Inferno 56/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

#56 DIABLO TIAMAT DEICIDE TOTAL DEVASTATION JON OLIVA RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI VUODESTA 2001 / www.inferno.fi HINTA 5,60 euroa PAL. VKO 2008-20 350314-0804
UUDEN VUOSITUHANNEN INDUSTRIALMETALLIA! www.cvp.fi www.myspace.com/cyanvelvetproject MELODINEN METALLIJYRÄYS! www.wtef.info www.myspace.com/whentheempirefalls MELODISTA, AGGRESSIIVISTA METALLIA ELINA IRONIN KÄSKYTTÄMÄNÄ! www.ironicarocks.com www.myspace.com/ironicarocks www.norther.net www.myspace.com/norther
www.ruoska.net www.myspace.com/ruoskaband RAIVOTAUTINEN RUOSKA SAA HELVETIN JÄÄTYMÄÄN. When You Were Shouting at the Devil... We Were In League With Satan 1994-2006 the Chaos Years (Best Of) Inferno_2008_56_4.indd 3 8.4.2008 20:05:13
Inferno_2008_56_4.indd 4 8.4.2008 20:05:21
osa 3/3 018 TIAMAT 024 TOTAL DEVASTATION 033 DIABLO 036 DENIAL FIEND 042 TRACEDAWN 045 SPESSU: Amon Amarth -sarjakuva, osa 1/4 046 048 Testament WARREL DANE CHAOSWEAVER 060 BLACK BILE 063 FORCE MAJEURE 064 INFERNO TULITTAA: Dezperadoz 066 uusi palsta: SILMÄTERÄ 068 SOITTIMENI: Jon Oliva 071 ARVIOT, pääosassa Brother Firetribe 092 AADOLF JA DEMOT, pääosassa Kameleontti 094 VANHA LIITTO: Usurper 054 058 8.4.2008 20:05:32. "Eivät ihmiset enää pelkää Deicideä. Farmakon, Thaurorod 008 KIIRASTULI, asiaa metallisanoituksista 011 KUUKAUDEN ELÄVÄ: Norjan Inferno 012 AXIS: LONDINIUM & MURHAPAPA JA MAMA 014 HEAVY COOKING CLUB: jokamiehen nuudeliwokki 016 SPESSU: Missä menet, Norja. Eivät ainakaan metalliyhteisössä, toisin kuin 20 vuotta sitten." 028 Deicide Inferno_2008_56_4.indd 5 Sam Scott-Hunter PÄÄNAVAUS 007 SYTYKKEITÄ, mm
HUOM! Vain 3 kpl Skandinaviaan! Steve Jones Les Paul Custom Tarkka replika Sex Pistols -kitaristin legendaarisesta pinup-kuvilla koristellusta Les Paulista. ALEX LIFESON Hinta: 7 425 (G) UUTUUS! HUOM! Vain 5 kpl Skandinaviaan! HUOM! Vain 3 kpl Skandinaviaan! UUTUUS! Dave Grohl DG-335 Nirvanan raivopäinen rumpali ja Foo Fightersin visionäärinen johtohahmo saa nyt oman Gibsonnimikkomallinsa, joka perustuu hänen lempikitaraansa Gibson Trini Lopez Standardiin. Hinta: 4 245 STEVE JONES UUTUUS! DAVE GROHL UUTUUS! HUOM! Vain 5 kpl Skandinaviaan! Jimmy Page Les Paul Custom JIMMY PAGE Perustuu Les Paul Customiin, jota Page käytti pääkitaranaan Zeppelinuran alussa. Kitara varastettiin vuonna 1970, ja siitä lähtien Page on käyttänyt soittimesta nimitystä "the one that got away". Hinta: 6 445 JIMMY PAGE www.gibsoncustom.com / www.intoluthman.fi Inferno_2008_56_4.indd 6 8.4.2008 20:05:42. Hinta Musta: 3 075 Pelham Blue: 3 495 Alex Lifeson ES-355 Tämä ES-335:n luksusversio pohjautuu Rushin kitaraneron omaan soittimeen
Takapiruna häärii tietenkin Lee Barrett, Candlelightin perustaja ja sama mies, joka otti alun perinkin Farmakonin hoteisiinsa. Robinin teon jälkeen kokoonpanomuutosten koettelema Farmakon on tällä hetkellä muodossa Riku Airisto, rummut, Toni Salminen, kitara, Marko Eskola, laulu, ja Pekka Kauppila, basso. Oheisessa kuvassa esiintyvät vielä Robinin vahvuuteen kuuluneet kitaristi Lassi Paunonen ja rumpali Matti Auerkallio, joista Auerkallio lähti vasta viime jouluna. Yleensä puheet ovat suuret, tavoitteet korkealla ja meininki kaikin puolin armotonta, mutta Farmakonin tapauksessa tilanne on toinen. Farmakon on tällä hetkellä kuitenkin sellaisessa tilanteessa, että se tuskin lähtee maailmankiertueelle ihan heti. En muista ihan tarkkaan, mutta luultavasti vaihdettiin muutama viesti jonain iltana ja siitä tämä lähti. Sen jälkeen sanoin, että lafkat saavat hoitaa asian keskenään, Eskola sanoo. Heikki Santasalo Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste Farmakon muistetaan siitä, että ensimmäisen levynsä A Warm Glimpsen (2003) julkaisi aikanaan Elitist Records, joka oli Earachen alamerkki. Julkaisijana on Candlelight Records USA. Muun muassa levyn jenkkipainoksen kansien kanssa on ollut ongelmia. Viime keväänä Tommi Vainion pyörittämän Alterstream Musicin julkaisema kakkoslevy Robin julkaistiin loppuvuodesta Japanissa, Hollannissa, Portugalissa ja Venäjällä. Käytännössähän näistä asioista ei ikinä tule mitään, ja toisekseen me ei juuri nyt edes voida lähteä mihinkään. Jos tarina ei ole tuttu, bändin Earache-seikkailuista voi lukea tarkemmin Infernon numerosta #44. Barrett oli ennen jenkkisopimuksen tekoa sitä mieltä, että jos sopimus tehdään, keikatkin olisivat paikallaan. Eskola kertoo pitäneensä mieheen yhteyttä koko ajan. Hommat menivät sittemmin siltä osin munilleen, mutta nyt bändiä pusketaan taas ulkomaille. FARMAKONILLE JENKKIDIILI MARKO ESKOLA ON bändeineen melko kaukana siitä tyypillisestä kokemuksesta, johon metallilehden toimittaja toistuvasti törmää. Yhtään biisiä ei ole vielä olemassa, mutta vähän aikaa sitten oli kuulemma hyvät reenit. Nyt levy ilmestyy tämän kuun lopussa Amerikan Yhdysvalloissa. Sen verran olen sitä seurannut, mitä Tommi on kännissä soitellut ja hämmästellyt, että kun ei homma toimi. Kai me aika äkkiä saataisiin keikkasetti reenattua, mutta siinä on aina tämä voiko, ehtiikö, haluaako, Eskola miettii. Tämä oli muutaman kännitekstiviestin seuraus. Mikäs siinä, jos raahaajia riittää. Vainio otti tehtävän vastaan, ja sopimus alkoi hahmottua, hitaasti mutta varmasti. Me ei tehdä mitään vapaaehtoisesti, vaan kaikkialle pitää raahata, Eskola virnistää. Mutta en tiedä, minä nyt tietysti oletan, että tällaisissa asioissa kestää, siihen tottui jo aikanaan, Eskola viittaa bändin viiden vuoden takaiseen Earache-puljaukseen. Lafkan tapa hoitaa asioita on Vainion mukaan vähintäänkin kyseenalainen, kommunikaatio ei pelaa, kysymyksiin vastataan kysymyksillä ja asiat etenevät satunnaiseen tahtiin ja Vilho Rajala sytyttäjä sytykkeita.inferno@popmedia.fi arvaamattomiin suuntiin. Bändi kaavailee uutta levyä, jolle on annettu työnimeksi Syan. Ollaan jamiteltu, ensimmäistä kertaa ikinä. Biisintekoa täytyy opetella melkein alusta uudestaan, kun porukka on uutta, Eskola kertoo. 8 INFERNO HUHTIKUU 2008 Inferno_2008_56_4.indd 8 8.4.2008 20:05:55
Avoinna ark 10-18, la 10-15. HALUTTU & OSTETTU LAATUVOITTAJA! ESP LTD MH 400 F.Rose malli Ennen 849 Käteisnetto 744 Säästä 105 MUSAMAAILMA RETAIL VISUAL SOUND OVERDRIVE & COMPRESSORI PEDAALI ROUTE 66 V. Tsekkaa uusi hintatasomme www.musamaailma.fi Malminkatu 16 (Kamppi), 00100 Helsinki. Tässä mainoksessa avain muutama esimerkki hinnanpudotuksista. 2 Ennen 226 Käteisnetto 177 Säästä 49 KOKONAAN HANDMADE IN USA BOGNER SHIVA EL 34 KOKOPUTKINUPPI Ennen 2225 Käteisnetto 1899 Säästä 326 Inferno_2008_56_4.indd 10 8.4.2008 20:06:27. WARWICK 500 WATTINEN BASSONUPPI PROFET 5.1. Ennen 412 Käteisnetto 371 Säästä 41 EMG USA ZAKK WYLDE AKTIIVIMIKKISETTI KITARAAN ZW-SET Ennen 193,40 Käteisnetto 174,20 Säästä 19,20 VHT USA KOKOPUTKIPÄÄTE KITARALLE Hand built By The Rockers in USA! 2502 (2 x 50 W, EL 34) Ennen 1160 Käteisnetto 949 Säästä 211 TECH-21 NYC USA AMMATTITASON MIDIOHJATTAVA KITARAETUASTE PSA-1.1 Ennen 835 Nyt 649 Säästä 186 Oletko ihmetellyt miksi joidenkin tuotteiden hinnat eivät laske Suomessa vaikka Dollarin arvo Euroon nähden on romahtanut pohjamutiin! Me ajattelemme aina suomalaista kuluttajaa! Pudotimme lähes kaikkien maahantuomiemme tuotteiden hintoja rajusti jotta sinä voit hankkia laatutuotteita entistäkin edullisemmin
Jostain syystä tuntuu, että vankka työmoraali ei ulotu sanoituksiin asti. Monilla se biisin juju saattaa tulla mukaan ihan vahingossa, kertoo helsinkiläisen End Of Youn vokalisti Jami Pietilä. Esimerkiksi Jarvan Sentenced-ajan sanoitukset olivat erittäin toimivia. Mulla oli tietynlainen, tosi kova kunnianhimo sanoitusten saralla. Olemme esiintyneet pari kertaa viime vuosina, tosin lähinnä tuttujen häissä. Kyllähän joku Amorphis pyörii aika paljon sen Kalevala-teeman ympärillä. Suomen kielellä laulavat yhtyeet joutuvat pakostakin panostamaan myös sanoituksiin, mutta englanniksi esiintyvät tuntuvat pääsevän vähemmällä. Joskus aikoinaan tuli keikoilla tehtyä pieniä testejä uusien biisien aikana. Laulajan mielestä sanoitusten kirjoittajan on uskallettava laitaa itsensä likoon, jotta lyriikoilla olisi todellista merkitystä. Tämä taitaa olla sellainen genre, ettei siltä edes odoteta mitään sen kummempia kirjallisia ansioita. Idea kehittyi ehkä puoliksi vahingossa. Pyrin aina saavuttamaan sellaisen vahvan transsinomaisen tilan, jossa raavin paperille tekstejä. Myöhemmin en aina edes muistanut, mitä kaikkea oli tullut kaivettua esille. Pietilä on huomannut, että melko harvat yleisön edustajat kiinnittävät juurikaan huomiota siihen, mitä laulaja päästää suustaan. Tyhjästä laulavia bändejä on kuitenkin ollut aina. MyGrain sijoittuu siihen kategoriaan, jonka on helpointa luistaa sanoitusten saralla. Jengi on vain tottunut kuuntelemaan ennemmin sitä kitaraa kuin sanoituksia. Meillä oli ekalla levyllä ehkä sellaista yleistä itsesäälissä rypemistä, mutta uudelle kiekolle yritin tehdä sanoituksista ihan kunnon tarinoita. Useita näistä aiheista yhdistää niiden ehdottomuus. Karjumiseen luottavat yhtyeet voivat olla melko varmoja siitä, ettei porukka ainakaan keikoilla kiinnitä lainkaan huomiota sanoitusten sisältöön. Suhdeluku palautteen saralla on sellainen, että kymmenestä tyypistä yhdeksän puhuu lähinnä musiikista ja yksi sanoituksista. MELODISEN DEATHIN saralla kunnostautuneen MyGrainin kosketinsoittaja Eve puolestaan huomauttaa, että monilla englanninkielisillä bändeilläkin sanoitukset ovat tärkeässä roolissa. Jengi tekee tosissaan biisejä elämästä ja kuolemasta, ja ovathan ne toki vahvoja aiheita, jotka tarjoavat paljon mahdollisuuksia. Meillähän on etenkin uudella levyllä voimakkaasti mukana sellainen avaruusteema. Syytä sille, miksi yleisö ei vaadi bändeiltä samanlaista laatua sanoituksista kuin muusta musiikista, mies osaa vain arvailla. Niin kannet, soundit kuin tekstitkin korostavat samaa aihetta. Ehkä me hyökätään takaisin, kun porukka sitä vähiten odottaa. HUHTIKUU 2008 INFERNO 11 Inferno_2008_56_4.indd 11 8.4.2008 20:06:47. Metallisanoitukset ovat yksi niitä harvoja taidemuotoja, jotka hyväksyvät mukisematta sellaisen terveen pateettisuuden. Sitten tuli YouTube kuvioihin ja tämä hupailu loppui aika nopeasti. Loppujen lopuksi tämän tyylisessä musiikissa jymisevä rytmipohja ja kitarariffit tuntuvat olevan laulajan sanomaa tärkeämpiä. Loppuun pieni uutisosio: Babylon Whoresin on huhuttu tekevän paluuta kehiin, mutta Ike itse kehottaa olemaan odottamatta liikoja. Siihen avaruusjuttuun on kuitenkin ujutettu myös suurempia kysymyksiä ja teemoja ihmiselämästä, kuten myös ihan arkielämän asioita. Monet bändit tuntuvat pitävän lyriikoita lähinnä välttämättömänä pahana. Treenejä pidetään paljon, biisejä sovitetaan huolella ja porukka on valmis tekemään rutosti töitä esimerkiksi keikkojen eteen, vaikka usein palkintona on vain show kouralliselle yleisöä ja muutama kymppi matkakuluihin. MyGrain laittaa aina sanoituksensa levyn kansivihkoseen, mutta Even mukaan harvat bändin fanit antavat sen kummempaa palautetta lyriikoista. ERÄS SANOITUSTEN saralla kunnostautunut kaveri on Babylon Whoresin vokalisti Ike Vil. Musiikin pitää olla jotain Nick Cavea, että porukka kiinnittäisi huomiota teksteihin. Kiirastuli TEKSTI Saku Schildt Metallibändien haastatteluissa puhutaan usein uuden levyn studiosessioista ja kiertueella sähläämisestä, mutta sanoitusten sisältö tulee harvemmin puheeksi. Näiden symbolikeräytymien muuttaminen sanoitukseksi oli sitten sellaista viilailua. Mielestäni sanoitukset eivät kuitenkaan toimi, ellei niissä ole mukana vahvaa tunnetason latausta. Sanoituksia voi toki kirjoittaa samalla tavalla kuin kirjailija kirjoittaisi kirjaa tai mikä pahempaa jotain historiallista artikkelia. Oli kyseessä sitten viha, suru tai mikä tahansa tunnetila, hevissä se kuvataan äärimmäisenä. Depressiivinen jankkaaminen ei kuitenkaan palvele lopulta edes sitä itsensäviiltelijää, mutta melankolian löytäminen surun kauneudesta toimii aina. Sehän on fakta, että sanat ei merkkaa porukalle paskaakaan, ellei kyseessä ole bändin fanit. Monet syyllistyvät hevin saralla kierrättämään lyriikoissa samoja fraaseja ja aihepiirejä. Eve kuitenkin painottaa, että hänen yhtyeensä ei päästä itseään asiassa vähällä. Sen verran, mitä minä muusikoita tunnen, niin kyllähän monet kirjoittavat lyriikat ihan sillä mielellä, että "kunhan nyt saatana saadaan ne pois alta". Tuommoinen ensimmäistä kertaa johonkin levyyn tutustuva perusjamppa kiinnittää huomiota sanoituksiin lähinnä silloin, jos siellä sanotaan jotain todella tyhmää. Viime vuosina hiljaiseloa pitäneen yhtyeen laulaja ottaa lyriikoiden tekemisen vakavasti. Myös esimerkiksi Moonsorrow tekee kuulemma lyriikkansa ajatuksella. Vedin välillä ihan remua sinne sekaan, kun kokeilin, miten joku juttu voisi toimia. Kaikkein raskaimmaksi niiden kanssa muodostui se metodi, jolla lyriikat syntyivät. Eikö bändeillä ole enää sanottavaa vai eikö yleisöä kiinnosta? Mitä sylki suuhun tuo SUOMALAISET METALLIBÄNDIT ovat tavallisesti asialleen omistautunutta sakkia. Hassua kyllä, olen itsekin kuullut samoja huhuja, mutta en kehota pidättämään hengitystä
Kuukauden Elävä Goat The Head Gorgoroth Skitliv TEKSTI Pia Sundström I www.infernofestival.net Kysymys: Mistä tietää, että keskellä lumista Osloa on käynnissä raskaan musiikin festari. Audrey Hornen aloittama ilta oli varsin onnistunut. Lavalle nousivat myös industrial-ihme Red Harvest ja viihdyttävää bläkkistä veivaava Vreid, jota lämmitteli illan ainoa tylsä bändi, In Vain. Myyntipisteitä oli vain muutama, eikä Guitar Hero -turnaus jaksanut kiinnostaa kuin harvoja aamukaljalle raahautuneita. No, ei ainakaan tuttua, turvallista tai kaavoihin kangistunutta! Soitto loppui bändin jäsenten vihaiseen poistumiseen lavalta, ja kaljahanoille Inferno_2008_56_4.indd 12 8.4.2008 20:07:10. Thrash all night! Maniacin uusinta bändiä Skitliviä on melko mahdotonta lokeroida mihinkään genreen. Tästä seurasi tungos, tukos ja ahdistus, kun kaikki yrittivät ahtautua sisään ennen keikkojen alkua. Lavalla bändi on sitäkin omituisempi. Gallhammer, Sahg ja Urgehal olisivat 12 INFERNO HUHTIKUU 2008 kiinnostaneet, mutta koska kaikkea ei voi saada, päädyimme John Dee -klubille katsomaan Indie Recordingsin kiinnityksiä. Tarjolla ei ollut bändien suhteen mitään uutta tai kiinnostavaa eikä suuria nimiä kuten aikaisempina vuosina. Ehkä joskus toiste pääsemme kuulohavainnon ohella myös näkemään orkesterin. Torstai performansseja Festareiden ainoa suomalaisbändi Axegressor aloitti torstain koitoksen John Dee -klubilla ja heitti loistavan setin humorististen välispiikkien kera. Liekö järjestäjiä vaivannut laiskuus, taisteluväsymys vai liika luottamus festarin vetovoimaan; pääesiintyjiksi oli kiinnitetty tuttuja ja turvallisia, pääosin norjalaisia bändejä sekä muutama vanhan kaartin thrash-pläjäys. Keskiviikko tungosta Festareiden mielenkiintoisin päivä bändien osalta. Esitys oli kuin hidastettu liskojen yö -painajainen tai black/doom/industrial metalin Stella Polaris -taideperformanssi, jossa keskisormet heiluivat, instrumentteja kuritettiin viskipulloilla ja muulla käteen osuvalla roinalla, islantilaista kitaristia haukuttiin, yleisöön räittiin ja puolet ajasta lattialla kyykkinyt Maniac näytti kaikkea muuta kuin selväpäiseltä ja tervejärkiseltä. Vreidin jälkeen siirryimme Maiden-klubille, missä romanialainen Negura Bunget oli juuri aloittanut soiton. Takaseinällä komeili suuri valaistu risti. Joka puolelta kuului napinaa line-upista, lippujen kiskurihinnoista ja järjestelyistä. Valitettavasti kaljapaikkana paremmin toimiva klubi oli jo ylitäysi ja näkyvyys lavalle nolla. Valitettavasti illan tarjonta oli hajautettu viidelle eri klubille. Festarirannekkeita pystyi tänä vuonna vaihtamaan messuhallina toimivassa Sentrumissa etukäteen, mutta jos ei ehtinyt paikalle keskiviikkoiltapäivänä, sai pinkin nauhan ranteeseen John Deen sisäänkäynniltä. Sisään otettiin maksimimäärä ihmisiä, ja ulos jäi vielä tungeksimaan melkoinen määrä porukkaa. Vastaus: Rivi nahkatakkisia pitkätukkia makaa kadulla ja tekee enkelinkuvia lumeen. Behemoth Krux Black thrash attack! Inferno Festival, Oslo 19.22.3. EDELLISINÄ VUOSINA ILMASSA leijunut innostunut tunnelma oli tänä vuonna vaihtunut vaisuun pettymyksen ilmapiiriin. Rockefellerin stagelle oli lavastettu mummon olohuone ja saarnastuolinpuolikas, jossa Maniac välillä kyyristeli korisemassa. Myös tänä vuonna festareiden ohessa järjestettiin metallimessut, mutta edellisvuotisten tapaan niiden anti ei ollut kummoista
Ottavat vaan nokkiinsa. AXIS: . Kuitenkin vain tekopyhä pelkuri tyytyy halveksimaan yleisöään takahuoneen suojassa. Aatu olisi ylpeä Saksan suvaitsevaisesta nuorisosta. Sama pätee musiikin ihmeellisessä maailmassa. Mutta, kuten asioilla on tapana, on tälläkin kolikolla kääntöpuolensa. Ha ha haa, vastaa rocktähti matkallaan pankkiin. Joku saattaa harkita ostoksiaan seuraavalla kauppareissulla tovin verran kauemmin, jos solisti sattuu ujuttamaan välispiikkeihin vanhakantaisia rotuoppeja. Pelon jähmettäneet kasvot heijastivat ensimmäistä tärkeää oppituntia ja sen aiheuttamaa järkytystä: kaikki ihmiset eivät ole mukavia, jotkut puhuvat rumia, eivätkä kaikki naiset anna tissiä. LONDINIUM AXIS.LONDINIUM Tosi valheita Buy the ticket, take the ride. Hunter S Thompson TODELLISUUS ON PAITSI ihmeellisempää kuin taru myös huomattavasti rumempaa. Menee luottamus. Puhumalla ohi mustavalkoisten määritelmien, avoimesti ja rehellisesti. Vai ovatko myyntiluvut muka periaatteita tärkeämpiä. Moraalilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä äänien ja sointujen tuottamisen kanssa. Nimittäin, jos lastiani kannetaan siinä paatissa, haluan tietää, missä päin satama on. Sattui tässä eräänä päivänä, että elämän ääripäät joutuivat kasvotusten ruuhkabussissa. Tämän tietävät esimerkiksi ystävämme poliitikot; suutahtivat hiljattain medialle, kun niistä työsuhde-eduista ei kuulemma koko kansan tarvitse tietää. Hän jäi pois bussista. Lontoon-kirjeenvaihtaja Riitta Itäkylä www.arock.fi 14 INFERNO HUHTIKUU 2008 Inferno_2008_56_4.indd 14 8.4.2008 20:12:10. Kemiat eivät oikein pelanneet, kun emäntä laukoi totuuksia vähemmän lepertelevään sävyyn ja pikkumiehen tutti putosi suusta useaan eri otteeseen silkasta kauhusta. Kuinka tuhmaa. Seisköön maailmankuvansa takana myös lavalla ja katsokoon samalla silmiin sitä eturivin tummaihoista fania. Vainoharhaa ja mielipidevainoa... Muusikoilla Nikki Sixxistä Varg Vikernesiin on soittopuuhien lisäksi muitakin harrastuksia, joita voi levyjen ostelemisen lomassa joko ihailla, kadehtia tai halveksua. Lappu luukulle ja korvat lukkoon, ja johan pysytään sovussa. Se mitä ei tiedä, ei voi satuttaa... Jokeltava vauva ja katkera laitapuolenkulkija kohtasivat. Tulee mieleen prostituoituja huvikseen silponeen herrasmiehen selitys harrastuksensa salassa pitämisestä avosiipaltaan: "Näimme toisiamme niin harvoin, olimme kuin yöllä toisensa ohittavat laivat." Romanttisessa vertauskuvassa on yksi pieni vika. Vauva kauhisteli uutta tuttavuuttaan parin pysäkinvälin verran, kunnes teki viisaan päätöksen. Ja mitä kapteeni puuhailee vapaa-ajallaan. Miten antifasistit onnistuivat saamaan kaulapannan "antifasisteilta". Yleisö ottaa ehkä nokkiinsa ja luottamuskin voi mennä, mutta totuuden aiheuttama välirikko päihittää valheeseen perustuvan sovun mennen tullen. Joku unohti kertoa tämän saksalaisille liberaaleille, jotka historian mörköjen pelottamina häätivät Wolves In The Throne Roomin takaisin Amerikan korpeen häpeämään niin sanotusti suokaa anteeksi häntä koipien välissä
N U C L E A R B L A S T - M U S I C S H O P. N U C L E A R B L A S T. D E + + + PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE: CHECK OUT! W W W. D E Inferno_2008_56_4.indd 15 8.4.2008 20:12:26. + + + D O W N L O A D E X C L U S I V E P R E - R E L E A S E D T R A C K S A T W W W
09-253 663 00 Verkkokauppa: www.s i s u s tu s ta l o s h e rw o o d .fi Inferno_2008_56_4.indd 17 8.4.2008 20:12:59. Myymälä Vantaan Varistossa Kauppakeskus Viisari (2. kerros), Martinkyläntie 47, 01720 Vantaa, Puh
Yksinkertaisesti Orcustus on talismaani, jonka tarkoitus on kääntää kaikki ilmentymien muodot takaisin Pimeyteen eli Tyhjyyteen - ja johon on sekoitettu sopivasti 198090-lukujen thrashia ja black metalia. Eli bändi on puhdasoppista käytännön black metalia. "Läpinäkyvää" virtausta on joskus vaikea käsitellä, koska se ei piilota mitään havainnoinnilta, vaan kaikki on riisuttu turhasta valintojen vähimmäismäärään. Ei ole muuta kuin Pimeyden Tahto, absoluuttinen totuus ja absoluuttisen poissaolon ilo. Orcustusin tähtikuvio Bändi oli alun perin Taipanin projekti. huom.) ja norjalaista alamaailmaa, psykologista sekä neuroottista metamorfoosia. Eli siihen, mikä on aitoa aistimaailmassamme. Bändin tä- hän mennessä julkaistu tuotanto on raakaa, epäkaupallista, kunnon black metalia, joten kokoonpanosta huolimatta Orcustusista ei tule ensimmäisenä mieleen rahastusmielessä kasattu all stars -projekti. Pääjuttujen aiheita yhdistää haastattelujen vaikean saatavuuden lisäksi kovat odotukset laadusta. Vaikka ensimmäinen kokopitkä on vasta työn alla, on menestys jo taattu: helvetin hyvän musiikin lisäksi bändin jäsenillä on tarjota reippaasti kokemusta Norjan BM-piireistä. Puhumme pelkästään omista kokemuksistamme Ihmisvihan ja Mustan Kaaoksen alaisuudessa. Jälkimmäinen on henkilökohtainen, Kaaosmagian tieltä johtava polku, mutta siihen on myös sekoitettu klippotilaista (Qlippothic, juutalainen käsite pahuuden voimille, toim. Totta kai, mutta emme puhu asioista, jotka tulevat tapahtumaan. Paras tapa kuvailla Orcustusta olisi "ortopraktinen black metal". Orcustus ei ole projekti, Dirge Rep heittääkin. Emme kerro ihmisille, mitä tehdä ja kuinka palvoa, se ei ole meidän tehtävämme, vaikka onkin itsessään hyvä asia. Tämä on ajatusten, tavoitteiden ja Todellisuuden ymmärtämisen kanavointia. Tähän on hyvä lopettaa. Absoluuttisen poissaolon ilo N orjan länsirannikolla temppeliään pitävä Orcustus on ollut olemassa 2000-luvun alkupuolelta mutta julkaissut vasta muutaman seiskatuuman. Orcustusin jäsenet, Taipan, Tormentor, Infernus ja Dirge Rep, ovat soittaneet muun muassa Gorgorothissa, Gehennassa ja Borknagarissa. Sitä voi suhteuttaa ortodoksisen black metalin konseptiin, joka toki on mahtava ilmaisuväline, mutta Orcustus harjoittaa myös käytännössä sitä, mitä saavutamme olemassaolon eri tasojen tulkitsemisessa. a 3et, N Os en M ä iss m a orj ? TEKSTI Marja Konttinen Artikkelisarja Norjan uusista tuulista päättyy kahteen erittäin harvinaiseen haastatteluun sekä kahden uuden mielenkiintoisen aktin esittelyyn. Esoteerista tajunnanvirtaa ja johdatusta Orcustusin salaisuuksiin julistaa Dirge Rep. Harjoitatteko tätä teemaa muutenkin kuin vain musiikin myötä. Orcustusin kokopitkää on odotettu vuosikausia, ja bändin huhutaan olevan Norjan seuraava iso nimi, jolla on myös asenne kohdillaan. Tämä tarkoittaa Muutoksen aiheuttamista käyttäytymiskaavoissa ja ajattelutavoissa. Until The Light Takes Us on puolestaan tähän mennessä mielenkiintoisin black metal -dokumentti, joka tulee pyörimään valmistuttuaan myös maailmanlaajuisesti elokuvafestareilla. Miten Orcustus on kasvanut demobän- 18 INFERNO HUHTIKUU 2008 Inferno_2008_56_4.indd 18 8.4.2008 20:13:02
Miten päädyitte Southern Lordin listoille. Analysoimalla ja hävittämällä päivittäisesti meille syötettävän olemassaolon pulssia huomaamme, ettemme tarvitse mitään emmekä tahdo mitään. Mitä uusi levy pitää sisällään. Olette aiemmin julkaisseet pari nyt vaikeasti löydettävää seiskatuumaa. Taisimme olla ensimmäinen black metal -bändi heidän listoillaan. Emme ole bändi, jonka on pakko julkaista levyjä. Meillä on vielä jotain lauluosuuksia, miksaus ja masterointi jäljellä, joten saamme levyn ulos ehkä ennen kesää 2008. Southern Lord ymmärtää tämän ja on kärsivällinen. Itse ulkoasu on vielä työn alla, koska emme ole tyytyväisiä aiempiin grafiikoihin emmekä tahdo olla liitettyinä mihinkään tai kehenkään. Miten ensimmäisen kokopitkän luominen edistyy ja milloin sitä voi odottaa koko kansan kuultavaksi. Tai oikeastaan minun mielikuvani edustavat hänen musiikkiaan visuaalisesti, ja jaamme sanoitusten sisältämät näkökulmat. distä nykyiseen muotoonsa. Onko suunnitelmissa lisää vinyylimuotoisia julkaisuja ja old school -asennetta. Sen kaikki seitsemän kappaletta ovat uusia. Sillä ei ole mitään tekemistä black metalin kanssa. Uudella levyllä ei ole nimeä, on vain Orcustus. Muut jäsenet antavat pelkästään läsnäolonsa ja energiansa pedon syöttämiseen. Miksi pitäisi esittää jotakin, heiluttaa paimensauvaa laumamentaliteetin omistavan joukon edessä ja palvoa yksilöllisyyttä, kun valepuvun alla on vain turhuuksia puhuva virkamies, joka huutaa "Hei hei!" ja "Olette paras HUHTIKUU 2008 INFERNO 19 Inferno_2008_56_4.indd 19 8.4.2008 20:13:07. Saimme heiltä tarjouksen loppuvuodesta 2003, melko pian demon julkaisun jälkeen. Teemme tänä vuonna myös 7"splitin norjalaisen Daudurin kanssa, jonka julkaisee Worship Him Records. Orcustus ei tarvitse MySpacea, koskaan, eikä Orcustus tule soittamaan livenä. Black metalin lammaslaumat Artikkelisarjamme on keskittynyt uuteen norjalaiseen BM-aaltoon. Taipan tekee kaiken musiikin, ja minä kirjoitan sanoitukset ja luon bändin graafisen ulkoasun. En koskaan ajatellut tätä kilpailuna, jossa maat koettavat voittaa toisensa tai tuottaa hyvin myyviä bändejä. Viime julkaisustanne on kulunut jo muutama vuosi. Orcustus saa muotonsa suurimmaksi osaksi minun ja Taipanin mielten yhdistymisestä. Löytyykö World Dirtnapin ja Wrathrashin kappaleita kokopitkältä. Emme liikauta sormeakaan, jos se ei tunnu oikealta. Emme ole osa mitään liikettä tai organisaatiota, olemme ainoastaan osa omaa negatiivisen totuuden katapulttiamme. Nouseeko Norjan black metal vielä, vai seuraatteko skenen tilaa ollenkaan. On niitä, jotka ovat viettäneet liian kauan aikaa peilin edessä poseeraten, ja on niitä, joiden vain täytyy purkaa energiaa. Cd-versio tulee olemaan minimaalinen, kun taas vinyyliversio on täysin erilainen ja täyteen pakattu. Bändi on kehittänyt tähtikuviotaan hitaasti, mutta olemme erittäin nirsoja taiteemme suhteen, joten levynkin tekemiseen meni kauan. Tuleva albumi on suuri puhdistus ja se on tarkoitettu vain riivaukseen johtavaan kuunteluun. Orcustus on vampirismia, ruokimme itseämme tästä "kokonaisuudesta" ja puhdistamme itsemme sen kautta. Kaikkien ei tarvitse huudattaa yleisöllä "Hei hei hei!" tai vähentää maskivärin käyttöä sen takia, että yleisön olisi helpompi tunnistaa heidät kadulla nimikirjoituksia varten. Vuodet 20032007 kuluivat hitaasti ilman kiirettä tai painetta musiikin ja lyyrisen/visuaalisen puolen suhteen. Tapasimme Taipanin kanssa Bergenissä, ja meillä oli välittömästi yhteisiä kiinnostuksen aiheita. Orcustus oli Abattoirin (1998) uudelleensyntymä, joten suurin osa Demo 2002:n materiaalista on kaikuja tuolta ajalta
