Inferno 57/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

#57 JUDAS PRIEST OPETH MICHAEL KISKE HAIL OF BULLETS IHSAHN RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI VUODESTA 2001 / www.inferno.fi HINTA 5,60 euroa
Inferno_2008_57_5.indd 3 6.5.2008 18:59:33
Inferno_2008_57_5.indd 4 6.5.2008 19:00:01
Kaupoissa nyt! Inferno_2008_57_5.indd 6 6.5.2008 19:00:20
Lopputulosta saadaan odotella syyskuuhun. Juuri tänään tuli Swanöltä viestiä, että on siirtänyt matskut kovalevylle. Onneksi molemmat arvaukset menivät metsään, Vanhala kertoo. Ajateltiin, että tuskinpa se nyt miksaa, ja jos miksaa niin maksaa miljoonan. Miten OG nyt sitten päätyi yhteistyöhön ruotsalaislegendan kanssa. Vanhalan mukaan bändi on nyt suorastaan syttynyt uudestaan liekkeihin. Hän ei puuttunut levyn biiseihin, vaan kyse oli pelkästään soundipolitiikasta. Mies on matkalla Malpracticen ja Manitoun yhteiskeikalle Helsinkiin, hän kun soittaa kummassakin bändissä. Kyllä se mieltä lämmitti, kun mies kommentoi, että "I love your stuff, man", Vanhala kertoo innoissaan. Haastatteluhetkellä paketti on juuri lähtenyt miksattavaksi Dan Swanölle Ruotsiin. Omnium Gatherumilla on kunnia olla ensimmäinen suomalainen bändi, jonka levyä Dan Swanö työstää. Otettiin häneen vaan yhteyttä, kokeiltiin onneamme. Soundireferensseiksi bändi antoi muun muassa Dark Tranquillityn, Opethin ja tietenkin Edge of Sanityn levyjä. Tämän levyn biisit syntyivät alle puolessa vuodessa. Bändi sai luomistyöhönsä ylimääräisen tehopiikin, kun basisti Janne Markkanen vaihtui Eerik Purdoniin viime syksynä. Julkaisijana on edellislevyn tapaan Candlelight Records. Sellaiset on fiilikset, että taas kerran se on paras levy mitä on tehty. ö Markus Männist Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste Viime vuonna mainiolla Stuck Here on Snakes Way -levyllään kehuja kerännyt Omnium Gatherum on pysynyt työteliäänä. Julkaisun jälkeen Omnium Gatherum lähtee Euroopan-kiertueelle Nilen ja Graven kanssa, joten rauta sen kuin kuumiaa. 8 INFERNO Inferno_2008_57_5.indd 8 6.5.2008 19:01:04. Mies oli osaltaan inspiroimassa vahvasti myös Omnium Gatherumin perustamista. Uusi levy on jo purkissa ja tämän ilmestyessä ruotsalaisguru Dan Swanön viimeisteltävänä. OMNIUM GATHERUM PUKKAA NELJÄTTÄ KITARISTI MARKUS VANHALA vastaa puhelimeen tien päältä. Kerrankin oli aikaa tehdä ja kokeilla kaikenlaista häröilyä, joten siellä on aika jännän kuuloista tavaraa, ei ihan perus-teiniheviä. Nightingale-, Bloodbath- ja Edge of Sanity -mies hoitaa myös masteroinnin. Nyt on kuitenkin kyse siitä kolmannesta yhtyeestä eli Omnium Gatherumista, ja sen syyskuussa ilmestyvästä, vielä nimeämättömästä neljännestä levystä. Puhuttiin siitä, mikä on ollut edellisillä levyillä pielessä, ja millaista soundia tälle levylle pitäisi saada, Vanhala sanoo. Mies kuulemma ynnäili tehneensä noin 200 hevilevyä, joten on itse asiassa vähän kummallista, ettei joukossa ole ollut vielä yhtään suomalaista. Tulevan levyn rummut äänitettiin Sound Supremella Janne Saksan kanssa, loput Karhulan paikallisessa South-East Sounds -studiossa. Swanö on ollut Vanhalalle eräs suurimmista esikuvista, varsinkin tietysti 1990-luvun puolivälin paikkeilla. Me oltiin nyt kummallisen ahkeria, kun tavallisesti meillä on kestänyt biisienteko hirveän kauan. Swanö ei ollut äänitysvaiheessa paikalla, vaan bändi piti hänen kanssaan tuotantopalaverin ennen urakkaan ryhtymistä. Otetaan sitten se peruskysymys, eli millais- Vilho Rajala sytyttäjä sytykkeita.inferno@popmedia.fi ta matskua sieltä on nyt sitten tulossa, Markus Vanhala
Paraikaa on työn alla levy, jota varten etsittiin rumpusoundeja kahdeksan tuntia. Sekä Sonic Pump -studiota isännöivä Nino Laurenne että Sakara-bändien tuottajana kunnostautunut Miitri Aaltonen arvelee, että vanhojen bändien teknistä tasokkuutta hellivässä myytissä saattaa olla jotain perää. Koko homma lähtee samoista perusasioista kuin ennenkin, eli soittimien ja vahvistimien tulee kuulostaa hyviltä. Tiedetään, että osia voidaan leikata ja liimata, ja valmistautuminen jätetään vähän löysemmälle. Hyvät soittajat ovat kuitenkin samanlaisia kuin aikaisemminkin, siinä ei tietenkään ole tapahtunut muutosta, Aaltonen muotoilee. Siihen en ota kantaa, onko tämä hyvä vai huono asia, sillä kyllähän ne omat vajavaisuudet itse kukin sitten studiossa huomaa, ja parhaimmillaan tämä ruokkii treenausintoa. Nykyään tuntuu, että harvalla bändillä on biisien sovituksetkaan kasassa studioon tultaessa. Levyjä voi tehdä 2000-luvulla paljon pienemmällä rahalla kuin ennen, mikä innostaa yhtyeitä omakustanteiden puuhaamiseen, mutta treenaaminen jää usein puolitiehen. MITEN KEHITTYNYT teknologia on sitten vaikuttanut äänittäjien ammattitaitoon. Niinpä ansioituneet soittoniekat erottuvat edukseen tänäkin päivänä. Myös Aaltonen allekirjoittaa väittämän. KAKSIKKO KANNATTAA toisaalta myös näkemystä, jonka mukaan metallimuusikoille on kunnia-asia saada soitot edes kutakuinkin omin avuin nauhalle. Väitän, että monet bändit jäisivät nykypäivänä ilman diiliä, jos demot tehtäisiin analogivehkeillä. Tuottaja Janne Joutsenniemi on arvellut nykybändien lähtevän liian aikaisin studioon. Luulisi, että tämäkin työ olisi helpottunut huomattavasti, kun esimerkiksi rumpujen soundit voi laittaa kätevästi kohdilleen samplepankkien avulla. Kaikki tietävät, ettei soiton tarvi mennä ykkösellä purkkiin, Laurenne kertoo. Ymmärrän kyllä, että halutaan saada soitot purkkiin mahdollisimman vähällä editoimisella, mutta eihän asialla ole lopputuloksen kannalta juuri merkitystä. Itse yritän muutenkin saada aina niin luonnollisen soundin kuin mahdollista. Laurennen mukaan tämä tulee esille nimenomaan nuorten bändien kanssa. Äänittäjän toimenkuva on toki hieman muuttunut analogisista vehkeistä digitaalisiin siirtymisen myötä. Kyllä sitäkin tapahtuu, että kun muusikko lähtee studiosta, niin sitten niitä ottoja viilaillaan, eikä soittajalle kerrota mitään. Sanon aina, että kannattaa jättää se ego tuohon eteisen naulakkoon. Itse joka tapauksessa karsastan esimerkiksi rumpusampleja viimeiseen asti, ja monesti bänditkin osaavat pyytää heti aluksi, että "eihän sitten toimita näin", Aaltonen kertoo rumpujen keinotekoiseen tehostamiseen viitaten. Jos luomuperiaate on muusikoiden sydäntä lähellä, niin se tuntuu olevan äänittäjienkin kohdalla. Kyllähän jonkun Frank Sinatran piti laulaa vireessä ja kuulostaa valmiilta konserttisaleissa ja kapakoissa ennen kuin alettiin levyttää. Aaltonen ja Laurenne eivät kuitenkaan lämpene ajatukselle lainkaan. Listaan voisi musiikkikuvioissa lisätä, että studioista löytyi kelanauhuri tietokoneen sijaan. Tämä litania tiivistää hyvin konkarien asennoitumisen nykyajan studiotyöskentelyyn. Loppujen lopuksi studiohommien pääasiat ovat pysyneet hyvin samanlaisina. Hyviä yhtyeitä ja muusikoita löytyy entiseen malliin, mutta nykyään keskeneräisemmätkin tapaukset pääsevät kokeilemaan taitojaan. uusi kaarti ENNEN OLIVAT MIEHET rautaa ja laivat puuta, väitetään. "Äänittäjän hiirikäsi on nykyään plektrakättä tärkeämpi", murahtavat vanhat starbat Pro Toolsin aikakaudella. Kuulijoille tietenkin lopputulos ratkaisee, eikä suinkaan se, ovatko kitarastemmat äänitetty kerralla vai kasattu kahdenkymmenen huonon oton osista. Vanhempien muusikoiden kanssa on helpompaa keskustella näistä asioista. Tuollaisilla asioilla on lähinnä merkitystä soittajille itselleen. INFERNO 11 Inferno_2008_57_5.indd 11 6.5.2008 19:01:51. Sitten voidaan ottaa teknologia avuksi ja hoitaa homma kohdilleen. On kaikkien kannalta kätevämpää, kun muusikko tietää rajansa ja hoksaa, jos paukut eivät riitä johonkin juttuun. Levytyskynnys on tippunut todella paljon. Minusta nykysoittajat ovat ainakin laiskempia. Kiirastuli TEKSTI Saku Schildt Muusikkopiireissä nousee tasaisin väliajoin puheenaiheeksi, kuinka ennen vanhaan soittajat olivat kovempia ja nykyään studiossa selviää pitkälti äänittäjän editointitaitojen voimin. Raakileestakin saa nykyvehkeillä valmiin kuuloista, kun sitä vääntelee ja kääntelee tarpeeksi, Laurenne puolestaan tuumaa. Soitto lähtee yhä muusikon kädestä, käytti studio sitten mitä äänityssoftaa tahansa. Näidenkin materiaali voidaan saada kuosiin editoinnin avulla, mutta keikalla soiton heikkouksia ei pääse pakoon. Nyt studioammattilaiset kertovat asian todellinen laidan. Vanhat jäärät vs. Sanotaanko niin, että se, onko levy äänitetty analogi- tai digitaalivehkeillä, vaikuttaa levynmyyntiin 0,05 prosenttia. Aaltonen tiivistääkin asian napakasti. Äänittäjän homma ei ole helpottunut yhtään, ainakin kun tullaan tietylle tasolle, Laurenne sanoo painokkaasti. Kuluttajille tilanne on pelkästään positiivinen, sillä tällä yhtälöllä vuosittain ilmestyy kelpoja levyjä enemmän kuin aiemmin. Eittämättä muusikot ovat nykyään valveutuneempia ja tietävät usein tarkasti, mitä kaikkea studiossa voi tehdä
Phil Anselmon ilmestyminen lavalle nostatti huutomeren, eikä syyttä: miehen ääni nostatti myös niskakarvat pystyyn Pantera-nostalgian ja puhtaan lahjakkuuden takia. Englantilaisen bändin kaksilla koskettimilla ja saksofonilla maustettu kraut rock oli ekstaattista, ja osansa hilpeään 1970-luvun fiilikseen toivat bändin hippipöksyiset pitkätukat. Uskomattoman rankka veto ruotsalaisbändiltä, jota voi suositella raskaan heavyn ja doomin ystäville. Hippeilystä siirryttiin vanhan hevin pariin Grand Magusin itsevarmassa tahdissa. Päämääränä oli ehtiä katsomaan Witchcraftia, joka vetikin päälavalla todella hienon keikan. Viikonlopun aikana tungosta oli joka paikassa, eikä pieniin saleihin edes mahtunut, jos ei ollut 12 INFERNO paikalla reippaasti ennen soittoaikaa. Bändi on vielä parempi livenä kuin levyllä, ja keikkasetti sisälsi hittiä hitin jälkeen. Downin jälkeen oli aika hakea lisää olutpoletteja ja ruokaa sekä siirtyä The Devilís Bloodin debyyttikeikalle. Downin takia torstaina sisäänpääsyportilla oli tiukka turvajärjestely, joka kielsi avainketjujen ja kameroiden lisäksi kynät. 013:n kaksi muuta keikkasalia olivat huomattavasti pienempiä, joista pienin, Bat Cave, muistutti lähinnä ylikansoitettua saunaa, jota oli vaikea löytää savuisista käytävistä. Suurin osa torstain yleisöstä oli kuitenkin paikalla Downin takia. Pitkien neuvotteluiden jälkeen lupa liikeni kynän hallussapitoon pressipassin turvin. Ensimmäinen reaktio trion vetoon oli huudahdus "ihan vitun kova!", eikä kommentin painoarvo vähentynyt keikan edetessä. Jos lipun saanti oli vaikeaa, oli yöpaikan löytäminen miltei mahdotonta. Vaikka kovimmat nimet kuten Celtic Frost, Om ja Electric Wizard peruuttivat, oli ainutlaatuisille festareille lähdettävä jumittelemaan. Pilviveikkojen raskaat iltamat Roadburn Festival, 17.20.4, 013, Tilburg, Hollanti 13. Dimebag Darrellia muisteltiin keikan aikana, sillä turvamiehiä on näkyvästi sijoitettu sekä lavan eteen että sivuille, ja omistettiinpa menehtyneelle kappalekin. KERTAA JÄRJESTETTÄVÄÄN Roadburniin oli myynnissä vain alle 2000 lippua, jotka revittiin käsistä parissa viikossa. Rennosti ottivat myös festarivieraat. Ei ihme, että Witchcraft Inferno_2008_57_5.indd 12 6.5.2008 19:02:01. Vaikka laulajatar The Mouth of Satan muistutti lähinnä keski-ikäistä turkkilaista kotivaimoa, todisti hän viimeistään Graveyard Shufflen aikana paikkansa bändissä mikä uskomattoman vahva, upea ääni! Perjantain hittikimara Ensimmäinen varsinainen festaripäivä alkoi pirteästi suositeltavan päiväannoksen tuhatkertaisesti ylittävän vitamiinijuoman kera. Metallifestareilla yleensä nautittavat rähinäjuomat oli selvästikin korvattu poltettavilla luonnontuotteilla, ja partasuiset stoner rock -miehet kulkivat hymyssä suin Tilburgin aurinkoisia katuja ilman järjestyshäiriöitä. Vanhaa okkultistirokkia soittavan hollantilaisbändin lava-akti oli äärimmäisyyksiin vedetyn teatraalinen ja kitaroita reviteltiin vähän liiankin kanssa. Onneksi festari järjesti rennon satunnaisesti kulkevan bussikuljetuksen safariaiheiselle leirintäalueelle, josta löytyi eksoottinen trailer park vuokrattavine asuntovaunuineen ja telttapaikkoineen. Kuukauden Elävä Diagonal Down The Capricorn s Witchcraft Grand Magus TEKSTI JA KUVAT Marja Konttinen Maailman leppoisin metallifestari Roadburn tarjoili tänä vuonna neljäpäiväisen tuhdin paketin stoner rockia, sludgea ja doomia keskellä kaunista Hollantia. Turvallinen torstai Aloittelupäivän ensimmäinen esiintyjä oli The Capricorns, joka heitti melkein pelkästään instrumentaalisen keikan pääsalissa, jossa oli reippaasti tilaa sekä istua että seisoa. Pelkääköhän Anselmo vaarallisia toimittajia, jotka puukottavat terävällä kynällä, vai onko sanan säilä vielä uhkaavampi. Aamiaiseksi nautimme vihreää kakkua ja sovimme kollektiivisesti, että missaamamme Danava oli luultavasti paska. Skenepoliisiasento muuttui pian kukkaistytön ilotteluksi, kun illan toinen bändi Diagonal aloitti
Improvisoitu happojatsimeuhka upposi Enslavedin aikana istahtaneeseen yleisöön, mutta aikataulujen myöhästyminen ja päällekkäisyyksien vähyys tarjosi lopulta festarin ensimmäisen tilaisuuden sosialisointiin ja oluen nauttimiseen rauhassa ennen illan viimeistä esiintyjää, ruotsalaista sludgebändiä Konghia. Wolves in the Throne Room kärsi samasta ongelmasta. Trouble aloitti samaan aikaan energisen ja raskaan keikan pääsalin puolella, mutta bändin ehkä turhan aikuisrokkimainen keikka piti jättää kesken ja siirtyä mainiolle Witchin keikalle. Kylläpäs oli niin ruotsalaista post-rockia, ettei edes kahden rumpalin kuriositeetti jaksanut innostaa kauaa. Jännittävää, miten hyvin erilaiset musiikkityylit sopivatkin samalle festarille. Musiikki ja ulkoasu vaan eivät sopineet yhteen, mikä häiritsi keskittymistä. Päälavalla esiintynyt Isis oli yhtä tylsän kanssa, toisessa salissa happopappabändi Groundhogs soitti psykedeelistä progea ja pienen salin kuumuudessa japanilainen Church of Misery rutisti täyteen ahdetusta salista loputkin mehut. Seuraavana päälavalla nousi Enslaved, joka paikkasi juuri hajonnutta Celtic Frostia. Käytävä kuitenkin tärisi siihen malliin, että itse keikalla fiilis oli varmasti ekstaattinen. Melko aikaisin esiintynyt Jesu oli monille päivän paras keikka, mutta vaikka itse soundi oli jyräävä, oli keikkaelämys kokonaisuutena puutteellinen. Suomalaisten toimesta ilmapalloilla yllättäen sisustetun pääsalin aikataulu oli myöhässä, joten aikaa jäi myös Cult of Lunan keikan tarkastamiselle. Neljä päivää savuisessa 013:ssa oli kyllä roadtrip, jonka voisi kokea uudestaan. Päälavalla David Tibet kuratoi taidepläjäyksen, jossa nähtiin Current 93-spektaakkeli orkesterin kera, Baby Deen harpunsoitantaa sekä Mayhemin Maniacin uuden bändin Skitlivin myötähäpeää aiheuttavaa sekoilua. Sunnuntain jälkipuinnit Sunnuntaina oli kirsikkana spacecaken päällä muutamakin erilainen herkku. Vaikka genrerajoja murskataan lahjakkaasti, Roadburnin bändejä yhdistää laadukkuus, sillä harvoin näkee näin mahtavaa pakettia pelkästään tasokkaita bändejä. Harmillisesti koko ilta menikin salien välillä olevissa tungoksissa, eikä keikkoja ehtinyt katsoa kokonaisuudessaan. Musiikki on toki kelpoa, mutta bändistä tulee enemmän mieleen amerikkalainen indierock kuin pelottava black metal. Kolmannen päivän illalla kisakunto alkoi loppua oikein kunnolla, kun Acid Mothers Guru nousi lavalle. Ei ihme, että Suomesta paikalla oli muutama kymmenen, ellei lähemmäs sata vierailijaa, joista suurin osa oli käynyt Roadburnissa aiemminkin. Festarin lupsakka tunnelma on niin ainutlaatuinen, että matka kannattaa. INFERNO 13 Inferno_2008_57_5.indd 13 6.5.2008 19:02:50. Tunnelma vaihtui luontevasti hippipsykedeliasta funeral doomin hitaaseen synkistelyyn ilman ongelmia, ja vaihtelu oli välillä todella virkistävää. Bändit selvästikin painivat aivan eri luokissa, mutta entinen viikinkimetallibändi veti ammattimaisen keikan, jossa uudet, rokimmat sovitukset vanhoista biiseistä toimivat hyvin. Pienemmän salin puolella jälkilöylyjä heittivät muun muassa Graveyard ja Ramesses. Samaan aikaan lo-fi-hurinaa esittänyt Nadja oli liian ambient-henkistä suoraan Jesun perään, joten Borisin railakas rokki ja gongia soittava hullu rumpali veivät voiton. Pääsalin portailla jalkoja lepuuttaessa koin yllättäen viikonlopun parhaimman keikan: amerikkalainen Earthless vakuutti kokeellisella psykedeliallaan, josta ei energiaa ja staminaa uupunut, toisin kuin väsähtäneestä festarikansasta. Lauantain sillisalaatti Päivä lähti käyntiin uuden tuttavuuden Lesbianin esittämällä Journey-tyylisellä fiilistelyllä, joka vaihtui yllättäen vanhaksi thrash metaliksi ja tarjoili hyvää stonerin ja doomin sekoitusta. Edes isojen nimien peruutukset eivät harmittaneet. Lavalla oli valkoiseen huppariin ja löysiin farkkuihin pukeutunut indieskeittarin oloinen Justin Broadrick, joka soitti kitaraa valkoisen Mac-läppärin kera. Mutta onneksi on Boris! Kokeilevaa, genrejä sekoittavaa musiikkia soittavat japanilaiset vetivät monipuolisen keikan, jossa eri alakulttuurit sulautuivat yhteen. Black Shape of Nexus olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mutta sali oli ahdettu täyteen jo Witchcraftin soittaessa. Earthless The Devils Bl ood Boris Jesu Trouble Isis Cult of Luna on soittanut Roadburnissa jo kolmena perättäisenä vuonna
Saako poliitikkojen iPodien sisällön paljastaminen aikaan massaliikkeen äänestyskopeille, onkin sitten toinen asia. Poliitikot esittelevät innokkaina levykokoelmiaan, mutta viehtymys säveliin taitaa lopahtaa, kun johtoportaat on kavuttu ylös saakka. Enpä menisi vannomaan, että yhteisen musiikkimaun jakaminen esimerkiksi Tony "minä soitin rokkibändissä 70luvulla " Blairin kanssa olisi mikään mieltäylentävä meriitti tai varsinainen sulka hatussa. En minäkään. Metallia taiteenmuotona." ...jaa. LONDINIUM AXIS.LONDINIUM Rock the vote TIESITTEKÖ, ETTÄ DAVID HASSELHOFF oli tärkeä osatekijä Berliinin muurin kaatumisessa. Uusin älynväläys on sulkea Itä-Lontoosta muutama klubi, koska meteli kuulemma häiritsee paikallisia. Ne iPodit ovat kiinni, kun päätöksiä konserttitilojen purkamisesta tehdään. Ei, äänestyskoppi ei vieläkään kutsu. Horns up! Tilanteelle on olemassa yksi ainoa ratkaisu: Ritari Ässä Lontoon pormestariksi, kuin olisi jo. Lontoon-kirjeenvaihtaja Riitta Itäkylä www.arock.fi 14 INFERNO Inferno_2008_57_5.indd 14 6.5.2008 19:03:54. Mutta oppia ikä kaikki. Poliitikot ovat keksineet näppärän keinon lähestyä kansaa ja antaa äänestäville massoille rennon, ihmisläheisemmän kuvan itsestään: paljastamalla musiikkimakunsa. Rankan päivän jälkeen on kuitenkin mukavaa matkustaa kotiin ja nyökkäillä päätä "taiteellisen metallin" tahdissa. Eräs brittiministeri tosin osoittautui hiljattain varsinaiseksi hevimieheksi suodessaan kansalle tiivistetyn arvion lempilevystään: "Led Zeppelin II, sehän on jokaisen teinipojan unelmalevy. AXIS: . Se, minkälainen musiikki miellyttää korvaa, kertoo ehkä jotakin ihmisen mielenliikkeistä. Olisi kiva, jos sieltä löytyisi jotakin Elton Johnia raskaampaa, mutta toisaalta... Lontoossa on menossa pormestarinvaalit. Saksan entinen liittokansleri Helmut Kohl antoi aikoinaan rahallista tukea itse rantaleijonien kuninkaalle, kaikkien naisten päiväunien kohteelle, Ritari Ässälle kaiketi kiitokseksi tämän musiikillisen neron positiivisesta panostuksesta maan kulttuuri-ilmapiiriin. Olinpa naiivi. Englannissakin osataan. Julkinen liikenne kallistuu vuosi vuodelta, ja ostaaksesi asunnon tarvitset ensin seitsemän oikein. Lisäksi täällä ajetaan alas keikkapaikkoja ja klubeja semmoiseen tahtiin, että äänestäminen on kieltämättä ruvennut houkuttelemaan. Minä luulin, että hiljaisuuden vaatiminen suurkaupungissa on vähän kuin rakentaisi lumiukkoa saunassa, mutta en tullut ajatelleeksi, että saunanhan voi hajottaa. Tai jotain. Seppo Räty oli siis väärässä! Saksa on hieno maa
4 Venepottuja varten halkaistaan isoja, soikeita ja mahdollisimman litteitä perunoita (eivät mene paistaessa nurin) ja sivellään pintaan oliiviöljyä, paprikaa, pippuria ja valkosipulia seoksena. 2 Pehmennä pihvit hellästi, älä hakkaa niin että nesteet lentävät. Tuore valkosipuli kruunaa lihan ja kylmä fraichemix tarjoaa sille mukavan pehmentävää vastapainoa. Jos kokonaisuuteen haluaa lisää potkua, kannattaa perunoiden mausteseokseen lisätä vaikka soijaa ja chilipippuria. Lihan kanssa ei kannata alkaa ylimääräisillä mausteilla kikkailemaan." Rainbow: Straight Between the Eyes (1982) "Raavahan annoksen syömiseen tulee keskittyä sen verran tarkasti, ettei kannata kuunnella kovin mieltä harhauttavaa tai ilmarumpuja soittamaan pakottavaa musiikkia, kuten Iron Maidenia tai Black Sabbathia. Annoksen lisukkeena voi tarpeen mukaan käyttää niitä maassa kasvavia tavaroita, mitä ne nyt on, vihanneksia! Jussin oma luonnehdinta: "Aika traditionaalinen versio pohojalaasen heavy-yhtyeen ruoasta. Makunautinnon maksimoimiseksi wokkiin voi vielä lisätä murskattuja maapähkinöitä, sitruunanmehua, kalalientä tms. Laita pihvit pannulle vasta kun se on riittävän kuuma ja paista noin kaksi minuuttia per puoli. Syödään syvän hiljaisuuden vallitessa, jotta voi keskittyä syömiseen eikä muut pääse osingolle." Megan tuomio: "Taidoltaankin vajavaisten kokkien on helppo aloittaa perehtyminen lihallisiin iloihin tästä reseptistä, sillä se esittelee hyvin konkreettisesti lihan valmistuksen perusteet: lihan ottaminen jääkaapista lämpiämään vähintään puoli tuntia ennen kokkaamisen aloittamista, leikkaaminen poikkisyin, nuijiminen ns. Tee näin: 1 Leikkaa ulkofileepalasta peukalonpaksuisia pihvejä (ei mistään valmiiksi kuivaksi nuijituista ohuenohuista leikkeistä tai vetisistä, huonosti maustetuista valmiiksi marinoiduista pihveistä). Turhia ei lörpötellä ja ruoka suussa ei puhuta, tämän tietää myös Spiritus Mortis -kitaristi Jussi Maijala. Mausteet laitetaan pintaan vasta kun pihvi on paistettu. Paistetaan uunissa n. Kylmänä sopivan erilainen ja vaihteleva, kun muut ainekset ovat lämpimiä. 200 asteessa niin kauan, että perunoiden pinta on ruskea (lopussa voi nostaa lämmön 250 asteeseen, jotta pintaan tulee sopiva väri). 3 Laita paistinpannu lämpiämään. Muista, että vaikka voi on hyvää, "500 g annospakkaus on kätevä paistamiseen" on lievää liioittelua. Taustamusiikiksi sopii ennemmin kevyen pirskahteleva 80-luvun hard rock." Jussin kokatessa soi: Miika "mega" Kuusinen tutkiva kulinaristi 16 INFERNO Inferno_2008_57_5.indd 16 6.5.2008 19:04:12. Raavahan annos ei turhia kikkaile ja leiki eksoottisilla maustemakumatkoilla suomalaiskansallisen keittiön ulkopuolelle. Heavy cooking club Tarpeet ulkofileetä (p 250 g possun ita riittävästi vo ia mustapippur osipulia valk (per syöjä) pari perunaa oliiviöljyä paprikaa ia mustapippur valkosipulia er syöjä) Raavahan annos Mafian jäseniä ja pohjalaisia miehiä yhdistää Omerta eli vaikenemisen laki. Rocky Balboa -metodilla, eli nyrkein tai nuijan tasaisella päällä (ei piikikkäällä), sekä paistaminen voissa kuumalla valurautapannulla, muttei liian kauan. Kastikkeena voi olla 200 gramman Valion fraichemix pepper & paprika suoraan sekoitettuna
LAUANtai 5.7. Nightwish Porcupine Tree (UK) At the Gates (SWE) The Cult (UK) Ministry (USA) · Anti-Flag (USA) Amorphis · Ensiferum · I Walk the Line Life Of Agony (USA) · Raised Fist (SWE) Sonata Arctica · Stam1na HIM Primal Scream (UK) The Ark (SWE) Flogging Molly (USA) Opeth (SWE) · Millencolin (SWE) CMX · Disco Ensemble · Hanoi Rocks Jonna Tervomaa · Poets Of the FalL Scandinavian Music Group · The 69 Eyes Lapko · Von Hertzen Brothers · Downstairs 22-PISTEPIRKKO · HERRA Ylppö & IHMISET Kari Peitsamon Skootteri Interpol (USA) Bullet For My Valentine (UK) Kent (SWE) Apocalyptica THE NATIONAL (USA) · JOSÉ GONZÁLEZ (SWE) ANNA JÄRVINEN (SWE) · ISMO ALANKO TEHOLLA Lauri Tähkä & Elonkerjuu · Apulanta Turisas · TERÄSBETONI · YUP ntai 55 e · Pe-La 80 e · L Lauantai 62 e · Sunnu a-Su 85 e ai 50 e · · 3 päi ant väÄ 1 in nettisivuilla sekä kaikissa Tiketin ja Lippupalv : Perj rock 0 el u n to liput issä Ruis yynn imipist 0 e m eissä ppuja Li . Inferno_2008_57_5.indd 17 6.5.2008 19:04:38. www.ruisrock.fi RUISSALO, TURKU 4.-6.7.2008 PERJantai 4.7. Sunnuntai 6.7
Ne eivät myöskään olisi olleet mahdollisia toteuttaa edellisen levymme aikaan. Haluan ettemme tuijottaisi vain menneisyyteen. Siksi haluan kertoa tällä levyllä, mitä meillä on nyt tarjottavanamme. Yhtyeessä vaikuttavat nyt uusi kyvykäs kuolometallikannuttaja Martin Axenrot ja teutonihevipuolella kannuksensa kiillottanut kähärätukkainen kitaristi Fredrik Åkesson. Itsensä esittelee väsynyt, mutta aina yhtä kohtelias ääni. Tämäkin haastattelu olisi saanut enemmän särmää pintaansa, jos olisitte tehneet paskempaa jälkeä, hah! Hehee! Saatat olla oikeassa. Hän on erinomainen keskustelija ja kuuntelee tarkasti, mitä hänelle puhutaan. Palaset tuntuvat solahtaneen paikoilleen, levyn osaset ovat kauniissa balanssissa keskenään. Hänellä on ominainen tapa tehostaa sanomaansa pitämällä pieniä harkittuja taukoja puheessaan. Väsyttää, jos ollaan rehellisiä. Kun Mikaelin kohtaa, tai ääntään kuulee, on tämä helppo uskoa. Metalliuskottavuus ei oikeasti merkkaa minulle mitään. Se on vain jokin sana. Nyt halusin näyttää ihmisille, etten ole joku vanha ukko, joka vain ansaitakseen ylimääräisiä hiluja saa lopulta aikaiseksi pelkkää paskaa. Tosiasia on, että halusin alkaa tehdä fantastista levyä. Jahas, sitä taitaa olla promopäivä meneillään. Sieltä todella löytyy aiempien levyjemme elementtejä. Meidän piti tehdä...tappava levy, tuumii laulumies. Mikael, älä nyt heti yritä väittää, ettei sinulla muka ollut paineita alkaa uuden albumisi sävellystyö! No eipä oikeastaan. Nyt rauhalliseen vaikutelmaan vaikuttavat tehostavasti levyttävän artistin arjen rasitteet. Hän on Mikael Åkerfeldt, Opethin nokkamies, joka ei piittaa kredibiliteeteistä. Edes joku vitun "Opethuskottavuus", se mitä olemme tehneet menneisyydessä, en enää piittaa siitä. Ruotsalaisherrasmiehen sujuvassa brittiaksentissa on toden totta nuutunut sävy. Inferno on kuitenkin armoton aviisi. TEKSTI Tomi Pohto I KUVAT Olle Carlsson I www.opeth.com Villatakkiprogen suuri ymmärtäjä, death metal -ääni ja kitaristi, kahden lapsen isä. Tiedätkö, enemmänkin oli ehkä sellaista henkilökohtaista painetta: haluan tehdä vaikutuksen itseeni. Joo, kyllä tässä on saanut lörpötellä. Ehkä tämä sitten johtuu miehistönvaihdoksista, en todella tiedä, pohtii vokalisti. Halusin näyttää, että olen kiinnostunut musiikista ja innostunut tästä bändistä. Meillä ei ollut varaa lähteä hommiin "puolella perseellä", jos tiedät mitä tarkoitan. Että meillä on tulevaisuus, että me emme todellakaan ole eilisen uutisia, senkään takia, mitä tapahtui kokoonpanollemme. Watershed on ensimmäinen levynne, jolla esittelette selkeästi aiempien levyjenne parhaat puolet. Miehestä huokuvat yhtä aikaa rauhallisuus ja järjestelmällisyys. Uudet jutut eivät olisi mahdollisia ilman menneisyyttämme. Ja niin, hieman tylsäähän se on, kun Opethilta tulee laadukasta tavaraa levy levyltä. Kaksi oleellisella tavalla yhtyeeseen kuulunutta jäsentä, kitaristi Peter Lindgren 18 INFERNO ja rumpali Martin Lopez, kaikkosi riveistä albumin kiertueen aikaan. Tämä hetki, "nyt", on tärkeintä, ja fokus pysyy tiukasti siinä. Poistan kylmänrauhallisesti varmistimen kyssäripyssystäni. Selkeä palapeli Opethin elämässä on tapahtunut suuria muutoksia sitten vuonna 2005 julkaistun Ghost Reveries -albumin. Hänelle tärkeintä on oma perhe, sitten tulevat Opeth ja tuoreen levynsä Watershedin erinomaiset kappaleet. O pethin keulahahmo ei mu- rehdi menneitä eikä kurkottele kaula kenossa turhia tulevaisuuteenkaan. Kuten aina, halusin tehdä jotain erityistä. Luurista kuuluu kahvihörppy. Oliko palapelin sovitteleminen haasteellinen tehtävä? Inferno_2008_57_5.indd 18 6.5.2008 19:04:40
INFERNO 19 Inferno_2008_57_5.indd 19 6.5.2008 19:06:03
En pidä ajatuksesta, että olen tupakoija. Ei minulla sen kummempia inspisjippoja ole käytössäni. Nyt nimesit levysi Watershediksi, vedenjakajaksi. Olin vain, että "okei, vedetään tämä lävitse ja painutaan helvettiin täältä". se... Mainitsit joskus, että uusien kappaleiden opetteleminen livekuntoon saattaa tuottaa vaikeuksia niiden kompleksisuuden vuoksi. Olet metaforisuuden ytimessä. Ne siis treenattiin jo ennen studioon menoa. Kuinka Fredrikin soitto on muuttanut soundianne. Hän oli todellinen auringonpaiste puhelimessa. Vaikka vihaankin muutoksia kokoonpanossamme, ne näyttävät muuttuvan positiivisiksi. Axehan on todella monipuolinen rumpali! Niin, siinäs huomaat: ennakkoluulot ovat hevonpaskaa! Itse asiassa, jos ajatellaan hypoteettisesti, että Lopez ja Lindgren yhtäkkiä haluaisivatkin takaisin, en olisi enää kiinnostunut. Se menneistä. Mikael Åkerfeldt nauraa pompöösin tekniikkahevin ja Opethin murinametalliprogeilun olevan oivallinen yhdistelmä. Studiossa kuitenkin, parin tunnin hommien jälkeen, tupakka ja kahvi, se on...taivas! Tai minun käsitykseni taivaasta. Pitihän se arvata! Tämä on tietysti yksi vaihtoehto, hekottaa vokalisti väsymyksen ripaus syvässä äänessään. Vokalisti kurkisti lavan takaa ennen keikkaa tarkistaakseen, onko yleisöä saapunut paikalle. No joo... kyllähän tuo titteli voidaan tulkita monella tavalla. Tuo on ihana kuulla. Ja Demon of the Fall. Meillä on samanlainen rytmikitaransoittotyyli. Viime kesänä Åkerfeldtille ja vaimolleen Annalle syntyi toinen lapsi, Mirjam. Rakastan jälkimmäistä, mutta minun oli lopetettava tupakointi. Tämänkin vuoksi järkevän kiertueaikataulun suunnitteleminen on osoittautunut bändin seuraavaksi haasteeksi. Henkilökohtainen vedenjakaja Sitten hieman lyriikoistasi. vie meidät taas "sinne jonnekin". Monet eivät voineet sulattaa sitä, että Anders (Nordin, Opethin ensimmäinen rumpali) lähti. Se oli mahtavaa! Bändi soitti fantastisesti, minä päin persettä. Se kuulostaa meiltä, mutta samanaikaisesti joltakin todella uudelta. Olisi siis mahdollista vetää koko kiekko läpi keikalla, mutta yleisössä on varmasti porukkaa, joka haluaa kuulla myös vanhempaa materiaaliamme. Sitten kun tulee aika pusertaa materiaalia uudelle levylle, mitkä keinot Mikke ottaa käyttöönsä: ruotsalaisen aikuisviihteen, aerobicin vai perinteisen kahvia ja tupakkaa -vaihtoehdon. Lovely-sana irtoaa Miihkalin suusta tämän tästä. Hjoo! Minulla oli selkeät ideat siitä, mistä haluan kirjoittaa. Itsekin odotin suoraan sanoen kauhulla, miltä lopezittoman Opethin rytmiryhmä kuulostaa. Kuulostat ihan Anthraxin rumpalilta. Emme olleet jutelleet varmaan vuosiin. Hän osaa yllättää: en ole usein edes tullut ajatelleeksi soittaa juttuja kuin hän. Hänellä on myös kokemusta bluesimmasta soitosta, mikä on oikein sopivaa meille. Olet silti sisällyttänyt moniselitteisiä sanoituksia levyllesi, niin nytkin. Jälkikäteen ajateltuna tuntuu, että hänen lähtönsä vain vahvisti bändiämme. Olen itsekin toki nostalgiaan taipuvainen tyyppi, mutta kyllähän vaihtoehdot ovat seuraavat: et enää koskaan kuuntele Opethia tai sitten odotat innolla sitä, mitä Opeth on tänään. Nyt meillä alkaa olla unelmatiimi kasassa. Kahvia ja kiertueita Åkerfeldt kertoo, kuinka Fredrik joutui tulikokeeseen viime kesän Ilosaarirockin päälavalla. Aloitamme uudella biisillä, sitten lähteekin pakka taas sekaisin. Entäpä tällainen vaihtoehto: koko uusi levy lävitse. Millä tavoin. Kävin juuri hammaslääkärissä kiillotushoidossa. Tällä kertaa INFERNO 21 Inferno_2008_57_5.indd 21 6.5.2008 19:08:10. Joudun kai sitten lopettamaan senkin. Kun he kuulivat Lopezin soittoa, kellään ei ollut enää mitään sanomista. Joko rallit alkavat taittua? Osaamme soittaa kaikki kappaleet. Kun sain levynne kuultavaksi, se tukki turpani. Mutta hauskaa oli! Se oli taas opetus siitä, ettei uskoaan kannata menettää, ennen kuin on heittäytynyt tuleen, hah! Kun mainitsen, että Suomen suurimmalla metallikeskustelupalstalla joku faneista kertoi alkaneensa bändin kuuntelun juuri tuon keikan nähtyään, tämä lämmittää muusikon sydäntä. Sitten kun on liidien aika, heppu on samalla tasolla Jethro Tullin kitaristien kanssa. Opettelimme ne systemaattisesti, jotta tiedämme, kuinka ne soitettaisiin livenä. Hah! Ero on vain siinä, ettei kahvitteluni ole rytmiikan edistäjä, minulle se on rentoutumistapa. Kuinkas Lopezilla muuten hurisee. Miksi katsoa taakse. Meillä ei ole koskaan ollut varsinaisia sooloja, mutta harmoniat ja melodiat...voi pojat hän hoitaa tonttinsa hienosti! Hän on yhtä lailla tiukka komppaaja, joten siksikin soitan hänen kanssaan tiukasti yhteen. Kun katsoin peiliin, huomasin että näytän, jumalauta, Hollywoodtähdeltä! Kirkkaanvalkoiset hampaat, hehheh! Lääkäri käski lopettaa röökaamisen, se värjää hampaani, etenkin yhdessä sumpin kanssa. Samoin tapahtui, kun Martin Lopez liittyi Opethiin. Hän vaikuttaa olevan ihminen, joka ei purista turhista. Jenkkikiertue Dream Theaterin kanssa kolkuttelee jo ovella. Kun nousimme lauteille, paikka oli täynnä! Varmaan 15 000 ihmistä oli saapunut seuraamaan meitä. Tämä oli kitaristin ensimmäinen julkinen esiintyminen Opethin riveissä. Naiivisti ajateltuna se voisi kuvastaa sitä, mitä bändillemme on tapahtunut viimeaikoina, musiikillisesti tämä on vedenjakaja-albumimme. Ja täh?. Sinulle sanoitusten tekeminen on aina ollut se viimeisin askel kappaleentekoprosessissasi. En tiedä... Hän on teknisesti parempi soittaja kuin minä. Paketti pysyy silti kasassa. Mikael toteaa olevansa valmis promotoimaan Watershedia, mutta pitkä poissaolo kotoa kävi viimeksi turhankin tuskalliseksi. Faneilta irtoaa paras palaute. Edellistä levyään Opeth kiersi kaikkiaan 19 kuukautta. Nyt tunnen olevani rankempikin addikti. Mainiosti! Juttelin hänen kanssaan jotain kuukausi sitten. (Åke pohtii pitkään) kirjoitin sanat hyvin nopeasti, yhdessä yössä. sitten käväisin hänen synttärijuhlissaan. Lyyrisesti taas... Muutama sata tyyppiä seisoskeli lavan edessä ja mutainen kenttä huusi ankeuttaan. Hän oli iloinen, soittaa taas. Eteenpäin kuitenkin. Jotain on tapahtumassa musiikillisesti
