Inferno 55/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

#55 CAVALERA CONSPIRACY CHILDREN OF BODOM IN FLAMES TURISAS RUNDILLA RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI VUODESTA 2001 / www.inferno.fi HINTA 5,60 euroa
Puh. 09-56271240 · retail@musamaailma.fi · www.musamaailma.fi MM ESP 3_08.indd 1 3 08 i dd Inferno_2008_55_8.indd 3 10 3 2008 12:05:19 10.3.2008 12 05 19 10.3.2008 20:10:14 Tuomo / Mokoma ESP Viper Kaikka / Stam1na ESP BTL. Hyrde / Stam1na ESP EX-7 Raja Luihin ja ytimiin Kuisma / Mokoma ESP V-7 SANTTU / Mokoma ESP SURVEYOR II Maailman halutuimmat ESP / LTD modernit rock-kitarat saa laatua arvostavista soitinkaupoista ympäri Suomen tai Musamaailma-Retail, Hki Kamppi
Inferno_2008_55_8.indd 4 10.3.2008 20:10:17
Stone! en elävä 014 :f tulossa : diablo me 2008 015 ja viide kiirastu s levy li: kp, n p, lp 016 axis: londinium ja murhapapa & mama club cooking m 018 heavy f bodo ildren o 020 ch isas : tur la ndil er 26 ru 0 orth ire ja n mp e e es d ha am er 31 s 0 n fl memb 34 i 0 is 8d Harri Hinkka 007 sh fle ic ept row sr d & f so in o rew dom 2fi 04 ing 49 k 0 05260 Chite lion w 0 063 066 aler av hole ons aC acy pir rs zimme 03 brother firetrib e gloria morti 076 warbr in 080 Burto ger & bu 082 llet f ncb or my ell infe 085 valen rno tine arv tul 108 iot: itta aad pää a: m o pää lf ja osassa onste 110 d o ris er van sassa emot: cob ha l re-a iitt o: b rmed urz um 074 10.3.2008 20:10:46 Inferno_2008_55_8.indd 5. "Ollaanko me nyt vaan liian aidosti omia itsejämme?" - Jonne JÄrvelä 068 korpiklaani & metsatöll päänava us 008 sytykke itä: 010 kuukaud mm
Inferno_2008_55_8.indd 6 10.3.2008 20:11:06
Olemme tehneet sopimuksia myös Sony BMG:n, Universalin ja yksittäisten artistien kanssa, hän sanoo. Dziubinski lupaa pikapuoliin muun muassa isoja uutisia "bändistä, joka neljä vuotta sitten sai aikaan skandaalin Puolassa". Ainoat suomen kielen sanat mitä tiedän ovat saatana, perkele, vittu, Dziubinski hirnuu. Vilho Rajala sytyttäjä sytykkeita.inferno@popmedia.fi 8 INFERNO MAALISKUU 2008 Inferno_2008_55_8.indd 8 10.3.2008 20:11:23. Joukossa on taatusti paljon joutavuuksia, mutta on siellä varteenotettaviakin bändejä, kuten Hypocrisy ja Macabre. Bisnesnäkökulmasta katsoen tällainen toiminta on pitkäaikaista sijoittamista. Myös Century Median vanhat julkaisut ovat Dziubinskin kiikarissa. Metal Mindin omakin julkaisutoiminta käy kiivaana. Roadrunnerin holvit on jo melkein kaluttu, nyt vuorossa on Nuclear Blast. UUSINTAVUO EI TYREHDY TOIMITTAJA KARI KOSKINEN teki tämän lehden numerossa 53 miehen työn ja kävi läpi tolkuttoman kasan Metal Mindin uudelleenjulkaisemia Roadrunnerlevyjä. Kaikista ei tullut metallicoita tai slayereitä, mutta ne olivat silti tärkeitä. Ajattelin, että jos levy kerran on julkaistu joskus, pitäisihän sen olla saatavilla vähän myöhemminkin. Lafka julkaisee äärimetallin lisäksi puolalaista kevyempää musiikkia ja on erikoistunut erilaisiin dvd-pläjäyksiin. Dziubinskin mukaan hänen innoittajanaan toimii henkilökohtainen musiikkifanius ja tahto saattaa kadoksissa ollut musiikki saataville. Metal Mindin pomo Tomasz Dziubinski aikoo vakaasti jatkaa valitsemallaan tiellä. Viiden pisteen vihje: Satan. Lopuksi leppoisa puolalaismies paljastaa, että vietti opiskeluaikanaan vaihtovuoden Suomessa. Alkuvuonna luvassa on alkajaisiksi noin 70 levyä. Kerrohan, Tomasz Dziubinski, miksi te suollatte uusintaa toisen perään. Uusintajulkaisut eivät myy nopeasti, vaan tipoittain. Mikäkö se on. Dziubinski kertoo, että Nuclear Blast oli seurannut touhua sivusta ja otti Metal Mindiin yhteyttä. Uusintajulkaisujen tasainen virta ei lopu tähän. Lafka uutisoi tammikuussa tehneensä sopimuksen Nuclear Blastin vanhoista levyistä, ja nyt niitä alkaa sitten puskea. Nyt firman levyjä on julkaistu uudelleen jo toista sataa. Joitakin vuosia sitten tajusin, että kuuntelin itse 20 vuotta sitten monia sellaisia levyjä, joita ei enää saa mistään. Joskus pisaroistakin voi kyllä syntyä suuri virta, hän sanoo toiveikkaana. Kävi ilmi, että joukossa on helmiä, mutta myös tavattomasti unohduksensa ansaitsevia tekeleitä. Sopimusta Roadrunnerin kanssa hiottiin kuulemma neljä vuotta. Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste Puolalainen Metal Mind Productions sylkee ulos muiden yhtiöiden ajat sitten unohtamia julkaisuja sen kuin kerkiää. Vanhojen levyjen uusiksi julkaiseminen ei voi olla mikään ison rahan bisnes. Fanius- ja rahanäkökulmien lisäksi Dziubinski nostaa esille valistuksellisen aspektin. Voitte arvata, mitä siitä seurasi. 20-30 vuotta sitten oli paljon hyviä bändejä, jotka eivät ehkä olleet teknisesti yhtä kovatasoisia kuin nykyartistit, mutta paljon omaleimaisempia. Tai saa eBaysta tai jostain, mutta sikamaisen kalliilla, ja monet niistä vain vinyyleinä
Senkin jälkeen tuli vielä se Tuska-veto. Se ei yllättänyt, että Roope veti ne hyvin. EMI on kuitenkin päättänyt ympätä Misplaced Childhoodin tähän joukkoon tummaan, ja mikäs siinä. Kohkaus kuulostaa kaoottiselta ja reippaalta, ja ennen kaikkea hauskanpidon meiningiltä Celtic Frostiin verrattuna. Bändi ei ole pystynyt moiseen ennen eikä jälkeen. Esimerkiksi näistä voi lähteä liikkeelle. Siellä naurettiin, että kohta ollaan Nummirockissa, ja sinnehän sitten mentiin. Mukaan on ehtinyt hämäläisellä ajantajulla mitattuna upouusiakin levyjä, kuten Arch Enemyn ja Downin tuoreimmat teokset. Tai no, mitä vittua mä tässä analysoin. Siinä muuten heti kaksi, jotka kannattaa käydä noukkimassa hyllyyn, jos ne eivät siellä vielä ole. Levyn herättämän hypen ymmärtää edelleen, eihän tällaista tehnyt kukaan tätä ennen. Tekstitkin palasivat minulla mieleen, vaikka välillä löi tyhjää. Silloin naurettiin, että kohta ollaan Tavastialla, ja kohta oltiinkin. Nirri ja Pekka ei ole hirveästi soitelleet, mutta silti niiltäkin irtosi hyvin. Tilanne riistäytyi siis käsistä, mutta tällä kertaa näyttää varsin mahdolliselta, että Eteläpuisto olisi todella ainoa mahdollisuus nähdä Stone vuonna 2008. Viimeksi siinä oli ehkä vielä pientä hapuilua, Joutsenniemi analysoi. CF:n perkeleen jykevä paluulevy osoitti, että comeback ei aina ole tuhoontuomittu ajatus. Sauna sattui sopimaan kaikkien aikatauluihin, soittaahaan samoilla juhlilla muuan Children Of Bodom. Tällä palstalla on tapana tehdä lähinnä nöyrää uutisjournalismia, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Vain muutama viikko sitten bändi pyysi Jouni Markkasta kysymään, josko Stonelle lohkeaisi Sauna Open Airista slotti. Viidelläkympillä lähtee yllättävän monta levyä kaupasta mukaan, kun halvennuksessa on Deathia, Sentencedia, Strapping Young Ladia, Dark Tranquillitya, Darkthronea, Katatoniaa, My Dying Bridea, Megadethia, Queensrÿchea, King Diamondia ja ties mitä. Omalla tavallaan. Tämä siksi, että lähtötilanne vaikuttaa nyt paremmalta. Kun me tämä kevät tässä treenaillaan, biisit on varmasti vielä paremmassa iskussa kuin silloin. Levy on vuodelta 1985, jolloin se nousi briteissä listaykköseksi. Marillion ei ole ensimmäinen bändi, jonka olettaisi päätyvän tällaiseen yhteyteen. Bändi tulee ensi kesänä Ruisrockiin, toivottavasti kipinät ovat lavalla tallella. Kämpillä biisit kulkivat kuulemma siihen nähden yllättävän hyvin. Tyylivalikoimaa riittää laidasta laitaan, myös metallin ulkopuolelle. Klassinen kysymys tällaisessa yhteydessä on se, jääkö tämä nyt vain tähän yhteen keikkaan. No, se siitä. Bändi toimii joka tapauksessa. Kolmatta kertaa järjestettävä Finnish Metal Mania alekampanja on iloinen asia. Tämä tarkoittaa, että kampanjaan kuuluu yhteensä satoja levyjä. Roadrunnerin julkaisema Born Into This rokkailee periaatteessa varsin möyheästi, mutta jotakin tästä puuttuu. Century Median katalogiin kuuluva levy pyyhkii Marillionin kepeän hyväntuulisuuden helvettiin varsin vilkkaasti. Joutsenniemi arvelee, että tulevasta keikasta tulee vielä parempi kuin vuosien 1999-2000 vedot. Mennään taas vähän ajassa taaksepäin, mutta vain vähän. Kayleigh maittaa aina, ja tällaisesta duuriprogeilusta tulee hyvälle tuulelle. Käytiin kokeilemassa ja päivää sen jälkeen soitin Jounille, että keikan voi vahvistaa, Joutsenniemi kertoo. Tai toisaalta, tulee tästäkin omalla tavallaan hyvälle tuulelle. Siinä vaiheessa ajattelin, että nyt on naurut naurettu. Stonelle kävi viimeksi ohraisesti, kun se lupautui esiintymään Lepakon hautajaisiin vuonna 1999. Aivan. Siitä on nyt 20 vuotta, kun Stonen debyytti ilmestyi. Koko lista osoitteessa www.metalmania.cd. MAALISKUU 2008 INFERNO 9 Inferno_2008_55_8.indd 9 10.3.2008 20:11:40. Sen kunniaksi metallikansalla on suuri ilo todistaa tätä Suomen parasta metallibändiä livenä ensi kesän Sauna Open Airissa. STONE SAUNAAN BASISTILAULAJA Janne Joutsenniemi kertoo, että hän, Roope Latvala, Markku Niiranen ja Pekka Kasari puhuivat lähestyvistä synttäreistä aina silloin tällöin kohdatessaan, mutta silti asia tuli nopeasti eteen. Jossakin selkärangassa ne ovat. Näin ollen alennuslevyt ovat peräisin EMI:n, Roadrunnerin, Peacevillen, Century Median, Recallin, Snapper Classicsin, Spitfiren, Magic Circlen, SPV:n ja Inside Outin katalogeista. Kaivetaan esille muutama kiinnostava tärppi alekampanjan vaikuttavasta tarjonnasta. Tolkuton määrä tasokkaitakin levyjä irtoaa levykaupoista varsin inhimillisellä hinnalla. HEVIÄ HALVALLA ENSIMMÄISTÄ KERTAA kampanjassa on mukana kolme firmaa, eli EMI, Bonnier Amigo ja Edel. Siirrytään taas viime vuoteen, itse asiassa vain muutaman kuukauden taakse ja The Cultiin. Kun sieltä tuli vihreää valoa, päätettiin että maaliskuun alussa kokeillaan biisejä vähän treenikämpällä. Tämän jälkeen kyllä aika moni. Syynä on lähinnä Latvalan ahdas aikataulu Children Of Bodomin kanssa. Silloin viimeksi niitä biisejä jouduttiin oikeasti treenaamaan. Vaihtoehtoja tosin riittää. Kenties Ian Astburyn ja Billy Duffyn välillä ei kipinöi nykyään tarpeeksi. Roadrunnerin listalta löytyy Slipknotin eponyymilevy vuodelta 1999. Edellisistä keikoista on kahdeksan vuotta. Vuonna 2007 julkaistiin monia relevantteja metallilevyjä, eikä vähäisimpänä Celtic Frostin Monotheist
Huonona puolena hän taas näkee elitismin, jossa muutamat gurut haluavat olla keskustelujen ylimpänä auktoriteettina ja joiden mielipiteitä hännystelijät myötäilevät. Kurjen mielestä osa lautalaisista napisee kuitenkin ihan napisemisen riemusta. Ensimmäisenä käsittelemme nettikeskustelun armotonta jyrkkyyttä ja asenteen tarpeellisuutta. Tylytystä bittiavaruudessa YLENPALTTISEN KRIITTINEN ASENNE tuntuu juurtuneen internetin metallifoorumeille. Messulautojen suhtautumisesta suuriin metallitapahtumiin saa vaikutelman, että alan ammattilaiset ovat lähinnä tolloja, jotka eivät osaa järjestää festivaaleja tai messuja, tai yleensäkään tuoda keikalle niitä oikeasti kaivattuja bändejä. Messulaudoilla on kuitenkin paljon porukkaa valmiina osoittamaan, ettei kuninkaalla ole vaatteita. MAALISKUU 2008 INFERNO 11 Inferno_2008_55_8.indd 11 10.3.2008 20:12:44. Monilla muilla keskustelupalstoilla käytettyä lol-kieltä ei katsota hyvällä. YKSI BÄNDI, josta on suosionsa myötä tullut jyrkimmille lautahirmuille liian mainstreamia, on Lappeenrannan thrashpataljoona Mokoma. Jengi tuntuu ikään kuin kapinoivan hevibuumia vastaan asennoitumalla niin, ettei mikään menestynyt bändi voi olla hyvä. Yhtyeen kitaristi Kuisma Aalto kuittaa myös bänditarjontaan kohdistuvan tyytymättömyyden normaalina yleistä mielipidettä vastaan kapinoimisena. net, jonka messulauta on ollut näyttämönä lukemattomille väännöille. Syystä tai toisesta meidän yhtye ei ole koskaan ollut oikein kelvollinen tälle sakille. Tuo kävi demoaikoina aika selväksi, eikä mulla ole tehnyt myöhemminkään mieli linkittää mitään kummempia bändijuttuja laudalle. Mielenkiinto julkaisua kohtaan rapisee oitis. Toisaalta, kyllähän sitä itsekin välillä kailottaa laudalla totuuksia ja unohtaa, ettei omat mieltymykset käy aina yksiin muiden kanssa. Yleensä saa sellaista palautetta, mitä tilaa. Lahtelaisen Profane Omenin kitaristi Viljami Kurki on ollut aikaisemmin Imperiumin avustaja ja pitää tänä päivänäkin sivuston messulautaa visusti silmällä. Ehkä kyseessä on tämän alakulttuurin vastareaktio, että "tämä on meidän juttumme, muu maailma pysyköön siitä erossa". Tuo ei ole ollut suinkaan vain huono asia, vaan tylymmästä palautteesta sisuuntui aika lujaa. Kurki pitää Imperiumin messulaudan hyvänä puolena keskustelujen sisältörikkautta. Syklihän menee niin, että ensin bändi löydetään, ja sitten kun se on tarpeeksi suosittu, nämä omasta mielestään tosi aktiiviset hevityypit eivät voikaan enää tykätä siitä, kun kaikki muutkin ovat alkaneet tykätä. Kovimmat valittajat tuntuvat olevan myös äänekkäimpiä. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tuntemattomat bändit nostavat oman julkaisunsa "vuoden odotetuimmaksi levyksi". Viidakon lait ovat siis armottomat, ja mainostaminen kannattaa siten pitää asiallisena. Ennen oli helpompaa nostaa joku paskakin bändi isoksi, kun vaan tolkutti kaikkialla, että tämä on oikeasti tosi hyvä. Sitten niiden on löydettävä joku uusi bändi. Palstalla otetaan esille kutakuinkin ajankohtaisia aiheita ja puidaan niitä jokseenkin asiallisesti, tai sitten ei. Bändien taajaan harrastamasta perusteettomasta hehkuttamisesta on pelkästään haittaa. Musiikkisivusto Noise.fi:n päätoimittaja Tero Kallio näkee kuitenkin tiukan linjan ehdottomasti hyvänä asiana, kunhan kärkeville mielipiteille pystyy esittämään perusteita. Jos itsensä mainostama juttu saa muut lähinnä aukomaan päätä, kannattaa miettiä, olisiko siinä oikeasti jotain vikaa. Miten bändin voi noin poskettoman väitteen myötä ottaa vakavasti. Niin tulevan kesän festarit, edelliset metallimessut kuin uutuuslevytkin saavat osansa ryöpytyksestä. Imperiumia edeltäneen Suomi Finland Perkeleen ajoista lähtien lautaa selaillut Kurki nimittäin tiivistää oivasti erään messulautojen parhaista puolista, jota ei jupinan alta tule arvostaneeksi: Siellä ei normaalit markkinointikikat toimi. Myös vaivalla väkerrettyä MySpace-sivuaan mainostavalta kellaribändiltä loppuvat ammukset nopeasti, kun kohdeyleisölle välitetty mainos ammutaan alas "kuulematta paskaa" -huudoilla. Laudoille ensi kertaa eksyvä saa pintapuolisen silmäilyn myötä helposti kuvan, ettei raskaan musiikin ystäviä miellytä juuri mikään. YKSI INTERNETIN KESKEISIÄ metallisivustoja on tietenkin Imperiumi. Uusia tulokkaita kohtaava tylytys saa Aallolta sikäli ymmärrystä, että kasvaneen bänditarjonnan myötä laatukriteeritkin tiukkenevat. Mies on saanut myös oman osansa urputuksesta. Kaikilla on nykyään bändi ja demonauha, ja joillekin saattaa sitten tulla yllätyksensä, kun muut ei siitä musasta tykänneetkään, vaikka se oli omasta mielestä tosi hyvää. Nightwish on tästä hyvä esimerkki, kun kovan levynmyynnin myötä siitäkin kuulee aika paljon väheksyviä kommentteja. Ihan varmasti heidän kitinänsä johtuu osaksi siitä, että halutaan vain pitää meteliä. Kallion mielestä kriittisyys muuttuu ärsyttäväksi siinä vaiheessa, kun yhtyeen ansiot nollataan pelkästään ahdasmielisyyden vuoksi. Kiirastuli TEKSTI Saku Schildt Tässä numerossa käynnistyy Infernon uusi palsta Kiirastuli. Niinpä heikkolaatuista musiikkia markkinoimalla saa selkäänsä takuuvarmasti. Jos palaute on tällaista "death metal on paskaa, meitsi diggaa Sonatasta" -tasoa, ei siitä saa mitään irti. Noisessakin Hateformin debyytti sai arvostelussa viisi tähteä, mistä hyvästä eräältä kikkelihevarilta irtosi paljon kritiikkiä. Minuakin välillä ihmetyttää, kun Suomeen tuodaan keikalle vaikka minkälaisia bändejä, ja silti joku jaksaa kiukutella
Tämä on mainio tapa kohdata faneja, eikä tunnelma ole mitenkään vaivautunut, koska tällaisilla messuilla artistit ja fanit pääsevät samalle tasolle. Toivottavasti en missaa sitä keikkaa! Almuja levyntekoon FME:n totutun kirjavassa klinikkavalikoimassa tämän vuoden erikoisuus on monitaituri Tuomas Saukkosen biisintekopaja Zodiak-stagella. Väkeä on paikalla kiitettävässä määrin heti perjantaina viiden jälkeen. Kuluvan vuoden hevitarjonnassa Sammy Salmisella on yksi kiintopiste ylitse muiden. Nimmareita on saanut kirjoitella ranne kipeänä, Sammy naurahtaa. Puolessa tunnissa Saukkonen pistää soitinten osalta purkkiin kappaleen, joka löytyy ensi lokakuussa ilmestyvältä viidenneltä Before The Dawn -levyltä. Klinikkabiisin taustat nauhoitettiin valmiiksi studiossa, ja mies itse treenasi näytöstään varten levyntekopuuhien tauoilla. Alexi Laihon ja kumppaneiden menosta pitää myös Liisa Repon suosikki, Stratovarius-ukko Timo Kotipelto. Provinssin Foo Fighters. On tämä meillekin helvetin hauskaa, Sammy jatkaa. Mies kertoo myös odottavansa 12 INFERNO MAALISKUU 2008 Finnish Metal Expo, Kaapelitehdas, Helsinki 15.16.2.2008 tulevan kesän hevirokkikeikoista Whitesnaken ja Bon Jovin vetoja. Pauliina tekee koulutuskeskus Salpauksen matkailulinjalle opinnäytetyötä FME:stä. Ja lisäksi Children Of Bodomin uusi levy. Koska tällaista klinikkaa ei ollut aikaisemmin tehty, en halunnut, että homma kaatuu omaan Inferno_2008_55_8.indd 12 10.3.2008 22:45:19. High and Loudin ständillä yhdessä Timo Kotipellon kanssa poukkoilee Ancara-vokalisti Sammy Salminen, jolla tuntuu pitävän kiirettä koko yhtyettä piirittävän ihmisjoukon keskellä. Hieno homma tämä FME, meillä onkin ollut yllättävän paljon kysyntää. FME:ssä Timo Kotipelto viihtyi levymerkkinsä High and Loudin promootiotyössä. Kysymykseen alkaneen vuoden odotettavissa olevista muista huippukohdista saamme Pauliinalta vastauksen, jonka kuulemme vielä moneen kertaan viikonlopun aikana: tulevan kesän Tuska. Messuilla faneilla on mahdollista nähdä muusikot iisillä tavalla. Ensimmäisten joukossa paikalle ovat saapuneet myös äiti ja tytär, Liisa ja Pauliina Repo. Keikkojen jälkeen sitä aikaa on aina vaikeampi löytää. Kuukauden Elävä Otto ja Jiri Tuomas Sauk konen Pauliina ja Lii sa Repo o ja Timo Kotipelt Sammy Salm inen TEKSTI Anna Saurama ja Jaakko Silvast I KUVAT Markus Paajala Infernon juorutoimitus tarkasti tuskaista kesää odotellessa sisämessujen meiningin. Mustasch KYLMÄSTÄ KUUMAAN ULKONA PUHALTAVA VIIMA on pirullinen, mutta tunnelma messualueella lämmin, kirjaimellisesti. Hän on perehtynyt tapahtuman kehitykseen erilaisen materiaalin avulla, mutta tänään tutkimus huipentuu vierailuun itse tapahtumassa. Idea uria uurtavasta klinikasta lähti Tuomaksen mukaan liikkeelle viime vuoden FME:essä. Iron Maiden on nuoruusajan ihanne, joten ehkä sitäkin voisi mennä katsomaan, Timo lisää. No minä olen täällä lähinnä seuraneitinä, kertoo Liisa, mutta paljastaa toivovansa törmäävänsä Kotipeltoon, omaan suosikkiinsa. Toista kertaa ollaan mukana, ja täällä ständin takana on aina jotenkin ihmeellistä seisoa. Porukka on tosi mukavaa ja leppoisaa
Edellisillan International Metal Meetingistä toipunut Teemu Suominen on pirteä ja hyväntuulinen. Täällä on laaja alaan liittyvä kulttuuri, kun taas Norjassa metalliyhteisö on hiljalleen kasvamassa, tuumii Jan. Saukkosta silmät ja korvat kovina tarkanneet Otto ja Jiri poimitaan haastatteluun heti klinikan päätyttyä. Aviisimme ständin hollilta nappaamme tenttiin norjalaisen Inferno Metal Festivalin puuhamiehet, Larsin ja Janin. Kiuas. FME:hen tulee kaukaakin hevikansaa Suomen meininkiä katsastamaan. He ovat tulleet hakemaan inspiraatiota ja oppia. Heta Hyttinen BB-Sari Teemu Suom inen Lars ja Jan Turisas kämmistelyyn ja että vertailukohdiksi seuraaviin jää pelkkää paskaa. Tarkoitus oli viedä homma läpi mahdollisimman kompaktina. Laskemme pojat sulattelemaan luentoa. Missä on Seiska. Lauantaina löyly aloittaa messupäivän, ja levy ilmestyy näillä näppäimillä. Toteutuksen ja yleisön kannalta tämä oli hyvä ratkaisu, Tuomas Saukkonen uskoo. Perjantain messupäivä sinetöityy ennen Mustaschin ja Turisasin odotettuja pittimyllyjä Finnish Metal Awards -gaalaan, jonka juhlallisesti juontavat toimittaja Heta "tosiaan..." Hyttinen sekä niin Imperiumista kuin Infernostakin tuttu metalliskribentti Niko "miestissit" Kaartinen. MAALISKUU 2008 INFERNO 13 Inferno_2008_55_8.indd 13 10.3.2008 22:50:13. Jiri sanoo olleensa mukana lähinnä henkisenä tukena. Kokemuksena tämä oli iisi, etenkin näin jälkikikseissä, koska mikään ei mennyt vituiksi. Yhtä mieltä kumppanukset ovat siitä, että Before The Dawn ja Dawn Of Solace ovat hiton kovia bändejä. Alkuvuotta pidemmälle katsottaessa Teemullakin nousee päällimmäiseksi Tuskan tämänvuotinen kattaus. Almuja omaan levyntekoon, miten tehdä biisejä niin, ettei tule sekavaa, Otto summaa. Messut ovat tähän mennessä vastanneet odotuksia, mutta tulin juuri, että on varhaista sanoa muuta, hymyilee Sari. Omien, tänä vuonna nelipäiväisiksi kasvaneiden festareiden yhteyteen on nimittäin suunnitteilla messujen kaltainen kohtaamisfoorumi. Metallin monitoimimiehen mieli on viime ajat täyttynyt melko lailla yhdestä kovasta kotimaisesta, johon sekä messujen että alkuvuoden kovimmat odotukset hänellä kohdistuvat. Täällä on nimittäin BB-Sari. Inferno ei jää norsunluutorniin vaan painelee utelemaan neitokaisen messuja muita fiiliksiä. Otto soittaa bassoa toistaiseksi nimettömässä yhtyeessä, joka työstää parhaillaan albumia. Siis Carcass! Kaikki muu paitsi Carcass on turhaa, loihe mies varsin tyhjentävästi lausumaan. Kiitos hyvää kuuluu, valmistuin juuri meikkaaja-maskeeraajaksi. Olemme myös tulleet tänne tutustumaan uusiin suomalaisiin bändeihin ja tietysti katsomaan Soilworkia, Jan kertoo ja kutsuu kovasti Norjan päähän ensi kesänä. Missä Katso ja OHO. Periaatteessa ei olisi ollut hankalaa tehdä klinikalla täysin uutta biisiä, mutta nyt musa kulki koko ajan taustalla ja yleisö pysyi kärryillä. Informaatiotulvan pökerryttämät nuorukaiset eivät näin verekseltään pysty arvioimaan kuulemaansa kovin tarkkaan, mutta selvää on mikä oli konkarin opetustuokion odotetuin anti
Muistutamme häntä siitä, että kansahan tuon sai päättää. Humussa monesti unohtuu, että nämä messut käyvät monelle työpäivistä: on edustamista, verkostoitumista ja neuvotteluja. Niinpä, sitähän me kaikki. Niin myös Infernon messulauantain viimeiset galluppiuhrit, kaverukset Petra, Patrick ja Hanna. Vuoden tulokas -palkintoa arvostan, koska se tuli nimenomaan yleisön äänestämänä, Ari painottaa. Lipun ostaneet ovat kuitenkin voittopuolisesti viihteellä. Turisas. Ja kesää odottaa tämäkin kolmikko. Entäs tytöt, mikä oli messuilla parasta. Death- ja thrash metalista diggaava Koivunen odotteli lauantailta Soilworkin keikkaa ja ylisti messuilla soittanutta Cause For Effectiä. Ronin seurueeseen kuuluu isän lisäksi Mirka Rantanen. Fiilis on vapautunut, ja Patrick jupisee kirjavin sanankääntein Ari Koivusen edellisillan gaalassa saaneesta tunnustuksesta. Mirka Ra ja Toni Öste ntanen, Roni rlund Discard Stam1na Petra, Patrick ja Hanna ja kertoo bändinsä treenikämpän sijaitsevan Kaapelitehtaalla. Keikka meni ihan ok sikäli, että vedettiin kolme täysin omaa uutta biisiä. Lienee parempi, ettemme sano yhtään mitään. Hyvillä mielin alkaneeseen vuoteen suhtautuu myös Jyrinäkiveä monin verroin kokemattomampi pumppu Discard. Vaikka ei eilinen niiden paras veto kyllä ollut, mutta kuitenkin, päättää Petra hetken mietittyään. Kysymykseen, mitä tulit näiltä messuilta hakemaan, hän vastaa tomerasti. Kyllä, sain neuvoteltua todella hyvän sopimuksen Sounddatan kanssa uudesta bassosta ja bassokaapista. Hän on nuori Roni Österlund, joka poseeraa vuoroin isänsä sylistä ja vuoroin yksinään kuin vanha tekijä pirunsarvia heristäen valloittavat kajalit silmiensä alla. Thunderstonen rumpali kertoo metallivuodelle 2008 olevan hyviä odotuksia oman bändin kohdalta. Idols on se osa elämää, jonka haluaisin jo unohtaa, vaikka se on syy, miksi me vedetään keikkoja näin paljon, Ari tunnustaa. No on meillä kansa äänestänyt Kokoomuksen hallitukseenkin, mitäs siihen sanot, tivaa nuori mies kiivaasti. Kaverin mukaan mennään, isä painottaa. Tuskan Slayerin keikkaa ja Bodomin uutta levyä venaan ihan vitusti. Ja vielä kerran Tuska Ei ole epäselvää kuka on näiden messujen kuvatuin kävijä. Oletko tyytyväinen messujen antiin. Niin, sinullahan on kokemuksia noista yleisöäänestyksistä, pelkästään jo Idols-kisan kautta. Siis sitä kesäkuun viimeistä viikonloppua. MAALISKUU 2008 INFERNO 15 Inferno_2008_55_8.indd 15 10.3.2008 20:23:20. Hevimeininkiä. Kesällä on tiedossa studiosessiot uudistuneen remmin voimin. Niillä on vitun hauska meininki. Jakelusopimus ja vierailuja, toinen bändin kitaristeista, Ohto, luettelee ulkomaille suuntautuvia hankkeita, vaikkei kovin tarkkaan vastaukseen juhlahumultaan pysty. Isä Toni Österlund kertoo poikansa puolesta, että hevimeiningin lisäksi Roni on tullut katsomaan Alexi Laihoa. Korpiklaanin keikka, sanoo Hanna. Nuori mutta jo mainetta paitsi kovasta death-thrashistaan myös vähintääkin vaikuttavasta juomakunnostaan niittänyt pohjoiskarjalainen katras meinaa valloittaa mantuja merten takaa täydellä tohinalla. Keikkamyyjälle on myös ilmoitettu, että Iron Maidenin Suomen-keikkojen päiville ei sitten omia vetoja myydä, Koivunen paaluttaa. Kohdistammekin seuraavan kysymyksen hieman vähemmän riehakkaan oloiselle basistille, Mikolle
Samaan aikaan toisaalla: Camdenin kaupunginosassa leikitään tulitikuilla, ja puoli tuntia myöhemmin paikalliset yksityisyrittäjät kirpparimyyjistä pubinomistajiin todistavat omaisuutensa kaikkoamista yli kattojen leviävien liekkien ja savun mukana. LONDINIUM AXIS.LONDINIUM Kaaos A.D. FYSIIKAN LAKIPYKÄLISSÄ ON kuulemma kohta, jossa todetaan maailmankaikkeuden hiukkasten kulkevan vääjäämättä kohti epäjärjestystä ja kaaosta. Sattumankauppa käy kuumana. Tiede on mukavan yleispätevää. Ajan henki kiteytyi arkisissakin merkeissä, kun yksi kaupungin keskeisimmistä rock-kapakoista joutui ajamaan asiakaskuntansa ennen aikojaan kadulle. AXIS: . Ups... seuraavaksi sää..." Walesissakin uhmataan todennäköisyyksiä ja keskiarvoja: eräässä pikkukaupungissa jo 17 nuorta on ehtinyt tehdä itsemurhan vuoden sisällä. Erään mieltä lämmittävän teorian mukaan kyseessä on harmillinen, joskin täysin satunnainen, "tilastollinen häiriö". Täällä lentää kohta joku muu kuin lohikäärmeet." Väki valuu epäuskon vallassa ahtaaseen naapurijuottolaan, jonka tungoksessa tavikset ja Herman Lee ihmettelevät kylki kyljessä, kuinka monta ihmissilliä saadaan mahtumaan yhteen tilaihmepurkkiin. Nimittäin jos missään on koskaan mitään järkeä ollut, on se ainakin viime aikoina joutunut kovalle koetukselle, ellei suorastaan kadonnut. Rokkitähdetkään eivät säästy kiusallisilta pikku häiriöiltä, kun baarin vessojen putkisto tukkiutuu yllättäen. Sattumaa tai ei, tuhon kohteeksi joutui hihhuleiden ja anarkistien suosima itsenäisten erikoisliikkeiden rypäs, jota hallitus on jo pitkään suunnitellut korvattavan kuluttajaystävällisemmällä ostoskeskuksella ja ketjuliikkeillä. Herman ei kuullut keskusteluamme, koska tyttöjen silmäripset räpsyivät ympärillä liian kovaa. "Mutta minä soitan kitaraa Dragonforcessa." "Kuule ukko, ulos täältä ja vähän äkkiä. Ihmisten kielelle käännettynä: kaikkea sattuu, ja mitä kauemmin sattuu, sitä enemmän sattuu kaikkea. Loogisuuden rippeitä kunnioittaen jätän ne kuitenkin raportoimatta. Tervetuloa Kaaokseen! Pää ja häntä jäävät kumpikin eteiseen, joten niitä ei kannata täältä etsiä. Pulliaisten kirotessa fysiikan lakeja päättää Staramme esittää yksityisyyttä kaipaavaa taiteilijaa ja tyytyy asettumaan ujosti juuri siihen tiskin edustalle, jossa näkyvyys on paras eikä katsekontaktilta voi välttyä. Peremmälle. Logiikka väistyy ennen pitkää. Tulihan ei kulttuuririkkauksia kunnioita, joten rakennusprojekti taitaa nyt olla askeleen lähempänä. Jopa täkäläiset arvilindit, joilla yleensä on niin rauhoittava ääni ja ystävällinen hymy, ovat pyöritelleet avuttomina silmiään yhdeksän uutisissa. Sille on olemassa kaava, jota en sattuneesta syystä saa nyt mieleeni, mutta arvaamattomuudella ja sattumalla on jotain tekemistä asian kanssa. Eipä kestä. Lontoon-kirjeenvaihtaja Riitta Itäkylä www.arock.fi 16 INFERNO MAALISKUU 2008 Inferno_2008_55_8.indd 16 10.3.2008 20:26:15. Voisin mennä enemmän yksityiskohtiin ja kertoa lisää viime aikojen erikoisista tapahtumaketjuista, jotka käsittävät niin päättömiä ruumiita kuin vainoharhaisia oikeudenkäyntejäkin, joissa kuningashuonetta syytetään murhaavaksi natsiperheeksi ja krokotiileiksi. "Tänään matkustajakone teki mahalaskun, koska moottorit simahtivat samanaikaisesti joskin täysin eri syistä ja pirustako kukaan tietää, miten tämä tällainen voi olla mahdollista... Salaliitoilla ei ehkä kuitenkaan ole mitään tekemistä tulipalon kanssa; näitä satunnaisia tilastollisia häiriöitä kun pukkaa näköjään tämän tästä ja kaikkea, kuten sanotaan, sattuu
Inferno_2008_55_8.indd 17 10.3.2008 20:26:36
Hinta: 4 245 STEVE JONES UUTUUS! DAVE GROHL UUTUUS! HUOM! Vain 5 kpl Skandinaviaan! Jimmy Page Les Paul Custom JIMMY PAGE Perustuu Les Paul Customiin, jota Page käytti pääkitaranaan Zeppelinuran alussa. HUOM! Vain 3 kpl Skandinaviaan! Steve Jones Les Paul Custom Tarkka replika Sex Pistols -kitaristin legendaarisesta pinup-kuvilla koristellusta Les Paulista. ALEX LIFESON Hinta: 7 425 (G) UUTUUS! HUOM! Vain 5 kpl Skandinaviaan! HUOM! Vain 3 kpl Skandinaviaan! UUTUUS! Dave Grohl DG-335 Nirvanan raivopäinen rumpali ja Foo Fightersin visionäärinen johtohahmo saa nyt oman Gibsonnimikkomallinsa, joka perustuu hänen lempikitaraansa Gibson Trini Lopez Standardiin. Hinta: 6 445 JIMMY PAGE www.gibsoncustom.com / www.intoluthman.fi Inferno_2008_55_8.indd 19 10.3.2008 20:27:04. Hinta Musta: 3 075 Pelham Blue: 3 495 Alex Lifeson ES-355 Tämä ES-335:n luksusversio pohjautuu Rushin kitaraneron omaan soittimeen. Kitara varastettiin vuonna 1970, ja siitä lähtien Page on käyttänyt soittimesta nimitystä "the one that got away"