Renton ja Gunhild lähtivät bändistä ja Dani liittyi bändiin rumpaliksi, joten siinä nykyinen kokoonpanomme. Tämän ymmärtäminen ei ole kriteeri tai velvoite. Toivon, että yleisö kokee meidät todella äärimmäisyyksiin venyvänä bändinä, joka antaa sata prosenttia joka kerta. Soittelemme muutamia festarikeikkoja, joten harjoittelemme livesettiä aika paljon. Ollakseen black metalin väärinpäin käännetty Gandhi. TRS tuli mukaan bassoon, Live Julianne 20 INFERNO HUHTIKUU 2008 selloa soittamaan ja Gunhild Mathea viuluun. Sitä on kadulla seisovassa miehessä, joka tarrautuu olemassaoloonsa ja television dokumentin jääkarhussa, joka ahmii hylkeenpoikasta. Sen lupaan! Inferno_2008_56_4.indd 20 8.4.2008 20:13:10. Infernon kysymyksiin vastasivat filmistä vastuussa olevat Aaron Aites ja Audrey Ewell. Tämä on sitä modernia black metalia ja se on ruttoa, aivan kuten organisoitu uskonto. Kvebek, Pantheon I:n vokalisti ja kitaristi, kertoi Infernolle lisää bändistään. TNBM on merkki laadusta, joka erottaa lampaat susista sekä soundin, visuaalisuuden että ideologian suhteen. Tyhjyys on totta. Meillä on oma soundi ja kokonaisvaltaisia sävellyksiä, jotka vievät kuuntelijan ennustamattomille matkoille. Bändin syntytarina on pitkä ja traaginen, mutta lyhyesti kerrottuna minä, Sagstad ja Renton aloitimme bändin. Ei, Norja ei koskaan nouse. Me havainnoimme, analysoimme ja hävitämme tietoa ja löydämme siten keinoja, kuinka välttää tulemasta osaksi meille laulavan kellon koneistoa. Jos "pääset samalle tasolle", niin lähetämme sinulle surunvalittelumme, Dirge Rep päättää. Valoa tunnelin päässä Norjan black metal -historiasta on tehty monta lehtijuttua, kirjaa ja dokumenttia, mutta harvoin asialla on ollut elokuva-alan ammattilaisia, jotka ovat uhranneet asialle pari vuotta elääkseen aiheensa parissa. Se on potku munille, joka lennättää ne ulos nenästä. Mistä löydätte inspiraationne. Inspiraatiota on kaikessa. Minulle elämisen tarkoitus on livenä soittaminen. Taustani 1349:n riveissä on varmaankin saanut muutaman ihmisen kiinnostumaan Pantheon I:sta, mutten usko että se on menestyksemme takana. Kun kuulen sanan black metal, ajattelen Gorgorothia ja Darkthronea. Kaikki on osa kellon rakennetta, tikittäen eteenpäin, maisemassa, taustalla. Pantheon I soittaa extreme metalia, joka usein voi kuulostaa black metalilta, mutten kutsuisi sitä siksi. Onko Orcustus teille yksityinen meditatiivinen voima, vai onko bändin tarkoitus tarjota uusia todellisuuksia ja ymmärryksen tasoja myös kuuntelijoille. Symboli on nykyään näytillä kaikkialla, mutta se on meille aivan sama, hyvä vain että piiri leviää. Mikä merkin tarina on. Odotamme innolla Suomessa esiintymistä. Se on yksi harvoista asioista tässä maailmassa, joka saa minut tuntemaan mitään. Viimeistään äärimmäisen rankka livesoittotyylimme tekee Pantheon I -nimestä helposti muistettavan. Hereillä olo on valhetta. Black metal ei ole siistiä. Suunnittelemme juuri seuraavaa levyämme ja menemme studioon toivottavasti kesällä. Tahdomme hiljaisuutta. Miksi sen pitäisi nousta. Orcustus ei selvästikään ole pelkästään musiikkiin painottuva bändi, vaan mukana on myös muunlaista luovuutta. Kun yleisö antaa minulle energiaa, annan sen takaisin kymmenkertaisena. Uni on valhetta. yleisö koskaan!". Juorujen ja huhujen sijaan Until The Light Takes Us keskittyy Norjan black metal -skenen päähahmoihin, jotka kertovat alakulttuurin synnystä ja historiasta omien kokemustensa kautta. Aiemmassa osassa haastateltu Krypt mainitsi sinun olevan siellä täällä näkyvän True Norwegian Black Metal -logon kanssa tekemisissä. Homma toimi ensin pelkästään kutsuvierasperiaatteella, mutta kuten kaikki muukin, se ryöstäytyi pian käsistä, joten lähdimme ryhmästä. Miten kaksi newyorkilaista elokuvantekijää kiinnostui norjalaisesta alakulttuurista ja päätti tehdä aiheesta kokoillan dokumentin? Pantheon I Viululla maustettua extreme metalia JUURI CANDLELIGHTIN kautta toisen levynsä julkaissut Pantheon I perustettiin vuonna 2002, mutta on yhä melko tuntematon nimi black metal -piireissä. Runsaasti ympäri Eurooppaa keikkaillut, muun muassa Mayhemin lämppärinä esiintynyt bändi soittaa myös Suomessa Jalometalli-festareilla. Toivottavasti suomalainen yleisö osaa mossata ja sekoilla pitissä, koska ainakin Norjassa ihmiset yleensä vain seisoskelevat ja "arvostelevat" bändiä kriittisin silmin. Olimme kyllästyneitä jatkuvaan vertailuun kaikkiin mahdollisiin "black metal" -bändeihin, tahdoimme irtautua siitä, ja tämä oli symboli, joka esitti sitä minkä puolesta seisoimme. Siksi, että se olisi black metalin pelastaja
Sanoituksia yhdistää inho kaikkia uskontoja kohtaan, ja niiden moraalisten lakien kieltäminen on Mordin sanoitusten pääaiheita. Tämä ei ole ideologiaa, vaan enemmänkin asennetta tai tautia, jota levitämme joka päivä. Filmissä haastatellaan muun muassa Fenriziä, Hellhammeria, Frostia, Immortalin jäseniä sekä Varg Vikernesiä. Tavoitteemme on levittää extreme-musiikin ruttoa, se on tärkeä osa elämäämme. On mahdollista yhdistää ensi sil- mäykseltä toisiinsa sopimattomia osia ja aikajanoja sekä perinteisesti leikattua dokumenttia ja luoda siitä jotain, joka antaa katsojalle muutakin kuin samaa vanhaa lineaarista uudelleenkerrontaa. Se vain tuntui parhaalta, Aaron Aites selittää. Olimme työskennelleet filmin kanssa paljon jo aiemmin, ja oli aika kokeilla kykyjämme ohjaajina. Pidämme enemmän brutaalista ulosannista. Te keskityitte faktoihin, henkilöiden omiin kertomuksiin ja jopa asuitte kaksi vuotta Norjassa itsekin. Tahdoimme tehdä filmin niiden henkilöiden näkökulmasta, jotka loivat tämän liikkeen. Hän yhdisti kerrontaa ja dokumenttia ja loi niiden puitteissa huumaavan kokonaista, upeaa videoilmaisua, jossa osat toimivat myös kokonaisuuksina muodostaen idean. Puolasta Norjaan muuttaneen Nordran ja slaavimaassa yhä asuvan Necrolucasin ensimmäisen levyn julkaisi Southern Lord, ja toinen kokopitkä Necrosodomic Abyss julkaistiin juuri Osmosella. En voi edes kuvitella, että meillä olisi Mord sadistista jumalanpilkkaa YHDEN MIEHEN BÄNDISTÄ duoksi muuttunut Mord soittaa sanojensa mukaan "sadistista black metalia". Tämä oli haaveemme. Ranskalainen leffaguru Chris Marker oli elokuvallisen esseen pioneeri. Necrolucas soittaa myös omassa bändissään Anima Damnatassa, ja kun ensimmäisen kerran kuulin hänen soittavan, ajattelin: "Tämä jätkä on sekopäinen rumpali, tarvitsen hänet Mordiin!" Sen lisäksi meillä on samanlaiset tavat käsitellä tämän tyylistä musiikkia, mikä tekee yhteistyömme erittäin tehokkaaksi. Tilanne on täysin erilainen Osmosen kanssa, rankka musiikki on heille etusijalla. Southern Lord ei ole mielestäni kovin iso nimi BM-skenessä, sillä heillä on eri profiili ja black metalin promoaminen ei ole heidän päätavoitteensa. Meillä oli eräs toinen idea jo esituontantoasteella, mutta siirsimme sen myöhemmäksi, kun black metal -idea syntyi. Aaronin vaikutteet ovat taas 70-luvun ranskalaisesta ja italialaisesta uudesta aallosta. Ei tässä kuitenkaan Stingin levyjä vaihdettu Stigma Diabolicumiin, Aaron nauraa. Elokuvamme perustuu vahvasti tarinaan ja henkilöihin sekä aikaan ja paikkaan, mutta olemme ottaneet Markerin tyylistä opiksemme, että filmi voi olla enemmän kuin osiensa summa. Black metalissa oli niin paljon mahdollisuuksia sekä musiikin, tarinan että ideoiden suhteen. Suurin osa sanoituksistamme on puolaksi. Olemme olleet osa skeneä 12 vuotta tai enemmän ja tiedämme tarkalleen mitä tahdomme saavuttaa. Uusi levy pursuu ihmiseritteitä ja epämoraalisuutta. Tahdoimme myös löytää oikean sävyn ja tasapainottaa eri henkilöiden kertomat tarinat samalla, kun etsimme totuutta niiden välistä. Sisältä ulospäin. Käytämme myös paljon fallistista symbolismia ja viittaamme seksuaaliseen noituuteen. Ei mikään noista! Audrey innostuu kertomaan esikuvastaan ja inspiraatiostaan. Päätös oli helppo tehdä, lisää Audrey. Olimme juuri päässeet black metalin fiilikseen ystävämme kautta ja tahdoimme nähdä jonkun hyvän filmin aiheesta. Alamme pian työskennellä uuden levyn parissa ja teemme ehkä jotain livekeikkoja. HUHTIKUU 2008 INFERNO 21 Inferno_2008_56_4.indd 21 8.4.2008 20:13:13. Etsimme sellaista, emmekä löytäneet mitään kunnollista, joten päätimme tehdä sen itse. Kuuntelemme kuitenkin outoa, kokeellista lo-fi-noiserockia, eikä hyppy Harry Pussysta tai The Dead C:stä norjalaiseen black metaliin ole kovin pitkä. Tämä oli yksi syistä, miksi diilimme loppui eikä sitä uusittu. Mord on suorasukaista, intensiivistä ja Jumalaa pilkkaavaa musiikillista tuhoa, jossa ei ole mitään sinfonista. Etsimme aihetta omalle kokopitkälle elokuvalle. Onko Until The Light Takes Us leffa, dokumentti vai journalistinen road movie Norjan skeneen. Miten pääsitte miesten haastatteluetäisyydelle ja kuinka paljon työtä se vaati. Olemme myös kiinnostuneet postmodernista teoriasta, joka sopii hyvin black metalin ideoihin, joten aihetta oli helppo lähestyä. Ne ovat elokuvan unia: rikkaita ja yksityiskohtaisia, älykkäitä unelmia maailmasta. Monien mielestä on kiinnostavaa, ettei meillä ole itsellämme metallitaustaa. Mordin idea oli kehittynyt pitkän ajan kuluessa, mutta kun Necrolucas liittyi bändiin, alkoivat asiat tapahtua nopeammin. Useimmat black metal -dokumentit on tehty sensaatiohakuisesti tai asiantuntemattomasti
Emme tutustuneet heihin ensin ja sitten ehdottaneet filmintekoa. Jos puhutaan mahtavista skeneistä, katsokaa takapihallenne: Suomessa tapahtuu vaikka mitä juuri nyt! Fenriz 22 INFERNO HUHTIKUU 2008 Inferno_2008_56_4.indd 22 8.4.2008 20:13:15. Olen onnellinen tämän projektin teosta, mutta seuraava leffamme saa luvan olla fiktiivinen! Musiikkiin tiukasti sitoutuvan dokumentin tekeminen on varmasti raskasta, mutta entä ne hyvät hetket. Ilman käsikirjoitusta kuvatessa on hetkiä, jolloin kuvaamisesta tulee uskomattoman kaunista: kohtaus kertoo paljon, haastateltava henkilö liikkuu eteenpäin ja kamera toimii täydellisessä synkassa kuvattavan kanssa. Pidimme hetken taukoa filmistä, ja viime ajat olemme keränneet rahaa lopputuotantoon ja editoineet filmiä. Vihaan sellaista, Aaron Aites selittää motiivejaan. Onneksi, sillä olimme olleet Norjassa jo kauan ja käyttäneet projektiin paljon aikaa ja rahaa. Kuvaaja aavistaa, mitä seuraavaksi tapahtuu ja voi ennakoida, mitä kuvata. Ja näin tapahtui. On harvinaista ystävystyä niin mahtavan ihmisen kanssa. Se on upeaa: kuvaamista ilman egoa. Audrey Ewell ja Aaron Aites kertoja juontamassa dokumenttia tai haastattelisimme "asiantuntijoita", jotka kommentoisivat skenen tärkeimpiä tapahtumia tai levyjä. Tätä tapahtuu minulle vain kun tunnen kuvattavan hyvin. Olimme valmiit pistämään pillit pussiin, jos emme saisi Vargia mukaan filmiin. Olimme melko varmoja, että jos vain pääsisimme tapaamaan Vargia, hän olisi kiinnostunut osallistumaan. Oli kauheaa leikata leffassa mukana olevien hahmojen haastatteluista kiinnostavia, mutta tarinan kannalta epäoleellisia kohtauksia pois. He tahtoivat osallistua kuvauksiin, koska he huomasivat, että välitimme asiasta emmekä ymmärtäisi sitä väärin Oletimme kyllä, että aiemmat, huonosti tehdyt dokumentit olisivat aiheuttaneet vastahakoisuutta. Meillä ei ollut enää rahaa, pelkästään kasa filminauhaa. Prosessi on ollut raskas, mutta tahdoimme kertoa tarinan ilman oikopolkuja. Gylve (Fenriz), Varg ja Euronymous loivat norjalaisen black metalin. Jouduimme leikkaamaan muutamia henkilöitä pois lopul- Hellhammer lisesta versiosta jo pituuden takia ja myös siksi, että se keskittyisi pelkästään black metalin tarinaan. Olemme itse asiassa juuri lähettämässä hänelle kokoelmaa uudesta oudosta suomalaisesta musiikista. Kun tulimme kotiin kahden vuoden jälkeen, oli kotimaailmamme muuttunut paljon. Black metalista ei voi tehdä filmiä ilman tiettyjä henkilöitä. Loppujen lopuksi ne taisivat olla hyödyksi, sillä erotuimme joukosta ja haastateltavat tiesivät, ettei tästä filmistä tulisi samanlaista. Mahtava Fenriz Kaksikko kertoo, että haastateltavat valittiin jo ennen Norjan-reissua. Sitä ei olisi missään muodossa, jos nämä kolme eivät olisi olleet osaltaan mukana genren koostamisessa, koodaamisessa ja levittämisessä. Jokainen lopullisessa versiossa oleva kohtaus ja hahmo ovat elokuvalle tärkeitä. Puolentoista tunnin elokuvan leikkaaminen 350 tunnin materiaalista on vaikeaa. Niin tapahtui usein Gylven kanssa. Kuvaaja on instrumentti lukittuna liikkeeseen. Kahdeksan kuukauden keskustelujen jälkeen Aaron pääsi tapaamaan häntä vankilaan. Tiesimme mistä puhuimme, kenelle ja miksi. Keskustelu etenee ja kuvaus toimii yhä samaan tahtiin. Olimme tehneet paljon taustatyötä, keräsimme kaiken mahdollisen materiaalin jokaisesta henkilöstä, jota aioimme haastatella. Ystävystyimme toki useiden kanssa, mutta se ei ollut matkan päätarkoitus. Olemme todella onnellisia, että saimme tutustua ihmiseen, josta välittömästi aisti sielunveljeyden
Inferno_2008_56_4.indd 23 8.4.2008 20:13:22
Niistä tuli osa sekä kreikkalaista että turkkilaista kulttuuria, mutta eri maiden tarinat poikkeavat hieman toisistaan. Omat levyhankinnat alkoivat punkista ja varhaisesta metallista. Sama pätee myös Edlundin sävellyksiin ja sanoituksiin. Sanoitukset pyörivät tuttuun tapaan raamatullisten aiheiden ja pienen ihmisen suurten kysymysten ympärillä. Dion konsertissa kitaristit ampuivat isoja laserhämähäkkejä soittimistaan ja sen sellaista. 24 Inferno_2008_56_4.indd 24 8.4.2008 20:15:17. Levylle mahtuu niin rankkuutta, herkkyyttä kuin tarttuvuutta. Vaikka muut bändin jäsenet asuvat Ruotsissa, tuhansien kilometrien välimatka on vain hidaste. Kun kuulin Iron Maidenia ensimmäistä kertaa noin 15-vuotiaana, ajattelin, että "wau, tätä haluan tehdä itsekin!". Meillä ei ole ollut treenikämppää sitten 1990-luvun alun, kotioloissa viihtyvä biisintekijä kertoo. Johan Edlund on musiikillisesti itseoppinut, joskin otti pojankloppina muutaman rumputunnin. Kreikkalaisteemat ja kappaleiden nimet, kuten Katarraktis Apo Aima, Amanitis ja Amanes, johtuvat pitkälti siitä, että Edlund on pitänyt majaa viimeiset kolme vuotta kreikkalaisen kihlattunsa kotimaassa. Amanethet ovat improvisoituja ja spontaaneja elegioita, joita kreikkalaiset lesket ja INFERNO HUHTIKUU 2008 VOIMALLA Metallia keuhkoissa nenkin, eli tapaamme ennen kiertuetta Tukholmassa ja treenaamme jokusen päivän. Hän on kohtelias, vaatimaton, sivistynyt ja hieman ujo, mutta samalla asemansa tiedostava. Harjoittelemme samaan tapaan kuin en- iedäthän tunteen, kun tapaat henkistä tasapainoa ja mielenrauhaa hohkaavan ihmisen. Levyltä huokuu viiden vuoden levytystauon jälkeinen soittamisen riemu. Mies keskittyy olennaiseen, eikä raapusta jonninjoutavia. Johan Edlundista heijastuu juuri tuollainen kuva. Hän peri musiikkimakunsa isältään, joka tapasi kuunnella 1960-luvun klassikoita, kuten The Beatlesia, The Rolling Stonesia ja The Kinksiä sekä 1970-luvun suuruuksia: Pink Floydia, Led Zeppeliniä ja Deep Purplea. Kun hän avaa suunsa, muut kuuntelevat, eivätkä vain odota saada sanotuksi omia asioitaan. Hillityn itsevarman henkilön, joka puhuu tyynen rauhallisella äänellä pelkkää asiaa. Tuorein todiste tästä on Amanethes, Tiamatin selkeästi eloisin ja sielukkain tekele. TEKSTI Markus Laakso I KUVAT Nuclear Blast I www.churchoftiamat.com Tiamatin yhdeksäs albumi lukeutuu vuoden ilahduttavimpiin yllättäjiin. Kiekko kuulostaa soitetulta, ei ylituotetulta. Bändin sielu, ruumis ja aivot Johan Edlund kertoo, kuinka yhtye kiersi musiikillisen täysympyrän ja sen tuolle puolen. ITKULAULUJA T T LLA REE UO muut surijat lauloivat, Edlundin pehmeä ääni tiivistää langan toisessa päässä. Halusin levynnimen, joka kuvaa albumin tunnelmaa, muttei kerro liikaa. Se oli sitä aikaa, kun aloin käydä katsomassa bändien keikkoja, joissa tapahtui aina paljon siistejä juttuja. Tunnelataus on valtava. Kuten parin Infernon takaisesta ennakkojutusta kävi ilmi, Amanethes edustaa Tiamatin musiikillisen historian ääripäitä. Ja sitä se onkin, kuohkea, hengittävä ja aito, mikä on tänä päivänä harvinaista kuin lyijyllinen bensiini
Lisäsimme settiimme In A Dreamin, josta muodostuikin yksi live-suosikeistamme. Säveltäminen on muutenkin nykyään erilaista kuin ennen, koska työkaluja on paljon enemmän käytössä. Sellaista ei ole tapahtunut muiden levyjem- me kohdalla. Joissain kohdissa sitä olisi ehkä pitänyt editoida enemmän. Kun äänitimme The Astral Sleepia, emme kyenneet taltioimaan kaikkia niitä asioita levylle, joita halusimme. Subjektiivisuuden katoaminen on hyvä merkki. Levyn juju on siinä, että se on soitettu, eikä huonosti editoitu. Jos en ala analysoida levyä, se tarkoittaa, että olen aika hiton tyytyväinen siihen. Paluu tulevaisuuteen Tiamat teki CMFT Productionsin julkaiseman Sumerian Cryn (1990) jälkeen peräti seitsemän levyä Century Medialle. Se toimii täydellisesti! Ei sellaista voi ohjelmoida koneella. Ensimmäistä kertaa on mahdoton sanoa, kuinka kauan levyn kirjoittamiseen ja äänittämiseen oikeasti kului aikaa. Esimerkiksi Equinoxissa Lars soittaa alussa klikkiä hitaammin, keskivaiheilla samaa tahtia ja lopussa kiilaa, kun villiintyy. Miksi sitten edellisestä albumista, Preystä (2003), vierähti viisi pitkää vuotta. Amanthesin pukkaa pihalle Saksan metallijätti Nuclear Blast. Kun pistän Amanethesin soimaan, keskityn vain kuuntelemiseen. Sitä Edlund ei suoraan paljasta, vaan toteaa, että "paljon asioita tapahtui ja oli vaikea saada bändi takaisin kasaan". Levyn tiimoilta on suunnitteilla Euroopan-kiertue, joka keskittynee yhtyeen päämarkkina-alueeseen, saksankieliseen KeskiEurooppaan. Hän ansaitsee todella paljon kunnioitusta. On helppoa kiertää Keski-Euroopassa, mutta Suomeen ja Ruotsiin on työläs lähteä, koska se on kallista ja epäkäytännöllistä. Voin pistää sen pyörimään taustalle, kun tiskaan tai jotain, enkä jää koukkuun johonkin tiettyyn yksityiskohtaan. Tämän levyn tekeminen poikkesi aika paljon aiemmista. Levy miksattiin tuttuun tapaan Woodhousella Siggy Bemmin toimesta. Se oli täysin alitajuista. So far, so good. Akustisella soittaminen on suorin tapa säveltää, mutta esimerkiksi Deeper Kind Of Slumberin biisinaihiot lähtivät enimmäkseen soundeista, joita löysin kiippareilla leikkiessäni. Kuuntele vaikkapa Larsin rumpujensoittoa! Voisin muuttaa hänen raitansa tietokoneella muutamassa tunnissa täydellisesti klikin kanssa meneväksi, mutta tämä on bändi soitamme yhdessä. Emme yritä enää kalastaa uusia faneja, vaan soitamme niille, jotka jo pitävät meistä, Edlund kiteyttää hymyillen. "Dion konsertissa kitaristit ampuivat isoja laserhämähäkkejä soittimistaan ja sen sellaista. Totta kai halusin itsekin lavalle." 26 INFERNO HUHTIKUU 2008 Inferno_2008_56_4.indd 26 8.4.2008 20:15:28. Ennen tiesimme täysin, kuinka mikäkin toimii. Kuinka tietoista historian lehtien havinan tavoittelu oli. Johan Edlund, jos sinun pitäisi arvioida Amanethes, millaisiin asioihin tarttuisit. Se on yksi vitun otto alusta loppuun! Hän soittaa kuin rumpujumala. Sävellän yleensä akustisella siitäkin syystä, että olen liian laiska mennäkseni studioon ja virittämään laitteet äänityskuntoon. Studiotekniikan kehittymisestä huolimatta Edlundin rakkain sävellysväline on akustinen kitara, jolla suurin osa Amanethesinkin kappaleista syntyi. Aloitimme säveltämisen kauan sitten, mutta palasimme nollapisteeseen. Jos olisin 15-vuotias rumpalinalku, Lars olisi yksi suosikeistani. Kyseessä tuskin oli välirikko, vaan todennäköisemmin sosiaalis-logistiset haasteet yhdistettynä perhe-elämään. Palataanpa vielä hetkeksi ennakkokuuntelutilaisuuden hilpeisiin tunnelmiin, jossa koko bändi hohkasi ylpeyttä ja intoa uudesta levystään. Levykään ei ole vielä julkaistu, joten voin kertoa oikean mielipiteeni vasta ensi vuonna tai myöhemmin, Edlund toteaa. Suurin osa Edlundin tuottamasta Amanethesista on äänitetty hänen The Mansion -studiossaan, Kreikassa. Totta puhuen, en tiedä vielä, mitä mieltä olen uudesta levy-yhtiöstämme. Mutta pidän meidän neljän yhteisestä soundista todella paljon. Mutta jos teemme kolme tai neljä keikkaa Ruotsissa, saatamme vierailla myös Suomessa ja Norjassa. Minulla ei ole samaa läheistä yhteyttä Nuclear Blastin tyyppeihin kuin Century Median, enkä tunne Nuken heppuja kovin hyvin. Emme olleet varmoja mistään, mikä tuntui itse asiassa aika hyvältä. Edlund suhtautuu tuoreeseen yhteistyökumppaniinsa toiveikkaasti, muttei varauksetta. Emme kelanneet sitä ollenkaan, mutta olemme soittaneen paljon vanhaa materiaalia keikoilla, ja minusta tuntuu, että se inspiroi tekemään vanhemman materiaalin kaltaista musiikkia uudelleen. Jaap (Wagemaker, Nuclear Blastin a&r-päällikkö) on ainut, jonka olen tavannut, ja hänetkin vain kahdesti. Jos sitä pitäisi kritisoida, niin... Oikeasti. Edlund kertoo haluavansa laajentaa peruskeikkakartastoa myös Espanjan ja Portugalin kautta Skandinaviaan. Tiamat ei ole julkaissut yhtään kokoelmalevyä, mutta kuten sanottua, Amanethesistä on aistittavissa koko uran läpileikkaus uusine tuulineen. Jos olisimme äänittäneet Equinox Of The Godsin tuolle albumille, olisimme var- masti masturboineet puoli vuotta putkeen sen jälkeen. Meille kaikki oli uutta, jopa levy-yhtiö
Inferno_2008_56_4.indd 27 8.4.2008 20:15:53
28 INFERNO HUHTIKUU 2008 Inferno_2008_56_4.indd 28 8.4.2008 20:15:58
Olen aina pitänyt erittäin tärkeänä paitsi brutaalia nopeutta, ja mitä lie, myös sitä, että musiikki on... Silloin täytyy ottaa kolme viikkoa lomaa laiskottelusta ja tehdä uusi kuolometallialbumi Deicidelle. L kiduttaja evy-yhtiön edustaja soittaa ammatti: ylistämien klassikoiden lisäksi myös muutaman vuoden takaiset vihastumista sitä vääränsorttista aiheuttaneet Insineratehymn (2000) ja In Torment In Hell (2001). Se rikkoo kaavaa ja tyyliä ja antaa erilaisille ajatuksille sijaa... Ei ehkä ihan vielä. Death metalia, tunteella 1987, Florida, death metal, Glen Benton. Sitähän ihmiset haluavat. Pelkkä teknisyys ei ole kovin mieleenpainuvaa. Asheim kättelee ystävällisesti ja johdattaa peremmälle huoneeseensa. Kyllähän se on todella helppoa jumittua johonkin tiettyyn kaavaan. (miettii) Ei. TEKSTI Riitta Itäkylä I KUVAT Sam Scott-Hunter I www.deicide.com Floridassa voi käydä aika pitkäksi. Ei se saa sinua hyräilemään, ei se jää päähäsi ja ole siellä enää kymmenen tai viiden vuoden tai edes kuukauden kuluttua. Päivä tulee olemaan pitkä, ja ai niin, Steve ei kuulemma ole aamuihmisiä. Haluan kirjoittaa biisejä, jotka ovat mieleenpainuvia, vakuuttavia ja vaikuttavia. Ettei se olisi pelkkää blastbeatia ja teknisyyttä. Koko levy on siis kuin yksi pitkä 40 minuutin kappale. Asheim mietiskelee hetken. Mietin kuumeisesti, mikä olisi sopiva hetki ottaa puheeksi ne kidutuskommentit. Till Death Do Us Part on bändin yhdeksäs pitkäsoitto, ja uralle mahtuu fanien ja kriitikoiden maa veristä tietä talloneelta, melkeinpä itseisarvoksi muuntuneelta bändiltä. Kun kirjoitan biisejä, haluan muutakin kuin nopeutta, siellä pitää olla tietty musiikillinen laatu, joka tarttuu. Kun kirjoitin kappaleet niin nopeassa tahdissa, pystyin pitämään biisien välisen yhtenäisyyden, jatkuvuuden ja jonkinlaisen saumattomuuden. Joten päätin usuttaa biisintekovastuuta vähän muillekin, siis ihan vain saadakseni muiden makuja sinne soppaan mukaan. Se oli yhteinen päätös. "Eeppinen", "progressiivinen" ja jotakin muuta, jolle en keksi sanaa. Muutama vuosi sitten sattui niin, että koska olin kirjoittanut niin paljon materiaalia läpi 90-luvun, aloin huolestua, että kaikki levyt alkaisivat kuulostaa samalta. Puhelu on lyhyt. Ehdin miettiä hetken, kuinka Deiciden rumpali ja aamukärttyisyys eivät ole kaikkein houkuttelevin yhdistelmä, mutta hotellin hissi on armottoman nopea eikä pakoreittiä näy. Jopa, tai varsinkin, niin sanotuille pioneereille. Siis musiikillisessa mielessä. Vilkaisen nurkassa äänettömänä päällä olevaa televisiota; ruudussa vilisee uutiskuvaa itsemurhaiskuista ja uhriluvuista. tarttuvaa. HUHTIKUU 2008 INFERNO 29 Inferno_2008_56_4.indd 29 8.4.2008 20:16:01. Mielestäni eeppinen on hyvä sana, pidän siitä, koska halusin tehdä tästä levystä... Death metal on tyylilajina sen verran suoraviivainen, että jatkuva kehitys ja uudistuminen saattaa olla varsin haasteellista. Minut jätetään kaksin miehen kanssa, joka on julkisesti ilmoittanut olevansa ylpeä musiikkinsa käytöstä vankien kiduttamiseen Irakissa. Asheim kieltäytyy asettamasta Deicidelle rajoituksia, mutta tunnustaa niiden olemassaolon itse genren sisällä. Eivät ne halua mitään kokeellista metallibändiä, vaan heavy metalia. niin, teemalevyn. Mies rupattelee niitä näitä leveällä jenkkiaksentillaan ja asettuu lojumaan rennosti sängylle sätkä sormenpäissään. Mainitsen Asheimille, että levyä on jotensakin vaikea kuvailla, koska se tuntuu heijastavan uutta suuntaa. Deiciden sijaintia kartalla lienee turha kerrata. Hän on hyväntuulinen ja kohtelias. Joten täytyi sitten funtsia uudelleen se strategia ja palata siihen mikä toimii, nimittäin raskauteen. miksikä sitä sanotaankaan... Mutta sitten se ei mennytkään ihan niin hyvin, you know. Mitä mieltä itse olet. Astuessamme hissiin saan kuulla, että Infernon haastattelu on Steve Asheimin hektisen promootiourakan ensimmäinen työsarka. Uusi levy onnistuu tuomaan jonkinlaista lisäväriä ja jopa syvyyttä death metaliin, mikä on sinänsä kunnioitettava suoritus jo pari vuosikymmentä sa- hotellin aulasta yläkerran huoneeseen ja varmistaa haastateltavan olevan valmis. Lopettaa typerien ideoiden kanssa sählääminen ja keskittyä vain tekemään jotain raskasta. Se oli lopputulos, johon tähtäsin. Alkoiko genre missään vaiheessa tuntua puhki soitetulta ja luovuuden kannalta rajoittavalta