No joo, on minulla kaikki Wigwamit, Tasavallan Presidenttiä löytyy...Piirpaukea. Meillä oli sittemmin puhetta Ihsahnin kanssa, että tulisin vierailemaan jo hänen ensimmäisellä soolollaan, mutta en sitten ehtinytkään omilta kiireiltäni. Niinpä kai, hekottaa viiksiniekka. Vierailit myös Emperor-vokalisti Ihsahnin tulevalla angL-levyllä. Hengasimme tuolloin runsaasti Emperorin kanssa. Puhetta on ollut, mutta en uskalla luvata mitään. Mutta Opeth on bändi, ei minun projektini. Miihkalin puuhanurkka MIKAEL ÅKERFELDTILLE ei tuota ongelmia jakaa aikaansa myös muiden soittoprojektiensa ja levynkeräilyharrastuksen kanssa. Nyt niiden selvittämiseksi pitää hieman taistella. No hei, kamoon... Oikea kummisetä. Kuvailusi perusteella täytyy ottaa haltuun! Moni kitaristifaninne on huudellut nuottikirjojenne perään. Olet voittanut Ruotsin Grammyn (Grammis), myynyt hitollisen kasan levyjä ja kiertänyt maailmaa. Huh, mikä jätkä! Esimerkki: kun kävelimme hotellin käytävällä Mendezin (Martin, basso) kanssa, Mustaine tuli vastaan. Originaalin kansi on niin kolkko, että se on jopa huvittava. Ymmärrän, että joillekin vahvat bändiliiderit ovat punainen vaate. Mutta en oikein osaa kuvi22 INFERNO tella sitä, mikä tekisi minut vielä onnellisemmaksi. Tällä kertaa lyriikat eivät ole mukana kansivihkosessa. Kannesta on olemassa kaksi erilaista versiota. Noh, kyllä se aika pitkälle jatkaa siitä, mihin ep:llä jäätiin. Åkerfeldt höristää korviaan. Minä haluan olla joskus kuin hän: kaikki tulevat juttelemaan hänelle, hän kertoo uskomattoman hienoja tarinoita ihmisille ja on leppoisa kuin mikä. Siihen aikani ei enää riitäkään. En halua päästää tässäkään tapauksessa keskeneräisyyksiä käsistäni. Andreas Hylthén sanoitukset ovat hyvin henkilökohtaisia, joten en halua puhua niistä. Olimme kauhun vallassa! Sitten alkuillasta Dave pamahtaa takahuoneeseen: "Hää-hää!" Keppostelija. Päivä kului epävarmuudessa, ja ihmettelimme, mitä kummaa oikein tapahtui, sillä Martin ei tietysti hipaissutkaan Davea. Vai niin, millaista materiaalia on luvassa. Jos Mikael Åkerfeldt on nyt puolivälissä unelmaansa, lienee tuossa sopivan kuuloinen maali. Inferno_2008_57_5.indd 22 6.5.2008 19:09:16. Hänellä ei oikein ole muita vaihtoehtoja, musiikkia kun rakastaa ja tuntee itsensä terveeksi. Siinä on minun roolimallini. Jos lähtisin kävelemään, Opethia ei enää olisi. Millaista oli kiertää Daven kanssa. Minulla on mahtava bändi, jonka kanssa saan tehdä musiikkia ja kiertää maailmaa soittamassa ihmisille, jotka rakastavat meitä. Lopputulos yllätti jälleen positiivisesti. Niistä ei kuitenkaan tullut yhtenäistä tarinaa, oivallista lähdemateriaalia kuitenkin. Etenkin Wigwam teki, ja tekee edelleen, hienoa musiikkia. En halunnut laittaa sanoituksia luettavaksi niiden henkilökohtaisuuden vuoksi. Et kuitenkaan vaikuta ihmiseltä, joka asettaisi itselleen tavoitteita. Entä onkos myöhempien aikojen finskiprogekolmikko Kingston Wall tuttu. Olet tunnettu myös intohimoisena progemusiikin keräilijänä. Mitä tarkoitat. Olen kyllä kuullut bändistä. Kuvaillessani käytän ilmaisuja kuten "hendrixiaaninen mielipuolisooloilu", "shish kebab -tunnelmat", "ääritekninen soitto" ja kerron henkisissä ambitioissaan ylikeittäneen nokkamiehen itsemurhasta kirkontornista. Sitten meidän huoneeseemme tultiin sanomaan, että Daven käsi oli murtunut, hän ei voi soittaa illan keikalla. Onhan noita tullut hommattua. Mukavia typpejä kaikki. Siellä oli porukkaa Megadethista, Arch Enemystä ja me, mutta kaikilla oli asiaa Ronnielle. Smith on taiteillut Opethillekin jo Still Life -levystä (1999) alkaen. En ota kantaa. mutta silti: olin kuulevinani levyn sanoituksissa jonkinlaisen perheteeman. Kuinka tärkeä osa Bloodbath on muusikonuraasi. Mikäs siinä on puuhaillessa. Meillä on kohta uusi levy tulossa, olemme juuri alkaneet äänityshommat Axen rumpuosuuksilla. Viime kiertueella Opeth saikin soittaa juuri toivomansa kokoisilla areenoilla, sillä se oli osana Megadethpomo Dave Mustainen organisoimaa Gigantour-kiertuetta. Jotkut luulevat että olen "evil" ja diktaattori. Tätä ennen ehdimme julkaista Wacken-liven dvd:llä. Sellainen 10002000 ihmistä vetävä sali on vielä intiimi, ei liian suuri paikka esittää Opethin musiikkia. Ne avasivat silmäni, joten miksi en kirjoittaisi kokemuksistani. Toinen vaikuttava kohtaaminen oli Ronnie James Dion kanssa. Ollessaan Mendezin kohdalla Mustaine taipui kaksin kerroin: "Ai saatanan jätkä, löit minua!" Seurasi hirveä hässäkkä, eikä asiaa auttanut sekään, että kamerat kävivät koko ajan "behind the scenes" -tarkoituksessa. Niitten löytämiseksi tarvitset koodin. Minulla on ihana perhe, joka tukee minua. Onko suomalainen 1970-luvun progressiivinen rock hallussa. Jos tuollaiseen projektiin ryhtyy, se täytyy tehdä kunnolla. Mikael ei vaikuta kovin innostuneelta puhumaan Bloodbathasioista, mutta muistaa kuitenkin mainita, että bändi tulee alkukesästä Suomeen "jonnekin festareille, jonka nimeä ja ajankohtaa ei muista" soittamaan. Åkerfeldtille oli jälleen luonnollinen valinta kääntyä tutun sutiniekan puoleen. Groteskilla tavalla. Tutustuimme, kun Emperor kiersi Anthems to the Welkin at Dusk -levynsä puitteissa. Olen vain "the dude who likes to roll". Olen nyt vanhempi...ja niin, minulla on iso koti, jossa saan asua ja lyhentää perkeleellistä lainaa joka kuukausi! Minulla ei siis mene yhtään hullummin. Osuit melko oikeaan. Mutta mitäpä noista. Voisihan tietysti aina ajatella enemmän rahaa, mutta...hah, kyllä musa ratkaisee. En siis välttämättä kirjoita omasta perheestäni, mutta minua hyvin suuresti koskettaneista sattumuksista, jotka linkittyivät toisiinsa. Jos minulla olisi ollut jokin tavoite menneisyydessä, olisin sen puolivälissä juuri nyt. Onko sellaisia luvassa. Olimme hotellin alabaarissa, ja sinne tuli yhtäkkiä Dio. Sellainen mies on Dave Mustaine. Yksi tärkeä projektinsa, Bloodbath, julkaisi juuri ep-levyn Unblesssing the Purity. Nyt saimme aikataulumme yksiin ja kappaleesta tuli...loistava. Elämässäni on sattunut muutamia asioita, jotka halusin purkaa sanoituksiini. Olet oikeassa. Katsotaan, toteaa kitaristi arvoituksellisesti. Keppos-Taavi Soittopaikoista turistessa Åkerfeldt mainitsee, että keskiluokan areena on ehkä se paras paikka soittaa livenä. Haluan elää päivä kerrallaan. Se ei ole prioriteetti ensinkään, vain harraste muiden joukossa. Oletko koskaan pelännyt, että ihmiset näkevät Opethin "Mikke and the Boysina". Rahaa siihen harrastukseen menee, hittolainen. Originaalissa mies kirjoittaa kirjettä, erikoisversion kansi on tuo kirje itse. Niin. Travis Smith on käytetty mies monen metallibändin kansitaiteen takaa. Sopii minulle... Lauluosuuksiani kuullaan Unhealer-kappaleella. Tällä kertaa nokkamies antoi ohjenuoraksi sanan "eristäytyminen". Alatte askel askeleelta muuttua Tooliksi. Mutta 70-luvun julkaisunsa ovat minulle ne tärkeimmät. Minua se ei kuitenkaan heilauta. Ne tekivät minut haavoittuneemmaksi, osa niistä teki minusta hyvin surullisen. No, laulat isistä, vaimoista, lapsista ja heidän kimuranteista suhteistaan. Olen vain laulaja
Inferno_2008_57_5.indd 23 6.5.2008 19:11:03
Pari edellistä levyä miksannut Peter Tägtgren on heivattu multiin, ja sen myös kuulee. Vihjaan miehelle tässä lehdessä olevasta arvostelusta, jossa Dominion VIII kerää kritiikkiä tasapaksuudesta ja johtajansa umpimielisyyINFERNO destä. j TI Ka TEKS asen taja, perin puur ksellinen is ei jää. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta haluaisin tietää, mitkä ovat tämän kaverin suosikkibändejä, jos hän haukkuu meidät noilla argumenteilla. Ei siellä ollut mitään sellaista kuin me, lähinnä vain jotain hard rockia. Kehitys on kulkenut rehellisesti takapakkia, mutta minähän en valita. tämä Sta al n met äksi yvee death ätöstä h utta kylm sm itä, m peru lipite mie jakaa eco ain R rds I e.se .grav www YR MÖ UDAN HA AVAA VAK ÄÄ T IN G raven kahdeksas pitkäsoitto Dominion VIII juhlistaa yhtyeen kahden vuosikymmenen mittaista taivalta annoksella brutaalia ja vanhakantaista death metalia. Kun me aloitimme, kaikki vain pudistelivat päitään, että nuo jätkät eivät tiedä mitä ovat tekemässä. Mitäpä Ola tuumaat, onko aika ajanut bändistä ohitse, onko Grave nykyään vain itseään toistava tylsimys. to ja ätön , tois u ruum aatio in väsym Taantum gn . Yhtye ei kuitenkaan operoinut Tukholmasta käsin, vaan Gotlannin saarella sijaitsevasta Visbystä. Jutusteluni kitaristilaulajan ja ainoan alkuperäisjäsenen Ola Lindgrenin kanssa käynnistyy pienimuotoisella asennekatsauksella. Niinpä niin, Ola arvostaa juurikin vanhojen oppien toistamista korkeintaan pienin muutoksin. Mantereesta eristyksissä oleva pieni 20 000 asukkaan kaupunki ei omannut Olan mukaan kummoistakaan skeneä. Graven ideana on perinnetietoisen deathin puurtaminen, eikä hihhulointia suvaita. Aluksi tämä piti paikkansa, mutta homma muuttui 24 Inferno_2008_57_5.indd 24 6.5.2008 19:30:41. Varmaankin Slipknot, HIM ja In Flames, sillä se selittäisi, miksi hän ei osaa arvostaa vanhaa kuolojyrää tekemässä uudella levyllään sitä samaa, mitä se on tehnyt alusta asti. Osa jättää, mutta ottajiakin riittää, vaan siirtäkäämme kelloja hieman taaksepäin... Ja alussa oli ruumis Grave edustaa ruotsalaista klassista kuolometallia siinä missä Dismemberin ja Nihilistin kaltaiset legendatkin. Soundeissa on rosoa, ruumista ja vanhoista kiekoista muistuttavaa alkukantaista henkeä. Saldoksi komea ykkönen. n laise uotsa nyt r Reg h KUVA e on kinen I Grav oka on te ne s ri Ko teet. Päinvastoin, kyllä taas lähtee ja murisee
Inferno_2008_57_5.indd 29 6.5.2008 19:31:16
Yhtye kyllä tunnetaan ulkomailla hyvin, mutta suurilla kiertueilla pääesiintyjän titteli menee edelleen jollekin toiselle alan edustajalle. Lienee siis turha arvuutella, päätyivätkö nämä myös yleisön osalta pitkälti tyrmätyt tekeleet Night Eternalille. Mikä Moonspellin kohdalla on mielenkiintoista, vaihtelevuutta ei yhtyeen historiasta puutu. Puhuimme musiikista paljon keskenämme, mutta emme suinkaan istuneet treenikämpällä pohtimassa, miten monta musiikillista aluetta meidän pitäisi seuraavalle levylle vallata. Lopullisella levyllä niistä on jäljellä vain yhdeksän, joten kolme potentiaalista kappaletta ei koskaan nähnyt päivänvaloa. Ennakkokuuntelutilaisuudessa soitettiin kaikki kaksitoista ehdokasta uusimmalle albumille. Halusin jatkaa samankaltaista linjaa Memorialin kanssa, sillä artistin näkökulmasta tuotantomme on ollut melko vaihtelevaa ja poukkoilevaa. Haluan enemmän tasaisuutta. Nyt pyrin toimimaan ainoastaan kuuntelijana. Sin/Pecado (1998), The Butterfly Effect tai Darkness and Hope eivät kuulu tähän kastiin, sillä emme pidä niitä kovin hohdokkaina. Uudella levyllä ei mennä liian kauas Memorialista (2006), ja juuri tästä yhtyeen toinen kitaristi Pedro Paixao pyrki henkilökohtaisesti pitämään kiinni. Näin näkee Moonspellin vokalisti Fernando Ribeiro yhtyeen jokaisen levyn matkan. ortugalilainen Moonspell liikkuu yhä undergroundin ja mainstreamin välimaastossa. TEKSTI Evelin Kask I KUVAT SPV I www.moonspell.com N LLASTA... ...ja päättyy tuntemattomaan. Tämä järjestely tehtiin Pedron mukaan siksi, että kokonaisuus saataisiin kuulostamaan tiiviimmältä. 30 INFERNO Inferno_2008_57_5.indd 30 6.5.2008 19:31:26. Haastavin prosessi oli koota merkittävimmät hetket Moonspellin historiasta. Kuuntelija ei uskoakseni tule ajatelleeksi asioita kuten mihin kohtaan olisi hyvä laittaa viulua tai mihin kohtaan sopisi tällainen kitarariffi, joten en halua olla huolissani sellaisista asioista. Niitä ei kaivettu ensimmäisen ja ainoan kuuntelukerran jälkeen esille helposti, mutta onneksi jututettavana ollut Moonspell-jäsenistö oli perillä tekemisistään ja ennen kaikkea valmiina kertomaan niistä uteleville pullaposkitoimittajille. kaikki alkaa P Kolmas persoona Night Eternal on tasapuolinen levy, jolla vaikuttavat yhtyeen historiasta huolella valitut musiikilliset ajanjaksot. Tanskan Århusiin lennätettiin eräänä tammikuisena päivänä toimittajia pohtimaan Moonspellin yhdeksännen levyn saloja. Vaikka levyn valmisteluille ei jäänyt kovin paljon aikaa ja Night Eternalilla on kuultavissa ennemminkin jokaisen jäsenen omaa, henkilökohtaista kuin bändin yhteistä kädenjälkeä, ei se ole lainkaan huono homma. Moonspell ei ole osoittanut suurempaa kiintymystä vuonna 1999 ilmestyneeseen The Butterfly Effectiin eikä liiemmin sitä seuranneeseen Darkness and Hope -levyyn (2001)
Minusta on hyvä, että musiikkimme ja valintamme panevat ihmiset miettimään, sillä mielestäni ihmiset eivät mietiskele tarpeeksi, tuumaa Fernando tyynesti. Hevi on heviä, ja sillä siisti. Within Temptationista Lacuna Coiliin he kuulostavat kaikki liian teatraalisilta. On siis luonnollista, että moni fani ja kriitikkokin odotti jatkoksi suoraviivaista ja aggressiivista albumia. Ehkä yksi Moonspellin suurimmista vahvuuksista onkin se, että sanoituspuolesta ja laulutulkinnoista vastaavalla henkilöllä on tällainen, ei ehkä sittenkään niin yleistynyt käsitys musiikista tai ainakaan metallimusiikista. Meidän skenemme on kuollut jo aikapäiviä sitten, kohdataan faktat! Samael kamppailee itsensä kanssa, ja Katatonia ei olekaan maailman paras bändi. INFERNO Taide ja musiikki Night Eternalin ehdoton hittipotentiaali Scorpion Flower on tunnelmallinen duetto Fernandon ja Anneke van Giersbergenin välillä. He ovat kuitenkin tykkäävinään siitä. Minusta se kuulostaa paremmalta kuin tavanomainen goottivaikutteinen kappale. Edes kaikkien metallifanien mielestä tämäntyyppinen musiikki ei ole taidetta. Hän on erilainen kuin muut skenen naiset. Scorpion Flower olisi periaatteessa voitu nauhoittaa kenen kanssa tahansa, sillä meillä on tänä päivänä jo melkoisesti valinnanvaraa. Yleisö on tietysti hyvin tärkeä, mutta toisaalta ihmisten on ymmärrettävä, ettei ole heidän käsissään, mitä yhtye soittaa tai miltä se kuulostaa. Se on kuitenkin melko pitkä aika istua paikallaan ja keskittyä. Se on siellä, koska se tuntuu meistä hyvältä niin. Lopullinen biisilista käy järkeen, selvittää vokalisti. Valitsemme asioita, joilla kunnioitamme Moonspellin kokonaisuutta, kertoo Pedro. Kun viimeinen tuomio on langetettu, olen varma, että monet pitävät Night Eternalista hyvin paljon. Häneltä sujuu tä- 31 Inferno_2008_57_5.indd 31 6.5.2008 19:31:46. Teille toimittajille se on ehkä tuttua ja lähes pakkopullaakin, mutta minulle 70minuuttinen albumi alkaa olla jo aikamoinen haaste kerralla nieltäväksi, vaikka kuuntelisin kuulokkeilla. " Minusta on hyvä, että musiikkimme ja valintamme panevat ihmiset miettimään, sillä mielestäni ihmiset eivät mietiskele tarpeeksi." Jos haluan kuunnella koko albumin kerralla putkeen, kuuntelen mieluummin albumia, joka on kymmenkappaleinen ja noin 40 minuuttia pitkä mutta sisältää ne parhaimmat hetket. En minä tiedä, onko tekemämme ratkaisu oikein vai väärin, mutta mielestämme se on sopiva. Eikä mitenkään itsetarkoituksellisesti, vaikka levyltä löytyykin jokaiselle ehkä jotakin. Moonspellistä on tullut suurempi kuin meistä. Jumalauta, en minä ainakaan kuuntele levyä niin, että jos muiden mielestä levy on hieno, minunkin mielestäni se on hieno. Kappale on kaunis, se täytyy myöntää, ja vaikka Anneke tuntuu hyvin luonnolliselta valinnalta Moonspellin uuden albumin vierailevaksi tähdeksi, on kuitenkin tiedusteltava syitä hänen valintaansa. Varhaistuotannon uudelleenäänitys, vuonna 2007 nauhoitettu Under Satanae, sekä aikaisempi täyspitkä Memorial puskivat Moonspelliä selvästi rankempaan ulosantiin. Kun puhun taiteesta metallimusiikissa, ihmiset ovat ihan, että mitä vittua sinä oikein selität. Night Eternal on levymme toinen kappale. Emme mieti jäsenistön henkilökohtaisia mieltymyksiä. Tämä on yhdeksäs albumimme, minusta meidän ei tarvitse kumarrella mihinkään suutaan tai selitellä tekemisiämme. Miksikö. Se on aitoa. Kuuntelija saa albumista eheän kuvan sillä, että yhtye osaa järkevästi tiivistää. Koska haluan kuitenkin kuulla levyn kerralla, arvostan sitä, että se on lyhyempi. On pelkästään positiivista, että Night Eternal kääntää esille Moonspellin varhaisemman tuotannon raavaan kyljen, mutta tuo esille myös sen melodisemman puoliskon. Meillä ei mene musiikkibisneksessä huonosti, mikä johtuu siitä, että olemme erilaisia, ei siitä, että "kuulumme jo skeneen". Nykypäivän ihmiset tykkäävät kuunnella monenmoista musiikkia, ja he saattavat miettiä jonkun yhtyeen kohdalla, että onko tämä tosiaan näin iso bändi, miksi helvetissä. mäntyyppinen musiikki luonnostaan. Se on ikään kuin kolmas persoona, ja kaikki musiikilliset päätökset mitä teemme, ovat yhtyeen valinta. Moonspell olisi hyvinkin voinut vajota alas tekemään niitä asioita, joita yleisö tahtoo kuulla, mutta me emme halunneet sitä. Millä perustein kappaleita sitten tiputeltiin pois. Fernando mieltää musiikin taiteeksi, ja taiteilijalla on vapaat kädet toteuttaa visioitaan haluamallaan tavalla. Taide antaa vapauden kehittyä sellaisiksi kuin haluamme. Ei meillä ole syytä siihen. Kun keksin Anneken, kaikki olivat heti, että totta kai! Hän tuli mieluusti mukaan ja teki aivan mahtavaa työtä. Lisäksi Annekella on paljon tekemistä kanssamme, hän on samanhenkinen, olemme keikkailleet yhdessä The Gatheringin kanssa vuonna 1996, liikumme samoissa piireissä... Minulle musiikki on musiikkia ja osa taidetta, miksi ei siis myös metallimusiikki. Anneke on hyvin lahjakas ja luova, hän teki erittäin hienoa tulosta. Totta kai toivomme, että meistä pidetään, mutta haluamme, että meistä pidetään sellaisina kuin todella olemme. Tällaiset duettokappaleet ovat tänä päivänä yleisiä, mutta minusta Scorpion Flowerissa on hyvin paljon kyse myös jostain muusta. Ei lainkaan sellainen tyypillinen naisvokalisti, kuvailee Fernando mielissään. Anneken valitsemisen tärkein syy oli, että hän on aidon kuuloinen
Muistan erään tshekkiläisen toimittajan, hän ei ollut saanut promoamme ja olimme tekemässä puhelinhaastattelua. En tiedä lainkaan, mitä he odottavat varmaankin jotain tunnelmallista, ehkä... Ainakin minulle hommassa tulee olla jotain perää, jokin idea. Mikä oli yllättävää, maalaus oli tunnelmaltaan hyvin rauhallinen. Sävelsimme spontaanisti, tavallaan, sillä Moonspellissä on aina se puoli, ettemme voi 32 INFERNO Inferno_2008_57_5.indd 32 6.5.2008 19:31:50. Mielenkiintoista! Niin, ja entäs sitten se, kun eräs toimittaja soitti New Yorkista! Hän kuulosti tosi surulliselta, ja kysyin, mitä on oikein tapahtunut. Vai pystyykö. joka poltetaan Raamatussa moneen kertaan mistä milloinkin syytettynä olisin jo aikapäiviä sitten heittänyt kyseisen kirjan kaatopaikalle." Yhtye joka tekee hommaa sydämellä ei pysty kontrolloimaan menestystä. Levyn nimi, Night Eternal, tulee siitä, kun luin lehdestä eräästä amerikkalaisesta taidemaalarista, joka oli maalannut teoksen maailmanlopun jälkeisestä näkymästä. Päädyimme kuitenkin syystä tai toisesta tekemään haastattelun, en muista miksi, ja hän alkoi kysellä minulta, miten monta ihmistä Century Medialla on oikeastaan töissä (naurua). Jos levyn nimeen pureudutaan, loputtoman yön kynnyksellä ei voida kovin iloisesti. Pidän Raamattua aivan käsittämättömänä, vapautta vastaan taistelevana teoksena. En tietenkään toivo, että maailma loppuisi... Taidekriitikko Walter Pater kirjoitti aikoinaan 1800-luvulla arvion Mona Lisa maalauksesta, ja halusin sanoa saman kuin siinä; vertaus naiseen ja maahan, kipu, kärsimys, syntymä... Kaikkea sitä, tuumaa Fernando hyväntuulisesti ja nostaa viinilasin loppusoinnun merkiksi. Yhtä maan kanssa Tunnemme Fernando Ribeiron miehenä, joka ajattelee. Memorial oli ehdottomasti albumi, joka iski skeneen. Teimme aikoinamme Wolfheartin, ja kukaan ei pitänyt siitä. Kerrankin näin. Minusta olisi erittäin vaikea keksiä artisteille kysymyksiä, jos olisin toimittaja, tuumaa Fernando salaattinsa äärellä. Night Eternal kertoo osittain siitä, mitä tulee tapahtumaan. Kuuntelin Björkin Vespertine-albumia, ja siinä on upea musiikki ja aivan mielettömän hienot vokaalit, paljon islantilaista tunnelmaa. Tämä ei ole mikään tyypillinen konseptialbumi. Näin sattumalta myös An Inconvenient Truth -elokuvan (käsittelee ilmastonmuutosta, toim. Tietysti nykyään ajat ovat erilaiset, mutta jos mennään esimerkiksi uskonnollisiin perinteisiin, on järjetöntä, mitä naisten varalle on keksitty. Kerroin hänelle, että ehkä olisi fiksumpaa lykätä haastattelua, sillä olisi suotavaa, että hän kuulisi levyn ensin. Kun tshekkiläiset fanit sitten ostavat musiikkilehden ihan mielissään Moonspellin haastattelusta, heti ensimmäisellä aukeamalla kerrotaan, että Century Median päätoimistossa työskentelee kolmekymmentä ihmistä... Scorpion Flower ja Dreamless ovat tätä linjaa. Ainakaan nyt, meillä on nimittäin festarit jo buukattuna, haha! "Jos olisin nainen "Pehmeä vai kova hammasharja?" Siirrymme äänittäjä-miksaaja Tue Madsenin studiosta herran kotitalon ruokasaliin pitkän pöydän äärelle aterioimaan, ja vaikka haastatteluaikamme on umpeutunut jo pitkän aikaa sitten, vastailevat yhtyeen jäsenet ruokailun aikana ja sen jälkeen mieluusti esitettyihin kysymyksiin. Mistä Night Eternalissa on siis kysymys. Emme odottaneet sitä; me vain teimme albumin ja ajattelimme, että hitto, tämähän on hyvä! Askel askeleelta pääsimme pällistelemään lehtiin ja arviot olivat hyviä, soitimme hyvillä festivaaleilla ja vastaanotto oli kiitettävä. He ovat levottomia ja hermostuneita, mutta samalla uteliaita ja innostuneita, hymyilee Fernando. Yhtäkkiä se olikin ug-mestariteos! tehdä musiikkia ihan päättömästi. Puhuimme siitä. huom.), ja vaikka olen aina ollut tietoinen näistä tapahtumista, elokuvan jälkeen olin entistä tietoisempi. Me teemme musiikkia, julkaisemme sen ja pidätämme henkeä. Kiitos lukemilleni kirjoille ja kuuntelemalleni musiikille tulin oitis tietoiseksi siitä, että halusin osaksi albumia pakanallisen naiseusteeman. Moonspellin kaikki levyt ovat pitkälti konseptialbumeita, joissa teema kannattelee kuuntelijaa läpi levyn. Hän kertoi, että hänen kissansa oli kuollut viime yönä. Ja vaikka tämä kuulostanee ylenpalttiselta paskanjauhannalta, hänen teksteissään vilisee viisauksia ja loppuun mietittyjä lauseita, ajatuksia niin omasta päästä kuin kirjallisuudesta. Ei sitä voi kontrolloida, vaikka toki toivomme, että voisi! Moonspell on ennalta arvaamaton yhtye, ja fanimme tietävät sen. Ei ehkä meidän elinaikanamme, mutta ihan varmasti vielä tulevaisuudessa. Jos olisin nainen joka poltetaan Raamatussa moneen kertaan mistä milloinkin syytettynä olisin jo aikapäiviä sitten heittänyt kyseisen kirjan kaatopaikalle. Aloitin tutkimukseni lukemalla ja etsimällä kirjallisuutta maan ja naisen välisestä suhteesta. Ja siis, sehän on helvetin surullista, mutta en voinut olla jälkeenpäin naureskelematta asialle. Kaikki alkaa jokaisen albumin kohdalla aina nollasta, sillä me emme laske yleisön, median tai skenen sympatian varaan. Albumi tuo esille hyvin voimakasta, maanläheistä voimantunnetta
Inferno_2008_57_5.indd 33 6.5.2008 19:31:55
Olet vähän etuajassa... Useimmille ihmisille ne olivat parhaita aikoja. Nykyään on niin kovin monta metallibändiä... Kyllähän silloin hyvääkin tavaraa tuli ulos, mutta... Kello on täällä nyt puoli yksi, mutta minä olen yhä "living after midnight"! Aloitetaanko? Vanhoina hyvinä aikoina Aloitetaan. Pakko kuitenkin kysyä: onko kaltaisenne vanhan koulun hevin esittäminen haasteellista nykypäivänä, kun alalajeja on ties kuinka monta ja old school on, no, vanhaa. Puhelimen soidessa toimittaja on vielä puoliunessa. Miksi vanhat ajat ovat niitä hyviä aikoja. Ennen kuin kuitenkaan mennään ennustuksiin ja tutkitaan Nostradamusta, luokaamme katse hetkeksi menneisyyteen. 90-luvun alussa musiikista tuli nopeampaa ja aggressiivisempaa, monimutkaisempaa ja ei-niin-helposti sulatettavaa. Mutta totuus on, että se musiikki oli hemmetin hyvää ja vaatii aikamoista päihittämistä! Solisti on samoilla linjoilla ja arvelee nuorempien bändien olevan itse asiassa vanhoja konkareita kovemmassa asemassa: On varmasti erittäin vaikeaa olla jossain nu-metal-bändissä. He ovat nyt valmiita katsomaan taaksepäin ja löytämään sieltä niitä arvokkaita, laadukkaita juttuja, joiden olemassaolosta he eivät ennen tienneet. No minä jo ihmettelenkin, miksi sinulla olisi Suomessa Englannin suuntanumero. Kun me aloitimme, olimme ainoita. On, mutta olet soittanut Lontooseen. Tässä tapauksessa "menneisyys" ulottuu vuosikymmenien taakse, ja matkan varrelle on kertynyt viisitoista studioalbumia sekä monen 34 INFERNO monta mutkaa ja kuoppaa. Kyllä minä koen sen haasteellisena, tietyssä mielessä, Downing myöntää. Sitä eksyy helposti, ellei omaa kuria ja uskomusta omaan ainutlaatuiseen suuntaansa. Eikö Suomessa kello ole vielä yhdeksän. Minä olen Phoenixissä, Arizonassa... Olemme vain siinä pisteessä, jossa nuorempikin väki on aikuistunut ja kypsynyt. En tiedä, minkä ikäinen olet, mutta minä vartuin 60-luvulla, katsos. Pahoittelen väärinkäsitystä, tämä on tätä heavy metal -elämää. "Niittimetallia" ja niin edelleen. Niin, sinähän olet vielä hyvin nuori! No, silloin 80-luvulla oli paljon Inferno_2008_57_5.indd 34 6.5.2008 19:32:01. Sinä tarvitset varmasti kupin teetä ennen kuin voimme aloittaa. He yhdistävät musiikin huippuhetket omiin huippuhetkiinsä, tarjoaa Downing. 27. TEKSTI Riitta Itäkylä I KUVAT SONY BMG I www.judaspriest.com Judas Priestin uusi tuotos on teemalevy, joka koostuu kahdesta näytöksestä, yhdeksästä kohtauksesta ja 14 kappaleesta. En vieläkään tiedä, kuinka vanha sinä olet... Tarjonta jatkuu niin kauan kuin kysyntää riittää, mutta miksi sitä riittää vielä vuonna 2008. Nyt bändejä on tuhansia. Niillä on, jos ei nyt paineita, niin ainakin houkutus joutua väärille teille ja hämmentyä koko meiningistä. "Ehkä esirippu laskeutuu tämän näytelmän jälkeen, kuka tietää", legendat kommentoivat. T oisin kuin Judas Priestin uuden teemalevyn päähenkilö Nostradamus, Rob Halford ei ole selvännäkijä. Judas Priest kuitenkin porskuttaa edelleen. Onhan näitä alalajeja ollut jo pidemmän aikaa. Mutta onhan se niin, että nykyään kuulee vitsiä ja ihmiset naureskelevat 80-luvun tukkabändeille ja koko glamtouhulle. Puolisen tuntia myöhemmin puhelin soi taas. Bändin jäsenet lähestyvät kuudenkympin ikää, mutta uutta levyä pukkaa ja nöyryys yhdistyy anteeksipyytelemättömään tiedostamiseen Judas Priestin asemasta metallin historian sivuilla. Arizonan yöstä kantautuu kohtelias anteeksipyyntö Lontoon aamuun. Halford ja toinen haastateltava, kitaristi KK Downing kuuluttavat useaan eri otteeseen musiikin ajattomuutta ja "hevimetallin voimaa"
INFERNO 35 Inferno_2008_57_5.indd 35 6.5.2008 19:32:07
