Inferno 54/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

#54 Kypck MESHUGGAH KIUAS HELLHAMMER ELECTRIC WIZARD DEATH ANGEL RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI VUODESTA 2001 / www.inferno.fi HINTA 5,60 euroa
Inferno_2008_54_6.indd 3 12.2.2008 18:43:22
Inferno_2008_54_6.indd 4 12.2.2008 18:43:33
Kundit kuitenkin vaativat minun astuvan etualalle, tällainen kuuma mimmi kun olen." -Grog 0 iza b oking clu 018 heavy co enet, 020 missä m a2 norja. os gah shug 026 me m efor gel 34 hat 0 an ath e 038 d s iua 40 k 030 animal alpha/ die so fluid el ra ectr ge ic w Inferno_2008_54_6.indd 5 Paul Harries 06 0 04 4 0 50 Ky ck p rno infe ajulma 065 iiwan 069 norther 072 rytmihäiriö 077 behexen/a lghazanth 082 pölkyllä: metal bladen br ian slagel 085 arvio t: pä äo 108 iiwana julm sassa aad a pää olf ja 110 o van sass demo t a hel ha liit rand : lha t om mm o: mu er lle t 062 tt tuli aa:d on rac rd ian 12.2.2008 18:43:50. ent, te räsbet oni 008 007 016 axis: londinium ja murhapapa & mama "minä halusin alun perin soittaa rumpuja. päänav au tuloss s a: 010 tuloss tiamat a: moo 011 nspell utelu 012 kuukau de spinefe n elävä: as 014 sytykk t 2008 eit testam ä, mm
LEVYÄ 7 LEVYÄ 6 FUTUREFILM.FI Inferno_2008_54_6.indd 6 12.2.2008 18:43:58
Ainakin yhtyeen piirissä on tiedossa tärkein, kuten solistinsa Seppänen Stalingrad-kappaleensa sanoitusta selventäessään toteaa: "Kaikkea sattuu." No todellakin. Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. "Vain Venäjällä", taisi päästä useammastakin turvasta. Ties vaikka tulevaisuudessa levybisnes katsoisi rosvojoukon esimerkin saattelemana yhtä aikaa itään ja länteen, kuin Väyrynen konsanaan. Tai näin on ainakin ollut. Tämän lehden kannessa komeilee yhtye, jolla on kiistämättömät mahdollisuudet menestyä Venäjällä, jos vain olosuhteet suovat. Eikä aiheetta. Myöhemmin samainen yhtye on tehnyt rajan taa muun muassa reissun, josta ei jäänyt käteen kuin itku ja hammastenkiristys luotettavana pidetty järjestävä tahokin voi näet karauttaa maan alle keikkojen tuotot mukanaan ja jättää kaikki laskut taakseen. Päänavaus Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala #54 kirjoittajat Hakkarainen Mikko, Itäkylä Riitta, Jalonen Miika, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lampinen Teemu, Lassila Tero, Lehtonen Marko-Oskari, Malm Mikko, Orell Lassi, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO Aurinkokuja 9 33420 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK. Kellään ei ollut tietysti käynyt pienessä, joskin turvonneessa, mielessäkään, että illan juhlakalu joutuisi itse itselleen järjestettyjen juhlien maksumiehiksi. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Matti Riekki päätoimittaja HELMIKUU 2008 INFERNO 7 Inferno_2008_54_6.indd 7 12.2.2008 18:44:17. Toinen trippini samaiseen maahan, tällä kertaa kotimaisella pistävien yhtyeiden seurassa, sujui ilman suurempia kommelluksia. 10-16) (09) 737 009 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Julkaisujohtaja Mika Nikula Ilmoitusmyynti Mikko Mali, Petri Kallio, Peter Lindroos, Oskari Anttonen, Erik Kangas Puhelin: (09) 4369 2408 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Kypck ja Markus Paajala Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 8. Totuus kuitenkin on, että Suureen ja mahtavaan kohdistuu tavallista enemmän ennakkoluuloja. Tiedostava lukija muodostaa huulillaan oitis sanan "hullu". Ongelmana lienee tällä hetkellä se, että kukaan ei osaa tarkasti sanoa, millaisia suhteita rajan takana on tarjolla. INFERNO TOIVOTTAA KYPCKILLE kaikkea hyvää valitsemallaan marssilla. No, bändi heitteli siinä parit keikat, Moskovassa ja Pietarissa, ja jos ei reissun kulku nyt muutenkaan ollut niin viivasuora kuin alkuperäisissä suunnitelmissa seisoi (lisäinfoa voi kaivaa numerosta 28, jos jollain sellainen on vielä tallessa), niin tietynlainen kohokohta koettiin suuren maailman malliin järjestetyn "Charon after partyn" jälkimainingeissa. Siis naapurin aiheuttamia. EN NYT MUISTA kumpi suurkaupunki oli kyseessä, mutta poistumisemme paikallisen yökerhon tiloista siis, tätä täsmennettäköön, bileistä joita mainostettiin Charonin nimellä ja joissa herroja esiteltiin kuin näyttelysonneja ei käynytkään noin vain. Ensin piti nimittäin maksaa yhtyeen illan aikana kuluttamat juomat. Ja voin kertoa, ettei lasku ollut aivan pieni. Tähän asti suomalaiset yhtyeet ovat tehneet idänvalloitustyötä vain pistokeikoilla ja tarkempi kokemus kokonaisvaltaisesta termi sallittakoon haltuunotosta puuttuu. EDELLÄ MAINITUN TARKOITUKSENA ei ole missään nimessä mustamaalata itänaapurin kuvioita, kyllähän maahan kuin maahan mahtuu kaikenlaista hiihtäjää jopa mäkihyppykoripalloilijoista on joskus puhuttu. vuosikerta Taivaasta itään OLINPA TUOSSA KOLME vuotta sitten kotikylän Charon-yhtyeen matkassa Venäjällä jutunteossa
Emme aio pulittaa tuhatta euroa päivässä nahkasohvalla istumisesta. Katarraktis Ap o Aima 8. Amanethesilla puhkuvat raikkaat tuulet. Paluu menneisyyteen kiekko ei kuitenkaan ole, vaikka selkeitä yhtymäkohtia aiempaan on havaittavissa. Kutsuin omaa studiotani The Temple Of The Crescent Mooniksi Preyllä, jossa oli vahvoja kytköksiä Aleister Crowleyyn. Circles 14. Otetaanpa esimerkiksi biisi Equinox Of The Gods. Amanethes alkaa lähes sanatarkasti noista tunnelmista. Amanes TEKSTI JA KUVAT Markus Laakso I www.churchoftiamat.com Nuclear Blast rahtasi liudan toimittajia legendaariselle Woodhouse-studiolle Saksan Hageniin kuuntelemaan Tiamatin huhtikuussa ilmestyvän Amanethes-albumin. Täällä on yhä sama miksauspöytä kuin ennen, eivätkä sohvatkaan ole vaihtuneet. Olemme kehittyneet molemmista ääripäistä, jatkaa Iwers. Mutta miksi juuri tämä ryvettynyt studio pienessä saksalaiskaupungissa. Nickcaveosasto pääsee paremmin oikeuksiinsa ja persoonallinen kähinälaulukin tekee paluun. Ensinnäkin, tämä on mahtava paikka. Ja hän oli oikeassa! vahvistaa Iwers. Woodhousella ja Tiamatillakin on pitkä yhteinen historia. Woodhouse sijaitsi ennen Dortmundin ulkopuolella. Summertim e Is Gone 7. Olemme muusikoita ja muusikoiden on kokeiltava uusia juttuja. Until The He llhounds Slee p Again 4. Lucienne 6. Managerimme kysyi minulta, miksi vitussa tahdon miksata levyn rähjäisessä läävässä, jonka sohvatkin ovat täynnä tupakanreikiä. Equinox Of The Gods 3. Melieae 12. Me maksamme parhaasta mahdollisesta lopputuloksesta. Inferno_2008_54_6.indd 8 12.2.2008 18:50:24. Aiomme odottaa monta vuotta, tavoittaa mahdollisimman useita kuulijoita ja olla populaariyhtye. Raining De ad Angels 9. Halusimme tehdä ristihäivytyksen aiempaan kiekkoon, joten aloitimme siitä, mihin edellinen päättyi, sanoo laulaja-bändipomo Johan Edlund. LEVYLLÄ KÄYDÄÄN läpi koko Tiamatin skaala black metal -juurista goottipoppiin, tarttuvista kertosäkeistä romanttiseen tunnelmointiin. Ja sitten huudamme todellisen viestimme! korottaa Edlund ääntään. WOODHOUSE-STUDIOLLA on tuotettu lukuisia alan merkkiteoksia, kuten The Kovenantin Nexus Polaris (1998) ja Animatronic (1999), Sentencedin Frozen (1998) ja Down (1996), Moonspellin Irreligious (1996) sekä Samaelin Passage (1996). Testasimme Skeleton Skeletronin jälkeen eri ihmisiä ja studioita, mutta pidin eniten soundista, joka oli syntynyt Woodhousella. Eli todella raskaalta! hekottaa Village People -viiksinen basisti Anders Iwers. Mutta mikä parasta, myös soundit ovat yhä samaa huippuluokkaa. Temple Of Th e Crescent Moon 2. 18.4.): 1. Tässä lokaatiossa äänitimme ensimmäistä kertaa Wildhoneyn (1994). Sanoin hänelle, että ole huoleti. Tulossa Amanethes (il m. Will They C ome. Rakastan sitä, koska kappale on juuri sellainen, jonka halusimme tehdä The Astral Sleepille (1991), muttemme osanneet. Kappale kuulostaa siltä kuin ajaisi roska-autolla arktisen tundran yli. Mitä tämän kirjoittajan mielipiteeseen tulee, Amanethes on kaikilla mittareilla sielukkain, monipuolisin ja harmonisin Tiamat-kokonaisuus ikinä. Iwers sen sijaan tunnusti itkeneensä, kun kuuli Thomas Petterssonin kitaraluritusta albumilla ensimmäistä kertaa. Kasvu pätee myös Johan Edlundin laulusuorituksiin. Kun ensimmäiset soinnut lävähtävät lyhyen intron jälkeen käyntiin ei jää epäselväksi, että nyt mennään ja lujaa. Musiikissamme ei ole nyt montaa paikkaa, jossa emme olisi käyneet. Inferno lensi Saksan Hageniin ainoana pohjoismaisena mediana. Pikkujättiläisen loistokas paluu ON VIERÄHTÄNYT viisi pitkää vuotta siitä, kun ruotsalainen Tiamat julkaisi edellisen albuminsa, Preyn. Misantropo lis 10. Amantis 11. Expulsion-bändissä laulanut kaverini kysyi minulta kerran, onko Tiamat muuttumassa kaupalliseksi nynnybändiksi, jonka ainut tarkoitus on myydä paljon levyjä. Albumin avauskappale The Temple Of The Crescent Moon on kunnianosoitus lojaaleille faneille ja samalla yksi kovimmista Tiamat-kappaleista kautta aikain. 5. Bändin jäsenet ovat silmin nähden ylpeitä tekeleestään. Via Doloro sa 13. Äänitimme The Astral Sleepin ja Cloudsin siellä. Emme olleet tarpeeksi kyvykkäitä muusikoita, selventää Edlund. Olemme purkittaneet ylellisemmissäkin paikoissa, joissa on suuret SSL-miksauspöydät ja mustat nahkasohvat. Yllätys oli melkoinen, kun en tiennyt mitä odottaa Sisters Of Mercyyn päin vahvasti viimeisimmillä tuotoksillaan kääntyneeltä yhtyeeltä. Jos ajattelee vaikka Judas Christiä (2002) tai Skeleton Skeletronia (1999), linja on mennyt sekä rankempaan että kevyem8 INFERNO HELMIKUU 2008 pään. Rumpali Lars Sköld liittyi kansainväliseen toimittajaporukkaan kesken kuuntelun ja ilmakannutti levyn läpi mairea hymy kasvoillaan, lyriikoita tapaillen
Inferno_2008_54_6.indd 9 12.2.2008 18:50:53
En puhu siis levyistä The Butterfly Effect (1999), Sin/Pecado (1998) tai edes Darkness And Hope (2001). Mielestäni tämän levyn haastavin prosessi olikin poimia ne kaikkein oleellisimmat palaset. Haikea duetto, Scorpion Flower, on helppo kappale kuuntelijalle ja albumin ehdoton hittipotentiaali. Toinen kaltaisensa on Dreamless. Biiseissä on kuultavissa jokaisen oma persoonallinen ote jopa bändin yhteistä kädenjälkeä vahvemmin. Tue Madsenin (äänittäjä/miksaaja) kotitalo on suuri ja vaikuttava. Myös soitinpuoli on saanut uutta heinää osakseen. Kaikki kaksitoista ennakkokuuntelussa soitettua kappaletta eivät lopulliselle versiolle Night Eternalista päädy. Joo, toivoisin sooloja olevan vieläkin enemmän ja ne voisivat olla pidempiäkin, naurahtaa Pedro. Tulossa TEKSTI JA KUVAT Evelin Kask I www.moonspell.com Portugalin ylpeydenaihe ja kunnia, se Moonspell juurikin, on joutanut yhdeksännen äpäränsä kaukalolle. On aika panna tuore levy ensimmäiselle koetukselle toimittajien kiiruhtaessa istumaan kuka minnekin. Vaikka Antfarm ei kuulu niihin suuren maailman loistokkaisiin suuräänittämöihin, löytyy paikan päältä kaikki tarvittava hyväsoundisen levyn operoimiseen. Kappaleet ovat hyvin erilaisia, kuten Paixao itsekin haastattelun aikana monesti toteaa. Olemme antaneet tarkkaan harkittujen ajanjaksojen Moonspellin historiassa vaikuttaa uusimmalla levyllä. Saada kokonaisuus mutkattomasti toimimaan noh, se tulee olemaan haaste. Treenaamista ja kappaleiden liiallista hiomista ei ollut. Uima-altaassa ei kuitenkaan ole vettä, vaan altaan laatoitetulla pohjalla makaa kangasmatto ja sen päällä rumpusetti. Halusin henkilökohtaisesti tehdä enemmän sellaista materiaalia, joka ei erkanisi kovin kauas Memorialista. Jotta saisimme albumin kuulostamaan tiiviimmältä, vielä päättämättömät raidat on jätettävä pois. On 10 INFERNO HELMIKUU 2008 hätkähdyttävän hypnoottista istua siinä, tuijotella ulos myrskynsilmään ja kuunnella tummanpuhuvaa Night Eternalia, joka jo otsikkonsakin puolesta viittaa loputtomaan synkkyyteen. Kaikilta muilta levyiltä voisin sanoa on pieniä palasia sieltä sun täältä, kertoo Pedro Paixao (koskettimet/kitara). Joissakin kappaleissa pystyy huomaamaan aiemman tuotantomme vaikutteet, mutta vain ne tärkeimmät. Otollisena esimerkkinä toimikoon keväällä ilmestyvä Eternal Night, joka edustaa Moonspellin tahdikkaita edesottamuksia. Hänellä on tapana äänittää rumpusoundeja tuolla, hyvä kaiku, naurahtaa Moonspellin Mike Gaspar, sangen näyttävä rumpali itsekin. Se on tunnelmallinen ja niin sanotusti "taattua Moonspelliä" vain kehitysaskeleen edempänä. Valitettavasti levy ei vain kaipaa sitä. Inferno_2008_54_6.indd 10 12.2.2008 18:50:56. Moonspellin historia on ollut lähes poikkeuksellisen ailahteleva. Sävellysprosessissa jotkut kappaleet tulivat täysin spontaanisti, koska meillä ei ollut paljoa aikaa valmistella albumia. Lapsi on kaunis, ja miksipä ei. Kulku kohti loppua TANSKAN ITÄRANNIKOLLA, Århusissa, sijaitsee sangen kotoisa studio. Suuren lasiseinän takana nostaa päätään tunnusteleva myrskynpoikanen, joka pyörittelee paljaita puunoksia lyijynharmaan taivaan alla. Yhtye aloitti black metalilla, liukui kevyempään goottivaikutteiseen metalliin 1990-luvun loppupuoliskolla ja palautui jälleen lähemmäs juurakkoaan Memorialilla (2006) ja Under Satanaella (2007). Olen kuitenkin varma, että kun lopullinen teos pyörähtää koko kansan kähmittäväksi, on lopputulos timanttia. Kitararintamalla tapahtuu edeltäjiinsä nähden huomattavasti enemmän, sillä kappaleet tulvivat sooloja ja riffejä, joissa on ajoittain jopa progressiivinen vivahde. LEVY ON YHDISTELMÄ hidasta ja nopeaa, karjuntaa ja puhdasta laulua, vanhaa ja uutta. Viimeksi mainittu on uudelleenäänite vanhoista bm-aikaisista kappaleista. Suoraviivaisen, Under Satanae -läheisen materiaalin rinnalla kuullaan muutama kevyt sanottakoon "gootahtavampi" kappale, jotka edustavat Moonspellin toista puolta
Nyt metallimarkkinat ovat siellä varsin mitättömän tuntuiset, mutta muutokset tapahtuvat nopeasti. Uralin takaa ja vähän lähempääkin tullaan vielä kuitenkin aivan varmasti ja lujaa. Länsimaisia bändejä kopioimalla sieltä ei ainakaan tulla rynnimällä ulkomaille. Underground on todellakin vain muutamien harrastelijoiden puuhastelua. Markus Povelainen, Dynamic Arts 1. Kunhan siellä vain uskalletaan olla omaperäisiä, jotain menestystäkin voi syntyä. Keikka- ja kiertuemyynti tulee olemaan se suurin tulonlähde, levymyynnin varaan ei kannata suuria budjetoida. Jos he saavat jotenkin tuon ilmaisen tai "ilmaisen", 0,10 dollaria biisiltä lataamisen tapettua, voipi keskiluokan varallisuuden kasvaessa olla mahdollisuuksia, että se käyttää rahaa enemmän myös musiikkiin. 2. Sen kanssa on vain elettävä ja muistettava markkinoiden valtava potentiaali. Demojenkin laatu paranee vuosi vuodelta, tosin edelleen ne kaikkein kaameimmat tapaukset tulevat itänaapurista. Piratismin kitkeminen on varmasti erittäin pitkä ja vaivalloinen prosessi ja tuskin siitä tullaan koskaan pääsemään täysin eroon. Luultavasti syy, miksei Venäjälle ole ollut vielä ryntäystä, on mediaseksikkyyden puute sekä noin kymmenen vuoden takaiset kokemukset haparoivista keikkajärjestäjistä ja promoottoreista. Vähitellen sieltä alkaa tulla varteenotettavia bändejä, ainakin Karjalasta ponnistava Kauan vaikuttaa ihan lupaavalta. Markkina-alueena Venäjä tulee kasvamaan jo kokonsa puolesta varsin merkittäväksi. Metallibändejä löytyy moneen lähtöön, ja monet niistä ovat vielä varsin hyvätasoisia. Samat ongelmat olivat vastassa aikoinaan Baltiassa, ja kaikki tietävät nyt, että sikäläiset keikkapaikat eivät juurikaan joudu häpeilemään vertailussa täkäläisten kanssa. Tullaanko idästä jossain vaiheessa lujaa vaiko eikö? Rami Hippi, Firebox 1. Inferno Utelee KOONNUT Matti Riekki Inferno tenttasi kolmelta kotimaiselta levy-yhtiöltä, millaisina nämä näkevät idän metalliset mahdollisuudet. Suuri ja mahtava? 1. 2. Millaisena kotimaisen metallin markkina-alueena näet nykyVenäjän. Mahdollisuuksia siis on. Muutamien live-esiintymisten perusteella keikkojakin on saatu alle, eli tulossa sieltä ollaan. Nimeä ja suosiota kannattaa varmaan olla haalittuna jo valmiiksi muualta ennen kuin suuntaa itään suurempia ponnisteluja. Yhtyeiden suurin ongelma on sama kuin monen täkäläisenkin artistin kohdalla: joltain muulta trubaduurilta kuulostaminen. Venäjällä korostuu vieläkin enemmän se, että kuunnellaan sitä mikä on suosittua ja missä liikkuu iso raha. Millainen on käsityksesi venäläisen metallin tasosta ja tulevaisuudesta. Isompien artistien kohdalla luonnollisesti piratismi nakertaa. Mikko Vehmas, Stay Heavy 1. Valitettavasti minulla ei ole kovin tarkkaa käsitystä nykytasosta. 2. Varmasti tuo käsitys alkaa jossain vaiheessa vähetä, itse veikkaan, että siihen kuitenkin kuluu vielä aikaa. Todennäköisesti tuolla myydään kokonaisuuksia, joihin kuuluvat konsertti, merkkari sekä loppupeleissä jossain muodossa julkaistu levy. Saattaahan se olla joku päivä tosiasia, että norjalaisen black metalin sekä Göteborg- ja Suomi-soundin vanaveteen tulee oma tyylisuuntansa rajan takaa... HELMIKUU 2008 INFERNO 11 Inferno_2008_54_6.indd 11 12.2.2008 18:51:11. Piratismi tulee varmaankin Venäjällä jossain vaiheessa väistymään, siellä kun ei kohta kannata painaa piraattilevyjäkään porukan ladatessa kaiken musan verkosta. Tuleeko esimerkiksi käsitys piratismin kultamaasta jossain vaiheessa väistymään ja itärajan yli aletaan pyrkiä samalla pieteetillä kuin länteen. Entisestä idästä tulee määrätyn alalajin blackia kuin liukuhihnalta, ja soittotaito on kehittynyt jo länsimaiselle tasolle. Tulevaisuuden puolesta puhuu jo sikäläisten kuuntelijoiden fanaattisuus sekä tietotaso länsimaisista yhtyeistä ja levymerkeistä. Kyllähän Venäjällä julkaistaan koko ajan albumeita ja myydäänkin jonkin verran. 2. Venäjällä käy länsibändejä soittamassa isoilla klubeilla jo nyt ja jengiä riittää hyvin. Isot bändit ja levy-yhtiöt tulevat menestymään jossain mittakaavassa myös Venäjän-markkinoilla, mutta pienten tekijöiden on hankala siellä rypistellä
Hän laski kolmeen, minkä jälkeen salissa tulisi olla täysin hiljaista. Onnistuminen oli lähellä, mutta eräs sankari huusi juuri h-hetkellä: "Venom!" Juuri näin. Pikku yksityiskohtana voisi esimerkiksi mainita, että pikkutunneilla ainoastaan laivan yökerho oli auki, ja siellähän eivät soineet muut kuin Rihannan ja kumppaneiden esittämät listahitit. Bodom ei petä koskaan. Ilta ei kuitenkaan loppunut vielä tähän. Erityismaininnan ansaitsee myös laivan myyntihenkilökunta, jonka varsin nihkeä palveluasenne hämmästytti monia. Kun vielä esiintyjien edustajia nähtiin tavallisen rahvaan joukossa runsaslukuisesti, jäi tapahtumasta lämpimät muistot. Onneksi festivaaliväen keskinäiset välit olivat mitä lämpimimmät ja aito toverihenki kukoisti. Ja monen päivän krapula. HELMIKUU 2008 INFERNO 13 Inferno_2008_54_6.indd 13 12.2.2008 18:53:33. Myyntipisteissä oli myös aivan liian vähän työntekijöitä, mikä kiristi entistä enemmän tunnelmaa. KOLKON JA KOHMELOISEN perjantaipäivän aloittanut Murena joutui kärsimään vähäisestä yleisömäärästä, mikä oli toki odotettavissa. Tuula Salmisen mukaan järjestyshäiriöiltä vältyttiin lähes kokonaan. Hurjasti tempoilevat kappaleet saatiin toimimaan myös liveolosuhteissa, ja erityisesti Temmeksen miehen, rumpali Antti Hongan työskentelyä oli nautinto seurata. Muun muassa jänösen torkkumista käsitelleet juonnot tippuivat hyvin uutta nousuhumalaa hankkineeseen kansaan. Nightwishin Amaranthista kuultiin lyhyt ja suhteellisen kamala tulkinta. Keikan alkamisaika, 01.30, aiheutti sen, että festivaaliyleisö alkoi valua jo sankoin joukoin laivan muihin osiin, mutta bändin onnistui silti pitää jäljelle jäänyt väki otteessaan. Murena vei Hanging Gardenin kanssa positiivisen yllättäjän tittelin itselleen. Toki täysimittaisen hevikokemuksen järjestäminen vaatisi varmasti lisäpanostusta taloudellisessakin mielessä, mutta tätä kannattaa miettiä tulevina vuosina, mikäli risteilyperinne jatkuu. Taiteellisilta ansioiltaan keikka oli kuitenkin mitä mainioin. Toisaalta esimerkiksi Enkö minä saatana sanonut -biisin maukkaat lauluosuudet napsahtivat kohdalleen myös studion ulkopuolella. ESIINTYMISTEN LISÄKSI JÄRJESTÄVÄ seura olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota oheistoimintaan. Ja kylläpä Ei enkeleitä ja muut iskusävelmätkin tekivät tehtävänsä. Viikate puolestaan oli sopivan leppoisa ja humoristinen päätösesiintyjä, varsinkin välispiikeissään. Radio Extremin Metallväktarnan juontaja Kjell Simosas muisteli Metallbåten 2006 -risteilyä, jolloin hississäkin oli soinut black metal ja laivan käytävät olivat täyttyneet näytteilleasettajien pöydistä. Eräässä vaiheessa Kaarle esitti uuden version perinteisestä yleisönhuudatusrituaalista. Tiheän savuverhon takaa soitetut teokset osoittivat, että Swallow The Sunin paikka Suomen death/doom-kuninkaana on vaarassa. Nyt tätä puolta edustivat vain muutama hassu levy- ja paitapiste sekä käytäväbaarin trubaduurin normaalia laivasettiä "rankempi" ohjelmisto. Hanging Gardeniin tutustuminen oli jäänyt ennen reissua vain lyhyen nettikuuntelun varaan, mutta viimeistään tämän jälkeen tarkempi perehtyminen on pakollista
Hae omasi Swamp Musicista! www.swampmusic.com www.centurymedia.com Inferno_2008_54_6.indd 17 12.2.2008 18:59:50. Rummuissa legendaarinen Gene Hoglan! ICED EARTH Slave to the Dark the Century Media Years Bändin Century Medialle levyttämä koko tuotanto nyt samassa boksissa: 14 cd:tä ja DVD, yhteensä 143 biisiä! Nyt Sentenced ja Iced Earth uudelleenjulkaisut saatavilla. WARBRINGER War Without End 17-22 vuotiaiden Los Angelesilaisten nuorten thrash-metallijoukko Warbringer lyö pöytään kovaakin kovemman metallilätyn, jolle vanhemmatkin konkarit kalpenevat! Ehdottomasti tsekattava tapaus! DARK FORTRESS Eidolon Saksan bläkkismetallistien viides kokopitkä nyt kaupoissa! STRAPPING YOUNG LAD 1994-2006 the Chaos Years (Best Of) SYLn kaikki parhaat yksissä kansissa! ZIMMERS HOLE When You Were Shouting at the Devil... Kanadalainen, osittain Strapping Young Lad -jäsenistöstä koostuva Zimmers Hole, julkaisee kolmannen pitkäsoittonsa
Ruoka on aika suolaista, joten lisukkeena on paikallaan raikas, esimerkiksi tomaateista, kurkusta ja salaatista tehty kevennys, päällä öljypohjainen kastike. Siis viinejä. Vaikka kunnollinen hyvä liha toimii toki sellaisenaankin, on sisäfiletaskuun tungettu mehukas sipuli-paprika-pepperoni-fetatäyte kerrassaan nerokas idea. Tee näin: 1 Ota liha huoneenlämpöön noin puolisen tuntia ennen operaatiota. Paista pihviä kuumalla pannulla öljyssä molemmilta puolilta noin minuutin verran tai hieman enemmän kunnes pinta on kauniin ruskea. On naurettavaa tehdä yhtään mitään, jos sitä ei tee kerralla kunnolla ja paljon, niin ettei tarvitse tehdä enää uudelleen. 30 minuutiksi, ja eikun läskin kimppuun. 3 Hakkaa pihvi puunuijalla esimerkiksi pakastepussin sisällä 2-3 mm paksuksi, mahdollisimman tasaisen soikion muotoiseksi pihviksi. Loppuun tunnustus: meikäläinenhän tykkää nussimisesta, joten alun perin nussin pohjan tähän ruokakokonaisuuteen ravintola Ilveksen keittiöstä. Itse kiskon enimmäkseen halpoja espanjalaisia. Valitse juomaksi lompakkosi mukaista punkkua. Näistä aineksista laitan helposti ja nopeasti sellaiset mätöt, että nälkä kokee rigor mortisin alta aikayksikön. Kuori perunat ja viipaloi ne lohkoiksi. Mausta pihvi suolalla, rouhitulla mustapippurilla ja hippusellisella paprikajauhetta. Ruuanlaittotaito ja rakkaus lihaan kuitenkin pysyivät rokkihommien käytännön opintojen jatkuessa. Kuvioidun lihanuijan piikit rikkovat lihassyyt ja maukkaiden lihasnesteiden valuessa paistettaessa pannulle pihvistä tulee helposti kuiva. pieni s ipuli pieni p aprika 50-100 g suolaa fetaa musta pippur ia paprik ajauhe tta Megaf (aka feetabrainbom nauda talla täytett ber n ulko y n. Kiireisestä elämänrytmistäni johtuen kotona tulee kokkailtua sen verran vähän, että kun kerrankin jotain tekee, niin sitten tekee sellaista mistä oikeasti diggaa. Samin oma luonnehdinta: "Meillä Blakessa tykätään tuhdeista annoksista, niin musiikissa kuin muillakin elämänaloilla. Heavy cooking club EGAFETAM BOMBER & BRAIN TIPERUNAT YRT t, tarpeet Yrttiperunaikokoista perunaa kuutisen norm oliiviöljyä valkosipulia rosmariinia suolaa ia mustapippur Ei tullut Blake-mies Sami Hassisesta laillistettua rokkikokkia, kun kokkausalan opinnot jäivät aikoinaan kesken. 2 Silppua sipuli ja paprika pieniksi kuutioiksi ja freesaa ne kevyesti. Lisää joukkoon hakatut valkosipulinkynnet sekä mausteet ja sekoita hyvin käsillä. Jos olet ahnehtinut täytteen kanssa, tursuaa se epämiellyttävästi ulos paistaessa, mutta toisaalta virhe on ainoastaan visuaalinen. Samin annos on oiva osoitus siitä, kuinka yksinkertaisilla ideoilla ja hyvillä raaka-aineilla saadaan erittäin maistuvaa vaihtelua ruokapöytään. 3 Laita satsi 175-asteiseen uuniin n. 200 fileest lehtipihvi g klim ä), ta pp kymm enisen i naudan ulk rpeet: ofi sii le vua pe pperon etä imakk araa 4 Täytä pihvin oikea puoli sopivalla määrällä fetaseosta ja käännä vasen puoli oikean päälle niin, että reunat nuolevat toisiaan ja painele ne kiinni mahdollisimman tiiviisti. No, liha on himoni, feta toimii aina kuin yöjunan vessa, valkosipulilla pidän rumat loitolla, yrtit pitävät mielen virkeänä ja oliiviöljy on elämäni liukkis. 4 (1972) "Näitä levyjä kuunnellessa maut jalostuvat tuhdissa hengessä musiikin mukana." Samin kokatessa ja syödessä SOI: Miika "mega" Kuusinen tutkiva kulinaristi 18 INFERNO HELMIKUU 2008 Inferno_2008_54_6.indd 18 12.2.2008 19:42:47. 2 Kaada perunalohkot uunivuokaan ja roiski oliiviöljyä päälle niin, että kaikki on kiiltävää ja liukasta tiedätte kyllä. Paatuneintakin lihansyöjää tosin hirvittää fiinin lihan hintataso, ja EU:n kiellettyä eteläamerikkalaisen lihan tuonnin on lompakosta vaarana tulla pelkkä kärpäslätkä. Täytettä tuskin jää tähteeksi, sillä vähänkään nälkäinen kokki lappaa sen suuhunsa pihvin paistamisen aikana. Silppua myös pepperonit pieniksi kuutioiksi, murskaa feta ja sekoita kaikki ainekset keskenään mössöksi. Tee näin: 1 Koska potuissa menee enemmän aikaa, kannattaa aloittaa niiden valmistus ensimmäisenä. Älkää kertoko niille." Megan tuomio: "Näyttelijä-koomikko Denis Leary on sanonut: "Not eating meat is a decision, eating meat is an instinct." Megafetabrainbomberista nauttiminen on todellakin vaistonvaraista toimintaa kuolanerityksen alkaessa jo lihatiskillä raaka-aineiden hankintavaiheessa. Täytettä jää varmastikin yli, joten siitä kyhää vielä seuraavana iltana tanakat uunileivät. Valkosipuli, yrtit, öljy sekä mausteet riittävät vallan mainosti kavereiksi potuille, mutta kyllä kermavalkosipuliperunatkin taatusti lisukkeeksi sopisivat." Black Sabbath: Black Sabbath (1970) & Vol. Ota yrttiperunat ulos uunista, lisää läski kylkeen, kaada punkkua lasiin ja eikun syömään. 5 Kuumenna öljyä paistinpannulla. Jos käytät uusia tai varhaisperunoita, unohda kuoriminen turhana hienosteluna. Käytäthän väkivaltaan sileäpintaista puunuijaa tai muuta Alibin hyväksymää tylppää lyömäasetta
to r i n vas ara 2.0 o n tästä parannettu ve rs io. TORI N VASARA 2 .0 DESIGN TON Y G R A N HOLM KA LEVALA KO RU -M YYM Ä LÄ T, H E L S I N KI: U N I O NI NKATU 25 · ST R ÖM BE RGI N T I E 4 KAUPPAK ESKUS KAM PPI · HE L S I N KI -VA N TAA L ENTOASE MA VALTUUT ET UT JÄLLEENM YYJ Ä T KAU T TA MAA N WWW.KALEVALAKO RU.FI Inferno_2008_54_6.indd 19 12.2.2008 19:05:24. to r i n vas ar an avu lla hallittiin maailmaa ja tapettiin jättiläis iä
Tai jos sanotaan sama helpommin, mutta kovin tylsästi, niin väittäisin, että Diskord on progressiivista vanhan koulukunnan death metalia Norjasta. Mitä ihmeellistä Diskordissa on, että kaikki vain rakastavat teitä. Lyriikoiden inspiraationa ovat olleet vieraantumisen tunne modernissa yhteiskunnassa, tulevaisuuden ankeat näkymät, kuolevaisuus, olemisen sietämätön turhautuminen sekä yleinen hämmennys ja ahdistus. DOOMSCAPEN VAALEANPUNAISTA valuvaa mössöä esittävä kansi on mielestäni upea. Valitettavasti se oli kyllä täyttä paskaa, ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna, mutta opimme siitä paljon. Kappaleiden nimetkin ihastuttavat: Reptilian Ancestry, Absurreality ja Cosmic Collapse eivät kuulosta perinteisiltä death metal -biiseiltä. Hans Jørgen ja Chris (nykyään Lobotomizedissa) perustivat Diskordin vuonna 20 INFERNO HELMIKUU 2008 1999. Selvästikin teemat toimivat muillekin, koska olette saaneet vain kiitettäviä arvosanoja Doomscapesista. Kiva, että joku lopulta "tajusi" sen kannen! Se on aiheuttanut paljon negatiivista palautetta, kuulemma death metal ja pinkki eivät sovi yhteen! Eyvind nauraa. Nauhoitimme uudelleen muutamia sen kappaleita debyyttilevyllemme, ja voi olla, että valitsemme Aural Abjectionilta vielä pari kappaletta seuraavallekin levylle. Norjalainen underground kuplii, ja keitoksesta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Olemme todella tyytyväisiä kanteen, se on taitelijaystävämme Sindre Skancken tekemä noin kahden neliömetrin kokoinen maalaus. Kappaleiden nimillä ja sanoituksilla ei ole tietoista kaikenkattavaa teemaa tai agendaa, mutta minusta ne ovat todella tärkeitä, sillä niiden pitää olla samalla tasolla musiikin yleisfiiliksen kanssa. Bändin muodostavat rumpali-vokalisti Hans Jørgen, juuri Diskordiin liittynyt kitaristi Espen sekä bändin puhemies ja basisti Eyvind, joka vastasi muutamiin kysymyksiin. Miten päädyitte julkaisemaan sen norjalaisen Edgerunnerin kautta. Maailmanvalloitus on kuitenkin vielä tekemättä. Levy on saanut ylitsevuotavan hyviä arvosteluja ja olemme soittaneet muutamia pirun hyviä keikkoja Norjassa. Ehkä meidän olisi pitänyt lukea paperit vähän tarkemmin ja varmistaa, että promootioon oli varattu tarpeeksi rahaa ja niin edelleen, mutta ainakin levy saatiin pihalle! Debyytin julkaisun jälkeinen aika on ollut Diskordille hedelmällistä ja antoisaa. Kokeellisen mu- siikin ystävien kannattaa tsekata vaikkapa metallin kanssa leikkivät outolinnut kuten KILLL ja Shining, truemman suuntauksen puristeille taas sopii Trondheimin ug-skenen vinyylija kasettituotokset ja deathmetallistit varmasti löytävät jotain kiinnostavaa Oslon aktiivisesta skenestä. Olette suhteellisen uusi bändi, mutta oma tyyli on selvästikin löytynyt. Minä tulin mukaan kuvioihin hieman myöhemmin, muistaakseni vuonna 2000, ja aluksi soittelimme huviksemme vanhoja klassikoita kuten Autopsya. Miten bändi kehittyi demotasolta. Trio soittaa luovaa, omalaatuista death metalia, joka iskee sekä old school -kuulijoihin että kokeellisempaa ilmaisua etsiviin. Eyvind selittää jotain abstrakteista seinistä, kaikenmullistavista vaaleanpunaisista äänimaisemista ja kiemurtelevista death metal -pavunvarsista, jotka johtavat lopulta liskoaivojen alueelle. Vähitellen omaa materiaalia alkoi kertyä tarpeeksi ja julkaisimme demon, jolle annoimme ovelasti nimen Demo 2001. Mikä on Diskordin viesti maailmalle. Vaikka maassa sattuu ja tapahtuu, on suurin osa norjalaisista kuitenkin Diskord pinkkiä death metalia NOPEASTI KULTTIMAINEESEEN noussut oslolainen death metal -bändi Diskord julkaisi ensimmäisen kokopitkänsä Doomscapesin keväällä 2007. Kirjoittelemme juuri uutta materiaalia kakkoslevylle ja etsimme keikkoja, eli emme todellakaan makaa laakereilla. Inferno_2008_54_6.indd 20 12.2.2008 19:18:44. Edgerunner-diili syntyi sattumalta, koska sieltä tarjottiin hyvää sopimusta. a 2et, N Os en M ä iss m a orj ? TEKSTI Marja Konttinen Artikkelin ensimmäisessä osassa käsiteltiin norjalaisen black metalin syntyä, kehitystä ja nykytilaa. Olen kuullut teitä kehuttavan death metal -jumaliksi, ainoaksi hyväksi bändiksi Norjasta vuosiin ja death metalin kruunaamattomiksi kuninkaiksi. Nyt poraudumme syvemmälle mustan metallin öljykenttään jututtamalla yhtä "Norjan Illuminaatin" avainhenkilöistä, Svein Egil Hatlevikia ja bändiänsä Umoralia. Surkean ensimmäisen demon jälkeen harppasimme reippaasti eteenpäin kakkosdemollamme Aural Abjection. Ääneen pääsee myös Norjan kaksi kovinta death metal -bändiä, Diskord ja Obliteration. Valtavirran uudet haastajat kuriton sukupolvi V aikka norjalaisen black metalin kultakausi oli ja meni 1990-luvulla, on maalla vielä paljon tarjottavaa