No onhan se. Onko se tunne. Tavallaan. Hetken mietittyään mies keksii toisenlaisen esimerkin: Mieti nyt, kun bändit menevät johonkin Singaporeen, esimerkiksi. Inferno_2008_56_4.indd 30 8.4.2008 20:16:02. Joten miksikä sitä oikein voi kutsua. Miksei sitä voi näyttää. Mutta hän on aina käsitellyt näitä asioita jotenkin sisäisellä ja tutkivalla tavalla, kuitenkin säilyttämällä tietynlaisen jumalanpilkan auran siinä ympärillä. Onhan se hyvä visuaalinen idea, mutta onko olemassa taivasta tai Jumalaa. Enpä kuitenkaan menisi sanomaan, että ihan harmiton sellainen, koska jos menet liian lähelle, hän lyö hampaat suustasi." Enpä tiedä... Varsinkaan uudella levyllä. jonkin sensuroiminen sen takia, että se on loukkaavaa... Henkilökohtainen näkökulmani satanismiin on, että en halua sitoutua minkäänlaiseen uskonnolliseen kehykseen, tai miksi tahansa sitä kutsutaan, se on vain ylimääräinen taakka. Saatanaa tai helvettiä. Viimeisen sanan Asheim lausuu melkeinpä iloisesti, kuin kyseessä olisi uusin pophitti. Hän on yhä hyvällä tuulella. Ehkä tässä on sittenkin jokin todellinen sensuurikysymys, mutta... Ei se ole sama asia kuin esimerkiksi se, että jossakin maassa tapetaan tuhansia lapsia, mutta uutiset eivät kerro asiasta. Viimeistään nyt hänen sanoituksensa ovat kääntyneet tiettyyn suuntaan, eikä hän enää sokeeraa vain sokeeraamisen vuoksi. Sen kanavan ohjelmapäällikkö nyt vaan sattuu olemaan joku kristitty hemmo, joka hädin tuskin edes sietää koko metalliohjelmaa. Se aiheuttaa mielenkiintoa. Kuitenkaan hän ei tarkoita ollenkaan itse Saatanaa, vaan herjaa vain vittuillakseen. Steve Asheim nauraa taas. Jos asia on niin, ehkä se on sitten se oikea sana. Mutta kai se on hyvä lause, koska sehän tarkoittaa, että pystymme lisäämään musiikkiimme jonkinlaisen ylimääräisen lisukkeen, ja siihenhän eivät kaikki muut kykene. Asheim naurahtaa. Ei yhden bändin sensurointi vaikuta mitenkään ihmisten elämään... "Hän on vain idiootti, jolla on risti otsassa ja joka jauhaa vuodesta toiseen Saatanasta ja pahuudesta." No, nuo tyypit eivät ole lukeneet hänen sanoituksiaan, koska he ovat selvästi missanneet jotakin. Missään. Eikö kaupallisuus olekaan tuhma sana? "Glen on friikki... en tiedä. Ja tietyllä tapaa näin onkin. Pahuutta saavat aikaan ihmiset, ei mikään Saatana jossain helvetissä. Se on todellista sensuuria. Huolimatta Deiciden legendaarisesta maineesta ja Bentonin otsaan poltetuista risteistä bändi on sittenkin monisäikeisempi uskonasioiden suhteen kuin pikaisella silmäyksellä voisi luulla. Joten kun hän näki sen videon, hänen reaktionsa oli luokkaa "Ei. Vibaksi. Mutta... Sanoittajana hän on... Sairas, epäterve viba. Saatanallista särmää Keskustelumme edetessä ennakkokäsitykseni haastateltavasta osoittautuu virheelliseksi. en halua sanoa "kypsynyt", koska lyriikka on yhä erittäin vihantäyteistä, ehkä jopa vihaisempaa kuin koskaan ennen, joten ei hän siinä mielessä ole kadot- tanut brutaaliuttaan. Ne ovat nyt todellisempia ja hän pystyy samastumaan omaan lyriikkaansa paremmin. Sukkaritari Kukkaketoja ja perhosia ei sentään vieläkään kuulla Bentonin ja Deiciden repertuaarissa. En osaa sanoa. Ja vieläpä ystävällisesti. 30 INFERNO HUHTIKUU 2008 Kysytään kiltiltä mieheltä vähemmän kilttejä: Glen Bentonin suhde kristinuskoon ei liene kenellekään epäselvä, mutta Asheim on aina ollut hiljaisempi asian suhteen. Mutta, kuten itse mainitsit, mikä sana onkaan oikea kuvaamaan sitä pientä ekstraa siellä musiikissa. Se on vain... Et riistä kenenkään oikeuksia viemällä heiltä luvan katsella kuvaa paloitellusta ihmisestä tai jotain semmoista. "Death metalia tunteella." Sekään ei kyllä kuulosta kovin houkuttelevalta. Bändi onnistuu yhä aiheuttamaan närää tietyissä piireissä, mutta Steve Asheimin mielestä tämä kaikki on pelkästään positiivista. Englantilainen musiikkikanava meni asettamaan videon esityspannaan. Rumpali muistaa yhä Roadrunnerin Monte Connerin kommentin vuodelta 1993 Once Upon The Crossin aikoihin: "Hei, tämähän on kaupallista death metalia." Minä olin siihen, että jaa, kaipa se on, oliko tuo nyt kohteliaisuus vai loukkaus... Hän saattaa kirjoittaa jostain tietystä henkilöstä tai tilanteesta ja heittää väliin hail satania vain ravistellakseen ihmisiä. (hilpeästi) kyseenalaista mainetta. Glenin periaatehan on aina, ehdottomasti, ollut jumalanpilkka, sokeeraavuus ja pahuus. En ole koskaan tarvinnut minkään korkeamman voiman johdatusta tai apua. Joten... Mutta kyseessä on vain musiikkivideo. Kyllä sitä pärjää, vaikkei näe paloiteltua ruumista. Totta kai, ollessani nuorempi, minua kiinnosti kaikenlainen kapina ja synkkyys. Ovatko ne yksinkertaisesti liian nopeita ja teknisiä. Asheim siirtyy poliittisemmalle vaihteelle, ja uskomatonta mutta totta, herra Deicide päätyy puolustamaan sensuuria. On olemassa todellista, hallituksen teettämää sensuuria (hän nyökkää kohti televisiota). Sillä on merkitystä. Bändien sensuroiminen ei ole todellista sensuuria, Asheim heittää takaisin. Mutta sanat ovat kadottaneet sitä selkeää jumalanpilkkaa ja saatanallista särmää. Mutta en usko, että kukaan voi tosissaan kutsua Deicideä kaupalliseksi musiikiksi edes millään mielikuvituksen venytyksellä. Pari zombieta jahtaa pappia. Miten on sinun ja satanismin laita. Eikö sinua muka yhtään pänni. Nimessä." Emme ole jollain hallituksen mustalla listalla, se oli vain yhden kusipään päätös, ja kun hän saa fudut, seuraava tyyppi ei välitä paskan vertaa. se on vain viihdettä. Puuttuuko niistä muista levyistä sitten tunnetta. On mielenkiintoista, että ihmisyydessä on synkkä puoli, joka ei ehkä ole näkyvissä kaikkialla, mutta se on syvällä meissä kaikissa ja tulee ulos aina silloin tällöin. Pelottava, vihjaileva sairaus musiikissa, joka ei ole mieleltään tervettä. Se on arviointikysymys. mies pohtii ääneen ja vastaa omaan kysymykseensä. Missä siis mennään. Mielestäni ihmiset eivät ole huomanneet tätä hänen sanoituksissaan. Levyllä soittanut mutta sittemmin Obituaryn kelkkaan hypännyt Ralph Santolla on avoimesti katolilainen, eivätkä itse Bentonin sanoituksetkaan ole pelkästään sitä hail satania. Mies on tunnetumpi blastbeateistään ja aseharrastuksestaan kuin sanallisesta arkustaan, mutta kyllähän mies puhua osaa. Tiedäthän. Mies naureskelee toimittajan ärtyneisyydelle, kun puheeksi tulee Homage For Satan. Kai sitä voi kutsua vibaksi, se kuulostaa paremmalta
Ei, kuuluu napakka vastaus, koska bändissä oleminen liittyy pitkälti hypeen, ja juttujen sensuroiminen ja pikku uutisten aiheuttaminen siellä täällä on ainoastaan hyväksi bändille. Mies haluaisi tien päälle, mutta live-esiintymiset eivät kuulu Deiciden lähitulevaisuuden suunnitelmiin. Nyökkäilen kohteliaasti. Bändin alkuaikoina velloneista huhuista huolimatta Bentonin äänihuulet eivät ole koskaan kaivanneet teknisiä apuvälineitä. He tietävät, mistä tässä on kyse, tämä on death metalia ja Glen on friikki... Mies on suorastaan sympaattinen, varsinkin puhuessaan uuden levyn henkilökohtaisesta merkityksestä. Pilaako se kenenkään elämän. Studiossahan teknologia on vallan ihmeellistä, kun vertaa esimerkiksi 20 Inferno_2008_56_4.indd 31 8.4.2008 20:16:03. Okei, ei ruveta väittelemään naisten oikeuksista, vaan pysytään "kyseenalaisen maineen" tiimoilla. Viekö se oikeuden... Ainahan se uusin hengentuote on läheisin, mutta tässä tapauksessa syynä on muukin kuin tarve markkinoida levyä parhaimpana Deicidenä koskaan. Todellakin, uudella levyllä kuullaan entistä vihaisempaa Bentonia, ja Asheim on kanssani samaa mieltä. Liika vapaa-aika aiheutti tylsistymistä, siispä mies päätti vaihtaa kulinarismin sävellystyöhön. Yksi asia kuitenkin hieman kaivelee. Etkö sinä kyllästy Deiciden aiheuttamaan kohuun eikö koskaan tunnu, että ihmisten pitäisi keskittyä paremmin itse musiikkiin. Mies on naimisissa ja hänellä on perhe. Me yritämme vain olla töitä paiskiva bändi, joka tekee äärimmäistä musiikkia ja vähän sokeeraa ihmisiä. Sukkasillaan sängyn päässä istuskeleva kohtelias ja ujonsorttinen muusikko ei kieltämättä pelota pätkän vertaa. Kunnes kuolema erottaa Päinvastoin. Levy on kuitenkin minulle lähei- sin, ihan vain senkin takia, että olin itse luomassa sitä alusta loppuun, hän myöntää. Mistä kiikastaa. Enpä kuitenkaan menisi sanomaan, että ihan harmiton sellainen, koska jos menet liian lähelle, hän lyö hampaat suustasi. Muut jäsenet eivät olleet ympärillä antamassa palautetta, joten Till Death Do Us Part on kirjaimellisesti yhden miehen musiikillinen voimannäyte. Itse asiassa Asheim toteaa vilpittömästi, että levy on bändin kolmen parhaimman joukossa, joskaan ei välttämättä ykkössijalla. Naturelli laulaja, ilman lisä- tai säilöntäaineita. Pienet lehdistössä esiintyvät ristiriitaisuudet ovat hyväksi bisnekselle. Glen tarvitsee hieman vapaa-aikaa huolehtiakseen tietyistä seikoista henkilökohtaisessa elämässään. Mutta pitää yllä semmoista "me olimme kaikki ritareita, jotka veivät Jeesuksen ristille silloin joskus" -tarinaa 20 vuotta, sehän on ihan naurettavaa. Ennen kuin Asheim alkaa kuulostaa täysin laskelmoivalta, hän paljastaa olevansa realistinen bändinsä maineen suhteen. Siis tarkoitan, onko puolialastomana kulkeminen jonkinlaista ilmaisunvapautta. Juuri tuommoinen peli aiheuttaa ne ongelmat, ei ratkaise niitä. Mimmit eivät saa pukeutua tietyllä tavalla tai näyttää hiuksiaan ja kiroilu on ehdottomasti kiellettyä. Kuinka muuten on teknologian ja death metalin suhde noin yleensä, miten ne täydentävät toisiaan. Asheim ei myönnä muiden jäsenten kiireiden aiheuttaneen kitkaa itse asiassa hän kertoo nauttineensa itsenäisestä ja jopa yksinäisestä työskentelyprosessista. Eivät ihmiset enää pelkää Deicideä. Eivät ainakaan metalliyhteisössä, toisin kuin 20 vuotta sitten. Tämä on minun henkilökohtaisen urani suurin saavutus. Kerro, miten päädyit väsäämään massiiviselta kuulostavan albumin kolmessa lyhyessä viikossa. Rumpali ei halua juoruta mehevistä yksityiskohdista, vaan tyytyy toteamaan Bentonin tilanteen olevan vakavuudessaan sitä luokkaa, että turneet saavat jäädä ainakin vuodeksi, ellei kahdeksi. Tajusin yhtäkkiä, ettei minulla ollut muuta tekemistä kuin syöminen ja lihomisesta nauttiminen, kuuluu varsin maanläheinen vastaus. Ehkä isoäiti on yhä peloissaan, mutta nuoret eivät. Onko se sensuuria. Uskon, että se alkuperäinen mystiikka on mennyttä kalua. Hän vain räksyttää suoraan kurkustaan, kuuluu rumpalin ylpeä selitys. Syntyy kaikenlaisia erikoisia ongelmia, ja et voi vain sanoa painuvasi tien päälle ja hoitavasi ongelmat myöhemmin. Mies örisee eläimellisen matalalta kokonaisten albumien edestä ja käyttää korkeampia äänialoja ainoastaan lisäpotkuina. "Hän on ratkeamaisillaan vihasta", on rumpalin oma tulkinta miehen murinan uudesta, katkeransävyisestä ulottuvuudesta. Kuinka kauan sitä voi ylläpitää saatanallista mainetta tai mitä lie
Tämä tarkoittaa resurssien vähenemistä, mutta myös täydellistä päätäntävaltaa kaikissa bändiasioissa. Uuden Honour The Disorder -albumin myötä yhtye on siirtynyt Fireboxin leivistä yksityiseksi yrittäjäksi. Vähän käsijarru päällä on menty, Lauri jatkaa. metallimarkkinat kätkevät sisäänsä monenlaista vipeltäjää, jotka ovat syystä tai toisesta pysytelleet sivussa parrasvaloista. Selvittiin loppujen lopuksi studiostakin aika vähillä kustannuksilla. Etenkin vuonna 2006 julkaistu Wreck oli hurja, vihaisesti vyöryvä raivonpurkaus, joka keräsi kriitikoilta kosolti kiitosta. Yhtyeen kitaristi Saku Hakuli pitää omilleen siirtymistä luontevana ratkaisuna. Total Devastation on aikojen saatossa rakentanut itselleen tunnistettavan soundin, jossa rupiset kitarat louskuttavat tolkuttoman matalia riffejä ja rumpali takoo kannujaan Keith Moonin energialla. Meillä oli Wreckin jälkeen työn alla varmaan neljätoista kappaletta, mutta ne kaikki lopulta hylättiin. Kyllästyimme vähän tuollaiseen nopeaan runttaukseen. Mietittiin, mitä bändiä olisi siisteintä lämmitellä, mutta ei me mentäisi yksi yhteen minkään orkesterin kanssa. Saku yllättyy vertauksesta. Ehkä ne vähän muistuttaa toisiaan, nyt kun sanot. Meillä on käytössä Bossin HM2-säröpedaali, HUHTIKUU 2008 INFERNO 33 Inferno_2008_56_4.indd 33 8.4.2008 20:33:16. Tämä on itse asiassa tavallaan meidän viides levymme, Lauri jatkaa. Albumin myyntilukemat jäivät kuitenkin vähäisiksi. Siinä jäi siis tavallaan yksi levy välistä ja siirryttiin suoraan seuraavaan. Johtuisiko tuo pinnan alla pysyminen siitäkin, ettei meillä ole koskaan ollut mitään isoa koneistoa takana. Säröstähän se lähtee. Matkalla tänne puhuttiinkin, ettei oikein taivuta mihinkään lokeroon. Ghost Brigaden Ville puolestaan kysyi saman biisin kuultuaan, että bluesiako jätkät ovat alkaneet vetää. Toisaalta meidän soundi on sen verran monipuolinen, että sopisimme yhtä hyvin kimppaan niin Morbid Angelin kuin Mastodoninkin kanssa. Saku sanoi hyvin niistä hyljätyistä jutuista, että ne kuulosti ikään kuin Wreckin ylijäämäbiiseiltä. We Want To Believe -niminen biisi tuo mieleen jopa Alice In Chainsin Rooster-klassikon. Taitojen puutteesta tämä ei ole aina kiinni toisessa ajassa ja paikassa Total Devastationista olisi saattanut tulla jo kolmella aiemmalla levyllään tulikuumaa valuuttaa hevipiireissä. Wreckin äänityksiin meni aikoinaan suunnilleen kahdeksan tonnia, mikä on aika paljon, kun vertaa miten paljon se lopulta tuotti. 14 biisiä roskakoriin Tuoreella levyllä bändi tuntuu pyrkivän monipuolisempaan ilmaisuun. Ehkä me sitten olemme vähän erikoisempi tapaus, Saku tuumii. TEKSTI Saku Schildt I KUVA Samuli Suikkanen I www.totaldevastation.org Karhulan karvaisen sekstetin Total Devastationin neljäs pitkäsoitto on julkaistu ilman levy-yhtiön apua, joten yhtye tekee nyt täysin mitä tahtoo. Saku raottaa hieman soundimaailman salaisuutta. Eipä tuota Alice In Chainsia ole tosin paljoa tullut kuunneltua. Uusi matsku haluttiin vetää yksinkertaisempaan suuntaan. Turhautumista ei miesten puheista aisti. Wreckillä yhtye takoi jatkuvasti sata lasissa, mutta nyt mukana on hienovaraisempiakin nyansseja. Tämä on nykypäivän metallibändiltä arvostettava saavutus, ja kaksikko vaikuttaakin asiasta ylpeältä. Heti alkuun bändin katse on kääntynyt kohti ulkomaita. TÄYDELLISTÄ HÄVITYSTÄ M aamme ylikuumenneet OMILLA EHDOILLA Kun Sakulta ja bändin perustajajäseneltä, vokalisti Lauri Pikalta kysyy heidän teoriaansa bändin juuttumisesta marginaaliin, kaksikko tyytyy kohauttamaan hartioitaan. Oli tuttu mies tiskin takana, joten saatiin purkitettua levy sopuhintaan
Pyydettiin huoltoaseman tyypiltä kaksi sämpylää, ja saatiin leipiä, joiden sisällä oli raakaa jauhelihaa. Juttelimme tuolloin Disgrace-laulaja Jukka Taskisen kanssa, ja Jukka antoi meille yhden nettilehteä pitävän sakemannin yhteystiedot. Päätin sitten alkaa laulamaan. Ruotsi on tosin huhujen mukaan aika kuiva maa. Joka ilta oli suunnilleen kaksisataa typpiä katsomossa. Ajan kanssa koko bändin soundi on kuitenkin muuttunut aika radikaalisti, ja nyt lauluosuudetkin jakautuvat kahden äijän välille jo fifty-sixty. Cover-osastolla äänitimme tällä kertaa Crowbarin The Only Factorin. Oltiin etsimässä illalla baaria, kun huomattiin kadulla sekavan oloinen itkevä tyttö. Muutenkin biisejä jäi yli, vielä masterointivaiheessakin tiputettiin yksi pois. kuuden keikan verran. Yhden kerran lähdettiin salaa Jaa- Saksa on kiva maa Karhulalaiset kävivät alkuvuodesta esittelemässä taitojaan myös ulkomailla, kun bändi kiersi Saksaa ja Tshekkejä 34 INFERNO HUHTIKUU 2008 kon kanssa ostamaan ruokaa huoltikselta, kun muut tekivät soundcheckiä. Meinasi valmistaa vastaavan aterian koko bändille, mutta me oltiin, että älä valmista. Kahden laulajan juttuhan on kehkeytynyt pikkuhiljaa, demoaikoina pääroolissa olivat vielä Jaakon laulut ja mun konejutut. Laurin mukaan studiosessioissa tallentui käypiä biisejä, jotka eivät vain sopineet levykokonaisuuteen. Koko bändi meinasi piereskellä sen takia itsensä hengiltä, seuraava yö oli hirvein ikinä. Saksa tarjosi varsin suotuisaa vaihtelua kotimaan totiseen pönöttämiseen. Luulen oikeasti, että siinä oli joku raiskaus kehkeytymässä. Sen vieressä oli joku vanha kääpä, joka jotenkin lohdutteli sitä ja piti kättä olkapäällä. Voisi kai sanoa, että kun konejutut vähenivät, mun piti keksiä bändissä jotain muuta tekemistä. Jenan Rosenkeller oli myös hieno paikka, joskin siellä soitettiin maan alla ja portaat lavan luokse olivat varmaan kilometrin pitkät. Soitimme siellä koko uramme toisen keikan vuonna 2001. Uusintareissu Saksaan on hyvä vaihtoehto, mutta Sakun mukaan Pohjoismaatkin ovat käyneet mielessä. Aina on ollut vaikeaa duunin takia, tai olisi jouduttu muka itse maksamaan liikaa, tai vastaavaa. Keikkajärjestelytkin olivat Suomea mukavampia. Idea ei kuitenkaan tunnu vielä hioutuneen loppuun asti, sillä kahden miehen huudot muistuttavat erehdyttävästi toisiaan ja levyjä kuunnellessa ei vokalistien vuorottelua edes huomaa. Orkesteri ehti todistaa tien päällä myös vähemmän hymyilyttäviä tapauksia. Se on kyllä ihan oikein, Kotkassa ei ole Yellowstonen lopettamisen jälkeen mitään kunnon mestoja. Inferno_2008_56_4.indd 34 8.4.2008 20:34:06. Taitaa olla tämä Domination Blackin basisti Lauri Eerola sellainen dynamo, joka jaksaa vääntää kaikenlaista, Saku kertoo. Varmaan sekin löytää tiensä jossain vaiheessa MySpaceen. Tällä kertaa vaan päätettiin, että se on nyt tai ei koskaan. Suomessa kun menee jotain kysymään, niin lähinnä vittuillaan, Saku lisää. siitä irtoaa hyvä Entombed- ja Dismember-tyylinen murina. Kaksikko lupailee, että yhtyeeltä saattaa olla luvassa uutta materiaalia myös netin kautta. Tulevaisuudessa halutaan viedä ideaa vieläkin pidemmälle. Leipzigissä soitettiin Nosturin kokoisessa mestassa, joka oli ihan hirveä labyrintti. Ei mitenkään suureellisesti, mutta keikkamestoissa otettiin bändi paremmin huomioon. Kaveri on järjestänyt muillekin bändeille keikkoja, ainakin Cause For Effect ja Mutants ovat rundanneet Saksassa sen avustuksella. Heppu taisi muutenkin jallittaa meitä yhdessä välissä, kun se syötti meille jotain mustajuuri-nimistä tököttiä. Siellä oli verhon takana jotkut vampyyribileet, meininki oli kuin suoraan Veren vangit -leffasta. Wreckillä käytettiin tuota ensi kertaa tositoimissa. Harri otti vissiin Disfearin keikalla kuvan Uffe Cederlundin säädöistä, että mitäs vitun vehkeitä se äijä käyttää. Kanna siinä sitten kitarakaappia edestakaisin. Keikoilla vuorottelu pääsee paremmin oikeuksiinsa. Kyseltiin, että onko kaikki ok, tai haluttaisiinko vaikka leipiä syötäväksi ja sellaista. Nyt se perusti vielä Back Room -nimisen baarin, jossa myöskin järjestetään keikkoja. Asetelmassa oli jotain tosi outoa, ja me kaikki kuusi äijää jäätiin tuijottamaan tilannetta. Bändi ehti koheltamaan monenlaisissa seikkailuissa, ennen kuin suuntasi kohti kotimaata. Ollaan puhuttu Ruotsin-reissusta. Ei me siis ihan yksi yhteen haluttu Entombedin soundia kopioida, mutta siihen suuntaan se ruuvattiin. Ollaanhan me tuollaisesta puhuttu jo vuosia, mutta aina porukka on aristellut lähtemistä, Saku kertoo. Se kiertueen järjestänyt tyyppi vielä kertoi, että se on suurta herkkua siellä. Bändi on suunnittelemassa jo uusia seikkailuja ulkomaille. Keikkamestat olivat muutenkin hienoja, Lauri jatkaa. Yhtyeellä on myös mielenkiintoinen tapa käyttää kahta vokalistia. Lau- "Ruotsi on huhujen mukaan aika kuiva maa. Olisko ollut Deathboundin laulaja, joka varoitteli, että älkää hullut sinne lähtekö." rin lisäksi mikin ääressä ärjyy Jaakko Heinonen. Lauri vakuuttaa, että uusimmalla albumilla asiaan on paneuduttu aiempaa tarkemmin. Olisko ollut Deathboundin laulaja, joka varoitteli, että älkää hullut sinne lähtekö. Paikallinen lehti muuten poisti meidän mainoksen sivuiltaan, kun oltiin Lonsdale-paidoissamme kuulemma liian natsin näköisiä. Mustajuurimyrkytys Kuten tavallista, tien päällä ei pelkästään soitettu. Lauri naureskelee itäisen Saksan ruokatarjonnalle. Lauri innostuu muistelemaan reissua vilkkaasti. Talvella pidetään Dark Winter Festival ja kesällä taas Dark River Festival. Erikoinen ahdistelutilanne Tshekeissä saa yhäkin Laurin mietteliääksi. Bändi on kokenut esiintyjä myös Suomessa, mistä on osaksi kiittäminen yhtyeen kotiseudun metallimuusikoiden poikkeuksellisen hyvää porukkahenkeä. Keikkapaikat olivat asiallisia ja innokasta yleisöä riitti. Kohta se mimmi huomasi meidät ja tuli heti ihan kiinni, että viekää mut nyt vittuun tästä tilanteesta. KotkaKarhula-akselilla toimivat muun muassa Domination Black, Kaihoro, Manitou sekä Omnium Gatherum, ja kaikki nämä ovat tehneet vuosien saatossa kosolti yhteistyötä etenkin keikkarintamalla. Me ollaan oltu siitä lähtien hepun kanssa yhteyksissä, ja nyt se sitten löi meille eteen tällaisen kiertueen. Ja kun vertaa yleisön meininkiä vaikka Helsingin Tavastiaan, niin no, mitäpä siitä voisi sanoa... Laurin mukaan reissun alkutahdit lyötiin jo vuosia sitten Turun Down By The Laiturissa. Sehän järjestää Kotkassa hevifestareitakin
PartyPoker Säännöt 1. Vain yli 18-vuotiaille. PartyPoker on PartyGaming Plc ryhmän tavara- ja 03842 palvelumerkki. Sääntö Varo pikselivakea Tarkkaile vastustajiasi Vaikka he vaikuttavat harmittomalta PC-porukalta, muista että jokaisen tietokoneen takaa löytyy oikea ihminen joka haluaa pelimerkkisi. PartyGaming on noteerattu Lontoon pörssissä. PartyPoker.net on ilmainen pelisivu jolla ei tarjota peliä oikealla rahalla. Tietämättömyys voi tulla kalliiksi. PartyGaming sitoutuu vastuulliseen pelaamiseen. Kaikki oikeudet pidätetty. Seuraa siis miten he pelaavat kunkin käden, muista milloin he korottavat, tarkkaile kippejä ja katso aina lopuksi heidän kortit. Katso säännöt ja ehdot: www.partypoker.net/about_us/legal_information.html Inferno_2008_56_4.indd 35 8.4.2008 20:34:42. ©2008. Oliko se pelkkä bluffi...vai kenties ei? PartyPoker.net haluaa tarjota sinulle oikeanlaisen pokerikoulutuksen
"Uutta levyä kuunnellessa oli pakko laittaa virrat pois soittimesta, kun alkoi tulla tippa linssiin. Eihän emännän nähden voi herkistellä." 36 INFERNO HUHTIKUU 2008 Inferno_2008_56_4.indd 36 8.4.2008 20:34:44
2000-luvulle tultaessa laitettiin pumppu kasaan ja alettiin levyttämään, Utriainen analysoi. Pitkään maamme metallikentässä toimineena ja alan musiikkia 1980-luvun puolivälistä kuunnelleena kolmikko on nähnyt läheltä, miten touhu on muuttunut. Helppoheikkejä on enemmän. Rumpali Heikki Malmberg on tulossa vasta seuraaviin valokuvaussessioihin. Sitten tuli sellanen notkahdus, jonka aikana me työstettiin omaa kuviotamme. Pian Diablon keulahahmo Rainer Nygård kurvaa pihaan sonnustautuneena pingismailan kokoisiin aurinkolaseihin ja Inferno-huppariin. Samassa rakennuksessa sijaitsee Fantom-studio, jossa levy on äänitetty. Oittinen on ollut koko päivän masteroimassa Icaros-levyä Helsingissä Finnvoxilla. En tiiä johtuuko se siitä, että äänitystekniikka on kehittynyt, mutta nykyään julkaistaan liian paljon paskaa. Kollektiiviset munakarvat siis kasvavat ja hiki haisee. Ojentaessaan levyn mies ilmoittaa heti, että biisissä numero yhdeksän, Hammerissa, on masterointifiba. Haastattelua edeltävänä iltana äänittäjä-miksaaja ja luottomies Samu Oittinen tuo uunituoreen levyn Akun Tehtaan pihaan. Sillä meidän keikoille tulevalla porukalla ei ole mitään tekemistä minHUHTIKUU 2008 INFERNO 37 Inferno_2008_56_4.indd 37 8.4.2008 20:34:46. Tuotanto on kyllä puleerattua ja soundit jytisee, mutta sisältöä ei ole ollenkaan. Ja koko ajan meno kiihtyy ja kiihtyy, keulahahmo jyrisee. No keikoilla kyllä käy nyt jengiä. Laulaja-kitaristi Nygård ja Utriainen ovat soittaneet yhdessä vuodesta 1987. Syy piilee levyn nopsassa rytinässä, jota ei voi roiskia keskitempolanauksen tavoin peräjälkeen miten sattuu. Bändin ulosanti kun ei ole kivaa lasten ja satunnaiskuuntelijoiden heavya. Fyysistä touhua on heavyn soitto, vaikka ei trampoliinilla pompittaisikaan. Virtanenkin on hiihtää sivakoinut menneenä talvena kuulemma monta sataa kilometriä. Jäärät aikojen aalloilla Diablo on jo orkesterina täysi-ikäinen, hyvinkin. Kun 2000-luvun alussa alettiin keikkailla, silloin ei ollut kova buumi vielä päällä, sanoo Utriainen. Joo, ei tarvi palleihin implantteja laittaa, kyllä ne on laskeutunu, Nygård hörähtää. Ei lähde tykin suusta. Miehen sanainen arkku aukeaa heti. Nykyinen heavybuumi ei muinoin Diablo Brothers -nimellä aloittaneen, Walmetiakin nimekseen harkinneen bändin suosioon ole vaikuttanut. Ilma on sakeana pölystä kuin merkiksi siitä, että Diablo on saanut viidennen levynsä valmiiksi. Levyn biisijärjestystä puljattiin aivan masteroinnin aloittamiseen asti, sen kanssa ei ikinä ole ollut näin vaikeata. TEKSTI Kimmo K. Mähän tein demohommia silloin Hamara-lehteen, ja kun muistaa miten niitä tuli silloin ja miten paljon niitä nyt Infernoon tulee. Viimeinen miksauspäiväkin venyi muodolliseen 26 tuntiin. Nygård lupaa vielä lähettää nähtäväksi levyn kansivihkon, se kun on oleellinen osa paketin yleisvaikutelmaa. Kuvassa Heikki Malmberg (vas.), Rainer Nygård, Aadolf Virtanen ja Marko "Kuula" Utriainen. Seuraavana päivänä aloitamme virallisen osuuden ravintola Telakan idyllissä. Koskinen I KUVAT Harri Hinkka I www.diabloperkele.com Jo bändinä täysi-ikäiseksi ehtinyt, vuosia sitten tamperelaistunut Diablo julkaisee viidennen kokopitkänsä Icaroksen. Alkuun lätisemme niitä näitä muun muassa edellisen Mimic 47 -levyn (2006) tiimoilta käydystä Metalliväen presidentti -kampanjasta, hiihtämisestä ja heavymiesten urheilun tarpeesta. Silloin -87, kun ite aloin soittaa kitaraa, metalli oli aika hyvin pinnalla. Herranjumala, tuplasti! Määrällisesti hyviä ei ole enempää kuin ennenkään, pino vaan kasvaa, täydentää Virtanen. Ilman fyysisiä ruumiinharjoitteita ei lavalla tuntia meuhkaa. Jututettavaksi saapuvat räväkästi laukova Nygård, hillitysti itseään ilmaiseva soolokitaristi Marko "Kuula" Utriainen sekä hiljainen basisti Aadolf Virtanen. Joko hommat lävähtäisivät oikeasti isolleen, kun tempokin on nousemaan päin? O n huhtikuun alku, ja kevät on hyökännyt Suomeen. Mies on ihmeen skarppina, sillä unet ovat jääneet viime aikoina vähiin