Vinyyleiden ja kasettien kanssa ei niin vain voinut skipata biisejä. Lisäksi hän oli todella mielenkiintoinen kaveri, hänhän esimerkiksi esitti toiveen, että hänet haudattaisiin pystyasentoon. Olemme ylpeitä siitä, että kunnianhimomme on tallella ja vaadimme itseltämme aina lisää. Joskus asiat sujuvat helpommin, välillä joudut karille, mutta kaikki on mielenkiintoista. Siinä on yksi selkeä rinnastus hänen ja Judas Priestin sekä hevimetallin välillä. Kaikki riippuu siitä, millainen olet yksilönä. Potkua kiikkustuoliin. Oli kyseessä sitten levynteko tai kiertueet, oma elämä on laitettava peliin." Kitaristi väittää joka ikisen levyn olevan omalla tavallaan ajaton, mutta Halford on varovaisempi. Pepperimme. Tulit kotiin uuden ostoksesi kanssa, sammutit valot ja annoit musiikin kannatella mukanaan. Tilanteet, joihin Halford viittaa, käsittävät niin läheisten kuoleman ja menetyksen aiheuttaman surun kuin Nostradamuksen urallaan kohtaaman epäluulon ja vihan. Inferno_2008_57_5.indd 36 6.5.2008 19:32:09. Miehet näkevät metallin ja Nostradamuksen välillä yhteyden, jonka "metallikansa" kuulemma ymmärtää. Koko Judas Priestin ura on yksi pitkä matka, jonka kaikki osaset liittyvät toisiinsa. Oli kyseessä sitten levynteko tai kiertueet, oma elämä on laitettava peliin. Downing on samaa mieltä. Musiikki oli syvällinen kokemus. Moni niistä tilanteista, joihin Nostradamus elämässään joutui, ovat hyvin samankaltaisia ja tuovat esiin samankaltaisia tunteita kuin me kaikki käymme elämässämme läpi. Sad Wings of Destiny, ilman muuta. Se hänessä juuri onkin niin kiehtovaa, voit sulatella niitä juttuja mielessäsi ja tulla sitten omaan johtopäätökseesi. Mielestäni hänen elämässään on paljon metallielementtejä, siis siinä mielessä, että metallissa me käsittelemme paljon esimerkiksi vaikeuksien ylipääsemistä, oman identiteetin puolustamista niiden edessä, jotka eivät ymmärrä tai jotka hyökkäävät meitä vastaan. Kitaristi naureskelee muusansa ajatuksenjuoksulle. Otetaan vaikka henkilö, joka on ateisti. Minulle yksi semmoinen kokemus oli esimerkiksi Hendrixin Electric Ladyland. Sillä on oma paikkansa, me loimme sillä levyllä jonkinlaisen "metallitaian". Monet taiteilijat ovat avarakatseisia tällaisten asioiden suhteen. Aika funky äijä, vai mitä! Kumpikin haastateltavista sanoo löytävänsä Nostradamuksesta jotakin, johon voi samastua. Kai se vaan on niin, että ympäri käydään ja yhteen tullaan, hän päättää hekotellen. Se on tarkoitettu kuunneltavaksi yhteen menoon, hän jatkaa. He ymmärtävät, ettei Judas Priestistä voi puhua ilman viittauksia taaksepäin. Mutta, tämä onkin homman pointti: vuori on yhä yksi ja sama, ei se ole miksikään muuttunut! Tämä on kuin elämä itsessään, eikö niin? "Judas Priestin ura on yksi pitkä matka, jonka kaikki osaset liittyvät toisiinsa. Tai ei mitään. Hänen tulkintansa eroaa suuresti sellaisen henkilön mielikuvista, joka uskoo henkisiin asioihin, kummituksiin, ufoihin tai mihinkään senkaltaiseen. Kolme ihmistä kiipeää korkeaa vuorta pitkin, ja kun he saapuvat sen huipulle, tapahtuu seuraavaa: yksi heistä nukahtaa, toinen pelkää ja kolmas on ihmeissään. Vastoinkäymiset ja onnettomuudet ovat totta kai tuttuja meille kaikille, mutta miehen ennustukset puhuvat monimutkaisempaa kieltä. Musiikillisesti hän tarjoaa myrskyisiä tunteita ja luvan leikitellä fantasian kanssa, mutta yhteistä löytyy myös henkilökohtaisemmalla tasolla. Kuinka kirjaimellisesti sinä luet Nostradamuksen raapustuksia, Rob Halford. He eivät ole kyynisiä, koska on vaikeaa luoda esimerkiksi musiikkia, jos tarkastelee maailmaa ja asioita mustavalkoiselta kantilta. Runot ovat jopa niin mystistä luokkaa, että niiden voidaan tulkita tarkoittavan kaikkea. Emme tyydy vähempään. Tämmöisten kysymysten esittäminen on mielenkiintoista, ja sama pätee hyvin ennustuksiin uskotko niihin vai et. Itse luen paljon meditaatiokirjallisuutta, ja minulla on yksi meditaatio, joka sopii tähän hyvin. Kysyn herroilta, mikä Priest-levy on säilynyt parhaiten ajan hampaan puremilta. Vuoren huipulla Halfordin ja Downingin mukaan Nostradamuksessa on jotakin yleismaailmallista, joka ylittää kulttuuri- ja kielimuurit. Jos soitat saman kappaleen kolmelle eri ihmiselle, saat aikaan kolme erilaista ajatusta tai tunnetta. Van Halen, Mötley Crüe ja kaikki... Kymmenen vuoden kuluttua esitämme yhä Nostradamus-levyä kokonaisuudessaan livenä, olemme silloin juuri sopivassa iässä, visioi puolestaan KK Downing. Halusimme tehdä tämän levyn vanhalla metodilla. Judas Priest on aina perustunut pitkälti fantasiaan, ja olemme ennenkin kysyneet, mikä on totta, mikä ei. hyvää musiikkia, kitaristi vakuuttelee. hevimetallin läpi siivilöitynä. 36 INFERNO KK Downing ja Rob Halford näkevät vuorenhuipulta nimeltä Judas Priest samankaltaisia maisemia. Menneisyydestä kun löytyy sittenkin asioita, joita on hyvä verestää nykyajan hektisyyden keskellä. Se on yksinkertaisesti legendaarinen levy, meidän oma Sgt. Kun katson taaksepäin Judas Priestin uraa, näen, että selvisimme kaikesta ja olemme yhä vahvoja. Hieno kysymys, ja jos kysyt samaa viideltä eri ihmiseltä, saat varmasti viisi erilaista vastausta. Kuka uskoo, kuka ei; Rob Halford kokee erilaiset lähestymistavat mielenkiintoisina ja ryhtyy kartoittamaan ihmisten välisiä eroja. Toimittaja vaatii muistelemaan menneitä kuin kyseessä olisi kauan kadoksissa ollut iäkäs bändi, jonka nahkatakin hihoista ei enää uusia ässiä voi löytyä, mutta herrat Downing ja Halford eivät vaikuta loukkaantuneilta. Ja mikä on elämän pointti, jos matkan varrella ei tule vastaan minkäänlaisia vaikeuksia tai ongelmia. Soittaakseen musiikkia tarvitsee rikkaan mielikuvituksen, laulaja toteaa, ja siirtyy filosofiselle linjalle. Ja nauraa makeasti päälle. Pappi ja Profeetta Nostradamus oli varsinainen hevari, kuuluu KK Downingin tulkinta vuonna 1566 kuolleesta ranskalaisesta lääkäristä. Tämä pätee myös faneihimme, he voivat kaikki tulkita asian kukin omalla tavallaan. Ihmiset puhuvat siitä yhä ja toimittajat käyttävät sitä viitekehyksenä. Ei siellä mitään piilotettua sanomaa niinkään ole, mutta kyseessä on ikään kuin dokumentti yhden historiallisen miehen elämästä... Kuten KK Downing asian ilmaisee: Ennen vanhaan ihmiset ostivat levynsä harkitusti ja keskittyivät niihin. Mutta näinä päivinä ihmisten keskittymiskyky on herpaantunut ja levyjä kuunnellaan kuin marjoja poimien, sattumanmukaisesti ja nopeaan tahtiin
Mutta se on pakko tehdä niin. Muistelemme sitä aikaa yhä erittäin tunteellisesti, laulaja myöntää. Levyllä on kappale nimeltä Persecution. Sen sijaan, että vanhemmat olisivat kantaneen vastuunsa, he syyttivät varautumattomia muusikoita, jotka INFERNO 37 Inferno_2008_57_5.indd 37 6.5.2008 19:32:11. Kirjoi- tan sanoitukset ollessani täysin yksin, ja tämä on hyvin eristäytynyt tapa työskennellä. Mutta asian kamalin puoli oli kahden nuoren elämän menettäminen. "Halusimme saada aikaan oikean musikaalin, ensimmäisen todellisen metallioopperan." Poikien vanhemmilla oli takanaan viisi avioeroa ja heidän perhe-elämänsä oli täysin irtonaista, KK Downing selittää. Luenko liikaa rivien välistä, vai onko maanpaossa elävän ennustajan ja ulkomaailmasta eristäytyvän taiteilijan välillä jonkinlainen yhteys. Siispä hevilevyt soimaan väärinpäin ja eikös siellä Rob Halford laula "do it, do it". Kun teemme musiikkia ja kirjoitamme biisejä, on vain me kolme minä, KK ja Glenn (Tipton, kitara). Halfordin äänessä on tyyntä surumielisyyttä hänen viitatessaan 1980luvun lopun mediasirkukseen. En usko voivani samastua siihen henkilökohtaisella tasolla, mutta se oikeudenkäynti, johon meidät vedettiin mukaan... Tietenkin. Kahden nuoren Priest-fanin itsemurha vaati syntipukin, ja aivan kuten Nostradamuksen voidaan sanoa ennustaneen ties mitä Ranskan kuninkaan kuolemasta Hitlerin nousuun, myös musiikista voidaan löytää käteviä selityksiä ikäville tapahtumille. Judas Priestin solisti ja sanoittaja ryhtyy miettimään luomistyön todellisuutta omasta näkökulmastaan. Hän oli taiteilija, Rob Halford vahvistaa. Judas Priestillä ja Nostradamuksella on muutakin yhteistä kuin vetäytyminen omaan yksinäisyyteen luomisen nimissä. Selvä kehotus, ei ostamaan lisää Priest-levyjä, vaan itsemurhaan. Otan puheeksi kappaleen nimeltä Exiled, jonka sanoitukset ("...the passion inside me has left me to bleed") eivät heti ensimmäisenä tuo mieleen lääkärinä elantonsa ansaitsevan sieluntuskia. Se, mitä tapahtuu, on täysin kaikkien niiden miljoonien fanien ulottumattomissa, eivät he tiedä, mitä me puuhaamme. Hän loi uusia asioita omalla tavallaan ja lukitsi itsensä huoneeseensa päiväkausiksi päästäkseen jonkinlaiseen mystiseen olotilaan tai transsiin. Jälkiviisaushan suo lohtua, ja selitys nuorille kuolemille oli löydettävä vaikka väkisin. Kyllä sillä on selvä yhteys taiteilijan eristäytymiseen. Ensinnäkin oli hirvittävä vääryys hyökätä meitä vastaan. Minun on voitava vetäytyä yksinäisyyteen voidakseni tutkia sieluni sisimpiä ja saadakseni musiikkiin oikeanlaisen tunnelatauksen. On pakko eristäytyä
www.ankkarock.fi 2.-3.8.20 08 008 Lauantai 2.8.2 HIM · KENT (SWE) · THE HIVES (SWE) TIGER ARMY (USA) · W.A.S.P. (USA) · HANOI ROCKS KOTITEOLLISUUS · AMORPHIS · SCANDINAVIAN MUSIC GROUP MOKOMA · VON HERTZEN BROTHERS · 2008 Sunnuntai 3.8. OPETH (SWE) · APOCALYPTICA · PMMP SOILWORK (SWE) · VOLBEAT (DEN) · KAMELOT (USA) SONATA ARCTICA · DISCO ENSEMBLE · APULANTA LAURI TÄHKÄ & ELONKERJUU · ISMO ALANKO TEHOLLA POETS OF THE FALL · Lippujen hinnat: Lauantai 50e, sunnuntai 40e, 2-päivää 75e Liput myynnissä Ankkarockin nettisivuilla sekä kaikissa Tiketin ja Lippupalvelun toimipisteissä. Inferno_2008_57_5.indd 38 6.5.2008 19:32:14
Jokainen kappale vie tarinan juonta eteenpäin ja eri elämänkäänteet esitellään uskollisen tarkasti kronologisessa järjestyksessä. Miksi, miten se on mahdollista. Minne seuraava matka johtaa? Solisti johdattaa keskustelun suvereenisti takaisin tähän päivään ja haastattelun varsinaiseen syyhyn vastaamalla omaan kysymykseensä: Uudessa levyssä on kyse nimenomaan tästä. Kynän on katsottu olevan miekkaa terävämpi sekä 1500-luvun Ranskassa että 1900-luvun USA:ssa. Halfordin mukaan kyseessä ei kuitenkaan ole vanhan kierrätys uudessa paketissa. Vaikeudet haasteina Idea itse päähenkilöstä ei syntynyt niinkään kristallipallojen tai muun mystiikan avulla. Enpä usko, että kukaan meistä osasi ennustaa yhtään mitään. Oli itse musiikista mitä mieltä tahansa, varmaa on, että bändi haluaa kuuntelukokemuksen olevan keskittynyt ja yhtenäinen: Nostradamus on tupla-albumi jaettuna teatraalisesti ensimmäiseen ja toiseen "näytökseen". Ajatus luoda teemalevy edesmenneen enteidennäkijän elämästä syntyi varsin maanläheisesti lihaa ja verta olevien ihmisten realistisista tulevaisuudensuunnitelmista. Toisaalta oli helpotus, että kyseessä on todellinen henkilö, josta on saatavissa laajalti tietoa, mutta samalla oli aikamoinen haaste kertoa jonkun elämästä musiikin ja sanoitusten kautta. Entä kynämies Halford uskalsitko visioida bändin tulevaisuutta silloin aikoinaan, kun ensimmäistä kertaa tartuit mikrofonin varteen. Nostradamus tuskin ennusti itselleen näin mahtipontista elämäkertaa. Erillisiä viestejä kuhunkin kappaleeseen. Esiripun noustessa ja ensimmäisen kappaleen käynnistyessä tulee heti selväksi, että panokset ovat korkealla. Levy on runsas puolitoista tuntia kestävä matkaopas Nostradamuksen maallisen vaelluksen pääpiirteisiin ja huippukohtiin. Joten se kohu saa minut yhä surulliseksi ja vihaiseksi. Tavoitteena oli saada levylle kokonainen elämäntarina, mitä emme ole koskaan ennen tehneet... Judas Priest on metallibändi, joten halusimme tehdä metallilevyn. Kun päätös oli tehty, ryhdyimme tuumasta toimeen. Kaikki ne lisukkeet, jotka kuulit levyllä, ne ovat meidän pyrkimyksiämINFERNO 39 Inferno_2008_57_5.indd 39 6.5.2008 19:32:21. Halusimme saada aikaan oikean musikaalin, ensimmäisen todellisen metallioopperan. Kaksi näytöstä on jaettu useampaan eri kohtaukseen. Minä itse koin musiikin samalla tavalla nuorempana. Nykyajan poliitikot päihittävät kuitenkin vainoharhaisuudessaan jopa keskiajan auktoriteetit Nostradamus ei sentään koskaan saanut syytteitä kuolemantuottamuksesta. Perimmäinen matka Pari päivää ennen haastattelua Judas Priestin uusin hengentuote soi Sonyn toimistossa nupit kaakossa. Kuvittele, jos sinulle sanottaisiin, että olet tappanut jonkun sanoillasi tai sillä, mitä kirjoitat. Dramatiikkaa voi sanoa olevan riittämiin. elivät toisella puolella maailmaa. Olemme ylpeitä taidoistamme ja haluamme olla mestareita siinä, mitä teemme. Kunnianhimon puutteesta ei Judas Priestiä voi syyttää. Meillä kaikilla oli hyvin erilainen lähestymistapa verrattuna normaaliin studiolevyyn. Managerimme Bill Curbishley otti puheeksi Nostradamuksen, ja siitä se sitten ikään kuin lähti kehittymään, KK Downing selittää eikä edes yritä teeskennellä ky- "On hienoa muistella menneitä, mutta Priest on aina painottanut tämän hetken tärkeyttä." Olisimme kyllä voineet hämmentyä ja kadottaa ajatuksenkulun, mutta niin ei käynyt, koska tarkastelimme koko ajan aikaansaannoksiamme ja mietimme, olemmekohan jo tehneet jotakin tällaista ennen. Unohtamatta italian- ja ranskankielisiä sanoituksia. Käydä läpi kokonainen elämä tunnissa ja 40 minuutissa! Mutta saavutimme tavoitteemme keskittymällä olennaisimpiin puoliin, metallielementteihin. Todellisuus on, että musiikki oli niille pojille vapauttava keidas, paikka johon he pakenivat ongelmiaan. Mutta Nostradamuksen kanssa haimme jatkuvuutta ja saumattomuutta. Ei missään nimessä tuhoavaa. Levy-yhtiön edustaja keskeytti kuunteluhetken ainoastaan vaihtaakseen cd:tä koneessa väliaika, joka armollisesti sallittakoon näytelmän puolivälissä. On helppoa pysyttäytyä niin sanotuissa turvallisissa puitteissa saavutettuaan menestystä, Halford pohtii. Faktaa ja fantasiaa on bändin toimesta sekoitettu ennenkin, mutta uusi levy asettaa riman uskaliaasti katonrajaan saakka. Kaikki se, mitä teemme taiteilijoina, on luovaa ja rakentavaa. Täytyy olla vahva ja päättäväinen! Emme voi vain suoltaa ulos samaa vanhaa juttua ja sanoa ihmisille: "Olemme niin legendaarisia, että voimme tehdä samoja biisejä uudelleen ja uudelleen, ottakaa tästä..." Ei, ei. Nostradamus on perimmäinen matka hevimetallin maailmaan. Mutta ei pidä kuitenkaan ottaa liian rennosti. On siirrytty edellisen levyn (Angel of Retribution, 2005) Lochnessin hirviöjärvistä 1500luvun Eurooppaan, yhden almanakkoja ja lääkereseptejä kyhäilleen, profeetaksikin väitetyn ihmisen elämään. Keskityimme ainoastaan käsillä olevaan työhön ja senhetkiseen tilanteeseen. Vaikka lähtöasetelma oli näinkin maallinen ja laskelmoiva, saaga nimeltä Nostradamus sai nopeasti eeppisempiä ulottuvuuksia. Rakastamme kaikkea sitä, mitä olemme yhdessä kokeneet, ja siinä se juju onkin: mitä tapahtuu juuri nyt. Emme kuvitelleet, että vuoden päästä olemmekin miljonäärejä ja myymme platinaa. Yleensähän sitä vain kokoaa erilaisia kappaleita ja musiikillisia ideoita yhteen. Mitä seuraavaksi. Meidän piti ehdottomasti nähdä vaikeudet nimenomaan haasteina, joiden ylitse voi päästä, Halford kiertää. On koskettimia, kuorolaulua, akustisia lurituksia ja jopa naislaulua. Oliko haasteellista pitää homma niin sanotusti kasassa. Judas Priestillä on takana pitkä ura, ja viime vuosina pohdimme uusia tapoja saavuttaa yhä suurempi yleisö. Halford jatkaa musiikin puolustamista ja äänestä kuulee, että hän on yhä aidosti liikuttunut, vaikka oikeudenkäynnistä on vierinyt vuosia. On hienoa muistella menneitä, mutta Priest on aina painottanut tämän hetken tärkeyttä ja sitä, mihin suuntaan se vie. Olemme kaikki hyvin ylpeitä lopputuloksesta. seessä olleen mikään sen syvällisempi taiteellinen motivaatio. Nautimme suuresti yhdessä kirjoittamisesta, ja tämä kokemus on ollut varsinainen huipentuma
Viimeinen biisi (Future of Mankind) on kuin muistokirjoitus. Haluamme kuitenkin pystyä soittamaan koko hoidon livenä, laittaa ne ylimääräiset ideat myös käytäntöön. Levyn loppuosa huipentuu rakkauden ylistyksen ja uusien ennenäkyjen kautta voitonriemuiseen päätökseen. huom.) kuoleman, kiinnostus hänen kirjoituksiaan kohtaan kasvoi. KK Downing, ole hyvä... Hän kostaa paluullaan niille, jotka yrittivät sammuttaa hänen palonsa. Useimmat meistähän haluavat tulla muistetuiksi hyvinä ihmisinä. Sinfoniamainen alku tekee pian tilaa ronskimmalle menolle Nostradamuksen kohdatessa sotaa ja kuolemaa. Rutto vie vaimon ja lapsen mukanaan, ja Lost Love-balladin haikeus vaihtuu ensimmäisen näytöksen lopussa rehtiin power-tulitukseen Persecution-kappaleen muodossa. Ihmiset halusivat nyt tietää, mikä hän on miehiään. Inferno_2008_57_5.indd 40 6.5.2008 19:32:26. "Metallioopperaa" kuunnellessa paino on siis yhä ensimmäisellä sanalla. Halford ottaa esimerkeiksi Four Horsemen- ja Sands of Time -nimiä kan- tavat osiot, jotka koostuvat sotaa, tuhoa, ruttoa ja kuolemaa käsittelevistä heviaarioista. Tämä levy kertoo yhdestä ihmisestä, mutta samalla jokaisesta. Vaikka hän sai osakseen paljon kunnioitusta, oli myös niitä, jotka olisivat halunneet hänet tuomiolle. Sanoitukset kertovat voitokkaasta paluusta. Kun näet hyvän elokuvan, haluat katsoa sen uudestaan ja uudestaan, ja löydät vähitellen uusia puolia. Toivottavasti se ei saa ketään nukahtamaan, heh. Tulemme tähän maailmaan tyhjin käsin ja myös lähdemme niin. Se pätkä on kuin suoraan kirjasta nimeltä "Heavy Metal", jonka on kirjoittanut Judas Priest. Siinä ylitetään raja ja siirrytään seuraavaan elämään. Aikansa julkkis, joka on yhä maailmankuulu. Miehen tuotanto jakaa mielipiteet; ajaton totuus tai aikansa elänyttä sanahelinää. yrittääkö Judas Priest kenties sanoa jotakin? Nostradamus metalliooppera ON KYLLÄ VAIKEAA ottaa vastaan niin paljon informaatiota yhdessä paketissa, Rob Halford myöntää. Kaksi ensimmäistä kappaletta muodostavat yhdessä levyn esittelyjakson. En minä tiedä tuleeko kuoleman jälkeen mitään, mutta on tärkeää, mitä jätät jälkeesi: elät muiden muistoissa ja mielikuvissa. Downing kokee toimittajan maininnan levyn tutunomaisuudesta ilahduttavana kohteliaisuutena. Act I Syntymä, rutto ja vaino Levyn ensimmäinen intro kertoo oikeastaan kaiken. Biisi kertoo tiedostamisesta ja siitä, kuinka hän pystyy tuomaan tietoisuutta myös muille. Herää kysymys... Tästä siirrytään Revelations-kappaleeseen, jossa Nostradamus tavallaan ilmaantuu ihmisille. Elämähän on jatkuvaa taistelua, kaikki me käymme läpi niin hyviä kuin huonojakin aikoja. Se ei kuitenkaan ole surullinen tai murheessa rypevä: hän poistuu tästä maailmasta ylistettynä, tuntien ylpeyttä itsestään. Act II - Paluu, kosto ja tulevaisuus Hänet pakotettiin maanpakoon, ja seuraavat kuusi vuotta hän eli eristyksissä. Ja juuri tästä me pidämme: levy vaatii aikaa, se on kuin elokuva tai kirja, jota täytyy pohdiskella ja sulatella. Nostradamus tuntee olevansa pakotettu muodostumaan joksikin uudeksi ja käyttämään erityisiä lahjojaan. Kun kirkko sai tietää hänen ennustaneen kuninkaan (Ranskan Henry II, toim. En tiedä tarkkaan, miten hän työskenteli, mutta kuulemma hän lukittautui huoneeseensa erinäisten keitosten kanssa, joiden avulla koki näkyjään. Kappaleessa Prophecy sanotaan, "I am Nostradamus". Judas Priest on aina tasapainotellut valon ja hämärän välillä. Olen iloinen, että kuulet siellä myös perinteistä Priestiä, koska kyse on yhdistelmästä. Kappale Alone on eräänlainen jatkumo ensimmäisen näytöksen lopulle. Nostradamus palaa kuitenkin takaisin. me venyttää skaalaamme muusikkoina ja esiintyjinä. Nostradamus mahdollisti pureutumisen syvemmälle tunteisiin, mikä oli erittäin antoisa kokemus. Downing esittää kuitenkin kainon toiveen: Totta kai haluamme, että yksittäiset kappaleet toimivat itsenäisinä palasina, mutta kuulijan tulee joutua musiikin viettelemäksi ja nauttia kokonaisuudesta. Tätä levyä täytyy tutkiskella pidemmän aikaa. Nostradamus on nopea ja vihainen kappale, jossa jälleen painotetaan uhmakkuuden tärkeyttä. Ja päähenkilönä siis kovia kokenut mies, joka seisoi visusti visioidensa takana. Toisinaan väärinymmärretty, mutta kunnioitettu jo elinaikanaan. Unihiekkaa vastaan bändillä on käytössään tutut vastalääkkeet. Hän esittelee itsensä, aivan kuten me esittelemme itsemme heti levyn alussa. Loppujen lopuksi ei ol- lut kovinkaan vaikeaa sitoa klassisia elementtejä Priestin tyyliin. Hänet ikään kuin luodaan kokonaan uudelleen
N U C L E A R B L A S T - M U S I C S H O P. DVD, VINYL OR STANDARD CD AVAILABLE! HAMMERFALL Rebels With A Cause DVD-DIGIPAK + CD DVD-AMARAY AVAILABLE! OUT: JUNE, 18 TH OUT: JUNE, 25 TH OUT: JUNE, 25 TH OUT: JUNE, 25 TH + + + D O W N L O A D E X C L U S I V E P R E - R E L E A S E D T R A C K S A T W W W. N U C L E A R B L A S T. D E + + + PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE: CHECK OUT! W W W. D E Inferno_2008_57_5.indd 41 6.5.2008 19:32:55. BONUS TRACK OR STANDARD CD AVAILABLE! HYPOCRISY Catch 22 V2.0.08 TESTAMENT The Formation Of Damnation LTD. TIAMAT Amanethes LIMITED DIGIPAK INCL. EDITION DELUXE DIGIBOOK + DVD, (MAKING OF, PHOTO GALLERY) CD INKL. BONUS TRACK AND 3 LIVE VIDEO CLIPS (LIVE @ SUMMER BREEZE 2002)! LIVE@ OUT NOW! OUT NOW! EQUILIBRIUM SCAR SYMMETRY Holographic Universe STANDARD CD AVAILABLE! SAUNA OPEN AIR STANDARD CD AND PICTURE LP IN GATEFOLD ALSO AVAILABLE! OUT NOW! HAMMERFALL Masterpieces STANDARD CD AVAILABLE! Sagas LIMITED EDITION CD-DIGIPAK INCL
Inferno_2008_57_5.indd 42 6.5.2008 19:32:58
Yhtye on kiertänyt kotimaata taajaan ja tottunut karuihin olosuhteisiin niin keikkamatkoilla kuin lavallakin. Kiertueelle oli alun perin lähdössä kolme bändiä, Chimaira, Maroon ja The Sorrow, kitaristi Juhani Flinck kertoo. Firman setä osoittikin uskovansa touhuumme ihan tosissaan ja sijoitti projektiin pitkän pennin. Niin sitten kävi, että toukokuussa julkaistava The Grand Karoshi lisensoitiin ranskalaisille ja se on ensi kesän ajan firman ykkösprioriteetti. Bändin debyyttilevy The Grand Karoshi valmistui omakustanteena, ja yhtye löysi sille julkaisijaksi pienen kotimaisen Dreams Untouched -yhtiön. Näin pääsimme parinkymmenen ehdokkaan joukkoon, joista viisi esiteltiin Chimairan managerille. Jos yhtenä iltana oli neljäsataa tyyppiä katsomossa ja seuraavana päivänä alle sata, niin oltiin, että "eihän täällä ole ketään". 28 keikkaa käsittänyt rundi oli merkittävä tapaus jo senkin vuoksi, että harva yhtye on päässyt liittymään moi- seen karavaaniin jo ennen ensimmäisen levynsä julkaisua. Tulihan siellä hommaan kyllä kova rutiini. Ainakin opittiin, että pitää vetää lavan etuosassa. Elämällä on kuitenkin taipumus yllättää, ja nyt yhtye suuntaa täyttä höyryä kohti kansainvälisiä markkinoita. VARASLÄHTÖ MAAILMALLE H elsinkiläinen Dead Shape Figu- re päätti vuosi sitten, että demojen tehtaileminen saa jäädä. Enpä tiedä. Siihenkin näemmä tottui aika nopeasti, että yleisöä oli paljon. Siirron myötä yhtye pääsi nopeasti käsiksi suurempiin kuvioihin. Jossain vaiheessa Season of Mistiltä kyseltiin, haluaisiko ne pistää mukaan vielä neljännen porukan. TEKSTI Saku Schildt I KUVA Season of Mist I www.deadshapefigure.fi Kiukkuisen thrashin saloihin vihkiytynyt Dead Shape Figure aikoi julkaista debyyttilevynsä pienimuotoisissa tunnelmissa ja jatkaa perinteisten keikkapaikkojen kiertämistä. Ranskalaiset sitten kysyivät tältä meidän Suomenfirmalta, olisiko niillä mitään kiinnostusta sijoittaa vähän paalua ja lähettää meidät tien päälle. Kyllä tuon oikeastaan ymmärtää, kun jossain Turun S-Osiksen vide- olla bändi vaan vittuilee lavalla eikä yleisössä näy ketään. Saattaahan se jonkun silmään näyttää aika hirveältä, vokalisti Galzi Kallio jatkaa. Tien päällä taas Esiintyminen on Dead Shape Figurelle tuttua hommaa. Pitkän yhtäjaksoisen turneen luulisi kuitenkin olevan kasvattava kokemus kouliintuneimmallekin bändille. Pian Länsi-Euroopasta alkoi kuulua kummia: muun muassa Mayhemin taustavoimana tunnettu Season of Mist ilmoitti olevansa albumin materiaalista haltioissaan ja halusi orkesterin leipiinsä. Ensimmäiseksi bändi ujuttautui metalcorejyrä Chimairan lämmittelijäksi bändin maaliskuussa alkaneelle Euroopan-kiertueelle. Ohjeistivat muuten saman tien, että piti ottaa YouTubesta pois joitain meidän sinne pistämiä keikkavideoita. Juhanin mielestä yhtye ottikin kiertueella harppauksia eteenpäin, mutta Galzi lähinnä kohauttaa hartioitaan. Se valitsi loppujen lopuksi meidät. Suomessa ollaan kuitenkin INFERNO 43 Inferno_2008_57_5.indd 43 6.5.2008 19:33:02
Hitto, mehän muuten käytetään vieläkin salakieltä. Minäkin daivasin toisella keikalla, tosin huonommalla menestyksellä, isokokoinen Juhani naureskelee. Toki niistä on ollut apuakin, mutta luulen, että olemme saaneet niistä jo kaiken mahdollisen hyödyn irti. Ei siinä, kovia soittomiehiähän Juhani ja Raikku ovat. Suomi ei ole Season of Mistin ensimmäinen huolenaihe levyn markkinointia suunnitellessa, ja Juhanin mukaan DSF tuleekin vastaisuudessa keskittymään enemmän ulkomaihin kuin kotimaan valloittamiseen. Ammattimieshän se oli, hoiti homman erittäin hienosti ja lupsakalla otteella. Toisin kuin monet muut huutolauluun luottavat bändit, Galzi on satsannut paljon myös bändin sanoituksiin. Levyn teemahan on liialliseen työntekoon kuoleminen, ja biiseissä ihmetellään yksilötasolla länsimaista elämänmenoa. Puhuimme kiertueella aina "pääbändistä" ja "tokasta bändistä" ja niin edespäin, koska aina jos puhuimme vaikka Chimairasta bändin tyyppien ollessa lähellä, niin nehän mulkoilivat heti, että mitäs vittua nuo meistä höpöttävät. Bändin rumpali Rainer "Raikku" Tuomikanto teki endorsement-diilin Pearlin kanssa, Juhani on puolestaan pestautunut Deankitaroiden käyttäjäksi. DSF onnistui pitämään touhun alusta loppuun lupsakkaana, joskin muutamia haastaviakin tilanteita jouduttiin käymään läpi. Tuntuukin hurjalta, kun sponsorit ovat kiinnostuneita muusikoista, joiden yhtyeellä ei ole vielä ensimmäistäkään virallista julkaisua. DSF sai kiertueella ottaa tuntumaa myös riehakkaampaan meininkiin, kun paikalliset ottivat vierailijat innolla vastaan. Alun perin mukaan piti tulla Topi Sorsakoski, mutta vähän ennen studiota sen managerilta tuli ilmoitus, ettei herra pääsekään mukaan. Oli kuulemma hyvän näköistä, ihan kuin olisi veteen molskahtanut. Madridissa jäi setti soittamatta, kun emme ehtineet hajonneen bussin takia ajoissa keikkapaikalle. ästää levyä te kehitetty laitteet, joilla sä äisi?" "Kun nykyaikana on sitten käytt haa, niin miksei niitä kaa ja ra ai soitettu pizzerioissa parillekymmenelle tyypille ja oltu ihan tyytyväisiä. Se kertoi, että Danzig on ainoa tyyppi, jonka se on nähnyt heittävän lavamiksaajaa monitorilla, kun se monitori alkoi kiertää. Monet bändit ovat kuvailleet, miten jatkuva yhdessä oleminen saattaa kiristää keikkabussissa jäsenten välit äärimmilleen. Ekalla kerralla porukka yritti ottaa jotenkin vastaan, mutta tokalla ne väistivät ja menin pää edellä betoniin. Eräs merkillepantava yksityiskohta levyllä on sen viimeinen biisi Perinde Ac Cadaver, jolla vierailee ehkä epätodennäköisin mahdollinen hahmo thrashin saralla: Lapinlahden lintujen Tapio Liinoja. Galzi ei kuitenkaan anna paljoa arvoa nettifoorumien pihinälle. Viime aikoina on alettu puhua arvostavaan sävyyn orgaanisemmasta soundimaailmasta, ja vaikka Dead Shape Figurea voi tuskin syyttää soundien liiasta hiomisesta, on heidänkin näytebiisejään arvosteltu huippuunsa ahdetuista kitaravalleista. Tietyistä hygieenisistä ja käytöstapoihin liittyvistä syistä johtuen se tunnetaankin nykyään bändin kesken nimellä "Kusi-Sika". Levy pihalle, viimein Bändin debyyttilevy The Grand Karoshi on siis odotellut jo vuoden julkaisemistaan. Kertoohan se yleisöstä paljon, jos illan avaava bändi pääsee daivaamaan lavalta ihan helposti, Galzi muistelee. Yhdellä hyvin suunnitellulla Nosturin-vedolla voi päästä soittamaan useammalle tyypille kuin kahdessakymmenessä pikkupaikassa. Saksan Saarbrückenissä, joo. Ollaan me puhuttu, ettei enää lähdetä ajamaan satoja kilometrejä pizzeriakeikalle. Hän aikookin vaalia periaatetta, että hauskanpidon vastapainoksi orkesterilla on myös todellista sanomaa. No, minä lähetin äijän keikkamyyjälle sähköpostia, että olisi tällainen proggis, Galzi kertoo. Itse kuitenkin tiedämme, että osaamme soittaa kappaleet hyvin eikä ottoja tarvi mitenkään erityisemmin korjailla, joten ei mua kiinnosta alkaa fiilistellä musaa nauhalle 80-luvun vehkeiden puitteissa. Aikataulujen venymisen vuoksi debyytin ilmestyminen ei tunnu muusikoista enää niin valtavalta tapaukselta, joskin kaksikko vakuuttaa albumin antavan yhä ajankohtaisen kuvan orkesterin musiikillisista kasvoista. Ja mehän tietysti vittuiltiin suomeksi kaikista jätkistä koko ajan, Galzi naurahtaa. Tällainen oli Galzin mukaan esimerkiksi bändin managerin visiitti keikkabussiin: Kerrottiin muiden bändien jätkille, että meidän manageri tulee käymään. Lukekaa siis niitä tekstejä ja pistäkää vaikka meilillä palautetta, jos siltä tuntuu. Me ollaan kuitenkin soitettu noissa mestoissa jo niin paljon. The Grand Karoshi on paitsi rujo paketti villiä aggressiota, myös modernin kuuloinen levy. Pääbändin tyypit olivat kuitenkin loppujen lopuksi tosi iisiä porukkaa, ainakin jos vertaa vaikka johonkin Danzigiin, Juhani jatkaa. Mitä ihmettä tämä legendaarinen hahmo oikein tekee riffiviidakon keskellä. Yhtyeen tekninen tasokkuus tulee levyllä hyvin esille, mutta Juhani torjuu vihjailut soittotaidolla elvistelystä. Ruikku tosin työstää omia osuuksiaan aika lailla ja saa lopulta yksinkertaisetkin jutut kuulostamaan vaikeilta. Mies luki levyä varten useita lähdeteoksia, joista ammensi inspiraatiota. Oliko sillä nyt joitain henkilökohtaisia syitä, Juhani kertoo. Jos lähdettäisiin rakentamaan jotain roots-blues-levyä, voisi kelanauhat ja vanhat paskaiset mikit olla eduksikin. Lopussa odottaa yllätys DSF on solminut viime aikoina sopimuksia paitsi levybisneksen, myös soitinsponsorien saralla. Me tietenkin piirrettiin sille permanent markerilla naama täyteen jotain kyrvänkuvia ja voideltiin kasvot maapähkinävoilla. Kyllä minä yritän pitää lyriikat vastaisuudessakin sellaisina, että niitä voi tarkastella omien standardien valossa vielä vuosienkin päästä ja ajatella, että "kirjoitin muuten aika hyvät sanat tuohonkin biisiin". Ehkä seuraavalla levyllä sitten kuullaan Sorsakoskea. Inferno_2008_57_5.indd 44 6.5.2008 19:33:05. Minä olen kyllä sitä mieltä, että kun nykyaikana on kerran kehitetty sellaiset laitteet, joilla säästää levyä tehdessä aikaa ja rahaa, niin miksei niitä sitten käyttäisi. Niin kutsuttu "rokkipoliisi-stanssi" saattaakin olla suomalaisten yleisin tapa seurata pienten kotimaisten bändien keikkoja. Tapsahan oli heti, että laittakaa vaan aikataulut ja muut, niin kyllä mä tulen vetämään. No, sehän tuli ja alkoi tempoa saman tien vitusti viinaa 44 INFERNO hdessä sammuen dösään heti ekana iltana. Galzi jatkaa: Tästä on tarkoitus tulla ihan pysyvä teema meidän levyille, että pyydetään aina mukaan joku tällaisesta musiikista erillään oleva tyyppi mukaan vetämään. Punkmeininki on enemmän meidän juttu, touhussamme on kyse aika paljon myös ihan hauskanpidosta. Päätimme sitten riipaista kännit ja innostuin hyppäämään Maroonin setin aikana kolme kertaa yleisöön. Kysyttiin kerran Chimairan valomieheltä, että mikä on vittumaisin bändi, mille se oli tehnyt töitä. Ei meidän musassa ole kikkailusta kysymys, ei vitussa. Suomalainen yleisö on jäyhän porukan maineessa. Juhanin mukaan bändi sai myös tutustua tietynlaiseen nokkimisjärjestykseen, joka vallitsee headlinerin ja lämmittelijöiden välillä. Missäs meikä daivasi yleisöön helvetin monta kertaa. Välillä jouduttiin nöyrtymään ja roudaamaan myös pääbändin kamat. Toivoisin kans, että porukka tulisi katsomaan meitä nimenomaan sillä meiningillä, että itsekin ikään kuin vapautuisivat, eivätkä tuijottelisi silmä kovana niitä teknisiä suorituksia, Galzi lisää. Kolmannella kerralla hyppäsin pommilla
TURMION KÄTILÖT MINÄ MÄÄRÄÄN TURMION KÄTILÖT USCH! Inferno_2008_57_5.indd 45 6.5.2008 19:33:09
Inferno_2008_57_5.indd 46 6.5.2008 20:29:03