Miehen tuotokset Fleuretyssa ja Dødheimsgardissa sekä elektronoiseprojektin Zweizzin ja uusimman metallibändinsä Umoralin kera ovat kaikki kes- kenään erilaisia ja massasta erottuvia. Muutamat laatubändit kuten Obliteration, Execration ja Abominat ovat nousukiidossa. 13 vuotta sitten käytin huomattavia summia Ja teillähän on muutamia sivuprojektejakin, esimerkiksi Espenin kokeellista meteliä esittävä KILLL. Hänellä on myös hauska sivuprojekti NunFuckRitual. Aivan, KILLL on mahtava, sen tapaisia bändejä on todella vähän, tai luultavasti se on ainoa laatuaan! Espen myös pyörittää pientä levy-yhtiötä nimeltään Entartete Musik ja soitti mahtavassa, nykyään kuopatussa bändissä Noplacetohide. Olen ollut mukana black metal skenessä vuodesta 1992. Magic Logic, tunnetaan metalliskenen monitoimimiehenä, musiikkijournalistina sekä avantgarde metallin edelläkulkijana. Pian luvassa on myös yhteistyötä Abigorin kanssa. Ensimmäinen bm-julkaisuni oli Fleuretyn demo Black Snow vuonna 1993 ja viimeisin Umoralin ep, joka tuli ulos marraskuussa 2007. Olen mukana musiikkimaailmassa nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta en pelkästään metalliskenessä vaan myös noisen ja kokeellisen elektronisen musiikin saralla. Norjassa on nykyään aktiivinen ja eloisa death metal -skene, varsinkin Oslossa. Svein Egil Hatlevik, joka kulkee myös nimillä Zweizz ja Mr. Tietenkin meillä on myös muita pakollisia oluennauttimisen ohessa perustettuja projekteja, jotka luultavastikaan eivät näe päivänvaloa. Hans Jørgen on myös aktiivinen skenessä, hänellä on vinyylilafka No Posers Please! sekä grindcore-bändi Grind Crusher, jossa toimin sessiobasistina. Eli Norjan musiikkiskenessä sattuu ja tapahtuu. Näiden lisäksi löytyy pari muuta mahtavuutta, jotka sekoittavat musiikkiinsa death metalia muiden genrejen lisäksi. Useimmat black metal -skenessä pidempään olleet eivät ole enää kiinnostuneita musiikkimaailman tapahtumista tai uusista levyistä vaan keskittyvät klassikkojen kuuntelemiseen. Kannattaa siis tutustua bändeihin kuten Lobotomized, She Said Destroy ja Parlamentarisk Sodomi. HELMIKUU 2008 INFERNO 21 Inferno_2008_54_6.indd 21 12.2.2008 19:18:49. Toki on myös niitä, jotka jaksavat kuunnella demoja ja uudistaa omaa ilmaisuaan vuosien myötä. Näiden viidentoista vuoden aikana aktiivisuuteni on käynyt tosin ääripäissä: 1990-luvun alussa olin fanaattisen vannoutunut metallille, kun taas suunnilleen vuoden 2001 aikana en ollut kiinnostunut metallista laisinkaan. Uuden teknologian myötä yhteistyön tekeminen muiden muusikoiden kanssa on muuttunut halvemmaksi ja helpommaksi, ja se on osaltaan vahvistanut osallistumiseni astetta. Svein Egil Hatlevik historiaan jumahtaneita musiikin ystäviä
Miten löysitte oman polkunne ilman paikallisia esikuvia. Olemme uusi bändi, mutta se ei tarkoita, että soittaisimme modernia metallia kuten puhtaaksi kiillotetut, triggeriä käyttävät death metal -paskabändit kuten Dying Fetus ja Lamb Of God. postimerkkeihin, kun nykyään voin hoitaa samat asiat melkein ilmaiseksi netin kautta. No tuota... Mietitään vaikka tanskalaisten Muhammed-piirrosten aiheuttamaa kohua media esitti, että muslimit ympäri maailmaa olivat vihaisia, vaikka asiasta tuohtuivat vain muutamat ääriliikkeet kannattajat. Norjan skene oli tiivis yhteisö, joka esitti tiukkoja vaatimuksia uusille Obliteration Darkthronen kummipojat OBLITERATION ALKOI NIITTÄÄ skenepisteitä Oslon death metal -piireissä bändin jätkien ollessa vielä reippaasti alaikäisiä. Norjalaiset black metal -bändit saivat paljon huomiota ja kaikki ajattelivat, että jokainen norjalainen bmbändissä soittava jätkä polttaisi kaikki kirkot ympäriltään tilanteen salliessa. Aloitimme soittamalla punkkia, sitten kuvaan astui rankempi musa kuten Dead Kennedys, Slayer ja Iron Maiden, eikä aikaakaan kun olimme kehittyneet death/thrash-bändiksi. ja nuorikin. Hyi vittu. Vielä muutama vuosi sitten koin sen oikeastaan nolona, koska monet asiat mitä sanoin ja tein 15 vuotta sitten tuntuvat nykyään todella typeriltä. Käytän black metal -taustaani voimakeinona ja korostan sitä. Miten black metal on ollut mukana omassa kehityskaaressasi, toiko se mukanaan provokaation ja kokeilemisenhalun myös muihin projekteihisi. Sama tapahtui kun muutama norjalainen teini sytytti pari kirkkoa palamaan vuonna 1992 se aiheutti jättiläismäisen mediahypetyksen länsimaissa. Jututin vokalisti Sindre Solemia. Inferno_2008_54_6.indd 22 12.2.2008 19:18:51. Ulver on tästä hyvä esimerkki: bändi julkaisi pari black metal -levyä yli kymmenen vuotta sitten ja silti Ulverin black metal -historia mainitaan, vaikka uusilla levyillä ei ole mitään tekemistä metallin kanssa. Zweizzin myötä olen tullut johtopäätökseen, että mitä tahansa teenkin, minut muistetaan black metal -muusikkona. Mutta totesin, että parasta on ottaa black metalin hyvät puolet käyttöön ja sovittaa ne myös aikuiselämääni. Norjan dinosaurukset Toimit nykyään myös musiikkijournalistina ja taannoisessa artikkelissasi kirjoitit, että juhlat norjalaisessa black metalissa ovat ohi. Mediassa äärimmäisyyksiin menevät ihmiset saavat aina enemmän huomiota kuin perusjannut. NORJASSA EI KOSKAAN ole ollut suurta death metal -skeneä, varsinkaan old school -tyylille omistautunutta. Miten itse esittelisit bändinne. Piste, Solem nauraa. Mutta juu, olemme kyllä uusi bändi... Kai me olemme sitten sitä perinteistä nor- Old school death metalin nimeen vannova bändi saikin nopeasti levytysdiilin Darkthronen Nocturno Culton Tyrant Syndicatelta, ja debyytti Perpetual Decay tuli ulos loppukeväästä 2007. Bändi oikeastaan syntyi sattumalta bändiseminaarissa Kolbotnissa joskus vuonna 2002, mutta itse Obliteration sai alkunsa vuonna 2004. Norjan Sturm und Drang Obliteration ei kuitenkaan ole, sillä tällä bändillä on asenne ja esikuvat kohdillaan. 22 INFERNO HELMIKUU 2008 Onko väärin puhua Obliterationista uutena ja nuorena norjalaisena kuolometallibändinä. Obliteration on nuori old school death metal -bändi Kolbotnista, Oslon ulkopuolelta. Olet aina ollut rajoja rikkova ja uutta kokeileva muusikko, sillä mitään bändiprojektiasi ei voi kutsua tyylilajiltaan perinteiseksi. Mutta myös kokeneita ikäisiksemme! Olemme nyt 1920-vuotiaita ja soittaneet yhdessä aika kauan, muistaakseni viisi tai kuusi vuotta. Olit itse aktiivisesti mukana skenessä koko 1990-luvun, mitä siellä oikein tapahtui
kiksi hip hop on pystynyt yhdistämään kummankin. Hip hop on alistetun kansan musiikkia, black metal on alistajan musiikkia. Minusta black metal ei ole populaarikulttuuria. Globaali kapitalismi on liian vahva vihollinen, joten he eristävät itsensä yhteiskunnasta eivätkä tahdo olla osa sitä. Perusräppiryhmä taas huutaa kuinka he tahtovat olla osa järjestäytynyttä rikollisuutta, saada aseita, rahaa ja seksiä. Siksi black metal tulee aina olemaan reunalla oleva alakulttuuri, Hatlevik pohtii. Mieti nyt: ylipainoiset, valkoisen keskiluokan penskat viihdyttävät itseään kiljuen kuinka jumala on kuollut ja metsät ovat mahtavia. Sitten on tietenkin ilmiö, jota sosiologit kutsuvat tukahduttavaksi suvaitsevaisuudeksi, mikä tarkoittaa, että kun yhteiskunnassa ilmenee kapinaa, kapitalismi syö sen ja muuttaa sen tuotteeksi. Paita luultavasti myös tehtiin kiinalaisella lapsityövoimalla, eikä paidan käyttäjä edes välttämättä tiedä kuka Marx oli. Ajatellaanpa vaikka vallanpitäjän näkökulmasta, jonka vastuulla on lain ylläpitäminen ja status quon vaaliminen: black metalissa ei ole oikeastaan mitään, joka saisi suuret väkimassat liikkeelle vallankumous mielessään. Sama asia Burzum-paitojen koh- Obliteration suosittelee: Abominat Audiopain Code:Red Deathhammer Diskord Dummhetens Hær Execration Grotesque Hystorectomy Lobotomized Nekromantheon Parlamentarisk Sodomi Summon The Crows Thrash The Graveyard Victimized Whip Execration 24 INFERNO HELMIKUU 2008 Inferno_2008_54_6.indd 24 12.2.2008 19:18:54. Jos puet yllesi Che Guevaran kuvalla varustetun paidan, se on muotia. Mutta tärkeää onkin ymmärtää miksi he tekevät sitä: he tietävät, että yhteiskuntamme on mätä, mutta heillä ei ole voimaa tehdä asialle mitään. Verrataanpa Snoop Doggya ja Xasthuria. Voit valita helpot naiset ja blingin tai eristää itsesi asuntoosi rumpukoneen ja kitaran kanssa. Ääriblackmetallistit eivät koskaan ole uhka länsimaiselle kulttuurille, koska he eivät puhu alistettujen väkijoukkojen puolesta. Heidän sanomansa on täysin erilainen: tahdomme pois tästä asemasta, jossa olemme alakynnessä. Suurin osa ihmisistä ei voi samastua siihen, koska heillä ei ole sitä moraalista tunnetta, että kaikki on vituillaan, mitä taas black metal -tyypit tuntevat. Voiko näitä kahta musiikkityyliä vertailla
Onko Umoral sinulle vain yksi bmbändi lisää. Emme suunnitelleet, että tämäpä olisi hurja juttu, vaan Umoralin kanssa teemme oikeastaan mitä tahdomme. Kaikki aina puhuvat kopiobändeistä, mutta nyt loppui puhuminen, on aika tehdä asialle jotain. Genret ovat ahdistavia, ne rajoittavat luovuutta ja sitovat realismiin. Umoral HELMIKUU 2008 INFERNO 25 Inferno_2008_54_6.indd 25 12.2.2008 19:18:56. Bändin MySpace-profiilikin joutui vaikeuksiin visuaalisen ulosannin takia. Debyytti tulee ulos ensi vuonna. Alun perin kannen kuvassa piti esiintyä minä ja tyttöystäväni, meillä oli valokuvaaja ja kaikki valmiina, mutta tahdoin, että penikseeni olisi tatu- oitu Umoral, mutta vakiotatuoijani ei osannut tai uskaltanut tehdä sitä. Ja vaikka menisikin, se summa menisi hänen polttamiensa kirkkojen uudelleenrakentamisen rahoitukseen, koska tuomioistuin päätti, että hän on velvoitettu maksamaan materiaalituhoja takaisin loppuikänsä. Blackin sanomaa päivittämässä Uusi bändisi Umoral on pitkästä aikaa sitä itseään, eli black metalia sekä musiikillisesti että asenteellaan. Sadan vuoden päästä tämä kansi tulee olemaan museon seinällä ja ne 10 000 muuta black metal -levyä kellarin arkistoissa, Hatlevik lupailee. Umoralissa soittavat Hatlevikin lisäksi Teloch ja Hellhammer. Umoral vaikuttaisi olevan Svein Egil Hatlevikin paluu black metaliin, mutta Teloch, sinähän soitat muissakin black metal -bändeissä kuten Nidigrissä, Gorgorothissa ja 1349:ssa. Jos katsot Umoralin ep:n kantta, huomaat, että se on kekseliäämpi kuin mikään muu black metal -levynkansi vuosiin. Umoral on herättänyt huomiota provokatiivisella K-18 -teemaisella kansigrafiikallaan ja erikoisilla promokuvillaan. Tavoitteeni on saada black metal ja sen symbolit merkitsemään taas jotain. dalla: joku ahnas paskiainen tekee itselleen rahaa eikä tuotoista luultavasti mene yhtään Varg Vikernesille. En pidä lajittelusta muutenkaan, mielestäni kuulijat saavat hoitaa genreluokittelemisen itse. Tarvitsen täydellisen vapauden ja oikean tunteen tehdäkseni hyvää musiikkia, olipa tulos sitten mitä tahansa musiikkilajia. Black metal on yhä "do what thou wilt shall be the whole of the law" ja sitä, että erotutaan laumasta, Svein Egil Hatlevik uhoaa. Teloch, kerrotko lisää miten bändi syntyi? Aloitimme vuonna 2006, julkaisimme juuri seiskatuumaisen ja katsomme nyt miten se otetaan vastaan. Umoral tarkoittaa moraalitonta, joten kannen aihe tuli luonnostaan. Mutta ehkä sitten kokopitkää varten! Teloch nauraa. En koe, että olisin pelkästään blackmetallisti, sävellän myös elektronista musaa, biittejä ja niin edelleen. Umoralin musiikki on hyvin perinteistä black metalia. Teen miltä minusta sillä hetkellä tuntuu, en yleensä suunnittele, että nytpä teen kovan metallibiisin
uri Ylital TEKSTI La el äin sk A sep aak t INFERNO HELMIKUU 2008 o I ke Sandströ KUVAT Mic m I www.mes huggah.net s hin kuude Meshugga a nimeä levy kanta tta mikä obZen. Mu ksessä nä nytkyty sii ahtavaa. on niin m " Ideoiden tasolla meissä on paljon samaa kuin 26 King Crimsonissa." Inferno_2008_54_6.indd 26 12.2.2008 19:23:00
Sitten olivat ne tavalliset priestit, sabbathit, metalchurchit, myöhemmin Metallica ja Bay Arean thrash-bändit. Ei sitä tajunnut itsekään aluksi ihan täysin, levy vaati sulattelua. Sami, mikä ihme siinä nytkytyksessä on niin mahtavaa. Itse olin kova Rush-fani. Catch 33:n (2005) nauhoituksissa istuimme toimistohuoneessa, jokaisella naama kiinni omassa läppärissään, Haake nauraa. Pääasialliset vaikutteet on Meshuggahinkin tapauksessa imetty jo teini-iässä. Ei Meshuggah ehkä ihan ekalla kuuntelulla aukea. Mä olen tietokoneella hidastanut biisejä, saanut rytmit selville, sitten tehnyt rumpukoneella ne kompit, jonka jälkeen olen opetellut soittamaan kappaleet. Rytmikäs musiikki on aina mukaansatempaavaa. Kun oma musiikkimaku perustuu enimmäkseen asenneluutumiin, toisen kertosäkeen perään tuleviin kitarasooloihin ja atomiviikingeistä laulamiseen, on Meshuggahin materiaalin vastaanotto kertakaikkisen vaikeaa. Mutta sävellyksiemme soittaminen on itsellemmekin vaikeaa. Miten tällaisen matskun säveltäminen eroaa esimerkiksi AC/DC-tyyppisen rockin tekemisestä. Aika omaperäistä tavaraahan Meshuggahilta tulee, eipä ole kukaan muu tehnyt perässä. Olin että mitä vittua, ihan kuin jätkät soittaisivat päin helvettiä, mutta kuulostaa silti hyvältä. Bilemusiikkia Meshuggahista ei saa koskaan, kuulijan on pakko keskittyä liikaa. Selvä. Yhtyeen jäsenet eivät ole Haaken mukaan kuunnelleet juurikaan kotioloissa musiikkia - vähiten metallia - aktiivisesti aikoihin. Jokainen säveltää omalla tietokoneellaan ja sekvensserisoftalla juttuja, joista alamme luoda kokonaisuutta yhdessä. Jos vanhan koulun meiningistä lähdetään, ollaanko tässä nyt King Crimsonin astialla. Eikä ole yllätys, että teknisesti pedantti rumpali on kahlannut useita ruotsalaisyhtyeen biisejä yksityiskohtaisesti läpi. Pianonsoiton opettajan lapsi koulunkäynti sinällään ei Haakea juuri kiinnostanut ei kuitenkaan osaa antaa yksinkertaista vastausta tyylillisiin valintoihin. Helvetinmoinen työ, saa hakata päätä seinään pari kertaa. On siis syytä soittaa Rotten Soundin, Deathboundin ja Havoc Unitin rumpupallilla istuvalle Sami Latvalle, pitkän linjan Meshuggah-diggarille. Joudun usein ennen kiertueita hiomaan soittotekniikkaani, varsinkin jos en ole koskenut rumpuihin kuukausiin. Raskasta rouhetta ja väliin jatsia. Ei se mene ihan niin, että kuunnellaan biisi kerran ja sitten vedetään. Miten saatte demokratian metodein mitään aikaiseksi? HELMIKUU 2008 INFERNO 27 Inferno_2008_54_6.indd 27 12.2.2008 19:23:04. Uudesta matskusta ei voi arvata, että miten riffin seuraava tahti menee, Latva toteaa. Tarvitaan hiukan tukiopetusta. En ihmettele, jos jotain juttuja levyiltämme on vaikea blokata meidän sentään luulisi tietävän, miten biisit menevät, kun olemme säveltäneet ne. Ekan kerran kuulin bändiä joskus Destroy Erase Improven aikaan. Varmasti ainakin siinä, että työskentelytapamme ovat aika demokraattiset. Erityisesti Fredrik (Thordendal, kitara) kuunteli hevin lisäksi paljon fuusiokamaa. Destroy Erase Improven sekä Chaospheren (1998) kappaleet on tullut opeteltua lähes alusta loppuun. Vaan sitten kun se alkoi potkia, niin se kanssa potkaisi. Kuulostaa muusikkomusiikilta ja lisäksi melkoisen avaruusaikaiselta. Lisäksi esimerkiksi ohjelmoinnin vuoksi jotkut levytetyt kappaleemme ovat olleet lähes mahdottomia opetella livekäyttöön. Emme tee tätä vain siksi, että musiikkimme olisi jotenkin tahallisen vaikeaa, vaan siksi, että nämä keinot palvelevat päämääriämme. Erittäin hyvä vertaus itse asiassa. V uoden 1995 Destroy Erase Impro- vella itsensä käsitteeksi ajaneen ruotsalaisyhtyeen kuuntelu on bändiä tuntemattomalle hämmentävä kokemus. Ideoiden tasolla Meshuggahissa on paljon samaa, Haake toteaa yksikantaan. Joten kun Meshuggah-rumpali Tomas Haake soittaa minulle, on aika kirkastaa yhtyeen perusideaa
Aahahahah, hyvä kysymys, olet ruotsalaistumisessa jo aika pitkällä, Haake nauraa. Toisaalta, meidän tapauksessamme musiikki on koko ajan käymistilassa. 28 INFERNO HELMIKUU 2008 Linjaukset Mitä ulkomusiikillisiin seikkoihin tulee, Meshuggahin toimintaa talous- ja linjapaalutusten saralla on pakko ihailla. Ennakoitua pidemmäksi venyneen prosessin seurauksena syksylle 2007 sovittu Euroopan-kiertue Dillinger Escape Planin kanssa peruutettiin. obZen puolestaan on suoraviivainen levy. Ja tiedän kyllä mainiosti, että suomalaisessa musiikkikentässä on HIMin ja Rasmuksen takana loistavia bändejä. Joitakin vuosia sitten yhtyeen ja levy-yhtiön erimielisyydet kilpistyivät, ja Meshuggah oli avoimesti hakeutumassa muiden toimijoiden leipiin. Rumpali huomauttaa, että yhtye ja yhtiö ovat alkaneet ymmärtää toisiaan. Tällä hetkellä hyvä. Ruotsalaisten hevibändien menestys on samantapainen ilmiö kuin grunge 90-luvun alussa: bändit saivat levytyssopimuksia kotipaikkakuntansa, eivät biisiensä perusteella. Suutuimme siitä, miten Meshuggahin levyjä mainostettiin jollain typerillä hevisloganeilla, joista olemme yrittäneet pysyä mahdollisimman kaukana. Vaikka maailmassa on miten paljon hyviä muusikoita, on harvinaista löytää ihmisiä, jotka haluavat aidosti mennä samaan suuntaan, antamaan omat ideansa yhteisesti muokattavaksi. Kuten esimerkiksi Blind Guardianilla, ei Meshuggahilla ole varsinaista manageriporrasta. Paljon aggressiivisempi ja livemäisempi kuin Catch 33, ikään kuin kokoelma edellisten levyjemme ominaisuuksista. Mutta jos olisit kysynyt asiaa kymmenen vuotta sitten, vastaus olisi ollut jotain tyyliin "levy-yhtiö haistakoot vitun", Haake toteaa. Meshuggah on koko levytysuransa ajan, 17 vuotta, kuulunut Nuclear Blastin rosteriin. Yhtyeen päämarkkina-alue on ollut pitkään USA, eikä isosta pestistä ollut varaa lipsua. Olemme kontrollifriikkejä, eikä levy-yhtiö ei oikein tiennyt, mihin lokeroon meidät voisi pistää, Haake selittäää. Meshuggah oli oppinut vanhoista virheistään, sillä Nothing (2002) kursittiin kasaan Ozzfest-buukkauksen painaessa päälle. Tunnemme henkilökohtaisesti useita Nuclear Blastin työntekijöitä. Olemme löytäneet työkaverit, joiden kanssa näkemykset kohtaavat. Catch 33 oli niin massiivinen teos, että rumpuraitojen ohjelmointi oli ainoa keino saada kokonaisuus haltuun. Todellakin, tällä kertaa rumpali soitti itse osuutensa nauhalle, kun edeltäjä, Catch 33, sisälsi ainoastaan ohjelmoitua ja suoraviivaista paukutusta. Yhtyeellä on oma studio, eikä se käytä ulkopuolista tuottajaa. Millainen suhde bändillä ja levy-yhtiöllä on nykyään. Mutta kun ruotsalaiset yhtyeet menestyvät myös USA:ssa onhan Meshuggahiakin soitettu esimerkiksi Osbournen perheen televisio-ohjelmissa ja yhtye on esiintynyt Ozzfesteilla, kiertänyt maata Toolin sekä Slayerin kanssa miten tämä onnistuisi suomalaisilta. Koska yhtyeen työskentelymetodit ovat edellä kuvatusti epäortodoksiset, obZenin matka jäsenten kannettavilta valmiiksi tuotteeksi sisälsi Haaken kohdalla kuukauden poikkeamisen Fear and Loathing -studiossa. Sinänsä itselleni on ihan sama, miten ääni tuotetaan, kunhan se sopii kappaleeseen parhaalla mahdollisella tavalla. Oli silti yksinkertaisesti mukavaa soittaa levylle rumpuja pitkästä aikaa. muutat Göteborgiin ja alat soittaa heviä. Ruotsi on ollut parrasvaloissa todella pitkään. Sillä suunnalla on mennyt viime vuodet kovaa, joten eiköhän diili ole aika selvä! Inferno_2008_54_6.indd 28 12.2.2008 19:23:38. Mutta meidän ei tarvitse juosta managementin päätösten vuoksi sellaisissa edustustilaisuuksissa, joihin emme halua mennä. Tiedämme, miten rahamme liikkuvat, joten välistä vetämisen mahdollisuutta ei ole. Emme halunneet, että viimeistelisimme levyä niin stressaantuneina, ettemme ehtisi edes kuunnella lopputulosta rauhassa, Haake toteaa. Miten tulla menestyväksi, aistilliseksi ruotsalaismieheksi. Linkkinä yhteistyökumppaneihin päin toimii Tomas Haake. Vasta silloin ehdimme viimeistellä levyn sellaiseksi kuin sen olisi pitänyt tulla jo ensimmäisellä kerralla. Länsi-Tukholmassa sijaitseva, alun pitäen Clawfingerin ja Meshuggahin demotyöskentelyyn rakennetussa tilassa rumpuraitoja äänitettiin kaksi viikkoa toisen samanmittaisen periodin kuluessa ottojen valintaan sekä rumpuraitojen editointiin valmiiksi tuotteeksi. Vaikka silloin ajattelimme valmiista lopputuloksesta, että Nothing onnistui kohtuullisen hyvin, jouduimme uudelleenjulkaisemaan sen. Itse olen jo liittynyt Suomen Saab-yhdistykseen, joka ei ainakaan tunnu auttavan asiaa... Hyvä tuuri näyttelee suurta osaa asiassa. Kokonaisuus on meille kaikkein tärkeintä. obZen Maaliskuussa julkaistava obZen syntyi noin vuodessa. Muusikon työhön kuuluu siis meidän tapauksessamme paljon muutakin kuin musiikin tekemistä, esimerkiksi keikoista huolehtimista ja kirjanpitoa. Vaikka levyn kappaleiden välillä on löysä temaattinen yhteys, jokaisella niistä on oma identiteettinsä. Eli mitä vastaukseen tulee... Toisin oli Meshuggahin levytysuran alkutaipaleella. Bändi halusi pitää langat käsissään, ja esimerkiksi levyjen markkinoinnista väännettiin usein peistä levy-yhtiön kanssa. Catch 33 oli kokeilu, tosin hyvä sellainen, mutta obZen on totaalisen erilainen
Inferno_2008_54_6.indd 29 12.2.2008 19:23:44
Hyvin täällä menee, ei kummempaa raportoitavaa. Rumpalimme Al tosin tutki eilisiltana antaumuksella jonkun miehen persettä, mutta se on aika tavallista. Myös elokuvat ovat monesti inspiraationa. Sanoituksiinsa Agnete löytää inspiraatiota rankoista aiheista. Esimerkiksi edellisen levyn Bundy-biisin taustallahan on tämä sekopää Ted Bundy. Tällä hetkellä keskitymme treenaamaan uuden rumpalin kanssa. On hauska kontrasti, kun linjan toisessa päässä puhuva iloinen ja kohtelias nainen ilmoittaa sarjamurhaajat yhdeksi lempiaiheistaan. Bändi on kiertänyt jo viikon verran yhdysvaltalaisen My Ruinin kanssa, ja meininkiä on ilmeisesti riittänyt. Klassisen musiikin puolella eri sukupuolten harrastajamäärä tasoittuu huomattavasti, mutta jostain syystä raakaa heviä kitaralla sylkevä nainen on harvinaisuus. Tällä kertaa teimme levyn kotona Oslossa, kun taas Pheromones äänitettiin kalifornialaisessa pikkukylässä, jossa ei ollut mitään muuta tekemistä kuin studiossa puuhaileminen. Erinomaisia naisvokalisteja tosin löytyy metallinkin piiristä vuosi vuodelta enemmän, mikä on tasoittanut hevin ukkovaltaa. Nyt äänityksiin oli vaikeampaa keskittyä yhtä intensiivisesti, kun levyn ohessa piti hoitaa muutakin elämää. Molemmat tunnetaan vahvoina ja karismaattisina esiintyjinä ja molempien yhtyeet valmistautuvat julkaisemaan toisen albuminsa. Kokeilunhaluisena ihmisenä Agneten ei tarvitse miettiä kauaa, mistä vaiheesta levyn tekemisessä hän nautti eniten. Vai onko. Varmaan siitä, kun valmistaudun laulamaan ja leikittelemme tuottajan kanssa eri ideoilla. Esimerkiksi In The Barn -biisin innoittajana oli Coenin veljesten Fargo, joka on yksi lempileffojani. Myös uuden Not Everyone Gets A Happy Ending -levyn teemasta käy Inferno_2008_54_6.indd 30 12.2.2008 19:49:03. Aika tahtoo aina loppua kesken, ja jossain vaiheessa täytyy valita, mitä taisteluja jatkaa, kun kaikkia ei millään ehdi sotia loppuun saakka. Bändille innokkaita ihailijoita haalinut debyyttilevy Pheromones ei saanut jatkoa vaivattomasti. Heti tervehdyksestä pistää merkille, että hänen puheensa kuulostaa yllättävänkin samalta kuin lauluääni. TEKSTI Saku Schildt I KUVAT Kim Saatvedt (AA), Paul Harries (DSF) I www.animalalpha.com I www.diesofluid.co.uk Perinteisesti miesvaltainen metallimusiikki on tasa-arvoistunut ilahduttavasti 2000-luvulla. Miksi naiset ovat metallibändeissä vähemmistö, kun he kuitenkin kuuntelevat raskasta musiikkia siinä missä miehetkin. Naisia näkyy yhä useamman bändin rivistössä, mutta suhdeluku kallistuu siltikin selvästi miesten eduksi. Ainakin näin voi päätellä Grogin hymähdyksestä, kun häneltä kysyy turneen tunnelmia. Aiempi rumpalimme Thomas joutui lopettamaan, koska hänen oli vaikea sovittaa bändiä muuhun elämäänsä. Onko sukupuolten välillä kaksinaismoralismia, eli miehiltä sallitaan sellaista käytöstä jota naisilta ei? Fargon tunnelmissa Hello! Agnete Kjølsrud vastaa puhelimeen kotonaan Oslossa. Toki studiossa riitti myös antoisia hetkiä. Vaikeinta onkin sitten päättää, milloin joku biisi on tarpeeksi hyvä ja luovuttaa se eteenpäin. Tällaisia ovat esimerkiksi norjalaisen Animal Alphan hurmaava Agnete Maria Kjølsrud sekä brittibändi Die So Fluidin laulava bassotaiteilija Grog. Kysyimme kahdelta räväkältä naislaulajalta nykypäivän sukupuoliasenteista sekä tietenkin heidän bändiensä, Animal Alphan ja Die So Fluidin, uusista albumeista. N aisten vähäinen määrä metallibändeissä lienee yksi kummallisimmista mysteereistä taiteen saralla. Uuden albumin tekeminen oli monin tavoin edellistä vaikeampaa. Tietenkään keskustelun perusteella ei voisi arvata, kuinka monipuolisesti Agnete osaa ääntään käyttää 30 INFERNO HELMIKUU 2008 hänen laulunsa sävyt saattavat vaihdella yhdessä biisissä tyttömäisestä kujerruksesta aina säröiseen karjumiseen ja huokailevaan hempeilyyn asti. Olemme olleet niin paljon tien päällä, ettemme ehtineet valmistautua uuden levyn tekemiseen yhtä hyvin kuin debyytillä. Äänityspaikallakin oli merkitystä. Grog vaikuttaa kaikin puolin voimakastahtoiselta naiselta. Törmäävätkö naismuusikot vielä nykyäänkin ennakkoluuloihin. Me muut asumme Oslossa ja hän taas kahdeksan tunnin ajomatkan päässä, joten jo välimatka aiheutti harmaita hiuksia. En kuitenkaan halua siirtää elokuvan juonta biiseihin tai vastaavaa, vaan enemmänkin ujuttaa kappaleeseen samanlaisen tunnelman kuin leffassa. Ylpölle terveisiä Rankkaa rockia vääntävä Die So Fluid on puolestaan tien päällä
Pelkäsimme aluksi, että levystä tulisi eräänlainen kokoon kursittu frankensteininhirviö, mutta sen sijaan siitä tulikin todellinen kotelosta kuoriutuva perhonen. Listalla komeili myös Maj Karma, joka herätti uteliaisuuden. Esimerkiksi lyriikat kumpuavat pitkälti siitä, kun hoksasin taannoin ajautuneeni itselleni epätyypilliseen tilanteeseen: olin parisuhteessa se järkevämpi osapuoli. Promolevyn kiitosluetteloa selatessani silmiin osui useitakin suomalaisia nimiä. Ei kai siinä sen kummempaa syytä ole." ilmi hänen suoraselkäinen suhtautumisensa elämään. Osittain tämä johtui bändin omasta kunnianhimosta. Tällä kertaa halusimme myös tavoittaa enemmän kuulijoita. Sen pääidea on, että elämässä ei aina käy niin kuin toivoo ja haluaa, mutta tämän tosiasian edessä ei tule lannistua vaan jatkaa taistelua. "Kundit ovat kenties egoistisempia ja karkaavat naisia herkemmin maailmalle, -Agnete vaikka kotona olisi perhe. Voisi kai sanoa, että olin liitossa hirviön kanssa, jota en oikeastaan halunnut paetakaan. Myös Grogille toinen levy oli debyyttiä haastavampi. Miten Ylpön kopla on myötävaikuttanut levyn syntyyn? HELMIKUU 2008 INFERNO 31 Inferno_2008_54_6.indd 31 12.2.2008 19:50:56. Levyn ensimmäinen biisi purkitettiin jo kaksi vuotta sitten, eli äänitykset jakautuivat valtaisan pitkälle aikavälille. Ensimmäinen levymme oli kuin oma pieni maamme, johon vain harvoilla oli passi. Uudella levyllä haluamme enemmän porukkaa visiitille. Meidän täytyi jatkuvasti keksiä uusia tapoja levyn tekemisen rahoittamiseen ja löytää vielä jostain aikaa äänityksille