Kun oltiin Saksassa Tarotin kanssa, niin se oli makee tunne kun joka ilta piti ylittää ittensä. Suurin osa jengistä ei tienny hommasta mitään. Kyllä ne jutut on jossakin 80-luvulla, Rainer tunnustaa. Jos homma toimii yhdellä alueella ja saa vain asiat loksahtelemaan kohdilleen, niin miksei sitten muuallakin, Utriainen sanoo. Sakara alun perin halusikin englanninkielisen bändin rosteriinsa voidakseen näyttää myös kansainväliset kyntensä. Mutta nyt on taas uusi levy valmis ja mato koukussa. Äijiä kun ei voi vaihtaa, niin vaihdetaan sitten levy-yhtiötä. Joskus se kyllä tuntuu siltä. Kokemukset ovat kannustavia. Samaa mieltä. Uuden yleisön kannalta ulkomaankuvio olisi tärkeä. Bändistähän tulee jukeboksi, automaatti, mitä veivataan, ja sieltä tulee ne samat jutut ja sillä selvä, Nygård ähisee. Ne on nämä arikoivuset erikseen. Antaahan se itseluottamustakin. Pokohan ne hoiti. Saatiin tehdä mitä haluttiin, Utriainen toteaa. kään buumin kanssa. Taso ei ole missään vaiheessa päässyt repsahtamaan turhautumisen takia. Kesän festarien ja syksyn klubiesiintymisten jälkeen Icaroksen tiimoilta kiertäminen on tehty eikä toiselle kierrokselle lähdetä. Ei ne mene sinne edes biisien takia, Nygård paukuttaa. Diablo on kuitenkin keikkaillut jonkin verran Suomen rajojen ulkopuolella. Nygård kuitenkin korostaa, että maailmaa ei olla lähdössä valloittamaan. Nyt on hyvä lähteä tuoreelta pohjalta, uuden levyn myötä kiertämään täälläkin, Utriainen sanoo. Uutta kipinää ja kynsien näyttelyä Vaikka aiemminkin on tähdätty vahvasti ulkomaille, sitä yritetään Sakaran avulla edelleen ja vielä vahvemmin kuin aiemmin. Muista kotimaisista nyky-yrittäjistä kiitosta saavat Nicole, Stam1na, Insomnium ja Sara. Jälkimmäisen levyllä Nygård on käynyt karjahtelemassakin. Sitten Sakara-diili varmistui, ja siitä sai helevetin hyvän kipinän levynteon viimeiseen puoleentoista kuukauteen, keulahahmo kertoo. Onko Diablon vaikuttimiin tullut mitään päivitystä vuosien varrella? "Se on sellasta rentoa tappamista." Kyllä ne aika pitkälti samoja on. Se kun on tehty suurin piirtein vasta, kun on myyty kymmenen miljoonaa levyä ja käyty joka kolkassa. Niille tehtyihin levyihin saatiin kyllä ihan täysi työrauha. Laitetaan pillit pussiin ja ruvetaan katteleen muualle päin. Bändi kuitenkin tarvitsee kipinää ja haasteita jatkaa touhua, äijät kun eivät miellä itseään enää ihan poikasiksi. Epe on sanansa mittainen mies, ja ilman meitä kiinnittänyttä Torvisen Juhaa me ei nyt oltaisi tässä, Nygård jatkaa. Kolmikko on luonnollisesti yhtä mieltä, että tanakka kotimaan kannatus ja kova pohjatyö eivät ole menneet hukkaan. Silloin kun bändi alkoi levytysuransa, muita vaihtoehtoja ei Spinefarmin lisäksi oikein ollut. Kun kahden kesän festaritkin kiertää samalla materiaalilla, niin ymmärtää hyvin miksi Rautiaisen Timo pisti Niskalaukauksen jäihin. Kotimaan keikkapaikat on jo aika lailla koluttu. Yhteistyö Pokon kanssa loppui hyvässä hengessä. Arvostelut oli jees, mutta kun ei bändiä näy keikoilla. Nygårdin pesänvaihdoksen mukaan taustalla oli tarve jonkinlaiselle suunnanmuutokselle, muuten bändi olisi luultavasti hajonnut tämän levyn jälkeen. Osa tietysti oli tullu varta vasten meitä kattomaan, Mutta aina meni se kolme neljä biisiä, niinku jossakin Kölnissäkin, ennen ku ne loputkin rupes olemaan, että "kyllä!", Nygård toteaa. Karrikoidusti, viimeiseen kymmeneen vuoteen ei ole juuri uusia bändejä löytynyt. Pokoa on hiukan kummasteltu ja arvosteltukin Diablon levy-yhtiönä. Virtanenhan on minusta sanonut, että Nyygoortti ei allekirjoita yhtään bändiä, joka on tullu vuoden -95 jälkeen. Miehet tyrmäävät ykskantaan uumoilut siitä, että Poko olisi toiminnallaan tai toimimattomuudellaan ryssinyt Diablon ulkomaankuviot. Nygård ei halua vai- Inferno_2008_56_4.indd 38 8.4.2008 20:34:48. On jotain ihan pirtsakoita lättyjä sentään tullu, Shade Empiren Zero Nexus esimerkiksi. Aina on löytynyt se kipinä, että perkele! Nythän oli vielä sellainen loppukiri, levy oli valmisteilla eikä julkaisijasta ollut tietoakaan. Lisenssidiilejä ei saa ulkomailta ilman kovia näyttöjä kotimarkkinoilta. Eternium (2004) nousi kolmoseksi listalla, ja lisenssidiilejä saatiin Nuclear Blastilta ja Roadrunnerilta ja Drakkarilta ja niin poispäin. Sinne mennään kahtoon vaan sitä, osaako se vetää livenä yhtään mitään vai minkälainen esiintyjä se on. Valittiin Drakkar, joka hoiti hommat hyvin, mutta kun ei päästy keikoille Eurooppaan. Sillä saralla koetun harmillisen heikon menestyksen taustalla on monien tekijöiden summa. Tää on se syy, minkä ite ajatellaan olleen taustalla, Nygård kertoo. Tuore Nicole on Utriaisen mielestä avauduttuaan kelpo levy, Nygård puolestaan pitää Insomniumin uutukaista oivallisena kuolometallikiekkona. Stam1nan tekee vanhoille korville mielenkiintoiseksi se, miten Stonen perintöä on osattu uusiokäyttää toimivasti. Kiitokset Pokolle Diablo levytti ensimmäiset neljä levyään Pokolle. Nyt nelikko on siirtynyt Mokoma-orkesterin ohjastaman Sakara Recordsin hoteisiin. Mutta varmasti tehdään jatkossa niin, että kun on tietyt keikkapaikat hoidettu, niin ei jäädä rallattelemaan toista kierrosta samalla levyllä. Jos vaikka klubiolosuhteissa on 500 katsojaa, niin ehkä 50 siellä on muoti-ilmiön takia. Omaehtoista ja tinkimätöntä äijämetallia junttaava bändi on pysynyt linjakkaana, teknisyyteen kallistelevana jyräpumppuna, jossa kuuluvat ainakin Meshuggahin matemaattinen mäiske, Megadethin popahtavampi thrash ja King Diamondin progressiivinen melodisuus. Täällä kun lähetään keikalle, niin sinunkaupat on jo tehty. Hirveästi ei edes tule musaa kuunneltua, käytettävissä olevan ajan laittaa mieluummin säveltämiseen ja soittamiseen, Kuula toteaa. Ykköslevyn myynti nyt oli aika pientä, mutta kakkoslevyn jälkeen kukaan ei enää kysellyt aiheesta mitään. Mie38 INFERNO HUHTIKUU 2008 het ovat varsin tyytyväisiä Pokon toimintaan eivätkä ymmärrä arvostelua. Luulisi turhauttavan melko rankasti, kun pitkän työn ja vankan kotimaansuosion jälkeen ulkomailta tulee laadukkaalle, englanniksi laulavalle metallibändille seinä vastaan kuin kotimaata ympäröivä muuri. Että jonkin verran tulee tsekkailtua uuttakin, mutta eihän niistä vaikutteita tartu. Sen kun alkaa ryskämään, niin siinähän se yleisö mylvii perässä, toteaa Saksan-keikkojen "entistäkin tyhmemmissä" välispiikeissä Horst Bulauksi muuttunut Virtanen. Keikkamyyjä siinä kai kosahti, Utriainen summaa
Utriainen toteaa, että yksikin aktiivinen tyyppi ajamassa asiaa on paljon arvokkaampi kuin ison levylafkan leima. Tarua kuvaavasta kansikuvasta päästään vihkon kuvien kautta siihen, että unelmia kohti on pyritty suurella vimmalla, mutta lopulta kaikki on palanut tuhkaksi. Sama pätee niihin, jotka kitisevät Nygårdin lauluvierailuista esimerkiksi kristillisen HB-bändin levyllä. Nimibiisin teksti ja kansi kohtaavat kyllä erinomaisesti, vaikka mytologiasta ei teksteissä puhutakaan. Kyllä kai minä nyt voin, vaikka ei niin huvittaisikaan, mies jyrisee. Icaroksen kuvakertomus Nygård tarkentaa syytä, miksi halusi lähettää levyn kansivihkon vilkaistavaksi levyyn tutustumisen ohella. Kaikki on mennyt, unelmat on romahtanu. Se ei palvele keikkamyyjää lukuun ottamatta ketään, että joka toinen viikko veivataan samoilla lauteilla. Nygård paljastaa pelänneensä, että kuvat olisivat liiankin masentavia, Hymyn ja Alibin sivuilta tutusta inhorealismista haluttiin pysyä erossa. Koko homma lähti tutun äänittäjän pyynnöstä, että tässä olisi sulle paikka, tuletko vetämään. Samanikäisiä ja -henkisiä kavereita ne on, eli ei tarvi selitellä mitään. Yksiäkään bänditreenejä ei ole alla, HUHTIKUU 2008 INFERNO 39 Inferno_2008_56_4.indd 39 8.4.2008 20:34:49. Varsinainen supertähti, Nygård nauraa. Kuisma oli paljastanut, että Sakaralla olisi haaveena englanninkielisen bändin kiinnittäminen, jotta yhtiöllä olisi uutta haastetta puskea eteenpäin. Musiikki jättää visuaalisia muistijälkiä ja antaa elämyksiä. kuttaa kusipäältä ja selittää vielä, että harvemmat keikat ovat arvokkaampia sekä yleisölle ja bändille. Sakaralla on hyvä draivi hoitaa hommaansa. Diablon ja Sakaran yhteistyö laitettiin idulle Nygårdin mukaan pari vuotta sitten Pellavarockin jälkimainingeissa Kuisma Aallon ja Tuomo Saikkosen kanssa "pikkuisen seipäässä" Taunuksen takapenkillä. Kuvien käsittelyn ja sävytyksen jälkeen huoli on viimeistään haihtunut. Rannan Vesku, pohjoisen poika ja armoton Kahdeksan surmanluotia -fani paineli kameran kanssa Yli-Kiiminkiin johonkin autiotaloon ottamaan niitä vihkon kuvia. Nygårdin ja kansisuunnittelija Miikka Tikan ideoima kansi tukee selkeästi levyn teemaa. "True metal -mäntit" saavat Diablon puolesta vapaasti dissata niin bändiä kuin Sakaraakin, jos 16-vuoti- aan ahdaskatseisuus niin vaatii. Ite tiesin, että nuo on toimeliaita ja täysipäisiä kavereita. Miikka teki kyllä jännän kannen. Muut kannen kuvat tuo tarinan kansalliselle tasolle, ne kuvaa suomalaista rappio- tilaa. Teki mieli kaverin kautta vastata tuohonkin, että Nygårdhan laulaa aina kun kassakone kilahtaa. Monia leffan henkilöhahmoja on tullu mietittyä, esimerkiksi pontikankeittäjä Sulo Kokin kohtaloa. "Juttuja" sinne tänne on kuitenkin piiloteltu. Minä haluan nähdä tän niin, että kaveri kattelee kansia ja on että vittu tän näköiset kuvia ja tän näköistä musiikkia. Siitä sitten päädyttiin tähän tilanteeseen, että mitäs helvettiä, Nygård kertaa. Sakaran pojat on kuitenkin ite metallimiehiä henkeen ja vereen. Ne seuraa metalligenreä ja aikaa paljon tarkemmin kuin vaikka Epe on koskaan seurannut. En nyt kerro mihin biisiin se liittyy, mutta nostetaanpa malja tappiolle, Nygård virnistää tuoppinsa takaa. Äänihuulten heittoja Icaros on tuttujen työstömetodien tulos. Tosin ei tarvinnu ennenkään, täydentää Kuula. Meinasin kyllä revetä, kun Living Dead Superstarin vieressä on sitten kuva, jossa on linnunpaskan ja lumiharson peittämät hylätyt Kontio-saappaat. Sisäsivujen kuvamateriaali on ankeankaunista, mikkoniskasmaisen karua kertomaa. Kyllä siellä harhaillaan aika isostikin yleismaailmallisen ahistuksen, vitutuksen ja epätoivon rajamailla. Ei vaan, Jallupullo siitäkin oli palkkiona. Viime syksynä kirjeenvaihto alkoi kiihtyä ja Kuisma kyseli, että oletko muuten miettinyt asiaa. Leffa oli kuitenkin lähinnä liikkeellepaneva voima, eikä kanna teemana sellaista kun levyllä ei varsinaisesti ole koko levyn läpi. Sama juttuhan se on, jos vaikka Virtanen soittaisi, että pitäis vaihtaa Bemarista kardaanin ristikko. Temaattisesti levy on nytkähtänyt ykkösvaihteelle Mikko Niskasen vuoden 1972 klassikkoelokuvasta Kahdeksan surmanluotia. Metallican Ride The Lightningin rumasta kannesta esimerkiksi ite muistan sen, että ollaan alaikäisinä ryyppäämässä Utriaisella, kun niitten porukat on Teneriffalla. Kyseessä on kokonaisuus; kannet kuvaavat sitä, miten miehet itse levyn kokevat. Vastaavaksi esimerkiksi keulahahmo mainitsee Sentencedin, joka esiintyi Tampereellakin harvoin, eikä bändiin ehtinyt kyllästyä. Se haki sitä, että sisäsivujen kuvitus yhdistyy biiseihin. Tuolloin ei vielä mitenkään sivuttu konkreettista leirien yhdistämistä, mutta asia jäi korvan taakse hautumaan
Ikä ja keikkailu tuo kokemusta ja luottamusta omaan soundiin. Parina viikonloppuna räävittiin laulut demona sisään. New Order (1988) on varmaan niiden paras levy, vaikka eka (The Legacy, 1987) onkin kovempi. Messulauta-arvoa tuolla olisi ihan uskomattomasti, naurahtaa asiasta ensi kertaa kuuleva Utriainen. James Hetfield sen sijaan oli itse tullut kyselemään takahuoneesta Diablon kavereita, mutta herrat olivat jo häipyneet nestemäisten ajanvietteiden pariin. No en tiiä kehtaako. Kyseisessä kappaleessa esiintyy myös levyn yllättävin vierailija, Salatut elämät -sarjan Ismo eli näyttelijä Esko Kovero. Kunniaa Testamentille! TULEVAN KESÄN SAUNA OPEN AIR -kekkereillä esiintyy Diablon lisäksi tämän lehden kannesta löytyvä Testament. Nyt jo pitkään uudelleen kuvioissa mukana ollut kitaristi on taas antanut panoksensa uudelle kiekolle. Icaros kieltämättä kuulostaa ainakin edeltäjäänsä maanläheisemmältä, vaikkakin vähintään yhtä räyhäkkäältä. Tuohon kakkoslevyyn pääsi paremmin sisään. Bändin tuotanto siis maistuu, Rainer. Kolmen löysemmän levyn jälkeen Testamentin ja kitaristi Alex Skolnickin tiet erkanivat 1990-luvun alkupuolella. Että kyllä jotkut jaksaa. 70 prosenttia niistä otoista tosin jäi levyille. Souls Of Black (1990) ja tämä pehmeämpi linja on taas niiltä selkeästi huonointa. Ylipäätään inhimillisyys on lähempänä. Jälkimmäisen inspiraatiosta Nygård paljastaa melkoisen mielikuvitusleikkiknopin, mutta hyvän maun takia se päätetään jättää kertomatta. Osansa tähän on myös perinteisesti Rotten Soundin Keijo Niinimaan johtaman mullikuoron lisäksi muutamassa biisissä kuultavassa kovaa ja korkealta osaston taustalaulannassa. Se kuvaa sitä, että luotatko omaan materiaaliin vai et. Olisihan ne nimmarit kitaroihin ja levyihin pitänyt saada. Nygård antaa tällekin kunniaa. Se on vaan jotenkin lungimpaa, sellasta rentoa tappamista, Nygård toteaa tehden rauhallisen kurkunleikkaamista imitoivan liikkeen. Ne taipu levy-yhtiön tahtoon, ja käsittääkseni Skolnick on ollut mukana kääntämässä tyyliä melodisempaan malliin. Ei olla ainakaan täysin epäonnistuttu, Nygård julistaa. Se olisi kyllä kaiken huippu. Mainittakoon kuitenkin, että se liittyy romanttiseen souteluun Näsijärven ulapalla. Me ollaan nyt Malmbergia lukuun ottamatta kolmevitosia, ja kun meillä on näin kivaa, niin kuinka kivaa niillä on! Se bändihän se vasta jääräpäisyyden esimerkki onkin. Espooseen pitäisi lähteä kuvaamaan lähipäivinä, ja kuvakäsikirjoituksessa on äijille omat sektorit, isoa kuvaa ja "helvetisti taivasta". Sitä väsymystä ja vitutusta ei pystyny enää ylittään. Kyllä, ihan vitusti. Sitä ajatellen on parempi kun on rivakampia biisejä mistä valita. Haluttiin saada Rainen ääniala kunnolla käyttöön ja lauluun paremmin variaatiota, selventää Utriainen. Musta on hienoa, että jätkät on löytäny toisensa ja pystyneet tekemään sovun. Chuck Billystä ja kumppaneista ei tarvi nähdä kuin promokuva, niin tulee hyvälle mielelle. Vastapalvelukseksi Pispalan Pulterin kautta tutuksi tullut Kovero lupasi järjestää Diablon Salkkareihin. Sen hoitavat Teräsbetonin Jarkko Ahola ja Tarotin Tommi Salmela. Inferno_2008_56_4.indd 40 8.4.2008 20:34:51. Niin kauan ku tuollasta tapahtuu, ei bändi voi olla läpeensä korruptoitunut ja "non-true". Pohjalainen tenori ei parempaan pysty, laulaja lohkaisee. Kävin täällä viikonloppuisin äänittämässä kitaroita, ja iltaisin työstettiin sitten Rainen kanssa lauluja, Utriainen kertoo. Ne jopa demottiin aiemmin Nygård on takonut päätä seinään sanojen ja melodioiden suhteen vielä studiossa. Vaikka myös syntikoita on runsaasti, ne ovat nyt selkeästi taustalla. Kokemuksesta kananlihaan Icaroksen kappaleissa tuntuu olevan vaihtelua ja ilmaa aiempaa enemmän. Mulle on aivan sama mitä lukijat, kuulijat ja kriitikot miettii, mutta omaan top kymppiin löytyi taas muutama D-klassikko. Ilmaisussa suurin muutos tulee laulussa. Setin saa monipuolisemmaksi, täydentää Utriainen. Malmbergilla ja Virtasella ei siis ollut nytkään mitään hajua, millainen levystä laulujen kanssa tulee. Laulun takiahan se vire vielä kaksi pykälää edellisestä laskettiinkin. Kolmevarttisen levyn avainbiisiksi kolmikko mainitsee nimikappaleen, josta kuvataan video. Mä herkistyn ja paljastan sen verran tunteitani, että kun noita miksauksia kuuntelin autossa emännän kanssa aamulla töihin ajellessani, oli pakko laittaa jossakin vaiheessa virrat pois soittimesta, kun alkoi tulla tippa linssiin ja mennä iho kananlihalle. Henkisesti se on meille tosi tärkeä bändi, vaikka niiden tekemiset ei niin meidän musassa kuuluisikaan. Homma rullaa mukavan vaivattomasti kuin höyryjyrä. Virtanen kuulee levyllä totutusta poiketen myös herkempää tavaraa. Koko hommahan kosahti siihen. Mutta aikooko Nygård nyt tavata Billyn koplan. Miehet kuvailevat levyä kuin eroottista filmiä: intensiiviseksi, tiiviiksi ja kiihkeäksi. Myöskään Dave Mustainea Nygård ei kehdannut tilaisuuden tullen mennä morjenstamaan. Icaroksen oleelliset erot aiempaan tuotantoon ovat laulujen rentous, rivakampi tempo ja kielisoitinten vireen laskemisen aikaansaama raskaus. Nygårdilla olisi ollut aiemmin mahdollisuus tavata Testamentin miehiä, mutta toisin kuin Virtanen, mies ei tohtinut jenkkien leiriin lähteä notkumaan. Tiettyä tikistämisen takakireää tunnetta, joka Diablosta on ajoittain huokunut, ei nyt kuulu. Ikään kuin bändi olisi saanut mukavamman otteen omasta moukaristaan. Tuossa on paljon sellaista kamaa mitä haluaa soittaa livenä. Lähinnä korkeita säröjuttuja ja jotain puhtaita lauluja on vedetty uusiksi, jatkaa itse äänihuuliveikko. Että eihän emännän nähden voi herkistellä tällä lailla, karski keulahahmo avautuu. Kieltämättä hienon Icaros-biisin lisäksi oleellisia ovat aloitus- ja lopetusraidat Trail Of Kings ja Into The Sea. Menisihän siinä sivussa taas pari levyä kaupaksi, Virtanen tokaisee viileästi. "Ei tarvi palleihin implantteja laittaa, kyllä ne on laskeutunu." Bändin sointi on myös sävykkäämpi, ja kertosäkeisiin on laulun hiomisella saatu mainiosti tarttuvuutta. Vittu, mitä sanottavaa mulla niille on? 40 INFERNO HUHTIKUU 2008 vaan jäsenet treenasivat osuutensa ideoiden liikkuessa verkossa
"Kamin ja minun maine auttaa varmasti promootiossa, enkä pistä lainkaan pahakseni, jos joku päättää ostaa levymme menneisyytemme vuoksi." mahdollista. Teimme juuri kimppakiertueen Massacren ja Denial Fiendin kanssa. Chris (Barnes, SFU:n laulaja) diggailee kyllä meitä, eli en pitäisi sitä mahdottomana. Alexi on puskenut Suomen mittakaavassa rokkistarojen ylimpään kastiin tekemättä myönnytyksiä puoleen tai toiseen. Silti hänen vaikea menneisyytensä on yleisessä tiedossa ilman lööppihakuista asian massoille tyrkyttämistä. Death metal on erottamaton osa minua, se on sielussani ja veressäni. Itse aion jatkaa kuolometallin soittamista kunnes kuolen. Death metal voi mielestäni hyvin etenkin Euroopassa. Terry kertoo tunteneensa Kamin jo 24 vuotta, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun miehet työskentelevät yhdessä sitten Terryn Massacresta eroamisen vuonna 1992. Meillä on kolme tai neljä uutta biisiä valmiina ja teemme varmasti uuden levyn vielä tämän vuoden puolella. Onneksi löytyy vielä muutamia vanhaa magiaa henkiviä yhtyeitä, kuten Hail Of Bullets ja Lair Of The Minotaur. Kysäisen myös, HUHTIKUU 2008 INFERNO 43 Inferno_2008_56_4.indd 43 8.4.2008 20:35:02. Olen aina pitänyt Kamin tyylistä ja on siistiä tehdä taas musiikkia hänen kanssaan. Suureksi persoonaksi Alexi Laihon tekee se, että häntä on helppo sekä vihata että rakastaa, mutta on helvetillisen vaikeaa päättää, kummalle puolelle kallistuisi." Onneksi olkoon! Kuolemaan saakka Terry on ollut aktiivisesti mukana skenessä jo niin pitkään, että on syytä tiedustella hänen motivaatiotaan, suunnitelmiaan ja myös näkemystään death metalin nykytilasta. Tällä hetkellä kirjoitamme myös uutta SFU-albumia ja olen yhtä sitoutunut molempiin bändeihin. Musiikillisesti vaikutteet ulottuvat Thin Lizzyn, The Misfitsin ja Blue Öyster Cultin kautta Slayeriin. Rakkaus tähän juttuun pitää homman liikkeellä, sillä ei tässä rikastumaan pääse, Terry toteaa. Hän on joillekin liian "mainstreamia", osalle liian ug:ta, mutta se joukko joka ei halua napata lempimusaansa suoraan radiosta, muttei liioin jaksa käyttää kaikkea aikaansa maanalaisten kellaribändien tonkimiseen, on niin iso, että kun sille saa syötettyä taidokasta musiikkia, joka ei aliarvioi kuulijaa, on menestys Children of Bodomin luokkaa. Se mikä on tehnyt aleksilaihosta rocktähti Alexi Laihon, henkilönä mielenkiintoisemman ja menestyneemmän kuin kukaan muu elämäntuskainen espoolaispoika, on kiistämättömän ammattitaidon ja itselle tärkeisiin asioihin omistautumisen onnistunut ristisiitos vaikeasti hallittavaan "vittuun kaikki" -asenteeseen. Rakastan keikkailua edelleen, se on jännittävää ja juttelen mielelläni fanien kanssa. Olen muutenkin onnekas, kun voin soittaa musiikkia kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ainakin toistaiseksi imago on pitänyt, eikä hänelle ole käynyt "vanillaicejä". Kiitokset Brian Elliotille, joka tiesi mitä me ajoimme takaa. Vanhemmista jutuista mieleeni on jäänyt etenkin kiertue Deathin, Carcassin ja Pestilencen kanssa jenkeissä 1991. Kansikuvassa hautausmaalla hilluvat zombit kertovat omaa kieltään Denial Fiendin vaikuttajista. Se oli mahtavaa ja myös tärkeää, sillä se oli DF:n ensimmäinen kiertue. Kappaleet kuten The Day Of The Undead, Frankenstein Conquers The World ja Flesheater eivät jätä mitään arvailujen varaan. Vieläkään Alexi ei ole noussut fanipohjansa yläpuolelle, vaan häneen on helppo samaistua, koska äijästä henkii edelleen sapenkatkuista angstia menestyksestä huolimatta. Alexi Laiho on onnistunut luotsaamaan komppaniansa riskialtista, mutta joskus myös voitokasta reittiä välttäen pahimmat karikot. Kun Sam esitteli Denial Fiendin minulle, hyppäsin välittömästi mukaan. Denial Fiend on myös siinä mielessä mielenkiintoinen tapaus, että kyseessä on Kam Leen ensimmäinen täysipainoinen suoritus yli vuosikymmeneen. Alexissa yhdistyy perisuomalainen suoraselkäisyys vaikeasti lähestyttävään punkasenteeseen. Halusin koettaa jotain erilaista. Vanhaa kaartia edustavat myös levyllä vieraileva ex-Morbid Angel -rumpali Mike Browning ja vanhalta Death-demolta napattu coverbiisi L.O.D. Kerropa jotain menneistä kiertueistasi. josko hänen pestinsä Six Feet Underin kanssa vertautuu Denial Fiendin rinnalla lähinnä työpaikkaan. Bodom-pyyhkeet matkaavat Ville Raiviolle ja Lari Häkkiselle, päävoiton, eli laatukuulokkeet ja uuden Bodom-kiekon, vei puolestaan Mikko Sippola tällä vastauksella: "Alexi on Suomen angstaavien teinien massalle paras mahdollinen ihailun kohde. En tosin pitäisi itseäni kuolometallin kummisetänä, isoisänä ehkä, Terry nauraa. Kam on myös keskustellut Zornow-nimisen sarjakuvataitelijan kanssa, joten saattaa olla että Denial Fiend julkaisee kamaa vielä siltäkin saralta. Nauhoitimme myös keikan nyt maaliskuussa, joka julkaistaneen joskus tulevaisuudessa. Mitä L.O.D.:iin eli Legion Of Doomiin tulee, olen aina pitänyt sitä Mantasin/Deathin parhaimmistona. En pidä modernista ja supernopeasta suuntauksesta, sillä asetan raskauden blastaamisen edelle. Miltä tulevaisuus näyttää. Hassu juttu tuossa oli, että Massacren ja Denial Fiendin kokoonpano on nykyisin sama kitaristi Steve Swansonia lukuun ottamatta. John Tardynkin piti vierailla studiossa, mutta hän ei valitettavasti kiireiltään ehtinyt. Mitä luulet, näemmekö joskus Denial Fiendin esimerkiksi Six Feet Underin lämppärinä. Olemme tunteneet Miken yli kaksi vuosikymmentä, ja Kam ajatteli, että olisi hienoa saada hänet mukaan. Muokkasimme biisiä hieman keskeltä, päivitimme nykypäivään ja se tuntui ihan luonnolliselta. Sanoitukset perustuvat klassisiin kauhuelokuviin, sillä olemme kaikki suuria kauhu/scifi-leffojen ja sarjakuvien ystäviä. Kamin ja minun maine auttaa varmasti promootiossa, enkä pistä lainkaan pahakseni, jos joku päättää ostaa levymme menneisyytemme vuoksi. Toivottavasti pääsemme myös Suomeen syömään teidän aivonne, Terry päättää nauraen. TAJAT! VOIT Viime numerossamme olleen "Mikä tekee Aleksista Alexin?" -skaban voittajat on löydetty
Inferno_2008_56_4.indd 44 8.4.2008 20:35:13
