Inferno 58/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

#58 CARCASS MORBID ANGEL DIMMU BORGIR ENTOMBED TURMION KÄTILÖT RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI VUODESTA 2001 / www.inferno.fi HINTA 5,60 euroa
TORIN VASARA 2.0 ON TASTÄ PARANETTU VERSIO. TORIN VASARA 2.0 DESIGN TONY GRANHOLM KALEVALA KORU MYYMÄLÄT, HELSINKI: UNIONINKATU 25 · STRÖMBERGINTIE 4 KAUPPAKESKUS KAMPPI HELSINKI-VANTAA LENTOASEMA VALTUUTETUT JÄLLEENMYYJÄT KAUTTA MAAN WWW.KALEVALAKORU.FI Inferno_2008_58_3.indd 3 3.6.2008 16:03:59. TORIN VASARAN AVULLA HALLIITTIIN MAAILMAA JA TAPETTIIN JÄTTILÄISIÄ
Inferno_2008_58_3.indd 4 3.6.2008 16:04:12
Muis inffissä elsingin H INF HELSINKI ANNANKATU 10 KE-LA 20-04 JYVÄSKYLÄ YLIOPISTONKATU 40 KE-SU 20-04 TAMPERE TUOMIOKIRKONKATU 17 KE-SU 20-04 Tsekkaa ohjelmatiedot netistä osoitteesta www.infernobar.fi Inferno_2008_58_3.indd 5 3.6.2008 16:04:16. KUN TERASSIEN LÄMPÖ EI RIITÄ... t an jatko ta Tusk
S-Etukortilla joka latauksesta BONUSTA! Lisätietoja: www.s-kanava.fi BONUSTA JOPA 5 % Inferno_2008_58_3.indd 6 3.6.2008 16:04:18. Poimi rankimmat. Hinnat alk. 0,89 /biisi. MUSTAA TUULTA, TULTA JA TERÄSTÄ. Nyt yli 4 miljoonaa biisiä netissä
tuska-näyttely, netin bändiskabat 010 tulossa: jalometalli 012 kuukauden elävä: kiss hartwallilla 014 axis: londinium & murhapapa ja mama 016 heavy cooking club: lampaaton lammaspata 018 dimmu borgir 026 tulossa: cult of luna 030 tuskan infoaukeama 034 Earache Slayer 036 codeon 043 turmion kätilöt tyr 050 kalmah 054 carcass 062 discard 066 job for a cowboy 068 entombed 075 sightless 078 inferno tulittaa: tony taleva 080 silmäterä, aiheena logot 084 pölkyllä: fredrik nordström 086 soittimeni: tony kakko 088 amon amarth -sarjis, osa 3/4 091 arviot, pääosassa judas priest 116 aadolf ja demot, pääosassa DEVIL MANMADE 118 vanha liitto: kreator 044 048 3.6.2008 16:04:45 Inferno_2008_58_3.indd 7. d Ang 20 Morbi 0 David Vince nt puhuu el pääavaus 009 sytykkeitä, mm
Inferno_2008_58_3.indd 8 3.6.2008 16:04:55
PS: Se on kesätauko. Tuska, teihin luotetaan. Onni onnettomuudessa muuten, että Lemmy Kilmister on mieltynyt stretch-tyypin pillifarmareihin, niissä kun ilma vaihtuu huomattavasti eläimistä neulottuja malleja liukkaammin. Ja liekö sen metaanirikkaampaa paikkaa olemassakaan kuin ikääntyneen, kaikkinaisista sulatusongelmista kärsivän rokkarin istumaosasto. Sehän tiedetään, että raskasmetalli on jo sinänsä melkoista myrkkyä, mutta millaista jälkeä saavatkaan aikaiseksi sen levittäjät, jotka tänäkin suvena rämistelevät jokaisessa notkossa ja lahdelmassa. Kolmas mutta ei vähäisin uhka rokkimiesten taholta on jatkuva röyhyttely; yksi imuttaa Lemmyn tavoin askitolkulla mallua päivässä, toinen taas pusseittain niin sanottuja luonnontuotteita, jotka eivät ole luontoa nähneetkään. Aurinkoa! Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Prkl, yksikin tuprahdus, ja Lemmylläkin on Jalaksen pohjakuva stretseissään. Laulua suusta, ei savua. Nyt. Näin ainakin, jos kaasupullojen kyljistä ei löydy "ei tuhoa otsonikehää" -tarroja. Seuraavan kerran liekehdimme 29.8. ON TOKI TOTTA, että näillä konstein saatu etu isoa pahaa ilmastonmuutosta vastaan on kuin, anteeksi moukkamaisuuteni, Saharaan laskettu pierun tupsahdus, mutta esimerkin suuruus on verrattavissa mitä suurimpiin monumentteihin. Ja kyllä kai Tuskassa suoritetaan näitä hirmutekoja suhteutettuna eniten. Heiltä ei siis apua saa, senpä sijaan katse kääntyy tahoihin, jotka voivat asialle jotain. 3. 10-16) (09) 737 009 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Julkaisujohtaja Mika Nikula Ilmoitusmyynti Mikko Mali, Peter Lindroos, Oskari Anttonen, Erik Kangas Puhelin: (09) 4369 2408 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Jarmo Katila Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 8. Päänavaus Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala #58 kirjoittajat Ahola Tapio, Hynninen Sami, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Lampinen Teemu, Lassila Tero, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO Aurinkokuja 9 33420 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK. 2. JO NÄILLÄ ESIMERKEILLÄ (hard rock -yhtyeiden hiuslaitteisiinsa suihkuttamista lakoista en viitsi edes aloittaa) yksi maapallo tuhoutuu helposti, eikä asiaa auta, että heviyhtyeet nimenomaan haluavat tuhota sen. Ja kun se osasto säilötään joskus hyvinkin pitkiksi ajoiksi (tiedossa on, että osaa taiteilijoista ei haittaa edes punttiin livahtanut ns. Nahkaisiin housuihin ei pidä sinun verhoutuman. Tämä kaikki savu kun saavuttaa korkeudet, niin ei tarvitse ihmetellä, miksei peippo lennä enää etelään. Kuka on tutkinut, millaisista aineksista on Iron Maidenin räjähdysarsenaali sorvattu, ettei vain sellaisista, joilla maapallo tuhoutuu. hätä) nahkaisiin tamineisiin, niin siinäpä sitä on Äiti Maalla silmissä hieromista, kun pöksyt joskus kintuista poistetaan. Tulen ja räjähteiden käsittely kielletty. Entä millaista kaasua syötetään Venomin kuuluille tulipatsaille. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Matti Riekki päätoimittaja INFERNO 9 Inferno_2008_58_3.indd 9 3.6.2008 16:05:05. Kaasuista puheen ollen, metaani se vasta melkoista myrkkyä onkin. vuosikerta Rock ilmastoa vastaan KUN PIENI IHMINEN ei saa nykyään tehdä mitään, koska pienten ihmisten kaikenlainen toiminta pilaa ilmaston, lienee kohtuullista jakaa hieman vastuuta ja ottaa puheeksi rockmusiikin, varsinkin sen raskaamman sarjan vaikutus ilmakehään. OHJEET TUSKA-FESTIVAALILLA ESIINTYVILLE: 1. Tämä saattaa muuten olla visuaalisessakin mielessä järkevää. Musiikki se on, joka ratkaisee, ei tulipatsaan korkeus. No pahaa. Aloittakaa maailman pelastaminen. Seuraava vetoomus koskee yhtä lailla kaikkia soittojuhlia, mutta ennen muuta kohdistan anelevat sanani Tuska-festivaalin johtoa kohden olemmehan samaiselle bakkanaalille pyhitetyn lehden sivuilla. JOS UNOHDETAAN SE tosiseikka, että rocktähtien liihottelu jumbojeteillä ympäri ämpäri maailmankaikkeutta puhkoo taivaalle melkoisia reikiä, valittamista löytyy myös touhuistaan maan pinnalla. Sehän ei voi olla biokaasua, eihän, vaan maailmantuhoamiskaasua
Ensimmäisen vuoden kuvassa on kahdeksan ihmistä, viime vuoden kuvassa jo kymmenittäin. Olen kuvannut aika paljon maisemia, puistoja ja ihmisryhmiä, en ollenkaan bändejä. Eräänlaiseksi Tuskan avaukseksi luotuun Under the Northern Star -tapahtumaan Mäkivuoti kerää kuvista erityisen teaser-gallerian. Nosturissa on näet nähtävillä kova kattaus bändejä: Deathchain, End of You, Perfect Chaos, Carcosa ja färsaarelainen SIC. Mäkivuoti haluaa kertoa metallikulttuurista sen sisällä elävän yhteisön, meidän, näkökulmasta. Hän on tallentanut Tuskan tunnelmia nyt viitenä vuonna. TUSKAA POHJANTÄHDEN ALLA KUN LEHTIEN rockfestivaaliraportteja selaa, niiden kuvitus keskittyy pääasiassa artisteihin, lavalla yksikseen poseeraaviin hahmoihin. Eija Mäkivuoti on valokuvannut Tuska-festivaalin meininkiä vuosina 20032007, teemana nimenomaan metallin yleisö ja sen yhteisöllisyys. Siellä kohtaavat pohjoismaiset eri taiteenlajien edustajat, joukossaan myös valokuvataiteilija Eija Mäkivuoti. Ensimmäinen osa on esillä Galleri Sinnessä Tuska-sunnuntaihin saakka, toinen osio on nähtävillä Valokuvataiteen museossa Tuska-perjantaista elokuun lopulle asti. Jos metallikulttuurin poikkitaiteellinen tarkastelu ei nyt äkkiseltään houkuta, UTNS saattaa silti olla hyvä valinta. Kaisaniemen puiston vehreä miljöökin esiintyy kuvissa edukseen. Tapahtumaa ovat tukeneet Taiteen keskustoimikunta ja Suomalais-tanskalainen kulttuurirahasto. Näyttelyn pääosassa ovat yleisö ja metallitapahtuman leppeä luonne. Yhteisöllisyys konkretisoituu muun muassa jokaisena vuonna otetussa ryhmäkuvassa. Tuska 20032007 Meidän tarinamme -näyttely on jaettu kahtia. Kun valokuvaaja tahi dokumentaristi tavallisesti menee metallifestivaaleille, metalliväki näyttäytyy hänelle joukkona muita, toisia. Tarkoitus on katsella ihmisiä maskien takana, Mäkivuoti sanoo. Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste Eija Mäkivuoti Tämän vuoden Tuskaviikon torstaina Nosturissa järjestetään poikkitaiteellinen tapahtuma nimeltä Under the Northern Star. Yleensä valokuvaaja on ilmiön ulkopuolella ja kuvaa jotakin itselleen ja kuvien katselijoille vierasta ja eksoottista, jolloin aiheesta syntyy vain ulkokohtaisia tulkintoja. Valokuvataiteen lisäksi tapahtumassa on tarjolla performansseja, Radio X3M: n Metallväktarnan muistelua ja dokumentarististakin otetta. Mäkivuoti kertoo tällä hetkellä suunnittelevansa valokuvadokumenttia SIC:stä. Minä koen kuuluvani itse metalliyhteisöön, ja toivon kuvieni korostavan kulttuurin yhteisöllisyyttä ja purkavan sitä poseerauskuvastoa, Mäkivuoti kertoo. Lisäksi hän aikoo tänäkin vuonna Tuskaan, jälleen kerran kameran kanssa, totta kai. Vilho Rajala sytyttäjä sytykkeita.inferno@popmedia.fi 10 INFERNO Inferno_2008_58_3.indd 10 3.6.2008 16:05:15
Houkuttelin sinne läjäpäin kavereita, ja huomattiin tapahtuma toimivaksi tapaukseksi. Ja jos ikä ei vielä riitä anniskelualueelle, voivat alaikäiset metallijannut humaltua norjalaisesta black metalista Satyriconin ja viimeisiä keikkojaan kitaristinsa Blasphemerin kanssa vetävän Mayhemin tahtiin. Tuplasti ulkomaalaisia bändejä viime vuoteen verrattuna tarjoileva Jalometalli luottaakin rehelliseen musiikkiin eikä kalastele kävijöitä listahittimetallia soittavilla valtavirtabändeillä, kuten useat muut kesäfestarit. Klassikoita ja uutta laatumusiikkia sekoittava Jalometalli tarjoaa mahdollisuuden nähdä livenä Suomessa harvoin esiintyviä kulttibändejä. Kultakuume on ymmärrettävää, sillä varsinkin tämän vuoden bändikattaus on herkullinen ja osuu jopa vaativimpien metallikulinaristien makuhermoon. Kaikkien aikojen Jalo JALOMETALLIN MAINOS bändilogoineen on kuin harvinaisen hyvän musiikkimaun ja pitkän metallihistorian omaavan hevarin nahkarotsin selkämys. NWOBHMklassikko Blitzkrieg on herkkua vanhemmasta brittihevistä innostuneille, eikä vanhaa kunnon thrashiakaan ole unohdettu, siitä pitävät huolen australialainen Mortal Sin, amerikkalainen Overkill ja ainutlaatuisen keikan heittävä tamperelainen Prestige. Se on leppoisa pienisuuri kaupunki, ja "festarialueella", eli Teatrian pihassa, on aina paljon tuttuja, joihin ei välttämättä muualla törmää. Tulossa Jalometalli, 15.16.8.2008, Oulu TEKSTI Marja Konttinen I KUVAT Eija Mäkivuoti Pienimuotoisesta keikkajärkkäilystä alkunsa saanut Jalometalli on paisunut muutaman vuoden aikana vakavasti otettavaksi metallifestariksi, jonne matkustetaan ulkomailta asti. Jalometalli-perinne lähti siitä, kun toissa vuonna oltiin siellä soittamassa Slugathorin kanssa. Pohjois-Suomea edustavat muun muassa Kalmah, Fall of the Idols, Catamenia sekä Sentencedin Sami Lopakan venäläishenkinen KYPCK. Marco Järvenpäällä, Jalometallin pääpirulla, on elokuussa monta rautaa tulessa. Saisivat jo unohtaa sen melodisen lässynlässyn, mitä täältä on tullut vuosikausia. Miten Jalometalliin pitää varustautua. Rotsi niskaan ja Ouluun Järvenpää puhuu totta Jalometallin hyvästä tunnelmasta, sen todistaa Jalometalliin kolmatta kertaa putkeen matkustava helsinkiläinen Axu. Mukaan hyvä musamaku, hyvä fiilis ja aimo annos "urheiluhenkeä". Ei perkele, kyllähän Satyricon ja Sadistic Intent pitää nähdä myös. Vaikka suuri osa päänimistä lienee lähinnä vanhojen partojen makuun, löytyy festareilta herkkupaloja uudemmankin musiikin ystäville. Heitämme loppukesästä pari kolme keikkaa Pohjoismaissa. Joka vuosi ihmettelen, miten selviän tästä urakasta, kun pitäisi töitä tehdä ja nähdä silti kaikki bändit. Tällä kertaa otettiin talo Nallikarilta heti kerralla viikoksi, pitäähän sitä ehtiä taas aiheuttamaan hämmennystä Oulussa. Valitettavasti bändi ja vokalisti Eric Wagner lähtivät kulkemaan kiertueen jälkeen eri teitä tästä lähtien Wagnerin saappaissa astelee Warrior Soulin Kory Clarke. Trouble-keikkojen settilistat ovat aina tappelun takana, joten biisit vaihtelevat koko ajan. Tuleeko Jalometalliin enemmän pohjoissuomalaisia vai onko niin, että kova bändikattaus saa myös etelän ihmiset liikkeelle. Kyllähän tämä on kaikkien aikojen Jalometalli ihan ylivoimaisesti! Yksi Jalometallin perimmäisistä tarkoituksista on opettaa oululaisille mitä on oikea metalli. Suurin osa kävijöistä tulee pohjoisesta, vaikkakin viimeisenä kahtena vuotena etelän osuus on kasvanut rajusti. Täällä on paljon kavereita ja samanhenkistä sakkia, aika ei käy pitkäksi eikä kenenkään tarvitse pyöriä yksikseen. Kiertueen alussa tehty kappalelista muuttuu keikkojen myötä täysin erilaiseksi. Siksipä lähetänkin terveiset suomalaisille faneillemme: lähettäkää meille biisitoivomuksianne, lupaamme soittaa niistä mahdollisimman monta! 12 INFERNO Inferno_2008_58_3.indd 12 3.6.2008 16:05:54. No, tänä vuonna homma senkun vaikeutuu. Vielä on pari kuukautta aikaa ommella viimeisetkin bändilogomerkit farkkuliiviin ja valmistautua kesän lopettavaan jalometallintakomiseen. Troublen ongelmat Doom metalin ja myöhemmin stoner rockin taitaja Trouble oli tiukassa livekunnossa loppukeväällä tehdyn parin viikon Euroopan-rundin myötä. Possessed, Overkill, Blitzkrieg, Mortal Sin, Trouble, Fall of the Idols ja Mayhem on nähtävä. Viime vuonna juotiin kaikki tarjolla olleet Jägermeisterit ja soitettiin kirkossa urkuja. Saa nähdä, kallistuukohan kuppi toiseen suuntaan tänä vuonna... Festarin pääjuttu monille taitaa kuitenkin olla death/ thrash-legenda Possessedin reinkarnaatio, jonka rytmiryhmä Sadistic Intent vetää myös oman keikkansa. Kuulemma Suomen-keikkamme on black metal -painotteisella festarilla, toivottavasti meillekin riittää yleisöä! kitaristi Bruce Franklin nauraa
"Oi niin suutuit, Henrietta, kun katselin perääsi..." -J. Frestelse (1887-1922) / Tummat säkeet, (La Poemo Oscura) - www.d reamt al e.org , www.myspace.com/ d reamt al eb and d tl g / tlb d (Kuvan perse ei liity levyyn mitenkään.. · Aurinkokuja 9, 33420 Tampere, Finland · motley@motley.fi, www.motley.fi 420 T Fi l d tl @ tl f Inferno_2008_58_3.indd 13 3.6.2008 16:06:20. ) (Kuvan perse ei liity levyyn mitenkään .) Oy Motley Ltd
Pienet pyyhkeet mies saa liiallisesta omistautumisesta rundikuvaajalle välillä tuntui, että karvarinta unohti koko soittamisen poseerauksiltaan. Ei sillä, että äijä nyt muutenkaan paljoa soittelisi. Vaikka KISS ei ole, eikä voikaan olla, kultaisten vuosiensa kunnossa, eikä intohimokaan ole aivan entisellä tasolla, Hartwallin lavalla nähtiin täysin hyväksyttävä ja kannatettava rockshow. No eipä vaivannut mokoma ainakaan näitä korvia; kiekuminen lienee karmaisevampaa kuin koskaan, mikä on tässä tapauksessa pelkkää bonusta! Tositeeveetähti Gene Simmons on nykyisin ehkä pienemmässä roolissa kuin aiemmin, mutta olipahan Demonillakin tähtihetkensä: vaikka kankeasti vaappuva "jätti" tuskin puristaa noin yleensä ottaen keltään kakkia punttiin, miehen päärooli I Love It Loudissa verenpurskimisineen ja telineiden päälle liitämisineen oli kyllä taannuttava kokemus. On aika uusien lupausten: Vuonna 1997 (ei 1996, kuten viime Päänavauksessa väitin) vannoin, etten enää koskaan mene KISSin keikalle. Ei koskaan enää Tähän kaikkeen on hyvin helppo suhtautua kyniikan asein, naurettavuus-leimasimin, mutta paskatpa tuosta. Huomaatteko, viihdettä. INFERNO 15 Inferno_2008_58_3.indd 15 3.6.2008 16:07:36. Nyt lupaan sen taas: en enää koskaan mene KISSin keikalle. Itselleni konsertti oli suuri helpotus; on sama, miten vanhoja suosikkejaan yrittää mielessään vähätellä, totuus on silti, että kylläpä olisi kirpaissut nähdä lavalla lauma totaalisia kehäraakkeja. Edeltävän illan keikalta kuului huhuja, että Paulin ääni olisi ollut maassa. Yleisön huudattaminen ruotsalaisia mollaamalla on tässä maassa varmin tapa saada aplodit kattoon, ja jos ei muuten ala onnistua, niin ei muuta kuin lentoon ja "perheen" luo. Stanley on myös mestari väkijoukkojen hallinnassa, hän tietää mistä naruista kiskoa. Nyt muisto on kultainen ja päällä ihka uusi Rock and Roll Over -t-paita (35e). Totta kai mies itsekin tietää olevansa koominen, hänhän on viihdyttäjä. Stanleyn lupaukset jälleen uusista keikoista on helppo ottaa konserttitilanteessa vastaan tapu-taputellen, mutta tarkempi harkinta antaa haudan levolle painoa vielä kun yhtyeestä on mahdollista jättää hyvä muisto. luo pelkästään lisäviihdyttävyyttä ja uskaltaisiko sanoa inhimillisyyttä koko touhuun. Liekö mies koskaan ketkuttanut pikkuruista takalistoaan, loikkinut tikkujaloillaan ja sukinut pehkoaan (emäntä väitti että se on peruukki, en usko!) ahnaammin kuin tänä päivänä siis nyt, kun toiminta saa koko ajan koomisempia piirteitä. Ilmassa oli hitunen sitä pelkoa, jota Gene pikkupojassa aikoinaan herätti. Ja sakki sekoaa. Vanhan Tähtisilmän itseironia on vanhoilla päivillä huipussaan. Kun Paul tunkee kitaraa haarojensa välistä vain vaivoin operaatioon taipuen, hän tekee sen tietäen, että porukka nauraa. Jo tämä riittää antamaan pitkäkielelle puhtaat paperit, oli veikkosen dollarein vuoratusta elämästä lavojen ulkopuolella sitten mitä mieltä tahansa. Samassa veneessä ollaan ja niin edelleen. Täysi Hartwall-hallillinen sai varmasti sen mitä tuli hakemaan, ja mitä hyvin mukana olleen yleisön reaktioita nyt sivusilmällä seurasi, usein jopa enemmän. Silti olisi hienoa, jos tämäkin yhtye älyäisi oikeasti lopettaa. Niin ne vain sarjakuvasankaritkin keräävät vuosia, ei mahda mitään
Ensimmäinen kosketus äidinkieleen tuli grilliltä kaikuvan katkeran vittusaatana-liudan muodossa. Riippuu siitä, milloin hän saapuu. Vissi ero. Kesäkuun lopussa hän saa todistaa synkkyyttä ja pahuutta uhkuvien nuorten joukossa eläkeikään ehtineitä Tuska-vieraita, jotka päästetään kunnioittavasti ilmaiseksi festarialueelle. Mutta mitä näkee ulkomaalainen, joka astuu ensimmäistä kertaa Helsingin rautatieasemalta ulos Kaivokadulle. Rkioskin tätien ja setien siniset univormut ja se pelikoneiden pirteä pimputus. Näin meillä Suomessa yhtä masennuksessa rypevää hevikansaa koko porukka. Aivan. Lievää kaihoa ja koti-ikävää pukkaa, mutta tähän on jo totuttu. LONDINIUM AXIS.LONDINIUM In Finland we have this thing called... SAUNA JA HYTTYSET! Nakkikioskit, Valion maito. Ei asia kuitenkaan ihan näin yksinkertainen ole. Ei hullumpi ensivaikutelma. Tervetuloa kotiin! Reilu meininki, aina. Lontoon-kirjeenvaihtaja Riitta Itäkylä www.arock.fi 16 INFERNO Inferno_2008_58_3.indd 16 3.6.2008 16:08:53. AXIS: . Hemmetti, heikkoina hetkinä on ikävä jopa Turkuun Thameshan on loppujen lopuksi vain halpa kopio Aurajoesta ja täkäläiset tulipalotkin silkkaa räpellystä verrattuna turkulaisten pitkään ja ylpeään historiaan pyromanian parissa. Ulkomaanelävät ihastelevat yhtenään, kuinka Suomessa metalli on yleisesti hyväksyttyä ja meiltä lähtee pelottavia hirviöitä jopa Euroviisuihin. Se on "tillin tallin", ei "very drunk indeed". Musiikkiaan arvostavia, lyhyestä kesästään hullaantuneita suomalaisia. Täytyy olla kotikasvatuksessa ja perhetaustassa vakavia säröjä, jos ihminen kokee tarvetta kuunnella jotakin muuta kuin Eino Grönin ikivihreitä. Joka vuosi tässä kesän korvilla suomalainen nostaa päätään ulkosuomalaisessa ja kysyy, joko päästään pyrähtämään lintukodossa. No niin, käsitätte kai. Toisen vaihtoehdon sai kokea eräs tuntemani ulkosuomalainen, koti-ikäväänsä hoitamaan saapunut New Yorkin maailmankansalainen. Viime vuoden Tuskan aikoihin tämän "hevikansan" syvistä riveistä kantautui älähdys erään sanomalehden yleisönosastokirjoitukseen saakka. Kansallisromantiikka on jotakin, joka ei hedelmöity lähikontaktissa, vaan ainoastaan kaukosuhteessa. Joku empaattinen herrasmies esitti huolestuneen kantansa festivaalin synkästä olemuksesta ja Kaisaniemeen valuvan mustiin pukeutuneen nuorison sielunmaisemasta. Tapa, jolla porilaisten kotipaikkaylpeys saa Jazzien aikana liikuttavat mittasuhteet. Helsinki ja kotimaa vastaanottivat komeasti pitkän lennon uuvuttaman matkaajan, jota kohtasi aito kansallisromantiikka heti kättelyssä: lievässä etukenossa huojuvan täti-ihmisen lounas tipahti ratkaisevalla hetkellä ja lihapiirakka levisi märälle mukulakivetykselle. Satoi räntää, taisi olla marraskuu... Ehkäisy pettää viimeistään siinä vaiheessa, kun yrittää kiistää kansallisuuden merkityksen ja vannoa maailmankansalaisuuden nimiin; yrittäkääpä selittää Suomi-neitsyille Martti Servon neroutta, ja tiedätte, mitä tarkoitan. Helsinki ja Kurvin baarit, ja ne kauppatorin siivekkäät saatanat, joita myös lokeiksi kutsutaan. Kyseessä on ilmiselvä avunpyyntö: äiti, menen Tuskaan, koska minuun koskee. Saattaapa pentagrammien lomassa vilahtaa myös muutama maamme sotaveteraaneja muistava Kiitos-paita
Inferno_2008_58_3.indd 17 3.6.2008 16:09:13
2 Heitä sekaan kuutioitu tofu, kumina ja korianteri. Mausta halutessasi suolalla ja pippurilla. 4 Kumoa pilkottu pinaatti ja mantelilastut joukkoon, anna hautua kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen poista joukosta kanelitanko ja kardemumman siemenkodat, mikäli niitä enää löydät. Äärimmäisessä kuolleen eläimen lihan puutteessa voit vaihtaa tofun sijalle lammasta. Ruokajuomaksi suositellaan inkivääriolutta. Tänä suvena muutamallakin festivaalilla näiden uranuurtajien seurassa esiintyvä Ghost Brigade suorittaa kulinaarisen huomionosoituksen ja kumarruksen tälle legendaariselle orkesterille." Megan tuomio: "Palstan historian kolmas kasvisruoka on hivenen eksoottinen ruokalaji, eikä vähiten käytettyjen mausteiden vaan myös raaka-aineiden takia. Exhume to Consume!" JuLLen kokatessa soi: Miika "mega" Kuusinen tutkiva kulinaristi 18 INFERNO Inferno_2008_58_3.indd 18 3.6.2008 16:09:15. Syy, jonka seurauksena tällä kertaa päädytään kasvisruokaan, on brittiläinen nopean ja sairaan musiikin pioneeri Carcass. 5 Tarjoile ruoka basmatiriisin kera. Kaada sekaan tomaattipyree, vesi ja liemikuutio. Onneksi bändinsä ei sentään soita indie-taidepoppia. INTIALAINEN EI-LAMPAISA LAMMASPATA Tee näin: 1 Kuumenna öljy pannussa. Kaikkia hieman erikoisemmat ja tofun takia syystäkin runsaasti käytetyt mausteet eivät varmasti miellytä, mutta tämä Kaukoitään suuntautuva makumatka voi hyvinkin tarjota uudenlaista näkökulmaa maustamiseen. Kiehauta sörsseli, laske sitten lämpöä ja jätä kannen alle hiljalleen kiehumaan noin 20 minuutiksi. 2.5 cm kanelitanko a neilikkaa 1 tl jauhettu kotaa man siemen 3 kardemum fua 1 pkt savuto rkl kuminaa 1 ria 1 rkl koriante ogurttia rkl bulgarianj 4 tä maattipyree 2 rkl to ttä kupillinen ve liemikuutio tia oretta pinaat 400500 g tu astuja 2 rkl mantelil Ghost Brigaden Jullea on tainnut kiinnostaa koulussa kasvitiede eläinoppia enemmän, basistin pentele on nimittäin vaihtanut reseptissään lampaan tofuun. Heavy cooking club Tarpeet 2 rkl öljyä 2 sipulia inkynttä 2 valkosipul inkivääriä pala tuoretta n. Pinaattia ja tofua löytyy harvoin edes sekasyöjien varastoista, eikä mikään ihme, sillä jälkimmäisen kilohinta huitelee samoissa kohtuuhyvän pihvilihan kanssa. Vaikka pata osoittautuukin täysin syömäkelpoiseksi ja jopa maistuvaksi sekä täyttäväksi, niin kyllä pala määkivää sitä ehdottomasti parantaisi." Carcass: Necroticism Descanting the Insalubrious (1991) "Yhtyeen kolmas albumi johdattelee ruokailijan osuvasti erinäisten ja hieman poikkeavaa laatua olevien gastronomisten kysymysten pariin vivahteikkaan sairaalla tunnelmalla, patologisilla kielikuvilla ja ihmislihaa käsittelevillä väliluennoilla. Kääntele hetki ja anna tofun värjääntyä hiukan. 3 Lisää jogurtti ruokalusikallinen kerrallaan joka lisäyksen jälkeen huolellisesti sekoittaen. Lisää hienonnetut sipulit, hienonhienoksi hienonnettu inkivääri, kanelitanko, neilikka sekä kardemumman siemenkodat ja anna kypsyä noin viisi minuuttia. Jos olet savutofun ulottumattomissa, voit käyttää maustamatonta tofua, tällöin mausteita tosin kannattaa kenties käyttää hieman runsaammalla kädellä. Mikäli olet ujo mausteitten suhteen, ei syytä huoleen, sillä kyseessä ei ole tulinen ruoka, jonka seurauksena on piinallinen pyllypissa, vaan reseptiä voi suositella myös herkkävatsaisille. Paatuneimmankin lihansyöjän on silti hyvä edes kerran elämässä nöyrtyä ja testata, mistä tässä porkkananpurijoiden perusruoka-aineessa on oikein kysymys. Jullen oma luonnehdinta: "Intialaisittain mieto, suomalaisittain mausteinen ruoka, joka tarjoaa maukkaan poikkeaman arkiruokailuun mikäli nakit ja muusi tympivät
Inferno_2008_58_3.indd 19 3.6.2008 16:09:48
"Mehän asetimme standardit: kuka Me vain soitimme ja teimme sitä mitä itse halusimme." on nopeampi kuin me, kuka taas pahempi sanoituksiltaan. 20 INFERNO Inferno_2008_58_3.indd 20 3.6.2008 16:09:51
Kyllä. Tämä netti-imutus on valtava ongelma täällä Amerikassa. Kerran, kun menimme treenikämpille soittamaan uutta settiä lävitse, treenien oli määrä kestää kolmisen tuntia. Vincent ei suostu kertomaan managerinsa käskystä hepun nimeä (myöhemmin hän paljastuu Zyklonin Destructhoriksi), mutta tokaisee, että kitaraniekan on hoidettava tonttinsa jämäkästi, onhan kyse kuitenkin melko vaativasta materiaalista. Bändiä rakensivat tuolloin eri ihmiset. Soitimmekin sitten kuusi tuntia putkeen töiden jälkeen, joka päivä. Tästä on ollut puhetta, joo. Ukko on huippukunnossa ja omistautunut. Me emme koskaan kokeneet sitä niin. Voihan tietysti olla, että pamahdan yhtenä iltana heidän ovelleen ja esittelen itseni. Miltä tuntuu vilkaista keikalla yleisöön, josta osa voisi iältään olla omia lapsiasi. Paiskimme palkkatöitä ehkä neljä tuntia päivässä ihan siksi, että meille jäisi enemmän aikaa treenaamiseen. Vincent on silti hyvin tietoinen ja kiitollinen siitä, että on osaltaan voinut olla antamassa mausteensa norjasoundin syntyhetkiin. 22 INFERNO Omistautuneet enkelit Vincentin poissaoloaikana äänitettiin kolme albumia, joista etenkin Gateways to Annihilation oli vahva näyttö bändin selviytymiskyvystä. Tehdä vertailua ja arvostella. Teimme mahdollisimman vähän oikeita töitä. Joku itse asiassa kysyikin, mitä kappaleita haluan mukaan ja mistä eroon, kun tulee tilanne rakentaa puolentoista tunnin settiä. Ehkä naapurusto muuttui kauniimmaksi paikaksi heti kun me muutimme pois. He ovat äärimmäisen taitavia soittajia, Karl Sanders on yksi kovimpia kitaristeja. He kun ovat maininneet bändisi olleen yksi suurimmista vaikuttajista musiikilleen. Nyt kaduilla lampsii vastaan Covenant-paitaisia tyyppejä, jotka eivät olleet syntyneetkään, kun mainostamansa levyn nuotteja hierottiin narulle tuottaja Flemming Rasmussenin kanssa. Moni muusikko haluaa nykyään kunnon työn, jossa saa enemmän vastuuta ja rahaa. Olemme saaneet aikaiseksi jotain sellaista, johon yleisömme voi samastua ja rakastua. Verkkokalvoilleni syöpyy visio etutukkaisista niittihirviöistä hinkkaamassa sormet veressä edellisillan sessioista kauhistuneen perheenisän farmarin tuulilasia. Kaikki se rakkaus, hiki ja veri, joka yleisöstämme huokuu ... Noo, olihan niissä eri soundi, vastaa johtohahmo selvästi vaivaantuneena. Talo tuli monelle bändille tutuksi kohtaamispaikkana. Se ei olisi ollut mahdollista, mikäli olisimme kiinnittäneet liikaa huomiota kilpailuun ja vertailuun. Klassikoita lihasmuistista Morbid Angel on siis koossa Covenant-miehityksessään, mikä on ilouutinen monelle yhtyeen uraa seuranneelle. Vastasin vain: kaikki käy! Onko muuten Peten mahdollista hänkin kun alkaa olla vanha mies soittaa enää yli puolentoista tunnin keikkoja. Luuletko että nykyiset asukkaat tietävät, mitä talossa tapahtui kaksi vuosikymmentä sitten. Vokalisti kertoo hämmästelevänsä sitä, kuinka paljon teknistä osaamista metallimusiikin parista löytyykään. Pete oli tullut jo tuntia ennen lämmittelemään ja veti siihen vielä treenit päälle. Pystyimme näin panostamaan bändiin sataprosenttisesti. Me kuitenkin keskityimme oman soundimme kehittämiseen. Huvittavaa sikäli, että silloin kun me asutimme sitä, koko naapurusto oli köyhää ja hieman pelottavaa seutua. Oliko näitä myöhempien aikojen Morbid-levytyksiä vaikea kuunnella. Sama täälläkin. Wow, puuhkaisee nokkamies, nojautuu selkeästi taaksepäin ja jatkaa hetken pohdinnan jälkeen. Inferno_2008_58_3.indd 22 3.6.2008 16:10:09. Näinhän sitä tavataan helposti ajatella. Vincent päivittelee, kun mainitsen olleeni viisivuotias Morbid Angelin perustamisen aikoihin. Tuolloin bändi siis asui koko ajan yhdessä, millaista elämä silloin oli. jatkossakin. Niin paljon aikaa, rahaa ja voimia kun panostaa ja saa tuollaista vastaanottoa, ei voi olla kuin kiitollinen. Kun työskentelimme autopesulassa, paskahommissa ilman ammatillista tulevaisuutta, meidän ei tarvinnut huolehtia siitä, että menetämme työmme. Usein keikkojemme jälkeen, kun hengaan baarissa, joku fanimme tulee nykäisemään hihasta, että "hei, jätkä on David Vincent, minulla on tämmöinen bändi, otapa tuosta levy ja paita". No, hänhän on kone. Joskus hänkin painaa hieman liian kovaa. David Vincentin mukaan uniikki lähestymistapa metallissa on nykyisin enemmän poikkeus kuin sääntö, ja monien yhtyeiden soitto paljastaa, että Morbid Angelia on kuunneltu. Tällä hetkellä työskentelemme uuden kitaristimme kanssa, joten aihe on siksikin ajankohtainen. Tuohonkin aikaan media toimi voimakkaana tunteiden tehostajana. Jälkimmäinen sana kuvastaa mainiosti koko yhtyettä. Kelataanko taakse niihin tapahtumiin, jotka johtivat paluuseesi. Mikä oli reaktiosi, kun kuulit ensi kerran kanssanne Tuskassa soittavaa Nileä. Näin on. Hän työskentelee niin kovaa kuin vain pystyy. Jo tuolloin lähestyitte asioita käytännöllisyyden kautta. Me vain soitimme ja teimme sitä mitä itse halusimme. Sanon aina, että anna kun ostan ne. Kun palasin, soitimme täsmälleen samaa settiä kuin Domination-kiertueella 1995. Mutta kyllä minä joskus Morbid Angelin keikoillakin kävin. Mies ei muka kuule tuttuja nuotteja vaikkapa Emperorin ja Immortalin musiikissa. Nilen lähestymistapa death metaliin on silti kovin erilainen vaikkapa meihin verrattuna. Tienasimme juuri ja juuri niin, että peitimme asuinkustannukset ja elämisen. Muutamaa kappaletta olemme jo treenanneetkin, mutta kyllä fokus on tulevaisuudessa uusissa biiseissä ja minun aikani kappaleissa. Varhaisina vuosinaan Morbid Angelilla oli käytössään omakotitalo Carolinassa (sittemmin se muutti tai joutui muuttamaan vuosien saatossa kolmesti Floridassa). Samoilla kulmilla asunut Nilen Sanderskin oli tuttu kylättelijä. He ovat mielestäni omalaatuisia, Nile on hyvin uniikki bändi. Oliko tuohon aikaan ilmassa jonkinlaista kilpailun hajua. Olen sanonut ihmisille, että mikäli pidät jostain bändistä, ei ole parempaa keinoa osoittaa se heille kuin ostaa heidän levynsä. Jotenkin netin myötä on unohdettu, että viihteellä on jokin arvo ja merkitys tekijälleen. voi pojat se palkitsee! Nimittäin, tiedätkö, olemme tehneet valtavan työn jokaista levyä valmistellessamme. Kyse on ensi kädessä itsekkäästä toiminnasta, siinä unohtuu helposti bändin etu. He luultavasti muuttavat pois saman yön kuluessa, tokaisee Evil D äänenkään värähtämättä. Joillain amerikkalaisilla bändeillä oli kyllä skabaa siitä, kuka on nopein ja rankin. Mehän asetimme standardit: kuka on nopeampi kuin me, kuka taas pahempi sanoituksiltaan. Aiotteko soittaa tulevilla keikoilla biisejä näiltä kolmelta levyltä. Onko talo muuten edelleen pystyssä. Totta, sehän on työtäsi: kertoa mikä on nopeampaa, parempaa, raskaampaa kuin muut. Kaikki mitä teimme, oli tarkoituksellista. Multakurkku ryhtyy vaatimattomaksi, kun otan puheeksi Morbid Angelin vaikutuksen norjalaisen black metalin syntyyn. Työn turvallisuus kasvaa lopulta niin houkuttelevaksi, että kynnys vaikkapa kiertueelle lähtemiseen kasvaa ylettömäksi. Huvittavana kuriositeettina mainittakoon, että koko bändi työskenteli samalla kadulla sijainneessa autopesulassa. Samalla osoitan, että rakastan musiikkia, kunnioitan tätä taiteenlajia ostamalla musiikkia ja näkemällä hieman vaivaa sen hankkimiseksi. Death metalin ensimmäinen aalto nosti kuohuvaista päätään Floridassa, ja bändejä matkusti visiteeraamaan sieltä saakka. David Vincentiä tämä ei kuitenkaan huvita lainkaan. Tiedätkö, tämä oli pelkästään käytännöllistä. Onhan vaarana, että voit menettää työsi. Nyt kaikki on laitettu tosi siistiksi ja asunnot ovat hyvin kalliita. Molemmat bändit ovat toki tuttuja, näiden kanssa kun on yhdessä soitettu ja kiertuebusseissa porukalla törpötelty. Enpä tiedä, ei meillä kuitenkaan niin paha maine ollut. Tunnen itseni hyvin otetuksi ja hyvin onnekkaaksi