Tuntuu kuin nykyään ei katsottaisi hyvällä minkäänlaista jaottelua sukupuolen perusteella. Ilman Maj Karmaa ei Not Everybody Has A Happy Ending olisi ehkä koskaan nähnyt päivänvaloa. Ja sitten asiaan Naisten suhteessa vähäinen esiintyminen hevibändeissä vaikuttaa tänä tasa-arvon aika32 INFERNO HELMIKUU 2008 kautena hieman aralta aiheelta. "Vieläkin monen kundin mielestä ainoa naiselle sopiva tehtävä rokkipiireissä on ottaa artistilta poskeen." -Grog Itse asiassa aika paljonkin! Ylppö nimenomaan kutsui meidät soittamaan Karmarockiin, jossa sitten tapasimme kaverin, joka lopulta rahoitti levymme julkaisemisen. Pojat lienevät tässä suhteessa enemmän nörttiyteen taipuvaisia, kun alkavat soittaa esimerkiksi kitaraa tai rumpuja jo kymmenvuotiaana tai aikaisemminkin. Agnete uskoo syyn löytyvän puhtaasti siitä, että pojat aloittavat rockin treenaamisen aikaisemmin. Kun naisvaltaiset bändit saavat palstatilaa, suuri yleisö ottaa ne omakseen paljon helpommin. Muuten ne joutuvat jatkuvasti todistelemaan olevansa tasan yhtä hyviä kuin ukkobänditkin. Inferno_2008_54_6.indd 32 12.2.2008 19:52:02. Se ei ole ollut minkäänlainen ongelma. Itse en ole kokenut koskaan ennakkoluuloja sukupuoleni vuoksi. Sinäkin voit auttaa tässä. Aiheen ottaminen esille saa myös Agneten tai Grogin mietteliääksi. Tytöt innostuvat sit- ten vasta myöhemmällä iällä. Grog puolestaan haastaa median tuomaan naisbändejä entistä enemmän esille, jotta yhä useammat naiset innostuisivat musisoinnista
Mitä sävellys-, sovitus- ja sanoituspuoleen tulee, niin olemme loppujen lopuksi todella avoimia kaikenlaisille ideoille. Kotimaisista yhtyeistä vertailua voisi esittää vaikkapa Crystaliciin, mutta kokonaisuutena Hateform tekee omaa juttuaan. Alun perin tuohon piti tulla syntikkaa väriä tuomaan, mutta päätimme viime metreillä korvata syntikat kitaroilla. Jokaisella on vapaat kädet täydentää oma soittimensa Tomyn raijaamiin raakileisiin. Olen huomannut, että itselleni deaththrash tai melodinen death metal ovat muodostuneet jo kirosanoiksi. Biisit ovat haasteellisia, mutta eivät missään nimessä itsetarkoituksellisen kikkailevia. Hateform on... Muutaman kerran joku on kysynyt millaista musiikkia Hateform soittaa. Morbid Dream oli kuitenkin loppuaikoinaan varsin kokeilevaa, teknistä ja joiltain osin jopa hulluuden rajamailla liikuskelevaa materiaalia, jossa biisien teko oli lähes sataprosenttisesti silloisen kitaristimme harteilla. Sweet... En kiellä, etteikö Morbid Dream olisi jättänyt minuun jälkiään soittajana, olihan se kuitenkin ensimmäinen niin sanotun raskaan sarjan death metal -bändi jossa vaikutin. Tuo kyseinen Bledin kohta on omastakin mielestä hyvin onnistunut ja ehdottomasti yksi lempikohdistani. Hateformia. Taidolla ja tunteella Yksi Dominancen hienoimpia piirteitä on levyn kyky sekoittaa teknistä osaamista ja melodisuutta järeämpään puristukseen. Morbid Dreamista lähtiessämme minä, Mors Principium Estissäkin vaikuttava kitaristimme Tomy Laisto ja rumpalimme Tuomas Vähämaa tiesimme haluavamme jatkaa soittamista, mutta minkä tyylistä materiaalia ja kenen kanssa, oli hämärän peitossa. Kuinka monipuolisia ideoita bändi sitten uskaltaa sävelmiinsä pistää. Jotkut ovat maininneet Deathin, toiset Testamentin ja onhan jotkut kertoneet Meshuggahinkin kuuluvan musiikissamme. Jos noiden lisäksi pitäisi jotain mainita, niin Arch Enemy, Pantera, Carcass ja kotimaisista Pain Confessor, Crystalic ja Mors Principium Est liippaavat kaikkein lähimmältä. Tuottajamme Jori Haukio sanoikin osuvasti, että Hateform on liian luomua syntikoille. Vaan kuinka tähän tilanteeseen on oikein päästy. Erikseen on mainittava Bledin järisyttävän komea instrumentaali-/soolokohta ja tunnelman hienosti rakentava introkappale Dominion. Mikäli joku löytää musiikistamme viittauksia johonkin suuntaan, niin hyvä. Hateformin syntyessä Tomy otti biisinikkarin roolin, ja koska sellaiset kalossit olivat hänelle täysin uudet, se vaikutti osaltaan alkuajan suoraviivaisempaan ja nopeampaan tyyliimme. Millaisia yhtyeitä pidätte hengenheimolaisinanne. Itse en halua lokeroida Hateformia mihinkään tiettyyn bändiin tai tyyliin. TEKSTI Kari Koskinen I KUVA Hateform I www.hateform.net Teknistä deathia soittava Hateform on erikoinen tapaus kotimaamme markkinoilla, sillä debyyttilevy Dominance ei vertaudu suoraan oikeastaan mihinkään. Olemme muutenkin laittaneet biiseihimme tiettyjä jippoja viestinä siitä, että ei tämän hevin soittamisen tarvitse aina olla niin helvetin haudanvakavaa. Perusajatuksena on kuitenkin hauskanpito ja 34 Inferno_2008_54_6.indd 34 12.2.2008 20:02:10. Levyn julkaisijana toimii uusi kotimainen levy-yhtiö 7:45 Records, ja basisti Joni Suodenjärvi myöntääkin, että olo on kuin tuoreella isällä hyvin menneen ja raskaan synnytyksen jälkeen. Dominance onkin mielestäni hyvin onnistunut poikkileikkaus koko Hateformin olemassaoloajasta. Tyylimme sekoittelee suoraviivaista turpaanvetoa, melodista fiilistelyä ja teknistä modernia metallia sopivassa suhteessa. En missään nimessä, ainakaan enää, asettaisi meitä kumpaankaan tyylilajiin. Joni muistuttaakin, että vaikka Tomy säveltää valtaosan musiikista, sovitukseen osallistuu koko bändi. Levy sisältää uudelleensovitettua ja -soitettua materiaalia alkuajoista aina tähän päivään asti uusia ralleja unohtamatta. Onkin hienoa huomata, kuinka paljon biisit matkalla lopulta muuttuvat. En usko, että yhtäkään Hateformin biisiä on tehty tietoisesti sellaiseksi kuin se nyt on. Uskon myös hyvin vahvasti, että nuo jäljet ovat palaneet myös Tomyn ja Tuomaksen persposkiin, sillä Hateformin uudemmassa materiaaINFERNO HELMIKUU 2008 lissa tuo teknisyys ja kokeilevampi puoli on nostanut jo jonkin aikaa päätään. Yllä mainitun kolmikon ohella Hateformin muodostavat laulaja Petri Nyström ja kitaristi Tom Gardiner. Mitä Dominioniin tulee, niin meille oli alusta asti selvää, että levylle tulisi intro. Mutta saamari, että se hivelee korvia. M uhkealta soundaava Dominance on maailmanluokan näyttö, teknisen death metalin kiiltävä käyntikortti, joka ammentaa inspiraatiota muun muassa edesmenneen Chuck Schuldinerin tekemisistä. Opeth-henkistä näppäilyä, joka ikään kuin valmistelee ja viettelee kuulijaa Tomin sydäntäraastavaan sooloon
Jos vaikka seuraaville biiseille saataisiin muutamia kunnon grind- ja blast-kohtia aikaiseksi, niin olisin enemmän kuin mehuissani. Tartunpa nyt huvikseni myös bändinne nimeen. Tämäntyylisen musiikin kautta on kuitenkin helpompi purkaa negatiivisia tunteita kuin rallatella kukista ja mehiläisistä. Päiväduunit ja opiskelut sekoittivat pakkaa varsin perusteellisesti, joten muutaman kuukauden kaikki viikonloput ja osat viikoistakin menivät Porissa. Itse nauhoitusprosessi oli välillä aikamoista taistelua. Alkuvuosi menee levyä promotoidessa ja keikkaillessa. Ilmeisesti soittamisen ilo ja energinen lavameininki on välittynyt myös yleisölle, sillä ainakin tällä hetkellä keikkaa tuntuu riittävän ihan mukavasti ja lisää on tulossa. Jonin mukaan uhreja aiotaan hakea tulevaisuudessa myös ulkomailta. Maailmaan mahtuu tälläkin hetkellä niin paljon paskaa, että biisinaiheet eivät pääse ihan heti loppumaan. Jokainen varmasti vihaa jotain, ja tuolta vihan sopukoista ne parhaimmat aiheet saadaan. Terveisiä vaan Baarikaapin porukoille, sori ettei päästy pikkujouluihin, Joni huikkaa. Mikäli Hateform potkaisee levyllä kerran munille, niin livenä revitään kaikki raajat irti, Joni vakuuttaa. Onko bändi nimestään huolimatta lähinnä vain hauskanpitoa ja soittohimojen tyydyttämistä. Tätä kirjoittaessa keikat Legion Of The Damnedin lämppärinä ovat vielä edessä, joten kuolonuhrien määrä on vielä avoinna. "Mikäli Hateform potkaisee levyllä kerran munille, niin livenä revitään kaikki raajat irti!" yhdessäolo hyvien ystävien kanssa. Jokainen kappale on ikään kuin oma yksittäinen lukunsa. henkilö, eli jatkakaa vittuilua, niin pääsette biisin pääosanesittäjäksi! Biisiemme negatiivisesta sisällöstä huolimatta haluan kuitenkin viime kädessä liputtaa hauskanpidon ja yhdessä olemisen puolesta. Mitä viha teille merkitsee, onko se voimavara vai lähinnä epätoivottu tunnetila. Luulenpa että vähän kumpaakin. Itse olen tosin tykästynyt Hateformin nopeampaan materiaaliin. Hateform tulee, ottakaahan koppi. HELMIKUU 2008 INFERNO Raaja raajalta Levyn nimi Dominance ja ensimmäinen kappale Dominion herättävät kysymyksen jonkinlaisesta konseptista. Porissa Palmgren-konservatoriossa äänitetty levy toimiikin oivana työnäyttönä parivaljakon kyvyistä. Halusimme oman pitkäsoiton ohella ampua lähtölaukauksen Jorin ja Teemun studiouralle. Yhdessäoloa ja vihaa voi tutkia samassa paketissa vaikkapa keikoilla, joita bändillä onkin ollut ihan mukavasti. Jäämme odottavalle kannalle... Eipä siinä, tuli kaupunki ainakin tutuksi ja tavattua uusia tuttavuuksia. Palaute ulkomailta on ollut positiivista ja muutamia keikkavääntöjäkin ollaan keikkajärjestäjien kanssa käyty. Jonin mukaan varsinaista teemaa levyltä ei kuitenkaan löydä. Pyrimme sanoituksissa jättämään miekat ja lohikäärmeet rauhaan ja keskittymään ihan tavallisiin asioihin. Annamme homman mennä omalla painollaan eteenpäin, mutta luulen, että olemme löytäneet uudemmissa biiseissämme jo hajun omasta tyylistämme. Jori ja Teemu ovat laittaneet pystyyn oman Ansa-studionsa, mutta äänitysvaiheessa remonttisotkut olivat niin pahasti kesken, että purkitimme levyn Palmgren-konservatoriossa. Jori opiskelee tai ainakin opiskeli tuolla, ja oppilailla on pääsy koulun studiotiloihin. Levyn yhdessä bändin kanssa tuottaneet Jori Haukio ja Teemu Heinola vastaavat Dominancen tuhdista soundista. Täällä koto-Suomessa odottaminen on kuitenkin turhaa, sillä kaupasta saa ja lavoilla rytisee. En kuitenkaan henkilökohtaisesti ole mitenkään erityisen vihaavaa tyyppiä, vaikka onkin olemassa asioita joita en yksinkertaisesti pysty sulattamaan. Jorihan on ollut vastuussa myös Mors Principium Estin soundeista, joten oli helppo pistää heidän levynsä stereoihin ja sanoa, että tollasta! Emme varsinaisesti kopioineet heidän soundiaan, mutta meillä oli ikään kuin raamit, joissa työstää sitä eteenpäin. Ja vaikka biisiemme sanoitukset voivat sisältää aika henkilökohtaisiakin asioita, niin sen verran tiedän, että sanoituksissamme vihamme on saanut päällensä esimerkiksi yksi nimeltä mainitsemattoman työpaikan johto- 35 Inferno_2008_54_6.indd 35 12.2.2008 20:06:01. Jokapäiväinen elämä, vitutus, maailmantilanne ja kuten laulajamme Petri jossain hyvin totesi: ihmisten tekemiset ja tekemättä jättämiset. Näin varmistimme myös sen, että pojat tekevät kaikkensa levyn eteen. Keikkailu on ehdottomasti koko homman suola, pippuri ja muutkin mausteet päälle! Kun kaiken siviilielämän, päiväduunin ja muut kotiasiat voi jättää huoletta vähäksi aikaa narikkaan ja pääsee tekemään sitä mistä todella pitää, niin ei paljoa enempää voisi pyytää. Tällä hetkellä ollaan hakemassa ja neuvottelemassa kontakteja ulkomaille, joten toivotaan, että Dominancea saisi lähitulevaisuudessa Suomenniemen rajojen ulkopuoleltakin
Viitise ath Angel pis in parikymp sk De ielä tallella, livat hädin tu een olevan v in jäsenet o tt bänd n. luu osoitti o a entisestää ten tehty pa otta sit a mielikuva vu ta ason vahvis re Killing Se ja tuo Koskinen I r KUVA Nuclea Blast I www.deatha ngel.com onsonin arles Br Ch ssa pi o HELMIKUU 2008 12.2.2008 20:04:28 36 INFERNO Inferno_2008_54_6.indd 36. TEKSTI Kari n huipulla, ku n suosionsa ii n ti pillit puss pisiä
Halusimme luoda vahvoja melodioita ja harmonioita sekä tehdä riffit ja kappaleiden rakenteet mahdollisimman iskeviksi. Tärkeintä on saada aikaiseksi vahvoja biisejä, joissa on sanomaa ja jotka toimivat yhteen myös kokonaisuutena. Kun lopulta pääsimme takaisin kotiin, niin Rob ja Dennis halusivat tutustua lapsiinsa kunnolla ja myös odottaa heidän kasvavan sen verran, että lapset ymmärtäisivät vähän mitä isi oikein tekee. Treffasimme ja tulimme heti toimeen keskenämme, sillä Nick on metallifani josta on vain sattunut tulemaan iso tuottaja. Jep, keskityimme tällä kertaa juuri tuohon. Jos olisimme julkaisseet Killing Seasonin aiemmin, niin Rob ja Dennis eivät olisi olleet valmiita kiertämään niin paljon kuin aiomme nyt tehdä. Tästä johtuen levylle päätyi aika erilaisia kappaleita ja osa niistä toimiikin todella hienosti, mutta kokonaisuus ei ole kovin tasainen. Nyt Killing Seasonia tehdessämme tilanne oli täysin eri, sillä tiesimme tarkalleen mitä kukin haluaa ja meillä oli visio. Kasvoimme kuitenkin muusikoina ja halusimme tuoda thrashiin jotain uutta. Paketti on huomattavasti The Art Of Dyingiä yhtenäisempi, ja vaikka mukana ei ehkä ehdottomia huippuja tällä kertaa olekaan, kokonaisuus on tasaisen vahva ja kuuntelua kestävä. Hän osti The Ultra-Violencen heti tuoreeltaan ja tunsi historiamme jo valmiiksi, joten oli hienoa saada hänen kokemuksensa käyttöömme. Comebackkiekko The Art Of Dying (2004) esitteli musiikillisesti uudistuneen yhtyeen, joka sekoitti thrash metalin kylkeen reippaasti myös perinteisimpiä ja melodisempia sävyjä. Eipä aikaakaan, kun Nick soitti meille ja ilmoitti, että tehdäänpä levy, Mark selittää kiihtyneenä. Haluatteko kenties haastaa kuulijoitanne jollakin tavalla. Satuimme olemaan samalla keikalla Danko Jonesin kanssa, joka on kova Death Angel -fani. Kirjoitin itse lähes kaikki sanoitukset, mutta Rob ja Andy (Galeon, rumpali) sävelsivät musiikin. The Art Of Dying oli tavallaan siis toinen oppi-aikamme. Muut jäsenet jatkoivat musiikin tekemistä bändeissä kuten The Organization ja Swarm, mutta menestystä ei juuri tullut. Syöpää sairastaneen Testament-vokalistin Chuck Billyn hyväksi järjestetty Thrash Of The Titans toimi alkusysäyksenä Death Angelin uudelle tulemiselle. Olimme hyvin nuoria aloittaessamme. Se on vaikeaa, sillä olemme oikeastaan tehneet sen jo. Levy oli onnistunut ja sisälsi muutamia todellisia huippubiisejä, mutta kokonaisuus oli vielä jokseenkin sekava. Pojista miehiksi Uunituore Killing Season palauttaa Death Angelin taas tositoimiin, ja hyvinhän tuo mättö miehiltä edelleen lähtee. Sanoisin, että olemme vihdoinkin saavuttamassa tasapainon tuon suhteen, emmekä pelota enää ketään pois. Rushin jalanjäljissä Killing Seasonin tuottanut ja miksannut Nick Raskulinecz on tehnyt töitä muun muassa Rushin, Foo Fightersin ja Velvet Revolverin kanssa. Act III sen sijaan alkoi olla juuri sitä mitä halusimmekin, ensimmäinen kokonaisuutena toimiva ja harmoninen levymme. Danko pisti meille heti mailia tapahtuneesta ja olimme innoissamme, että tämä Rushia tuottanut kaveri ylipäätään tiesi meidät. Minullahan on sivuprojektina rokkibändi nimeltä All Time Highs. Olemme kaikki taas samalla sivulla ja tulemme tekemään suurimman kiertueemme koskaan, Mark uhoaa. Hajanaisuudesta kärsinyt Frolic Through The Park (1988) ja suurelle Geffen-yhtiölle levytetty Act III (1990) vahvistivat bändin mainetta nuorena ja ennakkoluulottomana yhtyeenä, joka ei pelännyt viedä soundiaan thrash-karsinan ulkopuolelle. Vuosi oli 2001 ja miehistö tärkeimmiltä osiltaan sama kuin jo legendaarisella debyytillä. Olemme oikein tyytyväisiä soundiimme ja haluamme nopeasti kiertueelle. Vokalisti Mark Osegueda sai touhusta kuitenkin tarpeekseen ja Death Angel lakkasi olemasta. Se oli siistiä, sillä saimme tehdyksi The Ultra-Violencen, joka sitoi meidät tiukasti thrash-genreen. Kun aloimme kasata The Art Of Dyingiä, meillä oli takana yli vuosikymmenen tauko. The Ultra-Violence (1987) oli nimensä mukaista thrash metal -ryöpytystä, jonka kappaleet kuten Mistress Of Pain ja Evil Priest ovat säilyttäneet tehonsa vielä kahden vuosikymmenen jälkeenkin. Halusimme saada nopeat kohdat iskeviksi ja hitaat entistäkin hitaammiksi. Kun Nick näki paidan, niin äijä sekosi välittömästi ja alkoi soittaa kitaralla Seemingly Endless Timen riffiä. Meillä oli visio ja tiesimme mitä haluaisimme, eli yhtenäisen, tiiviin, tummasävyisen ja voimakkaan albumin. Esimerkiksi Buried Alive ja Soulless vaihtavat hienosti suuntaa ja päätösraita Resurrection Machine on myös mainio esimerkki hieman epätavallisesti rakennetusta kappaleesta. Tiedä sitten millaiseen suuntaan aiomme seuraavalla levyllä suunnistaa. Halusimme keskittyä tähän levyyn erityisesti ja kirjoitimme sitä yhdeksän kuukautta ennen astumistamme studioon. Piiskasimme toimiamme kunnolla ja kuuntelimme biisejä edestakaisin löytääksemme mahdollisia epäkohtia. Mark jatkaa kertomalla Killing Seasonin tekoprosessista. Mahtavaa! HELMIKUU 2008 INFERNO 37 Inferno_2008_54_6.indd 37 12.2.2008 20:04:32. Lähetimme Dankolle demoja uusista jutuistamme, joita hän sitten soitti Nickille. Kiinnitimme erityistä huomiota juuri melodioihin ja rakenteisiin. Vaan palatkaamme takaisin musiikin pariin. Lasken Killing Seasonin eduksi myös sen, että biisit eivät ole liian arvattavia. Grammy-voittajan ansioluettelosta löytyy melkoisia nimiä, miten ihmeessä hän päättyi työskentelemään Death Angelin kanssa. Mainittakoon myös, että Tediä lukuun ottamatta koko bändi on jollakin tavalla sukua keskenään, mikä lienee melkoisen epätavallista. Ylienerginen ja reippaasti naureskeleva laulaja Mark Osegueda tarinoi Infernolle tutun yhdistelmän kliseitä ja asiaa. Kuten todettua, Death Angel oli muinoin vahvasti sidoksissa thrash metaliin, mutta vuosien varrella tilanne on muuttunut melkoisesti. Halusimme vain kirjoittaa mahdollisimman nopeaa ja monimutkaista kamaa. V uonna 1982 perustettu Death Angel julkaisi pari demoa ennen ensimmäistä täyspitkäänsä. Osin se onnistui, osin ei, sillä Frolic Through The Park sisälsi vähän liikaakin näitä kokeiluja, eikä levy ole tarpeeksi yhtenäinen. Meillä meni hetki ihan vaan tutustuessamme toisiimme ja etenkin siihen, mitä kukin Death Angelilta halusi. Lapset kasvoivat ensimmäisen elinvuotensa käytännössä ilman isää, mikä oli tietysti vaikeaa kaikille osapuolille. Ja vieläpä niin rankasti, että siitä on ollut paitsi hyötyä myös haittaa. Olimme tuolloin uramme huipulla, joten totta kai sitten hajosimme, Mark nauraa kovaan ääneen. Levy on todellinen nyrkki naamaan, Mark painottaa. Kiersimme The Art Of Dyingin jälkeen noin vuoden putkeen, ja tuona aikana sekä Rob (Cavestany, kitaristi) että Dennis (Pepa, basisti) tuli isäksi. Noh, keikan jälkeen Danko alkoi duunata uutta levyä Nickin kanssa, ja yhtenä päivänä hän sitten pamahti studioon Death Angelin paita päällään. Tunsin Dankoa jo vähän entuudestaan ja annoin hänelle paitamme. Aiomme myös tehdä seuraavan levymme suhteellisen pian kiertueiden loppumisen jälkeen. Edellä mainitun nelikon ohella bändiin kuuluu myös rytmikitaristi Ted Aquilar
Kitaristi myöntää tämän olevan todella kaukana vallitsevasta todellisuudesta, ja esimerkiksi keikkailua on lähes mahdotonta ajatella taloudelliselta kantilta. Muutama vuosi takaperin meinasi kuitenkin käydä niin sanotusti kylmät. Eli kyllä tässä kaikki pikemminkin toivoo, että työ kantaisi hedelmää. Kuitenkin, se on myös työtä, ja siihen on käyttänyt hirveästi aikaa ja valinnut, että haluaa tehdä sitä. Yritän pitää tavoitteet mahdollisimman selkeinä ja voin myöntää, että hirveät paineet oli ennen levyn tekoa, että siitä tulee helvetin hyvä. Kuunnellessa solisti-Jalkasen suoritusta läpi levyn, ei voi välttyä aikamatkalta vuosien taakse, sillä sen verran tulee Dio-henkisiä tuntemuksia puseroon. Jos yksi Kiukaan hengenheimolainen pitäisi nimetä, mitä en edelleenkään tee, niin se olisi varmaan joku niin sanottu alkuhevibändi, joka on kokeillut ja yrittänyt yhdistellä eri elementtejä. Ja että on taustavoimia, joita kiinnostaa myös tehdä jotain asioiden eteen. Siinä välitilassa ilman diiliä oli kyllä pientä mietiskelyä. Se vaatii paljon myytyjä levyjä, todella paljon. Vaikka oma raha ei Kiukaalla palakaan, rohkenen väittää Salovaaralle tämän tuntevan jonkin verran paineita bändin nokkamiehenä, säveltäjänä ja sanoittajana. Nuorisolla varsinkin tuntuu olevan kummallinen harhakuva levyttävien bändien ja rahan suhteesta. Eikä tämänkään pitänyt alun perin tulla levylle, vaan siitä piti tulla Japanin bonusbiisi. Kiuas kantaakin tiettyä odotusarvoa harteillaan, mutta pääasiallisesti odotukset juontavat kitaristin mukaan juurensa lähempää bändiä itseään kuin muita instansseja. Kun on myynyt yhtä paljon levyjä kuin Koivuniemi, niin sitten aletaankin jo olla leivässä kiinni. Olin ideoinut puolentoista vuoden aikana 42 INFERNO HELMIKUU 2008 runkoja ja heittänyt niitä kavereille, jos tulee jotain fiiliksiä. Euroja, dollareita, jenejä ja oravannahkoja. Homma menee tosi vaikeaksi, ja lopulta tulee kenkää. Siinä tulee se harmaa alue, kun bändin toiminta alkaa viedä niin paljon aikaa, että duunissa olevien ihmisten pitää olla koko ajan poissa. Ongelmana on se, että pitää olla siviiliammatit niin kauan kuin musiikki ei elätä. Kuluihin uppoaa vaan niin helvetisti rahaa, ja sitä enemmän, mitä enemmän toiminta kasvaa. Suurimmassa osassa Suomea tämä tarkoittaa sitä, että siellä on bändi, joka soittaa Paula Koivuniemen biisejä tai jotain muuta vastaavaa. Mutta ei, rahan takia ei metallia kannata Suomessa tehdä. Inferno_2008_54_6.indd 42 12.2.2008 20:12:11. Siihen me ainakin pyrimme, ja tietysti kaikki haluavat sanoa, että ovat luomassa jotain uniikkia ja uutta. Onhan se siistiä tehdä omaa musiikkia ja päästä tekemään levyä, joka vielä julkaistaankin. Satsauksien kokonaisvaikutus nähdään kuitenkin vasta vuoden lopulla, ja koko promorumban ensimmäisessä haastattelussa kitaristi on vielä hieman normaalia odottavammalla mielenlaadulla liikenteessä. Tämä vie kuitenkin jo niin paljon aikaa, että sillä harmaalla alueella liikutaan. Mutta se on ihan eri asia, sillä ei ole mitään tekemistä bändin kanssa, joka kuitenkin tekee aika lailla marginaalimusaa. Of Sacrife, Loss And Reward -biisi valikoitui sinkkulohkaisuksi varmaankin siksi, että siinä on poikkeuksellisen popahtava kertosäe. Siis plusmerkkisenä, joka myös tulona käsitetään. Salovaara nostaa lisäksi esiin, ettei pelkkä levymyynti riitä, vaan myös keikkapalkkioiden tulisi nousta, jotta käteen voisi ylipäätänsä jotain jäädäkin. Ikään kuin vakuudeksi levylle on kiveksiä pusertavan yleissoundin lisäksi ripoteltu itämaisia kuvioita arabialaisen ud-luutun muodossa, akustisen hulluuden vastapainoksi maanläheistä duettoa, jonka tulkinnasta vastaa yksi jos toinenkin Jalkanen. Mies korostaa tämän olevan levy-yhtiön huoli ja heittää jatkeeksi, että niin sen pitääkin olla. Keikkaliksojen nousu taas vaatii sen, että ensin on buukattu keikat vuodeksi eteenpäin, sitten bändin nimi kasvaa ja sitten buukataan uudet keikat uudelle vuodelle, mistä saa ehkä vähän enemmän liksaa nyhdettyä. Näin ei ole vielä käynyt kenellekään meistä, koska kaikki haluavat viedä niitä omiakin juttujansa eteenpäin. Lukujen sijaan kitaristi esittelee harmaan alueen. Koko ajan ostetaan kaiken maailman uusia piuhoja ja sitä sun tätä. Ja voin sanoa, että se on todellakin kaukainen haave, että tällä hommalla voisi elää. Totta kai sitä voisi tehdä myös jotakin muuta. Kiuas on siis varsin onnellisessa tilanteessa. Markku sitten kysyi, että saisiko tästä vielä levylle biisin. Kyllähän siitä sai, ja levy-yhtiön mielestä jopa sinkun. Kuunnelkaa itse, jos ette usko. Voin sanoa, että itse liikuin syksyllä tuon harmaan alueen yli, kun keskityin melkein pelkästään Kiukaaseen ja otin ikään kuin muista asioista lomaa. En sano, että me ollaan juuri sellaisia, mutta ainakin olemme matkalla kehityksen kautta löytämään sitä vieläkin omempaa juttua. Jos omistat jonkin baarintapaisen, niin haluat sinne sellaisen aktin, joka varmasti myy ja jengi tulee paikalle juomaan kaljaa. Se on kyllä se kaikkein raskain asia, ja viimeiseen saakka sitä yrittää kuunnella niitä demojakin eri järjestyksessä. Diileistä riippuen, totta kai. Tärkeintä on vaan se, että olen itse levyyn tyytyväinen. Muusikon harmaa alue Kun muusikolle esittää kysymyksen "kuinka paljon levyjä pitäisi myydä ja keikkoja heittää, että bändi elättäisi soittajansa?", voisi olettaa, että vastaus tulee sisältämään kylmiä lukuja. Ei kysymys ole mistään tuloista, mutta silloin ollaan tyytyväisiä, jos homma kasvaa ja menee eteenpäin. Kappaleen nimeämisen maistiaiseksi ymmärtää kyllä, sillä bändillä ei Salovaaran mukaan ole uudessa levyssä kiinni penniäkään. En halua viedä tätä väkisin eteenpäin, vaan ihan rauhassa, askel askeleelta, laadusta tinkimättä. Metallin pelimerkit Laadusta puhuttaessa Salovaara toteaa kokevansa, että Kiukaaseen on kohdistettu riittävä määrä pelimerkkejä, jotka nyt kolmannen täyspitkän tiimoilta alkavat kääntää yhä isompia kiviä bändin tieltä. Se tulee sellaisella viiveellä. Musiikilla voi elää ihan hyvin, sillä jos muusikko menee heittämään ruotsinlaivalle keikan, niin siitähän saa hyvin käteen. Kun olimme vielä Rage Of Achillesilla hommissa, niin lafka meni nurin ollessamme vääntämässä ensimmäistä täyspitkäämme. Sekin on vanha klisee, mutta pitää hyvin paikkansa, ettei varsinkaan metallimusaa kannata tehdä rahan takia. Hetkellinen kuoppa kääntyi kuitenkin hyvin onnekkaasti siten, että pääsimme Spinefarmille. Tämä koskee omaa musaa ja omaa bändiä, sillä on eri asia elää musiikilla kuin omalla musiikilla. toa olin pohjakitaraa sinne näpytellyt, ja taustan loppuessa kesken kommentoin asiaa ja tämä jätettiin levylle. Salovaara toteaa, että tämä koskee yhtäläisesti kaikkia bändejä ja määrät lienevät aika lailla samat
VMNT USA Limited 2855,- VMNT 995,- Inferno_2008_54_6.indd 43 12.2.2008 20:12:18
Sähköposteihin vastaaminen viivästyy useilla päivillä, ja kun ilmoitus haastattelun mahdollisuudesta tulee, itse ajankohta jätetään 44 Inferno_2008_54_7.indd 44 12.2.2008 20:16:30. Mutta jos minun joku pitäisi valita, haluaisin olla jonkin sortin riistanvartija. Bändi ei kuitenkaan ole mikään pössyttelijöiden joukkohallusinaatio, vaikka joskus voi siltä tuntua. Electric Wizard elää omassa todellisuudessaan ja ilmaantuu median tutkaan vain ajoittain ja harvoin, eikä Oborn ole kuulu rakkaudestaan haastatteluihin. Tai jonkun ison, eristetyn kartanon talonmies. Jotakin semmoista, jossa voisi oleskella keskellä metsää eikä ihmisiä olisi lähitienoilla. Aika ja paikka on hyvä pitää mielessä keskustellessa miehen kanssa, joka ei järin piittaa kummastakaan. Se olisi siistiä. INFERNO HELMIKUU 2008 Näin toteaa Justin Oborn, herra Electric Wizard itse, Englannin Dorsetissa vuonna 2008. TEKSTI Riitta Itäkylä I KUVA Rise Above Records I www.myspace.com/electricwizarddorsetdoom "Me englantilaiset harrastamme teenjuontia, kauhuelokuvia ja pilvenpolttoa. Lisäksi meillä on tässä maassa pitkä kulttien ja okkultismin perinne." Ladies and gentlemen, saanko esitellä, Electric Wizard. K aikki päiväduunithan ovat aika vitun hirveitä
