Inferno 50/2007 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

ROSE TALLA Heaven UUSI SYVEMPI SOOLOLOVI 24 XJ NAUHAA / 2 OKT. MMV 07 F Suomen lähihistorian myydyin moderni V-mallin kitara ESP LTD MMV on uudistunut. KAULA bileet lu kuunte o ! ennakk reissa aa erno b Inf Jyväskylässä 25.10. Helsingissä 26.10 Tampereella 28.10 URT H 699 Maailman halutuimmat modernit ESP/LTD-kitarat saat laatua arvostavista musakaupoista ympäri Suomen tai MUSAMAAILMA-RETAIL, HKI Kamppi, 09 - 5627 1240, sales@musamaailma.fi KAUPPA ON AUKI 24 H ESP mainos 9_2007.indd 1 Inferno50_kansi1.indd 2 P www.musamaailma.fi Live From Radio 3.9.2007 13:52:33 www.infernobar.fi 2.10.2007 16:19:42. YELLOW PINSTRIPES WHITE W. Uusi MMV 07 F tulee nyt markkinoille ja asettaa uudet laatustandardit sähkökitaroihin. ESP LTD MMV on jalostunut vuosien aikana V-mallien halutuimmaksi työkaluksi Suomessa. BLACK PINSTRIPES LAADUKAS ESP F. Testaa heti uusi ESP LTD MMV 07 F lähimmässä laatua arvostavassa soitinkaupassa ja ymmärrät mitä tarkoitamme! SET-NECK RAKENNE SAWTOOTH OTELAUTAMERKIT GEEZER BUTLER · VINNY APPICE · R 2 X EMG HZ USA HUMBUCKER MIKROFONIT VOLUME, TONE, 3-WAY SWITCH VÄRIT: BLACK W. Uudessa MMV 07 F mallissa yhdistyvät käsittämättömän korkea laatu sekä erittäin edullinen hinta
Inferno_2007_50_4.indd 3 inferno_210x285.indd 1 2.10.2007 16:48:33 25.09.2007 18:26:11 Uhr
Black, Trans. Red Hinta: 1 295 UUTUUS www.intoluthman.fi / www.line6.com / www.gibson.com Into-Luthmanin tuotteet löydät valtuutetuilta jälleenmyyjiltä kautta maan. Inferno_2007_50_4.indd 4 2.10.2007 16:48:37. SV40: 825 · SV50: 965 · SV Head: 925 SV Vintage Cab Slant: 825 SV Vintage Cab Straight: 825 TE EA CR AND NOU DA K LÄH UVASTO IMM MM E JÄLL ÄLTÄ E MY Y E N JÄLTÄS I UUTUUS Gibson Les Paul BFG Les Paul BFG on läpikotaisin rock, niin ulkonäkönsä kuin soundinsakin puolesta! Kanteen jyrsityt urat antavat kolmiulotteisen vaikutelman, jota läpikuultava väritys korostaa. Gold, Trans. · Runko: mahonki, kansi: viimeistelemätön koverrettu vaahtera · Kaula: mahonki, otelauta: ruusupuu · Metalliosat: Black Chrome (Trans Black, Trans Gold), Gun Metal (Trans Cherry), · Mikit: kaula P90 / talla Zebra Burstbacker 3 · Laukku: Shopworn Les Paul · Värit: Trans. ESS XPR E ...WE BRING THE TOOLS Line 6 Spider Valve Spider Valve yhdistää vahvistin- ja efektimallinnuksen monipuolisuuden sekä maailmanluokan putkivahvistimen tinkimättömän soundin. Palkittu Line 6 -mallinnusteknologia ei esittelyjä kaipaa, ja nyt se saa ensi kertaa seurakseen legendaarisen Reinhold Bognerin suunnitteleman putkitekniikan
Inferno_2007_50_4.indd 6 2.10.2007 16:48:50
Alkaako himottaa. No se, että kummassakin on mukana vain yksi perustajajäsen. Mutta entäpä se divarisarjan rocktähti Ö, jonka sukanvarsi on kaikkea muuta kuin täynnä, mutta sukseeta semimenestyksen vuosina sen verran piisannut, että ovat koulut ja kurssit käymättä. Minä pistän The Song Remains The Same -filkan pyörimään. Ilotulitus keskellä Näsijärven selkää joskus tässä. Sitten kun kymmenet miljoonat konserttiin pyrkijät hieman tasoittivat hyppelehtivää mieltä, olo realisoitui. Mutta että Mick Box veivaamassa "joidenkin jätkien" kanssa silmät kiinni ja viikset väpättäen miljarditta kertaa July Morningia tai kaima Jones I Want To Know What Love Is -limaklassikkoa. Miksi haluaisin pilata sen suurin piirtein ainoan aidosti mielikuvissa mystisenä säilyneen yhtyeen todistamalla sen lihassa ja veressä. Okei, onhan noita bändejä, joissa on vaihtunut uran mittaan koko jäsenistö, ja siltikin yhtyeen olemassaolo voidaan perustella. Ensimmäiset ajatukset uutisen saavuttua olivat, että tuonne on päästävä vaikka henkirikoksen kautta. Mutta... No mikäs näitä bändejä yhdistää, sen lisäksi, että kumpikin on veivannut viimeksi (= aikoja sitten) levylle tunkkaista aikuisrockia. Foreignerkin on kuulemma myynyt 50 000 000 kiekkoa. Keikka on hyväntekeväisyyttä ja siinä mielessä allekirjoitettava. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Matti Riekki päätoimittaja LOKAKUU 2007 INFERNO 7 Inferno_2007_50_4.indd 7 2.10.2007 16:48:53. Jos rock ja esiintyminen ovat niin veressä, että ilman ei voi olla sadan dollarin seteleistä parsituissa kalsareissakaan, niin soittaisivat ilmaiskeikkoja! Tulisi vähän enemmän rispektiä ainakin täältä Kaleva Schlager Cityn suunnalta. Alkaako tuntua siltä, että Ö saa veivata niitä hittejään vaikka rollaattorista, jos joku jaksaa moista touhua raahautua katsomaan. Olkaa onnellisia, te lipun keikalle voittaneet maailmankansalaiset. Box ja Jones ovat siinä mielessä huonoja esimerkkejä, että sitä pätäkkääkin on tainnut matkan varrella lompsaan tarttua. ja samalla lehden historian muhkein numero. Menepä siinä sitten työkkäriin. Rahajätkien soittelua massoille ei kuitenkaan jaksa oikein ymmärtää. Varsinkaan sellaisten kuin Rollarit, joiden keikalla hengittäminenkin varmaan maksaa selvää rahaa. Näyttää suurelta määrältä noin numeroina. 10-16) (09) 737 009 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Julkaisujohtaja Mika Nikula Ilmoitusmyynti Mikko Mali, Petri Kallio, Peter Lindroos, Oskari Anttonen, Erik Kangas Puhelin: (09) 4369 2408 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Katja Kuhl Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Silk ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 7. Muistisolukon heilahtelu toi päähän kuvan myös toisesta loppuvuoden Suomen-vieraasta, Uriah Heepistä. Harmitus häipyi äkkiä. Siis viisikymmentä miljoonaa. Termoskahvi- ja karjalanpiirakkatarjoilu. Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. TÄMÄN NUMERON UTELUSSA puidaan Led Zeppelinin paluuta lavalle marraskuussa Lontoossa. PS: Tämä on Infernon 50. Päänavaus Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala #50 kirjoittajat Hakkarainen Mikko, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Kaartinen Niko, Kask Evelin, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lampinen Teemu, Lassila Tero, Lehtonen Marko-Oskari, Malm Mikko, Orell Lassi, Peltola Toni, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Saurama Anna, Silvast Jaakko, Virtanen Aadolf, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO Aurinkokuja 9 33420 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK. Joo, niin minustakin. vuosikerta Laulu jää pystyyn? OLINPAS PYLLÄHTÄÄ PULLEALLE persukselleni, kun tavasin tiedotteesta seuraavaa: "Foreigner Helsinkiin joulukuussa!" Mitä, onko nuokin muka vielä elossa. Parhaana esimerkkinä Napalm Death. AJATELLAANPA ASIAA KUITENKIN soittajien kannalta. En keksinyt yhtään syytä
Työpajan oppimateriaalina käytettiin Leveragen uusien biisien raakaraitoja. Jos Tides-levy kolahti, niin sitten tämäkin kolahtaa, vastaavat arveluihin vokalisti Pekka Heino ja kitaristi Torsti Spoof. Uudet biisit ovat moniulotteisempia ja siellä on laajemmalla spektrillä tehtyä kamaa kuin Tidesillä. Kitarahommat me roiskittiin Tuopin (Tuomas Heikkinen) kanssa livenä kuten viimeksikin. LEVERAGE STARTTASI uransa toden teolla vasta reilu vuosi sitten, kun Tides näki julkaisullisen päivänvalon. Ensimmäiset oli demolla jo viime syksynä. Levyltä tulevat löytymään ääripäät. Mukavaa boostia Leverage sai levylleen amerikkalaiselta tuottajagurun Michael Wagenerilta, joka vieraili syyskuun alussa Audiolla pitämässä tuottamisen, äänittämisen ja miksaamisen workshopia. Ihan järjetön meininki. No sehän jää ihmisten päätettäväksi, mutta sata prosenttia on uuden lätyn biiseihin laitettu. Mukana on paljon raskaampia hetkiä kuin edellisellä, mutta myös kevyempää, melodisempaa ja hard rockiin nojaavampaa matskua. 8 INFERNO LOKAKUU 2007 Kappaleisiin on siunaantunut myös paljon koukkuosastoa, siis puhtaasti instrumenttipuolelle. Julkaisijaksihan tuotokselle syyskuun alussa varmistui italialainen hard rock- ja AOR-jätti Frontiers Records. Puristakoon laulaja Heino kokoon sen kaikkein olennaisimman. Tidesin aikaan jutut piti ottaa varman päälle eikä silloin uskaltanut olla kovin luova, Valtteri Revonkorpi heittää. Muut äänet tekevät hommasta paljon elävämmän ja raikkaamman. Bändinsä levyn äänittänyt ja miksannut Torsti Spoof pystyi omien sanojensa mukaan oppimaan mieheltä kolmessa päivässä enemmän kuin viidessä vuodessa tähän mennessä. Minähän en mitään koukkuja pysty luomaan, Heino nauraa. Michael Wagener haastattelussa Infernossa myöhemmin. Inferno_2007_50_4.indd 8 2.10.2007 16:48:59. Herrat Revonkorpi, Spoof, Heino ja kosketintaiteilija Marko Niskala istuvat alas Spoofin työpaikkanakin toimivan Studio Audion kahvipöytään ja alkavat pureskella listamenestyjä Tidesin seuraajaa. Asialla on vuoden aikana saumatta yhteen hitsautunut ukkolauma. Raskasta vipuvoimaa ja kultakurkkuja SADETTA ENTEILEVÄ sunnuntai-ilta ja Jyväskylän Ahjokeskus. Kun on käytössä noin kovia jätkiä, niin se on pelkästään ilo ja kunnia, Spoof kiittelee. Sen lisäksi, että Wagener on superkova tällä alalla, niin siltä lähtee läppäkin suhteellisen hyvin. Yhtye heitti debyyttiä edeltäneen kesän aikana Jyväskylässä muutamia cover-keikkoja, mutta muuten homma oli melko vihreää. Rappuparin ja käytävän päässä odottaa paikka, jossa työstetään Leveragen mahdollista maailman läpimurtoa. Tides ja Brother Firetriben False Metal nostivat viime vuonna Pekka Heinon ansaitulle jalustalle tämän maan hevikiekujien kärkikaartiin. Kiekon kaikki biisit on sävelletty Tidesin julkaisun jälkeen. No sehän on hyvä sitten, että edes muu bändi siihen pystyy. Mä en välillä tajua yhtään mitään, mitä niissä biiseissä tapahtuu. Levyltä saa kuulua se, että mukana on kaksi kitaraa ja kaksi erilaista kitaristia. Merkit ovat tässä vaiheessa hyvät. Siinä saatiin nauraa aika vähäsen, mies hekottelee. Tulossa TEKSTI JA KUVA Jaakko Silvast I www.leverageband.com Leveragen melodinen ja metallinen rock ottaa toisen kukonaskeleensa ensi keväänä. Rummut oli jouheva soittaa, koska tiesi, miltä matsku tulee valmiina kuulostamaan. On tuotannollisesti tosi tärkeää, että taustakuoroissa on muutakin kuin liidilaulajan soundi. Siitä syystä Jyväskylän ja Helsingin miehet puhuvat painottaen tulevasta kiekosta bändilevynä. Leverage-rumpali Valtteri Revonkorpi heilauttaa rennosti kättä tervehdyksen merkiksi ja taluttaa uuden fillarinsa Studio Audion alaovesta sisään. Siis koko ajan (naurua). Silti ei ole lainkaan tavatonta, että uudella Leverage-levyllä tullaan taustakööriosastolla kuulemaan Dyecrestin Kimmo Blomia, Machine Menin Antony Parviaista, Wingdomin Sami Aspia ja Brother Firetribe-basisti Jason Flinckiä. Heh, välillä. Tulossa on kuitenkin massiivista kamaa. Yhdentoista kappaleen (+ japsiversion kaksi pakollista bonusraitaa) mittainen räiskäle ulostuu vuoden 2008 alussa. Se on iso osa meidän soundia, Torsti Spoof kuvaa
Ajattelin, että joillakin on sentään tyylitajua, eikä ne tuu eläkepäivinään takas lavoille niin kuin kaikki muut "legendat". Ja kumpaa on loppujen lopuksi tullut kuunneltua enemmän. 2. Mun mielestä siinä oli ihan paskat soundit. Tuntuu olevan ajan trendi, että kaikki papat ja jampat lappaa toisensa perään takasin lavoille nostalgioimaan. Ehkä eniten korvaa häiritsevää Eppeliiniä on sitten etenkin alkuaikojen ylibluespalat ja balladit, ja nimenomaan Plantin kimittävän beeibebeeibebeeibejankutuksen takia. Se vissiin luulee että me vaihdetaan Sabbath Zeppeliinin. Mitä tästä ajattelevat muusikkofanit. 3. Joskus yläasteaikoina kaveri luukutti ihan riemuissaan Zeppelinin kakkoslevyä. Kerro suhteestasi Led Zeppeliniin. Neitsyydenmenetys Zeppeliiniin taisi tulla niinkin epärokissa paikassa kuin musiikkiopistossa, kun ensimmäinen kitaraopettajani aivopesi koko Kotkan tulevan kitaristikannan Pageen ja poikiin. Paskinta Zeppeliniä on Kingdom Comen tuotanto. 3. Mitä mietit bändin loppuvuotisesta paluusta lavoille tai ainakin lavalle. Kuulosti varmaan melkoselta taiteelta, heh. Anvilin Metal On Metalissa oli paremmat. Pakkohan se on mennä tapaus tarkastamaan, jos tekevät ison kiertueen ja tulevat Suomenmaalle, ja sama juttu Van Halenin kanssa! Ja luulenpa, että hommat kyllä rokkaa edelleen. Sitten sitä kolmetoistakesäsenä koltiaisena veivattiin ekan bändin kanssa Rock & Rollia, Communication Breakdownia ja Stairway To Heavenia niin perkeleesti naapureitten kiusaksi. Niin, ja onhan Sapattivuoden rumpalilla nykyään Ludwigin läpinäkyvä Bonhamsetti. Tea For One on upea blues. Missä törmäsit yhtyeeseen ensi kerran ja miltä se tuntui. Tiedä sitten kumpi on kestänyt aikaa paremmin. Turha näitä reunioneita on enemmälti haukkua, saman tekisi itsekin, jos olisi joskus jurakaudella soittanut jossain mammuttibändissä ja homma alkaisi kiinnostaa uudelleen. Rasio (Timo, CMX:n toinen kitaristi) sai mut aikoinaan vakuuttuneeksi, että Zeppelinin paras levy on oikeasti Presence. Markus Vanhala 1. Ihan persiistä. Mikä on kovinta Zeppeliniä. Tiedä häntä, onko se tässäkään tapauksessa hyvä, vai pitäisikö klassikon nimen antaa levätä rauhassa. 2. Inferno kysyi mielipidettä CMX:n ja Sapattivuoden kitaristilta Janne Halmkronalta sekä Manitoussa ja Omnium Gatherumissa kepittävältä Markus Vanhalalta. Lyijylaivan paluu 1. Ei tuu onnistumaan. Ei ne voi esiintyä ilman Bonzoa. Inferno Utelee Heidi Pohjala KOONNUT Matti Riekki Kaikkivoipa Led Zeppelin uhkaa palata ainakin yhden keikan ajaksi parrasvaloihin loppuvuodesta rummuissaan John "Bonzo" Bonhamin poika Jason. Luulen vieläkin niin. Entä paskinta? Janne Halmkrona 1. Mutta eivätpä nämä comebackit rajoitu pelkkään musiikkiin, tekihän Rockykin vastikään paluun ja Rambo tulee perässä! 3. Vaikka tuskin Lenny Wolf on vieläkään kuullut nuottiakaan Zeppeliniä. Osallistuin toki lippujen arvontaan. Onhan siinä aitoa korvaa viiltävää epätoivoa ja tuskantunnetta, mutta, mutta... Heidi Uutela LOKAKUU 2007 INFERNO 9 Inferno_2007_50_4.indd 9 2.10.2007 16:49:09. Nuo biisit vaan jyräävät. 2. Achilles Last Stand on kyllä meikäläiselle aina ollut se kovin siivu, ja Immigrant Song saa myös aina niskan ja jalat nykimään kummallisesti. Pagen nerokasta, väliin epätoivoiselta räpellykseltä kuulostavaa soolotyyliä on tullut plagioitua huonosti tietenkin. Kokonaisuutena sitten taas Iso Nelonen toimii täysillä. Jää nähtäväksi
Inferno_2007_50_4.indd 11 2.10.2007 16:50:03
Eilen kuulin, että Jarkko Martikainenkin oli kai aluksi pahastunut, mutta nyt hän esiintyi albumin julkaisubileissä, Junni sanoo. Kirjaan on esipuheen kirjoittanut A.W. Kun aloin tehdä Rockhuoraa vuotta myöhemmin, puku tuntui luontevalta sovittaa Yrjänän ylle, Junni kertoo. ROKKARIT ITSE OVAT yleisimmin osanneet suhtautua Junnin näkemykseen heistä huumorilla. Se ei ole sarjakuvan pohjimmainen tarkoitus, mutta silti, onko mikään artisti Junnille itselleen niin pyhä, ettei hän uskaltaisi tätä pilkata. Sen nimi kertoo heti melko kattavasti mistä on kysymys: Herra Ylpön perse ja muita kertomuksia. Näin sai alkunsa Rockhuora, jota on julkaistu Tuhma-lehdessä ja Junnin kotisivuilla siitä lähtien. Sarjakuvassa maamme rocksuuruudet esiintyvät yksinkertaisina, vastenmielisinä ja itseriittoisina pölkkypäinä. Hän esiintyy useissa Junnin ruuduissa kullipuku yllään. Esimerkiksi CMX ja Maj Karma ovat oikeasti minulle läheisiä bändejä, ja juuri siksi ryhdyin ensimmäisenä mollaamaan niitä. Nyt yksiruutuisista sarjakuvista on koottu albumi. Tosin Yrjänäkin myöntää esipuheessaan, että ensi kerran ruutuja nähdessään hän oli närkästynyt. Kullipuku-idea syntyi jo 2003 jossakin humalaisessa yhteydessä. Rockhuoran voisi monin paikoin tulkita silkaksi vittuiluksi. Yrjänä. www.kullipuku.com Vilho Rajala sytyttäjä 12 INFERNO LOKAKUU 2007 Inferno_2007_50_4.indd 12 2.10.2007 16:50:07. Myös se kertoo jotakin olennaista Tatu Junnin syväluotaavasta taiteesta. Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste Kuten yleisesti on todettu, rocklehtien haastattelut hehkuttavat sangen usein kohteensa miltei jumalolentojen veroisiksi. En osaa vielä sanoa, tuleeko niistä toista albumia. Ei. Tämäkään lehti, tai tätä kirjoittava toimittaja, ei ole moiseen ilmiöön syytön. Rockhuora tekee pyhyydestä pilkkaa NUORI ROCKTOIMITTAJA NIMELTÄ Tatu Junni turhautui tähän tosiasiaan vuonna 2004 ja päätti ryhtyä tekemään rocktähtiä irvailevaa sarjakuvaa. Mikään lehti ei olisi julkaissut artisteja pilkkaavia haastatteluja, joten päätin ryhtyä tekemään heitä pilkkaavaa sarjakuvaa, Junni kertoo. Jouni Hynynen puolestaan paljastaa jääneensä laakista koukkuun. Nyt tuntuu, että ideoita ainakin riittää, taiteilija sanoo. Junni kertoo, että pöydällä on 1020 luonnosta. Rockhuoran voittokulku jatkuu edelleen
Emme tee varsinaista kiertuetta. Jäämme odottamaan. Lisäksi olen kiertänyt Brujerian basistina keikoilla, mikä on ollut helvetin hauskaa. Pelin fiilikseen ja tunnelmaan eivät sopineet meille tyypilliset blastit ja soolot, joten piti tehdä jotakin erilaista, Peter summaa. Sapkowskin luomasta The Witcher -maailmasta on aiemmin tehty televisiosarjakin. Rummuissa hääri Arch Enemyn Daniel Erlandsson. This Is Menacelta tuli juuri levy, se on Pitchshifterin sivuprojekti, ja laulan sillä yhden biisin. VADERIN LEVY-YHTIÖN eli Metal Mind Productionsin Tomasz Dziubiñskin mielestä esiintyminen pelissä antaa Vaderille mahdollisuuden saada uusia kuulijoita. Bändin pääjehu Peter kommentoi biisin teon olleen mieluisa haaste. Vuosikymmenten takaiset jättiläisnimet kuten Van Halen ja Led Zeppelin ovat hiljattain keräilleet rivejään kasaan ja saaneet rockkansan kohisemaan. Carcass palaa ensi vuonna VANHOJA HALUAA NYT muistella myös death metal -legenda Carcass. Alkuperäinen rumpali Ken Owen sai aivoverenvuodon vuonna 1999, ja vaikka hän voi nykyään hyvin, hän ei ole soittokunnossa. Mitä muuta Jeff Walkerin elämään on kuulunut viime aikoina. Jeff Walker, mikä oli ensireaktiosi, kun kutsu kävi soittelemaan vanhoja klassikoita. Nyttemmin supersuosioon kohonneessa Arch Enemyssä kepittävä Michael Amott antoi taannoin ruotsalaiselle Close-Upille haastattelun, jossa kertoi treenailleensa basistilaulaja Jeff Walkerin ja kitaristilaulaja Bill Steerin kanssa Heartwork-klassikkolevyn (1993) biisit syöntiin. Iron Maidenin Ed Hunterista lähtien Earachen kaahailupelin kautta The Witcheriin. Sopimus kielii siitä, että pelistä odotetaan ihan oikeasti melkoista myyntihittiä. Se on tyyliltään lähempänä biisejä kuten Kingdom ja Dark Transmission kuin esimerkiksi Wingsiä tai Shadowfearia. Sword Of The Witcher -biisistä on tehty videokin, ja sen voi katsella pelin nettisivuilla. Olin innoissani, kun Bill kertoi, että hän oli käynyt soittelemassa Tukholmassa. Huoraamista. Se on meille erittäin hyvä tilaisuus, Dziubiñski sanoo. Peter on hyvä näyttelijä. Takana on pelifirman ja Nuclear Blastin yhteistyö. www.thewitcher.com LOKAKUU 2007 INFERNO 13 Inferno_2007_50_4.indd 13 2.10.2007 16:50:14. Muita vierailijoita ovat muun muassa Napalm Deathin Barney ja Killing Joken Jaz Coleman. Vaderin lisäksi myös muuan Nightwish liittyy The Witcherin joukkoihin. WALKER ON SAMAA mieltä kuin Amott siitä, että uusia biisejä ei ole järkevää ryhtyä värkkäämään. Hänkin oli, tai no, niin innoissaan kun nyt Bill voi olla, hah hah! Amottin mukaan reunion-kiertue oli tarkoitus toteuttaa jo menneenä kesänä, mutta Walker oikaisee asiaa hieman. Sen takana on puolalainen pelifirma nimeltä CD Projekt, joka on saanut huomattavaa vetoapua alan vanhalta konkarilta Atarilta. Vader teki biisin roolipeliin PELI PERUSTUU PUOLALAISEN kirjailijan Andrzej Sapkowskin luomaan fantasiamaailmaan. Videon ohjaaja Maciej Pawelczykin mukaan Vaderin Peter jopa näyttää videolla hieman pelin päähenkilöltä, eli itse Witcheriltä. Kun nyt kuluneena kesänä keikat menivät mönkään, koska Carcass nähdään lavalla. Earache Nostalgia on nykyään kova sana. Amott pelotteli, että siihen kuluu ainakin puolitoista vuotta. Biisi on pohjimmiltaan aitoa Vaderia. Minä ja Mike olimme lämmenneet idealle jo pitemmän aikaa sitten. Amaranthbiisin video sisältyy pelin saksalaiseen versioon. Olin todella yllättynyt, koska en olisi ikinä uskonut, että Mike pystyy suostuttelemaan Billin soittamaan vielä Carcassia. Mitä seuraavaksi. Olemme luvanneet tehdä muutamia festarikeikkoja ensi kesänä. Saimme muutamia tarjouksia festareilta, mutta silloin en vielä uskonut, että se olisi mahdollista. No, meidän piti sanoa tiettyyn päivään mennessä kyllä, mutta emme olleet silloin vielä valmiita siihen. Luulen, että The Witcheristä tulee todella suosittu, Pawelczyk kommentoi. Biisi ei ole ihan kaikkein perinteisintä Vaderia. Sen pitäisi olla aika ilmeistä, millä festareilla soitamme. Viime vuosina on nähty suuri määrä erilaisia reunioneja ja comebackeja, epätodennäköisiäkin. Kiinnostavaa pelissä on, että sen "tunnuskappaleen" soittaa puolalainen death metal -jäärä Vader. Minua ei siis ehkä näy tutkassa, mutta minut saa kiinni matalataajuuksisella VHF:llä, heh heh! Vader Aivan näillä näppäimillä pitäisi PC-pelien ihmeelliseen maailmaan ilmestyä uusi roolipeli nimeltä The Witcher. Siispä piti sanoa ei, toistaiseksi. Bändi sopi täydellisesti pelin synkkään maailmaan. Tätä kautta saamme rakastamaamme musiikkia todella monen uuden ihmisen korviin. Ne julkistetaankin melko pian, Walker paljastaa. Metallimusiikin ja pelimaailman yhteispeli tuntuu olevan kasvussa. En uskonut, että voisimme tehdä sitä ilman Keniä, mutta sitten ymmärsin, että voisimme tehdä rahakkaita keikkoja ja antaa Kenille osuutensa rahoista. Hassua, että Bill ja Mike edes puhuivat siitä, Walker kuittaa. Viime vuonna vierailin Mnemicin, Abortedin ja Send More Paramedicsin levyillä. Video kuvattiin bolkowilaisessa linnassa, ja siinä näkyy myös otteita pelin introsta. En näe, että meillä olisi mitään lisättävää jo tehtyyn materiaaliin. Ei pidä paikkaansa. Trendi jatkuu
"Siellä ei paljon mustia näy, eihän?" Helppo vastaus helppoon kysymykseen. Ihmiseen, tähän Jumalan krapula-aamun peilikuvaan, soveltuu pitkälti sama nyrkkisääntö kuin musiikkiin ja taiteeseen: on hyvää ja huonoa erivärisissä ja -muotoisissa paketeissa. Sitä sanotaan, että urheilu suosii laumoja, kulttuuri yksilöitä. Tämän veikeän porukan urheilullisena mantrana toimi ytimekäs ja näppärä "we hate muslims". Tasapuolisesti kaikille, ja se siitä jakautumisesta. Lontoon-kirjeenvaihtaja Riitta Itäkylä www.arock.fi 14 INFERNO LOKAKUU 2007 Inferno_2007_50_4.indd 14 2.10.2007 16:50:18. Vuonna 1770. Ottaa mallia Type O Negativesta ja nyrkkiä puiden julistaa "We hate Everyone". Yksilö, 1-0. Teoria sai tulta alleen, kun todistin humalaisten jalkapallofanien marssia pitkin katuja. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että 50 Cent voi painua hevonkuuseen tikkareineen ja dollareineen (tai sentteineen, sama se). Sinne voi painua myös Eminem vaimoineen, tyttärineen, äiteineen ja peroksidipurkkeineen. Voiko Beethovenin sinfoniat sisäistää, vaikkei ole syntynyt Saksassa. Tosin voidaan väitellä ikuisuuksiin saakka kulttuurisidonnaisuuksista ja siitä, pystyisivätkö (ja edes haluavaisitko) Papua Uusi Guinean alkuperäiskansat todella arvostamaan norssimytologiaan viittaavaa norjalaista black metalia. Yksilö, 1-1. Jos kuitenkin halutaan puhua todellisesta yhteiskunnan jakautumisesta, voidaan unohtaa kulttuuritaustat. Kunnes jonkun kadonneen pikkutytön äiti poikkeaa kirkossa, ja uutisaiheet palautuvat taas normaaliin tärkeysjärjestykseen. Rock-musiikin kuuntelijakunta on suurimmalta osin kaukaasialaista kantaa edustavaa. Totta pirussa yhteiskunta jakaantuu jakaantumistaan, jos musiikkiakin tarkastellaan itsepäisesti esiintyjien ja kuulijoiden ihonvärin mukaan. Kun kerran vihata pitää, miksei sitä voisi tehdä sivistyneen liberaalisti, ketään syrjimättä. Monikulttuurinen yhteiskunta oli pelkkä perverssi, epäonnistumaan tuomittu kokeilu. Samma på finska: r-r-rasismi (hys!) kukoistaa. Eivät puhuttele, sori. Väite pitää paikkansa. Piste. Tuoreen selvityksen mukaan täällä on jakauduttu kulttuurin ja ihonvärin sanelemina ja etniset ryhmät elävät täysin erillään toisistaan. Lauma vs. Lehdistä kun luetaan "Britannian yhteiskunnan syvästä jakautumisesta", voidaan työpaikkojen tupakkitauoilla sitten yhdessä, liikuttavasti yhteen hiileen puhaltaen, kauhistella ihmisten välisiä kuiluja ja eristäytymistä toisistamme. Viis kirjankansista, kunhan pysyy juonessa kiinni. Anonyymi viha kaikkea valmiiksi pureskeltua kohtaan; maali! Lauma vs. AXIS: . Pohdi. Tässä kaupungissa voi itse kukin saada osakseen vähintäänkin mulkoiluja ja suorasanaisia loukkauksia. Seuraa kuitenkin jatkokysymys, tai kaksi: entä sitten, ja käykö tämä muka esimerkkinä "rasismista". Britannia muodostuu tasan kahdesta leiristä, ei sen enemmästä: junttimassasta ja itsenäisistä ajattelijoista. Hämmennyin tässä eräänä päivänä, kun eräs nigerialainen tuttava kysäisi ohimennen rock-keikkojen yleisön koostumuksesta. Musiikilla on taipumus sitoa itsensä kansalliseen identiteettiin, ei siitä mihinkään pääse. LONDINIUM AXIS.LONDINIUM Tasapeli YHTEISKUNNALLISISSA TUTKIMUKSISSA on se kiva puoli, että niistä saa revittyä vetävän yksinkertaisia uutisotsikoita. Eikös. Huuteluja saavat osakseen kaikenväriset kulttuurilliset habitukset, mustasta ja valkoisesta aina keltaiseen ja, öh, punaiseen. En jaksanut kuunnella sitä älämölöä, joten väänsin korvalappustereoiden volyymiä kovemmalle. Tasa-arvon nimissä kumpikin artisti loistaa poissaolollaan levyhyllyssäni. Ennakkoluulot kulkevat moneen eri suuntaan, pyhä viha kun onnistuu kaikilta kiitettävän luonnokkaasti
Inferno_2007_50_4.indd 15 2.10.2007 16:50:33
Inferno_2007_50_4.indd 17 2.10.2007 17:16:07
Tavaramerkkimme on se, ettei musiikkimme ole välinpitämätöntä kamaa. Soitin Lontooseen, että tarvitsemme LOKAKUU 2007 INFERNO Tiukasti kimpassa Tuomas arvioi, että levyn toteutukseen osallistui yhteensä noin 120130 muusikkoa, mikä olisi aivan käsittämätön määrä jopa klassiselle musiikille. Sellaista, että Anette olisi tyrmätty täysin ja NAULATTU RISTILLE VÄÄRINPÄIN." taiset hittikappaleet voivat hyvinkin päätyä radiosoittolistoille. Vaikka Tuomas korostaa Nightwishin linjan olevan linjattomuus, Dark Passion Playta, kuten aiempiakin, ohjaa punainen lanka joka pitää ryhdin suorana alusta loppuun. Ehkä sitä välillä kelailee turhankin systemaattisesti, mitä uutta seuraavalle levylle voisi tehdä. Olen suuri keltti-, irkku- ja skottikansanmusiikin ystävä, joten halusin sitä meininkiä mukaan. Sellaista, mikä koskettaa omaa sydäntä, mutta mitä emme ole aiemmin kokeilleet. Jengi on siitä joko pähkinöinä tai pitää sitä niin kauheana tekotaiteellisena paskana, ettei mitään järkeä. Levyn kokonaisuus on niin järjettömän iso ja levinnyt, että se tuntuu absurdilta. Mie koen olevani onnekas siinä suhteessa, että tämän bändin konsepti ei ole mitenkään formaatti. Jälleen kerran. "Mie odotin paljon pahempaa inkvisitiota. Musikanttien lisäksi studiohenkilökuntaa palkattiin kymmenisen hepun verran. Se on enemmän kuin Sottungan asukas- 19 Inferno_2007_50_4.indd 19 2.10.2007 17:16:48. Voimme tehdä ihan mitä vaan. Tälle levylle tuli selkeästi kaksi uutta asiaa. Yhtä lailla mie koen, että tämä on eniten bändilevy, jonka olemme tehneet. Väittäisin, että viimeistään siinä vaiheessa, kun joutuu veikkailemaan projektiryhmän kokoa tusinatasolla, homma on niin sanotusti isollaan. Mutta nimi Nightwish jää mieleen. Sieltä huokuu tietynlainen helpottuneisuus, ja koko porukka on tiukasti kimpassa. luku
Tilanne kärjistyi niin pahaksi tammi-helmikuussa 2006, ettei Tuomas poistunut kotoaan kahteen viikkoon eikä nähnyt yhtään ketään. Heräsin aamulla, join kahvia, soitin 12 tuntia syntikkaa ja katsoin illalla leffan. Niitä mie vatvon kuukausia ja kuukausia. Nyt vaihtui laulaja. Ääripäät ovat enemmän läsnä. Ehkä kappaleita syntyikin ryöpyten siksi, että biisintekijällä oli paljon sydämellään eli toisin sanoen runsaasti aiheita, joista kirjoittaa. Biisinteko ei ole koskaan ollut näin helppoa eikä studiossa ole koskaan ollut yhtä lupsakkaa, vaikka enemmän duuniahan tässä oli kuin aiemmissa. Toivotaan, että seuraavalla levyllä tulisi se muutos, että vokalisti pääsisi myös sovitusvaiheessa treeneihin ja peilaamaan biisejä laulujen kautta, mitä emme ole aiemmin pystyneet tekemään. Tämän levyn suhteen kävi niin, että koko levy oli jo purkissa ennen kuin oli edes laulajaa. Mie olen kauhean hidas sanojenkirjoittaja. Mielessä oli koko ajan pyörremyrsky. Mie koen tarinan matkana pisteestä A pisteeseen B, joka pitää maalata musiikilla näkyviin. Studiossa meni kymmenen kuukautta, ja pelkästään miksaaminen vei 75 päivää. Koko levyn tekeminen sillä konseptilla, mistä tämä bändi sai alkunsa, ei olisi yhtään huono idea jossain vaiheessa. Gospelkuoroilla on aina ollut aivan mahtava soundi. Bändi vain jatkaa siitä, mihin se jäi. Miulla oli vähän sellainen fiilis jo edellisen levyn jälkeen, että jos puhutaan puhtaasti siitä, että musiikki kuulostaa isolta, sen isommaksi ei voi paljon mennä. Viisi vuotta sitten meillä vaihtui basisti ja jatkoimme siitä. Samoin laulumelodiat ovat mielessä heti alusta alkaen. Matka päänsisäiseen mikrokosmokseen Holopainen on aiemmin säveltänyt kappaleet Tarjan rekisteriä ajatellen, mutta Dark Passion Playn kirjoitusvaiheessa uusi laulaja ei ollut vielä tiedossa. End Of An Era (Nightwishin viime vuonna julkaistun dvd:n nimi) oli ehkä vähän harhaanjohtava, mutta se kuulosti hienolta. Mietin hyvinkin tarkkaan, mikä instrumentti soittaa mitäkin melodiaa. Monestihan bändit menevät vain jammailemaan treenikämpälle, ja tulee mitä tulee. Toisaalta nuo biisit ovat sellaisia, että niiden kanssa joutuu vähän pelleilemään sovitusvaiheessa. Ennen kuin mie pystyn tekemään mitään, on pakko olla tiedossa, mistä biisi kertoo tai mikä on se tunne, joka pitää saada ulos kehosta. Ehkä se vie koko prosessissa pisimpään. Omassa, henkilökohtaisessa elämässä tapahtui kaikennäköistä ja oli tämä erohässäkkä. Välillä tuli jotain tekstiviestejä, että älä mene tänään lehtikioskille, siellä on taas joku juttu. Siksi Tuomas sävelsi ne samalle skaalalle. Sitten kävi vituttamaan. Jokainen teki aivan järjettömän hienoa työtä ja puristi itsestään niin paljon kuin suinkin irtosi. Mutta tämä levy on mielestäni laajempi ja moniulotteisempi kuin edellinen. Kaikilla oli hauskaa, eikä toivo hävinnyt missään vaiheessa. Pointti on siinä, että kaiken tämän keskellä luomistyö itsessään oli niin hedelmällistä, että sinne pystyi pakenemaan sinne omaan maailmaan, tekemään biisejä. Mie luulen, että ensi levyllä tapahtuu jotain enemmän radikaalia, koska olemme menneet tässä muotissa aika pitkälle. Dark Passion Play on sanoituksellisesti Nightwishin avoimin, intiimein ja synkin albumi. Toinen uusi elementti oli gospelkuoro. Eihän musiikki ole pohjimmiltaan mitään muuta kuin tunnetta. Yritä siinä selittää treenikämpällä, että tähän tulee poikasopraanoa, tuohon viulua, tuonne kuoroa ja laulu menee näin. Että yrittäkäähän nyt kuvitella. Liekö seuraava levy sitten vielä paisuttelevampi kuin Dark Passion Play vai typistääköhän bändi ilmaisuaan Angels Fall Firstin (1997) henkiseksi. Aika hauska anekdootti, jota jengi ei edes välttämättä tajua. tä, että hän ideoi ensin kappaleen tarinan ja ryhtyy vasta sitten kuvittamaan sitä soinnuin ja melodioin. Pitäisi keksiä jotain uutta, mutta en mie oikeasti vielä tiedä, millaista tulemme tekemään. Annoin ohjeeksi, että vetäkää mitä vedätte, saatte improvisoida, kunhan ei tule yhtään jeesusta ja praisethelordia. Yksi jäsen vain vaihtui. Kaikki puhuvat uuden aikakauden alusta ja puhtaalta pöydältä lähtemisestä, mutta en itse ole missään vaiheessa kokenut sitä niin. Ainut tapa paeta sitä oli luoda oma päänsisäinen mikrokosmos ja tehdä biisejä. säkkipillin- ja low whistlen soittajan sekä vähän kelttiviulua. Kappaleet muotoutuivat silti helposti, koska valittavan vokalistin kriteereihin kuului iäkkäämpien biisien moitteeton hanskaaminen. Holopaisella sävellysprosessi lähtee sii20 INFERNO LOKAKUU 2007 Inferno_2007_50_4.indd 20 2.10.2007 17:16:51. Ja sitten tehdään sanoja päälle. Kun tein noita kappaleita 20052006-vuosien vaihteessa, tunteet olivat pinnassa. Voit esimerkiksi kuvitella The Poet And The Pendulumia, kun kukaan bändin jätkistä ei tiedä, mitä siihen tulee. Nähtäväksi jää. Sen jälkeen käyn kelaamaan, millä tavalla kertomuksen voi tuoda eloon musiikin ehdoin. Olihan se riskialtista upottaa sellaista hevibiisiin, mutta törkeän hyvinhän se toimi