Kyllä se osaa vittuillakin, mikä on vain plussaa. Nuorelta sekstetiltä irtoaa soitanta nimittäin merkillepantavan liukkaasti. Itse olen helvetin laiska harjoittelemaan, vaikka juuri nyt pitäisi treenata enemmän kuin koskaan, Antti kuittaa. Jos joku haluaa meidät sen perusteella leimata, niin siitä vaan. Jokaisella saa olla omat mielipiteensä, mutta onhan se harmi, jos joku rajoittaa itseään takertumalla ulkomusiikillisiin seikkoihin. Jalat palautuivat maan pinnalle, mikä oli kasvattavaa niin soitannallisesti kuin muutenkin. Joku taisi joskus sanoa, että paskimmat diilit syntyvät hätiköidessä. Bändin vokalisti Antti Lappalainen toivookin, etteivät kuulijat takertuisi epäolennaisuuksiin. Tyylille uskolliset soundit löytyi- vät studiossa helposti, sillä yhtyettä käskytti alan asiantuntija Nino Laurenne. Pyrimme treenaamaan porukalla vähintään kaksi kertaa viikossa. SELKEIN VERTAILUKOHTA Tracedawnin musiikille löytyy nykypäivän Children Of Bodomista. Myöhemmin sitten syntyi Redhouse FPM. Jätkällä on aivan mieletön työtahti, koko ajan sata rautaa tulessa. Onhan se tietenkin helvetin surullista, jos joku ei anna musiikille mahdollisuutta vain sen takia, että bändin jäsenet sattuvat olemaan nuoria. Olisi kuitenkin paljon harmillisempaa, jos meistä tehtäisiin jonkin sortin sensaatio nuoren iän vuoksi, rumpali Perttu Kurttila jatkaa. Piikitelläänkö Infernon toimituksessa nuoria jätkiä aina näin. Tietynlainen hätäisyys ja hektisyys kuitenkin kuuluvat huumoriimme, ja joskus on parempi vetää homma överiksi kuin hissutella maltillisesti ja noudattaa kaikkia mahdollisia vaatimuksia ja odotuksia. Niihin kuuluu myös artikla, jossa määritellään teini-ikäiset muusikot epäuskottaviksi poseeraajiksi, joilla ei voi olla mitään todellista sanottavaa. Vai miten on. Oli hyvä, että herkimmät ja arimmat asiat soiton suhteen olivat suurennuslasin alla ja kovassa tarkkailussa. Alun perin soolojen tilalla oli jatkuvaa kertosäettä. Tarkoitus oli höllätä vähän ja laittaa aivot narikkaan, tyyliin "nyt joka jätkä heittää kunnon tilusoolot tänne näin". Pääkaupunkiseudulla majaa pitävän Tracedawnin jäsenten keski-ikä on hieman kahdenkymmenen vuoden alapuolella, mutta tämä ei tunnu yhtyettä hidastavan. TEKSTI Saku Schildt I KUVA Timo Honkanen www.tracedawn.com Nuorta energiaa pursuava Tracedawn ampuu debyytillään täyslaidallisen Alexi Laiholle kumartavaa melodista metallia. Tyly tuomio, mutta heimon vanhimpia ei käy kyseenalaistaminen. Antti jakaa miehelle kosolti kiitosta tsemppaamisesta. Esimerkiksi levyn kolmosbiisi Art Of Violencen toistuva sooloilu tuppaa jo puuduttamaan. Simppelisti yhtyeen nimellä varustettu albumi ei kenties vielä uhkaa esikuvaansa, mutta antaa paljon lupauksia tulevasta. R While my guitar gently sweeps... askaassa musiikissa pätevät välillä tiukat kirjoittamattomat säännöt. Alkuun mietin hieman, että oliko sillä suunnattomalla vittuilulla joku syvempikin merkitys, ja ehkä sillä olikin, Perttu jatkaa. Tässä tapauksessa bändi levyttää kitaristinsa Tuomas Yli-Jaskarin isän vetämälle levyyhtiölle, joka perustettiin pitkälti Tracedawnia varten. Ei studioon mennä vain kehuja kuuntelemaan. Mehän nyt ei voida tälle ikäasialle mitään. JOS EPÄILIJÖILLE EI sana riitä, kannattaa antaa sävelille mahdollisuus. Nino potki meitä ahkerasti perseelle, niin kuin pitääkin! Hän toi omia ideoitaan pöytään, mutta ei lähtenyt väkisin muuttamaan meidän visiota. Ei meille ole mitenkään haastavaa säilyttää malttia sävellys- tai sovitustyössä. Onko bändistä haasteellista säilyttää sovituksissa maltti ja rakentaa kappaleet musiikin ehdoilla. Biisit tulevat sellaisina kuin tulevat, ilman sen suurempia analyyseja. Kysymys saa Pertun ihmettelemään. Art Of Violencen loppuhan syntyi ikään kuin pilke silmäkulmassa. Totta kai kokonaisuus on yksilösuorituksia tärkeämpää. En minäkään pysty samaistumaan kaikkien maailman bändien kanssa tunne- tai ideologisella tasolla. Vaasalaisten tavoin myös Tracedawn saa vankkaa tukea kotiväeltään. Me ei jakseta asiaa sen enempää surkutella. Yhtye ei ole täysin vailla yhtymäkohtia maamme toiseen alle kaksikymppisten bändiin, Sturm und Drangiin. Lähtökohdat eivät voisi oikeastaan olla paremmin, sillä firmalla ei ainakaan varmasti ole mitään intressejä kusettaa meitä, Antti päättää. HUHTIKUU 2008 INFERNO 45 Inferno_2008_56_4.indd 45 8.4.2008 20:35:21. Se on tietenkin ihan fine, jos joku ei muuten vain satu pitämään musiikistamme. Ekan demon jälkeen saatiin muutama tarjous ihan kiitettävän nimekkäiltä lafkoilta, mutta emme lähteneet hosumaan asian kanssa. Jokainen sitten treenaa omalla ajallaan niin paljon kuin parhaaksi näkee. Yhtye vinguttaa kitaraa ja koskettimia itse asiassa niinkin paljon, että paikoitellen musiikki uhkaa livetä brassailemisen puolelle
46 INFERNO HUHTIKUU 2008 Inferno_2008_56_4.indd 46 8.4.2008 21:09:07
HUHTIKUU 2008 INFERNO 47 Inferno_2008_56_4.indd 47 8.4.2008 21:09:13
Inferno_2008_56_4.indd 48 8.4.2008 21:09:16
Nyt kuullaan, millainen on eräs tämän vuoden ei, vuosituhannen odotetuimmista levyistä. Nuclear Blastin Jaap Wagemaker naureskelee toimittajajoukolle, että Testamentin uunituore The Formation Of Damnation on todellakin uunituore, sillä Andy Sneap sai miksaukset edellisenä iltana valmiiksi. Palataan tähän jännittävään hetkeen myöhemmin. Hieno homma. Minä luulin, että haastattelu on huomenna, hän sanoo kysyvästi. Alex on tietenkin Alex Skolnick, Testamentin kokoonpanoon vuosien eron jälkeen palannut kitaristi. Ensin siirrymme ajassa taaksepäin aina tämän vuoden alkuun saakka. For The Glory Of -intro alkaa vyöryä kaiuttimista lehdistöväen korviin. Minulla on kaksi biisiä laulamatta. Hänen lahjakkuutensa, tyylitajunsa ja soundinsa oli varsin suuressa roolissa Testamentin alkupään tuotannossa, mutta hän myös halusi viedä bändiä kevyempään ja rauhallisempaan suuntaan. TEKSTI Vilho Rajala I KUVAT Nuclear Blast I www.testamentlegions.com Testamentin yhdeksäs levy The Formation Of Damnation päättää yhdeksän vuoden odotuksen. Skolnickin pyrkimysten vaikutus alkoi kuulua jo Practice What You Preachilla (1989) ja huipentui hard rock -henkiseksi puolilöysäilyksi The Ritualilla (1992). Suureksi onneksi Billy ei alkuihmetyksestä päästyään ole mokastani moksiskaan. Olen saanut tilaisuuden haastatella Chuck Billyä puhelimitse ja soittelen hänelle tarkalleen sovittuna aikana, kuten tapana on. Billy vastaa kännykkäänsä, mutta kuulostaa yllätyksekseni sangen hämmentyneeltä kun esittelen itseni ja asiani. Sydämeni lyö pari kertaa tyhjää, kun tajuan, että taisi tulla laskettua aikaero väärään suuntaan. Levystä tulee todella vahva ja hyvä, Eric on jälleen saanut aikaan tarttuvia ja raskaita kappaleita. Rumpali Louie Clemente oli samalla kannalla. Ajan vain parkkiin, 45-vuotias laulaja sanoo. Haastatteluajankohdan piti olla Kalifornian aikaa yhdeksältä maanantaiaamuna, mutta minäpä soitin Billylle yhdeltä sunnuntai-iltapäivällä. Kuunnelkaapa muuten kummastakin biisistä Skolnickin soolot, näin tyylitajuista jälkeä eivät nykykepittäjät osaa kuvitellakaan. Olkoonkin, että jälkimmäiseltä löytyvä Electric Crown on tolkuttoman kova biisi, ja Return To Serenity on slovarien kategoriassa miltei ylittämätön teos. Oho. Vuonna 2005 Testament teki reunion-kiertueen, jolle ottivat osaa Skolnickin lisäksi Clemente ja baHUHTIKUU 2008 INFERNO 49 Inferno_2008_56_4.indd 49 8.4.2008 21:10:39. Tammikuun alussa levynteko oli vielä kesken, mutta ei pahasti. Parin päivän päästä Alex tulee studiolle soittamaan sooloja ja sen jälkeen koko homma lennätetään Englantiin Andy Sneapille miksattavaksi, Billy kertoo. Kaikille on jaettu biisilista, johon on painettu levyn kansikuva. Bändin edustajiksi tilaisuuteen lentäneet Peterson ja Paul Bostaph myhäilevät nurkkapöydässä ja seuraavat kuuntelijoiden reaktioita. Bändi on harha-askeleensa tehnyt ja etenee nyt vakain mielin kohti todellista, lopullista suuruutta. T he Crobar, pieni lontoolainen rockkapakka helmikuussa 2008. Hyvä on, mennään asiaan. Skolnick erosi bändistä The Ritualin jälkeen, ja Clemente seurasi perässä. Kuva on siinä Eric Petersonin mielestä aivan liian tumma, ja lopullisesta versiosta tulee vaaleampi. Olen tässä ajelulla, mutta voimme tehdä tämän nyt heti, ei minulla ole mikään kiire
Olen soittanut kieltämättä aika monessa thrash-bändissä... Kun käymme haastattelujen jälkeen anatolialaisessa ravintolassa syömässä, mies saa silminnähden suurta nautintoa heittelemällä vaivihkaa ruuanpalasia ympäriinsä. Slayer opetti Bostaphille itsevarmuutta, eikä vähiten siksi, että hän joutui treenaamaan kuin mielipuoli hoitaakseen biisit vähintään Lombardon tasoisesti. Kun ihmiset kysyvät, mihin liityn seuraavaksi, sanon aina, että varmaan Metallicaan. Pomo-intiaaneihin kuuluva mies on laulajana hämmästyttävän monipuolinen, taatusti tunnistettava ja erittäin karismaattinen. Siihen on selvä syy. Soittohommat jäivät vuodeksi sikseen, kun mies teloi polvensa jalkapallossa ja joutui leikkaukseen. Mies palasi rumpupallille vasta kun Testament pyysi vuonna 2004. Kaikesta päätellen Peterson ja Billy muodostavat toimivan kaksikon, joka tulee vaikeinakin aikoina toimeen. En koskaan ollut ajatellut sitä, koska pyrin katselemaan aina eteenpäin. Tom Hunting oli tuolloin lähtenyt bändistä, mutta palasi pian takaisin. Olen hyvin varma tästä levystä, mutta huomaan kyllä fanien suuret odotukset siitä. Hänen kanssaan soittaminen tuntuu Testamentilta, Bostaph luonnehtii. Laaja työkokemus Paul Bostaphin oma työhistoria on melkoisen vakuuttava. Se oli Slayer, ja minä soitin Dave Lombardon paikalla. Sen jälkeen en ole hermoillut mistään, hän sanoo. Vaikka mies painottaa, että The Formation Of Damnation on hänen urallaan tärkeä levy, hän ei kokenut koko prosessin aikana minkäänlaisia paineita. Tyyliskaala on laaja, hiljaisesta ja sielukkaasta brutaaliin ja demoniseen ilmaisuun. Hänellä on ehdottomasti oma soundinsa, jonka hän on aina tuonut bändiin. Jos hän nyt tulisi tähän huoneeseen ja karjaisisi, maalit lähtisivät seinistä, kiteyttää Bostaph. Näyttää aika hyvältä CV:ssä. Chuck on yksi parhaista laulajista metallissa. Se sai miettimään, että olen ollut aika onnekas. Ainakin Peterson on kertonut haastatteluissa, että miehen eron syynä oli se, että hän sekosi huumeisiin eikä häntä yksinkertaisesti löytynyt mistään. Forbiddenista erottuaan ja ensimmäisen Testament-pestinsä jälkeen Bostaph sai unelmien työpaikan Slayerilta. Se on vain vitsi, Lars! Bostaph sanoo, että hän ei ole koskaan pitänyt lukua tekemistään levyistä, ja niinpä hän hämmentyi, kun muuan fani toi hänelle Exodusin kiertueella koko diskografian nimmaroitavaksi. Tai painajaisten, miten sen nyt ottaa. Billyssä sen sijaan on tiettyä arvokkuutta. Vaatimattomuus kaunistaa, mutta onnella on asian kanssa varsin vähän tekemistä. Bostaphin Slayer-pesti katkesi kertaalleen vuonna 1996, mutta päättyi lopullisesti vasta alkuvuonna 2002. Kun menin Castle Doningtoniin soittamaan Slayerin kanssa vuonna 1992, silloin oli paineita. Sen jälkeen Bostaph ehti käväistä tekemässä Exodusin kanssa Shovel Headed Kill Machine -levyn (2005) ja kiertueen. Mikä on hänen panoksensa Testamentiin nyt. Kukaan muu ei voi korvata häntä. Viimeistään Slayerin Divine Interventionilla (1994) soittaa niin nopea, tyylitajuinen ja energinen Paul Bostaph, ettei ole mikään ihme, että vientiä on riittänyt. Hän puhuu ja nauraa harvakseltaan, eikä häntä tee mieli keskeyttää. No, jos soittaa hyvissä bändeissä, siinä kasvaa väkisinkin aika hyväksi soittajaksi. HUHTIKUU 2008 INFERNO 51 Inferno_2008_56_4.indd 51 8.4.2008 21:11:01. Entäpä Greg Christian. Forbidden, Testament, Slayer ja Exodus. Sen jälkeen mies vieraili lyhyesti Systematicissa ja teki levynkin. Ainoa asia, josta huolehdin on, teenkö itse parhaani, ja siihen voin vaikuttaa vain omalla asenteellani. Olkoonkin, että hän on syystä tai toisesta ollut usein eräänlainen varamies tai kakkosvaihtoehto. Nykyään luotan itseeni. "Olemme par empia m ja saamme va uusikkoja nyt kuin 20 vu nhat biisit k o uulostamaan tta sitten paremmilta." - Chuck Billy morimies, jonka kanssa ei oikein osaa kuvitella keskustelevansa vakavasti. Mutta se on vain vitsi. Sillä tyypillä oli reppu täynnä levyjä, joita olen ollut tekemässä
Arkiset realiteetit ohjailevat metallimuusikkojen ratkaisuja varsinkin, jos levymyyntiluvut pysyttelevät rauhallisina. Nyt hän kuitenkin jäi kiinni, ja niinpä hän osoitti SOADin Shavo Odadjiania, että en minä ole Bostaph vaan tuo. Mitä olisit itse tehnyt. Jotkut eivät nauti soittamisesta enää. Mutta se all varmaan Met - Paul Bostap h 52 INFERNO HUHTIKUU 2008 Inferno_2008_56_4.indd 52 8.4.2008 21:11:19. Fanit ovat silloin ainoa syy jatkaa soittamista. Tavallaan se on tarkoitettu kannustimeksi minulle itselleni, kun treenaan kämpillä. Fanit tietenkin pitävät aina jostakin tietystä kokoonpanosta ja suuttuvat kun se hajoaa. Joskus bändistä pitää lähteä, kun vastaan tulee rahallisesti parempi mahdollisuus. Bostaph ottaa rahan vaikutuksesta esimerkiksi John Tempestan, joka soitti Low-levyllä. Näitä asioita fanien on usein vaikea tajuta, kun he eivät tunne sitä maailmaa, jossa metallibändit elävät, Bostaph aloittaa. Kävi ilmi, että kun Norm oli lähtenyt hotellilta, se sama jannu oli tullut huutamaan hänelle vihaisena, että "You are not Bostaph". Hänellä oli kädessään lehti, jossa oli Bostaphin haastattelu. Rumpali oli väsynyt ja pahalla päällä. Ilmeisesti hänen kaverinsa olivat nähneet kuvan, tajunneet asian ja nauraneet hänelle. Syy voi olla mikä vain. Mutta siihen liittyy myös hauska tarina... Odadjian puolestaan osoitti rumputeknikko Norm Costaa, että hän on Bostaph. En tiedä... Joskus taas tulee vain sellainen tunne, että nyt pitää tehdä jotain muuta, tämä on jo nähty. Miksi ihmeessä kokoonpano on heittänyt häränpyllyä niin pitkään. Bostaphin käyttämien Paistesymbaalien muinaisessa mainosjulisteessa oli kuva Slayerin keikalta, jossa mies katsoi irvistäen kameraan, ja viereen oli kirjailtu "You are not Bostaph". Mitä ihmettä se tarkoitti. Minun piti keksiä joku slogan ja heitin niille sen. Slayer ja System Of A Down olivat kiertueella, ja kun he erään kerran tulivat hotellille, pihalla oli faneja odottamassa. Kun sitten myöhemmin oikea Bostaph saapui keikkapaikalle, SOAD-miehet eivät suostuneet sanomaan hänelle muuta kuin "You are not Bostaph". Muusikoilla on syynsä liittyä bändeihin ja lähteä niistä. Vieläkin kun näen Systemin tyyppejä, he hokevat tuota lausetta. n aina, että avaksi, sano vitsi, Lars!" liityn seura syvät, mihin on vain vitsi. Hän teki erittäin hyvää työtä Testamentin kanssa, mutta sitten hän sai puhelinsoiton White Zombielta. Heh heh... Niinpä se penska meni ja pyysi Normilta nimmarin! Norm on huumorimiehiä, joten hän tietenkin suostui ja poseerasi fanikuvassakin, jonka minä muuten otin, Bostaph hekottaa. John Dolmayan teki sloganista t-paidankin. Joku penskoista huusi "Bostaph, Bostaph". Mieti nyt, White Zombien levyt möivät silloin multiplatinaa. Hän oli oppinut, että saa mennä rauhassa, jos antaa muun Slayer-kolmikon mennä edeltä. Tähän loppuun on vielä kysyttävä selitys erääseen asiaan. Minunkin urallani on ollut aikoja, jolloin soittohommat eivät ole maksaneet laskujani. Tarina on pitkä kuin nälkävuosi, mutta otetaan lyhennetty versio. Se on vain ky "Kun ihmiset icaan. Niin yksinkertaista se on. Sinä et ole Bostaph Kun kerran Paul Bostaphilla on kokemusta monesta bändistä, onko Testament jollakin tavalla poikkeuksellinen työnantaja
Kokoonpano tuntuu todella hyvältä, kaikki ovat innoissaan. Miten se siis meni, Paul Bostaph. Jo esituotantovaiheessa kun teimme biisejä, kemia ja keskinäinen dynamiikka toimivat todella hyvin. Chuck Billy on usein painottanut sitä, kuinka suuri vaikutus Gene Hoglanilla oli Demoniciin ja varsinkin Dave Lombardolla The Gatheringiin. Minusta tuntuu, että haluamme nyt todella pitää tämän porukan koossa. Bostaph oli vanha tuttu ja helppo ratkaisu, hänhän oli kiertänytkin Testamentin kanssa vasta pari vuotta sitten, juuri ennen reunionkiertuetta. The Formation Of Damnation oli määrä tehdä Nick Barkerin kanssa, mutta toisin kävi. Kuinka suuri vaikutus kesken prosessin mukaan tulleella Paul Bostaphilla lopulta oli The Formation Of Damnationiin. Paul opetteli biisit demoilta ja Eric opetti häntä. Olin mukana kirjoittamassa osaa biiseistä, joten levylle tuli lopulta osa minua, josta olen todellä ylpeä. Kun tulin mukaan prosessiin, ehkä neljä biisiä oli tehty, mutta levy ei ollut missään nimessä kokonaan valmis. Mutta: Minä olin todella innoissani Nickin kanssa työskentelystä. Nämä jätkät ovat käyneet läpi tolkuttoman monta kokoonpanovaihdosta, ja nyt on tultu takaisin vanhaan. Kun nyt lähdemme kiertueellekin, niin minusta olisi todella sääli, jos tämä kokoonpano muuttuisi. Inferno_2008_56_4.indd 53 8.4.2008 21:11:31. Pätkätöitä rumpaleille ALKUPERÄINEN RUMPALI Louie Clemente lähti Testamentista Alex Skolnickin mukana vuonna 1992. Annetaan ensin Chuck Billyn vastata. Onko rumpaliruletti nyt vihdoin ohi. Ainakin Dette, Tempesta ja Bostaph ovat vierailleet bändissä useampaan otteeseen, ja Clementekin kävi uudestaan soittelemassa reunion-vaiheessa. Hän olisi varmasti maustanut biisejä eri tavalla. Asiat voivat aina muuttua, kun kyse on Testamentin rumpaleista. Hänhän soitti erittäin hyvin myös Exodusin levyllä, Billy kehuu. Paulilla ei ehkä ollut hirveästi vaikutusta sävellystyöhön, mutta hän soitti biisit omalla tyylillään, todella kovaa ja tarkasti. Exodusin levyllä viimeksi esiintynyt Bostaph hälytettiin rumpaliksi, kun Barker karkotettiin maasta viisumiongelmien takia. Siinä on kyllä järkeä, että Paul on bändissä, koska hän asuu Kaliforniassa ja on samaa sukupolvea kuin me. Äkkiä laskien keskimääräiseksi rumpalipestin pituudeksi Testamentissa viimeisten 16 vuoden aikana tulee noin puolitoista vuotta. Sen jälkeen setin takana ovat istuneet Paul Bostaph, John Tempesta, Jon Dette, Chris Kontos, Gene Hoglan, Dave Lombardo, Jon Allen ja Nick Barker. Minä olin alusta asti mukana tämän levyn teossa. Hän on loistava soittaja, jolla on aivan omanlainen tyyli. Työstimme joitakin biisejä Nickin kanssa, ja meillä oli jo demojakin, joilla hän soitti. Olemme hänen kanssaan edelleen hyviä ystäviä, ja jos Paulin kanssa tulee joskus jotain ja tarvitsemme taas rumpalia, kysymme varmaankin Nickiä ensimmäisenä, Billy sanoo. No, onko Bostaph nyt pysyvä osa Testamentia. Olen erittäin tyytyväinen Paulin suoritukseen, mutta Nick olisi tehnyt jotain erilaista. Bostaphin kanssa tuskin tulee ongelmia, jos häneltä kysytään
Kyllä. TEKSTI Marko-Oskari Lehtonen KUVA Century Media www.warreldane.com Voiko Warrel Danesta puhua ilman sen tietyn bändin mainitsemista. Eikä meinannut tuottaja-Petterikään mahtua tarinaan mukaan. TUMMIA TARINOITA ELÄMÄSTÄ 54 INFERNO HUHTIKUU 2008 Inferno_2008_56_4.indd 54 8.4.2008 21:11:47
Silloin se merkitsi oikeasti vielä jotain nykypäivän meikeissä patsastelun sijaan. Habitukseltaan melkoisen tasapaksun kappaleen pelastajaksi on haalittu mukaan kitaravelho Jeff Loomis sooloineen, mutta tosiasiallisesti väliosa pelastaa paljon enemmän. Avauksesta ehtii hädin tuskin toipua, kun seuraajaksi valittu Messenger joka ei nimestään huolimatta kerro kuuluisasta multimediavälineestä aloittaa sanansaattamisen. Kiitän häntä kuitenkin inspiraatiosta. Tämän maailman tuntemuksia Pienen pettymyksen jälkeen Obey käskee tottelemaan ja vyöryy eteenpäin utuisesti kasvaen kuin härmäläinen aamunkoitto. Onneksi tälläkin hetkellä on bändejä, jotka kirjoittavat mahtavia sanoituksia, esimerkiksi Porcupine Tree, joka on yksi lempibändeistäni. Luulen, että suurin osa ihmisistä tuntee tällaisia tapauksia, ja monet joutuvat elämään tällaisten ihmisten vaikutuspiirissä. Kun kuulen kappaleen, muistan yhtäkkiä kenen kanssa olin ja mitä kaikkea tein silloin. Mahtipontisuutta ripaus siellä täällä, ja kuulas liidikitara maalaa huokaillen mielenkiintoista maailmaa mainion kertosäkeen ympärille. Tarjoaako kappale vapahdusta. Herra Loomis olisi saattanut olla hyvin vihainen, jos en olisi kysynyt häntä mukaan levylle. Luulen, että todella moni pystyy samastumaan kappaleen sanomaan, sillä jokainen meistä toivoo jossakin vaiheessa elämää, että jokin paska loppuisi. Kaikista runollisimmat sanoitukset tekevät minuun suurimman vaikutuksen, ja parasta muusikkona olemisessa on se, miten erilaiset ihmiset saavat niin erilaisia asioita irti samasta kappaleesta ja samoista sanoituksista. Melankolinen Your Chosen Misery on oudolla tavalla rauhallinen kappale, joka on yhtä kaukana metallista kuin muovi. Kuitenkin arvostetun amerikkalaisen ihmemiehen Warrel Danen esikoissooloalbumi Praises To The War Machine iskee puskista kuin aikainen kevät lumettomien mättäiden ja koiranpaskakasojen kera. Se on hyvin henkilökohtaista ja ehdottomasti yksi musiikin hienoimmista piirteistä. Danen mukaan kappale käsittelee ihmisiä, jotka pukeutuvat epätoivoonsa ja korostavat olevansa kaikessa epätoivossaan todella erityislaatuisia ihmisiä. Kappale on rakkauslaulun tunnusmerkit täyttävä veto, joka kuitenkin on täyttä rautaa (metallia). Usko tai huumeet, kerran sisään päästessäsi on väistämätöntä, että se saa sinut tottelemaan. Voit etsiä sitä uskosta tai vaihtoehtoisesti jostain muusta pakotavasta, kuten esimerkiksi huumeista. Ei sitten millään. Ja kaikille tiedoksi: tätä versiota ei millään kuuden euron pilottilaseilla pysty vetämään. Kappaleen tematiikasta ja väliosasta on kuitenkin muovisuus kaukana, ja kömpii se metallisempikin anti sieltä lopulta esiin, kun kappale kulkee kohti vääjäämätöntä loppuaan. Y leisesti ottaen on sangen yleissivistä- vää kuunnella mahdollisimman monipuolisesti, mitä ympärilläsi puhutaan. "Hello, Mr. Dane?" kilöstä, joka käyttäytyy kuin omistaisi koko maailman. Miehen aiemmat tekoset lienevät aika lailla tuttuja kaikille muille rockin ja metelin ystäville paitsi allekirjoittaneelle. Alkuperäisversio on todella keskittynyt bassoon, mutta me veimme fokuksen nimenomaan kitaraan. Tämä piirre musiikissa jaksaa aina viehättää minua, Dane kertoo innostuneesti. Kirjoitin kappaleen kahdelle ihmiselle, jotka tunnen todella hyvin. no, hyvin huonosti. Viehätyksestä puheen olleen, Sisters Of Mercy ja Warrel Dane voi äkkiseltään tuntua aika kaukaiselta ja oudolta yhdistelmältä, mutta kun Lucretia My Reflectionin paahto vaimenee, on varsin selvää, että matalalta ja maanisesti luotaava kappale voisi ihan hyvin olla laulajan omaa tuotantoa. Tässä kohtaa on kohtalaisen pakko lisätä vettä myllyyn ja kysäistä, millaiset sanoitukset uppoavat parhaiten laulajalle ja lyyrikolle. Sama pätee musiikkiin. Kaikki lähti vain kietoutumaan tarttuvan kertosäeidean ympärille, ja se oli sitä myöten sitten siinä. Annetaan kuitenkin miehen itsensä kertoa tarinaa tästä eteenpäin: levy soittimeen ja laulaja langan toiseen päähän. Musiikki on minulle keino ilmaista tuntemuksiani tästä maailmasta, ja toivon, että ihmiset ajattelisivat sanoituksieni kautta asioita, joita he eivät ehkä tavallisesti käsittelisi. August on tavallaan fantasiakappale traagisesta romanssista, joka päättyy... Yllätysmomenttia on siis ilmassa oikein urakalla. En ymmärrä, miten ihmisten on tuhottava itsensä, jotta ongelmat poistuisivat. Ei runouden tarvitse aina olla syvällistä, vaikka se sitä hyvin usein onkin. Melankoliasta, epätoivosta ja sodasta Pulssi ehtii tasaantua pettävästi vain ohikiitäväksi hetkeksi, sillä rauhallisen alun jälkeen isolla kädellä ja riffillä käyntiin räjähtävä August esittelee jälleen Warrel-miekkosen monipuoliset äänijänteet. En oikeastaan ajatellut, että minun täytyy ehdottomasti kirjoittaa juuri tästä aiheesta. Stadionkitarainen Let You Down soljuu kaihossaan ohi kuin eilinen kesäpäivä. Kappaleen kiero pääriffi ja maaninen säkeistö saavat pian seurakseen räkäisemmän osion ennen hankalasti lähestyttävää kertosäettä. Alkuperäisver- Skeptistä realismia Albumin aloitusraita When We Pray ja sen voimakasluontoinen, koko kappaletta ryhdittävä kuningasriffi heittäytyvät vasten kasvoja kuin nihilistinen ja vittuuntunut lumileopardi. Vastuun ottaminen on tälle ihmiselle mahdotonta, ja kaikesta pitää vääntää suurta draamaa. Ja niinhän se on, ettei yleensä mitään tapahdu, Dane puntaroi skeptis-realistiseen sävyyn. Täytyyhän nyt levyllä olla ainakin yksi kappale naisia varten, Dane toteaa naurahtaen kuivasti päälle. Tästä johtuen tällä artikkelilla on vaarana lipsahtaa täydellisen objektiivisuuden piiriin. Steven Wilsonin sanoitukset ovat kaikessa ainutlaatuisuudessaan upeita. Ja tietysti hän kuolee todella traagisesti. Kappaleella ei ole kuitenkaan sen syvempää merkitystasoa, vaan se on minulle enemmänkin tumman romanttista runoutta. Kappale kertoo uskon menettämisestä, sillä niin moni ihminen uskoo, että asiat muuttuvat paremmiksi rukoilemalla tarpeeksi kauan. Ajattelin kappaletta tehdessäni kuolevaa goottityttöä, joka haluaisi viimeisenä toiveenaan tämän suudelman kestävän ikuisesti. Kyllähän se karu todellisuus tiedossa on, ettei mitään vitun ihmeitä tapahdu, oli kyseessä sitten Jumala tai mikä tahansa muu instituutio. Koska kappale kertoo yhdestä tietystä henkilöstä, olen melkoisen varma, etten tule koskaan kertomaan hänelle tästä, sillä hän ottaisi sen varmasti erittäin raskaasti. Kappaleen kertosäe keskittyy siihen, mikä on voimakkainta juuri sinulle. Ei, vaikka edelliseHUHTIKUU 2008 INFERNO 55 Inferno_2008_56_4.indd 55 8.4.2008 21:11:53. Juominen tai huumeiden käyttäminen ei ole poistanut ongelmaa, kun heräät seuraavana aamuna. Kappale on aina ollut yksi suosikeistani, ja se muistuttaa minua vanhoista ajoista, jolloin metallin lisäksi kuunneltiin myös vanhan koulukunnan gothia. Itse kappale kertoo tuntemastani hen- sion käsittämättömän tehdaskuumotuksen henki taipuu metallisempaan vormuun niin mallikkaasti, että tarttuvan kertosäkeen aikana rupeaa suorastaan laulattamaan niin maan perkeleesti. Jotkut eivät kuuntele musiikkia sanoitusten takia, vaan haluavat vain kuunnella musiikkia sellaisenaan. Mikään hänen tekemänsä ei ole koskaan väärin, vaan syy löytyy aina muista ihmisistä. Muutaman kierron jälkeen kuulaan mahtipontiseen kertosäkeeseen huipentuva kappale kysyy kuulijaltaan: Oletko pettynyt, kun mikään ei muuttunutkaan. Aihe syntyi itse asiassa kertosäettä rakentaessani
