Inferno 59/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

#59 METALLICA SLIPKNOT MEDEIA GORGOROTH POISONBLACK VOLBEAT RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI VUODESTA 2001 / www.inferno.fi HINTA 5,60 euroa
Inferno_2008_59_2.indd 3 18.8.2008 18:54:07
Inferno_2008_59_2.indd 4 18.8.2008 20:38:22
048 Raskas f 00 ikesä 2 estar 8 Sauna, Metalcamp,cken... 008 ral TALES Records, Amo 011 038 LAND OF ttajille iaa demo KIIRASTULI: as LÄVÄ: 040 KUUKAUDEN E 012 mpereella 046 VOLBEAT on Maiden Ta Ir IUM ja E AXIS: LONDIN 064 DRAGONFORC AMA 014 M R MURHAPAPA & 068 ALICE COOPE B: U uteronomium Y COOKING CL O TULITTAA: De 070 INFERN HEAV 4/4 a 016 an pekonipat 018 072 AMON AMARTH -SARJIS, Pakan edeia SLIPKNOT pääosassa M 022 075 ARVIOT, SKULLFUKK ssa NAPOLEON LFHATRED pääosa TOTALSE 024 100 DEMOT, OROTH : Oz GORG 102 VANHA LIITTO DEIA 028 ME Metallica Inferno_2008_59_2.indd 5 18.8.2008 18:59:39. Tuska, wa TION 007 030 DESTRUC ÄNAVAUS PÄ SS THE BOSS 032 SINNER & RO tay Heavy 036 POISONBLACK SYTYKKEITÄ: S ..
Kulmia on ollut useita, mutta useimmiten olen päätynyt pappamaiseen lopputulokseen, että ennen oli paremmin. Practice what you preach jälleen klisee, jonka painoa ei voi arvioida yli. Sekin on tullut huomattua, että nekin demot, joista tosissaan innostuu, eivät useimmiten juuri innovatiivisuutta väläyttele, ovatpahan vain niin hyvää pastissia, että luovat illuusion kovuudesta. Kitarat olivat puuta ja sävelet rautaa. Sen kuin antaa soittaa vaan. Päänavaus Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala #59 kirjoittajat Ahola Tapio, Hynninen Sami, Itäkylä Riitta, Jalonen Miika, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Lampinen Teemu, Lehtonen Marko-Oskari, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Paavonen Mia, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO Aurinkokuja 9 33420 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK. Ellei taitu, se on palaverin paikka. Kun tämän kuurin jälkeen on palannut ns. No, sitä samaahan se on musiikkikin, miksei myös siitä kirjoittaminen.) Vastakkaisiin mielipiteisiin tukeutuville ei ole luvassa armahdusta, tästä on pitänyt huolen koko kesän otteessaan pitänyt innostus vanhojen kunnon vinyylien pyörittämiseen, etupäässä niiden, joilla on BIISEJÄ, KAPPALEITA, sellaisia palasia rockia, joiden soidessa ei ajattele millä tavalla tuokin ja tuo asia olisi voitu tehdä paremmin. Niitä oksia ja pyitä riittää, olisi harvennuksen paikka. KUTEN MEDEIA-YHTYEEN Samuli Peltola toisaalla tässä lehdessä toteaa, biisittömyys ei tietenkään ole pelkästään demobändien vaan vallan maailmanlaajuinen ongelma tästä pahimpana esimerkkinä kansiyhtyeemme viiden vuoden takainen albumi, jolta ei löydy ainuttakaan kappaletta, vain etäisesti niitä muistuttavia sävelkimppuja. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Matti Riekki päätoimittaja INFERNO 7 Inferno_2008_59_2.indd 7 18.8.2008 19:00:22. Muistakaa sekin, että parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. 10-16) (09) 737 009 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Julkaisujohtaja Mika Nikula Ilmoitusmyynti Mikko Mali, Peter Lindroos, Oskari Anttonen, Erik Kangas Puhelin: (09) 4369 2408 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Anton Corbijn Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 8. (Aivan kuin olisin kirjoittanut nämä rivit joskus aiemminkin... Moni kakku päältä kaunis klisee mutta ah, niin totta, kuten kliseet yleensä. Aloitetaan omasta metsästä. Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Tilanne on samaan aikaan käsittämätön, kestämätön ja korpeava kuka hitto näitä levyjä oikein ostaa. Te nuoret bändit siellä sivujen toisella puolella, painukaapa muutamien treenien ajaksi metsään niiden kitaroidenne kanssa ja kokeilkaa huviksenne, taittuuko se kovin viisunne notskilla istuskellen. On sama kuinka monta nuottia pystyy soittamaan tahdin sisään, jos sävelet ovat puutaheinää, miljoonaan kertaan jo toisaalla kuultuja. TÄMÄN NUMERON Kiirastuli-palstalla Spinefarmin demokasoissa rypevä Hannu Lehtonen kantaa, aivan oikein, huolta siitä, että nuoret yhtyeemme tuntuvat kerta kerran jälkeen kapsahtavan samaan nykymaailman ansaan: pinta kiiltää, mutta sielussa on hiljaista. Tai oikeastaan, unohtakaa se notski, palaa kuitenkin turhaan metsää. Vanha sääntö, että hyvä biisi toimii vaikka nuotiolla kitaroiden, on edelleen ehta. Tuskin mikään yhtye tässä maailmassa voi ohjata nuorison sormien kulkua otelaudoilla yhtä paljon kuin he. sorvin ääreen, valtavien promopinojen pariin, mieli on mustunut: julkaisutahti vain kiihtyy, laatu sen kuin happanee. Kynttilä riittänee, pääasia että tunnelma on sees ja ajatus kirkas. Sekin on paskanhailee, millaisilla vehkeillä tällaiset rallit on äänitetty. Kahlaan itsekin radiosivutöiden puolesta varsin syvällä demoissa, ja usein sitä huomaa tarjonnan laadun vääristyvän juuri pinnallisen "hyvyyden" vuoksi. Toivon totisesti, että Metallican uusi, tätä kirjoitettaessa vielä kokonaan kuulematon albumi ottaa kurssin aivan muualle, samantekevää minne, kunhan tekemisessä on jokin järki. vuosikerta Se joka toiselle... TÄLLÄ PALSTALLA ON usein kritisoitu nykymaailmanmenoa
Viime toukokuussa asia lyötiin lukkoon. Millaisia työpäiviä on tullut tehtyä noin keskimäärin viimeisen vuoden aikana. Lisäksi on tulossa Final Harvestin debyytti ja loppuvuonna hollantilaisen thrash-jyrän Legion of the Damnedin uusi levy. Stay Heavy kasvaa kovaa vauhtia, mutta painii kansainvälisesti verraten vielä kärpässarjassa. Loppuvuoden julkaisuihin kuuluvat vielä Before the Dawnin tuleva levy, joka on tarkoitus julkaista myös Japanissa yhtä aikaa kuin Euroopassa. Molemmat julkaistaan hieman uudessa paketissa yhdeksässä Euroopan maassa muun muassa SonyBMG:n jakelemana. Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste Stay Heavy Mikko Vehmaksen ohjastama Stay Heavy Records on muutamassa vuodessa noussut keskeiseksi tekijäksi Suomen metallimaisemassa. Saman tien minulle sanottiin, että tossa on huone, tossa on netti, tilaa ruokaa ja ota baarista mitä haluat. Aika pitkiä... Vehmas on firmansa ainoa täysipäiväinen työntekijä ja häntä avittaa kolme osa-aikaista. Uusia sainauksia ei juuri nyt ole näköpiirissä. Sen jälkeen alettiin hieroa tosissaan, Vehmas kertoo. Tämä on nimenomaan Drakkarin osuus. Sieltä kävi kaveri katsomassa Godsplaguen (kuva) viime vuoden Musiikki & Mediassa livenä. Mutta ensi perjantaina lähden sentään viikoksi lomalle, ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen. 8 INFERNO Inferno_2008_59_2.indd 8 18.8.2008 19:00:27. Ymmärtäähän sen, kalenteri näyttää melkoisen tiiviiltä. Vehmas toivoo, että näiden lisäksi ei hirveästi tulisi muuta. Uskotaan. Mutta kyllä me joka tapauksessa pyrimme viikottain käymään demoja läpi. Levyt julkaistaan samaan aikaan tietenkin myös Pohjoismaissa ja Baltiassa. Se kertoo aika paljon siitä, miten he yhteistyökumppaneihin suhtautuvat, hän toteaa. Stay Heavyn uusia kiinnityksiä ovat Waltari ja Silentrain, joiden syyskuussa ulostautuvat levyt kuuluvat nekin Drakkar-diiliin. Alkuasetelma oli se, että saksalainen Drakkar oli kiinnostunut yksittäisistä artisteista ja Stay Heavy haki kokonaisvaltaisempaa ratkaisua. Rosteri alkaa kyllä olla aika täynnä. Tuore sopimus Drakkar Entertainmentin kanssa on lafkan ulkomaantouhuille melkoinen piristysruiske. STAY HEAVY PUSKEE ULKOMAILLE VIIME VUODEN LOKAKUUSSA Saksan Popkomm-messuilla Vehmas tapasi Drakkarin edustajia ensimmäisen kerran. Skandinaviassa jakelee EMI, Baltian maiden jakelun Stay Heavy hoitelee itse. Kyynisempää hirvittäisi ryhtyä yhteistyöhön SonyBMG:n ja EMI:n kaltaisten jättien kanssa, mutta EMI:n toimistolta haastatteluun tavoitettu Vehmas ei epäröi. Vilho Rajala sytyttäjä sytykkeita.inferno@popmedia.fi Puolitoista tuntia sitten täällä piti olla palaveri EMI:n edustajien kanssa, mutta soittivat, että ovat myöhässä. Diili on monivuotinen ja laaja lisenssisopimus. Ensimmäisiin Drakkarin Stay Heavy -julkaisuihin lukeutuvat Godsplaguen viimevuotinen H8 ja Codeonin tämänvuotinen Source. Sitä ennenkin oli vaihdettu sähköposteja
Sehän on selvä, että kun bändihommien makuun on kerran päässyt, niistä on vaikea päästää irti. Tiedotteessa todettiin bändin etsivän uudeksi ääneksi enemmän Sebastian Bachia kuin Glen Bentonia, mutta toistaiseksi halukkaat ovat edustaneet lähinnä sitä örinälaitaa. Ben Varon lupaa, että Amoral yltää uuden laulajan kanssa entistä kovempiin suorituksiin, kunhan se laulaja ensin löytyy. ON AINA VÄHÄN hämmentävää, kun joku päättää lähteä noususuhdanteisesta bändistä. Millä tavalla musiikki on läsnä Niko Kalliojärven elämässä Amoralin jälkeen. Missään nimessä ei ole tar- AMORAL ETSII UUTTA ÄÄNTÄ koitus lopettaa musiikin tekemistä, mutta vannomatta paras. Ei siis mitään Soilworkia, että on vähän enkelipoikaa kertseissä. soittivat molemmat joka tapauksessa Metal Heads Missionissa tiistaina 12. Ukrainalaiset ovat pääosin helvetin ystävällistä ja sympaattista sakkia, mutta kielitaidossa on aika paljon parantamisen varaa. Kielimuuri tuli vastaan myös keikan yhteydessä, kun monitorimiksaajalle piti selittää mitä halutaan. Hän ei halunnut Amoralin jarrumieheksi, vaan katsoi parhaaksi hypätä pois kiihtyvästä kyydistä. Annetaan siis ensin kitaristi Juhani Flinckin johdatella meidät ukrainalaiseen kulttuuriin. Niko Kalliojärvi mainitsi heinäkuun puolivälissä julkaistussa tiedotteessa lopettamisena syyksi motivaation puutteen ja halun keskittyä muihin asioihin. Sitä haetaan, että olisi oikeasti hyvä puhdas ääni. Silmänruoka ja halpa viina ovat tunnetusti melko pettämätön yhdistelmä. Lava oli tänä vuonna noin sadan metrin päässä merestä, joten näkymät lavalta olivat melko jylhät, Flinck toteaa. Suomen rajat eivät koske tätä asiaa, eikä mitään deadlinea ole. Lastattiin kamat autoon ja sitten sanottiinkin, että ei kun kamat pois, mennäänkin toisella autolla, Burden A.D.:n kitaristi Ari Niemi hymyilee. Viinan ja naisten lisäksi myös ukrainalaisesta junamatkailusta kertyi hyviä kokemuksia. Laulajakokelaita on jo ilmaantunut mukava määrä, yksistään sähköpostilla kuulemma kolmisenkymmentä. Hetken aikaa tuntui, että oliko tää nyt tässä. Sillä nyt ei lopulta ollut mitään väliä, helvetin hyvä meininki saatiin päälle, Niemi sanoo. Paikallinen yleisö oli suomalaisbändeistä silminnähden liekeissä. DSF ja Burden A.D. Mustanmeren rannalla kelpasi kuulemma veivata, vaikkei kommelluksilta voinut välttyä. SUOMI- BÄNDIT UKRAINASSA ITSE ASIASSA festari oli jo ennestään tuttu DSF:lle, joka vieraili siellä myös viime vuonna. Ihan niin kuin se olisi ainoa vaihtoehto, kun hevibändi ottaa puhtaat laulut käyttöön. Välillä on aiemminkin tullut pohdittua, millaista olisi elämä ilman amppareita, muttei koskaan yhtä vakavasti kuin nyt. He ottivat päätöksen vastaan asiallisesti ja kunnioittaen, kuten oli odotettavissakin. Amoralin kitaristi Ben Varon sanoo, että Kalliojärven ratkaisua piti sulatella hetki, mutta katseet kääntyivät nopeasti tulevaisuuteen. On mahdollista, että miestä kuullaan vielä joskus jossain muodossa. Pientä hymyä aiheutti radan varrella noin kymmenvuotias pikkujannu, joka yritti myydä meille repustaan paikallista kepua ja viinaa. On helvetin vaikeata löytää edes lentokentältä ihmistä, joka puhuu edes pari sanaa englantia, tai saksaa tai mitä vaan! No, vodkan ne tunnistaa, kyllä sillä aika pitkälle pötkii, Flinck virnuilee. Me ollaan tehty liikaa hommaa tämän bändin eteen lopettaaksemme nyt, hän kuvaa. elokuuta. Uuden jäsenen löytäminen bändiin on aina haasteellista. Toivon saavani vielä jotain näkyvää aikaiseksi, koska olisi vähän sääli heittää hukkaan kaikki tietotaito, mitä tässä häslätessä on tullut kerättyä. Se on hassua, kun jengi on netissä nyt ihan satavarma, että meistä tulee Soilwork-kopio. Niin olivat myös bändit yleisöstä, Flinck näet kehuu haastattelun aikana ukrainalaisia naisia moneen kertaan. Slaavilainen joustavuus saattaa vaatia vähän totuttelua suomalaiseen jämptiyteen tottuneilta. Saman tien kun olin asiasta varma, menin poikien juttusille. Esimerkiksi kyydit kyllä hoituivat joka kerta, muttei aina ihan ajallaan, tai sitten tuli jotain muuta kommellusta. kävivät elokuussa mättämässä Ukrainan Metal Heads Mission -tapahtumassa. Jaottelu on tehty kaiketi genreittäin, mutta hieman hämärin perustein. Varonin mukaan kompromisseja ei tässä asiassa tehdä. Paitsi että tyylin ja taitotason pitää olla oikea, myös kemian täytyy toimia. Varonin mukaan bändi aikoo tehdä siitä täydellisen, niin ettei kellekään jää mitään piipittämistä. Dead Shape Figure ja Burden A.D. Alkuun oli vähän ongelmia, kun tuntui, että kaikki tuli lavalla ihan mistä sattuu tuutista. Uzi Varon Laulajavaihdos on bändille kuin bändille kova paikka. Itse asiassa yllättyisin kovasti, jos oltaisiin jo vuoden sisään studiossa, mies myöntää. Samassa yhteydessä annettiin ymmärtää, että Amoraliin kuuluvat tulevaisuudes- sa myös puhtaat laulut. Ensin on kolmen päivän mittainen Metal Heads Mission ja sen jälkeen Red Alert. Kun juna pysähtyi happihyppelylle keskelle ei-mitään, junan kylkeen hyökkäsi puskista ihmisiä diilaamaan kaikkea mahdollista röökistä kalaan ja vesimeloneihin. Siitä huolimatta se on aina myös mahdollisuus. Olihan Panterallakin puhtaita lauluja, Varon muistuttaa. Itse festari on kaksiosainen. Isi oli varmaan pistänyt pojan töihin, Flinck arvelee. INFERNO 9 Inferno_2008_59_2.indd 9 18.8.2008 19:00:47. Vastoinkäymisistä huolimatta paikalliset tekivät kaikkensa, jotta muusikot viihtyisivät. Vaikka aikataulu on rauhallinen, Amoralin neloslevylle on jo biisejä valmiina. Ymmärrettävästi se tuli heille aika puun takaa, koska hommat on aina hoidettu tosissaan ja täydellä liekillä, Kalliojärvi kertoo. Se meni onneksi äkkiä ohi, ja sen jälkeen minä, Silver (Ots, kitara) ja Juffi (Karlsson, rummut) huomattiin, että kaikki halusivat ilman muuta jatkaa. Festivaalialue sijaitsee varsin ihanteellisella paikalla, kirjaimellisesti Mustanmeren rannalla. Toisaalta mä ymmärrän sen, koska ne, jotka hakee ensimmäisten joukossa, tuntee bändin entuudestaan, Varon sanoo. Tästä ovat jotkut säikähtäneet. Jos ei millään löydy oikeata jätkää, sitten haetaan se vaikka Uruguaysta. Samalla tavalla kuin ennenkin, eli diggailun kohteena ja luovan näpertelyn tuloksena
Lyon, Ninkasi kao (Ranska) 31.10. Lisää maustetta tuo vahva kontrasti laulaja Ayan korkeiden melodisten vokaalien ja tarmokkaiden riffien välillä. Ljubljana, Gala Hala (Slovenia) · 06.11. Vienna, Szene (Itävalta) 07.11. Berlin, Kato (Saksa) · 25.10. Copenhagen, Pupehus 24.09.2008 UNSUN The End of Life Mielenkiintoinen metalliuutuus, puolalainen Unsun julkaisee debyyttinsä syyskuussa. Graz, Orpheum (Itävalta) · 08.11. Bologna, Estragon (Italia) 02.11. Hamburg, Grünspan (Saksa) (Bergia) 26.10. Winterthur, Salzhaus (Sveitsi) 09.11. Kauniin keulakuvan Ayan sekä Vaderissakin soittavan kitaristin, Mauserin ympärille syntynyt bändi on merkki täydellisestä melankoliasta, pimeydestä, ja silti tarttuvasta musiikista. Cologne, Underground (Saksa) · 12.11. Doordrecht, Bibelot (Alankomaat) · 27.10 Vosselaar, Biebob 28.10. Treviso, New Age (Italia) 05.11. Stuttgart, Röhne (Saksa) et (Tanska) 11.11. 24.09.2008 Ruotsin yksi suosituimmista raskaan musiikin raatajista The Haunted palaa pelipaikoille uutukaisellaan "Versus", jota on ehditty jo vertaamaan bändin menestysalbumiin "rEVOLVEr". www.myspace.com/unsunmusic Suomen rundi marras-joulukuussa. Milano, Rolling Stone (Italia) · 01.11. Paris, Locomotive (Ranska) · 29.10. Hyvinvarustetuissa levyputiikeissa! 27.08.2008 JEFF LOOMIS Zero Order Phase Metallimaailman kovimpiin kitaristeihin lukeutuva Nevermoreyhtyeen Jeff Loomis julkaisee ensimmäisen soololevynsä, kun homma osataan! www.jeffloomis.com Keikat: 24.10. Munich, Backstage (Saksa) · 10.11. Seuraa nettisivuja! www.poisonblack.com www.myspace.com/officialpoisonblack www.centurymedia.com Inferno_2008_59_2.indd 10 www.centurymedia.com 18.8.2008 19:01:02. Levy julkaistaan myös spesiaalipainoksena, jossa mukana bonusCD, bändin logolla varustettu plektra, kaksipuoleinen juliste ja tarra. Tule tsekkaamaan bändin livekunto: 08.10.2008 Helsinki, Tavastia 09.10.2008 Tampere, Klubi 10.10.2008 Jyväskylä, Lutakko (ei ikärajaa!) www.the-haunted.com www.myspace.com/thehaunted Poisonblackin kolmas albumi "A Dead Heavy Day" kaupoissa 27.8.! Single "Bear the Cross" sisältää toisen albumiraidan "Left Behind" sekä puoliakustisen version edellisen levyn kappaleesta "Soul in Flames". Rome, Alpheus (Italia) · 04.11
Eniten hilpeyttä herättäneitä demoja on vuosien varrella kerätty talteen, ja niistä saadaan hyvää mieltä aina säännöllisin väliajoin, Lehtonen hymähtää. Karkeasti ottaen voisi sanoa, että parhaat demot tulevat usein melko vaatimattomassa paketissa sisältäen vain pakolliset biisitiedot ja bändin yhteystiedot. Bändien kannattaa kuitenkin muistaa, että loppujen lopuksi vain pieni osa yhtyeistä pääsee sopimusneuvotteluihin demolaarin kautta. Tämä toki vaikeuttaa työtä bändien teoksia arvioitaessa, kun hyvän tuotannon takaa täytyy pystyä kuulemaan, onko bändillä hyviä biisejä ja erottuuko se muista genren edustajista. Tehtävä on kuitenkin Lehtosen mukaan käynyt ajan mittaan sikäli miellyttävämmäksi, että demojen tuotannollinen puoli on vuosien varrella selvästi parantunut. Hän ei muista mitään erityisen näyttäviä paketteja, jotka olisivat johtaneet sopimuksiin, vaan menestyneet yhtyeet ovat pärjänneet musiikillaan. Kiirastuli TEKSTI Saku Schildt On jälleen se aika vuodesta, jolloin kesällä alkunsa saaneet yhtyeet pakkaavat upouusia demojaan levy-yhtiöille lähetettäviksi maine ja kunnia silmissä vilkkuen. Toiseksi neuvoisin, että älkää tehkö demosta mitään saagaa introineen ja outroineen, vaan jättäkää intro pois ja laittakaa paras biisi ensimmäiseksi. Suurella osalla myös biisit eivät yksinkertaisesti ole riittävän hyviä, jotta ne pystyisivät kilpailemaan tämän päivän kovilla markkinoilla. Lopuksi, lähetä demon mukana biisitiedot, bändin yhteystiedot, perustiedot bändistä, soittajien iät, valokuva ja linkit nettisivuille, MySpaceen ja muille vastaaville sivustoille, joista saamme lisätietoa bändistä. Orkesterien kannattaakin yrittää kiinnittää levy-yhtiöiden huomio myös muita reittejä. Myös internetin monenlaiset mahdollisuudet nostavat oikeasti hyviä bändejä esiin, tavalla tai toisella. INFERNO 11 Inferno_2008_59_2.indd 11 18.8.2008 19:01:05. Kansainvälisen firman henkilökunta jakaa tässä asiassa kiitosta etenkin suomalaisorkestereille. Lehtonen kuitenkin toppuuttelee näiden tärkeyttä. Lisäksi on hyvä muistaa, että ainakin Spineä kiinnostaa myös bändin livekunto, ja siellä sitten erotellaan jyvät akanoista. Lehtonen kuitenkin vakuuttaa, että teknisiä puutteita peittävät vippaskonstit paljastuvat ennemmin tai myöhemmin. Mikäli siis bändisi uusi demo on juuri masteroitu ja olet valmiina maailmanvalloitukseen, toimi näiden ohjeiden mukaan, ja urakkasi helpottuu hieman. Cd-levyjä on lähetetty useammankin kerran myös paksun kirjan sisään kaiverretussa kolossa. Kovan kilpailun keskellä kamppailevat metallibändit yrittävät erottua muista kaikin mahdollisin keinoin, ja monet bändit panostavat jo alusta asti hienoihin kotisivuihin, valtavaan MySpace-kaverilaumaan, bändipaitoihin ja muuhun oheissälään. Valitettavan moni bändi laskee nykyään liikaa Pro Tools -editoinnin varaan. Muistakaa myös, että kaksi tai kolme biisiä demolla riittää mainiosti, sillä levy-yhtiö kyllä pyytää bändiltä lisämateriaalia tarvittaessa. Joku demo tuli puulaatikossa ja saatekirjeenä oli papyrustyyppinen käärö. Spinelle tulee demoja ympäri maailmaa, ja suomalaiset bändit erottuvat edukseen hyvillä soundeilla. Tuntuu vähän siltä, ettei nykyään kuule enää kovinkaan paljon täysin onnettomia tuotoksia, vaan bändien ongelma piilee enemmänkin siinä, miten erottua jo olemassa olevista yhtyeistä. Yleensä lupaavasta bändistä kuulee ensin jotain muuta kautta, tai bändi saattaa vakuuttaa keikalla. Demoasiantuntija vakuuttaa, että Spinefarmin nykyisetkin bändit ovat panostaneet itse musiikkiin ennemmin kuin oheistuotteisiin. Ennen kuplapussin kiinni liimaamista kannattaa kuitenkin lukea tästä Spinefarmin Hannu Lehtosen vinkit. Demosedän viisaudet HANNU LEHTOSELLA on edessään kovat ajat. Syksyisin levy-yhtiöiden demolaarit täyttyvät äärimmilleen levydiiliä kärkkyvien bändien promopaketeista, ja Lehtonen kuuluu ryhmään, joka tarkastaa Spinefarmiin lähetetyt tekeleet. Perushyviä demoja tulee paljon, mutta monet kopioivat jotain jo olemassa olevaa bändiä. Hienotunteinen Lehtonen ei halua alkaa muistella mitään erityisen kömpelöitä lähestymisyrityksiä, mutta hyvällä tavalla mieleen jääneiden demojen saralla hän vinkkaa, että mielikuvituksellisuus palkitaan. VAIKKA TUOTANNOLLINEN puoli on kohentunut omakustanteiden saralla, kertoo tämä joillain yhtyeillä enemmänkin äänittäjän editointitaidoista kuin itse bändin osaamisesta. Yhtyeet panostavat tosissaan soundipolitiikkaan ja tekevät äänitteitä oikeissa studioissa ammattilaisten kanssa. Ensinnäkin, treenatkaa ja panostakaa yhteissoittoon sekä biisien säveltämiseen ja sovittamiseen, Lehtonen aloittaa alleviivaavaan sävyyn. Suurin moka, mitä bändit tavallisesti tekevät, on varmasti se, ettei parasta biisiä laiteta demolla heti kärkeen. Monesti vähemmän kiinnostavat demot ovat varustettu paksulla nipulla infoa siitä, mitä bändejä ovat lämmitelleet keikoilla ja minkälaisia arvioita eri mediat ovat demosta antaneet. LEHTOSELTA LÖYTYY napakka vinkkipaketti Spinefarmin leipiin haikaileville orkestereille. Urakka on luonnollisesti valtava, kun hirveästä tarjonnasta pitäisi kyetä erottaa kirkkaimmat helmet. Kovilla biiseillä Bodomkin meidät vakuutti! Logoja, bändin nimeä ja paitamalleja on aina ehditty miettiä myöhemmin yhdessä. Toivoisinkin, että bändit jaksaisivat treenata kunnolla, koska hyvä soitto kuuluu äänitteellä aivan varmasti. Muulla tavalla muistettavia ovat muutamat erikoiseen pakettiin pakatut tuotokset
Tätä kirjoittaessa juhlasesonki ei kuitenkaan ole vielä ohitse edessä on kesän ainoa oikea metallifestari saarivaltakunnan lempeiden kaatosateiden hellimässä ulkoilmassa. Tämä on niitä demokratian hassuja pieniä kepposia: kansa päättää, mutta vain idiootit tuntuvat äänestävän. Kokonaista kolme päivää kaatosateessa, teltassa, kaukana sivistyksestä keskellä Pohjois-Englannin peltoja. Onko lapsellista polkea jalkaa pikkuseikan takia. Tämä on varsin ärsyttävä laki kaupungissa, jossa välimatkat ovat pitkiä ja kanssamatkustajien uloshengitys käy ilmastoinnista. Syksy, arki, kaupunki, järjen hiven ja kieltolaki. Eräs Peter Moore niminen nuori mies kiteytti jotain tärkeää pari tuntia ennen Borisin lain voimaanastumista. Kampanjan mainoslause on iskevä ja lohduttava: "Making everyone´s journey more pleasant." Boris valmistui Irvailukoulusta, vuosiluokalta Sarkasmi A.D., loistavin arvosanoin. Kunnes oksentaa. Sivistymätön moukka voi yhä juoda tölkillisen siideriä metrovaunun nurkassa, juopumatta julkisesti, janonsa sammuttaen... AXIS: . Itse asiassa, huolimatta pormestarimme kieltoaikaan sijoittuvista fantasialeikeistä, D-sana on kukoistanut vallan moitteettomasti kuluneena kesänä. Hän käytti tilaisuutta hyväkseen, tuhansien muiden tavoin, ja nousi metrovaunuun pussikaljat kilisten. Kaikki ne, joilla ei tänä kesänä syystä tai toisesta ollut mahdollisuutta matkustaa rällästämään mantereelle festareille, ovat hoitaneet homman tyylikkäästi täällä kotinurkilla. Niin se vaan on kiellä lasta, ja se polkee jalkaa. Miedonkin oluen siemailu kuumana kesäpäivänä bussin takapenkillä on nyt kuitenkin Rikos. Hipeillä oli 1968 ja Rakkauden Kesä, mutta osataan sitä näinä maailmanlopun aattopäivinäkin, tummemmalla pohjasävyllä tietenkin. Mutta mitäpä näistä, kunnon uhmaikäinen uskaltaa kyllä rikkoa sääntöjä. Muistaahan moni meistä pakanajuurensa nimenomaan kesällä ja heittäytyy huolettomasti rivojen rituaalien viettelemäksi ennen kuin elon syntien korjuu koittaa. kunhan Boris ei ole todistamassa moista dekadenssia. Ehkä. ja mikä parasta, Boris ei ole pomona Bloodstockissa. Ja miksipä ei. Joillakin hyvillä sieluilla oli aikaa ja energiaa juuri sinä päivänä, kun kyynikot rypivät sängynpohjalla epäluulon ja apatian kourissa. Odottakoot. Äly hoi, jätä Lontoon-kirjeenvaihtaja Riitta Itäkylä www.arock.fi 14 INFERNO Inferno_2008_59_2.indd 14 18.8.2008 19:03:29. LONDINIUM AXIS.LONDINIUM "It´s sweaty on there but I´m going round and round until I vomit" Peter Moore, metromatkustaja, kesällä 2008 LONTOON UUDEKSI pormestariksi äänestettiin Boris Johnson -niminen heppu, mikä on kieltämättä jonkin asteen mysteeri, ottaen huomioon kuinka sanomalehtien ja internetin mielipidepalstat ovat täynnä turhautuneita kirouksia ja miestä mollaavia purnauksia. Hippiaatteen kuoleman jättämä verenmaku on yhä suussa... Moraalinen enemmistö häviää pirteälle vähemmistölle. Mutta jos aikuisuus tarkoittaa absolutismia ja ehdottomuutta, ovat aikuiset aika hemmetin lapsellista porukkaa, jonka sietäisi jo kasvaa isoksi. Myöhemmin aikuisena syksyllä, siis on kyllä aikaa vakavoitua ja katua Järjen ja Moraalisen Krapulan alttarilla. Kiitämme kaikkia äänestäneitä. Menemättä yksityiskohtiin voimme todeta, että Borisin viettäessä koti-iltoja ja petermoorien tyytyessä metrokapinointiin, pieni mutta sitäkin pippurisempi väestönosa on ollut epäihmisiksi hikisten death metal -keikkojen, katutappeluiden ja vanhan liiton hedonismin merkeissä. Saatuaan otteen vallankahvasta Borisin ensimmäinen tempaus oli kieltää alkoholin nauttiminen julkisessa liikenteessä