Minä olen jumissa jossakin toisessa ajassa, hän myöntää. Riffien suomien kehysten suojissa voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Kysyn Obornilta, mitä okkultismi ja pimeän puolen taiteet hänelle merkitsevät. Minä ja Liz (Buckingham, kitara) aloitamme aina työstämällä yhdessä riffejä. Kaikki me olemme erilaisia, riippuu täysin yksilöstä miten näiden asioiden kanssa pärjää. Metalli pelotti ihmisiä ennen. "Heavy." Musiikin tulee olla raskasta, eikä mies pidä nykyajan tavasta määrittää uudelleen tiettyjä termejä. Löytää sen oman polkunsa. He ymmärtävät tarkoituksemme, ja se on saattaa ne tavallisen sorttiset ihmiset takaisin pelon partaalle. Tuomiopäivän doomia Rakkaalla lapsella sanotaan olevan monta nimeä, mutta Obornin puhuessa silmäterästään vain yksi sana toistuu toistumistaan. Bändin sisäiset ongelmat ja miehistömuutokset johtuivat pitkälti päihteistä. Haluan tuoda takaisin sen pelon, jota metallityyppejä kohtaan tunnettiin. Olen miettinyt tätä itsekseni, ja luulen, että on silkkaa sattumaa, että juuri se aikakausi kiinnostaa minua. Matkattiin kuun pimeälle puolelle Pink Floydin tahdissa, zombie-elokuvien johdattamina. Siinä on tismalleen minun mieleiseni tunnelma. Se on aika vapaata ja rentoa, jammailemme yhdessä ja katsomme mihin homma etenee. Rakennamme siis tietynlaisen kuvion ja ryhdymme sitten improvisoimaan sen sisällä. Tietynlainen ulkopuolisuus ei kuitenkaan jää pelkästään maantieteellisen sijainnin varaan. Musiikki ja elokuvat nivoutuvat herran mielikuvituksessa saumattoman luonnollisesti yhteen. Living Dead At The Manchester Morgue kiteyttää meidät. Satun vain pitämään sen ajan alakulttuureista: elokuvista, musiikista, sarjakuvista ja underground-ilmiöistä... Äänessä on aikaisempiin teoksiin verrattuna tiheämpää, peräänantamatonta julistavuutta. Tunnelmaa rakennetaan riffien hienosäädöllä ja (mies kiristää hampaitaan pyrkien luomaan käsityksen sävellystyöstään puhelimitse) jun-naa-mal-la niin kauan kunnes saamme niistä kai-ken mah-dol-li-sen irti. Painostavan raskas ja jo ensi metreiltä pahaenteisen tunnelman luova klassikko yhteyttä Electric Wizardin musiikkiin ei tarvitse kepillä kaivaa. Musiikin lisäksi Electric Wizard edustaa ulkomusiikillista elämäntapaa, joka asettaa varsinaiset raamit bändin musiikillisen muotokuvan ympärille eivätkä takkatuli ja suitsukkeet ole ainoita, joita Dorsetissa laitetaan palamaan. Joko musiikki painaa kuin synti, tai sitten ei. Ellei sitten joku nauhoita minulle jotakin bändiä. Vihaan 80-luvun kauhuelokuvia, kuten myös 90-luvun roskaa. Meno meni yhdessä vaiheessa väärinkäytön puolelle. Porukka tarkastelee myös nykyaikaa ja tätä hetkeä tietyn välimatkan takaa. Muut tyypit bändissä vain menivät liian pitkälle. Se on iso osa elämääni, mutta en oikein osaa tarkemmin selittää sen henkilökohtaista merkitystä näin äkkiseltään. Soitamme yhdessä ja kehitämme niitä sitten toistamalla ja harjoittelemalla. Niin kuin Sabbath teki. Suuren maailman paheet viettelivät entiset bändinjäsenet, ja Dorsetin asukilla on tähän tyhjentävä selitys. Kompromisseja ei suvaita. Sana "imago" tosin särähtää korvaan puhuttaessa yhtyeestä, joka ei rajoita 1970-luvun vaikutteitaan pelkästään promokuviin. Siispä Electric Wizardin tehtävänä on solistin mukaan kauhoa valtavirran aallokossa vastatuuleen ja aiheuttaa pyörteitä lammikkoon. Oborn onnistuu tahtomattaan kuvailemaan levyn pääpiirteet selittäessään bändin toiminHELMIKUU 2008 INFERNO Nykyajan kirous Electric Wizard elää siis syrjässä kiihkeätahtisesta maailmasta, siellä jossain Länsi-Englannin rauhassa. Heitä pidettiin silloin todellisina pahuuden ilmentyminä, ja haluan palauttaa tämän pelon tähän päivään. En kuuntele juurikaan tämän päivän bändejä, en seuraa missä mennään. Seuraa kiroilua ja nykyisen maailmanmenon manaamista, kunnes: Tämä levy on omistettu Electric Wizard -faneille. Minuakin pidettiin kou- "Biisien tulee vaikuttaa siltä kuin voisit musertua ja hajota niiden alle. Hevillä ei ole mitään tekemistä kiljumisen, karjumisen tai aggressiivisuuden kanssa." Justin Oborn via, työstän kirjaideoitani ja yleisesti ottaen välttelen työntekoa. Potkuhousuista ulos kasvettuaan hän säilytti viehtymyksensä kumpaankin. Muistan yhä kaiken sen lapsuuteni aikaisen musiikin, Oborn selvittää sympaattisesti, kuin puolustaen itseään. Mielikuva Electric Wizardista jammailemassa ränsistyneessä mökkipahasessa metsän laidalla, takkatulen äärellä suitsukkeiden ja karhuntaljojen ympäröimänä ei ole kaukana totuudesta. Basso hyppii minne sattuu, ja päämääränä on saada aikaan kaikkien aikojen raskain soundi. En minä ole mikään huumeiden puolestapuhuja, sanon vain että terve järki kunniaan. Vittu, joillakin ei vain ole sitä tarvittavaa maalaisjärkeä. Jääkö kiinnostus teoriatasolle. 1970-luvulle kompastuttiin, herättiin Rakkauden kesän jälkeisessä krapulassa ja hippien kukkaseppeleet kuihtuivat. Witchcult Today on kuitenkin teemalevy. Miksi 1970-luku viehättää. Obornille rakkaan aikakauden kauhugenrelle on tyypillistä pinnan alla kytevän pahuuden esiintuominen ja niin sanotun hyvän maun heijastu lyriikoista, vaan muodostavat ne. Kuuntelen lähinnä undergroundia ja 70-luvun soundtrackeja. Vasemman käden polun, heh heh. Puhumattakaan modernista 47 Inferno_2008_54_7.indd 47 12.2.2008 20:17:34. Muuten kuin musiikin avulla. Se perustuu kyllä okkultismiin ja 70-luvun kauhuun. Taaperoiässä Oborniin vaikutti muun muassa vanhempien kiinnostus okkultismikirjallisuuteen ja tuutulauluna soiva Black Sabbath. Kuvaus käy täysin yksiin Electric Wizardin edustaman tyylin ja imagon kanssa. Halusin luoda 70-luvun loppupuolen tapaisen tunnelman sekä sen meiningin, joka Sabbathin aikoihin oli. Tarkemmin sanottuna noin neljänkymmenen vuoden etäisyydeltä. Noituus, satanismi ja kauhu eivät ainoastaan lussa täysin friikkinä, mutta nykyään kaiken maailman vitun emot ovat ottaneet vallan ja metallista tullut valtavirtaa. Vaikka Oborn ei kukkasten päälle astukaan, ei hän kiistä liiallisen huumeidenkäytön vaaroja ja tuhovoimaa. Kyse ei niinkään ole nirsoudesta, vaan henkilökohtaisesta mieltymyksestä ja kaipuusta sellaiseen, johon ei ole paluuta. Näinä suvaitsevaisuuden aikoinahan metalli ei välttämättä edusta mitään kovin pelottavaa tai uhkaavaa maailmankuvaa. luottamustamme, asumme ja hengitämme yhdessä. Kai me kaikki kaipaamme takaisin omaan lapsuuteemme. Aito raskaus muodostuu kolmesta osatekijästä. Justin Oborn jäi sille tielle. Jokin kertoo minulle, ettei siellä avata pakastemarjasäilöjä. Langan päässä kuuluu kuminauhan pongahdus ja muovipussin rapinaa. En tutkiskele eri uskontoja, mutta luen okkultismia käsittelevää kirjallisuutta. Bändipuuhien lisäksi minä polttelen paljon pilveä, katselen vanhoja kauhueloku- kauhusta, joka on kerrassaan sanoinkuvaamattoman paskaa. Obornia jututtaessa yleissivistys karttuu kuin huomaamatta miehen pudotellessa elokuvien ja ohjaajien nimiä siellä täällä, asiayhteyksistä riippumatta. Mitä enemmän lukee ja ottaa asioista selvää, sitä helpommin löytää oman juttunsa. rajojen venyttäminen
Kunnianhimo ei ole kuitenkaan kaikonnut sauhujen mukana ilmaan. tatapaa. Electric Wizardin show vaatii jotain täysin normaalista poikkeavaa. Bändin kautta olen saanut yhteyden moniin ihmisiin, ja asioita syntyy kyllä ajallaan. Heti jos pysähdyt ja lopetat, peli on menetetty. Electric Wizard on kuitenkin avannut muutamia ovia ja saanut jengin kuuntelemaan ajatuksiani... Justin Oborn palaa okkultistisen maailmankuvansa valottamiseen ja loihtii eteen tuomiopäivän enteitä: Tänä vuonna valloitamme maailman ja tulemme olemaan isoin bändi sitten Black 48 INFERNO HELMIKUU 2008 Sabbathin. Kiitos ja kumarrus. Inferno_2008_54_7.indd 48 12.2.2008 20:19:02. Justin Oborn: Noitakultin ylipappi, vasemman käden polulla jo neljättäkymmenettä vuotta. Maailma on niin vitun sekavassa tilassa tällä hetkellä ja kaikkea outoa paskaa tapahtuu kaiken aikaa. Haluamme kuulostaa vain itseltämme emmekä seurata muiden asettamia malleja. Olen työstänyt tiettyjä ideoita, kirjoihin ja elokuviin liityviä, jo kauan aikaa ja työstän niitä mielelläni vaikka satavuotiaaksi asti, hän naureskelee. Mutta miten kaltaisesi erakko onnistuu viemään ideoitaan eteenpäin. Se auttaa pääsemään pohjaan asti. Minä kun en vaan ole sellaista hauskanpitotyyppiä. Miehellä on toisenlaisia ideoita... Witchcult Today tosiaan kuulostaa kahdeksan raidan mittaiselta doomjamilta, jota kuljettavat soljuvat riffit ja itsepintaisesti taustalla pörisevä basso. Tämänkö takia olette kieltäytyneet myös festareista. Wembley ja Hartwall Areena eivät tarjoa oikeanlaisia puitteita mustille rituaaleille. Varsinkin Electric Wizardin kaltaisen bändin kohdalla; 1970-luvun tekniikalla äänitetty levy täytyy soittaa kotona nupit kaakossa, jotta äänivalli ja musertava poljento pääsevät oikeuksiinsa, ja tästähän ei naapurin täti tykkää. Matalalla poljetaan, ja kepeys on kaukana. Me olemme vastamyrkky tälle kaikelle surkeudelle. Pimeillä poluilla Tahdonvoima taitaakin olla tärkeää mitä maailmanvalloitukseen tulee, sillä eräs tehokkaimmista markkinointikeinoista teilataan kylmästi. Ei siis kannata pysähtyä ihmettelemään. Juju on siinä, että kun liikkuu nopeasti, ei kaadu. Kyse on tahdosta. Vaatettaa koko yleisö mustiin kaapuihin, esimerkiksi. Oborn kertoo olevansa täynnä suunnitelmia tulevaisuudelle, eikä nöyryys tai laiskuus ole ensimmäisenä listalla. Uskon, että näin tulee tapahtumaan. Nimenomaan musiikin paino on olennaista. Olisihan tuo pitänyt arvata. Ääni ja valaistus toimisivat osana tätä kokonaisuutta, ja tämä kaikki edesauttaisi korkeamman tajunnan saavuttamista. Meillä on oma kulttimme, ihmisiä joita kiinnostavat samat asiat. Joo, no se voi olla vähän vaikeaa. Henkisen mielentilan. Mitä aiot puuhata tämän puhelun jälkeen. Ihmiset pitävät festareilla hauskaa. Ketä tahansa, jota kiehtoo pimeys ja asioiden oudompi puoli, kiehtoo myös Electric Wizard. Tästä päästään siihen kolmanteen osatekijään. Tunnustus aiheuttaa varmasti karvaan pettymyksen niissä meistä, joille live-esiintymiset ovat tärkeä osa musiikinnauttimista. Yhdistän sen pimeään puoleen ja kaikkeen, mitä sieltä löytyy. Tahdonvoima on erittäin tärkeää. Justin Obornin resepti raskaaseen musiikkiin koostuu Riffistä, Improvisaatiosta ja... Keskustelun rönsyily itse levyn ulkopuolisissa aihepiireissä kertoo paljon haastateltavasta ja hänen luotsaamastaan bändistä. Voila! Monet ihmiset puhuvat siitä, mikä tekee musiikista niin sanotusti heviä, Oborn jatkaa. Haluan saavuttaa ilmapiirin, joka ei ole tästä maailmasta. Pitää puskea eteenpäin. Uskon vakaasti, että voit kirjaimellisesti tahtoa asiat toteen. Lovecraftiin. Se voi kieltämättä olla vaikeaa, Justin myöntää iloisesti. Mies ei vitsaile. Liikutaan pimeillä poluilla, jotka sattuvat poikkeamaan metallin kautta, mutta jatkavat sieltä jonnekin muualle, metsiin ja menneisyyteen. Toisaalta Obornin asenne käy täydellisesti yksiin bändin perusolemuksen kanssa. Miten olisi heittää keikka keskellä pimeää korpea. Pimeyteen liittyy ainakin teikäläisen tapauksessa myös huumeidenkäyttö, mitä et selvästikään edes yritä peitellä. Mutta minä ajattelen asiaa ennen kaikkea painon kannalta. Keikkojen pitäisi sisältää okkultismia ja rituaaleja, ja esiintymisellä tulisi olla valmis viitekehys, siis jo ennen varsinaista alkua. Pitää räjäyttää mieliä. Se on aika villi elokuva, 70-luvun tyttöjengi ja kaikenlaista menoa... Fanikanta ei perustu perinteisistä metalliuhoajista, ja se on solistin mielestä ainoastaan hienoa. Minä en ole mikään vitun viihdyttäjä tai itseni mainostaja. Pilvellä on myös oma osuutensa. Ehdottomasti! Se on jo käynyt mielessä, Oborn innostuu. Ainekset koossa. Metsässähän on jo valmiina tarjolla täysin erilainen mielentila, kun on ulkona ja ympärillä on puita ja luonnonvalaistus... Ovathan festarit ihan kivoja, mutta eivät ne kuitenkaan ole mitään erityistä. Electric Wizard seisoo taiteellisten periaatteidensa takana. Yksi idea on tehdä Electric Wizard -elokuva, jossa me olemme pääosassa. Biisien tulee vaikuttaa siltä kuin voisit musertua ja hajota niiden alle. Uskomukset ja ajatukset tulevat ulos musiikissa. Vihaan keikkailua, muusikko toteaa ykskantaan. Hevillä ei ole mitään tekemistä kiljumisen, karjumisen tai aggressiivisuuden kanssa. 7 miljoonaa myytyä levyä, se olisi muuten aika vitun hienoa. Oborn haluaa luoda kokemuspohjalle perustuvaa performanssia ja käydä vasemman käden polkuaan myös livetilanteessa. Vedän tötsyt ja katson japanilaisen bad girl -leffan. Minulle kirjoittavat paljon tyypit, joilla ei alun perin ollut mitään kosketuspintaa metalliin, mutta he ovat hulluina elokuviin ja H.P. Yleisö viihtyy ja pitää hauskaa, mutta normaaleilla keikoilla ei päästä sellaiseen tunnelmaan, jonka haluan luoda. Joo. Päästetään siis herra jatkamaan puuhiaan, emmehän halua, että mies kompastuu. Se piiloutuu mielellään usvan ja hämärän peittoon, mutta syynä ei ole teennäinen salaperäisyys. Keikkapaikalla olisi erillinen huone, jossa voi pukeutua. Miten säilytät tasapainon hedonismin ja luovuuden välillä. Mutta miksi raskaus on sinulle niin tärkeää. Kuin Beatlesit, heh heh. Se on minun suunnitelmani tälle illalle. Se liittyy mielenkiinnonkohteisiini musiikin ulkopuolella. Ei riitä, että muusikot nousevat lavalle ja soittavat setin
Inferno_2008_54_7.indd 49 12.2.2008 20:19:09
Surull ämenolla. . h Venäjän en ilv nip la sie HELMIKUU 2008 50 INFERNO al l tin ta Inferno_2008_54_7.indd 50 12.2.2008 20:19:11. Mustana esti. Riekki I Matti TEKST a Ranta Ves m KUVAT oom.co ypck-d www.k isesti. Ep ne Masentu -Sentenced ex Siinä on an resepti Äitiak Sami Lop aan aukaisuun
Mainittu miekkonen on Sami Lopakka, alan hemmo. Tätä on odotettavissa, kuten myös valtavia pilviä sinistä savua. Lopakka starttaa niin hyvällä luonnehdinnalla uuden yhtyeensä tarkoituksesta, että mallas vaahtoaa rinnuksille. Koko Pohjanmaakin jäi taakse toistakymmentä auringonkiertoa sitten. Tämähän voisi olla Peter Steelen olohuone. Tämä sen sijaan on faktaa: ollessamme Lopakan kanssa vuonna 2006 Lontoossa Maidenin kimpussa (mies kirjoitteli vielä tuolloin Soundiin) tämä totesi, ettei soittaminen voisi vähempää kiinnostaa, pois laskien "punkkailut kellarissa". No, ne ovat niitä juttuja. Vaan mitä merkillistä: kun löydän Lopakan seisoskelemasta Winger- kapakin välittömästä läheisyydestä, tämän kourissa ei savuakaan kääryle syöpää. Joukkoitsemurhaakin kerrotaan pahimmillaan suunnitellun. Mietittiin, että pittää olla mahollisimman epämeno. Napsautamme auki illan isännän ties mistä trokaamat itäoluet sekä nauhurin, ja matka Kypckin sisuksiin voi alkaa. Ekaksi maalattiin koko paska mustaksi, Lopakka esittelee paikkoja. Lopakka tarkoittaa tietysti vastaiskua "koko perheen idolshevipaskalle". Mustaa on. Vain seinillä riippuva oliivinvihreä tuotevalikoima luo hieman vaihtelua "värimaailmaan". Saattaa olla, että syttynyt toivo on sama upottaa kävelymatkalla Letkunpuiston ruonaojaan. Se vain on ilmassa. Niin, ne kiertueet, niistä riittääkin edelleen "piireissä" tarinaa. Tuntuma, että nyt ollaan henkisesti oikeilla pituus- ja leveyspiireillä. Kiertueella meni joskus pahimmillaan viis askia päivässä, mies virnuilee porttikongissa matkalla osaomistamansa vaatetusliikkeen tiloihin. E n ole asunut Valkeassa kaupungissa 27 vuoteen. Olen sanaton. Taas mennään. Mahtava sana. Siihen täällä on aina tavallista paremmat mahdollisuudet. Melkeinpä ensi töikseen mies kertoo luopuneensa keltaisista sormista ja miltei hengen pysäyttäneistä yöllisistä yskänpuuskista jo miltei vuosi sitten. Sitä suurempi olikin hämmästys, kun tieto Kypck-yhtyeestä länsimaisittain Kurskista tavoitti etelän vetelyyden. Silti saapuminen Ouluun tuntuu aina paluulta kotiin. En oo ikinä ymmärtäny ihmisiä, jotka jaksaa tuot- HELMIKUU 2008 INFERNO 51 Inferno_2008_54_7.indd 51 12.2.2008 20:20:49. Tunnelmaa kohottaa entisestään seikka, että junamatkaa etelästä on saatellut talven ensimmäinen ihan oikea lumipyry, melkein helmikuussa. Puhutaan vain silloin kun on asiaa, paitsi päissään liikaa. Tätä oli yksinkertaisesti lähdettävä selvittämään pääkallonpaikalle. Hevihenkistä vaatetusta jotakuinkin armeijan ylijäämävaraston ja designer-kuteiden välimaastosta tarjoilevan Northern Triben toimisto on vähävaloinen paikka. Sysimusta huumorintaju, suorat puheet, pohjoispohjalaisuuden arkkityyppi. Kuvottaa, että metallistakin ollaan tekemässä aika laajalti semmosta kertakäyttöstä ja muovista. "Epämeno". Paljaan maan mustaama mieli yrittää pyristellä vääjäämätöntä vastaan; jospa meillä sittenkin olisi jotain toivoa. Oulun keskustassa odottaa mies, jolla on varmasti oma sanansa sanottavana maailman tolasta. Milloin soiteltiin keikkaa jakkaralta, kun olo ei antanut myöten seisoma-asennolle. Viinaa juotiin kuin "maitua". Katossa eivät helota ne kirkkaimmat halogeenit, mutta suurin osa vaikutelmasta on peruja Lopakan ja parin yhtiökumppaninsa sisustusmausta. Jaa että ne ovat sitten maailmankirjat sekaisin. Tunnettu tosiasia on, ettei Sentenced vallankaan viime päivinään juuri tien päällä olemisesta välittänyt. Euforiaa ei varjosta kuin piilevä ajatus, tuleekohan baari-illan päätteeksi turpaan
"Jos käy liian varovaiseksi, niin siitä ei tuu yhtään mittään. Ei voi koko ajan miettiä, vetääkö joku herneen nokkaan tai mitä 11-vuotias lapsi ajattelee, kun meiän kappaleessa lauletaan rumia. Eihän tuolta pohojalta voi syntyä ku paskaa." 52 INFERNO HELMIKUU 2008 Inferno_2008_54_7.indd 52 12.2.2008 20:25:40
Inferno_2008_54_7.indd 54 12.2.2008 20:26:12
Ei ollu sen jäläkeen epäselvyyttä nimestä. Palataanpa jutun alkuasetelmiin, siihen kiertämiseen. Mieluummin mahollisimman kauas siitä, Lopakka heittää. Onhan se perseestä, että jos jotaki ikävää tapahtuu, niin kaikki mikä sen tuo mieleen, pittäis kieltää. Kypckin ensimmäinen jutuntekohetkellä varmistunut keikka tapahtuu maaliskuun loppupuolella samassa paikassa kuin Sentencedin viimeinen, siis Oulun Teatrialla (livekitarassa vaikuttaa Senari-basisti Sami Kukkohovi). Mutta mitäpä mies on mieltä syvemmin, naureskellaanko enää pian. Varsinkin, jos sattuu laulamaan venäjäksi ja nimi on Kypck. En mää näe tässä Kurskissa nyt hirveesti eroa siihen. Ku muut kasvattaa niitä omia ruusujaan mahollisimman pursuileviksi, niin sieltä jostain kompostista nousee semmonen paskanhajunen musta neilikka, joka puhhuu venäjää. Siihen havahtu oikeastaan siinä vaiheessa, kun matsku alko olla valamiina. Määhän oon ihan ummikko venäjässä, ja sitä nimeä ku mietittiin, niin mulla tuli jostain Cherno. Kyllähän siellä sitäkin on. no, ei nyt ihan pakkomielle, mutta kumminkin, että jos tämä johonkin suuntaan kasvaa, niin nimenomaan itään. Mutta raja menee siinä, että tässä ei millään tapaa sikailla kenenkään kustannuksella. En minä Venäjää uhkana Suomelle nää, ainakaan vielä. Molemmat kaivaa verta omasta persereiästään, ja jotakinhan tässä tullee tapahtumaan. Sen suuremmasta keikkamäärästä ei tätä kirjoittaessa uskalla vielä puhua. "Ku muut kasvattaa niitä omia ruusujaan mahollisimman pursuileviksi, niin sieltä jostain kompostista nousee semmonen paskanhajunen musta neilikka, joka puhhuu venäjää." HELMIKUU 2008 INFERNO 55 Inferno_2008_54_7.indd 55 12.2.2008 20:26:16. Sattumalla on jälleen paikkansa yhtälössä. Kyselin sitten jätkiltä, että passaisko tämmönen sana, joka ei tarkota yhtään mittään. Totta kai nyt jonkinlainen moraali täytyy säilyttää, mutta jos käy liian varovaiseksi, niin siitä ei tuu yhtään mittään. Siksi MySpace-sivuillaankin lukee selvästi: "Fast Russian doom metal from Finland." Nyky-Venäjä on varsin epätasapainoisen oloinen paikka, ja Lopakka naureskeleekin, että kansallistunteen nousussa ja oppositioväen sulkemisessa putkaan on samaa vaaran tuntua kuin Kypckin musiikissa. No onhan se kellaribändi, T. Poliittisia sanoitukset ei kuitenkaan ole. Jos nuo herrat maailmalla menettää lopullisesti suhteellisuudentajunsa, niin voihan se olla, että sitä joku päivä sinne sienen tatin alle jäädään. Albumin otsikko omaa sekin hienon syntytarinan. Räjähtää tai ei, Volgan mutkasta sitä on itse kukin tullut, ja Cherno-levy il- mentää tätä faktaa omalta osaltaan kovin autenttisesti. Eihän tuolta pohojalta voi syntyä ku paskaa. Kypck siis syntyi baarihaaveilun, oikean ajankohdan ja sattuman liittona, mitä on vaikea kuvitella ottaen huomioon, miten nerokas konsepti koko bändi lopulta on. Niitten kitka luo semmoista kohua, joka nostaa jutun entistä enemmän esille. Niitä pelottaa, että joku joka ei ole venäläinen menee sinne niiden aseilla. Jos jossain vaiheessa olis kohtuullisen iso bändi Venäjällä, niin se merkittis mulle paljon enemmän ku joku Keski-Eurooppa. Ei olisi enää punkin veivaamista kellarissa se... On se siinä vaiheessa hölömyä alakaa jarruttaankaan. Kypck puhuttaa. aseet ojossa. Lopakka kertoo, että jo netissä olevien biisinäytteiden perusteella Venäjällä näyttää syntyneen leirit puolesta ja vastaan. Missä välissä tuli muuten tajuttua, että perhana, tässähän on kasassa juttu, joka voisi vallan myydäkin jotakin. No, menee pari minuuttia ja Seppänen soittaa, että kyllä se muuten tarkoittaa, nimittäin "mustana", "surullisesti", "masentuneesti". Ei siellä sentään mikään Zhirinovski oo viittä vaille vallassa. Paikallisen skenen sisällä on kuulemma höyrytty jo "uudesta Kurskin taistelusta", mikä on omiaan juoruamaan, kuinka vahvoista tunteista Kypckin suhteen puhutaan. Sitä ei auta täällä Suomessa ku levittää kyynärpäät, nojata taakse ja kattoa mitä tapahtuu. Vaikka kuvat on otettu armeijaparakissa Oulun Hiukkavaarassa, ennen Jokelan tapahtumia, ne luovat heti vaikutelman, että nelikko saapastelee jossain oppilaitoksessa pahat mielessään mikä taas johtaa helposti syytöksiin tragedialla ratsastamisesta. Entä Senari-tyyppinen korpinmusta huumori, kai sitä nyt sentään löytyy. Lähtökohta ei ollu, että nyt lähetään puskemaan tosissaan. Toki homma on saanut aika arveluttavia piirteitä, mutta en minä osaa sitä vaarana pitää, tai ajatella, että esimerkiksi tämän bändin meno Venäjälle estyisi tuon takia jotenkin. Saa nimittäin olla melkoinen kielitieteilijä, että kiekon esittäjän suomalaiseksi noin vain laarittaa. Viimeistään säteilystä sen sitten huomaa. Suurin ansio tässä on tietysti sillä, mitä pääsee suusta. Tiesihän sen, että siellä katotaan tätä suurennuslasilla, koska tämmöstä ei ole ennen ulkovenäläisten toimesta tehty. Epämeno vaan toi palaset yhteen jotenki oudolla tavalla, ja yhtäkkiä se alko toimia. Mäkelä & Märäntynyt Hauki edelleen olemassa, kerran viikossa -pohjalta, Lopakka muistuttaa. Lopakan mukaan ensisijainen tarkoitus oli saada tekstit kuvastamaan asioita ydinvenäläisesti, niin ettei länsimainen kierre pääse pahemmin pilaamaan niiden tunnelmaa. Toinen puoli on vitun innossaan, että on viimesen päälle tehtyä, ja toista puolta vähän arastuttaa se, että venäläiset bändit on yrittäneet parikymmentä vuotta länsimarkkinoille koko lailla heikoin tuloksin. Ei voi koko ajan miettiä, vetääkö joku herneen nokkaan tai mitä 11-vuotias lapsi ajattelee, kun meiän kappaleessa lauletaan rumia. Lopakka kuitenkin painottaa, ettei Kypckin tarkoitus ole missään nimessä harhaanjohtaa ihmisiä pitämään sitä venäläisenä bändinä. Niin, konsepti. Konsepti käytäntöön: Kun länsiosasto alkaa olla jo koko lailla "valloitettu" suomalaisten metalliyhtyeiden puolesta, niin looginen jatkumo levittäytymiselle on tietysti itä. Itellä on semmonen... Ei sitä ennen tullut ajatelleeksikaan kaupallista puolta. Chernon lyriikat ovat pääosin lähtöisin kieltä opiskelleen ja itärajan takana asustelleenkin Erkki Seppäsen kynästä, ja niiden luonne selviää tämän jutun kainalosta. Mies pitää tätä, kuinkas muuten, pelkästään hyvänä juttuna. Siitä tulee mieleen joku iso dynamo tai ydinkiuas, mutta ei kuitenkaan suoraan se voimala. Kumpi on suurempi uhka maapallolle, länsi vai itä. Yrittää siinä sitte torsoilla soittaa sen jälkeen heviä
Lopakka on tehnyt Chernon biiseistä noin puolet, pari tosin puoliksi Seppäsen kanssa, ja etenkin viimeinen levyn kipaleista, Demon, voisi melkein olla Sentencedin repertuaarista. Se hyvä puoli tuossa Venäjässä on, että vaikea sinne olisi kuvitella mitään kovin isoja kiertueita, se on niin hajallaan. Ja toisaalta meillä on povarissa se ei-kortti, ei meiän oo pakko lähteä mihinkään. Sain omani, kuuntelin sitä ja siitä alko skitsoilu ja soittelu. Type on kovimpia bändejä mitä on. Helvetti vai yks piru?" Ocherednye (Ne tavalliset jutut) "Maailmanlopun meiningistä ja valtakoneistojen hyvin öljytystä war on terror -filosofiasta, siihen kuitenkaan suoraan viittaamatta. Ja tekstin miljöö on vähintään yhtä karu kuin päähenkilön tilanne. Kaikki musiikki mitä tehhään perustuu tekijän omaan musiikkimakuun, siihen mikä kuulostaa hyvältä, ja semmoista määkin teen. Hmm... Kyllähän mun olis helevetin vaikia siitä kieltäytyä. Kyllä tämän Kurskin kanssa on yllättänyt, miten paljon voi lämmetä vielä johonkin uuteen juttuun. Tuntuuko, että lopettaminen Teatrian lavalle 1. Ehän mää nyt pääse itestäni erroon. Lopakka kummastelee hieman löydöstäni, mutta hyväksyy lopulta tilanteen: onhan niitä Petterin edesottamuksia tullut kuunneltua. Melkein. Kuolemasta huuettiin se 15 vuotta ja ylikin, ja kun se saavutettiin vielä elinaikana, niin mikäs sen hienompaa. Ylipäätään raamatullista sävyä koko tekstissä, jonka voi myös tulkita petturi ihmissuhteessa -allegoriana." Chernaya dyra (Musta aukko) "Kertoo äärimmäisestä alennustilasta, sekä fyysisestä että henkisestä. Kertoo ristiriidoista, kun halutaan vanhaa systeemiä takaisin, vaikka siitä on hirveitäkin kokemuksia. Juudas -asetelma. Jos niikseen tullee, niin korvataan määrä laadulla. Porukassa puhuttiin, että ainakin ensimmäisenä vuonna kymmenen päivää on maksimi, mihin lähetään. Tarkoitus oli tehdä rumalla soundilla jottain hienoa, ja kaipa niitä mielleyhtymiä tulee vaikka laulaisi iranin kielellä. Loppua ei näy mutta kova kiire sinne on." Odin den iz zhizni Yegora Kuznetsova (Yksi päivä Yegor Kuznetsovin elämästä) "Vaihteeksi hyvin käytännön tarina: yksinäisen kaverin tunnelmia kylmästä autosta, tuuli tuivertaa Moskovan kaduilla, seurana on puteli, akka soittaa kännykkään mutta ei paljon kiinnosta vastata, pomot on kusipäitä, mikään ei oikein luonnistu." Rozhdestvo v Murmanske (Joulu Murmanskissa) "Ruumiini on temppelini, ja se temppeli on murskattu. Mitäpä veikkaat, Sami Lopakka, kuinka äijän kävisi tuossa tosimiesten seurapelissä. Ite ei oo tullu noita vaikutehommia juuri mietittyä, mutta jos se siellä kuuluu, niin ei se huono asia ole. Edelleenkin toistan sen, että haudastaan se ei palaa. Lermontovin (181441) samannimiseen tekstiin, jonka juoni on karkeasti: Saatana lentelee maan päällä, rakastuu naiseen, hurmaa sen ittelleen, mutta se kuolee Saatanan suudelmaan ja Saatanaa harmittaa saatanasti." Ne prosti (Älä anna anteeksi) "Kertoo ateistista yhteiskunnassa, joka on kulttuuriperimältään kuitenkin kristillinen. Nyt tässä on hyvä liekki syttyny ja olisi hölömyä mennä sammuttaan se jollain, että mennään Ladalla kuukaudeksi Venäjälle. Chernollakin se taitaa revolverin rulla pyöriä venäläisen ruletin tahtiin. Massat vai yksilö. Voidaan myös ajatella ylipäätään kaukokaipuussa piilevän eskapismin kritiikiksi: elämä saattaa saada kyllä uusia käänteitä, mutta muukalainen on lähdettyään muukalainen kaikkialla, myös kotimaassaan." Stalingrad "Ei kerro Stalingradin taisteluista, sijoittuu vain ko. Yu. Kuten todettua, rundilla olo ei ollut edesmenneelle Sentencedille ja Lopakalle sitä suurinta herkkua, ja siksipä onkin aiheellista spekuloida hieman tulevalla: Mitä jos Kypck pamahtaakin oikeasti isoksi nimeksi Venäjällä, tai missä vain, ja viikkojen rundit kutsuvat. ilmestyvän Cherno-levyn tekstit kynäillyt Kypck-solisti Erkki Seppänen luovutti Inferno haltuun huippusalaista tietoa kappaleiden sisällöstä. Kaikkea sattuu Predatel (Petturi) "Periaatteessa semmoinen Jeesus vs. Olin jo lääkärinaikaa tillaamassa, ennen ku selevis, että mulla oli vaan joku mätä kopio. Siis just niinku mää toivosinki. 12.3. No, valamiin levyn masteria tehtiin neljä kappaletta. Se että joku biisi tai levy onnistuu, antaa niin isot kiksit, että siinä kai se syy, miksei näitä hommia pysty ikinä jättämään kokonaan. Tästä voi päätellä, miten mulle kävis. Tarina isästä, jonka KGB:n miehet hakee pois keskellä yötä. Kaikki muut kuunteli kuusilla seittemillä vehkeillä, että mitä vittua se selittää, taitaa olla oikeasti sekoamassa tuo Lopakka. Vaimoa hyvästellessään isä tajuaa, että ilmiantaja onkin oma poika. Hikisiä öitä, painajaisia, joissa Jeesus ristiinnaulitaan uudelleen ja uudelleen, veri valuu irstaiden sormien läpi, mieletön krapula." 1917 "Perustuu Hiilin isovaarin tarinaan. Me tehtiin just niinku pitikin. kaupunkiin. Onhan tuo koko äänimaisema ja kaikki muukin niin erilaista, mutta... Kaikkea sattuu." 56 INFERNO HELMIKUU 2008 Inferno_2008_54_7.indd 56 12.2.2008 20:33:28. Mies pakeni Venäjän vallankumousta Suomeen perheensä kanssa, lähti Amerikkaan ansaitakseen sille elannon, mutta katosi sinne kuin tuhka tuuleen. Se ydinvoimalan viimeinen nukleus säilyy samana. Soundit muuttuu, bändit muuttuu, mutta tuo ei. Mietiskelin siinä nykymaailman menoa aika abstraktista näkökulmasta vaihteeksi. Entäpä Lopakan oma fiilis valtavasta menneisyyden järkäleestä nimeltä Sentenced. Tämä päähenkilö vetää viinaa eikä voi sietää itseään, joten se vetää lisää viinaa." Demon (Demoni) "Katkelma pohjautuu M. Kyllä tämä aika on pelekästään vaan vahvistanu sitä käsitystä. Jutun alussa mainittiin myös Peter Steele, eikä tarvitse olla mikään kriitikko kuullakseen Kypckin musiikissa kaikuja ja kolkkoutta mainitun herran tekemisistä. Eli ymmärrän kyllä, jos joku sieltä sellaista fiilistä löytää. Miten tämä voi olla tämmönen. lokakuuta 2005 oli oikea ratkaisu. Heittääkö mulla päässä. Steele tunnetaan viehtymyksestään slaavilaisuuteen, ja Chernoa kuunnellessa ei voi välttyä herkulliselta ajatukselta Kypckistä kiertämässä Type O Negativen kanssa... Koko biisin idea lähti Mirnyn kaivoksesta
Inferno_2008_54_7.indd 57 12.2.2008 20:34:26
wap.elisa.fi/jukeboksi Inferno_2008_54_7.indd 58 12.2.2008 20:34:36
Yli kaksi miljoonaa asiakasta mutta ei kahta samanlaista. Tekee sen helpoksi. Inferno_2008_54_7.indd 59 12.2.2008 20:34:51
