Inferno 6/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

KESÄ 2010: BLOODBATH MACABRE DEVILDRIVER BARONESS BAD RELIGION CROWBAR RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 6/2010 I HINTA 5,90 euroa
Nettitikku + 1KK surffaus yht. sijainnista ja verkon kuormituksesta.. Nettitikkuasennusohjelmisto on tikulla sisäänrakennettuna. Käyttöjärjestelmävaatimukset: Windows 2000 / XP / Vista / 7 ja Mac OS X 10.4 tai 10.5. 39 Hae omasi: Mukana toimitettava Nettitikku toimii vain Saunalahden ja Elisan liittymissä. Todellinen yhteysnopeus riippuu mm
b.T.K DVD julkaisussa 7.7. Chicago massacre DVD julkaisussa 11.8. 12 DarK LabeL KoLmas Kausi 95 / KPL
12 muista myös aiemmin julkaistut! 95 / KPL
009 Päänavaus 010Sytykkeitä:CRADLEOFFILTH, 039TUSKA-osio 040infoaukea CHARON,STONESOUR... 014Axis:Londinium& MurhapapajaMama 016HeavyCookingClub: TROLLHORNjasoija 018Neparhaatkurajuoksut artistienfestarimuistelot, mukanaporukkaaAuraNoirista SparzanzankauttaStam1naan 024BARONESS(Ruis) 0262TIMESTERROR(Nummi) 029DEVILDRIVER(Ilosaari) 032MACABRE(Jalometalli) 034BADRELIGION(Ilosaari) 042DEVINDOWNSEND 049CAVUS 052BLOODBATH 054Vanhaliitto1:CROWBAR 056Pölkyllä:mm.MastodoninjaCannibal CorpsenkitarateknikkoDARRENSANDERS 060Salamyhkä:DARKTRANQUILLITYn (Nummi)Skydancer 063Arviot,pääosassaDANZIG,mukana KariKoskisenArviomaratoninpaluu 084Demot,pääosassaEYEX 088Vanhaliitto2:DEMILICH(Jalometalli) 090Omanahka:ACCEPTinMarkTornillo
Aletaanko kaikki näin festivaalikesän alkutohinoissa opetella supistajalihasten käytön alkeita ja pyyhkimään ihan itse. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Paskat housussa Kuvio on ollut iät ajat, että ruotsalainen tekee ja suomalainen kadehtii. Jos jossain näkyi roskaa, siinä luki Koff tai Lapin Kulta. Katkerina on sitten lähibaarissa mesottu, kuinka "täällä on sodittu, kun Ruottissa on kiillotettu tiiliä" . Jäljet johtavat sylttytehtaalle. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Kaikki liikenevä roskaksi luokiteltava on viskottu maahan, ja jos tämä ei riitä, ehjäkin on rikottu ja nakattu samaan läjään. Näkyä ei voi kuvailla kuin kahdella sanalla: hävityksen kauhistus. HousuiHin päästäminen on helppoa kuin mikä, mutta ja tässä tulee avauksen tietoiskuosuus ei se pidätteleminenkään ole hankalaa. Den glider in! Do-dii! Mitäs läksit, svedupelle! Oli tästä kateudenpidosta mitä mieltä tahansa, yhdestä ruotsalaisille pitää olla kirkuvanvihreänä: heidän taidostaan olla paskomatta housuihinsa. 8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Mikko Mali Puhelin: (09) 4369 2408 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Erich Saide Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 10. Äiti kun ei enää jaksa. Mutta aijai, miten makoisalta se aina vain tuntuu. Reissun katkeransuolaisiin havaintoihin kuului, jälleen kerran, kuinka siistiä Ruotsissa on. Oli kyse sitten urheilusta, euroviisuista tai maanteiden kunnosta, perässä on tultu. Kävin kesän startiksi Tukholmassa maratonhommissa. Päänavaus Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hynninen Sami, Hyttinen Heta, Itäkylä Riitta, Jalonen Miika, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lampinen Teemu, Lassila Tero, Lehtonen Marko-Oskari, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TilaajaPalvelU (ARK. Gled den in? Matti Riekki päätoimittaja Inferno 9. Ei tarvitse olla kummoinenkaan viherpiiperö, että alkaa taas korveta tämä meininki. Suuri urheilutapahtumakaan ei jättänyt jälkeensä vuoria jätettä. Vuosia sitten turisteerasin Ruotsissa Hultsfredin festivaaleilla, ja kotimaamme sikailuun tottuneena paikallisten hyvätapaisuus oli järkyttävää: joka ikinen karkkipaperikin löysi tiensä suorilta roskapönttöön, jos ei avaajansa ansiosta, niin viimeistään vieruskaverin. Vaan käykääpä hyvät ihmiset tutustumassa suomalaisen massatapahtuman jälkipyykkiin, oli kyseessä sitten tangojuhla, ralli tai rockfestivaali. Hyvä kun eivät nielleet tumppejansakin. Ja jättäisi vaikka vallan potkimatta sen kumoon. Jos oikein kovasti yrittää, jaksaisikohan tuota ottaa samalla tavalla muutaman askeleen sinne roskapöntölle. Vuoden 1995 Suuresta Voitostakin alkaa olla jo niin kauan, että ilman jokakeväistä pakkomuistelua maalikimaran ja hirveän huudon parissa sitäkin voisi luulla harhaksi
Gaalan juontaa Jone Nikula. Mieluustihan sitä kilistelisi sitten kun saadaan uusi levy käteen. Kaikilla siinä bändissä on kuitenkin muita proggiksia, joten täytyy katsoa koska löytyisi aikaa. Se, onko bändi pysyvästi nelihenkinen, on vielä kysymysmerkki. Ensimmäiselle levylle seulottiin normaaliin tapaan biisejä tasaisesti jokaiselta levyltä, ja toiselta levyltä löytyvät sinkkujen B-puolet, muutama laina ja demobiisejä kasettilaatikoiden hämärästä. Dion musiikkia tulkitsevat tapahtumassa muun muassa Marco Hietala, J.Ahola, Tuple Salmela, Ari Koivunen, Antony Parviainen, Pekka Ansio Heino ja Patrik Eriksson. Bändi teki keikkojakin, Hietalan mukaan oikein hyviä sellaisia. Varsinaisesti paikkaajaa ei tällä hetkellä etsitä, mutta tilannetta pidetään auki. Viime vuonna Hietala oli Sapattivuoden keulilla toteuttamassa Dion aikaista Black Sabbath -materiaalia suomenkielisinä versioina. Pöytä on saatu puhtaaksi. Mä olin siellä alusta pitäen virne naamalla, ja se sama virne naamalla mä lähdin sieltä kotiin. Inferno 11. Alkuaikojen materiaali on hieman kuolontäyteisempää kuin myöhäisempi tuotanto. Tokkopa sen kummempia juhlallisuuksia on tiedossa, meiltä ei nimittäin tuon osaston toiminta oikein lähde. En lähtisi tällaiseen muuten, sanoo Marco Hietala. Onhan se kieltämättä nyt kuunneltuna aika sosetta, mutta samalla sympaattista nuorten miesten uhoa ja kertomuksia kuolemasta. Eli periaatteessa samaa kuin nytkin, mutta ilman karvoja, Karihtala luonnehtii. Kappaleet tukehdutettiin ylisovittamisella ja samaa biisiä saatettiin pyöritellä uudestaan ja uudestaan, kunnes alkuperäinen idea oli kadonnut ja biisi valmis hyllylle. Siitä ei ainakaan voi syyttää, etteikö mahdollisuuksia olisi annettu, tai etteikö asiaa olisi haluttu ratkaista jollakin muulla tavalla, Karihtala toteaa. Kokoelma tulee nyt juuri oikeaan aikaan ja sitä voi kutsua välitilinpäätökseksi. Tiedä vaikka kerettäisiin ennen tuota juhlavuotta. Hevilaulajien hevilaulaja ronnie James Dio saateltiin haudan lepoon kesäkuun ensimmäisenä. On ollut puhetta että keikkailtaisiin lisää, ja mahdollisesti äänitettäisiinkin jotain. Rumpali Antti Karihtala kertoo, että tuplalevyn kokoinen paketti kattaa oikeastaan bändin koko tähänastisen uran. Siitä jäi todella hyvät muistot. HElmiKuussa Charon kertoi nettisivuillaan, että se jatkaa nelimiehisenä ilman kitaristi Pasi Sipilää. Karihtalan mukaan ratkaisun juuret ovat niinkin pitkällä kuin Songs for the Sinners -levyn (2005) teossa. Uusien biisien treenaaminen parin vuoden aikana oli enemmän tai vähemmän turhauttavaa. Se on se olennainen pointti. Sessio oli bändille raskas ja jäi kummittelemaan tulevienkin tekemisten taustalle. Biisit alkoivat toistaa itseään, eikä treenaaminenkaan oikein maistunut. Muutama aika mielenkiintoinenkin viritys on testausasteella jo ihan keikkojenkin kannalta. nyt bändi julkaisee messevän kokoelman, joka luotaa uusimmasta kappaleesta aivan alkuvuosiin saakka. 67-vuotiaana vatsasyöpään menehtynyttä pientä suurta miestä muistellaan tyylikkäästi Tuska-viikonloppuna Tavastialla. Dion perintö elää ronniE JamEs dio Memorial Gala järjestetään perjantaina 2.7. Viime joulukuussa asiasta keskusteltiin ja kävi ilmi, että kaikki olivat tilanteeseen yhtä turhautuneita. Homma päätettiin panna jäihin, mutta soittohalut jäivät elämään. Lisääkin uutta kauraa on lupa odottaa. Charonia karvoilla ja ilman CHaronin kokoelma on saanut komean otsikon A-sides, B-sides & Suicides. Bändin 20-vuotisjuhlavuosi on edessä vuonna 2012, mutta mitään suunnitelmia sitä ajatellen ei ole. Pari kuukautta myöhemmin mietittiin Jussin (laulaja JP Leppäluoto) kanssa soittokuvioita ja eri vaihtoehtoja. Mukana on kolme kokonaista demoa ja yksi biisi ekalta demolta saakka. Toisaalta, eipä me olla ikinä juuriamme hävetty, Karihtala toteaa. Kun Sapattivuoden Dio-inkarnaatiosta kerrottiin Infernon numerossa #65, kävi ilmi, että Marco Hietala ei ollut nähnyt Dion aikaista Black Sabbathia koskaan livenä. Kun kitaristi Lauri Tuohimaa ja basisti Teemu Hautamäki olivat mukana, Charonin tarina sai kuin saikin jatkoa. Puhuimme myös siitä, että tällä tavoin bändi ei voi lopettaa ja päätyä niiden bändien joukkoon, jotka vain katoavat olemasta. Asiaan herättiin ensimmäistä kertaa jo vuoden 2007 alussa, mutta vaikeita ratkaisuja ei osattu tehdä heti. C-kasetteja ja DAT-nauhoja kuunnellessa tuli kieltämättä välillä mieleen, että voiko tätä nyt ihan oikeasti laittaa julkiseen levitykseen. CHaronilta sopii siis yhä odottaa uutta levyä, mutta ajankohdasta on vielä paha sanoa mitään. Tapahtuman tuotto menee Syöpäsäätiölle. Viime kesäkuussa tilanne onneksi korjattiin Helsingin jäähallissa Heaven & Hell -keikalla. Bändin historiahan juontaa aina vuoteen 1992. Demosessioita järjestettiin ja tulevaa levyntekoa yritettiin sumplia, mutta ongelmat nousivat esille aina vain. Charon julkaisi keväällä verkossa uuden The Cure -biisin ikään kuin elonmerkkinä
Kitaristi Josh rand kertoo, että bändi monipuolistaa ilmaisuaan syyskuussa julkaistavalla Audio Secrecyllä. Stone sourin kolmas randin mukaan Come What(ever) May (2006) oli synkkä levy, mutta nyt kuljetaan valoa kohti. Moni muu tuottaja olisi halunnut meidän tekevän levyllisen Through Glasseja. Tuottaja Nick Rasculinez ymmärsi sen. Laulaja Corey Taylor ja kitaristi Jim Root olivat luonnollisesti mukana Slipknotin lehdistötilaisuudessa.. Tässä on ehkä vähän mainstreamimpi soundi, Rand arvelee. Stone Sour jatkaa tasaista levytystahtia. En tiedä, toivottavasti niistä tulee hittejä, heh! Stone Sour ei Randin mukaan välitä genrerajoista tai tyylirajoitteista yhtään mitään. Siellä on kaikenlaisia biisejä. Tämän lehden ilmestyessä levyltä on jo lohkaistu nettiin ladattavaksi Mission Statement -niminen kappale. Tämä ei ole niin tummasävyinen levy, musiikillisesti tai teksteiltäänkään. Mainittakoon vielä, että haastattelun aikaan Slipknot-basisti Paul Gray oli vielä elossa. Onko tulevallakin mukana hittipotentiaalisia slovareita. Stone Sourin jäsenistä ne, jotka eivät Slipknotiin kuulu (Rand, basisti Shawn Economaki ja rumpali Roy Mayorga) ilmaisivat bändin nettisivuilla osanottonsa. Edellisen levyn slovari Through Glass oli valtava hitti, vähän kuten debyytti Stone Sourin (2002) Bother aikoinaan
Meille on valehdeltu. Ja sitähän kuolema on: laskeutumista, vaipumista, kaiken loppumista. Itse asiassa "kuoleminen" on vain tavallisten kuolevaisten ikävä, banaali tapa. Kesällähän noustaan ylös valoon ja synnytään uuteen aikaan, ei nyt pitäisi joutua kohtaamaan pimeyttä tai maan alle laskeutumista. Tai rocktähdelle. Lemmy ei siis taidakaan olla enää 22. He sammuvat. Jotta voi syntyä, täytyy ensin kuolla. Kuoleminen on mielenkiintoista, kunhan se tapahtuu jossain kaukana ja jollekin tuntemattomalle. Musiikilla, taidoilla ja maineella kun on tapana nostaa ihmiset eri joukkoon ja jonoon, vähän ylemmäs, lähemmäs kuolemattomuutta. Mutta jokin on muuttunut viime vuosina. Kesäkuun 28. Kaikkein paras tapa osoittaa kunnioitusta on arvostaa heitä jo kauan ennen kuin jono alkaa liikkua ja yläkerta täyttyä legendoista. Tuntuu kuin kuluneen kevään ja alkukesän aikana ihmisiä olisi poistunut keskuudestamme poikkeuksellisen tiheään tahtiin. päivä on muuten Jon Nödtveidtin syntymäpäivä kilistetään siis sille ja nautitaan elämän kesästä, festarikauden alusta, musiikista ja valosta. Ne vanhenevat ja sairastuvat, perhana. Tai ehkä juuri tuo kepeys ja huumori saivat olon epämukavaksi. Ostaa levyjä ennen kuin niistä tehdään muistokirjoitus-reissueita ja kaipuuksi valjastettuja tuplapakkauksia. Viimeaikaisista poistumisista tekee oudon myös ajoitus. Jon Nödtveidt olisi eri mieltä. Kun sitä vielä riittää. Lontoon-kirjeenvaihtaja Riitta Itäkylä 14 www.arock.fi Inferno. Oli Nödtveidtin päätöksestä sitten mitä mieltä tahansa, on kuitenkin varmaa, ettei miehen poismenon tarkoituksena ollut lisätä Dissectionin nimeen kalmankalpeaa hohdokkuutta tai mystiikkaa. Tähdet eivät koskaan kuole ja mätäne. Ei kai kukaan etuile. Yleisö tehköön omat johtopäätöksensä. Kun Dissectionin paluu kulki otsikolla "rebirth", kyseessä ei ollut sattumalta nimetty comeback, vaan preludi kuolemalle, suunniteltu ja täsmällinen enne. Kuolema on nousu ja kaiken alku: ei talvi, vaan kesä. Jono yläkertaan liikkuu rivakammin, ja vilkuilu on alkanut: Kuka menee seuraavaksi. Muusikoilla on oikeus yksityisyyteen, jopa ja varsinkin kuollessaan. Voidaan kysyä, olivatko Ronnie James Dio tai Peter Steele koskaan "keskuudessamme" sanan varsinaisessa merkityksessä, tai edes samassa jonossa meikäläisten kanssa. AXIS. Kun jumalat kuolevat vatsasyöpään ja rasitukseen, eräs pinttyneimmistä rockmyyteistä alkaa rapista. Ja nousevat ylös Rocktähtien Olympusvuorelle, jossa elävät jumalina ikuisesti ja ovat sieltä tuleva tuomitsemaan tulevien muusikkosukupolvien sorminäppäryyttä, rytmitajua ja säveltämistaitoa, iankaikkisesti, aamen. Kosmoksen tuolta puolen on vaikeaa perustella itsemurhaansa, mutta ennen lähtöään mies ehti kiistää kuoleman negatiivisuuden ja lopullisuuden. LONDINIUM . Kuoleman laulukunnaat "KuKa läHtEE sEuraavaKsi?" Kysymys oli viaton ja kevyessä mielessä esitetty, mutta siitä huolimatta tuli hieman makaaberi olo. Kuolema voidaan valjastaa eleeksi, aluksi ja jopa syntymäksi
10-18, la 10-15 P www.musamaailma.fi MUSAMAAILMA ITIS Turunlinnantie 2, Hki, Itäkeskus · Puh. 09 343 6030 · Avoinna ark. EX-360 BLK, 625 F-350 BLK, 649 M-300 STBLK, 649 ESP LTD 300 -sarja on aivan kuten "vanha" 400 -sarja, mutta huomattavasti edullisempaan hintaan. 10-18, la 10-15.. Testaa lähimmässä soitinkaupassa. FX-360 PBS, 625 AX-360 BLK, 647 MH-350FR STBLK, 649 V-300 BLK, 655 MH-350NT STBLK, 639 MUSAMAAILMA RETAIL UUSI MYYMÄLÄ AVATTU! kauppa on auki 24 h Malminkatu 16, Hki, Kamppi · Puh. ESP LTD 300 -sarjan mallit ovat varustettu mm. 09 5627 1240 · Avoinna ark. aidoilla Seymour Duncan tai EMG mikrofoneilla. ESP LTD 300 -sarja on korkean laadun uusi standardi
a ain lav askap olelta. TEKSTI Evelin Kask vaikka kana, a i sen t Monen alla ta peria. nimeltä ce of Sp ko din A istani nuun nen vali hän jan otörhea kemuks neet tä mme M aista ko tutustu . Olimme Ko äti m t pä käyny ri maail Paras eikan ja oskaan t ympä n kanshyvän k s olet k i meidä aapunu taneet limme eadia. Katseli ksi parh ä on y yleisöss jaria. Oli mme so it-. Jo hengail ille on s ja hän ja poltte festare Motörh areita Matei, mään adesia ima hev ikinä. Se samme yvää pa ttävän h ällisty 18 Inferno acke ist istele , Athe u vuoden 2006 W isön joukkoon fiil ä, millaill tu haefer yle - niin. tyvät v sta löytyy p viih sön pu i rtistit essoi sia yle , että a ää ja v ia kokemuk luulla memp ltais ei pidä bisse on kyl tuu ku rillä n mah bäkkä lämää kon e muusi it ri ky Kelly S KEmuKsEni sijo mme lähteä festaWackenissa, tiedät aa