Inferno_2008_59_2.indd 15 18.8.2008 19:03:40
Inferno_2008_59_2.indd 17 18.8.2008 19:04:07
Ja kun albumi tuntuu nimenomaan häviävän raivokkuudessa bändin aiemmille levytyksille, miksi yhtye on itse julistanut levyn olevan rankin Slipknot-albumi ikinä. No joo, onhan se kai noinkin, mutta otetaanpa esimerkiksi vaikka Wherein Lies Continue. Myös vaikkapa Gehenna, Dead Memories ja Child of Burning Time, jotka edustavat levyä melodisimmillaan, ovat erittäin synkkiä kappaleita. Levyn alku antoi kuitenkin ymmärtää muuta. Antakaamme puheenvuoro Joey Jordisonille, joka kertoo oman näkemyksensä All Hope Is Gonen saloista. Kaikkea enemmän Jordisonin äänestä kuulee, että hänellä on ollut uuvuttava päivä. Seuraavaksi ilmoille kajahtanut Sulfur jatkoi samalla linjalla, ja kappaleen kiukkuiset takomisriffit nostivat odotukset jatkon suhteen korkealle. Onneksi mukaan mahtui vielä äkäisen This Cold Blackin ja nimibiisi All Hope is Gonen kaltaisia luukutuksia. INFERNO Kitaristi James Root vaikutti saaneen entistä enemmän tilaa toteuttaa itseään myös soolojen saralla, sillä useissa biiseissä oli mukana myös perinteinen kitarasoolo. Psychosocialin yksinkertainen komppi on oma lukunsa, mutta Jordison haluaa korostaa myös levyn toista ääripäätä. Se pesee minusta jopa Thee Nilin ja People=Shitin. Yhtye on antanut periksi leppymättömän raivon saralla. Kerron, että minusta aiempaa alleviivatumpi melodisuus vei hieman terää väitetyltä raivokkuudelta. Siinähän on tosi melodinen kertosäe, mutta biisi on joka tapauksessa yksi rankimpia kappaleitamme ikinä. All Hope Is Goneksi ristityn albumin juoni tuli nopeasti selväksi: Slipknot luottaa tällä kertaa vähemmän People=Shitin tyyliseen roiskimiseen ja enemmän puhtaaseen lauluun. Kaiken kaikkiaan tämä on minusta erittäin brutaali levy. Tällä kertaa mukana ei ole mitään Vermillion pt. Levyn edetessä alkoi tuntua, että harmillisen monissa kappaleissa hyödynnettiin tyypillistä jenkkihevikaavaa, jossa säkeistössä huudetaan ja kertsissä nykäistään esille tarttuva laulumelodia. Mielipide saa Jordisonin nopeuttamaan puheensa tempoa. Toinen hyvä esimerkki rankkuudesta on levyn viimeinen biisi, All Hope Is Gone, joka on ehdottomasti yksi äärimmäisimmistä biiseistämme. Haluamme tehdä jokaisesta levystämme erilaisen kuin edellisestä, se on ollut aina yksi Slipknotin kantavista ideoista. Oman roolinsa pienentymisestäkään Joey ei ole aivan samaa mieltä. Harvakseltaan puhelinhaastatteluja antava bändi on luultavasti vastaillut jo ties kuinka monen metalliaviisin kysymyksiin, ja Joeykin tuntuu laittavan joissain kysymyksissä automaattinauhan pyörimään ja kertovan kutakuinkin samat jutut, joita on toistanut jo lukuisia kertoja päivän aikana. Rumpalin äänensävy kertoo, ettei hän taivu näkemyksessään levy on rankinta Slipknotia koskaan, ja sillä siisti. Psychosocialia seurannut Dead Memories löi puolestaan pöytään ensimmäisen levyn useista melodisista kertosäkeistä. Tämä tarkoitti, että Suomeen lennätettiin levy-yhtiön edustaja, joka kaivoi helsinkiläisessä ravintolassa tarkoin varjellusta salkustaan masterlevyn toimittajien ihmeteltäväksi. Oudon suoraviivaisella rummutuksella taustoitettu singlelohkaisu lienee ollut pettymys usealle yhtyeen vanhalle fanille, sillä kappale tuntuu vaikkapa Wait and Bleedin rinnalla kesyltä. TEKSTI Saku Schildt I KUVAT Bonnier Amigo Music I www.slipknot1.com "Kaikki toivo on mennyttä", julistaa Slipknot uudella levyllään. Kaiken kaikkiaan All Hope is Gone kalskahti ensi kuuleman perusteella levyltä, jolla on hyvien biisien vastapainoksi turhan paljon mitäänsanomattomia esityksiä. Biisit kuten Gematria, All Hope Is Gone, Wherein Lies Continue ja This Cold Black edustavat minusta nopeinta ja vihaisinta Slipknotia ikinä, ja toisaalta mukana on sellai- sia kappaleita kuin Gehenna, Snuff ja Dead Memories, jotka venyttävät rajojamme melodisuudellaan. No, kenties levyn asenne tulee esille vasta useamman kuuntelun myötä, tai kenties vasta kappaleiden lyriikat paljastavat musiikin ankaruuden, tai kenties Jordisonin puheet tähtäävät ennakkohypen kasvattamiseen. Ja olen uudesta levystä erittäin ylpeä. 2:sta tai Danger Keep Awayta. Albumin entistä melodisempi ote saattaa innostaa joitain soveltamaan lausetta myös yhtyeeseen itseensä, mutta rumpali Joey Jordison ei tästä välitä niin kauan kuin bändin fanikanta pysyy tyytyväisenä, saa muu maailma suksia vaikka jorpakkoon. naamiomiehen julistukset T aistelu piratismia vastaan on ehditty jo useaan otteeseen julistaa hävityksi, mutta levy-yhtiöt jaksavat vielä yrittää. Sinkkubiisi Psychosocial antoi kuitenkin esimakua albumin huonoista puolista. Yhtyeen päätös lisätä melodioita ja suoraviivaistaa kappalerakenteita ei vakuuttanut. Esimerkiksi Slipknotin uudesta levystä ei ole tiedossa promoversioita, vaan suomalainen media pääsi tutustumaan levyyn ennakkokuuntelutilaisuuden avulla. Samapa tuo. Sen biisin vastapainoksi levyllä on sitten Vendettan, Gematrian ja erityisesti All Hope 18 Inferno_2008_59_2.indd 18 18.8.2008 19:04:11. Miten orkesteri oli päätynyt tällaisiin ratkaisuihin. Tämä on minusta raivokkain levymme, Jordison sanoo raukealla äänellä. Aloitusbiisi Gematria (The Killing Name) toi mieleen debyyttilevyn raivokkaan (Sic)-jyräyksen, ja biisistä löytyi myös ilahduttavia koukkuja perkussiopuolella. Samalla se on kuitenkin myös melodisin ja synkin levymme. Löytyypä levyltä akustista kitaraakin tunnelmaa luomaan. Mestarikannuttaja Joey Jordisonin rumpalointi oli puolestaan jätetty totuttua pienempään rooliin, mikä on harmillista, sillä miehen tekninen ja voimakas takominen on aina ollut yksi yhtyeen kivijaloista
"Netissä on vaikka minkälaisia pellejä, jotka eivät uskaltaisi ikimaailmassa sanoa meille mitään päin naamaa." INFERNO 19 Inferno_2008_59_2.indd 19 18.8.2008 19:05:22
He ovat vielä vannoutuneempia kuin Slayer-fanit tai black metal -fanit. Rick ei työskentele niin, hän on enemmän omissa oloissaan ja hoitaa montaa asiaa yhtä aikaa. Tämä teki touhusta myös hauskempaa, Jordison kertoo. Vol. Jordison ylistää miehen työskentelytapaa ja panosta. Tulihan meiltä livelevy tässä välissä, Jordison tähdentää. Esimerkiksi rumpuja äänitettäessä Dave oli läsnä koko ajan varmistaakseen, että raidoilla olisi oikea fiilis. Varoitus maailmalle All Hope Is Gone on varustettu sangen lohduttomalla nimellä, mutta Jordisonin mukaan kyseessä on enemmänkin varoitus kuin julistus. Varmaan iällämme on jotain tekemistä sen kanssa, Jordison kuvailee. Asiaa helpotti tietenkin se, että tiesimme jo etukäteen, mihin suuntaan haluamme seuraavaa levyä viedä. Bändissä on yhdeksän voimakasta persoonallisuutta, ja haluamme tehdä kaiken viimeisen päälle. En minä halua aina soittaa täysillä ja älytöntä vauhtia, mutta silloin kun soitan, hoidan homman antaumuksella. Dave oli apunamme joka päivä ja koko päivän, aina kun tarvitsimme häntä. Olen itse ollut myös rum- palina Ministryn ja Kornin kiertueilla sekä tuottamassa 3 Inches of Bloodia. Myös James Root sekä vokalisti Corey Taylor olivat kehitelleet uusia riffejä, ja kun yhtye kerääntyi samaan tilaan kappaleita treenaamaan, ideoista hitsautui kokonaisia biisejä melko nopeasti. Onhan meillä ennenkin ollut biisejä, joilla rummut eivät mene ihan solmuun. Kunkin urakan jälkeen vetäydymme sitten kukin omiin oloihimme puuhaamaan muiden projektien parissa. 3 -levyn tuottajana hääri itse superguru Rick Rubin, mutta miehestä ei tullut Slipknotin luottomiestä. Jotkut bändistä ovat olleet esimerkiksi vieroitushoidossa. Levyn materiaali syntyi pikkuhiljaa. Taustalla on myös ihan niitä samoja juttuja, jotka ärsyttivät jo vuonna 1999. Paluu kotipesään Slipknot ei ole tunnettu vilkkaasta levytystahdistaan, ja edellisestä Vol. Miksi levystä sitten tuli niin erityislaatuisen synkkä. Olen nähnyt yleisössämme joitain todella häiriintyneitä nuoria, ja he ovat se porukka, joita varten me kapuamme lavalle." 20 INFERNO Inferno_2008_59_2.indd 20 18.8.2008 19:05:25. Is Gonen kaltaisia biisejä, joilla on joitain äärimmäisimpiä rumpujuttuja, mitä olen ikinä tehnyt. Se on laadittu maailman tapahtumien valossa, ja miten meillä täällä Yhdysvalloissa on yritetty savustaa tätä yhtä tyyppiä pois johdosta jo ties miten pitkään, rumpali kuvailee. "Slipknotin fanit ovat kaikkein vaarallisinta sorttia. Duality esimerkiksi, tai Wait and Bleed, ja miksei Left Behindkin. Tiesimme täsmälleen mihin olimme menossa ja millä tavalla lähestyisimme uutta materiaalia. Niinpä levyjen tehtaileminen ja niitä seuraava kiertäminen matkoineen ja naamareineen on kovaa hommaa. Ja monet meistä ovat käyneet viime aikoina läpi rankkoja asioita. Jordison esimerkiksi piti Korn-kiertueella mukanaan Pro Toolsilla varustettua tietokonetta, johon saattoi sopivan paikan tullen tallentaa biisiraakileita. Kaikki toivo ei ole vielä mennyt, mutta lähitulevaisuudessa otsikko saattaa olla jo aivan toisella tapaa ajankohtainen. Vähän sama juttu kuin Toolilla, hekin taisivat pitää suunnilleen neljän vuoden tauon levyjensä välillä, ja heidänkin jäsenensä ovat mukana monissa muissa projekteissa. Levyjen verkkainen ilmestymistahti johtuu lähinnä Slipknotin intensiivisestä työskentelytavasta. Jordison kuittaa asianlaidan johtuvan bändin jäsenten muista projekteista, ja naamarimiehiltä tosiaan löytyy lukuisia Murderdollsin ja Stone Sourin kaltaisia sivubändejä. Uuden levyn on auttanut maailmaan Dave Fortman, joka on joillekin tuttu myös 1990-luvulla Billboard-listalla vilahdelleesta Ugly Kid Joesta. 3: (The Subliminal Verses) -levystä on kulunut aikaa jo neljä vuotta
En esimerkiksi välitä tippaakaan pidätkö vaikka sinä bändistämme, se ei kiinnosta minua vittuakaan. Mitä se oli tarkoittavinaan. Miehen taitoja arvostetaan metallipiireissä laajasti, ja kannuttaja onkin ehtinyt vierailla usean kollegan keikoilla ja levyillä. Levyn ainoa kohdeyleisö ovat "maggots", siis hardcore-fanimme. Ensiksi täytyy teroittaa, että Slipknotin fanit ovat kaikkein vaarallisinta sorttia. En itse viihdy paljoakaan läppärini ääressä, mutta silloin harvoin kun sen aukaisen, en todellakaan tuhlaa aikaani kaiken maailman musafoorumien Slipknot-jutuille. Paketti tuodaan konsertoimaan myös Suomeen, ja kolmikon voi bongata 7. Sitten yhtäkkiä vuoden 1999 Ozzestin jälkeen olimmekin myyneet jotain parisataatuhatta levyä. Onhan netissä vaikka minkälaisia pellejä, jotka eivät uskaltaisi ikimaailmassa sanoa meille mitään päin naamaa, koska saisivat muuten turpaansa pahemman kerran, Jordison murahtaa. Jordison kertoo kiertuekokoonpanon muodostuneen paitsi tuttavuussuhteiden kautta myös halusta saada monenlaisia bändejä samalle illalle. Kaikki muut bändit kyllä tietävät, miten omistautuneita olemme, ja tuollainen roskapuhe on enemmän joidenkin 18-vuotiaiden tyyppien kitinää. Ja Blabbermouth voi imeä meikäläisen munaa! Sitä saittia vielä pyörittää meidän oma levy-yhtiömme, mikä tekee koko hommasta entistäkin huvittavamman, Jordison tuhahtaa. Nimessä on kuitenkin yleisluontoinen varoitus, että elleivät ihmiset saa ratkottua ongelmiaan, kaikki toivo tulee olemaan mennyttä. Kun olen 80-vuotias ja makaan sängyssä alleni paskoen, enkä muista enää vaimoni tai lasteni nimiä, niin sen hetken muista yhä. Olipas mystinen heitto. Kyseessä on ajatuksia herättävä otsikko. Slipknot haluaa päästä esiintymään Bodomin faneille ja toisin päin. Emmehän me koskaan odottaneet kasvavamme näin isoksi bändiksi, Jordison jatkaa. Jordison hieman häkeltyy kysymyksestä. Uuden levyn myötä Slipknot on luonnollisesti lähdössä tien päälle. Vielä siistimpää kuitenkin oli, kun treenasimme ennen keikkaa Metallican jätkien kanssa backstagen trailerissa. Naamarit ovat persoonallisuuksiemme jatkeita, siinä se. Meidän fanimme ovat vannoutunut vitun armeija, ja heitä varten me teemme musiikkia, Jordison kuvailee juhlallisesti. Emme me hoe uusia levyjä tehdessämme, että "tällä kertaa meidän on todella ylitettävä itsemme, jotta saamme uusia faneja". Usein syynä nuivaan suhtautumiseen pidetään bändin tapaa käyttää naamioita, joskin tämäkin on hieman outoa, kun esimerkiksi Kiss on samoissa piireissä erittäin kunnioitettu nimi. Internet on täynnä paskapuhetta ja valheita. Niin hienoa se oli. INFERNO 21 Inferno_2008_59_2.indd 21 18.8.2008 19:07:43. Totuus on, että me olemme vitun tiukka bändi, ja muiden mielipiteet eivät tähän vaikuta. Tosin jotkut fanimmekin käyvät kuulemma kirjoittamassa vastaavia juttuja ihan vain nähdäkseen, minkälaisen vastauksen saavat. Niidenkin, jotka eivät pidä musiikistamme, on kunnioitettava taitoamme. Aina välillä joku jaksaa lässyttää, että "nehän käyttää jotain naamareita", mikä on vittu laimein mahdollinen argumentti, mitä meitä vastaan voi käyttää. Emme me kallista korvaamme tuollaiselle. On ihan sama tuleeko kriitikoilta kehuja tai pyyhkeitä, sillä uusi levy on tehty vain yhdelle kohdeyleisölle, eli bändin omistautumisestaan kuululle fanikunnalle. Ja nyt en siis vähättele yhtään 77 000 ihmiselle soittamisen hienoutta, se oli nimittäin tajunnanräjäyttävä kokemus. Emmekä me yhäkään ole mitään rockstaroja, meille tärkeintä on soittaa musiikkia, johon itse uskomme. Jos pidät meistä, niin hyvä, mutta jos et, niin ei sitten. Joey kuittaa kysymyksen lähinnä kehumalla vuolaasti bändinsä kannattajia. Tai itse asiassa, tiedätkös mikä oli vielä siistimpää kuin tuollaiselle yleisömäärälle esiintyminen. Millään muulla ei ole väliä, ja muutkin meistä ovat samoilla linjoilla. Lisäksi sillä on tekemistä bändin jäsenten persoonallisuuksien kanssa, joskaan se ei tarkoita, että olisimme hajoamassa. Machine Headin kanssa olemme soittaneet aikaisemminkin, joskaan emme pitkään aikaan, edellinen kerta taisi olla 1999 Coal Chamberin kiertueella. Noh, nyt kuitenkin on ihan mahdollista, että minä tulen tuottamaan Gorgorothia, jahka vain Slipknotilta ehdin. Koko hemmetin kiertueporukka muita bändejä myöten kerääntyi vaunun lähelle, kun olin siellä sisällä nelistään Jamesin, Kirkin ja Robin kanssa treenaamassa Blackenedin, Batteryn ja Last Caressin kaltaisia biisejä. Yksi näistä kokemuksista on kuitenkin ollut ylitse muiden, nimittäin pesti Lars Ulrichin tuuraajana Englannin Downloadfestivaalilla vuonna 2004, kun Metallica oli festivaalin pääesiintyjä. Musiikkifoorumeilta löytyy Slipknot-otsikoiden alta kosolti happamia viestejä, joissa koko yhtye leimataan feikiksi pomppumetallibändiksi, joka on parhaimmillaankin vain leikisti rankka. Itse asiassa tulemme nyt juttuun paremmin kuin ehkä ikinä, tunnelma on paljon leppoisampi kuin viime levyn aikoihin. Corey Taylor osaisi varmasti vastata paremmin tähän, mutta sen verran tiedän, että kyseessä on enemmän varoitus kuin "statement". Children of Bodom on puolestaan siitä hyvä kiertuekaveri, että he houkuttelevat paikalle hieman erilaista yleisöä, ja tässä on molemmilla oiva tilaisuus löytää uusia ystäviä perinteisten tukijoukkojen ulkopuolelta. Keskisormea kritisoijille Slipknot soittaa brutaalia musiikkia ja tuntuu olevan sanomansa kanssa tosissaan, mutta silti puritaanisin metalliyleisö suhtautuu orkesteriin nuivasti. Joka kerta, kun esiinnymme, olen vapaa. Tiedän vain, että kun soitan biisejämme, tunnen vapautuvani. Se oli yksi urani ehdottomista kohokohdista, Jordison kertoo lämpimällä äänensävyllä. He ovat kuitenkin hyviä ystäviämme. Tietenkin se välillä ihmetyttää, miten jotkut esimerkiksi väittävät, ettemme ole yhtä intensiivisiä kuin joku Gorgoroth. Salaperäisiä ovat katu-uskottavuuden lait. Aiheen esille ottaminen saa Jordisoniin vauhtia. Sellaista kaveria ei ole olemassakaan. Näin on jo senkin takia, ettei kukaan ole Slipknot-fani paria kuukautta. Jos levy on omistettu hardcore-faneille, mietityttääkö Joeytä sitten yhtään heidän suhtautumisensa albumin musiikilliseen linjaan. He ymmärtävät ja tietävät, mistä Slipknotissa on oikeasti kysymys. Maailmalla tosiaan liikkuu paljon kateellisia mulkkuja, jotka länkyttävät kaikenlaista, mutta totuus on, että olemme helvetin hyvä, ammattitaitoinen ja lahjakas metallibändi. Monitorin edessä kuka tahansa voi kuitenkin olla kovanaama ja huudella kateuttaan. Maailmassa on kuitenkin miljoonia ihmisiä, jotka pitävät. On myös lisättävä, että toivo saattaa olla erittäin pelottava asia, jos sitä tulkitsee väärin, Jordison lisää arvoituksellisesti. marraskuuta Helsingissä sekä seuraavana päivänä Tampereella. Rumpali ei säästele sanojaan, vaan alkaa ladella tylyä tekstiä bändin irvailijoista. Olen nähnyt yleisössämme joitain todella häiriintyneitä nuoria, ja he ovat se porukka, joita varten me kapuamme lavalle. He ovat vielä vannoutuneempia kuin Slayer-fanit tai black metal -fanit. Tässä vaiheessa haastattelulle varattu määrä tiimalasin santaa oli viittä vaille valunut tyhjiin, mutta ennen siirtymistään seuraavan toimittajan linjalle Jordison ehti vielä kertoa hieman sivuprojekteistaan. Joey ei myöskään suostu ottamaan paineita levyn vastaanotosta. Muut saavat sanoa ihan mitä huvittaa. Ajattelimme myyvämme ehkä jotain parikymmentätuhatta levyä ja nauttivamme jonkinlaisesta kulttistatuksesta. Bändin tuleva kiertue on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että orkesterin keikkakaverina nähdään myös suomalaisverta: Slipknotin rinnalla esiintyy Machine Headin lisäksi myös Children of Bodom. Kaikki kiertueen yhtyeet ovat paitsi kovia bändejä myös nauttivat sarallaan vankkaa kannatusta. En tiedä montako kertaa minun täytyy sanoa tämä haastatteluissa ennen kuin ihmiset uskovat, mutta sanotaan sen nyt taas: me-emme-välitä! Muiden mielipiteillä ei ole meille merkitystä. No, toivo liittyy aina siihen, mihin kukin uskoo
Olen aina pitänyt bm-bändeistä, jotka tekevät ainakin osittain depressiivistä musiikkia, esimerkkeinä vaikka Strid ja Manes. konseptin lopulta summaa: Ei kannata jäädä nurkkaan itkemään, vaan tehdä jotain ongelmilleen. Katsooko bändi itse kuuluvansa tähän alaryhmään. Tiettyä korniutta silti piisaa bändin emo- ja goottityylisessä nimikkeessä. Viisimiehiseksi kasvaneen yhtyeen voisi helposti mieltää varsin epäsosiaaliseksi, jopa hankalasti miehitettäväksi ja perustettavaksi. Bändiläisten kokemus paistaa läpi synkeästä ja mustanpuhuvasta tekeleestä enemmän kuin hyvin, sillä levyä on helppo pitää yhtenä parhaista kotimaisista bm-levyistä vähään aikaan. Nimen naurettavuusaste taas on oikeastaan kuulijan korvassa, A. Varsinaisia rajoja ei siis ole sen suhteen, mennäänkö metallimusiikissa vai jonkun muun puolella. Innoitusta voi kuitenkin löytyä ihan millaisesta musiikista tahansa, kunhan se koskettaa jollain tasolla. On vaikea ymmärtää, mistä on kyse. Luonnollisesti mukana on myös pieni hiven itseironiaa. MUSIIKIN ULKOPUOLELLE katsottaessa ei pidä antaa nimien ja tyylin hämätä, sillä TSH ei ole mikään itsetunto-ongelmaisten ja masennuspotilaiden kerho. tiivistää. Tällaista on suhteellisen vaikea pukea sanoiksi, koska liikutaan tunnetasoilla, joilla verbaliikka seuraa jäljessä. puntaroi viitaten kintaalla vihjauksiin yllä mainituista genreviittauksista. Yksi päämäärä on kanavoida ja purkaa pahoja tunteita musiikkiin prosessin saadessa aikaan tunteen siitä, että ongelmat ratkeavat. Päätimme suosiolla jättää jäsenten nimet ja bänditaustat erikseen mainitsematta, kertoo lauluista, kitaroista ja koskettimista vastaava A. TEKSTI Serpent I KUVAT Totalselfhatred I www.totalselfhatred.net Alakuloisuus, masennus, itsemurha teemoja, jotka ovat leikanneet black metalin kenttää etenkin viime vuosina niin sanotun depressiivisen alagenren nimissä. Nimellä on myös paljon syvempi tarkoitus kuin voisi ensin kuvitella, se nivoo mukaan niin sitä päivänselvää vahvaa itsekritiikkiä kuin myös tällaista "let it all go" -mentaliteettiakin, A. Se luo osaltaan hyvin elämänläheistä kontrastia ja tuo musiikkiin lisää tunnetta. Tai kuten kitaristi J. selventää: Bändi sai alkunsa havaittuamme C.:n kanssa, että jaoimme lähestulkoon saman vision musiikista jota haluaisimme tehdä: hyvin melankolista, epätoivoista materiaalia, joka on luotu sydämellä ja todellisella omistautuneisuudella. Koenkin, että jossain popbiisissä voi ihan yhtä hyvin olla samankaltainen tunnelma kuin jossain bm-biisissä, joskin hieman erilaisella tavalla toteutettuna. Karrikoituna ja yksinkertaistettuna mennään siis vaikeuksien kautta voittoon. 22 Inferno_2008_59_2.indd 22 18.8.2008 19:09:19. Näin toimin edelleenkin, A. Tästä huolimatta bändi haluaa pitää varsin matalaa profiilia: Olemme lähestulkoon kaikki soittaneet erilaisissa yhtyeissä jo useita vuosia, suurimmaksi osaksi black- ja death metalia, muita genrejä unohtamatta. Totuus on kuitenkin odotetusta poikkeava, kuten A. Koemme ilot ja surut intensiivisemmin niin hyvässä kuin pahassa. Emme oikeastaan ajattele olevamme osana mitään skeneä. Kun katsotaan bändin genreä, tarkemmin ottaen depressiivistä black metalia, löytyy siltä saralta paljon kiinnostavia nimiä. Meillä oli sellainen tunne, että olemme toteuttaneet tätä näkemystämme vain murto-osan verran muissa bändeissä ja projekteissamme. Bändin nimestä on helposti arvattavissa, minkä tyylisestä musiikista on kyse, ja koska tunne on niin olennainen osa yhtyettä, annoimme sille myös tietyssä mielessä emotionaalisen nimen, heh. Kyse ei kuitenkaan ole suomalaisten synkästä mielialasta tai äärirajojen tavoittelusta, kuten taannoin debyyttialbuminsa julkaissut Totalselfhatred osoittaa. P Itseinhon lähettiläät ienlafka Ordo Decimus Peccatumin siipien alle pesiytynyt Totalselfhatred ehti sylkäistä ulos vain yhden demon ennen nimeään kantavaa debytointiaan. Henkilökohtaisella tasolla tunnen, että kaikki hankaluudet ovat lopulta antaneet meille jotain arvokasta, jolla olen voinut rakentaa itselleni tietä kohti parempaa. maalailee. Kaikilla on ollut joskus elämässään lyhyempiä tai pidempiä aikoja, joina syystä tai toisesta vain yksinkertaisesti voi pahoin. Päätimme muodostaa uuden bändin, jossa voimme pyrkiä tekemään sitä sataprosenttisesti. INFERNO "EI NIMI MIESTÄ PAHENNA, ellei mies nimeä", tietää vanha sananlasku
ALL ALSO AVAILABLE: SPECIAL EDITION CD/DVD FEATURING 3 BONUS TRACKS, EXPANDED PACKAGING AND A MAKING OF THE ALBUM DOCUMENTARY www.slipknot1.com www.outsidethenine.com www.roadrunnerrecords.fi 27.08.08 HOPE IS GONE Inferno_2008_59_2.indd 23 18.8.2008 19:09:23
Norjalainen black metal oli, kuten tietänette, yksi pahan äärimmäistymisen popkulttuurisista ilmenemismuodoista. Se on yksi skenen kultakauden harvoista Saatanan suorasukaisesti merrassaan pitäneistä yhtyeistä. Pahuuden maallistuessa siitä on tullut yhä enemmän subjektiivinen asemapaikka, joka hakee koordinaattinsa symboliikasta, karismasta, mystiikasta milloin mistäkin. Levyt ovat olleet täyttä Saatanaa ja mustuutta. Bändin ura on etenkin 2000-luvulla ollut mediassa mässäiltyjen kohu-uutisten ja lakipykälien turvottama. Maallistumisilmiö tapahtui mikrotasolla myös norjalaisessa black metalissa. Inferno päätti udella bändiltä viimeisimmät, onhan se juuri saanut julkaistua kiistanalaisen, kaupoista vedetyn studioliven sekä pitkään odotetun dvd-taltioinnin puhutusta Krakovan-keikastaan. TEKSTI Mikko Kuronen I KUVAT Tommy Naes ja Peter Beste I www.gorgoroth.org I www.gorgoroth.info Gorgoroth on otsikonläheinen yhtye, jonka ura on 2000luvulla tuntunut etenevän myllerryksestä toiseen. Vuonna 1992 perustettu Gorgoroth osui Norja-bm:n kakkoslähtöön. Pahan panokset kasvoivat taiteessakin kohti radikaalia. Vuosisadan edetessä hienovireinen jumalanpilkka ei enää riittänyt tuomaan pahuudelle huomiota olihan maailma nähnyt Pol Potin, Stalinin, Hitlerin ja Husseinin kaltaisten uskonnollisten miesten teot. Eroon ei päästy pahastakaan. Totinen & musta N orjalaisen Gorgorothin siu- naus on, että 1700-luvulla valistuksen Eurooppaa kohdanneen maallistumisen peruina juutalaiskristillinen käsitys pahuudesta murtui. Saatanallisesta palosta, jota vielä 1990-luvun alussa korskeasti julistettiin, etäännyttiin vähin erin. Kun mikään yli-inhimillinen, kokonaisvaltainen auktoriteetti ei enää voinut hallita ihmisen jokapäiväistä elämää, luutunut pahuuskuvastokin moninaistui. Eikö Gorgorothin pahuus ole suurelta osin retoriikkaa, kuvastoa ja mielikuvitusta, bändin hallitsemaa merkkien leikkiä. Samalla pahasta riivaantuneen taiteen määrä moninkertaistui. Ihmiset alkoivat odottaa pahalta uusia asioita. Viimeistään 1900-luvulle tultaessa alettiin uskoa konkreettiseen pahaan, joka ei kiemurrellut Raamatun sivuilta pahaan sellaisenaan. Uskon maallistuessa maallistui myös paha. Pahuus 24 INFERNO Inferno_2008_59_2.indd 24 18.8.2008 19:09:25. Yleisö on omaksunut joko kauhistelijan tai ylistäjän roolin se on salaa tai aukean tyytyväisenä saattanut todeta, että jokin osa norjalaisen black metalin pahansuopuudesta on säilynyt, vaikka aikuistuminen ja veltostuminen on vienyt paljon. Syvempää sielunvihollista synnyttämässä? "Minä itse olen Saatana." King ov Hell Mutta silti. Milloin Gaahl on istunut tuomioita väkivaltarikoksista, milloin bändi esiintynyt konservatiivisesti katsottuna liian julkean rekvisiitan kera