Jos kyse on siitä, että kuka meistä kolmesta on se pahin mahdollinen, niin tarviiko minun edes vastata, Heidi hymyilee. INFERNO eslie-kaiutin ja Hammond-urku muodostavat yhden niistä yhdistelmistä, jotka rockmaailma tuntee yli genrerajojen. Minusta Heidillä on uudenlainen asema naisena rockissa. Tarja Turusen edustama diiva-tyylinen naislaulaja on kolmas muoto, mikä ei rokkihommissa oikein toimi sekään, Otto uskoo. Silti tamperelaista MoonMadnessiä on turha verrata suoraan Deep Purpleen tai yhtyeen debyyttialbumia All in Betweeniä Perfect Strangersiin, vaikka kiekoista ensin mainitun kahdella ensimmäisellä raidalla vingutetaan laatuharmoonia kuin Jon Lordin työpajassa konsanaan. All in Betweeniltä huomaa, että vaikutteiden ja soundien kirjo on laaja. Meidän juttu vetoaa kumpaankin sukupuoleen. Otto Hallamaa väittää rohkeasti, ettei MoonMadnessin musiikillista konseptia ole kuultu aikaisemmin. Turkka oli, ettei mitään Leslietä, että hän voi vetää jonkun simulaattorin kautta eikä minkään ihme pelin kanssa, mutta kun mies sitä kerran kokeili, niin sen jälkeen ne kamat on olleet aina mukana, Otto selvittää. TEKSTI Jaakko Silvast I KUVA Milena Tähkäaho I www.moonmadness.org MoonMadness osoittaa, että kuuhulluuden seurauksena syntyy tuttua mutta omaperäistä musiikkia. L Uusi pyörä pyörähtää Kun pääsin vetämään aidolla Lesliellä, se urkusoundi iski kunnolla, kuten myös ajatus, miksi sitä ei ollut käytetty aikaisemmin. Yhtyeen jäsenet (basisti Juha Leppäharju ja rumpali Antto Nikolai mukaan lukien) haluavat vain tarjota mitä tarjottavana on. Kombinaation hunajainen soundi ei jättäne kuulijaansa koskaan kylmäksi. Rockissa naiset ovat olleet joko sellaisia Britney Spearsin tapaisia bimboja tai sitten äijämäisiä pahiksia. Meille ei ole este ottaa flyygeliä mukaan sen takia, että Elviksellä oli flyygeli, toteaa MoonMadnessin kitaristi ja yksi perustajista, Otto Hallamaa. Mekin ammennetaan vanhoista bändeistä ja voidaan halutessamme käyttää niiltä mitä vaan. Asteikolla yhdestä viiteen, miten kuuhullua porukkaa te oikein olette. Sama soundi tuppaa myös määrittelemään ennalta sitä käyttävän bändin musiikillisen kokonaisilmeen, joskus turhankin yksipuolisesti. Se on ollut meidän tavoite alusta asti, ja hauska kuulla, että se välittyy myös kuulijalle. Ehkäpä juuri siksi MoonMadness ei kuulosta suoraan keneltäkään muulta. Siinä on oma taikansa, kun pääsee aidolla vehkeellä vetämään, vaikka alkuun minä kovasti taistelin vastaan, Turkka nauraa. Ja me on osattu yhdistää ne kaikki kolme, Heidi kuittaa naurun saattelemana. MITÄ MUUTA MoonMadness on kuin arvosteluissa väitetyn kuuloinen hard rock ryhmä. Yleisö suhtautuu Heidiin niin, että onpas se hyvännäköinen kissa, mutta samalla taustalla on tietty kunnioitus, että Heidi on yksi äijistä, Otto jatkaa. Herkkyys tulee siitä, että jokainen bändissä uskaltaa olla oma itsensä. Hallamaata säestävät nyökytellen vokalisti Heidi Bergbacka ja kosketinsoittaja Turkka Vuorinen, jotka myöntävät perehtyneensä Richie Blackmoren tähtisikermän aikaansaannoksiin paremmin vasta siinä vaiheessa, kun MoonMadnessiä ryhdyttiin keikka-arvioissa vertaamaan kyseiseen brittilegendaan. 47 Inferno_2008_57_5.indd 47 6.5.2008 20:29:07. Ei me kuitenkaan tarkoituksella olla mikään retrobändi. 2000-luvun alkuvuosina peruskivensä valanut yhtye osaa räväkän poljennon lisäksi olla myös hauras ja herkkä, eikä pelkästään laulajansa Heidin takia. Siellä näkyvät kaikki ne asiat, jotka ovat tarttuneet haaviin musiikin eri vuosikymmeniltä, Otto ja Turkka analysoivat. Deep Purplea on osa meistä kuunnellut enemmänkin. Meillä on musassa Deep Purplea muistuttava rock- ja äijämeininki, mutta naislaulun myötä siihen on syntynyt sellainen jännittävä yhdistelmä. Jotkut on hulluja täyden kuun aikaan, mutta minä olen täysin hullu koko ajan, Otto veistää. Minä en ole tuohon uskonut, mutta äiti on sanonut, että jos en ole saanut unta, se on johtunut täydestä kuusta, Turkka arvelee. Vaikutteet ovat tulleet tavallaan toisella kierroksella, eli jostain Europen ja Bon Jovin kautta, jotka ottivat omat vaikutteensa suoraan Purplelta. NAISVOKALISTEILLA varustettuja hard rock -yhtyeitä ei Suomessa ole kovinkaan monta, ja niiltä osin MoonMadnessilla ei ole paineita tai tarvetta lähteä haastamaan muita bändejä. Ei voi sanoa, että olisimme keksineet jotain täysin uutta
Meillä oli jo vuosi TonbergUrtodin jälkeen seuraava levy valmiina, mutta emme pitäneet tekemästämme materiaalista niin paljon, että olisimme käyneet siirtämässä sen ääninauhoille. Saksalainen veteraanibändi TotenmonD on onnistunut kehittämään yksilöllisen tyylin pystymättä kuitenkaan puhkaisemaan undergroundin ja lopullisen läpimurron välissä olevaa paksua muuria. Ajatelkaa mitä haluatte, K itaristi Pazzer perusti 1980-luvun puolivälissä Wermut-nimisen bändin rumpali S.P. Niin myös nyt; Thronräuber 48 Inferno_2008_57_5.indd 48 6.5.2008 20:29:10. Death. Saimme kuitenkin levyn ongelmitta äänitettyä, vain yhdessä viikossa. Bändin edellisestä pitkäsoitosta TonbergUrtodista on kulunut lähes kolme vuotta. TotenmonDin levynluontiprosessi ei kuitenkaan ole muuttunut vuosien varrella. TotenmonD ei ole tähän mennessä tylsistyttänyt kuuntelijoitaan julkaisemalla yhä uudestaan samaa levyä eri nimellä varustettuna, vaan jokainen levy on ollut oma erilainen kokonaisuutensa. Eli aloitimme prosessin alusta. Suosikkini on Schwarz als Zweck, varsinkin siinä olevien riffien takia. Biisi on myös yllättävän melodinen verrattuna muuhun materiaaliimme. Pazzer vaikuttaa olevan levyyn erittäin tyytyväinen, joskin yksi biisi nousee yli muiden. Uusin levy Thronräuber ilmestyi huhtikuun lopulla. Nimi vaihtui muutaman vuoden päästä TotenmonDiksi ja linjaus samalla raskaammaksi, joskin Wermutin aikaiset punk-juuret ovat vieläkin kuultavissa. TEKSTI Pia Sundström I KUVA Massacre Punk. Ensin tulee idea, sitten yksittäinen riffi, jota viilataan bändin kanssa treeniksellä, kunnes kaikki ovat valmiiseen tuotokseen tyytyväisiä. Äänityssessio oli todella rento, vaikka- kin meillä oli pieni budjetti, kuten aina, joka rajoitti käytettävissä olevaa aikaa. HC. Doom. Laulajia ja basisteja vieraili useampiakin, kunnes Pazzer päätti hoitaa hommat myös mikrofonin takana. Tällä kertaa myös studiossa kaikki sujui sulavasti. Siinä TotenmonD-historian lyhyt oppimäärä, nyt itse asiaan. Bändi ei siis julkaise mitään, mikä ei vakuuta sataprosenttisesti. Senzin kanssa. Mitä tapahtui väliaikana, oliko tauINFERNO ko tarpeen, bändin pääpuhemies Pazzer
Vaikka Pazzer ei halua uhrata lomiaan kiertueisiin ja bändikavereiden kalsarikaasujen haisteluun, niin bändikemian hän väittää kuitenkin toimivan, vielä vuosienkin jälkeen. Ehkä tämä johtuu siitä, että olemme jo niin vanhoja, Pazzer naurahtaa. Eikö bändi halua kertoa itsestään mitään kansainväliselle yleisölle englannin kielellä. Jos totta puhutaan, niin ainakaan menneisyydessä emme ole herättäneet suurta huomiota ulkomailla, mutta ehkä Thronräuber muuttaa asian. No, näin ei selvästikään ole. Hitaat kitaravallit yhdistyvät punk-ajoista juurensa juontavaan karjuntaan ja kursailemattomaan aggressiivisuuteen. Livekontakti faneihin onkin Pazzerille kaksipiippuinen juttu. Festareita ei myöskään ole nyt suunnitteilla, ainoastaan yksittäisiä keikkoja pienissä puitteissa viikonloppuisin. Jos kyseessä on mukamas fani, niin vitut heistä. Pazzer ei ainakaan tunnusta näin olevan lukuun ottamatta yhtä pientä kiertuetta vuonna 1997... Emme myöskään ole ikinä olleet lehdistön lempilapsia, olemme liian erilaisia. Koska bändi on ollut kasassa jo yli 20 vuotta, voisi kuvitella, että vuosien varrelle on mahtunut vääriä päätöksiä ja kommelluksia, jotka mieluiten vaipuisivat unohdukseen. Aina on ollut ja tulee olemaan tyyppejä, jotka nielaisevat jotain väärään kurkkuun ja ymmärtävät asioita väärin. Eipäs, seis, meinasi unohtua: kiertue Within Temptationin kanssa ei ollut erityisen onnistunut, sille ei olisi pitänyt edes lähteä, hehe... Varsinkin alkuaikoina näin oli jatkuvasti ja kohtasimme ennakkoluuloja. Niin studiossa kuin kotona. Väitteellä ei voisi olla vähempää katetta. Nykyään muiden mielipiteet ovat meille varsin yhdentekeviä, emme kuitenkaan voi estää niitä. Emme kadu mitään tai tekisi mitään tekemättömäksi. tavalla. En pysty suhtautumaan koko bisnekseen tosissani. eroaa selvästi edeltäjästään. Olen aina ajatellut, että meitä kuunnellaan vain kotimaassamme. Niihin pystyn purkamaan ajatuksiani ja saan rauhan sielulleni. Erinäiset tahot ovat yrittäneet lokeroida TotenmonDia natsibändiksi jäsenten ulkonäön ja kansitaiteen takia. Skene ei voisi kiinnostaa meitä yhtään vähempää, koko bisnes-paska oksettaa, samoin tietyt tärkeilevät metallilehdet. Minulle tärkeintä TotenmonDissa, koska ne ovat erittäin henkilökohtaisia. Myös bändin koti- ja MySpace-sivut ovat vain saksaksi. Bändin toimittua aktiivisesti metalliskenessä yli kahden vuosikymmenen ajan on siitäkin muodostunut vahva mielipide. Kieli voi kuitenkin tuottaa ongelmia suurimmalle osalle ulkomaisista kuuntelijoista. Pazzer ilmoittaa myös, että tulisi mielellään Suomeen soittamaan ja nautiskelemaan erinomaista vodkaamme. Näemme toisiamme kerran viikossa treenien merkeissä, ja se saa riittää. Mitkä bändit inspiroivat luomisprosessia. Onko se parempi kuin vanha materiaali, onkin sitten kaikkien itse päätettävissä. Ei muuta kuin kippis/prost ja tervetuloa! INFERNO Ennakkoluuloja Kuten niin monet raskaamman musiikkityylin edustajat, myös TotenmonD on törmännyt 49 Inferno_2008_57_5.indd 49 6.5.2008 20:29:17. Vaikutteita on ammennettu lähes jokaisesta alalajista. Ilman faneja emme olisi mitään, blaa blaa. Makumme ovat aika erilaiset, mutta vanha Venom, vanha Voivod, Celtic Frost, Entombed ja myös Eisenbach, Motörhead, Laibach, Carnivore ja jotkut black metal -bändit uppoavat aina. Ei niille voi kuin naureskella. Ne motivoivat muutenkin eniten. Ennen keikkoja ja niiden jälkeen meitä tietenkin kiinnostaa vaellella yleisön seassa ja jutella järkevästi käyttäytyvien yksilöiden kanssa. Esimerkiksi Reich in Rost -levyn kannessa on pommitettu kaupunki ja taustaa koristaa natsi-Saksan kotka. Lieneekö edellä mainittu rundi hollantilaisbändin kanssa ollut liikaa... Käymme kaikki päivätöissä, emmekä halua muutenkaan matkustaa yhdessä. Kypsän iän hän mainitseekin ainoaksi syyksi lyödä joskus pillit pussiin ja tyytyä päivätöihin. ennakkoluuloihin vuosien varrella. Nyt pitäisi varmaankin haukkua metalliperinteitä kunnioittaen edellistä tuotantoa ja kehua uutta levyä tähän mennessä parhaimmaksi. Itse asiassa en tiedä lainkaan, kuinka suosittuja olemme saksankielisten maiden ulkopuolella, esimerkiksi Suomessa. Rammsteinia se ei ainakaan vahingoittanut. Tekisimme kaiken juuri samalla Nur auf Deutsch Saksalainen bändi, saksankieliset sanoitukset. Sitä paitsi ajatus kolmen neljän viikon bussireissusta kännisten ja haisevien muusikkojen kanssa ei oikein jaksa innostaa. TotenmonDin sanoituksiin on selvästi panostettu aikaa ja ajatuksia. Puhumattakaan bändeistä, jotka vielä antavat näiden muiden tahojen vaikuttaa tekemisiinsä. Viimeisimmissä levyissä on "Gegen Nazis", eli natseja vastaan -tarrat, ja myös sarkastisista sanoituksista käy nopeasti selville, että rasismi ei kuulu bändin ideologiaan. Tosifani siis opettelee vaikka kielen. Herrasmies vaikenee tyylikkäästi eikä valota enempää kiertueen tapahtumia. Vanhat miehet Kiertueista puheen ollen, niitä ei ole enää luvassa. Levy alkaa bläkkisvaikutteisesti ja loppuu doomhenkisesti. Miten tärkeitä sanoitukset sitten loppujen lopuksi ovat. Perustin bändin Senzin kanssa, ja tulemme edelleen erinomaisesti toimeen, samoin kuin basistimme Senfin (=sinappi) kanssa. Me olemme tyytyväisiä lopputulokseen, ja se on itselleni muusikkona tärkeintä. Tähän useimmat bändit jälleen vastaisivat, että on enemmän kuin tärkeää olla kontaktissa faneihin ja nousta säännöllisesti lavalle. Mutta jos tosissaan ollaan, niin välillä voisin järjestää turpakäräjät yleisössä, varsinkin kun joku kusipää karjuu lavalle vammaisia kommenttejaan. Tällä kertaa studiossa soi 80-luvun musiikki, ja samat bändit ovat loppujen lopuksi antaneet eniten vaikutteita TotenmonDille. Itse asiassa en ole edes ajatellut asiaa, ehkä teemme englanninkieliset versiot tulevaisuudessa. Mutta jos tosissaan ollaan, niin uusin levy on todella erilainen
Inferno_2008_57_5.indd 50 6.5.2008 20:29:19
Inferno_2008_57_5.indd 51 6.5.2008 20:29:36
52 INFERNO Inferno_2008_57_5.indd 52 6.5.2008 20:29:39
INFERNO 53 Inferno_2008_57_5.indd 53 6.5.2008 20:29:43
Kysymys saa myös Kasarin mietteliääksi. Keikkamyyjämme Jouni Markkanen tuli sitten Loosessa kyselemään, että pitäisikös nyt alkaa oikeasti kysellä niitä keikkoja. Muistaakseni toissavuoden Tuskassa puhuttiin, että jahka tulee parikymmentä vuotta täyteen, niin katsotaan sitten, Jannen viereen istuutunut Kasari kertoo. Alkoi olemaan nuo rahat loppu! Joutsenniemi naurahtaa ja hörppää lasistaan. Onhan meille joka vuosi soiteltu ja kyselty, että tultaisiinko soittamaan festareille. Olisi tosiaan hauska kuulla, mitä tämä uusi kaarti on meistä mieltä. Joku kertoi mulle, että näillä raskaan rockin keskustelupalstoilla olisi ollut jo vuosia ihan arvostava asenne Stonea kohtaan. Kysypä keneltä tahansa vanhan liiton sälliltä, mitkä kotimaiset heviyhtyeet tulevat mieleen kasariajoilta, niin Stone on pomminvarmasti listalla. Ajan kuluminen tulee kutkuttavasti esille kaverusten ulkomuodosta yhtäläisyysmerkkien vetäminen 1980-luvun promokuvissa patsastelleiden nuorukaisten ja pöydän ääressä juttelevien ukkojen välille osoittautuu vaikeaksi. Sovimme myös, että kaikki katsovat himassaan valmiiksi neljä biisiä ja vähän tunnustelevat, että miten ne lähtevät. Nostalgiannälkäisille kesän keikat ovat tietenkin kova juttu. Olisiko ne Bodomien ja Amorphisin kautta alkaneet ihmetellä, että mitäs kavereita nämä oikein ovat, ja ottaneet selvää äijien aiemmistakin touhuista. Asia jäi sitten roikkumaan ilmaan. Bodomeiltahan tosin tuli nyt levy ja Roope on sen takia paljon reissussa, joten oli selvää, että mahdollisuuksia riittää ainoastaan yhteen tai kahteen keikkaan. Mulla ollut edes tekstejä ja siltikin muistui suurin osa sanoista. Miksi ajat sitten kuopattu dinosaurus on tuotu taas esiintymislavoille. Tultiin yhtyeen kesken lopputulokseen, että jos saadaan jotain kunnollista aikaiseksi, niin mikä jottei. Joutsenniemi jatkaa selontekoa syistä, jotka ajoivat karhun jälleen pesästään. Idea oli, että jos ne toimivat yhdessä soitettuina hyvin, niin näytämme projektille vihreää valoa. 1 980-luvulla maamme metallibändien ykkösnyrkki oli nimeltään Stone. En minä oikeastaan tiedä, onko hevi nyt niin kapinallista musiikkia. Sitä harvemmin vanhemmat luukuttavat, Joutsenniemi heittää. Inferno_2008_57_5.indd 54 6.5.2008 20:30:08. Kyllähän sitä nuoruudessa piti heviä jonakin ihan uutena ja erilaisena, siis musiikkina, mitä vanhemmat eivät taatusti kuunnelleet. Pian bändin logo koristi myös Jurassic Rockin esiintyjälistaa. En tiedä, tuleeko noiden nettijuttujen kautta vääristynyt kuva tilanteesta, mutta siellä nimenomaan nuoret jampat ovat kuulemma olleet mielissään, Joutsenniemi tuumaa. Helsinkiläisen ravintolan pöydässä istuva kaksikko on hyvällä tuulella. Ajat kuitenkin muuttuvat ja nykyään ei ole varmaan yhtään erikoista, jos nuoriso ottaa faijan levyhyllystä jotain Iron Maidenia ja kuuntelee sitä. Hevi ei nimittäin ollut tuolloin mikään erityisen kuuma trendi. Ei meillä ole ikinä ollut mitään noita keissejä vastaankaan, mutta ei vain ole tuntunut järkevältä kasata rivejä aina silloin tällöin. Joutsenniemen mielestä kuitenkin kuilu sukupolvien välillä on nykyään paljon pienempi kuin aiemmin. Niiraselta tuli puolestaan vaan, että "miksi?". Jos kerran perinteisesti paheksuttu metallimusiikki ei kerran ole kapinallista, niin minkä tyylin puoleen pitäisi nykyään sitten kääntyä, jos haluaa kapinoida vallitsevia normeja vastaan. Yhtyeen taru päättyi neljä levyn jälkeen vuonna 1991. Tällä kertaa meillä oli kuitenkin hyvä tekosyy lähteä, kun tulee 20 vuotta täyteen ekan levyn julkaisemisesta. Siinä on kuitenkin aina sellaiset koomiset tunnuspiirteet. Tavallaan tämä on hieman erikoista, onhan kapinallisuus aikaisempia sukupolvia kohtaan ollut perinteisesti yksi metallimusiikin kivijaloista. Ekat treenit menivät sitten ihan käsittämättömän hyvin, olin todella yllättynyt. Niinpä tästä tuli tällainen juhlakonsertti-tyylinen juttu. Orkesterin jäsenet ovat myöhemmin vaikuttaneet useissa muissa korkean profiilin bändeissä: lau- lava basisti Janne Joutsenniemi soittaa edelleen Suburban Tribessa, rumpali Pekka Kasari nakutti kannuja vuosina 19962001 Amorphisin riveissä ja Roope Latvala on paraikaa kiireinen mies Children of Bodomin kakkoskepittäjänä. 54 INFERNO Sauna Open Air kuitenkin veti odottamattoman ässän hihastaan lisäämällä Stonen nimen tämän vuoden esiintyjäkaartiinsa. Bändi menestyi hämmästyttävän hyvin myös levynmyynnin saralla tuolla Dingon, Eppu Normaalin ja Bogart Co:n hallitsemalla vuosikymmenellä. Kyllä vaikka trance on varmasti kapinallisempaa kuin hevi. Kookas vokalisti lienee oikeilla jäljillä, sillä nettifoorumeilla tosiaan törmää Stonea arvostaviin kirjoituksiin. Stonekin pyrki aikanaan härnäämään isiä ja äitejä, ja luulisi nykypolvestakin löytyvän porukkaa, joka avoimesti haastaisi vanhat jäärät. Roopelta tuli tuolloin aiheesta lakoninen tekstiviesti, että "mielenkiintoinen ajatus", eikä mitään muuta, Joutsenniemi jatkaa virnistäen. Sehän ei voi innostua mistään asiasta oikopäätä, vaan aina pitää ajatella ensin negatiiviselta kannalta, Kasari hymähtää. Mieleen hiipii kuitenkin kysymys siitä, mitä annettavaa Stonella on nuoremmalle sukupolvelle, joka ei ollut syntynytkään bändin suuruuden aikoina
Toki punkasenteella vedetyn thrashin saralla oli monia bändejä, joista diggasin paljon, kuten vaikka A.R.G. Niiden sukkahousut, sifonkihuivit ja tukkalaitteet kyllä aiheuttivat pientä hilpeyttä, mutta kyllä me niistä ihan diggailtiin. Muun muassa nuo olivat eräänlaisia esi-isiä, kaikki kunnia heille siitä. Suomessa tuolla elämäntyylillä asettuu tosi tehokkaasti vallitsevia arvoja ja normeja vastaan. Huvia sifonkihuiveista Nykypäivään verrattuna 1980-luvun heviskene oli melko lapsenkengissä. Ei ole nyt tarkoitus kehua itseä liikaa, mutta ehkä me ja Tarot oltiin vähän kuin omassa luokassamme. Koko skene oli vielä niin tuore, että siinä piti varmaan vähän todistella muille ja itselle, että mä olen nyt ihan vitun kova hevijätkä, Joutsenniemi myöntelee. Tänä päivänä PMMP:tä luukuttava hevari ei ole mikään harvinaisuus, mutta aikaisemmin metallimiehen odotettiin kuuntelevan metallimusiikkia ja sillä siisti. Tuleekin mieleen yksi hauska anekdootti Kuusrockista, jossa soitimme samana päivänä Tarotin kanssa. Aika usein itseään vakavasti otettavina rocbändeinä pitävät kyllä treenaavat ihan tunnollisesti. Ajan kanssa tuli kuitenkin selväksi, että raja-aidat olivat tosi tarkat. Se jos mikä herättää ihmetystä, jos kaveri ei juo viinaa ja sekoita päätä. Joutsenniemi ei kuitenkaan osaa äkkiseltään nimetä tällaisia yhtyeitä. Siinä suhteessa hevi on oma juttunsa, että bändeille on muita musiikkityylejä useammin kunniakysymys saada soitot purkkiin omin konstein. Ennen jos vaikka kapula lensi kädestä kesken oton, niin se tarkoitti vain, että otettiin INFERNO 55 Inferno_2008_57_5.indd 55 6.5.2008 20:30:47. Kasari kuitenkin arvostaa myös uusien orkestereiden taitoja. Sellaista AC/DC-meininkiä. Me tultiin Tarotin kanssa kuvioihin vähän myöhemmin, Tarot taisi tulla vähän ennen meitä. Bändejä ei juurikaan noteerattu valtamediassa, ja kaiken kaikkiaan koko touhu oli paljon pienemmän piirin juttu. Mitä se nyt olikaan. Myös streittariksi ryhtyminen on kyllä nykyään aika kapinallinen teko, Joutsenniemi jatkaa. Uskon kyllä, että jos niillä kavereilla olisi vähänkään mielenkiintoa, mitä niillä ei selvästikään ole, löytyisi niidenkin uusille keikoille kysyntää. Tai sitten tämä Japani-systeemi, jossa jengi pukeutuu nukeiksi. Itse asiassa monet nykybändithän treenaavat ihan homona. Jaa-a, on tässä ajan kanssa kyllä tullut pari kertaa törmättyä sellaisiinkin tapauksiin, joista on ajatellut, että mitä vittua nuo ensinnäkin kelaavat ja miten ne toisekseen kehtaavat, tuottajana kunnostautunut Joutsenniemi toppuuttelee. Sitten on tietty tämä toinen kaveribändimme, eli Airdash. Aikakauden suurimmat nimet muistetaan yhä, mutta luulisi, että monet pätevät bändit olisivat jääneet vaille ansaitsemaansa arvostusta. Joo, se oli muuten tosi kova bändi. Joutsenniemikin kuitenkin toteaa, että metallimuusikot ovat usein keskivertoa suoraselkäisempää väkeä. Niin joo, J-rockia, Kasari lisää. Etenkin Roope Latvala nauttii yhä suurta arvostusta kitaristina, ja yleensäkin orkesteri suoriutui ketterästi niin thrashista kuin siihen sekoittamistaan progekikoistakin. Voihan sillä editoimisella tuhota sen tietynlaisen musiikin hengen, jos sitä joutuu liikaa käyttämään. Tiivistetysti voidaan kuitenkin sanoa, että jos bändi on hyvä, niin lopputuloksen kannalta on ihan sama, menisikö se studioon 80-luvulla tai tänään. Minä kyllä kuuntelin ennen Stonea sujuvasti vaikka progea, joten en ajatellut asiaa ihan niin jyrkästi. Tuohon analoginauhojen aikaan levyjä tehtailleet ovat monesti irvineet nykybändejä liiasta jälkieditoimisesta ja vippaskonstien käyttämisestä studiossa. No, olihan toki Oz Nakkilasta! Ja Riff Raff kans, Kasari huomauttaa saaden Joutsenniemen innostumaan. Joutsenniemi ei kuitenkaan halua nostaa vanhan mallin äänitystapaa mitenkään nykyistä intensiivisemmäksi. Zero Nine tuntui puolestaan jo meidän alkuaikoina vanhan liiton jutulta. En kuitenkaan ole kuunnellut niiden levyjä melkoisen pitkään aikaan, joten enpä tiedä, miten ajan hammas on niitä nakertanut. Näin jokainen yritti taatusti parhaansa, kun taas nykyään kappaleen kykenee kasaamaan useista puolihuolimattomasti soitetuista pätkistä. Ehkä toi editoiminen pätee enemmän jonkun Britney Spearsin jutuissa. Meidän keikkadösässä taisi kuitenkin soida ihan kaikenlainen musa, Kasari kertoo. Ei vaan voinut mennä lavalle ilman niitä! Ennen vanhaan raja-aidat olivat muutenkin paljon nykyistä jyrkempiä. Ei Suomessa kuitenkaan... Sekin oli jo helvetin tarkkaa, oliko joku juttu speed- vai thrash metalia. Mä en edes tiennyt aluksi, mitä eroa niillä oikein on. Oli se mun muistaakseni oli vähän noin. Tarot teki tosin aika erilaista musaa, mutta ne olivat helvetin hyviä siinä. Järkeilin sitten, että jos Metallica on speed metalia, niin Slayer on sitten thrashia. Studiorutiinit ennen ja nyt Yksi tärkeä osatekijä Stonen suosiossa oli yhtyeen vetreä soittotaito. Stonen aikalaisista muun muassa Entombedin entinen rumpali Nicke Andersson on kertonut, kuinka hänen mielestään ennen muinoin muusikot latautuivat studiossa ottoja varten intensiivisemmin, koska tiesivät, että mokaaminen merkitsisi koko jutun alusta ottamista. Niiden intronauha oli jo soimassa, lava oli täynnä savua ja jätkät olivat täydessä tällingissä odottamassa lavan takana, kun yhtäkkiä Sakarille tulee kauhea paniikki, että "missä on mun huivit, missä on mun huivit?". Sitä mä olen aina arvostanut. Sitten se syöksyi takahuoneeseen etsimään. Nykyään bändit menevät ehkä liian aikaisin studioon ja usein myös joutuvat hyödyntämään uutta teknologiaa täydellä mitalla, eli ottavat sen miljoona ottoa, joista paikkaavat mokia
CD / DOUBLE PICTURE DISC VINYL / DIGITAL DOWNLOAD AND FIRST EVER SPECIAL EDDIE HEAD USB* OUT MAY 12TH ACES HIGH 2 MINUTES TO MIDNIGHT THE TROOPER WASTED YEARS CHILDREN OF THE DAMNED THE NUMBER OF THE BEAST RUN TO THE HILLS PHANTOM OF THE OPERA THE EVIL THAT MEN DO WRATHCHILD CAN I PLAY WITH MADNESS POWERSLAVE HALLOWED BE THY NAME IRON MAIDEN SOMEWHERE BACK IN TIME WORLD TOUR Listen to the entire album up to 3 times in your own time by downloading a high quality audio file (WMA) from Wednesday 7th May Free of charge at www.ironmaiden.com SOMEWHERE BEST IN SOUND *SUBJECT TO PRODUCTION PROCEDURES WWW.IRONMAIDEN.COM Inferno_2008_57_5.indd 56 6.5.2008 20:31:20
Viina on ollut suomalaisen musikantin paras ystävä aina Olavi Virran ajoista asti, mutta nykyään kännissä mokailemista ei katsota hyvällä. Se taisi mennä Kerrang!iin ja juttu tehtiin vielä inhottavasti puhelimella. Se kuvastaa muutenkin sitä ajan henkeä, kun koko Suomen musiikkibisnes oli aikamoista puuhastelua. Nyt yhtyeille saattaa tulla oiva tilaisuus muistella menneitä, sillä myös Testament saapuu Sauna Open Airiin. Niin muuten tulevatkin. Voi vittu kun se meidän englanti tökki! Jutun otsikoksi tulikin sitten "Speak English or die". Mentiin sellaisella Beavis & Butthead -meiningillä. Studiotyöläisen mielipiteeni on, että on aika helppoa haukkua nykyajan levyjä sillä verukkeella, että niille voidaan tehdä kaikenlaista. Tai no, vetäähän joku Popeda vieläkin samalla meiningillä, ainakin sen perusteella, mitä olen lehdistä lukenut. Enemmän on tullut soitettua keikkoja helvetin kovassa krapulassa kuin kännissä, Kasari naurahtaa. Kotimainen media leipoi useistakin bändeistä menestyjiä myös kansainvälisille markkinoille, mutta yksi toisensa jälkeen lanseerausyritykset epäonnistuivat. Ennen oli tosiaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että bändit olivat kolmenkymmenen kaverinsa kanssa takahuoneessa kymppikassit käsissä. Mä en kyllä tiedä, minä päivänä ne on siellä. Viimeisenä kommenttina oli, että "Stone-poikien rahahuolet taitavat olla ohi", Kasari kertoo. Kaksikko ei myönnä, että asiasta olisi jäänyt sen kummempaa hampaankoloon, joskin Kasaria nakertaa orkesterin saama epäreilu kohtelu. Me siis juotiin joskus niiden keikkabussissa vodkaa, ja Chuck Billy sammui vanhana intiaanina saman tien. Ulkomaiden valloitusyrityksestä jäi toki myös hyviä muistoja. Mä sain puolestani joku aika sitten mutsilta sellaisen leikekirjan, mihin se oli aikanaan kerännyt meistä kirjoitettuja juttuja. Näin oli etenkin, jos kyseessä oli jotkut "kylän omat pojat". Muut jätkät sitten leukaili siinä, että on taas tullut otettua tulilientä. INFERNO 57 Inferno_2008_57_5.indd 57 6.5.2008 20:31:25. Mehän lähdetään takaisin Suomeen! Joutsenniemi jatkaa. Se on sitten eri asia, jos jossain bändissä on sellaisia pusukikkeleitä, jotka sortuvat yltiöpäiseen korjailuun. Ennen keikat oli toisin sanoen enemmän juhlia, nykyään ne ovat eräänlaisia työtilaisuuksia, Joutsenniemi tuumaa. Totuus kuitenkin on, ettei yhtyeen tarvinnut hävetä taitojensa puolesta monenkaan ison bändin rinnalla, ja paremmalla bisnesvainulla lopputulos olisikin voinut olla toinen. Olisi ollut varmaan paljon fiksumpaa lähteä vaikka Ruotsiin ja Saksaan. Ennen porukka oli vaan usein valmiimpaa studioon mentäessä, mutta toisaalta Peer Günt taisi mennä tekemään ekaa levyään ilman yhtään valmista biisiä. Siinä oli jostain lehdestä napattu artikkeli, jossa kerrottiin tästä meidän jenkkidiilistä. uudelleen alusta. Eihän me tiedetty mistään mitään eikä meillä ollut ketään hoitamassa asioita. Joskus näin ne Tuskassa ja vaihdoin muutaman sanan Chuck Billyn ja Skolnickin kanssa. Olihan se sen ajan isojen herrojen ottaminen aika kauheaa katseltavaa. Kyllä hyvä bändi on pärjännyt studiossa niin 60-, 80- kuin 2000luvullakin. Ei siis voi yleistää. Juhla vai työtilaisuus? Yksi merkittävä ero entisaikojen ja nykypäivän bändien väliltä löytyy alkoholipolitiikasta. Kyllä mä muistan, että Amorphis otti vielä 90-luvullakin keikat pitkälti ryyppyreissuina. No, jos asiat olisivat menneet toisin, ehkä sieltä olisi jotain jalansijaa voinut saadakin. Ei sitä silloin kuitenkaan osannut harmitella, kaikki oli vain niin vitun siistiä. Kai se oli se dollari vaan niin hieno raha. Tilanne kyllä korjaantui siitä aika nopeasti, Kasari muistelee. Muistoja suuresta maailmasta Myös kotimainen musiikkibisnes oli paljon amatöörimäisempää toimintaa Stonen aikoina. Molemmat räjähtävät nauruun. Suurin osa muusikoista onkin oppinut korkkaamaan vasta setin jälkeen. Suomessa oli kuitenkin tottunut, että jos puhutaan jotain, se pitää edes kutakuinkin paikkansa. Jos olisi itse hiffannut silloin enemmän, olisi voinut tehdä asioita toisella tapaa, Kasari murahtaa. Hirveästi jengi puhui ja lupaili kaikkea, mutta sitten viikon päästä niistä ei kuulunutkaan mitään. Joutsenniemen mukaan Stonen aikana oltiin eräänlaisessa murrosvaiheessa, jossa asenteet alkoivat muuttua. Taisin olla kuitenkin niin kännissä, ettei siinä viitsinyt hirveästi alkaa sönköttää, että "do you remember firewater?". Bändi taisi ollakin siihen aikaan kuuluisa vitun paskoista keikoistaan. Toki mekin olemme juoneet oman osamme, mutta muistaakseni jokainen meistä mokasi suunnilleen yhden keikan ja otti siitä sitten opikseen. Stone ehti soittaa yhden kiertueen Amerikassa Testamentin lämmittelijänä, ja bändit tulivat keskenään mainiosti toimeen. Stonestakin kaavailtiin varteenotettavaa tekijää Yhdysvaltain aluevesille, mutta kuinka ollakaan, vientioperaatio karahti nopeasti karille. En itse tunne Ville Valoa, mutta olen saanut käsityksen, että se on bisnestietoinen kaveri ja olisi varmaan tuollakin pistänyt asiat hoitumaan ja jengin ruotuun. Osutaanko me samalle päivälle. Sitä olen joskus miettinyt, että miksi helvetissä meidän piti lähteä sinne Amerikkaan. Joutsenniemi kyselee. Nykyään voi lennosta napata uuden tilalle ja jatkaa ihan yhtä tiukalla asenteella, fiba korjataan sitten myöhemmin. Mehän suhtauduttiin tuohon vähän uhmakkaasti, että mitä vittua, ei me jäädä tänne pelleilemään. Atte Blom siitä aina höyrysi ja me oltiin, että lähdetään nyt vaikka sitten sinne. Tuli muuten mieleen, kun oltiin antamassa ensimmäistä haastattelua ulkomaiselle lehdelle