Homman teki vielä huvittavammaksi se, että olin samana päivänä istunut nahkahousut jalassa järvessä juomassa kaljaa. areiden Fyysisen todellista teini-iän räjähdelt y yä eksyim lityttyä ja pahim pien finn me noin sitten Ra ien puoli vu umanm osikymm eren juh lipäivän annukse entä ä esiinty en. Suunta ani jano , joka sin tiskil ni ylihin ilmestyi le ja suu noitellull lauma a nnittelin a huurte uto-orie isella. Olimme tietenkin todella hyvässä festarihengessä, itse kukin aivan seipäissä. Näytös jossa istuin n, riisui Sp rinsa etee ä kääntees elta. Olimme tankkauspisteellämme ottamassa lisää etukenoa, kun mieleen juolahti viisas ajatus festaripainista. ki kauheextreme-b limme kaik saksalaisia mään alueelle, o me saapui din kiertele kää. alassa. Heräsin joskus aamuyöstä siihen, että taksikuski herätteli mua Malmin sairaalan edessä. Matkasta ei ole mitään tietoa. Joku soitti apumiehet paikalle, ja mut kuskattiin auton lavalla ensiapuasemalle erittäin tuskaisen ja pomppuisen metsäreitin läpi. Kivut olivat niin helvetilliset, että pummasin viinapullon ja röökiä ambulanssia odotellessa. Kaksi lvistui kave yttynyt täst po järk uisuud lin hivenen se tuntui ik vehjettä. Jonkinlainen kierremurtuma siihen tuli, eli mun vasen jalka sojotti 90 astetta vasemmalle vaikka makasin selälleni maassa. Kyllä lääkärit ovat sen krapulalääkkeen tienneet jo kauan, mutta ne eivät vain halua tehdä dokaamisesta liian iloista touhua. Vittuilu uvitolaukoi il n lomass moille: "K a yksi ka olevasi?" uka helv veIlmeisest etti sä ku i tilantee vittelet kehossa n luoma ni sai min adrenali ut vasta inipiikki ettekö n amaan: ähneet k "Oon Oll eikkaa?" i-69, Tämän o ivallukse n jälkee mästi ka n no verusten festarihie usin välittötä hipste rarkiassa ristä p mädäsLuuvitose alvotuksi goott irokkarik t vaihtuiv si. Kela maksoi. Leikkauksen jälkeen lääkäri kyseli, onko mulla krapula. Hän tä ja ko ssa hum mielipidet lin huutoa en. Eipä siinä kauaa mennyt, kun kaverini onnistui kaatumaan päälleni ja nilkkani meni aivan tuhannen päreiksi. Läh Kun bussim rsimme näl oitella itin rauh lassa ja kä ruokaa ja yr assa krapu stivaalispeakeakseni ialueelle h mituisen fe festar ja otin in eteeni o mojani. Sairaalahenkilökunta pumppasi muhun aineita, joiden vaikutuksesta sammuin taksin takapenkille. Kis tisi kselle lä an voitta heiseen nut ystä pakaste kaupväni toi seitiä ja ateriakse kiehumis Kun mais mme pisteess telimme ä olevaa kaljaa hie ensimm olutta. O ntia, mutta ainen olivat menen seku inen norjal ehkä kym si krapula noa. Lähti krapula siltä makaamalta, mutta niin lähtivät kyllä kaikki muutkin kivut ja varmaan koko muu maailma. Voi sitä tuskaa taas. ytiä ja kova luttua kuu tta ystävälle tä kovaa ky Hetken ku hestyi mei aan rakkau n kaveri lä at, heittivät li osoittam nu an tu e halailiv tämän jan t minua, va a, tyksessä. En kesimmäis teini-ikä enä tule isenä vie e mielee tetty kesä Makasim n Nummir me kave ockissa. alaista ja yk itin kuna hie iloista ruots en silmätik limatta ja yr kkiä kaikki ikesta huo yhtä kaisin hikippuun ka dä lo untasin ta Päätin syö kkiä äni. en jannu p n tä se kaveriksi p ti ruotsalai in kertoa, et köni kiireh ahousut. Toni Salminen Evelin Kask er, Blasphem ir ukseni Aura No malla huonoin kokemhemissa. Äk luttajia. a s ay Paras Ja itin vielä M , jolloin so kaupungis ofswerdan ittuu aikaan ajo 2000 Bisch äksemme soitti lis vuonna Soitimme a festareilla , ja samoill ä-Saksassa sa It ändejä. Perkeleet. Inferno 19. Siinä sitten tuskissani huusin ja kiroilin. Paikalle saapui ensiaputyttö valittamaan, ettei ensiapuasemalla saisi juoda eikä tupakoida. Jalkaani iskettiin joku pumpattava barbara, ja aloin siinä jo selvitä. Krapu rroin, että soitua hän ukana ja ke vo nm liseksi pro kyttelemää tä yin vain nyö omasin, et joten tyyd kaani ja hu hellusta ta än. Huusin ja kiroilin ja valitin ja vittuilin, ja lopulta sieltä tilattiin minulle taksi. Siitäkö se helvetti taas repesi. Mä en tietenkään suostunut siihen, että niitä märkiä makkarankuoria leikattaisiin pois mun jalasta, vaan ne piti väenpakolla saada ehjinä pois. Kun su oloni yhtä uri näkem me, tunsin unohtaa ju koskaan en bussiim se enää seen ja likai do ei ollut isaksi. aaen tosin Tuona k päässyt yseisenä itse ystävistä iltana ho ni eksyn rtoilin fe eenä ja p stivaalia oli hämm lueella äädyin a ästyttäv nniskelu än tyhjä nujertav alueelle . Se olisi tarkoittanut vähintään viikon stinttiä Seinäjoella, joten ei kiitos. Hän alkoi lätist inenkin as lle! Jannu hinnoususa yksi jos to eeloitus päivä ähnyt tarp tti bändissä ja sopiva al näky joten en n häntä ärsy tuulella, umalassa, li ja miten an h hyvällä Mayhem o an leppois limatta olin änen llekäyvä, va lastani huo arvostin h ei ollut pää estä. ntoitune kiä takaa Ystävykse ita subw ni t närkäst ooferin hippimä yivät hu suurkuisestä ha olittelem bituksest attomast sia, ellen ani ja ta a, häipyisi rjosivat paikalta sarjaa lu ruksista . Se haki ruiskun ja tuuttasi muhun aineita. Vo en huono Yhtäkkiä ty ä siitä, mit Speedo-uim appaat ja ia. Se oli väärä sairaala, joten jatkoimme vielä Töölön sairaalaan. reiden k telttailu anssa nä alueen a äntynein rmottom paahtee ä assa auri ssa ja ra ngontkoimm menete e kivip lmällä jo aperisa ukostam kaljan- ja ksetme sen, ruuanha joka läh kuvaellu paan. Spee hyvin koto entisensä. ttä, Da uPEita un KoKEm uKsia lö tless kolmento ytyy noin ista festa rikesän v maton m arrelta lu äärä. Aivan saatanallisen kiroilun ja huudon johdattelemana tyttö poistui nopeasti takavasemmalle. Sa söalueelle kireitä her in alas ylei aisen, istahd lauta kurotsi, m sialiteettiäällään fark oli kaunis ari olutta. stä märk äistä kert inä, aloim aa ymm hienoutt ärtää fest me a. Fiilikset olivat hyvät, koska olimme nähneet Motörheadin, Danzigin, Impaled Nazarenen ja joitain muita loistoakteja. is rin pääss Se oli rakk lleennäkem , noin met uhkuivat jä unut kaveri ieni edessä läppää ja p stikään saap pahtui silm män pientä yllättäen, va mä kaikki ta että tä en, ihan koi imeä tä ja söin. Totta helvetissä mulla oli. Sitt kesti eedot ja al tä. H tunnistanu väliin sano sessa merki ei onneksi Voin tähän an varsinai autta san ä paikasta, en riemua. Pää oli saatava takaisin kivuttomaan kuntoon, ja jatkoin viinapullon tuhoamista ennätysajassa. Alpha Valtias, ArthemesiA Ambulanssi tuli ja vei mut Seinäjoen keskussairaalaan. at ilmais löihin ja iin ohrap seläntap irteutuksiin . Olli Mä ä ElEtään äPärän vuotta 1999, Nummirockin toisen päivän iltaa. Yhte i The 69 todistam nä festiv Eyes, jota aan. Hirveässä kännissä mä siellä odottelin ja ihmettelin, kunnes ne yrittivät kirjata mut sinne sisään ja heti leikkaukseen
Se oli e : junalla k ut lääkäri kir lämäni su ai sinne tu joitti enn urin virhe en reissu li lähdett . En uttiin muokkaa edes keskeyttä maan nyt kappaletta ! Teemu Tuom n. "Mitä vittua, jos nuokin niin minäkin!" Sain juuri ja juuri ryömittyä 110-kiloisen ruhoni kanssa aidan ali paratiisiin. En voi paljastaa festaria enkä bändejä, sillä moni järjestäjä hiffaisi heti, mille festareille sitä on joskus menty pummilla. Markus Paajala Antti Silventoine Paras fEstarimuistElo liittyy vuoteen 2003, kun nimeltä mainitsemattomalla festarilla esiintyi muutama itselleni todella tärkeä yhtye. Kang savua ja h v hin ja mä asmerkit ien ja kuse itun kotiviiniä telt ntymetsik ta-alueell n aromia ön hiekka a. Tapio-viinan henki alkoi välittää aivoihini syntisiä ajatuksia. Eräs tu kyllä jem Spiritus Fo ttu mautui la na. Jätkät ja nimma aikki istuivat jo roivat tuo kelli otsass ssain kon tteita, pa a koko jätk tissa ja itsi saatan ä eikä jaks Keikka oli an Musta anut ede ihan ok, k ine. Kelasin mennä edes alueen viereen kuuntelemaan ne bändit, joiden näkemistä olin odottanut jo tovin. oittui grill eikka oli vitun kov iherkkuikaa turpa a: joku am an. soitto kulki ku Monia muitakin tullut nähtyä, in hienoja bändejä mutta kyllä Se ja suorituksia on pultura oli nuor Eräs ikävä festa elle miehelle sil rikokemus liitty loin hieno koke y omaan keikk 2008. Eipä aikaakaan, kun huomasin kahden tyypin ryömivän silmieni edessä aidan alitse. Festivaalipäivänä tilanne muuttui kuitenkin niin, että ystäväpariskunnan tutun-tutun-tutun-tutun-sedänsiskon-systerin-faijan-lapsen lupaamat kolme vapaalippua muuttuivat noudettaessa kahdeksi vapaalipuksi, ja minä jäin tietysti ilman. Lähdin väijymään paikkaa, josta voisin päästä aluetta kiertävän aidan ali tai yli. thin palvo eligion -p Seisoin sa nta. M vittu paid kättelivät iulla oli k at. Kun olin päässyt kokonaan festivaalialueen puolelle, huomasin makaavani bajamajojen vieressä olevalla epävirallisella kusipaikalla. nneet n Antti "H Stam1n yrde" Hyyryn a e 20 Inferno Terhi Ylimäine inen, Kiuas EnsimmäisE n kerran erehdy in festareille m varoituksista hu uistaakseni 14 olimatta. Se oli s nostaa k ahdeksan Myös pun atsettaan plus. hauttane 998 Num ena ja mirockissa miina ryp emään p olin viime askasatee in täysi-ik mielikuvis ssa kaato äinen ja v sa ja kasv kännissä. Ilmassa , joka sek Slayerin k pölyyn. Noh, festivaalipäivä oli jo loppuunmyyty, joten lähdin vitutuspäissäni hakemaan lippurahoilla paikallisesta handelista lestin viinaa. Siih khenkise pöydästä en loppu n tyttöystä pääsemä . Pelott in levyt ja i i vitusti. apaa, valatin pikim farkkutak Runkkasi ustaksi vä kiin neulo n Slayerin rjättyä po ttuina joim keikka leijaili nu lkkatukka me jotain otioiden ani. Festiv rtis -potu ukun poh aaleista e lle, joka jalle lähe n paljoa m Muistan su s koskem uista; soit rffanneen attomatikohan S i Slayerin Kingin ple layer sillo keikalla ja ktran ilm inkin. Myöh lavalla: ei emmin R kiinnosta kaljateltta ammstein nut vittua an. hevifestiv ilmainen aalit ja vie reissu! He läpä il Satan! Jo sinne tuli llain vitun lähdettyä bussilla ta Lappeenra myös Me i junalla nnasta. Se ei kaan ja m ollut niin jonka kan enin iso virhe, ssa harra sillä löysin stimme a jossain h naisen, itoa maku elvetin ta upussise ajama-alu pihapusik ksiä een kerro ossa aam staloalue uyöllä. vihasin p ogoilu vit teessa viim unkkareit utti ylitse eisen kalj a yli kaike Vuoden 1 atölkin si n. Jy gadethin rkin voitto tapaamin Megadeth on kuulu en. napanne asta koura soitti pää eni Kerry ani. Lippujen piti olla jo ennakkoon hoidossa ystäväpariskunnan kautta. Innostuin mus. Yksi hi -vuotiaana, äid enoimmista ke juhannukselta in ikkamuistoista vuodelta 1995 on Messilän , jolloin Sepultu panossa. Ei muuta kuin urheasti ylös ja pienen kiertelyn ja kaartelun jälkeen lavan edustalle todistamaan yhtä kovimmista keikoista ikinä! Seuraavana vuonna ostin samaisille festivaaleille liput hyvissä ajoin. Juhani Flinck, Dead Shape Figure n, voitin v uonna 1997 tytt moittama öystävän na Jyrkistä illiput Num Vittu, ensi mirockiin mmäiset . Sitten erikkalain Pantera a vittuakaa en pittaa loitti sett n ja käve ja veti po insä pääla lin ostam rukProvinssir valla: ei k aan kalja iinnostan ock 2002 a. i Megade vän Bad R ttömästi. aan Sauna Op tekemään rum en Airissa vuon puraiserilta ko ven kierukka rik na mean loikan, jo koutui kahdes nka tuloksena ta kohtaa ja et uusiksi takareid poluristisiteet joud en jänteestä. Pa lähteäkse en lasin juna ni heti su lla kotiin ihkun jälk nuoriso-o een nuori hjaajaksi. Vihaise ra soitti alkuper t nuoret miehet äisessä kokoon olivat voimien turboahdettu sa tunnossa ja kuplavolkkari. Noin 15 minuuttia ennen odottamaani keikkaa järjestyksenvalvoja hääti meikäläisen "parhailta ilmaisilta kuuntelupaikoilta". omituista a reseptin yä. soleirille Eivätpä la juopon se pset arva ikkailuja
N U C L E A R B L A S T. CHECK OUT! W W W. D E PR E - L I S T E N I N G, M E R C H A N D I S E A N D M O R E :
Paluumatkalla Jules onnistui vielä nukahtamaan moottoripyörän kyytiin. Menomatka sujui ihmeen hyvin, ja ennen pitkää olimmekin jo Tykkimäen parkkipaikalla kaatamassa rohkeita juomasekoituksia. Loppujen lopuksi "pari tuntia" tarkoitti puoltatoista vuorokautta, jonka aikana koetin parhaani mukaan pysytellä hereillä vuolaasta oksentelusta ja yökkäilystä huolimatta. Kyseessä olivat Kouvolan muinaiset Midnight Party Planet -festarit ja taisin olla silloin 16-vuotias. Se säpsähti hereille varsin eloisasti sen jälkeen, kun paskarottelo pysyi allekirjoittaneella hädin tuskin hanskassa. Aika samoilla silmillä tuli mentyä koko festivaali, jos ei muutamia torkkuja ojissa lasketa. Sää ol Koko yön sato ers oli pääesii mmasti ili Pepp en keikan ku ja Red Hot Ch ani alkoi kesk n asti kun jalk mies kusi pääl mahtava siihe merkille, että ulle ja panin asti: oin siv ua varoittav lämmetä. Williami Kurki, Profane Omen -vuo htui vuonna Ku n o li n 17 een. sti baariin ja ve enimme tiety pyörätelineen 1994. Ahdisti, pelotti, paleli ja sattui. Hän ja hä än." Vaihtoehto et yhtään mitä turpaasi jos te "Saat ssä. M nukuimme hotelliin, joten festareille, rahaa suunnata Meillä ei ollut o päivänä oli aika i upea ja men i. Jälkeenpäin on tullut tajuttua, että kyseinen ensifestarini antoi varsin oikean kuvan siitä, mitä festivaaleilla yleensä puuhaillaan. stareille Roskild Heyday 01 -fe dimme kauhea alla. Kats katsoivat min ni nen kaverinsa leni. Seuraavana ntyjänä. Siellä mä hortoilin, ryömin pitkin soramonttukompleksia ämpäripäissäni melkein pari päivää. Ja arvokkaan opetuksen siitä, ettei pirtua pidä juoda. Markus Lehto 22 Inferno. olivat aika vähi a rg, Sparzanz Anders Åbe s, lähdimme kavereiden kanssa tia muistan Elävästi ensimmäiset festarit, joilla kävin solistimme Julesin kanssa. Ennen sitä Jules oli oksentanut vuolaasti vatsansa sisällön sorakuopalle allekirjoittanut seuranaan. Sunnuntaina aamuyöstä kärvistelimme helvetillisessä kankkusessa sateessa; kuokkimamme teltan pohjalla oli noin viisi senttiä vettä. Heräsin muutamaa tuntia myöhemmin nestehukan hellään kosketukseen. Mitään telttoja tai yöpymissuunnitelmia meillä ei tietenkään ollut, vaikka paikalla oli tarkoitus viipyä koko tapahtuman ajan. Kun olimme olleet paikan päällä noin tunnin, rakas ystäväni Jules ryömi tapaamiemme tuttujen telttaan ja sanoi, että hän lepäilee pari tuntia. Kun Jules lopulta heräsi, ehdimme todistaa edes Klamydian. Bändeistä sinne mentiin pääasiassa katsomaan Bodomia, Am I Bloodia ja Hellacoptersia. Hellacoptersista muistan sen, että basisti oli munasillaan. Vitutti armottomasti. Kotiin päästyäni nukahdin saunaan Aku Ankan taskukirja mahan päällä. Muistaakseni koko homma oli aika spontaani repäisy, ja kulkuvälineenä toimi epäluotettava Yamaha TZR. Kai sitä tuli jotain bändejäkin nähtyä. Tämä tapa t perseet. Ongelmalliseksi nuorten miesten viinanjuonnin tekee usein se, että itseluottamuksen puuskassa tulee ylilyöntejä. Ja että joku hullu vosu yritti kiinnittää mut käsiraudoilla turva-aitaan Michael Monroen keikan aikana
Bändi korostaa mielellään musiikkinsa eklektisyyttä ja poikkitaiteellisuutta. Se on aika eristäytynyt paikka, sieltä on neljän viiden tunnin ajomatka mihinkään isompaan kaupunkiin, hän aloittaa. Welchin mukaan kaikki rajoitukset taiteen tekemisessä ovat turhia. Bändin tapa kytkeä biisit toisiinsa tekee ainakin levyistä kertahotkaisulla nautittavia kokonaisuuksia, luultavasti keikoistakin. Tulemme hyvin toimeen keskenämme ja meille on oltu joka paikassa ystävällisiä. Mehän kasvoimme kaikki Virginiassa, eli emme ole syntyperäisiä. Olemme koettaneet etsiä itsestämme sellaista musiikkia, joka tuntuisi meistä mahdollisimman hyvältä. Mutta tämä bändi on perustettu nimenomaan Savannahissa. soitteessa kulu essä talvellakin asioita. Seuraavaa levyä on jo valmisteltu, mutta Welch ei paljasta tuleeko siitä mahdollisesti "Green Disc" tai "Yellow LP". Kuulostan epämääräiseltä, mutta se on tarkoituksellista, koska tällaiset asiat ovat aina epämääräisiä. Tällä keikkatahdilla ei oikein ehdi keskittyä biisintekoon. Klubeilla näkee joskus syntyvän tietynlaisia klikkejä ja jännitteitä. Hitto, taidetta Baronessin debyyttilevy Red Album (2007) valittiin Revolver-lehdessä vuoden albumiksi. Ru o isr c k k-a ti TEKSTI Vilho Ra jala ngittää ä ja he Elä oskus käy niin sattuvasti, että aiemmin vain nimeltä tuttu yhtye osoittautuu heti ensimmäisessä kosketuksessa pysyväksi suosikiksi. Bändi on kiertueella paraikaa Mastodonin ja Between the Buried and Men kanssa. Livehenkisyys on levylläkin avainasia. Punkkarit, metallipäät ja hipit voivat festareilla nauttia musiikista sulassa sovussa, eikä kukaan yritä olla coolimpi kuin muut. Welch vastailee kysymyksiin Illinoisista käsin. Tästä syystä Welch ei suostu nimeämään musiikillisia vaikutteita, vaikka tietenkin bändin jäsenet ovat ilmiselvästi annoksensa punkia ja metallia kuunnelleet. Laulajakitaristit John Dyer Baizley ja Peter Adams, rumpali Allen Blickle ja basisti Summer Welch eivät ole mitään superluokan muusikoita, mutta ryhmänä, kokonaisuutena he saavat ryminänsä kuulostamaan elävämmältä ja voimakkaammalta kuin moni paljon "etevämpi" poppoo. Kaupunki on amerikkalaisittain erittäin pieni, asukkaita on noin Oulun verran. Mukava kuulla, että se tehoaa muihinkin. Sen musiikki on rouheaa, elävää, raskasta, tunteikasta, suurta ja vaikuttavaa. Suunnitelmana on alkaa tehdä levyä ensi vuonna. Olemme vain huomanneet sen toimivan parhaiten, että biisiä seuraa melkein heti toinen. 24 Inferno ia le varsin erilais erkitsee ihmisil n käsite, joka m n Baronessin Kesämusiikki o kesä fiilistellää va . Red Albumin sisarlevy, Infernossa viisi kirvestä ansainnut Blue Record ilmestyi viime vuonna. Usein sen tietää jo ennen kuin musiikkiin pääsee kunnolla sisälle. Meillä on yhteinen visio rehellisyydestä ja aidosta musiikista, se on vahvuutemme, sanoo Summer Welch. Siitä on tullut jo toinen luonto, hän kuvailee. Samaan ajatukseen viittaa filosofi Herman Hesse sitaatissa, jonka bändi on liittänyt Blue Recordin sisäkanteen. Meille lavalla soittaminen on kaikkein tärkeintä. Ihminen on perusluonteeltaan niin epäjohdonmukainen olio, että ristiriitojen ja kaaoksen rehellinen hyväksyminen johtaa paljon palkitsevampiin ja kiinnostavampiin tuloksiin kuin niitä vastaan kamppaileminen. Ei ole järkeä tunkea ilmaisuaan väkisin liian pieneen tilaan, Welch tiivistää. Tässä o atusti pyörityks i tosin pysyy ta tahdissa. Baroness kuulostaa levyllä siltä, miltä bändi kuulostaa, kun se asettuu soittopeleineen huoneeseen soittamaan musiikkia. Aika hyvin bändiltä, joka oli tuohon aikaan ollut vain neljä vuotta olemassa. Siinäpä kombo, joka tekisi lievästi sanoen mieli nähdä itsekin. On meillä jotakin koossa jo, mutta ei oikein mitään, mitä voisi kutsua biisiksi. Yritämme jäljentää sen fiiliksen myös levyille. Paljon enempää ei voi pyytää, Welch kiittelee kiertueen tunnelmia. Ilmastokaan ei ole kovin miellyttävä. Paineet purkautuvat. Emme puhu keikoilla paljoa, mutta se ei ole mitään diivailua. Summer Welch kertoo, että Savannahissa on ehdottomasti oma, omituinen tunnelmansa. Baroness pyrkii olemaan ennemmin kokonaisvaltainen taide-elämys kuin jotakin rockin alalajia edustava bändi. Baronessin keikat etenevät samankaltaisella kaavalla kuin levytkin. Festareilla yleisössä on vähemmän egoilua. Bänd I www.myspace.c om/yourbarones s J Welchin mukaan festarikeikat ovat aivan eri maailma kuin klubikeikat, ja yleisössä on selvä ero. Welchin mukaan levyyn on päässyt nyt jo aika hyvin sisään, kun sen biisejä on soittanut livenä parisataa kertaa. Musiikki, kuvataide, runous, kokemukset, elämä. Kun soitto alkaa, se ei oikeastaan taukoa missään vaiheessa ennen loppua. Mikä vain voi innostaa ihmisiä ilmaisemaan itseään... Baroness tulee Savannahin kaupungista, Georgian osavaltiosta. Eivätkä suunnitelmat muutenkaan ole vielä niin pitkällä. Ennen levyjä tehdyt ep:t soitimme yhdellä otolla livenä sisään, mutta levyillä olemme vetäneet kitaroita erikseen, Welch kertoo. Kun samassa paikassa elää sekä rikkaita että köyhiä, eikä paljonkaan siltä väliltä, rikollisuus on osa jokapäiväistä arkea. Maisemat ovat kuulemma kauniita, mutta elintasokuilu syvä. Georgian Savannahissa on oltava jotakin erityistä, koska sieltä tulee bändejä kuten Baroness ja Kylesa