Olen moraalin mestari, se joka päättää hyvästä ja pahasta. Dogmaattinen toiminta ei aina kestä järjen valoa. Käytämme satanismin tarjoamia sanoja selvittääksemme näkemyksiämme metafysiikasta, politiikasta ja muista olemassaolon eri kulmista. lavalla jähmettyvä katse yhtyeen laajemmasta koomisesta potentiaalista puhumatta herättävät huvitusta tai sääliä, niin saa olla. King ov Hellin sanoista huomaa yhtyeen mediatietoisuuden. Luonnosta voi oppia paljon. Tällaiset ehdot sulkevat ulkopuolelleen muun muassa yhtyeen jäsenten henkilökohtaiset asiat suosikkijuomat, lempiruoat, luonteiden koukerot. Jos Gaahlin lakoniset kommentit tai "Missiomme on tuhota Regain, viedä siltä kaikki ja jättää se raunioihinsa omaan kuraansa lillumaan." King ov Hell INFERNO 25 Inferno_2008_59_2.indd 25 18.8.2008 19:09:31. Huumorin varjelemisesta huolimatta huolta herättää, että viestiä ei ehkä siltikään ymmärretä oikein. Itse koen, että olen Saatana ja Jumala. Luomme yksilöllisiä, luciferiaanisia polkuja samoista periaatteista. Me tuomme ilmi jotakin, mikä on meille merkittävää. Kappaleessamme Procreating Satan pyrimme osoittamaan, kuinka itse luomme Saatanan aivan alusta ja saatamme ideaan uutta syvyyttä, King ov Hell selventää. Maailma ei kuitenkaan toimi niin. Tällaisen antaumuksen ja paatoksen vuoksi Gorgoroth kiinnostaa. Jotkin taiteenalan alkuperäisistä avainsanoista ovat keränneet liikaa karstaa ytimeensä. Uhkaa tai vihaa tämä ei jäsenissä synnytä. Viimeisen parin vuoden aikana raha on alkanut nousta kuvaan. Viimeisimmällä Euroopan-kiertueella kiellettiin kuvaamasta Gaahlia mukana matkanneen pehmolelutiikerin kanssa. Olemme tottuneet siihen, että ihmisillä on meistä mielipide. Minulle black metalissa ei ole kyse tuosta, vaan viestistä, jonka täytyy olla saatanallinen. Oma satanismini olisi olemassa kristinuskosta riippumatta. Minua ei hetkauta mikään määrä mielipiteitä. Saatana on sanana menettänyt tehoaan, koska ihmiset lisäävät jatkuvasti omia merkityskerrostumiaan siihen. Punkasenteella vanhempia tai olemassaoloa vastaan kapinoiva ei sano yksityiskohtaisella tasolla mitään moraalista, Jumalasta tai luonnosta, vaan provosoi Saatanalla. Gorgorothin julkisesta näkyvyydestä huolimatta yhtyeen saatanallisuus jää usein otsikoiden välkkeeksi. Minusta black metalissa ei ole koskaan ollut kyse punkasenteesta, itsetarkoituksellisista ääripäistä tai kapinasta ilman syytä. Ilman sanottavaa ei ole kuitenkaan syytä provosoida, kirkua, vihastua tai riivaantua. Juutalaisperäisten totuuksien hallitsemat ihmiset ovat tottuneet maailmaan, jossa kaiken täytyy olla muuttumatonta. Saatanasta tulee jonkinlainen pinnallinen misantrooppi. Onkin työlästä arvioida, onko Gorgorothin Saatana laveylaisen hedonistisen satanismin mainos, luontoon sidotun pakanallisuuden symboli, antikristillistä, hengellistä energiaa vai jotakin tyystin muuta. Emme naura itsellemme tai käytä imagoamme hyväksemme. on yhä helpompi luoda median välityksellä ilman, että sen luonne asetettaisiin todellisen testauksen alaiseksi. Voin yhtyä tappamisen kieltävään käskyyn, mutta tiedostan, että tarvittaessa tappaminen tai väkivalta on mahdollisuus, ei moraaliton teko. Gaahl on enemmänkin shamanistinen odinisti, mutta nojaamme samaan kaaoksen lähteeseen. Eläinten maailmassa tappaminen ei ole moraalitonta, koska eläimillä ei ole moraalia. Olen satanisti. Tärkeästä asiasta puhuessa ei naurata, eikö niin. Yhdenkään median työmuurahaisen ei liene mahdotonta järjestää vaellusretkeä "erakko"-Gaahlin asuinsijoille Espedalin kylään, kunhan visiitti tehtäisiin artistin ehdoilla. Kun tämä jatkuu pitkään, sana ei enää edusta mitään. Tällainen individualismi palauttaa kaiken kaaokseen. Se osaa käyttää joukkotiedotuskanavia hyväkseen. King ov Hell vakuuttaa, ettei yhtyeen missioihin kuulu kaikkien käännyttäminen puolelleen. Ylihurskaan falskeja henkisen puhtauden edustajiahan on mustassa metallissa nähty, ja usein nämä ovat ensimmäisenä muodostamassa posereiden laulukuoroja ja Saatanan eliittijoukkoja. Gorgoroth ei harrasta julkista huumoria. kysyy jäisen vakava King ov Hell alias Tom Cato Visnes, Gorgorothin basistibiisintekijä. Silloin kun näin ei ollut, teimme silti taidetta. Saatanan käsite on laimentunut, samoin nimike "black metal". Universaaleja totuuksia ei ole. Black metalina puhutaan nykyisin kaikista metallibändeistä, joihin kuuluu rääkyvokaalit ja äärimmäinen musiikillinen muoto. Meille black metal on olemisen korkein Mustavalkoinen komedia? Ei tunnu mahdottomalta, että Gorgorothin vakava asenne black metaliinsa tuottaisi myös tietynlaisen herkkävireisyyden kritiikkiä ja ymmärtämättömyyttä kohtaan. Se vääristäisi yhtyeen viestiä, veisi huomiota siltä. Näitä polkuja ei voi tallata kaksin tai kolmistaan. Raha ei muuta mitään. Saatanallisuudessa, joka käyttää Saatanaa kristillisyyden peilinä, on kyse kristillisyydestä. Olemme riidelleet, kapinoineet ja kärsineet alusta asti. Saatana edustaa arkkienkeli Luciferia, joka heitettiin helvettiin, koska tämä rakasti itseään enemmän kuin Jumalaa, oli suurempi kuin Jumala. Ei tämä ole mitään ruusuilla tanssimista. Sillä on helppo revitellä, mutta perinpohjaista kaluamista ei näe. Siviilielämässä ala-asteen opettajana toimivan soittajan palautukset eivät aina vastaa kysymyksiin, vaan sisältävät paljon suoraa, opitun oloista saarnaa. Välillä puhe alkaa tylpästi ennen kuin kysymys loppuu. Meillä tämä ei ole pelkkää ulkokuorta. Gorgoroth tiedostaa tämän. Se ei ole hauskaa. Voiko intohimoinen satanistinen usko kääntyä myös pakonomaiseksi mustavalkoisuudeksi, joka kaventaa suotta henkilökohtaisen olemisen mahdollisuuksia. Vahvat pystyvät sopeutumaan sääntöjen ainiaaseen muutokseen. Sen kun teette saman perässä, jos tuntuu, että Gorgoroth on rahantekokone
LOHIKÄRMESVOIMIN METALLIN SEURAAVALLE LEVELILLE! UUSI LÄTTY NYT KAUPOISSA DRAGONFORCE LIVE: 2.3. Turku www.backyardbabies.co www.myspace.com/backyardbabies 13. OULU, TEATRIA WWW.DRAGONFORCE.COM · WWW.MYSPACE.COM/DRAGONFORCE www.spinefarm.fi spinefarm@spinefarm.fi TUJYR ÄÄ M E ITI N!!! JÄVLA!!! N E K A LA! RO KKIKU KOT TU N KI OL 11. 12. 12. 12. HELSINKI, TAVASTIA | 3.3. Tampere Inferno_2008_59_2.indd 27 18.8.2008 19:09:37. Helsinki m 12
Sanoitukset on kuitenkin kirjailtu oikeille paikoilleen. Ydintalven jälkeen kaikkein pimeintä on eloonjääneiden päässä. A amu ja auringonnousu. Ratkaisu on yksi osoitus siitä, että Medeia ei tee kompromisseja, eikä myöskään paskoja biisejä. Levy sai silloin melkoisen paljon huomiota omakustanteeksi (ks. Sen henkilöihin ja käänteisiin ei ole syytä paneutua tässä syvemmin, koska Cult kertoo kaiken. Jossain soi Edvard Griegin aamutunnelma. Kielikuvat ja kerronnan tapa tekevät elämyksestä miltei elokuvamaisen. Kansainvälisestikin ajatellen ep oli tärkeä. Inferno #41), joten ei ihme, että seuraajaa tarjoillaan levy-yhtiön taustatuella. Niin, monet muistavat Medeian vuonna 2006 ilmestyneen Quantum Holocaust World Domination -debyytin. Tällaista jälkeä ei polkaista tyhjästä. Ja paskat. Teema jatkuu suoraan ekalta levyltä, ja kolmas levy tulee taas jatkamaan tästä, Samuli Peltola sanoo. Se on kaunis, raukea, hiljalleen valkeneva hetki. Yksi oli se, että päästiin testaamaan levyntekoprosessi nykyisellä kokoonpanolla. Se oli pirun hyödyllinen tekele, jolla oli monta funktiota. Sittemmin on tapahtunut paljon. Kun Keijo Niinimaa julistaa Medeian Cult-levyn alkajaisiksi aamun koittavan, on jo siihen mennessä käynyt selväksi, että tämä maisema on raiskattu, ruma ja autio. Todettakoon, että kitaristi Samuli Peltolan visioima tarina on kaikessa INFERNO moniulotteisuudessaan huikea tekele, vaikka metallin peruskuvastoa paljon kieputteleekin. Se oli vähän niin kuin kirjaa olisi kirjoittanut. Rakentelin levyn tarinaa ajan kanssa. Tämä levy on nyt helvetisti parempi kuin se ep, ja näin ei todellakaan olisi, jos se olisi jätetty väliin, Peltola selvittää. Bändi vaatii itseltään paljon. Musiikillisestikin biisijärjestyksessä on haettu sitä, että levy eläisi selkeän kaaren, Peltola sanoo. Oli bändille kullanarvoista saada jonkinlainen julkaisu ulos ulkomailla ennen Cultia, joka julkaistaan 17.9. Tämä taas on vaatinut sitä, että biisit ovat levyllä tarinaan nähden vähän väärässä järjestyksessä. paitsi Suomessa, myös 28 Inferno_2008_59_2.indd 28 18.8.2008 19:09:38. Minkään tai kenenkään ei olisi pitänyt selviytyä, mutta niin vain kourallinen sairaita, heikkoja ja tokkuraisia ihmisiä toteaa uuden, kylmän ja kovan päivän alkaneeksi. Siitä alkaa eeppisiin mittasuhteisiin kasvava kertomus ihmismielen rappiosta ja kierosta vallankäytöstä. Järvimaisema kimmeltää, usva viipyilee laaksoissa, kasteinen ruohikko kutittelee jalkapohjia. TEKSTI Vilho Rajala I KUVA Konsta Erola I www.medeiaband.com Tamperelainen Medeia syöksyy toisella kokopitkällään melkoisen pimeisiin maisemiin. Ensin bändiin liittyi kosketinsoittaja Laura Dziadulewicz, sitten laulajaksi vaihtui Rotten Soundissakin huutava Keijo Niinimaa. Uudistunut kokoonpano ajettiin sisään keväällä ilmestyneellä ep:llä, jolla oli yksi uusi ja pari vanhaa biisiä
TEKSTI JA KUVA Pia Sundström I www.destruction.de Kun Destructionia perustettiin, suurin osa tämän päivän metallimiehistä ei ollut päästänyt vaippoihin ensimmäistäkään latausta. Halusimme enemmän vapautta ja tilaa tehdä itse päätöksiä. Biisit ovat rokkaavampia, eivät sitä iänikuista paahtoa, vaan mukana on myös suvantokohtia ja enemmän melodioita. Bändin mukaan kaikki sujui juuri niin kuin pitikin ja yhteistyö Hansenin kanssa toimii. Loput opettelivat aakkosia. Kenen kanssa seuraava levy nauhoitetaan. Kuuntelusessio alkoi leppoisasti Rockfabrikin baaritiskin notkuessa erilaista tarjoiltavaa. kitaristi Mike innostuu. Ruusuilla tanssimista(ko)? 25 vuotta sitten, kun nuoret miehenalut perustivat bändiä, ei heillä ollut mielessä näin pitkä, saati sitten onnistunut ura muusikkoina. Tänä päivänä lentäminen on todella halpaa, pääsen nopeasti halpalentoyhtiöillä suoraan Stuttgartiin, jopa halvemmin kuin junalla. Uusi levy nauhoitettiin tuottaja Jacob Hansenin kanssa Tanskassa. Paikalle saapui myös huomion puoleensa vetänyt kilpailija; yhtyeen maskotti "Mad Butcher" sai raikuvan vastaanoton, ja lähes jokainen paikalla ollut tunkikin miehen kainaloon poseeraamaan. Ei ole hyvä tehdä aina samaa. Hehe, seuraavan levyn aikana olemme jo niin vanhoja, että ehkä soitamme bluesia ja jazzia. Tällä kertaa teimme hieman erilaisen levyn. Bändi onkin ylpeä niin uudesta levystään kuin neljännesvuosisadan pituisesta urastaan, eikä loppua ole näkyvissä. A O H U T 2 S amaan aikaan tämän lehden kanssa ilmestyy thrash-legendojen kymmenes studiolevy D.E.V.O.L.U.T.I.O.N. Myöhemmin illalla, kun verinen esiliina oli taiteltu kaappiin, paljastui teurastusveitsen ja moottorisahan takaa rento ja leppoisa kuvanveistäjä, joka jutteli mukavia hörppien samalla hienostuneesti punaviiniä. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut juottaa toimittajaväkeä ylettömään humalatilaan ennen levyn kuuntelua, sillä materiaalia ei INFERNO TTA VUO 5 tarvinnut hävetä: D.E.V.O.L.U.T.I.O.N kuulostaa tuoreelta ja onnistuneelta tuotokselta, jolla ei unohdeta saati sitten väheksytä syvälle tunkeutuvia thrash-juuria. Rokkaavaa thrashia? Bändin kolme puheliaalla päällä ollutta miestä vakuuttivat yhteen ääneen olevansa erittäin tyytyväisiä uuteen levyyn, joskin omaa materiaalia on aina vaikea arvioida. Teemme aina mielellämme töitä Peterin kanssa, mutta halusimme muutoksia ja kehittyä eteenpäin. Hänen kanssaan yhteistyö sujui myös erittäin hyvin, joskin miehellä on ehkä hieman liian vahvat näkemykset siitä, miltä materiaalin tulisi kuulostaa. Levy on nimestä huolimatta kehitystä eteenpäin. Tai fiftarimusaa, jooko. Perustajajäsenet Schmier ja kitaristi Mike Sifringer löysivät toisensa jälleen vuonna 1999 ja vaikuttavat tänä päivänä varsin tyytyväiseltä pariskunnalta. Hän tietää, miltä old school -musiikin pitää kuulostaa, mutta osaa silti tuottaa tuoreen soundin, Schmier kertoo. Bändiin vuonna 2001 liittynyt rumpali Marc Reign saa puheliailta schwabenilaisilta hädin tuskin suunvuoroa, mutta ehtii kuitenkin valottaa logistisia ratkaisuja, onhan miehen asuinpaikka toisella puolella maata Berliinissä. Never change a winning team, Schmier kajauttaa ilmaan kuohuviinilasi kädessä ja korjaa saman tien lausahduksen. Emme halua tarjota faneille jatkuvalla syötöllä samanlaisia levyjä, vaan pyrimme vaihtelevuuteen. Pääasia on, pystymme katsomaan peiliin hyvällä omallatunnolla ja olemme tyytyväisiä lopputulokseen. Jo sinänsä suureen summaan voitaisiin lisätä vielä yksi bändin nimissä ilmestynyt levy ja pari ep: tä, mutta niitä ei lasketa virallisiksi, sillä bändin laulaja ja basisti Marcel "Schmier" Schirmer poistui bändistä lähes koko 1990-luvun ajaksi. Työskentely Hansenin kanssa oli todella positiivinen kokemus ja mielestämme selvästi muutos parempaan. Ja samalla reseptillä uusienkin thrash-bändien pitäisi kokata, Schmier vihjaa. Menetämmekö tai saammeko uusia faneja, se on oikeastaan meille yhdentekevää, Schmier ja Mike kertovat yhteen ääneen. Yhtyeen levy-yhtiö AFM lennätti kesäkuun alussa Stuttgartiin mukavan nipun ulkomaisia toimittajia kuuntelemaan uutta levyä ja kyselemään bändin kuulumisia, tietenkin juhlallisissa (=kosteissa) merkeissä. Hullun teurastajan rooliin mies oli löydetty yhteisen tuttavan kautta. Muutamilla aikaisemmilla levyllä bändi työskenteli multitaskmastermind Tägtgrenin kanssa, mikäs siinä miehessä sitten oli vikana. Levy on dynaaminen, kuin nyrkki naamaan. Kun olin 22-vuotias, olin varma, että olen 30 Inferno_2008_59_2.indd 30 18.8.2008 19:09:43. Schmier taisi muistella vanhoja hyviä aikoja bistron omistajana ja seisoi itseoikeutetusti tiskin takana miksailemassa varsinkin naispuolisille median edustajille yllättävän värisiä cocktaileja. Treenejä tai keikkailua geografinen etäisyys ei kuulemma haittaa
Ja liksa on aina tarpeen, sillä tämä bändi pystyy elämään, tai ainakin yrittää elää musiikista... Parasta on yksinkertaisesti se, että perustimme bändin. Myös Exodusin ja Testamentin kanssa olisi mukava kiertää, he ovat hyviä ystäviämme, Schmier kertoo. Ikää on tullut lisää, mutta onko työskentelyprosessi ja näkemys musiikista muuttunut. Järjestäjien rahat olivat loppuneet kesken, eivätkä bändit saaneet maksua. Eli kerrasta poikki, tapaa tästä ei tule. Jos tosissaan ollaan, niin soitimme siksi, että fanit olivat paikalla. Nuorena annoimme muutenkin kaikille aina lempinimiä. Emme suunnittele tulevaisuutta, se mitä teemme musiikkiuran jälkeen on vielä arvoitus. Emme kuitenkaan anna kusettaa itseämme, nythän muiden festareiden järjestäjät voisivat luulla, että tuo bändi soittaa maksutta. On upeaa soittaa paikoissa, joissa porukka on joutunut odottamaan keikkoja vuosikausia. Tulossa on luultavasti vähintään Euroopankiertue, sen sijaan jenkkirundin järjestäminen ei ole Miken mukaan helppoa. Mistä sinä siitä jo kuulit. Haaveita on paljon; Schmier haluaisi soittamaan Etelä-Amerikkaan ja Japaniin, kun taas Mike esiintyisi mieluiten eskimoille. Emmekä soittaneet pelkästään Istanbulissa vaan myös hankalammin valloitettavissa olevassa Ankarassa, Mike lisää. Mutta asiaan, 25 vuotta on todella pitkä aika. Fiilis oli mahtava, kun soitimme ensimmäisen kerran Turkissa ja Serbiassa. Kaverit kutsuvat minua edelleen Schmieriksi, vain äitini kutsuu minua Marceliksi. Emme voineet kuvitellakaan, että menestyisimme, vaan halusimme vain soittaa musiikkia, Schmier muistelee. Tunnelma on aivan erilainen. Motivoimme siis myös muita nousemaan lavalle. Schmier on tainnut siis tuputtaa illan aikana cocktaileja bändin jäsenillekin... Nuoruusvuosilta on peräisin myös hieman omituinen taiteilijanimi Schmier, eli sotku/töherrys. Mieluisa olisi myös kiertue Saksan muiden thrash-suuruuksien, Sodomin ja Kreatorin kanssa. Teinivuosina minua kutsuttiin nimellä "Schmierie", koska farkkuliiviini kirjoitetut tekstit eivät kestäneet vettä vaan valuivat ja sotkeentuivat sateen sattuessa. kuollut ennen kuin täytän 30, Mike naurahtaa. Voihan järjestäjä myydä vaikka perintönsä, hehe. On upeaa, että voimme vieläkin olla mukana bisneksessä ja teemme sitä mitä rakastamme. Soittaisimme mielellämme aina uusissa maissa, kuten Malesiassa tai Kiinassa. ...ja mitä tulevaisuudessa tapahtuu, missä miehet ovat seuraavien 25 vuoden päästä, ei kukaan uskalla arvata. Joskus kuitenkin fanit menevät edelle, kuten haastattelua edeltävänä viikonloppuna eräillä festareilla Balkanin niemimaalla. Bändien aikatauluttaminen on hankalaa ja managerit eivät ainakaan helpota asioita. Tänä päivänä keskitymme huomattavasti enemmän säveltämiseen, emme pyri saamaan aikaiseksi pelkästään aggressiivista levyä. Euroopassa taas kaikki on niin suurta, ei enää yhtä alkuperäistä. Vuosien varrella ruoka on ollut huonoa ja minusta onkin tullut kuin haamu, 50-kiloinen kitaristi vitsailee. Tärkeintä on hyvin onnistunut sävellystyö ja ennen kaikkea vaihtelevat biisit. Keikkaa maksutta? Neljännesvuosisataa on tarkoitus juhlistaa, mutta miten, on vielä auki. Monet bändit miettivät varmasti useampaan otteeseen, lähtevätkö siihen suuntaan keikkailemaan. Siitä lyheni vakiintuneeksi lempinimeksi Schmier. Ainakin jotenkuten, Mike huomauttaa väliin. Esimerkiksi Kolumbiassa ja Ecuadorissa soittaminen oli upeaa, varsinkin kun Etelä-Amerikassa on mahtavia bändejä, mutta porukka haluaa silti kuunnella ja katsoa myös meitä. Olen ylpeä, että olen 43 ja edelleen messissä. Jos teemme mitään. INFERNO 31 Inferno_2008_59_2.indd 31 18.8.2008 19:09:47. Keskityimme ennen kaikkea juhlimiseen, ryyppäämiseen ja muihin rokkielämään kuuluviin hienouksiin, Schmier lisää. Jos emme saa maksua jälkikäteen, se on valitettavaa ja todella huonoa mainosta koko maalle. Olemme toiveikkaita, että keikkaliksa tipahtaisi tilillemme vielä jälkikäteen. Monet heistä soittivat silti, olivathan fanit pulittaneet lipuista mehevän summan. Olimme myös yksi suurimmista esiintyjistä, ja jos me olisimme peruuttaneet, myös muut bändit olisivat pakanneet kamansa ja poistuneet paikalta. Musiikkimaailmassa olen kaikille Schmier. Schmier ihmettelee. Ja loppujen lopuksi kyse on aina rahasta, Mike murahtaa. Niinpä niin, raha ratkaisee. Miken ensimmäinen valinta jakamaan kiertuebussi olisi Thin Lizzy. Serbia on uusi markkina-alue, joten päätimme antaa järjestäjille mahdollisuuden
Me kuitenkin keskityimme tällä levyllä pitämään hauskaa, emmekä vaivanneet päätämme tuollaisilla. Monet uudet bändit tuntuvat ylpeilevän kekseliäisyydellään, vaikka toistaisivatkin vain jotain, mikä todettiin hyväksi jo 1978. Pomo puhuu kitkeriä Ross The Bossin haastattelumetodi ei todellakaan sopinut saksalaiseen täsmällisyyteen, josta levy-yhtiön henkilökunta pyrki tunnollisesti pitämään kiinni. Toisin kuin Sinner, Friedman antoi lausuntoja koko bändinsä kanssa. Hänhän oli ennen mukana Wishbone Ashissa, mikä on yksi lempibändeistäni. Kaksikko innostuu pohtimaan, kuinka maailmasta tulee varmaankin löytymään vielä vuosikymmenten päästä samaa vanhaa tyyliä hyödyntäviä bändejä. Lopuksi laulaja näpäyttää uuden sukupolven bändejä, jotka luulevat olevansa nokkelampia kuin ovatkaan. Illan keikat ehtivät jo alkaa ja special guestina ensimmäisenä lavalle noussut Stormwarrior soittaa monta biisiä, ennen kuin pääsin viimeisenä haastattelijana hommiin. Välillä taas yleisössä on vain jotain sata tyyppiä, mutta olemme siltikin tohkeissamme. Mahtava kitaristi. Minua huvittaa bändit, jotka soittavat jotain ikivanhaa juttua, mutta ilmeisesti kuvittelevat keksineensä jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Tuollaiset asenteet on nykyään haudattu, ja jo yli kuusikymppisetkin tulevat konsertteihin pitämään hauskaa rockin parissa. 1970-luku oli siitä mukavaa aikaa, että monet nykyään tavalliset rocktemput luotiin tuolloin, Sinner puolestaan tuumaa. Tuollaiset asenteet on nykyään haudattu, ja yli kuusikymppisetkin tulevat konsertteihin pitämään hauskaa." Mat Sinner Ainoa päämäärämme oli tehdä biisejä, jotka toimivat hyvin keikalla ja joita on hauska soittaa, kitaristi kuvailee. Nykyään on todella, todella helvetin vaikeaa olla oikeasti innovatiivinen. Kun 1990- luvulla grunge tappoi valtaosan alan bändeistä, sinnittelivät Helloweenin, Gamma Rayn ja Blind Guardianin kaltaiset krauttibändit tämänkin ajanjakson lävitse. Olin odottanut jo jonkun aikaa, että pääsisin taas Saksaan, INFERNO 33 Inferno_2008_59_2.indd 33 18.8.2008 19:10:09. Kun häneltä uteli, miksi mies on lähtenyt kotimaastaan Yhdysvalloista Saksaan, seurasi innostunut selvitys uusimman projektin synnystä. Silloin oli paljon helpompaa tehdä jotain aivan uutta. Eikös hän ole Rossin tavoin vasenkätinen. Kun olin nuori, minulle sanottiin, että yli kolmekymppisenä minun tulee kuunnella schlager-musiikkia, Sinner kertoo. Hyvinhän tuo tuntuu toimivan, että otetaan joku vanha juttu ja myydään se uutena. Friedman itse vaikutti varsin hyväntuuliselta, eikä pitkä haastatteluputki tuntunut painavan lainkaan. Mekin vedämme joskus keikkoja tuhannelle ihmiselle ja olemme siitä ihan tohkeissamme. Grungen aikakautena meininki kyllä hiljeni, mutta silti useimmat ennen grungea aloittaneet bändit jatkoivat ja ovat pystyssä vieläkin. Mikä takaa mahtailubändeille niin vankan jalansijan saksanmaalla. Rock ei kuole koskaan, on muusikoiden mielipide. Siinäpä onkin hauska tarina. Osittain soundi johtunee myös käyttämistämme soittokamoista, hyödynsimme nimittäin paljon vanhoja Marshalleja ja sellaista. Saksalaiset vain rakastavat tätä hommaa niin paljon! Sinner huudahtaa. "Kun olin nuori, minulle sanottiin, että yli kolmekymppisenä minun tulee kuunnella schlager-musiikkia. Nykyään taas musiikin levittäminen netissä syö levynmyyntituloja, mutta sekään ei hidasta bändejä. Sinnerin mielestä suurin osa uusista tuulista on lopulta vain vanhan kierrätystä valeasuun puettuna. Ja sehän on hienoa! Saksa on todellakin ollut perinteisen hevirockin vankinta kannattaja-aluetta koko musiikkityylin olemassaolon ajan. Vokalisti Patrick Fuchs innostui heti aluksi kehumaan vuolaasti suomalaiskitaristi Ben Granfeltia
Kaikki bändin jäsenet kehittävät omat juttunsa, jotka sitten hitsataan treeniksellä yhteen. 09 - 5627 1240 | MUSAMAAILMA - ITIS, Itäkeskus, Hki. "Ei taida tulla sieltä puhelinsoittoa. Friedman kuitenkin vakuuttaa, että hänellä on yhä hyvä suhde moniin Manowarin kautta THE ULTIMATE TONE Neljän vuoden odotus on päättynyt. Se levyn puuttuminen varmasti kyllä vaikutti asiaan. Friedman otti siis saman tien yhtyeen ohjat käsiinsä ja koko orkesteri nimettiin uudelleen hänen mukaansa. Mitäs me siellä soittaisimme. Mutta se on ihan ok, Ross tuhahtaa vielä. Puh. Homma toimi hyvin senkin vuoksi, että me muut olemme soittaneet yhdessä jo pit- kän aikaa. En käske ihmisiä soittamaan mitään, minusta se on vähättelevää. Tämähän olisi ollut bändille erinomainen tapahtuma suorittaa näyttävä esiinmarssi. Tulin sitten kokeilemaan, voisiko homma lähteä käyntiin, ja heti ensimmäiset treenit tuntuivat pirun hyviltä. 09 - 343 6030 | verkkokauppa on auki www.musamaailma.fi HANDBUILD IN USA IP IP_Twisted Inferno_2008_59_2.indd 34 18.8.2008 19:10:29. Edellinen kommentti tuntuu olevan suunnattu kohti miehen Manowaria, joten kysytäänpä aiheesta syvemmin: Miksi Ross The Boss Band ei esimerkiksi esiinny Manowarin omalla Magic Circle -festivaalilla. Kyllähän ne soittavat siellä ison nipun minun biisejäni, miksikäs ne minut sinne haluaisivat?" Ross The Boss Manowarin Magic Circle -festivaalista. sillä arvostan täkäläistä metallikulttuuria kovasti. Joo, ei taida tulla sieltä puhelinsoittoa, kitaristi murahtaa ja katsoo sivuun. Biisejä, joita kukaan ei tunne, vai Manowarin biisejä, joita bändi itse tulee vetämään tuntitolkulla. Mutta niin, kyllähän ne soittavat siellä ison nipun minun biisejäni, miksikäs ne minut sinne sitten haluaisivat. Puh. Ensi vuonna olisi kyllä kiintoisaa, jos festivaalilla soittaisivat sekä "Kings Of Metal" että "New Metal Leader". Silti kyseessä on hänen mukaansa nimenomaan bändi eikä sooloprojekti. Tunnemme siis tarkkaan toistemme hyvät ja huonot puolet, Fuchs jatkaa. Olen ollut itsekin tilanteessa, jossa minulle sanellaan asioita, enkä pidä siitä, Ross tuumaa. Yksi tärkeä juttu tähän taisi olla, ettei meillä ole vielä levyä pihalla, Fuchs kiirehtii sovittelemaan. Testaa heti uusi VHT SIG X -nuppi ultimaattista laatua arvostavissa soitinkaupoissa. "The best sounding (and feeling) amp I played at NAMM." Matt Blackett, Guitar Player Magazine Hinta: 1928,Testaa VHT Sig X näissä liikkeissä: HYVINKÄÄ: Musiikki-S | JYVÄSKYLÄ:Musa Pörssi | MIKKELI: JK-Music | NURMO/SEINÄJOKI: Markun Musiikki OULU: Musiikki-Kullas | PORI: Pori Sound City | RIIHIMÄKI: Musiikki-S | TAMPERE: Tammer Piano- ja Soitin | TURKU: Vertikaali MUSAMAAILMA - RETAIL, Kamppi, Hki. Me vain siis jatkoimme samaa, mitä olimme tehneet jo vuosia, mutta nyt meillä oli yhtäkkiä oma idolimme kitarassa. Tarvitsin kuitenkin sopivan bändin tilaisuutta varten. Steven Fryetten suunnittelema ja valmistama, ylistetty & palkittu uutuus VHT SIG X -kokoputkinuppi on nyt saatavana Suomesta. Oliver kertoi saaneensa juuri sopivasti nauhan Manowar-coverbändiltä nimeltä Men of War, johon minä tuumasin, että "et ole vittu tosissasi". Keep It True -festivaalia pyörittävä Oliver Weinsheimer sitten soitti minulle ja kysyi, haluaisinko tulla esiintymään hänen karkeloihinsa, ja olin heti myöntyväinen. Olin aluksi todella skeptinen koko homman suhteen, mutta nauha osoittautui todella hyväksi. Kysymyksen kuullessaan Friedmanin kasvot hieman kiristyvät
