GOJIRA
IHSAHN
CANDLEMASS
KREATOR
FIREWIND
RUNNING WILD
MARDUK
RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 5/2012 I HINTA 6,00 euroa
soitinmasturbaatiosta rockinrähinään
Sonata arctica
Dean SoLTero
·FlameMapleTop ·MahoganyBody ·241/3"Scale ·SetMahoganyCNeck ·RosewoodFingerboard ·GroverTuners ·SatinChromeHardware ·Tune-O-MaticBridge ·DeanVintageStylePickups ·Finishes: StandardWhite, ClassicBlack ·Suositushinta:598 (sis.hardcase)
Dean `79 MLF TBZ
·FlameMapleTop ·MahoganyBody ·24-3/4"Scale ·1-11/16"Nut ·SetMahoganyCNeck ·RosewoodFingerboard ·AbaloneDotInlays ·GroverTuners ·ChromeHardware ·FloydRoseBridge ·DMTDesignPickups ·Finishes: TransBraziliaburst, ClassicBlack ·MyösMLXLefty ·Suositushinta:589
jäLLeenMyyjäT
Helsinki: Sound-Shop Lahti:Keskusmusiikki Lappeenranta:Musiikki Lappeenranta Kouvola:Kouvolan Musiikki Rauma:Pihlajamaan Musiikki Seinäjoki:Top Sound Tampere:Tammer-Piano ja Soitin Ky Turku:Vertikaali
Dean Guitars Finland
2
Inferno
DeanGuitarsFI
www.smi-music.com
Mitä se nyt sitten onkaan, jää jokaisen omiin kuulimiin. Enää ei tarvitse muistella näitä hommeleita. Kiekkoa nyt huolella pyöritettyäni voin yhtyä lausuntoon. Sitä tarvitaan. Tänä vuonna Suomi Metal Staria ei järjestetty, mutta jos lopputulema on tätä luokkaa, kannattaisiko harkita jatkoa?
Inferno
9. Pistänpä jopa hieman nokkiin: eipä ole monta vastaavankovuista alan levyä tullut vastaan koko pallonkaan mittakaavassa. Jälki on täysin kansainväliset mitat täyttävää, mutta silti yhtyeen toimissa on aistivinaan jotain perusteellisen suomalaista. Viimeksi suurta innostusta on tuottanut turkulaisen Oddland-yhtyeen albumi The Treachery of Senses, jota ehdittiin jo hehkutellakin edellisessä numerossamme. Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hynninen Sami, Hyttinen Heta, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TilaajaPalvelU (ARK. Itse voin tunnustaa kirkkain sinisilmin, ettei minulla ole aavistustakaan, millainen kanta asioihin tulisi ottaa. 8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3.krs , 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Mikko Mali Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Markus Paajala Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 UPM Star Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 12. Aki Nuopponen oli arviossaan sitä mieltä, että kyseessä on paras tässä maassa tehty progemetallialbumi kuunaan. Maailmalla suljetaan merkittävien levy-yhtiöiden toimistoja, ihmiset saavat kenkää, levymyynnit jatkavat luisua kohti tuhoisaa kuilua ja kympillä kuussa megalomaanisen määrän musiikkia tarjoava ruotsalaispalvelu on yhdessä suussa superahnetta riistoa, toisessa bisneksen pelastus Asioita kommentoidaan joka puolelta, eikä kellään taida lopulta olla käsitystä, mitä tässä oikein tapahtuu ja miksi. Kaikessa kun tuppaa olemaan puolensa, niin kuin elämässä yleensä. vuosikerta
Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. VäKISINHäN tässä on vääntäydyttävä plussamerkeille, ja onkin ilahduttavaa, että hyvä musiikki sen kuin jatkaa olemassaoloaan kaiken tämän hävityksenkin keskellä. Merkillisintä koko paletissa tietysti on, että kyseessä on esikoisjulkaisu. OLIN yksi tuomareista viimevuotisen Finnish Metal Expon yhteydessä järjestetyssä Suomi Metal Star -bändikilpailussa, jossa Oddland saavutti voiton ja sitä myötä sopimuksen saksalaislafka Century Medialta. Tällaisia plattoja ei ole tästä maasta aiemmin tullut, ja tämä jos mikä puhkuu uutta, vaikka sitten lapsenomaista uskoa tulevaisuuteen. Virheetön levy ei ole, mutta avaukseksi vallan mahdottoman hieno. The Treachery of Sensesin vaikutteissa riittää ja ne ovat jokaisen kiemura-asioista perillä olevan kuultavissa, mutta turkulaisnelikko osaa väistää liiat imitoinnit tyylikkäästi ja leipoa aineksista omantuoksuista, rehellisellä suolavoilla leivottua pullaa. Vaikka soitannollisesti taitava bändi miellytti jo tuolloin, sen biiseissä ei tuntunut olevan aivan vaadittavaa omailmeisyyttä ja lavameininkikin oli perin varovaista. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta.
MATTI RIEKKI a
aj PäätoImItt
OutOmAA(ILmA)
KESKuSTELu musiikkibisneksen tolasta velloo nyt kuohuisempana kuin koskaan. "Musiikkialan ammattilaisilla" on toki mielipide joka hiivatin asiaan, ja se oma on eittämättä aina oikea
Kaikilla on sama tavoite. Me olemme aina luottaneet itseemme. Ei minua kiinnosta, mitä muut tekevät. Voima on sisällämme ja haluamme päästää sen irti! Levy on tehty jälleen Endarker Studiolla, jonka omistaa bändin basisti Devo. Håkansson muistelee, että Mardukin alkuaikoina kukaan ei olisi osannut ennustaa, että äärimetalliskene räjähtäisi niin valtavaksi ilmiöksi pari vuotta myöhemmin. Aina kun kuuntelen mitä tahansa levyämme, se tuntuu perustellulta ja hyvältä. Me olemme perusbändi ja myös kuulostamme siltä. Håkanssonin mukaan Marduk ei yleensä etukäteen juuri pohdi, mihin suuntaan haluaa musiikkiaan viedä, vaan kaikki tapahtuu luonnollisesti. Haluamme tehdä kaiken itse levyjen ulkoasua myöten, mies hehkuttaa. Olen todella omistautunut tälle bändille ja kaikki syntyy hyvin luonnollisesti. Black metalin nykyistä tilaa Håkansson ei suostu ruotimaan. Sisällämme palaa musta liekki! Haluamme yksinkertaisesti luoda musiikkia ja vapauttaa energiaa. Sitten kun tapaamme, käymme niitä läpi ja rakennamme niistä biisejä. Kaikki tietävät, mitä tässä ollaan tekemässä. En oikein usko yhteisöllisyyteen. Kuulostamme studiossa ihan samalta kuin treen-
ikämpillä. Meillä ei ole mitään ylimääräistä eikä turhia kerroksia. En tiedä onko mitään skeneä olemassakaan. Håkansson saa homman kuulostamaan helpolta, mutta kun huomautan tästä, hän hieman epäröi. Me vain annamme musiikin tulla. mARduK tuotti Serpent Sermonin itse. Se on edennyt alusta saakka omalla, hyväksi havaitsemallaan linjalla. Se on helppoa, kun minä kerron muille, mitä tehdään, heh heh! Håkansson vihjaa, että Marduk saattaa tulla Suomeen kesällä festarikeikalle. Serpent Sermon ilmestyy toukokuun lopussa. Jos se ei natsaa, bändi nähtäneen täällä loppuvuodesta omalla keikalla. Marduk ei ole koskaan tehnyt suunnitelmia tai tavoitelistoja. Uudellakaan levyllä Marduk ei ole hakenut tuotannollisia hienouksia. Kunnianhimo kasvoi nopeasti. Kuten aina, äänitteet
ovat aikansa kuvia ja siksi sellaisenaan arvokkaita. Tiedän mikä minun visioni on ja toteutan sitä. Mardukille on tärkeää päästä käsiksi luomistyöhön silloin kun siltä tuntuu, joten oma studio on ihanteellinen ratkaisu.
10
Inferno
RuotsalainenMardukontakonutblackmetaliaylikaksikymmentävuotta.Kahdestoistalevyon nimeltäänSerpentSermon.Setarjoileejälleenkerranraakaasoundia,jostahohkaakuolema.
Voisimme varmasti äänittää muuallakin, mutta minä todella pidän siitä, että teemme levyt omalla studiollamme. Tuotanto voisi ehkä olla parempi, mutta en haluaisi muuttaa mitään. Holy Poison Design
VILHO RAJA
Sytyttäjä
LA
muStANLIeKINLEpATUSTA
ITSEVARmuuS on useimmiten musiikkihommissa hyväksi. Tiedämme, miltä haluamme kuulostaa. Mardukin kitaristi Morgan Steinmeyer Håkansson ei peittele sitä, että hän luottaa täysillä omaan visioonsa. Håkansson ei kuulemma halua nimetä omia suosikkejaan Mardukin diskografiasta. Bändi on tottunut toimimaan itsekseen, eikä Håkansson näe ulkopuolisessa avussa mitään etuja. Levyt kertovat siitä, mitä olemme halunneet tehdä juuri sillä hetkellä. Samat soittokamat, samat asetukset. Voimme mennä sinne koska tahansa ja tehdä töitä vaikka kolme päivää putkeen yötä päivää. Kannoin vahvistimeni kämpiltä studiolle, kytkin piuhat kiinni ja asensin mikin kaapin eteen. Sanat tulevat kuin tykin suusta. Ei se ehkä helppoa ole, mutta nautinnollista kyllä. Rummut, kitarat, basso ja laulu, siinä se! Kitaroitakin on yleensä vain kaksi. Soundi oli heti siinä. Mutta en sanoisi, että se on helppoa. KAKSIKymmENTä vuotta black metalia on pitkä aika. Harvoin kohdalle osuu yhtä intensiivisiä haastateltavia. Kun bändi aloitti, oli vain visio, joka alkoi hiljalleen konkretisoitua. Olemme tehneet kaksikymmentä vuotta musiikkia ja tekstejä. www.marduk.nu. Pääpaino on raa'assa soitossa ja itse biiseissä. Soundcheck kesti minuutin. Sävellämme jatkuvasti ja soittelemme ideoita talteen. Muistan hyvin kun teimme esimerkiksi ROM 5:12 -levyn (2007). Pikkuhiljaa niistä tulee iskuvoimaisia Marduk-sävellyksiä. Sitten voimme mennä kotiin neljäksi päiväksi ja palata taas asiaan
Hulkkonen on vastuussa Coredustin biisinteosta. Jälkimmäinen puolisko koostuu vähän myöhemmässä vaiheessa syntyneistä kappaleista. Edellinen levy Honour the Disorder ilmestyi vuonna 2008. Pikan mukaan seuraava askel ei ollut tuolloin kovin tarkkaan tiedossa. www.totaldevastation.org
Taru Tuulia Tittonen
HelsinkiläinenCoredusttarjoilee debyytilläänreipastariffittelyäjatarttuvia biisejä.Bänditekilevynsäilmanrumpalia, muttasessiomieheksisaatiinkovatekijä, ChildrenofBodominJaskaRaatikainen.
piinAAvAn ANtOISAA
dECENT dEATH on debyytiksi vahva teos. Huikurilla oli paljon muitakin töitä äänitysten aikaan, mikä hankaloitti asioita entisestään. Kitaristi Sakke Hulkkonen kertoo, että levyä tehtiin viime lokakuun alusta tammikuun loppuun saakka pääasiassa arki-iltaisin. Satama on jaettu kahteen osaan, vaikka fyysisiä levyjä on normaaliin tapaan yksi. Se vähän osaltaan nivoo meriaiheisia sanoituksia yhteen, Pikka sanoo. Katsotaan jos jotain tulee vastaan, Pikka sanoo. Keikkoja ei ole vielä sovittu. Pitkän työpäivän jälkeen ei aina ääni ja mieli ollut aivan parhaassa iskussa. Otettiin sitten Amerikkaan yhteys ja lähetettiin tiedostot sinne. Välillä saattoi mennä yli viikkokin, ennen kuin taas päästiin sorvin ääreen. Ketään ei löydetty, joten Jaska tuli ja lunasti lupauksensa. Homma sujuu niin, että mies kyhää riffikokoelmia, joihin ohjelmoi midirummut. Tuottaja Kari "Huikka" Huikuri halusi päästää levylle vain sellaisia ottoja, jotka parhaiten palvelivat biisiä. Decent Deathillä on yksi coverbiisikin, Depeche Moden It's No Good. Nimi tuli mieleen jollakin Helsinginreissulla, kun bändi haki Nosturin pihasta autoa. Olen diggaillut bändiä jo yläasteajoista. Mulla sattui olemaan Fu Manchun levy pöydällä ja katsoin, että kukas tämän on masteroinut. Sataman miksasi ruotsalainen Tomas Skogsberg ja masteroi amerikkalainen Dave Collins. Ne muodostivat loogisesti oman kokonaisuutensa. Tuntui järkevältä, ettei alettu sekoittaa niitä vanhempien biisien kanssa. Mies tuntee bändin jätkät ja lupautui viime vuonna avuksi, sikäli kun ketään muuta ei kannuihin löytyisi. Mistä moinen valinta. Rummut tehtiin ihan kunnon studiolla ja sitten mietittiin, miten jatketaan. Päädyttiin silti tähän, koska kappale oli jo valmiiksi synkkäsävyinen ja raskas, Hulkkonen valottaa. Välillä tämä tarkoitti esimerkiksi soittotatsin muuttamista fiilispohjaiseen roiskimiseen tai sitten vaihtoehtoisesti mentiin "kyborgintarkalla" taimauksella. Laulaja Esa Salminen luonnehtii prosessia tuskallisen ja piinaavan antoisaksi. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf
erno.f
Matti Sinkkonen
i
KarhulalainenTotal Devastationtekiviidettä levyäänpitkäänjahartaasti.Satama-albumi onjaettukahteenosaanjakertoonimensä mukaisestimeriaiheisiatarinoita.
BEToniSAAppAiLLA merILLe
KITARISTI Harri Pikka kertoo, että Satama-nimi oli olemassa jo ennen kuin yhtäkään biisiä oli tehty. www.coredust.com
Inferno
11. Ehdittiin käydä parit reenit, missä ajassa hän otti biisit upeasti haltuun. Valinta hiukan arvelutti, koska monikin orkesteri on jo tehnyt DM-covereita. Nykyään bändissä on rumpalina mies nimeltä Petri Heinonen, jota kaksikko kehuu kovaksi soittajaksi sekä taidoiltaan että työmoraaliltaan. Levyn ensimmäinen osa Concrete Boots on rehellistä ja painavaa runttausta, toinen, Escaping the Real World puolestaan koneellisempaa meininkiä. Rumpuja Decent Deathillä soittaa Children of Bodom -mies Jaska Raatikainen. Niistä raavitaan sitten treenikämpillä biisejä kasaan. Seuraajaa alettiin äänittää jo vuoden 2010 syksyllä. Kielisoittimet ja laulut päädyttiin tekemään treenikämpillä itsenäisesti. Total Devastation -miehistö vaikuttaa useissa eri bändeissä, joista ainakin Demonic Death Judge ja Omnium Gatherum keikkailevat kesällä aktiivisesti. Pikka kertoo, että masteroija löytyi hyvin yksinkertaisella tavalla. Ilman tätä kontribuutiota meillä ei vielä olisi levyä tässä, Esa Salminen ylistää. Kun äänityksiä tehtiin normityöpäivän jälkeen, ne venyivät usein yöhön saakka. Niinpä tällä hetkellä ei ole tietoa, koska Total Devastationia olisi mahdollista nähdä livenä
Umskiptarilla mies halusi keskittyä ennen kaikkea tunnelmaan. Ensimmäiset keikat tehtiin vasta 2010. Versiot kuulemma äänitettiin jo vuonna 2010 ennen Fallen-levyn julkaisua. Eihän tuollaisessa seurassa ole häpeä tulla mainituksi, mutta mitenkään tietoisesti ei ole pyritty hakeutumaan samaan kastiin. KeskisuomalainenDark Days Ahead perustettiinjo2005,muttadebyyttiätarjoillaan vastanyt.Alkuperäisestäporukastaonjäljellä enääkitaristikaksikko,jokaontuttumyös sellaisestayhtyeestäkuinTrioniskalaukaus.
RoKKipoHJALTA rASKAALLA KäDeLLä
INfERNON nettisivuilla ennakkokuuntelussa ollut The Long Road South ei ole mikään sisäsiisti ja siloteltu teos, vaan alusta loppuun rehellistä ja karskia meininkiä. Materiaaliahan oli pöytälaatikossa runsaasti, mutta tietynlainen linjanveto otti oman aikansa. Ne, jotka tietävät aiheesta parhaiten, ovat kiitelleet eniten. Haluan tuoda totuutta ja informaatiota sinne, missä on valheita ja disinformaatiota, hän perustelee. Meillä kuitenkin diggaillaan raskaammalta puolelta musiikkia Burzumista Deftonesiin ja sen kuulee levyltäkin, mutta tuollaista groovepainotteista musiikkia tuppaa syntymään, basisti Jukka Salonen pyörittelee. www.burzum.org. Ennen en pystynyt, koska debyyttilevyn laulut ovat niin kauheat ja toisen levyn tekninen laatu on niin surkea. Voluspå-runo on eräänlainen avain sykliseen elämäkäsitykseen. Miehistö on vaihtunut tiuhaan tahtiin, mutta nyt palaset ovat paikoillaan. The Long Road Southin äänitykset aloitettiin viime heinäkuussa. Bändin jäsenillä on edelleen kiireitä muissakin yhtyeissä. Keikkakalenteri on toistaiseksi melkein tyhjä, mutta täyttyy pikapuoliin varmasti. Tiedän, että kaikki eivät osaa arvostaa kirjaa, mutta palaute on ollut hyvin positiivista. Oli mukavaa pystyä vihdoin kuuntelemaan sitä musiikkia ja nauttimaan siitä jälleen. Vikernesin tarve tehdä musiikkia kumpuaa kuulemma halusta luoda harmoniaa epäharmoniseen maailmaan. www.facebook.com/darkdaysahead
M.C.
Varg Vikernesonheittäytynytvallan tuotteliaaksiviimevuosina.Burzumin uusintuotosUmskiptarperustuuvanhaan skandinaavirunoonnimeltävoluspå.Sekertoo luonnonmuutoksestamyyttiselläkielellä.
SKAnDinAviAn HAVINAA
muINAISET esi-isämme täällä pohjoisessa näkivät elämän niin, että asiat tapahtuvat sykleissä. Hänen
12
Inferno
mukaansa tunnelma on ollut viimeisimpien Burzum-levyjen vahvuus, ja vahvuuksilla kannattaa tietenkin pelata. Sorcery and Religion in Ancient Scandinavia, vapaasti käännettynä "Noituus ja uskonto muinaisessa Skandinaviassa", ilmestyi vastikään.
Kirja ei kuulemma ole tarkoitettu noviiseille vaan asioihin perehtyneille. Projekti saatiin päätökseen maaliskuussa, joten tahti oli sopivalla tavalla harva. Kristityn näkemyksen mukaan elämä on lineaarista, eli siinä on toisin sanoen alku ja loppu. Levyä tehtiin silloin kun se jokaiselle parhaiten sopi, Salonen kuvaa. Työt päästiin aloittamaan kunnolla vasta sitten, kun sopiva jengi oli kasassa ja bändi treenattu iskukuntoon. Muun muassa Pantera, Down ja Black Label Society tulevat mieleen tämän tästä. Salonen paljastaa, että kakkoslevyä on kaavailtu jo ensi vuodelle. Dark Days Ahead on ollut olemassa jo seitsemän vuotta. Bändin muut jäsenet ovat kitaristit Jarkko Petosalmi ja Jari Huttunen, laulaja Tony Kaikkonen ja rumpali Ville Sivonen. Umskiptar on musiikillinen tulkinta samasta aiheesta, jota käsittelen uudessa kirjassani Sorcery and Religion in Ancient Scandinavia, Varg Vikernes kertoo. Totta toinen puoli. Tähän soppaan kun vielä lisätään sen hetkiset muut bändihommat ja arkielämän haasteet, niin siinähän sitä aikaa jo kuluikin. Kirjassa on paljon uutta tietoa ja siinä käsitellään asioita uudesta perspektiivistä, Vikernes kehuu. Kirja käsittelee muun muassa muinaista skandinaavista vuodenkiertoa, juhlakausia, riimuja ja Voluspå-runoa sekä muuta kansanperinnettä.
Viime vuonna Vikernes vieraili menneisyydessä julkaisemalla From the Depths of Darkness -levyn, jolla veti uusiksi kahden ensimmäisen Burzum-levyn biisejä
Lääkärit olivat sitä mieltä, että hän ei enää koskaan kävele tai edes puhu, basisti António Gião kertaa. Koko prosessiin on nyt todellakin kulunut seitsemäntoista vuotta. Aivan uskomatonta, basisti huudahtaa. Pyrimme myös äänittämään treenejämme mahdollisimman usein. Mutta olemmeko me lopulta sen parempia tai arvokkaampia kuin eläimet. Meillä on kämppien seinällä taulu, johon kirjaamme ylös sovitusideoita, osia ja rakenteita. Bändi soittaa elokuussa kotimaansa Vagos Open Air -festareilla, joilla vetävät myös At the Gates, Overkill, Arch Enemy, Coroner ja Arcturus. Muuten uskomme, että viestimme välittyy musiikin avulla tarpeeksi vahvasti. Cattle Decapitation -leirissä toivotaan, että Monolith of Inhumanity auttaisi bändin kunnon Euroopankiertueelle ja Suomeenkin. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf
erno.f i
portugalilainenprogeilevadeath/thrashryhmäDisaffectedjulkaisivast-nimisen debyytinvuonna1995.KakkoslevyRebirth julkaistaannyt6.kesäkuuta.Syypitkään viiveeseenontraaginen.
SEiTSEMänToiSTA VuODeN JäLKeeN
VAST oli aikoinaan lupaava levy, mutta bändin ura katkesi ikävällä tavalla vain pari vuotta sen jälkeen. Giãon mukaan keikkoja on tulossa lisääkin Iberian niemimaalle, mutta muusta maailmasta ei ole vielä tietoa. Vaikka Paulo ei olisi onnettomuuteen joutunutkaan, ei ole sanottua että Disaffected olisi lähtenyt mitenkään kovaan nousukiitoon. Se otti aikaa. Aluksi suunnitelma oli vain saada Vastin biisejä soitettua livenä. Haastateltavaksi saatu rumpali Dave McGraw on ollut kyydissä vasta neljä vuotta, mutta on kotiutunut bändiin hyvin. Kun siinä onnistuttiin, syntyi nopeasti ajatus alkaa tehdä uusia. Biisit ovat siinäkin mielessä epäinhimillisiä, että niitä on välillä vaikea uskoa ihmisen soittamiksi. Miksi ihminen olisi sen arvokkaampi kuin mikään muu tunteva, ajatteleva olio. Otimme tämän levyn tekoa varten vuoden vapaata. www.facebook.com/disaffectedmetal
Matthew Zinke
Cattle Decapitationeilevitämusiikillaan hyväämieltävaanitseinhoaja ihmisvihaistaasennetta.Rumpali DavidMcGraw'nmukaanmusiikkion parastapajakaakaruasanomaa.
IHmISyyS onRUMAA
IHmINEN on oikeuttanut asemansa luomakunnan kruununa milloin uskonnolla ja milloin älykkyydellä. Kyllähän Vastia kehuttiin paljon, muttei se kyllä silloin tuonut meille mitään isoja läpimurtonäkymiä, Gião muistelee. Disaffectedilla on tällä hetkellä kalenterissa vain yksi keikka. Biisintekoprosessi ei kuitenkaan ole erityisen monimutkainen. Siinä kysymys, jonka pohjalta Cattle Decapitation on veivannut vihaista ja inhontäyteistä deathgrindiaan yli viisitoista vuotta. Olimme treenikämpillä todella paljon, McGraw kertoo. Muutamilla muilla bändiin aiemmin kuuluneilla muusikoilla elämä oli kulkenut uusiin suuntiin, joten Paulon ja Giãon piti etsiä uusia jäseniä. Teimme paljon enemmän esituotantoa kuin aiemmilla levyillä. Meillä on Suomessa hyviä kavereita. Sérgio (Paulo, kitaristi) joutui todella pahaan moottoripyöräonnettomuuteen ja makasi koomassa viikkokausia. Vaikka bändi pitää henkeen ja vereen eläinten puolia musiikissaan, miehet eivät ole vapaa-ajallaan mitään aktivisteja. Toivottavasti pääsemme sinne pian! www.cattledecapitation.com
Inferno
13. Paulo kuitenkin toipui hiljalleen, kaikkien yllätykseksi. Yhtyeen seitsemäs albumi Monolith of Inhumanity ilmestyi huhtikuussa. Minä kyllä lahjoitan vähän rahaa sopiviksi katsomilleni järjestöille ja tiedän, että Travis (Ryan, laulu) ja Josh (Elmore, kitara) tekevät samoin. Vast on todella hyvä levy ja me tiesimme, että meidän pitää nyt pystyä yhtä kovaan suoritukseen. McGraw'n rumpalointi on hetkittäin niin hirmuista tikkausta, että hiljaiseksi vetää. Oli aika vaikea tarttua johonkin sellaiseen, joka oli ollut syvässä unessa niin pitkään. 1990-luvun puolivälissä metallilla ei mennyt kovin vahvasti. Meidän piti löytää itsemme uudelleen aivan täysin. Vuonna 2006 mies oli opetellut soittamaan kitaraa uudelleen ja halusi saada Disaffectedin taas jalkeille
Kirjoitan tätä göteborgilaisen lähiökerrostalon parvekkeella, josta on näkymä taloyhtiön sisäpihalle. ja ennakkok livearvioita
,. Arviolta noin kymmenvuotias pikkumies lompsii paikalle jostain pesutuvan ja kierrätyskeskuksen välistä ja vääntää nupit kaakkoon. Huomaan ilokseni, että paikalliset pikkulapset ovat omaksuneet kotikaupunkinsa tärkeän aseman maailmankartalla ja metallin sanansaattajana jo varhain, sillä saan nauttia aamukahvini Iron Maidenin pirteiden sävelkulkujen tahdissa. Sekä Mohammed että Sven nimittäin ymmärtävät, että toisten oikeudet eivät ole itseltä pois, vaan päinvastoin: maahanmuuttajien integrointi, koulutus ja työllistäminen ovat osana samaa motiivia kuin bändien harjoitustilojen saatavuus, edullisuus, keikkapaikat, keikkaliksat ja taiteellinen toiminta ylipäänsä. Tämä klisee pitää toki paikkansa, mutta vasta viikon täällä vietettyäni alan jo tajuta, että kyseinen maine onkin
ä GöteborGIn-kIr jeenvaIhtaja
RIITTA ITäKyL
paljon suuremman jäävuoren huippu. Lasten keinuissa ja pyykkitelineillä, hiekkalaatikolla ja liukumäessä leikkii maahanmuuttajien lapsia, etenkin Turkista ja Somaliasta kotoisin olevien perheiden nuorimmaisia. Metallin lisäksi toinen klisee, josta jokainen Ruotsista uutisia lukeva on tietoinen, on maan maahanmuuttopolitiikka ja Suomen mediassa jo puhkikulutettu termi "poliittinen korrektius". He headbangaavat keittiöistään käsin lastensa seurana hetken aikaa, kunnes iloinen "syömään!"-kutsu raikaa ja pikku muusikonalut rientävät koteihinsa aamupuuronsa pariin. Pinnan alla levittäytyy kaupungin pitkä historia työläis- ja satamakaupunkina, joka kuin vastapainona Tukholman ylellisyyksille on aina ylpeänä puoltanut altavastaajien työväen, maahanmuuttajien oikeutta itseilmaisuun. Politiikka on Ruotsissa osa ihmisten arkea, siitä keskustellaan, asioita pohditaan ja ääni kuuluu kaikille. Tuonne lasten keinujen ja pyykkitelineiden sekaan, hiekkalaatikon ja liukumäen viereen, on joku asettanut valtavat kaiuttimet. Vappu on Ruotsissa enemmänkin poliittinen karnevaali kuin kännäysjuhla tuntui vähintään surrealistiselta löytää itsensä (selvin päin!) keskeltä vasemmiston ja syndikalistien kulkuetta, jossa osa naisista katsoi parhaaksi marssia ilman paitaa saatikka rintaliivejä. Sisäpihan kaiuttimet vaikenevat, mutta seinien läpi asuntojen keittiöistä kantautuvat yhä vaimeina Number of the Beastin lopputahdit. Poliittisesti korrektit terveiset, siis, maahanmuuttajalta Metallin Kehdosta.
SKABA
a! oitatuska allistu V os
n nettiin, mene Inferno edä oikein skabaan ja ti esken jaossa stanneiden k va ettejä! än tuska-pil kolmen päiv ehän on jaa osoite. Totta puhuakseni kirjoitan tätä göteborgilaisen lähiökerrostalon parvekkeella, josta on näkymä taloyhtiön sisäpihalle. Itse asiassa kaupunki ei pelkästään puolusta, vaan nimenomaan kannustaa mitä erilaisimpien yhteisöjen kuuluvuutta. Kulman takana on islamilainen kulttuurikeskus, ja lähiötorilla myydään tuoreen kalan lisäksi vastaleivottua libanonilaista leipää. Oloni on huojentunut; en ole ainoa, joka puhuu ruotsia murtaen, enkä ole ainoa maahanmuuttaja. Vappupäivän kokoontumisessa käsiään taputtivat yhdessä Nifelheim- ja At the Gates -paitoihin sonnustautuneet raavaat äijät ja teini-ikäiset somalitytöt. Kuulostaa ehkä painajaiselta sille lukijalle, joka on tottunut erottamaan "aktivistit" ja "fanit" toisistaan, mutta Ruotsissa tuntuu kuitenkin olevan vähemmän kahtiajakautunut tunnelma mitä tulee muusikoiden ja musiikin asemaan sekä laajempaan poliittiseen keskusteluun. Naperot syövät puuronsa kiltisti, sillä he tarvitsevat energiaa ja voimaa bänditreeneihin, jotka pidetään paikalliseen tapaan päiväkodissa, juuri ennen päiväunia. Viimeistään siinä vaiheessa, kun vappu päättyy lähiön nurtsilla pidettävään grillijuhlaan ja lasten mehuhetkeen, jonka pääpuhujana on 75-vuotias Black Panther -perustaja Bobby Seale, voi Göteborgin vesijohtovedessä todeta olevan jotakin terveellisen raikasta. Metalliyhteisölle ja musiikinkuluttajille Göteborg on tietenkin tunnettu valtavasta määrästä bändejään ja tärkeästä osastaan musiikin historiassa. S .fi www.inferno
blogin uutisia, levy löydät myös PS. äIDINmAIDOStA
TERVEISIä Metallin Kehdosta. Alhaalla pihalla lapset nostavat piskuiset nyrkkinsä ilmaan ja untuvanpehmeät niskat heiluvat pellavapäiden käyttäessä hiekkalaatikkoa omana moshpittinään kunnes äidit ilmaantuvat ikkunoihin. Niitä kuuluisia "kettutyttöjä" ei näkynyt missään. netistä uunteluja. Ja sitten takaisin todellisuuteen
CHECK OUT!
WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE
WWW.NUCLEARBLAST.DE
BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE:
NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
juustohöylällä. Perunoiden ollessa uunissa paista tofuviipaleet kullanruskeiksi öljyssä. Leikkaa tofu viipaleiksi, kaada marinadi päälle ja anna maustua kylmässä yön yli. Savuoluen maku tulee mukavan vienosti esille, ja suutuntuma voissa rapeiksi paistetuissa ohuissa siivuissa on hyvä. 2. Tärkein perussääntö ainakin maustamattoman tofun kanssa on, että se kannattaa marinoida tuhdisti ja pitkään, kuten jo Reek of Veganism Tofu Burger -reseptissä (Inferno #8/2009) todettiin. Muuten maku muistuttaa korkeintaan pyyhekumia. Kuori ja viipaloi perunat ohuiksi siivuiksi esim. Juomaksi sopii jokin tumma lager kuten Nokian panimon Året Runt tai Velkopopovický Kozel Dark. www.inferno.
lisää reseptejä
fi
MIIKA "MEGA" KUUSINEN
tutkIva kulInarIStI
Sanonta"niinnälkä,ettävoisisyödä vaikkahevosen"eipääsekulumaan HorseLatitudesintoisenbasistinHeidin käytössä.oluttajatofuasentäänkuluu.
TARpEET:
1 pkt maustamatonta tofua 2,5 dl Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen -savuolutta 0,5 dl makeaa Ketjap Manis -soijakastiketta mustapippuria 23 valkosipulinkynttä
SAvUoLULELLA MARinoiTUtOFu
1. Itse suosin uunissa kypsytetyissä perunoissa hieman paksumpaa palaa, ja pannulla öljyssä tai voissa kevyesti käänneltynä peruna saa mukavasti väriä ja makua ennen uuniin laittoa. Peitä kannella tai foliolla ja laita 200-asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Syödään hyvässä seurassa hyvän musiikin kera. 3. Hyvälaatuisessa potussa on jo itsessään sen verran makua, että reseptissä mainittuja mausteita enempää se ei välttämättä tarvitse. Jos raskautta tai makua haluaa lisää, lisuketta voi versioida kermalla ja/tai aurajuustolla."
Sekoita marinadin ainekset ja puserra valkosipulinkynnet joukkoon. Kääntele perunaviipaleet teflonpannussa silputun sipulin ja valkosipulin kanssa. Savuolut sopii marinoimiseen todella hyvin, ja jos Schlenkerla Rauchbieriä ei Alkosta löydy, marinadiin sopii käyttää kotimaista Kievarin Savuruista. megantuomio: "Paatuneimmankaan lihansyöjän ei kannata hävetä tofun ostamista tai kokeilemista, sillä oikein valmistettuna se tarjoaa vaihtelua ja haastetta ruokavalioon. VALKOSIpuLIpERuNAT 600 g perunoita silputtu sipuli 23 valkosipulinkynttä mustapippuria 1tl yrttisuolaa 1tl kuivattua timjamia
HeIDINKOKAteSSASOI: Winter Into Darkness (1990) "Tää on vaan niin ässä levy, että sopii mihin vaan tilanteeseen."
16
Inferno. Tykkään syödä paljon tuoreita kasviksia ja niiden kanssa erilaisia proteiineja, joista tofu on yksi suosikeistani mahtavan makujenimemiskykynsä takia. Tarjoile herkku esimerkiksi hapankaalin ja puolukkasurvoksen kera. Heidinomaluonnehdinta: "Arkisin tulee syötyä pitkälti samoja hyviksi havaittuja pöperöitä, mutta joihinkin juhlahetkiin tulee sitten valmistettua vähän isotöisempääkin purtavaa. Kaada uunivuokaan ja ripottele väliin yrttisuolaa ja mustapippuria. Tofuvastaisille sama marinadi sopii enempi vähempi sellaisenaan myös lihalle, esimerkiksi siivutetulle ohuelle porsaanfileelle
CHECK OUT!
WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE
WWW.NUCLEARBLAST.DE
BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE:
NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
silti nEljännEn soolonsa valmiiksi saanut miEs uskoo, Että uran huippu on viElä tulossa.. tEksti TapIo ahola
i
kuvat Bjørn Tore Moen
i
www.Ihsahn.coM
katsE
EtEEnpäin
18
Inferno
EmpErorin laulaja-kitaristina tunnEtuksi tullut Ihsahn on miEs, jolla on ansiolistallaan monia mEtallimusiikin klassikkolEvyjä
Se on myös Ihsahnin uuden albumin nimi. Hänestä on tullut erittäin hyvä ystäväni ja hänen kanssaan on helppo työskennellä, sillä hän on aivan uskomaton muusikko. Ihsahn toteaa, että sen tason muusikkoa kuin Munkeby ei pidä pyrkiä kahlitsemaan liikaa. Edellisellä levyllä minulla oli esimerkiksi mielessäni tietynlainen lohduton maisema, jonka halusin pukea musii-
19. Joo, minua kiinnosti tehdä biisi, joka olisi hyvin blastbeat-voittoinen mutta samalla hyvin melodinen. Hän vieläpä asuu melko lähellä minua, joten hänen on kätevä tulla studiooni ja voimme kokeilla kaikenlaista. Sillä voi muodostaa maisemia.
Inferno
Visualisoinnin voima
Ihsahn kertoo, ettei tarvitse bändiä edes siihen, että saisi rakentavaa palautetta ideoistaan. En minä kaipaa sitä, että biisit kehittyisivät bändin kanssa jammailemalla treenikämpällä. kainalo) ohella levyllä laulavat myös Ihsahnin livebändiin kuuluva Einar Solberg ja miehen puoliso Ihriel. Onko se sellainen nopea biisi. Saksofoni on melko epätyypillinen soitin äärimetallilevylle. Hänen kanssaan on helppo työskennellä sikälikin, että jos hän sattuu soittamaan jotain, mikä ei vastaa ihan sitä visiota joka minulla oli biisistä, hänelle ei tuo mitään vaikeuksia vetää nauhalle uutta juttua. Joo, ja tiedän että monet ihmiset vihaavat saksofonia. Ihsahn kertoo, että mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä enemmän häntä kiehtoo ajatus siitä, että kappale rakentuu yhden johtavan teeman ympärille. Hän sanoo minulle, jos laulan huonosti tai jos biisi on huono. Itselleni nousi Eremitan kappaleista ensimmäisellä kuuntelukerralla esiin Something Out There -kappale, joka yhdistää toimivasti blastbeatiä ja melkeinpä popahtavaa laulumelodiaa. Neljällä tähän mennessä julkaistulla sooloalbumillaan, joiden musiikkia voisi luonnehtia jonkinlaiseksi progressiiviseksi äärimetalliksi, hän on tehnyt itse melkeinpä kaiken. Kyse ei ole sinänsä mistään loogisesta konseptista, ei mistään sellaisesta, jonka kuuntelijat voisivat havaita, mutta tuollaiset visiot auttavat minua luomaan musiikkia ja muodostamaan niistä omat tulkintani. Ja ennen kaikkea hän puhuu paljon. Kun kehaisen biisiä Ihsahnille, hän ei ensin pysty yhdistämään nimeä kappaleeseen. Saksofonissa on minusta upea soundi, se on tavallaan hyvin yksinäinen, melankolinen. Ikävämpi juttu heidän kannaltaan, mutta minä en välitä! (nauraa) Olen halunnut saksofonia musiikkiini jo 1990-luvulla, kun kuuntelin paljon norjalaisen saksofonistin Jan Garbarekin musiikkia. Homma toimi jälleen loistavasti. Vain rummut ja valikoidut muut osuudet joista lisää myöhemmin tässä jutussa on jätetty muiden vastuulle. Teemme yhteistyötä koko ajan studiossamme, saatamme esimerkiksi äänittää toistemme laulua tai vastaavaa. Vaimoni Ihriel auttaa minua prosessissa paljon, hän on luonnollinen sparrauspartneri minulle. Samalla lailla minä autan häntä hänen projekteissaan. Kun Ihsahnin, oikealta nimeltään Vegard Sverre Tveitan, kanssa juttelee, hän vaikuttaa kuitenkin kaikkea muuta kuin erakolta. Haluan että albumi on nimenomaan yhtenäinen kokonaisuus, ei pelkästään kokoelma biisejä jotka olen sattunut tekemään. Hän auttaa minua muodostamaan ideoistani kokonaisuuksia. Ihsahnille on tärkeää löytää ideoille paikka isossa kuvassa. Nuorena sitä tekee usein biisejä niin, että koettaa kehittää niitä lisäämällä niihin koko ajan uutta materiaalia, ja lopulta kasassa on kappale, jossa on kymmenen eri biisin ainekset. Nykyään olen enemmänkin kiinnostunut tekemään kappaleita niin, että kokoan koko biisin samoista rakennuspalikoista. Jo Ihsahnin kolmannella albumilla Afterilla (2010) mukana ollut, The Shining -yhtyeestä tuttu Jørgen Munkeby vieraili hänkin taas studiossa saksofoninsa kanssa. Annan mielikuvitukseni laukata vapaasti, ja yleensä kun olen saanut yhden albumin tehtyä, minulla on mielessäni jo se, miltä seuraava tulee kuulostamaan. Hän on ollut Ihsahnin mukana Peccatum- ja Hardingrock-projekteissa ja tekee musiikkia myös Starofash-nimen alla. Hän on äärimmäisen kohtelias ja ystävällinen, ja hänestä muodostuu kuva mukavana ja välittömänä kaverina. Kirjaan ajatuksiani ja visioitani kokonaisuudesta luonnoslehtiöön, ja se edesauttaa minua synnyttämään varsinaiset biisit. Hän kertoo rehellisesti mielipiteensä jutuistani ja avaa usein uusia näkökulmia siihen mitä teen. Uuden levyn The Paranoid -kappaletta tehdessäni minulla oli esimerkiksi mielessäni sellainen klassinen rikospaikkakuva. Jotkut biisit saattavat nousta esiin, jotkut toiset taas eivät iske omillaan yhtä hyvin, mutta ne ovat kaikki osa kokonaisuutta. Kahden nimekkään vieraan (ks. Tähän kun löytyy apu lähempääkin kuin treenikämpältä. Pidän itse paljon levyistä, jotka pitää kuunnella alusta loppuun, ja sellaisia haluan tehdä itsekin.
killiseen muotoon. Palautteen antamista auttaa se että Ihriel, oikealta nimeltään Heidi Solberg Tveitan, on muusikko itsekin. Yritän aina miettiä, miten saada ideat mahtumaan kokonaisuuteen. Apuna musiikin luomisessa toimivat myös erilaiset visuaaliset mielikuvat. Minulla on oikeastaan oltava selkeä tavoite, mitä haluan saavuttaa, muuten olisi vaikeata saada mitään valmiiksi. Odotas... Esimerkiksi levyn ensimmäinen kappale Arrival perustuu oikeastaan vain saman teeman varioinnille.
yksinäistä soundia
Ei Ihsahn toki Eremitaa ole kokonaan yksin väsännyt. Joissain kohdissa pyydän häntä seuraamaan tiettyjä musiikillisia linjoja, joissain toisissa taas pyydän häntä improvisoimaan. Eräänlainen erakko hän onkin: miehen edellisen yhtyeen, legendaarisen Emperorin hajottua hän on keskittynyt julkaisemaan musiikkia Ihsahn-nimen alla. Kyse saattaa olla vaikkapa jostain sointukuviosta tai melodisesta teemasta, joka toistuu läpi biisin. Käytän tällaista visualisointia paljon. S
ana "Eremita" on latinaa ja tarkoittaa erakkoa. Kun mieheltä kysyy uuden albumin lähtökohdista, hän myöntää, että musiikin tekeminen yksin vaatii ihan toisenlaista kurinalaisuutta ja suunnitelmallisuutta kuin bändissä veivaaminen
Muistan, kun julkaisimme Emperorin toisen levyn Anthems to the Welkin at Duskin vuonna 1997, kaikki suuret metallilehdet vihasivat sitä aluksi. Olen ollut tosiaankin Tuskassa kaksi kertaa, ja tulisin mielelläni kolmannenkin kerran, jos minut vaan halutaan sinne. Eikä hän muistele menneitä kaiholla. Vaikka Ihsahn itse pysyttelikin kaidalla polulla, status Emperorin kaltaisen bändin nokkamiehenä sai luultavasti monet kavahtamaan miestä. En ole oikeastaan yhtään nostalginen, pikemminkin aika kyllästynyt kaikkeen nostalgiaan. Tobias soitti levyn rummut noiden hyvin yksinkertaisten demojen pohjalta. Emperorissa kiertäminen vaikutti lopulta siihen, millaista musiikkia teimme. Hän on nuori, huippulahjakas rumpali. Keikkailu maksaa, ja lisäksi minulla on aika lailla kiireitä kotonakin, esimerkiksi studiomme kanssa. Hänen soittonsa perustuu enemmän fiilikseen, hän lähestyy musiikkia enemmän jazz-näkökulmasta, ja se sopi hyvin siihen visioon, joka minulla oli levystä. Hän ei enää liiemmin seuraa black metal -asioita skeneä, jota hän oli itse luomassa ja intoutuu nykyisin helpommin vaikkapa Radioheadin, Björkin tai Princen musiikista. Hän joutui siis käytännössä soittamaan siten, että vain kuvitteli kitarat päässään. Ihsahn halusi antaa myös rumpalille mahdollisimman paljon vapautta. Ihsahn ei kuitenkaan lupaile, että jatkossa olisi luvassa laajoja kiertueita. Mietimme paljon, pystymmekö esittämään tiettyä kappaletta lavalla, ja se rajoitti lopulta mitä voimme tehdä. Minun täytyy vain pyytää heitä soittamaan joku juttu, ja se onnistuu. Saan kyllä koko ajan mielenkiintoisia keikkatarjouksia esimerkiksi uusista maista kuten Israel, Chile tai Kiina. Emperorin kanssa emme koskaan pystyneet soittamaan mitään viimeiseltä albumiltamme Prometheusilta (2001). Nykypäivänä Ihsahn on rauhanomaista elämää viettävä, yhteisön arvostama perheenisä, joka opettaa lapsille kitaransoittoa. Hänen täytyi ohjata koko juttua rummuilla ja käyttää mielikuvitustaan, ja se teki mielestäni hänen rumpuosuuksistaan erityisen mielenkiintoisia. Festarialueelta voi kävellä hotellille, mikä on aika epätavallista. Esiintymiset on rajoitettu pelkkiin festareihin. Hän ei ole mikään tyypillinen blastbeat-metallirumpali. "MInusTa TunTuu älyTTöMälTä ajaTus, Että olisin ollut parhaimmillani joskus tEini-ikäisEnä."