"mikäli pidät jostain bändistä, kuin ostaa heidän levynsä." ei ole parempaa keinoa osoittaa se heille INFERNO 23 Inferno_2008_58_3.indd 23 3.6.2008 16:10:12
a V A N TA A : R e t a i l P a r k , A n t a k s e n t i e 4 , ( 0 9 ) 7 5 9 9 1 1 0 . A r k 1 0 1 8 , l a 1 0 1 5 . TU RKU : E e r i k i n k a t u 4 , ( 0 2 ) 4 8 1 1 2 1 1 , f a x ( 0 2 ) 4 8 1 1 2 0 0 , f - t ur k u@ f - m us i c . KARJU F-SANAA ja moshaa LÄHIMPÄÄN F-LUOLAAN - säästät AINAKIN Tuskalipun verran! e tie man shol Kor Kaisaniemi n Yj Yrjö-Koskisen Katu Puhos s ku npol inna unl Turu men Vilhonkatu katu Viertopolku Tuohim äki Rautatientori Ka Mikonkatu nie isa Rauhankatu Kirkkokatu Itäkeskus a Sto ie nant nlin Turu Itäv ata äylä ja nt a ntie ie ik neumink. A r k 1 0 1 8 , l a 9 1 5 . Inferno_2008_58_3.indd 25 3.6.2008 16:10:48 www.propellihattu.fi ninkatu Snellmaninkatu Fabianinkatu Unionin Unioninkatu Kask a a enka Vuorikatu atu bynk Vis a Han saku ja ja ja yn ynku Visb. c om. A r k 1 0 1 8 , l a 1 0 1 5 . rajam Älä tuskaile HEVIKIRVEEN hankinnan kanssa, meiltä saat sen heti mukaan. c om . USIIKKI F-M *** uppaa itinka So märän hä ailla. 15. A r k 1 0 1 8 . Ateneumink. Yliopistonkatu Kluuvikatu Itäka tu Aleksanterinkatu s Asi Asia u nkat kkaa akka tu anka Citym t arke Lyyp ekin kuja ntti ga Gi Maa mer kki Kau ppa tu nka ano kart jantie Aherta KAISANIEMI ITÄK ITÄKESKUS KESKUS S ES ESPOO SPOO VAN VANTAA NTAA T UR KU TURKU URKU R * S ynkkiä soundeja vuodes ta 1897 * H E LS IN KI: K a isa n ie m e n k at u 7 , (0 9) 6 1 8 5 1 5 5 0 , i nf o @f - m us i c . A r k 1 0 1 9 , l a 1 0 1 6 . S 9) o@ f H E LS IN KI: K o r sh o lm a n t ie 2 , Puhos , (0 9 ) 7 3 0 0 7 0 , f - m us i i k k i @ i t ak e s k us . E S P O O : K a s k e n k a a t ajj a n t i e 5 , Ta p i o l a , ( 0 9 ) 4 5 5 5 2 9 9 , f - e s p o o @ f - m u s i c . 3 0 , l a 1 0 1 5 . c o m . c om
"Emme pidä siitä, että ihmiset ovat välinpitämättömiä tai että heillä ei ole omia mielipiteitä. Haluamme saada aikaan reaktioita ja kuulla myös ne huonot ja negatiivisetkin asiat." a Musto TEKSTI Sann llin suurin mustan meta Norjan sa aavuttamas aunein on s ir ja k Dimmu Borg etin auvon. puberte n , ja vuonoje ää 15 vuotta täytt e saamaan tinaasta tule h pimeästä ru oden Tuska. ös tämän vu osansa my nen I him Lu KUVAT Joac etke I www.dimmu- borgir.com 26 vipää ä Sar iäss rros mu INFERNO 3.6.2008 16:10:54 Inferno_2008_58_3.indd 26
Voittoisa video on tehty sinkkulohkaisusta The Serpentine Offering. Rundista on tulossa jälleen tiivis ja lyhyt, seitsemän keikkaa kesäkuun aikana. Tervetuloa Amerikkaan. Samalla Borgir on vetänyt vanavedessään koko norjalaisen äärimetallin uusiin ulottuvuuksiin, ja yhtye on nykyään Norjan Suuri Ylpeys. Maailmankirjat jatkavat sekoittumistaan. Äkkiseltään ajateltuna USA:n kak- sinaismoralismi ja black metal eivät ole kovin onnellinen kombinaatio. Vuonna 1993 Norjassa aloittanut teinipoikien bläkkisretkue on muuttunut 15 vuodessa hyvin organisoiduksi, runsaita sinfonisia elementtejä musiikkiinsa sisällyttäväksi uljaaksi mustaksi. Siitä lähtien mies on joutunut olemaan syrjässä Borgirin riveistä. Totta, trailerimme vuorattiin In Sorte Diabolin kiertuetta varten kansikuvalla, ja saimme heti alkajaisiksi määräyksen, että kuvasta täytyy peittää siinä näkyvät rinnat mustalla teipillä. Tämän bändi pääsi todistamaan kuluvan vuoden helmikuussa, kun se palkittiin Norjan Grammylla Spellemann-patsaalla vuoden 2007 parhaasta metallivideosta. Tämä kiertue oli siinäkin mielessä jees, että otimme mukaan Behemothin ja Keep of Kalessinin. Näen sen hienona asiana, että meillä ei ole sellaisia tyhjänpäiväisiä selkääntaputtelijafaneja, vaan rehellistä ja kriittistä jengiä. Tuo on todella ilo kuulla, sillä olimme lievästi sanottuna tyytymättömiä, kun nousimme lavalle kaiken sen säätämisen jälkeen. Fanipohjamme Suomessa on siitäkin hyvä, että fanimme ovat pirun suoria ja sanovat kyllä päin naamaa, jos keikka turahtaa poskelleen. Mainitsen asiasta Silenozille ja mies intoutuu muistelemaan keikkaa. On muutamia paikkoja maailmassa, joissa soittamista odottaa enemmän kuin muita, ja Suomi on meille yksi niistä harvoista paikoista. Tulimme kaikki todella hyvin toimeen, joten henkilökohtaisesti tämä kiertue taitaa olla paras ja hauskin tähän mennessä. Ihmeen kaupalla kamat ehtivät perille ja pääsimme soittamaan. Takana on vastikään päättynyt 24 keikan kiertue rapakon toisella puolella, suurten ja mahtavien maassa. Bändin live-esiintymistä ei kannata missata, jo siitäkään syystä että koskaan ei voi tietää, mitä Borgirin keikan aikana tapahtuu. Bändin julkaisutahti on ollut tähän asti kovin säntillinen pitkäsoitto joka toinen vuosi on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Kovin moni tuskin olisi uskonut kymmenen vuotta sitten, että black metalilla voitetaan ensimmäistäkään palkintoa tai pystiä. Olemme aina halunneet kiertää Behemothin kanssa, sillä olemme tunteneet toisemme 90luvun alusta asti, siitä lähtien kun aloitimme. Hänen täytyy elää vammansa kanssa kai loppuelämänsä. Puhelimesta löytyy haastattelupihteihin bändin toinen alkuperäisaivo, kitaristi Silenoz. Joskus lavalle pääsymme on siis suoranaista tuuria, mutta ajattelemme asian niin, että meillä on työ tehtävänä ja teemme sen helvetin mielellämme, sillä se on edelleenkin sitä, mitä eniten rakastamme. Sama urho soitti liverumpalina myös viime Tuskan-keikallamme (2005). Yritämme olla ajattelematta määräaikoja kovin paljoa, sillä meillä on vielä kierrettävää In Sorte Diabolin tiimoilta, se täytyy ensin saattaa loppuun. Hän pitää nyt vapaata ja heittää pari keikkaa Mayhemin kanssa. Täytyy rehellisesti sanoa, että onhan se. Haluamme saada aikaan reaktioita ja kuulla myös ne huonot ja negatiivisetkin asiat. Aina kun soitamme Jenkeissä, näytämme saavan uusia faneja. Siihen ainakin tähtäämme. Dimmu Borgir kiertää ja promotoi parhaillaan In Sorte Diabolia ympäri palloa. New Yorkissa ja Los Angelesissa mies mainitsee rykelmän soittavan 20003000 hengen klubeissa sekä myyvän loppuun paikkoja, joissa jenkkibändit eivät myy. Entäs Tuska, onko Suomi teille jotenkin erityinen paikka keikkailla. Jenkkikiertueella jengi huusikin illasta toiseen Hellhammeria. Muistan keikan oikein hyvin, sillä kamamme saapuivat keikkapaikalle vain tuntia ennen vetoa. Siellä on tuettu bändiä alusta lähtien, ja meillä on Suomessa ehdottomasti yksi lojaaleimmista fanipohjistamme. Miekkonen on hemmetinmoinen rumpali ja lisäksi hänellä on samantapainen hiuskuontalo kuin Hellhammerilla. Legendaarinen Hellhammer on ollut DB: n rumpalina viimeisellä kahdella levyllä. Jenkit ovat bändille edelleen kasvavaa markkina-aluetta, joten äijät rundaavat maata mielellään. Meidän näkökulmastamme kiertue oli lyhyt ja helppo vain viisi viikkoa tien päällä. Musta mörköooppera aloittaa Euroopan säikyttelyn Saksasta Rock im Parkista, joka toki toimiikin mukavan pienenä lämmittelyareenana kahden päivän aikana kahdella festivaalilla taitaa olla mestoilla noin 140 000 ihmistä. Se oli kohtuullisen huvittavaa. Uuden materiaalin synnytysprosessissa Dimmu Borgir julkaisi kahdeksannen pitkäsoittonsa In Sorte Diabolin siis reilu vuosi sitten. Onneksi tuon keikan tapauksessa homma lopulta järjestyi, joten ei muuta kuin maskit naamaan ja lauteille tuuttaamaan. Viime vuonna miehellä todettiin kuitenkin ilkeä välilevynpullistuma selässä ja niskassa. Arvostamme sitä todella paljon. Onko siis lupa odottaa tuoretta Synkkää Linnaa vuonna 2009. Tuollaiset ovat meille niitä pahimpia painajaisia, mutta fanit ja yleisö eivät onneksi näe niitä. Borgirin kanssa USA:ta kiersivät Behemoth sekä ruotsalainen Keep of Kalessin. Mitä Hellhammerille nykyään kuuluu, palaako mies enää takaisin. Tämänhetkiset livekeikat kannuttaa Tony Laureano (mies muun muassa Nilen riveistä). Emme muutenkaan pidä siitä, että ihmiset ovat välinpitämättömiä tai että heillä ei ole omia mielipiteitä. Kuinka kiertue sujui ja tarttuiko jotain uutta onkeen. Ihmismieli haluaa aina sitä, mitä ei voi saada ja on kiinnostunut siitä, mikä on kiellettyä. Muita parempi Suomi Haastatteluhetkellä Dimmu on aloittamassa festarirupeaman Euroopassa. Muutenkin oli onni, että kykenimme tuon keikan vetämään, sillä rumpalimme Hellhammer oli juuri loukannut itsensä ja hänen täytyi kikkailla hitonmoisesti, jotta pystyi ylipäätään soittamaan. B lack metalin kuningassarjaan vuosien saatossa noussut Dimmu Borgir takoo nyt kovemmin kuin koskaan. Uskomatonta, että sama valtio upottaa koko ajan biljoonia dollareita teurastuksen kaltaiseen sotaan, mutta kaksi tissiä täytyy peittää, koska ne voisivat järkyttää ihmisiä! Toisaalta, sehän on meille vain plussaa, kun joudumme sensuroiduksi se herättää aina enemmän huomiota, mikä on vain hyvä asia. Viime vuonna Dimmu Borgir vieraili Suomessa Sauna Open Airissa, ja Norjan retkut pesivät perjantain virallisen pääesiintyjän Type O Negativen livesetillään kirkkaasti. Me suurin piirtein puremme lavan takana ranteemme auki ja yritämme saada kaikki paikalliset rämpyttimet paikalle, että keikkaa ei jouduttaisi perumaan. Suunnittelemme myös parhaillaan dvd:tä, joka julkaistaan tänä vuonna, luultavimmin INFERNO 27 Inferno_2008_58_3.indd 27 3.6.2008 16:11:05. Jokaisella keikalla näemme paljon uusia naamoja ja nuorempaa yleisöä. Silenoz kertoo Borgirin vetävän nykyään Jenkeissä samoissa kokoluokissa kuin Euroopassakin. Halusimme myös antaa Keep of Kalessinille mahdollisuuden saada monoa ovenrakoon Jenkkeihin, sillä he ovat erinomainen nouseva bändi. Amerikka ei perinteisesti ole äärimetallin luvatuin maa. Tunnustusta on alkanut tulla vuonojen maassa viime vuodesta lähtien, kun bändi julkaisi viimeisimmän pitkäsoittonsa In Sorte Diabolin (2007). Oli tipalla, ettemme pystyneet soittamaan ollenkaan
Inferno_2008_58_3.indd 29 3.6.2008 16:11:12
Ja hyvä niin, sillä romantisointia tai taiteen nimissä tehtyjä "diagnooseja" tämä aihepiiri ei ainakaan lisää kaipaa. Koko idea sai alkunsa entisen mielisairaalan vanhoista potilaspäiväkirjoista ja etenkin yhden miehen tarinasta, joka 30 INFERNO juontaa juurensa 1920-luvulle. Kenkiintuijottelu ja introvertti maalailu ovat bändin tavaramerkki, eikä yhtye ole mikään varsinainen markkinointimiehen märkä uni. Mielisairaus on monelle tabu, klisee tai jopa vitsi. Kaikkea ei kuitenkaan voi paikata laastareilla tai kipseillä vaikka jalat kantaisivat moitteettomasti, voi kokonainen maailma kaatua oireiden iskiessä sinne, minne ei parhainkaan kirurgi ylety: ihmismieleen eivät aina diagnoosit päde. Muuan Holger Nilsson tuomittiin pakkohoitoon vaimonsa murhasta, mutta vuosien saatossa mies kirjasi oman versionsa tapahtumien kulusta runojen, kuvien ja lausepätkien muotoon. Mutta mikä tekee sairaasta ihmismielestä kiehtovan ja jopa romanttisen. Inferno kartoitti solisti Johannes Perssonin mielenlaatua ja teki diagnoosin. Sairaan kaunis maailma IHMINEN ON HERKKÄ OLENTO. Mikä oikeus rockbändillä on tulkita edes- menneen mielenterveyspotilaan henkilökohtaisia tunteenpurkauksia. Nilssonin "ikuinen valtakunta" nousi muusikkojen eteen kutsuvana haasteena, johon solisti Johannes Perssonin mukaan oli yksinkertaisesti pakko tarttua. Vuosikymmeniä Nilssonin kuoleman jälkeen Cult of Lunan erikoinen treenikämppävalinta johti taiteelliseen ahaa-elämykseen. Perssonilla on vaikeuksia kertoa biisien syntytavasta ja Inferno_2008_58_3.indd 30 3.6.2008 16:11:18. Tulossa Ilosaarirock, 11.13.7.2008, joensuu TEKSTI Riitta Itäkylä I KUVAT Earache I www.cultofluna.com Ilosaarirockissa esiintyvä Cult of Luna löysi eräästä ruotsalaismiehestä maailman, jossa Saatana viettelee naisia, demonit tanssivat ja yksinäisyys hallitsee. Älykkään ja asioita selvästi mielellään pohtivan Perssonin vastaillessa kysymyksiin kävi ilmi, ettei taustalla niinkään ole tirkistelynhalu, vaan aito empatia. Ruotsalaisbändille se ei ollut mikään näistä, vaan kiehtova kimmoke uusiin taiteellisiin haasteisiin ja perusta teemalevylle nimeltä Eternal Kingdom. Mustaa valkoisella Taiteestahan Cult of Lunassa on nimenomaan kysymys. Luu on kestävää ja nahka paksua, mutta mustelmia ja murtumia sattuu tämän tästä
Persson nyökkäilee ja tunnustaa lukevansa paraikaa Jungin psykologiaan perustuvaa kirjallisuutta. Persson myöntää, että taiteellinen vapaus oli otettava, jotta päiväkirjojen kuvaamat tapahtumat muodostaisivat yhtenäisen tarinan. Eternal Kingdom on oma maailmansa, jossa järkiperäiset selitykset korvataan mystiikalla ja mytologialla. Kaikki oli harmonista ikuisessa valtakunnassa, kunnes Ugin saapui ja uskotteli vahvoille eläimille, ettei niillä ollut tarpeeksi valtaa. Persson ei saisi korkeita pisteitä kyvystään hehkuttaa uutta levyä mahdollisimman näppärästi ja ytimekkäästi. Levyllä on kappale nimeltä Osterbotten Pohjanmaa, siis. Markkinointi-iskulauseiden sijasta mies tarjoaa tajunnanvirtaa: Minun on erittäin vaikeaa saada ihmisiä ymmärtämään tätä mutta... En osaa oikein selittää, miten niin käy. Käymme paljon keskusteluja jopa äänitysten jälkeen siitä, kuinka voimme muutella joitakin asioita... Totuus siis viettelee, mutta aiheuttaa karmaisevaisuudessaan halun paeta takaisin pimeän turvaan. Ruotsissa nimittäin pääteltiin vihtahousun asustavan synkän itänaapurin julmilla lakeuksilla. Tarina, joka alkaa vaimon kuolemasta, päättyy elinikäiseen kiroukseen ja kadotukseen. Mieleen tulevat teoriat kollektiivisesta alitajunnasta. Tapahtumapaikkana on kulkuriksi naamioituneen Ugin-demonin hallitsema maailma. Meidän mielestämme tämä kuva hänestä siellä vuoren huipulla kuvastaa hänen joutumistaan mielisairaalaan. Ideoita, jotka putkahtivat esiin vasta studiossa. Olemme aina kokeneet musiikin taiteenlajina. Kun kuulen kappaleen, yhdistän siihen automaattisesti jonkin värin. Sanoitukset perustuvat hyvin pitkälti Holger Nilssonin omiin kirjoituksiin osa on käännetty miltei suoraan ruotsista englantiin, osa puolestaan on Nilssonin tarjoamien mielikuvien innoittamaa vapaata tulkintaa. Toivoa pelastumisesta (saatikka parantumisesta) ei suoda. (Miehenä) olemisen sietämätön keveys Mitä ikuisessa valtakunnassa siis tapahtuu. Ruotsalaisessa kansantarustossa Ugin tunnetaan myös nimellä Necken (suomeksi Näkki), jonka Holger Nilsson vanhan maalaisyhteiskunnan kasvattina tulkitsi itse Saatanaksi. Akustiset kitarat, erilaiset säröt ja puhaltimet luovat levylle omalaatuista lisäpainoa, mutta Persson ei voisi kuvitella Cult of Lunaa ilman lyriikoita. Tällä kertaa apua oli kuitenkin saatavilla. Solisti ei paljasta, minkä värinen Eternal Kingdom on, mutta musiikillinen muotokuva ei ole kaunista katseltavaa. Ja silloin kappale onkin vasta valmis: kun se on purkitettu ja masteroitu. Tarkoitus oli luoda kuva siitä mitä hänelle tapahtui. Tällä levyllä on paljon tavaraa, jota ei ollut olemassa itse kirjoitusvaiheessa. (Persson hymyilee hieman mainitessaan tämän yksityiskohdan, mutta ottelua ei synny. Miksi? Inferno_2008_58_3.indd 31 3.6.2008 16:11:23. No joo, periaatteessa se on jatkuva teema ainakin kolmella viimeisellä levyllä, solisti naurahtaa. Erilaisia elementtejä on käytettävä hyödyksi niin paljon kuin mahdollista. Otetaan kohteliaisuutena.) Tähän maantieteellinen viitekehys sitten loppuukin. Voimmeko poistaa tai lisätä vielä jotakin. Hän vetää esille lisää esimerkkejä. Kuten esimerkiksi köyhän ja heikon kulkurin, joka on ikään kuin feminiini puoli, muuttuminen julmaksi pöllöksi ja demoniksi, joka puolestaan kuvastaa miehistä puolta. Tempo nousee nousemistaan, kunnes katsekontakti pöllön muodossa ilmestyvään Uginiin saa aikaan kliimaksin ja Holger pakenee. Ja kun bändissä on kahdeksan jäsentä, raja alkuperäisen ajatuksen ja itse lopputuloksen välillä hämärtyy tai ainakin niiden välillä käytävä matka on varsin pitkä. Visuaalinen presentaatio, ja se mitä artisti haluaa minun näkevän, kuitenkin auttaa minua asettumaan kappaleen vaatimaan tunteeseen. Tästä päästäänkin Cult of Lunalle varsin tuttuun aiheeseen: mainitsen Perssonille havainneeni bändin ennenkin tutkineen maskuliinisuutta ja miehenä olemisen mutkikkuutta. Mutta se määrittää täysin koko kappaleen tunnelman. Se, onko jokin levy musta vai valkoinen, vaikuttaa täydellisesti siihen, kuinka tulkitsen sitä. Hyvät eläimet joutuvat ansaan, ja Holger vangitaan vuoren huipulle luolaan. Tarinassa on myös kohta, jossa Holger kohtaa metsässä Uginin johtamat demonit alati kiihtyvän tanssin pyörteissä. Hän vietteli ne, ja eläimet jakautuvat kahteen eri leiriin. Kertooko levy sittenkään niinkään Holger Nilssonista, vaan kenties jostakin laajemmasta. Jokainen sana ja lause merkitsee paljon, hän painottaa ja myöntää heti perään nöyrästi, että lyriikoiden tuottaminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Tämä kaikki päätyy isoon taisteluun ja Holger vangitaan. kirjoitusprosessista, koska mitään valmista kaavaa ei ole. Ymmärtääksesi sitä kunnolla ja voidaksesi asettaa sen oikeaan kontekstiin tarvitset kokonaisen paketin. Näen hänen tarinassaan myös paljon muodonmuutoksia ja ihmisten ja eläinten välisiä yhteyksiä
Mielestäni me, siis miehet, olemme pitkälti omien sukupuolirooliemme uhreja. Levy-yhtiö Earache ei säästy ruotsalaisten poliittiselta aktivismilta, Inferno_2008_58_3.indd 32 3.6.2008 16:11:32. Tämä eristää meidät itsestämme. Persson etsii oikeita sanoja kuvaamaan musiikin merkitystä, ja seuraava lause tipahtaakin harkitusti, pitkien taukojen saattelemana. Se kasvattaa sinua ihmisenä ja laajentaa mieltä. Mutta, olen myös alkanut arvostaa taidetta itsessään ja taiteen päämäärää. Siinä on suurin ero. Tämähän on aina se tekopyhyys, joka tulee esille, kun bändi kertoo ihmisille, kuinka ajatella itsenäisesti. Sehän ei ole minkään arvoista... On ymmärrettävä, että kyseessä on loppujen lopuksi valta-asetelma. Tarinankertomista. On hyvin vaikeaa etääntyä niistä. Päädyin kuitenkin pohtimaan asiaa toiselta kantilta. Henkilökohtainen on poliittista Haastattelun edetessä selviää, etteivät alitajunta, kansantarut ja maskuliinisuus ole suinkaan ainoita asioita, jotka Johannes Perssonin mielessä pyörivät. Viimeistään Hitlerin Taisteluni-kirjaa lukiessaan hän ymmärsi, kuinka herkästi ihmismieltä voidaankaan muokata kohti "vääränlaista" todellisuutta. Meidän odotetaan olevan vahvoja ja niin edelleen. Mutta on hyvin tärkeää muistaa, sekä muusikkona että ihmisenä, että olemme etuoikeutetussa asemassa voidessamme tehdä niin. Kyseenalaistin yhdessä vaiheessa sitä mitä teen, "viihdettä". Koska... Etenkin alkuaikojen 32 INFERNO Cult of Luna alleviivasi yhteiskunnallisia epäkohtia ja politiikan likaisuutta nykyään teemat ovat intiimimpiä. Suomme yleisölle oman, henkilökohtaisen kokemuksensa. Olen itse aivan yhtä suuri roolien uhri kuin kuka tahansa muukin, mutta satun vain pohtimaan näitä asioita tavallista enemmän. Taloushistoriaa opiskelleena hänellä on vahvoja mielipiteitä myös kapitalismista ("valtiolla on oikeus ja velvollisuus kansaa kohtaan, suojella sen moraalisia ja inhimillisiä arvoja") ja ylipäänsä niin sanottujen pehmeiden ja kovien arvojen välisestä ristiriidasta. Saada ihmiset unohtamaan hetkeksi normaali arkensa... Pesunkestävänä liberaalina mies kuitenkin toteaa, ettei musiikki saa muodostua propaganda-aseeksi. Emme kerro heille, kuinka heidän pitäisi musiikkimme kokea. Minulla on yhä vahva arvomaailma ja olen yhä vittuuntunut monesta asiasta. Sehän on jo itsessään ihmisten neuvomista. Tämä on päämäärä jo itsessään. Saada ihmiset, tai heidän ajatuksensa, toisenlaiseen maailmaan... Moraalinen selkäranka täytyy pitää suorassa, vaikka kyseessä olisi "pelkkä" musiikki. Jokaisen vahvan naamion takana on pieni poika, ja omaan yksinäisyyteensä tutustuminen voi olla häkellyttävää ja mielenkiintoista. Henkilökohtainen vastuu onkin seikka, joka asettuu etusijalle niin Perssonin kuin Cult of Lunankin arvojärjestyksessä
Nähtäväksi jää, miten Earache toimii vastaisuudessa, mutta tietävätpähän nyt, että ainakin yksi leivissä soittava bändi pitää pomojaan tarkassa syynissä. Onko olemassa riski, että romantisoitte Nilssonin kokemuksia ja ujutatte mielisairauteen tahtomattanne glamouria. Ihmiskunnan alitajunta elää ja hengittää myös sairaiden ihmisten sanoissa kannattaa siis kuunnella. songs for the last view THE LATEST HIT ALBUM FROM THE GOTHIC ROCKERS_BOTH MELANCHOLIC & ROCKING! ALSO AVAILABLE AS A LTD. Earache meni rikkomaan rajan viihteen ja sotarikollisuuden välillä, ja se oli virhe. Tämä on se peruspointti. Persson on huolissaan moisesta vastuuntunnottomuudesta ja painottaa ihmisoikeuksien täytyvän asettua musiikkibisneksen yläpuolelle. DRAW YOUR SWORD AND PREPARE FOR THE COMING STORM! RELEASE DATE: 02.07.2008 ICE AGES - BURIED SILENCE MELODIC INDUSTRIAL DARKWAVE FROM SUMMONING MASTERMIND RICHARD LEDERER! Top prices, an excellent customer service, and the fastest delivery make us the European Metal mailorder! Order online today and receive a free 15-track compilation CD featuring a preview of the latest from Napalm Records: www.napalmrecords.com RELEASE DATE: 25.06.2008 3.6.2008 16:11:38 Inferno_2008_58_3.indd 33. kun kyseessä on tallikaveri Deiciden markkinointi sotakidutusten nimissä: haastattelun jälkeisenä päivänä Persson mahdutti aikatauluunsa henkilökohtaisen juttutuokion levypomon kanssa puhelinluuriin karjuminen ja kirjallisen valituksen laatiminen kun ei ollut tuottanut PR-porukoilta toivottua anteeksipyyntöä. Mieleeni tulee kuitenkin Holger Nilsson, joka hänkin koki eräänlaista kidutusta 1920-luvun vajavaisen lääketieteen uhrina. Cult of Lunan jäsenet kokeilivat itse kyseistä vempelettä soittotreenien lomassa, eikä tätä seikkaa unohdeta mainita promotiedotteessa. Tosin muusikoilla oli mahdolli- "Jokaisen vahvan naamion takana on pieni poika, ja omaan yksinäisyyteensä tutustuminen voi olla häkellyttävää ja mielenkiintoista." suus pysäyttää laite menon yltyessä liian hurjaksi, ja vertaapa Persson itse kyseistä kokemusta varsin kaihomieliseen tyyliin "syystuulessa kieppuvaan lehteen". Solisti selittää ajatusmaailmaansa silminnähden tuohtuneena: Olemme bändi, teemme viihdettä. DELUXE DIGIPACK INCL. 4 BONUS TRACKS & BONUS DVD! RELEASE DATE: 25.06.2008 ARKONA - OT SERDCA K NEBU A MASTERPIECE OF SLAVIC PAGAN METAL. Lehti syystuulessa Joku saattaa syyttää Cult of Lunaa liiallisesta poliittisesta korrektiudesta ja vakavamielisyydestä, mutta totuus on, että bändi haluaa pitää musiikin ja markkinoinnin visusti erillään toisistaan. Persson miettii pitkään. Ihminen, joka tekee typerän valinnan tai päätöksen, on idiootti oli hän töissä levy-yhtiössä tai ei. Holger Nilsson ja hänen ikuinen valtakuntansa nivoutuvat ruotsalaiseen kansantarustoon, ja jokainen kuulija on vapaa tulkitsemaan tarinan omalla tavallaan. Black metal -bändit tekevät omaa juttuaan ja Deicide puolestaan omaansa tämä kaikki on mielikuvitusta ja ihmisten ajatusten viemistä pois arkielämän kurjuudesta. Tai, totta kai otimme riskin, mutta emme mitenkään "kimalluta" aihetta. Kun Earache ylpeänä esittää tietyn bändin musiikin pystyvän kiduttamaan ihmisiä, se päätyy musiikin lisäksi markkinoimaan myös ihmisoikeusrikkomuksia. Meillä on oma tapamme ruokkia ihmisten ajatuksia ja mielikuvituksia. Mielikuvitukselliset tarinat ovat olleet ihmisten tietoisuudessa aina, ja nämä kertomukset kulkevat mukanamme. Ei... Meillä on vain tarina kerrottavanamme. Mieleltään sairaat sidottiin vauhdilla pyörivään tuoliin kunnes pyörtyivät. ED
14.30 SOTAJUMALA.................................. 16.45 SONATA ARCTICA........................... 14.30 BEHEMOTH (POL) .......................... 15.45 AMON AMARTH (SWE).................... 19.45 MORBID ANGEL (USA).................... 19.45 THE SCOURGER ............................. 14.45 KILLSWITCH ENGAGE (USA)........... 15.15 NOXA (IND).................................... 15.30 DYING FETUS (USA)....................... 20.45 Sunnuntai 29.6.2008...............klo JOB FOR A COWBOY (USA)............. 13.45 KIUAS ............................................ 14.45 KYPCK ........................................... 19.45 PRIMORDIAL (IRL)......................... 14.45 KORPIKLAANI ................................ 16.15 GHOST BRIGADE............................ 17.30 THE SORROW (AUT) ....................... 18.00 DISCARD ....................................... 19.45 DIMMU BORGIR (NOR) .................. 20.45 Lauantai 28.6.2008 .................klo KALMAH......................................... Perjantai 27.6.2008 ................klo MOKOMA........................................ 18.00 KREATOR (GER) ............................. 17.00 DREAM EVIL (SWE)........................ 15.45 TRACEDAWN.................................. 16.30 STAM1NA....................................... 18.30 SLAYER (USA) ................................ 19.30 TUSKA I f 2 k i dd 1 Inferno_2008_58_3.indd 34 3.6.2008 16:11:40. 18.45 DIABLO.......................................... 18.30 ENTOMBED (SWE).......................... 17.30 CARCASS (UK) ............................... 16.45 SHADE EMPIRE.............................. 18.30 TYR (FRI)....................................... 16.15 FIELDS OF THE NEPHILIM (UK)...... 17.30 NILE (USA)....................................