Simons selvittää häiritseväksi seikan, että vaikka yhtyeet ovat pohjimmiltaan hyvin erilaisia, kaikki pistetään samaan kastiin mammalaulajien vuoksi. Sen kanssa kävikin sitten hassummin, musiikki kun ei koskaan löytänyt rainaansa, vaan julkaistiin The Score An Epic Journey -nimisenä levynä. Ystäviä ollaan. Kaksikko sylkee kuin yhdestä suusta, ettei Nightwishin ja Epican välille ole asetettu sitten minkäänlaista kilpailuasetelmaa. Sitä paitsi rajumpaa musiikkia on paljon siistimpää soittaa livenä. No, se on konseptialbumi, joten homma menisi tarinan kohdalla vähän hankalaksi. Tosin teemme balladeita vain miellyttääksemme äitejämme, luikauttaa laulajatar. Vai kävikö hollantilaisella Epicalla uutta, niin ikään suurin sävelin soivaa teostaan kasatessa edes mielessä, että tässä kilpailtaisiin suomalaisten kanssa suuruudenhulluudessa? TEKSTI Matti Riekki Brutaaliutta ja mammaballadeja THE DIVINE CONSPIRACY. Nightwish on syy siihen, että ylipäänsä aloin laulajaksi, Simons lisää pottia peliin. Jansen päättää suomen kielen hienoimpaan sanaan. Myös Tuomas Holopaisen haaveena on täysimittaisen elokuvaääniraidan kirjoittaminen, tai oli ainakin silloin, kun edellisen kerran miestä lehteen haastattelin. Moni olisi odottanut Epican matkaavan vaikkapa maanmiestensä Within Temptationin suuren suosion viitoittamana popimpaan suuntaan. Mitä perkelettä. Teimme musan suoraan kyseisen leffan kohtauksiin, ja tekijät muuttivat elokuvaa niin paljon, ettei se lopulta enää istunutkaan sekaan. Hollannissa on kova kilpailu raskaampien female fronted -yhtyeiden välillä. Ei hajuakaan, ja sekös turhauttaa! Ei vaan, luulen, että musiikissamme on vähän kaikkea, ja kuulija napsii sieltä haluamansa. Saadaan sitä eroa. Epican voimakaksikko solistitar Simone Simons ja kitaristi-murisija Mark Jansen, entiset rakastavaiset kertoo päätöksen entistä brutaalimmasta levystä syntyneen sitä myötä, että bändi huomasi ärjyimmän kaman putoavan yleisöön aina parhaiten. Kuuntelimme sydäntämme ja menimme juurillemme, siitä tässä on kysymys, summaa Jansen muuten toisen hollantilaisgoottimetallisinfonia22 INFERNO LOKAKUU 2007 yhtyeen, After Foreverin perustajia ja myöhemmin siitä kaikonneita. Huomasin, että sitä toistellaan koko ajan Nightwish-dvd:llä. Siis toisin sanoen, mistä tietää, etteivät hommat mene liian isolleen. Joukossa on siis jo periaatteelliselta tasolta lähtevää mahtipontisuutta, annosteltuna niin sanoihin kuin säveliin, vastapainona herkkää melodiaa, naislaulua, sinfoniaorkesterisoittimia sekä elokuvallisia tunnelmia. Ainakin meillä on nyt tarpeeksi uutta tavaraa vaikka loppuelämän soittotarpeiksi... Jansen vaikuttaa hieman hullulta. Sitä sanotaan, että bändi löytää tyylinsä kolmannella levyllään, ja ehkäpä me olemme nyt löytäneet sen: monta tyyliä yhdessä, komppaa kitaristi. Sama ihminen voisi kuunnella kumpaakin yhtyettä, Nightwishia ja Epicaa. Tosiasiahan on, että äänilevyt ovat nykyään miltei poikkeuksetta liian pitkiä. Jansen myöntää brutaaliuden riskit kaupallisella kantilla. Yleinen konsensus tuntuu olevan, että hyvältä kuulostaa, mutta kun ei ole biisejä. Miksei siis pudottaa sitä levyltäkin käsin. Tästäpä aasinsiltaa. Onneksi yksi valokuva minusta ja Tuomaksesta ei koskaan ole nähnyt päivänvaloa, Jansen huokaa ja naureskelee päälle. Eikö albumilta olisi voinut karsia pari biisiä varmemman vakuudeksi. No ei sitä oikein tiedäkään... Uutta kiekkoa nimittäin alettiin kirjoittaa jo edellisen (Consign To Oblivion, 2005) äänitysvaiheessa, ja samaan syssyyn syntyi iso kasa elokuvamusiikkia. Ja kun tuloksena on valtava möhkäle erilaista isoutta, kuinka prosessissa säilyy järki. Hollantilainen elokuvamusiikki on yleensä tosi minimalistista, ja meidän musamme oli koko lailla eeppistä. No millainen se elokuva sitten on. Sen saa viidellä eurolla. Emme voineet muuta kuin julkaista musiikin irrallaan, Jansen sanoo. Ehkä jo tässä mentiin metsään, lisää Simons. No, samoista aineksista kuin suomalaisetkin. Kaksi vuotta biisinkirjoittamista ja puoli äänittämistä. On siinä urakkaa. Mikä kuitenkin erottaa Epican enimmissä määrin kiteeläisistä, ovat viitoitukset kohti puhdasta äärimetallia: The Divine Conspiracy pistää välillä melkoisen nopeaa vaihdetta silmään, ja tarjolla on jopa blastbeatiksi luonnehdittavaa etenemismallia ja örinää. Ja sekin on liikaa. Onhan siellä nyt niitäkin, mutta paneudutaan tässä siihen puoleen, joka eniten kiinnostaa: mistä on isolta soundaavat hollantilaislevyt tehty. Voi olla, että levy onkin liikaa, katsoo nyt, Jansen pyörittelee. Siinä nimi levylle, joka ei ole saanut osakseen kovinkaan mairittelevaa kritiikkiä, ainakaan meillä Suomessa. I KUVA Nuclear Blast I www.epica.nl Hyvä on, kukaan tai mikään tuskin päihittää mahtipontisuudessa Nightwishin uutta albumia, mutta ainahan tuota voi yrittää... No, Simone, selitäs nyt sitten, mitä genreä Epica nykyisellään edustaa. Sana kuulostaa tosi hyvältä. Inferno_2007_50_4.indd 22 2.10.2007 17:16:56. Siis mitä tulee työntekoon. Mitä muuten "perkele" tarkoittaa
Inferno_2007_50_4.indd 23 2.10.2007 17:17:03
TEKSTI Tero Lassila I KUVA Nea Gustafsson I www.miseryinc.org us ne Ah valloillaan tälle uudelle levylle. Levyjen paremmuus on kuulijan korvassa, mutta millä tavalla bändi onkaan mennyt eteenpäin biisimateriaalin ja toisen laulajanvaihdoksen myötä. lö n mainiolla Ra n kurkkuun astajilla luu rskylän mek koja My la Millaisia kik ella albumil an kolmann ssa i vokalisti. Ihmisten reagoinnin huomaa helposti. Leivontatermejä käyttäen homma toimii siten, että multa tulee taikina, Jonttu laittaa sen muottiin ja Teemu (kitaristi Ylämäki) koristelee tekeleen, Janne kuvailee. epäilijöille uotta sitten v i puolitoista vyllään. onkaan hiha kana on uus u reed, kun m GreedBreedG E lementit Misery Incin uudella albumilla ovat ulkopuolisen korviin melko lailla samanlaiset kuin edellisellä Random Endillä, joskaan uusi ei ole niin hittipitoinen, vaan kappaleet vaativat kuulijalta astetta enemmän paneutumista. Edellisen levyn jälkeen teimme paljon keikkoja, ja kyllä sieltä jotain jäi takataskuun, kun aloimme rämpytellä ralleja 24 INFERNO LOKAKUU 2007 Inferno_2007_50_4.indd 24 2.10.2007 17:17:06. dom End -le Misery Inc. Suurin kehitys bändillä on mielestäni tapahtunut sovituspuolella, ja siitä suuri kiitos Jontulle, joka paneutuu asiaan huolella. Ajatuksiaan Infernolle suoltavat bändin kivijalan muodostavat kitaristi Janne Tolonen ja rumpali Joonas "Jonttu" Kauppinen
Selkeitä thrash- ja jopa metalcore-viitteitä on, mutta pahimmista jenkkikliseistä bändi on pysynyt erossa ja kuulostaa tunnistettavasti itseltään. Heitin levyn roskikseen asti, mutta myöhemmin dyykkailin ja kuuntelin sen kuitenkin läpi, ja löytyihän sieltä örinää ja paljon muutakin mukavaa. Mikko onnistui poimimaan riemun ja energian, mitkä ainakin mulla oli biisejä tehdessä. Me olemme bändi, joka ei ole mistään kotoisin eikä kuulosta miltään. Toisaalta modernimpi poljento on herättänyt jopa pientä närää. Jos joku miettii, että nyt tehdään sen ja sen tyylistä matskua, niin ollaan metsässä ja pahasti. Kumartaako "Minkki"-lempinimelläkin tunnettu yhtye metallisemmille arvoille, vai halutaanko modernimpaa tyyliä tuoda enemmänkin julki. Tommin ominaisuuksien kehumisessa varsinkaan Janne ei ole aivan vähäsanainen, ja uusi tulokas tarjoaakin hyvän vastaparin Nikon puhtaille. Musiikin moderniudesta voidaan olla montaa mieltä, ja Jannen vastaus on melko selkeä. Meiltä ei muuten jää yleensä biisejä yli, koska itsekritiikki on korkealla jo kotona, ja viimeistään treenikämpällä turhat ammutaan alas. Mulle kasari tarkoittaa noita bändejä, eikä mitään vitun tukkahevipimppoja. Tykästyin oitis puhtaisiin osuuksiin, mutta kiireessä kuunneltuna en bongannut ördeä mistään. Olin vähän väsynyt ja kuuntelin sen kelaillen läpi. Nauhoitusten aikaan sattui myös hauska tapaus. Jos se, että ammentaa monesta erilaisesta musiikillisesta "altaasta" tekee meistä modernia metallia, niin aamen. Jossain kohdin oltiin tempojen kanssa naamat norsunvitulla, mutta pikku närästä sai uusia kieroja ideoita. Yhdyn täysin Janneen. Sehän on liveä se, Jonttu toteaa. Mitä lie mekastusta... Bändi soittaa tummaa ja modernia melodista heavy metalia erittäin iskevällä otteella. Mitä vittua on metalcore. Hän lähetti ääninäytteen, ja olimme heti innoissamme, että helvetti mikä kaveri! Tyyppi koelauluun, ja homma oli sillä selvä. Suunniteltiin huolella, eikä leivottu samoilla saatanan muoteilla. Tommilta lähtee opethmaista, todella matalaa örinää, ja toisaalta taas kotipeltomaisuudetkin luonnistuu. En mä osaa sanoa, millaista meidän mekastus on. Livenä Nikokin intoutuu matalalle taajuudelle, ja silloin puhutaan jo aika messevästä meiningistä. Jonttu kertoo, että Tommi oli myös vähällä jäädä huomioimatta. Seuraavana päivänä kuunneltiin veli Jannen kanssa se läpi pikku reissun lomassa ja kuolattiin ämpärit leukojen alla, että nyt äkkiä puhelu tolle veijarille. Uudemmista akteista kovimmin on kolisseet Strapping Young Lad ja kotimainen Stam1na. Lähtökohdat ovat siis vanhassa kunnon metallissa, ja eipä niitä Stonevivahteita voi unohtaa uudenkaan levyn tiimellyksessä. Toivottavasti seuraavalla levyllä osat sekoittuvat vielä entisestään. Auttakaa tyhmää korvessa asuvaa! Siitä ei tosin pääse mihinkään, että toi amerikanmeininki on ollut lähempänä sydäntä viime vuodet. Mitään dramatiikkaa asiassa ei ollut, ja kavereita hemmot ovat edelleen. Ja tämä on totta, vakuuttaa Janne. Jos vertaa edelliseen, tämä on huomattavasti vahvempi ja taatusti pitkäikäisempi kokonaisuus. Niko vetää pääsääntöisesti puhtaat ja Tommi matalat taajuudet, mutta Tommi vetää myös puhdasta liidiä ja stemmaa Nikon kanssa. Meillähän laulajien vuorottelu ei ole todellakaan niin mustavalkoinen kuin heti voisi olettaa. Mitä nää termit yleensä edes tarkoittaa. Yleensäkin bändit, joissa on selvästi sävellysoivaltavaa taitoa, tekevät vaikutuksen, ja siihen eivät kyllä nämä metalcore- ja nu-metal -bändit ole pystyneet. Random Endin aikaan Niko Mankisen aisaparina toiminut, Profane Omenis- takin tuttu Jules Näveri jättäytyi alkuvuodesta pois Misery Incistä ajanpuutteen vuoksi. Tulin joskus töistä kotiin ja postilootassa oli Tommin näytelevy. Levy vaatii tosiaan hieman kuuntelua, että siihen pääsee sisälle, mutta sitten se viekin lujaa mukanaan. Uudet biisit tuli luontevasti, ja vaikka ne rönsyilevät joskus runsaastikin, niin annoimme mennä vaan tunteella eteenpäin, vakuuttaa Janne. Mitään ideaa ei heitetty romukoppaan ilman, että olisi ensin koetettu sen toimivuutta. Uusi murinavokalisti, seinäjokelainen Tommi Niemi, löytyi demonauhan kautta. Kun Tommi veteli omia huuto-osuuksiaan nauhoittajan kämpillä, niin poliisit tekivät rynnäkön yleisavaimilla sisään, kun luulivat, että siellä tapetaan tai vähintään kidutetaan jotain. Omat suosikit löytyvät kultaisesta kasarista, ja nyt puhutaan esimerkiksi Metallican Master Of Puppetsista ja Anthraxin Spreading The Diseasesta. on käyttänyt kahdella uusimmalla levyllään hieman epänormaalimpaa tehokeinoa kahta leadvokalistia, joista toinen vetää puhtaita ja toinen örinöitä sekä matalia lauluja. Olemme hemmetin tyytyväisiä lopputulokseen, eikä vähinten sen vuoksi, että tuottajana toiminut Herrasen Mikko loihti levylle juuri sellaiset soundit kuin salaa toivoimme, eli mukana on livemeininkiä! Todella hyvin mielin odotellaan, mitä immeiset levystä tykkää. After You -biisissä jokainen voi kuulla, kun ison ukon ääni hajoaa tuLOKAKUU 2007 INFERNO 25 Inferno_2007_50_4.indd 25 2.10.2007 17:17:07. Monipuoliset biisirakenteet ja toisaalta taas joissakin kohdin hyvin yksinkertaiset ratkaisut pitävät takuulla mielenkiinnon yllä levyn loppuun asti. Pienellä porukalla leipominen on meidän vahvuus, koska liian monella kokilla tulee paskaa viineriä. Mahtava laulaja ja periksiantamaton taistelija. Siinä termi minkkimaailmaan. Kauan karsastettu duurisointukin teki komean sisäänmarssin. Jonttu taas on virkaveljeäänkin enemmän ulkona genreilyistä. Musapuolella on otettu jumalaton kehitysaskel, eikä yhteenkään biisiin ollut tarvetta rakennemuutoksille. Huumorilla vakavasti, mutta jos joku pikkujuttu menee vähän persiilleen, sitten menee. Te toimittajat tiedätte paremmin nää jutut, Janne tuskastelee. Tätä albumia tehtäessä oli hieno meininki sävellysvaiheessa. Kyllä se levyltä ja omasta soitosta tulee esiin. Vokalisti poliisirynnäkössä Misery Inc. Elokuun neljällä sisäänajokeikalla saatiin ukkelilta pahin jännitys pois, ja lopulta oli jo semmoinen oksat pois meininki. Sieltä varmasti tulee meidänkin thrash-vaikutteet, koska ei niitä karkuunkaan pääse. Uudella on nopein ja hitain biisi ikinä. Kaiken kaikkiaan, joka osa-alueella tämä on vahvempi bändi kuin koskaan ja kädet syyhyää päästä veistelemään näitä ralleja livenä, Janne summaa ja heittää kapulan Jontulle. Muut ehdokkaat olivat myös hyvää tasoa ja osoitus taas siitä, että kyllä Suomesta hyviä laulajia löytyy, kehuu Janne. Itse sanoisin sitä progeiluksi hyvällä tavalla, eikä imelästi italialaiseen malliin
Jos saadaan soppari, toivotaan tietysti, että levy myisi ja tehtäisiin mahdollisimman paljon keikkaa. Periksiantamattomuus on kuitenkin asia, jonka hän haluaa nostaa ylitse muiden, ja sillä on hyvä jatkaa tästäkin eteenpäin. Tylsä ja käytetty aihe, mutta tuntui sopivan hyvin biisin tunnelmaan. Ahneudesta voi tehdä myös taidetta, kun siihen annetaan mahdollisuus. Prodigal Son -biisi on kannanotto erään suuren maan johtajan uudelleenvalintaan. Hän on tehnyt miljoonaomaisuuden paskanjauhannalla. Niistä tehdään liian suuri numero varsinkin Suomessa. Muutenkin tämän levyn tekstit kertovat tarinan jokainen omassa lokerossaan. Kun kuulin ekaa kertaa hänen ääntään Black Kamelin biisissä, ihastuin heti hänen persoonalliseen äänensävyynsä, joka toi mieleen Nevermoren laulajan äänen. Joku Koneen perustaja on aivan eri asia, koska hän on tehnyt töitä menestyksen eteen omalla hiellään ja nokkeluudellaan, Janne sanoo ja ottaa vielä yhden esimerkin. Sanoitukset eivät saisi olla sellaisia, että pitää olla Mensan kunniajäsen niitä tulkitakseen. Persoonallisuuden lisäksi se tekee tästä bändistä vahvan verrattuna mihin bändiin tahansa, Janne hehkuttaa. Sama ilmiö jatkuu lapsilla leikeissään, ja kun vihdoin ollaan aikuisia, lelut ovat vain järeämmät ja lopputulokset konkreettisen karuja. Mutta ei annettu periksi, ja bändi on elinvoimaisempi kuin koskaan. Mainitsit paskanpuhujat. Siinähän se juttu juuri onkin, kun sitä ei oikeastaan edes ole! Kaikkihan lähes on jollain tapaa kumminkin tehty. Nyt kikkaillaan ja kieroillaan vaan jutskia uuteen malliin. Ei suoranaista, mutta etenkin levyn avausbiisin alussa ja muutamissa kohdin olen kuulevinani samantyylistä virettä muuten kirkkaahkon ilmaisun joukosta. "Jos joku pistää pystyyn MUSTIEN PANTTEREIDEN kaltaisen järjestön ka tarinan henkilö on voinut tuntea. Tää on vaan rokkenrollia, eikä mitään Himasen Pekan kanssa keskustelua. Ahneushan on levyn kantava teema, sen eri muodoissa. Entä onko ihmisistä tullut vain ahne ja kasvoton paskanpuhujien rotu. Mikään ei riitä, vaan on tehtävä parempi tulos kuin viime kaudella. Janne on tehnyt levylle kaikki sanoitukset yhtä biisiä lukuun ottamatta, joten hänellä on vahvin näkemys yhtyeen sanomasta. Onko se ahneutta vai kunnianhimoa, kun perustetaan bändi ja opetellaan soittamaan. Yhteiskuntakritiikki musiikissa, edes metallissa, ei ole mikään uusi juttu, mutteivät herrat näekään bändillä mitään erityistä "juttua", huolimatta Jannen äskeisestä purkauksesta. Onko tämä vain yksittäistä kritiikkiä, vai piileekö taustalla jokin selkeä ja käsin kosketeltava teema. After You kertoo viimeisimmästä saman maan koululahtaustapauksesta. Mutta ei hän tässä ole se säälittävä paska, vaan ne, jotka ovat hänet nykyiseen asemaansa nostaneet. Se järjestö heiluttaisi valtaapitäviä, suoraan perintönä korkean aseman saaneiden ylimystösukujen tyhjäpäisiä nykyjohtajia, jotka eivät tajua tavallisesta työnteosta hevonvittua. Ahneus ja kunnianhimo kulkevat käsikkäin, kunnianhimolla on vain paljon positiivisempi kaiku. Onko tämä enää pelkkää kunnianhimoa. Vahvat rynnii ja vie voiton. Sitten tehdään demoja toivoen, että saataisiin keikkoja ja levytyssopimus. Saatana, jos joku pistää pystyyn Mustien Panttereiden kaltaisen järjestön Suomen duunarien edun ajamiseksi, minä olen mukana heti! Eikä nyt puhuta mistään Metalliliitosta tai vastaavista ammattiliitoista, vaan suoran toiminnan pumpusta. Niko Mankisen äänessä on nyt havaittavissa jopa pientä Blaze Bayley -tyylistä vivahdetta. Mukana on yksi todella henkilökohtainen teksti, mutta muuten ne ovat pitkälti astumista toisten saappaisiin ja koetusta päästä samoihin fiiliksiin, jot26 INFERNO LOKAKUU 2007 Suoraa puhetta ja toimintaa Misery Incin lyyrinen anti viittaa nykypäivän valheelliseen ja tekopyhään yhteiskuntaan ja sen edustajiin. Monipuolinen jäppinen ja vaikea saada suuttumaan, mutta näillä mulle siunaantuneilla eväillä siihen ei pitäisi kauaa mennä, Jonttu naurahtaa. Mutta hommat on hoidettava, eikös juu. Tähän on uhrattu niin paljon aikaa ja rahaa, että sen takia voi ulkopuolisista ja jopa muista bänditovereista tuntua, että me kaksi päätetään liikaa asioista. Ihmisen kehityksen valtataistelusta Janne siirtyy mutkitta vertauksiin työ- ja yritysmaailmasta, joissa viivan alle pitää jäädä plussaa keinolla millä hyvänsä. Ajatelkaapa tällä hetkellä, itseni ohella, Jari Sarasvuota. Sieltähän se revitään tavallisen duunarin selkänahasta. Jonttu on asiasta hyvinkin samoilla linjoilla. Sen tulee elää rytmin mukana. Biisien lyriikoista ja sisällöstä päästään kohti valtavaa keskustelunryöppyä. hannen pillun päreiksi, eli kyllä se kaikkensa antaa. Janne kysyy ja jatkaa. Siinä jos alkaa liikaa filosofoida, niin se kusee äkkiä nilkoille, Janne uskoo. SUOMEN DUUNARIEN EDUN AJAMISEKSI, minä olen mukana heti!" Janne Tolonen Nikoa ei pidä verrata Blaze Bayleyyn, koska Niko on huomattavasti parempi. Tämäkin bändi olisi hajonnut kauan sitten, jos me Jontun kanssa oltaisiin lyöty hanskat tiskiin. Kyseisestä henkilöstä ei sen enempää viitsi pälpättää, jätetään se fiksummille. Olemme porukka muiden joukossa, jonka ainoana eroavaisuutena on olla bändi, joka ei ole mistään kotoisin eikä kuulosta miltään. Inferno_2007_50_4.indd 26 2.10.2007 17:17:08. Heikkoa taas sorretaan. Laulu, ja sitä kautta teksti, ovat vain yksi instrumentti muiden joukossa. Hänen äänensä on ehdottomasti yksi vahvuuksistamme. Tämä bändi on hyvä esimerkki siitä, että sinnikkyydellä, omiin kykyihin uskomisella ja kovalla yrittämisellä voi saada jotain aikaiseksi. Eli ne ihmiset, jotka käyvät hänen seminaareissaan, käyttävät myös hänen firmansa huuhaa-palveluita. Olkoon tämä kannustus kaikille demobändeille. Toisaalta Janne kritisoi myös, miten sanoituksia pidetään nykyään niin tärkeinä. Jokainen tietysti tulkitsee sanoitukset omalla tavallaan, ja se onkin hienoa, ettei ole mitään sääntöä, miten Herra Taiteilijan tekstejä tulisi omaksua. Sehän nyt on vielä selvästi kunnianhimoa, että opettelee soittamaan. Koko ihmisen elämähän alkaa kilpajuoksulla munasoluun
Inferno_2007_50_4.indd 27 2.10.2007 17:17:13
Inferno_2007_50_4.indd 28 2.10.2007 17:17:14
Tuntuu perin rauhoittavalta istua hiljaisessa toimistohuoneessa, jossa johtava kitaramoottori Ola Frenning on turisemassa kattavasti yhtyeen kuulumisista. Wichersin lähdön jälkeen olisi voitu tehdä monia epäsuotuisia ratkaisuja, jotka lopulta olisivat päätyneet myös levylle. Kun puhutaan paluusta juurille mikä muuten tuntuu tätä nykyä olevan kovasti muodissa nähtävissä on selvä harppaus alkuaikoihin. Kappaleet oli kaikki lähes sävelletty, kun uusi suoni astui kuvioihin. Et siis varsinaisesti tunne, että jotain puuttuisi. Vaikka Soilwork on selvinnyt miehistönvaihdoksesta kunnioitettavan hyvin, keikkui yhtyeen tulevaisuus vielä pari vuotta sitten vaakalaudalla. On positiivista, että tällaiselta on vältytty. en usko. Sworn To A Great Divide on ensimmäinen kokopitkä ilman luovan säveltäjän ideoita ja näkemystä. Yritimme löytää uuden kitaristin, joka sopii bändiin ja ystäväksi. Bändinä tulemme näillä eväillä hyvin toimeen, ja Daniel on ollut jo mukana keikoilla. Hän oli aina se tyyppi, joka pulppusi ideoita nopeaan tahtiin. Tietysti, kun on kyse budjettibändien mahdollisuuksista ottaa osaa priimussoundisten studioiden antimista, on mahdoton ja osittain tuhlaustakin astella takaisin syvälle alkujuurakkoon. Ei... Olen aina ollut tietoinen, ettei Peter ole kovin suuri kiertue-elämän ystävä. se ei ollut yllätys. Vaihtoehtoja oli kolme, joista Danielin lopulta katsottiin olevan oikea. Kappaleissa on huomattavasti enemmän kahden kitaran välistä leikittelyä, jota ei esimerkiksi Stabbing The Dramalla tai Figure Number Fivella (2003) juurikaan ollut kuultavissa. Daniel on tuonut mukanaan paljon hyvää. Kun Peter ilmoitti päätöksestään, heitimme Stabbingin Amerikan-kiertueen keikat loppuun ja siirryimme eteenpäin ilman häntä. Frenningilla on Sworn To A Great Divide todisteena sanoistaan. Se oli helvetin stressaava aikaa. Olen säveltänyt paljon kappaleita vuosien varrella ja tullut aina ainakin aliLOKAKUU 2007 INFERNO 29 Inferno_2007_50_4.indd 29 2.10.2007 17:17:23. Tietysti ikävöin Peteriä bändin jäsenenä ja ystävänä, koska hänen eroamisilmoituksensa otettiin ymmärtäväisin mielin vastaan. Muun muassa Pathos-yhtyeestä ja Dimension Zerosta tuttu Daniel Antonsson hoitaa hommansa kitaran varressa mutkattomasti. Peterin ajoitus oli oikeastaan aika suotuisa, koska noihin aikoihin meillä ei ollut vielä suunnitteilla uutta levyä. Kun hän sanoi haluavansa jättää yhtyeen, syynä oli, että hän halusi olla kotona enemmän. Hän halusi keskittyä täysin säveltämiseen ja tuottamiseen, mikä tietysti on hienoa hänelle. Tiettyä alkutaipaleen raikkautta uutukaisella kuitenkin on. Helppoja ratkaisuja ja yksinkertaisuutta on pyritty välttämään, rosoisuutta ja karikkoa lisäämään. Takeltelun ja lyhyehkön hiljaisuuden päätteeksi Frenning selventää tilannetta: Aluksi se oli melkoista kaaosta tietysti, koska aloitimme Peterin kanssa ja hän kirjoitti suurimman osan kappaleista Stabbing The Dramalle. Vaikka miehen sävellystaitoa ei vielä tuoreella levyllä päästä mittailemaan, on hänen soittotaidolleen nyökkäiltävä hyväksyttävästi. Meillä on uusi startti ja tuore albumi, joten eteenpäin on jatkettu. Vanhassa hyvä piilee Miltä tämä tuore albumi sitten kuulostaa. Olisihan tuo katkeruus ollut loppujen lopuksi turhaa, kun lähtö johtui puhtaasti bändin ulkopuolisista syistä. Hänen avioiduttuaan ja muutettuaan Amerikkaan tulimme hiljalleen ajatelleeksi, että tuleeko tämä toimimaan tulevaisuudessa. Meillä oli aikaa kasvaa yhteen bändinä ilman Peteriä ja löytää uusia puolia toisistamme. Päätöksestään Wichers ilmoitti Stabbing The Draman (2005) tiimoilta tehdyn Amerikan-kiertueen loppuvaiheilla. Kirjon jonon seitsemäs studioalbumi pyöräyttää nokkelaa ruotsideathia koko köörin kuultavaksi helteen hellimässä Saksassa. K orvat soivat halleluujaata ja silmiä kirveltää, kun illan mittaan yhdeksättä kertaa peräkkäin soiva uunituore kiekko muistuttaa olemassaolostaan. Hänen päätöksensä tuli tietysti yllätyksenä, mutta toisaalta... On hyvä, että huomasit tuon, koska juuri sitä vanhaa kipinää ja fiilistä yritin löytää levylle. Olihan se pirun rankkaa, kun aluksi menettää rumpalin ja sitten kun Dirkistä (Verbeuren) on vihdoin tullut vakituinen jäsen, Peter jättää yhtyeen. Oliko millään muotoa aavistettavissa, että Peter saattaisi päätyä sellaiseen ratkaisuun. Onhan hän ollut Soilworkissa mukana perustamisajoista lähtien. Vaihtoehtoja, päätöksiä ja... ...Valinnan vaikeus Vaikka Peter Wichers jätti Soilworkin jo joulukuussa 2005, on puheenaihe ajankohtainen vasta nyt. Eroilmoitus ei ollut helppo niellä, vaikka ymmärrystä herran päätökselle löytyy. Kitarasooloja ja melodioita on enemmän. Peterin mittavat jalat jättivät täytettäväkseen suuret saappaat, mutta kuusikielisen varteen on saatu tarttumaan varsin näppärä konkari. TEKSTI Evelin Kask I KUVA Nuclear Balst I www.soilwork.org Yksitoistavuotisen uransa aikana Soilwork on venynyt, paisunut ja vakiinnuttanut asemansa melodisen death metalin kärkijoukoissa. Tiedän, että tämä tulee toimimaan tulevaisuudessa. Soilworkin yli pyyhkäisi raikas tuulahdus hänen myötään, ja se on hyvä. Hän ei ole Peter, emmekä me hänen kopiotaan edes etsineet. Saadakseni hyviä vaikutteita en juuri koskaan kuuntele muita yhtyeitä, mutta Soilworkin vanhoja levyjä kuuntelen paljonkin, etenkin Sworn To A Great Dividea säveltäessäni
Inferno_2007_50_4.indd 31 2.10.2007 17:17:38
JÄÄHALLI, HELSINKI KLO 20, OVET AUKI KLO 19 LIPUT 46 Varaa Lippupalvelusta ja lunasta R-kioskista. www.welldone.fi WWW.MARILYNMANSON.COM Inferno_2007_50_4.indd 34 2.10.2007 17:52:47. welldone proudly presents TO 20.12
Inferno_2007_50_4.indd 35 2.10.2007 17:52:54
Sitten yhtäkkiä niitä biisejä oli hirvee läjä, kaikki oli jotenkin erilaisia. Pitää paikkansa. Tälle bändille hevitoimittajat ovat riistaa. Se on monipuolisinta Impaled Nazarenea sitten Nihilin (1999). Kun pohjat oli äänitetty, menin yksikseni treenikämpille vetämään biisiä PA:n läpi. Uskaltaisinpa väittää, että se on monipuolisinta sitten Suomi Finland Perkeleen (1994), MikaakiM pamauttaa ja ryystäisee kolaansa. Levyn päätöskappale Dead Return toikin heti mieleen vanhan Paradise Lostin. Minkä takia tähän nimeen päädyttiin, oli ihan sen takia, ettei kukaan voi haastaa meitä enää oikeuteen tai repiä assosiaatioita äärioikeistoon tai mihin nyt taas ikinä. Niin, tänään ollaan liikkeellä autolla, kuumottaahan uudenkarhea d-korttikin vokalistin maihinnousuhousun sivutaskussa. Työskentelytavatkin ovat vaihdelleet. Eräskin skribentti erehtyi väittämään levyä, siis pelkän nimen perusteella, yhtyeen poliittisimmaksi albumiksi. Meillähän oli yli 50 minuuttia musiikkia valmiina: onkohan tää sitten jo liian pitkä levy. Ettei tää tule menemään läpi ikinä. En kerennyt kertaakaan treenaamaan sitä bändin kanssa, koska sanotukset oli kesken. Parin rivin jälkeen tuntui, ettei tästä tule yhtään mitään. Palattiinko uudella levyllä samoihin metodeihin. Tämä mies tarkoittaa mitä sanoo. MikaakiM kertoo että ulospääsy tiukasta black metal -lokerosta avautui ajat sitten siksi, että kaikki bändin jäsenet ottavat osaa bändin biisintekoon ja kuuntelevat erilaista musiikkia. Messengerissä luki vaan "onks tää liian melodista?". Sitten kun alettiin tehdä biisijärjestystä ja äänittää, huomasin että siitä on tulossa dynaaminen levy. Oon kyllä samaa mieltä. Kappale Funeral For Despicaple Pigs on tunnel- Inferno_2007_50_4.indd 36 2.10.2007 17:52:56. Kun taittajaspesialistimme Markus laukaisee kameransa, paljastaa salama sekunnin murto-osassa Impaled Nazarene -pomon tuijottavan tiukasti silmiini. Suomen kielen manifesti-sana on englanniksi manifesto, kuten Repe täsmentää. Paradise Lost -työnimellä se menikin. Ne kuulostaa nimittäin paskalta! Se on sellaista väsynyttä änjänjää-yyy... SFP:llä oli mukana kaiken maailman bloodisthickerthanwatereita ja letsfuckingdieta. Hän vakuuttaa jo olemuksellaan. Laulutaiteilijan viereen istahtaa rumpali Repe Misanthrope. Manifest on vähän samanlainen levy. Paidassaan lukee valkoisella mustaa pohjaa vasten "Powerslave". Kuuntelin sen ja vastasin, että totta kai tää otetaan meille käyttöön, saman tien. Aloin laskemaan himassa minuutteja, että paljon on kamaa kasassa. Mies tosin käskee kirjoittamaan, että on tuhoamassa tuopillista vodkaa. Huuhdon vedellä kiven kurkustani. Värejä ydinsotaan MikaakiM kertoo tapelleensa ulkomaisten toimittajien kanssa tuntitolkulla Manifest-levyn nimestä ja sen merkityksestä. Kymmenennen studioalbuminsa Manifestin julkaiseva Impaled Nazarene valottaa taustat ja paljon muuta. TALTA GOLGA M KAJAHTAA ikaakiM istuu varjossa, pukeutuneena kokomustaan. Arc teki siitä demon himas- saan ja lähetti sen mulle. Yksi asia, mikä on jäänyt todella kaivelemaan menneisyydestä ja koko backkatalogista on se, miltä SFP:n vokaalit kuulostaa. Jätin sen ihan suosiolla viimeseksi biisiksi. Uskallan kuitenkin väittää, että uuden levyn musiikki on kokenut muutoksia. Manifest on myös nauhotettu selvin päin, MikaakiM vahvistaa. Katulegendan mukaan Suomi Finland Perkele äänitettiin ainakin vokalistin osalta selvin päin. Huomaan istuvani kahden petolintumaisen katseen ristitulessa. Miehen silmänvalkuaiset erottuvat hämärässä vain vilahduksin. Se on Arcin (v 666, basso) tekemä biisi. Uudella levyllä on kyllä sata kertaa vahvemmat vokaalit, tokaisee Repe. Ja tässä vaiheessa puhumme vasta kolan juomisesta. Näitten herrojen kanssa on turha lähteä vänkäämään ilman perus36 INFERNO LOKAKUU 2007 teita. Silloin jo mietin, että tästä tulee joku 30 minuutin levy. Joskus viime vuoden puolella, kun alettiin kirjottamaan näitä biisejä, näytti aluksi siltä, että kappaleita ei tule paljon paskankaan vertaa. On doomiakin, siis meiän merkityksessä, MikaakiM selvittää. Sitten jotain tapahtui, ja se vaan solju kohdilleen. TEKSTI Tomi Pohto I KUVAT Markus Paajala I www.campnazarene.com Kuinka saadaan aikaiseksi 17-vuotisen uran monipuolisin levy. (silmät ja kieli pyörivät MikaakiMin naamalla) sitä levyä ei pysty kuuntelemaan omien vokaaleitten takia! Vokaaleihin on näemmä selkeästi kiinnitetty nyt huomiota. Rokkia, doomia ja punkkia sekasin. Sanoin sille, että vittu ota sanakirja käteen! "Manifest" englanniksi ei ole sama kuin "manifesti" suomeksi! Manifest ei tarkota yhtään mitään. Täyttä turpaanvetoa, mutta siellä on myös suvantokohtia
Sinertävät suonet muodostavat suiston hänen ohimoilleen. Tuomio ilmotti, että nyt on elämä semmosella mallilla, ettei pysty jatkamaan bändissä. Impaled Nazarenelle on tulvinut uransa aikana lunta tupaan ovista ja ikkunoista. Lordin euroviisuvoitostahan kaikki lähti, Repe lisää. Kun tää tyyppi poltti kirkon Porvoossa ja mainitsi innoittajakseen Varg Vikernesin Burzumista, oli otsikkona vain että "Nuori poltti kirkon". Kukaties kuulemme tästä seuraavalla Impaled Nazarene -kiekolla? Vastoinkäymisten algebra Tänä syksynä esitellään rankkojakin miehistönmuutoksia urallaan läpikäynyt Impaled Nazarene jälleen uudessa kokoonpanossaan. MikaakiM kertoo laulavansa asioista, jotka häntä ärsyttävät. Mutta siinä vaiheessa, kun aletaan sensuroimaan ja pannaamaan meidän keikkoja, kuten kävi Itävallassa, Saksassa ja Ranskassa, se vaikuttaa jo meidän toimeentuloon. Se miten ihmiset siihen reagoi, on meille ihan sama. Se onkin kaikista parasta. Se oli ensimmäistä kertaa todella helppo vaihto. Puhelinsoitto Ugille: "Tuutko bändiin viralliseksi jäseneksi?" Se sanoi että joo, ja se oli siinä. Ihmiset, jotka ostaa meidän levyä ja käy keikoilla, ne ymmärtää tätä bändiä. Heppu toimi Impaled-apurina jo vuosituhannen vaihteessa kitarateknikkona ja jelppasi lauteillakin. Nyt se on ihan cool! Kaikki Matti Vanhaset näyttää pukinmerkkiä! MikaakiM ilmaisee kärkevästi ärtymyksensä sitä faktaa kohtaan, että joillekin ihmisille Impaled Nazarene on olemassa vain provosoidakseen. Jos kirjottaa kaiken minä-muodossa, niin ei se tarkota heti sitä, että kirjailija on menossa tappamaan ja raiskaamaan kaikki, kuten kirjassa mainitaan. Onnistutte shokeeraamaan ihmisiä edelleen. Erotan hämärästä, kuinka MikaakiMin kaulaa alkaa värittää tumma puna. Mutta sillon kun se kotiäiti onnistuu vaikuttamaan asioihin niin, että me menetetään keikkoja ja rahat, sitten alkaa verenpaineet nousta. Sanoin niille suoraan, että vetäkää vittu päähänne, tämän bändin biisejä ei siihen paskalle tule ja löin luurin korvaan. Silloin taas, kun oli nämä Hyvinkään paloittelusurmat, niin joka lehti huuti että "Onko sinunkin lapsesi saatananpalvoja?". Meitäkin yritettiin vetää silloin siihen mukaan. Silti rautalankaa joutuu vääntämään edelleen. Niin, ja sitten vielä tämmösenkin saisi muuten painaa tähän lehteen ihan toivomuksestani: haluaisin ilmaista että tämä uusi tupakkalaki on muuten vittu niin perseestä! Miksei täällä saa polttaa. Tuota, heh, Hevikaraokessa ei taida vielä Impaledin biisejä olla. Korjasipa viikatemieskin rivistöä, kun kitaristi Somnium kuoli tapaturmaisesti Helsingin Kallion kupeeseen 2003. Milloin on treenikämppä mennyt alta, milloin on paettu hengen uhalla takaoven kautta fanaattisimpia vastustajia. Jollekin kotiäidille, joka ei kuuntele meitä, on turha selittää mistä meissä on kyse. Tilassa kajahtelee kirousten vuo jokaisen mieleen tulevan hevimuoti-ilmiön kyytipoikana. Ei ole, ja arvaa miksi. Varsinkin ulkomaisille toimittajille on saanut tolkuttaa sitä, että sanoitukset on kuin kirja. Aina jos jompikumpi kitaristi ei ole pystynyt vetämään, sillon Ugi on hypännyt kehiin. Jaksaako tätä vielä ihmetellä. Jos bändi haluaisi provosoida, se kyllä tietäisi helpot keinot tämän toteuttaakseen. sulattaan, vittu, yhtään, on tämä neljän laulajan Northern Kings! Niillä jätkillä on kaikilla kyllä sitä pätäkkää, onko se pakko lypsää ja... Toinen kitaristi Tuomio poistui taka-vasemmalle, tilalle pestattiin Tomi UG Ullgren, tuttu mies Rapturesta ja Shape Of Despairista. Niin kuin näissä ei olisi tarpeeksi, erimuotoiset ongelmat ovat pyörineet 38 INFERNO LOKAKUU 2007 Inferno_2007_50_4.indd 38 2.10.2007 17:53:01. Aika monet ovat edelleen monttu auki teidän sanomanne äärellä. MikaakiM kertoo helpottuneena, että kun UG hallitsee koko Impaledin liverepertuaarin, ei turhaa aikaa tärväänny kappaleitten opettamiseen. Soittivat hevikaraokesta, että "Päivää, haluaisimme Total War, Winter War -biisin käyttöömme"