Siskoni pelkäävät, että hän kuolee omissa oloissaan, emmekä edes saa tietää siitä. Jossain vaiheessa sitä täytyy vain valita parempi kahdesta pahasta. Esimerkiksi matalampaa rekisteriä. Zappa sai muuten aimo kasan ääniä, Dane muistuttaa kuivahkoon tapaansa. Veljelleni Sodasta perheen pariin. Ihmiset ovat vuosien saatossa sanoneet minulle tällaisia asioita, mutta musiikkia tehdessäni en ajattele sitä, enkä tietoisesti halua tällaista tapahtuvan. Kaikki puhuvat muutoksesta, Obamasta ja Clintonista. Voithan sinä äänestää ketä tahansa, joka valehtelee sinulle päin naamaa parhaiten. Se ei vain ole silloin mielessäsi. Tavallaan en edes haluaisi veljeni kuulevan kappaletta, koska hän on hyvin sairas. Kun albumi raskaan, rivakan ja tuplabassarin varassa varkaan lailla etenevän Equilibriumin jälkeen viimein hiljenee, on mielessä päällimmäisenä yksi ja ainoa kysymys. Minulla ei koskaan ole ollut juuri minkäänlaista suhdetta isoveljeeni, josta kappale kertoo. Kun vihdoin tulet tajuihisi, ongelma on edelleen olemassa ja aina entistä pahempana. Kysymyksiä siitä, miksei hän ollut koskaan nuoruudessani läsnä. Se ei tapahdu mielestäni oikeista syistä, mutta en usko, että tavallinen kansalainen voi tehdä yhtään mitään asialle. Kappaleen loppuessa kuin seinään ymmärtää, miten liian moni kappale jatkuu aivan liian pitkään ja liian harva loppuu tyylikkäästi. Olin ehkä vain viiden vanha, kun kävimme äitini kanssa vanhan miehen luona, joka asui lähistöllämme. Vaikka kirjoittaminen on vain kirjoittamista ja pelkkä taiteenmuoto, niin onhan se palkitsevaa, kun tällaista tapahtuu, Dane myöntää. Olen tehnyt tätä niin kauan, että kappaleiden tunnelma löytyy kuin itsestään, ilman mitään rutiineita. Mutta kun poliitikot kampanjoivat, he haluavat vain voittaa ja kertovat sinulle vain sen mitä haluavat sinun kuulevan. Kenelle rock-muusikko voi äänensä antaa? 56 INFERNO HUHTIKUU 2008 En tiedä. Miksei siis tehdä asiasta edes vähän hauskaa. Liikemiehet ja poliitikot käyttävät hyväkseen ihmisten kärsimyksiä. Olen erittäin tyytyväinen albumin vokaaleihin, ja Peter (Wichers, ex-Soilwork, myös levyn biisintekijä) sai tuottajana minut todellakin pistämään kaikkeni peliin, Dane päättää haastattelun. Inferno_2008_56_4.indd 56 8.4.2008 21:11:58. Valitettavasti. Alusta alkaen, kukaan ei halunnut sotaa, eivät ainakaan ne, jotka asiasta jotain tietävät. Veli, et koskaan ollut minua varten. "Parasta muusikkona olemisessa on se, miten erilaiset ihmiset saavat niin erilaisia asioita irti samasta kappaleesta ja samoista sanoituksista." nä iltana se voisi siltä tuntuakin. Siskoilleni asia on kuitenkin vielä paljon vaikeampi, koska he ovat enemmän veljeni ikäisiä ja ovat olleet paljon tekemisissä hänen kanssaan. Olin aivan haltioissani, kun sain istua hänen vieressään ja kuunnella, mitä hän seuraavaksi kertoo minulle. Tämä on todella surullinen aihe, mutta myönnän sen olleen terapeuttista minulle, Dane huokaa ja huone täyttyy hiljaisesta kunnioituksesta. Kappale kertoo kaikesta tästä. Se merkitsi pienelle pojalle paljon, ja olen myöhemmin ymmärtänyt kuinka onnekas olin saadessani tavata hänet. Kaiho sen kuin jatkuu sydämellisen This Old Manin muodossa. Kun Patterns nousee vihaisesti edellisen kappaleen surun täyttämistä raunioista, on mahdotonta sanoa alkuperäistä kuulematta, että kyseessä on lainaveto Paul Simonilta. Brotherin nimestä voi päätellä paljon, ja emootio on läsnä vahvemmin kuin kertaakaan albumilla tähän asti. Tyhjiä sanoja, äänien eteen. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan aikaa hänellä on vielä jäljellä. Hänen vaimonsa oli kuollut, lapsetkin kasvaneet aikuisiksi ja hän oli hyvin yksinäinen. He ovat niitä, jotka tekevät asialla rahaa ja laulavat ylistysvirttä sotakoneelle. Kappale on todennäköisesti henkilökohtaisin koskaan levyttämäni, ja myönnän sen olleen hyvin vaikeaa. Kaikki haluavat tehdä asialle jotain, mutta todellisuudessa kukaan ei tunnu voivan asialle mitään. Sisters Of Mercy -coverissa lauloin paikoitellen jopa matalammalta kuin alkuperäisessä versiossa. Miten ihmeessä laulaja saa studio-olosuhteissa kaiken tämän emootion kappaleisiinsa. Kertosäe ei jätä mitään arvailujen varaan: se on ylivoimaisesti albumin ylivoimaisin suoritus. Itse äänestin esimerkiksi kerran Frank Zappaa, koska kukaan ei olisi kuitenkaan tehnyt asioille yhtään mitään. Hän opetti minut arvostamaan elämää sellaisenaan. Minun ei esimerkiksi tarvitse heittäytyä hulluksi ennen kuin voin tehdä jotakin. En varsinaisesti ajattele asiaa, mutta onhan se hienoa muusikolle, kun joku kertoo, miten kappale on koskettanut ja auttanut häntä ehkä jopa ongelmien yli. En tietenkään ole tyytyväinen tilanteeseen, eikä kukaan Amerikassa haluaisi tilanteen jatkuvan tämänlaisena. Tiedän, että osa ihmisistä on niin kurkkuaan myöten täynnä sitä paskaa, että äänestävät protestiksi ainoastaan kuolleita ihmisiä. Olen tyytyväinen, koska sain käyttää paljon erilaisia laulutyylejä, joita en normaalisti käytä niin paljon. Eikä se ole mitenkään epätavallista, ja historiahan sen meille todistaa, jos jokin. Hänellä on leukemia, mikä on edennyt viimeiseen vaiheeseen. En oikeasti osaa sanoa, kuka hoitaisi homman parhaiten kotiin. Kun kerran pystyn laulamaan matalalta, on mukavaa kerrankin tehdä niin. Alun perin albumin nimikkokappaleeksi kaavailtu ralli muuttui viime hetkillä The Day The Rats Went To Wariksi, mutta latautuneen kierteisesti runttaavaan kappaleen teema säilyi ennallaan. Ja nyt hän ei ole puheväleissä edes siskojeni kanssa, vaan on eristäytynyt täydellisesti ympäröivästä maailmasta. Olin aina innoissani, kun menimme hänen luokseen, sillä hän kertoi minulle tarinoita nuoruudestaan ja kaikesta mahdollisesta. Vakavammin sanottuna, studiossa täytyy vaan antaa mennä ja tulla osaksi kappaletta. Heikompiosaiset ovat niitä, jotka joutuvat sotaan, ja he ovat niitä, jotka joutuvat kuolemaan. Ajattelen kuolleita koiranpentuja... Yläluokan rikkaat ihmiset vain istuvat perseellään ja tekevät päätöksiä. Kappale onkin minulle eräänlainen puhdistautuminen, tapa käsitellä tunteiden patoutumia, joita olen kantanut sisälläni vuosikausia
TUSKA I f i dd 1 Inferno_2008_56_4.indd 57 3 3 2008 11 10 25 8.4.2008 21:12:30
Homma on nyt muutamia vihoviimeisiä viilauksia vaille paketissa. Puolentoista tunnin unilla on tänään lähdetty masteroimaan pääkaupunkiin. Viileimmänkin artistin saa usein tyylilajin mainitsemisella hieman lämpenemään. Dark metal -genremääritelmä, joka siihen jossain yhteydessä on ehditty lyödä, toimii mainiosti siltä osin, että se on riittävän laaja. Tygeriltä on verottanut voimia edellisyönä loppuun saatettu esikoislevyn miksaus. Jos ne olisikin vielä kategoriat jazz, pop, rock, metal, reggae, niin homma olisi kohdillaan. Vähintäänkin messiaaninen on myös hänen syntytarinansa, jonka myöhemmin saan kuulla. Huomautan haastateltaville, että vaikka uunituoreelta albumilta löytyvät tutut kappaleet yhtyeen kahdelta demolta, ei niitä ole tunnistaa. Pääsisipä edes kärpäseksi kattoon! N iin, katsokaa nyt vaikka tuota pot- rettia. Eniten studiossa ovat istuneet tämän uupuneen mutta onnellisen kaverin lisäksi basistisanoittaja Max Power sekä kitaristi Albert von Fleischer, jonka käsi kuvassa ikään kuin siunaa Cypher Commanderia. Mutta metallissa on ensin nämä kaikki doom, black, death ynnä muut ja niitten sisällä erikseen kaikille vielä omat alakategoriat. Siitä siis nimi Commander. Kolen riffejä on kaikki paitsi Son Of The Moon. Vaikka äänittämisessä oli taukoa, prosessi on kestänyt henkisesti 24 58 Inferno_2008_56_4.indd 58 8.4.2008 21:12:41. Kuvassa asetta kantava riffimaestro Kole, joka oli aiemmin hoitanut myös vokalistin tehtäviä, halusi päästä keskittymään pelkkään kitaraan. Siten, että ideoita tulee koko ajan, ja sitten niitä toteutetaan, mutta kokonaisuus on hämärän peitossa, Tyger koettaa valottaa lähes hurmokselliselta kuulostavaa sävellys- ja sovitustyötä, josta hänen omien sanojensa mukaan syntyy "jysäytysmetallia". Perkeleen kronikat Cypher Commander tuli mukaan siinä vaiheessa, kun kaikkiin kappaleisiin oli jo laulusovitukset valmiina. Selvästi seitsikko haluaa pitää yllä mysteerin tuntua uuden vokalistinsa ympärillä, mutta ei kai hän nyt ihan tyhjästä ole paikalle patsastellut. Kyseessä on soundillisesti hyvin moniulotteinen metalliteos, jonka tunnelma on synkkä ja painostavan tummanpuhuva alusta loppuun. Masterin kuuntelun yhteydessä sain eteeni alustavan kansilehtistiedoston. Kyllä se aika pitkälti luovaa kaaosta on ollut. TEKSTI Anna Saurama I KUVA Jarmo Katila I www.chaosweaver.info Tämän poppoon studiopäiväkirjaa pällistellessä huomaa ihmettelevänsä, voiko levynteko todella olla näin mahtavaa puuhaa. Cypher ilmestyi, mutta tekikin kaikki sovitukset uusiksi. Onko luomisprosessin kulkua edes mahdollista jäljittää. Maku on hillityllä tavalla sairas, ja se onkin seikka, joka yhdistää promokuvaa ja Chaosweaverin musiikkia. Hillitympi Tyger juttelee hyväntuulisen verkkaisesti, kun taas Commander pärähtelee puhumaan kiivaammin tämän tästä. Evoluutio on tehnyt tehtävänsä, sanotaan näin. Kaksikko täydentää hyvin toisiaan. Chaosweaverin debyyttialbumi on nimeltään Puppetmaster Of Pandemonium. Cypher Commander kutsuttiin kaaoksen sydämestä, jossa hän oli horrostilassa. Elävä evoluutio Toinen hyvä kysymys on, miten tuo musiikki on syntynyt. Seuraavassa hengenvedossa hän jo pahoittelee purkaustaan ja myöntää ymmärtävänsä jonkinlaisen määrittelyn tarpeellisuuden. Vaikutelma moniosaajista osoittautui melko lailla oikeaksi, kun näki kuka oli tehnyt mitäkin. Nyt väsyttää niin, että hyvä kun oman nimensä muistaa, nauraa Jack, jota pitää hieman avittaa kuukausien laskemisessa. Ennen haastattelua tuli perehdyttyä kaaoksenkutojien varsin viihdyttävään studiopäiväkirjaan. Vaikutti siltä, että bändin jäsenet hoitavat vuorotellen kaikkia vastuualueita, ja muutamakin heistä näytti hallitsevan useamman instrumentin. Nyt on pakko udella tästä mystisestä hahmosta, joka yhden biisin aikana onnistuu ainakin allekirjoittaneelle luomaan vaikutelman parhaimmillaan neljästä eri laulajasta. Minä olen niin huono tottelemaan kenenkään käskyjä, hän tokaisee ja repeää raikuvaan nauruun. Jack on kuvan liekehtiväkenkäinen pellavapää tiikeriraitaisessa paidassaan ja Cypher tuo messiaanisen oloinen keskushahmo, tämän noin nelivuotiaan yhtyeen viimeisin kiinnitys. Hetkeä aiemmin istuimme vielä kuuntelemassa ensimmäistä masterversiota ynnä Max Powerin, tuon kuvassa saparoaan viehkosti pyörittelevän hurmurin. Cypherin ääni kohoilee ja naama vääntyy fiiliksen mukana. Itä-Helsingin laitamilla kapakassa istuvat eteeni Jack Tyger ja Cypher Commander. Ja sitten joku keksii taas, että tehäänkin nyt tällä kertaa "northern blaze in the sky black metal in the vein of old popeda", joku uus lokero, josta ei ole kenellekään mitään hyötyä, mies elämöi. Alkua suunniteltiin sen verran, että vedetään rummut ekana. Mutta missä järjestyksessä. Chaosweaverin tavatessaan on helppo uskoa, että kyllä voi. Mutta asiaa on selvästi mietitty pääkopan kuumenemiseen asti, sillä levy-yhtiö on luvannut sponsoroida koko kataloginsa sille, joka keksii mitä musiikkia Chaosweaver oikein on. tuntia vuorokaudessa melkein viisi kuukautta. Sillä mitä tulee valon määrään, on viimemainittu tämän visuaalisen ilmeen täysi vastakohta. Oikeasti ei ole tiedetty, mikä lopputulos on, se vain elää koko ajan. Ei niin, että sille tällä kertaa olisi ollut tarvetta, mutta Cypher Commander ei tee poikkeusta sääntöön. INFERNO HUHTIKUU 2008 Ei kellekään mitään hyötyä! Ei kukaan mene kauppaan niin, että saisinko uusimman hybridimetallilevyn tähän, kiitos. Tuoppi rummuttaa pöytää samaan tahtiin kun kategorioita luetellaan. Ei voitane sanoa, että näiltä hemmoilta puuttuisi huumorintajua
Aion kyllä jatkossa vetäytyä tekemään myös kaikki omat asiani sinne. Jonkun oli pidettävä yllä rajoja, jotta kaaos pysyi kasassa. "Nyt väsyttää niin, että hyvä kun oman nimensä muistaa." Ruumiillistumisriitti tapahtui nollapisteen temppelissä. Hän viittaa albumilta löytyviin niin sanottuihin shemale-vokaaliosuuksiin. Tuolla voit lähteä kävelemään sinne mehtään, jos siltä tuntuu, tai mennä jonnekin pellolle makaamaan äksänä. Hieman hurskaammaksi tämä kryptinen vastaus kysyvän kuitenkin tekee. Katsokaa, hän tuo tarjottimella maailman synnit, kuuluu vastaus. Palju porisee ja olo on kuin olisit mökillä. Kenestäkään ei tarvitse välittää, paitsi niistä ketkä ovat siellä aitojen sisäpuolella, säestää Tyger jonka studio tämä ylistävien sanojen kohde on. Täydellisyyttä tavoitellessaan bändin jäsenet joutuivat välillä ammentamaan happea aivoihinsa erinäisistä köykäisemmistä sivuprojekteista, jotta levyn biisien loputtomalta tuntuva hiominen ei olisi polttanut mieliä loppuun. Punk-pläjäykseen äänensä lainasi Puppetmaster Of Pandemoniumilla vieraileva Rotten, jota Chaosweaverin Max kuvaili näin: "Mies on kuin leijona, kun avaa suunsa." Komean paluun sorvin ääreen tämä jalopeura tekee nyt peräti viidellä kappaleella. Jonnekin parkkipaikalle tai ajelet metrolla ympäriinsä. Commander itse on synnyinsijastaan ilmeisen otettu. Tulkitsipa edellä olevan antievankeliumin sitten kuinka metaforisesti tahansa, ei ole vaikea uskoa Cypher Commanderin hahmon enemmän tai vähemmän siinneen Perkeleen paljun huuruista. Niin, katsokaa nyt vielä tuota kuvaa. Hiljaiseloa on kestänyt siitä, kun Rotten teki viimeiset äänityksensä Deathchainin kanssa vuonna 2005. HUHTIKUU 2008 INFERNO 59 Inferno_2008_56_4.indd 59 8.4.2008 21:16:21. Tai no, tietyissä puitteissa, eihän viittä biisiä voi montaa kuukautta jauhaa. Yksi naisvierailijakin on Oitissa nauhoitusten aikana nähty. Jos menee jonnekin studiolle täällä kaupungissa ja tulee fiilis, että pitäisi lähteä jonnekin kokoamaan ajatuksiaan, niin minnekä meet. Oitin Studio Perkeleen, tuon miltei keskellä ei-mitään sijaitsevan, maanisten muusikoiden nollapisteeksikin kutsuman rinnakkaistodellisuuden vaikutusta Chaosweaverin luomistyöhön ei ole syytä vähätellä. Kyseessä on albumin päättävä raita, joka erottuu joukosta vahvasti Amorphisin mieleen tuovalla tunnelmallaan. No niinpä tietysti, olisihan tuo pitänyt arvata. Vaan aina ei ollut varaa oikeisiin naislaulajiin, alkaa Cypher Commander hekottaa koko pöydän seuratessa kohta perässä. Syntyi teknoa, punkia ja kappale Yhden tähden sheriffi, eräänkin jalon juoman siivittämänä. Korpistudion hedelmällisessä ilmapiirissä syntyivät lähestulkoon kaikki levyn orkestraatiot. Kuuleman mukaan Son Of The Moon -kappaleella vieraileva Jules Näveri on uhannut bändiä fyysisellä väkivallalla, mikäli ei pääse vetämään biisiä livenä. Ei liene yllätys, että niiden tuottamisesta on vastannut tuo aiemmin mainittu kuvan saparopää, Max Power. Muinaisten äänet kulkevat hänen kauttaan. Pääsisikin vanhan Rottenin kanssa lavalle meuhkaamaan, myhäilee Cypher Commander. Se on juuri se ajattomuuden tunne. Omat panoksensa levylle ovat antaneet myös johtava kotimainen kosketinsovittaja Aleksi Munter sekä laulaja-tuottaja-kynäniekka Ville Sorvali. Voi vain kuvitella, millaisen spektaakkelin tällainen seitsemän miehen yhtye ynnä vierailijoidensa voisi esiintymistilanteessa järjestää. Voitteko olla tutustumatta Chaosweaveriin? Yllättävä poikasopraano Rumpali Tygerille lankesi studion isäntänä albumin nauhoituksissa kapellimestarin rooli
Sakaran Tuomo Saikkonen nostatti kiinnityksen kiinnostavuutta kuvailemalla sitä industrial-henkiseksi bändiksi, joka hyödyntää myös Depeche Moden tyylisiä melodioita. Hän toivookin, ettei yleisö muodostaisi levystä käsitystä muutamien näytebiisien perusteella, sillä kappaleen sieltä täältä kuuntelemalla saa väärän kuvan sekä levystä että bändistä. Hän tyytyy toteamaan, ettei materiaali käynyt studiossa läpi erityisempiä muutoksia, vaan tallentui levylle siinä muodossa kuin haluttiinkin. Kuittinen on maininnut kärsineensä levyn tekemisen aikana paniikkihäiriöstä. Vierellemme tarvitsemme kumppanin, koska pelkäämme yksinäisyyttä. Käytän eri instrumentteja tarpeen mukaan. Sitä tavallaan toivonkin, sillä en halua ratsastaa minkään aallon harjalla. Henkiset ongelmat viehättävät yleisöä ja mediaa vähän liiaksikin. Kuittinen on itsekin pohtinut mielenterveysongelmien romantisointia. Hämmentävää kyllä orkesterin debyyttilevy Great Ape Language on loppujen lopuksi melko tavallinen metallilevy, jolla hyödynnetään myös konesoundeja. En haluaisi aliarvioida kuulijoita ja kuulostaa pessimistiseltä, mutta veikkaan levyn jäävän marginaaliryhmän jutuksi. Artisti itse kokee musiikin kuvailemisen vaikeaksi ja jättää mieluusti näkemyksen muodostamisen kuulijan vastuulle. Tämä ei tietenkään miellytä kaikkia. Olisi mielenkiintoista kuulla eri tekijöiden versioita kappaleista ja tehdä yhteistyötä muiden ihmisten kanssa rakentamalla kappaleita uusiksi. 60 INFERNO HUHTIKUU 2008 Inferno_2008_56_4.indd 60 8.4.2008 21:17:45. Sakara on tunnettu yhteisöllisyydestään, ja firmalla on oma vankkumaton kannattajakuntansa, joka arvostaa tasaisesti kaikkia yhtiön bändejä. Monihan rakentaa laulunsa jonkin valmiin konseptin päälle. Ikään kuin katsotaan mallia menestyneistä ihmisistä, että miten tukka kannattaa leikata ja millaiset vaatteet kannattaa laittaa päälle, jotta työhaastattelussa kävisi flaksi. Black Bile saattaa kuitenkin olla heille vaikea pala omaksua. Olisi typerää painottaa jotain tiettyä elementtiä vain siksi, että bändin kuvauksessa mainitaan jokin musiikin tyylilaji. HENRI KUITTINEN, mies Black Bilen takana, ei ota juuri kantaa Saikkosen kuvaukseen. Nyt, kun olen kokenut joitain paniikkihäiriön kaltaisia lieviä juttuja, voin kertoa sen olevan yhtä siistiä kuin krooninen ripuli. Itse saavun paikalle parta ajamatta ja niissä vaatteissa, mitkä nyt sattuvat olemaan päällä. Sitä paitsi nuo genremäärittelyt voivat toimia ainoastaan viitekehyksinä, ne eivät ikinä osu kohdalleen tällaisessa musiikissa. Tässähän on kyse ilmaisutavasta, jonka avulla voi kertoa asioita, mitä kielellä ei pysty. Muistan pitäneeni teininä "hulluutta" jotenkin siistinä juttuna ja tavallaan ajoin tahallaan itseäni huonoon jamaan. Levytysprosessissa katoaa helposti hyviä ja mielenkiintoisia juttuja särövallin alle, ja haluaisin tuoda niitä esiin uusilla tavoilla. Kuit- tinen kertoo tähdänneensä nimenomaan maneerittomaan tyyliin, joka ei kuulostaisi kopiolta jonkun toisen hyväksi havaitsemasta laulutavasta. Vaan kuinkas sitten kävikään? T ieto Sakaran uusimmasta artis- tista nostatti monien mielessä aimo annoksen kysymysmerkkejä. Kuittinen kertoo Great Ape Language albumin olevan pelkoa käsittelevä teemallinen kokonaisuus. Lausunnon perusteella saatettiin odottaa jotain voimakkaasti Sakaran perinteisestä linjasta poikkeavaa. Mitenkäs tässä näin kävi. Musiikillinen diversiteetti kappaleiden välillä on suuri, eikä mukana ole mitään nopeasti tarttuvia metallikoukkuja. Kertomus saa hieman epäluuloiseksi, sillä jotkut ovat käyttäneet vastaavia lausuntoja puhtaasti kärsivän taiteilijan glamouria saadakseen. Seuraavaksi Kuittinen olisi kiinnostunut Trent Reznorin oppien soveltamisesta, sillä miehen mielessä on pyörinyt ajatus remix-levyn tekemisestä. Kuittinen ei kuitenkaan edes liiemmin kaipaa Sakara-fanien hyväksyntää. Nykypäivänä voi onneksi jättää musiikin ku- vailemisen minimiin ja ohjata kysyjän suoraan kotisivuille. Ihmiset käyvät töissä, koska pelkäävät jäävänsä rahattomiksi ja ovat samaa mieltä muiden kanssa, koska pelkäävät erottua joukosta. En tunne kovinkaan tarkasti Sakaran kohdeyleisöä, mutta luulisin, että siellä ollaan levystä aika ihmeissään. TEKSTI Saku Schildt I KUVA Otto Oksanen I www.blackbile.net Sakaran Recordsin neljännen kiinnityksen Black Bilen huhuttiin etukäteen olevan sekoitus muun muassa industrialia ja post-punkia. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. LEVYN YKSI ERIKOISIMMISTA ominaisuuksista ovat sen lauluosuudet, joita voi pitää joko persoonallisina tulkintoina tai vireen rajamailla häilyvinä hoilotuksina. Black Bile oli useimmille tuiki tuntematon nimi, eikä netistä löytynyt edes yhtyeen demojulkaisuja
Helsinki, Tavastia, 29.4. JULKAISU 26.3.2008! JULKAISU 26.3.2008! FIREWIND The Premonition Kreikasta ponnistaa melodisen power metallin vaikuttavin ja kovaotteisimmalla tarmolla töitä tekevä bändi. Oulu, Teatria. Tämän seuraajalla bändi on osannut yhdistää musiikkinsa melodiset ja raskaat palaset loistavasti yhteen - olemalla silti helvetin raskasta! Spesiaaliversio sisältää DVDn, jolla 80 minuutin liveannos ja Making of -dokumentti! www.firewind.gr www.myspace.com/firewind www.mercenary.dk JULKAISU 2.4.2008! STRAPPING YOUNG LAD 1994 - 2006 Chaos Years Provinssirockissa vuonna 2006 festivaaliyleisön ällikällä lyönyt Devin Townsendin luotsaaman Strapping Young Lad -yhtyeen koko uran kattava Best of on nyt saatavana: 17 re-masteroitua biisiä, dvd sisältää Download festivaalikeikan vuodelta 2006, livepätkiä muilta keikoilta, harvinaisia kuvia ja promopätkiä! Bookletissa mm. Devin Townsendin kommentiti jokaisesta 17 SYL-biisistä! www.strappingyounglad.com www.myspace.com/strappingyounglad HUHTIKUUN METALLIKEIKKAKATTAUS, OLKAA HYVÄ: ARCH ENEMY (SWE) 13.04.2008 Helsinki, Tavastia DARK TRANQUILLITY (SWE) 18.04.2008 Mikkeli, Vaakuna 19.04.2008 Seinäjoki, Rytmikorjaamo 20.04.2008 Helsinki, Tavastia 21.04.2008 Turku, Klubi 22.04.2008 Jyväskylä, Lutakko FIREWIND (GRE) 28.04.2008 Helsinki, Tavastia 29.04.2008 Oulu, Teatria www.centurymedia.com Inferno_2008_56_4.indd 61 8.4.2008 21:18:11. Tämä on parasta jättää missaamatta ettei kaduta sitten jälkikäteen! MERCENARY Architect Of Lies Viime vuoden Tuskassa vieraillut power-, trash- ja progressiivista melodista metallia työstävä tanskalainen Mercenary julkaisee viidennen albuminsa. Edellinen albumi tituleerattiin bändin kotimaassa vuoden metallilevyksi. Tarttuvat riffit ja loistavat koukut biiseissä liimaavat mielenkiinnon sekä levyyn että keikkaan! Bändi saapuu huhtikuussa Suomeen: 28.4
Varaa Lippupalvelusta ja lunasta R-kioskista. Inferno_2008_56_4.indd 62 8.4.2008 21:18:15
Iron Maiden aloitti uransa yli kolmekymmentä sitten ja on nyt suositumpi kuin koskaan. Eikö bändin olisi kannattanut sijoittaa muutama taaleri lisää ja värvätä esimerkiksi Laurenne isännöimään koko projekti alusta loppuun pelkän miksaamisen sijaan. Kansainvälisen tason nokkamiehen kanssa yhtye uskaltaakin tähytä kohti Euroopan-markkinoita. Seuraava albumi tullaan tekemään myöskin samassa paikassa, Jussi vakuuttaa. Kaksikko seisoo tiukasti ratkaisunsa takana. Miksauksessa halusimme myös säilyttää rehellisyyden emmekä lähteneet liiaksi leikkimään Pro Toolsilla. Itse uskon, että levystä olisi tullut paljon huonompi, mikäli emme olisi saaneet tehdä sitä kaikessa rauhassa loistavalla Scandal Recording -studiolla. Vai miten se nyt menikään? " M Huuda minulle, Järvenpää! sitä kukaan voi täysin uutta ja omaa luoda, oma musiikillinen historia paistaa aina läpi. Itselleni se on yleensä ensimmäinen asia, johon tulee kiinnitettyä musiikissa huomiota. Lisäksi lähtöasetelma aiheutti tietenkin omat rajoitteensa, kun levy äänitettiin omakustanteena. Levyn äänityksistä on jo aikaa, mutta biisimateriaali edustaa edelleen vahvasti Force Majeuren musiikillista ilmettä, Ricky vakuuttaa. Ei tässä voida mistään hiipuvasta taiteenlajista puhua, vaikka power metal ei olisikaan tänä päivänä niin kova juttu kuin 1990-luvun lopulla. LAULUOSUUKSILTAAN Frozen Chambers on tiukkaa tavaraa. Tästä todisteena mainittakoon, että miksaus tehtiin viidessä ja puolessa päivässä. Näissä orkestereissa on yhdistävänä tekijänä helvetin kova vokalisti. Albumi julkaistaan suoraan world wide -meiningillä. Äänityksiin meni puolisen vuotta, minkä jälkeen lopulta raahasimme materiaalin Nino Laurenteelle miksattavaksi. Sitä seurasivat sitten Purple, Rainbow, Helloween, Iron Maiden sun muut, bändin laulaja Ricky Tournee kertoo. Emme me kuitenkaan koskaan tietoisesti valinneet, että Force Majeure rupeaa nyt vetämään rokahtavaa power metalia. Näiden yhtyeiden kaltaiset edelläkävijät ovat innoittaneet leegioittain muusikoita tapailemaan samankaltaisia säveliä, ja myös järvenpääläinen Force Majeure kuuluu perinteen jatkajiin. Studiosessioiden hoitaminen omin hartiavoimin aiheuttaa kysymyksiä, sillä joiltain osin levyn soundimaailma on nykymittapuulla köykäinen. Myös Helloween, joka kuuluu ensimmäisiin puhdasverisiin power metal -bändeihin, otti ensiaskeleensa vuosikymmeniä sitten. TEKSTI Saku Schildt I KUVA Force Majeure I www.forcesite.net Power metal ei ole kuollut, se vain haisee kummalle. Yhtye hoiti studiosessiot täysin omin voimin ja ilman levy-yhtiötä, joten albumin matka suunnittelupöydältä kauppojen hyllyille muodostui tavallista pidemmäksi. Tyyli vaan muodostui tuon tällaiseksi itsestään, kitaristi Jussi Reuhkala tähdentää. FROZEN CHAMBERSIN työstäminen aloitettiin jo vuonna 2006. Levy-yhtiön resurssit hoitaa ulkomaat jakelun ja promotoinnin osalta riittävät varmasti, Ricky kehuu. Rickyn kuulas ääni kestää vertailua monen kovan jätkän kanssa aina Michael Kiskeen saakka. Jussi tiivistää napakasti levylle asetetut tavoitteet. Omasta mielestäni lopputulos on ainakin voimailumetalliasteikolla melko omaperäinen. Metalcoren ja melodisen deathin kaltaiset tyylisuunnat ovat syöneet siltä elintilaa ja uusia bändejä ilmaantuu aiempaa harvemmin. Tuskinpa 63 Inferno_2008_56_4.indd 63 8.4.2008 21:19:56. Kymmenen vuoden tahkoamisen jälkeen yhtye pääsi hiljattain levyttämisen makuun, ja orkesterin debyyttialbumi Frozen Chambers näki päivänvalon maaliskuun lopussa. Kotimainen power metal on nähnyt kovempiakin suosion päiviä. Nykyään meillä on uusi rumpali, joten se osasto on kokenut äänitysten jälkeen muutoksia. Jussi ei kuitenkaan usko genren olevan haipumassa unholaan. Toisaalta monet ikääntyvät legendat alkavat pikkuhiljaa jäädä pois kentiltä, mutta ei hätää me olemme täällä jatkamassa rankaisua ja pitämässä melodista heavyrockia hengissä, Ricky virnistää. HUHTIKUU 2008 INFERNO ikäs pahan tappaisi?" on tokaisu, joka pätee metallimusiikissa erityisen hyvin. Ensimmäinen sinkkubiisi Dr. Daydream onkin soinut Keski-Euroopan radioissa tiuhaan, joten olisi kiva päästä katselemaan, miten homma toimisi siellä päin livenä. Monella vanhalla konkarilla menee oikeastaan lujempaa kuin koskaan. Halusimme tehdä hyviä biisejä ja tarttuvia kertosäkeitä tiukalla intensiteetillä. Uppouduin melodisen metallin maailmaan joskus yläasteella Stratovariuksen myötä. Ryhdyimme alun perin tekemään albumia, koska biisejä oli hierottu treenikämpällä jo kauan, eikä parin rallin demottelu enää tuntunut houkuttelevalta
