Inferno 53/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

#53 STAM1NA KILMISTER/HALFORD/SNIDER AYREON HEAVY METAL PERSE RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI VUODESTA 2001 / www.inferno.fi HINTA 5,60 euroa
VMNT USA Limited 2855,- VMNT 995,-
Inferno_2008_53_3.indd 3 15.1.2008 17:56:59
PELON SIRPALEET Inferno_2008_53_3.indd 4 15.1.2008 17:57:04
FME, LEGION O F THE DA MNED 008 007 AXIS LONDINIUM & MURHAPAPA JA MAMA CLUB COOKING OYAL TRAMPS 016 HEAVY R BLACK / 8 HAVANA 01 INE ENTW ONI/ E ATTU NTTU, TU : 024 SA AA U HA 6 AKS LITT YCHTA 02 TU R RNO AR SO L E INF DEM NICA 028 WAL MECHA BIO AGE RSE 030 ER ETAL PE EV 032 L VY M NIT 4 HEA 03 U AVOC 037 H KETJU: ORD-SNIDER 040 ALAN R-HALF ILMISTE K 014 050 054 067 075 THE SCOURGER 052 THE CHANT PYU IDEN PÖL VUOD KYL EN 20 LEV LÄ: 094 07 R YAR MIC ASKA DEM VIO HAE IMMA T: P OT: LW T PÄÄ ÄÄO AGE OSA SAS NER SSA SA T AFU HE C BAD HAN T RIA 070 072 TEKIJ Ö Stam1na 060 eon ayr 15.1.2008 17:57:24 Inferno_2008_53_3.indd 5. PÄÄNAVA US TULOSSA : IN FLAM 009 ES UTELU: M USIIKKI 010 MUS KUUKAUD EN ELÄVÄ IIKKINA. : FIELDS O F THE NE 012 PHILIM SYTYKKE ITÄ: MM
klo 16.00 (ständi #10) ja esiintyy klo 19.10! Tervetuloa tutustumaan Century Median uutuuksiin FMEn osastolle #9! Tilaa oma Norther-albumisi julkaisupäiväksi kotiin Levykauppa X.stä: www.levykauppax.fi www.centurymedia.com Inferno_2008_53_3.indd 6 15.1.2008 17:57:35. FINNISH METAL EXPO 15.-16.2.2008: NORTHER jakaa nimmareita Finnish Metal Expossa la 16.2. Saatavana myös special-versio, jolla bonuksena 3 biisiä "No Way Back" listaykkösEP:ltä: C.U.S, No Way Back, Reach Out. Tarkista Northerin melodinen thrashmeno uudelta "N" albumilta 13.2.! Mukana videobiisi "We Rock"
"Minä ymmärrän, sinä et." Ahdistavaa paskaa on moinen, ja ken moiseen touhuun kapsahtaa... Tunnelma, se miten äänimassa porautuu kuulijaan, on kaiken alku ja juuri. Tunne määrää. Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. HENKILÖKOHTAISELTA KANTILTA voin sanoa, että se, millaisella sanomalla, ideologialla tai asenteellisella kierteellä musiikki on varustettu, on lopulta melko samantekevää. Peruskiviä on heitelty antaumuksella sieltä täältä. Yksi pahimmista tunnelman mädättäjistä on paasaaminen. Jatkoa seuraa mistä kulmasta, milloin ja miten, sitä ei voi koskaan tietää. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Matti Riekki päätoimittaja TAMMIKUU 2008 INFERNO 7 Inferno_2008_53_3.indd 7 15.1.2008 19:45:03. Päänavaus Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala #53 kirjoittajat Hakkarainen Mikko, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Lehtonen Marko-Oskari, Malm Mikko, Orell Lassi, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO Aurinkokuja 9 33420 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK. Musiikkina siis, ei julistuksena. Puhtainkin alamaailman metallisoturi on aseeton, jos radiosta kuultu eurotanssilistahitti yhtäkkiä ottaa ja vie mennessään. Avainkiistakapula on tietysti, voiko metallimusiikki olla kristillistä. Voittajan etsiminen tästä taistelusta on turhauttavaa touhua; oli isäntä sitten okakruunu- tai sarvipäinen, tai vallan päätön, valtaosalle meistä musiikki on kuitenkin musiikkia, jota arvotetaan ennen muuta sillä, miltä se kuulostaa. Paasauksen tunnusmerkkejä roikkuu siellä täällä myös aiheen äärellä käydyn keskustelun äärellä, eikä mikään puolista ole synnitön. Tai ylipäänsä rockmusiikki uskonnollista. vuosikerta Myrsky ehtoollismaljassa VIIME NUMEROMME JUTTU kristillisestä metallista sohaisi kusiaispesää oikein kunnolla ainakin jos alan nakkikopinedustan, Imperiumi.netin tanakkaliikenteisen Messulaudan antamaan osviittaan on uskominen: yli 25 000 lukua ja vajaat 500 vastausta aihetta käsittelevässä ketjussa tämän numeron painoon mennessä puhuvat omaa kieltään. Osaksi myös kielillä. Ensimmäiseksi kannattaisi miettiä, kaipaisiko se peilikuvakin muutaman murikan verran herättelyä. 10-16) (09) 737 009 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Julkaisujohtaja Mika Nikula Ilmoitusmyynti Mikko Mali, Petri Kallio, Peter Lindroos, Oskari Anttonen, Erik Kangas Puhelin: (09) 4369 2408 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Markus Paajala Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 8. Eri asia on, miten sen tunnetaso puree. Itselleen ei auta esittää. Monella tuntuu olevan valtava tarve kertoa, mitä se musiikki "oikeasti" on ja miten sitä tulee kuunnella. On sama, paasataanko jessestä, buddesta vai lussesta. OLI MITEN OLI, viime lehden juttumme oli nähtävästi tarpeellinen. VAAN MITEN SE tunnelma sitten pilataan. no, siinä ovat kovistelun valtit vähissä
Mies viittaa tietysti Amberian Dawnin laulajaan, Iconofearissa aiemmin vaikuttaneeseen Heidi Parviaiseen. Hynnisellä on rautainen ote bisneksestä ja todella kova asiantuntemus. Kotimaista osaamista esittelevät esimerkiksi Sotajumala, Turisas ja Kiuas, tämän lehden kannessa pyllyilevän Stam1nan lisäksi. Amberian Dawn -niminen bändi perustettiin vasta vuonna 2006, mutta bändin muusikot eivät suinkaan ole mitään keltanokkia. Ja tietenkin perkeleesti kaikkea muuta. KAAPELITEHTAALLA RYTISEE JÄLLEEN JULMETTU MÄÄRÄ NÄYTTEILLEASETTAJIA, käytännössä kaikki alan silmäätekevät ja monipuolinen esiintyjäkattaus. Häneltä se hoitui yhdellä puhelinsoitolla, mies toteaa. Debyyttilevy River Of Tuoni ilmestyy 31.1. Se oli jo hyvin lähellä Amberiania, mutta silloin laulussa oli Peter James Goodman. Heidin tasoista laulajaahan ei voi oikeasti olla edes olemassa, Tommi Kuri naurahtaa. Yllättävän vähän sitä kyllä on tullut. Sen jälkeen perustettiin Atheme One, johon liittyi myös nykyinen kosketinsoittaja Tom Sagar. Tsekkasin kerran huvikseni noin 50 naislaululla varustettua metallibändiä, eikä niistä ollut kuin ihan muutama sellaisia, joista tuli suoraan Nightwish mieleen, Kuri kertoo. Juuri hänen vaikuttavien kykyjensä ansiosta laulu on erittäin tärkeässä roolissa Amberian Dawnin biiseissä. 15.-16.2. Amberian Dawnin tulevaisuudensuunnitelmiin kuuluu muun muassa pistokeikka Lontooseen huhti-toukokuun vaihteessa. Sitä on työstetty jo viime helmikuusta lähtien. Tällä kertaa ulkomaisiksi nimiksi tapahtumaan on saatu muun muassa Soilwork ja Municipal Waste. Amberian Dawn soittaa siis melodista ja tunnelmallista metallia, jossa laulajana on klassiseen tyyliin laulava nainen. järjestettävän Expon kotimaiset bändit ovat kaikki ehtineet ansaita kannuksia yllin kyllin, mutta joukossa on myös yksi toistaiseksi tuntematon nimi, Amberian Dawn. Se on tietenkin se normaalein vertaus... Sitä ennen bändin pitää vakuuttaa suomalainen metallikansa FME:ssä. Vilho Rajala sytyttäjä sytykkeita.inferno@popmedia.fi 12 INFERNO TAMMIKUU 2008 Inferno_2008_53_3.indd 12 15.1.2008 18:03:51. Kitaristi ja biisintekijä Tuomas Seppälä ja basisti Tommi Kuri soittivat aikoinaan yhdessä jo Virtuocity-nimisessä kokoonpanossa. Tämä Suomen Musiikin tuore signaus soittaa melodista, progehtavaa ja tunnelmallista metallia klassisella naislaululla päällystettynä. Kuri on luonnollisesti innoissaan uunituoreesta levytyssopimuksesta ja FME-keikasta. Toisaalta, vaikka aina sanotaan, että Nightwish-kopioita on liikaa, ei se ihan niinkään ole. Kuri kertoo, että esimerkiksi FME-keikka olisi ollut pelkkä etäinen haave ilman Hynnistä. Tuota, joko on kiintiö täynnä Nightwish-vertailuja. Näillä eväillä saadaan Kaapelitehtaalle järjestettyä kohtuullinen tungos, jossa bändien promopaketit ja erilaiset samplerlevyt vaihtavat vilkkaasti omistajaa. Bändin loput jäsenet ovat rumpali Joonas PykäläAho ja kitaristi Kasperi Heikkilä. Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste Amberian Dawn Neljättä kertaa järjestettävä Finnish Metal Expo on enemmän kohtauspaikka kuin artistikatselmus, mutta tänäkin vuonna mukana on sentään yksi uusi kyky. Aika monen muunkin kanssa neuvoteltiin, mutta tämä oli lopulta hyvin selvä valinta
Pudottiin alas pimeyteen, jossa autuaan duuriasteikon seassa korvissa vihlovat Paholaisen tritonussoinnut. Jumalan ja Saatanan riidellessä keskenään turmiosta ja pelastuksesta Dionysos kuuntelee musiikkia ja kaataa lisää viiniä lasiin toisen valo on aina jonkun toisen pimeys, mutta hämärässä tanssivat varjot. Lontoon-kirjeenvaihtaja Riitta Itäkylä www.arock.fi 14 INFERNO TAMMIKUU 2008 Inferno_2008_53_3.indd 14 15.1.2008 18:04:22. Yksinäinen ja heiveröinen laitapuolenkulkija jakaa pieniä lappusia kadunkulmassa mutisten Sanomaa ohikulkijoille. "Jumalalla". Viinaa, päihteitä, pikkutuhmia misuja, eikä unohdeta puukotuksia. Ehei. Käärme luikerteli Paratiisiin ja pilasi kaiken. Musiikkikaan ei ollut enää entisensä Eevan omenanhimon jälkeen. Ensimmäinen oli jo omillaan huomiota herättävä sanoisinko suorastaan tyrkyttävä , mutta lihallista heikkoutta kun on niin paljon liikkeellä, oli toinen pelastusliike kai tarpeen. "Käärme luikerteli Paratiisiin ja pelasti..." Tai no, ei sittenkään. Mainittu uskonnon nimissä ihmisiä nylkevä karitsalauma sattuu temmeltämään melkeinpä, paremman sanan puutteessa, pyhiksi katsotuilla laidunmailla. AXIS: . Selkeytetään vähän juonenkulkua. Eikä syntiinlankeemus ole rocktähtien etuoikeus; takinkääntötemput hoituvat ansiokkaasti monelta muultakin. Ihmisen itsevarmuus on kieltämättä ihailtavaa: tutkimattomia ovat Herran tiet, mutta karttoja piirretään siitä huolimatta ja vain yksi kompassi näyttää suunnan. Pahuutta on niin monenlaista, ja lampaatkin ovat surullisen usein vain susia pehmoisissa valeasuissa. Armon vuoden 2008 otti nimittäin moni vastaan tiedottomassa tilassa sairaalan tiputuksessa. LONDINIUM AXIS.LONDINIUM Syntiä ja hurmiota TAMMIKUU ALKOI KAIKKEA muuta kuin tipattomissa merkeissä täällä suurkaupungin syntipesässä. Pidetään se kuitti kuitenkin tallella varmuuden vuoksi. Osalla oli kuitenkin sentään vaatteet päällä. Tämäkö on sitä kuuluisaa laupeutta. Toinen näistä hengenkeitaista mainostaa kadunvarressa pystyvänsä parantamaan eksyneitä piruparkoja niin päihderiippuvaisuudesta kuin masennuksestakin. Hyvää Uutta Vuotta! Toisinaan sitä suorastaan ymmärtää kukkahattutätejä ja tekee mieli liittyä partioon pelkästään mielenosoituksellisena eleenä. Onko päämäärällä kuitenkaan väliä, jos matkailu itsessään avartaa. Vuonna 2008 samaisten seinien sisällä parannetaan sieluja saatanallisista harhakuvista; itsenäisestä ajattelukyvystä ja elämänhalusta. Eikä julma ironia lopu näihin totuuksiin. Hänet on pestattu käännyttämään, soppapalkalla. Ja Mick Jagger nauttii iltapäiväteetä puutarhassaan. Nuoli osoittaa joko ylös taivaisiin tai etelän helteeseen, riippuen mistä suunnasta tietä lähtee kävelemään. Missä olisimmekaan ilman näitä empaattisia sielunpaimenia. Kyllä, bikineissä. Useat nuoret neidot, urheasti talvisäätä uhmaten, viilettivät vielä pari viikkoa sitten, ei shortseissa eikä edes minihameissa, kuumahan niissä tulee, vaan bikineissä ("siis niinku mikä pakkanen?!") kapakasta toiseen. Niinhän se oli. Syntiä ja rumuutta on maailma täynnä. Ne ovat viisasta porukkaa. En siis ollut yllättynyt, kun kuulin lähikulmilleni rakennutettavan järjestyksessä toisen hengellisen kokoontumispaikan lyhyen ajan sisään. Kyseisissä rakennuksissa konsertoi vielä pari vuosikymmentä sitten diabolisia syntiin yllyttäjiä, joita myös rockbändeiksi kutsutaan. Osalla ei. Terve järki tuntuu jäävän liian usein tappiolle, ja dekadenssi, halpa sellainen, kukoistaa turhan räikeänä. Paikan omistajalla on liian kiire Mersulleen ehtiäkseen vaihtamaan ystävällisen sanan. Nyt tekee mieli vetää ne bikinit päälle ja painua tupakki suupielessä kartsalle, pelkästään mielenosoituksellisena eleenä, tietenkin. Keskiajan viisaat miehet julistivat törkeät sävelkulut pannaan. Pieni maksu tietenkin nopeuttaa yhteyttä yläkertaan, mutta mitäpä sitä ei pulittaisi mielenterveydestä ja perheonnesta. Vierivä kivikin sammaloituu raha ja valta nielaisevat alkuperäisen Idean ja oksentavat sen ulos irvikuvana, väärennöksenä. Lääkärinpapereilla. Onhan jo sentään tammikuu. Psykiatrin valtuuksilla
D E + + + PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE: W W W. S P I N E FA R M . D E Inferno_2008_53_3.indd 15 W W W. B O N N I E R M U S I C . W W W. F I 15.1.2008 18:04:37. N U C L E A R B L A S T. F I CHECK OUT! + + + D O W N L O A D E X C L U S I V E P R E - R E L E A S E D T R A C K S A T W W W. N U C L E A R B L A S T - M U S I C S H O P
Inferno_2008_53_3.indd 17 15.1.2008 18:05:06
Lisäksi Tramps esiintyi mm. Kyllä kaikki tuli maksettua. Siihen aikaan me oikeasti uskottiin, että bändistä olisi voinut tulla jotain, Kykkänen toteaa. Silloin tapahtui kaikenlaisia isoja murroksia yhteiskunnassakin, kaksi devalvaatiota ja sen jälkeen kammottava lamakausi. Jäikö yhtye velkaa levy-yhtiölle. Meillä piti olla firma nimeltä Hoo Publishing, mä olin toimitusjohtaja ja Heiskanen hallituksen puheenjohtaja. Ikään kuin olisi saanut ylennyksen töissä, Kykkänen toteaa. Bändien välillä oli jollain tasolla veljellinen meininki. Joka tapauksessa se oli hyvä levy. Kykkänen on siis varsin hengissä, ja soittaa Soundtrack-studion pyörittämisen lisäksi kitaraa Los Bastardos Finlandesesissa. Se oli vaan pettymys, että aika alkoi kääntyä vastaan, eikä siihen satsattu yhtään fyrkkaa. Feelgoodin kanssa yhtye teki jopa pidemmän kiertueen. Treenaat kahdeksan tuntia päivässä, etkä pääse keikalle mihinkään, kun pitää aloittaa jäähalleista. Ihan helvetin hyvältä. Royal Trampsin sopimus Polarvoxin kanssa loppui debyyttialbumin julkaisun jälkeen. Pearl Jamin, Neil Youngin ja Ugly Kid Joen kanssa. Takseja ei saanut ja dösissä oli sellaista ryhmää, että niihin ei uskaltanut mennä. Dr. Mustaa huumoria, mutta kun Bastardosia perustettiin, niin Erkinharju kysyi multa, että uskaltaako tähän bändiin tulla. Ei isojen yhtyeiden kanssa älyttömiä kontakteja tai sydänystäviä tullut, mutta kaikkien kanssa oli lämpimät ja hyvät välit. Kaikki yritti hirveästi, mutta mitä siinä oikein voi tehdä, jos ei pääse edes tapaamaan oikeita ihmisiä? Royal Tramps Lahtelaisen Royal Trampsin tarina noudattaa tuttua kaavaa. Me oltiin Suomessa ihan persaukisina. mista jaksanut. Sitä miettii, että miten meidän kohdalla voi käydä näin, kun on bändejä, jotka on sekoilleet vuosikymmeniä, vetäneet mitä tahansa ja ovat silti hengissä. Tanssilavat alkoivat lopetella toimintaansa, ja rockbändit siirtyivät soittamaan klubeihin. Nehän oli sen viimeisiä TAMMIKUU 2008 INFERNO 21 Inferno_2008_53_3.indd 21 15.1.2008 18:05:31. Ritchie Blackmorekin, joka tunnetaan hankalana hahmona, katseli pari keikkaa lavan sivusta ja kirjoitti nimmarit kitaroihin. Tampere "Se oli ihan järjetön virhe. Ne on menneet sellaisille jäbille, joilla on muutenkin helvetisti rahaa. Leiden näkee positiivisena myös sen, että suomalaiset rockbändit uskalsivat tehdä omintakeista ja omituistakin musiikkia. Oli taas hyviä biisejä ja into päällä. Tehtiin aika kiireellä paperit. Yhtye perustettiin Lahdessa 1988 ja sai nopeasti levytyssopimuksen. Kyllä se mätti jo siinä, ettei ollut sellaista väylää, joka on nyt auki. Annoin siellä yhtiön production managerille Tumppi Haaraselle levyt käteen ja sanoin että kuuntelepa näitä, hyvä bändi. Kellon taisin nakata vittuun saman tien. Päinvastoin joku jäi meille velkaa, kun kustannusrahat, tuollainen miljoona dollaria, katosi johonkin. Deep Purplelle, Ugly Kid Joelle, Neil Youngille ja 4Non Blondesille. Heiskasen kanssa käveltiin joka päivä kaksikymmentä kilsaa tsiigailemaan mestoja, kun ei ollut ajokorttia eikä autoa. Lainahittiä seurannut Dangerous & Extremely Unhealthy (1990) on yhä Royal Trampsin myydyin levy, ja samoihin aikoihin yhtye alkoi avata päätä ulkomaiden suuntaan. Sitten tulee 1990-luvun puoliväli, ja yhtyeen toiminta hiipuu. Antti Einiön ShowCo oli siihen aikaan suomen isoin ohjelmatomisto ja toi kaikki ulkomaiset bändit Suomeen, myös Giants Of Rockiin. Lahtelainen Power Records kiinnitti yhtyeen, ja toista pitkäsoittoa edelsivät singlet Make My Day sekä Sladelta lainattu Gudbye T´Jane. Jälkeenpäin yritin ottaa selville, missä firma on, mutta Teoston lakimies ei löydä sitä mistään. Miltä tuntui tehdä Growing Wings (1993) suomalaiselle levy-yhtiölle Suomessa. Levytyssopimus ulkomaisen yhtiön kanssa, läm- mittelykeikkoja stadionyhtyeille, mm. En usko, että kukaan tarjosi levyä ulkomaille, vaikka julkaisun piti olla ihan selvä. Se on ihan murhaa, ei siellä ollut mitään tekemistä. Meiltähän kuoli pari roudariakin, kitaristi Olli Kykkänen toteaa. Saatiin Mikki Hiiri -kellot ja esittelykierros Disneyllä. Tajusin, että nyt on mennyt pieleen ja pahasti." Hannu Leidén ja Lahti pelasivat todella hyvin yhteen, ja Pori oli siinä mukana. Royal Trampsin debyyttialbumin julkaisi helsinkiläinen Polarvox. Royal Trampsin aktiiviurasta Kykkäsellä on kuitenkin hyviä muistoja. Myöhemmin sekä bändin basisti että laulaja kuolee, ja vaikka yleisöä Trampsin kitaravetoiselle hard rockille olisi, on paluu mahdotonta. Ja sitten pääsin itse lavalle sieltä sivusta. Hannu Leidén muistuttaa, että tuolloin luotiin pohja nykyiselle musiikkiviennille. Hämeenlinassa järjestettiin silloin isoa tapahtumaa, Giants Of Rockia. Haaranen innostui Royal Trampsista ja järjesti lämmittelypaikan Deep Purplen Skandinavian-keikoille. Olihan se makea fiilis. Se oli vallatonta aikaa, ja bändeillä oli keskenään hyvä meininki. Minä ja Sakke (Royal Trampsin toinen kitaristi) oltiin pyöritty siinä vaiheessa jo paljon keikoilla, olin ääniteknikkona Sleeppareissa, Peer Güntissa ja Yössä. Öisin huoltoasemilla törmäsi aina Boycottiin, Peer Güntiin tai johonkin Popedaan. Yhtyeitä oli paljon tien päällä
Hoidin keikkoja, ajoin bussia, roudasin ja vaikka mitä. Jostain se raha pitää löytyä, eikä se välttämättä ole suomalainen levy-yhtiö. Se asenne ja taito auttoi tekemään noiden ulkomaan jannujen kanssa töitä. Keskityttiin sovituksiin ja johonkin pikkunäppäryyteen meiningin kustannuksella. Tuntui, että se oli vähän liikaa yhdelle ihmiselle. 90-luku oli kuitenkin lama-aikaa, ja levybudjetit supistuivat jatkuvasti. Yksi päivä kuuntelin Smackia ja hätkähdin, että miten nää jäbät soittaa näin hyvin, Olli Kykkänen toteaa. Levy-yhtiöpoliittiset kuviot meni aina ihan penkin alle. Ja sitten vaikka joku Zero Nine, todella kova bändi. Eikö Ian Gillan tuottanut yhden niiden levyn. Huippu oli levynjulkkarikeikka Ruotsissa. Ne huomasi, että näillä jätkillä on kuvio hallussa, nää ei oo mitään hörhöjä. Jotain hävyttömyyksiäkin kirjoitettiin. Royal Trampsin viimeinen pitkäsoitto, enteellisesti nimetty Dreams/ Reality, julkaistiin 1995. Mä vähän ihmettelin sitä, kun me kuitenkin skarpattiin soittamisen kanssa ja tehtiin mielestämme hienompia biisejä kuin ennen. Monet meidän kaverit sanoivat, että Dreams/Reality on huonoin Tramps-levytys. Entä onko Bastardolla vinkkiä rocktähdeksi halajavalle nuorelle. Samanlaista tietysti vaadittiin omalta bändiltä ja roudareilta. Se vaatisi sitä, että yhtiöt uskaltaisivat esimerkiksi tehdä ulkomaisten jakelijoiden kanssa yhteistyökuvioita. Yhtyeet kokeilivat siipiään ulkomailla, mutta suurta breikkausta ei koskaan tapahtunut. Suomalaisen kevyen musiikin kentässä elettiin murrosaikaa, 80-lukulainen kitararock oli vaihtunut Aikakoneen ja Movetronin tanssimusiikkiin. Kykkänen toteaa, että ulkomaille tähdätessä on yksinkertaisesti oltava rahaa. Kaikki tarjoilut ja muut oli järjestetty, mutta levy-yhtiöstä ei tullut ketään paikalle. Yhtye harkitsi uudelleenaktivoitumista, kunnes laulaja Jack Vitikainen menehtyi vappuna 2005. Että tämän verranko te meistä diggaatte, ettette viitsineet edes tulla keikalle. Kyllä ne seuraavana päivänä otti yhteyttä ja pyyteli anteeksi, mutta se homma oli jo fiilispoliittisesti menetetty. Keikan jälkeen ajettiin yöllä firman toimistolle ja hakattiin kivitalon seinään meidän keikkajuliste." Olli Kykkänen keikkoja Purplessa, ja vaikka Blackmoren omat fiilikset oli varmaan mitä oli, niin meitä kohtaan se käyttäytyi todella asiallisesti. Ehkä ne eivät uskoneet meihin tarpeeksi tai jotain, pakko22 INFERNO TAMMIKUU 2008 han siihen on joku selitys olla. Bändeiltähän se ei loppunut ikinä. Nehän oli jo lähellä... Keikan jälkeen ajettiin yöllä firman toimistolle ja hakattiin kivitalon seinään meidän keikkajuliste. Yhtyeellä oli oma tekniikka sekä keikkabussi, ja sähköisten Tramps-esiintymisten lisäksi yhtye teki akustisia coverkeikkoja. Tuolloin Royal Tramps haudattiin lopullisesti. Suomalainen hard rock vuonna nolla Suomessa tehtiin aikoinaan isoin voimin paljon hyvää, englanninkielistä rockia. Royal Tramps oli vuosikausia hiljaa, mutta sekä yhtyeen että roudarikunnan välit olivat yhä läheiset. Ei ne koe hyötyvänsä siitä, että jossain Saksassa myydään levyjä. Kalkkiviivoilla loppui aika monen bändin taustavoimien usko. Sen huomasin, että mitä isompi tai vanhempi stara, sen paremmin oli homma hallussa, eikä ollut tarvetta näyttää kenellekään pistämällä kakkosbändiä ojennukseen. Ammattilaisten meininki Royal Trampsin toiminnan puitteet olivat alusta saakka ammattimaiset. Sehän kulki ihan eri lentokoneilla ja eri reittejä kuin muu Purple. No bullshit. Inferno_2008_53_3.indd 22 15.1.2008 18:05:39. Lahtelaisen Power Recordsin jälkeen yhtyeen levyt julkaisi ruotsalainen Amigo Musik. Ja kun Tramps- basisti Welle jäi heinäkuussa 2002 rekan alle, päätti bändi järjestää edesmenneelle jäsenelleen muistokonsertin Lahden Torvessa. Grunge oli mullistanut rockin, eikä Royal Tramps ollut enää ihan varma, miltä yhtyeen olisi pitänyt kuulostaa. Ja sitten ei ollut enää keikkojakaan, kun en niitä hoitanut. Minä ja Sakke oltiin miksaajina opittu jo ennen Trampsia tietty työmoraali ja tekninen taso. Se ei ollut mikään tietoinen juttu, vaan ajattelin, että olen vapaalla ainakin viikon tai kaksi. Kaikki tarjoilut ja muut oli järjestetty, mutta levyyhtiöstä ei tullut ketään paikalle. Sitten ei kuitenkaan jostain syystä riittänyt rahaa loppuun asti. Pikkuhiljaa myytiin bussi ja kamat pois. Yhtye alkoi kokoontua muistokonsertin merkeissä vuosittain, ja myös keikkajärjestäjät osoittivat kiinnostusta Trampsia kohtaan. Usko itseesi ja hanki taustavoimia, joihin luotat. Olisi ehkä pitänyt jatkaa sillä hard rock -linjalla eikä yrittää näyttää, että kyllä me osataan soittaa. "Huippu oli levynjulkkarikeikka Ruotsissa. Rahaa pitää olla sen verran, että parin kolmen bändin kanssa on mahdollista kokeilla, josko yksi breikkaisi. Opettele soittamaan hyvin, tee hyviä biisejä. Konsertin tuotto lahjoitettiin basistin tyttärelle. Että mitäs, jos mäkin vaihteeksi vaan soittaisin bändissä. Myös yhtyetoiminnan käynnissä pitäminen alkoi väsyttää Kykkästä. Ja olinkin sitten pidempään tekemättä mitään
Inferno_2008_53_3.indd 23 15.1.2008 18:05:41
Orkesterin Jäähyvästi-levyä kuunnellessa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi suomeksi laulettuihin sanoituksiin. Kysymykseen saapui vastaamaan koko Saattueen kuusijäseninen kööri. Joo, mulle on urputettu siitäkin, kun artikuloin liian selkeästi. Jatkuva örinä voisi olla aika puuduttavaa. Ei se ratkaisu ole meidän taivalta ainakaan helpottanut, mutta onhan se jotain erilaista. Meidän keikkailua on aiemmin hidastanut miehistön jatkuva vaihtuminen, Tuukka kertoo. Vaan mitä se saattometalli sitten oikein on. Mikäs virka silloin niillä sanoituksilla olisi. Tämä on muistettu kertoa myös Saattueelle. Laulutyylien vaihtelu on siis hyvin tarkkaan suunniteltua. Doomiin on vaikea lisätä tuollaista näyttävyyttä, Miku pohtii. Hitaampi matsku on vaikea pitää mielenkiintoisena. Livetilanteessa meillä on aina samanlainen aggressio läsnä kuin nopeammassakin metallissa. TE kuolemme valittaen ja e ihin kiteytyy kien, elämm Näihin sano ynnymme it "S u. On kai se selvää, että jollain Mötley Crüellä on mahdollisuus pitää pikkuisen enemmän show-puolta mukana. Kesti aina pari kolme kuukautta sisäänajaa uusi tyyppi, ja kun sille ehdittiin just hätäisesti järjestää jonkinlainen tulikaste, oli toinen soittaja jo vaihtumassa. Varjojen saattue -biisiin minä olen taas lähinnä purkanut omaa ahdistusta eri asioista, joten siinä se kuolema on enemmänkin metafora. Kyllä pystyt, Hapa sanoo. Mulla nyt ei ole sitä ongelmaa, kun mä en oikeastaan pysty kiilaamaan, Miku väittää. Itse asiassa aika hyvinkin ollaan saatu keikkaa vuoden alkuun. Virsi-vertauskuva kyllä kuulostaa mun korviin aika ahdistavalta, toi uskonnollisuus kun ei ole se mulle kaikkein ominaisin piirre. Keikkailun hidas hurmio Hidasta musiikkia ei ole helppoa esittää. Oli alusta asti selvää, että suomeksi vedetään, yhtyeen kitaristi Hapa Lampinen kertoo. Vittuilua tuosta suomenkielisyydestä ollaan saatu kuulla ihan tarpeeksi, rumpali Miku tuhahtaa. Jos vaikka thrashbändit voivat nostattaa tunnelmaa hurjalla tempolla ja energisellä esiintymisellä, on tuomiopäivän sävelillä haastavampaa pitää yleisö lavan edessä. Me Teron (Kalliomäki, kitara) kanssa kirjoitetaan lyriikat, ja jotenkin itsestään se kuolema hiipii niihin mukaan, Tuukka selvittää. Albumin onkin nopeasti valmis luokittelemaan elämän päättymistä käsitteleväksi teemalevyksi. Laulusovitukset tehdään yhdessä kitaristi Teron kanssa, katsotaan aina kimpassa mitä mikin osa vaatii. Saattueenkin miehistö intoutuu pohtimaan asiaa. Viime vuosien aikana on ilmaantunut ennennäkemättömän monta hitaasti vyöryvän metallin nimeen vannovaa yhtyettä. Yhden kappaleen kohdalla näin onkin. laulaja Tuukka Koskinen ihmettelee kitaristi Jani Koskelan ja basisti Samu Lahtisen nyökytellessä. Useimmiten Tero laittaa sävellykset alulle, ja kuolema nyt sattuu tulemaan ensimmäisenä mieleen kun kuulee niitä biisejä. Puhtaat osiot esitetään itse asiassa INFERNO TAMMIKUU 2008 lähes virsimäisellä hartaudella. Suomen kieli on kuitenkin tiukimpien duumareiden mielestä selvästi sääntöjenvastainen veto. Helvetin paljon pitää treenata, eikä kovin montaa kaljaa voi ottaa ennen keikkaa, Samu tuumaa. Pikkulinnut ovat livertäneet, etteivät keikkapaikat toivota doombändejä tervetulleeksi yhtä mielellään kuin reipastahtisempia orkestereita. aisemminkin aa hommaa ta kertaa aik mon audanvakav h tarvitse olla ulamisen ei la hildt KSTI Saku Sc I KUVA Jarmo Lindén I www.saattu e.net D oom metal on noussut Suomessa arvoon arvaamattomaan. Kappaleissa kuollaan välillä sodassa, välillä oman käden kautta ja välillä seurataan sivusta lapsen vaipumista unholaan. Aiheena se sopii hyvin tukemaan kappaleiden melodiakulkuja. Kappaleista löytyy murinan lisäksi puhdasta laulua ja rokahtavalla raspisäröllä vedettyjä osuuksia. Pitäisi kuulemma vetää sellaisella botneäänellä, ettei sanoista saisi mitään selvää. Salettiin pystyt vaikka kuinka olisi klikki korvassa, Tero väittää. Sanotaanko kuitenkin näin, että meillä on aika erilainen tuo esiintymistyyli. Varmasti pystyt, Jani vahvistaa. V neinä" kerto pe petty n Saattueen kuolemasta himäkeläise n todistettu, yös rii o m . Ja sotilaan kuolemaa käsittelevä Vieraaseen multaan on tietenkin ollut jollekin todellisuutta. Ei suinkaan vaan seistä ja näytetä synkiltä, vaan tukka heiluu reippaaseen tahtiin, Tuukka kuvailee. Mutta eipä meitä toisaalta ole kukaan vielä keikalta torjunutkaan, Jani muistuttaa. Ikiuneen on omistusbiisi, se on osoitettu ihan tietylle henkilölle, Tuukka kertoo. Ja kun sii- Viikatemies vierailee Jäähyvästi-levy tihkuu kuolemaa. Eli kaikki biisit eivät käsittele suoraan kuolemaa tai kuolemista, Tero selventää. 24 Inferno_2008_53_3.indd 24 15.1.2008 18:05:42. Doom-henkistä musiikkia on harvemmin toteutettu äidinkielemme avustuksella, joten tässä lienee Saattueen salainen ase. Väkisinkin alkaa vähän kiilata, Hapa pohtii. Myös Saattue hyödyntää laahaavaa rytmiä ja alakuloisia kitaraharmonioita. Yhtye ei kuitenkaan lämpene vertaukselle. Kertomusluonteiset lyriikat tuntuvat paikoitellen hyvin henkilökohtaisilta, ja mieleen juolahtaakin epäilys, olisivatko sanoitukset saaneet alkunsa tosielämän tapahtumista. Lähinnä siinä haettiin vain kontrastia, Tuukka kertoo. On se haastavaa juu. Englanniksi voisi murista ihan mitä päähän juolahtaa, mutta suomeksi niitä sanoituksia joutuu oikeasti miettimään. aan kuten o sananlask rusolemus. Doombändiksi orkesteri ei kuitenkaan julistaudu, eivätkä alan puristit yhtyettä sellaiseksi mieltäisikään. Yhtye itse ei kuitenkaan myönnä muodostaneensa levyä yhden aiheen ympärille. Perinteisestä doomista yhtyeen erottaa myös tavallista laajempi skaala eri laulutyylejä