Inferno_2008_58_3.indd 35 14 5 2008 12 28 57 3.6.2008 23:00:17
En todellakaan halua ilmoittaa, että lyömme hanskat tiskiin seuraavan levyn jälkeen. Kysytäänpä siis heti alkuun Yhdysvalloista puhelimitse tavoitetulta Tom Arayalta, mikä on asian todellinen laita. Viime aikoina on kuitenkin alkanut kiiriä huhuja, että Slayer olisi paketoimassa yli neljännesvuosisadan jatkuneen uransa seuraavan levyn jälkeen. Koko huhu lähti liikkeelle yhdestä haastattelusta, jossa sanoin, että seuraava levy saattaa olla viimeinen, jonka teemme Rick Rubinin kanssa. INFERNO Sopimuksemme menee uuden levyn myötä umpeen ja sen jälkeen on jatko auki. Enpä osaa vielä antaa siitä kovin tarkkaa informaatiota, Araya virkkoo. Lisätietoja seuraavasta kiekosta odotetaan luonnollisesti innolla, mutta hieman yllättäen Araya ei tunnu kovin innokkaalta kertomaan albumista. Eipäs mennä asioiden edelle! Vokalisti huudahtaa. Katsotaan miten käy! Rubin palaa kuvioihin Yhtye on siis ilmoittanut julkaisevansa uutta materiaalia myöhemmin tänä vuonna. Sunnuntaina 29.6. 1980-luvun thrashin isoon nelikkoon kuulunut bändi on kestänyt aikaa monin tavoin paremmin kuin sekavista miehistönvaihdoksista kärsivä Anthrax, mammuttiähkyn tukahduttama Metallica tai nokkamiehensä henkilökohtaisten ongelmien riivaama Megadeth. Tai kyllähän me aina kokeilemme jotain, mutta on eri asia päätyvätkö ne levylle. Ainakin sen suosio on pysynyt edellisiä yhtyeitä tasaisempana, kun esimerkiksi Anthrax ja Megadeth ovat heilahdelleet suursuosiosta unohduksen partaalle. kuningas Slayer laskeutuu Kaisaniemeen ja antaa koko konkkaronkalle isän kädestä. J ärjestyksessä yhdestoista Tuska Open Air sai mehukkaan loppusilauksen, kun festivaalin pääesiintyjä julkistettiin. Jeff (Hanneman, kitara) on pistänyt minulle jonkun verran uutta matskua ja koko homma on vielä työstövaiheessa. Iso ja ilkeä Slayer on pomminvarma keikkajyrä, joka on kerännyt pitkän taipaleensa varrella fanaattisen kannattajakunnan. Porukka tulkitsi tämän saman tien sellaiseksi "lopetamme seuraavan levyn jälkeen" -lausunnoksi, mutta en minä sitä sellaiseksi tarkoittanut. TEKSTI Saku Schildt KUVAT Jarmo Katila ja SXC www.slayer.net Jos viime vuoden Tuskassa kuului voihkintaa laimeasta pääesiintyjävalinnasta, tällä kertaa kenelläkään ei pitäisi olla nokankoputtamista. Ilmeisesti aikataulut ovat venähtäneet, sillä miehen puheista saa kuvan, että nauhalle olisi tarttunut toistaiseksi vain vähän materiaalia. En tiedä vielä aiommeko kokeilla mitään uusia juttuja. Meillä on niihin aika 36 Inferno_2008_58_3.indd 36 3.6.2008 23:01:05
Myöhemmin Rubin on toiminut lähes kaikkien Slayer-levyjen studiovelhona. Ei meidän tarvitse todistaa enää yhtään mitään." Kiinnostukseni nopeampaa musaa kohtaan sinetöityi Slayerin ja Metallican myötä. jyrkkä katsantokanta, eli joko pidämme jostain asiasta tai sitten emme. Oli kyse sitten uudesta levystä tai tulevasta keikasta, voi aina luottaa, että taattua tavaraa on tulossa. Myös Lombardon soitto oli todella inspiroivaa. Se ei ole ehkä kaikista muuntautumiskykyisin bändi, mutta hyvin se on aina livenä tempaissut mukaansa. KAI HAHTO (Wintersun) "Kyllä me olemme jo todistaneet kykymme kaikille. Kyseessä on tietenkin 29-minuuttinen raivonpurkaus nimeltä Reign in Blood. Kyllä siellä on varmaan myös sitä tuttua juttua, eli verta, suolenpätkiä ja maailmanloppua. Ekan kerran tutustuin bändiin, kun frendi lainasi mulle Seasons in the Abyssin joskus yläasteella. Slayer ja AC/DC ovat bändejä, joiden ei edes halua muuttuvan. Onhan se suoraviivaista, mutta sopii bändiin INFERNO 37 Inferno_2008_58_3.indd 37 3.6.2008 23:01:08. Kuuntelen sitä kausittain, eli aina välillä tulee sellainen tunne, että tähän tilanteeseen ei sovi mikään muu musiikki kuin Slayer. Loistavat biisit ja hirmuinen energialataus iskivät turpaan kuin tonnin leka. Olin aikaisemmin kuunnellut pari vuotta Iron Maidenia, jonka jälkeen kuvioihin tuli Metallica, ja kun lopuksi pamahti vielä Reign in Blood päin näköä, niin se oli menoa. Aionko mennä katsomaan bändiä Tuskaan. Keikalta odotan tiukkaa soittoa, klassikkoralleja ja Tom Arayan hyväntuulista virnistelyä. PEKKA OLKKONEN (Stam1na) Slayer on edelleen yksi suosikkibändeistäni. Ainutlaatuista matskua, siis. Kyseessä saattaa kuitenkin olla jonkun aikakauden loppu, onhan Rubin näytellyt merkittävää roolia Slayerin tarinassa. Ja vittu kun War Ensemble lävähti luureista, niin hyvä ettei tullut itselläkin jännät housuun. Ei ole olemassa mitään "ihan ookoota". Sanoitusten osalta minulla on parikin uutta ideaa, joita olen halunnut käyttää jo jonkin aikaa. Tehtyään kaksi levyä Metal Bladelle Slayer siirtyi vuonna 1986 tuottajan Def Jam -yhtiölle, ja yhteistyön ensimmäisenä hedelmänä syntyi levy, jonka merkitys metallimusiikille on osoittautunut Metallican Master of Puppetsin ja Iron Maidenin Number of the Beastin veroiseksi. Kaveri oli neuvonut, että kannattaa diggailla kuulokkeilla jos vanhemmat ovat himassa, sillä nyt löytyy sellaista kamaa, että vanhukset paskovat vielä alleen. Kuulin bändiä ensimmäisen kerran tokalta kitaraopettajaltani, levy taisi olla Divine Intervention. Kumpiakin on tullut diggailtua ala-asteelta lähtien. En ollut ensin hirveän liekeissä, koska olin tottunut kuuntelemaan teknisempää metallia. Uudemmista levyistä on parhaiten kolissut God Hates Us All. Metallica on tarponut jo lähes kaksikymmentä vuotta keskinkertaisten tai yksinkertaisesti huonojen julkaisujen hetteikössä, mutta Rubinin astuminen näyttämölle on herättänyt toiveita, että seuraavasta levystä tulisi piristysruiske metallimammutin uralle. EUGE VALOVIRTA (Godsplague / Suburban Tribe) Slayer on yksi kovimpia bändejä ikinä. Olen nähnyt Slayerin aika monta kertaa, enkä odota suuria muutoksia edellisiin keikkoihin verrattuna. Tuskan keikka tulee nähtyä varmasti, soitammehan siellä itsekin. Jumalauta, että oli roisia raavintaa! Seasons onkin minulle bändin tärkein levy. Joku Undisputed Attitude on sitten jäänyt vähemmälle kuuntelulle, mutta se olikin cover-levy. Tasaista laatua äijät ovat latoneet, kaikki levyt on rautaa ja osa täyttä timanttia. Nyt mies on kuitenkin pestattu tuottamaan Metallican, tuon Slayerin kuuluisimman kollegan tuleva yhdeksäs pitkäsoitto. Pian kuitenkin tajusin bändin jutun ja asenteen, ja sen jälkeen olikin hommattava jätkien kaikki materiaali. No, paskooko karhu metsään. Toki Reign In Blood on myöskin silkkaa kuningasjunttaa alusta loppuun, mutta Seasonsia on tullut diggailtua eniten. Se on edelleen mielestäni yhtyeen huippuhetkiä ja aliarvostettu albumi
Spawnilla saimme sitten taas tällaisen kutsun ja pyysimme jotain matskua tuolta Atari Teenage Riotilta, kun bändi ei ollut meille kovin tuttu ennestään. Hän ei mikään taikuri, joka voisi taikoa tyhjästä mitä vaan. Slayer on nopea, Slayer on energinen, mutta Slayer on myös vanha. Jos sopivia kohdalle osuu, niin mikäs siinä. Hyvin kuitenkin paikkasivat harha-askeleensa tuoreimmallaan, joka on pyörinyt kuppi-iltojen soundtrackina useaan otteeseen! Tuskaan tulee lähdettyä lähinnä Slayerin maanmiesten, eli Morbid Angelin takia, mutta totta vitussa myös Slayer tulee tarkastettua. Bändin soundi on kuitenkin aina ollut tunnistettava. Ihan hauskojahan nuo keissit olivat, mutta emme me vastaavia erityisesti suunnittele. Tähän mennessä on tullut seurattua tyyppiä vain dvd:ltä ja sehän ei todellakaan ole sama asia. Haluan myös nähdä Hannemanin siistin combon, eli nahkahousut ja 38 INFERNO Araya ei jaksa juuri innostua projektista. Itse en kyllä pittiin jaksa enää mennä, varsinkaan kun edellisellä kerralla sain kärkkärin kasseilleni Keikalta odotan vitusti vanhoja klassikoita, sekä tietysti Arayan ajattomia spiikkejä vieruskaverin tappamisesta. Jo 1980-luvun alkupuolella Ulrich jakoi lehdistölle lausuntoja, joissa väitti bändin matkineen heiltä koko konseptinsa. En nyt muista vuotta tähän hätään, mutta partaa ei tainnut hirveästi kasvaa siihen aikaan. Erityisempiä ojanpohjia en osaa bändin uralta nimetä, lähinnä jokut levyt ovat uponneet paremmin kuin toiset. Myös kohokohtia on vaikea nimetä, mutta kyllä ne levyjen puolesta sijoittuvat alkutuotantoon. Aika siis näyttää, mitä sieltä tulee. Bändi on vaikuttanut omaan soittoon todella paljon, ja kyllähän sitä Angel of Deathia nykyisinkin treeneissä jammaillaan! Ensikosketus bändiin taisi tulla yläasteella Seasons in the Abyssin muodossa, ja se onkin ottanut paikkansa Slayerin kovimpana levynä. Hermostuminen on sinänsä ymmärrettävää. Hän tarvitsee hyviä biisejä voidakseen työstää materiaalista kovan levyn. On kuulunut huhuja, että herrat lopettaisivat lähivuosina, joten pitäähän sitä vielä kerran nähdä, miten pitti pyörii Raining Bloodin tahdissa. Tuskaan olen varmasti menossa, onhan siellä Slayerin lisäksi Nile, Morbid Angel, Carcass ja muut kovat nimet katsastettavana. Hattu päästä ja kumarrus orkesterille. täydellisesti. Näin bändin keikalla ekan kerran vasta Nummirockissa 1998, jolloin siellä oli myös Pantera sun muut. Keikalta odotan eniten, että pääsen viimein näkemään Lombardon tositoimissa. Asiaa ei helpottanut Slayerin ja Metallican riitaisa historia. Odotettavissa on varmasti kova keikka ja hittejähän bändillä piisaa! CORPSE (Deathchain) Slayer oli ensimmäisiä raskaamman thrash-metal aallon edustajia, joihin tuli nuorena tutustuttua. Ihan sama, eikös tämä ole Slayer-haastattelu eikä mikään Metallica-haastis. Vuonna 1997 yhtye yhdisti puolestaan voimansa erikoista hardcorea esittävän Atari Teenage Riotin kanssa, tällä kertaa kammottavaa Spawn-leffaa varten. Slayer ei ensinnäkään katsonut hyvällä, kun Rubin pestautui muiden leipiin sen sijaan, että olisi tuottanut heidän edellisen Christ Illusion -albuminsa (2006). Esimerkiksi Judgement Dayn aikaan saimme kuulla, että Ice-T olisi kiinnostunut tekemään kanssamme yhteistyötä, ja olimme heti, että "jee jee, Ice-T, siistiä!". Perkeleen hienoja biisejä ja nimibiisistä löytyy maailman parhaat rumpufillit! Yhtyeen uran mustana hetkenä pitäisin taas todella luokatonta Diabolus in Musicaa, joka flirttaili pipohevin kanssa ja oli muutenkin aika karseaa kuraa. Bändin jäsenet puskevat pian jo viittäkymmentä, ja tämän luulisi tietenkin tuntuvan ja näkyvän keikkati- Inferno_2008_58_3.indd 38 3.6.2008 23:01:21. Araya kivahtaa hetken mietittyään. Pidimme siitä ja päätimme lähteä mukaan. Bostaph veti silloin pannuja, ja muistan miten musa tuli niin lujaa, että tomit meni ruvelle aina kun tuli filli. Kun muutoin hyväntuuliselta basistilta kysyy, uskooko hän supertuottajan nostavan Metallican taas raiteille, aistii hänen äänestään pientä närkästyneisyyttä. Emme ole oikeastaan koskaan hakeutuneet noihin juttuihin. Homma on mennyt aina niin päin, että meitä on pyydetty mukaan johonkin projektiin. Slayerin esitteli minulle vaasalainen kaverini Toni, joka oli kova Slayer-fani. Ehkä hän on saanut heräteltyä bändiä, ehkä ei. Rick ei voi tehdä ihmeitä. Angel of Deathin rumpuvälike, missä pelkät basarit jauhaa ja tomit tulevat kohta päälle, on edelleen ihan älyttömän nerokas juttu. Kauko Saari, joka ajaa yhä hyvää asiaa Suomen muusikoiden tinnitusvalistuksen puolesta, kävi muistaakseni mittaamassa keikan aikana miksauskopin luona 130db. Bändi levytti esimerkiksi vuonna 1993 julkaistun, heikosti elokuvateattereissa menestyneen Judgement Day -elokuvan soundtrackille biisin yhdessä räppäri Ice-T:n kanssa. Araya ei kuitenkaan lupaa ihan äkkiä uusia vastaavia erikoisuuksia. Ajan kanssa Slayerin miehistö on antanut takaisin isolla kädellä, ja suomalaisistakin musiikkilehdistä on saatu lukea niin Jeff Hannemanin kuin Dave Lombardonkin vinoiluja muun muassa Ulrichin jäykästä soittotyylistä. Ei kokeiluja näköpiirissä Vaikka Slayer ei arkaile töksäytellä julkisesti muista bändeistä, on yhtye aikojen saatossa osoittanut myös lähtevänsä mielellään yhteistyöhön yllättävienkin artistien kanssa. Bändi on edelleenkin hyvässä iskussa, toisin kuin joku helvetin Metallica
Teemme hommat omaan tahtiimme ja hihkaisemme sitten, kun olemme valmiit. polvisuojat. Dave Lombardo ansaitsee jo nyt papukaijamerkin kyvystään takoa moni nuorempi kannuttaja suohon, mutta kuinka kauan tämä voi kestää. Ojanpohjana mainittakoon Ice-T:n kanssa vedetty biisi Judgement Night-soundtrackille. Peruuttaminen ja vanhojen soundien etsiminen on lähinnä nostalgiaa. Muilta emme kuitenkaan suostu vastaanottamaan mitään kuumotusta. Ikä ei tule yksin, eikä kukaan meistä ainakaan nuorene. Todella ihailtava räkäisy. No jaa, Slayer on bändi, joka on osannut vanheta todella arvokkaasti ja ilman suurempia kompromisseja. Minulle on perinteisesti käynyt niin, etten kerkeä mitään festarilippuja hankkimaan, ja INFERNO 39 Inferno_2008_58_3.indd 39 3.6.2008 23:01:35. Ei meidän tarvitse todistaa enää yhtään mitään, Araya toteaa painokkaasti. Odotin kahden niin kovan nimen tekevän jotain kuolematonta, mutta biisihän on oikeastaan aika perseestä. Myös jotkut kokeneet konkarit ovat palanneet alkutaipaleensa juttujen pariin. Sen pitäisi muuttua ja löytää uusia suuntia. Otamme ainoastaan sen verran paineita, mitä sälytämme itse itsellemme. Siinä oli kaikki kuolemattoman klassikon ainekset samassa paketissa kansitaiteita ja sanoituksia myöten. Monet nykypäivänkin yhtyeet ovat havainneet konseptin tarkkaa viilaamista mieluisammaksi, ja jotkut ovat itse asiassa alkaneet ihailla vanhan thrashin soundia niin paljon, että pyrkivät saamaan levynsä kuulostamaan tismalleen samalta kuin Slayer alkuaikoinaan. Alkuperäinen versio jäi jotenkin vähän... Tai ainakin masteroida se uusiksi. Minusta musiikin pitäisi ennemmin kehittyä eteenpäin. Ainoa, mitä haluaisin ehkä tehdä, on miksata Divine Intervention uudestaan. Araya suhtautuu tällaiseen lähinnä naureskellen. Vaikka South of Heaven onkin Slayerin matskuksi "hidasta", niin jumaliste, miten taju oli kankaalla sen räimeen kanssa. Enpä oikein tiedä. Kyllä me olemme jo todistaneet kykymme kaikille. Bändi on ennemmin panostanut tylyyn asenteeseen kuin rakentanut jumbojetin mittaisia kitaravalleja. Esimerkiksi Moonspell innostui äänittämään koko ensimmäisen ep:nsä uudelleen, koska piti alkuperäisen äänitteen soundimaailmaa liian kehnona biisien tasoon nähden. Bändin kohokohtia miettiessä on pakko tuoda esille yksi liian vähälle huomiolle jäänyt biisi, nimittäin Divine Intervetionilta löytyvä Dittohead. Olen myöskin varsin saletti, etteivät kaverit ole kelanneet parikymmentä vuotta sitten pystyvänsä veivaamaan moista väkivaltaa lavalla vielä keski-ikäisinäkin, mutta hyvinhän tuo sujuu. "Miksi helvetissä Hannemanilla on ne polvisuojat. Jengi kyllä tietää, mitä meiltä sopii odottaa. Ei ne kuitenkaan mitenkään loputtoman siistinnäköset ole. GALZI KALLIO (Dead Shape Figure) Katse eteenpäin Hifistely ei ole koskaan sopinut Slayerin toimintasuunnitelmaan. Araya kuittaa yhtä tyynesti kysymyksen siitä, ottaako bändi paineita uuden levyn suhteen. Jos siis hevin diggailu on oma juttu, niin sitä sopii jatkaa, sano! Lainasin kirjastosta South of Heavenin noin 13-vuotiaana, ja se oli Sepulturan Arisen kanssa alkusysäys meikäläisen metallista diggailemiselle. Araya tyytyy kuitenkin lähinnä hymähtämään vihjailulle iän tuomista rasitteista. Onko kukaan muu muuten koskaan miettinyt, miksi helvetissä sillä on ne polvisuojat. Kaipa me väsähdämme vähän aikaisemmin kuin joskus ennen, mutta luulenpa, että jos sinä yrittäisit pysyä meidän tahdissamme, väsyisit varmaan nopeammin! Joistain muista musiikkimme soittaminen voisi olla fyysisesti hyvinkin raskasta, mutta meiltä se sujuu kuin itsestään. Orkesteri antaa toivoa, että kaikki on loppujen lopuksi omasta tahdosta kiinni. Ovathan odotukset aina korkealla, kun Slayer-jatkumoon kirjoitetaan uutta lukua, ja mahalasku kirvoittaisi varmasti ankaria mielipiteitä. Eipä voi kyllä sanoa, että tässä asiassa olisi ongelmia. Jos joku yrittää hoputtaa meitä, hidastamme tahtia entisestään. Olet aina itsesi pahin kriitikko. Araya kuitenkin suhtautuu epäilevästi kysymykseen, olisiko Slayer kiinnostunut jonkun alkuaikojensa albumin tai kappaleen uudelleen tulkitsemisesta. Seuraavaksi lainasin Reign in Bloodin ja se löi korville vielä kovempaa. Ei ne kuitenkaan mitenkään loputtoman siistinnäköset ole." Corpse, Deathchain lanteessa
Lämmittelimme kyllä yhdellä kiertueella Venomia, ja South of Heavenin aikaan kiersimme sellaiset kolmetoista keikkaa Judas Priestin kanssa. Mitään sellaista "Vau! Tsekatkaas jätkät tämä bändi!" -ilmiötä ei ole tullut vastaan aikoihin. Inferno_2008_58_3.indd 40 3.6.2008 23:01:52. Tämän vuoksi esimerkiksi punk on yhä hyvinkin voimissaan, kun monet alan isot nimet kiertävät tänäkin päivänä. Mies yllättyy hieman kysymyksestä, mutta alkaa sitten muistella vuolaasti. Miten Araya muistaa yhtyeensä ensimmäiset vuodet, saiko yhtye tuolloin isommiltaan reilua kohtelua. Lämmittelimme tovin myös W.A.S.P: ia, ja siinäpä oli muuten melkoinen lauma kusipäitä. Siinä on jotain niin puhdasta aggressiota, ettei kukaan ole sitä vielä ylittänyt. Me teimme juuri niin. Trivium, joo. Alice In Chains lienee ainoa noista grungen isoista nimistä, joka toimii yhä, mutta ei sekään taida olla ihan alkuperäinen asia. Sehän on lämmittelijän osa tulet ajoissa paikalle, soitat settisi ja häviät pois tieltä. Sieltähän löytyi sitten Reign in Blood, joka on minun mielestäni God Hates Us Allin ohella sitä parhainta Slayeria. Mehän perhana kiersimmekin niiden kanssa. Varsinaisia rimanalituksia ei bändillä mielestäni ole, mutta itselleni vähemmän kiinnostavia levyjä ovat olleet tämä viimeisin Christ Illusion sekä Diabolus in Musica. Olemme aina pyrkineet hoitamaan kiertueet omin voimin, myös ihan alussa. Soitamme samaan aikaan Serengeti-festareilla jossain päin horstlandiaa. Taisin olla silloin kolmentoista vanha. Tuo levy ei noussut suurimmaksi suosikiksi, mutta tykästyin sen verran, että otin haltuun myös bändin aiemman tuotannon. Mikä siinä thrashin muotokielessä sitten kiehtoo muusikoita niin paljon, että aina vain löytyy kasoittain bändejä, jotka jatkavat selkeästi Slayerin ja kumppanien kehittämää tyyliä. Noiltakin löytyy toki muutama tappokipale. Keikkakiireet Enemy of the Sunin kanssa pitävät tämän urvelon jalat koko kesän Saksanmaalla. Mua on enemmän sytyttänyt The Haunted, ja tarkemmin sanottuna niiden eka levy. Montako nu-metal-bändiä nykyään löytyy. Tutustuin bändiin 1990-luvun puolivälissä, kun ystäväni oli ostanut Divine Interventionin ja kuuntelimme sitä samalla, kun pelasimme Warcraft kakkosta. Tämä katsantokanta heijastuu tietyiltä osin yhtyeen asennoitumiseen omiin lämppäreihinsä, sillä orkesteri vaatii kaikilta täyttä panostusta. Bändin vaikutus kuuluu 90 prosentilla kaikista tänä päivänä tehdyistä thrash-levyistä. Punk ei kenties ole nykyään yhtä tapetilla kuin joskus, mutta soihdunkantajia löytyy vieläkin, ja ne soittavat täpötäysille saleille. Jos aikataulu antaa myöten ja pääsen kotio ajoissa, niin toki sitten täytyy käydä ihmettelemässä taas niitä Hannemanin polvareita. 40 INFERNO Uusi veri on laihaa Monien silmissä Slayer on käytännössä määritelmä thrashille. Ennemminkin ookoo-tasoa. Jos joku ei anna, niin yleisö varmasti kertoo eteenpäin, kuinka "se yksi bändi oli kyllä helvetin nössö". Minulle thrash metal on yhtä kuin Slayer. Meillä on aina ollut aika tyly maine, joten emme halunneet pahentaa sitä entisestään hölmöilemällä. Kaikkien siis tulee antaa sata prosenttia. Tulihan tuo onneksi tsekattua vähän aikaa sitten jäähallissa, ja sen keikan Marshall-vuoret, jotka oli aseteltu väärinpäin olevien ristien asentoon, olivat kyllä niin kova juttu, että tuskin voivat enää niistä parantaa. JULES NÄVERI (Profane Omen / Enemy Of The Sun) en minä oikeastaan ole kovin innostunut tuollaisesta ajatuksesta. Nirvanan jäljelle jääneet jäsenetkin ovat siirtyneet muunlaisen musiikin pariin. Sitten on tämä Trivi... Sen pitäisi muuttua ja löytää uusia suuntia. Priestin tyypit olivat puolestaan kaikin puolin asiallisia, he pitivät meistä hyvää huolta. "Musiikin pitäisi ennemmin kehittyä eteenpäin. Ne jutut on jo kertaalleen tehty. Eipä nekään mitään mitään maailmaa mullistavaa tarjonneet. Tuskaan lähtisin jos pystyisin. Olemme siis alusta asti halunneet olla itse headlinerina, mutta silloin, kun olemme toimineet lämmittelybändinä, olemme jättäytyneet pitkälti omiin oloihimme ja pysyneet pois muiden jaloista. Tälläkin hetkellä keskuudessamme soittaa bändejä, joista tulee vielä ajan kanssa yhtä jättiläismäisiä mammutteja kuin Slayer on nykypäivänä. Tuossa asemassa täytyy osoittaa kunnioitusta pääesiintyjälle, Araya päättää. Olemme olleet tyytyväisiä jokaiseen levyymme siinä vaiheessa, kun olemme kävelleet studiosta ulos, joten en näe syytä niiden enemmälle sorkkimiselle. Oppipojasta mestariksi Nykyään Slayer on jättiläinen, joka kapuaa itseoikeutetusti viimeisenä lauteille niin festareilla kuin kiertueillakin. Monet yllättyivätkin, kun huomasivat meidän olevan ammattimainen porukka, joka hoitaa oman tonttinsa sataprosenttisesti. Onkin mielenkiintoista, miten äärimmäisen metallin kolme kivijalkaa, siis thrash-, death- ja black metal, ovat säilyneet elinvoimaisina jo vuosikymmeniä, kun taas useat niiden jälkeen pinnalle nousseet trendit ovat jo kadonneet. Mikäs sen nimi olikaan. Tai no, itse kiertue meni pääosin ok, mutta tietyt asiat olivat todella hankalia. Haluamme, että muut bändit yrittävät lakaista meidät pöydältä. Se tekee keikoista mielenkiintoisempia, kun kaikki yrittävät vaivihkaa soittaa muut esiintyjät pimentoon. Tai grungebändiä. Johtuisiko tuo siitä, että esimerkiksi grungen suuret nimet ovat jo poistuneet keskuudestamme, mutta monet thrashin edelläkävijät ovat yhä maisemissa, Araya pohtii. Esimerkiksi me ja Metallica porskutamme yhä. Aina tietenkään asiat eivät ole olleet näin, vaan myös Slayerin piti maksaa oppirahansa nousemalla klubeilta kohti suurempia kuvioita. Miehen tuumailusta saa kuitenkin käsityksen, ettei hän näe nykyorkestereissa paljoakaan suuruuden aineksia. Araya ei juuri seuraa tuoreiden yhtyeiden edesottamuksia, joten hän ei juuri halua alkaa edes veikkailla, kenestä voisi tulla heidän manttelinperijänsä. Slayerin levyä ostaessa voi olla aika varma siitä, mitä paketti sisältää. Tulevaisuus on kuitenkin aina hämärän peitossa, ja lienee mahdotonta nimetä näitä pomminvarmoja menestyjiä eipä kasarivuosinakaan osattu ennustaa nappiin, mitkä hevibändit tulisivat kiehtomaan vielä seuraaviakin sukupolvia. Onhan noita ihan kohtuullisia bändejä, kuten vaikka Avenged Sevenfold, mutta eivät ne mielestäni ole mitenkään erityislaatuisen mahtavia. Ei siis tule varmaan Tuskan-settiä nähtyä. Vähissä ovat. Vaan missä on esimerkiksi Nirvana. Niistä uusista bändeistä, joihin olen tutustunut, ei taida kyllä olla siihen. Slayer ei ole kuitenkaan ole itselle se suurin thrash-bändi, vaikka levyhyllystä löytyykin puolet bändin tuotannosta. Lusmuilemista ja puolivaloilla soittamista ei Slayerin luotsaamilla Unholy Alliance -kiertueilla katsota hyvällä. Bändi ei ole ikinä lähtenyt keksimään itseään uudelleen, mutta eipä ole ollut tarvettakaan. Peruuttaminen ja vanhojen soundien etsiminen on lähinnä nostalgiaa." paremminhan se vituttaisi kuunnella Slayeria aidan väärältä puolelta
OUT JUNE 18 TH GOTTHARD Lipservice CHROME DIVISION Booze, Boards and Beelzebub With "Shagrath" from DIMMU BORGIR! JEWELCASE CD AVAILABLE! THERION Live Gothic 2CD-DIGIPAK + DVD AVAILABLE! HACKNEYED Death Prevails Old School Death Metal! LTD. N U C L E A R B L A S T. CD AVAILABLE! OUT: JULY, 23 TH OUT: JULY, 23 TH OUT: JULY, 16 TH + + + D O W N L O A D E X C L U S I V E P R E - R E L E A S E D T R A C K S A T W W W. D E Inferno_2008_58_3.indd 41 3.6.2008 23:02:08. N U C L E A R B L A S T - M U S I C S H O P. D E + + + PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE: CHECK OUT! W W W
Tarkoituksellista ei näin letkeä julkaisutahti suinkaan ole ollut. Jurnutus jatkuu, eikä loppua näy. Mitään yhtenäistä jaksoahan tuohon ei ollut varattu. Mutta se oli ainoa vaihtoehto tässä tapauksessa, ja siihen nähden, että tehtiin jossain tunnin pätkissä vuoden ajan levyä, me ollaan ihan tyytyväisiä. INFERNO 43 Inferno_2008_58_3.indd 43 3.6.2008 23:02:27. Kyllä tuommoisessa tolskaamisessa kärsii kokonaisuus tosi paljon, harmittelee Varon. Selkeämpiä kappaleita on tullut tehtyä, ja kappalerakenteista on huomattu, että kokonaisuus on ehjempi. Ettei mennä sieltä, mistä voisi ensisijaisesti olettaa mentävän. Ei Source mun mielestä kuitenkaan liian kimurantti ole, niin että alkaisi ärsyttämään, lisää Varon. Koko ajan deadline paukkui. En mä usko, että jengi ei jaksaisi kuunnella Sourcea sen takia, että se on liian vaikea. Codeonin teknisyys ei ole sattumaa, eikä varmasti myöskään väkisin kaiveltua. Me tehtiin päivä kerrallaan siellä täällä levyä, joskus kuukauden tauoilla. Sovitus on kriittisempi tällaisessa musassa, selvittää Varon. Toivottavasti. CODEONIN VOKAALIT ja täten myös sanoitukset ovat osa rytmistä ajattelua. Siistit jutut musassa saa mut ainakin nauramaan, jatkaa Varon. Onhan meidän musiikki mennyt aika huomattavasti teknisemmäksi, mutta toisaalta me ollaan kehitytty vähän joka suuntaan. Laulua ei korosteta melodian kuljettajana, vaan sen ajatellaan olevan ennemminkin yksi instrumentti muiden joukossa, jossa sovitus nousee sanoman edelle. Jonkun sanan voi helposti vaihtaa toiseen ihan sen takia, että se kuulostaa paremmalta kokonaisuuden kannalta. Siinä on kuitenkin koukkuja, jotka pitävät levyn kasassa, vaikka tässä tapauksessa ei kertosäkeistä puhutakaan. Ongelmapesäke kohdistuu studiosessioihin, jotka eivät tällä erää menneet täysin ihanteellisesti. Me tehtiin yötä päivää duunia; nukuttiin studion lattialla ja herättiin aamulla äänittämään, kuvailee Raatikainen. Sitten kun päästiin studiolle, niin tehtiin aivan hillittömällä kiireellä. Koska On My Siden ja Sourcen väliin on mahtunut kolme pitkää vuotta, täytyy tiedustella viivästymisen syitä. Mä olen itse aina digannut sellaisesta musiikista, joka yllättää mut itseni jollain tavalla. Se, että skebat vetää jotain omaa kuviota taustalla, ei mun mielestä estä sitä, että biisi voisi olla ehjä. Se on fakta. Monet koukut esiintyvät tuolla rytmillisellä osastolla, koska mä itse diggaan sellaisista yllättävistä ja ovelista rytmeistä, mainitsee Raatikainen. Sitä mä haen kuuntelemastani musiikista ja sellaista mä tykkään myös itse tehdä. Source voisi olla soundillisesti ja muutenkin paljon ehjempi kokonaisuus, jos se olisi tehty putkeen. On siinä kuitenkin rakenteen kannalta oleellinen punainen lanka olemassa. Kun kuulee hyvän biisin, mua alkaa naurattamaan, ja se taas on ehdottomasti hyvä merkki. Paljon on sellaista matskua, että kun kuuntelee ensimmäiset viisitoista sekuntia, voi arvata loppubiisin. Uusi levy on monipuolistunut huomattavasti; siinä on enemmän nopeutta, enemmän hitautta ja enemmän melodiaa, enemmän teknisyyttä ja enemmän kerroksia kuin aikaisemmin, esittelee yhtyeen toinen kitaristi Sami Raatikainen. RUMPALI JONATAN VARON kertoo, että hänen myöhäisempi liittymisensä bändin rivistöön on mahdollistanut objektiivisen katsontakannan sen musiikkiin. Siitä mä tiedän, että diggaan jostain matskusta helvetisti. Kyllä se mun mielestä tuo lisää maustetta siihen touhuun, perustelee Raatikainen. Mä haluan nimen- omaan välttää sellaista. Studiosessioissa meni aivan järjettömän kauan, yli vuosi yhteensä alkupisteestä valmiiseen produktiin. TEKSTI Evelin Kask I KUVA Uzi Varon I www.codeonband.com Vastikään debyyttinsä tiskille päräyttänyt Codeon on teknisen death metalin moniottelija. S Pitkittynyt odotus iinä missä Codeonin edellinen ep (On My Side, 2005) on death metalin ja teknisyyden sopusuhtainen taidonnäyte, mutkikkaan prosessin läpikäynyt Source-debyytti on jälleen harppauksen edempänä. Yllätyksellisyys on ehkä se yksi koukku. Ei sen tarvitse olla niin tarkkaa, että kuulostaako tämä lause järkevältä paperilla, jos se kuulostaa hyvältä biisissä
Miksi näin kävi. Meillähän 44 INFERNO Inferno_2008_58_3.indd 44 3.6.2008 23:02:31. Se tuo esiin MC Raaka Peen ja DJ Vastapallon näkemykset asioiden kulusta. Inferno-lehti ja tämän tekstin kirjoittaja eivät ota kantaa väitteiden totuusperäisyyteen, een ja Universalille kaupatun Spinefarm Recordsin erimielisyydet alkoivat Raaka Peen ja Vastapallon mukaan levy-yhtiön katteettomista lupauksista, tyytymättömyydestä levyjen promootioon ja epäselvyyksistä koskien Niuva 20 -ep:n (2005) tuotantokustannuksista tehtyjä vähennyksiä. kus La TEKSTI Mar uskiista on välinen sopim in ja Spinefarm skanteen n Kätilöiden i nosti oikeu d Turmio en, että bän htohahmot hen pisteese yt yhtyeen jo N n edennyt sii än vastaan. Seuraava haastattelu tehtiin Nosturissa 9.5.2008 ennen Turmion Kätilöiden keikkaa. Pee ja DJ Va Raaka ecordsin ver MC ansa Raha R t valmiit. Usch!-levyn piti ilmestyä cd-versiona Raha Recordsin kautta ja Playground Music Scandinavian jakelemana, mutta jakelija jänisti viime metreillä. Spinefarm veti jakelijan syyttä suotta kiistaan mukaan. ksi perustam pperaan ova ilmaise oo aan saippua ekset hintav Ain akso I Katila KUVA Jarmo I www.turmio n-katilot.info MU ATA! UOR EI H K uopiolaisen konemetalliyhty- MISSA KKIHOM SII Yhtyeen edustajat ovat kuitenkin nostaneet kanteen sopimusrikkomuksesta Spinefarmia vastaan, vaikka rikkovat itse tietoisesti samaista sopimusta julkaisemalla Raha Recordsin kautta uuden Usch!-albuminsa, joka olisi pitänyt tehdä Spinefarmille. h!-albumiaa levy-yhtiötä aista at uutta Usc av lainvoim stapallo jak kkosivuilla. MC: Spinefarm oli uhkaillut sitä sen verran pahasti, ettei se uskalla jaella levyä. Spinefarm taas katsoo toimineensa juuri niin kuin osapuolten välinen sopimus velvoittaa ja soimaa bändiä siitä, ettei tämä ole lukenut tarpeeksi hyvin sopimustaan. kummankaan osapuolen toiminnan rationaalisuuteen tai siihen, kuka on oikeassa. Miehet puhuvat suunsa puhtaaksi mitään sensuroimatta. Tai en tiedä, onko "uskaltaa" oikea sana
Niuva 20:ntä ei lasketa kiintiöön kuuluvaksi, koska se on lyhytkestoinen ep. Käytimme Hoitovirheellä ja Pirun nyrkillä omaan studiota, ja kulut kuuluivat budjettiin. Minäkin laitoin sinne monta viestiä, että voidaanko lakkauttaa tämä homma, kun yhteistyö ei pelaa meidän eikä teidän puolesta. MC: Se on sama kuin rakennusfirma mainostaisi purkutöitä rakentavassa hengessä! Raha Records on osakeyhtiön nimi, jonka kautta Kätilöitä julkaistaan. Hoitovirhe (2004) oli albumeista ensimmäinen ja Pirun Nyrkki (2006) toinen. Kun hommat rupesivat menemään kuralle, rupesimme katsomaan vaihtoehtoa, ettei yhteistyö toimi. Meidän olisi pitänyt myydä parikymmentätuhatta levyä, eivätkä meidän levymyyntimme tosiaankaan yllä sellaisiin lukemiin. Jakelija perääntyi, mutta levy tulee silti. Aika jännää minusta. Et kerro asiasta kellekään mitään, koska haluamme, että levy todellakin tulee ulos sillä päivämäärällä, joka on annettu. Jos joku vitun Riku Pääkkönen (Spinefarmin toimitusjohtaja, toim. Eihän meille tule hilloa muutenkaan, eli ei tässä hätäpäivää. Oli pitänyt laittaa loppuun, että "tästä näemme, oletteko rahanahneita". Loppujen lopuksi tilanne kärjistyi siihen, ettei Turmion Kätilöt suostunut toimittamaan uutta materiaalia levy-yhtiölleen niin kauan kuin mahdollinen epäkohta on selvitetty yhtyettä tyydyttävällä tavalla ja vastapuoli on myöntänyt toimineensa erheellisesti. Takkiin tulee, mutta musiikkihommien kanssa ei huorata. Kärhämä tuli lähinnä ep:n epäselvyyksistä. Mutta mikä on tämä Raha Records, joka mainostaa olevansa "luvattoman hyvä julkaisukanava". Voimassa olevan sopimuksen nojalla Turmion Kätilöiden olisi siis pitänyt tehdä Usch! Spinefarmille. Että miten olisi, jos pantaisi sopimus seis. Koska näin ei tapahtunut eikä Kätilöiden sopimusta purettu, yhtye nosti kanteen oikeuteen. Jämentämisestä täysillä mustiin Lokakuussa 2007 Turmion Kätilöt heitti julkisesti kasapäin sontaa levyyhtiön suuntaan laittamalla verkkosivuilleen tiedotteen, jossa yrityksen toimintaa kritisoitiin erittäin suorasukaisesti ja pyydettiin faneja lähettämään boikottimeilejä Spinefarmin työntekijöille. Me molemmat teemme musiikkia sydämellä ja hymyssä suin, ihan sama kuka sanoo mitä. Hän painottaa, että tämän julkaisun kohdalla kaikki on sujunut mutkattomasti, eikä jokaista asiaa ole tarvinnut kierrättää usean henkilön kautta. Odotamme Suomen oikeuskäytännön toimintaa, mihin voi mennä monta vuotta. Meille ei mikään Spinefarm rupea sanomaan, ettette julkaise yhtään mitään, vaikka siihen menisikin monta tonnia hukkaan. huom.) kuvittelee olevansa Suomen musiikkimaailman presidentti, se on aika vitun väärässä. Raha Records voi julkaista niiden levyjä ja antaa hillot niille, joille ne kuuluvat. Kaikki levyt on tehty saman sopimuksen alla. Kuitenkin spinefarm yrittää hankaloittaa kaikella mahdollisella tavalla uuden levymme julkaisua. Sitä koitettiin selvittää pitkään, eikä mitään pätevää selitystä löytynyt. Matskua tulee kuitenkin koko ajan. Mulkut!" Tätä ennen, toukokuussa 2007, tämänkin kirjoittajan sähköpostilaatikkoon kilahti MC Raaka Peen alullepanema kiertokirje, joka sisälsi levy-yhtiötä herjaavan kappaleen Kallavedessä on vielä tilaa. He eivät suostu purkamaan sopimustamme, jolloin emme voi solmia seuraavaa. Äänitimme Niuvan samalla lailla omassa studiossa. kaikki vastuu on levy-yhtiönä. Yhtyeen kansainvälinen tunnettuus ja keikkakysyntä voivat kasvaa merkittävästikin, mutta ilman seuraamuksia tempausta ei voi tietenkään toteuttaa. Meikäläinen on ollut poissa töistä viime marraskuusta ilman tulonlähteitä. Meillä on tarkoitus tehdä muutakin levy-yhtiötoimintaa. DJ: Halvemmaksi tämän levyn tekeminen tuli kuin että se olisi tehty Spinelle! Raaka Peen mielestä levy-yhtiökiistassa ei ole kuitenkaan kyse rahasta, vaan siitä, että asiat hoidetaan niin kuin ne on sovittu. Tiedotteessa luki muun muassa seuraavaa (kirjoitus- ja kielioppivirheet korjaamatta): "Turmion Kätilöt eivät tee enää ainoatakaan levyä spinefarmille, koska kyseisellä yhtiöllä on tapana luvata jotain ja toimia sitten toisin. Ei ainakaan sillä promootiolla. Eli kaikki studiokulut maksaa bändi. Tärkeintä on saattaa kappaleet yleisölle. Neuvottelut olivat sitä hattuilua, silloinkin, kun tarjosivat tätä "avokätistä sovitteluehdotusta". Se on fakta, jonka bändikin myöntää. Hyvä, että ehdottivat jotain, mutta minkä takia tuollaisia ylimääräisyyksiä pitää liittää noihin? Ei päteviä selityksiä Turmion Kätilöiden ja Spinefarm Recordsin solmima artistisopimus kattoi 1 + 2 levyä, mikä tarkoittaa sitä, että levy-yhtiö on velvoitettu julkaisemaan yhden täyspitkän ja sillä on yksipuoleinen optio kahteen seuraavan. Minkä takia ep:n, joka tuli välissä, äänityskulut eivät sisällykään budjettiin, vaan kaikki vähennetään rojalteista. Onhan se tietyllä tavalla liiketoimintaa, mutta tässä on tasan tarkkaan kaksi jeppeä, joilla on muutkin tulonlähteet. "Meille ei mikään Spinefarm rupea sanomaan, ettette julkaise yhtään mitään, vaikka siihen menisikin monta tonnia hukkaan." MC: Meille tarjottiin sellaista surkuhupaisaa sovittelusysteemiä, joka oli myös rojaltiennakkopohjalla. MC: Tärkeämpää on ajatella siltä kannalta, ettemme halua bändin jäävän unholaan. MC: Ei ollut mitään aihetta lukea koko sopparia sen jälkeen, kun se oli tehty ja diili oli hyvässä meiningissä. Eli kysytäänpä vielä, missä ongelma piilee. Arvaapa, lähdemmekö sellaiseen ollenkaan. DJ: Spine halusi vain koko ajan jarruttaa prosessia, ettemme pääsisi tekemään levyä. Kestää tämä vaikka kymmenen vuotta, levyjä vaan putkahtelee. DJ: Pystyyhän sen sanomaan, koska lehti ilmestyy vasta levynjulkaisun jälkeen, että se julkaistaan ilmaiseksi netissä. Kertosäe kuuluu seuraavasti: "Kallavedessä on vielä tilaa / Tämä bändi Spinen sinne pohjaan hilaa / Tuonelan diskon viimeiset hitaat / Tanssitte kanssa kalojen." Vaikka bändi on käyttänyt näinkin radikaaleja keinoja päästäkseen eroon sopimuksesta, levy-yhtiö ei ole luopunut oikeudestaan seuraavaan albumiin. INFERNO 45 Inferno_2008_58_3.indd 45 3.6.2008 23:02:35. Moni on tilittänyt netissä meidänkin yhteydessämme, että on olemassa paljon parempiakin bändejä kuin Turmion Kätilöt, jotka eivät ole saaneet levytyssopimusta. MC: Meillä menee periaatteessa kaikki tuotantokulut hukkaan, ja itseltä puolen vuoden tienestit. Haistakaa vittu! Irrallista paskaa, joka ei kuulu koko juttuun. Meille luvattiin jopa 90 prossaa rojaltia, kun kulut on katettu. Kun levy jaetaan ilmaiseksi netissä, se on kenen tahansa saatavilla kuulijan taloudellisesta tilanteesta tai maantieteellisestä sijainnista riippumatta
