangel FilE oF ghosts: Grey Metal Yhden miehen projekti File of Ghosts on jälleen paikalla konepohjaisine black/ death metal -rytistyksineen. Vaan onko tämä nyt sitten plussaa, lajitoverit kun painavat helposti ohi lihaa ja verta omaavan kannuttajankin kanssa. Ei hyvä näin. www.MYspace.coM/bRewsteRtHeband rAnnAllA rUiKUttAjAt: promisED lAnD: The World Is a Hologram Promised Land on ripeä, kun ensimmäistä demoa tuupataan ilmoille alle vuosi perustamishetkestä. Tai kasassa ja kasassa, ei näissä tapauksissa tarvitse suurennuslaseilla tirkistelläkään. Sebastian Surakan ääni ei ole hullumpi, mutta siitä ei tunnu irtoavan oikein mitään tilanteeseen sopivaa. Äänite on soundeiltaan mukavan kotoinen, eikä tässä sarjassa ole hiomapaperia ennenkään tuhlailtu. Hassuin taiteilijanimin operoiva bändi saa kiteytettyä asiansa triona, ja kuka tässä nyt moniäänisiä kitaroita kaipaisikaan. Kunnon riffisadetta, yleistä töhötystä, nostalgiaa ja äkäistä rääkylaulua halajaville suositeltavaa menoa. www.MYspace.coM/aRcHitoRtuReMetal äänEt UUDEllEEnlAsKEntAAn: wÖmit AngEl: Gnitimov Fo Gninnigeb Eht Musiikillisen sisällön nyt arvasikin. Lähinnä Soilworkia muistuttava nättimelodinen ja paikoin rajukin ulosanti on saatu hämmästyttävän popvaikutteiseksi niin, ettei se kuitenkaan ärsytä. Laatu on tasaista, mutta biisit eivät räjäytä kolkoista tunnelmistaan huolimatta täysin tajuntaa. Vakuuttavuutta olisi saatu pikku soundiruuvauksilla luultavasti vielä piirun verran lisää. Tällä kertaa erilaisin eväin, niin hyvin kuin huonoinkin. Edelleen ihmettelen, miksi bändi ilmoittaa tyylikseen muun muassa death metalin? www.MYspace.coM/Multain BrEwstEr: Demo 2011 Kuuluisan hävittäjälentokoneen mukaan ristitty Brewster pohjaa musiikkinsa stonerpoljentoon, blacksabbathmaiseen tönkköilyyn ja perusrockiin. Omaperäisyyksiäkin löytyy, mutta kovin isoihin saappaisiin niistä ei vielä löydy täytettä. www.MYspace.coM/fileofgHosts BoDy minUs hEAD: G.A.F.C Body Minus Head on viime vuonna perustettu helsinkiläisryhmä, joka soittaa uudenaikaista thrashia. Välillä pelottaa, pysäh- hAlo: Demo 2010 Nyt tulkitaan suomalaisen miehen tuntoja ihan tosissaan. Tässä on onnistuttu, koska asiaan ei kiinnitä huomiota lainkaan. Sen pituinen se. Horepreacherin ääntely on riivaavuudessaan se, mikä rakentaa tähän varsinaisen soundin. Perusheavyyn nojaavat biisit ovat kaavamaisia ja maltillisia, eikä yliyrittämistä esiinny, joskaan ei virtuoosimaisia suorituksiakaan. Joka paikka on tungettu niin täyteen nopeaa ja monipuolista riffiä, että hengästyttää. Käytännössä yhdestäkään sopassa olevasta riffistä ei tule fiiliksiä nostattavia reaktioita, mikä saattaa tosin tällä riffi- ja melodiamäärällä olla jonkinlainen saavutus sekin. www.MYspace.coM/exReMains ArchitortUrE: Circle of Aggression Vantaalainen Architorture jaksaa painaa ylikierroksilla. Hiukan pesäeroa saadaan kuitenkin sillä, että lauluvastuu on miesmurinoiden ohella naisjohtoinen. Loppusoinnuttomia säkeenparsia on raskas kuunnella, kun ne vielä esitetään väkinäisellä murinalaululla. Probleema onkin kuunnellessa iskevä riffiähky. Eipä silti hullumpi ponnahduslauta. www.MYspace.coM/pRoMisedlandband ExrEmAins: Humanity? Exremains palaa palstalle yllättävän pian. Suomen kielellä on tehty jo niin paljon merkittäviä lyriikoita, ettei näillä teksteillä saavuteta kunnioitusta. Runsailla koskettimien käytölläkin voi olla osuutensa tunnelman kevennykseen. Överiksi menee. www.MYspace.coM/tRakooMa plAgUEBrEEDEr: The Unbreakable Olipa kerran Avafrost-orkesteri, joka soitti black metal -sävyistä death metalia. Odotamme