Siihen ei edes liity mitään hyvää tarinaa, esimerkiksi auton katolta tippumista." uun mik am T psi n la ukse iro k Inferno_2008_55_8.indd 20 10.3.2008 20:45:50. "Ehkä tämä minun viimekertainen loukkaantuminen hieman vituttaa
Ennen Are You Dead Yet. Siihen ei edes liity mitään hyvää tarinaa, esimerkiksi auton katolta tippumista. Sitä vitutusta ja itseinhoa jatkui noin MAALISKUU 2008 INFERNO 21 Inferno_2008_55_8.indd 21 10.3.2008 22:41:24. Children Of Bodomin Alexi Laihokin on saanut huomata, että vaikka mainetta ja menestystä tulee, niin aina riittää syitä olla kiukkuinen. "Parin viikon sisällä tapahtuu kuitenkin jotain, joten olen nyt valmiiksi täällä." Toisaalta, tämänkertaista onnettomuutta seuranneesta mielentilastakin sai fiiliksiä kirjoittaa musaa. Ja yleisö kiittää. A loitetaan juttu toimittajan oikaisulla. Väitin edellisen Infernon (#54) Spinefeast-raportissa, että Tie My Rope olisi ilmestynyt Children Of Bodomin MySpace-sivuille muutamaa päivää ennen kyseistä festivaaliesiintymistä. Tämähän ei pidä alkuunkaan paikkaansa, sillä kappale ilmestyi verkkoon jo vuoden 2007 kesäkuussa. Tämän vuoden lopulla voisi mennä jo valmiiksi sairaalaan. Are You Dead Yet. Isossa kuvassa noin pienellä asialla ei toki olekaan mitään merkitystä. Niillä main sattuu aina jotain ikävää ja surkeaa, joka vitun tammikuu. Olisi ehkä syytäkin tulla noottia, ei noita tarvitsisi unohdella ihan joka paikkaan. Katumatta paras Tämä virheiden kavalkadi antaakin aasinsillan kysyä, josko Children Of Bodomin uralla olisi tapauksia, joita Alexi katuisi tai jotka olisivat voineet jäädä tapahtumatta. Minä ja Spinefarmin tiedottaja olemme löytäneet Alexin hetkeä aiemmin neuvotteluhuoneen sohvalta makaamasta, ja mies valittelee krapulaansa. Tämä tapahtui joulukuun lopulla vuonna 2004. Pahoittelen asiaa myös kitaristi-laulaja Alexi Laiholle haastatteluhetkemme aluksi, mutta asia ei tunnu hetkauttavan miestä millään tavalla. TEKSTI Toni Keränen I KUVAT Angela Boatwright I www.cobhc.com "Kaiva poika, kaiva vaan, routa ei lopu milloinkaan", lauloi Kotiteollisuus uransa parhaalla kappaleella. Kerrottakoon, että kyseisistä papereista paljastui muun muassa tarkat prosenttiosuudet myyntivoittojen jaosta. Väsynyt mies kuitenkin vaikuttaa siltä, että suurten tunteiden synnyttämiseen vaadittaisiin nyt muutenkin varsin järeitä keinoja. -levyä koskevan haastatteluhetken (Inferno #29) lopuksi tähti unohti juuri allekirjoitetut levytyssopimukset ravintolan pöydälle, josta ne kulkeutuivat kysymyspapereiden seassa reppuuni. -levyn (2005) äänityksiä mies puolestaan mursi ranteensa tiputtuaan auton katolta alkoholipitoisen illan päätteeksi. Joko menee luita rikki tai on muuten vain paska meininki. Edellinen päivä on kuulemma venähtänyt pitkälle yöhön ja muutama päivän ensimmäisistä haastatteluistakin on jouduttu perumaan Alexin oltua tavoittamattomissa. Ehkä tämä minun viimekertainen loukkaantuminen hieman vituttaa. Välillämme on sattunut kommelluksia aiemminkin. Saiko herra Laiho kuulla kunniaansa noinkin tärkeiden asiakirjojen väliaikaisesta hukkaamisesta? Vähän tuli sanomista, mutta ei mitään hirveän vakavaa. Minulla on muutenkin jonkinnäköinen tammikuun kirous. Kerrottakoon niille, jotka eivät jostain syystä ole perillä asioiden kulusta, että Alexi mursi olkapäänsä keilailuturmassa vuoden 2007 tammikuun lopulla. Tämän seurauksena CoB joutui muun muassa perumaan esiintymisensä Dubain Desert Rockissa, jonka pääesiintyjänä soitti Iron Maiden
Lopulta kaikki kieltämämme asiat olivat valmiissa tuotoksessa, Alexi puhisee. Ensimmäisellä levyllä oleva In The Shadows voisi esimerkiksi olla sopiva kohde. Tämä on niin kaksipiippuinen juttu. Se on sellainen vitun kummallinen... Ne ovat kaikki sellaista paskafiiliksen purkamista, semmoista suoraa huutoa, "fuck this, fuck that", ihan peruskiukuttelua. Tämän voi halutessaan tulkita ristiriitaiseksi asiaksi, sillä mieshän on tunnetusti kova kasarihevin ystävä, ja quietriotien ja poisoneiden videoissahan sitä vasta nähtiinkin lyhytelokuvallisia tarinoita. Mittaa on seitsemän minuuttia ja osia on tyyliin 700. Edellä mainittujen urheiluvammojen lisäksi Wildchildin kalliit Jacksonkitarat varastettiin vuonna 2002, pitkäaikainen bänditoveri ja ystävä Alexander Kuoppala erosi yhtyeestä 2003 ja takana on myös epäonnistunut avioliitto. Joo, siinä biisissä varsinkin on enemmän jotain Hatebreederin (1999) meininkiä. Levyn nopeus tuli ihan luonnostaan. Kyllä se jonain päivänä pitää saada valmiiksi. ti sekuntiakaan sitä, mitä me sanoimme. Inhoaa itseänsä, kun tekee itselleen niin pahoja asioita. Eli mistä tuo nuoruuden aktiivi- "Ei niissä sanoituksissa silti ole koskaan mitään sen kummempaa, että niitä kannattaisi kelailla. Ei niissä sanoituksissa silti ole koskaan mitään sen kummempaa, että niitä kannattaisi kelailla. Se on vähän liian iso riski otettavaksi. Peruskiukuttelun asialla On siis päädytty tilaan, jossa vaikeudet on käännetty voitoksi. Soundien päivittäminenkin voisi tehdä kappaleille paljon hyvää. Ekoilla levyillä oli hyviä juttuja, mutta kyllähän sen kuulee, että se oli aikamoista hakemista välillä, Alexi muistelee. Tänä päivänä itseinho kumpuaa enemmänkin siitä, että välillä tämä sekoilu menee yksinkertaisesti liioitteluksi. Myöhempinä vuosina se on ollut hyvä vitsi meille itsellemme. Vakavasti otettava rock-artistihan ei kadu mitään. Eli tavallaan sekin tapaus on vaikuttanut hyvällä tavalla. Jotenkin tällä levyllä on kiteytetty parhaat puolet siitä teiniaikojen sekoilusta, mutta ne on tällä kertaa osattu sovittaa ihan musiikiksi. Levystä puuttuu oikeastaan vain kitarasooloja ja lauluja. Jos tarinan käyttäminen onnistuu, videosta voi tulla ihan perkeleen hyvä. Näiden asioiden valossa Alexin menestys bändinsä kanssa toimii inspiroivana menestystarinana. Se olisi myös hauska opetella soittamaan uudestaan. -video oli myös surkea. Niistä on turha etsiä jotain syvällistä tai runollista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Alexin perusvitutus olisi hävinnyt mihinkään. Tai no, eihän se täysin onneton ole, mutta en vain digannut sitä tarinameininkiä ja muuta. Tämä on jäänyt kyllä häiritsemään, koska siellä on ihan hyviä biisejä. Olisi se tavallaan mukavaa huumoripäissään kokeilla jotain. Ja jos se ei ole aitoa, niin ei se ole enää hyvää. Mistä tämä kiukuttelunhalu sitten kumpuaa. Se ohjaaja ei kuunnellut oikeas22 INFERNO MAALISKUU 2008 sen itsetuhoinen käytös ja ilmeisen raju paha olo sitten johtuivat. pari kuukautta. Soittokuvat olivat makean näköisiä. Vimmaa riittää silläkin saralla ja esimerkiksi Done with Everything, Die for Nothing sisältää kaikuja ensimmäisten levyjen black metal -vaikutteisemmasta materiaalista. Ehkä. Niistä on turha etsiä jotain syvällistä tai runollista." Toinen useasti esille tullut harmistuksen aihe ovat olleet Children Of Bodomin tekemät musiikkivideot. Eikö kuitenkin musiikin historiassa ole myös esimerkkejä siitä, että vähän Inferno_2008_55_8.indd 22 10.3.2008 20:46:08. Ilman muuta vaikka jonkun Mötley Crüen vanhoja videoita on mukava katsella, mutta niille se juonimeininki jotenkin sopii paremmin. Jos musiikki on liian laskelmoitua ja mietittyä, niin ei se ole enää aitoa. Kai se siitä omasta itsetuhoisuudesta kumpuaa, siitä pitää ehkä päästä eroon. En ole ihan varma, mitä ajattelimme sitä työstettäessä. Alexin positiivisessa asennoitumisessa on silti jotain hyvin arvostettavaa, kun ajatellaan, mitä kaikkea vuosien varrella on tapahtunut. Sitten toisaalta, jos se menee käteen, niin siitä tulee niin naurettavaa, että tuntuu pahalta. Are You Dead Yet. Silloin olin niin sekaisin päästäni, ettei se ollut edes kivaa. Kenties suurin tragedia tapahtui kuitenkin vuonna 1998, kun Alexi yritti tehdä itsemurhan lääkkeillä ja viskillä. Onko yhtyeellä sitten tullut koskaan mieleen, että varhaisajan tuotoksia voisi versioida uudelleen nyt kun näkemystä on karttunut enemmän. Kyllä tässä vuosien varrella silti opitaan olemaan vähitellen ihmisiksi. Kerroimme, ettemme esimerkiksi halua kuviin mitään saatanan surkeita sirkuspellejä heilumaan. Juuri tarinallisuus on tuntunut häiritsevän Alexia myös esimerkiksi varhaisessa Everytime I Die -pätkässä. Mutta olen minä esimerkiksi paremmalla tuulella nyt kuin kymmenen vuotta sitten. Huhtikuussa ilmestyvä Blooddrunk on viiden aiemman Bodom-albumin tavoin täynnä ultra-aggressiivisia sanoituksia. Emme me istuneet alas ja päättäneet, että nyt tehdään nopeita biisejä. Jaksan vielä jankuttaa teeman ympärillä. Pienen kaivamisen jälkeen löytyy myös muutamia muita asioita, jotka ovat jääneet harmittamaan. Vitutus on aina meidän tekstien pääjuttu. Sillä tavalla se on tyhmä juttu, että me äänitimme levyn melkein valmiiksi vuoden 2004 kesällä. Needled 24/7 -video on niin huono, että se puuttuu ihan tarkoituksella Chaos Ridden Years -dvd:ltäkin (2006). Kannattaisi se tehdä loppuun, kun se ei kuitenkaan vaatisi kovin isoja ponnistuksia. Ei niihin yksityiskohtiin tarvitse mennä, mutta joka tapauksessa olen ihan eri ihminen kuin silloin. Ei ole hirveästi keskusteltavaa, kun ei oikein tapahdu mitään. Edeltävän kommentin olisi sinällään voinut arvata jo ennalta. En muutenkaan oikeastaan harmittele mitään, koska veikkaan, että kaikki negatiiviset asiat ovat vaikuttaneet positiivisesti tulevaisuuteen. Minulle se on tärkeää, että kaikki tulee spontaanisti. Silloin olin itsemurhahakuinen ja viiltelin itseäni päivittäin. Ihan älyvapaa biisi. Vaikutteita Miami Vicesta Banned From Heaven -kappaletta lukuun ottamatta Blooddrunk on huomattavan nopeatempoinen, kun sitä vertaa vaikkapa edelliseen levyyn. Siirrytään Blooddrunkin musiikilliseen puoleen. Sille ei vain tunnu olevan aikaa. Tämän levyn pääteemana on itseinho ja -tuho. Alexi ei ole esimerkiksi viime aikoina tuntunut olevan kiinnostunut puhumaan toisesta bändistään Sinergystä. No, kaikennäköisistä tapahtumista, mitä elämä oli tuonut vastaan
N U C L E A R B L A S T - M U S I C S H O P. + + + D O W N L O A D E X C L U S I V E P R E - R E L E A S E D T R A C K S A T W W W . D E + + + pre-listening, merchandise and more: CHECK OUT! W W W. N U C L E A R B L A S T. D E Inferno_2008_55_8.indd 25 10.3.2008 20:46:40
nuoruuden seikkailua", toteaa Mathias "Warlord" Nygård. Ajotaito tuntuu kuitenkin olevan kunnossa, ja parisen tuntia hotellilta lähdön jälkeen 26 INFERNO MAALISKUU 2008 Inferno_2008_55_8.indd 26 10.3.2008 20:46:41. Myöhemmin Norther-nokkamies Pete Lindroos kiistääkin röökin nurmikoille tumppaamisen riskit ja toteaa ykskantaan: "Ei se tuli täältä ainakaan minnekään leviä." Suomalaismuusikot eivät kuningattaren nimeen vanno. Eikä niin tee myöskään kyydityksestä vastaava, keski-iän paremmalle puolelle ehtinyt bussikuski, joskin täysin eri syystä. Vaikka tämä porukka on ennenkin kuningaskunnassa vieraillut, tiettyjen epäkohtien huomioimiselta ei vältytä. Hollannista saapuvaa kiertuebussia odotellessa ihmetellään ääneen maan suihkujen surkeutta ja vesitornien puutetta. Myöhemmin kuski tunnustaa toimittajalle nukkuneensa edellisenä yönä vain vaivaiset kaksi tuntia. Hänen kielitaitonsa kun on jotensakin puutteellinen. TEKSTI JA KUVAT Riitta Itäkylä I www.turisas.com I www.norther.net Turisas kiertää Eurooppaa läpi maaliskuun lämppärinään Norther. Peseytymisen haasteellisuus todetaan jo hotellilla, vaikka itse keikkapaikkojen karu arki on vasta edessä. Odotustilan lattian ovat täyttäneet soitinkotelot ja matkatavarat, joiden seassa jutustellaan rennon hajanaisesti tutulla kielellä. Ajatukset rockmyyteistä ja kiertueglamourista saavat jäädä sinne kuvitelmiin, ja todellisuus kutsuu. Kiertuemanageri Hans Nagtegaal kertoo miehen erehtyneen luulemaan rajavartijan ranskaa englanniksi, ja tarina saa kyydissäolijoiden ilmeet kääntymään jonnekin huvittuneisuuden ja huolestumisen välimaastoon. "Onhan tämä tämmöistä... Matkan alkuvaiheessa olemme kuitenkin autuaan tietämättömiä paitsi herran univelasta myös ajantajun rajallisuudesta: mies muistaa mantereen ja Englannin välisen aikaeron vasta seuraavana päivänä. Inferno hyppäsi keikkabussiin. S tansted, Englanti, lauantaiaamupäivä. Toimittajaa hermostuttaa lievästi, sillä vaikka tarkoituksena on seurata bändejä vain parin päivän ajan asiallisen raportin merkeissä, tuntee sitä silti olonsa ulkopuoliseksi juoruilijaksi, joka pyrkii paljastamaan ulkomaailmalle joitakin tarkoin varjeltuja rockmaailman salaisuuksia ja rikkomaan elintärkeitä myyttejä. Huoli vaihtuu kuitenkin helpotukseksi. Vaikka hotellin aulassa ei näy yhtäkään sotamaaleilla varustautunutta luolamiesviikinkiä, ei artikkelimme aiheita ole vaikea erottaa ulkomaanelävistä. Kysyttäessä Turisasin valokuvauspolitiikasta solisti toteaa rohkaisevasti: "Ei me olla mikään Lordi." Tien päällä turistessa Kuvitteelliset maskit rikotaan siis jo alkumetreillä
Sisätiloista löytyy kylmän avonainen takahuone, ja suihkujen kerrotaan sijaitsevan muutaman sadan metrin päässä erillisessä rakennuksessa. Riehakkuutta on ehkä hieman eri lailla kuin muualla Euroopassa... Että soitellaan ihmeellisissä paikoissa, mikä on mun mielestä tosi jännittävää. saavutetaan kiertueen ensimmäinen etappi: Northamptonin Soundhaus. Maassa maan tavalla Kyseessä on pieni, muutama sata ihmistä vetävä eräänlainen nuorisotalon ja klubin ristetys, joka ei varsinaisesti huuda läsnäolollaan kaupunkikuvassa. Pete Lindroos kiroaa paikallisen kahvin laatua ja jatkaa: Vittu just äsken etin kymmenen minuuttia toista kenkää bussissa. Briteissä tuo futis on vahvasti verissä. Ja jollain ihmeen kaupalla me ollaan onnistuttu pääsemään tänne, vaikka tämä on jokseenkin vaikea maa. Briteissähän me ollaan tehty viime syksynä se oma pääesiintyjäkiertue, että tavallaan voi odottaa varmalla mielellä keikoilta jotain ja tietää, että ihmisiä tulee. Joku toteaakin suomalaisten sopeutuvan helposti kiertue-elämään, koska päivänvaloa ehditään todistamaan ainoastaan sinä lyhyenä hetkenä siirryttäessä bussin sängystä sisälle keikkapaikkaan; rundiarki on pimeää kuin Pohjolan talvi. Kun meilläkin on tota väriä naamassa, niin huomaa, että välittömästi yleisölläkin on sitä, Hannu "Hanu" Horma toteaa Soundhausin takahuoneessa. Ennemmin näin kuin vetää vaan niitä jotain suuria, varmoja keskuksia. Sisäänkäyntiä vastapäätä nököttää nakkikioski. Kaupungit on paljon isompia, mutta siis suhteessa. Aikaa ei tuhlata kiertueellakaan, ja basisti on istahtanut sävellyspuuhiin ruokatarjoilua odotellessaan. ja väärä raha, tarjoaa Heikki. Kengät hukassa ja vittu Englannissa. Ovien aukeamiseen on kolmisen tuntia aikaa, ja teknikkojen asettaessa lavaa kuntoon aika bäkkärillä täyttyy turneen ensivaikutelmi- MAALISKUU 2008 INFERNO 27 Inferno_2008_55_8.indd 27 10.3.2008 20:47:34. siinä tulee heti semmonen yhteishenki ihan eri lailla, kun koko porukka kannustaa. Pikainen vilkaisu ympäröivään maisemaan itse asiassa kertoo, että lähettyvillä on vain hiljaisen rujoja sivukatuja ja muutama hassu maitokauppa. Kamojen sisään roudaamisen välissä Mathias ehtii pohtia tämän ja aikaisempien kiertueiden välisiä eroja. Englannin ja Turisasin suhde herättää ajatuksia myös bändin muissa jäsenissä. Northerin Heikki Saaren käyttämää sanaa lainatakseni, kiertue käsittää pari "paskaläävää". Ollaan me yhdet keikat vedetty Skandinaviassa silloin Iced Earth -kiertueen lämppärinä, mutta meillä ei ole mitään tietoja meidän omasta fanikannasta jossain Ruotsissa tai Norjassa. Tänään vois aloittaa illan ja sanoa "Guten Abend Northampton". Tämähän on vähän kuin Suomessa kävisi joku eurooppalainen bändi soittamassa ja ne kävisi kaikki riihimäet ja kuusankosket läpi. Että ei tää nyt ihan hirveen hyvin ala. Niin kuin futiksessa, ihan samalla tavalla. Pohdittuamme muka-syvällisiä kulttuurien välisistä eroista ja brittien kansallisromantiikasta Northerin pojat ilmaisevat oman tulkintansa asioiden laidasta. Koko mediaja musakulttuuri on tällä saarella erilaista kuin missään muualla. Ehdotus aiheuttaa naurunremakan Soundhausin takahuoneessa. Suomi-glooria Auringon säteet eivät yllä bäkkärille, ja silmiä joutuu siristelemään erottaakseen ympärillä häärivät turisakset ja nortterit toisistaan. On tämä kyllä ihan mielenkiintonen mesta tämä Englanti, ihmiset ajaa väärällä puolella tietä, väärään suuntaan vittu liikenneympyrässä, sitten niillä on vielä vääränlaiset pistokkeet..
Avonaiseen ikkunaan ilmaantuu ärtynyt naama ja "sitä vitun meteliä" käsketään hiljemmalle. Suomalaisten takahuoneet sijaitsevat yläkerrassa, jossa kostea homeentuoksu vastaanottaa tulijan. Lievästä ruokamyrkytyksestä kärsivä Northerin Kride vetää pitkiä sohvalla, pöydällä lojuu voileipien jämiä ja Heikki lähtee etsimään takkiaan bussista kosteankylmällä bäkkärillä tulee vilu. Hiljaiseen bussiin kantautuu vielä myöhään yöllä diskonuorison hauskanpitoa. Kestää aikansa, ennen kuin kuusi ihmistä saa itsensä puhtaaksi kahden surkean suihkukopin avulla, ja Turisas-porukan ilmaantuessa bussiin suurin osa muista on jo painunut pehkuihin. Vitun Englanti, kuuluu jostain. Ei mikään apinalauma Gabrielin edellisen illan turhautuminen on mielessäni vielä Sheffieldissä. Kiertuerutiinin käynnistyessä ja tavaroita roudatessa jostakin asunnosta kaikuu ilmoille 1990-luvun tekno. Toisin kuin Northamptonissa, Turisas-paitaisia ajantappajia maleksii jo iltapäivällä bussin lähettyvillä. Yläkerrassa turisaat Mathias ja Jussi istuvat läppäreidensä äärellä alv-selvityksien kimpussa, teknikot ravaavat lavalla ja myyntikojuja pystytetään. Turisas vetää itsevarman keikan ja ihastuttaa ikähaarukaltaan varsin laajan yleisön. Kuski perii univelkojaan kuorsaamalla ansiokkaasti, ja Northampton jätetään taakse vasta aamulla, ansaitun levon jälkeen. Paikassa on yksi suihku, jonka viemäri ehtii tukkeutua, joten peseytymisestä pyydetään pidättäytyä jonkin aikaa. Sunnuntaiarkea Sheffieldissä. The Corporation on keikkapaikkana edellisen illan nuorisotaloa tilavampi ja vetää tuhat ihmistä. Ovien avaamiseen on muutama minuutti, mutta joku etsii vielä backstage-passiaan. Nimikirjoituksia ei kuitenkaan ehditä jaella, sillä takahuoneisiinsa asettuvilla bändeillä on muuta mietittävää. Selviää, ettei se suihku sijaitsekaan luvatun parinsadan metrin päässä, vaan kyse on pikemminkin kilometreistä. Oheistuotteita myydään erillisessä tilassa, joka osoittautuu toisen omistajan ylläpitämäksi. Tien päällä matkaa kaksi bändiä, kaksi manageria ja kahden hengen merchandise-henkilökunta. Soundhaus täyttyy nopeasti lähes neljästäsadasta hengestä, ja britit ovat Northamptonissakin sonnustautuneet asianmukaisesti maaleihin ja turkisvetimiin. Mathias haluaa kahvia, mutta vedenkeitin temppuilee. Tämä on tätä vienti-Suomi-glooriaa , kuuluu erään viulistin tyyni toteamus takahuoneen hämärästä nurkasta. Hetken kuluttua hän käärii ärsyyntyneenä sätkäänsä ja purkaa katkeruuttaan toimittajalle. Se oli vilpittömyydessään vaikuttava esimerkki maata ja manteretta kiertävän joukon yhteishengestä: vaikka crew on pieni, asialle omistautuminen huokuu jokaisesta. Kello 21:45 mies saa tylyn käskyn häipyä tuotteineen paikalta, koska kymmeneltä alkaa dis- ko. Puolet Soundhausista täyttyy Turisasin loppusetin aikana nousuhumalaisista esiteineistä, ja Gabrielin kasvoilta paistaa pettymys. Tehtävienjaot ovat vielä alkupäivinä hakusessa, mutta tiiviin porukan yhteinen kemia on merkillepantavaa. 28 INFERNO MAALISKUU 2008 Inferno_2008_55_8.indd 28 10.3.2008 20:48:22. Northerin soundcheck jää puolitiehen, ja skottilainen merirosvopumppu Alestorm saa tyytyä soittamaan kylmiltään. Kiertuemanageri Hans nauttii "aamupalansa", nakkikioskin purilaisen, puolenyön maissa. Salin toisella puolella paitamyyjä Gabriel "G Man" Schaeken saa kuitenkin kokea karvaasti Englannin erikoiset säännöstelyt ja rajoitukset. Olemme aikataulusta pari tuntia jäljessä ja meno on hektistä. Ruokaa ei näy eikä kuulu. en sulattelulla. Keikan jälkeen myös itse bändi saa osansa paikallisesta asioidenjärjestelystä. Näin käy, kun tulee kaikki pitkätukat yhteen paikkaan hiuksiaan pesemään, tuumaa norttien Tuomas. Lähes kaksisataa kilometriä myöhemmin bussi pysäköidään uuden keikkapaikan takaoven eteen nimettömänä pysyvälle tyhjälle kujalle
Jättäkää roskahommat meille. Maalit ovat täälläkin naamoilla ja turkikset päällä. Pääesiintyjän ja lämmittelijän suhdekaan ei aina ole yksioikoinen. Emon tehtävää helpottaa se, että tämä lauma vaikuttaa suhteellisen helpolta kaitsettavalta. Kyselen niistä suihkuista. Ennen illan soundcheckiä yhtäkään olutpulloa ei ole korkattu, ja viikingit istuvat kiltisti bäkkärillä. Tällä turneella pääosassa on kuitenkin keskinäinen kunnioitus. Jätän rocktähtemme ruokiensa äärelle ja todistan sheffieldiläisen yleisön valumista sisään. Yksi teini-ikäinen poika menee jopa niin pitkälle, että toteaa suomalaisen musiikin "rehellisyyden" pitävän hänet terveiden kirjoissa. Roskahommia Maanläheiset ovat tosiaan tunnelmat Sheffieldin Corporationin takahuoneessa rundin toisen keikan lähestyessä. Suihkuja tai ei, edessä taitaa olla hyvä ilta. Northerin Jukkis Koskisen mukaan yhteisenä tekijänä on korkeintaan alitajuinen "hulluus". Suomalaisbändien aterioidessa livahdan alakertaan, missä Alestorm nauttii omia eväitään. Tietty niille, jotka tekee meidän kanssa töitä, on helpotus, että me ei olla mikään apinalauma, joka konttailee ympäriinsä ja eksyy ja katoaa ja on väärissä paikoissa eikä ole ikinä paikalla. Sanotaan, että kyllä me ollaan melko organisoituja ja korkeatyömoraalisia. Mathiasta kuunnellessa asioiden tärkeysjärjestys tulee selväksi. Muusikot keräävät pisteitä myös paikallisilta faneilta, joiden mukaan kumpikin bändi on joihinkin muihin Englantia kiertäneisiin pumppuihin verrattuna maanläheistä ja ystävällistä porukkaa. Sheffieldiin saavuttuamme myös Hans avautuu selvittämään rooliaan. En minä halua kuulla viiden tuhannen ihmisen huutavan nimeäni, taputus selälle ja henkilökohtainen kiitos ovat tärkeämpiä, hän kertoo vilpittömästi. Kiertuemanageri on se näkymätön käsi, jonka merkitystä kirkuvat fanit eivät välttämättä tule pohtineeksi. Astun ulos ja jätän Sheffieldin luottavaisin mielin ammattilaisten haltuun. MAALISKUU 2008 INFERNO 29 Inferno_2008_55_8.indd 29 10.3.2008 20:49:22. Kuten on huomattu, tärkeiksi tekijöiksi muodostuvat niinkin arkipäiväiset asiat kuin safkan saaminen ja suihkuun pääseminen. Norther-paitojakin näkyy. Kiertueen rutiininomaisuus ja tarkat aikataulut ovatkin kaukana yleisistä rundikliseistä, joiden mukaan keikkoja soitetaan lähinnä silloin kun kännienkiskomiselta ehditään. Odottakoon vaan kunhan pääsevät meidän nurkille. Keikkapaikat menevät sekaisin, koska joka paikassa toistuu sama rutiini, ja harvinaisia luppohetkiä on vaikea osata hyödyntää. Bäkkärien mukavuustasoissa on eroja, ja nokkimisjärjestyksen mukaan illan viimeinen esiintyjä nappaa aina ensimmäisenä jyvät akanoista. Sekä Turisas että Norther haluaa saavuttaa uusia kuulijoita, ja jo ensimmäisen keikan perusteella suunnitelma vaikuttaa toimivan: vasta ensimmäisen levynsä Englannissa julkaissut Norther onnistui kiinnittämään yleisön huomion Northamptonissa, ja bändin levyjä ehdittiin ennen diskon alkua ostaa rivakallakin kädellä. Kumpikin seikka takkuilee ainakin Englannissa, tiedä sitten miten Keski-Euroopassa on tapana vastaanottaa vierailijat. Meillä Skotlannissa tiedetään, miten ihmisiä kohdellaan, ahh hah haaa! Toimittajan tehtävä lähestyy loppuaan, ja kotimatka täytyy aloittaa ennen sunnuntain keikan alkua. Mielessäni kaikuvat vielä Turisasin Jussin ja Hanun huikkaamat terveiset kiertue-elämästä unelmoiville aloitteleville bändeille: Lopettakaa ennen kuin aloitatte. Bändit edustavat eri tyylejä, mutta kumpikin kokee tämän rikkautena. Hans puskee kanssani väkijoukon läpi ja kertoo lippuja myydyn ennakkoon reilun neljäsataa. Catering on vihdoin saapunut, ja nälkäisen väen nauttiessa paikallisista antimista keskustellaan kiertue-elämän todellisuudesta. Ennen manteretta on kuitenkin luvassa vielä Skotlanti. Minusta tuntuu hyvältä tietää, että ihmiset tuntevat olevansa turvassa käsissäni
-Palkllolaajennuksenha BR ellä een tai ai malla sydäm otelon kokois ian ytimessä Nyt ollaan asa paukkuu entistäkin isom ällin saa survottua cd-klle joka jamppa ja m RokkiMetalli tä näin ison kuuloisen kin jo vahattu, eli piitsi iva 2sataa! tarvii et viis; avoautohan on roin sata vi siinä siitä sta: suojaker tilaan. huhtikuun lo an keskuuteen kivet eivät leiju..." ääreistä kansuuri kuten tiilis "j is rysähtää sf slevy Mimes ngulan voimin leijumme Kakko lessa si Sitä odotel rm.fi www.spinefaarm.fi spinef spinefrm@ Inferno_2008_55_8.indd 30 10.3.2008 20:58:17. (v 26.3. 2.4. l Fire HearoitllaFuaslsistoaf80-luvunn TR I B E: OTH E R FI R E nakin bikinirajan tien ... Ja sitte piitsille! DS E r os gular CTI Cstä.: JaTkaittanjanne pirulta;u. MuttaMette mitä tahansa! Mui raija, sanoi Et usko vai...? ays C R I B E: Runaw R ET B R OTH E R FI No tyyppa toi B FT-sin a sitte tosta kku. MALP RA ty 19.3. ripote emylly Ankaraa prog rässirouheetkin pinnalleans tavalla seit enet pi niin än kuin melodiaa on Kimuranttia ukkuja julmasti enemm äppisen ja ko ulemaj egak keskiverto m ink! vink!) leuassa. U: You Deserve More E N D O F YO pulla
Zero Nexus on varjoimperiumin ehein paketti, timmi kokonaisuus, joka on syytä kaluta alusta loppuun kuin kirja tai elokuva. On perjantai, liki keskiyö. Eli tee sellainen juttu, ettei haas- tateltava itse tiedä haastattelijan olleen edes paikalla. Zero Nexusin konsepti ei loppupeleissä poikkea hirveästi Harjun velmuiluvisioista. Kirjaimellisesti. S hade Empiren musiikillinen voima perustuu tarttuvien mutta karmivien tunnelmien luomiseen. Istun pätsinkuumassa paljussa Harjun, hänen kaverinsa sekä Perkeleen omistajan, Chaosweaver-kannuttaja Jack Tygerin kanssa. Aloita lehtijuttu näin, hän neuvoo. Kun saavuin studion pihaan, kaikki ei ollut kohdallaan. Sinthetic (2004) oli navakka debytointi nälkäiseltä kuopiolaislupaukselta, mutta italialaisen Avantgarde Musicin julkaisema levy jäi verrattain vähälle huomiolle, koska bändi ei keikkaillut eikä kiekkoa juuri puskettu täkäläisessä mediassa. Keskiviikko, kello jotain. Siinä missä yhtyeen musiikki nojaa fiilikseen, samoin tekee solisti Harju. Lähdin ajamaan luonnon helmaan, kohti Oittia. Intoxicate O.S.:llä (Dynamic Arts, 2006) sinfonismelodinen painajainen jalostui yhä monipuolisempaan suuntaan, mutta komeista kappaleista huolimatta se jäi kaipaamaan viimeistä silausta. Paikka oli autio. Kellon ympäri puilla lämmitetty vesi korventaa ihoa, vaikka MAALISKUU 2008 INFERNO 31 Inferno_2008_55_8.indd 31 10.3.2008 20:58:28. Siksi konseptialbumilta on turha lähteä erittelemään huippuhetkiä yksittäisten kappaleiden muodossa, vaikka niitäkin toki riittää. Vietettyäni puolitoista tuntia yksin studiolla, metsästä alkoi kuulua outoa korinaa. Vokalisti Juha Harju avaa portin sisimpäänsä ja riisuu itsensä alasti. Minä huudan pihalla jotain sekopäistä itsekseni: "Muaaaah! Öööörgh! Portti aukeaa!" Kieriskelen lumihangessa rivokkaissa asennoissa. TEKSTI Markus Laakso I KUVA Maria K I www.shadeempire.com Shade Empiren kolmas levy Zero Nexus penetroituu ihmismielen sairaimpiin syövereihin ja maailmanlopun valtakuntaan. Kuten levyn ennakkojuttu muutama Inferno takaperin, tämäkin tuokio sijoittui Oitin Studio Perkeleeseen, Zero Nexusin lauluosuuksien sekä Sintheticin ja Intoxicate O.S.:n purkituspaikkaan. Mutta ennen kuin syvennytään levyn kertomukseen tarkemmin, lienee syytää valottaa haastattelun taustoja
Inferno_2008_55_8.indd 33 10.3.2008 20:58:48
Gelotten mukaan syy ei ole tuotteessa vaan näissä ajoissa. Me emme yksinkertaisesti voi ajatella, mitä mieltä meistä ollaan. Kun yhtyeen yhdeksäs albumi A Sense Of Purpose on pyörähtänyt läpi Göteborgin IF-studiolla, kysymyslappuun tekisi mieli rustata yksi ainoa kysymys: Miksi. In Flamesin kitaristi ja toinen pääbiisintekijä Björn Gelotte on tietysti eri mieltä. Edes black metalia ei voi pitää enää äärimmäisenä. Mutta kun ei, jumalauta, iske. Tuote nimeltä IF A Sense Of Purpose on allekirjoittaneen korvissa kaikkea sitä, mitä metallilevyn ei tulisi olla; särmätön, joka ilmansuuntaan flirttaileva ja jotenkin... Niin, minä syytän yhtyettä siitä, että se menee liikaa yleisen suuntauksen mukana, mutta Gelotten mukaan In Flames 34 INFERNO MAALISKUU 2008 Inferno_2008_55_8.indd 34 10.3.2008 20:58:54. Äärimmäisyys tuleekin tavallaan ei-äärimmäisyydestä. Ja vielä, tästäkin lehdestä löytyy kirjoittajia, joiden mielestä uusi IF on paljon kovempaa kamaa kuin se 90-lukulainen. Musiikillinen ilmasto vain on muuttunut niin valtavasti, että kama, joka kymmenen, jopa viisi vuotta sitten oli vielä äärimmäistä, on nykyään poppia. niin, se kysymys: Missä In Flamesin entisaikojen raivo piilee, kun ei ole näkynyt. Viime vuosien ja levyjen radioystävälliselle In Flamesille on selkeästi tilaus, ja kun nykyisin musiikki on joka kulmastaan liiketoimintaa, tilaukseen on vastattava. aikuinen. Koetapa tässä nyt sitten olla uskottava melodeath-bändi. Sillä kyllä raipataan, mutta raippauksessa on pumpulipäällyste. Omissakin kuuntelutottumuksissa on huomannut sen tosiseikan, että mikään ei tunnu enää... Tietenkään totuus ei ole aivan näin yksioikoinen. Haastattelujen inhoklassikkoa "teimme parhaimman levymme" ei onneksi kuulla, mutta itsetyytyväisyyttä mies kyllä uhkuu. no, äärimmäiseltä. P uhutaanpa suoraan: In Flames ei ole mielestäni lähellekään niin hyvä bändi kuin joskus muinoin, aikoina jolloin death oli deathia, melodioilla tai ilman. Vielä päivän viimeisessä haastattelussaankin leppoisesti jaksavaa partanaamaa on inhottava alkaa kurittaa, edes sanoin, mutta pakko häneltä on silti kysyä... Ja ainahan sitä alkuperäistä kuuntelee mieluummin kuin amerikkalaista tusinakopiota samasta aiheesta. Palasten asetteleminen niin, että nautimme itse tekemisistämme, on jo tarpeeksi hankalaa. Ei tunnu missään. Kyllä musastamme edelleen löytyvät ne samat elementit, joista joskus käytettiin nimitystä "death metal". Pakko myöntää, että tässäkin on vinha perä