Todennäköistä on, että he ottavat Inferno_2008_58_3.indd 46 3.6.2008 23:02:37. MC: Koska kyse on elämäntyöstä, siinä vaiheessa kun rupeat huoraamaan, se on sama kuin kääntyisi heterosta hinttariksi vasten tahtoa. Studiokulujahan bändiltä ei vähennetty pätkän vertaa. DJ: Biisin tekijä Veikko Samuli, piilonimeltään Inari Katramo, kuunteli totta kai biisin, että antaako meille käännösluvan. Millaisia terveisiä haluaisit lähettää bändille. Sen sijaan Kikka-cover Shuttle to Venus, alkuperäiseltä nimeltään Sukkula Venukseen, tehtiin Samaelin hengessä ja alkuperäistä hitaampana. Heille on sanottu moneen kertaan, ettei meiltä verokortilla nostettu raha ole studiokustannusta. Jos he hoitavat meille kuitit, on päivänselvää, että ne ovat meidän kulujamme. DJ: Siitä tulee sellainen olo, että Pääkkönen panee minua perseeseen. Olemme jättäneet käräjäoikeudelle vastineen, joka on varmaan kohtuullisen pätevä ja vakuuttava. Vähennettiinkö kulut erilailla kuin täyspitkillä. Albumeista ensimmäinen on myynyt vähän yli viisi tonnia, toinen vähän vajaat. Jos me voitamme oikeuscasen, heidän tulee maksaa myös meidän oikeudenkäyntikulumme, joka on arvioni mukaan kymppitonnin luokkaa. DJ: Ei. Pääasia, että tulee itselle hyvä mieli. Mistä Turmion Kätilöt syyttää teitä kanteessaan. Olen totta kai laskenut, että jos se olisi todennäköistä, olisi helpompi vain luovuttaa ja antaa bändin mennä menojaan. Että semmoiset terveiset. "Järjetöntä, ettei muuta ratkaisua edes yritetty löytää." Riku Pääkkönen, Spinefarm Tarjosimme heille myös mahdollisuutta, että joku levy-yhtiö voi ostaa sopimuksen ulos meiltä, mutta he halusivat kaiken tajuamatta sopimuksen realiteetteja. Olemme sijoittaneet bändiin fyrkkaa ja haluamme tehdä sopimuksen loppuun saakka, jotta tappio on mahdollisimman pieni tai voitto mahdollisimman suuri normaalia bisnestä. Playgroundkin, jonka piti jaella levyä, otti sen pois listoiltaan, kun kerroimme heille nämä faktat. Se oli heille iso pettymys, kun tajusivat, että meillä onkin vielä yksi optio käyttämättä, eivätkä pääse viemään asiaa eteenpäin. Mutta se, että ovat lähteneet kesken prosessin markkinoimaan levyä, jonka julkaisemiseen heillä ei ole mitään oikeutta, on heille viimeistään kohtalokasta. Ja vittu, kuka sitä haluaa selkäänsä. Mutta oikeushan sen päättää, emmekä me. Haluamme pitää homman rehellisenä. Bändi sai kai paremman tarjouksen kuin mitä heidän sopimuksensa on meillä ja halusi lähteä veke. Tulisi kalliiksi, jos häviäisimme. Meidän väkemme on ollut heihin yhteydessä ja yrittänyt saada asiaa soviteltua, mutta he ovat olleet nuivia keskusteluihin. Minä teen kaikki saatanan duunit, kaiva sinä voitot, vittuile ja näytä keskisormea päälle. Usch! on Kätilö-kaksikon mukaan yhtyeen rankin, metallisin ja äkäisin levy. MC: Laulut ovat muuttuneet blackimpaan suuntaan, elikkä vedetään aika paljon rääkyhommia, matalia ja korkeita. Kuinka todennäköisenä pidät sitä, että bändi voittaa oikeudenkäynnin. Mutta jos he laittavat rahat omaan taskuunsa, se ei ole studiokustannusta. Siksi sopimuksissa on ehtoja. Budjetti on vain ollut hirveän paljon pienempi, koska ep:t ovat katastrofeja taloudellisesti. Niuva on myynyt 1390 tähän päivään mennessä. Jos kaikki rupeaisivat ulisemaan kesken sopimuskauden ja saisivat lähteä kävelemään pelkästään sen takia, eihän meillä olisi yhtään järkevää bändiä tallissa eikä olisi millään muullakaan levy-yhtiöllä. Julkista loanheittoa, oikeusjuttuja, korvausuhkia, kyseenalaista mainetta ja runsaasti mielipahaa eikö olisi ollut helpompaa vain tehdä sopimuksen velvoittama kolmas levy Spinefarmille ja jatkaa sen jälkeen toisen yhtiön kanssa. Tehän olisitte voineet jättää option käyttämättä. Levymyynnin karuina aikoina nuo ovat ihan hyvät lukemat. Totta kai sellaiset kulut vähennetään. aika pahasti köniinsä. Ovat olleet sen verran jääräpäisiä, etteivät ole ikään kuin suostuneet myöntämään osaamattomuuttaan lukea sopimusta. Sääli, koska tämä tapa tulee jommallekummalle kalliiksi. Varmaa on, että otsikoissa yhtye tulee ainakin pysymään hetkisen. 46 INFERNO Spinefarmin ja Turmion Kätilöiden näkemykset konflikteista poikkeavat hurjasti toisistaan. He ovat olettaneet, että voivat nostaa meiltä fyrkkaa studiokustannuksiin. Järjetöntä, ettei muuta ratkaisua edes yritetty löytää. Ei tuossa levyssä ollut sen erilaisempaa kuin muissakaan, ihan samalla tavalla sen kanssa on toimittu. Se oli tykännyt siitä, vaikka meidän versiomme on ihan erilainen kuin alkuperäinen. Toimitusjohtaja Riku Pääkkönen kertoo levy-yhtiön kannan. Spinefarm haluaa säilyttää selkärankansa MISTÄ SPINEFARMIN ja Turmion Kätilöiden kiistassa on pohjimmiltaan kyse, Riku Pääkkönen. En usko, että moni jakelija tai levykauppa haluaa myydä levyä, koska tulemme hakemaan vahingonkorvauksia myös niiltä, jotka ovat levyä kaupanneet. Huutosäveltä jota entinen jämentäminen oli on korvattu puhtaalla laululla. Mikseivät jääneet odottamaan. Tämä levy on tietty käännekohta tässä bändissä, selkeä muutos. Erittäin epätodennäköisenä. Levyn biisit ovat raskaita ja vitun nopeita, eivät mitään radion perustempoa. Keskitempo on pompannut aiempien äänitteiden 150:stä 240:een, kuten Minä määrään! -singlestäkin on aistittavissa. Ihan järjetöntä bändin on ollut lähteä viemään tuota asiaa eteenpäin keskeneräisenä. Bändin pitää vastata siihen jollain tavalla ennen kuin oikeus päättää, rupeaako käsittelemään asiaa. Mutta näin ovat halunneet. Miksi halusitte jatkaa Turmion Kätilöiden kanssa yhteistyötä, vaikkei se tuntunut toimivan kumpaankaan suuntaan. Missä määrissä yhtyeen levymyynti pyörii. BÄNDIN MUKAAN kiista lähti Niuva 20 -ep:n studiokustannuksista. En minä ainakaan. MC: Totta kai olisi ollut helpompaa tehdä vielä yksi levy sinne ja lähteä helvettiin. Se ei oikein käy sopimuksen purkamisen perusteeksi, ettei vain tykätä toisesta. Olemme myös ostaneet heille musiikintekolaitteistoa, jotka ei ole mitään "me annamme teille soittimia, pitäkää hyvänänne" -kamaa. En usko, että sitä kannattaa tehdä lehden kautta. Nähtäväksi jää, kuinka Suomen oikeuslaitos ja Spinefarm Records tulevat menettelemään ja millainen vaikutus levyn korvauksetta jakamisella on bändin suosioon, maineeseen ja toimintaan. Sävelkulkuja on tehty taustakuoroilla ja isoilla kööreillä. Sopimusrikkomuksista, jotka ovat keksimällä keksittyjä ja tosi hataralla pohjalla. Sitä mekin lähinnä odotamme. MC: Ei. Usch!-levyn voi siis ainakin toistaiseksi ladata (omalla vastuullaan!) Raha Recordsin verkkosivuilta. Kuitenkin sellaisia määriä, ettemme voi sanoa bändille "menkää menojanne, ei kiinnosta"
OMA FESTARITUKIKOHTA 2-3 PÄIVÄN LIPULLA 10 /HLÖ set Paikkakuntakohtai esta: itte myyntipaikat oso Inferno_2008_58_3.indd 47 3.6.2008 23:03:03
Heri Joensen, nelikon tunnustautunut diktaattori, lähtee kappaleissaan aina liikkeelle laulusta, ei mistään muusta. TEKSTI Mikko Kuronen I KUVA TYR I www.tyr.net Skut! Skál for helveti, reyvarhol! Fanin sveiki! O lette juuri oppineet, miten sanoa fääriksi: "Paska! Kippis helvetille, persreikä! Paholainen polttakoon!" Färsaarelaisen metallin suurimman ja kauneimman heavy metal -orkesterin Týrin kitaristi-laulaja ja kielipää Heri Joensen toivoo, että käytätte tietoa hyväksenne valmistauduttaessa yhtyeen ensimmäiseen Tuska-esiintymiseen. Bändin erikoisen toimintaperiaatteen taus- talla on toisinaan iloluonteisenkin färsaarelaisen perinnemusiikin lauluvetoisuus. Sitä harjoitetaan yhä, kun ihmiset kokoontuvat viikonloppuisin esittämään balladeja. Perinnemusiikkia täällä on paljon, mutta perinnesoittimet eivät kuulu kuvaan. Bändin brittihevistä poltteensa johtanut suoraviivainen soitto on tehty INFERNO LAULUSAARTEN LÄHETTILÄÄT vain ja ainoastaan tukemaan äänihuulten kajahtelua. Tarinoita on luultavasti satojatuhansia säkeitä ja melodioitakin tuhansia. Yksittäisissä kitara- tai bassoraidoissa ei myöskään ole mitään järkeä, jos niitä kuuntelee ympäristöstään irrallaan. Harmittavaa on, että samanaikainen laulaminen ja soittaminen on äärimmäisen vaikeaa ja vaatii paljon harjoitusta. Týr on bändi, joka haluaa tehdä asiat hieman toisin. Fääriperinteet ovat melkein täydessä pimennossa saarten ulkopuolella. Muuntelen noita laulumelodioita tai teen niistä riffejä. Tekstit on nyttemmin kirjoitettu ylös, melodiat äänitetty ja julkaistu turisteille myytävillä cd:illä. Voittopuolelle voi laskea sen, että musiikki tarttuu kuulijaan, joka ei ole muusikko. He keskittyvät ainoastaan laulumelodiaan. Systeemillä on ehdottomat haittapuolensa, Joensen tunnustaa. Varautua saa myös hemmetilliseen sikermään hunajaisia laulumelodioita. Käytän sekä alkuperäistekstejä että eriasteisia käännöksiä. 48 Inferno_2008_58_3.indd 48 3.6.2008 23:03:06. Suullinen traditio ja laulaen tarinoiminen ovat vallinneet viikinkien maihinnoususta asti. Ei-muusikkokuuntelijoilta jää huomaamatta se, mitä rummut tai kitarat tekevät
Jos se sinne etelään asti kotikonnuilta lähtee, niin eiköhän se heilu lavalla koko rahan edestä. Ennen kiinnostuksen heräämistä Spikefarm Recordsilla bändi ehti levyttää kokonaista viisi demoa ja laittaa saman verran basisteja vaihtoon. Ihan varmaa se ei tietenkään vielä ole. Jaksan vielä itsekin kuunnella tätä kotona. Yleisesti ottaen levyä voisi jopa kuvailla hiukan aikaisempia tuotoksia raskaskätisemmäksi ja lihatermein mureammaksi. Kun on hilla-aikakin meneillään, niin voi olla, ettei ehdi, kertoo Kalmahin kitaristi Antti Kokko. Korina ja örinä on nyt erilaista, Kokko sanoo. antaina riehua ruma kaapuun pukeutunut mies. Edeltäjäänsä, vuoden 2006 The Black Waltzia hieman selkeäsoundisempi For the Revolution on myös tekijöidensä mieleen. Onhan se vähän kliseistä sanoa näin, mutta on tämä meidän paras levymme. TEKSTI Mia Paavonen KUVA Spinefarm www.kalmah.com Tuskan lauantaissa nähtävä metsäläisbändi Kalmah on harvinaista liveherkkua. Suoherran T uska-festivaalin lavalla saattaa lau- vallankumous volution, joka jatkaa samalla tutulla melodisella linjalla tehden visiittejä niin blackin, thrashin kuin deathinkin tonteille. Lopulta nimikin vaihtui karjalan murteesta peräisin olevaksi Kalmahiksi. 50 Inferno_2008_58_3.indd 50 3.6.2008 23:03:13. Siellä on vähän sellaista meidän alkuaikojen Ancestor-tyylistä menoa ja laulutkin on vähän muuttuneet. Kalmahilta ilmestyi huhtikuun loppupuolella järjestyksessään viides albumi For the ReINFERNO Kokko itse tunnustautuu Megadeth-faniksi, ja tarkkakorvainen voikin bongailla Megadeth-vaikutteita ainakin nimikkoraita For the Revolutionin alkuriffeistä sekä Holy Symphony of Warin soolosta. Tuttu ja turvallinen resepti Vuonna 1991 Ancestor-nimellä perustettu bändi on tullut pitkän tien miehitysvaihdosten ja vuoden 2000 esikoislevyn Swamplordin jälkeen. Olen vähän kuullut huhuja, että Suoherra näyttäytyisi meidän kanssa Tuskassa ja lietsoisi siellä soista vallankumoustaan. Vaikka Suoherra ilmestyykin yleensä vain Kalmahin jäsenille, on nyt kuulemma kyseessä erikoistapaus
Kotosuomen keikoista Tuskan lisäksi kiitosta saavat vain turkulaiset. Vetoapua loppusilauksen tekemiseen tuli ruotsalaiselta Cutting Room -studiolta. Kalmahissa Antin ohella kitaroi ja laulaa isoveli Pekka. Jos sanotaan, että täällä päin metsästys on se porukan vapaa-ajan harrastus, niin etelässä se voisi olla vaikka joku piknikki, Kokko vertailee kieli poskessa. Tietokoneohjelmoijana päivätyötään tekevä Kokko sanoo Tico Ticon olevan yksinkertainen ja helpoin ratkaisu bändille, joka muutenkin joutuu sovittelemaan jäsentensä aikatauluja yhteen. Se oli aika ällistyttävä ja mieletön hetki, täytyy myöntää. INFERNO 51 Inferno_2008_58_3.indd 51 3.6.2008 23:03:17. Kesällä bändi nähdään peräti kolmesti kesän festareilla, mutta kevät ei ole ollut aivan yhtä onnellista aikaa kotimaisille Kalmah-faneille. Kokko sanookin, että tähän asti Kalmahilla on parhaat muistot nimenomaan ulkomaankeikoista. Nyt meidän on vähän pakko keikkailla, sekin vähä mitä nyt on heitetty, koska kyllähän se levymyyntiin vaikuttaa. Ei me sellaista ole aktiivisesti haettukaan, mutta emme toki kieltäytyisi, jos sellainen meitä tarjoutuisi välittämään. Vuoden 2006 Tuska-keikan jäljiltä koko Kalmahilla on vain hyviä muistoja. Tico Tico on lähellä, esimerkiksi itse ajan sinne suuntaansa tunnin verran. Jos me tehdään ihan todella menestynyt levy, niin sitten teh- "Itse asiassa kohta pitäisikin käydä tuolla metässä katsomassa, miltä hillasato näyttää." missa ei koskaan olla niin kutsutusti toisen tontilla, nuorempi Kokko sanoo. Viime Tuskasta muistan hyvin, että se oli ehdottomasti meidän parhaita keikkoja ikinä. Levy masteroitiin Ruotsissa, ja mikäs siinä, ihan hyvinhän nuo nuppia väänsivät. Tuossa seitsemän Kanadan-keikan jälkeen huomasi, että noinkin lyhyessä ajassa kehittyy selkeästi. Koko ikämme kun ollaan soitettu yhdessä, niin sitä tuntee toisen ihan täysin. Kalmah on tunnettu myös eräänlaisena metallin Leevi and the Leavingsina, joka ei pahemmin ole keikkoja heittänyt. Kuten kaikki aikaisemmatkin Kalmahin hengentuotteet, myös For the Revolution on valmistettu tutuilla ja turvallisilla Tico Tico -studioilla. Kun saimme todella hyvän tarjouksen, niin ei sitä tarvinnut kahta kertaa miettiä, että lähdettäiskö, ja ihan menestyshän se lopulta oli. Penkkiurheilusta, metsästyksestä ja hillanpoiminnasta kiinnostuneet pitkätukat ovat myös sillä tavoin erikoisempia rokkareita, ettei käsivarsista löydy basisti Ledeä lukuun ottamatta miehekkäitä tatuointeja. Kautta koko For the Revolutionin vallitsee topakka ja tiukka äänimaailma, josta kiittäminen onkin yllättäen ruotsalaisia. Eikä oikein voi sanoa, että riideltäisiinkään paljon mistään, koska soittohom- Mutta vakavissaan siitä keikkailusta, se vähempi keikkailu johtuu siitä, ettei meillä ole ohjelmatoimistoa. Vaikka suurin osa reissusta olikin työntäyteistä, niin aivan silkkaa keikkailua reissu ei ollut. Käytiin me Niagaran putouksilla ja ajeltiin kanadalaisia metsäteitä. Onpahan nyt kuitenkin varattuna niitä tulevia koitoksia varten. Metallin Leevit Kanadassa Päivätöiden lisäksi studioaikatauluja on jouduttu rukkailemaan yhtyeen jäsenten muiden bändiviritysten vuoksi. Teemme studiossakin tasaisia kahdeksan tunnin virkamiespäiviä, joten matkoineen se tekisi sitten tasan kymmenen tuntia päivä. Kokko itse ei ole koskaan tuntenut tarvetta pönkittää rokki-imagoaan kuvatuksilla, mutta muistaa elävästi yhden kerran, jolloin todella vaikuttui näkemästään ihotaiteesta. Ranta on muuten tullut suuremmallekin yleisölle tutuksi nyt jo kuopatun Sentencedin rumpalina. Mutta eipä tässä passaa ruveta riehumaan, luulevat vielä, että aletaan tosissaan keikkailemaan, Kokko jatkaa virnuillen. Kultaiset muistot Tuskasta Harvalukuisesta keikkailusta huolimatta Kalmahin levymyynti on pysynyt voittopuolisena. Pelkästään kitaroita pystyttiin tekemään pari kolme päivää, mies kertoo. Veljesten yhteistyö on sujunut pienestä pojasta saakka saumattomasti. Parhaimmillaan For the Revolutionkin on yltänyt jo Suomen virallisen albumilistan sijalle 17. Lähiympäristöstä levylle löytyi myös kansitaiteilija, sillä kannen kuvituksesta vastannut Vesa Ranta on niin ikään pohjoisen poikia. Alkuperältään pudasjärveläisen kitaristin mukaan ei ole lainkaan ihme, että pohjoisessa varttuneiden nuorten miesten veri vetää luontoon ihan eri tavalla kuin vaikkapa pääkaupunkiseudulla kasvaneiden. Oikeastaan bändi on sen verran vakuuttunut vanhan kaavan toiminnasta, että Tico Ticon studiot on varattu jo seuraavankin levyn äänityksiä varten. Tietenkin sitä välillä miettii, että mitä meidän levymyynti voisi olla, jos sitä ihan tosissaan lähtisi kiertämään isosti, Kokko pohtii. Vähän häiritsi kun muut bändit soitti niin pirun lujaa, kun me yritettiin katsoa bäkkärillä futiksen MM-kisoja, Kokko kertoilee. Keikoilla pyritään aina riehumaan täysillä, ja eiköhän se tukka pistetä viuhumaan Tuskassakin. Basisti Timo Lehtinen soittaa muun muassa End of Youssa, ja kosketinsoittaja Marco Sneckilläkin riittää kysyntää moneen suuntaan. Kaikki keikat eivät olleet loppuunmyytyjä, mutta loppurundista, Montrealissa ja Quebecissä, soitimme täysille, 500600 henkeä vetäville paikoille. Kun toinen lähtee soittamaan jotain, niin siinä on heti mukana. Jääkiekön MMkisat olivat silloin vasta alkamassa, mutta änäripelejä ehdittiin sentään enemmän seurailla, Kokko tarinoi. Kerran Oulun Teatriassa meidän keikalle tuli sellainen kanadalainen fani, joka oli tatuoinut swamplordin pohkeeseensa. Kalmahin sanoitukset ovat aina liikkuneet varsin metsäisillä reiteillä ja luonto on ollut musiikissa vahvasti läsnä. Ihan ensimmäistä kertaa Kalmah ei ollut pappia kyydissä, sillä jo vuonna 2002 bändi esiintyi maailman suurimmilla metallifestareilla, Saksan Wacken Open Airissa. Pitkienkään keikkataukojen aikana lavakunto ei pääse Kokon mukaan ruostumaan, eikä treenikämpän sohville esiintyminen kuulemma kovin paljon tuhatpäisestä yleisöstä eroa. Välitimme heille tiedon, että haluaisimme vähän tiukempaa ja agressiivisempaa meininkiä, ja sitä sieltä sitten saimmekin, kitaristi sanoo tyytyväisenä. Meno oli ihan mieletöntä, kyllä siellä oli suomipoika ihmeissään, Kokko kertoo. Vaikka materiaalia ei olekaan vielä kuin kolmen biisinraakileen verran, päätti Kalmah laittaa puumerkkinsä varauskalenteriin ensi talveksi. Jos ei sitä tavaraa synny, niin ei sinne pakolla lähdetä vääntämään. Mutta ei sitä nyt silti ihan ruosteeseen pääse menemään. Halusimme tehdä tätä levyä ihan kaikessa rauhassa ja hieroa biisejä just sen verran kun tuntuu. Miksipä siis muuttaa vanhaa ja hyväksi havaittua reseptiä. Enempi keikkailu varmasti pönkittäisi levymyyntiäkin, ja sen tietää myös itse yhtye. Kyllä tuolla meillä päin melkeinpä joka toinen mies harrastaa metsästystä. Vaikka härmäläisfanit odottelivat kuumeisesti Kalmah-keikkoja, päättikin bändi pakata laukkunsa ja suunnata seitsemän keikan rundille Kanadaan. Studiossa meni kokonaista viisi viikkoa, mikä on meille pisin aika koskaan. dään leevit ja lopetetaan keikkailu kokonaan. Itse asiassa kohta pitäisikin käydä tuolla metässä katsomassa, miltä hillasato näyttää tässä vaiheessa
LIPPUJA VIELÄ JÄLJELLÄ! NW aukeama indd 1 Inferno_2008_58_3.indd 52 3.6.2008 23:03:19
LSINKI PUISTO, HE N KAISANIEME NA4 26.6.08 TORSTALIiput 4 IM EON I SU O S I T LE TE E S Inferno_2008_58_3.indd 53 3 6 2008 13:32:48 3.6.2008 23:03:35
Ajattelen vain, että ympärillämme on eräänlainen kulttisuosio, mikä on aika hämmentävää, ottaen huomioon, kuinka monta levyä loppujen lopuksi myimme." Jeff Walker 54 INFERNO Inferno_2008_58_3.indd 54 3.6.2008 23:03:39. "En aio väittää, että olemme maailman paras bändi
Swansong (1996) oli Carcassin hautajaisrituaali, ja vaikka suruaika ei koskaan oikeastaan päät- tynytkään, kuolema hyväksyttiin. Mainitsen hänen näyttävän melko hirveältä, ja mies kiittää ilahtuneena kohteliaisuudesta. Silloin on Carcassin vuoro toimia vetonaulana. Konsertin ajoittuminen viikonpäivälle ei estä kadulla aikaansa tappavia faneja juhlistamasta metalliylimystön saapumista kaupunkiin; näiden nuorten silmissä Opeth ja Arch Enemy ovat nimittäin lähestulkoon kuninkaallisten asemassa. Olemme nykyään paljon parempia. Mutta en usko että näin käy. Ruho halusi pysyä juuri sinä, kuolleena ja haudattuna, eläen vain surevien omaisten muistoissa. No, sitä vain tajuaa, että päätyy puhumaan pää punaisena ja antamaan säälittäviä tekosyitä sille, miksi ei haluaisi tehdä paluuta. Mikael Åkerfeldtin lämmitellessä äänihuuliaan myös salin yläkerrassa leikitään rokkitähtiä. Kävi niin, että minä ja Bill olimme ikään kuin ne ilonpilaajat. Kuningas tai ei, Ruho palaa tänä kesänä valtaistuimelleen ja tervehtii sieltä muristen alamaisiaan. Kai sinä sentään nautit jonkin verran. TEKSTI Riitta Itäkylä I KUVAT Tina Korhonen ja Earache I www.myspace.com/carcass Carcass ei saanut elinaikanaan mahdollisuutta soittaa isoilla festareilla. "Menen tämän meikin kanssa lavalle", Arch Enemyn kitaristi ilmoittaa innostuneena. Kunhan nyt vain emme tee itsestämme täysiä idiootteja ja nolaa koko tuotantoamme. Jeff Walker suhtautuu kuitenkin tyynen etäisesti koko touhuun. se vähän riippuu. Tuntuu oudolta sanoa näin, mutta tiedät kyllä mitä ajan takaa: muusikkoina me kolme olemme nyt parempia kuin 15 vuotta sitten. "Koimme olevamme täysin aliarvostettuja, ja maailma jäi meille paljon velkaa. En kävele ympäriinsä kuin minulla olisi joku kruunu päässä, "king of grindcore" tai jotain sellaista, Walker hymähtää ja istuutuu helpottuneena maskeeraajan puhdistettavaksi. Herrat Walker, Steer ja Amott poseeraavat valokuvaajalle täydet verimaskit naamoillaan, ja hauskaa tuntuu olevan. Kääntäkää toinen poskenne ja ottakaa isku vastaan. K eikkapaikan ovelle on muodostumassa kärsimätön jono. Sitten sitä vain rupesi miettimään syitä sille, ettei muka halua tehdä tätä. Hän selittää tarkemmin ajatuksenjuoksuaan: Emme me nyt niin hyviä olleet. Carcassin asema ja arvostus on monelle kiistaton tosiseikka, mutta solisti kiistää tuntevansa minkäänlaisia paineita ja väittää bändin olevan jopa "yliarvostettu". Kesti kauan aikaa tajuta tämä. Kunnes tuli aika häiritä haudan lepoa. "Seisoskelen täällä verimeikit päällä, joten kyllä, olo on vitun... On keskiviikko, ja Defenders of the Faith -kiertue on saapunut Birminghamiin. Onko tämä siis "no, vitut, hyvä on sitten" -kaltainen päätös. typerä", hän naureskelee myöhemmin, ja Bill Steer pyytää toimittajan apua meikkinsä poispyyhkimisessä. Tai no, Danielhan (Erlandsson, Arch Enemy-rumpali, joka paikkaa kiertueella Ken Owenia, toim. INFERNO 55 Inferno_2008_58_3.indd 55 3.6.2008 23:03:42. Nyt on koston aika", Jeff Walker lupaa. Yhdessä vaiheessa ajattelin, että voi helvetti sentään... Sehän on vain musiikkia. Opeth ja Arch Enemy vetävät tänä huhtikuisena iltana salin täyteen, mutta kesällä Suomessa soi toinen ääni kellossa. Tosin starailu jätetään suosiolla niille, jotka sen taitavat. Ei ole epäilystä, kuka on Carcassissa se rockstara. Olen kyynisin tyyppi, jonka koskaan tulet tapaamaan. Vain puolustaakseen ihmisille omaa päätöstään, Walker selittää. Odottavan aika on pitkä, mutta yli kymmenen vuotta koettelee kärsivällisimmänkin fanittajan hermoja vaatimuksia bändin paluulle ehti kertyä riesaksi asti, ja selitysten keksiminen vei lopulta voimat. Kumartakaamme ja niiatkaamme siis nätisti ja syvään. Yliarvostetun paluu Näin ei pitänyt käydä. No joo... Meillä on hieno perintö, kirjoitimme kovia riffejä, ja loppujen lopuksi kysehän on musiikista. Carcassin basisti-laulaja on todellakin lakonisen kuiva ihminen, joka ei turhia pröystäile. Amottin silmät ovat läpeensä mustat kalpeanvalkoisen puuterin ympäröiminä, ja suupielistä valuu punaista maalia. En voi tuosta vain sanoa "juu, en malta odottaa, siitä tulee hauskaa". En ollut niin varma biiseistä ja laulupuolesta..
Kamalaa, vihaan sitä. Ei ole mitään väliä minkä ikäinen olet, voit aina tehdä itsestäsi hölmön, kitaristi toteaa pyyhkäisten verimeikkejä naamaltaan. Minkälaista on muuten soittaa krapulassa. Kuten mainitsit aikaisemmin, musiikki on musiikkia, ja kun olet tehnyt jotain, josta ihmiset pitävät, se pysyy sellaisena. Joten, kaikki se negatiivinen, joka tulee mieleen Carcassin musiikista metelin ja imagon takia, sillä on ollut myös positiivisia vaikutuksia. Siis tyypillisiä lääkäreitä, sairaanhoitajia ja patologeja... on yksi niistä syistä, jotka tekevät tästä kaikesta hauskaa. Ikä ei siis ole täysin hidastanut menoa, mutta sen karttuminen ja mukanaan tuoma kypsyminen ovat asioita, jotka vaikuttavat nyky-Carcassiin. Vapaasti käännettynä: "Surevat omaiset eivät ilahdu ahmiessani ahneesti heidän rakasta läheistään." Aikuista naista naurattaa. Keskityn paljon mieluummin tähän hetkeen (...). Olet aivan oikeassa, mutta minulla oli tämä ajatus, että... No, tämä saattaa kuulostaa hassulta, mutta tämä kaikkihan on yhtä isoa pantomiimia. Carcass vetäytyi keväällä viikoksi Ruotsiin harjoittelemaan. Mutta ehkä tämä kertoo jotain tästä vitun länsimaisesta kulttuurista. Ehkä lapsellisempi kuin koskaan ennen. Mutta hyvä musiikki on hyvää musiikkia. Olin todella vankasti sitä mieltä, äärimmäisyyteen saakka. Mitä vanhemINFERNO 57 Inferno_2008_58_3.indd 57 3.6.2008 23:03:47. Vissi ero vuoteen 1988 verrattuna, jolloin bändin keskiikä oli kahdeksantoista viattoman teinivuoden tienoilla. Olin niin kyllästynyt koko siihen maailmaan ja tähän bändiin. Ei se vain ole mahdollista. Miltä itsestäsi tuntuu esittää näitä sanoja lavalla, kun nyt olet ehtinyt niin sanottuun kypsään ikään. Entä ruumiinnesteet, suolet ja leikkelyt miten ne istuvat tähän päivään. Sitten vedimme taas kännit... Varsinkin Carcassin alkuajat perustuvat nimenomaan nuorten miesten ärhäkkäälle rähinälle hiipiikö soittoon tänä päivänä nostalgia. Olen yhä erittäin epäkypsä, Jeff Walker hymähtää. Kuulostaa ihan kivalta oravanpyörältä. Hyvä kysymys... Tykkään muis- tella menneitä ja vanhoja tarinoita kun olemme yhdessä, mutta en ajattele vanhoja aikoja jokapäiväisessä elämässäni. Mutta nyt ymmärrän, että... Olin sitä mieltä, että tämmöistä musiikkia ei voi soittaa, kun on ohittanut kahdenkympin puolivälin. Nousin sängystä ja ajattelin, että emme kai me vielä aloita, mutta muut olivat jo odottamassa. Tarvitsin taukoa siitä kaikesta. Mutta olen tavannut ihmisiä, jotka ovat (mies naurahtaa, ja gore-murisijan musta huumori nostaa päätään) menneet naimisiin Carcassin musiikin tahdissa. Amottin kotikaupunki Halmstad on hiljainen paikka, mutta baarit ovat auki myöhään, kuten Jeff Walker muistaa mainita. Bill Steerin tapauksessa nimenomaan ikä oli melkeinpä este paluuseen death metalin pariin; mies nauraa, kun puheeksi tulee aikuistuminen. Minä olen yöihmisiä. Ajattelin, että saavuttaakseni tietyn energiatason minun olisi oltava tietyn ikäinen, mikä ei kylläkään pidä paikkaansa, koska kun sitten treenasimme yhdessä, soitto oli todella tiukkaa ja homma toimi. Pyhä epäkypsyys Vaikka biisit ovat samoja, niitä soittavat nyt keski-ikäiset, ammattitaitoaan kehittäneet muusikot. En ole nostalginen niitä aikoja kohtaan. Ehkä olen sitten yksinkertainen länsimaisen kulttuurin uhri, mutta pidän myös niistä alkuaikojen sanoituksista. Soitamme tätä materiaalia niin hyvin kuin pystymme, mutta emme voi mitenkään luoda uudestaan sitä samaa fiilistä vuodelta -91. Minä ja Bill etsimme ne paikat, jotka olivat auki kolmeen asti, vedimme kännit, heräsimme krapulassa ja soitimme kahdeksan, yhdeksän tuntia putkeen. Keksin tekosyitä olla soittamatta. Ne voi kai nähdä negatiivisessa valossa, tarjoaa Walker
Sunnuntai 6.7. LAUANtai 5.7. Nightwish Porcupine Tree (UK) At the Gates (SWE) Ministry (USA) · Life Of Agony (USA) Anti-Flag (USA) · Ensiferum · Stam1na Amorphis · Raised Fist (SWE) Sonata Arctica · I Walk the Line HIM Primal Scream (UK) The Ark (SWE) Flogging Molly (USA) Opeth (SWE) · Millencolin (SWE) CMX · Disco Ensemble · Hanoi Rocks Jonna Tervomaa · Poets Of the FalL Scandinavian Music Group · The 69 Eyes Lapko · Von Hertzen Brothers · Downstairs 22-PISTEPIRKKO · HERRA Ylppö & IHMISET RISTO · MIKKO TORVISEN VIIHDEORKESTERI Kari Peitsamon Skootteri · PLUTONIUM 74 Interpol (USA) Bullet For My Valentine (UK) Kent (SWE) Apocalyptica Oikeudet muutoksiin pidÄTETÄÄN. THE NATIONAL (USA) · JOSÉ GONZÁLEZ (SWE) ANNA JÄRVINEN (SWE) · ISMO ALANKO TEHOLLA Lauri Tähkä & Elonkerjuu · Apulanta · YUP Turisas · TERÄSBETONI · STALINGRAD COWGIRLS OLAVI UUSIVIRTA · THE MICRAGIRLS tai 62 e · Sunnuntai 55 e · Pe-La 80 e · La-Su 0 e · Lauan 85 e · 3 jantai 5 päiväÄ r vuilla sekä kaikissa Tiketin ja Lipp ut: Pe upalvelu isrockin nettisi 100 Ru lip n to i m ynnissä my i pi s t e e puja i s sä Lip . Inferno_2008_58_3.indd 58 3.6.2008 23:03:49. www.ruisrock.fi RUISSALO, TURKU 4.-6.7.2008 PERJantai 4.7
Carcassin myyntiluvut eivät koskaan nousseet kuusinumeroisiksi, ja tästä voi osittain syyttää (tai kiittää) bändin suhtautumista musiikkiin juuri sellaisenaan. kuitenkin kieli poskessa ja pitämällä homma hauskana. Musiikkina. Myös "El Cynicona" tunnettu herra kiteyttää ajatusmaailmansa nasevasti: Maailmassa on se ongelma, että on liikaa ihmisiä, jotka sanelevat muille miten pitäisi ajatella. Musiikinhan pitää olla hauskaa, ei itsensä raahaamista kuukausitolkulla väkisin kiertuebussissa vihaten joka sekuntia, mutta tehden sitä, koska on pakko. Tottahan muut bändit nykyään yrittävät viedä asioita vielä ällöttävämmälle tasolle lisäämällä sinne seksuaalisia aspekteja tai jotain, mutta Carcassin pointti oli käyttää valokuvia ja olla mahdollisimman sokeeraava... En halua vaikuttaa ylimieliseltä, mutta koko ensimmäisen levyn idea oli näyttää asioiden todellisuus. Tuskin edes kuuntelen musiikkia enää, totta puhuen. Nykyään on niin monta bändiä, sitä ei yksinkertaisesti pysy enää kärryillä. Walker asustelee kaikessa rauhassa Liverpoolissa, ja lukuun ottamatta bändeissä soittavien ystäviensä projekteja, nykyinen death metal -skene ei erityisemmin lämmitä miehen mieltä. Haluan vain, että minun annetaan tehdä rauhassa sitä mitä haluan tehdä, solisti naurahtaa. Sain hiljattain paketillisen levyjä Century Medialta, mutta minulla ei kerta kaikkiaan ollut minkäänlaista motivaatiota kuunnella niitä. Kunnes pysähtyi. Miehen kyynisyys on taas huipussaan, ja puheenaihe päättyy kuivaan toteamukseen huonosta kuulosta. "Näin käy, kun tulet tähän ikään." Etäinen suhtautuminen on ymmärrettävää, kun pohtii Carcassin seikkailuja musiikkibisneksen ympyröissä läpi viime vuosikymmenen. Puhumme siis ajasta, jolloin Bailey oli Iron Maidenissa erittäin masentavia aikoja hevimetallille. Kuinka moni death metal -bändi viittaa esimerkiksi Shakespeareen sanoituksissaan, kuten Walker tekee Heartworkin Blind Bleeding the Blindilla. 1980-luvun loppupuolella Carcass oli kuitenkin kuin kirurginveitsi vasten pastellinvärisen juppimaailman kurkkua. Kai sinä nyt sentään jotakin musiikkia kotonasi kuuntelet? Joo joo, mutta en metallia, en näitä ainaisia death metal -levyjä... Tee sitä, koska haluat. Ei se ollut pelkkää pääkalloa ja vähän verta ja kauhukuvitusta. Metallissa oli muutenkin menossa silloin suvantovaihe. Death metal -luokalta vuonna 1995 valmistuneet pojat palaavat luokkakokoukseen miehinä. Jos gore on menettänyt tehoaan tämän päivän brutaalissa maailmanmenossa, voiko samaa sanoa poliittisista kannanotoista. Ehkä krapulassa tosin ja yhä ruumiinosista lauleskellen, mutta miehinä kuitenkin. Sydäntyötä Carcassin ensimetrit grindcoren kimpussa johtivat muutamassa vuodessa monisäikeisemmille poluille, ja lyriikat etenivät leikkauspöydiltä ja ruumishuoneilta syvemmille vesille. Asenne pätee myös musiikkimaailmaan. Teemme sen nyt vähän hienostuneemmin, eikä minulla ole tämän kanssa mitään ongelmaa. Olimme tehneet ja saavuttaneet kaiken mitä saavutettavissa oli. En välitä vittujakaan yhtään mistään, kunhan pysytte poissa tieltäni. maksi tulet, sitä enemmän aivosi luulevat sinun olevan yhä 17 tai 18. Veri on yhä esillä, mutta tällä kertaa rouva Macbethin käsissä Carcass kasvoi teinien sokeerauskilpailusta vertauskuvien maailmaan, ja politiikka astui kuvioihin. Tapahtui se, mitä ei täydellisessä maailmassa koskaan tapahtuisi: musiikista tuli työtä. Ei minulla vain tunnu olevan enää aikaa sille, se on vähän outoa. Walker sanoo vihaavansa poliitikkoja ja myöntää, ettei harrasta turhaksi katsomaansa äänestämistä. Jos ihmiset vain osaisivat pitää turpansa kiinni ja antaa muiden tehdä mitä lystäävät, kunhan siihen ei liity muiden ihmisten satuttamista, olisi tämä maailma paljon mukavampi paikka. Siirtyminen Earachelta Columbialle osoittautui pettymykseksi, kun lupaukset jäivät lupauksiksi ja eteneminen hidastui hidastumistaan. Sen takia juuri lähdinkin Carcassista. Se oli death metalin vuosi Nolla, sitä mieltä minä olen. Walkerin puhuessa bändin kehityskulusta hän käyttää ilmaisua "eräänlainen uramme" ja lisää heti perään: "Jos sitä nyt INFERNO 59 Inferno_2008_58_3.indd 59 3.6.2008 23:03:51. Ei tarvitse kuin avata televisio, ja ymmärtää miksi. Hieman vakavammalla linjalla Walker myöntää, että verinen gore on menettänyt tehoaan vuonna 2008. Meille tarjottiin silloin lämppärin pestiä Maiden-kiertueelle, mutta meillä ei ollut sitä kohtaan pienintäkään innostusta. Älä sen takia, että sinulla on tuote markkinoitavana