Silloinkin, kun tehtiin keikkaa death/ thrash-bändi Murdershockin kanssa, tuntui death metalia katsomaan tullut porukka diggaavan myös meistä, Hapa lisää. Saattohoitoa studiossa Muutamien demojen jälkeen Saattue päätyi lopulta Spinefarmin alaisuudessa toimivan Spikefarmin listoille. Pieniin vastoinkäymisiin toki törmättiin, esimerkiksi ekana päivänä tuli vedettyä lauluja yli rajojen ja myöhemmin sitten melkein yski verta mikin ääressä. Meillähän on mukana jopa rokahtavia kertosäkeitä. Monella keikalla on näkynyt porukkaa eturivissä ihan tippa linssissä, Tero kertoo. Se löytyi ihan säkällä Mikseri.netistä, Tero kertoo. Viime vuoden Ikiuneen-promo sitten alkoi kiinnostaa ja kyselivät sen myötä lisää materiaalia, Hapa kertaa. Levynjulkaisukeikalle se on ainakin tulossa ja varmaan muutenkin joillekin erikoiskeikoille. Kun David Gilmour on yksi Teron esikuvista kitaransoitossa, niin kyllähän se kuuluu, Miku hymähtää. Levyn toinen erikoinen piirre piilee sen nopeissa kitarasooloissa. Se onkin sellainen metallin Leevi And The Leavings! Hapa naurahtaa. Eipä Shape Of Despairkaan ole ikinä tehnyt keikan keikkaa, ja silti se on ihan kulttibändi. Kuten niin monet muutkin metalliyhtyeet, myös Saattue suuntasi kulkunsa debyyttilevynsä myötä Klaukkalan D-Studioon. Studion pääjehu Jarno pimputteli myös joitain urkuja nauhalle. Yhtye hykertelee tyytyväisenä uudesta kodistaan, onhan kyseessä yksi Suomen tunnetuimmista levy-yhtiöistä. Kuka on siis kyseinen neito ja mistä bändi hänet löysi. Siitä pitää antaa miehelle isosti arvostusta, levy kuulostaisi varmasti paljon riisutummalta ja kuivemmalta ilman Jassin panosta, Tuukka jatkaa vielä. Se promo jätettiin siis julkaisematta ja äänitettiin biisit vaan saman tien uudelleen levylle, Samu jatkaa. Onhan vaikka se Ikiuneen-biisin Slashhenkinen kallionkielekesoolo aika epätyypillinen doomihommissa, Tero virnistää. Monissa biiseissä hänen osuutensa ovat kuitenkin aika tärkeässä osassa, Samu toteaa. Tähän kokoonpanoon häntä ei varmaan tulla vakiojäseneksi kiinnittämään, mutta mä ehdin perustaa sen kanssa jo toisen bändin nimeltään Embassy Of Silence. Eli piiri pieni pyörii... Siksi ollaankin nimetty tämä meidän homma saattometalliksi, Miku päättää. TAMMIKUU 2008 INFERNO 25 Inferno_2008_53_3.indd 25 15.1.2008 18:07:44. Kaiken kaikkiaan tuota doom-termiä ollaan koetettu välttää viime aikoina, Samu toteaa. tä selvittiin, niin pitikin alkaa äänittää uutta matskua. Kyseessä on aiemmin Nevernettles-goottibändissä laulanut Ines Lukkanen. Ihan ekat sessiot, kun väännettiin Jäähyvästi-promoa, olivat aika hektiset. Saattueen kuolonkertomukset ovat alkaneet kerätä arvostusta. Jos doomissa tavallisesti soitetaan kitaraa melko vähäeleisesti, löytyy Saattueen levyltä useita suurieleisiä vingutuksia. Tällaisissa olosuhteissa niitä keikkoja on ollut vaikea järjestää. Meillä ei ehkä ole ollut kauheita määriä porukkaa keikoilla, mutta toisaalta siellä on näkynyt tosi fanaattisia faneja. Levyllä on näkyvässä roolissa myös naislaulaja, mutta tämän pöydän ääressä ei kauniimman sukupuolen edustajia näy. Itse levyn äänitykset, kun äänitettiin Jäähyvästi- ja Ikiuneen- promojen kappaleet uudelleen levylle, menivät vähän helpommin. Muutenkin se oli suuresti apuna koko prosessin alusta loppuun. Siinä muuten soittavat myös Hapa, Samu ja Miku. Keikoilla on näkynyt jo innokkaitakin kuulijoita. Me lähestyttiin Spikefarmia jo Kivisydän-demolla 2004, mutta se ei vielä niitä kiinnostanut. Tuukka kertoo äänitysten vaiheista. Sitten tämän aivan uusimman Jäähyvästipromon myötä tuli Spikeltä yhteydenotto. Silloin saatettiin väsätä kitaroita vielä aamuyölläkin. Nyt, kun kokoonpano on vakiintunut, on oikeastaan eka tilaisuus kun voidaan kiertää kunnolla. Eli pärjätä voi ilman keikkojakin, Tero toteaa vielä. Monille se merkitsee tosi tarkkaan määriteltyä musiikkia, ja niiden sääntöjen puitteissa yksikään meidän biisi ei ole puhdasveristä doomia. Ne ovat olleet mukana aika lailla alusta asti
Se onkin semmoinen kysymys, että mä en oikeen tiedä. Työt tuottajana ja miksaajana, rumpalina ja laulajana sekä tv-juontajana pitävät huolen siitä, ettei peukaloita pääse pyörittelemään. Säteily johtuu toki osittain siitä, että tänä iltana on luvassa Machine Head jäähallissa. "Mua ärsyttää tosi paljon sellaiset ihmiset, jotka tekee tahallaan pienistä asioista ison kuuloisia." TEKSTI Anna Saurama I KUVA Markus Paajala Aksu Hanttu ei lomia pitele. Kerro nyt Aksu heti alkuun, miten ehdit tehdä kaiken. Yhtyeistä Entwine ja Tuoni useimmille tuttu lahtelainen ehti Helsingin-reissullaan istahtaa kahville. O 26 Vierivä kivi ei sammaloidu n vaikea uskoa, että tällä miehellä on takanaan neljä viikkoa 1215-tuntisia työpäiviä ilman yhtään vapaata. Silti en lakkaa ihmettelemästä kaverin virtaa, itse kun aloin haastattelua taustoittaessani hengästyä pelkäs- tään lukiessani hänen edesottamuksistaan. En ole viimeiseen kuukauteen Inferno_2008_53_3.indd 26 15.1.2008 18:08:44. Hanttu hymyilee ja näyttää vähintäänkin hyvinvoivalta, vaikka eilen on työputken päälle INFERNO TAMMIKUU 2008 vielä vietetty railakkaat pikkujoulut
Nämä bändit ovat elämäni keskipiste, Eyes Of Eden sen melodinen puoli ja Enemy Of The Sun yhtye, jollaista sydämeni huusi bändi ilman rajoja, bändi jonka musiikki saavuttaa syvimmät tuntoni, jossa musta ja valkoinen ovat limittäin. Enemy Of The Sunin Shadows-debyytti esittelee melkoisen valikoiman erityyppistä raskastelua. Oletko tosissasi. Tulla paremmaksi ihmiseksi. Tahdoin bändin musiikin, en julisteiden vuoksi. Jules (Näveri) kuulostaa kolmelta eri laulajalta, mistä muuten kysellään eniten levyn kuulemisen jälkeen. Ei ole kysymystä eikä vastausta. Olisi paskaa soittaa jotain, mistä ei itse pidä. Kuka tietää, vaikka viiden vuoden sisään olisikin. Silloin tehtäväni on olla psykologi, tämäkin on osa tuottajan hommaa. Päädyit kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun. Enkä halunnut, että tyyliin toiset treenit päättyisivät keskusteluun rahasta ja keikkabussin väristä... Totta kai se on Enemy Of The Sunin Shadows. Minulle on tärkeää, että jokaisella tässä bändissä on vaikutus. Danielin (Zeman) rumpalointi groovaa suurista nopeuksista huolimatta, mikä on todella harvinaista. Nykyään niitä kutsutaan rockbändeiksi, mikä on minusta hassua. Olet liekeissä äänittämiseen, etkä voi tehdä sitä. Vielä 15 vuotta sitten porukka nauroi, kun kuuntelin bändejä kuten Metallica tai Megadeth, ne eivät olleet metallia vaan pelkkää melua. Mikä tuottajan työssä on vaikeinta, entä helpointa. Ei. Sakemannin entisiä yhtyeitä ovat Despair ja Grip Inc., nykymaailmassa hän peuhaa parinkin oman pumpun parissa. Toisaalta se sulkeutuu sillä hetkellä, kun porukan pitää ostaa levyjä. Olet tunnustettu tuottaja, joten sinulla olisi ollut mahdollisuus täyttää bändisi vaikuttavilla nimimiehillä. Mutta ovatko Eyes Of Eden ja suomalaisäänellä julistava Enemy Of The Sun ihan oikeita bändejä vai nimituottajan hassuja pikku projekteja? taas ei ole mikä tahansa bassomimmi, hän on myös hyvännäköinen bassomimmi... Pidän todella Julesin lyriikoista, kuten myös levyn musiikista. Onko yhtye vastauksesi nykypäivän haasteeseen sisällyttää kaikki maailman musiikki yhdelle levylle. Miksi. En ajatellut lainkaan levyn linjaa tai sitä, puuttuuko siltä jotain tyyliä, minä vain tein musaa. Höh, mikä kysymys. Tähän kuuluu kaikki, myös onnistuminen muusikkona tai vaikkapa autokuskin hommissa, heh. Mikä oli vuoden 2007 paras albumi ja miksi. He antavat minulle kaikki mahdollisuudet biisintekijänä, ja totta kai käytän ne hyväkseni. Erona on, ettei se lapsi ole suloinen ja viaton vaan likainen ja sekaisin. Mikä sinulle on tärkein merkkipaalu, jota et ole vielä saavuttanut. Koetimme sitä seuraavana päivänä, ja homma sujui täydellisesti. Kerropas, mikä nykyaikaisessa metallissa on hyvää ja mikä taas huonoa. Kuinka tulit törmänneeksi miekkoseen näissä merkeissä. Olet säveltänyt Shadowsin musiikin, mutta lyriikoissa sulkakynä on hangannut Julesin kouria. Teimme levyn, jonka olemme aina halunneet tehdä, ilman kaupallista strategiaa. Se täytyy aina todistaa itselleen, mikä tarkoittaa jatkuvaa työtä. Näin hänet lauteilla ja olin ihmeissäni, mutta siltikin minulle jäi tunne, että ukosta irtoaa vielä enemmän. Se ei potki pelkästään perseelle vaan palleille siinä samalla! En tykkää projekti-sanasta, ainakaan tässä yhteydessä. Vakavasti, basson lisäksi hän soittaa myös pianoa, mikä tekee hänen musiikintajunsa kirkkaammaksi. Se, että miksaustyylejä on paljon ja asenne avoimempi kuin ennen, on mielestäni todella positiivista. Niin, levyllä tosiaan laulaa suomipoika Jules Näveri, tuttu mies Profane Omenista. Haluan, että tämä bändi menee syvemmälle kuin vain menestyksen perään. Ei ollut "ehkää", vain "KYLLÄ!", ja tässä ollaan. Pistän aina kaikkeni peliin, enkä edes aloita työtä, ellen tiedä, että voin tehdä niin. Onhan oman bändin tuotos silti aina oman bändin tuotos, kuin vastasyntynyt lapsi. Haluan, että sadansissa treeneissäkin musiikki on se pääasia, rahasta voidaan keskustella silloin kun sitä on. Projekti on jotain, mihin panostat viikon pari ja menet sen jälkeen kotiin normaalin elämän pariin. Huonoina hetkinä ajattelen tätä bändiä, ja kun herään, ajattelen sitä edelleen. Tiedän, ettei musiikissa ole täydellisyyttä, mutta tunnelma oli täydellinen. Vastauksen pitäisi olla Shadows, mutta se olisi epäreilua muita tuottamiani levyjä kohtaan. Pirullista on myös, jos bändin tyypit eivät pidä toisistaan ja alkavat hankaliksi. Inferno tulittaa TEKSTI Matti Riekki I KUVA Jörg Kyas Waldemar Sorychta, tuottajamies muiden muassa Moonspellin, The Gatheringin, Therionin ja Sentencedin takaa, on myös muusikko ja biisintekijä. Olet työskennellyt nimekkäiden bändien nimekkäillä levyillä. Netistä lataaminen on päivän sana. Joskus näin on käynyt, en tosin muista minkä bändin kanssa. Voisiko jokin olla enemmän "oikea yhtye". Miksi näin, ja voitko allekirjoittaa kaiken, mitä Jules on teksteihinsä sisällyttänyt. Kun paiskii hommia tällaisten hemmojen kanssa, on musiikillisessa taivaassa. Ja nyt se julkaistaan maailmanlaajuisesti. On mukavaa, että näkökulma on avautunut. Vaikeinta on, kun jokin hajoaa, vahvistin, kitara tai jopa äänipöytä. Mielestäni tuo on jo melkoista menestystä. Ja mitä se menestys itse asiassa edes on. Olla hyvä ihminen ei tarkoita, että olisit sitä huomenna. Alla (Fedynitch) Mies varjoista 28 INFERNO TAMMIKUU 2008 Inferno_2008_53_3.indd 28 15.1.2008 18:08:49. Mikä töistäsi on "SE Waldemar-levy". Vai sadan prosentin tyytyväisyydellä saa aikaan sadan prosentin tuloksen. Helppoa on silloin kun esituotanto on kohdillaan, jokainen tietää paikkansa ja työn päälle kaikki ovat tyytyväisiä. Shadows oli vain jotain, mikä minun oli tehtävä. Kysyin häneltä keikan jälkeen, haluaisiko hän laulaa biisejäni. On hauskaa, kun sama suu laukoo "se on vain musiikkia" ja toisaalta "en voi elää ilman musiikkia". Bändin täytyy olla musiikin ja tekstien tasalla
Inferno_2008_53_3.indd 29 15.1.2008 18:09:06
Kitaristeina Gus Drax ja Chris van Hayden, rummuissa Jonno Lodge ja basistina Adrian Lambert. Joskus sellainen voi maksaa ihmissuhteita. Jos on lupaava ja taidot ovat hyvät, tulee kyllä nähdyksi, selittää John K innostuneena. En halua mainostaa nettisaittia, mutta vastaus on mySpace, löysin sieltä puolet kavereista. Neuvoni kelle tahansa bändiin haluavalle muusikolle onkin, että nauhoittaa itsensä videolle ja laittaa saitille. Hosumalla pääsen kärryille ja alan miettiä, taukoaakohan miehen monologi laisinkaan. INFERNO TAMMIKUU 2008 30 Inferno_2008_53_3.indd 30 15.1.2008 18:13:33. Sillä taitava on oltava pystyäkseen tuottamaan livenä John K:n luomukset. Ei mennyt kuitenkaan kuin kaksi kuukautta, kun Biomechanical oli jälleen kvintetti. Yhtyeen perustajalla on sanansa sanottavana maailman tilasta. kuolema M ies tämän Britannian parhaiten varjelluksi me- Hengen tallisalaisuudeksikin tituleeratun yhtyeen takana pyrkii täydellisyyteen terveyttäänkään säästämättä. TEKSTI Anna Saurama I KUVA Sam Scott-Hunter www.biomechanical.co.uk Tuskaisen kovasta thrashistaan, elokuvallisesta soundistaan, mutkikkaista temporakenteistaan sekä moniulotteisista vokaaleistaan tunnettu Biomechanical julkaisee helmikuun alussa kolmannen albuminsa. Haastateltavani puhuu kiivaaseen tahtiin liikehtien jatkuvasti paikallaan. Pohjoisesta tulleena on vaikeaa pysytellä kreikkalaissyntyisen papupadan tahdissa. Miten on mahdollista saada noin lyhyessä ajassa ympärilleen joukko taitavia muusikoita. Kun säveltäjä-sanoittaja-vokalisti John K perui liian rankaksi käyneen äänitys- ja miksausprosessin päätteeksi muutaman keikan vedoten loppuun palamiseen, bändin soittajat päättivät nostaa kytkintä. Ennen kuin olen edes riisunut takin päältäni, John on ehtinyt paitsi istua alas myös tilata, ihmetellä matalia pieni-istuimisia tuoleja, ristiä ne Umppa-Lumppa-tuoleiksi ja aloittaa tarinansa edeten hyvän matkaa ennen kuin saan nauhurin pyörimään
Suurimpana syypäänä tähän on, mikäs muukaan kuin, juuri äsken niin positiiviseen sävyyn käsitelty internet. Elokuvamusiikin tekemisessä ei voi ohittaa orkesterimusiikin klassisia juuria, muuten tulos on helposti vain tapettia. Aiemman menestyksen ansiosta oli nyt mahdollista työstää albumia asianmukaisesti. Arvaa mitä teimme. No John, kaikkien aikojen leffasävellys. Haluan vielä palata hetkeksi internetin hienouteen, eikö se ole mahdollistanut teidän kohdallanne jopa mannertenvälisen yhteistyön. Tiedätkö, sen missä kuulee tilan. Toinen kitaristi Chris otti minuun itse yhteyttä, hän on Biomechanicalin fani ja loistava soittaja. Tuolloin studiot olivat taloudellisesti paremmin varustettuja työskentelemään bändien kanssa, siis siinä mielessä, että osallistujille oli mahdollista maksaa viikoittain palkkaa. Jalustalla ikuisesti. TAMMIKUU 2008 INFERNO Kultainen 80-luku Cannibalised on kolmiosaisen tarinan päätös, joka kertoo päähenkilön havahtumisesta omaan henkiseen kuolemaansa. Toisaalta nyt bändillä on nimeä, mikä ei voi tietenkään olla vaikuttamatta asiaan. Kaikessa on lopulta kyse siitä hetkestä, jolloin asetun tietokoneen ääreen, otan näppäimistön esiin ja alan kirjoittaa. Vuosituhannen vaihteen tienoilla harvalukuisilla muusikoiden sivustoilla ei juuri metallisteja pyörinyt. Yhtenä syynä on se, ettemme kohtaa toisiamme emmekä kuuntele. Tiedän miehen opiskelleen elokuvamusiikkia ja työskennelleen sen parissa ennen metallialalle siirtymistään. Levyntekoprosessi vei kokonaiset 13 kuukautta, mutta kun kerroin tämän Chris Tsangaridesille, hän ei ollut lainkaan yllättynyt. John K esittää ilmein ja elein elävästi sitä, miten hänen "leukansa tipahti lattialle" Jonnon videota katsellessa. Minun piti käydä noin viisi kertaa vessassa ennen kuin soitin Chrisille, mutta kaveri olikin varsin ilomielinen ja mukava. Se on koskematon. Meillä on niin vahva taipumus hävittää ongelmat kaiken muka tärkeän alle. En ole tekemässä sanoituksieni kautta mitään uutta filosofiaa, lausun vain ääneen sen, miten elämä järkyttää minua. Pienen pojan elättäjänä K:llä ei ollut varaa harha-askeliin. Allekirjoittaneen ymmärrys kuitenkin loppuu jossain vaiheessa, joten siirrymme keveämpiin aiheisiin. Cannibalised-albumin toivottoman tunnelman intensiteetti on helppo ymmärtää Johnin kiihkeää vyörytystä kuunnellessa. En poistu silloin kotoa. Kreikasta tulee tällä hetkellä joukoittain uskomattomia muusikoita, ja kaikesta on kiittäminen yhtä miestä. Ihmiset eivät enää mene ulos! Ajattelu on tukahdutettu. Rakastan elokuvia ja soundtrackeja. Hän on myös tehnyt orkestraatioita oman bändinsä Chaosgenesisin puitteissa, John ylistää uusia kumppaneitaan. mulla uutisia ja on sokissa siitä mitä näkee. Keskustelu etenee läpi viime vuosien väkivaltaisimpien uutisten, Beslanista Jokelaan. Hän vastasi "en sanoisi mitään, minä kuuntelisin". "Jos muksu ottaa aseen käteen, kyse on yhteisöllisestä ongelmasta ja meidän on pakko herätä." siikki, musiikki ja musiikki. Gus lähetti demonsa ja tuli sittemmin käymään Englannissa ja jammailimme yhdessä. Se mies tekee todella ihmeitä. Tsangarides jos joku tuntee vanhat hyvät ajat. Basisti Adrian oli ennen Dragonforcessa, mahtava kundi. Filmifriikin orkestraaliset taidonnäytteet ovat Biomechanicalin tavaramerkki. Gus asuu Kreikassa, kyllä, ja hän on valtavan lahjakas. Dragonforce on aika erilaista ja paljon yksinkertaisempaa, mutta Adrian onnistui koesoitossa mainiosti. Judas Priestiäkin aikoinaan tuottanut ja miksannut legenda osasi kertoa, kuinka pelkästään Painkiller-biisiä tehtiin useita viikkoja studiossa. Moni asia on toki muuttunut sittemmin, mutta John K on silminnähden onnellinen voituaan työskennellä idolinsa kanssa. Hän on innoittajani. Nykyisin kun rummustoa samplataan, tila katoaa. Parhaimmat ovat niitä, jotka toimivat omana teoksenaan. Skidit hakkaavat toisensa henkihieveriin, laittavat pahoinpitelyn näytille internetiin ja sitten videota ladataan miljoonia kertoja. Sanoitusten ohella tarinaa kertoo monimutkainen mutta saumattomaksi hiottu äänimaailma, joka syntyi 17-tuntisten työpäivien tuloksena John K:n ravatessa kotistudionsa ja tuottaja Chris Tsangaridesin studion väliä. Rumpali Jonno Lodge löytyi MySpacesta. Lopetetaan paskan jauhaminen ja riisutaan kaikki ylimääräinen pois. Ihminen on verenjanoinen. Toinen asia joka huolestuttaa minua on se, kuinka yhteiskuntamme tulee väkivaltaisemmaksi päivä päivältä. Koska näit viimeksi mielenosoituksen. Ajatuksemme uppoutuu tähän massiiviseen olioon, mitä internetiksi kutsutaan. Asia oli sillä selvä. Itse asiassa saatan kohtalon oikusta tehdä pian paluuta juurilleni. John osaa kertoa tarkkaan tekniikan ihmeistä, tuottaja kun on itsekin. En halunnut mitään mauttomuutta tyyliin "yhyy, me poltamme puut". Internetiä ei voi hallita. Olen kuin kuka tahansa, joka katsoo aa- 31 Inferno_2008_53_3.indd 31 15.1.2008 18:13:36. Mielestäni tämä on paluuta kivikaudelle. Ja hän tiesi mitä tehdä, jotta saimme esimerkiksi aikaan vanhanaikaisen rumpusoundin. Jos muksu ottaa aseen käteen, kyse on yhteisöllisestä ongelmasta ja meidän on pakko herätä. Mutta tällä kertaa elämä potki oikeasti päähän huopatöppösillä. Yhden mikin sijaan käytimme vaikkapa yhden tomin äänittämiseen seitsemää mikkiä. Yhtäkkiä mustakutrinen seuralaiseni viittaa kohti vihkoani ikään kuin hän muistaisi olevansa haastateltavana ja käskee leveästi hymyillen tulittaa. Me puhumme samaa kieltä, mikä on tietenkin selvää, sillä tuottajana kuljen hänen jalanjäljissään. Internet vain kasvoi hallitsemattomiin mittoihin. Enkä puhu nyt mistään salaliittoteoriasta, siitä että kaiken takana olisi joku henkilö tai hallitus, sillä niin ei ole. Omistan enemmän soundtrackeja kuin metallialbumeja. Totta kai ongelma on yksinkertaista identifioida, ratkaisu onkin sitten vaikeampi esittää. Biomechanicalia perustettaessa kokoonpanon vakiintumiseen meni kaksi ja puoli vuotta, mutta silloin internet oli paljon pienemmän skaalan juttu. Uusi kitaristi van Hayden onkin kommentoinut Biomechanicaliin liittymisen olevan ainutlaatuinen tilaisuus kehittyä muusikkona, mutta merkitsevän samalla melkeinpä omasta elämästä luopumista. Juuri ja juuri täysi-ikäinen, nelivuotiaasta rumpuja soittanut klassisen koulutuksen saanut Lodge ei ollut uskoa todeksi Biomechanicalin keulamiehen yhteydenottoa vaan piti sitä aluksi pilana. Tilan todella kuulee nyt... On vain mu- Välinpitämättömyys ja väkivalta Hehkutuksen hellittäessä otan puheeksi Biomechanicalin lyriikat. Me syömme planeetan elävältä, niin luonnonvarat kuin ihmisten henkiset resurssit. Marilyn Mansonilta kysyttiin kerran, mitä hän sanoisi kouluampujille, jos saisi tilaisuuden. Sellainenhan oli käytäntö vanhoina hyvinä aikoina. Tiivistäen voisi sanoa John K:n huolena olevan ihmisten spiritualiteetin hukkuminen arkisten asioiden tulvan alle. Halusin käyttää vertauskuvaa, ja siksi kehitimme yhden henkilön tarinan, jonka kautta saan sanottua sen mitä haluan. John Williamsin Empire Strikes Back. Hänen nimensä on (Ionnis) Anastassakis, hän on kitaristini opettaja. Häkellyn, kunnes tajuan hänen tarkoittavan kysymyksillä ampumista. On pakko saada uusi iPhone ja ties mitä. Jouduin kuitenkin kysymään häneltä, onko Biomechanicalin musa hänelle ok. Huopatossulla päähän John pohtii sitä, kuinka nopeasti hän onnistui kasaamaan uuden bändinsä
Levytyssopimus pettää alta kerta toisensa jälkeen, tai levyt eivät pääse kauppoihin oikein missään. Se ei koske pelkästään raskasta rockia, mutta alan trendi on, että missään ei heitä taimi yhtään ja kaikki on 100-prosenttisen vireessä ja laulu on kohdallaan. Heikkisen mukaan tunnelmat musiikissa ohjaavat kirjoittamaan tekstitkin raskaiksi. Kolmasosa Leveragestahan asuu Helsingissä ja loput Jyväskylässä. Vielä kun vertaa tätä soundia siihen perinteiseen treenikämppäkakofoniaan, niin onhan tämä ihan helvetin luksusta, Pekka Heino myöntää. Mehän ollaan ihan törkeän etuoikeutettuja, että voidaan treenata studiossa. Mun mielestä Leverage on aika hevi bändi. Maestro Heikkinen ei kuitenkaan allekirjoita tarjoamaani ideaa. INFERNO TAMMIKUU 2008 Puhuttiin just siitä älyttömän kovasta muusikkoudesta, mitä jengillä aikanaan oli, ja että silloin ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa nauhoittaa biisejä. Tosin, harvan lauluääni kestää edellisillan coverkeikan, aamuyön jatkojen ja kolmen tunnin yöunien yhdistelmää. Leveragen musiikin säveltämisestä tähän mennessä lähes täysin vastannut Tuomas Heikkinen hiukan epäröi pointtiani ja uskoo levyn raskauden johtuvan muutamasta tietystä biisistä. King Of The Nightin ylväs haikeus, Sentencedin tuskan riuduttama rakkaus tai Learn To Liven kaino toiveikkuus ovat silti väkevä ja pätevä mauste Leveragen nykymusiikissa. Ehkä parempi vaan, ettei nähdä niin usein. Rumpalisti Valtteri Revonkorpi on sentään tuupattu kioskeineen äänityshuoneen yksinäisyyteen. TEKSTI Jaakko Silvast I KUVA Jarmo Katila I www.leverageband.com On olemassa bändejä, joiden uralla mikään ei tunnu natsaavan. Vaikka muuten elämässä on kaikki hyvässä mallissa, on musan puolella menossa raskas vaihe. Unohtaa ei sovi myöskään eeppistä Hellhornia, jonka introssa kosketinsoundit huutavat kuin ilmestyskir- 32 Inferno_2008_53_3.indd 32 15.1.2008 18:13:37. Ennen kuin kaikki rupeais tekemään sellaisia levyjä, olis aika vaikea menestyä, koska niitä kuitenkin aina verrattaisiin noihin tappiin asti hiottuihin juttuihin, Tuomas järkeilee. Raskaus syntyi palasista Olin ensi kuulemalta valmis väittämään, että Blind Fire on selvästi Tidesiä raskaampi levy. Musasta on tietyllä tavalla tietoisesti hävitetty ne asiat, joissa on kuulijan korvaan elävän musiikin tunnuspiirteitä. Tänä päivänä siitä tilanteesta on ajauduttu aika kauas, eikä jengi ole varautunut siihen, että lopullisia vetoja vedettäisiin kerralla sisään. Sen tajusi Tidesin aikaan tehdyillä keikoilla, että meillä on aika iso ja massiivinen kokonaissoundi. Pienehkössä tarkkaamotilassa molemmin puolin viereeni ja eteeni ovat sulloutuneet kiipparisti Marko Niskala, kitaristit Torsti Spoof ja Tuomas "Tuoppi" Heikkinen sekä basisti Pekka Lampinen. Taas toisaalta tekniset vaatimukset on ainakin tässä musalajissa sellaisia, että siitä väkisin tulis hyvin erilaisen kuuloista sillä tavalla, Tuomas sanoo Nauhalle vois kyllä tarttua jotain semmoista, mitä muuten keinotekoisesti ei saa, ja parhaat hetket sellaisella levyllä saattaisivat olla parempia kuin mitä ikinä pystyy hinkkaamaan. Ja kun biisit on soitettu, voi siirtyä oven ulkopuolelle siistiin taukotilaan ja nauttia vaikkapa kupillisen kahvia ja savukkeen huoneen lämmössä ilman, että pitäisi rynnätä ulos pakkaseen värjöttelemään. Näyttää näiltä osaavimmiltakin ote joskus lipsuvan. Siksi tämä varmaan näin hyvin toimiikin, Pekka kuittaa. Meidän prokkiksessa on moderni lähestymistapa tähän hommaan. Koska harjoittelumahdollisuudet ovat näin otolliset ja soittajisto niin taitavaa, voisi kuvitella, että bändi pystyisi kuulemani treenisession perusteella vaikka nauhoittamaan levynsä kokonaan livenä. On meneillään Leveragen vuoden 2008 ensimmäinen yhteinen treenisessio tulevaa keikkarupeamaa varten. Rohkenen kuitenkin epäillä, onko siitä jotain haittaa bändikemialle, että harjoituksia on vain harvakseltaan ennen keikkarundeja. Puitteet ovat melko hulppeat, sillä harva bändi saa harjoitella näin stabiilissa tilassa, jossa äänet tulevat kajareista tai luureista juuri niin kovaa ja juuri niin selkeästi kuin itse haluaa. Sitten on olemassa bändejä kuten Leverage, jonka tähtitaivaalla merkit tuntuvat aina olevan kohdallaan. KAIKEN HYVÄN MAHDOLLISTAJA I stun jyväskyläläisen Studio Audion suuren äänitiskin takana. Edessäni vokalisti Pekka Heino tulkitsee Leveragen kakkoslevyn Blind Firen biisiä Hellhorn ja häilyy nuoteissaan melko lahjakkaasti. Kotiläksyt tässä bändissä pitää tehdä, koska yhteisiin treeneihin ei voi tulla treenaamatta, Tuomas Heikkinen muistuttaa. Nyt vaan oli sellainen moodi päällä kirjoittaessa. Tottahan tuo, sillä Blind Firen raidoilta löytyy paljon surullisia tarinoita ihmisistä, jotka tekevät pahaa itselleen tai muille. Onhan tässä käynyt hirveä tuuri, että bändin kemia on näin hyvillä kantimilla