Lehdet kirjoittavat, että tämä on nyt sitä ja tätä tyyliä ja tämän ja tuon maan meininkiä. Varmaa on, että musiikki genrestä riippumatta on bisnestä, ja porukka ostaa. Musiikillisesti puhuen, aika paljon siitä mitä olet, annetaan sinulle. Olemme soittaneet siellä täällä, mutta Venäjä, Etelä-Amerikka ja Kiina esimerkiksi ovat käymättä. Ahistaako. Vannoin itselleni, etten tule tätä kysymystä esittämään, mutta niin se takki kääntyy. Kumpikin on todennäköisesti yhtä oikeassa. No joo, jotain mikä tarraa. Yritän silti pysyä kovana: osaako Gelotte selittää sitä, etten löydä In Flamesin musiikista sitä samaa paloa kuin vaikkapa vuoden 1999 Colony-albumista. No juuri nyt todella tuotteeksi, koska tällä päivällä ei ole kuin yksi ainoa merkitys, kaupata meitä. Ei minulla ole mitään aihetta olla kateellinen kellekään, koska me teemme tasan tarkkaan mitä haluamme. Olemme tehneet itse itsestämme sen mitä olemme, ja siihen on mennyt paljon vuosia. Kuinka tuotteeksi Björn Gelotte yhtyeensä laskee. Me kumpikin olemme vuosikymmenen vanhempia kuin silloin. Siinä tapauksessa en ole osa skeneä! Entä ruotsalaisuus itsessään. Luonnollinen siirtymä länteen: Amerikka, se on taatusti In Flamesin tähtäimistä edelleen se haastavin. Olen kuullut Venäjästä pelkästään hyvää. Mitä se merkitsee Gelottelle, siis muuta kuin kaikkea sitä mitä meillä kadehditaan. Onko sinulla minkäänlaisia haluja tehdä täysin toisenlaista musiikkia kuin metallia. Ehkäpä meidät on MAALISKUU 2008 INFERNO Kaikki päättyy aikanaan Vuonna 1975 syntynyt Björn Gelotte liittyi In Flamesiin kaksikymppisenä ja toimi alkuun bändin rumpalina. Yritätte tehdä hittejä. Mutta tämä on pakollinen paha. Mikä skene. Miltä tuntuu, kun systerisi on mukana bisneksessä. on sitä yhtä paljon. (miettii) tai tavallaan pop-kaavan kautta. Ei hän ole bisneksessä, se ei olisi hyvä juttu! Mutta on tosi siistiä, että hän laulaa. Yksi harhaaskel silti löytyy: vuonna 2003 hän ja sävellyskumppaninsa Jesper Strömblad perustivat sivuprojektin nimeltään All Ends, johon kuului jo alussa naislaulukaksikko, Björnin sisko Emma Gelotte ja Tinna Karlsdotter. Gelotte on varsin uskottava miekkonen, hänen mielipiteensä ja kommenttinsa on helppo ottaa todellisina. Vain yhden demon jälkeen In Flames -kitarapari päätti kuitenkin poistua All Endsin riveistä ja antaa tilaa muille hemmoille. Usutan Gelottea pohdiskelemaan Venäjän merkitystä nykyiselle musiikkibisnekselle, mutta mies vaihtaa vapaalle. Emme pistä esimerkiksi kitarajuttuja kovin isolleen vaan keskitymme enemmän lauluihin. Minusta jenkkibändit imitoivat pohjoismaisia yhtyeitä, yhtä paljon suomalaisia kuin ruotsalaisia, eivätkä todellakaan pelkästään meitä. Basistimme Peter (Iwers) on käynytkin siellä Painin kanssa, ja hänestä siellä oli kovinta ikinä. Käytän ilmaisua "dark passion". Kannuttajan pesti kantoi bändin toisen ja kolmannen levyn ( Jester Race, 1996 ja Whoracle, 1997), minkä jälkeen mies heitti kapulat helvettiin, teki tilaa nykyäänkin yhtyeessä rummuttavalle Daniel Svenssonille ja tarttui kitaraan. Mutta In Flames tulee olemaan pääprioriteettini niin kauan kuin soitamme, toivottavasti vielä 50 vuotta tai jotain. Varmaan Malmössä ja Tukholmassa 35 Inferno_2008_55_8.indd 35 10.3.2008 20:58:58. Jostain syystä vain pidän tämän kaupungin bändien synnyttämästä kamasta enemmän kuin Tukholman... Olen myös perhanan ylpeä All Ends -levystä, taustalla on hyvä bändi, joka esittelee biisimme todella mainiosti. Tietenkään se ei ole kovin helppoa, mutta jos jokin juttu tarttuu päähän niin, että se melkein jo tympäisee, se on oikeaa kamaa All Endsille. En tiedä. Jaa että Suomessakin bändit ovat "jöötteporimetallia". Onneksi Gelotten vastaus on suhteellisen hyvä. Pidämme homman simppelinä. Tiedän, että täällä on paljon bändejä ja lahjakkuutta, mutta miksi. Mitä taas tulee musiikkiin, en koe olevani lainkaan tuote. All Endsin tapauksessa teemme hommat helpommin... Ei isäni osaa laulaa tai soittaa, ja hän on ruotsalainen. U.S.S.A. Vähän kaikkialla on kierretty, mutta yksi valtakunta on In Flamesille edelleen kartoittamatonta maaperää, tai oli ainakin haastatteluhetkellä, jolloin bändi oli vasta matkalla ensimmäisille Venäjän-keikoilleen. Ostaisitko heiltä käytetyn melokuolosävelen? nimenomaan taistelee sitä suuntaa vastaan. Sävellysvastuu jäi. Biisien teko All Endsille on aivan erilaista kuin In Flamesille, Gelotte avaa aiheen. Siinä se syy taitaa olla. Lyhyen esittelyn ja säkeistön kautta suoraan kertsiin. In Flamesiin liityttyään Gelotte on ollut koko lailla yhden bändin miehiä. Kuinka Gelotte näkee bändinsä aseman maassa, jonka bändit imitoivat In Flamesia ja pärjäävät kaupallisesti paremmin kuin esikuvansa. (miettii pitkään) No, jos tässä nyt syntyy tavaraa, joka ei sovi In Flamesille, niin ehkä sitä voisi pistää muualle. Totta kai olen ylpeä, että kotikaupunkini on päässyt kartoille, mutta eipä tuolla lopulta ole mitään tekemistä ruotsalaisuuden kanssa. Ei lafka sen kummemmin kuin managementti tai yleisökään pysty päättämään, mitä teemme. All Endsiltä julkaistiin loppuvuodesta 2007 debyyttialbumi, joka kertoo selvästi, ketkä siellä taustapiruina ovat hääränneet. Kolme kruunua Lauri Ylitalo tivasi viime numerossamme ruotsalaisuuden alkeita Meshuggahin Tomas Haakelta, ja menestyksen avaimiksi Haake tarjosi muuttoa Göteborgiin. En voi odottaa, että pääsen näihin mestoihin. On kulunut melkoisen monta vuotta niin, että mainitun kaupungin nimi on määrittänyt kaikkea melodioita sisältävää hieman rajumpaa metallia, oli sen kotimaana sitten Ruotsi, Suomi tai USA. Hah hah, täytyy vissiin pyytää anteeksi, en tiennyt että tilanne on noin paha. TEKSTI Matti Riekki I KUVAT Royale ja Matti Riekki I www.inflames.com In Flames. Mutta kuinka on itse pääkallonpaikan skenen laita tätä nykyä
Inferno_2008_55_8.indd 37 10.3.2008 20:59:20
Yksi kaverini oli siinä huutamassa, mutta nosti kytkintä, koska ei tullut lainkaan toimeen Christofer Johnssonin kanssa. ät pöytään sti nestorit iskiv etallin mber-vokali otsin kuolom mme Disme ti Ru ingistä. Hävettää vähän kertoa, kun se on niin surkea bändi, mutta laulajanurani alkoi Therionissa. Sitten Fred kysyi minua mukaan uuteen bändiinsä, kun he eivät pitäneet laulajastaan. Minä ja Fred 38 INFERNO MAALISKUU 2008 Inferno_2008_55_8.indd 38 10.3.2008 20:59:32. Olin löytänyt metallin paria vuotta aikaisemmin ja ajattelin, että mikäs siinä. Tämä on tietenkin tärkeää kulttuurityötä, sillä onhan metallidiggarin tärkeää tuntea juurensa. Tunsin jo tuolloin Dismemberin kavereita, ja yhdellä bändin keikalla Fred Estby pyysi minua niille laulajaksi, kun kukaan tyypeistä ei halunnut hoitaa sitä tonttia. Esimerkiksi Joel McIverin laadukkaat elämäkertakirjat Metallican ja Black Sabbathin kaltaisista jättiläisistä tarjoavat samalla tietoa raskaan musiikin alkutaipaleesta ylipäätään. Huusin Therionin ekalla demolla ja tulin sitten itsekin siihen lopputulokseen, ettei se kitaristi ole ihan täysijärkinen. Therionin jälkeen liityin Carbonizediin ja olin siinä mukana jonkun aikaa. Tuolloin Dismemberin, Entombedin ja Unleashedin kaltaiset yhtyeet tekivät lukuisia kuolometallin perusteoksiin kuuluvia levyjä. Sillä kertaa niin ei kuitenkaan käynyt, ja Dismember itse asiassa hajosi hetkeksi, kun Fred loikkasi Carnageen. uminsa. Tällä kertaa suostuin. Yhy keikalta Hels ksannen alb tös kahde -rundin pää jen Suomen Matti Kär Schildt TEKSTI Saku I Siirt KUVA Soile ola I www.dismem ber.se ERTA AA, V FIILISTÄ SOT JA HYVÄÄ M etallin historiaa on viime vuosina kirjattu muistiin hyvää tahtia. Äänitimme Carnagen kanssa yhden levyn, mutta studiosessioiden jälkeen kitaristi Michael (Amott) päätti lähteä Carcassiin. Ruotsin voimakkaasta death metal -skenestä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa kertovaa kirjallisuutta ei ole suomeksi kuitenkaan vielä näkynyt. Hän pyysi sitten minua tilalleen. Matti Kärjen muisteloista saa hyvin käsityksen, että piirit olivat tuolloin todella pienet
Rumpali oli yksi Dismemberin kantavia voimia ja väsymätön puuhamies, joka osallistui tiiviisti kaikkeen bändiin liittyvään. Kun on noin kauan uhrannut kaiken vapaa-aikansa ja tarmonsa bändin eteen, tulee jossain vaiheessa raja vastaan. Regainin kanssa on rennompaa, niille voi soittaa ihan kaverina. Suurta uudistumista tai yltiöpäisiä kokeiluja ei Dismemberiltä kannata odottaa, sillä tämä orkesteri on oman tonttinsa rajat löytänyt. Aikaisemmin yhteydenpitoa vaivasi myös eräänlainen kielimuuri, kun Nuclear Blast ja Karmageddon eivät kumpikaan olleet ruotsalaisia. Mitään ei siis jäänyt hampaankoloon. Fred kertoi miettineensä asioita tarkasti ja tulleensa sellaiseen lopputulokseen, ettei koskaan enää lähde kiertueelle. Dismemberin treeneihin ei kannata tuoda matikkametallia tai muuta sellaista. Fred sitten ehdotti, että pistetään Dismember uudestaan kasaan. Vuosituhannen alussa bändi muutti Nuclear Blastin riveistä Karmageddonille ja siltä taas yhden levyn jälkeen Regain Recordsille. NWOBHM taitaa olla ainoa tyyli, mitä sotkemme sekaan. Kuulin hänen lähtöaikeistaan, kun suunnittelimme Puolan-kiertuetta. Haluamme pitää Dismemberin Dismemberinä. Kaikki päättyy aikanaan. Ennen uuden levyn äänityksiä hän kertoikin haluavansa keskittyä kerrankin vain soittamiseen. Istutaan vaan alas ja esitellään paperilta, että tällaista olemme ajatelleet, ja he sitten vastaavat, että okei, eikös voitaisi sittenkin tehdä näin. Me inhoamme triggerijätkiä. Touhu ei ole niin hirveää bisnestä. Ajan mittaan Dismemberin uraa ovat rasittaneet lukuisat sotkut levyyhtiöiden kanssa. Olen tuntenut kaverin jotain kaksikymmentä vuotta ja kokenut hänen kanssaan niin hyviä kuin pahojakin juttuja. Uudeksi rumpaliksi pestattiin aiemmin Insisionissa vaikuttanut Thomas Daun. Se kiertue peruttiin ja aloimme etsiä korvaajaa. Muksuna tuli vietettyä useampikin tovi Iron Maidenin kansien parissa, kun niihin on piilotettu kaikkia pieniä yksityiskohtia. Olihan se vähän outoa, kun miksauspöydän ääressä häärikin eri tyyppi kuin tavallisesti, mutta oikeastaan siinä vain yksi hullu vaihtui toiseen. Nykyään miehellä on kuitenkin kolmilapsinen perhe, ja kun esimerkiksi vuonna 2006 teimme jotain sata keikkaa, niin kyllähän siinä patterit loppuvat. Estbyn mukana bändi menetti myös hovituottajansa, sillä mies oli isännöinyt tarkkaamoa lähes kaikilla Dismemberin levyillä. Haluan meidänkin kansistamme samanlaisia, eli paljon kaikenlaisia pikku detaljeja piilotettuna kuvaan. Palava halu tehdä musiikkia yhdistettynä soittotaidottomuuteen merkitsi itsestään selvästi astumista mikin ääreen. Fred oli muuten hoitanut tuota tonttia jo niin pitkän aikaa, että alkoi kypsyä hommaan. Daun täyttää tämän ehdon vaivatta. Jos joku bändistä haluaa kokeilla jotain uutta, niin toteuttakoon sen sitten jossain projektibändissä. Ja yleensäkin mitä lujempaa rumpali soittaa, sen parempi. Tavallisesti hänellä oli aina uusia ideoita ja hirmuinen into päällä, mutta nyt mies istuskeli vain hiljaisena rumpujen takana. Bändi etsi nimenomaan vanhan liiton takojaa, joka lyö kannuja mieluummin hauisvoimin kuin ranteella. Meillä alkaa kuitenkin olla sen verran kokemusta studiosta, että homma sujuu pitkälti automaatiolla. MAALISKUU 2008 INFERNO jäimme ihmettelemään, että mikäs nyt eteen, kun levy julkaistaan kohta ja bändi on jo hajonnut. Tämän lisäksi Kärki on aina osallistunut tiiviisti kansien suunnittelemiseen. Fredin kyllästymisestä oli näkyvissä pieniä enteitä jo uuden levyn kasaamisvaiheessa. Koko bändi kuitenkin lähti siitä ajatuksesta, että sen tulee kuulostaa nimenomaan vanhan liiton death metalilta. Päätettiin sitten, että napataan tuo, kun heppu kuulostaa niin helvetin hyvältä. Levy vailla nimeä Dismemberin uusi albumi tarjoaa tujun annoksen raakaa ja silottelematonta kalmankatkua. taan, täytyy vain yrittää löytää jonkinlainen yhteinen sävel. Huutajan tontti lankesi Kärjelle melkein itsestään. Rumpujahan pitää lyödä eikä hipelöidä! Yksi edellytys uudelle tulokkaalle olikin, että rumpalin tulee pärjätä ilman triggailuja. Kärjen mukaan bändin suhde levy-yhtiöönsä on nyt parempi kuin kertaakaan tällä vuosituhannella. Kun tyyppi oppi biisit, hänen soittonsa kuulosti ikään kuin teknisemmältä versiolta Fredistä. Ymmärrän kuitenkin hänen päätöksensä. Luulen, että hän vain väsyi. Hän väsyi varmaankin myös olemaan tekemisissä kaikenlaisten hyypiöiden kanssa, jotka yrittävät hyötyä bändistä. Fred oli yksi yhtyeen perustajista ja tietynlainen johtajahahmo, joka huolehti kaikesta bändiin liittyvästä esimerkiksi levy-yhtiöiden kanssa. Sehän on Entombedin basisti Nico Elgstrand. Estbyn lähtö ei tunnu vaikuttaneen yhtyeen soundiin kovinkaan voimakkaasti. Tällä hetkellä yhteistyömme Regainin kanssa on erittäin toimivaa. Ehdimme kirjoittaa kuusi biisiä ennen hänen eroaan, mutta Fred ei osallistunut niiden tekemiseen mitenkään. Killers-levylläkin näkee taustan talojen ikkunoissa kaikkea pientä bisnestä. Olin puuhaillut Elgstrandin kanssa aiemmin Murder Squadissa, jossa on mukana Dismemberin ja Entombedin jäseniä. Kärki suhtautuu teiden eroamiseen tyynesti. Sitten päästään yhteisymmärrykseen, ja homma on selvä. Estby poistuu Rumpali Fred Estby ja Matti Kärki olivat Dismemberin voimakaksikko lähes kaksikymmentä vuotta. Levy-yhtiöthän ajattelevat tietenkin loppujen lopuksi omaa parastaan, ja kun myös bändi ajattelee omaa paras- 39 Inferno_2008_55_8.indd 39 10.3.2008 20:59:36. Viime vuonna tämä taru kuitenkin loppui, kun Estby jätti yhtyeen. Olihan se totta kai harmi, kun mies lähti. Sillä tiellä olen edelleen. Thomasissa kiinnitimme huomiota kaverin hyvään grooveen. Uudelle levylle tuottaja löytyi kätevästi tuttavapiiristä
"Kun basistikin kerrankin tulee rocklevyllä esille niin että puukorvakin kuulee, on soundipuoli hallussa. Simpura, tässähän tulee taas hätä saada tuleva pitkäsoitto kynsiinsä, sillä sille päätyvistä parista rallista päätellen Oulun miehillä on taas hieno albumi perstaskussaan." Mape Ollila/Imperiumi 8.3.2008 Inferno_2008_55_8.indd 41 10.3.2008 21:05:18
"Mielestäni kreikkalaisen metallibändin on tavallista vaikeampi breikata kansainvälisellä tasolla. Luulen, että me olemme kuitenkin yksi niistä poikkeuksista, joilla siihen on riittävästi määrätietoisuutta ja periksiantamattomuutta." Gus G., Firewind 42 INFERNO MAALISKUU 2008 Inferno_2008_55_8.indd 42 10.3.2008 21:05:22
Meillä on apunamme myös hyvä agentti, ja mikä tärkeintä, olemme todella innostuneita luomaan uutta musiikkia. Communionilla Septicflesh soikin monipuolisempana ja tuoreempana kuin koskaan aiemmin. Täysin ehtymätön bändin luovuudenmalja ei ole kuitenkaan ollut, sillä vaihtoehtoisuuden uusille vesille vieneen Revolution DNA -levyn (1999) jälkeen yhtye poistui takki tyhjänä takavasemmalle. Helvetillisen raaka paluulevy Sumerian Daemons (2003) ja etenkin uusin albumi Communion kertovat kuitenkin kieltään siitä, että pitkähkö tauko teki yhtyeen soinnille ja luovuudelle pelkästään hyvää. Demoaikojen teksteissä bändi MAALISKUU 2008 INFERNO 43 Inferno_2008_55_8.indd 43 10.3.2008 21:05:26. Meillä on nyt takanamme lafka joka tukee meitä. TEKSTI Joni Juutilainen I KUVAT Patric Ullaeus ja Septicflesh I www.myspace.com/septicfleshband I www.firewind.gr Kreikkalainen metalliskene, onko sitä. Sovitukset ovat kuitenkin selkeitä ja suunniteltuja, ja ehkä juuri tästä johtuen levy kuulostaa korviisi niinkin yksinkertaiselta. Jo vain on, ja jokainen vähääkään ug-piirejä seurannut metallisti tunnistaa monia muitakin yhtyeitä kuin Rotting Christin. Orkesterin käytössä olemme myös ottaneet suunnattoman askeleen eteenpäin, eivätkä orkestraatiot kuulosta enää miltään vitun soundtrackilta. Mystiikan lähteellä Jos Septicfleshin musiikki on noudattanut korkealentoista linjaa, vähintäänkin samaa ovat tehneet yhtyeen sanoitukset. Minusta tuntuukin siltä, että bändi on tietynlaisen uuden aikakauden kynnyksellä, hehkuttaa bändin kitaristi Christos. Suurta osaa albumilla näyttelee massiivinen sinfoniaorkesteri kuoroineen, jonka jylhässä pauhussa tahkoava musiikki kuulostaa monilta osin selkeämmältä, tarttuvammalta ja yksinkertaisemmalta kuin bändin aikai- sempi tuotanto. Eri genreissä operoivat Septicflesh ja Firewind kertovat, miten kreikkalainen metalliskene syntyi, miksi se tällä hetkellä polkee paikallaan ja miten se lähtee nousuun uudestaan. jytisee! K reikkalaisen metalliskenen Hellaan mailla pitkäikäisimpiin nimiin kuuluva Septic Flesh, joka nykyisin käyttää nimestään mielellään muotoa Septicflesh, ei ole koskaan luonut musiikkiaan helpoimman kaavan mukaan. Musiikkimme on aiempaa aggressiivisempaa ja kypsempää, ja olemme sekoitelleet erilaisia elementtejä keskenään entistä enemmän. Materiaalin laajuus ja tehokkuus hämmästyttävät, ja levy onkin varsin onnistunut sekoitus rankkaa metallimusiikkia ja eeppisiä äänimaisemia. Neljän vuoden mittaisella breikillä meillä oli runsaasti aikaa pohdiskella ja suunnitella tulevaa, ja pitkälti tästä johtuen bändimme tila on parempi kuin koskaan aiemmin. Uransa ensihetkistä saakka bändi on pyrkinyt tuomaan luomisvoimaisen musiikkinsa esiin mahdollisimman massiivisena, erikoisena ja haastavana. Christosilla on asiasta oma näkemyksensä: Musiikkimme on juuri nyt monimutkaisempaa kuin aiemmin, mutta olemme kuitenkin kyenneet säilyttämään tietynlaisen meille ominaisen luonteen, energian ja soundin kappaleissa
Jos miettii viimeisiä merkittäviä julkaisuja kreikkalaisilta bändeiltä, ne ovat tulleet vanhoilta nimiltä kuten Rotting Christ ja Necromantia. Ihmiskunnalla on paljon suurempiakin kysymyksiä pohdittavanaan, kuten kuinka myydä aseita ja kuinka levittää uskontoja. Levyn kokonaissoundia tai -ilmettä ei sen kummemmin tullut ennalta mietittyä. Firewindin musiikkiin Septicfleshillä ei kuitenkaan ole ollut vaikutusta, sillä meidän urammehan starttasi vasta Septicin hajoamisen jälkeen. 90-luvullahan kreikkalainen black metal -skene puolestaan räjähti Rotting Christin ansiosta. Mielestäni kreikkalaisen metallibändin on tavallista vaikeampi breikata kansainvälisellä tasolla. Septicfleshistä puheen ollen, bändin kitaristin Christosin kehuvat sanat Firewindistä saavat Gusin vastaamaan samalla mitalla. Keikoilla Hellaan maisemissa käydään ahkerasti. Variaatioita löytyy speed metalista hard rockiin. Oli Bobin (Katsionis) idea tehdä versio Maniacista. Hän käyttääkin Firewindistä nimitystä "mp3 band" kahden ensimmäisen levyn osalta. Skenen sisällä on myös paljon vihaa ja kateutta, joten ilmapiiri ei ole todellakaan terve. Petros Christo (basso) ja Bob Katsionis (koskettimet) ovat vanhoja kavereitani. Pidän Septicfleshin Esoptron- ja A Fallen Temple -levyistä. Gus tunnistaa yhtyeensä aseman Kreikan uuden metallimusiikin viestinviejänä. on ollut aina suuri tahto tehdä jotain täysin erilaista. Kun yhtye sai diilin Leviathanille, ei mukana ollut muita kuin minä. Yhdysvaltalaiselle Leviathan Recordsille vuonna 2002 nauhoitetut Between Heaven And Hell sekä Burning Earth niittasivat Firewindin ug-piirien ilmoitustauluille. Gus G. Biisinähän se on hieno ja me päätimme vain antaa sille raskaamman käsittelyn. Etenkin A Dead Poem -levy rikkoi monia esteitä ja nosti Rotting Christin Euroopan extreme-bändien elittiin. Firewind on oikeastaan ensimmäinen perinteinen melodinen hard rock -bändi, Edellisen perusteella on helppo uskoa Gusia tämän sanoessa, että Firewind aikoo tosissaan viedä kreikkalaiskutoisen hevin jälleen maailmanlaajuiselle metallikartalle. Septicfleshin musiikilla on aina ollut jalo tarkoitusperä, mutta uskotko tosissasi siihen, että musiikkinne avulla on mahdollisuus parantaa maailmaa. Meillähän on myös vuosittain yksi suuri metallifestari Rockwave, jolla yleensä käy 25 00030 000 ihmistä, Gus selventää. Ämpäribändistä nosteeseen Firewindin tuore The Premonition -levy on bändin kuuden vuoden mittaisen uran viides täyspitkä. Siinäpä se bändin runko olikin pari vuotta, kunnes Mark (Cross, rummut) ja Apollo (Papathanasio, laulu) tulivat remmiin, Gus kertoo ja toteaa tämän olevan lopullinen ja paras kokoonpano Firewindille. Ensimmäinen lajissaan Mainitun, Kreikan metalliskenen tulevaisuutta edustavan Firewindin kitaristi-biisintekijä Gus G. Tuore The Premonition ei hirveästi eroa debyyttilevy Between Heaven And Hellistä. Kreikan metalliskene ei tietystikään tarkoita pelkkää bänditarjontaa. Levy jatkaa Firewindin perinteistä tyyliä, mutta tärkeintä The Premonitionilla on se, että bändi kuulostaa vahvemmalta kuin koskaan. Vai eroaako. Huomiota varmentavat Gusin listaamat, mielestään tärkeimmät kreikkalaiset metallilevytykset. Miksei tämän tyylinen kreikkalainen bändi haluaisi ammentaa lyriikoitaan oman maansa mytologiasta, jossa aiheita tuntuisi olevan riittämiin. Century Medialle päästyään bändi teki varsinaisen läpimurtonsa mainioilla Forget By Fire- ja Allegiance-levyillä. kertoo Firewindin aloittaneen yhden miehen projektina. Olen todella tyytyväinen, jos skene herää jälleen kukoistukseensa, sillä muutamalla bändillä olisi takuulla tilaisuus nousta huipulle. Uusi levy on paljon kitaraorientoituneempi kuin vaikkapa Allegiance. Oikeasti tapasin bändin jätkät vasta muutaman vuoden päästä bändin perustamisesta! Firewindin ensimmäinen kiertuetarjouksen tultua tajusin, että homma ei voi jatkua näin, joten etsin muusikot bändiin Kreikasta. Olen nähnyt sen kerran ja fanitan enemmänkin sitä naistanssijaa ( Jennifer Beals) kuin itse elokuvaa. Asioissa, jotka monesti yhdistetään nopeaan melodiseen heviin. Myön Exhumation, Nightfall ja Septicflesh on mainittava, tosin nekin soittavat death- tai black metalia. Kykenetkö löytämään kotimaasi metallimusiikkimarkkinoilta enää mitään uutta ja mielenkiintoista. Leviathanin pomo David Chastain keräili Firewindiin muusikoita Yhdysvalloista ja biisejä rakenneltiin internetin välityksellä. Skenen kärki on niiltä osin kuitenkin kapea. Parhaimpia hard rock -yhtyeitä ylipäätään 80-luvulla oli Northwind ja erityisesti levynsä Mythology. Metallifaneja tässä maassa on hirveästi. He ovat oikeasti tärkeä bändi. Ei sellainen yksinkertaisesti sovi Firewindin tyyliin. Tie on varmasti pitkä, mutta luulen Firewindin pystyvän tulemaan tunnetuksi ainakin jollain tasolla. Kasarileffojen ystävät tunnistava tämän Michael Sembellon ja Dennis Matkoskyn kynäilemän biisin Adrian Lynen ohjaaman Flashdance-elokuvan soundtrackiltä. Kreikan metallimusiikkiyleisö on asia, mistä voimme olla ylpeitä. uskoo kotimaansa raskaan musiikin karsinan hiljalleen nousevan jaloilleen ja voimistuvan. Firewindin levyjen sanoitusmaailma liikkuu päällisin puolin perinteisissä genrekliseissä. Maassa vieraillee tämän tästä suuriakin metallinimiä. Firewindin tekemä melodinen metalli on alusta saakka ollut voimakasta, tanakkasoundista ja hurjalla intensiteetillä kulkevaa. Meidän sanoituksissamme on siistejä juttuja ja ne kertovat arkipäiväisistä asioista elämässä. Mielestäni sellainen tekee biiseistäkin ymmärrettävämpiä. MAALISKUU 2008 INFERNO 45 Inferno_2008_55_8.indd 45 10.3.2008 21:05:29. Biisitekovaihe oli hyvin rento. The Premonitionilla mielenkiinto kohdistuu kuulijoiden osalta varmasti lainabiisiin nimeltä Maniac. Valitettavasti kaikki haluavat nykyään vain kuuluisiksi, mutta unohtavat siinä samassa sen, mikä on oikeasti oleellista. Luulen, että me olemme kuitenkin yksi niistä poikkeuksista, joilla siihen on riittävästi määrätietoisuutta ja periksiantamattomuutta. Mitään uutta ei todellakaan tunnu ilmestyvän. Annoin vain musiikin lentää, Gus kuvailee. Kreikan skene on melkoisessa horroksessa juuri nyt, ja uudemmista bändeistä voin nostaa esiin ainoastaan Firewindin, joka on ensimmäinen todella lupaava tapaus aikoihin. He ovat skenessään legendaarinen bändi ja olen iloinen heidän comebackistaan. Promotoihan esimerkiksi Virgin Steele ansiokkaasti Hellaan tarustoa. Haluaisin sanoa kyllä, mutta eihän mielipiteeni lopulta vaikuta yhtään mitään. Ja suurimpana tietysti se, kuinka tuhota koko maapallo altamme pois, Christos hymähtää. joka on pystynyt luomaan kansainvälistä uraa, Gus pohtii. Gus, mikä on suhteesi kyseiseen rainaan
Inferno_2008_55_8.indd 46 10.3.2008 21:05:30
Inferno_2008_55_8.indd 47 10.3.2008 21:05:44
Inferno_2008_55_8.indd 48 10.3.2008 21:05:48
Inferno_2008_55_8.indd 51 10.3.2008 21:07:12
"Tulen vanhetessani olen siinä mielessä kaikkien kavereideni vastakohta." 52 INFERNO MAALISKUU 2008 aina vain kovemmaksi metallimieheksi, Inferno_2008_55_8.indd 52 10.3.2008 21:21:52
Sepultura jatkoi ja pestasi uudeksi laulajaksi amerikkalaisen Derrick Greenin. Yhteyttä he eivät juuri pitäneet, kunhan soittelivat toisilleen perhekuulumisia pari kertaa vuodessa. Morbid Visions (1986) antoi myrskyvaroituksen, Schizophrenia (1987) petrasi tasossa paljon ja Beneath The Remains (1989) teki Sepulturasta ison nimen metallimaailmassa. Kumpikaan ei ollut vielä kahdeksaatoista täyttänyt. Syynä teiden erkanemiseen oli se, että muu bändi ei enää halunnut Maxin vaimon Glorian manageroivan Sepulturaa. Vuonna 1984 Cavaleran veljekset Igor ja Max, diplomaattiperheen pojat, perustivat siellä bändin nimeltä Sepultura. Kahdentoista loistokkaan Sepultura-vuoden jälkeen, joulukuussa 1996 Lontoon-keikan jälkeen, Max lähti dramaattisesti lätkimään bändistä ja perusti uuden bändinsä Soulflyn. Levyjen laatu sinänsä ei ehkä ole avainasia. TEKSTI Vilho Rajala I KUVAT Kevin Estrada I www.cavaleraconspiracy.com Fogerty, Young, Van Halen, Gallagher, Abbott. Arise (1991) oli jo odotettu levy ja ilmestyessään suuri menestys. Kummankin saavutukset omillaan ovat olleet yleistä keskitasoa huomattavasti parempia, mutta kumpikaan bändi ei ole nauttinut likimainkaan samanlaista suosiota kuin Sepultura ennen Maxin lähtöä. Igor ja Max pärjäsivät kumpikin tahoillaan hyvin. Igor ja Max Cavaleran välirikko kesti vuosikymmenen. B elo Horizonte on yhteensä yli viiden miljoonan asukkaan kaupunki Brasilian eteläpuolella. Ei aikaakaan, kun tämä primitiivistä ja brutaalia metallia suoltanut ryhmä alkoi yllättäen kivuta kansainväliseen a-luokkaan. Myös Soulfly on tehnyt parhaimmillaan erinomaista jälkeä, mistä kolmen vuoden takainen Dark Ages on ehkä terävin osoitus. Veljekset löytävät helposti yhteisen sävelen rock-maailmassa, mutta yhtä helposti syntyy riitasointujakin. Bändi jatkoi klassikkotuotantoaan 1990-luvulla Chaos A.D.:lla (1993) ja Rootsilla (1996). Sitten, vuonna 2006, yhtäkkiä ja yllättäen, Igor jätti Sepulturan ja perusti pian Maxin kanssa uuden yhtyeen. Cavalera-veljesten reunionista ehdittiin kysellä kymmenen vuoden aikana haastatteluissa kyllästymiseen asti. Ihminen on joka tapauksessa taipuvainen kokemaan menneet asiat arvokkaammiksi kuin nykyiset, varsinkin jos näyttää siltä, että niihin menneisiin ei ole enää paluuta. Kaikki neljä tällä kokoonpanolla tehtyä levyä ovat hyviä, viimeiset kaksi erinomaisia. Mukaan saatiin Joe Duplantier Gojirasta ja Maxin kanssa pitkään yhteistyötä tehnyt kitaravelho Marc Rizzo. INFERNO 53 Inferno_2008_55_8.indd 53 10.3.2008 21:22:10
Nimi oli alun perin Inflikted, mutta googlaus tuotti vähän liian monta osumaa musiikkialalta. Totta on sekin, että Joe Duplantier ja Marc Rizzo tuovat huomattavan paljon omanlaisiaan sävyjä Cavalera Conspiracyyn. Se valittiin lopulta kuitenkin levyn nimeksi. Punk rock -meininkiä löytyy myös Cavalera Conspiracyn debyyttilevyl- tä. Minä ehdotin Conspiracya ja Igor lisäsi Cavaleran siihen. Maxia se ei tosin haittaa yhtään. ja olen iloinen hänen lastensa puolesta." "Igor on hyvä tyyppi ja mahtava isä, Bändi sai nimen Cavalera Conspiracy. Joka tapauksessa, kaikki kunnia Derrick Greenille ja Soulflyssa vuorotellen piesseille Roy Mayorgalle ja Joe Nunezille, mutta Igor ja Max ovat Igor ja Max. Oikeastaan tämä on aika nastaa, punk rock -meininkiä! Tykkään kun asioita tapahtuu, en viihdy kauaa paikallani muutenkaan. Istumme tukholmalaisen hotellin aulassa, ja Igor höpöttää puhelimeen viereisessä pöydässä. Nimi soundaa hyvältä, ja sukunimemme tuo siihen vähän erilaisen perhefiiliksen, Max Cavalera virnuilee. Täytyy muistaa, että myös Andreas Kisser on olennainen osa Sepulturan soundia, eikä Paulo Juniorkaan täysin turha mies ole. Igorin ja Maxin taika on tallella. Rumpali melkein nukkuu puhelin korvallaan ja vilkaisee tuskastuneena määräilevää veljeään. Fuck shit up Kuten aina, promokiertueen tempo on nopea. Leppeänä miehenä tunnettu Max on tavallistakin paremmalla päällä. Vain päällisin puolin. Tällaisia aisapareja ei ole Inferno_2008_55_8.indd 54 10.3.2008 21:22:14. Max on selvästi mielissään siitä, että saa tehdä näitä hommia taas velimiehensä kanssa. 54 INFERNO MAALISKUU 2008 Katso, Igor on todella innostunut, Max sanoo ja karjaisee miehen ylös. Edellisiltana tultiin, tänä iltana lähdetään. Kuulostaako CC Sepulturalta. Etenkin Rizzon juoksutussoolot maustavat biisejä paikoin voimakkaasti