Ei se kuitenkaan ihan tainnut... EMOTIONAL PLAYGROUND (1991) JJ: Siinä kohtaa saatiin pitää vähän breikkiä, kun meillä vaihtui keikkamyyjä, ja uuden tyypin kanssa oli keikkojen saralla hiljaisempaa. Se on kans yksi vanhimpia ja varmaan ensimmäinen biisi ikinä, missä Pekka soitti tuplia. Hienoa! Olihan siinä paljon kovia biisejä, joskaan joku Escape ei ole niitä meidän parhaimpia. PK: Hauska sessiohan se oli, jännitti kovasti. Tässä vaiheessa kuitenkin voi kai vain sanoa, että "never say never". NO ANAESTEHSIA! (1989) PK: Se oli varmaan meidän paras levy. Overtake on muuten kaikessa yksinkertaisuudessaan mun mielestä vitun kova biisi, vähän kuin Metallican ekalta levyltä. Joidenkin ihan ulkopuolisten kavereiden mielestä on kauhean hauska kuunnella tarinoita, miten vaikka Roope on nukkunut munasiltaan Oulun hotelli Cumuluksen aulassa. Joskus tulee kerrottua frendeille kaikenlaisia juttuja, mitä keikkareissuilla sattui ja tapahtui. En ole kyllä ikinä analysoinut asiaa sen kummemmin, Joutsenniemi tuumaa. Kai sitä jossain välissä tulee ihan jotain fysiologisia esteitä, ettei biisit taitu enää kovin hyvin. Jotenkin mä muistelen, että jo silloin olisi ollut tiedossa, että levy olisi meidän vika. PK: Oltiin kuitenkin totuttu parin kolmen vuoden aikana treenaamaan koko ajan uutta matskua, joten kenellekään ei kai tullut mieleenkään, että voitaisiin vähän miettiä juttuja. Se olkoon sitten viimeinen niitti bändille. Mitään kiertueita ei ainakaan ole suunnitelmissa. Sukseekin alkoi tuossa vaiheessa taittua aika jyrkästi, mikä myöskin vaikutti fiilikseen. Black metalista on pakko sanoa, että ekaa kertaa sitä kuullessani ihmettelin, vetääkö tyypit tosissaan. JJ: Äänityksistä jäi muutenkin vähän hajanainen fiilis, kun levy tehtiin pätkissä monessa paikassa. Me käytiin sitten kahdestaan muinakin päivinä ihmettelemässä biisejä, joten bändi oli tuohon aikaa helvetin hyvin kasassa. Nykyajan demobändeistäkin löytyy useita yhtyeitä, jotka paiskovat ilmoille hyvin samanlaisia säveliä kuin Stone aikoinaan. Toisaalta, nythän me voitaisiin lähteä sinne Saksaan! 58 INFERNO STONE (1988) JJ: Tämä oli nopea sessio, levyn tekemiseen meni seitsemän päivää. Siinä on tosiaan ihan samat biisit ja samassa järjestyksessä kuin Stoneagellakin. JJ: Mukaan tuli matskua suht pitkältä ajanjaksolta. Kasari miettii hetken eikä malta olla virnistämättä. Oli samalla tavalla hyvä fiilis kuin ekalla ja tokalla levyllä. Ovatko tulevat keikat sitten vihoviimeinen piste Stonen taipaleelle, vai tuleeko yhtye palaamaan lavoille vielä vastakin. Se oli liian vaikea meillekin. Kaikki vedettiin livenä sisään, paitsi laulut ja soolot. En muista ihan tarkkaan, missä vaiheessa vaihdos tapahtui, mutta muistaakseni aika hyvissä ajoin. JJ: Biisit olivat huomattavasti progempia, välillä ehkä vähän liikaakin. JJ: En muista, että oltiinko me puhuttu jo ennen levyn tekoa lopettamisesta, mutta siinä vaiheessa kuitenkin oli kaikenlaiset paineet kadonneet. En nyt muista, käytettiinkö me neljä päivää äänityksiin ja kolme miksaamiseen vai toisin päin. Tuohon aikaan tehtiin keikkoja ihan vitusti, ja etenkin me Pekan kansa käytiin treeneissä melkeinpä joka päivä. Sitä ei muuten soitettu livenä juuri koskaan. PK: Sen levyn kanssa mulla oli aika kovat odotukset, että jengi ostaa ja diggaa. Lieneekin jonkinlainen mysteeri, millä perusteella jotkut genret säilyvät sellaisinaan seuraaville sukupolville. Mukana oli kaikenlaista muutakin kikkailua. Ne ehdottivat uutta kokoelmaa, mutta mä olin sitä vastaan, kun siinä olisi kuitenkin ollut ne alkuperäisen Stoneagen biisit eri järjestyksessä. Eivät menneet alun perin ihan tyydyttävällä nopeudella. Johtuisiko tuo thrashin suosio osaksi siitäkin, kun Slayerillä on aika vankka status ja ne ovat yhä maisemissa. Mitään yhteisiä selkääntaputtelu-saunasessioita ei ole pidetty, ja kukin jäsen on keskittynyt lähinnä nykypäivään. Ikuinen thrash Metallin saralla trendejä on tullut ja mennyt, mutta thrash-, death- ja black metalin kaltaiset peruskivet ovat säilyneet elinvoimaisina. Maikkarin kahviossa nähtiin Spede ja Jorma Pulkkinen! JJ: Bongailtiin tosiaan staroja kahviosta. Musta on aina inhottavaa, jos bändi dumaa omaa levyään, itseäkin harmitti aikanaan kun Remu haukkui Crazy Daysia. JJ: Haha! Eli kyllä silloinkin osattiin huijata studiossa. Mehän käytiin keikoilla jopa studiopäivien välissä, mikä nyt oli ihan järjetöntä. Mutta ei siinä mitään, niin se päätettiin aikanaan vetää. PK: Ehkä siinä tuoksahtaa vähän sellainen aloittelevan bändin meininki. Siinä kuuluu mielettömän hyvin bändissä tapahtunut kehitys ekan ja tokan levyn välillä. Sellaista ei tule kelattua, että "voi kun silloin oli siistiä, olisipa vieläkin", Kasari kertoo. Joutsenniemi ei ota tähän kantaa oikein mihinkään suuntaan. The Day of Death taisi olla vanhin kappale. Samaa pohdin yhä! Joskus on tullut kerjättyä verta nenästä, kun olen mennyt kuittailemaan sen alan tyypeille niiden meiningeistä, Kasari virnistää. Levystä jäikin mulle sellainen mielikuva, että silloin oli ihan tekemisen meininki. Albumin biiseistä puolestaan kuulee, että oltiin jo menty eteenpäin speed metalista. PK: Muistatko, kun yhdellä demolla kiihdytettiin niiden tuplien nopeutta miksausvaiheessa. TULEVA KOKOELMA STONEAGE 2.0 PK: Ainakin kannet siinä on vaihtuneet. Pari kertaa kai yritettiin, mutta aina jälkikäteen oli siitä sellainen fiilis, että jaaha. Jos jollekulle ei siis riitä uudet kannet ostoverukkeeksi, niin sitten ei kannata ostaa levyä. JJ: Kyllä mä toisaalta tiedän tyyppejä, joiden mielestä Colours on tosi hyvä levy. Meillä paloi albumin tekemisen aikoihin treenikämppä ja siinä kuoli hyvä frendi. Biisit siis treenattiin levyn kokoonpanolla. JJ: Myihän se yhtä paljon kuin aikaisemmatkin. Light Entertainment on yksi meikäläisen suosikkibiiseistä. Hyvä mainospuhe, muuten! Tai on siinä (Black Sabbathin) Symptom of the Universe bonuksena ja pieni historiikki kansilehdessä. Inferno_2008_57_5.indd 58 6.5.2008 20:32:01. Vaikka Stone tarjoaakin kunnon nostalgiatripin useille vanhan koulukunnan metallisteille, ei yhtye itse ole paljoa historiaansa märehtinyt. Teemalta tuli vähän aikaa sitten ohjelma Sex Pistolsin Never Mind the Bollocks -levyn tekemisestä, ja huomasin, että käytimme rumpujen mikityksessä täsmälleen samaa kikkaa kuin siinä. Tämä jätti ahdistavan leiman koko studiosessioille. Eli onhan Coloursillakin hetkensä. Olisiko jossain arvostelussa ollut jotain juttua, että "hieno päätös". No Anaesthesia! myi eniten, sitä meni joku kymppitonni, ja muita sitten vähän vähemmän. Viikonloppuna oli aina pari keikkaa, ja Espoossa asuvien Roopen ja Jirin kanssa treenattiin pari kertaa viikossa. Yleensäkin oltiin tosi loppu, olisi pitänyt pitää kunnon breikki siinä vaiheessa. JJ: Ekassa versiossa oli tosiaan niin karmeat kannet, että levy-yhtiö otti jo senkin takia yhteyttä, että pitäisikö toi julkaista vähän edustavampana versiona. Olen mä joskus ihmetellyt, että miksi se Back to the Stone Age on sellainen kuin se on. Paljonko se myi loppujen lopuksi. PK: Oltiin aika hyytyneitä, ja kuitenkin piti alkaa puristaa väkisin sitä levyä. COLOURS (1990) JJ: Tuohon aikaan Jiri sai lähteä bändistä ja Nirri tuli tilalle. Musta siinä ei ole yhtään heikkoa lenkkiä
Inferno_2008_57_5.indd 59 6.5.2008 20:32:06
Keikalle tullessa heidän on valittava levyn ja oluen välillä, ja lähes aina he valitsevat jälkimmäisen. Alejandro Arce (rummut) myöntää, että välimatka Chilen ja Suomen välillä on pitkä, mutta jos toimiin ei aikoinaan olisi ryhdytty, Mar de Grises olisi edelleen treenikämppäyhtye. Kun hän saapui yhtyeeseen, kaikki kävikin yhtäkkiä paljon helpommin. Inferno_2008_57_5.indd 60 6.5.2008 20:32:08. Kyllä vain. Chilessä isot yhtyeet 60 INFERNO soittavat isojen yhtyeiden kanssa. MAR DE GRISESIN hiljakkoin ilmestyneen toisen albumin nimi on Draining the Waterheart. En vain voi ymmärtää sellaista, jatkaa Alejandro. Tilanne on toki parantunut vuosien aikana, mikä on hienoa, sillä ensimmäisillä keikoillamme 2000-luvun alussa oli paljon vaikeampi saada ihmisiä keskittymään. Aluksi uusien kappaleiden säveltäminen oli vaikeaa, sillä pääsääntöinen säveltäjämme, synisti-vokalisti Marcelo Rodríguez jätti yhtyeen debyyttimme ensimmäisen Euroopankiertueen jälkeen. Chilessä metallikulttuuri ei herrojen mukaan kukoista, eikä levy-yhtiöitä tahdo löytyä. Demojen lähettäminen maailmalle oli kaiken kaikkiaan oiva ratkaisu. Oli hankalaa löytää tilalle oikea henkilö, ja tämä etsintäprosessi kesti lähes kaksi vuotta. Olen miettinyt tätä paljon, ja mielestäni suurin syy levy-yhtiöiden puuttumiselle on, että Chile on köyhä maa, jossa asuu kuitenkin noin 15 miljoonaa ihmistä. Niitä ei huuteluista huolimatta koskaan kuitenkaan soitettu. En tiedä, onko kunnioitus oikea sana tässä käytettäväksi, mutta ihmiset ovat alkaneet kiinnostua enemmän ja arvostaa tällaista musiikkia. Juan on taitava säveltäjä, hän ymmärtää sitä hommaa hyvin. Oletteko kohdanneet yleisön täyspainoisen huomion vangitsemisen ongelmalliseksi livetilanteessa. Ison bändin saapuessa soittamaan on tilanne täysin mahdoton. Mar De Grises on doom-henkinen yhtye, joka vaatii hitautensa ja surumielisyytensä puolesta kuuntelijalta keskittymiskykyä. TEKSTI Evelin Kask I KUVA Sebastian Rodriguez I www.mardegrises.com Chileläinen Mar de Grises kertoo, valitseeko keikoilla käyvä hevanderi mieluummin yhtyeen levyn vai hanaoluen. M Beer to here! ar de Grises -yhtyeen ja kotimaisen Firebox-levy-yhtiön tiet yhdistyivät jo yli kymmenen vuotta sitten. Kun Iron Maiden kävi Chilessä vuonna 1995, espanjalaisen lämppäriyhtyeen keikka kesti tasan yhden kappaleen verran! Ihmiset alkoivat heitellä roinaa lavalle. Draining the Waterheart on uuden kokoonpanon valitsema tapa tehdä musiikkia. Chileläinen yleisö ei ole kovin vastaanottavainen pienille yhtyeille. Suomessa isot yhtyeet soittavat lämppäreinään pienet yhtyeet. Sävelsimme siinä ajassa vain yhden kappaleen, emme tienneet lainkaan, mihin suuntaan olisimme menneet. Festivaalejakin toki löytyy, ja niiltä olisi helppo etsiä näkyvyyttä suurien yhtyeiden siivellä, mutta harvoin tuntemattomat pelimannit saavat mahdollisuutta tällaiseen. Keikoilla käy pieni määrä ihmisiä verraten vaikkapa suomalaisten aktiiviseen keikoillakäymistraditioon, mutta Chilessä jo kymmenisen katsojaa on keskisuurelle yhtyeelle paljon. Tuollainen keikka olisi iso tilaisuus chileläisille, mutta ei, tuhahtaa yhtyeen basisti Rodrigo Gálvez vahvalla espanjalaisaksentilla. Sellaista ei tapahdu enää, mutta samanhenkinen ajattelutapa on juurtunut yleisöön. Kun löysimme Juan Escobarin, suuntamme kirkastui jälleen nopeasti. Viime viikolla Chilessä soittivat Ozzy Osbourne, Korn ja Black Label Society, lämmittelijänä oli yhtye Argentiinasta. Se on selvää. VAIKKA RASKAS MUSIIKKI tuskin tulee kasvamaan Chilessä suuriin mittoihin vielä moniin vuosiin, jyllää ug-skene vilkkaasti. Särmikkään debyyttiinsä (The Tatterdemalion Express, 2004) jälkeen yhtye on vetäytynyt aavistuksen rauhallisempaan ulosantiin, vaikka mistään dramaattisesta muutoksesta ei voida puhua. Yleisö on niin innoissaan, ettei se kerta kaikkiaan jaksa seurata lämmittelevän yhtyeen soittoa. Hitaissa kohdissa, joissa kitara soi yksin pitkän aikaa, yleisö alkoi huudella covereita, naureskelee rumpali. Olemme mielestämme edesauttaneet heitä etsimään erilaista musiikkia, kuten doomia juurikin, eikä aina vain tukanheilutteluräminää
luu! an pa end Leg JULKAISU 21.5. Inferno_2008_57_5.indd 61 6.5.2008 20:32:44
Bolt Thrower -pyrähdyksestä ei jäänyt aikakirjoihin kuin pari bootlegia, mutta merkittäväksi kiinnityksen tekee sen päättymisen pääasiallinen syy: van Drunenilta putosi pälvikaljun seurauksena tukka, ja tämä vei veikkosen itsetunnon siksi pahasti, ettei valokeila enää kutsunut. Hail of Bulletsin runko syntyi vuoden 2006 lopussa, kun Martin van Drunen, Gorefestkannuttaja Ed Warby, ex-Houwitser-basisti Theo van Eekelen ja Thanatosin kitaristit Paul Baayens (joka vaikuttaa myös Asphyxissä) ja Stephan Gebédi löivät kolpakkoa yhteen niin, että vaahto sen kuin lensi. Tuulimyllyjen katveessa edelleen majaa pitävä Martin van Drunen on kuitenkin mainittava erikseen. Tällä kertaa sen tarkoitus oli soittaa kuoloa vanhan pulpetin hengessä. Kaljankiskonnan lopputuote, Hail of Bullets -debyytti ...of Frost and War on valmis ja pian julkaisussa. TEKSTI Matti Riekki I KUVAT Metal Blade ja SXC I www.hailofbullets.com Lataa. Olen ihan hiton tyytyväinen levyyn, van Drunen huikkaa pirteänä puhelimeen. Tuloksena on kuolometallisia napakymppejä. S chuldiner. Takaisin luotisateeseen. Greenway. Tyytyväisyyteen on syytäkin, levy nimittäin luottaa poltetun mielen taktiikkaan: kuulet kerran, et unohda. 62 Inferno_2008_57_5.indd 62 6.5.2008 20:32:50. "Martilla" varustettu Asphyx on sen sijaan kasassa ja keikoilla taas, puskemassa "ilmeisesti" levyäkin vielä tänä vuonna. Itse asiassa Van Drunen lamautui jopa niin, että hylkäsi soittohommat joksikin aikaa kokonaan, palasi opintojensa pariin ja vietteli hiljaista eloa kunnes palasi reunioitunut pehko hulmuten metalloimaan thrash-akti Death by Dawnin solistina vuosituhannen alussa. Ainakin ep on luvassa. Vaan eipä etuilla rokkajonossa! Kun van Drunenin viimeisestä death metal -levystä on kulunut viisitoista vetistä vuotta, lienee tarpeellista hahmottaa hieman veikkosen liikkeitä: Kun pestinsä Pestilencessä päättyi kahden albumin jälkeen 1990-luvun alussa huonoissa henkilökemioissa, miekkonen pomppasi parin INFERNO levyn ajaksi toisen hollantilaisyhtyeen, Asphyxin, keulille. Selvittääkseen miksi näin on, ei tarvitse kaivaa hyllystä Pestilence- tai Asphyxlevyjä, ukko on nimittäin viimeisimmän yhtyeensä Hail of Bulletsin kokassa sellaisessa vedossa, että tapetit rullautuvat seiniltä. Niin kuin usein kaljoittelusessioissa, lopputuloksena oli bändi. Vokalistinelikkoa yhdistävät erittäin tunnistettava tyyli, merkkipaalut metallin historiassa sekä piireissä vallitseva konsensus kovuudesta. Tulta! Korinalegenda Martin van Drunenin Hail of Bullets ei tunne varmistinta. Tardy. Planeettaamme on siunattu aikojen saatossa joukolla merkittäviä kuolonenkeleitä. Myös Asphyx jatkoi pian matkaansa ilman van Drunenin leimallista ääntä, ja miehen seuraava kovan tason posti oli lyhyt ja mystinen vierailu brittiläisessä Bolt Throwerissa 1990-luvun puolivälin jälkeen. Sakemannien kanssa tekaistiin levykin, mutta nyt yhtye etsii uutta solistia. Petrov
Ja pidämme hauskaa. No, testasin minä kerran yhden bändin kanssa, mutta se nyt oli vain sellainen kokeilu... Saksalaiset sentään maksavat vielä tänäkin päivänä teoistaan rahassa, mutta myös teoissa ja häpeänä. Ai se on pahaa meininkiä, vai. Okei, japanilaiset saivat parista atomipommista, mutta silti... kaikki. Takaan: ette muuten ikinä arvaa, miten van Drunen harjoittelee. En usko, että Tardy pystyisi laulamaan Asphyxin Serenade in Leadia, minä pystyn. Et ole tosissasi! Kyllä vaan, heh. ...on lentäjän happimaski, jonka kanssa voin huutaa musiikin tahtiin kurkku suorana kotioloissa ilman, että naapurit luulevat sikaa teurastettavan. Olisihan se ainakin pieni korvaus siitä, ettei van Drunen ole koskaan esiintynyt Suomessa. Happi ei lopu, ei hävetä Kyllähän sotajutuista turinoisi vaikka lehdellisen, mutta kaipa musiikkilehdessä on puhuttava siitä musiikistakin. Esimerkiksi SE Pestilence-albumi, Consuming Impulse (1989) saa mieheltä ehdot siis oman suorituksensa puolesta. No, riittänee kun palaa jutun alun toteamukseen: van Drunen on vedossa. Toimiiko karaoke. Hah hah! Paluun karikot Alussa lueteltiin muutama death metalin suurista äänistä, ja samasta ryppäästä löytyy myös van Drunenin suosikki "kovin kuoloääni" listauksessa. Olin vasta etsimässä tekniikkaani tuolloin. Juttu on siinä, että maski päässä on tosi hankala hengittää, joten siinä saa samalla pirun hyvää hapenottotreeniä. Pelkästään Ruotsin Dismember on käsitellyt sitä niin monesta kulmasta, että panoksethan tuossa pian loppuvat. Valehtelet. Ääh, en tiedä, en ole koskaan kokeillut. Japanilaisten liian vähän ruodittu sotakäyttäytyminen kiinnostaa muutenkin van Drunenia. Poikki. Kun sen oppii, ääntä on helppo kontrolloida. Mitä! Jos menisimme lavalle emmekä soittaisi biisejä Consumelta, meidäthän lynkattaisiin! Se siitä, minä olen ulkona. Millainen muuten on puhdas äänesi. Annan lyhyen briiffauksen: We kicked Russian ass big time. Minulla... Jos kurkkua kurittaa väärin, mölinällä voi olla vakavat seuraukset. Voi tietysti huutaa keuhkoista, mutta pidemmän päälle siinä räjähtää pää. Niin, mikseipä siellä hollantilaisten siirtomaa-aikaisten meritaistelujen ja Napoleonin sotaretkien seassa näistä aiheista van Drunen kertoo niin ikään kiinnostuneensa menisi pieni pakillinen härmäläisvertakin. Nimiukko Dan Swanö miksasi ja masteroi Hollannin Excess-studioilla äänitetyn levyn, ja kuten yleensä, kehuista ei ole tulla loppua, kun tiedustelen, millaista Swanön kanssa oli työskennellä. No, tänä vuonna kantautui sitten uutisia, että Pestilence todellakin palaa uudessa kokoonpanossa, ja Resurrection Macabre -ni- Inferno_2008_57_5.indd 64 6.5.2008 20:35:42. No okei, pari sanaa enemmänkin. No ei, vihaan sitä, hah! Siitä tulee aina mieleen joku japanilainen, joka ei osaa englantia ja ölisee vain jotain. Olemme vanhoja jätkiä, josko sellaisten innostuminen sitten kuuluu tuoreutena. Patrick oli, että "hei, ensin meidän pitäisi tehdä ensin uutta materiaalia, en nimittäin aio soittaa vanhaa kamaa". Vaan minkä sodan tai sotien, sen näyttää tuleva. Joo, tuo on mielenkiintoista. Bändi, studio, Dan Swanö... Kerron tämän luonnollisesti myös van Drunenille. Toisessa maailmansodassa, esimerkiksi, kiinalaisnaisia käytettiin japanilaisten "sotahuorina" ja kohdeltiin mitä kauheimmin, eikä kukaan ole pyytänyt tätä anteeksi. Kovin moni ei taida tietää noista tapahtumista. Ja teemme musiikistamme niin brutaalia kuin pystymme. No okei, kyllähän minäkin treenaan, vähintään tunnin päivässä. Meillä on esimerkiksi ensi viikonloppuna Asphyx-keikka emmekä ehdi harjoitella yhdessä ennen sitä, joten ei muuta kuin maskia päähän vain! Van Drunen muistuttaa, että karjuminen ei todellakaan ole pelkkää karjumista. Miksei... Ei minulla ole mitään salaisuuksia ääneni suhteen, olen vetänyt tällä tyylillä vuosia ja se on kehittynyt varsin luonnostaan. Se tuli selväksi, että vanhaa pulpettia tässä kaiverretaan, mutta mikä on Hail of Bulletsin tehtävä nykymetallimaailmassa? 64 INFERNO Tehtävä!. Ehdotan van Drunenille teemalevyä talvisodasta Maple Crossin malliin. Taidan seuraavaksi kirjoittaa jostain muusta kuin toisesta maailmansodasta, van Drunen tyytyy ilmoittamaan. Olen vitun tyytyväinen löydöstä. Murisevan hollantilaisen viisari heilahtaa Obituary-kurkku John Tardyyn. Mies kertoo miettineensä ennen haastattelua pitkään, että jotain siellä Suomen suunnallakin aikoinaan tapahtui, mutta että mitä... Entä ne pääluodin omat vokaalit. Kuulijalla siis. On parempi toimia kuten koulutetut laulajat, eli huutaa vatsasta. Tapaus, jossa 50 000 japanilaissotilasta mellasti kaupungissa "alempaa rotua" teurastaen, raiskaten ja häpäisten ylittää kaikki käsityskyvyn rajat (satoja tuhansia uhreja vaatineesta tapahtumaketjusta on saatavilla suomeksi tyrmistyttävän inhorealistinen mutta kiinnostava teos Nankingin verilöyly, WSOY 2006). Hän teki kaiken täsmälleen kuten halusimme, van Drunen summaa. Mitä Pestilenceen tulee, van Drunen kertoo yhtyeen voimahahmon, kitaristi Patrick Mamelin kyselleen vokalistin innokkuutta mahdolliseen paluuseen vuosituhannen alussa. Otamme esimerkinomaisesti puheeksi Nankingin, silloisen Kiinan pääkaupungin valloituksen 1937. van Drunen huudahtaa. Hyvä niin, koska aihe ei ole kuten todettua todellakaan uusi metalliympyröissä. Kun kuuntelee hänen mukavaa ääntään puhelimessa, on hyvin vaikea kuvitella, että sama mies ärjyy levyllä siihen malliin, että veri seisahtuu. Mureat soundit levylle vääntänyttä svedua kuullaan muuten levyn ensimmäisellä varsinaisella biisillä mikinvarressakin. Menneitä töitään van Drunen tutkailee erittäin kriittisesti. Ei kai meillä sellaista ole, soitamme vain vanhan liiton death metalia, koska tykkäämme siitä. Asphyxin (90-luvun alun) levyt näyttivät, mihin minusta on, mies kuittaa. Hän on kovin, mutta myös Venomin Cronos on ollut minulle suuri inspiraationlähde, kuten Possessedin Jeff Becerrakin. Siis lauluääni. Sinun pitäisi kuulla humalaista suomalaista karaokemikin varressa. ei nimittäin ole mikään yhden levyn projektibändi, vaan sen missiona on tehtailla jatkossakin teemalevyjä taisteluista. Mutta Swanö onkin fani, ei hän tee mitään mistä ei diggaa. No tuohan on mukava kohteliaisuus! En tiedä, ehkä tuoreus tulee siitä, että kaikki olivat aivan helvetin innoissaan tästä levystä. Vaikka ...of Frost and War on ankkuroitu musiikiltaan menneeseen, sen kalmainen henkäys on tuore, kuin raikastimella silattu. Pikkuhiljaa uhreina olleet naisetkin alkavat hävitä kuvioista, ja kohta kukaan ei muista koko hirveyttä, mikä on väärin. No tällainen, on vähän nuhaa, mutta... Koetin tätä huvikseni kerran, koska asumme aika kaukana toisistamme ja yhdessä treenaaminen on hankalaa. Mutta kyllä Tardykin treenaa paljon, puhuin hänen kanssaan kerran aiheesta. Vastasin, että mikä ettei, heitetään joku keikka siellä täällä. Tosin Tardyn taakkaa helpottaa, ettei hänellä ole paljon sanoja huudettavana, van Drunen huomauttaa. Vaan teemoja riittää
Kiitos noista sanoista, sillä joskus tuntuu, että metallipiirit ovat niin jumalattoman suvaitsemattomia! Totuus on, että kehittyäkseen muusikkona ja biisintekijänä on kuunneltava kaikkea. Hollannissa kukkivat tulppaanit, ei umpimielisyys. Alan udella miehen musiikkikulutuskäyttäytymisestä. Kun kuuntelee musiikkia monipuolisesti, kuulee metallinkin paremmin. Mameli on hehkuttanut, ettei kyseessä ole reunion vaan täysin uusi bändi, koska hän "ei koskaan katso taaksepäin". En oikein pysty kuvittelemaan sitä bändiä lavalle metallipaidoissa. Kaikki käy Haastattelun loppua kohti tunnelma alkaa käydä turhan raskaaksi, ei niin, että van Drunen olisi ollenkaan hankalanoloinen, päinvastoin, mies yrittää puhua mahdollisimman kelvosti aiheesta, joka ei ole hänelle selvästikään se rakkain juuri nyt. En tiedä, en todellakaan tiedä. Pahoin pelkään, että Pestilence-keikkoja odottavat joutuvat pettymään, koska lavalla tuskin nähdään hirveästi liikettä. Vaikka mitä, bluesia... Paljastuu sama kuin usein näissä piireissä: van Drunen tunnus- tautuu "pohjimmiltaan metallipääksi", mutta kuuntelee kaikenlaista musiikkia. Ja mistä blues tulee. Pestilence oli joskus hyvä bändi, ja toivottavasti se muistetaan vastaisuudessakin sellaisena. Käännän siis jutustelun suunnan täysin muualle. Todellakin, ja tässä se vaara piileekin. Kun hauskuus loppuu, loppuu bändikin, van Drunen lupaa. Apshyx palasi tavallaan vahingossa, meitä pyydettiin yhdelle festarille, ja homma olikin niin hauskaa, että päätimme jatkaa. Toivon vain, etteivät he munaa koko juttua, van Drunen kommentoi. Apshyxin kanssa näin on, meillä ei ole mitään velvoitteita, me vain soitamme mitä tykkäämme. latinalaista musiikkia, jopa hiphopia, dubia! kuolomies luettelee kuuntelunsa kohteita. Maailma on väärällään paskoja reunioneita. Jos sellaisen tekee, täytyy olla hauskaa. Kyllä! Täytyy muistaa, että metalli tulee aivan suoraan bluesista. Patrickin C-187 ei oikein menestynyt, ja nyt hän on pistänyt Pestin kasaan vaikka vannoi, ettei tulisi niin tekemään... Ainoa oikea tapa kuunnella musiikkia on kuunnella musiikkia, ei genreä. Tämä tuntuisi vahvistavan van Drunenin kertoman Mamelin nihkeydestä vanhaa Pestilence-materiaalia kohtaan. Tähän on hyvä päättää. INFERNO 65 Inferno_2008_57_5.indd 65 6.5.2008 20:36:50. se ei ole kovin hyvä idea. mistä albumiakin on pukkaamassa ensi vuoden alussa. Mutta jos lähdet matkaan asenteella, että nyt reunioidutaan, niin... Niin, pelloilta, orjilta. Ja nyt siellä luetaan taas lehteä, että mikäs hinttari se tämä on! Paskat
Miksi asioita täytyy karsia. Kolme vuotta myöhemmin julkaistiin Thou Shalt Sufferin ensimmäinen täyspitkä Somnium, joka vaihtoi murskaavasti yhtyeen liki vuosikymmenen takaisen death metalin Ihsahnin neoklassiseen yksilösuoritukseen. On lopulta ymmärrettävääkin, ettei Emperor koskaan selvinnyt kolossaalisesta nuottihirviöstään eteenpäin. Tässä haastattelussa puhutaan ensisijaisesti säveltäjästä säveltämisen ehdoilla. Sofistikaatio on ollut Tveitanin, mystisemmin Ihsahnin, uralla häilyvä johtotähti ja avainkäsite. Näkökulma tuntuu otolliselta juuri nyt, kun Tveitan on soolouransa toisen tuotoksen AngLin sanaleikki luciferiaanisesta L-enkelistä, huomaattehan myötä osoittanut päässeensä irti partituurien ylikansoittamisesta. Emperorin vuorostaan vei lakipisteeseensä Ihsahnin mestaroima Prometheus: The Discipline of Fire and Demise (2001). Ihsahn, kerro. Inferno_2008_57_5.indd 66 6.5.2008 20:57:04. Emperor-esikoinen In the Nightside Eclipse (1994) oli jo edelläkäyvä osoitus siitä, kuinka viiltävästi ja sävykkäästi Ihsahnin kos66 INFERNO EX E -enkeli taivaan lausui näin kettimet voitiin risteyttää pohjoisen black metalin kanssa. Taidemusiikin ja metallin neuvonpito on kuulunut itsepintaisesti läpi norjalaisen aikuisiän sävellyksistä. Kun soittotaito karttui, ei mennyt kauan siihen, kun musiikki omaksui sinfonisia piirteitä. 1975) musiikillista eetosta. Thou Shalt Sufferissa ja alkuaikojen Emperorissa Ihsahnin ja Samothin yhteistyö oli vielä romuluista, sen hedelmä koskettimien viattomasti sävyttämää metallia, joka oli kaukana hienostuneesta. Mikä studiokokeiluissa häiritsi eniten. Levy oli kuin itselleen vallan omiva matriisi, kapinallinen ja itsenäinen myyttisen esikuvansa tapaan. Seuraavassa hän puhuu säveltämisestä, sääntöjen ja vapauden tasapainosta, matalan ja korkean suhteista sekä Johann Sebastian Bachista ja Thom Yorkesta. mperor performs Sophisticated Black Metal Art exclusively! Tämä ei ole juttu Emperorista, mutta yhtyeen Anthems to the Welkin at Dusk -levyn (1997) takakannesta löytyvä uhmakas lause valaisee säveltäjä Vegard Tveitanin (s. TEKSTI Mikko Kuronen I KUVA Sebastian Ludvigsen I www.ihsahn.com Notoddenin kaupungin kuuluisin asukas on säveltäjä, musiikinopettaja, tuottaja ja muusikko Vegard Tveitan. Reverence-ep:ltä (1997) löytyi Opus A Satana, uusklassinen sovitus ItNE:n jylhästä Inno A Satana -uskontunnustuksesta. Merkki sekin
Yksityiskohtia on vähemmän ja ne huomaa kaivamattakin. Hyökyväthän kappaleet mielen yli verraten harvoin, eivätkä nuo pääse yllätysmomenteillakaan koreilemaan. Peccatumissa sain tyydytettyä kokeiluntarpeeni. Tämä tuntuu enemmänkin eräänlaiselta luovuuden puristimelta kuin rajoitukselta. Kyynelehtiviä faneja tavatessa tajuaa, että reaktio johtuu heidän musiikille antamastaan henkilökohtaisesta ja tunteellisesta panoksesta. Mutta äärimetallissahan olen parhaimmillani, joten miksi en käyttäisi kykyjäni siinä kokeellisella tavalla sen sijaan, että heittäisin kaiken oppimani pois. Parametrien puristuksessa Joku saattaisi yksin AngLin suoraviivaisia sävelmiä kuunnellessaan kuvitella Ihsahnin taiteellisen kunnianhimon tylpistyneen. AngLilla samaten kuin The Adversaryllä selväpiirteinen ajatukseni oli tehdä kappaleita, jotka etenevät pisteestä A "Olin pitkään sitä mieltä, että menetän monia asioita, koska keskityn äärimetalliin." pisteeseen B kahden kitaran, pianon ja rumpujen voimin. Kitaraa käytetään levyillä realistisesti, ilman loputtomia päällekkäisnauhoituksia. Sama puoli kehittyi tietysti myös Emperorissa. Menneisyys tulittaa kohti, mutta sen klangi on moderni. Emme alkaneet soittaa black metalia tyydyttääksemme yleistä mielipidettä, ja olisi valetta, jos lähtisimme sellaiselle linjalle nyt. Tiedostama- ton ei enää pakota minua erottamaan Emperorin tekosia omistani. Prometheusista tuli melko sisäänpäin kääntynyt levy. Silti jokaisen kappaleen piti olla oma persoonansa. Pidän itse levyistä, joissa jo johdannon teemasta innostuu, kun tietää, mikä biisi on tulossa. Black metaliinkin minut ohjannut uhmakas luonne pakotti tekemään jotakin erilaista. Silläkään ei ole väliä, tekisimmekö levyn omasta tahdostamme. Ihmisiin vaikuttaa aina se, milloin he alkoivat aktiivisesti kuunnella musiikkia. AngLilla luulen löytäneeni oman tapani tehdä musiikkia. Emperorista sain onnekseni nuorella iällä rutkasti kokemusta. Kontekstoituna AngL heijastelee sitä, ettei minun tarvitse enää etäännyttää itseäni mistään. Jonkin aikaa näin täytyi tehdä, jotta pystyin tutustumaan itseeni artistina. Korostaa sitä, että olen tässä ja nyt. Musiikki on kiinnostanut norjalaista paitsi sävellyksinä myös tekniikoina, teoriakerääntyminä sekä äänisuunnitteluna. Rummut tikkaavat kuin itseään tavallista äänekkäämmin päivittävä kovalevy. Olen oppinut läksyn omien suosikkieni kohdalla: uusi levy ei ole aina hyvä, vaikka vanhoista miten pitäisi. Ei mitään kolme balladia ja kolme erityyppistä biisiä -juttua. Vaikka uutta Emperor-levyä kuinka penätään, tiedän ettei siihen oltaisi tyytyväisiä, tekisimme sitten toisen Anthemsin tai jotakin aivan uutta. Levyntekoa hallitsi hyvin suunnitelmallinen ja konkreettinen, säveltämisen nerouspyörteistä vapauttava tekniikka. En ole pyrkinyt kovinkaan tietoisesti ottamaan mukaan vaikutteita menneisyydestä, puhelias Ihsahn aloittaa. Emperor muutoin elää nykyisin omaa elämäänsä bändi on luultavasti suurempi juttu kuin koskaan. Silti ihmiset riehaantuvat siitä, mitä tein teini-ikäisenä. En loppujen lopuksi nauttinut kaikesta Emperorin kanssa saavuttamastamme suosiosta, koska se tuli tavallaan aivan vääristä syistä, Ihsahn toteaa. Nykyään kuulee paljon levyjä, joilla biisejä ei teknisyyden vuoksi erota toisistaan. Halusin keskittyä siihen, mikä The Adversaryllä toimi parhaiten. The Adversary (2006) tehtiin erittäin selkeisiin sääntöihin nojaten. Olin pitkään sitä mieltä, että menetän monia asioita, koska keskityn äärimetalliin. Asiaa voi tarkastella tähän asti kulkemani polun kautta. Samothin kanssa olimme soitelleet yhdessä jo kolme vuotta ennen Emperoria. Pedantti soittaja täydensi sitä, kunnes materiaali oli kasassa. Heillä on kaikki oikeus pitää illuusionsa, kyse ei ole minusta. Tämä on sikäli turhauttavaa, että TIEDÄN olevani nykyisin parempi muusikko ja laulunkirjoittaja. Äänitys ja miksaus ovat häpeilemätöntä hifiä, jokainen soitin erottuu ja soi virheettömästi. Levy kuulostaa ohuelta, koska en halunnut harrastaa instrumentti- tai lauluraitojen tuplausta. Thou Shalt Sufferin jatkaminen koskettimien voimin oli pyrkimys ymmärtää lisää orkestroinnista, olinhan intohimoisen kiinnostunut sinfonisuudesta. Emperorin startatessa olin 16-vuotias, ensimmäisen studioäänitykseni tein 14-vuotiaana. En enää pelkää säveltää musiikkia, jossa olen parhaimmillani. Meillä on oma studio, joten käytännössä voisin istuskella ja pyöritellä INFERNO 67 Inferno_2008_57_5.indd 67 6.5.2008 20:57:08. Emperorissahan harvemmin seurattiin mitään melodiaa tai musiikillista punaista lankaa, soittoniekka naurahtaa. Etenkin nuorena musiikkiin sijoittaa niin paljon omia kokemuksiaan. Sanoituksenikin ovat parempia. Vanhan Emperorin ystävillä on aina levynsä, kuunnelkoot niitä. Karsittujen sovitusten lisäksi levy äänitettiin analogisessa studiossa. Ihsahn on useissa haastatteluissa todistanut rakkauttaan eräänlaista musiikillista käsityöläisyyttä kohtaan. Reunion-esiintymisiin lähdin mukaan, koska halusin ottaa osaa siihen, mikä oli minun. Avantgarde-musiikin jälkeen halusin tehdä jälleen tyylipuhtaan metallilevyn. Prometheusista huomaa, että olimme tulleet pisteeseen, jossa monilla bändin ulkopuolisilla tahoilla oli visio siitä, miltä Emperorin pitäisi kuulostaa. Vaikuttaa säveltämiseltä, joka ei pyri räväyttämään vuolaasti. Päämääristään epätietoisempi säveltäjä saattaisi löytää kriisiytymisen aihetta siitä, että lämpimät Emperor-muistot alkavat hapattaa soolo-odotuksia. Saattaa kuulostaa suureelliselta, mutta oli tärkeää löytää musiikkini dualistisuus. Keisarin uudet...? Ihsahnin soololevyt riisuvat eilistöiden sofistikaatiota, mutta tekevät sen elegantisti. Asetan erilaisia parametreja sille, mitä musiikissani teen tai käytän. Sain testata metallin kaikkia eri puolia, melkein 70-lukulaiselta kuulostavaa progea mutta myös modernimpaa kokeellista rockia sekä balladinomaisia juttuja. Tyylissä kuuluu monenlaista rockia: pehmoa, progressiivista, heavya. Itse olen aina arvostanut sitä, että biisit tuntee katsomatta levysoittimen näyttöä. Ennen ensimmäisenkään nuotin säveltämistä Ihsahn kirjoitti pieneen muistivihkoonsa täyden toimintasuunnitelman siitä, millaisen albumin hän haluaisi tehdä. Viekö oppineisuuden pyydystäminen jotakin intuitiosta, tunnelmasta ja viattomuudesta. Vaikka olenkin monissa asioissa täydellisesti demokratian puolella, musiikissa suhteeni siihen on vähän nihkeämpi, heh. Tietysti tekemisiäni verrataan siihen. Nyt pystyn suhtautumaan rennommin äärimetalliin. Kadotin makuni äärimetalliin, kun ympärillä oli niin paljon sitä kohti ajavia paineita ja ennakkokäsityksiä. Selviytyä voi ainoastaan olemalla rehellinen itselleen ja omalle musiikilleen
Kyse on alitajunnasta. Luova energia pitää kohdistaa saavuttaakseen maalinsa. Ensimmäiseen soololevyyni Diamanda Galásin Litanies of Satanin (1982) kansi olisi ollut täydellinen vaihtoehto, jos olisi pitänyt valita muiden töistä. Jos haluaa, että asiat kuuluvat levyltä läpi, niille pitää tehdä tilaa. Olemme pitäneet otteen vakavana. Halusin tehdä kappaleen, joka kuvastaa tuollaista hissin loputonta kulkua pohjalle. Kappale on hyvin alaston, laulultaan jopa niin alaston, että minun on itse vaikea suhtautua siihen. Parhaat ideani ovat aina sellaisia, etten aivan käsitä, miten ne ovat syntyneet. Siinä menen todella oman ilmaisuni ytimeen. Elokuvassa on symbolinen ja eeppinen kohtaus, jossa päähenkilöä kuljetetaan hissillä. Nuorten soittajien myös itseni tyypillinen virhe on pyrkiä hillittömään omaperäisyyteen. Koska he haastoivat kaiken näiden parametrien sisällä, tuloksena oli fantastista musiikkia. Työstetään kymmenminuuttisia kappaleita, joissa on kussakin sata riffiä ja kaikki mahdolliset tunnetilat. Hänellä ja kaltaisillaan oli aina rytmistä rakennetta myöten erittäin tarkat säännöt siitä, mitä musiikillinen teos saa sisältää. Promokuviani Inferno_2008_57_5.indd 68 6.5.2008 20:57:09. Lienee selvää, etten ole sataprosenttisen varma puhtaasta laulustani ja siitä, mitä sillä haluan tavoittaa. Automaattimidaksia vastaan Ihsahnin suhde estetiikkaan ja tyyliseikkoihin on ollut tarkka ja paneutunut niin musiikissa kuin sen ulkopuolella. Kyseessä on kappale Elevator, joka sai alkunsa Robert De Nironkin tähdittämästä elokuvasta Angel Heart (1987). Monta vuotta sitten teinkin niin: kulutin puolitoista vuotta koskettimien, syntikoiden ja kitaroiden kanssa piehtaroiden. Mitä sävellyksiin tulee, hän oli parisataa vuotta edellä aikaansa. Tarkoitukseni on tarkoilla säännöillä poistaa häiriötekijöitä, jotka estävät tiedostamattoman toiminnan. En ole selvästikään aina ollut tarpeeksi kokenut sovittaja. Emperor lipui promokuvissa koko ajan tylsempään suuntaan: rauta ja piikit vaihtuivat aurinkolaseihin ja välinpitämättömiin naamoihin, hah. Opin paljon teknologiasta, mutten oikeastaan saanut aikaiseksi mitään. "En loppujen lopuksi nauttinut kaikesta Emperorin kanssa saavuttamastamme suosiosta, koska se tuli tavallaan aivan vääristä syistä." Tekniseltä, mutta vain tekniseltä kantilta kuviota voisi verrata Bachiin. Bändieni ilmaisussa ei toden totta ole ollut liiaksi komiikkaa. ideoita puoli vuotta. Musiikin yksinkertaisuudella olen pyrkinyt myös ehkäisemään turhautumistani siihen, että toisinaan ideani ovat hukkuneet miksausvaiheessa. Oppiihan tuollaisesta sävellystyylistä paljon, mutta 68 INFERNO itse yritän keskittyä perinteisempiin biisirakenteisiin ja hyvän idean kiteyttämiseen. Uudelle levylle tein yhden kappaleen jopa siten, että aloitin musiikin sijasta tunnelmasta ja kappaleen otsikosta. Elevatorin jälkeisessä Threnodyssa haaste oli tehdä akustisen kitaran ja yksittäisen lauluraidan varaan riisuttua materiaalia. Kromaattisesti laskevilla ja sopivin välein päällekkäin kulkevilla skaalajuoksutuksilla sain aikaiseksi oikeanlaisen tunnelman. Hyvä riffi ei synny loputtoman soittamisen ja yrittämisen peruina. Esimerkki on mielestäni luovuuden kantilta vaikuttava. Tämä on mielestäni hyvä ohje kaikille biisintekijöille. Hissi hahmotetaan usein ylöspäin vieväksi laitteeksi, mutta kappaleen melodiasta on helppo päätellä, mihin suuntaan siinä kuljetaan. Teknisesti piti pohtia, miten luoda tuo tunnelma musiikkiin