Enpä usko, että Ross haluaisi soittaa jotain Gods of Warin kaltaisia paskabiisejä. tai 27. Friedman on myös kirjoittanut kotisivuillaan, että New Metal Leader on hänen koko uransa paras levy. Kuka noin on sanonut. Missä. Ross kyselee. No, onhan se oikeastaan totta! Jos Manowar "plays on ten", me vedämme kahdellakymmenellä. Minäkö. Vielä ulkopuolellakin kävi pieni kähinä ja yksi musiikinystävä päätyi aina ambulanssiin asti. tuttuihin muusikoihin. Samalla tavalla meilläkin tulee raskaaseen rockiin tottunut väestönosa kuuntelemaan samoja bändejä vielä kiikkustuolissakin, ja olisi tavallaan ihan luonnollista kehitystä, jos Tuska Open Air olisi kahdenkymmenen vuoden kuluttua kuin uusi Puistoblues, jossa keski-ikäiset sedät ja tädit kumoavat kolmostuoppeja ja ostavat muksuilleen metrilakua. Onko mies aivan tosissaan väitteensä kanssa. Olen Scott Columbusin kanssa erittäin hyvä ystävä, hän on aivan loistava rumpali. Kovana Manowar-fanina ja Ross The Boss Bandin jäsenenä ajattelen asian niin, että asiat kääntyivät loppujen lopuksi molemmille osapuolille parhain päin, Fuchs jatkaa sovittelevaan sävyyn. Ilta kulki kohti loppuaan kohtuullisten keikkojen merkeissä, joskin Ross The Boss aiheutti yleisölleen lievän pettymyksen, kun illan aikana kuultiin Manowar-biisejä vain Thor the Powerheadin verran. Tämä on aika kova lausunto mieheltä, joka on ollut mukana sellaisilla albumeilla kuin Sign of the Hammer ja Kings of Metal sekä levyttänyt 1970-luvulta asti ties kuinka monien yhtyeiden kanssa. En pidä siitä albumista ollenkaan, vaikka Eric Adams onkin mielestäni kovin vokalisti ikinä. Tämä on nyt kai 26. Toimittaja varmaan ihmettelee, mikset mainitse Joeyta (DeMaio) ollenkaan, rumpali Matthias Mayer huomauttaa virnistäen. Toki paikalla oli myös Manowar-patcheilla vuorattuihin farkkuliiveihin sonnustautunutta nuorisoakin, mutta suuri osa porukasta näytti siltä, kuin olisivat aloittaneet illan artistien diggailemisen jo aikaisin 1980luvulla. Bändin johtohahmo vain ei kuulu tähän ryhmään. On muuten huomioitava, että yleisön keski-ikä oli hieman yllättäen reilusti neljänkymmenen yläpuolella. Sinner oli jo aloittanut oman osuutensa ja kohta olisi RTB Bandin vuoro, joten toimittaja pihalle ja kitarat vireeseen. Osa krauteista myös muuttui jokseenkin aggressiivisiksi nautiskeltuaan kylliksi kansallisjuomaansa, ja eräs koko illan hiljaa itsekseen istuskellut saksalaistoimittaja yritti jopa käydä käsirysyyn Metal Hammerin journalistin kanssa. levy, jonka teen, ja pidän siitä todella, todella paljon. This is not an exit Haastattelu loppui kuin seinään, kun levy-yhtiösetä saapui hoputtamaan bändiä valmistautumaan keikkaansa. Ja samassa se jysähti tajuntaan: tässähän se on Suomenkin metalliskenen tulevaisuus. Kitaristi hölmistyy aluksi kysymyksestä. Maailma muuttuu, minkäs teet. LIPUT EI IKÄ 36 RAJAA PIRKANMAAN OMA OSTOSPAIKKA IP TwistedSister Rumba 250x155.indd IP_TwistedSister_Rumba_250x155.indd 1 8/8/08 12:56:21 AM Inferno_2008_59_2.indd 35 18.8.2008 19:10:48. Vaihdan kuulumisia myös Rhinon kanssa tasaisin väliajoin, Ross kertoo
V: Ja sehän on ihan eri asia, jos sillon tällön ottaa kännin ja homma pysyy siinä. Biisien on oltava treenattuina selkärankaan asti, että ne kyetään soittamaan vaikka lampipolyyppina. Ja vaikka nukkuisikin, niin elimistö ei lepää, kun se polttaa viinoja. Kokeneilla kiertäjilläkin pinna kiristyy kummasti, kun tuupataan kasa ukkoja asumaan pariksi kuukaudeksi pieneen tilaan ja lisätään mausteeksi aimo annos gonzoilua. Jos on hirveä olo, niin keikatkin muuttuu sellaisiksi, että niistä yrittää vain selviytyä hengissä. Ihan hyvää kuuluu nyt, menossa on 14. Kun olet kaksi viikkoa selvin päin kiertueella, niin kummasti huomaa, että esiintymiset on parempia ja yllättäen soittaakin paremmin. Meininki pitää saada koko bändin osalta kuivemmaksi, etteivät hommat nyt kosahda ainakaan siihen. Meikäläinenkin kiukutteli välillä kuin pikkutyttö. Homma rupeaa äkkiä vaikuttamaan soittoon, väsyneenä teet enemmän soittomokia, vaikka olisitkin keikan selvin päin. aksi vuotta sitten päivänvalon näki Poisonblackin uunituoretta pitkäsoittoa, A Dead Heavy Daytä, edeltänyt Lust Stained Despair (2006). Kinnunen I www.poisonblack.com RKKYä N A MY AASEE USTA M K KU NRAS OLEMA annella kii kolm lack pot kuun. Kyllä biisit ovat niin sisäistettyjä, ettei tarvitse katsoa yhtään, mitä soittaa. Miltä miehen asiat tällä hetkellä näyttävät. Enkä halua antaa nyt väärää kuvaa, esimerkiksi Sentencedissä asioita tehtiin selkeästi enemmän selvänä kuin muuten. Joku muu tyyppi soittaa ja itse on vain paikalla. Äkkiä se sitten hirttää kiinni. TEKSTI Sanna Mustonen I KUVA O. Ville: Täytyy sanoa, että henkilökemioiden kannalta se oli kovin opettavainen reissu. T: Kiertäminen on niin yksitoikkoista välillä, että homma menee itse kullakin helposti viinojen kanssa tolskaamiseksi iltaisin. Täytyy vain hommata muuta tekemistä. Levyn julkaisua seurasi kahden kuukauden kiertue Euroopassa Lacuna Coilin kanssa, eikä homma mennyt kaikilta osin täysin putkeen. Kiertueilla on ollut tapana, että homma karkaa käsistä, ja siitä ei yleensä seuraa mitään hyvää. Ja uran kannaltahan kiertue oli ehdottomasti hyvä asia, pääsimme soittamaan uusissa mestoissa, saimme paljon uusia faneja ja uutta näkyvyyttä. Tekniikkaa ja seurauksia Siinä tullaankin toiseen asiaan, joka ei-soittotaitoista usein mietityttää. V: Juuri näin. Pikkuhiljaa mennään eteenpäin. W. Bändin kanssa on puhuttu asiasta paljon. vat uud ja helve a kertoi a Kanerv taivaast elämän kiertue- K äN IVä Pä Poisonblackin osalta kiertueilla sattuu ja tapahtuu yhtä sun toista, yleensä sitä toista. Katseltiin kellosta, että parin tunnin päästä pitäisi olla seuraavassa keikkapaikassa ja äijäkööri töröttää rikkinäisessä asuntoautossa jossain autobaanalla. Bändikulttuuri on muuttunut paljon vuosien aikana, mutta kostea ystävä näyttää tiiviillä kiertueilla pimeät puolensa pian, vaikka asiat hoidettaisiinkin muuten hyvin. Se vain on näköjään niin, ettei hyvin pääty, kun tuo oma pää on liian syvällä omassa hanurissa. Vaikkei vetäisikään lärvejä, vaan vaikka joka ilta pienet, niinku itsellä on ollut tapana. Minulla on tarkoitus karsia nimenomaan sitä turhaa ryyppäämistä, ettei ole ihan pakko joka ikisen keikan jälkeen vetää perseitä. Tuollakin reissulla meillä levisi muun muassa keikkabussi. Toivoo vaan, että vittu lopu jo. Jos viikonkin rundilla ryyppäät, niin tulee äkkiä soitettua useampi ei-niin-energinen veto. Poisonb ut kurk u nen lijöiltä l Oululai Tarmo an epäi umpali tolla r i i pitkäso ihiala ja n lisäks Ville La n rieska listi e Voka tistä. Bändien ystävystymisestä viinan kanssa puhutaan paljon. Ja krapulathan on ihan hirveitä. Tarmo: Käytännön asioita ei voi kiertueilla ennustaa, ja se käy kaikkien hermoille ennen pitkää. Tarkotus olisi tehdä mahdollisimman paljon asioita selvänä. Mutta eihän se ole kuin itsestä kiinni. Sillon homma muuttuu nimenomaan esiintymiseksi, sitä esittää olevansa iskussa eikä Mustan myrkyn kirous kiertueilla Kiertue-elämä on yleensä yhtä kaukana glamourista kuin Britney Spears death metalista. 36 INFERNO Inferno_2008_59_2.indd 36 18.8.2008 19:10:58. Toisaalta kiertue tiukensi bändiä monin tavoin, myös soitannollisesti. Ville Laihiala on yksi niistä, jotka puhuvat julkisestikin siitä, että homma tahtoo karata lapasesta ja lopulta on koko lapanen hukassa. Että hommissa olisi vähän enemmän järkeä. T: Siinä on sekin, että hyvin äkkiä väsyy, kun ei nuku kunnolla missään vaiheessa. päivä selvin päin. Musiikin historia ja nykypäivä on pullollaan artisteja, jotka soittavat keikan läpi vaikka vesinokkaeläimenä, vaikkeivät pysyisi itse lavalla
Äänihän mulla huononee koko ajan, minähän kuulostan ihan varikselta! Toisaalta itseluottamus käyttää ääntä on parantunut, joten se ehkä kuuluu. Jannen rooli uusissa biiseissä on mielestäni tunnelmallinen puoli, minä vastasin enemmän raivo-osastosta. Siinä on kyse parista henkilöstä, jotka eivät tavallaan näe kantamaansa taakkaa. Avaan ääntäni ennen laulamista ja toisaalta tiedän kykyni enkä kurkota yhtään sen pidemmälle. Onko levyn ensimmäisessä sinkkujulkaisussa Bear the Crossissa esimerkiksi joku erityinen tarina. Mulla ei yleensäkään lähde se pitkilläkään rundeilla keikkojen vuoksi koskaan. Me, Myself and I on myös eräänlainen egotrippi, joskin siinä on totuuttakin mukana. Ääni menee siitä, kun huutaa kännissä, niin kuin kävi Kreikassa. Asiat eivät välttämättä aina kerro kirjoittajasta, pointtina on enemmänkin ollut, että asioista oppisi ja jopa sisäistäisikin jotain joskus. Välillä sattuu kyllä sitäkin, että yskii verta. V: Vaikka itse levyttäminen oli samaa paskaa kun ennenkin vireitten kanssa oli ongelmia ja muita pilipalivittumaisia asioita niin silti päällimmäiseksi fiilikseksi on jäänyt rentous. Mies kertoo, etteivät sanoitukset maalaile turhia, vaan ovat tarkoituksellisen suoraa tavaraa, kuten biisitkin. Ajattelin, että niistä tulee vain vitusti Sentenced-vertauksia. Huumorista puheen ollen: kannattaa kuunnella esimerkiksi Low Life loppuun asti. Huumori on sysimustaa, ja tälle levylle sitäkin on otettu mukaan. todellisuudessa ole. Levy on poppoon ensimmäinen pitkäsoitto bändinä: sama kokoonpano on ollut kasassa vuodesta 2006. Biisien sävellysvastuuta on myös jaettu Laihialan lisäksi kitaristi Janne Markukselle. Enemmän se kertoo siitä, että asioista selvitään yhdessä, kun puhalletaan siihen yhteiseen hiileen. INFERNO 37 Inferno_2008_59_2.indd 37 18.8.2008 19:11:46. Jokainen kuulija kuulee samat biisit eri tavalla, ja sanoitukset voidaan liittää useisiin eri asioihin. Yllättävän hyvin ääni on kestänyt. Kun ryyppäis vähemmän, niin ei tarvisi esittää moista. Tupakalla ja alkoholilla on todennäköisesti osuutta siihen, että ääni huononee. Nyt mietin, että mitäpä vittua sitten vaikka tulisi, minähän saan tehdä sellaisia biisejä kuin haluan. Sovituksista ja tuotannosta vastaa koko bändi Kari Vähäkuopuksen hallitessa hoviäänittäjän pallia. Äänenväri on syventynyt ja parantunut, toisaalta A Dead Heavy Daylla äänessä on huomattavasti enemmän raspia kuin ennen. Toivottavasti ääni kestää vielä pari vuotta. Kuolemanraskaan päivän alussa Poisonblackin debyyttilevyltä Escapexstacylta (2003) peräisin oleva goottirock-lei- ma lähtee juuri ilmestyneellä kolmannella pitkäsoitolla A Dead Heavy Dayllä kuin se kuuluisa kuppa Töölöstä. Ehkä se on tekniikasta kiinni, täytyy kännissäki ruveta huutamaan palleasta, heh. Sanoituksista vastaa edelleen Laihiala. Biisi ei kerro siitä, että taakasta yritetään päästä eroon tai että se olisi negatiivinen asia. Kyllä viisuissa on paljon kieli poskella -meininkiäkin, esimerkiksi Human Compostia ei todellakaan ole tehty vakavalla naamalla. Levy potkii ja puree todella komeasti ja sisältää enemmän ääripäitä kuin aiemmat. Viime levylle karsastin laittaa huumoria biiseihin. Todennäkösesti siksikin jälki on parempaa. Ja keikan vetämisestä selvin päin myös yllättäen nauttii paljon enemmän. ADHD on raskaampi, synkempi, rehellisempi ja suoraviivaisempi kuin edeltäjänsä. Fysiikka, ja laulajalla myös ääni, joutuu koville kiertueilla. Rokkivaihde on tuutattu kansitaiteita myöten silmään kunnolla. Bonusmateriaalina mukana on dvd yhtyeen akustisesta keikasta Oulussa tämän vuoden keväällä. T: Meiltä on ehkä jäänyt nyt liika puristaminen pois, ei jakseta stressata enää millanen levystä tulee. Laihialan ääni on muuttunut vuosien saatossa, osaksi luontaisesti ja osaksi itse aiheutettuna. Biisit ovat nyt vielä enemmän itsetutkiskelua kuin aiemmin, mutta itsesääli on jäänyt pois
Lopullinen sykäys missiolle löytyi mistäpä muualtakaan kuin monia ovia avaavasta mahdollisuuksien lähteestä nimeltä internet. Syksyllä 2006 Naiskala nostettiin telakalle, ja yhtyeen ydinporukka sukelsi rohkeasti englanninkielisen aikuisrockin pyörteisiin tielle, josta oli haaveiltu jo pitkään. Silti oli varma, ettei tästä ainakaan heviä INFERNO tule, vaikka joissain ulkomaan kaupoissa meitä hevimetallina myydäänkin. Bändin taustalta löytyy pitkän linjan tekijöitä, jotka ryhtyivät toteuttamaan perimmäisiä musiikillisia mielihalujaan. L Tunnustuksia and of Tales -voimakaksikko Kristi- aikuisrockin laulumailta an (laulu ja kitara) ja Palle (koskettimet) perustivat muutaman muun kera Naiskala-nimisen orkesterin vuonna 1993. Levyn piti tulla ulos jo aikaisemmin (koko Euroopassa levy julkaistiin 4.7.), mutta sanoin heti, että sen suhteen ei ole mitään toivoa. Miksi. Kuten Kristian asian ilmaisee, sanoituslaariin piti saada jotain muutakin kuin "ihan helvetin ohutta sontaa." Palle: Lyriikoissa on sitä perus-ihmissuhdekamaa, mutta vähän eri vinkkelistä. On isoja kertosäkeitä, jotka on helppo omaksua. Ne on ehkä jopa runollisia tarinoita. AOR on parasta musaa mun mielestä, joten sikäli oli helppoa lähteä tekemään sellaista itsekin. Tietenkin siellä on samoja juttuja, koska teen edelleenkin biisit enkä voi muuttua muuksi. TEKSTI Jaakko Silvast I KUVA Toni Ahonen I www.landoftales.net Matka herkästä suomirockista suurten kertosäkeiden aikuisheviin on hyvinkin lyhyt. Mikä AOR:ssä sitten on se juttu. Ajateltiin, että ei tässä ole mitään hävittävääkään. Ei osattu luottaa englantiinkaan, koska homma ei tuntunut toimivan edes kotimaisella. Jos ja kun seuraavaa lättyä ehtii tehdä pidempään, niin luulen, että se voi olla paljon parempi kuin tämä. 38 Inferno_2008_59_2.indd 38 18.8.2008 19:15:28. Kristian: Mua haittasi ainoastaan järjetön kiire. Palle: Kun Naiskala perustettiin, ajateltiin, että on helpompi lähteä tekemään musaa suomeksi, mutta se ei vaan mennyt läpi, ei sitten millään. Sen osoittaa Land of Tales. Tuottaja nimeltä Nick Blagona sanoi, että se tulee heti tuottamaan meitä, jos vedetään englanniksi. Kristian: Naiskalahan on ihan suomirokkia ja Land of Tales perusrehellistä AOR:ää. Me laitettiin Naiskalan MySpace-sivusto pystyyn, ja sieltä tuli heti paljon positiivista palautetta. Mulle biisien tekeminen on kuitenkin todella helppoa. Tänään ne jutut voi tarkoittaa jotain muuta kuin huomenna. Se on itse asiassa aika kummallista. Heiltä tuli biisien lyriikat, joten hommaan ei tarvinnut lähteä tyhjästä. Vältä ohutta skandipaskaa Lyriikkapuolella oltiin suurten haasteiden edessä jo pelkästään bändin otsikon ja samannimisen debyyttilevyn takia. Me kuitenkin saatiin tämä diili Frontiers Recordsin kanssa neljän valmiin biisin perusteella. Paremmin ei levyä olisi kuulemma pystynyt tekemään, vaikkakin seuraavan kiekon tekoa odotellaan bändin (lisäksi Sami, basso ja Sami O., rummut) keskuudessa jo malttamattomina. Meillä on nyt myös kaksi hyvää frendiä (Petri Lahtinen, Mika Mäkiranta), jotka on loistavia tarinankirjoittajia. Koska mä olen kuitenkin noita soundeja vääntänyt sen viisitoista vuotta, oli aika selviö, mitä lähdetään tekemään ja mikä tulee olemaan lopputulos. Meillä oli selkeä linja alusta pitäen. Sitä en tiedä, onko meillä sellaisia kertosäkeitä. Tyypillinen skandipaska tyyliin "I love you" vedettiin tosin heti pois, jos näin saa sanoa (naurua). Palle: Yksi brittityyppi kirjoitti arvostelun, antoi kolme kymmenestä, haukkui levyn täysin pystyyn sanoen, että tämä ei ole metallia, mutta totesi, että nämä jätkät puhuvat parempaa englantia kuin minä. Se oli positiivista. Kristian: Meidän biiseissä sanat on helppo omaksua, kuuntelipa niitä miltä kantilta tahansa. Kolmetoista vuotta bändi kiersi tahkoa vaihtelevalla menestyksellä. Tätä levyä tehdessä ei edes tullut montaa sellaista rallia, joita ei olisi voinut levylle laittaa. Kristian: Sitäkin on kysytty, miksette laittaneet levylle koneita tai rankempia kitaroita. Jos sanoituspuolelta ei löydy moitteen sijaa, ovat Kristian ja Palle tyytyväisiä myös Land of Tales -debyytin musiikkiin. Onhan noita Dokkeneita sun muita saman genren bändejä kuultu ennenkin, eikä niissä kitaroissa edes ole kauheasti sitä alapäätä. Kristian: Se melodisuus ylipäätään
www.soitinlaine.fi Inferno_2008_59_2.indd 39 U ! pu ET ip u UD HU T U Soitin Laine Oy Maariankatu 10 20100 Turku 02-2761 600 18.8.2008 19:15:43
Kaikki ovat vain eri mieltä siitä, mitä ne ovat. 40 INFERNO Inferno_2008_59_2.indd 40 18.8.2008 19:15:51. Kirk Hammett tietää, että kaikki haluavat bändin tekevän oikeita ratkaisuja. TEKSTI Vilho Rajala KUVAT Anton Corbjin www.metallica.com Mitä tahansa Metallica tekeekin, sitä seurataan ja siihen reagoidaan kaikkialla
INFERNO 41 Inferno_2008_59_2.indd 41 18.8.2008 19:15:55
Se on itseään etsivän bändin soundi. Kansikonseptiin kuuluu paljon muutakin kuin vain se yksi kuva. Tiedänkö tulevasta levystä sen vuoksi yhtään enempää. Se on aivan erilaista kuin 80- ja 90-luvuilla, jolloin istuin hotellihuoneessani soittelemassa riffejä nauhalle, jonka sitten annoin Larsille ja Jamesille. Se toimii hyvin, koska meillä kaikilla on hyviä ideoita. Hänellä on samantapainen näkemys kuin minulla, ja se on hyvin erilainen näkemys kuin länsimaisilla ihmisillä usein on. Miksi kuolema? 44 INFERNO Kuolema, itsemurha, anteeksianto... Hänen ideansa olivat aina vain ok-tasoa, eivätkä tarpeeksi hyviä. Hammett kertoo syyn olevan nykyisessä tavassa tehdä biisejä. Otetaan ensiksi se St. Mietteliäät otsan rypistykset ja kuivat naurahdukset säestävät lausuntoja, jotka eivät vaikuta valmiiksi harjoitelluilta. Rob kirjoittaa hyviä riffejä. Tätä valtavaa kiinnostusta on myös osattu hyödyntää. Se ei ole lainkaan paha asia. Kun avaat digipakin, tajuat, mistä puhun. Elokuvan antama kuva Kirk Hammettista on lyhyen haastattelutuokion perusteella oikeansuuntainen. Kun kysyn, kenen kuolema on ollut Hammettille itselleen kaikkein vaikein pala, mies rypistää otsaansa ja vastaa melkein kuiskaten. En haluaisi sanoa näin, mutta Jason ei ollut kovin hyvä biisintekijä. Kuolema on vain siirtymä eri elämien välissä. Biisit on tehty yhdessä, mutta kuitenkin niin, että leijonanosa riffeistä on alun perin tullut minulta tai Jamesilta. Haastattelua valmistellessani minulla oli tiedossa vain levyn nimi ja kansikuva. Levyn nimi tuli suoraan yhden biisin sanoituksista. Millä tavalla Robert Trujillon rooli bändin luomisprosessissa on erilainen kuin Jason Newstedin. Kansi leikkii levyn nimellä arkkuineen ja magneettikenttineen, se on supersiisti, mies hehkuttaa. Otetaan sitten se Trujillo. Uuden levyn tekoa on voinut seurata verkossa osoitteessa MissionMetallica.com, jonka videonpätkillä olen minäkin ruokkinut uteliaisuuttani. Levystä on sanottu varmasti kaikki mahdollinen ja vähän enemmänkin. Ennakkotietojen mukaan mies on osallistunut melko aktiivisesti uuden levyn sävellystyöhön. Heidän maailmansa lienee melko ahdas. Robin ideat ovat paremmin linjas- Inferno_2008_59_2.indd 44 18.8.2008 19:16:38. Miten tähän hämmentävään tekeleeseen suhtaudutaan tätä nykyä bändin leirissä. James ja minä olemme käyneet pitkiä keskusteluja kuolemasta ja siitä, kuinka se ei ole lopullinen loppu. Se ei ole kovin lähellä mitään. skeptisimmät pitävät sitä silkkana teatterina. Anger. Puhutaanpa Metallican uudesta levystä. Ehkä kyse on siitä, että kuolema on läsnä kaikkialla, se on kanssamme joka päivä ja joka hetki, ja Jamesilla oli nyt tarve käsitellä sitä, Hammett miettii. James kirjoitti suuren osan sanoituksista, ja kun luimme niitä läpi, tällainen tematiikka sieltä paistoi. Death Magnetic kiinnostaa kansaa poikkeuksellisen paljon ainakin kahdesta syystä. En voi painottaa liikaa St. Vai oliko Newstedillä siinä roolia ollenkaan. Biisit ovat aika eeppisiä kuten ...And Justice for Allilla, mutta levyllä on myös paljon samanhenkistä melodisuutta kuin Black Albumilla tai Loadilla. Mitä mieltä Kirk Hammett on Death Magneticin kannesta. Niitä sitten jamitellaan nelistään. Bändin julkaisutahti on ollut harva, ja joka kerta kun se on vitsaillutkin studioon menosta, korvien hörinä on ollut päätähuimaavaa. Hän kirjoitti paljon materiaalia, jota emme voineet käyttää. Toisaalta on kuin mies eläisi hieman omassa maailmassaan. Angerin seuraaja, ja toiseksi se on ensimmäinen levy, jolla Robert Trujillo on mukana. Päivitämme soundiamme, mutta emme kuten kaikki muut, vaan nimenomaan Metallican tapaan. Meidän oli pakko tehdä se levy. Lauseen lopetettuaan Scorpionspaitainen buddhisti rentoutuu ja nojaa taas taakse. Musiikkiahan tämä vain on Viimeisten 20 vuoden ajan jokainen Metallican levy on ollut tapaus. Sen prosessin ansiosta me pääsimme eteenpäin ja todistimme itsellemme, että pystymme yhä tekemään levyjä. Siellä on paljon aineksia menneisyydestämme, läheltä ja kauempaa, mutta myös täysin uudenlaisia juttuja. Kun kerran levyn musiikista ei ole vielä minkäänlaista aavistusta, kiusaan itseäni kysymällä, mihin aiempaan levyyn Hammett Death Magneticia vertaisi. Ensinnäkin se on St. En, mutta olen hyvilläni nähdessäni Some Kind of Monsterin jälkeen bändin studiossa yksinkertaisesti tekemässä levyä. Se oli äärettömän tärkeä asia, Kirk Hammett sanoo. Vilpittömän oloinen ja säyseä kaveri, joka ei tunnu pitävän itseään minään suurena sankarina. Katsohan, olen buddhisti, ja buddhalaisuudessa on hyvin erilainen näkemys kuolemasta. Itse asiassa se on bändin ensimmäinen studiolevy vakituisen basistin kanssa yhteentoista vuoteen. Luulen, että se oli tärkein syy hänen turhautumiseensa ja lähtöönsä bändistä. Angerin merkitystä siinä, että tämän levyn teko oli ylipäätään mahdollista. Kai se on pakko, jos on samassa bändissä James Hetfieldin ja Lars Ulrichin kanssa. Levyn teemana on ilmiselvästi kuolema, mikä nyt ei ole metallimusiikissa kaikkein omaleimaisin valinta
M: Ehkä joku haluaa olla pornotähti! T: (naurua) Totta, me kävimme pentuina Roskildessa, katsoimme Oranssilla lavalla esiintyviä bändejä ja haaveilimme, että jonain päivänä soittaisimme itse siellä. ööö... Kävin pentuna katsomassa monien lempibändieni keikkoja, ja joskus tyypit vain seisoivat lavalla ja soittivat. Bändi oli kasassa kymmenen vuotta ja teimme neljä levyä. Mitä kiertueelta on jäänyt erityisesti mieleen. T: Musiikkihan on pääasia, mutta soitamme aina hymyillen. Se unelma toteutui viime kesänä. Volbeat perustettiin 2001, ja ensimmäinen levy julkaistiin 2005, siinä välissä oli paljon yritystä ja treenaamista. Miltä kiertue-elämä maistuu. Sitten teimme muutamia demoja, jotka alkoivat kuulostaa Volbeatilta. Mahtava keikka takana, miltä tuntuu saada suomalaisyleisö noin sekaisin. Kyllästyin lopulta itseään toistavaan deathiin, ja niinpä Dominus hajosi. Kööpenhaminalaispoppoo soittaa riehakkaillakin rockabillyvaikutteilla ryyditettyä metallia, joka kevenee paikka paikoin hard rockiksikin asti, jopa termiä "Elvis-metalli" on bändin musiikista käytetty. Esimerkiksi myöhemmin samana iltana esiintynyt toinen pohjoismainen yhtye, Soilwork jäi yleisömäärässä kauas Volbeatin taakse myönnettäköön tosin, että Soilwork taisteli kuuntelijoista samaan aikaan soittavan Apocalyptican kanssa. Pikkupojilla on aina unelmaammatteja, joku haluaa olla palomies, toinen futispelaaja, kolmas lääkäri... 16-vuotias. Ei tästä ole kauaakaan, kun meillä kaikilla oli päivätyö, joka piti meidät kiinni leivässä. M: Emme ole koskaan haaveilleet rokkitähteydestä, vaan siitä, että saisimme soittaa elääkseen. Ei mutta vakavissaan, se on yhtä yläja alamäkeä, mikä vetää välillä todella väsyneeksi. Halusin silti soittaa bändissä ja pakotin ystäväni Jonin, nykyisen rumpalimme soittamaan kanssani jotain, ja tuolloin uusi musiikkityyli alkoi muotoutua. Vaikka olin soittanut levyttäneessä bändissä, ovet eivät tietenkään olleet automaattisesti avoinna meille. Kotimaisen I Walk the Linen huppariin pukeutunut Thomas sen sijaan jaksaa tarjota virvokkeita ja vieläpä innostua juttuseurastakin. T: Olimme vähän aikaa sitten Liettuassa, ja täytyy sanoa, että minulla oli aika stereotyyppiset odotukset. Sen teki yleisö myös Ankkarockissa niin komeasti, että Korson metsät raikuivat. TEKSTI Mia Paavonen I KUVA Nikolaj Palmskov I www.volbeat.dk Tanskalaisnelikko Volbeat on löytänyt paikkansa suomalaisfanien sydämistä ja levyhyllyistä. Olen käynyt siellä keikkailemassa toisen bändin kanssa, ja olosuhteet olivat suoraan sanoen perseestä, joten osasin odottaa samaa nytkin. Kolmas albumi ilmestyy syyskuun alussa ja bändi kiertää parhaillaan keikkailemassa pitkin poikin Eurooppaa. Volyymin ja biitin A nkkarockin sunnuntai-iltapäivänä energisen keikan vetänyt Volbeat keräsi niin paljon kuuntelijoita, että rocklavan kenttä ei tahtonut riittää ja väkeä seisoi kymmeniä metrejä kentän sivuillakin. Volbeatin kesään on mahtunut paljon keikkoja ja niitä on vielä edessäkin, pelkästään elokuulle mahtuu neljätoista keikkaa ympäri Eurooppaa. Suomalaisilla on maine kovina metallidigga- reina, ja meistä on ilmeisesti pidetty täällä. Ensimmäinen keikkamme Suomessa oli viime helmikuussa, kun lämmittelimme Megadeathia, ja sen jälkeen teimme pienen kiertueen toukokuussa. Michael: On tärkeää saada kontakti yleisöön. T: Pääasiassa viskiltä, oluelta ja Burger Kingiltä. Isompaa bändiä lämpätessä tietää jo valmiiksi, että yleisöä tulee paikalle. M: Kiertueella pienistä jutuista tulee isoja asioita, ja sitten sitä muistelee lämmöllä jotain tiettyä ruokaa tai vaikka erityisen pehmeää sohvaa. Koulurakennuksen ankeaan luokkahuoneeseen loihditussa takahuoneessa loikoilevat miehet vaikuttavat kovin uupuneilta. Olin äivän ällikällä lyöty, kun näin siistit takahuoneet, tajunnan räjäyttävän hyvää ruokaa ja loistavan keikkapaikan. Volbeat on yksi tämän festarin onnistuneimmista bändikiinnityksistä, Ankkarockin tiedottaja Johannes Kinnunen hehkutti. KEIKAN JÄLKEEN LAULAJA-kitaristi Michael Poulsen ja kitaristi Thomas Bredahl toivottavat Infernon tervetulleeksi pieneen rupattelusessioon. Mainitsin aikaisemmin ne keikat, joilla bändi vain pönötti lavalla. Millainen tyyli se sitten on. Volbeat on perustettu Tanskan metalliylpeydeksikin aikoinaan kutsutun Dominusin jäänteistä, miksi musiikkityyli muuttui niin radikaalisti. Nyt alkaa tuntua siltä, että yleisö pitää tyylistämme esiintyä. Lopulta tyyppejä alkoi löytyä aina joku tuntee jonkun, joka tuntee jonkun. Alkuviikon keikkailemme Tanskassa, mutta viikonlopuksi tulemme taas Suomeen. Toissapäivänä olimme Liettuassa, eilen Tanskassa, mutta emme kotona, ja tänään täällä. Varsinkin Michael näpyttelee suurimman osan ajasta kännykkäänsä, eikä aluksi tunnu edes huomaavan, että huoneessa on vieraita. M: Perustin Dominusin ollessani... Volbeatin MySpace-sivuilta löytyykin varsin osuva kuvailu bändistä: "Metal that even your mom would like." Kappaleet tarttuvat päähän kuin kärpänen liimapaperiin, ja varsinkin keikoilla biisejä voi alkaa hoilata mukana oikeastaan jo toisen kertosäkeistön kohdilla. Minun mielestäni bändin kuuluu soittaa yleisölle ja saada yleisö tuntemaan, että he ovat lavalla bändin kanssa. Emme valita, koska tällainen elämähän on aina ollut unelmamme. Toukokuun minirundilla oli erityisen hienoa tajuta, että jengi tosiaan ostaa lippuja meidän keikalle ja tulee katsomaan meitä. Thomas: Huh, se oli tosiaan mahtavaa. Vaikka musiikkityylit ovatkin täysin erilaiset, Volbeat ei kuulostaisi tältä ilman Dominusta. 46 INFERNO Inferno_2008_59_2.indd 46 18.8.2008 19:17:32. Nyt ansaitsemme elantomme soittamalla keikkoja ja pääsemme siinä sivussa katsomaan monien hienojen bändien keikkoja. Sellaisia keikkoja katsellessa muistan ajatelleeni, että jos koskaan onnistun perustamaan suositun bändin, haluan olla muusikko, jonka fanit voivat keikan jälkeen pysäyttää ja jäädä juttelemaan. Nyrkit viuhuivat ilmassa keikan alusta loppuun, ja myös maistiaisia uudelta levyltä kuultiin