Minulle luontevin tapa kehittää niitä on istua studiossa kaikessa rauhassa ja kokeilla kaikkea, mitä mieleen juolahtaa. Kun samaa visiota toteuttavien muusikoiden välille tulee kitkaa, saattaa meno äityä rumaksi. Käsittääkseni hän haluaa soittaa metallin sijasta jazzia ja Frank Sinatraa, eikä siinä ole mitään väärää. Peavy ei kuullut hänestä sanaakaan puoleen vuoteen ennen erottamispäätöstä. Myös uuden levyn äänitykset käynnistettiin nopeasti. Hänen kanssaan tämä ei kuitenkaan onnistunut lainkaan. Päätimme, että laitamme levylle suorempien biisien lisäksi yhden massiivisen eepoksen. Rage on toiminut suurimman osan olemassaolostaan triona. En usko, että vaikkapa toinen kitaristi toisi soundiimme sen kummempaa lisäpotkua. Puhdistuneen ilmapiirin myötä bändi vaikuttaa taas erittäin innostuneelta. Siitä vaan! Mutta jos soittaa sitten väkisin metallia vain saadakseen rahaa, on hommassa jotain mätää. Tapaus Terrana Nykyään Ragen ja Terranan välillä ei ole minkäänlaista suhdetta. Olemme todella tyytyväisiä, että pääsimme miehestä eroon, sillä hän aiheutti kosolti päänsärkyä kaikille. Onhan hän loistava rumpali, mutta samalla äärimmäisen vaikeaselkoinen ja hankala ihminen. Ratkaisu on sinänsä erikoinen, että lisäjäsenillä bändin luulisi saavan entistä enemmän pontta harrastamilleen mahtipontisille eepoksille. Soitan purkkiin tavallisesti neljä tai viisi sooloa, jotka kuuntelen läpi ja mietin, mitkä jutut ovat hyviä. Naurettavaa touhua tuollainen. Smolski kuitenkin torjuu ajatuksen suoralta kädeltä. Halusimme soittaa vaihteeksi suoraa ja yksinkertaisella tavalla voimakasta metallia, vetää tyyliämme lähemmäs keikkasoundia. Sovimme jo ennen kuin aloimme säveltää uutta materiaalia, että teemme uudesta levystä vähemmän progressiivisen kuin edellisestä. Kuten sanottu, uusi albumi on varsin livevetoinen. Kitaristi aloittaa aiheesta pitkän monologin rauhallisella äänensävyllä, mutta silmissä vilahtaa katkeruus. Yhtye löysi taas soittamisen riemun ja soitti verevän keikan Wacken Open Airissa. Sotku oli valitettava myös fanien kannalta. Peavy sitten opetti rumpalille biisien rakenteet. Kaksi kitaraa sopii johonkin Judas Priest -tyyliseen heviin hyvin, mutta meidän kaltaisellemme bändille yksi kitaristi riittää mainiosti. Tämän Carved In Stone -albumin ennakkokuuntelutilaisuudessa venäläissyntyinen Smolski ehti valaista uuden levyn syntyä. Biisitkin kirjoitettiin ennätysajassa, niiden tekemiseen meni ehkä kuukausi. lin kanssa enää missään tekemisissä. Ne lähtevät aina jammailusta. Uuden rumpalin myötä bändiin tuli aivan uudenlaista voimaa. Mikäs siinä, kyllähän niitä maailmaan mahtuu, etenkin kun parhaimmillaan Rage saa vanhan reseptin toimimaan sangen tehokkaasti. Vielä vuosi ennen erottamistaan hän kehui haastattelussa, miten Ragen musiikki on hienointa mitä hän on soittanut. Sitten yhdistän hahmotelmista sopivat osat ja soitan homman sisään. Pestinsä loppuaikoina miehen välit perustajajäsen Peter "Peavy" Wagnerin ja kitaravelho Victor Smolskin kanssa viilenivät nollapisteeseen, ja teiden erkaannuttua Terrana julisti pitkään katkeruuttaan mediassa. Yhtye perustettiin jo vuonna 1984 ja se oli yksi ensimmäisistä power metal -genren alle sujahtaneista yhtyeistä. Minä turhauduin niin, että kävelin ulos studiosta saman tien. Näin kävi myös Ragen tapauksessa. Uusi alku R age jos kuka ansaitsee konkaribän- jälleen kerran viä, isolla kertosäkeellä varustettuja hevibiisejä, jollaisia on tehty jo 1970-luvulta lähtien. Mies saa kuusikielisestä irti melkoisen hurjia juoksutuksia ja omalaatuisia sävelkuvioita, ja vieläpä puhtaasti improvisoimalla. Orkesteri on nähnyt vuosien varrella useita miehistönvaihdoksia, mutta rumpali Mike Terranan erottaminen vuonna 2006 oli harvinaisen sotkuinen tapaus. Totta kai on haastavampaa soittaa kolmistaan. Hän vain majaili kämpässään Ruotsissa eikä vastannut yhteydenottoihin. Kuukausi bändistä lähtemisen jälkeen kaveri poisti kotisivuiltaan kaikki maininnat Rage-ajoista ja julkaisi tiedotteen, miten Ragessa soittaminen oli ollut hänelle vain ajanhukkaa. Me emme ota musiikkia työnä, Ragessa on enemmän kyse ystävyydestä. Tuollainen mahtipontinen musiikki kiehtoo minua. Huomionarvoisia ovat myös Smolskin kitarasoolot, jotka puolestaan eivät ole mitään perusjööttiä. Smolski ei pidättele hymyään kertoessaan Ragen nykytunnelmista. Soittaminen ja keikkailu olivatkin taas silkkaa hauskanpitoa. Biisistä aiotaan muuten tehdä myös video. Monet levyn biiseistä ovat mene- Inferno_2008_54_7.indd 60 12.2.2008 20:37:57. Viimeiseksi biisiksi on kuitenkin säästetty elokuvamainen Lord Of The Flies, jolla bändi väläyttää tyylikkäästi progeosaamistaan. Jos hän kerran soitti kahdeksan vuotta vain paskaa, niin eipä hän ottanut asiaa bändin kanssa puheeksi. Hoidimme orkestraatiot sampleilla, minä kun saan Yamahan kaltaisilta yhteistyökumppaneiltani kaikenlaisia nastoja soundeja. Viimeiset studiosessiot Terranan kanssa olivat katastrofi mies saapui paikalle ja ilmoitti, ettei ollut tutustunut yhteenkään äänittävään biisiin. TEKSTI Saku Schildt I KUVA Nuclear Blast I www.rage-on.de Sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua kuten myös bändiriidoissa. Pahimmat solvaukset on vedetty takaisin ja tilanne on rauhoittunut, mutta Smolski ei halua olla vanhan rumpa60 INFERNO HELMIKUU 2008 Trio on pop Ennakkokuuntelun perusteella Smolskin puheet suoraviivaisesta materiaalista pitävät paikkansa. Terranan lähdettyä rumpalin paikan otti haltuunsa André Hilgers ja tilanne alkoi laueta. Minulla on tapana hioa kaikki riffit viimeisen päälle, mutta en koskaan mieti sooloja etukäteen. Edes ääniteknikkomme tai kiertuehenkilökuntamme eivät halunneet työskennellä hänen kanssaan. Triona jokaisen instrumentin painoarvo kas- din arvonimen. Tämä miellyttävä lavafiilis haluttiin siirtää myös levylle
Uudelle levylle tulee muuten bonuksena materiaalia tältä keikalta. Jos vaikka vertailee Suomea Venäjään, niin hyvien muusikoiden määrä väkilukuun suhteutettuna on ihan uskomaton. Smolski on vaikuttanut Ragen riveissä pian kymmenen vuotta. Minusta on sääli, että Tarjan ja Nightwishin tiet erosivat. Esimerkiksi soolojen täytyy olla todella hyviä, jotta kappaleesta ei häviä voima niiden aikana. Esimerkiksi Saksassa asiat ovat tuossa suhteessa retuperällä. Hän aikookin tukea aktiivisesti maanmiestensä yhtyeitä. Halusimme toistaa aiemman menestyksemme festareilla ja pistää vielä paremmaksi. Se oli kyllä mahtavaa, yksi parhaista keikoistamme ikinä. Kosketinsoittajan sijaan sitten suosimme ennemmin minidisciä. Muistoja tien päältä Levyn myötä Rage lähtee totta kai kiertueelle. Alussa he olivat selvästi aloittelijoita, mutta vuoden aikana heidän otteisiinsa tuli aivan erilaista varmuutta. Smolski muistaa vuonna 1999 tehdyn kiertu- een hyvin ja intoutuu muistelemaan tuolloin Oceanborn-levynsä julkaissutta bändiä, joka eli vielä mokkeriaikojaan. Asian tullessa puheeksi kitaristi innostuu päivittelemään vuolaasti maamme musiikkielämää. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka Nightwish ikään kuin aikuistui kiertueen aikana. Ihailen myös sitä, kuinka hyvin Suomessa on järjestetty musiikinopetus. Smolski on tästä innoissaan ja lupaa auliisti bändin tulevan myös Suomeen. Ensimmäisenä mieleen tulee Wackenin keikka 1999. Olimme ehtineet treenata vain viikon verran yhdessä ja hyökkäsimme saman tien tuollaiselle jättikeikalle sinfoniaorkesterin kera. Ensimmäisillä keikoilla bändi vaikutti hyvin epävarmalta ja kaikenlaisia mokia tuli vähän väliä, mutta he ottivat kiertueen aikana valtavia harppauksia eteenpäin. Tähän Smolski kaipaa muutosta. Tulevalle kiertueelle haluan kuitenkin ottaa lämppärin Venäjältä. Monilla venäläisillä bändeillä on vaikeuksia päästä ulkomaille viisumiongelmien ja vastaavien takia. Kolmistaan soittaminen antaa myös enemmän vapauksia sovituksille, vaikkakin haasteita riittää tälläkin saralla. Sehän oli varsin mukava reissu. Oli muuten todella hankala toimeksianto, kun minun piti säveltää biisi sekä Tarjalle että Marco Hietalalle Nuclear Blastin juhlalevyä varten. vaa ja kaikkien on soitettava moitteettomasti, jotta kokonaisuus kuulostaisi hyvältä. Toinenkin huippuhetki liittyy samoihin festareihin, sillä viime kesän keikka Wackenissa oli myöskin upea kokemus. Venäjällä riittää hevibändejä, mutta sen metallikulttuuri on Euroopassa vielä melko tuntematonta. Tarjalle sopivan biisin löytämisessä oli muutenkin melkoisia haasteita. Taisin tehdä hänelle kolme tai neljä sävellystä, ennen kuin sopiva löytyi. Rage on kiertänyt aiemmin Euroopan lavoja myös vientivalttimme Nightwishin kanssa. Samalla tavalla on vaikea kuunnella Tarjaa ilman Nightwishiä. Siellä on kuitenkin valtavasti upeita muusikoita, joita muu maailma ei ole vielä saanut kuulla. HELMIKUU 2008 INFERNO 61 Inferno_2008_54_7.indd 61 12.2.2008 20:37:59. Ajanjaksoon mahtuu tietenkin vaikka minkälaisia kokemuksia. Uransa hienointa hetkeä muistellessa hänen ajatuksensa kääntyy kohti Euroopan virallista metallifestivaalia. Sanottaisiinko niin, että hänen tuottajansa ei ollut helpoimmasta päästä, ja hän se lopulta päätti kaikesta. Jotenkin niputin heidät mielessäni niin tiiviisti yhteen, että oli vaikea kehittää molemmille erilaiset kappaleet. Olen monesti ihmetellyt, miten niin pienestä maasta voi tulla niin monta kovaa bändiä. Minun on yhäkin vaikea mieltää ketään muuta laulajaa Tarjan tilalle. Autan myös venäläisiä artisteja saamaan eurooppalaisten levy-yhtiöiden avulla jakelun kuntoon Venäjän ulkopuolella. Olin silloin ensimmäistä kertaa eläissäni Ragen kanssa lavalla. Musiikkiopistoja löytyy rutkasti, ne ovat hyvin organisoituja ja valtio suhtautuu niiden toimintaan kannustavasti. Haasteellisuus on kuitenkin minusta vain mukava asia
Ei, olin kirjoittanut kaiken milteipä pienimpiä yksityiskohtia myöten valmiiksi ennen äänityksiä. Tuota, mitä olet tuosta otsikosta mieltä nyt ja oliko yhtye muuten kovasti erilainen noina 1990-luvun aikoina. Luulen myös, että fanimme pitävät meitä omanlaisenamme bändinä. Olemme olleet olemassa jo kauan, ja porukka tykkää yhtyeistä, jotka ovat aitoa asiaa. Kuinka Draconianiin suhtaudutaan kotimaassanne esimerkiksi lehdistön puolesta. Melkein helvetillisen! Ensimmäinen nimenne oli aikoinaan Kerberos. Inferno tulittaa TEKSTI Matti Riekki I KUVA Napalm Records I www.draconian.se Läheltä liippaa, muttei kuitenkaan. Kyllähän tuolla mainitsemallasi seikallakin lienee osuutta asiaan. Mikä on suurin synti tämän päivän metallimusiikissa. Eivätkä samankaltaisuudet ole mielestäni niin isoja. Useimmat bändit käyttävät vain jompaakumpaa laulajaa pääosassa. Neljännellä albumillanne Turning Season Withinillä vaikutearsenaali on kuultavissa hyvinkin selvästi, mutta keitos on silti maistuva ja riittävän oma. Kyllähän minä kuuntelen yhtyeitä kuten Katatonia, Opeth ja Novembers Doom, mutta niiden kuuluminen musiikissamme ei todellakaan ole tarkoitus. Minulle se kuvastaa vakavaa fiilistä, jonkin todella vaikean läpi käymistä. Mikä on Draconianin merkitys ja tehtävä tässä todellisuudessa. Totuus on, että maailmassa on aivan liikaa yhtyeitä, metalli- tai mitä tahansa. Minusta Draconian soittaa musaa, jota ei ole liiaksi. Mitäpä sanot tähän, onko bändi tuttu. No eihän se vissiin paras nimi ollut, heh heh. Kiekko oli joka tapauksessa koko lailla mallissaan jo ennen studioon menoa. Mahtaakohan tämä olla nykyajan vastine 1990-luvun suunnalle "mies räppää, nainen lirkuttaa kauniisti". Niitä on aivan liian paljon. Jokainen bändi, joka harrastaa sitä kammottavaa amerikkalaista hardcorelaulantaa. Bändi oli todella erilainen, soitimme melodista death metalia tyyliin Moonspell. Hope-albumi on mahtava. Se vähäinen pressi mitä täällä on kohtelee meitä aika hyvin. Yleensä ottaen olen aika hyvin perillä suomalaisesta metallista, johtuen siitäkin, että DOOM:VS-projektini majailee Fireboxilla. Valitettavasti täällä ei ole kunnon mahdollisuuksia päästä soittamaan livenä, joten vaarana on painua sen vuoksi hieman unohduksiin. Ja linja, menimme enemmän melodisen doom/ deathin suuntaan. No ei, enkä oikein ymmärrä mitä meinaat. Onko tuossa pääsyy sille, että Draconian kuulostaa enemmän kuin koskaan juurikin noilta yhtyeiltä. Ainahan me olemme tehneet tuota, enemmän tai vähemmän. Ruotsalaisyhtye Draconianin sielu Johan Ericson osaa taiteilla vaikutteiden veitsenterällä. Dracon laki Moro Johan, yhtyeesi nimellä on monta merkitystä, mikä niistä on sinulle se omin. Samalla kun kokoonpano muuttui, muuttui myös nimi. Mitäpä haluaisit Draconianin hautakivessä lukevan. Joo, tykkään heistä itse asiassa paljon. "Here lies Draconian. Voisi kuvitella, että esillä oleminen ei olisi sitä helpointa, kun skenessä niin paljon vaikutusvaltaisia bändejä vaikkapa nyt nuo edellä mainitut. Turning Season Within muistuttaa ajoittain kovasti myös Swallow The Sunista. Hei, joku tietämätön paskiainen jopa sanoi minulle, että kuulostamme Lordilta! Uuden albumin ovat tuottaneet Jens Bogren ja David Castillo, miehet Katatonian ja Opethin takaa. Olen muuten samaa mieltä, tarkoituksettomia bändejä ON aivan liikaa. Earthbound and Cold." 62 INFERNO HELMIKUU 2008 Inferno_2008_54_7.indd 62 12.2.2008 20:38:03. Itse käytätte musiikissanne kaavaa "mies murisee, nainen lirkuttaa kauniisti", mikä tuntuu olevan melkoisen yleistä nykyään. Jens vain miksasi levyn ja David äänitti sen, vaikkakin antoi muutamia hyviä ideoita matkalla. Kuinka vaikeaa on pitää oma ääni pinnassa, kun vaikutteet ovat niin vahvoja kuin teillä
ALEXI LAIHO ESP ALEXI PINK SAW TOOTH FINLAND Haluatko itsellesi ainutlaatuisen Allu skeban? Vain kymmenellä suomalaisella on mahdollisuus hankkia järjettömän edulliseen hintaan käsittämättömän hieno ESP ALEXI PINK SAW TOOTH FIN Special Custom Shop malli. takuujohto COBHC logo kitaran takana Original Floyd Rose talla sekä EMG USA HZ-H2 mikrofoni Aitoustodistus MM-04 Custom Shop elektroniikka ALEXI PINK SAW TOOTH FIN Runko: Leppä Kaula: Vaahtera (kaula läpi rungon rakenne) Otelauta: Ebenpuu (Pink Saw Tooth otelautamerkit), viiden viimeisen nauhavälin koverrus Skaala/Nauhat: 25,5" / 24 X Extrajumbo nauhat Talla: Original Floyd Rose Koneistot: Gotoh Metalliosien väri: Musta Mikrofoni: EMG USA HZ-H2 Elektroniikka: MM-04 Custom Shop GAIN/EQ etuaste Säätimet: Volume, ON/OFF kytkin (MM-04) Väri: Black with Pink Pinstripes & COBHC logo behind. ESP ALEXI PINK SAW TOOTH - FIN on hintaluokassaan täysin ylivoimainen moderni sähkökitara. Kitara on toteutettu yhteistyössä ESP Custom Shopin kanssa vain Suomea varten. Poimi omasi heti, näitä riittää vain kymmenelle nopeimmalle! HINTA 1999 Kitaran mukana seuraa: · Guitar Heroes CD · ESP remmi · DR Red Devils päällystetyt kielet · Aitoustodistus · ProCo USA LC-186 Life Line 2v. Se pohjautuu ALEXI PINK SAW TOOTH CUSTOM SHOP kitaraan (sh. 3775) On sanomattakin selvää, että tämä kymmenen kappaleen erikoiserä on keräilyharvinaisuus. Kaiken huipuksi olemme saaneet sorvattua kitaran hinnan mielettömän edulliseksi. Kotelo: Aito ESP kotelo sisältyy hintaan HUOM! Ainutlaatuinen sarjanumerointi Uusi syvempi soololovi Viisi ylintä nauhaväliä koverrettu MUSAMAAILMA - RETAIL, HKI Kamppi Puh (09) 5627 1240, sales@musamaailma.fi www.musamaailma.fi · KAUPPA ON AUKI 24H. Inferno_2008_54_7.indd 64 12.2.2008 20:39:21
Luettelo bändin jäsenten kahden viimeisen vuoden varrelle mahtuneista merkkitapahtumista. Sitten aletaan helposti kehitellä mielettömiä syitä sille, miksi niin tapahtui, varsinkin jos joku kuolee yhtäkkiä. Tämä on raskasta. Kyllä tässä kuolema on jotenkin älyttömän paljon kolkuttanut. En tiedä tekeekö ikä sen vai aika. Monen asian summa. Ne on äärimmäisen surullisia asioita, mutta ei niitä asioita ruveta käsittelemään ennen kuin sattuu kohdalle. Iiwanajulman toinen levy on nimeltään Tuhottu tila. K Elämän nurja puoli ahdet häät, yksi syntymä ja kahdet hautajaiset. Hallitsevin teema uudella albumilla, ja nyt käydyssä keskustelussa, on kuitenkin elämän päättyminen tavalla tai toisella. Mun mielestä kuolema on luonnollisin tapahtuma syntymän lisäksi. Eikä pelkästään niin, että se olisi vain oma ajatus. TEKSTI Anna Saurama I KUVA Uho Production I www.uhoproduction.com/iiwanajulma Hard rockia, metallia ja liuta muita vaikutteita. Nousee hirvittävä haloo siitä, että kuolemasta ollaan tekemässä tosi-tv:tä. Kun lähestytään keski-ikää, ihminen yksinkertaisesti rapistuu fyysisesti ja silloin voi näin käydä. En tiedä johtuuko se siitä, että meidän yhteiskunnassa on tällainen kollektiivinen kuoleman ihannointi ilmoilla. Nehän on täynnä sitä, että 16-vuotiaat tytöt on valmiita palkkaamaan jonkun tappamaan äitinsä. Selkäleikkaus ja lista sen kuin jatkuu. Ei pidä erkaantua siitä todellisuudesta, että ihminen vaan kuolee. Genre on kuulijan korvassa, mutta yksi asia on varmaa. Nyt kuolema on laitostunut. Jos ajattelee mitä luet iltapäivälehdistä päivittäin. Muttei kukaan halua keskustella aiheesta, koska siinä tulee mieleen oma kuolema, pohtii puolestaan kitaristi Timo. HELMIKUU 2008 INFERNO 65 Inferno_2008_54_7.indd 65 12.2.2008 20:39:39. Se on siinä. Kuolema on kuitenkin jollain tasolla tabu, verrattuna siihen, että ennen pidettiin ruumiinvalvojaisia, joissa kaikki saapuivat katsomaan kuolevaa ja tilit tehtiin selviksi. "Iiwarien" basisti-laulaja Wille pohdiskelee asiaa. Meitsi on kokenut kahden läheisen kuoleman tässä saman vuoden aikana, mutten koe siitä mitään katkeruutta
No esimerkiksi Rotten Sound. "Ei ole maailmassa mitään niin rakastettavaa kuin peilikuvan hymy." Itsemurhassa on tavallaan kyse narsismista. Nimittäin koko synkän draaman päättää suolikaasun vapauttaminen. Siellä me ollaan, Timo sanoo ja saa Willen innostumaan. Vaikka tää on vienyt meidät kyllä aika syvälle, niin jotenkin se ajatus siitä, mitä ollaan tekemässä, on ollut edes sellaisena häivähdyksenä koko ajan kaiken yllä. Lyyrisesti albumi alkaa siitä, että laulun minä ei kestä itseään selvänä. Siinä puhutaan narsismista, itsemurhasta, masturbaatiosta, monista sellaisista käsitteistä jotka yhtäkkiä liittyy yhteen. Meistä ei varmaan kukaan tiedä mikä se on. Siinä on kyse tunnetilasta, se ei kerro koko totuutta oikeastaan mistään. No varmaan ennen kaikkea suomalaisessa huumorissa. Inferno_2008_54_7.indd 66 12.2.2008 20:39:43. Olkoonkin niin, että näyttäytyypä sitten maailma millaisena tahansa, niin jotenkin sellaisella huumorilla tai vitsinheittämisellä päästään pahimpien yli, kun koetaan kaikista rankimmat asiat. Siellähän me oikeasti ollaan! Siellä on Iiwanajulma. Exit on ehdottomasti konkreettisin ja selkein tuotepaketti suomalaisessa musiikissa, ja meitsi on liekittänyt sitä, että se on niinku parasta paskaa ikinä. Kun haetaan muutaman päivän saunassa virunut ruumis ja sitä nostetaan ja sormet menee siitä ihosta läpi, niin eikö ole helpompi sen jälkeen mennä munkkikahville ja työntää sormensa siihen munkkiin ja sanoa, että eikö tää näytä nyt samalta. Herkullisinta on se, että toivoo ettei kuule itseänsä. Kukaan ei ole tullut kertomaan, mitä siellä takana on. Tummaakin tummemman sävyistä albumia kuunnellessa ei voi olla miettimättä, millainen on sellaiseen lopputulokseen johtava prosessi. Vatsaa kääntää. On ollut 66 INFERNO HELMIKUU 2008 Ilmavaiva antaa toivoa Me ollaan parempia tekemään musiikkia kuin puhumaan. Viimeisessä kappaleessa hän ei enää kestä itseään edes kännissä. Eihän meillä, Timo, olekaan mitään hätää, Wille virnistää. Ja jonkun asian voi sanoa hyvin, mutta se näyttäytyykin erilaisena luettuna. Jos ei minulla voi olla tuota, niin ei ole mitään muuta kuin minä itse. Mielestäni se on toivon ilmaus. Nuo asiat mitä levyllä on tehty, on tehty vakavissaan. Wille jatkaa. Se liittyy katkeruuteen. Toivottavasti. Se keventää. Se on kuin väkivaltainen runkkaaminen, hirveä ähkiminen ja lopputulos on..., Wille lopettaa lauseen kesken ja naurahtaa. Jos tykkäät levystä, helvetin hienoa. Tunnelma on väliin niin synkkä, että musiikki tuntuu kirjaimellisesti moukaroivan sisuskaluja. Ja Teemulla (rumpali) ja Jannella on omansa. Että tällaista. Siitä se kai syntyy. Se on kuulokuva, ja onneksi se on niin. "Meillä on tällainen kollektiivinen tapahtuma, johon jokainen kerää sellaiset levyt, jotka haluaa heittää ilmaan ja toinen ampuu ne haulikolla." No, nyt keskustellaan. Välillä lähdetään ovet paukkuen vittuun tilanteesta, välillä jokainen ihohuokonen rakastelee ympäröivän ilman kanssa. Seuraavassa katkelma keskustelusta, jossa tämä ampumaharrastus tuli julki. Siellä on paljon ajatusta takana, mutta sillä on merkitystä miten sen sanoo. Musiikissa tulee se aidoin puoli meistä esille. Timo on sitä mieltä, että merkitykset saisivat muodostua kuulijan korvassa, mutta Wille on valmis tulkitsemaan kappaletta. Tästä lannistumatta haluan kuitenkin esittää erään tulkintani Iiwanajulman uudesta levystä, kun kerran tekijät edessäni istuvat. Mutta broidi (toinen kitaristi Janne, toim. Välillä se on hiton vapauttavaa ja välillä on vaan, että kuolkaa, ei tässä ole mitään järkeä. Välillä se on yhtä juhlaa. Se on jotain suurempaa ja ajattomampaa kuin me tässä. Se on välillä kollektiivista masokismia, kun sattuu tietynlainen aikajakso. Meillä on tällainen kollektiivinen tapahtuma, johon jokainen kerää sellaiset levyt, jotka haluaa heittää ilmaan ja toinen ampuu ne haulikolla. Jos mä kuulen tämän itseni siinä tuotoksessa, mun korvat punottaa ja mä olen valmis luopumaan. Ruvettiin kuuntelemaan, miten nämä sekä tarinallisesti että biisirakenteellisesti kohtaa toisensa. Yksi näistä on haulikkorinki. Psykedeeliset kuvat toimivat biisien runkoina. Bungle ja nyt on tullut Doors, mistä me ollaan yhtä mieltä. Pettymyksestä, mitä on toivonut ja se ei toteudu. huom.) taas on sitä mieltä, että tää on hänellä haulikkoringissä ensimmäisenä, Wille juttelee. Mitään tarinoita 2000 vuoden takaa tähän on turha vetää. tarkoitus tehdä eheä kokonaisuus. Jos se kaasu on siellä hiton pitkään, niin eikö se ole parempi päästää ulos, kysyy Wille. Meillä on kuitenkin toivonpilkahdus tässä. Kuolema on meidän normaalin tiedostamisen absoluuttinen raja. Eka levy on irrallisista asioista kasattu paketti, tokan levyn kohdalla oli niin, että tämä rakennetaan. Onneksi me ollaan tehty se musiikki, niin meidän ei tarvitse huolehtia siitä, voidaan sitten vaan haukkua toimittaja. Biisijärjestys on mietitty äärimmäisen tarkkaan. Eikös sitä sanota, että pieru on aina iloinen asia. Se draamankaari on rakennettu näiden kahden biisin välille, Wille kertoo. Sitten on jotain, mitkä meitsiltä menee näin lujaa yli ja Wille on ihan intona. Vaikka se on mustaa, niin sillähän siitä päästään yli. Melko monen mutkan kautta menee. Tällä kertaa ei julkaistu studiopäiväkirjaa, mutta uusilla nettisivuilla on nähtävissä maistipala piirroksista, jotka kuulemma kävivät journaalista sessioiden välillä. Niin, ja minun tehtäväni on "tästä" eli keskustelustamme välittää se, mikä on jossain "siellä" eli musiikissa. Ei olla ampumassa bändiä vaan sitä levyä. Selkeä alku ja selkeä loppu. Se on niin tuulella käyvää. Toi pieruhuumori siellä lopussa kertoo, että toivoa on silti, tapahtuipa mitä tahansa, komppaa Timo. Jotain sellasia bändejä on, joista me kaikki ollaan että mahtavaa. Ei menty täysin kronologisesti sanoitusten mukaan, mutta kokonaisuus toimii ehdottomasti parhaiten näin. Inhokit tulilinjalla Tää on ollut ihan hiton kiitollinen projekti. Se on mahtavaa. Väkivaltainen onania Tuhottu tila päättyy kappaleeseen nimeltä Mauser ja peilikuvan hymy. Ja pointtinahan oli se, että bändin jäsenillä on tunnetusti hyvin erilaiset musiikilliset mieltymykset. Joku Mr. Mä olen sitä mieltä, että mä en tunne näitä tyyppejä keitä siellä on. Mutta me tykätään kivusta, Timo selittää levyn tekemistä. Vähän kuin mennään ampumaan savikiekkoja, niin me mennään ampumaan paskoja levyjä haulikolla, valaisee Timo. Käy ilmi, että yhteisen musiikin ja piirrostaiteen luomisen lisäksi Iiwareilla on muitakin kehittäviä tapoja purkaa yhdessä angstia ja aggressiota
N U C L E A R B L A S T. N U C L E A R B L A S T - M U S I C S H O P. D E Inferno_2008_54_7.indd 67 12.2.2008 20:39:51. D E + + + PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE: CHECK OUT! W W W. + + + D O W N L O A D E X C L U S I V E P R E - R E L E A S E D T R A C K S A T W W W
WELLDONE PROUDLY PRESENTS plus guests HELSINGIN JÄÄHALLI OVE T AUKI KLO 19 / L IPU T 5 3 TI 3.6. KLO 20 Inferno_2008_54_7.indd 68 12.2.2008 20:42:26
Luulen kyllä, että nykyinen tyyli sopii meille paremmin, hyvät melodiat kehiin ja sillä selvä. Tämä irrottaa naurut kaksikosta. En tiedä yritettiinkö me silloin jotenkin pudottaa sitä perusnorttimaisuutta ja tehdä vähän hevimpää kamaa, börjedödöosastoa. Tämänkertaiseen studiosessioon kasautuivat Peten sanoin kaikki mahdolliset paskan mäihät. Sitten se, että lähdettiin hakemaan tiettyä uudistusta hommaan. Pete mainitsee heti If You Go -kappaleen, joka erottuu täysin muista. Hän sanoo, ettei käsitä sitä vielä itsekään. Soundipuoli on tiukempi kuin edellisellä pitkäsoitolla. Pöytäseurueemme ei tee poikkeusta kepeään tunnelmaan. Nyt niitä biisejä pyöriteltiin siihen malliin, että meinas taju lähteä, pohtii Pete. Hevi soi, juoma virtaa ja juttu lentää. Anssin tuotanto toi terävyyttä, se on ainakin yks pointti. Mutta muutenkin on paljon erilaisia elementtejä, kuten esimerkiksi Downin alussa se nostatus HELMIKUU 2008 INFERNO 69 Inferno_2008_54_7.indd 69 12.2.2008 20:42:33. Edellinen oli ehkä vähän tasa- paksumpi. Silminnähden tyytyväiset kitaristi-vokalistit Kride ja Pete kertovat auliisti, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että levystä tuli yhtyeen kaikkien aikojen kovin. N n viisikon. en albumin erin viidenn th TEKS vat, että Nor käsillä on rviot osoitta äiset a en mielestä Ensimm ainoita, joid va julkaisu kijät eivät ole imeä N kanta dalla te koh otos. Vaikeuksien kautta voittoon. Oli hyvä yhdistelmä, että Anssi tuotti ja börjet miksasi. "Börjet" viittaa länsinaapurissamme sijaitsevaan Studio Fredmaniin, joka vastasi edellisellä Till Death Unites Us -albumilla myös tuotantopuolesta. Yksilöitä levyllä onkin. Uudistuminen puolestaan tarkoitti tällä kertaa osittaista paluuta juurille. Edellisellä ei ole ehkä niin paljon selkeitä melodioita kuin nyt. Nyt sen siis hoiti pitkäaikainen yhteistyökumppani Anssi Kippo. Virallisen osuuden jälkeen matka on jatkuva Infernoon "norttien" uutukaisen ennakkokuuntelukesteihin. Oli sairastapauksia ja kamojen hajoilemisia, mutta vanha sananlasku osoitti jälleen paikkansapitävyytensä. Nyt on enemmän yksilöllisiä biisejä, niitä on mietitty ja korostettu niiden ominaispiirteitä, Kride täydentää. Hyvä jos toimii. ansa luonee uran paras tu k n tähänastise esittelee nah oluuloisia ja nakk ravistelee en ama TI Anna Saur I KUVA Ville Ju urikkala I .net www.norther H elsinkiläinen panimoravintola on täynnä lauantai-illan huumaa. Kyseessä on koskettava balladi, jonka kohdalle oli haastattelijan lunttilapussa kirjoitettu "ihku"
Inferno_2008_54_7.indd 71 12.2.2008 20:43:38
"Kuulematta paskaa" lienee joidenkin jermujen kommentti meidän levystä. Vuodesta 1988 surmacoreaan jyystänyt yhtye on tottunut olemaan pienen piirin suosikki, sillä armottoman nopea raippaaminen ja metsien miesten murhatöistä laulaminen eivät ole tuoneet orkesteria koko kansan lemmikiksi. Kyllä joku varmaan keksii taas keikalla huudella asiasta ja ehkä pari pikkutyttöäkin tulee katsomaan, että mitenkäs se meidän Unto laulaa. Vieläkö Rytmihäiriö on entiseen malliin punk ja yäk. Niitä ei aikaisemmin ole Rytmihäiriön levyillä juuri kuultu. Rytmihäiriön basisti Antti "Ande" Kiiski odottaakin mielenkiinnolla yleisön reaktiota uuteen Sarvet, sorkat, salatieteet -levyyn. Pääsee itsekin vähän aukomaan päätä herralle. Ei-niin-kiljuräkälaattaa Onko bändi sitten muuttanut merkittävästi tyyliään, vai johtuuko muutos vain ennakkoasenteista. Ei nuo jutut ole minusta kiusallisia, enemmänkin hauskoja. Kitaristi Janne Perttilä puolestaan viittaa suoremmin kinttaalla vanhojen yrmyjen mielipiteille. Aika väsynyttä se olisi, jos ei kehiteltäisi mitään uusia ideoita. En ollut ikinä tajunnutkaan, miten paljon porukkaa fanittaa ihan sitä levyyhtiötä. Andessa ilmiö herättää lähinnä huvittuneisuutta. Sakaralla on oma vankka kannattajakuntansa, joka koostuu huomattavan erilaisesta väestä kuin vanhan liiton hardcoren ystävistä. No, se on vitun yhyy nyt vaan sinnekin. 2006 oli käänteentekevä vuosi Rytmihäiriön historiassa. Ande myöntää, että Sakaran riveihin liittymisellä oli vaikutusta bändin fanikunnan rakenteeseen. Mukana on jopa Tein henkirikoksen -niminen biisi, joka on täysin akustinen, mies ja kitara -periaatteella äänitetty veto. Muistan itsekin olleeni vähän hämmästynyt, kun näin Unen poseeraavan viiksekkäänä mainoksissa. Pääasia on, että lavan edessä riittää väkeä. Vanhempi porukka, itseni mukaan luettuna, tyytyy enemmän olemaan tuoppi kädessä jossain taka-alalla. Mikäs siinä, jos se tuo enemmän yleisöä ja saa ihmiset kiinnostumaan. Biisi tuli mukaan sävellysvaiheen loppupuolella, kun Otto lähetti meille muille siitä demon, että tällaista olisi tarjolla. Toisaalta keikkatilanteessa on huomannut, että nuori porukka on selkeästi aktiivisempaa. Unea tuo varmaan eniten kiusaa, onhan se Rytmihäiriön laulajana vähän erilaisessa roolissa kuin näyttelijänä. Vastaavasti sitten uutta nuorempaa porukkaa on tullut tilalle, joten on loppujen lo- puksi vaikea sanoa, onko meillä enemmän vai vähemmän yleisöä kuin aikaisemmin. Meillä on oma linja ja sen nimi on surmacore. Ensimmäisenä korviin osuvat akustiset kitarat, joita levyllä on ripoteltu sinne tänne. Rytmihäiriön maailmaan hurahtaneet arvostavat bändin tekemisiä senkin edestä. Miehen roolisuoritukset 8 päivää ensi-iltaan- ja Helmiä ja sikoja -elokuvissa ovat poikineet ihastelua Demin kaltaisten nuortenlehtien foorumeille, ja tämähän ei sovi rankan rokkarin imagoon. En tiedä, että minkälainen fiilis sille tulee, kun näitä yhdistellään. Helsinkiläinen Rytmihäiriö täyttää määritelmän ehdot vaivatta. Jännä nähdä, että kun osa porukasta osti varmaan edellisen levyn ihan uteliaisuuttaan, niin ostaako ne tämän uudenkin. Edellisellä oli mukana paljon sellaista hypeä, että ollaan Sakaran kolmas kiinnitys ja niin edespäin. Jotkut ilmeisesti toivovat, että tehtäisiin koko ajan uusiksi Saatana on herra -levyä. Kyllä tässä on varmaan jäänyt sitä punkkariosastoa, jotka osti meidän levyt jostain pikkudistrosta ja odotti, että uudetkin lätyt maksaisivat vain kympin. Yksi bändin tosikoimpia kannattajia närästävä seikka lienee vokalisti Unto Helon näyttelijänura. Rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, että olisi varmasti loukkaus punkkareille sanoa meitä punkbändiksi. Me itse asiassa odotettiin jo viime levyllä jyrkempää ilmiötä, että meitä pidettäisiin jonakin sellout-bändinä. Ainakin jengin rakenne on muuttunut nuorempaan ja metallisempaan suuntaan. Toiset tykkää, toiset ei. Se kehittyy jatkuvasti ja koettelee rajojaan. Helvetti, kun minä haluan kuunnella punkkia, menen kyllä Factoryyn kattomaan sekakäyttörockia enkä mihinkään Anttilan levyhyllylle pläräämään tällaisia bändejä. Siihen mennessä nettifoorumeilla oli ollut ihan vaan kannustavaa kommentointia ja levyjä oli kehuttu kovasti. Osa huppariväestä onkin ottanut pesäeroa bändiin, ja luultavasti osa Sakarankin kannattajakunnasta oli hieman ihmeissään Seitsemän surman siunausliitto albumin kanssa. Ei ole mitään järkeä jämähtää yhteen muottiin ja tehdä samaa levyä kerta kerran perään. TEKSTI Saku Schildt I KUVAT Eero Kokko I www.surmacore.com Gambinahuuruisten henkirikosten asiantuntijat ovat jälleen teroittaneet vesurinsa ja lähteneet sotajalalle. Se on meidän rumpalin Oton käsialaa, ja kaveri myös soitti ja lauloi sen levylle, Ande kertoo. Ei voi sanoa, että jonkun ikäinen yleisö olisi parempaa kuin toinen, pääasia että ihmisiä kiinnostaa. Jos tarkkoja ollaan, niin punkkiahan Rytmihäiriö ei ole edustanut sitten 80-luvun, Janne jatkaa vielä. Kyllähän se lämmittää, jos joku vanha fani kertoo kuunnelleensa meitä aikojen alusta ja vielä vaan tykkää. Ande ei tunnu suhtautuvan muutokseen kovin syvällisesti. Monesti isoimmat pitit ja kovimmat meiningit tulee jossain ikärajattomilla keikoilla. Korvien välissä ei kuitenkaan mitään dramaattista muutosta ole tapahtunut, vaan asiat hoituvat hyvin pitkälti entiseen malliin, vaikka onkin peräti levy-yhtiö julkaisemassa levyt ja keikkamyyjä sopimassa keikoista. Saman tien HELMIKUU 2008 INFERNO 73 Inferno_2008_54_7.indd 73 12.2.2008 20:46:32. Rahallisesti ei edelleenkään päästä saamapuolelle. Jannella on tästä selkeä visio. Silloin Mokoman perustama Sakara Records kiinnitti bändin listoilleen ja yhtye julkaisi ensi kertaa levyn korkean profiilin levy-yhtiön kautta. Rytmihäiriön uudelta levyltä löytyy yksi jos toinenkin musiikillinen yllätys, mutta siihen sentään voi luottaa, että parhaat ideat sanoituksille löytyvät yhä Alibista. " Paluu rikospaikalle K ulttibändi" on termi, jota monet muusikot mielellään käyttäisivät orkesterinsa yhteydessä, mutta harvan kohdalla se on oikeutettua. Nöyrä mielipiteeni on, että oikeassa punkissa on kiljuräkälaattaa vähintäänkin dominoiva määrä. Akustiset esille Tuore Sarvet, sorkat, salatieteet tarjoaa kuulijoille sekä tuttua ja turvallista mäiskintää että uusia kokeiluja