Viisi: Anna naisesi pukeutua stetsoniin ja bootseihin ja ratsastaa sinulla kuin hullulla hevosella. Keräilen myös vanhoja aseita sun muuta ja olen harrastelijahistorioitsija. Tappaminen on epäpyhää jokaisessa uskonnossa! 64 INFERNO HUHTIKUU 2008 Inferno_2008_56_4.indd 64 8.4.2008 21:20:27. Niin no tuota... Mitä olet yleensä ottaen mieltä "silmä silmästä, hammas hampaasta" -periaatteesta. Kolme: Paina playta. Kolme parasta: Hurja joukko (Sam Peckinpah, 1969), Kalpea ratsastaja (Clint Eastwood, 1985) ja Suuri hiljaisuus (Sergio Corbucci, 1968). Ottaisin mieluummin kaiken Jenna Jamesonilta, etkös sinäkin. Helppo homma. Yksi: Osta cd. Miksi valitsit cowboyt etkä intiaaneja. Ja tämä ei tapahtunut kovinkaan kauan sitten... Miksi. Dezperadozin kolmas albumi An Eye For An Eye kertoo tarinan "Hankista, hyvästä miehestä, joka sekoaa villin lännen viimeisinä päivinä"... Mutta: se ei olisi ollut autenttista, ja fanit eivät ole tyhmiä. Entä jos on sitä mieltä, että sakemanni ei voi tehdä lännenmusaa. No, se on mahtava biisi ja versioni sopi oivallisesti juonenkuvaan. Syrjäseudut, aavekaupungit, hopeakaivokset, autiomaan pöly ja lika sekä villin lännen loppu, nämä olivat kiinnostuksenkohteitani. Aihe ei ole kiinnostanut minua juurikaan, kuten eivät ritarit ja lohikäärmeetkään. Jos olisin halunnut myydä paljon levyjä, olisin ripustanut ylleni kiiltävän haarniskan ja laulanut Camelotista ja Pyöreän pöydän ritareista. He kyllä tietävät, teenkö musiikkia sydämelläni ja sielullani. Inferno uhkaili Coltilla yhtyeen johtajaa Alex Kraftia. "Silmä silmästä" saa koko maailman sokeaksi. Mikä on kovin koskaan tehty lännenelokuva, Alex. Kaksi: Pistä cd soittimeesi. Tässä syy, miksi kirjoitin tämän levyn. Jos Dezperadoz joutuisi mukaan Hurjan joukon ultraroiskeiseen verilöylyyn, kuinka äijille kävisi. Kaikki tapahtui vuosia sitten, Los Angelesin -aikoinani. On kestämätöntä nähdä ihmisten tappavan toisiaan uskonnon, ideologian, "pyhän sodan", jumalan, "oikeuden", politiikan tai eri rodun vuoksi. Millainen olisi viimeinen ateriasi ja miksi. Cashia tiskiin! An Eye For An Eyella on versio Doorsin Riders On The Stormista. Neljä: Käännä volume niin isolle kuin se menee. Toista äskeinen kokonaisuudessaan! Porukka, joka valtasi villin lännen, oli eurooppalaista; Englannista, Ranskasta, Kreikasta, Saksasta, jopa Suomesta. Hänet kasvatettiin vanhanaikaisesti, eikä hän tiennyt, mitä oli tehnyt väärin. Suoraan sanoen, en tiedä paljoakaan intiaaneista. Omissa silmissään hän oli jumalaapelkäävä ihminen. Verinen pihvi, pullo Bowmore-viskiä ja kaksoset jälkiruoaksi. Ne ovat hevimetallia! Näistä Hurja joukko kuvastaa bändiäni parhaiten. Kerro lisää. Päätin pysyä rehellisenä itselleni. Inferno tulittaa TEKSTI Matti Riekki I KUVA AFM I www.myspace.com/dezperadoz Kolmannen levynsä juuri julkaissut saksalainen Dezperadoz seikkailee metallissaan villin lännen maisemissa. Entäs musiikki, Kris Kristofersson vai Johnny Cash. Tartteeko todella perustella? Jiihaa ja jippiaijee! Terve Alex, kerropa ihan ensimmäiseksi, mikä sai sinut suuntaamaan kolme Dezperadoz-levyä sitten tähtäimesi kohti villiä länttä. Dezperadozin musiikki on koko lailla visuaalista. Kuusi: Nojaa taakse ja anna kuuloelintesi tehdä loput. Kuinka ihminen, joka inhoaa lännenmeininkiä, voi kuunnella musiikkiasi oksentamatta. Tarinan lopussa hän koettaa puhdistaa sielunsa, ja tämä ajaa hänet hulluuteen. Luultavasti kukaan meistä ei olisi elossa, mutta naamoillamme viihtyisi hymy ja verisissä suupielissämme palaisi sikari, kun Hurja joukko ratsastaisi ulos tilanteesta pyssynpiiput punaisina. Kumman tuotannon ottaisit mukaan autiosaarelle, Sam Peckinpahin vai Sergio Leonen (Huuliharppukostaja, Kourallinen dollareita, Hyvät, pahat ja rumat). Autiosaari. Sergio. Hmm, Sam
Inferno_2008_56_4.indd 65 8.4.2008 21:20:41
Muutama kansitaiteen legendahahmo on lupautunut vastaamaan kyselyihin, joten myös henkilökuvia on luvassa. Otetaan pintapuoliseen käsittelyyn aihe nimeltä brändi ja sen seuralainen, imago. Temaattisesti palsta on siis vapaamuotoinen, ja tyylillisesti edetään sopivan lipsuvin hiihtimin. Parhaiten kuvio hahmottuu jo pitkän uran tehneiden, klassikkostatukseen nousseiden INFERNO HUHTIKUU 2008 retkueiden kautta. Seuraavaksi sielun peiliin hahmottuu bändin logo tai jokin levynkansi. Kitaraa ei välttämättä lietso liekkeihin Ace Frehley vaan joku aivan muu jamppa. Koko palstan aihepiiriäkin laajalti valottavina esimerkkeinä toimivat statuksensa vuosikymmenten aikana vakiinnuttaneet Iron Maiden, Kiss ja Motörhead. Mitäpä muutakaan. Kissin tapauksessa sarjakuvamaisia, eläviä maskotteja puolestaan ovat soittajat itse: Demon, Catman, Space Ace ja Starchild. Kaikilla on silti vahva, joskin keskenään varsin erilainen imago. Asiasisältö koetetaan silti pitää suhteellisen relevanttina. n visuaali ten alkava ja tä etallikentä Nyt, tässä koettava ahuillen m sti ha nsa silmin ise senne! ä taha subjektiiv takaa iirik miltei mik it sä voi olla ittyy. Äänekästä ja touhukasta rock-musiikkia suoltavista instituutioista eli bändeistä muodostuu tai muodostetaan brändejä, joilla on tunnistettava (ulkoinen) imago. Tuo pikkuseikka ei tietenkään ole estänyt sitä ilmentymästä esimerkiksi raivohullun junan viehkeän kuulaassa muodossa. Ensimmäiset visuaaliset seikat, jotka näistä tulevat mieleen, ovat maskotit Eddie ja Snaggletooth sekä Gene Simmonsin maski. Kaikki tiiraimiin hahmottuva kuitenkin kelpaa. Ja kuten varttuneemmat lukijat varmasti muistavat, bändi romahdutti kiinnostavuutensa hyvin pian luovuttuaan maskeistaan ja omituisista metalliörkki-kostyymeistaan 1980-luvun alussa. Tero Käsittelys metalliin li ä vähänkin rsyke, mik ä Miltä M etal vy m hea etallissa ulkoisilla seikoilla on näyttää? suuri rooli. Näistä Demoni (Simmons) ja Avaruusässä (Frehley) ovat kiinnostavimmat hahmot. Motörhead, Joe Petagnon suunnittelema hahmo, on puolestaan enemmän logomainen. Sitten tulevat kuriositeetit kuten Lemmyn poskesta pojottava syylä, Genen ahkerasti ulkoiluttama nuolentaelin ja Steve Harrisin monitorin päälle nostettu, trikooseen verhottu ja tahdikkaasti vatkaava koipi. Silmäterä TEKSTI Kimmo K. Tämä on toisaalta aivan perseestä, mutta myös osoittaa konseptin 66 Inferno_2008_56_4.indd 66 8.4.2008 21:20:44. Eddie on paitsi pelottava hirviö, ajoittain myös yliampuva ja koominen hahmo. Snaggletooth B. Se on levynkansien lisäksi tuttu bändin paidoista. Uudella maskiaikakaudella, 1990-luvun reunion-kiertelyn jälkeen Kissin homma on tosin saanut uudet mittasuhteet, kun maskien takana saattaa olla ihan kuka tahansa. Derek Riggsin Iron Maidenille suunnittelema Eddie The Head on kaikkien heavymaskottien äiti. Koskinen havaintoja metallin visuaalisuudesta luotaa terä-palsta Silmä sta antia. Kyse voi olla Klaus Meinen iänikuisesta, vuorille paennutta hiusrajaa verhoavasta nahkalippiksestä, Mammoth-orkesterin hulvattoman yliampuvasta rumpusetistä tai satunnaisen black metal -bändin kaatuneiden hautapaasien väliin liiskaantunutta hämähäkkiperhettä muistuttavasta logosta. Vaan nyt loppuu lässytys ja mennään asiaan. Kaikella tällä on tutkailemisen arvoinen merkitys, ja vaikka ei olisikaan, tikustakin voi tehdä asiaa! Ja mikäpä mukavampaa kuin ruotia viestejä, joita bändit ulkoisessa viestinnässään tarkoituksella tai tahattomasti levittävät. Myös Warpig-nimellä tunnettu Snaggletooth ei ole Eddien tapaan eläväinen olio, oletettavasti siitä syystä, että se on vain pää. Ja tietenkin, kun metallimaailmassa pelataan, maskotit eivät ole lutusia karvapalleroita, vaan monensorttisia hirviöitä. Sen avulla fanit voivat leimautua bändiin ja tunnistavat sen tuotteet. Tulevissa numeroissa Silmäterän linssin alla on ainakin bändilogoja, maskotteja ja tietenkin levynkansia monelta kantilta. Näillä aikalaisilla on musiikillisesti vain vähän yhteistä. Nyt luodataan pintapuolisesti kuitenkin näitä varta vasten suunniteltuja elementtejä. Hirviöitä ja örkkejä Bändikolmikosta jokaisella on tunnistettava maskottihahmo, jotka ovat nykybändeille melko harvinaisia. Kiss-hahmojen tenhoa syö se, että niistä ei oikeastaan puhuta juurikaan hahmojen vaan ukkeleiden nimillä. Se muuntuu tarpeen mukaan irvistelevästä punkkarista pilveksi ja egyptiläisestä kiviveistoksesta kyborgiksi. Myös alkuperäisen kokoonpanon jälkeen tulleille Eric Carrille ja Vinnie Vincentille kehiteltiin hetkeksi omat maskit. Snaggletoothissa ei ole mitään kivaa, se on pelkkää rähinää mitä muuta voi odottaa ketjuin varustetulta sika-gorilla-sekasikiön pääkallolta. TähtisilmäStanley on punaisine huulineen liian pliisu ollakseen erityisen vakuuttava. Tai tyystin heavysta ulkona olevia. Tuoreempiakin tekijähahmoja otetaan pihteihin, ja mikä ettei soittoniekkojakin voisi kuvataiteellisesti piinata. Arviolta nelimetriseksi kasvanut koikkelehtija on seikkaillut lavallakin, ja muistaakseni bändi jopa tappoi sen jossakin vaiheessa. Maskotin voi mieltää eräänlaiseksi logoksi tai bändin ilmikuvaksi, joka ilmentää orkesteria paremmin kuin ehkä alati vaihtuva ja varmasti ikääntyvä soittoniekasto
SMI-SCANDINAVIAN MUSICAL INSTRUMENTS OY LTD Henry Fordin katu 5 C, 00150 Helsinki, Finland Puh. 09-5870456 smi@smi-music.com · www.smi-music.com SMI 3_08 B.indd 1 Inferno_2008_56_4.indd 70 29.2.2008 09:54:42 8.4.2008 21:21:00
Suuren sydämen rock-musiikkiahan tämä on. On hämmästyttävää, kuinka bändi osaa jälleen vakuuttaa kappaleentekotaidoillaan. Silloin kakkoslevyn nimeäminenkään ei tuota turhaa päänvaivaa. Arviot Kari Helenius nkkyä, uvaa jy ja antartt Tumak ä soolo kirpeit vilakan Brother Firetribe Heart Full Of Fire SPINEFARM Metallimusiikkia vaivaa nykypäivänä melkoinen kilpavarustelu niin laitteiston kuin soitannollisen osaamisen esittelemisenkin suhteen. Hän osaa. Keravan Isojen poikien leikkikerho oli jo tuolloin selkeästi löytämässä sisäistä Desmond Childiaan. Hittivainu on niin herkässä, että rehvakkaat kemut ovat päällä kappaleesta toiseen. Miehen lankusta irtoaa tumakantarttuvaa jynkkyä, vilakankirpeitä sooloja ja kaikkea tältä väliltä. Jovilta ja muilta käppyrätukilta opituista maneereista, mutta antaa nyt olla. Onneksi on olemassa yhtyeitä kuten Brother Firetribe. Tältä kuulostaa hyvän mielen musiikki tosipaikassa. Valtaosan levyn kestosta paloheimot kuulostavat onneksi pelkästään itseltään. Yhtenäiseen bändisoittoon vaikuttaa tietysti sekin seikka, että sinänsä ansiokkaan Rumpu Koneen jättämälle suurelle pallille on istahtanut tukevan kompin monitaitaja, useista yhteyksistä tuttu Kalle Torniainen. Heinon ääni mallautuu kirkassoundiseen kokonaisuuteen kuin hirvennahkahansikas rasvaan junan vessassa. Heino ei enää väläyttele osaamistaan. Keravalaispumppu malttaa jo ainakin melkein olla riipimättä liian härskisti kasariaikojen Bon Jovin hapsutakkien liepeistä. Olisikohan muuten Kelassa asioiminen mielevämpää, jos siellä raikaisi Brother Firetribe? TOMI POHTO Heart Full Of Fire julkaistaan 14.5. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa HUHTIKUU 2008 INFERNO 71 Inferno_2008_56_arviot.indd 71 8.4.2008 19:47:09. Ja kuinkas ollakaan, kaivaukset on keskeytetty ja pojat ovat keskittyneet olennaiseen. Tietysti voisi tässäkin kohtaa nurista Paul Stanleyltä ja J.B. Välillä tuntuu, että levyjen maailmaan pääsemiseksi edellytetään vähintään kiitettävää arvosanaa pitkästä matikasta lukion päästötodistuksessa ja kvanttifysiikan jatko-opintoja korkeakoulussa. Kun kesken kuntopyöräilysessioitteni intervalliharjoitusten irtoaa urkkaruutusynttykompin päälle polveileva soolokeihäskimara, ei voi kun nauraen antautua. Rasvasta puheen ollen, ihme heppu on tuo Emppu Vuorinenkin. Tämän nyanssirikas säestävä soitto jylisee juuri silloin kun on jyräysten aika ja hiipii kun hipsutellaan. Vokaaliosastolla P.A. Debyyttinsä False Metal (2006) oli, pienistä notkahduksistaan huolimatta, hymyhuulin soitettua ja hymyn huulille aiheuttavaa kevytpehmishevi-ilotulitusta alusta loppuun. Eihän hevimusiikista diggailun niin hankalaa pitänyt olla. Levynsä tunnelmoi kuin jokainen kappale olisi erikseen räätälöity sankaripoikain glitterisateisen kotiinpaluun tunnusmusiikiksi. Livakasti
Inferno_2008_56_arviot.indd 75 8.4.2008 19:48:15
Inferno_2008_56_arviot.indd 79 8.4.2008 19:49:07
TKB on melkoisen tiukka paketti timmejä biisejä, napakkaa soittamista, vieläpä hyvällä tuotannolla, kuten pitääkin. Hävetkää. TERO LASSILA Godiva Destruction MAUSOLEUM On onni, että Godivalta löytyy enemmän tyylitajua kuin levyn visuaalinen ja lyyrinen ilme antavat olettaa. Tuo kumma kiekko on karun kuuloinen mäjäys konepitoista outometallia. Hommasta saa hyvän kuvan, jos miettii myöhempien aikojen Prongia ja Ministryä (joiden edesmennyt basisti Paul Raven soittaa levyllä) omituisimmillaan. Kanukkien soittama speed metal kuulostaa silti edelleen yhtä ajankohtaiselta ja toisaalta samaan aikaan aidosti vanhalta, joten mikäs tässä on vanhojen partojen tahdissa jalkaa paukutella. Blastia sopivan niukasti annostelevat biisit ovat meneviä ja parhaimmillaan todella vastustamattomasti rokkaavia mättöpaloja. Tällaista sen olla pitää. Parin aiemman albumin ja jäsenten muiden kokoonpanojen tuoma kokemus kuuluvat herrojen vääntämässä, perusarvoja kunnioittavassa melodisessa metallissa. Myös ex-Victory vokalisti Fernando Garcia on mies paikallaan. Nyt bändin neljäs albumi johdattelee karmeaan painajaiseen. Parhaimmillaan kappaleet ovat mukiinmeneviä ja jossain määrin jopa lanttuunkin käyviä (Pedal To The Metal), mutta seassa on turhan monta innostusta lamaannuttavaa keskitason rallia. Aiemmin ihan hyvin toiminut laulajakin on kuin joku alipalkattu karaokeisäntä muka-miehekkäine lurituksineen. Lienee ristiriitaista väittää esityksen olevan sekä kypsää että primitiivistä. Lyyrisestikin löytyy helmiä jälkiteollisen yhteiskunnan murtuessa kritiikin alle. Mainiosta alusta huolimatta bonusbiiseineen 14-raitainen pläjäys tuntuu olevan aika lailla liikaa. KIMMO K. Dirk Illing Karelia Restless SEASON OF MIST Ranskalainen Karelia jätti muutaman vuoden takaisella debyytillään itsestään kuvan erittäin lupaavana sinfonisen heavyn/powerin tulokkaana. Patonginpurijat ovat taantuneet jonnekin tympeän perushevittelyn tasolle, mutta pahinta on, että mukana on jotain hemmetin poppimaisia konejuttuja. Armottoman toimivat riffit nostavat kuulijan raiveleista seinälle, vokalistin kirkuva huuto kuristaa tätä kurkusta ja tasaisen tarkkaan kuin mummon singer tikkaava rumpalointi takoo viestin perille. Onhan mies taitava, vaan onko se sitten aivan omiaan tähän soppaan, on puhHUHTIKUU 2008 INFERNO 81 Inferno_2008_56_arviot.indd 81 8.4.2008 19:49:13. Raskaasti möyryäviin riffeihin, grooveen ja vihaiseen örinäkarjuntaan luottava kolmoskiekko Feral Creation on nimensä mukainen tuotos. Helpostihan kiekko soittimessa pyörii useammankin kerran, vaan lopulta sen anti jää varsin vähäiseksi ja pahasti parempiensa, kuten vaikkapa Dream Evilin, jalkoihin. MEGA Worth The Pain FULL HOUSE To The Bitter End Treponem Pal LISTENABLE Weird Machine Tässäpä lääkettä kevätväsymykseen. Odotukset tälle LPR-hcpumpulle on ladattu isolleen. ANNA SAURAMA Kaivelin ihan varta vasten vinyylihyllystä tämän ranskalaisbändin liki 20 vuotta sitten ilmestyneen debyytin. Nautinnollisimpia ovat lyhyet puristukset, kuten alta kaksiminuuttinen These Stained Hands tai kiivaan kärsivä Closed In. Bändin kummallinen tööttäys taitaa olla kuitenkin vain harvojen herkkua. Marco Nevesin raakkuva laulu ei ole erityisen sulosointuista tai edes sulavaa lirkuttelua, vaan mies räähkii kurkustaan omituisia sanoja karkealla ranskalaisaksentilla kuin korppikotka kuivia patonginkökköjä. Kyse on siitä, että jälki on harkittua alkuvoimaisen ilmaisun siitä kärsimättä. Hc-metalli ei ole vähään aikaan kuulostanut näin hyvältä. KOSKINEN vää tai tarttuvaa kielistä ei irtoa. Tähän kun lisätään annos ranskalaista outoutta tai ihan vaan ranskalaisuutta, kuvio alkaa hahmottua. Aina löytyy puoli tuntia itsesi voimaannuttamiseen: laita laput korville ja hivele tärykalvojasi WTP: n debyyttitäyspitkällä. Uusia temppuja koira ei oikeastaan ole oppinut, vaan mikäpä hänessä vanhan reseptin toimiessa. Tunne on kuin olisi jossain eurodance-diskohelvetissä. Jos tässä ollaan menossa kohti "katkeraa loppua", en usko draamankaaren saavuttaneen huippukohtaansa. Itse asiassa touhu aukeaa täysin varmaan aika harvalle, meininki kun on tietyssä asiallisuudessaan myös rehellisesti ilmaisuna aika rasittavaa. Ulosanti on kauttaaltaan ennakkoluulotonta ja intensiivistä, eikä leikkisyydessäkään, siis jos se sitä on, ole mitään pahaa. Kaikesta kummallisuudestaan ja riipivyydestään huolimatta Weird Machine on kunnioitettavan erikoislaatuinen tekele. Hirveää kuraa ja metallin siivellä tuupattua, amatöörien kyräilyltä kuulostavaa efektiroskaa. Illdisposedin ja Graven hengessä tappava tanskalainen Thorium murjoo kuoloaan vanhojen oppien mukaisesti. Periaatteessa samaa kamaa on myös Weird Machine, paremmilla soundeilla vain. Ihan joka jannun kauraa Treponem Pal ei siis vieläkään ole. Ehkä eniten sylettää tai miellyttää, kuuntelijasta riippuen vokalistin powermetalmainen kiekunointi. Hyvin rullaavan peruskuolon ystävät sen sijaan teroittavat jo veitsiään. KARI KOSKINEN Thorium Exciter Thrash Kill Burn MASSACRE Feral Creation MIGHTY MUSIC Kuuden vuoden levytystauko ei perustuksia riko. Laulu on se sama vanha. Thorium osaa hommansa, mutta mitään erityisen säväyttä- Eivät ole Exciterin miekkoset mitään eilisen teerenpoikia, sillä ikää bändillä on liki kolmen täysinäisen vuosikymmenen verran. Kitarasooloja ja riffejä on väritetty pienellä melodisuudella, mutta muutoin yleisilme on suoraviivaisen karkea ja perusasioissa pitäytyvä
Selkeästi parasta antia edustaa päätösbiisi Under The Flag Of Blood, joka tuo Symphony-X -henkisyydessään levylle juuri sellaista puhtia, jota muihinkin biiseihin olisi kaivannut. MIKKO MALM Everon verhoaa kevyen progensa paikoin pilkottavaan silkinohueen metalliharsoon. Kaikkiaan vallan kelpo tapaus omassa genressään, etenkin tyylilajin nykytilanteen huomioon ottaen. SERPENT On hyvä asia, ettei orkesteri ole jäänyt polkemaan paikalleen tälläkään levyllä, mutta nimensä mukaisesti kehityssuunta on ikävä kyllä alaspäin. MEGA Everon North MASCOT Gillmore Rigor Mortis Of Souls (ep) My Shameful Descend FIREBOX OMAKUSTANNE Ilahduttavan synkkää on ollut My Shamefulin taival hieman tasapaksusta alusta huolimatta. Aivan alkajaisiksi huomio ohjautuu kuitenkin hillityn tyylikkääseen, Jan Yrlundin toteuttamaan kanteen. Kauppa käy vilkkaana, myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. Arviot taasti makuasia: allekirjoittaneelle nykyinen laulajavalinta ei ole ihan omiaan, mutta muuten homma toimii hyvin. Neljännellä täyspitkällään Descendillä haudanpartaalta poispäin viettävä askel on aiempaa rivakampi ja kokonaisuus latteahko. Everonin musiikki ei ole sekään erityisen etäällä mainituista kanadalaisista. Jos vokalistille yritetään löytää vertailukohtaa, sellaiseksi hahmottuu Sagasta poistumaisillaan oleva Michael Sadler. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Paikoitellen yhtyeen musiikissa on havaittavissa myös panteramaista jyräystä sekä Alice In Chainsin juurevaa ahdistusta. Samalla My Shamefulin viehätys on osittain kadonnut sen taantuessa musiikillisesti ja tunnelmallisestakin lähemmäksi 1990-luvun puolivälin lukuisia doomorkestereita. Gilmoren tytöt on hyvä tv-sarja. Yhteystiedot . PRO GEAR CD/DVD tuotanto Alan paras palvelu Pikapalvelu CD-masterointi ja edulliset hinnat! DVD-authorointi Graafinen suunnittelu Online-jakelu Flash-tuotanto Hedengren yhtiö Puh. Ja särmällä en tässä yhteydessä tarkoita SÄRMÄÄ. Northalbumin musiikkiin kiinteästi kuuluvien orkestraatioiden ei ole annettu varastaa päähuomiota, vaan kaikki on seesteisen hallittua, välillä jopa persoonattomuuteen asti. Gillmoren pojat puolestaan soittavat melko perinteisillä laduilla viihtyvää, melodista metallia. Saksalaisyhtye pyörii selvästi Oliver Philippsin ympärillä: muun muassa laulusta ja koskettimista vastaava mies on säveltänyt ja sanoittanut kaiken North-levyn materiaalin sekä tuottanut sen rumpali Christian Moosin kanssa. Tempot hiipuivat levy levyltä, julkaistutahti ei, ja 2006 julkaistulla The Return To Nothingilla alettiin olla jo funeral doomin ytimessä. 0500-789 692 ja 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 HÄMEENLINNA www.tlaudio.fi Inferno_2008_56_arviot.indd 82 8.4.2008 19:50:49. Enää bändi ei laahaa musertavaan raskaasti, ja tästä johtuen niin ruumis kuin sielukin saa hieman levähtää ja elätellä toivoa. Kuvataide asettaa ennakko-odotuksia musiikin suhteen, ja niihin kyetäänkin vastaamaan. Viiden biisin omakustanne-ep ei ole missään nimessä huono tekele, mutta aika paljon särmiä musiikissa on vielä hiottavana. Vokalisti Micki Oittinen on sinällään ihan kelpo vokalisti, mutta hieman enemmän voimaa ja syvyyttä herran tulkintaan kaipaisi. Myös musiikillista linjaa olisi hyvä hioa hieman selkeämmäksi, koska nyt orkesterin päämäärät jäävät hieman epäselviksi. Uutukainen vaikuttaa aiempia julkaisuja yksinkertaisemmalta niin kappalemateriaaliltaan kuin soundeiltaankin. Tästä käy esimerkiksi päätösraita Running, jonka kujeileva luonne suorastaan säteilee Sagaa. Myös Sagalla on ajoittain ollut sama vaiva, mutta kumpikin yhtye on sen verran elinvoimainen, että kokonaisuuden vetovoima säilyy helposti. PANU KOSKI Median palveluhakemistossa! Ota Palveluhakemisto Mainosta Poplöydät osoitteesta www.popmedia.fiyhteyttä myyntiimme. Huolellisesti englantia ääntävän Philippsin karismaattisen äänen ansiosta yhtye erottuu edukseen. PUH. (09) 6828 4600, hedcom@hedcom.fi High-end - Kotiteatteri - Tarvikkeet TL-Audio Näe ilmoituksesi tässä! Ota yhteyttä myyntiimme. Ota yhteyttä! Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end -ja kotiteatterilaitteita
The Wandering Midget onkin sangen lupaava orkesteri, jota alan ystävien ei kannata jättää väliin. SAKU SCHILDT HUHTIKUU 2008 INFERNO 83 Inferno_2008_56_arviot.indd 83 8.4.2008 19:51:24. Tähän toiseen aaltoon kuuluu myös lappeenrantalainen Wandering Midget. Siitäkö sitten johtuu, että tempot ovat melkoisen tapissa, eikä biiseissä ole juurikaan instanttarttumapintaa. Muut tuskin menettävät paljoakaan, vaikka jättäisivät Teratologien väliin. SAKU SCHILDT Puolituntisen platan biisit tuovat niin hyvässä kuin huonossakin mieleen ensilevyn aikaisen Amorphisin ja lukemattomat aikalaiset Ruotsin kamaralta. Bloodbath PEACEVILLE Unblessing The Purity (ep) Johan on ep pakattu näyttäviin kansiin. Esimerkiksi levyn parhaaksi osoittautuva Mouth Of Empty Praise ei iske heti, vaan kieputtelee takaraivoon siinä neljännen viidennen kuuntelukerran kohdalla. Onneksi yhtye on ujuttanut sekaan myös muuta sisältöä, kuten tyylikästä Dave Gilmour -henkistä kitarasooloilua. Yhtye lienee tallentanut kappaleensa askeettisesti treenikämpällä studioliven konstein. Tästä Juhan Vainion viisaudesta olisi 1983 perustetun Obsessionin kannattanut ottaa opikseen. Demomainen soundi ei asiaa hirveästi paranna, mutta laulupuolella möristään keskivertoa paremmin. Kolahtamisen jälkeenkin tuntuu, että tämä porukka voisi paukutella paljon enemmän tehoja ulos. VILHO RAJALA la asenteella karjuva vokalisti Candice Clot on ylittämätön este hyvistäkin hetkistä nauttimiselle. Jutun juoni kalskahtaa tutulta heti ensi nuoteista asti. Nokkamies Mike Vesceralla kun on ollut virityksiä aina omaa soolouraa myöten. Imperium Paganumin idea on hieno, mutta Northern Silence Obsession MAUSOLEUM Carnival Of Lies Aika entinen ei koskaan enää palaa. Niissä on juuri sopivasti sisältöä ja dynamiikkaa pysyäkseen mielenkiintoisina. Naisen kireä ärinä on tyyliltään sellaista, että jatkuvasti haluaisi pyytää rouvaa pitämään kitansa kiinni. Vanha konsti, kuten vaikka Dokkenin Back For The Attack, on tässäkin tapauksessa parempi kuin pussillinen uusia (mutta silti vanhoja). MEGA The Wandering Midget I Am The Gate NORTHERN SILENCE Eths Teratologie SEASON OF MIST Ranskalaista metalcorebändiä Ethsiä ei voi syyttää kaavoihin kangistumisesta. Soundipuoli pukee kyllä kappaleita hyvin, mutta rumpalin hapuileva nakutus jäytää kappaleista voimaa. Itse biisit ovat kauttaaltaan pätevää jälkeä. Jälki on tasaisen toimivaa, mutta samalla kovin kasvotonta ja mieleen jäämätöntä. Taiteellinen kunnianhimo on aina bändille eduksi, mutta Ethsin musiikki saa lähinnä hermostuneeksi. Dan Swanö puuttuu vahvuudesta, joten basistinvirkaa toimittava Jonas Renkse vastaa biisienteosta yhdessä Katatonia-kaverinsa Anders "Blakkheim" Nyströmin ja uusimman tulokkaan Per "Sodomizer" Erikssonin kanssa. Tämä kuuluu rujona äänimaailmana ja paikoitellen kompastelevana soittona. Ei hassumpaa kamaa kaikkiaan, jos ei mitään unohtumatontakaan. SERPENT Moondark NO COLOURS The Shadowpath Invictus Imperium Paganum NO COLOURS Jo on aikaa vierähtänyt nauhoituksesta julkaisuun, sillä tämän kiekon materiaali on purkitettu jo viisitoista vuotta sitten. Hetkittäin Eths onnistuu paketoimaan kappaleensa toimivaan muotoon, mutta hirmuisel- Kun kissa on poissa, hiiret juhlivat. Kyllähän biisien tunnusmerkit ovat selvät ja osaset oikeanlaiset, mutta lopputulos on kuitenkin ihmeen lepsu ja ponneton. Hitaasti vyöryvä musiikki, laulaja Samuel Wormiuksen saarnaava laulu sekä Black Sabbathille kumartava soundimaailma ovat kaikki kuin oudon pastorin levyiltä. Alun perinkin Bloodbathissa murissut Mikael Åkerfeldt palaa bändiin komeasti ja istuu blastbeat-ympäristöön nasevasti. Bändin aiemmat kuningasbiisit ovat olleet enemmän mauserilla otsaan -osastoa, kun Unblessing The Purityn meininki on kierompaa. Allekirjoittanut oli ennen tätä levyä törmännyt jo kahteen kyseistä nimeä kantavaan orkesteriin, mutta koska pureskelun alla oleva yhden miehen projekti on perustettu vasta viime vuonna, lienee se kokonaan oma juttunsa. Carnival Of Lies voisi aivan hyvin olla 1980luvun lopulla äänitetty ja hyllytetty bändin kolmas levy, sen verran autenttisilta sen metalliveisut kuulostavat aina tuhnuisia soundeja myöten. Äidinkielellään kappaleitaan tulkitseva yhtye on, no, melko ranskalaisen oloinen. Ainakin kielitaidottoman korvaan bändin tyyli tuntuu sekavalta. Liekö huolittelematon soitanta tarkoituksellista, en tiedä, mutta eipä tiukasti yhteen toimiva musisointi ainakaan kappaleita heikentäisi. Erilaista metalcorea kaipaaville bändi on tutustumisen arvoinen. Viime vuonna lopettanut Reverend Bizarre onnistui nostattamaan aidon doom metalin ennennäkemättömään suosioon, ja nyt seuraava sukupolvi on valmiina ottamaan tilanteen haltuun. Eths hämmentää biisejään yllättävillä sovitusideoilla ja erikoisilla rakenteilla. Itse asiassa juuri se blastbeat-ympäristö kiinnittää huomion ensimmäisenä. Vuonna 2002 tapahtuneen orkesterin haudasta kaivamisen ja levyn julkaisemisen takana täytyvät olla puhtaasti nostalgiset syyt, sillä vahvoja musiikillisia perusteita ei hyvällä tahdollakaan meinaa löytyä. Syystä tuntemattomasta vasta nyt julkaisunsa saanut ruotsalaislevy edustaa materiaalillaan varsin tavanomaista oman aikakautensa death metalia: paksusoundista, tummasävyistä ja synkähköä keskitempoista murjontaa. Jokainen päätelköön itse, mistä Invictuksesta on tällä kertaa kyse. Kenties sanoituksia ymmärtämällä homman juju tulisi paremmin selväksi