Jazz-fiilistä
Toinen tärkeä apuri uudella albumilla on rumpali Tobias Ørnes Andersen. Andersen kuuluu siis myös Ihsahnin livebändiin. Suomen-keikoista Ihsahnin mieleen ovat jääneet vedot Tuska-festareilla, joista ensimmäinen oli Emperorin paluukiertueella 2007 ja toinen soolobändin kanssa 2010. Nykyisin vastaavaa ongelmaa ei ole, sillä livekokoonpanossa on kolme kitaristia ja pystymme soittamaan käytännössä mitä vain. Kun Ihsahn alkoi reilu kolme vuotta sitten suunnitella ensimmäisiä
20
Inferno
livekeikkojaan, hän pestasi taustabändikseen Leprous-progemetalliyhtyeen, jonka soittajista osa on muuten Ihsahnin entisiä soitto-oppilaita. Heillä ei ole oikeasti lainkaan teknisiä rajoitteita, he pystyvät soittamaan mitä tahansa. Tällä hetkellä minulla on sovittuna vain neljä festarikeikkaa. En halua kuulostaa epäkunnioittavalta, mutta se oli vain teknisesti liian haastavaa sille bändille. Kun tein demoja levyn biiseistä, en yleensä äänittänyt niihin lainkaan kitaroita, vaan ainoastaan riffit ohjelmoituna syntikalle, joka soitti ne pianosoundilla. Ei siinä mennyt kuin muutama vuosi, kun sama levy oli noiden samojen lehtien listoilla tyyliin "kaikkien ai-. Emperorin historiasta löytyy merkittävien levyjen ohella muun muassa tuomioita murhasta ja kirkonpoltosta. Yleensähän festarit ovat jossain korvessa, jossain keskellä ei-mitään, jonne pitää matkustaa kauan. Kolmella aiemmalla levylläni rumpuja soitti Asgeir Mickelson, mutta tälle levylle halusin Tobiaksen, joka soittaa myös livebändissäni. Aina ei ole kuitenkaan käytännössä järkevää lähteä. Etenkin viime kerta Tuskassa oli mukava, sillä saatoin ottaa mukaani vaimoni ja vanhemman tyttäremme, se oli samalla eräänlainen perheloma.
Ei nostalgiaa
Teki Ihsahn mitä tahansa, osa ihmisistä tulee aina muistamaan hänet Emperorista ja norjalaisen black metalin hulluista vuosista. Ihsahn kehuu taustaryhmäänsä varauksetta. Ihsahnin keikoilla meitä on kuitenkin kuusi ihmistä joskus seitsemän, jos Jorgen pääsee mukaan ja nämä ovat aivan uskomattoman lahjakkaita kavereita. Se on mahtava festari ennen kaikkea siksi, että se on keskellä kaupunkia
Juttelimme ja vaihdoimme yhteystietoja, ja olimme jälkeenpäin ajoittain kontaktissa. En minä suunnittele levyjäni sen mukaan, keitä vierailijoita minun on mahdollisuus saada mukaan. Ihsahn intoutuu puhumaan niin paljon, että haastatteluun varattu puoli tuntia on kulunut jo aikaa sitten. Hänen soolonsa todellakin tuo lisäarvoa levylle oikeastaan se jättää varjoonsa kaikki omat sooloni! Ja kuten sanottua, sekä Devinin että Jeffin tapauksessa minä vierailin ensin heidän levyillään. Hän on edelleen yksi parhaista ystävistäni. Kaikki mukanaolevat vierailijat tuovat levylle lisäarvoa. Eremitalla tähtivieraita on kaksi. Enkä valitettavasti aio paljastaa sitä nytkään.
Wessel de Groot
21. Olen saanut sekä paljon paskaa että ylistystä samoista levyistä. Koko jutusta tuli oikeastaan antiteesi sille, mitä se oli alun perin ollut. Devinin kanssa toimimme samoin. Jokuhan saattaa toki ajatella, että kyseessä on jonkinlainen kyyninen myyntitemppu. kojen tärkeimmät metallialbumit", yhdessä jonkun Black Sabbathin ensimmäisen levyn ja vastaavien klassikoiden kanssa. The Adversary -debyytillä (2006) vieraili muun muassa Ulverista tuttu Kristoffer "Garm" Rygg, kakkosalbumilla angL (2008) taas Opethin Mikael Åkerfeldt. Muiden ihmisten reaktiohan on joka tapauksessa toissijainen, mutta tuon kaiken takia olen nykyisin melkeinpä immuuni nostalgialle. En tiedä, tuleeko seuraavalle levylle yhtään vierasta.
Inferno
Huippu vielä edessä
Oli miten oli, Ihsahn on mies jolla on menneisyys. Hänen uudella soololevyllään on kappale nimeltä Surrender, jolla minä laulan ja jossa on myös tekemäni sanoitus. Hän tietää itsekin, että teki hän mitä hyvänsä, joidenkin ihmisten mielestä parasta mitä hän on ikinä saanut aikaan on Emperorin debyyttialbumi In the Nightside Eclipse (1993) levy, jonka tekemisen aikoihin hän oli 17-vuotias. Kenet haluaisit vierailemaan seuraavalle levyllesi. En ole vielä saavuttanut huippuani musiikintekijänä. Ihsahn kertoo, että hän tuntee nykypäivänä asiaa miettiessään olleensa jonkinlainen outolintu Norja-skenessä. Haluaisin toki, haastattelua varten kehittämistäni kysymyksistä kun on kysytty vasta vajaa kolmannes. Huomautan miehelle, että lienee syytä lopettaa. Minusta tuntui, että Emperor tavallaan otettiin pois minulta, joten päätin että lopetan bändin ja menen minne musiikkini haluaa mennä. Yksi niistä harvoista ihmisistä siltä aikakaudelta, johon pidän edelleen yhteyttä, on Kris Ulverista. Ajattele nyt vaikka Jeffiä, hän on varmasti parhaita tuontyylisiä shreddaajia koko maailmassa. Joskus loppuaikoina monilla bändin ympärillä olevilla ihmisillä oli kaikenlaisia ideoita koskien sitä, mihin bändin pitäisi mennä, ja nuo ideat olivat yleensä jyrkässä kontrastissa sen kanssa, mitä minä olisin halunnut tehdä Emperorin kanssa. Aluksi tarkoitus oli kulkea eteenpäin, ja yhtäkkiä ihmiset alkoivatkin mennä taaksepäin. Myös black metal muovautui nopeasti omaksi irvikuvakseen. Olimme osa skeneä mutta samalla myös vahvasti ulkopuolisia.
vuoroin vIeraIssa
IHSAHNIN aiemmilla albumeilla on kuultu pariakin korkean profiilin vierailijaa. Hyvin nopeasti tämä kuitenkin muuttui luetteloksi sääntöjä, listaksi asioita joita saa tai ei saa olla ja tehdä. Tapasin Devinin itse asiassa ensimmäistä kertaa Tuska-festareilla. Maailmassa on ehkä kolme neljä ihmistä, minä itse mukaan luettuna, jotka tietävät mistä siinä on kysymys. Ihsahnin mukaan Emperorin hajotti lopulta se, että maineen kasvaessa neuvonantajia alkoi olla liikaa. Vierailtuani hänen levyllään pyysin Deviniä vastavuoroisesti omalle levylleni, eikä hän oikein siinä tilanteessa voinut enää kieltäytyäkään. Myös entinen Nevermore-kitaristi Jeff Loomis soittaa Eremitalla yhden soolon. Kaikki vierailijat ovat tuoneet kokonaisuuteen mukavasti lisämaustetta. Olen ollut onnekas, kun olen saanut työskennellä niin lahjakkaiden ihmisten kanssa. Siinä tapauksessa voisin saman tien keksiä jotain muuta puuhaa. Oikeastaan minulla ei ole juuri nyt mielessäni ketään erityistä. Jeffin kanssa kävi oikeastaan samalla tavoin. Heistä ensimmäinen on levyllä laulava Devin Townsend. Lienee kuitenkin syytä antaa seuraavalle haastattelijalle vuoro. Me molemmat erotuimme 1990-luvulla omilla tavoillamme joukosta. Ihsahn vakuuttaa, että nimekkäät vierailijat ovat mukana musiikillisen panoksensa takia. Itse hän kuitenkin uskoo, että paras on vielä tulossa. Se on ihan oma luomukseni. Sen jälkeen oli vain luonnollista pyytää häntä vetämään vastavuoroisesti soolo minun levylleni. Ei, jos haluat kysyä vielä jotain, anna tulla vaan. Hän sitten kertoi minulle, että hänellä olisi työn alla biisi, johon sopisi hyvin minun lauluni. Omasta mielestäni olen nykyisin huomattavasti parempi muusikko ja biisinkirjoittaja kuin silloin. Yksi asia itseäni on kuitenkin mietityttänyt aina: mistä nimi Ihsahn oikein tulee. Eihän olisi mitään järkeä jatkaa musiikin tekemistä, jos olisin saavuttanut jo huippuni. Lähetin hänelle vain biisin ja ohjeet siitä, millaista tunnelmaa haluaisin sooloon, ja hän kävi äänittämässä osuutensa studiossa lähellä kotoaan. Minusta tuntuu älyttömältä ajatus, että olisin ollut parhaimmillani joskus teini-ikäisenä, mutta enhän minä mitään sille voi, jos ihmiset ajattelevat niin. Alkuperäiseen black metaliin liittyi vahva individualismi, se että yksilö saattoi olla ja tehdä mitä haluaa ilman mitään rajoja
Harva näin brutaali bändi on yhtä voimakkaasti ympäristön asialla ja puhuu ihmisen onnellisuuden ja ymmärryksen kartuttamisen puolesta. Gojira on edelleen sama syvällinen ja läpikotaisin rehellinen metallibändi kuin aina. Yhtye on kaukana metallimusiikin kliseistä ja tietää sen itsekin. Menestys ja kiertäminen ovat tehneet tehtävänsä. Joe Duplantier oli tuolloin Gojiran ainoa jäsen, joka puhui englantia. Bändi ei halua tehdä mitään rutiinilla, tavan vuoksi tai muuten vain. Se oli monen asian alku. Sitä ennen olimme tunnettuja vain Ranskassa. Nykyään lienee niin, että lontoo taittuu bändin muiltakin jäseniltä, mutta silti haastateltavana on kuusi ja puoli vuotta myöhemmin sama Joe Duplantier. uusin lEvy l'EnFant sauvagE pohtii vapautta. Yhtye oli julkaissut vastikään erittäin vahvan From Mars to Sirius -levyn (2005), joka teki siitä tunnetun halki koko
metallimaailman. Sillä levyllä me löimme läpi Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Kaiken täytyy olla jollakin tavalla merkityksellistä ja tärkeää. Brutaalia, kieroa ja modernia metallia soittava bändi oli silloin raikas tuulahdus jotakin uutta. Siinä missä laulaja-kitaristi Duplantieria piti viimeksi vähän avittaa saamaan asiansa sanotuksi, nyt tekstiä putoilee kuin vettä vaan. Sen jälkeen tapahtui ihan valtavasti! Pääsimme kiertueille ja näimme maailmaa. tEksti vIlho rajala
i
www.GojIra-MusIc.coM
KYSYn,
eNVAStAA
I
22
Inferno
ranskalainEn GojIra nousi kuudEn vuodEn takaisElla From mars to siriusilla kansainvälisEEn suosioon. Emme yritä tietoisesti keksiä mitään kiehtovia konsepteja levyillemme, vaan ne heijastelevat niitä ajatuksia, joita muutenkin käymme läpi, Duplantier tuumaa. Ajoittain korkealentoisiin sfääreihin päätyvät pohdinnat luovat musiikkiin ylimääräisen, hyvällä tavalla älyllisen kierroksen, vaikka älyllinen kuulostaakin yleensä musiikin yhteydessä pahalta. Kai sitä kutsutaan idealismiksi.. joE duplantiEr haluaa, Että bändi tEkEE kaikEn täydEstä sydämEstä.
nfernon numerossa #32 haastateltiin ranskalaista hipahtavaa kaveria, joka vastaili kysymyksiin kännykkäänsä meren rannalta. Tuntuu kuin From Mars to Siriusista olisi elinikä, mies huokaa. Luonnollisuus on Gojiralle tärkeää. Jos ei ole, ei tehdä
Gojira on kunnianhimoinen yhtye, joka ei halua huijata fanejaan. Kaikki ei onnistunut ihan aikataulussa ja meillä oli teknisiäkin ongelmia tietokoneiden kanssa. Sea Shepherd on tarkoitus saada vielä julkaistua, mutta toistaiseksi siltä on kuultu vain Of Blood and Salt -kappale, jolla vierailee Meshuggahin Fredrik Thordendal. Synnymme vapaina ja viattomina, mutta maailma alkaa latoa meille odotuksia ja rajoituksia ensimmäisistä sekunneista lähtien. Onko se vapautta tehdä mitä huvittaa, vapautta vastuusta vai jotakin muuta. Meillä kesti aika kauan saada levy valmiiksi, mutta lopputulos on vahva. Bändin ydin ei ole alkuajoista muuttunut. Se pitää tiedostaa. Oli korkea aika saada uusi dvd tehtyä, koska Gojiralle on tapahtunut sen edellisen jälkeen niin paljon, Duplantier sanoo.
Kuviot uusiksi
Gojira on pysynyt samassa kokoonpanossa koko kuusitoistavuotisen uransa ajan. Tämän lisäksi yhtye oli ep:n teon aikaan bisnesmielessä hieman tuuliajolla, mistä lisää myöhemmin. On vaikeaa kohdata pelkonsa ja demoninsa ja kysyä itseltään näitä suuria kysymyksiä. Levy-yhtiö, management ja kiertuehenkilökuntakin meni uusiksi. En tiedä, miksi vapaus pyörii juuri nyt mielessäni, Duplantier sanoo. Se ep on aika kunnianhimoinen projekti. Se että on vapaa, ei aina riitä. The Flesh Alive -dvd on tuhti paketti, joka sisältää peräti kolme livekeikkaa sekä tunnin mittaisen dokumentin. Toisille vapaus on mielentila, toisille konkreettinen olosuhde. Pohdin paljon sitä, miten voi saavuttaa onnen elämässä. Vasta kun olin saanut kaksi kappaletta valmiiksi, ymmärsin että minulla oli tarve käsitellä vapauden käsitettä. Vaikka itse haluaisimme tehdä kaikenlaista, mistä ei edes koituisi vahinkoa kenellekään, sosiaalinen paine lyö tämän tästä jarrut päälle. Olemme kuin perhe. Olemme hitaita biisintekijöitä ja se on välillä vaikeaa. Vapautta sosiaalisesta paineesta. Mitä vapaus on. Nyt kun vauhtiin päästiin, otetaan tähän vähän samaa pohdintaa, jota Gojirakin uudella levyllään työstää. Alistumme jatkuvasti ja huomaamattamme erilaisiin sääntöihin, jotka tulevat ulkoa. Olemme vain vahvempia. On erittäin terveellistä kysyä itseltään, toimiiko elämässä vapaudentunteesta käsin. Bändin osuudet ovat olleet jo pitkään nauhalla, mutta yhtye halusi mukaan vierailijoita, joiden kanssa tulikin sitten vaikeuksia.
23. Laatu on meille aina tärkeintä. Hän on 35-vuotias ja miettii, että tällaiset ajatuskuviot saattavat liittyä ikään. Aiempi live-dvd The Link Alive ilmestyi vuonna 2004. Levyn teemana on vapaus ja se, mitä me vapaudella ymmärrämme. Duplantierin mukaan vapausteema ei ollut hänen mielessään vielä siinä vaiheessa, kun hän alkoi tehdä biisejä. Se on joskus tarpeen, mutta useimmiten jarrutusefekti on aivan ylikorostunut. Ep on oma kokonaisuutensa, ja tämä levy on ihan täysin eri asia, Duplantier sanoo. Me vain käsittelemme kysymyksiä, joita itsekin mietimme. Teimme ja äänitimme ne biisit aika nopeasti. Haastattelun aikaan levy oli vasta mennyt painoon, joten Duplantier ei osannut ruotia sitä vielä kovin analyyttisesti. Ei suinkaan. Bisneksestä puheen ollen, The Way of All Fleshin ja L'Enfant Sauvagen välissä kaikki muuttui. Kaikki, mitä bändi julkaisee, on taatusti priimaa bändin itsensä mielestä. Oli vain neljä jäsentä, ei ketään muuta. Sitten tulee mieleen, miten voisin varmistaa, että vastedes valintani olisivat oikeita. sa ja dEmoninsa "on vaikEaa kohdata pElkon Ia kysyMyksIä." ja kysyä ITselTään näITä suur
Vapauden olemus
L'Enfant Sauvage, suomeksi "villi lapsi", ilmestyy kesäkuun lopussa. Bändiin kuuluvat Joe Duplantierin lisäksi hänen veljensä, rumpali Mario Duplantier, sekä basisti Jean-Michel Labadie ja kitaristi Christian Andreu. Olemme oppineet paljon itsestämme ja tietenkin bisneksestä. Minä en väitä, että Gojira tai L'Enfant Sauvage tarjoaa mitään vastauksia. Asiat vain tapahtuivat.
Inferno
Kunnianhimon kirot
Gojiran piti julkaista jo viime vuonna Sea Shepherd -niminen ep, mutta projekti viivästyi pahan kerran. Tähtäimessä on onnellisuus ja hyvä elämä. Länsimaisessa maailmassa kaikki ovat yhteiskunnallisessa mielessä periaatteessa vapaita, mutta millaista vapautta oravanpyörässä juokseminen lopulta on. Sellainen, jossa itseään voi toteuttaa vapaasti ilman muiden asettamia rajoituksia tai odotuksia. Duplantierin mukaan bändi oli hetken aikaa suorastaan haavoittuvan yksin. Varmaan kaikki ajattelevat näitä asioita jossain vaiheessa elämäänsä. L'Enfant Sauvagen lisäksi bändi julkaisee live-dvd:n kesäkuun alussa. Paitsi että olemme Marion kanssa oikeasti perhettä, myös Christian ja Jean-Michel ovat minulle kuin veljiä, Duplantier sanoo. Emme halua rutinoitua, vaan käytämme mieluummin paljon aikaa ja voimia, Duplantier linjaa. Halusimme vierailijoita tuomaan levylle lisäarvoa. Oli hyvin jännittävää solmia siinä tilanteessa uusia kontakteja! Olimme olleet hieman tyytymättömiä joihinkin asioihin, mutta ei voi sanoa, että olisimme itse päättäneet panna kaikki ne muutokset alulle. Musiikin pitää syntyä luonnostaan. Tiedän mitä levy-yhtiön on tarkoitus tehdä ja niin edelleen. Meillä on neljä todella hyvää biisiä, mutta meillä on ollut suuria vaikeuksia saada ne toteutettua. Keulamiehen mukaan bändin kemia on horjumattoman hyvä ja aina vain tiiviimpi. Jos Gojiran edellisestä The Way of All Flesh -levystä onkin jo neljä vuotta, nyt yhtye hellii fanejaan oikein urakalla. Omien valintojen vaikutusta elämään alkaa väkisinkin miettiä ja joitakin valintoja kyseenalaistaa. Tiedän mikä on tuottaja ja mikä on vastaava tuottaja. Sen voin sanoa, että olemme erittäin tyytyväisiä
Hän soitti Inflikted-levyllä (2008) bassoa. Siinä missä From Mars to Sirius teki bändistä kansainvälisesti tunnetun, L'Enfant Sauvage nostanee bändin vielä pykälää korkeammalle. Hän on tullut katsomaan keikkojamme Jenkeissä jo vuosia. huom.) on kova musiikkifani. Mies kuulostaa täysin vilpittömältä hehkuttaessaan sitä, kuinka suuri asia sankareihin tutustuminen hänelle on ollut. Aiomme soittaa biisejä, joita ei ole pitkään aikaan soitettu. Taiteen kauneuden ja musiikin takia! Tämä on meille kuin uskonto. Kun Cavalera Conspiracy perustettiin, Joe
24
Inferno. Se on aivan käsittämätöntä, Duplantier päivittelee. Useinhan on niin, että idoleiden yltä karisee sädekehä, kun heidät tapaa lopulta lihana ja verenä. Kiitän joka päivä Jumalaa, tai miksi sitä tyyppiä nyt haluaakaan kutsua, että olemme päässeet näin pitkälle.
Sankareiden kanssa kämpillä
Joe Duplantier puhui kuusi ja puoli vuotta sitten Metallicasta kuin jostakin etäisistä jumalhahmoista. Monte Conner (lafkan pomo, toim. Se kemia oli todella vahvaa, varsinkin kun tiedän itsekin, millaista on soittaa oman veljen kanssa. Hehän tekevät kaiken todella nopeasti, säveltävät tuosta vain ja äänittävät melkein heti. Saamme nyt enemmän huomiota levy-yhtiöltä kuin koskaan ennen. Molemmat bändit nähdään myös kesäkuun Sonispherefestareilla Helsingissä. Meidän keikkamme tulee olemaan hyvin brutaali ja primitiivinen! Kaikki palautuu musiikkibisneksessä siihen, että joku tekee aidosti sydämellä hyvää musiikkia, josta ihmiset sitten pitävät. Gojiran tapauksessa tämä ajatus sädehtii kirkkaana kaiken tekemisen yllä. Duplantierilla on syvällisempikin kokemus idolien kanssa toimimisesta. Nyt kun puhun siitä, se tuntuu ihan uskomattomalta! Aika ei lopulta riittänyt siihen, että Duplantier olisi jatkanut CC:ssä. Olen suuri Sepultura-fani, joten oli tietenkin äärimmäisen hienoa nähdä Maxin ja Igorin olevan taas yhdessä. Hän otti Cavaleroilta kuitenkin oppia sen minkä ehti. Emme vedä huumeita emmekä kyseenalaista sitä, miksi teemme tätä. Kaikki tuntuu nyt kieltämättä loksahtelevan kohdalleen! Tilanne ei voisi olla paljon parempi! Duplantier oli paikalla. Gojiralla on tarkoitus, enkä halua jakaa keskittymistäni juuri nyt. Nykyään Gojira on Roadrunnerin leivissä, kun The Way of All Flesh tuli vielä ulos ranskalaisen Listenablen kautta. En halua asettua poikkiteloin Gojiran tielle. Gojira on oppinut uransa aikana senkin, kuinka tärkeitä fanit ovat. Meistä on tullut heidän kanssaan ystäviä, voitko uskoa! Lähettelemme sähköposteja ja tekstiviestejä. an käytämmE "eMMe halua ruTInoITua, va voimia." miEluummin paljon aikaa ja
Duplantier tuntuu uskovan siihen, että kun maailma antaa jonkin merkin, mihin suuntaan seuraavaksi kannattaa liikkua, johdatusta on seurattava. Duplantier vakuuttelee, kuinka hän kokee fanien innokkuuden jokaisella keikalla yhtä voimakkaasti. Helsingissäkin bändi aikoo antaa kaikkensa. Hän on ollut ystävämme jo pitkään, joten ei ollut yllätys, että Roadrunner teki tarjouksen. Opin tietynlaista rentoutta ja spontaaniutta. Nyt Gojira vaikuttaa valmiilta jälleen uuteen maailmanvalloitukseen. Muitakin sivuprojekteja mies on miettinyt, mutta niiden aika ei ole vielä. Kuinka ollakaan, Gojira on kiertänyt sen jälkeen Metallican lämppärinä niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin
Virittäydy fiilikseen!
Opethissakin örinä toimii, ja synttäribileissämme Mikael Åkerfeld ördäsi At the Gallows Endin. Mutta avausraita Prophet on silkkaa metallia. kEhäraakkiintumista vastaan pyristElEvä yhtyE jättää viimEisEllä lEvyllään hyvästit EnErgisEsti Eikä katoa kEntältä kokonaan.
Raskaudesta, tunteesta ja örinästä
Nimenomaan muhkeaan särövalliin perustuvan raskauden merkitys on hiljalleen korostunut doomissa. Ruotsalaisen Candlemassin vuonna 1984 perustanutta basistia Leif Edlingiä voi mainiosti tituleerata nykydoomin suurvisiiriksi. Eikä pidä sitä doomina sen kummemmin. Candlemass on harjoittanut kumpaakin, mutta musiikki on aina huomattavan melodista ja ajoittain varsin reipastempoistakin. Edlingistä lajityyppi ei silti edusta poikkeuksellisen syvää tunnetta. huom.) uudella levylläkin on sitä hiukan. Kaikki ei Edlingin makuun istu. Se oli illan parhaita hetkiä. Senpä vuoksi juuri tältä mieheltä on syytä kysellä oikean doomin ainesosia. Puoli vuotta on sopiva aika, siinä ehtii funtsia ja sulatella sovitusjuttuja tarpeeksi. Ultimaalinen doombiisi on totta kai Black Sabbath, mutta me saatamme yltää kakkossijalle Solitudella. Me sen sijaan olemme doom Metalia isolla M:llä, eli meillä on paljon metallivaikutteita. Itse olen sellaisen perään. Ei minulla ole mitään örinää vastaan, Kruxin (Edlingin toinen doomprojekti, toim. Candlemassissa laulu on aina ollut hyvin melodista. Edling ei halua olla yhden tempun poni, vaan kaipaa musiikkiin diversiteettiä. Jos riffi on hyvä, niin kyllähän se menettelee, mutta että diggaisin siitä, se on eri juttu. Edling ei turhia nipota genremäärittelyjen suhteen, vaan pitää metallia keskeisenä kattokäsitteenä oli se sitten deathiä, thrashiä, blackiä tai mitä vain. Sitä doom on useimmille tänä päivänä. Edlingin mielestä nykyjengi saattaa nähdä Candlemassin raskaustason riittämättömänä mutta bändi vetääkin doom Metalia. Laitan paljon paukkuja osien yhteen sovittamiseen. Parin riffin biisin kirjoittaminenhan olisi helppoa. Tosin monet bändit haluavatkin olla undergroundia, eikä siinä mitään. Siinä on tuo ero. En usko että doomfanit tavoittelevat toiselle henkiselle tasolle siirtymistä sen enempää kuin jotkut power metal -diggarit. 2000-luvun edetessä tuomiopainotteinen ilmaisu on noussut uuteen suosioon sludgepohjaisen louhinnan, funeral- ja death-doomin sun muun laahustelun myötä. Silti kyllä diggaan siitä.
doom mEtalin kaanonissa päättyy yksi luku, kun ruotsalainEn candleMass lopEttaa lEvytysuransa. Meillä on hitaita lämppäreitä, jotka ovat hyvää ryhmää ja riffit kovia, mutta että todella diggaisin... Occult rockissa puolestaan melodiaa ja rakenteita piisaa, mutta Edling ei edes tunnista genreä nimeltä. koskInen
i
kuva ulf MaGnusson
i
www.candleMass.se
vIIMeInen
D
tuOmIO
oom metal voidaan nähdä koko heavy metalin kantaisänä: siitä kaikki alkoi Black Sabbathin julkaistessa ensilevytyksensä. Mukana saa siis mieluusti olla rivakampaa kamaa, ja miksei vaikka arabialaisvaikutteita, kuten uuden levyn Lights of Thebessä. Entombedin örmistely on hienoa, LG on mahtava laulaja, kuin vihainen kone, heh heh. Uuden levyn Water Witch, tai varsinkin nimikappale, on ehdottomasti doomia. TeksTi kIMMo k. Hän onkin säveltänyt jo yli neljännesvuosisadan menestyksekkäästi monimuotoisia kappaleita, jotka eivät tukeudu vain yhteen tunnelmaan tai ajatukseen. Ei Leif Edlingin miellyttäminen ole mikään laki, heh heh. Minusta se vain on tylsää, jos yhtä riffiä jauhetaan jauhamistaan. Doomiin tuntuu kytkeytyvän jokin korkeamman henkisyyden taso. Doomiin kuuluu oleellisesti hitaus ja raskaus. Olen melko varma, että he kokevat liikutuksen samoin kuin ehkä itse koet Sleepiä kuunnel-
26
Inferno. Tällaisten biisien väsääminen ei ole yksinkertaista, vaikka Edling onkin suoltanut niitä kottikärrylasteittain. Nykyään monet itseään doomiksi kutsuvat bändit ovat ultraraskaita ja ultrahitaita ja jumittavat samaa riffiä kymmenen minuuttia. Ei Devil's Bloodissa ole mitään doomia. Bändin 20-vuotisjuhlilla kuultiin perin sykähdyttävää örähdystulkintaakin. Minulle raskaus on lähinnä musiikin yleistunnelma, se eeppinen atmosfääri, joka ympäröi laulua ja riffejä. Black Sabbathilla, meillä ja NWoBHM-bändeillä on hyviä melodioita, tarttuvia riffejä ja koukkuja siellä täällä. Siihen tarvitaan melodiaa, rakennetta, koukkuja sitä kappaletta
Mieshän ei ollut ennen bändin 20-vuotisjuhlia koskaan esiintynyt Candlemassin kanssa. Edlingin mielestä se on hyvä tapa jatkaa toimintaa rennommin, kun suuria paineita esimerkiksi keikkapalkkioista ei ole. Haluan että homma loppuu kunniallisesti. Vinyylit tietysti myyvät nykyään mukavasti, ja olen siitä iloinen, koska rakastan sitä formaattia. Candlemassin vakituista solistia Robert Lowea ei haittaa, vaikka bändi esiintyy ajoittain myös Längquistin kanssa. Ehdottomasti! Ne venytykset ja tomijytinät... Black Sabbathia ei voi olla ottamatta esille, semminkään kun The Sound of Dying Demonsin alkuriffi on liki suora kopio Iron Manista. Halusimme koskettimia vielä enemmän kuin Death Magic Doomille (2009). Monet ovat olleet ihmeissään ja kai pettyneitäkin, kun olen kertonut siitä. Eäh, teemme paljon keikkoja Robin kanssa, ja jos joskus teemme kolme keikkaa hänen ja Johanin kanssa, mitä siitä. Taiteilijana haluan vaikuttaa myös siihen, miltä vinyylijulkaisut näyttävät, ja levy-yhtiöidenkin pitäisi ymmärtää panostaa niihin. Jengin pitäisi myös tajuta, että tuo ei ole pätevä tekosyy sille, että ei osta levyjä vaan lataa ne netistä ilmaiseksi. T-paitoja saa myydä helvetinmoiset läjät saadakseen touhusta tuohta. Water Witchin alussa on sitten Electric Funeral -kitaraa, sellaista hyvin pahaenteistä wahwah-soundia. Levyn vahva urkupainotteisuus on yllätys, joskin toimiva sellainen. Levyttämisen merkitys tulonlähteenä verkkomyynnin (ja erityisesti -piratismin) aikana on mitätön, mutta Edling ei myöskään allekirjoita täysin keikkailulla elämistä. Se on klisee, koska ei rundaamisesta oikeasti niin paljon rahaa irtoa. sanoa, että heidän viimeinen albuminsa oli fantastinen eikä heistä tullut itseään parodioivia kehäraakkeja. "ParemPi loPeTTaa kun on, hMM, jokseenkIn freesI eikä vielä yleTTömän PaTeeTTinen."
lessa. Näin vireän tuotoksen yhteydessä se on sekä yllätys että sääli. Sitä musaa vain rakastaa ja se vie sinut jonnekin muualle. Käytimme niitä mielestäni viisaasti, ja urut luovat musiikkiin sellaisen maagisen tunnelman. En oikeastaan tykkää cd:stä juurikaan. Bändi on ilmoittanut, että Psalms for the Dead jää sen viimeiseksi albumiksi. Nytkin tiedossa on muutamia keikkoja, mahdollisesti muutakin. Rob on ihan onnessaan, kun voi mennä välillä rauhassa kaljalle ja tulla sitten takaisin lavalle, heh heh.
Inferno
27. Ehdotin jo aikoinaan, että Epicusin juhlajulkaisun bonukseksi laitettaisiin viimevuotinen Roadburn-keikka, jossa vedämme koko levyn Johanin kanssa. Olen enemmän Uriah Heep- ja Judas Priest -miehiä, mutta periaatteessa olet oikeassa. Kun urku vonkuu ja tuplakitarat laulavat, mieleen tulevat Deep Purple ja Iron Maiden. Candlemass on keikkaillut jonkin verran Epicus Doomicus Metallicus -klassikkodebyytillä laulaneen Johan Länquistin kanssa. Kun Maiden tekee samaa, se on minusta vähän nössömpää. Esimerkiksi Psalms for the Deadin deluxe-painos on oikea kaunokainen, siinä on mukana esimerkiksi postikortteja ja kahden biisin bonussinkku. Prophetin tuplakitarat ovat silkkaa Priestiä, todellista metallia. Tuo keikka on taltioituna ja sen julkaisu on suunnitelmissa varmaankin ensi vuonna. Hattua nostetaan mestareille nyt tavanomaista selkeämmin. Mielestäni on parempi lopettaa kun on, hmm, jokseenkin freesi eikä vielä ylettömän pateettinen. Thrashiä kuunnellessa haluaa moshata, sludgesta taas tulee mieleen kaljoitella tai pössytelllä. Ne tuovat mukanaan uuden ulottuvuuden eivätkä verota raskautta. Olemme saavuttaneet urallamme sen pisteen, jossa on mietittävä, kuinka kauas haluaa mennä. Sitten jengi voi
...mutta matka jatkuu vielä
Yhtye ei laita silti pillejä pussiin vaan keikkailee edelleen. Olisi helppo vain jatkaa kuten Metallica tai Priest tekevät, mutta en halua päätyä samanlaiseksi. Mutta jos joku tarjoaa miljoonan, voinen harkita levyttämistä vielä kertaalleen.
Viimeistä viedään...
Candlemass kurottaa kesäkuisella Psalms for the Dead -albumillaan historiaan, mutta itselleen uusille alueille. Reaktio sitä vastoin voi olla erilainen. Pyysimme miksaajaa nostamaan sitä koko ajan enemmän pintaan, heh heh. Fiilis on joka tapauksessa samantyyppinen
TeksTi akI nuopponen
i
kuva haTZakIs phoToGraphy
i
www.fIrewInd.Gr
viimEisEEn pariin vuotEEn on mahtunut maailmankiErtuEita niin fIrewIndIn kuin ozzy osbournEn kanssa, mutta krEikkalainEn kitaristinuorukainEn gus g Ei olE antanut kiirEidEn lannistaa itsEään. Minusta oikeastaan tuntuu, että on edelleen vuosi 2009 tai 2010, koska aika on mennyt niin nopeasti, Gus G pyörittelee. Aika harva muusikko saa parin vuoden keikkailurupeaman aikana nähdä sekä intensiivisimmät klubit että maailman isoimmat areenat! Sain kokea Firewindin kanssa keskikokoisen bändin elämää vaikeimmillaan, mutta sen vastapainoksi olin osana valtavaa koneistoa, ja näistä toimintatavoista oppineena sain ihan älyttömän draivin tehdä asiat kypsemmin, mies naureskelee.
28
Inferno. Jo Firewindin levytykset ja kiertueet ovat olleet intensiivisiä kokemuksia, mutta tietenkin nämä viime vuodet ovat olleet jotain ihan muuta. Sain yllättyä todella paljon, kun tilanne osoittautui ihan päinvastaiseksi! Voin nimittäin sanoa, ettei Few Against Many olisi lähellekään tällainen tyyliltään tai laadultaan, jos mies nimeltä Ozzy Osbourne ei olisi ollut motivoimassa minua.
Se välttämätön Ozzy
Tarkoituksenani oli keskittyä Firewindiin ja olla piinaamatta Gus G:tä kyselemällä Ozzysta, koska mies on varmasti saanut puhua aiheesta parin vuoden aikana kyllästymiseen asti. Hieman yllättäen Gus G ohjaa itse keskustelun siihen suuntaan, koska Few Against Many peilailee niin vahvasti juuri valtavien kiertueiden tuomaa kokemusta. Isoille yleisöille soittaminen ja Ozzyn kanssa työskentely oli uskomattoman tsemppaavaa! Koin olevani jälleen se innostunut pikkupoika, joka tarttuu ekaa kertaa kitaraan ja haluaa säveltää ensimmäiset riffinsä. Onhan tämä ollut melkoista vuoristorataa! Rakastan tätä! Olen yksi niistä ihmisistä, jotka tulevat hulluiksi, jos jäävät vain oleilemaan kotiinsa tekemättä mitään. Rehellisesti sanottuna en ollut ihan varma, miten Firewind tulee sopimaan elämääni Ozzyn myötä, ja olin tästä hetken aikaa jopa hieman harmissani. FirEwindin sEitsEmäs kokopitkä FEw against many nostaa bändin rimaa jällEEn korkEammallE.
MYöTäTUULESSA
G
tuLtAPäIN
us G on lentänyt Los Angelesista takaisin kotiinsa vain kolme tuntia ennen haastattelua. Kirjoitin koko levyn kiertueiden aikana. Ozzyhan soittaa vain kolmena iltana viikossa, joten meillä oli paljon välipäiviä. Levy syntyikin hyvin pitkälti hotellihuoneissa adrenaliiniryöppyjen vallassa! Olen todella onnekkaassa asemassa. Pitkät lentomatkat, rankat treenirupeamat Ozzyn kanssa ja jatkuva promorumba Firewindin uuden albumin merkeissä kuuluvat kuitenkin Gus G:n äänessä kaikkena muuna paitsi väsymyksenä
Tämä saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta nyt kun levyä kuuntelee, sitähän siitä tuli! Jos olen oppinut jotain viime vuosina, se on entistä vahvempi käsitys hyvän biisin merkityksestä. Firewindin rohkealla linjalla on ollut seuraamuksensa. Jonkun silmissä mies on heavy metalin kuolematon kummisetä, toiselle hupsu tosi-tv-tähti ja kolmannelle vapiseva tähdenlento, joka on pilannut itsensä jo vuosikymmeniä sitten. Ymmärrän kyllä viime aikoinakin vallinneen levy-yhtiöiden piinan levymyynnin putoamisen suhteen, mutta minulla ei ole varaa sanoa mitään! Tiedätkö miksi. The Premonition oli aika äärimmäinen ja täysillä painava levy, kun taas Days of Defiance oli melkoisen tummasävyinen ja vähän hajanaisempi. Gus G nostaa esille Etelä-Amerikankiertueen ja erityisesti yhden sankarin, joka muistutti siitä, kuinka metallifaniuden voi viedä äärimmilleen. Halusin tehdä nyt kompaktimman paketin, jossa yhdistyisivät kaikki meidän eri puolemme. Kun Ozzyn oppi tuntemaan, hän osoittautui yhdeksi mukavimmista kavereista, joita olen tuntenut. Tiedän jo nyt, ettei Few Against Many ole kaikkien mieleen. Mikään näistä väittämistä ei pidä välttämättä paikkaansa. Tämä todellakin kuuluu uudella albumilla, joka on melodioiltaan ja tunnelmiltaan toki tunnistettavaa Firewindiä, mutta samalla levyn ympärillä huokuu ihan uudenlaista henkeä, jota mies ei osaa avata täysin itsekään. Juuri tästä syystä Gus G osaa avata suurta mysteeriä: kuka on Ozzy Osbourne. Olemme tehneet aika monenlaisia levyjä viime vuosina. Olen sen verran nuorta sukupolvea, että olen mukautunut muutoksiin. Totta kai kertsit, melodiat ja napakat soolot ovat paikoillaan, mutta itse biisit polveilevat sovituksiltaan sellaisiin suuntiin, että ne toimisivat parhaimmillaan jopa instrumentaalisina ja välittäisivät silti samankaltaisia tunnelmia. Minulle jokainen keikka Firewindin ja Ozzyn kanssa on odottamisen arvoinen, ja nautin tästä kaikesta niin paljon, että en voisi kuvitellakaan elämääni ilman näitä bändejä ja musiikkia! Lienee sanomattakin selvää, että miehen kiertueilla on tapahtunut vaikka mitä. Hänen julkisuuskuvansa saattaa olla joskus kylmä ja laskelmoitu, mutta se ei ole todellinen Ozzy, jos sellaista on olemassakaan. En ole todellakaan vanhojen sääntöjen vanki, mutta en alistu siihen, että musiikissa on tehty vuosikymmeniä sitten kaikki mahdolliset asiat! Jatkuva kehityksemme ohjaa meitä ehkä suoraan liekkeihin, mutta luotan vahvasti faneihimme!