En ole osannut ajatella sitä tuolla tavalla, mutta se saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Sen tyyppinen musa on mulle luontaista ja sitten, kun sellaista ei enää kukaan halua julkaista, niin mulla on käytössä hyvin vähän argumentteja. Kuten rumpali Revonkorpikin väliin huomauttaa, kuulostaa Leverage nyt paljon enemmän itseltään kuin vielä kaksi vuotta sitten. Mistä ihmeestä mies ammentaa kaiken tuottamansa materiaalin. Pitää hioa niitä vielä vähän aikaa kuntoon, Pekka veistelee. TAMMIKUU 2008 INFERNO 33 Inferno_2008_53_3.indd 33 15.1.2008 18:13:42. Jos yksi yhteen kysytään, niin hyviä kertsejä on vaikeampi kirjoittaa kuin perus a-osia, siis ihan yleisellä tasolla, Tuomas pohtii. Sokkotulta my ass! Levyn titteli hitsattiin uomiinsa pitkän harkinnan jälkeen. Kaiken kuullun perusteella levyn nimi on silti ristiriitainen. Hellhorn kertoo siitä, miten yksittäinen ihminen voi saada kansan valtaansa ja ajaa sen tuhoon. Tässä vaiheessa oli kuitenkin pakko luottaa itseensä sen verran, että musa ja toteutus sulkevat pois sen vaihtoehdon tulkinnasta, Tuomas mainitsee. Se on ainakin totta, että biisit eivät saisi olla pelkkiä tekosyitä päästä hyviin kertosäkeistöihin. Leveragen lisäksi miehen sävelkynän terävyyttä on hyödynnetty muun muassa Idols-tähtien Ari Koivusen ja Agnesin levyillä. Bändin tulee joka tapauksessa olla enemmän kuin tekijöidensä summa, jotta sen musa pystyy koskettamaan isoa joukkoa ihmisiä. Itse kappaleen tarinakin on liitettävissä mainittuun assosiaatioon. No mulla on just esimerkiksi läjä tuollaisia merimiesaiheisia kappaleita varastossa. Visio siitä, miltä tämän bändin pitäis kuulostaa, on kehittymässä. Mitä tulee määriin tai niiden laatuihin, niin sekin vähä mitä minä osaan kirjoittaa on sen tyyppistä musiikkia, mitä saa tänä päivänä helposti julkaistua. Nimeen on tietysti sellaisen älyttömän helppo puuttua, joka aikoo haukkua tuon levyn. Sellaiset mieleen jäävät kertosäkeet on yksinkertaista neroutta niille, jotka niitä osaavat tehdä. Leveragen Tides-debyytti on äärimmäisen kertosäevetoinen levy. Eli sitten kun tämä klassinen hevirock jää pois muodista, niin Tuopille jää vain huumeet, Pekka Heino virnuilee. Pekka Heinon mukaan Blind Fire katsottiin parhaaksi siksi, että bändi on nyt tilanteessa, jossa ammutaan kaikilla sylintereillä ja toivotaan osumia mahdollisimman laajalle alueelle. Tuomaksen mukaan Tidesin kanssa bändi teki mitä osasi, halusi ja pystyi ja onnistui kaikessa yli odotusten. Hellhornin tekeminen lähti mun vanhoista samplevarastoista, ja vaikka Markolla onkin ammattikiipparit, niin soundi biisin alkuun on napattu suoraan demolta. Siihen, esitteleekö vasta Blind Fire varsinaisen Leverage-soundin ja sen suunnan, ei Heikkinen osaa varmuudella vastata. Biisin lähtö toi välittömästi mieleen viimeisimmän version Maailmojen sota -elokuvasta. Epätoivon vimmalla bändin miehistö kaiveli esiin asioita, sillä levyn nimeäminen tuotti oikeasti vaikeuksia. Se fiilis kuitenkin alkaa tulla, että tämän bändin kanssa päästään joskus todella kokeilemaan niitä omia musiikillisia rajoja. Musiikillisesti ja tuotannollisesti levyn tekemisessä otettiin pieniä riskejä, mutta ollaan itsekin yllätytty, että se on noin massiivinen paketti. Se on kaiken hyvän mahdollistaja. Mä olen pikkupojasta asti ollut tekemisissä pelkästään melodisen hevirockin kanssa. Kyllähän ekasta lainista voi hahmottaa, että kappale kertois Hitleristä, mutta aika yleisellä tasolla biisissä kuitenkin mennään. Säveltäjänä Tuomas Heikkisen tuotteliaisuuden laadukkuutta ei voi kuin ihmetellä. Ensiksikin, mä olen tietoisesti järjestänyt työni siten, että mulla on mahdollisuus olla musiikin kanssa tekemisissä koko ajan. Leveragen kannalta on hienoa, että Torsti on saamassa omaa biisinkirjoittamistaan auki sen kaiken musiikin parissa tekemänsä päivätyön ohella. Huonon laulun myötä kaatuu mikä tahansa. Myös Blind Fireltä löytyy useita mukana hoilattavia rivejä ja melodioita, mutta päällimmäisenä mielenkiinto kohdistuu ansioihin, joilla kappaleiden säkeistöistä on saatu tavallista houkuttelevampia. Mä tiedän, että tässä bändissä on muitakin biisienkirjoittajia, Tuomas sanoo. Yleensä tässä genressä homma nousee tai kaatuu laulamisen mukana. jan pirut. Sikäli säkeistöihin on tietoisesti yrittänyt saada enemmän sisältöä
TEKSTI Tero Lassila I KUVA HMP I www.heavymetalperse.com Pitikö siinä tosiaan hurahtaa kahdeksan vuotta ennen kuin kajaanilaislähtöinen Heavy Metal Perse julkaisee debyyttialbuminsa. Kulttimainettakin saavuttaneesta bändistä on suuremmalle yleisölle ehkä jäänyt humoristinen kuva fantasia-aiheisina miekkojenkolistelijoina. Noh, minkäs me taas sille teemme, että suomen kieli vain on niin helvetin hieno ja hauska kieli, Palm sanoo. 34 INFERNO TAMMIKUU 2008 Inferno_2008_53_3.indd 34 15.1.2008 18:13:48. Valmis masterlevy saatiin käsiimme viime kesän alussa. Itse materiaali ei kovin kauaa ennen äänityksiä kerennyt vanhenemaan. Avoimella mielellä sitä täytyy kuunnella, kuten musiikkia aina. Matias Palm kertoo. Pääosin biisit, Talonpoikaisrallia lukuun ottamatta, kirjoitettiin noin puolessa vuodessa. Kappale on julkaistu bändin molemmilla alkupään demoilla sekä Imperiumi Recordsin vuonna 2004 ilmestyneellä splitjulkaisulla. Synkkiäkin aiheita on käsitelty. HMP:hän on ihan perusheviä, eivätkä sanoitukset mitään silkkaa huumoria ole. Oli suoraan sanoen jopa pieni yllätys, miten loistava kokonaisuus Eripurasta on saatu kasaan. Maanläheisistä fantasiatarinoista yhtyeen tarinat koostuvatkin, mutta Eripura viimeistään osoittaa epäilijöille, että mistään huumoriporukasta ei ole kyse. Läpimurron kynnyksellä olevasta nelikosta haastatteluun osallistuivat toinen biisinikkari, Kulttimaineesta kunniaan kitaristi-laulaja Matias Palm sekä pääasiallinen sanoittaja, rumpali Heikki Romppainen. Suomen kieli on hauska kieli Eripuran äänitykset saatiin valmiiksi jo viime vuoden alussa, ja lopullinen versiokin odotti vain sopivaa julkaisupäivää, jotta muun muassa ennakkopromootio saataisiin ensin hoidettua. Tokihan sieltä löytyy vanhempiakin riffejä, jotka ovat odotelleet sopivaa hetkeä ja biisiä, missä päästä esille, Palm kertoo. Heavy Metal Perseen kuunteleminen vaatii pilkettä silmäkulmaan, mutta pirteässä ja tarttuvassa heavy-ilottelussa kuvastuu ennen kaikkea hyvä laatu ja varteenotettavuus. Näin kävi, mutta hyvää kannattaa aina odottaa; tuoreella Eripuralevyllä bändi näyttää epäilijöille, mistä puusta se on veistetty. H eavy Metal Perse syntyi Kajaanissa vuonna 2000 ja on tullut yleisön tietoisuuteen ensisijaisesti erityisen tarttuvan Legenda taikamiekasta -biisinsä ansiosta. Mutta millä mielellä ennakkoluuloisten tulisi kuunnella HMP:tä. Meillä on vain oma tyylimme kirjoittaa lyriikoita, ja usein pelkät sanavalinnat saavat lyriikat kalskahtamaan huumorilta
Eli tuollaisessa mielikuvitusmaailmassa, josta voi löytää yhteyksiä todelliseen historiaan. Loppu on pelkkää sepitettä. Talonpoikaisralli onkin sitten kunnon maalaismeininkiä, biisin musiikkivideollakin bändin herrat heiluvat peltotöissä. Mankisen Niko oli tulossa vierailemaan levylle, ja tuollainen vuoropuhelun muotoinen teksti sopi ajatukseen hyvin. Lopulta jokainen voi lopulta osoittaa omansa arvonsa. Vanha opetus "metsä vastaa kuin sinne huudetaan" toimii kieltämättä tässäkin yhteydessä. HMP on olemassa aivan muista syistä. Palm vastaa listaveikkauksiin naurahtaen ja konservatiivisesti. En kyllä näkisi mitään syytä sil- 35 Inferno_2008_53_3.indd 35 15.1.2008 18:14:14. Isävainaan "apuna" matkustin minäkin aikoinani traktorissa. Jos joku ylenkatsoo bändiä, koska pitää sitä huumorimusiikkina, se on hänen murheensa. Jopa sellaisissa, joissa kiihkeimmät fanit eivät välttämättä haluaisi nähdä sitä ironiaa tai pilkettä silmäkulmassa, Romppainen jatkaa. Sanoitukset kuvaavat hyvin syrjäytymistä ja sitä, ettei kukaan synny ilkeänä. Romppaisen kanssa voidaankin aloittaa lyriikoista puhuminen. HMP ottaa kyllä vaikutteita Judas Priestin perinnehevimätöstä, ja Gamma Ray taas kopioi Priestiä minkä jaksaa. Uskotteko, että samat lyriikat englanniksi menisivät paremmin läpi. huom.) on siitä lähtöisin. Olen tietysti iloisesti yllättänyt, mikäli jokin listasijoitus tulisi. Sankarimetallin kliseisyys ja mahtipontiset lyriikat menevät monilta yli sietorajojen. En ole tietoisesti ajatellut kuljettaa sanoitusten päälinjaa mistään minnekään, kyllä siellä liikutaan koko ajan suht samassa kontekstissa. Arvaa vituttiko huomata! Mutta tässäpä lukijoille porkkana: ostakaa ensipainos niin nopeasti kuin kykenette, sillä siitä tulee keräilyharvinaisuus, Palm toteaa lopuksi naurahtaen. TAMMIKUU 2008 INFERNO ana, mantiikka kauk alonpoikaisro Romppainen puolestaan ei ole mitään mieltä yhtyeen huumorimaineesta. Maanläheisyys ei ole bändille mikään uusi juttu, ja fantasiaakin on edelleen mukana. HMP:n tarkoitus taas ei ole kirjoittaa mahdollisimman korneja lyriikoita, vaan kertoa tarinoita, jotka saavat kuulijan hyvälle tuulelle, Palm kertoo. Lyriikoissa se taika Eripuran lyriikat iskivät toimittajaan niin hyvin, että niille olisi tehnyt mieli pyhittää vaikka koko haastattelu. Kaiken kaikkiaan esimerkiksi erilaiset myytit ja tarut kiinnostavat ja innostavat enemmän kuin varsinainen fantasiakirjallisuus, joka onkin Sormusten herraa lukuun ottamatta meikäläiselle aivan tuntematon alue. Esimerkiksi Jethro Tullin Ian Anderson on välillä yhdistellyt brittiläistä folklorea sa- Kiljua vai ei? Musiikki toimii, lauluja myöten, mutta Palmin kiljuvokaalit Saunaherran kunniaksi -kappaleessa sen sijaan särähtivät korvaan pahasti. On aika mustavalkoista ajattelua jakaa bändit vakaviin ja humoristisiin, sillä useimmissa bändeissä on mukana häivähdys komiikkaakin. Vauhdikkuus ja iloisuus saa mielleyhtymät väkisinkin Gamma Rayn suuntaan, eikä tähän vaikuta ainoastaan Matias Palmin jäsenyys suomalaisessa Guardians Of Mankind -tribuuttibändissä. Eripura on pienen Dethrone Music -yhtiön kolmas albumi ja samalla myös kolmas debyyttijulkaisu. Mutta senhän tietää jokainen, joten ei siitä sen enempää. Mutta kun en keksinyt, kuinka miehen saisi siirrettyä tähän bändin tarumaailmaan, jäi hänestä biisiin vain lempinimi. Tietysti Priestin lisäksi on kuultavissa vaikutteita ihan Iron Maiden -peruskikkailusta, Queenin mahtipontisuudesta ja harmonioiden käytöstä sekä Helloweenin iloisuudesta ja melodisuudesta. Eikö herralta olisi irronnut korkealta ja puhtaasti vedettynäkin vastaavanlainen. Monet englanniksi laulavat bändit kirjoittavat hyvinkin korneja sanoituksia, jotka menevät läpi kuin vettä vaan. Luonto ottaa omansa, ennemmin tai myöhemmin, Romppainen toteaa. "Pahaksi parkittu Lalli" vaikuttaa kuvastavan tavallista riehuvaa juoppolallia, eikä suinkaan sitä kirveellä heilunutta piispantappajaa. Ehkä Lelun (kitaristi Juha Leikkainen) kynäilemä Legenda taikamiekasta -teksti on vaikuttanut yleiskäsitykseen bändistä, ja ajatuksesi (kuten varmasti monien muidenkin, toim. Ei siellä mielestäni ole mitään kiljuvokaaleja, vaan ihan tuollaista Rob Halford -tyylistä äänenkäyttöä. Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin, sillä levyn takakannessa näyttäisi olevan painovirhe, jossa Tapio ja Talonpoikaisralli ovat väärin päin. Palm kuitenkin kiistää suorat Gamma Ray -viitteet. Kai siitä olisi tullut jotain alppilaista falsettilaulua siinä tapauksessa. Kaksi aiempaa (Profane Omen, Deathlike Silence) ovat nousseet listoille, ja HMP:nkin maineella tämä on erittäin todennäköistä. Onhan sitä joskus asennettu perunaa kesämökin peltoon itämään. Käytämme usein vanhahtaviakin ilmaisuja, ja nykynuorisolle moiset kalskahtavat korvaan. Halford-vertaus selittääkin tilannetta hieman paremmin. Jethro Tull on niiltä osin ehkä yksi tärkeimmistä vaikuttajista, Romppainen jatkaa. Vaikka teimmekin levyllemme oikean Running Wild -pastissin, välttelemme viimeiseen asti suoria lainauksia, kertoo Palm. Gamma Rayllä ei ole mielestäni ollut minkäänlaista merkitystä HMP:n tuotantoon. Mutta siitä on ollut talonpoikaisromantiikka kaukana, kun on Valmetilla hankmottu peltoa ympäri vesisateessa. Juuri tähän viittasin, kun sanoin, että suomen kieli on hauska kieli. Kyse lieneekin tottumis- ja makukysymyksistä. Haha, veikkaan, ettei se mene listalle lainkaan. Minun käsitykseni mukaan huumorimusiikkia on esimerkiksi Sleepy Sleepers, joka onkin helvetin hyvä bändi. Biisin pointtihan on aika selkeä. Ei ole oikein nuo peltotyöt verissä, ehkä se kuvastuu promovideostamme, nauraa Palm ja Romppainen jatkaa. Lisäilemme biiseihimme toisinaan myös folk-tyylisiä juttuja, kuten kappaleessa Aamunkoiton huilumies. En oikeasti osaa yhtään arvailla levyn myyntilukemia saati listasijoituksia, koska nämä asiat ovat aina niin vaikeasti ennustettavissa. Lisäksi täytyy mainita ehkä merkittävin melodinen vaikuttaja Running Wild, jonka merkitys tyylimme muokkautumiseen on ollut kiistaton. Onkos bändiläisissä sitten talonpoikaisverta ja onko nuoruudessa tullut paiskittua peltotöitä. Ajattelin, että kirjoitan ukosta kostoksi biisin. Tapio on aiheeltaan ehkä hiukan velkaa Radiopuhelimien samannimiselle biisille. Joo, koko ensipainos meni tietysti väärin. HMP:n tapauksessa suomenkieliset lyriikat korostavat tätä entisestään. Lallin tarina syntyi, kun muuan helsinkiläismuusikko nimeltään Pedro moitti edellisen ep-levymme soundeja. Että kyllä on töitä paiskittu, kele! le, miksi ne olisi pitänyt puhtaasti vetää. Tapio-biisi käsittelee ihmisen toimintaa ja suhdetta luontoon tervehenkisesti ja liittää muinaisen metsän jumalan tuomitsemaan ihmisen tekoja vielä tänäkin päivänä. tt "Siitä on ollu oa hankmottu peltssa." illa ee kun on Valmet ympäri vesisat noituksiinsa ja saanut vielä koko paketin sen verran syvälliseksi, että tekstit puhuttelevat muutenkin kuin taruolentojen kavalkadina. Entäpä sitten ne selkeimmät musiikilliset vaikuttimet. Kainuulainen pessimistinen realismi nostaa siis päätään. Olen sitä mieltä, että aggressiivisissa biiseissä täytyy olla aggressiivisia vokaaliosuuksia
Inferno_2008_53_3.indd 36 15.1.2008 18:14:39
Harva kuitenkaan uskaltaa kääntää esille sen toisen puolen, jota kuulla kutsutaan pimeäksi. Havoc Unit tekee kuitenkin juuri näin ja haastaa kuulijansa sekä musiikillisella että tekstillisellä tasolla. H avoc Unit vaikuttaa olevan enemmän samalla tavalla ajattelevien yksilöiden muodostama musiikkia tuottava kollektiivi kuin orkesteri sen perinteisimmässä mielessä. Herrojen jos.f (laulu, propaganda) sekä heinr.ich (koskettimet, propaganda, ohjelmointi) kanssa käyty sananvaihto vahvistaa tätä käsitystä jopa siinä määrin, että on järkevämpää antaa heidän yhdessä ja erikseen määritellä itse mistä kollektiivissa ja sen julkaisemassa h.IV+-debyytissä onkaan oikein kysymys. ...and Oceans? Lineaarisessa aikakäsityksessä menneisyys on se osa aikalinjasta, joka on jo maahan kaadettu ja lapiolla päälle TAMMIKUU 2008 INFERNO 37 Inferno_2008_53_3.indd 37 15.1.2008 18:15:05. Ehkä juuri tästä lähtökohdasta johtuen niin kokoonpanon ensisijaiseksi ilmaisukeinoksi valittu mu- siikki kuin sen sisältämä sanomakin on vaikeasti määriteltävissä. Sanotaan, että kolikolla on kaksi puolta ja tarinoilla kolme
Olemme keskittyneet ylipäänsä asioihin, joita yhteiskunnassa laiminlyödään ja syrjäytetään, olkoon se normatiivista tai deskriptiivistä etiikkaa. Tervetuloa musta tulevaisuus. Äärimusiikki? Koskaan emme ole törmänneet käsitteeseen "äärimusiikki-genre". Tekeekö se bändistä poliittisen siksi, että edustajilla on poikkeavat mielipiteet ja operoi jonkin asian puolesta jotain toista asiaa vastaan. Ulkokultainen toiminta tuntuu nykypäivän ihmiselle olevan muuttumaton nimittäjä. Intensiivisyys on mekaanisesti rujompaa konemetallia, ja siinä oikeassa merkityksessään. "Ossilla" ei ole mitään tekemistä totalitaarisen Havoc Unitin kaltaisen korruptio-organisaation kanssa, koska kyse ei ole muodonmuutoksesta tai kasvojen kohotusleikkauksesta, eli rykmentti ei koostu samoista jäsenistä taikka samojen henkilöiden tuottamasta tyylisuuntauksesta. Aina. Jos meinaa rikkoa rajoja tai ylipäänsä koskettaa rajamailla kulkevia aiheita, on valmistauduttava ottamaan kuonaa vastaan. Havocismi on vaikuttava lähestymistapa, joka korostaa rakenteen merkitystä kokonaisuuden ymmärtämisessä, ja valtavirran ulkopuolella oleva suuntaus, joka on lähestymistavaltaan valtavirtaa selvästi vähemmän matemaattinen ja poliittisesti radikaalimpi sekä enemmän yhteiskunnan rakenteisiin keskittyvä. edellyttää tietyt kriteerit, jotka on selvitetty ICD-10- ja DSM-IV-tautiluokituksissa ja on siinä oireyhtymässä samanlainen kuin muutkin. Koskea saa, mutta ei katsoa. Poliittisuus? Havoc Unit voi olla audio-oppikirja, julkilausuma, tuhoyksikkö tai vaikka hevosen pää siskon sängyssä, joka antaa perustiedot ja työkalut poliittisen järjestelmän instituutioista, ideologioista ja toiminnasta. Se, että ostaa reilun kaupan tuotteita tai lahjoittaa Pelastusarmeijan pottiin euron joulun alla ei riitä muuttamaan asioita. Soluttaudumme sairauden muodossa yhteiskuntaan, jossa elimistön immuunijärjestelmä hyökkää elimistön omia soluja vastaan pyrkien tuhoamaan niitä. Teoksena h.IV+ sisältää useita eri teemoja, mutta jokainen tulkitkoon tekstuuria itse. sanoa ja miten siitä voidaan puhua. Muutenkin harva hyväntekeväisyyskampanja johtaa muuhun kuin hetkelliseen omantunnon vapauttamiseen. Se on monisyinen ja epäyhtenäinen ilmiö, johon kuuluu sekä poliittista idealismia että vaikuttamista ja joka yhdistää erilaisia poliittisia radikaaleja. Musiikillisesti tavoitteena on rikkoa perusteellisia rakenteita. Ajattelutapojen, käsitysten arvot, normit ja asenteet ja olettamusten kokonaisuutta pidetään yllä erilaisten sosiaalisten instituutioiden avulla, ja siihen olemme puuttumassa. Muutos? Voimasanoma muuttaa maailmaa ja ihmisten käytöstä kunhan sen kanavoi oikein tarpeenomaisella aivopesulla ja manipuloinnilla. Olisi tekopyhää kunnioittaa poliittisen järjestelmän kieltämiä sanoja, puheenaiheita tai poliittisesti epäkorrekteja sanoja ja ilmauksia. Black metal -syndrooma esittäytyi vahvaksi "äärimusiikiksi", mutta olikin omaan idiotismiinsa kietoutunut sifonkihuivi. Havoc Unit voi yhtä hyvin olla metafysiikan oma osa-alue, joka roikkuu olemisen ja olemassa olevien käsitteiden välissä. Kaltaiset opit vangitsevat, ja täten opin omaksuneen on vaikea ajatella toisin. Havoc Unit -diagnoosi 38 INFERNO TAMMIKUU 2008 Provokaatio? Provosointi ei ole päämääränä, ehkä kyse on enemmän uudenlaisesta uusherätyssuuntauksesta, jonka toiminnan päämääränä on hävittää kaikki potentiaali erilaisiin mielipiteisiin ja tuhota poliittista, uskonnollista ja kulttuurillista arvomaailmaa. Valittaminen ja pelkät puheet eivät auta vaan muutosten eteen on oltava valmis uhrautumaan. Päämäärä? Tarkoituksena on suorittaa määrämuotoisesti askel askeleelta edistyvä toimintoketju, jossa saavutetaan tavoiteltu tehtävä tai päämäärä tavalla tai toisella. Emme eroa teistä mitenkään! Olemme kaikki samaa bakteerikantaa. Tabut? Ei ole olemassa mitään tabuja, joihin emme koskisi! Sehän olisi täysin naurettavaa. Eiköhän kaikkien ihmisten toiminta muutu poliittiseksi, kun ratkaisuja tehdään useamman päätöksentekijän ja vaihtoehdon välillä. Ismit? Havoc Unit on poliittisidealistinen liike, joka edustaa radikalismia. Kaltaisillamme välinpitämättömillä immuuneilla olemuksilla ei ole mitään ongelmia sopeutua tulevaisuuden haasteisiin. Ei ole olemassa mitään rajoja, ja kaikki mahdollinen on pilkan alaisena. Emme edusta mitään muuta ismiä kuin Havocismia. Emme syytä yhteiskuntaa olemalla tunkeutuvia vieraita tai taudinaiheuttajia. Yhtenäisenä piirteenä voidaan pitää sitä, että Havoc Unit pyrkii yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ja yksilönvapauteen, tavoittelee yhteiskunnallisia uudistuksia ja vastustaa perinteisiä instituutioita. Tulevaisuus? Suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden tilanne riippuu tietty näkökulmasta. Joidenkin lakien ja oppien sisäiset säännöt määrittävät, mitä jostakin aiheesta on mahdollista Inferno_2008_53_3.indd 38 15.1.2008 18:15:43. Olemme osa samaa isoa, sosiaalisen kurjuuden keskellä vallitsevaa demokraattista korruptioperhettä, joka käyttää häikäilemättömiä keinoja oman taloudellisen ja sosiaalisen aseman turvaamiseksi. Teemat? Jokaisen biisin takana on voimakas sanoma ja aihepiiri. Käsitellyt aiheet ovat kaikkea pedofiliasta fasismiin, huumausaineista perheväkivaltaan, uskonnoista moraalioppeihin. Olemmeko black metalin neljäs aalto vai se viimeinen aalto, joka pyyhkäisi Intian valtameressä jokunen vuosi takaperin. Äärimmäinen musiikki tarvitsee äärimmäisen sanoman. Luokkaerot kasvavat, ihmiset eivät ole tasavertaisia, taivas on harmaa kuin kansantalous. h.IV+ sisältää kaikki nyky-yhteiskunnan äärimmäisyydet ja hyökkää jokaista ajankohtaista tabua vastaan. taputettu. Menneisyys ei meidän kohdalla ole syy-seuraus-suhteessa nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Samaa oravanpyörää koko globalisaation verkko. Meidän kannalta tulevaisuus näyttää oikein hyvältä tapahtuipa sitten ihan mitä tahansa. Tähän liittyy vahvasti vallan aspekti, koska erilaiset yhteiskunnalliset opit määrittelevät mikä on totta, mistä asioista voi puhua ja miten asioista puhutaan. Tämänkaltaiset hatarat säännöt ovat ajattelussa tieto-opillisia järjestelmiä, jotka sisältävät tietyt uskomukset
SCOTTISH PIRATE METAL! A MUST-HAVE FANS OF KORPIKLAANI AND TURISAS. ISOLE - BLISS OF SOLITUDE FOR SWEDISH EPIC DOOM METAL FOR FANS OF COUNT RAVEN, SOLITUDE AETERNUS, AND CANDLEMASS! OUT NOW! Napalm Records Handels GmbH Hammerplatz 2 A - 8790 Eisenerz OUT NOW! Top prices, an excellent customer service, & the fastest delivery make us the European Metal mailorder. Order online today & receive a free 16-track compilation CD featuring a preview of the latest from Napalm Records: www.napalmrecords.com FME 15.-16.2.2008 Tule tsekkaamaan artistien kovimmat demot sekä ainoat oikeat metalliliiton hyväksymät työkalut Musamaailman osastoille. Lisätiedot ja klinikkalavan esiintyjät tuoteosasto: Merikaapelihalli, 15-16 · klinikkalava: Valssaamo www. musamaailma.fi Inferno_2008_53_3.indd 39 15.1.2008 18:16:06
Saammeko esitellä: herrat Halford, Snider ja Kilmister. Totuus palaa. 40 INFERNO TAMMIKUU 2008 Inferno_2008_53_3.indd 40 15.1.2008 18:16:14. TEKSTIT Kilmister/Vilho Rajala, Halford/Lauri Ylitalo, Snider/Markus Laakso KUVAT SPV, Sony BMG ja Playground Yksi on metallijumala, toinen tukkajumala ja kolmas jumala muuten vain
Perusasioista huoli Pari numeroa takaperin Infernossa haastateltiin Joe Petagnoa, joka on vastuussa monista Motörheadin levynkansista ja Snaggletooth"maskotista". Hän on vain kyyninen, koska sellainen kuuluu hänen luonteeseensa, ehkä laajemmin koko brittiläiseen kulttuuriin. Kai minä olen paitaa vaihtanut välillä, ainakin minulla on paljon paitoja. Ilmeisesti hän yhtäkkiä haluaisi rojalteja levynkansista, vaikkei ole maininnut asiasta 30 vuoteen. Lemmy Kilmister katselee maailmaa varsin kadehdittavasta asemasta. Muutenkin uutiset ovat jatkuvasti täynnä katastrofeja ja hirveyksiä. Mitä helvettiä se on, että penskat tulevat tällä lailla hulluiksi. En tiedä... Taas 500 kuollut Irakissa, joka vitun päivä, mies ihmettelee. Tämä on eri vitun universumi kuin 40 vuotta sitten. Lemmy vakavoituu, kun kyselen, onko Petagnosta kuulunut mitään. Joku ilmeisesti kuiskii hänen korvaansa, että hän voisi tehdä paljon enemmän rahaa. Kyyniseen tapaansa Lemmy toteaa, että menestyksestä on aina monta hyötyjää, paljon sellaisiakin, joille hyödyt eivät millään tavalla kuulu. En ymmärrä, mikä häneen on nyt mennyt. Minusta hän on tehnyt parhaat työnsä meille ja olisi sääli, jos se loppuisi näin. Haastattelu päättyy kullanarvoiseen elämänohjeeseen. Silloin pääasiallinen fiilis nuorison ja muidenkin keskuudessa oli optimismi, nykyään se on pessimismi. Kilmister mainitsee nähneensä uutiset muun muassa Jokelan koulusurmista. Meillä on kaikki kuitit tallessa, kaikki on aina hoidettu sopimuksien mukaan, eikä asiassa ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Mutta maailma on kyllä muuttunut. Lemmyn mukaan tähän on vaikuttanut muun muassa kansainvälisen politiikan entistä läpinäkyvämpi ahneus ja häikäilemättömyys, mutta muutosta on tapahtunut myös ihmisissä. Olemme tunteneet toisemme helvetin pitkään, ja olisin kuvitellut hänen tuntevan minut paremmin. Mies on ajankohtainen ennen kaikkea siksi, että hän löi yllättäen välit poikki Motörheadin managementiin ja lausui haastattelun lopuksi, että paskaa tapahtuu ja kaikki päättyy aikanaan. Surullista se on, Lemmy miettii ja jatkaa: Toivon todella, että saamme puhuttua hänet ympäri ja pääsemme taas yhteistyöhön. Ei sellaista olisi voinut tapahtua 60-luvulla. Vaikka Lemmy tunnetaan kyynikkona, hän ei vaikuta kovin kylmältä tai ilkeältä. Hän kirjoitti minulle pari epämiellyttävää kirjettä. Miten hän on omasta mielestään muuttunut vuosien saatossa. Charles Manson, joo, mutta se oli vähän eri juttu. Vaikka olisit maailman kyynisin mies, sinulla pitää olla vähintään yksi kaveri, johon voit luottaa, ja tietenkin yksi nainen, jota voit naida. TAMMIKUU 2008 INFERNO 43 Inferno_2008_53_3.indd 43 15.1.2008 18:18:12