Siinä oli hyvä, mystinen tunnelma, Welch kertoo. Syvällistä tulkintaa Baroness osuu musiikillisesti asian ytimeen monella eri tasolla ja monesta eri suunnasta. Ru- noudessa on juuri se idea, että sanotaan jotakin, mutta niin, että sitä voi jokainen tulkita haluamallaan tavalla. Welchin mukaan taustalla on oikeita kokemuksia, eikä tarkoitus ole olla hämäräperäinen vain hämäräperäisyyden ilosta. He pitivät projektinsa niin hyvin salassa, että ihmiset alkoivat olla uteliaita. Kenties kokonaisvaltainen lähestymistapa on se, mikä tekee bändistä erityisen. Kyllä minä viihdyn kotona oikein hyvin. Welchin ja Baizleyn tapa purkaa tätä painetta oli perustaa bändi. Johtuneeko vastaanottajan kesäisestä ajatuksenjuoksusta, mutta Baronessin teksteistä tuntui tarttuvan haaviin muutamakin viittaus alkoholiin ja seksiin. Vai miltä kuulostaa: Kun ilmasto tekee elämästä hankalaa, ihmiset kyllä tottuvat siihen, mutta se näkyy heissä eräänlaisena ylimääräisenä paineena, jota he sitten purkavat kuka mitenkin. Kun kerran Baroness kiertää parhaimmillaan yli 200 keikan vuosivauhdilla, onko niin, että Savannahin ankeus ei houkuttele olemaan kotona. Emme halunneet esitellä kenellekään mitään, mikä ei ollut valmista esiteltäväksi. Kansitaide ja lyriikka ovat yhtä tärkeitä kuin musiikki, Welch sanoo. Haluamme ilmaista asiat vähän runollisemmin. Vertailukohta löytyy, yllättävää kyllä, kotomaamme kuluneesta talvesta. Kaupunki on rakennettu suolle. Toisaalta se sopii kuvaan, sillä niistähän vissiin kaikki runotkin kertovat. Kaksikko oli ravintolassa töissä vuonna 2003, eikä tehnyt sen lisäksi muuta kuin musiikkia. Kun sitten vihdoin soitimme ensimmäisen keikkamme, siitä liikkui ennakkoon paljon kaikenlaisia huhuja... Siellä on helvetin kuuma isoimman osan vuodesta ja ilma on kosteaa koko ajan. Nautin siitä suuresti, mutta me haluamme myös keikkailla mahdollisimman paljon. "MEillä on yhtEinEn visio rEhEllisyydEstä." Inferno 25. Baronessin tekstit ovat kiehtovalla tavalla kryptisiä. Tekstit kertovat oikeasti meille tapahtuneista asioista, mutta emme halua, että niiden aiheet olisivat kuulijoille ilmiselviä. Vaikka olemme kaikki sosiaalisia ja mukavia ihmisiä, kiertueella on niin jatkuvasti muiden kanssa tekemisissä, että kotona tekee vain mieli hengailla yksin
Musiikki on tuotettu tunnepohjalta ja biisejä on hinkattu niin kauan, kunnes sain partnerini HC:n vollottamaan. 2 Times Terror on tehty täysin omia tarpeita silmällä pitäen. Kasaria, ysäriä, metallia, teknoa, industrialia ja humppaa! Alkuvaiheessa tätä tuli kutsuttua dance metaliksi, mutta koska genrerunkkaaminen ei kiinnosta, jääköön tämäkin omaan arvoonsa. Tekijöiden taustat huomioiden lajityyppien yhteentörmäykseltä ei voida välttyä. Musiikissa on tietenkin paljon yhteneväisyyksiä, koska säveltäjä on molemmissa pumpuissa sama urpo. MC: Tässä bändissä kuullaan hyvä kattaus melkein kaikesta siitä, mikä on itselle ikinä kolahtanut. NU M o MIr c k k-a ti TEKSTI Aki Nuopponen I www.2timesterror.com 2 Times Terrorin maailmassa seksi, väkivalta, alkoholi, viha ja rakkaus käyvät päälle metallin voimalla asioita kaunistelematta. Näistä mainittakoon ainakin kaksostemme syntymät vuoden 2007 lopulla. Ilkeimmät huhut kertovat, että Equals One Sudden Deathin tekemiseen meni aikaa peräti nelisen vuotta, mitä sanoittaja-vokalisti HC Csd luonnehtii ennen kaikkea hyväksi asiaksi. MC: Toisaalta olisimme julkaisseet levyn aiemmin, ellei Turmion Kätilöiden tuoreimmalla olisi ollut eräitä lakiteknisiä vaikeuksia julkaisun suhteen. Tämän takia se on hieman kokeellisempi ja ideoitten osalta autenttisempi. Jos levy olisi julkaistu pari vuotta sitten, se olisi ollut hyvin erilainen. Biisien ehdoilla mentiin, ja ilman tätä katrasta levy olisi varmasti kuulostanut erilaiselta. equals one Sudden Death ei luo romantisoituja mielikuvia paremmasta huomisesta. orgiat T ehdään heti alkuun yksi asia selväksi: 2 Times Terrorilla on selvät yhteydet Turmion Kätilöihin, mutta sen musiikkia ei olisi koskaan voitu julkaista näissä nimissä, vai mitä sanoo musiikista ja ääntelystä vastaava MC Raaka Pee. Tähän neljään vuoteen mahtuu paljon tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet albumin sisältöön merkittävästi. Albumillahan on enemmän vierailijoita kuin biisejä, eikä ilmeisesti lainkaan perusteetta. MC: No perkele! Tuttuja ukkoja ja helvetin hyviä tyyppejä kaikki! Biisithän demottelin ensin valmiiksi ja aina välillä tuli mielleyhtymiä, ketkä sopisivat tuntoja tulkitsemaan. Samalla 2 Times Terror on ollut todella hyvää terapiaa itselleni, kun olen kasannut levyä Kätilöjen keikkojen ja muiden levytysten välillä. Zachary Hietala, Puijon Perkele, Maukka Perusjätkä, Tuple Salmela ja niin edelleen. Välittömästi tajuntaan hyökkäävää äänisaastetta ei voi luonnehtia yksioikoisesti konemetalliksi. Rumasti takova ja silti tarttuvasti tanssittava konemetalli on helpommin sanottu kuin tehty, joten tehtävään on varmasti parasta tarttua törkeän kursailemattomasti ja häpeilemättömästi? Konemetalli- 26 Inferno
Joillakin ihmisillä on tapana alkaa valmistautua pahimpaan sen uhatessa, ettei se sattuisi niin paljon. Mitä suurempi on myytti, sitä suurempi himo kaikilla on sorkkia sitä, ja tämä aihe on juuri sitä itseään. MC: Suurimmat intohimoni ovat puolisoni HC ja sen kanssa tapahtuvat "rakkauden sessiot", lapset, musiikki ja luominen. Kirjoittajan ja lukijan. Itse pyrin välttämään pahaa ja uskomaan hyvään. Seurauksena rohkeimmat tanssivat persettään pyörittäen. HC: Halveksun teeskentelyä, kaksinaamaisuutta ja hyväksikäyttöä. Ketäpä muutakaan innokkaasti himoitsisin, kuin tuota suurta rakastajaani MC:ta! Yksi historian suurimmista arvoituksista lienee se, onko pahempaa jos työ- ja bändiasiat seuraavat makuuhuoneeseen vai jos tapahtuu juuri päinvastoin. MC: Homman nimihän on, että studiossa HC:n lauluihin laitettiin nahkakompuraa ja treenit hoideltiin makkarissa, keittiössä, saunassa ja olohuoneessa. Silti hetken päästä jalka napsuttaa lattiaan ja pää nyökyttää tahattoman hyväksyvästi. MC: Mottoni on, että asiat on käsiteltävä sellaisina kuin ne ovat. Keikkoja ei tulla tekemään kovin monta, joten kannattaa ottaa kaikki ilo tai suru irti näistä vähistä. Tiedossa hallittu kaaos Kesän kuumin vampyyrirock-leffa rantautuu Suomeen! Alice Cooper Iggy Pop Henry Rollins Moby Malcolm McDowell Rob Stefaniuk - BD & DVD 15.9.2010 - JOS TYTTÖYSTÄVÄSI EI IME SINUA KUIVIIN NIIN TÄMÄ ELOKUVA VIIMEISTÄÄN TEKEE SEN! Osallistu Universal Pictures Finland Oy:n ja Infernon veretseisauttavaan - skabaan osoitteessa: www.inferno.fi Ja voita kaksi lippua Sonisphere- festivaalille Suomen Poriin 7.-8.8.2010! Lisätietoa festivaalista: http://fi.sonispherefestival.net Tutustu leffaan osoitteessa: http://www.suckthemovie.com. Halveksun pedofiliaa ja vihaan niitä ihmisiä, jotka haluavat vahingoittaa tai halventaa perhettäni. Tämä ei ole ihan tavallista yliromantisoivassa ja -kaunistelevassa nykymaailmassa. HC: Huumorin taakse voi kätkeä niin paljon hyvää ja pahaa, etten oikeastaan usko, että niiden välillä tarvitsisi koskaan vallita minkäänlaista tasapainoa. Vakavista asioista ei usein uskalleta puhua niiden raadollisuuden vuoksi kirjaimellisesti, koska pumpulissa on niin mukavaa elää. Pois pumpulista Equals One Sudden Deathilla on kyse monista suurimmista inhimillisistä tuntemuksista, mutta mitä kohtaan 2 Times Terror tuntee suurinta intohimoa, rakkautta, vihaa ja halveksuntaa. MC: Melodian pitää olla niin vittumainen, että se pistää viheltämään, ja biitti on saatava polkemaan jalkaa. Täytyy olla sokea, jotta ei huomaisi bändin luottavan kaikissa tekemisissään kursailemattomuuteen ja suorasukaisuuteen. MC: Asioilla on aina kaksi puolta. Menetys tulee tapahtumaan kesäkuun lopulla Kuopiossa ja "ekaa kertaa" viisaampana jatketaan heti perään Nummirockissa. MC: Keikat tulevat olemaan hallittua kaaosta! Luulen että jokaisesta meistä vapautuu aivan uudenlainen peto, kun jokainen tietää, että nyt saa purkautua lavalla perseen pohjasta. Meidän talohan on yhtä makuuhuonetta, joten tässä tapauksessa bändiasiat kaiketi ovat yhtä kuin makuuhuoneasiat. Jotkut kovemmat jätkät seisovat kädet puuskassa. Vaikkei muista poikuuksista ja neitsyyksistä voida enää puhua, on 2 Times Terrorin keikkaneitsyyden menettäminen vielä edessä. Jotkin sanoituksista vaikuttavat varmasti humoristisilta, mutta ovat itse asiassa kirjoitettu kirjaimellisesti jostain tilanteesta. Se näyttää ihan yksinäisen ja aggressiivisen miehen riverdancelta! Vähintään yhtä vaikea taiteenlaji on mustan huumorin viljeleminen, jolla maustetun ja suoranaisen huumorimusiikin välinen raja on toisinaan harvinaisen häilyvä. Toisaalta osa teksteistä on tarkoituksella verhottu nasakkaan ja huvittavaan muotoon, vaikka kyse olisi kuinka vakavasta asiasta. Edellistä kompaten pedofiilit ovat tappolistani kärjessä, ja hyvänä kakkosena tulevat sadistiset tappajat. Perheen vuoksi voisin repiä silmiä päistä ja porata polviin
Hänen kanssaan en ole puhunut mitään Coal Chamberin jälkeen, ja hän oli itse asiassa syy siihen, että asiat menivät alun perin vituiksi. Paljon erilaisia bändejä, paljon erilaisia faneja, siitä minä pidän!. Saavutimme kuitenkin parhaina vuosina todella paljon. Jäljittelijät jäävät aina jälkeen, kun jäljiteltävä on jo uusilla urilla. Mutta siellä on matalampaa murinaa, korkeampaa rääyntää ja todella ilkeätä, pirullista, melkein AC/DC-kireää tulkintaa, hän kehuu. Todella teknisiä, brutaaleja biisejä, paljon sooloja ja ehdottomasti ilkeintä ja likaisinta huutoa, mitä minä olen koskaan saanut itsestäni irti! Kieltämättä lupaavaa kuvailua. Jos PfV oli melodinen, tarttuvakin, jopa perinteiseen metalliin vihjaileva, nyt lisätään kierroksia aggressiivisempaan suuntaan. Ihan ilman sarvia ja hampaita sanottakoon, että vanha sanonta kokkien määrästä ja sopan laadusta kuvaa TFoOMH:a erittäin hyvin. Kun ihmiset kuulevat minut uudella levyllä, he kyllä tunnistavat sen Deziksi. Voisimme tietysti soittaa jonkun biisin, mutta siinä kävisi niin, että se päätyisi YouTubeen jonkun kännykkäkameralla kuvattuna. Tokkopa tulemme kuulemaan ainakaan rosoisempaa soundia. Pidän todella paljon siitä, että DevilDriver muuttuu levy levyltä. Joillekin ihmisille vain huumeiden, naisten ja kuuluisuuden houkutus on liian suuri. Fafaran mukaan sama meininki jatkuu tulevalla, mutta eri tavalla. Vastaan tulee aina niin paljon erilaisia ihmisiä, ystäviä joita ei ole nähnyt vuosiin ja muita tyyppejä. Mies naurahtaa, että moni bändi on viime vuosina jäljitellyt DevilDriverin tyyliä. Sanoin, että biisien pitää olla brutaaleja ja raskaita. Bändi itse tiesi kakkoslevyn jälkeen, että ruuveja on vielä viljalti kiristämättä. Olen antanut jätkien kasvaa omillaan, mutta tarpeen tullen myös lyönyt nyrkkiä pöytään ja sanonut, mitä minä haluan. Taidan köhiä niitä jauhoja suustani vielä pitkään. Fafaran mukaan PfV edusti sellaista linjaa, jota bändin muusikot halusivat. Suurin osa biiseistä tehtiin kitaristi Evan Pittsin kanssa, joka lähti bändistä levyn jälkeen. DevilDriver ei ole käynyt maassamme lainkaan, mutta Coal Chamber vieraili ainakin Provinssirockissa ja Tavastialla. Ensimmäisiä maistiaisia tarjoillaan luultavasti joulutammikuun tienoilla. Olen sanonut usein, että vitut kuuluisuudesta. En ollut aluksi erityisen innoissani Pray for Villainsin biiseistä, mutta lopulta levystä tuli yllättävänkin vahva. Kaikki bändin jäsenet tekivät sävellystyötä, ja moni pitää siitä levystä juuri siksi, että se on niin monipuolinen, Fafara selittää. ipua "Jos et tunne ,ket ole keikan jälkeen aasi!" hoitanut homm Viimeistään DevilDriverin kakkoslevyn kohdalla olin vakaasti sitä mieltä, että Dez Fafara on lahjaton pelle, jolla ei ole yhtään mitään annettavaa musiikille. Jopa tyylitajuinen, mikä on jo paljon sanottu, kun ajattelee kahta ensimmäistä levyä. Lisäksi minulla on seinälläni kultalevy, joka on tänä päivänä todella vaikea saavuttaa, kun levyjä ei enää osteta samalla tavalla, Fafara sanoo. Ylävitoset Joensuussa AC/DEZ Viime vuonna ilmestynyt Pray for Villains ei ollut ihan yhtä äkäinen kuin edeltäjänsä, mutta silti ehdottoman komea ja tasokas suoritus DevilDriverilta. Jos teemme vaikka 15 levyä, haluan, että jokainen niistä on keskenään erilainen. Sitten tuli vuosi 2007 ja The Last Kind Words. Tulevan levyn miksaa Andy Sneap. Uusia biisejä mies ei settiin lupaa, ymmärrettävästä syystä. Emme halua, että se on ihmisten ensimmäinen vaikutelma uudesta musiikistamme. Se oli ehkä suoraselkäisin ja hienoin teko, jonka olen heiltä nähnyt. Toinen levy oli aikamoista hakemista. Sellainen on tuleva levymme. Hän on rääkynyt kolme edellistä päivää lauluosuuksia ensi vuonna julkaistavalle DevilDriverin vitoslevylle. Fafara hehkuttaa varauksetta festareita sosiaalisina tapahtumina. Nykyisin Coal Chamber -jäsenet ovat kuivilla ja Fafara on tavannutkin heitä. En sävellä itse biisejä, vaan toimin ikään kuin sparraajana. Logan Mader teki sen kanssa todella hyvää työtä, Fafara kiittelee levyn tuottanutta, miksannutta ja masteroinutta entistä Machine Head -kitaristia. Minulle riittää muutama kädenpuristus ja hyvä viinipullo keikan jälkeen. Hän kertoo, että vanha jengi tuli kerran eräälle DevilDriver-keikalle, jolla myös Fafaran perhe oli läsnä. Jos pidät siitä levystä, kuvittele se steroideissa kaahaamassa sadan mailin tuntivauhtia. Hän nostaa The Last Kind Wordsin suosikkilevykseen bändin katalogista. Ainoastaan basisti (Rayna Foss) ei tullut paikalle. Ylävitosia ja kädenpuristuksia, kuulumisten vaihtoa, rentoa fiilistä. Hän kuulemma tuntee äänensä nykyään paljon paremmin kuin ennen ja tietää mitä sillä voi saada aikaan. Se on todella voimakas sana, erittäin tyylikäs nimi. Jos et tunne kipua keikan jälkeen, et ole hoitanut hommaasi, Fafara naurahtaa. He pyysivät lapsiltani anteeksi. Kitaristit Mike Spreitzer ja Jeff Kendrick, basisti Jon Miller ja rumpali John Boecklin saivat kuin saivatkin aikaan musiikkia, josta Fafara piti. Fuck. DevilDriverin ensimmäinen levy tuli heti Coal Chamberin perään. Hän väittää olevansa kotioloissa syrjäänvetäytyvää tyyppiä, mutta festareilla hän pääsee vauhtiin. Seuraava levy tulee taas olemaan enemmän keulahahmon toiveiden mukainen. 30 Inferno Nolo loppu Fafara muistelee Coal Chamber -aikoja lämmöllä, paitsi tietenkin loppuvaiheita. Pray for Villainsilla DevilDriverin eräs johtoajatus oli tehdä musiikillinen vastalause sille, mitä amerikkalaisessa metalliskenessä oli meneillään. Ei muuta kuin arvailemaan. Asia täytyy selittää alusta alkaen, sanoo Dez Fafara ääni painuksissa. Ilosaarirockissa on luvassa täysipainoinen metallishow. Coal Chamberin viimeinen keikka päättyi Fafaran spiikkiin, jossa hän ilmoitti vedon jäävän bändin viimeiseksi. 44-vuotias laulaja innostuu kuvailemaan meneillään olevaa laulusuoritustaan ennenkuulemattomaksi. Pray for Villainsin kirkas ja massiivinen soundi erottuu viime vuosien metallilevyistä edukseen, olkoonkin, että tuotantoa voi kritisoida vähän liiankin kliiniseksi. Hetkeä ennen hän oli saanut Miguel Rasconin kitarasta tauluunsa. Sen voin kertoa, että nimi on vain yksi sana. Levyllä on kuulemma jo nimikin, mutta sitä ei voi vielä paljastaa. Pääsyy bändin hajoamiseen oli se perinteinen: huumeet ja raha alkoivat kiinnostaa enemmän kuin musiikki. Heti vastattuaan puhelimeen Dez Fafara intoili siitä, että pääsee taas Suomeen. Pääsin kiertämään muun muassa Panteran ja Black Sabbathin kanssa. Sekin on uutta meille. Minä sanoin jätkille, etten lähde studioon ennen kuin biisit on tehty valmiiksi