MIKSI GORE JA GRINDCORE ovat yhä merkittäviä vuonna 2008. Yksikään ei kuulosta samalta kuin edellinen. He ovat muodostaneet niin mahtavan ja monipuolisen perinnön. Kukaan ei tule välittämään paskan vertaa niiden reunioneista. Steerille tämä on "tarpeeksi suuri saavutus". Olisitko halunnut Carcassin päätyvän samaan asemaan. Mutta ei meitä vain oltu tarkoitettu semmoiseen. Se ei todellakaan ole mitään britneyspearsia, mutta he myivät vitusti levyjä. Päätimme ryhtyä kirjeenvaihtoon bändin kanssa ja kysellä, miltä tuntuu, kun suuret vaikuttajat kapuavat takaisin keikkalavoille. Fanin näkökulmasta PERUSTAJAJÄSEN JA MURISIJA Sven de Caluwe on innoissaan. Tai ehkäpä edes kukaan alle kolmekymppinen." Jeff Walker sellaiseksi voi kutsua." Kruunu pysyy yhä visusti poissa päästä. Onko rankkuus ristiriidassa menestyksen kanssa. Levyllä on mielestäni rankkuuden ja melodian välinen tasapaino. Ja tämänkaltaiset bändit ovat avanneet ovia monelle muulle extreme-bändille. Esimerkiksi Slipknot, tottahan niitä voi kutsua nu-metalliksi tai miksi lie, mutta musiikissa on blastbeatia, tuplabassaria ja aggressiivista murinaa. Emme tajunneet, että perässämme oli tulossa kokonainen joukko uusia bändejä. Kovalle fanille, joka ei ole ennen nähnyt bändiä livenä, tulee olemaan hienoa nähdä heidät ensimmäistä kertaa keikalla. Sekä Walker että Steer hämmästelevät ääneen nuorempien bändien ajatusmaailmaa, jossa metalli on vain yksi uravaihtoehdoista lääkärin tai jalkapallovalmentajan ohella. Kaiken maailman triviumit ja bulletformyvalentinet. Mielestäni reunion on siis upea juttu. Jos olisit kysynyt minulta silloin, niin ehdottomasti. En sanoisi niinkään. Se on on hieman tiiviimpi ja dynaamisempi kuin Slaughter & Apparatus. Kun kysyn Jeff Walkerilta, mitä mieltä hän on musiikin ja bisneksen yhdistelmästä vuonna 2008, vastaus alkaa tuttuun kyynisen vähättelevään tyyliin. Kitaran virittäminen mahdollisimman alas ja brutaalin musiikin soittaminen johtavat nykyään listasijoituksiin seikka, jota Steer ei osannut ennustaa, kun Carcass lauloi joutsenlaulunsa. Bill Steer luuli jossain vaiheessa tulleensa liian vanhaksi soittamaan death metalia. Purity of Perversionia ei oikeastaan voi verrata mihinkään muihin levyihin ja niin edelleen. Gregory Lamarche "Kukaan alle parikymppinen ei pidä Carcassista. SOS raakuutensa, rankkuutensa ja konseptinsa takia. Tämä on mielestäni hyvin kunnioitettavaa ja jotakin, mitä itsekin olemme pyrkineet saamaan aikaan läpi kaikkien näiden vuosien. Gore on kuitenkin yhä mukana, ja monihan kyllä sai nämä vaikutteensa aikoinaan juuri Carcassilta ja Cannibal Corpselta. Teimme mitä teimme, ja olen onnellinen siitä. Mihin suuntaan Aborted on uudella levyllä menossa. Löydätkö yhtäläisyyksiä Carcassin ja Abortedin uran ja kehityksen välillä. Valitettavasti en koskaan päässyt näkemään heitä livenä. Pehmeneekö ihminen iän karttuessa. No, sanoisin että levyn "catch word" on nimenomaan catchy, heh heh. Inferno_2008_58_3.indd 60 3.6.2008 23:03:53. Se on vain luonnollista, kun tulee ajan myötä enemmän kosketuksiin erilaisten asioiden kanssa. Bändien on nykyään paljon helpompi puskea musiikkiaan eteenpäin kuin 90-luvulla. Kruunu ilmaantuu kuitenkin hetkeksi pään päälle, kun mies päättää puhua suunsa puhtaaksi bändeistä, jotka keskittyvät mieluummin markkinointiin ja maskaraan itse asian sijasta: ...mutta monet näistä bändeistä, eivät ne päädy 15 vuoden päästä sinne, missä Carcass nyt on. Sanoisin, että Carcass pyrki tekemään jotain uutta ja kehittymään soundiltaan jokaisella levyllään. Miksikö. Miten skene on mielestäsi kehittynyt sitten alkuaikojen. Kun touhu menee yhä nopeammaksi ja teknisemmäksi, voi se kaikkein tärkein seikka jäädä taka-alalle, nimittäin hyvien biisien kirjoittaminen. Olin liian nuori, ja lisäksi vanhempani eivät oikein hyväksyneet koko metallitouhua. Tämä on hyvin henkilökohtaista ja yksilöllistä. Ehkä minä olen vain vanha ukko, jolla on hassu tukka... Vaikea sanoa, koska ne ovat niin erilaisia. Vähemmän tekninen, mutta otimme tietoisesti sen linjan, koska halusimme tehdä todella tarttuvan ja aggressiivisen levyn, joka on voimakas livepaketti. He ovat yhä menossa mukana, ja olen varma, että tämä reunion ei tule tuottamaan kenellekään pettymystä. Viisi albumia, jotka toisistaan poiketen ja mielipiteitä yhä jakaen pysyvät kiinnostavina. Uskon kuitenkin, että ihminen tulee avarakatseisemmaksi iän myötä, mikä ei ole ihan sama asia. Eipä tuohon ole mitään lisättävää. Äärimetallista ei tule mitään popmusiikkia massoille, mutta kuulijakunta on ehdottomasti isompi kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. MIKÄ CARCASS-LEVY ON henkilökohtainen suosikkisi. Henkilökohtaisesti sanoisin kuitenkin Heartwork ja Symphonies of Sickness. Kuningas on puhunut, ja Ruho elää valtakunnassa kaikki hyvin. 60 INFERNO Belgialainen Aborted julkaisee uuden Strytchnine.213levynsä juuri Tuskan korvilla. Pääasiassa se kehittyi siinä mielessä, että muusikoista tuli teknisempiä, mikä ei välttämättä ole hyvä. Jokainen kappale on hieno, ja tuotanto toimii yhä viitteenä monelle nykypäivän artistille. Heartwork oli puolestaan jotakin täysin uutta ja inspiroitunutta. Mielestäni moni bändi on todistanut, että voit olla brutaali ja äärimmäinen, mutta silti menestyä kaupallisesti. Luulimme tosissamme, että se skene oli ollutta ja mennyttä. Tosin eivät he vieläkään sitä hyväksy, heh heh. Minulla ei ole mitään teknisyyttä vastaan, mutta tykkään kuulla biisejä, jotka jäävät päähän. Sillä on pakko olla jonkinlainen vaikutus. Ja sitten tuli Korn ja nämä muut, jotka myyvät miljoonia levyjä. Joka tapauksessa, tämänkin genren sisällä on olemassa laaja kirjo erilaisia bändejä, jotka miellyttävät montaa erilaista äärimetallin kuuntelijaa
Inferno_2008_58_3.indd 61 3.6.2008 23:04:08
Ulkopuoliselle nippu tylsiä faktoja, jotka silti todistavat, että Discardista on vakuuttunut alan toimijoiden piirissä joku ja toinenkin. TEKSTI Mikko Kuronen I KUVAT Jarmo Katila I www.discard.fi Kalahari, mustikkapiirakka, rottaenergia, Deathspell Omega, lemmikkilepakko, post-emo-fab-core-retiisin sielunharmoniat ja Discard, bändi Joensuusta. Panterastakin intoutuva Discard pintautui suomalaiseen metallimiljööseen thrash metal -renessanssin saavuttaessa äärimmäisen lakipisteensä. Niin, siitä kapinoinnista. Hateformin uutukaisella on hurjinta soolotyöskentelyä, mitä on vuosiin päässyt kuuntelemaan. Toinen demo Bury the Sun (2006) kuukauden demo Soundissa. Nykymaailmassa shokeerauskynnys on noussut huolestuttavan korkealle, mutta miksi asia pitäisi ajaa perille shokkiarvoilla. Deathchain on omalla sarallaan ehkä Suomen parasta, vaikka uusin levy ei iskenytkään edellisten tavoin, Miettinen erittelee nyt. Discard soittaa Testamentilta ja The Hauntedilta akkunsa ostanutta uusio- thrash metalia, joka on monille ongelma siksi, että tyylisuunnassa räimiviä akteja on viljalti kuin bakteereja kitalaessa. Esimerkiksi Deathspell Omega on uudempien levyjen sanoituksissaan onnistunut harvinaisen hyvällä tyylitajulla tuomaan pointtinsa esille, vaikken musiikillisesti tuotoksista pahemmin piittaakaan. Yhteydenotto Shadow World Recordsilta tosimielellä lokakuussa 2006. Hyviä bändejäkin Suomesta löytyy, jos jaksaa ruveta etsimään. On mahdollista nähdä niinkin, että heavy metal musiikinlajina on työläistaustaisesta alkupisteestään ollut eskapistinen musiikkikerrostuma, jota on hallinnut kapinan retoriikka ja symboliikka, ei asia itse. Ensimmäinen pitkäsoitto Carrion lokakuussa 2007. Ongelmaksi on muodostumassa useiden nuorten muusikoiden täydellisen itsekritiikin puutteen ja "hevi on paskimmillaankin parasta" -aivovammailun lisäksi media, joka julkaisee paskalööppejä tyyliin "Katri Helena hevitäti". RATPOWER!" mylvii basisti Mikko Kytösaho. Olkaa hyvät. I kapina Rottien tseriittoisten rokkareiden nuhisevat statementit kollegoistaan ovat musiikkitoimittajan potenssilääke. Pahvit ohjelmatoimisto King Foon sekä Carrionin Keski-Euroopassa julkaisevan Universalin alamerkin Hellfestin kanssa keväällä 2008. Kiinnitys Ilosaarirockin Metelliklubille keväällä 2006. Hebosagilin Cosmicep (2007) on omassa hämärässä trippailussaan melkein nerokasta ja toivon bändille parasta mahdollista jatkoa. Suomessa on opittu odottamaan, että koville puheille löytyy katetta omasta työkalupakista. fin haastattelussa, että Suomen metalliskene on pääosin täyttä paskaa, joka halventaa metallin alkuperäistä, normeja vastaan kapinoivaa periaatetta, hän luultavasti arvasi, että lausuntoon palataan vielä. On oikeutettua kysyä, mikä tekee yhtyeestä paremman kuin lokeron sadoista muista turboranteista. 62 Inferno_2008_58_3.indd 62 3.6.2008 23:04:09. Katsotaanpa. Perusteet olemassaololle Discard lyhyesti: perustettu 2004. Kun nuoren ja tavallisesti nöyrän Discardin vokalisti Heikki Miettinen taannoin totesi verkkolehti Noise. Kivisiä sanoja. Miehistönvaihdosten jälkeinen nykymuodostelman kasaantuminen on vakuuttanut yhtyeen itsensäkin: "Discard ei olisi juuri tätä mitä nyt ollaan ilman juuri meitä yksilöinä, ja rottina. Minusta ei välttämättä siihen ole, mutta joku verbaalisesti lahjakkaampi ja ajatuksenjuoksultaan jäsennellympi yksilö voisi hyvinkin pystyä johonkin. Jos unohdetaan PMRC-caset, kirkonpoltot, muutamat hätäsurmat ja marginaalinen äärioikeistolaisuus, miten kapinoida metallilla normeja vastaan maailmassa, jossa paha ei ole shokeeraava fetissi, vaan jokapäiväisesti vetävää uutistavaraa, blastbeat musiikkiopistojen luentoaiheistoa ja äärimetalli kutsuttu listavieras. Koko homma uhkaa suistua naurettavuuksiin, kun huonokin metalli saa osakseen INFERNO enemmän huomiota kuin suuri osa sellaisesta musiikista, joka sitä ennemmin ansaitsisi. Miksei yksinkertaisesti pysty kirjoittamaan musiikkia, jossa on oikeasti ajatusta ja hyvin esitettyjä mielipiteitä kliseiden sekä mukamas-kryptisen diipadaapan sijaan
Joten kyllä tämän musiikin takana voi seistä, basisti Kytösaho sementoi. Kytösaho muistuttaa, että Shadow Worldille vierailu on "vain suurta mainosta" jostainhan yksin lafkaansa pyörittävän Laaksonkin on revittävä tulonsa. feat. Jack Tygerin Studio Perkeleessä pyörittelemä miksausjälki miellyttää bändiä, mutta avuksi olisi ollut, jos miksaajan ei olisi pitänyt ennen masterointipäivää raataa aamuyöhön valmiin tuloksen eteen. Groovehan on aikoinaan soulista ja funkista lähtenyt juttu, jossa soitetaan vähän kompin "ympärillä" painottaen tiettyjä juttuja. Kun hyvä riffi louhii päässä, alkaa vaivihkaa asetella muita elementtejä sen ympärille ja HOPLAA! Biisin yksi osio on syntynyt. Tuottajan toimet levynteossa ovat ihan jees, mutta musiikista itsestään meillä on sen verran vahvat visiot, ettei tuottajalle olisi ehkä tarvetta. Miettinen ei halua vetää Joutsen-laulusta viivoja rapin feat. Groove on jotain, mikä tunnetaan. Kiekko käynnistyy painavalla rivillä ("Commence revolution through regicide"), joka heijastelee levyltä löytämiäni vallankäytön ja sen kumoamisen juonteita, tarpeellisella arvojen kääntämisellä maustettuna, mutta Heikki toteaa vilpittä, että punainen lanka menee välillä semmoiseen solmuun, ettei hän itse osaa ruveta sitä purkamaan. helvettiin ja laulusoundit ovat luomummat, laulaja toteaa nyt yksiselitteisesti. Myös levyn rumpuraidoissa kuuluva hentoinen nakutus ja hipelöinti menee paikoin tuskastuttavaksi, vaikka humppakomppi Slayerin hengessä tepsiikin. Näillä sanoilla Heikki Miettinen luonnehti vuonna 2006 bändinINFERNO 63 Inferno_2008_58_3.indd 63 3.6.2008 23:04:13. Sama pätee vokalisti-sanoittaja Miettisen mukaan Carrionin sanoituksellisiin teemoihin. Kakkoslevylle tehdyt sanat sen sijaan noudattavat "apocalyptic blues" -tematiikkaa. Ennen kaikkea tätä on mukava mutta haastava soittaa. Discard-musiikki on riffivetoista, selvä se, mutta riffi ei ole bändille riff-o-rama-tyyliin kaikki mitä on, vaan tukijalka, jonka päälle rakentaa muita nyansseja. Meillä se on lähinnä sitä, miten rytmiosasto on järjestelty. "Miksei ti yksinkertaises maan pysty kirjoitta n ao musiikkia, joss ta oikeasti ajatus yjä ja hyvin esitett mielipiteitä kliseiden sekä isen mukamas-krypt " aan. Myös The True Northern Mindsetin bridgeriffi on kivalla tavalla erilainen, kun sitä on ihan ryhtynyt kuuntelemaan. Sitä voi yrittää saada keinotekoisesti aikaiseksi sävellystyössä, mutta se kuuluu vasta soitossa, jos sitä siellä on. Vaikka ei funkkia kuuntelisikaan, niin on vaikea olla väittämättä, etteikö se saisi aikaan tätä vaikka "nytkeeksi" kutsuttua liikettä, Kytösaho huomaa. Huuliharput on kuulemma jo ostettu. Ennen huuliharppuja Carrion on toki muutakin kuin riffiä ja ruuvia. Sen lisäksi itselleni läheinen stoner/sludgejumitus kuuluu joissakin groovemmissa jutuissa, vokalisti Miettinen kavaltaa. Sitä sitten koittaa saada talteen jollain keinoin ja ryhtyy kuulostelemaan, josko sieltä päästä kuuluisi lisää ääniä niin saisi kertsin tai bridgen aikaiseksi. Siten pyritään eliminoimaan sellaista jäykkyyttä musiikista, Miettinen pohjustaa. Tämä tuo taas mieleen, kuinka sen ja tämän metallibändin tapa käyttää ja hehkuttaa vierailijoita nimibändeistä tulee likelle hip hopin yltäkylläistä featuringmeininkiä. Jostain musiikista se tulee vain jatkuvasti läpi. Se vaan tulee niin hienolla tavalla takaapäin yllättäen. featiin, vaan toteaa laulujen delegoituneen Amorphis-viikselle jotta lopputuloksesta saatiin paras mahdollinen. Se on mystinen voima, joka laittaa jalkaan tai niskaan hienovaraista liikettä, jota ei heti huomaakaan. Se punainen lanka tulee päässä takovasta ajatuksesta: "Tee riffiheviä, jossa on jänniä koukkuja ja hyvä gruuvi", Kytösaho linjaa. Syy erheeseen on siellä missä se nykyisin aina on: kiireessä. Jämäkästi Toni (Ronkainen) nuo rumpuraidat purkkiin veti, ongelmana on taas vähän tukkoinen soundipolitiikka, Miettinen manaa. Eniten ehkä kuitenkin vaikuttavat tunnelma ja biisin syntyessä kuunneltu musiikki. Omaksi suosikiksi on muodostunut bridgen jälkeinen humppakompin säestämä riffi Draconian Measuresilta. Liekö tuossa kuittia omaa laulusuoritusta kohtaan, Bury the Sunin kiimaisella murhalla täytetyt Miettis-mouruamiset kun ovat esikoispitkäsoitolla latistuneet etäiseksi efektimössöksi. Välillä kuulostaa kuin huutaisi kännykkään. Mainittujen bändien tekemiset vaikuttavat varmasti siihen, miten me haluamme tehdä musiikkia. Itsehän nauhoittaisin ja miksaisin bassosoundin mieluusti jopa itse. Discardiin luonnetta tuo siis hankalasti määriteltävä piirre, jota kutsutaan "grooveksi". Esimerkiksi Tomi Joutsenen viidesti kuultua vieraslaulua, josta ainakin levy-yhtiö on pitänyt mekkalaa. Varsinkin metallissa, jossa dynamiikka on verrattain heikkoa, on vähän vaikea puhua groovesta samalla tavalla kuin mustassa musiikissa. Paskasta ei saa mustikkapiirakkaa, mutta mustikkapiirakasta saa paskaa, heittää basisti Kytösaho ja kyseenalaistaa tuottajan roolin äänitysurakassa. Käsitellään siis seuraavaksi asiat riffi ja groove. Kaikki edellä mainitut paistavat tavalla tai toisella musiikista läpi. Jotain aika luonnotonta säröplugaria niihin on käytetty. Taitava art-director sen sijaan on paikallaan, koska visuaalisesta puolesta meillä ei ole ainakaan vielä valmista kuvaa. diipadaapan sij "Paremmuuden" saa päättää minun puolestani yleisö. Eli väittäisin, että "panemme hanttiin" ensi levyä varten enemmän. Seuraavana päivänä kuunnellaan ja todetaan, että onpa paska biisikyhäelmä, eihän tätä voi soittaa edes lemmikkilepakolle! Sitten palataan sorvin ääreen, Kytösaho rytmittää samalla, kun Miettinen analysoi Carrionin favoriittiriffejään. Onko groove vain halua soittaa livenä ja tarkkaamossa hitusen renttuisesti vai voiko sitä määrittää myös sävellyksellisesti. Omaan korvaani tämä kuulostaa vain riittävän hyvältä fuusiolta diggaamistani tyyleistä. Ensi levyllä moiset heitetään Tämä on Kalahari Hirveitä perfektionisteja
Turhaa kuormitusta maailmalle jos pystyy elämänsä aikana välttämään ja hymysuin kuolemaan, niin eiköhän se ole siinä, Kytösaho surffaa sanan lainelaudalla. Vaikka kitaristi Ohto Jaatisen tuubamuusikkouden teräsmiessarjassa mittelevästä motoriikasta sopisi kirjoittaa kirjakin, eikö nestevetoisuuden mainostaminen ole vähän eilisen päivän juttuja. Onko Tuska renksuhousujen ja muoviseosasujen jättömaata vai hevimetallisen hengen kulminoituma. Niin, useat mediat ovat tarttuneet Discardin bion alkoholipoliittiseen alttiuteen. Noin puolet yleisöstä pystyy tunnistamaan lintubongausoppaan harakka- ja puolet pingviiniosastolta. Ohjenuorana on pidettävä, että yleisöllä on hauskaa bändin kanssa eikä bändin kustannuksella, Miettinen huomauttaa. Tämä etanolin hehkutus taitaa olla meidän kohdallamme se pakollinen heviklisee. Lopuksi sopii lausua sananen hevin suomalaisesta näyteikkunasta numero yksi. Tilanne ei ole kääntynyt päälleen kahdessa vuodessa. Tähän ei laulajan mukaan mitenkään liity se, että sanakirjan kohtaan "laiskuus" on präntätty Discardin kuva. s i s u s tu s ta l o s h e rw o o d .fi Inferno_2008_58_3.indd 64 3.6.2008 23:04:16. Loputtomasta lavaperfektionismista on päästy keikkakokemuksen myötä eroon, mutta kyllä se puolen tahdin väärin soitettu komppi vielä harmittaa keikan jälkeen. Mut herranjumala, Morbid Angel ainoan oikean laulajan kanssa. kerros), Martinkyläntie 47, 01720 Vantaa, Puh. Tämä on Kalahari. 09-253 663 00 Verkkokauppa: www. Kun utelen, mitä yhtye toisaalta uskoo, toisaalta toivoo saavansa ulkomailta, Kytösahon palautus on kirkas: Saksasta saa ainakin halpaa kaljaa. Muutama eksoottinen piipittäjä sinne yleensä eksyy. Pahimmat kompromissit syntyivät levyä tehdessä. Ehkä tämä juontuu halusta olla ammattimainen muusikko, mutta kun sitä ei ole niin minkäs teet. Hedonististahan tämä on, mutta ihminen on pohjimmiltaan mukavuudenhaluinen eläin, niin kuin esimerkiksi kissa. Kohtuus kolkuttaa aina takaraivossa keikkailtana. Enemmän siitä on tohkeissaan kuin omasta keikasta. Myymälä Vantaan Varistossa Kauppakeskus Viisari (2. Sitä kun tarpeeksi kauan hehkuttaa, niin vaikka se menettää teränsä, on se silti läsnä olennaise- na osana tätä kulttuuria luoden neorealistisen mielikuvan post-emo-fab-corea kuuntelevan retiisin sielunharmonioista, jotka risteävät intergalaktisen agraariteollisuuden kanssa aina tästä hetkestä kohti ääretöntä ikuisuutta ja sen takana häämöttävää kristallinkirkasta perfektionismia. "Etanolin hehkutus taitaa olla meidän kohdallamme se pakollinen heviklisee." sä jäseniä. Itselle vaikeat biisit piti purkittaa mahdollisimman hyvin ja nopeasti, joten luoviin ratkaisuihin ei juuri jäänyt aikaa, Kytösaho jatkaa perfektionismista. Tätä kirjoittaessa Discard on tehnyt ensimmäisen ulkomaankeikkansa, syönyt dönerkebabia ja käynyt pornokaupassa Berliinissä. Totuushan on, että humalassa lavalle on huomattavasti matalampi kynnys mennä huutelemaan, mutta jossain vaiheessa saattaa heikommille soittajille tapahtua se kuuluisa pimahdus, jonka jälkeen yleisöä lähinnä säälittää lavalla tapahtuva perseily. Tuskan yleisöhän on vaikka kuinka monipuolista, Heikki Miettinen näkee
www.soitinlaine.fi Inferno_2008_58_3.indd 65 U ! pu ET ip u UD HU T U Soitin Laine Oy Maariankatu 10 20100 Turku 02-2761 600 3.6.2008 23:04:35
Myös Mustainen maine vihaisena pomottajana on ehkä hieman liioiteltu, sillä hän on ollut tosi nasta tyyppi. Davylta irtoaa runaasti asiaa albumin sanomasta, mutta rätisevä ja vaimea puhelinyhteys vaikeuttaa 66 Inferno_2008_58_3.indd 66 3.6.2008 23:07:41. Ai, siellä on myös Morbid Angel. Ehkä kaikkein tiukimmin asian ytimeen päästään, jos meitä kuvailee vain "armottomiin keikkoihin panostavaksi death metal -bändiksi". Siistiä, en ole nähnytkään niitä aiemmin keikalla. Soitamme ensi kesänä niin monessa paikassa, etten oikein pysy perässä, mikä on missäkin ja kuka soittaa missä. Entä miten yhtye sitten erottuu edukseen muista samaan kategoriaan sujahtavista yhtyeistä. Samaisella kiertueella on mukana USA:ssa nimeä takova Children of Bodom. Emme keskity niin paljoa tekniseen puoleen, vaan annamme palaa rennommalla otteella, vähän grind-tyyliin roiskien. Siisteintä on varmaan ollut Kanadassa, missä soitimme useammassakin isossa jäähallissa. Ranskalaisbändin parin vuoden takainen raivoisa keikka Tuskassa lienee yhäkin monen paikalla olleen muistissa. Olemme kotonamme ennemmin lavalla kuin studiossa, vaikka panostamme myös levyihin sen verran, että jo ensimmäisestä kehkeytyi konseptialbumi. Kysymys saa Davyn hölmistymään. Uskooko Davy, että Gojiraa aavistuksen musiikillisesti muistuttava Job for a Cowboy voisi yltää yhtä kovaan suoritukseen. Kesäkuun alussa Job for a Cowboy esiintyi valtavalla Download-festivaalilla, ja tästä eteenpäin bändi rundaa ristiin rastiin vanhan mantereen festareita ja klubeja. Hyvin kannustava kaikkia bändejä kohtaan, Davy kertoo. Meistä on tullut bändin kanssa hyviä ystäviä. Nöyrät jenkit Orkesterin arki tulee pysymään kiivastahtisena pitkän aikaa. Pahan pistit! Sanotaanko niin, että jos kykenemme yhtä kovaan keikkaan, voimme alkaa jo paukutella vähän henkseleitä. Olemme kaikki bändin kovia faneja. Niinpä yhtye nähdään myös Kaisaniemessä. Ei voi sanoa muuta kuin että onhan se mahtava bändi. Se oli itse asiassa yksi esikuvamme, kun äänitimme Genesistä. Ilmeisesti muuallakin päin maailmaa muusikot osaavat tehdä "apulannat". VILLIN LÄNNEN SHOW R apakon takana kohua herättänyt tekninen kuolometalliryhmä Job for a Cowboy on valmis nopeuttamaan viidakkorummun rytmiä myös vanhalla mantereella. Asennepuoli on meille kaikkein tärkeintä, Davy kuvailee yhtyeen lavaolemusta. Loppujen lopuksi reissu on ollut alusta asti varsin hauska. Ehkä grooven osalta, biiseissämme on enemmän tietynlaista rentoutta. Uskontojen pahuus Bändi ensilevytys on siis teemalevy. En kyllä suoraan sanottuna osaa odottaa ennalta oikein mitään. Job for a Cowboyn musiikki muuttunut debyytillä alkuaikojen deathcoresta enemmän perinteisen kuolometallin suuntaan, joskin melko kimurantin sellaisen. Yhtye on taannoin jakanut lavan myös Gojiran kanssa. Tämän mittakaavan rundilla tavoittaa melkoisen määrän potentiaalista fanikuntaa, joten mukaan pääsyä pidetään bändille kuin bändille aikamoisena onnenpotkuna. Onko Job for a Cowboy ehtinyt tutustua Alexi Laihon rymyryhmään? INFERNO Kyllähän me niiden kanssa hengailemme joka päivä, enemmän tai vähemmän päissämme, Davy naurahtaa. Kysymys saa miehen ehkä yllättävänkin nöyräksi. Surkean puhelinyhteyden avulla kiertueelta tavoitettu Cowboy-vokalisti Jonny Davy ottaa asian kuitenkin aika lunkisti. Enpä nyt osaa äkkiseltään sanoa. TEKSTI Saku Schildt I KUVA Metal Blade I www.jfacmetal.com Job for a Cowboyn vokalisti Jonny Davy ei usko, että bändi olisi voinut keksiä itselleen enää hölmömpää nimeä. Lavalla pyrimme aina suoltamaan kaiken raivon sisältämme. Orkesterin suuntaan on heitelty muunkinlaisia lokerointeja, mutta Davy itse näkee yhtyeen perimmäisen olemuksen simppelinä. Vielä hetki sitten orkesteri kiersi kuitenkin kotimannertaan Megadethin johtamalla Gigantourilla. Olisikohan Bodomin jätkät puhuneet siitä jotain... Ihan hyvinhän tämä on mennyt, ehkä yllättävänkin hyvin. Tuska Open Airista mies tietää hyvin vähän etukäteen, kuten suomalaisesta festarikulttuurista yleensäkin. Ennen kiertuetta emme tienneet yhtään mitä odottaa, musiikkimme kun ei muistuta esimerkiksi Megadethia lainkaan. Se on jokaisen keikkamme tavoite. Yhtye julkaisi hiljattain Genesis-nimeä tottelevan ensimmäisen albuminsa, jonka myötä bändi suuntaa koti-Arizonasta Euroopan-kiertueelle
Davy itse on hyvin tyytyväinen albumin vastaanottoon. "Voimme kai vain yrittää tehdä työtä sen eteen, että jengi näkisi bändin todelliset kasvot hölmön nimen takaa." suunnattomasti aiheen setvimistä. Minua ärsyttää todella paljon niiden suuri vaikutusvalta maailmanmenoon. Se käsittelee lähinnä uskontoja, tai oikeastaan irvailee niiden kustannuksella, kertoo vaimea ääni toiselta puolelta maailmaa. Mitä, siis tämä suomalainen bändi. Genesis on kerännyt raskaan musiikin mediasta sekä suopeaa että nihkeää kritiikkiä, mutta ainakin monet tahot ovat alkaneet pitää sen myötä yhtyeen liikkeitä visusti silmällä. Viimeiseksi surinan seasta on erottavinaan sanakaksikon "Rotten Sound". Järjestäytyneet uskonnot ovat olleet Davyn tulilinjalla jo bändin demoajoista asti. Etelävaltioiden meininkiä ei bändin musiikista juuri kuule, eivätkä lyriikatkaan käsittele juuri kantri-aihepiirejä. Jotkut uskovaiset ovat rinnastaneet koko asian Raamatun Ilmestyskirjan teksteihin. Kohinan seasta erottaa sekalaisia lauseita, joista saa muodostettua kokonaiskuvan vain puoliksi arvailemalla. Oma suosikkibiisini levyltä on sen viitosbiisi Embedded. Voimme kai vain yrittää tehdä työtä sen eteen, että jengi näkisi bändin todelliset kasvot hölmön nimen takaa. Aina kun joku kysyy, että missä bändissä soitat, tulee vain mutistua bändin nimi mahdollisimman nopeasti puoliääneen. Aloitellessamme keksimme läjäpäin kaikenlaisia perusgeneerisiä nimiä, mutta ne kaikki tuntuivat laimeilta ja korneilta. Mikä ihmeen "duuni lehmipojalle". Onhan se vähän noloa. Huomasin uskonnot hevonpaskaksi jo aika nuorena. Yhtye on osannut otsikoida itsensä sikäli hyvin, että sen nimi herättää väkisinkin kysymyksiä. Hyvä Suomi, hyvä Vaasa! Inferno_2008_58_3.indd 67 3.6.2008 23:07:49. Uskonnot ovat syypäitä älyttömän moneen pahaan asiaan, vaikka ne kaikki julistautuvat hyvyyden puolestapuhujiksi. Sovitaan nyt siis, että Rotiskon vaikutusvalta ulottuu aina valtamerenkin taakse. Siinä jotenkin koko bändi toimii todella hienosti yhteen. Morbid Angelin nimi mainitaan jälleen, ja perään Davy luettelee vielä useita muitakin epäselvästi lausuttuja yhtyeitä. Kun laulajalta lopuksi kysyy, mitkä yhtyeet ovat olleet Job for a Cowboyn esikuvia debyyttilevyä tehdessä, käy puhelinlinjan kohina jo sietämättömäksi. Tämänhän jokainen yhtye haluaa kuulla, että edellisen julkaisun ajoista on tapahtunut kehitystä. Vokalisti ei juuri ateismiaan peittele ja saarnaa väsymättömästi fundamentalismia vastaan. Niinkö sanoit. "Job for a Cowboy" olikin alun perin eräänlainen absurdi vitsi, johon kuitenkin juutuimme. Yksi levyn pääaihe on tämä Yhdysvalloissa kiistelyä herättänyt VeriChip-teknologia. Arvostelut ovat olleet mieluisaa luettavaa juuri siksi, että monet ovat kirjoittaneet, kuinka olemme tulleet aiempaa progressiivisemmaksi ja kaikin puolin taitavammaksi bändiksi. Noh, olen kyllä täysin tietoinen, että olemme onnistuneet keksimään surkeimman bändinnimen ikinä, Davy itse nauraa. Siis ne riisinjyvän kokoiset mikrosirut, joita voi asentaa ihmiseen ja joihin voi tallentaa kaikenlaista tietoa sen kantajasta. Olen pitänyt kappaleesta erityisen paljon aina treenivaiheesta lähtien. Davyn vastaus ei kuitenkaan tarjoa vahvistusta, sillä tavallista voimakkaampi särähdys katkaisee hänen puheensa, josta saa selvää vain lauseen loppuosan "olemme bändin kovia faneja"
Hengauspaikkoja oli yhteensä kolme tai neljä, joten ääripuolen porukoiden eri tasot kokoontuivat yhdessä juomaan lämmintä viiniä ja olutta. Pellen mielestä näytin ihan krokotiili-Genan elukkakaverilta, joten siitä lempinimi, Petrov röhönauraa. Nuoret miehet nihilistit Vuoden 1987 keskivaiheilla Brainwarp sekä Nicken, Uffen ja L-G:n thrash-bändi sulautuivat yhdeksi. Studiolle saattoi mennä koska lystäsi. Yhtyeen maine tulisi kertautumaan myöhemmin, mutta uransa alussa se oli Tiamatin esiasteen Treblinkan kanssa yksi harvoista Bathoryn varjossa. Kaikki alkaa kesäleiriltä. Dö-dö-dö-döö... Morbid Angelin demot löysivät tiensä takaisin dekkeihin, omissa äänityksissä kuololle kunniaa lauloi ikimuistoisen itseviitteinen Masters of Death. Mutta L-G:kin oli saanut ensimmäisen Sex Pistols -annoksensa yhdeksänvuotiaan virkeässä iässä. Näin ainakin sanottiin. Dö-dö-dö-döö, täytyy miettiä, miten Morbid-kuvio menikään. Sivistyksen äänenä Lars-Göran Petrov, osamakedonialainen vokalisti, Kim Wilde -fani ja huruukko, jolla on mietteissään tapana hiiskua dö-dö-dö-döö. H Vainajien vaellus ei, nyt mennään todella kauas menneeseen! yllätetty Lars-Göran Petrov hohottaa. Nyt on aika puhua lisää vanhoista ja panna päät tässä tapauksessa alku ja loppu törmäyskurssille. Nicke värkkäisi nipun ruotsalaisen kuolon tähdekkäimpiä veisuja. Sovimme hyvin yhteen. Olo oli kuin 16-vuotiaalla. L-G alkoi hakata rumpuja tukholmalaisessa black metal -bändissä Morbidissa. Treenauksen päätteeksi bändi kuitenkin päätti, ettei Boström ole oikea kurkku kärkeen. Kaupungin kulttuuripyrintöjä tukeva hanke tarjoaa nuorille soittimet ja studioaikaa. Yhtyeessä kitaroi myös sittemmin black metalin kummeksujaksi ryhtynyt Uffe. Jos Entombed on sinulle yhtä kuin Chief Rebel Angel tai Unreal Estate, jatka lukemista. Hän nimesi minut Drutten och Gena -lastenohjelman mukaan Drutteniksi. Kasasimme biisin ja äänitimme sen saman tien, laulumies Petrov muistelee. Ainakin Cryptic Slaughterin Money Talksia veivattiin. Menimme sinne nauhoittamaan ensimmäisen Nihilist-demon. Muodostui Nihilist, Entombedin tuikitärkeä sikiövaihe. Olimme alkuaikoina innostuneita Suicidal Tendenciesista ja crossoverista. Nicke, L-G ja Uffe päättävät rykäistä nauhalle ytimekkäästi Eviliksi nimetyn raidan. Ennen death metal -mullistusta viiston nuorison valtasanoja olivat thrash, punk ja hardcore. Uffen asuinalueella oli iso vihreä talo, jossa oli vain yksi huone. Olisikohan bändin nimi ollut tuolloin Infuriation. Tapasin Pellen (Per Ohlin/Dead, tuleva Mayhem-vokalisti) ennen Nihilistiä, joten Morbid tuli joka tapauksessa ennen Nihilistiä, mutta varmaankin thrashbändin jälkeen. Kesällä 1986 kuolometallin kannalta kullanhohteiselta leiriltä löysivät toisensa Alex Hellid, Nicke Andersson ja edesmennyt Leif Cuzner. Bändi pitää majapaikkanaan nuorisotaloa Sätran lounaisessa kaupunginosassa noin kymmenen kilometriä Tukholman keskustasta. Semmoista punkahtavaa grindiä. Se voi poikia myös panoksen, josta räjähtää kokonainen musiikillinen alakulttuuri. Uffe ja minä soitimme yhdessä alusta asti, koska olimme ystäviä jo pitkän matkaa ennen Morbidia ja Nihilistiä. Kolme tukholmalaiskaverusta perusti Kistassa tutustuttuaan viritelmiä kuten Venomille pokkaava Sons of Satan ja HC-henkinen Brainwarp. Sieltä löytyi rummut ja jopa kitaroita, joten mistään surkeasta paikasta ei ollut kyse. Ykköslaulajaksi Premature Autopsy -demon (1988) kansissa mainittiin Morbidissakin L-G:n mukaan hetken bassotellut Matthias "Buffla" Boström. Nicken kynäilemä biisi on kuulemma yhä jossain kasetilla, mutta 15 vuoteen sitä ei ole kuunneltu. Oli tavallista, että nuoret mölysivät nipussa bändejä. Edellisellä levyllään Serpent Saints (2007) Entombed työnsi päänsä taas kalmametallin multiin. Treenasimme siellä kaikensorttisia hardcore-biisejä, lähinnä kovereita. Itsepähän kerjäsivät. Petrov ja Cederlund hakevat basistia, mutta saavat kitaristin. 68 INFERNO Yhdessä kolmikko kasaa thrash metal -orkesterin, jonka nimi vaihtuu "suunnilleen joka torstai". Punkkareita, skinejä ja vanhempia hardrockareita oli joka puolella. Dead oli omalaatuinen ja kiintoisa persoona. Studio oli nuorisotalolla pienen kahvilan vieressä. Alex olisi paikalla vielä kahdenkymmenen vuoden päästäkin, kun Entombed-pöly olisi noussut ja laskenut monta kertaa. Aika ennen otsikkoa Samaan aikaan toisaalla: luokkatoverukset L-G Petrov ja Ulf "Uffe" Cederlund jättävät Heavy Sound -musiikkiliikkeeseen bändiilmoituksen, jonka Nicke lukee ansiokkaasti väärin. Koululaisina oli hyvä saada tehdä ilmaiseksi sitä mitä haluaa, musiikkia. Uffe ja L-G sidottiin aluksi sessiojäseniksi, koska joku oli saanut idean, että Nihilististä tulee trio. Kaikki tunsivat toisensa. Me thrash metal -hemmot sulauduimme joukkoon. Rahaa säästyi kaljaan, kirjekuoriin ja postimerkkeihin. Hippusella onnea tavallisen tapahtumatylsä kesäleiritys ei ole vain vanhempien tapa järjestää priima-aikaa itselleen. Nicken punkfanitus oli, kuten tavallista, hyökyvintä. Kukaan ei ottanut nokkiinsa siitä, että menin Morbidiin, koska soittaminen oli yksinkertaisesti siistiä. Onneksi löysivät. Sama pätee yhä niihin, joita ei menetetty toimistotyölle tai viikatemiehelle. TEKSTI Mikko Kuronen I KUVAT Earache I www.entombed.org Tämä on häpeilemättömän retro läpileikkaus erään yhtyeen kulta-ajoista. "Leffe" keksisi, kuinka Bossin Heavy Metal -pedaalin säröt täysille kääntämällä synnytetään ensimmäisen aallon ruotsideathin voittava soundi. Kunkin merkitys kehittämälleen asialle kasvaisi aikain kyydissä kiistattomaksi. Entombedissakin jatkuneet arpajaiset laulajan suhteen olivat alkaneet. Inferno_2008_58_3.indd 68 3.6.2008 23:07:52
Niin pitäisi olla vieläkin." 69 Inferno_2008_58_3.indd 69 3.6.2008 23:07:53. Jos joku kaveri tunsi bii , hän hoiti homm sin, an. "Ennen ei ollut niin elämän ja kuoleman kysy kuka soitti mit mys äkin
Deluxe Edition) Fabulous Disaster (Ltd. Deluxe Edition) www.centurymedia.com Inferno_2008_58_3.indd 70 3.6.2008 23:07:56. Deluxe Edition) JULKAISUSSA 23.7. ARCHITECTS Ruin KRISIUN Southern Storm FEAR MY THOUGHTS Isolation GOD FORBID Beneath The Scars Of Glory And Progression (2DVD) JULKAISUSSA 30.7. FORBIDDEN Forbidden Evil (Ltd. Deluxe Edition) Leave Scars (Ltd. Deluxe Edition) ABORTED Strychnine.213 Beyond The Gates (Ltd. Deluxe Edition) DARK ANGEL Darkness Descends (Ltd. Deluxe Edition) Time Does Not Heal (Ltd. www.poisonblack.com · www.mysppace.com/officialpoisonblack KESÄN POLTTAVIMMAT METALLIT! JULKAISUSSA 25.6. EXODUS Bonded By Blood Album "A Dead Heavy Day" Julkaistaan 27.8.2008 Single "Bear The Cross" Julkaistaan 13.8.2008 Fiction - Expanded Edition Death metallin pioneeri Dark Tranquillity julkaisee vuonna 2007 päivänvalon nähneen Fiction albumin, jonka mukaan on kääritty bonus dvd sisältäen kaksi videoklippiä, kuvaa bändikämpältä sekä taustakuvia, näytönsäästäjiä ja paljon muuta fanikamaa. www.darktranquillity.com www.myspace.com/dtofficial (Ltd. Deluxe Edition) POSSESSED Seven Churches (Ltd. Deluxe Edition) Pleasures Of The Flesh (Ltd. Deluxe Edition) Twisted Into Form (Ltd