Kun käytiin Emperorin bussissa, siellä luettiin kirjoja ja juotiin vettä. Repe mainitse tosin viritteillä olevan grindiä ja death metalia se- koittavan Sarcofuckinsa. Sympaattista, sanon minä. 40 INFERNO LOKAKUU 2007 Inferno_2007_50_4.indd 40 2.10.2007 17:53:06. Instituutioitten kavahtaman MikaakiMin äänessä on ripaus hellyyttä. Siellä ei kristinusko juhli ja hyvin menee silti, Repe nyökyttää. Trymin kanssa ystävystyttiin, kun Emperorin muut tyypit ei antaneet sen juoda viskiä, kun se oli mokannut keikkoja. Eihän meillä mitään Emperorin kanssa ollutkaan, valottaa MikaakiM. Ranskassa kävelin suoraan niitten takahuoneeseen käsi ojossa ja sanoin nimeni. Mutta tietysti myös Morbid Angel-, The Crown- ja Emperor -yhteiskeikat yhtä lailla, listaa kapulataiteilija. MikakiM: Auton ovien lukitsemisen kanssa sama juttu. Se meni näin: "Moi! Kun me kuullaan sun ääni, niin meillä seisoo mulkut. Joku kotimaisen grindibändin sähköposti jäi mieleen opetuksena siitä, että näin ei kysytä vierailevaa laulajaa. Vokalistin ristiriitainen persoona manifestoituu tässä hetkessä. Tää on syönyt 17 vuotta mun elämästä, eli siitä lähtien kun täytin 18. Siellä kun erehtyi sytyttään tupakan, niin lensi pihalla saman tien! Entä jos olisi pakko miettiä, mitä uran jälkeen tapahtuu. Alkuperäisjäsenenä voin sanoa, että tärkeää oli, että sai yleensä levytyssopimuksen. Kaikki tuli meidän bussiin dokaamaan. Meidän bussi oli nimeltään Party Bus. Mä en halua ees miettiä tota. Toista ja toisen omaisuutta ei yksinkertaisesti vahingoiteta. Mä olen aina ihannoinut japanilaista yhteiskuntaa. Vittu, tuu laulaan meiän demolle!" En tiedä, miten tohon olisi suhtautunut, mietin vaan, etten muuten ees vastaa tähän! Okei, jos saatte saatana erektion mun äänestä, niin kai mun pitäis olla otettu siitä! Mutta en mä kyllä halua nähä sitä! Nyt kerran kymmenen levyn rajapyykki on saavutettu, lienee paikallaan udella uran kohokohdista. Tunnettiin Sentencedin tyypit, oltiin Veskun kanssa hyviä ystäviä. Futuristinen paikka, jolla on mahtava menneisyys. Kyllä mullekin toi Japani oli kova juttu. Se oli mun suurin haave, joka tuli toteutettua. Hölmistyneinä vaan kattoivat, että ei täällä lukita autoja, tää on Japani! Japanin metrosta löytyneistä tavaroista 99,9 prosenttia palautetaan löytötavaratoimistoon. Sitä kautta päädyttiin Tico Ticolle. Sillä oli aina Baileys-pullo ja me treidattiin sille viskiä muilta salaa. Meksiko on ihan kehitysmaa. Missä laajuudessa suhtautumisenne ihmisiä ja ihmiskuntaa kohtaan on muuttunut vuosien reissaamisen myötä. Me mätettiin lavalla, vanhat äijät pelasi nurkkapöydässä bingoa. On suuri häpeä, jos teet murhan, siksikin murhaluvut on siellä todella alhaiset. Ihmetellä huuli pyöreenä, että täälläkö on tämmöstä. Varsinkin siihen aikaan olin aika kova Emperorfani. Mutta suurin kohokohta on Japani 1999. Suonisuisto on kadonnut ohimoilta. Impaled Ydinmetallistin unelma Impukan jäsenillä on yhä vähemmän aikaa paneutua yhtyeen ulkopuolisiin projekteihin. Tico Tico oli silloin vielä 16-raitanen analogistudio, kummatkin levyt tehtiin viidessä päivässä, mukaan lukien miksaukset. Suomessa kun jätät kännykän metroon, niin fiuu. Jokainen metallimies omistaa pehmoeläimiä. Tollista ja Ugrasta (Tol Cormpt Norz Norz Norz, 1992 ja Ugra Karma, 1993) on helevetin hyvät muistot. puolet keikasta silmät kiinni, että mee pois! Muualle et voinut kattoa, kun ne vitun blackmetalwarriorit oli siinä eessä seisomassa! Mutta ei se ollut ees pahimpia, Jenkkilässä soitettiin bingossa. Varsinkin Meksikon-reissujen jälkeen näyttäytyi Suomi ihan eri vinkkelistä. MikaakiMia houkutellaan edelleen jos jonkinlaisten demobändien vierailijaksi. Mitä löytyy teidän sohvanselkämykseltä. Se on mun krapulalelu. Sitten kuitenkin hyvä tulla aina kotiin, Mikaakim miettii. Ihsahn sanoi vaan: mä tiedän. Korjaantuivatko siinä samalla muinaiset SuomiNorja-akselin erimielisyydet. Myyjä kattoi jo valmiiksi kauhuissaan, kun mää tuun ja kysyn: "Onks täällä Pikachuja?" "On tämän kokosia." Otin sen syliini: "Tää on hyvä." Sitten menin himaan ja nukuin sen Pikachun kanssa. En omista, Repe sanoo hetken päästä, vilkaistuaan ensin MikaakiMin suuntaan. Repe: Kun jätettiin sikspäkki auton katolle, siellä sanottiin vain, että jättäkää vaan. Monen mielestä se on ainoastaan pelottavaa. Japanilaiseen yhteiskuntaan on juurtunut tämä häpeäkulttuuri. Puolentoista tunnin päästä se oli vieläkin siinä. Ja saat kirveestä vielä päähän, nokkamies hymähtää. Suomea on ruvennut arvostamaan todella paljon, Repe aloittaa. Mä taas omistan. Siellä oli kyllä aikamoiset juhlat aina käynnissä. Onhan se mahtavaa nähdä uusia kulttuureita, syödä paikallisia ruokia ja juoda viinoja, joista ei ole kuullukaan. Uutta projektia tulille. Sen huomasi heti, kun rupesi pyörimään ulkomailla. En pysty kuvittelemaan moista, mä varmaan ammun iteltä aivot pihalle siinä vaiheessa, kun tää joku päivä päättyy. Aikoinaan sain tämmösen päähänpistoksen, että mä tarvitsen Pikachun krapulalääkkeeksi. Menin sitten kerran Stockmannille vitunmoisessa kanuunassa
Inferno_2007_50_4.indd 41 2.10.2007 17:53:14
Edellisen bändin loppuaikoina meitä asui neljässä eri kaupungissa, eikä me juurikaan treenattu. Laulaja Manne Ikonen ja toinen kitaristi Tommi Kiviniemi taas ovat vaikuttaneet aiemmin muun muassa yhtyeissä Revolt ja Zerocharisma. Kirjoitin sille levy-yhtiön pomolle, että nyt taisit kuule poika lanseerata uuden sanan, mutta kuulemma tätä on käytetty Ranskassa jostain Neurosisista ja muista. Kiitollinen haastateltava vastaa seikkaperäisesti ja mukaansatempaavaan tyyliin. Pyytää juuri nämä tyypit siihen ja käydä vain soittamassa, niin kuin silloin, kun viisitoistavuotiaina aloiteltiin ja miltei asuttiin treenikämpällä. Niillähän on jo vissiin vuosia ollut sellainen sääntö, ettei demobändejä sainata. Kukapa meistä ei melankoliaa tuntisi. Projektina se aika puhtaasti lähti, mutta onneksi sitten keksittiin ihan oikea nimi, koska olisi tuntunut aliarvioimiselta pitää niin hyviä biisejä projektin nimen alla. Muutamaa riffiä lukuun ottamatta kappaleet ovat kaikki saaneet alkunsa Naukkarisen kynästä. Melankolista musiikkia hän kertoo kuunnelleensa aina, olipa kyseessä sitten Dingo kuusivuotiaana tai myöhemmin esimerkiksi Katatonia. En tiedä, kuvaileeko se meidän musiikkia mitenkään hirveän hyvin kokonaisuutena, mutta ymmärrän, että siihen on pakko keksiä jotain. Ja sitten kävi mitä kävi, vanhoja bändejä ei kellään meistä enää ole. INFERNO LOKAKUU 2007 Kävi tosiaan niin, että Ghost Brigaden viimevuotinen demo sai erittäin hyvän vastaanoton, ja kiinnostuneita levy-yhtiöitä oli useampia monikansallisesta pienempään. Eräs fransmanni äityi arviossaan kysymään, tarvit- seeko näin ensiluokkaisen debyytin kohdalla edes pyrkiä määrittelemään yhtyeen tyyliä. Meillä oli kuitenkin treenikämppä ja monesti puhuin jätkille, että olisi siistiä käydä tämän tyyppistä musiikkia vetämässä, kun olin jo tehnyt riffejä himassa. Vaikeaa se onkin tällaisen persoonallisen albumin kohdalla. Synapuolesta vastaa Swallow The Sunin Aleksi Munter. Kaihoa ja lohduttomuutta Guided By Fire on puhutellut kriitikoita. Kyseessä ei ollutkaan aivan tyypillinen demobändi, sillä pitkäaikaisista kaveruksista koostuvan yhtyeen soittajat ovat kaikki kokeneita muusikoita. Niin sanottuna ahdistusprojektina alkunsa saanut Ghost Brigade muhi tovin jos toisenkin Sunriden kitaristin pöytälaatikossa. Oman mielen sopukoista alkoi kirvota raskaampaa materiaalia jo Sunriden aikana, mutta sitä ei voinut rokkibändin puitteissa käyttää. 42 Inferno_2007_50_4.indd 42 2.10.2007 17:53:16. "Tiedätkö?" hän kysyy toistuvasti lauseiden lomassa, kuin varmistaen että kuulija kokee asiat samoin. Vastaavankaltainen retorinen kysymys tuntuu soivan Ghost Brigaden debyyttialbumilla Guided By Firellä, eikä levyä kuunnellessa voikaan välttyä samastumisen kokemukselta. TEKSTI Anna Saurama I KUVA Mikko Rautio I www.ghostbrigade.net Rokkibändin kitaristin sisimmässä oli kytenyt pitkään. Sunridesta ovat Wille Naukkarisen lisäksi mukana rumpali VeliMatti "Topi" Suihkonen sekä basisti Janne Julin. Core pitää kai olla, se on tämän päivän sana, Wille pohdiskelee. Suurten setelien päätettiin kuitenkin heti kärkeen antaa olla. Sydämestä kumpuavat synkemmät nuotit asettuivat paikoilleen uuden kokoonpanon, Ghost Brigaden, myötä. W ille Naukkarisen ääni on rauhallinen mutta innostunut. Tunnelmina syyskuussa julkaistulla pitkäsoitolla vallitsevat alakulo ja aggressio, joita kuitenkin pehmentävät hetkittäinen seesteys ja valoisammat pilkahdukset. Kaikilla bändissä oli semmoinen olo, että ne oikeasti tykkää, koska jo siinä, että ne tarjosivat meille diiliä, ne tekivät poikkeuksen sääntöönsä. Ranskalainen Season Of Mist valittiin Naukkarisen mukaan tunnepohjalta, ilman sen kummempia syväanalyysejä. Yksi taho ei kuitenkaan voi pidättäytyä genreä nimeämästä: levy-yhtiön katalogi luokittelee Ghost Brigaden "doomcoreksi"
Pysyykö suunta siis samana. Kaikilla on yhtenäinen käsitys siitä, miltä Ghost Brigaden tulisi kuulostaa, eli materiaalin eheä luonne säilyy edelleen. Guided By Firen sanoituksista vastaa vokalisti Manne Ikonen, joka muuten taitaa varsin vakuuttavasti sekä puhtaan laulun että örinän. Harvinainen mutta sitäkin vaikuttavampi kokemus. Bändissä on muitakin kovia biisintekijöitä, ja aihioita löytyy jatkoa varten jo muualtakin kuin Naukkarisen pöytälaatikosta. Kun kuuntelet sen alusta loppuun ja kun Manne laulaa ihan viimeiset nuotit, niin se lohduton olo mikä siitä jää. Haastateltava uumoilee, että viitisenkymmentä keikkaa lyhyellä aikavälillä tuo tarvittavan rutiinin soitantaan. Mullahan olisi hirveästi visioita siitä, miltä meidän livejutun pitäisi näyttää. Ei ole minkäänlaisia. Kokeilkaa vaikka. LOKAKUU 2007 INFERNO 43 Inferno_2007_50_4.indd 43 2.10.2007 17:53:24. Toivottavasti tulevaisuudessa! Naukkarisen ottaessa itse tulevaisuuden näkymät puheeksi, uskaltaudun kysymään odotuksista Ghost Brigaden menestyksen suhteen. Eli sama ja sopivasti eri, uutta pitää aina etsiä. Kaikki odotukset, mitä on mahdollisesti ollut, on kyllä täyttyneet. Sellainen toiminta vaatii suunnittelua, aikaa ja ennen kaikkea rahaa, että katotaan. Lopullisen muotonsa kappaleet saavat treenikämpällä, kun jokainen yhtyeen jäsen tuo mukaan oman soittotyylinsä. Ihan hyvin se taittuu, mutta sellaiseen on vielä matkaa, että voisi mennä livelle ajattelematta yhtään mitään. Mutta on se niin erilaista musiikkia, hevin ja rokin soittaminen ovat kuin yö ja päivä. Me tiedetään itse, että on tehty hyvä levy, ja toivon vaan, että kun levy-yhtiö sitä jonkun verran printtaa, niin joku kävisi sen myös kaupasta hakemassa. Viimeinen osa linnoitussaarella Levyn lopulliseen asuun antoi oman panoksensa muun muassa Amorphisin ja Swallow The Sunin tuotannoista tuttu Seawolf Studios. Se vetää hiljaiseksi. Kun haluaisi vain takaisin ja mahdollisimman nopeasti. Yhteinen death metal -menneisyys on piillyt mukana, vaikka välillä rokkia soitettiinkin. Niin tekee. Tämä bändi perustettiin projektiksi, että voidaan vähän käydä purkamassa pahaa oloa, vaikka olikin päässä ajatus, että ehkä joskus julkaistaisiin jotain. Se pitää homman mielenkiintoisena. Jos me sama levy tehdään, niin kyllä mä lopetan siinä vaiheessa ja heitän kitaran nurkkaan. Vanhan bändin kanssa soitettiin satoja keikkoja, ja luulin, että kun lähdettiin uuden bändin kanssa, että sehän menee vanhasta muistista. Utelu on turhaa. Ensin mainittu on nauhoittanut Ghost Brigaden jäsenten bändejä aiemminkin. Menisi jotain filmintynkää musiikin mukana ja tulisi sellainen lisäefekti hommaan sitä kautta. Tuntuu että keikat loppuu aina kun vasta pääsee vauhtiin. Edellisen bändin kanssa, kun biisit oli teknisesti niin paljon helpompia, ei tarvinnut kuin ottaa kitara käteen ja räiskiä menemään. Siellä Guided By Firen nauhoituksesta vastasi Mikko Poikolainen ja miksauksesta Aaro Seppovaara, joka myös Blaken kitaristina ja laulajana tunnetaan. Jotain tästä kertonee se, että aikoinaan Sunriden ekalla demolla oli örinälaulu. "Hevin ja rokin soittaminen ovat kuin YÖ JA PÄIVÄ." Kitaristi kertoo innoittuvansa sävellystyöhön voimakkaista tunnetiloista, kuten vaikkapa sellaisesta kaukokaipuusta, jota kokee palattuaan hienolta matkalta kotiin. Henkilökohtaiset huippukokemukset levyprosessin aikana liittyvät Willellä luonnollisesti sävellystyöhön. Lienee melko harvinaista, että tie studiolle on majakan viitoittama, joten kuriositeettina mainittakoon, että Seawolf sijaitsee Suomenlinnassa. Ikosen synkeä tarinointi on täysin linjassa instrumentaalipuolen kanssa ja tarjoaa mahdollisuuden samastumisen kokemuksille. Asia muuttuu mukavaksi, kun sen kitaran tuijottelun saa siitä alta pois. Ghost Brigade ei ole vielä keikkaillut kovinkaan paljoa, mutteipä tuo kovin tavatonta ole, että tositouhu alkaa vasta, kun musiikkia on virallisesti julkaistu. Jos Naukkarinen kaipasikin nuoruusvuosien hikistä treenismeininkiä, liittyy siihen nyt myös vähemmän romanttinen seikka, aito harjoittelun tarve. Kyseinen vanha tuttu saa Naukkariselta vuolaat kiitokset kokemuksestaan äänitystyössä ja sitä myötä syntyneestä soundimaailman näkemyksestään. Tai huomaan soittelevani kitaraa mielessäni jossain tosi hyvässä elokuvassa ollut kohtaus, joka on niin lohduton, että tulee kylmät väreet. Lyriikoita ei kuitenkaan ole printattu näkyville, sillä yhtye tahtoi jättää kuulijan tulkinnan mahdollisimman vapaaksi. Hevi ei helpolla lähde Yhtyeen taustalla vaikuttava monivuotinen ystävyys lienee ehdoton voimavara Ghost Brigaden kohdalla. Sitä vaan niin kuin havahtuu siihen. Tällaisessa tilanteessa huomaankin yhtäkkiä, että olen kitara kädessä ja tehnyt jonkun älyttömän hyvän riffin omasta mielestäni. Soitan jotain, joka tavallaan kuvastaa sitä lohduttomuutta. Kaikkein parasta Guided By Fire -albumilla on Naukkarisen mukaan kuitenkin sen saumattomuus juuri tunnelmallisena kokonaisuutena. Biisin muotoutuminen saattaa yleensä kestää kuukauden tai kaksikin, mutta esimerkiksi levyn päätöskappale Deliberately tuli alle päivässä. Iloisemmaksi ei meininki ainakaan muutu. Hänelle palkitsevimpia ovat sellaiset kappaleet, jotka syntyvät kertalaakista, kuin itsestään. Nyt joutuu oikeasti keskittymään siihen soittamiseen. Wille kertoo, kuinka teini-ikää vietettiin yhdessä Carcassia ja At The Gatesiä kuunnellen ja heviäijiltä näyttäen. Olisi kiva, että siellä olisi kaiken maailman projektorit ja systeemit
la lel ä l puo on n vie sta, r i o Vi tä ista sella DIT t e k N on, musii otain T BÄ T." k E "Us alli sä j ISE NNE et ävis ALA m A ett UOM HUK d löy Ä S IES ng T K MIN T KEN OVA ik V i 46 INFERNO LOKAKUU 2007 Inferno_2007_50_4.indd 46 2.10.2007 18:08:15
Must Missa, edustajanaan keskustelutuokiomme kolmas osapuoli, yllä mainittu laulaja-basisti Viking, sen sijaan on edennyt tähän päivään ja kansan tietoisuuteen melko vähäisin vastaiskuin ja -lausein. Undergroundin syövereistä esiin marssinut Tharaphita teki musiikillisella panoksellaan ja julkaisujensa omaleimaisella laadulla lähtemättömän vaikutuksen niin ulkomaalaisiin underground-tietäjiin kuin oman maansa metalliväestöön. Vielä vuosituhannen alkupuolella parin miljoonan asukkaan Viro oli pitkälti tuntematon käsite metallin maailmassa, eikä kukaan osannut ajatella Viron ympyröitä siinä kontekstissa, johon termi "skene" yleensä yhdistetään. Täältä käsin kaikki vain näyttää tapahtuneen niin nopeasti. Äärimmäisen tarttuvaa, old school -henkeen tiukasti tarttuvaa blackthrashia antaumuksella piiskaava yhtye on kerännyt kahmalokaupalla ylistystä ja arvostusta kesällä julkaistulla Martyr Of Wrath -levyllään. Sitten lumipallo lähti vyörymään. Mitä nyt vieressä istuva Must Missa -yhtyeen Viking piikittelee Loitsia kerran natsibändiksi. Militanttiteemoin ryyditettyä tummanpuhuvaa metallia soittava Loits on helppo maali sellaista hakeville, ja bändi on saanut tuntea nahoissaan kuinka määrätietoisesti sotaisat teemat ja kansallismielisyys voidaan vääntää vikuralleen. Kaiken keskiössä seisoo yksi mies: AhtoLembit Lehtmets, Loits-yhtyeen laulaja ja Nailboard Recordsin nokkamies. Liekö syynä sitten lyhyt välimatka, tiheät Tallink-laivaston ryydittämät alkoholinkatkuiset tutustumisreissut vai jonkinlainen sanaton hengenheimolaisuus, mutta Viron räjähdysmäisellä vauhdilla kasvanut metalliskene jaksaa kiinnostaa suomalaista piiskatukkaa antaumuksella. Underground oli iskeytynyt suoraan mainstreamiin. Rauhallinen, liiemmittä intoileva mies kieltää itsensä nostamisen jalustalle kerta toisensa jälkeen, jättäen itsestään retostelemattoman, rehellisen duunarin mielikuvan. Miehet komppaavat toisiaan vuoron perään toteillessaan, kuinka paljon on kieltämättä tapahtunut hyvin lyhyessä ajassa. Kun Nailboard syntyi, ensimmäisiä levyjä myytiin siinä 100-150 kappaletta. Metallikulttuuri alkoi näkyä ja kuulua Tallinnan katukuvassa alati selkeämmin. Natsileiman otsaansa saanut yhtye on kääntänyt negatiivisen kritiikin ja shokkiotsikot omaksi edukseen parhaansa mukaan, mutta kun on kerran merkattu, on aina merkattu. Meillä oli hirveä stressi saada bändimme paremmin esille. Aallonharjalla ratsastanut folk metal -ihme Metsatöll löi kakkoslevyllään Hiiekodalla itsensä läpi näin suomalaisittain Kotiteollisuuteen verrattavalla volyymilla. Suuret ulkomaalaisbändit alkoivat sisällyttää Viron keikkalistoilleen yksi toisensa jälkeen. Kuin jonkin sanattoman sysäyksen piiskaamana nuoret artistit marssivat jonossa studioon, ja kolme vuotta sitten perustettu, salamannopeasti kovan levy-yhtiön maineeseen noussut Nailboard Records alkoi julkaista vahvojen, omilla jaloillaan seisovien virolaisten bändien levyjä liukuhihnatahdilla. Tai tarkemmin ottaen istuu vastapäätä yllekirjailleesta. Rockklubeja ja keikkapaikkoja ilmaantui. Täytyy kuitenkin muistaa, että suuri osa Nailboardille levyttävistä bändeistä on ollut olemassa jo yli kymmenen vuotta, Ahto aloittaa. Ja molemmat yhtyeethän tietysti levyttävät Nailboardille. Kaikki nyt ja heti Kun aloitan keskustelumme ihmettelemällä jälleen kerran, kuinka vauhdikkaaseen nousuun Viron underground-metalli on lähtenyt, kaksikko käy välittömästi työhön yrittäessään täsmentää hölmistyneelle suomalaistoimittajalle, miten kaikki oikein tapahtui. Hiiekoda pokkasi voittokulkueensa kruunuksi Idän pikajuna Viron "Emman" vuonna 2005. TEKSTI Jason Ward I KUVAT Markus Paajala I www.nailboard.org Infernon makumatkalla tällä kertaa maisteltavana Loits, Must Missa, Nailboard Records ja metallin pieni suuri ihmemaa nimeltä Viro. S uomalaiset silmäparit seuraavat pienen naapurimaamme metalliympyröitä alati kasvavalla mielenkiinnolla. Surkuhupaisuuksiin venynyt syyttely sotamielisen maailmankuvan maalailusta ja Kolmannen valtakunnan glorifioinnista ei kirvoita suurempaa keskustelua pöydässämme. Nailboard laajensi toimintaansa julkaisu- ja levitysbisneksestä ja toi Viron metallikansalle oman heviaviisinsa, Nailboard Magazinen. Nimet kuten yllä mainittu Tharaphita, Metsatöll, Loits, Manatark ja Must Missa alkoivat netota palstatilaa muuallakin kuin nettizineissä ja true-miesten tietovisoissa valomerkin aikaan. Aina ei ollut näin. Miehen johtama Loits sen sijaan on sanomaltaan, teemoiltaan ja ulkokuoreltaan sen sortin audiovisuaalinen peto, että väärinkäsitykset ja vihamielisyydet tuntuvat seuraavan tätä omien sanojensa mukaan kansallismielistä, virolaisuudestaan ylpeää yhtyettä kuin se kuuluisa hai laivaa. Emme saaneet levyjä eteenpäin oikein mitään kautta, eikä media noteerannut julkaisujamme millään tavalla. Nykyään asia menee sitten niin, että Viron media kirjoittaa innokkaasti kaikesta metalliin liittyvästä, Nailboardin levyjä löytyy jokaisesta levykaupasta ja niin LOKAKUU 2007 INFERNO 47 Inferno_2007_50_4.indd 47 2.10.2007 18:08:20
Myös Virossa on nykyään pinnan alla eräänlainen undergroundin underground. Että tehdään musiikkia tekemisen ilosta, rakkaudesta musiikkiin ilman toiveita rahasta tai glooriasta. Syvälle undergroundiin porautuneet kaverit eivät enää voi sietää esimerkiksi Metsatölliä. Katsastimme edellisen Loits-levyn kanssa masterointipaikkoja Suomesta, koska Virossa ei oikein vielä ole kunnollisia studioita tätä varten, jatkaa Ahto. Täysin sama juttu Viron puolella. Sekä Ahto että Viking puoltavat tämän seikan tärkeyttä yli kaiken. Ahto muistuttaa, että aidoimmillaan ja puhtaimmillaan musiikki tunkeutuu niin lähelle ja syvälle, että tuntuu kuin nauhalle taltioituneet äänet olisivat kuuntelijan omia. Uskon, että Viron puolella metallimusiikista on vielä löydettävissä jotain sellaista, minkä suomalaiset bändit ovat kenties hukanneet. Ihmisiä ja isoja kaupunkeja on vähemmän ja piirit ovat sekä pienet että tiiviit, joten parin ihmisen tehokas työpanos vie yllättävän pitkälle. Juuri niin, Viking päättää. Kun pöydän katseet kääntyvät Ahtoon ja nyökkäilemme tunnustuksia miehen suuntaan, hän jättää kunnian kahmimisen sikseen ja muistuttaa, että menestykseen ja metallin renessanssiin Virossa vaadittiin monien ihmisten intoa ja panostusta. Metsatöll löi itsensä läpi, Loits löi itsensä läpi... Kun Ahto muistelee Must Missan ongelmia ensimmäisen levynsä julkaisseen espanjalaisen Death To Mankind Recordsin kanssa, Viking herää keskusteluun silminnähden kiihtyneenä. Nykyään Viron media kirjoittaa innokkaasti kaikesta metalliin liittyvästä, Nailboardin levyjä löytyy jokaisesta levykaupasta ja niin edelleen." Ahto-Lembit Lehtmets edelleen. Se on jotain sellaista... Edes sähköposteihin ei suostuttu vastaamaan. Kieltämättä kuitenkin vaikuttaa, ainakin täältä käsin palasten loksahtelua seuranneena, että Viron metallimaiseman uusi kukoistus on muutaman oikeassa paikassa oikeaan aikaan olleen ihmisen ansiota. Liekö sitten oma mielikuvitukseni joka tekee tepposia, mutta virolaisbändejä tuntuisi yhdistävän eräänlainen musiikillinen punainen lanka, samantyylisestä kuteesta nidottu tunnelma eri genrejen ja tyylilajien takana lymyilemässä. Lembetu ja Viking jäävät arpomaan oikeaa sanaa, pyöritellen käsiään ja vaihdellen vironkielisiä sanoja keskenään. "Kun Nailboard syntyi, ensimmäisiä levyjä myytiin siinä 100-150 KAPPALETTA. Että menee se niinkin päin. Meillä ei ollut pienintäkään havaintoa siitä, mitä levy-yhtiö puuhasi eteemme. Sitten tuli Nailboard. Musiikkia ei ole tapettu kliinisellä tuotannolla. Se hassu juttu Viron metalliskenessä on, että kaikki ovat osapuilleen samanikäisiä, pari vuotta sinne tänne, ja kavereita keskenään. Toisinaan joku pienten piirien suosiota nauttiva bändi sitten paisuu isoksi ja päätyy tämän kaavan myötä ison musiikkilehden kanteen. Onhan tämä aika hassu tilanne. Fiilis ajaa muun edelle, äänitteeltä täytyy kuulua aitous, vilpittömyys ja ennen kaikkea inhimillisyys. Inferno_2007_50_4.indd 48 2.10.2007 18:08:22. Ahto ja Viking muistuttavat, että suhdanteet Virossa ovat Suomea pienemmät. Viking muistuttaa jälleen, että kenties merkittävin rooli noususuhdanteisessa käyrässä oli Nailboardilla. Emme halunneet kadottaa sitä orgaanista soundia, joka levyllä tuntui jo olevan. Emme tienneet yhtään mitään mistään. Julkaisut eivät voita palkintoja soundimaailmallaan, mutta karhean äänimaiseman ja paikoin demotasoisten julkaisujen sisällössä on jotain sellaista, mikä hengittää vapaammin kuin nykyään metallissa ah, niin ylikäytetyn PiukkavittuTM-tuotantokäsittelyn kärsivät tallenteet. Istuimme vain perseellämme ja tuumasimme, että no, kaipa se levy on pihalla. Raaka on aitoa Kun Suomessa alkoi metallin uusi nousukausi Trio Niskalaukauksen ja kumppanien myötä ja metalli nousi aivan uudelle tasolle musii- kin valtavirtaan, vastareaktiona seurasi se, että monet maan alle ankkuroituneet yhtyeet halusivat mahdollisimman kauas valokeilasta ja äärimetallin primitiivisimmät, aggressiivisimmat ja idealistisimmat yksilöt kaivautuivat syvemmälle koloihinsa ja ripustivat "ei sisäänpääsyä" -lapun oveen. Jotkut virolaiset bändit saivat solmittua levytyssopimuksen ulkomaalaisten levy-yhtiöiden kanssa, mutta näistä diileistä järjestään jokainen toi mukanaan lähinnä tuskaa ja hampaidenkiristelyä. Esimerkiksi Metsatöll oli kuolemaisillaan ensimmäisen levynsä jälkeen, kunnes Loitsin rumpali liittyi heidän riveihinsä. Onhan esimerkiksi Suomessa ihan helvetisti isommat markkinat metallille, Viking toteaa ja Ahto jatkaa: Kun tilaamme Nailboardin distroon levyjä Suomesta koko Viron markkinoille, tilaamme kerralla osapuilleen yhtä suuren erän kuin yksi suomalainen levykauppa omaan varastoonsa. 48 INFERNO LOKAKUU 2007 Voitaneen kuitenkin sanoa, että tämä "kansanliike" lähti rullaamaan muutaman yksittäisen ihmisen sysäyksestä. Kyllä se oli täysin niin, että kourallinen oikeita ihmisiä sattui oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Tapaamme vitsailla siitä, että jos yhden bändin keikalla tapahtuu jotain outoa tai erikoista, koko skene tietää asiasta seuraavana päivänä. Se verkostohan on todella laaja, maailmanlaajuinen, ja kovimmat undergroundbändit myyvät helposti todella paljon levyjä. Vilpittömyyttä. Tuntui siltä, että kaikki Nailboardin bändit liitelivät vaivattomasti suosioon. Harkitsimme asiaa pitkään, mutta päädyimme sitten tuottamaan levyn masterointia myöten Virossa. Yritän avittaa
Inferno_2007_50_4.indd 49 2.10.2007 18:08:33
Kronologisesti etenevä biisilista avautuu Zombie Attackin suoraviivaisemmalla thrashilla ja päättyy Minds On The Moonin melodisempaan ilmaisuun. Oluthuuruisesta imagostaan huolimatta Tankardin soitto on ollut alusta asti varsin tiukkaa, ja myös levyjen tuotanto on ollut kunnossa. TEKSTI Kari Koskinen I KUVA Supersounds I www.tankard.org Maistuisiko olut. Säveltäessämme ja livenä soittaessamme haluamme olla mahdollisimman hyviä. Teillä oli onnea, kun saitte Harris Johnsin tuottajaksenne heti uranne alussa. 50 INFERNO LOKAKUU 2007 Inferno_2007_50_4.indd 50 2.10.2007 18:08:35. Pidän Chemical Invasionin (1987) soundistakin paljon enemmän. Meillä oli tämä idea jo kolmisen vuotta sitten, ja saimme näin juhlistettua merkkipäiväämme. Siinä mielessä Best Case Scenario on julkaisuna aika turha, vaikka hemmetin hyvältähän se toki kuulostaakin. Yhtyeen perustajajäsen ja laulaja Gerre jatkaa tästä, olkaa hyvät. Kyllä kiitos, eikä sitä tarvitse juoda yksin, sillä saksalaiset thrash metalin veteraanit ovat taas baarissa. Vauhti pysyy reiluna kautta linjan, mutta aivan yksi yhteen uudet versiot eivät kulje. Alun perinhän nuo on äänitetty vuosina 19861995, ja meillä oli oikein hauskaa näitä uusia versioita nauhoittaessamme. Mitä vanhempien levyjemme soundiin tulee, niin pidän kyllä Zombie Attackin tuotannosta, mutta The Morning After (1988) kuulostaa minusta aika ohuelta. Osa riffeistä on soitettu eri tavalla, ja esimerkiksi Maniac Forces on saanut pienen akustisen intron. Olimme alussa alta parikymppisiä emmekä toki voineet tehdä heti parasta kamaamme, mutta olemme mielestäni kehittyneet vuosien varrella. Eihän tämä mikään uusi idea ole, sillä ainakin Testament, Anthrax ja Destruction tekivät jo saman jutun, mutta emme halunneet haudata suunnitelmiamme. Tähän päivään mennessä Tankard onkin levyttänyt jo niin monta kaljan- ja viinanjuomisen iloista kertomaa sävelmää, että maksa huutaa pelkästä laskemisesta. Huolehdimmekin enemmän musiikista kuin imagostamme. Takana on neljännesvuosisadan putki, joten se on juhlistuksen paikka. EI RESSIÄ, F rankfurt/Mainissa vuonna 1982 perustettu Tankard kääntyy "olutkolpakoksi" tai "haarikaksi". 15 kappaleen paketti kerää yhteen nipun vanhoja suosikkeja, jotka on äänitetty muodikkaasti uudestaan Andy Classenin hoivissa Stage One -studioilla. Moni ajattelee, että Tankard on pelkkä kaljabändi, mutta otamme musiikin hyvin tosissamme. Yhtyeen ensimmäiseltä demolta Heavy Metal Vanguard (1984) löytyy kappale nimeltä Alcohol, ja toisen demonsa nimeksi siunaantui Alcoholic Metal (1985). Uutta materiaalia sisältäviä pitkäsoittoja arsenaalista löytyy täysi tusina, mikä on kunnioitettava saavutus kenelle tahansa. Best Case Scenario: 25 Years In Beers juhlistaa bändin 25-vuotista taivalta. Kitaristimme Andy ei ole kirjoittanut noista kappaleista yhtäkään, hänhän tuli mukaan vasta vuonna 1999, joten totta kai hän soitti ne omalla tyylillään. Tarkoituksemme ei kuitenkaan ollut mulkata biisejä sen enempiä, sillä soitimme ne samalla tavalla kuin livenäkin
Olen tekemisissä etenkin huumeriippuvaisten kanssa. Tämä käy ilmi lähes jokaisesta kappaleesta, promokuvasta ja levynkannesta. Gerre päättää heittäytyä nostalgiseksi. Onhan se toki mukavaa, heitä saisi olla enemmänkin, Gerre hirnuu. Jääkaapille mars! LOKAKUU 2007 INFERNO Uusi maksa kiitos Tankardin imago alkoholiin menevänä bändinä on vahva. 90-luvun puoliväli ei ollut myöskään kovin hyvää aikaa, kun thrash ei ollut enää suosittua ja meilläkin oli vähemmän yleisöä. Nykyään se on vain tyyli muiden joukossa. Onko olemassa mitään, mistä et haluaisi vitsailla. En usko, että he tiesivät mitä me siellä teimme, hehe! Lopuksi Gerre kertoo toimivansa myös dj: nä ja keräilevänsä paljon levyjä. Gerre jatkaa kertomalla työstään sosiaalialalla, jonka ajoittaiselle raskaudelle Tankard tarjoaa tarpeellista vastapainoa. En tietenkään naureskele jatkuvasti, mutta Tankardin kanssa meillä on aina pienet bileet menossa. Ajattelemme Tankardia thrashin ja hauskanpidon yhdistämisenä. Tulemmekin aina säilyttämään huumorin musiikissamme ja laulamme juomisesta loppuun asti. Mies omistaa kaikki Nightwishin levyt ja kiinnostus tulevaa albumia kohtaan on kova. Luin myös jostain, että saatamme olla tulossa Suomeen ensimmäistä kertaa. Minulla oli ongelmia ääneni kanssa ja piti pitää taukoa laulamisesta. Niinhän se taitaa olla. Ensimmäinen treeniksemme oli kirkon kellarissa ja pidimme siellä helvetillistä meteliä. Kohokohtia on miljoonia! Oli mahtavaa pidellä ensimmäistä levyä omissa käsissään. Parilla viimeisellä levyllä Nostalgiaa ja pusuja Tankard julkaisi taannoin dvd:n, joka pitää sisällään paitsi normaalia kännihäröilyä ja saksaksi hoidetun tekstittämättömän haastattelun, myös parituntisen hyvälaatuisen keikan. Noh, jos nyt kuitenkin uskallan olettaa, että jotain tulee joskus maisteltua, niin mitenkäs näin vanhempana, käyvätkö kankkuset vähitellen jo sietämättömiksi. Gerre jatkaa vielä vanhojen muistojen parissa. Toisaalta tuo ei haitannut, sillä meillä on ollut aina hauskaa Tankardin kanssa, oli yleisöä sitten enemmän tai vähemmän. Olemme kyllä maailman rumin bändi, joten jaksan aina ihmetellä, miten keikoillamme käy myös naisia. Mitäs papit siitä tykkäsivät. Voisi olettaa, että imagosta pidettäisiin kiinni myös haastatteluissa, mutta Gerren suhtautuminen alkoholiin on yllättävänkin rauhallista. Onko asia todellakin näin, vai onko iän karttuessa pitänyt jo hidastaa tahtia. Onko koskaan tuntunut siltä, sillä et jaksa enää vitsalla ja pitää yllä Tankardin humoristista julkisivua. 80-luvulla etenkin rankempi hevi oli vielä aika uusi juttu. Haha, nuo ovat hauskoja tapahtumia. 25-vuotiaana tuo ei ollut mikään ongelma, mutta nykyään, jos juhlii vaikka parikin päivää, niin toipumisessa menee pitkähkö tovi. Reissut maailmalla ovat olleet hienoja, esimerkiksi Japanissa, minne painumme taas loppuvuodesta uudestaan. Se on hyvä tunne. Mitään todella pahaa vastoinkäymistä meillä ei ole ollut ja olemme edelleen täällä. Ainuttakaan uutta biisiä meillä ei kyllä vielä ole, Gerre nauraa. Kuulostaa terveelliseltä. Aina löytyy joku hullu, joka haluaa tulla lavalle pussaamaan mahaani, ja mikäs siinä. En ole koskaan ajatellut lopettavani. Meillä on eräänlaisia piikkihuoneita, jonne narkkarit voivat tulla hoitamaan juttunsa. Two-Facedilla (1993) pyrimme eroon kevyestä imagostamme, mutta ei se oikein toiminut. Pahimmat krapulani ovatkin sellaisia, että en halua edes muistella niitä, Gerre hymähtää. Totta kai me pidämme oluesta ja juhliminen silloin tällöin on paikallaan, mutta emme halua olla alkoholisteja. Entäpä ikävät hetket, onko kiertueella päässyt koskaan kalja loppumaan. Kun sitten teimme B-Dayn (2002) Andy Classenin kanssa, tuntui kuin Tankard olisi syntynyt uudelleen. Tiedätkös, me olemme puhdas imagobändi, emmekä juo koskaan alkoholia oikeassa elämässä. Yleensä homma sujuu niin, että havahdumme tilanteeseen parisen kuukautta ennen studiota ja ajaudumme totaaliseen kaaokseen säveltämisen kanssa. Pahin muistoni on seitsemän vuoden takaa, jolloin minulle tehtiin eräs operaatio, jota en osaa englanniksi sanoa. Vitsailemme kyllä uskonnoista, mutta en usko että Tankard voisi koskaan kirjoittaa jotain todella äärimmäistä, kuten black/death-bändit saattavat tehdä. Jos niin sanot, haha. Uusi maksa kiitos, heh! Imagoomme palatakseni minun pitää kuitenkin kertoa sinulle pari asiaa. Vedosta jäi mieleen eräskin leidi, joka kiipeää lavalle antamaan Gerrelle pusun. Disco Destroyerista (1998) ja etenkin Kings Of Beeristä (2000) kuulee, että oli tullut aika vaihtaa tuottajaa ja kokeilla jotain muuta. Kysäisen mieheltä, josko nämä hetket ovat sittenkin se syy, miksi Tankard pysyy kasassa vuodesta toiseen. Meillä on paljon alkoholiin liittyviä biisejä, mutta toisaalta meillä on myös vakavampia sanoituksia. Deadline painaa päälle, mutta homma tulee aina tehdyksi, hehe. "Olemme MAAILMAN RUMIN BÄNDI, joten jaksan aina ihmetellä, miten keikoillamme KÄY MYÖS NAISIA." olemme tehneet jopa parodiaa itsestämme, eli emme todellakaan ota tätä touhua enää liian vakavasti. Meidän hommamme on tarjota heille puhtaat tilat ja välineet, ja se on todella äärimmäistä puuhaa. Mottomme onkin, että maitoa, kasviksia ja hedelmiä, heh. Vaan vastaapa Gerre vielä maailman tärkeimpään kysymykseen: mikä kalja on maailman parasta. Viimevuotiselta pitkäsoitolta The Beauty And The Beer löytyy kappale nimeltä We Still Drink The Old Ways. En usko, että läheskään kaikki pystyisivät tekemään tätä työtä. Itse asiassa hän vaikuttaa jopa haluttomalta puhumaan aiheesta liiaksi. Entäpä muut pitkän uran varrelle mahtuvat huippukohdat. Juomme tien päällä aina paikallista tavaraa, ja parasta on juuri se olut, joka on parhaillaan tuopissa. Moinen toiminta sopii Tankardille oikein hyvin. 51 Inferno_2007_50_4.indd 51 2.10.2007 18:09:01. Joo, varasimme sieltä jo studioajankin ensi kevääksi. Öh, vaikea kysymys. Tankardin tehtävänä sen sijaan on toimia työni vastakohtana, eräänlaisena henkireikänä, joka auttaa minua unohtamaan työni ja pitämään siinä ohessa myös hauskaa. Tuolloin mukana oli enemmän kapinaa, ja ne ajat olivat todella hauskoja. Mitä terveyteeni tulee, niin ainoa ongelmani on liikalihavuus, joten minun pitää mennä taas painonvartijoihin. Muutoin olemme kaikki terveitä, eli odotamme jo seuraavaa neljännesvuosisataa innokkaasti, hehe. Myöhemmin tilanne kyllä muuttui. Toisaalta, enpä minäkään pystyisi tekemään jotain rutiininomaista toimistohommaa, eli raskaudestaan huolimatta nykyinen työni sopii minulle oikein hyvin. Uudet paremmat biisit ja parempi tuotanto! Aiotteko luottaa Andyn palveluksiin myös tulevaisuudessa. Meidän on pakko! Komeaa oli myös 1990, jolloin The Meaning Of Life nousi Saksan viralliselle listalle. Ei semmoista olekaan. Niin, täytin juuri 40 vuotta. Ja realistiselta, vai mitä