N U C L E A R B L A S T. CHECK OUT! W W W. D E PRE - L I S T E N I N G, M E R C H A N D I S E A N D M O R E :
Sarjamurhaajien töitä ruoti- vat kappaleet saavuttivat lakipisteensä albumilla Dahmer (2000), joka oli konseptilevy 17 ihmistä tappaneen Jeffrey Dahmerin elämästä. Yhtyeen synnystä voi osaltaan syyttää tv-sarja The Monkeesia, jota katsoessaan tuolloin 13-vuotias laulajakitaristi Corporate Death vaikuttui kitaransoiton siisteydestä. Inferno Kasvoin Beatlesin, Elviksen ja Johnny Cashin parissa, ja laulan näitä karaokessa mielelläni vieläkin. Jal o ta me l k li-a ti TEKSTI Kari Koskinen I www.murdermetal.com Vuodesta 1985 operoineen Macabren haastatteleminen on paitsi etuoikeus myös mielenkiintoinen pesti. Suurempi suosio ja medianäkyvyys antavat odottaa itseään, mutta näin ainutlaatuista bändiä ei kannata ohittaa. A lkuperäismiehityksellä yhä toimivan Macabren musiikkia on vaikea kuvailla. Macabren jätkien kanssa soitimme thrashia jo 80-luvun alussa, ja teimme silloisen bändimme kanssa yhden julkaisematta jääneen demonkin. Potkimme laulajamme pois vuonna 1985, minkä jälkeen jäljelle jäänyt kolmikko perusti Macabren. Vuonna 2003 julkaistu ja nimessään bändin genren sementtiin iskenyt Murder Metal jatkoi onnistunutta sarjaa, mutta uutta studiomateriaalia ei ole sittemmin kuultu. Tarinoita tappajista Corporate Deathin mukaan hiljaisuus on nyt ohitse. Monenlaista metallimaustetta yhdistelevään mättöön on lisätty puolihumoristista veikeyttä ja jopa lastenlauluja. Esikoisjulkaisu Grim Realitystä (1987) lähtien bändin kynästä on irronnut silkkaa faktaa, ja varsin sairasta sellaista. Vitsistä ei ole kysymys, sillä levytykset ovat huolella kasattuja ja sanoituksiltaan selvästi keskivertoa mielenkiintoisempia. Viime vuonna julkaistiin Neil Kernonin remiksaama versio 32
Se kelpuutettiin debyytin lisäksi myöhemmälle 8085-kokoelmalle, jonka alkuperäinen julkaisuvuosi on jostakin syystä hämärän peitossa. Nyt kuunneltuna levy ansaitsisi selvästi enemmän. alaine n ni aus, m ärkeen viiden Kalifor evaltw yllä jo ks alu an k isee sy amaattinen aimpa k julka n kirk dr tanno ikään o on m din tu ta bän koho aar i-ak ti She Bryan KUVA ffield I adre www.b ligion.c om DN AIGIO BREL vuotta 30 mppi yksi ko , otkut bändit tunnistaa alle sekunnissa. Into the Unknown jätettiin suosiolla kokoelmalta pois. Bad Religion on kuulunut niihin jo kolme vuosikymmentä. Jonkun vammaisen mielenhäiriön seurauksena kirjoitin levystä kahden ja puolen kirveen arvion tämän lehden numeroon #50. Näin on ollut aina, kun Gurewitz on ollut bändissä. Vuonna 2010, 12 levyä myöhemmin bändi on edelleen erittäin hyvissä voimissa. Nimeä ei vielä ole, koska bändi kuulemma keksii sen aina vasta sitten, kun levy on ollut purkissa jonkin aikaa ja siihen on saanut vähän etäisyyttä. Jos sävellyskynä on pysynyt yhtä terävässä vireessä, on syytä odottaa pirteää teosta. Ilmaisun tärkeimmät ainekset ovat ainutlaatuinen melodiataju, rivakka tempo ja sivistyssanoja vilisevät tekstit, joita tulkitsee vanhetessaan laulajana vain parantunut Greg Graffin. 1990-luvulla hän oli kolmen levyn ajan täysin poissa kuvioista. Rumpali Brooks Wackerman kertoo, että seuraava levy, kaikkiaan siis 15. Vasta Suffer (1988) osui siihen kultasuoneen, joka ei ole tänäkään päivänä eh- J tynyt. Vuoden 1984 Back to the Known oli jo lähempänä sitä, mistä Bad Religion nykyään tunnetaan. Edellinen New Maps of Hell (2007) pääsi tässä osoitteessa yllättämään tauon jälkeen. Basisti Jay Bentley ja kitaristit Greg Hetson ja Brian Baker ovat Wackermanin tapaan sivuosassa, mitä biisintekoon tulee. Julkaisu on odotettavissa joskus syyslokakuussa. Brett ja Greg ovat punkin Lennon ja McCartney, Wackerman naurahtaa. Tulevalla levyllä on jotakin jokaiselle Bad Religion -fanille. Kun konsepti toimii, mitä suotta mennä sotkemaan. Elämä heittelee Brett Gurewitz on hehkuttanut sitä, kuinka hänen viime vuonna syntynyt tyttärensä on täyttänyt hänen elämänsä uusilla väreillä. Ainoa kauneusvirhe bändin historiassa on kummallinen Into the Unknown -levy vuodelta 1983 . S k I attaa ta levy n pun entois utta sa . Huumeet olivat kiinteä osa Gurewitzin elämää 1990-luvulla. 34 Inferno. Biisit ovat jälleen Graffinin ja kitaristi Brett Gurewitzin käsialaa. Yhtye hylkäsi tuolloin yllättäen debyytti How Could Hell Be Any Worsen (1981) räyheän punktyylin ja fiilisteli akustis-progressiivisessa hengessä. On nopeita parin minuutin rykäisyjä ja midtempokappaleita. igion ad rel in B Rajala I uutio e tusk I Vilho los TEKST -instit nsä. Me teimme oman osuutemme valmiiksi ennen kuin lähdimme Eurooppaan. Miehellä on vanhastakin avioliitosta poika ja tytär, mutta tällä kertaa hän kohtaa vanhemmuuden selvin päin. Saamme tänne tien päälle Joe Barresilta miksauksia kuultavaksi. pitkäsoitto on jo äänitetty. Onneksi vain väliaikaisesti
Tällä levyllä tekstit tuntuvat olevan yleisempiä, ehkä vähän optimistisempia kuin ennen. En ole tavannut häntä koskaan! Haluaisin kyllä, hän on kuulemma hyvä tyyppi. Tulevan levyn tekstit kulkevat kuulemma samaan suuntaan kuin New Maps of Hellin, eli kohti yleisempiä, laajempia ajatuksia The Empire Strikes Firstin (2004) hyvin tiiviistä konseptista. Wackerman ei tiedä hänen nykyisistä kuulumisistaan mitään. Hän on todella fiksu mies ja kiinnostaa nähdä mitä hän on saanut aikaan. Vaikka komppi on pysynyt alusta asti suurin piirtein samana, Bad Religionin rumpalikehitys on ollut taitoja ajatellen nousujohteinen. Mukana on niin politiikkaa kuin tunteitakin. Brooks Wackermanin edeltäjälle, vuodesta 1991 bändissä vaikuttaneelle Bobby Schayerille kävi ohraisesti. Myös Greg Graffinin elämässä kääntyy uusi sivu, sillä hän julkaisee ensimmäisen kirjansa. Laulaja on opiskellut myös antropologiaa, eikä ole yllätys, että monet hänen akateemisista projekteistaan ovat käsitelleet uskontoa. Hänen vaimonsa synnytti identtiset kaksospojat kolme kuukautta sitten. Brooks Wackerman on vielä tuoreempi isä. Poliittinen ilmapiirihän on USA:ssa jonkin verran toiveikkaampi kuin vähään aikaan, luulen että sillä on ollut vaikutusta, Wackerman pohtii. Wackerman ei ole saanut vielä Anarchy Evolutionia luettavaksi. En perhana ole! Odotan kyllä innolla, että saan kappaleen käsiini. Bad Religionin 30-vuotinen ura on ollut toistuvaa reagointia maailman tapahtumiin. Se on fantastista! Kun musiikki ei vie aikaani, olen täysipäiväinen koti-isä, hän kertoo. On mielenkiintoista nähdä, millaisia viittauksia Barack Obamaan "Brett ja Greg ovat punkin Lennon ja McCartney." uusi levy tulee sisältämään, vai tuleeko ollenkaan. Greg on työstänyt teosta viimeisen vuoden ajan hyvin tiiviisti. Anarchy Evolution käsittelee punk-muistelmien ja yleisten pohdiskelujen lisäksi myös akateemista elämää, onhan Graffin paitsi geologian maisteri, myös filosofian tohtori evoluutiobiologian alalta. Käsittääkseni ainakin osa bändistä pitää häneen yhä yhteyttä. Uskonto on vahvasti esillä myös kirjassa, jonka alaotsikko on "Faith, Science and Bad Religion in a World Without God". Empirellä käsiteltiin oikeastaan vain Bushin hallintoa, joka oli siihen aikaan todella polttava aihe. Hän teloi olkapäänsä niin, että rumpujensoitto jäi pakosti sikseen. Alkuperäismies Jay Ziskrout ja ensimmäinen pitempiaikainen seuraaja Pete Finestone täytInferno Tiukka ja tosi tiukka 35
Edgar, Loimaa 2.10. Red Moon, Kouvola 18.9. Eivät he minua kiusaa, heh. Todisteeksi voi kuunnella vaikka New Maps of Hellin Submission Complete -kappaleen. Wackermanilla on muitakin musiikkiprojekteja kuin Bad Religion. Rio 88600, Sotkamo 15.7. Tämä ei ole kuitenkaan johtanut epämieluisaan erityisasemaan. Bar Kukko, Savonlinna 11.9. En tiedä... Siinä Wackerman kieltämättä onnistuu. Torvi, Lahti 28.8. Levykauppa Äx, Helsinki 25.8. Minulle oli suuri kunnia päästä silloin 20 vuotta toimineeseen bändiin. Monttu, Pori 23.10. La Barre, Joensuu 17.9. Onko nyt suru-uutisen jälkeen odotettavissa lisää materiaalia aiheesta. Kuuntelin jo silloin kaikenlaista musiikkia, mutta Bad Religion sai minut tosissani kiinnostumaan punkista, hän kertoo. Muutama vuosi myöhemmin hänen silloisen bändinsä basisti ojensi hänelle Stranger Than Fiction -levyn (1994), ja se kolahti nuoreen mieheen täysillä. Mitä ikinä soitankin, yritän aina tukea musiikkia. HileBar, Vuokatti 17.7. Se biisihän sai nyt aivan uuden merkityksen ja elämän. Ilmeisesti ihmiset haluavat kuulla Bad Religionia livenä, mikä on tietenkin hieno juttu, Wackerman sanoo. The Process of Beliefillä (2002) en vielä soittanut tuplilla, mutta sitä seuranneella kiertueella kyllä jo soitin. Grande, Rovaniemi 16.7. Saha, Iisalmi 14.7. Ehkä se riittää? Ikä on vain numero Bad Religion juhlisti 30 vuoden merkkipaalua julkaisemalla netissä livelevyn, jonka sai ladata rekisteröitymällä bändin nettisivuilla. ALKAEN SAATAVILLA 17POISTA LEVYKAU Jakelu: www.violentjourneyrecords.com · www.ikuinenvaiva.com. Vaikka bändin perusilmaisu on ennallaan, rumpuosastolla tapahtuu viime levyillä yllättävän paljon hienoja asioita. Ihan alussa olin tietysti se uusi jannu, ja fanit sanovat minua uudeksi vieläkin, vaikka kymmenen vuotta on jo mennyt. "Fanit sanovat minua uudeksi vieläkin, vaikka kymmenen vuotta on jo mennyt." tivät tietenkin punk-standardit, mutta kun selvästi lahjakkaampi Schayer tuli Finestonen tilalle, bändillä oli ensimmäistä kertaa tiukka komppi takanaan. Tenacious D on itse asiassa tekemässä uutta levyäkin. Suisto-Klubi, Hämeenlinna 9.10. Tiedän, että Jackilla ja Kylellä on biisejä valmiina, ja levy äänitetään varmaankin syksyllä, mies paljastaa. Eräs Tenacious D:n kuuluisimmista kappaleista kertoo hiljattain keskuudestamme poistuneesta Ronnie James Diosta. Brooks Wackerman liittyi Bad Religioniin 24-vuotiaana. Heh, ne ovat osa tyyliäni. Rumpali muistelee olleensa 13-vuotias, kun kuuli Bad Religionista ensimmäistä kertaa. Wackerman on vähintään kymmenen vuotta nuorempi kuin kukaan muu bändistä. Hän soitti koesoitoissa niin hyvin, että varsinkin Vuoden ikivihrein albumi! 7.7. Wackermanin tietojen mukaan latauskoodeja on jaettu tähän mennessä noin 40 000. Se oli Brettin idea. Wanha Mestari, Kuusamo 14.8. K-Klubi, Kuopio 10.7. The Rock, Kokkola .6. Korjaamo, Helsinki 7.10. Rytmikellari, Raahe 8.7. Varjobaari, Tampere 19.8. Wackerman on nostanut 2000-luvulla panoksia. Ykän Pub, Oulu 9.7. Siinä on tietenkin se metalliassosiaatio, mutta yritän soittaa niillä mahdollisimman musikaalisesti. Hän soittaa rumpuja muun muassa Vandalsissa ja Tenacious D:ssä, ja ennen BR-pestiä hän tahditti Suicidal Tendenciesiä monta vuotta. Hän on tuonut Bad Religionin musiikkiin jopa tuplapedaalit
Geneviève Ruocco / Wikimedia Commons Graffin on kertonut haltioituneensa miehen taidoista. Onneksi meillä on hyvät teknikot ja korvamonitorit, Wackerman hymähtää. Ei meillä mitään kilpailua ole, päinvastoin. Nyt kun on vielä pieni lapsi kotona, Gurewitzia nähdään bändin kanssa lavalla vain Yhdysvaltojen länsirannikolla. Eräässä Brooksin musiikkiprojekteista, Kidneys nimeltään, soittaa myös velipoika John. Kun Chad Wackerman kuuli, että pikkuveli oli päässyt Bad Religioniin, hän luonnollisesti onnitteli tätä, vaikka "hieman" eri alan miehiä itse onkin. Ennen tämän kesän Ilosaarirockia Bad Religion ei ole käynyt Suomessa kuuteen vuoteen. En usko kilpailuun musiikissa muutenkaan. Siinä on sen luokan meriitti, että hiljaiseksi vetää. Tämä tuskin on hänen lempimusiikkiaan, mutta uutiset kuultuaan hän tuli kyllä katsomaan keikkaa ja kannusti minua kovasti. Uskon kyllä tinkimättömään itsensä kehittämiseen, mutta en kilpailuun. .. Liput ennakkoon Tiketista! 20 / PV & 35 / 2 PV ohjelma ja lisäinfoa osoitteessa: Katilot Circle Of Contempt Mors Principium Est Dead Shape Figure .. tapahtuma on ikärajaton anniskelualue k-18 Silentium Hateform Full Scale Conflict Bloodred Hourglass Rage My Bitch Retaliatory Measures www.finnhitsfest.com. Se oli kiertueen avauskeikka, joten meillä oli tuore ote settiin ja paljon energiaa. Brooks kuitenkin kiistää moisen. Isä Chuck on jazzrumpali ja musiikinopettaja. Mestoilla pyöri muun muassa eräs Steve Vai. Silloin meillä on tosiaankin kolme kitaristia. Toivottavasti käymme siellä vastedes useammin. Joka tuntee rumpalimaailmaa ja kuulee nimen Wackerman, liittää siihen ensimmäisenä etunimen Chad. Luulen, ettei hän tiennyt bändistä yhtään mitään ennen kuin minä liityin siihen. Bad Religion on nykyään kuusi-, mutta lavalla useimmiten viisimiehinen bändi. Ehkä noin neljä rumpalia maailmassa olisi suoriutunut hommasta edes likimain kuivin jaloin. Se oli hengästyttävän kova veto, ja eräs kirjaimellisista kuumimmista todistamistani keikoista koskaan. Me tuemme aina toisiamme. Kuuluisin veljistä on Brooksia 17 vuotta vanhempi Chad, joka on soittanut muun muassa itsensä Frank Zappan bändissä. Täytyypä kertoa muillekin. Wackerman muistaa keikan Helsingin Nosturissa 6.5.2004. Veljekset John, Brooks ja Chad ovat kaikki rumpaleita, neljäs veli Bob taas on basisti. Hän on kuin onkin Brooksin isoveli. MUSIKAALINEN PERHE WaCKErmanin perhe on täynnä ammattimuusikoita. Miehen nettisivuilla on muuten riemastuttava kertomus koesoitoista Zappan bändiin vuodelta 1981. Veljekset ovat myös pitäneet joitakin yhteisiä klinikoita, mutta kukin on suuntautunut musiikillisesti omalle uralleen. torstai 9.7.2010 (avausklubi - ilmainen sisäänpääsy festivaalilipulla) Sotajumala Ghosttide Damngod perjantai 9.7.2010 Stalingrad Wolfmen The Chant Disco Ensemble Cowgirls verso lauantai 10.7.2010 Synestesia Order!Order! Cardiac Catalyst Turmion Rotten Sound .. Väitteen tueksi kerrottakoon, että Chad mainostaa verkkosivuillaan sekä Brooksia että Johnia mahtaviksi rumpaleiksi. Chad Wackerman suoriutui. Kun perhetausta on tällainen, ei Brooks Wackermanin tekninen etevyys ja tyylitajun pistämättömyys ole enää yllätys. Hyvä keikka kieltämättä! Onko siitä tosiaan kuusi vuotta. Vaikka Brett Gurewitz on osa bändiä ja merkittävässä biisintekovastuussa, hän pyörittää päätyönään Epitaph-lafkaa. Luulisi, että kun koko perhe soittaa ammatikseen musiikkia, siitä aiheutuisi erinäisiä kilpailuasetelmia
spessu 40 42 49 52 54 INFOAuKeAMA DevINTOwNseND CAvus BlOODBATh CrOwBAr Inferno 39