Bloodstarin koskettimet vaelsivat korviin äärimmäisen sävykkäästi, vokalistin monet päänsisäiset äänet mellastivat nätisti ja keikasta kokonaisuutena jäi myönteinen kuva. Estradeilla hommat rykäisi kihisten käyntiin Shade Empire. Näinkin rutinoituneelta yhtyeeltä ei osaa odottaa kuin mukiinmenevää perussuoritusta, mutta nyt lähti mopo liikenteeseen oikein kunnolla. Alueella ensimmäisen illan aikana mellasti vielä Fosters-teltan miksauskopille asti täyttänyt Korpiklaani. Siinä tapauksessa juhla nostaisi profiilinsa täysin uuteen potenssiin. Rantalavalle marssitettu Hollannin kakkosdivarin black/death-partio God Dethroned oli lavalla juuri niin geneerinen ja anonyymi kuin saattoi pelätä. Ensin mainittu oli juuri palannut nauhoitussessioista Yhdysvalloista, mitä jaksettiin myös mahtailevan pitkissä spiikeissä toitottaa. Hyvinhän sitä loppujen lopuksi kävi: raskaat taivaat eivät laskeneet vesiään viikonlopun aikana kuin parin häviävän hetken ajan. Thorit jäivät tämän vuoden Nummirockissa uhmaamatta ja sisseilytkin puolitiehen, mutta hengen päälle hötkyily totisesti kävi. Heureka! Päälavan seuraavia antimia oli venäläisyyden aallonharjalla ratsastava KYPCK. Hämäläinen on aina osannut olla myöhässä, tietäkää se. Destruction ei pettänyt sekään, vaan rytkytti thrash metal -klassikoita ilmoille isännän ottein. Ugh. Ford-lavalla, jossa äänentoistosta vastasi hieman kurttuinen, Eripuran syönyt cd-mankka. Destructionin ohella festivaalin väkevintä lavapossessointia, ja ylipäätään vaikuttavin kolmesta todistamastani Watainin Suomen-keikasta. Tuskin bändi kuitenkaan esimerkiksi Jonas Renksen tai Peter Steelen tasoisista ikoneista paljoa kostuisi. Mors Principium Est luistava melodiikka jäi näin 52 INFERNO ollen harmittavasti väliin. Miestenvälisen logiikan huipentuma oli pyroshow: jesarilla ja paukkuserpentiinillä paikatut raavaat alastomuudet, jotka välähtivät lavalle sukat munilla. Sliipattu Satyr, Norjan vastine Oscar Wildille, vaikutti tallusteluineen ja väsyneine rääkyineen jokseenkin surkuhupaisalta, mutta Frostin moshausta oli ilo katsella. Suurimmalle osalle festivaalinuorisosta bändi oli Nummirockin selkeä pääesiintyjä, eikä aivan syyttä. Jälkijättöiset nyrkinheristykset sille seremoniamestarille, joka sai allekirjoittaneenkin kavioimaan ties mitä jokipolkkaa. Perjantai Perjantai avautui Mikko Alatalo -säässä, josta ei osannut arvata, kellahtaako päivä veteen vai valoon. Hieman harjaantuneimmissa piireissä lauantaita pidettiin odotetusti "välipäivänä", jonka aikana Ave Mariaa huutaneet ihmiskehot kammettiin kovemman luokan matalakiitoon leirintäalueella ilkamoiden. Viimeisiä hengenvetojaan puuskuttanut festivaali tarjosi vielä mm. uuden My Skin Is Cold -ep:n nimikkoraita, joka ei suoraan sanoen lämmittänyt yhtään. Mad Butcherinkin soittivat. (Joni Juutilainen) Inferno_2008_59_1_arviot.indd 52 18.8.2008 19:36:10. Tulosvastuu jäi siis kaksikolle SatyriconWatain. Lykyksi bändin takataskusta löytyy kuitenkin Hvite Krists dødin ja Fuel for Hatredin kaltaisia iskelmiä, jotka kipinöivät tilanteessa kuin tilanteessa. Toimittajan autoseurue joutui valitettavasti tyytymään HMP-bileisiin nk. Hieman Popedaa useammin Suomessa esiintynyt bändi on lavalla äärimmäisen ammattimainen ja takuuvarma ryhmä, ja biisitkin ovat kaiketi ihan hyviä. Auringossa tummasti kuopsutellut raskasmetalli jäi jostakin syystä perin valjuksi, vaikka olosuhteet eivät olleet vastaan. Fes t ke ari sä 8 200 Watain Nummirock, Kauhajoki, 19.21.6. In Flames K iidä, Fiesta! Tämänkesäisen Nummirockin puhalsi torstaiehtoosta lavamusiikillisesti käyntiin Heavy Metal Perse, tuo kajaanilaislähtöisen kiljuntarunouden ylpein terä. (Mikko Kuronen) Lauantai Olkoonkin, että raukeissa tunnelmissa startanneen lauantain bänditarjonta vastasi mielenkiintoisuudessaan imatralaisen rivihevarin Last.fm-statistiikkaa, ainoana vaihtoehtona oli käydä tulta päin todellisen tähtireportterin ottein. Parahiksi päivällisaikaan täräytellyt Mokoma sen sijaan yllätti keikalla, joka lienee bändin parasta tarjontaa miesmuistiin. Myös soundissa oli jotakin häikkää, muun muassa rumpubassari käyttäytyi yleisöön päin perin oudosti. Nummirock on edelleen festivaali, jossa lavalta pauhaava musiikki on vain tukemassa hyvää juhannustunnelmaa. Vaahtoisasti hölskynyt yleisö piti silminnähden kokemastaan, ja hyväntahtoista henkeähän harmonikka/viulu-akselin maustama irtonainen soitanta levitti. Etenkin Turisaan hurmeinen soturimeininki tuntui iskevän astetta liikuttuneemmassa tilassa liikehtivään yleisöjoukkoon keskivertoa kovemmin. Festivaaleissa tunnelma on se mikä ratkaisee, ja tällä saralla Nummirock on ollut alansa ykkönen jo vuosien ajan. Destruction piti kuitenkin nähdä. Ennen Saksan "vittu kovinta thrash-bändiä ikinä" yleisöä lämmittelivät varmaotteiset peruskeikat heittäneet Kiuas ja Gloria Morti. Jatkossa toivoisi festarin keskittyvän rohkeampiin ja monipuolisempiin bändivalintoihin. Turisaan ja päätösbändi Teräsbetonin hyvät formaattikeikat, sekä Räminä-lavalla runsaasti kehuja keränneen demobändin Fatal Sound Projectin rymistelyn. Vaikka yhtye hommansa hyvin hoitaakin, tulee useasti mietittyä sitä, kuinka hyvä bändi olisi kyseessä jos mikrofonia heiluttelisi oikeasti karismaattinen keulahahmo. Nastasti Gunnareita coveroineen Uzi Suiciden kautta tapahtui siirtymä spiritismin kätkettyihin oppeihin. Asiaan saattoi vaikuttaa, että bändi on levyltä vielä katsastamatta. Pakkohan sitä on alkaa repiä närästyslääkkeet mukaan näille retkille. Nurinpäiset ristit, leimahteleva pyrotekniikka, haudasta nousseen oloiset soittajat ja maukkaasti kahdelta uudemmalta pitkäsoitolta valitut kappaleet iskivät tehokkaasti yhteen suomalaisen juhannusyön hämyisän tunnelman kanssa. Soundipuoli sen sijaan kusi täysillä, sillä liian tunkkainen alarekisteri peitti taakseen olennaiset kitaramelodiat ja Fridenin elämöinnin. Soitannollisella puolella kuultiin lavea kattaus Rebel Extravaganzalta ja mm. Unohtaa ei voi myöskään Kimi Räikkösen edustaman uljaan suomalaisuuden hehkuttamista. Sopivan pervertisti juontajan kannustamilla Muna!- ja Pesä!-huudahduksilla lavalle johdateltu yhtye esitti sieppaavasti metallifuusiotaan, jota latisti tosin hieman naislaulujen kaikuminen nauhalta. Farkkuliiviset pojat kertoivatkin keikan olleen festivaalien parasta antia Watainin ja Hellboxin Venom-coverointien ohella, ja pakkohan heitä on uskoa. Pari päivää tasokasta metallia ja hieman vähemmän tasokasta leirielämää on sen verran kuolematon yhdistelmä, että lienee turhaa arvailla, mistä sitä itsensä jälleen ensi vuonna samaan aikaan löytää. Entäs sitten In Flames. Opinnot tulivat päätökseensä, kun ohjelmassa oli ärhäkkä kolmen suora God Dethroned, Satyricon ja Watain. Perjantain sai kunnian paketoida ruotsalaisen black metalin nykyinen ykkössoihdunkantaja Watain
NE W A LBUM GUITAR GANGSTERS & CADILLAC BLOOD OUT SEPTEMBER 1 WWW.VOLBEAT.DK M 7265 2 GUITAR GANGSTERS & CADILLAC BLOOD TOUR: Volbeat will tour in Finland in January 2009! RMR 7174 2 Inferno_2008_59_1_arviot.indd 53 M 7240 7 M 7215 2 MORE INFO+SHOP: WWW.MASCOTRECORDS.COM - WWW.MYSPACE.COM/MASCOT DISTRIBUTION: 18.8.2008 19:36:46
Seuraava ajanjakso kului taivaalle tiiraillessa, arvuutellen josko Ukko meinaa ilkeillä ja tirauttaa vettä niskaan. Ja voi millä raivoisalla intensiteetillä ne odotukset täytettiin! Hikinen ja täyteen ahdettu teltta oli täydellinen miljöö Entombedin räkäiselle ja vihaiselle deathroll-purkaukselle, joka puski punttiin vipinää niin että heltassa kumisi. 54 INFERNO The Scourgerin jätin kokonaan väliin Entombedin nimissä, minkä Scourgerin herrat antanevat anteeksi. Sotajumala vai Kiuas. Blastbeat yhdistettynä moshaamiseen ei voi mennä kovin pahasti metsään ja yleisö oli aivan pähkinöinä. Maittavan lounaan ja pakollisen säätämisen jälkeen Fields of the Nephilim aloittelikin jo päälavalla settiään kuin varkain. Puolan panssaripataljoona Behemoth oli vuorossa seuraavana. Kitsaasti keikkailevan bändin saattaminen Tuskan lauteille oli kiistaton kulttuuriteko, eikä äijien keikkakunnossa ollut ruosteen merkkejäkään. Kellon lähentyessä iltaseitsemää onnistuin vihdoin irtautua kohti itse festarialuetta. Odotuksen värinä oli jo ehtinyt kasvaa käsinkosketeltavaksi. Perusvarma ja hyvällä draivilla vedetty keikka varmasti täytti fanien odotukset, mutta jotain rutiininomaista norskien soitannosta kaikui. Heti lauantairapsan alkuun täytyy kiittää festivaaliorganisaatiota Ilmatieteen laitoksen ja Pekka Poudan kanssa solmitusta herrasmiessopimuksesta, sillä vastoin kaupungilla liikkuneita huhuja, sää oli jälleen kerran mitä mainioin. Kovasta runttauksesta huolimatta keikan parasta (tai paskinta) antia oli kaikessa huvittavuudessaan "improvisoitu" Raamatun repiminen ja aviisimme mukaan nimetyn rumpalin show-tyylinen sooloakti. No, tietenkin siinä, että onnistuin missaamaan Amon Amarthin perjantaina ja näkemään tylsääkin tylsemmän Borgirin Dimmun. Tällä kertaa pidemmän korren veivät saunaosaston pojat, ja pian saimmekin puida nyrkkiä melodi- sen metelin tahtiin. Niillä näppäimillä lauteille ilmaantui kurttuisia ja vihaisia miehiä, joilla oli paljon annettavaa ahnaalle suomalaisyleisölle. Upea Mourning Sun oli kuitenkin lopetuksena koko päivän ehdotonta eliittiä. Uudemman osaston vastapainona kuultiin tietenkin myös ikivihreitä veisuja Across the Snowsin ja Warrior Soulin muodossa. Ruho-ukot saivat kuitenkin katsella selkääni settinsä loppupuolella, sillä itselleni tämänvuotisen Tuskan kovimpiin nimiin kuulunut Entombed alkoi kerätä porukkaa Sue-teltan suojiin. Lyhyen kenttätoimituspalaverin jälkeen oli päivän ensimmäisen Sofian valinnan aika. Koko päivän uhkaillut sadesää jäi pariin pikku roiskaisuun, tosin Tuskaa kansoittaneiden metallipäiden fiiliksiin saisi lohkaistua säröjä korkeintaan tsunamilla. Saatana. Omaa kansaa, omaa kansaa. Kotimaisen Ghost Brigaden ja indonesialaisen Noxan kohtaloksi muodostui tällä kertaa lakisääteinen lounastauko, joka muodosti samalla päivän Sofian valinta numero kahden. Dimmun räyhäämisen seurailu jäi lopulta kakkoseksi lettukojun antimille, joista muodostuikin tämänvuotisen Tuskassa useampaan otteeseen visiteerattu kestosuosikki. Kulttuuriteko kylläkin, mutta savukoneistetulla Tavastialla homma olisi maistunut niin yleisölle kuin bändillekin varmasti paremmin. Kuvat: Markus Laakso, Heidi & Markus Paaja la F ar est ik 2 esä 008 Carcass Dimmu Borg ir Sotajumala Tuska Open Air, Helsinki 27.29.6. ENNÄTYSAJASSA LOPPUUNMYYTY Tuska alkoi allekirjailleen osalta perinteisesti julkisesta liikenteestä myöhästelyn ja päämäärättömän Kaisaniemessä palloilun merkeissä. Eipä tarvinnut pulittaa itseään kipeäksi esimerkiksi ylihinnoitelluilla pippuriperunoilla. Vaikka väärän bändin paidasta kyräily ja skenepoliisin pampun heiluttelu kuuluvat valitettavan sitkeinä osina metallin maailmaan, on siirappisuuteen vajoamisen uhallakin jälleen päiviteltävä Tuskan erinomaista tunnelmaa. Näistä perinteisistä suomalaisista ruokalajeista tällä kertaa voiton vei sinappikukkaro kahdella (kärventyneellä) makkaralla. Onneksi Raato tuli ja vei. Alueelle saapuessani Kalmahin pojat mättivät aurinkoisella päälavalla menemään oikein urakalla, ja kaivettiinhan se Suoherrakin sieltä esiin parempien marja-aikojen toivossa. Vaikka bändi ei koskaan ole kuulunut omiin kestosuosikkeihini, Jeff Walkerin luotsaama grindcore-legenda Carcass ei takuulla jättänyt ketään kylmäksi. Pyttipannua, wokkia, kebabia vai makkaraa. Energisen keikan lisäksi palkinto päivän puujalkavitsistä menee orkesterin laulajalle teoksesta "Chillaus ja hillat". Missä vika. Solisti Jalkanen maksoi myös kaikki nimikuittailut kerralla takaisin rakentamalla yleisöstä kesän ensimmäisen pihisevän ihmiskiukaan. Ketterässä vireessä ollut bändi tunsi Sue-lavan kaikesta päätellen kuin omat reisitaskuhousunsa. Kuten Tuskan myöhemmistä vaiheista edempänä raportoivat kollegani, myös minä onnistuin missaamaan Amon Amarthin. Njam! (Jason Ward) Lauantai Herään lauantai-aamuun virkeänä, mutta silti vituttaa. Vituttaa vieläkin. Perjantain päättäjäksi valikoitunut Dimmu Borgir sytytti yleisön perusvarmalla suorituksella, joskin pingviinien marssi tömisytti tannerta pienemmällä intensiteetillä kuin yhtyeen esiintyessä samalla päälavalla jokunen vuosi sitten. Tässä vaiheessa päivää Primordialin keikan odot- Inferno_2008_59_1_arviot.indd 54 18.8.2008 19:36:48. Perkele. Kertaakaan ei pettänyt. Kosmisen salamyhkäisesti hopeaan verhoutunutta bändiä kävi jopa hieman sääliksi, sillä aika ja paikka olivat Carl McCoyn johtaman pumpun mystillisiä ainesosia pursuavalle musiikille täysin vääriä
Hieno päivä. Morbid Angel, David Vincentin kumipaita ja ke56 INFERNO säinen iltasade olivat kaiken edellisen jälkeen kuin kirsikka jo muutenkin kauniin kakun päällä. Dying Fetus tarjosi näet samaan aikaan Sue-lavalla perkeleellistä rytyytystä. Muuten hän veti esimerkillisesti ja tietenkin ilmiömäisen nopeasti, mutta virveliä hän tyytyi hiplaamaan hitaissakin kohdissa. Job for a Cowboyn laulaja Jonny Davy oli saanut pahan kurkkutulehduksen, joten bändi esitti settinsä neljän hengen voimin instrumentaalina. Adam Dutkiewiczin hölmöily ärsytti ja nauratti, mikä lie tarkoituskin. "Tuska ja eläkeläiset" -kilpasarjan ykkössijaa piti perjantain jälkeen suvereenisti hallussaan lohikäärme-teeman mukaisesti verhoutunut hevimamma, mutta lauantaina nähtiin jotain vielä suurempaa: ihmiset alkoivat toinen toisensa jälkeen väistyä kuin ruton tieltä, kun arviolta 85-vuotias eläkeläispariskunta aloitti yleisön keskeltä epätoivoisen kulkunsa kohti eturiviä Primordialin viimeisen kappaleen alkaessa. Onneksi kyseessä ei ollut pahaenteisesti The Song of the Tomb. Ongelmia oli muillakin. Kuvitelkaa tämän lauseen tilalle ihan mitä tahansa. Slayer virtasi aisteihini nyt kuudetta kertaa. Yksi Tuskan kaikkien aikojen parhaista vedoista alkoi tasan kello 19.45 ja päättyi noin 55 minuuttia ja seitsemän kappaletta myöhemmin. Toisaalta miehen pitämä, etenkin jenkkibändeille tyypillinen "olette meille tärkeitä" -spiikki jopa yllätti. Kahden jurakautisen dinosauruksen (Kreator ja Morbid Angel) väliin oli sijoitettu oikea irlantilainen sapelihammastiikeri, eikä Mille Petrozzan heikossa hapessa ollut äännehdintä ja vanhainkotimainen volyymitaso aiheuttanut muuta kuin hakeutumisen kohti Inferno-lavan eturistikkoa. Sitä seurasi lavan sivusta myös Timo Häkkinen, joka tarjoili edellispäivänä itse mykistävän yli-inhimillisen suorituksen. Laulaja oli toden totta saapunut ottamaan omansa. (Vilho Rajala) Inferno_2008_59_1_arviot.indd 56 18.8.2008 19:40:15. Kun alkukankeudesta päästiin, Slayer näytti todellisen mahtinsa. Ei olisi moiselta pelleltä odottanut. Viimein A.A. Ja jos DF veti tuplamurinaa, Nileltä örinä lohkesi jo kolmen miehen voimin. Korpiklaanin soittopelit olivat jääneet Eurooppaan, joten bändi joutui perumaan Inferno-lavan keikkansa. Keikka tarjosi pistämätöntä popmelodioiden tajua, reipasta riffittelyä ja Holy Diver -coverin, joka olisi voinut jäädä väliinkin. Edellisillan päättänyt Morbid Angel osoitti, millaista jälkeä veteraanit saavat kovimmillaan aikaan. Sue-lavan yleisötila kävi äärimmäisen ahtaaksi, kuten jo aiemmin Dying Fetusin kanssa. Soundipuoli saatiin lopullisesti kuntoon vasta seitsemäntenä tulleessa Die by the Swordissa, mutta jo edeltäneissä Ghosts of Warissa ja War Ensemblessa bändi oli paikkansa festivaalin kuninkaana ansainnut. Ratkaisu tuntui ensin pöhköltä, mutta osoittautui yllättävän toimivaksi. Mietin jopa etukäteen, pystyisikö bändi täyttämään sille varatun paraatipaikan festivaalin lopettajana. Alku vaikutti pahalta. Perkeleen komeastihan se soitto sitten kulkikin valtavan kioskin takana. F ar est ik 2 esä 008 Killswitch En gage Slayer Morbit Angel taminen kuumotti jo niin paljon, etten ihmisille hehkuttaessani pystynyt keskittymään Discardin (joka voitti ruotsalaisen Dream Evilin tiukassa KSP-skabassa) teknisen mäiskeen tenhoon täysin siemauksin. Sori vaan Diablo, mutta ei ole sellaista bändiä, jonka takia olisin jättänyt väliin keikan, joka täytti teltan, pumppasi sen kattoa myöten täyteen perinteitä ja tarinoita vuosisatojen takaa, ja räjäytti koko paskan Helsingin ylle vuosikausiksi. Harmin paikka, mutta tilalle saatiin sentään supernopeasti Before the Dawn. Voi olla parempi, etten sano mitään Sonata Arcticasta. Nile porskuttaa nyky-deathin terävimmässä kärjessä ja sen arvoinen oli vastaanottokin. Päälavan potkaisi käyntiin Killswitch Engage. Soundi oli kristallinkirkas ja soitto virheetöntä, silloinkin kun Justin Foleyn basaripedaali petti. (Marko-Oskari Lehtonen) Sunnuntai Päässäni soi God of Emptiness, kun lampsin sunnuntai-iltapäivällä Tuska-alueelle. Bändi kuulosti miltei levyiltänsä. Todettakoon myös, että Hanneman oli tainnut ottaa vähän Kingiä kiinni vyötärönmitassa. Hieman hiljaisten ja epäselvien soundien lisäksi ainoa kritiikin paikka oli rumpali Trey Williamsin soitossa. George Kollias on omassa lajissaan maailman huipulla yhdessä Derek Roddyn kanssa, joka on soittanut Nilessä hänkin. Bändi aloittaa keikkansa edelleen Darkness of Christ/Disciple-yhdistelmällä, mikä tuntuu jo kuluneelta. Nilen fanikunnasta merkittävä osa soittaa rumpuja, veikkaan minä. Tai menköön sen verran, että bändi oli havaintojeni mukaan koko Tuskan ainoa, joka rikkoi päätoimittajamme viime numerossa asettamaa pommikieltoa. Ennen kaikkea Tom Araya oli paremmassa vedossa kuin aikoihin, huuto irtosi väkevästi ja vaivattomasti. Helvetti soikoon, siinä sai kovin koskaan Suomessa järjestetty metallifestivaali arvoisensa päätöksen. Hieno festivaali. ADHD-henkinen stop/go-kohkaus oli hypnoottista seurattavaa, ja etenkin Jon Ricen taitava ja näyttävä rumpalointi ansaitsee papukaijamerkin. John Gallagherin ja Sean Beasleyn raivokkaan mureat tuplavokaalit saivat melkein maan järisemään. Sounditkin olivat puuroa, mutta alkoivat sentään hiljalleen kirkastua. Aloittaisivat vaikka South of Heavenilla, onhan siinäkin alkunauha! Lisäksi Disciple kulki nyt niin kankeasti, että epäilykset loppusuorituksesta kasvoivat. Mies vain jatkoi takomista sivuttain. Hienoon To the Nameless Dead -albumiin painottuvan settilistan ollessa muotoa Empire Falls, Gallows Hymn, Sons of the Morrigan, As Rome Burns, The Coffin Ships (maailmankaikkeuden paras kappale), Gods to the Godless ja Heathen Tribes, ei siihen ole yksinkertaisesti mitään lisättävää. Bändin ammattitaitoa on pakko ihailla, mutta fiilis jäi kyllä vähän etäiseksi. Nemtheanga orkestereineen nousi lauteille ja "Tuskaaah!"-huudot täyttivät täyteen ahdetun teltan. David Vincentin karisma on sitä luokkaa, että Tom Arayakin saa yrittää tosissaan. Kertoo aika paljon tämänvuotisen rosterin tasosta. Ja olihan se maagista, kun se Angel of Death sieltä lopulta tuli. Shade Empire jäi tällä erää näkemättä. Ei nimittäin ole olemassa sanoja, joilla Primordialin livekuntoa tai sen kulminoitumista laulajan yliluonnollisen intensiiviseen olemukseen voisi kuvailla
Inferno_2008_59_1_arviot.indd 58 18.8.2008 19:43:44
Huvittava kontrasti syntyi siinä kohtaa, kun heppu alkoi turista mukavia kappaleitten välissä. Vaikken kappaleita tunnekaan, olivat italiankieliset schlagerit Patton-tulkintoina niin nannaa, että piti ottaa ihan pilkkijakkara alle ja antautua musiikin vietäväksi. Soitto kulki, ottaen huomioon, että tyypit olivat suunnilleen kymmenvuotiaita. Kyseessä oli ehdottomasti Ilosaaren tähän saakka hämmentävin bändi. Itse maestro erottui hädin tuskin sinfoniaorkesterin ja lavan edessä työskennelleen kapellimestarin takaa. Mutta SE ääni, se erottui. Tiedotus asiasta petti pahemman kerran lavojen vieressä olleista video- ja infoscreeneistä huolimatta. Silmät muljahdellen esiintynyt, kivikautiselta massamurhaajalta näyttänyt solisti yritti kaikin voimin villitä auringossa hikoilevaa yleisöään, siinä helposti onnistuenkin. Mike Patton Fes Nightwish tar ike sä 200 8 Medeia Turisas kokoontunut päälavan eteen aimo laumallinen, ja eikö tuolla jo ennen keikkaa vedettykin Pohjois-Karjalan väriä, punamustaa, naamaan koko kaveriporukan voimin. Heitä seurasi Meshuggah, jonka aikana suurin osa festarivieraista taisi nauttia virvokkeita rantabaarin viileydessä. Ehtoon päätti Nightwish. Carcass pääsi soittamaan pimentyvään iltaan, ja kuten Tuskassa, yllätti ja otti yleisönsä. Turisaan musiikillinen keitos on niin sekalainen, etten osannut vastata, kun joku kysäisi minulta mitä genreä tuo mahtaa edustaa. Rekkalavalla aloitelleen Medeian vokalisti, Rotten Soundistakin tuttu Keijo kiitteli runsaslukuista yleisö- ään saapumisesta paikalle, vaikka päälavalla soittikin Lauri Tähkä ja Elonkerjuu. Itse keikka oli kuitenkin mukaansatempaava, pääosin musikaalisten saavutusten takia. Ikä ja pitkä tauko eivät näyttäneet menoa vaivaavan. Ilmassa oli serpentiinin, ilotulitteitten, tuhkan ja tulen lisäksi onnistumisen, osaamisen ja helpotuksen tunnetta. Koska kyseessä oli ensimmäinen Anetten liidaama Nightwish-keikkani, voin minäkin unhoittaa täten Tarja-kaipuuni. Latautunut yleisö pauhasi jo roudareitten lavaliikehdinnälle. Ihme maa tämä Suomi. Kun minä olin varhaisteini, eivät ikäiseni osanneet soittaa muuta kuin Haddawaytä Corollan autostereosta. LAUANTAINA PÄIVÄMME aloitti kotoinen Finntroll, joka veti aikaisesta ajankohdasta ja auringonpaahteesta huolimatta rutiinikeikan innostuneelle ja täydelle katsomolle. Hetki hämmästyttävän, sammakoitten kutumusiikkia soittavan romanialaisen Fanfare Ciocarlian keikalla Rentolavalla tasapainotti sopivasti elimistöni lapsimetalli-ihme Decendedin vetoa varten. Jopa legendaarisessa rantabaarissa (joka suljettiin jo kaksi päivää etuajassa huonojen säiden ja ihmiskadon vuoksi) drinkit olivat kalliimpia ja kupit pienempiä. Äänikameleontti väläytteli osaamistaan aina lentokoneen moottoria imitoivasta kirkumisesta croonertulkintaan saakka. Ainoastaan sunnuntaina tarpeetonta hämminkiä aiheutti käsittämättömän voimakas kaatosade, joka johti useampien tuntien muutoksiin soittoaikatauluissa. PERJANTAINA ELI FESTAREIDEN aloituspäivänä suuren lavan valloittivat näyttävimmin Six Feet Under ja Carcass. Tämä palkittiin hienoilla, koukuttavilla riffeillä, kyyryssä karjutuilla karvailla sanoilla ja rumputulella. Etenkin syssymmällä ilmestyvän uuden levyn rallit saivat niskat väkisin liikkeelle ja lapikkaan tamppaamaan tahtia. Ruotsalaiset onnistuivat kuitenkin saamaan ainakin muutaman tosifanin innostumaan, vaikkakin bändi toimii paremmin pienemmillä INFERNO 59 Inferno_2008_59_1_arviot.indd 59 18.8.2008 19:50:31. Siinä kohtaa lainasin ystävääni: bändi ei tunnu osaavan päättää leipoako karjalanpiirakoita vai tappaako susia. Tähän kysymykseen lähdin etsimään vastausta Mike Pattonin ja Mondo Kanen spektaakkellinomaisen suurelta keikalta YleX-lavalta. Kun Hämeenlinnan kirpputurkit paukkivat lauteille, en enää ihmetellyt mikä näissä Pohjolan bravehearteissa brittejä viehättää. Eturivin kaikki neljä jäsentä jakoivat lauluvastuuta, ja homman nimi oli pirtsakka melodinen hevi pikkuruisin kuolomaustein. Ja miten! Kotikenttäetu oli selviö, tunnelma oli kuin Nurmeksen markkinoilla: jelehakka. Kelttiteemoja pukeutumisestaan aina melodioihinsa saakka tunkenut ryhmä tuntuu olevan viimeisen päälle tosissaan asiansa kanssa. Riehupittikin näkyi löytyvän. Liekö paikallisella ukkosenjumalalla ollut jotain hampaankolossa festaria vastaan; ainakaan ei tarvinnut aamuisin ajastaa herätyskelloa, ukkosen jyrinä piti huolen siitä, että uneliaimmatkin heräsivät ajoissa ennen päivän bändikatselmusta. Yleisö oli kummissaan, taputti ja tanssi. Mies saatettiin esiintymään turvamiesten ympäröimänä, eli taisi myös lavan takana häröillyt teknikko- ja toimittajasakki olla pelottavaa porukkaa. Illan setti oli ytimekäs, siinä esiteltiin selkeimmät hitit Nemoineen, Wishmastereineen ja Amarantheineen. Kun bändi ravasi lavalle, oli metakka melkoinen. (Tomi Pohto) Metalcamp, Tolmin, Slovenia 3.9.7. VIIDEN PÄIVÄN hevihelvettiä vietettiin tänä vuonna märissä ja salamanvälkkeisissä merkeissä. Rumpusetin takana vieraili myös Ken Owen, vaikka pääasiassa rumpukapuloita kädessä piteli Arch Enemystä lainattu Daniel Erlandsson. Vaikka ruoka- ja juomapuoli olikin huonontunut, ei Metalcampia voi kuin kiittää toimivista järjestelyistä sekä tietenkin loistavista bändeistä. Onneksi hetkittäin myös aurinko paahtoi täydeltä terältä, mikä muistutti mukavasti helteisestä edellisvuodesta. Kiitos, Ilosaarirock, uskomattomasta kokemuksesta. Ensin mainittu oli sovitettu Anetten äänelle sellaiseen kuosiin, että kylmät väreet nousivat ihosta ja karvat kulkivat selkäpiissä. Barnesin lavakäyttäytyminen jaksaa edelleen ihmetyttää, pelottaako miestä olla yleisön edessä. What Is Love. Yllättäen iskeneet kaatosateet ja tuulenpuuskat eivät varmasti saaneet kiitosta telttailevalta festariyleisöltä, ja usein ilmassa oli enemmän vettä kuin happea. Isommat aktit esiintyivät massiivisella päälavalla samalla kun tuntemattomammat näyttivät taitojaan pienemmällä metsälavalla. Muutoksia oli myös muualla kuin säässä: ruokakojujen määrä oli vähentynyt ja hinnat nousseet