Inferno_2008_55_8.indd 56 10.3.2008 21:22:21
Minulla on kirjoittamisen lahja. Minä pidän pa- rempana ainutlaatuista huutoääntä kuin sitä, että osaisin oikeasti laulaa, mutta kuulostaisin samalta kuin kaikki muut. Eräs ystäväni vei minut katsomaan Gojiran festarikeikkaa, ja pidin siitä paljon. Muut kesyyntyvät, minä teen metallia! Vaikka omat biisit tuppaavat rivakoitumaan aina vain, Max painottaa edelleen kuuntelevansa kaikkea musiikkia. Uskonnolla tai varsinkaan seurakunnilla ja kirkoilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Tekstintuottamisen lahja ei ole suinkaan miehen ainoa lahja. Tein biisin David Vincentin kanssa uudelle Soulfly-levylle, ja siitä tuli todella hyvä. Me toisimme tuskan Tuskaan, mies virnuilee. Tätä kirjoittaessani kiertuekalenteriin merkitty Norja 26.6. Jos ajattelee jotain Inner Selfiä, niin sehän on kuin nauhoitettu päiväkirjan sivu. Maxin mukaan bändi ei aio kiertää päättymättömästi, koska sekä Soulfly että Gojira ovat olemassa ja hyvinkin aktiivisia. Hyvässä lykyssä sekä Cavalera Conspiracy että Soulfly nähdään tänä vuonna Suomessa. Tapasin Joen, ja hän innostui kun kerroin bändistämme. Infliktedillä sanat tuntuvat olevan vähän uudessa järjestyksessä, mutta tematiikka on tuttua. Toivotaan. olemme edelleen Sepulturan henkinen perusta." Sen verran Soulflystä muuten, että uudesta levystä on puhuttu aika suuria. Laulan tyylillä, jota monet eivät edes pidä laulamisena, huutamistahan se on. Kommentti kuvastaa sitä, että Cavalera on omalla omituisella tavallaan spirituaalinen mies. Jos minulla olisi lahja tehdä balladeja, tekisin balladeja. Mies on reissannut varsinkin Soulflyn kanssa milloin mihinkin maailmankolkkaan ja yhyttänyt jonkun kansanmusiikkiryhmän tai alkuasukasheimon esiintymään levyllensä. Mutta onhan levyllä melodioitakin, esimerkiksi Bloodbrawlin outrossa. Minulle tulee siitä mieleen vähän vanha Metallica, Max vertaa taas vaatimattomasti. Morbid Soulfly Globaali ajattelu on ollut Max Cavaleralle leimallista. Vaikka Max asuu Yhdysvalloissa, hän on mielellään aina korostanut eteläamerikkalaisia juuriaan ja toisaalta tätä eräänlaista maailmankansalaisuuttaan. Samat sanakäänteet, jopa kokonaiset rivit ja lauseet ovat kiertäneet biisistä ja bändistä toiseen. Maxin ääni on muuttunut vuosien saatossa vain vähän. Hän ei ole basisti, mutta hän sopii bändiin erinomaisesti. Max vain tietää, että on korkeampia voimia, joilta hänkin on saanut oman osansa. Kuten sanoin, ikä on vaikuttanut minuun sillä tavalla, että menen aina vain metallisempaan suuntaan. Musiikki, sanat ja Max ovat oikeastaan yksi ja sama asia, mies sanoo. Pidän Tuska-festivaalista, ja minusta Cavalera Conspiracy olisi hyvä kiinnitys sinne tälle vuodelle. Mutta minulla on uniikki ääni, joten sekin on lahja. Infliktedillä huutaa aivan yhtä vihainen mies kuin aina ennenkin. Igor on jo tehnyt puhelinhaastattelunsa ja juttelee intialaisen INFERNO 57 Inferno_2008_55_8.indd 57 10.3.2008 21:22:26. Jotkut osaavat pelata jalkapalloa, jotkut ovat hyviä lääkäreitä ja jotkut asianajajia, minä osaan tehdä vihaisia biisejä. Rakastan aggressiota ja nopeata komppia. CC on buukannut jo keikkoja hyvän määrän tälle vuodelle. Minä ja Igor Ylimääräisen geen arvoitus Kun Igoria ja Maxia seuraa, on helppo huomata, että kumpikin on edelleen ennen kaikkea fani ja vasta toissijaisesti muusikko. Dark Agesilla alkanut kehitys saa ilmeisesti jatkoa, koska Roadrunnerilla levyä on jo luonnehdittu Maxin raskaimmaksi ikinä. Soulflyltä tulee itse asiassa tänä vuonna uusi levykin, näillä näkymin kesän lopulla. Kunnon metallia, Max hehkuttaa. Cavalera Conspiracy esiintyy lähinnä festivaaleilla. Se ei ole uutta, sillä lieneekö miehestä tehty ainoatakaan haastattelua, jossa hän ei mainitsisi Dead Can Dancea tai Massive Attackia. Huutamisen lahja On aina virkistävää tavata artisti, josta aistii ihan oikean aitouden. Yksi Cavalera Conspiracyn lähtöajatuksistakin oli itse asiassa maantieteellinen. reideni vastakohta. Minulla on lahja kirjoittaa aitoja, vihaisia sanoituksia. Emme halunneet tehdä tästä amerikkalaista bändiä. Sanoitukset eivät yleisesti ottaen ole Maxille mikään erillinen asia. ja Belgia 28.6., joten ainakin teoriassa voisi olettaa, että Max ei puhu Tuskasta mukavia vain lämpimikseen. Tästä on myös konkreettisia viitteitä, ainakin jos yhteistyökuviot antavat yhtään suuntaa. Olen tehnyt Soulflyssa paljon kokeilevaa kamaa, mutta metalliksi sekin tuntuu nyt menevän. Mukana on "punkmetal-versio" Possessedin The Excorcist -biisistä. Vanhan liiton metalli on muuten läsnä myös Infliktedillä. Maxin puheet iän ja metallin suhteesta eivät taida olla ihan tuulesta temmattuja. "Mitä Van Halen olisi ilman Eddieta ja Alexia. Biisini ovat aina olleet hyvin henkilökohtaisia tunnustuksia elämästäni. Kaikki on yhtä ja yksi on kaikki. Halusin soittajia jostain muualta. Kun Max Cavalera karjaisee "ai", äänestä ei voi erehtyä. Max Cavalera ei todellakaan teeskentele olevansa mitään muuta kuin on, ja hän tietää harvinaisen hyvin omat vahvuutensa. Sanavarasto ei ole kovin laaja Maxin lyriikoissakaan. Jotakin sympaattista on siinäkin, että vaikka mies on tehnyt elantonsa englannin kielellä jo yli 20 vuotta, hän puhuu edelleen vahvalla aksentilla ja verraten suppealla sanavarastolla
Nyt kun Igor saatiin keskusteluun mukaan, täytyy tiedustella, miksi ihmeessä miehen nimi kirjoitetaan nykyään muotoon Iggor, kahdella geellä. Igorin huomio kiinnittyy, kun mainitsen Rattuksen. Aivan kuten pitääkin. 58 INFERNO MAALISKUU 2008 Mario ja Joe Duplantier Pääjutun ingressissä luetellaan joitakin rockin kuuluisista veljeksistä. En olisi tehnyt sitä jos kuka tahansa muu olisi pyytänyt, mutta kun kerran äiti on keksinyt koko nimen, niin päätin totella, Iggor selittää. Kuten musiikkinsakin kertoo, miehet eivät ole ainakaan loukkaantuneita vertauksista astetta järeämmän luokan veljeksiin, Dimebagiin ja Vinnie Pauliin. Inferno_2008_55_8.indd 58 10.3.2008 21:22:28. Hihittelystä huomaa, että veljekset eivät ole nukkuneet viime yönä kovin paljoa. Hän käski lisäämään toisen geen sinne. Vakavasti puhuen, äitini on hyvin spirituaalinen ihminen ja kiinnostunut numerologiasta ja sellaisesta. Shawn ja Glen Drover Thrash-bändi Eidolonissa aloittaneet kanadalaiset veljekset, rumpali ja kitaristi. Lyön itseäni henkisesti, kun en tajunnut ottaa levyä mukaan, sehän olisi ehdottomasti pitänyt lahjoittaa näille jannuille! New spikes... Kerron, että Rattukselta ilmestyi vastikään levy nimeltä Uudet piikit ja käännän sen hätäpäissäni muotoon "new spikes". Parhaimmillaan verisiteisiin pohjautuvat bändit synnyttävät legendaarista, elämää suurempaa musiikkia. Jos nimistä laskee edelleen aktiiviset, uutta musiikkia tuottavat muusikot, lista jää melko lyhyeksi. Chris ja Will Adler Lamb Of Godin voimakaksikko. Soitinyhdistelmä on siis juuri se, jolla saadaan kohtuulliset jamit aikaan autotallissa kaksistaankin. Tänä vuonna odotellaan neljättä levyä. Toivotaan, että hänestä kuullaan vielä. Rattus oli juuri kiertueella Brasiliassa, ja minä en nähnyt yhtään keikkaa! Hemmetti, olin jo sopinut dj-hommia, enkä voinut peruuttaa, rumpali harmittelee. Sittemmin veljekset liittyivät Megadethin ties kuinka monenteen kokoonpanoon, joka sekin on nyt jo historiaa, kun Glen päätti keskittyä perheasioihin. No, Igor sentään antaa asiaan jonkinlaisen selityksen. Asia on tuore, sillä vielä Sepulturan Dante XXI:n (2006) kansissa nimi on alkuperäisessä asussaan. Gabrielle Duplantier näköisen miehen kanssa ties mistä elektro-projekteista ja dj-hommista. Danielkin pääsee ensi kesänä ottamaan vapaata pääbändistään, kun hän paikkaa Carcassin keikoilla alkuperäistä rumpalia Ken Owenia. Mike ja Chris Amott Joskus veljekset valitsevat saman instrumentin. Arch Enemyn kitaristipariin on kasaantunut sekä teknistä että sävellyksellistä lahjakkuutta kohtuuttoman paljon. Tässä muutama alkupaloiksi. AIKAMME METALLIVELJET Joe ja Mario Duplantier Cavalera Conspiracyssa basistinvirkaa hoitava Joe on omassa bändissään Gojirassa kitaristilaulaja, velipoika Mario soittaa rumpuja. En tiennyt että te osaatte lukea! Igor ei voi kertoa sitä, koska jos hän kertoo, sinun on kuoltava, ja me pidämme sinusta, Max jatkaa. Kuulostaa hyvältä, Igor sanoo. Tyyliin lienee vaikuttanut se, että mies on vasenkätinen, mutta soittaa oikeanpuolisella setillä. Max oli puolestaan juuri kyseisen kiertueen aikaan kiireinen Soulflyn levynteon kanssa. Max jatkaa hyvään vauhtiin päässyttä vitsailuaan. Vaikka tekisi mieli uskoa, että lahjakkuutta ei ole olemassakaan, eikä ainakaan geeneissä kulkevaa, tällaisissa tapauksissa totuus näyttää toisenlaiselta. Chris jättäytyi bändistä pois bändistä Doomsday Machine -levyn (2005) ajaksi, mutta palasi viime vuoden Rise Of The Tyrantille, jota on ylistetty bändin kovimmaksi levyksi. Cavalerat vaihtavat sujuvasti portugalin kielelle ja hekottelevat hersyvästi. Se on saatanallinen kulttijuttu, rumpali heittää. Omituinen tarina, mutta kelpaa. Kumpikin on hieman alle 40-vuotias, mutta keskenään he ovat kuin pikkupojat. Willie on bändissä tärkeässä asemassa biisintekijänä, Chris on puolestaan tunnettu ennen kaikkea taidokkaan ja monipuolisen rumputyöskentelynsä ansiosta. Adrianin historiasta löytyy pitkä lista vaikuttavia nimiä kuten At The Gates, The Haunted ja Cradle Of Filth. Todella hyvä nimi, Max komppaa. Vuoden 2005 From Mars To Sirius oli melkoinen arvostelumenestys kautta maailman. Adrian ja Daniel Erlandsson Ruotsalaiset rumpaliveljekset, joista Daniel paukuttaa yllämainitussa Arch Enemyssä, Adrian on puolestaan tätä nykyä jonkinlainen freelancer. Seuraavalle levylle nimeksi pannaan Ttthorrrrrr, kolmella teellä ja kuudella ärrällä, mies hirnuu. Ketkä sitten ovat kiinnostavimmat veljesparit tämän hetken metallikartalla. Iggor on rumpujen takana kuin Godzillan ja Thorin risteytys. Glen kävi soittamassa myös King Diamondin bändissä 1990-luvun lopulla, ja pääsi House Of God -levyllekin vuonna 2000. Mies nähdään myös At The Gatesin reunion-keikoilla tänä vuonna
Inferno_2008_55_8.indd 59 10.3.2008 21:22:38
Oulo - Teatria www.metaltix.com The brand-new studio record. TA L E S F O R B A D G I R L S On w i To u Ka th r me lot Out April 7th! www.spv.de/tv Pääkallopikari pikari pääkallo kuvioilla Luuranko valaisin kolmella kuoleman enkelillä. kerros), Martinkyläntie 47, 01720 Vantaa | Puh. Helsinki - Tavastia / 29.04. (korkeus 43cm) Jalustalla istuva Gargoyle valaisin lattialle tai pöydälle (korkeus 48 cm) Myymälä Vantaan Varistossa Kauppakeskus Viisari (2. The Second Coming THIS IS A LESSON IN HISTORY! THE VHS "LIVE IN EAST BERLIN" AND "HALLUCINATIVE COMAS" TOGETHER ON ONE DVD FOR THE FIRST TIME! PLUS A LOT OF BONUS MATERIAL AND AN AUDIO CD. 09-253 663 00 Verkkokauppa netissä www.sisustustalosher wood.fi Inferno_2008_55_8.indd 62 10.3.2008 21:22:43. DIGIPAK WITH CUT OUT O-CARD - Not only another re-release! This is huge! · new cover, new booklet, new photos · bonus disc with 10 live tracks, 4 bonus tracks, 2 enhanced videos · comes with an embossed collectors slipcover Out March 31st! OUT MARCH 31ST! LIVE: www.kreator-terrorzone.de special guests: FIREWIND www.kamelot.com support: Forever Slave 28.04
PartyPoker.net on ilmainen pelisivu, jolla ei tarjota todellista peliä. PartyPoker on PartyGaming-ryhmän tavara- ja palvelumerkki. Katso käyttöehdot: www.partypoker.net/about_us/legal_information.html 03816 Inferno_2008_55_8.indd 65 10.3.2008 21:23:14. Kaikki oikeudet pidätetään. PartyGaming sitoutuu vastuulliseen pelaamiseen. © 2008. Vain yli 18-vuotiaille. PartyGaming Plc, julkisesti noteerattu yhtiö Lontoon pörssissä
Onhan siinä myös sitä tiettyä nostalgian havinaa. Herra Heino, mistäs ihmeestä tuulee. Laulaja astuu sisään sovittuun paikkaan sovittuun aikaan, mikä luo ylikiireiseen perjantaihin aivan uusia ulottuvuuksia. Pienemmässäkin mittakaavassa noita kasaribändejä pistetään jatkuvasti uudestaan pystyyn ja ne tekevät valtavia tilejä Jenkeissä kiertueilla. Ei mua haittaa ollenkaan, jos joku sanoo meidän olevan AOR:ää tai kasarirokkia. Otan sen itse asiassa kunnioituksena. Laulaja Pekka Ansio Heinon sivuprofiili vilahtaa etuvasemmalla, ja viimeisellä kolmanneksellaan oleva syöpäkääryle lentää ilmojen halki kuin Falcon konsanaan. Ne on aikoinaan olleet niin valtavan isoja bändejä, että totta kai sieltä kaivetaan ne lippulaivat vielä esiin. Kasarikevään kunniaksi yhtye vaihtoi väärän metallin paloisaan sydämeen. O lin vuoden vanha, kun legendaarinen Van Halen julkaisi nimeä 1984 kantavan albumin. Ensimmäisen isä oli Journey, ja toisen isää tuskin tarvitsee edes mainita. Tästä vuotta myöhemmin ilmestyi albumi Heart Full Of Fire pumpulta, joka on lainannut nimensä suomalaiselta tennislegendalta. Nostalgisuus on osa tätä kaikkea, ja henkilökohtaisella tasolla 80-luku oli periaatteessa vuosikymmen, jolloin alkoi asioista jotain hiffaamaan. Käsite "kasari" on subjektiivisista syistä aina tuntunut hieman kimurantilta määritteeltä. Ja jos sattuu nyt näkemään jotain MacGyveria telkkarista, niin siinäkin on erittäin raskaasti tämä kasariaspekti läsnä. 66 Inferno_2008_55_8.indd 66 10.3.2008 21:23:19. Ei tuollainen melodinen rokki tule koskaan kuolemaan, vaan laatubiisit jäävät aina elämään. TEKSTI Marko-Oskari Lehtonen I KUVA Kari Helenius I www.brotherfiretribe.com Maailman paras sivuprojekti Brother Firetribe on täällä taas. Kaksi vuotta myöhemmin ilmoille kantautui kaksikko Raised On Radio ja Slippery When Wet. Nyt Kissiä unohtamatta kaiken maailman defleppardit, whitesnaket ja bonjovit tekevät joukkoinvaasion syrjäiseen Suomeen. Brother Firetriben huhtikuinen kakkosrieska olisi hyvinkin voinut ilmestyä vuonna 1987. Paitsi, ettei ilmestynyt. Se vaatii jo jonkin verran, että pystyy tekemään sellaista materiaalia, ja olen myös ihan tyytyväinen, jos meidät lokeroidaan kasarirokiksi, Heino aloittaa. En mä olisi ikinä pentuna uskonut, että on ylipäätään mahdollista tehdä musiikkia, jonka joku lokeroi AOR:ksi. Miehen habitusta tarkastellessa hokema practise what you preach pitää pelottavan hyvin kutinsa, ja keskiketterä kädessä INFERNO MAALISKUU 2008 vaikutelma sen kuin vahvistuu. Ei niiden levyt välttämättä myy paskaakaan, mutta siellä on hirveä tilaus, jos yleisöstä puhutaan. Kyllä meikäläisen kaltaiset reilu kolmekymppiset jantterit menevät katsomaan näitä lapsuudenajan sankareitaan
Jokaisen miehen pitäisi rakastaa koko Rocky-saagaa. MAALISKUU 2008 INFERNO Rapsakka virveli ja maisemakitara Uuden albumin biisilistaa tutkaillessa ei voi välttyä juustolta. Drago! Jos Tribe jotain maalia yrittää hakea, niin biisin pitäisi aina aiheuttaa sellaista fiilistä, että kuulijan tekee mieli ruveta punnertamaan tai lähteä lenkille. Heinon kirjoissa ennen oli kaikki vähän paremmin, Kraftwerk ja tekotaiteellisuuden tavoittelu poisluettuna. Olihan 80-luvulla bändejä, jotka tekivät tämänsuuntaista musaa, mutta silloin oltiin loppujen 67 Inferno_2008_55_8.indd 67 10.3.2008 21:23:32. Toimivia ovat myös ryhmän kosketinsoittajan riffit, joista koko homma lähtee vyörymään. Sanotaan vuodesta 1986 vuoteen 1989. Meidän mielestä musan tekemisen pitää olla hauskaa, biisinteosta aina livenä soittamiseen. Joutuuko joku heimolaisista Anetten vierailun takia esiintymään Nightwishin seuraavalla albumilla. Isoa soundia haettaessa voi käydä esimerkiksi näin: Olimme alkuperäisen miksaajan kanssa miksanneet reilusti yli puolet levystä, eikä se ikinä löytänyt uomaansa. Tähän löytyy Heinon mukaan ihan luonnollinen syy. Kaikkia fanejamme yhdistää ideologiamme löytäminen, jos hauskanpitoa voi sellaiseksi kutsua. Eihän me käytetä kuin kolmea sointua, mutta silloin ollaan oikeilla jäljillä, jos valmiiksi kasattu runko nostaa vähän hymyä suupieliin ja karvat nousevat ranteissa. Ja vaikka keitto maistuu aina, niin studioon ei mennä kuitenkaan pelleilemään vaan tekemään töitä. Niinhän se menee, että jotkut tykkää ja jotkut ei. Kyllä meistä yksi joutuu varmaan olemaan mukana heidän seuraavallakin levyllään, mutta uskon, että se jää herra Vuorisen harteille. Oikeasti täytyy myöntää, että kaikki Triben melodiat ja biisirakenteet on tehty joskus tietyllä tapaa. Jokainen pystyy hakkaamaan instrumenttia tietyllä tavalla, mutta se ei välttämättä kuulosta aina hyvältä. Korpeaa tällainen punk-ideologia, että jokainen osaa soittaa ja jokaisella on oikeus soittaa. Vaihdettiin sitten lennosta miksaajaa, ja päästiin siihen lopputulokseen, joka miellytti myös meitä. Brother Firetribe lainaa avoimesti menneiltä vuosikymmeniltä ja on alkuperäisempi kuin moni uskoisikaan. Tapahtuipa kerran FME:ssä: menimme hieman vastaanoton laadusta epävarmoina lauteille, mutta siellä ne pingviinimaskiset teinit hymyilivät kilpaa valtavissa haarniskoissaan ja kettingeissään, ihan yhtä lailla kuin viereinen hevikarjukin. lopuksi vähän kaikella tapaa lapsenkengissä. Se vie sitä jo niin paljon siihen Tribe-suuntaan, että sen jälkeen kaikki tulee helvetin luonnostaan. Eihän AOR ole mainstreamia tällä hetkellä, vaan erittäinkin marginaalimusaa. Vuosikymmenelle tunnusomaista oli se tietty soundi. "Korpeaa tällainen punk-ideologia, että jokainen osaa soittaa ja jokaisella on oikeus soittaa. Totta kai jokaisella on oikeus soittaa, mutta jokainen ei osaa soittaa. pakollisine sooloineen eivät tee albumin huikeasta nimikkorallista vuoden kärpäspaperia, niin ei sitten mikään. Tuntuu, että tällainen AOR-pohjainen melodinen rokki on tällä hetkellä enemmän indietä kuin miten jengi näkee varsinaisen indien. Bändien tietoisen korostunut uniikkihakuisuus on johtanut hiljalleen siihen, että kaikkien tehdessä omaa juttua tehdäänkin yllättäen samoja juttuja. Tähän asti tällainen nopea ja erittäin spontaani meininki on toiminut meille oikein hyvin. Tämä ei ole mitenkään pois siltä miksaajalta, se on ihan pro jätkä, mutta se halusi viedä Tribeä vähän modernimpaan suuntaan, eikä tämä taas toiminut meille ollenkaan. Muun muassa määrätietoinen soundipolitiikka osoittaa, ettei Brother Firetribe ole pohjoinen versio Spinal Tapista. Sitä löytyy, tuplana. Kunnollisen aasinsillan puutostilassa siirrytään lopuksi kylmiltään osioon, jossa laulaja kertoo miten Rocky 4 -elokuvan soundtrack on pohjapiirros kaikelle, mitä Brother Firetribe kulloinkin tekee. Silmätukkia löytyy varmasti myös Brother Firetriben fanikirjosta, mutta Heino kertoo jengin ymmärtäneen mallikkaasti, mistä bändin musiikissa on pohjimmiltaan kyse. Ei tässä kuitenkaan missään Sleepy Sleepers -tunnelmissa hommaa eteenpäin viedä, ja toivottavasti se kuuluu myös levyllä. Meillä oli totaalisen erilaiset näkemykset siitä, miltä tämän bändin tulisi kuulostaa. Ei me aluksi oltu edes ajateltu, että biisistä tehtäisiin oikein perinteinen duetto. Ja kun mä menen katsomaan keikkaa, niin sen lisäksi, että sen pitää kuulostaa hyvältä, niin olisihan se kiva nähdä jotain actioniakin. Keskimäärin hommat menevät aina enemmän tai vähemmän reisille jossain vaiheessa tuotantoprosessia. Sanoitusvastuun kantava Heino korostaa sen kuuluvan asiaan, ja tietyt lauserakenteet on vain havaittu toimiviksi. Ei se tukka silmillä -osasto ole koskaan pudonnut mulle. Jos rapsakka virvelisoundi, yliluonnollisen tarttuva kertosäe, maanisen iloinen synasoundi, universaalin kornit lyriikat ja maisemallinen kitarointi Hienovaraista pöllimistä Ennen Rockyyn siirtymistä keskustelu käväisee hieman syvemmissä rantavesissä. Anette halusi ihan frendipohjalta tulla mukaan levylle laulamaan taustoja. Ne tulevat niin selkärangasta, että siellä on varmasti tapahtunut sellaista tahatonta pöllimistä aivan helvetisti. Totta kai jokaisella on oikeus soittaa, mutta jokainen ei osaa soittaa." Heart Full Of Firen soundi on 1980-luvulle tyypilliseen tapaan erittäin iso ja tuotettu. Jos homma menee hampaidenkiristelyksi, niin heitellään vähän aikaa frisbeetä ja yritetään uudestaan. Mulla se kipinä syttyy yleensä Tompan (Nikulainen) kosketinriffistä, jonka tämä velho taikoo tietyllä soundilla. Ja Rocky 4 on paras soundtrack-levy, mitä on ikinä tehty. Melankolisinkin mörökölli sulaa kuorestaan albumin ilotulituksen edessä. Kieli poskessahan tätä tehdään, ja se punainen lanka on ihan puhtaasti hauskanpidossa. Laulaja näkee, ettei 1990-luvulla muuta tehtykään kuin paskaa, ja 2000-lukua on piinannut amebamainen grungen jälkiaalto varpaisiintuijotteluineen ja selkä yleisöön päin -meininkeineen. Tietysti fanien joukossa on Nightwishin kautta näitä pikkugoottityttöjä, mutta voi sieltä toisaalta löytää myös sen viiskymppisen kaljamahaisen isännän Deep Purple -paitoineen. Me haetaan aina sitä tiettyä soundtrack-fiilistä. Ei tällaista kamaa pysty paskoissa fiiliksissä tekemään, sillä se kuuluu välittömästi. Pitää vaan aina muistaa, että jos pöllitään, niin tehdään se hienovaraisesti ja pöllitään aina parhailta. Tompan vääntämään perusrunkoon mä teen sitten melodiat ja tekstit, ja muut jätkät laittavat siihen päälle vielä oman näkemyksensä. Bändit jopa itse dissaavat sen aikaista tuotantoaan, ja jostain syystä se tuntuu olevan edelleen eräänlainen kirosana. Silloin tehtiin mun mielestä edelleen parhaalta soundaavat levyt. Heino lienee kuitenkin vastannut monet kerrat kysymykseen yhtyeen ja huumorin suhteesta
Yhtyeiden tarinat ovat alkutekijöiltään samankaltaiset ja risteävät toisinaan, mutta kulkevat pääasiallisesti erillään. Inferno rakentaa aasinsiltoja näiden välille musiikillisten hengenheimolaisten Metsatöllin ja Korpiklaanin myötävaikutuksella. S uosio on veemäinen epeli. TEKSTI Jason Ward I KUVAT Andres Toom ja Harri Hinkka I www.metsatoll.ee I www.korpiklaani.com Naiminen, olut, hevonpaska ja kantele. Kansanmusiikin perinteistä modernein metallisin keinoin ammentavat yhtyeet lähestyvät taidettaan samanhenkisin elkein, mutta muistuttavat teoksillaan, kuinka moni-ilmeistä niin metallin kuin kansanmusiikin perinteet tunnistava musiikki voi parhaimmillaan olla. Sen saa- vuttaminen on useimpien artistien kohdalla yhtä helppoa kuin voin sulattaminen paukkupakkasessa. Siinä missä Korpiklaani on niittänyt suosiota enimmäkseen ulkomailla ja jäänyt kotopuolessa pitkälti vaille ansaitsemaansa huomiota, Metsatöll onnistui nousemaan kotimaassaan Virossa kansansuosikiksi, jonka rehvakkaat ja maanläheiset kappaleet kelpaavat niin metalliväelle kuin tavallisen kansan syville riveille. Tänä päivänä julkisuuteen on helppo päästä, ainakin tässä maassa. Ja jotta sen keilaan pääsisi paistattelemaan, joutaa vaakakupista löytyä vaihteleva määrä puhdasta onnea. Vaan kuten Rainer Friman aikoinaan totesi, lehdet tekevät julkkiksen, kansa tekee tähden. Näiden polkujen varrelta Suomalainen Korpiklaani ja virolainen Metsatöll ovat musiikillisia serkuksia, joita elämä on heitellyt eri tahtiin ja eri suuntiin. Riittää, että käy kiksauttamassa jotain julkisuudenhenkilöä ja avaa suunsa asiasta lähimmän lokatoimittajan kuuloetäisyydellä. Levymyynti 68 INFERNO MAALISKUU 2008 Inferno_2008_55_8.indd 68 10.3.2008 21:37:41. Vaikkapa saksalaisyleisön edessä Korpiklaani toivotetaan tervetulleeksi niin kuin pitääkin, mutta kotimaan kamaralla vastaanotto on usein ollut penseä. Alkujaan Shaman-nimellä aloittanut Korpiklaani on tätä kirjoitettaessa ehtinyt tehtailla yhteensä seitsemän albumia kahdella nimellä, mutta suosio koto-Suomessa on aina pysytellyt virstanmitan päässä. Julkisuuden ja suosion rajat ovat hämärtyneet, ja tunnetuksi tuleminen ei tänä päivänä enää vaadi kuin Kirkalta lainatun laulunpätkän kolmipäisen tuomariston edessä. Loppu hoituu kuin itsestään, eikä soittotaitoa tahi terävää sävellyskynää tarvita kuin korkeintaan mausteeksi. Ei se ole pelkkää droppi-d:tä, tinapilliä ja Braveheartia, perkele
Vaan nyt puhaltavat toivon mukaan uudet tuulet. Sitten keikan edetessä alkaa pakolla huulet nousta viivasuoraksi ja lopulta jo vetää vähän ylöspäinkin. Jos nyt ei mene kaupaksi, vika on kyllä sitten levyssä eikä yleisössä, tuumaa bassonjatke Jarkko Aaltonen Ja levyssähän ei vikaa ole löytymän, kuittaa Korpiklaanin hattutietoisin jäsen, kitaristi Kalle "Cane" Savijärvi. Korpiklaani on aina onnistunut löytämään yleisönsä, vaikkakin kautta rantain suunnistaen. Paskaakos sitä itkua tuhertamaan, jos hyvän päälle ymmärtäville kelpaa. Toisaalta Korpiklaanin miekkoset muistavat myös nyyhkylandian porteilta iloiseen laumaansa löytäneet keikkakäännynnäiset. Jonne kysyy. Korpiklaani tanssii hyväntuulisuuden ja hulvattomuuden rajalla osaltaan hallituin elkein, mutta yhtyeen jäsenet jakavat yhteen ääneen ymmärrystä yleisölle, joka ei osaa eritellä tätä tuosta. Siinä tuntee saavuttaneensa jotain! Ei kai siinä muutakaan voi, kun Järvelä tuijottaa lavalta suoraan silmiin ja huutaa, että "hymyile saatana!". Jääkarhuvaara Klaanilaiset eivät jää turhia filosofoimaan omailmeisyyttään ja muistavat painottaa positiivisuuden positiivisuutta. Mutta se on kyllä varma, että tällainen suomalainen känniryhmä lavalla pogoamassa jää mieleen. ei ole kummoista, ja suomalaislavoille päästään harvoin. Että ei perkele, kun oli hauskaa heilua niiden tahtiin. Sitten meidän jälkeen on taas joku pingviiniryhmä lavalla laulamassa verestä ja raiskauksista. Tämä meidän positiivisempi ote musiikkiin näkyy ennen kaikkea festarikeikoilla, joilla meidän kaltainen kopla pääsee oikeuksiinsa, Jarkko toteaa. Vitsinvääntöä vai reilusti rentoa "pelimanneillahan nyt on aina ollut yleisöä kivempaa keskenään perseillen." Cane / Korpiklaani MAALISKUU 2008 INFERNO 69 Inferno_2008_55_8.indd 69 10.3.2008 21:44:34. Toivottavasti nyt aukeaa Suomikin, yhtyeen kantavana voimana tunnettu Jonne Järvelä maalailee. Korpiklaani allekirjoitti levytyssopimuksen Nuclear Blastin kanssa, ja Korven kuningas -uutukaislevyn ympärillä pyörivä ennakkokuhina on reilusti aiempaa intensiivisempää myös täällä Korpiklaanin kotikulmilla. Noilla festareilla kun on pyöritty, niin siellä on aina tusinoittain samankaltaisia bändejä veivaamassa samanlaista veripalttua, eikä niitä kukaan muista kolmen päivän päästä. Onhan se hauska katsoa lavalta, kun joku karski heviäijä yrittää parhaansa mukaan pitää suupielet lattiassa, Cane myhäilee. Nyt taustalla klonkuttaa myös reippaasti öljytympi pr-koneisto, jonka odottaisi avaavan ovia aivan uudella tavalla. Ollaanko me nyt vaan liian aidosti omia itsejämme. Hyväntuulisena ja vallattomana yhtyeenä niin musiikillisesti kuin jäsenistön edesottamuksilta tunnettu Korpiklaani on outolintu omalla maallaan: positiivinen hevibändi. Sanat positiivinen ja metalli aiheuttavat useimmissa alan harrastajissa oksennusreaktion etenkin täällä Pohjolan perukoilla, ja Korpiklaanin herrakerho toteaakin yhteen ääneen huomanneensa moneen otteeseen, kuinka yhtyeen "humpataan vaikka paskat housussa" -ilme luetaan turhan usein hupibändin tunnusmerkiksi. Eräässä toisessa haastattelussa Cane lohkaisi, että Korpiklaani on liian suomalainen suomalaisille. Reilusti läskiksi vetävien hevibändien repertuaarille naureskellaan myötämielisesti ja festareilla nyrkki heiluu musiikin tahdissa, mutta viriili ja rempseä Korpiklaani tuntuu olevan suomalaisyleisölle liian kova pala purtavaksi
WELLDONE PROUDLY PRESENTS plus guests TI 3.6. KLO 20 HELSINGIN JÄÄHALLI OVE T AUKI KLO 19 / L IPU T 5 3 Inferno_2008_55_8.indd 70 10.3.2008 21:45:23