Ilman kännyköitä tai internetiä elämänrytmi oli paljon hitaampaa. Se jättää aina jäljen ihmiseen. Se oli toisenlainen maailma, mikä oli hyvä asia Judas Priestille. Englannissa oli yksi tv-kanava, yksi radiokanava ja tuskin lehtiä, jotka olisivat kirjoittaneet raskaasta rockista, Rob Halford toteaa. Soitimme todella outoon aikaan, joskus kello 11 aamupäivällä. Juuri ennen kopteriin menoa henkivartijani kysyi, ottaisinko kanssamatkustajia mukaan. En muista tarkkaa hetkeä. Sanoin sen käyvän mainiosti, ja yhtäkkiä kanssamatkustajakseni tupsahti Jimmy Page! Oli todella hienoa tavata hänet kaikkien noiden vuosien jälkeen, vaikka helikopterissa keskustelusta ei tullut mitään. Judas Priestin suosion huippu on yhä vuonna 1982 julkaistu Screaming For Vengeance, jonka myynti ylitti USA:ssa tuplaplatinarajan. Day On The Green -festivaaliesiintymiset jäivät Zeppelinin viimeisiksi keikoiksi USA:ssa, mutta Priestille ne olivat uran käännekohta. Nahka, käsiraudat ja ruoskat ilmensivät musiikkimme voimaa. Elämässäni oli aika, jolloin harkitsin koulun jatkamista draamaopinnoilla ja myöhemmin yliopistossa. En tiedä, miten uudet bändit pärjäävät yhteiskunnassa, joka muuttuu jatkuvasti. Robert Plant on kotoisin Birminghamista, ja hän halusi meidät sinne Zeppelinin kanssa. Pääsin metallin makuun, ennen kuin koko musiikkia oli keksitty. Koulun Halford jätti 16-vuotiaana. Ensimmäinen levyttänyt Priest-kokoonpano muodostui 1973, ja nimenomaan Halfordin persoona ja kunnianhimo kannustivat myös muita yhtyeen jäseniä haaveilemaan kansainvälisestä rocktähteydestä. Tiesin, että lopettamalla juomisen ja huumeiden käytön voisin olla parempi ja luovempi ihminen. Lontoossa oli kauppa nimeltä Mr S., joka myi tuohon aikaan alan varusteita. Päihteet alkoivat häiritä elämääni, minulla oli vahvoja itseinhon tunteita. tammikuuta 1986. Meillä oli aikaa kehittyä bändinä ja levy-yhtiö, joka oli halukas satsaamaan meihin pitkäjänteisesti. Kyllä, olen ollut selvänä nyt 21 vuotta. Ajattelin, että ilman huumeita voisin tehdä parempia tekoja elämässäni. Paikalla oli kansainvälisen median edustajia ja Zeppelin-faneja ympäri maailmaa. Ellen olisi lopettanut, olisin tappanut itseni. Rob Halford: "Elämäänsä ei voi elää vain muita varten" R obert John Arthur Halford nousi Judas Priestin ikoniseksi keulakuvaksi ensi kerran heinäkuussa 1973. Yleensä lavalle ei mennä suoraan aamupalalta, Halford naurahtaa. Priest teki levyjä ja kiertueita pitkään jatkuvalla syötöllä, ja Rob Halford piti elimistönsä käynnissä alkoholilla ja kokaiinilla. Downing, Glenn Tipton tai Ian Hill. Ostin sieltä alkuaikojen esiintymisasut, jotka yhä vaikuttavat siihen, miten hevibändit pukeutuvat. Läpimurto Judas Priest työskenteli vuosikausia ankarasti: levyt ja kiertueet seurasivat toisiaan, ja uran kenties merkittävin esiintyminen tapahtui kesäkuussa 1977. Halford ei kuiten- kaan ollut Judas Priestin ensimmäinen laulaja, eivätkä yhtyeen alkuperäiskokoonpanossa soittaneet myöskään K.K. Phoenixiin, Arizonaan asettunut laulaja raitistui 6. Kun olin muutama vuosi sitten esiintymässä Rock In Rio -festivaaleilla, minulle oli varattu helikopterikyyti hotellista keikkapaikalle. Ennen Judas Priestiä Halford oli ehtinyt työskennellä teatteriteknikkona Wolverhamptonin Grand Theaterissa Halford haaveili jonkin aikaa ammattinäyttelijän urasta sekä laulaa paikallisissa yhtyeissä kuten Thark, Lord Lucifer ja Hiroshima. Valitsin kuitenkin musiikin, joka on yhä intohimoni, Halford toteaa puhelimessa joulukuussa 2007. Minulle syntyy riippuvuuksia hyvin helposti. 44 INFERNO TAMMIKUU 2008 Inferno_2008_53_3.indd 44 15.1.2008 18:20:11. Tuolloin Priest lämmitteli Led Zeppeliniä kahtena iltana Oakland Coliseumilla, Oaklandissa, Kaliforniassa. Työväenluokalla oli terveitä arvoja, ja kävelin kouluun terästehtaiden ja rautaruukkien ohi. Olen addiktioihin taipuvainen persoona. Tehtaiden äänet ja kone-estetiikka näyttelivät myöhemmin tärkeää osaa Judas Priestin musiikissa ja lavashow´ssa. Walsallissa, Birgminghamin ulkopuolella kasvaneen Halfordin lapsuudenkoti oli kaupungin vuokra-asunnossa, josta matka Buckinghamin palatsiin kesti 54 vuotta. Esittelin itseni omistajille ja kerroin, millainen bändi meillä on. Judas Priest meni pitkään lavalle suunnilleen pussihousuissa, mikä oli täydessä ristiriidassa musiikkimme kanssa. Olen kiitollinen kasvuympäristöstäni. Yritin miettiä, millainen asuste kuvaa parhaiten musiikkiamme. Soitimme yli 80 000 ihmiselle. Missä vaiheessa nahka ja niitit tulivat kuvaan mukaan. Olen törmännyt Robert Plantiin aina silloin tällöin vuosien varrella, mutta en koskaan varsinaisesti tavannut Jimmy Pagea
Lensin... Emme kommunikoineet keskenämme, ja vuosi oli erittäin raskas, niin fyysisesti kuin henkisestikin Halford toteaa. Reznor ei ollut paikalla, mutta Skinny Puppyn Dave Oglivie päästi minut sisään. Muutaman viikon kulutta Trent soitti minulle ja kertoi haluavansa tehdä musiikkia kanssani. Tulen muistamaan sen varmasti lopun elämääni. TAMMIKUU 2008 INFERNO Kaapista tulo Vuoteen 1998 mahtui Halfordin uralla myös musiikillisia kokeiluja merkittävämpi käännekohta. Olivatko päihteet ylipäätään ongelma Judas Priestissä. 23.12. Kunnioitamme toisiamme, joten en koskaan puhuisi Glennin tai K.K:n suulla. Halfordin raitistuminen ajoittuu hetkeen, jolloin Judas Priest haastettiin oikeuteen. Reznorin ja Halfordin lisäksi yhtyeen voimahahmona toimi nykyään Marilyn Mansonin yhtyeessä soittava kitaristi John Lowery. Täytyy muistaa, että urani on kestänyt yli kolme vuosikymmentä, jolloin retrospektiiviset hetket ovat aivan luonnollisia. Rob Halford on tullut kauas kaupungin vuokra-asunnosta ja ajasta, jolloin Judas Priestiä pidettiin nuorisoa turmelevana ryhmittymänä. Judas Priestin jäsenet tiesivät aina homoudestani, eikä yhtyeen sisällä ollut minkäänlaista homofobiaa. Näillä asioilla ei ollut mitään tekemistä Priestistä lähtemisen kanssa. Olin New Orleansissa Mardi Gras -festivaaleilla muutamien ystävieni kanssa. Teimme mielestämme luovaa työtä, joka on ilmiselvästi tuhoamisen vastakohta. Olen ollut julkisuudessa suurimman osan aikuiselämästäni ja yrittänyt olla musiikkini kautta mahdollisimman rehellinen. mikä se kaupunki pohjoisessa on... Olen nykyään koukussa internetiin, voin viettää koneen ääressä tunteja huomaamatta ajan kulumista. En koskaan yrittänyt arkielämässä peitellä asiaa, mutten myöskään tuonut sitä erityisesti esiin. Halford on uudelleenjulkaissut albumit oman Metal God Entertainment -yhtiönsä kautta, ja myös yhtyeen debyytin aikoihin kuvattu videomateriaali on saatettu dvd-muotoon. 45 Inferno_2008_53_3.indd 45 15.1.2008 18:23:24. Olen nykyään koukussa internetiin, voin viettää koneen ääressä tunteja huomaamatta ajan kulumista." Fightin lisäksi Halfordin 1990-lukuun mahtui industrial-yhtye Two, jonka ainoaksi levyksi jäi Trent Reznorin tuottama ja julkaisema Voyeurs. Halford toteaa muistavansa keikat ikuisesti siitä, että tapasi niiden välissä Englannin kuningattaren. Se ei tarkoita itsekkyyttä, vaan realismia. Angel Of Retribution -paluulevyä seuranneella kiertueella Judas Priest nähtiin Oulussa, Tampereella ja Helsingissä. Voyeursin julkaisun jälkeen teimme muutamia keikkoja USA:ssa ja varmaan joitakin Euroopassa mikäli muistini ei petä mutta en tuntenut oloani bändissä tarpeeksi varmaksi. Ainoastaan minulle. Priestin ulkomusiikillisesta estetiikasta vihjeitä ei puolestaan tarvinnut etsimällä etsiä, olkoonkin liian ilmeistä pitää nahkaa ja ruoskia ainoastaan homojen yksinoikeutena. Mutta emme olleet ainoita, joita syytettiin 80-luvulla nuorison turmelemisesta. Trent kertoi yllätyksekseni rakastavansa Judas Priestiä, ja minulla oli mukanani muutamia demoja uusista biiseistäni. Kun ajoimme Trentin omistaman studion ohi, ystäväni kertoivat minulle, kuka studion omistaa. Yleisön keskuudessa kyse oli tietenkin lähinnä julkisesta salaisuudesta, sillä Halford oli sisällyttänyt lyriikkaansa vuosien saatossa Fight, Two ja Halford Judas Priestin jälkeen uuden sukupolven metallimusiikista innostunut Halford mieli entistä raskaamman musiikin pariin. 2005 Buckinghamin palatsissa pidettiin kuninkaallinen vastaanotto meritoituneille brittimuusikoille. Minulla oli vakava ongelma, joka oli ratkaistava. Kun kerroin asiasta julkisesti, vapautin itseni pelosta, asia paljastuisi lehdistön tai huhujen kautta. Myöhemmin MTV: n Superrock-ohjelman haastattelussa tapahtunut lipsahdus kasvoi lausunnoksi. Istumme oikeussalissa ja edessämme asianajaja lausuu, että tässä istuvat miehet, jotka tappoivat nuo nuoret. Belknap onnistui, Vance tuhosi yrityksessä kasvonsa ja kuoli myöhemmin kipulääkkeiden yliannostukseen. 1.3. 2000-luvun alussa Halford teki vielä kaksi albumia samannimisen yhtyeen kanssa, kunnes ympyrä sulkeutui ja laulaja palasi Judas Priestiin. Perimmäinen syy Priestistä lähtemiseen oli levytyssopimus Sonyn kanssa. Samalla "Olen addiktioihin taipuvainen persoona. Minulle syntyy riippuvuuksia hyvin helposti. Mielestäni kyseessä on ihan relevantti pala metallimusiikin historiaa. Halford toteaa jälleen kerran sattuman puuttuneen peliin. Heidän taustoihinsa liittyy perheväkivaltaa sekä alkoholinkäyttöä. elämässäni oli toinen, piilossa pidettävä puoli. Oikeudenkäynti kuitenkin käynnisti tapahtumaketjun, joka pitkän Painkiller-kiertueen jälkeen johti Halfordin eroon yhtyeestä. Halusin kokeilla, millaista olisi työskennellä muiden muusikoiden kanssa. Juttelimme noin viisi minuuttia. Tuossa tilanteessa paras vaihtoehto olisi ollut parin kolmen vuoden tauko yhtyeestä. Niinhän ei sitten käynyt, ja olin loppujen lopuksi pois Judas Priestistä yli kymmenen vuotta. Halfordin perspektiivistä kertoo jotain se, ettei lähes 15 vuoden matka raakamateriaalista valmiiksi tuotteeksi ole laulajan mielestä erityisen pitkä. Minun näkökulmastani Judas Priestin musiikki piti noita kavereita hengissä vuosikaudet. Ihmisen on ensin ajateltava itseään ja tekemisiään. Elämäänsä ei voi elää vain muita varten. Alkuvuodesta 1986 poikien vanhemmat haastoivat Judas Priestin oikeuteen. Pidän kuningasperhettä hienona instituutiona, mutta kuningatar Elisabetin tapaaminen oli aivan hullua. Oli kysymys siitä, mitä haluan elämältäni ja siitä, millaisena ihmiset näkevät minut, Halford toteaa. Vaikka Halford ei koskaan puhunut julkisesti seksuaalisesta suuntautumisestaan, oli laulaja edellisenä vuonna esiintynyt Pansy Division -yhtyeen kanssa San Franciscon Gay Pride -festivaaleilla. Siihen aikaan Tipper Gore oli suunnilleen kaikkia rockbändejä vastaan. Buckinghamin palatsissa oleminen tuntui samalta kuin olisi mennyt Disneylandiin. En halunnut uhrata siihen enempää voimavaroja. Oglivie näytti minulle paikkoja, ja pian Trent ilmestyi paikalle, Halford toteaa. Päätin yksinkertaisesti mennä koputtamaan studion ovelle. Oulu! Lensin siis Oulusta Lontooseen, ja tulin seuraavana päivänä takaisin Tampereelle. Elettiin vuotta 1991. Fightin voisi yhä pistää lavalle missä tahansa päin maailmaa tahansa, ja bändi saisi varmasti hyvän vastaanoton. suoria viitteitä gay-kulttuuriin. Laulaja perusti Fight-yhtyeen, joka teki 1990-luvun alkupuolella kaksi levyä, War Of Worldsin ja Small Deadly Spacen. Yritin suojella kaikkia muita paitsi itseäni, mikä on väärä lähtökohta. Levytyssopimuksemme oli hyvin tiukka ja rajoittava, ja ainoa keino oli irtisanoutua sopimuksesta, joka valitettavasti osaksi myös väärinkäsitysten vuoksi tarkoitti lopulta myös irtisanoutumista Judas Priestistä. 1985 renolaiset James Vance (20) ja Raymond Belknap (18) yrittivät kaksoisitsemurhaa kuunneltuaan Judas Priestin Stained Class -albumia. Otin aseet pois vihollisilta
Helsingin Jäähalli Maanantai 4.2.2008, LIPUT 43 Inferno_2008_53_3.indd 46 15.1.2008 18:24:22
Inferno_2008_53_3.indd 49 15.1.2008 18:27:46
Daami oli myöhemmin ruvennut ihmettelemään alarekisterissä olevaa suunnatonta kutinaa. Ja vaikka pidettiin todella hektisen vaiheen jälkeen pieni paussi ja kehiteltiin kuvioita ihan rauhassa, niin kyllähän tästä uudesta levystä sellainen saatanan iisakinkirkko on kuitenkin muodostunut. Hurskaisella on varsinainen tarina kerrottavanaan uuden levyn Reign In Bestial Sin -biisistä. Olivat sitten mimmifrendinsä kanssa päättäneet luopua suojatusta seksistä. Ja vielä faktiset, Hurskainen nauraa. Pääasia, että homma on saatu pääpiirteittäin haltuun. Todellakin teemme! Meidän on pakko löytää toimiva paletti levytyshommiin, ei tällaista perseilyä uudestaan kestä. Jotain hämärää siellä päässä on todella tapahtunut, mutta sitä on itse asiassa melko turha enää pyöritellä sen enempää. Luulen, että seuraavaa levyä mietitään pitkään ja hartaasti, Tarvainen linjaa. Ja sitä ennen, ennen sitä. Ihan sairasta, Tarvainen jatkaa päänpuisteluaan. Inferno_2008_53_3.indd 50 15.1.2008 18:27:57. Ikuisena pessimistinä varaudun aina kaikkein pahimpaan, enkä rakenna kauheasti pilvilinnoja. Tosin kolmanteen levyyn rupeaa kyllä nyt olemaan ihan hirveät paineet, Tarvainen puntaroi säveltäjän karua sarkaa. Kyllä ne ruotsalaiset osaa Uutta levyä silmällä pitäen bändi kuvitteli tekevänsä elämänsä peliliikkeen, 50 INFERNO TAMMIKUU 2008 kun he palkkasivat ruotsalaisen Pelle Sätherin tuomaan etäyhteistyönä täyteläisyyttä bändin ilmaisuun ja soundiin. Viivästyksiin selvästi leipiintynyt laulaja ei kuitenkaan suostu allekirjoittamaan väitettä toisen levyn kirouksesta. Nyt on vitun helpottunut olo, kun olen uuden levyn erinäisiä raakaversioita pyöritellyt melkein vuoden verran, rumpali aloittaa manaamalla hyvän maun ylittäviä viivästyksiä. Jatkossa tiedetään, että tällainen etätyöskentely on helvetin riskialtista puuhaa. Se kertoo kaverista, joka oli ruumishuoneella duunissa. No, siinä kun hommaa alettiin selvittämään, niin jäljethän johtivat sylttytehtaalle. Käytännössä siis vajaan kahden viikon duuni, vaikka päällään seisten. Tämän helsinkiläinen The Scourger tietää varsin hyvin, sillä bändin toisen studiorieskan Dark Invitation To Armageddonin piti ilmestyä jo aikoja sitten marrassydämellä. Hän meni lääkäriin, ja sieltä soitettiin hyvinkin pian perään, että tuletkos käymään paikan päällä. Siispä perse edellä puuhun, kotifilosofi Hurskainen kiteyttää olennaisen. Tarinankerrontaa Kaikesta huolimatta, mennään asiaan. Biisissä on niin mielenvikaiset lyriikat, Tarvainen puistelee päätään epäuskoisen näköisenä. hittibiisiksi. Mulla hirtti kiinni siinä vaiheessa, kun Ruotsista tuli lopullinen masteri, joka kuulosti aivan julkaisukelvottomalta, kauhealta paskalta. Mimmi oli ihan ihmeissään, kun siellä oli lekuri ja psykologi venaamassa. Ruotsiin lähti täysin editoitu kovalevy heinä-elokuun vaihteessa, ja siellä päässä odotti ainoastaan miksaus ja masterointi. Pelipaikoilla on vaan itse oltava, vaikka pitäisi painua Intiaan asti, Hurskainen jatkaa. Ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen ennustaja, jos aprikoi bändin tekevän ensi kerralla asiat hieman eri tavalla. Lupaavaa raakaversiota jo aikoja sitten kuulleena ei voi kuin ihmetellä, mikä siellä linjaston loppupäässä sitten tökki. oisen T K un Scourger tykistönjohtaja Seppo Tarvaisen johdolla aloitteli tulevan levyn nauhoituksia hyytävän tammikuun keskellä, kavereilla tuskin kävi mielessä, että julkaisupäivän viimein koittaessa on edelleen ihan helvetin kylmä. Harjakaiset on pidetty jo niin kauan sitten, että hyvä kun kerrostalo saatiin pystyyn ennen konkurssia, Tarvaisen henkiseksi tueksi raahautunut laulaja Jari Hurskainen säestää. Hurskainen hakee kierrepallolla syitä sössimiseen muun muassa ruotsalaisesta työskentelyrytmistä, mutta tosiasiallisesti niitä saadaan varmaan odottaa maailman loppumiseen saakka. Ei mulla mitään paineita ollut, sen kuin vaan biisejä väänsin. Viime hetkellä saatiin käännettyä kurssi oikeaan suuntaan, Hurskainen päivittelee. Sitä kuuluisaa perspektiiviä, tervettä muutosta ja kasvua. "Sulta löytyi pesästäs matoja." Eikä siinä mitään, mutta matokanta oli vaan sellainen, mikä kuhisee kuolleissa ihmisissä. Kaikki häslinki on ollut jostain muusta kuin biiseistä kiinni. Ei sitä oikein kannata ottaa paineita mistään, lähtee ihan vituilleen muuten. Mutta sitten tapahtui jotain legendaarista. Onneksi viime tingassa tehtiin äärimmäisen radikaali tempaus ja pyydettiin Aaro Seppovaaraa pelastamaan levy, Tarvainen lähettää naapurillisia terveisiä lahden toiselle puolelle. Mä sanon itseni irti tästä, terve! Tarvainen heittää väliin. Kolmas viivästys vaihtui neljänneksi, ja vuoden tarpomisen jälkeen levy vihdoin ja viimein ilmestyy... levyn KIROUS. Sepi hoiteli sävellyspuolen tasaisella aikajanalla, eikä missään vaiheessa tullut sellaista "perkele, nyt puuttuu vielä kolme biisiä" -fiilistä. TEKSTI Marko-Oskari Lehtonen I KUVA Maarit Auranen I www.thescourger.net Odottavan aika on tuskaisen pitkä. Kaveri oli vienyt niin sanotusti työt kotiin, Hurskainen selostaa varsin poikkeuksellista skenaariota ja veisua, jota bändin jätkät kutsuvat... Kyllä sitä todellakin mietti, että nämäkö soundit pitäisi pystyä jotenkin allekirjoittamaan
Toi tuli kieltämättä aika puskista, sillä ei tuollaista mitä joutuu maalailemaan voi puristaa noin vaan, Hurskainen kritisoi hymyssä suin. Fucking A, mitäköhän mä nyt heittäisin. Jos tämän kaiken puristaa läjäänsä, niin kyllä se aika lailla sitä armageddonia on. Ennen mopon karkaamista ehdin vielä kysyä bändien niin monesti käyttämistä työnimistä uuden levyn kappaleille. Brutaali. hyvä jos muistavat silloinkaan, kun levy on jo ilmestynyt. Siellä on aina ne työnimet, ja lopulta kaikista on olemassa enää sikailuversiot, Hurskainen nauraa. Lyriikat menivät uudella levyllä suurin piirtein littiinsä. Itsekin diggailen jotain Cannibal Corpsea, mutta onhan ne sanat jotain ihan vitun käsittämätöntä, rumpali pyörittelee. Jos mä olin laittanut settilistaan biisien oikeat nimet, niin jätkät saattaa keskellä keikkaa kysellä, että mikä biisi toi nyt olikaan, Tarvainen vahvistaa urbaanin legendan muusikoiden huonomuistisuudesta. Sepi nyt on aina ollut luonteeltaan tuollainen pilkunnussija, Hurskainen muistuttaa hyvinkin lämminhenkiseen ja ystävälliseen sävyyn. Brutaali ja rehellinen kasipuoli Tarvaisen ja Hurskaisen veljellinen yhteys konkretisoituu asiaankuuluvan kettuilun määrän ja kaiken muun toiminnan suhteeseen. Kyllä sä voit käyttää pilkkujakin, niitä saa olla vaikka kuinka paljon, Hurskainen kannustaa niukkasanaista rumpalia. Kenellä on eniten vaikeuksia muistaa uusien biisien oikeita nimiä. Brutaali, Tarvainen tiivistää. Testament, Nevermore, Exodus ja Slayer. Hurskainen myöntää, ettei koe olevansa sanoittaja ja antaisi mieluusti tontin jollekin muulle hoidettavaksi. Millaisen arvosanan herrat sitten antavat uutukaiselle. Kaikilla muilla paitsi mulla. Sen huomaa, että itsekriittisyys on monesti este omalle tekemiselle. Pohdiskellaan henkilökohtaisen oikean käteni (K. Tarvainen ja Hurskainen tunnustautuvat täydellisen itsekriittisiksi muusikoiksi, ja varsinkin jälkimmäisen kohdalla tästä on ollut jopa haitaksi asti. Mä annoin rehellisen kasipuolen, se on melkein kiitettävä, Tarvainen huomauttaa. Debyyttialbumi Blinddate With Violenceen Tarvainen ei ollut tietenkään täydellisen tyytyväinen. Se oli vähän liian diskanttinapinaa. Tässä lauseessa ei pisteitä tunneta. En mä sano mitään muuta, Tarvainen tokaisee ja vie kaljaan keskittymisen aivan uusiin ulottuvuuksiin. Omasta mielestäni onnistunut kokonaisuus kansitaidetta myöten... Kunnes vuoroon tulee uuden levyn tiivistäminen yhteen lauseeseen. Tai teknikoiksi, Tarvainen lisää. Parivaljakon hienovarainen vertaaminen Hetfieldiin ja Ulrichiin aiheuttaa pientä hälinää, mutta siitäkin selvitään jotakuinkin voittajina. Rumpalin ammattitauti eli tyytymättömyys bassarisoundiin nostaa päätänsä. Imsomnium ainakin ryyppyseuraksi. Mä läh- tisin siihen, että vedän tuosta piirun paremmaksi: yhdeksän miinus, Hurskainen vastaa huutoon. Tietyssä hevimusassa jotkut lyriikat on kyllä aika paskoja. Ei olisi huono, Hurskainen myöntää. Makeet kannet, Tarvainen toteaa tuopin takaa keskeyttäen Hurskaisen. Ei ole mitään järkeä soittaa hyvin livenä, Tarvainen päättää haastattelun. inen ä sella t." levyst udesta muodostunu tästä u n llähän akinkirkko o Ky " n iis saatana TAMMIKUU 2008 INFERNO 51 Inferno_2008_53_3.indd 51 15.1.2008 18:28:30. Ne voisi mun puolesta järjestää sellaisen kiertueen, jossa me oltaisiin special guestina. Soittajina ne on ihan liian vakavia, sillä ne ei voi mennä lavalle, jos ovat ottaneet huikkaa. Viimeisen kysymyksen aika. Vihaisen miehen tilitystä, Tarvainen tiivistää naama peruslukemilla. Mutta valitulta tieltä ei kuitenkaan olla lipsumassa, vaan leiviskä hoidetaan rinta rottingilla kotiin. Siellä on henkilökohtaisia miinusmerkkejä, mutta laitan riman korkealle ja annan kasipuoli, Tarvainen avaa pelin. Saako miinuksia käyttää. Kyllä se kuului Blinddatella, mutta sen olisi pitänyt jytistä niin, että sterkat putoaa hyllystä. Anna Sepi mennä. ...ja jään mielenkiinnolla odottamaan, mikä on yleinen palaute, koska levy on niin erilainen, vaikka puhutaan tavallaan siitä ihan peruskaurasta, laulaja maalailee. Mä yritän taistella itseni häkistä ulos, ja ehkä kaunis päivä helvetti on irti, laulaja ruoskii itseään. Millainen olisi Scourgerin unelmakombo tien päällä. Eihän nämä jätkät saatana... Ihme puritanisteja, saatana, Hurskainen ihmettelee. Tällaisessa musiikissa bassarisoundi on tosi tärkeä elementti, ja on se mullekin ihan vitun tärkeä. Gottberg) kanssa runkoja ja työnimiä, että mikäs olisi tähän tyylilajiin sopivin ja härskein
Nyt jo edesmennyt Fall Of The Leafe voisi olla yksi mainitsemisen arvoinen nimi. Bändi itse menee jopa niin pitkälle, että kuvailee MySpace-sivullaan itseään yhdistelmäksi Katatoniaa ja Poets Of The Fallia. The Chantin musiikki todellakin ammentaa herkästä ja hauraasta fiilistelystä. Mutta kun sekaan sotketaan myös hävyttömän radiokelpoisia melodioita, laskee metallimittari melko haaleisiin lukemiin. Jos jonkun mielestä minkäänlainen hempeily ei sovi 52 INFERNO TAMMIKUU 2008 Inferno_2008_53_3.indd 52 15.1.2008 19:03:00. Kovasti nuo Anathema ja Katatonia tulevat aina esille meidän yhteydessä. Paradise Lost kanssa. Hämäläinen aloittaa luetteloimisen. Popin ja metallin ristisiitokset eivät ole tavattomia, mutta ongelmitta tyylisuuntia ei voi naittaa. Ja itsellä vaikka A Perfect Circle painaa vielä enemmän mielessä kuin joku Katatonia, Sivén jatkaa. Välillä niiden saavuttaminen vaatii lipeämistä niin keveisiin äänimaisemiin, että pahimman true-peikon niska alkaa välittömästi punottaa. Tarkemman perehtymisen myötä käy kuitenkin ilmi, että termin käyttäminen on tässä yhteydessä oikeutettua. Eiköhän meistä kuitenkin löydy melko selkeät erot niiden kanssa. Tätä ollaan pohdittu, eikä selvää vastausta olla yhäkään keksitty, Sivén parahtaa. Mun mielestä se on selkeästi metallia, jossa on rokkivaikutteita. Jos jo nimi Poets Of The Fall pelottaa niin paljon, niin sitten ei kannata meitä kuunnella. Ei varmaan ikinä ihan deathiksi kuitenkaan taivuta, kun sellainen haikea tunnelma on enemmän meidän juttumme, Hämäläinen määrittelee. Niinpä kun kuusijäseninen The Chant ilmoittaa kyseisen luonnehdinnan tyylilajikseen, ei totuus yhtyeen soundista tunnu yhtään selvemmältä. Miten bändin kitaristi Jussi Hämäläinen ja rumpali Roope Sivén itse luonnehtivat musiikkiaan, rokkivaikutteiseksi metalliksi vai metallivaikutteiseksi rokiksi. Pelin hengen ymmärtää paremmin, kun haastateltavaksi saapunut kaksikko listaa bändejä, joiden kanssa kokevat hengenheimolaisuutta. Etenkin ihan viime aikoina treenatut biisit edustavat raskaampaa soundia kuin mitä levyn soundi on. Voi voi. Röyhkeästi popimpi " T unnelmametalli" on paha esimerkki määritelmästä, joka ei tarkoita oikeastaan mitään tai oikeastaan termi on niin lavea, että sen alle saa ängettyä melkein puolet hevibändeistä. Se vertaus tuli siitä, kun monet kaverit, jotka ei metallia kuuntele, ovat heittäneet vertailuja Poets Of The Falliin. Voisihan jostain Schubertistakin sitten sanoa, ettei se ole katu-uskottava, koska se tekee kaunista musiikkia, Hämäläinen kuittaa. Poppareita yhdistelmä häiritsee vähemmän, mutta metallin saralla syöksevät radiokelpoiset melodiat bändin uskottavuuden koetukselle. Justiinsa puhuttiin myös, että joku Ghost Brigade on myös toimiva vertailukohde. Jälkimmäinen ei liiemmin metalliyleisön suosiota nauti, mutta Hämäläistä eivät true-jurnuttajien mielipiteet kiinnosta. Jos ei musiikin, niin asenteen kannalta. Päätit sitten aloittaa mahdollisimman vittumaisella kysymyksellä. The Chantin yhteydessä on heitetty ilmaan huomattavasti kevyempiäkin nimiä. TEKSTI Saku Schildt I KUVA Ville Juurikkala I www.thechant.net Vantaalainen The Chant etsii musiikissaan haikeuden eri sävyjä
Sitten tulee kolmen biisin kokonaisuus, jonka puolestaan katkaisee Crown. Kansien haluttiin kuuluvan musiikin kanssa samaan kokonaisuuteen. Levyllehän on piilotettu luurikuunteluun hirveästi yksityiskohtia, esimerkiksi taustalaulua saattaa olla kaksitoista raitaa. Kun eka masteri sitten saatiin käteen, kiikutti Ville sen levy-yhtiön herroille. Levyn nimihän siis tarkoittaa asioita, jotka ovat muuta kuin miltä näyttävät. Muusikot kaivavat levyn laukustaan ja esittelevät kansia sivu kerrallaan. Pikkuhiljaa meininki siis seestyy menevämmistä paloista progemmaksi ja taiteellisemmaksi. Sivénin mukaan miehen panos levylle oli suuri. Kuvat ja tekstit liittyvät joka aukeamalla toisiinsa, mutta juuri sen enempää bändi ei halua tulkita valmiiksi. Kaikkia levyn kommervenkkejä on mahdotonta toistaa livenä. Firmasta tuli aika nopeasti yhteydenotto. Tuottaja Sorvalikin saa muusikoilta kosolti kiitosta. Erityisen paljon Ville ehdotti kaikenlaisia rytmikikkoja, pieniä aksentteja ja sellaista. Tulkaa katsomaan meitä keikalle, siellä voi sitten punnita ollaanko uskottavia. Eikä ainakaan auta, jos tuottaja on vielä noinkin hipin näköinen kaveri, Sivén virnuilee. Visuaalista symboliikkaa Taiteellista kunnianhimoa ei The Chantilta puutu. Niihin nähtiin tosiaan paljon vaivaa, Hämäläinen kertoo ylpeänä. Panostus on tuonut tulosta, sillä kansilehtinen on komea. Ja rakennemuutokset olivat vittumaisia, jos ne keksittiin vasta studiossa. Tämä pilvenpiirtäjäkuva liittyy Crowniin. Keikalla noita on yllättäen vaikea toteuttaa, joten vedetään mutkat suoriksi ja korvataan nämä hiplailut asenteella, Hämäläinen kuvailee. tarvi. The Chant on keveydessään jälleen uusi aluevaltaus yhtiöltä. Se biisi käsittelee ihmisen suuria luuloja kaikkivoipaisuudestaan, miten me luullaan olevamme maailman ainoita hallitsijoita. Bändikin tajusi vasta hänen kauttaan, mitä se tuottajan duuni oikeasti on. Kun on treenannut rummut selkärankaan ja tuottaja yhtäkkiä kääntääkin jonkun kohdan ihan uusiksi, niin kyllä siinä vähän ärräpäitä mieleen nousee. Myös rakenteellisia muutoksia tehtiin paljon hänen neuvostaan, pari kappaletta muuttui jopa ihan päälaelleen, Hämäläinen muistelee. Monta kertaa istuttiin alas ja pohdittiin, mitä kuvia käytetään ja mikä kuva liittyy mihinkin biisiin. Tämän jälkeen kuullaan vielä loppupaatos. Firmalla on silmiinpistävä taipumus kiinnittää leipiinsä keskenään varsin erilaisia yhtyeitä. Bändi halusi debyytistään yhtenäisen paketin, jossa visuaalinen puoli tukee musiikkia ja kappaleet muodostavat järkevän jatkumon. Koko bändi allekirjoitti ehdotuksen saman tien, Hämäläinen selostaa. Kaksi ekaa kipaletta on parivaljakko, joiden jälkeen levyn nimibiisi Ghostlines katkaisee sen kaaren. Kuvassa on sitten pilvenpiirtäjiä, jotka ovat hyvä esimerkki ihmisen suuruudenhulluudesta, ja ne ovat vielä hieman kruunun muotoisessa asetelmassa. Tuottaja kannattaa aina Yhtyeen levy-yhtiö Shadow World Records on pirteä tulokas kotimaan levymarkkinoille. Niin tyytyväisiä oltiin Villen apuun. Joskus ollaan treeneissä pohdittu, pitäisikö tehdä myös menevämpiä ja tarttuvampia biisejä ihan vain siksi, että saisi musaa enemmän kuuluville, mutta nämä ajatukset jäivät nopeasti. Tuottajamme Ville Sorvali mainitsi Ghostlinesin äänitysten alussa, että Shadow World olisi kiinnostunut kuulemaan valmista lopputulosta. Kansien suunnitteluun bändi sai apua aiemmin Nightwishin ja HIMin kanssa työskennelleeltä Ville Juurikkalalta. katu-uskottavaan musiikkiin, niin ei voi mitään. Kannen valokuvat ovat Juurikkalan käsialaa, mutta kokonaisuus suunniteltiin yhteisvoimin. Yhden esimerkin Hämäläinen paljastaa. Biisijärjestys on tuottajaherra Sorvalin käsialaa, se luonnosteli sen heti kun levyn sisältö oli valittu. Tarkoitus oli, että käytetään hienoja valokuvia, jotka eivät photoshoppailua Inferno_2008_53_3.indd 53 15.1.2008 19:05:14. Itse layout on puolestaan Litmasen Mikon tekemä. Se hoitaa kyllä tuottajan pestiä varsin ammattitaitoisesti. Toimintatapa saa Jussilta kiitosta. Yhtye on suunnitellut levynsä kansia myöten erittäin tarkkaan. Mun puolesta juttuun voisi laittaa isolla, että "tuottaja kannattaa aina". Kaverukset kertovat bändin jättävän keikkatilanteessa hienostelut sikseen ja tykittävän suoraviivaisemmin. Shadow World on tosi hyvässä maineessa, ja mun mielestä sen tapa kiinnittää monenlaisia bändejä on tosi nasta juttu