Tilan puutteen vuoksi vain päälavan lähettyvillä on pyörätuolikoroke. AlepANFesTIvAAlIKAuppA leIrINTÄ Taskukameralla kuvaaminen on alueella sallittua. Myös muuta jätettä pyritään mahdollisuuksien rajoissa kierrättämään. elÄKelÄIseT Yli 65-vuotiaat pääsevät alueelle ilmaiseksi sisään. pYsÄKÖINTI TAlleNNus lIIKuNTA-JANÄKÖvAMMAIseT Pysäköinti Helsingissä on maksullista. 09 100 23. NIMIKIrJOITuKseT lApseT Päälavan oikealla puolella on nimikirjoituspiste, jonne pyrimme saamaan kaikki artistit käymään. Alueelta voi toki lentää kesken juhlan ulos, jos onnistuu käyttäytymään liian huonosti. TAKsI Helsingin taksin numero on 0100 0700, myös numero 0500 700 700 palvelee. Tila-autoja (kovasia) kannattaa kysellä numerosta 0200 6060. Näin toimimalla mahdollistamme myös ensi vuoden festivaalin. Linkkejä halpoihin hotelleihin löytyy sivuiltamme. Tapahtumaan myydään yhden ja kolmen päivän lippuja. Tilan ahtauden takia älkää tuoko rinkkojanne tai isoja laukkujanne sinne. Varaudu myös omalla vesipullolla. lÖYTÖTAvArAT AlKOhOlI&JuOMAT Täysi-ikäiset saavat tuoda alueelle kohtuullisen määrän omia alkoholijuomia. Kaikenlaisten ammattimaisten järjestelmäkameroiden, video- ja muiden nauhurien tuonti alueelle on kuitenkin kielletty. Festivaalialueella on myös Alepan konttimyymälä, jossa myydään rajoitetusti Alepan valikoimaan kuuluvia tuotteita, mm. Juontajat ilmoittavat aikataulusta juonnoissaan ja pisteen luona on infotaulu, jossa on tietoa ajoista. lIpuT Tuska 2010 liput ovat ennakkoon myynnissä Tiketin ja Lippupalvelun verkostoissa. Lopullinen päätös siitä koska ja missä ja kuinka kauan on aina yhtyeen. Festivaalialueelta ei pääse välillä pois (lue: 1 päivän lipulla pääsee kerran festivaalialueelle sisään, 3 päivän lipulla kerran päivässä). perJANTAI2.7.2010 13.00pOrTITAuKI BArreNeArTh 13.45-14.30 lAuANTAI3.7.2010 13.00pOrTITAuKI CrOwBAr 13.45-14.30 suNNuNTAI4.7.2010 14.00pOrTITAuKI TurMIONKÄTIlÖT 14.45-15.45 TheArsONprOJeCT 13.45-14.30 TesTAMeNT 14.30-15.30 sOTAJuMAlA 14.30-15.15 TOrTureKIller 14.30-15.15 FINNTrOll 14.45-15.45 INsOMNIuM 15.30-16.15 rYTMIhÄIrIÖ 15.30-16.15 hYpOCrIsY 15.15-16.15 w.A.s.p. 15.45-16.45 BlAKe TArOT 16.15-17.15 16.15-17.00 FM2000 16.15-17.00 TrIGGerTheBlOODsheD 16.45-17.30 wArMeN 16.45-17.30 pAIN 1715-18.15 swAllOwThesuN 1715-18.15 DevINTOwNseND prOJeCT 17.00-18.00 CANNIBAlCOrpse 17.30-18.30 survIvOrsZerO 18.00-18.45 ArMeDFOrApOCAlYpse 18.00-18.45 NIle 18.30-19.30 [AMATOrY] 18.30-19.30 sATYrICON 18.15-19.30 KAMelOT 18.45-19.45 MeGADeTh 19.30-21.00 INsAhN 19.30-20.30 OBITuArY 19.30-20.30 OverKIll 19.45-20.45 BlOODBATh 19.45-20.45 DevINTOwNseND- ZILTOID The OmnIscIenT 20.30-22.00 22.00pOrTITKIINNI NeverMOre 20.45-22.00 23.00pOrTITKIINNI 23.00pOrTITKIINNI OhJeITA TUsKA 2010 -KävIJöILLe FesTIvAAlIAlue Tuska-festivaalialue sijaitsee Kaisaniemenpuistossa, Helsingin rautatieaseman kupeessa, siis aivan Helsingin keskustassa. Juhlan aikana tavaroitaan kannattaa kysellä narikasta. 14:00-22:00 Alueelle on vain yksi sisääntuloportti. 13:00-23:00 la 3.7. Tämä käytäntö on sovittu poliisin kanssa välttääksemme lähialueen asukkaiden ja toimijoiden häiriintymistä. Tuska-festivaalialue on auki seuraavasti: pe 2.7. Kaikkien alueelle tuotavien juomien tulee olla muovisissa astioissa. Emme suosittele pienten lasten alueelle tuomista. Erikoistapauksissa neuvottele järjestyksenvalvojien kanssa. elintarvikkeita, juomia (ei alkoholia), sekä muita tapahtumissa tarvittavia tuotteita. Tuskassa ei ole "omia" majoitusjärjestelyjä. 13:00-23:00 su 4.7. Kolen päivän lippu ennakkoon maksaa 98 e. Ruuhkien välttämiseksi availkaa kassejanne jo jonossa ja huomioikaa, että portilla on useita kaistoja, joita kannattaa käyttää tasaisesti. JuOMAvesI Alueella on juomavesipiste. Alaikäiset eivät saa tuoda alkoholijuomia alueelle. Kaikki löytötavarat toimitetaan pari päivää juhlan jälkeen Helsingin poliisin löytötavaratoimistoon (Kaartin poliisitalo, Punanotkonkatu 2, 00130 Helsinki, puh. asemalta aivan alueen vierestä löytyy säilytystiloja. eNsIApu&sAIrAAlAT Alueella on ensiapupiste, josta saa aukioloaikojen puitteissa hoitoa. Kaikkiin ennakkolipunhintoihin lisätään mahdolliset lippukauppojen toimitusmaksut. Muista suojata lasten(kin) kuulo. pullONKerÄYsJAKIerrÄTYs Festivaalilla on oma pullonkeräysjärjestelmänsä. Mikäli joku löytää alueelta jotain arvokkaan oloista, voi tavaran toimittaa lähimmälle järjestyksenvalvojalle. ApTeeKKI NArIKAT Lähimmät apteekit löytyvät Mannerheimintieltä Kaivopihan luota. (09) 189 3180). Strategisissa paikoissa on kyltein merkittyjä astioita, joihin toivomme asiakkaiden laittavan tyhjät pullonsa. Alueen ollessa kiinni ja vamman vakava kannattaa ottaa yhteyttä Terveyspalvelujen neuvontaan, puh. Leirintäalue on Helsingin kaupungin liikuntaviraston ylläpitämä ja siten avoinna kaikille. Liput ovelta (mikäli jäljellä): 1pv 60 e, 3pv 115 e. Alle 12-vuotiaat pääsevät alueelle sisään vain vastuuntuntoisen ja -kuntoisen vanhemman seurassa. Festivaalilla ei ole tarjota parkkipaikkoja asiakkaille. rAvINTOlA&ruOKA Alueella on anniskelualue sekä ruokamyyntiteltta, jossa useita ruokamyyntipisteitä. Saattaja pääsee pyörätuolilla liikkuvan tai näkövammaisen lipullisen asiakkaan mukana ilmaiseksi sisään. Esim. Alle 7v. Yhden päivän lippu ennakkoon maksaa alkaen pe/la 54 e, su 50 e. Yliopiston apteekki Mansku 96:ssa Töölössä on auki 24h. Alueella on maksullinen narikka (2e). Ainoa lähistöllä oleva leirintäalue sijaitsee Rastilassa metroaseman vieressä. Tuska-Festivaalin järjestää Finnish Metal Events Oy.. lapset pääsevät alueelle ilmaiseksi lipullisen vanhemman seurassa
Virallisesti kirjoilla Metallissa, ehkä, mutta viihtyy muilla mailla, kertoo kuulumisia ja tuo tuliaisia, kun poikkeaa käymään. Jos kuuntelet Wagneria, tai jotain Beethovenin tavaraa... TE KS TI Rii tta Itä ky lä Pe r De ill v ee in I i To pä w äs I ns t en ä ko dn s au kaan , mu ttii ta r ei tist t ä. KU VA TE ri c hS aid e ww w.h ev yd e vy. se meininki on kerrassaan brutaalia. Se on mentaliteetti. Mahler... com D 42 Inferno evin Townsend asuu oikeassa elämässä Van- couverissa, mutta musiikissa hän on koditon vaeltaja. Raskas dynamiikka tulee aina olemaan olemassa. Joten mielestäni metalli sellaisenaan on ollut siitä saakka, kun ihmiset hakkasivat... Kenelle tahansa, joka on seurannut Townsendin uraa aina Strapping Young Ladista tähän päivään saakka, miehen taipumus venyttää omaa. mammutinnahkoja ja mitä lie silloin 10 000 ennen ajanlaskun alkua. tiedät kai... Kuulin Stravinskin Kevätuhrin ja Tulilintua, ja ne ovat enemmän metallia kuin 90 prosenttia metalcorebändeistä! Kyse on mielentilasta. brutaalia! Eikö
"Kaikki muut ov t sekaisin... Tot a kai! Olen t rokkari! Nyt minä v ain juon sen yrt titeeni ja painun pehkuihin." Inferno 43. a ja hörppivät jägershot teja mimmien rintsikoist a. Onko minulla ikävä sitä
Uusin hanke, määrätietoisesti nimetty Devin Townsend Project, on neljä albumia käsittävä teos, jota taiteilija ehti valottaa jo viime vuoden puolella tämän lehden sivuilla (#66). Se kaikki on totta, tietenkin. Huumausaineet ja niiden positiivinen vaikutus taiteeseen, erityisesti rockmusiikkiin, on kiistaton totuus, mutta myös ihailtu myytti, jota ei oikein osata rikkoa, tai edes horjuttaa. Punk on aivan yhtä tärkeää, mitä tulee todelliseen taiteelliseen vapauteen, hän lisää innokkaasti ja selittää ulkopuolisuuden positiivista vaikutusta henkilökohtaiseen luovuuteen: En tarkoita, että kaikkien täytyisi kuulostaa Dischargelta tai Fearilta, mutta punkissa on tietty ajatus, josta olen aina pitänyt. Tällä hetkellä Townsend valmistautuu keikoille ja erityisesti Tuskaan, jossa kuullaan kahtena peräkkäisenä päivänä sekä albumi Ziltoid the Omniscient (2007) kokonaisuudessaan että otteita miehen 15 albumin pituisesta katalogista. Townsendin mieli etsii jatkuvasti omia rajojaan, ja kun ne löytyvät, ne rikotaan. Siis, huumeiden viehätyshän on siinä, että on helppo päästä uudestaan käsiksi niihin päätelmiin. Hän on siis kaikkea muuta kuin levyjä lineaarisella janalla ulossuoltava "artisti", sillä rutiineihin ja ennalta arvattaviin sääntöihin kangistunut putkiaivoisuus on miehelle suoranaista myrkkyä. Kaksi ensimmäistä lasta, Ki ja Addicted, ovat jo syntyneet, kuopusten Deconstruction ja Ghost laskettu aika on ensi vuoden puolella. Mutta.... Huumeethan auttavat rikkomaan ennalta määrättyjä ajatusmalleja ja normeja, joten niiden käyttö kuolemattomien riffien luomisessa on sallittua, toivottua ja jopa ihailtua. Townsend ei tuhoa tuhotakseen, vaan luodakseen uutta. William Burroughs ja Aleister Crowley saivat aikaan kaunokirjallista neroutta. jumaluuden olemus... Semmoinen päätös, että hei minä aion kuulkaa nyt olla kusipää! Minä olen runkkari! En yrittääkseni loukata ihmisiä, vaan siksi, koska en vain ole tarpeeksi cool hengatakseni futispelaajien kanssa. No, mielestäni... blaa blaa blaa... Vaara ja mystiikka ovat osa sitä puolijumaluutta, johon yleisö nostaa rocktähtensä. Luulisinpa, että kuka tahansa, jolla on ollut todella hyvä sienitrippi, on tullut samaan lopputulokseen: olet yhtä kaiken kanssa, ilma ja itse ovat symbioosissa, on olemassa kokonainen fraktaaliuniversumi, jossa eri tasot laajenevat ikuisesti, aika ja tila ovat sinussa, illuusiona ja todellisena yhtä aikaa... Identiteettikriisit ja päihderiippuvuudet ovat osa pitkää prosessia, joka kantaa nyt nimeä Devin Townsend Project. Oikopolkuja onneen Townsend irrottautui muutaman vuoden takaisesta masennus- ja päihdevyyhdistä ja vaikuttaa nyt olevan tohkeissaan uusista, selvin päin kohdatuista haasteista ja esteettömästä luovuudesta. Mitä mieltä Devin Townsend on nyt, kuivilla voiko huumeita sittenkin käyttää rakentavassa ja tasapainoisessa mielessä, apukeinona. kaikki se paska, right. luovuuttaan ja sen synnyttämiä määritelmiä ei tule yllätyksenä. (tauko) annahan kun kokoan ajatukseni. Nietzscheläinen ajatus vanhan tuhon ja uuden synnyn välisestä jännitteestä muodostaa mie44 Inferno hen koko uran moraalisen selkärangan. Huumeiden vaarana on se, että kun olemme päässeet käsiksi siihen tietoon, jonka nuo huumeet meille suovat... Hän vetää syvään henkeä ja ryhtyy sitten rikkomaan verbaalisella vasarallaan huumeiden ympärille pystytettyä romanttista muuria
Mitä enemmän noita jauhaa hienotunteisemmiksi, sitä enemmän variaatioita syntyy. Projekti nimeltä Devin Townsend siis jatkuu... Siellä tuntuu olevan yksi kaikenkattava teema... Yksi DTP:n periaatteista on nimenomaan huomioida ja ymmärtää, että päämäärän tuolla puolen jo pelkkä matka itsessään on kaunis. Townsendin oma yksilöllisyys on ristiriitaista sorttia. Ei ole olemassa mitään päämäärää, koska heti kun saavutat sen, jahtaat jo seuraavaa. Ehkä Devin Townsend Project ei tulekaan olemaan vain neljä levyä, ehkä se käsittää neljäkymmentä albumia. " Absurdi aja telu t päihit tää äl yllisen pohdinnan monella eri t v a alla." Buddhalaiset munkit pääsevät samaan lopputulokseen meditoimalla. Kaikella on kuitenkin haittapuolensa: Bileet ovat nykyään aika paskoja. Rajoja rikkoessaan hän on luonut uransa yksilöllisyyden perikuvana, mutta juuri tämä erikoisuus ja erilaisuus on johtanut sisäiseen kriisiin omasta identiteetistä ja persoonallisuudesta. ...ja jatkuu. Devin Kaikkitietävä Tavoittamattomat tavoitteet Huumeet ovat takanapäin, koetut ja rajallisiksi todetut. Tajusin, että semmoinen tavoitekeskeinen ajattelutapa on loppujen lopuksi väsyttävää. Emme me ole niin erilaisia loppujen lopuksi. Sienien, hapon ja minkä tahansa kanssa tuohon tietoon pääsy on hyvin nopeaa, eikä se vaadi ponnistelua. Joten odotat koko ajan, että joku asia on saatettu loppuun, kunnes voit olla onnellinen tai rauhallinen. Mutta ainakin koen, että johdonmukaisuuteni on jotain, johon läheiseni voivat luottaa, ja esiintymiseni live-ympäristössä on yleisön kannalta nautittavaa. Totta kai on olemassa yksilöllisyyttä, mutta todella, on vain kymmenen tai yksitoista varsinaista ihmistunnetta. Nykyinen päämääräni on tutkiskella, kuinka saavuttaa nuo asiat sellaisilla kurinalaisilla keinoilla, joista minulla ei ole aikaisempaa kokemusta. Prosessin kehityttyä ja opittuani siitä enemmän ja enemmän, on yksi asia, jonka todella olen nyt oppinut tajuamaan. Totta kai on tiettyjä rajoitteita, minulla ei ole oikein varaa 700 puhallettavaan ziltoidiin ja juustopurilaiseen, mutta... Kun aloitin, tavoitteena oli äänittää nämä neljä levyä ja tehdä jonkinlaisia epäsuoria lausuntoja tai jotain. Tämä voi kestää koko loppuelämäni, ja ollakseni rehellinen, en ehkä koskaan pääse perille. että taiteessa ovat matkustaminen ja perille pääseminen. Ja olet kaiken aikaa onneton, koska mikään ei koskaan lopu. Olen itse osana yleisöä monella tapaa. Aina ei kuitenkaan ole ihan selvää, kuka peilistä katsoo takaisin. Mies mainitsee oman uransa täydellisenä esimerkkinä. Syksyllä koittaa Amerikan-kiertue, ensi vuonna uusien sävellysten äänitys ja levyjen teko. Kerätyt tiedot ovat hyvin samankaltaisia. Hän on se show-mies. Devin Townsendin varsinaiset tripit sekä elämässä Ki, Addicted, Deconstruction ja Ghost ovat kaikki omaelämäkerrallisia selvityksiä miehen omista mielentiloista, mutta hän ei halua eristää itseään kuulijoista väittämällä olevansa millään lailla uniikki tapaus. hän on se roolihenkilö. Kaikki muut ovat sekaisin... Siellä on pelkoa, rakkautta, vihaa, suuttumusta ja masennusta. Sitä varten on Ziltoid! Hän on persoona. Ja sen tuloksena on, että joo, osallistut kyllä samaan tietoon, mutta se on kuitenkin pelkkä ikkuna. Totta kai! Olen rokkari! Nyt minä vain juon sen yrttiteeni ja painun pehkuihin. Niillä on kuitenkin yhteinen filosofinen punainen lanka, vaikka sitä ei musiikillisen kaaoksen vallitessa ehkä heti huomaa. Se taitaa olla maskuliininen ajattelutapa, semmoinen metsästäjä-keräilijätyyppinen ajattelu, että "minun täytyy päästä päämäärään", oli se päämäärä sitten mikä tahansa. Totta kai naisillakin sitä on, mutta eri tavalla, eikö niin. Mutta lopulta huomasin, että osana koko prosessia oli tavoitekeskeisyys. Onko minulla ikävä sitä. Tai ehkä kaksi. Itse kauneus, ihmeet ja todelliset vastaukset pysyivät ulottumattomissa ja kemiallinen jahti vei kaiken ajan. Deconstruction ja Ghost on nyt sävelletty, ja mielessä siintää jatko-osa Ziltoid the Omniscientille. Tajusin lopulta taiteellisessa mielessä, että oma representaationi siitä tiedosta, jonka olin onnistunut saamaan huumeiden välityksellä, ei osoittautunutkaan ihan niin täsmälliseksi ollessani selvin päin. Devin Townsend Project on kirjaimellisesti Devin Townsend -projekti, jossa mies tutkii suhdetta itseensä ja maailmaan neljän erillisen ja täysin erilaisen albumin kautta. ja hörppivät jägershotteja mimmien rintsikoista. Miehille se voi olla orgasmi, raha, jonkin asian loppuun vieminen tai mitä tahansa! Se tuntuu olevan synnynnäinen osa omaa luonnettani ja käsittääkseni monien ystävieni luonnetta. Kun musiikki päätyi heijastamaan enemmän huumeita kuin niiden alkuperäistä päämäärää, oli selvää, että apuvälineestä olikin tullut este. Jahdatessaan kauneutta ja ihmeitä Townsend havahtui yhtäkkiä siihen, että jahtasikin kemiallisia oikopolkuja. Nyt vuorossa on kuitenkin livekeikkoihin keskittyminen. Kun joku kertoo minulle samastuvansa johonkin levyyn, minä vastaan, että "no totta kai". Huumeet pönkittivät mukavasti esiintyvän rocktähden egoa, mutta keinotekoisen naamion karistua pois oli aika katsoa itseään silmiin. Et varsinaisesti sulaudu siihen tietoon edes puolta siitä ajasta, kun olet pilvessä. Se antaa minulle mahdollisuuden nousta lavalle ja tehdä oman osuuteni, joka on soittaa, laulaa ja viihdyttää, olla tietynlainen koomikko. Inferno 45
Townsend puhuu teemalevynsä sankarista kuin pikkuveljestään tai läheisestä ystävästään: Ziltoid on hahmo, joka on erehtymättömästi Ziltoid, jolla ei ole mitään salattua tarkoitusperää. "En minä ole viisas. Se antaa minulle mahdollisuuden nostaa hänet tasolle, jolla uskon hänen olevan loistava. Ei ole mitään moniulotteista, epävarmaa paskiaista, jolla on Oidipus-kompleksi tai jotain. Devin Townsendin nimi yhdistetään luovaan nerouteen ja älykkyyteen, ja aitona älykkönä hän tietenkin karsastaa koko ajatusta. Townsend on tullut tunnetuksi kokeiluistaan todellisuuden ja mielialojen saralla, ja hän puhuu yhtä luontevalla innokkuudella niin jumaluuden olemuksesta kuin bäkkärillä bailaavien naisten rintavarustuksistakin. Mutta Devinillä on monta eri puolta, jotka haluavat tulla ulos. Se oli taidetta, ehdottomasti... Mutta siitä kehittyi parodia itsestään. Vaikka tajunnan räjäyttäminen sekä musiikillisessa että muussa mielessä on ollut miehen lempipuuhaa läpi koko elämän, hän pysyy mieluummin nöyränä ja myöntää olevansa yhtä ulapalla kuin muutkin kuolevaiset. Kuinka absurdi hän voi olla. Samal46 Inferno la tavalla en voi kieltää itseäni yhtäkkiä olemasta Devin. En voi tuosta noin vain sanoa, että "nyt en enää pysty olemaan Ziltoid". Mutta hahmo, kuten Ziltoid, voi puskea sitä älykkyyttä vastaan olemalla yksinkertaisesti kusipää... Jos käyt filosofista keskustelua jonkun kanssa, joka on sinua älykkäämpi, turhaudut jossain vaiheessa oman älysi rajoittuneisuuteen. Hän ei malta odottaa, että saa päästää kaverin irti keikkalavoilla. Käyt henkistä taistoa tyypin kanssa, joka on äärettömästi sinua älykkäämpi, ja lopulta luovutat ja myönnät hänen voittaneen. räyh! (Devin palaa) Voit alkaa puhua räjähtelevistä hamstereista ja paskan voimalla kulkevista polkupyöristä tai ihan mistä vaan. Absurdi ajattelu päihittää älyllisen pohdinnan monella eri tavalla, kuuluu lopulta rauhallisen rationaalinen selitys. (Ziltoid äännähtelee hetken aikaa itsekseen)... En usko, että edes rekisteröidyn sille älylliselle tasolle, joka pystyisi ymmärtämään, selittämään tai kuvaile- Tyhmä guru. Olen v ain ehtinyt käydä tämän läpi 40 kert aa, ja 39 kert aa pol tin näppini." Strapping Young Lad -persoonaan kuului hulluus, dekadenssi ja kaoottinen arvaamattomuus, mutta hullun persoona kävi väsyttäväksi. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tyhmemmäksi muutun. se on hienoa! Voit tasoittaa tilanteen menemällä ihan..