Elävää rockunelmaa?
Firewind on saavuttanut jo neljäntoista vuoden iän, mutta kyseessä on silti niin sanotusti modernina aikakautena syntynyt bändi, joka on paininut aina esimerkiksi internetin mahdollisuuksien ja muuttuneiden levymarkkinoiden kanssa. Koska minulla on kaikki iPodit ja iPadit, enkä ole vuosiin ostanut musiikkia muualta kuin iTunesista! Olen siis osa juuri sitä ilmiötä, jota pidetään nykyisen murroskauden avaintekijänä. Kaikki senaikaiset sosiaaliset mediat ja musiikinjulkaisukanavat olivat juuri ne syyt, joiden takia musiikkia edes syntyi. Osa fanikannasta on pysynyt bändin matkassa, mutta monet liputtavat pelkästään tiettyjen levyjen puolesta. Toisinaan on tullut ajateltua liikaakin kokonaisuuksia ja kaikkea kansitaiteita myöten. Ihan kuten edeltäjänsäkin, Gus G liittyi mukaan fanina, joka saavutti mahdottomalta tuntuneen unelman. Nyt keskityin tekemään yksi biisi, tai itse asiassa jopa yksi riffi, kerrallaan niin hyviä kappaleita kuin mahdollista, miettimättä sen kummemmin sitä, miten kaikki palaset osuvat yksiin suuressa mittakaavassa. Kun pääsin ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikkaan Ozzyn kanssa, meininki oli kuin suoraan tuosta dokumentista! Ihmiset ovat ihan kaistapäisiä! Yhdellekin keikalle saapui kaveri, jolla oli mukanaan valtava sianpää! Kuka tuo heavy metal -keikalle mukanaan sianpään vuonna 2012?
Inferno
Osiensa summa
Gus G myöntää siis avoimesti viime vuosien valtavan vaikutuksen Firewindin musiikkiin. Jos se on edes mahdollista! niin käsittää! Tämä on aika vaikea Firewind-albumi. Sen kreisirockstaran takana piilee kuitenkin ennen kaikkea hyvä ja empaattinen ihminen, joka on joutunut elämänsä aikana todella isoon pyöritykseen. Oletko nähnyt Iron Maidenin Flight 666 -dvd:n. Ozzy on yhtä aikaa kaikkea tätä, mutta ei sitten kuitenkaan mitään näistä, mikä onkin osa miestä peittävää arvoitusta, Gus G aloittaa. Hän halusi alusta alkaen minun olevan Gus G, ja se jos mikä on suuri kunnianosoitus uudelle kitaristille. Luulenpa kunnioittavani Ozzya nyt paljon enemmän kuin fanina. Pakko sanoa, että taidan elää unelmaani juuri nyt. Puhumattakaan siitä, että joku kuuli ja kiinnostui siitä levytyssopimuksen verran. Aina! Ei ihmiselle riitä mikään! Firewindin kanssa olisi mahtavaa tehdä kultalevy joskus, mutta eihän sellaista kukaan enää nykyään saa. Ozzy sanoo aina, ettei hän oleta minun olevan uusi Randy Rhoads tai Zakk Wylde. "Jos olen oPPinuT JoTain viime vuosina, se on enTisTä vahveMpI käsITys hyvän BIIsIn MerkITyksesTä."
Gus G, 31, saavutti yhden heavykitaristien halutuimmista paikoista muutama vuosi takaperin tullessaan Ozzyn kitaristiksi. Aika Ozzyn ympärillä kuluu kuin siivillä! Hänen tarinansa ovat ihan älyttömiä! En käsitä, miten se mies on enää elossa. Jos teen melodista metallia, hard rockia ja power metalia yhdistelevää musiikkia, sen on oltava täysin tietoista lajinsa historiasta, mutta toteutettava sitä modernilla otteella. Gus G vie tätä ajatusta jopa niin pitkälle, että kiittää tätä aikakautta koko bändin olemassaolosta! Mehän olemme ihan täydellinen esimerkki mp3-bändistä! Varhaisimpina aikoinamme olimme vain nuoria muusikoita ympäri maailmaa, jotka päätyivät tekemään musiikkia keskenään sähköpostin välityksellä. Gus G on periaatteessa nähnyt ja kokenut jo todella paljon, mutta vieläkö nälkää riittää. Siitähän levyn nimikin tavallaan kertoo, jos sen haluaa
29. Firewind, Dream Evil, Ozzyn bändi ja monet muut. Gus G ei ole silti huolissaan Few Against Manyn suhteen
Bändin vokalistin Risto Kurimuksen näkemyksen mukaan Napoleon Skullfukkin musiikillinen linja on juuri oikea, eikä tarvetta radikaaleille muutoksille ole. Varsinaisesta teemalevystä ei kuitenkaan voida puhua.
30
Inferno. Yhtyettä on usein vertailtu muiden muassa Six Feet Underiin, Obituaryyn ja Torture Killeriin, mikä onkin varsin
oululaisEt ovat tunnEtusti lEppoista ja lämminhEnkistä porukkaa. Liippaako edes läheltä. Kaikelle voidaan antaa mahdollisuus, mutta jos perse ei ala pyöriä, viisu lentää romukoppaan, jatkaa edesmenneestä Charonistakin tuttu basisti Teemu Hautamäki.
Haastattelijan käsikirja
Yhtyeen erikoinen nimi tulee takuulla herättämään huomiota jokaisessa kuulijassa. Paskoja soittajia ku ollaan, ei kannata turhaan vääntää mahottomuuksia. Millainen henkilö on kyseessä ja nivoutuuko levyyn tämän myötä joku kantavampikin teema tai tarina. Meikäläisen sanoituksissa on alusta asti ollut mukana eräänlainen henkilö, tahi olento, joka vain mukautuu milloin minkäkin kappaleen luomaan maailmaan. tEksti jonI juuTIlaInen
i
kuva MIkko Tolonen
i
www.napoleon-skullfukk.coM
KIDutuSmetALLIA
poHoJoSESTA K
ahdella demolla ja näistä kootulla kokoelmalla (Swollen & Torture Metal, 2011) erinomaista palautetta kerännyt Napoleon Skullfukk edustaa nykypäivän death metal -kentällä vanhemman koulukunnan raskasta jyräystä, jossa liiallinen nopeus ja täysin turha tekninen kikkailu ovat tuntemattomia käsitteitä. paikallisEn napoleon skullfukkIn tanakasta dEath mEtalista on kuitEnkin löysäily kaukana, sillä bändi täräyttää harvinaisEn raskaalla moukarilla kunnon iskun päin naamaa.
ilmeistä, siinä määrin samasta puusta on yhtyeiden musiikit veistetty. Debyyttilevynsä He Came with Rats lyö hommat vielä demoaikoja raskaammalle, tervaisemmalle ja tahmeammalle vaihteelle: kahdeksanbiisinen albumi takoo rujoa riffiä ja raakaa viemärimurinaa korville koko rahan edestä. Allekirjoittaneen pääkoppa kykeni rakentamaan nimestä jonkinlaisen häilyvän kuvion Napoleon-kompleksista ja siihen yhdistyvästä sadistisesta väkivallasta. Suurin sensuuri tulee jalanvipattamisindeksistä. Ei meikäläiset yritä mittään, mutta hienointa meidän kamassa on, että voidaan ottaa vaikutteita ihan, vittu, mistä vain. Joskus aikaisemmin on tullut todettua, että tuo on joku haastattelijan käsikirja -kysymys. Levyn nimessä ja esimerkiksi kappaleessa When His Blade Meets Grey viitataan selkeästi johonkin henkilöön. Hyväksy se, jonka itse löydät, Risto jatkaa arvoituksellista linjaa. Nimen lähtökohdista ja sen perimmäisestä tarkoituksesta jos sellaista ylipäätään edes on kenenkään muistissa bändin miehet ovat pysyneet aiemmin suorastaan mystisen vaitonaisina. Riffivaikutteet voi olla vaikka Morbid Angeliltä, mutta tempot pidetään koko ajan keskiosastolla; siinä on se vastakkainasettelu, jolla meidän sävellyspuoli tekee loppupeleissä Napoleonista Napoleonin. Sinänsä tuokaan tulkinta ei ole väärä tai eihän mikään tulkinta ole
Vaikea vastata, meikäläinen kun ei kuitenkaan ole mikään laulunopettaja. Yhtyeen tekstillinen linja on odotetusti melko karua ja väkivaltaista tavaraa, jossa ihmishenki ei paljoa paina. Laulaessa sanoituksiin tulee kiinnitettyä yllättävänkin paljon huomiota, sillä antavathan ne biisin hengelle sen lopullisen silauksen. Toisin sanoen: kuinka tärkeää osaa Napoleon Skullfukk näyttelee elämissänne. Onko joskus mennyt niin sanotusti "itsesensuuri" päälle, eli on tullut tykiteltyä paperille niin törkyistä tekstiä, että ei kehtaa edes bändikavereille näyttää omasta suvusta ja koko maailmasta nyt puhumattakaan. Ainakaan maallikko ei saa lauleskelusta pelkällä korvakuulolla sanaakaan selvää. Eipä silti ole tullut mieleen suvun pienimmille antaa Napoleonin tuotoksia joululahjaksi. Sanoituksien tekemisessä rytmityksellä on Ristolle iso merkitys, mistä johtuu tiettyjen ääntämyksellisten ongelmien karttaminen, Teemu sanoo. Teemu on muuten meidän viiniekspertti! Niin, ja Marko ( Jaara, kitara) kuulemma nykyään nukkuukin treeniksellä, Risto jatkaa.
Markkinoille on saattanut erheellisesti syntyä käsitys että olemme siirtyneet täyspäiväisesti Kiljun valmistushommiin ja luopuneet festivaalitoiminnasta. Antisosiaalisuudesta joutuu tinkimään ja välillä olemaan selvin päin. Tässäkin tapauksessa kuitenkin biisit puhuvat puolestaan. Tosin Facefuck with a Hammer -helistin voisi toimia, Teemu hekumoi.
Barren Earth
Perhepäivä
Porispere. Riston ihmisyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta kyllähän miehen genitaalialueella on asian kanssa jotakin tekemistä. "eI MeIkäläIseT yrITä MITTään, MuTTa hIenoInTa MeIdän kaMassa on, Että voidaan ottaa vaikuttEita ihan, vittu, mistä vain."
Jos palataan vielä hetkeksi bändin nimeen, sen perusteella moni vastaantulija lienee luullut bändiä jonkinlaiseksi halvaksi huumoriviritelmäksi, mutta yhtyeen musiikki itsessään on täysin vakavalla ja ammattimaisella otteella vedettyä death metalia. Puhelinhan tuo jatkuvasti jaksaa asiasta muistuttaa. Ei. Se ainoa festivaali jolla saa Kiljua.. Elleivät aivot suolla silkkaa paskaa, Risto tokaisee. Henkilökohtaisesti ei kiinnosta vitunkaan vertaa, mitä kukanenkin bändin nimestä ajattelee. Kyllä mua ainakin vituttaisi jotain The Doorsia veisata, itse multakurkku lohkaisee. Kuinka ihmeessä ihmisestä voi lähteä tuollainen ääni ja miten paljon biisejä muristessa tulee kiinnitettyä huomiota esimerkiksi sanoituksiin ja artikulaatioon. Millaisella asenteella olette liikenteessä ja minkälaisiin "uhrauksiin" olette valmiita bändin uran eteen. Tämä käsitys on kuitenkin väärä ja haluamme oikaista sitä julkaisemalla ensi vuoden esiintyjämme.
Genitaalien merkitys
He Came with Ratsia kuunnellessa suurimman huomion herättävät kohtuullisen (tai pikemminkin kohtuuttoman) härskit viemärimurinat, jotka ovat millä tahansa asteikolla mitattuna helposti oman alansa kärkikastia ja kaikessa rujoudessaan lähes naurettavan raakaa kuunneltavaa. Napoleon V.S.O.P. Jos joku skippaa meidät nimen takia, kun ei osaa ajatella omaa nokkaansa pidemmälle, niin siinähän kuskoot omaan pakkiinsa. Välillä aivoflatulaation taso on täysin olematonta, mutta se kuuluu enemmän tai vähemmän konseptiin. Ihmismielen kieroutumia on toki käsitelty death metalissa sen alkuhetkistä lähtien, mutta Napoleon Skullfukkin kohdalla meininki vaikuttaa jopa keskivertoa kieroutuneemmalta. Mutta missä mahtavat mennä Napoleon Skullfukkin rajat, eli mitä aiheita ette suostu missään nimessä sanoituksissanne käsittelemään. -brandy jää kuitenkin Alkon hyllylle halvempien vaihtoehtojen houkutellessa enemmän, Teemu pohdiskelee mietteliäänä
Pitkästä historiasta metallin parissa on hyötynsä, ja luulen, että suurin este on ollut ajanpuute.
Kaljaa hautausmaalla
Aura Noir perustettiin vuonna 1993, ja ensimmäinen virallinen julkaisu, Dreams Like Deserts -ep tuli ulos kaksi vuotta myöhemmin Dimmu Borgir -vokalisti Shagrathin pyörittämän Hot Records -levy-yhtiön kautta. Minulla ei ole ollut koskaan rumpuja, joten Hades Risea varten piti treenata paljon, jotta kukaan ei huomaisi hyvän rumpalin "kadonneen" bändistä. Kyllä ja ei, mutta luulen, että meillä on oma juttumme siinä mielessä, että jokaisen riffin ei tarvitse kuulostaa siltä, että se on tehty vuonna 1983. Tunnelma ja energia ovat tärkeämpiä. Onneksi sain vanhan Ludwig '68 -setin kämpilleni kolmeksi neljäksi vuodeksi. Ensimmäinen biisi, jonka kirjoitimme Hades Risen jälkeen, oli nopea kappale, ja tämä tapahtui ennen kuin levy oli edes ulkona, aloittaa rummuista, laulusta ja bassosta vastaava Apollyon. Aggressorin (alias Carl-Michael Eide) onnettomuudella Apollyon tarkoittaa tietysti Eiden tipahtamista maahan neljännen kerroksen parvekkeelta vuonna 2005, minkä ansiosta mies vajosi pitkäksi aikaa koomaan ja halvaantui vyötäröstä alaspäin.
Oli tärkeää painottaa 80-luvun alun soundia, koska uuden polven blackmetallisteilla ei ollut mitään musiikillista annettavaa. Bändin tapa tehdä asioita on ollut selkeä ja tinkimätön, eikä yhtyeen musiikillinen linja ole syntynyt sattumalta.
32
Inferno. Uusia bändiviritelmiä syntyi koko ajan, koska meillä oli tämä mesta, jossa kaikki hengailivat. Muistan, että erityisesti tytöt ihmettelivät, miksi joimme promokuvissamme kaljaa hautausmaalla emmekä käyttäneet kasvomaaleja ja muuta gootti-imagoa, hahah. 1990-luvun alussa melkein kaikki Oslon bändit treenasivat samassa talossa, joka oli vastapäätä kantabaarejamme, joten kirjaimellisesti elimme treenikämpillä, mikä oli vastoin sääntöjä. Vicotnic perusti Dødheimsgardin, jossa olin melkein alusta saakka, mutta jouduin armeijaan jonnekin Venäjän rajalle, joten heidän kanssaan soitin vasta ensimmäisen levyn jälkeen, kun he olivat potkineet Fenrizin (Darkthrone) ulos syystä, jota en tiedä. Aggressor soitti Ulverin ja Ved Buens Enden kanssa, minä yläkerrassa Lamented Soulsissa ja viereisessä huoneessa treenasivat Arcturus ja Mayhem. Sitten Garm (Ulver) liittyi Arcturusiin ja Lamented Soulsin laulaja Vortex veti pari keikkaa Ved Buens Enden laulajana, siirtyi Borknagariin ja sitten Dimmu Borgiriin... le muuTos Ja aura noIrIl le käsiTTeiTä. Sen jälkeen miestä ei ole juuri näkynytkään, hahaha. Minulla ja Aggressorilla oli salaisia tapaamisia treenikämpällä, jossa kehittelimme thrashriffejä. Hän halusi minut studioon jeesaamaan yhden biisin rummuissa ja yhden kitaroissa. Hyödynsimme lyöntivoimaani, joten biiseistä tuli keskitempoisia ja hieman aiempaa groovaavampia. Johtuuko tämä siitä, että uusien ideoiden kehitteleminen näin kuluneessa genressä on vaikeaa. He olivat ehkä kuulleet Metallican nimikkolevyn, Panteran Cowboys from Hellin ja lukeneet lehdestä jutun Burzumista, minkä jälkeen he alkoivat ostaa näitä avuttomia, tunnelmallisia tai folkvaikutteisia black metal -levyjä, minkä jälkeen he itse perustivat vielä paskempia bändejä! Tuntui, että ainoastaan me tajusimme, mistä black metal syntyy, joten perustimme Aura Noirin näyttääksemme, että blackiä voi soittaa thrashmeiningillä, ja Aggressor jopa rippaili mukaan tunnettuja riffejä vähän sieltä sun täältä. Päätimme kuitenkin säilyttää nimen.
portugalista Osloon
Aura Noirin levyjen väleissä on ollut pitkiä taukoja. norJalaisel TemaTTomia Tun kehiTys ovaT /Thrash soi oinen black yhTyeen ros Ta vuosiiimeisTä kah in v Tkaan. edelleen ku skaan ollu i olisi ko kymmenTä e
uT tEksti jonI ju
IlaInen
i
Ir.coM www.aurano
JA LIN
PItää
V
enom, Bathory, Sodom, Hellhammer... Ne eivät ole tyypilliset metallirummut virveli, bassari, pellit ja kaksi tomia mutta ainakin pystyin treenaamaan ja sain vähän soittovarmuutta, joten jonkin ajan kuluttua pystyin soittamaan nopeampiakin juttuja. Parin vuoden jälkeen jouduimme pihalle sieltä, koska saimme liikaa valituksia ja taloon rakennettiin toimistotiloja. Aura Noirin henkisten ja musiikillisten esikuvien listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Huhujen mukaan Aura Noir käynnistyi avantgarde black metalia esittäneen Ved Buens Enden tätäkin oudompana sivuprojektina, mutta muutti mystisesti muotoaan studiossa. Aggressorin (laulu, kitarat) onnettomuuden myötä menetimme loistavan rumpalin. Nimi Aura Noir tulee Aggressorin sooloprojektilta. Yhtyeen soundi on jämähtänyt lähtöpisteeseensä ja, jos mahdollista, taantunut jatkuvasti kauemmaksi ja syvemmälle raa'an metallimusiikin alkumutiin. Hän kuitenkin hylkäsi koko projektin ennen kuin saimme mitään nauhalle, koska hän halusi soittaa thrashiä eikä tämä projektimme kuulostanut kovin hyvältä. Uusi levy Out to Die ei tee muutosta jatkumoon vaan heittää pikemminkin lisää hiiliä pesään hieman turhan laiskaksi ja keskitempoiseksi jääneen Hades Rise -edeltäjälevyn (2008) jälkeen. Blackissä oli tapana venyttää pitkiä ja tylsiä riffejä ikuisuuksiin, mutta me halusimme luoda punkimpaa ja suorempaa kamaa. Vajaassa kahdessa vuosikymmenessä ulos on saatu ainoastaan viisi kokopitkää ja nippu pienjulkaisuja. Mitä muistat näistä ajoista
Kaiken lisäksi minulla on nauhoituskamat kellarissani. Kun kävin viimeksi kotona, he kysyivät, onko minulla uutta levyä mukana. Tämän myötä he ymmärsivät, että myös Aura Noir on vakava bändi. Peruimme kaikki keikat ja chillasimme kuistilla, polttelimme ja joimme, etsimme erilaisia liskoja pusikoista ja seurailimme viereisen cracktalon touhuja. Emme halunneet pakottaa materiaalia ulos, joten se otti oman aikansa. Nämä jätkät ovat musafriikkejä kuten mekin, ja heidän makunsa ulottuu syvemmälle kuin uusimpaan Accept-albumiin, joten heillä on saumat toteuttaa jotain kiinnostavaa ja asenteellista. Olen nyt muuttanut lähemmäs Osloa, missä Aggressor asuu, mutta ennen asuin vuoristossa, viiden tunnin ajomatkan päässä Oslosta. Samoin täällä, kaikentyylisessä metallissa, ja se on aivan loistavaa! En ole ollut mielissäni suunnasta, johon metalli on edennyt viimeisen parin vuosikymmenen aikana, mutta viimein nuori sukupolvi on kuullut rukouksemme. Pöllimme cd-kokoelman ja vietimme sen jälkeen viikon kuskimme luona Floridassa. Usein edes keikkamestojen omistajilla ei ollut tietoa tästä! "Kiertuemanagerimme" oli vissiin etsintäkuulutettu parissa osavaltiossa. Aina kun saavuimme uuteen kaupunkiin, meidän täytyi itse liimata keikkajulisteita, koska kukaan ei tiennyt että soitamme siellä. Aloitimme heti aamusta. Kun liityin Immortaliin, huomasin heidän kiinnostuksensa musiikkiani kohtaan nousseen, sillä Immortal on kuuluisa bändi Norjassa. Olemme kaivanneet sitä, vaikka se johtaakin usein pieniin riitoihin ja väittelyihin. Mikä on tilanne Norjassa. Myös Blasphemer on täydellinen kitaristi, sillä hän oppii kappaleet noin minuutissa, vaikka enimmäkseen soitamme hänen kanssaan vain keikoilla. Blasphemer (kitara) asuu Portugalissa, joten homma ei ole helppoa. Mitä omat vanhempasi ovat mieltä musiikkiurastasi. Teemme paljon demoja, joita kuuntelemme pari kuukautta, ja mietimme, mitä tulisi tehdä toisin. Lähes nelikymppiset miehet ovat nähneet ja kokeneet pitkän uransa aikana yhtä sun toista. Eräs erityinen tapahtumaketju on kuitenkin jäänyt Apollyonin mieleen erityisesti. Meillä on muiden muassa Obliteration, Nekromantheon, Deathhammer, Black Magic ja Condor, jotka muis-
tuttavat, että terve musiikillinen kasvatus tuottaa loistavaa hedelmää. Oli minulla, mutta valehtelin heille. Onneksi filmasimme lähes kaiken, se oli todella tragikoomista.
Inferno
33. Nyttemmin juttelemme enemmän, mutta heillä ei ole yhtään levyämme, sillä he eivät pidä metallista vaan ovat jazzin perään. Treenasimme hänen kanssaan Black Thrash Attackistä (1996) Deep Tracts of Helliin (1998) saakka, mutta hän ei osallistunut sen levyn äänityksiin. Cadaverin kiertue Yhdysvalloissa oli puhdasta spinaltapia. Jätimme hänet keskellä yötä Atlantaan, menimme hänen taloonsa ja hänen tyttöystävänsä avasi meille oven. Tämän jälkeen menimme ulos katsomaan maisemia, sitten söimme lounaan, otimme pari drinkkiä ja palasimme takaisin soittamaan. Rakastan soittaa Aggressorin tekemiä biisejä, ja hän minun tekemiäni. Treenaamiselle pitää varata ainakin viikko, tai muuten kaikki on aivan yhtä tyhjän kanssa. He ovat ammatiltaan opettajia, joten heitä on hankala järkyttää, mutta äärimetalli on aihepiiri, josta en ole koskaan halunnut heille avautua. Minulla on uudesta levystä versio, joka on nauhoitettu puolitoista vuotta sitten, mutta biisit ovat muuttuneet siitä paljon ja erityisesti rummut kuulostavat nyt paremmilta.
Crackiä ja liskoja
Yhtyeen jäsenet ovat olleet mukana lähes jokaisessa merkittävässä norjalaisessa metallibändissä aina Mayhemista Satyriconin kautta Immortaliin. He ovat kuitenkin olleet hyviä vanhempia ja tukeneet minua aina, vaikka en olisi ollut mitään vailla. Aura Noirin alussa en juurikaan jutellut heidän kanssaan, sillä tuolloin olin niin vihainen ja kiinni soittamisessa, että ajatuksena ei ollut juosta kotiin näyttämään porukoille uutta levyä. Nyt vietimme luonani muutaman viikon ilman häiriötekijöitä. Miksi juuri Aura Noir on teille se rakkain bändi, joka pysyy kasassa vuodesta toiseen. Sittemmin olen pyörittänyt bändiä Aggressorin kanssa kahdestaan, ja nautimme aina, kun pystymme treenaamaan täydellä porukalla. Meillä Suomessa on noussut selvästi uusi aalto rankemman polven metallibändejä. En ole tyrkyttänyt musiikkiani kenellekään etenkään vanhemmilleni
Oltiin pitkään ainoat jäsenet. Miehen ansioluettelossa komeilevat Deathchain, Winterwolf, Forgotten Horror ja Demilich sun muut, mutta Jess and the Ancient Onesin myötä hän on harpannut toiselle tasolle paitsi biisintekijänä myös muusikkona ja mystikkona. Halusimme nimenomaan rokkirumpalin, eikä metallirumpalia Bonhamin perillisen, ei Lombardon. Pyy-
sin ensin Thomas Fiendiä (Deathchain, Forgotten Horror) mukaan. Tiedät Kuopion piirit, ei täällä ole älyttömästi kitaristeja, Corpse sanoo. Äänimaisema on juuri niin ilmava, autenttinen ja miellyttävän retro kuin 196080-lukujen klassiselle rockille pokkaavalta porukalta saattaa toivoa. Rumpali sanoi, että hänen muijakaverinsa osaa pikkusen laulaa. Vaadin, että Fast Jaken on tultava bassoon, koska olin kuullut monta vuotta, kun se soittaa naapurikämpässä helvetin hyvällä soundilla ja rokkimeiningillä. Vedettiin Danzigia ja pari Ericksonia. sE on tEkijöillEEn tutkimusmatka sisäisEEn kosmoksEEn ja kollEktiivisEEn alitajuntaan.
B
iisintekijöitä on kahta kastia: useimmille riittää turvallinen lokoilu omalla mukavuusalueella ja opittujen kaavojen toistaminen, kun taas jotkut pyrkivät kestävään kehitykseen ja itsensä haastamiseen. Thomas Corpse kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Toinen leadkitara kuuluu vasemmasta kanavasta, toinen oikeasta. Ancient Onesin eponyymi debyytti hersyy toinen toistaan maukkaampia melodioita ja täyteläisempiä sovitusratkaisuja. Rummut ja basso on vedetty livenä purkkiin ja keihäissä on suosittu mahdollisimman paljon ykkösottoja. En ymmärrä, miten se on voinut pysyä noinkin kauan tavallaan pois pinnalta.
Inferno
35. Kun etsimme laulajaa, sukupuolella ei ollut väliä. Siinä ei tarvinnut hirveästi miettiä. TeksTi Markus laakso kuva lasse harTIkaInen www.jessandTheancIenTones.coM
kuopiolainEn jess and The ancIenT ones on EnEmmän kuin naislauluvEtoisEn okkultistisEn rockin kuumin tulokas. "Osaahan tuo vähäsen laulaa." Olin suunnilleen sokissa, että jaa. Kannuihin löytyi vanha kaverini Yussuf, johon en ollut törmännyt vuosiin. Soittomokia ei ole korjailtu. Jess tuli treenikselle kokeilemaan. Von Strohia (Deathchain, Winterwolf, ex-Demilich) oli helppo pyytää messiin "suoraan perheestä". Abrahamiin (koskettimet) tutustuin Levykauppa Äx:n kautta. Roky Erickson ja ähky nykypäivän soundiin laukaisivat sen, että teki niin perkeleesti mieli soittaa jotain tällaista
Jungin kollektiivisen alitajunnan ajatusmallin mukaan tiedämme jo kaiken, mutta olemme unohtaneet sen. Olen oppinut nauttimaan varjojen estetiikasta ja ymmärtämään sitä kautta maailmankaikkeutta, löytämään tarkoituksen. No, elä ja opi. Pikkukiekon 500 kappaleen painos myytiin nopeasti loppuun, 70 % siitä meni ulkomaille. Luettavaa ja opittavaa riittää. Aiemmin biisintekoaika tuppasi loppua kesken, koska etsimiseen ja otelaudan tapailuun tärväytyi niin pitkään. Siinä tehdään työtä itsensä kehittämisen suhteen henkisellä oppimisella, itsensä avaamisella. Kun sävellän, olen sucker for harmonies. Kuten musiikistaankin on kuultavissa, hän perehtyy perinpohjaisesti asioihin, jotka kiinnostavat, oli genre tai aihepiiri mikä tahansa. Tosissaan. Euroopanpyrähdys on suunnitteilla syksyksi. On se paljon muutakin. Tieto oli aina metrin päässä, muttei sitä jaksanut ottaa vastaan. Eihän siihen mennyt kuin kaksi minuuttia, kun tajusin tämän tekemistä vapauttavan kosmisen salaisuuden. Kaikilla on sinällään vapaat kädet. Debyytin tuotti Tore "Necromorbus" Sjerna, pitkän linjan metallimuusikko ja Necromorbus Studion omistaja. En ole uskonnollinen, vaan nimenomaan hengellinen. Kun rytmillinen
36
Inferno
pohja loksahtaa paikoilleen, alkaa melodiakuorruttaminen. Omalla kohdallani voisi puhua teosofisesta gnostilaisesta luciferianismista. Näin minä toimin sanoitusten kanssa, samoin Fiend. Bändi on soittanut tämän lehden ilmestyessä neljä keikkaa: täpötäysissä saleissa Kuopion Resistorissa ja Henry's Pubissa, lämmitellyt Blood Ceremonya Jyväskylän Lutakossa ja jakanut lavan Jex Thothin sun muiden kanssa Kööpenhaminan Heavy Days in Doomtown -festareilla. Vaikka sanoitusten esille kaivamiseen käytetään invokaatiorituaaleja, Corpse korostaa, ettei hän voi puhua itsestään maagikkona, koska hän on opiskellut aihepiiriä vakavammin vasta pari vuotta. Okkultismi on toki kiehtonut häntä aiemminkin, mutta samalla tavalla kuin historia. Vastapäätä istuu aivan eri mies kuin esimerkiksi silloin, kun haastattelin häntä Inferno #30:n kanteen Deathrash Assaultin (2005) tiimoilta. Tai en nyt väheksynyt, mutten ole pitänyt teorian osaamista itselleni tärkeänä. Lopuksi hän vie biisin treenikselle "leijonalauman raadeltavaksi". Sitä ennen saattaa olla biisin nimi tai pätkä sanoitusta valmiina. Nuorelle hevimiehelle ei sopinut sellainen kirja, jossa istui jotain äijiä penkillä klassinen kitara kädessä. Teorian lukeminen on nopeuttanut työstöä helvetisti. Tulla olevaksi, itsensä jumalaksi.. Jokaisen ihmisen sisällä on kosmos. 13th Breath of the Zodiak -seiskatuumaisen menekki enteilee menestystä täyspitkälle. muttEn Ole Osannut tOteuttaa Se dilemma ei vaivaa enää." se dIleMMa eI vaIvaa
Käytännöstä teoriaan
Valtaosalla soittajista ei ole merkittävää levytyskokemusta, mutta kyse on kovista tekijöistä niin levyllä kuin lavallakin. "Olen "olEn aina tiennyt mitä haluan, tiEnnyt mutten olE osannut totEuttaa sitä. Kurkotan itseeni ja saan meditoinnin avulla tuntemuksia, näkyjä ja aistihavaintoja, joita suollan paperille. Soittajilta saattaa tulla ideoita rakennusvaiheessa. Hän on yhä hauska, mutta huomattavasti syvällisempi, määrätietoisempi ja avarakatseisempi. Ancient Onesin biisit syntyvät kotidemojen pohjalta, joita Corpse ja Ruotsissa asuva Fiend työstävät tahoillaan. Corpsen mielestä formaalisen musiikkikoulutuksen saanut Abraham on bändin lahjakkain muusikko, jolla on "hemmetin hyvä rytminen ja musiikillinen äly". Ei hullummin yhtyeeltä, jonka debyytti ei ole edes vielä kaupoissa. Käytiin tietysti ekana päivänä ryyppäämässä: hirmu känni ja halailua ja veljeilyä. Kun Tore tuli Suomeen, pidimme studiolla kaksi jammailupäivää. Niinpä perkele on. Seuraavana päivänä katsottiin ideoita läpi. Ancient Ones on ruokkinut myös Corpsen henkistä ja hengellistä kasvua. Deathrash Assaultin aikoihin tarkoitus oli juoda kaljaa ja tehdä kiljua. Vaikka hän on keskittynyt tuottamaan rankkaa metallia, kuten Watainia ja Deströyer 666:ä, hän pitää myös vanhasta groovaavasta psykedeelisestä kamasta, kuten Jimi Hendrixistä, Roky Ericksonista ja Mountainista. Se dilemma ei vaivaa enää. Ancient Onesin tekstit eivät ole "huuhaata" vaan perustuvat maagiseen itsetutkiskeluun. Olen aina tiennyt mitä haluan, mutten ole osannut toteuttaa sitä. Kun olen vähän vaivautunut opettelemaan sitä tämän bändin ansiosta, monta solmua on auennut. Meidän täytyy tehdä töitä muistaaksemme. Hän takoo rumpuja Blind Men of Doomissa, joka jakaa liki identtisen miehistön Jess and the Ancient Onesin kanssa. Ammattimies, musiikkinsa kuunnellut. Sillä oli paljon hyviä ehdotuksia: rytmillisiä kikkoja, stoppeja, erilaista kitarademppiä ja laulustemmajuttuja. Corpse aloittaa rakentelun rytmikitaroista. Lopulta pistin nenän kiinni kirjaan, otin kitaran käteen ja aloitin nöyrästi alusta, aloittelijoiden osiosta. Sain sen pentuna lahjaksi. Hän istui nurkassa lehtiön kanssa. Sen voi järkeillä. Meditatiivinen työskentely on toiminut kohdallani erittäin hyvin. Ajattelen kaiken löytyvän itseni sisältä. Olen aina väheksynyt musiikillista koulutusta. Kiekko purkitettiin Kuopion Studio Sound Tegelmanissa. Ai noinko se onkin. Ai helvetti, miksen voinut lukea tätä kirjan sivua 15 vuotta sitten. Nyt käytäntö on noussut teorian rinnalle eli päinvastoin kuin musiikin tekemisessä. Sen saa paremmaksi, kun rytmiryhmässä on yksi jäsen enemmän, eli kitarakin komppaa bassoa ja rumpuja, Corpse selventää kolmen kitaristin tarvetta. Teorian oppiminen laajensi eritoten ymmärrystä, miten tietyistä rakennuspalikoista saa sävellettyä mutkattomasti harmonioita useille instrumenteille. Vannon Suuren kitarakirjan (Ralph Denyer, WSOY, 1984) nimeen. Kun mulla on tällainen pohja biisissä, tiedän kaiken, mitä siihen voi tehdä ja kuinka se käy parhaiten yksiin. Laulumelodiat ovat pitkälti Jessiin tekemiä, ja kosketinsoitinosuudet tekee herra kanttori. Kun tajuaa sävelten välisten ja koko kitaran kaulan harmonian, se on aika mullistavaa.
Teoriasta käytäntöön
Kovaa julkaisutahtia pitävä Svart Records nappasi Ancient Onesin tuoreeltaan talliinsa, kun bändi oli julkaissut yhden biisin netissä. Tykkään kuitenkin, että alla on botnea. Jess and the Ancient Ones on henkireikä, joka on läväyttänyt kehityksen portit sepposen selälleen monilla tasoilla
Music is Our Passion
www.thomann.de
40
Inferno
Aika leppoisalta, olen elämääni kohtalaisen tyytyväinen, Kakko hymähtää. Niin Kakollakin. Tai ainakin sellaisen kuvan ne antavat itsestään. TeksTi laurI ylITalo kuvaT Markus paajala www.sonaTaarcTIca.Info
Vauhdikas
T
ony Kakko istuu edessäni ravintola Ilveksen pöydässä. Siitä on 13 vuotta. Ihmisten mielipiteet ja sanomiset eivät paina
enää tällä iällä paskaakaan, tässä on kuitenkin sen verran rautaa takana. Sonata Arctica oli tekemässä ensimmäistä levyään, itse olin lähdössä opiskelemaan. Sillä aikaa kun seikkailin päämäärättömästi ammattikorkeasaaressa, Tonysta tuli menestynyt rockmuusikko. Nuoret lukijamme, voin kauhuksenne kertoa, että toisin kuin te, rock ei ole enää nuorta. YhtYe SYökSYY uudella levYllään riemukkaan hard rockin pauloihin.
keSki-ikä
Inferno
41. Kokemusta työelämästä on ehtinyt kertyä, neljänkympin lähentyessä työsuhteet ovat usein vakiintuneita. Minä tulen vääjäämättä perästä. Tony on 37 ja lähestyy keski-ikää. Ja työ on Kakolle, kuten muillekin ikäisilleen, tärkeä elementti. Hän on ollut 90-luvun lopulta päätoimisesti Sonata Arctica -yhtyeen laulaja. Tässä iässä ei stressaa tyhjänpäiväisistä asioista. Ja suurin osa niistä, jotka arvostelee, on mua 30 vuotta nuorempia. Kakko näyttää täsmälleen samalta kuin ensi kertaa tavatessamme. Näitä arvoja seurasivat harrastukset ja terveys.
Sonata arctica kääntää jälleen SuuntaanSa. Hänen yhtyeensä Sonata Arctica on julkaissut seitsemännen levynsä Stones Grow Her Namen. Se on nykymaailmassa poikkeuksellisen pitkä työsuhde, vaikka muusikkous täyttääkin enemmän yrittäjyyden kuin palkansaajuuden tunnusmerkkejä. Kuten muutkin keski-ikäiset, Kakko tuntee olevansa hyvässä työkunnossa. Kun kehityspsykologian tutkija Lea Pulkkinen haastatteli Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimukseensa 36-vuotaita miehiä, vastaajat asettivat työn edelle ainoastaan perheen. Miltä tuntuu olla ikäisesi mies
Se on aikuisen miehen paluuta juurilleen: rockmusiikin kuuntelu lähti Kakolla nimenomaan 80-luvun hard rock -yhtyeistä. Aerosmith on yksi bändi, jota olen digannut kovasti. Oikeassahan hän on. Tuntuu, että meidät myydään banaanina, vaikka me näytetään omenalta ja maistutaan omenalta. Se on biisinteko ja laulaminen, ja näistä aiheistahan rocklehtemme pääsääntöisesti kirjoittaa. Asia saattaa olla sama meidän ja kaikkien bändien lapsien kohdalla. Lapsen silmin maailma näyttää niin kovin erilaiselta. Sonata Arctican keikoilla näkee ihmisiä, joita ei metalliyhtyeiden esiintymistilaisuuksissa välttämättä muuten tapaisi. Muistan itsekin, että kun jonkun kaverin setä soitti jossain humppabändissä, niin se oli heti sellainen tapaus että "wow". Kakko halusi palata polveilevista kappalerakenteista teoksiin, jotka koostuvat kolmesta tai neljästä osasta. Uudella Stones Grow Her Namellä Sonata Arctica ottaa ison askeleen 80-luvun hard rockin suuntaan. Parin viimeisen levyn kanssa me alettiin harhailla semmoiseen sävellys- ja soittomasturbaatioon. Stones Grow Her Namen säveltämisen ohjenuorana toimi "Kiss keep it simple, stupid". Kuva: Terhi Ylimäinen
"tärkeintä tällä iällä alkaa olla, että tYkkää Siitä mitä tekee. Tässä on sitä rockinrähinää, mutta totta kai power metal -hetkiäkin löytyy. Alkuaikojen suorasta power metalista on edetty Unian (2007) ja The Days of Graysin (2009) progressiivisempaan ilmaisuun. Kummatkin yhtyeet ovat soittaneet rockia ammatikseen lähes koko aikuisikänsä, ja kumpikin on siirtynyt ilmaisussaan yhä kauemmas 90-luvun eurooppalaisesta power metalista. Sellainen Kakolla on, vaimo ja tytär. En mä sitä kiellä, onhan se kuitenkin osa meidän juttua. Eivät ne mitkään kahleet ole sinänsä olleet, miellyttäväähän se on ollut rimpuilla niissä. Tuli huomattua, että jos biisi on äärimmäisen vaikea esittää ja soittaa, se on monesti myös vaikeaa kuunneltavaa aika suurelle osalle tämän planeettamme asujaimistoa. Urakehitys on samantyyppinen esimerkiksi saksalaisen Edguyn kanssa. Nyt on ehkä aika palata taaksepäin. Jos musiikki on hyvää, se on hyvää. Niillä on aina hyvä meininki, groove ja
Työ ja musiikki
Perhe on kuitattu, siirrytäänpä Kakon työhön. Zappa vastasi, että jos ne jostakin joutuvat vaikeuksiin, se on sukunimi. Kakon johtama Sonata Arctica on vakiintunut nimi suomalaisen rockin kartalla. Stones Grow Her Namellä tuntuu olevan läsnä amerikkalaisen hard rockin mustan musiikin perintö. Laulaja toteaa Stones Grow Her Namen kappaleiden olevan lähempänä vuonna 1995 kasattua Tricky Beansiä kuin Sonata Arctican ensimmäistä levyä. Kakko huomauttaa, että toisaalta syventyneiden power metal -harrastajien palaute on ollut usein tyrmäävää. Sekä Arctica että Edguy starttasivat uransa parikymppisinä. Tästä huolimatta yhtye on tehnyt urallaan tyylillisesti kunnianhimoisia ratkaisuja. Lapset saavat kasvaa vapaana isänsä painolastista. Meidän identiteetti on kuitenkin ollut jollain tapaa hukassa pitkän aikaa, Kakko toteaa. Mutta genreajattelu on muutenkin ärsyttävää. Mutta meidän juttu jotenkin katosi siinä. Oletteko te keski-iän lähestyessä vapautuneet voimametallin kahleista?