Musiikkini luultavasti hyötyisi ulkopuolisen tuottajan tai äänittäjän paikallaolosta, mutta rakkauteni noihin asioihin saa vaimoni ja minut toimimaan ja oppimaan omassa studiossamme. Viimeiset sanat säveltäjä lausuu nuotilla, joka kavaltaa arvostuksen olevan jossain muualla. Itse todella haluan, että ideani ovat kuultavissa. En ole milloinkaan hakenut säveltäjäneron mainetta. Yksi ensimmäisistä Radiohead-levyistäni oli Kid A, jonka ostin Amnesiacin ilmestymisen jälkeen. Nietzsche rakasti Wagnerin musiikkia, mutta koki lopulta tämän pettävän isänmaansa. Levyjä kuunnellaan ja niistä otetaan opiksi. Alttoviulun ja ensimmäisen viulun voi laittaa soittamaan samoissa sävelkorkeuksissa, samaten sellon ja toisen viulun. On niin paljon tarinoita, jotka ihmisten olisi syytä pitää omana tietonaan, heh. Kuten yksi Radioheadin tyypeistä on sanonut, Thomin piti saada elektroniset jutut ulos kehostaan pystyäkseen tekemään taas In Rainbowsin kaltaisen perinteisemmän levyn. Bändi olisi helposti voinut liitää suosionsa siivellä ja toistella silloisen osaamisensa ydinalueita. Nyt voin keskittyä taas metallikontekstiin ja haastaa sen. Gabba gabba, ei Eritoten norjalaisen black metalin kasvattamille ihmisille ja Emperorin maailmanlaajuiselle palveluskunnalle Ihsahn on kohonnut hahmoksi, jota sopii mittailla klassisen musiikin säveltäjäneromyyttiä vasten. He kuitenkin haastoivat aiemmin tekemänsä. Teen soitinten eri artikulaatioista useita tiedostoja, enkä milloinkaan ylitä sävelasteikon rajoja. Olen etuoikeutetussa asemassa, sillä tekemiseni kiinnostavat ihmisiä. Minua ärsyttävät musiikilliset kohokohdat, jotka hukkuvat miksaus- ja tuotantovaiheessa. Arvojen uudelleenarvioinnissa on kyse yksilöllisen vastuun peräänkuuluttamisesta; siitä, että jokainen perustaa oman moraalinsa siihen, mitä löytää sydämestään, ei siihen, mikä tuntuu ulkoisesti tiedostetulta ja kannustetulta, norjalainen yleisluennoi ennen kuin kääntää huomionsa musiikkiin. "Tarkoitukseni on tarkoilla säännöillä poistaa häiriötekijöitä, jotka estävät tiedostamattoman toiminnan." Omassa musiikissani parasta on se, minkä synnystä minulla ei ole minkäänlaista kuvaa. Tällä ei välttämättä ole tekemistä klassisen säveltämisen kanssa, enkä väitä olevani filosofian tuntija, mutta ymmärtääkseni Nietzschellä oli eräänlainen rakkaus-viha-suhde Wagneriin. Kukaan ei kuule tai välitä. Ihsahn ei hehku ajatukselle Amnesiacista (2001) kokeellisen rockin Reloadina (1997). Jos musiikkiin suhtautuu todella järkevästi, päätyy tekemään musiikkia, joka miellyttää suurinta mahdollista ihmisjoukkoa. On olemassa lukemattomia supervakavasti taiteeseensa suhtautuneita taiteilijoita, jotka ovat olleet naurunaiheita tasan siihen asti, kun heidän tuotoksensa ovat alkaneet menestyä. Onhan minulla ja lähipiirillänikin itseironia ja huumorintaju tallella, mutta otamme itsemme vakavasti. Vaikka kappaleessa olisi jousikvartetti, kahden viulun, alttoviulun ja sellon ei tarvitse välttämättä soittaa eri asioita. Nykyisin olen entistäkin tietoisempi tästä pyrkimyksestä. Provosoin Amnesiac-kortilla levyllä, joka tehtiin suurelta osin samoissa sessioissa kuin uria aukova Kid A (2000) ja joka materiaalinsa perusteella vaikuttaa auttamatta kasalta jakojäännöksiä. Musiikin tuottamisessa ja osien yhteen liittämisen käytännöissä on paljon rationaalista, mutta lopulta käytännön toimet ainoastaan kantavat eteenpäin luovaa ideaa, joka ei ole syntynyt järkiperäisesti. Hail to the Thief (2003) ja In Rainbows (2007) ovat hienoja nekin. Olemme vaimoni kanssa käyneet klassisen säveltäjän opissa ja lukeneet Rimski-Korsakovin Principles of Orchestration -teoksen, Schönbergiä ja sen sellaista. On merkittävää, että laulan intohimoisesti sanoituksia, jotka eivät kerro aivan mistä tahansa hevonkukusta. Yksi suosikkiorkestereistani on Radiohead. Nyt olen tyytyväinen siitä, että osaan tehdä jousisovitukset kunnolla. Siltikin olemme oppineet vain murto-osan siitä mitä oppisi, jos klassinen musiikki ja sen säveltäminen olisi elämäntapamme. Suurin osa ihmisistä ei luultavasti tätä huomaa, mutta silti, heh. The Bends (1995) ja Pablo Honey (1993) eivät ole niin makuuni hyviä levyjä, mutta OK Computerista eteenpäin kaikki on fantastista. taas hallitsee hyvin vakavamietteinen ja jäykkä ilmapiiri, kuten tosissaan tehdyn musiikin henkeen sopii. Rakastan Amnesiacia! mies hihkaisee. Päätän kysyä miekkoselta Nietzschen esittämistä musiikillisista näkemyksistä: musiikin dionyysisesta irrationaalisuudesta, hurmioituneesta kaaoksesta ja Richard Wagnerista apollonisen ja dionyysisen tasapainon kätilönä. Nähdäkseni käsitykseni omasta osaamisestani ja osaamattomuudestani on hyvinkin terve. Lopulta minuun vetoaa eniten suoraselkäinen ja itsenäinen musiikki. Dream Theater saattaa hakea vaikutteita Ramonesilta, mutta tämä norjalainen ei niin tee. INFERNO 69 Inferno_2008_57_5.indd 69 6.5.2008 20:57:12. Nietzscheä itseään on käytetty aivan väärin kollektiivisiin tarkoituksiin. Hän vihasi kollektiivisen mielen ajatusta. Käsittääkseni korva voi samanaikaisesti keskittyä vain kolmeen erilaiseen osaan, joten musiikin kerrostaminen ja syvien yksityiskohtien luominen on tarpeetonta. Omalla kohdallani Peccatumilla oli samanlainen vaikutus. En oikeastaan keksi suoraselkäisempää yhtyettä. Emperor ei ollut erityisen älyllinen bändi, mutta yritimme ravistella ja luoda sisältöä musiikillamme. Jokaiselle soittimelle on omat tarkat sääntönsä, joita noudattamalla oppii. Tärkein klassisesta musiikista oppimani asia on luultavasti keskittyneisyys. Toivottavasti saan tilaisuuden oppia lisää, olenhan vasta 32-vuotias. Thom Yorken soololevy The Eraserkin on loistava, ja tässä talossa soi usein myös Jonny Greenwoodin Bodysongiin (2003) ja There Will Be Bloodiin (2007) säveltämät soundtrack-levyt. Ihsahn tunnetaan kiinnostuksestaan nietzscheläisiä teemoja kohtaan, mikä käy soololevyjen sanoituksista ilmi kenties suoremmin kuin koskaan. Näin olemassa olevat melodiat vahvistuvat. Sitten ollaankin jo popmusiikissa tai Gabba Gabba Heyssä. Tuollaisesta huomaa, että artisti todella yrittää parhaansa eikä kuvittele, että kaikki mihin hän koskee, on automaattisesti kultaa. Etuni luultavasti on, etten ole ollut Radiohead-fani alusta asti. Luin taannoin haastatteluita, joissa Thom Yorke totesi, ettei ollut OK Computerinkaan (1997) aikaan tyytyväinen musiikkiinsa ja sanoihinsa hänen mielestään ne olivat täyttä paskaa. Ihsahn pudistaa iholtaan kuvaa yli-ihmisestä, joka teknisesti toimii ja huomaa kuin kone, mutta elää taidettaan intohimoisesti kuin dionyysinen peto
Kiske toteaa, ettei hänen levymyynnillään palkata nimituottajia, eikä laulaja myöskään kaipaa sellaista. Kisken sanoissa hitaasta työskentelytahdista on perää. Sellainen kokemus voisi estää yleisön eteen menemisen loppuiäkseni. Kai Hansenin lähtö muutti koko bändin. Laulettua tulee kuulemma liian vähän, lähinnä säveltäessä tai nauhoittaessa. He ovat erittäin läheisiä ystäviäni. Yön yli nukuttuani tartun kitaraan ja kappale tulee jostain. Debyyttisoolo Instant Clarity (1996) sekä kakkosalbumi Readiness to Sacrifice (1999) saivat seuraajan vasta vuonna 2006, jolloin kauppojen hyllyille ilmestyi lyhyesti nimetty Kiske. Sooloalbumien välissä Kiskeltä on syntynyt SupaRedin ainoaksi jäänyt levy sekä AOR-albumi Place Vendome -nimikkeen alla. Minulle hän edustaa huippulaulajaa, jonka ääneen vanhentumisen myötä tullut raspi tekee laulusuorituksesta vain persoonallisemman. Levyjen Singer/songwriter-tyyppinen materiaali syntyy akustisella kitaralla. Viritän itseni tunnelmaan lukemalla kirjoja tai kuuntelemalla musiikkia. Levyni syntyvät sen verran hitaasti, että välimatkaa on hyvä lyhentää. Olimme suosittuja, bändikemia pelasi, levyt olivat hyviä, pääsimme soittamaan ympäri maailmaa. Nyt kun levy on valmis, olen yllättynyt lopputuloksesta. En tiedä, miltä tuntuisi nykyään olla yleisön edessä. Tällä hetkellä levyjen tuottaminen itse on paras ratkaisu minulle. Ajattele vaikka Bonoa. Lisäksi laulaja on lainannut ääntään mm. Kaikki huonot muistot liittyvät Helloweenin loppuaikoihin, Kiske toteaa. Ääni on parhaimmillaan kolmikymppisenä, kun ihminen on fyysisesti täysikasvuinen. Kyse on sekä rahasta että taiteellisesta vapaudesta. Frontiersin pomo Serafino (Perugino) ehdotti tätä, ja ensimmäinen reaktioni oli "ei koskaan". Lisäksi ihmiset yleensä viisastuvat iän myötä, ja kun persoona jonka tulkitsemista laulaminen on on löytänyt muotonsa, se kuuluu myös laulusuorituksessa. Ei pelkästään musiikillisesti, vaan myös henkilötasolla. Viimeisillä levyillään Kiske on ottanut harteilleen myös tuottajan manttelin. Toisin kuin valtaosalla kollegoistaan, Kisken ääni ei ole kulunut pitkillä kiertueilla. INFERNO Menneisyys nyt Kisken viimeisin levytys, Frontiers Recordsin julkaisema Past in Different Ways sisältää Kisken Helloween-sävellyksiä akustisina esityksinä. On yllättävää, miten laulelmallisia folkrockiksi sovitetut kappaleet ovat alun pitäenkin olleet. En mieti kappaletta tehdessäni mikä on sen genre tai miten se tulisi tuottaa. Vain nuoltava perse vaihtuu", toteaa Michael Kiske. Hevisankari vastoin tahtoaan Keikalla laulaja on ollut viimeksi viisitoista vuotta sitten. Jälkikäteen katsottuna se romutti koko yhtyeen. Hyvät ja nimekkäät tuottajat ovat nimekkäitä siksi, että he pystyvät pistämään oman egonsa syrjään ja toimimaan artistin hyväksi. Ajatus siitä, että esittäisin musiikkia viimeisillä soololevyilläni soittavien ihmisten kanssa (Karsten Nagel rummut, Fontaine Burnett basso, Sandro Giampietro kitara, Hanmari Spiegel viulu) on hyvä. Mitä jos esiintyminen olisikin ahdistavaa. Minun pitäisi löytää lavapersoonani uudestaan. Muusikkona itseoppinut Kiske toteaa äänen pysyvän kunnossa elämäntapojen ansiosta: laulaja ei juo tai polta tupakkaa. Kyse kuitenkin välityöstä. Tilanne, jossa tuottaja toimii tuotettavaa vastaan, on turhauttava. Kaikenlaiset dogmat ja säännöt ovat ihmisten tapa orjuuttaa musiikkia. Silti haluan olla varovainen. Tällaisen albumin tekeminen olisi viimeinen asia, mitä olisin tullut ajatelleeksi, Kiske naurahtaa. Tärkeää on itse laulu, jonka tulee peilata tekijäänsä ja paljastaa rehellisesti jotain hänestä. TEKSTI Lauri Ylitalo I KUVA Frontiers "Metallin tekeminen on samanlaista perseennuolemista kuin Ricky Martinin tai Britney Spearsin touhu. Tobias Sammetin Avantasialle, Masterplanille ja Timo T ammikuussa 40 vuotta täyttänyt Michael Kiske on edelleen power metal -ikoni, joka ei enää koskaan kirjoitetaan se heti alkuun aio liittyä täysipäiväisesti Helloweeniin. Kitara on aina sänkyni vieressä. Haluan olla arvaamaton. 70 Inferno_2008_57_5.indd 70 6.5.2008 20:57:12. Se mies laulaa kuin enkeli tai huutaa tarvittaessa kuin Rob Halford. Jos menen vielä esiintymään, homma pitää opetella kokonaan alusta. Korkeiden nuottien tavoittamisesta Kiske tyytyy sanomaan, ettei tyylin pitäisi olla mikään itseisarvo. Lisäksi kukaan ei odottanut, että tekisin tällaisen levyn, mikä on hyvä asia. Vaikka Keeper-levytyksistä on jo 20 vuotta, on Kisken ääni yhä tunnistettava. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä kiinnostavammaksi tuottaminen sitä paitsi muuttuu. Jos Kisken kappaleet jäivät Keeper-albumeilla Hansen/Weikath-kaksikon tekemisten jalkoihin, toimivat erityisesti We Got the Right ja You Always Walk Alone akustisesti jopa power metal -muottia paremmin. Se ei ole lainkaan stressaavaa. Ensimmäiset kolme vuotta Helloweenissa olivat suurenmoista aikaa
Nimikkokappale Revolution Renaissance onnistui parhaiten, siinä on sellaista Led Zeppelin -vibaa. Lapsuus Halusi tai ei, Helloween-leima tulee säilymään Kisken otsassa hautaan saakka. Kisken ajatuksia hän pitää itseään kristittynä voi lukea miehen MySpace-sivuilta sekä osoitteessa www.geisteskind.de. En ole Kristiyhteisön ystävä se edustaa samaa vallan väärinkäyttöä kuin luterilainen tai katolinen kirkko mutta hänen puheensa ja kirjansa ovat yhä hämmästyttäviä. Voin suositella kenelle tahansa luettavaksi Hegeliä, Fichteä ja Schellingiä, Kiske toteaa. Voin allekirjoittaa Tolkin ajatusmaailman. Heitä kiinnostivat eniten levymyynti ja kohdeyleisön odotusten tyydyttäminen, sen sijaan, että he olisivat rakentaneet itselleen yleisön, joka sallisi heidän taiteilijoina tehdä mitä vain. En ollut kiinnostunut musiikista, ja ollakseni rehellinen, en ollut täydellä sydämellä mukana levytyksissä 90-luvulla. Mitä moraalisia neuvoja sinä antaisit aloittelevalle power metal -yhtyeelle. Jos pidän biisistä, teen lauluosuudet kotistudiossani. Tolkki olisi halunnut minun laulavan koko albumin, mutta valitsin mieluummin mielestäni parhaiten minulle sopivat biisit. Maineteot Kiske suoritti huomattavan nuorena: Keeper of the Seven Keys -levytysten aikaan laulaja oli vasta parikymppinen koulupoika, jonka elämän Elviksen kuolema oli muuttanut pysyvästi. Digitaalitekniikka mahdollistaa totaalisen stressittömän työskentelyn. Olen tavannut melko lailla kaikki suuret hevimuusikot, jotka olivat nuorempana idoleitani. Asiat eivät ole enää yhtä synkästi kuin keskiajalla, mutta se johtuu ainoastaan siitä, että kirkko on menettänyt poliittisen valtansa. Yhä Hampurissa asuvan Kisken suurimmat intohimot liittyvät filosofiaan ja hengenelämään. Rojalteja Helloweenin levyistä tipahteli silloin tällöin. Olin erittäin turhautunut. En ollut ennen tuota edes kiinnostunut musiikista. Puheet todellisesta metallista ja siitä, että se olisi musiikkina jotenkin erityisen autenttista, ovat täyttä roskaa. Kisken erityisinhokki on katolinen kirkko. Millaista elämäsi oli Helloweenin jälkeen. Suurin osa heistä oli ihmisinä kauheita pettymyksiä. Moneen otteeseen raskaaseen rockiin pesäeroa tehnyt laulaja myöntää, että hyvästä hevibiisistä nauttiminen on yhä mahdollista. Jos popmuusikolla ei ole muuta moraalista pohjaa toiminnalleen kuin tietyn kohdeyleisön miellyttäminen ja hän myöntää sen, se on sentään rehellistä, Kiske puuskahtaa. Muussa tapauksessa meillä olisi yhä inkvisitio. Mitä pidit Timo Tolkin biisimateriaalista. Katolinen kirkko on näiden arvojen vastakohta. Taloudellisesti välillä oli todella tiukkaa. Vaikuttavin koskaan elänyt ihminen on Rudolf Steiner. Englannin kielellä on omat ansionsa, mutta Saksa on erinomainen tieteen ja filosofian kieli. Siinä menikin kymmenen vuotta. Elin lähinnä levytyssopimusten ennakkomaksuilla. Elämän tarkoitus ei ole mukavuuden maksimointi tai mahdollisimman monen naisen naiminen, vaan moraalin ja hengen lujuuden tavoitteleminen. INFERNO 71 Inferno_2008_57_5.indd 71 6.5.2008 20:57:26. Levytyssopimuksen saaminen oli Kisken sanojen mukaan lähellä, mutta sitten Helloween kiinnostui nuoresta laulajasta. Nautin satukuunnelmista, enkä ennen Elvistä ymmärtänyt, mitä ihmeellistä musiikin tekemisessä on. 12-vuotiaana sain akustisen kitaran, jolla treenasin Beatlesin, Elviksen ja Simon & Garfunkelin biisejä. Suurimman osan ajasta luin kirjoja, filosofiaa. Saksalainen televisio alkoi esittää hänen livetaltiointejaan, ja vaikka olin pikkulapsi, ne tekivät minuun mielettömän vaikutuksen, Kiske toteaa. Laulaja muistuttaa kristinuskon olleen roomalaisen imperialismin vastainen liike, jossa tärkeitä arvoja olivat "yksilönvapaus, vastuu sekä henkilökohtaisen suhteen muodostaminen Jumalaan". Hyvin hiljaista. Elviksen uran loppuaikoina Eurooppa ei ollut kovin kiinnostunut hänestä. Sen sijaan metalliskenen käytöskoodisto ja arvot inhottavat. Kisken ensimmäinen bändi oli koulukavereista koostunut Priest, joka vaihtoi myöhem- min nimensä Ill Prophecyksi. Minua pyydetään levyille, saan sähköpostissa demon. "Puheet todellisesta metallista ja siitä, musiikkina jotenkin erityisen autenttista, ovat täyttä roskaa." että se olisi Tolkin kesäkuussa julkaistavalle Revolution Renaissancelle. Kuitenkin Aloha from Hawaii -tv-lähetys oli vuoden 1973 kovin juttu, ja sitten Elvis yhtäkkiä kuoli. Nyt levyjä ei enää myydä yhtä paljon kuin ennen, ja siksi varsinkin minun tavallani toimivan ihmisen on hankala elättää itseään musiikilla. Hengen lujuus 1990-luvun henkilökohtaisesta lamaantumisesta Kiske on kuitenkin päässyt eroon, ja musiikki tuntuu taas kiinnostavalta ja elinvoimaiselta taidemuodolta
Kohinalla on noussut esimerkiksi virolainen Metsätöll ja nyt viimeisimpänä liettualainen Obtest. Kaikki se paska, sodat ja orjuuttaminen satojen vuosien takaa, on vaikuttanut juuriimme ja siihen, millainen mentaliteettimme on. Ei siis ole lainkaan yllättävää, että Sadlave nostaa tärkeimmäksi esikuvakseen nimenomaan punk-bändin. Meidät on usein tulkittu väärin. VAIKKA LEVY ON alusta loppuun selkeää black metalia, kuuluu joissain kappaleissa myös hieman punk-vaikutteita. Jotta olisi jotain sanottavaa, on oltava myös elettyä elämää, Sadlave sanoo. Toisten kopioiminen voi toimia vähän aikaa, mutta on pirun surullista, että joidenkin bändien koko ura on toisten kopioimista. Kansalaisten vastarinta). Sadlave kertoo, että muutoksista huolimatta heidät saatetaan Liettuan hevipiireissä edelleen mieltää sotaheviksi tai deathiksi bändin alkutaipaleen vuoksi. Kun perustaa bändin, ensimmäisenä vaikutteita otetaan niiltä yhtyeiltä, joista itse pitää. Emme me silti tällä itseämme vielä elätä, minä esimerkiksi olen koruseppä. Kuuntelen paljon musiikkia, mutta jos alkaisin fanittaa jotain bändiä toden teolla, se olisi venäläinen punkpoppoo Grazhdanskaya Oborona (suom. Osmosen piikkiin levyjä vääntävät entuudestaan esimerkiksi Impaled Nazarene, Immortal ja Dark Tranquillity. Levymme ovat ilmestyneet aika pitkillä aikaväleillä, ja se toimii. Sadlaven mukaan muutos johtui itsensä keksimisestä uudelleen. Teen demoja aina kun saan ideoita, ja lopulta kun olemme menossa studioon, saatan kuunnella vanhoja demoja ja löydän sieltä makeita riffejä. Obtestin musiikkia voisi kuvailla ehkä parhaiten melodiseksi black metaliksi, folk-vaikutteilla. Death-aikoinaan Obtest joutui myös usein suurennuslasin alle natsismiepäilyjen vuoksi. Obtest on kuitenkin vakiinnuttanut paikkansa piireissä. Liettuassa raskas musiikki ei todellakaan ole mainstreamia, ja bändit voivat vain uneksia radiosoitosta. Sitä paitsi punkin primitiivinen soundi on hyvin lähellä black metalia, Sadlave sanoo. Yhteen aikaan jouduimme jatkuvasti todistelemaan, ettemme ole natseja. Saatan kirjoittaa yhtä biisiä useita vuosia. Kolmannen levynsä jälkeen Obtest pääsi tohinalla piireihin, sillä legendaarinen ranskalaislafka Osmose otti bändin suojiinsa. Obtest-kitaristi ja biisintekijä Sadlave kertoo levynteon olevan hänelle erityisen pitkä prosessi. Tiedän teidän Kalevala-korunne, ne ovat kauniita! Sadlave juttelee. OBTEST EI OLE kuulunut mustan metallin kerhoon aina, vaan vielä muutama vuosi sitten soitanta oli mitä brutaaleinta kuolometallia. Melodiallisesti taas saan inspiraatiota kitarariffeihin ja bassokuvioihin klassisesta rockista ja vanhoista hevibändeistä, Sadlave kertoo. Vilnalaisporukka on julkaissut kotimaassaan jo kolme täyspitkää albumia. Liettuanpoikien neljäs, neljännen kuukauden neljäntenä päivänä julkaistu albumi kantaa nimeä Gyvybés Medis, suomennettuna Elämän puu. Lopuksi kitaristi haluaa vielä kehua suomalaista osaamista: Täytyy sanoa, että Suomessa on tehty aivan mahtavaa työtä metalliskenen eteen. TEKSTI Mia Paavonen I KUVA Osmose I www.obtest.lt Obtest on ensimmäinen kansainväliseen levitykseen päässyt liettualainen metalliyhtye. J Liettuan black-ihme pääsi piireihin os haluaa haistella raskaamman mu- siikin tuoreimpia tuulia, nokka kannattaa näinä päivinä suunnata Baltiaan. Olemme soittaneet todella pitkään, mutta alkaneet vasta viime aikoina löytää paikkaamme Liettuassa. Jos kysyt kadulla pitkätukkaiselta hevarilta, tietääkö hän Obtestin, niin aivan varmasti tietää. Meidän tyyliämme edustavat Finntroll, Korpiklaani ja Moonsorrow ovat uranuurtajia! Muistan myös miten Amorphis teki kovaa työtä jo 90-luvun alussa, kitaristi hehkuttaa. 72 Inferno_2008_57_5.indd 72 6.5.2008 20:57:40. Kaikki muu on vain hyvää musiikkia. Itäeurooppalaiseen tyyliin poljento on taattua vanhan koulukunnan meininkiä, ilman turhia kitaratilutteluja. INFERNO Inspiraatio musiikkiimme tulee maamme synkästä historiasta. Yksi selkeimpiä tunnusmerkkejä on myös laulaminen omalla kielellä. Oikeastaan Obtest ei ole tuore bändi, sillä äijät ovat takoneet metallia jo vuodesta 1992. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusimme, että helvetti, mehän vain kopioimme muita. Emme todellakaan kannata sellaista paskaa, mutta Liettuassa monet tahot ovat supervanhoillisia ja metalli jo sinällään nostattaa epäluuloja
Inferno_2008_57_5.indd 73 6.5.2008 20:58:12
Inferno_2008_57_5.indd 75 6.5.2008 20:58:52
Ei niin... Olikos se Hynynen, kun vastasi siellä jotenkin tyyliin että "niin, eikös se ole sitä sääheviä soittava poppoo?". Jos sinun pitäisi lisätä yhtälöön viides elementti, mikä se olisi. Kilven neljäs albumi julkaistiin juuri. Pahus. Mikä tekee siitä paremman kuin kolme aiempaa. Hyvä niin, koska sen myötä tuli se historiallinen voitto Finlandiaan. Tuttu sloganinne on "Hevi on parasta". Muistan. Miten yleensä ottaen, tuleeko tutkailtua, millaista tarinaa teistä netissä liikkuu. Myös 70-luvun kotimaiset Finnhitsit toimii. Ei me tehdä sellaisia. Tuota mä en jumalauta tajua. Mehän hävittiin 2006 Lordille Euroviisujen Suomen-finaalissa. Mutta hyvä, että juttua riittää. On se jumalauta aina yhtä hauskaa, kun maailman eniten oikeassa olevat, noin 17-vuotiaat räkänokat latelee faktaa tiskiin. Jos sillä on sitten vaikutusta, kun Taage teki ne muutamat hevimessut. Levyn hämmentävin biisi on Keskiyön cowboy, jossa "lemmen karjapaimen antaa parastaan". olet oikeassa, mutta pidän kiinni siitä, että hevi on parasta joka tapauksessa! Ei sitä nyt takkia käännetä. Accept on mielestäsi maailman kovin bändi. Paljon hyviä biisejä ja riffejä, mutta kuitenkin melodiat etusijalla. Kuinka vanha olit, kun opettelit soittamaan tuon klassikoiden klassikon ja muistatko tilanteen. Jumalauta, mahtavaa! Voiko hevillä hävitä. Kilvestä on muotoiltu foorumien ihmeellisessä maailmassa kristillis-julistuksellista yhtyettä. Totuushan kuitenkin on, että huono hevi on ihan hirveää, hirveintä mitä on. Voi! Toiselle heville. Paljonko luulet juoksevasi Cooperin testissä ja millainen voisi olla testin kulku. Tuo mulla on jäänyt ainakin mieleen. Silloin meiltä soi radiossa Nerokasta ikävää, jossa on niitä sääjuttuja. Inferno tulittaa TEKSTI Matti Riekki I www.kilpi.com Lue, mitä seurasi, kun Pete Kilpi vastasi Infernon sarjatuleen lemmen karjapaimenen asein. Tuotannollisessa osaamisessa ollaan myös menty levy levyltä eteenpäin. Ööö... Esko Linnavalli -vainaa ja muut kovat kapellimestarit vastasivat sovituksista, ja kaikki oli toteutettu isoilla bändeillä ja oikeilla soittajilla. Se on näet toiseksi parasta. Mercedes-Benz w123, 200D. Pitäisikin saada kalenteriin jotain tolkkua, että pääsisi useammin laittamaan nöyrästi ylämummoon... Lemmen skoopari Pete Kilpi äärimmäisenä oikealla 76 INFERNO T Inferno_2008_57_5.indd 76 6.5.2008 20:59:00. Sitä tarvitaan, että pääsee läpi tulen, veden, ilman ja maan. Mikä on vastauksesi tähän muovailuun. Olet syntynyt samana vuonna kuin Paranoid. Talvella olisin voinut selvitä siitä hengissäkin, kukaties, kun aloitin aktiivisen höntsäjääkiekon pelaamisen. Tämänhän täytyy olla suora tribuutti Kissille, Whitesnakelle ja muille rakkauden keisareille, eikä mitään muuta, eihän. Ja jopa jään! Toki olen luopio ja ajan tällä hetkellä w124-korisella 250D-mallilla, eli aivan liian uudella. Nyt joudut kyllä perustelemaan. Mikä on mieleenpainuvin määrite, jolla teitä on koskaan kuvailtu. Oli torvisektiot ja aidot jousetkin, jos oli tarve. Wolf Hoffman & Gibson Flying V... Parhaimmillaan kävin jopa neljä kertaa viikossa hallilla. Todella säälittävää. Samapa tuo. Ja taas nähdään, kun niin oikeassa olevat nuoret ja uljaat puritanistit ryttäävät mut äskeisen perusteella jossain messulaudalla... Kun suomeksi tekee, niin noin se menee, eikö . Kaveri kävi kitaratunneilla ja näytti kaikkia uusia juttuja, jotka plokkasin häneltä saman tien haltuun. Nyt luin Imperiumista läpi sen threadin, joka oli tuon IV-lätyn tiimoilta aloitettu, kun kaverit siitä vinkkas. Taisin opetella sen samana vuonna kuin Accept julkaisi Breakerin. Uskoisin noin 700 metrin suoritukseen, ja sen jälkeen elvytys ammattilaisten toimesta. Jos meillä sielut iskee tulta, niin miksei sitten Teräsbetonia tituleerata uskisbändiksi, kun niillä lyö tulta oikein taivas. Nyt on ollut tätä levyn valmiiksi saattamista ja muuta, ja kuntoilu on jäänyt hieman vähemmälle. Ekan levyn aikoihin joku oli udellut Kotiteollisuuden foorumilla KT:n ukoilta, että mitä mieltä he ovat Kilvestä. Jos sinun olisi pakko vaihtaa hevi johonkin toiseen genreen, minkä valitsisit. Mikä on Kilven huonoin biisi. Siellä on taas ryppäällinen hyviä biisejä, joista jokainen on oma pikku maailmansa. Tuli, vesi, ilma ja maa. Ja sitten kun se on vielä Hevinkeliumin solisti. CMX hoitaa ne huonot biisit Suomessa, heh. Eipä tarvinnu itse maksaa kitaratunneista, jee jee. Sää-Petteri Terve, Pete. Eipä juuri enää. Tuli joskus silloin ekan ja tokan levyn aikoihin, kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Ehdottomasti 70-lukulaisen leveälahje-diskomusan! Bee Gees, ABBA, Boney M... Se että mä en ole duunannut siihen kuin yhden veisun, heh. Myönnätkö. Siitä saa kuvan, että näin on joka tilanteessa
TUSKA Inferno v2 indd 1 Inferno_2008_57_5.indd 77 22 4 2008 12:49:53 6.5.2008 20:59:54
Kaikkine yksityiskohtineen kansitaiteen tekemiseen menee paljon aikaa, mies kun tekee 80 prosenttia työstään puhtaasti käsipelillä. Aloitteleville taiteilijoille Marschall antaa perinteiset neuvot. Kirjallisuudesta inspiroivat Stephen Kingin, Edgar Allan Poen ja HP Lovecraftin tekstit. Vuonna 1961 Karlsruhessa syntynyt Marschall aloitti uransa sarjakuvien ja kuvanovellien (graphic novels) parissa. Silmäterä TEKSTI Kimmo K. Mutta mitä jää jäljelle tietokoneella luodun kuvituksen hyökyaallosta tuhannen vuoden päähän. Ideoiden vähyys ei ole koskaan ollut ongelma. Käsintehty taide elää. Joskus kuitenkin sanoitukset tai itse musiikki toimivat pontimena visuaaliselle olomuodolle. Käytän tietokonetta vain loppusilauksen tekemiseen ja virheiden poistamiseen. Temaattisesti Marschall ammentaa ideoita taiteeseensa kauhuleffojen ja trillerien lisäksi metafyysisestä filosofiasta ja tavanomaisesta taiteen aihepankista, mytologiasta. Mies itsekin kokee tuotantonsa Euro-thrashin visuaalisuutta määrittäväksi, joskin siitä kehkeytyi tyypillistä myös Blind Guardianin kaltaiselle fantasiasävyiselle power metalille. 78 INFERNO A Inspiraatio, teemat ja tekniikka Miehen kädenjälki on kautta uran teknisesti taitavaa ja parhaimmillaan perin näyttävää. Erona "tavalliseen taiteeseen" Marschall näkeekin kansitaiteen hetkellisyyden ja muotokeskeisyyden. Aivan kaikki tekeleet eivät ole mestariteoksia, mutta yhdenkään tekemistä Marschall ei kadu. Se kuitenkin auttaa, koska muusikoiden kanssa ollaan luovassa yhteistyössä. Kansitaide veikin leffajulisteita ja videokasettien kääreitäkin tehneen miehen lopulta mennessään. Pyrin kerran yhteen taidekouluun, mutta ne eivät huolineet minua sinne. Kuvittamistaan levyistä mies diggaa musiikillisesti eniten Covenantin (nykyään The Kovenant) vuoden 1998 levystä Nexus Polaris. Bändin kanssa on hedelmällistä ja ensiarvoisen tärkeääkin keskustella kansiaiheesta; kannen rooli on edustaa bändiä ja tukea tämän visiota. Ajattelin että painukoon vittuun abstraktin taiteensa kanssa ja jatkoin omalla tyylilläni. Marschall itse kuvailee tyyliään suureellisesti, mutta ei ihan pieleenkään "detaljimaaniseksi fantasia-hyperrealismiksi". Tämä on syynä vähentyneisiin työtilauksiin: käsin tekeminen on tietokonegrafiikkaa huomattavasti tyyriimpi tapa tuottaa kansitaidetta. ee hänet S teutonithr otannossa polvi tunt rdianin tu i suku ua us tai Blind G edelleen: u Flamesin tä In sijasta töis ingas in kun hrash T Marschall ei ole silti jämähtänyt yhden tyylin tai tietyn teeman vangiksi. ndreas Marschall on laajentanut skaalaansa genremielessä ja maantieteellisesti: tuttu signeeraus löytyy esimerkiksi Dimmu Borgirin, Obituaryn, King Diamondin ja Stratovariuksen kansista. Nuori taiteilija oli myös fanaattinen musiikin kuluttaja. Hengasin joidenkin bändien kanssa, vetelin mömmöjä ja kittasin kaljaa tynnyritolkulla. Teknisestä taituruudesta huolimatta miehellä ei ole lainkaan taideopintoja. Esimerkiksi Rock from Hell -kokoelman kantta vuodelta 1983 hän luonnehtii "aivan paskaksi". Aiheista miehellä itsellään ei ole ollut puutetta. Marschallin maalaa teoksensa akryylimaalein ja kynäruiskulla. Surullista kyllä, tällä tavoin käsityöläisyys katoaa. Erityisesti monet uransa alussa rahantarpeessa tekemänsä työt taiteilija itsekin mieltää heikoiksi. Se painoi varmaankin tonnin. Vuosikymmen sitten kuka tahansa pystyi siihen. Old school -meiningin kannattaja Mies onkin varsin selkeästi sitä mieltä, että aito, käsin tehty maalaustaide on huomattavasti arvokkaampaa ja kokonaan eriluonteista kuin tietokoneella tehty kuvitus. Ne ovat edelleen kiehtovia. Mies teke rooppalais nin itteen eu sitaiteesta Destructio lukujen ta mästä kan iskevim domin tai o ashin . Marschall saa tavallisesti inspiraation levyn nimestä. Nykyään mies toimii yhä enemmän elokuva-alalla. Ilman ankaraa musan diggailua ja antaumuksellista heittäytymistä skenen pyörteisiin miehen kädenjäljestä ei varmaankaan olisi tullut leimallista eurooppalaiselle laatuthrashille. Parikymppisenä hän tapasi Berliinissä Modern Musicin Karl Faltenbachin, joka tilasi mieheltä tämän ensimmäiset kansiduunit. Suunnittelin jopa oman nahkarotsini. Katsojalle pitää tarjota lumoava mielikuva, ja näillä keinoilla siihen on mahdollisuus yltää. Yleisesti ottaen mies kuvailee aihealueensa olevan "kuolemanpelko ja usko maailmaan, jossa materialismi ja rationalismi eivät ole vallalla". Kuinka moni osaa nykyään suurentaa valokuvan pimiössä. Nykyään olen täysi pyhimys! Marschallin mielestä kansitaitelijan ei välttämättä tarvitse olla erityisen rock-henkinen. Mieleni suorastaan pursuaa erilaisia kuva-aiheita, näkyjä ja tarinoita. Fiilispuolen lisäksi oma lehmä on ojassa jo senkin takia, että isossa Inferno_2008_57_5.indd 78 6.5.2008 21:00:21. Jotkut tekevät 90 prosenttia työstä koneella. Koskinen havaintoja metallin visuaalisuudesta 198090ll on tuttu a as Marsch n, eritoten ilija Andre taite tallilevyje en e kansia ten me Saksalain . Tietysti myös työstettävän levyn musiikin kuunteleminen auttaa saamaan kuvitukseen oikeanlaista fiilistä. Se hengittää. Se on ikuista. Photoshop-kuvitus on halpaa ja halvan näköistä. Juttu on vähän kuin digivalokuvauksessa; kaikki luulevat olevansa ammattilaisia. Maalaa, treenaa, ole kärsivällinen virheittesi suhteen ja etsi oma tyylisi. Yksityiskohdat hoituvat pienillä valokuvien retusointiin tarkoitetuilla siveltimillä. Voit mennä vanhaan kirkkoon ja katsella yli tuhat vuotta vanhoja maalauksia. Kävin sadoilla keikoilla. Muista myös tutkia klassikot Frank Frazettasta Leonardo Da Vinciin Ei olekaan erityinen yllätys, että Marschall kaipaa myös lp-aikaa. Tähän on vahvasti vaikuttanut ulkopuolelta annettu idea, joka on usein huono lähtökohta