Meillä on täysin vapaat kädet taiteellisten asioiden kanssa, eikä meitä ole yritetty laittaa minkäänlaiseen hihnaan. Kuin tyhjästä esiin ponkaissut yhtye on ehtinyt herättää hyvää kuhinaa tummanpuhuvassa kohdeyleisössään nyttemmin jo loppuunmyydyllä ep:llä ja black metal -legenda Mayhemin kanssa heitetyillä Suomenkeikoilla. jat ko klu bia kti TEKSTI Joni Juutilainen I www.myspace.com/cavusmusic P Kalmasta ja saastasta eikä pizzerioissa esiintyminen kouralliselle asiaan vihkiytymättömiä motivoi, joten olemme valinneet sen toimintatavan, joka antaa mahdollisimman paljon myös yhtyeelle takaisin, kertoo yhtyeen julmaääninen vokalisti W. Liikemomentti on olennainen osa minkä tahansa varteenotettavan voiman perustuksia. Listenablen omistaja otti meihin suoraan yhteyttä, ja hänen tarjoamansa sopimus oli yksinkertaisesti paras. Totta kai on hyvä, että asiat etenevät. Materiaali lojuisi turhaan nauhoilla kämpän lattialla, Fetisismiä ja orjuutta Haastatteluntekohetkellä Cavusin debyyttipitkäsoitto on ottamassa vahvasti muotoaan. Inferno 49. Listenable tuntuukin tämän valossa erikoiselta valinnalta suomalaiselle black metal -yhtyeelle. Me teemme asioita omaan tahtiimme, ja jos ulkopuoliset kiinnostuvat tekemisistämme, yhteistyö toimii meidän ehdoillamme. Saamme operoida käytännössä täysin haluamallamme tavalla, mikä on meille erittäin tärkeää. ensimmäistä levyään valmistelevalla Cavusilla on täydet edellytykset nousta yhdeksi suomalaisen black metalin ehdottomista kärkinimistä. ari vuotta sitten alkunsa saaneen Cavusin ura on lähtenyt liikkeelle vauhdikkaasti. Yhtiö on keskittynyt julkaisemaan pääosin teknistä death/thrashpohjaista raskasmetallia, ja sen kovimpina kortteina voidaan pitää Abortedin, Gojiran, Immolationin ja Scarven kaltaisia omien sarjojensa menestyjiä. Olimme olleet yhteyksissä useammankin eri yhtiön kanssa, mukaan lukien joitakin kotimaisia lafkoja, mutta Listenablen omistautuminen ja mielenkiinto pesi laudalta kaikki muut vaihtoehdot. Täysin keltanokista ei ole kyse, sillä Cavus koostuu muiden muassa kuutisen vuotta sitten hyvän Shoah-debyyttinsä julkaisseen Catenatam Lucemin ja hiljattain Violent Journeyn kanssa levydiilin solmineen Coprolithin jäsenistä. Ulkopuolisista tahoista suurinta kiinnostusta Cavusin musiikkia kohtaan on esittänyt ranskalainen Listenable-levy-yhtiö, jonka rosterissa black metal näyttelee ainoastaan marginaalista osaa
Perustajajäsenistä Katatonia-miehet, kitaristi Anders Nyström ja basisti Jonas Renkse, ovat pysyneet kyydissä koko matkan ajan. Mukana menossa oli myös Swallow the Sun, jonka rivistö teki ruotsalaiseen vaikutuksen milläs muullakaan kuin väkijuomansietokyvyllään. Inferno Vanhan kuolon kangistama En itse asiassa juurikaan juhlinut tällä kiertueella. Itse asiassa minulta kysyttiin jo silloin, haluaisinko soittaa livekitaraa Bloodbathissa, sillä Dan Swanö ei halunnut vetää keikkoja. Sitä ennen hän ehti toimia usean vuoden ajan sekä Bloodbathin että Katatonian kitarateknikkona. Ensimmäinen kerta, kun tapasin Andersin ja Jonasin, oli vuonna 2004, kun tein minikiertueen heidän kanssaan. Liidikitaraa on kahdella viimeisellä julkaisulla, Unblessing the Purity -ep:llä ja The Fathomless Mastery -albumilla (molemmat 2008), näppäillyt Per "Sodomizer" Eriksson. Jos nyt onkin otettu rennosti jonkin aikaa, maalis-huhtikuun Eriksson vietti kiertueella Katatonian kanssa Euroopassa livekitaristin tonttia hoidellen. TEKSTI Anna Saurama I KUVA Magnus Jönsson I www.bloodbath.biz Bloodbathin paluu lauteille parin vuoden tauon jälkeen riemastuttaa tänä kesänä faneja ympäri eurooppaa. r uotsalaisista metallimusiikin suurmiehistä koostuvan superbändin Bloodbathin remmi on vaihdellut sen kaksitoistavuotisen historian aikana. Heidän rumpalinsa (Daniel Liljekvist) asuu samassa kaupungissa kanssani, ja olemme olleet ystäviä vuosikausia. Hän pyysi minut mukaan. Rumpuja löi alkujaan supertuottaja, Edge of Sanity -hemmo Dan Swanö, joka siirtyi sittemmin kitaran varteen Martin Axenrotin tieltä. Luurin toisessa päässä ei voi olla aistimatta hymyä, kun "Sodo" kertoo kuulumisikseen keskittyneensä viime päivinä lähinnä tietokoneella pelaamiseen. Olen aika hämmästynyt siitä, miten paljon viinaa ihmiset voivat juoda. (Asiaa harrastaville tiedoksi, että haastateltava on vannoutunut C.o.D.-mies, lähiajat on tahkottu tiukasti Modern Warfare II:a.) Koira kuuluu haukkuvan taustalla, kun kitaristi haeskelee hetken kuuluvuuden kannalta optimaalista pistettä. He sen sijaan kyllä he pitävät viinasta. Puhuimme siitä ai- 52. Axe on hankkinut kannuksensa Witcheryssä, Satanic Slaughterissa ja nyttemmin Opethissa. Vokaaleissa on ollut Opeth-fanien puolijumalan Mikael Åkerfeldtin paikalla välillä Peter Tägtgren, joka tunnetaan paremmin Painista ja Hypocrisystä. Hän on muusikko, jonka aiemmat yhtyeet eivät kenties nauti yhtä suuresta maineesta kuin muiden jäsenten pääprojektit, mutta soittotaidoiltaan hän painii vähintäänkin samassa sarjassa. Swanön ja Bloodbathin tiet erkanivat vuonna 2006: käsitykset siitä, millaista death metalia bändin tulisi jatkossa tehdä, poikkesivat liikaa toisistaan. Jos joisin niin paljon, olisin varmasti jälkeenjäänyt. Hurjasta lisänimestään huolimatta "se uusi kitaristi" osoittautuu varsin leppoisaksi tapaukseksi. Se on tajunnanräjäyttävää ja ihmeellistä, Per päivittelee. Sumea Tuska Sodomizer on ollut Bloodbathin virallinen jäsen kolmisen vuotta
Sen lisäksi vanha Deiciden tuotanto sekä vanhan koulun ruotsalaiset bändit kuten Entombed. Se on jostain syystä liian monimutkaista minulle. Totta kai halusin! Mikään ei sinänsä muuttunut virallisen liittymisen myötä. Suurin inspiraationi on Morbid Angel, siis sen vanha tuotanto. Emme ole kirjoittaneet vielä mitään, vasta puhuneet siitä, mihin suuntaan haluamme mennä. Kappaleita soitettiin tasaisesti kaikilta julkaisulta, ja mukana oli paljon sellaisia, joita ei ole elävänä aiemmin kuultu. En muista mikä oli ensim- "Voin milloin tahansa laittaa soimaan Deiciden ensimmäisen albumin ja todeta että kyllä, näin se tehdään." mäinen death metal -bändi jota kuulin, mutta nuo ovat ne joihin jäin koukkuun. Äh, en pysty valitsemaan vain yhtä. Inferno 53. Rakastan kumpaakin albumia ja myös mini-cd:tä, ne ovat mahtavia kaikki. Vuoden 2004 Nightmares Made Flesh taas oli irtiotto silkasta tribuutti- ja retromeiningeistä ja keitokseen tuotiin annos modernimpaa döödistä sekä ripauksia silloisten jäsenten pääbändien soundeista. Ne ovat keskenään tosi erilaisia. Mutta siitä uupuu blastbeat, ja rakastan blastbeatia. Bloodbath sai alkunsa eräänä kosteana iltana vuonna 1998, kun Nyström, Renkse ja Åkerfeldt fiilistelivät keskenään perinteistä Entombed-henkistä death metalia ynnättynä Florida-kuolon vaikutteisiin. Viimeisin kokopitkä The Fathomless Mastery oli askel takaisinpäin bändin kulkemalla polulla, vaikkei ensijulkaisujen kaltaista traditioiden hehkutusta kuullakaan. Uskoisin, että kaikki haluavat mennä hieman taaksepäin, sillä viimeksi teimme teknisen albumin. En juurikaan välitä uudenlaisista death metal -bändeistä kuten Behemoth ynnä muut sellaiset. Se on tosi hyvä festari, ihan yksi suosikeistani. Kaatokänni, siinä se suunnilleen on, mies toteaa nauraen. Mille tielle Sodo veisi bändin musiikkia nyt, jos saisi valita. Olin oppinut tuntemaan kundit aika hyvin Katatonian kanssa kiertäessäni, ja tapasin aina välillä myös Mikaelin ja Axen, joten eivät he olleet minulle vieraita. Eli emme soittaneet kaikkein monimutkaisimpia kappaleita. Koukussa mies on myös pysynyt. Hän kertoo Katatonian pitävän jäseniään työllistettynä tällä hetkellä, ja luultavasti myös Opeth julkaisee uutta ja lähtee kiertämään. Eikä uudempi Morbid Angelin tai Deiciden tuotantokaan ole kovin hyvää, joten siksi kai pidän kiinni vanhasta. Bloodbath soitti Saksan Rock Hard -festareilla 21. Mahtaisiko Peter Tägtgren tehdä vierailun entisen bändinsä riveihin. Treenejä on luvassa lisää ennen kesän seuraavia esityksiä, joten nähtäväksi jää, kuullaanko tämän vuoden Tuskassa kenties kimurantimpiakin viisuja. Ensimmäiset julkaisut, Breeding Death -ep (1999) ja Resurrection Through Carnage -albumi (2002) noudattivatkin suunnilleen tätä reseptiä. Eriksson sanoo epäilevänsä, että levy voitaisiin äänittää aikaisintaan ensi vuoden aikana. Voin milloin tahansa laittaa soimaan Deiciden ensimmäisen albumin ja todeta että kyllä, näin se tehdään. Mutten tiedä onko kukaan ollut häneen yhteydessä. Halusimme muuttaa hommaa vähän. Haluaisin palata vanhaan ruotsikamaan, tyyliin Dismember, mutta pitää mukana myös ne sairaat vanhan Morbid Angelin ainekset, ne kieroutuneet riffit. No, olisiko jakaa jotain muistoa viime kerralta. Ehkä meidän pitäisi tehdä oikein vanha likainen levy. Se on mahdollista. En usko, että ainakaan yhtään teknisempään, ennemmin vanhan koulun ruotsalaiseen soundiin päin. Luulisin näin, mutta mitään ei ole siis vielä päätetty. Hänen päävaikutteensa tulevat death metalin jenkkirintamalta. ka ajoin, ja kun Dan jätti bändin, he kysyivät haluaisinko liittyä. Mutta ehkä Resurrection Through Carnage, koska se on todella brutaali. Eriksson innostuu Tuskasta mainittaessa, hän kun vieraili Helsingin kekkereillä kolme vuotta sitten Katatonian muassa. Hypocrisy esiintyy samana päivänä Bloodbathin kanssa, ja foorumeilla kuhistaan jo. Aika näyttää. Perinteitä ja kieroutta The Fathomless Mastery -levyn kolme ja Unblessing the Purity -ep:n kaksi kappaletta on Sodomizerin käsialaa. Harjoittelun puutteen vuoksi touhu oli vähän likaista, mutta tosi hauskaa kyllä. Otimme biisejä, jotka tarvitsi meidän mielestämme soittaa livenä, mutta vain sellaisia jotka ehtisimme harjoitella. toukokuuta ensimmäisen keikkansa miltei parin vuoden tauon jälkeen. Mikä muuten olisi Sodomizerin suosikki niistä julkaisuista, jotka Bloodbath teki ennen hänen liittymistään bändiin
Vanha liitto TEKSTI Kimmo K. otsikko on keskusköriläs Kirk Windsteinin oma luonnehdinta yhtyeestään. Läskiä musaa läskille jengille K irk Windstein, Crowbarin perustaja ja ainoa pysyvä jäsen, on metallimies henkeen ja vereen. New Orleansista kotoisin olevan yhtyeen taustalla vaikuttaa paikallinen musiikkikulttuuri, jonka yllättäviä kaikuja voi kuulla Crowbarin murskaavassa tarpomisessa. Mies on paaluttanut omassa bändissään superraskaassa sludgesarjassa yli 20 vuotta ja osallistuu myös DownInferno ja Kingdom of Sorrow -orkesterien vähintäänkin tymäkän soitannan esittämiseen. Yhtye on saanut alitajuisia vaikutteita New Orleansille ominaisen rytmimusiikin kentältä jo äidinmaidosta. Koskinen I www.crowbarmusic.com Crowbar on yksi raskaimmista yhtyeistä maan päällä. Dr Johnin tai Metersin tapaan blues-vaikutteista tai funkya Crowbarin mateleva materiaali 54
Uutta levyä lupailtin "varmasti" jo vuonna 2009, mutta nyt bändin verkkosivuilla tammikuulle 2010 päivätyssä biossa juuri 45 vuotta täyttänyt Windstein kertoo muuta. Tähän mennessä Crowbar on julkaissut kahdeksan pitkäsoittoa, joista jokainen on taattua tavaraa. "Haluamme aina pysyä uskollisina Crowbarin ydinajatukselle. "Raskaus on tunne. Vuonna 1990 yhtye vaihtoi jälleen nimensä, nyt The Slugsiksi, vain saadakseen homman lässähtämään tyystin. Black Sabbathin Solitude on raskaimpia koskaan kuulemiani kappaleita, ja se on todella hiljainen. Nämä hienovaraiset muutokset vuosien varrella ovat mahdollistaneet myös vähän erilaisen kaman tekemisen. Jälkimmäisen parissa Windstein ja rumpali Jimmy Bower alkoivat kokeilla matalavireisen punkin ja doom metalin yhdistelyä. Myös sanoituksellisesti yhtye souteli jo tuolloin syvissä vesissä. Maailmanlaajuisesti kiekkoa on myyty yli 100 000 kappaletta, mikä on melkoinen saavutus tämäntyyppiselle laavakenttämylvinnälle. Windstein on selkeästi tuuminut raskauden käsitettä. Taustalla lymyävästä hardcore-vibasta huolimatta tempot pysyivät matalina muutamaa reippaahkoa pyräystä lukuun ottamatta. Yhtye on tarponut tällä kombinaatiolla ilman suurempia musiikillisia muutoksia vuodesta toiseen. Kappaleet kuten My Agony tai I Despise kertovat Windsteinin mielentilankin olleen varsin valoton. Sama synkkä jynkytys jatkui yhtyeen tunnetuimmalla julkaisulla, vuoden 1993 eponyymillä kakkoslevyllä. "Diggasin bändistä, koska se oli äärimmäisen raskasta, mutta ei liiaksi thrashia tai speediä. Olen elänyt tuhat elämää tämän reilun 20 vuoden aikana, mutta tällä vanhalla koiralla on vielä löpöä tankissa paljon enemmän kuin luulettekaan." Inferno 55. Tekstillisesti synkeys oli edelleen päällimmäisenä tunteena, kuten edellä mainittujen kappaleiden nimetkin antavat olettaa. Olemme saaneet itsemme uskomaan, että voimme soittaa myös muunlaista tavaraa kuin sitä yhtä ja samaa." Crowbarin äkkiseltään jopa yksitoikkoiselta kaikessa ylitsevuotavassa raskaudessaan vaikuttava lanaus on suurimmaksi osaksi musiikillisesti varsin antoisaa. Levykauppaanhan sitä oli marssittava, ja niin teki moni muukin ainakin Amerikassa. Otteen höltymisestä ei kuitenkaan ole ollut missään vaiheessa kyse. Sen jyräävä ote kuitenkin teki selväksi mistä kana kusee: superraskas kitaravalli, korkeintaan keskitempoisesti jyskävät rummut ja Windsteinin karhumainen ärjyntä olivat vauhtimetallin aikakaudella jotakin erilaista. "Suuri osa on kyllä edelleen sitä samaa synkistelyä. Ei ihme, että juuri tätä levyä pidetään yleisesti Crowbarin merkittävimpänä teoksena. Johtohahmon mukaan osa miehistönvaihdoksista ja Crowbarin joustavasta kokoonpanokäsityksestä pohjaa myös New Orleansin veljelliseen musikanttiskeneen. Tähän ovat selkeästi syynä kotikontujen rytmimusiikkivaikutteet ja Windsteinin suunnaton mieltymys 1970-luvun pehmorockiin sekä laulajiin kuten Seal ja Sade. Crowbarin historia alkaa hardcore-bändeistä Shell Shock ja Aftershock. Demon tehtyään, vuonna 1989, bändi nimesi itsensä Wrequiemiksi ja sai basistikseen Todd Strangen. Nykyisellään Windsteinin visiota on ollut toteuttamassa joko levyllä tai livekokoonpanossa liki parikymmentä musikanttia, monet näistä jopa useampaan otteeseen. Myös Celtic Frost on Windsteinin mukaan vaikuttanut. Tällöin useampikin suomalainen bongasi yhtyeen musertavan lanaavan versioinnin Led Zeppelinin No Quarter -kappaleesta, jonka Klaus Flaming soitti Metalliliitossa. Julkaisemme suurimman osan vanhasta tuotannostamme ja uuden livelevyn Housecore Recordsin kautta. "Tätä kirjoittaessani olen kiivaasti kirjoittamassa uutta pitkäsoittoa teille. Jos homma kiinnostaa, tervetuloa mukaan, ja sitten kun ei enää nappaa, katsellaan myöhemmin. Miehistö alkoi vaihtua tiuhaan tahtiin; kitaristi Noonan sinnitteli vuoteen 2000. Useimmilla kavereilla on ollut myös muita bändejä, joihin he ovat sitten Hetkeksi valokeilaan Muutosten tuulet halunneet keskittyä annettuaan panoksensa Crowbarille", Windstein kertoo Absolut Metalille. Windsteinin peräänkuuluttama tunne palaa polttavana vaikka yksinkertaisen pianotaustan kera, kuten kappaleessa To Touch the Hand of God. Tyylillisesti Crowbar ei juuri muuttunut tuolloin, eikä tämän jälkeenkään. Nyt Crowbarilta odotellaan jatkoa vuoden 2005 oivalle Lifesblood for the Downtroddenille, jolle muuten bassoraidat pläjäytti Pantera-mies Rex Brown. Toisena tulee "hidas". Oli kyse sitten hankaluuksista eukon, rahan tai huumeiden kanssa, sanat kertovat siitä, että sisältä omasta itsestä löytyy vastaus siihen, mitä pitää tehdä päästäkseen tällaisen paskan yli." Crowbar-levyn jälkeen yhtyeessä alkoi käydä tuuli, joka on puhallellut näihin päiviin asti. Kova ääni ei tee raskasta, ei myöskään nopea tai hidas vauhti. "Ketään ei koskaan ole potkittu bändistä. Windstein ja Strange kuitenkin elvyttivät bänditoiminnan, nyt nimellä Crowbar. Yhtyeen pohjimmaiset vaikutteet olivat ja ovat edelleen Peter Steelen Carnivore-yhtyeen hardcore-pohjainen metalli ja varhaisen Melvinsin kolisevasti mateleva möyhennys. "Raskas" onkin ensimmäinen sana, joka Crowbarin musiikista tulee mieleen. Useimmat lähtivät, koska eivät jaksaneet rundaamista, halusivat perhe-elämää tai jotain. Broken Glassilla (1996) ja etenkin Odd Fellows Restillä (1998) ja Equilibriumilla (2001) yhtyeen sointiin alkoi tulla aiempaa enemmän sävyjä ja jopa selkeästi melodista laulua raastavan kurkkulaulun oheen. Eikä se ollut Jim Bowerin tyyli muutenkaan, hän soitti pikemminkin suosikkirumpalini John Bonhamin tyylillä", Windstein kertoo Chronicles of Chaosin haastattelussa. ei ole koskaan ollut, mutta tiettyä rullaavuutta ja erityisesti suurta tunnetta siitä ei puutu. Pelkällä Saint Vitus- tai Black Sabbath -kuurilla Crowbar ei siis ole kasvanut. Crowbar-levyn johtokappaleet Existence Is Punishment ja All I Had (I Gave) saivat mukavasti näkyvyyttä MTV:llä, eritoten Beavis & Butthead -sarjasssa. Rummuissa oli Craig Nunemacher ja kitaraan liittyi vanha Aftershock-toveri Kevin Noonan. Aloittaessamme pyrimme tekemään kaiken normien vastaisesti, eli välttelimme tuplabassareita ja muuta sellaista sontaa. Levyn soundimaailma oli debyyttiä virtaviivaisempi ja onnistui välittämään yhtyeen massiivisen soundin mainiosti. Raskaus tulee tunteesta, kaikessa mitä teetkin." Crowbarin debyyttilevy Obedience Thru Suffering (1991) ei nostanut yhtyettä edes järin laajaan underground-tietoisuuteen. Mutta jos sanoituksia kuuntelee tarkoin, nykyään ne kertovat enemmänkin positiivisessa sävyssä voiman löytämisestä vaikeuksien voittamiseksi. Myöhemmin Windstein on kuitenkin saanut teemaan uusia näkökulmia