Kun Korpiklaani on lavalle noussut, osoite on useimmiten ollut Helsingin tai Tampereen sijaan Imatra tai Kuopio. Ihmiset tulevat kyselemään ihan pokkanaamalla, että asutteko te siellä jääkarhujen keskellä. Vaikka yhtye rinnastetaan edelleen vahvasti metallibändiksi, näkyy Metsatöllin keikoilla aina sankoin joukoin taviskansaa, joka nauttii yhtyeen musiikista sen maanläheisen ja kansallisperinteitä vaalivan luonteen vuoksi. Tunnelma levyllä on aiempaa raadollisempi ja aggressiivisempi tuntumatta kuitenkaan pakotetun tai itsetarkoituksellisen päällekäyvältä. Eihän sitä kieltääkään voi, ettei ulkomailla tulisi toisinaan sellaista palautetta, että kyllä se Suomi on sitten outo maa, Cane hymähtää. Eipä niillä keikka-arvostelua Hesarissa nettoa, vaikka olisi kuinka hyvän setin jossain pikkukylässä vetänyt, Jarkko summaa. Ei sillä, että pienemmissä paikoissa olisi huonommat soitto-oltavat, mutta noteeratuksi tuleminen on astetta vaikeampaa kuin vaikkapa Tavastian lauteilla veivatun killerikeikan vanavedessä. Uudelleenjulkaisut, livelevyt ja erikoispainokset seurasivat toisiaan, ja kansa kiitti runsaasta tarjonnasta ja kaivoi kuvetta. Kyllä sen keikoilla huomaa, että ei tätä pelkästään kuriositeettina ole tultu kuuntelemaan, vaan nimenomaan siksi, että biisit uppoaa. Metsatöll ei jäänyt polkemaan paikalleen, vaan jatkoi kiivasta julkaisutahtia Hiiekodan siivittämän suursuosion vakiinnuttamana. Aivan tyystin ajatusta syvän Pohjolan tarunhohtoisesta viitekehyksestä miehet eivät kuitenkaan lyttää. Metsatöllin kitaristilaulaja Markus Teeäär summaa Iivakiven teemalliset ääripäät: MAALISKUU 2008 INFERNO "Jollain tavalla olemme kai kyenneet solmimaan vankan siteen meidän Naiminen, rutto ja tappelu Korpiklaanin aseveli, virolainen Metsatöll on saanut nauttia työnsä hedelmistä eri mittasuhteissa. Eihän tää pelimannitouhu ole koskaan oikein suurelle yleisölle auennut, Cane toteaa. Vaatimattomista lähtökohdista ponnistanut yhtye otti ja löi kakkosalbumillaan itsensä läpi kotimaassaan sellaisella tarmolla, että tärähdys kaikui yli valtamerten. 71 Inferno_2008_55_8.indd 71 10.3.2008 21:45:31. Jonne komppaa suosion syyksi ennen kaikkea Korpiklaanin vahvaa kappalerepertuaaria. Vaikka Korpiklaanin tunnelataus vaikuttaisi olevan liian suomalainen suomalaiseen makuun, yhtye ei niele väittämää, että ulkomailla materiaalin lämpimämpi vastaanotto olisi jonkinlaisen pohjoisen eksotiikan ansiota. Esimerkiksi Englannissa piti välillä ihan itse hiljentyä kuuntelemaan, kun yleisö veti biisin mukana. Että ei helvetti, ihan selkosuomellahan nuo meidän kanssa laulavat. Niin, tai että juotteko te viinaa joka päivä ja asutteko te kaikki metsässä. Toisaalta pelimanneillahan nyt on aina ollut yleisöä kivempaa keskenään perseillen (naurua). Metsatöllin virallisen laskelman mukaan kolmas albumi Iivakivi (vapaasti suomennettuna "hedelmällisyyden kivi") hakee vaikutteita aiempaa kauempaa metallin saralla: sen pääasialliset inspiksenkipinät nousevat thrashin ja vanhan liiton heavy metalin maailmasta. No asutaan, asutaan, kun ne perkeleen jääkarhut tulee aina ja hajottaa meidän talot! Vaikka Viron metalliympyrät ovat aikain saatossa pysytelleet suhteellisen eläväisinä maan pienehköön asukaslukuun nähden, niin pikkulevykaupoista kuin marketeista loppuunmyyty Hiiekoda-albumi (2004) nosti yhtyeen ohella myös rankemman musiikin Viron mainstreamiin ja luovi samalla uria ulkomaille sekä Metsatöllille että muille virolaisbändeille. Mitäpä muutakaan siihen sitten voisi vastata kuin että totta kai asutaan, Jarkko jatkaa. Kyllä se kappaleista lähtee. ja suomalaisen yleisön välille." Atso / Metsatöll kummalla puolella Korpiklaani on, no, juuri se tuntuu turhan monia askarruttavan. Suomalaisilla on maineensa pitkälti ansaittu sellainen maailmalla, ja se herättää ulkomaalaisissa niin ennakko-odotuksia kuin uteliaisuutta. Yksi kompastuskivi Korpiklaanin valloitusreissulla on ollut kotimaan keikkojen vähäinen määrä
Niinpä. Se sitten intti vastaan, että ei tuollaista soundia voi laittaa. Puhelin oli kiinni ja keskityimme levyntekoon täysillä. Olemme alusta lähtien olleet porukka, joka halusi vain soittaa omaa musiikkiaan, Kuriraivo summaa. Mutta se oli jotain sellaista, mikä meidän oli pakko kärsiä levyn vuoksi. Metsatöllin jäsenet tuumaavat yhteen ääneen, että suomalaisten ja virolaisten veljellinen kansallishenki on päällimmäinen syy yhtyeen suosioon tälpuoljokkee, vaikka miesten äänensävyssä on havaittavissa pienoista epävarmuutta. Ei tarvinnut huolehtia siitä, että kukaan soittelisi illalla perään, että mihin aikaan olet tulossa kotiin tai tuotko kaupasta sitä tai tätä. Näiden ääripäiden välillä tempoilevan tarinankaaren johdattamana etenevä Iivakivi on teemallinen kokonaisuus, jonka musiikilliset vaikutteet tulivat monesta osoitteesta. Kappaleen tunnelma on kepeä, mutta kaiken taustalla on repivä halu taltuttaa sisällä kalvava polte, joka tekee hetkistä nauttimisesta niin kovin, kovin vaikeaa. Jollain tavalla olemme kai kyenneet solmimaan vankan siteen meidän ja suomalaisen yleisön välille, Atso tuumaa. Naiminen ja rutto! Puhutaan siellä tappelustakin, jatkaa rumpali Atso. Kauppareissut muuttuvat usein nimmarisessioiksi, mikä ei loppujen lopuksi ole hyväksi maanläheisen ja jalat maassa pitävän yhtyeen sielunelämälle. Jos sinkuksi valikoidaan 6-minuuttinen kappale, radioasemat soittavat editoimatonta versiota alusta loppuun. Saatiin koko ajan olla sanomassa sille, että eikun tällaiset soundit halutaan, ja sitten laitettiin Reign In Blood soimaan. Kuten kaikki täysi-ikäisyyteen ehtineet osaavat kertoa, naiminen ja tappelu ovat pitkälti samanhenkisen purkauksen variaatioita. Myös Metsatöll on urallaan tasapainoillut letkeän nuotiotunnelmoinnin ja vakavasti otettavan, raskaan kansallismielisen musiikin välimaastossa. Metsatöllin rytmiryhmä huutelee eri tunteita ja tunnelmia kilpaa 72 INFERNO MAALISKUU 2008 ja tähdentää, että kaikkien ihmissydämen tuntojen tulkitseminen musiikissa on yhtä lailla tärkeää, tunteiden kirjon yksittäisiä sävyjä väheksymättä. Veli ja sen veli Metsatöll nauttii mittavaa suosiota myös Suomessa, vaikka bändin syvin markkinarako on yhä kotimaassaan. Tänä päivänä Metsatöll on kuitenkin yhtye, joka on inspiraation ja innoituksen lähteenä toimineiden artistien tavoin itsekin siinä asemassa, jossa sen musiikilla on mahdollisuus vetää kauaskantoiset jäljet nuorten muusikoiden innoittajana. Koska Metsatöll oli kasvanut kotimaassaan niin suureksi nimeksi, yhtyeen jäsenet eivät voi enää poistua kodeistaan keräämättä katseita. Jopa naapuripöydässä kailottava akkalauma meinaa jäädä kakkoseksi, mutta vain melkein. Meillä on itseironiaa mukana kaikessa mitä teemme, mutta toisaalta panostamme sanoituksiimme todella paljon, muistuttaa basisti Kuriraivo. Metsatöll on ainakin kotopuolessaan siinä ihanteellisessa asemassa, että voi käytännössä sanella omat sääntönsä. Kysymys yhtyeen ulkoisesta identiteetistä vakavoittaa haastattelutilanteen omineen rytmiryhmän, joka nakkelee näkemyksiä ja mielipiteitä kiivaana ristitulena sen minkä vieraampien suomen kielen sanojen tapailulta kerkiää. Suosiolla on kuitenkin kahdet kasvot. Me vastasimme siihen, että mehän tämä reissu maksetaan, paina sinä vain niitä nappuloita. Eristäytyneisyyden metsästys olikin Metsatöllin jäsenillä mielessä, kun yhtye päätti pakata kimpsut ja kampsut, hurauttaa pois kotikaupungistaan ja katkoa siteet ulkomaailmaan Iivakiveä kypsytellessään. Levyn tuotti Blurin ja sellaisten kanssa työskennellyt indietyyppi, joka ei tahtonut ymmärtää meitä ollenkaan, Atso virnistää. Black metal ei miestä jaksanut innostaa, pikemminkin päinvastoin, mikä ajoi säveltäjän tutustumaan lähemmin folk metalin maailmaan. Emme soittaneet keikkoja neljään kuukauteen, vaikka ison rahan tarjouksia tuli koko ajan. Kun Metsatöllin leiristä kuuluu ääntä, media höristää korviaan. Vetten päällä merimies haikailee takaisin maan kamaralle kellistämään hameväkeä sen minkä kerkiää, mutta heti rantaan astuttuaan veri alkaa vetää vesille ylhäisen yksinäisyyden aalloille. Seuraa pitkä vuodatus jonkin aikaa sitten tapahtuneesta Janne Joutsenniemen kohtaamisesta, joka saa laulajan ja rytmiryhmän intoilemaan kilpaa. Kun lähdimme tekemään uutta levyä, vuokrasimme kaukaa kotoamme kämpän kuukaudeksi yksinomaan bändin käyttöön, Atso kertoo. Suosio on tullut omana itsenään edenneen ja omilla ehdoillaan kehittyneen yhtyeen luo, eikä kansaa ole koskaan tarvinnut maanitella tykö. Metsatöllin miehistö nimeää kuitenkin yhden levyn ylle muiden: Slayerin Reign In Blood. Miehet nostavat esiin erään Metsatöllin kappaleen merimiehestä, jonka kirous on ikiaikainen halu saada se mitä ei sillä hetkellä saa. Kohteliaina miehinä Metsatöllin karvaturvat jäävät pohdiskelemaan pitkään myös suomalaisen musiikin vaikutusta Metsatöllin sävellyksiin. Klikki jätettiin pois laskuista heti alkutekijöissä, ja yhtye lähti metsästämään mahdollisimman orgaanista, analogista äänimaisemaa. Se meni lopulta jo aika vakavaksi, sillä koko bändillä alkoi olla rahat täysin lopussa. Markus muistelee oman soittohistoriansa muokkautuneen ennen kaikkea black metalin profiilin kasvun myötä undergroundissa 1990-luvun keskivaiheilla. Metsatöllin rytmiryhmä jatkaa kiivaasti suosiokysymyksen kanssa muistuttaen vuoronperään, että Metsatöllin onni on ollut saada aina tehdä asiat juuri niin kuin on itse halunnut, mistään tinkimättä. Päällimmäisimmäksi ihannoinnin kohteeksi nousee vähemmän yllättäen virolaiseen makuun aina muikeasti maistunut Stone, jonka Atso nimeää pääsyylliseksi siihen, että mies on alun perin, 17 vuotta aiemmin, rumpupallille könynnyt. Levy oli ainoa keskittymisen kohde monen viikon ajan, 24 tuntia päivässä, emmekä tehneet tänä aikana mitään muuta. Stonen ohella Metsatöllin jäsenet muistelevat kilpaa yhtyeitä kuten Bathory, Celtic Frost ja Testament, ja Atso tuumaa useaan otteeseen, että hyvä musiikki jäi vuoteen 1994 grungen nostaessa rumaa päätään. Metsatöll on kadehdittavassa tilanteessa, mutta pitää kiinni perusasioista. Asuimme siellä yhdessä keskittyen sataprosenttisesti uuteen levyyn. Olihan se myös tosi raskasta. Voi olla vain minun mielipiteeni, mutta hyvää levyä on mahdottoman vaikea saada aikaan sellaisella rytmillä, että teet töitä tietyn aikaa päivästä ja sitten painat kotiin nukkumaan. Käytämme paljon aikaa miettien laulujemme sanomaa, ja vaikka tunnelma saattaa toisinaan olla kevyempi, taustalla on paljon vahvoja teemoja. Olemme menestyneet omilla ehdoillamme, kenenkään käskyille kumartamatta. Inferno_2008_55_8.indd 72 10.3.2008 21:46:57 ESP mai. Että ei sinne levylle voi mitään progejuttuja laittaa, ei sellaisilla radiosoittoa saa. Ei Pro Toolsille! kuuluu jostain päin pöytää. Virossa on paljon bändejä, jotka eivät osaa tehdä mitään muuta kuin yrittää tanssia radion tai levy-yhtiöiden pillin mukaan, Atso tuhahtaa
YELLOW PINSTRIPES WHITE W. KAULA LAADUKAS ESP F. Oulu, Teatria. Helsinki, Tavastia, 29.4. Tarttuvat riffit ja loistavat koukut biiseissä liimaavat mielenkiinnon sekä levyyn että keikkaan! Bändi saapuu huhtikuussa Suomeen: 28.4. Uusi MMV 08 F tulee nyt markkinoille ja asettaa uudet laatustandardit sähkökitaroihin. ESP LTD MMV on jalostunut vuosien aikana V-mallien halutuimmaksi työkaluksi Suomessa. Uudessa MMV 08 F mallissa yhdistyvät käsittämättömän korkea laatu sekä erittäin edullinen hinta. UUSI SYVEMPI SOOLOLOVI VÄRIT: BLACK W. ROSE TALLA VOLUME, TONE, 3-WAY SWITCH Testaa heti uusi ESP LTD MMV 08 F lähimmässä laatua arvostavassa soitinkaupassa ja ymmärrät mitä tarkoitamme! Maailman halutuimmat modernit ESP/LTD-kitarat saat laatua arvostavista musakaupoista ympäri Suomen tai MUSAMAAILMA-RETAIL, HKI Kamppi, 09 - 5627 1240, sales@musamaailma.fi KAUPPA ON AUKI 24 H ESP mainos 1_2008.indd 1 P www.musamaailma.fi 10.3.2008 21:48:30 7.3.2008 11:06:01 Inferno_2008_55_8.indd 73. Tämä on parasta jättää missaamatta ettei kaduta sitten jälkikäteen! MERCENARY Architect Of Lies Viime vuoden Tuskassa vieraillut power-, trash- ja progressiivista melodista metallia työstävä tanskalainen Mercenary julkaisee viidennen albuminsa. Edellinen albumi tituleerattiin bändin kotimaassa vuoden metallilevyksi. JULKAISU 26.3.2008! JULKAISU 26.3.2008! FIREWIND The Premonition Kreikasta ponnistaa melodisen power metallin vaikuttavin ja kovaotteisimmalla tarmolla töitä tekevä bändi. BLACK PINSTRIPES 24 XJ NAUHAA / 2 OKT. Devin Townsendin kommentiti jokaisesta 17 SYL-biisistä! www.strappingyounglad.com www.myspace.com/strappingyounglad HUHTIKUUN METALLIKEIKKAKATTAUS, OLKAA HYVÄ: ARCH ENEMY (SWE) 13.04.2008 Helsinki, Tavastia DARK TRANQUILLITY (SWE) 18.04.2008 Mikkeli, Vaakuna 19.04.2008 Seinäjoki, Rytmikorjaamo 20.04.2008 Helsinki, Tavastia 21.04.2008 Turku, Klubi 22.04.2008 Jyväskylä, Lutakko FIREWIND (GRE) 28.04.2008 Helsinki, Tavastia 29.04.2008 Oulu, Teatria www.centurymedia.com SAWTOOTH OTELAUTAMERKIT SET-NECK RAKENNE 2 X EMG HZ USA HUMBUCKER MIKROFONIT Suomen lähihistorian myydyin moderni V-mallin kitara ESP LTD MMV on uudistunut. Tämän seuraajalla bändi on osannut yhdistää musiikkinsa melodiset ja raskaat palaset loistavasti yhteen - olemalla silti helvetin raskasta! Spesiaaliversio sisältää DVDn, jolla 80 minuutin liveannos ja Making of -dokumentti! www.firewind.gr www.myspace.com/firewind www.mercenary.dk JULKAISU 2.4.2008! STRAPPING YOUNG LAD 1994 - 2006 Chaos Years Provinssirockissa vuonna 2006 festivaaliyleisön ällikällä lyönyt Devin Townsendin luotsaaman Strapping Young Lad -yhtyeen koko uran kattava Best of on nyt saatavana: 17 re-masteroitua biisiä, dvd sisältää Download festivaalikeikan vuodelta 2006, livepätkiä muilta keikoilta, harvinaisia kuvia ja promopätkiä! Bookletissa mm
Glo nyt ästy ynty n on pä i on s levy utta mih ä, m tehty AT VAR H erääminen todellisuuteen ÄY K Sanoista miehiä SÄ ÖS T tä musiikista. MA VOI www.gloriamorti.com t tullu nen n toi on orti ria M . Ärsyttää, jos joku ei jaksa sitä vaivaa nähdä. Jotkut sanoituksista on kirjoitettu samoista aihepiireistä, mutta toista näkökulmaa soveltaen. tekee ihmisen levottomaksi, siksi sitä usein vältellään. Maailmanmeno on jo pitkään ollut sellaista, että ihmettelen, miksei loppu ole vielä tullut. On kaiketi kauhistuttavaa, mitä maailman nykyinen tila meille viestittää, jos sitä oikein urakalla käy miettimään. Ei musiikki sinänsä kärsi, jos niistä sanoituksista ei vaivaudu ottamaan selvää, mutta kyllä mun mielestä biisistä saa paljon enemmän irti, jos jaksaa lukea ne sanat ja funtsia mistä siinä on kyse, tuumaa rumpali Jarmo "Jamo" Juurikka. Paljon . Mun oma mielipide on se, että lyriikka on toissijaista, koska musiikissa on loppupelissä kyse nimenomaan sii- 74 INFERNO MAALISKUU 2008 Inferno_2008_55_8.indd 74 TEKSTI Evelin Kask I KUVA Stay Heavy I 10.3.2008 21:48:47. En puhu nyt siitä, että päivitellään kahvikupin äärellä ilmastonmuutosta ja epätavallisia luonnonilmiöitä ikään kuin tuttavallisen keskustelun sivuhuomautuksina vaan pureutumista peruuttamattomaan todellisuuteen, siihen edessämme kohoavaan lopulliseen uhkakuvaan, joka kuka ties saattaa kohdata meidät vielä sinunkin elinaikanasi. Temaattista, läpi kappaleiden vievää punaista lankaa ei ole, vaan jokaisessa tekeleessä haudotaan erilaisia juonia. On monia loistavia bändejä, joilla sanoitukset on vähän mitä on, mutta musiikki on silti taivaallista. Jää nähtäväksi tapahtuuko lopullinen tuho meidän elinaikanamme, mutta uskoisin, että ihminen löytää itsensä vielä tyhmyytensä kanssa peruuttamattomasta tilanteesta, miettii Gloria Mortin kitaristi-säveltäjä Juho Räihä. Kuuntelijoiden politiikka sanoitusten saralla on mielenkiintoinen. Örinässä on aina se, että kuuntelijan pitää ottaa se levyn kansilehtinen kouraan ja tehdä vähän työtä sen eteen, että tajuaa mistä siellä lauletaan. Osa pitää lyriikoita ilman muuta tärkeysjärjestyksessä jaetulla ensimmäisellä pallilla musiikin kanssa, kun taas vähintäänkin yhtä suuri osa noteeraa sanoitukset joko harvoin tai ei koskaan. Miten paljon levyn kokonaisuus mielestänne tällaisesta kärsii. Sanoituksiin panostetaan ainakin meidän tapauksessa paljon, ja toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät niiden musiikille tuoman lisäarvon, harmittelee Räihä. Mistä sitten Gloria Mortin kakkosalbumilla Eryxillä mölistään. Hyvät sanoitukset eivät ole ikinä pelastaneet huonoa bändiä, ainakaan mun kirjoissa
Tämän vuoden aikana näen tyttöä enimmäkseen tietokoneen ruudulta. Ensin mainittu bändi katsoo tiukasti menneisyyteen, toinen taas silmäilee tulevaisuutta. Aloitimme uusien riffien vääntämisen heti Poisonin jälkeen ja kiertueen päätyttyä meillä olikin kahdeksan tai yhdeksän kappaletta valmiina. TEKSTI Saku Schildt I KUVAT Sony BMG ja Century Media www.bulletformyvalentine1.com I www.myspace.com/warbringer Yhdysvaltalainen Warbringer julkaisi hiljattain debyyttilevynsä, Walesin ylpeys Bullet For My Valentine taas toisen pitkäsoittonsa. Kuuntelemme nimenomaan vanhempia bändejä, kuten Panteraa, Iron Maidenia, Judas Priestiä ja sellaisia. Etenkin minä, Padge ja Moose suosimme nimenomaan tuollaista matskua. Tähtäimessämme on yhtä pitkä ja kunniakas ura kuin noilla bändeillä. Siinä orkesteri on myös taitava. Me tiedämme mitä olemme, eivätkä muiden mielipiteet siihen vaikuta. Jason myöntää, että bändillä oli paineita saada menestystarinansa jatkumaan. Scream Aim Fire -pitkäsoitolle onkin varmasti ladattu melkoisen odotukset myynnin osalta. Matt ei oikein pysty edes syömään, kiiruhtaa vaan välillä vessaan oksentamaan. Haluamme tehdä itsestämme niin ison nimen kuin mahdollista ja kiertää viisikymppisenä stadioneita. Katselen netin välityksellä hänen puuhiaan tunnin verran joka ilta. H elsingin Tavastia-klubilla vallitsee hermostunut tunnelma. Lääkäri määräsi hänelle juuri aika kovat tropit, mutta tälle keikalle ne eivät vielä auta. Parikymppisistä kolleista koostuvat yhtyeet ovat päällepäin hyvinkin erilaisia, mutta pinnan alla molempien ajatusmaailmoista löytyy yllättävän paljon yhteneviä piirteitä. Kaksi mutta kantta raottamalla möykän alta paljastuu hyvinkin kuulijaystävällistä materiaalia. Tärkeintä on, että orkesterin nimi on ihmisten huulilla. Joku meistä nappasi taudin muutamia päiviä sitten, ja koska vietämme paljon aikaa keskenämme keikkabussissa, kaikki saivat vuorotellen tartunnan. Tähtien tavoitteleminen ei onnistu ilman uhrauksia. Orkesterin lopuilla jäsenillä, krapulaisella rumpali Michael "Moose" Thomasilla sekä basisti Jason Jamesilla riittääkin töitä, kun he joutuvat hoitamaan kaikki sovitut haastattelut. Kaikki ovat kuitenkin hieman vaisuina ja syy tähän selviää nopeasti: harvinaisen ilkeä vatsapöpö on ajanut laulaja Matt Tuckin ja kitaristi Michael "Padge" Padgetin lasaretin puolelle, joten illan keikka on peruttu. Tämähän on tietenkin aivan perseestä. Ihmiset saavat olla ihan sitä mieltä mitä lystäävät. Ei kai tässä karusellissa olisi mitään järkeä, jos ei kuvittelisi itsestä suuria. Tulen näkemään häntä seuraavan kerran joskus huh- reittiä, yksi suunta Kakkoslevyn vaikeus Bullet For My Valentinea ei pelota olla "trendikäs", joskaan termi ei olisi basistin ensimmäinen valinta bändinsä kuvailemiseen. Biisimme vain muodostuvat tällaisiksi itsestään. Bullet For My Valentine on priimaesimerkki modernista metallibändistä. Emme kuitenkaan varsinaisesti yritä kuulostaa modernilta tai miltään muultakaan,Jason tähdentää. Kaiken kiertämisen, haastatteluiden, valokuvaussessioiden, treenien ja vastaavan seasta on haastavaa löytää tilaisuuksia viettää aikaa hänen kanssaan. Jatkuva rundaaminen ei jättänyt paljoa aika uusien biisien tekemistä varten, ja tämä kasvatti jännitystä entisestään. Bullet For My Valentine ei ravistele tai haasta kuulijaa, vaan viihdyttää. Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta! Orkesterin vuonna 2005 julkaistu debyyttilevy Poison oli maailmanlaajuinen menestys ja nosti bändin kertaheitolla isoksi nimeksi metallilehtien kansiin. Minulla on kotona pieni tytär odottamassa. Kyllä minulle kelpaisi, jos saisin jostain nipistettyä lisää omaa aikaa. Cateringpöytä on katettu ja joka puolella näkyy Bullet For My Valentinen kiertuekaravaaniin kuuluvaa porukkaa. Itse olen ehtinyt jo tervehtyä, mutta Matt ja Padge ovat vielä tosi huonona. Etenkin Jason kiertää herkeämättä pöydästä pöytään. Yhtyeen ultratrendikäässä metalcoressa tiivistyvät kaikki nykyheviin liitetyt mielikuvat päällisin puolin orkesterin soundi on rankka ja säröinen, INFERNO MAALISKUU 2008 76 Inferno_2008_55_8.indd 76 10.3.2008 21:49:45. Sitten teimme uuden levyn nimibiisin, joka tiputti tikuussa, jolloin pääsen kotiin kuudeksi päiväksi, mutta sitten pitääkin taas mennä. Myös Jason on joutunut tekemään kovia valintoja orkesterinsa ja yksityiselämänsä välillä
Levyn äänityksetkään eivät menneet aivan putkeen. Itse asiassa orkesteri joutui kohtaamaan sangen vaikeita tilanteita, ennen kuin kaikki materiaali oli saatu onnellisesti talteen. MAALISKUU 2008 INFERNO 77 Inferno_2008_55_8.indd 77 10.3.2008 21:49:53. Emme kuitenkaan ottaneet muiden odotuksia kovin vakavasti, vaikka välillä meille muistettiin kertoa, miten toinen albumi on aina vaikea ja usein myyntiluvut notkahtavat niiden kohdalla. Kaikki aiemmat kyhäelmät heitettiin romukoppaan. Scream Aim Fire -kappale on siis meille erityisen merkityksellinen. Hermot menisivät, jos odottaisi jokaisesta levystä samanlaista menestystä. Tämäkin tavallaan kasvatti paineita, koska loput biisit piti saada valmiiksi ennä- tysajassa. "Haluamme tehdä itsestämme viisikymppisenä stadioneita." Jason / BFMV niin ison nimen kuin mahdollista ja kiertää meidät nollapisteeseen, koska tajusimme sen myötä löytäneemme levylle uuden suunnan. Edellinen levy myi erityislaatuisen komeasti, sitä taisi mennä kolmessa viikossa monta sataa tuhatta. Keskityimme vain hyvien biisien tekemiseen, ja sillä siisti
Hänen äänensä katosi kiertueen loppupuolella kokonaan nieluri78 INFERNO MAALISKUU 2008 sojen tulehtumisen myötä. Kaliornialainen Warbringer ei kuitenkaan anna moisille väitteille paljoa arvoa. Tulehdus ei tahtonut hellittää sitten millään, joten hänet jouduttiin leikkaamaan. Levyn tekemiseen meni siis aikaa melkein vuosi pidempään kuin alun perin oli suunniteltu. Thrashin alkulähteillä Myös Bullet For My Valentine on joskus käyttänyt musiikkinsa yhteydessä termiä "thrash", onhan metalcore yksi genren perillisistä. Näin olimme siis suunnitelleet, mutta kuinka ollakaan, Mattin kurkku teki tepposet. Kiertueelta yhytetty yhtye julistaa olevansa Inferno_2008_55_8.indd 78 10.3.2008 21:49:59. Tämän seurauksena tarvittiin ääniterapeuttia, jotta hänen laulunsa saatiin taas kuntoon. "Tappiin asti prosessoidut kitaravallit ja kliseiset Andy / Warbringer breakdownit ovat aika väsähtäneitä." Studiosessiot olivat sitten viime tammikuussa, eikä niihin ollut luvassa lisäaikaa, koska helmikuulle ja maaliskuulle meillä oli jo keikkoja buukattuna
Jos ne kaverit pitävät vanhasta thrashista ja osaavat soittaa sitä hyvin, niin miksei. Metallimusiikki tarvitsee uusia hyviä riffejä, eikä niitä näytä tulevan nykypäivänä entiseen malliin. Vaikka vireet nyt esimerkiksi. Ja ennen kuin löydän jonkun porukan, joka pystyisi yhtä tiukkaan olemukseen, en näe mitään syytä siirtyä Panterasta eteenpäin. Ilmeisesti vanhempia tyyppejä ei ärsytä, että nuoret jannut toistavat heidän menneisyytensä juttuja. Thrashin comeback on heille kuin mahdollisuus elää uudelleen kulta-aikojaan. Andy puolestaan kuittaa myös Virginian riffikoneen laimeaksi versioksi alkuperäisestä. Juuremme tulevat aina olemaan Bay Arealla, mutta emme me halua kuulostaa ikuisesti Slayerin Show No Mercyltä. Sekä Warbringer että Bullet For My Valentine vannoo metallin legendojen nimeen. Koko urani hienoin hetki oli, kun menimme Metallican kanssa lavalle laulamaan taustoja So Whatiin. Warbringer ei kuitenkaan aio viettää loppuelämäänsä vanhojen temppujen parissa. Tämä on kiinnostavaa, sillä vaikka rockissa on kautta aikain ollut kyse kapinasta vanhoja arvoja vastaan, kunnioittavat headbangerit oppi-isiään kuin suuret ikäluokat sotaveteraaneja konsanaan. Mikä siinä vanhassa thrashissa sitten niin viehättää, että yhtye halusi tehdä aikamatkan vuosikymmeniä taaksepäin. Vuosien mittaan thrashbändit ovat sisällyttäneet matskuunsa sävyjä kaikista genreistä, aina black metalista poweriin. Thrashissa ikään kuin yhdistyvät kaikkien metallin alalajien parhaat puolet. Toki muutkin genret ovat Andyn mieleen, joskaan USA:n metallipiirit eivät nykypäivänä iske entisten aikojen malliin. Hänen ammattitaitonsa oli ihailtavaa ja on monella tapaa Billin ansiota, että levystämme tuli näin hyvä. Jason ei malta nytkään olla muistelematta noita keikkoja. Toki Jenkeistäkin löytyy teinejä, jotka arvostavat esimerkiksi Sodomin ja Exodusin kaltaisten bändien hienoutta, mutta kovin suuresta ilmiöstä ei ole kysymys. Kaksikon parhaat muistot bänditouhuista liittyvät myöskin esikuvien ihannoimiseen. Tuottajamme Colin Richardson varmaan tyrmäisi ajatuksen, Jason tuumaa. Niin se elämä kulkee ympyrää! MAALISKUU 2008 INFERNO 79 Inferno_2008_55_8.indd 79 10.3.2008 21:50:17. Monet bändit heittävät termiä ilmaan itsensä yhteydessä, mutta me olemme aito asia, orkesterin basisti Andy Laux toteaa. Tunnelma studiossa oli yhtä aikaa erittäin pro ja mukavan rento. Hänen mielestään vanhoista tempuista löytyy paljon asioita, joista nykybändit saisivat ottaa enemmänkin oppia. Joka kaupungista löytyy useimmiten vain pari vanhoista bändeistä kiinnostunutta, ja Los Angelesin kaltaisissa suurkaupungeissakin niitä löytyy lähinnä kourallinen. Totta kai haluamme katsoa, mihin suuntaan voisimme thrashia viedä. Jos äänittäisimme biisejä vaikka livenä koko bändin voimin, voisi liian moni asia mennä pieleen. Eihän noita kavereita paljoa piteissä näy, enimmäkseen he katselevat baarin puolelta, Andy kertoo. Ehkäpä vanhojen juttujen ääreen palaamalla niitä alkaisi taas löytyä. Tämän vuoksi sitä on todella hauskaa soittaa. Heti alussa, kun aloimme kokeilla rässin kanssa leikkimistä, huomasimme tyylin olevan mahdollisuuksia täynnä. Laitamme musiikin kaikenlaisten äänitystapoihin liittyvien periaatteiden edelle ja meidän soundimme tarvitsee läjäpäin raitoja ja päällekkäisäänityksiä. Tuollaiset tappiin asti prosessoidut kitaravallit ja kliseiset breakdownit ovat aika väsähtäneitä. Kaliforniassa perustettu Warbringer todellakin tähtää autenttiseen vanhan liiton tyyliin. Emme kuitenkaan editoineet ottoja paljoakaan, vaan halusimme näyttää, että ihmiset tekevät parempaa musiikkia kuin koneet. elävä muistutus siitä, millaista todellinen thrash on. Bändin tuore albumi War Without End voisi olla soundimaailmansa puolesta äänitetty parikymmentä vuotta sitten, ja tuottajan pallilla istui muun muassa Slayerin kanssa työskennellyt Bill Metoyer. Menneiden vuosikymmenten kovat nimet eivät nauti kummoista suosiota amerikkalaisen nuorison piirissä. Tuohan on hyvä idea. Enpä usko, että yhdelläkään nykybändillä on samanlaista asennetta musiikissaan kuin jollain Panteralla, Jason väittää. Lopputulos on kliinisyydestä kärsivien hevilevyjen aikakaudella virkistävää kuultavaa. Mahtaisi debyyttilevynsä julkaiseva bändi saada melkoiset vihat niskoilleen, jos toteaisi haastattelussa Iron Maidenin olevan loppujen lopuksi naurettavaa spandex-pelleilyä satumaailmoissa. Seuraavalle levylle yhtye aikoo kehitellä uusia kujeita. Andyn mukaan syy piilee tyylilajin rajattomuudessa. Ei meidän levymme ole varsinaisesti mikään sotahuuto Pro Toolsia vastaan, kyllä mekin käytimme sitä. Kyllä ne kuitenkin aina keikoille löytävät sankoin joukoin. Isät katsovat poikiaan Nuorilla muusikoilla tuntuu olevan kova kunnioitus edellisiä sukupolvia kohtaan. Tiedän tämän, koska olen itsekin yksi heistä. Urani kohokohta oli ehdottomasti Billin kanssa työskenteleminen. Uusilla äänitystavoilla kenties yritetään saada bändien soundia rankemmaksi, mutta usein vaikutus on päinvastainen. Billin kosketus sitten sinetöi soundin juuri oikeaksi. Pidämme myös paljon isoista kitaraharmonioista, ja niitä olisi mahdotonta tehdä studioliven konstein. Meillä ei ole ollut yhtään huonoja kokemuksia vanhoista konkareista, kaikki isot bändit ovat olleet tosi asiallisia. Bullet For My Valentine ei ole kiinnostunut kokeilemaan Warbringerin tyylistä vanhan liiton mallia äänittäessään. Muita hienoja kokemuksia oli esimerkiksi Exodusin lämppääminen Hollywoodin House Of Bluesissa. Nämä kaverit ovat yleensä muutenkin kaukana mainstreamista. Orkestereiden valitsemat tiet ovat johtaneet heidät melko erilaisten yleisöjen eteen. Walesin kasvatit ovat tuttu näky nuortenlehtien sivuilla ja bändin julisteita komeilee nimenomaan teini-ikäisten seinillä. Myös Göteborgista on lähtenyt paljon kovaa kamaa, kuten At The Gates. Laadukkaita bändejä tulee kyllä koko ajan, mutta vuosien mittaan on alkanut tuntua, että yhä harvemmat niistä tulevat kotimaastani. Kullekin makunsa mukaan Kuullessaan Warbringerin ideasta BFMV-Jason nyökyttelee innostuneesti. Warbringer saa puolestaan arvostusta myös varttuneemmalta väeltä. Haluamme kehittyä ja kokeilla uutta. Itselläni on Japanissa tehty Ampegin MTI -nuppi ja Jacksonin basso, joka on minua pari vuotta nuorempi. Anselmolla on mahtava ääni ja Dimebag kehitti joitain todella maukkaita kitaraleadeja. Olen tavannut pahemmin starailevia persläpiä joissain paikallisissa pikkubändeissä, joista kukaan ei ole koskaan kuullutkaan. Se oli älytöntä. Bullet For My Valentine on puolestaan useita kertoja mainostanut, kuinka suuri kunnia bändille oli päästä lämmittelemään Metallican ja Iron Maidenin kaltaisia dinosauruksia. Minusta itse asiassa yksi metallin hauskoja puolia on nimenomaan se, että kaikki tyylit tulevat takaisin jossain vaiheessa. Uusia juttuja etsiessä miehen katse siirtyy muualle päin maailmaa. Bändi saavuttaa haluamansa soundin parhaiten viilaamalla. Lamb Of God ei innosta meikäläistä paljoakaan. Lamb Of God pääsee lähelle, mutta muita varteenotettavia kilpailijoita ei tule edes mieleen. Karkeasti arvioituna puolet yleisöstämme on meitä puolet vanhempaa. Harrisin muksut itse asiassa pitävät meistä kovasti, joten he tulivat katsomaan meitä keikalle aivan samalla tavalla kuin minä olen aikanani mennyt katsomaan heidän isäukkoaan. Meillä on käytössä samat vermeet, joita bändit 80-luvullakin käyttivät. Oli myös mielettömän hienoa, kun pääsin juttelemaan Steve Harrisille ja silloin tällöin hörppäämään hänen kanssaan huurteisen. Andy suo kosolti kunniaa tuottajalleen. Panteralla kuuluvat vielä yhtyeen thrashjuuret erittäin selvästi. Leipälajini lisäksi pidän esimerkiksi Obituaryn ja Resurrectionin kaltaisesta death metalista sekä Bathoryn, Emperorin ja Immortalin kaltaisesta blackista