www.down-nola.com Inferno_2008_54_7.indd 75 12.2.2008 20:46:40
Varaa Lippupalvelusta ja lunasta R-kioskista. Inferno_2008_54_7.indd 76 12.2.2008 20:47:24
Albumin soundipolitiikan suhteen koettu pettyminen vaivasi luonnollisesti myös itse bändiä. Ajoittaiset kuorohyminät, nimibiisin ritualistiset puhtaat laulut ja pääosaa näyttelevä, todella raaka ja aiempia julkaisuja matalampi HELMIKUU 2008 INFERNO 77 Inferno_2008_54_7.indd 77 12.2.2008 20:47:44. Heidän todellisuudessaan black metal on paljon enemmän kuin vain yksi musiikkityyli muiden joukossa. AN PAHKSESSA LVELU PA Wreath Of Thevetat johtaa nimensä osalta jälkensä Blavatskyn kirjallisuuteen. Ainoastaan rummut purkitettiin studiossa ja muut instrumentit kaikessa rauhassa, pääsääntöisesti treenikämpillä luottoäänimiehemme kanssa. By The Blessing Of Satan oli hyökkäävä ja kylmä levy, kun taas MSFHG on todella monipuolinen, kertoo bändin vokalisti Torog. Levyt omaavat myös musiikillisesti huomattavan paljon samoja piirteitä. TEKSTI Joni Juutilainen I KUVA Kristiina Lehto I www.alghaznth.com I www.behexen.tk Kevät saapuu Suomeen totuttua mustemmissa merkeissä. Useasti Suomen Dimmu Borgiriksi kutsuttu yhtye seilailee kuitenkin kaukana kaupallisuuden ja turhanpäiväisyyden vesiltä. Bändin pääosin nopeatempoinen, alleviivatun saatanallinen ja tukahduttavan synkkä musiikki on edustanut black metalia puhtaimmillaan ja aidoimmillaan. My Soul For His Glory on synkkä ja tunnelmallinen, todella pimeä levy verrattuna edelliseen täyspitkään. Biisit eivät ole aivan niin helposti pureksittavia kuin edellisellä. MSFHG:llä esiintyy aiempaa tummasävyisempi, mystisempi ja melodisempi Behexen. Uudelta levyltä löytyvä On Blackening Soil käsittelee Thevetatin maagista työtä, mutta ei sitäkään tarinaa voi suoranaisesti kreditoida tuohon suuntaan. Kai noissa levyissä on jokin keskinäinen linkki, sillä et ole tosiaan ainoa, joka moista sanoo. Tähän ovat syinä väkivaltainen musiikillinen ilmaisu ja esoteeriset sanoitukset. Uusi levy on kokonaisuudessaan lähtöisin kitaristiemme, Grimortin ja Thasmorgin sävellyskynistä, ja samat herrat vastasivat myös reilusti yli puolesta OTU:n biiseistä. Tätä faktaa peilaten on suorastaan ihme, kuinka suuren harppauksen eteenpäin bändi kykenee ottamaan uusimmalla My Soul For His Glory -levyllään. Yksi merkittävä yhteinen seikka on sävellysvastuun samanlainen painottuminen, ja se on varmasti vaikuttanut vahvasti lopputulokseen. Tästä pitävät huolen uusien julkaisujen muodossa kotimaisen black metalin terävintä kärkeä edustavat Alghazanth ja Behexen. Materiaali on tunnistettavaa, mutta samalla moni asia on muuttunut. Kumpikaan levy ei ole suorissa kytköksissä Blavatskyyn juurikaan muuten kuin nimensä puolesta. Soundien totaalinen kuseminen sai meidät lähestymään uuden levyn nauhoitusta täysin eri kulmasta. Pitää paikkansa, että käsitteisiin Osiris-Typhon ja Thevetat olen törmännyt ensi kertaa Salaisen opin sivuilla, ja sieltä ne ovat päätyneet myös molempien levyjen nimeämisprosessiin, mutta itse konseptuaalista sisältöä ei voi lähteä niputtamaan yksiin Blavatskyn tai teosofian kanssa. Nyt soundeissa on mukavasti särmää, mutta ne ovat myös riittävän selkeät, jotta pienetkin yksityiskohdat pääsevät esiin, sanelee bändin rumpali ja sanoitusvastaava Gorath Moonthorn. Muutoksesta Vuodesta 1994 musiikkiaan työstäneen Behexenin kaksi edeltävää albumia, Rituale Satanum (2000) ja By The Blessing Of Satan (2004) osuivat omalla sarallaan suoraan maaliin. Soiton ja kappalerakenteiden ohella vakuuttavaa kehitystä on tapahtunut myös laulupuolella. TPA:lla tämä taakka lepäsi suurimmalta osin silloisen kitaristin, Infectionin harteilla. V iidennen levynsä Wreath Of Thevetatin hiljattain paketoinut Alghazanth edustaa suomalaisen black metalin mahtipontista laitaa. Vahvat kosketinsoitinsovitukset yhdistettynä myrskyävään, usein varsin kiihkeätempoiseen ja teknisesti huipputasoiseen revittelyyn on tuottanut aiemmin kovatasoisia, mutta valitettavan vähälle huomiolle jääneitä levyjä. Tällä kertaa haluttiin nauhoitusprosessiin väljät aikaraamit, jottei lopputulosta varjostaisi mikään hätiköidysti tehty ratkaisu äänityksen tai miksauksen suhteen. Suurinta osaa paljolti Mörk Gryningin hengessä kulkevista kitaramelodioista voi luonnehtia erittäin melankolisiksi, kun taas bändin musiikin peruspohja rytisee edelleen vahvasti gorgorothmaisissa tunnelmissa. Koetko levyt jonkinlaisina sisarlevyinä, vai onko Alghazanthin levytetyssä tuotannossa koskaan edes haettu mitään yhtenäistä punaista lankaa. Alghazanthin edellinen julkaisu, The Polarity Axiom (2004) toimi kappalemateriaaliltaan loistavasti, mutta levyn epäselvä äänimaailma jätti runsaasti toivomisen varaa. Samoja monttuja kaivettiin auki myös Osiris-Typhon Unmasked -levyllä (2001)
Pitkäaikainen haaveeni on ollutkin kirjoittaa kirja ajatuksistani ja kokemuksistani okkultismin parissa. Mielestäni olemme jokaisella levyllämme luoneet nahkamme onnistuneesti. " Tämä ei ole mitään hevimerkkien näyttelyä tai metalliveljeyttä, vaan syvästi ideologinen taiteenmuoto." Gorath Moonthorn mylviminen tuovat bändin musiikkiin täysin uudenlaista sävyä. Black metal, ja artisti sen takana, on nimenomaan kanava. Minusta black metal on onnistunut saavuttamaan sen ytimen johon se on tarkoitettu. Ehkä sitten, kun musiikillinen ilmaisu on jäänyt taakse. Bändien jäsenten saatanallinen vakaumus käy ilmi sekä sanoituksissa, keikkatilanteissa että bändien haastatteluja lukiessa. Ja kun artisti voi luoda itse musiikillaan sen tunnelman ja muodon, millaisena sanoma tulisi vastaanottaa, sanoisin sen olevan täydellistä. Inferno_2008_54_7.indd 78 12.2.2008 20:47:56. Ikinä emme kuitenkaan tarkoituksella yritä hakea "uutta" tyyliä, vaan kaikki on tapahtunut luonnostaan. Ideologiasta Alghazanth ja Behexen tunnetaan vahvasti ideologisina yhtyeinä. Ehkä vain itselleni, mutta tunnen tärkeäksi kirjata ylös tietoni ja havaintoni. En nauhoittanut vokaaleita studiossa, vaan lauloin jokaisen biisin hylätyssä kellarissa, yön pimeimpinä tunteina, suitsukkeiden ja kynttilöiden ympäröimänä. Vokaaleihin hain enemmän syvyyttä muuttamalla niitä osittain matalammiksi. Lauloin vokaalit juuri silloin kuin itse halusin. Näin oli helpompi saavuttaa oikea tunnelma steriilin studiokopin ja aikarajan sijaan. Jonakin päivänä olen toivottavasti siihen valmis. Molemmat haastateltavat pitävätkin black metalia erinomaisena joskaan ei ainoana kanavana pimeän sanoman välitykseen, sanoo Torog. Voin hyvin kuvitella tuovani ajatuksiani esille esimerkiksi vain kirjoittamalla. Luulen, että tulemme aina etsi78 INFERNO HELMIKUU 2008 mään tyyliämme, vaikka tunnistettavat elementit musiikistamme aina löytyisivätkin. Koetteko bändin jo löytäneen oman paikkansa, vai onko Behexenin taival jatkuvaa oman linjan etsimistä. Tätä tapaa tulen jatkamaan myös tulevaisuudessa
Tämä on tosin melko marginaalista, jos vertaa siihen, kuinka paljon enemmän ihmisiä saavuttaa musiikin kautta. Kuitenkin ajatus yhtenäisestä skenestä on harhainen, koska skeneen kuuluvilla on vain löyhä sidos toisiinsa jos sitäkään. Pelkkä ajatuskin on absurdi. Black metal on erittäin varteenotettava väylä satanistisen ideologian ja mustan energian välittämiselle, sillä siinä ei nojata pelkästään sanojen voimaan, vaan sitä tukee myös tunnelataukseltaan erittäin suuri musiikillinen puoli. Tätä kautta saatan ajautua tiukkoihin tilanteisiin, tiedostaa Torog realiteettinsa. Usein black metalin parissa toimivat ihmiset ovat aktiivisia; luovat musiikkia, pyörittävät levy-yhtiöitä ja distroja, ja pienessä maassa sitä tullaan väkisinkin tutuiksi. Norja-skenen nihkeät kuppikunnat tai vaikkapa mielipuolinen ranskalaiskopla Les Légions Noires muistuttavat siitä, mitä black metal -yhteisöt voivat parhaimmillaan (tai pahimmillaan) saada aikaiseksi. Eri asia on, jos aletaan tinkimään omista näkemyksistä yleisesti vallitsevan mielipiteen takia, koska silloin tuosta kaikesta tosiaan tulee pelkkä epäyhtälö. Minä en ainakaan näe sen suurempaa konfliktia yksilöllisyyttä korostavan musiikkigenren ja yhteisöllisyyden välillä, eihän yhteisöllisyys tarkoita totaalista homogeeniseksi massaksi sulautumista. Ideaalitilanteessa tämä tietty yhteisöllisyys suo paremman mahdollisuuden päästä vaihtamaan ajatuksia samanhenkisten yksilöiden kanssa sekä johtaa helpommin bändien väliseen yhteistyöhön esimerkiksi asianmukaisten keikkojen ja projektien muodossa. Ytimestä Heavymusiikki on Suomessa melkoinen trendi. Onhan sitä joutunut muutaman kerran tappeluihin ja saanut joissain paikoissa normaalia huonompaa palvelua, mutta ei tuollaisella ole merkitystä, sillä naama on uusiutuva luonnonvara ja nyrpistelevä virkailija tai kassaneiti ei päivääni pilaa. Black metal on Saatanan musiikkia. Uskon kuitenkin, että suurin osa henkilöistä toimii itsenäisinä yksikköinä, eivätkä he ole kiinnostuneita mistään skenestatuksesta. Kyllä se ärsyttää, pakko myöntää. Vuosien varrella on sattunut yhtä sun toista. Itse en ajattele kuuluvani mihinkään kiinteään skeneen. Suuremmilta ongelmilta olen kuitenkin välttynyt. Kuinka on, Gorath, liputatko sinä skenehengen puolesta. Eli en näe mitä hyötyä asiasta voisi olla. Torog kuitenkin suhtautuu periaatteelliseen skeneilyyn odotetun negatiivisesti. Inferno_2008_54_7.indd 79 12.2.2008 20:48:05. Suurelle yleisölle se on alkanut tarkoittaa mukavaa, turvallista ja helposti hyväksyttävää musiikkia eli kaikkea sitä, mitä vastaan metalli on aikojensa alusta lähtien taistellut. Voisihan sitä vaikka kirjan kirjoittaa, mutta löytyy tuhansia, jotka tekevät sen paremmin kuin minä, ja musiikki on minun silmissäni paljon kokonaisvaltaisempi keino ajatusten levittämiselle. Eikä tuollaisissakaan tilanteissa varsinaisesti vakaumuksesta ole kyse, vaan lähinnä siitä, minkälaisiin vaatteisiin pukeudut tai miltä näytät, Gorath kertoo. Minua ei liiemmin vituta se, ettei valtaväestö koe black metalia enää niin "vaarallisena". Sana "skene" saa aikaan negatiivisia väreitä, koska joillekin tuntuu olevan kaikkein tärkeintä kuulua niin sanottuun "sisäpiiriin" pitäen sitä jonkinlaisena oman arvonsa mittarina. Gorath Moonthorn jatkaa jokseenkin samoilla linjoilla. Myös black metal on saanut osakseen vesittymistä, merkityksettömiä bändejä ja asiaan perehtymättömiä kuulijoita heitä, joille black metal on vain yksi musiikkityyli muiden joukossa. Tämä ei ole mitään hevimerkkien näyttelyä tai metalliveljeyttä, vaan syvästi ideologinen taiteenmuoto, Yhteisöllisyydestä Black metaliin on kautta aikain liitetty vahvasti eräänlainen yhteisöllisyys. Luulen, että suurin syy ongelmatilanteiden syntyyn on kuitenkin itsessäni, sillä impulsiivisena ihmisenä en aina pysty pitämään suutani kiinni. Black metalin ulkoisina tunnusmerkkeinä käytetty helvetillis-perkeleellinen symboliikka, mustavalkoiset kasvomaalaukset ja muu metallimusiikkiin vahvasti yhdistyvä rekvisiitta esiintyy harvan muusikon arkielämässä yhtä suurissa määrin kuin keikoilla tai promokuvissa. Omia ajatuksia tulee tuotua esiin ihan keskustelujakin käymällä. Enemmän minua vituttaa se, etteivät sitä kuuntelevat ihmiset joko halua tai kykene tiedostamaan, mistä tässä on pohjimmiltaan kyse. Tämän ovat huomanneet myös haastateltavamme. Elämänfilosofiaa, vakaumusta ja ideologiaa on kuitenkin mahdotonta pyyhkiä pois tarpeen tullen
En kuitenkaan tahtoisi nähdä ihan kaikkea black metalia vain jo siihen vihkiytyneiden etuoikeutena, sillä silloin se täyttää vain ylläpitävän ja vahvistavan roolinsa. Kun musiikinteon tarkoitusperät ovat puhtaat, niin en näe siinä mitään haittaa, että levy myisi hyvin myös pienten piirien ulkopuolella. Ikuisuuskysymys undergroundin ja mainstreamin välille vedetystä rajasta saa tuskin koskaan lopullista vastausta tuekseen. Aina on mukana sieluja, jotka ovat ymmärtäneet black metalin todelliset tarkoitusperät ja näin pystyvät vastaanottamaan musiikista Saatanan pimeät säteet. tavalliset ihmiset tiehensä, Torog jatkaa. Black metalin muoto jo itsessään sisältää viestin, ettei tätä ole tarkoitettu kaikille. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että levymme leviäisivät vähän laajemmillekin markkinoille, kunhan vaan tietyt olennaiset realiteetit eivät unohdu siinä samalla. En näe kovin suurena ongelmana sitä, että jokunen kappale eksyisi ei-toivottuihin käsiin. On hyvä muistaa, että trendienmetsästäjille tämä on vain vaihe muiden joukossa, mutta niille, jotka oikeasti tuntevat vetoa black metalin todellisia kasvoja kohtaan, tämä on ikuista, päättää Gorath haastattelun. Inferno_2008_54_7.indd 80 12.2.2008 21:17:28. Torog jatkaa. Suurimmalta osalta black metal kuitenkin käsitetään väärin. Sen ei tarvitse kantaa merkitystä muille, koska alun perin se on luotu itsellemme, mutta jos joku löytää sieltä sen kuihtumattoman pimeyden siemenen, on black metal tehnyt tehtävänsä. Hän on yhdentekevä black metalin todelliselle tarkoitukselle." Torog joka hyvin usein täyttää suoranaisen saatananpalvonnan kriteerit. Periaatteessa kaikki tuo on lopulta merkityksetöntä. Hän on yhdentekevä black metalin todelliselle tarkoitukselle. Levymme ostanut henkilö joka ei pysty koskettamaan itse ydintä, Saatanaa, pitelee käsissään lataamatonta asetta. Minusta on tärkeää, että myös uusilla sieluilla on mahdollisuus upota tämän mustuuden syövereihin, vaikka sitten riskinä onkin syöpäläisten puoleensa houkuttaminen. Molemmat yhtyeet ovat oman musiikkityylinsä saralla jo kohtuullisen tunnettuja nimiä, etenkin kotimaassamme. "Levymme ostanut henkilö joka ei pysty koskettamaan itse ydintä, Saatanaa, pitelee käsissään lataamatonta asetta. Vaikkei se minulta varsinaisesti pois olekaan, niin en minä silti halua, että joku perusjantteri ostaa meidän hengentuotteita rankaksi tiskausmusiikikseen. Black metal on musiikillisesti niin etovaa, että se ajaa ns. Ne, jotka eivät tätä ymmärrä, voivat minun puolestani säästää meidät kaikki odottelulta ja siirtyä välittömästi uusien muoti-ilmiöiden pariin, Gorath jyrähtää. Siitäkin huolimatta kummankin tekemisiä leimaa vahva underground-henkisyys, aina pieniä levy-yhtiöitä myöten. Hyvä levy löytää kotiinsa. Gorathin näkemys asiasta on varsin realistinen. Tiedän kyllä, että mitä helpommin levyjä saa, sitä todennäköisemmin ne päätyvät myös "vääriin koteihin". Yksikään hännystelijä tai trendien perässä vaeltava ei voi koskaan koskettaa itse ydintä
Sosiaalinen halu tarttua asioihin kasvaa sisäisestä halusta. Tule hoiva-alalle, töitä kyllä riittää. www.voimaahoivaan.fi Inferno_2008_54_7.indd 81 12.2.2008 21:17:40. Yhteiskunta raaistuu, se ei aina ole mieluista katseltavaa. Haluatko sinä kasvaa? VOIMAA HOIVAAN Hoiva-ala tarjoaa entistä enemmän myös miehille sopivia monipuolisia työtehtäviä sekä mahdollisuuden kantaa yhteiskunnallista vastuuta
Kuvittelin, että levyn julkaiseminen ei vaatisi muuta kuin että saisi nauhat bändeiltä, en huomioinut juttuja kuten kansitaide ja painattaminen. Se oli ensimmäinen kerta, kun kukaan metalli-undergroundin ulkopuolella kuuli yhtiöstä. Yhtiön perustanut ja sitä tähän päivään mennessä johtanut Brian Slagel vaikuttaa tyypilliseltä musiikkidiggarilta, joka vain sattuu olemaan iso pamppu merkittävässä alan yrityksessä. Olin vain penska Los Angelesista joka oli kiinnostunut musiikista, teki fanzinea ja oli töissä levykaupassa. Slagel myöntää, että yhtiön alkuaikoina hän oli melkoinen keltanokka, oli sitten kysymys rahasta tai muista julkaisutoimintaan liittyvistä asioista. Slagel, joka on ylläpitänyt ystävyyttään Metallican jäsenten kanssa näihin päiviin saakka, muistelee lämmöllä aikoja, jolloin megasuosiosta ei ollut vielä hajuakaan. 82 Inferno_2008_54_7.indd 82 12.2.2008 21:18:04. Paikallisessa skenessä oli INFERNO HELMIKUU 2008 monia hyviä bändejä joita kukaan ei tiennyt, ja koska olin saanut paljon vaikutteita brittihevin uudesta aallosta ja koko siitä tee-se-itse-asenteesta, kysyin noilta bändeiltä, jos he voisivat antaa minulle biisin kukin, niin julkaisen kokoelma-albumin. Yhtiön johtohahmo Brian Slagel kertoo, että Metallicaa ja Slayeria ensiaskelissaan tukenut yhtiö on pyrkinyt aina olemaan innoissaan uudesta musiikista. O Neljännesvuosisata kehityksen terällä li sitten kyse Slayerista, Cannibal Corpsesta tai Primordialista, monen metallimusiikin klassikkoalbumin takaa löytyy Metal Blade -yhtiön logo. Pölkyllä TEKSTI Tapio Ahola I KUVAT Metal Blade I www.metalblade.com Legendaarinen levy-yhtiö Metal Blade on saavuttanut kunnioitettavan 25 vuoden iän. Bändin tyypit mainitsivat Metal Bladen kaikissa haastatteluissa, mikä oli todella hienoa. Sattumaa se on pitkälti ollutkin. Meistä alkoi tulla oikea levy-yhtiö Armored Saintin ensimmäisen ep:n aikoihin. Jo neljännesvuosisadan ajan metallimaailmaa rikastuttanut puulaaki on onnistunut löytämään talliinsa rajoja rikkovia yhtyeitä useamman kuin kerran. Se levy menestyi todella hyvin, ja bändi teki lopulta sopimuksen Chrysalisin kanssa. Metal Bladen ensimmäinen julkaisu oli vuonna 1982 julkaistu Metal Massacre -kokoelma-albumi. Sitten tulikin Slayer, jonka debyytti oli ensimmäinen todella käänteentekevä levy, jonka julkaisin. Innokas teinipoika Tanskasta Metal Massacre -kokoelma oli myös ensimmäinen levy, jolla kuultiin Metallican musiikkia. Kun laitoin pihalle ensimmäisen levyn, tarkoituksena ei ollut edes perustaa levy-yhtiötä, amerikkalaistyyliin paljon ja nopeasti puhuva Slagel selittää. Silloin tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että tässä on kyse jostain isommasta jutusta kuin minusta ja äitini autotallista. Ensimmäiset julkaisumme olivat Demon Childin ja Bitchin ep:t. Hyvää tuuriakin oli mukana matkassa. Haparoivan alun jälkeen Metal Bladesta kuitenkin tuli nopeasti tärkeä vaikuttaja metalliskenessä. Koska minulla ei ollut rahaa, minun piti lainata tädiltäni ja joiltain kavereiltani ja lisätä siihen vähäiset säästöni. Vielä tuossa vaiheessa Slagel ei vielä haaveillut pitkästä urasta levymogulina, kunhan vain halusi tukea skeneä jotenkin. Yksi jakeluyhtiö tuli ja sanoi: "Sinulla ei ole rahaa, mutta näytät tietävän mitä skenessä tapahtuu, joten me tarjoamme sinulle sopimusta, joka kattaa painatuksen ja jakelun." Joten minä toimitin heille levyt ja he maksoivat painatuksen
Metallican kasvu yhdeksi maailman suurimmista bändeistä tuli Slagelille, kuten kaikille muillekin, valtavana yllätyksenä. He soittivat parhaan koskaan kuulemani version Iron Maidenin Phantom Of The Operasta. Ei ole oikein muita kriteerejä. HELMIKUU 2008 INFERNO 83 Inferno_2008_54_7.indd 83 12.2.2008 21:18:13. Ihmiset imuroivat musiikkia netistä ja isot levy-yhtiöt ovat pallo hukassa. Menin heidän luokseen, kerroin olevani yhtiöstä nimeltä Metal Blade ja pyysin heitä kokoelmalevyllemme. Hän oli pystyttänyt rumpusetin nurkkaan kotonaan ja jauhoi, että aikoi perustaa bändin. Meidän piti sanoa, ettei meillä ole varaa, kokeilkaa jotain muuta lafkaa. Pohjimmiltaan edelleen fani 25 vuoden aikana Slagel on nähnyt monen levy-yhtiön nousevan ja kaatuvan. Keikan jälkeen kaverini näki penskan, jolla oli päällään Saxonin kiertuepaita Euroopasta. Olen tuntenut bändin tyypit pitkään. Slagel tarjoaa edelleen bändeille sopimusta samoilla perusteilla. Katsomme toisiamme ja kysymme: "Miten me oikein olemme tänne päätyneet?" Entä onko bändejä, joiden kanssa Slagel ei aikoinaan tehnyt sopimusta ja on myöhemmin joutunut katumaan, kun bändistä on sittemmin tullut suuri. Toivon, että minulla olisi alussa ollut enemmän rahaa, koska silloin olisimme voineet kiinnittää Metallican ja Mötley Crüen, mutta hei, kaikkea ei voi saada. Sen vain pitää olla musiikkia, josta pidän. Mutta he olivat todella hyviä silti. Slayerkään ei vaikuttanut aluksi potentiaaliselta miljoonamyyjältä. Noihin aikoihin kaupungissa ei ollut ketään joka olisi edes tiennyt mikä Saxon on, saati että olisi pitänyt päällään heidän kiertuepaitaansa, joten menimme tyypin luo ja kysyimme, mistä hän oli saanut paidan. Joskus Mustan levyn aikoihin olemme konsertin backstagella, meillä on drinkit edessämme ja kello on kaksi. He soittivat ehkä kaksi omaa biisiä ja loput covereita. Suurimmat muutokset ovat Slagelin mukaan tapahtuneet parin viime vuoden aikana. Brian Slagel on moneen otteeseen sanonut, että hänellä on vain ollut hyvä tuuri, hän on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. "Olen pohjimmiltani edelleen fani, ja kun kuulen jotain bändiä josta pidän fanina, haluan työskennellä sen kanssa." Tajunnan räjäyttävä cover-bändi Toinen metallisuuruus, jonka uran alkutaipaleella Metal Blade näytteli suurta roolia, oli Slayer. Siitä tuli sitten Metallica. Cannibal Corpse on varmastikin yksi tärkeimmistä, koska he ovat olleet mukana kuvioissa pitkään ja me olemme olleet mukana alusta asti. He ovat mahtavia tyyppejä, kavereita joiden kanssa on mukava tehdä duunia tai hengailla. Vuonna 1980 LA:n alueella oli vain kaksi ihmistä, jotka tiesivät jotain brittihevin uudesta aallosta, minä ja kaverini John. Yksi asia on silti edelleen pysynyt samana. Sitten he alkoivat kirjoittaa enemmän omaa materiaalia ja näin heidät keikalla pari kertaa sen jälkeen. Kun olin työstämässä ensimmäistä Metal Massacrea, Lars antoi minulle nauhan. He lämmittelivät Metal Bladen bändiä nimeltä Bitch yhdessä anaheimlaisessa klubissa. Siinä olivat vain he kaksi, se oli Hit The Lightsin alkuperäisversio, eräs heidän ystävänsä soitti soolon. Me sanoimme vain, että "joo, joo, ihan varmasti perustat". Monet yhtiöt keskittyvät johonkin yhteen skeneen eivätkä kiinnitä mitään muuta, ja kun se skene ei olekaan enää huudossa, he eivät muutu ajan mukana. Ainoa bändi, jonka kohdalla toivon, että voisin palata ajassa takaisin ja kiinnittää sen, on Pantera. Kuuntelimme levyjä ja ajoimme levykaupasta toiseen. Mutta meillä on hyvä tilanne pienenä levy-yhtiönä, koska voimme reagoida muutoksiin paljon nopeammin. Sitä, tuleeko jostain Metal Bladen nykyisistä akteista Metallican tai Slayerin kaltainen meganimi, ei Slagel osaa ennustaa, "koska ei sitä kukaan ennustanut heidänkään kohdallaan". Aloin ajatella, että tämä bändi pitää saada studioon levyä tekemään. Me olemme aina olleet innoissamme uudesta musiikista ja uusista bändeistä sekä yrittäneet olla mukana tuomassa niitä esiin. Slagel tarjoaa syyksi siihen, että Metal Blade on edelleen mukana kuvioissa sen, että yhtiö on osannut muuttua ja mukautua. Se on iso haaste silti, mutta onneksi metallifanit haluavat tukea bändejä, he haluavat ostaa t-paitoja ja cd-levyjä, he haluavat jopa maksaa musiikin lataamisesta. Musiikin bisnespuolikin on muuttunut Metal Bladen toiminta-aikana paljon. Joka kerta kun menin Dallasiin, hengailin heidän kanssaan, ja heillä oli tapana soitella minulle ja kertoa bändin kuulumisia. Tuolla näkemälläni keikalla he olivat todella nuoria, enkä usko, että he olivat siihen mennessä tehneet kovin montaa keikkaa. Aloin hengailla Larsin kanssa enemmänkin. Tällä hetkellä Metal Bladella on tallissaan lukuisia nykypäivän metallilupauksia, kuten vaikkapa Job For A Cowboy, Amon Amarth ja As I Lay Dying. Hän ja James alkoivat kuitenkin harjoitella yhdessä, mutta eivät onnistuneet löytämään bändiin ketään muuta. Slagel kertookin, että hänellä ja yhtyeellä on erityisen lämmin suhde. Slayer räjäytti tajuntani. Studiossa minulle sitten valkeni, että jotain suurta oli tapahtumassa. Olen pohjimmiltani edelleen fani, ja kun kuulen jotain bändiä josta pidän fanina, haluan työskennellä sen kanssa. Hän vastasi, että oli muuttanut Kaliforniaan vasta pari viikkoa sitten Tanskasta. Tunnetuin puljun tämänhetkisistä yhtyeistä on Cannibal Corpse, joka on koko pitkän uransa ajan levyttänyt Metal Bladelle. Kerran menimme Michael Schenker Groupin keikalle eräässä Los Angelesin lähiössä. Ennen Cowboys From Helliä he lähestyivät meitä, mutta he halusivat 75 000 taalaa, mikä oli niihin aikoihin iso raha. Slayer on malliesimerkki tästä, vaikka se, että näkee potentiaalia aloittelevassa cover-bändissä, on myös selkeä merkki vainusta. Tulin paikalle hiukan aikaisemmin, koska mesta oli aika kaukana kotoani ja ajattelin että voisin siis siinä samalla katsella lämmittelybändit
SUOMEN RANKIN BAARI & YÖKERHO Tsekkaa tarkemmat ohjelmatiedot osoitteesta www.infernobar.fi Inferno_2008_54_7.indd 84 12.2.2008 21:18:15
Nyt koko helvetin aita räjähtää taivaan tuuliin. Kuten useimmat suomalaiset painavat levyt, Tuhottu tila seikkailee koko kestonsa melankolian, menetyksen, henkisen myllerryksen ja itseinhon alhoissa, mutta tekee sen vakuuttavasti. Musiikillisesti Tuhottu tila on esikoista yhtenäisempi teos. Sitä ei ole mitä en näe -platta oli virkistävä poikkeus kotimaisessa keskiraskaassa sarjassa, sen raidoilla kun ei menty sokeasti perkelettä huutaen sieltä mistä aita roikkuu. Sulkakynä on sauhunnut oikeassa kulmassa, pergamentti on absintista märkä. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa HELMIKUU 2008 INFERNO 85 Inferno_2008_54_arviot.indd 85 12.2.2008 21:11:08. Hahmoa uskoo. Joka sellaista tässä yhteydessä tarjoaa, ei ymmärrä mistään yhtään mitään. Väitän myös, ettei biisinimiä, joihin sisältyy sana "Mauser" ole koskaan tarpeeksi. Tai no, kaasunhajuisesta loppukaneetista nyt en ole ihan varma. Vaikka sen nuottimassa harppoo CMX-henkisestä rokkailusta syysjään-hauraiden balladien kautta Meshuggah-kimpoiluun, kokonaisuus on läjässä perin mallikkaasti. Uskokaa te puolestanne minua: näin ei tapahdu usein. Arviot Uho Production Iiwanajulma Tuhottu tila UHO SERILLA MAU IKKOON OTS Erityisesti Kevättä vihaan -raidan antirakkaustarina pihalla palavine tauluineen on kerrassaan iskevä. Silti en keksi oikein yhtäkään paikkaa, jolle soisin muutosta pystytettävän. "Tekotaiteellinen" taas on sana, jolla kotimaamme kynäniekkojen tuotoksia usein pamautetaan. Kuulija ei herää kertaakaan miettimään, mikähän taiteilijan pullamössössä nyt on vialla, liekö siinä liikaa rusinoita. Perkele, jos ette osta tätä levyä, niin tulen ja saksin hevihousuistanne rimpsut. MATTI RIEKKI Helsinkiläistynyt juvalaiskopla Iiwanajulma antoi melkoisen hallavaroituksen jo pari vuotta sitten julkaistulla debyytillään. Jo albumin ensisäkeistä tietää tulossa olevan jotain tavallista suurempaa. Uskon Iiwanassa olevan paukkuja vieläkin suurempaan, mutta hurjan vahva etappi on tämäkin. Olen kuunnellut levyn monessa mielentilassa, monenlaisin metodein ja virheitä etsien. Paitsi yhtenäisenä kuvaelmana, albumin lyriikat ansaitsevat kiitosta myös mikrotasolla. Kun basisti-solisti Wille Hartosen tulkitsema päähenkilö tunnustaa "en kestä itseäni selvänä, en häpeää joka odottaa ulkona", kananliha ottaa välittömästi vallan
Ainut asia, jota poppoo ei täysin ole osannut omia selkeiltä esikuviltaan, ovat kaaleihin väkisinkin syvälle uppoavat köörit ja kertosäkeet, mutta mitä pienistä. Laulajan äreässä äänessä on sopivaa maanisuutta, ja kun legendaarisen thrash-tuottajan Bill Metoyerin vahvassa 1980-luvun hengessä ruuvaamat soundit ovat jämäkät, loksahtavat kaikki palaset kohdalleen. Warbringerin tyyli on perinnetietoinen thrash-metal, ja sitä se nimenomaan edustaa prikulleen, jokaista yksityiskohtaa myöten. Intensiteetti on jo priimaluokkaa, mutta crossover-potentiaalissa olisi vieläkin jytäkämpää lunastettavaa. MIIKA JALONEN Inferno_2008_54_arviot.indd 88 12.2.2008 21:11:35. on kyllä "rankempi" seikka, jota vyöryvät soundit tyylikkäästi korostavat mutta samalla janaa on venytetty myös toisesta ääripäästä. Toisaalta tuntuu, että Animal Alpha on vasta nousemassa kohti täyttä kukoistustaan. Hauraimmillaan Agnete tuo mieleen jopa Portisheadin Beth Gibbonsin. Moittimista en albumista juuri keksi. Arviot Century Media Warbringer CENTURY MEDIA War Without End Parikymppiset, ja allekin, Amerikan sällit ovat nousseet ensimmäistä kertaa sotapolulle, jonka uhotaan olevan päättymätön. Vaan kun takana on heti alusta alkaen iso ja voimakas heimo, kelpaa kirveitä heilutella ja isommankin joukkion päänahkoja tavoitella. Albumia kuunnellessa monen reunionkin jo tehneen vanhan konkarin on syytä skarpata riskisti, sillä pojasta polvi todellakin paranee. Niinpä vähän ihmetytti, kun bändi alkoi jo hyvissä ajoin julistaa, että uudella levyllä on luvassa ennen kaikkea rankempaa menoa. You pay... Energia ja raivo on suunnattu tehokkaasti, minkä johdosta alle puolen tunnin kestokin palvelee kokonaisuutta, ja tahtilajit ja tunnelmat vaihtuvat kuin mallit catwalkilla. Itse ääritiukkoihin ja ankaralle kitarankuritukselle perustuviin biiseihin hommahan ei todellakaan kompastu. Oikeastaan koko levyä on turha selitellä mitenkään, se vaan toimii. MEGA joka näyttää rokokoo-kaudelta karanneelta hovineidolta ja kuulostaa halutessaan joko kirvesmurhaajalta tai seireeniltä. Debyytti Pheromonesilla (2005) iskivät osuvimmin kontrastit, eivät ainoastaan Agneten tulkinnassa vaan myös kulmikkaan mätön ja kiero88 INFERNO HELMIKUU 2008 jen mutta äärimmäisen tarttuvien melodioiden välillä. Henkilökohtaisesta taito- ja näkemystason puutteestakaan ei sodan lopputulos tunnu olevan kiinni, sen verran vakuuttavaa viisikon jälki on. Useimmiten molemmilta yhtä aikaa. Turhaanpa epäilin. Tarkkaan lapasessa pysyvää kaahausta riittää joka rallissa, ja jarrua painellaan mallikelpoisiin thrash-osuuksiin hidastaen. Kajahtaneen hurmaava keulakuvakaan ei toki pelastaisi mitään, ellei yhtyeellä olisi myös musiikillista annettavaa