Se on kauhufilmi, joka kertoo kummallisesta salaisesta lahkosta. Leffantekijänä mies on silti vielä alkutaipaleella. Silloin musiikki menettää yhden kerronnallisista ulottuvuuksistaan. Agent Orangen kansikuvan on inspiroinut yhden tunnetun sotakuvaajan Vietamin-aineisto. Avatun pään sisältä paljastuu 79 Inferno_2008_57_5.indd 79 6.5.2008 21:00:25. Jäljestä ja railakkaasta otteesta päätellen ura voi tälläkin puolella kohota ainakin kohtalaiseen underground-suosioon. Tom Angelripper oli tutkinut Vietnamin sotaa paljon ja antoi minulle kuvia pohjaksi. Uuden Kreator-dvd:n kanssa kaverit tekivät mahtavaa työtä! Asiansa osaava kansien tekijä tietenkin tiedostaa vaaran ja jättää tekstielementeille tilaa, "headroomia". Onhan se vähän vanhanaikainen, mutta sangen viihdyttävä ja todella verinen. Coma of Soulsin kansi inspiroi lyhyen kauhuleffan. Taideteoksen voisi luulla kärsivän tästä, ja niin on käynytkin. Sen jälkeen teen aiheesta lyijykynäluonnoksen. Marschall tekee myös layouttestejä Photoshopilla. Toinen on yliluonnollinen trilleri, jonka tapahtumat sijoittuvat Italiaan. Kannen hahmoa Kreator on käyttänyt myöhemminkin. näky Hieronymus Boschin teoksesta Viimeinen tuomio. Konkarin prosessi levynkantta tehdessä on esimerkillisen perusteellinen. Takakannessa näyttäytyy kasvimyrkky agent orangen levittäminen jopa banaalilla tavalla: aine laskeutuu taivaalta pääkallon muotoisena pilvenä. Nyt valmistelen paria uutta projektia. Marschallin ura kansitaiteilijana jatkuu, mutta filmikuviot vievät aikaa yhä enemmän. Kansitaide yhdistyy musiikkiin ja sitä kautta auttaa kuulijoita hahmottamaan bändin viestin ilman kielellistä ymmärrystä. (1 K ja koossa miehen "detaljimania" erottuu selkeämmin. Bändilläkin voi olla jonkinlainen visio. Yleensä saan välittömästi jonkin idean. Kun video lopulta julkaistiin, koko hoito oli tärvelty haastattelupätkillä. Vaikkakin 12-tuumaisen vinyylilevyn kanteen verrattuna pieni, cd-levyissä sentään on kansi, johon tehdä taidetta. Pätkä on tuoreella At the Pulse of Kapitulation -dvd:llä sellaisena kuin Millen kanssa tarkoitimme. Nyt, 17 vuotta myöhemmin, tein siitä ohjaajan version ja poistin kaiken paskan. Agent Orangen erikoisessa kannessa on poikkileikkaus AC-47:stä eli Magic Dragonista, josta ampua tykitetään ankarasti Knarrenheinz-maskotin lymytessä taustalla. Kansitaiteilijan pitää hyväksyä se, että teoksen päälle lätkäistään bändin logo ja levyn nimi. Joo, sitä tapahtui aiemmin jatkuvasti. Siinä on klassisten 60- ja 70-lukujen italofilmien fiilistä. Ne pilasivat kokoelman tempon ja Mille Petrozza vihasi niitä. Kansia voi tutkailla suurennuslasilla, ja aina löytyy lisää detaljeja. Katso vaikka Blind Guardianin Somewhere Far Beyondin takakantta! Minusta oli hienoa ostaa ennen vanhaan levy, jossa oli avattava kansi, ja tutkiskella kuvia levyä kuunnellessa. Monet ihmiset osaavat vain pari sanaa englantia. Se kuvattiin vuoden 1991 videokokoelmalle Halluzinative Comas.Halusimme kertoa tämän umpisilmäisen hahmon tarinan. Useimmissa maalauksissani on todella paljon yksityiskohtia. Ensin keskustelen bändin kanssa ideoista. Leffa on voittanut voitti useita palkintoja festivaaleilla pitkin maailmaa. Jos siinä on bändin mielestä ainesta, suurennan sen episkoopilla ja alan maalata sitä. Tulevaisuudessa äänitteiden ei välttämättä samanlaista kuvitusta tule. Se on eräänlainen koodi, joka tulee häviämään. Coma of Souls on puolestaan yksinkertaisuutensa ansiosta iskevämpi. Se oli muuten ensimmäinen ohjaustyöni. Joskus tekstit myös tukevat taidetta erinomaisesti. Ensimmäinen pitkä elokuvani on Tears of Kali. Sen nimi on The Face. INFERNO Suurimmat hitit ja uudet kujeet Marschallin tunnetuimmat kannet ovat Sodomin mahtava thrash-pläjäys Agent Orange (1989) ja Kreatorin hieno Coma of Souls (1990). Saksassa sensorit eivät olleet kovin iloisia.... Nykyään olen asian suhteen pitkämielisempi, koska sen kontrolloimiseen ei ole aikaa. Meditatiivisena irtopäänä ilmenevän hahmon silmät on ommeltu umpeen
80 INFERNO Inferno_2008_57_5.indd 80 6.5.2008 21:00:32
INFERNO 81 Inferno_2008_57_5.indd 81 6.5.2008 21:00:35
www.provinssirock.fi. Danko Jones Serj Tankian Coheed & Cambria Dinosaur Jr Municipal Waste Foo Fighters Tähän mennessä varmistuneet: Serj Tankian (USA), Foo Fighters (USA), Linkin Park (USA), Billy Talent (CAN), Justice (FRA), The Sounds (SWE), Paramore (USA), Coheed & Cambria (USA), The Dø (FRA/FIN), Black Lips (USA), Hardcore Superstars (SWE), Dinosaur Jr. (USA), Municipal Waste (USA), Emmanuel Jal (GB), Lauri Tähkä & Elonkerjuu, Apulanta, Cmx, Eläkeläiset, YUP, Scandinavian Music Group, Mokoma, Stam1na, Eläkeläiset, Diablo, Herra Ylppö & Ihmiset, Stella, Kari Peitsamon Skootteri, Tuomari Nurmio & Hunajaluut, Ismo Alanko Teholla, Pauli Hanhiniemi & Hehkumo, Pepe De Luxe, Rotten Sound, Rytmihäiriö, Absoluuttinen Nollapiste, Astrid Swan, Jenni Vartiainen, Goon, Umbra, Smokesuit, The Friend, Karoshi Lovers... Liput: Kolme päivää 95 Euroa Kaksi päivää (pe-la, la-su) 80 Euroa Päiväliput 60 Euroa Lippuja myyvät: Etelä-Pohjanmaan Matkailu Oy ProvinssiShop Seinäjoen Anttila, TopTen Majoitustiedustelut: Etelä-Pohjanmaan Matkailu 06-420 9090 matkailu@epmatkailu.fi Inferno_2008_57_5.indd 82 6.5.2008 21:00:39
Tämä on musiikkia, jossa yksittäisten osien pitää saada kehittyä oman aikansa ja sijoittua juuri oikeisiin paikkoihinsa. Vaan pistäpä soittimeen vaikkapa Sabbath Bloody Sabbath, Billion Dollar Babies tai kevyemmästä päästä White Album, ja mieli alkaa liikkua pelon kautta hämmennykseen ja kaipuusta ekstaasiin. Tyylillisesti Watershedillä ei tosin tarjota mitään mullistavan uutta. Watershediltä löytyvää The Lotus Eateria voi pitää kyseisen evoluution viimeisimpänä huippuna, ja se sisältää myös levyn yllättävimpiä musiikillisia ratkaisuja. Molemmat osoittavat myös sen, ettei Opethin kappaleita kerta kaikkiaan saa editoida lyhyemmiksi. Olen polvillani. TONI KERÄNEN Ajoittain modernin raskaan rockin ja laajemminkin nykymusiikin kapea tunneskaala turhauttaa. Arviot Olle Carlsson Opeth Watershed ROADRUNNER nut rantu Pa isyys ydell tä Laadullisessa mielessä yhtye on tekemässä uskomatonta sarjaa. Progressiivisuus on näytellyt aina keskeistä roolia Opethin death metal -johdannaisessa tuotannossa, ja johtohahmo Mikael Åkerfeldt on maininnut useasti vaikuttajikseen Camelin ja Cressidan kaltaisia 1970-luvun kulttinimiä. Ollaan joko todella raivokkaita tai täynnä iloista energiaa. Edes merkittävät miehistönvaihdokset eivät tätä junaa pysäytä. Toisaalta balladimainen Burden voisi olla kotoisin miltä tahansa Scorpionsin tai Whitesnaken alkupään levyltä. Muuten ruotsalaisryhmän tyylitajua ei voi kuin hämmästellä. Yleistystähän tällainen ajattelu on, muttei silti vailla totuuspohjaa. Genre-palettikin on suhteellisen laaja. Opeth taas on yksi niistä harvoista nykymetalliyhtyeistä, joka uskaltaa ja osaa käyttää hyväkseen tunteiden koko kirjoa. The Grand Conjuration aloitti yhtyeen kokeilut promovideoiden parissa ollen varsin kummallinen kokonaisuus, ja uusi tuotos Porcelain Heart on sekin kankea suoritus. Nyt näiden yhtyeiden sielukas puoli kuuluu entistä selvemmin. Jos pilkkua viilataan, niin on Åkerfeldtin kokonaistaideteoksessa eräs ongelmakohtakin. Alkupään tuotannossa oli huomattavissa käynnistysvaikeuksia, mutta Still Life -levystä alkoi toinen toistaan parempien kokonaisuuksien hengästyttävä kehitys. Juuri herkät ja klassiseen rockiin viittaavat ominaisuudet ovat siis kehittyneet selvimmin. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa INFERNO 83 Inferno_2008_57_arviot.indd 83 6.5.2008 21:19:11. Edellinen julkaisu, vuoden 2005 Ghost Reveries, oli jo monissa kirjoissa virheetön teos, mutta ilmeisesti täydellisyyttäkin voi parantaa
Harmi vain, että tälle levylle ei ole siunaantunut Retaliaten ja Solitude My Friendin kaltaisia iskusävelmiä. Tietynlainen elokuvamaisuus ja sinfonisuus ovat Chaosweaverille ominaisia elementtejä. Coverina heitetty House of the Rising Sun istuu bändin oman matskun rinnalle tyynesti, ja homma on kieltämättä muutenkin hallinnassa. Touhussa on oikeaoppista kuolemanlöyhkää, mutta ei tuotannon tai liian primitiivisen sävellystyön kustannuksella. Fist of Satanin alkumättö puolestaan kuulostaa kovasti Infernal Tormentin The Razor Twistiltä. Manifest of Carnagen mehukas ja hitaasti ta- Avantasia AFM The Metal Opera Part I & II Edguy-veitikka Tobias Sammetin mammuttimainen The Metal Opera -hanke julkaistiin alun perin kahdessa osassa vuosina 2001 ja 2002. The Descendedillä Angel Blake kuulostaa siltä kuin se olisi vihdoin löytänyt oman linjansa. Tappamisen aloittava nimiraita on myös varsin tehokkaasti nakuttava tapaus. Ei Hail of Bullets sentään alansa rujointa mättöä ole, kaikkea muuta. Beauty Lies in Blasphemyn puoliväliä halkova diskojumputus on myös oivasti mieleenpainuva kiinnekohta. Kokonaisuutena Sightlessin tyyli on kuitenkin ilkeämpi. Korvat verille, perkele. Titteli remontoitiin nelisen vuotta sitten, ja ensimmäinen virallinen pitkäsoitto on nyt täällä. Myös kitaristi on vaihtunut Christian Älvestamista Andreas Edlundiin. Vokalisti Cypher Commanderin ja mittavan vierailijalauman karjumiset ovatkin levyn suola. Pienet kitaramelodiat toimivat lippaanvaihtona tulituksen keskellä, mutta muuta helpotusta ei tarjoilla. Candacen matalahko ja synkeän tumma ääni kuulostaa myös hyvältä. Van Drunenin tehokas huutokorina laskettelee tekstiä kiimaisella sykkeellä, eikä äijän ääni ole muuttunut vuosien saatossa lainkaan. Mikäli yhtye muuten panostaa keikoilla erikoisen soundinsa visualisoimiseen, saattaa orkesteri olla lavalla melkoinen näky. SAKU SCHILDT Angel Blake DYNAMIC ARTS kova loppumessu saa vahvistusta lapsikuoron lausumasta isä meidän -rukouksesta. Parista turhan tutulta kuulostavasta kohdasta huolimatta omaperäisyyttä löytyy juuri riittävästi. Hitaasti musertava Kill the Soul koukuttaa saatanallisen musertavalla Morbid Angel -fiballaan. Slipknotin Corey Taylorin tuottama Redemption on kelpo biiseistään huolimatta vähän välimallin tavaraa. Helsinkiläisyhtyeessä on kenties jotain samaa kuin norjalaisessa The Kovenantissa, mutta tämäkin on kaukaa haettu esimerkki. Tätä ei Mimesis tarjoa. Kappaleiden rakenteet ja raskaalla kädellä taotut rummut kunnioittavat vanhojen legendojen perintöä. Covervalinta Goldeneyestä on myös annettava plussaa, vaikka siinä kulminoituu bändin heikkous kieromman materiaalin tuottamisessa. HANNA VALJAKKA Walls of Jericho Redemption TRUSTKILL Sightless STAY HEAVY Larvae of Trinity Ohoh, edellisillä kiekoillaan nämä jenkit ovat kunnostautuneet lähinnä raivopäisen ja julmetun vihaisen hardcoren paiskomisessa. Kappaleiden draivi on uskomaton. Kappaleita vaivaa pidemmän päälle myös lievä tasapaksuus, sillä erikoisuudestaan huolimatta niissä ei kuule juuri nyansseja. 84 INFERNO Jo 1990-luvun puolivälissä aloittanut tamperelainen Sightless toimi ensimmäiset kahdeksan vuotta nimellä Withered Garden. Vertailukohdaksi voisi heittää vaikkapa Last One on Earthin aikaisen Asphyxin. Niska kiittää, ja ääntä tekisi mieli kääntää jatkuvasti yhtä kovemmalle. Esikoisella kuultava vanhan liiton death metal näyttää blasteille, teknisyydelle ja erikoisuudentavoittelulle persettä. Arviot Hail of Bullets METAL BLADE ...of Frost and War Tämä on ihanaa! Superryhmillä on ikävä kaiku, mutta Gorefestin rumpalin, Thanatosin kitaristien, Houwitserin basistin ja Pestilencessa legendansa luoneen vokalistin Martin van Drunenin muodostama Hail of Bullets onnistuu loistavasti. Omaperäisyydellä vesilintua, jos palikat ovat näin hienosti kohdillaan. KARI KOSKINEN Chaosweaver onnistuu parhaimmillaan maalaamaan vangitsevia äänimaisemia, mutta kehityksen varaa löytyy vielä. Tempo vaihtelee tasapuolisesti nopean vyörytyksen ja hitaamman murskauksen välillä. Laulaja Tony Jelenecovich (Transport League, Mnemic) on korvattu Tobias Janssonilla, jonka laulutyyli edustaa selkeästi perinteisempää hard rock-linjaa. Raskaammat biisit kuulostavat entistä raskaammilta ja melodioissa on tavallista enemmän koukkua. Tuore viiden kappaleen pikkuinen lyökin sitten ällikällä. Itse pidän genren edustajista, kun näiltä löytyy munaskuita, rokkaavuutta ja hyvää meininkiä tarpeeksi popinnälkään, tai vaihtoehtoisesti vahvoja tunnelmia, mutta tuntuu, että yrittäjä toisensa perään sortuu pelkkään puuduttavaan sivelyyn. Joka tapauksessa on hienoa, että yhtyeen soundi on monipuolistunut ja musiikillinen linja hioutunut. Death metalin raskautta ja blackin kireyttä sekoittavat biisit vertautuvat lähinnä Behemothin kaltaisiin neodeath-pumppuihin. Bändin soundi ei taivu minkään yksittäisen genren alle, eikä selkeitä verrokkibändejäkään ole helppoa nimetä. Uskomatonta. Ei voi mitään, kritiikkiä ei tähän tekstiin tule. Tähän on varmasti vaikuttanut se, että Angel Blake on nyt bändi eikä vain Marko Tervosen projekti. Vakuuttava debyytti Larvae of Trinity kuitenkin on. KARI KOSKINEN The Descended End of You Marko Tervosen The Crownin jälkeen perustama Angel Blake on laajentanut hieman musiikillista palettiaan sitten bändin nimeä kantaneen debyytin. Yksi merkittävä muutos on tapahtunut yhtyeen kokoonpanossa. Mielenkiintoinen ja ennen kaikkea yllättävä kokeilu, jonka funktio jää kuitenkin epäselväksi. KARI KOSKINEN Chaosweaver SHADOW WORLD Puppetmaster of Pandemonium Yksi vuoden erikoisimmista debyyteistä on epäilemättä Chaosweaverin käsialaa. Kansikuvan sotatanner kielii toiseen maailmansotaan perustuvasta konseptista, joka keskittyy lähinnä Saksan ja Neuvostoliiton välisiin vääntöihin. Soundeissa on mukavasti puraisevaa liverosoa ja silmille tulevaa ärhäkkyyttä. Puhtaita lauluja tai kutemiskohtia musiikista ei löydä, mutta riffeissä ja biisinrakenteissa on tervetullutta arvaamattomuutta. Valitettavasti osa biiseistä on jäänyt ilman kantavaa koukkua, joten parantamisen varaa jää vielä. Larvae of Trinity kuulostaa periaatteessa tutulta, mutta ei aivan sittenkään. Erikoisuutena ovat toimineet keskivertoa paremmat biisit ja todella ärhäkästi huutava naisvokalisti Candace Kucsulain. Kermaperseet älkööt vaivautuko. Uskon vahvasti, että ...of Frost and War kestää kuuntelua vielä pitkään. Aivan kuten klassikkojen pitääkin. Biisien rakenteet poukkoilevat melko arvaamattomasti, ja ehkä osittain tästä syystä soitinosasto pitää ulosantinsa hillittynä. Bändi on ominaisimmillaan juuri toisessa laidassa, tarjotessaan hieman Depeche Modea muistuttavaa leijuntaa, muttei onnistu viemään sitäkään tarpeeksi pitkälle erottuakseen. Biisit nojaavat vahvasti lauluosuuksiin, jotka vaihtelevat danifilthmaisesta kihinästä korppimaiseen raakuntaan. Parhaimpiin hetkiin kuuluvat Better God, Number 8 sekä päätösraidan erikoisempi tunnelma. Kokonaisuutena The Descended on paljon moinpuolisempi ja myös linjakkaampi, mutta biisimateriaali ei ole yhtä iskevää. New Reign of Lifeless Earthin kitarat käyvät hetkittäin aika läheltä Behemothin In the Garden of Dispersionia. Yhtyeessä on kolme kitaristia, mutta tätä runsautta ei juuri hyödynnetä. Soitto on terävää ja Dan Swanön miksaama soundi on särmikkään raskasta, mutta selvästi myös nykyaikaista jälkeä. Kun pikkutyttöjen housuja kostuttamassa on kymmeniä yrittäjiä, luulisi kohdeyleisönkin välillä kaipaavan kunnon survontaa. Debyytillä bändin vaikutteet paistoivat vielä hieman turhankin selkeästi läpi. Nyt saaga saa Gold Edition -käsittelyn. Inferno_2008_57_arviot.indd 84 6.5.2008 21:19:24. Vaikka ihan napakymppiin ei tällä kertaa osuttukaan, näyttää yhtyeen tulevaisuus varsin valoisalta. MIKKO MALM Mimesis SPINEFARM End of Youn kakkosalbumi saa miettimään, miksi goottirockpop-genressä jaksetaan aina tehdä massasta erottumatonta tavaraa ja kenelle tämä musiikki varsinaisesti on tarkoitettu. Välisoitot, väritykset ja muut hihhuloinnit on unohdettu totaalisen sodankäynnin tieltä. Hardcoret ja metallit on jätetty kotiin, ja eetteriin tulvii semiakustista ja puhtaasti laulettua herkistelyä
Inferno_2008_57_arviot.indd 87 6.5.2008 21:24:57
Arviot VMS Thor EKTRO Live in Detroit Live in Detroit on Thorin, tuon maskuliinisen pullisteluhevin pikkulegendan, alun perin vuonna 1985 ilmestynyt livealbumi. Niin se onkin. Pienen kirjasen mallinen digipack tuntuu heti käsissä miellyttävältä ja valmistelee pitelijäänsä oikeanlaiseen kuuntelukokemukseen. Ehkä hiukankin liikaakin: Thor ei koskaan ollut suosioltaan mitään stadiontasoa, mutta yleisön mylvintä kuulostaa siltä, kuin se olisi poimittu suoraan jalkapallo-ottelusta. Haastan vastaanväittäjät julistamaan sinisilmin, että kukaan muistaa tätä levyä viiden vuoden päästä. JASON WARD Distorted CANDLELIGHT Manilla Road Voyager MY GRAVEYARD Voices from Within Naislaulun luotsaamalla melohevillä tahkotaan tänä päivänä isoja rahoja, eikä apajille yrittäjistä ole pulaa. Vaikutelma kannattaa maksimoida etukäteen minimoimalla ulkopuoliset ärsykkeet pimentämällä huone, sulkemalla silmät ja tekemällä spinaltapit äänenvoimakkuuden kanssa. 90 INFERNO Opethin kaltaiselle, niin soitannollisesti kuin tunnelmallisesti äärettömän moniulotteiselle yhtyeelle monikanavamiksaus tuntuu täysin luontevalta ja Still Lifen esimerkin jälkeen lähes ainoalta oikealta tavalta miksata levy perinteisen kaksikanavaisen stereon sijasta. Täten sopiikin odottaa, että Live in Detroit olisi hölmö ja hauska levy. Ehkä se onkin. Omia eineksiä sopassa on häviävän vähän ja kokonaisuus tuntuu taltioituneen levylle liiaksikin laimennettuna. Musiikillisesti Thor ei erotu mitenkään muista saman aikakauden yhtyeistä, vaikka pari pätevää hevirallia levyltä löytyykin. TAPIO AHOLA soluuttisen yksinkertaisesti mahtava. Vuonna 1977 perustettu yhtye ehti tehdä yhdeksän levyä ennen vuoden 1990 hajoamistaan, ja 2001 orkesteri kaivettiin haudasta Inferno_2008_57_arviot.indd 90 6.5.2008 21:29:40. Camp-arvoista huolimatta, ja osittain myös niistä johtuen, Live in Detroit ei ole merkittävä levy. Ei vain musiikillisesti, vaan myös pakkaukseltaan ja miksaukseltaan. Paketin mukana olevaa normaalia cd-versiota kiinnostavampi on 5.1-miksaukset (DD ja DTS) sisältävä dvd-kiekko. Näiltä herroilta jos keltä homma taatusti onnistuisi. MEGA musiikillista sisarkuntaa, mutta on se vain ihme ja kumma, jos näiden saman tammen kaarnasta vuoltujen yksikköjen taustalla ei jonkinlainen yhdenmukaistamisen ja homogeenisyyden komissio ole nuppien takana vaikuttamassa. Vuodesta 1996 veivannut Distorted tarjoaa kakkosalbumillaan varsin perinteikästä, paikoin tasapaksua ja toisinaan suorastaan kelvollista goottismelodissynkkissoppaa. Kuuntelukokemus on varsin ällistyttävä, sillä levyn tarina tempaisee lähes kirjaimellisesti musiikin keskellä olevan kuuntelijan täysin mukaansa. Kaikki hevikeikan kliseet kitarasooloineen, yleisönhuudatuksineen ja mahtipontisine välispiik- keineen käydään läpi, ja yleisö tuntuu olevan liekeissä. Musiikillisilta pääpiirteiltään Voices from Within tuo monasti mieleen muuan Moonspellin, joskin radioystävällisyyden lantringilla vesitetty yleisilme nirhaa muutoin perin päteviltä kitarakiemuroilta kieroimmat kierteet leikkaamon lattialle ja uhkaa väljähdyttää koko lätyskän. En toki tohtisi väittää kaikkien naislaulajan johtamien goottirock-yhtyeiden olevan Kulttiyhtye Manilla Road palaa kehiin viidennellä uuden tulemisensa jälkeisellä pitkäsoitolla. Onkin mielenkiintoista leikitellä ajatuksella, miltä lopputulos kuulostaisi, jos bändi ottaisi huomioon jo sävellysvaiheessa modernin miksausteknologian mahdollisuudet. Pääasiallinen solisti Miri johtaa joukkoa vakavarmalla suorituksellaan ja rivakasti etenevissä biiseissä riittää otetta, mutta jotensakin kolkoksi lopputulos silti taantuu. Varsin ytimekkäästi Mikael onnistuukin valottamaan koko joukon mielenkiintoisia detaljeja tehden levystä entistä intiimimmän kuuntelukokemuksen. Maestro Åkerfeldtin kynäilemät saatesanat ovat herran itsensä lailla lämminhenkistä muistelua albumin luomisen ajoista. Imagon ja meiningin puolesta ilmiselvä vertailukohta Thorille on tietysti Manowar, jonka alkupään tuotanto ei musiikillisestikaan ole kilometrien päässä Thorista
2 Ennen 226 Käteisnetto 177 Säästä 49 TOKAI (since 1947) Handmade in Japan EX 70 Vintage EX malli Kokomahonkinen huippulaadukas kitara, set-neck rakenne, parhaat osat. Tsekkaa uusi hintatasomme www.musamaailma.fi ESP LTD ALEXI LAIHO 600 Suomalaisen kitaralegendan (COB) signature malli Ennen 1299 Käteisnetto 1099 Säästä 200 MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16 (Kamppi), 00100 Helsinki. ESP LTD JEFF HANNEMAN 200 Slayer kitaristin Signature malli Ennen 627 Käteisnetto 519 Säästä 108 Oletko ihmetellyt miksi joidenkin tuotteiden hinnat eivät laske Suomessa vaikka dollarin arvo euroon nähden on romahtanut pohjamutiin. Tervetuloa! TECH-21 NYC USA AMMATTITASON MIDIOHJATTAVA KITARAETUASTE PSA-1.1 Säästä 186 VHT USA KOKOPUTKIPÄÄTE KITARALLE Hand built By The Rockers in USA! 2502 (2 x 50 W, EL 34) Ennen 1160 Käteisnetto 949 Säästä 211 SEYMOUR DUNCAN USA DIMEBUCKER KITARAMIKKI Edesmenneen Dimebag Darrellin signature humbucker mikki tanakalla ulostulolla Ennen 118,80 Käteisnetto 99 Säästä 19.80 VISUAL SOUND OVERDRIVE & COMPRESSORI PEDAALI ROUTE 66 V. Tässä mainoksessa vain muutama esimerkki hinnanpudotuksista. Me ajattelemme aina suomalaista kuluttajaa! Pudotimme lähes kaikkien maahantuomiemme tuotteiden hintoja rajusti jotta sinä voit hankkia laatutuotteita entistäkin edullisemmin. Puh: 09-5627 1240 retail@musamaailma.fi Avoinna ark 10-18, la 10-15. Avaamme uuden MUSAMAAILMA-RETAIL myymälän Helsingin Itäkeskukseen 16 toukokuuta! Osoite: Turunlinnantie 2. Värit: Black, Natural Walnut Ennen 990 Käteisnetto 799 Säästä 191 Inferno_2008_57_arviot.indd 91 6.5.2008 21:30:26
Huumori kukkii niin henkilökohtaisella kuin musiikillisella tasollakin. SFBDR osoittaa, että 42-vuotiaan Gilbertin soitto- ja sävellystaito ei ole vieläkään päässyt rapistumaan. ei tarjoa sinällään mitään uutta miehen musiikilliseen kaanoniin, mutta kyllä tämän parissa keskivertotiluttelulevyä paremmin viihtyy. MIKKO MALM tummametal-albumi. Gilbert on siitä harvinainen kitarasankari, että hän ei ole koskaan jaksanut ottaa itseään hirveän vakavasti. Laulaja Robert Berry on ollut mukana mm. no ver www.inferno.fi Inferno_2008_57_arviot.indd 98 6.5.2008 21:32:27. Bach-etydi Eudaimonia Overture edustaa hieman harvinaisempaa klassista lurittelua, Ernest Blochin Suite Modale on puolestaan viipyilevässä tunnelmoinnissan loistavaa vastapainoa shreddaukselle. Mainittuun numeroon lukeutuvat kaksi muuta herraahan olivat Carl Palmer ja Keith Infer kossa. Yllättävin veto lienee kuitenkin Elvis Costellon ja Burt Bacharachin duettolevyltä napattu I Still Have That Other Girl, jonka instrumentaalisovitus on harvinaisen tyylikäs. Ruatokansan uamunkoetto on lauluiltaan hienosti rytmitetty ja melodioiltaan kuulas Alliancen kolmas studiolevy vaikuttaa aluksi ongelmalliselta tapaukselta. System of a Downin ja Satyriconin välissä olisi paljon maata tutkittavana. TOMI POHTO Verjnuarmu DYNAMIC ARTS Ruatonkansan uamunkoetto Alliance ESCAPE Road to Heaven Kahden vuoden takaisella debyytillään Muanpiällinen helevetti häkeltyneitä ilmeitä taakseen jättänyt Verjnuarmu ei jäänytkään yhden levyn hassuksi pistäytymiseksi. Toinen tulemisensa osoittaa, että hassuttelu on tästä porukasta kaukana. Kansallisromantillisilla aihekuvastoilla leikitteleviä savonkielisiä sanoituksia taustoitetaan taidokkaalla instrumentinkäsittelyllä ja onnistuneilla laulusuorituksilla. 3-yhtyeen 1980-luvun lopussa julkaistulla albumilla. Konseptilleen olennaisen, näihin korviin koomillisia piirteitä sisältävän savon murteen saattaminen lähemmäs musiikillista ilmaisua voisi pehmentää bändin nykytilan suurta kontrastisuutta. Parhaiten mieleen jäävät raskaasti rokkaava, grooventäyteinen Bronx 1971 ja morsemaista riffittelyä sisältävä Bultaco Saturno. Siksi lopputulos jättää häiritsevän, joka suuntaan hapuilevan vaikutelman. Miehen kymmenes pitkäsoitto on järjestyksessään toinen pelkästään instrumentaalimusiikkia sisältävä julkaisu. Verjnuarmu on kuitenkin vaikeasti lähestyttävä yhtye: keskitempoisessa Mustan virran sillassa lyödään kättä Enochian Crescentin kanssa, kakkosbiisi Kuu paestaa, kuollu aijjaa lainaa pääriffissään Edge Of Sanityn Hell Is Where the Heart Isiä turhankin likeltä. Tämä elementti onkin tekijä, joka saa Gilbertin musiikin kuulostamaan niin maanläheiseltä ja vilpittömältä. Racer X:n ja Mr. Arviot taisessa 14 kappaleen kokonaisuudessa on tarjolla turhankin makeaa aina halkeamispisteeseen saakka. MEGA Paul Gilbert MASCOT Silence Followed by a Deafening Roar Paul Gilbert on kuulunut maailman parhaimpien rock-kitaristien joukkoon yli kahden vuosikymmenen ajan. Bigin riveistä tunnettu mies on julkaissut myös soololevyjään jo hyvän aikaa. Kahdeksasta omasta biisistä ja kolmesta coverista koostuva albumi sisältää teknisesti pätevää, melodista ja ennen kaikkea tarttuvaa instrumentaalirockia. Lainabiisitkin ovat kaikkea muuta kuin ennalta arvattavia. Silence... Toisaalta se yrittää sovitella legotaloonsa itse veistämiään luunkappaleita. Road to Heavenillä rapisee niin tarkasti keskilinjaa noudattavaa aikuisrockia, että genrelle myötämielisenkin ajatukset ovat toisinaan harhautua tienpientareelle
Modernisoitunut, keventynyt ja ehkä hieman popahtanutkin levy oli monille pettymys notkahdus, jonka rinnalla niin edeltävät kuin seuranneetkin levyt olivat selvästi tasokkaampia. Arviot Hypocrisy Catch V2.0.08 NUCLEAR BLAST Hypocrisyn levyistä juuri Catch 22 (2002) on tapaus, joka ilmestymisaikoinaan herätti keskustelua suuntaan jos toiseen bändin linjamuutoksista, tason heikkenemisestä ja ties mistä. Enää on turha kitistä klassikkolevy Soullessin (1994) perään. Brutaalina deathina Myymälä Vantaan Varistossa Kauppakeskus Viisari (2. Kappaleilla tai edes tarttuvilla riffeillä ei ole niin väliä, kunhan yleisilme on "brutaali". Ainoastaan tehokkaasti junttaava Bugs Crawl In ja kieroa slaavilaisballadia muistuttava The Worms jäävät tehokuuntelussa mieleen. Al Jourgensenin löytämä artisti on nyt puskenut ilmoille debyyttilevynsä. Lisäksi Stevie Banchin ääni on suoraan ripattu Marilyn Mansonilta. Siinä missä soundit ja laulusuoritukset ovat tiptop-kunnossa, itse biiseistä vain murto-osa edustaa sitä parempaa Hypocrisya. Raskasta ja murjovaa kyllä, mutta sävellyksiltään väärälle sivupolulle lankeavaa. Let Us Preyllä on paljon hyviä ideoita, mutta niitä ei ole saatu kantamaan koko levyn mitassa. Tosifaneille tämä on silti ostamisen paikka, satunnaiskuuntelija kenties antaa levylle ensin koekuuntelun. SERPENT Grave REGAIN Dominion VIII Spyder Baby Let Us Prey BLIND PROPHECY Spyder Baby on detroitilaisen Stevie Banchin luomus, joka sai alkunsa vuonna 2003. Lindgrenin umpimielisyys taitaa olla samaa sukua Norjan kamraatin Fenrizin kanssa. Onko bändille ominaisista meloriffeistä ja tunnelmapaloista koostuvasta levystä tullut kuin ihmeen kaupalla kertaheitolla tiukempi tapaus. Spyder Baby on hyvin perinteistä industrial metalia, jonka esikuvat löytyvät Ministrystä ja Nine Inch Nailsista. Vastaus ei yllättäne ketään: edes hyvät soundit ja paremmat laulusuoritukset eivät paranna teosta, jos itse biisit eivät kanna yhtään sen paremmin kuin ennenkään. Graven mielenkiintoisin tempaus oli sittenkin se 1990-luvun puolivälin loikkaus asennusmetallin puolelle. TOMI POHTO Kataklysm Prevail NUCLEAR BLAST Levy levyltä yhä melodisemmaksi käyvä kanadalainen Kataklysm jaksaa puskea, vuorossa on jo yhdeksäs pitkäsoitto. Let Us Prey on hyvin tuotettua ja soitettua tavaraa, mutta itse biisit koliset onttouttaan. kerros), Martinkyläntie 47, 01720 Vantaa, Puh. Vaan onko tämä modernin melodisen death metalin teos yhtään aiempaa parempi. Häiriintynyt, kylmä ja hivenen rokkaava soundimaailma tekee kuuntelukokemuksusta melko vaivattoman, mistä aina plussaa. Ruotsalaiset suksivat jälleen samalla, debyytti Into the Gravella (1991) alulle lanatulla keskitempoisen deathin kyllästämällä ladulla. 09-253 663 00 Verkkokauppa: www.s i s u s tu s ta l o s h e rw o o d .fi Inferno_2008_57_arviot.indd 100 6.5.2008 21:33:06. Kunpa vain musiikki olisi koukuttavampaa ja omaperäisempää. MIKKO MALM Alkuperäisjäsenistä yksin Ola Lindgrenin harteille jäänyt Grave ei suostu enää nousemaan haudastaan. Yhdeksän vanhan koulun malliin tykittävää kappaletta tuntuu audiomuotoon muunnetulta pettuleipämäiseltä massalta. Asia ilmeisesti vaivasi myös nokkamies Peter Tägtgrenia, minkä johdosta C22 on saanut uuden versioinnin, joka tarkoittaa paitsi uudelleen nauhoitettuja kitaroita ja uusiksi vedettyjä laulusuorituksia, myös uudelleen miksaamista ja remasterointia. Dominion VIII, kahdeksas valta, taitaa olla hieman liioiteltu titteli näin tasapaksulle kuolokiekolle. Eihän V2.0.08 ole huono levy missään mielessä, mutta Hypoksi jälki on keskivertoa heikompaa
Inferno_2008_57_arviot.indd 101 6.5.2008 21:33:35