Bändin kokopitkät sen sijaan ovat jakaneet mielipiteitä ja näkemyksiä runsaasti laidasta laitaan. Kyseessä on Maailman Lopun Metsästäjien "psykoportti," jonka olen maalannut 1999 Ruoholahdessa Helsingissä. Bändiä kauemmin seuranneet tuntevat Ajattaran entisen Amorphis-laulajan Pasi Koskisen johtamana bändinä, mutta tosiasiassa tätä paattia tuntuukin kipparoivan miehen sisäinen demoni, joka myös paremmin Ruojana tunnetaan. Sanoitukset eivät ole sitä selvintä kieltä, mikä ei tietysti ole tarkoituskaan. Yllättävästi vastauksia alkaa putoilla kuin juopuneita lintuja orrelta konsanaan. Tai kuten eräs bändin uudesta miehistöstä asiaa kommentoi, kyseessä ei ole kovin mediaystävällinen tapaus. Mitä kuva itse asiassa esittää. Uusi Kalmanto-levy soi raskaasti, mutta tarjoaa tavallaan tuttua huttua: yksinkertaista, tummasävyistä ja helposti lähestyttävää metallia. Siinä vaiheessa, kun utelu kappaleesta Turhuuden takila päättyy vastaukseen "Se kertoo sinusta", käy mielessä, että ehkä haastattelu oli alusta alkaenkin huono idea. Psykoportin äärellä Sitten jotain naksahtaa paikoilleen. Osasyyn tähän kaikkeen varmasti antaa bändin paikoin skitsofreniaa muistuttava suhtautuminen. Lyriikoita lukiessa käy ajatus päihdepitoisesta runoilusta aamuyön pikkutunneilla ja sisimmän tilittämisestä rehellisimmillään. Orkesterinjohtaja kuittaa muutoksen kuin yhdentekevänä ja ohimenevänä seikkana. 52 Inferno_2007_50_4.indd 52 2.10.2007 18:09:27. Eikä itse bändikään ole säästynyt kritiikiltä ja sitä koskevilta pohdinnoilta. Tämä on minun tapani kertoa totuus, ja useampia ulottuvuuksia sisältävä lyriikka stimuloi itse ajatteluun, joka on ainoa tapa selvitä kunnialla peilin edessä, Ruoja selventää. Runosuolet löy- tänevät sanojen joukosta ideansiemenen meitä nihkeitä kyynikoita paremmin. Raja-aitoja kiusaava Ajattara on vihattu, rakastettu, parjattu ja kehuttu, mutta ainakaan se ei jätä herättämättä tunteita kuten niin monilla hyvillä ja huonoilla asioilla on tapana. KALMAINEN SURUNTUOJA P ääkaupunkikeskittynyt Ajattara on saanut urallaan valmiiksi viisi levyä ja kolme hassunhauskaa joulusinkkua. TEKSTI Serpent I KUVA Kristina Sundman I www.ajattara.fi Omaperäisyys on toisille kuin kultaa, joillekin taas se on itsetarkoituksellisena elementtinä pelkkää paskaa. Näistä etenkin jälkimmäiset ovat herättäneet närää ja mietteitä bändin ottamisesta vakavana orkesterina. Minä ja rakkaat yhtyetoverini pastori Tenoksin puutarhassa nostimme itsemme uudelle tasolle, ja siitä syntyi Kalmanto. Valitettavasti uteluni death metal -vivahteisen, jopa nu-metalmaisia ominaisuuksia omaavan levyn vaikutteista summataan samalla tylyllä ja tylsällä vastauksella "samasta kädestä". INFERNO LOKAKUU 2007 Kolmannen kysymysyrityksen kohdalla alkaa bändi osoittaa merkkejä haluttomuudesta vastata kysymyksiin. Tällä kertaa myös levyn kansikuva on itse pääkihon kyhäilemä. Perkele-studio on lunastanut paikkansa Ajattaran historiassa ehdottomana osana myös tulevia levytyksiä, sillä ajattomuuden tunne on eduksi, Ruoja selventää tyhjentävästi. Jopa kuolometallin sfäärejä hipova raskas ja runnova soundimaailma ei ehkä ole se, mitä Ajattarasta ensin tulee mieleen. Se on ihmisen päänahan läpileikkauksesta otetun mikrokuvan muunnelma, meditatiivinen ärsyke ja apuväline haltioitumiseen, mutta samalla myös arvoitus, joka on ratkaistava jokaisen Itse, käy myhäilevä vastaus tiivistämään. Niskalaukaus miehistölle Sitten viime kiekon on Ruojan legioona saanut uuden koostumuksen. Vaan palataanpa aiheissa hieman taaksepäin, levyn soundeihin. Eli mistä helvetistä nämä lyriikat löytävät aiheensa. Hämmentävä vastaus, mutta tuleen ei auta jäädä makaamaan. Ajattaran tekstejä kirjoittaessa on aina ollut vahva tunne siitä, että tämä kaikki kulkee jokaisen sisällä pitkin päättymätöntä tragedian piikkilankaa, joka vuodattaa mustan liemen paperille raapimistaan haavoista, avaa kippari sanaista arkkuaan bändin syvimmästä. Tivaukseni tekijästä tai sen kädestä saa hämmentävän vastauksen: Se on se sama käsi, Ruoja tinttaa
54 INFERNO LOKAKUU 2007 Inferno_2007_50_4.indd 54 s et m s y t s ä 2.10.2007 18:10:02
Fredrik soitti koko bändissäoloaikansa Chrisin osuuksia, koska emme ehtineet julkaista uutta materiaalia. Tilanne oli melkoisen hankala, sillä vaikka meillä oli uusi hyvä kitaristi, johon olimme erittäin tyytyväisiä, on Chris kuitenkin bändin alkuLOKAKUU 2007 INFERNO 55 TEKSTI Marko-Oskari Lehtonen I KUVAT Katja Kuhl I www.archenemy.net Inferno_2007_50_4.indd 55 2.10.2007 18:10:15. Master Of Puppets. Jos Arch Enemyn nokkamies ja kapellimestari Michael Amott saisi päättää, voisi kivenkovaan kvartettiin lisätä huoletta bändin uunituoreen, Rise Of The Tyrant -nimeä kantavan rypistyksen. lkuvuosi 2007. Reign In Blood. Tehtävä voisi olla helpompikin, sillä katsoo asiaa lähes miltä kantilta tahansa, mahtuu maailmaan aikamoinen tukku paskempiakin vetoja kuin vuonna 2005 päivänvalon nähnyt Doomsday Machine oli. Eikä paine hellitä yhtään, sillä normiston mukaisesti jälleen kerran pitäisi pystyä nostamaan rima entistäkin korkeammalle uuden julkaisun muodossa. Hänellä ei ole koskaan ollut toista työtä, kun taas meillä muilla on enemmän kokemusta niin sanotusta normaalista elämästä. Tämä on tuonut bändiin uusvanhaa verta ja uutta intoa. Ruotsalaiselle mentaliteetille ominaiseen tapaan mitään ei jätetty tälläkään kertaa täysin sattuman varaan, vaan albumin valmisteluun käytettiin huolella aikaa. Operation Mindcrime. Luulen, että hän koki jäävänsä paitsi jostain. Pienen harha-askeleen ottanut velipoika Amottkin on monien musiikinystävien mieliksi saatu takaisin ruotuun. Suunnittelimme kuitenkin tekevämme uuden albumin Fredrikin kanssa ennen kuin veljeni ilmaisi halunsa palata takaisin bändiin. Parin vuoden jälkeen hän kuitenkin suorastaan rukoili meitä ottamaan hänet takaisin bändiin, Arch Enemyn lähes epänormaalin punapäinen kitaravirtuoosi ja hovisäveltäjä Michael Amott valottaa bändin jäsenpoliittisia kiemuroita. Chris halusi ottaa hieman etäisyyttä bändiin ja miettiä, mitä oikeasti haluaa elämältään. Amott haluaa kuitenkin korostaa, ettei tilanne ollut missään vaiheessa mikään itsestäänselvyys, ja lopullinen puhelu jo bändiin kotiutuneelle Åkessonille oli kaikkea muuta kuin helppo. Länsinaapurin arkkivihulainen on vasta saanut päätökseen massiivisen kiertueen edellisen albuminsa tiimoilta. Chrisin paluu tiesi sittemmin erääseen Opethiin rantautuneen Fredrik Åkessonin väistymistä toisen kitaristin tontilta. Rust In Peace
PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE Inferno_2007_50_4.indd 58 CHECK OUT! 2.10.2007 18:10:25
Jotkut olivat kuitenkin jo sikariportaassa kuulleet sen, ja siellä päässä kappaleen potentiaalista tunnuttiin pitävän oikein urakalla. Siinä on vähän enemmän sellaista rock-henkisyyttä suorasukaisine rytmeineen ja säkeistössä kliinisempää kitaraa. Voit olla kotonakin välillä, mutta tunnet itsesi stressaantuneeksi, kun ympärilläsi tapahtuu koko ajan niin paljon kaikenlaista. Ollessamme kiertueella Megadethin kanssa viime vuonna katselin illasta toiseen Dave Mustainen käsien liikkeitä hänen soittaessaan ja huomasin sen näyttävän todella erilaiselta omaani verrattuna. Turvavyöt visusti kiinni. Mustainen sormet ja Caligula BLOOD ON YOUR HANDS on monimutkaisin kappale, jonka olemme koskaan säveltäneet. Mutta musiikillisesti... Ollessamme pääesiintyjä soitamme aina vähintään neljä uutta kappaletta. Michael Amott vie meidät tutkimusmatkalle uuden albumin syövereihin kappale kerrallaan, alusta loppuun. Amott pitää Arch Enemyä onnekkaana, sillä bändi on edelleen kasvuvaiheessa, eikä vanhoja ralleja tarvitse ehdoin tahdoin raahata mukana paikasta toiseen. Ei mitään Dream Theateria sentään, mutta hieman kinkkisempää osastoa. Säätäessäni nuotteja tästä kaikesta syntyi albumin aloitusriffi. Se on vain puhtaasti hauskaa, emmekä juuri hermoile esiintymisen suhteen. Kun aikanaan saavumme Suomeen kiertueen merkeissä, levy on ollut ulkona jo pari kuukautta. kai minunkin sitten uskominen. Toiveissa on, että voisimme soittaa kolmesta neljään uutta kappaletta. Kutsumme niitä esimerkiksi erilaisilla bändien nimillä muistin virkistämiseksi. Alkujaan enemmän "Kun ihmiset sitten näkevät meidät livenä, he ihmettelevät orgaanisempaa soundiamme ja HULLUN ENERGISTÄ SOITTOAMME." ilman ohessa Suomenkaan kaltainen syrjäseutu ei jää tältä mustanpuhuvalta sirkukselta väliin, vaan joulukuussa on luvassa tuplaherkkua Tampereen ja Helsingin jäähallikeikkojen muodossa. Olemme Jenkeissä pari viikkoa tien päällä ilman uutta albumia, muttai vähemmän projektiluontoiseksi kaavailtu bändi on yllättänyt luojansa täydellisesti pääsemällä näinkin pitkälle. Parin 59 Inferno_2007_50_4.indd 59 2.10.2007 18:10:31. Musiikillisesti se on näitä kaoottisia ja rankkoja kappaleita, jossa on paljon riffejä ja sooloilua. Minulle se on tyypillinen moderni Arch Enemy -kappale, kuten Ravenous tai Nemesis edellisiltä albumeiltamme. Tämä kaikki on kiteytynyt bändissä erityisesti Angelan liittymisen jälkeen, sillä hän on varsinainen pyörremyrsky lavalla. Kesäloman valuminen reisille promotouhujen ihmeellisessä maailmassa ei enää jaksa liiemmin harmittaa. Soitamme yleensä aina aika paljon uudempaa materiaalia. Ruotsalaista vieraanvaraisuutta ei voi kuin ihmetellä, sillä muun maa- ta eivätköhän ihmiset ole jo kuitenkin ladanneet sen netistä. Jouduin toteamaan, että kuulostaapa tämä paskalta. On mahtavaa, että bändissä on tällainen tyyppi, joka pystyy pitämään yleisön pihdeissään kokonaiset 90 minuuttia. Rakastamme esiintymistä ja olemmekin hieman ekshibitionisteja. Kaikki eivät tähän pysty, varsinkaan rankemmassa musiikissa, sillä koko touhu on yleensä enemmän vain musiikin ympärille kietoutuvaa ja vahvat keulakuvat loistavat poissaolollaan, Amott heittää kentällä vaeltavien suolapatsaiden suuntaan. Yritin kehitellä riffin, jonka veivaaminen näyttäisi vähän samanlaiselta kuin Mustainen soitto. IN THIS SHALLOW GRAVE on toinen sanoittamistani kappaleista levyllä. Kiertueella olo on itse asiassa minulle vähän kuin lomailua, sillä koko härdelli ikään kuin laantuu aavistuksen verran, ja voit taas keskittyä pelkästään soittamiseen ja keikkoihin. Meillä on myös kappaleet Slayer, Slayer 1, Slayer 2 ja Slayer 3 ja Metallica. voi elämä... Olen erittäin tyytyväinen kappaleen akustiseen kitaraosioon ja hyvin melodiseen kertosäkeeseen. Kappaleen kitaroissa kohtaavat lisäksi perinteisempi metalli ja nopean brutaali aines. Yhtenä bändin kuluvan vuoden kohokohtana Amott pitää edessä olevaa mittavaa kiertuetta muun muassa sellaisten nimien kuin Machine Headin ja Triviumin kanssa. meillä on sellainen iso paperi treenikämpän seinällä, jossa on kaikkien kappaleiden nimet. Kun meille kymmenen vuotta sitten tarjottiin puskista mahdollisuutta päästä Japaniin esiintymään, olimme hieman paskat housussa, kun tajusimme, ettemme olleet vielä ehtineet edes esiintyä bändin kanssa livenä. Tulemme ehdottomasti soittamaan Blood On Your Handsia, ja luulisin, että Revolution Begins tulee myös kuulumaan settilistaamme, kitaristi sanoo. I WILL LIVE AGAIN on aika mielenkiintoinen tapaus, sillä äänitimme sen jo Doomsday Machinelle, mutta jätimme sen pois albumilta. Kun nousemme lavalle, otamme instrumenttimme rennosti haltuun. THE LAST ENEMYN sävelsimme Chrisin kanssa hänen palatessaan bändiin. Toisaalta en ole varma, sillä jos saamme 40 minuutin setin Machine Headin ja Triviumin ohessa, joudumme miettimään kuvioita uudestaan. Ennen kiertuetta kaikki on ihan hullua, sillä sitä yrittää revetä joka paikkaan promoten uutta albumia. Vaikutteista huolimatta luulen, että ihmiset kuultuaan kappaleen pitävät sitä kuitenkin tyypillisenä Arch Enemy LOKAKUU 2007 INFERNO Kohti seuraavaa tasoa Nöyränä miehenä Amott huomauttaa, ettei Arch Enemyllä ole koskaan ollut mitään sen suurempia tulevaisuudensuunnitelmia, kaupallisista sellaisista puhumattakaan. Äänityssessioiden jälkeen totesimme vain, ettei kappaleen kertosäe yksinkertaisesti ole tarpeeksi hyvä. Kyseinen kappale sai nimensä sen Bay Area -tyylisen thrash metal -riffin takia. Heiltä on voinut ilmestyä uusi levy, mutta he soittavat siltä yhden kappaleen, korkeintaan kaksi. Rakastan tätä kappaletta, sillä se on loistava ja energinen aloitus levylle. He pitivät huolta, ettemme vain heittäisi tätä kappaletta hukkaan ja suosittelivat sen jatkotyöstämistä. Uuden materiaalin ja settilistan kiemuraisesta suhteesta Amottilla on kutakuinkin selkeä näkemys. Tämä kappale on nimeltään Testament. Se oli vähän kuin saisi ilmaisen kappaleen, sillä se oli jo melkein valmiissa vormussa. Kappale alkaa isolla kertosäkeentyyppisellä osiolla. Esimerkiksi Slayerin tapauksessa kaikki haluavat aina kuulla paljon tiettyjä vanhempia kappaleita. Voi siis olla, että soitamme myös jotain vähän vanhempaakin materiaalia siellä, Amott pohdiskelee. Halusin saada aikaan vähän samanlaisen tunteen kuin Mustainella oli hänen säveltäessään joitain epäluonnollisia kitarajuttuja vanhoille levyilleen. Varsinkin Tampereen settilista pitää miettiä huolella, sillä emme ole koskaan soittaneet kaupungissa. REVOLUTION BEGINS kumartaa hieman vanhemman metallin suuntaan
Kappale on ensimmäinen singlelohkaisumme ja kuvaamme siihen luonnollisesti myös videon. Eikä se ole Amottinkaan mukaan mikään urbaanilegenda, että Luvatussa Maassa kaikki on suurempaa ja kauniimpaa. Päätimme, että siitä on pakko tehdä koko albumin nimikkokappale, koska emme kuitenkaan keksisi parempaa. THE GREAT DARKNESS on vähän velkaa King Diamondille ja Mercyful Fatelle. Oli mahtavaa laittaa levylle jotain tavallisesta materiaalistamme poikkeavaa, sillä meidät yhdistetään ihmisten puheissa lukuisiin bändeihin, mutta mikään niistä ei tee mitään tällaista. Tai mitä tulee Saksan itäiseen osaan, missä yöllinen voileipähimo tyssää takuuvarmasti huoltoasemaan, joka on luonnollisesti kiinni. Kun menimme ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikkaan helmikuussa, se oli uskomatonta. Sellaiselta, joka saa ihmiset laittamaan piikkejä ylleen. Yleisö on hieman erilainen siellä, eikä se välttämättä kuuntele bändiä yhtä tarkkaavaisesti kuin Euroopassa ja varsinkin Japanissa. -kappaleena. Doomsday Machine on myynyt siellä 100 000 kappaletta, mikä on hyvin periaatteessa äärimmäiseltä metallibändiltä, jolla ei ole puhtaita vokaaleja, singlelohkaisuja eikä radiosoittoa. Kaikessa innovatiivisuudessaan Amott ehtii haastattelun lopuksi lanseeraamaan myös uuden käsitteen ja metallimusiikin alalajin meille kielellisesti rajoittuneille kansalaisille eritellessään yleisöä uudella mantereella ja muualla. Olin jo melkein luovuttamassa, koska mielestäni siitä vain puuttui jotain. Ovathan ne todella isot markkinat, ja varsinkin keikkoja ajatellen se on meille todella hyvää maaperää. Yleisö heittäytyy pitkälti musiikin alkukantaisen voiman vietäviksi. Siellä on niin paljon ihmikaikkine moottoriteineen. Siinä on myös hienoja kuoro-osuuksia mukana. Joillekin instrumentaalit ovat vieraita, muttei pienestä erilaisuudesta ole mitään haittaa. Hän soitteli kitarallaan riffinpätkää, johon sitten keksin lisäyksen. Sanoitimme kappaleen yhdessä Angelan kanssa ja saimme inspiraatiota japanilaisesta anime-elokuvasta Grave Of The Fireflies, joka on kaikessa surumielisyydessään yksi parhaista sodanvastaisista elokuvista, joita olen koskaan nähnyt. Vähän niin kuin Symphony Of Destruction, josta teimme coverin ep:lle pari vuotta sitten. VULTURES on kappale, jonka kirjoitin yhdessä veljeni kanssa, heti ensimmäiseksi hänen paluunsa jälkeen. Kitaristi aloittaa huokaamalla syvään. Joten huomioon täytyy ottaa ainakin muutama erilainen taso. Se on hyvin fyysistä ja hyvin suosittua siellä. Se kuulosti lisäksi hyvin voimakkaalta ja majesteettiselta, todella hyvältä nimeltä metallialbumille. Kaikki syntyi todella helposti ja miksatessa mietimme, olisiko tämä ensimmäinen vai viimeinen kappale. THE DAY YOU DIED on kitaroiltaan hyvin melankolinen kappale. Joissakin levyn kappaleissa on konseptina rajattoman vallan ja korruptuneisuuden vaarallisuus, ja tämä kappale kertoo samasta aihepiiristä. Keskelle levyä tällaista ei voinut laittaa, sillä se kuulosti niin isolta ja tärkeältä. Säkeistöt ovat taas ehkä vähän Megadethiin päin kallellaan. Kaikkea saa ympäri vuorokauden, eikä mikään ole koskaan kiinni. Suurelle osalle yleisöstä keikka toimii enemmän ikään kuin soundtrackina moshpitille. Joten kaikesta tästä johtuen sinusta tulee melkoisen mukavuudenhaluinen Jenkeissä, Amott havainnollistaa. Ehkäpä se, että pääsisimme pääesiintyjäksi isommille kiertueille ja areenoille. Matkustusmukavuudesta puhuttaessa en edes kehtaa mainita esimerkiksi Ruotsia kello kolme yöllä, siitä on käytännöllisyys kaukana. Tämä on levyn vanhimpia kappaleita, sillä työstimme sitä pitkään rumpujen ja basson kanssa, emmekä siltikään saaneet kappaletta taittumaan oikein. Haluaisimme tietysti olla massiivisia joka puolella maailmaa, äänekkäästi naurava Amott julistaa pilke silmäkulmassa. RISE OF THE TYRANT on mielestäni musiikillisesti levyn rankin kappale, kutsuimme sitä Slayer 1:ksi, jos muistan oikein. Kuten kuvitella saattaa, kaikki on todellakin isompaa ja ehkä jopa vähän parempaa siellä, kiertuebusseista lähtien. Muistin Caligula-nimisen elokuvan, jossa verenhimoinen ja suuruudenhullu keisari piti puheen senaatin edessä: "Olen enemmän kuin ihminen, olen Jumala." Se oli minusta täydellistä hulluutta, ja onnistuimme kuin onnistuimmekin ostamaan elokuvayhtiöltä oikeudet kyseiseen pätkään ja laittamaan sen albumin nimikkoraidalle. Yleisö lauloi mukana kuin olisimme joku Iron Maiden tai vastaava. Tietenkin toivon meidän pääsevän seuraavalle tasolle,mikä ikinä se sitten lieneekin. Pidän kappaleen kasarihenkisestä keskivaiheesta heavy metal -riffeineen. Vietimme siellä viisi kuukautta kiertäen edellisen albumin tiimoilta. Lauloivat mukana jopa kaikkein oudoimpia kohtia ja melodioitakin, Amott päättää. Inferno_2007_50_4.indd 60 2.10.2007 18:10:36. Angela kehitti kappaleeseen lyriikat ja pidin kappaleen nimestä välittömästi. No, ihmiset joiden kanssa työskentelemme, haluavat ajatella niin. Maa on muutenkin ehkä vähän enemmän matkustusorientoitunut "On mahtavaa, että bändissä Angelan kaltainen tyyppi, JOKA PYSTYY PITÄMÄÄN yleisön pihdeissään kokonaiset 90 minuuttia." Jokainen albumi on kasvanut edellistä suuremmaksi. NIGHT FALLS FIRST on enemmänkin keskitempoinen mutta melko brutaali. Joissakin maissa tämä jo onnistuu, mutta suosiomme vaihtelee suuresti alueittain ja paikasta toiseen. Tästä syystä siellä on niin paljon näitä aerobic-metallibändejä, jotka kertovat yleisölle, mitä pitää tehdä seuraavaksi. Michael Amott tuntuu hyvin maanläheiseltä tyypiltä, josta saa hakemalla hakea sitä tärkeilevää rokkikukkoa, joka vastaa kysymyksiin ihan mitä sattuu, juuri ja vain siksi. Mieheltä on pakko kysyä, mikä siinä Jenkkilässä vetää bändejä puoleensa kuin hunaja karhuja. Tämä näkyy selvästi siinä, miten uuden levyn tiimoilta soitamme joissakin paikoissa pitkiä settejä pääesiintyjänä, ja joissakin paikoissa olemme lämmittelybändinä ja soitamme puoli tuntia. Onko siellä aivan pakko lyödä läpi ja isosti. Olen hyvin tyytyväinen, että jaksoimme nähdä vaivaa sen eteen, sillä pidän kappaleesta todella paljon. Chrisillä on myös uskomaton soolo tässä kappaleessa. 60 INFERNO LOKAKUU 2007 lämmittelykeikan jälkeen lensimme sitten Japaniin, ja koska ihmiset tuntuivat pitävän musiikistamme, ajattelimme tekevämme vielä toisenkin albumin, Amott kertaa bändin alkuaikojen tuntemuksia. Angela toitotti, että meidän on vain jatkettava kappaleen työstämistä, koska siinä oli hänen mielestään niin paljon potentiaalia. Päätimme levyttää sen lisäten siihen joitain instrumentteja ja sovittaa sitä hieman uuteen uskoon. INTERMEZZO LIBERTE on kappale, jota soitin kitarasoolonumerona jo viime vuoden kiertueella. Pidin todella paljon siitä, miten rummut, basso ja laulu kannattelevat kappaletta ja kitara leikkaa väliin ainoastaan satunnaisesti. Mielestäni tämä on hyvä lopetus levylle, sillä se on myös levyn pisin kappale. Emme olleet oikeastaan koskaan tehneet omaa kappaletta, jossa näin tapahtuisi, vaan yleensä kaikki soittimet soittavat koko kappaleen keston ajan. Tietenkin kitaristi on tyytyväinen bändin nykyiseen statukseen, ja vaikka mitään megaluokan albumia ei Arch Enemyltä ole Amottin mukaan ilmestynytkään, on sopivassa nosteessa oleminen hyvin lähellä ideaalitilannetta. siä, että periaatteessa voit kiertää USA: ssa vuoden verran putkeen, pelkästään keikkoja tehden. Pidämme esiintymisestä kaikille yleisölle. Vaikka kappaleesta muodostuukin aina vähän raskaampi meidän käsittelyssämme, voimme silti olla hyvin inspiroituneita vanhemman koulukunnan metallibändeistä ja heidän levyistään
Inferno_2007_50_4.indd 61 2.10.2007 18:10:45
Liikkeen valikoimissa on sota-aiheisia maalauksia, pienoismalleja, keräilyfiguureita ja kirjallisuutta Luin Amerikan vallankumouksesta joskus 8-vuotiaana, noin 1976. Olen aina ollut kiinnostunut sotahistoriasta, mutten lähde poliittisiin peleihin. Hän ei edes tavannut Iced Earthin muita jäseniä. Levyjä on myyty paljon, ja jäsenten elintaso on noussut. Minulla ei ole aikaa siihen. Se on erittäin raakaa rock´n´rollia. Jotkut jätkät ajattelivat, että koska meillä on levytyssopimus, bändi tuottaisi automaattisesti rahaa... Mutta ainoastaan, kun ihmiset eivät tee osaansa tai kehittävät draamaa ja konflikteja tyhjästä. Koska biisisi perustuvat vahvasti riffeihin, mikä on massiivisen heavyriffin salaisuus? "Olenko patriootti. Mitä olet kuunnellut viime aikoina. Poliisin mukaan Carletti kidnappasi ja raiskasi 19-vuotiaan tytön maaliskuussa 2003. Mutta mikäli hän haluaa pitää hauskaa ja tienata pikkuisen ylimääräistä, se on puolestani täysin ok. Historiallinen ja minä Iced Earthin ja kausittaisen moottoripyöräilyn lisäksi Schafferin aika kuluu yksityisyrittäjänä. Mutta uusista bändistä pidän kovasti Wolfmotherista. Nykytekniikassa on se hyvä puoli, että musiikkia voi ostaa kappaleittain. Ihmisen sisällä pitää olla rehellistä vihaa ja aggressiota. Schafferin matkalle mahtuu henkilökohtaisia tragedioita: Iced Earth -nimen keksijän menehtyminen moottoripyöräonnettomuudessa, terveydelliset ongelmat kaularangan välilevyjen pullistuminen isän menehtyminen viime marraskuussa, vesivahinko, jossa tuhoutui instrumentteja, studiolaitteisto ja julkaisematonta Iced Earth -materiaalia. En koskaan luovuta. En anna kenenkään astua varpailleni tai ampua Iced Earthia ja kaikkea työni hedelmiä alas. Olen, mutta se ei tarkoita, että olisin SOKEA JA TYPERÄ." Pitää olla vihainen. On artisteja, joiden kokonaista levyä en tulisi ikinä ostaneeksi. Ihmiset luovuttavat, kun asiat käyvät vaikeiksi. Liikkeellä. Minun maailmassani isänmaallisuus ja fasismi eivät korreloi. Vaimosi osti sinulle taannoin syntymäpäivälahjaksi iPodin, ensimmäisen Mp3-soittimesi. En ole itse koskaan saavuttanut sellaista. Mutta nyt tuo raiskaus liitetään ikuisesti Iced Earthiin. Aiemmin kuuntelin musiikkia autossa, mutta nykyään keskityn siihen lentokoneessa ja bussissa. Hän ei soittanut keikkoja, ei säveltänyt tai soittanut Iced Earth -levyillä nuottiakaan. Hän kävi koesoitossa ja sai homman. Entinen solistinne Matt Barlow liittyi taannoin tanskalaiseen Pyramaze-yhtyeeseen. Helvetti, kumpikin isoisäni taisteli toisessa maailmansodassa fasismia vastaan. Olen, mutta se ei tarkoita, että olisin sokea ja typerä. Glorious Burdenista yritettiin tehdä poliittista albumia, mitä se ei ole. Aika paljon sitä klassista heavya, jonka mukana kasvoin. Matt on naimisissa sisarpuoleni kanssa, joten olemme pakostakin tekemisissä silloin tällöin. Mutta 1990-luvun aikana Iced Earth löysi uskollisia faneja Euroopasta: saksalaisella kielialueella ja Etelä-Euroopassa melodista heavya kuunneltiin yhä siinä määrin, että levyjä oli mahdollista tehdä. Ja etteivät vaikeudet pääsisi loppumaan, Iced Earth -kitaristi Ernie Carletti pidätettiin viime syksynä epäiltynä raiskauksesta. Ne ovat aivan eri asioita. Eurooppalaiset näkevät isänmaallisuuden eri tavalla kuin minä. Todellisuudessa Carletti on ammatiltaan kitaransoiton opettaja pienestä Elktonin kaupungista, Marylandin osavaltiosta. Olemme taistelleet vuosien lävitse. Ei mitään. Siitä ei ole epäilystäkään, Schaffer toteaa. Kitaristin sivutoimisesti pitämää Spirit of ´76 Collectibles -militarialiikkeen lattiaa ja seiniä ko- ristavat USA:n liput. Voit kysyä Timiltä ("Ripper" Owens, laulaja) tai keneltä tahansa, että olen hyvin reilu ja erittäin lojaali ihmisiä kohtaan. Aiemmin, kun omistin kannettavan cd-soittimen, levyjen roudaaminen mukana oli todella rasittavaa. Jon Schaffer näyttäytyy armottomana johtajana, sillä varsinaista pysyvyyttä ja jatkuvuutta Iced Earthin kokoonpanossa ei ole ollut: vuosien mittaan yhtyeessä on soittanut lähes 30 muusikkoa. Iced Earth ei koskaan ole ollut varsinaisesti oikea bändi. Oletko kovan linjan johtaja. Nämä uudet rockbändit soivat minulla Saxonin ja Dion ja seassa. Inferno_2007_50_4.indd 64 2.10.2007 18:36:17. Minä en. Kouluaikana olin varmasti erilainen nuori. Isäni oli innoissaan historiasta, ja se tarttui minuunkin. Mutta lähinnä käytän iPodia matkustaessani. Se ei tarkoita fasismia. Musiikki on raskasta, mutta siinä on hyviä kitara- ja laulumelodioita. Varhaiset idolini olivat amerikkalaisen historian suurmiehiä, kunnes teini-iässä löysin Black Sabbathin. Kun noiden tunteiden kanssa pääsee tekemisiin, on mahdollista kääntää ne joksikin hyvin voimakkaaksi. Olenko patriootti. Esimerkiksi My Chemical Romance. Se kitaristi ei tehnyt bändissä koskaan mitään. Ilman muuta. Heidän unelmansa ovat toteutunet. Se on avain murskariffien tekemiseen. Se, että 1617-vuotiaat nuoret diggaavat tällaisesta musiikista, antaa mielestäni toivoa myös metallille. On muutamia uusia bändejä, joista olen todella vakuuttunut. Bändit, jotka pehmenevät vuosien mittaan, ovat yleensä niitä, joista on tullut suosittuja. En tiedä onko hän syytön vai syyllinen, enkä ole jutellut hänen kanssaan pidätyksen jälkeen. Emme soittaneet viittä minuuttia yhdessä. Joskus 64 INFERNO LOKAKUU 2007 takavuosina soittajat erosivat bändistä, koska huonojen sopimusten vuoksi emme saaneet levymyynnistä penniäkään. Ei ole kovin kauaa, kun mainstream-musiikissa ei ollut melodioita. Sitten hänet pidätettiin. Kyllä. Ja se kuuluu musiikissamme. Historian mustat hetket Vaan mennäänpä hetkeksi ajassa taaksepäin. Mutta hän asuu eri puolella maata, ja meillä on omat elämämme. Viime aikoina olen ollut kiinnostunut esimerkiksi Maya-intiaanien kulttuurista. Näin Mel Gibsonin Apocalypto-elokuvan, joka innosti minut tutustumaan Meksikon ja KeskiAmerikan intiaanikulttuureihin. Yhtiö ei ollut vielä merkittävä toimija, ja Schaffer on jälkikäteen syyttänyt yhtyeen ensisopimusta huijaukseksi. Oletko kuullut heidän musiikkiaan tai jutellut Mattin kanssa asiasta. Viimeksi näin hänet viime marraskuussa isäni hautajaisissa, Schaffer toteaa. Century Media julkaisi Iced Earthin samannimisen debyyttialbumin 1991
Levyhän jättää sellaisen kysymyksen auki, että onko tästä jatkoa vai ei. Kymmenen vuotta myöhemmin se on niin loppuun kaluttua kauraa, että käsitteet "suomen kieli" ja "raskas" samassa lauseessa herättävät monissa kellopeliappelsiinimaisia reaktioita. Levyllä on käytetty paljon sellaista salakavalaa duurin ja mollin yhdistelmää. Murheen murtama -biisi on selvä viite siitä meiningistä. Tytär ja Viikate kyntävät eri sarkaa, oikeastaan eri tiluksillakin. Mielleyhtymälle ei pidä antaa valtaa. Viikate heilahtaa monen päähän muutenkin jo siinä vaiheessa, kun sovitellaan iskelmää ja metallia yhteen. Valontuoja liitelee välillä kevyen melankolisena, välillä taas ahdistaa ja riipii kuin raskain teollisuusmetalli. Debyyttilevyn nimi on Valontuoja. Minä en halua valistaa tai julistaa yhtään mitään, eikä minulla ole mitään sanomaa, biisintekijä ja kitaristilaulaja Wile sanoo. INFERNO LOKAKUU 2007 Vain fyysisesti Helsingissä Wilen ja Hakalan lisäksi Tyttäreen lukeutuvat pasunisti Eriksson, rumpali Kerhohuone ja ki- 66 Inferno_2007_50_4.indd 66 2.10.2007 18:36:34. Tähän musiikkimaisemaan tekee tervetulleen intervention savolaislähtöinen Tytär. Vaikutus kuuluu edelleen, muttei yhtä vahvana kuin ennen. Viikatteen lähtökohdat on ehkä enemmän ihan perushevissä, Wile jatkaa. Sitä voi suositella niillekin, joita suomenkielinen musiikki noin yleisesti ottaen ei kiinnosta. Se on jollain tavalla isketty ihmisten tajuntaan se iskelmä-metalli-Viikate-kuvio meistä puhuttaessa, basisti Hakala sanoo. Se varmaan johtuu yksinkertaisesti siitä, että näitä iskelmää ja metallia yhdisteleviä bändejä ei ole muita. Agents on erään toisenkin tämän lehden toimialaan kuuluvan bändin suuri esikuva. Suurin ja kaunein iskelmämaailman nimi on tietenkin Agents. Iskelmästä, metallista ja suomalaisen rockin, tuota, vaikeammasta päästä ammentava yhtye on keittänyt sopan, jossa maistuvat tutut ainekset, mutta yhdistelmä on täynnä yllätyksiä. TEKSTI Vilho Rajala I KUVAT Jarmo Katila I www.tytar.com Seitsenvuotias Tytär korottaa nyt ääntään kunnolla ensimmäisen kerran, eikä kaikesta päätellen aio vaieta aikoihin. Jo bändien soundit ovat sangen kaukana toisistaan. 1990-luvun lopussa se oli vielä pienen porukan touhua, uutta ja jännittävää. Suomalaisen iskelmän lisäksi Tyttäreen vaikutti alkujaan paljon myös surf rock, lähinnä tietysti Dick Dale. Alun perin kun tätä Tytärtä aloittelin, kuuntelin paljonkin surffimpaa kamaa, muttei se enää kovin paljoa kuulu, Wile sanoo. uomenkielinen raskas musiikki on elänyt omituisen kaaren. Vahvat kontrastit tummentavat tunnelmia entisestään. Valontuoja on kiinnostavin suomenkielinen debyytti miesmuistiin. Se, löytyykö levyltä valoa, on jokaisen omien tulkintojen varassa. Se tulee minulta automaattisesti, että siellä saattaa välähtää duurisointu, mutta se vaihtuu heti välittömästi molliksi, Wile selittää. Tyttären melankolia, tummanpuhuvuus ja mollivoittoisuus ovat enemmän velkaa iskelmäpuolelle kuin metallille. Biisit ovat valmiina jo seuraajallekin. S Varjoista tuotu valo Mutta jos sieltä joku ihminen lohtua elämäänsä saa, niin sehän on aivan helvetin hyvä juttu! Tällainen lausunto on siinä valossa (oli sitä valoa eli ei) hieman yllättävä, että Tyttären olemusta hallitsee synkkyys, tai tarkemmin sanoen tummanpuhuvuus. Ei me olla itse sitä tehty