42
Inferno. Frank Zappahan nimesi jälkikasvunsa Moon Unitiksi ja vaikka miksi. Ei siinä ole mitään vikaa, tuplabassarit ja jauhaa ja lennokas melodia pyörii siellä taustalla. Heistä hän ei halua puhua julkisuudessa. Kappaleet alkoivat olla itsemme viihdyttämistä, vaikka toisaalta löydettiinkin uusia ystäviä niiden biisien kautta. Ihan kuin isokin julkkis. Ajatus oli juuri tällainen. Jos sukunimi viittaa bändiin, joka on jollain tavalla pinnalla, mainitaan lehdissä ja näkyy joskus jopa televisiossakin, niin kyllähän se herättää kuhinaa. Valitkoot sitten itse, haluavatko tulla mukaan. Joku kysyi, että eivätkö lapset joudu koulussa ongelmiin hassujen nimien takia. Yhtyeen jokainen levy on myynyt Suomessa kultaa, ja bändiä on coveroitu Idolsin kaltaisissa laulukilpailuissa. Musiikin, jonka tahtiin voi keikuttaa lantiota. Elämä on lyhyt, SE on Sama SittEn nautiSkEllakin Siitä hommaSta."
Lähdetään perheestä
Se ei ole ollut itsestään selvää yhtyeelle, jonka materiaali on usein livetilanteessa kääntynyt hampaat irvessä rypistämiseksi. Ellen ole itse ollut sataprosenttisessa kunnossa, tietyt biisit eivät ole yksinkertaisesti toimineet yhtään. Mutta lapsiakin on nykyään vähemmän. Varhaislapsuuteni oli hirveän onnellinen. Se oli hauskaa, ei mulla ole nurjia aatoksia sitä touhua kohtaan. Bändin suunnalta palaute on ollut tyytyväistä jupinaa: materiaali on helppoa ja mukavaa soittaa, lavalla olemisesta voi nauttia. Se tarkoitti 70-luvulla syntyneille isoa, vilkasta kaveripiiriä. Sonata Arctica on muutakin kuin Tony Kakko ja hänen tekemänsä biisit. Tärkeintä tällä iällä alkaa olla, että tykkää siitä mitä tekee. Kitaristi Elias Viljanen, kosketinsoittaja Henrik Klingenberg, basisti Marko Paasikoski ja rumpali Tommy Portimo muodostavat 4/5 yhtyeestä. Ne on tullut sävellettyä ja sovitettua ihan sinne tappiin saakka, niin että ainoastaan maksimisuoritus riittää. Tietokoneella pelaaminen on jatkunut näihin päiviin saakka. Suosio ei ole aina todellakaan suhteessa valutetun hien määrään. Tuolloin kaupungin pienen keskustan kiertäminen lauantai-iltana saattoi kestää puolitoista tuntia. Niinpä Kakko liittyi ensimmäiseen bändiinsä vasta 19-vuotiaana. Takajärvellä kiipeiltiin puissa, hypittiin ja pompittiin. Kaveripiirin taipumukset kuitenkin viittasivat muualle kuin musiikin harrastamiseen. Livenä soittaminen on oikeastaan koko meidän uran ajan ollut enemmän tai vähemmän urheilusuorittamista. Kokoonpano oli tanssiorkesteri Flamenco, jossa toimi kitaristina nykyinen Sonata Arctica -basisti Marko Paasikoski. Onni tulee jostain muusta kuin isosta viikkorahasta. Sitä on kiivetty 15 metriä korkean männyn latvaan, siellä roikuttu ja huudettu että "kato kuinka hienosti tää puu heiluu". Autoa ei ollut koskaan. Ja tästä riittää ihan aikuisten oikeasti töitä, tällä pystyy elättämään itsensä. Menneillä vuosikymmenillä
Takajärvi oli lapsiperheiden suosiossa. Kunpa ihmiset nykyäänkin tajuaisi antaa semmoista lapselle. Se on varmaan ollut mulla takaraivossa. Mun auto oli perheen ensimmäinen. Muita nuoruudessa kokeiltuja aktiviteettejä olivat jalkapallo, jääpallo ja karate. Kyllä tuolla levyllä aika moni juttu kumartaa 80-luvun suuntaan. Kemin valtaisasta pillurallista tuli maankuulu ilmiö jo 80-luvulla. Silti ollaan hengissä, avainnarut roikkuivat kaulassa, eikä hirtetty itseämme vahingossa niihin. Mennään harrastuksiin, jotka lähtevät myös Kakon kohdalla lapsuudesta. Ja samat ihmiset ovat yhä vuosikymmenten jälkeen Kakon lähimpiä ystäviä. Kakarat tuntuvat kestävän kolhuja. Ehkä tämä rockin ränkyttäminen on enemmän se oma kuppi. Mutta olen hyvin tyytyväinen, että ajauduin vähän toiselle sektorille. Jos musiikki ei ollut Kakon kaveriporukan yhteinen nimittäjä, toinen kemiläinen nuorisoperinne oli. Sitä on kateellisena välillä katsonut muita bändejä. 1980-luvun alussa kotitietokoneet tulivat myös Kemiin. Rööki huulessa lauleskellaan eikä paljon hiki valu, mutta jengi tykkää aivan hulluna. Sellainen, jolla on inhimillisiä heikkouksia, kuten kyky sairastua flunssaan tai olla väsynyt ja rasittunut. Elämä on lyhyt, se on sama sitten nautiskellakin siitä hommasta, Kakko naurahtaa. Laulaja asui kaksikymppiseksi Kemin Takajärvellä sijaitsevalla Oklaholmankadulla. Valtakunnalliseen
Inferno
43. Jotkut on olleet fiksumpia ja tehneet homman toisella tapaa.
Harrastukset
Työasiat olivat siinä. Tehtiin kaikennäköistä, mitä hirvittäisi päästää oma lapsi puuhaamaan. Yli-inhimillisiä kykyjä ei tarvita. Commodore 64 syöksyi Suomen markkinoille jouluna 1982, ja Kakko sai omansa muutamaa vuotta myöhemmin. Luulen, että näistä kappaleista voi selviytyä normaalikin ihminen. Keski-ikäisille tärkeistä aiheista ovat käsittelemättä vielä terveys ja harrastukset. Terveys linkittyy olennaisesti työntekoon, joten lykätään se tuonnemmaksi. poljento biiseissä. Voisi sanoa, että me oltiin aika vähävaraisia
Mutta mieluummin kavereiden kanssa helvettiin kuin yksin taivaaseen. Tommi oli jo soittanut rumpunsa valmiiksi, korkannut oluen ja menossa saunaan, kun mä lähetin tekstarin, että katsohan sähköpostisi, siellä on uusi biisi. Me tuhotaan tämä planeetta, ei siitä pääse yhtään mihinkään. Olin että mitä, onko siellä tapahtunut maanjäristys. Kakko haki ja pääsi opiskelemaan Kemi-Tornion ammattikorkeakouluun. Kappale saattaa olla monelle kivulias, mutta halu-. Ja kaikki muutkin ovat täällä ihan samasta syystä. Toinen on Tonight I Dance Alone (Euroopan- ja Japanin-versioiden bonusraita, toim. Levy kuitenkin julkaistaan myös Japanissa. Tämä oli tyylillisesti naula tähän arkkuun." wILdfIRE, pART:II ONE wITH THE mOuNTAIN jA wILdfIRE, pART:III wILdfIRE TOwN, pOpuLATION: 0 "Alkuperäinen Wildfire on Reckoning Night -levyllä. Sitä tuli tehtyä ehkä turhankin pitkään, olisi voinut keksiä jotain kehittävämpääkin kuin bensan polttaminen. Päätin, että kirjoitan tsunamista tehdäkseni itselleni jonkinlaisen päiväkirjamerkinnän. Se oli vuonna 2000 nuorelle yhtyeelle totinen paikka: tuolloin Spinefarm Recordsia johtanut Riku Pääkkönen totesi, että "sinne lähdetään, tai sitten ei oikeastaan lähdetä enää koskaan minnekään".
ONLy THE BROKEN HEARTS (mAKE yOu BEAuTIfuL) "Sävelsin kappaleen alun perin eräälle lasten hevimusiikkia esittävälle orkesterille. Ystävät ovat tärkeitä." THE dAy "Tämä kappale oli viime keväänä hyvin pitkälti valmis, mutta sanoitus puuttui. Meidän pitäisi mieluummin keskittyä siihen, että luonto selviää kuin siihen, miten me selviämme luonnossa."
ALONE IN HEAVEN "Tämä liittyy lähipiiristä kuolleisiin ihmisiin. Omassa taivaassani olisi ikuinen kevättalvi, hangilla saisi hiihtää, olisi kaunista, kirkasta ja muutama aste pakkasta. Biisi opettaa meille kaikille, ettei kannata myydä sellaista, mitä ei voi ostaa takaisin." LOSINg my INSANITy "Sävelsin biisin aikanaan Ari Koivuselle. Mutta siellähän kaikki kaveritkin oli. Olisin lähtenyt sinne kyllä, Kakko naurahtaa.
Rhapsody ja huumeet
Flamenco-orkesterin jälkeen oli pian vuorossa Tricky Beans, Sonata Arctican esiaste. En tiedä, pitäisikö toivoa, että kun maapallo tuhoutuu, olemme valmiita siirtymään seuraavalle planeetalle tuhotaksemme sen. Barcelonassa koko homma rupesi valkenemaan, kun kaverilta tuli tekstiviesti. Sinun takiasi." dON'T BE mEAN "Joka levyllä pitää olla slovari, ja tällä levyllä se on Don't Be Mean. Kappaleesta jäi semmoinen fiilis, että olisi hauska tehdä se myös Sonatalla. Suoraviivainen kappale, josta olen itse aina diggaillut kovasti." SOmEwHERE CLOSE TO yOu "Raskainta Sonata-materiaalia koskaan. No, lentävistä liskoista kertovia sanoituksia piti vähän muuttaa. Näistä aiheista rakensin lyriikat. En ole millään muotoa uskonnollinen ihminen, mutta olisi lohdullista ajatella, että tämän maallisen vaelluksen jälkeen olisi tarjolla jotain muutakin kuin katoaminen tyhjyyteen. Don't Be Mean ehkä onnistui paremmin näistä kahdesta. Kahta ei oikein tuntunut mahtuvan, kun Cinderblox ja I Have a Right tulivat kuvaan mukaan. Biisi kertoo vankilassa olevasta kaverista. Nyt Losing My Insanity sovitettiin levylle enemmän alkuperäisen demon pohjalta. Toisaalta tiedän, että se olisi helvetti aika monelle ihmiselle tällä planeetalla. Sir David Attenboroughin sanat päättävät levyn. Tommi joi kaljan, kuunteli biisin ja soitti sen ensimmäisellä otolla purkkiin. Opinnot kuitenkin keskeytyivät Sonata Arctican uran lähdettyä nousukiitoon. Kaveri kuoli kuukausi sen tekstarin lähettämisen jälkeen. Istutammeko lapsiin menneiden sukupolvien taakat vai annammeko heidän kasvaa omine ajatuksineen. "Biisistä tuli tietenkin ensimmäinen single, vaikka sävelsin sen viimeisenä. Pitkään olin sitä mieltä, että I Dance Alonen pitäisi olla 'the balladi' tällä levyllä. Me oltiin Euroopan kiertueella, kun tsunami iski Japaniin. Ajattelin, että ei saatana ole totta. Harmikseni emme päässeet mukaan, oltiin jossain keikalla. Hilkulla, etten kutsuisi metalliksi. Onneksi ei tarvitse olla katsomassa sitä. Eikä 90-luvun lama hiljentänyt Valtakadulle keskittynyttä ringin kiertämistä. Levylle Peter Engberg soitti oikean banjon. Nuoren yhtyeen ensimmäinen varsinainen koitos oli Euroopan-kiertue idolibändi Stratovariuksen lämmittelijänä. Mies selittää naiselle, että jos täältä pääsen pois, niin todennäköisesti samasta syystä, eli sinun vuoksesi, joudun tänne uudestaan. julkisuuteen kemiläisnuoriso nousi viimeistään, kun Hannu Karpo raportoi ohjelmassaan pohjoisen teollisuuskaupungin cruising-kulttuurista. Bändi oli kuitenkin sitä mieltä, että biisi kuuluisi Sonata Arcticalle. Haluan uskoa, että meille löytyy avaruudesta lisää paikkoja, joihin lähteä mellastamaan. Se oli tosi tyytyväinen, etten ole Japanissa tällä hetkellä. Maailma muuttuu, ja tämä biisi kertoo siitä." aisin, että tämä biisi toisi iloa ja valoa kaiken sen lohduttomuuden keskelle." CINdERBLOx "Toiseksi viimeinen tekemäni biisi, lähdin leikkimään syntikan banjosoundilla. Tämän oli tarkoitus tulla soololevylleni, mutta se päätyi hieman hillitympänä versiona Stones Grow Her Namelle." I HAVE A RIgHT. Kappale pyyhkii pöydän puhtaaksi edellisen levyn jäljiltä." SHITLOAd Of mONEy "Biisi oli hyvin pitkälti valmis jo 2010. Kappale ei ole monimutkainen, mutta se koskettaa, jos on jonkinlaista kosketuspintaa aiheeseen, eli lapsenkasvatukseen ja siihen, miten viemme tätä
44
Inferno
sTones Grow her naMe kakon sanoin
rotua eteenpäin. Tyypillinen Sonataballadi, ehkä vähän riisuttu, kuten kummatkin näistä. Koko kaupunki oli kuulemma aivan tukossa. Nine Lives -yhtyeen Lauri Valkonen soittaa slappibassoa. Vastaus oli 'voi vittu'. Kappale kertoo siitä, miten enkeli laskeutuu Las Vegasiin, myy siipensä pitääkseen hauskaa ja yrittää sen jälkeen saada ne turhaan takaisin. Jo bändin debyyttialbumi Ecliptica (1999) myi tosin muutaman vuoden viiveellä kultaa. huom.). Pekka Kuusisto tuli soittamaan viulua muutamaan biisiin, ja ajattelin, että sekin sopisi kantrihommaan hyvin. Joo, hän juuri katsoo kun meri vyöryy Japanin ylitse. Aloin miettiä, olisinko mieluummin yksin siellä lumen keskellä kuin helvetissä, joka olisi vaikka syksy, mulle kaikkein suurin painajainen. Suomalaisiin ihmisiin on turha tartuttaa esimerkiksi ryssävihaa, jollaista meidän isovanhemmillamme on ollut. Luin uutisista, miten esimerkiksi joku hemmo oli pelastettu mereltä ajelehtimasta oman talonsa katolta. Se oli kauhean haastavaa, koska en missään nimessä halua loukata tai satuttaa ihmisiä, jotka ovat jo kärsineet paljon. Pillurallia tuli ajettua aivan tuhottoman paljon. Ilmiö on 2000-luvulla laantunut, mutta elvytetty tapahtumana parina viime vuotena
joS muSiikki on hYvää, Se on hYvää."
Inferno
45. "tuntuu, Että mEidät myydään banaanina, vaikka mE näytEtään omEnalta ja maiStutaan omEnalta. mutta genreajattelu on muutenkin ärSYttävää
Työtä on kauheasti, sukulaisia pitäisi yrittää nähdä ja
46
Inferno. Kakolla on varastossaan jopa 90-luvulla sävellettyjä iskelmäkappaleita. Tässä on paljon biisejä, jotka Tommi pystyy varmasti takomaan vielä kypsemmälläkin iällä. Kun kehitys kehittyy, pääsisikö sinne kuuhun soittamaan joku päivä. PyStyykö rumPali Soittamaan blank FilEn viElä 70-vuotiaana?"
Kakon matkailu oli rajoittunut Haaparannassa ja Tukholmassa käymiseen, ja yhtäkkiä Sonata Arcticalla oli keikkoja ympäri Eurooppaa. Kun rundia oli kulunut muutama viikko, juttelin Rhapsodyn jätkien kanssa asiasta. Se manner on kokonaan korkkaamatta. Jos vollottaa pitää, ainoat ongelmat ovat polvet ja niska. Se ei kuitenkaan kuulu oleellisesti musiikkiin, että hajotat itsesi fyysisesti. "enSimmäiSenä tulee tietYSti kaikkein fYYSiSimpien oSien huoli vaStaan. Kiinnostavia tyylilajeja on paljon, eivätkä ne kaikki mahdu Sonata Arctican levyille. Väkisinkin näitä juttuja kuulee, että "tulevat tänne ja vievät meidän naiset". Ja me ollaan ihan vihreitä, nyt meitä viedään. Elämme ruuhkavuosia tässä elämässä. Mä ajattelin, että ne on ihan hirveitä huumeidenvetäjiä koko porukka. Hän ei myönnä ajattelevansa asiaa aktiivisesti. Kingiltä. Kun päätä kääntää, kuuluu kauhea pamaus. Kansainvälistä uraa tekevänä rockmuusikkona Kemistä pääsee ja joutuu kuitenkin säännöllisin väliajoin pois. Jos tekee sellaista musaa, jonka soittaminen on fyysisesti mahdollista, en mä näe mitään syytä, miksei tätä voisi tehdä siihen asti kun jalka vaan nousee. Pääsisi nauhoittelemaan ja miettimään, haluaisiko joku julkaistakin sen. Kemistähän on sanottu vaikka mitä, pelottava paikka, perämeren persreikä. Tämän levyn kanssa ollaan menossa oikeaan suuntaan. Asuminen useammassa paikassa houkuttaisi, mutta se vaatisi miljoonamyyntiä. Aiotko tehdä jotain sen eteen, että myytte jonain päivänä kymmenen miljoonaa cd-levyä. Tuntuu, että varastoon kertyneet biisit on kaikki enemmän semmoista fiilistelyhommaa. Mutta siinä huomasi hyvin selkeästi, että nyt katsotaan, mitä tälle jätkälle on tapahtunut. Ensimmäiset merkit raskaan musiikin ruumiillisuuden ja iän yhteenotosta on jo koettu: kun Sonata kuvasi keväällä Kemissä Tuukka Temosen ohjaamien musiikkivideoiden soitto-osuuksia, laulajan polvet olivat iltaisin niin kipeät, että liikkuminen oli vaikeaa. Sama kai se on joka paikassa, kulttuurit kolahtavat. Joka päivähän sitä tulee tehtyä. Ja olisi hienoa päästä käymään harrastuksen varjolla esimerkiksi Islannissa. Jos se tapahtuu omin ehdoin ja voi olla ylpeä koko hommasta, mikäs siinä.
Tulevaisuus
Kakon nelikymppiset odottavat kolmen vuoden päässä. Kun me aloiteltiin tätä hommaa, mä en oikeastaan kuntoillut paljon paskaakaan. Kolmenkymmenen vuoden rajapyykki tarkoitti lähinnä tosiasioiden tunnustamista, "jahas, olen kolmekymmentä, laulan". Mutta toivottavasti homma saadaan oikeasti tulille tämän vuoden puolella. Ensimmäinen omituisempi juttu oli, kun näin vanhoja kavereita ensimmäisen kerran Ecliptican julkaisun ja kiertueen jälkeen. Sama kaveripiiri on kasassa edelleen, ja Kakko asuu yhä Kemissä. Tulevan soolojulkaisun sisältökään ei välttämättä ole metallia. Ajatus tuntui kiehtovalta ja pelottavalta. Kontrasti oli odotusarvoihin nähden melkoisen iso. Onhan Kemi muuttunut vuosien varrella, sinne on muuttanut paljon uutta porukkaa. Maahanmuuttajat rikastavat miljöötä monella tapaa, esimerkiksi yrittäjyyttä on syntynyt ulkomaalaisten tulijoiden myötä. Se oli lyhyt kymmenen minuutin ihmettely. Se on kuitenkin mulle rakas kaupunki. Ja minä pystyn myös laulamaan. Oikeastaan vasta 35 ikävuoden jälkeen on alkanut tiedostaa ajan rajallisuuden ja sen, että kaikkea pitäisi yrittää tehdä nopeampaan tahtiin. Kysy vaikka B.B. Ensimmäisenä tulee tietysti kaikkein fyysisimpien osien huoli vastaan. Sormiomiesten kyky soittaa kappaleita tuskin heikkenee, vaikka ryhti saattaa mennä kumaraan. Oltiin kuulemma pikkuisen vihaisen näköistä sakkia. En osaa pelätä siinä kaupungissa yhtään mitään. Jostain se on aina pois. Onko sinulla jotain totisia haaveita Sonata Arctican suhteen. Tietenkin tässä voisi lähteä maahanmuuttokeskusteluun, jotkut alueet ovat muuttuneet aivan radikaalistikin sen vuoksi. Tämän pidemmälle en kyllä aio mennä, se olisi itsensä myymistä. Se oli niin hauskaa, nehän olivat oikein himourheilijoita, kävivät salilla ja vaikka mitä. Jossain vaiheessa tajusin, että voisi olla fiksua pitää itsestään huolta. Kaikilla oli ihan tummat silmät. Syksy pohjoisessa ahdistaa, kesä saisi olla pidempi. Pystyykö rumpali soittamaan Blank Filen vielä 70-vuotiaana. Yksi tulevaisuuden haaveista on soololevy, ollut jo yli vuosikymmenen. Itseäni se ei kosketa, mutta tietenkin se aiheuttaa aina kaupungilla skismaa. Miten Sonata Arctican breikkaaminen vaikutti omaan elämääsi. Mutta nyt on aika tehdä niitä töitä, kyllähän se jossain vaiheessa rauhoittuu. Sen lisäksi olisi hauska myydä kymmenen miljoonaa levyä. Se lienee merkki siitä, että jotain on tapahtumassa. Ihan oikeasti haluaisin käydä Afrikassa soittamassa. Olivat katselleet meidän fotoa ensimmäisen levyn kannesta. Niillä oli ollut meistä ihan samanlainen kuva. Kyllä mä haluaisin ajatella, että me ollaan tällä hetkellä korkeintaan puolivälissä uraamme. Saa nähdä, kuinka kauan jaksaa moshata. Mutta talvi-ihmiselle hiihtokeli, lumi ja pakkanen merkitsevät paljon. Majoittuminen ja matkustaminen tapahtuisi samassa linja-autossa italialaisen Rhapsodyn kanssa. Onko Sonata Arctica oman sukupolvensa Iron Maiden, joka jatkaa vuosikymmenestä toiseen. perheenkin kanssa olla, mutta tuntuu, ettei sitä aikaa riitä millään kaikille. Perheen, työn ja harrastusten jälkeen tullut terveys liittyy siis myös rockmuusikon kohdalla ammattiin. Ne katsoivat mua hetken aikaa sillä tavalla opiskellen, että onko kaveri jotenkin muuttunut
Itse pelaan keikkareissuilla sitä World of Warcraftiä. Mutta vielä enemmän muistan lämmöllä World of Warcraftiä. Pari vuotta sitten hankittu Playstation 3 oli laulajan ensimmäinen konsoli. Ekan pc:n taisin hankkia, kun hain Tornioon opiskelemaan medianomiksi 1997. Viisaampaahan se olisi istua kaljatuopilla ja pelata Trivial Pursuitia, mutta kaikki ovat muuttaneet eri paikkakunnille. Sillä tuli tahkottua myös pelejä, ja harrastus heräsi henkiin. Commodore on kasetti- ja levyasemineen yhä täydessä toimintavalmiudessa. Isoisä sitten osti sen. Samalla turistaan Skypen kautta päivänpolttavat ja joutavat asiat, ollaan tavallaan puhelimessa useamman ihmisen kanssa samaan aikaan. Vaikka Sonata Arctican Euroopan-kiertueilla on keikkabussissa usein Playstation, yhteinen pelaaminen jää "harmittavan vähiin". Kakko toteaa Ultiman olleen ensimmäinen roolipeli, johon laulaja uppoutui kokonaisvaltaisesti. Warcraftissä on huikaisevan hieno maailma. Pelit alkavat varmaankin mennä tietyllä tavalla myös virtuaalilomailuksi, nostalgiatripeiksi. Televisiota en edes kehdannut pyytää. Henkka (Klingenberg, koskettimet) ja monitorimies Ville saattavat innostua pelaamaan NHL-pelejä. Pc-koneet on "arkistoitu" myöhempää käyttöä varten. Kakko toteaa tietokoneiden ja pelien kehittymisen olevan ylipäätään kiinnostavaa. Jenkeissä netti toimi bussissa joissain paikoissa, ja siinä on ollut mukava pelata aamukuuteen saakka. Mainitun laitteen lisäksi kotoa löytyvät X-Box 360, kolme pc:tä sekä se viidennellä luokalla lahjaksi saatu C-64. Jos nostalgiannälkä iskee, löytyy laite, joka varmasti pyörittää vanhoja pelejä. Vuorokausien kuluminen ja sivuhahmojen itsenäinen toiminta olivat vielä 80-luvulla lähes ennenkuulumattoman kunnianhimoisia asioita. Se olisi hieno peli.. Pro Evolution Soccer 10 on ollut viimeisen vuoden ajan aika rakas peli. Pelivälineistön pitäminen ajan tasalla kiehtoo siksikin, että harrastusta voi jatkaa myös iän karttuessa. Pc-puolella pelataan kaveriporukalla Star Wars: The Old Republicia. C-64-peleistä Kakon mieleen on syöpynyt erityisesti vuonna 1988 julkaistu Ultima V: Warriors of Destiny. Tämäkin on hieno vaihtoehto, pystyy ottamaan yhteyden kavereihin ja olemaan yhdessä erikseen. Isoisä harmitteli, että olisit sanonut, että tietokone tarvitsee telkkarin, olisin ostanut senkin. Kakon peliharrastus on ollut viime vuosiin saakka tietokonevoittoista. Televisio saatiin hankittua ja pelaaminen alkoi. Richard Garriotin luoma Ultima-sarja loi käytännössä tietokoneella pelattujen fantasiaroolipelin genren. Jatkoin kuusnelosella pelaamista, kävin välillä kaverin luona kokeilemassa Amigaa. Taloudellisten resurssien sanelemana seuraava askel, tämä Amiga-osasto, jäi täysin väliin. Ne on niin kurkoja siinä hommassa, ettei mulla ole mitään jakoja. Henkilökohtaisten kicksien vuoksi tulee pelattua lentosimulaattoreita ja urheilupelejä. TonyKakonsuhdetietokonepeleihinalkoi viidennelläluokalla.Kutenmuillakin 80-luvunlapsilla,ensimmäinenpelikone olilegendaarinenCommodore64.
tiEtokonEPElit rocktähden harraStuS
OLIN viidennellä luokalla, kun pyysin kuusnelosta joulu- tai synttärilahjaksi. Olisihan se makeaa tehdä joku peli, joka sijoittuisi sinne Oklaholmankadulle, 80-luvulle. Saisi heittää taas kivellä kaveria päähän. Mitä saat pelaamisesta. Se oli mun ensimmäinen iso online-moninpelikokemus. Online-pelaaminen on enimmäkseen sosiaalinen juttu
Yksi koneesta näkyvä talorypäs on nimeltään Donzdorf. Vai onko se vain sattumaa ja isonjaon perintöä, että Suomessa talot on ripoteltu sinne tänne. onko millE pEtrozzan pEssimismi pEhmEnEmässä?
S
uomalaisen yhdyskuntarakenteen erikoisen luonteen oivaltaa hyvin, kun lentokone kaartelee eteläsaksalaisen maiseman yllä. tEksti vIlho rajala
i
kuva heIleManIa
i
www.kreaTor-TerrorZone.de
oRASTAvAA
48
kreaTor on saksalaisEn thrash mEtalin suurin nimi. Haja-asutus vaikuttaa täällä vieraalta termiltä. Yhteisöllisyys taitaa kerta kaikkiaan olla jotenkin epäsuomalaista. Unelias kylä ottaa kulkijan vastaan vailla suuria tunteita.
OPtImISmIA
Inferno. phantom antichrist -lEvyllä bändi kuljEskElEE Entistä mElodisEmpaan ja EEppisEmpään suuntaan. Rakennukset, suuret ja pienet, ryhmittyvät säntillisesti tiiviiksi ryppäiksi, kyliksi ja kaupungeiksi
Ihmiskunta ei ole vielä valmis mihinkään muutokseen. En vielä tiedä, miten homma toimii, mutta tähän mennessä kaikki vaikuttaa hyvältä, Petrozza sanoo ja hörppää punaviiniä. Totta kai olen vanhan At the Gatesin fani... Nuclear Blast vaikuttaa luontevalta paikalta Kreatorin kaltaiselle saksalaislegendalle, mutta Phantom Antichrist on vasta yhteistyön ensimmäinen hedelmä. Ainakin melkein kaikki työntekijät lafkalla ovat metallifaneja, mikä on ehdoton plussa. tusti monipuolisin Kreator-levy. Nyt hän vaikuttaa sangen tyytyväiseltä Nuclear Blastiin. Oli siistiä työskennellä jonkun kanssa, joka ottaa musiikin niin vakavasti. On flipperipeliä, kikkeriä, baaritiskiä ja ties mitä. Ja tunnen esimerkiksi Michaelin (Amott) Arch Enemystä ja tiedän, että hän on saanut vaikutteita vanhasta Kreatorista. Ja on Kreatorin uunituore Phantom Antichrist -levy. Masteroinnista on aikaa vain viikko, joten laulaja-kitaristi Mille Petrozza on tuskin itsekään ehtinyt kuulla lopullista teosta montaa kertaa. Hordes of Chaosista puheen ollen, sille levyllehän soittelitte biisit likimain studiolivenä. Tällaisia jännitteitähän ajassamme riittää aina talouskriisistä ekokatastrofin kautta uskonsotiin ja ties mihin. Tiesin koko ajan, että tähän jätkään voi luottaa sataprosenttisesti. Uudella levyllä loimuaa pieni toivonkipinä, joten onko pessimismi nyt lientynyt. Elämme vuotta 2012, ja minusta on katastrofi, että uskonto on taas nousussa. HoC:n kokemus oli todella positiivinen, mutta halusimme tällä kertaa tiukemman levyn! Hetkittäin Phantom Antichristin kitaramelodiat tuovat mieleen jotkin länsinaapurimme suuruudet. Kun haastattelin Mille Petrozzaa edellisen kerran Infernon numeroon #62, mies väitti olevansa pesunkestävä pessimisti. On vielä päättämättä, mitä biisejä soitetaan livenä, koska osa on niin vaikeita... Petrozzan komppiraita jauhaa lopullisessa miksauksessa oikealla ja Yli-Sirniön vasemmalla. Sellaista ei voi tehdä millään säästöbudjetilla, Petrozza virkkoo. Mutta olen sitä mieltä, että muutos on kuitenkin mahdollinen, mies aloittaa. Tuottaja lausui hänelle kylmänrauhallisesti, että jos haluat aloittaa myöhemmin, sinulle jää vähemmän tunteja per päivä. Välillä tuntuu, että hän on suurin piirtein ainoa tuottaja maailmassa tällä hetkellä. He olisivat halunneet tehdä yhä yhteistyötä, mutta me halusimme kunnon tuotannon tälle levylle. Havainto on selvästi ollut jossain määrin odottamaton. Sahaustakin on ihan riittämiin, mutta biisit tuntuvat pitkiltä, melodioita on paljon ja soolotkin ovat tavallista tärkeämmässä roolissa. Ensimmäisenä Essenin pessimistin hampaisiin joutuu uskonto. Petrozzan mukaan Kreatorin 2000-luvun levykolmikko kirkasti bändin soundin. Ne ovat meille aika uusia asioita. Vedimme nytkin kaikki biisit ensin yhtä aikaa livenä, mutta pidimme otoista vain bassot ja rummut. Se otti vähän painoa pois minun harteiltani. Valtava varastohalli kätkee sisuksiinsa levykaupan, varastotilat, toimistot ja mittavan edustustilan, johon on maaliskuisena viikonloppuna kokoontunut ryhmä Euroopan metallimediaa. Petrozza myöntää, että tällä kertaa piti treenata vähän eri malliin kuin ennen. Violent Revolution (2001), Enemy of God (2005) ja Hordes of Chaos (2009) saavat seuraajakseen levyn, jolla Kreator menee melodisuuden kanssa päätyyn asti. 1980- ja 1990-luvuilla uskonnosta ei oikeastaan välitetty. Halusin, että teemme viimeisen päälle musikaalisen thrash metal -levyn! Halusin mukaan TiptonDowningtyyppistä sooloilua, melodioita ja harmonioita. "halusin, Että tEEmmE vIIMeIsen päälle MusIkaalIsen Thrash MeTal -levyn!"
Täältä on turha etsiä muotiliikkeitä, yökerhoja tai muutakaan kovin raflaavaa. Nyt ihmisiä tapetaan uskonnon takia! Petrozzan mukaan tämä maailma on kaikki mitä meillä on, ja siinäkin on paljon enemmän kuin tarpeeksi. Oli vaikea suhtautua häneen aluksi, mutta hän ottaa työnsä todella vakavasti ja keskittyy täysillä. Petrozza oli bändeineen aiemmin SPV:llä, joka meni konkurssiin pari vuotta sitten. Yhtälö KreatorBogren tuntui ennalta erikoiselta, mutta täytyy sanoa, että lopputulos toimii. Levyn tuotti Jens Bogren, kukas muu. Kaikki on perin juurin säntillistä ja puhdasta, puutarha-aidoista katukiveyksiin. Olin ennen pessimisti, heh heh... Mitä kitaransoittoon tulee, Phantom Antichrist on taa-
Tuho ja nousu
Temaattisesti Phantom Antichrist käsittelee jonkinlaista isoa romahdusta ja toisaalta uutta alkua. Mikä oli tilanne nyt. On vaikea uskoa, että juuri täällä on yksi eurooppalaisen metallimusiikin hermokeskuksista, nimittäin Nuclear Blast -levy-yhtiön päämaja. Tämä on juuri se paikka, josta Municipal Wasten Ryan Waste puhui Infernon numerossa #95. Siitä vain vertailemaan. Mies jatkaa heti perään olevansa erittäin kiitollinen SPV:lle monesta asiasta. Petrozza kehuu Bogrenia, vaikka ahdistui ensin, kun työt piti aloittaa jo aikaisin aamulla. On ihan turha huolehtia taivaasta tai helvetistä tai mistään muustakaan sen kaltaisesta.
Inferno
49. Hänhän vei Carcassin ja Arch Enemyn kanssa koko homman ihan uudelle tasolle, Petrozza pyörittelee.
TiptonDowning, petrozzayli-Sirniö
Phantom Antichrist on kertapyöräytyksen perusteella poikkeuksellisen melodinen ja eeppinen Kreator-kiekko. Hyvä juttu oli se, että Sami soitti komppiraitoja jo Hordes of Chaosilla, koska Jens halusi nyt, että Sami soittaa myös niitä. Se ei pysty siihen. Sami Yli-Sirniö on päässyt tällä kertaa tiluttamaan sydämensä kyllyydestä. Petrozzaa on haastatellut jo useampi media ennen Infernoa, ja hän sanoo melkein kaikkien huomauttaneen tästä. Me luotimme SPV:hen, ja minulle oli shokki, että yhtiö lopulta meni konkurssiin. Paksu, tiukka ja kirkas soundi pelaa hienosti yhteen Millen räyhäkkäiden riffien kanssa
Mille Petrozza oli itse kasvissyöjä 1990-luvulla, mutta palasi myöhemmin sekasyöjäksi. Kreatoria ei nähdä kesän festareilla Suomessa, mutta Mille lupaa tuoda ryhmänsä tänne syksyllä. Kreator on nähnyt thrash metalin kehityskaaren aina alkuhämäristä nykyiseen kukoistukseen. Se on... Ihmiset tajusivat vasta pari kuukautta sitten, että tässä maassa on ollut ihan hiljattain äärioikeistolaista terroria. Äiti maalta pyydellään biisissä anteeksi, mutta tietenkin liian myöhään. Jotkut pitävät thrashinä vain jotain Municipal Wasteä, joka onkin todella hyvä bändi. Petrozza puhuu taidemuodosta, jonka kuuluu elää ja kehittyä. Minä ja sinä ymmärrämme tämän, mutta enemmistö ei. Ei kompromisseja!
Vaaralliset natsit
Melkein jokaisella Kreator-keikalla Mille Petrozza pitää vahvan palopuheen rasismia ja natseja vastaan. Mutta en, vittu, ikinä tule ymmärtämään natseja. Onko Kreator itse yhä Phantom Antichristilla thrash metalia. Mitä Mille Petrozza muistaa tuon levyn teosta nyt. Sitten hän palasi taas takaisin kasviksiin, ja vuodesta 2005 hän on ollut vegaani. Kaikki on tietysti määrittelystä kiinni. Eikö tällainen melodinen ja polveileva ilmaisutapa ole jo aika kaukana ydinalueesta, vaikka sahausriffiä tuleekin. Ei heitä voi verratakaan niihin terroristeihin, jotka tappavat ihmisiä oikeasti.
Tämä levy kertoo uudesta alusta, joka voi tapahtua vain, jos enemmistö ihmisistä herää tähän todellisuuteen. On yksinkertaisesti liikaa, että lihaa syödään joka päivä.
Thrash on taidetta
Phantom Antichristilta tulee monta kertaa mieleen, että biisejä olisi rustailtu ennen kaikkea liveympäristöä varten. Mies on nykyään 45 ja ymmärtää
50
Inferno. Mies viittaa tapahtumasarjaan, jossa pieni ryhmä äärioikeistolaisia surmasi kahdeksan saksanturkkilaista, yhden kreikkalaisen ja yhden saksalaisen poliisin vuosina 200007. Kappaleiden väleihin voi melkein kuvitella Petrozzan intensiiviset spiikit. Uusnatseillahan on oikeus järjestää mielenosoituksia, joten Saksassa poliisit oikeasti suojelevat natsien mielenilmauksia. Totta kai se on thrash metalia! Mitä muuta, Mille kysyy melkein loukkaantuneena. Olen tullut vanhemmaksi, ymmärrän konservatiivisia ajatuksia, ymmärrän jopa oikeistolaisia. Kesti vuosia, ennen kuin poliisi tajusi, että murhilla on yhteys äärioikeistoon. Mutta on totta, että maapallo ei millään kestä sitä lihamäärää, jonka ihmiskunta joka päivä syö. He vain pullistelevat eivätkä tajua itsekään mistä puhuvat. Metallimusiikissa on Petrozzan mukaan kysymys kulttuurivaihdosta puhtaimmillaan. Esimerkiksi kerran viikossa tai kerran kuukaudessa. Thrash on vuonna 2012 laaja käsite, johon mahtuu monenlaista ilmaisua. Haluan fanien unohtavan kaiken muun. Sitten tulivat D.R.I. Saksan hallitus luuli, että murhat ovat jotain mafiajuttuja. Jos söisimme lihaa niin, että se olisi harvinaista ja spesiaalia, se olisi myös kestävää. He eivät olisi koskaan voineet arvata, että asialla olivat uusnatsit. En silti halua saarnata siitä asiasta. Sillä levyllä oli vähän samanlainen fiilis kuin tällä. Levyn biiseistä varsinkin nimiraitaa ja Victory Will Comea on helppo veikata livesuosikeiksi. Siinähän tehdään asioista yksinkertaisia ja helppoja, ja helpot ratkaisut ovat houkuttelevia. Mutta natseja hän ei ymmärrä. Levyllä käsitellään myös ekologista näkökulmaa ainakin kappaleessa Death to the World. Tai Destruction tai Nuclear Assault. 1990-luvulla Kreator seikkaili melkoisen kauaksi thrashistä, mutta palasi Violent Revolutionilla harvinaisen näyttävästi ruotuun. Inä tulE ä en, vITTu, Ik "MIn atsEja." ärtämään n ymm
ihmisyyttä syvemmin kuin parikymppisenä. Vaikka aihe syystäkin kuohuttaa Petrozzan mieltä, hän pysyy päällepäin tyynenä. Ei saatana, jotkut tappavat tässä maassa tavallisia kaupanpitäjiä vain, koska nämä sattuvat olemaan turkkilaisia! Sellaiset ihmiset eivät ansaitse mitään kunnioitusta. En usko, että rasismia julistavat metallibändit tai -fanit ovat oikeasti rasisteja. Ymmärrys maailmasta syvenee väkisinkin. Hän naureskelee, että 1990-luvulla lihasta kieltäytymistä ihmeteltiin kaikkialla, mutta nykyään on toisin. Mutta thrash on iso genre, johon me molemmat sovimme. Olen todella kiinnostunut näkemään, tapahtuuko tässä jotain muutosta meidän elinaikanamme. Kun otan asian puheeksi, kitaristin silmissä välähtää. Siitä puhutaan vieläkin Saksassa todella paljon. Halusimme tehdä sen rehellisesti ja täysillä. Mille ei kuitenkaan ole vihainen niille metallifaneille, jotka pullistelevat rasismilla. Kun me aloitimme, joku Sacred Reich oli täysin erilaista kuin me. Eikä se ole hyväksi ihmisille itselleenkään. Haluan ihmisten sekoavan keikoillamme. ja muut, jotka veivät juttua uuteen suuntaan. Bändejä on valtavan paljon eri maista ja kulttuureista. Kyllä minä tavallaan ajattelen livetilannetta jo biisejä tehdessä, Petrozza myöntää. Tiedätkö, että ryhmä uusnatseja murhasi Saksassa kymmenen ihmistä täysin satunnaisesti tällä vuosituhannella
Barnesista on mahdotonta tehdä juttua mainitsematta Cannibal Corpsea. Oliko Barnesin leppoisuus koetuksella heidän kanssaan, vai mistä oli kyse. Bändissä eivät pitkän uran aikana ole juuri ovet käyneet, mutta viime vuonna Barnes halusi uutta verta kehiin. Tämä apu löytyi hieman yllättävältä suunnalta. Barnesin kanssa bändiin jäi vain kitaristi Steve Swanson, joka tuli Allen Westin tilalle vuonna 1998. En ollut kovin tyytyväinen jätkien mielentiloihin ja asenteisiin. Alkuperäismiehet Terry Butler ja Greg Gall saivat lähteä. Mutta se oli sekä minulle henkilökohtaisesti että death metalille kokonaisuudessaan erittäin tärkeää aikaa, laulaja miettii. Vuonna 1992 Barnesin elämässä kääntyi uusi lehti, kun hän perusti Obituary-kitaristi Allen Westin kanssa Six Feet Underin. Mutta mistä tuli tarve hankkiutua rytmisektiosta eroon. Barnesilla oli pitkään ollut ajatus siitä, että hän haluaisi biisintekoon apua bändin ulkopuolelta. 45-vuotias mörisijä on tullut tunnetuksi teksteistä, jotka pursuilevat väkivaltaa ja kauhua. Hän on saanut kyllästymiseen saakka toistella haastatteluissa sitä, kuinka ylpeä on kaikesta mitä ehti tehdä Cannibal Corpsen kanssa. Näin ollen keulamies on nyt itse ainoa alkuperäisjäsen. Hänen CC-uransa kesti seitsemän vuotta, jona aikana bändi ehti tehdä neljä levyä. Sitä mies painottaa kuuliaisesti nytkin. Lämppäsimme Dark Angelia Buffalossa ja paikalla oli joku 500 ihmistä. Nyt kun sitä ajattelee, se tuntuu tietenkin suhteellisen lyhyeltä ajalta. Steve on mahtava tyyppi, hieno isä, erinomainen kitaristi ja muusikko. Hän on myös hyvin luova soittaja, Barnes kiittelee. Minä ja Allen olimme tuttuja nimiä kaikille, jotka olivat kuunnelleet death metalia. Death metal oli tuolloin
six FEEt undErin kEulakuva pisti bändinsä mElkEin kokonaan uusiksi viimE vuonna. Halusin keskittyä täysillä seuraavaan julkaisuun, ja vaikutti siltä, että minun asettamani tavoitteet eivät sillä porukalla olisi täyttyneet. Viime vuoteen saakka Chimairassa pääasiallista sävellysvastuuta kantanut Rob Arnold on Undead-levyn keskeisin säveltäjä.