Valta-asema ei vaadi fyysistä kokoa, Petrov puntaroi. Jatkoimme sieltä Carcassin ja Asphyxin kera muistaakseni Saksaan ja Belgiaan. Junalla rundaaminen oli itse asiassa aika lokoisaa. Mies nousi lavalle kesken esityksen, avasi äänijänteensä ja kaikki kolisi urilleen. Basistin osaksi jäi lähteä omille teilleen Unleashedin kanssa. "En tajua, mitä järkeä on puhua tuntemattomille. Edellinen lauloi Crawl-ep:llä (1991) ja jälkimmäinen treenasi ClandestineINFERNO Entombed Out of Hand Vajaan vuoden Nihilistissä soitelleen basisti Johnny Hedlundin ja bändiä impulsiivisesti komentaneen Nicke Anderssonin välille nousi kahinaa, joka kärjistyi syyskesällä 1989. Koska lähtijä ei voinut olla Nicke, Nihilist päätettiin hajottaa ja perustaa muutaman päivän perästä Hedlundilta salassa uusi ryhmä, Entombed. Ostettiin sikspäk mietoa olutta ja lähdettiin kartalta häiriköimään ihmisiä. Hän tekee hienoa musiikkia ja keksii uusia juttuja. Nihilistin jäsenet olivat osa death metal -skenen myötä muotoutunutta Bajsligania, paskaliigaa. Homma oli lähinnä ärsyttämistä ja huutelua, ei samanlaista tappelua kuin nykyisin. Pelin nimi oli me vastaan syntikkakansa, haha. Huomion tulisi olla musiikissa, ei turhissa paperihommissa ja ajanhaaskuussa. Kun joku mainitsee Digbyn nimen, en ala maalailla tarinaa hienosta miehestä!" Nihilistin demoilla tuo pörisevä, matalan uhkaava soundi on läsnä Premature Autopsya seuranneilla demoilla Only Shreds Remain ja Drowned (molemmat 1989), jotka Threemanyhtiö muutama vuosi sitten pakkasi samalle Nihilist 19871989 -kokoelmalle. Niin pitäisi olla vieläkin. Todellista yhteyttä Earacheen ei ollut, kyräilyä kylläkin. Levynteon aikana Uffe otti vahvasti turpiinsa lähiössä, motiivina se perinteinen: känninen huutelu. Mielenkiintoisimpia tapauksia oli kiertäminen Keski-Euroopassa junalla. Pääasiallinen riitapukari saattoi olla kumpi tahansa, Nicke tai Johnny. Nykyisin mies kertoo olevansa aikamoinen erakko. Saumat alkoivat kuitenkin ennen pitkää rakoilla. Huonot olivat hyviä myös, olihan niillä Se Soundi. "Pikadiileillä bändeistä yritetään puristaa hillot mahdollisimman nopeasti ja sen jälkeen viskata jämä roskikseen, mikä hajottaa luottamuksen. Olemme soittaneet siellä Treblinkan ja Nifelheimin kanssa, talo on täysi klassikko alan bändeille. Lopulta kaikki palaa ahneuteen. Niin, nuoret harrastavat myös seksiä keskenään... Dö-dö-dö-döö. Aivan, hahahaha! Jätetään juorukellot kolisemaan ja siirrytään seurauksiin. Kun joku mainitsee Digbyn (Pearson, Earache-pomo) nimen, en ala maalailla tarinaa hienosta miehestä! Myös L-G:n hienon miehen maine meni hetkeksi, kun rumpali Andersson antoi laulajalle potkut alkuvuodesta 1991. Hän on luonteikas persoonallisuus. Pian Drownedin jälkeen Nihilististä tuli Entombed. Sitä tapellaan, ja tulokset ovat moninaisia. 198090-luvun taitteen skenen merkittävistä tekijöistä Petrov muistaa oman bändinsä lisäksi kaivelemalla tärkeimmät: Tribulationin treidaajapioneeri Magnus Forsbergin, Dismemberin ja Graven tyypit, Slayer-lehden Metalionin sekä kasan äänitteitä ruotsikalman aatelista. Odotan mieluummin heidän poistumistaan." Left Hand Pathin (1990) ilmestyttyä yhtye teki keikkaa minkä ehti. Pitäähän sitä ihmisten kanssa seurustella. Demot ovat kellarissa ja bändejä oli niin paljon, etten tässä ja nyt saa päähäni mikä bändin nimi oli... "Uffella oli hetkensä", LG kiteyttää ja lisää, että "parempi tuokin kuin nykyinen meininki". Pikadiileillä bändeistä yritetään puristaa hillot mahdollisimman nopeasti ja sen jälkeen viskata jämä roskikseen, mikä hajottaa luottamuksen. Legendan mukaan välirikon syy oli, että L-G hieroi vispilää Nicken tyttöystävän kanssa. Tavallisia hevijätkiä nahkatakkeineen ja logoineen. Nickellä on tietynlainen auktoriteetti. Thrash-paidat kuuluivat myös asiaan! Viime viikonloppuna menimme Nifelheimin keikalle, joka järjestettiin Musikhuset Runanissa. Sopimusta ei ennen allekirjoitusta lakimiehille vilauteltu, tärkeintä oli saada oma vinyyli näppeihin ja päästä ulkomaille keikkahommiin. Yksi erityisen kova demobändi jää mysteeriksi. Pitää kaivella numeroita, jotta saamme ensi kerralla isomman porukan kasaan. Väkivalta sopii kuvaan silloin tällöin, muttei sentään ilonpidon tai ärsyttämisen merkeissä. Pari Bajsliganin jäsentä istui samassa puistossa pussikaljalla ennen illan keikkaa. Olen nähnyt videon, jossa soitamme Masteria tai Deathstrikea, kun Martin van Drunen 71 Inferno_2008_58_3.indd 71 3.6.2008 23:08:16. Harmi, että aika monen numero on jäänyt keräämättä. Mutta palataan vielä 1990-luvun alun Keski-Eurooppaan. Olin mukana vielä tuolloin, ja bassossa meillä oli David Blomqvist Dismemberistä. hyppää lavalle vetämään biisin kanssamme. Oli typerää jättää sopimus lähilukematta. En muista missä keikka järjestettiin, luultavasti jossain lähiöissä. Asiat sujuivat alkuun mallikkaasti, levyä myytiin nopeasti kymmeniä tuhansia ja kiertueitakin järjestyi. Jonkun oli aika jättää Nihilist. L-G:ttömän vuoden aikana Entombed mittaili laulajaksi Nirvana 2002:n Orvar Säfströmiä sekä Carnage-basisti Johnny Dordevicia. Hivenen halpamaisella tavalla. Naapureille ei puhuta ja roskia viedessä odotetaan, että ihmiset ulkona menevät ohi. Hip hopista ei kukaan tiennyt mitään. Nuoruuden polte riitti paitsi innostavasti laitettuun death metaliin, myös lieveilmiöihin. Noihin aikoihin oli paljon bileitä, joissa iso lössi ahtautui pieneen asuntoon. Hyviä ja huonoja demoja oli joka tapauksessa paljon. Jos joku kaveri tunsi biisin, hän hoiti homman. Teimme ensin pistokeikan Skotlannissa Carcassin kanssa. Tämä tapahtui ensimmäisen demon julkaisun jälkeen. Suunnittelemme kyllä jonkinlaista paskaliigan herättämistä. Siihen aikaan ei ollut niin elämän ja kuoleman kysymys, kuka soitti mitäkin. Death metalin pieniä suuria hetkiä. Väkivallan ja hip hop -paskan vuoksi tuommoista ei voisi nykyään harrastaa. Jokusen kymmenen päätä käsittänyt kollektiivi vietti aikaa Tukholman metroasemilla, kuunteli aikansa kuumimpia death-demoja, Heavy Soundista haettuja levyjä ja dokasi tarkimmat muistikuvat piiloon tulevalta. Heti syksyllä 1989 syntyi Entombedin ainoaksi jäänyt demo, But Life Goes On, joka osoitti, että bändi oli valmis äänittämään debyyttipitkäsoittoaan. L-G vakinaisti pestinsä Nihilist-keulana keikalla, josta muistikuvat ovat, kuinkas muuten, hatarassa. Junassa myytiin olutta ja sitä saattoi könytä makoilemaan minne halusi. Nuorena sitä tulee kähyttyä sen enempiä miettimättä. Sanomattakin selvää, että Petrov on pähkinöinä siitä, että Entombed pääsee viettämään Tuskaviikonloppua esiintyen ja juopotellen Carcassin ja Morbid Angelin kanssa. Tiedän tosin, mistä he tulivat, Äxelsbergistä... Nuoret harrastavat tuollaista. Tie vei Sunlight-studiolle keskiäänten kuninkaan Tomas Skogsbergin hoteisiin. Onpahan tuosta ainakin ison juorunaiheen saanut, mies naureskelee hieman hämillään. Tekisin kernaasti kiertueet junalla! Välinearsenaalin kuskaaminen on kallista, mutta tekisihän tuo ainakin hyvää typerälle ilmastolle, hah! Alan olla kurkkuani myöten täynnä sitä, että kaikki jauhavat ilmastosta! LHP oli Entombedin neljän levyn Earache-sopimuksesta ensimmäinen. Näihin tyyppeihin törmää usein rokkibaareissa, mutta puhelimia pitäisi olla viisi, että saisi kaikkien numerot talteen! Tapana oli kerääntyä rautatieaseman ison kartan luokse
Rumpukonekin kuulosti muiden mielestä tarpeeksi hyvältä, Petrov naureskelee muistelonsa keskeltä. Murtumia ja alamäkiajoa Clandestinesta muotoutui rumpali-vokalisti-biisinkirjoittaja Nicke Anderssonille vierain Entombed-levyistä. Oli hyvä tehdä jotakin riskillä, muttei liian isolla riskillä, kuten myöhemmin tulisimme huomaamaan, saksalaisen hardcore-teknonkin ystävä heittää. Sama koskee jostakin syystä rupisen raivokasta Uprisingia (1999), vaikka se osoitti Entombedin tulevaisuuden tasavahvana rokkibändinä, joka heittää kovia keikkoja ja tuo töistä kotiin yhä paholaisen ja ironian. Vuonna 1993 seuranneet Hollowman-ep ja Wolverine Blues -albumi tekivät selväksi, millä tavoin Entombedin musiikki oli muuttunut. Myynti ja yhteistyö Columbia-lafkan kanssa tosin toimi. L-G huomaa, että vaikka Clandestinen ja Wolverine Bluesin ero ei tunnu tänä päivänä huikaisevalta, aikanaan kiekkojen välinen kuilu oli hyvinkin olemassa oleva. L-G toimi väliajalla ravintolan tiskaajana, kunnes crossover-bändi The Krixhjältersin jäsenet houkuttelivat duunarin laulamaan Come- conin levylle Megatrends in Brutality (1992). Clandestinella ja sitä seuranneella Stranger Aeons -ep:llä laulut hoitikin tunnetusti Andersson itse. Rumpukone oli jo asemissaan, hah. Osoittaa, että olemme ystäviä ja toimimme yhdessä. Tuntui, että olisin itse laulanut hitusen paremmin. Turha jäädä märehtimään parasta mahdollista laulusoundia tai fraasien muotoilua. Loppu on "uutta Entombed-historiaa", josta on voinut tämänkin lehden sivuilta lukea tarvittavan. Inferno_2008_58_3.indd 72 3.6.2008 23:08:18. Sitten tuli tappiota Nicke Anderssonin lähtöilmoituksen myötä. Työmieliala oli alhaalla, eikä treeneissä vieläkään juuri vedellä kiekon veisuja. Nicken suoritus Clandestinella on ookoo, mutta haluaisin vetää levyn voiceoverina tai karaokena! Stranger Aeonsin bändinsä parhaaksi biisiksi Bitter Lossin rinnalle nostava vokalisti hekottaa. Olin paikalla, kun Dordevicin vetämä Entombed soitti Tukholmassa Morbid Angelin kanssa. Laulut purkitettiin kahdessa päivässä, ja niin laulut pitäisikin hoitaa. Ilo jäi tyngäksi. Bändissä oli kaksi erikoisuutta: nimekkäät laulajat (kakkospitkäsoitolla Martin van Drunen, kolmannella Marc Grewe, ex-Morgoth) ja rumpukone, jonka koneellisuuden yhtye yritti kaikin keinoin pitää salassa. To Ride... Liikaa Atheistilta tarttunutta tekniikkaa, liian vähän kuoloa ja rokkia, kuului perustelu. Kliinisessä studioympäristössä syntynyt Same Difference (1998) tarjosi rockiin kyllästyneen Uffen väsyneitä raitoja, eroteltua soundimaailmaa sekä tarpeettoman elementin tuottaja Daniel Rayn. God Is Great, Satan Is Super, tiesi levynaikainen paitaslogan. Ympäristön puolesta. Siksi Hellacoptersin kanssa samalla kämpällä treenaava bändi jalustoi sitä paraikaakin livesetissään. Tilalle saatiin täsmävalinta, Unanimatedin ja Facedownin ex-kannuttaja Peter Stjärnvind. Sen jälkeinen promokiertue Yhdysvalloissa lakosi ikävästi reisille, kun Lars (Rosenberg, ex-basisti) ja Uffe halusivat kotiin juuri kun rautaa olisi pitänyt mäiskiä. L-G tiedostaa, että yli viisiminuuttiset rallit saattoivat ihmetyttää death metalin kultakaudella, mutta hän on kansan puolella Nickeä vastaan: levy on julmetun asiallinen. Muslimitkin ovat tervetulleita, virnuilee laulaja, jonka puhelinnumeron kolme viimeistä numeroa ovat ne ainoat oikeat: 6, 6 ja 6. Hieno mies, mutta kykynsä eivät oikein riitä laulamiseen. Hyvä, että tuot näitä tyyppejä esiin, sillä tapasin Orvarin viime perjantaina, eikä nahkatakki ja farkut -hevigarderobinsa ole kadonnut minnekään. Kitaristi seisoi studiossa vieressäni ja antoi merkin, kun piti laulaa. Wolverine Bluesin jälkeen kaikki lähti alamäkeen! Vaikka heitto onkin, Petrovin nauravaisuus hyytyy tuoreemmista tapahtumista puhuttaessa. Tarvitseeko tähän muuta todeta kuin EEEEHH. Paitaa kannattaa pitää kristillisissä piireissä. Tämä otti paikkansa symbolisesti hienosti: kiertueen viimeisen Saksan-etapin viimeisessä biisissä 1997 Nicke väistyi pallilta ja Stjärnvind astui tilalle paukuttamaan Left Hand Pathin. Kiertuelentokoneen kahden minuutin hätäkokouksessa bändi päätettiin pitää elossa, vaikka musiikillinen talentti oli poissa. Orvarinkin aikaisiin vetoihin olen tutustunut. Levy äänitettiin pikana. (1997) saa kunnian olla Entombedin yliarvostetuin levy. "Wolverine Bluesin jälkeen kaikki lähti alamäkeen!" pitkäsoittoa (1991) varten, mutta menestys oli laihaa
Inferno_2008_58_3.indd 73 3.6.2008 23:08:35
Inferno_2008_58_3.indd 74 3.6.2008 23:08:39
Massan mukana on vähän liiankin helppo vihata. Levyllä kuullaan muun muassa suoraa Raamattu-siteerausta ja lapsikuoroa lausumassa isä meidän -rukousta. Sen sijaan kitaristi kertoo yhden bändin ulkopuolelta tulleen tulkinnan. Ei meidän sanoituksissa pissata papin päälle tai tehdä mitään muutakaan ihmeellistä. Kyse ei ole rienauksesta, vaikka niinkin Sightlessin biisejä on tulkittu. Sightless perustettiin jo kolmetoista vuotta sitten, tosin ensimmäiset kahdeksan vuotta se toimi Withered Garden -nimellä. Joitain Tuskan bändejä en olisi uskonut ikinä näkevänikään. Toisaalta mä olen aika allerginen kaikille genremäärittelyille juuri siksi, että ne on niin subjektiivisia. Kyse voi olla ihan yksinkertaisesti siitä, että kirjoittajan ja lukijan ajattelutavat ovat niin kaukana toisistaan, että se, mikä toiselle on ihan tavallista ajattelua, on toiselle jotenkin pelottavaa tai kauhistuttavaa, Antinist sanoo. Antinist mainitsee muun muassa ikaalislaisen Garcharotin, joka oli tuolloin hirmuisessa vedossa, mutta ei päässyt oikein koskaan kunnolla esille. Tässä se on sokaistu pentagrammilla, mistä tulee nimi Sightless. Siinähän on kolmio, pentagrammi ja ympyrä sisäkkäin ja osin päällekkäin. Nyt on ekaa kertaa sellainen esiintyjälista, että on yksinkertaisesti pakko mennä. INFERNO 75 Inferno_2008_58_3.indd 75 3.6.2008 23:08:55. Mies ei suostu avaamaan symbolin merkitystä tarkemmin, koska kaikenlainen selittely tunnetusti hukkaa ihmisten mielikuvituspotentiaalia. Ei siinä ole järkeä, että musiikkia määritellään rumpukomppien perusteella. Perustamisen aikoihin 1990-luvun puolivälissä underground-metalliskene oli voimissaan kaikkialla, myös Pirkanmaalla. Yliopiston teologinen tiedekunta, uskonnonopetus koulussa ja valtion kirkko, Antinist listaa. Garcharot pukkaa debyyttiä tänä vuonna ulos Suffer Productionin kautta. Morbid Angeliakin on kuunneltu vaahtosammuttimen kokoisesta, niin jotenkin sitä ajatteli, ettei ne enää voi tänne tulla, kun itsekin on jo niin vanha. Biisit käsittelevät ihan tavallisia asioita, joiden kanssa ihmiset ovat oikeasti tekemisissä, Antinist viittaa aiemmin lueteltuihin toukanpäihin. VAIKKA BLACK METALIA voi pitää vihan ja aggression mustimpana ja tiiveimpänä keskittymänä, Sightless pohtii vihaa toiseltakin kantilta. Sightless esiintyy Tuskan perjantaiklubilla. Joskus on hyvä muistuttaa itseään siitä, että kukaan ei lopulta voi sanoa, mitä mikäkin alagenre oikeasti pitää sisällään. Mun mielestä se oli hieno, itse rakennettu oivallus. Sightless määrittyi päässäni selvästi death metal -bändiksi, mutta kitaristi Antinistin mukaan kyse on black metalista ainakin ideologisessa mielessä. Kitaristi Antinistin mukaan tarkoitus ei ole sokeerata, vaan tehdä havaintoja ympäröivästä todellisuudesta. T Kolmipäisen toukan kimpussa ämänkin lehden jutuissa metallia pilkotaan jatkuvasti erilaisiin palasiin. Netissä biisejä ei varmasti kuunnella samalla hartaudella kuin kasetilta ennen, Antinist sanoo. Lisäksi bändin juuret ovat vahvasti 1990-luvun undergroundissa. Avoimesta saatanallisuudestaan huolimatta Sightless ei ole saanut osakseen saarnamiesten kirouksia tai huuhaalahkojen pelastusyrityksiä. Kaikki vanhatkaan ug-nimet eivät ole hävinneet. Kun lapset kasvatetaan johonkin uskoon, heidät kasvatetaan samalla väkisin vihaamaan vääräuskoisia, Antinist huomauttaa Sightless on kehittänyt perinteisestä pentagrammista oman versionsa "sightagrammin", jonka Antinist on taiteillut. TÄTÄ NYKYÄ TAMPEREEN ympäristössä on vahva äärimmäisen black metalin skene. Kenties juuri siksi, että bändin ideologia on niin järkeenkäypä, sanoisiko jopa arkinen. Nykyään pääsee helpommin esille, mutta bändeihin perehdytään vähemmän. Sightlessin debyyttilevy Larvae of Trinity julistaa saatanallista sanomaansa jyrkästi mutta älykkäästi. Levy kuvaa kristinuskon toukaksi, jolla on kolme päätä. Ja jos jonkun mielestä kaikkinäkevä silmä on tuolla ylhäällä, niin tämä voisi sitten olla sen vastakohta. TEKSTI Vilho Rajala I KUVA Stay Heavy I www.myspace.com/sightlessmetal Tamperelainen Sightless suomii kristinuskoa terävästi ja pidättelemättä. Tämä tulkinta oli sellainen, että siinä on kaikkinäkevä silmä, joka kuvataan yleensä ympyränä kolmion sisällä. Antinist mainitsee päätapahtuman odotetuimmiksi Behemothin, Morbid Angelin, Carcassin, Nilen ja Dying Fetusin
Liput 10 (ennakko: Tiketti) 12.7.2008 Joensuu, Ilosaarirock THE GUTTER TWINS (USA) 6.8.2008 Helsinki, Tavastia. UMA KES ITKÄ KU .2008 P 12.-13.7 AARIROCKISSA ILOS mm. (CAN) (SWE) (USA) Ä (USA) (GER) (UK) Ä UMA KES ITKÄ KU .2008 P 27.-29.6 A OPEN AIR:SSA TUSK (USA) (SWE) 27.6.2008 Tuska-jatkoklubi Tavastialla: Swallow The Sun, Metal Videoteque. Liput 25 / 27 (ennakko: Tiketti) IRC-Galleria Inferno_2008_58_3.indd 76 3.6.2008 23:08:59. (SWE) (SWE) (USA) (SWE) (USA) (USA) Poimintoja kesän klubitarjonnasta: LAGWAGON (USA) 30.6.2008 Helsinki,Tavastia. Liput 25 / 27 (ennakko: Tiketti) MAD CADDIES (USA) 9.7.2008 Tampere, Klubi, Tammerfest. Liput 12 (ennakko: www.tammerfest.fi) 10.7.2008 Helsinki, Nosturi. Liput 6 / 8 (ennakko: Tiketti) A KESÄ KÄ KUUM 08 PIT 2.-3.8.20 KAROCKISSA ANK (USA) (SWE) · Ä UMA KES ITKÄ KU 08 P 4.-6.7.20 ISROCKISSA RU mm. Liput 12 (ennakko: Tiketti & Lippupalvelu) 11.7.2008 Turku, Klubi
www.ankkarock.fi Korso, Va 2.-3.8.20 ntaa 08 008 Lauantai 2.8.2 HIM · KENT (SWE) · THE HIVES (SWE) TIGER ARMY (USA) · W.A.S.P. (USA) · HANOI ROCKS KOTITEOLLISUUS · AMORPHIS · SCANDINAVIAN MUSIC GROUP MOKOMA · VON HERTZEN BROTHERS · 2008 Sunnuntai 3.8. OPETH (SWE) · APOCALYPTICA · PMMP SOILWORK (SWE) · VOLBEAT (DEN) · KAMELOT (USA) SONATA ARCTICA · DISCO ENSEMBLE · APULANTA LAURI TÄHKÄ & ELONKERJUU · ISMO ALANKO TEHOLLA POETS OF THE FALL · Lippujen hinnat: Lauantai 50e, sunnuntai 40e, 2-päivää 75e Liput myynnissä Ankkarockin nettisivuilla sekä kaikissa Tiketin ja Lippupalvelun toimipisteissä. Inferno_2008_58_3.indd 77 3.6.2008 23:09:25
Olisihan se kiva, että olisi vieläkin laajempi kattaus, mutta aika ja tila tulee vastaan. Mitä sitä nyt suotta lopettaa elämäänsä näin aikaisessa vaiheessa... Hevihän on jo instituutio, oikea vanhan ajan mammutti. Aika paha, mutta vastaan, että ei voi. Hevifoorum(e)illa jaksetaan pyöritellä niinkin pakollista asiaa kuin "mitä pistää päälle Tuskaan?". Niin kauan kuin sielu palaa, se on aika kaukana. Olihan bändi julkaissut loistavan Apocalypse Dudes -albumin ja hype oli nousussa. Jouni Markkanen hoitelee varsinaisen festivaalin esiintyjien buukkauksen. Sama meno jatkuu tai ei sitä vielä tiedä, mutta toive on viettää vielä yksi vuosikymmen hyvässä seurassa ennen kuin aikuisuuden kirot löytävät minut. Nahka on paksu kuin Vermon ravirata, ja moskiittojen on turha tulla kokeilemaan... Onko Tuskan elinkaari vastannut mielestäsi sitä tarkoitusta, joka mielessä festivaalia aikoinaan lähdettiin lyömään tulille. Kuinka paljon saat kritiikkiä edellisessä kysymyksessä käsitellystä hyväveli-meiningistä. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus oli juuri sitä mitä hain. Varsinaista face to face -kritiikkiä ei ole tullut, selän takanahan kaikki täällä kotimaassa lauotaan. 78 INFERNO Inferno_2008_58_3.indd 78 3.6.2008 23:09:28. Sama kysymys kuin Kilven Petelle viime numerossa: Voiko hevillä hävitä. Tietysti on vaikea kasvattaa festaria isommaksi, koska tilan rajat tulevat vastaan. Ehkä pistäisin pari junaradanpätkää kiinni ja lisää tilaa bileille. Mikä aikuisuus. kekkereistä. Ei vaineskaan, heh heh. Kaikkihan sinne haluaa soittamaan, mutta joutuu olemaan "jees jees" välillä, kun ei voi sanoa juuta eikä jaata mihinkään. Allekirjoitatko, että moista selkääntaputtelua tapahtuu. Ehkä päällimmäisenä muistan vierailijoiden epäuskoisen innostuksen. Itse vastaat nykyisin Virgin Oilin jatkoklubitarjonnasta. Kyllä kai siitä napinaa tulee, mutta fakta on, että ravintolatila on täytettävä, jotta kaikki hyötyvät. Se elää omaa elämäänsä ja voi paksusti. Inferno tulitti suomikonarin piippu punaisena. Paksusti voidaan Ensimmäisestä Tuskasta on toistakymmentä vuotta. Armyshortsit, hyvät tennarit, musta t-paita voi olla punainenkin ja huppari mukaan. hyvävelikerho, mikä näyttäytyy kenties Tuskankin esiintyjäkaartissa. Millaisin fiiliksin kohti aikuisuutta. Annapas teineille vanhana päänhakkaajana pienet pukeutumisvinkit. Tässä terveisiä miehelle paperin kautta: mikä yhtye on vielä pakko saada Tuskaan. Tuli kuitenkin laitettua liian monta bändiä samalle lavalle, jos jotain negatiivista haluaa kaivaa. Lisäksi Suicidal Tendencies -huivi päähän ja pittiin! Joo, ja muista ottaa hyvä selkäreppu täyteen juomaa... Täytät loppuvuodesta pyöreät 40 vuotta. Eipä juuri voi sanoa, että sitä esiintyy. Usein puhutaan, että kotimaisilla metallimarkkinoillakin jyllää ns. Aika pitkälle me etsitään sillä hetkellä kiinnostavia bändejä. Bändit rullasivat hyvin, ja festarit olivat mielestäni kaikin puolin viihdyttävät. Ei Tuska ole ollut pitkiin aikoihin enää underground-bile, joten kyllähän sen ymmärtää, että kaikkia ei voi miellyttää. Hauskaahan se on diggailla musaa, bilettää ja ryypiskellä gebardia kavereiden kanssa. Noita muitakin festareita on, ja pitää pystyä olemaan askeleen edellä muita. Ne varmaan luulivat, että kyseessä olisi ainoastaan one off -henkinen festari. Millaisia muistoja sinulla on ko. On täysin, se menee siihen suuntaan kuin pitääkin. Ehkä negatiivisin muisto Tavastian puolella järjestetystä festarista oli Turbonegron peruutus/hajoaminen, joka vaikutti hieman kekkereiden yleisilmeeseen. Mitä muuttaisit nyky-Tuskassa. Vaikeutena tietysti on, että tarjontaa on kotimaisillakin markkinoilla aivan vitusti, jolloin täytyy tarkkaan miettiä mitä ottaa. Tänä vuonna päätettiin levy-yhtiön sisällä, että teemme Stay Heavy -muotoiset bakkanaalit höystettynä muutamalla ulkopuolisella bändillä. Inferno tulittaa TEKSTI Matti Riekki Millainen on nyky-Tuska sen synnyttäjän, nykyisin lähinnä jatkotoimista vastaavan levymoguli Tony Talevan silmin. Ja onhan bileiden myös syytä tuottaa voittoa. Ja sitä vinkunan määrää, kun jollain menee kolme bändiä päällekkäin, ei kuuntele kukaan. Vielä on jäljellä muutama, jotka haluaisin nähdä: Alchemist, Iron Maiden, Laibach, Manowar, Overkill, Rammstein, Saxon ja Suicidal Tendencies
Inferno_2008_58_3.indd 79 3.6.2008 23:10:08
Vaikka kyse on akateemisen tutkielman sijasta hevimyyrän sekalaista havainnoista, toivottavasti esimerkit valottavat aihetta edes pintapuolisesti. Varsinainen logogrammi on kuitenkin abstraktimpi kuvaelementti eikä sisällä varsinaista tekstiä. Koskinen havaintoja metallin visuaalisuudesta silmäys bändi kuin istaa tietty rändiä, tapaa tunn mpaa rkesterin b o in hokkaa pönkittää tävät bänd Ei liene te Hyvä logo sti ja tiivis goon. Se muodostuu päällekkäisistä phi-, lambda- ja mu-merkeistä, ja heijastelee progelle ominaista pseudo-mystiikkaa. Se on uuden lanseeraamisenkin jälkeen seurannut bändiä jo pari vuosikymmentä mutta sitä on käytetty laiskasti ja klassinen nimilogo on jättänyt sen varjoonsa. Ehkä ei: mielestäni aina samanlaisena näyttäytyvä olio on logo, muunINFERNO rkit me irun P tuva on maskotti. Ideoiden puutteessa niistä on helppo suunnitella jonkinlainen logo, lopputulos vain on harvemmin mestarillinen. Tähän sekä ukkeli-kategoriaan asettuu myös White Zombien logo, jossa on tietenkin valkoinen zombie. Selkeämmin hahmottuvia ovat Prongin atrainta ja Fishbonen kalanruotoa kuvaavat tunnukset. Ovatko ne logoja, maskotteja, vai mahdollisesti molempia. D.R.I:n mainiossa, ihmishahmoon perustuvassa logossa tunnus on liikennemerkkimäinen pogoäijä, joka kuvastaa upeasti bändin yleisössään aiheuttamaa liikehdintää. Queensrÿchen toteemipaalun ja keihäänkärjen sekoitusta muistuttava tunnus on seurannut bändiä jo 1980-luvun puolivälistä esiintyen useissa levynkansissa mm. Juuri debyyttinsä julkaisseen Chaosweaverin yksityiskohtaisen omega ouroboros -logon yhteys bändiin vaikuttaa etäiseltä, mutta ehkä käyttöikänsä alussa oleva tunnus leimaa koplan jatkossa tehokkaasti. Bändin tyylitellystä kirjoitusasusta on esimerkiksi voitu irrottaa osa tai yksittäinen elementti ja ottaa se logomaiseen käyttöön. Type O Negativen O-kirjaimen ja miinusmerkin sisältävä logo on yksinkertaisuudessaan nerokas. Se on kuin leima: yksinkertainen ja tunnistettava pienessäkin koossa. Dream Theaterin tunnus on mukiinmenevä mutta varsin irrallinen. Rollaattorisuhareille tai Radio Nova -tylsimyksille bändien tunnukset eivät sano mitään. parhaat n rtaiseen k t vessan s a n yksinke i riipustav olemukse ä yllään ta in tavat ylpe sitten kan L ikimain jokaisella bändillä on vakiintunut graafinen nimenkirjoitusmuoto, josta puhutaan logona. Napakimmat logot esittävät bändin nimen kuvallisessa muodossa. Kaikenlaisessa krääsässä, tatuointinakin toimiva logo on hyvä ja jos 10-vuotias piirtää sen tunnistettavasti, se on onnistunut. Usein niiden taustalta löytyy jokin yhteys bändiin tai sen nimeen, vaan ei tietenkään aina. pikselimössönä, puunkappaleena ja luolamaalauksena. Ne ovat rockin omia kirjoitusmerkkejä, jotka kertovat paljon, tosin vain niille, jotka kieleen ovat tutustuneet. Visuaalinen ilme, logot etunenässä, tukevat tätä. Nämä ajoittain hyvinkin simppelit kuvakkeet sisältävät oivalluksen, jonka älyämisestä tyydyttyy henkisesti. Maj Karman ainakin tunnistaa simppelistä ja hyvin brändätystä kruunulogosta, orkesterin nimihän on vaihtunut pariinkin kertaan. A Perfect Circlen tunnus on graafisesti oivaltava: se kuvaa ympyrää varjojen avulla, käyttämättä kuvaamaansa muotoa. Dilemma on syvällisempi ukkelien ja örkkien tapauksessa. Voidaanko vaikka Opethin "bändilogosta" irrotettu O-kirjain tai Emperorin Ekilpi lukea logoksi. Mahdollista sekin on, ja mitä pidemmälle kirjaimia on tyylitelty, sitä logomaisemman niistä saa. Kaivosmetallibändi Agonizer järjesti jopa kilpailun kummahkon logonsa selittämisen tiimoilta. Samoilla linjoilla mesoaa visuaalisesti yksityiskohtaisempi Circle Jerksin logon heppu. Aakkosissa aita on matalin Suurin osa bändilogoista on poimittu matalaaitaisen polun varrelta, nimen alkukirjaimista. Äänekkäässä rockissa bändeihin identifioituminen on oleellista. Krishnapunk-bändi Shelterin chakralogo on haettu suoraan taustalla olevan ideologian kuvastosta. Näinkin vaikeaselkoiseksi kuvioksi logo on ilmeisen onnistunut. se n lo ta fanit ia visuaali napakkaa uotoon, jo at kiehtov m iistä ov uvalliseen einään. Henry Rollinsin tähdittämän punkbändi Black Flagin mustaa liehuvaa lippua esittävä kuvake on yksinkertaisuudessaan hieno. Mielestäni ei, mutta eipä tämä niiden käyttöä tässä toimessa mitenkään rajoita. Artikkelia varten kertyi materiaalia melkoinen mälli, joten käsittelemme vain osan otoksesta, jota ei muutenkaan voi pitää kattavana. Logoja syynäillessä veteen piirtyi viivoja siitä, onko jokin elementti tulkittavissa logoksi vai joksikin muuksi. Onko Motörheadin Snaggletooth joissakin tilanteissa logo ja toisissa maskotti. Kaksiosaisille bändinnimille tuntuisi siunaantuneen eniten tämän tyyppisiä tunnuksia. 80 Inferno_2008_58_3.indd 80 3.6.2008 23:10:13. Muutenkin logojen jaottelu on hankalaa, mutta mitä siitä, tulkinta on vapaa. Abstraktiuden kutkutus Graafisesti mielenkiintoisimpia ovat tyylitellyt, yksinkertaiset logot, jotka ovat enemmän tai vähemmän abstrakteja, ideogramminomaisia merkkejä. Vuoden 1990 Painkiller-levylleen NWOBHM-legenda Judas Priest otti uusiokäyttöön psi-merkkiä muistuttavan ristilogon joka esiintyi jo vuoden 1976 Sad Wings of Destinyn kannessa. Silmäterä TEKSTI Kimmo K. Stam1nan hammaslogo joka viitannee sisunpuuskassa hampaan puremiseen, tai sitten ei on perin naseva. Biohazardin tunnus on suorastaan itsestään selvä, biologisen vaaran yleinen merkki
INFERNO 81 Inferno_2008_58_3.indd 81 3.6.2008 23:10:16
Pentagrammijohdannaisia ja pääkalloja sitten onkin melkoiset läjät. Milloin luista, metallista, jopa karkista muotoutuva Twisted Sister -tunnus on ikimuistoinen. Myös Metallica on käyttänyt sympaattisesti tussattua, pirullista kallologoa. Miltei samalle tasolle yltää Rytmihäiriön spurgugrammi, joka kuvaa bändin viinan- ja tappamisenkatkuista, mustan humoristista surmacorea mainiosti. Van Halenin siivekäs tunnus on riemastuttava, ja Weezer onkin kähveltänyt idean. Kenties komein luupäälogo on Coronerilla. Ristejä on käytössä oikein- ja väärinpäin, mutta ei juurikaan varsinaisina logoina. VH-tunnus muokattiin rinkula-tyyppiseksi 1980-luvun puolivälissä vokalisti David Lee Rothin häivyttyä bändistä. Queens of the Stone Agen munasolusta ja siittiöstä koostuva Q-kirjain on paitsi oivaltava, myös näyttävä. Ja sitten ne vakiot Kun räyhärockia kerran käsitellään, tunnuksissa vilisee toki lajityypille ominaisia elementtejä. Nykyään Roth on taas kuvioissa ja vanha logo käytössä. Turmion kätilöt -orkesterin asteriskimainen logo kyljelleen käännettyine kirjaimineen on pätevä, joskaan ei erityisen kekseliäs. Strapping Young Ladin itämaista kirjoitusmerkkiä muistuttava SYL-tunnus on sekin ok, elementtien tyylittely tosin hälventää iskevyyttä. Entombedilla on käytössään parikin kallologoa: merirosvoraha-tyyppinen ja Edward Munchin Huuto-teosta etäisesti mukaileva. Pääkallot ovat synkän metelöinnin peruskuvastoa. Doom-legenda Candlemassin logo periytyy Epicus Doomicus Metallicus -debyyttilevyn kannen ristiin seivästetystä pääkallosta. Evanescencen tehosekoittimen terää muistuttava, pieneen e-kirjaimeen perustuva logo on ihan kelpo. Pentagrammeista paras esimerkki on HIMin kieltämättä nerokas heartagrammi. Onnistuneita kirjainlogoja on metallin saralla kohtuullisen paljon. Vähän samantyyppinen on Life of Agonyn neljästä kallosta muotoutuva kiekko. Jenkkiläisen Disturbedin hökötys puolestaan yhdistää eri uskontojen tun- nukset, odotettavan sekavin tuloksin. Muutos ei tuonut tunnukselle lisäarvoa, mutta ilmensi muutosta visuaalisesti. Silti se muistetaan yhä. Kauas ei jää Corrosion of Conformityn vanha tunnus, joka yhdistää sympaattisella tavalla radioaktiivisen aineen symbolin ja piikikkään pääkallon. Celtic Frostin detaljipitoinen heptagrammitunnus on useine variaatioineen hämmentävä mutta yllättävän tunnistettava. Voivodin omintakeinen ja orkesterin rupista tulevaisuus-thrashia ainakin aikanaan hyvin kuvannut kallomainen teknomuurahaisolio on sekin eri variaatioineen kelpo logo, joskin sen käyttöaika oli 1980-luvulla. Fear Factoryn peilautuvista, tyylitellyistä F-kirjaimista muodostuva, naamataulua muistuttava logo on iskevä, joskin tällaisenaan satunnaisesti käytetty. Punkimman osaston Misfitsin möllöttävän luupään lisäksi Danzigin demoninen sarvipää on vaikuttava, The Exploitedin eläimellistä irokeesihahmoa unohtamatta. Selkeän geometrisista elementeistä muotoutuva Dead Kennedysin tunnus on oikein tehokas. Myös Metallican myöhempinä aikoina käyttämä alkuperäisen tekstilogon M-kirjaimista viritelty ninjahäkkyrä on aika laimea tekele. 82 INFERNO Yhdestä kirjaimesta muodostuvien tunnusten haasteet ovat monikirjaimisia suuremmat, elementtejä kun ei voi luovasti yhdistellä. Tunnus yhdistää hienosti bändin lanseeraaman love metalin kuvalliset elementit, rakkauden ja heavyn symbolit. Tuoretta verta sylkevän Medeian logoon on saatu iskevyyttä hillityillä sarvilla. Se on yksi parhaista kirjainlogoista, eivätkä kehnosti toimi ZZ Topin toisiinsa limittyneet Z-kirjaimetkaan. Muutama vuosi sitten Anthrax otti käyttöön kekseliään pentagrammilogon, jossa yksi tähden sakaroista on klassisen Anthrax-tekstilogon A-kirjain. Ankeinta osastoa edustaa Machine Headin graafisesti köyhä tunnus, joka muistuttaa auton takalasiin kiinnitettävää baby on board -läpykkää. Kategoriassa on jopa erityisen heikkoja tapauksia, kuten Slipknotin ankea tribaalikuvio ja Sepulturan piikikäs rustomöykky. Kuten hyvä logo kuuluukin muistaa, syystä tai toisesta. Inferno_2008_58_3.indd 82 3.6.2008 23:10:26. Trion tunnuksessa kolme kalloa sulautuu yhteen eräänlaiseksi rattaaksi. Uuspunkbändi Offspringin liekehtivä pääkallo on graafisesti hiottu, mutta aika munaton
Hinnat ovat kuitenkin muiden merkkien sarjatuotantorumpujen tasolla. THE ULTIMATE QUALITY! Joka vuosi DW-rummut ja -hardware palkitaan maailman parhaina! Se ei ole ihme. Siirry suoraan laadun huipulle valitse DW CUSTOM SHOP! HINTAESIMERKKI: ' FT, 0' TT, 14 14' SN, 20' BD, 1 600 hinta alkaen 2 DW- ja PDP by DW -rumpuja voit hankkia laatua arvostavista soitinkaupoista ympäri Suomen tai MUSAMAAILMA - RETAIL, MUSAMAAILMA - ITIS, VERKKOKAUPPA ON AUKI 24 H www.musamaailma.fi Inferno_2008_58_3.indd 83 3.6.2008 23:11:05. Tutustu DW:n laatuun ja ymmärrät mistä on kysymys. Jokainen DW-rumpu valmistetaan käsityönä Custom Shop -periaatteella
Pölkyllä TEKSTI Saku Schildt I KUVAT Patric Ullaeus I www.studiofredman.com Kitaraa ja koskettimia Dream Evilissä kurittava Fredrik Nordström tunnetaan paremmin tuottajana, joka oli voimakkaasti mukana nostamassa kotikaupunkiaan rockin maailmankartalle. Soundin syntyminen oli monien osien summa, mutta kaiken perustana olivat kovien bändien kovat biisit. Nordström ei kuitenkaan aivan allekirjoita väitettä. Hän torjuu ajatuksen roolista Göteborg-soundin pääpiruna INFERNO Mies Göteborgista ja pitää itseään enemmän eräänlaisena kätilönä, joka auttoi varsinaisia tekijöitä saattamaan maailmaan jotain uutta. Hänen pajassaan syntyi 1990-luvulla levyjä, jotka käynnistivät genren nimeltä "melodinen death metal". P erinteinen kuolometalli koki viime vuosikymmenellä voimakkaita muodonmuutoksia, kun In Flamesin ja Dark Tranquillityn kaltaiset yhtyeet alkoivat vetää tyylisuuntaa melodisempaan suuntaan. Olen aina ollut kiinnostunut teknologiasta ja kaikenlaisista vempeleistä, joten sekin ajoi minua alalle. Tyyli löysi Suomestakin kosolti kaikupohjaa, mikä on havaittavissa esimerkiksi Children of Bodomin levyiltä Yksi tärkeä osatekijä soundin muovautumisessa oli tuottaja Fredrik Nordström, joka on työskennellyt käytännössä kaikkien alan merkittävien yhtyeiden kanssa, ja vieläpä usein juuri niillä käänteentekevillä levyillä. Kyllä Göteborg-meiningillä on minusta vielä annettavaa. Musiikista innostunut nuorukainen tehtaili aluksi kaveribändien demoja ja eteni lahjakkaana tyyppinä vuosien mittaan ammattimieheksi, jonka studiosta isommatkin bändit alkoivat olla kiinnostuneita. Nordström itse kuitenkin suhtautuu saavutuksiinsa vaatimattomasti. Edellä mainittujen bändien soundi houkutteli monia jäljittelijöitä ja pian trendi oli muodostunut jo niin yleiseksi, että alettiin puhua kokonaisesta "Göteborg-soundista". Vaikutukseni kuuluu ehkä parhaiten siinä, että innostin yhtyeitä tekemään hyviä melodioita, joista tuli sitten tuli leimaava elementti koko genrelle. Monet ovat epäilleetkin, että koko tyylilaji alkaa olla imetty kuiviin. Kaikki lähti varmaan siitä, kun pöllin kaverini kanssa neliraitanauhurin joskus vuonna 1985. Totta kai lopputulos oli myös kovan duunin takana, paiskoimme monien bändien kanssa hommia läpi viikon kellon ympäri. Se oli muuten hieno, upouusi vehje! Ajan kanssa kasasin sitten ihan laillisin konstein lisää laitteistoa, tein hommia tuttujen muusikoiden kanssa ja niin edespäin. Porukan pitäisikin ennemmin ottaa vanhoista jutuista vaikutteita ja sekoittaa niitä johonkin ihan uuteen. Näpistyksellä alkuun Nordström aloitti tuottajan uransa perinteisissä merkeissä. Toiset ottavat työn alla olevan projektin kokonaan 84 Inferno_2008_58_3.indd 84 3.6.2008 23:11:25. Ei minua sen isäksi voi sanoa, vaikka osallistuinkin ehkä tyylin muovautumiseen. Harva kollega kykenee haastamaan miehen ansioluetteloa, josta löytyvät muun muassa sellaiset albumit kuin In Flamesin The Jester Race, At the Gatesin Slaughter of the Soul ja Dark Tranquillityn The Gallery. Ajan mittaan monet tyylilajin alullepanijoista ovat kuitenkin joko jääneet trendin vangiksi tai In Flamesin tyyliin päivittäneet soundiaan uusiin suuntiin, jotka ovat kirvoittaneet vanhoissa faneissa ristiriitaisia reaktioita. Toki nykyään löytyy melkoi- sesti bändejä, jotka yrittävät imitoida vanhaa In Flamesia ja Dark Tranquillitya, mikä on minustakin lähinnä tylsää. Tuottajia löytyy joka lähtöön