, mutt aikoin iaa Ma . KUVAT iainen fantas n Ward I am1na o Raut uri on TI Jaso Tim TEKS e du sää St n li laisell muua että", Suoma tta", lausui ja terv " u uttista dellisu vaan terape to n on "Sehä aajala rkus P I tam1 www.s na.com Inferno_2008_53_3.indd 54 15.1.2008 19:05:52. i a moll aan
TAMMIKUU 2008 INFERNO 55 Inferno_2008_53_3.indd 55 15.1.2008 19:05:55
Teini-idolin edesottamuksia kiintoisampi kokemus odottaa kuitenkin cd-soittimessa. Hyvä mainoslause levylle: littanaa tavaraa, Pexi kuittaa. Kokeilunhalun maaperä Raja on musiikillisesti monella tavalla hyvin luonteva jatkumo edeltäneelle levykaksikolle. Eipähän tuo mitään synkistelyä ole, mutta matskussa on tummempia sävyjä. Itse asiassa niinkin luontaista, että molemmat jäävät aprikoimaan luotaustani astetta surumielisemmästä kokonaisvaikutelmasta. Hyyrynen havahtuu tervehtimään ja naulaa katseensa takaisin televisioon. Levy tottelee nimeä Raja. No niin, pistetäänkö pyörimään. Periaatteessa levyllä on vähemmän tavaraa, toteaa Hyrde. O n kylmä torstaiaamu Helsingin keskustassa. Raja lyö, potkii, puree ja mellastaa ilmanalan sakeaksi, ja seesteisen aamun virikkeetön tunnelma tuntuu aivan väärältä kattaukselta levyn intensiiviselle, raskaana vellovalle äänimaisemalle. Kun keskustelu uhkaa siirtyä liiaksi artistin kipuisan arjen ja pimeässä huoneessa baskeri päässä piereskelyn kuvajaisiin, Hyrde muistuttaa nopeasti, että Stam1nan miehet suhtautuvat musiikkiin kaikkea muuta kuin haudanvakavasti ja ympäröivään julkisuuteen ennen kaikkea huumorilla. Dagen efterin aistii ulko-ovelle asti. Lähes vihamielisiin sfääreihin nousevan raivokkaan kertosäkeen kohdalla jalka lyö jälleen toisen edelle kahta kiivaammin. Kertosäkeisiin kun mennään, niin raidat on täynnä tavaraa ja kaikki taajuudet käytössä, mutta kokonaisuuden pitäisi olla paremmin läjässä. Littanampaa tavaraa. Edellisilta on mennyt miehillä pitkäksi, joten luvassa on juttutuokio vastaheränneiden ja Helsingin yöelämän uuvuttamien rokkikukkojen kanssa. Määränpää häämöttää viimein. Oltiin eilen ottamassa promokuvia pariin lehteen, ja tuli kyllä siinäkin hommassa taas huomattua, että ei me kauhean vakavasti osata tätä hommaa Littanaa tavaraa Stonen ja Suburban Triben nokkamiehenä tunnetun Janne Joutsenniemen kanssa nauhoitettu Raja ei riko hyväksi havaittua kaavaa, vaikka uudistaakin Stam1nan soundia ainakin nyanssien puolesta. Kahvipannun kaunista porinaa rikkoo televisiossa määkivä Anna Abreu. Olen myöhässä, joten askellus on rivakka. Sohvalla röhnöttää yksi kappale laulaja-kitaristeja, jonka unelias katse on porautunut tv-ruutuun. Matka taittuu rivakasti kohti määränpäätäni, jossa Stam1nan kitaraniekka Pekka "Pexi" Olkkonen ja laulaja-kitaristi Antti "Hyrde" Hyyrynen odottavat. Kämmenissä höyryävä kahvikuppi herättää hiljalleen uuteen päivään, Raja tekee saman vähemmän hienovaraisesti. lisiä, että ylimääräiset jutut karsiutuivat pois. En tiedä onko biiseissä sinänsä niin paljon eroa vanhaan matskuun, Pexi mittailee. Astelemme tilavaan yksiöön, jonka tunnelmavalaistus on mallia off. Onhan siinä sitäkin, että Joutsenniemen ideat oli sen tyy- 56 INFERNO TAMMIKUU 2008 Inferno_2008_53_3.indd 56 15.1.2008 19:05:58. Siis tavaraahan levyllä on ihan saatanasti, mutta kokonaisuus on hyvin nipussa, jatkaa Hyrde. Ovi avautuu ja eteeni astelee virkeän oloinen Olkkonen, joka ensi töikseen kiittelee minua myöhästymisestä. Korvanapeissa kaikuu Suhdeluku Stam1nan kakkosalbumilta kolmatta kertaa peräjälkeen. Kun tehtiin ensimmäisiä biisejä uudelle levylle, niin kyllähän me jo siinä vaiheessa tuumattiin, että tulossa vaikuttaisi olevan edellisiä synkempi levy, muistelee Pexi. Korvakanavat kääntyvät kohti pyörittimessä odottavaa kotipolttoista levyä, jolle on taltioitu Stam1nan kolmannen albumin masteroimaton kokonaisuus. Terävä soittotyyli, tajunnanvirtaa henkivin purkauksin etenevä laulu ja raskaana vellova äänimassa ovat tavaramerkiksi lyötyä Stam1naa, mutta kolmannen albumin musiikissa on yllättävän paljon aiempaa surumielisempää, kaihoisampaa tunnelmaa. Olkkonen jatkaaa amupalan loihtimista samalla kun näköradio sulkeutuu ja kahvin ja paistinrasvan aromit sekoittuvat ilmassa pumppaavaan äänivalliin. Isompi meininki. Mainittu, aiempaa kaihoisampi ja surumielisyyden pistoksin ilmenevä, synkeämpi ilme on miekkosten mukaan luontaisen kehityksen tuotosta. Tilaan puhelinsoitolla ovenavauksen ja jään lopettelemaan tupakkia. Rakenteellisesti kappaleissa on aikaisempaa vähemmän yksittäisiä elementtejä, mikä tuo soundiin enemmän pontta
Kun muistelee sitä nauhoittamisen arkea, niin aika usein kävi niin, että minä heräsin aikaisemmin kuin Janne. Sieltä se tuppasi aina kömpiä työn touhuun meidän artistien jälkeen. En ole itse asiassa koskaan tainnut tehdä yhtä paljon töitä kitararaitojen kanssa studiossa. Tyyli ja toteutus käyvät eräänlaista sotaa keskenään, sillä yhtyeen kappaleiden keskiössä on aggressiivinen ja vilkas ydin, jota yhtye tulkitsee tarkalla ja hallitulla soitollaan kuin Jackson Pollock rönsyilevää mielenmaisemaansa maalauksissaan. Kukin hoitaa tonttinsa. "Ääripäitä on levitelty" Eräs Stam1nan musiikin tunnusmerkeistä on maaninen kaoottisuus, joka ilmenee niin riffien rönsyilevässä rakenteessa kuin laulumelodioiden ponnahtelevassa tahdissa. Hyrde tähdentää, että biisit eivät ole koskaan olleet hänen ja Olkkosen yksinoikeus, vaan koko yhtye ottaa merkittävästi osaa jokaisen biisin syntyyn ja kantaa oman panoksensa kekoon. Kitarapohjaiset aihiot syntyvät kotopuolessa läppärin kelmeän valon alla, ja ne sovitetaan levytyskuntoon porukalla demokratian pyhään sanaan luottaen. Muistutan, että on kuitenkin täysin eri asia olla kameran edessä perseilemässä kuin suljettujen ovien takana oman pään ja sydämen syövereissä kitara kädessä. Että ei tullut sellaista "ota se ja se nuotti", vaan ihan meidän tyylisesti "siitä kolmannen palluran kohdalta". Laittoi kankaan lattialle ja teki tiputtelemalla sellaista täplätaidetta. Kun treenikämpällä pyöritään ja sävelletään biisejä mikä jatkuu studiossa niin kyllähän matskua ja ideoita on aina vähintään tuplasti siihen nähden mitä nauhalle päätyy. Pollockin tavaramerkki olivat monialaiset, pienistä yksityiskohdista syntyvät suuret visuaaliset vyyhdet, ja samaa periaatetta voidaan soveltaa myös Stam1nan musiikillisen maiseman yleisilmeeseen. Hän asetti kankaan lattialle ja maalasi kuljettamalla sivellintä kankaan yläpuolella. On saanut aikaan jotain niin hienoa, että on pakko vähän valuttaa. Joutsenniemi otti osaa kappaleiden syntytarinaan treenikämpältä eteenpäin ja avitti kappaleiden sovituksessa. Hyrde vakavoituu hetkeksi ja vastaa: Kun noita riffejä ja kertosäkeitä tekee kotona yksikseen ja sattuu löytämään hyvän yhdistelmän riffejä peräkkäin, niin siitä tietää että on onnistunut, kun alkaa itkettää. Jackson Pollock oli yhdysvaltalainen taiteilija, joka tuli tunnetuksi paitsi kakofonisista, millintarkalla tyylillä toteutetuista abstrakteista maalauksistaan myös erikoislaatuisesta tekniikastaan. Kun meidän kanssa viettää vähän enemmän aikaa, niin huomaa kyllä nopeasti, että meille musiikin tekeminen ei ole kovin vakavaa puuhaa. Joo, mulla pyörii se leffa siitä tyypistä mielessä, Hyrde muistelee. Joutsenniemi on viime aikoina tuntunutkin viihtyvän nuppien toisella puolella, sillä Stam1nan ohella mies ehti taannoin tuottaa myös Godsplaguen uusimman H8-levyn. Hyrde kiittelee nauhoitussessioiden rentoa tunnelmaa. Joutsenniemi ei halunnut kahlita bändiä aloilleen, mutta kaavoihin kangistuminen ei myöskään käynyt päinsä. Improvisoin juttuja studiossa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mikä johtui pitkälti Jannen kannustuksesta, että kokeile tähän tällaista ja sopisikohan tuohon sellainen. Pexi sen sijaan ei suostu tunnustamaan kyynelehtineensä kappaleita säveltäessään, joskin tuumaa samaan hengenvetoon, että ehkä tulee tirautettua sitten kun ensimmäinen slovari syntyy omasta kynästä. Kaikin puolin rento jamppa ja tietysti ihan pro-tyyppi kaikin puolin. Totta kai ne on hienoja hetkiä, kun huomaa luoneensa jotain todella vahvaa. Kuten aikaisemminkin, biisit lähtivät Hyyrysen ja Olkkosen kynästä, ja kokonaisuus muovattiin koko yhtyeen ja tällä kertaa myös Joutsenniemen voimin kasaan treenikämpän syövereissä. Oikeastaan tämä oli ensimmäinen kerta, että demottiin biisejä kunnolla ennen studiota, kertoo Pexi. Sekä Hyyrynen että Olkkonen kehuvat kilpaa Janne Joutsenniemen asennetta ja ammattitaitoa levyn sovitus- ja nauhoitusprosessin aikana. Miulle on itse asiassa käynyt näin monta kertaa. Pexi muistelee nauhoitussessioita ennen kaikkea vapaamuotoisen kokeilunhalun maaperänä. ottaa (naurua). Musiikista puhuminen oli helppoa, sillä puhuttiin selvästi samaa kieltä. Onhan siinä pohjilla semmosta vilpitöntä TAMMIKUU 2008 INFERNO 57 Inferno_2008_53_3.indd 57 15.1.2008 19:06:25. Ihan niin syviä tuntoja ei ole tullut koettua. Meillä siihen on sitten tarvittu mukaan Joutsenniemen tyylinen kaveri kertomaan, että milloin meinaa mennä överiksi, että säästetään se tai tuo idea seuraavalle levylle
esikoisalbumi oli osapuilleen jokaisessa suomalaisessa raskaan rockin julkaisussa mainittu parhaana mitä vuosi 2005 toi tullessaan. Vituttaa tuollane. Punkin, speed metalin ja hullun sirkusmusiikin sekoitus. Kuolema on päästettävä vapaaksi. Tietynlaisen voimattomuuden rajalla pyöritään. Susi-ihminen Pexi: Työnimeltään Takataka, eli ripsakasti mennään tässäkin biisissä. Mieti sitä. Olisikin väärin kutsua Stam1naa h-hetkellä oikeaan loveen osuneiksi hannuhanhiksi, mutta yhtye on kieltämättä aikansa tuote. Yllättävää kyllä, herrat Hyyrynen ja Olkkonen jäävät pohdiskelemaan asiaa kuin tuoreena ideana. Ehdottomasti levyn tunnelmapala Opethvaikutteineen. Muistipalapeli Pexi: Työnimi taisi olla Devin, heh. Vaikka c-osassa kaikki soittaa kaikkea koko ajan, on biisissä vastapainona eräs meidän melodisimmista kertseistä. Nykypäivän suomirock on kaukana Eppu Normaalin ja Popedan kuokkajussi-tyylittelystä, ja 2000-luvun musiikillisen kansallisidentiteetin sorvasivat bändit kuten Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus sekä Kotiteollisuus. Ollaan jotenkin onnistuttu pysyttelemään mainstreamin ulkopuolella. Hyrde: Ajatus sanoituksiin lähti mielikuvasta, jossa vankilassa istuva kuolemaantuomittu haluaa koskettaa lasin takana istuvaa kumppaniaan. Vaikka siis onhan Stam1na ihku teinibändi ja sillä tavalla. Syytöksiä musiikillisesta prostituutiosta ei bändin korviin ole liiemmälti kantautunut. Kädet vasten lasia Pexi: Meshuggah-vaikutteinen ralli mahtipontisella kertsillä. Hullua sakkia. Kyllä meillä tuo keskisormi tuntuu vaan kasvavan ja pitenevän vuosien mittaan. Mutta sehän perkele vaan vahvistaa. TAMMIKUU 2008 INFERNO 59 Inferno_2008_53_3.indd 59 15.1.2008 19:07:10. Hyrde: Mikäli ulkopuolelta tulee niin kovaa ärsykettä, että alkaa miettiä jo itsensä murhaamista, on etsittävä lääkitystä ja nopiaan. Toinen albumi Uudet kymmenen käskyä sai jo reilusti huomiota myös valtavirtamediassa ja Stam1na muun muassa palkittiin Emmalla vuoden metallialbumista. Kertsissä mennään aika K3Shengessä, ja c-osassa on selvää sankarimeininkiä. Luvassa söpöjä työnimiä, hatunnostoja vaikuttajien suuntaan sekä viljalti runollisen mielen siveltimenvetoja. Raja paloina Hammasratas Pexi: Työnimeltään Punk. Kaikessa nopeatempoisuudessaan positiivisin sanoitus. Hyyrynen ja Olkkonen puhuvat Stam1nan nauttimasta sukseesta etääntynein sanoin, sarkasmin piikein ja muistavat usein mainita, ettei hyvä levymyynti tarkoita yhtyeen myyneen itseään Suurelle Kukkarolle. Kenties siksi suomalaisuuteen sopii niin hyvin sellainen musiikki, jossa mielenilmaukset ja sydänsurujen purkutoimet suoritetaan ja myötäeletään raskaiden kitaravallien muuratessa avautumisen alastomuuden särövallin turvalliseen huomaan. Ei meitä hirveästi ole siitä syytelty, että oltais itsemme myyty, Hyrde toteaa. Hyrde sano, et vedä tilusoolo ja miehän vedin. Muuri Pexi: Nykivään varseriffiin sain idean Arch Enemyltä. Soolossa voi kuulla lieviä Vai-vaikutteita. Hyrde: Siellä ne perkeleet Israelissakin spedeilevät sen vitun rakettiaidan parissa. Hyrde: Inhimillisyyden ja eläimellisyyden kilpajuoksua pakkasessa. Siis portilla seisotaan. Ei se meidän meininkiä kuitenkaan miksikään muuta. Kyllähän se sydämeen sattuu, jos joku sanoo, että bändi on paska ja osaa vielä perustella sen hyvin. Luova hulluus Pexi: Kai tässä voi jotain Strapping-vaikutteita kuulla. Eipä me pahemmin radiossa soida, ja meidän videot on sitä sorttia, että ei niitä ainakaan päiväsaikaan pahemmin telkkarissa pyöritellä. Biisin hittikertsin olisi voinut myydä vaikka Amerikkaan. Toivotaan vaan, että se suomalainen jurottaja kaivaa ennemminkin sen Dimmu Borgirin levyhyllystä eikä kaksipiippuista metsästyslaukusta. Raja ilmes tyy 13.2. Stam1naatikot Antti "Hyrde" Hyyrynen ja Pekka "Pexi" Olkkonen tarjoilevat kompaktit syväanalyysinsa Rajaalbumin kappaleista, Hyrde sanoittajan lakki päässään ja Pexi kitaristin mantteli harteillaan. Kertsi on helppo kuvitella kännisen festarikansan huulille. Hyrde: Aiemmin Sokea hullu -nimellä keikoilla esitelty kipale summaa kertosäkeessä oleellisen todellisesta taiteilijasta. Siinä missä yllä mainitut aktit voidaan laskea "uuden suomirockin" ensimmäisen sukupolven edustajiksi, yhtyeet kuten Mokoma ja Stam1na edustavat sitä seuraavaa. Suomeksi laulavilla rockyhtyeillä on aina ollut läheisempi suhde kuuntelijakuntaansa kuin englannin kielen valinneilla, eikä kielen merkitystä asiaan voi väheksyä. Murtumispiste Pexi: Duurimeininkiä, mut kyllähän se heviltä kuulostaa. Mahtava kertsi ja soolossa kuullaan taas Vai-vaikutteita. Voima vastaan viha Pexi: Työnimeltään Diablo. Kun muistot häviävät, mitä jää jäljelle. Hyrde: Fyysisiä ulottuvuuksia mittaileva punttisalibiisi, jossa lihapää joutuu pulman eteen. Lääke Pexi: Työnimeltään Stone, ja siihen suuntaanhan tässä kumarretaan. Sehän on vaan terapeuttista ja ulospäin suuntautunutta, suorastaan tervettä toimintaa, Hyrde kuittaa. Aika on kulkenut jo niin monta askelta eteenpäin, että sukupolvi on ehtinyt vaihtua. Tältä huumeita vetänyt Kotiteollisuus voisi kuulostaa. Hyrde: Tässä tapauksessa alkoholin luoma äärimmäinen psyykkinen olotila. Tähän biisiin tehtiin kitarastemmoja eniten miun soittohistoriassa. Bilebiisi muuten, paitsi c-osassa kaikki menee taas vinksin vonksin. Hyrde: Biisi johon päätin tunkea kaikki mahdolliset epäkohdat maailmasta. Suomalaiseen mentaliteettiin kuitenkin kuuluu, että asioita tavataan pullottaa kivikasvoisuuden alle ja että mielen kera sydämen vuodatukset suoritetaan kiteytyneinä, summittaisina purkauksina, kun venttiili ei enää kestä. Jos levyn ensimmäiset sanat on "nälänhätä, sotatila, Afrikka ja Aasia", niin ei siinä rakkauslaululla kansaa kosiskella. Paineita tuleville julkaisuille tahtoo kertyä enemmän, sillä yleisö suhtautuu musiikkiin läheisemmin ja sitä myöten myös kriittisemmin. Vartijaton Pexi: Työnimeltään Joululaulu, koska kertsissä oli jotain samaa tunnelmaa. Nyt kun porukka kohta saa uuden levyn kouraan, niin en usko, että kukaan voi väittää sitä kuunnellessaan, että haa, tässä on tehty kompromisseja ja että nyt yritetään vaan päästä pikkuhousuihin. Elämä oman aikansa ilmiönä ei tarkoita sitä, että sen itse tiedostaisi. Kertsimelodia improvisoitiin studiossa. Hyrde: Rakkaus vaatii taipumista sekä välillä myos murtumista. Hieman suorempi perusrunttaus. Omia vastaan täällä taistellaan yhtä lailla kuin sodassa naapuria. Ehdoton moshaus- ja livebiisi. Hyrde: Poen henkeen kirjailtu "lintu häkin ulkopuolella" -kuvaelma. Soolossa kuultavissa Eklundh/Vai-vaikutteita. Kyllähän tuosta voisi huumoria veistellä, että jos meidän musiikki vastaa suomalaista mentaliteettia, niin kyllä on pähkähullua kansaa, Hyrde nauraa. Jos ymmärtää diggailla heviä ja tunnustaa ongelmansa, niin siinähän ollaan pitkän matkaa oikeilla raiteilla
60 INFERNO TAMMIKUU 2008 Inferno_2008_53_3.indd 60 15.1.2008 19:07:25
Inferno_2008_53_3.indd 62 15.1.2008 19:09:20
En pitänyt albumin rumpusoundista, ja mielestäni se sai kokonaisuuden kuulostamaan hivenen kylmältä. Olen työskennellyt nyt noin sadan laulajan kanssa, ja he luonnollisesti tuntevat paljon muita laulajia. Yhtäkkiä tajusin, että yksi maailman parhaista laulajista laulaa keuhkonsa verille minun albumilleni. Tämä helpottaa jatkossa muiden laulajien rekrytoimista Ayreoniin huomattavasti. Kun on tällaisessa mittakaavassa oleva tarina, näin on yksinkertaisesti vain tehtävä. Hän nostaa esimerkkinä esiin kunnianhimoisena muusikkona tunnetun Daniel Gildenlöwin, jonka esiintyminen Pain Of Salvationin ulkopuolella on varmasti monelle mieluinen asia, ainakin kuriositeettiasteella. Lucassen näkee ruotsalaisessa potentiaalia ja kertoo ottaneensa laulajista ensimmäisenä yhteyttä juuri häneen. TAMMIKUU 2008 INFERNO 63 Inferno_2008_53_3.indd 63 15.1.2008 19:09:25. Kerroin, että minulla on lentoliput huomiselle ja tulen äänittämään osuutesi albumille. Musiikki on musiikkia, ja kaikki muu muodostaa rinnalle ikään kuin lisäulottuvuuden. Lucassen korostaa, että rekrytointiprosessi Ayreoniin etenee eri tavalla jokaisen laulajan kohdalla. Usein kuulen ihmisten sanovan, että albumillasi laulaja kuulosti parhaalta mahdolliselta. Lucassen on vakaasti sitä mieltä, että hän sai kanavoitua Gildenlöwinkin osaamisen parhaalla mahdollisella tavalla albumille. Sijoitan myös aina suuren eeppisen kappaleen levyn loppuun, ja alkuun tietenkin myös toisen vähän vastaavanlaisen eeppisen kappaleen. Laulajien hankkiminen, ja heidän saamisensa studioon saakka. Kuitenkin, hänen kanssaan työskentely oli todella antoisaa ja hauskaa. häneen. Joskus työstäessäni uutta materiaalia saatan kokea sen aivan helvetin tylsäksi. Koen sen myös haasteena yrittää yltää arvostamieni bändien tasolle. Täydellisyyteen pyrkimiseni johtuu siitä, että olen hyvin epävarma itsestäni. Tästä oli tietenkin suurta apua, ja lopulta sainkin hänen numeronsa. Se on varsinainen oravanpyörä." aloitettuani en voi enää vaihtaa kappaleiden järjestystä, vaan minun on pakko jakaa kappaleet eri levyille jo siinä vaiheessa, kun ne ovat vielä perusrunkoisia instrumentaaleja. Muistan, kun Jorn Lande purkitti kappaleen kertosäettä, ja näin hänet seisomassa siellä kaikkensa antaen. Rehellisesti sanottuna, kukaan tuskin ostaisi tarinoitani kirjan muodossa, Lucassen toteaa kuivasti nauraen. Kuka pitäisi Spielberg-elokuvasta, joka loppuisi tylsään loppukohtaukseen. Pyrin aina saamaan laulajista kaiken mahdollisen irti, ja siitä Ayreon on nimenomaan tunnettukin. Alussa oli pienimuotoisia vaikeuksia, mutta hänen hollantilainen managerinsa oli todellakin sitä mieltä, että Danielin kannattaisi tulla laulamaan uudelle albumille. Edellinen toteutuukin ilmeisen hyvin Beneath The Wavesin kertosäkeessä, sillä kappaleen äänityssessioita muistellessaan Lucassen silminnähden innostuu. Daniel on samassa levy-yhtiössä kanssani, joten kysyin, voisivatko he ottaa yhteyttä Seitsemäntoista erilaista ääntä Yksi mielenkiintoinen nimi albumilla on Gildenlöwin ja niin monen muun ohella Katatoniasta tuttu Jonas Renkse. Vaikka miehestä ihan kelpo tulkitsija onkin vuosien varrella jalostunut, löytyy kentältä edelleen joukko tekupettereitä, joille tunne ja oma tyyli ovat toissijaisia laulajan taitoja arvioitaessa. Laulajakaarti on vaatimattomasti sanottuna uskomaton, ja pistäähän se nyt vähän hämmästyttämään, että miten ja mistä ihmeestä Lucassen näitä kiireisiä ihmisiä projektiinsa onnistuu repimään. Joten lopetan vasta sitten, kun tunnen saaneeni kaiken mahdollisen irti, Lucassen ilmoittaa vähäeleisesti. Tällaisen järkäleen kohdalla on ihan paikallaan tiedustella, mikä työvaihe vie eniten aikaa. Kokonaisuudesta erotettuina kappaleet eivät välttämättä olisi niin mielenkiintoisia. Yritän myös tasapainottaa levyjä raskaamman ja kevyemmän materiaalin välillä. Ihmiset tietävät ja luottavat siihen, että pääsevät nauttimaan seikkailusta, ja se tekee Ayreonista menestyvän. Haastatteluhetkellä intensiiviset kaksi päivää uuden albumin parissa tuntuvat kovin riittämättömiltä, ja pieneksihän siinä itsensä tuntee, kun yrittää asetella kysymystä pakettiautonkorkuiselle Lucassenille musiikin ja tarinan suhteesta Ayreonissa. Ja tämä ilmeisesti kosteutti silmiäni sen verran, että Jorn totesi lyriikoiden olevan ilmeisen henkilökohtaisia minulle. Myös tunnetut laulajat ovat alkaneet ottaa yhä enemmän yhteyttä suoraan minuun. Hän toivotti minut tervetulleeksi. Vaikka olen rajallinen ihminen, olen erittäin hyvä siinä mitä teen. Tällä kertaa halusin varmistaa, että laulajat todella sisäistävät tarinan lisäksi myös musiikin. Fanit lähettävät minulle aiheesta jatkuvasti sähköpostia, ja tällä kertaa todella myös kuuntelin heitä, sillä Daniel Gildenlöw ja Hansi Kürsch olivat eniten kysyttyjä laulajia, Lucassen paljastaa. Keskustelun kääntyessä edelliseen albumiin, The Human Equationiin, ikuinen perfektionisti nostaa päätänsä innostuneen mutta rauhallisesti artikuloivan muusikon sisällä. Ja teen nimenomaan kokonaisuutta nimeltä Ayreon. Uudesta musiikista haltioituminen ruokkii epävarmuuttani ja ruoskii minua työskentelemään yhä kovemmin. Lievästi ilmaistuna laulajat ovat ihan oma lukunsa. Vastasin, että se on kyllä vain sinun helvetinmoinen äänesi, Lucassen nauraa. Rekrytointikorporaatio Lucassen Siinä missä aikaisemmilla albumeilla on voinut törmätä herroihin kuten Bruce Dickinson tai James LaBrie, ei tälläkään kertaa tarvitse laittaa päätään pensaaseen. Ja kun äänitykset alkavat, hän on viimeisen päälle ammattimies ja tunnerikas laulaja, Lucassen kiittelee. Moniulotteisemman tarinan lisäksi halusin saada aikaan myös dynaamisempaa soundia. Pitkälti tämän takia työskentelen yksin. Musiikin, tarinan, dvd:n ja kansitaiteen pitää yhdessä muodostaa suuri ja kaunis seikkailu. Heidän mukaan saaminen vaatii vakuuttelua, sillä he kaikki ovat hyvin kiireisiä omien kokoonpanojensa kanssa ja heille tämä on luonnollisesti vain sivuprojekti muun ohessa, Lucassen huokailee. Tämä on sinänsä hassu juttu, sillä kuunnellessani Pain Of Salvationia ja lukiessani hänen lyriikoitaan, odotin hänen olevan enemmän syvällinen filosofi kuin varsinainen vitsailija Star Wars -maskeineen kaikkineen. Jotakin jäi ilmeisesti pahemman kerran hampaankoloon. Jos kohtelet kaikkia tasapuolisesti oikein, on väistämätöntä, että hyvät uutiset niin sanotusti kiirivät ympäriinsä. Se tulee tietenkin helpommaksi Ayreonin tunnettuuden ja suosion kasvaessa. Ayreon toimii, koska koko paketti toimii. Olen kontrollifriikki, perfektionisti, eikä minun kanssani ole todellakaan helppo työskennellä. Toisekseen, albumi oli kaksijakoinen laulun ja musiikin näytellessä ikään kuin omia roolejaan. "Minun täytyy tuntea oloni hyväksi, jotta voin inspiroitua, mutta tunnen oloni hyväksi ainoastaan silloin, kun olen inspiroitunut
Sinnikkyyteni kuitenkin palkittiin, kun tällä kertaa hän vastasi myöntyvästi. Se on sinänsä sääli, koska tämä on kuitenkin ihan perinteistä likaista työtä. Enkä ole koskaan oikein kokenut tätä omakseni, sillä haluan ihmisten toteuttavan itseään enemmänkin oman juttunsa kautta. Uskoisin sen olevan enemmänkin kuin parasta ennen -päiväys: kun lopetan musiikin tekemisen, lopetan myös elämisen. Vakavasti sanottuna, sinä hetkenä kun lopetan nykymusiikin seuraamisen, ei oma musiikkinikaan jaksa enää kiinnostaa ketään. Ne ovat yksinkertaisuudessaan niin tehokkaita. Lähetän hänelle ohjelmoidut demoversiot kappaleista, joiden päälle hän alkaa sitten rakentaa omia juttujaan, aina rumpufilleistä lähtien. Hän jotenkin tuntee tarkalleen, miten haluan asioiden albumilla olevan. Kun arvostat jotain bändiä, on tietenkin suuri kunnia tietää, että sinulla saattaa olla jonkinlainen vaikutus heidän seuraavaan albumiinsa, Lucassen pohtii hykerrellen. Kun Jonas kysyi mahdollisuutta kirjoittaa omat laulumelodiansa, ehdotin, että voisimme pistää homman puoliksi. Ed tappaisi minut, jos tekisin niin. Tässä kohtaa täytyy tunnustaa, että hänen melodiansa ovat mahtavia, enkä olisi mitenkään pystynyt luomaan vastaavanlaisia. Olisin halunnut tehdä Anneken kanssa enemmänkin yhteistyötä, mutta hän oli pitkään The Gatheringissa, ja bändi ei oikein pitänyt siitä, että hän osallistuu sivuprojekteihin. Hän saapui kolmeksi päiväksi luokseni ja olin aivan ihmeissäni, kun hän ei nuotteja tarvinnut. Lucassen kuitenkin korostaa painokkaasti äänen tärkeyttä. Täydellisyyteen pyrkimiseni johtuu siitä, että olen hyvin epävarma itsestäni." Ihastuin Katatonian The Great Cold Distanceen välittömästi sitä kuultuani. Jotain aivan käsittämätöntä aasinsiltaa pitkin keskustelu kääntyy vielä rummuista viuluun ja tarkemmin sanottuna ensimmäisen levyn kolmanteen raitaan nimeltä Liquid Eternity, jonka melodia on kauneinta Ayreonia koskaan. Ei koskaan, en halua kuullakaan moisesta. Teknisyys ei 64 INFERNO TAMMIKUU 2008 ole määrittävä tekijä alkuunkaan, mutta äänen tulee olla hyvin tunnerikas. Laulajat ja muusikot vaihtuvat kilpaa maisemien kanssa albumilta toiselle, mutta yksi sen kuin vaan pysyy. Suurin kohteliaisuus oli, kun Jonas kertoi olleensa todella jumissa omien kappaleidensa kanssa, ja tämä kokemus sai hänet todella inspiroituneeksi ja kirjoittamaan omia kappaleitaan Katatonialle. "Olen kontrollifriikki, perfektionisti, eikä minun kanssa ole todellakaan helppo työskennellä. Tässä on kaveri, jonka kanssa aion tulevaisuudessakin työskennellä, ja jos se on minusta kiinni, niin vaikka jokaisella tulevalla albumilla. Äänen tulee sopia kokonaisuuteen. Rima Zeppelinin suhteen on kuitenkin todella korkealla. Uusi albumi oli hyvin synkkä konsepti, ja mielestäni myös kappaleista muodostui hieman aikaisempaa rankempia. Nämä herrat ovat tosin samaa ikäluokkaa kanssani, ja lähestyessäni hieman varttuneempia herrasmiehiä rima tuntuu sen kuin kasvavan korkeutta, Lucassen puntaroi. Muusikon eläkeikä Ennen klassista viimeistä kysymystä on pakko udella hieman Lucassenin ja luottorumpali Ed Warbyn (Gorefest) yhteistyöstä. Tällä kertaa sain cd:n viulunsoittajalta, joka näytti pitkän tukkansa kanssa kunnon rokkarilta. Pelkään tätä asiaa kaikkein eniten, ja tunteiden loppuminen ja katoaminen peilautuukin toistuvasti albumeillani. Ja mikä parasta, Ayreonin kanssa ei ole niinkään väliä, kuinka vanha paskiainen olen, sillä voin vain kirjoittaa kappaleita ja palkata todella nuoria muusikoita tekemään kaiken likaisen työn, Lucassen nauraa kovemmin kuin kertaakaan haastattelun aikana. Aikaisemmin olen työskennellyt lahjakkaiden muusikoiden kanssa, joille voi vain antaa nuotit eteen. Olen todella tyytyväinen, että annoin hänen toteuttaa itseään tässä muodossa. Kompromissi kuitenkin syntyi, ja lopputulos on sangen mainiota kuultavaa. Yritin aikani ja hän järjestelmällisesti kieltäytyi tarjouksista. Lähetin Jonakselle sähköpostia itse asiassa ennen kuin olin edes kirjoittanut materiaalia. Yrittänyttä ei tunnetusti laiteta, ja herran kunnianhimoinen ja loputon toivelista saattaa tulevaisuudessa kantaakin hedelmää, kuka ties. Viulusoolo viiltää varsinkin erityisen syvältä. Led Zeppelinin kavereiden juuret ovat 50-luvulla, ja he kuuntelevat erilaista musiikkia kuin esimerkiksi me kaksi. Tällä kertaa pääsin melko lähelle, mutta jotenkin se ei vain tälläkään kertaa natsannut. Otetaan esimerkiksi Hansi Kürschin ääni. Hän on vain niin uskomaton, ja hänellä on koko paketti kasassa: karisma, tekniikka ja ääni, Lucassen päivittelee. Jokainen voi itse päättää, kuinka paljon painoarvoa seuraavalle antaa, mutta Lucassen ei saanut rekrytoitua Led Zeppeliniä tällekään albumille. Etsin ainutlaatuisia ääniä, en todellakaan mitään tusinatavaraa. Tästä johtuen keskityin enemmän metallilaulajiin. Minun on oltava kiinnostunut uusista bändeistä, uusista laulajista ja muusikoista, sillä muutoin se on Ayreonin loppu. Ajauduin Deep Purplen ansiosta musiikin pariin, joten olen yrittänyt saada Ian Gillania mukaan. Sellaisia voi olla olemassa vain yksi. Kirjoittaminen laulajia varten on paljon helpompaa, sillä muuten joutuisit etsimään rooliin sopivaa laulajaa, eikä toisin päin. En saanut häneen yhteyttä, mutta onnekseni hyvä ystäväni Mikael Åkerfeldt vakuutteli hänelle, että tällaiseen projektiin todellakin kannattaa lähteä mukaan. Omat rajansa tunteva Renkse saattoi aluksi kokea astuvansa pari numeroa liian suuriin pelikenkiin, ja mies totesikin Lucassenille, ettei laula muiden tekemiä melodioita. Hän tietää tarkalleen, milloin soiton pitää olla rankkaa ja milloin jotakin muuta. Se tulee aina olemaan läsnä, sillä pelkään sitä aivan oikeasti. Inferno_2008_53_3.indd 64 15.1.2008 19:13:14. Lucassen kertoo nauraen, miksei hän voi ajatella asiaa. Tietenkin albumilla on myös teknisiä laulajia, kuten Jorn Lande tai Bob Catley, mutta ensisijaisesti etsin ääntä ja karismaa, en niinkään teknistä osaamista, Lucassen linjaa. Kun löydän mahtavan laulajan, siinä samassa voin myös kirjoittaa hänelle kappaleen. Toisaalta kaikki toimi Dickinsonin, Fishin ja LaBrien kanssa. Albumilla paluun Ayreoniin tekee myös Lucassenin toivelistan kärkinainen, Anneke van Giersbergen, joka johtaa albumilla naislaulajien rintamaa alusta loppuun. Laulajalistaa silmäillessä ei meinaa millään uskoa, ettei nimi merkitsisi hollantilaiselle paljoakaan. Joten Mikea on kiittäminen, että sain Jonaksen mukaan albumille. He saattavat nähdä projektini jonkinlaisena sci-finä, jota eivät ehkä koe omakseen. Viimeinen kysymys. Maailmasta löytyy tukku lahjakkaita rum- paleita, jotka varmasti olisivat kiinnostuneita työskentelemään Ayreonin parissa. Milloin 47-vuotias Arjen Lucassen jää eläkkeelle. Lucassen ei myönnä miettivänsä säveltämisvaiheessa jotain tiettyä laulajaa tai edes ääntä, vaan korostaa laulajien rekrytointiprosessin tulevan aina ennen sanoitusprosessia