52
Inferno. chrIs Barnes luottaa yhä vEristEn tEkstiEn, kannabiksEn ja dEath mEtalin kolminaisuutEEn.
-Hippi
jo sukeltamassa vauhdilla takaisin maan alle, mutta Barnes muistaa, että ihmisiä kiinnosti, mitä hänellä oli annettavanaan uuden bändin kanssa. Olin Allenin kanssa hyvä kaveri ja hänellä oli hyviä biisejä. Asiat olivat vähän juuttuneet paikoilleen. Pidimme puolitoista vuotta taukoa Death Ritualsin (2008) jälkeen. Barnes muistaa hyvin Cannibal Corpsen ensimmäisen keikan. tEksti vIlho rajala
i
kuva sTephanIe caBral
i
www.sfu420.coM
DeAtH metAL
C
hris Barnes on luotsannut Six Feet Underia 20 vuotta. Joillekin mies on yhä se oikea Cannibal Corpse -laulaja, vaikka sai kenkää jo vuonna 1995. Rumpaliksi tuli Terry Butler ja basistiksi Greg Gall. Teimme niistä demot ja homma lähti rullaamaan aika luontevasti, laulaja muistelee. Tajusimme heti, että homma toimii muidenkin kuin meidän itsemme mielestä. Haastateltavana Barnes ei ole analyyttisin mahdollinen, vaan kiteyttää näkemyksensä mielellään lyhyiksi lauseiksi. Tietenkin meidän musiikkimme kiinnosti.
Chimaira plays Six Feet Under
Hypätään tässä välissä nykypäivään ja Six Feet Underin uuteen Undead-levyyn. Se on jo bändin yhdeksäs albumi. Silloin tajusin, että Cannibal Corpse kiinnosti ihmisiä. Kuten näissä hommissa melkein aina, itse ukko on leppoisa kuin mikä. Debyyttilevy Haunted ilmestyi vuonna 1995, kun Barnes oli jo kenkäisty Cannibal Corpsesta. Pidän hänestä todella paljon
Inferno
53
Se auttaa minua monin tavoin, joista yksi on se, että saan kolmannen silmäni auki, mies maalailee. Se on minulle väline, joka toisinaan stimuloi luovuuttakin. Eihän pilveä voi polttaa liikaa. Loppu on historiaa. Mies soittaa kitaraa jotenkuten ja on tehnyt joskus biisejäkin, mutta nykyään sellainen ei enää innosta. Chris Barnes on aina hehkuttanut kannabiksen iloja estottomasti. "TarvITsen MusIIkkIa, joka avaa miElikuvituksEni."
Se myös kuuluu. En tiedä, voiko ukon muistiin luottaa, mutta ainakaan varmaa tietoa muista Suomen-keikoista en löytänyt. Poltan riittävästi, hän kuittaa kysymykseni määrästä. Lopullisesti sekosin siihen, kun päätin kokeilla kavereiden kanssa, millaista mökää saataisiin itse aikaan, hän kuvailee laiskalla nuotillaan. Hän oli samoilla linjoilla, että jotakin täytyy tehdä. Perjantai 13. Barnes tietää bändin, muttei ole tavannut jätkiä henkilökohtaisesti. Hän ruokki mielikuvitustaan mielellään etenkin kauhukuvastolla, josta sitten alkoi ammentaa materiaalia teksteihinsä. päivä 2 (1981) oli sellainen leffa, joka teki kyllä suuren vaikutuksen, hän sanoo.
54
Inferno. Steve Swanson ei kuulemma säikähtänyt Barnesin yhtäkkistä siivousintoa. Riffit tunnistaa helposti Arnoldin kynäilemiksi, eikä Chimaira-mielikuvaa ainakaan hälvennä se, että rummuissa häärii Kevin Talley. Riffien täytyy saada häneen jotakin liikettä, muuten hyviä tekstejäkään ei synny. Tätä taustaa vasten on hupaisaa, että on olemassa yhtye nimeltä Cannabis Corpse. Olen pitänyt hänen biisintekotyylistään. Tälläkään hetkellä ei ole kalenterissa mitään tietoa Skandinavian-kiertueesta, mutta Barnes toivoo, että sellaisen voisi saada loppuvuoteen. Barnes muistelee, että ainoa SFU-keikka maassamme on ollut kahden vuoden takainen Nummirock. Puhuimme Steven kanssa uudesta rumpalista jo pitkään, mutta kyllä hän sitten yllättyi kun kerroin, että meille tulee tällaisia uusia biisintekijöitäkin bändiin. Se oli kokeilujen ja erehdysten tie ja vaati paljon harjoittelua! Kuulin mielessäni, miltä ääneni pitäisi kuulostaa, ja pikkuhiljaa vein sitä oikeaan suuntaan. Haluan, että minulla on hauskaa ja että yleisöllä on hauskaa!
Viimeiset savut
Suomalaisittain kiinnostava yksityiskohta Barnesin uralla on Torture Killerin Swarm! -levy (2006). Minua kiinnostavat hyvät, hyvin kerrotut tarinat. Bändillä on keulillaan mies nimeltä Pessi Haltsonen ja aiemmin tänä keväänä ilmestyi mainio I Chose Death -ep. Jätän soittamisen ja biisinteon mielelläni niille, jotka oikeasti osaavat. Miehellä ei kuulemma ollut koskaan suuria esikuvia, mutta hän kuunteli nuorena samoja bändejä kuin kaikki muutkin. Barnesin mukaan Arnoldista tuli nopeasti hänelle merkittävä aisapari. Barnes on erittäin hyvillään, että sekin reissu tuli tehtyä. Tarvitsen musiikkia, joka avaa mielikuvitukseni.
Yhä vieläkin Barnes katsoo elokuvia jatkuvasti, muttei suinkaan pelkkää kauhua. Joko mies ei tosiaan muista, miten päätyi metallimusiikin tai kauhuestetiikan pariin, tai sitten juuri nyt ei vain kiinnosta muistella. Samoihin aikoihin kun Barnes löysi musiikin, hän katseli lukemattomia elokuvia. Sinne oli helvetin pitkä ajomatka ja siellä oli kyllä todella mielenkiintoinen fiilis... Jari on mahtava kitaristi ja todella hyvä tyyppi! Torture Killer muuten porskuttaa nykyään hyvissä voimissa. Se on auttanut minua helvetisti. Six Feet Underia ei ole juuri nähty Suomessa, vaikka yhtye ramppaa Euroopassa tämän tästä. Municipal Waste -sankari Phil "Landphil" Hallin death metal -proggis tekee tiukkoja biisejä ja vääntää CC-nimistöä aiheeseen sopivasti, tyyliin The Weeding ja Tube of the Resinated. Hän veti ensimmäiset savunsa jo 13-vuotiaana ja kuvailee, että nykyään kannabis on hänen elämässään erittäin tärkeä elementti. DeVries lähti kuitenkin Fear Factoryyn, ja nykyään Six Feet Underissa soittaa Jeff Hughell. Tulevat varmaan seuraavalle. Olen pitkään ajatellut, että haluaisin tehdä Robin kanssa yhteistyötä. Hän oli vaikuttunut! Laulaja puhuu mielellään inspiraatiosta. Tykkäsin tietenkin KISSistä ja Judas Priestistä, Black Sabbathista ja Motörheadista, hän luettelee. Mahtava bändi! En käsitä, miten ne keksivät kaikki biisinnimet, hän naureskelee. Mutta keikka oli hyvä! Tulemme ehdottomasti uudestaan heti kun vain pyydetään.
Vakavaa viihdettä
Kun Chris Barnesilta yrittää kysellä, miten kaikki hänen kohdallaan alkoi, vastaukset ovat harvinaisen ylimalkaisia. Vaikka Six Feet Under ei ehkä vaikuta aivan haudanvakavalta bändiltä kaikkine Graveyeard Classics -coverlevytempauksineen, Barnes ottaa musiikkinsa erittäin vakavasti. Kun Barnes itse alkoi laulaa, hän oman kuvailunsa mukaan pyrki saamaan aikaan äänen, joka pärjäisi musiikin raskaudelle. Varsinkin keikoilla haluan antaa yleisölle hauskan ja viihdyttävän death metal -kokemuksen. Kun vielä basistina oli hetken aikaa kolmas Chimairamies Matt DeVries, asetelma oli hieman merkillinen. Genrellä ei ole väliä, oli se sitten komediaa, draamaa tai science fictionia. Jo ennen kuin Terry ja Greg lähtivät, päätin kysyä Robilta apua biisintekoon. Ylenpalttisen polttelun on arveltu vaikuttaneen hänen ääneensäkin, mutta tämän mies tyrmää. Hän painottaa, että kyse on vakavasta taiteesta, vaikka sen sanoma usein onkin, että pitäkää hauskaa. Mies teki turkulaisbändin kanssa yhteistyötä pari vuotta, kunnes homma kävi mahdottomaksi. Se on yksi urani suosikkilevyistä! Jari (Laine, Torture Killerin kitaristi) oli mukana tämän SFU-levyn teossa, mutta ne biisit eivät vielä päätyneet levylle. Olen rakastanut raskasta musiikkia jostain kymmenvuotiaasta asti. Juuri tämän takia muutokset olivat tarpeen
Perinteistä hevirumpalointia levyllä ei Police-cover Message In a Bottlen tuplabassarilopetuksen lisäksi juurikaan ole. Mainittakoon, että yhtyeen jäsenet ovat 2000-luvulla vääntäneet Metallican kanssa kättä Tapping into the Emotional Void - kappaleensa riffin kaappaamisesta Enter Sandmaniin. kakkoslEvyllään yhtyE löysi oman äänEnsä, jonka syvältä viiltävä tErä Ei olE tylsynyt viEläkään.
KAtuPOIKIeN
SYväLLiSTäinTEnSiTEETTiä
CROSSOVER oli 1980-luvun lopulla vauhdikasta, riehakasta sekä samaan aikaan vihaista ja hauskaa. Näkemykselliset sovitukset saavat monimuotoiset kappaleet toimimaan ensiluokkaisesti niin meiningin kuin sävellystenkin kannalta. Biisit rakentuvat toisistaan tyylillisesti melkoisesti poikkeavistakin osista, joiden saumakohtia on usein korostettu tauoilla. Adam Siegelin kitaroissa ei ole murskasäröä, vaan hommaan saadaan ronski ote ahkeralla voimasoinnutuksella. Biisit ovat tyylillisesti varsin erilaisia, mutta kumpikin on todella intensiivistä kamaa. Sanoitukset ovat varsin filosofisia, joskin ympäristön tilakin huolettaa. Tälle vuodelle on tiettävästi kuitenkin tiedossa täysmittaista reuniontoimintaa.
SuuRI osa The Joke's on You'n erinomaisuudesta juontuu lennokkaan jämerästi soittavan bändin mainiosta yhteissoinnista. Solisti Dan Clementsin kovan mutta tunteellisen skeittijäbän soundikin on omalaatuinen. Tietty palapelimäisyys soveltuu touhuun oivasti tuoden otteisiin yllätyksellisyyttä ja riehakkuutta. mATERIAALILTAAN kovatasoinen The Joke's on You toimii erinomaisesti nimenomaan lp-mittaisena kokonaisuutena ilman cd-version myöhemmin lisättyjä bonusbiisejä tai edes levyä edeltänyttä Blaze Some Hate -singlebiisiä. Kiekon huippuhetkiin lukeutuvat joukon temaattisesti itsereflektiivisimmät raidat: funkkaava riffirypistys My Thoughts ja yli viisiminuuttinen progetrippi I Never Denied. Pikemminkin Greg Saenzin takapotkuin ryyditetty rytmitys on kulmikasta, funkja new wave -vaikutteista mätkettä, jossa on myös hidastelevaa groove metalin intensiteettiä. Yhteispeli basisti Shaun Rossin kanssa on saumatonta. Levyn miellyttävän ajattomalta kuulostava kuivakka ja erotteleva soundi palvelee nyansseja viliseviä biisejä pysytellen sopivan rosoisena. Levyllä ei kirota kertaakaan, vihata suoraan ketään tai uhata vetää pataan sen koommin. Kenties levyn paras puoli onkin henkinen painolasti, jota puretaan raikkaan tunteikkaasti ja satunnaisen mullikuoron alleviivaamana. Sittemmin Infectious Groovesin riveissä paremmin esille päässyt kitaristi esittelee tyylikkäästi monipuolista osaamistaan riffi- ja lead-osastoilla höystäen ulosantiaan maukkailla efekteillä ja näppäilyillä.
56
Inferno. koskInen
ExCEL
carolIne
The Joke's on You (1989)
crossovErbändi excel julkaisi pEruskohkausta sisältävän split imagE -dEbyyttinsä tovEribändi suicidal tEndEnciEsin laFkalla. Toisin kuin useimmat muut rajankäyntiyhtyeet, Excel ei hassuttele lainkaan; sen ulosanti on vakavamielisempää ja tunnetasolla intensiivisempää. Bändi ratkesi osiin levyn jälkeen julkaisten vielä Clementsin johdolla mainion mutta liki huomiotta jääneen Seeking Refuge -levyn 1994. Yleisote ei ole tavanomaista äkäilyä, vaan abstraktimpaa tunnelatauksen purkamista. tEksti kIMMo k. Excelin soundi on omalaatuinen sekoitus metallia ja punkkia, eli selkeästi crossover-karsinaanhan se harvinaisesta sävykkyydestään ja monialaisuudestaan huolimatta lokeroituu. Hän ei räyhää, vaan latoo sanoja tiskiin tiuhaan tahtiin uskottavalla mutta sointuvalla katupojan tatsilla. The Joke's on You'lla Veniceskenen tuntematon jalokivi Excel on vain hetkittäin nopea, eikä erityisen villi, ja vihaisuus on lähinnä syvällistä pohdintaa
bonus track.
Out June 6th
recorded with producer Christian donaldson (CryptOpsy), mixed and mastered by tue Madsen (the haunted, dark tranquilliy, suiCide silenCe).
FOr Fans OF ,,heavy listening"!
[+++ check out special and rare collector's items at www.cmdistro.com +++] www.centurymedia.com. Gus G. Edition diGipaK with 2 bonus tracks and as Lp.
Out May 23rd
A black colossus for all those who
still know what Black Metal really is.
Serpent Sermon Out May 30th
Also available as limited Mediabook incl. & his band return with a Heavy Metal masterpiece!
also available as Ltd
Carolus mestariteos keskiverto Rexillä on hyvä tasapaino hitaampia, mahtipontisia kappaleita ja nopeampia hevi-ilotteluja. Jostain syystä uskallan veikata, että aika hyvin. Sotamiehille kerrottiin silmää räpäyttämättä, että kun Jumala on meidän puolellamme, luoditkaan eivät voi meihin osua. Ymmärrän hyvin, että maamme on täynnä ruotsin kielelle allergisia, mutta tässäpä on oiva tilaisuus hyvään siedätyshoitoon! Mitä enemmän olen kuunnellut ruotsinkielistä versiota levystä, sitä vähemmän tekee mieli kuunnella englanninkielistä. Sabaton ei tarjoa Carolus Rexillä varsinaisesti mitään uutta, mutta levyltä välittyy niin nälkäinen, vilpitön ja innokas asenne, että siitä on pakko pitää. Koskettimet hehkuvat paksuna mattona halki levyn ja bassareihin on lisätty sopivissa paikoissa ylimääräistä jyminää. Brodén ja basisti Pär Sundström pistivät hiljattain koko muun kokoonpanon uusiksi. Nummirockissa ja Tuskassa nähdään, miten homma uudella porukalla toimii. Joakim Brodén on tässä olennainen tekijä. Tägtgren uhosi etukäteen, että tämä levy asettaa uudet standardit sille, miltä hevilevyjen pitää kuulostaa. Entä musiikki. Pienestä pohjoisesta kuningaskunnasta kasvoi muutamassa vuosikymmenessä pelätty sotilasmahti. Tuskin sentään, mutta kyllä Tägtgren on tehnyt kaikkensa saadakseen kappaleisiin maksimaalisen tehon. No, on ihan selvää, että tämä on bändin tähän mennessä paras levy. Tunteelliset sotatarinat sopivat mahtipontisen hevin kanssa mallikkaasti yhteen. Ja mikäli syyllisyys vaivasi, auttoi kun veivasi riittävän monta Isä meidän -rukousta. Mies eläytyy biisien tarinoihin juuri oikealla paatoksella ja on luojan kiitos oikea laulaja eikä mikään kiljukaula. Ruotsalainen historioitsija Bengt Liljegren jeesasi bändiä tekstien ja konseptin kanssa. Ruotsistahan tässä on kyse.
Vilho Rajala
Sabaton
Carolus Rex
Nuclear Blast
Arvosteluasteikko lyhyesti:
pohjamutaa
Inferno
59. Carolus Rex on kertomus paitsi sodasta myös suuruudenhulluudesta ja ennen kaikkea kristinuskosta. Ai niin, otetaan vielä kevyt kanta kipeään kielikysymykseen. Sabatonilla on kyky tehdä yksinkertaisista melodia-aineksista ja kuluneistakin sointukuluista todella vereviä biisejä. Pitkään huhuttiin, että Carolus Rex julkaistaisiin ainoastaan ruotsiksi. Ruotsalaisryhmä osaa myös paisuttelun jalon taidon. Se konseptista. Ruotsi oli ihan oikea eurooppalainen suurvalta vuosina 16111718. Se olisi ollut vähintään kylmäverinen ratkaisu, mutta Joakim Brodén lauloi lopulta biisit myös englanniksi. Niitä ovat ainakin nimibiisi ja Gott mit uns, jolla muuten tuottaja Peter Tägtgren vetää komean dueton Brodénin kanssa. Michael Johansson
sinikeltainen suurvalta
Ruotsalainen sotakone hyppää tällä kertaa ajassa hieman taaksepäin. Vaikka ruotsin- ja englanninkielisten biisien aiheet ovat samat, ne eivät suinkaan ole yksi yhteen -käännöksiä. Tekstien teko on ollut melkoinen homma. Sabaton nappasi hänen latinankielisen nimensä uuden levynsä otsikoksi. Vuonna 1697 vähän alle 15-vuotiaana valtaan nousseen ja 1718 kuolleen kuningas Kaarle XII:n aika on Ruotsin historiassa erityisen jännittävä luku. Jokainen biisi perustelee paikkansa levyllä, mutta avainraidat nousevat ylitse muiden. Uskonto oli Kaarle XII:n aikoihin äärimmäisen tehokas motivaattori. Oikeastaan koko enkkuversio tuntuu ihan turhalta
Ja mitä hittoa, piti sitten coveroida ylipitkä ja innoton versio S.O.D:n United Forcesista. Hudsonin
60
Inferno
Sonata arctica
Stones Grow Her Name
Nuclear Blast
Kemin pojjaat ovat selkeästi tajunneet ottaa kaiken hyödyn irti siitä vapaudesta, johon Sonata Arctican kokoluokan yhtyeellä on varaa niin taloudellisesti kuin taiteellisestikin. Scythe of Orioniolle toivoo pelkästään kaikkea hyvää. Periaatteessa bändin viikinkihenkinen metalli kulkee tunteikkaasti ja aggressiivisesti, mutta jotenkin tuo kaikki tuntuu olevan vain pintaa. Mikä tärkeintä, Umskiptar kuulostaa ennen kaikkea ihmisen luomalta levyltä.
joni juutilainen
äänialakaan ei yllä Theartin korkeuksille, ja parin nähdyn DF-keikan perusteella Hudson on myös livenä melko hajuton ja mauton kaveri. Biiseissä tapahtuu kauttaaltaan paljon, mutta mitään ei ole varsinaisesti liikaa. Säveltäjänä tai muusikkona Vikernes ei ole koskaan ollut kovinkaan kummoinen, mutta mies on oivaltanut musiikin tärkeimmän elementin, tunnelman, merkityksen. Muinaiseen Völuspá-saagaan pohjaava Umskiptar on jokaisen tekniikkafanaatikon painajainen, mutta aitoa ja rehellistä musiikkia etsivälle levy tarjoaa vahvoja elämyksiä. Ilahduttavat Nevermorevaikutteet ovat aina tervetulleita. Umskiptarilla Burzum kaivautuu syvälle maan multiin ja onnistuu luomaan tunnelmaltaan ehjän ja yhtenäisen kokonaisuuden, joka käy väläyksittäin lähellä jopa parhaita levyjään. Bändin ehdoton vahvuus on kuitenkin säveltämisvastuun kantavan kitaristin Petri Lamminsaaren hyvä tyylitaju, kyky yhdistää suuri joukko erilaisia elementtejä sekä tarkka korva yksinkertaisen tarttuville melodioille ilman että homma sortuu missään vaiheessa liialliseen kliseisyyteen tai yliampuvuuteen. Koskettimien, sellon, viulun, rytminvaihdosten ja eri osuuksien runsaasti värittämiä kappaleita olisi kuitenkin voinut hioa hiukan enemmän sovituksellisesti, ja sama pätee vähän turhan latteaan ja tasapäistävään tuotantoon. Stones Grow Her Name on kokonaisuutena monisyinen, mutta leimautuu silti eniten keskitempoiseksi hard rockiksi pitkälti kiekon alkuosan kappaleiden takia. Ensimmäisten kuuntelujen jälkeen mieleen jäävät ehdottoman kovatasoiset kitarariffit. Ghouldiggersin ja Double Tapin tapaiset täsmäiskut päin näköä pitävät tuotoksen juuri ja juuri pinnalla, mutta aika surullinen esitys tämä noin yleensä ottaen on. Pitkäsoitolta löytyy myös Sonata Arcticalle aiemmin suhteellisen vierasta raskautta, kuten ilkeästi kitaroiva Somewhere Close to You ja kiekon sinetöivä, viime vuosien sävellysten tapaan äkkiväärä ja yllätyksellinen kappalekaksikko Wildfire II ja III. Molemmilla osa-alueilla dynamiikkaa kasvattamalla ääripäiden välille olisi muodostunut enemmän nyt hiukan vajaaksi jäävää jännitettä. Stones Grow Her Name on sanoituksiltaankin melkoisen mielenkiintoinen. Äärettömän kepeästi ja jopa yltiörauhallisesti eteenpäin soljuvassa, osin poppia, hiukan kiemuraa sekä pikkuriikkisen uusklassisuutta ja vähän poweria ja akustisuutta sisältävässä musiikissa on mukana myös hyppysellinen goottisävyjä ja ripaus sinfonisuutta. Nämä elementit yhdistettynä hauraanheleästi tulkitsevaan naisvokalistiin ovat yleensä melkoista tervanjuontia kaikille muille paitsi haltioituneille keskieurooppalaisille, mutta kas kummaa, kotimainen melodiantajulla siunattu porukka saakin sekoituksensa toimimaan aika mukavasti. Bändin tunnistaa omaksi itsekseen parhaiten kitarasoundeista ja keihäskaksikko LiTotmanin nopeista juoksutuksista. DragonForcen viides on toki meloheviksi rivakka kiekko, mutta mihinkään Sonic Firestormin (2004) tai Inhuman Rampagen (2006) hurjasteluihin tuotos ei yllä. Jeff Loomishan on jumala, eikö totta?. Tällä levyllä ei ole oikein kumpaakaan. Musiikki lupaa muttei lunasta. Tahti tuntuu hurjalta, mutta täytyy muistaa miehen olleen tätäkin tuottoisampi 1990-luvun alussa puskiessaan ulos nipun black metal -klassikoita. Burzumin uran kolmannen vaiheen levyistä Umskiptar on yksinkertaisin, minimalistisin ja maanläheisin. Jostain syystä äänimaailma on ruuvailtu ohueksi ja kliiniseksi, ja tämä syö albumin tehoa entisestään. Epiduraalia on otettu tupla-annos, sen verran väkevää matskua tulee ulos. Turhan monet jämäriffit yhdessä simppeliin toistoon perustuvien kertosäkeiden kanssa on yhtälö, joka jättää vilpoiseksi. Avausraita Fimbulwinter toimii tarttuvine sahauksineen, mutta levyn loppua kohden mentäessä puudutus alkaa olla lähes täydellinen. Kun soppaan lisätään vielä Hedlundin ponnettomaksi käynyt "örinä", alkaa olla selvää että Odalheim on pettymys. Tekstit eivät ole muutenkaan enää mitenkään kekseliäitä tai erityisen tasokkaita. Matkassa on kolmelta ensimmäiseltä Sonata-levyltä tuttuja tuplabassareilla tahditettuja menopaloja á la Losing My Insanity sekä hullunhauskan banjoviulu-intron höystämä, sekopäisiä bluegrass-fiiliksiä huokuva Cinderblox. burzum
Umskiptar
ByeloBog
Varg Vikernes on laskenut vankilasta kolme vuotta sitten vapauduttuaan ulos kolme kokopitkää levyä ja kokoelman uudelleen äänitetyistä vanhoista kappaleista. Lähimmäs entistä nopeusindeksiä pääsee Fallen World, mutta toisaalta perin hitaana ja imelänä vaappuva Seasons antaa bändin vanhalle fanille hiukan inhorealistisenkin kuvan siitä, millainen DragonForce on vuonna 2012. Lisäksi levylle on pyritty hakemaan tiettyä hittipotentiaalia parilla popahtavalla pätkällä, ja nämä kohdat menevät mielestäni metsään oikein rytinällä. Vaikka Sun-Dial on kauttaaltaan varsin taitavasti toteutettu tuotos, siinä on mukana paljon demomaisuutta, jota ilman kyseessä olisi paljon kovempi ja kansainvälisempi levy. Lähinnä puhuen tai kuivasti kähisten toistellut sanoitukset, simppelisti jumittavat riffit ja kämäinen tunnelma eivät ole takuulla Burzumin rankemman puolen ystävien mieleen, mutta levy tuo Vikernesistä esiin monia uusia puolia. Myös se, millaisiin melodioihin lyriikat on kussakin kappaleessa upotettu, tuntuu toimivan fiiliksen puolesta paikoin oikeinkin hyvin.
jaakko SilVaSt
Scythe oF orion
Sun-Dial
omakustaNNe
miniStry
Relapse
aFm records
Brittiläiselle vauhtihirmulle tuntuu tapahtuneen neljässä vuodessa enemmän kuin yhden livelevyn julkaisun ja vokalistinvaihdoksen verran. Musisointi on yllättävänkin nopeaa ja thrashaavassa kitaroinnissa on jopa teknistä otetta, mutta samalla tuotos jää jotenkin hengettömäksi. Tätä voisi pitää opettavana esimerkkinä, miten käy luovuudelle, kun tuhoaa tarpeeksi aivojaan kemikaaleilla. Lontoolaisorkesteri on selvästikin tipahtanut omista sfääreistään takaisin tavallisten power metal -kuolevaisten joukkoon. Kovan työn ja onnistumisten kautta bändille voi helpostikin kuvitella suurempaakin tunnettavuutta.
mega
coreDuSt
Decent Death
iNverse
Pitkään demotasolla jyrännyt kotimainen Coredust ponnistaa debyyttinsä lantionpohjalihaksilla. Parhaimmillaan Ministry on ollut tuomiopäivän paatoksen ja tietyn grooven yhdistämisessä. Unleashed on kokenut kopla, jolta sopii odottaa väkevää death metalia. Sekava ja valju kokonaisuus, ja nyt tuntuu todella, että Ministryn kulta-ajat ovat kaukana menneisyydessä.
teemu VähäkangaS
Ilman minkäänlaista ylenkatsovaa asennetta: Scythe of Orionin ensimmäistä täyspitkää ei voi kuvailla kuin adjektiiveilla hellyttävä ja mukava. Ainakin näin äkkiseltään kantaa otetaan niin ympäristön kuin lasten oikeuksienkin puolesta. Tällä kertaa saatiin kuitenkin puolitiehen jäävää, uudempaan Immortaliinkin kallellaan olevaa yritystä.
tami hintikka
linnut. Henkisesti ikuiseen kiukkuteini-ikään tuomitun elämäntapanarkkarin "minä ja minä" -tilitykset riippuvuuksista ja vakiot paranoidishenkiset kitinät maailman eli hallituksen pahuudesta ovat jo melko puuduttavaa kuultavaa. Parhaimpina esimerkkeinä ovat näpsäkästi riimittelevä I Have a Right sekä karheanhellä The Day, jonka alun flyygelihaikuiseen pimputteluun ei tunnu kyllästyvän laisinkaan. Uusi keulamies Marc Hudson luutii tonttinsa, mutta miehen äänessä ei ole omaperäisyyttä kuin hitunen siitä, mitä edeltäjällään ZP Theartillä oli. The Power Withinin biisinkirjoitus hilaa kiekon kuitenkin päiväntasaajan lämpöisemmälle puolelle, maistuvimpana esimerkkinä lätyn loppupuolen sankarihaikuinen Last Man Stands.
jaakko SilVaSt
unleaSheD
Odalheim
Nuclear Blast
DragonForce
The Power Within
electric geNeratioN
Basisti-vokalisti Johnny Hedlundin luotsaama ruotsalaisen kuolon veteraaniyhtye on yhdennellätoista pitkäsoitollaan hiukan tuuliajolla. Ensimmäisten kuuntelukertojen perusteella ratkaisu vaikuttaa perin tylsältä, mutta lopulta näissä biiseissä on runsaasti duurimelodiasommitteluista kumpuavaa pirteää tenhoa, jonka luomisen Sonata-miehistö on aina hal-
Antiterveysintoilija Al Jourgensen ei yllätä aihevalinnoillaan. Melodiametallistien seitsemäs osoittautuu lopulta itsestään selväksi jatkoksi vuoden 2007 Unia-levystä alkaneelle mukavuusalueen laajentamiselle ja siinä luontevasti peuhaamiselle
Albumi on ennen kaikkea kokonaisuus ja osiensa summa. All for Nothing iskeytyy tatuointihihojensa kanssa samoille tonteille muiden muassa Hatebreedin, Madballin ja Terrorin kaltaisten vauhdikkaiden pullistelubändien kanssa ja muistuttaa, että aina ei tarvitse tehdä mullistavia musiikillisia innovaatioita saadakseen homman toimimaan.
joni juutilainen
PSychema
The Entry Point
iNverse
te saa aikaan kökön, demomaisen äänimaiseman. Välillä mennään hieman tahtikikkailun pariin, sitten ollaan Dire Straitsin maastoissa. Bändillä on selkeästi omaperäisyyttä ja mielenkiintoisia koukkuja, joita sen toivoisi tuovan jatkossa esiin vieläkin rohkeammin. Bändi ei kykene tuomaan esiin suuria yllätyksiä tai korkeatasoisia kulttuurielämyksiä, mutta hoitelee tonttinsa siinä määrin vakuuttavasti, että valituksille ei jää juurikaan sijaa. Isoa riffiä, isoa kitaraa, todella matalaa virettä ja ääriraskasta junnausta piisaa. Olisikohan kyseessä jopa huonoin teos, jota allekirjoittanut on päässyt kuulemaan. Joukon soundi on nimittäin yllättävän kansainvälinen, ja jos melodiakielestä pitäisi päätellä, Psycheman voisi kuvitella olevan kotoisin jostain ihan muualta kuin Suomesta. Kuusikon musisointia voisi luonnehtia dronen ja industrialin kanssa flirttailevaksi sludgehtavaksi doomiksi. Rummutkin ovat melkoisen kohdillaan, Bodomin Jaska Raatikainen kun saatiin paikkaamaan juuri ennen nauhoituksia eronneen rumpalin osuudet. Päällekkäissoittojen puu-
Kill the Curseä voitaneen pitää jonkinlaisena kotimaisen metallisen hardcoren "tähtiryhmänä", sillä yhtye on kasattu esimerkiksi Boltissa, Endstandissä ja Security Threatissä vaikuttaneista miehistä. Kämäräinen ja Krogerus ovat päteviä muusikoita, mutta albumin materiaali on niin sysipaskaa, ettei mitään järkeä. Jo yksittäiset melodiat ja sovitusratkaisut saavat höristelemään korvia, mutta yksittäisten kappaleiden sijaan Psychema on vahvimmillaan laajemmassa mittakaavassa. Neitseellistä kokemusta ei hevillä (tai edes doomilla) muuksi muuteta, joten vähän jännitti, miten miesten käy. Hieman vaihtoehtoisempi musiikillinen ilme ja perinteisestä hardcoresta irtautuminen saattaisivat tuoda Kill the Cursestä esiin kiintoisia piirteitä, sillä yhtyeen biisikynä ja taitotaso tuntuvat olevan vähintäänkin hyvällä tasolla. Jos tämä levy on hyvä, Lauri Tähkä on mukava mies. Mitä helvettiä sitä voi enää enempää debyyttilevyltä vaatia. Vimmaisen laulajattaren Cindyn käskyttämä hollantilaisryhmä mäiskii kolmetoistabiisisen jokaisen raidan alle kolmeen minuuttiin. Kaiken kaikkiaan erinomainen esikoinen. Ja vaikka soundimaaInferno
61. Minulle ei tippunut.
janne tolonen
Kill the curSe
Of Conformity and Death
Full House
toot toot
Toot Toot
columBia
Nyt kyllä on pakko olla rehellinen ja sanoa suoraan, mitä tästä albumista ajattelee. Tsekatkaa ehdottomasti!
janne tolonen
all For nothing
To Live and Die For
gsr
Metallisen hardcoren parissa ahertava All for Nothing on ottanut tyylilajinsa perustan tehokkaasti haltuun, ja To Live and Die For toimiikin oivana esimerkkinä vihaisen ja vauhdikkaan pommituksen tyypillisimmistä piirteistä. The Entry Pointia voi ehkä luonnehtia progressiiviseksi metalliksi, mutta se ei kerro Psycheman hengentuotoksesta kaikkea tarvittavaa. Tai vähän yksinkertaisemmin, jos tiedät Electric Wizardin, kuvittele se puolet hitaampana, tuplaten raskaampana ja huomattavasti synkempänä, niin alat olla vähän lähempänä totuutta. Uskokoon ken tahtoo. Kaiken peruspilareina toimivat progressiiviset mutta ennen kaikkea tunnelmia alleviivaavat sävellykset, jotka ovat piirteiltään sekä vahvasti melodisia että raskaita. Tämän levyn huonoustasoa ei pysty sivuuttamaan muutamalla olankohautuksella. Odotinkin Roadburnissä muutama vuosi sitten liki pään räjäyttäneeltä poppoolta kovaa tuotetta. The Entry Point herättää mielenkiinnon heti, mutta kappaleiden kasvaessa lähtökohtiinsa nähden yllättävän monikerroksisiksi ja niiden tukiessa toisiaan harvinaisen hyvin mielenkiinto ei lipsu.
aki nuopponen
varmasti perinteisempäänkin huutoon mieltyneille.
joni juutilainen
blacK ShaPe oF nexuS
Negative Black
exile oN maiNstream
Juu, juu, jumituksessa löytyy. Tuplauksia ja stemmoja olisi saanut olla vielä lisää, mutta tämä nyt on hyttysen panemista näin kovatasoinen levyn kanssa. Tanakoilla riffeillä täytetty levy on olemukseltaan ihastuttavan maltillinen ja keskitempoinen, mikä tekee bändistä poikkeuksen talla pohjassa kaahaavien vertaisbändiensä joukossa. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla levy tuntuikin lähinnä pettymykseltä, mutta ajan kanssa taajuudet alkoivat taipua uuteen uskoon. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
Laulupuoli on myös monipuolista. Sekaan mahtuu niin hypnoottisesti junnaavaa kuin puhtaasti fiilistelevääkin ilmapiiriä, jota monipuoliset, tummista puhtaista huutoon yltävät vokaalit tukevat erittäin hyvin. Sanojensa mukaan duo yhdistää musiikissaan singer/songwriter-perinteen massiiviseen rocksoundiin. Kokemuksen määrä on melkoinen, ja tämän kuulee yhtyeen musiikista. Läheltä liippaa. Sävellykset ovat monipuolisia, sovitukset idearikkaita ja soundipuoli toimii. Levyllä on myös lähes huomaamattomasti sekaan ujutettua melodisuutta, jonka merkitys levyn yleissoundissa on yllättävän merkittävä. Kitarasoundi ei ole niin tukkoon särötetty kuin yleensä tämän sortin bändeillä, vaan tietty punkmaisuus paistaa läpi ja antaa hidasteluun oman aggressiivisen särmänsä. The Entry Point on levy, joka ei ole todellakaan läpikoluttu yhden tai kahden kappaleen tai kuuntelun perusteella. Nyt vain sormet ristiin, että bändi saisi ansaitsemaansa huomiota. Tuubaa. Of Conformity and Death on levynä pikemminkin tyylikäs ja harkittu kuin uhmakas ja energinen, mutta maistuu
Viitisen vuotta kasassa ollut Psychema on kerännyt ylistäviä arvioita jo demoaikoinaan, eikä tätä voi pitää debyyttiä kuunnellessa ihmeenä. Huomattavaa on toki,
että näin äärimmäisen musiikin parissa mieliala vaikuttaa suuresti, milloin murske toimii ja milloin ei. Suosittelen tarkistamaan tämän bändin netin kautta ja tekemään omat johtopäätöksenne
Konsepti toimii ainakin fanin näkövinkkelistä, kun kaikki niin sanotut
Nimimiehistä koostuva kotimainen Dark Days Ahead julkaisee debyyttilevynsä. Black Breath ei ole järin omaperäinen joukkue, mutta sen aavistuksen punkhenkisessä death metalissa on räjähtävää otetta. Ylempänä mainitut hienoiset hc/crust-sävyt terävöittävät ilmaisua silti mukavasti. Levy tiivisti yhtyeen olennaisimmat piirteet samaan pakettiin ja oli juuri kaikkea sitä, mitä bändi tuntui hakeneen koko uransa ajan. Vaikutteet voi kuulla ensitahdeista alkaen, niitä ei peitellä yhtään, vaan annetaan palaa sitä, mitä selvästi halutaan soittaa. Aiemmin julkaisemattomista kappaleista mieleen jää parhaiten Mastercutor-kiekolta (2007) yli jäänyt, rivakasti ampuva Artificialized. D-beat uppoaa hillitysti käytettynä mätön sekaan oikein mukavasti, ja normiörinän sijaan vokalisti raivoaa räkäisemmällä punknuotilla. Ero on pieni mutta merkittävä. Heikoimmillaankin Marduk pistelee turpaan lähes jokaista vastaantulevaa black metal -aktia ja näin on myös Serpent Sermonin kohdalla. Oikein hyvä. Levyn sinällään järjetön pituus tuntuu itse kuuntelutilanteessa täysin perustellulta, ja aika ikään kuin menettää tuotoksen parissa merkityksensä. Kyllähän tämä edelleenkin aika tiukasti Dismemberin jäljillä liikkuu, joskaan niin sanottuja Iron Maiden -melodioita ei käytetä. Biisien keskipituuksistakin on napattu esikoiseen verrattuna minuutti pois, joten ilmaisu alkaa olla jo aika tiukassa kunnossa. Lordin tulkinnan kanssa mainiosti yhteen sopivaa lentoa. Onneksi olkoon Udo, ja pitkää ikää!
jaakko SilVaSt
WitchtraP
Vengeance Is My Name
Hell's HeadBaNgers
blacK breath
Sentenced to Life
soutHerN lord
Ruotsikuolonpalvontaa Jenkeistä. Black Breathin debyyttipitkä Heavy Breathing (2010) veteli tutulla säröllä kuonoon sen verran autenttisesti, että sokkona veikatessa bändin alkuperäksi olisi arvannut mukisematta Ruotsin. Lopputulos ei ole mikään fiasko vaan välimallin limboon mega juuttunut levytys.
DarK DayS aheaD
The Long Road South
iNverse
ilma on vähän kevyempi ja orgaanisempi kuin aiemmin, kevyeksi tätä ei voi sanoa missään nimessä. Vauhtia löytyy helvetisti ja kokonaisuus
Hevikonkari Udo Dirkschneider juhlistaa kuudettakymmenettä ikävuottaan varsin messevällä kahden levyn paketilla. Paikoin levy lieneekin nopeinta Mardukia koskaan mikäli tätä nyt voidaan pitää minkäänlaisena itseisarvona. Sentenced to Life jatkaa samalla paksulla kitaramurinalla, mutta nyt soundiin on palautettu pieni siivu myös Razor to Oblivion -ep:llä (2008) kuultua crust-henkisempää raivoa. Nykymaailman musiikilliseen pikaruokakulttuuriin tottuneille tekisi muutenkin hyvää kuunnella tämä 80-minuttinen eepos läpi ainakin kerran tai pari. Marduk tuntuu elävän parhaillaan jonkinlaista välivaihetta, jonka aikana yhtye sykkii hyvällä perusmeiningillä ilman suuria yllätyksiä. Yhtyeen omassa tuotannossa levy edustaa kuitenkin tasavahvaa keskikastia, jonka huippuhetket ovat vähissä totaalisista romahduksista nyt puhumattakaan. Celebratorin helmiä on myös Lordiyhtyeen viime vuosien parhaimmistoa edustava They Only Come Out at Night, jonka kertosäkeeseen herra Dirkschneiderin kähisevä jarruääni antaa omaleimaista mutta Mr. Vihdoinkin, voisi sanoa. Evi Virtanen
harvinaisuudet ovat saatavilla yhdessä paketissa. Väkevää ja vanhakantaista ankaruutta!
kaRi koSkinen
kaahataan läpi noin 80-prosenttisesti talla pohjassa. Black Shape of Nexusin toinen kokopitkä on varsin totaalinen ja murskaava sooninen kokemus.
teemu VähäkangaS
marDuK
Serpent Sermon
ceNtury media
u.D.o.