Kun keikoilla laulan liidiä ja muut jätkät alkavat määkiä taustoja, se sotkee omaa keskittymistä ja rupean hyvin helposti laulamaan stemmalle stemmaa. Mies toteaa nauraen, että paras askare hänelle olisi päästä soittamaan Nightwishiin koskettimia ja laulamaan taustoja. Mietin sooloprojektin tekemistä jossain vaiheessa, tosin tällä hetkellä kaikki energia menee Sonata Arcticaan. INFERNO Kakko tunnustaa, että varsinainen lauluharjoittelu ei kuulu hänen ohjelmistoonsa. Toisaalta, jos pelkkä rähinä on se juttu eikä hommassa ole minkäännäköistä nuottia tai ilmaisua, on se melko joutavaa. On aika nastaa, että sitä kautta saa äänestään esille uusia puolia. Se että on oma persoona, jolle ei aivan heti löydy vertailukohtia, on tärkeämpää kuin se, että on vain yksi ällistyttävän kova laulaja, jolta kaikki haluavat kuulostaa. Lausumista ei yritettykään korjata kuulostamaan mitenkään autenttiselta ja oikealta, vaan keskityttiin vain kielioppiin ja sanastoon. Tänään kuulin radiosta 87 Inferno_2008_58_3.indd 87 3.6.2008 23:11:36. Kaikista eniten tyydyttää, kun pääsee nauttimaan niistä harmonioista. Studiossa pidän tosi paljon stemmojen laulamisesta. Vaan mitäpä Tony tuumaa niin kutsutusta örinälaulusta. Myös Tony Kakko on saanut osansa kritii- kistä, mistä osasyyn hän vierittää suomalaisen koululaitoksen piikkiin. TEKSTI Jaakko Silvast I KUVA Maija Parviainen I www.sonataarctica.info Sonata Arctican keulilta tutun Tony Kakon mielestä persoonallisuus tekee laulajasta mielenkiintoisen. Lauluharmonioiden tekeminen on aivan ällistyttävän hienoa. Neumann on paras laulaja, mitä Dingolla voi olla. Minä olen sen sukupolven koululaisia, joilla englannin kielen lausumiseen ei koulussa kiinnitetty minkäänlaista huomiota. Lauluopit ovat Tonyn matkaan tarttuneet kantapään, eivät opiskelun kautta. Silloin ei tunne tarvetta korjata mitään. Mutta älkää nuoret laulajanalut kuunnelko mua ollenkaan, käykää ottamassa niitä laulutunteja, koska minunkin pitäisi (naurua). Örinäkin voi olla kaunista Suomalaisia mies- ja naisvokalistejakin tunnutaan monesti suomittavan siksi, etteivät nämä osaa lausua englantia niin sanotusti oikein. Niitä en ole tällä kotipuolen murteella ikinä oppinut erottelemaan. Myös iän mukanaan tuoma kokemus on valmistanut miestä ammatissaan. Täytyy katsella, jos löytäisi jostain jonkin toisen paikan, mihin noita ideoita voisi puhaltaa. Ne kompastuskivet on oikeasti aika pieniä, mutta niissä kompuroi koko ajan, jos niitä ei opettele. En tiedä, miten opetusta nykyään annetaan, mutta lausumisen opettelu olisi hyvä ottaa kieliopin rinnalle. Tämän jutun otsikossa esiintyvä sana "kameleontti" kuvatkoon Tony Kakon monipuolisuutta lauluäänen käyttäjänä. Olen luonut Sonatassa itselleni mahdollisuuden laulaa monella eri tavalla. Mä luulen, että mulla on aika paljon tekniikkahäiriöitä, mutta tähän mennessä on pärjätty hyvin. Vokalistin vakanssi ei ole Kakolle lopulta mikään unelmatyö. Siis Holopaiseksi Holopaisen paikalle. Silläkin puolella on laulajia, jotka ovat todella hyviä ja todella huonoja. Tai ville ja Waltari. Pääasia on, että se tuntuu itsestä hyvältä ja helpolta. Minäkin vanhenen koko ajan, ja on hyväkin, että ääni muuttuu kokemuksen ja vuosien myötä. Yhtä tärkeäksi lauluäänen toimivuuden kanssa Tony kokee fyysisen kunnon pitävyyden. Myös In Flamesin Anders Fridénin koko juttu kaikkine puhtaine kohtineen ja rähinälauluineen toimii. Sinällään ällistyttävä laulutaito ei ole tärkeintä, vaan se, että laulajalla on persoonallinen ääni ja tapa esiintyä. Mies lenkkeilee säännöllisesti ja treenaa toisinaan myös vatsalihaksia, mikä on laulajalle suureksi avuksi. Mies treenaa samalla kuin bändikin tulevia keikkarupeamia varten. Jossain se raja menee Sonatankin venymisen kanssa. Jos ihminen onnistuu muuttamaan äänensä einiin-luonteenomaiseksi, niin se on aika kätevää. Kantapään kautta oppinsa kerännyt Kemin satakieli pukeutuukin keikoillaan ennemmin keltaiseen kuin mustaan. UTUINEN OTTIRU SK KAMELEONTTI Dingon Nahkatakkinen tyttö -biisin ja ajattelin, että ei Neumannilla ole mikään kaunis ja mahtava ääni, mutta se toimii Dingon kanssa. Mun kohdalla suurin ongelma on erottaa pekka- ja banaani-kirjaimet toisistaan. Olen aina digannut tavasta, miten Laihon Aleksi hoitaa hommansa. Välillä jätkät katsoo vähän kieroon noita mun ideoita. Ei tässä mitään, sitä koko ajan laulaa omasta mielestään paremmin ja paremmin. Dani Filth ja Dimmu Borgirin Shagrath ovat hekin kovia äijiä. Jos menisin jollekin lauluterapeutille, se varmasti löytäisi monia asioita, jotka mä teen väärin
88 INFERNO Inferno_2008_58_3.indd 88 3.6.2008 23:11:38
INFERNO 89 Inferno_2008_58_3.indd 89 3.6.2008 23:11:41
s o i t i n l a i n e . f i Inferno_2008_58_3.indd 90 Soitin Laine Oy Maariankatu 10 2 0 1 0 0 Tu r k u 02-2761 600 3.6.2008 23:11:43. OLYMPIASTADION / HKI 18.7.2008 RATINA / TRE 19.7.2008 Nicko McBrainin valinnat: w w w
Ne kuitenkin nivovat varsinaiset biisit yhteen, eiArvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto oopperan Kammotus? vätkä ole järin häiritsevässä roolissa. Korkealentoisen teeman suoma vapaus tuntuu tehneen bändille musiikillisesti hyvää. Toisin kuin Angel of Retributionilla, sen ei tarvitse todistella olevansa kovassa vedossa ja edelleen maailman mahtavin heavy metal -bändi. Nyt ilmaisun spektri onkin laajalti käytössä: on klassista riffiheavya, thrash-henkistä rytinää, hitaammin louhivaa paatosta, akustista ja jopa kokeellista tavaraa. Nostradamusta ei voi kutsua Judas Priestin merkkiteokseksi musiikillisesti, mutta se osoittaa bändillä olevan kunnianhimoa. Heikoimmasta tai ainakin epäilyttävimmästä päästä ovat ylidramaattinen ja teatraalinen Pestilence and Plague sekä muutenkin vaisumman toisen näytöksen (eli levyn) laimea New Beginnings. Pelko osoittautui pääosin turhaksi: heavy metalin ydinbändin saattoi todeta ainakin ikäisekseen varsin viriiliksi. Juuri tämän vuoksi Nostradamukseen kohdistuu huikea kiinnostus. Sen enempää levyn teemasta innostumatta sen voi ohittaa lämminhenkisellä hymäyksellä ja viipyilevällä katseella hyllystä oudosti kutsuvaan Spinal Tap -leffan selkämykseen. Koko komeuden varsinaisesti avaava Prophecy perustuu klassisen iskevään Priest-riffiin. Ram It Downilta ja Painkilleriltä kuulostava jämäkästi ryskyvä heavy metal näyttelee pääosaa jyhkeästi paukkuen, kaksoiskitaroin tulittaen ja Halfordin jylhänä raikuvaa laulua tarjoillen. Pari slovari-kategoriaan solahtavaa raitaakaan ei tee mainittavaa lovea levyn kilpeen. Nyt pelottaa se, onko suuruudenhullu tunnin ja kolmen vartin mittainen metalliooppera 1500-luvulla eläneestä ranskalaisesta ennustajasta mestariteoksen sijasta sietämätöntä ryönää. Ja kunnon spektaakkeli on oivallinen tilaisuus orkesterille itselleenkin laventaa ilmaisuaan. Eli jos, ja kun, haluaa kuunnella Nostradamusta tiivistetyssä muodossa, voi ohjelmoida pelkät 14 ydinraitaa soittimeen ja jättää välisoitot unholaan. Hämmentävällä rumpukompilla jytäilevä hituri Exiled on sekin vähän nihkeä jollotus. Entä jos Nostradamus on tästä tekeleestä seitsenkertaisesti venytetty hämyversio ja samalla karmivampi tapaus potenssiin seitsemän. Näin hullunrohkeaan projektiin on sen sijaan pakko tutustua. Välisoitot on erotettu omiksi raidoikseen, vaikka ne voisivat hyvin olla myös biisien ylipitkiä introja. Pirullisen tarttuva kappale on vihaisen nimibiisin ohella levyn ehdotonta parhaimmistoa. Kaikeksi onneksi Judas Priest on näinkin suureellisessa projektissa pääosin oma itsensä. Yleissoundia on täydennetty koskettimilla, satunnaisilla jousilla ja muilla mausteilla, mutta mahtipontinen hevi on tuplakiekon ydin. Jos Priest olisi tehnyt vain uuden levyn, se olisi ollut helppo ohittaa olankohautuksella. Kun haasteellinen kokonaisuus on monimuotoisuudestaan huolimatta näinkin sujuva, NWOBHM-legendan voi sanoa selvinneen urakasta ylilyövän spektaakkelin parissa kunnialla. KIMMO K. Tämän kauhukuvan sikiämiseen on syy: edellislevyn pateettinen Loch Ness -eepos. Mutta mikä tärkeintä, biisit ovat vaihtelevia ja pääosin varsin kelpoja. Tuolloin arvelutti, saako Rob Halfordin paluu bändin taas raiteilleen. KOSKINEN pohjamutaa INFERNO 91 Inferno_2008_58_1_arviot.indd 91 3.6.2008 23:26:38. Myös miltei tuomiometallinen Death on vakuuttavaa kuultavaa. Arviot SONY BMG Judas Priest Nostradamus SONYBMG Etukäteen Nostradamus pelotti jopa enemmän kuin parin vuoden takainen Angel of Retribution. Projektin luonteelle ominaisia juonta kuljettavia interludeja on mukana rutkasti
Melodisesti erittäin vahva levy on kiehtova paketti ensiluokkaista vaihtoehtorockia. Se tekee edelleen hienoa, mutta nyt tyylillisesti vapautunutta musiikkia. Kappaleiden vaihtelevuus pianovetoisesta tunnelmoinnista heavympaan tavaraan ja jopa Vuorien paino -biisin napakkaan rockiin muodostaa dynaamisesti monipuolisen, mutta ihmeen toimivan kokonaisuuden. Ville Angervuori Sara Veden äärelle MERCURY Kaskislainen Sara on uskomaton yhtye. Soundit ovat karkeat, rääkylaulu taas monipuolista, mutta kaikin puolin toimivaa. Vuosikausien työllä underground-piirien arvostuksen ansainnut Azaghal tuntuu kuuluvan sinne jyvien puolelle. Mainitun kaltaisen klassikon haastajaksi levystä ei kuitenkaan ole. MEGA Ensimmäiseksi varoitus kaikille black metal puhdasoppisille: Tämän arvion takana on henkilö, jonka mustan metallin kuuntelu on aiemmin rajoittunut Satyriconin ja Emperorin kaltaisiin perusnimiin. Majesteetillinen Belphegor on kuitenkin synnyttänyt allekirjoittaneessa sellaisen innostuksen, että nyt täytyy viimein erotella jyvät akanoista tässäkin tyylisuunnassa. Vuoden 2006 erinomainen He kutsuivat luokseen ikään kuin talutti bändin varjoista valoon; ilmaisu vapautui ja muuttui orgaanisemmaksi ja elämänmyönteisemmäksi. Nelikolla on homma hyvin hallussa, on kyse sitten tuotannollisesti puolesta tai itse sävellyksistä, joista löytyy mukavasti vaihtelua ja jopa runsaasti mukavia melodioita. KOSKINEN koiseksi black metaliksi, josta löytyy viitteitä myös melankolisempaan suuntaukseen. Hyvinkääläisryhmän suurin vahvuus on kyky synnyttää täysin vastustamattomasti etenevää vyörytystä, jossa yksittäisten osasten analysointi on turhaa. Materiaalin monimuotoisuus on sen ehdoton hyve ja rikkaus. Alaa seuraaville kuitenkin tsekkaamisen arvoinen tapaus. SERPENT Abysmal Dawn RELAPSE Programmed to Consume Azaghal Omega MORIBUND Sanoilla "naseva" ja "yllätyksetön" on helpointa kuvailla kalmanhajua löyhyttävien jenkkien kakkoslevyä. Parhaimmillaan edeltäjänsä tasoa, mutta huonoimmillaan taas turhankin keskinkertaista röpötystä. Vaikka lopputulos on hieman turhankin tavanomaista ja yllätyksetöntä jälkeä, tuotos on kohtuullisen onnistunut viilto maansa kartalla. Viidennellä levyllään se lisää katalogiinsa neljännen erinomaisen levyn. Tietenkin komeat sävellykset ja sujuvan raikkaat sovitusratkaisut ovat oleellisessa osassa . Programmed to Consume on hyvä välipala ja alkusoitto kaivettaessa esille levyhyllystä vaikkapa Hypocrisyn The 4th Dimensionia. Jormasta Joa Korhoseksi muuttuneen nokkamiehen hienosti tulkitsemista sanoistakin kun saa nykyään vaivatta selvää. Ultrabrutaali tai -nopea Abysmal Dawn ei edes yritä olla, se tuntuu ottaneen enemmän vaikutteita ruotsalaisesta 1990-luvun puolivälin mäiskeestä kuin kotimaansa muista alan yrittäjistä. Periaatteessa sa- malla linjalla jatkaa myös Veden äärelle, tosin pienin koukkauksin eteen- ja taaksepäin. Toistojen myötä varsinaiseen loistoonsa avautuva levy on ainakin tähän mennessä selkeästi vuoden kovin kotimainen kiekko. KIMMO K. Levyistä ensimmäinen, Monument, on tunnelmallisempi, rauhallisempi ja tasapainoisempi kaikin puolin kypsempi ja hallitumpi. Necronoclast on kaikin puolin varsin kelpoa bedroom black metalia, mutta potentiaalia ei ole hyödynnetty loppuun asti ja kehitysvaraa on vielä melkoisesti. Viimeistään nyt Sara tuntuu päässeen irti metallikahleista. Veden äärelle on tyylillisesti varsin etäällä paitsi Narupatsaat-debyytin goottilaisesta nu-metallista, myös seuraavista, industrial-viiloin hiotuista metallilevyistä Kromi ja Saattue. Riipivä mutta silti jyhkeä yleissointi on selvästi vanhan liiton vaatimusten mukainen, ja muun muassa aloituskappale Tämän maailman prinssi onnistuu imemään kuulijan hypnoottiseen tilaan, INFERNO 93 Inferno_2008_58_1_arviot.indd 93 3.6.2008 23:26:54. Vastaavaa ei juuri muualla kohtaa. Kakkoslevy The Plague sen sijaan toheloi, kokeilee reunojaan paljon kärkkäämmin ja epäonnistuukin täten yrityksessään ensilevytystä enemmän. Toivorikkaan melankolisten kappaleiden vesiteemaa sivuavia laatusanoituksia kelpaa kuunnella. Levyn yllättävänkin laaja-alainen elementtikirjo on kudottu taidokkaasti yhtenäiseksi. Se kehittyy ja uusiutuu pysyen alati laadukkaana ja kiinnostavana
Inferno_2008_58_1_arviot.indd 95 3.6.2008 23:27:19
Featuring Vicotnic (Dødheimsgard) on vocals! NAER MATARON The maniacal Vale Kneel deep down before the true masters of Dark Psychedelic Doom and their massive fifth, double album. ESOTERIC We love you all Metallic madness goes cinema: a blockbuster for your brain. PSYKUP Hilal The Sons of the Sahara are taking crushing metal to a new dimension. ARKAN GHOST BRIGADE: 15 May Tampere, Vastavirta - 16 May Jyväskylä, Lutakko - 17 May 08 Riihimäki, Kellari - 22 e May Helsinki, Lepakkomies - 23 May Turku , TVO - 24 May Pori, Baarikaappi - 28 Jun 3 Helsinki, Tuska Festival - 18 Jul Lohja, Tuntuma Festival - 16 Aug Jyväskylä , Lutakko u (Liekeissä Festival)/MAYHEM: 15 Aug Oulu, Club Teatria Jalometalli festivalTavastia 1 LIVEDATES shop with us at : www.season-of-mist.com Inferno_2008_58_1_arviot.indd 99 3.6.2008 23:27:34. MP3S ON WWW.SEASON-OF-MIST.COM THE GRAND KAROSHI THESE FINNS JUST KICKED ASS ON THE ROAD WITH CHIMAIRA & MAROON! NOW THEY UPGRADE THRASH METAL TO THE NEXT LEVEL OF VIOLENCE WITH THEIR POWERFUL, GROOVY AND HARD HITTING DEBUT! Praetorians The Greek phalanx strikes back! True guardians of the original Black Metal spirit
Harmi vain, että turhan pliisu ja ponneton soundimaailma verottaa jonkin verran biisien parasta iskuvoimaa. Komppi pysyy rivakkana koko ajan, Hexedissä heitetään blastiksikin. Laulajavalinnat ovat sitten sitäkin osuvampia. RR:n levykokoonpano koostuu rumpali Mirka Rantasesta (Thunderstone), basisti Pasi Heikkilästä (45 Degree Woman) ja kosketinsoittaja Joonas Puolakasta, jotka hoitavat hommansa kelpo ammattimiesten tavoin. Heikkoutena on biisimateriaalin tasainen keskitasoisuus. Kyseessä on tyypillinen debyytti, eli osa biiseistä on tuttuja jo demoilta. Tässä puhutaan asioista, joilla oikeasti on merkitystä. Musiikillisesti Tolkki on palannut Episode- ja Visions-aikojen Stratovariukseen, mikä ainakin tässä huushollissa on pelkästään positiivinen seikka. Tämä on hyvä alku. VILHO RAJALA Deicide EARACHE Till Death Do Us Part Revolution Renaissance New Era FRONTIERS Varoitus: tässä arvostelussa puhutaan vain musiikista. Arviot Frontiers flirttailua Depeche Moden kanssa (Bad Luck Charm) ja levotonta melankoliapoppia (levyn onnistunein biisi Beacon). Deicide edustaa usealle kuulijalle pelkkää monumentaalista epäpyhäinjäännöstä, jonka tekemisiin ei kyetä suhtautumaan tarvittavan kriittisesti. Tässä puhutaan siitä subjektiivisesta tunteesta, joka kuulijassa syntyy, kun nuottien järjestys on optimaalinen. Bändi jatkaa uusimmallaan tutuilla linjoilla, joskaan varsinaiseksi Deicide-soundin tyyppiesimerkiksi Till Death Do Us Partista ei missään nimessä ole. Tosin jälkimmäisen kappaleen kertosäe on kuin suoraan Stratojen Soul of a Vagabondista, mikä häiritsee kyllä aika tavalla. Yhtye kuulostaa toki itseltään, mutta keskinkertainen riffittely, matkan varrelle tipahtaneet melodiakoukut ja musiikin puuduttava yksitoikkoisuus laskevat bändin osakkeiden arvoa huomattavasti, etenkin kun vertailukohtana käytetään varsin onnistunutta edeltäjää, sävykästä ja monipuolista The Stench of Redemptionia. Disco Ensemble on toki kiistatta asiansa osaava yhtye, mutta Magic Recoveriesin aiheuttamat tunnereaktiot eivät nouse kuin hetkittäin "ihan hyvä" -tason yläpuolelle. TAPIO AHOLA Burden A.D. Anno Dominator VIOLENT JOURNEY Ahkerasti pitkin Suomenniemeä ja vähän ulkomaillakin keikkaillut lahtelainen Burden A.D. Thunderstonen Pasi Rantanen tuo raspiäänellään mukavaa särmää levyn raskaampaan ja keskitempoisempaan materiaaliin (Eden Is Burning, Born Upon the Cross). Jostain syystä Magic Recoveries ei kuitenkaan tempaa mukaansa ihan toivotulla tavalla. Bändin vahvuus on se, että se kuulostaa bändiltä. tarjoilee esikoisellaan odotetunlaisen paketin kohkausta, hakkausta ja sahausta. Uskon ja toivon, että sävellyskynä teroittuu seuraavalle levylle. Onneksi musiikki toimii, eikä levystä muuta vikaa ruman kansikuvan lisäksi löydykään. MIKKO MALM Nostetaan heti lähtöön kissa pöydälle: en ole koskaan saanut kiinni Deiciden musiikin hienoudesta. Onkin parasta toivoa, että bändi löytää itsestään luovemman vaihteen seuraavalle levylle. JONI JUUTILAINEN Inferno_2008_58_1_arviot.indd 100 3.6.2008 23:28:01. Soittaminen kuulostaa soittamiselta, ja adrenaliini kuuluu biiseissä. Viisi levyn kymmenestä kappaleesta laulava Michael Kiske (ex-Helloween) osaa ehkä tul100 INFERNO kita Kotipellon ohella parhaiten Tolkin sävellyksiä. Kaikki tämä on toteutettu hallitusti ja tyylikkäästi, ihan kuten useita vuosia ja lukemattomia keikkoja soittaneelta yhtyeeltä sopii odottaakin. Tilalla ovat koukuttavat melodiat ja iskevät riffit. Etenkin herkkä balladi Angel, nighwishmäisen raukea Keep the Flame Alive ja raskaasti pauhaava Revolution Renaissance päästävät miehen äänen todella oikeuksiinsa. On hyvä muistaa, että tämmöinen paiskominen toimii aina parhaiten livenä. TDDUP ei tuo bändin tuotantoon mitään, mitä ei olisi aiemmin kuultu. New Era on kaikin puolin tasokas paketti melodista metallia, joka on helppoa sisäistää, mutta joka jättää halun kuunnella levyä uudelleen ja uudelleen. Poissa ovat Elementsien jähmeä pompöösius ja Stratovarius-levyn silkka keskinkertaisuus. Totuus on kuitenkin, että keskinkertaisimmillaan nykykuntoinen bändi osaa olla aivan helvetin tylsä ja tyhjänpäiväinen tapaus pelkkä häivähdys siitä, mihin bändi parhaimmillaan kykenee. Revolution Renaissance on Timo Tolkin uusi orkesteri, jonka debyyttilevy sisältää materiaalia, joka oli alun perin ideoitu Stratovariuksen tulevaa levyä varten. Yhtye on toki parhaimmillaan, pienissä annoksissa nautittuna kuolometallia makeimmillaan, mutta minun korviini bändin levyjen taso ei ole turhan usein noussut keskitasoa korkeammalle. Anno Dominatorin yhdeksästä biisistä vain harvassa fiilistellään, vaikka Perfect Familyssa on sentään säyseämpi väliosa. Selkeitä huippukohtia levy ei tarjoa. Tobias Sammet (Edguy, Avantasia) laulaa levyn perinteisimmät power-biisit, Heroesin ja Glorious and Divinen, jotka edustavat myös New Eran tarttuvinta materiaalia
Jo AMR:llä kuultiin koskettimia ja melodisempaa ilmaisua, mutta Solinari oli huomattava askel eteenpäin. Siinä missä debyytin brutaalius oli tallella, mukaan oli tullut myös sävykkäämpää ja laveampaa ilmaisua. Melko tuntemattomaksi nimeksi jäänellä Morgionilla on nyt postuumisti mahdollisuus lunastaa paikkansa doomilaakson aatelisten joukossa. Decent Man on a Desperate Moon on loistavasti yhteen nivottu kokonaisuus, jossa rokkaus ja fiilistely kulkevat limittäin juuri sopivassa suhteessa. Kummat äänet istuvat mainiosti kohkaavaan musiikkiin, joka hulvattomasta Inferno_2008_58_1_arviot.indd 103 3.6.2008 23:28:14. No, ehkei ihan tältä, mutta alun perin jo vuonna 1998 ilmestynyttä ja nyt jostain syystä uudelleen julkaistua Laid Insignificantia kuunnellessa tuollainen, jo sinänsä väistämättömän teoreettiseksi jäävä kysymys/assosiaatio hiipii mieleen. Muutoinkaan tulos ei pääse juuri murenemaan. Esimerkiksi Heartache Calling -raita osoittaa, että herra Overlandin ääni kantaa komeasti yli mahtipontisen ja melodisen hard rockin sekä AOR:n aallokon, joten vokalistin kykyjen rajallisuuteen Break Away ei ainakaan sorru. Kaksi levyä ja informatiivisen historiikin sisältävä Relapse Collection on tasokas paketti ja tarjoaa rahoille vastinetta. Bändin kolmas levy on kulmikkaan hektistä ja äkkiväärästi venkoilevaa mättöä, eikä Dilinger Escape Planin tai Blood Brothersin riekkuminen ole tästä kovinkaan kaukana. Nyt, levyn musiikista vastaavan ja platan myös tuottaneen ruotsalaisen Anders Rydholmin avulla, tulos on pykälän verran pirteämpi. Cavity on kuin jossain bändikatselmuksessa esiintyvä, esikuviaan palvova räkänokkabändi, jonka soitto kulkee hienosti, mutta se keskeisin asia, sielukkuus, jää uupumaan. Albumi ei ole aivan rähmällään 1980-luvulle päin vaan on tuotantoaan myöten modernimpi. FM on kirjoittamassa materiaalia uutta julkaisua varten, ja sillä välin tyylikkäänkauniiseen Until Forever Comes -balladiin päättyvä Overlandin soolo pitää AOR/MHR-ihmiset tyytyväisinä. PANU KOSKI Morgion RELAPSE Horse the Band FERRET A Natural Death The Relapse Collection Morgionia ei hevin uskoisi losangelesilaiseksi bändiksi; yhtyeen death/doom on tyylilaji, joka ei ole vieläkään saanut kovin merkittävää jalansijaa Yhdysvalloissa. Vuonna 1990 perustettu Morgion aloittikin uransa perinteisemmällä death metalilla, jossa oli vaikutteita niin Autopsyltä kuin Entombediltakin. Se, mikä Horse the Bandista tekee ainakin kuriositeettiarvolla huomionarvoisen, on sen jopa pelottavaksi äityvä humoristisuus ja tietenkin monenmoiset Gameboy-konsolin lurautukset, biitit ja kilahdukset. Edellä mainittujen hassutteluefektien ja nörttielementtien voisi kuvitella olevan vain päälle liimattua erikoisuudentavoittelua, mutta näin ei ole. Miller Songin psykedeelinen balladismi, on puolestaan etäistä sukua Faith No Moren ja Soundgardenin kevyeimmille hetkille. Suurin kysymysmerkki levyllä on Ad Anima trilogia, jonka funktio kokonaisuutena ei oikein hahmotu. Ei täysin paska, mutta varsin turha kiekko. ALBERT WITCHFINDER Monen hienon ryhmän tapaan 1980-luvulla aloittaneen brittiläisen ja jonkinlaista kulttimainetta nauttivan FM-orkesterin keulahahmo Steve Overland jakaa maapallomme ylivertaisen älykkäille asukeille melodisen rockin ilosanomaa nyt sooloalbumin voimin. Tämä ei kuitenkaan paljon haittaa, etenkin kun kyseinen opus on sijoitettu levyn loppuun. Hieman kokeellisempaa musiikkia sisältävä teos omaa kyllä hyviä aineksia (esimerkiksi ensimmäinen osa, One for the Sea), mutta punainen lanka jäi hahmottamatta. Myönnän, että mikäli huomenna kuulisin jostain Cavityn jätkien aikoinaan myyneen vertansa Lauri Karhuvaaralle saadakseen rahaa piriin, tai palvoneen Saatanaa Cliff Richardin huvilalla, arvostus ehkä nousisi, mutta koska uskon taiteen suoran vastaanottamisen ideaan, jossa taustatietojen merkitys voi olla ainoastaan kokemusta syventävä, ei sille perustaa luova, tällaiselle armolliselle fantasioinnille ei ole tilaa. Hyvin pian Amorphisin, Paradise Lostin ja My Dying Briden ensilevytykset alkoivat resonoida myös Morgionin musiikissa, vaikka alkuaikojen brutaalia sävyä ei koskaan varsinaisesti hävitetty. Relapse on julkaissut vuonna 2004 lopullisesti hajonneen yhtyeen muistoksi kokoelman, joka sisältää sen kaksi ensimmäistä levyä ja tukun ennen julkaisemattomia biisejä. "Nintendocoreksi" ihan osuvasti määriteltävissä oleva jenkkiviisikko on suhteellisen omituinen tapaus. Kaiken kaikkiaan DMONADM on urbaanissa roots-henkisyydessään varsin riemastuttava tuotos, jonka kuuntelemiseen on hankala väsyä. MIKKO MALM Vaikka yhtyeen debyyttilevy Among Majestic Ruin (1997) on varsin tasokas tuotos, voidaan luomiskauden huippuna pitää Solinaria (1999), jonka massiivinen eeppisyys ja painostavuus hakevat vertaistaan, jopa eurooppalaisten ikonibändien joukosta. Morgionin levytysura jäi varsin lyhyeksi, sillä orkesteri julkaisi näiden lisäksi ainoastaan yhden pitkäsoiton, Cloaked by Agesin, Crowned in Earthin (2004). Cavity on niin lähellä New Orleansin porukkaa, ettei vertailuilta voi välttyä. Ainakin Swallow the Sunin ystävien luulisi saavan paljonkin irti Morgionin monumentaalisesta ja rumankauniista musiikista. MIKKO MALM Cavity Laid Insignificant HYDRA HEAD RECORDS Overland ESCAPE Break Away Haluatko tietää, miltä Eyehategod olisi kuulostanut rankan rehabin jälkeen. Estrangeiro/new man aloittaa levyn pirteällä shuffle-rockilla, kun taas Bleed on Me rokkaa astetta raskaammalla otteella Laneganin ja QOTSA:n hengessä. Steve Overlandin äänen allekirjoittanut kohtasi viimeksi Shadowmanin kohtalaisen Different Angles -levyn tiimoilta. Samalla kirkastuu entisestään Eyehategodin merkittävyys ja omaleimaisuus
In Flames on pohjimmiltaan äärimusiikin tehokeinoin koristeltua stadionrockia, ja yhtyeen viimeaikaisia levytyksiä on ajoittain vaivannut turhakin kompaktius. Terhakka keskitempo, rikkaat melodiat ja koskettimien johtama dramatiikka ovat Gloomy Grimin päällinen arsenaali. Tuhkalehdon CMX:stä Alphavilleen ja takaisin kurottava tyyli on vähintään erikoislaatuinen tuttavuus, mutta kypsyttely on jäänyt puolitiehen ja lopputulos käy pahimmillaan naurettavuuden rajamailla. A Sense of Purposella bändin ilmaisu on laveampaa, mutta erottuvat kertosäkeet puuttuvat. "Soittopuolella heitellään riffejä ja tunnelmaa aina rockista doomiin. Havaittavissa oli ikään kuin kaksi tasoa, jotka eivät täysin kohtaa toisiaan. Yltiöpäinen teatraalisuus uhkaa paikoin lurahtaa komiikan puolelle, mutta muilta osin paketti pysyy hyvin kasassa ja kappaleissa on riittävästi pontta, jotta homma pysyy uskottavana. Kun koko touhussa on vielä selkeästi aistittavissa intensiivinen ja positiivinen lataus, on musiikilla jo lähtökohtaisestikin jämerät puitteet. Se ei ole huono asia. Dvd toiminee hyvänä esittelypakettina niille, jotka suuntaavat muulikylään ensimmäistä kertaa tänä kesänä, timminä muistelokatsauksena konkareille ja monipuolisena livepakettina mukana olevien yhtyeiden ystäville. HANNA VALJAKKA Vaihtamalla miehistöään ja lyhentämällä nimeään ex-Gorerotted tuntuu todella kääntäneen uuden lehden urallaan, vaikka perusarvot tuntuvat olevan samat kuin ennen. Arviot Unshine The Enigma of Immortals LOW FREQUENCY "No jo on perkele vaikeaa. Tuhkalehdon akilleenkantapää on yhtyeen keulakuva Sampo-Ilmari Tuhkalehto, joka ei ole egonsa mittainen solisti. On vaikea painaa sormensa juuri niihin tiettyihin tunnistettaviin seikkoihin, jotka kuljettavat kuuntelijan noin kymmenen vuotta ajassa taaksepäin, mutta sen musiikki totta vie tekee. Tähän saakka kokonaisuuksia ovat vaivanneet keskittyminen pelkkään hehkuttamiseen ja isompien nimien puuttuminen livelistasta. The Enigma of Immortals saisi vielä yhden mahdollisuuden. Taas!", puisteli journalisti päätään. Nämä tarjoavatkin hyvän vastapainoin vimmaisesti rokkaaville ralleille, kuten puolitoistaminuuttinen Piraña tai Healer. Kyseinen nimike kiteytyy ja kristallisoituu vuosikymmeniä maan alla pakertaneen Gloomy Grimin musiikissa. Mielenkiintoista on katsella muun muassa, kuinka järjestäjät taistelevat aikaa vastaan saadakseen kolmen viikon sateen aiheuttamat tuhot minimoitua ennen festivaalin alkua. Under the Spell of the Unlight on nostalgiassaan virkistävä, erinomaisen sulavasti loppuun asti kantava sysäys suomalaista metalli-iskelmää anno 2008. JASON WARD onnistu riisumaan melodiapohjaisen musiikin kaikkea viehätystä. Nämä tuovat elävästi mieleen myös yhtyeen pääjehun Agathonin aikoinaan työstämän Thy Serpentin. GG on piirun verran kärmesveljeään mustanpuhuvampi ja paikoin ruosteisen rujo ilmestys, mutta suomalais-ugrilainen melankolia ja latotansseista jalostettu melodiantaju sitovat yhtyeet toisiinsa vahvoin säikein. Silti kokonaisuus jää hiukan arvoitukseksi. Vajaan tunnin uppoutumisten jälkeen oli mielipide selvä: "Dramatiikan hämy pelastaa levyllä yllättävän paljon. Silti tuntuu, että elementtejä ei ole onnistuttu naittamaan keskenään täysin toimivasti." Matkalta palattuaan hevijournalisti päätti vielä luottaa kotistereoidensa äänentoistoon. Entistä vahvempi kaihomielisyys pukee yhtyettä, ja ihan rehellisesti, A Sense of Purpose on mainettaan parempi levy. Rupuinen laulusuoritus yhdistettynä yltiöpäiseen mahtipontisuuteen heittelee kapuloita musiikin tehon tielle, ja genresompailun ja tyylikirjon jatkuvan Inferno_2008_58_1_arviot.indd 106 3.6.2008 23:28:31. "Naisvokalistilla varustettua hevimetallia. Ensihätään suosittelen useampaa kuuntelukertaa. LAURI YLITALO The Rotted METAL BLADE Get Dead Or Die Trying Eri esittäjiä Live At Wacken 2007 ICS FESTIVAL SERVICE Torche Meanderthal HYDRA HEAD Rockissa puhutaan usein kolmen soinnun rämpytyksestä, mutta Torchen kohdalla on sopivampaa puhua kolmen genren räimeestä: stoner, sludge ja postrock. Kitarat eivät jytise kuin ennen, mutta se ei Kun musiikkityyliä voidaan luonnehtia suomirockin, iskelmän ja 80-lukulaisen syntikkapopin yhdistelmäksi, voitaneen puhua jonkin tason omaleimaisuuden yliannostuksesta. Voi hyvin olla, että Unshine tulee uusimmalla levyllään väärin ymmärretyksi. Hyvistä ideoista ja omaperäisyydestä huolimatta 2000-luvun Dingoksi tähtäävä Tuhkalehto kompuroi omaan näppäryyteensä. Brittien neljäs albumi tarjoilee varsin mielenkiintoista ja monipuolista death metal -mäiskettä, josta ei omalaatuisiakaan kikkoja puutu. Aika näyttää, jääkö A Sense of Purpose yhtyeen tuotannossa syystä sivuutetuksi vai ansioista huolimatta aliarvostetuksi levyksi. Kymmenen vuoden päästä maailmalla toivottavasti pyyhkivät uudet trendit, ja silloin on mahdollista tarkastella, onko kevennetty tuotanto huti vai hitti. Kunpa sille kuitenkin annettaisiin tilanteesta riippumatta vielä se yksi mahdollisuus." JAAKKO SILVAST dark metal. "Vaikka ei sillä, on tämä sentään hiukan normaalista poikkeavaa." Kolmannen kerran kiekkoon tutustuttuaan toimittajalle alkoi pikkuhiljaa valjeta, mistä levyllä on kyse. Mukavan vaihtelevaa livetarjontaa on ilo katsella. "Vokalisti Susannakaan ei sotkeudu maneereihinsa ja omaa tulkinnassaan aimo annoksen kiehtovaa mystiikkaa, joka leimaa mukavasti koko levyä. Tunnelmapuolella tämä taas tarkoittaa hieman ristiriitaisenkin tilanteen syntymistä muuten perussävyltään varsin synkänaggressiiviselle tunnelmalle. Levyn yleissoundi on jo itsessään raskas ja sopivan rupinen luoden veikeän vastakohdan astetta leijuvimmille kappaleille. Vaikka musiikillista aikuistumista ja kypsymistä ei äärimetallipiireissä usein katsota hyvällä, The Rottedin viisikon tapauksessa on kysymys juuri tästä. Monipuolisuus on aina hyvä juttu", journalisti analysoi. Bändin onnistuu sulauttaa eri tyylilajit toisiinsa hämmentävän luonnollisesti, saumattomasti jopa kappaleiden sisällä, ja mikä tärkeintä, hyvällä draivilla. Dokumenttiosio sisältää kattavasti Wackenia eri näkökulmista, kuten perusörvellystä, henkilökunnan, paikallisen väestön ja yhtyeiden fiiliksiä, mutaa ja festarivieraiden tekemiä mielenkiintoisia asumuksia leirintäalueelta. Munaton kailotus on parhaimmillaankin karaoke-tasoa, eikä ainakaan auta asiaa, että sanoitukset juoksuttavat myötähäpeän kylmiä väreitä selkänahkaa pitkin. Raitanumeroltaan epäonnenlukua kantava albumin päätös- ja samalla nimibiisi onkin jo musertava pakottaen painamaan vastapainokseen playta uudestaan. MEGA Ensimmäistä kertaa Wacken-dvd-julkaisujen sarjassa tuntuu, että paketti on hitsattu viimeisen päälle siihen suuntaan, mitä festivaalista kattavasti kertovan julkaisun tulisikin olla. Miten tämä nyt oikein parhaiten aukeaisi", totesi tuskastunut hevijournalisti autossaan matkalla kohti EteläSuomea. Vaikka meno rauhoittuu kiekon loppua kohti, muuttuu se samalla koko ajan raskaammaksi. Kokonaisuus jää tämän takia hahmottomaksi. Säännöllisesti käytetty hardcoresta tuttu ote tuo veikeää rokkaavuutta möyrimisen keskelle pidentäen levyn elinkaarta huomattavasti. Tällä kertaa festivaali on tehnyt livetarjonnan ulkopuoliset osuudet pitkälti festarikävijän näkökulmasta keskittyen esimerkiksi järjestäjiä ja yhtyeitä haastatellessa asioihin, jotka voivat kiinnostaa faneja oikeasti. Vaikka levy ei tunkeudu tajuntaan ihan helpolla, ei se myöskään muodostu genreklassikoksi. Jos bändi olisi vain saanut ideoista rahtusen enemmän irti tai olisi vienyt ne härskimmin pidemmälle, voisi tilanne olla toinen. Livepuolella mukana on myös viime vuoden suurimpia nimiä kuten Immortal, Dimmu Borgir, Moonspell, Type O Negative, Blind Guardian ja Cannibal Corpse. Syyn dilemmaan aiheutti helsinkiläisen Unshinen toista kertaa cd-soittimessa pyörivä kakkoskiekko. Yritystä siltä ei ainakaan puutu, ja tuskinpa ura tähän levynkään lopahtaa. MEGA Tuhkalehto Piilotettu maa ACE REVOLUTIONS Gloomy Grim ANTICULTURE In Flames A Sense of Purpose NUCLEAR BLAST Under the Spell of the Unlight Silloin joskus vuonna yksi ja kaksi, jossain Asken ja De Mysteriis Dom Sathanasin välissä, kehiteltiin pakon sanelemana eräänlaisen musiikillisen tyhjiön täytteeksi genre nimeltä In Flames se on käynyt emonassun pesällä