Eikö duuni muka ikinä kyllästytä. Mikäli vaikkapa kannattaa supisuomalaista tyyliä, jossa rakennetaan talo vanhempien taloon kiinni ja eletään siinä loppuelämä peruspäivätöissä käyden, tällainen malli voi olla jopa pöyristyttävä. Tasainen pulkkamäki hautaan ei siis taida olla Sandersin juttu. Tulee hetkiä jolloin tätä on aika täynnä, mutta pakkohan tästä on pitää. Muistuuko mieleen ketään erityistä kiukkupussia, jonka kanssa on ollut erityisen vaativaa tai jopa mahdotonta työskennellä sujuvasti? 56. Roudareiden ja teknikoiden duuni alkaa jo pitkälti ennen keikkaa ja loppuu aikaisintaan siinä vaiheessa, kun esiintynyt artisti on luultavasti jo takahuoneessa "tukevissaan". Päätoimisesti kuljen Mastodonin mukana huolehtimassa, että kaikki kielisoittimet ovat tiptop-kunnossa. Miten yleensä ratkaiset ajankäyttösi tässä suhteessa. Kaikista ei ole tähän. Darren, mitä teit viime yönä. Olen tehnyt paskaduuneja, joten tiedän miten asiat voivat olla pahimmillaan. on ihmisiä, jotka arvostavat juhlimista ja nautintoja. Riittää, että voin lentää helposti jonnekin ja sieltä takaisin. Olen saanut valita, ja olen onnellinen tätä tehdessäni. Kuten CV:stä voi päätellä, hommat ovat olleet todennäköisesti isollaan jo tovin. Isä taas on muuten rajaton musiikkidiggari. Viime vuoden kesäkuusta olen ollut yhteensä kymmenen kuukautta kiertueella. Parasta on, että voin ympäröidä duunissani itseni näillä rakastamillani asioilla. Aina joku mulkku Toki paskojakin puolia löytyy. Yritän suunnitella rundit niin, että jäisi välillä muutama viikko lomaa, jotta voin oleskella kotona, maksaa laskut, leikkiä koirien kanssa ja hoitaa naistani ampaistakseni taas jonnekin. Toimetonta aikaa ei ole juuri jäänyt pariin vuoteen, mikä passaa. Hänen äitinsä on soittanut pikkutytöstä asti pianoa ja käyrätorvea. Sittemmin olen kierrellyt muiden muassa Behemothin, 3 inches of Bloodin, Hatebreedin, Mudvaynen, BloodSimplen, Job for a Cowboyn, Cannibal Corpsen, Hellyeahin ja lukemattomien muiden bändien kanssa. Kiertueilla löytyy myös pohjattomasti luppoaikaa. Darren tulee musikaalisesta perheestä. Vaikka paska lentäisi tai oksennustauti iskisi, sinähän otat vain ämpärin viereesi ja virität ne pirun kitarat. Vanhempana teen luultavasti jotain kevyempää ja vähemmän stressaavaa. Nykyään löydän itseni poikkeuksetta tutkimasta, mitä kaupungilla on tarjottavanaan. Busseja, lentokenttiä ja takahuoneita on piirtynyt päähenkilömme verkkokalvoille oletettavasti hiukan enemmän kuin keskivertorokkarilla. Mutta mitä koti yleensä merkitsee ja onko väliä, missä se on. Miehellä on siis myös pysyvä majapaikka Atlantassa. Molemmilla on tarjota jotain, mitä en ole löytänyt mistään muualta. Aloitin 90-luvun lopulla punkbändi The Casualtiesin paitamyyjänä. Jos haluaisin asettua oikeasti jonnekin, valitsisin Seattlen tai Pohjois-Norjan. Elinolot eivät aina ole kaksiset, ja tässä hommassa et voi jäädä sairauslomalle. Mastodon aloitti noihin aikoihin, ja tavallaan vain ajauduin tähän. Näen tämän olevan minulle vielä joskus liikaa ei kuitenkaan ehkä vielä kymmeneen vuoteen. Pölkyllä alan tekijöitä kaula paljaana TEKSTI Aadolf Virtanen on ihmisiä, jotka pitävät matkustelusta ja haluavat nähdä kaiken. Meni vähän sekavaksi. Makaan vieläkin sängyssä, olen nukkunut 22 tuntia putkeen. Atlanta on suosikkini, ja täällä ovat elämäni tärkeimmät asiat eli perheeni ja tyttöystäväni. Rakastan tien päällä olemista, nautin siitä enemmän kuin kotona olosta! Olen dorka teknikko, joka rakastaa kaikkea musiikkia, jota kuunnellessa voi avata oluen. on ihmisiä, jotka rakastavat musiikkia ja siihen liittyvää sosiaalista toimintaa. Olen näin säästänyt jonkinmoisen kasan taaloja. Lopetimme juuri Amerikan-kiertueen, ja päätteeksi hoidin perinteiset kotiinpaluuriitit. En siis aio kuolla sydänkohtaukseen Marshallia kantaessani. Ehkä teen jotain järkevää herättyäni, lähetän muutaman sähköpostin kotiin päin ja kerron kuulumisia. Darren on päätynyt sattumien summana kitarateknikoksi, lavamanageriksi ja all around -juhlakaluksi, toimialanaan koko maapallo. Ovatko juurettomuus ja irtolaisuus yksiselitteisesti nautittava asia. Muun muassa Mastodonin ja Cannibal Corpsen mukana kiertänyt 31-vuotias kitarateknikko Darren Sanders on saanut kaiken yhdessä paketissa. I KUVAT Darren Sandersin arkistot ja Aadolf Virtanen unelma H aastatteluhetkemme osuu harvinaiseen saumaan. Mutta sitten onkin jo testattava perusteellisesti paikallinen olut! Tällaisessa duunissa jos jossain pääsee tapaamaan erilaisia ihmisiä, niin muusikoita kuin muitakin bisnekseen liittyviä. Erikoista kyllä, olin omassa sängyssäni. Tyttöystäväni on huippu ja tulee mainiosti toimeen hulluuteni kanssa. Inferno tien päällä Voisin kyllä asua ihan missä vain, olen enintään pari viikkoa silloin tällöin kotona. Hommat ovat raskaanpuoleisia muusikon askareisiin verraten. Miehellä on myös kaksi basistiveljeä, joista ehkä tunnetumpi, Troy, soittaa Mastodonissa ja toinen, Kyle, bändissä Monstro. Synnyin ja kasvoin Atlantassa, mutta olen asustellut ympäri Yhdysvaltoja. Pisimmillään olen ollut pois kotoa seitsemän kuukautta putkeen. Miten tässä nyt näin pääsi käymään. Alkujaan yritin nukkua kiertueen vapaapäivät ja virkistäytyä seuraavaa keikkaa varten. Mies on nimittäin kotonaan Atlantassa. Ilman perhettäni en olisi mitään, vain säkillinen paskaa
Joka paikalla on puolensa. "Vanhempana teen luultavasti jotain kevyempää ja vähemmän stressaavaa. Australia! Se on ihmeellinen maa. No kuule on! Minimissään kaksi päivää raskasta juhlintaa läheisimpien ystävieni kanssa paikallisessa baarissa. Se ei voi olla syy kohdella muita huonosti! Suurimmaksi osaksi alalla on erittäin hienoja ihmisiä. Onko sinulla jotain perinteisiä traditioita, joita suoritat saadaksesi arjesta kiinni. Yritin soittaa oikeastaan Inferno Maailman äärissä. 57. Perään tarvitaan vähintään kolme päivää pelkkää lepoa! Näin tämä on toiminut jo vuosia. Onko sinulla ikinä ollut paloa omaan yhtyeeseen, tai tekisikö yleensäkään mieli viihteen etulinjaan huoltohommien sijasta. Rajut juhlat, raju krapula, sitten nukut sen pois ja yrität saada pikkuhiljaa elämänrytmin "normalisoitumaan". Kotiinpaluu pitkiltä reissuilta tuntuu varmasti aina kummalliselta. Olen ollut siellä viidesti aivan uskomaton paikka. Tämä on kuten mikä tahansa duuni aina löytyy joku mulkku. Sanders on kiertänyt työssään suunnilleen joka maailman kolkassa. Olet nähnyt maailman isoimpia festareita, konsertteja ja hurjaa suosiota nauttivia orkestereita lähempää kuin moni muu, suorastaan keskeltä kaikkea. Me kaikki aloitamme samalta viivalta, toisilla vain käy parempi tuuri. Yleisimmin lieveilmiöt ilmenevät, kun bändi tai tekniikka, tai molemmat, alkavat kuvitella olevansa "eliittiä". En siis aio kuolla sydänkohtaukseen Marshallia kantaessani." Olen törmännyt moniinkin kusipäihin vuosien varrella, mutta en välitä tarkemmin eritellä tai nimetä ketään. Venäjällä naisensa, Saksalla oluensa, Japanilla ruokansa, teillä suomalaisilla on votkanne ja naisenne myös. Kersana meillä oli kyllä bändiviritelmiä koulukavereiden kanssa. Onko olemassa jotain paikkaa, jossa on erityisen mukava olla kiertueella. Tajusin aika pian, ettei minusta ole oikein muusikoksi, en pysynyt oikein tahdissa. Toki pidän joka puolella rundaamisesta, mutta minulle se on aina ykkönen
Jos löytyy tatuoija silloin kun sitä tarvitaan, ihooni voi ilmestyä ihan mitä vaan. Juhlaa, juhlaa, enemmän juhlaa Darren on nautintoja rakastava ihminen. Aina kun olen saanut pullon sitä, alkaa oitis lystinpito ja tanssiminen. Parhaat muistoni eivät ehkä ole kaikista kiehtovimpia. Pidän kaikennäköisestä näpertämisestä jos jokin hajoaa, haluan purkaa sen ja tutkia, miksi se hajosi. En koskaan kyllästy juhlimiseen, mutta joskus olen kyllä yksinkertaisesti liian väsynyt siihen. Pitäkää tämä mielessä: jos teillä on aikaa teillä on aikaa juhlia!. Uskon, että minulla on enemmän hauskaa verhon takana kuin lavalla. Ehdottomasti meksikolaisella ruoalla. Mies ei jäänyt neuvottomaksi, vaan lähtee HellYeahin kanssa Euroopan-rundille jo muutaman kotipäivän jälkeen. Joka miehellä on rajansa sinullakin. Onkos muuten tullut tehtyä mitään kalliita kommelluksia. Niitä voi varjostaa vain poislähtö, joka on aina silloin kun ei pitäisi. Vaan en toki tahallani. Ja te vielä nousette pystyyn seuraavana päivänä ja pystytte toistamaan tempun! Rakastan tuollaista! Täydet pojot! Kiitti. Hyvä muisto voi olla vaikkapa vapaapäivä ja hyvän pubin löytäminen keskeltä ei-mitään. Tällaiset ovat minusta aina hauskimpia tapauksia. Millähän mies sitten mieluiten ravitsee ja nesteyttää itseään. Olen nähnyt suomalaisten juhlivan tavalla, josta normaali amerikkalainen ei ole osannut edes uneksia. Minkälainen tahansa kelpaa, mutta mieluiten meksikolainen. Onko mitään erityistä sanottavaa suomalaisille ja lukijoille. Hah, olen pudottanut ja rikkonut jokusen kitaran ja vahvistimen, ne nyt varmasti ovat olleet hinnakkaimpia. Mikäs siinä, pääasia, että viihtyy. Tämä mies tekee niin. Jos näen mielestäni hauskan asian, usein yhdistän sen johonkin toiseen ja haluan sen ihooni. Jo miehen Facebook-galleria on pullollaan kuvia rantaelämästä, drinkeistä ja ruoka-annoksista ties mistä Timbuktusta. Rakastan Suomea! Ainoa miinus on, että maanne on hiukan kallis meille jenkeille. Eräänä päivänä näin kuvan suolakurkusta aurinkotuolissa. Darrenin saapuminen Tuska- festivaaleille meni valitettavasti mönkään Mastodonin kesäkiertueen peruuntumisen myötä. Voi pojat. Rupattelet paikallisten kanssa vain huomataksesi, että seinän takana on villit tanssibileet, joista löydät itsesi DJ:nä alasti kuuden maissa aamulla. Kiitos haastattelusta, Darren. Olen täynnä pimeitä tatuointeja. Juhlimisessa lyötte meidät laudalta! En pystyisi kietaisemaan paria pulloa viinaa ja lähteä kävellen pois paikalta. Jenkeissä kierrettäessä syön sitä oikeasti tonneit58 Inferno tain. kaikkea, mutta lopulta mielenkiintoni karkasi lopullisesti tyttöihin. Darren pitää juhlimisesta suomalaiseen tyyliin, eli se suoritetaan "korkealla profiililla" ja mielellään äänekkäästi. Sinulla on toinen toistaan kreisimpiä tatuointeja, jotka kaikki liittyvät tavalla tai toisella juhlimiseen. Perässä tulee Jägermeister. Ja sellainen sisältää aina hyvän oppitunnin: älä tee tätä enää ikinä! Mitä pidät Suomesta ja osaavatko suomalaiset juhlia. Rakastan suolakurkkuja ja laiskottelua, joten minuunhan sitten tatuoitiin chillaileva suolakurkku aurinkotuolissa olut kourassa. Mielijuomani on ehdottomasti olut. Kaksi paikkaa kilpailee tällä erää tittelistä. Mitä ihmettä. Siksi ehkä päädyin kitarateknikoksi. Burritoa syön aina, mistä sitä vaan käsiini saankin. Juhlia on jatkuvasti ja parhaita, kuten tiedät, ovat yleensä ne, joita et edes muista. Minulla on missio löytää maailman parhaat kala-tacot. Toinen on Mexico Cityssä, ja toinen on pieni mökki Honolulun eteläpuolella. Takataskusta löytyy tarinaa vaikka koko lehden täytteeksi, mutta kerrohan jokin hauska muisto
JA SU 8.8.2010 RONNIE JAMES DIO TONY IOMMI GEEZER BUTLER VINNY ApPICE Many more bands and extra stages to be announced. KIRJURINLUOTO, PORI: LA 7.8