www.centurymedia.com Inferno_2008_53_3.indd 65 15.1.2008 19:14:52
UUSI ALBUMI Blind Fire NYT KAUPOISSA! Jakelu: www.leverageband.com Inferno_2008_53_3.indd 66 15.1.2008 19:14:57
Oliko materiaalista puutetta, vai miksi näin. Biisien lyyrinen ja musiikillinen puoli on mielestämme informaatiomäärältään sopiva puolituntiseen pakettiin, Eero aloittaa. Jo reilu vuosikymmen sitten perustettu ryhmä on taistellut tiensä läpi ongelmien, ja tositoimiin päästäänkin käytännössä vasta nyt. Vaikeasti määriteltävä ja omaleimainen mättö uskaltaa flirttailla erikoisempien sävyjen kanssa, mutta runko pysyy ankarana kautta linjan. Levyltä löytyy intron ja outron ohella vain kuusi varsinaista kappaletta. Debyyttilevy Calliphora Vomitoria Introitus julkaistiin kyllä jo kolmisen vuotta sitten, mutta se koostui muutaman uuden kappaleen ohella jo aiemmin julkaistusta materiaalista. Oubliette Ontology sen sijaan napauttaa tiskiin puolituntisen upouutta vääntöä. Kokonaisuutta on yritetty pikkaisen pohtiakin. TEKSTI Kari Koskinen I KUVA Violent Journey I www.pyuria.com Teknistä deathia soittava kotimainen Pyuria ei ole niitä helpoimpia bändejä. Musiikillinen vastuu oli Oskarilla, eli biisiaihio saapuu hänen kyydillään treenitilaan, jossa sitä sitten yhdessä tuumitaan. TAMMIKUU 2008 INFERNO 67 Inferno_2008_53_3.indd 67 15.1.2008 19:46:11. Vokalisti Eero Haula ja kitaristi Oskari Mäki selvittivät Infernolle motiivejaan bänditouhujen takana. Kovuutta palvelukseen Laitetaanpa pojat koville heti kättelyssä. Kyllähän materiaalin kypsyttelyyn meni useampi kuukausi, eikä riffejä laitettu ihan sokeasti toisen perään. Murskaavan raskas ja arvaamattomasti tappava uutuuslevy Oubliette Ontology vie kuitenkin pikkusormesi, ja me kaikkihan tiedämme, mitä sitten tapahtuu. M Kammiossa tapahtuu ärkä- ja valkosoluvirtsaisuuteen viittaava Pyuria on oiva bändinnimi etenkin jos työn alla on limaisen ruhjovaa mutta veitsenterävästi operoivaa kuolometallia
Tavaraa on niin joka lähtöön, että tehdään vain rehellisesti sitä, mikä kuulostaa hyvältä, eikä olla hakemassa sitä extremefusionjazzmetal-palkintoa. Levylle tehtiin myös tarkoituksenmukaisia "epäpuhtauksia" fuckoff-elementin saamiseksi. Entäpä levyn kantava teema. Kyllä se death metal siellä pohjalla on hyvin vahvasti, mutta eihän meidän materiaali ihan sitä puhtainta dettiä ole. Syitä porukanvaihdoksiin on ollut useita ja monta kertaa on meinannut usko loppua, mutta nyt on mahtavaa, kun on tällainen jormalauma tanassa. Toimittaja osuu pelottavan hyvin naulan kantaosaan, Eero nauraa. Levyn saa toki hankkia jos haluaa, ja tottahan fiksu mies sen haluaa! Valoa näkyvissä Oubliette Ontology julkaistiin kotimaisen Violent Journeyn toimesta. Itse äänitykset olivat nopea ja suhteellisen kivuton sessio. Millaisia yhtyeitä Pyuria sitten pitää hengenheimolaisinaan. Oskari aloittaa. Pienet on onneksi jormat julkisia esiintymisiä ajatellen, Oskari jatkaa. Eero jatkaa: Yritämme yhdistää tiettyä tarttumapintaa ja groovea, mutta toisaalta rakennamme kappaleet mielenkiintoisiksi ja tapahtumarikkaiksi, että rieskaa jaksaisi pyörittää toisenkin kerran. Tietynlainen sääntöjen rikkominen käy esille myös siitä, että mehevän örinän ohella levyllä kuullaan jonkin verran myös puhdasta laulua ankaruuden tästä lainkaan kärsimättä. Tokihan meillä kaikilla on omat innoittajamme ja lempibändimme, mutta eipä tuo ainakaan omissa tekemisissäni mitenkään näy. Ei tuo "teknisyys" ja "vaikeus" ole mikään sääntö, mutta tehdään musiikkia mistä tosissaan tykätään. Emme pohdi muiden tekemisiä, tai muiden mielipiteitä meistä. En nyt allekirjoittaisi meidän erikoisuuttamme, Oskari sanoo. Aluksi joku kielitorture voi olla läppä, mutta kun rumpali Tuukka posottaa mihin riffiin vaan uskomattomat sovitukset, niin ne helposti jäävätkin sinne. Tarina on henkilöstä, jonka harrastus ei liiemmin päivänvaloa kestä ja pää ei senkään vertaa. Kysynkin bändiltä, kuinka laajalta skaalalta he uskaltavat ideoita musiikkiinsa pistää. Oubliette Ontology on juuri sopivan mittainen annos. Tiivis kesto auttaa kokonaisuuden hahmottamisessa, ja kuten Eero jo vihjaisikin, informaatiota levyltä kyllä löytyy. Kappaleet ovat raskaita paitsi soundien myös sävellysten osalta, ja jokaisessa iskussa on voimaa. Sisäänajo tapahtui nopeasti ja pari keikkaa päästiin survaisemaan, kunnes Harri ilmoitti lähtevänsä työkomennukselle Barcelonaan ja me tietysti todettiin, että ei ole vittu todellista! Onneksemme työkomennus loppuu vappuna, ja Tuukka on kiireiltään luvannut lämmittää sillä aikaa rumpupallia, joten nyt yritetään kiivaasti saada keikkaa ennen kesää ja toki festareillekin mennään jos vaan päästävät, heh! Minulla on sellainen huono karma kaikessa, mihin lusikkani sotken. Ollaan erittäin tyytyväisiä soundimaailmaan. Old school meets nykysoundi -periaatteellahan namiskaa väännettiin, ja tässä myös onnistuttiin. Soundeissa on munaa. Intro, outro ja kansitaide herättävät mielikuvia kidutuskammiosta, vähitellen sekoavasta psykopaatista ja uhrista, joka voidaan käsittää paitsi väkivallan kohteeksi, myös tappajaksi, joka on oman henkisen sairautensa uhri. Toivottavasti jormat pysyvät keikoilla piilossa. Heh, suoraan sanottuna koetan työstää kokonaisuuteen juurikin näitä juoppohulluusideoita. En edes osaisi tehdä suoraviivaista kamaa, aina tulee lisättyä pientä haastetta soittamiseen. Vaan Eero, mitäpä haluaisit tähän loppuun vielä sanoa. Tuli kirjoitettua aiheesta niin laajasti, että levyn biisit riittivät siihen nippa nappa. "Emme pohdi muiden tekemisiä, tai muiden mielipiteitä meistä. Tokihan meillä kaikilla on omat innoittajamme ja lempibändimme, mutta eipä tuo ainakaan omissa tekemisissäni mitenkään näy." Älkää, lukijat, käsittäkö kysymystäni väärin. Vaikutelmaa lisää myös se, että vaikka Pyuria soittaakin usein melko nopeasti, niin silmittömäksi paahtamiseksi homma ei lipeä. Bändi ilmoittaa tulevaisuuden näyttävän tällä erää hyvältä. 68 INFERNO TAMMIKUU 2008 Inferno_2008_53_3.indd 68 15.1.2008 19:15:10. Siksihän levyltä niitä perinteisiäkin osiakin löytyy. Noin viikon panikoinnin jälkeen löytyi apu, kun Oskarin pitkäaikainen ystävä ja loistava muusikko Harri Hakala ilmoitti kiinnostuksensa ja me huokaistiin helpotuksesta. Studioon ei menty ryyppäämään ainakaan paljoa eikä treenaamaan, vaan paketti oli pieniä kikkoja myöten valmis jo ennen recnamiskan painamista, Eero kertoo. Kitara- ja rumpuraidat eivät kuitenkaan päästä kuulijaa vähällä. Tässä tapauksessa bändi onkin panostanut laatuun, sillä levy on purkitettu Fantom Studiolla Henri Virsellin hellässä opastuksessa. Molempien kiireet estivät julkaisun vuonna 2007, ja koska meillä oli masteri taskussa polttamassa, niin ei viitsinyt odottaakaan. Tulkaahan ihmiset tutkimaan, kun saavumme rakkaan kotikaupunkinne saluunoihin. Heti OO:n äänitysten jälkeen rumpalimme Tuukka Franck tuotti lapiollisen kurapaskaa housuihimme ilmoittamalla, että hänen elämänsä jatkuu Ruotsinmaalla ja tie Pyuriassa tuli päätökseen. Siinä vaiheessa kun ulkomaanvaihtoehto pyöritti peukaloa hanurissaan, tuli VJR:ta mailia, että kiinnostaa! Sitten piirrettiin nimiä paperiin, jossa urheilutermiä käyttäen luki, että 1+1. Aika vaikea on myöskään ruveta vertailemaan meitä johonkin muuhun orkesteriin, sillä kaikilla on omat juttunsa ja hyvä näin, Eero painottaa. Ollaan oltu samalla aaltopituudella Henkan kanssa ennenkin, joten referenssilevyjä ei hirveästi tarvittu, Oskari komppaa. Oskarin mukaan levyn mittaan on tosin myös maanläheisempi syy, sillä studioaika ei ole ilmaista. Meillä oli pari vaihtoehtoa Suomesta ja yksi ulkomailta, mutta Suomen lafkoissa oli ongelmana aikataulut, Eero selvittää. Eli optio seuraavasta levystä ja OO:n julkaisu. Suomestahan vertailukohtia ei oikein edes löydä. Keikkojen suhteen tilanne on ollut hankala, mutta Eeron mukaan tämäkin tilanne on paranemaan päin. Molemmat kiittelevät Henrin panosta ja aivan syystä
Shadow World R E C O R D S Inferno_2008_53_3.indd 69 15.1.2008 19:15:20
- Dominator Axxis - Doom Of Destiny DVD: Queensryche - MindCrime At The Moore PIA SUNDSTRÖM: Abigor - Fractal Possession Vreid - I Krig Blood Red Throne - Come Death Vomitory - Terrorize Brutalize Sodomize Vulture Industries - The Dystopia Journals HANNA VALJAKKA: Swallow The Sun - Hope Type O Negative - Dead Again Turisas - The Varangian Way Deathchain - Cult Of Death Mokoma - Luihin ja ytimiin DVD: Sakara Tour AADOLF VIRTANEN: Amoral - Reptile Ride Porcupine Tree - Fear Of A Blank Planet Soilwork - Sworn To A Great Divide Pain - Psalms Of Extinction Mors Principium Est - Liberation=Termination DVD: Stone - Get Stoned, Stay Stoned TAMMIKUU 2008 INFERNO 71 Inferno_2008_53_3.indd 71 15.1.2008 19:17:31. Please Aeon - Rise To Dominate HIM - Venus Doom TOMI POHTO: Porcupine Tree: Fear Of A Blank Planet Skindred: Roots Rock Riot Puscifer: V Is For Vagina Aqua De Annique: Air Blackfield: Blackfield II DVD: Green Carnation - A Night Under The Dam VILHO RAJALA: Down - III: Over The Under Between The Buried And Me - Colors Chimaira - Resurrection JAAKKO SILVAST: Manitou - No Signs Of Wisdom Megadeth - United Abominations Agonizer - Birth/The End W.A.S.P. Machine Head - The Blackening Amorphis - Silent Waters DVD: Paradise Lost - Over The Madness MATTI RIEKKI: Paradise Lost - In Requiem Type O Negative - Dead Again Impaled - The Last Gasp Witchcraft - The Alchemist Arch Enemy - Rise Of The Tyrant DVD: AC/DC - Plug Me In ANNA SAURAMA: Moonsorrow - V: Hävitetty Before The Dawn - Deadlight Dillinger Escape Plan - Ire Works Turisas - The Varangian Way Alter Bridge - Blackbird SAKU SCHILDT: Colosseum - Chapter 1: Delirium Rattus - Uudet piikit Before The Dawn - Deadlight Down - III: Over The Under Reverend Bizarre - III: So Long Suckers DVD: Heaven And Hell - Live From Radio City Music Hall MARKUS LAAKSO: Nightwish - Dark Passion Play Turisas - The Varangian Way Swallow The Sun - Hope Samael - Solar Soul Moonsorrow - V: Hävitetty DVD: Stone - Get Stoned, Stay Stoned TEEMU LAMPINEN: Aivolävistys - Älä katso ihmistä Death By Kite - Death By Kite Hebosagil - Cosmic-ep Sotajumala - Teloitus Watain - Sworn To The Dark DVD: Stone - Get Stoned, Stay Stoned TERO LASSILA: Amorphis - Silent Waters Nightwish - Dark Passion Play Nocturnal Rites - The 8th Sin Viikate - Marraskuun lauluja I & II Arch Enemy - Rise Of The Tyrant MARKO-OSKARI LEHTONEN: Agua De Annique - Air Antimatter - Leaving Eden Pain Of Salvation - Scarsick Primordial - To The Nameless Dead Ulver - Shadows Of The Sun DVD: The Gathering - A Noise Severe MIKKO MALM: Dillinger Escape Plan - Ire Works Porcupine Tree - Fear Of A Blank Planet Manitou - No Signs Of Wisdom Viikate - Marraskuun lauluja I Mokoma - Luihin ja ytimiin DVD: Heaven And Hell - Live From Radio City Music Hall TONI PELTOLA: CMX - Talvikuningas Kent - Tillbaka till samtiden King Diamond - Give Me Your Soul..
Pölkyllä TEKSTI JA KUVA Jaakko Silvast I www.michaelwagener.com 90 miljoonan myydyn levyn takaa löytyvän tuottaja- ja äänittäjägurun Michael Wagenerin mukaan tuottaminen on suurimmalta osin pelkkää psykologiaa. kasarikukkojen paallysmies M ikäli Saksassa ei olisi Suomen tapaan voimassa yleistä asevelvollisuuslakia, saattaisi Michael Wagener olla tänä päivänä tunnustettu heavykitaristi. Michaelin ensi kosketus studiotyöskentelyn ihmeellisen maailmaan tapahtui Hampurissa vuonna 1972. Itse tein siihen aikaan vain pitkiä päiviä, opettelin työntekoa ja kaikkea sitä, mitä skenessä oli meneillään. Huumeet ovat ajan tuhlaamista Michael Wagener on tuottanut, äänittänyt ja/tai miksannut liki 90 hard rock- tai heavyalbumia, joiden myynti hipoo yhteensä 90 miljoonan kappaleen rajaa. Uravalinta oli pitkälti siinä. Vuonna 1962, Michaelin ollessa 13 vuoden kypsässä iässä, hänellä oli säästössä tarpeeksi rahaa oman kitaran hankkimiseen. Tuolloin kaverukset Wagener ja Dirkschneider perustivat bändin, mistä myöhemmin muotoutui heavylegenda Accept. Olin ainoastaan pyörinyt tekniikan ja laitteiden parissa. Mutta jos verrataan yleisesti tähän päivään, niin aiemmin kyse oli enemmän musiikista, nykyään kyse on enemmän rahasta. Saksassa pojat joutuvat armeijaan 19-vuotiaina, joten niin kävi minullekin. Bisnespuolesta en niin välittänytkään. Ryhdyimme myös maahantuomaan moniraitureita ja muita laitteita, joten rakensimme pienen studion, jossa pystyimme esittelemään näitä laitteita asiakkaille. Bändi meni eteenpäin ilman minua, Wolf liittyi porukkaan ja he jatkoivat Acceptina. 1979 avasinkin oman Tennessee-studion, Michael kertoo. Nykyään itsenäiset pikkulafkat välittävät musiikista paljon enemmän. Nimeltä mainitak- 72 Inferno_2008_53_3.indd 72 15.1.2008 19:18:52. Vaikka toki levyjä piti myydä silloinkin, aiemmin bändin tukeminen ja heidän rinnallaan työskentely oli tärkeää. Isojen levy-yhtiöiden kohdalla varsinkin. Jouduin 350 mailin päähän kotoa, mikä teki treenaamisesta melko vaikeaa. Ja kun näin Ten Years INFERNO TAMMIKUU 2008 Afterin Alvin Leen soittavan, ajattelin, etten ikinä voi olla noin hyvä, joten sama kai antaa periksi saman tien, Wagener naurahtaa ja jatkaa, ettei käytännössä ole soittanut kitaraa sitten vuoden 1970. Aloimme rakennella kitaravahvistimia ja hiukan myöhemmin miksauspöytiä. Armeijan jälkeen menin työhön, jossa sitten yhdistin musan ja tekniikan. Nykyään bändin kehittäminen on enempi tuottajien ja studioiden kuin lafkojen vastuulla. Mies oli opiskellut itselleen elektroniikkapuolen tutkinnon ja pääsi töihin Stramp-nimiseen puulaakiin, joka oli erikoistunut studiolaitteiden rakentamiseen. Aloittaessani en tuntenut musiikkiskeneä tai -bisnestä oikein mitenkään. Melko nopeasti tajusin, että tällaisten vehkeiden kanssahan on paljon mukavampi työskennellä kuin rakentaa niitä. Michaelin bändissä korvasi kuitenkin muuan Wolf Hoffman. Kuusivuotiaasta pojanklopista saakka Wagener varttui ja kävi koulunsa yhdessä Udo Dirkshneiderin kanssa
Inferno_2008_53_3.indd 74 15.1.2008 19:18:58
Nyt käsillä oleva albumi olisi julkaistu omin voimin, ellei jokin levy-yhtiö olisi viimein tajunnut hyvän päälle. Kauniit melodiat uhkuvat haikeutta, sointi on koruton mutta luultavasti juuri siksi puhutteleva. Soundi on lähestyttävä olematta kevyt tai muovinen. Ghostlinesin sävellykset ovat pääasiassa kitaristi Jussi Hämäläisen käsialaa, sovitusta ovat maustaneet kaikki yhtyeen jäsenet. Demojen kohdalla joidenkin vielä peräänkuuluttama eheys kappaleiden välillä on nyt löydettävissä. Lahjakkaiden muusikoiden lisäksi Ghostlinesilla ovat onnistuneet tuottaja Ville Sorvali ja miksaaja Mikko Herranen. Lyriikasta bändissä vastaavat laulaja Ilpo Paasela sekä kosketinsoittaja Mari Jämbäck. Ihmettelisin, ellei The Chantin metallinen raskas rock löytäisi ystäviä laajalti sekä popimman musiikin että vähemmän valtavirtaa harrastavien parista. The Chantin uskon itseensä aistii. Erityisen koskettava on esimerkiksi Ode To The End (Thank You), joka ainakin allekirjoittaneelle avautui kärsimyksen ja siitä vapautumisen näkökulmasta. Arviot Ville Juurikkala The Chant Ghostlines SHADOW WORLD Kohta kymmenen vuotta puurtanut The Chant julkaisee vihdoin esikoisalbuminsa, ja on vähintäänkin oikeus ja kohtuus, ettei kyseessä ole omakustanne. Lyyrisesti The Chant antaa tilaa vastaanottajalle. Ghostlines on varsin hallittu kokonaisuus ja kypsä esikoislevyksi. Arvoituksellisemmat sanoitukset kuin pyytävät tulla täytetyiksi merkityksillä, kun taas selkeämmät tavoittavat usein jotain olennaista ihmiselämästä ollen helposti samastuttavissa. Kyseisessä kappaleessa ovat loistavasti esillä The Chantin vahvuudet: kitaran luotsaama voimakas melodia, laulajan taito sekä puhtaan että särövokaaliosaston puolella ja kaihoa tulvivat koskettimet. Sighs olikin ansaitusti kuukauden demo sekä Imperiumissa että Infernossa, Breakdown puolestaan voitti YleX:n demokilpailun. Sopimuksen puuttumista ihmeteltiin monella taholla mainetta niittäneiden Sighs-demon ja Breakdown-ep:n kohdalla, niin kelpoa tavaraa tuntui tällä helsinkiläisellä sekstetillä jo tuolloin olevan. Potentiaali jättää vielä lupauksia lunastettavaksi. ANNA SAURAMA Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa TAMMIKUU 2008 INFERNO 75 Inferno_2008_53_arviot.indd 75 15.1.2008 19:29:11. Toinen erityismaininnan ansaitseva biisi on Crown. Melankolinen sointi äityy harkitusti aggressiiviseksi, ja lopputulos on lempeä huolimatta välittyvistä surun ja lopullisuuden kuvista. Hauras seesteisyys ja raivokas kiihko vuo- mitään Ei elijoita aloitt rottelevat, mutta ääreltä toiselle johdatetaan kokemuksen rikkumatta. Ghostlines etenee varmoin ottein läpi tunnelmien, ja kuulija saa levätä tulkinnan virrassa. Levyn äänimaailmaa tukevat saumattomasti Ville Juurikkalan sielukkaat valokuvat. Visuaaliseen ilmeeseen on kiinnitetty huomiota, ja kansilehtinen onkin aivan oma nautintonsa. Uskallan myös väittää, ettei yhtye ole yltänyt täyteen mittaansa. Suosikikseni nousee albumin kakkosraita Footmen
Ensiksikin, mielestäni Rocket Ride on helvetin hyvä hard rock -levy. Sen folk-katkuinen tuoksu lemahti kylien nuuhkittavaksi muutama vuosi sitten ilmestyneen Yö jahti -demon myötä. Nuclear Blast Avantasia The Scarecrow NUCLEAR BLAST Taisipa Sammetin Tobi viimeksi hiukan valehdella allekirjoittaneelle, kun mies kasvotusten vannoi, ettei ole Avantasian jatkoa oikein ajatellutkaan. Puolivaloilla tempoilevia riffikylpyjä ei pelasteta edes bändien pätevillä soittotaidoilla. Niissä kun tuppaa olemaan ajoittain vaivaannuttavaa epätahdikkuutta. EVE vat bändit kuten Municipal Waste, Gama Bomb ja Violator pitävät kuitenkin uudemman polven lippua varsin korkealla. Sammet on tehnyt Avantasian kanssa aina hyvin samannäköistä musaa kuin Edguy. Toinen ihana vahvuus on levyllä esiintyvien artistien ja ennen muu- ta vokalistien kirjo. Herra Sammetin sooloprojektin Avantasian musiikki on muutenkin hyvin lähellä nyky-Edguyta. Sanoituksissa sivutaan musiikille ominaisia teemoja, mutta sovituksellisesti on menty hangille. Musiikki ulottuu kokonaisuutena rimalle "keskitasoa". Vaan jos vanha pyörä pyörii hyvin, niin mitäpä sitä uuttakaan keksimään. Albumin 11 biisiä ovat tosin mitaltaan melko pitkiä, rockbiiseiksi ehkä turhankin mittavia. Uudemman polven thrash metal -nimiä sisältävä Thrashing Like A Maniac muistuttaa kuulijaa siitä, että (ties kuinka monetta aaltoaan elävä) skene voi edelleen hyvin. Tarttuvien biisien kiertyessä ämyreistä yksi toisensa perään ei voi kuin ihastella Tobin kykyjä tehdä tällaista materiaalia. Siksi The Scarecrow nostelee suupieleni ylös niinkin helposti. Toivottavasti. JAAKKO SILVAST Heorot Ragnarök STYGIAN CRYPT Kaarnan karhea pinta, puun voimakas tuoksu, meri, tuuli... Nostalgialisää taikka ei, mutta parhaat thrashit on jo tehty vuosia sitten. Vieraileepa kiekolla myös mr. Pituutta kuitenkin tukee sävellysten korkea taso. "Lailalaan" höystämänä, tietenkin. Tämä tapaus sattui Edguyn Rocket Ride -levyn ilmestymisen aikoihin, mistä nyt on aikaa jo muutama vuosi. Orkesterin tehokeinot ja ideat ovat sen verran genren perusasioiden ytimessä, että niistä ei löydy yhtikäs mitään, mitä ei olisi jo tehty ja sanottu. Vaikka omimmassa karsinassaan operoivat nämä muutkin herrat, on sanottava, että Michael Kisken korkeaa tulkintaa on edelleen hieno kuunnella. Pitkistä kestoista huolimatta biisejä jaksaa kuunnella eivätkä ne jää jauhamaan paikallaan tylsästi, vaikka etenemismuoto onkin hidasta ja identtistä. Alicen The Toymaster on korostetun "liisamainen". Itse kokoelma toimii täydellä teholla ainoastaan nousuhumalassa, siinä missä hieman vaatimattomampi olutkin. JONI JUUTILAINEN Eri esittäjiä EARACHE Thrashing Like A Maniac Spancer Slowly We Rock THE CHURCH WITHIN Thrash-retroilu on taas vaihteeksi muotia. Rouheasti möyrivä ääni kantaa hedelmää voimallisesti kumpuilevan musiikin vierellä. "Turvallinen" pälkähtää päähän auttamatta. Mies vetää yhtä kuulaasti kuin nuoruuden päivinään. Kansanmusiikin perinteitä kunnioittava Heorot sikisi kuumasta tuhkasta vuonna 2002. Tipi Nokelaisen vokaaliruhjonta tuo mieleen Turmion Kätilöiden MC Raaka Peen äänijännekurituksen, vaikkei herrojen edustamassa musiikissa sinällään mitään muuta samaa olekaan. Kukahan seuraavaksi keksii uuden rock/ rot-sanaleikin klassikkobiisien/albumien nimistä? MEGA TAMMIKUU 2008 INFERNO 77 Inferno_2008_53_arviot.indd 77 15.1.2008 19:29:34. Avantasian uuden levyn ja ylipäätään koko bändin funktiota pitää kuitenkin ihmetellä. horror-rock Alice Cooperkin. Vaikka patcheilla peitetyt farkkuliivit, varsilenkkarit ja pillikinttujen peitoksi ujutetut risaiset farkut tuskin tulevat katukuvassa sen kummemmin näkymään, tuntuu metallimusiikista kiinnostuneella nuorisolla olevan kova kaipuu vallattomiin kasariaikoihin. Huilu kuljettaa sointuja, rönsyilee ja tuo ilmavuutta , mutta siihen se kuta- kuinkin jääkin. Roy Khan on äänensä kanssa totutun kohtalokas, ja Coverdale-klooni Lande puolestaan tulkitsee karhean uhmakkaasti. Jumalauta, henkeen ja vereen! Ja niin edelleen. Silti, kun The Scarecrown sävelet ujuttautuvat korvakäytäviä pitkin aivopoimuihin, en voi ajatella muuta kuin että kiekko on Rocket Riden visusti piilossa pidetty kaksoisveli. Sammetin mukana kiekuu genren eurooppalaisia kovan luokan tekijöitä kuten Jörn Lande, Roy Khan ja Michael Kiske. Ensimmäinen kappale, Ristiretki nimeltään, tuo mieleen muutamia ajatuksia, jotka kantavat lopulta koko levyn läpi kerran, toisen ja kolmannenkin. Tämän jälkeen kolkutti oveen Auringonkehrä vuonna 2006, ja nyt on aika debyytin. Se mies ei huonosti kai osaakaan laulaa. Sen verran rupista, raskasta, laahaavaa ja tuttua pörinää kolmen kappaleen ja vartin debyytti tarjoaa. Levy niputtaa 16 kappaletta napakkaa turpaanvetoa, pokkurointia vanhoille legendoille, puolitylsiä kappaleita ja suuremman luokan mitäänsanomattomuutta. Kokoelmalla jauha- En tiedä, ovatko Spancerin heebot kuunnelleet kuinka paljon Obituarya ja saaneet siitä innoitusta albumin nimenvalinnassa, mutta Electric Wizard on ainakin viihtynyt näiden sakujen levysoittimissa. Jo vain! Soturi halkoo ilmaa teräaseella, keihästää pedon yhdellä lyönnillä ja ruokkii sillä itsensä verestävän auringonlaskun alla. Miehellä riittää kuitenkin ideoita näemmä kahdelle taholle, joten ei The Scarecrow ole pois itse pääbändiltä
"Ole oman elämäsi elokuvatähti" Lue Episodi! Suomen suurin elokuvalehti | www.episodi.fi Inferno_2008_53_arviot.indd 79 15.1.2008 19:29:47