Inferno_2008_54_arviot.indd 89 12.2.2008 21:11:48
FULLSTEAM, INFERNO JA MYSPACE FINLAND YLPEÄNÄ ESITTÄVÄT 26.3.2008 27.3.2008 28.3.2008 29.3.2008 15/13( EI IKÄRAJAA) 15 16 18/20 Inferno_2008_54_arviot.indd 93 12.2.2008 21:12:33
"Minun hautaani vartioi satatuhatta tappajasatelliittia" -tyyppiset rivit saavat komeasta musiikista oivallisen kaikupohjan. TONI KERÄNEN Inferno_2008_54_arviot.indd 94 12.2.2008 21:12:36. Tämä on osin harhaanjohtavaa. Levyn ilmestyessä puhuttiin yhden kappaleen sisältävästä proge-eepoksesta. Tavallisen cd-version myötä myös Inferno saa teoksen arvosteltavakseen. Vaikka perusversio saapuu ilman 40-sivuista lib- rettoa ja median hypetystä, niin kaiken takana on CMX: n kenties loistavin albumikokonaisuus. Teemalevyä myytiin myös internet-latauksena. Ensinnäkin, kokonaisuus on jakaantunut selke- ästi itsenäisiin kappaleisiin. Arviot Emi CMX EMI Talvikuningas CMX julkaisi Talvikuninkaasta viime vuoden syyskuussa 8000 kappaleen kalliin erikoispainoksen. Yksi asia on kuitenkin selvä. Tämän lisäksi on vaikea keksiä mitään, mitä Talvikuninkaasta ei olisi jo sanottu. Toisekseen, vaikutteita on ammennettu muustakin kuin progesta, jopa yhtyeen alkuaikojen hc-elementit ovat läsnä muun muassa Resurssikysymys- ja Pretoriaanikyborgit-kappaleissa. Sanoitusten pohjan muodostava scifi-tarinakin on kaikessa kliseisyydessään tunteita herättävä
Perustan yhtyeen black metalille luovat 4- ja 8-kielinen basso. kitarasta, bassosta ja koskettimista. Kokonaisuuden läpäisevä teema on totutusti scifihenkinen: ekstraterrestriaalisten ja jo muilta A-levyiltä tuttujen entiteettien avittama ihmiskunnan kehitys ja taantumus. Päällimmäiseksi nousee kuitenkin tunne oman identiteettinsä vahvistaneesta ja vakinaistaneesta yhtyeestä, joka seisoo täysin omilla jaloillaan vailla ymmärretyksi tai hyväksytyksi tulemisen tarvetta. Sopii hyllyyn, jos haluaa hauskuttaa kavereita nousuhumalassa, muuta substanssia tällä ei ole. TEEMU LAMPINEN Necromantia DOCKYARD1 The Sound Of Lucifer Storming Heaven Ayreon 01011001 INSIDEOUT Alankomaalainen Arjen Anthony Lucassen on taas kerran ottanut asiakseen kerätä uuden albuminsa ympärille prikaatin verran metalliskenen kärkiä. Onneksi yhtyeen heviklassikkotulkinnoissa ei ole lainkaan sijaa huumorille. Kolmen vartin annos on kuitenkin niin samaa kahta ideaa toistavaa, että hommaan on kyllästynyt jo Seasons In The Abyssiin mennessä. Swanlike-albumin mukavuus ja tietynlainen turvallisuus toimivat aikanaan varsin hyvin, mutta Existence-levy (2005) teki bändin soundille jotain, mitä en kykene vieläkään allekirjoittamaan. Yhtyeen musiikki liikkuu HELMIKUU 2008 INFERNO 97 Inferno_2008_54_arviot.indd 97 12.2.2008 21:13:10. Soundimaailma lienee askeettisuudessaan perehtymättömälle jonkin tason antikliimaksi: säröbassojen hiukan ponneton länkytys, paikoin pistävän ylisävytetyt koskettimet ja yleis- ilmeeltään veretön tuotanto eivät mahtipontisuutta juhlista, mutta pintakiillon ihailun sijaan Necromantia odottaakin kuulijan kykenevän sukeltamaan syvemmälle. Renksen alakuloa syytävä mutta harmittavan säästeliäästi hyödynnetty maalailu terävöittää muuten hyvin mahtipontista kokonaisuutta. Parhaimmillaan levy toimii progressiivisessa loistossaan suo- Tiles Fly Paper INSIDEOUT Yhdysvaltalaista Tilesia ehdittiin hehkuttaa jo edellisen Window Dressing -albuminsa aikoihin jonkinasteiseksi progen uudeksi messiaaksi. Jo ensimmäinen raita, Age Of Shadows, vyöryttää kuuluville sellaisia vokalisteja kuin Tom Englund (Evergrey), Daniel Gildenlöw (Pain Of Salvation), Hansi Kürsch (Blind Guardian), Jonas Renkse (Katatonia) ja Anneke van Giersbergen (ex- The Gathering). Jos bändi tähän vielä joskus kykenee, saattaa käsillä olla jotain todella merkittävää. The Sound Of Lucifer Storming Heaven on perusvahvaa ja -varmaa Necromantiaa: kappaleiden alati liikkeessä olevat draamakaaret syntyvät vuoroin kieron sulavien ja vahvan suoraviivaisten riffien sekä tehokkaasti rakentuvien melodia-aaltojen ja aggressiivisen tylytyksen myrskyvesissä, ja musiikista läpitunkevien teatraalisten ylilyöntien kyky ruokkia mielikuvitusta on pistämätön. Tiedä sitten, mutta ainakaan edellisestä levystä huonommaksi yhtye ei pistä. Yksittäin kuultuina Hellsongsin versioissa ei ole lähtökohtaisesti vikaa. Dark Sunsilla on käsissään vahva massa, josta pitäisi vain kyetä muovailemaan suurempaa ja massiivisempaa, suorastaan tajunnanräjäyttävää materiaalia. Minusta Ei siis hai -vitsi on hauska, mutta Hellsongsin konsepti ei kestä albumimittaa. 01011001 on totutun korkeatasoinen tieteiselokuvamainen lohkare, jossa on myös särönsä. Sysimustaa, sielun pimeissä nurkissa sätkivää dark metalia varjostaa vahva teennäisyyden haamu. Kaikeksi onneksi huima laulajakavalkadi pitää huolen, että mielenkiinto säilyy vaivatta. Tiles on kuin puuttuva linkki Porcupine Treen ja Rushin välillä. Jos vertailukohdaksi ottaa Tony Naiman toissavuotisen Dismember-tribuutin, jolla mies paransi Dismember-alkuperäiset potenssiin kaksi ollen kekseliäs ja riskinhakuinen, Hellsongsin todellinen tylsyys paljastuu äkkiä. Ainoa vitsi on läpihuono, levyn nimi. Suurin heikkous on siinä, että materiaalilla on vaikeuksia jättää polttojälkiä kuulijaan. Necromantia aina ollut harvojen herkkua. Necromantia on pysynyt pitkälti uskollisena alkuperäissoundilleen vuosien saatossa. Sen lisäksi, että binääriluvulla kastettu 01011001 on Lucassenilta pelkästään hallinnollisena voimannäyttönä varteenotettava, mies huolehtii sivussa mm. Rumpaliksi on napattu ennenkin Lucassen-levytyksillä viihtynyt Gorefestkarju Ed Warby. Yhtyeen 18-vuotiselle uralle mahtuu komeita musiikillisia saavutuksia ja täten monta paikkaa valveutuneiden levyhyllyssä, mutta mustan metallin underground-kiemuroissakin Necromantiaa katsotaan usein kieroon outona lintuna. Duon tunnistettavin ominaisuus on erikoinen ominaissoundi, sillä Necromantia ei hyödynnä kitaroita laisinkaan. Levyn päättäessä 40-minuuttisen taipaleensa ajatus on kirkas: näiltä miehiltä irtoaa edelleen. JASON WARD Tämä juontuu osaltaan jo levyihin Planet Y ja Earth jakautuvan paketin pituudesta. The Trooper, Thunderstruck tai Blackened ovat keskiluokkaistuneet ja keskivertaistuneet. Yhtye pysyy hedelmälliseksi havaitsemallaan maaperällä myös uudella levyllä, poimien yhä osuvia otoksia ideasalkustaan ja välttäen tehokkaasti omissa jalanjäljissään pyörimisen. Mainitun avauskappaleen lisäksi muita mainioita esityksiä ovat esimerkiksi tyypillisen Ayreon-soundin omaava Liquid Eternity, vangitseva The Fifth Extinction sekä van Giersbergenin ja Renksen lauluun nojaava ja melankolisen tyynesti virtaava Waking Dreams. Kyseessä on komea ja kovan linjan ayreonistit varmasti tyydyttävä levytys, mutta mitä seuraavaksi? PANU KOSKI Dark Suns PROPHECY Human Grave Genuine rastaan mahtavasti, ja bändi kuulostaakin siltä kuin Opeth, Porcupine Tree ja Tool olisi raahattu samaan studioon tekemään taikojaan. Nykymallissaan hymistelevä bändi uppoaa valitettavasti keskinkertaisuuden suohon, vaikka muutamat loistokkaat hetkensä omaakin. JONI JUUTILAINEN Melko tavanomaisena doomahtavana tunnelmametallibändinä uransa liikkeelle potkinut Dark Suns on kulkenut pitkän matkan kohti nykyistä tilaansa. Yhteensä 01011001:n laulajaluetteloon sisältyy vaatimattomat 17 nimeä. Kyseessä on kahteen levyyn jaettu paketti, mikä Ayreonille on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Human Grave Genuine laittaa paketin entistä enemmän sekaisin. Necromantia kertaakaan, Hellsongs ei todellakaan ole sinulle, sillä vaatii huonotasoisen huumorin kestämistä, että näistä 666:n sävellajista soitetuista virsistä jaksaa periaatteessa kiinnostua. Sello on aina pysähdyttävä lisä. Kaikki kymmenen kappaletta on sovitettu uuteen tummaan nuttuun kuin ne olisi tehty kelpoisiksi soitettaviksi Itämeren rannan kesäkartanossa. Ayreonin uutuus on tutun mammuttimainen, 102-minuuttinen avaruusrockoopperallinen progemetallimonoliitti, jolla on tilaa myös folk-vaikutteille
Pyhää vihaa ja katkeruutta tihkuvat lyriikat taittuvat herralta luontevasti liikoja pinnistelemättä. Tässähän on onnistuttu, piru vie, eikä kokonaisuus edes kärsi ylipursuavista idearepaleista. Arviot Century Media Dark Fortress Eidolon CENTURY MEDIA Death metalin puolelle kumpuileva melodinen black metal -akti Dark Fortress on mitä mukavin yllätys. Mieleen pälkähtää muutamaan otteeseen ja etenkin Cohorror-kappaleen loppuminuuteilla Attila Csiharin tapainen lahjakkuus, joka käyttää ään- tään mitä inspiroivin tavoin. Se on harvinaista se. Olennaista on saada kuuntelija ymmärtämään ja tuntemaan musiikissa vallitseva kylmäkiskoinen tunnelma. Sanoituksissa häilytään ihmispopulaation eliminaatiota kosiskelevassa ajatusmaailmassa, jossa pureudutaan vieläkin monisyisempään tutkiskeluun tämän nisäkäskunnan toimimattomuudesta. Kuudennen levynsä kynnyksellä hoippuroiva saksalainen tanssiorkesteri hulauttaa niin perin toimivaa ryskettä, että korvan kuulopalikat hyppivät onnesta. Siinä on aihepiirinsä tunteva black metal -kööri. EVE 98 INFERNO HELMIKUU 2008 Inferno_2008_54_arviot.indd 98 12.2.2008 21:13:18. Musiikin monipuolisuus koko 50-minuuttisen kieroilun päätteeksi pistää mietityttämään. Vokalisti Moreanin suoritus on suorastaan hämmästyttävän hyvä. Dark Fortressin sanoitukset ovat laajaskaalaisia myös todellisuuden ja eri ulottuvuuksien välille sijoittuvissa teemoissa, joissa sielulla on merkittävä osa
Leuat loksauttavaa suoritusta himoitessa pora puhkaisee paksummankin tärykalvon, mutta perinteisen musiikin merkityksessä Apocalyptic Feasting hyytyy alkuunsa. KARI KOSKINEN lisää vaihtelua sekä biisien sisälle että välille olisi saatava runsaasti, ettei levy taipuisi pelkäksi taustamusiikiksi. Nyt kappaleet voisivat olla tyylipuhtaasti kotoisin jonkun toisen bändin kynästä, aina Mokomasta Soilworkiin. Miinuspisteet tulevat oikeastaan siitä, että yhtye kuulostaa välillä aivan liikaa viime aikojen Rushilta. Braindrillin debyytti on kieltämättä melkoinen esitys, mutta siihen pitää asennoitua oikealla tavalla. Jalat ja kapulat lentävät pyörremyrskyn nopeudella ja metronomin tarkkuudella. Lisäksi vokalisti Paul Rarick kuulostaa enemmän kuin vähän Rushin Geddy Leeltä, vaikkei ääni aivan yhtä korkeissa sfääreissä liidäkään. Vital Remainsissa hetken tulittanut Marco Pitruzella on ilmiömäinen kaveri. akustispainotteisena lävitse levyn, eikä sähkökitara ulvo määräävässä asemassa. Ja taas mennään. Yhtyeen selkeä vahvuus on tarttuvien melodioiden ja riffien tehtailu biisistä toiseen, mutta Mätiä zombeja ja ruumiita tunkevan kansikuvan sekä levynnimen perusteella voisi odottaa kuulevansa vanhan koulun korinaa. Kitaristit eivät halua jäädä rumpalin varjoon, joten sieltäkin pesee. Livenä yhtye on biisien perusteella ehdottomasti katsastamisen arvoinen. HANNA VALJAKKA When The Empire Falls s/t GAGA GOODIES Braindrill METAL BLADE Arsis United In Regret (reissue) CANDLELIGHT Apocalyptic Feasting Levyn nimikkobiisi ja kiekon starttaava The Blood In Your Hands lienevät radiota hiukankin kuunteleville tuttua kauraa. Muutamat hitaammat osuudet ovat ohitse jo ennen kuin huomaakaan. Musiikillisesti Fly Paper on ilmava ja kohtuullisen mielenkiintoinen matka. Alun perin Willowtip-yhtiö julkaisi levyn samassa muodossa jo vuonna 2006. Nopeus on törkeää, ja biisejä tai tarttuvuutta ei kannata ei edes mainita. Melodisessa death metalissaan Arsis nojaa amerikkalaisittain enemmän Morbid Angelin ja Deathin suuntaan kuin Inferno_2008_54_arviot.indd 99 12.2.2008 21:13:34. Tästä syystä onkin erikoista, että nämä levyn selkeimmät hitit syötetään kuulijalle heti alkuun ja mieleen hiipii pelko, ettei kokonaisuudella muuta tarjottavaa enää olisikaan. Blastbeatia varioidaan gravityn kautta perinteiseen, ja väliin Yhdysvaltalaisen Arsisin kakkosalbumi saa Euroopan-julkaisunsa juuri sopivasti, kun seuraavaa We Are The Nightmare -albumia odotetaan jo vesi kielellä julkaistavaksi. Levyn melodinen, aggressiivinen ja monipolvinen death metal ei ole parissa vuodessa vanhennut. Vaikka bändi on jo konkari sarallaan, kuulostaa se edelleen liikaa esikuviltaan. MIKKO MALM on ahdettu jos jonkinlaista kikkailua. Pelko on turha, mutta kyllä tamperelaisbändillä on vielä pitkä matka siihen, että se alkaisi todella kuulostaa itseltään. Virvelitärinä on joko nopeaa tai vielä nopeampaa. Levyn kärkikastiin nousevat alun hittien lisäksi loppupään Paint Your Sky ja Child Of The Dark, ja hittipotentiaalia on myös Ghosts- ja Judgement Awaits -kappaleissa. Riemukas otelauta-akrobatia ei juuri murskaa tai muserra, vaan lähinnä näprää ja kutoo. A Celebration Of Guilt -debyytistä kappaleet ovat kypsyneet menettämättä liialti voimaperäisyyttään. Sanoituspuolella bändi onnistuu putoamaan moniin kliseisiin sudenkuoppiin hyödyntämällä muun muassa raamatulliset tarinat mieleen tuovaa sanastoa. Olettaa kuitenkin sopii, että debytantilla on vielä paljon opittavaa, ja ehkä se pääsee laatimaan ensimmäisen kiekon nappihittien avulla vielä omaehtoisempaa kamaa. Kahdeksaan raitaa mahtuu hittipotentiaalia (Back & Forth) ja progeilua (Dragons, Dreams & Daring Deeds) sopivassa suhteessa. Vielä mitä, jenkkibändi Braindrill ei perinteistä tai groovesta perusta, vaan deathgrindiä porataan suorastaan naurettavan teknisellä intensiivisyydellä. Bändi osaa pitää turhan kikkailun kurissa, vaikka ajoittain vilautteleekin osaamistaan
Godmakers on juuri niitä levyjä, jotka pitävät perusasiat sisällään ihan ok:lla mallilla, mutta siihenhän ne hyvät puolet sitten tyssäävätkin. Tämän mahdollistaa tietenkin yhtyeen jäsenten kovan luokan soitannollinen osaaminen. JAAKKO SILVAST Archeon METAL MIND End Of The Weakness The Red Death Godmakers SIEGE OF AMIDA Punertava kalma tarjoilee kuunneltavakseni thrashahtavaa menoa, joka ei paljoa päätä huimaa. One hundred dollars for you gringo." Adelitas-kappaleen intro yhdessä albumin nimen kanssa kiteyttää Asesinon kakkoskiekon lyyrisen annin, eikä tämän perusteella liene kovinkaan vaikea päätellä, mitä musiikkia levy sisältää. Porcupine Treessä parasta on myös bändin kyky operoida tyylikkäästi hyvin lähellä juurisoundia. on oiva tapa kaivautua Godsmackin grungenmakuiseen ytimeen tarvitsematta haalia laariin puolta kymmentä pyörylää. PANU KOSKI Väli Eternal Nowsta Passengersiin on niin unettava, että biisien vaihtumista tuskin huomaa. Whatever-tartunta muistuttaa, miksi nimi Godsmack aikoinaan jäi korvan taakse syyhyämään: Sully Ernan sielukas, Layne Staleyä ja James Hetfieldiä sekoittava laulutyyli on perin hienoa kuultavaa, ja herran ääni on varmasti yksi yhtyeen menestyksen yleisavaimista. Nyttemmin yhtyeen nimi on muuttunut muotoon Made Of Hate ja uusi albumikin herroilla on jo käsillä. Siis sellaista, jota genressä tänä päivänä kuulee entistä vähemmän. Tämän kiekon neljä raitaahan jäi yli edellä mainitun mestariteoksen nauhoitussessioista. 17 kappaleen vyörytys on hitusen turhan tuhti tapaus, kuten tekijänsäkin, vaikka sekaan mahtuu Padre Pedofilon kaltainen hitaampi vyörytys tai koskettimilla hienosti pahaenteiseksi sävytetty Maldito. Silloin siirrytään tämän nu-metallilla terävöitettyä hard rockia katujyräävän yksikön oman tuotannon pariin. Kiekon lopussa kuultava Y Tu Mama Tambien on yllättävä herkistelyhitti tältä kokoonpanolta, joka muuten on vastuussa levyn brutaaleista, ylenpalttista päänheilutusta ja niskavammoja aiheuttavista veisuista. MEGA Godsmack antaa malliesimerkin siitä, kuinka kymmenvuotista uraa juhlistavaa kokoelmalevyä ei kannata aloittaa. Viimeksi mainitulta lataukselta peräisin olevat Running Blind ja Touché muodostavat tervetulleen saarekkeen kaiken möyrinnän keskelle. Godsmack on kuitenkin lajissaan tavallista kiinnostavampi tapaus, joten tätä kokoelmalevyäkään ei ole syytä karsastaa. Asesino on tämän urbanisoitunut ja huomattavasti sivistyneempi veli. Runsas kitarointi ja klassiset vivahteet värittävät sointia. Vahva puoli on myös albumin sanoitusten teema, aina toimiva menetetty rakkaus: "Close your legs before I close them for you." Tähän teemaan sopiikin sanoituksellisesti ja musiikillisesti hyvin myös Arsisin tulkinta Depeche Moden The Things You Said -kappaleesta. TEEMU LAMPINEN Godsmack Good Times, Bad Times... Hey gringo! How much dude. Kai tämä on luonteva lisä siihen ravintoketjuun, jonka päässä patsastelee tyytyväinen musiikinkuluttaja. Nil Recurringin perusteella on turha miettiä syitä myöskään sille, miksi brittibändin taituroima progressiivinen rock on juuri nyt niin suosittua. Ten Years Of UNIVERSAL REPUBLIC Asesino Cristo Satanico LISTENABLE "Pussy, pussy, pussy caliente... Melkein luulisi Godmakersin olevan yhtä nälkävuoden mittaista kappaletta, joka vain jatkuu, jatkuu ja jatkuu... LASSI ORELL Porcupine Tree PEACEVILLE Nil Recurring (ep) Lienee turha pohtia tässä tekstissä, kuinka relevantti jatko Nil Recurring -minilevy on Porcupine Treen ylistetylle Fear Of A Blank Planetille. Väkisinkin korvaan pistävät ajoittaiset suht selkeät heijastumat Dinon menneisyydestä, mutta muuten bändillä ei ole paljonkaan tekemistä Fear Factoryn kanssa. Vaikka orkesterin levyjä on myyty rekkalastikaupalla, tämänkaltaisilla amerikkalaisyhtyeillä on usein vaikeuksia herättää eurooppalaisten intohimoa. Tavaraa on poimittu kaikilta neljältä studiolevyltä ja vielä pari kappaletta akustiselta The Other Side -ep:ltä. Vahvasti kokeilevat soitinsovitukset, hennot, mutta kauttaaltaan upottavat riffit ja melodiahippuset sekä Steven Wilsonin taito tulkita eivät yksinkertaisesti ole väärässä. Arviot eurooppalaisittain Iron Maidenin. The Enemyn maistuva suorasukaisuus puolestaan täräyttää platalle reilun tunnin jälkeen hyvin selvärajaisen pisteen. Etenkään, jos tiedossa on, että kitaristi Asesinon taitelijanimen takaa paljastuu herra Dino Cazares. Levy on alusta loppuun niin tyhjänpäiväinen tuotos, että lukion matematiikantuntikin on mielenkiintoisempi. Puolalaisen Archeonin debyytti ilmestyi jo kolme vuotta sitten, mutta Euroopan julkaisu odotti vuoroaan tähän päivään. Vaikka Led Zeppelin -laina Good Times Bad Times kulkee kohtalaisesti, vauhtiin päästään vasta toisella kappaleella. Homma vertautuu väkisinkin lähes joka suhteessa Brujeriaan, joka kuitenkin on oikeasti se kaktuksen varjossa papuja syövä ja tequilaa litkivä sombreropäinen, rasvainen viiksivallu-Pedro. Cristo Satanico on vauhdikas death metal -levy, joka ajoittain liikkuu myös lähellä grindcorea, ja onpahan seassa myös tarkalla korvalla kuultavia vaikutteita jopa black metalista. End Of The Weakness on oiva paketti melodista deathia vahvalla speed metal -annoksella, jossa kuuluu myös hienoinen etnovivahde. Espanjaksi lauletuissa kappaleissa on eksoottinen, likainen ja synkkä sävy, vaikka itse soitto ja tuotanto ovatkin jämäkkää ja selkeätä. Kahden viime vuosikymmenen parhaita paloja näiden tyylien osalta hyödynnetään onnistuneesti, ja selkeimmiksi vertailukohdiksi osuvat kotimainen Kalmah ja miksei myös Children Of Bodom. Inferno_2008_54_arviot.indd 100 12.2.2008 21:13:36. Yhtyeen vanhoille faneille koosteella ei tosin ole mitään annettavaa, mutta muille Good Times, Bad Times..
Toisinaan liian pitkille ja kiemuraisille sivupoluille eksyvät biisit olisivat selkeästi hyötyneet hienoisesta editoinnista. To-Meran tyyliä kuvaa parhaiten se, jos kuvitellaan, että Dream Theater olisi ajettu Meshuggah-filtterin läpi. Toisaalta parhaimmillaan yhtye on niin kovassa vedossa, että heikoimpia hirvittää. Toivotaan, ettei nimenvaihdos ole sotkenut bändin musiikkia. TERO LASSILA Enochian Theory ANOMALOUSZ A Monument To The Death Of An Idea Korkealentoisesti nimetyn brittiyhtyeen esikoinen sai odottamaan syheröisiä ja järkäle- mäisiä kappaleita. Etenkin raskastunnelmainen Mirage ja itämaisia vaikutteita viljelevä, hypnoottisesti jauhava The Glory Of A New Day ovat levyn parasta säveltaideantia. Laulupuolesta vastaavan Ben Heysin äänenkäytöstä huomaa miehen pitävän tunteikkaasta loppuvibrasta. Delusions jatkaa siitä mihin debyytillä jäätiin vieden kaiken vielä astetta pidemmälle. Mainio levy, tosin hieman pidempää olisin toivonut. Vaikka orkesteri ei ihan kaikkia sudenkuoppia onnistunutkaan vielä välttämään, on Delusions sen verran lupaavaa tavaraa, että seuraavalta pitkäsoitolta on lupa odottaa paljon. MIKKO MALM Mainioita riffejä, vauhdikasta meininkiä, maittavia melodioita ja mukavan pahanoloista tunnelmaa. Laulaja Julie Kiss on löytänyt entistä monipuolisempaa ilmaisua vokaaleihinsa, eikä musiikkikaan ole jäänyt polkemaan paikoilleen. Raskaasti otsikoitu äänite lyö osittain kättä väljien ennakkokaavailujen kanssa. To-Meran konsepti on eittämättä mielenkiintoinen, mutta välillä orkesterin harjoittama tyylislalom tapahtuu itse biisien kustannuksella. Biiseissä möyritään mystisesti, paisutellaan jenkkimalliin ja tarjotaan välistä melodisia luisteluita, jotka eivät menisi hukkaan tunnelmametallin kärkinimienkään tuotannossa. Candlelight To-Mera Delusions CANDLELIGHT Brittiläinen To-Mera teki vakuuttavaa jälkeä jo puolitoista vuotta sitten ilmestyneellä Transcendental-debyytillään, joka esitteli pitkästä aikaa oikeasti mielenkiintoista progressiivista metallia. Atlantasta tuleva Stonerider palaa ajassa taaksepäin aina Lynyrd Skynyrdin kultapäiviin asti. HELMIKUU 2008 INFERNO 101 Inferno_2008_54_arviot.indd 101 12.2.2008 21:13:39. Enochian Theoryn tummakulmaisesti myllertävät ja eeppisesti maalaavat kappaleet sovittavat toisiinsa progressiivista metallia ja raskasta vaihtoehtorockia tavalla, jossa on aavistus Toolin vikaa. Yhtyeen nimi kannattaa lukita korvan taakse, sillä kunhan Enochian Theory pääsee irti yhteensoittonsa kulmikkuudesta ja soundinsa tahattomasta tukkoisuudesta, kaikki on valmista enkelten heenok-jodlaukselle. MIKKO KURONEN Stonerider TRUSTKILL Three Legs Of Trouble Mikäs vuosikymmen nyt olikaan menossa. Antimatterin Mick Mossin mieleen tuova kaihoisa ääni on Enochian Theoryn vahvimpia puolia ja ehdottomasti sopiva päällyste raskaimmillaan hivenen kasvottomilta kuulostaville sävellyksille. Maininnan arvoisiksi kohoavat kappaleet Day Of The Doom sekä levyn päättävä, Brahmsilta lainattu klassinen Hungarian Dance, joka tosin on vain minuutin pituinen. Ei huono seikka, semminkin kun yhtyeen kunnianosoitukset eivät vajoa tyylitajussa pakkaselle. Melodisen heavyn ja thrashin varaan laskettua perustaa maustetaan black- ja death-vaikutteilla, ja siihen kun lisätään vielä kirsikaksi kakun päälle aimo annos polveilevia fuusiojazz-välikkeitä, on soppa melko lailla valmis
TULOSSA INF HELSINKI ANNANKATU 10 KE-LA 20-04 22.2. Amorphiskeikan jatkot 7.3. For Selena And Sin + Beyond The Dream TAMPERE TUOMIOKIRKONKATU 17 KE-SU 20-04 Tsekkaa tarkemmat ohjelmatiedot netistä osoitteesta www.infernobar.fi Inferno_2008_54_arviot.indd 103 12.2.2008 21:13:50. Fear of Domination, Whispered 29.2. Inferno live : Rujo, The Broken Sun, Extaasi JYVÄSKYLÄ YLIOPISTONKATU 40 KE-SU 20-04 22.2. Murdershock, Pressure Points, Neverend 5.3. Before The Dawn + Gloria Morti 21.3. Inferno live : Dotma, Thaurorod 14.3. Insert Remedy, Pressure Points, Dead Shape Figure 4.4. UltraMayhem 14.3
Pohdiskelevia sanoituksia pudottelevaan Evadingiin mentäessä mukaan tulee odotetumpia instrumentteja, vaikkakin kitara soi lempeästi ja Bellin puhdas ääni on miksattu suhteellisen taustalle. (DK) MY BLOODY VALENTINE (UK) PILGRIMZ (DK) RADIOHEAD (UK) TEITUR (FO) YEASAYER (US) - AND MANY MORE BANDS... WWW.ROSKILDE-FESTIVAL.DK Inferno_2008_54_arviot.indd 105 12.2.2008 21:14:06. Ilmiö ei ole varsinaisesti yllätys, sillä bändin menneisyydestä ei muistu mieleen kuin "hauska" death metal -versio Madonnan Frozenista ja muuan helvetin huono musiikkivideo. 72-minuuttinen Numinosum lyö Ascendant-startillaan rauhallisesti kuin uneen siirtyvän ihmisen sydän. Rat Age osoittaa kuitenkin selviä elpymisen merkkejä. AT THE GATES (S) BAND OF HORSES (US) THE CHEMICAL BROTHERS (UK) CHOIR OF YOUNG BELIEVERS (DK) CLUTCH (US) EFTERKLANG (DK) ENTER SHIKARI (UK) HOLY FUCK (CAN) JOB FOR A COWBOY (US) L.O.C. Kun tämä yhdistellään perin aurinkoiseen ja svengaavaan tekniikkarockiin, niin juhla on valmis. Question Liven ennalta arvattavuudesta johtuvan puutumisen pelastaa kakkoskiekon viimeinen raita. Mainittakoon vielä, että Simon & Garfunkel -laina Sounds Of Silence toimii yllättävän hyvin. Myös John Bechdelistä voidaan vetää viivoja Fear Factoryn ja Ministryyn sekä pariin muuhun tunnettuun tahoon. Metallimusiikkia Numinosumilta ei siis paljastu kaivamallakaan, mutta vaihtoehtoista g-sävyistä rockhenkeilyä kylläkin. Pahaenteisesti humisevan raidan perusteella AOTW on siirtyä dark ambient -kategoriaan. Question Live on nauhoitettu Berliinissä, ja taustabändissään Morsella on Hollannin monipuolisia soittoniekkoja, jotka hanskaavat raidat varsin vaivattomasti sellaistenkin miesten kuin Mike Portnoyn ja Randy Jacksonin jäljiltä. Levy päättyy pitkään Quintessenceen, joka kehittää toiston avulla tyynen ilmapiirin. Ensi kuulemalta Numinosum jättää hahmottoman vaikutelman, mutta jatkokierrokset antavat enemmän. Kaikki ei suinkaan ole epätoivoa, sillä puolet levystä liikkuu verraten positiivisessa hengessä: esimerkiksi On The River on toiveikas ja samalla myös vähemmän kiinnostava. Muuta yhteistä kuin Bell ja Bechdel ei AOTW:llä metallin kanssa olekaan. Jos luulit, että noita kolmea viimeistä kappaletta et pääse levyltä livenä ikinä nauttimaan, olit väärässä. Mukana on ruokalusikallisia samplattua puhetta ja, etenkin alkupuolella, vadeittain melankoliaa tästä esimerkkeinä Residual Presencen eksistentiaalinen ahdistus ("Nothing ever lasts forever") ja puolittain rusentava Mars Becoming. Ennen kaikkea synkeämpi materiaali luo vahvan tunnelman, joten voi sanoa, että Ascension Of The Watchersin kone käy suht terveillä kierroksilla. PANU KOSKI Thy Disease METAL MIND Rat Age (Sworn Kinds Final Verses) Puolalaisesta death metalista puhuttaessa nousee esiin harvemmin nimi Thy Disease. Sen osoittaa myös tämä tuore live, joka niputtaa yhteen Nealin One- ja Question-kiekot. Bell varmasti kohentaa kiinnostuksen hiillosta. Maanläheisempi ote saa nämä levyllä tarkat biisit soljumaan jokseenkin notkeammin, ja sitä kautta kuuntelukokemus on miellyttävämpi. Tai no, kun asiaa oikein varta vasten miettii, niin kyllä Collin Leijenaarin rumputuli on Mike Portnoyn vastaavaa kapulamasturbaatiota paria astetta suoraviivaisempaa, mutta se ei todellakaan haittaa. Bellin kähisevät vokaalit ovat puhemaisia mutta intensiivisiä. Potpuriksi kootut Transatlanticin We All Need Some Light sekä Spock´s Beardin upean Snow-levyn Open Wide The Flood Gates, Solitary Soul ja Wind At My Back ovat niin sanotusti silkkaa murhaa asiaan vannoutuneelle. Se mikä Question Livellä ei varsinaisesti miellytä, on aiemmin korostumaton Jumalan ylistäminen. Jestas, miten komiaa! JAAKKO SILVAST Ascension Of The Watchers Numinosum 13TH PLANET Jos nimi Ascension Of The Watchers ei sano mitään, Burton C. moja uomia, on herra Morsen kyky sommitella duurimelodioita maistuviksi kokonaisuuksiksi edelleen käytännössä lyömätön. Neal Morsen keikat tuntuvat tätä nykyä olevan varsinaisia negrospirituaaleja, sillä ukko pistelee välispiikeissä aika ajoin melko tanakkaakin saarnaa