Toisaalta, esimerkiksi The Great Migration soi turvallisen cultoflunamaisesti. Melkoisesti alkuaikojen Incubusilta (myös paikoin hivenen siltä samannimiseltä death metal -bändiltä) ja System of a Downin kummallisimmalta kuulostava materiaali on taiten soitettua. Yhtye myös soi vapaammin. Arviot biiseistä äkkiseltään havaitse. Kuitenkin, jos Dillinger Escape Plan on jo koluttu läpi ja keskittymiskyky on kuin hypnoosin jumalalla, ei ole epäilystä ettei Psykup olisi antoisaa riekkumista. KIMMO K. Nytkin voima tulee siitä, että jokainen isku on tarkasti perusteltu, eikä niinkään iskun fyysisestä voimasta. Perkele periköön tällaiset kiusamaistiaiset, uusi kokopitkä pihalle sassiin! JASON WARD Cult of Luna EARACHE Eternal Kingdom Medeia Medeia FULLSTEAM Helevetin kovalla omakustanteellaan parisen vuotta sitten vakuuttanut Medeia esittelee itsensä uudemman kerran Fullsteamin tallissa Viidennellä albumillaan Cult of Luna on purkanut äänimuuria ympäriltään ja tulee liki paljaampana kuin aiemmin. Tämä on hieno, hitaasti kypsyvä hedelmä. TEEMU LAMPINEN Inferno_2008_58_1_arviot.indd 108 3.6.2008 23:28:38. Tai ehkä käsityskykyni on vain rajoittunut. Kymmenminuuttisen Ghost Trailin kiihtyvä loppuhuipennus joka taitanee olla tahdiltaan nopeinta Cult of Lunaa ikinä on osoitus elävämmästä yhtyeestä, samalla kun se on jo aiemmin samassa kappaleessa supistanut äänikuvaansa mahdollisimman pelkistetyksi. Erillisiä osia kappaleissa on pahvilaatikollinen kussakin. Cult of Luna vie näin kuuntelijan sairastuneen ihmisen mielikuvitusmaailmaan, mikä tekee levystä visuaalisemman ja kiehtovamman. Solistinvaihdoksen myötä Rotten Soundin Niinimaalla täydentynyt yhtye on liikenteessä entistä riehakkaammalla aggrolla, vaikka pelikenttä on raameiltaan vanha tuttu. Liki tunnin mitassaan We Love You All aiheuttaa kyllä aikamoisen ähkyn ja turtumuksen. Hieman yllättävinä tulokkaina kappaleissa kuullaan lyhyitä melodisia kitarasooloja. Eternal Kingdom muistuttaa yhtä paljon bändin hardcore-juurista (soundi) kuin sen ikuisista vertailuista Neurosisiin (tunnelma), ja ennen kaikkea Cult Of Luna kuulostaa albumilla itseltään. Cult of Luna on osannut aina ohjata tyyliään uusiin suuntiin hylkäämättä taustaansa. Eternal Kingdomilla yhtyeen dynamiikka on johdonmukaisempaa kuin aiemmin, ääripäät ovat lähempänä toisiaan. Yhtenäinen albumi onkin. Levy levyltä Cult of Luna on kääntänyt säröä pienemmälle. Millintarkat, pääasiallisesti konekivääriä ja tasapommitusta mukailevat rytmitykset, hittimelodioita viljelevä tiukka kitarasahaus ja musiikin kyllästävä yleispätevä vihamielisyys ovat edelleen niitä elementtejä, joilla Medeia musiikkinsa allekirjoittaa. Lienee sanomattakin selvää, että perinteisillä sovitusmuoteilla on raapittu persettä heti kättelyssä. Suomalaisen death metalin pallilla istuu uusi kuningas. Kyllä biiseissäkin siellä täällä imua on ihan mukavasti. Sekuntikelloa saa pälyillä tiuhaan, sillä Medeian ryöpytyksestä ei tahdo saada tarpeekseen niin millään. Esimerkiksi My Toy My Satan pysyy hektisestä kohkaamisesta ja karjumisesta huolimatta ainakin jollakin lailla hallussa. KOSKINEN ja lyö tiskiin neljän kappaleen 11-minuuttisen turpasaunan. Riisutusta ilmaisusta huolimatta yhtyeen maneerit ovat edelleen tunnistettavissa, mutta se mikä aiemmin oli etäistä ja uhkaavaa on nyt enemmän läsnä ja uhkaavampaa. Eternal Kingdomin teema löytyi treenikämpän nurkasta, vanhan mielisairaalan jäämistöstä löytyneistä potilaan päiväkirjamerkinnöistä. Levyn lyhin biisi, neljä ja puoli minuuttia kestävä The Choice of Modern Men on puolestaan helpoimmin sulatettava pelkästään inhimillisen informaatiomääränsä takia
Inferno_2008_58_1_arviot.indd 109 3.6.2008 23:28:56
EP on myynnissä nopeimmille Tuskassa ja kaikissa Suomen Anttiloissa. HELSINKI JYVÄSKYLÄ TAMPERE www.infernobar.fi Inferno_2008_58_1_arviot.indd 111 3.6.2008 23:29:17. "Stay Heavy Records jakaa upean "Dirty Black Summer -EP" kunniaksi sinkkuja kaikissa Infernoissa 27.-28.6" Sekalaisia sinkkuja jaossa nopeimmille 50kpl/päivä kaikissa Suomen Infernoissa
Vaikka ihan varmoilla vesillä ei seilatakaan, on tästä turvallinen matka siihen "väärällä tavalla hauskaan" mitä joku Hevi-Ari edustaa. ALBERT WITCHFINDER Reilun vuosikymmenen Suomen black metal -undergroundissa vaikuttanut Gramary on viimein saanut debyyttilevynsä valmiiksi. Jotain hekumallista saattaa olla vielä tulossa. Paatos hellittää singleksi lohkaistulla, toisilleen läheisten ihmisten tuskallista välimatkaa ruotivalla Bird of Featherilla. Uutukaisella on mukana liian vähän Lights Outin ja Animalin kaltaisia vakuuttavia rytinöitä. Katse on muun kantaaottavan ohella tarkennettu niin sanottuun terrorismin vastaiseen sotaan ja sen varjolla kummasti kaventuviin vapauksiin. Tällä konseptilla musiikin pitäisi kuitenkin jyrähdellä tehokkaammin ja tiheämmällä tahdilla. Dronen, vapaapudotusjatsin, psykedelian ja hienoisten metallivivahteiden kollaasi mullikoi atonaalisesta taidemusiikkikakofoniasta törkyisen omituiseen äänimaisemaprogeen. Karkeasti määriteltynä orkesterin musiikki on melodista death metalia, mutta hienostuneempi analysointi tuo siihen paljon mielenkiintoisia ulottuvuuksia, joiden ansiosta musiikki on huomattavasti laajalti kaluttua peruslokeroa mielenkiintoisempaa. Japanilais-amerikkalainen Hayaino Daisuki kieltämättä herättää lievää hämmennystä ulkoisen olemuksensa ja levyn "hauskasti japanilaisen" nimen vuoksi, eikä "älyllinen" levylafka taustalla suinkaan vähennä epäilyjä, suuntaan jos toiseen, mutta totuuden nimissä on sanottava, että yhtyeen musiikki, tämän lyhyen ja piiskaavan ep:n perusteella, on pätevä sekoitus hc-punkkia, grindia, thrashia ja black metallia sekä puhdasta hulluutta. Levyn ns. Muutenkin MSI kuulostaa hyvin paljon siltä kuin se olisi kotoisin saarivaltakunnasta. Näin väkevä sanomallinen lataus anastaa paikoin huomion itse musiikilta, mutta esimerkiksi Are You Interested. Poliittisia teemoja kaihtaville ja sanoituksista ylipäänsä vähät välittäville Cogin julistuksellinen, kokeellinen rock näyttäytyy punaisena vaatteena. Jatkossa lisää dynamiikkaa, ja bändi saattaa iskeä aivan toiseen malliin. JONI JUUTILAINEN Mindless Self Indulgence If THE END Preternatural Statical AGHAST Kayo Dot HYDRA HEAD Blue Lambency Downward Vuosituhannen alussa Maudlin of the Wellissa kiehtovasti progea, doom deathia, itämaista sävellysfilosofiaa ja ennakkoluulotonta popahtavuutta yhteen juottanut Toby Driver ei ole jähmettynyt näennäiseen kokeellisuuteen kuten eteenpäin tähyävän metallin suuri illusionisti Mikael Åkerfeldt. Samasta syystä voi helposti kuvitella vakavahenkisen, itsetuntonsa kanssa kamppailevan metallipään vierastavan tätä julkaisua. Newyorkilaisyhtyeen peräänantamaton DIY-työ alkaa vähitellen tuottaa myös tulosta, ja yhtye on saanut viime aikoina rutkasti näkyvyyttä. Harmittavan usein tulee myös mieleen, että bändi on vain hiukan rankennettu versio EMF: n ja Pop Will Eat Itselfin kaltaisista 198090lukujen vaihteen brittiläisistä tanssirock-kokoonpanoista. Meno on virkeää ja monin paikoin tarttuvaakin. Uutuusfriikeille ja huumeidenkäyttäjille vahva kyllä, sovinnaisille progemetallisteille ja kappalerakenteiden ystäville vahva ei. MIKKO KURONEN timia myöten. Sen verran kelvollista materiaali kuitenkin on, että yhtye kannattaa ottaa seurantaan. Kokoonpanon musiikillinen jälki on silti lavea kuin mikä. MotW:n kuukahtamisen jälkeen perustettu Kayo Dot on kolmannella levyllään kutistunut multi-instrumentalisti Driveriin ja viulisti Mia Matsumiyaan. Preternaturalin debyyttikiekko Statical on juuri niitä levyjä. Perinteistä melodista black metalia sisältävän Suffocationin suurimmaksi ongelmaksi nousee liian tasapaksu biisimateriaali, sillä avauskappale Where the Light Diesia lukuun ottamatta levy ei tarjoile juurikaan unohtumattomia hetkiä. Jos kuitenkin haluaa kuulla aitoja täysosumia rock-asenteen ja tanssirytmien yhdistämisestä, niin kannattaa hankkiutua Pendulumin pariin tai kuunnella vaikkapa Travis Barkerin tekemä remix Soulja Boyn Crank That -biisistä. TONI KERÄNEN Inferno_2008_58_1_arviot.indd 112 3.6.2008 23:30:08 Nioxin_. Mahtipontisen ja äärimmäisen synkän kaavan avulla mustuuttaan vuodattava ryhmä iskee lippunsa 1990-luvun loppupuolen black metal -soundin maaperälle ja onnistuu missiossaan varsin hyvin. Näitä mausteita ei ihan töissä käyvien aikuisten oikeasti olisi Phoenixilla tarvittu. JAAKKO SILVAST timeen asettava Blue Lambency Downward on kihelmöivän epäselko osoitus siitä, kuinka Driverilla on lahjakkaasti pää perseessä, mutta kädet vapaina. Yhtyeen hyvin vakava, huumorista tarkasti riisuttu rock joko työntää luotaan tai vetää magneetin lailla. Vokalisti Deilin hysteerinen rääkylaulu nostaa esiin Silencerin ja Sterbendin kaltaisia nimiä, mutta metallisesti kirskuvat kitarat ja eeppiset kosketinsoitinmaalailut viittaavat selkeästi alkuaikojen Emperorin suuntaan. lopullista hyvyyttä voi tässä vaiheessa vain arvailla, mikä hankaloittaa aina rajallisen ajan puitteissa toimivan kriitikon työtä. perinteisiin hevipaitoihin on saattanut törmätä hyvinkin yllättävissä paikoissa). Kolmannen kertaluokan huuruissa saunotetun King Crimsonin ja Devil Dollin samaan paah112 INFERNO Aina joskus tulee vastaan albumeita, jotka eivät avaudu heti ensikuunteluilla, mutta joiden tietää paranevan kärsivällisen paneutumisen myötä. Komeasti soiva Sharing Space, Cogin toinen studiolevy, on yli 70-minuuttisena kova pala purtavaksi. Onpa porukkaa verrattu Tooliinkin, eikä väite olekaan aivan, köh, tuulista temmattu. Rakennuspalikat ovat siis yhtyeellä hyvin hallussa, mutta kokonaisuus kaipaa osakseen tiivistämistä ja monipuolisuutta. Arviot Se vain lyö palaa ainakin tämän kuulijan kurkkuun, kun pilataan hyviäkin biisiaihioita turhilla muotokikkailuilla. tai oivallinen, hallituksen sanomisia ja tekemisiä kyseenalaistava ja jylhäksi ukkospilveksi mustuva Swamp osoittavat, että yhtye kykenee yhdistämään mieleenpainuvan sanoman mieleenpainuvaan melodiaan. Ehkäpä sitä on sen vuoksi hehkutettu muun muassa Kerrang!issa. Biiseissä ei pelailla taatusti tukkaan tarttuvilla kertosäkeillä tai melodioilla, vaan niin riffit kuin rakenteetkin ovat huomattavasti moniulotteisempia ja jopa progressiivisella tavalla vaikeita. Syynä jyrkkään jakoon on sanoituksellinen sisältö. Polveilevat biisit pysyvät hyvin kasassa sovituksellisesti, mutta ovat kaikessa teknisyydessään hieman turhankin äärimmäisiä. Kolmikarjuisen ja -kirjaimisen sakin ilmaisu on monessa yhteydessä määritelty progressiiviseksi rockiksi, mutta monen sanavarastosta kohoaa helpommin esiin "vaihtoehtorock". Kun mukana on vielä ripaus vanhan koulun hevi-melodioita, on selvää, että etenkin keikalla tämä varmasti toimisi tehokkaasti. Latvialaiset ovat saaneet kehitettyä omannäköisensä, hyvin toimivan ja erittäin jämerästi rullaavan tyylinsä aina futuristisia, jopa maanisia sävyjä maalailevia ja täydentäviä kosket- Vuodesta 1999 asti toimineen ja nyt neljännen levynsä julkaisevan Mindless Self Indulgencen musiikissa sekoittuvat punk, elektro ja riettaat sanoitukset. Juuri tässä piilee samalla levyn suurin vahvuus ja pienoinen heikkous. Paakun tai pari kevyempänä keskinkertaisempaa materiaalia karsimalla teho olisikin tuntuvampi. Toisin ajattelevia ja eritoten toisinajattelevia levy kaappaa kyytiinsä kuin salainen poliisi konsanaan. PANU KOSKI Headbanger´s Karaoke Club Dangerous Fire Voisi melkein veikata, että tämä levy on kova sana heavy metal -kulttuurin ulkopuolelle itsensä rajaavien, mutta sitä kohtaan trendikkään ironista mielenkiintoa tuntevien keskuudessa (viime vuosinahan mm. Muutama tarttuva melodia enemmän sinne tänne ja kuuntelijalle vähän enemmän armoa, niin johan lähtee. MEGA Cog Sharing Space SUPERBALL Hayaino Daisuki HYDRA HEAD Gramary HELVETE.RU Suffocation Australialainen Cog etsii aina niin välttelevää ja monen kerroksen alle kätkettyä totuutta
Yhdeksän kymmenestä ihmisestä kokee hiusten tuuhentuneen ja hiusten tiheyden lisääntyneen ja hiusta kosteuttavan vaikutuksen. (Tutkimuksen on teettänyt Nioxin Laboratories) Kysy lisää kampaamostasi. Kuva: Nioxin collection 2008 Maahantuoja Suomessa: SKT-GROUP Oy www.skt.fi Saatavana hyvinvarustetuista parturi-kampaamoista. Nioxin_Inferno_130608.indd 1 113 Inferno_2008_58_1_arviot.indd 29.5.2008 23:30:23 3.6.2008 13:40:23. Vaivaako hiustenlähtö ? 25 % naisista ja 75 % miehistä kärsii hiusten ohenemisesta. Ongelmaan on ratkaisu: helppo 3-vaiheinen Nioxin kotihoito-ohjelma. NIOXIN® 3-vaiheinen kotihoito-ohjelma sisältää: Cleanser -hiusten ja hiuspohjan puhdistaja, Scalp Therapy -hiuspohjan kosteuttaja ja hiushoito sekä Scalp Treatment -hiuspohjaa aktivoiva hoitoneste/ -vaahto
Deathia musiikissa ei ollut tässä vaiheessa enää lainkaan, mutta tarttuvia melodioita ja osioita riittää reilusti. Tämän jälkeen syöpä veikin Rowen voimat, minkä Triumph of Mercy (1998/1) nolosti todistaa. Rowen vokaalit ovat erityisen heikkoa pihinää. Okei, levy oli varmasti terapeuttinen kokemus, mutta ei sitä nyt ihan kaikkea pitäisi julkaista. Arviot HULLU Kari Koskinen Metal Mind jatkaa uusintajulkaisujen parissa. Blood World (1994/3) lipui jo selvästi pois deathista kohti thrashimpaa metallia. Steve Rowen jo pari vuosikymmentä luotsaama kristillisen metallin lippulaiva on julkaissut toistakymmentä studiolevyä. Örinä on uttuun tapaan jokainen uusio on remasteroitu ja useimpia on siunattu sekä bonuskappaleilla että sanoituksilla. Old-school deathia muriseva kiekko on raskas ja täynnä hyviä biisejä. EnVision EVAngelene (1996/4) vaihtoi taas suuntaa. Primitive Rhythm Machine (1995/1,5) johdattaa lampaat kadotukseen, sillä levyn rytminen, osin jopa heimopaukkeelta kuulostava puolitehoinen ärjyminen on kerrassaan kamalaa. Tahti vain kiihtyy, ja tällä kertaa pöytään isketään peräti 46 nimikettä takavuosilta. Jason jätti bändin pian legendaarisen Doomsday for the Deceiver -debyytin jälkeen, mutta tämä ei ole bändiä hidastanut. The Silver Cord Is Severed (2001/2) puolestaan iskee kärkeen pari hyvää kappaletta, mutta sen Inferno_2008_58_3.indd 114 3.6.2008 23:14:06. At War with War on ihan kelpo esitys, mutta muuten tarjolla on löysää ja voimatonta paasaamista. Hammer of Mercy (1999/2,5) jatkoi vuoristorataa, kyseessä oli taas vähän harkitumpi ja mukavan riffivetoinen kokonaisuus. Pari tuhtia tuplabasarijyrää pitää veneen pinnalla, ja laulaja Ericin kurkkua on ilo kuunnella. Tyyli on muuttunut aivan alkuaikojen rankemmasta kamasta vähitellen kohti perinteisempää ja melodisempaa ilmaisua. Mukana on pari aivan totaalisen loistavaa kuolometalliveisua. Mitään erityisen koreaa kuorista ei kuitenkaan löydy. Osa on jätettä, osa kultaa, useimmat jotain siltä väliltä. Arvostelumaratoni II T Jyvät akanoista Toistaiseksi tuorein studiopitkä, Dreams of Death (2005/2,5) sen sijaan kaatuu ylipitkiin biiseihin ja halvahkoon tuotantoon. Australialainen Mortification on myös melkoinen jääräpää. When the Storm Comes Down (1990/3) oli jo kulmikkaampaa vääntöä, jonka voimaa ohuet kitarat ja pahvilaatikkorummut verottivat. Ylistys raastaa korvia ja laatu heittelee miten sattuu. Kappaleissa on potkua ja ne suorastaan pursuavat hyviä ideoita. 114 INFERNO muuttunut karjumiseksi ja biisit värikkäämmiksi, mutta meno on vielä aika tylyä. Saldona on toistaiseksi yhdeksän pitkäsoittoa, joista oikeastaan vain pari ensimmäistä luotti speed/ thrashin aseisiin. Nätit digipakit ovat numeroituja 2000 kappaleen painoksia ja tyylipisteet pysyvät pääosin korkealla. Hyh hyh. Voi luoja, minkä meille teit. Scrolls of the Megillothin (1992/4) aikaan meno oli vielä armotonta. Post Momentary Affliction (1993/3,5) on hitusen epätasaisempi, mutta edelleen varsin massiivinen ja raskas kokonaisuus. 19-minuuttinen nimibiisi seilaa monenkirjavissa tunnelmissa ja mukana on monta omillaan toimivaa kappaletta. Eikun kimppuun! Pitkän linjan puurtajat Jason Newsted perusti Flotsam and Jetsamin nelisen vuotta ennen liittymistään Metallicaan. Useimmat vedot ylittävät kuuden minuutin rajan kuulostamatta lainkaan pakotetuilta. Tämän jälkeen herra sitten löikin nyrkkinsä saveen. Drift (1995/4) hyötyy Neil Kernonin sliipatusta tuotannosta ja vetävästä groovesta. Cuatro (1992/3) hidasti tahtia vielä lisää, ja musiikki on kuin pehmeämpi versio Overkillistä. Rowen 1990-luvun lopulla sairastama syöpä löysi tiensä myös levyille, eikä mitenkään mairittelevin tuloksin
Itseä kun on vaikein miellyttää, niin paras koettaa kuunnella sitä mikä itselle tuntuu parhaalta. Soittaa bändi osaa timanttisesti ja on helppo ottaa vakavasti biisiensäkin puolesta. Wartola kurittaa kannuja ja kontaktointia sekalaisille tahoille. Ihminen on tehnyt itsestään paholaisen. ...siten, että minä hoidan kitaroinnin, vokalisoinnin ja pääasiallisesti musiikin katkeransuloisen luomistyön. Povarissa pullistelee parikin kantavaa ideaa jatkoksi, eli sormi ei mene suuhun siinä vaiheessa, kun biljardi nälkäistä kuulijaa alkaa kurkku suorana vaatia lisää. Että jos ei perse edellä puuhun, niin sitten puu edellä perseeseen. Paremmalla itsensä eri rakoihin tunkemisella kontakteja saattaisi olla läjäpäin, mutta ongelmamme on monessa mielessä se perushärmäläinen jääräpäisyys, että paskaako sitä tyrkyttämään, jos eivät heti älyä riemusta kiljuen erinomaisuutemme edessä nöyrtyä. Master of Puppetsin ja vastaavat voisi mainita vaikuttajina, mutta kukapa ei. Tuollainen tyhjiö on kaikessa paradoksaalisuudessaan yllättävän painostava voima. Kuten levyn kansitekstitkin julistavat, tämä oli vaikein koskaan tekemäni asia, mutta levyn tekemättä jättäminen olisi ollut vielä vaikeampaa. ...on otettu pöytälaatikosta, samoin nimetyn kappaleen otsakkeesta. Saman biisin aikana voi mielessään olla puron varrella kukkia keräämässä, Herra Linnanherra, peijaisiin lahdattava sika tai Tuhkimon kenkä, joka ei sovi minnekään. www.devilmanmade.com Milloin ja miten, J. Vakituinen basisti on kiinnittämättä, joten kiinnostuneethan ehtivät vielä ottaa yhteyttä! Suurin ongelmamme on, että... Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... Tähän mennessä ainoastaan yhden juhannuskeikan on keskeyttänyt poliisi. Bändin nimi... Turha siitä on syyttää mitään suurempia voimia, oli niitä sitten olemassa tai ei, siihen emme ota kantaa. Satumaiset ja moninaiset sävyt, rehellisen kaunis ja taitava naislaulu, örinä ja teatraalisuus yhdisteltynä jo kappalekohtaisestikin useisiin eri tunnelmiin tekevät paketista uniikin. Bändin jäsenillä on toki yhteistä historiaa vuosienkin takaa. Jos pidät heistä, pidät myös meistä... Jatkoa varten kehitteillä on konsepti, jossa perinteistä metallimekastusta tuettaisiin maagisen nykytekniikan keinoin. Mutta totuus on, että ennemmin kuin tietyntyylistä musiikkia, yritetään vaan tehdä hyviä biisejä. Tarina nimeltä Devil Manmade alkaa tästä levystä. Miksi. Viiden vuoden päästä meidät löytää... Hyviä jyräyksiä on levyllä monta, ja parhaimmillaan tämä orkesteri toimii juuri yksinkertaisimmissa runttauksissa. Värttinä meets Hellraiser, voisi vitsikkäämpi luonnehtia. Pitkä kokemus kuuluu, soitto ja toteutus ovat juuri niin pro-tasoa kuin pitääkin. Aadolf ja demot Kuukauden bändi: Devil Manmade Devil Manmade: Born of Nothing Vanhasta manselaisesta pitkän linjan bändistä Fultrackista on muotoutunut vakavampi versio, jonka demo on aivan valmis täyspitkä vailla julkaisua. Eli kattilaan jäi sen verran vahvat liemet aiemmin muhimaan, ettei tätä soppaa voinut heittää ojaan ihan niin helposti ongelmajätelaki, you know. ...levy on täyttä tavaraa ja mikä parasta lafkojen kannalta jo tehty! Ja takki on kaikkea muuta kuin tyhjä tässä vaiheessa. Musiikillinen koordinaatio on perustaltaan tuttua; isojen vanhojen, esimerkiksi Metallican vaikutus ei pysy piilossa, ja miksi pitäisikään. Crimfall korjaa potin kotiin; kansanmusiikkia ovat pelimannit sovitelleet metalliin jo maailman sivun, mutta tässä haukataankin tavanomaista monimuotoisempi pala pettuleivästä. ...olemme keskittyneet enemmän "taiteeseemme" kuin itsemme myymiseen. Tämä on se synnyinhuuto, jonka saattelemana revimme itsemme irti kohdusta kohti kalmanviileää maailmaa. ...jokaisesta hyvin varustetusta musiikkiliikkeestä, parin bensa-aseman c-kasettihyllystä sekä yhdestä pornoliikkeestä actionfiguureina. Pitäisi tietty jeesustella, että tämä on ihan oma juttu ja kukaan ei kuulosta samalta... Levyn nimi Born of Nothing viittaa siihen tyhjyyden tilaan, josta oli pakottava tarve ryhtyä vielä tähän hulluuteen. Keskitunnelmaisempiakin pätkiä on joukossa pari, mutta leveähkön hymyn arvoinen levyhän tämä selkeästi on. Upea ja uljas demotus. Onneksi se on sikäli helppoa, että noin 10-vuotiaana valitut idolit toimivat edelleen, eikä ole tarvinnut tempoilla suuntaan tai toiseen. Devil Manmaden tyylisuuntahan on jonkunlainen kasariheavyn ja raskaamman thrash-mätön salasuhteen äpärälapsi. Paineessa musertuu, tai sitten syntyy timantteja. Devil Manmade niputti täten parhaiten yhteen sen, mistä jokapäiväisessä taaperruksessa on kyse. Syventyminen ja volumetason nosto kannattavat enemmän kuin juuri koskaan aiemmin: tässähän on 116 INFERNO Inferno_2008_58_1_arviot.indd 116 3.6.2008 23:30:56. Hienoa! www.myspace.com/crimfallband Forgotten Horror: Demo 2007 Fogotten Horrorin väkevä deathrash puree lujasti sääreen. Keikalla olemme... Ihminen on yrittänyt nostaa itsensä kaiken yläpuolelle, mutta tämän lajin jumaluus tuppaa olemaan pirullisempaa laatua. www.forgottenhorror.com Trauma Field: Wounded Soil Parin ekan soinnun aikana on jo melkein roskakorin paikka, niin tuhnuinen on Wounded Soilin äänellinen anti. Sani kaivaa syntikastaan modernimpia sävyjä ja hanskaa siinä ohella bändin visuaalisempaa puolta. Caven. Kappaleet eivät pohjaudu mystiikkaan eivätkä tyhjään kukkoiluun, vaan musertavaan arkeen. Monitahoinen mediaspektaakkeli. Emme ikipäivänä tule... Aikaisempien kokoonpanojen kilpistyttyä kukin kuivaili verisiä kyyneleitä tahollaan. Sitten päätettiin virittää uusi lauma tulille näin käänteisesti, että tehdään ensimmäisenä levy ja kysellään vasta sitten, kiinnostaako ketään. Joskin maailmahan on nykyään verkossa, joten varmasti siellä sätkimme mekin sillin lailla. Eikä ihmekään, johan bändissä vaikuttaa Savon, ellei koko Suomen kovimmasta mättöaktista kolme viidesosaa! Musiikki koostuu melodiattomasta raastamisesta, ja tehokas lienee oikea sana kuvastamaan toimintaa. Kaikki ne lopulta tulevat väkisin ulos huutona ja rouhintariffeinä. Saa nähdä kalpenevatko rollingstonesit, ihan viileää tavaraa näin "demo-bändinä" puhuen anyway. ...ratsastamaan trendeillä tietoisesti. Työmme jakautuu... ...toistaiseksi käyneet Devil Manmadena vain muutamien sisäpiirielosteluiden merkeissä. Sitä vittuilua on paha päästä pakoon, kun itsensä kanssa menee välit poikki! Atomipommit (1 kilotonni): Crimfall: Burning Wind "Jos metsään haluat mennä nyt" -metallia. Vokaaleja ja kitarointia hoitava Cult kuulostaa mikin varressa hienon räävittömältä, hiukan jeffwalkermaiselta
Kuuntelimme muksuina kaikkea mitä saimme käsiimme. Olemme aina halunneet tehdä mahdollisimman omituisia riffejä, osioita ja ylipäätään brutaalia kamaa, mutta Pleasure to Killin aikoina emme vielä osanneet soittaa niitä kunnolla. Tämän jälkeen tulivat punk, Venom ja Bathory ja halusimme olla yhtä rankkoja. Coma of Soulsin jälkeen ajattelimme, että haluamme tehdä viimeinkin jotain uutta. Endless Painin jälkeen soitimme kolmisen keikkaa lisää, mutta oikeaa kokemusta saimme vasta Pleasure to Killin jälkeisillä rundeilla Euroopassa ja Jenkeissä. Kaveri joka äänitti levyn, ei oikeastaan tuottanut meitä, sillä hän halusi päästä meistä nopeasti eroon, haha. Ei Essenissä ollut paljoakaan tekemistä, saatoimme keskittyä joko musiikkiin tai ryyppäämiseen. Päädyin perustamaan bändin Robin ja Ventorin kanssa, koska kävimme samaa koulua. Soitimme levylle paljon enemmän kuin oikeastaan edes osasimme. Katsokaa nyt näitä nappuloita ja vipuja, mahtavaa! Meillä ei ollut lainkaan kokemusta, mutta intoa sitäkin enemmän. Olimme studiossa kuin muksut karkkikaupassa. Lopputulos on silti ihan okei. Terrible Certainty (1987) puolestaan vei soundia siistimpään suuntaan, ja kappaleet olivat entistä monimutkaisempia. Saimme kritiikkiä, että mitä paskaa tämä on, mutta ilman tuota askelta olisimme varmasti hajonneet. Kuuntelimme paljon NWOBHM:ää ja perinteisempää kamaa. Ei Essen mikään ghetto ollut, mutta hengasimme nuorena aika outojen tyyppien kanssa. Se oli ainoa vaihtoehto, jos ei halunnut maleksia kaduilla ja näyttää typerältä. EA:lla on enemmän raakaa energiaa, mutta Comalla on kontrolloidumpia ja parempia biisejä. Kokeilun vuodet Coma of Souls päätti erään aikakauden, sillä levyn jälkeen Kreatorin suunta muuttui melkoisesti. Kyseessä oli raaka, mutta aikaansa nähden hyvin tuotettu pelinavaus. Kiekon raivokas ja kaaosmainen tulitus on monien mielestä parasta Kreatoria koskaan. Seuraavana vuonna ilmestynyt Pleasure to Kill räjähtikin sitten kunnolla. Pakko ne ideat oli silti narulle saada, Mille muistelee. Vanha liitto TEKSTI Kari Koskinen I KUVA Martin Becker I www.kreator-terrorzone.de Destruction, Sodom ja Kreator ovat elimellinen osa saksalaista thrash metalia, eikä kolmikon merkitystä koko genrelle sovi aliarvioida. Kyseessä oli hyvin tärkeä ja emotionaalinen tapaus, sillä se todisti kykymme uudistua. Valtaosa nuorena näkemistämme yhtyeistä oli tosin punkkia ja ensimmäiset vaikuttajamme olivatkin punkkareita, protestibändejä, hassun näköisiä nuorisotyöntekijöitä soittamassa Fender Telecastereitaan ja niin edelleen. Esimerkiksi Slayerin Reign in Bloodiin verrattuna PtK oli huomattavasti brutaalimpi, osin jopa kuolometallisempi pläjäys. Parin demon jälkeen kolmikon nimi muuttui muotoon Kreator nimeksi, joka tulisi jäämään saksalaisen metallin historiaan. Teimme vuosien 8590 välillä viisi levyä sekä kolme maailmankiertuetta, ja vaikka olimme aina halunneet kehittyä ja kokeilla jotain muuta, meillä ei ollut aikaa pysähtyä. Bullet ja Streetfighter olivat kovia nimiä, mutta jokainen bändi, joka suvaitsi saapua nuorisokeskukseemme keikalle, sai varauksettoman tukemme. Meistä tuli parempia muusikkoja, mikä mahdollisti Terrible Certaintyllä kuultavan materiaalin. Ostimme levyt importtina eräästä pienestä kaupasta Essenistä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun äänitimme ulkomailla, ja meillä oli myös ihan oikea tuottaja. Meillä oli uusi kitaristi, ja jos vain olisimme saaneet keskittyä paremmin, olisimme olleet tyytyväisempiä. Pari tyyppiä kuvitteli osaavansa INFERNO soittaa tuosta vain, mutta eihän se niin mene. Vähitellen keskityimme soittamiseen ja keikoilla käymiseen, kun taas nämä kaverimme keskittyivät tappelemiseen ja jengipelleilyyn. Emme siksi, että olisimme olleet ongelmanuoria, vaan jotta emme saisi turpaamme, naurahtaa perustajajäsen Petrozza. Kiersimme koko vuoden, ja sitten pitkin tehdä jo vauhdilla uutta kamaa. Kannatimme jopa hard rock -bändejä, sillä valinnanvaraa ei ollut. Mikä antoi lopulta kipinän oman bändin perustamiseen. Nakkasimme paskat paineista ja kirjoitimme Renewalin, joka oli aikaansa edellä oleva levy. Syntyi Renewal (1992), industrial- ja hardcore-sävyillä väritetty vedenjakaja, joka onnistui järkyttämään yhtyeen laajaksi paisunutta fanikantaa. Kulttuuritarjonta oli hyvin vähäistä. Thrashin kulmakivet Kreatorin panostus tuotti viimein tulosta, kun Noise Records julkaisi debyyttipitkä Endless Painin vuonna 1985. Kreator lienee porukasta se kaunein, yhä edelleen voimissaan oleva ja 11 pitkäsoittoa julkaissut pioneeri, jonka uralle mahtuu thrashin ohella paljon muutakin. K Thrashia ja taidetta reatorin esiaste Tormentor perustettiin Essenissä vuonna 1982. Äitini osti minulle kitaran, ja aivan alkuvaiheessa miehistöömme kuuluikin itse asiassa neljä kitaristia ja basisti. Kokoonpanoksi vakiintui kitarasta ja laulusta vastaava Miland "Mille" Petrozza, basisti Rob Fioretti ja rumpali Jürgen "Ventor" Reil. Hommansa hän kyllä osasi ja soundit ovat tosiaan aika hyvät. He saivat lähtöpassit, ja lopulta jäljelle jäivät vain Rob, Ventor ja minä. Pidän punkista vieläkin, etenkin ug-kamasta ja varhaisesta suuntauksesta. Aloitimme siis aika suurella porukalla, mutta ei se oikein toiminut, Mille hymähtää. Ennen debyyttiämme olimme soittaneet vain kolme keikkaa. Tämä todellakin kannatti, sillä levyn päällekäyvä soundi ja ilkeä kappalemateriaali muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden. EA nauhoitettiin kahdesti. Tormentor ja Flag of Hate kuuluvat yhtyeen livesettiin vielä tänäkin päivänä. Aluksi Berlinissä, mutta homma kusi, joten menimme Los Angelesiin. Extreme Aggression (1989) ja Coma of Souls (1990) ottivat jälleen askeleen eteenpäin. Treenasimme alussa 35 kertaa viikossa. Randy Burns oli nappivalinta, ja hän tuotti myös Coma of Soulsin, joka oli valitettavan hätiköity levy. Ainoa epäkohta löytyy soundista, joka olisi voinut olla parempikin. 118 Inferno_2008_58_3.indd 118 3.6.2008 23:15:28. Tämä siksi, että paikallisessa ostoskeskuksessa oli kitaroiden alennusmyynti, heh. Intohimo musiikkiin
Tulevasta levystä Millellä onkin varsin mielenkiintoista kerrottavaa. Henkilökohtaisesti pidän Renewalia ja Cause for Conflictia yhtyeen vahvimpina teoksina. Hyvä ja menestynein kiekkomme, mutta jos tekisin sen nyt, jättäisin kaksi biisiä pois, Mille nauraa. Levylle tulee vain kymmenen biisiä, ja siitä tulee nopeampi ja suoraviivaisempi. Pidän Endoramasta edelleen todella paljon. Takaisin juurille Millen mukaan yhtyeen 1990-lukua leimanneet kokeilut ovat nyt ohitse, eikä vastaavaa ole enää tulossa. Siinä piilee myös yksi vahvuuksistamme, sillä teimme mitä tahansa, on se aina jollakin tavalla äärimmäistä. Haluamme kuulostaa elävältä! Olen ihan vitun kyllästynyt näihin nykyajan Pro-Tools-tuotantoihin, jotka ovat niin pirun puhtaita ja kirkkaita. Ventor maleksi porukoissa, joiden kanssa en halunnut olla missään tekemisissä. Vielä kun jättäisivät klikin pois, niin olisi komeaa. Kasvoimme ihmisinä ja tietysti eri suuntiin. En kerro mitkä, mutta levy on vähän liian pitkä. Juttelimme asioista, eikä se ollut helppoa. Endorama saavuttikin tietyn rajan, sillä ei Kreator enää tuon melodisemmaksi tule. Syntyi Cause for Conflict (1995), joka sisälsi uusien sävyjen ohella yhtyeen nopeinta materiaalia. Evoluution kannalta taas tärkeä kiekko, mutta ei aivan loppuun harkittu. Endorama (1999) tarjoili jälleen uutta järkytystä. Renewalin jälkeen yhtyettä kohtasi ensimmäinen suurempi miehistönvaihdos. Levyn tuottaa Moses Schneider, joka tehnyt lähinnä saksalaista avant-gardea ja punkkia. Outcast oli vaikeaa aikaa. Biisit ovat lyhyempiä, vähän kuin sekoitus Violent Revolutionia ja Pleasure to Killiä. Perusteisiin palannut Violent Revolution (2001) ei tee asiassa poikkeusta. Outcastilla on tosin pari parasta biisiämme koskaan, esimerkiksi Phobia. Toistaiseksi uusin pitkäsoitto Enemy of God (2005) jatkoi pitkälti Violent Revolutionin linjoilla. Yritimme taas jotain uutta, lisätä melodisuutta ja halusin myös kokeilla erilaisia sävyjä ääneni kanssa. Vuonna 1997 ilmestynyt Outcast palautti Ventorin bändiin, ja tyyli oli ottanut taas täyskäännöksen. Silloin tiedän, että Kreator on tehnyt jotain oikein. INFERNO 119 Inferno_2008_58_3.indd 119 3.6.2008 23:15:42. Onhan tuo silti okei, mutta parasta on nähdä katsomossa monta eri sukupolvea. Levy on simppeli, melodinen ja tietyllä tavalla jopa Rammsteinia muistuttava metallimarssi. CfC on ehdottomasti heikoimpia levyjämme. Halusimme riisua kappaleista kaiken ylimääräisen, tehdä helppoja rakenteita ja pitää soolot minimissä. Saimme paljon negatiivista kommenttia, mutta toisaalta kuulen yhä usein kuinka Endorama on joidenkin mielestä paras levymme. Lopulta hän palasi bändiin ja se oli hienoa, mutta meillä oli omat probleemamme. Vaan loppu on taas käsillä, joten utelen, josko Mille tuntee ylpeyttä saavutuksistaan. Teemme taas thrashia! Laittaisin levyn samaan seuraan Coma of Soulsin ja Extreme Aggresionin kanssa. Haluamme palata juurillemme ja nauhoittaa analogisesti, brutaalisti ja in your face! Mille hehkuttaa tulevaa kiekkoa niin kiivaasti, että odotukset nousevat väkisinkin. En ajattele sitä, sillä olen liian keskittynyt tuleviin juttuihin. Colin Richardson hoitaa miksauksen. Jälkimmäistä osaksi juuri vaihtuneen rumpalin ansiosta, sillä Ventoria tuurannut Joe Cangelosi pieksi levylle niin tiukat kompit, että Ventor ei ole niitä sittemmin livenä soittanut. Itse pidän levyn melodisuudesta, kauneudesta ja jopa goottisävyistä melkoisesti, mutta thrashia levyllä ei ollut enää nimeksikään. Tämä on toisaalta sääli, sillä Kreatorin tuotanto toimii allekirjoittaneelle koko rintamaltaan. Levyllä oli myös hyvää rumputyötä, mutta kokonaisuutena tekele ei lukeudu kohokohtiimme. Kreatorin levytystauot ovat käyneet vanhemmiten melko pitkiksi, mutta virtaa riittää vielä. Siellä on hyviä ideoita ja riffejä, mutta tuotanto on heikkoa. Taimit menevät ylös alas, ja siihen pyrimme myös ensi vuoden alussa julkaistavalla levyllämme. Vedämme levyn livenä sisään ja pyrimme välttämään liiallisia päällekkäisäänityksiä. Kaiken sen seikkailun jälkeen tuo levy tuntui melkein katharsikselta, vapautukselta, että olemme tulleet takaisin, Mille hehkuttaa. Alusta asti mukana olleet Ventor ja Rob jättivät bändin, ja Mille kasasi ympärilleen uudet miehet. Jos kuuntelet levyä kuten Pleasure to Kill, se kuulostaa elävältä, siltä että biisien takaa löytyy oikea bändi
Yhteystiedot . PRO GEAR CD/DVD tuotanto Alan paras palvelu Pikapalvelu CD-masterointi ja edulliset hinnat! DVD-authorointi Graafinen suunnittelu Online-jakelu Flash-tuotanto Hedengren yhtiö Puh. PUH. (09) 6828 4600, hedcom@hedcom.fi High-end - Kotiteatteri - Tarvikkeet TL-Audio Näe ilmoituksesi tässä! Ota yhteyttä myyntiimme. Ota yhteyttä! Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end -ja kotiteatterilaitteita. Kauppa käy vilkkaana, myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. 0500-789 692 ja 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 HÄMEENLINNA www.tlaudio.fi Inferno_2008_58_3.indd 120 3.6.2008 23:15:48. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Swedens no.1 metal band Sabaton New album from The Art Of War CD / Limited CD / LP www.supersounds.fi Median palveluhakemistossa! Ota Palveluhakemisto Mainosta Poplöydät osoitteesta www.popmedia.fiyhteyttä myyntiimme
Inferno_2008_58_3.indd 121 3.6.2008 23:16:50
Inferno_2008_58_3.indd 122 3.6.2008 23:16:58
www.spinefarm. Ja kolme mystisesti kadonnutta sinkkua! AH, AHTAITA AIKOJA & SARKAJAKO-TWIST | EI ENKELEITÄ & LIPERI-TWIST UURASTAJA & KORKEAT KOTKAIN TIET -TWIST | ME OLEMME MYÖHÄISET & MINTUN JA VERNERIN HÄÄVALSSI ORRET & TEUVO, MAANTEIDEN KUNINGAS | HALLAMAAT & MUSTA KUIN PUKU | SURUVAIPPA & MIES JA KUUSI KANTAJAA 4000 kappaleen numeroitu cd-painos ja 500 kappaleen seitsemän kertaa seitsemän vinyyliboksi! BROTHER FIRETRIBE HEART FULL OF FIRE... www.viikate.com VIIKATE MARRASKUUN SINGLET Marraskuu-albumeilta raavitut singlet. DIO-COVERIA JA VÄHINTÄÄNKIN OVELAA JS16-REMIXIÄ... KAUPOISSA 18.6. www.brotherfiretribe.com | www.spinefarm.fi | spinefarm@spinefarm.fi. ranka@spinefarm. AND THEN SOME -EP MUKANA ALBUMILTA UUPUVAA KAMAA, MM