539,- Nyt myös nettikauppa! www.f-musiikki.fi Inferno_2008_59_1_arviot.indd 61 18.8.2008 19:55:34. STATESMAN-PERHE KASVAA! STATESMAN DUAL EL34 HEAD · Klassinen 70/80-luvun Brittisoundi · 50W, 2x EL34 pääteputket · 2 kanavaa omilla sävynsäädöillä · 2 Master-volumea, Boost, Twang · Pitkä Accutronics-kaiku STATESMAN DUAL 6L6 California Twang! · 60W, 2 x 6L6 pääteputket · 2-12" Eminence Rockdriver · 2 kanavaa omilla sävynsäädöillä · 2 Master-volumea, Boost, Twang · Pitkä Accutronics-kaiku Svh. 1450,- Svh. 1249,STATESMAN STM212 Cabinet Kompakti lisäkaappi! · 120W, 4/16 Ohms · 2-12" Eminence Rockdriver www.hughes-and-kettner.com Svh
Paikalle ennättäneet saivat kuitenkin todistaa sympaattisesti esiintyneen yhtyeen, jonka jäseniä tiivishenkinen keikkailu on selvästi tuonut musiikillisesti lähemmäs toisiaan. Sää kohteli vierailijoitaan ailahtelevasti, vaihdellen aurinkoisen kuumasta poltteesta sateeseen, tihkuiluun ja puolipilviseen harmauteen. Selän vasta kuivuessa koitti aika Amorphisin, joka pääsi nauttimaan Rantalavan täyteläisistä soundeista. Energisestä keikasta jäivät kuitenkin päällimmäisenä mieleen suttuiset soundit. Jos Se Oikea eli Black Sabbath jäi esimerkiksi biologisten syiden takia aikoinaan väliin, tässäpä sangen oivallinen annostus juurihoitoa menneisyyden henkeen. Graven setistä voi sanoa sen, että yhtye hallitsi suvereenisti jännityksensä. Aamu avattiin jo yhdeltätoista Graven vanhan koulukunnan kuolometalliriffittelyillä sekä rinnakkain soittaneella Primordialilla. Hohhoijaa, että osaa olla väsynyttä. Perään Mortal Sinin kasarirässiä sekä tuplaannos murjontaa Job for a Cowboyn ja Cynicin muodossa. Perjantai-illan päätti festivaalin pääesiintyjä ja kaikkien aikojen satsaus, Manic Street Preachers. Amoral paikkasi tilannetta Kooma-lavan pätsissä Jules Näverin hoidellessa vokalistin tonttia omalla, suvereenilla tavallaan. JOS TAIVAAN ANTI oli paikoin vähemmän nautinnollista, itse keikkatarjonta oli sitäkin kovempaa. Kun tällaisilla akteilla oli aamu avattu ja Inferno_2008_59_1_arviot.indd 62 18.8.2008 19:56:05. Illalla Iron Maiden löi parituntisella setillään luut kurkkuun monikymmentuhatpäiselle yleisölleen vahvalla esiintymisellään ja järjettömän kovalla setillään. Yleisöä oli kertoman mukaan niin paljon, että tuhansia jäi vielä varsinaisen festarialueen ulkopuolelle touhua ihmettelemään, mikä on Wackenin kokoiselle festarille melkoinen saavutus. Hyvin bändi vetikin. Agua de Anniq ue Fes t k ari 2 esä 008 Within Tempt ation Amorphis Amoral Dark Tranquilli ty Qstock, Oulu 25.26.7. KUN TÄMÄNVUOTISEEN QSTOCKIIN oli päästävä eikä lentämiseen ei ollut varaa, sijoitin heinäkuun Viking Lotto -potin (5,80) kalleimman hintaluokan Pendolino-piljetteihin. Ola Lindgren totesi tyynesti, että tämä on yhtyeen suurin keikka, ja isommaksi ei pääse. Torstaina pelin avasi mallikkaasti australialaisen rockin uusi sukupolvi, Airbourne, joka kyykytti Wackenin yleisöä AC/ DC-riffittelyllään koko rahan edestä. Ja mikäs ollessa, kun yleisö kusee hunajaa ja rapsakat soundit potkivat kovaa joka suuntaan. Panostus ei mennyt hukkaan, sillä kansa oli pähkinöinä alusta loppuun. Stam1nan venkoilut hauskuttavat varmasti kaikkia asiaan tavalla tai toisella vihkiytyneitä, mutta Kotiteollisuus jätti käteen ne kolme riffiä ja vaivaannuttavan humoristiset tissi-, perse- ja homovivahteikkaat välispiikit. Koskaan ei ole "Fuck you" -välispiikki toiminut näin hyvin. LAUANTAI ALKOI KUIN varkain Agua de Anniquen aloittaessa jo kahdelta. Lauantain ollessa itselle se odotetumpi päivä kahdesta (ja merkkimäärän ollessa rajattu), käyn perjantain tunnelmat tiivistetysti läpi. Ensimmäisen Suomenkeikan setti koostui luonnollisesti debyyttialbumi Airin kappaleista, muutamalla lainavedolla maustettuna. Kuvaajakin veteli todennäköisesti vielä hirsiä. Kyllä ne ruotsalaiset sitten osaavat! Mekkohevin pioneeri Within Temptation, lauantain pääesiintyjä, veti päälavalla takuuvarman setin, joka koostui kahden uusimman albumin materiaalista vanhoilla hiteillä kuorrutettuna. Nautitaan ilman tulppia. Viimeinen esiintyjä, ruotsalainen Witchcraft räjäytti kuitenkin pankin totaalisen pyytämättä ja yllättäen. WACKEN-FESTIVAALI oli esiintyjiensä puolesta vaikuttavimpia ikinä, eikä vähiten torstain pääbändin Iron Maidenin tai reunion-keikkoja vetäneiden Carcassin ja At the Gatesin ansiosta. Eikä muukaan bänditarjonta ollut reisille levinnyttä kamaa: äärimetallia löytyi mustanpuhuvista bändeistä aina Gorgorothista Watainiin, Lord Belialista Nifelheimiin ja myös death metal -osasto oli vahvasti esillä Obituaryn ja Graven kaltaisten tunnettujen nimien muodossa. Amo on kuin pizza, joka on huonona päivänä hyvää, hyvänä päivänä parasta ja sopivissa annoksissa aika ajoin nautittuna miellyttävä makuelämys. Perjantain ärhäkämpi, brutaalimpi ja monipuolisempi tarjonta oli monelle melkoista herkuttelua. Rokkikukko-Tauriainen pumppuineen oli notkeassa lavakunnossa, eikä kahteen viimeisimpään albumiin painottunut setti helvetin Muumitaloa muistuttaneessa paviljongissa jättänyt ketään muuta kuin yltiömäräksi. Myönnän avoimesti oikean jalkani tampanneen päihtymisalueella maata, kun A Design for Life kaikui Oulun yöttömään yöhön. Vaikka Sharon den Adelia mielellään katselee ja kuunteleekin, ei sitä ihan puoltatoista tuntia jaksa pelkkää mekkoakaan katsella. Sielukkaan Anneke van Giersbergenin tulkinnan lisäksi on todettava, että yhtyeen yllättävänkin raskas livesointi teki rumpali Rob Snijdersin groovaavan työskentelyn seuraamisesta todellisen elämyksen. Luonnehtisin yhtyeen esiintymistä varmaotteisen ja kokeneen bändin suvereeniksi haltuunotoksi. Thrashia ja kasarikamaa taas puolestaan löytyi muun muassa Exodusin, Kreatorin ja Mortal Sinin kaltaisten orkestereiden kuoseissa. Ei vierasta, mutta aina niin toimivaa. Eivätkä Lahden pojat tuottaneet pettymystä. Maanisen laulajansa johdolla kieron melodisesti rankaissut länsinaapurin kuolopartio Dark Tranquillity oli Rantalavalla alusta loppuun kuin kotonaan. Festivaalialueelle viimein päästyäni jaksoin seurata seitsenhenkisen Random Mulletin teknistä toteutusta kokonaisen kappaleen ajan, sillä Entwine kiinnosti hitusen enemmän. Pääosin festareista sai 62 INFERNO kuitenkin nauttia täysin rinnoin, sillä sakemannien olut maistui yhtä hyvältä kuin ennenkin, bändibuukkaukset eivät lyöneet genreuskollisia näpeille ja organisointi oli edellistä vuotta parempaa, etenkin hieman syrjäisen Party Stagen osalta. Bassonapinaa, sanoi Borgirin Timo Tuskassa. (Marko-Oskari Lehtonen) Wacken Open Air, Saksa 30.7.1.8. 19
He eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneita. Mitäs muita tuttuja siellä olisi... No siis, mehän olemme olleet Sanctuaryn bändi, ja Sanctuary myytiin 2007 Universalille, Li selvittää. Bändi on viettänyt muutaman päivän Suomessa koko miehistönsä voimin, mutta nyt vain kitarasankarit ovat jäljellä jakamassa haastatteluja. Yritämme siis päästä yhteistyöhön paikasta riippuen sen firman kanssa, joka kyseisessä maassa on pätevin hoitamaan asioitamme. He eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneita. Totman oikoo jäseniään ja valittelee kolottavaa kroppaansa. En muista. Spinefarmin bändeistä tunnetaan ulkomailla tietenkin Nightwish ja Children of Bodom, mutta sattuvatko Dragonforce-musikantit tietämään muita firman artisteja. Mutta tiesitkös, että vuosia sitten me yritimme päästä Spinelle ihan perinteisesti demoja lähettämällä. Olimme eilen kuvaamassa musiikkivideota Heroes of Our Time -biisiin Hämeenlinnassa, ja nyt on olo sen mukainen. Iso-Britanniassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa olemme kuitenkin yhä Roadrunnerin leivissä. Sonata Arcticakin taisi ainakin ennen olla saman firman rosterissa. TEKSTI Saku Schildt I KUVA Spinefarm I www.dragonforce.com Mitä yhteistä on Dragonforcella ja aurajuustolla. Kumpikin jakaa ihmisiä jyrkästi vihamiehiin ja kannattajiin. D Metsän ragonforcen inhoajille koittavat nyt kovat ajat. Olemme pitkän aikaa vain nyhjöttäneet studiossa, ja kun eläin yhtäkkiä piti heilua kameran edessä hullun lailla, paikat kipeytyivät niin maan järjettömästi. Suomessa piipahtaneen yhtyeen kitaristipari Herman Li ja Sam Totman joutuu itsekin miettimään, kun alkaa setviä sopimuskuvioita. Haha! Sori nyt vaan, mutta tässä sitä ollaan!" 64 INFERNO Inferno_2008_59_2.indd 64 18.8.2008 20:00:16. Brittiyhtye solmi hiljattain sopimuksen Spinefarmin kanssa, ja tämän ansiosta bändi tulee varmasti olemaan runsaasti esillä Suomessa. Universal sitten päätti siirtää meidät Sanctuarylta toiselle alalafkalleen, eli Spinefarmille, koska arveli heidän hoitavan vikkelin paremmin asioitamme. Internetistä ei kuitenkaan löytynyt juurikaan tietoa diilin synnystä, ja monilla sivustoilla bändi lasketaan yhä Roadrunnerin artistiksi. Haha! Sori nyt vaan, mutta tässä sitä ollaan! "Vuosia sitten me yritimme päästä Spinelle ihan perinteisesti demoja lähettämällä. Kaksikko istuu Helsingin Holiday Inn hotellin aulassa, ja Li vaikuttaa aavistuksen krapulaiselta. Kenties joitain bändejä, jotka eivät ole vielä kokeilleet siipiään ulkomailla. Eikös To/Die/For ole Spinefarmin bändi, Li muistelee
L i v e N a t i o n P r o u d ly P r e s e n t s TI 16.12.2008 JÄÄHALLI HELSINKI LIPUT 46 EUROA LIPPURAJOITUS 10 KPL/OSTAJA LIPUNMYYNTI ALKAA MAANANTAINA 1.9. LOPPUUNMYYTY Inferno_2008_59_2.indd 66 18.8.2008 20:00:24
L i v e N a t i o n P r o u d ly P r e s e n t s by a r ra n g e m e n t w i t h K 2 LIVE NATION BY ARRANGEMENT WITH THE AGENCY GROUP + special guests MA 27.10.2008 KLO 19 KAAPELITEHDAS, HELSINKI www.inflames.com www.myspace.com/inflames www.jesterhead.com La 22.11.2008 Kulttuuritalo, Helsinki liput 39 euroa liput 37 euroa LIPUT 39 EUROA THE NEW ALBUM A SENSE OF PURPOSE OUT NOW Su 23.11.2008 Pakkahuone, Tampere Liput myynnissä ke 3.9. alkaen Inferno_2008_59_2.indd 67 18.8.2008 20:00:35
Joo, kiitti. Minusta kaikki modernia rockia esittävät bändit vaikuttavat retrolta, you know. Cooperin 40-vuotiselle uralle mahtuu monenmoista aina kauhuheavyn klassikkotavarasta karmivahkoon MTV-purkkaan ja roisista metallista new wave -sävytteiseen hard rockiin. Rock on vain rockia. Brutal Planet ja Dragontown olivat metallia, samoin Raise Your Fist and Yell ja Constrictor. Sitten on vielä Diamonds ja Inferno_2008_59_2.indd 68 18.8.2008 20:02:38. pakkopaidas Se on hauska show." A lice Cooper, omaa sukua Vincent tulisade rankka TEKSTI Kimmo K. Hämmentävää. Tjoo-oo... Along Came a Spider on miehen 25. studiolevy, ansiokas paluu 1970-luvun kulta-aikaan. 68 INFERNO Juu, näin on, mutta mitä mieltä mies itse on monista aiemmista tyylillisistä suuntauksistaan. Joo, periaatteessa se on kaikki hard rockia, jossa on vain eri vivahde, you know. Siinä on rummut, basso, kitara ja laulu 4/4 tahdissa. Onnittelen heti kärkeen yllättävän nuorelta kuulostavaa uupunutta rokkaria kuudenkympin rajapyykin saavuttamisesta ja mainiosta levystä. "Roikun joka ilta hirressä ja rimpuilen sa. Onko tämä Cooperin mukavuusaluetta. Kun ihmiset puhuvat modernista rockista, en oikein ymmärrä mitä se muka tarkoittaa. Kun on vahva tarina taustalla, on helppo kirjoittaa 12 hyvää biisiä kiinnostavasta hahmosta, kauhusetä tipauttaa apteekin hyllyltä. Esimerkiksi White Stripes kuulostaa minusta 60-lukulaiselta Detroitin garagerockilta, ei modernilta. Parilla viime levyllään vanhempaan soundiinsa palaillut Cooper vaikuttaa luontevimmalta uuden levyn hienosti edustaman 70lukulaisen hard rockin parissa. Alkujaan vuonna 1969 debyyttinsä julkaissut Alice Cooper oli bändi, jonka laulajalla oli sama taiteilijanimi. Alice Cooper bändi siis hajosi ja Alice Cooper ryhtyi sooloartistiksi vuonna 1975. Koskinen I KUVA Gabrielle Geiselman I www.alicecooper.com Furnier, on hämmästyttävän skarppi ja innostunut siihen nähden, että luurista kuuluu välillä peittelemätöntä haukottelua. Welcome to My Nightmare, Last Temptation ja uusi albumi ovat puolestaan paljon teatraalisempia. Levystä tuli todella hyvä, olen erittäin ylpeä siitä. Kaikkihan ei ihan ässäkamaa ole. Pink Floyd tai Mars Volta ovat asia erikseen, mutta ne ovatkin enemmän avantgardea. hamahakin vei Alkuvuodesta 60 vuotta täyttänyt kauhurockveteraani Alice Cooper juhlistaa pitkää ikää ja mittavaa uraansa kenties parhaalla levyllään vuosikymmeniin. Nytkin haastateltava puhuu Alicesta välillä bändinä, välillä yksikön tai monikon ensimmäisessä persoonassa ja vielä yksikön kolmannessa. Sitä on vaikea saada kuulostamaan erilaiselta, paitsi tietenkin teknologisesti
Bändinne tunnetaan kristillisistä arvoistaan. Kuinka tällainen järkäle synnytetään pistetään yhteen viisi käyttämättä jäänyttä kappaletta, vai. Tuo eepos sai alkunsa jo 1996, jolloin syntyivät tekstit ja teoksen ensimmäinen osa. Jos ei voi, niin minkäs sille sitten voi... Väittäisin, että olemme myös kehittyneet soittajina ja esiintyjinä. Millä tavalla suhtautuminen "jessemetalliin" on mielestäsi muuttunut poissaolonne aikana. Valitettavasti näitä löytyy myös kristinuskon historiasta. Mutta kyllähän ihminen muuttuu 15 vuodessa, mikä bändin perustamisesta on vierähtänyt, etenkin kun jäsenten keski-ikä oli tuolloin selvästi alle 20 vuotta. Harva vaatii suosikkibändeiltään muissa asioissa täysin omansa kanssa yhteneväistä ajattelutapaa, miksi sitä pitäisi vaatia myöskään vakaumukseen liittyvissä asioissa. Teoksessa on prologin ja epilogin välissä tavallaan kolme biisiä, joista Pt. Ja lopulta siitä, kuinka tuo sota on jo voitettu meidän puolestamme. Kuinka erilainen yhtye Deuteronomium on kuin 1990-luvulla, mikä sen olemuksessa on muuttunut eniten. II ovat Kallen (kitaristi Paju) ja Pt. No, on muutosta tapahtunut myös miesten ajatusmaailmassa, olimme vielä aika kakaroita, kun viimeksi oltiin kehässä. Onko tällä saralla koettu muutoksia sitten entisten aikojen. Inferno tulittaa TEKSTI Matti Riekki I KUVA Riqu Ruisku I www.deuteronomium.net Vuosikaudet uinunut jyväskyläläiskopla Deuteronomium puisteli käärinliinat päältään ja on täällä taas. Raamatun kymmenestä käskystä löytyy hyvä elämänohje: Älä tapa edes itseäsi. Ei meillä silloin olisi ollut taitoa tai näkemystä tuollaisen teoksen toteuttamiseen. Kappale Holy War, Holy Violence ottaa kantaa uskontojen nimissä käytyihin "pyhiin" sotiin. Se jäi kuitenkin keskeneräiseksi, ja hyvä niin. Paljon suopeammaksi sekä metalliskenen että kristittyjen taholta. Ihmisen elämä on niin lyhyt pätkä maailmankaikkeuden historiassa, että ei sitä kannata alkaa itse enää lyhentämään. Bentonhan uhosi aikanaan tappavansa itsensä täyttäessään 30, mikä jäi sitten toteuttamatta. Bändin sisäinen kemia toimii paremmin, asioita osataan käsitellä kypsemmin eikä kaikesta tarvitse olla samaa mieltä. Kyllähän se taistelun tiimellyksestä kertoo, lähinnä allegorisessa mielessä: kamppailusta omasta itsestä löytyvän pahuuden, itsekkyyden ja tekopyhyyden sekä masennuksen ja ahdistusten kanssa. Se saatiin jättämällä päätösraidan nimestä eka sana pois, Tales-alkuisia levynnimiä kun tulee heti mieleen muutama... Kun levyä alettiin työstämään, nimi oli selvillä jo alkumetreillä. Kyllä sen tekeminen nytkin jännitti kun koko levyn nimi ja lyyrinen teema kytkeytyivät tuohon teokseen, sitä ei oikein ollut varaa mokata. Kykenetkö itse kuuntelemaan saatanallista metallia. Eipä tuo käynyt mielessäkään. Nähtäväksi jää, ovatko yleisö ja kriitikot samaa mieltä. Omasta kokemuksestani tiedän, että vaikka tänään olisi kuinka synkkää, huominen voi olla parempi. Vastassa itse Basisti Manu Lehtinen, teillä olisi ollut oiva paikka nimetä levynne "Resurrectioniksi", kuten miljoona muuta paluun tehnyttä yhtyettä. Miehet on vanhempia ja lihavampia... Uskon, että hyvinkin erilaisen vakaumuksen omaavat ihmiset voivat tulla keskenään toimeen, se vaatii vain molemminpuolista keskinäistä kunnioitusta. Mitä sanot tyypille, joka "ei voi" kuunnella teitä vakaumuksenne vuoksi. Tykkään kuunnella monenlaisia bändejä, esimerkiksi Entombed kuuluu omiin suosikkeihini ja alkuvuodesta näin livenä Goatwhoren diggasin heidän musastaan todella paljon! Toisten vakaumuk- sen pilkkaamista tai suoranaista sodanjulistusta toisin ajattelevia vastaan en kuitenkaan ymmärrä. Lähdettiin tekemään tiivistä kokonaisuutta ja haluttiin antaa tilaa niille elementeille, jotka ovat bändin vahvuuksia: tiukkaa paahtoa ja melodisuutta, rankkuutta ja herkkyyttä sopivassa balanssissa. 70 INFERNO Inferno_2008_59_2.indd 70 18.8.2008 20:02:48. Fiilis bändissä on parempi kuin koskaan ennen. Toki aina löytyy niitä, joiden mielestä metallimusiikki on lähtökohtaisesti saatanallista, eikä siksi kuulu kristityille. Sovittamalla saa ihmeitä aikaan... Jos sinun tulisi antaa yksi elämänohje Deiciden Glen Bentonille, mikä se olisi. Tämä on aina ollut kristillinen bändi ja tulee aina olemaankin, siinä mielessä kaikki on ennallaan. Kuinka kuvailisit paluualbuminne From the Midst of the Battlen lyyristä antia; mikä on levyn sanoituksellinen punainen lanka. Kuinka saitte väistettyä tämän karikon. On kuitenkin sääli, jos jokin bändi täytyy skipata vain sen vuoksi, että ei itse omaa samanlaista arvomaailmaa. Levy päättyy suuruudenhullusti mutta onnistuneesti yli 17-minuuttiseen nimiraitaan. III ja epilogi Miikan (kitaristi-laulaja Partala) sävellyksiä. Jumala ja kristinuskon sanoma on kuitenkin muuttumaton, eivätkä ne arvot ole muuttuneet bändinkään kohdalla. Ylösnousemuksen tuloksena on kiinnostava paketti monitasoista deathia. Omasta mielestämme pääsimme tavoitteeseemme hyvin. Nuoruuden ehdottomuus ja mustavalkoisuus on antanut sijaa kypsemmälle ja avoimemmalle suhtautumiselle asioihin. On oikeastaan ihme, että näin monen miehen tekele kuulostaa noin ehjältä kokonaisuudelta. I on siis minun 12 vuotta sitten säveltämäni, prologi ja Pt. Biisi tiivistää tällaiset sodat yhteen lauseeseen: "Every war is wholly unholy." Entäpä levyn musiikillinen puoli, millainen lopputulos mielessä levyä värkättiin ja kuulostaako se siltä kuin suunnitelma oli
Inferno_2008_59_2.indd 71 18.8.2008 20:03:18
72 INFERNO Inferno_2008_59_2.indd 72 18.8.2008 20:03:22
INFERNO 73 Inferno_2008_59_2.indd 73 18.8.2008 20:03:25
Inferno_2008_59_2.indd 74 18.8.2008 20:03:26
Inferno_2008_59_1_arviot.indd 79 18.8.2008 20:12:03
Albumilla soiva bändi onkin kuin lattea irvikuva siitä energisestä Venomista, jota jossain vaiheessa tituleerattiin maailman rankimmaksi ja vaarallisimmaksi metallibändiksi. Lopuksi on mainittava, että yksi tämän levyn vahvuuksista on Heikki Malmbergin väkevä rumpalointi, joka tuo levylle juuri oikeanlaista puhtia ja vahvuutta. MIKKO MALM Suomalaisista pitkän linjan muusikoista koostuva Damngod edustaa back to the roots -linjaa niin hyvässä kuin pahassa. National Napalm Syndicatea ja A.R.G:täkin nimettömämmäksi jäänyt vantaalainen Protected Illusion oli yksi näistä alemman liigatason työstäjistä. Salaa kuitenkin jammailet itse mukana. ANNA SAURAMA Uriah Heep SANCTUARY Wake the Sleeper Useimmille tämän lehden lukijoille Uriah Heep merkitsee ravintolabändiä, elääkseen keikkailevaa muinaisjäännettä. Kuten monilla muillakin tuolloisilla alan yrittäjillä, laulu on oikeastaan aika järkyttävää riekkumista. Ilmarisella ei ole tarvetta brassailla nopeudella tai teknisellä virtuositeetilla, jota mieheltä kuitenkin selkeästi löytyy. Justinin vastatessa niin musiikin luomisesta kuin sen soittamisesta jälki ei loppujen lopuksi ole kovinkaan kaukana Jesun tuotannosta. Heepin nykyisessä julkaisutahdissakaan ei ole kehumista: 1970-luvulla jopa kahdesti vuodessa albumin julkaisseen yhtyeen edellinen levytys on vuoden 1998 Sonic Origami. Muutamista hyvistä aikeista huolimatta kiekosta ei voi innostua. HANNA VALJAKKA Jarboe/Justin K Broadrick J2 THE END Venom Hell SANCTUARY Protected Illusion MARQUEE 19891991: Watching the Wake 1980- ja 1990-lukujen taitteen kotimainen thrash-skene sai Stonen, Airdashin ja Prestigen Usein kuulee puhuttavan säälittävistä comebackeista, joiden mukana vanhat kehäraakit nousevat haudoistaan veivaamaan kaljamahat hytkyen kuluneita hittibiisejään. pitää ostaa musiikkia ja haluat jotain laadukasta, Ashlee Simpsonia astetta rankempaa, olkoon tämä valintasi. Black Satin on melko perinteinen kitaralevy, niin hyvässä kuin pahassakin. Viimeksi mainitun päästessä kunnolla valloilleen lässähtää kappale toisensa perään tavanomaisuuteen. Mielestäni tätäkin pahempi ilmiö ovat vanhat bändit, jotka eivät tajua lopettaa uraansa ajoissa. Kollaboraatio kyllä toimii, mutta kumpikaan ei saa siitä aivan toivotulla tavalla kaikkea irti. MEGA INFERNO 81 Inferno_2008_59_1_arviot.indd 81 18.8.2008 20:12:27. Parhaimmillaan Uriah Heep on levyn nimikkoinstrumentaalin, Ghost of the Oceanin ja Tears of the Worldin kaltaisissa reippaissa jyskeissä. Tästä huolimatta kyseessä on ihan kelpo ensilevytys, joka miellyttänee melodisen hard rockin ystäviä. Ainoastaan yksi biisi, ehkä levyn vahvimpiin esityksiin kuuluva Wakizashi, kestää yli neljä minuuttia. Aika ajoin käydään vähän turhan lähellä jenkkiläisen AOR: n limaisinta ja kliseisintä sarkaa, ja muutamat kipaleet ovat liiankin samasta puusta veistettyjä. KOSKINEN vyä lävitse kuunnellessani, en muista levyltä yhtään kertosäettä, melodiaa tai riffintynkää. Erilaisia ilon, surun ja toiveikkuuden hauraita tunnetiloja kuvaavat koneistetut biisit etenevät rauhallisesti, minimalistisesti, hypnoottisesti ja näennäisen keveästi, ja samankaltaisuutta löytyy myös tekstien tulkkina toimivan Jarboen eteerisestä äänestä. Holy Terrorin lyijynraskaissa kappaleissa kuuluu niin death metalin kuin hardcoren perimä tasapainoisessa mittasuhteessa, ja melodioilla hempeily on lyöty ykskantaan kilon paloiksi. Materiaali paljastaa sen, miksi PI:stä ei tullut pientä undergroundsuosikkia suurempaa nimeä, mutta toisaalta hämmästyttää teknisellä laadullaan. Viimeistään uutuuttaan rahiseva Hell kuitenkin kertoo, että bändin päivät ovat luetut. Ketään näitä kahta artistia vähänkään tuntevaa ei varmasti yllätä, että kahden kumppanuksen yhteistyön tulos on niin ikään heidän itsensä kuuloista. Levyn tylsyys ja tarttumapinnan puute ovat lähes ennenkuulumattomalla tasolla. Nuorennusleikkauksiin ei uskota, niin ominaisesti Uriah Heepiltä kappaleet kuulostavat. Olen nähnyt heavy rockin tulevaisuuden. Riffittely on raskaimmillaan tanakkaa, mutta enimmäkseen kitaroista sirkkelöidään pikavauhtia pikkaavia thrashkuvioita. Kelvollisten mutta kuivakoiden ja kauttaaltaan munattomien soundien vaivaama paketti kaahaa ohituskaistaa miltei koko ajan, vaikka mosh-partien kohdalla oikeaoppisesti hidastetaankin. Rouheisiin hard rock-riffeihin ja soljuviin melodioihin pohjautuvia sävellyksiä ei ole lähdetty venyttämään ylimittaisiksi runkkausmaratoneiksi, vaan niihin on sisällytetty ainoastaan se kaikkein olennaisin aines. Levy alkaa tarttuvasti, ja mieleen hiipii halu peilipallon alle kasari- ja ysäridiscon maisemiin. Tätä on höystetty mukavasti industrial- ja goottimenolla. Totuus on toisenlainen. Suoraan sanottuna väsyneitä ideoita kierrättävä Hell on aivan järkyttävän huono levy, jota ei toivoisi kenenkään kuulevan. JONI JUUTILAINEN Kinetik Control TOYBOYZ Lack of Divine Inspiration Damngod ROOSTER Holy Terror Tommy Ilmarinen Black Satin MASTERVOX Black Satin on oululaisen kitaristin ensimmäinen soololevy. Hieman Joe Satrianin tyylistä instrumentaalirokkia soittava Ilmarinen on taitava ja ennen kaikkea tyylitajuinen soittaja, joka panostaa enemmän kokonaisuuteen kuin loputtomaan sooloiluun. Se meni lujaa ja siinä luki Uriah Heep. LAURI YLITALO lisäksi lukuisia pienempien piirien suosioon jääneitä farkkuliivibändejä. Suurimmalle osalle pidemmän linjan faneista hyvät soundit, hyvä soitto ja hyvät kappaleet olivat kuitenkin punainen vaate, jonka bändi taisi itsekin huomata nolostuttavan Black Metal -uudelleenlämmittelyalbumin Metal Blackin kirjoittaessaan. Paperilla siis näyttää siltä, että Wake the Sleeper on tehtailtu, jotta ahkeralle rundaamiselle vanhojen hittibiisien parissa saadaan edes jokin keppihevonen. Yhtye paahtaa eteenpäin hyvällä draivilla, mutta tavanomaisuus ja yllätyksettömyys painavat lahkeissa liiaksi. Cronos ja ne kaksi muuta jätkää ovat vääntäneet itsestään esiin bändin uran ponnettomimman ja tylsimmän levyn. Nyt, viidettä kertaa le- Godflesh-orkesterilla 1980-luvun lopusta aina 2000-luvun alkuun kannuksensa ansainneen ja niitä ansiokkaasti Jesu-nimen alla vuodesta 2004 alkaen kerännyt Justin K Broadrick tekee edelleen niin omaehtoista kuin -laatuistakin musiikkia. Jonkin verran mukavia melodioita, tarttuvuutta ja oivaltavuutta toki on, mutta että jotain uutta... Ja jos Heep vielä taajemmin aktivoituu levyttävänä yhtyeenä, toivon keskitempoisten aikuisrockien sijaan täyslaidallisen jytää. Peruspiirteiltään toimivaa settiä, joka kuitenkin kompastelee biisistä toiseen omaan tasapaksuuteensa. JASON WARD Kinetik Coltrolin saatekirjeestä ei vaatimattomuutta juuri löydy, luvataan uutta ja mullistavaa kovin ylisanoin ja suosituksin. Yhdestäkään Heepin kaltaisesta mammutista otettakoon vertailukohdaksi vaikkapa Whitesnake tai Ufo ei löydy Mick Boxin veroista biisintekijää. Vastoin yleistä tietoa Venomin kaikkien aikojen paras levy on vuosituhannen alkupuolen häkellyttävän komea Resurrection. Orkesterin meininki ja ura on silti hatunnoston arvoinen, eikä bändi voi olla läpeensä huono, jos siltä löytyy biisi nimeltä Runk Öpström. KIMMO K. Mitään erityisen omaperäistä bändillä ei ole tarjolla, mutta intensiteetti pysyy varsin korkealla. On hienoa huomata, että Venom jaksaa edelleen tahkota musiikkiaan vanhalla tinkimättömällä asenteella, mutta samalla bändin kapeakatseisuus ja liiallinen vanhojen aikojen haikailu syövät sen uudistumiskykyä. Sama pätee naisvokalisti Jarboeen, jonka Swans teki 1980- ja 1990-luvuilla tunnetuksi. Levyä kuunnellessa tulee kiusaantunut tunne, kun tätä omaleimaisuutta yrittää löytää. Muutamia kertoja kokeellisempi laulutulkinta ja kappalemateriaali lähestyvät ärsytyskynnystä uhkaavasti, mutta parhaimmillaan yhteistyö on ainutlaatuisen herkkää ja koskettavaa. Ikuisesti signaamaaton bändi ryski urallaan muutamia omakustanneäänitteitä, ja 28 biisin ydintuotanto julkaistaan nyt yksissä, oikeaoppisen karuissa mustavalkokansissa brasilialaisen lafkan toimesta. Kappaleet olisivat vaatineet ehdottomasti kehittelyä monimuotoisuudessa niin sävellysten, sanoitusten kuin laulujenkin osalta. Kokonaisuutena hieman epätasainen levy jää Jesun tuotannon huippujen varjoon, joihin sitä väistämättömästi tulee verrattua