Suomessa on niin helvetin hitaasti lämpiävä musiikkikulttuuri. Samaan aikaan kun me tehtiin Valon- 67 Inferno_2007_50_4.indd 67 2.10.2007 18:36:39. "Eräässä kaupungissa eräässä ravintolassa järjestetään marginaaliklubia, ja kyseisen klubin järjestäjiltä kuulimme, että meidän musiikkimme on liian vaikeaa tänne marginaaliklubille." - Hakala taristi Teemu. Matkan varrella bändiä on luonnehdittu kerran jos toisenkin "liian vaikeaksi", mitä se ikinä tarkoittaakaan. Niinpä seuraavalta levyltä ei kannata odottaa ihan samanlaista meininkiä kuin Valontuojalla on. Hän ei vain ole ollut tähän asti valmis siihen hommaan. Ei tarvinne erikseen mainita, että savolaisuus tuo mukanaan kierouden. Wile kehuu Laakson asennetta ja lähtökohtaa varauksettomasti. Me halutaan, että tämä kuvio menisi jollain lailla eteenpäin. Se voi olla myös suunnannäyttäjä, ja vaikkei bändillä ole sanomaa, sillä saattaa olla missio. Just automatkalla kuulin ensimmäistä kertaa niitä uusien biisien demoja, ja pirun hyvältä kuulosti, Hakala sanoo. Kitara soi useimmiten melkein puhtaasti, mutta silti helvetin raskaasti. Tämä homma vie välillä helvetisti voimia, ja tuosta levyprojektista oli pakko irtautua jotenkin. Johtuisiko juuri aidosti omanlaisesta tyylistä, että Tytär ehti potkia seitsemän vuotta, ennen kuin debyyttilevy ilmestyi. Tyttären elinehto on kuulemma se, että Tytär muuttuu koko ajan. Vaikka luomistyö onkin hetkittäin raskasta, Wilellä on jo valmiina seuraavan levyn kappaleet. Tällainen, yhtä aikaa tumma ja kirkas äänimaisema on jotain, mitä ei ihan oikeasti ole ennen kuultu, ei ainakaan Suomessa. Me ollaan pidetty nyt kesälomaa, eli levynteon jälkeen tähän pisteeseen asti ei olla treenattu yhtään, Hakala sanoo. Kuinka pitkään esimerkiksi Maj Karma ja Kotiteollisuus sai tahkota ennen kuin hyväksyttiin tämä tietynlainen Suomimetalli-genre. Ja jos ei vielä koskaan ennen ole kuullut yhtään biisiä, niin aika vaikeatahan se on vääntää, Hakala sanoo. tuojaa studiossa, minä nauhoitin kotona jotain viis kuus biisiä täysin valmiiksi, Wile sanoo. Riittävästi luonnetta löytyi lopulta Shadow Worldin Markus Laaksolta (kaverijournalismi rules ok! pt.huom.). Eikä Tyttären soundi ole muutenkaan järin tavallinen. Ja nythän se on ihan käsistä lähtenyt koko systeemi. Pasuunan säätäminen tämmöiseen älämölöön on kyllä välillä aivan järkyttävää, Wile huokaa. Wile ja Hakala ovat yhtä mieltä siitä, että levynteko, kuten kaikki muukin bänditoiminta, vaatii henkiseltä puolelta aika tavalla rahkeita. Kun kukaan muu ei Tyttären levyä julkaissut, Shadow World julkaisi, ja ainoastaan siksi, että Laakso tykkäsi siitä itse niin perkeleesti. Sillä ei ole merkitystä, että bändin jäsenet asuvat nykyään Helsingissä. Kuopiolaisuus, laajemmin ottaen savolaisuus, on tummanpuhuvuuden lisäksi eräs Tytärtä määrittävä seikka. Hänellä on siis kotona täysin valmiit demoversiot niistä olemassa. Mielenkiinto herää väkisinkin, mutta pitää kaiketi se Valontuojakin mutustella ensin. Eräässä kaupungissa eräässä ravintolassa järjestetään marginaaliklubia, ja kyseisen klubin järjestäjiltä kuulimme, että meidän musiikkimme on liian vaikeaa tänne marginaaliklubille, Hakala ihmettelee. Kun Tytär yritti haistella sopivia levy-yhtiöitä, suhtautuminen oli useimmiten varsin nihkeätä juuri tämän "vaikeuden" takia. Lokakuussa on nyt viisi keikkaa, se on meidän mittakaavassa paljon, Hakala toteaa. Mikä tuo otsikko on, sitä ei vielä paljasteta. Se tulee jengille yllätyksenä, mutta kyllä se Tytär siitä silti kuuluu ehdottomasti, Wile sanoo. Tätä suomenkielistä metalli-ilmiötä on jauhettu samoilla aineksilla niin kauan, että se kyllästyttää ihmisiä jo tosi paljon. Prosessin venymiseen vaikutti muun muassa tuottaja Aake Otsalan täyteläinen aikataulu. Nyt on kuitenkin ohjelmatoimisto myymässä niitä, ja pitää alkaa niitä tyyppejä potkimaan, että saataisiin lisää, Wile sanoo. Voin luvata, että se tulee taas järkyttämään ihmisiä, Wile naurahtaa. Wilellä on kuulemma ollut jo pitkään tietty otsikko, jonka alle hän on halunnut koota biisejä. Me ollaan helsinkiläistytty vain fyysisesti, Hakala painottaa. Helsingillä ei ole mitään tekemistä meidän olemuksen kanssa, se on vain tämänhetkinen paikka. Hän on alun perin Kuopiosta kuten Tytärkin, joten yhteinen sävel löytyi nopeasti. Osittain se on omaa saamattomuutta, että keikkoja on ollut niin vähän. Nyt on taas hyvä alkaa vääntää liveversioita biiseistä, kun on kolmen kuukauden tauko alla, Wile kertoo. Wile ei ehdoin tahdoin julistaudu missionääriksi, mutta ei se ihan tuulesta temmattu ajatus ole. Ja toki nähdä bändi keikoillakin, joita tosin ei ole mitenkään liikaa kalenterissa. Haluamme herätellä ihmisiä tähän tilanteeseen ja kuuntelemaan omilla korvillaan. LOKAKUU 2007 INFERNO Järkyttävää musiikkia Valontuojan tekoon meni neljä kuukautta. Savossa on meidän juuret ja haluamme aina korostaa niiden merkitystä, Wile jatkaa. Se on kyllä monen miksaajan helvetti. Keikkapaikkojen talon miksaajat ovat toisinaan ymmärrettävästi hieman pihalla, kun laukuista kaivetaan vaskipuhaltimia. Tytär on tervetullut lisä suomalaiseen rockiin. Se tulee puun takaa. Pasuuna rokkikokoonpanossa ei ole mikään jokamiehen ratkaisu, ja niinpä se tuottaa Tyttären keikoilla hieman päänsärkyä. Varttuu ja kehittyy, kuten Hakala asian muotoilee. Bändillä on tavoitteena saada lähitulevaisuudessa oma keikkamiksaaja. Siitä vaikeudesta on yksi hyvä esimerkki. Nyt kun me nyt yritetään tuoda tämmöistä uutta lähestymistapaa, niin helvetin hitaasti ihmiset tuntuu lämpiävän siihen, Wile sanoo
Inferno_2007_50_4.indd 68 2.10.2007 18:36:42
Inferno_2007_50_4.indd 71 2.10.2007 18:37:33
Genren ystävät huomio, kitaristi Justin Longshore kertoi Infernolle seuraavaa. Ei Malicesta metallin pelastajaksi ole, mutta kuolometallia ja hardcorea naittavana nyrkkirautana se toimii mainiosti. Edellinen laulajamme Anthony ei jaksanut treenata kanssamme, eikä sanoituksien tekemisestäkään tahtonut tulla mitään. Myös vokaalit ovat levyllä aika huonot. Tämä oli aika stressaavaa, mutta löysimme Naten onneksi viime tipassa. Kuolometallia pukkaa aiempaa möreämpien vokaalien ohella myös paksussa tuotannossa, joka on itse Erik Rutanin (exMorbid Angel, Hate Eternal) käsialaa. Näimme paljon vaivaa Malicen kanssa. Ei meillä mitään selvää ideaa uramme alussa silti ollut, ja pidän itsekin Bloodlustia aika heikkona levynä. Entinen kitaristimme Richard taisi keksiä nimen bändillemme siitä vanhasta Cannibal Corpsen biisistä. Mitä muihin jätkiin tulee, niin he eivät halunneet tehdä kiertueita, joten tervemenoa vaan. Justin kertoo säveltävänsä kappaleet yhdessä kitaristi Chrisin kanssa ja demottavansa ne rumpukoneen kanssa. Äijällä on kyllä mahtavan brutaali, mutta samaan aikaan selkeä ääni, josta voi saada myös selvää, Justin hehkuttaa. Olimme jo sitoutuneet kiertueelle Eurooppaan ja meidän piti hommata hänelle pikavauhtia passi. Poissa ovat tasapaksut kappaleet, puuduttava angstirähinä ja muka-rankka asenne. Levy oli suoraan sanottuna täyttä jätettä, joten kakkoslevy Malicen tylyys on miellyttävä yllätys. Hieno homma. Sekä basisti, rumpali että laulaja on vaihdettu, ja Justinin mukaan bändi onkin nyt elämänsä kunnossa. Se lyötiin kasaan todella nopeasti. Sopii minulle, sillä diggaan pirusti vanhasta deathista tyyliin Morbid Angel, Deicide, Suffocation ja tietysti Cannibal Corpse. En halua olla osa mitään 72 INFERNO LOKAKUU 2007 Inferno_2007_50_4.indd 72 2.10.2007 18:37:35. Treeniksellä biisit laitetaan lopulliseen asuunsa, ja Malicella työryhmä onkin laitettu pitkälti remonttiin. TEKSTI Kari Koskinen I KUVA Prosthetic I www.throughtheeyesofthedead.net Niin sanottu moderni metalcore on kuollut tai kuolemassa. Kaveri tuntui heiluvan ihan omissa maailmoissaan. Myös Megadeth, vanha Metallica ja Pantera vaikuttivat meihin aivan alussa, kuten myös moni eurooppalainen bändi. Keskityimme erityisesti rakenteisiin ja halusimme tehdä toimivia biisejä kertosäkeineen ja säkeistöineen, emmekä vain lätkiä riffejä peräkkäin miten sattuu. Kirsikkana levyn piiloraidaksi on lyöty oiva versio Morbid Angelin kappaleesta Dominate, joten tyylinmuutos on varsin selvä. Heti kun saimme vokaalit nauhalle, lähdimme reissuun kirjaimellisesti suoraan studiosta ja Natella oli kaksi päivää aikaa opetella kuuden biisin setti, mutta kaikki sujui lopulta hienosti. Emme halunneet korvata ketään, mutta lopulta meidän oli pakko pitää palaveri ja antaa äijälle potkut. Meitä kutsutaan usein deathcoreksi, mikä ärsyttää minua, sillä niin moni bändi tekee tuota nykyään vain koska se on suosittua. Justinin, kitaristi Chris Andersonin ja laulaja Nate Johnsonin ohella bändissä soittavat nykyään myös basisti Jake Ososkie ja Originissakin livesessioita tehnyt rumpali Josh Kulick. Jenkkibändi Through The Eyes Of The Dead iskee naamaan tujauksella sitä itseään, ja kyllä muuten sattuu. TARINOITA D ebyyttikiekko Bloodlust (2005) sisälsi kasvotonta ja dynamiikkavammaista metalcorea. Olimme kiertueella melkein vuoden, joten kirjoitimme biisit pääasiassa tien päällä. Meidän piti laittaa niihin säröefektiä, jotta ne sopisivat edes jotenkin yhteen musiikkimme kanssa. ILKEYDESTÄ Paljon vaivaa Kuten todettua, Malice kuulostaa monessakin mielessä aivan eri bändin julkaisulta. Tilalle on sipsuttelemassa deathcoreksi nimetty äpärä, joka on periaatteessa death metalin ja hardcoren sekoitusta. Nauhoitimme Malicen musiikin samalla kun etsimme uutta laulajaa
Halusimme välttää tavanomaiset sarjamurhaajista ja muista dm-kliseistä kertovat sanoitukset ja kirjoittaa jotain todellista, johon ihmiset voivat samaistua. Olisi hienoa päästä Japaniin ja Australiaan joskus. Onko yhtyeellä erityistä ideologiaa tai aihetta, joka olisi erityisen lähellä sydäntä. Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli vain joku sairas jätkä kertakäyttökameransa kanssa, joka halusi runkata jalkakuvillemme, haha. Aggressiivisuuden olemus Nykyään on muotia olla rankka, mutta mistä tämä kaikki tulee. Vai onko mättäminen vain kivaa. Kaipa tätä kaikkea voisi kutsua luonnolliseksi kehitykseksi. Mitä meihin itseemme tulee, niin uskon kyllä, että jätämme skeneen oman persoonallisen jälkemme. Kaipa me siinä onnistuimme, sillä kiertueemme ovat isompia ja faneja tulee koko ajan lisää. Väitän myös, että musiikissamme ja sanoituksissamme oleva viha ja energia on täysin rehellistä, mikä erottaa meidät monesta muusta Inferno_2007_50_4.indd 73 2.10.2007 18:37:37. Metalli on muutenkin nyt pinnalla, mikä on siistiä. Meidän pitäisi myös keikkailla enemmän Euroopassa, sillä olemme jo vakiinnuttaneet asemamme Jenkeissä. Entäpä aivan uranne alussa, miten ajattelitte välttää massaan hukkumisen, ja kuinka olette siinä mielestäsi onnistuneet. Minulle kyse on eräänlaisesta vapautuksesta. Saamme motivaatiota myös faniemme reaktioista ja aiomme tehdä tätä niin kauan, kuin heitä vain keikoillamme näkyy. Yksi tyyppi lähestyi meitä joskus kuudelta aamulla kameransa kanssa ja kysyi saisiko hän kuvata jalkojamme kansalliseen jalkafetissilehteen. Suunnitelmissa on vain kiertää ja tehdä lisää levyjä. Levyn teema löytyy sen nimestä Malice, eli häijyys ja pahanilkisyys. bändistä. Alussa olimme ihan tavallisia kavereita, jotka yrittivät tehdä unelmistaan totta. Nate ja minä kynäilimme sanat puoliksi, ja minusta onnistuimme todella hyvin. Malicen synkähkö kansitaide ja kappaleet kielivät sisäelimien ja pahimpien kliseiden välttelystä. Olimme vielä aika unisia ja suostuimme siihen. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun adrenaliini velloo elimistössä intensiivisen keikan aikana. Onhan tämä tavallaan myös meidän unelmahommamme, sillä olemme haaveilleet tästä niin kauan kuin muistan. Asiat sujuvat nykyään paremmin kuin koskaan, joten loppua ei ole näköpiirissä. Levy kertoo maailmalla tapahtuvista hirmuteoista ja epäkohdista. Keikkailu ylipäätään on todella hienoa, vaikka joskus sattuukin kaikenlaista. Entäpä tulevaisuus, millaisia suurtekoja voimme bändiltä vielä odottaa. Käytimme toki Pro Toolsia, mutta meille oli tärkeää saada talteen sellainen lämmin ja myös joitain virheitäkin sisältävä jälki. En tosin jaksa oikein innostua enää uusista bändeistä; kuuntelen mieluummin Nevermorea, Darkanea ja Dying Fetusta vain muutamia nimiä mainitakseni. On tärkeää, että saat levyllesi aitoa tunnetta ja ilmaiset itseäsi sen kautta niin, että myös muut huomaavat tämän. "Yksi tyyppi lähestyi meitä kameransa kanssa ja kysyi saisiko hän kuvata jalkojamme KANSALLISEEN JALKAFETISSILEHTEEN." trendiä, ja olimmekin tällä kertaa aiempaa kokeilevampia, sillä halusimme tehdä selvää eroa muihin bändeihin. Onko uusien bändien viha vain keinotekoinen idiooteille suunnattu tehokeino, vai oire syvemmästä pahansuopuudesta ja turhautumisesta. Rutanista oli muutenkin paljon apua ja hän piti myös huolen siitä, että soitimme Dominaten tarkalleen oikein, haha. Mitä tuotantoon tulee, sanoimme Rutanille nimenomaan haluavamme paksun ja vanhakantaisen, analogiselta kuulostavan soundin. Musiikki on voimakas asia, ja käytän sitä pakotienä arjesta
Enempiä sanoja ei tarvita. Märkää taitaa olla kummassakin, lasiton vastaa murahtaen. Kumpaan ensin, vesiliukumäkeen vai porealtaaseen. Heillä on tehtävä, ja silloin ei hymyillä. Vakava. Valaan veljekset ovat saapuneet kylpyläkaupunkiin..." 2.10.2007 18:37:41. No & Agentsin TEKSTI Mat ti Riekki I Isoaho KUVAT Timo ja Matti Riek ki I www.viikate.c om "He etenevät käytävässä kylmin elkein. Steriilinvalkeat asusteet viivaavat jäätävää matkaa alle. silmälasipäinen kysyy katsahtaen mustien sankojen yli rikostoveriaan. ssa pari päiv kan stalgiavaroit perässä. Heidän kasvonsa ovat ilmeettömät, odottavat. Tylyt tossut kyntävät kokolattiamattoon määrätietoista vanaa. opi, ska, T ä En ja m Esa 74 INFERNO LOKAKUU 2007 Inferno_2007_50_4.indd 74 an a ja kaadeta ltyt tehtaalt y n kuulkaa s n Kaarlen an Viikattee Siinä revitää ata kosken in, kun reiss ja Topi Sorsa suoraan syli din ää Entombe us
Inferno_2007_50_4.indd 76 2.10.2007 18:39:15
Taisi olla muuten sama Ilosaarirock, jossa se vetäisi mut myös Lyijykomppanian keikalle... Kääriäinen siis, Suomen lutusin pulisonkinaama. No, kaikkeen ehtii, ja myöhemmin sekin sarka on tullut kynnettyä routaan asti ja tajuttua, että esimerkiksi Tapio Rautavaaran tuotanto on sakeimmillaan äärisynkkää über-synkkää, kuten nuoriso sanoisi kertomaa. Kaksi kitaraa on ainoa Agents-biisi, jonka Kalle muistaa elävästi noilta ajoilta. Topi menee vessaan. Kun tutkii sanoja, niin vaikka joku Agentsin Pop-levyhän (1988) on ihan samaa kamaa ku joku Mana Mana. Vaan mitä sitten. Hänkin on tehnyt Agentsien kanssa kasan suht toimivia levyjä. Tulee vessasta. Seuraa kapakkakeskustelua Topin kanssa. Tuskin Topillakaan. Oho ja kappas, miten tästä löydettiinkin aasinsilta Enskaan: myös he ovat todella tyylitajuisia, oivaltaLOKAKUU 2007 INFERNO 77 Inferno_2007_50_4.indd 77 2.10.2007 18:39:22. Se kuulostaa just niiltä. Agentsin lainakappaleorientoituneisuuskaan ei ole Kallea koskaan pahemmin haitannut. Pulliainen on yksi niistä harvoista kotimaisista kitaristeista, jonka luomasta soundista ei voi erehtyä. Jos se olisi jonkun muun kuin niiden näköistä, niin juttu olisi eri. Takaraivossa jyskyttää paitsi mieron raitti myös illan Entombed-keikka Tampereella. Vaikka Badding heilahtais jostain mullan alta vielä mukaan, niin se olis sitä. OLE pelkästää n TEINIEN ETUOIKEUS." "Synkistely EI keskustelunavauksistani) havahdumme siihen, että pöytämme välittömässä läheisyydessä seistä töröttää ilmielävä Topi Sorsakoski. Loistava päätös hienolle päivälle. Miehellä tuskin on vieläkään hajua, mikä viikate isolla V:llä on. Tuolloin musiikki kuitenkin iski vain lisää kipinöitä Kallen kavioista tämän laukatessa kohti ikioman huoneen kuolemankatkuista turvaa. Ja sitten vietiin. Tässä mielessä mies on oikeastaan biisintekijä. ja sittenhän on vielä Jorma. Kallen mukaan Agentsin soundin salaisuus, Topilla tai ilman, on paitsi ylittämättömässä tyylitajussa myös siinä, että Pulliainen osaa etsiä työstettäväksi täsmälleen oikeat biisit. Valokuvaajamme Ruojan armosta, Iso-A, huutaa: "Topi!" Mies laskee juomat pöydälle ja kysyy: Voinks mä jättää nää tähän vähäksi aikaa. Kuten alumpana mainittiin, Kalle sai ensikosketuksen iskelmä- ja rautalan- kamusiikkiin vanhempien olohuoneen kautta. No mikä ettei! vastaamme kuin yhdestä suusta. Synkistely ei ole pelkästään teinien etuoikeus, Kalle tuumaakin. Silti, oli Topi tulkitsijana mitä luokkaa tahansa ja suoltamansa sana sakeaa, Kallelle kovinta Agentsissa on nyt ja aina ollut kitaristi Esa Pulliainen, mies bändin soundin takana. Kalle jatkakoon vaikka Ruottiin niiden perässä. Ja tietää, miten niistä tehdään omannäköisiä. Siellä venataan jo avausbiisissä vartti, ennen ku hypätään hyiseen veteen. Posket heilumaan Lieneekin muuten niin, että Topin Agents on synkeintä listaykkösmusiikkia kuunaan tässä maassa. On käyty (melkein) koeajamassa Kallelle uudelleen markkinoille saatettua Lada Nivaa, kuunneltu (melkein) kokonainen Lyijykomppania-tuotanto, (melkein) tehty sorsapaistia, käyty (melkein) veneajelulla ja nukahdettu, melkein. Raudasta lankaa, vedestä hyistä Ensimmäisen Topilla varustetun Agents-keikan jälkimainingeissa, siis perjantaipäivänä, on hyvä luodata Kallen suhdetta yhtyeeseen. Badding, Topi... Kaverikuva on hallussa. Kun Pulliainen heiluttelee poskia ja nyrkkeilee mikrofonin kanssa lavalla, niin se on sitä samaa. Toisessa kourassaan drinksu, toisessa kalja. Solistit ovat kovia, mutta sitovana tekijänä on aina herra Pulliainen. Kaikki on myllätty niiden suodattimen läpi. Kallen mukaan kyseessä onkin hänen kirjoissaan ainoa muusikko, jota arvostaa soittamisen ja tyylitajun vuoksi, muut ovatkin sitten biisintekijöitä. Ei jää hirveästi käteen. Se on vielä jaksettava kunnialla, sitten annan olla, mietin. Ensin Laikassa viehätti sama asia kuin Enskassa, nopeus. Jokunen ikärengas myöhemmin, oletettavasti vuonna 1996, nykyinen Viikate-kitaristi Ari Taiminen veti Kallen hihasta Laika & The Cosmonauts -vedolle todistamaan "kun ne on niin kovia". Ensin Kallen innostus koskikin lähinnä rautalankaa musiikkityylinä, instrumentaalina, eikä "laulettu lanka" kolissut
Okei, en kiistä, etteikö Paul Stanleyn ryijy olisi todellakin mukiinmenevä, mutt... Se ei oo tavallaan reilua. Laitetaan kokonaisarvosanaksi 9,5. Kallen nykyisistä fanittamisen osaalueista kuuluvimman osan vievät Viikatteen vääntämät kierrätyskappaleet, joita niitäkin on hommattu tuohikonttiin jo melkoinen nivaska. LG (Petrov, Entombed-solisti) on laihtunut vähän liikaa, siksi se on vähän huono, heh. No koska saamme Viikatelevyn, joka on täynnänsä sitä ihtiään, valitaan nyt vaikkapa Agentsia. On koluttu tämän valtakunnan maat ja mannut, poljettu risut ja männynkävyt. Kyllä me luokalta ollaan päästy, vaikka Kaajärven rannat (2002) olisi ansainnut ehdottomasti ehdot. Ysiseiska, tais olla. Mutta todella varovastihan niitä alkaa työstää. Lokakuun lopussa ilmestyvän Marraskuun lauluja 2 -albumin sellainen on Tales From The Thousand Lakes -albumin Amorphis-klassikko In The Beginning nyt nimellä Ensimmäinen runo. No ruodipas sitten omaa katalogiasi. Esa, mitä diggaat Viikatteen amoilusta. Lisää palautetta! Yhteys jutun toiseen Esaan, Holopaiseen, In The Beginning -biisin isään. Kuulostaa etenkin näin ääneen sanottuna typerältä, mutta niin se vain on. Ensimmäinen runo on hienosti toteutettu ja palvelee soundimaailmaltaan hyvinkin paljon alkuperäistä. Oon odottanut lopputulosta, lähinnä laulusovituksia, kuin kuuta nousevaa... Amo-biisikin kypsyi kolme neljä vuotta, ja nyt tuli aika käsitellä se muun muassa sitä kautta, että tajusin mistä kohtaa Kalevalaa se Ensimmäinen runo löytyy, heh. Silkkaa mahtavuutta! Lämpötila jatkaa plussan puolella. Entä sitten ne bändit, jotka eivät lämmitä vaan pistävät pakkasta pesään, kuinka niitä käsitellään. Nehän jäis tekemättä, jos alkais miettiä, mitä alkuperäinen esittäjä miettii. No, joka tapauksessa, vaikka Alex on tehnyt hyviä biisejä ja tekstejä, niin kyllä oleellisin Enska-heppu oli kuitenkin Nicke Andersson. Kun tässä nyt on tehty keikkaa ja levyä, niin se on harjannut ehkä sitä glamouria omienkin suosikkien harteilta. Toinen on se, että Otralta on tullut hyväksyntä noille Mana Mana vedoille. Vaan mites kävisi, jos pistettäisiin puntarille Esa ja Alex jos olisi pakko pudottaa nyt toinen pois elämästään, kumpi lähtisi. Räpsähtäis saman tien. Se alkaisi olla toisen Entombedkeikan aika. Omat kierrot Puhutaanpa suosikkibändeistä ja faniudesta yleensä. Itse muistan pikkupoikana pidätelleeni itkua mummolan kiikkustuolissa, kun olin saanut jostain tiedon Gene Simmonsin (nyttemmin jo ankaksi kai todistetusta) kuolemasta. Se paranee koko ajan... Nyt se tykkääminen perustuu enemmän olennaiseen. Tuo on niinku sellainen tyhjänpäiväisyyden juhlaparaati, että! Mutta: sekin olis oikeutettua, jos sillä bändillä olisi edes yksi hyvä biisi. Sieltä jokainen ottakoon hajua. Tämähän ei voi olla vaikuttamatta fanitukseen, eihän. No sitähän se on ollu tähänkin asti, tosin omiin nimiin, Kalle sanoo, naurahtaa ja kulauttaa loput minttuverneristä. Esimerkkejä löytyy levyllinen, Sons Of Satan Praise The Lord (2002). Kuinka paljon ajattelet, mitä se kovertamasi bändi on versiostasi mieltä. Muistelen, Kalle, että tuossa edellisiltana oli jotain kummaa puhetta Beatlesista... Se lämmittää mieltä. Oon mie sitä mieltä. Eiku siis parilliset! Jahans. Kyllä se olisi varmaan Alex, vaikka edelleenkin: jos olisin nainen, niin antaisin. Eli ei, se ei kuulosta yhtään tyhmältä. Millaisen kouluarvosanan annat Vtuotannolle tähän asti. Ja ei, silloin ei ainakaan ollut internetiä. Kuten myös uutta Sodom-plattaa, joka on huonoimpia koskaan (tosissaan) julkaistuja metallilevyjä, oikea köpöttelyn mestariteos. Illalla mieheltä saapuu vetoa luotaava viesti, sunnuntaina Nokia puskee luotausta Enskan Helsingin-keikasta. Niin, se tuntu niinku omassa elämässä olisi päättynyt joku tärkeä vaihe. Kunnon talja! Mutta tosiaan, aikaisemmin sitä on vaan aatellut, että jumalauta ku nuo on niin kovia jätkiä. Harvemmin sitä palautetta on tullut saatuakaan, mitä nyt Liinoja Lapinlahden Lintujen keikalla esitteli Aimon virren niin, että sen on versioinut myös kouvolalainen Viikate ja morjensti mua! Se oli vähän, että tulee vetelät housuun. Enskaan ei ole mennyt luotto ikinä, mutta sillon kun Andersson lähti... Illansuussa Kalle lähtee kotiin Lahteen, rillipään kun pitää valmistautua, tuota noin, Agentsin keikalle. Se olis muuten kymppi, mutta parittomat luvut on niin pliisuja... Sitten ku niitä on tullut tavattua, niin samanlaisia velliperseitähän ne on ku muutkin. Sekään ei juuri nyt jaksa naurattaa. On mahdollista, että artistius on vaikuttanut niin, että se on laskenut painoarvoa entistä enemmän niille biiseille. (miettii pitkään) En mie ajattele... Rautalankaskebat eivät kuulosta läheskään niin härskiltä kuin ensiksi ajattelin itse asiassa tänä päivänä kuunneltuna ne sopivat biisiin jopa paremmin kuin Skogsbergin HM-2-spedun kautta ryityt hevivallit. Lauantaina kuuntelemme uutta Monster Magnetia naamat harmaina. No ei se kyllä mukiin mahdu! 78 INFERNO LOKAKUU 2007 Loppukanootti Uuh... Kalle on tätä nykyä kultalevyjä myyvä suosikkikappaleentekijä. On se hullu, saatana. Inferno_2007_50_4.indd 78 2.10.2007 18:39:58. Ekkainääny oikeasti voi olla tuota mieltä. Sen vedon jälkijäristyksissä olo todella tuntuu haudatulta. Mistähän mä sen muuten sain tietoon, oliko sillon internetiä. Toisaalta tämänvuotinen levykaksikko taas on sellainen, että se on tyhjentänyt takin aivan perusteellisesti, täysin kiitettävää. Tunne niiden kierrätettävien kappaleiden kohdalla on niin varma ja vahva, että tahto ajaa taitojen edelle, etenkin näin oli alkumetreillä. Sami Saari, Jore Marjaranta ja Esa Nieminen samalla kiertueella, silleen että Piitles on kovinta ikinä. etteikö "En kiistä, kiinm dellakin mu to PAUL olisi EYN RYIJYnevä." STANL e via kierrättäjiä
Inferno_2007_50_4.indd 79 2.10.2007 18:44:18
Parhaat oli jo nähty. Ja skenekytille tiedoksi: ei näkynyt enää edes niitä aurinkolaseja! Testamentin ystävien pettymykseksi täytyy todeta, että pitkään Suomeen odotettu, tyylikkäästi veteraani-ikään kasvanut jenkkithrashin tekijäporukka ei Rotting Christin ja Unleashedin jälkeen koukuttanut aivan odotetulla tavalla. Gravea paikkaamaan saapunut yhtye aloitti settinsä kunnianarvoisasti otoksella Finlandiaa ja tervehti ensimmäisessä spiikissä rehdisti: "Fuck you!" Oikeaoppista imartelua. Vanhankantaisen death metalin voittokulku päättyi tyypillisesti Johnny Hedlundin nostamaan simasarvelliseen, josta osansa sai myös riehan itsestään löytänyt yleisö. Setissä taittuivat uusimman levyn itäaiheiset Nemecic ja Enuma Elish siinä missä vanhemmat klassikot Fgmenth, Thy Gift, The Fifth Illusion ja Non Serviam. Eternal Tears Of Sorrow on näissä korvissa tuntunut jo pitkään suomimetallin kakkossarjalaiselta. Seuraavaksi siirtymä Atrian vanhaan tehdashalliin ja suoleen Perfect Chaosin äijähtävää murjontaa. Eloisasti nykineen Amoralin ja tiukan mutta yksitoikkoisen Omnium Gatherumin otettua oman melodiaskabansa (voittaja: Amoral) vuorossa oli skandinaavisen death metalin vastaus Bolt Throwerille, Unleashed. Niinpä bändin päätellessä suttusointisesti perjantain antia toimittaja seurueineen oikaisi kilometrien matkan leirintäalueelle ja pystytti torppansa Teatrian viereiseen pöheikköön. Niin huomasi allekirjoittanutkin olevansa kaukana kotoa kaivamassa kupeesta tyyriitä narikkamaksuja ja sompaamassa käytännöllisen festivaalialueen sisä- ja ulkolavan väliä. Vaikka soundit olivat erittäin hyvät, PA:ssa riitti mittaa ja niin bändin kuin yleisönkin tunnelma korkealla, kokemus jäi omassa arvoasteikossa keskitasolle. Mutta viimeistään kolmas se oli. The Cross (I Have To Bear) piristi hieman. Soturimeininki, evil-liidit, myrskynä pyörinyt Never Ending Hate ja tuulenkannon toiseen potenssiin korottama To Asgard We Fly muovasivat siekailemattoman kovan keikkakokemuksen. Tänä vuonna pöytään ladattiin sen verran kirpeät kortit Rotting Christista Testamentiin ja Kreatorista Candlemassiin, että hevimaultaan valikoivammallakin alkoi taatusti olla vaikeuksia löytää syitä jättää turpajuhlat väliin. Päivän toinen sotaisa saalis oli festivaalin odotetuin Rotting Christ. Vaikka orkesteri on tullut todistettua tänäkin vuonna 34 kertaa, ei sen simppelistä black/ 80 INFERNO LOKAKUU 2007 Inferno_2007_50_4.indd 80 2.10.2007 19:01:23. Yleisö ei liikkunut eikä perinne liioin siirtynyt, vaikka melkein yhtyeen kotikentillä oltiinkin. Panteransa kuunnelleen kajaanilaisbändin paaluttaessa tylynjyrääviä teesejään Aki Häkkisen huutoräyhännän säestyksellä kävi selväksi, että asenteesta tai uskottavuudesta Perfect Chaosin menestys ei jää kiinni. Eija Mäkivuoti Rotting Chris t Holy Moses Jalometalli, Oulu 17.-18.8. P ohjoisen ulottuvuuden hevimainetta niskasta kasassa pitävä Jalometalli on vuotena jos toisena onnistunut nokittamaan edellisen suven bändikaartinsa. Ainoa nillityksen aihe löytyi liian pitkistä yleisönhuudatuksista, jotka tuppasivat typistämään taistelumielialaa. Soittopuoli oli kolhouden mestareilla yllättävänkin hyvin hallussa, jopa niin hyvin, että joku Archon kulki tomeralla ylinopeudella. Soittotoimet aloitti modernisoitua thrashin ja asennemetallin sekoitelmaansa jokseenkin vähäverisesti toteuttanut N.N.S. Näin toimii aito laiskapaska. Tässä bändi, jonka hiki maistuu luultavasti viskiltä. Vaikka kappalelistassa olisi voinut näkyä paremmin bändin eeppinen puoli, osoitti yksi Euroopan suurimmista metallibändeistä olevansa joka mittarilla mitattuna jälleen väkivahvassa kuosissa. Ei myöskään cover-valinnasta, At The Gatesia (Cold) soittamalla ei nimittäin mennä vikaan. Odinin silmästä putkahti jäähdyttelypaskan sijasta ihmeellisesti puhdasta arvotavaraa. Yhtyeen esiintymistä tarkatessa tuli sellainen fiilis, että tämä jälleensyntymä tarvitsisi jos nyt ei jälkiaborttia niin ainakin pontevan peräruiskeen. Kreikan karismaattisin täytti raivoisalla ja ylväällä esiintymisellään kaikki itseensä ladatut toiveet. Kun lauantaiaamu alkoi telttakaari nenän päällä, ensimmäinen ajatus ei ollut, että joko se Urn soittaa
OF THE CLASSIC EP INCL. Kerrostalomajoituksen viihdykkeistä nauttiminen vie tietysti osan festivaalitunnelmasta harakoille, mutta siitäkin huolimatta lauantai käynnistyi erittäin riehakkaissa merkeissä. 7 BONUS TRAC RE-RELEASE TOM ANGELRIPPER, GRAVE -UP: RE-RECORDED WITH THE ORIGINAL LINE VIOLATOR, CHRIS WITCHHUNTER OUT OCTOBER 1ST! SODOM MOONSPELL "UNDER SATANAE" EXISTING PRECOMPLETE RE-RECORDING OF ALL THE MOONSPELL, RT SONGS! INCLUDING UNDER THE WOLFHEA DUCED BY TUE MADSEN! DEMOS, AND MORE! PRO OUT OCTOBER 15TH! www.sodomized.info www.moonspell.com · www.myspace/moonspell.com Inferno_2007_50_4.indd 81 2.10.2007 19:01:58. heavy/thrashista saa yliannostusta. Festivaalien päätösbändiksi värvätyllä Candlemassilla oli epäkiitollinen tehtävä. Yhtyettä selvin päin seuratessa huomasi lisäksi tavallista paremmin primitiivisen vaahtoamisen seassa olevat rakenteelliset pikkujutut. Kuten nytkin. Bändi oli ilmeisen kovassa vedossa, jopa uudempia ralleja piestiin esiin huomattavasti tiukemmin kuin esimerkiksi viimeisimmällä Nummirock-keikalla. (Joni Juutilainen) The Final sign of evil "THE FINAL SIGN OF EVIL" KS. Holy Mosesin keikka olikin selkeä yllätys, helvetin kovaa ja voimakasta vanhan koulun Saksa-thrashia. Toivottavasti seuraavalle vuodelle saadaan musiikillista kirjoa hieman laajennettua, sillä kaksi päivää pelkästään heavy, thrash, death ja black metalia puuduttaa kovemmankin ritarin. Liika on kuitenkin liikaa, sillä kahden tunnin setti thrashia, oli se sitten kuinka hyvää tahansa, on yleensä aivan liikaa. Ja kyllä muuten toimi! Hittiä hitin perään, helvetin jyräävät soundit ja ammattimainen esiintyminen liikuttivat allekirjoittaneen lähes kyyneliin. Muutama vaihtoehtoisempi bändi tuskin festivaalia ajaisi raiteeltaan, etenkään, kun metalligenren rajojen sisältä liikkumatilaa löytyy vaikka millä mitoin. Myös Oulussa Back From The Deadin ja Heavy As Hellin väliin mahtunut possessio vakuutti täysin. Pitkäksi venyneen joogatreenin ansiosta ensimmäinen todistamani yhtye oli Burning Point, jonka melodinen perusheavy toimi, vähälukuiselle yleisölle soitettunakin, melkoisen mallikkaasti. No, aina ei voi voittaa, mutta tällä kertaa bändi ei tainnut olla edes lähellä parastaan. Kiukaan sisälavarymistely toimi yllättävänkin hyvin, ikään kuin mukavana pikku välipalana Holy Mosesin thrash-helvettiä odotellessa. Soundit olivat kohdillaan, pitti pyöri ja laulajatar Sabine Classen räyhäsi ja karjui kotimaamme farkkuliivikeisarit ojennukseen. Ammattimiesten soittoa on aina mukava seurata, mutta yhtyeen tuotantoa tuntemattomana henkilönä en saanut keikasta parasta terää irti. Edellisestä näkemästäni Insomniumkeikasta taitaa olla aikaa kolmisen vuotta, joten bändin livekunnon tarkastaminen oli vähintäänkin pakollista. Voiko keikalta muuta odottaa. Pakollista hittiä purskahteli ilmoille tuon tuosta, mutta "uutena" laulajana suuriin saappaisiin astunut Robert Lowe ei onnistunut vakuuttamaan. Urnin esiinnyttyä kirjoituskone lensi arvon kollegaa uimalakkiin. Blackvenomille plussaa jalkojen välissä heiluneesta krusifiksi-dildo-viritelmästä, järjestävälle taholle miinusta yhtyeen kamavuokra- ja keikkapalkkiosekoiluista. Päivän thrash-annosta täydensi myös Kreator, jonka keikan aikana koin itse harvinaisen metalliyliannostuksen. Tämänkertainen Jalometalli oli tapahtumana erittäin onnistunut, loistava päätös kuuman hiostavalle festivaalikesälle. (Mikko Kuronen) Festarointi on pahimmillaan erittäin hyytävää touhua, sen todisti (henkisellä) rankkasateella käynnistynyt lauantai. Vanhoista kappaleista kuultiin loistava The Elder, mutta parhaimman vastaanoton yleisöltä sai ehdottomasti Sentenced-laina Dance On The Grave, joka toimi loistavasti myös Insomniumin käsittelyssä. Miehen ääni toimi hyvin, mutta lavaesiintyminen oli harjaantumiskoulutasoa, eivätkä paperista luntatut sanatkaan kovin hyvää kuvaa antaneet. Doom metalin lähettiläiden show tuntuikin harvinaisen valjulta verrattuna siihen, mitä ennusmerkit antoivat odottaa