Godflesh-fani kyllä olin, mutta mielestäni se olikin industrialia. Itselleen uuden musiikin parissa Bell ei siis puuhastele. Entä mistä Bell sai sykäyksen siirtyä metallista Ascension Of The Watchersin seesteisemmän materiaalin pariin. Ai että semmoinen on tekeillä. Internetissä kuitenkin huhuillaan uuden levyn olevan valmisteilla. Fear Factoryn teknologis-skitsofreeniseen ideologiaan sopivaa ajatusta siitä, että kloonien legioonat valtaavat metallimaailman, mies ei pidä hauskana, vaan yksinomaan surullisena. Pitkäaikaiset Fear Factory -fanitkin luultavasti ounastelevat jotakin erilaista. Ennen Fear Factorya en oikeastaan edes kuunnellut metallia vaan gootti-industrialia, noisea, postpunkia ja soundtrack-kamaa. Koskinen I KUVA Ryan Speth I www.thewatchers.org Fear Factoryn vokalisti Burton C. Myös Bell kuulee nykybändeissä tuttuja elementtejä. En saanut mitään erityistä impulssia. Belliä haastatteleva ei kai voi olla utelematta, mitä Fear Factorylle kuuluu, sillä Bell vastaa napakasti ja hiukan tympääntyneen oloisena, että ei mitään. Metallilevyjä hyllyssäni oli vain Ride The Lightning ja South Of Heaven. Ainakin pitäisi osata olla odottamatta tuttua mättöä. Uusi projekti, ei sivuprojekti Ascension Of The Watchers sai alkunsa vuonna 2002 Fear Factoryn "ensimmäisen hajoamisen" aikana. Killing Jokessa ja Murder Inc:issä syntetisoijan painikkeita kosketellut, Fear Factoryssakin piipahtanut Bechdel autteli touhussa. Modernin metallin muodostumisessa Fear Factoryn vaikutus onkin huomattava. Bell on jo muutaman vuoden työstänyt leijuttelevaa materiaalia Ascension Of The Watchers nimellä. Heppu oli yllättynyt kuulemastaan, mutta diggasi siitä. Burton työsti omaa materiaaliaan kaverinsa John Bechdelin studiolla. Olisiko muita kysymyksiä, mies naurahtaa kuivakasti. Joo, ei tämän faneille mikään shokki pitäisi olla, vaikka ei juuri tällaista kamaa välttämättä osaisikaan odottaa. Inspiraatio touhuun tuli unesta, jossa on palava puu. Pelkotehtailija höyhensaarilla Y ksikään Burton C. TEKSTI Kimmo K. Julkaisihan Fear Factory death metalia, grindcorea ja industrialia vallankumouksellisesti yhdistelleen Soul Of A New Machinen jo 1992. Kitaraosuuksieni valmistuttua haes80 INFERNO MAALISKUU 2008 Inferno_2008_55_8.indd 80 10.3.2008 21:50:25. John tuntui pitävän touhun viboista joten kysyin, jeesaisiko hän materiaalin kanssa enemmänkin. Nyt hän ei ole puhumassa Fear Factorysta, mutta myöntää olevansa erittäin ylpeä bändinsä saavutuksista. Mukavantuntuinen kahden pienen lapsen isä pyrkii päättämään aiheen pontevasti. Moinen musiikki kuulostaa pioneerin korviin jo yksinkertaisesti vanhalta
Jaha. Kerropas, Miitri, millaiset lanteet musiikkinne tahtiin yleensä kutiavat. Eikö grunge venäjäksi olisi kova sana. Oliko tämän haastattelun tekeminen nyt ollenkaan soveliasta. Mutta elämä on arvaamatonta, ja eihän sitä koskaan tiedä, milloin meistä jompikumpi tarvitsee toisen hoivaa ja huolenpitoa. Dimitri ja Karjalan lounaat Terve Aaltosen Miitri, jätkähän on Emma-ehdokkaana tuotantohommista. Koska grunge oli aikansa lapsi, joka eli tiukasti kiinni ajassa ja ilmapiirissä. Inferno tulittaa TEKSTI Matti Riekki I KUVA Playground I www.monsteriser.net Idän flanellisimmat paidat omaava heavynelikko Monsteriser rysäyttää toisen albuminsa piakkoin. Kuka nyt enää tämän päivän Suomessa, hyvinvointiyhteiskunnassa, haluaisi kuunnella lauluja ahdistuksesta, tuskasta, häpeästä, riittämättömyyden tunteesta, äitisuhteen vaikeudesta, inhimillisyydestä, epäonnesta, vaikeasta rakkaudesta ja kostonhimosta. Ai miks vai. Mut jos ois pakko, ni se ois varmaan Cornell. Aikoinaan sitä luuli, että levyttävät artistit ja ääni-insinjöörit olisivat kivenkovia ammattimiehiä. Teillähän ei olisi edes pitkä matka keikoille, siis rajan toiselle puolen... Allekirjoittanut on puolestaan pelastanut J. Meillähän menee tänään, vuonna 2008, aivan vitun hyvin. Mikä on ollut Monsteriserin paskin keikka ja mitä silloin tapahtui. Kannettas toinen toistamme, jalat tahi pää eellä, mutta kaveria ei jätettäs ja Kollaa kestäis. No ku se on viel elossa. Eiku flikkaa hakemaan kotio. Taiteilijanimeksi Dimitri, flanellipaita päälle ja eiku maatuskoita naurattamaan. Hynysen useamman kerran yöelämän turruttavista pyörteistä. huom.) Monsteriserin huhtikuun alussa ilmestyvä kakkoslevy on nimeltään Shortcuts To A Dead End. No ei ois juu. Mikäli ongelmia kuitenkin esiintyy, olen niistä erityisen pahoillani. Ja toimittajapolonen meille manageriks. No joo-o. Sivuillanne musiikkianne kuvaillaan "lanteita kutkuttavaksi heavy-grungeksi". Uuden levyn eka sinkku on nimeltään Save Me From The Outside World. Pyrimme kartoittamaan ongelmakohdat ja minimoimaan ne huolellisella harjoittelulla päiviä, jopa viikkoja kestävissä soittoharjoitteissamme. Jätkät soittaa grungea. Rumpalinne J. Kitaristinne A. Eikös Soundgarden tehnyt liudan aivan hyviä levyjä ja biisinnimiäkin. (Ei tullut, toim. Kakkonenhan on vissiin aina parempi kuin ykkönen, mutta mikä tässä on nyt muka parempaa kuin ekassa. Paitsi se, että tälle levylle ovat kappaleita tehneet meikäläistä huomattavasti lahjakkaammat pelimannet. Ei mikään. Millä eväillä. Välillämme on siis riippuvuussuhde. Toiviainen osallistui kerran hämmentyneen toimittajan pelastusoperaatioon eräällä lentokentällä yhdessä paikassa. Miksi. Mutta kumpi on kovempi laulaja, Chris Cornell vai Layne Staley. Ei pysty sanoo. Haastattelua tehtäessä tilanne on vielä auki, mutta tuleeko pysti. Tämän haastattelun tekeminen missään olosuhteissa ei tuntuisi soveliaalta saatikka hyvältä ajatukselta. Tänäpänä ei tarvi ku pistää ykköset ja nollat tietsikalle ja avot: kuka tahansa meistä, jopa meikäläinen, voi saavuttaa ammattimiehen statuksen. Hynynen on näemmä saanut endorsement-diilin. Kovempi ja kovempi. Olemme poikien kanssa yleensä lähteneet siitä, että emme tee virheitä. Sehän on 82 INFERNO MAALISKUU 2008 Inferno_2008_55_8.indd 82 10.3.2008 21:50:34. Kinkkuvoileipä. No meikäläisellä kutiavat ainakin kohtalaisen muhkeat ja reumatisoituneet lanteet. Viime lehtemme kannessa komeili KYPCK, kotimainen bändi, joka esittää metallia venäjäksi. On saundit ja muut pelit ja pensselit aivan napin takana. Ois se vaan kuuma homma. Se on yleensä ollut eväänämme endorsement-markkinoilla. Kerro, miksei universaali grungeaalto ole vieläkään pyyhkäissyt ylitsemme toista kertaa. Miksi? tittelinä kuin suoraan Soundgardenin levyltä. Siinä sitä sitten mentäs, talvisodan hengessä
THE MCD "WODAN HEERST" AS BONUS! RELEASE DATE: 26.03.2008 Top prices, an excellent customer service, & the fastest delivery make us the European Metal mailorder. ALSO AVAILABLE THE CLASSIC DEBUT RELEASE "DE STRIJDLUST IST GEBOREN" INCL. BONUS TRACK! RELEASE DATE: 26.03.2008 HEIDEVOLK - WALHALLA WACHT PAGAN FOLK METAL FOR FANS OF OTYG AND EARLY VINTERSORG. Order online today & receive a free 16-track compilation CD featuring a preview of the latest from Napalm Records: www.napalmrecords.com Inferno_2008_55_8.indd 83 10.3.2008 21:50:52. NORDLYS ROMANTIC NORDIC FOLK METAL! ALSO AVAILABLE AS A LIMITED EDITION DIGIPACK INCL
Inferno_2008_55_8.indd 84 10.3.2008 21:50:56
Kun veri on saatu sopivasti kiertämään, molemmissa päissä, tuleen Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa MAALISKUU 2008 INFERNO 85 Inferno_2008_55_arviot.indd 85 10.3.2008 21:58:03. Aikainen joulu. Sangen osuvaa, että kaiken vittuuntuneisuuden keskiöstä paljastuu valkoinen kirjekuori, jonka keskeisenä sisältönä toimii helsinkiläistyneiden Bodomin poikien uusin hengentuotos, Blooddrunk. Arviolta hetken kuluttua kolahtaa kuitenkin postiluukku. Höpisen itsekseni, että Blooddrunkin on paras olla helvetin hyvä, ellei jopa paras. The Kovenant -henkisen alun jälkeen valtamerilaivan lailla eteenpäin höyryävä Tie My Rope tarttuu riffeineen päähän kuin kesäpäivässä kylpevä Hubba Bubba -purukumi, ja ikivihreän iloluontoisen Everytime I Die -kappaleen suuntaan kumartava Banned From Heaven tarjoilee viimeisellä kolmanneksellaan melodiaa isolla kädellä. On aina hatunnoston paikka, jos yhtye tekee kataloginsa parhaan albumin kuudennella yrittämällään, vuosikausien tahkoamisen jälkeen. Toivoin salaa ennen albumin ensipyöräytystä, että tilutukseksikin kutsuttavaan kitaran ja syntikan ainaiseen sotimiseen olisi löydetty hieman enemmän tasapainoa. Kuin terapeutin nahkasohvalla joudun tutkiskelemaan itseäni ja suhdettani yhtyeeseen pidellessäni mustanpuhuvaa kiekkoa hyppysissäni. Toisaalta, kuka näitä laskee, jos homma toimii ja potkii sopivassa suhteessa sekä etu- että takapuolelle. Uni välttää sen ansainnutta ansiokkaasti, kunnes viimein saapuu aamuinen pimeys. Näiden esimerkkien kautta joutuu myös toteamaan, miten Alexi Laihon ulosanti on kautta linjan jämäkämpää kuin aikoihin. Kymmenen vuotta sitten alkanut suhteemme kulki kriisistä kriisiin, kunnes oli aika pistää homma pakettiin ja hyllylle. Ja miten kävikään. Kyllä tämän tahtiin kelpaa murista kohti kesälaitumia. MARKO-OSKARI LEHTONEN Makaan sängyssä hikisenä ja pohdiskelen huolestuneena maailmanmenoa. Blooddrunk on tuttuun tapaan yhdeksän kappaleen kokonaisuus, ja edelleen Bodom hakee ensimmäistä yli 40-minuuttistaan. Ja onhan se. Tarkistin parin viileän vuoden jälkeen edellisen Are You Dead Yet. Jos allekirjoittaneelta kysytään, niin jokaisen itseään kunnioittavan albumin pitäisi alkaa haitsulla. Ties vaikka mies olisi laulutunneillakin ehtinyt vierailla... Eikä vähäpätöisin syy ole se, miten kappale on noin viisi ja puoli kertaa parempi kuin lähes puhkikaluttu In Your Face. Muun muassa sitä, kuinkahan kauan bokserit ovat persvaossani viihtyneet. Miksi Blooddrunk sitten pesee albumina edeltäjänsä. Subjektiivisia niin sanottuja tapporiffejä löytyy nyt noin 40 prosenttia enemmän, riffien kokonaismäärää on tiivistetty ja melodisuutta lisätty jopa 25 prosenttia. -albumin, mutta rieska jätti kuulijansa edelleen hieman kylmäksi. Radiosta tuttu, melodisen vihainen kappale on itse asiassa varsin oiva valinta sinkkulohkaisuksi. Kaikki se potentiaali ja osaaminen, mitä tässä yhtyeessä on. Suoritin aiheesta pienen empiirisen tutkimuksen. Se iso jokin on vain aina jäänyt puuttumaan. Levyn aloitusraita Hellhounds On My Trail on varsin perinteinen mutta toimiva paahtoralli, joka avaa pelin komeasti vyöryttäen. Arviot Angela Boatwright Children Of Bodom Blooddrunk SPINEFARM EDESTÄ JA TAKAA heitetään nimikkokappale
Täyskuva näyttää vhs-kopiolta ja 5.1-miksattu ääni on sekin varsin raaka. Niinpä Fear Of Foursin ilmeikäs tykitys yllättää pahanpäiväisesti. Kolmas albumi on ehkä yhtyeen vakuuttavinta jälkeä tähän asti. on siis aito ja alkuperäinen, mutta tuskin tällä räimeellä enää uusia faneja haalitaan. Parhaimmillaan menettelevä kiekko ei heikompien lenkkiensä ansiosta kanna toivotulla tavalla, vaikka yritystä onkin. SERPENT Nuoremman polven jenkkibändin ensimmäisellä ep-julkaisulla oli jotain poikkeuksellisen lupaavaa, vaikka yhtye ei missään nimessä päässyt omaperäisyydellään yllättämään. Arviot KYPCK UHO Cherno Tässäpä kova pala jältettäväksi ryssävihaiselle ja musiikinlajipuristiselle hevikansalle. Pysäyttämättömästi. Nykypäivän standardein meno ei ole kovin rankkaa tai raskasta, mutta räkäisesti triona kulkevaa rokkivaihdetta löytyy sitäkin enemmän. Never Heaven on tyylikäs levy, josta löytää uutta sisältöä useankin kuuntelun jälkeen, mutta bändi ei vielä räjäytä pankkia. Kuvapuolelta löytyy tunnin mittainen, kolmella kameralla kuvattu klubikeikka, joka ei turhia hienostele. Cheer Girl Rampage kun on edelleen aika ärsyttävä biisi. MIKKO MALM Muspellz Synir DEBEMUR MORTI Yksi ruotsalaisen black metal -skenen omaperäisimmistä bändeistä on eittämättä jo puolentoista vuosikymmenen mittaisen uran tehnyt Nåstrond, joka on paitsi musiikiltaan myös ulkomusiikillisella saralla varsin reilusti valtavirrasta poikkeava tapaus. Seuraus on silkkaa voimaa. Bändi saisi itse asiassa käyttää niitä rohkeamminkin, Never Heavenilla vaikutteet jäävät hieman kuriositeeteiksi. Yksinkertaiset riffit, energinen rumpalointi ja keulamies Joey Shitheadin narisevan haistatteleva räyhäys takaavat hyvän meiningin, jonka myöhempien aikojen purkkapunkkarit niin ansiokkaasti tahoillaan vesittivät. Siinä missä sanoituksissa vellotaan melko tyypillisissä rakkaus/kuolema-akselin kliseeryöpyissä, on musiikki parhaimmillaan varsin tehokasta. Neljännellä levyllään kierous, omintakeisuus ja epätavallisuus ovat edelleen läsnä, mutta ehkä musiikillisella annillaan heikommin kuin ennen. Kuinka kauniisti tuo s-konsonanttivoittoinen naapurikielemme soljuukaan! Lipuupa sievästi allaan jyräävä raskasmetallimasiinakin, kuin... Karu julkaisu, jonka tueksi olisi kaivattu edes jonkinlaista historiikkia. KARI KOSKINEN tenkin hieman yksitoikkoinen ja melko tuttuja latuja etenevä teos. Enpä olisi äkkiseltään uskonut, miten hyvin ryhmätaputusten säestämät akustiset kitarat sopivat metallilevylle. Bändillä on erinomainen vainu loistavien melodioiden suhteen, ja kunhan vuodet tuovat biisintekoon hieman enemmän varmuutta, alkaa yhtye olla valmista kauraa todelliseen metallieliittiin. Tyylitaju on kaiken tajun äiti hevimusiikissakin. Jos Uniklubi kolahtaa, niin miksei sitten tämäkin. MIKKO MALM Martriden CANDLELIGHT The Unsettling Dark Exhibit A Live In Europe Nåstrond Marty Friedman on tehnyt pitkän uran soittajana, ja parhaiten mies tietysti muistetaan Cacophonyn ja Megadethin armoitettuna kepittäjänä. Voisi sanoa, että levyssä on myös häiritsevissä määrin death metal -sävyjä, sillä ne eivät istu kappaleisiin hyvin ja vievät särmää pois rujolta mustuudelta parantamatta levyä mitenkään. Laulumelodioissa häilyy tunnelmia karjalaisista itkuvirsistä ja 1900-luvun alun venäläisistä propagandasävelmistä. Poliittisesti latautunut D.O.A. Kielisoittimet askeltavat raskaasti. Hyvä puoli on, että orkesteri vaikuttaa löytäneen oman tyylinsä ja paikkansa suomalaisella musiikkikentällä. Raskaiden kitaroiden ja iskelmällisten melodioiden ristisiitos toimii parhaimmillaan loistavasti, mutta usein lopputulos on myös melko ennalta arvattava. Tylsimmillään bändin runttaus ja riffimyräkkä haihtuvat taivaan tuuliin, mutta fiilistelyvaihteen osuessa päälle Martridenin tunnelmointi lähentelee vahvasti Insomniumin taajuuksia ilman suomalaista melankolialatausta, luonnollisesti. Mustat sydämet on kokonaisuutena kui- Italiassa osataan tehdä hyvää jäätelöä ja muotivaatteita, mutta metallimusiikin saralla saapasmaan asukkaat eivät ole kunnostautuneet. Liiallista omaperäisyyttä bändi ei tarjoa vielä debyyttilevylläänkään, mutta odotetun vahvat näytöt bändin musiikillisesta lahjakkuudesta korvaavat tämän puutteen täydellisesti. Miehen oma sooloura käsittää tähän mennessä kahdeksan pitkäsoittoa (jos mukaan lasketaan ensi kuussa ilmestyvä remixalbumi), joiden kontekstissa hän on esittänyt niin heviä, progressiivista rockia kuin klassista musiikkiakin. esittää, ja mitä tämän 25 biisin settilistasta voi päätellä, niin tyyli on pysynyt yhtenäisenä kautta linjan. Nämä musikat eivät ole päästäneet levylleen mitään ylimääräistä. TOMI POHTO Marty Friedman MASCOT joten tämä tuore livejulkaisu piti tarkastaa ihan yleissivistyksenkin puolesta. Exhibit A on ihan mallikkaasti toteutettu livelevy, jossa myös soundit ovat kohdillaan. Exhibit A Live In Europe on nauhoitettu viime vuonna Loudspeaker-kiertueen yhteydessä, ja varsin mellevää meininki vaikuttaa olevan. Friedmanin taustabändi on taattua laatua ja koostuu rumpali Jeremy Colsonista, basisti Chris Caterosta ja kitaristi Ron Jarzombekista. Niitä korostaa konstailematon, tarkoituksellisen laahaava rummutus. Odotukset seuraavaa julkaisua kohtaan ovat kuitenkin kovat. SAKU SCHILDT Inferno_2008_55_arviot.indd 86 10.3.2008 21:58:28. Tallenne on tunkkainen, mutta samalla se korostaa yhtyeen DIY-asennetta ja antaa kellariräimeelle oman tunnelmansa. Ekstroja levyltä ei pientä biografiaa lukuun ottamatta löydä, ja cd-puoli käsittää saman keikan muutamia välispiikkejä lyhyempänä. Onneksi raskaammat riffit taittuvat bändiltä tiukasti, ja niistä löytyy myös huomattavasti keskivertoa kekseliäämpiä rytmityksiä. Vanhaa punkkiahan D.O.A. Muutamat todella kovat väläytykset debyytillä kertovat sen, että tämän bändin suhteen tulee olla valppaana. JONI JUUTILAINEN Fear Of Fours Never Heaven VALERY 51Koodia EMI Mustat sydämet D.O.A. Live In San Francisco 2B1 MULTIMEDIA Kanadalaisen D.O.A:n meriitteihin luetaan hardcorepunkin kehittäminen yhdessä muutaman muun kollegansa kanssa. Onneksi levyltä löytyy kuitenkin Street Demonin, Paradise Expressin ja Gimme A Dosen kaltaisia kipaleita, jotka kompensoivat hieman tätä vajetta. Martridenilla on todella hyvät lähtökohdat tulevaisuuttaan varten. Etenkin Friedmanin ja Jarzombekin yhteissoitto on paikkapaikoin varsin hämmästyttävää kuultavaa. Hyvin raskaasti. Musiikki on aihekuvastonsa kuuloista, täysin. turvonnut merilehmä. Kolmen vuosikymmenen mittaisesta urastaan huolimatta yhtyeen musiikki on jäänyt minulle melko oudoksi, 86 INFERNO MAALISKUU 2008 51koodia on suhteellisen lyhyessä ajassa onnistunut ankkuroimaan itsensä modernia suomalaista rokkia ihannoivan nuorison tajuntaan. Jo pahaenteisen intron jälkeen iskevät lohduttomat visiot punanuttuisesta pikkutytöstä tepsuttamassa tuhkasateessa, leikkeihinsä eksyneenä ja tietämättömänä tapahtuneesta. Tylsimmillään yhtye on valjastaessaan käyttöön jenkkilähenkisen melodialaulun, jolloin biisit kutistuvat yllätyksettömiksi jollotuksiksi. Sen sijaan True Obsessions- ja Introduction-levyjen materiaali on jätetty kokonaan paitsioon, mikä on hieman outoa. Music For Speedingiltä on otettu viisi biisiä ja Loudspeakeriltä neljä. Kiertueen setti koostuu pääasiassa kahden viimeisimmän pitkäsoiton materiaalista. Yllätyksellisin veto lienee 8minuuttinen Tiera-instrumentaali, joka ei ole hullumpi sekään. Hieman parempia biisivalintoja olisin kyllä toivonut. Hemmetti, tämähän toimii hyvin! Orkesterin taika piilee Faith No More -henkisessä metallissa, johon sekoitetaan mielikuvituksekkaasti flamencopoljentoa ja arabialaisia rytmejä. Muspellz Synir ei ole huono levytys, mutta sen poukkoileva, röpösoundinen ja hankalasti lähestyttävä sävellystyö ei varsinaisesti myöskään vie mukanaan. Bändin jämäkkä, syntikkapohjainen dark metal yhdistelee oivasti murskaavaa aggressiota ja kaunista tunnelmointia. Itse asiassa maassa riittää aivan poskettoman kömpelöitä hevibändejä vaikka millä mitalla. Singlenäkin ilmestynyt nimibiisi ja Lasimaailma ovat ehkä albumin parasta antia, vaikka toki tehokkaita jippoja löytyy muistakin kappaleista. Fear Of Fours on löytänyt tyylin, jota jalostamalla siitä voi tulla kerrassaan hillittömän hyvä
35 millin filmille tallennettu teos on kuviltaan edelleen kuranttia tavaraa, eikä useita Maiden-taltiointeja myöhemmin pilannut Steve Harris ollut vielä Live After Deathin aikaan onneksi kiinnostunut leikkaamisesta. Ja kyllä maaliskuussa 1985 Long Beach Arenalla taltioitu konsertti edelleen kova on, perkele. Toki hyviäkin hetkiä löytyy. Vaan kun bonusmateriaalillekin kiertyy mittaa lähes kolme tuntia, on paketin katsomisen jälkeen olo melko lailla Iron Maiden. EMI Iron Maiden EMI Live After Death Vaikka Iron Maiden on levymusiikin osalta kohdaltani loppuun tongittua tavaraa, eikä esimerkiksi Early Days -dvd:tä ole tullut juuri ostamisen jälkeen katsottua, aiheuttaa Live After Death positiivisia väristyksiä. Esimerkiksi Nothing Is Lost on kerrassaan kaunis, ja surussa kuuluu ajoittain aitous. Tällainen kulttuurituote olisi ollut syytä saada myös myyntikiekolle. LAURI YLITALO Pyorrhoea METAL MIND Desire For Torment (reissue) Alun perin vuonna 2004 julkaistu Desire For Torment ansaitsee kehut vielä uusintakierroksellakin. Livenä ryhmä on varmasti maailman kovin ja aggressiivisin, mutta levyähän tässä, perkele, arvostellaan. Suomessa televisioinnista vastannut Yleisradio toteutti aikanaan kansanvalistuksellista tehtäväänsä käännättämällä koko konserttivideon, ja erityisesti Aceshigh eli "Hävittäjä-ässät työssään" kummittelee omassa päässäni varmasti hautaan saakka. Vaderista tutun Darayn huolehtima rumputuli ja tehokkaat murskariffit pyörittävät genren kliseitä, mutta osumatarkkuus on julma. Live After Deathin ainoa elimellinen vika on tekstitysten puute. Cataract on uskomattoman turha bändi. Jos vahvasti klassisella musiikilla höystetty power saa sydäMAALISKUU 2008 INFERNO 87 Inferno_2008_55_arviot.indd 87 10.3.2008 21:58:33. Ruumistuuli puhaltaa ankarasti. KARI KOSKINEN Mourning Caress Inner Exile RESTRAIN RECORDS Gerrit Mohrin päiväduuni on hääriä Century Median pomona. Oppia ikä kaikki, tuumaa bändi ja pakenee sisäisesti saksalaisen thrashin voimin. Jämälaatikosta poimitut riffit, keskinkertaistakin tavanomaisemmat kappaleet ja yksitoikkoinen huutaminen ovat resepti, jolla näissä kisoissa ei edetä lähtöviivaa pidemmälle. Öisin hän hyväilee surua ja rääkyy Mourning Caressin solistina. Levyn teemoina ovat kuulemma epätoivo ja melankolia, mutta kun sanoitukset ovat kuin 15-vuotiaan päiväkirjasta repäistyjä angstinpuuskahduksia ja soitosta puuttuu oleellinen vimma, ei tämä onnistu ravistelemaan suuntaan tai toiseen. Jos haluat tylsyttää itsesi hengiltä, kannattaa katsastaa mitä "yllätyksiä" tällä bändillä on hihassaan. JONI JUUTILAINEN Andre Matos STEAMHAMMER Time To Be Free Jos tilu ei tipahda, unohda tämä. Iron Maidenin keski-ikä on tällä taltioinnilla vielä alle 30 vuotta ja meno sen mukaista. Puolassa 1984 taltioitu Behind The Iron Curtain sekä Rock In Rio 1985 ovat lämmittäviä ajankuvia. Tuoreen 5.1.-miksauksen täyttä taikaa on televisioni monoäänentoiston välityksellä hankala todentaa, mutta edes vaillinainen toistotekniikka ei jätä sisältöä arvailujen varaan. Kovin on perinteistä ja paikallaan junnaavaa räminää, jota edes muutamat sinänsä nokkelat riffikuviot ja melodiankuljetukset eivät onnistu nostamaan keskinkertaisuuden suosta. Varhaisessa teini-iässä muut konserttivideot lukuun ottamatta Saxonin Live Innocencea sekä myöhemmin AC/DC:n Liveä eivät tuntuneet juuri miltään. Asiaa ei auta, että Mohr kiljuu kuin äänenmurroksen kanssa kamppaileva pojankloppi. Kokonaisuudessaan Inner Exile on kuitenkin kuin itsepäinen hyttynen, joka ei edes pistä, inisee vain. Debyytistä on ehtinyt vierähtää viitisen vuotta, syinä miehistönvaihdokset ja bändin omien sanojen mukaan "vanheneminen ja muu bullshit". Maidenille tyypillisesti dvd-julkaisun oheismateriaalissa riittää. Offia, Offia. RIITTA ITÄKYLÄ Cataract s/t METAL BLADE Epäilyttävän suurta suosiota nauttiva sveitsiläisbändi on oiva synonyymi kaikelle sille, mikä metalcoressa on turhaa ja tylsää. Puolalaisten kuolojäärien ohjastama deathgrind-partio latoo arkkuun sen sortin suolimassaa, että vatsaa kääntää. History Of -haastatteludokumentista taas ei paljoa kostu: jäsentensä yksityisyyttä varjeleva yhtye ei päästä edelleenkään iholle saakka. Tummasävyisen tuhti tuotanto ja Rotten Soundista muistuttavat biisit pelaavat liki täydellistä yhteispeliä. Klassikkoa pukkaa klassikon perään World Slavery Touriin mennessähän yhtyeen diskografiaan ei vielä heikkoja tekeleitä mahtunut ja vaikka Dickinsonin laulu on paikkapaikoin tolkuttoman epäpuhdasta, liekö tuon kanssa niin tarkkaa. Jos 1980-luvulla konserttitaltiointien taso oli suurimmalta osin standardi tylsää u-matic-videorealismia toivottoman hitaasti leikattuna on Live After Death yhä laatutuote
Karvalakkibudjetilla työstetyt musiikkivideot ovat nykymittapuulla lähinnä huvittavaa katsottavaa, vaikkakin Stranger Aeonsilla on ollut haussa jo hieman perinteisestä poikkeavampaa otetta. Clandestinelle siirryttäessä kiivastempoisella Left Hand Path -debyytillään (1990) selvää jälkeä tehnyt ruotsalaisbändi hidasti pykälän verran tempoaan, lisäsi suoraviivaiseen death metaliinsa lisää koukkuja ja teroitti ääripäitä entistäkin terävämmiksi. Levylle bonusmateriaaliksi lätkäisty dvd koostuu legendaarisesta Monkey Puss - livejulkaisusta ja viidestä musiikkivideosta. Suosikkibiisiä ei nouse. Syvä kumarrus kuitenkin taidokkaille muusikoille ja erityismaininta raikkaista etnovaikutteista. ANNA SAURAMA Parasite City HYPE 10 Hits To K.O. Tampere-Hämeenlinna-Helsinki-linjalta kotoisin oleva Parasite City on ahkeroinut viime aikoina kovasti esille päästäkseen. Jos pidit Angrasta ja Shamanista, mieltynet tähän. Appetite For Destruction osataan ulkoa etu- ja takaperin, ja laulaja Sebastianin ääni narisee osittain samoilla taajuuksilla kuin itse William Bruce Rosella. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä päätelläkseen, mistä Parasite Cityn kajalikynin koristettu katurock on saanut keskeisimmät vaikutteensa. Sen sijaan kitaristien Hernandez ja Mariutti näppäily puhuttelee. Yhtye myös tekee yhteistyötä osaavien tahojen kanssa, kun levy-yhtiönä toimii muun muassa Negativen menestyksen taustalla oleva Hype ja tuottajaksi on saatu Johnny Lee Michaels. Tasaisen toimiva kappalemateriaali iskee parhaimmillaan todella rajusti kuonoon, etenkin Chaos Breedin huikea dynamiikka ja Sinners Bleedin kauhuleffatunnelmat vakuuttavat kerta toisensa jälkeen. Arviot Earache Entombed EARACHE Clandestine (reissue) Kiistattomista metalliklassikoista tehdyt uusintapainokset ovat siitä mukavia, että aikoinaan kyseisen levyn missanneena voi ottaa menetetyt vuodet takaisin hyvillä mielin. Allekirjoittanut ei lämpene Matosin äänelle, vaikka sen ala laaja onkin. Erityisesti levyn loppupään kappaleet ovat varsinaisia minisinfonioita. Jäätävänä livebändinä tunnetun Entombedin keikkakatsaus antaa sen sijaan jo hieman mielenkiintoisampaa katsottavaa, sen verran vastustamattomasti Astorian-keikan energisyys sieppaa mukaansa. Mutta onko levy todellakin niin kova kuin väitetään. Rumpuja soittaa vasta 16-vuotias mutta hillittömän lahjakas Eloy Casagrande. Nuoremman sukupolven metallidiggarille Clandestine (1991) edustaakin juuri sitä osastoa, josta isommat pojat ovat puhuneet naama peruslukemalla jo vuosien ajan. Clandestine on levy, jonka tehoa ajan hammas ei ole vienyt lainkaan, joten uusintajulkaisu on enemmän kuin perusteltu. Kappaleet ovat tarttuvia ja Inferno_2008_55_arviot.indd 88 10.3.2008 21:58:48. Elämässä tarvitaan 88 INFERNO MAALISKUU 2008 poweria, mutta tällaisenaan se ei ole minun juttuni. Täydellisyyteen Clandestine ei missään nimessä yllä, mutta albumi täyttää paikkansa ehdottoman pitävänä dokumenttina oman aikakautensa death metalin kovasta tasosta. JONI JUUTILAINEN mesi tykyttämään, tarkasta. Välillä venytellään ja vitkutellaan miltei gannarityyliin, ja sitten taas päästetään ravurit vapaaksi kitarankielille
Inferno_2008_55_arviot.indd 89 10.3.2008 21:58:56