Celebrator
aFm
Väkevienostoiässä oleva Marduk saavutti uransa kliimaksin ja lakipisteen edeltävällä Wormwood-kokopitkällä (2009). Tällä levyllä ei yritetä olla jotain muuta kuin ollaan. Tällaista sovitusta noilla sanoituksilla ei voi tehdä uskottavasti kukaan muu kuin saksalainen hevimuusikko. Vengeance Is My Nameltä ei löydy melodisentarttuvia kitarajuoksutuksia tahi sooloja, muttei myöskään thrashille olennaisen tärkeää intensiteettiä tai taidokasta sahausta. Kyseisen rallin voisi tarttuvuutensa puolesta mahduttaa hyvinkin U.D.O:n keikkasettiin. Tavanomaisen hittikimaran sijaan Celebrator summaa sisäänsä U.D.O.yhtyeen harvinaisempia äänityksiä eli bonusraitoja, uudelleenmiksauksia, covereita, vierailuja ja kolme ennen julkaisematonta kappaletta. Korvaa ja mieltä miellyttävillä köppäsoundeilla taltioidut rivakansimppelit rallit eivät kompuroi edes soittoteknisesti, mutta niiden suurin ongelma on, etteivät ne saa irti parhaita puolia kummastakaan genrestä. Rankkaa kitarointia ja vokalisointia Panteran ja Downin malliin, siinä aarrekartta DDA:n kätkölle. Kaikki palaset ovat kohdillaan, ammattimiehet asialla. Pianoversio Acceptin Balls to the Wall -anthemista on mielenkiintoinen ja tahattoman (?) koominen. Serpent Sermonille osuu epäkiitollinen sauma ilmestyä moisen täysosuman jälkeen, sillä levyllä ei näytä olevan käytännössä mitään uutta annettavaa. Fiilis ei ole synkässä kuolemoinnissa vaan vihaisessa tappamisessa. Groovaavat riffit, Anselmo-vokaalit ja tyyliin sopiva komppiryhmä hoitavat kaikki osansa mallikelpoisesti.
62
Inferno. Tunnelma uusien musiikillisten käänteiden ja suuntien suhteen on siis vähintäänkin odottava.
joni juutilainen
Kolumbialaiskolmikon ajatus yhdistää vanhan koulukunnan thrashiä ja heavy metalia lähes tasaisessa suhteessa on lähtökohdaltaan hyvä, mutta toteutus nilkuttaa kahdenkymmenen vuoden kokemuksesta huolimatta ikävästi
Hirvittäviä kertomuksia sodasta syljeskelevä albumi onnistuukin elämään hyvässä symbioosissa komeasti pullistelevien kappaleiden kanssa. Private Sessions myös svengaa keskivertoa modernia hard rock -levyä paremmin. Biisit ovat hieman liikaa samasta puusta veistettyjä. Tämä tekee osaavan melodiarakentelun ja tunnelmatajun ohella Hydrogynistä vastaisuudessakin tsekkaamisen arvoisen.
jaakko SilVaSt
JeSS anD the ancient oneS
Jess and the Ancient Ones
svart
carach angren
Where the Corpses Sink Forever
seasoN oF mist
Kovaa kiinnostusta metalliundergroundissa herättänyt Carach Angren on eittämättä mielenkiintoinen tapaus. Koskettimilla luodut sinfoniset osat eivät koskaan korvaa aitoa orkesteria ja laulupuolellakin voisi kokeilla kärinän sijaan rohkeammin erilaisia tyylilajeja, jolloin myös levyn konseptit tuntuisivat entistäkin aidommilta ja elävämmiltä. Tämä matsku herää varmasti livenä vielä astetta korkeammalle tasolle. Soundtrackmaisia äänimaailmoja hakeva Where the Corpses Sink Forever on kuin sekoitus Bal-Sagothia, Cradle of Filthiä ja The Vision Bleakiä, ja vahvalla tarinankerronnalla on vähintään yhtä suuri merkitys kuin itse musiikilla. Siinä missä vanha miehistö painotti van-
ENNAKKoLIpUN HINNAT: 3pv 115, 2pv 90, 1pv 65 (+ mahd. Yhtyeen musikanttien vahvat taustat brutaalin metallimusiikin parissa huomioiden on yllättävää, kuinka letkeästi, autenttisesti ja rentoutuneesti bändin 1970-luvulle heilutteleva musiikki rullaa eteenpäin. Millintarkkaa mutta silti elävää soittoa, respect! Ottakaa bändi haltuun!
janne tolonen
tenkin bändin loihtima stadioninkokoinen soundi. Kunhan Carach Angren saa nämä puutteensa korjattua, bändiltä saattaa irrota käsistään melkoisen tyrmäävää musiikkia.
joni juutilainen
hyDrogyn
Private Sessions
Bad reputatioN
On myönnettävä, että tähän kuopiolaisporukkaan tuli aluksi suhtauduttua vähintäänkin skeptisesti, sillä pienoiseksi trendiksi noussut vanhakantainen, okkultistinen ja naislauluvetoinen rockmusiikki on synnyttänyt epäilyttävän paljon uusia tulokkaita. Tietenkään yksikään muusikko ei tee tätä tarkoituksella, mutta tosiasiat ovat tosiasioita. Näin stereoista kuunneltuna levy käy hieman loppua kohden puuduttamaan, mikä on tämänkaltaisen groovemetallin ongelma. Erityistunnustus on annettava levyn pisimmälle kappaleelle, 12-minuuttiselle Sulfur Giantsille, joka on ehdottomasti kuluvan vuoden pysäyttävimpiä biisejä. Käytännössä kaikki elementit ovat kunnossa. Jarkko Petosalmi ja Jari Huttunen on edelleen loistokaksikko kitaroidensa varressa. Levy on sekä mystinen että rentouttava kuuntelukokemus, jonka pariin tulee jumiuduttua lähes huomaamatta tuntikausiksi. Onneksi Jess porukoineen on paljon enemmän kuin väsähtänyt ryhmä perässähiihtäjiä, sillä bändi kilauttaa debyytillään melkoisen kovat lukemat tauluun. Jessin laulu on vahvaa, karismaattista ja värikästä, soitto ja mehevät soundit toimivat moitteetta ja biisit ovat tarttuvia. "Easy listening" -meininki nähdään lähes poikkeuksetta negatiivisessa mielessä, mutta tämän levyn kohdalla kyse on ainoastaan positiivisesta asiasta. Hydrogynissä on paljon samaa kuin esimerkiksi Within Temptationissä, vaikkakin ensin mainitun yleissoundi on juurevampi ja suoraviivaisempi. Albumi ei kuitenkaan yllä täydellisyyksiin saakka, sillä tuotannollisesti se kaipaisi tuekseen lisää massiivisuutta. Bändin lukuisat levytykset ovat olleet tasaisuudessaan osastoa AC/DC ja Motörhead. toimituskulut) ENNAKKoLIpUT: tiketti & lippupalvelu LIpUT porTILTA: 3pv 130, 2pv 100 1pv 75 (mikäli jäljellä)
29.6.-1.7.2012 SUVILAHTI, HELSINKI · LIpUT myyNNISSä NyT.. Vahvoilla sinfonisilla elementeillä maustettua kauhumetalliaan soitteleva hollantilaisporukka pyörii todellakin lopullisen läpimurron partaalla, sillä yhtye alkaa olla melkoisen kovassa tikissä. Undead rikkoo sapluunan kunnolla. Kovan esikoisen lämäsivät, perhana vie! Jätetään arvosanaan kuitenkin vielä kirveen verran kasvunvaraa.
joni juutilainen
Six Feet unDer
Kentuckylaisbändi Hydrogyn takoo tuoreimmallaan yltäkylläisellä kitaroinnilla pohjustettua, melodista ja tummaa dramatiikkaa viljalti paisuvaa modernia raskasta rockia. Hienointa levyssä on kui-
Edguy·Trivium·BEhEmoTh·ovErkill NAPAlm dEATh·hATEBrEEd·SuicidE SilENcE mokomA·iNSomNium·SAiNT viTuS·ArcTuruS BAroNESS·SwAllow ThE SuN·ANimAlS AS lEAdErS lock uP·TExTurES·ANAAl NAThrAkh SkElEToNwiTch·AlcEST·SuidAkrA ProfANE omEN·ThE mAN-EATiNg TrEE AmorAl·BATTlE BEAST·mETSATöll·horNA
dEmigod·A.r.g.·wiNTErwolf·vicTimS·uNkiNd·AfgruNd fiNAl ASSAulT·for ThE imPErium·JESS & ThE ANciENT oNES Evil-lYN·corPSESSEd·iNfEriA·vorum·oNE morNiNg lEfT BoB mAlmSTröm·rAmiN kuNToPolku liSÄÄ TuloSSA.
www.TUSKA-fESTIVAL.fI
Megadeth·Ministry LaMb Of gOd·apOcaLyptica sOnata arctica sabatOn·eXOdUs
Undead
metal Blade
Six Feet Under on rakentanut koko uransa karkean, simppelin ja keskitempoisen, rumasti murisevan death metalin varaan. Mainittu tumma dramaattisuus tulee Private Sessionsin sävellysten ajoittaisen painostavuuden lisäksi vokalisti Julie Westlaken muhkeasta, karismaattisesta ja melko matalalla kulkevasta naisäänestä
Levy muistutti melodiamaailmaltaan kovasti Andreas Fridenin ja Engelinin yhden levyn vuonna 2003 tehnyttä Passenger-projektibändiä, mutta jo kakkoslevy Threnodylla (2010) soudettiin astetta tervaisemmilla vesillä. In Flamesissä kitaroivan Niclas Engelinin masinoima bändi teki vaikutuksen Absolute Design -debyytillään (2007). Vaikka Farhi kumppaneineen on luokiteltavissa progelipun alle, tyylilajien kirjo on sangen suuri. Myrathin Kamelotvaikutteinen powerpoljento toimii nimittäin niin oivallisesti, että yhtyeen uusi Tales of the Sands -levy siirtyy kuin itsestään allekirjoittaneen ostoslistalle. Nopeaan nakutukseen se kyllä istuu, mutta nämä kohdat eivät enää muistuta minua siitä bändistä, johon aikoinani tykästyin. SFU vuosimallia 2012 käyttää jopa blastbeatiä. Undead soi huomattavasti edeltäjiään sliipatummin. Perinteisiä kiinnekohtia on kautta levyn toistuvan kiippariteeman lisäksi hankala löytää. Matthew Zinke
uFomammut
Oro Opus Primum
Neurot
Italian psykedeelis-okkultistisesti vyöryvä ja liitävä kolmikko heittää tyrkylle levyn, jota ei todellakaan ole mitään järkeä kuunnella, jos ei ole valmiuksia keskittyä siihen kunnolla koko sen mittaa. Kaikki sulassa sovussa keskenään. Äijä vetää omalla omaperäisellä korinallaan todella hyvin, mikä auttaa
64
Inferno
kestämään biisipuolella tapahtunutta valtavirtaistumista.
kaRi koSkinen
eri eSittäJiä
Oriental Metal
ceNtury media
Itämaista metallia yksiin kansiin keräävä Oriental Metal on sekavasta kansitaiteestaan huolimatta värikäs poikkeus kokoelmalevyjen arjenharmaassa joukossa. Blood of Saintsin jämäriffien ja turhanpäiväisten biisinkuvatuksien ristitulessa tuntuu siltä kuin albumi olisi sohaistu kasaan toisella kädellä hutaisten mikä pitää varmaan myös paikkaansa. Joukossa on myös läntisen maailman edustaja: useimmille tuttu amerikkalaisnimi Nile vastaa teknis-kireän death metalinsa voimin joukon kiistatta tylyim-
mästä sivalluksesta, vaikka black-akti Melechesh panee kovasti kampoihin. Mikäli itämaisen raskaan asian skene on vielä suuri kysymysmerkki, tutustumismatka on helppo aloittaa Oriental Metalin opastuksella.
panu koSki
engel
Blood of Saints
seasoN oF mist
Nykyistä Engeliä on vaikea uskoa samaksi bändiksi, joka väänsi kasaan Absolute Designin kaltaisen ässälevyn. Mukana olevat artistit eivät pääsääntöisesti muistuta onneksi liikaa länsimaalaisia kollegojaan läsnä on parahultaisesti eurooppalaiseen korvaan eksoottisia kansanmusiikkimausteita, ja nyt puhutaan muutakin kuin englantia. koSkinen
hakantaista suoraviivaista murjomista, uudet jannut ovat teknisiltä kyvyiltään huimasti edellisiä kovempia. Lisäksi Oro-kokonaisuus laajenee kaksiosaiseksi piakkoin julkaistavan, samoissa sessioissa äänitetyn Opus Alterin myötä. Kansivihkonen esittelee orientaaliset osallistujat lyhyesti ja osaa kertoa, että yhtyeitä on Israelin lisäksi esimerkiksi Egyptistä, Tunisiasta ja Turkista. Maltillisen mittaisen julkaisun on koonnut israelilaisen Orphaned Landin laulaja Kobi Farhi, jonka oma yhtye myös aloittaa albumin kappaleella Sapari. Laulua ei juurikaan ole, ja kun seassa jotakin hoilausta kuullaan, niin etäistä ja epämääräistä loitsintaahan tuo. Se toi jämähtänee-. Vaikka vanhaa tyyliä ei ole hylätty kokonaan, kokonaisuus tuo soundia lähemmäksi nykypäivän kasvotonta kuolomassaa. Bändin nykyisiä promokuvia en uskalla edes katsoa! Josko vaikka kolmevitosilla miehillä sattuisi näkymään emotukkaa, huulikorua ja värikkäin allover-painatuksin varustettua bändipaitaa kaljamahoja peittämässä. Muutosvastarinnan syy on tässä tapauksessa se, että Undeadin myötä SFU on luopunut ainakin puoliksi siitä ominaistyylistään, jonka avulla bändi aikoinaan onnistui erottumaan. Vanhempaa tyyliä noudattelevat kappaleet ovat nekin entistä kulmikkaampia, mutta ei vanha efekti ole kokonaan mennyttä. Valitettavasti samaa tyhjänpäiväistä ja, ah, niin trenditietoista rahinaa ja pillausta on tiedossa lähes koko levyn ajan.
Earth teki 19911996 satsin mielenkiintoisia, minimalistiseen toistoon perustuvia, tyylillisesti ja soundillisesti yksilöllisiä ja monipuolisia levyjä, katosi kuvioista, julkaisi pari hämärää livetallennetta, raahautui lopulta vuonna 2005 studioon ja takaisin parrasvaloihin. Syntynyt teos, Hex, oli yllätyksellisessä puhdassointisuudessaan ja kuulaassa rajaseuturomantiikassaan täydellinen paluualbumi! Tätä seurasi kaksi truuttausta samasta tuubista, ja taika alkoi kadota. Tallenteen loistokkaimman hetken tarjoaa silti Tunisia. Viimevuotinen Angels #1 oli askel parempaan suuntaan. Kunhan vain muotoillaan universumin liikkeitä valtavalla siveltimellä. Melkoista epä-adhd-touhua siis, vaikka mistään masiksissa mököilystä ei todellakaan ole kyse. Ja mikäs siinä, kun homma toimii näin mainiosti. joni juutilainen
earth
Angels of Darkness, Demons of Light II
soutHerN lord
Mitä helvettiä. Ongelmana kolossaalisessa vyörytyksessä onkin ehkä sen vaativuus, jos sen haluaa kokea niin. Viiden mittavan biisin muodostaman levyn dynamiikka on valtava. Kolmas kiekko starttaa Question Your Place -biisillä, joka nykii ja rytkii konetaustoineen kuin ruotsalaisen melodeathbändin kanssa samalle kurssille ajautunut Skrillex. Kitarasoundi on turhan hiottu ja ohut eikä anna hitaammalle vyörytykselle odotettua voimaa. Korkeintaan jyly on saanut entistäkin vakuuttavamman kaiun. Tilalle otettu nopeampi, puhtaampi ja teknisempi kuolometalli ei puolestaan ole hyvää keskitasoa kummempaa. Bändin keulakuvana ja sokkelina toimiva kurakurkku Chris Barnes on oma itsensä. Kyllä SFU osaa vieläkin kynäillä hyviä biisejä. Muutoksella on hintansa. Hienon edellisjulkaisun Even (2010) otteista touhu ei ole hirveästi muuttunut, vaikka bändi onkin siirtynyt Neurosis-taustaiselle Neurot-lafkalle. Pitkälinjainen ufoilu torppaa kuitenkin massiivisella särövallilla ja maukkailla pulputuksilla todella tehokkaasti suoraan tajuntaan.
kimmo k. Morbid Angelin vaikutus kuuluu, ja alkukantaisen murhaamisen ohella soittimia erehdytään myös hiplaamaan
Mahonki kaula/ruusupuu otelauta. Juuri siksi, että ensimmäinen "kantrilevy"Hex oli JO niin loistelias, tässä vaiheessa alkaa kaivata varhaistuotannon pitkien säröisten äänten jatkuvasti eläviä maisemia, joissa oli enemmän valöörejä kuin näissä vanhainkotilevytyksissä.
Sami hynninen
monSterS oF metal
The Ultimate Metal Compilation Vol.8
Nuclear Blast
Noin seitsemän tuntia ja 90 biisiä myöhemmin...
Harva levy-yhtiö julkaisee kahdeksan näin massiivista ja laadukasta kokoelma-dvd-pakettia. Tosin saksalainen Nuclear Blast lieneekin niitä ainoita puulaakeja, joilla tällaiseen on oikeasti varaa ja halua. Näiden 27 vuoden aikana Tokai Japan -kitaroiden myynti on ollut tasaisen hyvää. Kakkoskiekolle on tungettu puolestaan ne raskaimmat, eli rässit, kuolot ja mustat metallit, sekä huikea määrä yhdysvaltalaista metalcorea. Mainittakoon vielä erikseen kokoelman paksu ja värikuvin varustettu infokirjanen, jossa on perustiedot jokaisesta dvd:llä esiintyvästä yhtyeestä. Aika hyvin jätkät vetää, ei voi kiistää. Tuntuu välillä siltä, että asiakasta viedään kuin "pässiä narussa". EI IKINÄ ! Onneksi jotkut arvokkaat asiat säilyvät ja paranevat. Dvd-paketin ensimmäinen puolikas kattaa bändeistä sen keveämmän, melodisemman ja hevirockimman puolen. Jokainen Tokai Japan -instrumentti on upea luomus. Pikkuhiljaa The Ballad of the Starchild imaisi sisäänsä eikä laskenut enää pois.
mega
noDrama
The Patient
coroNer
Espanjalainen debytoija modernin metallin pauloissa. Paketista löytyy myös blu-ray-versio.
jaakko SilVaSt
naam
The Ballad of the Starchild
teepee
Johan alkaa usva tulvia ämyreistä. Väärin. 10 18, la 10 15
p
kauppa on auki 24 h
P www.musamaailma.fi
p
PRICE. Reilut neljä minuuttia kestävä, rauhallisesti koskettimilla soitettu Exit Theme päättää nimensä mukaisesti julkaisun palauttaen kuuntelijan korkeuksista ja syvyyksistä takaisin maanpinnalle. Suomea kattauksessa edustavat Nightwish, Amorphis, Tarot, Battle Beast ja Turisas. Tai pitävät monipäisen ja -makuisen kaveriporukan kauttaaltaan tyytyväisenä yhteisessä saunaillassa.
Kokonaisuutena paketin sisältö on kauttaaltaan hyvää, sillä yleensähän videoiksi päätyvät ne kunkin bändin tarttuvimmat tai muutoin parhaat biisit. Nämä brändit massatuottavat soittimia ja laatu vain heikkenee. Markkinoilla on brändejä, jotka ratsastavat puhtaasti nimellä välittämättä hinnan ja laadun suhteesta mitään. Bändin keulakuva Aimar Antxia on todella pätevä kaveri. Erinomainen esimerkki on vanha
ja arvostettu japanilainen soitinrakentaja Tokai Japan (since 1947). Viimeistään neljännen, yli kymmenen minuuttia kestävän The Starchild -kappaleen kohdalla alkaa harmittaa, ettei julkaisun koko ole 12" ja väri musta. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
seen äänimaailmaan raikkaan tuulahduksen tällä jatko-osallakin läsnä olevan sellon ominaisuudessa. Pariminuuttinen hypnoottisten tribaaliperkussioiden varaan rakennettu History's Son toimii puolestaan oivana introna kaikki yhtyeen eri puolet esittelevälle The Starchildille, johon koko ep kulminoituu. Vaikka tällaisen järkäleen läpikäyminen puuduttaa jopa kaikkiruokaisimman metallikuluttajan, niin tämä kuin aiemmatkin Monsters of Metal kokkarit toimivat hyvinä muistinvirkistäjinä ja suovat viljalti uuden löytämisen iloa. Soittajat ovat halunneet ostaa Tokai laatua. Trion 70-lukulainen soundi on erittäin vahvasti psykedeelinen Syd Barrettin aikaisen Pink Floydin tai alkuaikojen Hawkwindin tapaan, mutta löytyypä siitä myös raskaampi ja synkempi puolensa á la alkuaikojen Black Sabbath. Kaksi tuhatta euroa huonolaatuisesta soittimesta... Pääpaino on saksalaisilla ja pohjoismaisilla orkestereilla. Alun pienoiset sisäistämisvaikeudet ratkesivat kasvattamalla sekä volyymiä että toistojen määrää. Vertaa Tokai Japan -kitaraa vaikka tuplaten kalliimpaan kilpailijaan. Mikäli olet ostamassa markkinoiden parasta laatua järkevään hintaan, testaa Tokai Japan käsityösoitin. Hätäisempi sanoisi, että tässä paketissa on jokaiselle jotakin eli ei kenellekään yhtään mitään. Ole kriittinen ja mieti miksi instrumentti jota olet ostamassa maksaa niin paljon . 09 5627 1240 · Avoinna ark. Kitaroiden hinnat ovat pysyneet lähes ennallaan ja hinta/laatusuhde on vain parantunut. Hän omaa suht laajan skaalan ja osaa imitoida hyvin svedujen tähtiä, Stridiä ja Älvestamia, sekä paikkapaikoin jopa itseään Rob Flynniä.
QUALITY BEFORE QUANTITY!
TOKAI LS-90Q HDC Mahonki runko/quilted vaahtera kansi. Monsters of Metal on pullollaan Nuken rosterissa olevien bändien viimeisimpiä audiovisuaalisia tuotoksia. IUM QU Takaamme, että soittoEM kokemuksesi on positiivinen.
AL
PR
I TY
LE
MUSAMAAILMA
SS
MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi · Puh. 10 18, la 10 15 · MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila Puh. Korkeampia sfäärejä kurottavaa tunnelmaa vahvistaa myös minijulkaisun taitavasti pohdittu rakenne, sillä lähes kokonaan akustinen intro herkistää
tunnelman verkkaisesti leijuvalle Lands Unknownille. Asiansa osaavat soitinraken-
tajat laittavat itsensä ja vuosikymmenien osaamisensa täysin peliin. Ykköstä kevyemmällä kakkososalla kuvaavaa on, että levyn rummuton alku on nautittavinta antia, sillä enimmäkseen touhu menee samaksi laiskaksi valssiksi kuin aiemmillakin Carlson & Davies -pariskunnan kiekoilla. Jo 27 vuoden ajan me olemme tuoneet maahan käsityönä valmistettuja Tokai sähkökitaroita. Vaikka kyseessä olikin hieno äänite, riffit olivat enimmäkseen yhä samaa hikistä americanaa, joka kylläkin oli onnistunut tuomaan yhtyeen lähemmäs ensimmäisen taipaleen huuruisille tripeille nenäänsä nyrpistänyttä yleisöä. 09 720 60 660 · Avoinna ark. 1099
since 1947
KITARANVALMISTUKSESSA eletään outoja aikoja
Yhtyeen bm-tausta kuuluu pahansuovassa tunnelmassa, eikä meno muistuta alan tyypillisiä tapauksia ja näistä huolimatta Murder on, soundejaan myöten, ehtaa kuolokolistelua örinälauluja myöten. Sitten jotain tapahtui, sillä meno muuttui lähes tyystin, ja lopputuloksena syntyi mustasävyistä ja pahaenteistä death metalia. Muutaman kappaleen pudottamalla ja niitä hieman tiiviimmin sovittamalla mukaan olisi saattanut tulla vielä lisää tervettä iskevyyttä. Vaan jos reaalimaailmassa kylmä sota olisi syy ja ydintuho seuraus, tällä pikkumustalla roolit kääntyvät juuri toisin päin. Äärimmäisen rivakan räyhäämisen rinnalla splittikaveri alkaa väkisinkin kuulostaa turhan tavanomaiselta ja hivenen liian lepsulta.
Soundillisesti seiska on muuten sen verran asiaankuuluvan karua kuultavaa, että kaikenlaisten hifistien on turha vaivautua. Nyt meininki pakan hajaantuessa hieman tylsistyy, varsinkin epätasapainoisten soundien ja paikoin hieman yksipuolisten vokaalien painostamana.
aki nuopponen
Pirun tymäkkää d-beat-pauketta kahdelta kotimaiselta juuri sopivankokoisena latauksena. TVO) -kappaleessa.
mega. Eikä kyse ole pelkästään suomeksi tulkitsemisesta, vaikka toki sekin tuo oman pienen aggrolisänsä kokonaisuuteen. Kyseessä oli Blind Staren ainoaksi levyksi pitkäksi aikaa jäänyt Symphony of Delusions, joka oli hyvä ja ennen kaikkea lupaava ensilevytys kokeneelta turkulaiselta bändiltä. Tuotapa molempien porukoiden musiikki on noin ytimekkäästi ilmaistuna. Blind Staren vahvuuksiin kuului jo debyytillä tasapaino, jossa riffit olivat oikeasti tiukkoja ja orkesteriosuuksissa riitti mielenkiintoista kuultavaa, eikä tämä ole sittemmin muuttunut. Kulttuuria tämä on, vaikka turkulaisen undergroundkeikkapaikan sulkeneet päättäjät saavatkin ansiosta osansa ep:n hitiksi nousevassa Anti-kulttuuri (R.I.P. Kappaleet ovat niin täynnä kaikenlaista, että kokonaisen albumin mitassa puutuminen iskee väkisinkin. Kokonaisuutena The Dividing Linea vaivaa kuitenkin sama taakka kuin debyyttiä. SeRpent
yDintuho / Kylmä Sota
Split
psycHedelica
Norjalaisen kosketinblackin kakkosketjuun aikoinaan lukeutunut Gehenna aloitti uransa jo vuonna 1993 ja ehti tehdä muutamankin varsin muikean bmjulkaisun ennen vuoden 2000 Murderlevytystä. The Dividing Line on sekä tunnistettavaa että tuoretta Blind Stareä. Kelpaa hyllyyn yhtyeen muiden tuotosten jatkeeksi. Suosittelen tutustumaan, jos bändit kuten Soilwork ja Scar janne tolonen Symmetry kolisevat.
gehenna
Murder
peaceville
Murderistä voisi sanoa helposti, että levy oli aikaansa edellä. Aika hyvä saavutus debytantille. Kyhäelmät ovat hieman monipuolisempia ja vaativat enemmän kuulijalta, mutta vain hyvässä mielessä. Kului vuosi, toinen ja pian seitsemäs, ennen kuin tälle levylle kuullaan viimein jatkoa. Kitarat surisevat ärhäkästi, rumpu paukkuu kiivaasti ja mies huutaa kurkku suorana. Eivät Ydintuhon neljä biisiäkään mitään lepsuilua ole, mutta Kylmä Sota
osoittaa jo ensimmäisellä Kuka kestää.... Nyt tämä kahdentoista vuoden takainen kiekko on saanut ansaitsemansa uusintajulkaisun, ja luvassa on hulppeat kahdeksan bonusbiisiä olkoonkin, että ne ovat lähinnä eri versioita levyn kipaleista.
66
Inferno
Kauan sitten vastaani tuli vuoden parhaisiin debyytteihin lukeutunut albumi, joka esitteli melkoisen tuoreella tavalla äärimetallia, orkesteria ja progenhiveniä yhdistelleen bändin. Nodrama nousee melkoisen korkealle heti kättelyssä. Mikko Kovasiipi
blinD Stare
The Dividing Line
omakustaNNe
Sävellykset ovat tarpeeksi monipuolisia ja tarttuvia, jotta mielenkiinto säilyy hämmästyttävästi läpi levyn. Levytys ei ehkä ole yhtyeen paras, mutta kokonaisuus on vahva ja yhä toimiva. Kaikkien ainesten seisoessa tukevasti jo omillakin jaloillaan niiden yhdistelmä on sitäkin iskukykyisempi. -repäisyllään, kuinka paljon intensiivisempi ja raivokkaampi porukka se on. Lätyn death metal on samalla sekä modernia että perinteille kumartavaa. Kappaleissa on sävellyksellistä ideaa, ja sovitukset on tehty huolella, niin soitannollisesti kuin laulumelodioissakin
Positiivisimmin Hitch a Ridella yllättää kuitenkin ruotsalaisvokalisti Andi Kravljaca. Etenkin miehen loihtimat kosketinmatot ja muutamat melodia-ajot ovat melkoisen hunajaisia. Kravljacan tulkintojen karismassa ja lennokkuudessa löytyy vaikka muille jaettavaksi. Bändi todellakin tuntuu antavan itsestään kaiken. Aiempien Peaceville-uusintajulkaisujen tapaan tämäkin paketti sisältää bonuslevyn, jolla kuullaan Fenrizin ja Nocturno Culton värittämä kommenttiraita.
SeRpent
Amerikkalaisen multi-instrumentalistin, tuottajan, säveltäjän ja sovittajan Mike K Walshin masinoima Departure esittelee neljännellään hirmuisen määrän juurevia ja klassisia hard rock -tuulahduksia Journeyn ja Kansasin tapaan. Meininki on hyvällä tavalla riehakasta, mutta myös vakavaa ja omalla tavalla kaihoisaakin. Kansikuvassa käsi pitelee kiinni molemmista päistään palavaa kynttilää, mikä kertoo paljon yhtyeen meiningistä. Hitch a Ride on yksi vuoden 2012 hard rock -helmistä.
jaakko SilVaSt
CMY. Hitusen muunnelluista riffeistä voi bongailla Reek of Putrefactionja Symphonies of Sickness -biisejä: hei, tämähän on Ruptured in Purulence, ja tuossa soi Suppuration! General Surgeryn "omasta" musiikkityylistä ei voi sanoa oikein mitään, heidän tyylinsä kun on Carcassia. Hitch a Ride on soitoltaan ilmava ja melodioiltaan tarttuva yksitoistaraitainen. Nyt on tyrkyllä Carcass-palvontaa pikkujulkaisuilta ja erinäisistä studiosessioista nimenomaan 2000-luvun materiaalia. Hitch a Ride tuo paikoin mieleen myös Toton soundeista tutut nyanssit, Whitesnaken karismaattisuuden sekä Bon Jovin roisin stadionpoljennon. Erityismaininta Xysman Foetal Mushin coveroimisesta sekä informatiivisesta kansivihkosesta.
tami hintikka
Bändin nimi viitannee legendaariseen kuubalaiseen Buena Vista Social Club klubiin/bändiin, mutta näiden kiuruveteläisten musiikista on turha etsiä kuumia lattarirytmejä, sillä kuulijaa mäiskäistään turpaan menevän punkahtavan rockin voimin. Carcass-korvikkeena tämä kokoelma on aivan oiva, mutta esikuvansa uraauurtavaa ja sairasta ilmaisua ei luonnollisesti tavoiteta. Omassa genrehaarukassaan Plaguewielder onkin miellyttävä ja enemmänkin onnistunut teos kuin varsinainen notkahdus. Kaveri muistetaan ehkä parhaiten tukholmalaisprogemetallistien Seventh Wonderin ensimmäisenä laulajana, mutta kuten SW-debyytti Become (2005) osoittaa, Kravljacan ääni soveltuu paljon paremmin vanhan liiton hard rockin kuin prog metalin tulkitsemiseen. Keskitempoinen ja rokkaava, paikoin suorastaan haahuileva mustuuden metalli oli astunut tilalle. Carcass ei todellakaan ole ollut vain inspiraationlähteenä, vaan brittiraadon alkutaipaleen hurmeinen suolistus on otettu käyttöön lähes sellaisenaan. Ja vaikka sitä vaivaakin eräänlainen norsecore-inflaatio, soundeiltaan ja laulusuorituksiltaan kiekko on yhä varsin mukava ja toimiva. Meno on keskitempoista ja letkeää. Ensimmäiseksi Melt kiinnittää huomion tajuttomalla energialatauksellaan. Vaikka yhtymäkohtia aiempiin klassikkolevytyksiin on toki paljonkin, Plaguewielder ei noussut niiden tasolle eikä tee sitä vieläkään. Pikaiset biisijyräytykset ovat miellyttävää kuunneltavaa ja yhtyeen musiikissa on myös toimivaa melankolista pohjaa, mikä iskee erityisesti suomalaiseen mentaliteettiin. Plaguwielder on outo onnistuja: selkeät huippukohdat puuttuvat ja meno tuntuu tasalaatuiselta suorittamiselta. Yhtyeen soundeiltaan pehmentynyt ja ilmaisultaan keventynyt black metal ei tarjonnut enää äärimmäisyyksiä. Lähinnä A Collection of Depravation saa aikaan sen, että muistaa kuinka kovia luukutuksia Jeff Walkerin ja kumppanien pari ensimmäistä kiekkoa ovat. Mike Walsh on soitintensa ääressä tarkka ja taitava. general Surgery
A Collection of Depravation
relapse
haSta la ViSta Social club
Melt
secret
Länsinaapurimme goregrindaajat alkoivat operoida jo yli kaksikymmentä vuotta sitten ja aktivoituivat tällä vuosituhannella pitkän horroksen jälkeen. joni juutilainen
CM
Terrorizer Magazine
www.jessandtheancientones.com
DeParture
Hitch a Ride
escape
MY
DarKthrone
Plaguewielder
peaceville
CY
Alkujaan vuonna 2001 ilmestynyt Plaguewielder oli melko lailla selkää jatkoa paria vuotta aiemmalle Ravishing Grimness -levylle. Melt on hyvä levy, mutta tässä tapauksessa albumi toimii ainoastaan esitteenä C siitä, kuinka helvetin kovaa bändi saatM taa potkaista livenä! Koppa kaljaa alle, ja todellisuus näyttäytyy täysin toisenY laisena
aki nuopponen
oSi
Fire Make Thunder
metal Blade
the Dillinger eScaPe Plan
The Dillinger Escape Plan
earacHe
Progeveteraanien tyylikäs herrakerho jatkaa miellyttävän ja omintakeisen musiikin tuottamista. The Weight of Oceans on mahtipontinen ja suurieleinen teos, jossa ovat kaik-
Kärsitkö univajeesta. koSkinen
ki palikat kohdillaan, kuten odottaa saattaa. Fire Make Thunder on erinomaisen tyylikäs ja raikas levy, jossa on harvinaisen oivallisia aineksia. Tyylillisestä ja erityisesti sovituksellisesta uskalluksesta on annettava myös tunnustusta: biisien rakenne on todella orgaanisen muotoinen eikä tavanomaista sabluunaa havaitse kuin parin raidan kohdalla. Sitä se ei todellakaan ole. Cradle of Filthillä on ollut vuosikausien ajan projektina tehdä orkesterisovituslevy tuotantonsa tarkoitukseen sopivimmista kappaleista, ja nyt Midnight in the Labyrinthiksi nimetty tuplalevy saapuu auttamaan edellä mainitussa ongelmassa. Bändin progeveteraanileima sekä musiikin raukea uneliaisuus voivat etäännyttää potentiaalisia diggareita, mikä on sääli. Suurimman riemun aiheuttavat kuitenkin biisit ja niiden toismaailmallinen tunnelma. Edes nostalgiapisteillä ei tällä kertaa päästä liiemmin brassailemaan. Levy ei kuulosta innovatiivisesti sovitetulta ja ammattitaitoisen orkesterin soittamalta orkesterisovituslevyltä, vaan ennemmin CoFin kovimman ja rahkeiltaan täysin vajaan fanin makuuhuoneessa syntyneiltä syntikkaversioinneilta. Myös sävellysten eittämätön, vaivihkaa pauloihinsa kietova tarttuvuus on yhtyeen valtti. Paikoin (erityisesti Celestial Tear -biisi) bändi muistuttaa myös Swallow the Sunia. Jonkinlainen oman alansa pioneeri TDEP kieltämättä Coalescen ja Convergen ohella kieltämättä on, mutta paljon parempaankin bändi on pystynyt. Jostain kumman syystä odottelin tätä levyä mielenkiinnolla. Ajattelin että se keskittyisi Cradle of Filthin parhaaseen puoleen eli kauhuelokuvamaisiin tunnelmiin ja niiden punomiseen ta-
Yhdeksi mathcoren esi-isistä tituuleerattu TDEP oli ensimmäisellä virallisella julkaisullaan vielä oman itsensä oppipojan asemassa, ja musiikillinen linjansa haki tukevampia uomia. Valtamerialuksen lailla kyntävät kappaleet toimivatkin parhaimmillaan odotetulla voimalla.