jatkoa. www.octobeRnigHtsHade.coM vUollA: At the End of the Mist Jyväskyläläinen, 2009 perustettu Vuolla on saanut aikaan erittäin tasapainoisen ensijulkaisun. DEmojEn toimitUsosoitE (ei toimituksen osoitteeseen): Demot / Aadolf Virtanen, rengastie 49, 37630 Valkeakoski taallekaan ole lähettää huonoja terveisiä. Häiritsevin tekijä, hyvistä hetkistä huolimatta, on totaalinen voimattomuus. Vanhan liiton thrashmuotillahan tässä painetaan ilman kummoisempia sliippauksia tai logiikoita. Bändi soittaa paikoin hosuvan oloiset riffinsä riittävän tarkasti, mutta vokalistin ja basistin virkaa hoitavan W. Black-sävytteistä, punkahtavaa ja likaista thrashia, jonka tekemisen meininki on melkoinen. Soitto on taitavaa, eivätkä biisitkään kuulosta paskemmilta. Paikoin huomattavan danzigmaiseksi äityvän Tapio Majurin laulutulkinta aiheuttaa mielleyhtymän, että tässä voisi olla vaikkapa kotoisan Blake-bändimme kompasteleva pikkuveli, joskin huonommilla biiseillä. Samoilla itsesäälin täyttämillä tarinoilla edetään, suomirockin ja raskaamman jynkytyksen välillä seilaavin biisein. Yksi yllättävyys löytyy, nimittäin tekeleellä ei ole rumpalia ja kaikki paukutus on koneistettua. Aidosti tummaa meininkiä silti. www.MYspace.coM/plaguebReedeR mUltAin: Luovun kaikesta Multain ei ole kehittynyt oikeastaan lainkaan. Vauhti ei päätä huimaa, ja tästähän löytyykin toinenkin yhtymäkohta Swallow the Sun -tyylisiin orkestereihin. Otsanrypistelyä kylläkin. www.MYspace.coM/Halopiste AADolF virt AnEn DeMonI tyykö biisi kokonaan kesken kaiken
Box on huolissaan, mitä huhut sukupuolitaudista tekevät rocktähden sosiaaliselle elämälle. Tätä pienemmillä lavoilla Heep ei ole esiintynyt Yhdysvalloissa vuosiin. Uriah Heep yöpyy Pfister-hotellissa, jonne saapuu seuraavana aamuna Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford seurueineen. Kitaristi Mick Box on suuttunut amerikkalaisen rocklehden artikkelista, jossa. Ja jos myöhemmillä vuosikymmenillä esimerkiksi Bono ottaa tällaisista tilaisuuksista kaiken irti, Uriah Heepiä Yhdysvaltain presidentti ei hetkauta mihinkään suuntaan. Ford on tapaamassa Wisconsinin osavaltion republikaanipäättäjiä ja liike-elämän vaikuttajia. Kun lämmittelybändi Blue Öyster Cult on lopettelemassa keikkaansa Uriah Heep saapuu jäähallille kolmella limusiinilla. Brittiläisen rockyhtyeen Uriah Heepin Yhdysvaltain-kiertue on saapunut puolen miljoonan asukkaan Milwaukeen, Wisconsinin osavaltioon. teksti LaUri YLiTaLO Uriah heep ei ole aina ollut setäbändi. Heep soittaa 12 000 henkeä vetävällä Milwaukee Arenalla. Aikaisempina vuosina hallissa ovat esiintyneet esimerkiksi The Beatles, Elvis ja Led Zeppelin. Hotellin punainen matInferno n elokuu 1975. 1970-luvulla Heep oli musiikkia niille, joiden mielestä rockissa ovat tärkeintä Huumeet, räjäHtävät vaHvistimet ja saatana. Uriah Heep klassisimmillaan: Lee Kerslake, Ken Hensley, David Byron, Gary Thain ja Mick Box. O 78 TYÖN SANKARIT selvästi elossa olevan Boxin kerrotaan menehtyneen kuppaan
Kokaiinista eroon pääseminen kestää 12 vuotta. Tapahtuma keskeytettiin, koska ihmiset olivat niin päissään. Sellaista ei ole sattunut Uriah Heepin historiassa koskaan aiemmin. Inferno 81. Fontaine ei ilmesty koskaan San Franciscon -keikalle. Ei kyse ollut siitä, ettemme olisi halunneet tehdä levyjä. Yhtye pyristelee irti sopimuksesta. Basistiksi astuu Bob Daisley, Kerslaken aisapari Ozzy Osbournen bändistä. John ei laulanut biisejä niin kuin ne oli sävelletty, ja muutenkaan kokoonpanossa ei ollut sitä juttua. Goalby oli käynyt koesoitossa jo aiemmin, mutta valinta osui