Vaikka en bändin musiikkia kuullessani kykene täysin ruumiistani irtautumaan, näkisin Kiukaan parhaiden aikojen tekevän vielä tuloaan kunhan saavat ensin hiottua biisikynänsä todelliseen terään. Kiuas vakuuttaa kypsyydellään ja taidoillaan, mutta itse musiikillinen anti jää harmittavan valjuksi. Varsinkin lopun Tombstone ja Battle Song ovat komeita esityksiä. Ehkä kaupallista potentiaalia ja karismaa vain kaivattaisiin enemmän. Anton Belov laulaa lähes pelkästään suomeksi, vaikka yhtye on peräisin Venäjältä. PANU KOSKI tarvittaessa koskettaviakin. Vokalisti Antti Lindholmin karhean äijämäinen laulu on omiaan moiseen hienkatkuiseen rokkailuun. Periaatteessa kaikki on siis kohdallaan, mutta lopullinen ihastus jää syntymättä. Kaunista alakuloa unenomaiseen oloon. Uutta levyä mielenkiintoisempi onkin bändin kotisivuilta löytyvä keikkablogi tien päältä Immolationin ja Rotting Christin kanssa. MARJA KONTTINEN Valitettavasti pieneksi väliinputoajaksi ja turhan vähälle huomiolle jäänyt torniolainen Lambs osaa tarjota tiukkaa rockin ja metallin poljentoa levy toisensa jälkeen. JONI JUUTILAINEN Inferno_2008_55_arviot.indd 90 10.3.2008 21:59:05. On myös aina miellyttävää huomata, että levyn loppuun on maltettu jättää ensiluokkainen esitys, tässä tapauksessa Wardin laulutaitoa komeasti alleviivaava The Other Side. Lambs on yksinkertaisesti toimiva raskaan rockin puurtaja, joka ei tosin yllä aivan huipulle asti. Kappalemateriaali on hyvin korkealaatuista. Ruotsalainen Vains Of Jenna on rakennettu pitkälti samoista puista kuin Parasite City, mutta jotenkin sen meininki on vaikuttavampaa ja "aidompaa". on silti kelpo pelinavaus. TONI KERÄNEN nut Ruotsin Tore Stjerne, jonka Necromorbussoundi paranee vuosi vuodelta: kliininen tuotanto onnistuu säilyttämään black metalin intensiivisyyden ja särön olematta liian muovinen. Soitto toimii viheliäisen hyvin, ja kappalemateriaali viiltää jopa yllättävänkin tehokkaasti. Alku-intron jälkeen käyntiin potkukelkahtaa sumuinen, doom-henkinen ja varovaisiin lainausmerkkeihin asettuva metalli varustettuna black-rääynnällä. Ei kulunut aikaakaan, kun playn skeptinen painallus upotti kuuntelijan sulavalinjaisen ja aseistariisuvan AOR-aallokon syleilyyn. Tasaisen hyvä Twist Of Pain on jo yhtyeen viides täyspitkä. Aiemmat kaksi tuotosta ovat menneet minulta pahemman kerran ohitse, mutta satunnaiset keikkakokemukset ja ystäväpiirin hehkutus bändin mahtavuudesta on pitänyt kiinnostusta yllä. Yhdistetyllä laulajan ja basistin pallilla tällä kolmosKhymeralla seisoo Dennis Ward. Bändistä jää kuitenkin Norjan Zyklonia muistuttava maku: Averse Sefirassa riittää soittotaitoa ja energiaa, mutta musiikki tuntuu etäiseltä ja tunteettomalta. Raskaassa riffitulituksessa yhdistyvät niin Metallica, Motörhead kuin myös Misfits ja suomalaisista parhaimpana esimerkkinä Peer Günt. Kiukaan konsepti yhdistelee eeppisen heavy metalin, rankemman rypistyksen ja jopa lievät folk-vaikutteet saumattomasti samaan pakettiin. 10 Hits To K.O. Bändi onkin Yhdysvaltain suhteellisen pienen black metal -skenen suosituimpia bändejä, ja modernia blackia soittavan Teksasin trion faneja varmasti miellyttää uuden kokopitkän lähes tuntiin venyvä pituus. Kauan-avainsana on tunnelma, attribuuttina voidaan käyttää "eteeristä". Pianon voimin auki raottuva Lumikuuro on Kauan-yhtyeen esikoisalbumi, ja tämä myräkkä onnistuu hetkeksi hämärtämään terävärajaisen arkitodellisuuden pehmeänkutsuvaksi idylliksi. Vahvoja ja rujoja rockriffejä suolletaan taas varmalla otteella. Puolituntinen vierähtää rattoisasti, etenkin levyn nimibiisin, For The Truthin ja Damaged Bloodin tahdissa. The Greatest Wonderilla parrasvaloihin hakeutuu parikin nimekästä herraa. viulu, elävöittää soundia entisestään, ja mustasta mullasta kasvaakin esimerkiksi Villiruusun tapainen akustinen puhtaan kauneuden ilmentymä. Jo kannen herkkä akvarellimaalaus erottaa tämän hiutaleen teollisesta lasinalushetteiköstä. Liuta muita instrumentteja, mm. Mies on useimmille tuttu Pink Cream 69:n hemmovahvuudesta, jossa hän kuitenkin tyytyy basson kielien kosketteluun. Kiuas on edennyt urallaan hieman varkain, ja onkin aika hämmentävää, että käsillä on jo bändin kolmas levy. Arviot Jeniin Kosketinsoittajan pesti on langennut Daniele Liveranille, joka muistetaan esimerkiksi suuruudenhullusta Genius A Rock Opera -levykolminaisuudesta. Sitä ei kuitenkaan kannata jäädä vartomaan vaan esittää Lumikuuro-vaatimus heti levykauppiaalle. The Greatest Wonder tarjoaa virtaviivaista euro-AOR-avoautoilua, jonka matkassa tukka alkaa hulmuta hiuspehkon tuuheudesta riippumatta. Tietyllä tapaa bändi onkin saanut puristettua musiikkiinsa melkoisen kasan kiinnostavia piirteitä, mutta kokonaisuus on selkeästi vähemmän kuin osiensa summa. Ehdottoman ansiokasta bändin tuotanto silti on, ja albumi ansaitsee ehdottomat suositukset. TERO LASSILA Kiuas The New Dark Age SPINEFARM Averse Sefira CANDELIGHT Advent Parallax Khymera FRONTIERS The Greatest Wonder Averse Sefira on keikkaillut ahkerasti Eteläja Pohjois-Amerikassa sekä Euroopassa ja jakanut lavan muun muassa Dark Funeralin, Watainin ja Antaeusin kanssa. Advent Parallax on täynnä kaoottista, taidokkaasti soitettua pimeää metallia, jonka amerikkalaisuus paistaa läpi vahvoista, musiikkia eteenpäin työntävistä riffeistä. Vaikka juuret kaivautuvat ilmeisen tummaan black-maaperään, Lumikuuroa määrittää kaunis ilmavuus, joka saadaan pitkälti aikaan jatkuvasti virtaavilla kosketinsoittimilla. Kauan on kaukana tyypillisestä. Levy on miellyttävän tasainen ilman mainittavia väliinputoajia. Mies vastaa myös levyn tuotannosta, ja Khymeralle Liveranin läsnäolo on tehnyt erittäin hyvää: soundi on nautittavan tanakka. Tämän ymmärtää paremmin tekemällä havainnollistavan vertailun. PANU KOSKI Lambs UHO Twist Of Pain Kauan Lumikuuro BADMOODMAN Tässäpä erikoinen tapaus. Levyn on tuotta90 INFERNO MAALISKUU 2008 Allekirjoittaneelle tähän asti tuntemattomaksi jäänyt Khymera ponnahti geneeristen levyjulkaisujen seasta ketterästi kuin taruolento. Vaivalloisesti paljastuville kärkisijoille kiilaavat riehakas Borderline ja tukasta tarraavalla kertosäkeellä sähköistetty Since You Went Away. Uusi levy on paraikaa tekeillä, ja parhaassa tapauksessa Tietäjän laulua viritetään jo kuluvan kevään aikana. Toisinaan laulu vaalenee puhtaaksi asti, ja kuuron keskeltä erottuu myös ambient-levitointia folk-painoin
Bändin soitto, soundit ja kappaleet ovat varsin mallikelpoisia. 21 Lucifers osaa hommansa sinänsä hyvin, mutta näitä ylituotetun tuntuisia tusinabändejä tunkee jo ovista ja ikkunoista. Syyttävän sormen kohdistaminen on tässä tapauksessa varsin mahdotonta, mutta kun ei ihan tahdo lähteä, niin ei vain lähde. MEGA levyn keskellä. Veljesten luoma death/thrash on jälleen kipakkaa, mutta myös analyyttiselle suunnittelutyölle on jätetty sijansa. Aika ajoin tavoitteellinen kimuranttius on ylittänyt kyvyt, minkä seurauksena musiikillinen kädentyö on muistuttanut egohäiriöisesti ripuloivaa automaattikirjoitusta. Ilmeikkäämmällä nokkamiehellä varustettuna yhtye olisi huomattavasti mielenkiintoisempi tapaus. Veli Igor teki bändin kanssa seuranneina vuosina tyydyttäviä, mutta helposti unohdettavia levyjä, kun taas Max eksyi omaan jumpdafukup-maailmaansa. Okei, olette jälleen aitoja metallikunkkuja, mutta tekojen tueksi ei tarvita muiden alentamista. Kun albumin soundipuolikin on positiivisessa mielessä suoraan 1980-luvulta ja kymmenen veisun kesto tasan tarkkaan puoli tuntia, on albumi helppo tyrkytä soittimeen lähes koska vain pieksennän puutostilan iskiessä. Sen notkea progressiivinen rock on ajoittaisista ylikuormituksistaan ja sisäisistä yhteismitattomuuksistaan huolimatta kiehtova poikkeus populaarimusiikin valtavirrassa. MIKKO KURONEN vaikka aluksi luulin levyn koostuvan yhdestä ja samasta, nälkävuoden mittaisesta biisistä. LASSI ORELL Fastkill Nuclear Thrashing Attack WORLD CHAOS Norther N CENTURY MEDIA The Mars Volta UNIVERSAL The Bedlam In Goliath Progressiivista mierontietä vuosikymmenen alusta kulkenut The Mars Volta on ollut ripeä viimeistelijä. Muutama asia saattaa olla esteenä jättipotin saavuttamiselle. Aivan kuin kopla käyttäisi antiperspiranttia tilanteessa, jossa miehisen odöörin pitäisi löyhkätä avoimesti valtoimenaan. The Mars Volta menee TBIG:llä nopeasti funkrockaavaan asiaan, mutta laventaa kertomustaan välillä liian kauttarantaisesti virtuoosimaisen turhiin c-, d- ja ö-osiin. Täyteen survotut äänieepokset ovat vuoden 2003 De-Loused In The Comatorium -debyytistä lähtien seuranneet toisiaan vuoden kahden välein. Nyt veljekset ovat sopineet riitansa ja sivutuotteena saadaan kuultaville murskaavaa musiikkia. Devillac Three Hours To Coma OMAKUSTANNE Turkua mollaavat vääräleuat saattaisivat Devillacia kuultuaan nähdä samankaltaisuutta tapahtumaköyhän ja karun aavikon sekä itse kaupungin välillä: ainakin kuulemansa perusteella osaa nimetä orkesterin selkeän esikuvan Kyussin. Soundimaailmaltaan levy on parasta mitä rahalla saa ja samalla jokseenkin sliipattu tapaus. Toiseksi N ei sisällä hittibiisejä. Härö- ja tuhinafrekvenssi on minimissä, kappaleet kulkevat enemmälti ymmärrettävillä riffeillä ja melodioilla kuin neropalvontaan kutsuvalla tähtisumulla. Mutta, vaikka tuotanto on sopivan surisevaa, tunnelma osuvan hypnoottista ja instrumenttien hallinta laulua myöten miellyttävän eloisaa, tuntuu albumia kuunnellessa koko ajan siltä kuin bändi ei päästelisi aivan täysillä. Nuclear Devastation! Kill And Possess! Annihilation Betrayer! Fastkill on nimensä mukaista, lähes koko ajan täysillä etenevää kohkausta, joka on kuitenkin tarkkaan hallittua. Komeuden kruununa on lähes hysteerisesti kiekuva vokalisti, jonka tulkinta on kuitenkin erittäin piristävää ja osuvaa aikana, jolloin huuto- ja örinävokalisoinnit ovat vallitsevia itseilmaisun muotoja rankemman musiikin parissa. Muuten Cavaleran veljesten paluuta voi tervehtiä suurella ilolla. TONI KERÄNEN Lattealla nimellä varustettu ruotsalaisretkue ei mitenkään erityisemmin yllätä. Children Of Bodomin pikkuveljeksi leimattu bändi on selvästi satsannut viidenteen levyynsä paljon. 18 kappaletta tätä tavaraa on aivan liikaa, Virgin Steele DOCKYARD1 Noble Savage / Age Of Consent (reissue) Vituttaa vieläkin, kun allekirjoittanut vaihtoi männä juhannuksena Virgin Steelen NummiMAALISKUU 2008 INFERNO 91 Inferno_2008_55_arviot.indd 91 10.3.2008 21:59:13. V2-elokuvassa ensiesityksensä saanut Frozen Angel tarttuu ehkä parhaiten korviin, mutta toisaalta sen kertosäe on puhtaasti ärsyttävä. Goliathin, Metatronin ja Aberinkulan kertosäkeet jäävät mieleen, kappaleiden muut osat eivät niinkään. The Bedlam In Goliathiinkin on vaikea keskittyä koko 76 minuutin mitassaan. Välillä kappaleissa kuuluu charonmaisia sävyjä, jotka nostattavat tunnelmaa. Biisit ovat ajatuksella tuotettuja, orkesteri toimii kuin hyvin öljytty kone, soundimaailma on viimeisen päälle huoliteltu ja yleensäkin kaikesta paistaa suuren maailman meininki. Keikalla Devillac ei varmasti koomaile, sen verran hyvin sen voisi olettaa osaavan pistää usvaa putkeen. Vaan eipä ole Three Hours To Coma ensimmäinen julkaisu, jolla hyvän live-esiintymisen hikinen ja intensiivinen tunnelma ei välity toivotulla tavalla. Ensinnäkin Northerilta puuttuu yhäkin hyvä vokalisti. Soulflyn pari viimeisintä tuotosta tosin antoivat viitteitä paluusta juurille. Puhallinsoittimet sanovat tuut ja prööt. Debyyttilevy sisältää toinen toistaan tyhjänpäiväisempiä deathblack-ralleja. Onneksi bändi on kuunnellut tarkasti ja ottanut opikseen esikuvistaan. Kiva on silti pelkillä mustelmillakin olla. Sen verran vahva desert rock -tatsi turkulaisilla on. Infliktedin kappaleet yhdistävät Max-kauden Sepulturaa Nailbombin hc-pohjaiseen raivoon. Kappalekavalkadi koostuu kokeellisesta, mutta kuitenkin jollakin muodoin arvattavasti virtaavasta rockeksotiikasta, jonka isouden taju on hurjaa luokkaa, dynamiikan vähän niin ja näin. Onko tämä hyvä asia vai tarkoittaako se särmättömyyttä, se jää kunkin kuulijan ratkaistavaksi. SAKU SCHILDT Eihän tästä voi olla pitämättä! Nousevan auringon maan jannut vääntävät vanhan liiton kliseistä rässiä aina valuvaa logoa, levyn piirrettyä sotaisaa kansikuvaa ja biisiennimiä myöten. "Ouija-levy" The Bedlam In Goliath on lennokas, äkkiväärä ja musiikillinen läjä pitkälti samalla tavalla kuin edeltäjänsä Amputechture. The Mars Voltan ansiokkain puoli on aina ollut kyky nokittaa perinteiset tavat säveltää ja ajatella musiikkia. Ainoastaan lyriikoiden "never trust an emokid" -tyyliset heitot ja Killswitch Engagen haukkuminen haastatteluissa hinttareiksi häiritsevät kokonaiskuvaa. Esimerkkinä toimii nimikappale, joka porrastaa osia harkitusti räjähtääkseen kertakaikkisen upeaan kertosäkeeseen. Vähemmistä aineksista muovattu Torniquet Man on tarpeellinen virkistyspiste Hirmuinen on Northerin yritys päästä todella isojen poikien sarjaan. Hate, destruction, kill! MEGA Cavalera Conspiracy Inflikted ROADRUNNER 21 Lucifers PULVERISED In The Name Of Sepulturan legendaarisesta Rootsista on aikaa jo 12 vuotta. Kitarat murisevat viimeisen päälle tymäkästi ja rummut paukkuvat paksusti, mutta se todellinen rankkuus jää uupumaan. Petri Lindroosin kärinä kärsii edelleen poikamaisesta monotonisuudesta, ja puhtaista lauluista vastaava Kristian Ranta on puolestaan yksinkertaisesti kehno laulaja. Cedric Bixler Zavalan ääni on paletissa entistä vahvemmin instrumentti, johon muokkaaminen ja käsittely välillä jättävät kolkonmuovisen soundin. Rönsyilevä visio on purrut etenkin Yhdysvalloissa, missä yhtyeen kolme viimeisintä pitkäsoittoa on noussut albumilistan kärkikymmenikköön. Muutenkin yhtye on ottanut ilahduttavasti pesäeroa Bodomiin. Hymyilyttää kyllä, mutta ei bändille nauraa voi. Uhriluku jäänee kumminkin vähäiseksi, sillä todellisia tapporalleja ei kiekolta löydy. Erityismaininnan ansaitsee Marc Rizzon villi kitarasooloilu. Etniset elementit on tajuttu pitää tällä kertaa minimissään, ja pahamaineinen "um, dois, três, quatro" -huutokin kuullaan vain kerran. En ollenkaan ihmettele, miksi etenkin nuoremman polven hevarit pitävät bändistä, sillä kyllähän se paketoi melodisen deathinsa erittäin sujuvaan ja helposti sulatettavaan muotoon. Kaiken jupinan vastapainoksi täytyy kehua, että kyllähän Norther on rautaisten ammattilaisten hengentuotos. Oikeastaan kappalemassasta on todella vaikeaa nostaa esille mitään erityisen huonoja tai hyviä hetkiä. Aika näyttää, miten yritys poikii hedelmää. Ottaen huomioon, että bändin toimintatapoihin kuuluu yhteensoitto, jossa jokainen instrumentti tekee omaa "taiteellista suoritustaan", tämänkin levyn soolohulluuksia olisi takuulla voinut useammin kerrostaa kappaleisiin päällekkäin perätysten asettamisen sijasta. Myös singlebiisi Wax Simulcra viehättää tiiviillä olemuksellaan, vaikkei sävellyksenä iskevimmästä päästä olekaan. Siihen loppui myös Max Cavaleran taival yhtyeen keulilla
Tärkeämpää on se, että näillä levyillä Virgin Steele kuulostaa ihan oikealta ja elinvoimaiselta yhtyeeltä. Kasvoton kuolometalli amatöörimäisesti esitettynä ei ole kiinnostavin mahdollinen resepti hevibändille. SAKU SCHILDT Jonkinlaiseksi vähemmän tunnettujen nimien superryhmäksi miellettävä Batallion edustaa Bergenin skeneä menevällä black/thrash metalillaan. Omassa maailmassaan Juha Kylmäsen luotsaama viisikko on toki onnistunut kehittymään odotetusti, mutta tuore Reflexion-kiekko esittelee tasan ne samat kuviot kuin genressä on tähänkin asti totuttu kuulemaan. Yhtye ei yritäkään keksiä pyörää uudelleen, vaan niputtaa biiseihinsä alan tuttuja perusoppeja. Näiden(kin) kiekkojen perinnetietoiset soundit ja terve uho sykähdyttävät edelleen. Toivon mukaan bändi ennen pitkää palaa vielä juurilleen. MEGA Onpa komean levytittelin tarkoitus kertoa sitten mitä tahansa, ei se Reflexioniin aiemmin tutustunutta kuulijaa hämää. Klassisen heavy metalin, raskaiden nykysoundien ja silkkojen pop-vaikutteiden sekoitus tekee jälleen selvää jälkeä, ja esimerkiksi Mercenary Man on iskelmäheviä upeimmillaan. Ja sehän sopii, sillä lätylle on mahtunut vain hyviä biisejä, joista ei otetta, taitoa tahi asennetta puutu. Tämä tulee ilmi vaikkapa kosketinsoitinten roolissa, joiden soundit on jätetty tarpeeksi rosoisiksi ja jotka tarvittaessa vaimenevat suosiolla taustalle. Vaikka esimerkiksi viimeisimmällä Steele-kiekolla biisit ovat silotellumpia ja kypsempiäkin, ei se riitä samalle viivalle tällaisten uria uurtavien levytysten kanssa. Arviot Dark Essence Tahdikkaan musiikin ja riffivoittoisen poljennan toimivuudesta on turha kiistellä, sillä musiikki on tällä erää vain tehokeino sanoman perille toimittamiseen. Faneille korkeintaan, samoin kuin uusilta versioilta löytyvät bonukset. Englannilla on DragonForce, Italialla Rhapsody Of Fire, Ranskalla Heavenly ja niin edelleen. Aiemmin vain oman lafkansa toimesta ep:n verran matskua julkaissut poppoo sai työllään levysopimuksen, ja kuin kiitoksena tästä on lopputuloksena melkoisen kovatasoinen kiekko täynnä napakkaa turpaanvetoa. Morkkista helpottanevat hivenen nämä uudelleenmasteroidut Steele-julkaisut. Oikeastaan sillä, että Virgin Steelen läpimurroksi muodostunut Noble Savage ja osittain välityöksi jäänyt Age Of Consent on nyt masteroitu uudelleen, ei ole suurempaa merkitystä. Yhtyeen kannattaisi myös vakavasti pyrkiä eroon sinkkulohkaisu Twilight Childin tyylisistä sävellyksistä, pelkästään jo HIM- ja Negative-vertausten välttämiseksi. JAAKKO SILVAST Firewind The Premonition CENTURY MEDIA Anal Stench EMPIRE Red Revolution Metsatöll Iivakivi NAILBOARD Eteläisen sukulaiskansamme edustaja Metsatöll on ammentanut niin musiikkiinsa kuin teks92 INFERNO MAALISKUU 2008 Rohkeiden ja aggressiivisten lyriikoiden siivittämänä louhii tämä puolalainen death metal bändi toiselle albumilleen. Nelikko kuulostaa urbanisoituneelta tai vähintäänkin astetta sivistyneemmältä kuin ennen, ja kaikki Conan Barbaaria lukeneethan tietävät, kuinka kaupunkilaistuneille ex-villeille käy. Takavuosien tuskat ja vihat tuodaan julki Red Revolutionilla stalinisminvastaisin sanoituksin; osittain pureutumalla piinaaviin yksityiskohtiin, osittain luomalla yleinen silmäys yhteiskunnan epäinhimillisiin oloihin. Lähes jokaisella Euroopan maalla tuntuu olevan tätä nykyä oma melodisen metallin "virallinen" edustaja. Eihän siitä jäänyt käteen kuin karmeat jälkeiset, mutta kuulopuheiden mukaan jenkkisotureiden maihinnoususta olisi kostunut huomattavasti enemmän. Paperilta luettuina Firewindin sanoitukset kumisevat tyhjyyttään ja ovat bändin selkein Inferno_2008_55_arviot.indd 92 10.3.2008 21:59:15. Reipastempoinen kiekko ei lafkan kuvauksen mukaan ole uutta musiikkia vaan vanhaa kamaa toki omalla soundillaan toteutettuna. Bändin musiikillaan luoma pakanallinen tunnelma on parhaimmallaan ollut erittäin alkuvoimaista, vahvaa ja vedonnut hyvin suomalaisen metalliväestön mielenlaatuun. Yksinkertaisista sovituksista löytyy yllättävää tarttuvuutta, ja pääpaino pysyy siellä missä sen on ajateltukin pysyvän. EVE Evilheart Storm Of Annihilation OMAKUSTANNE The Batallion DARK ESSENCE Stronghold Of Men Meksikolainen Evilheart mättää Obituaryn ja Morbid Angelin tyylistä death metalia oikein sydämensä kyllyydestä. Resepti on hiottu jotakuinkin täydelliseksi jo aiemmin ja samoin ohjein edetään nytkin. Näistä ja monesta muusta vie kuitenkin voiton Kreikan Firewind, joka palaa viidennellä julkaisullaan valloittamaan yhä uusia sieluja puolelleen. Bändin soitto huojuu tökerösti läpi levyn, ja monin paikoin korttitalo on vähällä romahtaa tyystin. Metsatölilla urbanisoitumiseen meni kymmenen vuotta ja kolme täyspitkää. Lisäksi Firewindissä on aina viehättänyt tietty rokkaava ote, josta monen genren edustajan kannattaisi ottaa mallia. Levy pistää mukavasti jalan vapisemaan, ja osat sopivat yhteen suorastaan mainiosti, aina räkäistä laulua ja hyvää soundia myöten. Iivakivellä tunnelma harvoin muodostuu ja kohoaa oikeanlaiseksi paria poikkeusta lukuun ottamatta. Toki simppeli musiikki on parhaimmillaan hypnoottisella tavalla tehokasta, mutta tällä kertaa lopputulos on turhan usein mitäänsanomatonta riffittelyä niin metalli- kuin perinneinstrumenttien kanssa. Jos tämä kama iskee selvin päinkin, voin vain arvailla vaikutusta kaljahuuruissa. SERPENT Reflexion MACHXX Dead To The Past, Blind For Tomorrow rockin-keikan oluenhuuruiseen kalareissuun. Hyvänä esimerkkinä menköön Noble Savagen nimiraita, joka tiivistää kaiken oleellisen juurevasta eeppisyydestä, alkuperäisestä soturimeiningistä. Albumin yleisilme ja soundimaailma on aivan liian modernia ja steriiliä ylikorostaen kappaleiden yksinkertaisia rakenteita. Kelvollisen Out Of The Dark -debyytin jäljiltä voi todeta ainoastaan sen, että oululaisbändi on jämähtänyt kiertämään kehää. Parhaimmillaan orkesterin biiseistä löytyy hyvää asennetta ja rujoja riffejä, mutta kömpelöhkö toteutus syö musiikista parhaan terän. Remasterit ovat sikäli suuri palvelus niin Virgin Steelelle kuin koko skenelle, että tällaiset helmet ovat helpommin nuoremman polven löydettävissä. Turhan moni näiden levyjen kaltaisista järkäleistä unohtuu pölyttymään 1980-luvun laajaan levykatalogiin. JAAKKO SILVAST teihinsä omasta kulttuuristaan ja sekoittanut niistä omanlaisensa kansanmusiikkimetallikeitoksen
LIPUT 49 EUROA. WELLDONE ON NYT WWW.LIVENATION.FI Inferno_2008_55_arviot.indd 93 10.3.2008 21:59:22. proudly presents JÄÄHALLI, HELSINKI KE 4.6.08 KLO 20, ovet auki klo 19
Tästä on Burning Skiesissa kyse. Vaikka yhtye on kahden täyspitkän levyn saldollaan vielä melkoisen tuore tuttavuus, on kiekolle saatu taltioitua kunnioitettava määrä tavaraa ja jälki on laadukasta kautta linjan. Vaivattoman kokonaisuuden fasadi on lähes pettämätön. Yhtyeen jäsenistöä, taustavaikuttajia ja tietysti kiertuearkea mutusteleva dokkari on mukavan leppoisaa kevytkatseltavaa, mutta materiaalin tasalaatuisuus ja hitaasti polveilevan kerronnan tahti kolkuttelevat välillä uhkaavan lähellä tylsyyden portteja. JASON WARD heikkous. Taitoa ja tarkkuuttakin yhtyeen kolmannelta tuotokselta löytyy rutkasti; ilman tuota hienoista detaljia ei tiukan musiikin soittaminen tulisi kuuloonkaan. Kuvanlaatu on erinomainen kautta linjan ja joko stereona tai 5.1-surroundina toistuva ääniraita tymäkkä ja miksaukseltaan tasaisen selkeä. Kakkoslevyltä löytyvä, kaksituntiseksi venytetty dokumentti on astetta turruttavampi kokemus, mutta se lienee enemmänkin perspektiivistä kiinni. Ensinnä mainittu on mielenkiintoisesti jäsennelty lavalta toiselle sinkoileva karuselli, jossa esiintymislava vaihtuu lähes joka biisin kohdalla. Perässä on pysyttävä ja aisteille riittää prosessoitavaa. 94 INFERNO MAALISKUU 2008 Shade Empire Zero Nexus DYNAMIC ARTS Shade Empire se jaksaa yllättää. Kahdelle levylle pilkotun neljätuntisen kokonaisuuden päävetonaulat ovat parinkymmenen biisin livekooste ja lähinnä bändin jäsenistön sielunelämää valottava dokumentti. Volbeat kiersi ahkerasti 2007 ja soitti tiiviin keikkarupeaman klubeja ja festarilavoja myöten, ja dvd:lle on poimittu parhaat vedot ympäri Eurooppaa. Arviot Volbeat Volbeat MASCOT Live: Sold Out! Tanskalaisen rock- ja metalliskenen kiistaton ylpeys, Elvistä ja Lemmyä samaan hengenvetoon kanavoiva Volbeat ilahduttaa ystäviään kattavimmalla dvd-paketilla miesmuistiin. Välillä poljetaan huippulukemissa, toisaalla muistetaan hidastella. Osa kappaleista on leikattu montaasimuotoon usealta keikalta. Ei niinkään tasaisen vahvapiirteisillä levyillään, vaan kappaleesta toiseen mielikuvitusta ja mielenkiintoa ruokkivilla nyansseillaan, joita yhtye onnistuu loihtimaan döödispohjalta ponnistavien sävellystensä jokaiseen käänteeseen. Spontaanisenkatkuiset käännekohdat ja tempovaihdokset kappaleiden aikana pistävät kuuntelijan persuksistaan kiinni tuoliin. Toinen toistaan kopioivia kappaleita ei levyä kuunnellessa tarvitse harmitella. Jos yhtyeen musiikille pitäisi genre tai termi sorvata, kutsuisin sitä nimellä "death metal plus" ja perään ainakin aanelosen verran nimikkeitä. Se, mikä Zero Nexusilla ennen kaikkea säväyttää, on levyn vankkarakenteisuus. Dvd sisältää livetaltioinnin ja dokumentin lisäksi kaikki Volbeatin musiikkivideot, kuvagallerioita ja muita herkkuja. Eivät jaksa nämä "meidän basisti on hyvä jätkä" -selkääntaputtelut ja backstage-perseilyt enää oikein säväyttää, mutta se luettakoon allekirjailleen kyynisyyden piikkiin. Vaikka Zero Nexusin musiikillinen pohja lepää perinteiden pehmeällä pinnalla, käytännös- Inferno_2008_55_arviot.indd 94 10.3.2008 21:59:31. Shade Empire kuulostaa rönsyilevimmilläänkin vankkumattoman määrätietoiselta ja haparoinnin heikommille jättävältä, yhtenäiseltä yksiköltä. Toisaalta hienojen sävellysten kera niihinkin alkaa muodostua nostattavia merkityksiä, kuten vaikkapa Angels Forgive Me -biisissä. Kyseisessä kappaleessa rumpali Mark Cross tekee myös kertosäettä hienosti maustavilla filleillään tärkeän muistutuksen siitä, että Gus G:n tyylikäs kitarointi ja Apollo Papathanasion uljas ääni eivät ole Firewindin ainoita tulkinnallisia vahvuuksia. TONI KERÄNEN Burning Skies LIFEFORCE Greed.Filth.Abuse.Corruption Britit ovat panneet vesille sovituksellisesti niin hemmetin toimivan death/grind-levyn, että hyvää tekee. Punaista lankaa ei kadoteta hetkeksikään, sillä sovituksellisten ristisiitosten, yllättävien tyyli- ja tahtilajimuutosten sekä metallin eri laitamilta ammentavan sävellystyön kaikki osaset toimivat yksittäisen kappaleen ehdoilla perimmäistä ajatusta kadottamatta. Monipuolisuutta ja ideoita löytyy vaikka muille jakaa, eikä niiden parissa ole leikitelty säästeliäästi. Musiikin identiteetti ei hautaudu kikkailun tai kommervenkkien alle. Miten paljon death metal mahdollistaakaan! Monikaan yhtye ei vain tiedä sitä. EVE Täydellinen antautuminen mielipuolisen järjenjuoksun vuolaalle virralle
Albumeita on tippunut tasaisella tahdilla, ja Nuclear Blast -kiinnityksensä johdosta bändin uskoisi pääsevän ansaitsemansa näkyvyyden tasolle. Bändin tyylitajulle on kuitenkin annettava täysi tunnustus, sillä heikoimmillaankin Crematory kuulostaa vähintäänkin hyvältä bändiltä. JONI JUUTILAINEN Korpiklaani NUCLEAR BLAST Korven kuningas Lahden pelimannimetallistit ovat tehneet mahtavaa ja intensiivistä työtä. Viides albumi Korven kuningas on oivaa jatketta viimevuotiselle, kiitettävän arvoiselle Tervaskannolle. Levyn ydinkysymys onkin, kadottaako bändi terävimmän otteensa, kun materiaalia tulee kuin liukuhihnalta. Tässä on lauluja turpiinsa ottaneelta muttei murheen murtamalta. Biisin tulkinta on luonteva, vakuuttava ja sopii Paul Harries Die So Fluid PAROLE Not Everybody Gets A Happy Ending Lyriikkansa perusteella veikkaan, että Grog elää samalla tavoin kuin usein laulaa: varomatta ja täysillä. Elämä on enimmäkseen vastamäkeä, joten sinnikkyys kannattaa repiä jostain muualta kuin toivosta. Perisuomalaisista folk-melodioista kumpuaa yhtä aikaa runsaasti sekä koskettavia että riemastuttavia tuntemuksia. Näitä horror metal -yhtyeitä on Suomessakin jo muutamia, ja haudankaivuuryhmä Deathlike Silencen ohella Domination Blackilla on ennakkoluuloton ote tekemisiinsä. Musiikillisesti Korpiklaani jatkaa tutuilla ja rautaisilla lääkkeillä. Hauntingilla kättä lyövät Lordille ominainen kauhurockiskelmä ja King Diamondin salamyhkäinen eeppisyys. Yksilölliset biisit, niiden jännät laulumelodiat jotka Grog tulkitsee monipuolisesti aggressiivisesta kuulaaseen, jopa välillä vienoon sävyyn ja killeririffit, jotka teroittuvat tajuntaan, takaavat ainakin allekirjoittaneen kohdalla, että tämä levy tulee pyörimään soittimessa puhkikulumiseen asti. ANNA SAURAMA MAALISKUU 2008 INFERNO 97 Inferno_2008_55_arviot.indd 97 10.3.2008 22:00:24. Perinnesoitinten teho tuntuu kasvavan koko ajan, ja kitaroistakin irtoaa säröä ripaus aiempaa enemmän. Nopeatempoista ilottelua on jälleen runsaasti, vaikka bändin tuotannossa on jatkuvasti enemmän myös sielukkuutta ja syvyyttä. Hauntingin kolme muuta omaa rallia taas kiteyttävät bändin raskaampaa olemusta. Vastaus on ei, vaikkakaan suuria nyansseja bändi ei toistaiseksi esittele. Kakkoslevyllä Die So Fluidin metallisen rockin räyhä on siirtynyt yhä enemmän ilmaisun ulkoasusta sen intensiteettiin. Hieno veto Domination Blackilta oli tehdä versio Kissin A World Without Heroesista. Suomenkieliset lyriikat toimivat edelleen laulaja Jonne Järvelän suussa paremmin, ja on ilo huomata, että härmällä on valtaosa tämänkin levyn sisällöstä. Olkoonkin, että se kertosäkeen pianoraita on ehkä turhankin korni. Soundi on selkeä ja pelkistetty. Poikkeuksen tekevät raidan Throw You Away jouset, jotka istuvat kuin nenä päähän kappaleen mahtipontiseen finaaliin. alun jälkeen, eikä puolittaisella tyhjäkäynnillä puksutteleva kahdeksan biisin kavalkadi tunnu saavan juonenpäästä kiinni millään. Ja vaikka Haunting on pelkkä ep, antaa se monipuolisen kuvan yhtyeen kyvyistä. Terävimmin biiseistä iskevät työmieshenkiset Metsämies ja Paljon on koskessa kiviä. Kun vuoden takainen eeppinen Vesilahden veräjillä lumoaa edelleen, ei uutukaisen nimibiisi yllä sen rinnalla juuri mihinkään. TERO LASSILA Domination Black Haunting (ep) VIOLENT JOURNEY Mielenkiintoinen ilmestys tämä Domination Black. Vahvan levyn ainoan pettymyksen tuottaa levyn eeposkappale. Toisaalta, vanhakantaisesta ja raskassointisesta humpasta joko pitää tai sitten sitä vihaa. Salakavalasti mieleen jäävä The House Of 1000 Eyes on käypä esimerkki Domination Blackin kyvyistä rakentaa idioottivarmaa hittikamaa. Vanha polttouuni tuhkaa parhaimmillaan todella kuumalla liekillä, mutta yli kymmenen levyn jälkeen alkavat ideat toistaa jo pahemman kerran itseään