Cd-versiota astetta kiinnostavampi, tyylikkäämpi ja rajoitetumpi vaihtoehto on seitsemän seitsemäntuumaista vinyyliä pinoava loota. Studioversion puhki soittaneille ihmisille näillä demoäänityksillä on tietysti enemmän annettavaa. Kiekko julkaistiin alun perin jo parisen vuotta sitten, joten turhat lässytykset sikseen. Valistuneemmille saldoksi jää kolme ennen julkaisematonta raitaa. PANU KOSKI mea, myös biiseiltään kattava ja suhteellisen maukas välipala seuraavaa täyspitkää julkaisua odotellessa. SERPENT John 5 MASCOT Requiem Marilyn Mansonin, Rob Zombien ja David Lee Rothin bändeissä mainetta niittänyt kitaristi John 5 julkaisi vuonna 2004 ensimmäisen soololevynsä Vertigon, joka oli viihdyttävä paketti laadukasta instrumentaalirokkia. Motörheadin, Ramonesin ja Twisted Sisterin biisejä. Pätevä kitaratyöskentely määrää kaapin paikan eeppisiin sfääreihin mittailevilla melodioilla, tempo ei karkaa käsistä ja eteerinen tunnelma välittyy kaappien tälle puolen käsin kosketeltavana. Nyt käsillä oleva neljäs pitkäsoitto toistaa kolmen edellisen levyn kaavaa lähes piinallisen uskollisesti. Livenä kuullaan hittibiisit Repined Bastard Nation ja Mother North, jotka ovat julkaisun muiden biisien lailla hyväsoundisia. Kokonaisuutena ep onkin paitsi julkaisuna ko- Amerikkalaisen Fates Warningin tuotantoa on viime aikoina uudelleenjulkaistu ahkerana kurrena. Levyn olennaisinta antia on sen nimikkobiisi, sillä puolituntisen platan muut biisit ovat enemmän tai vähemmän vanhan kierrätystä. Hallamaat, Suruvaippa ja Uurastaja ovat nämä yllättävät osatekijät, ja niillä on tietysti omat Bertta-puolensa: Musta kuin puku, Mies ja kuusi kantajaa sekä Korkeat kotkain tiet -twist. Kepeästi intohimoton arvosana näin omistautuneelle kohkaukselle, mutta aivan se laitimmaisesti raapiva hulluus näistä hyökkäyksistä puuttuu räjähdyssampleista huolimatta. MIKKO KURONEN Suomalainen Lahtspell edustaa arkkityyppistä black metalia perinnetietoisuuden ja vankan tyylitajun ryydittämänä. Harmi vain, että laatu on sekä kuvan että äänen suhteen häkellyttävän heikko, lukuun ottamatta yhtä hieman parempaa live-osuutta ja tyylikästä Through Different Eyes -promovideota. Laadukkaita kolmiminuuttisia deathgrind-viipaleita halajavat tietävät mitä etsiä. KARI KOSKINEN Discipline I SCREAM Old Pride, New Glory Hollantilainen streetrock-bändi Discipline julkaisee kerralla kaksi levyllistä covereita. Vuosikymmenen takaisen välisoiton hengessä on nyt ilmestynyt ep, vinyyli- ja cd-muodossa, joka sisältää sekä uutta että vanhaa materiaalia. Miehen soittotyyli on persoonallinen ja sitä on periaatteessa kiva kuunnella, mutta ilman kunnon biisejä ei pitkälle pötkitä. Perfect Symmetryn nyt digipakattuun progemetallin kannattaa tutustua, mikäli tavallista hillitympi ja pohdiskelevampi lähestymistapa genreen kiinnostaa. Sitä seuraavat Live Through Me ja Existential Fear-Questions ovat keskitasoista uudempaa Satyriconia ja aiemmin julkaistu Volcanon lpversiolla. Näistä keskimmäinen tuo reippautensa myötä virkistävän tuulahduksen. PANU KOSKI Inferno_2008_59_1_arviot.indd 82 18.8.2008 20:12:28. Vuoden 1989 studioalbumi Perfect Symmetry on sekin nyt remasteroitu joukon jatkoksi. Ray Alder tulkitsee tekstit korkealta, niin korkealta, mikä voi korvapariin tai kahteen särähtääkin. Uutukainen onkin levyn studiobiiseistä parhain, hyvinkin Rebel Extravaganza -henkistä modernia, keskitempoista ja kylmää black metalia. Mielenkiinto säilyy, mutta ymmärrettävän vaatimaton joskin suurimmaksi osaksi täysin kuuntelukelpoinen äänenlaatu merkitsee sitä, että aktiivisesti valikoimaa tuskin viitsii syynätä, kun vaihtoehtona on päälevyn erinomainen soundi. Luihin ja ytimiin käyvällä ja terävästi sanoitetulla Ah, ahtaita aikoja -tilityksellä käyntiin hurahtava levy on sopiva tiivistelmä niille, joille Marraskuun lauluja -kokonaisuus on mustan huumorin värittämässä alakulossaan liian raskas yhdistelmä. Lahtspell ei ole niille, jotka nauttivat black metalinsa verenmaku suussa, mutta tunnelmallisen mustan metallin ystäville kyseessä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus. JASON WARD Satyricon ROADRUNNER My Skin Is Cold Viikate RANKA Marraskuun singlet Niin kuin ennen, nimi on enne: Marraskuun singleille on paketoitu Viikatteen tuoreesta 82 INFERNO Norjan isompiin black metal -nimiin lukeutuva Satyricon on eittämättä luovinut vaikuttavaa uraa 1990-luvun alusta alkaen, eikä laantumisen merkkejä ole näkyvissä, suvantohetkistä huolimatta. Hetkinen Viikate on toki tuottelias yhtye, mutta onko em. Polttavan kaunis Chasing Time summaa mainiosti tämän itsetutkiskelevasti liikehtivän ja maltilla veistetyn laatan. On taas jossain promokoordinaatio kohdallaan. Hertz-studioilla tehty vahva soundi riivittää Pyorrhoean kakkoslevyn hurjaan mättöön. Siinä missä Vertigolla onnistuttiin naittamaan raskaat riffit, tarttuvat melodiat ja kantrihenkinen jamittelu viihdyttävällä tavalla, on Requiem aivan äärettömän tylsä levy. Uusien covereiden joukosta löytyy suhteellisen yllättäviä valintoja, onhan Discipline tunnettu oi:ta ja hardcorea sekoittavan yhtyeenä. Eipä olekaan, sillä kolme yksäreistä on imaginaarisempaa laatua. Paketin toinen levy sisältää kymmenen demoa. Mukaan on otettu mm. Täydellinen tyylipuhtaus ei onnistu kipinöimaan esiin tärkeää tunnetta siitä, että pelissä olisi viimeinenkin roiskaus Evil Angelin omasta mielenterveydestä. Mainittakoon, että cd-painos on numeroitu ja rajoitettu 4000 kappaleeseen. Keikoin ja pikkujulkaisuin karaistunut lahtelaispartio sai joka tapauksessa taannoin kasaan tämän debyyttipitkäsoittonsa, joka takoo itselleen auraa periksi antamattomasta black/ thrashista. Yksi coverlevy olisi riittänyt vaikkapa uuden materiaalin ohessa bonuslevynä. Bändi on "onnistunut" lyömään oman leimansa biiseihin ja sitä kautta saanut useimmat klassikot kuulostamaan puuduttavan tylsiltä. Riffeissä on tarttuvuutta, mörinä murhaa ja soitto naputtaa niin maan perkuleen timmisti groovea kuitenkaan unohtamatta. Levyltä löytyy niin industrial-henkistä junttariffittelyä, tylsää ja ympäripyöreää legatotilutusta ja kahden pennin bluegrasshassuttelua. tuonitiivisteiltä todella julkaistu kokonaista seitsemän singleä. Levyn terävästä mitasta (31:34) plussaa, samaten Fire in Pentagramin ja Messiah of Destructionin tehovoimaisuudesta. Valitettavasti lopputulos jää vaisuksi. Alkupään bathoryt, beheritit ja latinosambat Sarcófagon hengessä on opiskeltu viimeistä sihausta myöten, mikä laskettakoon pieneksi takaiskuksi. Levy on pakkoostos vain tosifanille. Ihmetyttää, onko tässä ratkaisussa järkeä. Kolmelle levylle turvonneessa Special Edition -käsittelyssä on jo pientä liioittelun makua. Harmi vain, että debyytin jälkeen miehen sävellyskynä pääsi tylsistymään pahemman kerran. Marraskuun singlet on kaihoisa silmäys Entombedia, Lyijykomppaniaa ynnä rautalankaa yhteen liittävän yhtyeen parin viime vuoden tuotantoon. Bonus-dvd:llä on puolestaan kaksi ja puoli tuntia konserttitaltiointeja. Yksi piste tulee levyn päättävästä nimibiisistä, jonka kauhuelokuvamainen tunnelma saa aikaan edes MIKKO MALM jonkinlaisia väristyksiä. Lahtspell Elegia EXCESOR CHRISTIANORUM Fates Warning METAL BLADE Perfect Symmetry Evil Angel Unholy Fight for Metal CRUSH UNTIL MADNESS Pikkulafkan kyhäämän jenkki-reissuen arvio suomalaisessa mainstream-lehdessä puolitoista vuotta levyn ilmestymisen jälkeen. Death metalin raskautta ja tummuutta grindin nopeuteen sekoittavat biisit toimivat paraatiesimerkkeinä tyylilajin vahvuuksista. John 5 on hyvä soittaja, mutta kehno säveltäjä. Hallitsevana teemana, kuten myöhemmällä A Pleasant Shade of Gray -konseptilevylläkin, on yksilön persoonallisuuden tukahtuminen ja tukahduttaminen yhteiskunnan ruuvipuristinotteessa. PIA SUNDSTRÖM Marraskuun lauluja -levykaksikosta siinneet singlejulkaisut. Progemetalliosaajien viides äänite on usein ainakin näennäisen verkkainen, ja loppujen lopuksi vaikutelma muodostuu hyvin alakuloiseksi. Arviot Pyorrhoea METAL MIND The Eleventh: Thou Shalt Be My Slave Polakit osaavat. Toiselle levylle on koottu uusia äänityksiä, ja toisen täyttävät aikaisemmin eri levyillä ja kokoelmilla ilmestyneet biisit. Mustanhupaisaa kyllä, sanat kertovat eräästä paljon hidastempoisemmasta, kaikkien ihmisten elämään kuuluvasta prosessista
Samalla on kuitenkin todettava, ettei levylle ole eksynyt yhtään oikeasti hyvää biisiä. Mutta ei heti tuomita ja ymmärretä väärin, levy on edelleen tyypillistä Krisiunia, raskas, aggressiivinen ja teknisesti täydellinen mestariteos, jolle on ammennettu vaikutteita kotimaasta, Brasiliasta. Räikein esimerkki on kappale Final Massacre, josta kuullaan jo viides studioversio! Myös 2000-luvun tuoreempien kappaleiden versiointi ihmetyttää, sentään viimeisin studioalbumi on jätetty rauhaan. Ansioistaan huolimatta Alive 35 jää kuitenkin enemmän mielenkiintoisen muiston kuin varsinaisen musiikillisen herkkuhetken rooliin. TONI KERÄNEN Inferno_2008_59_1_arviot.indd 86 Century Media 18.8.2008 20:16:13. Dokumentaarinen arvo on kuitenkin suurempi, ja tuplalevy toimii oivallisena kontrastina aiemmille silotelluille Alive-levyille. Eric Singerillä ja Tommy Thayerillä täydennetty Kiss on epäilemättä yksi yhtyeen historian tiukimmista kokoonpanoista, ja varsinkin Singer tuo jälleen kerran mukanaan spontaania energiaa. Tätä kysymystä pyörittelin hetken päässäni, kun yritin päästä sisään kahden elokuvamusiikin saralla kannuksensa luoneen säveltäjän, Michel Villarin ja Ombeline Chardesin projektiin. Ensimmäisen kerran taikaa tavoitetaan harvoin uudelleen, eikä sitä tavoita Vaderkaan. Näennäisestä idearikkaudestaan huolimatta albumi on sanalla sanottuna tylsä. Musique du Crépuscule ei ole iloista, muttei myöskään tarpeeksi kaihoisaa. Ennakkoluulottomuudestaan huolimatta Cry for Silence on saanut aikaiseksi levyn, jota ei osaa suositella oikein minkään tyylilajin kannattajalle. SAKU SCHILDT Puolalainen death metal -ryhmä Vader on tullut jo neljännesvuosisadan ikään, ja yhtye juhlistaa puolipyöreää versioimalla uudelleen yli 20 kappaletta uransa varrelta. Gene Simmons puolestaan on kaikin puolin huippuvireessä. Pianosta, viulusta, sellosta ja paikoitellen esiintyvistä laulunhenkäyksistä koostuva albumi alkaa lupaavasti viemällä kuulijan jonnekin hämyisille Pariisin kujille, halpa punaviinipullo kädessä. Tässä on pakko-ostos brutaalin ja kompromissittoman teknisen deathin ystäville. PIA SUNDSTRÖM Kiss äänitti Alive 35 -kiertueensa Euroopanosuudelta 14 keikkaa, ja fanien oli mahdollisuus tilata tallenteita cd:nä alle parinkympin hintaan. Vaderin kohdalla uudelleenäänittäminen on poikkeuksellisen oudoksuttava valinta, sillä yhtye ei ole aiemminkaan kaihtanut kappaleidensa kierrätystä. Erona edellisten levyjen jatkuvaan paahtoon on vain se, että tällä kertaa mukana on mukavaa vaihtelua tuovia suvantokoh86 INFERNO tia ja selkeämmin erottuvia kitarasooloja. Jos ei halua itkeä. Jäin vaille vastausta. Stanleyn voima tulee kuitenkin esiin siinä, ettei hän kertaakaan pyytele anteeksi ja koettaa vetää haastavimmatkin kohdat kunnialla läpi. Vanhoille tosiystäville (mukana on pari aiemmin kuulematontakin biisiä) ja keltanokille levy on täsmäisku. TEEMU LAMPINEN Mistä näitä ranskalaisia kokoonpanoja oikein sikiää. Arviot pari turhempaa härpäkettä Halfordin kadonneilta vuosilta. Itse tuotetta ei toki voi arvioida perinteisen cd-julkaisun kriteerein. Lattianpyyhkijän vahvuus piili juuri sen emotionaalisissa vokaaliosuuksissa, ja niiden lisääminen olisi tuonut tähänkin projektiin kaivattua tarttumapintaa ja tunteiden kirjoa. Näin on kuitenkin uudella levyllä. Ongelmat kuuluvat jo ensimmäisen tähtisilmän laulaman kappaleen eli Strutterin aikana, ja 100,000 Yearsin keskiosaan sijoitettu kitara-laulu-vuoropuhelu saa kuulijan nauramaan kippurassa. Glorious Dead sisältää teknistä riffittelyä, NWOBHM-vaikutteita, metalcoreilua ja tummaa himmailuakin, ja näistä aineksista syntyykin tavallaan mielenkiintoinen soppa. Levyltä on turha etsiä virheitä tai ajatuskatkoksia. Innostuin aikoinani vähän vastaavanlaisesta ranskalaisesta tapauksesta nimeltä Dark Sanctuary, joka valitettavasti pyyhkii kollegallaan lattiaa mennen tullen. Ja kuten jokaisesta aikaisemmastakin levystä, myös tästä seitsemännestä huokuu se tosiasia, että brassiveljekset ovat enemmän kuin omistautuneita asialleen. Vertailukohtana Yann Tiersenin luoma loistelias musiikki elokuvaan Amélie oli sekä iloista että kaihoisaa. Chaos, Dark Age, Silent Empire ja Sothis toimivat edelleen uusissakin kuoseissa ja historiikiksi julkaisu on passeli, vaikkei se uutta voimaa jo vahvoihin kappaleisiin saakaan. Mukana on myös coveri Sepulturan Refuse/ Resististä. Yhtyeen heikoin lenkki on selvästi Adam Pettit, jonka ulosanti rajoittuu vain yhteen kärinätyyliin. Paketointi on komea, ja siitä on saatavilla myös nimikirjoituksella terästetty spessu. KARI KOSKINEN Vader XXV REGAIN Les Fragments de la Nuit Musique du Crépuscule EQUILIBRIUM Cry for Silence Glorious Dead VISIBLE NOISE Brittibändi Cry for Silencelle on annettava kunniaa yrittämisestä. 16 verrattain lyhytkestoista kappaletta osoittautuu kuitenkin vajavaiseksi kokonaisuudeksi. Ensikosketuksen perusteella bändin on nimittäin nopeasti valmis tuomitsemaan tylsäksi metalcorebändiksi pienillä progeilumausteilla, mutta tämä kuva osoittautuu valheelliseksi. toukokuuta kuului näiden äänityspaikkojen joukkoon. Yhtye haluaa selvästi löytää oman soundinsa ja onnistuukin pari kertaa yllättämään. Bulkkikansista ei löydy edes kappalelistaa ja miksaus on karu. Pistävämmin tulee silti esiin Euroopan-turneen pahin kompastuskivi eli Paul Stanleyn keuhkoputkentulehduksen rampauttama ääni. Alive!-levyyn pohjautuva kappalevalikoima miellyttänee suurinta osaa hc-faneista, vaikka spekulaatioille löytyy aina tilaa. Polveilevat kappaleet kaipaisivat kipeästi monipuolisempaa laulajaa totisen ärisijän tilalle. Ensimmäinen Helsingin-keikka 27. No guts, no glory, vaikka välillä mennäänkin ojan puolelta. Saman näkee kiertueaikataulustakin; lomia ei paljon pidellä. Jotain, mikä istuu tällaiseen musiikkiin kuin nenä päähän. MARKO-OSKARI LEHTONEN Kiss Alive 35 CONCERT LIVE Krisiun Southern Storm CENTURY MEDIA Krisiun ei ole tunnettu siitä, että se soisi kuuntelijoilleen hengähdystaukoja. Pakettina kokoelma on näyttävä erikoisversiossa on mukana vielä dvd ja kansivihkosessa on jokaisesta kappaleesta mukana lyhyt taustatarina. Kappaleiden uudelleenäänittäminen on aina kunnianhimoisempi, mutta myös kyseenalaisempi ratkaisu kuin kokoelmalevyn koostaminen alkuperäisistä äänitteistä
Harvinaisen tarttuvaa ja mielenkiintoista grindcorea myllyttävä Fuck the Facts sen sijaan taitaa hyvien kappaleiden kirjoittamisen. huom.) Ruotsin rajan tuntumassa. Reverend Bizarren perinnön kunniakkaaksi jatkajaksi ei bändistä ainakaan vielä ole, vaikka yritystä ja ennen kaikkea yhteneväisyyttä on paikka paikoin (At the Birth of the Human Shadow) hyvinkin paljon. Rankkuudestaan huolimatta, yhtyeen musiikki on pullollaan lähes huomaamatonta melodisuutta ja kekseliäitä koukkuja. Monimuotoisuutta ja sisältöä kappaleista kyllä löytyy, tarkastellaan sitten yksilöitä tai kokonaisuutta, mutta tunnetasolla leimahdus vahvoihin alakulotettuihin tunnelmiin jää uupumaan. Karheasoundinen levy on juuri sellaista tavaraa, joka toimii mainiosti alan bileiden taustamusiikkina, mutta tuntuu kotikäytössä turhan peruskivalta. SAKU SCHILDT The Wounded Kings EICHENWALD Embrace of The Narrow House Eri esittäjiä RELAPSE This Comp Kills Fascists Pig Destroyer -kitaristi Scott Hull on tehnyt Relapselle kokoelman esitelläkseen grindcoren, hardcoren ja power violencen undergroundimpaa puolta. Sävellykset sinänsä riittäisivät, mutta ontot ja ohuet soundit vievät niiltä tehoja. Tyhjyyttään kumisevaa sisältöä ei pelasta edes rankka ulkokuori. Hengästyttävän kattavan kokoelman hyvä puoli on, että jokainen orkesteri on edustettuna vähintään kahdella biisillä, Spoonful of Vicodinilla on jopa kuusi biisiä mukana. Äänimaailmassa on kuitenkin omalaatuista kylmyyttä ja pahaenteisyyttä, ja tunnelma kantaa läpi levyn. Ainoa orkesteri, joka itselleni on entuudestaan tuttu, on Brutal Truth. Keskeisintä on silti kaiken takana oleva sielukkuus, joka nousee esiin alastomana minimalististen osasten takaa. Ehkä seuraavalla kerralla herrat onnistuvat manaamaan tuonpuoleisesta sielua musiikkiinsa enemmän. MEGA Italialainen Black Flame roiskii alkukantaista deathia, johon sekoittaa sävyjä myös mustasta metallista. Fall of the Idolsin toinen täyspitkä julkaisu manaa esille vanhan liiton perinteistä doom metalia lähes tunnin ajan jaoteltuna seitsemään osioon. Aiemmin Commit Suicide -nimellä tunnetun Hero Destroyedin tekninen hardcore sätkii ja tempoilee turhankin paljon samoilla linjoilla kuin Burnt by the Sun, The Red Chord ja noin tusina muuta yhtä tyhjänpäiväistä uuden koulukunnan jenkkibändiä. Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta tällainen tyylilaji vaatii tekijältään paljon. Tai sitten korvissani on pahasti vikaa. Hero Destroyed S/T RELAPSE Fuck the Facts RELAPSE Disgorge, Mexico Legendaarisen riehuntametallilafkan uunituoreet julkaisut osoittavat, että yhtiön tasapaksulta tuntuvasta artistivalikoimasta löytyy myös melkoinen määrä vaihtelua ja tasoeroja. Onhan paikkakunta synnyttänyt CMX:nkin. Dynamiikkaa, luovuutta ja omaperäisyyttä on jaettu tälle kanukkiryhmälle sen verran isolla kauhalla, että Disgorge, Mexico on todella vahvoilla vuoden kovimman grindcorelevyn tittelistä kisattaessa. JONI JUUTILAINEN bändiä ja yhteensä 51 biisiä. on suhteellisen kattava paketti niille, jotka haluavat löytää uusia genren bändejä playlistilleen. Puhdasta hardcorea ei levyltä löydy lainkaan. Levyn loppupäässä sävellykset alkavat olla jo erinomaisia. Kyseinen yhtye onkin brutaalin Agent of Satanin, thrashcoren kanssa flirttailevan Man Will Destroy Himselfin ja jammailevampaa otetta murjomiseeensa sekoittavan Total Fucking Destructionin ohella kokoelman parasta antia. Koleaksi ja tunneilmaisultaan kapeaksi jää myös italialaisessa hengessä vahvasti kaiutettu laulu. Edellisten suosikkien joukkoon voisin lykätä vielä äärimmäisen tiukan Insect Warfaren ja sairaan brutaalin Shitstormin. Höyryveturin peräänantamattomuudella eteenpäin puskevassa musiikissa riittää asennetta, mutta sävellyspuolella yhtye menee liian usein siitä, missä aita on matalin. Tämä ei tosin ole mikään ongelma, sillä useimmat niistä ovat keskimäärin puolen minuutin pituisia. Etenkin päätösraita The Inferno_2008_59_1_arviot.indd 87 18.8.2008 20:16:17. Sen power violencenkin kanssa on vähän niin ja näin. Jälkimmäisen Mince Meat Human on mykistyttävän koskettava laulu. MIKKO MALM Black Flame Imperivm REGAIN Fall Of The Idols The Seance I HATE Ihmekös tuo jos torniolaisia ahdistaa, kun sijainti on Lapissa (ei Tornio ole Lappia nähnytkään, pt. Woody Guthrieta mukaileva titteli This Comp Kills Fascists sisältää 13 eri Parhaimmillaan muutaman riffin toistoon perustuva musiikki luo miltei hypnoottisen tilan kuljettaen kuulijan hetkeksi jonnekin rajan taakse. Vaikka hardcorea mainostetaankin, on tämä kokoelma loppujen lopuksi enemmän tai vähemmän katsaus grindin uusimpiin tuuliin. Ei The Seancen kohdalla onneksi mistään huijauksesta ole kysymys, doom-skeptikkojen vakuuttaminen vaatii vain enemmän. Periaatteessa jälki on varsin onnistunutta, mutta käytännössä turhan ennalta arvattavaa ja jopa tylsähköä. Kokonaisuutena ehkä turhan tuhti annos, mutta parhaimmillaan levy tarjoaa varsin tiukkaa tykitystä ja lupaavia uusia kykyjä. Kun keitoksessa on tavallista vähemmän aineksia, tulee niiden itsessään olla ensiluokkaisia ja harmoniassa toisiinsa nähden. This comp... Yhtyeellä ovat huutohommat päällisin puolin hyvin hallussa, kuten olettaa saattaa, mutta biisit jäivät tällä kertaa tekemättä. Dartmoorista tulevan The Wounded Kingsin vahvasti Electric Wizardiin ja italialaiseen horror rockiin nojaava musisointi ei aivan riitä kannattelemaan rajantakaiseen matkaan
Missä on basso. Levy myös todistaa Kotzenilla olleen suuri vaikutus siihen, että Native Tongue (1993) oli Poisonin uran juurevin levy. Tämän livelevyn kuunneltuaan voi kuitenkin todeta, että tarkempi tutustuminen miehen laajaksi muodostuneeseen soolotuotantoon ei olisi ollenkaan pahitteeksi. Miehen muu ura on jäänyt myös allekirjoittaneelle hämärän peittoon. Laulaako siellä todella joku, vai onko Richie Kotzen Live in Sao Paulo FRONTIER RECORDS Moss Sub Templum RISE ABOVE Laulaja-kitaristi Richie Kotzen tunnetaan meillä päin lähinnä pikavisiitistään Poisonissa. Sinänsä mielenkiintoinen lähtökohta, ei siinä mitään, mutta muutamista perusasioista tulisi silti pitää kiinni: esimerkiksi tuotannon laatu ja sovitus on mietittävä loppuun, ettei kaiken kansan kuultavaksi laiteta tahattomasti paskaa. Maaliskuussa 2007 purkitettiin vokaalit. Tuhnuisen, puuroutuneen pelimannin rynkettä on puuduttavaa kuunnella, vaikka kappaleissa ehkä potentiaalia olisikin. Ammattimiesten muodostama trio-kokoonpano toimii myös mainiosti ja johtohahmo täyttää vaativan roolinsa vaivattomasti. TONI KERÄNEN Tämä levy on ollut hätäinen projekti. Harmittelu sikseen: keskivertolevyhän tämä loppujen lopuksi on. Moss jää kuitenkin tavoitteestaan pilata doom. ten voidaan sanoa, että suurieleinen Visions on turvallinen valinta nimenomaan Journeyn ja kumppanien fanikannalle. PANU KOSKI Dwellers of the Twilight Grey EICHENWALD jokin soitin ehkä säröytynyt vituralleen tiedä siitä. Suurimman vaikutuksen tekevät sielukas High, Poisonin kanssa levytetty Stand sekä usein versioitu Yardbirdsin Shapes of Things. Moss ei ole musiikkia, vaan alkurämeiden kuolonkorinaa, syvyyksistä Vanhoja Muinaisia kutsuvaa laahaavaa murinaa. Vaikka levy ei tuo mitään uutta Mossin aiempaan konseptiin, ei se katkua pilaantuneelta. MARJA KONTTINEN Inferno_2008_59_1_arviot.indd 89 18.8.2008 20:16:36. Ei mitään huikeaa, ei niin kovin huonoakaan. Toisaalta Kotzenin ääni muistuttaa hämmästyttävän paljon Chris Cornellin ulosantia, Kuolemasludgea hitaasti suoltava Moss jatkaa debyyttinsä Chtonic Ritesin viitoittamalla sammaloituneella polulla. Bändi kuvaileekin kappaleitaan Lovecraftilta lainatuilla teemoilla, ja sessioiden vaikutteiksi jatsitupakan katkun lisäksi nimetään muun muassa Aleister Crowley sekä kasa kasarikauhuleffoja. Soundit ovat ainakin allekirjoittaneelle tärkeä osa levyä. Greyn kitaroista on vaikea ottaa selvää, ja vokaalit jäävät koko pinon alimmaiseksi. Tässä siis Dwellersin koko elämäkerta lyhyestä virsi kaunis. Kaiken kaikkiaan tämä ranskalainen black metal -kokoonpano tuntuu hyvin projektiluontoiselta, kevyesti otettavalta kokeilulta. Ollako vai eikö olla noh, saatte vastata itse. EVE joten varsinkin Audioslave-vertailut ovat oikeutettuja. Ei mitään uutta, ei toisaalta liiaksi vanhan toistoakaan. Nopea inspiraatio ja pakonomainen tarve päästä työstämään ideaa välittömästi tuntuisivat olevan tämän jutun mieli. Yhtyeen sanojen mukaan kappaleet syntyivät yhdessä viikossa joulukuussa 2006. Välillä musiikki toki rokkaa kovastikin, mutta sielukkaassa ja letkeässä meiningissä on mukana aimo annos bluesin ja soulin perintöä. Keikkaohjelmiston perusteella Kotzenin tyyliä ei tohdi nimittää hard rockiksi, ainakaan termin nykyisin käsitettävässä mielessä. Kun mukana on vielä antaumuksellista kitarointia, tulee Frank Marinon nimi hakemattakin mieleen. Electric Wizardin Justin Obornin tuottama toinen kokopitkä Sub Templum hurisee pahaenteisesti luoden pimeää äänimaisemaa yli tunnin ajan ilman uusia temppuja