Hittibiisienteko on muiden ihmisten hommia, nämä miehet tekevät musiikkia. JONI JUUTILAINEN The Agony Scene Get Damned CENTURY MEDIA Oklahoman hardcore-metelöitsijät lyövät pöytään kolmannen albuminsa. Mistäköhän valtaosa hc- ja metalcorebändeistä on saanut päähänsä, että heidän alallaan on ok jättää nyanssit muiden huoleksi ja huutaa koko levy läpi samalla äänensävyllä? SAKU SCHILDT Zwartketterij Isole DISPLEASED Cult Of The Necro-Thrasher Bliss Of Solitude NAPALM Laulua on aina pidetty yhtenä instrumenttina muiden joukossa, mutta Isolen tuoreella albumilla tämä samanarvoisuus korostuu entisestään. Pakostakin pistää miettimään, miten Inferno_2008_53_arviot.indd 80 15.1.2008 19:29:48. Isolen edesottamukset istuvat yhtyeen raivaamiin uriin moitteetta. Sitä vain yhtäkkiä tajuaa, että tässähän on jotakin, piru vie. EVE Nimihirviön takaa paljastuu alankomaalainen, ankaraa thrashia paukuttava pumppu. Mielikuvat Godfleshista ja huomattavasti raskaammalla kädellä soitetusta Kongista pyörivät mielessä taajaan, mutta levy hölkkää siltikin täysin omilla pururadoillaan. Heti ensimmäisen biisi, Cry Of The Jackal Child, vetää turpaan kuin kiljupäissään uhoava teinipoika, ja meno eikun yltyy seuraavien biisien aikana. Biisit kuitenkin eroavat toisistaan lähinnä eri tavoissa rytmittää kitaroiden alimman kielen sahausta. Siis toimii. Get Damned sisältää kunnon annoksen mutkatonta riffisirkusta. Genren bändeille pakollisten tissien, viinan ja heavy metalin ylistäminen näkyy kappaleissa Heavy Metal, Raise Hell! ja The Hammer Of Hardrock. Stemmoja, venytettyjä nuotteja ja harmoniaa sekoittuu synkeästi kumpuileviin kitarakuljetuksiin (myös niihin akustisiin osuuksiin), jotka toimivat Isolen musiikissa järisyttävän hyvin, lähes välttämättömänä tekijänä. Metallisesti kalahteleva, ahdistunut ja melkoisen intensiivinen kokonaisuus liimaa kuulijan äärelleen levy ei toimi niinkään diggailukokemuksena, vaan puhtaasti musiikillisena tutkimusmatkana. Vaikka herrat Calabrese ja Foley ovat bändinsä kanssa vasta alkumetreillä, ei tällaiselle taiteelliselle ehdottomuudelle ja DIYhengelle voi kuin nostaa kuvitteellista hattua. Etäisellä olemuksella siunattu Black Madonna muistuttaa siitä, miksi ne kaikkein mielenkiintoisimmat musiikkielämykset löytyvät usein undergroundin syövereistä. Arviot Napalm tään selkeän paketin outoa musiikkia, josta ei tahdo, melkoisesta voimasoitosta huolimatta, saada mitään selkoa. Vaikka BOS on kaunis levy, se käy loppua kohden tasapaksuksi. Tunnen kihelmöintiä selässä, kun Imprisoned In Sorrow -kappaleessa heitetään kehiin soljuva kitarasoolo. Sopivasti levyn keskikohdalla oleva Lick My Chainsaw, Bitch! tarraa mukaansa kertosäkeen kohdalla ja repii suolet seinille kuin bläkkändekker konsanaan. Saatekirje lupaa aina vain syvempää katsausta vokalisti Mike Wiliamsin sairaaseen maailmaan, ja kyllähän miestä tuntuu ulosannin perusteella kovasti pännivän. Lohduttomuus paistaa lyriikoista, ja se saa kuuntelijallekin hetkeksi melankolisen olotilan. Kaiutettu ja haikea kerronta onkin Bliss Of Solituden ehdoton valtti; etenkin, kun Daniel Bryntse osaa ohjata ja hallita ääntään niin komeasti. Mitään ei ole liikaa eikä liian vähän. Kuuntelijalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja keskittyneisyyttä, että levy lähtee avautumaan silloinkin salakavalasti. The Agony Scene on niitä bändejä, jota on vaikea vihata tai rakastaa. Junttaaminen suoritetaan ilahduttavan energisesti ja kiukkuisesti, joten perusasiat ovat bändillä lujasti hallussa. Jokainen kappale kyllä potkii muulin lailla, mutta kun laitetaan peräkkäin yksitoista lähes identtistä muulinpotkua, on lopputulos osiensa summaa tylsempi. Black Madonna on täydellisen sisäänpäin kääntynyt levy. Vihainen jyräys ja levyltä välittyvä asenne saavat nyökyttelemään hyväksyvästi, mutta jossain viidennen biisin paikkeilla albumin kuunteleminen käy jo melko raskaaksi. Suoranaista ravistavaa tunnetta ei kuunnellessa 80 INFERNO TAMMIKUU 2008 lähde, vaikka ei tuo kaukanakaan ole
Selvää singlen varjopuolimateriaalia edustava Alice Cooper -cover ei kerta kaikkiaan ole kotonaan tällä levyllä. Nostakaamme malja kaikille kaljametallirässäreille! LASSI ORELL Deuteronomium Spelled Alive Live At OHM-Fest 2006 MAANALAINEN LEVYKAUPPA hitusen melodiaakin. Spelled Aliven juhlasetti on suorastaan järkälemäinen. Päällisin puolin kappaleet ovat todella siirappista ja sliipattua metallia, mutta pohjalla velloo melkoinen määrä talenttia ja hyviä musiikillisia ideoita. Jumalanpilkkaa, naisia ja viinahöyryä löytyy myös levyvihkosesta, joka on kuvitettu saatanallisin piirroksin, ja keskiaukeamalta löytyy tietenkin klassinen känni- ja keikkakuvista duunailtu valokuvakollaasi! Bändin kakkoslevy ei ehkä pääse debyytin hittibiisin Sendero Siniestron tasolle, mutta Liman poikien tuotos toimii varmasti tapetrader-kansalle. MARJA KONTTINEN Jay Lewis RECOVERY Manhattan Files Pest Rest In Morbid Darkness UNDERGROUND ACTIVISTS Pest-nimisiä orkestereita mahtuu maailmaan useampikin, ja enemmän tai vähemmän kaikki tunnetut ovat black metal -tapauksia. Rujonkarkeat ja hiomattomat soundit sopivat kipaleisiin oivasti, eikä kultakorvia myöskään suosita levyn laulupuolen karkealla rääkynällä. Kokemus puhuu silti puolestaan. Omalla tavallaan hämmentävä on myös miehen ensimmäinen, pitkähköksi venyneellä Amerikan-reissulla 1990-luvulla sävelletty soololevy, joka on oikeastaan vain täyspitkän muotoon siivottu kokoelma demoja. Sing For Me, josta rakennetaan dramaattisen kuoron avulla yksi albumin muistettavimmista kohdista, tuo esiin levyn perusongelman: ainesta riittäisi pitempäänkin paisutteluun, mutta lento leikataan tylysti lyhyeen. Punk-fiiliksellä vedetty deaththrashblackmetal muistuttaa tämän vuosituhannen veriveljistään ehkä eniten Nifelheimiä, tosin törkyisenä latinoversiona. Parinkymmenen biisin repertuaari tihkuu energiaa ja tarkkaa soitantaa. Pisteitä laskee kuitenkin rankasti äärimmäisen naiivi ja tyypillisellä jenkkiläisellä tavalla muovinen kokonaisuus, joka onnistuu ajoittain jopa oikeasti ärsyttämään. Vaikka taltiointi ei ole laadultaan huippuluokkaa, pelastaa osaava leikkaus paljon. Tekijälleen Manhattan Files on varmasti tärkeä levytys, mutta suurimmalle osalle kuuntelijoista varsin yhdentekevä. MEGA Tätä nykyä Tarja Turusen nimi muodostaa monen naamassa mustapäitä taannoisten Nightwish-tapahtumien vuoksi. Keikkasoundeja on paranneltu Arttu Sarvanteen Studio Watercastlessa, missä on onnistuttu samaan aikaan puitteet huomioon ottaen hyvää jälkeä. The Reign poistaa paatoksellaan tukkeumat kyynelkanavista, Our Great Divide leijuu melankolisesti, ja suomeksi laulettu ja Turusen nimiin merkitty Oasis herkistelee kylmät väreet iholle. 50-minuuttinen platta tarjoilee pöytään niin rokkaavia riffejä, suoraviivaista pieksentää kuin Jukka "Jay" Lewisin ura on ollut varsin hämmentävä, miehen historiasta kun löytyy jäsenyys niin Ozista kuin Sarcofagusista ja nykyisellään Yöstä. "Licores, drogas y sexo, prostitutas y ninfomanas" vaikka puolet levystä on espanjaksi, niin kenellekään ei varmasti jää epäselväksi, mistä reiästä Anal Vomit pissii. Bändissä piilee edelleenkin perkeleellinen määrä potentiaalia todellisten huippulevyjen luontiin, mutta tuotannollisesti turhan kesyt ratkaisut, ja etenkin laulaja Matt Tuckin ärsyttävän koulupoikamainen tulkinta, hiovat musiikista viimeisetkin särmät pois. TAMMIKUU 2008 INFERNO 81 Inferno_2008_53_arviot.indd 81 15.1.2008 19:29:58. Ei missään mielessä hassumpi tapaus, mutta kenties odotuksiin nähden hienoinen pettymys kuitenkin. SERPENT Tarja My Winter Storm UNIVERSAL Anal Vomit Kristillisen metallimusiikin suomalaisen pioneerin Deuteronomiumin paluuta ja tätä kyseistä keikkataltiointia lienee alan piireissä odotettu kuin kuuta nousevaa. Varsinaiseksi sylkykupiksi jo muodostunut Poison rikkoo puolivälissä lähestulkoon tauottomasti etenevän soundtrackhenkisen ja pikaiseen kappale sieltä, kappale täältä -tyyppiseen kuunteluun täysin sopimattoman kokonaisuuden. Kappaleet ovat vahvasti 1980-lukuun sidoksissa olevia, enemmän popilta kuin rockilta kuulostavia harmittomia rallatuksia, jotka on tehty kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ammattitaidolla. Deuteronomium osaa metallisen asiansa, vaikka miehistö onkin vanhentunut ja kenties rumentunutkin. Vuonna 2006 comebackvetonsa Keuruun OHM-festeillä heittänyt death metal -jyrä onkin iskussa, dvd:n kansilehtisen mukaan paremmassa kuin koskaan. Jollain tasolla Pest tuo mieleen kuin kynityn version Nifelheimista, sillä paikoin tuntuu kuin levy ei käynnistyisi kunnolla lainkaan. Täydellisyyttä hipova albumi, joka ei turhia otsaansa rypistele. Liiallinen tekniikkajumppa loistaa poissaolollaan, mutta jämäkkä suoraviivaisuus ei anna armoa, puhuttiinpa sitten Spell Of Hellin tunnelmallisen tuomitsevasta turpaan vetämisestä tai Millstonen punkahtavasta riffittelystä. Norjassa, Ruotsissa tai vaikkapa piskuisessa Toivakassa nauhoitetut keikkapätkät antavat levylle tuntuvaa nostalgia-arvoa, vaikkei niiden kuvauslaatu olekaan auttavaa bootleg-meininkiä kummoisempi. JAAKKO SILVAST DISPLEASED Depravation Perulainen old school -fiiliksellä jyystävä Anal Vomit seuraa oppi-isiensä Possessedin, Sarcofagon, vanhan Sepulturan ja Slayerin jalanjäljissä. Metallipitoisuus on painettu alas, ja albumin vahvimmat hetket ajoittuvatkin herkimpään päätyyn. Tämän bändin rinnalla Göteborg-skene ja metalcore vaikuttavat korkeamman asteen kulttuurielämyksiltä. Turusen Nightwishin jälkeinen tuotanto on kovin helppo työntää alas jyrkänteeltä, mutta tosiasia on, että orkestraatioiden ja kuoron tukevoittama ja tunnin mittainen My Winter Storm on kansia ja sanoituksia myöten varsin huolellista työtä. Laulaja-kitaristi Miika Partalan rouhea murina kuorruttaa sanoman pelkällä vahvalla intensiteetillään. Kun säälittävät, lähinnä emorokkareilta näyttävät teinipojat yrittävät soittaa melodista thrash metalia, lienevät useammallakin alan miehellä sappinesteet kurkussa. Deukkiksen vanhan koulukunnan heavyvetoinen kuololouhinta on jo sinällään asiallista, mutta bändin biiseistä saa myös yhden syväluotaavan näkemyksen koko genren kotoisiin juuriin. Biisit ovat helposti mukanaan vieviä, yksinkertaisia repäisyjä, omalla tavallaan myös kovin turvallista tavaraa. Nimenomaan Nightwishiä My Winter Stormilta on turha luulla kuulevansa; jos odottaa Holopaista, tulee pettymään. Meno on eittämättä ihan mukavaa, mutta samalla hieman turhankin tavanomaista. Scream Aim Fire on kaksijakoinen kuuntelukokemus. Toki melkoisen koneiston läpi ajettua ja vastenmielisesti sponsorilogoilla varustettua, mutta huolellista yhtä kaikki. Tieto pitänee hyvinkin paikkansa. Tarjan talvimyräkkä on väärällä tavalla pyörryttävää Poison-pistosta lukuun ottamatta hallittu, kaunispiirteinen ja kylmän sinisestä lämpimän punaista lähestyvä joskin osittain kliinisen kuivakkaaksi jäävä näyttö, joka ei uutta Nightwishiä tai metallia ylipäänsä vaativalle voi tosin olla kuin pettymys. PANU KOSKI Bullet For My Valentine Scream Aim Fire SONYBMG BFMV on bändi, jota on helppo vihata. tosissaan kaikki tämänkaltaiset bändit ovat satanisminsa suhteen, mutta kun groovaavaa thrashia vedetään otsa hiessä, ei toivo muuta kuin Carilloa omiinkin suoniinsa ja D-kuppeja nenän eteen. Usein peräänkuulutetun metalliuskottavuuden kanssakin on, eritoten taannoisen joululevyn jälkeen, ollut vähän niin ja näin, joten metaforinen puukko on ollut sitäkin helpompi kaivertaa selkälihaan. Rest In Morbid Darkness on kymmenen vuoden ikään ehtineen ruotsalaistuholaisen kolmas täyspitkä, ja tyyliltään tämä tapaus sijoittuu jonnekin modernin ja old school -mäiskeen välimaastoon. Spelled Aliven bonusmateriaaleihin mahtuu Deukkiksen treeni- ja keikkanauhoitteita aina vuodesta 1996 vuoteen 2006 asti. Lewisin musiikki kuvastaa vahvasti miehen habitusta sekä sävellysten syntypaikkaa New Yorkissa Manhattanilla. Ota siis tämä ilta rennosti ja kuuntele Cult Of The Necro-Thrasher. Suitsien liian tiukassa pitäminen ei ole aina hyväksi. Kauniin Oasisin jälkeen sijoitettuna Poisonin repimä railo kasvaa entistä ammottavammaksi. Loppupuolen kipaleet You Ate My Soul, Get A Life ja Skyfire nousevat jo pelkällä rokkaavuudellaan selkeästi muiden yläpuolelle, mutta tämä on varsin laiha lohtu. Spelled Aliven yleisilme kuvauksen ja tuotannon puolesta on maanläheinen, mutta ihan toimiva
Tsekkaa mahtava tarjoukset Finnish M t e Expossa! tal raskaan rockin erikoislehti | www.inferno.fi Inferno_2008_53_arviot.indd 83 15.1.2008 19:30:25
Myös lyriikoiden selkeämpi esiin tuominen särötetyn huutamisen seasta tekisi kokonaisuudelle hyvää. Luvassa on varmasti yksi vuoden 2008 kovimmista death metal -levytyksistä, sillä tämä surma-akti pistää luun kurkkuun silkalla brutaaliudellaan. Rujosti valuvasta ja likaisen multaisella soundimaailmalla kyllästetystä musiikista on joka tapauksessa kyse. The Gospel Of The Future ei varmasti ole kaikkien mieleen. Kohokohtia levyltä on vaikea löytää, sillä bändin soundi on varsin monotoninen. Omassa mielessäni sopiva vertailukohta löytyy Celtic Frostista, mutta tästä voi olla montaa mieltä. BFMV:lle löytyykin melkoisen suuri ja fanaattinen yleisö, jolle bändin musiikki on parasta, mitä heavy metal voi koskaan tarjota. Kappaleet ovat vähäeleisiä ja junnaavia, ja mielialasta riippuen ne tuntuvat joko tuskaisen tylsiltä tai tyylikkään painostavilta. Kun nämä irtoraajat naulataan kiinni grovaavaan ja timmiin soitantaan, runnovia soundeja tahi matalaa örinävokalisointia unohtamatta, on vain pakko nostaa hattua sille, miten tutuista ja perinteisistä elementeistä on loihdittu näinkin kovatasoinen kiekko. Itse kyllä arvostan bändin tunkkaista tunnelmaa, mutta kappaleiden keskiverto riffivalikoima ei jaksa pitää mielenkiintoa yllä. Pitkän linjan ruotsalaisbändi ei kuitenkaan tyydy kuulostamaan vain raskaalta tai murhaavalta, sillä murjovissa kappaleissa on myös jotain ilkeää pahaenteisyyttä ja elämälle vihamielistä riffittelyä. Yhdeksän biisiä silkkaa murhaa ja teurastusta juuri siten, miten tämän alan kamaa voisi toivoa aina kuulevansa. SERPENT Käsillä on levy, joka tuskin tuottaa pettymystä edeltäneen, miljoonamyyntiin yltäneen The Poisonin diggareille. Se on kuitenkin varmaa, että jos tulevaisuuden ilosanoma kuulostaa tällaiselta, niin eipä kovin hyvältä näytä. SAKU SCHILDT Inferno_2008_53_arviot.indd 84 15.1.2008 19:31:16. Mahtaa sohvallaan jököttävää Nunslaughter-fania vituttaa. JONI JUUTILAINEN The Gospel Of The Future s/t EPIDEMIE Kas, tässäpä mielenkiintoinen tuttavuus. Arviot Listenable Deranged REGAIN The Redlight Murder Case Vaikka onkin turhan rohkeaa heti alkuvuodesta veikkailla edessä olevan vuoden julkaisuja, uskaltaisin pistää rahani likoon Derangedin puolesta. Tsekkiläistä perua oleva Gospel Of The Future ei taivu yksiselitteisten määritelmien alle, vaan bändin musiikki polveilee sludgemaisesta möyrinnästä aina hardcore-raippaamiseen ja blastbeatiin saakka
Pitäisin Alphaa joka tapauksessa juuri sinä riuhtaisuna, jollaisen osasin odotella yhtyeen tekevän. Tämä pätee positiivisessa mielessä Freevilin debyyttiin, sillä ex-Denata ja -Witchery miesten muodostamassa triossa kuuluu selkeästi niin herrojen bändi- kuin musiikillinen menneisyyskin. tuttujen elementtien kanssa ne luovat kokonaisuudesta nasevan paketin, joka onnistuu ihme kyllä kuulostamaan tuoreelta. Vaikka veisujen a- ja b-osat ovat hyvällä mallilla, tukkaan tarttuvista kertosäkeistä on silti selkeä pula. Great Deceiver on tehnyt selkeästi uransa kovimman levyn, mutta jos ottaa huomioon miehistön potentiaalin, tuntuu homma polkevan vieläkin puolitehoilla. Yhtenä syynä bändin vähäiselle suosiolle saattaa olla se, että musiikillisesti Great Deceiver ei ole koskaan noussut keskivertoa korkeammalle tasolle. Yksittäisiä huippubiisejä tämäkin paketti sisältää hyvän nipun, mutta kokonaisuutena levy ei jaksa kantaa aivan maaliin asti. Orkesterin musiikki on varsin miellyttävä yhdistelmä vanhan liiton heavy- ja thrash metalia, johon on taitavasti ja mielenkiintoisesti luotu koskettimilla klassista elokuvakauhutunnelmaa. Suunta on kuitenkin ylöspäin. JONI JUUTILAINEN The Great Deceiver DEATHWISH Leverage FRONTIERS Blind Fire Life Is Wasted On The Living Tomas Lindberg ja Kristian Wåhlin ovat takuulla tuttuja nimiä ruotsalaisesta metallimusiikista pitävien hahmojen keskuudessa. Freevil Burningin avauskaksikko lupaa kuitenkin enemmän kuin loppu lunastaa. Arviot Freevil Freevil Burning NASTIFIED Sevendust Alpha ASYLUM Vanhan kansan ei-aina-niin-mairittelevissa yhteyksissä käytetyn sanonnan mukaan lopputuloksen kun näkee, niin tekijän tietää. On pohdinnan arvoinen asia, sopiiko bändille esimerkiksi nimibiisin kaltainen thrashpaahto, ja levyltähän löytyy ennen kuulumatonta hempeilyäkin. Miesten yh- Tulta päin käydään Leveragen kakkoskiekollakin, mutta vaikka sen edustamaa genreä voisi kutsua vähintäänkin näkörajoitteisten valtakunnaksi, on bändi yhä edelleen kaikkea muuta Uusi Lambs albumi "Twist Of Pain" kaupoissa 23.1.08 !! www.myspace.com/terrorsheep www.lambs.fi www.uhoproduction.com Inferno_2008_53_arviot.indd 86 15.1.2008 19:31:28. Levy pystyy pitämään kasassa bändille tyypillisen perusilmeen, esittämään tavaramerkkimelodioita, olemaan sopivan "nu", sekä tällä kertaa laajentamaan biisien kirjoa mukavasti yli totuttujen ääripäiden. Ja kyllä, niin bändin kuin levyn nimi on huonolla tavalla korni, kannesta puhumattakaan, mutta kuuluuhan se kai tavallaan asiaan. MEGA Seitsemänteen levyynsä edennyt Seiskatomu yllättää uutukaisellaan. Teknisyyttä ja vihanpitoa on myös enemmän kuin aiemmin, vaikka kummastakaan ei kieltämättä ole rehellisimmäksi polttoaineeksi bändille. Entisten harvalukuisten mitäänsanomattomuuksien tilallahan kuuntelee ihan mielellään jotain radikaaliakin. AADOLF VIRTANEN teinen bänditoiminta on jäänyt kuitenkin yllättävänkin vähälle huomiolle, vaikka The Great Deceiverin nimissä on tahkottu metallia jo lähes vuosikymmenen ajan. Rumpali Mique Fleshin äreänkirskuvat vokalisoinnit erottuvat nekin massasta edukseen, ja yhdessä em. Perinteistä Göteborgmuotin thrash metalia rynkytytetään esiin varsin hyvään malliin, mutta bändin levytykset ovat jääneet kerta toisensa jälkeen kylmiksi ja etäisiksi. LIWOTL tuo kuitenkin energisyydellään bändistä esiin juuri niitä puolia, joita on ehditty vuosien varrella kaipailla
Tätä, nuoret, on se oikea power metal! MEGA Thrice VAGRANT The Alchemy Index: Vol. Lisäksi Oblivion kärsii valitettavan mitäänsanomattomuuden ohella myös puuroisista soundeista. Blind Fire on debyyttiin verrattuna astetta synkempi, vakavamielisempi sekä moniulotteisempi. Lecheryn tekemisiä ei voi musiikin laadukkuuden takia tuomita suoralta kädeltä täysin geneerisiksi ja ideattomiksi. Ihan kuinka sen vain haluaa kuulla. Onko albumista todelliseksi luokkansa muotovalioksi, on kysymys, johon on järkevämpää pohtia vastausta Leveragen kolmannen kiekon julkaisun yhteydessä. Amerikkalainen Helstar oli yksi 1980-luvun eturivin orkestereista, joihin termi vahvasti liitettiin. Bändi ei kuitenkaan pysty lyömään nyrkkiä pöytään niin, että kaljatuoppi läikkyisi. Vokalisti James Riveran ääni on yhä voimakkaassa kunnossa, ja ajan hengen mukaiset satunnaiset kiekaisutkin irtoavat vaivattomasti. Volume II läträä vetisissä tunnelmissa huomattavasti miellyttävämmin ja eteerisemmin. Musiikillisen ratkaisun lisäksi kokonaisuutta tukee myös tyylikkään yksinkertainen ja tematiikkaa osittain valaiseva paketointi. Mikäli fanittaa Lecheryn maanmiehiä Dream Eviliä ja Astral Doorsia, nousevat Violatorin osakkeet hevimarkkinoilla jo useamman prosenttiyksikön verran. JAAKKO SILVAST Ennen oli kaikki paremmin, leipä maistui leivältä ja pulutkin olivat lihavampia. Sekamelskan olisi voinut viedä vielä pidemmälle, jolloin levyyn olisi saatu enemmän vivahteita ja omaperäisyyttä, aggressiivista ja brutaalia otetta menettämättä. Kertosäkeetkään eivät enää ole aivan yhtä idioottivarmoja, kerrasta tai kahdesta taatusti päähän kaikumaan jääviä, mutta työnteko levyn suhteen kannattaa, vaikka tosielämässä ei: alun pienoisesta pettymyksestä levy kasvaa hitaasti mutta varmasti kohti täyttä kukoistustaan. Kyllä tällaisen perusjuntan taustamusiikkiarvo on vähintäänkin tyydyttävä. Toki kappaleet on nauhoitettu kokonaan uusiksi, ja julkaisun perimmäisenä tarkoituksena onkin palauttaa lähes alkuperäiseen kokoonpanoon palannutta yhtyettä metalliväen tietoisuuteen 12 vuoden levytystauon jälkeen. I & II Luonnon neljä peruselementtiä, tuli, vesi, maa ja ilma, ovat innoittaneet kalifornialaisen Thricen säveltämään jokaiselle elementille omankuuloisensa ep:n, jotka kuitenkin julkaistaan pareina ja muodostavat näin yhdessä täyspitkän julkaisun. Mukana Violatorin yhdellätoista raidalla on palikoita monelta edeltäjältään. Parinkymmenen vuoden ikäiset rallit kuulostavat edelleen ajattomilta ja vahvoilta, varsinkin kun soundit on saatu uudelleenäänitysten myötä päivitettyä nykyaikaisiksi. Itse asiassa kuninkaalla on joitain uusia vaatteita, vaikka perusasu onkin edelleen sama: rullaavaa, 1980-lukuun kallellaan olevaa melodista metallia hienolla laulajalla ja kettosäkeillä. Odotetunlaista tulta ja tappuraa ei Volume I:ltä löydy, sillä periamerikkalaiselta kuulostava alternative rock pienoisine hc-mausteineen on suurimmalta osin tylsistyttävää ja myös ärsyttävää. Julkaisulistaan mahtuu neljä vahvaa levyä välille 1984-89, joiden kappaleista Sins Of The Past on tasapuolisesti kasattu. Tunnelmallinen virtaus ei kuitenkaan ylly misTAMMIKUU 2008 INFERNO 87 Inferno_2008_53_arviot.indd 87 15.1.2008 19:31:33. Levyllä kättä lyövät niin Twisted Sister ja Saxon kuin Running Wild ja HammerFallkin. Ensin tuli ja vesi, ja myöhemmin keväällä maa ja ilma. Vaikka Violatorin sisällön haltuun ottaminen on yhtä helppoa kuin tikkarin vieminen lapselta, ei levyllä viitsi ensimmäisenä vesilintua nakella. AFM kuin yksisilmäinen. Uutta levyä on luvassa tälle vuodelle, ja varsin mallikkailta levyn lopusta löytyvät kaksi kokonaan tuoretta ja ennen julkaisematonta raitaa kuulostavatkin. Teknisesti bändi on erittäin hyvä, ja osa jäsenistöä soittaa tai on soittanut myös Enthronedissa. Tuotoksen maailmalla julkaisun yhteydessä on silti helppo todeta olevansa ylpeä bändistä sekä suomalaisuudesta siitäkin huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen, että suomalaisuutta ei Blind Firelta kuule. MEGA Emptiness Oblivion AGONIA Belgialainen Emptiness sekoittaa tunnelmallista black metalia suoraviivaisempaan deathiin saamatta musiikistaan kuitenkaan kovin mielenkiintoisen kuuloista. Potentiaalia bändissä on, joten toivottavasti seuraavassa levyssä on hieman enemmän potkua. PIA SUNDSTRÖM Helstar AFM Sins Of The Past Lechery Violator METAL HEAVEN No niin, tässäpä kouluesimerkki tinkimättömällä asenteella kyllästetystä, nostalgisin siivin varustetusta ja järkähtämättömällä uskolla voidellusta hevirocklevystä. Tai W.A.S.P. Bändi juhlii ensi vuonna kymmenvuotista uraansa, joskin on vuosien varrella julkaissut vain kaksi kokopitkää. ja Judas Priest. Paikkapaikoin hyvinkin aggressiivinen ja nopeahko riffittely yhdistettynä hyviin melodioihin on juuri sitä, mitä 80-luvulta kaipaa ilman rankempiin speedtai thrash metal -genreihin lipeämistä. Termi "power metal" tarkoitti aivan jotain muuta kuin nykyistä, pääasiallisesti pelkkää munatonta ylärekisterikiljuntaa ja nättejä kosketinmelodioita sisältävää humppaa
Perinteisen pillauksen ja taustalla humisevan ambientin yhdistelmä kuulostaa yllättävänkin tuoreelta ja toimivalta, jopa nautinnolliselta. Levy voitaisiinkin lukea sellaisten kiekkojen joukkoon, jotka alkavat puolivälin jälkeen melko nopeasti puuduttaa kuulijan. Erityisen positiivisen vaikutuksen tekee bändin laulaja "N", jonka vivahdeikas ja raaka rääyntä ei puuduta kertaakaan vaan on miellyttävän monisävyistä kuunneltavaa. Bändin kolmas kokopitkä Contemptus Mundi on vihaista, joskin samalla myös melodista black metalia. Rob Halford perusti vuonna 1992 Judas Priestistä vetäydyttyään monille tuntemattomaksi jääneen Fightin. Harmi vain, että tallenne on mitä todennäköisimmin alun perin tv:tä eikä dvd:tä varten tarkoitettu. Tällaisena lopputulos on kuin Mardukin ja Deströyer 666:n ylijäämäriffeistä koostettuja veisuja hieman demomaisin soundein. SERPENT Olkoonkin ehkä pelkästään levy-yhtiön eikä itse bändin keksintöä, mutta mainostaminen "kuulostaa enemmän skandinaaviselta kuin saksalaiselta orkesterilta" -sloganilla on hieman outoa, joskin täyttä totta, toisin kuin lähes kaikki ylisanoja tihkuvat mainoslauseet. Nuorten ja innokkaiden miehenalkujen kanssa hän toteutti näkemystään heavy metalista uudella tavalla. Sitten on pieni hengähdystauko paikallaan. Lisäpiste ropsahtaa takakannen hienosta kuvasta. LASSI ORELL Levyllä ei turhaan hidastella. Arviot useilta eri keikoilta, on meno äärimmäisen sekavaa ja innotonta. Vain muutamassa kappaleessa kuuntelijalle myönnetään hengitystauko lyömällä kehiin lyhyitä keskiaikaisvaikutteisia instrumentaalikohtia, jotka olisi voitu jättää ongelmitta kokonaan poiskin. Parhaat biisit löytyvät albumin alkupäästä. Levy on onnistunut kokonaisuus, jolle ei ole livahtanut heikkoja kappaleita. PIA SUNDSTRÖM Misery Speaks DRAKKAR Catalogue Of Carnage Bardoseneticcube + Noises Of Russia New Orthodox Line SOME PLACE ELSE Vuohivasara The Sigil IRON, BLOOD AND DEATH CORPORATION Reilun neljän vuoden ikään ehtinyt vaasalaisbändi Vuohivasara on saanut valmiiksi ensimmäisen täyspitkän julkaisunsa. Miehen tuotantoon tottuneelle musiikki on primitiivistä mutta tehokasta ja osuu paikoin hittisuoneenkin. Inferno_2008_53_arviot.indd 90 15.1.2008 19:31:55. Mutta kun ei vaan oikein tahdo lähteä. En tiedä häpeääkö Misery Speaks kotimaansa mielipiteitä jakavaa mainetta metallin tuottajana, mutta mitään tuku-tukua tai viiksiheviä se ei kuitenkaan tarjoile. Se on death metal, ja vieläpä teknisellä otteella soitettu sellainen. Koukkuja on ujutettu runsaasti pieksennän vastapainoksi, eivätkä sujuvat sovitukset tai kliinit, joskaan eivät liian steriilit sounditkaan töki. Juuri tämän jälkimmäisen puolikkaan ansiosta ja Saxonin legendaarisuuden vuoksi dvd:n voi arvottaa niukin naukin keskinkertaiseksi. MEGA Ei tämä levynä maailmaa muuttava ole, mutta hyvien riffiensä ja ovelien biisinsisäisten rytminvaihdostensa ansiosta kelpo teos. Joka tapauksessa, viisari asettuu mittarin lämpimämmälle puolelle. Catalogue Of Carnagen vika on se, ettei siinä ole mitään vikaa. The Sigil kuljettaa kappaleensa vuoroin keskitempoisesti, vuoroin reippaammin paahtaen, mutta mitään erityisen hyvää se ei kuulijalleen tarjoa. Ylimelodisuudesta ei sinänsä ole pelkoa, mutta vastaavasti kipaleista voisi löytyä raaempaakin rusikointia. Tämän kaltaista musiikkia on maailma jo pullollaan, mutta miljardien samplejen ja soundien maailmasta on aina mahdollista kehitellä jotain uutta, ja tässä on venäläiskaksikko myös onnistunut. JONI JUUTILAINEN Fight War Of The Worlds The Film METAL GOD ENTERTAINMENT Pyuria Oubliette Ontology VIOLENT JOURNEY Hegemon Contemptus Mundi Kotimainen Pyuria jättää genrensä epäilyksen alhoon. Viisi promovideota, parin biisin keikkatallenne Aasiasta sekä Doron kanssa vedetty Judas Priest -coveri ovat myös oivaa viihdettä ja bonusta levyllä. Venäläisen noiseyhteistyön muhkea hedelmä vakuuttaa kypsyydellään. Kahdeksan kappaletta tämänkaltaista musiikkia on tarpeeksi. Oubliette Ontologya voisi ehkäpä verrata Morbid Angelin myöhäisempiin tuotoksiin ja kotoiseen Death Du Jouriin. SEASON OF MIST Jopas ovat ranskalaiset äkäisiä. Kerta tätäkin herkkua riittää. Tyyli tuo mieleen norsecoren ja Ruotsiskenen 1990-luvun loppupuolen lukemattomat tusinabändit, joiden kappalemateriaali oli sinänsä kelpoa, mutta muutoin kasvotonta ja mieleen painumatonta. Aiemmin viime vuoden puolella First Human Ferro julkaisi mainion, suoraan keskushermostoon särähdelleen Adamnation-albuminsa, mutta nyt on vuoro maistella hieman kevyemmän linjan tunnelmia. Sakujen kakkoskiekolla toiminta on kokonaisuudessaan mallikasta, sillä esittämänsä melodinen death metal on sopivan möreää ja räyhäkästä, eikä sitä ole kuorrutettu puhtailla lauluilla tai liian itsestään selvillä näteillä melodioilla. Jos olet virheellisesti sitä mieltä, että genre pitää sisällään pelkkää päätöntä metelöintiä, kannattaa tähän levyyn tutustua. Reilu puolituntinen platta pitää sisuksissaan yksitoista raitaa melodista black metalia ilman erityisempiä ihmeitä. Nykyisellään kun hyvät biisit eivät tahdo enää riittää kuin pelkäksi välipalaksi, herkutteluun kun kaivataan kappaleilta loistavuutta. MEGA Harvassa ovat ne noiselevyt, joiden kuuntelua voi pitää miellyttävänä kokemuksena. Siitä ei kuitenkaan tahdo löytyä säröä tai kulmikkuutta, jonka avulla se erottuisi oikeasti edukseen jo moneen kertaan usealla eri tavalla aiemmin tehdyistä levyistä. Eteerinen, paikoin jopa uskonnollisen harras New Orthodox Line tarttuu kuulijan lipereihin tiukalla mutta kivuttomalla otteella ja pitelee aloillaan reilun kolmen vartin kestonsa ajan. Julkaisun todellinen anti löytyykin vasta kakkoslevyltä, jolta löytyvä tunnin mittainen, Sveitsissä vuonna 2006 kuvattu sisäfestarikeikka on erinomaisen hyvä osoitus bändin elinvoimaisuudesta ja niistä hyvistä biiseistä eri aikakausilta