Festari järjestettiin vanhassa tehdasrakennuksessa, United Sardine Factoryssa, jonka logossa on osuvasti pingviini. Itse festari on kaksipäiväinen, mutta oheistapahtuvat alkoivat jo muutamaa päivää aiemmin. Takuuvarma kattaus sekä nousevia nimiä että vanhoja konkareita takasi sen, että festarin 3000 lippua myytiin loppuun edellisvuosien tapaan jo monta viikkoa ennen itse tapahtumaa. Perjantain klassikkobändinä veti Testament, joka oli Mayhemiin verrattuna helppoa purtavaa ilman turhia yllätyksiä. Hole In The Sky oli tänäkin vuonna menestys ja Bergenin kaupungin yksi suurimmista turistitapahtumista. Ja Deströyer 666 voihan Australian and Antichrist sentään, edes huonot soundit eivät voineet hidastaa menoa! Sabbat ja Kreator vetivät peruskovat setit, eli hittiä hitin perään. Nifelheimin hardrockveljekset jyystivät menemään nahka- ja niittivarusteissa kuin Ozzy Osbourne Celtic Frost -tripillä konsanaan. Festari alkoi lähetä loppuaan, ja kotikenttäedusta nauttinut Immortal purkitti viikonlopun viihdeannoksen ammattilaisten tapaan. Klassiset sianpäät ja piikkilankashow ovat siis vaihtuneet vokalistin myötä päiväkahvitteluun, ja keikasta jäikin pieni vittuilun jälkimaku, mutta myönnettäköön, että ainakin bändi jaksaa vielä yllättää eikä vedä ennalta arvattavaa hittiparaatia. Marja Konttine n Deströyer 66 6 Hole In The Sky, Bergen, Norja 24.-25.8. Nifelheim K ahdeksatta kertaa järjestetty Hole In The Sky -festari kulki tänä vuonna teemanimellä Blood Fire Death. Perjantaina varsinaisen festarin avasi eksoottinen Melechesh. Muuten settilista painottui viime vuosien levyjen materiaaliin. Tänä vuonna festari aloitti epävirallisesti norjalaisen fuusiojatsibändin Shiningin tahtiin, ja metalliklubeilla soittivat muun muassa Vreid, Immolation, Blood Tsunami, Secrets Of The Moon ja Napalm Death. Sabbatin laulajalle tosin voisi myöntää Miss HITS -palkinnon ihmeellisten lavaspiikkien, punaisen luomivärin ja neitimäisen olemuksensa perusteella. (Marja Konttinen) 82 INFERNO LOKAKUU 2007 Inferno_2007_50_4.indd 82 2.10.2007 19:02:03. Niin se black metal muuttuu ajan myötä kivaksi viihteeksi ainoa normaalikansalle harmia aiheuttanut tempaus taisi olla jälkibileiden aikana hotellihuoneissa tapahtunut tupakointi, joka aiheutti pari palovaroitusta viiden aikaan aamuyöstä. Attila, joka nykyisin tunnetaan nimellä Atilla, oli pukeutunut muumioksi, tai muistutti ehkä enemmänkin Michelin-miestä liikkuen koko konsertin ajan liioitellun hidastetusti. Immortal-poseeraus on kyllä oma taiteenlajinsa, ja toimihan se, mahtava päätös mahtavalle festarille. Toisena lavalle kapusi Anaal Nathrakh britti- black metal ei vieläkään ole kiinnostavaa, eikä saksalainen Belphegorkaan vakuuttanut, joten tutustuin yläkerran baarin tarjontaan. Täytyy kyllä myöntää, että Freezing Moonin kuuleminen hunnin itsensä vetämänä oli uskomaton kokemus. Miehen musiikilliset kokeilut mm. Kesken keikan Atilla vetäytyi lavan keskellä olevan kahvipöydän pariin, joi kupposen kuumaa ja selaili päivän lehden vastaten samalla tv-haastatteluun yleisön ihmetellessä ja odotellessa keikan jatkumista. Sunn O))):n riveissä ovat olleet opettavaisia, sillä tällaista äänenkäyttöä ei black metalissa ole ennen kuultu. Hui sentään. Ensi vuonna uudestaan. Rakennuksessa on tilaa muutamalle baarille, levy- ja paitamyynnille sekä yhdelle lavalle, joka sijaitsi muuten mukavan tilavassa konserttisalissa, joka muuttui sardiinipurkiksi vain keikkojen loputtua, sillä salista oli vain yksi surkean pieni kulkureitti ulos. Yliäänen korkeuksia lähestyvät kimeät vingunnat olivat suoraan Alien-leffoista ja matalat äänet pistivät puntit lepattamaan. Mielenkiintoista, että normaalilla baarialueella olut maksoi 55 kruunua, mutta yläkerran VIP-puolella vain 37 kruunua. Immortal-hittikimara iski yleisöön kuin tuhat lumimyrskyä ja pyörtymisen partaalla olevia vedettiin eturivistä turvaan. "Halvan" oluen parissa viivähtikin tovi, kunnes oli aika siirtyä katsomaan illan odotetuinta esiintyjää. Uuden mainion levyn julkaissut Mayhem on saanut takaisin De Mysteriis Dom Sathanas -aikaisen laulajansa, joten odotukset olivat korkealla. Ensimmäinen festaripäivä tuntui jo jaloissa, ja oli aika mennä seisomaan pariksi tunniksi sateeseen kaupungin ainoaan taksijonoon. Lauantai lähti käyntiin raivokkaasti, vaikka kello oli vasta kuusi ja väsymys ja krapula varmasti vaivasivat itse kutakin, sillä festarin parhaat keikat vetäneet Nifelheim ja Deströyer 666 olivat sitä itseään, eli verta, tulta ja kuolemaa
-KATALOGI ILMESTYY NYT ENSIMMÄISTÄ KERTAA KOKONAAN SUOMEKSI!!! www.emp-online.fi Inferno_2007_50_4.indd 83 2.10.2007 19:02:46
Monen muusikon ensimmäinen suuri vaikute on oma isoveli, Wilsonilla ei tällaista roolimallia ollut, ja suurimmat musiikilliset vaikutteet kantoivat kotiin omat vanhemmat. Halusin myös kokeilla miltä urut ja piano tuntuvat. En edelleenkään osaa soittaa muiden biisejä. Kolme vuotta tästä löysin musiikin, nimenomaan kuuntelijana. En myöskään sylje formaatin päälle: minulle kelpaa niin vinyyli kuin cd:kin. Unelmista omaan tekemiseen Steven sanoo rehellisesti olevansa fanipoika. Hän luukutti Pink Floydin Dark Side Of The Moonia, Mike Oldfieldin Tubular Bellsiä ja sen sellaisia. Rakastuin siihen saman tien. En edes tätä ennen tiennyt mitä sana "lyrics" tarkoittaa! Niinpä minun oli haettava kitarani takaisin ullakolta. Viritin sen niin, että voisin ottaa kitarastani irti perussointuja. Isäni oli taas artsumman tavaran perään. Hän kuuntelee muiden soittoa ja tunnelmointia tarkalla korvalla. Siinä kävi sitten niin että rakastuin noiden kahden tyyliseen musiikkiin: grooveen biittiin ja sofistikoitunempaan, albumiorientoituneeseen progressiiviseen musiikkiin. Osaan vain omia kappaleitani, tämä on aina erottanut minut joukosta. Niinpä vanhemmatkin pian käsittivät, ettei poikansa ollut enää kiinnostunut soittamisesta ja raijasivat juuri ostamansa kitaran ullakolle. Hän alkoi samoin tein inhota koko soittopeliä. Wilson kertoo, että hänestä 86 Inferno_2007_50_4.indd 86 2.10.2007 19:02:57. Muutamassa viikossa olin haltioitunut koko musiikintekoprosessista: tarkastelin levyn kansia, mietin, mitähän asioita sellaiseen juttuun kuin tuottamiseen kuuluu, mitä sanoitukset ovat. Jos pyytäisit minua soittamaan Led Zeppeliniä, en pystyisi siihen. Siksi minusta ei koskaan ole kehittynyt teknisesti ajateltuna hyvää kitaristia. Olen aina INFERNO LOKAKUU 2007 ollut enemmän kappaleentekijä, kiinnostunut enemmän soundeista, tunnelmista, kappaleitten rakenteista. Äitini tykkäsi kovasti 70-luvun lopun diskosta, häneltä löytyi kaikki "diskon suuren aikakauden" helmet: Saturday Night Feverin soundtrack, Donna Summerin kiekot ja niin edelleen. Olen edelleen kiihkeä keräilijä. Halusin saada aikaiseksi oman biisin. Useimmat kitaristit ajavat tässä mielessä ylitseni. Soittelinkin sitten kitaraa, noh, koko ajan. Niinpä halusin yrittää tehdä kappaleita myös näitä instrumentteja hyödyntämällä. Stevenin onneksi vanhempansa olivat kiinnostuneita mielenkiintoisesta musiikista, ja Steven tavattiinkin usein roplaamassa porukoidensa levyhyllyllä. Puuhastelu akustisen kitaran kanssa osoittautui hankalaksi, sillä Steven sormet olivat liian lyhkäiset otelaudan tarjoamia haasteita vastaanottamaan. Mieluummin kuin märehtisin muiden musiikilla teen omaa juttuani koko ajan ja kehitän tekemistäni alituiseen. Heti alkuun halusin opetella tekemään kappaleita enkä kopioimaan ulkoa muiden. Niinpä palasin seuraavana päivänä opettajani luokse ja sanoin suoraan: "En tehnyt läksyjä, mutta kirjoitin kappaleen." Ehkäpä tämä tarttui sitten myöhempään tekemiseeni, siihen että olen nyt ammattimuusikko. Jos hyvä biisi edellyttää yhden biisin soittamista kymmenen minuuttia, se on minun juttuni! Koetin ottaa jälleen soittotunteja, mutta olin hirvittävän huono oppilas. Kun minun käskettiin tehdä kotitehtäviä, soitin silti vain omia kappaleitani. Niinpä totuin kuulemaan noita levyjä koko ajan. Stevenin uran voi siis katsoa alkaneen jo varhaisesta lapsuudesta. En ole niinkään kiinnostunut lataamaan musiikkia netistä, ostan 40-50 levyä kuukausittain, enkä nirsoile musiikintyylien suhteen. Nämä kaksi elementtiä ovat edelleen musiikkini ydin. Jos johonkin tykästyy, tulee kyseiseltä artistilta sitten hankittua koko tuotanto, vaikka samainen artisti joskus paskaan astuisikin. Kun menin nukkumaan, kuulin alakerrasta kaikuvaa musiikkia, ja nukahdin useimmiten niin. Soittimeni "On mahdotonta sanoa mihin suuntaan kiitorata osoittaa. SE ON AINAKIN VARMAA, että se tulee kääntymään jälleen." V anhemmat alkoivat kustantaa pikku-Stevenille kitaratunteja, kun hän oli kuuden ikäinen
Inferno_2007_50_4.indd 88 2.10.2007 19:03:02
Niin vain pistävät nämä menninkäiset Amebix- ja Celtic Frost -paidoissaan päälle sellaisen mekkalan, että siinä kaatuisi Mietaakin. Kivikovasta tasosta huolimatta Eyefearin tuore teos ei kaivaudu välittömästi syvälle kuuntelijan ihon alle. Tämän bändin kakkonen voi olla jo suuri tapaus. VILHO RAJALA Blood Duster Lydenna Nå OBSCENE Wolfpack Unleashed NAPALM Anthems Of Resistance Thrash on hyvä sana, ja hyvä genre. Mieli on synkkä, ja sen kuulee. EVE kaikki soinnut on väännelty kaikkiin mahdollisiin asentoihin sen seitsemän miljardia kertaa. Tempot nousevat kyllä välillä hurjiksi, mutta kellontarkka soitto, sävykkäät sovitukset ja polveilevat rakenteet viittaavat minusta nimenomaan speediin, vaikka bändi mainostaa itseään melodisena thrashina. Sadoa ja/tai masoa. Jonkun mielestä kolmikon musiikki on voi olla silkkaa hälyä, metakointia metakoinnin vuoksi, mutta se ken onnistuu kolmikon kutsun vastaanottamaan, saa sellaisen syleilyn, että muistaa saaneensa. Hauska ja poikkeuksellinen tuttavuus. KARI KOSKINEN LOKAKUU 2007 INFERNO 91 Inferno_2007_50_arviot.indd 91 2.10.2007 19:46:20. Kova taso antaa anteeksi sen, että parissa kohtaa bändi intoutuu viittailemaan esikuviinsa (lähinnä Metallica ja Testament) liiankin ilmiselvästi. Norjalaisen roskasoundin mestarin, Nocturno Culton leiman masteroinnin kautta saanut kakkosalbumi Ill Innocence on musiikillisilta vaikutteiltaan kuin sotkuinen, päällystetty symbioosi Hellhammeria, räkäpunkkia ja Sonic Youthin riitasointupaloja. Pienistä naisista lähtee, jälleen kerran, paljon ääntä. Gallhammer tekee saman musiikillaan. Vaikutteet ovat selvät. Ahdistaa, turhauttaa, innon lapaset valuvat kohti maata. Sen ihmeellisen, sanoin selittämättömissä olevan latauksen, joka saa aikaan vilunväreitä. Kiivastahtinen ja erittäin ytimekäs grindaus ei pitkiä aikoja paikallaan vanhene. Pegazus-yhteyksistään tiedetty laulusolisti Danny Cecati kanavoi erinomaisen ja ennen kaikkea joukosta erottuvan äänensä välittämään itsetutkiskelun puolelle kallistuvia aatoksia, joiden merkitystä huomaa tarkastelevansa tavallista syvällisemmin. Ja voi pojat, kuinka ihana sen nostattama olotila onkaan. Näiden mimmien on pakko olla sielujaan myöten tosissaan. Tätä kirjoitettaessa Gallhammerin Suomenkeikat ovat vielä soittamatta. Tulee hankala olo: onkohan tätä nyt ihan ookoo katsoa. "Juupeli sentään", sanoisi partanaama, "hirvikö päältä tömisti?" Tiedättehän sen tunnelman hyvissä aasialaisissa kauhuelokuvissa. Alapa sieltä niitä nostella. Tämä edustaa myös nelikappaleisen ep:n parasta antia. Se on perinpohjin kiero tunne, olo, että pian tapahtuu jotain perverssiä. Vaikka maailma on harmaa, tällaisella musiikilla väritkin saadaan takaisin. PANU KOSKI "thrash"-sanaa jopa välihuutona biiseissä. Raskailla riffeillä ja soundeilla möyrivä keskitempoinen vääntö voisi olla peräisin Relapsen rosterista. Pahimmillaan ne lilluvat kaatopaikan haisevimmassa lammikossa, kusen ja paskan seassa. Tästä huolimatta WPU on ehdottoman tervetullut yhtye. Tämä on musiikkia, jota ei voi tehdä teeskennellen. Biisien yksinkertaisuus ja tappokoukkujen puute syövät murean toteutuksen tuoman edun. Black metal -kriteerejä rikkoen on tuotanto hyvälaatuista ja selkeää, kuitenkin tarpeeksi raakaa edustaakseen musiikin tyyliä ja sen atmosfääriä. Hakekaa pois. MATTI RIEKKI Eyefear A World Full Of Grey DOCKYARD1 Eyefear julkaisi muutama vuosi sitten komean 9 Elements Of Inner Vision -älppärin, ja nyt linjaa muovataan entistä kiinteämmäksi. Huippujulkaisujen joukosta hahmottuvat mm. En liene silti ainoa, jonka mielestä Wolfpack Unleashed ei ole thrashia, vaan speed metalia. Brokeassbitchin säkkipillistä silti plussaa, kuten myös Myspaceyourfacesta, joka kuulostaa aivan The Black Leaguelta. Riffit ovat hurjia ja harmoniat komeita. Jos olennainen on välittynyt niin kuin olettaa saattaa, lienen tälläkin hetkellä YO-talon lattialautojen välissä. Wolfpack Unleashedin debyytti Anthems Of Resistance on yllättävän tasokas levy. No, se terminologiasta. Biisit voisivat olla 1980luvulta, hyvässä mielessä. Summarommipom, eka puolisko vetäisee vähän vettä keuhkoon, mutta jälkimmäinen liipaisee pienen loikankin. Kurkkii kuin lapsi ratin takaa. Sitten saapuu kolme emäntää Tokiosta, kaiken muun kuin metallimusiikin pääkaupungista. Anthems Of Resistancella on moderni, ehkä liiankin kompressoitu äänimaisema, ja soitto kulkee erittäin taidokkaasti. The Streams Of The Endin päättävä nimikkoralli rauhoittaa akustisesti koko paketin syvään talviuneen, seuraajaansa odottelemaan. October Fallsin aka Mikko Lehdon seuraava sieluntuotos on kourallinen lunta olohuoneen lämpöön. Ja että se suosikkibändikin veivaa vain niitä samoja hiivatin nuotteja levy levyn jälkeen. Kakkoskiekko pistääkin sitten piikkiä lihaan oikein kunnolla. Syksy on otollista aikaa tunteita herättelevälle black metalille. October Falls DEBEMUR MORTI The Streams Of The End Tulee kylmä, pimeä ja kaikki on huonosti, harmittelee moni kohtaloaan. Tässäpä pitkästä aikaa uusi rockbändi, jonka voi sanoa puhtaalla omallatunnolla edustavan sitä mistä rockissa tulisi olla kysymys: Gallhammer on jollain merkillisellä tavalla ihan oikeasti vaarallinen yhtye. Avauskolmikko on levyllä niin kova, että arvostelija on valmis kaivelemaan enemmänkin kirveitä liiteristä, mutta loppupuolella meno ikävä kyllä hiljenee. Miehekäs keuhkoaminen, alavireiset kitarat ja New Orleansin suomailta tuoksuva vääntö rytkyttää tyrää hetken hellän, mutta siihen se sitten jääkin. A World Full Of Greyllä australialaisakti vääntää progemetallinsa sellaiselle kierteelle, että on todellinen sääli, jos yhtye jää yhä ja täysin syyttä tunnetumpien kollegojensa varjoon. Vaatii vähintään pari kolme pyöräytystä, ennen kuin melodisen, traagisia sävyjä tämän tästä maalailevan progemetallin koukut porautuvat alttiiksi asetettuun lihaan veitsenterävästi ja peruuttamattomasti. Lienevätkö nuo soittimiaan pidempiä, rumpalikin näkyy kannuilta hädin tuskin. Serpentiinimetallin ystäviä on viime aikoina hemmoteltu. Circus Maximusin ja Vision Divinen tuoreet studiotulokset ja nyt joukkoon liittyy Eyefear Maailman vahvin nalle lujuuksisella laatulaatalla. Ulverin varhaistuotanto kyntää hedelmää The Streams Of The Endin taustalla, ja etäisesti käväisee mielessä myös Agallochin taidokas tuotanto. Tunne ratkaisee, ja sitä välitetään paitsi raivokkaalla suhtautumisella soittimiin myös ahnaasti kurkkuja kurittamalla. Juju on siinä, että ensimmäiseltä kiekolta löytyy rokki, toiselta grindi. Joku roti pitäisi kai olla alleviivauksessakin. Ennen kaikkea levy poraa sinuun tunteen, että musiikin muodolla tai sanoilla ei ole mitään väliä. Mutta osaa Gallhammer olla helläkin, tavallaan: Blind My Eyes esimerkiksi on meteliin piilotettu popkappale, kaunis kuin mikä. Laulaja Wirth imitoi Hetfield/ Billy-tyylin laulua turhan pieteetillä, miehen oma ääni kantaisi aivan riittävän hyvin. Genren rajoitukset tulevat tässäkin pläjäyksessä nopeasti vastaan, mutta omalla sarallaan mättö toimii hemmetin hyvin. Laulaja Günther Wirth käyttää Yhteensä 46 minuuttia kestävä tuplalevy tuntuu äkkiseltään idiotismilta, mutta juuri sellaisen nämä australialaiset puolihullut ovat tehneet. Vaikka omaperäisyydestä ei juuri voi kehua, tässä tapauksessa Ocotober Falls jatkaa siitä, mihin Ulver aikoinaan jäi. Shorts Of Fire aloittaa 20-minuuttisen ep:n akustisella introlla, jota seuraa haudanmusta tuuttaus raskaan musiikin syövereihin
ITEN TÄ LIPUT HELPO STÄ! Inferno_2007_50_arviot.indd 93 2.10.2007 19:46:32
Valitettavasti liki tunnin annokseen mahtuu tällä kertaa turhan paljon tyhjäkäyntiä. Untruen jyystämisessä on kuitenkin selkeästi debyyttiä enemmän eloa mukana, pitkälti rujoista soundeista johtuen, mutta oikeanlainen haavoittuvaisuus bändin musiikista jää edelleen uupumaan. Bedroom black metalin suuntaan nyökkäilevän alkukantaisen ilmaisun tyylinä on Xasthuria muistuttava karkea ja kylmätunnelmainen toimitus, joka on tällä kertaa saanut hitusen viitteitä myös Ildjarnin suuntaan. Melodioiden ja rakenteiden outous sekä itsetarkoituksellisen leikkisältä kuulostava soitto eivät nekään oikein innosta. Pieni soittovirhe jämäkän riffittelyn keskellä, tiukka kirkaisu oikeassa kohdassa tai hieman laahaava rumpali näitähän ovat vanhat metalliklassikot pullollaan. Voisi teknisen osaamisen ympärille jokusen koukunkin heittää. Puolituntiselle lätylle on nimittäin kerätty kymmenen kappaletta reipastempoista metallia, joissa toisiinsa sotketaan niin thrashia, black metalia kuin kuoloakin, ja jopa ripaus punkkia. Kokonaisuus ei yllä erinomaisen edeltäjänsä tasolle, mutta melkoista vyörytystä High On Fire edelleenkin esittää. KARI KOSKINEN Rumpujen takana istuva George Kollias lienee tämän kreikkalaisbändin mielenkiintoisin pointti. Seitsemän kappaleen levy tuntuu kuitenkin liki tunnin kestollaan liian pitkältä. Arviot Valtteri Hirvonen Striborg Ghostwoodlands DISPLEASED RECORDS The Machete Untrue SPINEFARM Ääriprimitiivista black metalia jo vuosikymmenen verran Striborgina säveltänyt Sin-Nanna on saanut aikaiseksi kuudenneksi täyspitkäksi laskettavan levytyksen. Kaikkiaan maittavan rokkaava välipala. SERPENT High On Fire RELAPSE Death Is This Communion Parin vuoden takainen Blessed Black Wings oli aivosolut ruttaava kokemus. Muutamat hitaammat kohdat, kitarajipot ja tummasävyisen psykedeeliset vivahteet kiinnostavat hetkisen, mutta reilu puolituntinen kokonaisuus jää auttamatta vajaaksi. KARI KOSKINEN Krohm The Haunting Presence DEBEMUR MORTI Jenkkiläinen sooloprojekti Krohm lokeroituu niihin black metal -bändeihin, joiden tyylileimasimina käytetään monesti sanoja "tunnelmallinen" ja "depressiivinen". Rässivivahteita on karsittu, mutta tuplabassarein operoivaa Motörheadia lisätty. Jos debyytillä nimittävä tekijä oli Stone, jatkaa bändi Untruella samoilla linjoilla, mutta tällä kertaa multaa viskellään selkeästi enemmän Entombedin linjoilla. Osa kappaleista keskittyy laahustavasti etenevään maailmanlopun julistukseen, jota saatetaan värittää tuskaisasti valittavilla kitarasooloilla. Vaikka parhaimmillaan mennäänkin Abyssic Haten tapaisten onnistumisien mallilla, jäävät Inferno_2007_50_arviot.indd 96 2.10.2007 19:46:45. Matt Piken karkea äänikin on kuin Lemmyllä ikään. Teknistä, kikkailevaa ja Neil Kernonin kirkkaaksi tuottamaa vikurointia kuunnellessa kelpaa ihmetellä, että mitä tästä nyt pitäisi saada irti. Tuloksesta heijastuu tunne kaiken nauhoitetun haalimisesta levylle, sen verran epätasaista biisimateriaali pahimmillaan on. Valitettavasti tässä tapauksessa hiomista olisi kuitenkin kaivannut lisää, niin biisien kuin soundienkin saralla. SERPENT Regression-debyytillään The Machete repäisi kohtuullisen hyvän setin perinteitä kunnioittavaa thrash metalia. Jämerä basso ja soramontun seinämistä revitty kitara kourivat rintalastaa kiitettävän syvältä, ja Rumors Of Warin kaltaiset kappaleet käyvät päälle kuin turboahdettu juna. Yhdistelmä tuo mieleen toisaalta Impaled Nazarenen, mutta myös selkeämmin black/ thrash-lokeroon istuvat bändit. Valitettavasti bändin aiemmat piirteet ovat kuitenkin seuranneet mukana, sillä jälleen kerran tuotos kuulostaa turhan hätäisesti kasatulta. Machete on tehnyt jälleen hyvän levyn, mutta viimeinen puristus, se maailmoja musertava "jokin" ottaa vielä aikansa löytyäkseen. Löysiväthän Pekka ja Pätkäkin aikanaan ihan oikean merenneidon, joten The Macheten napakymppilevy ei liene lainkaan mahdottomuus. JONI JUUTILAINEN Sickening Horror NEUROTIC When Landscapes Bled Backwards Necromessiah Antiklerical Terroristik Death Squad BLASPHEMOUS UNDERGROUND Kolmipäinen Necromessiah ei paljoa omaperäisyydellä hämmästytä, mutta käyttää sitäkin paremmin hyödyksi tutut ja tunnetut elementit muutoin puhkikulutetuista ideoista. Nilessäkin paukuttava kiimakäsi pitää huolen sekä vauhdista että kulmista sen verran rautaisella otteella, että Sickening Horrorin debyyttipitkää kelpaa kuunnella pelkästään instrumentaatioon keskittyen. Slayeriä ja 96 INFERNO LOKAKUU 2007 Motörheadia maailmanlopun tunnelmiin sekoittava pläjäys sisälsi omat kuolleet hetkensä, mutta valtaosa matskusta oli rautaa. Myös äärimmäisen karu tuotanto surisevine kitaroineen ja hiomattomine rumpuineen, karusta rääkynästä puhumattakaan, kertoo oman osansa hiomisen puutteesta. Räkää ja rosoa löytyy siis aiempaa enemmän. Ehkä osin kestonsa ansioista levy toimii hyvin. Tummasävyinen ja suttuista lähentelevä soundi korostaa ankarasti rokkaavien biisien orgaanisuutta, ja meininki kuulostaa päälle kaatuvalta maanjäristykseltä. Laiskanpulskaa matelua on mukana liiaksi, ja ryminä käy helposti väärällä tavalla raskaaksi. Tyylinä on kylmästi suoritettu jazzahtava death metal, mutta kovin brutaaleiksi biisejä ei voi sanoa. Riffejä roiskitaan ilmoille kovalla ammattitaidolla, eikä intensiteetistä löydy valituksen sanaa. Sen jälkeen alkaa kaivata oikeita biisejä. Tämänkaltaisessa musiikissa kokonaisuus koostuu kuitenkin yllättävän pienistä osasista. Kerran. Death Is This Communion jatkaa samoilla linjoilla, joskin hieman eri painotuksin. Energisyys, aggressio, tiukan yksinkertaiset riffit ja selkeät soundit bassoa korostaen purevat nasevasti ja vokalistin örinä- ja rääkytyöskentely hoitaa tonttinsa hyvin. The Haunting Presence yhdistää kappaleissaan sopivasti kieroja ja synkeitä melodioita, mutta myös riipivää tunnelmaa ja pahaenteistä riffittelyä. The Machetessa häiritsee se, että bändissä ei häiritse oikein yhtään mikään. Kakkoslevyllään Numenas tarjoaa pöytään myös aggressiivisempia vivahteita ja nopeampaa pieksentää, eikä pelkkään keskitempoiseen fiilistelyyn ole tyytyminen. Kiihdyttelyissä bändi onkin parhaimmillaan
Inferno_2007_50_arviot.indd 97 2.10.2007 19:47:00
Sen verran arvattavasti ranskalaisen The Old Dead Treen tunnelmallinen metalli kolmen koon (kypsyminen, kasvaminen, kohdentuminen) ohjelmineen on kehittynyt. Insomnian 2000 kappaleen numeroitu painos promotoi sopivasti Defiancen uutta tulemista. Tässä on myös levyn persoonattomuuden alkukivi: kappaleet jättävät kaipaamaan kouraisevuutta. Erinomaisen The Nameless Disease -debyytin (2003) jälkeen The Old Dead Treen laatuluokitus on siis kaartumassa takuuvarmasta perusvarmaan. MIKKO KURONEN Defiance METAL MIND Insomnia War From A Harlots Mouth Transmetropolitan LIFEFORCE Sarjassa pitkiä ja omituisia mutta ah, niin trendikkäitä nimiä saksalainen War From A Harlots Mouth pesee ainakin Job For A Cowboyn. ..he noon. Insomnia sulkee yksiin digipak-kansiin thrash-ryhmän kolme albumia bonuksin ryyditettyinä. Toisaalta, onhan musiikkikin sen sortin matemaattismusikaalisten ongelmien parissa kiemurtelua, että Heavy Metal All Night Long -tyyppinen tematiikka herättäisi enemmän kummastusta. San Franciscon Bay Area piirtyy taas kartalle, kun Defiancen back-katalogi julkaistaan uudelleen. Vaan eipä viisikolta mielikuvitus ainoastaan nimenkeksimiseen ole hyytynyt, kuten esimerkiksi debyytin kappaleesta If You Want To Blame Us For Something Wrong, Please Abuse This Song! voi huomata. Annihilator-äijä Jeff Watersin tuottama esikoislevy koostuu julkaisuajalleen varsin tyypillisestä Bay Area -runttauksesta, jolla nuoret jannut mallikkaasti mättävät naiivien sanoitusten tahtiin. Tällaisen harppauksen jälkeen voi pitää todellisena säälinä, että Defiancen musiikillinen uhma hautautui murskaavan grunge-aallon alle. Tiedättehän: verraten rauhallisesti soitettuja riffejä á la Sin/Pecado, päälle riipiviä melodioita Lostilta ja Katatonialta, säröttömiä renkutussuvantoja, metallista pohjaa tuplabassarisykkeestä ja isosta mutta kompressoidusta soundista, Opethilta rakenteellinen uskallus ja koko homman suositeltavuuden perusteet siitä, että mitään ei varsinaisesti tehdä väärin. Alkuvoimaisempi ote voisi tehdä The Water Fieldsistä nautittavan kyhäelmän sijasta vakavaksi vetävän tapauksen. Voit voittaa palkintoja! Onko Joni alasti. Varsinkin osa demoversioista on kiinnostavia, mutta konserttitallenteiden äänenlaatu on ala-arvoinen. Samalla Esquivelin äänestä kuoriutui kasa uusia sävyjä, jotka osaltaan auttoivat muovaamaan Beyond Recognitionista pienimuotoisen thrash-helmen. Arviot Metal Mind loput osaset levystä tavanomaisuuden tyyssijoille vain ihan hyvää -tasolle. SERPENT The Old Dead Tree The Water Fields SEASON OF MIST Tämä arvostelu olisi helppo kirjoittaa autopilotilla. Kolmen cd:n verraten huolella kansivihkojen informaatio taitaa aina olla vasemmalla kädellä kiirehdittyä koostettu paketti sisältää remasteroidut versiot levyistä Product Of Society (1989), Void Terra Firma (1990) ja Beyond Recognition (1992). Kitaristi Doug Harrington on valitettavasti poistunut kuvioista peruuttamattomasti, mutta muulta yhtyeeltä on ilmestymässä, ehkä jo kuluvan vuoden aikana, levyllinen tuoretta thrashia. PANU KOSKI ooo! he, j .. Vuosien myötä yhtyeen ilmaisu oli monimutkaistunut ja -puolistunut kouriintuntuvasti, ja jopa lyriikat jotka Defiancella ovat yhteiskuntakriittistä mallia olivat kohonneet toiselle tasolle. Lähetä tunnus 666999 osoitteeseen pommiradio (at) gmail.com. Melankolista metallia monialaisesti ja vailla ilmiselvää tartuntahakuisuutta syöttävä The Water Fields ei ole rankka tai yllättävä levy, vaan soljuva ja kaunis tapaus. Terveisiä Megalle!. Porkkanaksi Insomnialle on istutettu yli 20 lisukeraitaa, joiden taso on odotetusti kirjava. VTF oli selvä edistysaskel, mutta kiistatta paras tästä teknisestä thrash-kolmikosta on yhtyeen toistaiseksi viimeisin julkaisu, Beyond Recognition, jota voi sanoa suoranaiseksi kolmiloikaksi eteenpäin. ähä vi iv se men o Oh ! ..hehe, jooo! Inferno_2007_50_arviot.indd 98 2.10.2007 19:47:02 Pommiradion kuunteleminen kannattaa, kuten pienen präntin lukeminen. Jos on luovinut läpi Moonspellinsa, Opethinsa ja Paradise Lostinsa, arvostelu on myös helppo lukea autopilotilla. Järjestyksessä toisen julkaisun, Void Terra Firman, myötä vokalisti vaihtui sittemmin Skinlabissa keuhkonneeseen Steev Esquiveliin, ja tämän myötä yhtye sai paitsi vahvemman tulkitsijan myös entistä tanakamman Testament-silauksen
Onko tämä nyt avant garde -metallia. Koska soppaan on lykätty sitä sun tätä ynnä yhtä sun toista musiikin lajia mariachista alkaen, yhdistelmä kuulostaa eritoten alkuun hajanaiselta ja hämmentävältä. määritekin. Colors on yli tunnin mittainen eepos, joka perustelee pitkän mittansa helposti. Arviot Vaikka ruotsalaispohjalla lepää metallinen perustus, päälle on kasattu mitä vaihtelevampia elementtejä. Bändin huumori on koko ajan läsnä, mutta pääsee kunnolla kukintoonsa vasta Ants Of The Sky -biisissä, jonka loppu- Inferno_2007_50_arviot.indd 100 2.10.2007 19:47:11. Kyse ei voi olla muusta kuin neroudesta. Ava Inferin toinen studiolevy käynnistyy merkeissä, jotka kuvaavat hyvin koko The Silhoutte -kokonaisuutta. Between The Buried And Me kiihdyttää alle kahdessa minuutissa pianofiilistelystä blastbeatiin, ja rysäyttää alun intromaisen biisintyngän jälkeen korville sellaisen hittiputken, että morjens. Tapahtumia piisaa, tyhjäkäynti on karsittu minimiin. Ja vaikka luulisi, että näin massiivista pakettia pitäisi nakertaa hitaasti pala kerrallaan, levy sulaa varsin helposti, koska tarttuvia aineksia on koohotuksen seassa yllin kyllin. Kauniit melodiat pyyhkivät yli kuuntelijan tavalla, joka on tuttu Burdens-debyytiltä. Yhtye yhdistelee grindia, crustia ja punkkia oman kuvauksensa mukaan myös termi Aallot lyövät kevyesti rantaan... Jollain oudolla tavalla yli kymmenminuuttiset biisit, joissa on osia enemmän kuin jaksaa laskea, tuntuvat kokonaisilta teoksilta, kuten koko levy muutenkin. DSO:n seuraavaa levyvierailua silmällä pitäen toivomuslistalle kirjoitetaan merkintä mieleenpainuvammasta ja luihin ja ytimiin pureutuvasta kappalemateriaalista. Yhtye itse luokittelee svengaavan musiikkinsa riot operaksi, mikä sopii siinä missä em. Äärimmäistä musiikkia voi vieläkin tehdä maanläheisistä lähtökohdista. TEEMU LAMPINEN Rauhallista, melankolista niin kuin syksyinen iltahämärä. Avauskappale Balrog Boogiella mennään latinaksi, mutta muuten omalaatuisissa teksteissä pitäydytään enimmäkseen englannissa. Oopperasalissa olonsa varmasti kotoisaksi tuntevan Annlouice Loegdlundin laulu ei ainakaan helpota omaksumista. The Decade Of Statues, Informal Gluttony ja Sun Of Nothing ovat aivan helvetin hienoja biisejä. Huntuna tämän hallitun ja hyvin tummasävyisen joskin toisinaan liiankin tasaisen paketin yllä levittäytyy laulajatar Carmen Susana Simõesin ääni. PANU KOSKI Between The Buried And Me Colors VICTORY Ava Inferi The Silhouette SEASON OF MIST Yacoepsae OBSCENE Tanz, Grösny, Tanz... Yli 15 vuotta ja kymmeniä julkaisuja levyttänyt saksalainen Yacoepsae käy edelleen kimppuun kuin ryyppäysreissusta suuttunut puoliso. Loput kokoonpanosta on kompassoitu Portugalin kartalta. Tempo on The Silhouettella hidas, ja pehmeästi soiva albumi asettuukin luontevasti doom-kategoriaan. Tämän bändin soittotaito venyy käytännössä mihin tahansa, kunnianhimoa ja huumorintajua on enemmän kuin kotitarpeiksi ja vieläpä tyylitaju on sekä monipuolinen että erehtymätön. Ennakkoluulottomille erikoisuudentavoittelijoille levy antanee mieluisia sähköshokkeja. PANU KOSKI "turbo-speed-violence" käy sylkäisyiksi, jotka useimmiten ovat ohitse alle minuutissa, mutta ovat siinäkin ajassa ennättäneet jättää suuhun verenmaun ja suunpieleen hymynkareen. 25 biisiä käydään läpi 27 minuutissa. Mainittu esikoinen, josta on aikaa vasta reilut puolitoista vuotta, kylpi salaperäisen utuisissa tunnelmissa, ja samanlaisessa usvassa ajelehditaan edelleen. Raakojen nopeuspätkien tasapainoksi yhtye ripottelee raskaita riffejä tasaisin välein, ja kaikkien arvailujen vastaisesti bändin kaahaus ei käy puuduttavaksi. Sello saa levyllä paljon tilaa, ja mystisellä Gunpowder Chant -instrumentaalilla kuullaan esimerkiksi didgeridoota. Eriksenistä huolimatta Ava Inferillä ei ole edelleenkään musiikillisesti mitään tekemistä black metalin kanssa. Tälläkään levyllä Yacoepsae ei turhia kaunistele. YhtyeenselkäranganmuodostaaMayhemistä tuttu Rune Eriksen, joka myös Blasphemerina tunnetaan