Sanoitukset ovat aina olleet Diablon heikoin lenkki. On pakko ihmetellä, ettei vokaalejaan ole taas- kaan hiottu kuukausitolkulla ja hiki silmässä treeniksellä. Nyt soisi ulkomaanhauenkin tarraavan. TOMI POHTO Inferno_2008_57_arviot.indd 102 6.5.2008 21:33:43. Nelikko löysi tyylinsä jo Renaissancella (2002), ja tämän jälkeen paketissaan ovat vaihtuneet vain sen koristenarut. Mattamustapintaiselta levyltä löytyvä musiikki on kuin sävelmuoto tästä perkeleellisestä ankeudesta: kitara on viritetty entistä alemmas, Malmberg paukuttaa vieläkin painavammin. Muinoin lanseeratun "northern hyperblastin" varaan luotetaan enää vain satunnaisesti. Toinen herkullinen juttu löytyy Hypocrisyä muistuttavista melodioista. Vuosia sitten remontoimatta jääneen asunnon komerosta pilkistää se Ainut Lohtu: Kossupullo. Tästä syystä, tai sen seurauksena, bändi on yrmeämpi, tarttuvampi, itsevarmempi ja deliriumoirehtivalla tavalla äkkijyrkempi kuin koskaan. Icarosillakin vilahtelevat ne tuhanteen kertaan toistetut hevi- ja eh, Raamattu-kliseet, jotka kerrottiin loppuun jo Bay Arean ensimmäisen aallon aikana. Blood in Heavenin hittikuviot syövät ankaruutta, mutta tarttuvuus kasvaa kohisten. niin suomalaista, että on välillä vedettävä henkeä. Nygård antaa palaa niin, että tapetti kupruilee. Arviot Harri Hinkka Diablo alkanut taival on liikkunut vähitellen kohti melodisempaa ja hitaampaa runttaamista, mutta varsin tiukoilla taajuuksilla bändi vieläkin liikkuu. Tämä onkin pienin paha, musiikkinsa kun on omankuuloisekseen muovautunut thrash- ja deathmetallisten vaikutteiden suma. Puunatun ja triggeröidyn, mutta todella tuhdin tuotannon tukemana juuri hitaat kohdat pääsevät mehukkaasti esille. Oikeat yllätykset ovat nollassa, mutta kyllä Prevail silti kanukkien parempaa tuotantoa edustaa. KARI KOSKINEN Icaros SAKARA Ruoska Rabies EMI Jos Ruoska on jossain vaiheessa pyrkinyt nostattamaan kuulijoissaan suuria intohimoja, 102 INFERNO Harvoin sitä hevinystävänä joutuu tällaisen tilanteen eteen: kuulokkeista purkautuva musiikki on liian raskasta tavaraa kerralla käsiteltäväksi. Uuh, kylmää pitelee. Vahvat karjuörinät ja raskaammat kohdat tapailevat hardcorea, eikä siinä mitään vikaa ole. Kesänkin pitäisi muka tulla. Icarosilla katse on kiinnittynyt eheän kokonaisuuden ylläpitämiseen, ja lopulta tuntuu, että levy on yksi pirullisen suuri koukku. Musiikilla voi heilauttaa juurtuneita mielikuvia. Peruskaavojaan D-leiri ei ole turhia lähtenyt leikkelemään. Diablo näyttää osaavan viivyttää ainakin tämän kuuntelijansa henkisiä vuodenaikoja. Kantelemuotoon sovitetulla Nälkämaan laululla alkava Trail of Kings on angstisuudessaan jotain... Kevätlevynsä kansivihkossa se esittelee lumeen unohtuneen rähjäisen kämpän, jonka vierustalla lojuvat loskaiset Kontio-saappaat. Ajoittaisesta fiilistelystään huolimatta kokonaisuus on keskivertoa tylympää melodeathia. Ilman vuosien yhteistä pöllisavottaa ei Diablon ilmaisua olisi voitu kiihdyttää yhtä vakuuttavasti Icarosilla kuultaviin nopeuksiin. Prevaililla pääosaa esittävät keskitempoinen riffittely ja jämerästi rullaavat rummut
Order online today & receive a free 15-track compilation CD featuring a preview of the latest from Napalm Records: www.napalmrecords.com Inferno_2008_57_arviot.indd 103 6.5.2008 21:34:28. LAND Powerful choruses & traditional nordic Folk combined with heroic Viking Metal! also available as a limited edition deluxe digipack including a 50-minute live bonus dvd (wacken 2007)! release date: 28.05.2008 opUS magNUm A sonorous mix of Epic Dark Metal & sweeping classical arrangements! also available as a limited edition digipack including bonus track & video! release date: 28.05.2008 Top prices, an excellent customer service, & the fastest delivery make us the European Metal mailorder
Aivan kuin Katatonia ja Total Devastation olisivat parisuhdeterapiassa. Loppupuoliskolla tempoa hidastetaan ja mukaan tulee sinänsä maukasta akustista väritystä, mutta jännite on jo poikki. Vaikka brutaaliutta alleviivataan hitailla tempoilla, todella matalalla lurisevilla vokaleilla ja ytimekkäillä riffeillä, onnistuu bändi kuulostamaan lähinnä halvalta death metal -roskalaatikolta. Bändin molemmat puolet, jyhkeys ja herkkyys yhdistyvät levyllä paremmin kuin aikoihin, mistä todisteena At The Tragik Heights, nimikappale, Moon in Mercury, Dreamless (Lucifer and Lilith) ja Scorpion Flower. Kokonaisuus nousee tälläkin kertaa yksittäisiä kappaleita ihmeellisemmäksi, eikä tämän edessä voi kuin avata toisenkin punaviinipullon. HANNA VALJAKKA Asetelma, jossa esiintyy emorokkareilta näyttävä lauma nuorukaisia soittamassa death metal -lähtöistä mitä-lie-corea, ei ole lähtökohtaisesti kovin mielenkiintoinen. Yhtye pyrkii loihtimaan musiikkiinsa jonkinlaista synkeää estetiikkaa, mutta lopputulos on juustoista pelleilyä. Loput sekoittuvat iloisesti toisiinsa. KARI KOSKINEN Annotations of an Autopsy SIEGE OF AMIDA Before the Throne of Infection Moonspell SPV Night Eternal Sitä mystisyyttä, joka Moonspellin ympärillä joskus oli, ei bändi ole hohkanut ympärilleen enää aikoihin. Tapaus vain rikkoi metalliprotokollaa, kun levytyssopimus julkaistiin ilman, että Sakara-faneille olisi ollut edes demoja kuunneltavaksi. Itse asiassa asetelma suorastaan raivostuttaa, mutta onhan bändin musiikille kuitenkin annettava mahdollisuus. Tyylillisesti Black Bile on laaja-alaisen sateenvarjon alla, ja tässä yhdistelyssä se onnistuukin parhaiten. Hellboundin ensimmäinen puolisko alistuu tasapaksuksi jyystämiseksi ja ylipitkiksi kappaleiksi. Touhussa on särmää ja vaivattomasti rullaavaa otetta, mutta sitten iskee väsy. AoaA on vielä kaukana siitä tasosta, jolla ensilevyttäjän tulee olla. Kaiken kukkuraksi koko komeus on kääritty ponnettomaan soundimaailmaan. Viimeksi mainittu on melko perustavalaatuinen herutushitti, mutta Moonspellin tapauksessa siinäkin on jotain kierolla tapaa viehättävää. Sävellyksiltään ja toteutukseltaan levy on onnistunut. En halua suorittaa loputtomia spekulaatioita siitä, tuleeko bändi Night Eternalilla "takaisin" vai ei, mutta kovat teesit levy oveen hakkaa. Hellboundilla soikin teknisesti osaava veitsenterävä thrash metal, joka muistuttaa paikoin tuoreempaa Destructionia. Osataan sitä hyvää heviä tehdä näemmä Bosniassakin. Levy on uhkaava, ja samalla sen julkisivukin uhkaa hajota herkkyydessään. Black Bile SAKARA Great Ape Language On tavallaan valitettavaa, että lappeenrantalaisen Henri Kuittisen mestaroima Black Bile tulee julki Sakaran kautta eikä siksi, että Sakarassa olisi vikaa. Viime kesän keikat toivat kuitenkin kaikessa maanisuudessaan hieman lisähämyä yhtyeen ympärille, ja odotukset uuden levyn suhteen nousivat korkealle. Jätkien arsenaali kun toistaa pahasti itseään. Tunnetasolla kappaleet ovat jäämässä kuitenkin liian etäisiksi, eikä Black Bile hurmaa täysin varauksettomasti. Hyi olkoon. SAKU SCHILDT Emir Hot LION Sevdah Metal Torture Squad Hellbound WACKEN Ensivaikutelma pettää. Aloitus on kuitenkin vakuuttava ja ennen kuin tästä yhtyeestä muodostaa mielipiteen, on sitä kuultava itse ja kuunneltava paljon. TEEMU LAMPINEN Kuolometallisempaa sävyä haetaan blastbeatien käytöllä, mutta riffittely ja rähisevä vokalisointi ovat ehtaa rässiä. Hyökkäys kuulostaa parin ensimmäisen kappaleen ajan suorastaan törkeän hyvältä. Tämä puolestaan aiheutti sen, että yhtyeen nimeen assosioidaan nyt enemmän väärää kuin paikkansapitävää tietoa. Jo vuonna 1990 perustettu Brazilialainen Torture Squad omaa läjän kokemusta ja pitkäsoittojakin on takana useampia. Muodollisesti pätevästä tikkauksesta jää lopulta käteen vain pari kolme yksittäistä raitaa. Kovin kuulostaa yhdysvaltalaiselta tämän brittibändin raavinta. Levyn alkupää tarjoaa mystisempää huuruilua yhdistellen sitä kuitenkin suoraan huutoon ja hakkaukseen siinä määrin, että hengästyttävyys on taattu. Great Ape Language on salakavala kameleontti. Kitaristi Emir Hotin masinoima musiikillinen dream team (vokaaleissa Royal Hunt/Artension -mies John West ja rummuissa Masterplan/ex-Rage Mike Terrana) on käynyt riffien ja melodioiden kimppuun power metalin näkökulmasta, ja tuloksena siitä on tyylitajuinen ja perinnetietoinen kymmenen raidan paketti. Inferno_2008_57_arviot.indd 105 6.5.2008 21:34:43. Kaksinapaisuudesta antaa parhaan kuvan kappalepari Infection ja Divorced With the World, jossa tyyli vaihtuu itseensä käpertyneestä tunnelmoinnista sekunnissa suorasanaiseen huutoon. Vasta vajaan kahden vuoden ikäinen kokoonpano lienee kiirehtinyt levytyspuuhiin liian varhain, ja tuloksena on ainoastaan huonosti kypsynyt ja vihertävä paketti B-luokan brutaalisointia. JONI JUUTILAINEN Theatres des Vampires Anima Noir AURAL Italialaisen pitkän linjan goottibändin uutukainen on piinaavan huono esitys. Albumin mitäänsanomattomat sävellykset on kuorrutettu mauttomilla syntikkasoundeilla ja poskettomasti ylitulkitsevalla naislaululla. Levy vaikuttaa pelkältä kokoelmalta tunnettujen bändien ylijäämäpaloja, vieläpä varsin hyytävään epäjärjestykseen sijoitettuna
Vaikka tiedote kutsuu uutuutta henkeäsalpaavaksi, tuttuun tapaan totuus on hieman vaisumpi. ten muutaman vuoden takaisen Elias Viljasen Leadstar-albumin. JAAKKO SILVAST Story of the Year The Black Swan EPITAPH Linkin Parkin ja kumppaneiden jalanjäljissä kulkeva Story of the Year esittää vimpan päälle tuotettua post-hardcorea, jonka siloiteltu leikkiaggressio ärsyttää ensitahdeista alkaen. Bändi päivittääkin oivalla tavalla mm. Kontrasti jykevien kitaravallien ja lihaisana läiskivän bassotamppauksen kanssa on korviahivelevän hieno. Menace to Societyn ja From Heaven to Hellin Sevendust ASYLUM Chapter VII: Hope & Sorrow Sevendust on hieno yhtye, josta on aikain saatossa kasvanut itsensä pahin vihollinen. Velocifero jättää parinkymmenenkin läpipyörityksen jälkeen nälän yrittää uudestaan lähempää kontaktia, ikään kuin lupauksen seikkailusta, mikä ei ole musiikista(kaan) puhuttaessa ollenkaan hassumpi homma. Laajaa ylistystä kerännyt Dawn of the Devastation (2006) esitteli yllättävänkin roisilla energialla pieksäneen tamperelaisbändin, joka lisää uusimmalla levyllään kierroksia entisestään. Jos vahvuus ei nyt miljoonia olekaan, laadukkaita nimiä on silti miltei muille jakaa. Yksi näistä on M.ILL.ION, joka ei kohta 20 vuoden iästään huolimatta kovin monelle suomalaiselle ole vastaan tullut. Hope & Sorrow soi edellisiä levyjä mahtipontisemmin ja lavealinjaisemmin, eikä Sevendustin äänimaisemaa usein kolkoksi kovertaneelle samplailulle ole annettu liikaa tilaa. Ei voi kuin ihmetellä, miten tällainen läpsyttely uppoaa Amerikassa kuin häkä. Kovin liukuhihnahenkinen tuote The Black Swan kuitenkin on. SAKU SCHILDT Urn Soul Destroyers DYNAMIC ARTS Väkivaltaisen ja pikimustan metallimusiikin perusarvoja kannattava Urn elää parhaillaan uransa tuotteliainta vaihetta. Hellhammerin, Sodomin ja Venomin parhaita puolia nykypäivän muotoon alkuperäisestä tunnelmasta ja raivokkuudesta lainkaan tinkimättä. Tylsä levy on piristävimmillään silloin, kun se uskaltaa loitontua kauemmas alansa perushutusta. Kappaleet rakentuvat tuttuun tapaan laulu- ja kitaramelodioiden ristiaallokosta, vaan harvoin on Sevendust osannut onnistua näin kokonaisvaltaisesti biisistä toiseen. Uuvuttaviin puolikypsiin kertosäkeisiin ei tällä kertaa lipsuta, vaan jokaisen kappaleen polttopisteet huokuvat juuri niitä ahdistuksen ja toivon solmuja avaavia kaihosävelmiä, joilla Sevendust on fanikantansa ja kunniapaikkansa minunkin levyhyllyssä ansainnut. JASON WARD INFERNO 107 Inferno_2008_57_arviot.indd 107 6.5.2008 21:35:09. Yhtyeen musiikki on puhdasta 1980-luvun alkuvuosien mustaa thrash metal -aaltoa, joskin huomattavasti esikuviaan tiukemmin ja paremmin soitettua. Nine Inch Nailsia Suomessakin lämpänneen nelikon kolmosälppärin kappaleet tarttuvat kuin pakillinen räsäsiä, ja parasta levyssä on, että se toimii niin juoksulenkin vauhdittajana kuin romanttisen illanvieton taustallakin. Samantasoisia vetoja levy olisi kaivannut enemmänkin. JONI JUUTILAINEN Ladytron Velocifero NETTWERK Jos Portisheadista ei saata puhua konebändinä, niin nyt ollaan enemmän elektronisella kartalla. Sen sijaan machinae-elementit tuodaan tällä kertaa esiin lähinnä koskettimien ja pehmeiden samplemattojen muodossa, jotka tuovat kokonaisuuteen unenomaista pohjavirettä. Lajon Witherspoon on edelleen yksi parhaista elävien kirjoissa puhkuvista rock-solisteista, ja miehen palkeet ovat Sevendustin uutukaisella parhaassa iskussa miesmuistiin. Vaikka Urn onkin selkeästi matkalla kohti omaleimaisempaa ilmaisua, esittäytyy bändin musiikki nykyisellään hivenen puuduttavana ja yksiulotteisena. Tämänkään levyn voimin yhtye tuskin nousee suuremmin esille, mutta asialleen omistautuneita jamppoja tämä ei häiritse. Ei sillä, tämä kama toimisi viittomakielelläkin. MATTI RIEKKI M.ILL.ION Thrill of the Chase METAL HEAVEN tapaiset ja Hammond-ahdetut perinnepesäkkeet tyydyttävät leikiten melodisen kovakiven janon. PANU KOSKI Ruotsiin on levittäytynyt suoranainen armeija melodista hard rockia ja metallia uskollisesti tahkoavia orkestereita. Vaan nyt on tämäkin kokenut sotaratsu saanut uutta verta suoniinsa. Poppoon kuuntelu kuuntelulta kasvava kuutosalbumi Thrill of the Chase avaa arkun, jonka sisältö on tuttua ja turvallista ja onneksi myös energistä ja viihdyttävää. Rainbow-viiruja esiintyy luontevan tiheästi Purple-raitojen rinnalla. Liverpooliin biografiassa sijoitettu Ladytron iskee väliin pumppaavalla biitillä, toisinaan Depeche Modesta muistuttavalla mustahuulinuotistolla, mutta koneistetusti yhtä kaikki. Bändin raskaiden kitaramelodioiden ja maalailevien laulustemmojen kyllästämä tyyli on tavaramerkkimäisen tunnistettava ja pysynyt levyltä toiselle pitkälti muuttumattomana, joten viimeisimpien albumien parhaatkin biisit ovat tavanneet sulautua kaavalinjan Sevendustiksi vailla merkittävää saumaa yhtyeen historiikin merkkisijoille. Silloin yhtyeen repertuaarista löytyy muutama komea kitarariffi ja kasarihenkistä fiilistelyäkin. Toisin sanoen tilanteessa kuin tilanteessa. Skotlantilaisen Helen Marnien ja bulgarialaissyntyisen Mira Aroyon vokaalinen yhteistyö on helmeilevää, ja Ladytronin musiikin yllä leijuu herkullinen kevyen synnin tunnelma. Ken väittää, ettei löydä tältä levyltä yhtään omaan hattuun tarraavaa kappaletta joko valehtelee tai on kuuro. Vastustamattomalla draivilla etenevä levy hakkaa parhaiten (Bringer of) Pain, Agony and Death -kappaleen muodossa
...julkaisemasta kolmatta pitkäsoittoa ja valmistautumasta kesän keikoille. Vaikutteet puskevat musiikista vähän turhankin selvästi läpi, mutta positiivista on, ettei tähän junaan ole tunkua. Aadolf ja demot Janne H einänen Ocean Floor: Demo 2007 Ocean Floor on Keski-Suomesta kasaantunut ryhmä, jonka jäsenillä voisi väittää olevan vakavaa aiempaa kokemusta hevihommista. Biisit ovat pidemmänpuoleisia, kuten lajissa on usein tapana, mutta lukuisista osasista huolimatta aika ei käy pitkäksi yhdenkään sävellyksen kohdalla. www.adamantra.com Potra: E.M.O.N.E Potran raskas ja konemausteinen metalli on huolellisesti rakenneltua. Kyseessä on nimimiehistä kasaantunut ryhmä, joka sekoittelee onnistuneella konseptillaan progea, sankariheviä ja taidonnäytteitä vapaassa muodostelmassa. Lamb of God, In Flames, Mnemic, Soilwork... Liekö sitten tuo syntsamaailma, pienten itämaisten vaikutteiden kera, joka onnistuu luomaan pesäeroa suomithrash-lajitovereihinsa. Emme ikipäivänä tule... Yhteissoitto ei suju vielä aivan tarkasti, mutta kokonaisuutena ollaan jo siedettävällä tasolla. Ocean Floor perustettiin Jyväskylässä vuonna 2006 säveltäjä-kitaristi Tuomas Kokon toimesta. Hienoa, että orkesteri kuulostaa tarttuvan melodiselta, vaikkei se käytäkään puhtaita laulustemmoja tai muita tämän päivän muotijuttuja pääaseenaan. Toisin sanoen tuleminen on hidasta mutta varmaa! Keikalla olemme... Bändi veivaa progeilevaa metalliaan todella hienosti, eikä reklamoinnin aihetta löydy. www.myspace.com/oceanfloormetal Kuukauden bändi: Ocean Floor Milloin ja miten. Biiseistä voisi koostaa lyhyempiä paketteja, siitä ei iskukyky heikkenisi. Työmme jakautuu... ... Näyttö on sen verran vahvaa, että luulisi tällaisen julkaisun järjestyvän ilmoitusasialuontoisesti. Viimeisen biisin naislaulu on kuin kirsikka kakkuun. ei omaa mitään erikoisempaa tarinaa. ... Jäsenet ovat vaikuttaneet useissa jyväskyläläisissä rock/metalli-yhtyeissä, mm. ...erittäin murskaava ja energinen. Purityssä, Plutonium Orangessa, Revoltissa ja Paraxismissa. Yhtye perustettiin alun perin terapeuttisista syistä, mutta äkkiä siitä muodostui viisikon yhteinen päämäärä. Hypocrisy voisi olla yksi vertailukohde, tosin Ocean Floorin musiikki on vivahteikkaampaa ja detaljoidumpaa. Kokko halusi tehdä nimenomaan omiin tunteisiinsa pohjautuvaa melodista metallia, ja ydinporukka tämän toteuttamiseen saatiin nopeasti kasaan. Tavoitteena voisi olla jalostaa sekaan vielä enemmän omia juttuja, jotain millä erottua todella esikuvistaan. ...Tuomas opiskelee musiikin tuottamista toisella paikkakunnalla, mikä tarkoittaa, ettei yhtye pääse treenaamaan tarpeeksi. Matsku groovaa komeasti, ja siitäkin huolimatta, ettei valmistusaineissa ole käytetty todellakaan mitään poikkeuksellista, bändi kuulostaa nimenomaan Potralta. Sopivan romuluisen vaikutelman muutoin siloteltuun soundiin tuo hurjahko karjunta, jonka nuotittomuus ei häiritse lainkaan. Se vain tuli Kokon mieleen, kun hän mietti yhtyeen musiikkia ja fiiliksiä. Hyvä ep. Seesteistä aggressiota ilman turhia löpinöitä. Sävellyksissä on monenlaista tunnelmaa ja niiden välillä seilataan ikään kuin huomaamatta, sovitukset ovat 108 INFERNO todella luontevia. www.coredust.com Orpheria: A Sigh of Autumn Nuoret sällit kohtaavat vanhan liiton tavalla, joka saa päähineen nousemaan. Viiden vuoden päästä meidät löytää... Miksi. Sävellysinto ja kyky handeloida laajempia kokonaisuuksia on ihailtavaa. Sanoitukset eivät aihepiiriltään hätkäytä, mutta ovat tarinoita, joiden takana kehtaa seistä. www.myspace.com/orpheria1 Inferno_2008_57_arviot.indd 108 6.5.2008 21:35:23. Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... Jos pidät heistä, pidät myös meistä: Suurimmat vaikutteet tulevat 90-luvun death metalista, At the Gatesista, Carcassista, Entombedista, mutta ei ole kieltäminen uuden aallon yhtyeidenkään vaikutusta. Orkesterin sointi on hämmästyttävän täyteläinen ottaen huomioon, että kielisoittimissa häärii minimikokoonpano, eli tasan kitara ja basso. Yhtyeen soitanta toimii kuin rasvattu, enkä uskoisi kenelläkään olevan sanomista yksilösuorituksiinkaan. Yleisö saa kyllä hyvää musiikkia, meininkiä ja viihdettä koko rahalla. Death metal, tunnelmoin- ti, pitkät biisit ja polveilu tuleepa sellainen sana kuin Opeth mieleen. Bändillä on kunnianhimoa sekä tahtoa ja taitoa mennä pitkälle. siten, että tuotanto on pääasiassa Tuomas Kokon käsialaa ja sanoitukset pursuavat laulaja Kimmo Korholan käsistä. Sovitusideoita pursuaa jokaiselta, ja biisit saavat pikkuhiljaa muotonsa kaikkien käsittelyssä. Tätä haastattelua tehtäessä keikkoja ei tosin ole ollut vielä ainuttakaan. menettämään nöyryyttämme tai intohimoamme yhtyeen musiikkia kohtaan. Hurrikaanit: Adamantra: Promo 2008 Adamantran promo on lohkaistu jo taltioidulta pitkäsoitolta, joka odottaa julkaisijaansa. Suurin ongelmamme on, että... ...teemme hyvää musiikkia, jossa on oma leima, nöyrästi ja tinkimättömästi. ... Pienet vaikutteet mm. Esa Salmisen lauluosuudet tuovat myös toivottua monipuolisuutta peliin, joskin tällä alueella voisi olla pientä petraamisen tarvetta, esimerkiksi puhtaiden vokaalien paksuuden suhteen. Tuomas tekee biisiaihiot kotonaan, minkä jälkeen niitä treenaillaan treenikämpällä yhdessä. Bändin nimi.. Rullaava death metal -pohjainen jyhkeys kohtaa sopivan määrän melodiaa ja moderneja elementtejä. www.potra.net Coredust: Past Lives Coredust onnistuu ensimmäisellä demollaan loistavasti. Panterasta ja Nevermoresta ovat läpikuultavissa, mutta omalta itseltään bändi pääasiassa kuulostaa. Tämähän kyllä kuuluu; äijät ovat menneet demostudioon valmiilla suunnitelmilla ja lopputulos onkin aukotonta mallia
Yhtyeen pääongelma on epämääräinen musiikki ja sen hankala linjattomuus. Doomiin pohjautuvan synkän jynkytyksen ja kieron ja kirskuvan tunnelmoinnin kombinaatio on hallinnassa. Musiikkiin toivoisi enemmän yllätyksiä ja irtiottoja. Mutta onko sillä sitten huumoripunkissa niin väliäkään. Promomatskua on onneksi taas mukana niin, että kuori on revetä. www.mikseri.net/artists/?id=50014 tyksellinen taso on ärsyttävä. Välillä mennään perinteisen väkevän thrashin puolella, mutta tässä ei ole kuitenkaan se Kummituskansio, joka mielen sopukoihin porautuu. Bändin huumori on omalaatuista ja naurattaakin paikoin hiukan. Orkesteri soittaa hienosti, ja kokonaisuudessa eivät oikeastaan jarruttele tasapaksuhkon laulun ohella kuin huonot soundit. www.myspace.com/blindways Unborn Generation: Vulgar Massacre Unborn Generation lataa tiskiin 14 biisin promollisen grindiä, jossa hädin tuskin ehditään hengittää. Biisit kulkevat niin ikään omia polkujaan, ja ajoittain onkin aika vaikea sanoa, mitä musiikkilajia tässä edustetaan. Yksi ärsyttävä asia on laulu. Kitarariffit tihkuvat kuolemaa ja voimakkaasti kaiutetut soolot luovat mukavan muistopitoisia tunnelmia. Tomi Vähäkankaan örinä sopii pakettiin mainiosti, eikä ala kyllästyttää, vaikka operoikin aika kapealla alueella. Mutta kyllä bändi tällaisenaankin johonkin luultavasti etenee. www.myspace.com/tianband Lehmänhenkäykset: Blindways: The Days Of Corrosion Blindways etenee metallin, grungen ja rockin sekoitelmalla. Biiseistä löytyy pirullista vääntöä ja kieroa fiilistelyä, joka on aika omaa lajiaan. www.unborngeneration.com All Restored: Illusions Forssasta tullaan, ja aatteellisella pohjalla levityksessä on hevin ilosanoma. Jälki on mieleenpainuvaa, mistä pääsyylliseksi nimeäisin vokalisti Joonan ääntelyn. Nyt painetaan jäyhää death metalia nelijäsenisenä, ja lopputulos on vakuuttavaa. Tuotanto saisi olla vielä kovemmassa kuosissa, näin biisit pääsisivät enemmän oikeuksiinsa. Niillä ei ole mitään konkreettista eikä oikeastaan niin hauskaakaan kerrottavaa, joten huumoriannostaan on paha yrittää nauttia. Tempokirjoa kyllä löytyy, ja keskinopeuksilla bändi tuntuisi maittavan parhaiten. http://allrestored.dy.fi Reprisal Scars: Dead End Road Laadustaan tuttu Reprisal Scras pönkittää Dead End Roadilla varmuusasemiaan. Laulutyyli on hyvin persoonallinen ja vaatii totuttelua, mutta on ehdottoman sopiva bändin kasvojen rakentamisen suhteen. Raskaus on olennaisin osa bändin viehättävyyttä, vauhdilla ei kuulijaa kosiskella, eikä muutenkaan liialla yrittämisellä. Suurelta osin tulee kuitenkin vaikutelma, että tässä on vain sulkeuduttu studioon ja laskettu narulle kaikki mitä sattuu ulostumaan. Biiseistä kokonaisuutena toimii parhaiten avausraita Ready to Die, muut taas taiteilevat leviämisen rajamailla, paljolti puutteellisen tuotannonkin takia. www.dogshitboys.com Cremated: Black Ash Depopulation Raumalainen ryhmä on ollut olemassa eri muodoissa, niin musiikin kuin jäsenistönkin suhteen, jo vuodesta 1998, ja takana on joitakin pikkujulkaisujakin. Bändin yhteissoitto ei ole vielä tarkimmasta päästä, mutta tähtäin on ehdottomasti oikeassa suunnassa. Kalmalta löyhkääväät biisit tuovat mieleen Morbid Angelin, mutta niissä edetään hivenen kevyemmissä, kuitenkin jäykkyysasteeltaan yhtä rautakankimaisissa tunnelmissa. Bändin soitto huojuilee, mutta kun senkin voi laskea genren ominaisuudeksi, niin minkäs teet. Puhdasta hoilausta ja karjuntaa sekoitellaan kaikkiin biisinosiin, säkeistöihin, pre-choruksiin ja kertosäkeisiin, mikä on aivan takuulla liikaa ja mautonta, ellei jopa linjatonta. www.vihanpolku.com Tian: Demo 2007 Tian veivaa rokkia aika kummallisilla otteilla. Sen ei liene niin väliä, nyt kun on suomenkielisen huumoripunkin maailmanvalloituksen aika. Muistelisin ryhmällä olleen asennetta ja rosoisuutta sopivassa suhteessa, nyt tuntuisi olevan mukana ainoastaan jälkimmäistä. Omavalmistedemon soundit ovat aivan hirveät, mutta se tekee musiikista persoonallista kolinaa. Juopottelun soundtrackille on tehty kolmen sävelmän verran kaljanhuuruista rokkausta. Bändi soittaa mukiinmenevästi, ja siltä osin toiminta pysyy raameissaan. Vaikka ydin häilyy, pieniä kiinnekohtia löytyy esimerkiksi nimibiisin kertosäkeistöä naislauluineen on kertakuuntelun jälkeen mahdoton unohtaa. Ryhmän biisit ovat aivan oikeaoppisia rokkirenkutuksia ja pullollaan mukavia pikku yksityiskohtia, mutta tarttuvista melodioistakaan huolimatta päähän ei jää mitään. www.thelustiseek.cjb.net päästä analysoimaan kunnon soundeilla. Sävellyksistä löytyy tarvittavat koukut ja maneerit ovat hallussa, mutta ei tässä hittikarsinassa taaperreta siltikään. Soundit ovat tunkkaisemmasta päästä, mutta sehän vain henkevöittää tätä puuhaa. www.myspace.com/ascendedmetal Viha: Demo 2007 Viha soittaa sopivan iloista thrashia, oikein vanhaan kunnon Bay Area -malliin. Persauksesta olette. Yhdistelmä on erikoinen, tämä punkkius kun tekee bändistä vähemmän vakavasti otettavan, vaikka itse soittotaito ja biisit kyllä piisaisivat jotenkuten vakavuuteenkin. Teemu Kuparin laulu alkaa muutaman kuuntelun jälkeen kuulostaa turhan tasakattoiselta ja kitarariffit (tasokkuudestaan huolimatta) liiaksi samasta puusta veistetyiltä ja ennen tehdyiltä. Noh, hauskanpito lienee ainakin taattua, antaa mennä vaan kun on alamäki. Vertailun vuoksi voisi mainita My Dying Briden tai vanhemman Paradise Lostin, mutta tässä tehdään paljonkin asioita, joita kumpikaan mainittu ei tekisi tai ole tehnyt. Touhusta ja varsinkin julmuudesta saa onneksi selvän, ja toivottavasti tämä johtaa jatkotoimenpiteisiin. Bändin melodioita pursuva "skandimetalli" on kuitenkin aukottomuudestaan ja tasaisesta varmuudestaan huolimatta (tai sen takia) hiukan vaarassa hukkua muiden samankaltaisten joukkoon. Pohjana toimii hiomaton doom/death, johon on lisätty vähän groovea, moniäänirääkynää, yleistä hälinää ja muuta asiaankuulumatonta. DEMOJEN TOIMITUSOSOITE (ei toimituksen osoitteeseen) Demot / Aadolf Virtanen, Rengastie 49, 37630 Valkeakoski The Lust I Seek: Withered Ones Vaikka laji on vaikeahko, The Lust I Seekin vakuuttavuus on tosiasia. Tosin mukana on musiikillista venkoilua kehyksen ulkopuoleltakin. Tommi Sookarin murina on mallikasta, eikä tällaiseen lahtauksen mikään muu istuisikaan. www.myspace.com/defineband Navakat pohjoistuulet: Ascended: The Art of Necromancy Porilainen Ascended sukeltaa syvälle death metalin maailmanhistoriaan, tarkemmin sanottuna sinne hitaampaan ja raskaampaan päähän. Ilkeätä riffittelyä, rumputulta ja vokaalista vihaa ryöpsähtelee kunnioitettavalla pieteetillä ja ilman armoa. Tempo pysyy rauhallisena, mutta pinnan alla aistii kuohuvan koko ajan kiukkuisesti. www.pointblank-band.net Dogshit Boys: Business Doing Pleasure With You Tuottelias koiranjätösporukka aiheuttaa tällä kertaa pettymyksen. Gatling Gun Manifestilla on kolme biisiä suhteellisen simppeliä death metalia, ja jykevyydessä ainakin piisaa. Biiseissä on useampaakin metallista vaikutelmaa; käypää riffittelyä on kevyesti yli puolet esitetystä materiaalista lopun jäädessä mitäänsanomattomiksi plagiaateiksi isompien tekemisistä. hyviä pikku rumpujippoja ja melodisia yksityiskohtia. Sen verran puolivalmista on ideointipuoli tällä hauskasti nimetyllä tekeleellä. Vaikkei kysymys ole erityistä soittotaituruutta vaativista suorituksista, eikä hittibiiseistäkään, on myönnettävä että bändi aiheuttaa jonkinlaisen oudon viehätyksen. Kaksi ensimmäistä vetoa jäävät kolmannen riuhtaisun myötä aika lepsuiksi näytteiksi, ja menovaihde kytkeytyy muutenkin vasta loppupäässä päälle. Demon ääni- Brothers In Arse: Demo Mitähän Mark Knopfler mahtaisi sanoa bändin nimestä. Nämä hetket tuppaavat olemaan ainoita, joita voi rehellisesti sanoa muistilokeroihin jääneen. Kaikesta kyllä saa selvää, mutta tuotanto kusee esimerkiksi aivan liian terävästi soivissa kitaroissa. Olkoon sitten simppelisti aitous tekemistensä suhteen. Biisit ovat onnistuneesti ahdistuneita, mikä hoituu paljolti erilaisilla kitarakieroiluilla ja vinkunoilla. Välillä vilautellaan valttikorttia, jota toivoisi kuulevan enemmänkin: tällaiseen runnomiseen sopii hienosti koskettimilla tai kitaramelodioilla maalailu. Sanoitukset taas kategorisoivat yhtyeen selkeästi punk-lokeroon, minkä kyllä hoitavat "sinnepäin" vedetyt lauluosuudetkin. Yksinkertaisuuden kuorrutteeksi biiseihin on viljelty mm. Välillä huomaa miettivänsä, onko biisissä mitään mainittavampaa, vai onko se juuri tämä nostalgisuus, joka tarinaa kantaa. Perseilijöille voi kyllä antaa kunniamaininnan promokanavien tehokkaasta hyödyntämisestä. Kyllä on niin valmista tavaraa levylle, ettei valmiimmaksi tulekaan. www.reprisalscars.com Point Blank: Gatling Gun Manifest Point Blank on perustettu jo vuonna 2005, eli ensidemon suhteen ei ole ainakaan hätäilty. Suoraa ei paahto kuitenkaan ole, vauhdillisesti osataan välillä hellittää, mutta silloinkin energiataso pitäytyy korkealla vaikkapa runsailla tuplabasarivyörytyksillä tahi kielisoitinsahauksilla. Soitto ei ole bändin vahvinta alaa, jämäkkyys on korkeintaan keskitasoa, eivätkä demon sounditkaan päätä huimaa. www.cremated.net Mystic Grave: Doom, Death, Darkness Mystic Graven sysimusta musiikki on käsiteltävä kokonaisuutena, biiseistä on hankala etsiä mainittavampia kiinnekohtia. Pimeyttä kansalle! www.mysticgrave.com Define: Line Rokkimetallia Valkealasta. Internetissä toiminta on ihailtavan aktiivista, ja veljeksiin törmää tuon tuosta, haluamattaankin. Paljolti tähän vaikuttavat koneilla hoidettu rytmiosasto ja oikeasti kylmäävät kitarasoundit. Laulun ja sen kitukasvuisen nasaaliuden suhteen tulee pieni ärsytysreaktio, mutta ehdottoman omaleimaiseksi se Tianin musiikin onnistuu värjäämään. Kristillistä heavyä soittava All Restored on varsin tuore kokoonpano, ja tämä debyyttidemo on saatu purkkiin vuoden 2007 aikana. Tiiviimpiä ideoita ja treeniä kehiin. Tämä olisi mielenkiintoista 109 Inferno_2008_57_arviot.indd 109 6.5.2008 21:35:32. http://veljeksetperse.kiss.to INFERNO Kummituskansio: Menetetty Jää epäselväksi, onko Kummituskansiossa oikeasti jotain kovaa vai onko kuulijaa narutettu. Pomppuvaikutetta, eli pipo päähän ja tarkastelemaan. Välillä mennään jo niin etanan malliin, että tarkka soittokin alkaa häiriintyä. Sillä ehdolla tietenkin, että kaikki kura olisi saatu siivilöityä talteen ja mukaan
Inferno_2008_57_5.indd 112 6.5.2008 21:46:55
Sinkkuja jaossa Helsingin Inferno baarissa 28.5 -31.5 When the Empire Fallsin kahden biisin sinkkuja on jaossa nopeimmille 50 kpl /päivä. HELSINKI ANNANKATU 10 KE-LA 20-04 Inferno_2008_57_5.indd 113 6.5.2008 21:47:00
Inferno_2008_57_5.indd 114 6.5.2008 21:47:27
Pirun H yvä nyt 15% llä Kortilla al All Aro ennus Undergr und oundist a ww w.aaug.fi HELVETIN KUUMAA MENOA! INF HELSINKI ANNANKATU 10 KE-LA 20-04 28.5-31.5 When the Empire falls -sinkkuja jaossa 3.6 Judas Priest -jatkot 4.6 Tarot dvd:n ennakkokatselu 13.6 Inferno live : Dark the suns, Beyond the dream 26-29.6 Tuskan jatkot JYVÄSKYLÄ YLIOPISTONKATU 40 KE-SU 20-04 4.6 Tarot dvd:n ennakkokatselu 13.6 Dark star presents: Dark night 8.8-9.8 Jyväskylä Rockin jatkot 16.8 Lutakko liekeissä: Viralliset jatkot 17.8 Lutakko Liekeissä : Päätösklubi TAMPERE TUOMIOKIRKONKATU 17 KE-SU 20-04 4.6 Tarot dvd:n ennakkokatselu 6.6 Saunan jatkot 7.6 Saunan jatkot 8.6 Saunan jatkot Tsekkaa ohjelmatiedot netistä osoitteesta www.infernobar.fi
Ja kolme mystisesti kadonnutta sinkkua! HALLAMAAT MUSTA KUIN PUKU 11.6. CHILDREN OF BODOM Blooddrunk NIGHTWISH The Islander CDS + DVD SURUVAIPPA MIES JA KUUSI KANTAJAA 4000 kappaleen numeroitu painos ja 500 kappaleen seitsemän kertaa seitsemän vinyyliboksi! NIGHTWISH Dark Passion Play 5.1. Ainainen kesä! Ahhhh.... KAUPOISSA 14.5. AH, AHTAITA AIKOJA SARKAJAKO-TWIST EI ENKELEITÄ LIPERI-TWIST UURASTAJA KORKEAT KOTKAIN TIET -TWIST ME OLEMME MYÖHÄISET MINTUN JA VERNERIN HÄÄVALSSI ORRET TEUVO, MAANTEIDEN KUNINGAS VIIKATE MARRASKUUN SINGLET Marraskuu-albumeilta raavitut singlet. Tää on valtavan kokoista stadion-rockia. HÄPEÄMÄTTÖMÄN HYVÄ MEININKI, ETTEN SANOISI AMERIIKAN MEININKI! Nightwish-Empun lehtolapsi jysäytti toisen potallisen väärää metallia. DVD-AUDIO GATEFOLD-LP 21.5. 14.5. www.spinefarm.fi spinefarm@spinefarm.fi