Just Another Crime In Massacreland (1993/1,5) puolittaa tempon, junttaa riffit ja tappaa vihan. Raskas, suureellinen ja tekninen death on brutaalia nautittavaa, jonka päätyttyä käväisen grillillä kääntymässä. Brazil (1989/4) kaahaa äärimmäisen tiukkaa crossoveria vanhan D.R.I.:n hengessä. Kristillistä sanomaa levittävä Believer on jo pelastamassa sieluni, kunnes tulen järkiini. Sujautan soittimeen The Great Katin levyt Worship Me Or Die (1987/2,5) ja Beethoven On Speed (1990/3). Krishnacoreksi miellettävä jenkkibändi Shelter seisoo sekin valon puolella. Pysyn tolkuissani enää hädin tuskin, joten taukoa ei auta pitää. Dimensions (1993/4) hidasti vauhtia ja hienostui, mutta laajentunut paletti ja paikassaan vieläkin rankka mätinki iskevät entistä kovempaa. Osin thrashia, osin progea, osin jotain aivan muuta tarjoileva The Sane Asylum (1988/4,5) on lyhyesti sanottuna uskomattoman taipuisa ja suorastaan rikollisen unohdettu tapaus. Etenkin pari ensimmäistä biisiä ovat silkkaa poppia, mutta eeppisempi kääntöpuoli laittaa suupielet värisemään. Floodgaten Penalty (1996/2,5) hyötyy sielukkaasta laulusta, ja New Orleansin hengessä kulkeva groove onkin ihan jees. Viskinaukkujen ohessa nautiskeltu pitkänlinjan brassilauma Ratos de Porão räjäyttää pään. Vielä olisi pari kiekkoa jäljellä. Mukana myös riuskat versiot Kaaoksen ja Rattuksen klassikoista. Melodiseksi speed/heavyksi luonnehdittava lätty on hyviä biisejä pullollaan. Loistavat riffit ja mahtava tunnelma tekevät levystä NWOBHM-klassikon sanan syvimmässä merkityksessä. Downin fanit huomio, itse otan tässä välissä lukua. 93 Inferno_2008_53_3.indd 93 15.1.2008 19:21:30. Atrocityn Todessehnsucht (1992/4) jäi bändin viimeiseksi hyväksi levyksi. Larry Lalonde ja Les Claypool perustivat sittemmin Primusin, mutta nuoruus kului originellia metallia soittavan Blind Illusionin merkeissä. Extraction From Mortality (1989/3) ja Sanity Obscure (1990/3,5) ovat silti nautittavaa, vauhdikasta ja sopivasti kikkailevaa death/thrashia. Kinetic Dissent lienee outo nimi useimmille, eikä ihme. Puuduttavasti kilisevä industrialjumppa kaatuu surkeaan lauluun ja toisiinsa sekoittuviin biiseihin. nousee aivan Atheistin ja Cynicin kaltaisten legendojen tasolle. Hurrithan ne tämän lajin taitavat, ja Abyss-soundit kuulostavat vaihteeksi peräti tuoreelta. Reclamation (1997/1,5) ja Monument (1998/1,5) niputtavat sekalaista kamaa aina 1980-luvulta lähtien. päätyi aikoinaan Metallican versioimaksi, mutta se ei ole bändin ainoa kuningasraita. Aivoja syyhyttää, silmiä särkee. International (1995/3) coveroi nipun vanhoja punk/hc-biisejä. Laatumeno jatkuu ruotsalaisen Dispatchedin kera. Metal! Manowarin demollakin rummuttaneen ja sittemmin tuottajana nimeä tehneen Carl Canedyn luotsaama Thrasher kuulostaa Tröjanin ilotulituksen jälkeen suorastaan veltolta. Circus Of Death (1988/2) on b-luokan thrash/speedia, joka kokee huippunsa Show No Mercyn mahtiriffissä. Aikaa on vierähtänyt jo yli vuorokausi, ja olo on psykedeelinen. Beyond Planet Earth (1997/2) lisää aimo annoksen poppia, ja ska-biisi viimeistelee pettymyksen. Anarkophobia (1990/3,5) lisää thrashia ja biisien keskimittaa, mutta varsin armottomasta kamasta on edelleen kyse. Melodista ja kilttiä hardcorea ilakoiva Mantra (1995/3,5) yllättää hyvillä biiseillään, enkä voi tuomita vaikka kuinka tekisi mieli. Borrowed Timeltä (1982/4,5) löytyvä Am I Evil. Tunnelma on tehdasmaisen kylmä ja ahdistava, mutta olen silti kuolemassa tylsyyteen. Kaksikko kuumottaa mieltä siinä määrin, että olen jo lähdössä ulos huutamaan, mutta valitettavan vähälle huomiolle jäänyt Diamond Head rauhoittaa. AC/DC:n, Motörheadin ja etenkin Saxonin hengessä paineltu jyräävä melodinen brittiheavy antaa maratonille taas uutta virtaa. Lowest Common Dominator (1992/2) ja Silver Or Lead (1993/2) jatkavat teollisen paukkeen parissa. Painajaisia ja unikuvia Tajunnan rajamailla kärsitty Frontline Assembly horjuttaa mielenterveyttäni. Tyylistä viis, asennetta, sekopäisyyttä ja kieltämättä myös soittotaitoa riittää. Banished on tosin yksi genrensä parhaita kappaleita. Turpasaunan kautta tuutumaille Ei auta itku markkinoilla, eteenpäin on painettava. Havahdun. Queensrÿchen hengessä kevyesti progettava I Will Fight No More Forever (1991/2,5) sisältää mielenkiintoisia juttuja, mutta lopputulos on valju. Motherwar (2000/3,5) on suotta unholaan jäänyttä melodista semideathia. Olo on hutera ja ahdistaa. Laiskahkoa hard rock/heavyä sisältävä Burning At The Speed Of Light (1985/2) on pehmeää kliseesoppaa, jonka pelastukseksi koituu pari kelvollisempaa esitystä. Piirakka naamariin ja välikuolema kurkkii jo nurkan takaa. Väsynyt lätty, jonka muutamat nopeammat rypistykset vain korostavat muun levyn tympeyttä. Itkisin peräti liikutuksesta, ellei kokeellisempi Canterbury (1983/4) olisi niin selvästi nössömpi tapaus. Millenium (1994/3) jatkaa hypnoottisilla linjoilla, mutta ote on huomattavasti raskaampi ja ryhdikkäämpi. Kokeileva emocoreilu ei ole mun juttu. Quick Change sen sijaan edustaa keskinkertaisuutta tyypillisimmillään. First Visit (1985/4) on jokaisen alan ihmisen pakkohankinta, mutta ei juurevampi Animal Man (1986/3,5) huono ostos sekään ole. Ylilyövää ja sairasta paahtoa, jonka jäljiltä tiedän tuskin edes missä olen. Uniini tunkevat metallihirviöt jauhavat psyykeni silpuksi, kun Optimum Wound Profile pääsee vauhtiin. Amenin nimikkolevy (1999/1,5) möyrii Ross Robinsonin murein soundein, mutta jenkkiangstia henkivät biisit eivät osu. Nyt vaaditaan laatua. Valitettavasti. Väitän, että kiekon omalaatuinen death/jazz/. Aliarvostettu timantti. Tämän paremmaksi vanhan liiton hevi ei enää helpolla muutu. Ilta pimenee, mutta minähän en luovuta. Soundi on heikko ja permanentit heiluvat, mutta meininki on katossa. Viekää minut kotiin! TAMMIKUU 2008 INFERNO Brittiläinen Tröjan omaa niin typerän nimen, että yhtyeen paidat kävivät kaupaksi lähinnä Ruotsissa. Feijoada Acidente. Psykopaattikissan johtama sirkus keskittyy järjettömän nopeaan tiluttamiseen ja klassisen musiikin raiskaamiseen, jonka kohteeksi joutuvat muun muassa Beethoven, Paganini ja Chopin. Kammottavan kasarilookin omaava Rogue Male uhkaa latistaa tunnelman jo alkuunsa, mutta ulkoasu pettää. Hätiin rientää Pestilence parjatulla albumillaan Spheres (1993/4,5). Ainokaiseksi jäänyt pitkäsoitto Chasing The Storm (1985/4) sen sijaan on varsin virkeää kaahausta. Ei tällaista enää tehdä
Lauluun soisin hiukan lisää väkevyyttä puhtaalla puolella, ja ne pienetkin korinayritykset voisivat olla tarpeettomina poistettavien listalla. Vuonna 2003 saatiin bassonvarteen koulusta tuttu Jani ja kevätjuhlassa soitettiin kasariheviä. Ruotsin kovimmat vauhtimelodiahirmut tulevat helposti mieleen jos alkaa pohtia, mistä Re-Armed olisi voinut kenties vaikutteitaan rapsutella. www.afubad.com Jackpotit: Demolisher: Enter The Suffering Demolisher ei ole vanha yhtye, se on ottanut muotonsa ensimmäistä kertaa vuonna 2005 ja Enter The Suffering on bändin toinen demo. ...juuri kun saatiin homma käyntiin, tulivat armeijasotkut, jotka ovat onneksi jo ohi ja kaikki on taas mahdollista. Keikalla olemme... Elias vastaa pääosin sävellyksistä ja biisit sovitetaan porukalla. Tehoa ja purkautuvuutta piisaa siinä kuin taitoakin. Persoonallinen soppa tuo välillä mieleen testosteronisemman version Lapkosta tai YUP: stä, vaikkei musiikissa ole paljoakaan yhtäläisyyksiä näihin. Aadolf ja demot Afubad: Death Medicine Ensi tahdeilla käy selväksi, että tässä bändissä on jotain. Miksi. ...ottamaan itseämme liian vakavasti. Sanoituksia syntyy milloin mistäkin. Kaikki vain loksahti kohdalleen, ja tässä ollaan. Hienoa kamaa kerta kaikkiaan, järkeä ja järjettömyyttä nätisti nipussa. Vaikuttimina voisi pitää esimerkiksi Morbid Angelia, vaikka selkeitä thrash-vivahteitakin miesten tahkoamisesta löytyy. Kuoloa tihkuva ja monipuolisin rumpurykmentoinnein varustettu jyystö pitää seuranaan vokaaleja, jotka ovat brutaaleja, mutta ajoittain ehkä vähän sävyttömiä pikku varioinneistaan huolimatta. Suicide Legacy kuulostaa aivan tekijämiesten takomiselta, ja onkin aika yllätyksellistä huomata, että kyseessä on teknisen death metalin taitajien ensimmäinen demo! Hakuammuntaa ei esiinny, kertakaikkisen määrätietoista mättöainesta. Afubad ottaa hienosti ulkometalliset vaikutteensa mukaan leikkiin, eivätkä ne närästä seassa tippaakaan. Muutamat kaverit sen tietävät, mutta olemme pyytäneet heitäkin vaalimaan nimemme alkuperää ja mystisyyttä. Suorista biiseistä huolimatta seassa on runsaasti pikkubongattavaa, ja se palvelee kokonaisuutta hienosti. Reaktio on ehkä vastaava kuin joskus Stam1na-yhtyeeseen tutustumisen yhteydessä, sellainen metallinen raikkaus on aistittavissa. Viiden vuoden päästä meidät löytää... Bändin ikään nähden ykkössuoritus kuitenkin. ...melkein tasaisesti. Moderni mättö on pakattu komeisiin soundeihin ja on muutenkin toteutukseltaan takuuvarmaa. Tunnustamme ainakin Stam1nan, Dream Theaterin ja System Of A Downin vaikutukset, mutta musiikkiamme on verrattu muun muassa Faith No Moreen, Opethiin ja Rushiin. Keikkailtiin harvakseltaan vuosina 2004 ja 2005, ja lukiosta päästyämme äänitettiin ensimmäinen demo. Todennäköisesti meidät löytää myös hikisestä treenikämpästä Palokasta ja Jyväskylän yöelämästä, jos niitä vielä on. Ei ole tähän päivään mennessä tarvittu perusteluita. Hyvät soundit ja tarkka soitto edesauttavat tuhovoiman kehittymisessä, mutta ei tämä ihan aukotonta ole. Työmme jakautuu... Kukin meistä kuuntelee tahollaan myös kaikkea paskaa Coldplay, Eläkeläiset, The Crash, Norah Jones, 2Pac, Eminem... Kyseessä ei ole sana, vaan kirjainyhdistelmä, jonka merkitystä emme kuitenkaan voi paljastaa. Toney Deen ääni on juuri vaadittavan räkäinen, tarvittaessa sensitiivinen ja yleisesti vakuuttava vaikka minkälaiseen tarpeeseen. Suurin ongelmamme on, että... ...aivan liekeissä! Viime aikoina vain liian harvoin. Välillä Elias saa aamuyöstä luovia tekstiviestejä muilta jäseniltä. Vaikka musiikkia teemmekin 100% tosissaan, niin siinä vaiheessa, kun homma muuttuu otsanrypistelyksi, on koko bändimme ideologia vaakalaudalla. Lisää lisää. Hollow Inc:lle siunaantuneet kaksi biisiä eivät ainakaan päästä kuulijaa kynsistään, sen verran kova on intensiteetti. Nauhoiteltiin kasettimankalla Metallicaa autotallissa, jonka jälkeen toiminta hiipui hieman. Tätä kirjoittaessa olut tosin on lopussa ja hiuksia liian vähän. Bändin nimi... Soul Frozen Inc:n aktiivinen ja katuhenkinen rullaus saa jalan vipattamaan varauksetta, sen verran konstailematonta esitys on. Jos pidät heistä, pidät myös meistä... Nopeus vaikuttaisi olevan hallinnassa, 94 INFERNO TAMMIKUU 2008 Inferno_2008_53_arviot.indd 94 15.1.2008 19:34:47. ...jopa huonosti varustelluista levykaupoista ja kiertueelta ympäri Euroopan, koska vauhtimme kasvaa eksponentiaalisesti ja lumipalloefekti on varma läskit pyörimään. www.suicidelegacy.com Kuukauden bändi: Afubad Milloin ja miten. Emme hätiköi uramme kanssa vaan luotamme siihen, että meidät huomataan kun aika on. Hard rock on iloinen asia, ja kun sävellyspuoli on hanskassa ja sen likipitäen tärkein lenkki, laulu, on taitavaa ja kasvokasta, mikään ei voi mennä vikaan. Synkkyyden ja kolkkouden toki pitääkin löyhkätä nonstoppina, mutta välillä tuntuu, että useampaakin atmösfääriä saisi olla avojakelussa. Biisien (2 kpl) niukkuus jättää malttamattomaksi, mutta näistäkin saa otetta ja käsitystä jotenkuten. www.demolisher.net Suicide Legacy: Demo 2007 Hyvän mittainen kuuden biisin mättöyhdistelmä Savonlinnasta. Kylmää, groovaavaa kuolemaa sopivin sävytyksin. Emme ikipäivänä tule... Rennosti vaan perse edellä maahan ja takaisin oksalle! Soul Frozen Inc: Promo 2007 Turusta tulee näköjään muutakin tunteita herättävää kuin Ruisrockin järjestelyt. mutta sen ei anneta ainakaan tietoisesti vaikuttaa kappaleisiin. ...keksittiin jo orkesterin alkuvaiheilla. Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... www.myspace.com/soulfrozenmusic Re-Armed: Hollow Inc. Orkesterin taustalta löytyy useampikin demo, ja toimintavarmuutta ja iskukykyä kuulostaisi niiden myötä kertyneen ihan tyydyttävästi. Kesällä 2001 hengailtiin Palokan urheilukentällä Aleksin, Jaakon ja Eliaksen kanssa ja päätettiin yhdessä luopua urheiluharrastuksista ja soittaa heviä. Toivottavasti asiaan tulee parannusta tämän vuoden myötä ja keikkajärjestäjätkin huomaavat potentiaalimme. ...olemme valmis, energinen ja pitkän linjan bändi. Lisää avaruutta sävellyksiin, vaikka tällaisinaankin ne jo kolkuttelevat A-luokan alapäässä
Hyvää ja huoliteltua perusmättöä sitä kaipaaville, keksintöjä halajavat eivät tästä kuitenkaan paljoa pääse kostumaan. Sanomattakin on selvää, että Pantera on toiminut esikuvana yhtyeelle, vaikka biisit eivät suurelta osin plagioikaan mennyttä suuruutta kuin groovaavuutensa puolesta. Ei siinä voimassa kuitenkaan hävitä mitään. Kaikki vahvalla perustasolla, mutta jotenkin tässä jää vielä kaipaamaan jotain normaaliuden riekaleiksi repivää. Laulu on hurjaa raastamista, vailla nyansseja kylläkin, mutta urku auki -metodi vaikuttaisi sopivan musiikin kanssa mainiosti yhteen. www.chaosinjectedband.net vasta sille fiilisasteelle, jota havaitsisi mieluusti jo alkupuoliskollakin. www.mistabbed.com Cantawierre: Häijy-ep Upea nimi on orkesterilla, eikä sitä ole helppo yhdistää bändin musiikkityyliinkään millään tavoin. Rääkyhenkinen ja epätasainen laulu on vähän Alexi Laihon kuuloista mutta nuhaisempaa. Epäkristus lyö juuri tätä tavaraa tiskiin, ja kyllä kylmää. Nuotit eivät ole lainkaan hullumpaan järjestykseen asetellut, mutta sanoitukset ja niiden esitystapa ja sovitusratkaisut saavat hetkittäin sietämättömyydellään aikaan myötähäpeää. Biisiaineksien keskinkertaisuus jää lopulta konkreettisimmaksi vaikutelmaksi, eikä selkeistä soundeistakaan ole pelastusrenkaaksi. On ehkä etu, ettei tässä ole hätiköity, näyttö nimittäin on keskitasoa vahvempaa. www.myspace.com/foxyflammable Loka: Demo II Loka raivoaa sveduhenkisissä tunnelmissa, lähemmin vanhan Dark Tranquillityn tai In Flamesin tyyleissä. Eli samaa luuta ovat muutkin kalunneet aiemmin, kotoinen esityskieli saa tosin tarkastelemaan touhua vähän eri kanteilta. Erkko Romon liian tasainen ärinämatto puuduttaa, vaikkakin sopii linjaan. Tyttöjen soitto ja ilmaisu ei pahemmin töki nuoresta iästä huolimatta. Musiikkina yhtyeen tuotanto ei ole erityisen monipuolista, mutta eipä oikeastaan tarvitsekaan. Rujoihin biiseihin tuo mukavan rosoisen tunnelman erityisesti vokalisti Household Elviksen ääni, joka on tasapaksuhko mutta kaikkea muuta kuin inhimillinen, ja tässä tapauksessa tämä on eduksi. www.mental-transformation.net Ei voittoa: Stormveil: Veil Of Lies Manselaiskokoonpanon kolmen biisin demo jättää sekavahkon kuvan yhtyeen pyrkimyksistä. Eduksi laskisin, ettei sekaan ole yritettykään ahtaa puhtaita jollotuksia. Yhtyehän soittaa ja osaa muodostaa biisejä vaivatta, mutta jokin sisimmässä sanoo, että pään ei tule tämän tahdissa nyökkyä. Laulelmat ovat keskenään aika lailla erilaisia, samoin soittosuoritukset, joista yleisesti voi aistia pieniä epätarkkuuksia kautta linjan. Chaos Injected näyttää hienosti esimerkkiä, että pienellä harkinnalla ja yksinkertaisilla ratkaisuilla draamankaari voi taipua paremmin kuin liiaksi sohimalla. Biisit ovat vahvahkoa tekoa jääden kuitenkin vielä hittitasosta jonkin verran. www.re-armed.net Hell´s Sweat: Chase The Dragon Muutaman vuoden vanha savolaispumppu veivaa äijäasenteella, ja homma on hanskassa. Ei kai tämä vaadi kehiin kuin lisää biisejä, keikkaa ja kaikkea olennaista. Sopiva seilaus melankolisen suomirokin ja raskaan hevin välillä on ratkaisuna hyvä, ainoastaan sanomassa olisi runttaamista vaivattomammin sulateltavaan muotoon. Kaikkihan ovat kuitenkin sitä mieltä, että ensimmäinen demonne oli parasta, mitä ikinä olette tehneet. TAMMIKUU 2008 INFERNO Chaos Injected: Demo 2007 Yhtye on hädin tuskin vuoden vanha, ja siihen nähden jälki on minimissäänkin tyydyttävää. Kaikki laulusta lähtien tuntuu vain melkoisen tasaiseksi tallatulta ja särmättömältä, henkeä ei esitykseen osaa kuvitellakaan, vaikkeivät sävellykset heikoimmasta päästä olekaan. Pikkumelodista paahtoa löytyy neljän biisin verran, ja vaikka biiseissä ei ylimääräistä olekaan, lopputulos on unettava. www.myspace.com/haudankaivaja Eturessut: Foxy Flammable: Let It Grow Tampereelta ei ole hetkeen tainnut ponnistaa tyttöbändiä, joka potkisi tosissaan. www.sophiaseye.net Haudankaivaja: Demo 2007 Tässähän startataan taipaleelle vanhan kunnon Slayerin malliin. Mukavan häiriintynyttä sekamelskaa. Rankka melodinen 95 Inferno_2008_53_arviot.indd 95 15.1.2008 19:34:50. Potkii jo sopivasti munaskuille. Bändi soi jyhkeästi eikä viljele epätarkkuuksia. www.myspace.com/ordealofsoul Mental Transformation: Chaos Conjuration Bändi ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, takana kun on jos jonkinlaista pikkujulkaisua. Demon tukkoinen äänenlaatu hankaloittaa kuunteluelämystä, mutta tarttuvimmat jutut erottaa jotenkuten kohkauksen lomasta. Kun musiikki on aikuismaista, sen pitäisi olla sitä läpeensä, hyvistä hetkistä ei pilkahduksina ole tarpeeksi iloa. Vaikka tartunta onkin musiikillisesti metallinen, välillä tulee mieleen, että tässähän kuuntelee aivan silkkaa rokkia. www.tuomosgarage.com/monsterpatrol Sophia´s Eye: Corporal Ghosts Aiemmin jo vuosia nimellä Avatara toiminut Sophia´s Eye on nyt ensimmäistä kertaa muotoutunut demoksi. Bändin soitto perustuu suurelta osin kitaroiden jyräämiseen, melodiamaisemat hoituvat koko lailla runsain kosketinvoimin. Primitiivistä kitarariffiä suolletaan monotonisesti toinen toisen perään, rummut flaflattavat kuin viimeistä päivää ja kristilliset asiat ovat takuuvarmasti tarkastelun alla. Kaiken kaikkiaan sohitaan kuitenkin aika eri suuntiin, mutta selkeästi vanhan liiton abstraktimmassa päässä tätä hautaa kaivellaan. Sävellyspuolelle lisää väriä, tai sitten noita mainittuja pitää kehitellä vielä tuplasti kehyksiin. Parit hyvät örinät ja kärinät. Voisi puhua vähän liiankin kliinisestä ja silotellusta jäljestä. Aika näyttää, mutta varsin moni tärkeä asia kuulostaisi olevan jo nyt kohdallaan. Bändi veivaa kelpoa rokkiräimettä, josta löytyy myös tunteikkuutta asenteen ohella. Valmista on, mutta vielä ripaus omaa sekaan. Ryhmän äänivastaavan Jonnan ääni osaa olla yhtä aikaa raikas ja kohtalokas. On mukava kuulla bändiä, joka ei turvaudu kakkoskitaran tilutukseen alinomaa musiikin näköistämisessä. Ei edes miljoonan dollarin soundeilla, joista tosin voisi olla pientä vetoapua. Ihan tolkutonta kämmennystä touhu ei kuitenkaan ole. Tinkimättömyydessään bändin puuhailu tuo mieleen jollain tapaa Motörheadin, vaikka ei ihan samaan malliin rokkailekaan. Vielä on matkaa jonnekin, mutta uskoisin Sophia´s Eyen mahdollisuuksiin. Kuvioissa on melodisen ja teknisen thrashin makuista meininkiä sekä paljon omintakeisiakin ainesosia. Biisit ovat huolellisesti väsättyjä, eikä seassa ole sävellyksellisiä typeryyksiä. Eikä kyllä oikein ravistelekaan. Se myös sopii biiseihin hyvin, joskin tulkinnassa voisi ehkä vielä enemmän venytellä ääripäitä. Epäilen, että tämä yhtye alkaa olla jo pahuutta puhtaimmillaan omassa, pienessä skenessään. Näistä kahdesta ja näillä suorituksilla keskittyisin ehdottomasti puhtaampaan vaihtoehtoon. Pirullista ja pakanallistahan tämä varmasti on, eikä niin soittotaidotontakaan. Tämä kvartetti tarjoaa osaamistaan siihen lokeroon, vaikka kyseessä ei ole tosin kuin 75-prosenttisesti naisellinen kokoonpano, rummuista kun löytyy ihka oikea mies. www.afloatband.com Backstabbing Bastard: The Premonition: New Era Selkäänpuukottajien ura on toisen demon kohdalla. Eli rullaati rullaa, mutta itse biisien karsina tuntuu vähän turhan ahtaalta ja yksiulotteiselta. www.stormveil.com Afloat: Something Like Nothing Grungehenkistä kertosäeheavyä Keravan suunnalta. Murinaosuudet kuulostavat hurjilta hennohkon, suodatetun laulun ohella, ja kontrasti häiritsee hiukan, varsinkin, kun kumpikaan ei ole ihan ässäosastoa. Bändi voisi tyylinsä puolesta olla yhteensulautuma kaikista suomalaisen miehen tuntoja kuvaavista suosituista sähkökitarayhtyeistä. Tällä kertaa nuo pukkaavatkin pihalle jo täyspitkän omakustanteena. Kikkaa ja kuviota piisaa vaikka hevoset söisi, ja välillä tulee vaikutelma, että koko idea onkin siinä. Laulua toteutetaan pääasiassa korinan ja korinattoman tyylin sekoituksella ja vuorottelulla. Soittotaitoa jotenkuten riittää, selkeimmin kompastellaan kannujen takana ja varsin yksinkertaisissakin kuvioissa. Kahden biisin demo on nimetty harvinaisen osuvasti. www.cantawierre.com Monster Patrol: Lost, Wasted & Fucked Hirviöpatroolin taipumukseen kuuluu veivata punkkia death metal -soundeilla ja -asenteella. Sekaan kyllä mahtuu erilaisia biisejä, eikä puuduttavuudesta pysty ainakaan puhumaan, kun ei oikein kärryilläkään tuppaa pysymään. Lisää peliin. Afloatia vaivaa jonkin sortin energiattomuus, maailmassa on kuitenkin vastaavan tyylisuunnan tekijöitä, jotka tempaavat kuulijan mukaansa aivan kysymättä. DEMOJEN TOIMITUSOSOITE (ei toimituksen osoitteeseen) Demot / Aadolf Virtanen, Rengastie 49, 37630 Valkeakoski kun sitä niin paljon harrastetaan, mutta onneksi muistetaan hiljennelläkin välillä ilmiselvän kiireen ohella. Viimeisenä esitettävä demon nimibiisi (muuten myös pakan paras) loksauttaa menon Epäkristus: Untame The Beast No johan tässä on päässyt ihmettelemään, missä kunnon underground- black metal on luimuillut. Laulu alkaa myös pitemmän päälle puuduttaa, olivat kyseessä melodiat tai tasapaksu korina, joka näytteleekin ääntelyssä pääosaa. Entuudestaan tuntematon ryhmä on saanut vangittua demolle vähän kaikenlaista limaisesta slovarista nopeushurjasteluun ja melodisten riffien yleiseen kylvämiseen. Laulukuviot ovat aika vaikeasti tulkittavaa tavaraa, vaikka suomeksikin lauletaan. www.ovetonhuone.com Ordeal Of Soul: Annihilated Perinteisen metallin kentällä mennään. Paha tähän on oikein mitään kehityskeskusteluakaan alkaa virittämään. Näitä on kuitenkin tarttunut kyytiin valitettavan niukalti, menee nimittäin tovi jos toinenkin, että huomaisi hämmästelevänsä mitään oikeasti idearikasta. Soittimet ja asenne ovat hienosti ryhmän hallinnassa. Biiseissä ei ole motkottamista, raivokasta ja kaunosävelistä runttaustahan tämä, ja groovekin on kohdillaan. Musiikkilajiksi on muodostunut muodoton black metal, josta on vaikea napata kiinni mistään kulmasta. www.myspace.com/hellssweat metalli tuntuu taipuvan vaivatta, ja vaikkei mistään ihan tolkuttomista taidonnäytteistä kyse olekaan, homma pysyy näpeissä hyvin. Kahdeksan biisin lyhykäinen demo menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta jättää rupisen muistijäljen mennessään
Yhteystiedot löydät osoitteesta www.popmedia.fi. PRO GEAR Hedengren yhtiö Puh. Helsingissä paikalla jäseniä Norther-yhtyeestä, www.infernobar.fi Helsinki · Jyväskylä · Tampere CD/DVD tuotanto Alan paras palvelu Pikapalvelu CD-masterointi ja edulliset hinnat! DVD-authorointi Graafinen suunnittelu Online-jakelu Flash-tuotanto Ota yhteyttä! Näe ilmoituksesi tässä! Ota yhteyttä myyntiimme. www.infernobar.fi Inferno_2008_53_3.indd 96 15.1.2008 19:36:50. Palveluhakemisto Mainosta Pop Median palveluhakemistossa! Ota yhteyttä myyntiimme. (09) 6828 4600, hedcom@hedcom.fi ÄÄNENTOISTO- JA VALAISTUSLAITTEET, SEKÄ KEIKKABUSSIT! NORTHER "N" ALBUMIN ENNAKKOKUUNTELU INFERNOBAAREISSA La 2.2.2008 klo 21 "We Rock" videon esitys ja jaossa fanitavaraa
09 4369 2409 Email: inferno@popmedia.fi www.inferno.fi Tilaa INFERNO! Kestotilaus, 10 nroa 42,50 Määräaikaistilaus, 10 nroa 51,50 Osoitteenmuutos (laita uusi osoite lahjatilauksen saajan kohtaan!) Nimi: ____________________________________________________________ Lähiosoite: ________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: _________________ Sähköposti: ________________________________________________________ Allekirjoitus (huoltajan, mikäli alle 18v): ___________________________________ Nimenselvennys ja päiväys: ____________________________________________ maksaa postimaksun Tilaajapalvelu 09 737 009 avoinna ma-pe 9-17. TILAUSHINNAT Inferno ilmestyy 10 kertaa vuodessa 12 kk kestotilaus 42,50 euroa 12 kk määräaikaistilaus 51,50 euroa Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Voit tilata myös puhelimitse numerosta 09 737 009. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Pop Media Oy Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: Nimi: _____________________________________________________________ Lähiosoite: _________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: __________________ Laita postiin tai faxaa numeroon 09 4369 2409. Internet-osoite: www.inferno.fi. OSOITTEENMUUTOS Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla. Myös internetin kautta voi sekä tilata että irtisanoa lehtiä, www.inferno.fi. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan asiakasnumero. KESTOTILAUS Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Palvelu toimii TeliaSoneran, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden ja DNA:n liittymissä. Kustantaja: Pop Media Oy Malminkatu 24 00100 Helsinki Fax. Viestin hinta on 0,35 euroa. inferno kesto pekka pekkanen voittokuja 3 00100 helsinki Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain suomeen lähetettäviä tilauksia. Pop Media Oy:n tilaajapalvelu on avoinna ma-pe 9-17. VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5012555 00003 Vastauslähetys Inferno_2008_53_3.indd 97 15.1.2008 19:37:47. Firebox INFER 42,50 10 nume roa Tilaa O N Tilaa Inferno tekstiviestillä! Lähetä tekstiviesti: inferno kesto nimesi osoitteesi numeroon 173112. esim. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Email-tilaukset: tilaajapalvelu@popmedia.fi
Inferno_2008_53_3.indd 98 15.1.2008 19:38:07
Meloa ja deathia ja hotapulveria! Machinae Supremacy: Overworld Kautta C64:n, mitä SID-metallin mätkettä! Videopeli-piipitys kietoutuu kierosti erinomaisen roimaan paukkeeseen. Multa maistuu suussa ja haudallas kukkaset nauraneet ei. www.spinefarm.fi · spinefarm@spinefarm.fi Rotten Sound: Cycles Rotiskon ote lihamyllyn kahvasta pysyy ja paranoo. Mukana turpea Britney-cover! Highscore! Saattue: Jäähyvästi Suomenkielistä laahausta ja raahausta. saturnuksen miehet eivät sääliä tunne! 13.2. MyGrain: Signs of Existence Tokaa kiekkoa puskee ja migreeni pureutuu otsalohkoon entistä ärhäkämmin. Kuuntele, katso peiliin ja mieti (edes ihan vähän).