Through The Years on kattava mälli. Prequel To The Sequelissa vedetäänkin sitten jo haitarilla. Pienisävyinen mutta sorjan myötähenkisesti ja suoraviivaisesti sävelensä kutova Laule on ilahduttava rike hitaasti liikkuvaan äänitapettiin. Jossain määrin laskisin myös Pofonyn ja jopa Nicolenkin samaan kattaukseen, mutta My Faten rouhinta puhuttelee vielä jotenkin enemmän. Fear Of Tomorrow (1985) ja osin myös Terror Squad (1987) kärsivät pehmeistä soundeista, mutta levyiltä tunkeva kiivas thrash metal toimii etenkin jälkimmäisessä tapauksessa oikein mukavasti. Olkoonkin että toisen levyn biisijärjestys on takakannessa väärä, julkaisun ulkoasu on pääpiirteiltään selkeä, linjakas ja Tyko Saarikon Simberg-henkisen kuvituksen värittämänä elegantti. Bändi runttaa tiskiin neljä uutta ja vihaisesti potkivaa kappaletta uuden vokalisti Jukka Ruostilan tulkitsemina. Ei Artilleryä voi kuitenkaan kovin relevanttina aktina pitää. Kuriositeettina kolahtaa svengaavasti kolkko promonauhoitus Etäisyyksien taa -kappaleesta vuodelta 1997. Vaihtoehtoisversioita tarjoavaa kakkoskiekkoa värittävät nautinnolliset poikkeamat instrumentaatioissa. Between on parantanut joka levyllä. Edellisellä, yllättävän lattealla cover-levyllä häiritsi laulaja Tommy Rogersin heikkous, mutta bändin omiin biiseihin hän istuu kuin nakutettu. Eräs asia kiinnittää Colorsilla huomion toistuvasti. Tenhi puolen banjo-osuus alkaa olla jo siinä rajoilla. Kappaleet ovat liiaksikin abstrakteja ja hahmottomia rintaa salpaavaa kumulaatiota tai ravistelevaa transgressiota ei aina tule. Demon Arcturus-henkisissä koskettimissa ja paikoittaisissa särökitaroissa on vielä metallibändin varjoa, mutta jo ensimmäisellä lafkajulkaisulla tyyli on raffinoitunut. Eikä vähiten uuden vokalistin vuoksi, sillä ainakin Drifting In Shadowsin tulkinta tuo välillä mieleen melko vahvasti Phil Anselmon. Ensimmäinen levy nyörittää yhtyeen lyhytjulkaisut, klassisen Kertomuksia-demon (1997), yhteistyön Prophecyn kanssa aloittaneen Hallavedet-minin (1998) sekä täällä aina harhaisimmalta Tenhiltä tuntuneen Airut:ciwi-mcd:n (2001). Tästä syystä MMVI:tä voi suositella varauksetta kaikille nykymetallin ystäville. NIKO KAARTINEN Artillery METAL MIND Through The Years (4cd) Puolalainen Metal Mind on innostunut uusintajulkaisuista oikein tosissaan, ja mikäpä siinä, kun paketointi on ollut pääsääntöisesti huolellista. Julkaisematon albumientiteetti Kaski (19962006) piirtää esiin vaiston varassa vaeltavia minimalistisia maisemahahmoja. Entäs musiikki sitten. BTBAM:n soinnissa on nykyisellään erittäin vahvoja Opeth-vaikutteita, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Tästä on jo pirun vaikea panna paremmaksi. VILHO RAJALA My Fate MMVI MYFATE Tampereelta ponnistavalla My Fatella on esiteltävää uudella ep:llään. Ja pakettihan toimii. By Inheritance (1990) lisäsi vauhtiin melodiaa, roimasti tarttuvuutta ja selvästi paremman tuotannon. Lyhyeksi jäänyttä paluuta juhlistanut ja eräänkin Andy Sneapin miksaama B.A.C.K. Mainiosti koostettu. MIKKO KURONEN LOKAKUU 2007 INFERNO 101 Inferno_2007_50_arviot.indd 101 2.10.2007 19:47:16. Eikä se ole negatiivinen huomio. Paikoin raidoista etsiytyy mieleen syyt, miksi Airut:aamujen ei tuntunut aivan täydeltä levytykseltä. My Faten musiikkia kuunnellessa mieleen tulee ristisiitos Killswitch Engagesta ja Panterasta. Maaäet- ja Väre-sessioissa syntyneiden demovaiheilijoiden kitaravetoisuus ja paljas luonnoksenomaisuus. Khomaniacin ja Bombfoodin kaltaisia tappobiisejä sisältävä levy kuulostaa pirun hyvältä nykyäänkin. Tuulenkaadon ja Kuopan kitaravahvat vedokset osoittavat hyvin Tenhin kappaleenteon prosessuaalisen ja kokeilevan luonteen. Viitseliäästi kalibroidulla tyylitajulla varjellun orkesterin tämä on siivittänyt koostamaan kolmen cd:n digikirjasen, joka ojentaa niin julkaistun, julkaisemattoman kuin toisen katsannon jo julkaistuun. Neljälle remasteroidulle levylle on ahdettu yhtyeen kaikki neljä pitkäsoittoa, kuten myös käytännössä kaikki virallisesti julkaistu demo- ja muu promomateriaali. Through The Years on hieno kulttuuriteko, ja mikäli joku alan veikkonen Tenhi Folk Aesthetic 19962006 PROPHECY Musiikillisia tuokiokuvia kansallis-mystisen luonnon mikrospektaakkeleista punovan Tenhin virstanpylväs kasvoi viime vuonna kymmenen vuoden korkuiseksi. My Fate on Suomessa omassa kärjessään, mitä tulee tähän jenkkivaikutteiseen paahtamiseen. Hallavedet-kappaleen steriilimpi äänitys voittaa näissä kirjoissa Kauan-version ja demon kuningasraita Näkin laulu vetoaa utuisuudellaan, vaikkei tulekaan kolmannen sukupolven suhisevalta TDK-tiileltä. Jokseenkin odottamatonta on mm. Nyt vuorossa on teknissävytteistä ja myöhemmin myös melodista thrash/speediä soittanut tanskalainen Artillery, jonka levyt jäivät aikanaan suurempiensa varjoon. Komeassa pahvilootassa toimitettava paketti sisältää 32-sivuisen kirjasen, josta löytää sanoitukset, lukuisia valokuvia, historiikkia, luonnehdinnat bonusbiisistä ja ylipäätään kaikenlaista asiaankuuluvaa infoa. Myös Tool nousee monin paikoin mieleen. (1999) oli myös varsin virkeä ja yllättävänkin perinteiseltä soundaava tapaus
Prässimokan johdosta myös Khomaniacin promoversio on jäänyt pois, vaikka se biisilistassa seisookin. KARI KOSKINEN Keskinkertaisuus ja In Battle eivät tahdo mahtua samaan lauseeseen, mutta kovin terä bändin musiikista on selvästi tipahtanut. Kaiketi Sveitsin poijjaat yrittävät vuosi sitten ilmestyneen esikoisen Sons Of Armageddonin seuraajalla saada lisää mainetta ja mammonaa tavoittelemalla jackpotia. Niitä osasia pureskeleekin jo mielellään. JAAKKO SILVAST Wyrd/Häive/Kehrä Split NORTHERN SILENCE In Battle Kingdom Of Fear CANDLELIGHT Sinamore NAPALM Seven Sins A Second Näinhän siinä sitten kävi. Kappaleet ovat soundillisesti tanakoita, niissä on oikeasti groovea ja myös riittävästi kliseisyyttä aina tekstejä myöten. Azaghalin poikien paras sivuprojekti Wyrd on jo konkari alallaan, takataskussaan useita albumeja. Aiempaan verrattuna musiikin rosoja on hieman siloteltu, mutta ei tämä silti mitään silkkimunille suunnattua puudelirockia edelleenkään ole. Mattomaiseksi vetää. Vaikka levyn sisältö on pääasiallisesti demotasoa, toimii se hyvänä esimerkkinä Suomen ansioista tunnelmallisen underground-pakanametallin alalla. Ei näin samankaltaista tamppausta kuitenkaan kolmatta levyä putkeen jaksaisi kuunnella. JONI JUUTILAINEN jyrisevä alarekisteri, jolla turha hentous ja herkkyys on puhallettu tarpeeksi loitolle. Nyt vain odottelemaan tulevaa kokopitkää, jolla Inferno_2007_50_arviot.indd 102 2.10.2007 19:47:20. Biisit on aiemmin julkaistu vain rajoitettuna demokasettina, joten on aikakin saada Häive cd-muotoon. Toisena yhtyeenä levyllä on vähemmän tunnettu Häive, joka on Solgravin Suopeikon sooloprojekti. Erityisesti kiekon loppuosalla Sinamore luo kokeilevampaa, tuskaisempaa ja vetoavampaa hevivallia. Uusimmallaan bändi jatkaa vahvasti samoilla linjoilla, mutta kehitys on jäänyt pahemman kerran polkemaan paikoilleen. Pakkohan tätä on yksinkertaisesti digata. MEGA on bändin missannut, niin kannattaa ehdottomasti tutustua. Yllätysmomentti ja erinomaiset kappaleet kuitenkin koettiin jo kolme vuotta sitten, joten Kingdom Of Fearin olisi odottanut ottavan ison askeleen eteenpäin. 102 INFERNO LOKAKUU 2007 Kovin geneeristä tämä Sinamore, joku sanoisi. Valitukset siitä, että kiekkojen perään tungettu demokama on täysin sekalaisessa järjestyksessä, joten kokonaisuuksina niitä on vaikea hahmottaa. Onkin mielenkiintoista nähdä, tajuaako itse bändi kehityksensä pysähtyneen, vai jatkaako porukka tulevaisuudessa hyväksi havaitsemallaan linjalla. Ja toki mukana ovat pakolliset balladitkin, joiden avulla voi mitata vaikka viehätysvoimaansa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Mikä tässä pitkäsoitossa on sitten hyvää. Kingdom Of Fear on edeltäjäänsä tummempi levy. The Orderin kohdalla on turha takertua musiikissa mihinkään muuhun kuin sen viihdyttävyysarvoon, ja sitä orkesterin rokista löytyy. Arviot The Order The Order DOCKYARD1 Metal Casino Kaikkea sitä on metallin nimissä tehty, mutta että vielä kasinokin. Silti hitusen häiritsee tämä hiihtely tutuilla maanmiesten latu-urilla. Seven Sins A Second on vetoavuusaspektista tarkastellen tehty tuttuja aseita käyttämällä. Ruotsalaisbändin edeltävä levy Welcome To The Battlefield oli todella tyly ja hurja repäisy, suoranainen death metal -klassikko, joka yhdisteli parhaita puolia Deicidesta, Morbid Angelista ja Suffocationista sortumatta säälittävään kopiointiin. Suuntahan tuntuu olevan, että tässäkin genressä tehdään enemmän biisejä kuin kokonaisia albumeita. Vaan eipä tällä kolmea kelloa vielä linjaan saada, joskin pikku voitto kyllä tulee, mikäli vahvasti 80-lukulainen melodinen amerikanhardrock vain kolisee. Splitin ennen julkaisemattomat kaksi kappaletta liikkuvat Ulverin Bergtattlevyn tunnelmista CMX-tyyliseen eeppiseen tarinointiin. On laadukkaita hetkiä, jolloin tasapaksuus on voittopuolisesti tasavahvuutta ja levy levittäytyy yhtenäisenä. Perinnesoittimet kuten munniharppu ja kantele antavat kappaleisiin oman tunnelmansa, ja pontta melankoliseen folkkiin tuo raakasoundinen black metal. Se lienee yksi syy, miksi rinkula keikahtaa suurimmalta osin tasapaksuksi. Ovatpahan vain biisit entistä tarttuvampia, monipuolisempia ja positiivisempia sekä entistä perinnetietoisempia. Päällekäyvä vihaisuus on saanut osakseen puhdasta vitutusta ja inhoa, joka purkautuu esiin mitä irvokkaimmin hyökkäyksin. Biisit saattavat kuuntelijan parinkym- menen vuoden takaiseen mielentilaan täysin positiivisessa mielessä. In Battle siis taitaa kaavan loistavan death metalin luontiin, ja bändin musiikki tempoo, rytisee ja syljeskelee edelleen hyvään malliin. Väitettä on huono täysin kiistää, mutta Haminan pojilla on taskuissaan omiakin jauhoja. Sevens Sins A Secondilla on myös maukkaan muhkea ja Suomalaisen folk black metalin nykytilaa esitellään kattavasti kolmen bändin splitin voimin. Levyn kymmenessä biisissä osien ero ei ole kummoinen
Vasta muutaman vuoden remmissä olleen ja myös Bonebag-nimisessä kokoonpanossa Tarinan mukaan Malevolent Creationin koko debyyttialbumin tekijämiehistö harjoitti siviiliammattinaan kokkausta. Tämä pätee allekirjoittaneen motorisoituun kulkuneuvoon mallia Lada 1200S, vm. Eipä ole mikään ihme, että orkesterin jäsenillä on läheistä omakohtaista kokemusta 1980-luvun melodisesta hard rockista, sillä sen verran juurevaa, rullaavaa ja tuosta aikakaudesta paljon ammentavaa Soul Doctorin musiikki on. Jatkoa seuraa nyt Paramountin merkeissä, ja äänite onkin luontevaa jatkoa mainitulle monikulmiolle. Aivan yhtä hyvin käyttöarvon käsitettä voidaan soveltaa myös musiikkiin, joka ei tarjoa yhtään mitään uutta ja ihmeellistä, mutta jaksaa silti hyvin tehtynä viihdyttää kerta toisensa jälkeen. Sittemmin raastinraudat jäivät tiskialtaan reunalle, kun paheellinen death metal -elämä alkoi maistua ja sävel tummua. toivottavasti on myös paremmat soundit, sillä tässä bändissä on potentiaalia. Saksalaiset tarjoavat Paramountilla tukun siiville kohoavia melodioita ja sopivin väliajoin iskeviä koukkuja, ja vaikka suoritukset ovat miehistöllä huippuluokkaa, levyte ei millään asetu ahdistavaan suorituskategoriaan. PANU KOSKI tuuraajanhommansa huolella hoitikin. Vaikkeivät kappaleensa niitä ikivihreimpiä enää olekaan, on levy täynnään jujua. Hyvä niin, sillä tuskinpa ilman ammattimaista omistautumista pahansuovan luomistyön hedelmiksi olisi kypsynyt klassikkolevy The Ten Commandmentsia seuranneita merkkipaaluja, Retribution- ja Stillborn-albumeita. Ja kun rämeiköstä ampaistaan liikkeelle, on yhtye edelleen kuin ärsytetty Ritva Santavuori. Orkesterin kikat purevat whitesnakemäisyydessään mallikkaasti, vaikka aivan yhtä paljon lopputulos ei kliseiltä ja testosteronilta löyhkääkään. Pulssi nousee pelkästään siksi, että Doomsday X -levyllä kepittää ja kengittää 4/5 Stillborn-miehistöstä. Paramountin merkit eivät edelleenkään ole kovin lähellä metallia pikemminkin riehakkaista thrash-sukuisista juurista on loitonnuttu entisestään. Tarkasti soivalla äänitteellä rumpuja koskettelee esimerkiksi Rhapsody Of Firen ja Dol Ammadin levyillä tulittanut Alex Holzwarth. Tätä splittiä voi suositella kenelle tahansa suomalaisesta black metalista kiinnostuneelle, joka osaa arvostaa Tenhi-tyylisen akustisen tunnelmoinnin sekoittamista räkäiseen blackiin. MARJA KONTTINEN vaikuttavan Arno Mensesin selvästi artikuloivaa ja omaleimaista ääntä kuuntelee mielellään. Metsää kaatuu ja lana levittää. TOMI POHTO Soul Doctor METAL HEAVEN Blood Runs Cold Sieges Even Paramount INSIDEOUT Malevolent Creation Doomsday X MASSACRE Sieges Evenin edellinen albumi ja samalla lähes kymmenvuotiseksi venyneen levytystauon katkaisija The Art Of Navigating By The Stars oli yksi vuoden 2005 progekohokohtia. Kehrä on uusi bändi näillä niityillä, ja splitlevyltä löytyvät kaksi kappaletta ovat bändin ensimmäiset virallisesti julkaistut tuotokset. Ovelasti kataloginsa järjestysnumeron levyn titteliin ujuttanut Malevolentti kuulostaa ihan siltä samalta bändiltä kuin 14 vuotta sitten. Ammattimiehet, kuten laulaja Tommy Heart, kun ovat asialla, jälki ULKONA 24/10! ULKONA 24/10! MIKKO LAIHO KIE VON HERTZEN KALLE CHYDENIUS MAURO GARGANO Inferno_2007_50_arviot.indd 103 2.10.2007 19:47:30. Minulle heppu on ainut ja oikea ML-vokalisti, vaikka Kyle Simmons Monen esineen rahallinen arvo laskee iän myötä, vaikka varsinaista käyttöarvoa voikin olla enemmän. Watchtoweriin verratun alku-uran kiihkeyteen ei liene enää paluuta, mutta nykyinen erittäin melodinen lähestymistapa saa tunnin kulumaan kiitävässä hetkessä. Kehrän hidas black metal ja erityisesti The Forest -kappaleen tunnelma sopivat mainiosti pimeneviin syysiltoihin. Varsinkin, kun hra sanoittaja ei Sieges Evenin tapauksessa ole kaivautunut aidan alta kliseemaan puolelle. Niin, Brett Hoffmankin on palannut kähisemään mikkiständinsä taakse. 1988
Levynsä lyyrinen tematiikka rakentuu murheen ympärille: raskasta vettä soudetaan vastavirtaan, lohduttomat sielut raahustavat henkisten painolastiensa uuvuttamina vailla Gotham O.D. OFF Monochromatic Mistä on hyvät debyyttilevyt tehty. Tytär ui kylmissä pohjavesissä kuin helmikuun matikka. Sen sijaan New Maps Of Hellillä tuntuu, että vaikka maailmassa on bändille enemmän raportoitavaa kuin aikoihin, ote on höltynyt. Oman isän puheita nuoruuden ja hulluuden symbioosista alkaa ymmärtää entistä paremmin. MEGA Bad Religion EPITAPH New Maps Of Hell Punk-maailma oli tohkeissaan, kun Greg Graffin ja vanha kunnon Brett Gurewitz palasivat yhteen vuoden 2002 The Process Of Beliefille. Kevätkin väkisinlangettaa ahdistavaa valoaan. Tytär uskaltaa myös kierrättää hyvän maun puitteissa ja genrerajoja halveksien. Haikeankylmän säväyksen jättää puolestaan hieno Cast In Delusion, jossa pohjaton kaiho viiltää ja huumaannuttaa. Ei häiritsevästi, mutta kuitenkin. JAAKKO SILVAST Axel Rudi Pell SPV Diamonds Unlocked Jos Saatana olisi ollut vastuussa Radio Luxembourgin musiikkivalinnoista, olisi Tytär viihtynyt soittolistalla tovin jos toisenkin. Rakenteet eivät liiemmin näissä rönsyile, mutta ei ole tarviskaan. Soul Doctorilla niitä riittää. Sanoituskynäkin on hieman tylsynyt, mutta etenkin musiikillisesti levy on vaisumpi kuin edeltäjänsä. Gotham O.D:n oma linja kuvastuu Monochromaticilta hyvin, vaikka longarin kappalemateriaali onkin pidemmän ajan tuotosta. Jos sen maailmaan uskaltaa kurkistaa, huomaa tulleensa nykäistyksi sinne pysyvästi. Levy oli helvetin kova, mihin tietysti vaikutti sekin, että maailmanjärjestys oli muun muassa edellisvuoden kuuluisien iskujen ansiosta taas sellainen, jossa Bad Religionin kaltaisia bändejä kaivattiin. Vaan kun jälki on keskinkertaisesti toteutettua ja toisaalta taas liian suoraankin matkittua, ei löydy mielen sopukoista turhan mairittelevia laatusanoja. Diamonds Unlocked on harvinainen tapaus. Dramaattisuudesta, sielukkuudesta, uskaltavista sovituslinjoista ja vetoavista melodioista. Käsittelyssä on nimiä kuten Riot, U2, Kiss, Michael Bolton, Montrose, Phil Collins ja Inferno_2007_50_arviot.indd 104 2.10.2007 19:47:32. Vuoden 2004 The Empire Strikes First ansaitsi vielä kaikkialta saamansa vuolaat kehut. Jenkkiläinen A Tortured Soul on naittanut debyytillään yhteen Judas Priestiä, Mercyful Fatea sekä muuta perinnetietoista heviä. New Dark Ages, Before You Die ja Fields Of Mars ovat kyllä hyviä biisejä, mutta levyn 16 biisiin mahtuu ihan liikaa tyhjäkäyntiä, selvästi enemmän kuin esimerkiksi 17 biisin Against The Grainille. Kolme varttia menee hieman vaivalloisesti läpi, joskin tunnetason arpia jättämättä. SERPENT Pieksämäen lepakkoviisikko Gotham O.D. Outo juttu. VILHO RAJALA päämäärää. Vaikka tällainen tummanpuhuva melodinen tunnelmametalli on helppo lokeroida ja tuomita jo bändin nimen ja biisien perusteella, tekee harva suomalainen bändi nykyään näinkin omaperäistä tulosta. Kyseessä on nimittäin onnistunut cover-levy. Sen tunnusomaisena piirteenä leijuvat ja töräyttelevät Tuomas Erikssonin surkuhupaisan kaihoisat pasuunat. Tyttären esikoinen on käyrän veitikkamainen tuttavuus. Sooloja piisaa, hard rock kukkii ja kasari ei ole koskaan kaukana. Sekä TPOB että TESF ovat samassa sarjassa Bad Religionin 198090-lukujen taitteen klassikkolevyjen kanssa, mutta NMOH putoaa jopa bändin keskitason alapuolelle. Perinnekuvasto on pojilla hienosti hallussa. Pakko se on myöntää, levyä kuunnellessa hymyilee väkisinkin kuin idiootti. Periaatteessa kiekko sisältää hyvin tehtyä heviä tunnistettavalla laululla ja kelvoilla soundeilla, mutta käytännössä biiseistä puuttuu puhtia, tartuntapintaa ja ylipäätään ikimuistettavaa hittipuristusta. Sittenpä piipahdetaankin soittoryhmäksi elfmanilaisiin luurankotanssiaisiin. huom.). Apuna miehellä on Mike Terranan ja kultakurkku Johnny Gioellin kaltaisia mestareita, joten toteutus on silkkaa timanttia. Laulajan apinointi on vähän liiankin yks yhteen -menoa, mutta selvästi ilman iän mukana tuomaa raspia. Arviot on useimmiten väkisinkin laadukasta, jos vaan ideoita piisaa. Yhtyeen musiikista kiinnostuminen on herännyt hiukan myöhemmin, mutta se, joka bändiä on seurannut demoajoista saakka, tietää mistä naruista nämä miekkoset vetelevät. Niistä on hyvät debyyttilevyt tehty. Tasaisen laadukkaita, mutta itseään toistavia studiolättyjä suoltava Axel Rudi Pell on mahdollisesti saksan rumin ja tyylitajuttomin tyylikäs kitaristi. Monochromatic viekoittelee suorilla ja räjähtävillä rykäisyllä, kuten My Day Of Reckoning ja Lucyfer, tai pääosin puolikompilla höystetyillä ralleilla à la Absence ja Hollow June. -debyytin mielenkiintoisin raita on silti Blame, jossa herkkä melodisuus yhdistettynä hivenen äkkiväärään rakenteeseen huuhtoo mennessään kuin loppusyksyn vuorovesi. Gotham O.D. tuli uransa aamussa enemmän tunnetuksi oikeastaan nimestään ja siitä, olisiko tuota Batmanin kotikaupungin titteliä saanut julkisesti käyttää. Kuolema tulee kylään ja sille tarjotaan pullakahvit. Ehkä ikä alkaa tehdä tehtävänsä, kun nuorison kieltä ei enää tahdo ymmärtää eikä ns. Weckmanin upea kansitaide tukee runsaan visuaalista levyä. TOMI POHTO A Tortured Soul EYES LIKE SNOW Kiss Of The Thorn Tytär Valontuoja SHADOW WORLD Niin se vain on, että kopiointi, apinointi ja plagiointi eivät ihmiskunnasta koskaan katoa, eikä siinä vikaa, kunhan se tehdään hyvin. Yksi turha kompromissi gothamien konseptissa silti on: suhteellisen matalalla artikuloiva solisti on välillä hukkua soitinmassaan. Rautalankavetoinen raskas rock hengittää kuin vino uni. Yhtyeen vahvuuksia ovat melodiatajuinen sävellystyö, ilmavat soundit ja soitintyöskentely sekä genressäänkin karismaattisen äänen omaava vokalisti Ilkka Moilanen. H.P. daddy rockin kuuntelu hävetä yhtään (no on se jo, Mega, aikakin täällä nuoremmassa portaassa on paappailtu jo pitkään, pt. Kuinka moni yhtye tohtisi koskea debyytillään Unto Monosen Satumaa-tangoon ja muuntaa se avohoitopotilaan terapialeluksi
LOKAKUU 2007 INFERNO 105 Inferno_2007_50_arviot.indd 105 2.10.2007 19:47:56
WELLDONE & EMA PROUDLY PRESENT JÄÄHALLI, TAMPERE OVET AUKI KLO 17.30 TORSTAI 13.12. JÄÄHALLI, HELSINKI OVET AUKI KLO 17.30 PERJANTAI 14.12. LIPUT 42 Inferno_2007_50_arviot.indd 107 2.10.2007 19:48:11
www.voimaahoivaan.fi Inferno_2007_50_arviot.indd 108 2.10.2007 19:48:13. Sosiaalinen halu tarttua asioihin kasvaa sisäisestä halusta. Haluatko sinä kasvaa? VOIMAA HOIVAAN VOIMAA HOIVAAN Hoiva-ala tarjoaa entistä enemmän myös miehille sopivia monipuolisia työtehtäviä sekä mahdollisuuden kantaa yhteiskunnallista vastuuta. Tule hoiva-alalle, töitä kyllä riittää. Yhteiskunta raaistuu, se ei aina ole mieluista katseltavaa
Hyvä niin. JAAKKO SILVAST Still Remains The Serpent ROADRUNNER Sotajumala Teloitus WOODCUT Sota on ihmiskunnan vitsauksista suurin. Sen tärkeämpää funktiota näillä biiseillä ei ole. Taiteen tekeminen tästä vahvoja tunteita herättävästä aihekuvastosta on mielipiteitä jakava ja rohkea temppu. Lyhytjännitteisen ja helposti pureskeltavan metallimusiikin sarjassa Still Remains kuuluu oletettavasti voittajaporukkaan, mutta itse en saa levystä juuri mitään irti, vaikka kuinka tahtoisinkin. JONI JUUTILAINEN A Perfect Murder VICTORY War Of Aggression Moonspell SPV Under Satanae Nuclear Blast Allstars Out Of The Dark NUCLEAR BLAST Nuken parikymppisten juhlakokoelman toinen osa esittelee yhtiön jyräkaartin osastoa samaan tyyliin kuin aiempi, melodisempaan metalliin keskittynyt räiskäle. Arviot Terhi Ylimäinen The Flower Kings INSIDEOUT The Sum Of No Evil The Flower Kingsin juuriproge on sitä samaa kuin ennenkin, mutta ei anneta sen häiritä. Rankka meininki miehellä, mutta terävimmät huiput ovat levyltä jääneet puuttumaan. Legendaarisen erinomaista albumikaksikkoa seurasi hieno Sin/Pecado ja kelvollinen The Butterfly Effect, minkä jälkeen alkoi laskusuhdanne, josta yhtye ei ole oikaissut vieläkään. Käskevämpi sävy saattaisi kuitenkin muuttaa kerrostalohuoneiston eteisen juoksuhaudaksi. TOMI POHTO kruunuksi albumin otsalle. Vahvasti Soilworkin hengessä edennyt nykymetalli ei yksilöllisyydellään päässyt vakuuttamaan, mutta bändi taisi sen verran hyvien kappaleiden kirjoittamisen, että geneerisyydestä ei jaksanut turhia hermoilla. Vaikka levy ei lähdekään haastamaan vastaanottajaa, on sen tarjoama pieni pieksentä kelvollinen vaihtoehto kaiken tylsän paskan joukossa. MEGA Portugalilainen Moonspell on tehnyt pitkän uran, jonka varrelle on mahtunut niin vahvaa ilmaisua kuin taantumuksellisuutta. Mieleenpainuvimmat tulkinnat kiekon vokalistikaartissa taittuvat herroilta Friden, Tägtgren ja Mäenpää. Toisella levylle tullessaan Sotajumala on vakiinnuttanut kokoonpanonsa ja päässyt, eh, jyvälle toimivan death metalin lainalaisuuksista. Niiden äänitorvi Mynni Luukkainen on keskitasoa parempi korisija. Dudan maltilliset, hauraasta hyvinkin tanakaksi äityvät ja äärimmäisen miellyttävät tunnelaulusuoritukset kertovat tarinaa, joka suorastaan huutaa tuekseen sanoitusliuskaa. Lehdistötiedotteen ylisanoista huolimatta Moonspellin uran käynnistänyt Under The Moonspell -mini oli aikanaan monille lähinnä hymähdyksen arvoinen julkaisu, ja sen nykystatuksesta vastaa pitkälti Moonspellin tänä päivänä nauttima suosio. Kaikki orkesterin käyttämät elementit ja tehokeinot ovat tuttuakin tutumpia, mutta kun kappaleet ja niiden muodostama kokonaisuus on ytimekäs ja huolellisesti toteutettu, ei valittamisen aiheita tahdo löytyä ilmeistä genregeneerisyyttä lukuun ottamatta. Riversiden REM-vaihe tiivistetysti: rauhallinen, tyynnyttävä mutta erikoislaatuisen vireystilan ylläpitävä harmoninen progeplatta. PANU KOSKI tenkin tuntuu, että nyt on lyöty turpaan pelkästä pieksämisen ilosta. Tällä kiekolla sävellysvastuussa on ahertanut ex-Soilwork Peter Wichers. Eikä Scar Symmetryn Christian Älvestam jää puhtaine linjoineen sekä karheine ärjymisineen juurikaan jälkeen. JAAKKO SILVAST Parin vuoden takaisella Of Love And Lunacy -levyllään bändi esitteli hyviä otteita. Viimeksi mainitusta mielikuvaretkestä on vielä syytä antaa erikoismaininta basisti-laulaja Mariusz Dudan uhkaavalle bassotyöskentelylle. Out Of The Darkin kymmenen raitaa ovat sinällään ihan meneviä rytkytyksiä, mutta jo110 INFERNO LOKAKUU 2007 Amerikanmallin metallissa pitää olla uhoa, vaikka turhan usein homma jääkin pelkäksi pullisteluksi. Uusimmallaan Still Remains on ottanut asiakseen höystää musiikkiaan entistäkin popimmilla elementeillä, ja näillä otteilla musiikkiaan voisi luonnehtia kaiketi emocoreksi. Kappaleet eivät sisällä musiikillisesti mitään uutta, mutta strategia jolla niitten osaset toteutetaan, on poppoolla tarkkaan harkittu. Päättömät kitarasoolotkaan eivät tunnu niin pakotetuilta kuin ensilevy Death Metal Finlandin aikaan. Parhaimmillaan Still Remains on kuitenkin helvetin kyvykäs bändi, sen osoittaa vaikkapa The River Song, jossa on oikeasti saavutettu jotain koskettavaa. Tulen aina nostamaan hattua Roine Stoltille ja kumppaneille, jotka jaksavat vuodesta toiseen ilahduttaa The Sum Of No Evilin kaltaisilla kepeillä tuulahduksilla. Kanadan A Perfect Murderilla on onneksi riittävän tuhteja eväitä repussaan, koska sen soittama metalcore todellakin sisältää hippusellisen hardcorea ja jaksaa herättää kuuntelijan mielenkiinnon. Se on samalla inhimillisen ymmärrettävä ja tekijälleen antoisa keino käsitellä käsittämätöntä. Darkness And Hope ja The Antidote edustivat munatonta ja kliseissä ryvetettyä goottikiisseliä, jonka heivasi levynpyörittimestä nopeammin kuin ehti Inferno_2007_50_arviot.indd 110 2.10.2007 19:48:19. Huumori ei tosin kuulu The Flower Kingsin musiikkiin, mutta pieni viekoittelu yhtyeen luomien raitojen välistä kuitenkin paistaa. Nopea rumpukomppi, hidas riffi ja päinvastoin, vokaalituplat oikeankuuloisissa paikoissa, esimerkkejä löytyy useita. The Serpent on nimittäin sen verran hiottu ja siloteltu kokonaisuus, että levy ei herätä tunteita suuntaan taikka toiseen. Vituilleen menneistä kuvioista ruikuttaminen vaatisi kuitenkin huomattavasti enemmän särmää ja haavoittuvaisuutta ollakseen todella uskottavaa. Suomenkielisissä sanoituksissa syljetään edelleen Korkeajännitys-tyylistä, rankan yksikantaista ja sadistista sodan kauhua. Kotimaisen musiikin saralla sotamuistoille uransa perustavat Korsuorkesteri ja tätä aavistuksen jytäkämpi Sotajumala. Paketeilla, joihin on sisällytetty paljon vanhoja hyviä soundiratkaisuja ja taidokkaantiukkaa, mutta rentoa soitantaa. Frank Zappankaan läsnäoloa ei pyöryläistä vingutellessa voi kiistää. Vaan samapa tuo, sillä perässä seuranneet Wolfheart ja Irreligious nostivat yhtyeen aivan uuteen kuninkuusluokkaan. Hommat ovat siis selvästi isollaan, fanijoukko kasvaa ja kappaleissa on selkeää hittipotentiaalia ilmassa. Vahvasta ja alakulon värittämästä ynnä kosketinsoittimien avaruudellistamasta tunnelmasta saattaa mielessään lohkoa palasia, joiden alle on hyvä kierähtää kuutioimaan maalailevan ilmaisun perimmäistä merkitystä. The Sum Of No Evilillä herra Stolt antaa tuttuun tapaansa Genesisin kuulua, ehkäpä eniten Wind & Wutheringin tai The Trick Of The Tailin hengessä
Jos George Harrisonin vuonna 1980 tuottama konserttitaltiointi yhteiskiertueelta Blue Öyster Cultin kanssa joskus saadaan viralliseen dvd-muotoon, on oikeasti aihetta juhlaan. LAURI YLITALO Inferno_2007_50_arviot.indd 112 2.10.2007 19:48:35. Live From Radio City Music Hall ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun Black Sabbathin ja Ronnie James Dion yhteistyötä on kuvallisesti dokumentoitu. En tiedä, ovatko tekijät koskaan olleet rockbändin keikalla vapaaehtoisesti. Mutta kun ukot jyystivät kesäkuussa jäähallissa, en kertakaikkisesti kokenut uudelleensyntymisen tunnetta. Ainakaan se ei tästä tallenteesta näy. Yleisöön leikataan ainoastaan välispiikkien aikana, ikään kuin se olisi paikalla sabotoimassa esitystä, ei eläytymässä siihen. Soitto jyrää, mutta vanha liha on vanhaa lihaa. Arviot I DVD SPV Heaven & Hell SPV Live From Radio City Music Hall Heaven & Helliksi nimetty Sabbathin parempi kokoonpano on ollut tänä vuonna kaiken arvostelun yläpuolelle nostettu tapaus. Manhattanin sydämessä taltioitu Live From Radio City Music Hall on konserttidokumentointina keskitasoa. Ohjaaja on tekemisen huumassa unohtanut elävän musiikin vuorovaikutteisuuden. Ei sillä, etteivätkö Heaven And Hell sekä Mob Rules olisi merkittäviä heavy metal -levytyksiä ja Dehumanizerkin keskivertoa parempi Black Sabbath- albumi. Materiaali yhtyeellä on maailman parasta, mutta vaikka keski-ikäinen Koff-Rock-ostovoima muuta väittääkin, ei rockbändi aina parane vanhetessaan
Parasta tässä taltioinnissa on, että Operation: MindCrimen legendaarisen ykkösosan lisäksi levyllä niin puiseva kakkostarina saa keikkatilanteessa ilmaa aivan toisella tavalla. Käy niin, että MindCrime At The Moore osoittautuu timantiksi kirkkaimmasta päästä. Parilla kolmella kameralla pääosin lavan sivusta kuvatut keikat eivät ole mitään hifistelyn riemuvoittoja. Keikkojen lisäksi tuplalätty tarjoaa muutaman musavideon sekä hyvin toteutetun mutta sisälLOKAKUU 2007 INFERNO 113 Inferno_2007_50_arviot.indd 113 2.10.2007 19:48:51. Äänipöydästä otettu soundi vaihtelee surisevan, tuhdin, mössön ja ammattimaisen kirkkaan väliä miten sattuu. Yhtyeen soundi oli päivittynyt, mutta bändi pieksee edelleen monta nuorempaansa. Sellaisen, jonka yhden kokonaisen keikan livetallenne olisi varmasti saanut aikaan. Nimettömät bändit saavat yhden siivun, tunnetumpia akteja seurataan useamman kappaleen mitalla. Queensrÿche osoittaa olevansa kiistatta taidehevin suurin ja kaunein. Eli tuskin tästä kokoelmasta kannattaa täyttä hintaa maksaa, mikäli moinen vastaan jossain tulee. JONI JUUTILAINEN Onslaught METAL MIND Live Polish Assault 2007 Avenged Sevenfold All Excess WARNER Queensrÿche WARNER MindCrime At The Moore Seattlen suuruuden tekemisiä on viimeiset kymmenen vuotta ollut melko haastavakin seurata. Tämä bändi saa paskankin biisin kuulostamaan siedettävältä. Ja laatuhan korvaa aina määrän, kuten hyvin tiedätte. JONI JUUTILAINEN Brittithrashin yksi harvoista teki erittäin näyttävän paluun alkuvuodesta julkaistulla Killing Peace -albumilla. No, niin on kakku päältä korea, mutta sisältä liiankin tavanomainen. All Excessin julkaisulle en löydä mitään taiteellisia motiiveja, homma haiskahtaa ainoastaan rahastukselta. Idyllisen kotikutoinen, reilut pari tuhatta vierasta keräävä tapahtuma ruoppaa turpia kahden päivän ja liki viidenkymmenen bändin mitalta. Koosteeseen mahtuvat pidemmät keikat Wackenista, Budapestistä ja Atlantan ProgPowerista sekä muutaman biisin koosteita muutamalta muulta keikalta viimeisen kuuden vuoden ajalta. Kotimaisen Büfon raivohullu ja poikkeuksellisen hyvät soundit omaava osuus piristää kyllä kummasti, kuten myös Spasmin läskipäälaulaja, joka on valinnut asukseen naisten uimahousut. Tapaushan tuo katkelma silti on. JAAKKO SILVAST black metalista goottirock-tunnelmointiin. Edellisen City Of Evil -levyn julkaisusta on aikaa parisen vuotta, mutta bändi ei ole hiljentänyt tahtiaan lainkaan, siitä esimerkkinä tämä dvd, jolla tarjoillaan pientä hiukopalaa kaikkein kärsimättömimmille faneille. Tottahan tuo. Kiertuedokumentti on mukavan tiivis ja tarjontaan sisältyy myös liveraita viimeisimmän pitkäsoiton The Chase-biisistä, jolla mukana lauteilla häärii itse Ronnie James Dio Geoff Taten aisaparina, kuten levylläkin. Lavallakin näyttäisi olevan kivaa, mutta kotisoffalta nautittuna Obscene Extreme 2006 on vaativa reissu. Mahtavatko niitä kaikkia tunnistaa edes bändit itse. Kuka viitsii julkaista musiikkivideokokoelmia tänä YouTube-aikakautena, kun samat videot löytyvät netistä vähemmällä vaivalla, halvemmin ja nopeammin. Kahden teemalevyn muodostavan setin päälle kuullaan vielä Walk In The Shadows ja Empire-anthem Jet City Woman. Sanotaan, että bändi on juuri niin hyvä kuin sen laulaja ja rumpali ovat. Bronx Cascet Companyn Tim Burton -henkinen Little Dead Girl sekä Vaderin futuristinen This Is The War -robottitaistelu vievät voiton laadukkuudessaan, kun taas loput parikymmentä vetäisyä ovat enimmäkseen vain helvetin tylsää katsottavaa. Kun vielä herra Tate näyttää joskus astuneen näyttelijän paskaan oikein huolella, nousee koko konsepti silmää ja korvaa hiveleviin sfääreihin. All Excessin sisältö loistaa kuitenkin ainoastaan tavanomaisuudellaan, josta kielivät suhteellisen kattava dokumentti, käsittämättömän lyhyt live-esitys, neljä musiikkivideota ja pienet bonukset, joista mielenkiintoisimpana näyttäytyy audio-muodossa esitetty cover-versio Panteran Walkista. Eivätkös Ugly Kid Joe ja Anthraxkin joskus leikitelleet tällaisilla hiukan karikatyyrimäisillä piirroksilla levyjen kansissa. Videot eivät laadullisella tasollaan häikäise. Bonuksia löytyy sopivasti. Biisiennimiä ei tietysti kerrota missään, vaan samapa tuo. Missään vaiheessa ruudun kautta ei kuitenkaan välity soittamisen voimaa, intoa tai kiinnostusta tekemiseen lavalta tai yleisöstä. Pienen budjetin metallivideoita tarjoillaan 23 kappaletta, aina ylinopeudella kaahatusta Ensimmäinen mielenyhtymä Brainstormin debyytti-dvd:n ulkoasusta kantaa rapakon taakse. Eri esittäjiä OBSCENE Obscene Extreme 2006 Tsekeissä jo vuosikaudet järjestetty Oscene Extreme -festivaali ei ole nössöjä varten. Tiedä häntä, mikä sitten voisikaan olla täydellinen dvd-keikkanauhoite, mutta MindCrime At The Moore on ainakin hyvin lähellä sitä. 47 bändiä, muutama haastattelu ja lähes kuuden tunnin kokonaiskesto varmistavat sen, että yhdeltä istumalta tätä ei katso aivokuollutkaan. Dead Infection, Squash Bowels, Internal Suffering, Cripple Bastards, Driller Killer ja Skitsystem nostavat jo jokusen korvalehden. Tämä dvd on tehty väärin. TEEMU LAMPINEN Brainstorm METAL BLADE Honey From The B´s Eri esittäjiä REGAIN Music With Impact Lähinnä promootiotarkoituksiin suunnatut musiikkivideokokoelmat ovat poikkeuksetta tylsää katsottavaa, eikä ruotsalaisen Regainin bändiesittely tee poikkeusta jatkumoon. Mättöä on aivan helvetisti ja mukana on paljon silkkaa jätettä, mutta huippukohdat poimimalla touhusta jää mukavan sympaattinen ja energinen maku. KARI KOSKINEN Scott Rockenfield tulkitsevat rautaisella laadulla, muutakaan bändiä unohtamatta. Bonuksena olevat neljä biisiä Japanista antavat moninkertaisesti tehokkaamman kuvan nyky-Onslaughtin keikkakunnosta. Yhtye on jaksanut julkaista jonkin verran uuttakin, mutta tähänastisten (ja käytännössä lopullisten) kulmakivien, Operation: MindCrimen ja Empiren sädekehien vaikutus ei ole päästänyt otteestaan oikeastaan milloinkaan. Vuosi sitten ensin mainittu äänite sai niin himolla kuin inhollakin odotetun jatko-osan. Honey From The B´s on joka tapauksessa mittava paketti, jonka moniosainen tarjonta koostuu pääasiassa Brainstormin liverykäisyistä. Nekin vähäiset pätkät, jotka (päälle parituntinen) paketti tarjoilee, ovat kuitenkin enimmäkseen täyttä terästä. Harmi vain, että mies ei päässyt varsinaiselle dvd-keikalle. Onneksi muutamat loistavat kappaleet kompensoivat videoiden laimeaa sisältöä, näin on muiden muassa Totalt Jävla Mörkerin, Necrophobicin ja Mustaschin kohdalla. Sinister ja Dismember ovatkin sitten festareiden tunnetuimmat ja karkeasti ilmaisten myös melodisimmat nimet. Kuvaus on Kreikan-vetoa lukuun ottamatta hyvinkin tasokasta, mutta tehon sillisalaatista vie se, että keikkaseteissä toistuvat samat biisit liiankin usein. Melodisen kasariheavyn kliseitä menevän punkrockin kanssa yhteen sulattava bändi on niin hämmentävän kunnianhimoinen ja häpeilemätön tapaus, että musiikistaan ei yksinkertaisesti voi olla innostumatta. Julkaisujen jatkamista Puolassa kuvatulla dvd:llä voi kuitenkin pitää hätiköintinä: nimestä vain "Polish" pitää paikkansa, sillä "Live" on vähintäänkin kyseenalaista ja "Assaultia" ei näy enää missään! Dvd:n runko on 14 biisin setti, jossa ovat mukana niin Angels Of Death, Flame Of The Antichrist kuin uutukaisen Burn-hitti. Eikä se ollut mitenkään vakuuttava. Yleisö on mukavasti kännissä, ja Pisschristin aikana porukka menee täysin sekaisin. Kaiken kruunaa teemalevyn henkeen lavalle näytelmäksi kasattu tarina, jossa tekijäporukka pelaa saumattomasti yhteen koko bändin kanssa. Konsertin kuvauspaikalla The Moore -teatterissa puitteet ovat aikaisempaa prameammat, ja mikä parasta, bändin soitannollinen intensiteetti on vanhaksi sotaratsuksikin aivan omaa luokkaansa. Tämä vuosittain julkaistava ja tapahtumaa dokumentoiva dvd ei turhia herkuttele. Vaan miten käy, kun bändi innostuu lyömään kuuluisan saagansa samoihin kansiin keikkatilanteessa. Listalta löytyy grindiä, grindiä, crustia, deathia ja lisää grindiä. Molemmat levyt on ahdettu aivan täyteen. Geoff Tate ja Avenged Sevenfoldin nousujohteinen menestys ei ole mikään yllätys, bändin energiseen musiikkiin kun on helvetin helppo tarttua kiinni. Kertauksen väsynyt tie peittoaa orastavan innostuksen. Kyseessä on kuitenkin sen verran toimivaa musiikkia esittävä yhtye, että dvd:n puutteellisesta sisällöstä ei jaksa edes suuttua. Brutaali kattaus käsittää Attack Of Ragen, Lama Tematican, Mumakillin ja Jih-Ain kaltaisia nimiä, joista tuskin kukaan on kuullut mitään