Ja niitä sanojahan tulee paljon. Hammasratas luetteloi kompaktisti miltei kaiken, mikä tässä ajassa ja maailmassa on vialla. Typerää. KARI KOSKINEN Gorod Leading Vision (reissue) CANDLELIGHT Progressiivista ja melodista deathia soittava ranskalainen Gorod osaa totta vie soittaa. Se on vahvimmillaan erinomainen, mutta heikoimmillaan epäkiinnostava. Jotenkin väärällä tavalla raskas ja tasapaksu jälkimaku tästä kuitenkin tuppaa jäämään, vaikka yksilötasolla suoritukset kovaa luokkaa ovatkin. KARI KOSKINEN HELMIKUU 2008 INFERNO 107 Inferno_2008_54_arviot.indd 107 12.2.2008 21:14:11. Esikuviensa tasolle levy ei kokonaisuutena yllä, mutta kuunneltavaa riittää silti hyväksi toviksi. Yhdessä avauskaksikon kanssa ne ovat Rajan kantavat voimat. Jokin puuttuu. Tupla on tehty vaikka väkisin, vaikka mittaa on vain reilun kahden tunnin edestä. Ääripäät ovat tässäkin mielessä kauempana toisistaan kuin ennen. VILHO RAJALA ole c00l. Päätösraita Hidden Genocide on myös mielenkiintoinen, jazz-sävyillä leikittelevä rauhallisempi kappale, jota kelpaa kuunnella vaikka aina yhteen instrumenttiin keskittyen. Viinanjuonnista ja sen aiheuttamista ongelmista on vissiin tehty liikaa lauluja, tai jotain. Stam1naa määrittävä hyperbolinen ja äkkinäinen tyyli on siis entisellään. Keskeisin muutos kahden vuoden takaiseen Uudet kymmenen käskyä -levyyn on laulaja Antti Hyyrysen ulosanti, joka on jotenkin pahansisuisempaa kuin ennen. Muistipalapelit on varmasti ensi kesän festarikeikoilla odotettu veisu, mutta täällä se siirtyi skipattaviin kappaleisiin nopeasti. Blastbeatit ovat harvassa, ja nopean mätön sijaan touhu pyöriikin teknisen ja harkitumman kikkailun ympärillä. Trippailevammat ja rauhallisemmat osuudet pitävät myös mielenkiintoa yllä. Onneksi loistava Lääke, rehellinen Luova hulluus ja komea päätös Murtumispiste ovat tarttuvia, väkeviä ja intensiivisiä teoksia. Obsequium Minarisin instrumentaalikohta on sen sortin herkkua, että koko levyn mitalle jaettuna kiekko olisi puhdasta kultaa. Riffittelyyn perustuvat keskitempoiset osuudet kärsivät tylsähköstä soundista, ja raskaammat pätkät kuulostavat muuten vain keskinkertaisilta. Sama ongelma vaivaa Voima vastaan vihaa, jonka ainoa vahvuus on kertosäe. Susi-ihminen on vielä hengästyttävämpi kilpajuoksu, mutta sitten tapahtuu jotain. Raja ei tee enää samanlaista leuka lattiaan -efektiä kuin kaksi edeltäjäänsä. Alun perin vuonna 2006 julkaistu Leading Vision on makupala myöhäisemmän Pestilencen, Cynicin ja Gorgutsin ystäville. Aivan kuin miehen kurkkuun olisi iskostunut joku mystinen piru, joka pihisee ekstramäärän myrkkyä jokaiseen sanaan. Levyn parasta antia ovatkin hienosti luikertelevat kitaramelodiat ja -soolot. Levyn avaus on todella vahva. Viimeistään nyt käy selväksi, että tämä mies on kotikielisten sanoittajien ehdotonta eliittiä. Hyyrynen on vieläpä ladannut niihin ennätysmäärän ajatuksia ja nokkelia assosiaatioita. Onnistuneisiin veisuihin kuuluu toki myös täysiverinen slovari, miltei virsimäinen Vartijaton. Sävellyksenäkin biisi on jotenkin liian sileä ja voimaton. Pisteitä myös siitä, että Leading Visionin melodiat eivät edusta niin sanottua ruotsiosastoa, vaan ne ovat huomattavasti hämärämpää ja arvaamattomampaa laatua. Levyn oudoin veto on UKK:n Likaisen parketin tapaan puhelaululla etenevä Kädet vasten lasia, joka ei villistä väliosastaan huolimatta tee tarkoitettua vaikutusta. Markus Paajala Stam1na Raja SAKARA Lemin luovan hulluuden airuet tarjoilevat kolmannella levyllään kymmenen kappaleen ja kolmen vartin annoksen musiikkia, jossa tapahtuu tiiviimmillään minuutissa enemmän kuin keskimääräisen rockbändin koko diskografiassa
Työmme jakautuu... Bändin ongelmana tosin myös etuna on lisäksi perfektionismi; biisit hiotaan haluttuun kuntoon, vaikka siinä menisi kymmenen vuotta. Musiikillisia suuntaviivoja vedettäessä Pantera lienee ollut jossain määrin tyttöjen ajatuksissa, tosin itse soittoa on huomattavasti suoristeltu. Emme koskaan tee kompromisseja musiikillisissa ratkaisuissa ja olemme helvetin määrätietoisia. www.miseria.org Inferno_2008_54_arviot.indd 108 12.2.2008 21:14:17. Monet biisintekijät sanoo tärkeimmäksi terapiakseen lyriikoiden kirjoittamisen, mutta kyllä se terapia meillä on tuota musiikillisen hulluuden luomista. Periaatteenamme on ollut, että kuuntelija voi heti ensi kuulemalta sanoa, että "helvetti, tämä on jotain uutta". www.kamala.fi Pale Obsession: Songs Of Love And Death Demopalstamme saa tällä kertaa ulkomaalaisia vierailevia tähtiä. Se kuvastaa hyvin musiikkityyliämme; rumaa ja kaunista, satunnaista ja selkeää, outoa ja normaalia yhdessä. Sen tyylisiä kommentteja onkin tullut, varsinkin Infectionin tiimoilta. ...niin, että biisejä saa tehdä yhtyeestämme kuka vain, kunhan ne ovat bändin muottiin sopivia. Näin simppelillä materiaalilla vireet voisivat olla kenties vielä matalammallakin, vaikka demo soundaa hyvältä jo näinkin. Biisien tyyli ja vauhti vaihtelevat sopivasti, ja lyyrinen puoli tulkintoineen toimii. www.paleobsession.com 108 INFERNO HELMIKUU 2008 Miseria: Tale Neverending Miseria on petrannut edellisestä kohtaamisesta selkeästi toivottuun suuntaan. www.randommullet.com Kuukauden bändi: Random mullet Milloin ja miten, Raine. Kitara on biiseissä runsaasti esillä, liekö sitten kosketinmaailman ja laulumelodian summa, joka tuo mieleen vähän väliä muistutuksen Depeche Moden olemassaolosta. Uskomme, että maailmasta löytyy paljon erilaisen musiikin kuuntelijoita. Keikalla olemme... Aluksi Mulletissa ei ollut ketään muita kuin me kaksi, mutta sitten alettiin kysellä muusikkokavereita mukaan bändiin. Ylipäätään mitään normaalia on vaikeaa tapahtua tässä seurassa. Loppua kohden meininki hivenen normalisoituu, mikä toisaalta on pettymyskin, mutta kun biisien taso ja monikerroksisuus säilytetään, niin eipä hätiä mitiä. ...itsetarkoituksellisesti miellyttämään ketään muita kuin itseämme. Jack Danielsit Kamala: Päästä irti Kamala on keskisuomalaisen naishevin ilmentymä, joka tarjoaa rautakankimaista ryttyilyä. Tarttuvuus ei ole ollut ongelma aiemminkaan, mutta nyt nuotit ovat siinä järjestyksessä, että voi puhua paikoin jo todellisesta hittitatsista. Koetimme keksiä kaksi mahdollisimman rumaa mutta samalla iskevän kuuloista sanaa. Sooloilla ei koreilla, eikä hyvästä perusosaamisesta yritetä poiketa tarpeettomasti. Varmaan, mutta tämän sortin matematiikkamusiikkia ja tyylien sinkoilua ei voi kuuntelijalle juuri helpommaksi tehdä. En ole varma, tohtisinko tässä tapauksessa hymyillä naisellisen uhon edessä. ...kiertelemästä maailman keikkalavoja, ihmiset ovat viimeinkin tajunneet hyvän päälle. Voisi sanoa, että siirretään pään sisältöä musiikiksi, lyriikoita kuitenkaan unohtamatta. Elämässä oli noihin aikoihin kaikenlaista sekoilua päällä, ja se oli hyvä purkaa musiikilliseen muottiin. ...niin sekopäisiä kuin mahdollista. Jos pidät heistä, pidät myös meistä: Alitajuisia vaikuttajia meillä on niin paljon, että niiden luetteleminen veisi varmaan koko palstatilan. Eeppisyys ja suuret äänimäärät voisivat olla käytetympikin tehokeino, demo käynnistyy juuri sellaisissa merkeissä ja ehkä näitä voisi huoletta levittää tehokkaammin ympäri materiaalia. ...olemme erilaisia kuin muut. Aadolf ja demot Random Mullet: Infected Jos lähdetään siitä, että mieleen kipuavat Pestilencen jazz-aika, 2000-luvun iskevimmän pään ruotsimetalli, arcturusmainen maalailu, Pink Floydin herkkyys ja System Of A Downin sekopäisyys ja kaikki tämä jo ensimmäisen biisin puoliväliin mennessä, niin onko kyse jo ylisanoista. Viiden vuoden päästä meidät löytää... Kappaleet ovat monipuolisia kokonaisuuksia, sopivan paineetonta fiilistelyä popin ja metallin välimaastossa. Pääasiana tuntuisi olevan tiukan paketin tarjoaminen, ja siinähän onnistutaan. Bändin nimi. Tämänhän todistaa esimerkiksi The Dillinger Escape Planin yllättävän suuri suosio. Emme ikipäivänä tule... Tosin mitään muottiahan meillä ei ole, joten kaikki kelpaa, kunhan materiaali on laadukasta. Soittopuoli toki täytyy hoitaa tiukasti. Selkein kiinnekohta yhtyeen musiikissa on vokalisti Joe Mayn herkkä ja kohtalokas ääni, jonka voisi olettaa jakavan mielipiteitä, mutta täällä päässä ainakin peukalo nousee taivasta kohti. ...lienee se, että me todella olemme musiikkimme näköisiä jätkiä. Luxemburgilainen Pale Obsession on luonut kliseisesti ristitylle tuotteelleen neljän biisin verran syntikkavetoista ja koskettavuudeltaan vaihtelevaa tunnelmointia. Suurin ongelmamme on... Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... Mies- ja naisäänet kuulostavat hyvältä ja niitä vaikutettaisiin käytettävän huomattavasti aiempaa hallitummin ja ponnekkaammin. Johdonmukaisuuksia on ajoittain vaikea löytää, mutta punainen lanka on jatkuvasti mainiosti hyppysissä. Idea Random Mulletista lähti liikkeelle vuoden 2004 syksyllä, kun mietittiin Henrin kanssa, että olisi hauska tehdä vaihteeksi aivan erityylistä materiaalia meidän silloisiin bändeihimme nähden. Henri myös tekee orkestraaliset osuudet ja pääosin tuottaa biisit. Mitään rajoja ei esiintymiseen aseteta, eli se näyttää musiikiltamme. Eniten riffipuolella on tullut materiaalia Tuomaksen kynästä, mutta hoidamme Henrin kanssa biisien sovittamisen ja melodisemman osaston. Turha tätä on selitellä, tämä pitää kuulla. Musiikki on muutenkin saanut pientä monipuolistumista osakseen, kitarat ovat tulleet mukaan tunnelmanrakennuspuuhiin ja yleinen jämäkkyys on noususuunnassa. Miksi
Tämähän osuu vielä sille lajin viihdyttävälle osa-alueelle, jossa vauhdilla ja yleisellä viuhtomisella korvataan lähestulkoon kaikki puuttuva. Tällä kertaa myös latteat soundit syövät paketin tehoa. www.myspace.com/draugnim tempoo eri vauhdeissa mallikkaasti ja purkaukset ovat paikoin todella toimivia tiukassa yksioikoisuudessaan. Bändillä on paljon myös kevyempää, kuten myös poppiotetta. Hienoa musiikkia. Pohjoistuuli puhaltaa niin, ettei tosikaan. Plussaksi voidaan laskea, etteivät ne kestä pitkään. Lyhyet biisit ja valmistusmetodi ovat näissä kahdessa yhtäläistä. Ryhmä on aloittanut toimintansa jo viime vuosituhannen puolella ja asetelmassa vaikuttaa entuudestaan tuttuja metallinimiä. www.myspace.com/hermannschenker The Howl: The Freak Has Born Again The Howl on pitkän linjan demobändi, tämä tallenne on jo viides tällä vuosituhannella. Borrowed Time on jo viides demo sitten vuoden 2002 alkuräjähdyksen. Vauhtia ja hurjaa yritystä kyllä piisaa ja soittimillakin osataan tehdä jotain, mutta hankala tätä kuitenkaan on vakavasti ottaa. Tulkinta nyt on paikoitellen aika epämääräistä, sekaan mahtuu kunnon räksytyksen ohella kiljuntaa jos jonkinlaisia, mutta eipä ainakaan neitokaisen innostus asiaan jää epäselväksi. Soitinten tekoset ovat muutenkin maittavaa taitoluokkaa ja keskenään tasapainossa, kuten myös lauluosuudet, joiden olettaisi sopivan voimakkaassa puhtaudessaan korvaan kuin korvaan. Kohkaus on kylmää ja tappavan sävytöntä, nopeutta piisaa, mutta vääntöä on kuitenkin kaikilla kierrosalueilla muikeasti. Nopean teurastuksen ystäville suositeltava tapaus. Biisit ovat tasalaatuisia ja naamoiltaan kovia, ehkä pidemmän päälle turhankin yksitotisia. Kitaravallit ja soitto runnovat aivan esimerkillisesti, mutta tällä kertaa jo sanoma ja laulutulkinnat tekevät kuuntelukokemuksesta erittäin raskaan. Ei kuitenkaan turha julkaisu, pisti nimittäin kaivamaan esiin S.O.D: n vanhan kunnon Speak English Or Die -klassikon. Nauhoitteelle on jätetty kaikki roso lauluäänen pettämistä ja yskimistä myöten. Kitarapohjainen ja kaihoisa lähestymistyyli sopii bändille ja biisit ovat rakenteiltaan ehjiä alusta loppuun. DEMOJEN TOIMITUSOSOITE (ei toimituksen osoitteeseen) Demot / Aadolf Virtanen, Rengastie 49, 37630 Valkeakoski Draugnim: Sworn To Waves Pitkäveteisen ensivaikutelman jälkeen on myönnettävä, että Draugnimissa on hieno idea ja bändin rajuun ja kauniiseen atmosfääriin on helppo ja luonnollinen sukeltaa. Taso on ollut kohtuullinen jo aiemminkin, ja nyt toiminta jatkuu samoissa puitteissa. Biiseissä ei yritetä väkisin tuoda esiin rankkuutta; vaikka kovat otteet voikin aistia, myös hyvä fiilis tunkee läpi väkisin. www.kirofoni.com Hatetrend: Borrowed Time Bändiä ei voi ainakaan laiskuudesta syyttää. Ottakaa selvää kuka hän oli. www.hatetrend.com Paska Jänis: Kymmenen askelta Johonkin grindin ja yleisen sekamelskan sekaan uppoava paska vemmelsääri aiheuttaa hersyvän naurunremakan biisinnimillään. Botöxxin tarkoitus ei ole miellyttää ketään, ja uskon, että tässä tavoitteessa onnistutaankin. Vai mitä sanotte seuraavista: Saatana, Syö eläin, Viinaa & aineita tai Varasta. Kaivanpa farkkuliivin naftaliinista. Ne kolkuttelevat hittiosaston lattian alla, mutten ihmettelisi, vaikka kellariluukku aukeaisi jossain vaiheessa. Siihen kymmenen biisin ansiopuoli jääkin. Lisäähän tässä kaipaisi. Bändi soittaa tiukasti ja kaikki soittimet ovat tietenkin lyömäsoittimen asemassa. Nuottimäärän suhteen ei tarvitse pistää juhlia pystyyn, meno on toteutettu simppelein eväin ja yksinkertaisempikin ymmärtää tämän murjomisen aatteen. Kunnon alavirekohkausta on levyllä reilun kymmenen sävelmän verran, biiseistä alle puolet pääsee kestossa edes minuutin paremmalle puolelle tai miten sen ottaa, alapuoli voi ollakin rajana mainio, koska asia tulee kyllä selväksi. Demon verkkainen nimibiisi nousee tunnelmansa ansiosta kenties kiekon sävähdyttävimmäksi esitykseksi. Kyse ei ole kuitenkaan epämääräisestä häröilystä, ja kokonaisuus onkin hatunnoston arvoinen kiinteydessään. Yhtyeellä on selkeästi pohjoinen sointi musiikissaan ja pikku Sentenced-vaikutteilta ei voi välttyä, vaikkakin ulosanti on paljon monimuotoisempi ja räväkämpi. www.silentdreamweb.com Avathar: Beyond The Spheres Of A Mortal World Tarjolla on taruolentometallia parhaimmillaan. www.myspace.com/pyrotoxicthrash Silent Dream: Far Away Silent Dream ottaa tämän vuosituhannen ja muutaman aiemman demon kokemuksella homman haltuun varmoin ottein. Inhale ei putoa ainakaan jälkimmäiseen kategoriaan, meno kun on paikoin hyvinkin svengaavaa. Sanoituksista huomaa, että kirosanojen ihanuus on löydetty ja pään aukominenkin vaikuttaisi olevan lähellä sydäntä (mikäpäs siinä). Avatharin demo sisältää viisi sävellystä, joissa tunnelma vaihtuu kuin vesi Itämeressä. Mielenkiintoisinta on, että vokalistina ja keulahahmona pauhaa juuri ja juuri ravintolaikäinen kauniimman sukupuolen edustaja. Moni asia on mennyt pieleen kautta aikain suomirocksävelmien tarinoissa, mutta enpä ole tällaiseen ruikutukseen vielä joutunut urallani törmäämään. Biisit ovat kestoltaan pitkähköjä ja vähäiset osat vaihtelevat verkkaisesti, mikä tekee musiikista unenomaista, pitkästyttävääkin. Meno on mukavan varmalla pohjalla ja tunnelmat vääntäytyvät vaivattomasti tunteita herättäviin moodeihin yksinkertaisilla, mutta kestävillä aineksilla. naisääni, miesääni, korina, kärinä, örinä) tehtyjä melodioita ja tarttumoita pitkin ja poikin. Perinteisen tunnelmametallin ja pomppu/asenne-sekoituksen yhtymä ei vielä ota tuulta alleen, mutta kakkosbiisissä alkaa tapahtua. Hurja meno Sorbukset Pyrotoxic: Flames Of Armageddon Nimestä voi terävämpi vähän suuntaa aavistella: itäisen Suomen Pyrotoxic takoo kunnon vanhan liiton 109 Inferno_2008_54_arviot.indd 109 12.2.2008 21:14:21. Ulosannissa ei ole mitään erityisen selvää eikä tykkiä, eikä biiseissä mitään mainittavaa. Päätösbiisi Kannan nostaa koskettimineen tunnelmaa huomattavasti, ja tästä on kuin onkin hyvä jatkaa. Vastapainoksi laulelmat sisältävät runsaasti eri soittimilla ja jos jonkinlaisella laululla (mm. Pro-Pain, Pantera ja Entombed) jalanjäljissä tallustellaan, ja bändin maskuliinisuutta onkin paha mennä kiistämään. Vaikka kokonaissumma onkin monipuolinen ja monipersoonainen, en oikein keksi mikä Kirofonista tekisi mitenkään erityisen omaperäisen. En itse (valitettavasti?) lukeudu heihin. Soundit ovat jääneet kevyelleen, mutta senhän voi halutessaan ajatella kuuluvan asiaankin. Goresoaked soittaa julmimman asteen death metalia ja onnistuukin siinä varsin mallikelpoisesti. Hiljaa-kovaa-hiljaa-meiningin ja tiukkuuden myötä Kotiteollisuus voisi olla yksi vertailukohta, triostakin kun on vielä kyse, mutta biisit ovat monipuolisempia ja metallisempia. Siihen jääkin. Koskettimien osuus yleisen tunnelman kohottamisessa on avainasemassa, kuitenkaan tätä ei tapahdu ärsyttävässä määrin. Silti on hauska bongata seasta (tahattomia tai tahallisia) pikkujuttuja, jotka kyllä tajuaa periytyneen jostain jo tehdystä. www.myspace.com/inhalefinland Suuri Tuntematon: Demo 2007 Suomalaisen miehen tuntoja kuvaava aikuisrock on kulkenut nyt ainakin tämän demosedän kohdalla taipaleensa loppuun. Riffiä kuitenkin tulee kuin tuutista, eikä hengähdystaukoja käytetä nimeksikään. Hatetrendin vaikutekirjo on laaja, tyyliä on napattu kyytiin niin monesta metallin alalajista, että miksikään muuksi orkesteriksi tätä ei ole mahdollista sekoittaa. Roisia. Yritystä on siis jatkettava. Raskaampien vaikuttajien (esim. http://botoxx.totalvomit.org Goresoaked: Circle Of Chaos Nimestäkin voi päätellä, mitä paketti sisältää. www.suurituntematon.net Koskenkorvat (32%) Kirofoni: Taakka Seinäjokelais-helsinkiläisen Kirofonin takomisessa on tarkemmin ajateltuna ainesosia todella monen suomen kielellä laulavan raskaan orkesterin puuhista. www.arkadiaband.com Bötoxx: Panttivankitilanne Pohojalaasta punkkia thrash-vaikutteilla, huonoilla soundeilla ja "kerralla sisään" -mentaliteetilla taltioituna. Asenteen tiukkeneminen, nopeuskasvu, monipuolisempi laulanta ja erilaiset industrial-mausteet valmistavat biisistä kunnon rutistuksen, jossa ei turhia lepuutella. Kolmimiehisyyden luomat haasteet on otettu haltuun tyydyttävästi ja tyyli on omansa, vaikuttajista mikään ei puske liiaksi läpi. www.goresoaked.tk Inhale: Demo 2007 Jyrkähköllä asenteella voi runtata kuulijalta hampaat kurkkuun tai saada aikaan vain huvitusta. www.the-howl.net thrashia. www.avathar-band.com Arkadia: Circle Of Distress Arkadialla on menneisyyttä jokusen vuoden ja demon edestä, ja siten ollaan jo perusvarmalla pohjalla. Toivon vaan, ettei taiteilijanimien takana tai lähipiirissä ole ketään menestyvää muusikkoa/levylafkan hyvää tuttua, muutenhan tätä pian löytyy puodin hyllyltäkin. Rennolla otteella hoidettu metalli on äärimmäisen melodista, kosketinvetoista sekä seesteistä, ja tyylilajiksi voisi kategorisoida niin folk-, black- kuin viikinkimetallinkin. Tarinapuolesta olettaisin löytyvän jokaiselle pikku tolkienistille paljonkin tarjottavaa. Jussi Kaskisen miehekäs ja rehevä karjunta sopii hyvin bändin ominaissoundiin ja aggressioon. Harmin paikka, että lysti on ohi jo ennen kuin huomaakaan. Sanoitusten lisäksi niiden sovitukset laittavat suorituksen hierarkiassa sen verran korkealle, että olen valmis myöntämään Suurelle Tuntemattomalle raskaan sarjan Janos Valmunen -palkinnon. Musiikki on raskasotteista, sopivan teknistä ja hittipotentiaalia sisältävää. Kitaroiden raskas, monipuolinen raasto ja Patrick Nuortevan paikoin jopa epäinhimillisen pölynimurimainen vokalisointi kuorrutettuna asiaankuuluvan tarkalla rumputyöskentelyllä nostavat orkesterin kirkkaasti alan kärkikaartiin. Kahden biisin mittaisen esityksen ekasta veisusta jää selkeydestään huolimatta pienoinen kysymysmerkki ilmaan. Biisit ovat sopivan kimurantteja ja muutenkin sisäistettävää on runsaanpuoleisesti. www.blastcore.tk HELMIKUU 2008 INFERNO Hermann Schenker: Gasoline & Grease Joutsenolainen Hermann Schenker rokkaa ja grindaa kuin viimeistä päivää. Vaikka bändi soittaa hyvin ja biiseistä on tylsyys kaukana, varsinainen timanttisuus jää muutaman virstan päähän. Laulutyylikin vaikuttaisi osittain periytyneen Ville Laihialalta, joka tosin on ehkä tässä tapauksessa unohtanut kipata muutaman viskin kurkkuunsa
Se oli erittäin vaikuttavaa, sillä täytyy muistaa, että Hellhammer oli eläessään hyvin pilkattu orkesteri. Itse olen aiemmin suhtautunut orkesteriin paikoitellen erittäinkin väheksyvästi, mutta siihen on omat tärkeät syynsä. Nämä bändit arvostivat tekemissään Hellhammeria ja toivat esiin sen vaikutuksen musiikkiinsa. Eikä ihme, sillä Demon Entrailsin julkaisu ja sen taustoihin liittyvät tarinat ovat miehelle erittäin henkilökohtaisia ja ennen kaikkea traagisia. -nimeä kantavan kirjan, joka kertoo Celtic Frostin historiasta. Minulla oli hyvin vaikea nuoruus, mikä korostuu erittäin paljon silloin kirjoittamastani musiikista. Hellhammer oli minulle turvapaikka ja kanavoin sitä kautta pahan oloni ja kaikki synkät tuntemukseni. "Hellhammer oli minulle turvapaikka." Tom Gabriel Fischer. sisälsi kymmenen kahdeksassa tunnissa nauhoitettua rienaa, jotka johtivat levytyssopimukseen saksalaisen Noise Recordsin kanssa. Rumpalimme Bruce Day asuu nykyään Indonesiassa ja on toiminut muuten varsin arvostettuna kiertuemanagerina muun muassa Children Of Bodomille, mikä saattaa kiinnostaa sinua, noin suomalaisena, heittää Tom hieman irrallisena kommenttina. Celtic Frost syntyi. Melankolian lähteillä Enpä olisi osannut arvata, kuinka otolliseksi ulkona vallitseva synkän tammikuinen keli osoittautui ottaessani puhelimitse yhteyden Sveitsin suuntaan. Nämä henkisestä kasvusta kertovat muistelmat saavat minut sanattomaksi. Välillämme on hiljaisuus, joka tuntuu kestävän monta minuuttia, vaikka totuus on vain sekunneissa. Pikkuhiljaa aloin nähdä kokonaisuuden eri tavalla, ja tänä päivänä arvostan sitä tärkeänä osana itseäni ja omaa musikaalista kehitystäni. Noisen kautta Hellhammer lopulta julkaisi neljä kappaletta sisältäneen Apocalyptic Raids -ep:n, joka jäi yhtyeen ainoaksi viralliseksi julkaisuksi. Tulimme mukavasti juttuun, vaikka minulla olikin toisarvoinen motiivi, sillä puuhailen tällä hetkellä Hellhammerista kertovan kirjan parissa ja tarvitsin sitä varten kommentteja Steveltä. Hellhammer-historiikin käsikirjoitus on jo täysin valmis ja se saadaan toivottavasti julkaistua vielä tämän vuoden aikana. Tom Gabriel Fischer tekee jo keskustelun ensi vaiheilla selväksi, että huumorilla ei ole suurta asiaa antamiensa lausuntojen keskelle. Kirjoittaminen on Fischerin herralle tuttua puuhaa, sillä mies on aikaisemmin julkaissut Are You Morbid. Itse aloin hyväksyä yhtyeen vasta skandinaavisen black metal -aallon ollessa korkeimmillaan. Opuksesta on tulossa varsin kattava näkemys yhtyeen historiaan, ja siinä tullaan käsittelemään kaikki tässä haastattelussakin esille tulleet asiat tarkemmin ja mitään peittelemättä. Ääneen pääsevät kaikki, jotka ovat joskus olleet jotenkin sidoksissa Hellhammeriin. Tämän vuoksi minun olikin hyvin pitkään vaikea suhtautua Hellhammerin saamiin kehuihin ja ylistyksiin positiivisesti, sillä se toi minulle mieleen lähinnä ikäviä muistoja. Tässä kohtaa elämääni tunnen suurta ylpeyttä Hellhammeria kohtaan. oli olen muuHELMIKUU 2008 INFERNO 111 Inferno_2008_54_7.indd 111 12.2.2008 20:58:31. Emme jutelleet sanaakaan vuosikausiin, kunnes kolmisen vuotta sitten etsin hänet käsiini. Vanhempani olivat eronneet ja asuin äitini kanssa, joka kärsi pahoista mielenterveysongelmista. Ennen julkaisematonta materiaalia on luvassa paljon, aina valokuvista lähtien. Niin ei kuitenkaan ole ollut aina, vaan se on kasvanut hitaasti viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Toukokuussa 1984 yhtye ilmoitti hajoamisestaan ja uuden bändin kasaamisesta. Siitä tulee huomattavasti parempi kuin Are You Morbid. Hän kertoo tuntemuksistaan rauhalliseen sävyyn, peittelemättä kuitenkaan vanhoja haavojaan. Puhuessaan näistä asioista Tomin äänestä kuuluu syvä vakavuus. Paljon on kuitenkin vielä tehtävä, joten ei kannata ihan heti odotella sitä kauppojen hyllyille. Tuon aikakauden seuraaminen nosti oman musikaalisen menneisyyteni esiin ja toi siihen uuden näkökulman. En ole koskaan nähnyt Hellhammeria pelkästään yhtyeenä, vaan se on ollut aina minulle erään aikakauden ja sen tapahtumien peili. Mies tuntuu yhtäkkiä hyvin vaikeasti lähestyttävältä mutta pelastaa kuitenkin hieman epämiellyttävää tilannetta muistelemalla vanhoja bändikavereitaan, erityisesti Steve Warrioria. Hän teki Celtic Frostin alkuaikoina töitä bändille, mutta kadotin pian kontaktin häneen
Hellhammer on hänelle sisäinen asia. Emme aio kiirehtiä sen kanssa, vaan haluamme, että sen sisältö on sataprosenttisesti hyvää. Ja onhan näitä säveliä plagioitu loputtomiin vielä tänäkin päivänä. Monotheistin tekemiseen meni lähes viisi vuotta ja seuraava levy saattaa ilmestyä vasta sadan vuoden kuluttua. Olisin mieluusti ostanut ne itsekin. Sinänsä se ei ole mikään ihme, sillä Hellhammerin synkästä alkukantaisuudesta on erittäin vaikea olla pitämättä. Pikemminkin päinvastoin, sillä minusta bootlegit ovat olennainen osa metallikulttuuria ja arvostan sitä skeneä todella. Jäämme odottamaan. Hellhammer Demon Entrails (2cd) NUCLEAR BLAST On mielenkiintoista seurata ja kuunnella, kuinka tästä 1980-luvun alun alkeellisesta mutta alkuvoimaisesta yhtyeestä on kasvanut yksi aikamme suurimmista kultti-ilmiöistä. Edellä mainitun ja Satanic Ritesin välillä on vain noin puoli vuotta, mutta kehitys bändin sisällä on ollut huikeaa. Tom lupailee, että tuleva materiaali tulee olemaan entistä synkempää, painostavampaa, mutta samalla tunteikkaampaa kuvajaisia siitä mielentilasta, jossa mies elää tällä hetkellä. Demon Entrails on monella tapaa sidoksissa uuteen vuosituhanteen, Celtic Frostin uuteen tulemiseen sekä Monotheist-albumiin. Demon Entrails on erittäin tärkeä kulttuuriteko, joka tuo suuremman yleisön kuultavaksi sen mistä monet ovat kuulleet lähinnä vain legendoja. Kyse on siitä, että Hellhammer-bootlegit ovat järjestään olleet todella huonolaatuisia, kopioiden kopioista valmistettuja tökeryyksiä, jotka ovat olleet täynnä virheitä ja väärää tietoa. Kirja on kaiken lisäksi ollut loppuunmyyty jo varmaan kuusi tai seitsemän vuotta, joten jos yritätte etsiä sitä käsiinne, niin älkää vaivautuko. Itse artistien taidot eivät vielä Death Fiend/Triumph Of Death -demon aikaan olleet niitä kaikkein kirkkaimpia, eikä se ollut tarpeenkaan, sillä kokonaisuudesta ei voi olla kuulematta aitoa omistautumista äärimetallia kohtaan. Emme kuitenkaan siksi, että vastustaisimme jotenkin bootleg-ilmiötä. Olen kehittynyt kirjoittajana ja ihmisenä niin paljon, että se tuntuu vajavaiselta. Jos joku olisi aikoinaan julkaissut 112 INFERNO HELMIKUU 2008 aidosti hyvälaatuiset bootleg-versiot Hellhammerin tuotannosta, olisi asia minusta täysin kunnossa eikä Demon Entrailsia olisi välttämättä tarvinnut edes julkaista. Pahimmissa olen nähnyt jopa Celtic Frostin aikaisia bändikuvia. ten kirjoittamassa myös sitä täydellisesti uusiksi. Tämän kokoelman kuunteleminen on vähintäänkin sivistävää, enkä voi kuin suositella sitä kaikille metallin historiasta vähänkään kiinnostuneille täysin varauksetta. huom.), enkä aio enää toistella virheitäni. Uudelleen saavutettu suosio ei kuitenkaan ole se merkityksellisin syy Hellhammerin muistelemiseen, ja Tom uskookin, että moni nykyisestä Celtic Frostista pitävä saattaa syvästi inhota sen esiasteen karua ulkomuotoa. Tämä julkaisu ei ole mikään välityö, eikä se tule vaikuttamaan seuraavan Celtic Frost -albumin muodostumiseen millään tavalla. Näin ei kuitenkaan ole, joten vuosien varrella ajatus kasvoi siitä, että julkaisemme ne itse arvoisessaan muodossa, Tom selittää. Hänen sanojensa painokkuutta on turha epäillä. Tärkeintä meille on, että julkaisusta tulee viimeiseen asti hiottu, täydellinen. Bändin kappaleita on vuosien varrella julkaistu useissa erilaisissa bootleg-muodoissa, joiden ansiosta Hellhammerin nimi on pysynyt suhteellisen tuoreessa muistissa. Hänelle se on kuitenkin sivuseikka. Minulla itsellänikin on useita bootleg-julkaisuja kokoelmissani. Hellhammerilla ja 2000-luvulla on yhdistävät tekijänsä, mutta pohjimmiltaan ne ovat merkityksettömiä. Tämä parempi versio saadaan kauppoihin oletettavasti tämän vuoden aikana. Viimeiseen asti henkilökohtainen Tom korostaa jatkuvasti puheissaan, että Demon Entrails on itselle tehty julkaisu. Nihil Verum Nisi Mors. Inferno_2008_54_7.indd 112 12.2.2008 20:58:37. Olen urani aikana julkaissut vain yhden huonon levyn (Celtic Frostin Cold Lake, toim. Messiahin ja Buried And Forgottenin kaltaiset kappaleet luovat jo mielikuvia siitä, millainen Celtic Frostista tulisi muotoutumaan, ja löytyypä materiaalin seasta riffejä ja sävelkulkuja, jotka on adoptoitu suoraan Hellhammerin jälkeläisen repertuaariin. Hän ei tunnu välittävän ulkopuolisten mielipiteistä eikä siitä, onko kokoelma muiden mielestä tarpeellinen. Minua ärsyttää todella, että joku kehtaa pyytää rahaa sellaisista räpellyksistä. Olemme olleet vuosien saatossa hyvin vihaisia siitä, että liikkeellä on ollut niin paljon erilaisia bootleg-julkaisuja Hellhammerin tuotannosta. Alkuperäisiä kopioita demoista on liikkeellä vain hyvin vähän
Palvelu toimii TeliaSoneran, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden ja DNA:n liittymissä. Kustantaja: Pop Media Oy Malminkatu 24 00100 Helsinki Fax. Email-tilaukset: tilaajapalvelu@popmedia.fi. Pop Media Oy:n tilaajapalvelu on avoinna ma-pe 9-17. Inferno_2008_54_7.indd 113 12.2.2008 20:58:49. KESTOTILAUS Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan asiakasnumero. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Voit tilata myös puhelimitse numerosta 09 737 009. Viestin hinta on 0,35 euroa. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Pop Media Oy VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5012555 00003 Vastauslähetys Laita postiin tai faxaa numeroon 09 4369 2409. OSOITTEENMUUTOS Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla. inferno kesto pekka pekkanen voittokuja 3 00100 helsinki Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain suomeen lähetettäviä tilauksia. 09 4369 2409 Email: inferno@popmedia.fi www.inferno.fi Tilaa INFERNO! Kestotilaus, 10 nroa 42,50 Määräaikaistilaus, 10 nroa 51,50 Osoitteenmuutos (laita uusi osoite lahjatilauksen saajan kohtaan!) Nimi: ____________________________________________________________ Lähiosoite: ________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: _________________ Sähköposti: ________________________________________________________ Allekirjoitus (huoltajan, mikäli alle 18v): ___________________________________ Nimenselvennys ja päiväys: ____________________________________________ Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: Nimi: _____________________________________________________________ Lähiosoite: _________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: __________________ maksaa postimaksun Tilaajapalvelu 09 737 009 avoinna ma-pe 9-17. TILAUSHINNAT Inferno ilmestyy 10 kertaa vuodessa 12 kk kestotilaus 42,50 euroa 12 kk määräaikaistilaus 51,50 euroa Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. Firebox INFER 42,50 10 nume roa Tilaa O N Tilaa Inferno tekstiviestillä! Lähetä tekstiviesti: inferno kesto nimesi osoitteesi numeroon 173112. esim. Myös internetin kautta voi sekä tilata että irtisanoa lehtiä, www.inferno.fi. Internet-osoite: www.inferno.fi
Inferno_2008_54_7.indd 114 12.2.2008 20:58:50