68
Inferno
Yhtyeen musiikissa on paljon opethmaisia vaikutteita, mikä tulee ilmi etenkin syvän murinalaulun ja puhtaan lauleskelun yhdistelmästä sekä musiikin aika kivasta progressiivisesta ilmeestä, jota ei ole kuitenkaan viety missään nimessä Opethin mittasuhteisiin. Niin hienolta kuin särökitaroitu ja isosti rumpaloitu heavyproge näiden miesten näpeissä kuulostaakin, yhtye on kiehtovimmillaan ilmaisun ollessa kevyempää, epämääräisen avaruudellisen rajakerroksen pinnassa leijaillen. Jos viereen lyödään vaikka hieno ja sävykäs Option Paralysis -kokopitkä (2010), kyseessä on jo täysin eri sarjassa otteleva yhtye.
joni juutilainen
carnal DemiSe
Carnal Demise
iNverse
Carnal Demisea vertaillaan lehdistötiedotteessa Entombediin, mikä on jokseenkin kaukaa haettua. Itse asiassa kaikki on niin hyvin kohdillaan, että levyltä jää jopa kaipaamaan haavoittuvaisuutta ja heikkoja lenkkejä; inhimillisyyttä, joku saattaisi sanoa. Siitä kaivatusta viheliäisestä tunnelmasta puhumattakaan. Jos mahdollista, Midnight in the Labyrinthillä kuultavat orkesterisovitukset ovat vielä huonompia kuin Cradle of Filthin varsinaisten albumien heikoimmat taustasinfoniat. Rockaavia riffejä ja death metal -pohjaa toki löytyy, mutta suomalaisbändi tuo asiansa esiin huomattavasti Entombedia melodisemmin ja monipuolisemmin.. Tästä soisi irtoavan inspiraatiota monelle.
kimmo k. Melissa Sepanic
rinamaisiksi kokonaisuuksiksi. Luvassa on kahden levyn verran unettavaa orkesterihöttöä, hupsuja kertojaääniä ja satunnaisia huminoita, jotka jatkuvat, jatkuvat ja jatkuvat, ilman minkäänlaisia nousuja tai laskuja. Vaikka levyllä muistetaan syöksähdellä myös kovaäänisen rockin pariin, kappaleet etenevät ja pitävät mielenkiintoa yllä erinomaisesti ilman isoa meteliäkin, tyylikkäiden koskettimien, kitaroiden tai säksätysten avulla. Levyä kuunnellessa tuntuu paikoin siltä, että tavaraa on yksinkertaisesti aivan liikaa eikä musiikki pääse hengittämään vapautuneesti. Dani Filth kertoi taannoin, ettei tämä orkesterilevy ole vain suoraa kopiointia bändin sävellyksistä. Tähän on suurena syynä uneliaan lakoninen mutta hirmu toimiva laulu. Kuusibiisinen ep on sisällöltään melko päivettynyttä kamaa, sillä alkujaan vuonna 1997 ilmestyneen julkaisun jälkeen on tuutattu ulos melkoiset määrät kovempaa mathcorea ja ties mitä muuta aggressiivista kikkailumetallia. Toivoin ettei levylle olisi jätetty bändisoittimia lainkaan, vokaalitkin olisi pääasiassa riisuttu ja että tämä toisi bändistä esille jotain sellaista, mitä sen parhaiden albumien taustalla on aina vaaninut. Gavin Harrisonin (Porcupine Tree) maukkaan rumputyöskentelyn merkitystä ei tietenkään sovi väheksyä, vaikka se onkin ehkä tavanomaisinta progeilmaisua koko bändissä. Lieneeköhän tämä jopa tarkoituksellista, sikäli kuin levyn nimeen on katsominen?
joni juutilainen
craDle oF Filth
Midnight in the Labyrinth
peaceville
in mourning
The Weight of Oceans
spiNeFarm
Entuudestaan ainoastaan nimeltä tuttu In Mourning luo uudella levyllään itsestään mielikuvan massiivisena mutta sulavasti liikkuvana metallikoneena. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyneellä Calculating Infinity -kokopitkällä nykiminen alkoi olla jo täysin toista luokkaa. Onko kaikki kikat kokeiltu eivätkä unilääkkeetkään auta. Bändin progressiivinen ote on oikeasti aika erilaista, kiitos kiipparimies Kevin Mooren (ex-Dream Theater) persoonallisen laulun ja kitaristiaisaparinsa Jim Matheosin (Fates Warning) kera todella toimivasti konepohjalta toteutettaman sovitustyön
Zenith Reunion ei ole kuitenkaan täysin toivoton tapaus. Levy kuulostaa heti alusta alkaen lähinnä hyvin soitetulta ja kelvollisesti tuotetulta demolta, jolla olisi saattanut olla sijaa 80-luvun suomalaisessa heavy metal -tarjonnassa, mutta vuonna 2012 jälki kuulostaa auttamattoman vanhentuneelta. Lee Dorrianin möräkkä ja kireä örinän ja rääkynän sekoitus on omalla tavallaan innostavaa kuultavaa, kuten toki kiekon muukin anti. Varsinkin kitarasooloista ja -leadeistä löytyy paljon hienoja veivauksia, eivätkä bändin parhaat kertosäkeetkään ole lainkaan hullumpia. Genrediggarit saattaisivat ymmärtää armahtaa Stevien ja Alanin tuotoksen, mega minä en.
the nimmo brotherS
Brother to Brother
armadillo
naPalm Death
From Enslavement to Obliteration
earacHe
hallitummalle ulosannille. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
Edeltävällä Manmade 666 -demollaan paritkin kuukauden demo -tittelit napannut yhtye soi debyytillään varmaotteisena ja koukukkaana. Carnal Demisessa on ihmeellisintä, että yhtyeen musiikissa ei ole käytännössä mitään ihmeellistä. Totta kai. Levyllä myös kuullaan miehistöä, joka ei ole viihtynyt ND:n riveissä yli kahteen vuosikymmeneen. SeRpent
zenith reunion
Utopia
violeNt JourNey
Nimmon veljekset eivät ole mitään märkäkorvaisia bluesrokkareita, sen kuulee jo kaksikon soitosta. Ikää yhtyeellä on vasta viisi vuotta, joten tulevaisuudessa Carnal Demisesta voi kehittyä tyylitietoinen ja tasalaatuinen luottonimi. The Nimmo Brothersin varovaisesti rokkaava ja bluesahtava, radioystävällinen musiikki kuulostaa ensimmäisen parin kappaleen ajan ihan mukiinmenevältä, mutta häipyy jo parin seuraavan kipaleen jälkeen harmittomaksi taustamusiikiksi muuttuen lähes täydellisen tasapaksuksi ja tylsäksi kohti levyn loppua. Dm-fanittajille tämä on ehkä turhan punkahtava teos, mutta grindauksesta syttyvälle kiekko on levyhyllyn pakollinen osatekijä. Utopian varrelle on ripoteltu sen verran hienoja osia, että tunkkaisen tuotannon, omaperäisyyden puutteen ja ankeat vokaalit antaa hetkeksi anteeksi, mutta pi-
Tiedät kyllä paikan! www.hellsinkishop.com. Ensimmäisenä särähtävät suureksi osaksi läpi korvien kulkevat kappaleet, mutta vokaalit alkavat ärsyttää sitäkin enemmän. Kaksikon musiikki etenee viivasuoraan syviksi kuluneita, äärimmäisen tuttuja uria, joilta ei osata tai edes haluta poiketa missään vaiheessa. Mitä Brother to
Toisille Napalm Deathin alkupään tuotanto on suunnilleen parasta mitä rahalla saa, osa taas syttyy enemmän yhtyeen
En tiedä, miten kokeneista tekijämiehistä tai aloittelevista nuorukaisista Zenith
Reunion koostuu, mutta tämä pari vuotta kasassa ollut bändi olisi kenties saanut kypsyä vielä tovin. Harmonisimpia osia lukuun ottamatta on lähes käsittämätöntä, että levylle on päästetty näin voimattomia ja monotonisia ääntelyjä. Debyytin perusteella kaikki ainekset ovat olemassa.
joni juutilainen
Brother -albumi taas ei anna, on innovatiivisuus ja sielukkuus, joista edes toista olisi syytä olla tämän genren musiikissa mukana. Zenith Reunion vaikuttaa kuitenkin olevan bändi, joka luottaa niin vahvasti perinteisiin, ettei sekaan ole mahtunut kerta kaikkiaan mitään omaa. Yhtyeen myöhempi deathmetalmaisuus ei myöskään vielä kuulu lyhyissä ja ytimekkäissä turpasoittoralleissa, mutta kiukkua löytyy sitäkin enemmän. Vanhassa vara parempi. Nyt levyn ostamiseen on entistä parempi syykin viiden bonusraidan vuoksi. Sama etenemismalli on käytössä jokaisella kiekon kahdestatoista raidasta. Aina välillä. Bändin musiikissa on kuormakaupalla melankolista suomalaismaisemaa, ja yhtyeestä saattaa löytää yhtäläisyyksiä esimerkiksi Diabloon, Manufacturer's Prideen ja Profane Omeniin. Levy on kasattu perusaineksista, se ei yllätä millään tasolla eikä laita tunnemaailmaa myllertämään pyörremyrskyn tavoin, mutta toimii suurimmaksi osaksi erinomaisen hyvin ja paikoin jopa loistavasti. ND:n kakkoslevy vuodelta 1988 sisältää uusmuodossaan peräti 31 raitaa kipakkaa grindcorea. Bändin pioneerimäisyydessä voi kuulla historian havinaa, sillä tuotanto on laihanlaista ja demomaista, mutta biisit ovat grindskenen keskeisiä tekeleitä
SmithGoodman-kaksikon yhteinen biisinkirjoituskaan ei tunnu oikein luistavan. Poikkeuksina ovat 2000-luvun Alice Cooperin raskaslevytykset mieleen hilaava I See Lights, Tony Iommin soolodebyytiltä junttaavasti hönkivä Bright as a Fire ja puoliherkästi tunnelmoiva, kiipparihöystöinen Tortured Tone.
jaakko SilVaSt
Luin hiljattain vanhahkon TK-haastattelun, jossa yhtye kertoi olevansa kyllästynyt hardcore/punk-leimaansa ja olevansa ensisijaisesti metallibändi ja "miesten musiikkia". Julkaisu palvelee lähinnä kovimpien fanien tarpeita ja toimii tietynlaisena testamenttina TK:n kokoonpanolle Läjä (huuto), Ilari (kitara), Peedro (basso) ja Lene (rummut), joka on sittemmin uudistunut rytmiryhmän osalta täysin. Yksinkertaiset syntikkasovitukset, tarttuva riffittely ja erittäin hyvät vokaalit antavat odottaa tulevalta Nekros Philia -kokopitkältä hyviä suorituksia. joni juutilainen
Levyllä soi kuin kolme eri bändiä. Jostain syystä bändi on päättänyt sotkea jo tällaisten sävellysten sekaan hyvin väkinäisen oloisia metallisia puolia, jotka saavat varsinkin levyn jälkipuolella parhaatkin tunnelmat ratkeamaan liitoksistaan. Tästäkin huolimatta Enochian Theoryn toinen kokopitkä yrittää todistaa, että kaikki tämä sidotaan jollakin tavalla yhteen. Yksi näistä soittaa vanhan koulun progella höystettyä alternative rockia, toinen lähtee lähes melodisen äärimetallin linjoille ja kolmas toteuttaa itseään ambientmaisella tunnelmoinnilla. Itse asiassa vahvimmillaan albumi on oikein huumaavaa kuunneltavaa melankolisine tunnelmineen ja hitaasti rakentuvine kappaleineen. Tähän väittämään on tietyllä tapaa helppo yhtyä Ugh!!!livelevyä kuunnellessa. Yhtyeen linja perustuu edelleen vahvasti pääasiassa amerikkalaiseen 80-luvun tummasävyiseen hämyheviin, jonka petikumppanina on myös tuomitsevamman metallin osasto. Vaikka bändin kuin bändin kolmannen levyn kohdalla on viimeistään kiristettävä kritiikkiruuvia hiukan, on ilo todeta, etteivät nämä amerikaanot ole taantuneet paikalleen tai menneet alaspäin, vaan kehitystä on tapahtunut juuri niillä osa-alueilla, joilla aiemmin oli heikkouksia. Tämä on suorastaan sääli, sillä Enochian Theoryn parhaita puolia olisi kuunnellut kyllä koko levynkin mitassa.
aki nuopponen
lorD oF Pagathorn
Shine Through My Scars, Morning Star!
Woodcut
Vuonna 1992 perustettu Lord of Pagathorn oli jäissä ja katosi hiljalleen kuvioista pari vuotta myöhemmin julkaistun demonsa jälkeen. Hour of 13 on kaikin tavoin underground-uskottava porukka, jota suurempi yleisö tuskin tulee koskaan löytämään saati ymmärtämään. ASAPin, Psycho Motelin ja herra Dickinsonin kahden soololevyn jatkeeksi Smithin kitarointia voi kuulla nyt myös Primal Rock Rebellionissa. Sieltä haetaan soittoon ennemmin Tarotin tai Peer Güntin levyjä.
aki nuopponen
Primal rocK rebellion
Awoken Broken
spiNeFarm
Iron Maiden -kitaristi Adrian Smith on kunnostautunut hevilegendan jäsenistä Bruce Dickinsonin ohella eniten pääbändin ulkopuolisissa musiikkiprojekteissa. Genren kärkeen sillä on vielä paljon matkaa, mutta ainakin tämän levyn perusteella se on etenemässä oikeaan suuntaan.
mega
Ugh!!! - Terveet Kädet elävänä
loNgplay
an katse alkaa kääntyä takaisin levyhyllyyn päin. Peruskeikka hoituu odotetuissa merkeissä, huudon, nopean tempon ja yksinkertaisten riffien parissa, mutta akustinen osuus on sanalla sanoen paskaa, mikä lienee myös koko irvokkaan esityksen pointti. Tämän seiskan informaatioarvo on lähes olematon, mistä myös keskitason pisteytys, mutta muutoin vinyyli toimii hyvänä ja edullisena käyntikorttina bändin tummanpuhuvaan maailmaan.
joni juutilainen. 333:ltä löytyy mukavaa pikkunäppärää melodiaa sekä leppoisaa rullaavuutta, vaikka mistään omaperäisyyden tai svengin riemujuhlasta ei voikaan puhua. Vahvasti kitaravetoisen Awoken Brokenin meno on alarekisterissä möyrivää, vihaista ja päällekäyvää tykitystä, mutta summattuna kiekosta jää päällimmäisenä hosumisen ja turhanpäiväisen meuhkaamisen maku. John Mode
enochian theory
...And All It Entails
music tHeories
hour oF 13
333
earacHe
terVeet KäDet
Vokalisti Phil Swansonin omalaatuisen kuuluakobändiinvaiei-jahkauksen kohteena olleelta Hour of 13:ltä on mennyt pari vuotta uuden täyspitkän tekemisessä. Minkäänlaista varsinaista lisäarvoa miehen tekemiset eivät bändille tuo.
70
Inferno
Tämä räyhäkkää vaihtoehtometallia soittavan, entisen SikTh-bändin (never heard) vokalistin Mikee Goodmanin kanssa masinoidun yhtyeen esikoinen ei säväytä suuntaan tai toiseen. Ugh!!! on tietysti legendaarisuutta, levyttämättömiä biisejä ja kaikkea muuta hienoa tulvillaan, mutta mitään varsinaista syytä levyn olemassaololle on hankala löytää. Tällä kertaa yhtye on matkassa seiskatuumaisella, jolla yhtye esittää oman kappaleensa ohella peruscoverin Venomin In League with Satanista Bändi raastaa nimikkobiisillään esiin varsin hyvän, keskitempoisen ja vahvasoundisen black metal -kappaleen, jossa on havaittavissa sopivasti 90-lukulaista bm-tyyliä. Hyvän matkaa päälle kolmekymppinen TK on tehnyt uransa varrella käytännössä kaiken, mitä tällaisen musiikkityylin puitteissa ylipäätään voi. 35 kappaletta sisältävä livelevy on pelkkä pintaraapaisu yhtyeen tuotannosta, mutta se antaa vaikka umpimetsästä levyn äärelle raahatulle kuulijalle täydellisen kuvan bändin meiningistä. Heti alkuun tulee selväksi, että Enochian Theory on parhaimmillaan juuri ensimmäisenä mainitun parissa. Yllätys olikin melkoinen, kun bändi hyppäsi kaksi vuotta sitten puskista uuden Msilihporchen-demon kanssa. Enochian Theory on lisännyt hienosti soivien kappaleiden sekaan myös monenlaisia hämärämmillä tehosteilla kyllästettyjä raitoja, joita joku voisi kutsua konseptin edesauttajiksi, mutta tässä tapauksessa niistä muodostuu lähinnä tyhjänpäiväisiä tunnelmanlaskijoita. Suuria musiikillisia muutoksia ei kuulu sitten The Ritualist -albumin tapahtuneen, mitä nyt tarttuvuuden määrässä on menty mukavasti eteenpäin. Keikka koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen on perinteinen suoraviivainen mättökeikka ja toinen harvinainen akustinen erikoisveto. Brocas Helm, Cirith Ungol ja mitä näitä nyt onkaan
Puhtaasti henkimaailman asioitahan tämä, mutta musiikin suhteen en ole agmega nostikko.
ulkopuoliseenkin kuunteluun, potentiaalia vaihtoehtoiseen sukseeseen kun on kosolti. Yhtyeen sointi on monisyistä ja tuotanto varsin kunnianhimoista. Tämä tietää sitä, että levylle ei mahdu metallin pihahdustakaan. Nyt puhutaan melodisesta konemusiikista maalailevassa hengessä. Mainitut vaikuttajat kuuluvat To Jupiter and Backillä todella selvästi, mikä nousee albumilla ehkäpä ennemmin taakaksi kuin vahvuudeksi. Mutta eipä levy olisi kovaa valuuttaa ilman hyviä biisejä. To Jupiter and Back on mukavaa taustamusiikkia, mutta tämän isompaan rooliin siitä ei ole tunnelmien jäädessä parhaimmillaankin vain kelvollisiksi.
aki nuopponen
the unDiVine
Delusional Noise
iNverse
Mielenvikaisuuteen pohjaavalla teemalevyllään esiintyvä lohjalaisbändi ei ole ensimmäistä kertaa soittohommien parissa, sillä muistikuvissa siintää kätösiini ajautunutta demotuotantoa jo useamman vuoden takaa. Kotikutoisuudesta ei ole häivääkään, vaikka kaikki onkin tehty omin voimin tuotantoseikat on hoidettu todella ammattimaisesti. Pitkähköt, mukavaa doomhenkistä synkistelyä ja tunnelmointia sekä räväkämpää melankolista vauhtihurjastelua sisältävät kappaleet pysyvät mainiosti kasassa, mutta näinkin monipuolinen musiikki vaatii toimiakseen entistä vahvempaa latausta tunnepuolella. koSkinen
Kebu
To Jupiter and Back
iNverse
Julia'S WinDoW
In Circles
omakustaNNe
Jo vuonna 2005 Sleeper-ep:llään nimensä positiivisena merkintänä korvan taakse jättänyt seinäjokelaistaustainen yhtye on debyyttipitkäsoitollaan ällistyttävän valmista kamaa. Ainakin kun Sara lienee tätä nykyä paras verrokki, aiemminkin mieleen juolahtaneen A Perfect Circlen ohella. Tällöin bändi ei jättänyt sen ihmeempiä tuntemuksia, mutta toisella kokopitkällä hommassa alkaa olla juonentynkää. the great olD oneS
Al Azif
ladlo
Kun yhtye viittaa julkaisullaan näinkin suoraan klassiseen kauhukirjailijaan H.P. Pohjimmiltaan The Undivine on melko perinteistä death/thrash metalia, jonka sekaan sotketaan paikoin mehevää groovea, Sepultura-henkistä tribaalimättöä, tunnelmoivampia kohtia ja lähes kaikkea mahdollista metallin saralta. Kiinnostuneet oitis bändin kotisivuille, joilta levy on sekä kuunneltavissa että imutettavissa.
kimmo k. Kiintoisat tuotannolliset keinot ja rohkeat sovitukselliset ratkaisut palvelevat liidellen polveilevia sävellyksiä mainiosti, ja kokonaisuus on yksinkertaisesti tyylikäs. Levy kun ei ihan Jupiteriin asti yllä, paluumatkasta puhumattakaan. Ne tarttuvat vaivihkaa pääkoppaan ja jäävät sinne kaikuina leijailemaan. In Circles on hieno levy, jonka toivoisi päätyvän laajalle omakustannepiirien
Kebu listaa kotisivuillaan esikuvikseen Jean Michel Jarren, Vangelisin ja Mike Oldfieldin. Levyyn on varmasti panostettu aikaa todella paljon, mutta se ei kerro instrumentaalisesti aivan sellaisia tarinoita tai maalaile sellaisia mielikuvia, joita tällaiselta musiikilta odottaa. Näitä elementtejä The Great Old Onesin ensimmäiseltä täyspitkältä ei kuitenkaan löydy, vaikka se varsin onnistuneesti sävellettyä, vahvaa post-henkeä sisältävää black metalia sisältääkin. Yhtyeellä on juuri oikealla tavalla hullua rohkeutta toteuttaa paletista poikkeavia ideoita, ja onkin hieman sääli huomata, että bändi on kaikkein heikoimmillaan perusmätön parissa.. Soundi on kovin kliinisen ja jopa halvan oloinen. Levystä muodostuu melkoinen sillisalaatti, joka huipentuu mystisiä shamaanitunnelmia tarjoilevaan päätösbiisiin. Tunnelmoiva konemusiikki on parhaimmillaan sitä kuuluisaa parhautta, mutta Kebun tekemisiin ei mahdu mukaan sitä hyppysellistä orgaanisuutta ja luonnollisuutta, joka tekee parhaista konemusiikkilevyistä niin hyviä. Bändin vaihtoehtorockilla ei ole paljoakaan tekemistä metallin kanssa, mutta jos Infernossa arvioidaan esimerkiksi Saran levyjä, Julia's Window'n isokätinen ja kunnianhimoinen alternative käy pirtaan mainiosti. Lovecraftiin (18901937) ja hänen luomaansa Cthulhu-myyttiin, musiikista odottaisi löytyvän samankaltaista kolossaalisuutta, kosmisuutta ja pahaenteistä tunnelmaa. Levy soundaakin tasan tarkkaan kansainväliseltä, tosin äärimmilleen hiottuna myös hiukan persoonattomalta. Selkein oma leima iskeytyy solistin ja päähahmon Jussi Lehtivuoren käheästä mutta pienen totuttelun jälkeen melodisuudessaan ihan toimivasta tulkinnasta
Ellei Fair Warningin tuotantoa löydy ennestään hyllystä, Best and More on kelpo tutustumispaketti yhtyeeseen. Missä helvetissä ulkopuoliset korvat ovat luuranneet. Saukkosen tunnistettava melodiakieli on läsnä ja muutamat akustiset osuudet tuovat levylle hyvää vaihtelua, mutta pääasiassa levy kulkee melodisen death metalin rujommilla seuduilla. Tarkasti kaverit ovatkin esikuviaan kuunnelleet. Temaattista kuviota lyriikoissaan kutova Bell on tätä nykyä selkeästi todella kova solisti rähinän lisäksi myös melodiaosastolla. Rise of the Phoenix osoittaa, että Before the Dawn vuosimallia 2012 on nälkäisempi ja kiukkuisempi kuin koskaan. Depraved Mind Murder jynkkyriffeineen ja suurine kertseineen toimii parhaimpana esimerkkinä siitä, kuinka vanhat temputkin säväyttävät yhä. Before the Dawn kohtaa näiden uudistusten myötä yhden ison ongelman: se asettaa itsensä rinnakkain selvästi laajemman kilpailijakunnan kanssa. Sato on taattua ykkösluokan tavaraa, mutta osittain jo riman korkeasta tasosta johtuen tisleen kipakkuus ei yllätä samaan tapaan kuin parin vuoden takaisella "paluulevyllä" Mechanizella. Bändin biisit ovat kuitenkin poikkeuksetta hyviä: tupla-cd on täynnä tarttuvia melodioita, jyräävää komppia ja korvamatopotentiaalisia kertosäkeitä. Samoin toimii neliraaja-atomikello Gene Hoglan, joka lanaa täsmäpommitusta täydellisesti. Bellin lämmenneen työsuhteen hedelmiä poimitaan jälleen. Molemmissa puoliskoissa on omat hyvät osumansa, mutta tulevaisuuden kannalta tuonen viikatteen olisi liipattava likemmäs ja useammin eikä vain tyytyä huitomaan uhkaavasti turvallisen etäisyyden päästä.
mega
blaze bayley
The King of Metal
Blaze Bayley
beFore the DaWn
Rise of the Phoenix
Nuclear Blast
Before the Dawnin edellinen albumi Deathstar Rising huokui väkinäisyyttä jo ilmestyessään, mutta ihan niin pahoista ongelmista se ei kielinyt, että bändin
Edellisen vuosituhannen lopun Iron Maiden -vokalistin Blaze Bayleyn sooloura on ollut pullollaan niin puhkuvaa pasaatituulta kuin kivisiä karikoitakin. God Eaterissä puolestaan vanha koira menestyy myös uudenkaltaisen tempun äärellä, kun kauhuleffamainen tunnelma yhdistyy hitaampaan dark wave -ladontaan.
kimmo k. koSkinen
Toinen espanjalainen modernin metallin yrittäjä tälle kuulle, ja samalta lafkalta vieläpä. The King of Metal on suurimmalta osin täynnä keskitempoista tai aavistuksen rivakampaa perushevijyystöä. Eikä ihme, debyyttialbuminsa 1992 julkaissut bändi oli auttamatta myöhässä. On sanomattakin selvää, että Rise to Fall ei tarjoa mitään uutta genreen. Rise of the Phoenix jää uudessa aluevaltauksessa tuuman aki nuopponen verran puolitiehen.
Delusional Noise ei ole levynä napakymppi, mutta se paljastaa bändissä piilevän paljon potentiaalia ja uskallusta kokeilla erikoisia musiikillisia ratkaisuja. Vielä näinäkin päivinä paras käyntikortti ovat hyvät biisit, onneksi.
janne tolonen
Scythe
Beware the Scythe
primitive reactioN
olisi odottanut muuttavan kokoonpanoaan ja tyyliään näin rajusti. Melodisen hard rockin juna oli tuossa vaiheessa jo mennyt, mutta Fair Warning löysi suojasataman Japanista. Ja kapsahtavat samaan mielikuvituksettomuuden kuoppaan. Rise to Fall luottaa samaan kaavaan kuin esimerkiksi In Flames nykyisin. Studioalbumien lisäksi yhtye on ehtinyt julkaista peräti neljä livelevyä, joiden sisällöstä löytyy näytteitä myös Best and More -kokoelmalta.
72
Inferno
Amerikkalaista Fair Warningin musiikista ei saa, siihen se on aivan liian jäykkää ja heavyvaikutteista, leimallisen saksalaista. Vaikka Fair Warning tähtäsi 90-luvulla hittibiisin tekoon keinoja kaihtamatta esimerkkinä Rainmaker-albumin (1995) kamala aloitusraita The Heart of Summer Best and Morella kitaristi Helge Engelken säröpedaali pysyy visusti päällä. Scythen esittämä death metal ei ole mitään brutaalia mäiskettä, vaikka osaakin tarpeen tulle edetä myös varsin kipakasti. Melodisen death metalin parhaimmisto on yksinkertaisesti niin kovasta raudasta taottua, ettei BtD oikein kykene pistämään paremmaksi. Jos albumin alkupäästä löytyvät ne tarttuvimmat ja vauhdikkaimmat kappaleet, loppu luottaa enemmänkin tummaan tunnelmaan ja hitaampaan tempoon. Pienistä lisävivahteista huolimatta suutari pysyy kybermetallilestissään perin uskollisesti, mutta kenkä on kieltämättä täydellisen istuva. Eikä pusketa raskaasti ja speed/ thrash-orientoituneesti kuin edellisillä, tuotannoiltaan maanläheisillä mutta hirvittävän intohimoisesti tehdyillä The Man Who Would not Diella (2008) ja Promise and Terrorilla (2010). Mielenkiintoinen on myös kappale nimeltä The Rainbow Fades to Black, jonka Bayley ilmoittaa. Kulta-aikojen tuottajalla Rhys Fulberilla on jälleen näppinsä pelissä, mikä kuuluu ajoittain melko pinnassa kajahtelevana koneistuksena. Toimii kyllä. The King of Metalin nimeäminen The King of Metaliksi on levyn sisältöön nähden vähintään ylimitoitettua. Rumpalimestari on kuitenkin jo jättänyt yhtyeen, samoin Strapping Young Lad -kuomansa, basisti Byron Stroud. Nämä kaverit eivät onnistu aivan yhtä hyvin kuin Nodrama. Jälkimmäisen saralla Industrialist on erittäin vahvaa näyttöä, ja levyltä voi poimia vaivatta Fear Factoryn komeimpia melodioita. Paikkapaikoin yhtye onnistuu kuulostamaan merkillisesti 2000-luvun Ruotsiin aikakoneella heitetyltä alkuaikojen Venomilta. Sen sijaan bändi luottaa monipuolisuuteen, melodisuuteen ja kauhutunnelmaan, joista se saa loihdittua itsensä näköistä, muttei kovinkaan amerikkalaiselta kuulostavaa mäiskettä. Trion soundissa onkin yhtä paljon vanhaa kuin uutta, eikä ero ole aina edes suuren suuri. Se mikä ärhäkkyydessä voitetaan, hävitään hieman laihemmissa tunnelmissa ja kaikkein melodisimpien riffien puutteessa. Kuudennellaan Bayley on kuitenkin lähempänä pohjakosketusta kuin ehkä koskaan. Ehkä yhtye tyytyy olemaan lähinnä maailman paras Fear Factory, mikä on toki helkutin hyvä pesti näin osaavalle koplalle. Nyt ei keulita hienoilla säkeistö- ja kertosäemelodioilla Silicon Messiahin (2000) tai Tenth Dimensionin (2002) tapaan. Eihän levy täysin munaton ole, mutta luovuutta on tultava paljon lisää, jotta näkyvyys parantuisi. Tämä on miellyttävä piirre, joka jää useimmilta tämän päivän bändeiltä puuttumaan.
joni juutilainen
Fair Warning
Best and More
spv
Hannoverilainen Fair Warning on jäänyt Suomessa vähälle huomiolle. Vaikka titteli tuleekin levyn avauskappaleen nimestä, joka puolestaan on kunnianosoitus metallifaneille, se ei silti kerro totuutta tuoreesta BB-äänitteestä. riSe to Fall
Defying the Gods
coroNer
Fear Factory
The Industrialist
aFm
Dino Cazaresin ja Burton C. Industrialistin biisimateriaali on taattua Fear Factoryä eli äärimmilleen viilattua bassarirynkytystä, karjuntaa ja melodisia kertsejä konemaustein höystettynä. Niiden läsnäoloa sanotaan tuottamiseksi. Kokoelma ei sisällä ennenkuulemattomia herkkuja, mutta on kelpo todiste Tommy Heartin samettisen äänen ja Engelken kitaroiden ajattomasta yhteisvoimasta.
lauRi ylitalo
Kitaristi Rick Scythe on valjastanut Usurperin hajottua hommiinsa viikatemiehen, ja varsin laaja-alaisesti ja terävästi herran instrumentti ensijulkaisulla heiluu. Levyn tarttuvinta laitaa edustavat edellä mainittu starttikipale sekä Iron Maidenin The Clansman -biisin hengessä tehty Fighter, jossa pelkkä intro on mahtipontinen ja tarttuva. Tuomas Saukkosen uudistunut joukko on levyn nimeä myöten selvästi enemmän tulessa kuin vuosiin, mikä kuuluu uhmakkaana tunteenpalona ja tyylimuutoksena, josta on Before the Dawnille näillä näkymin sekä hyötyä että haittaa. Albumin kaikki biisit kuulostavat lähestulkoon identtisiltä
Venet laulaa, ja Silencen reilut viisitoista vuotta sitten perustanut Levesque hoitaa kaiken muun tuotantoa myöten. No, Silence ei levy-yhtiöineen ole selvästikään lähestynyt asiaa kaupallisiin seikkoihin liikaa tuijottaen. Raita ei ole millään tapaa kiinnostava, edes lyriikoiltaan. Se olisi ollut syytä ottaa huomioon myös nimenvalinnassa: johan itsekin luulin, että aikuisiksi kasvaneet germaanijuniorit olisivat asialla, kun kuultavaksi tämän pyysin.
Eikä tässä liiemmin hurraata tarvitse huutaa, vaikka homma on joiltakin osin osaavissa käsissä. Rumpali onkin aikamoinen jäykkis, ja tuottajalla on ilmeisesti paha kuulovaurio. Biisin johtoriffi toimii, samoin raskaasti tamppaava yleisilme, mutta lyriikka on suoruudessaan hirvittävän kökkö. Silencen kaksoisjulkaisu muistuttaa vaikutuksiltaan Khymeran loistokasta The Greatest Wonder -levyä. The King of Metalilta löytyy myös täydellisiä huteja. Tarjolla on uhkea satsi melodista rockia, kahteen erilliseen levyyn keveään päivään ja rockimpaan yöhön jaettu City-kokonaisuus. Myyntiä tällainen massiivipaketti tuskin ainakaan lisää, sillä City-puoliskot kuuluvat kiinteästi yhteen ja kahden levyn hankinta muodostaa normaalia le-
vyostosta suuremman kynnyksen. Yön koittaessa City (Nights) -osan myötä jokapaikan AOR-ystävämme Tommy Denander luikauttaa kitarasoolon Drifting Away -raidalle. Nights luotaa Days-puoliskoa synkempiä vesiä niin sanoituksellisesti kuin musiikillisestikin, mutta kovin mustaksi ei horisontti tälläkään levyllä tummene. AOR-kaupungin kahtiajako pakottaa pohtimaan, olisiko yhden kiekon politiikka ollut sittenkin järkevämpi ratkaisu. Solisti kailottaa mukiinmenevän persoonattomaan tyyliin, samoin kitaristilla tuntuu olevan vikkelät nakit, joskaan ei hirveästi tyylitajua. Henkilökohtaisesti en myöskään ymmärrä tällaisen kappaleen julkaisemisen funktiota melko epäloogiselta tuntuvan ajanjakson jälkeen. Ja tämäkin vahingossa.
kimmo k. Levyn päättävän Beginningin herra Bayley hoilaa (kirjaimellisesti) pelkän näppäillyn akustisen kitaran päälle eikä tahdo paikoin pysyä edes nuotissa. Juustoisen puolelle menevää melodista paatosta höystävät american metal -henkiset puolirankistelut, eikä tulos ole kummoinen. Ei Vendetta täysin toivoton ole, mutta eipä näin naurettavaa levyä ole tullut kuultua pitkään aikaan. Hiukan ihmetyttää myös levyn kakkosraita Dimebag, joka kyllä on tehty joulukuussa 2004 lavalle ammutun Pantera-kitaristin muistolle. koSkinen
PSeuDogoD
Deathwomb Catechesis
kvlt
Muutamilla splittijulkaisulla meritoitunut venäläisyhtye edustaa nykykuolon-. City on tyylikäs, komeasti soiva ja huolellisesti kokoonpantu paketti melodista rockia. Blaze Bayleyn asenne hevimusiikin tekoon ja sen kannattajiin tuntuu edelleen olevan vahva. Silencen sävellystyö ei ehkä ole niin poikkeuksellisen tanakkaa eivätkä kertosäkeet aivan niin magneettisia, mutta molemmat ovat sellaisia juuri sopivan rentoja ja silti viimeisteltyjä tallenteita, joita on tavattoman mukava kuunnella. Harmi vain, että sävellykset, muista soolouransa nykyhetkeen liittyvistä kuvioista puhumattakaan, eivät tue intohimoista draivia tarpeeksi.
jaakko SilVaSt
Silence
City (Days) / City (Nights)
perris
Silencen uudessa inkarnaatiossa on tasan kaksi jäsentä: belgialainen Ben Venet ja ranskalainen Bruno Levesque. Totta, kappale tuo vahvasti mieleen Black Sabbathin Neon Knightsin, tosin korniuden rimaa hipoen. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
tehdyn Ronnie James Dioa kunnioittaen. Sekään ei erityisesti auta, että yhtye esittää laahailevan kompastelevaan tapaan ja pirullisen ohuelta ja munattomalta kuulostaen jonkinlaista Stryperin ja Metal Churchin välimuotoheavyä. panu koSki
VenDetta
World Under Fire
lioN
Kakkoslevyään tuputtavan englantilaisen Vendettan äijät näyttävät sen ikäisiltä, että 80-luvun samannimisestä saksalaisesta speed/thrash-partiosta on mahdollisesti aikoinaan tehty havaintoja
Pirteää kesämöykkää, siis. Bag of Bonesin suurin uudistus on siinä, että nyt raskaimmat ja moderneimmat sävyt ovat osittain väistyneet ja klassista hard rockia maustetaan enemmänkin bluesvaikutteilla. Kolmen 2000-luvulla ilmestyneen levyn aiempaa metallisempi ja tummasävyisempi linja on saattanut olla liikaa osalle vanhan liiton faneista. Le Son De Stigmates jää ontohkoksi ja tylsäksi yritykseksi luoda aitoa, synkkääkin synkempää syvällistä ja alkukantaista musiikkia, mutta improvisointikin vaatii lahjakkuutta voimansa valjastukseen. Suomalainen melankolia puskee Ashen Empiren syvyyksistä pintaan väkisinkin. Mistään ränttätäntästä ei ole kuitenkaan kyse, vaan tässä blues tarkoittaa samaa sielukkuutta, jota on löytynyt vaikkapa Glenn Hughesin eri projekteista kautta vuosien. Kuten niin monen samantyyppisen bändin tapauksessa, itänaapureidenkin pätkiminen on vaikuttavimmillaan silloin kun bändi jaksaa hidastaa temponsa vuolaasta hyytyneeksi ja valita kaikki74
Inferno
en suuntien sijaan yhden. Tunkkaisesti kuplivan death metal -tervan kaipaajille Deathwomb Catechesis on kaikesta huolimatta vuoden varmimpia valintoja.
mikko kuRonen
Eivätpä tahdo fransmannien Suuren Himskatin palvontamenot avautua härmäläiselle. Ei olekaan pelkkää sattumaa, että Bag of Bonesin on tuottanut Kevin Shirley, joka on hoitanut myös Hughesin nykyisen bändin Black Country Communionin kaksi levyä. Vaikkei Ashen Empire ole aivan täysosuma, tasokas ja hyvä julkaisu silti.
janne tolonen
SeKtariSm
Le Son De Stigmates
daemoN WorsHip
euroPe
Bag of Bones
ear
Europen comebackia alettiin puuhata vuosituhannen vaihteessa, ja se on ollut yksi tyylikkäimmistä ja laadultaan tasaisimmista kasaribändien paluista. Lisäksi samoista yhteyksistä tuttu Joe Bonamassa vierailee Bag of Bonesin nimibiisillä. Moonspell vastaa haasteeseen tupla-albumilla, jonka varsinainen ykköslevy Alpha Noir paneutuu joukon rankempaan historiaan. Tällä vuonna 2010 julkaistulla kokopitkällä yhdistyi hyvin pitkälti koko bändin menneisyys, jolloin sille latautui armoton annos rujonkauniita tunnelmia ja jopa Moonspellin mittapuulla kieroutunutta tarttuvuutta. Onneksi bändi tuntuu ymmärtävän tämän itsekin, ja lähes jokaisesta kappaleesta löytyy junnaavan tuhovoimainen keskitempokohta. Vaikka barbaarinen black/death metal hakee kaoottisesta soitannasta alkuvoiman lähdettä usein menestyksellä,
Jyväskyläläispumppu ulostaa toisen albuminsa. Ehkä äijämäisemmän lähestymistavan hintana on se, että levyllä ei ole edellislevyiltä löytyneiden Heron ja Always the Pretendersin kaltaisia huippumelodisia helmiä. Bag of Bonesilla kun ei kuulla laukkakomppeja ja neoklassisia vaikutteita. mega
moonSPell
Alpha Noir / Omega White
Napalm
morian
Ashen Empire
iNverse
metallin seinämää, jonka keskeisiin naulankantoihin kuuluvat oppineet sanoitukset, äärimmäisen synkeänä kohnottava riffimatriisi sekä ehtymättömältä tuntuva samastuminen pyhään kuolemaan. Jo aluksi hyvältä vaikuttanut albumi kasvoi hetkessä Moonspellin tuotannon parhaimmaksi eepokseksi. Vanhan sanonnan mukaan levyllä pitää olla ainakin yksi paska biisi, jotta ne hyvät erottautuisivat paremmin. Hän nostaa sävellysten hieman yksitoikkoista tasoa selvästi. Kappalemateriaali on hieman epätasaista. Preludin jälkeiset kaksi parikymmenminuuttista improvisoitua messuamisraitaa on musiikillisesti hidastempoista ja suurelta osin black metalin vahvasti värjäämää junnausta, josta löytyy myös osin drone-kiertoa ja pörinää. Ehkä Tempest tarkoitti, että bändi on symbolisesti palannut uransa alkulähteille ja sitäkin aikaisempiin vaiheisiin. Levyn yleistunnelma on monumentaalinen ja toisaalta vapaasti hengittävä. Laulajan korinasta, muminasta ja vaikerruksesta kuuluu yritys tulkita koettua maailmantuskaa ja piinaavaa ahdistusta, mutta minkäänlaista (epä)pyhää hypnoottista tai ritualistista tunnetta nelikko ei onnistu luomaan. Tuotanto on taattua Aksu Hanttu -laatua saaden Morianin kuulostamaan jopa hieman Entwineltä. Tämänkaltaisessa musiikissa on aivan pakosti oltava taitava
Mietin muutama vuosi sitten kovasti, mitä Moonspell voi tehdä Night Eternalin kaltaisen albumin jälkeen. Vertailu on näin omalakisesti ja ehdottomasti toimivien yhtyeiden kohdalla kyseenalaista, mutta alalajin suurmestareihin lukeutuvan Teitanbloodin pelkotiloista jäädään ainakin vielä transsimaisuudessa ja joustavuudessa. Memorial-kokopitkän (2006) tummia ja teatraalisia maailmoja mie-. Bändin selvä vahvuus on laulaja Janne Siekkinen. Ja tämän vastuun hän kantaa hienosti. Omega White puolestaan uppoutuu Moonspellin tunnelmallisempaan maailmaan. Tällä levyllä heikompia on enemmän kuin yksi. Suurin osa biiseistä on keskitempossa, joten laululle siirtyy suuri vastuu. En epäile hetkeäkään, etteikö teoksen henkinen puoli ole luojilleen jopa tärkeämpää kuin itse musiikki, mutta tavallisen kuolevaisen tätä on lähes mahdoton aistia niin millään tasolla. Laulaja Joey Tempest on luonnehtinut, että uutukainen voisi olla prequel-osa bändin vuonna 1983 ilmestyneelle debyytille, mutta tämä on jo hieman harhaanjohtavaa. Patric Ullaeus
laulaja, ja sitä Siekkinen on. Toisaalta avausraita Dawn Brigade on niin hyvä, että sillä antaa anteeksi muutaman keskinkertaisemmankin. Kokonaisuus on kuitenkin jälleen niin vakuuttava, että Europen toivoo jatkavan vielä vuosikausia.
toni keRänen
Pseudogodillekaan ei olisi pahasta, jos selkeitä riffikoukkuja olisi mukana tätäkin enemmän. Muutoksille avoimet fanit ovat kuitenkin saaneet pelkkää mannaa. Kun matalalta koristua murskausta tuetaan vielä nautittavan ilmavalla liidikitaroinnilla kuten Azazelissa, yhtye on jyhkeimmillään. Melodisen metallin tantereella taistellaan. Välillä käydään piipahtamassa sen raskaammalla ja vuorostaan kevyemmällä laidalla. Tältä levyltä sitä ei löydy. Pieni yllätys tuleekin vastaan siinä vaiheessa, kun tavallaan bonukseksi tarkoitettu Omega White osoittautuu selvästi varsinaista levyä paremmaksi kokonaisuudeksi
Albumi ei tunnu missään vaiheessa saapuvan mihinkään päämäärään. Cat Cat
Movetron
Pandora
Viikate
Lauantaina. Sekalaisen kokoonpanon summana on syntynyt levyllinen melko suoraviivaista metallista hardcorea, joka yllättää suoraviivaisuudellaan ja konstailemattomuudellaan. mennessä
MUSIC FINLAND UK Iso-Britannia 2012-2013
05 09 10 11
DIGITAL & MUSIC MATTERS Singapore 22.-26.5.2012 FINLAND FEST Tokio, Japani 25.-26.5.2012 JA JA JA - A NORDIC AFFAIR Lontoo, Iso-Britannia 31.5.2012 SONG CASTLE Turku 9.-12.9.2012 REEPERBAHN FESTIVAL Hampuri, Saksa 20.-22.9.2012 WOMEX Thessaloniki, Kreikka 17.-21.10.2012 MUSIIKKI & MEDIA Tampere 18.-21.10.2012 ICELAND AIRWAVES Reykjavik, Islanti 31.10.-4.11.2012
us Viihdekesk issä Tulenliek
Perjantaina
25.-26.5
.
Stam1na
Jare&V
Ruoska illeGalle
eft One Morning L
So Long Sisters
Muista pohjoismainen showcase-klubi Lontoossa! www.jajajamusic.com
Katso tarkemmat tiedot musiikkiviennistä ja tilaa uutiskirje osoitteessa www.musex.fi
w w w. Osa riffeistä on Moonspelliksi jopa sen verran suoraa pörinää, että bändi astuu hieman liikaakin sellaisille areenoille, joilla se ei ole kaikkein vahvimmillaan. Se on kuin kaikkein voimakkaimmista tunnelmista riisuttua ja karummalla ulosannilla kuorrutettua Moonspelliä. Koko levyn mitassa kaikki äityy hieman tasapaksuksi ja Scarred by Beauty voisi uskaltaa olla vielä hieman vapaampi lajityyppinsä kahleista, mutta albumi on tästä huolimatta mielenkiintoisempaa metelöintiä kuin suurimmalla osalla metalcoren kloonisotaan osallistuvista bändeistä.
aki nuopponen
SuPerchriSt
Holy Shit
Hell's HeadBaNgers
ScarreD by beauty
Sutra
migHty music
Metalcore on läpikotaisin joutavanpäivästä raskasta musiikkia, eikö. Kaiken takaa paljastuu jopa yhden levyn mitassa varsin hyvä Moonspell-kokonaisuus. Beer Metalin ja Black Thunderin käheät ylpistelyt ovat silkkaa äänen ikonografiaa, mutta hieman hätäisempiäkin siivuja kymmenikköön mahtuu. Jos soittopuoli hoituu entistä tarkemmin ja monipuolisemmin, Blackin käheässä ääntelyssäkin on entistä enemmän väriä ja varianttia. Vaikka arvostan muusikoiden näkemystä ja tiedän ettei asia ole näin yksinkertainen, en voi välttyä kummittelevalta ajatukselta, millainen albumi olisi syntynyt näiden kahden levyn parhaat puolet yhdistämällä.
aki nuopponen
mutta aina välillä uudet yrittäjät pääsevät yllättämään. Joku voisi jopa väittää bändin olevan niin sanotusti "asian ytimessä". Scarred by Beauty sortuu usein metal- ja mathcoren kulutetuimpiin sudenkuoppiin alleviivattujen breakdownien muodossa. Entäs Alpha Noir sitten. Välillä melskataan hieman liiankin paljon savua korvista nostattaen siihen nähden, miten kiukkuiselta itse riffit kuulostavat. Söheltävän räkäheviefektin puuttuminen asettaa biisien tarttuvuudelle paineita, joita ei täysin pystytä taittamaan. Meno äityy varsinkin koko levyn mitalla kovin kuivaksi ja tasapaksuksi. Kyllä. f i
The Landline
Kohderyhmä
Telaketju feat. Paras esimerkki tästä on levyn viimeiseksi kappaleeksi jätetty Retrace the Circle, joka ylittää kestoltaan kahdeksan minuuttia mutta on albumin monotonisin ja yksioikoisin kappale. Puritaanisempia Superchristfanaatikkoja paletin avautuminen saattaa oudoksuttaa. Kyllä. On totta, että genren osumatarkkuus on heikko,
Suttuisesta Motörhead-pastissista tusinassa vuodessa yhdeksi Yhdysvaltain tärkeimmistä ruohonjuuritason heavy rock -yhtyeistä kasvanut tehojeesus laajentaa kuudennellaan reviiriään.