Daylight Dies kuulostaa tunnistettavalta itseltään, tosin sillä hinnalla, että välillä se tuntuu myös toistavan itseään. Tavattoman hienoa kehitystä, jos allekirjoittaneelta kysytään. PANU KOSKI Blaze Bayley BLAZE BAYLEY The Man Who Would Not Die Daylight Dies CANDLELIGHT Lost to the Living Jenkkibändi voi apinoida ruotsalaismetallia monin tavoin. Muutama vuosi sitten dvd-muodossakin julkaistu Live on edelleen ja erityisesti tässä laajennetussa muodossaan kelpo paketti. Muu materiaali jättää tasaisuudessaan iholle kevyemmän painalluksen. Pian tämän kiekon julkaisun jälkeen vuorenpeikon, Tuck-munkin ja Luciano Pavarottin välimuoto, laulaja Messiah Marcolin lähti omille poluilleen ja bändi jäi vuosikausiksi tuuliajolle. The Legacy paiskoo jokseenkin alakuloista hardcorentapaista, jossa pääosassa ovat mollissa soljuvat kitaravyörytykset ja vokalisti Adam Coxin tympeä huutaminen. Arviot Lie in Ruins Achitecture of the Dead TEMPLE OF DARKNESS Valikoituja demobiisejään uudelleen miksannut suomalaisbändi näyttää mistä vanhakantainen ja rupinen death metal on tehty. Hieman yli 20 minuuttia kellottava minijulkaisu toimii sarallaan hyvin. Ei näytä Visible Noisen tulevaisuus ruusuiselta, jos sen jatkuvuus on kiinni tämän kaltaisista bändeistä. SAKU SCHILDT Hackneyed Death Prevails NUCLEAR BLAST Candlemass Live PEACEVILLE Candlemass oli vuonna 1990 doom metalin suurin nimi ja Fryshusetin lavalla kovassa vedossa. Musiikiltaan lätty on raskainta Blazea koskaan. Parhaimmillaan yhtye saa puhallettua biiseihinsä asiallista tunnelatausta ja epätoivoista fiilistä, mutta kaiken kaikkiaan Beyond Hurt Beyond Hell uppoaa syvälle turhapäiväisten perusrätkytysten sameaan suohon. Vähän tuppaa hymyilyttämään myös Marcolinin englanninkielinen yleisönlietsonta keikka kun on kuitenkin äänitetty bändin kotikaupungissa Tukholmassa. Laulaja-kitaristi Kristianilla ja kosketinsoittaja Pallella on pitkä historia Naiskala-nimisen orkesterin leivissä, ja kahden miehen projektina aloittanut yhtye on sittemmin rekrytoinut kaksi miestä lisää. Hittijyräksi siitä ei Silicon Messiahin tapaan ole, vaikkakin levyn nimibiisi ja Smile Back at Death nostavat pintaan tuttuja viboja. Tällä kolmannella studiolevyllä praktiikka kantaa omanlaistaan hedelmää. Sellaisia tarvittaisiin pari kolme, jotta albumista olisi kunnon vastusta vaikkapa Brother Firetriben ja mainitun kirjainlyhenteen 90 INFERNO Iron Maidenista ennen vuosituhannen vaihdetta kenkää saatuaan vokalisti Blaze Bayley perusti omaa nimeään kantavan yhtyeen ja lähti takomaan omaa metalliaan. Daylight Dies on aina valinnut tyylikkään väylän: se on kupannut ammattitaidolla sitä melankolisen melodian suonta, josta Katatonia ja Opeth imevät vaikuttavin tuloksin. Oikeastaan vain nykykorvin kuultuna nihkeästi aikansa tekeleeltä soundaava äänitys nakertaa levyn tehoa. Repivämpää tuskailua, uskaliaampaa säveltämistä tai pöytälaatikollinen Anders Nyströmin demotteluja jotakin näistä yhtye tarvitsisi ilmaistakseen lopullisen tarpeellisuutensa. MIKKO KURONEN Land of Tales S/T FRONTIERS Land of Tales on uusi melodista rockia maalaileva suomalaisakti. Ihmiskehon visvaisimmista kammioista purkautuva laulu, tunkkaisesti surisevat kitarat ja orgaaninen rumpusoundi vievätkin kuulijan ajatukset nostalgia-aallon heittämänä suoraan 1990-luvun alkuvuosiin. Toisella levyllä ainakin postimerkkeilijöille semi-kiintoisina bonuksina ovat alkuperäiseltä julkaisulta tiputettu Crystal Ball, äänipöydästä otettu melkein kokonainen versio Bearer of Painista sekä rupiselta soundaava, Dynamo Open Airissa vuonna 1988 äänitetty intomielinen keikka. KIMMO K. Kunhan bändi saa varsinaiselle debyytille valjastettua musiikkiinsa hieman nykyistä roisimpaa ja pidättelemättömämpää energiaa, alkaa Lie in Ruins olla valmis tapaus alansa rujoimpaan kärkeen. JONI JUUTILAINEN ylivallalle. Tunnelma kohoaa parhaimmillaan hartaaksi ja isoksi. Blazella meni lujaa. Soitannollisesti ja eritoten lauluiltaan heikohkon Epicus Doomicus Metallicus -debyytin hitaasti jyräävä materiaali kuulostaa livenä mainiolta, ja levy kuullaankin miltei kokonaisuudessaan. Myös bändi on tiukassa soittovireessä, ja Samarithan, Bewitched, Solitude ja miltei kaikki muutkin kappaleethan ovat genrensä klassikkotavaraa, melodista ja reipasta doomia, jopa satunnaisin power metal -vaikuttein. Siitä osoituksena The Man Who Would Not Die. Edellisellä levyllä mukavasti monipuolistunut soundi on laventunut sopivalla annoksella äänikuvaan kerrostettua kitarannäppäilyä ja rämpytyskomppailua. Loistavien Silicon Messiahin (2000) ja Tenth Dimensionin (2002) päälle ulostui vuotta myöhemmin vielä melkoiseksi hittisikermäksi muodostunut livekiekko As Live as It Gets. Iskeviä kitaramelodioita ja synkkää tunnelmaa riittää enemmän kuin tarpeeksi, ja onpa kappalerakenteissakin käytetty selkeästi keskivertoa enemmän harkintaa. Kumma kun Henry Rollinsia ihaileva yhtye ei ole ymmärtänyt, että huutoonkin voi saada nyansseja. Herra Bayleyä ei kuitenkaan voi syyttää yrittämisen tai periksiantamattomuuden puutteesta. Nathan Ellisin räkäisen repivä raakunta, Brave Murder DaySounds of Decay -linjaan rinnastettavat kitaramelodiat ja ajoittainen romanttinen tyhjäkäynti sopivat saumattomasti yhteen. Resepti on LoTilla pitkälti kunnossa, joten ensi kerralla melodisen rockin maailmankaikkeus saattaa reagoida kertaluokkaa innokkaammin. Tässä Marcolin, tuo tuomion suuri mustakaapu, kuitenkin ottaa kappaleet ja yleisön haltuunsa esimerkillisesti. Hackneyedin kohdalla tätä muistaa levy-yhtiö mainostaa, sillä bändin keski-ikä huitelee lähes samoissa teinilukemissa kuin kotimaisen Sturm und Drangin. Suurempaa ensiapua ei silti tarvita: kosketinsoittimet ovat asiaankuuluvasti esillä, kertosäkeet pyrkivät jättämään jälkensä ja laulu on toimivaa, joskin aavistuksen suomalaisittain äännettyä. Yhdentoista raidan joukosta ei löydy ehdottomia hittejä. Suurin ero näiden kahden välillä on, että siinä missä viimeksi mainittu toteuttaa isänsä musiikillista haikailua 1980-luvun poppihevin pariin, veivaavat saksalaiset jannut omia rapsakoita death metal -rallejaan. Melodista ja koukuttavaa, kuten Iron Maiden, mutta myös raskasta ja painostavaa, kuten tänä päivänä skenessä tapana on. Blazen loistelias bändikin (Jeff Singer, Steve Wray, John Slater, Rob Naylor) lähti lopullisesti omille teilleen. Näyttää siltä, että suomalaiset ovat pikkuhiljaa ottamassa vastuuta myös AOR-rintamalla. Bändi toimi, ja takana oli suuri levy-yhtiö SPV. Kaikesta tästä Blaze kokosi palaset vuonna 2004 julkaistulle Blood & Belief -levylle, joka oli kuitenkin kuin varjo miehen kahdesta ensimmäisestä soolokiekosta, paria poikkeusta (Alive, Ten Seconds) lukuun ottamatta. Blaze Bayleyllä on kaiken jälkeen vielä monta sanaa sanottavana. JAAKKO SILVAST koelmasta. Vaikka aikeensa kannustettavia ovatkin, Daylight Dies ei kykene selkeästi astumaan ihan pätevä -rajakategorian paremmalle puolelle. Itse asiassa nimenomaan sillä tavoin ne rankat jutut saadaan kuulostamaan rankoilta. Kavereiden kappaleet rullaavat sovituksellisesti hämmästyttävän hyvin, riffeistä ja melo- Inferno_2008_59_1_arviot.indd 90 18.8.2008 20:16:38. Liika taisi olla liikaa tälle birminghamilaiskasvatille, ja mies ajautui oman sietokykynsä ja mielenterveyden reunamille melko nopeasti. Vetoavasti paatosteleva Right as Rain ja kiinni komeasti tarraava All the Same pääsevät lähelle maalia, ja Fading Away -balladi koskettaa herkkää ihmispoloa. Sen sijaan kappaleessa Robot räimitään jopa rässiä, ja kuusikielisten puolella muristaan munaskuita myöten muutenkin. Yhtyeen nimetön ensiälppäri saapuu markkinoille haasteellisella hetkellä: esimerkiksi länsinaapurimme H.E.A.Tille on paha panna kampoihin. Neljän ensimmäisen levyn klassiseen materiaaliin keskittyvä setti käy myös edelleen suhteellisen kattavasta best of -ko- Nuorna vitsa väännettävä, sanoo vanha sananlasku, ja nykyaikana lauseeseen voisi lisätä myös hevin. KOSKINEN The Legacy VISIBLE NOISE Beyond Hurt Beyond Hell Onpas väsynyttä ja mitäänsanomatonta tämä englantilaisbändin jauhaminen. Blazen bändi ei ole totuuden nimissä yhtä kova kuin aikaisemmin, mutta niin itse maestron kuin palkollistenkaan asenteesta ei voi urputtaa
Myymälä Vantaan Varistossa Kauppakeskus Viisari (2. 09-253 663 00 Verkkokauppa: www.s i s u s tu s ta l o s h e rw o o d .fi Inferno_2008_59_1_arviot.indd 95 18.8.2008 20:17:31. kerros), Martinkyläntie 47, 01720 Vantaa, Puh
Yhteystiedot löydät osoitteesta www.popmedia.fi. PRO GEAR Hedengren yhtiö Puh. (09) 6828 4600, hedcom@hedcom.fi CD/DVD tuotanto Alan paras palvelu Pikapalvelu CD-masterointi ja edulliset hinnat! DVD-authorointi Graafinen suunnittelu Online-jakelu Flash-tuotanto Ota yhteyttä! Näe ilmoituksesi tässä! Ota yhteyttä myyntiimme. Inferno_2008_59_1_arviot.indd 99 18.8.2008 20:18:06. Palveluhakemisto Mainosta Pop Median palveluhakemistossa! Ota yhteyttä myyntiimme
Napoleon Skullfukk perustettiin 2004 meikäläisen ja T. Lassila sekä basistiksi jo aikaisemmin kosiskeltu I. www.embassyofsilence.net Murdershock: Aborted Evolution Myöskin muinoin kuukauden bändiksi yltänyt Murdershock jatkaa teloitustaan varsin pian edellisjulkaisusta. Embassy of Silencen musiikillinen ilme on voimakkaan persoonallinen, ja tunnelma tuntuu olevan tärkeämpi kuin supersäröt ja aggressiot. Biisit ovat pullollaan loistavia oivalluksia, jotka on onnistuttu ujuttamaan kokonaisuuteen niin, että niiden yksityiskohtaisuutta ei tule juuri edes ajatelleeksi. Laulaja Silvennoisen yhden nuotin invaasio on 100 INFERNO Inferno_2008_59_1_arviot.indd 100 18.8.2008 20:18:32. Emme ikipäivänä tule... Sovitukset tietty tehdään koko porukan kesken. Junttari. bändin jäsenillä on muitakin projekteja. www.wrathage.com Enthrope: Silenced Earth Kuukauden demobändinkin arvonimen viime vuonna pokannut Enthrope on osannut laajentaa kakkosdemolleen onneksi tajuntaansa. Bändin death metal ei sisällä mitään tarpeettoman teknistä tai nopeaa, mutta hyökkää silti tasaisesti silmille kuin mikäkin pataljoona. www.enthrope.com räyhäkäs lisä jo muutenkin räjähdysalttiiseen palapeliin. Sittemmin tuli havaittua, että tämä toimii aika hyvänä henkireikänä. Eipä tässä Embassy of Silence: Wendigo Winter Tunnelmallinen ja naislauluvetoinen musiikki voi olla paljon muutakin kuin Nightwishiä ja Lullacryä. Tavara on vaan niin huoliteltua ja oikeista hermosäikeistä repivää, että ihme on, jollei kohta tärppää. Kikkailua ja nuotteja piisaa siihen malliin, että tämän sulatteluun tarvitaan päiväkausia. Sävellykset ovat simppeleitä, mutta ihailtavan oivaltavia jyräyksiä. Myllyahon toimesta. Kitarakantoinen runnominen on suuntaviivoiltaan suoraa, mutta onpa joukossa aika yksityiskohtaistakin näpräämistä. Tällä kokoonpanolla mentiin vuoden 2007 loppuun asti, kunnes studiovärkkäilyjen jälkeen tajuttiin, että tarvitaan kykenevät kaverit toiseen kitaraan ja bassoon. Ines Curimus: Under My Skin Curimus on parin promon verran mellastellut kvartetti, jonka käsialassa on kivasti sepulturamaista terävyyttä. Suurin ongelmamme on, että... Vokalisti-ääntelijä D.V. Kyllähän matalalla pörinävireellä moni muukin muristelee, mutta nyt svengi on saatu valjastettua erityisen hienosti mukaan. Musiikillinen työ kasaantuu aika lailla pääbiisintekijä Myllyahon niskaan, mutta Lassilan innostamana myös muut ovat alkaneet ottaa vastuuta harteilleen. Musiikkilinjauksessa ei ole mainittavampia tapahtunut, viisaasta kitaroinnista rakentuva death/ thrash on edelleen kantava voima. Wrathage on ajautunut mustasta messustaan sellaiseen sekamelskaan, että ei tosikaan. Puhukoon musiikki puolestaan. päätavoitteenamme on kyykytys! Lyödään yleisölle sellainen annos torture metalia, että sen varmasti muistaa myös kotona! Napoleon Skullfukk on se bändi, joka potkii sua alaselkään, ja kun luulet selvinneesi, päähäsi sataa lisää nyrkkiä. Taitoa riittää enemmän soittimien käsittelyyn kuin tarttuvien sävelmien loihdintaan, mutta kyllä tämä silti pysäyttää. Äijän sairaalloinen murahtelu maustaa musiikin juuri sopivan teurastavalla otteella. ...todennäköisesti edelleen toiminnasta, toivottavasti vaan isommissa kuvioissa. Soitto pysyy kasassa komeasti, eikä sävelmissä ole hukkatavaraa. Grimin puuhailu mikin takana on monipuolista ja mielenkiintoista julistusta, jossa teatraalisuus ja raivo lyövät kättä upeasti. Tikkanen. Kiinnitettiin siinä sitten pistokeikkaa varten rumpaliksi H. Toistaiseksi ne eivät ole olleet Napoleon Skullfukkin tiellä mitenkään, mutta uhka voi piillä tulevaisuudessa. www.napoleon-skullfukk.com Kuukauden bändi: Napoleon Skullfukk Milloin ja miten, vokalisti Risto Kurimus . Itselleni sanoituspuolen vaikuttajina ovat Obituary ja Autopsy. Vaikka melodisuus on edelleen myyntivalttina, Silenced Earthilla on tarjolla uutta ja kiukkuisempaakin rietastelua. Miksi. Tikkasen armeija vaikutti pahasti hidastavan touhua, joten siirrettiin herra kitaran varteen ja otettiin rumputulesta vastaamaan J. Tästä huolimatta laulut hoituvat edelleen ärjyasenteella, ja hyvä näin. ...tekemään tätä rahan tai ämmien takia. Riemulomat Rivieralle: Wrathage: Crawlspace Antipathy Eipä voi enää enempää persoonaa peliin vaatia tältä yli kymmenen vuotta toimineelta pohjoiselta porukalta. Aadolf ja demot Napoleon Skullfukk: Torture Metal Ensinnäkin, mikä nimi! Tämähän soundaa kuolemalta, Napoleon Skullfukkin voima on jotain käsittämätöntä. Kokemisen arvoinen ja haasteellinen paketti. Viiden vuoden päästä meidät löytää... Keikalla... Orkesteri veivaa täsmällisesti (kuten suotavaa onkin), ja yhden kitaran mahdollisuudet on tarkkaan hyödynnetty. Työmme jakautuu... ... Vaikea on valittaa, näillä aineksilla tuskin kukaan pystyisi parempaan. ... R. Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... Kivitalon kokoiset biisit jyräävät edelleen armottomina, mutta samaan veneeseen on saatu ahdettua myös herkempiä aspekteja. Kurimus on lauluhommissa nimensä veroinen tapaus. www.curimus.com Luukkasen laulu on todella raikasta ja soljuvaa, eipä juuri hienompaa voisi tähän kattaukseen kuvitellakaan. Bändin nimi... on aiheuttanut hieman paskaa niskaan, mutta siinä onkin tietty juju, joka jokaisen täytyy itse oivaltaa. Positiivinen yllätys. Ylitseampuvan brutaaleista sanoituksista puhumattakaan. Jos pidät heistä, pidät myös meistä: Musiikillisina vaikutteina ovat aika pitkälti olleet Obituary, Autopsy, Morbid Angel, Death sekä Torture Killer. Aluksi homma lähti ihan innostuksesta soittaa tällaista musiikkia vastapainona muulle tekemiselle. ...siten, että meikäläisen tonttina on ollut enimmäkseen lyyrinen toiminta sekä laulujen sovittaminen. Jälki on hyvää, ja kuuntelukerrat auttavat Anatheman tyyliin kokonaisuuden hahmottelussa, vaikkeivät biisit niin koukeroisia olekaan. ..
Kappaleen on coveroinut esimerkiksi saksalainen Stormwarrior. Me tietysti lyötiin käsiämme yhteen, että tästä se lähtee, voisi juoda vaikka kymmenen kaljaa". Eikä syyttä: sävellys on tarttuva, ja kyseessä on ensimmäinen suomalainen puhtaan okkultistinen heavykappale. Eräässä vaiheessa Ozin hallussa oli Suomen suurin yksityisomistuksessa oleva äänentoistolaitteisto. Ennen miksausta levy oli vitusti parempi, siinä oli sellainen energialataus, että joku Accept olisi maksanut maltaita saadakseen tallennettua Inferno_2008_59_2.indd 102 18.8.2008 20:06:01. Sen jälkeen Börje hyppäsi taksiin ja sanoi että hellurei. Tuottajana toimi jälleen Börje Forsberg, mutta levy itsessään epäonnistui pahasti. Siinä oli parikymppisen energian ulossaamisen riemu, ei me yritetty näyttää, miten hienoja juttuja osataan. Kaikki kävivät paskatöissä ja saivat sen mukaista liksaa. Me muut tuijotettiin ihmeissämme tarkkaamosta. Forsbergin tapa viimeistellä albumi oli erikoinen. Me oltiin että otetaan vaan. Tiedettiin, että nyt tuli tehtyä klassikko. En muista montako biisiä valmistui sen illan aikana. Pekka: Se ensimmäinen kappale kuulosti niin kamalalta, että ei saatana, tässä levyssä täytyy olla joku vika! Forsberg toteaa naama korvissa, että tässä on pojat tulevaisuuden soundi. Ja bändin esiintymiset olivat sentään olleet legendaarisia: Laulaja Ape De Martini väänteli mikrofonitelineet solmuun, kitarat hajotettiin vesureilla ja pommit räjähtelivät. Jay: Sitä itsekin ihmettelee, miten jaksoi treenata aina vaan samoja biisejä, kolme tuntia putkeen. Blade kertovat, mitä lopulta tapahtui. R Yhtye joka (melkein) pääsi kaikkialle uffneck sanoo muistavansa amerikkalaisen lehtimainoksen, "jossa ensimmäisenä keskellä oli meidän Fire in the Brain, toisessa sivussa pienellä Metallican Kill `em All ja toisessa sivussa joku Legs Diamond. Fire in the Brainia seurasi yhtyeen tunnetuin teos, maksisingle Turn the Cross Upside Down. Forsberg oli aika nopeasti sitä mieltä, että tämä on valmis, hyvä pojat. Käytiin vielä keskustelu, että kuka omistaa levy-yhtiön ja rahoittaa. Välillä laulu häipyy kuulumattomiin. Vaikka yhtye harjoitteli enemmän kuin koskaan, Ozin keikkailu loppui käytännössä tähän. Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla kovaäänisin esiintyjä oli ollut Dead Kennedys kunnes Oz soitti paikassa debyyttilevynsä julkaisukeikan. Me oltiin että ei herrajumala, missä kohtaa. Soittohuoneessa pyysin hämärää valaistusta ja eläydyin täysillä siihen kappaleen alun lauluosuuteen. Toisaalta treenaaminen oli ainoa henkireikä Tukholmassa. Yhtye hankki treenikämpän ja alkoi harjoitella viisi kertaa viikossa. 102 INFERNO Koska keikkoja ei ollut, Ozilla oli aikaa hioa tulevan III Warning -albuminsa materiaalia. Fire in the Brainin materiaali oli harjoiteltu Nakkilassa ja levytetty Tukholmassa. Forsberg miksasi levyn yksin. Meillä oli tiukkoja biisejä, ja sitten yksi tolvana pilasi koko levyn. Ozissa Blade oli pääasiallinen biisintekijä. Levytysmetodit olivat primitiivisiä: pohjat nauhoitettiin yhdessä ja kitarat saattoivat vuotaa rumpujen mikrofoneihin. Yhtyeen levyjä julkaistiin ympäri maailmaa, ja kansitaiteilijana toimi legendaarinen Quorthon. Me oltiin silmät pyöreinä ja ihmeteltiin, että miten tässä käy. Ideana oli lyödä vasara kylkilonkkaan pystyyn. Tuottajana toimi Börje Forsberg, Tyfon Grammofonin, nykyisen Black Mark Productionsin omistaja sekä edesmenneen Quorthonin isä. Kiertueet Motörheadin ja Venomin kanssa olivat valmisteilla, ja Jason Flom mies Skid Row´n ja Twisted Sisterin takana olisi halunnut Ozin amerikkalaiselle Atlantic Recordsille. Sitten alkoi se esitys, että otetaanpa vähän konjakkia lääkkeeksi. Sen jälkeen ruvettiin soittamaan kitaroita ja laulamaan reippaaseen tahtiin. Blade tutummin Jay Lewis, Yöyhtyeen sekä Graham Bonnetin ja Joe Lynn Turnerin Suomen-keikkojen basisti. Mark: Forsberg poltti kaksi askia tupakkaa päivässä ja alkoi valitella kurkkukipua. Eräänä päivänä levymoguli päätti ennakkoon sovitusta studioajasta huolimatta että levy on saatava valmiiksi juuri tänään. Jay: Yliluonnollisilta tuntuville jutuille on helppo naureskella, mutta en kyllä koskaan unohda, miltä talvinen täysikuu näytti, kun asteltiin studioon teollisuusalueella Tukholmassa. Jay: Se oli helvetin epäreilua. Kun Oz sai Third Warningin kuultavakseen, reaktio oli hämmennys. Joku siinä yritti sanoa, että biiseistä puuttuu sitä ja tätä, ja vastaus oli, että näistä ei puutu mitään. Sen jälkeen meidän päävokalisti Ape raivosi studiossa ilman paitaa kuin mikäkin berserkki. Ruffneckin ja laulaja Ape DeMartinin lisäksi levyllä soittivat kitaristikaksikko Speedy Foxx ja Spooky Wolf sekä basisti Jay C. Fire in the Brain (1983) oli nakkilalaislähtöisen yhtyeen toinen levy, ja tulevaisuus vaikutti lupaavalta. Päivät tehtiin levyä, illat ryypättiin Börje Forsbergin luona. Vanha liitto TEKSTI Lauri Ylitalo Oz oli 1980-luvun suomalaisista hevibändeistä rankin ja kansainvälisin. Rumpali Mark Ruffneck ja basisti Jay C. Mark: Me treenattiin siihen aikaan niin hulluna, jos joku olisi tullut yöllä herättämään ja sanonut että "nyt tämä biisi, yks kaks kolme" niin sä olisit sen soittanut läpi, ei siinä olisi ollut mitään. Teemaan sopivasti ensimmäinen kappaleesta maksettu rojaltisumma oli 666 kruunua. III Warning Tukholman vuodet Fire in the Brainin julkaisun jälkeen koko Oz muutti Tukholmaan
Pyysin kerran Forsbergilta, että josko voitaisiin miksata se uusiksi. Teidän kitaristit vetää niin kuin Accept tai Iron Maiden, mutta paremmin yhteen. Kitaristien poistuttua rivistöstä Jay C. Ja mehän uskottiin, että koska tää Atlanticin jätkä on sanonut näin, niin tilannehan on silloin vain järjestelykysymys. Mark: Sitten mitään ei tapahtunutkaan. Heavymuoti oli kuitenkin menossa ohi, ja myös Ozin levymyynti hiipui. mitä ne nyt on... Vastaus oli, että minkä ihmeen takia. Yhtye liittyi amerikkalaiseen muusikkojen ammattiyhdistykseen ja laskeskeli tarkasti koneeseen vietävien soittimien painoja. Tehty mikä tehty. Silloin oltiin aika kiukkuisia kavereita! Desibelimyrsky Ozin pitkäikäisimmän kokoonpanon viimeiseksi levyksi jäi Decibel Storm (1986), jonka tuottajaksi yhtye ei enää halunnut Börje Forsbergia. samanlaisen. Ja tämä järjestelykysymys meni niin, että mulle ei ole vielä tänä päivänäkään selvinnyt mitä tapahtui. Tukholmassa hurjaa elämää viettäneestä Ozista olivat jäljellä ainoastaan Mark Ruffneck sekä Ape DeMartini. Oz oli pistänyt kaiken toivonsa amerikkalaiseen levytyssopimukseen sekä Saksan markkinoihin olihan yhtye ollut näyttävästi mukana Saksan Metal Hammerin julkaisemilla kokoelmalevyillä. Myöhemmin meille selvisi, että tää äijä, joka huolehtii meidän levyjen myynnistä Euroopassa, on kuollut. only the practical details to sign the contract with Atlantic Records. Yhtye teki vielä kolmen kappaleen demonauhan, mutta Speedy Foxxin ja Spooky Wolffin motivaatio oli mennyttä. Mark: Lähtöpäivänä istuttiin meidän kämpillä. Mark: Suomalaiset jullit kato, lähdetään etsimään se heppu sieltä New Yorkista. Roll The Dicella (1991) soittavat Ruffneckin ja DeMartinin lisäksi ruotsalaismuusikot Jörgen Schelander (koskettimet), Tobbe Moen (basso) ja Michael Lundholm (kitara). Koko hommasta oli lähtenyt ilma pois. Mitä tapahtui. Mark: Se oli että herrajumala, hän ei oo tällasta esitystä nähnyt. En tiedä, suuttuiko Forsberg siitä, että se kuulostikin hyvältä. Bladen kitaristiksi USA:n-kiertueelle. Että nyt ei oo kato kuin praktiska... Sopimusta Atlantic Recordsin kanssa ei siis koskaan allekirjoitettu. Siinä sitten otit siivun pilsneriä, katselit ympärillesi ja mietit, että ikinä ei ois uskonu että juuri tämä kohta Ruotsista muuttuu New Yorkin osavaltioksi, mutta niin vaan kävi! Yhtye alkoi pomittaa Börje Forsbergia kysymyksillä. Lähtöpäivä läheni, eikä amerikkalaisessa puhelinnumerossa ei vastannut enää kukaan. Tyfon Grammofonin senhetkinen sopimus RCA:n kanssa koski Euroopan maita, ja USA: n markkinoilta Ozilta puuttui julkaisija. Blade, Ape DeMartini ja Mark Ruffneck päättivät härkäpäisesti jatkaa Ozin toimintaa kunnes amerikkalais-ruotsalainen Princess Pang pestasi Jay C. Loppujen lopuksi yhtye jopa vaati päästä itse paikan päälle selvittämään asioita. Kukaan ei mennyt töihin, kun oltiin otettu vapaata. Mark Ruffneck epäilee Forsbergin viivytelleen sopimuksen teossa: mikäli RCA olisi ehtinyt saada riittävästi levyjä myydyksi Euroopassa, olisi amerikkalaisyhtiöltä ollut helpompi lypsää rahaa. Orastaneet Japanin-markkinat oli tässä vaiheessa jo unohdettu. Yhtyeen perustajajäsenet kasasivat ympärilleen vielä yhden Oz-kokoonpanon. Jay: Mä käytännössä tuotin sen levyn, mutta sitä ei mainostettu ollenkaan. Amerikkalaisen Atlantic Recordsin tulloinen toimitusjohtaja Jason Flom mies, joka kiinnitti yhtiölle mm. Oz ei jäänyt itkemän menneitä, ja seuraavaksi Börje Forsberg hankki yhteistyökumppaniksi Andy Gouldin, amerikkalaisen managerin, joka lupasi hankkia Ozille Amerikan-kiertueen Venomin lämmittelijänä. Oz laitettiin tauolle, jolta se ei koskaan palannut. INFERNO 103 Inferno_2008_59_2.indd 103 18.8.2008 20:06:09. Vakavan näköisinä luettiin sanomalehdestä, että Tukholmassa asuva suomalaisbändi Oz aloittaa tänään Amerikankiertueensa New Yorkista. Twisted Sisterin, Skid Row´n ja Tori Amosin saapui seuraamaan Ozin keikkaa Tukholmaan. Kymmenien fax-liuskojen pituista sopimusta musiikkiinsa keskittynyt Oz ei juuri vaivautunut tutkimaan. Faksi- ja puhelinrumba ei kuitenkaan tuottanut tulosta
Inferno_2008_59_2.indd 104 18.8.2008 20:06:13
Inferno_2008_59_2.indd 105 18.8.2008 20:06:32
Inferno_2008_59_2.indd 106 18.8.2008 20:06:42
Experience Vision Series at your Pearl Dealer. Proven Pearl performance, unmatched quality and professional features at the same price as the cheap brands. Nothing in this price range even comes close. There is no greater value in the market today than Vision Series. Learn more at www.pearldrum.com MAAHANTUONTI:
Ja sehän vaan kelpaa! www.aprilweb.net tnsorrow · eoaen sou09 feas at s r tt 20 nd spine www.spinefarm.fi rm.fi spinefarm@spinefa 1. illallisen ja aamiaisen. - 30 . r in ce ss 29 . RUHJOVAA SYNKKYYTTÄ, EPÄTOIVOA JA KAUNEUTTA. Ält lisÄtiedot: www.sp pidÄtetÄÄn. oikeudet muutoksiin. ta ll in k b a lt ic p n · moo a swallow the su· deathlike silence · kiuasp.·020pril 120 4000 ah ekka.fi, tka-v alm entwine · kohjelman lisÄksi matkaa myy matka-vekka - www.maefarm.fi/sfeast in ÄÄ hinnat alkaen sis 74 e mm. MUKANA ÄÄRI-HARVINAINEN OUT OF THIS GLOOMY LIGHT -DEMO VUODELTA 2003. www.swallowthesun.net 17.9. Northwindís Ire TUULI PUHALTAA POHJOISESTA UTUMNON SYÖVEREIDEN JA PAKANAMETSIEN TUNNELMAA... (summoningin kavereille kelvannee...) 17.9. www.draugnim.com Hei vaan kaikki hylkiöt! April väänsi namiskat pari astetta äkäisemmän räkäisemmän rytyytyksen suuntaan. PLAGUE OF BUTTERFLIES EP HURMAAVAN JULMA, 35-MINUUTTINEN KAPPALE..