Debaucheryn tykitysosasto on herttaisen yhdentekevää, ja tappamisen ihanuutta ylistävät sanoitukset tuntuvat väkisin keksityiltä. Postscript, Jefferson High, Patient Zero ja uskaliaan kokeileva A Horde Of Bees pelkästään tekevästä tästä julkaisun, joka kannatti pelastaa unohduksen takaa. TEEMU LAMPINEN Desperadosin metalli tuo mieleen teksasilaiseen saluunaan 1880-luvulla tappelemaan saapuneen lehmipojan. Kitaristi Sam Williams omaa taustaa myös punkin/rockin puolelta, ja tämä kuuluu. Jeps, death metaliahan Denial Fiend debyytillään soittaa, ja kyllä muuten jyrisee. Nimensä muuttaneen Nelisen vuotta ovat chileläiset kypsytelleet kakkosalbumiaan. Pieni pettymys levy on, vaikka monelle tunnetummallekin orkesterille yhdenkin yhtä hienon kappaleen säveltäminen olisi uran parhaimpiin kuuluvia saavutuksia. MEGA Denial Fiend They Rise IBEX MOON Mar De Grises FIREBOX Draining The Waterheart Desperadoz AFM An Eye for An Eye Kekseliäs idea yhdistää kantrimausteet ja metalli keskenään. Tunnelmallinen dynamiikka on toimivaa, vaikka se ei onnistukaan koskettamaan sielun syviä sopukoita toivotulla tavalla. Suurin kiinnostus tulee nimenomaan siitä, että 1990-luvun puolivälin jälkeen hetken aikaa vaikuttaneessa yhtyeessä soitti Kurt Ballou, jonka vanhempien kellarissa nämä biisit on tallennettu. Vanhoista kauhuleffoista kuvastonsa ja tunnelmansa repivät biisit eivät sisällä blast-kaahausta tai teknistä suorittamista, vaan pääosin keskitempoista, mainiosti rullaavaa ja erittäin tarttuvaa limaista murjomista. Kaveriksi on löytynyt toinen vanha jäärä, Terry Butler, jonka bassottelua on kuultu Massacren ohella myös kaikilla Six Feet Underin julkaisuilla. Jos et omista länkkärifilmejä, laita levy soimaan, sulje silmäsi ja anna mielikuvituksesi laukata. Nämä ovat kuitenkin vain mausteita. Tosin hänen vähäinen panoksensa tällä albumilla koituneekin levyn heikkoudeksi, sillä cowboymeininkiin Angelripperin ärtsy ääni olisi sopinut loistavasti. Touhussa on irtonaista hauskanpidon tuntua ja mukana on myös punkista tuttuja mullihuudahduksia. Aivan kuten viinienkin kanssa, aika on periaatteessa tehnyt vain hyvää ja syventänyt musiikin aromia entistäkin jalostuneemmaksi ja tuhdimmaksi. Ensimmäisten kuuntelukertojen perusteella kiekko vaikuttaa jopa tylsältä ja mitäänsanomattomalta vain avautuakseen selkeästi paremmin perusteellisemman tutustumisen myötä. Bändi heittää välillä kehiin kuulua saksalaista huumoria ja muuttaa ulosantinsa AC/ DC-henkiseksi rockiksi. Bändillä ei vain tunnu olevan mitään todellista sanottavaa. Kappaleet ovat suurimmaksi osin hyvinkin maittavaa kimurantin hardcoren ja munakkaan noiserockin yhdistelmää, aivan kuin Convergea yhdistelisi vaikkapa kotoisan Funin kanssa. Kam Leen miehekäs korina on entisellään, soundit ovat kuin Morrisoundista lähtöisin ja tuplabasarit paukkuvat. Laulaja Alex Kraft hallitsee Dave Mustaineen viittaavan venytystyylin, ja vieraileepa ilmeisesti albumin menoralliksi tarkoitetulla Here Comes The Pain -biisillä itse Sodom-veteraani Tom Angelripperkin. Albumi on perusheavya, joka olisi kaivannut sitä westerniä sulautettuna itseensä. Krauttien soitossa ei sinänsä ole vikaa, vaan muusikot jauhavat tasaisen tappavaa jälkeä. Pesäeroa massaan on haettu muutamilla sooloilla ja kepeämmillä riffeillä. Albumi on äärimmäisen vaikea sisäistettävä, koska se ei tarjoile yksinkertaisia rakenteita ja helposti päähän iskostuvia melodioita, vaan suorastaan vaatii keskittynyttä kuuntelua kuulokkeilla. Ei paljoa, mutta riittävästi. An Eye For An Eye kärsii toteutustapansa ontumisesta, mutta loistava Doors-cover Riders On The Storm saa primitiiviset karjapaimenvietit raivoamaan. Vierailijaksi on saatu eräs Mike Browning, ja kun yksi biiseistäkin on coveri Mantasin Legions Of Doomista, tyyli alkaa olla selvillä. Vaikka arviokriteereitä tiukentaisikin debyyttiin verrattuna, on Draining The Waterheart hyvin lähellä The Tatterdemalion Massacren santakurkkuna aikoinaan rähjännyt Kam Lee on palannut studioon ties kuinka monen vuoden tauon jälkeen. Sakemannibändi luukuttaa perustoimivaa junttausta kurluttavalla korinalla maustettuna, mutta loppujen lopuksi levy jättää soundimaailmaansa myöten laiskan vaikutelman. Musiikin voi edelleen lokeroida doom-deathiksi, mutta perinteisessä mielessä ajateltuna lokero alkaa olla ahdas ja ennen kaikkea turhan rajoittunut. Tuloksena on pari kappaletta metallimusiikin historian paskimpiin esityksiin kuuluvista biiseistä. SAKU SCHILDT The Huguenots Discography HYDRA HEAD Hugenottien koko tuotannon yhdelle levylle kokoava julkaisu on yhtä paljon kulttuuriteko aikalaisille, kiinnostava julkaisu myöhempien aikojen Converge-uskovaisille ja hyvä albumi itsessään. IIIHAHA!!! LASSI ORELL Expressin hienoutta ja omalaatuisuutta. Ostaaksesi tämän levyn et tarvitse kourallista dollareita eikä sinun tarvitse olla hyvä, paha tai edes ruma, vaikka virginialainen huuliharppukostaja jossain levykaupan nurkilla bonanza-pullo kädessä vaanisikin. Mielenkiinnolla odotetaan seuraavaa tuotosta. 38 minuuttia, 16 biisiä, joista viisi on mukana kahtena versiona. Aivan yhtä tenhoava se ei ole, mutta kiehtoo toisaalta jalostuneemmin, hieman eri tavalla. Musiikkia tarkentaakseni voin kertoa yhtyeen olevan enemmän country- ja metalliyhtye kuin countrymetal-yhtye, sillä An Eye For An Eye ei juurikaan miksaa viskiinsä tequilaa, vaan dokaa kummatkin liemet erikseen. Arviot Debauchery AFM Continue To Kill Kovin on väsynyttä Debaucheryn death metal. Valtaosa kamasta on In erkossa ferno v . www.inferno.fi Inferno_2008_56_arviot.indd 86 8.4.2008 19:52:01 Woodcut. Peruslinjoilla tässä painetaan, tosin väliin lurautetut countrykipaleet nostavat tunnelmaa kivasti ja avaavat uusia musiikillisia sfäärejä muillekin alan yrittäjille, joista ei ylitarjontaa liene. Pitkien kappaleiden tehokeinot ovat edelleen hyvin samankaltaiset, aina raskaammista ja rankemmista osioista herkempiin ja maalailevimpiin osuuksiin
Lisäksi Monsteriser osoitti jo ensilevyllään olevansa yksi Suomen kirkkaasti parhaista rockbändeistä. Shortcuts To A Dead End on tasokasta rockia ja vieläpä tyyliltään juuri sellaista, josta minä tavallisesti pidän. Yleisö nyökyttelee antaumuksella mukana. Tarttumakohtia viljellään kitsaasti. Arviot sempia kuin debyytillä, joten olenko minä vain yksinkertainen, kun ei oikein aukea. Mukavan sympaattisen kuvan Pelicanista dvd:n perusteella ainakin saa. KIMMO K. Otetta ei saa. Order online today & receive a free 16-track compilation CD featuring a preview of the latest from Napalm Records: www.napalmrecords.com Inferno_2008_56_arviot.indd 88 8.4.2008 19:52:32. Jostakin syystä Shortcuts To A Dead End jättää haaleaksi, ja kun päätösbiisi God Among Us tuo vielä mielleyhtymän Joan Osbornen kestoinhokkiin, tipahtaa arvosana ylimääräisen puolikkaan. VILHO RAJALA Live-dvd:llä kauluspaitamiehet vuoroin maalailevat ja vuoroin moshaavat intiimissä ympäristössä Lontoossa. Kaikkein raskaimmat jyräilyt ja tuskaisimmat purkaukset on siivottu pois, eivätkä biisit oikein kasva. KOSKINEN aikaiseksi viihdyttävän levyn, jota kehtaa kuunnella useampaankin otteeseen. Levy on siinä mielessä melko tasainen, että fiilistaso säilyy hyvin samanlaisena läpi biisien. Kyseessä on erittäin soittotaitoinen bändi, joka hallitsee erinomaisesti instrumenttinsa ja on myös muistanut kuunnella Morbid Angelia ennen studioon lähtöä. Nousuja ja laskuja on vähänlaisesti. Antikliimaksi onkin valtava, kun levy pyörähtää soimaan ja kuuntelijalle paljastuu, että visuaalisen räikeyden tilkkutäkki olikin kehys yksitoikkoisen junnaavalle ja paikoin toivottoman kömpelölle hylkytason doomille. Vaikutelma on tasainen, suorastaan liukas. Kitarat ovat ehkä hieman liiankin keskeisessä asemassa eivätkä aina jätä tilaa muille soittimille. Tunnin mittaisen setin lisäksi julkaisulla on mukavasti irtokipaleita satunnaisilta keikoilta ja tietenkin hiukan kilttiä oheishöpöä. Fate ei siis ole se omaperäisin bändi markkinoilla, mutta on saanut Tässäpä levy, jonka visuaalista ilmettä ei voi moittia ainakaan tylsäksi. Suoria komppeja ja renkutusriffejäkö tähän tarvittaisiin lisää. Levyllä yhdistetään hitaampia ja nopeampia osuuksia erittäin taidokkaasti. Kaiken kaikkiaan julkaisu on ihan mukava fanipala, mutta ei juuri sen kummempaa. Kakofonisen kokonaisuuden kruunaa cd-levyn pinnalle painettu pyllistävä siivekäs cthulhu-muumi, jonka ryppyreikä arvatenkin osuu jämptisti levyn keskiöön. Soundipuoli pitäytyy rouheassa livetunnelmassa, ja soiton dynamiikka on bändillä luontaisesti hallinnassa. Kuvaus on ihan toimivaa, ja periaatteessa konstailematon, jopa karuhko visuaalinen puoli nostaa musiikin enemmän esiin. Fatessa on potentiaalia nousta isommille lavoille. PIA SUNDSTRÖM Aarni Tohcoth EPIDEMIE Fate Vultures Pelican METAL BLADE After The Ceiling Cracked HYDRA HEAD Paperilla mielenkiintoinen australialaisbändi veivaa Mogwai-henkistä instrumentaali-postrockia raskaammalla otteella. Levyllä touhussa on kuitenkin kankea fiilis, eikä homma ole koskaan ihan täysin lähtenyt vaadittavaan liitoon, vaikka periaatteessa eväät moiseen olisi. Metal Bladelle ensimmäisen kokopitkänsä julkaissut kalifornialainen Fate soittaa suoraviivaista ja brutaalia death metalia ilman yllätyksiä. Vultures on kuitenkin kypsä julkaisu, varsinkin kun ottaa huomioon, että bändissä soittaa erittäin nuoria miehenalkuja. Tohcothin tilkkutäkkimäinen, kiehtovalla tavalla äkkiväärä ja räiskyvän ilmaisuvoimainen kuvakerronta saa mielikuvituksen mahlaamaan jo ennen kuin lätyskän on saanut lyötyä lautaselle. Ajoittain hiukan jähmeä tuntuva rumpalointi tuntuu olevan kuitenkin se, joka ankkuroi bändin maan kamaralle; kitaroilla on kyllä ponteva pyrkimys lähteä liitoon. Nyrjähtelevillä kitarajohdannoilla eteenpäin takelteleva jolkotus on uneen tuudittavan tylsä ja turhauttavan SONOROUS, EPIC, AND SOULFUL TOP-NOTCH SYMPHONIC METAL! ALSO AVAILABLE AS A LIMITED EDITION 6-PANEL DIGIPACK INCLUDING BONUS TRACK! RELEASE DATE: 23.04.2008 SWEEPING POWER METAL FOR FANS OF DRAGONFORCE, SONATA ARCTICA, AND AVANTASIA. RELEASE DATE 23.04.2008 Top prices, an excellent customer service, & the fastest delivery make us the European Metal mailorder
Inferno_2008_56_arviot.indd 89 8.4.2008 19:57:00
Kärisevät ja puhtaasti huokailevat laulut sijoittuvat äänikuvassa niin taakse, että mini toimii melkeinpä instrumentaaliselta pohjalta. Jylhyydessään se puhkoo muistumia Katatonian ensilevyyn. Bändin edellisestä julkaisusta on ehtinyt kulua kolme vuotta, mutta A Disease For The Ages on ehdottomasti odotuksen arvoinen. Ansioistaan huolimatta tuotoksesta muovautuu hieman pikkunätti ja helposti taustalle unohtuva kuva: johtomelodiat eivät ehkä sittenkään ole aivan tarpeeksi kiinnostavia kantamaan biisejä miltei yksinään. MIKKO KURONEN Inferno_2008_56_arviot.indd 90 8.4.2008 19:57:34. Tunnelman yhtenäisyys on rikkumaton, ja raidat olisikin helposti voinut indeksoida yhdeksi ja samaksi. Kraken Duumvirate -kaksikon kutoma kokonaissointi vetoaa ilmavuudellaan. Aloitus on mystinen: lyhyt introraita sekoittaa rauhaisat jousisoitinsivallukset hydroakustiikkaan, josta tulee mieleen black/doom-yhtye Norttin biiseissään usein käyttämä taustatapetti. Siinä lienee vuosia vääntövaiheessa olleen Saturnalian valottomiin iltoihin käyvä ydin. Levyn keskeisin tasomittari on 13-minuuttinen nimikappale, joka kierrättää toisteliaasti Ved Buens Ende -henkistä melodiaansa. Pisteenä iin päällä horjuvat naurettavan huono laulu ja toivottomat tuhkamunasoundit. Bändin kaksi laulajaa sekoittaa puhtaita laulu- osuuksia ja örinää nerokkaasti luoden luontevan kokonaisuuden. Hetkittäin synteettisesti poppaavassa rockissa onkin enemmän Twilight Singersiä kuin soolo-Lanegania. PIA SUNDSTRÖM The Gutter Twins Saturnalia SUB POP Taivaallinen pari esittää helvettiromantiikasta käyttövoimansa noukkivaa musiikkia. Arviot Mourning Beloveth Mourning Beloveth päämäärätön riffijono, joka on parhaimmillaankin demotasoa ja "avantgardeimmillaan" täysin mahdoton ottaa vakavasti. Melodiaa tukevat paksun bassottelun sijasta vaanivat sello-osuudet sekä esimerkillisen kolkko ja riisuttu rumpurytmitys, joka tuntuu kantautuvan satojen metrien syvyyksistä. Esimerkiksi raskasta kitaranpiiskausta FTDSTTES ei kaipaa alkuunkaan. Dullin kaitsiessa äänityksissä laajempaa valikoimaa kitarasta basson ja sähköpianon kautta mellotroniin, Lanegan on tyytynyt laulamaan. Vaikka levy on kaksikon antamista haastatteluista päätellen tehty miltei telepaattisessa yhteisymmärryksessä, ei liene anteeksiantamatonta todeta, että Dulli on sävelkynäilyssä hitusen toveriaan edellä. Kolmantena kuultavassa Devour Messä luotetaan pitkälti samaan kerroksellisesti kasvavaan toistoon, mutta kappaleen avainmelodia on katkeilevampi. Jynttäävää boogieta, goottilaista synneissä piehtarointia ja pehmeää dekandenssia huokuva 90 INFERNO HUHTIKUU 2008 Saturnalia on osaavasti rytmitetty levy. Jos siltä jotakin jää kaipaamaan, niin vieläkin syvempää svengiä ja aavistuksen kirpeämpää läimäisyä veisurintamalla. Levy kannattaa jättää pyörimään soittimeen pidemmäksi aikaa, sillä ensimmäisellä kuuntelulla siitä vasta kiinnostuu, toisella kerralla biisit alkavat kiehtoa ja lopulta levyä kuuntelee pakkomielteinen kiilto silmissä. Toisaalta, silloin saatettaisiin olla jo liian lähellä jumalaista Afghan Whigsiä. MIKKO KURONEN Kraken Duumvirate AHDISTUKSEN AIHIO From The Dying Soil To The Eternal Sea (ep) Identiteettinsä huolella kätkeneen vesien hirmun esikoisjulkaisu liukuu 20 minuutissa kolmen kappaleen verran laahaavan, melankolisen ja paikoin unenomaisen black metalin merkeissä. Tämä yhdistettynä synkkään ja intensiiviseen musiikkiin tarjoaa yhden vuoden parhaista doom-julkaisuista. On vaikea päättää, onko Aarni vain huonosti kerrottu vitsi vai yrittääkö yhtye vilpittömästi olla tietoisen vaikeaselkoinen, mystisen intellektuelli tai leikittelevän kujeileva. Jenkkialternativen boheemi dandy-setä Greg Dulli (The Afghan Whigs, The Twilight Singers) sekä möhkälemäisen nyyhkymurinan mestari Mark Lanegan (Screaming Trees, QotSA, Mark Lanegan Band) ovat luoneet levyn, jonka savunmakuisessa pimeydessä on paksusti pitoa. Pituutta levyllä on lähes tunti. Kenties kaikkia edellä mainittuja, mutta tällaisenaan Tohcoth tarjoaa korkeintaan kuivat naurut kyynisimmille. JASON WARD GRAU A Disease For The Ages Irlannin doom-ylpeys Mourning Beloveth ei varmasti ole uusi tuttavuus kyseistä musiikkityyliä arvostaville. Bändi julkaisee nyt neljännen kokopitkänsä, joka sisältää viisi erinomaista biisiä
Inferno_2008_56_arviot.indd 91 8.4.2008 19:57:53
Sami Anttila hoitaa siis yksin soiton, laulun ja biisimateriaalin. Jos pidät heistä, pidät myös meistä: Ensimmäiset yhtyeet, joista aikanaan metallihommat lähtivät käyntiin, olivat Metallica ja Pantera. Clandestinen tyylissä on jotakin vastustamatonta, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa vaikkapa simppeleitä biisejä, joita osaa lähes hoilata mukana kertakuuntelun jälkeen. Niin soiton kuin laulunkin raaka soundi on iso tekijä Kameleontin brutaaliudessa, mutta kuten yleensä, riffien rullaavuuden on lähdettävä soittajien käsistä ja selkärangasta. Osalla vanhemmistamme on muusikkotausta, luultavasti sitä kautta soittohommat ovat periytyneet. Seasta voi poimia pientä kumartelua esimerkiksi Iron Maidenille ja joillekin modernimmille nimille, mutta bändin voi kuitenkin todeta vaikuttavan omalla jutullaan. Chuckin soittotyyli sai katsomaan kitaransoittoa aivan uudesta näkökulmasta. Työmme jakautuu... ...ei ole rahaa julkaista levyjä niin usein kuin olisi valmiita kappaleita. www.thylegacy.net Clandestine: Gaia´s Blood Perusheviä metallisen raskaalla toteutuksella. Beautiful Betrayalin vetovoima on kitaroiden sijaan valjastettu enemmänkin melodioiden ja kosketinjuttujen perään, ja tämä osoittautuu toimivaksi vaihtoehdoksi. Vähän turhan Inferno_2008_56_arviot.indd 92 8.4.2008 19:57:55. sitä samaa rataa kuin tähänkin asti. Loistoheviä! http://www.myspace.com/clandestinefinland Sami Anttila: I Am The Punisher Tämä yhden miehen voimin toteutettu promotus on kenties parhaimpia sarallaan. Biiseissä on raskautta ja lennokkaita ideoita vaikka muille jakaa, ja koneiden käyttö sopii hienosti jyystön sekaan. Bändi on ollut meille enemmän elämäntapa kuin harrastus. Aadolf ja demot Kameleontti: Sarkaimet Kameleontti yllättää tälläkin kertaa kuulostamalla todella vähän suomenkieliseltä esittäjältä. ...rehellisesti omia itsejämme. Viiden vuoden päästä meidät löytää... Soitannollinen tiukkuus on ykköstasoa, eikä tällaista tykitystä enää joka pojan kannattaisi yrittääkään. Parempien sävellysten ohella sekaan on onnistuttu ujuttamaan hienosti kaikkea pientä ja isompaakin kivaa. Kameleontti on perustettu virallisesti vuonna 2001. Kameleontti-keikat koostuvat leveistä haara-asennoista, erikoisista välispiikeistä, lisätemposta ja tukkapöllystä. Jos sitä ajattelee yksinään instrumenttina, sitä on vaikea pitää vakuuttavana. Death on myös bändi, joka on pakko mainita. www.samianttila.tk Beautiful Betrayal: Monophobia Nyt kajahtaakin Keski-Suomesta jo huomattavasti eri malliin kuin taannoisella Follow The Waves -demolla. Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... ...niin, että minä kirjoitan lähtökohtaisesti biisit, mutta lopullisen muotonsa ne saavat vasta kämpällä. Muutamia hyviä esimerkkejä muista vaikuttajista on muun muassa Meshuggah, Slipknot, Lamb Of God ja Strapping Young Lad. Usein bändit keksii jälkeenpäin omalle nimelleen jonkun hyvän tarinan, joka näyttää hyvältä biografiassa. Tätä kysymystä emme ikinä ole edes miettineet! Bändin nimi... Kaikki on sinänsä mallillaan, mutta näinkö on tarkoitus jatkaa vaiko pistää jonkinmoista ryhmää pystyyn. ...kämpältä, keikalta tai studiosta... www.kameleontti.com Kuukauden bändi: Kameleontti Milloin ja miten, Ville Hakasalo. Vaikka bändi porskuttaa vähän vaikeasti erottuvalla alalla, eli naislauluvetoisella raskaskitarakentällä, yhtye uhkaa onnistua missiossaan. Rumpalia lukuun ottamatta olemme soittaneet yhdessä jo vuodesta 1998. Aika vähän se kuulostaa kotimaiseltakaan, ani harva ryhmä saa näin groovaavaa "raatometallia" aikaiseksi näillä leveysasteilla. ...on vain meitä iskevästi kuvaava sana, eikä sen takana ole mitään erikoista tarinaa. Tälläkin hetkellä olemme kirjoittamassa tulevaa albumia varten. Vokalisti Ahosen ääni on hassu tapaus. Keikalla olemme... Turpaan nimittäin tulee niin että tukka lähtee, eikä karkuun kannata edes haaveilla lähtevänsä. Jokainen tuo aina jotain omaa kappaleisiin soittotyylillään ja näkemyksellään. ...tekemään minkäänlaisia konemusiikki-remix-versioita biiseistämme. Olemme suhteellisen tuotteliasta porukkaa, mikä johtuu pitkälle siitä, että teemme tätä lähes koko ajan. Hyvin menee, eikä pidä miedontaa pätkääkään. Nauhoitukset olisi tarkoitus aloittaa tämän vuoden puolella. Vokaalit ovat myös paikkansa lunastavia, näin eläimellisen ääntämyksen tällainen mylly vaatiikin toimiakseen. Miksi. Suurin ongelmamme on, että... Me ei lähdetty sille linjalle. Tunteetonta raastoa lantrataan välillä mukavilla pikkujutuilla, muun muassa puhtailla kitaroilla, mutta täytyy sanoa, että on tämä silti melkoisen tujua ärmättiä. Ei meikkejä eikä esiintymisasuja. Nopeus ei ole Kameleontin ase. Hurjuus on käsin kosketeltavaa ja vääntö välittyy täydellisesti ilman varsinaisia vauhtitekijöitä. Nykypäivän teknologia lienee hyödynnetty hyvin, ja kiekko soundaakin mainiolta, ainoastaan äänimaailman pieni sähköisyys pistää korvaan. Kohdusta hautaan, hahaa! Emme ikipäivänä tule... Kaikki on luonnollista jatkumoa sille, että meistä jokainen jakaa lähes samanlaisen musiikkimaun ja tykkää soittamisesta. Tämä nuotiton huuto sopii kuitenkin Clandestinen heviin niin, ettei nuotitettua versiota haluaisi edes kuulla. ...teemme biisejä tauotta ja meillä on muodostunut hyvä näkemys tekemisiimme vuosien varrella. Suutari pysyköön lestissään! Murhat: Thy Legacy: Enlightening The Blind Vuonna 2002 perustettu Thy Legacy on entuudestaan tuntematon, mutta allensahan tässä on nyt laskettava. Muun muassa 92 INFERNO HUHTIKUU 2008 Chimairan mieleen tuovan, uuden aallon metallia mukailevan suuntauksen toteutus onnistuu näillä eväin komeasti, ja rahkeita piisaisi varmasti vielä kovempaankin rutistukseen. Musiikissa on vaikutelmia thrashista, grindista sekä death metalista, ja tätä kaikkea tuupataan sellaisella taajuudella, että hetken aikaa on mahdotonta pysyä edes ajatustasolla kelkassa
Tätä seurasivat pari vuotta myöhemmin välipalana tehty seiskatuumainen split sekä varsinaiseksi potinräjäyttäjäksi osoittautunut puolituntinen ep, Threshold Of The Usurper (1997), joka oli omiaan nostamaan bändin profiilin uudelle tasolle. Alun loppu Aikana, jolloin asiat toimivat vielä pitkälti ilman internetiä ja lafkojen löytäminen sekä kontaktien pitäminen oli hidasta ja hankalaa, luottamus ja kova työ olivat kovaa valuuttaa. Hän on raatanut kovasti eteemme ja sai jopa meille sopimuksen Primitive Reactionin kanssa. Tämä mies on todellinen metalliveli. Diabolosis oli tasaisen hyvä avaus, joskin vasta potentiaaliaan väläyttävän bändin ensimmäinen todellinen puheenvuoro. Jos bändi kerran soittaisi vanhaa kamaa aidolla asenteella, myös nimien tulisi heijastaa näitä tunteita täydellisesti. Hän jopa potkii minua persuksille, jos meinaan ruveta laiskaksi. Taustalla oli yksinkertainen ajatus tehdä musaa, jota haluaisi itsekin kuunnella, kuulostamatta taas yhdeltä huonolta kopiolta. Rick Scythellä ei olekaan pahaa sanottavaa lafkoista, joiden kanssa bändi on työskennellyt, sillä draivina on ollut rehellinen arvostus ja kunnioitus metallia kohtaan, oli kyse sitten levynjulkaisijoista tai itse bändistä. Tai kuten Rick Scythe asian ilmaisee: Tuumimme, että olisi siistiä sisällyttää mukaan synkkää ja karmivaa alavireisyyttä, joten haimme mukaan myös vivahteita GobliINFERNO HUHTIKUU 2008 Anastajat nista ja Samhainista. Samalla tämä kulttuurien sulatusuuni on ollut kehtona joillekin alansa kovimmista bändeistä. Kuin varsinainen manageri, Scythe nauraa. 94 Inferno_2008_56_4.indd 94 8.4.2008 21:37:51. Nuoret miehet, jotka myöhemmin tultaisiin tuntemaan taiteilijanimillä General Diabolical Slaughter (ärjyntä) ja Rick Scythe (kitara), olivat turhautuneita aikansa äärimetallin edustukseen ja halusivat tehdä asialle jotain. Conan The Usurper -kirjan ja Celtic Frost -kappale The Usurperin innoittamina löytyi titteli, joka kuvaisi bändiä ja sen asennetta täydellisesti. Miehen taide oli kuin luotu bändin musiikkia silmällä pitäen, ja kun kakkoslevyn (Skeletal Season, 1999) kansitaiteellekin oli tällä kertaa varattuna kunnollinen budjetti, suunnitelma hahmottui kuin itsestään. Vanha liitto TEKSTI Serpent I KUVA Usurper I MAALAUS Juha Vuorma Chicago, USA:n kolmanneksi suurin kaupunki, tunnetaan kenties parhaiten pahamaineisesta rikollisuudestaan. Kaipuu "vanhoihin hyviin aikoihin" oli kova, ja juuri tästä sai alkunsa idea 1980-luvun death-, black- ja thrash metalia yhdistävästä bändistä, joka kuitenkin kuulostaisi nykyaikaiselta silkan retroilun sijaan. Samalla periaatteella muodostui tuona tärkeänä vuonna 1997 työsuhde suomalaiseen kulttitaiteilijaan Juha Vuormaan, jonka tyyliä esittelevä flyeri päätyi bändin vokalistin kouraan. Kuin varkain kasassa oli uutta ja vanhaa yhdistävä bändi, joka kuulosti samaan aikaan tutulta ja tuoreelta. Lopputuloksen piti kuulostaa old-school thrashilta, mutta hienoisilla lisämausteilla. Myös bändiläisten omien nimien takaa löytyy harkintaa, joka oli kuin syvä kumarrus Sodomille, Hellhammerille ja muille kaltaisilleen. Kolmannen aallon floridalainen death metal oli meneillään ja eurooppalainen black metal kovassa nosteessa. Pohjoismainen BM kyllä kelpasi tarjontansa puolesta, mutta "kunnioitti harmillisen vähän omia innoittajiaan". Tämän oudon suomalaistaitelijan näkemys oli täsmälleen sitä mitä etsimme. Ei liene hirveän yllättävää, että bändin linjaus eteni luonnollisesti, kuin omillaan. Ei ehkä mitenkään pahan tai saatanallisen kuuloinen sana, mutta voimakas nimi, joka kuvasi tuolloin asennettamme täydellisesti. Määrätietoisuus ja kunnianhimo poikivat hedelmää, kun bändi sai ensilevytyksensä ulos norjalaisen Head Not Found -levymerkin kautta kolme vuotta perustamisensa jälkeen. Yksi merkittävimmistä tunnetaan nimellä Usurper. Vallan U surperin puolitoista vuosikymmentä kestänyt ura sai alkunsa vuonna 1992, jolloin metallikulttuuriin saralla elettiin monessa mielessä murroskautta. Idea realisoitui ja yhtyeen musikaaliseksi suunnaksi kehittyi juuri yllä mainittujen tyylilajien liki täydellinen symbioosi. Koimme itsemme ristiretkeläisinä, jotka anastaisivat todellisen äärimetallin valtaistuimen itselleen, Rick täräyttää. Taustavaikuttimista tärkein oli varmasti Celtic Frost/Hellhammer -kombo, joka kuului biiseissä kautta Usurperin uran, mutta toki sellaiset nimet kuten Venom, Bathory, Mercyful Fate ja niin edelleen, löytyvät vaikutelistalta yhtä lailla. Näistä lähtökohdista ja vanhoista kaveruussiteistä kasvoikin ajan myötä täysmittainen bändi, jolle täytyi valita nimi. Hänen tyylinsä oli pelottava, vanhahtava ja karkea, mikä oli meille täydellistä, Rick hehkuttaa Juhaa kuin miestä bändin riveissä konsanaan
Inferno_2008_56_4.indd 96 8.4.2008 21:38:02
Inferno_2008_56_4.indd 97 8.4.2008 21:39:05
Inferno_2008_56_4.indd 98 8.4.2008 21:39:11
Pirun H yvä nyt 15% llä Kortilla al All Aro ennus Undergr und oundist a ww w.aaug.fi HELVETIN KUUMAA MENOA! INF HELSINKI ANNANKATU 10 KE-LA 20-04 JYVÄSKYLÄ YLIOPISTONKATU 40 KE-SU 20-04 TAMPERE TUOMIOKIRKONKATU 17 KE-SU 20-04 Tsekkaa ohjelmatiedot netistä osoitteesta www.infernobar.fi
KAKSI MUINAISTA, UUSIKSI RUHJOTTUA DEMOBIISIÄ... JULMA JA TOLKUTON NIMIBIISI... KOSTOTOIMIEN KESTO TUNNIN PAREMMALLA PUOLELLA! RAAKA PELI RANNIKOLLA ALKAA 30.4. Pudasjärven suunnalta nousee sen verran uhkaavaa melomurinaa, että miettikääpä nyt toisenkin kerran, jotta kannattaisiko kuitenkin jättää se suo kuivaamatta... Suoherra nousee tervahaudastaan 23.4. www.kalmah.com · www.myspace.com/kalmah (ja on ihan he-le-ve-tin vihainen) (tai ei kai se hyvällä tuulella oo ikinä ollukkaan) END OF YOU mimesis www.endofyou.net WWW.MYSPACE.COM/ENDOFYOUBAND melankolian syvissä vesissä liikutaan edelleen. pinnan alla tietenkin... KAKKOSLEVY KAUPOISSA 23.4.. KAKSI COVERIA..