Inferno_2007_50_arviot.indd 115 2.10.2007 19:49:04
Vaikka välillä väsyttää mennä töistä suoraan keikalle, treeneihin tai olla ympäripyöreitä päiviä studiolla pyörittelemässä soundeja tai muuta, niin koskaan ei mieti, että pitäisikö jättää väliin. Vaikka vaikutteet ovatkin todella ilmeisiä, on upea huomata, kuinka onnistuneita sävellyksiä projektin pääpiru Heikuran kynästä valuu, tällaista tavaraa ei kuitenkaan näillä leveyspiireillä usein tarvitse havainnoida. Oku tekee kaikki lyriikat poikkeuksetta, Panu nauhoittaa ja miksaa ja Jukka vääntää meille merchandise-tuotteita. Kyllähän noita vaikutteita on sadellut vähän sieltä täältä kakun päälle. Cold Cold Groundin meno vie mukavasti matkassaan ja pitää näpeissään jämäkästi. ...kiertämästä lavoja ja tekemästä musiikkia parempana, innokkaampana ja askelta lähempänä hautaa. ...vaikka panostamme ajallisesti helvetisti tähän hommaan, välillä tulee fiiliksiä, että minkälaista touhu olisi, jos kenenkään ei tarvitsisi tehdä päiväduunia, vaan senkin ajan vois käyttää bändin hyväksi. ...asettamaan "nokka varpusia kohden ja pissa nuppiin" -moodia päälle. Toivotaankin monista keikkapyynnöistä huolimatta, että niitä satelisi vieläkin enemmän. www.coldcoldground.com Depressure: Weak Moments Opethin tunnelmalevy Damnation on ollut varmaan melko suuri innoittaja tämän demon syntyyn, ja oikeastaan, mikäs siinä. Sitä paitsi ihmiset eivät voi elää ilman Murdershockia, emmekä me ilman ihmisiä! Jos pidät heistä, pidät myös meistä: Monet ovat verranneet meidän musiikkia joillain tasoilla Chimairaan, joten ehkä heistä pitävät tykkäävät myös Murdershockista, vaikkei siinä niin selviä yhtäläisyyksiä itse huomatakaan. Industriaaliotteestaan huolimatta yhtye on voimakkaan melodinen, mutta toimii ratkaisuissaan kuitenkin perinteisten rokkikaavojen mukaan. Kitaroilla on musiikissa hieno rooli, tiukkojen ja selkeiden kuvioiden ohella niillä myös osataan luoda erilaisia maisemia ja löytää otelaudalta kaikkea muutakin kuin perinteisiä barréja. Mistähän vokalisti Oku muuten repii tarvitsemansa ilmamäärän. www.murdershock.com Kartanot: Heimia: Hell Yeah Tekele tuo mieleen ensikosketuksen Blake-yhtyeen kanssa. Bändiksi Depressurea on tällaisenaan hankala mieltää. Tavoitteellinen työskentely jatkuu bändin eteen koko ajan, ja pyritään viemään hommaa eteenpäin. Miksi. Suuri osa kiitosta menee myös V-V Tommisen laulannalle, joka hienoisen alkuärsytyksen jälkeen kuulostaa tietystä hentoudestaan huolimatta erittäinkin sielukkaalta. 116 INFERNO LOKAKUU 2007 Inferno_2007_50_arviot.indd 116 2.10.2007 19:49:07. Murdershockin metalli on periaatteessa melodista, mutta melodisuutta ei voi pitää sen lyömäaseena, bändi viihdyttää teknisyydellä ja raivollaan kotitarpeiksi komeasti. Musiikki on laadukasta, livemeininki kovaa, kaikki panostaa täysillä ja yleisö diggaa! Viiden vuoden päästä meidät löytää... www.mikseri.net/depressure Ivian: Ivian Mänttäläinen Ivian osaa sulattaa useankin olemassa olevan suomenkielisen bändin puolia yhteen siihen malliin, että kuulostaa jo lopulta itseltään. ...Murdershock on siihen erittäin valmis. Sellainen touhu ei sitten asetu yrittämälläkään meidän remmiin, lepposia pölöjä kaik konsanaan! Cold Cold Ground: Custom Built Teollista ja tanakkaa kitararokkia ja reilua sämpleilyä on vastassa, ja kyllä toimii. Suoraan sanottuna, yhtä julmaa tavaraa ei hetkeen ole demorintamalla eteen osunutkaan. Tyylillisesti Heimia osaa olla pudottamatta itseään liiaksi tyylilokeroihin ja säädellä nopeutta ja väkevyyttään tilanteen mukaan. Emme ikipäivänä tule... www.heimiaband.tk Kuukauden bändi: Murdershock Milloin ja miten. Ottakaa yhteyttä vaan rohkeasti! Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... Weak Moments kuitenkin pysäyttää. Tähän mennessä valtaosa biiseistä on Willen käsialaa, tulevilla on jo muutamia Apen riffejä ja ideoita. Toinen kitaristi vaihtui kesän lopulla, kun Ape liittyi porukkaan. Onko kyseessä siis uusi Mikael Åkerfeldt (vaikka suorituksissa vähän jäädäänkin taakse), mestarillisesti apinoiva opetuslapsi, vaiko jokin vaihtoehto C. Pieniä sovituksellisia hiontoja tosin voisi sinne tänne laulupuolella suorittaa. ...siten, että yksi takoo pohjan biisille kotona koneen ääressä valmiiksi, jonka jälkeen sitä perkelettä taotaan sitten bändin voimin muottiin. Lopettaahan sitä pitäisi, ellei tästä touhusta nauttisi. Heikura myös soittaa laulun ohella kutakuinkin kaiken itse. Bändi osaa tehdä yhtä simppeleistä ideoista toimivia voimapaloja, joiden jyräävyys todellakin tunkee pihalle ämyreistä. Ollaan nopeasti kehittyvä ja laadukas paketti, jonka eteen on tehty taustatyö huolella. Miellyttävän raastavaa stonerhenkistä meininkiä miehiseen makuun. Maailmaan mahtuu pinkfloydimaisia, konjakintuoksuisia sävelmiä aina, puhumattakaan hyvistä biiseistä. Huomattavan suuren osan yhtyeen soundiin tekevät vokalisti Hauptmann D:n äänijänteet. Aadolf ja demot Murdershock: Inside My Insanity Kovin kolkkoa tunnelmaa tämä Murdershockin maailma. Väännettiin kotistudiolla tämän vuoden alussa Inside My Insanity ja ollaan keikkailtu aktiivisesti sen jälkeen. Työmme jakautuu... Koska tämä on vaan niin maan helvetin hienoa touhua. Suurin ongelmamme on, että... Toisin sanoen, ainoa ongelma on, että tällä tasolla bändille ei voi mitenkään uhrata 24/7 ajastaan, vaikka kuinka haluaisi. ...aina kun mahdollista ja useimmin pelkkää tulta ja tappuraa! Keikkailu on meille aivan ehdottomasti tämän homman suola, ja siksi satsaamme siihen täysillä. Keikalla olemme... Mukavan monumentaalista ja tietoista tylyttämistä sopivan väljässä karsinassa. Toinen kitaristi löydettiin kesällä 2006 ja vakituinen laulaja Oku joulukuussa 2006. Murdershock alkoi Willen ja Jukan sivuprojektina syksyllä 2005, kun koneella työstetyille biiseille löydettiin rumpali, Panu, niitä soittamaan. Väkevien kitarariffien ohella laskisin paljon painoarvoa vokalisti Ticu Korhosen toimille, miehen omistautuneisuus asiaan todellakin kuuluu, ja mikäpä muukaan sopisi raskaaseen rokkaamiseen ja tylytykseen kuin korkeahko "anselmointi". Biisiaines on onnistunut synkkyydessään komeasti, ja tyylitajun lisäksi soittotaitokaan ei anna aihetta häpeilyyn. Mies ei ole ehkä taitavimpia tulkkaajia, mutta ehdottoman persoonallinen ja sopii yhtyeen ilmeeseen kuin nenä perseeseen
Jonkinlaista junttagrungea tämä voisi olla, 117 Inferno_2007_50_arviot.indd 117 2.10.2007 19:49:09. Kitarapohjaisessa mätössä on näennäisesti melodian- ja brutaaliudenhakuisuutta, mutta kummastelen oikeasti, jos kenellekään jää kumpaakaan takaraivoon useammallakaan pyöräytyskerralla. Stam1nayhtye karisti jo melko aikaisessa vaiheessa itsestään. Konejutut ja syntikat koristelevat jyräriffien seassa ihan kelpoisasti, ja lopputulos kuulostaa jopa lähestulkoon uniikilta. Tämä siitäkin huolimatta, että bändi on täysin taitava, toimiva ja onnistuu vielä sen päälle kuulostamaan pirun hyvältä. Sämplehäröilystä tulee lähinnä mieleen kuin synteettisiä soittimia olisi ajettu hiivapohjaisissa tunnelmissa nauhalle testimielessä. www.eturintama.net Telttamajoitukset: Inferal: Terorized Bändi mainitsee vaikuttimikseen mm. www.thaurorod.com Relativity: It Could Have been So Much Better Hardcoren ja grindin välimaastossa tässä huidellaan, ehkä ei niiden aggressiivisimmissa puoliskoissa kuitenkaan. Siis lisää tarvittaisiin. Vielä kun otetaan spekulaatioon se, että demon (bändin omakustannelevyltä saksittu kolmibiisinen) taso ei ole kummoinen ja soittokin ajoittain haparoivaa, on todettava että sävellyspuolellahan on kaikesta päätellen onnistuttu. Näistä kolmesta mainitusta Inferal tuo eniten mieleen Testamentin 1990-luvun kieppeiltä. Power metal osuu varmasti lähelle yhtyeen musiikkisuuntaa määriteltäessä, mutta vokaaliosasto toimii enemmänkin viikinkibändien malliin kuoromaisella toteutusmallilla. www.Relativity1.com Coprolith: World Falls Down Yhtye on ollut olemassa jo vuosia ja pläjäyttää nyt 6 biisin mittaisen tutustumiskierroksen mustaan ja kuolemaan. www.coprolith.com Constantine: Master Of Disaster Jyväskyläläisen Constantinen suurimmat musiikilliset vaikuttajat lienevät vanhassa ns. www.radicalmproject.com Kaksiot: Thaurorod: Morning lake Thaurorod koluaa eeppistä osastoa varmoin ottein. Metallican, Slayerin ja Testamentin. Yhtye ei ole ensimmäistä kertaa asialla, ja sen kuulee Morning Lakesta kyllä. Kitarasoolotkin ovat oikein maittavaa sorttia taitavuudessaan. Bändin hallittu raivo ja kolkot (joskin hivenen tasapaksut) lauluosuudet jaksavat pitää otteessaan mainiosti. Kun Keski-Suomen alueella kerran tällaista toimintaa harjoitetaan, niin tulee samalla mieleen, että eikös vastaavaa ideaa joku orkesteri ole samoilla kulmilla jo onnistuneesti toteuttanutkin. Yhtye sekoittaa keskenään doomia, deathia, thrashia ja tekee kaiken tämän löyhkäävästi rokaten. Laatua kannesta kanteen. Vokalisti Sopasen ääni ei paikoin vakuuta, tosin tällä kertaa se vaikuttaisi johtuvan enemmänkin äänitysteknisistä seikoista kuin laulajan äänihuulista tahi tekniikasta. www.mirband.net Hatered: Rebirth Hatered lähtee purkamaan tilannetta slayermaisella otteella, tosin tekee sen vielä moniulotteisemmin ja kirjavammin. Hyvin on hallussa myös melodiapuoli, vaikka siihen ei itsetarkoituksellisesti tähdätäkään. Viihdyttävää ja hauskaa. Bändin melodisuus on pitkälti räyhälaulujen kanssa vuorottelevan Jenny Malmbergin soljuvan äänen varassa. Inferal on perusvarmaa peruspoljentoa ja sehän on aina OK, mutta onko se riittävää, se on toinen asia. Bändin huutajan Mikko Nurmoksen touhu saa kirjaimellisesti putoamaan penkiltä. Samantyyppinen, ehkä kuitenkin vähän rokkaavampi asenne jatkuu läpi levyn. www.incarnateband.com joskin amerikkalaistyylinen asenteensa on kuitenkin täysin metallinen alusta loppuun. Demolla on 7 biisiä pörinää, jossa ei tapahdu yleisen sekamelskan lisäksi oikeastaan mitään. Munaa huudosta ei juuri löydy, mutta ääntely kuulostaa niin hysteeriseltä, että oletan kurkulla pidetyn veistä, joka on valmiina viiltämään heti jos mies henkeä vetää. Vaikka sävellyskynä pysyykin kädessä, varsinainen riemu ja svengi jäävät kuitenkin kokonaiskuvassa välillä heikommalle edustukselle. Tuhoa kylvetään myös muiden synkemmän pään klassikkobändien hengessä, ja lopulta ollaankin jo tilanteessa, jossa aletaan kuulostaa ihan omalta jutulta. Hankala on suhtautua oikein mitenkään, kun kyse ei ole sävelmistä eikä nuoteista, eikä siten musiikistakaan. www.hebosagil.com Radical M Project: Deathfactor Tämä projekti starttaa oikein mallikkaasti, Burn My Silence on biisinä oikein toimiva ja yhdistelee erilaiset puolensa hienosti kasaan. Vauhtia piisaa, mutta enemmänkin tulee mieleen silkka punk. Bändi ajelee pienemmilläkin nopeuksilla välillä, mikä onkin likipitäen ainoa seikka, joka pelastaa puutumiselta. Tuon ajan Testamentin tavoin bändi hallitsee jyräämisen mukavasti, mutta ajoittainen sävellysten puuduttavuus on vaaranpaikka kuulijalle. Laulaja Tavastin performanssi kuulostaa hieman huvittavankin peikkomaiselta ja teurastavalta, mutta myös musiikkiin sopivalta. Näkemystä riittää, toivottavasti tulevaisuuttakin tälle nuorelle yhtyeelle. uuden aallon brittiläisessä heavy metalissa. Myös sekaan viskottu pikkuprogeilu raikastaa mukavasti ja antaa tasaisesti näyttöä bändin taidoista. Siihen nähden onkin omituista huomata naulaantuvansa Farewellin 8-minuuttiseen EverMiseryyn. Itse biisit eivät sisällä sulosäveliä sen enempää kuin Slayerinkään vastaavat, ja energisyyttä (tai ainakin yritystä) riittää jopa vanhan Kreator- tuotannon malliin. Vaikka kaikki komeasti toimiikin, jokin viimeinen kiskaisu jää vielä puuttumaan. Kaikesta sutjakkuudestaan huolimatta bändin kohdalla on hankala nostaa peukaloa sen enempää ylös kuin alaskaan, kaksi varsin samanlaista biisiäkään ei ole riittävä näyte tässä tapauksessa. www.inferal.com Farewell: Demo 2007 En ole oikein yleensä välittänyt musiikista, jossa tapahtuu vähän ja biisien siirtyessä kuudennelle minuutille ADHD-ajatusmaailma alkaa olla jo kaukana muualla kuin musiikissa. Farewellin pi- Growling Pains: Red And Bleed Nyt jää projektin luonne hiukan epäselväksi. Jotenkin voisin pelonsekaisesti olettaa, että tällä nykyisellä toimintametodilla Eturintama on vaarassa vajota tarjonnan suohon ennen pitkää, ellei jotain oikeasti räjäyttävää ja kekseliästä astu kehiin. www.constantineband.net Eturintama: Nyrkillä järkeä Kovinpa mokomaisesti starttaa Eturintama demotuksensa. Mies kiljuu oikeasti kuin viimeistä päivää. Soittimia tai vastaavia tästä pystyy oikein keskittymällä erottamaan sieltä täältä, mutta pään ja hännän löytäminen onkin jo vähän siinä ja siinä. Bändillä on soittotaitoa, ja sen esiintuominen mukavalla kiemuroinnilla on tällä kertaa ihan positiivinen asia. www.hatered.net Hebosagil: Cosmic Eipä ole näin hankalaa demotusta aiemmin kohdalle osunutkaan. www.f-well.com Incarnate: Exist To Extinct Melkoista kohkaamista! Incarnaten juuret ovat melko kaukana menneisyydessä, mutta tuorein demo on vasta bändin kolmas kerta tallenteella. Luvassa on liki puolituntinen vauhtia, mutta vaaratilanteita ei kuitenkaan pääse muodostumaan mainittavasti. Nopeus tuntuu olevan bändille vaivatonta, samoin itsehillintä hitaampiin pätkiin, joissa vauhti korvataan ilkeydellä. Vaikka Radical M Project niiaakin ruotsivaikuttajille musiikissaan, on siinä kyse paljon muustakin kuin "minäpäs komppaan, tiluta sinä" -ratkaisusta. 8 biisin pläjäys 30 minuuttiin olisikin jo paremmilla soundeilla ja kunnon kansissa valmista vaikka kaupan hyllylle asti. Vaikea kuvitella tälle kohderyhmääkään. Demon tasokin jää paikoitellen aika mömmöiseksi, joten ei tällä nyt vielä ihan maailma putoa. Tarttuvia asioita ei bändin biiseistä juuri löydy, mikä olisi vähimmäisvaatimus. Ei siis hullumpaa, mikäli arvostaa vanhoja kunnon perusarvoja. Tyylin hajonta jää myös hämmästyttämään, demon kolmella esityksellä ei ole toistensa kanssa juuri mitään tekemistä ja ne voisivat olla vaikka eri bändien tekemiä veistoja. Tällä hetkellä nelimiehisenä toimiva kokoonpano työstää vanhan liiton trashiaan juuri sillä asenteella kuin sitä soisi kaikkien muidenkin hoitavan. www.myspace.com/ivianband täisi mielestäni tämän perusteella tiukan treenin ohella istahtaa pohtimaan mitä haluaa, sen se todennäköisesti kuitenkin saa. Onnistuneeseen suoritukseen vaadittavat palikat kuitenkin kutakuinkin kasassa. Ehkä biisimateriaali ei vielä täytä ihan timantti-osaston vaatimuksia, mutta tämähän on vasta nuoren yhtyeen alkupään tuotantoa. Vielä kun settiin lisätään seikka, että biisien rakenteet ja nuottikulutkin ovat varsin omituisia, ei voi kuin todeta, että metsään mennään ainakin kuulijan osalta. Kuitenkin rahkeita ja mielenkiintoa tuntuu piisaavan tilutteluun ja kunnon äkäisyyksiinkin tarvittaessa. Ilmeisesti biisit sisältävät myös lauluosuuksia ja sanoituksiakin, mutta tästä ei saa ihan täyttä varmuutta. Tuplakitaraleadia ja kolisevaa bassoa piisaa vanhan kunnon rautaneidon malliin, eikä suorituksessa ole valittamisen sijaa. Biisit ovat hitusen esikuviaan metallisempia, mutta pieni päivityshän tähän lajiin onkin paikallaan. DEMOJEN TOIMITUSOSOITE (ei toimituksen osoitteeseen) Demot / Aadolf Virtanen, Rengastie 46, 37630 Valkeakoski Mukavaa särmää tuovat myös muutamat sopivan äkkiväärät sovitusjutut ja raskaudesta huolimatta tietynlainen sopiva suomirokkius (lähinnä sävellykselliseltä puolelta tutkailtuna), jonka mm. Kuudessa biisissä ei juuri armoa tarjoilla, levähdyspaikat ovat hakusassa ja meininki pystytään pitämään sopivan kiemuraisena, vaikka musiikkilajin raamit eivät paljoa mahdollisuuksia nuottimääräisesti tarjoakaan. Rumpujen kolkko pauke yhdistettynä suht sieluttomaan rääkylauluun luo kyllä tavallaan ominaissoundia, mutta enpä keksi montaa bändiä, jotka tämä olisi riittänyt nostamaan suosion aallonharjalle. Mike Patton -fanit? LOKAKUU 2007 INFERNO MIR: Demo 2007 Bändin musiikki perustuu pitkälti tuhteihin ja asenteellisiin kitarariffeihin, mutta eipä MIR unohda kaunokuviointiakaan. Mielleyhtymä johtuu itse musiikin ohella laulaja Kruise DeManicin suorituksista, joista tulee paikoin paljonkin mieleen Chuck Billyn moniulotteinen raspikurkku. Bändin touhussa päähuomion keräävät kitkeränkatkerat sanoitukset, ja näitä sitten sivalletaan kauniin puhtaasti stemmoitellen, mutta pääsääntöisesti karjumalla, mikä tässä tapauksessa kuulostaa ilahduttavan mielipuoliselta. Kylmältä Hebosagil ainakin onnistuu kuulostamaan, demon soundit ovat niin viiltävän jäiset, että karvat nousevat pystyyn. En tiedä onko se sitten tarkoitus
Sitä on yritetty sittemmin kopioida lukemattomat kerrat, ja se on juuri se soundi, jonka vuoksi Kyussin levyiltä voi haistella pilvenkäryä samalla kun sielunsa silmin ihastelee aavikon karua kauneutta. Mitä yhteistä. Sen kyllä kuulee. Kaikki sen jäsenet ovat aina mielellään korostaneet näiden aavikkojamien vaikutusta bändin soundiin ja olemukseen. Bändi tosin valitsi nimen vain siksi, että sana kuulosti siistiltä. Orgaanisilta, oikeasti. Ensimmäistä kertaa bändin ominaissoundi saatiin tallennettua levylle. Soundi on massiivinen ja pirun raskas, ei kuitenkaan kovin aggressiivinen. Wretch oli lojunut äänitettynä jo jonkin aikaa, ja niinpä se päätyi kauppojen hyllylle, vaikka bändi yritti vastustella. "Kyuss" on muuten hahmo Dungeons & Dragons -roolipelistä, jos joku sitä ihmettelee. Niinpä Goss tarjoutui (tai kysyttiin, riippuu kertojasta) tuottamaan bändin seuraavan levyn. Bändin keski-ikä oli vielä tässä vaiheessa selvästi alle kahdenkymmenen. Wretch ei vielä kertonut Kyussista läheskään koko totuutta. Eikä se nyt ketään oikeastaan kiinnostakaan, edes bändiä itseään. Yhteistyö toimi kuin rasvattu, ja vuosi 1992 oli Kyussin vuosi. Soundeja maan alta Kyussin toinen pitkäsoitto Blues For The Red Sun (1992) äänitettiin ja miksattiin noin kolmessa viikossa. Riffit jyräävät kuin maan alta. Varsinkaan bändin legendaarinen soundi ei tarttunut debyytille kunnolla. Soundi on helvetillis-perkeleellisen paksu, luonteeltaan viileän tukahdutettu ja siinä on yläpäätä tuskin lainkaan. Äänivalli on valtava, mutta biiseissä on äärimmäisen rento ja irtonainen groove. On helvetisti siistimpää jamitella keskellä ei-mitään, ihan vain omaksi iloksi. Hän soitti bassovahvistimien läpi, jotta sai tarpeeksi alarekisteriä soundiinsa. Yhtye ehti julkaista Sons Of Kyussina yhden levyn vuonna 1990, mutta Kyussin virallinen debyytti on vuoden 1991 Wretch. Blues on täynnä bändille tunnusomaista, perkeleen raskasta hyvää meininkiä ja tietenkin ensiluokkaisia biisejä. Masters Of Reality -mies Chris Goss ja vaimonsa Cynthia olivat Wretchin jälkeen Kyussista innoissaan. Tietenkin kaiken alku ja juuri, yhä ylittämätön Kyuss. Kalifornian Kai-jussit T apahtuu Palm Desertin auringossa, Etelä-Kalifornian raukeissa aavikkomaisemissa joskus 1980-luvun lopulla. Kyussin sointia hallitsee Josh Hommen tolkuttoman alavireinen kitara. Bändi löi sillä tiskiin koko primitiivisen nerokkuutensa, monien mielestä niin perinpohjaisesti, ettei yltänyt samaan enää koskaan. Kukaan ei aavista sitäkään, että sama nelikko saisi peräänsä pataljoonallisen jäljittelijöitä. Keikoilla Kyuss oli jo tuolloin aikalaistodistusten mukaan helvetin kova. Mukana kemuissa heiluvat myös Scott Reeder, Alfredo Hernández ja Nick Oliveri, sekä tukku muita paikallisia muusikoita. Riffit ovat groovaavia ja rentoja, ja kaiken kruunaa John Garcian ääni, joka on kaikin tavoin vastustamattoman cool. Ei ainakaan juuri nyt. Muhevasti soivat vahvistimet saavat sähkönsä aggregaateista, kuinkas muuten, kun aavikolla ollaan. Lauma teini-ikäisiä kloppeja jamittelee keskenään, ympärillään kourallinen muita ihmisiä kaljapullojen kanssa. Los Angelesiin on kahden tunnin ajomatka. Useimmat ovat pilvessä ja/tai kännissä. Suurin piirtein tällaisista lähtökohdista ponnisti alkuunsa stoner rockin suurin nimi, Kyuss. Nimen lisäksi kokoonpano oli muuttunut alkuperäisestä. Kukaan ei todellakaan aavista, että tästä nelikosta kasvaisi vielä niin merkittävä yhtye, että siitä tehdään Infernoon Vanha liitto vuonna 2007. Kaiken päällä on 118 INFERNO LOKAKUU 2007 Inferno_2007_50_4.indd 118 2.10.2007 19:06:32. Bassoa soitti nyt Nick Oliveri. Brant Bjorkin rummut kuulostavat siltä, miltä rummut kuulostavat, kun joku hakkaa niitä reenikämpän nurkassa. Moni nykydiggari olisi valmis maksamaan melkoisia summia siitä, että saisi nähdä Kyussin vuonna 1992 jossakin Kalifornian rock-kapakassa, saati sitten osallistua aggregaattikekkereihin. Brant Bjork on muistellut jälkeenpäin, että kun Kyuss sai diilin levy-yhtiö Dali Recordsilta, yhtiö halusi tietysti julkaista nopeasti jotain. Nick Oliveri oli alun perin kitaristi, joten hän soittaa villisti pörisevää bassoa vähän niin kuin kitaraa. Siellä olisi rock-klubeja, siellä olisi silmäätekeviä, siellä olisi mahdollisuuksia. Näitä teinejä ei vaan kiinnosta. Aavikkojamien keskiössä on bändi nimeltä Sons Of Kyuss, eli kitaristi Joshua Homme, laulaja John Garcia, rumpali Brant Bjork ja basisti Chris Cockrell. Vanha liitto TEKSTI Vilho Rajala I KUVAT Michael Anderson Queens Of The Stone Age, Unida, Mondo Generator, Slo Burn, Hermano, Eagles Of Death Metal ja Fu Manchu. Ihmisasutusta ei ole lähimaillakaan, ja myöhäisilta on taittunut aamuyöksi. Ja voi jumalauta, että Sons Of Kyuss kuulostaa hyvältä
Ei, vaikka bändi lämmitteli jopa Metallicaa tämän Australian-keikoilla vuonna 1993. Ja mikä tärkeintä, palaset sopivat toisiinsa täydellisesti. Comebackia on tuskin odotettavissa. Scott Reederin ensimmäinen keikka bändin basistina oli itse asiassa Bluesin levynjulkaisukeikka. Sama luonnehdinta taitaa päteä Kyussin koko uraan ja olemassaoloon. LOKAKUU 2007 INFERNO 119 Inferno_2007_50_4.indd 119 2.10.2007 19:06:35. Niinpä Bjork lähti bändistä syksyllä 1994. Hommen organisoimat Desert Sessions -levyt alkoivat näet ilmestyä vain pari vuotta Kyussin hajoamisen jälkeen. Niin, Kyuss tosiaan hajosi Circusin jälkeen. John Garcian loistava laulutyöskentely. Bändin jäsenet ovat kertoilleet jälkeenpäin huvittuneina, kuinka levyn äänityksissä heitettiin rahaa ulos ikkunasta. Tai ei ihan, koska bändi nauhoitti vielä kaksi biisiä omillaan. Yhtä kaikki, yksikään bändin jäsenten lukuisista muista projekteista ei ole pystynyt musiikillisesti yhtä häikäiseviin suorituksiin. Ihan niin kuin Kyuss olisi tarvinnut moisia luksusolosuhteita saadakseen aikaan hyvän levyn. Yleisen mielipiteen mukaan Circus taitaa seurata arvoasteikossa kahta edeltäjäänsä sellaisena kolmen tähden levynä. Knoppina mainittakoon, että Oliverin myöhempi, edelleen hengissä oleva projekti Mondo Generator nappasi nimensä hänen BFTRS:lle tekemästään biisistä. Toinen oli Black Sabbath -cover Into The Void ja toinen oma biisi nimeltä Fatso Forgotso. Garcia ja Homme olivat nyt ainoat alkuperäisjäsenet, ja he päättivät, että jatketaan. Tarpeetonta luksusta Uudeksi rumpaliksi kiinnitettiin vanha kaveri Alfredo Hernández. Sen verran bändistä sentään kohistiin, että konkurssin partaalla heilunut Dali Records vaihtui suureen ja mahtavaan Elektraan. Kyussin tyyli on entisellään, mutta taso horjahtelee. Joka tapauksessa jo Circusin teko oli Garcian ja Hommen jatkuvaa tappelua, eikä bändi pysynyt kasassa kuin kolme kuukautta sen julkaisun jälkeen. Lopulta Sky Valley soi vielä aavistuksen massiivisempana kuin Blues. Käytössä oli kallis huippustudio, jossa oli seinillä akvaarioita. Scott Reeder on muistellut, kuinka hän yrit- ti tolkuttaa, ettei bassosoundi voi olla aivan samanlainen, jos sekä basso, vahvistin että soittaja on eri. Kyuss keikkaili ahkerasti ja laajensi kuulijakuntaansa, mutta suosio ei pamahtanut kunnolla isoksi missään vaiheessa. Henkilökemiatkaan eivät enää toimineet niin hyvin kuin aiemmin. Blues ei todellakaan herättänyt mitään massahysteriaa, mutta on helppo samastua siihen pieneen porukkaan, joka siitä aikanaan innostui. Kyuss julkaisi tällä kokoonpanolla melkein heti Sky Valleyn perään levyn nimeltä ...And The Circus Leaves Town (1995). Sky Valleyn jälkeen bändi alkoi kerätä huomiota. Vuonna 1994 Kyuss julkaisi periaatteessa nimettömän, mutta kansikuvansa takia Welcome To Sky Valleyna tunnetun levyn. Biisit vedettiin kuulemma huvin vuoksi, koska fiilis sattui kohdalleen ja hetki oli otollinen. Sky Valleylla on kymmenen biisiä, jotka on jaettu kolmeen erilliseen "aktiin". Eihän siihen tarvittu kuin soittimet, parit jointit ja Chris Goss! Saattaa muuten olla, että Josh Homme tajusi juuri Circusin sessioissa, että jos aavikko on inspiroinut musiikin tekoon, totta kai se musiikki pitää myös äänittää aavikolla, eikä missään ökystudiossa. Vaikkei suosio edelleenkään räjäyttänyt päätä, se alkoi ahdistaa Brant Bjorkia. Josh Homme on sanonut, että Kyuss oli maaginen juttu omana aikanaan ja olisi typerää palata siihen vuosien jälkeen. Levy ei ole Bluesin ja Sky Valleyn tasoa, mutta toisaalta jo One Inch Man ja Phototropic kaksin tekevät siitä erittäin suositeltavan hankinnan. Se jäi Kyussin vihoviimeiseksi vedoksi. Se on Bluesia raskaampi ja psykedeelisempi ja entistäkin ilmiselvemmin helvetillisessä pilvessä soitettu. Tästä huolimatta John Garcia vieraili pari vuotta sitten Queens Of The Stone Agen keikalla vetämässä kolme Kyuss-biisiä. Bändi sai sormia napsauttamalla eteensä ruokaa, viiniä, tupakkaa tai mitä tahansa. Goss jäljensi levylle BFTRS: n soundin miltei millintarkasti. Stonerista ei voi puhua mainitsematta Kyussia. Hän tuli tuuraajaksi, mutta jäi bändiin pysyvästi, kuten usein on tapana käydä. Tämä on jotain, mitä kukaan muu ei ole koskaan tehnyt, ja on se vaan helvetin hyvä, että nämä jätkät tekevät sitä nyt! Bluesin jälkeen Kyussin basisti vaihtui jälleen, kun Oliveri lähti bändistä. Garcian mukaan ihmiset alkoivat puhua bändistä vasta sen hajoamisen jälkeen, mikä on tietysti ironista
+ AMON AMARTH & ENGEL Varaa Lippupalvelusta ja lunasta R-kioskista. Inferno_2007_50_4.indd 120 2.10.2007 19:06:36
Viestin hinta on 0,35 euroa. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan asiakasnumero. Internet-osoite: www.inferno.fi. OSOITTEENMUUTOS Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla. Email-tilaukset: tilaajapalvelu@popmedia.fi. Myös internetin kautta voi sekä tilata että irtisanoa lehtiä, www.inferno.fi. Palvelu toimii TeliaSoneran, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden ja DNA:n liittymissä. Kustantaja: Pop Media Oy Malminkatu 24 00100 Helsinki Fax. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Voit tilata myös puhelimitse numerosta 09 737 009. INFER 42,50 10 nume roa Tilaa O N Tilaa Inferno tekstiviestillä! Lähetä tekstiviesti: inferno kesto nimesi osoitteesi numeroon 173112. esim. inferno kesto pekka pekkanen voittokuja 3 00100 helsinki Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain suomeen lähetettäviä tilauksia. KESTOTILAUS Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Pop Media Oy VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5012555 00003 Vastauslähetys Laita postiin tai faxaa numeroon 09 4369 2409. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. 09 4369 2409 Email: inferno@popmedia.fi www.inferno.fi Tilaa INFERNO! Kestotilaus, 10 nroa 42,50 Määräaikaistilaus, 10 nroa 51,50 Osoitteenmuutos (laita uusi osoite lahjatilauksen saajan kohtaan!) Nimi: ____________________________________________________________ Lähiosoite: ________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: _________________ Sähköposti: ________________________________________________________ Allekirjoitus (huoltajan, mikäli alle 18v): ___________________________________ Nimenselvennys ja päiväys: ____________________________________________ Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: Nimi: _____________________________________________________________ Lähiosoite: _________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: __________________ maksaa postimaksun Tilaajapalvelu 09 737 009 avoinna ma-pe 9-17. TILAUSHINNAT Inferno ilmestyy 10 kertaa vuodessa 12 kk kestotilaus 42,50 euroa 12 kk määräaikaistilaus 51,50 euroa Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. Pop Media Oy:n tilaajapalvelu on avoinna ma-pe 9-17. Inferno_2007_50_4.indd 121 2.10.2007 19:07:02
Inferno_2007_50_4.indd 122 2.10.2007 19:07:13
KAULA bileet lu kuunte o ! ennakk reissa aa erno b Inf Jyväskylässä 25.10. Helsingissä 26.10 Tampereella 28.10 URT H 699 Maailman halutuimmat modernit ESP/LTD-kitarat saat laatua arvostavista musakaupoista ympäri Suomen tai MUSAMAAILMA-RETAIL, HKI Kamppi, 09 - 5627 1240, sales@musamaailma.fi KAUPPA ON AUKI 24 H ESP mainos 9_2007.indd 1 Inferno50_kansi1.indd 2 P www.musamaailma.fi Live From Radio 3.9.2007 13:52:33 www.infernobar.fi 2.10.2007 16:19:42. ROSE TALLA Heaven UUSI SYVEMPI SOOLOLOVI 24 XJ NAUHAA / 2 OKT. Uusi MMV 07 F tulee nyt markkinoille ja asettaa uudet laatustandardit sähkökitaroihin. YELLOW PINSTRIPES WHITE W. Testaa heti uusi ESP LTD MMV 07 F lähimmässä laatua arvostavassa soitinkaupassa ja ymmärrät mitä tarkoitamme! SET-NECK RAKENNE SAWTOOTH OTELAUTAMERKIT GEEZER BUTLER · VINNY APPICE · R 2 X EMG HZ USA HUMBUCKER MIKROFONIT VOLUME, TONE, 3-WAY SWITCH VÄRIT: BLACK W. BLACK PINSTRIPES LAADUKAS ESP F. Uudessa MMV 07 F mallissa yhdistyvät käsittämättömän korkea laatu sekä erittäin edullinen hinta. MMV 07 F Suomen lähihistorian myydyin moderni V-mallin kitara ESP LTD MMV on uudistunut. ESP LTD MMV on jalostunut vuosien aikana V-mallien halutuimmaksi työkaluksi Suomessa