tuolloin Slomaniin. Lee kertoi puhelimessa, että Ozzy on muuttanut mielensä, hän haluaa amerikkalaisen bändin. Musiikkiteollisuus vain muuttui, eikä meillä ollut ketään, jonka kanssa tehdä niitä, Box toteaa. Yhtyeen fan club, Uriah Heep Suomi Finland ry, järjestää tapahtumia, konsertteja ja kiertueita Uriah Heepin tiimoilta. Hensley levyttää seuraavan kerran vasta 90-luvulla. Abominogista nykypäivään Hensleyn lähdön jälkeen Mick Box päättää hajottaa SlomanBoler SladeDechert-nelikon kanssa muodostamansa Uriah Heepin. Samaan aikaan Napster mullistaa koko levyteollisuuden. Laulaja Peter Goalby hälytetään Teksasista, jossa solisti on kiertueella Trapezen kanssa. Box sulkeutuu Lontoon-asuntoonsa, juo kaksi päivää viinaa ja päättää soittaa Lee Kerslakelle. Louis Musicista. Box (kuvassa keskellä) jaksaa mukana. Alvarez-kitaroita ja Ampeg-bassovahvistimia valmistavasta St. Järjestyksenvalvojaan kohdistunutta väkivaltaa on puitu oikeudessa asti. Vuonna 1985 David Byron juo itsensä hengiltä. Jenkkikiertueelle paikkaajaksi rekrytoidaan kristillisen hard rock -bändin Joshuan laulaja Stephen Fontaine. Se ei toiminut millään tasolla. Tähän päivään mennessä Heep on soittanut Suomessa yli 50 keikkaa. Kun bändi esiintyi K-kauppiasliiton K-Team-tapahtumassa vuonna 2008, poliisi keskeytti tapahtuman. Se tapahtui nopeasti. Heep käy ensimmäisenä mainstream-yhtyeenä Neuvostoliitossa ja synnyttää levyjä tasaisin väliajoin, kunnes pettyy vuoden 1998 Sonic Origamin julkaisun yhteydessä yhtye Eagle Recordsin markkinointiin. Peter tuli viikoksi Lontooseen ja kirjoitimme viikossa Abominogin (1982). Michael Banks Heep vuosimallia 2011. Kansi muuten valittiin vuoden huonoimmaksi USA:ssa heti Ozzyn levyn jälkeen, Box nauraa. Pikkuhiljaa Heepistä sukeutuu työn sankareiden kokoonpano, jollaisena se jatkaa yhä toimintaansa. Hän on omien sanojensa mukaan mennyt vahingossa San Diegoon. Seuraa kymmenen vuoden levytystauko. Sitä luulee nähneensä kaiken, mutta ihmiset osaavat vieläkin yllättää, Mick Box naurahtaa. Sanoin, että minulla on yhä levytyssopimus ja soittovehkeet ja kysyin, olisiko hän kiinnostunut tulemaan takaisin bändiin. Lee vastasi, että niin kauan kuin Gerry Bronilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa ja sinä huolehdit käytännön asioista, olen kiinnostunut. Samana vuonna Peter Goalbyn ääni katoaa Australiankeikoilla. Uusi kosketinsoittaja Jon Sinclair löytyy brittiläisestä Heavy Metal Kidsistä. 1986 Bronze Records kaatuu Bronin suuruudenhullun tilauslentoyhtiön mukana. 1987 Uriah Heepin keulille nousee brittiläisen AORyhtyeen Grand Prixin Bernie Shaw, joka toimii yhä bändin laulajana. Levy meni top 40 -listalle jenkissä, pääsimme takaisin kehään. Suomessa Uriah Heepin suosio on laantumaton. Box tietää, että Kerslake oli lähdössä Yhdysvaltoihin Ozzy Osbournen kanssa ja päättää toivottaa onnea vanhalle bändikaverilleen
Niihin upotettua rahaa hän voi vain arvailla. Hän kuoli kun olin vain seitsemän. Ainakaan toistaiseksi kasvotatuoinnit eivät ole haitanneet työpaikkojen saantia. Yksi näistä on oslolainen Marius Meyer, joka on tehnyt Marvinin kaulan ja oikean kyljen, joka tosin on vielä vähän kesken. Kaikkea löytyy, kuten tämä kaiken näkevä silmä. Kaikkein kämäisin tatuointini on bändimme logo oikeassa kädessä. Nelly Tatti norskibändi kvelertakin basistin marvin nYgaardin naHka on eri tyylien tyylikäs mellastuskenttä. HEtA Hytti nEn Old schOOlista 3D-KuvIIN Marvin nygaard on kunnon poika: hän ei livahtanut ottamaan ensimmäistä tatuointiaan salaa, vaan mukana oli myös isäpappa. Niin kauan kuin en