Johtomies Chris Blackin NWoBHMsivuprojektin High Spiritsin melodisempi skaala asentuu tuotantoon, ja sivussa kuuluu paitsi punkryskeisiä sävyjä myös hieman 70-luvun Aerosmithiin viittaavaa koukukkaan tyylikästä hard rockia lehmänkelloineen. Vanhat koirat eivät kuitenkaan pääse karvoistaan helpolla, sillä musiikin seassa elää aimo annos pientä kikkaa, koukkua, kiemuraa ja nyrjähtänyttä luonnetta. Soundimaailmaa on siistitty sitten Defenders of the Filthin (2009), mutta Headbangerin (2007) kaltaista haksahdusta kliinisyyteen ei ole kuitenkaan uusittu, joten tyyli on kokonaisuutena linjassa bändin omamääritteisen heavy metal rock'n'roll -asetuksen kanssa. Vielä yhtye ei onnistu halkaisemaan kalloa, mutta mikäli porukka saa aikaiseksi lisätuotoksia, on varmaa että ulos jyrähtää pelottavan kovaa tavaraa.
joni juutilainen
Music Export Finlandin vientikalenteri 2012
HAE NyT MUKAAN KäRKIHANKKEEN VIENTIOHJELMIIN!
Live sekä Verkostot ja PR hae 31.5. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
leen tuova levy soi monitasoisella tavallaan hyvinkin arvoituksellisesti, mikä saa tutkimaan sanoituksia ja kuuntelemaan levyä useaan otteeseen. Mutta! Scarred by Beauty on onnistunut sotkemaan mukaan oikeasti hyviäkin riffejä ja teknisempiä sovituksia, jotka tekevät Sutrasta paikoitellen hyvinkin sujuvaa kuultavaa. mikko kuRonen
SPlit cranium
Split Cranium
Hydra Head
Melko käsittämättömältä tuntuva bändiviritelmä koostuu suomalaisesta hämymusiikkiekspertistä Jussi Lehtisalosta, Herra Ylppö & Ihmiset -rumpalista Jussi Krögeristä, entisestä Isis-hemmosta Aaron Turnerista, indiepoppari Samae Koskisesta ja Turnerin vaimosta Faith Colocciasta. l i e k k i r o c k . Muutaman sekuntia vaille puoli tuntia oivaltavaa paskahousurunoutta ja liukasliikkeistä hard rockia, josta on muuhunkin kuin viikonloppuhuvituksiin. mennessä Julkaisukiertue- ja showcase tuki hae 18.5. Pitäisi piisata
Lassi Junttila hoitaa lyriikat, grafiikat ja alastomuuden joskus myös esiintymislavoilta putoamiset. Suomen kielen käyttö ja aivan oman kuuloiset kitarastemmat ja -melodiat taas tuovat eroavaisuutta, eikä bändiä voi syytellä hiilipaperikopioinnista. Kuusikko lataa nytkin pätevän neljän biisin esityksen, jossa käydään läpi monenlaista vauhti- ja herkkyysastetta. juontuu siitä, kun junnuna katsottiin jotakin surkiaa anime-elokuvaa, jossa tyyppi huusi AKUMA!! Tämä tarkoittaa paholaista, ja se lausutaan AKMA. Laulajamme esiintyi esimerkiksi joskus Lumikki-asussa.
[Di unru]: unruhige Zeiten
Di Unru on suomalais-saksalainen trio, joka jammailee jossain punkin, raskaan rockin ja metallin välimailla. Siitä tämä orkesteri on upea osoitus. Tämä pätee myös vokalisti Jari Hokan työskentelyyn. Lapsenlapsille on sitte monen monta tarinaa kerrottavana, jahka ikkää tulleepi tarpeeksi.
Suurin ongelmamme on, että...
...näytämme niin hyvältä vaatteet päällä ja ilman vaatteita.
SiSin: alkusoitto
Vasta vuoden ikäinen Sisin jyräyttää ensijulkaisullaan kärkikaartiin. Kitarasahausta, klassisia kosketinosuuksia ja muutenkin mainiota maisemointia koristaa koruttomasti Immortalin Abbathin kärinää muistuttava vokaalinen elämöinti, joka ei voi olla sopimatta tällaiseen tavaraan.
www.mySpace.com/ofpain
cryal: In Cold Design
Mitä tulee melodiseen death metaliin, Cryal on ennenkin hyväksi havaittu nimi. Vokaalipuolella tuutataan koko ajan täydellä teholla, mikä kieltämättä toimii yhtenä tehokeinona. Näin orkesteri sai viimein oikean muotonsa.
työmme jakautuu...
...seuraavalla tavalla: Ville Paakkari ja Juha Teräslahti hoitavat tiluttamisen ja riffit, Ilkka Wahlberg taas tykittää blastia niin että kapulat syyhyää ja reenis täyttyy puuhakkeesta. taan. Koskettimilla luodut asiat taas ovat kaksipiippuinen seikka, vaikka ne kieltämättä tuovat mukaan ilmettä. Jos jotain verrokkia on pakko lähteä hakemaan, länsinaapurin In Flames tulee helposti mieleen, lähinnä uransa viime kolmanneksella. Mielenkiintoinen lopputulos muistuttaa jossain määrin Kiuas-orkesterin edesottamuksia, tosin enemmän monipuolisten ideointiensa kuin säveltensä puolesta. Hieno taidonnäyte.
www.akmaband.com
iliac thornS: Prevailing shapes of Hell
Kotkasta kajahtaa, ja kovaa kajahtaakin. Soittajat löytyivät todella nopeasti, ja bändihän sitten oli pistettävä pystyyn. Juha-Antti Karppinen rymistelee bassolla pohjaa ja pitää huolen siitä, että biisit kuulostavat raskailta. Vaihtoehtoina olivat jalkapallo, jääkiekko tai musiikkihommat, joten valinta ei ollut kovin vaikea. Tämä jäi sitten pyörimään päähän ja samalla löytyi nimi.
ansaitsemme levytyssopimuksen, koska...
...kansa rakastaa blastbeatiä ja me kansaa.
Jos pidät heistä, pidät myös meistä:
Black Dahlia Murder, Whitechapel, Aborted ja Jaloviina...
Viiden vuoden päästä meidät löytää...
...Utajärven Nesteeltä jukeboksista.
emme ikipäivänä tule...
...tekemään hidasta rakkauslaulua.
aKma: Medusa
Oulun korkeudella raivoava Akma paiskaa tiskiin melkoisen äkäistä "ultra metalia". Maailmalle, mars!
www.cRyal.net
KuuKauden bändi: akma
milloin ja miten?
Akma on perustettu vuonna 2001 Parkumäen sysimustissa syövereissä. Vaikkei melodisuus ole bändin selkeä valtti, tuntuu että yhtye on parhaimmillaan silloin, kun se ei yritäkään tehdä mitään erityisen kaunista. Kiekko soundaa mahtavalta ja muistuttaa hienosti, kuinka kaksi kitaraa ja basso voivat parhaimmillaan riittää täydelliseen melodiarakenteluun. vaa kitaravetoista pirullisuutta, ja pientä death/thrash-maustettakin voi olla paikoin aistivinaan. Pientä nimeä keränneiden SpinalStrainin ja Soulhavocin jäsenistöistä koostunut Iliac Thorns starttaa tekeleensä niin, että tekee mieli karkuun. Kuitenkin biiseissä on melodiaa ja humaania lämpöä, ja silmitön raivo on saatu kudottua hämmästyttävän saumattomasti näiden aisapariksi. Vaikea on tyylisuunnastaan sanoa, mutta suoritus vaatii selkeästi metal-päätteen. Pidämme huolen, ettei yksikään keikka tule olemaan tylsää katsottavaa. Laulaja Lassi Junttilan
76
Inferno
kurkun luulisi olevan melkoisella koetuksella, sen verran armottomalta ääntelehtiminen kuulostaa. Monenlaista alan yrittäjääkin bändin musiikista tulee mieleen, mutta eipä tässä genressä ole enää helppo yllättääkään. Biiseihin on saatu oi-
boeingit: menial: Brief Goodbyes
Menialin ensitekele on sulattelua vaativa ja moniulotteinen, mutta käännättää kuitenkin lopulta peukalon pystysuun-. Melodinen death metal hyökkää thrashvoimineen niin komeasti naamalle, että ihan tässä pitää alkaa heiluttaa päätä. Mukavia lisävärejä sinänsä mustavalkoiseen ilmaisuun. Sysimusta meininki on soundeiltaan mukavan räkäistä, mutta musiikillisessa mielessä tarkasteltuna hyvinkin selkokielistä. Vaikkei levyltä toista aloitusbiisin ja mestaritekeleen, Soapbox Dictatorin vertaista pankinräjäyttäjää löydykään, orkesterin miehekäs asenne murskaa suvereenisti kaiken alleen. Biisit eivät juuri suvantoja tarjoile, ja kummallisen kaoottinen äänimaailma pitää huolen siitä, että hurjuus jää
oF Pain: Demo I
Oululainen of Pain nimeää vaikuttajikseen muiden muassa Emperorin ja Immortalin, ja kyllähän nämä komeasti bändin kaahauksessa kaikuvatkin. Vihaista, teknistä ja kaunista samaan aikaan. Moderni melodinen death metal muotoutuu nelikon käsissä monipuoliseksi ja vaikuttavaksi. Ainahan tällaiselle sydämestä jonkinlainen sopukka löytyy.
www.SiSinSiVu.com
Keikalla olemme...
...energisiä ja komeita. Aggressio, taito ja asenne ovat kohdallaan, kuten myös kappaleiden rakentelu yleisesti. Biisipuolella on onnistuttu kehittämään hektisestä tyylistä huolimatta ihan riittämiin tarttuvuutta. Death metal -säännöstön mukaan pitkälti pelaileva, paikoin melodinenkin metallijuhla sisältää epäinhimillistä tarkkuutta ja jonkin verran konemaistakin vaikutelmaa. Bändin simppeli jyräys on käsittämättömän mukaansatempaavaa ja viljelee AC/DC-tyyppistä mutkatonta alkuvoimaa ja tarttuvia melodioita. Vokalisti Korhosen äänenkäytön perusteella bändin voisi paiskata huoletta power metal -laariin, mutta kun pohjalla on kuitenkin progeilevan melodista raskautta ja jopa thrashiä, tapaus ei olekaan näin yksinkertainen. Miehistö pysyi pitkään samana, mutta muutama vuosi sitten mukaan tarttui uusi rumpali ja kitaristi. Täydellistä soittoa ja täydellisiä rockbiisejä tinkimättömällä asenteella.
www.facebook.com/di.unRu
bändin nimi...
... Tunnettu faktahan on, että mitä vähemmän koneessa on osia, sitä varmemmin se toimii. Kolmen miehen yhteistyö on nautinnollista kuultavaa, ja Jan Ferresin karheat vokaalit sopivat mukaan kuin nenä naamaan. Mielenkiintoinen tuttavuus, joka suorastaan velvoittaa seuraamaan jatkoa.
www.menialband.com
miksi?
Bändihommat on aina olleet hyvä syy tolskata poikaporukalla
Nimillä Eddie Van Hell, Janus Sodoma, Vlad Violator ja R. Positiivista sinänsä on, että bändin soitto operoi jo aivan riittävällä tiukkuudella.
www.mySpace.com/deathmaRchedband
caSKet Soil: scum tapes
Muutaman vuoden ikäinen Casket Soil ponnistaa muinaisen Sentencedin tavoin Muhokselta. Biisipuolella toivoisi kuitenkin vielä vähän lisää täkyä kehiin. Kauhajokelainen Tyrant Disciple esittelee kolmen biisin voimin sitä itseään ja tyylipuhtaasti. New Anatomylla sekoittuvat fiksulla tavalla tämän päivän oleellisten suurten nimien metkut, mutta hankala tekeleestä on saada paljoa irti.
www.toRaband.com
trauma theatre: Promo 2012
Lahtelainen Trauma Theatre vetelee varmaotteisen melodisella ja modernilla death/thrash metalilla naruja, joita revitään vielä tänäkin päivänä vähän liiaksikin. Eläimellistä raivoa ja kiistatonta taitoa, sitä tämä on.
www.mySpace.com/iliacthoRnS
toivoakin. Tietty räjähtävyys jää silti musiikillisessakin mielessä saavuttamatta. Lajiksi on siunaantunut hard rockin ja perinteisen heavyn lisäksi vähän asenteellisempaa ja teknisempääkin ilmaisua haisteleva sekasoppa. Orkesterin ja koko tekeleen jokaiselle osa-alueelle on helppo keksiä pikku parannettavaa. Hienossa valottomuudessa piilee ehkä myös pientä tasapaksuutta, jota vivahteikas päätösraita Eophan onnistuneesti hätistelee.
www.mikSeRi.net/nodian
SaWhill SacriFice: Demo 2012
Muistelisin Sawhill Sacrificen tyylin perustuneen aiemmin hutiloivalla otteella toteutettuun thrash metal -paahtoon. Aivan kuten monilla ilmeisillä esikuvillaankin. Tällainen tavara on hyvin tehtynä aina muodissa.
www.mySpace.com/theSixgunRenegadeSband
aaDolF Virt anen
DemonI
caWl: Inner transition
Helsinkiläinen Cawl sekoittelee perinteisiä rockelementtejä melodisiin maalailuihin ja progressiivisuuteenkin. Bändi on soitoltaan erityisen osaava ja tietää selkeästi mitä haluaa. Biisipuolella on kuitenkin se olennaisin ilmarako, pikku kikkailuista ja kertosäepanostuksesta huolimatta materiaalia voi vielä luonnehtia tylsähköksi. Turhat himmailut on jätetty pois, ja se kuuluisa satanen on lasissa tekeleen alusta loppuun, muutamia death metal -hidasteluita lukuun ottamatta. Kiimaisena kirmaileva thrash metal on roiskittu nauhalle vähän sinnepäin, mutta tietenkin ehdottoman innokkaasti. Ja mitäs punkkia se olisikaan, jos näin tehtäisiin. Musiikilliset puitteet hipovat siis ihanteellista mallia, ja biisimateriaalinkin puolesta vedetään mukavan vintagea korttia hihasta tuon tuosta. Minä en halua nauraa kappaleelle, jossa rakastutaan kauniiseen naiseen pitkät kalsarit jalassa.
www.tulukSet.fi
tyrant DiSciPle: Death Curse Crises
Thrashiä Pohjanmaalta. Into ja aitous on tärkeintä. Mitään ei ole sen kummemmin viilailtu, ei soittoa eikä tuotantoakaan. Bändin onnistuneet sävellykset ja vokalisti Noora Korpin kaunis laulutyöskentely lupaavat joka tapauksessa hyvää.
www.facebook.com/cawlband
ceSSnat: noDian: Blessed Mockers
Ähtäriläinen Nodian sukeltelee synkissä vesissä. Loppuvaikutus lienee kuulijan korvassa. Biiseissä edetään sopivan simppelillä ruttauksella ilman turhia koukkuja, eikä niitä kukaan jää luultavasti kaipaamaankaan. Biisikolmikon ensimmäinen esitys on suomenkielinen, mikä kieltämättä hiukan hämää, joskaan eihän tällainen nyt tavatonta ole. Tekninen ja tarkka orkesteri on soitossaan ilmava ja groovaava, muutaman vuoden ikäänsä nähden täysin tarkastelukelpoinen kvartetti. Asenteellinen ja vihainen paahto ei jätä vielä isommin muistijälkiä, vaikka sävellyspuolella edetäänkin aivan tolkun ja järjen mukaisesti, ehkä hivenen turhan pitkiä biisejä lukuun ottamatta. Maukkaiden melodioiden ja armottoman paukutuksen kombinaation kruunaavat lähes epäinhimilliset vokaalit, jotka eivät sen kummemmin kumartele. Taitavastihan bändin musiikki asenteellisesta ja kivasti poukkoilevasta alavirehyökkäyksestä, kitaramelodioista ja ärjymisen ohella puhtaista lauluista koostuukin. Vielä ei olla TärpätHin kanssa ihan siinä pisteessä.
www.mySpace.com/botniathRaShaSSault
bullet eScaPe: First Draw
Kemiläinen Bullet Escape lähtee liikkeelle perusasetuksilla. Niitä tässä piisaa riittämiin.
www.mySpace.com/tyRantdiSciple
PaPeriliiDoKit: Sixgun renegaDeS: sixgun renegades
Espoolainen Sixgun Renegades näyttää pikavilkaisulla imagonsa puolesta lähinnä rokkipumpulta, mutta lähempi tutustuminen osoittaa, että vanhan liiton heavy metalin malliinhan tässä vingutetaan. Vokaalipuolella kaikki hoituu brutaalimman kautta, kuten voi
tärPäth: shotgun lobotomy Chainsaw surgery
Jahas, maailman ehkä yksi hauskimmista bändinnimistä palaa palstalle. Puhdasta laulua/ärjylaulua, sinä komppaat, minä tilutan, tiedättehän. Tunnelmallisuutta on saatu matkaan, eikä ihan huonoakaan sellaista. Tuotannon puolesta jää vielä hiukan kotikutoinen fiilis, mutta bändin soundi on jossain määrin kasassa, mikä on tietenkin upea asia. Ei tosin niin paljon kuin räkäiset ja sirisevät soundit, jotka tuottavat kaikkea muuta kuin kuuntelunautintoa. Hurjaa jälki on, sitä ei käy kiistäminen. Nyt on lavennuttu jossain määrin myös black metalin puolelle, matalampiin tempoihin ja jopa kuolosävyihin. Se, mitä tähän jää kaipaamaan väkisinkin, on parempi tuotanto. Yhtäältä nämä mutkikkaammat vaikutesektorit eivät sekoitu riittävästi mainittuun rokkiosastoon, toisaalta ne taas värittävät piristävästi yleisilmettä. Välillä mennään hiukan epätarkasti esitetyn klamydiamaisuuden nimissä, toisinaan ehkä vähän amerikkalaisittain ja rankemmalla otteella. DemoJen toimituSoSoite (ei toimituksen osoitteeseen): Demot / Aadolf Virtanen, rengastie 49, 37630 Valkeakoski
varmasti mieleen. Hiukan hapuileva soitto-ote bändillä tuntuu ajoittain olevan, mutta eipä tuo välttämättä ole kompastuskivi lajeissa, joissa mennään jo muutenkin pää kolmantena jalkana. Miekkosten musiikki on ottanut muotoaan muiden muassa Slayerin, At the Gatesin ja Carcassin vaikutteiden alaisuudessa, ja näitähän voi kieltämättä aistiakin menon keskeltä. Harjoittelua ja rohkeutta lisää.
www.mySpace.com/bulleteScape
tora: New anatomy
Tora on modernia melodista death metalia paiskova viisikko Oulusta. Huumoripuolen hyödyt jäävät silti jonkinlaista menestyksellistä jatkoa ajatellen valitettavan vähäisiksi, ellei ole muutenkin helvetin kova asiassaan. Morbid Diarrhea kulkevat sankarimme ovat ainakin ymmärtäneet hauskanpidon merkityksen ja sen, kuinka tämän voi oivallisesti yhdistää mättömusiikin brutaalimpaankin laitaan. Tällä kertaa mennään kuitenkin sävellysten puolesta sen verran vahvalla pohjalla, ettei tässä ihan pohjalle kolahdeta. Myöskään melodioille ei ole annettu turhan paljoa jalansijaa. Kotoisen Enochian Crescentin ja naapurimaan Shiningin vaikutteikseen mainitseva bändi omaa kieltämättä pimeän puolensa ja pätee enemmänkin tunnelmilla kuin minkään sortin nokkeluuksilla. Muutaman pykälän jämäkämpi soitto ja tanakampi soundimaailma saisivat aivan varmasti ihmeitä aikaan. Valitettavaa on, että promon soundipuoli syö tehoja huomattavasti. Bändin musiikki kuvastaa oikeastaan sitä, mistä kaikesta suosittu raivokkaamman pään musiikki nykypäivänä koostuu. Sama sählinki siis jatkuu, ehkä vähän rupisempanakin, jos vain mahdollista. Laulajantontilla hääräävän Jussin Ville Laihialan ja nuoren James Hetfieldin väliin asettuva ääntely on tasapainotonta, mutta siitä aistii vaivattomasti aineksia toimivaankin touhuun. Ihmisiä on mahdoton naurattaa, jos he eivät halua nauraa, totesi edesmennyt huumorin pioneeri Spede Pasanenkin aikanaan. Mainittu hutiloiva ote on kuitenkin onnistuttu säilyttämään. Kunnon tuotannon orkesterille soisi, sillä kakofonian seasta on kuulevinaan, ettei sillä olisi silloin mitään hävettävää.
www.mikSeRi.net/Sawhill
Thräsh Assault- demosta ei ole paljonkaan kujeita tarkisteltu. Bändi tekee eittämättä tartuntapinnaltaan ihan kelvollisia sävellyksiä, mutta onpa niissä myös jotain ärsyttävää. Alkupään Van Halenin, Thin Lizzyn ja Iron Maidenin vaikuttajikseen nimeävä bändi on soinniltaan tänä päivänä melkoisen harvinainen. Bändin soittotaito ja yleinen osaaminen on myös niin vahvaa, että eipä lainkaan ihmetyttäisi, vaikka levy-yhtiön sedätkin jossain vaiheessa heltyisivät. Hiukan tasapaksun vaikutelman Death Curse Crisis jättää, vaikkei sen yritystä todellakaan käy moittiminen. Lähinnä perinteistä "ihan kiva" -linjaa myötäilevät sävellykset eivät vain oikein saa pauloihinsa. Orkesteri ei ole soitoltaan tanakin mahdollinen, mutta yksittäissuorituksista löytyy kyllä vikkelyyttä ja virtuositeettia, jotta homma pysyy riittävästi elävien kirjoissa. Olkoon se sitten tällä kertaa tuo ajoittainen lyyrinen "huumori". Jotkut osaavat hoitaa homman tehokkaasti, ja Iliac Thorns kuuluu tähän marginaaliin. Yksi esityskieli antaa kuitenkin aina selkeämmän ja vakuuttavamman kuvan bändistä ja sen tavoitteista. Tiukemmalla tuotannolla biiseistä olisi takuuvarmasti saanut irti huomattavasti tätä esitystä enemmän. Botnia
Inferno
77. Pieni omaperäisyys ja musiikillinen kokeilunhalu ei kuitenkaan ole koskaan pahitteeksi, ja niitähän tähän rehellisyyden nimissä vielä kaipaisi.
www.tRaumatheatRe.net
DeathmarcheD: Promo 2012
Deathmarched on liikkeellä vanhan liiton nimissä. Promo on esimakua jo nauhoitetusta täyspitkästä käsittäen kahden biisin verran alkukantaista death metal -muhennosta. Ensitekeleeksi mainiota toimintaa joka tapauksessa.
www.facebook.com/caSketSoil
tuluKSet: Demo 2012
Vuonna 2008 perustettu Tulukset soittaa metallinkatkuista punkrockia vaihtelevalla vakavuudella. Tyylin puolesta siis ollaan jo varsin kyllästyttävässä genressä. Yleinen sekavuus jää kuitenkin häiritsemään biisipuolella. Tämä tekee ilmaisusta toki rankempaa ja yksioikoisempaa, mikä ei ole yksiselitteisesti huono asia
SYTYKE
KLUBI
AT ELMU JA INFERNO TARJOAV
LAATUMETALLIA NUOTIOKITARA-
MEININGILLÄ.
LIHAKIN TIRISEE.
TULOSSA
HEINÄKUUSSA!
9,90e
www.festarikalevala.fi/tilau
tai hae omasi hyviN ta! varustelluista kirjakaupois
si kesäfestareille festarikalevala käsikirja jokaiselle on kesän pakollinen varuste Se tarjoaa festivaalirymyäjälle. salatut tarinat eloonjäämisniksit ja kertoo ja suurimmat legendat Suomen . 40 vuoden festarihistoriasta
Nyt myyNNissä!
tilaa kirja osoitteesta
s
LUE LISÄÄ : LMU.FI WWW.INFERNO.FI ja WWW.E
&
Telakkakatu 8
huom.) ja mielestämme nimi sopi erittäin hyvin hevirokkibändille.
ToisinAAn piTää hAjoTTAA bändi, joTTA sen Voi polkAisTA UUdelleen käynTiin. Se oli kaikin puolin uusi alku bändille, joten päätimme vaihtaa saman tien myös nimeä Running Wildiksi. Olimme vain joukko koulukavereita, jotka halusivat soittaa rokkia idoleidemme AC/DC:n, Black Sabbathin ja UFOn tapaan. sAksAlAisen running wildin TApAUksessA UrAn jATko oli kiinni myös mUUTAmAsTA onnisTUneesTA bonUskAppAleesTA.
Pastori paholaisena
Alkoi Running Wildin uuden identiteetin rakentaminen. Ihan aluksi minun piti kuitenkin opettaa toiselle kitaristillemme (Uwe Bendig), miten kitaraa soitetaan, naurahtaa Running Wildin perustaja, laulaja, kitaristi, biisintekijä ja primus motor Rolf "Rock'N Rolf " Kasparek. Kaiken kaikkiaan yhtyeessä on vuosien 19762012 välisenä aikana soittanut Rolf Kasparekin lisäksi seitsemän kitaristia, kahdeksan basistia ja yhdeksän rumpalia.
Inferno
79. Eikä liene ihme, että perustukset ovat pystyssä yhä tänäkin päivänä. Halusimme silti alusta saakka tehdä heviä omalla tyylillä. Juuri uuden levynsä julkaissut Accept on vuosikertaa 1976. TeksTi Jaakko SilvaSt
i
kUVA MirJaM otto
i
www.running-wild.de
VIllIstI vielä kerran
V
uosien 197684 välisenä aikana Saksassa valettiin kaikkein lujimmat perinteisen heavy metalin ja power metalin rakenteet. Asiat muuttuivat, kun vaihdoimme bassoon Matthias Kaufmannin ja rumpuihin Wolfgang "Hasche" Hagemannin. Laskettakoon tähän samaan vahvaan kivijalkaan myös vuonna 1982 synnytetyt thrash-yhtyeet Destruction, Kreator ja Sodom. Neljä vuotta myöhemmin ensirääkäisynsä päästi Grave Digger ja juuri ennen 1980-luvun puoliväliä Rage sekä Helloween. Vuonna 1976 näki päivänvalon myös Hampurista kotoisin oleva metallibändi nimeltä Granite Hearts, joka opittiin tuntemaan kolme vuotta myöhemmin otsikolla Running Wild. Tehtiin keikkoja pienissä rockklubeissa ja uusia miehistönvaihdoksia. Se oli Uwen idea, koska olimme siihen aikaan kovia Judas Priest -faneja (Priestillähän on biisi nimeltä Running Wild, albumilla Killing Machine, toim
Ehdottomasti. Ainoastaan levyn päättävän Draculan (kokonaiskesto 7:38) tekeminen kesti hiukan pidempään, tosin siihenkin kului kaikkineen vain parisen tuntia. Siksi merirosvoaiheisia kappaleita on tehty levyille, jos ne ovat ottaneet tullakseen, Kasparek selvittää.
80
Inferno. Muutamat levy-yhtiöt ottivat minuun yhteyttä jossain vaiheessa vuotta 2010 ja kertoivat, että Running Wildin yhdeksää ensimmäistä levyä ei ole enää saatavilla ja että ne olisi hyvä julkaista uudestaan. Yksi levy tulee vielä aivan varmasti. Shadowmaker ei ollut ollenkaan suunniteltu juttu. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Running Wildin kahden ensimmäisen levyn aikainen kitaristi Gerald "Preacher" Warnecke opiskeli tuohon aikaan teologiaa. Minä olin, että ei sinne päinkään. Yhtyeen viimeinen keikka soitettaisiin saman vuoden elokuussa Wacken Open Airissä. Ei. He käyttävät merirosvoteemaa omien ideoidensa ja oman tyylinsä pohjalta, mikä tekee noista yhtyeistä mielenkiintoisia. Kappaleen nimeksi tuli Under Jolly Roger. Yhdessä biisissä on jopa slidekitarointia. Ja kaikki uusi musiikki tuli ulos todella helposti ja tuoreesti. Se oli onnellista aikaa, koska koin, että olimme tehneet läpimurtomme. Kuitenkin tekemäni kappaleet olivat toinen toistaan vahvempia, joten en todellakaan voinut haaskata niitä pelkiksi bonusbiiseiksi. Selvä. Idea kuulosti hyvältä, koska maailmassa on paljon Running Wild -faneja, jotka haluavat myös ensimmäiset levymme. Tästä syystä vaihdoimme sanoitustemme teemoja toiselle levylle (Branded and Exiled, 1985). Ei välttämättä mitään kiertuetta, mutta yksittäisiä vetoja kuitenkin. Ja mehän olemme käyttäneet merirosvoteemaa pelkkänä mausteena, koska kaiken musiikin tekeminen yhteen kapeaan muottiin olisi liian rajoittava tekijä. Suunnitelmissa on kuitenkin tehdä Running Wildilla muutamia sisä- ja festarikeikkoja vuonna 2013, mikä ettei Suomessakin. Running Wildin alkuaikojen imagoa ja henkeä on kuvattu tummanpuhuvaksi, jopa satanistiseksi. Wamecke toimii nykyisin pastorina aidstukikeskuksessa Kölnissä.
Merirosvoteemaan liittyen, mitä mieltä olet näistä nykyisistä piraattibändeistä kuten skotlantilaisesta Alestormista ja yhdysvaltalaisesta Swashbucklesta. Samplerit tehtiin, ja sen jälkeen ensimmäinen levy Gates of Purgatory, joka nousi välittömästi korkealle Saksan virallisella listalla. Se oli hyvä veto meille, koska genre on vielä tänäkin päivänä todella kapea. Suostuin, mutta vain, jos mukana on Helloween, joka oli jo tuolloin hevinkuulijoille tuttu bändi. Totaalisen erilaista siis kuin Running Wild. Uudet tuulet alkoivat vihmoa Rolf Kasparekin säveltämän samannimisen kappaleen myötä. Jo tällä hetkellä ideoita uusiin biiseihin on todella paljon. Me vain käsittelimme sellaisia aiheita biisien sanoituksissa, vähän samaan tapaan kuin niitä käsiteltiin esimerkiksi Christopher Leen Dracula-elokuvassa tai Edgar Allan Poen kirjoissa. Ei ainakaan tänä vuonna. Saako Shadowmaker jatkoa jossain vaiheessa. Media ei aluksi pitänyt laisinkaan imagostamme, koska se ei ollut tottunut odottamaan tällaista heavy metal -bändiltä. Sitten joku keksi, että levyn kannessa tulee olla merirosvolaiva. Tämä oli täysin mentaalipuolen juttu, kaikki tuli sydämestä, fiilis oli luontainen ja hyvä. Ja tokihan meidän itsemme piti näyttää merirosvoilta. Entä palaako Running Wild vielä keikkalavoille. Kahdessa kuukaudessa levy myi Saksassa 25 000 kopiota, mikä oli siihen aikaan tosi hyvin pienen ja itsenäisen levy-yhtiön julkaisuksi. Running Wild tuli luoneeksi oman pirate metal -genrensä. Suurin osa albumin muusta materiaalista syntyi puolessa tunnissa per kappale. Ideoita ei ollut yhtään, varsinkaan sellaisia, jotka olisivat taanneet sen laadun, joka Running Wildin musiikissa täytyy olla. Rolf Kasparek kertoi bändin internetsivuilla Running Wildin julkaisevan uuden Shadowmakerlevynsä huhtikuussa 2012. Ei olisi mitään järkeä matkia meitä, koska alkuperäinenkin on vielä saatavilla.
Nopeasti uutta
Elettiin huhtikuuta vuonna 2009, kun Rolf Kasparek ilmoitti 13 studiolevyä summanneen Running Wildin tarun olevan lopussa. Ensimmäinen Shadowmakerille syntynyt biisi oli Piece of the Action, toinen Riding on the Tide, ja kirjoitin ne kymmenessä minuutissa. Vuonna 1987 elokuvissa meni Roman Polanskin ohjaama Pirates-elokuva, ja mietin, että siinä olisi hyvä idea hevibiisiin. Levyn menestymisen myötä kaikki alkoivat kuitenkin kutsua meitä pirate metal -yhtyeeksi. "ihAn AlUksi minUn piTi opeTTAA toiSelle kitariStilleMMe, Miten kitaraa Soitetaan."
Saimme jonkin lehtijutun perusteella yhteydenoton Modern Music Recordsin Karl-Ulrich Walterbachilta, joka oli laajentamassa toimintaansa hevin puolelle (vuonna 1983 perustettu Noise Records). Käytimme uskonnollisia juttuja symboloidaksemme tiettyjä asioita, mutta jengi ottikin sen tosissaan ja sanoi, että me olemme satanistinen bändi. Suoraan sanoen en ole vielä ajatellut kovinkaan paljoa keikoille lähtemistä.
Musta se on merirosvolippukin
Vuonna 1987 julkaistu kolmas Running Wild -albumi Under Jolly Roger oli bändin uralla lopulta se kaikkein merkittävin käänteentekijä. Tiedän kyllä molemmat, ja mielestäni on tosi positiivista, että ne ovat erilaisia kuin Running Wild eivätkä yritä kopioida sitä mitä minä teen. Oliko se sitä. Joku bändin jätkistä antoi Walterbachille demonauhamme, ja hän soitti minulle välittömästi, kehui demoa ja sanoi, että Running Wildin tyyli niin musiikin kuin imagonkin puolesta on täysin omanlaisensa, Kasparek muistelee Walterbach ehdotti parin samplerilevyn tekemistä muutaman muun uuden bändin kanssa. Moni yhtiö on osoittanut kiinnostusta projektia kohtaan. Olin todella iloinen, että löysin jälleen intohimon tehdä töitä Running Wildin nimen alla. Jatkamme seuraavaksi Giant-X:n levyn tekemistä. Tämä johti siihen, että keikoilla myös lavan tuli näyttää merirosvolaivan kannelta. Lisäksi minulla ja nykyisellä Running Wild -kitaristilla Peter Jordanilla on projekti nimeltään Giant-X, joka aloitettiin ennen Shadowmakerin työstämistä. Vein sen treeneihin, ja jätkät olivat sitä mieltä, että se oli paras biisi, jonka olin koskaan tehnyt. Silloin, kun päätin laittaa Running Wildin telakalle, uusien biisien kirjoittaminen tuntui todella vaikealta. Alun perin tarkoitus oli tehdä neljä uutta biisiä. Siitä tuli myös hyvä nimi levylle. Se matsku on heavy metalia, mutta enemmän bluespohjaisena. Keikka nauhoitettiin ja kuvattiin ja siitä julkaistiin cd- ja dvdtallenteet kesäkuussa 2011 The Final Jolly Roger -nimellä. Haastattelun aikana ei kuitenkaan käy selville, onko edellä mainittuja uusintajulkaisuja koskaan tulossa. Viime vuoden lokakuussa Running Wild -fanien keskuudessa päästeltiin kuitenkin riemunkiljahduksia. Saimme pidettyä biiseissä intuition, ne kaikkein ensimmäiset ideat. Halusimme sanoa, että emme ole black- vaan heavy metal -yhtye kuten Judas Priest, Iron Maiden tai Saxon, Kasparek parahtaa. Shadowmakerin promotoiminen kestää kesään saakka. Olen tosi ylpeä Shadowmakerista ja mielestäni se on yksi parhaimmista levyistä, joita olen kirjoittanut
Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan tilaajanumero. Hinnat sisältävät ALV 9 %
maksaa postimaksun
Tilaajapalvelu 03 4246 5302 avoinna ma-pe 8-16
TILAUSHINNAT Inferno ilmestyy 10 kertaa vuodessa 12 kk kestotilaus 54,80 euroa 12 kk määräaikaistilaus 60,00 euroa Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. Voit tilata myös puhelimitse numerosta 03 4246 5302. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. 09 4369 2409 Sähköposti: inferno@popmedia.fi www.inferno.fi
Tilaa inferno!
Kestotilaus, 10 numeroa 54,80 Määräaikaistilaus, 10 numeroa 60,00 Osoitteenmuutos (laita uusi osoite lahjatilauksen saajan kohtaan!)
Nimi: ________________________________________________________________________ Lähiosoite: ________________________________________________________________ Postinumero: _______________ Postitoimipaikka: __________________________________ Puhelinnro: _____________________________ Syntymävuosi: ________________________ Sähköposti: ________________________________________________________________ Allekirjoitus (huoltajan, mikäli tilaaja alle 18-v.): _____________________________________ Nimenselvennys ja päiväys: _____________________________________________________ Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: Nimi: _______________________________________________________________________ Lähiosoite: __________________________________________________________________ Postinumero: _______________ Postitoimipaikka: ___________________________________ Puhelinnro: _____________________________ Syntymävuosi: ________________________
Sähköpostitilaukset osoitteeseen tilaajapalvelu@popmedia.fi tai sähköisellä lomakkeella osoitteesta www.inferno.fi. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Pop Media Oy:n tilaajapalvelu on avoinna ma-pe 8-16. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin.
Pop Media Oy Tunnus 5012555 00003 VasTausläheTys. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Hinnat sisältävät ALV 9 % KESTOTILAUS Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. OSOITTEENMUUTOS Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.inferno.fi. mme j maa lkaisu alliju meT
Tilaa inferno
10
laa hTava Ti o
54,u8e0a n m ro
Tilaa inferno TeksTiviesTillä!
Lähetä tekstiviesti: inferno kesto nimesi osoitteesi numeroon 172 33.
esim. inferno kesto pekka pikametallimies voittokuja 3 00100 helsinki
Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Viestin hinta on 0,95 euroa.
Kustantaja: Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki Faksi. Myös internetin kautta voi tilata lehtiä, www.inferno.fi
Freyja on myös Gummin tyttären nimi. Jana Blomqvist
sólstafirin Gummi on tatuoitu "semisaatanallinen" rumpali.
MIes kuIn piirustuslehtiö
SólStafirin Guðmundur Óli Pálmason alias Gummi aloitti tatuointiharrastuksen suhteellisen "myöhäisellä" iällä, 24-vuotiaana. Myös toinen tatuointi muistuttaa hänestä: ranteessa oleva sana "Ahuevo". Käsi oli turvoksissa melkein viikon, mutta en itkenyt. Itselleni se on muistutus siitä, että asiat pitää laittaa toteutumaan. Kun hän näki minun tatuointini, myös hän otti tyttärensä piirtämän kuvan käsivarteensa. Kolme tuntia putkeen ja pelkkää mustaa. Vietimme koko kesän hummaten, ja samalla tajusimme, että olemme saatanallisia vain silloin, kun olemme humalassa. Näitä veriroiskeita voisi ottaa enemmänkin käsivartta ylöspäin, hän suunnittelee. Rannetatuoinnin tarinassa on muitakin herkullisia yksityiskohtia: Olimme soittamassa Inferno Festivalilla Oslossa, kun näin päästä varpaisiin tatuoidun meksikolaishemmon, jonka tunnistin heti. Vaikka edelleen tykkään Danzigista, en ehkä niin pääkalloista paitsi jos ne ovat lasteni piirtämiä. Yksi on käsivarressa ja toinen jalassa. Gummi on ollut tahtomattaan esimerkkinä katu-uskottaville "iskätatuoinneille". Olin nähnyt tästä Diegosta kuvan Antonion kanssa aikaisemmin. Kun toinen käsi kaipasi vastapainoa, työn alla oli suosikin elämäkerta: Luin Salvador Dalin elämäkertaa, ja hän käytti Nietzschen sanontaa "The will to power". Mä muutin sen muotoon "Power of the will". Mä en pystynyt päättämään kahden tai oikeastaan kolmen kuvan väliltä, joten otin ne kaikki yhdellä rytäkällä. Jotenkin kävi ilmi, että hän teki tatuointeja, joten illan tullen päädyimme hirveässä hutakassa oslolaiseen tatuointistudioon ja hän hakkasi tekstin minulle. Yhtä Gummin tatuoinneista ei ole enää näkyvissä, ja se on Danzig-kallo oikeassa ranteessa. Jasonin tyyli taas on enemmän väreihin ja yksityiskohtiin keskittyvää, joten hän sai suostuteltua minut ottamaan tähän vähän punaista ja olen siitä erittäin tyytyväinen. He tekivät kumpainenkin kuvan minusta, Freyja oli kuuden ja Þór kolmevuotias, Gummi hymyilee tuotoksille. Peittokuvana on pari kuukautta sitten jenkkiläisen Jason Thompsonin samaan paikkaan tekemä musta korppi. Vasemmassa käsivarressani on kaksi lasteni Freyjan ja Þórin piirtämää hahmoa nimien kera. Eräs tyyppi tuli aikoinaan kertomaan, miten hänen tyttärensä oli piirtänyt hänestä siistin kuvan, mutta mies ei oikein tiennyt, minne sen olisi laittanut. Haluan, että kaikki tatuointini ovat mustavalkoisia ja hyvin pelkistettyjä. Gummin rinnassa lukee teksti "Semi Satanik", joka muistuttaa rumpalia hänen meksikolaisesta Antonio-ystävästään, joka asui neljännesvuoden Gummin olohuoneessa 2008. Verestä puheen ollen, Gummin tuskallisin tatuointi tähän mennessä on ollut käden takaosa. Miekkosen jalassa on islantilainen riimu/taikasauva Freyjajumalattarelle. Vannon sen, haha!
82
Inferno
Heta Hytti
NeN. Se on Meksikon slangia ja tarkoittaa jotain tyyliin "Hell yeah", ja Antoniolla oli tapana huutaa tuota sanaa ehkä viiden minuutin välein. Olemme siis semisaatanallisia! Ystäväni Antonio ehdotti ensin minulle pelkkiä kirjaimia "SS", mutta valkoihoisena en pitänyt sitä kovin hyvänä ideana, Gummi naurahtaa
Festarilippuja ja muita palkintoja rock-asenteella:
facebook.com/koffbeer
Lots of GirLs Gonna Get Hurt -ep
Coverit Katatonialta, Kentiltä, poets of the fallilta ja imperietiltä! pelko pois ja levykauppaan 30.5.