Kappaleiden sovituksissa on käytetty ilahduttavasti mielikuvitusta, mutta samalla monet raidat kärsivät sillisalaattimaisesta sekavuudesta. Vaikka tuhtiin ja hallitsemattomaan kitararyöpistykseen koneen kosketusta ei ainakaan vielä tällä levyllä osata aivan saumoitta yhdistää, Tamperelaisen The Cyan Velvet Projectin debyyttilevy The Essence Of Disposal (2006) ei lunastanut yhtyeelle vielä kummoista asemaa kotimaan bändikartalla. Board Up The House on levy, jolla vapaata lääniä haetaan Troy Sandersin porukan Leviathan-levyä muistuttavan kevyemmän sarjan turbulenssihevin ja Convergen astetta tujumman tahtilajihelvetin välimaastosta. Jos yhtyeellä on vastakin ongelmia saada ääntään kuuluville bändimassan seasta, ei tämän pitäisi johtua musiikillisten kykyjen puutteesta. SAKU SCHILDT vutusten takia alkaa paapoa kirjaimellisestikin isojen miesten nykyisiä tekemisiä. Tamperelaisilta löytyy kyllä tyylitajua, mutta kokonaisuutta vaivaa lievä muovisuus. Erinomaisten laulumelodioiden ja sopivan Inferno_2008_55_arviot.indd 100 10.3.2008 22:01:39. Metallin sovinnaisuuksien aiheuttamiin turhautumiin Board Up The House on lääkkeenä käypä, mutta hermoiltaan heikommille sitä ei Moogie Singermanin hysteerisen kirkumisen tai laskelmoimattomien kappalekuljetusten vuoksi tohdi vinkata nautittavaksi. MIKKO KURONEN The Cyan Velvet Project POKO The Towers And The Blizzard Genghis Tron RELAPSE Board Up The House Nokkeluudestaan kuulut angloamerikkalaiset raskaan musiikin käyttöoppaat julistivat jokunen vuosi sitten Mastodonin metallin tulevaisuuden ykkösporaksi. Solisti Pär Johanssonin komea puhdas lauluääni saa entistä enemmän tilaa kähinän jäädessä taka-alalle, ja Chifralla Satariel satsaakin laulajaansa musiikin johtotähtenä. Tätä luokitelmaa seuraten Genghis Tron lienee tulevaisuuden tulevaisuus, kehityksen arvaamattomasti lennähtävä kruunukorkki jossakin siellä, mihin oman muotokielensä jo osin luuduttanut Mastodon tuskin koskaan lähtee. Vredskapta Mörkersagorillakin on ilmeisesti alku, keskikohta ja loppu. Mukaan masinoidut koneelliset pistot oikeuttavat uniikkiuspuheet paremmin. Kosketinarsenaalin pääsointi on vaaksan verran imelä, mutta rujon metallin piiriin tuotuna vaikute on aidosti pirteä. Parhaimmillaan yhtye on kuitenkin vakuuttava. Vaikka duon debyytti on sinällään tasaisen naseva esitys, ei sen sisältämien tunnelmien vaihtelu tahdo oikein toimia loppuun asti. Orkesterin leipälaji on yhäkin industrialhenkinen konejytke. Kappaleet ovat aiempaa suoraviivaisempia niin sävellyksiltään kuin rakenteeltaan, ja tuttu keskitempoinen lönkyttely tuntuu vain hyötyneen virtaviivaistamisesta. London After Midnight ja Marilyn Manson lienevät jokseenkin sopivia vertailukohtia yhtyeen ulosannille. Loppujen lopuksi ei ole kovinkaan kummallista huomata, että Kingdom Of Sorrow kuulostaa suurimmalta osin Crowbarilta ja vähäisemmin Downilta ja Hatebreediltä. Mielestäni se keskikohta uupui, koska huomasin vain alun ja lopun rauhoittavan hiljaisuuden. The Towers And The Blizzard on sujuva levy, jota pyörittää soittimessa mielellään. Parasta kappaletta saa hakea jälleen kissojen ja koirien kanssa, ja saattaapa tuossa etsintäprosessissa kesken kaiken väsähtääkin. Raaemmilla soundeilla ja rujommalla asenteella esitettyinä kappaleet olisivat mielenkiintoisempia. Onneksi levyllä on todellisia musiikillisia ansioita, eikä kiekon hyvyys jää pelkäksi levy-yhtiön vouhkaamaksi sanahelinäksi. Vaikkei Vredskapta Mörkersagor ole aivan täyttä tuubaa, ei sille kuitenkaan voi antaa kakkosta parempaa arvosanaa. LASSI ORELL yllättävät väliosat ansaitsevat kiitosta. Vielä nämä mausteet eivät tuo tuttuun nuottivelliin ennakkoluulottoman makumatkan tuntua. Arviot Vanmakt PULVERISED Vredskapta Mörkersagor Ruotsalaisen Vanmaktin ensimmäinen tuotos on kuvailtavissa termillä "deathblack". Ei nyt sentään missään biisissä kaikilta kolmelta yhtä aikaa, mutta kyllä jokaiselle albumin raidalle löytyisi helposti paikkansa myös kaksikon pääbändien tuotannosta. Parhaimmillaan albumi onkin näissä crowbarmaisissa isoa-miestä-ahdistaa-ja-vituttaa-tunnelmoinneissa, kuten With Unspoken Wordsissa tai puhtaasti Downilta kuulostavassa Screaming Into The Skyssa, menevämmissä hardcore-pohjaisissa viisuissa ei ole läheskään samaa imua. Esimerkiksi tunnelmallinen Obsession on merkillepantavan hieno biisi. Uusi yritys saattaa olla menestyksekkäämpi, sillä tuore albumi on huomattavasti edeltäjäänsä valmiimpaa tavaraa. Musiikki on harpannut jälleen askeleen melodisempaan suuntaan edustaen paikoin jopa popahtaviin sfääreihin kipuavaa riffittelyä. Tämä analyysi saa kelvata levy-yhtiölle kunnioituksenosoituksena yhteensä pari miljoonaa levyä aiemmin myyneen kaksikon tekemisiä kohtaan. MEGA Satariel Chifra (ep) PULVERISED Kingdom Of Sorrow s/t RELAPSE "The members of this band are legendary and will be treated accordingly by the press!" Vai pitäisi sitä legendojen joukkoon nostatettujen herrojen, Jamey Jastan (Hatebreed) ja Kirk Windsteinin (Crowbar, Down) aiempien saa- Viimeisen päälle perinteisen ruotsalaisen death metalin nimeen vannova Satariel ei sorvaa pyörää uuteen uskoon viimeisimmällä äänitteellään, joskin pientä muutosmielisyyttä on havaittavissa. Koneosioissa pusketaan industrial-köpöyksien sijasta keskivahvaa elektroa sekä koskettimin laitettua laaksokohta-ambientia M83:n sähköisen popspektaakkelin tyyliin
Bändi muokkaa elementeistään yllättävän ehjän ja kypsän kokonaisuuden sulavasti etenevää murskausta, jonka käskytyksen edessä kuulija nöyrtyy varsin mielellään. Bändillä on käsissään tutut vaikutteet, mutta yhtyeen poikkeuksellisen hyvä näkemys toimivien sovitusten suhteen pelastaa Dominancen vajoamisen unohdukseen. Esimerkiksi laulussa elää selkeää death metal -henkeä, kun taas melodioissa koukkaillaan paikoin jopa perinteisen heavy metalin puolel- le. Mikä tahansa muu lauluratkaisu sopisi takuulla bändille paremmin. Puolassa viime vuonna järjestetty Metalmania hoitaa homman toisin, sillä levylle ahdetusta 30 kappaleesta ja 11 bändistä vain Darzamat ja Crystal Abyss ampuvat tyhjiä. Kohtalaisen hyvä levy on pilattu aivan hirveillä ja epämiellyttävillä hc-rääkymisillä. Korvia riipivä rääkyminen laskee osakkeita ehkä kohtuuttomankin paljon. kuulostaako kivalta. Kotimaisella Hateformilla on kuitenkin selkeät edellytykset niitata oma nimensä klassikkogallerian seinille, sen verran vihaisesti ja irtonaisesti bändi ensimmäisellä täyspitkällään päästelee. Muilta osin setti on suorastaan pelottavan kovaa laatua, mikä on näiden julkaisujen kohdalla aika harvinaista. Hateformilla on homma lähdössä nousuun oikein toden teolla. Mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan bändi tulevaisuudessa jatkaa. JONI JUUTILAINEN Eri esittäjiä METAL MIND Metalmania 2007 yksinkertaisten kitarakuvioiden tyylipuhdas vuorottelu etenee vakaasti ja vaivattomasti, ja neljän kappaleen mini-cd loppuu juuri oikeaan aikaan jättäen harvinaisen vittumaisen nälän päälle. Metal Mindin tapaan keikat ovat myös ammattimaisesti laajakuvattuja ja 5.1.-miksattuja. Voi kyllä! Parhaat MAALISKUU 2008 INFERNO 101 Inferno_2008_55_arviot.indd 101 10.3.2008 22:01:49. Bändin kärttyinen thrash metal lainailee mausteitaan vähän jokaiselta suunnalta. Kaikki on päällisin puolin ihan kunnossa soitannollisesti, biiseissä on ideaa ja mukavasti variaatioita. Nämä festarikokoelmat tapaavat alistua hajanaiseksi tilkkutäkiksi, jossa osa bändeistä nappaa, osa ei. Ep sisältää neljän biisin lisäksi videon Hogtied Angel -kappaleesta, jonka lasken tylsimmäksi näkemäkseni metallivideoksi miesmuistiin. JASON WARD Cry For Silence s/t VISIBLE NOISE Kahdeksan vuotta tahkonnut brittiläinen Cry For Silence julkaisee debyyttialbumin lukuisten keikkojen ja minijulkaisujen jälkeen. CFS on hyvien riffien ja melodioiden ystäville ihan hyvä uusi tuttavuus. Tätä lisää! Chifran perusteella Satariel on onnellisen kaukana ideakadosta ja kykeneväinen uudistamaan soundiaan, vaikka pehmeämpään suuntaan etenevä ilmaisu tuskin kaikkia miellyttää. Sähköiselle hardcore-pörinälle omistautuneille uskaltaa osoittaa myös vinkkaukset. TERO LASSILA Todella kovat debyyttilevyt tuntuvat olevan nykypäivän metallimusiikissa aikamoisia harvinaisuuksia. Bändi soittaa thrash- ja heavy-painotteista modernia metallia vahvoilla ja monipuolisilla kitaramelodioilla, mutta valitettavasti ne kirpeimmät tusinametalcorenkin piirteet saavutetaan. Zyklon, Vital Remains, Korpiklaani, Entombed, Destruction, Blaze Bayley, Paradise Lost... Hateform Hateform 7:45 Dominance Hälytyskellot soivat kuitenkin koko levyn ajan, kun vokalisti raottaa kurkkuaan
TOR 4 IM EON I SUO S I T LE TE E Inferno_2008_55_arviot.indd 103 S 2008, 27.-29.6. Liput 3pvä 85 , 1 pvä 42 10.3.2008 22:02:31. HELSINKI EN PUISTO, KAISANIEM 6.08 N STALIiputA4 26
Nyt on vuorossa viimeinen Ministry-nimikkeellä kulkeva levytys koskaan. Tuttuun Ylppö-tyyliin yksityinen ja yleinen lomittuvat juonikkaasti keskenään, ja sekä teksteissä että tulkinnassa on lakonisen toteavuuden rinnalla uutta herkkyyttä. Ydinryhmään kuuluvat Al Jourgensenin lisäksi kitaristit Tommy Victor ja Sin Quirin sekä edesmennyt basisti Paul Raven. Lauluista vastaavien Anders Jacobssonin ja Lisa Johanssonin vuoropuhelu toimii hienosti ja etenkin biisien kitarastemmat herkistävät. Mentorinsa Kauko Röyhkän suvereeniuteen Ylpöllä on tosin vielä matkaa. Siksi, että nimihahmon ristiriitainen persoona kantaa Sata vuotta -albumia vielä leimallisemmin kuin Maj Karman tuotantoa. Kuten titteli "co-conspirators" antaa ymmärtää, on levyllä soittamassa hieman sekalainen seurakunta. Draconian kieriskelee niin syvällä murheen alhossa, että on jo siinä ja siinä, heilahtaako musiikki pateettisuuden puolelle. Soittotaito on itsestäänselvyys ja sitä myös esitellään. Siinä missä avausraidan eeppisiin mittoihin venyvä blastbeat-pullistelu on kuin ote Emperor for Dummies -oppikirjasta, onnistuu Gloria Morti yhtä lailla kanavoimaan black metalin vanhoja jermuja uskottavasti kuin tylyttää kuulijaa europerinteitä hyysäävällä death metalilla, josta ei lyijyä tahi aggroa puutu. Vaikka kolmikon tekninen taituruus on paitsi ilmeistä ja kiistatonta, näkyy osaaminen parhaiten itse sävellyksissä ja sovituksissa. Särmiä alleviivaavassa tyylissä on riskinsä, mutta piristävää se pienissä kuvioissamme on. Blotted Sciencen muodostava trio Jarzombek (Watchtower), Webster (Cannibal Corpse) ja Zeleny (Behold...The Arctopus) on kuitenkin sen verran tunnettu ja taitava siinä missä XXX-vastineensa Ron Jeremykin että herrojen debyytti on yksinkertaisesti varsin kovaa tavaraa. Omien ideoiden puute ja turhankin syvään konventioiden suuntaan kumartava biisikirjo tahtovat potkiskella Eryxiä polvitaipeisiin silloin tällöin, mutta sen minkä levy identiteetissä häviää, se paikkaa parhaansa mukaan perimätietoisen yhtyeen hyvässä terässä olevan sävellyskynän vedoilla. Inferno_2008_55_arviot.indd 106 10.3.2008 22:06:55. Niin uusia kuin vähän vanhempiakin coverbiisejä sisältävä Cover Up herättää hieman ristiriitaisia tuntemuksia. Ulkomuistimetallia parhaimmillaan. AADOLF VIRTANEN Ruotsin goottisynkistelijät ovat ennättäneet neljänteen pitkäsoittoonsa ja yhtyeen soundi alkaa olla varsin hiottua jälkeä. Levyllä kolutaan läpi hevin kirjoa laidasta laitaan, mukana on myös vähän rankempaakin tykitystä totuttuun nähden. Pelimanneille löytyy aimo määrä yksityiskohtia hymisteltäväksi, mutta pääsuuntaviivat ovat sen verran selkeät, että kuuntelu on pääosin vaivatonta, vaikkei lukion laaja matematiikka olisikaan suoritettuna. Bändin musiikki rakentaa runkonsa Queensrÿchen, Dream Theaterin ja monen muun vanhan liiton kuninkaallisen pään edustajan viitoittamalle tielle, mutta onnistuu säilyttämään hienosti myös omaleimaisuutensa. Niinpä isojen nimienkään ei kannata menettää kosketusta maanläheisiin puoliinsa vrt. Kappaleet ovat huomattavasti sävykkäämpiä kuin Maj Karman ajoittain puuduttava riffijunnaus. Esimerkiksi aloitusbiisi Seasons Apart sekä kylmäävä Bloodflower aiheuttavat värinää selkäpiissä. Arviot Blotted Science Herra Ylppö & Ihmiset Sata vuotta SONYBMG Blotted Science SPASTIC MUSIC The Machinations Of Dementia Instrumenttipornolla on yleensä paha tapa muistuttaa liikaa toimintaa aikuisviihde-elokuvissa, siis tylsää akrobatian ja jynkytyksen yhdistelmää vailla juonen häivää. Uusi vokalisti Aleksi Parviainen kuitenkin korjaa potin kunniakkaasti. Mutta miksi pitkä jorina ulkomusiikillisista seikoista. MEGA Tietoinen ärsyttävyys on yksi arkkityyppisen rokkarin perusominaisuuksista, mutta erityisesti Suomessa sen pohjalle olisi vaikea rakentaa pitkää ja menestyksekästä uraa ainakin joidenkin ovien sulkeutumatta. Yhtyeen suurin viehätys piilee yltiömelankolisessa tunnelmassa. Herra Ylppö on kuitenkin toista maata, ja siksi hänen julkisivunsa niin monia kai riepookin. Parhaiten toimivat Bellin tulkitsema Rolling Stonesin Under My Thumb, Golden Earringin Radar Love ja Ram Jamsin Black Betty, jotka pistävät bilevaihteen käyntiin ihan kiitettävästi. Lähes tunnin mittaisella albumilla biisien erottaminen toisistaan on kieltämättä vaikeaa. Levy on täynnä petollisen simppeleitä, tajuntaan syöpyviä melodioita, ja on hienoa kuulla Ylpön tunnistettavaa laulua ihan toisenlaisessa ympäristössä. Suurimman muutoksen soundiin on tehnyt monenkin alan taitajan Mika Urosen poistuminen vahvuudesta. Kaiken vauhdikkaan, kiharaisen, mielipuolisen ja rankankin liruttelun ja tiluttelun seasta erottuu selkeästi tärkein asia eli hyvät kappaleet. Ylpön aseita ovat suorapuheisuus ja pokerinaamainen leikittely tähdenelkeillä lähes pasolinimaista inhorealismia unohtamatta. Moitteena mainittakoon, että runoilijana esiintyvän Jacobssonin lyriikat ovat kyllä melkoista voihkimista. SAKU SCHILDT Gloria Morti Eryx STAY HEAVY Terhakkaa nostetta nauttiva Gloria Morti osoittaa kakkoslevyllään, että pinnan alla kuplinut hypehöpöttely ei ole aivan tuulesta temmattua möyhöämistä. Toisaalta taas Roadhouse Blues ja What A Wonderful World jäävät lähinnä kertavitsien tasolle. Turning Season Within on musiikillisesti kuin yhdistelmä Paradise Lostin ja Swallow The Sunin kitaramelodioita sekä Before The Dawnin poljentoa. The Machinations Of Dementia onkin enemmän kokonaisuus kuin joukko yksilöitä, ja se tarjoaa kaikessa komeudessaan todellisen irtioton kaikesta perinteisestä metallimusiikista, kiehtovan tutkimusretken tekijöidensä aivoituksiin. Belliin. Mikäli tämä ei onnistu biisin ehdoilla, tarvittavat ehdot kyllä hoituvat. Geoff Tatea paikoin muistuttava lauluääni on vivahteikas ja sisäänajo bändiin lienee onnistunut. Kokonaisuudessaan Cover Up on tasoltaan hyvin vaihteleva. Yrjänä), myyttinen reissumies à la Rautavaara (Ville Valo), vaatimaton eskapisti (Tuomas Holopainen)... Bändi on aina haukannut isoa kakkua, tälläkin kertaa paljous on hämmentävää ja paikoin hyvinkin tarttuvaa. Vokalisteja levyltä löytyy Casey Chaosista Burton C. Bändin yhteydessä on monesti käytetty doom-termiä, mutta tämän määritelmän oikeellisuudesta voi olla montaa mieltä. joviaali ironikko (A.W. Gootti-estetiikan nimeen vannovat saavat varmasti levystä paljon irti. Vaikka albumin kuuntelun voisi kuvitella pistävän korvakarvat solmuun ja alkavan sattua aivoon, voivat lopputuloksesta aidosti nauttia myös ne, joiden soittotaito rajoittuu lähinnä ovikelloon. 1994 perustettu orkesteri saattaa hyvinkin nousta uutukaisellaan pykälän verran korkeammalle sijalle bändihierarkiassa. Siinä missä matsku muuten voisi toimiakin komean erilaisia vokaali-ilmaisuja myöten, sen soundipuoli on liian karua ja rupuista. Kestävään kuunteluun Cover Up sopii kovin 106 INFERNO MAALISKUU 2008 Kolmisen vuotta sitten Spinelle kiinnitetty pitkän linjan progejäärä Malpractice jatkaa uutukaisellaan tutuilla linjoilla: Triangularissa riittää sulateltavaa kuin vanhassa pakastimessa. Orkesterin pelisilmä kuitenkin pitää kutinsa ja kappaleet säilyvät komean kolkkoina surumarsseina. Se on toki suotavaakin, kun kyseessä on Ihmiset-yhtyeen tärkeää roolia väheksymättä soolotuotannon avaus. Aina ei voi onnistua, tai sitten bändi vain jämähti liikaa paikoilleen. SERPENT huonosti, mutta kyllähän tämä varmaan ryyppyilloissa toimii ihan mainiona viihdykkeenä. MIKKO MALM Malpractice Triangular SPINEFARM Ministry & Co-Conspirators Cover Up AFM Industrialmetallin esi-isä Ministry pisti pillit pussiin ja julkaisi viime syksynä viimeisen studioalbuminsa Last Suckerin. Yleisilme on jopa yllättävän pop, mutta bändin painava soitto ja rupisemmat rykäisyt tasapainottavat tyylikkäästi sulavaa tuotantoa ja kuulaita hetkiä. MIIKA JALONEN Draconian NAPALM Turning Season Within lienee kadonnut idea jo vuosia sitten, jos sitä ylipäätään tuntui koskaan sen enempää olevankaan
Toivelista seuraavalle levylle: lisää persoonallisuutta. JASON WARD Muillekin oville kolkutellaan: esimerkiksi Misanthropicin alkuriffi liippaa niin läheltä March Of The SOD:ia, että sormea joku jo heristelisi. Runsas puolituntinen vierähtää tämän nelikon voimin kuitenkin mukavasti, sillä nopeatempoinen ja suoraviivainen raivonpurkaus on huolella tehtyä ja ehkä yllättävänkin modernia jälkeä. Entisten Deathwish-miesten voimin perustettu bändi ehti saada aikaiseksi kaksi albumia ennen pillien ja palikoiden lopullista pussittamista. 1980-luvun lopulla brittien metal-maailmaa tarkkaavaisesti seuranneet tahot saattavat Hydra Veinin nimen muistaakin. Tyylilaji on reipas thrash, eteenpäin köpötellään ajalle tyypillisillä pahvilaatikkosoundeilla. Mikään vallankumouksellinen ryhmä ei kyseessä ollut, mutta paketti on silti tutustumisen väärti, jos aikakausi muuten miellyttää. Ambient-vivahteilla täydennetty paketti ei ole keksimässä pyörää uudelleen, vaan nakuttaa tasaisen tappavasti kautta linjan. Puolikas kirveenvarsi tipahtaisi lisää, jos vain levyllä olisi enemmänkin tuon viimeisen kappaSERPENT leen kaltaista materiaalia. Inferno_2008_55_arviot.indd 107 10.3.2008 22:07:01. Gloria Morti jättää kokeilunhalun muille ja luottaa kenties liikaakin hyväksi havaittuun, mutta ainakin pelinavauksena Eryx täyttää odotukset. Vanhan Slayerin ystävien kuvittelisin tämän tahdissa suupieliään ylöspäin vääntävän ja toisaalta ajoittain myös kulmakarvojaan kohottavan. Chileläinen Animus Mortis ei vastaa ensimmäisenä mielikuvaa eteläamerikkalaisen black metalin tyylilajista, ainakaan jos on tottunut maanosan muiden yrittelijöiden kaoottiseen ja raakalaismaiseen, jopa thrash- tai dm-sävyiseen tyyliin. Nyt nämä molemmat kiekot reinkarnoidaan uudelleenjulkaisun muodossa yhdelle levylle mahdutettuna. Myönnetään nyt kuitenkin armahdus, rikoshan on vanhentunut. MIKKO HAKKARAINEN Hydra Vein BLACKEND Rather Death Than False Of Faith / After The Dream (reissue) Animus Mortis DEBEMUR MORTI Atrabilis (Residues From Verb & Flesh) Mennäänpä kulttuurikonservoinnin puolelle. Aivan alussa ja etenkin levyn lopussa kohdataan kiekon parhaat hetket keskitempoisessa ja jopa tunnelmallisessa vyörytyksessä
...olemme valmista kauraa, pakettiin vaan ja kaupan hyllylle. Siis käytännössä katsoen ammumme aina kovilla! Jos pidät heistä, pidät myös meistä: Carcass on yksi hyvä esimerkki. Suurin ongelmamme on, että... Musiikin pääpaino on hakkaavilla ja repivänrouheilla kitaroilla, joita koristellaan koleilla melodiakuvioilla, mutta vain sen verran kuin on välttämätöntä. Kappaleille on ominaista niiden suuri vangitseva voima siihen nähden, etteivät ne välttämättä etene koukeroisuudessaan kovinkaan loogisesti. Syykin löytyy: yhtye on noussut jo aikoinaan ihan mukiinmenevän sekametalliorkesterin Frail From Insiden raunioista. Hämmästyttävää on myös, kuinka kiinnostavuus säilyy, vaikka bändi operoi musiikkilajin suhteen aika kapealla sektorilla. Kelpo heviä. Yhtye osaa sulauttaa nämä osaset kuitenkin toisiinsa hienosti, ja kappalehajonnasta huolimatta mielenkiintoisuus säilyy. Tälle bändille on helppo toivottaa kaikkea hyvää. ...keikkailemasta ympäriinsä. Sopiva punaniskaisuus kuuluu ja orkesteri on helppo ottaa vakavasti. Työmme jakautuu... www.stonetoneband.com Disease Of The Nation: Isolation Debyyttidemoksi Isolation on varmaa kamaa. Idea on sen kantavuus: nimi toimii monessa eri tilanteessa, esimerkiksi uutta materiaalia ja live-energiaa kuvastaen... Bändin nimi... Suoranaisesti ei pyritä ottamaan liiaksi vaikutteita mistään, vaan pyrimme aina työstämään uutta materiaalia hyvän fiiliksen pohjalta. Ensi laukaukset laukaistiin vuonna 2001. Vaikea selittää, kokekaa! www.diseaseofthenation.com 108 INFERNO MAALISKUU 2008 No Sign Of Life: Antics Nimestään huolimatta laukaalaisryhmä on elonmerkkejä pullollaan. Kyllä te sen tiedätte. Ne ovat sellaisia pyörremyrskyn kaltaisia hirvityksiä, joissa puretaan kaikki patoumat mielen koukeroista niin henkisesti kuin fyysisestikin. Miksi. Hyvänä esimerkkinä Hundred Years Is Too Much, joka on mahtavimpia biisejä mitä on tullut vastaan aikoihin. Kyse on nimenomaan kitaramusiikista, ja kitaroihin huomaakin kiinnittävänsä enemmän huomiota kuin paikoin ponnettomaan mutta ehdottomasti pakettiin passaavaan lauluun. Jouni sen taisi keksiä aikoinaan. ...myymään sielujamme Saatanalle, saati sitten Herralle. Vokaaleissa ei mennä ehkä ihan ammattimaisen täydellisesti, mutta tunnetta välittyy tuhannesti senkin edestä. Sävellystöissä on sisältöä jos jostakin tyylilajista, pääosin kuitenkin painetaan perusaineksilla hevin parissa. Hyvillä biiseillä ja toteutuksella onnistuu aina. Sointia voi verrata jossain määrin paluuta suunnittelevaan Carcassiin, eikä vähiten siksi, että vokalisti J. Aadolf ja demot Re-Armed: Feardrops Nyt on bändi ottanut sen sortin harppauksen, että oikein hirvittää! Hirvittää muun muassa se, kuinka pelottavan saumattomasti voivatkaan soittotaito, tunteettoman tarkka ulosanti ja pirulliset sävelet paiskata kättä toistensa kanssa. Keikkailu on aina ollut parasta tässä touhussa ja tulee olemaankin. Biisinraakileita väännellään ja käännellään tarvittaessa, minkä jälkeen ne suodatetaan läpi Re-Armed-filtteristä satoja kertoja ja puristetaan lopuksi valmiiksi kiinteiksi klimpeiksi. Expect No Mercy on koko lailla täysmittainen esitys yhdeksällä kappaleellaan. Emmekä tule tukemaan minkään sortin ääri-aatteita. Tämä siis käsittää ne kaikki pakkoliikkeenomaiset päänheilutukset ja niin edelleen. Biiseissä on juuri tarvittavat osaset, tehoa riittää ja tunnelmat vaihtelevat raskaan haikailun ja nopean läksytyksen välillä vaivattomasti. Meininki ansaitsisi ehdottomasti paljon tukevamman tuotannon alleen, kunnon soundeilla tällainen individualismi iskee taatusti kuin tuhat volttia. Jotkut kutsuvat sitä tunnetta intohimoksikin. Sanoituksista ja promotoinnista vastaa Jouni. Bändi tietää tasan mitä tekee ja tähtäin on korkealla. Olemme avoimia kaikille uusille poluille ja kuljetuillekin. Miljoona volttia: Stonetone: Imitations Of Life Tässä lyödään mallikkaasti läjään punkkiasennetta ja hevimetallia, ja se toteutetaan mukavan jenkkimäisellä soinnilla. Viiden vuoden päästä meidät löytää... Laulutyylinä on käytetty brutaalihkoa korinaa, joka ei yksioikoisuudestaan huolimatta maistu puulta isommallakaan annostuksella. Kyllä se oli vain sellainen polttava tarve tähän touhuun. www.re-armed.net Kuukauden bändi: Re-armed Milloin ja miten. ...aina kaasu pohjassa, mutkissakaan ei turhia jarrutella. www.nosignoflifeband.com Baton Roque Morque: Except No Mercy Vaikeanniminen yhtye ei onneksi soita vaikeaselkoista musiikkia. Tämä näkyy promomateriaalinkin tasokkuudessa. Biisejä kyllä löytyy ja bändi toimii täysillä tehoilla koko ajan. Keikalla olemme... Me ollaan absolutisteja kaikki. Biisit vaativat kuuntelua jonkin verran avautuakseen, vaikutteita kun on death metalista kikkahevin kautta ihan perusrockiin. Matilainen korinoineen onnistuu välillä kuulostamaan hämmästyttävästi Jeff Walkerilta. Vastoinkäymisistäkään ei lannistuta, vaan potkitaan entistäkin kovemmin takaisin nivusille. Kaupanhyllyltä luulisi kokopitkää löytyvän. Itselleenhän on helppo valehdella. No, ei nyt kai. Soitto ei haparoi, ja biisitkin ovat kaukana raakileista. Feardrops on viides promomme, ja lisää tulee, jollei jonkun tahon toimesta päästä levytyspuuhiin. Keikkoja saa ja pitää tarjota meille lisää! Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... Sävellyksellinen tarttuvuus on mukavaa perustasoa, jonkin sortin pikkuhittejä on seassa jokunen, heikoksi ei voi sanoa yhtäkään esitystä. Bändillä on ikää vasta alle kaksi vuotta, ja siihen nähden se on hyvällä tasolla niin soittotaidollisesti kuin musiikinkin puolesta. Melodiset ratkaisut niin laulujen kuin soittimienkin osalta ovat kutakuinkin täydellisiä, täysin paikalleen loksahtaneita. Emme ikipäivänä tule... Tämä uljaampi sotaratsu onkin nimetty FFI:n viimeisimmäksi jääneen demon mukaan. Korkeapuristeisemmalla soundimaailmalla tämä vasta tappoa olisikin. Tyylinä bändillä on aika perinteinen pikkumelodioiden siivittämä death/thrashsukkulointi. www.batonroguemorgue.com Inferno_2008_55_arviot.indd 108 10.3.2008 22:09:30. ...niin, että Tommi tuo kämpälle eniten riffejä, joita Make yleensä muokkaa hieman. ...korkki narahtaa joskus kämpillä liiankin helposti
Vanha liitto TEKSTI Mikko Kuronen I KUVA Burzum I www.burzum.org Anthologyn kannen klassisesta Burzum-kuvasta tuijottavat päin puunuijan piikit ja silmäpari, jonka määrätietoisuus voisi murjoa kamerankannattajan. Mordorin keinotekoisen mustan kielen sana pimeys, burzum, ajoi fantastisuudessaan asiansa. 19 tuntia kestänyt nauhallepano tapahtui Grieghallen-studiolla, josta Vikernesillä oli hyviä kokemuksia Old Funeralin peruina. Siellä hän tapasi Abbath Doom Occultan, joka opetti Vikernesille me110 INFERNO MAALISKUU 2008 tallin ja josta oli myöhemmin tuleva Vikernesin yhtyekumppani death metal -rymyryhmä Satanelissa (1990). Uruk-Hai vaihtui pian Old Funeraliin, teknisesti opettavaiseen pumppuun, jossa Vikernes viihtyi kitaristina muutaman vuoden. Levytyssopimus ei ollut Vikernesille erityisen tuottelias: hän sai kymmenen Norjan kruunua jokaisesta myydystä levystä, tuhannesta levystä siis noin 140 silloista taalaa. Siellä Kristian Vikernes tuli maailmaan keskiluokkaisen norjalaisen perheen toisena poikalapsena 11. On tukeuduttava historiallisiin faktoihin, mutta myös Vikernesin näkemyksiin joiden totuusarvon silmänkääntäjä itse on monesti myöhemmin kieltänyt ja vääntänyt nurin niskoin. Taiteilijanimen oli tarkoitus langettaa taika teini-ikäisen tekijän ylle ja tuoda nuoren kiihkomielen palavasti kaipaamaa uskottavuutta. Samalla hän on häilyvä silmänkääntäjä, jolla on taustallaan aimo nippu ristiriitoja ja puolitotuuksia. SILMÄNKÄÄNTÄJÄN SIELUNHUUDOT B urzum on faktan ja fiktion liitto, metallikulttuurin merkittävimpiä vastalauseita sille, että olemuksellinen totuus on paikannettavissa, kunhan vain tarpeeksi syynätään. Reaalisen ylittäminen on pysynyt Vikernesin mukana alusta asti, mikä tekee miehen jälkien selvittämisestä haasteen. Levyn aloittaa tuskaisesti kirkuva ja kuvaavasti nimetty Feeble Screams From Forests Unknown. Burzumin julkisivuun kuuluu aina toden elementti, siihen täytyy kuulua, koska se on osaltaan vastaveto Venomin ja Quorthonin katteettomille imagoylilyönneille, hirtehiselle suunpieksennälle synkistä luolista, verenhimoisista sotureista ja keinoja kaihtamattomasta saatanallisuudesta. Nuorukainen alkoi ymmärtää, että joutuisi perustamaan yhtyeen yksin, mikäli haluaisi sen yltävän omalle vaatimustasolleen. Kuolemaa ei kunnioitettu, kaikki tuntuivat toimivan kuin elävät kuolleet. Vikernes ja Euronymous ajautuivatkin törmäyskurssille rahan ja persooniensa vuoksi. Sen ensimmäinen äänite oli saman vuoden toukokuussa julkaistu kolmen kappaleen treenidemo. Roolipelaamisensa ajama Vikernes oli pettynyt todelliseen Norjaan, se oli seikkailuvapaa, peikkopeloistaan vapautunut alue. Tuotteliaisuuden ensimmäinen hedelmä oli tammikuussa 1992 äänitetty rujo debyyttialbumi Burzum. Kun Old Funeral taantui lopulta tylsäksi death metaliksi, Vikernes janosi jotain vakavampaa ja syvempää. Vikernes nosti nimen uudelle projektilleen jälleen Tolkienin maailmasta. Siellä hän myös perusti ropetuskavereidensa kera ensimmäisen oman yhtyeensä Kalashnikovin, joka sai nimensä Vikernesin pelihahmojen tavallisesta aseistuksesta, AK-74-rynnäkkökivääristä. Black metalin maailmassa 17-vuotias alkoi itse vastata nimeen Count Grishnackh. Burzum tekaisi DSP:lle vielä kesällä 1992 hä- Inferno_2008_55_8.indd 110 10.3.2008 22:37:23. Kuolema piti tehdä samanaikaisesti todeksi ja taianomaiseksi seikkailuksi. Vikernesin mukaan Burzumin sanoma kiteytyy tähän kappaleeseen. Näinkin legendan voi tehdä. Roolista pahaan Bergen, vuorten muusta valtiosta osin eristämä kaupunki Norjan länsirannikolla. Burzum perustettiin alkuvuodesta 1991. Burzum on kuin raaempi ja äärimmäisempi versio Bathoryn pahan myytistä. Mayhemiltä, Thornsilta, Hellhammerilta ja Bathoryltä keskeiset vaikutteensa ammentanut Vikernes kehuskeli haastatteluissa tehneensä vuonna 1991 15 uutta kappaletta. Burzumin totuudellisuuden ongelma on, että konservatiivisesti protestanttisessa ja öljytulojen vaurastuttamassa Norjassa tällaisia shokki-ilmiöitä, kuohuntaa ja mystiikkaa ei luonnostaan esiintynyt. Riveiltä "Only locks are made stronger / And more keys lost as logic fades" voi aistia jotakin Vikernesin omaan mystifikaatioprojektiin kuuluvaa. Laulua esikoisnauhalla ei kuultu, sillä mikrofonia Vikernes ei kyennyt saamaan haltuunsa. Kaksi vuotta, viisi levyä Burzumin biisivalikoima kasvoi nopeasti. Vikernes äänitti demon lainatulla kasettinauhurilla ja soitti Old Funeralin rumpuja, mutta musiikissa oli häivähdys yksilöllisyyttä, kuuluisaa Burzum-soundia, joka syntyi Westone-kitaran, Peaveyn vahvistimen ja halvimman mahdollisen bassokitaran yhdistelmänä. Melankolian ja itsetuhoisuuden black metaliin lähtemättömästi istuttanut Varg Vikernes on norjalaisen mustan kehän rikki repinyt legenda. Esikoisen julkaisijana toimi black metal -verkostoaan kasvattanut oslolainen Euronymous, joka oli perustanut Mayhem-yhtyeensä vanaveteen levy-yhtiön nimeltä Deathlike Silence Productions. Tuloksena oli tyylillisesti yllättävääkin monipuolisuutta: hyppyjä tunnelmallisista kitaraluonnoksista miltei hardrockaavaan Bathory-räyhäntään, melankolisesti rullaavasta black metalista syntikka-ambientiin. helmikuuta 1973. Seuraavana vuonna sävellyksiä syntyi jo pitkälti kolmattakymmenettä. Kalashnikovin jatkeeksi syntyi J.R.R.Tolkienin eliittiörkeiltä nimensä ottanut Uruk-Hai, joka edeltäjänsä tavoin oli tuskin muuta kuin rehvastelun ja hölmöilyn värittämä vapaa-ajan harraste. Kappaleen sanoituksessa puhutaan vertauksenomaisesti aiempien aikojen sielusta, joka etsii mystistä tietoa, mutta kadottaa tiedonhalunsa ja lankeaa lopulta typeryyteen
Inferno_2008_55_8.indd 112 10.3.2008 22:37:40
Inferno_2008_55_8.indd 114 10.3.2008 22:37:47
09-5870456 smi@smi-music.com · www.smi-music.com. SMI-SCANDINAVIAN MUSICAL INSTRUMENTS OY LTD Henry Fordin katu 5 C, 00150 Helsinki, Finland Puh
hiukka huikkaa riipperille! KAUPOISSA 09 / 04 / 08 DIGIPAKIN BONUS-DVD:llä · verinen 5.1-miksaus · BloOdDrunk-video + videon making of BLoOdDrunk-sinkkuakin pitäs löytyä vielä. WWW:COBHC:COM www.spinefarm.fi spinefarm@spinefarm.fi