ota lisää tatuointeja naamaani, he ovat suhteellisen ookoo tämän harrastukseni kanssa, Marvin hymyilee ja esittelee kasvojensa tähti- ja ankkurikuvia. Jalat sen sijaan ovat jo mennyttä kalua. Tämä on kunnianosoitus hänen muistolleen. Tällä hetkellä tyylejä onkin enemmän. Olisikohan 40 000 kruunua (reilut 5000 euroa) tai enemmän. Ankkuri taas tarkoittaa itselleni toivoa. Sitä on parasta olla miettimättä. Mielestäni ihmisselkä on kaunis sellaisenaan, Marvin heittäytyy runolliseksi. Tuore tiikerinpää polvessa on paitsi tatuoijana myös Kat Von D:n ex-aviomiehenä tunnetun Oliver Peckin käsialaa. Muuttohommissa näillä ei ole niin väliä, Nygaard virnistää. Meillä kaikilla on samanlainen, myös kitaristillamme, jolle tämä on hänen ainoa tatuointinsa. Marvinin puheessa vilisevät useat tatuoijat, jotka ovat päässeet käsiksi basistin nahkaan. Vanhempani tiesivät jo pitkään, että haluan ottaa tatuoinnin, joten se ei ollut ongelma. Onneksi minulla on paljon hyviä ystäviä, joilta olen saanut alennusta, hän naurahtaa.. Hemmo myös pyörtyi kun hänen kuvaansa tehtiin, Marvin naurahtaa. Näitä on kerääntynyt vähän sieltä sun täältä. Marvin oli viehättynyt tatuointi-innostuksensa alkuaikoina nimenomaan old school -punkkitatuointeihin, joita edustavat esimerkiksi käsivarren kirsikat. Olimme South by Southwest -festareilla ja saimme haastattelun "hinnalla" ilmaiset tatuoinnit! Peck on yksi alan nopeimmista tekijöistä, tähän meni vain 20 minuuttia, Nygaard muistelee. Marvin ei ole koskaan laskenut tatuointiensa lukumäärää. Tähden takana ei ole muuta tarinaa kuin se, että se näyttää hyvältä. Kaikissa kuvissa on taustalla tarinoita, joista muutamat Marvin haluaa pitää itsellään. Reisistä katselee inkkari ja susi. Se oli King Carlos Tattoon Marian idea ja hän myös hakkasi sen. Vasemman ranteen old school -lintutatuoinnin jälkeen miekkosen nahka on täyttynyt hyvää vauhtia muun muassa viikatemiehellä, korpinjalalla ja 3D-palikkaspektaakkelilla. "Hovitatuoijani" ja yksi parhaista ystävistäni on kotikaupunkimme Black Pearl Customin Glenn Flesjaa, joka on tehnyt käsien tekstit. Säästän selkää vielä, enkä välttämättä ota sinne mitään koskaan. TaTuoinTiunivorMussa on vielä yksi suuri aukko. Yhden henkilökohtaisemman kuvan hän kuitenkin paljastaa. 82 Inferno Teksti rinnassani on isäni nimi. Se tehtiin sveitsiläisasunnossa yhdellä reissulla. Oman tilansa ovat saaneet myös austinilaisen Rock of Ages Tattoon Steve Byrne sekä käsien silmät tehnyt newyorkilainen Thomas Hooper Saved Tattoo -puljusta
S H I N.. VII: FODD FORLORARE Seiskalevyllä hypätään kuutosen yli ja jatketaan siitä mihin Halmstadissa päästiin. sitten rysähtää! Profanen räyhähenget heräsivät aamulla ankaraan tenutuksen jälkeiseen morkkikseen: "Ei mitään muistikuvia eilisestä, mutta ei kai me vaan laitettu nimiä mihinkään Spinen papereihin..." "Kyllä siinä niin taisi käydä..." "No perkele, lyödään Inheritti pihalle bonusbiisin kera." "Ja syyskuussa sitten uutta täyspitkää pihalle!" "Senhän se vaatii!" BONUSBIISILLÄ HÖYSTETTY UUSIOJULKAISU PIHALLA SIIS 8.6. W W W.SPI N E FAR M.FI. I N G .. Saatanan synkkää ahdistusta ja inhoa sekä kipeänkauniita pelko- ynnä muita tiloja, niitä tuntuu hra Kvarforthin maailmassa riittävän... Kaikissa itseäänhalveksuvissa kaupoissa 11.5. www.facebook.com/shiningofficial KATKERAA KALKKIA SIERAIMEEN Uutta rähinää puskee ja ankarasti sykkivään deathmetalliin on löydetty taas uusia vihaisuuden ulottuvuuksia. Maailmanlopun jälkimainingeissa mennään kohti ydintalven ihmemaata, eli uutta tervaa suksien pohjaan sitten vaan, kyllä se siitä! 25.5