Akustisella kitaralla, naislaululla ja puhtaalla mieslaululla maustetut piilosynkät slovarit ovat upeita näytteitä nuoren bändin monipuolisesta biisintekotaidosta ja ennakkoluulottomasta, kokeiluja kaihtamattomasta asenteesta. Lienee silti turvallista sanoa, että kontrasteista ammentavalla kiekolla on omalaatuinen fiilis, jota tekniset lapsenkenkäisyydet ja villit sovitusratkaisut vain vahvistavat. Skydancer aiheutti ilmestymisensä aikana pientä underground-kuhinaa, mutta suurempi suosio jäi saavuttamatta. salamyhkä polku pienille suurille levyille Dark Tranquillity Skydancer (1993) SpinEFARM nu mm iro ck -ak ti TEKSTI Markus Laakso kehto darK tranquillity sai alkunsa vuonna 1989, kun saman kadun varrella varttuneet 15-vuotiaat päättivät elävöittää tape trading -harrastustaan perustamalla bändin ja ryhtymällä rustaamaan omaa materiaaliaan. Stanne siirtyi Fridénin eron myötä kuusikielisestä mikrofoninvarteen. Kotimainen Spinefarm kiinnostui bändistä brutaalin Trail of Life Decayed -esikoisdemon (1991) ja melodisemman A Moonclad Reflection -seiskatuumaisen (1992) perusteella. Nykyään melodeathlevyllä viljellään puhdasta nais- ja mieslaulua tämän tästä, mutta Skydancerin aikoihin se oli harvinaista. Levyn tähtihetkiin lukeutuvat myös simppelillä mutta tarttuvalla bassokuviolla ja groovaavalla kompilla käynnistyvän Shadow Duetin vauhdikkaat laulurytmitykset, My Faeryland Forgottenin ratsastusriffistä maaniseen, neoklassiseen paahtoon kasvava väliosa ja lopetusraita Alone, joka on rakenteeltaan albumin selkeimmästä ja normeja noudattavimmasta päästä, rauhallinen kertosäe laulavine kitaroineen. Ainakaan vielä. 60 Inferno. sKydanCErillE ei ole sattunut yhtään hutia, vaan jokainen raita on hengästyttävä. Johtuu se sitten näyttämisenhalusta, kokemusnatsojen puutteesta tai näistä kahdesta yhdessä, kaaos pysyy kuin ihmeen kaupalla hyppysissä. Noviiseilla ei ollut aiempaa soittokokemusta, mutta vastahankituista instrumenteista kantautunut melu alkoi kiehtoa päivä päivältä enemmän. Runsaus on rikkaus. Kaaoksen ja kontrastien Dark Tranquillityn Skydancer-debyytti (1993) oli yksi Göteborg-soundin tärkeimmistä alullepanijoista. Lafka lähetti sopimusneuvotteluiden aikaan yhtyeelle Sentencedin ultramelodisen North from Heren (1993), johon nuorukaiset hurahtivat uskonnollisella pieteetillä, ja yhteistyö sai sinetin. Tämän kirjoittaja on suurkuluttanut albumia ilmestymisvuodestaan saakka, joten siihen on kehittynyt äidinmaitoefektiin verrattavissa oleva henkilökohtainen side. Skydancerin tuotanto on ohut ja köpöinen, mutta on käsittämätöntä, kuinka pätevästi alle parikymppiset debytantit osasivat yhdistää kappaleissaan lomittaiset melodiat ja teknisesti vaativat riffit, tarttuvuuden ja progressiivisuuden, laajan temposkaalan ja eloisan draamankaaren sekä kauneuden ja aggressiivisuuden. Moni pitää kakkostäyspitkä The Galleryä (1995), joka oli monessa mielessä jalostuneempi ja ammattitaitoisempi versio edeltäjästään, Dark Tranquillityn Reign in Bloodina, mutta debyyttinsä nälkäistä tunnelmaa ja luovaa sekopäisyyttä bändi ei ole onnistunut ylittämään. Harvalle death metal -pohjaiselle rieskalle on sattunut yhtä suuri määrä tappomelodioita kuin tälle. Kappalerakenteet ovat kaoottisia ja ennalta arvaamattomia, eikä riffien määrissä pihtailla. Pienet ovat piirit Ruotsissakin. No, Dissection on asia erikseen. Se on myös yksi melodisen death metalin aliarvostetuimmista klassikoista. albumin avausraita, viisiminuuttinen adrenaliiniryöppy Nightfall by the Shore of Time esittelee kolikon hyökkäävämmän puolen. A Bolt of Blazing Gold ja Through Ebony Archways paljastavat lantin herkemmän puoliskon. Dark Tranquillityä ja In Flamesia pidetään At the Gatesin ohella kuuluisan Göteborg-soundin luojina. Säntillisen treenauksen myötä biisintekotaito ja yhteissoitto kehittyivät huimaa vauhtia. Hän puolestaan rähisee In Flamesin Lunar Strain -debyytillä (1994). Mikael Stannen ja Niklas Sundinin kitarat syöksevät toinen toistaan väkevämpiä melodioita, Anders Jivarp takoo nahkoja kuin hourupää, Martin Hendrikssonin puolinaiivit mutta toimivat bassolinjat värittävät harmoniapalettia entisestään ja Anders Fridénin koulimaton kurkku tihkuu verta kuin raaka pihvi. Kiintoisaa sinänsä, Fridén jätti yhtyeen pian julkaisun jälkeen ja liittyi myöhemmin In Flamesiin. Toinen kappale Crimson Winds antaa makua hillitymmästä, esteettisemmästä ilmaisusta, joskin meno äityy pian ylinopeuksille
Onneksi Ison D:n viimeisen 15 vuoden perisynti, naurettavuuksiin asti viety pahiksen esittäminen on tällä albumilla, tai ainakin sen musiikissa, aisoissa. Se kertoo, että tilanne Danziglandiassa on kaikkea muuta kuin toivoton. Nunez PIMEYS PALAILEE PÄTKITTÄIN Danzig Deth Red Sabaoth AFM/EvilivE Misfitsin ja Samhainin nokilta ammoin tutun muskelisankarin tekemisillä nimikkobändinsä neloslevyyn (1994) asti on niin legendaarinen kaiku, että ukon uusia aivoituksia ei voi vieläkään odottaa kuin innolla. Arviot M. Tätä kirjoitettaessa välit jäävät vielä hitusen viileiksi. Matti Riekki pohjamutaa Inferno 63. Pinnallisesti tarkastellen palaset ovat paikoillaan. Uutukaisella alkaa jo välähtää, vaikka entisaikojen mustaan loisteeseen on vieläkin matkaa. Tämä siitäkin huolimatta, että Danzigin neljä edellistä kiekkoa ovat olleet ajoittaisista kohokohdista huolimatta aikamoisen haperoja. Albumin päättävällä Left Hand Rise Abovella ollaan jo lähellä oikeita lentoratoja. Jotain ratkaisevasti erilaista jäljessä silti on. Kun nykymetallissa on äärimmäisintä olla hellä, uhkaavimmillakaan demonitatskoilla ei pötkitä pitkälle. Ei tämä huono levy ole, ja kaiken epäilyn jälkeen arvion päältä löytyykin varsin kelpo nippu kirveitä. En ole silti varma, haluanko nähdä levyn kansilipuketta. Deth Red Sabaoth ei tätä ole, vaikka kiilaakin summattuna sinne Nelosen persiiseen, haisteluhommiin, jos ei muuten. On mahdotonta sanoa, mikä Danzigin 1990-luvun alkupuolen yhteistyökumppanin Rick Rubinin osuus tuolloisten albumien onnistumisessa oli, mutta jotenkin niillä osattiin pelata kontrasteilla ilmiömäisellä tavalla. Viimeksi sieltä löytyi niin "iiviliä" promokuvaa ja kulahtanutta tekotissiemäntää, että teki mieli vaihtaa Dannyyn. Panepa teräksiseen luotiin painoa pehmeällä lyijyllä, ja jälki on kahta tappavampaa. Harvoinpa pehmeä on ollut yhtä kovaa ja päinvastoin kuin noilla teoksilla. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto 2000-luvun Danzig, kuten koko musiikkimaailma, uurtaa kompressoidumpaa uraa, ja se, että Glennin "pahuuden" ilmentäminen hellyyden kautta jää taas puolitiehen, on iso puute. Vielä kun tulet, Glenn, ja sadetat Saunan, alamme olla taas sydänystäviä. Deth Red Sabaoth kuulostaa onneksi luontevalta, karismaattiselta Glenkalta. Hengeltään Deth Red Sabaoth on lähempänä Danzigin alkupään bluesia, Elvistä ja hard rockia tyylillä sotkeneita levyjä kuin yksikään niiden jälkeinen tuotos. Pimeyden Pikkuprinssin vain tulisi tehdä näinä päivinä aivan tajuton albumi, että se riittäisi vakuuttamaan faniportaan loppuun asti. Danzigin musiikki on helvetin tunnistettavaa, ja mies laulaa pahimpien kähinöiden jälkeen melkeinpä kuin ennen vanhaan. Luokan kovimman häiriksen imagosta ei ole Danzigille mitään hyötyä, päinvastoin, ja ehkäpä tämä on nyt huomattu rapakonkin takana
Tai tarkemmin ajateltuna, tuskin haluaisin. SaMi HyNNiNeN 66 Inferno. Ruotsalaistrio Grand Magus on onnistunut elvyttämään heavy metalin tekemisen mielenkiintoisella tavalla ilman tylsien kliseiden kierrätystä. JB Christofferssonin vokaaleissa on autenttisuutta, joka vakuuttaa vaativammankin kuuntelijan siitä, että kyseessä on klassikkoalbumi. Jokaiseen kappaleeseen on löydetty sopiva määrä sisältöä ja hyviä riffejä ilman turhia lisäaineita, egohehkutusta tai trendikkäitä elementtejä. Grand Magus on bändi, jonka logon tahtoisi näkevän useammassa farkkuliivissä. MaRja koNttiNeN Die So Fluid dr2 The World Is Too Big for One Lifetime Odotukset olivat kahden vuoden takaisen Not Everybody Gets A Happy Ending -albumin jäljiltä katossa. Eikä turhaan levyn starttaava Figurine saa fanin miltei räjähtämään onnesta. Tätä bändiä ei voi kuin arvostaa ja rakastaa. Hulluutta , hurttia huumoria ja tiukkoja riffejä. Fyysisesti kova suoritus silti ikämieheltä, eikä tällaisen pilipalimusiikin ja kerronnallisen tekstin päälle voi laulutulkinnalla ihmeitä rakentaakaan. Vaikutteet kuuluvat läpi selvästi, mutta menevät bändin oman filtterin läpi niin karismaattisella tavalla, että se antaa Grand Magusille oman tyylin. Voi vain sanoa, että Lee jos kuka ansaitsisi jotain arvokkaampaa osakseen. Nämä kappaleet kestävät vuosikausien kulutuksen, mutta edeltäjälleen tuotos häviää siinä, ettei kokonaisuus tavoita aivan yhtä tiukkaa terää. aNNa SauRaMa Ei näin, sanoisi armeijasta iltalomilla oleva idiootti. Itse asiassa se toimii Mikko MalM aina. Christopher Lee Charlemagne cAdiz Music Grand Magus rOAdrunnEr Hammer of the North Heavy metalia ei voi keksiä uudelleen, mutta sen luomisen ja soittamisen mestaroivat nykyään vain harvat. Tekeleen primus motor on Marco Sabiu, joka tuskin kilisyttää monenkaan kelloja, ja siksipä levyä myydäänkin Leen kaupallisesti kiihottavammalla nimellä, vaikka mies tulkitsee vain yhden rooleista. Broken Cock esimerkiksi kertoo Modern Talking -vokalisti Dieter Bohlerista, jolle käy köpelösti rakkauden toimissa. Bändin konsepti on yksinkertainen: vanhaa kunnon NWoBHMiä, jota on oikeasti mukava kuunnella. Die So Fluidin musiikki on metallista rockia postpunk- ja grunge-vaikutteilla, mutta tässä on ennen kaikkea bändi, jolla on selkeä, toimiva ja yhtenäinen oma soundinsa. Muut biisit kuten Wheelchair Hooker, I Hate Your Girlfriend ja Fuck It All eivät ole liikenteessä sen vähäisemmillä eväillä. Haluaisin nähdä sen henkilön, joka kuuntelee tämän albumin syventyneesti alusta loppuun, toistuvia kertoja. Ei sillä, etteikö No Cunt for Old Men toimisi myös selvempänä hetkenä. Kappale esittelee loistavasti yhtyeen vahvuuksia: persoonallista vokaalitulkintaa, pisteliästä lyriikkaa, kaihoisaa melodiaa, kutkuttavaa riffiä ja aggressiivista performanssia trion kaikilta jäseniltä. Juuri Roadrunnerille siirtyneen bändin uusin ei ole iso harppaus edelliseltä mestariteokselta Iron Will, mutta mitäpä sitä hyvää korjaamaan. Se kuuluu niin tiukoissa rypistyksissä kuin herkissä balladeissa, joista sokerina pohjalla lepää piilotettu päätöskappale, vokalisti-basisti Grogin ja pianon duetto. Arviot Sanoitukset ovatkin sitten täyttä vittuilua ja elämää isomman keskisormen heiluttelua. Eipä sitä mies muuta tarvitse kaljoittelun tueksi. Hammer of the Northin soundi on lähes ajaton ja virheetön. Charlemagne on yhdistelmä uuvuttavaa laulelmakuunnelmaa, AOR:ää ja "soundtrackmusiikkia", joka yltää ajoittain säväyttäviinkin sävellyksellisiin tiloihin, mutta ei silloinkaan onnistu irtautumaan rutiinintunnusta. Siinä on kaikkien parhaiden levyjen nostalgiaa. Monessa mielessä suurenmoinen Christopher Lee on ennenkin kunnostautunut levylaulajana, ja aiemminkin hänen puhelaulunsa on hiukan kierrellyt nuotin ympärillä, mutta valitettavasti nyt pahaenteisen matala äänikään ei ole ihan saatanallisimmassa terässään
Pienen miinuksen tuovat myös kyseenalaisella englannilla väsätyt lyriikat. Chiaralla ja Palamaralla on jo parinkymmenen vuoden kokemus musiikkialalta, ja se kyllä kuuluu. Tuotannon takia levyä on kyllä helppo kuunnella, ja Soul Saliva meneekin laadukkaasta taustamusiikista. Yhdentekevä intro tasoittaa tien perustason hard rockille, joka parhaimmillaan tempaisee hetkeksi mukaansa mutta pahimmillaan saa vaipumaan aivan muihin ajatuksiin. Soul Saliva ei ole huono levy. Kuin kaivattuna jatkeena edeltäjilleen Rekreatur vie Equilibriumia juuri sopivalla tavalla eteenpäin. Enemmän energisyyttä ja omaperäisempiä ratkaisuja, niin paketti olisi valmis. Kokonaisuutena Rekreaturin voi siis leimata joko lajissaan todella monipuoliseksi tai rasittavan kaksijakoiseksi albumiksi, riippuen täysin yksilöllisistä makueroista eeppisen metallin aki NuoppoNeN suhteen. Laulajaneito Francesca Chiaran ja tuottaja/kitaristi Tank Palamaran perustama The LoveCrave soittaa melodista, puoliraskasta ja pop-koukkuista goottirokkia, joka taipuu yllättävän luontevasti ihan kiva -kategoriaan. Neuvokkaammalle kartanlukijalle olisi ensi eripaNu koSki koiskokeella tilausta. The LoveCrave Soul Saliva rEPO Equilibrium Rekreatur nuclEAr blAst Wild Side EscAPE Speed Devil Vauhtipiru on yhtä kuin norjalaispartio Wild Siden tärkeä toinen albumijulkaisu. Pitkin Rekreaturia esille ponnahtavat Der Ewige Sieg, Die Affeninsel, Aus Ferner Zeit ja Fahrtwind kulkevat hieman liiankin karnevaalimaisilla humppametallin poluilla. Italialainen Ufomammut operoi suurin piirtein mainittujen keskipisteessä. Melodioissa on tarttuvuutta, ja tuotanto on mukavan sliipattua ja modernia, mutta myös tarvittavaa iskevyyttä löytyy. Tärkeintä on, että Ufomammut onnistuu saattamaan kuulijan tiloihin, näkemään tähtiä ja mustia aukkoja. Annettakoon se kuitenkin anteeksi, he ovat Mikko MalM Italiasta. Dinner auf Uranos grAu 50 Sommer 50 Winter Erinomaisen Nocte Obductan jäsenistöä sisältävä Dinner auf Uranos leijailee varsin kaukana "isäntäbändinsä" moniulotteisesta black metal -maailmasta. Uusi laulajarekrytointi Joachim Berntsen on tässä syvyydessä kuin kotonaan. Sanoitukset siirtyvät yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Orkan viisi biisiä kantavan vitosalbumin vähälyyrinen anti on mielentiloista riippuvaista. Albumin otsikosta huolimatta mitään nopeatempoista ei kuulla. Vihastumisesta nyt puhumattakaan. Sen lopullinen iskuvoima vain jää hieman vaisuksi. Equilibrium on eri maata, sillä vaikka bändin sävellyksistä löytyvät omat muoviset ja ylimahtailevat puolensa, on tasapaino mahtipontisuuden, melodisuuden, brutaaliuden ja riffien välillä lähes kohdallaan. Yllättäen myös Michael Jackson -cover Thriller kulkee vallan mainiosti. Bändejä yhdistää kuitenkin into-. Harmi vain, että sävellyksistä jää uupumaan purukumia, tuota tuiki tärkeää tarttuvuutta. Kun kuvioon lisätään vielä enemmän kuin hyppysellinen avaruudellista psykedeliaa á la Pink Floyd sekä maallista epätoivoa Neurosisin malliin, nuppi on sopivasti sekaisin. Arviot Eve Lorenzer Ufomammut Eve suPErnAturAl cAt Jos Sunn O))) on turhan drone ja Kyuss-akseli liian letkeää menoa, otapas tästä. And Scream ja Tru Blood tarjoavat hittibiisin aineksia ja edustavatkin levyn tarttuvinta ja toimivinta antia. Ravintolailtaan valmistautuessa tätä on turha kuunnella, ja sen seurauksista toipumiseen selittämättömällä tavalla synkkä materiaali on tarpeettoman lannistavaa. Siksi on sattuvaa, että lyriikoissa palataan yhä uudelleen ajattoman lihallisen edestakaisliikkeen mekaniikkaan. 68 Inferno Saksalainen Equilibrium oli melko näkymätön bändi vielä vuoden 2005 debyyttialbumin Turis Fratyrin tienoilla. Nimikappalekin tyytyy ralliautoilemaan verraten pienellä vaihteella. Kun bändin ajoittain saatanallisen raskas riffimyrsky pääsee kunnolla valloilleen, pää kyllä heiluu, mutta seuraavassa hetkessä se tekisi mieli ripustaa naulaan. Toinen albumi Sagas muutti tasan kaksi vuotta sitten asioita olemalla lupaavimpia levytyksiä lajissaan, kutsuttiinpa sitä sitten viikinki- tai folkmetalliksi. Musiikillinen ankkuri on viskattu syvälle 1980-luvun jenkki- hard rockin valtamereen. Näiden rinnalla selvästi tunnelmallisemmat ja eeppisemmät In Heiligen Hallen, Verbrannte Erde, Wenn Erdreich Bricht ja Kurzes Epos osoittavat, millä suunnalla Equilibrium on edelleen vahvimmillaan. Tehtävä on tätä myöten suoritettu. Matti Riekki Wild Siden matkassa kulkeva ei ärsyynny, ei ihastu. Yhtyeellä on kaikki palikat sinällään kohdillaan, mutta jotenkin musiikki ei onnistu kutsumaan luokseen niin tehokkaasti kuin toivoisi. Moni samankaltainen bändi on tehnyt eeppisiä elementtejä metalliin yhdistellessään virheen ja löysentänyt samassa suhteessa raskaimpia puoliaan erilaisten höysteiden tieltä
Tulossa on. Matti Riekki Axel Rudi Pell The Crest sPv Stormzone sPv Death Dealer 1980-luvun metallin ystävän on helppo tarttua Stormzonen kiekkoon hätäisenkin vilauksen perusteella. Kun musiikillinen sisältö vastaa vielä enemmän kuin hyvin ulkokuorta, pitäisi kaiken olla hyvin. Eipä sitten muuta kuin odottelemaan useampia raitoja. Levy käy kouluesimerkistä siinä, miten tehdään takuuvarmasti toimiva kiekko keskitempoista ja melodista raskasta rockia. Jos bändi meinaa tehdä vielä kolmannen levyn, olisi syytä alkaa tehdä niitä riffejä tosissaan. teeMu väHäkaNgaS liset tunnusmerkit, aina levy-yhtiötä myöten. Vasta kun Pelander-debyytti kääntää toisen poskensa, alkaa sattua: 70-lukulaisittain turisevan särökitaran avittama balladi You Have Got No Friends to Turn To on kerrassaan imakka, eikä paljon heikommaksi jää jousivahvistettu, herkkä päätös Stardustkaan. Vaan kuinkas kävikään. Varsin ripeäotteinen ja väliin jopa punk-henkinen rämerokki alkoi toistaa samaa kaavaa hyvinkin nopeasti. Vaan ei ole susi Pelander omillaankaan. Tämä on siis positiivissävytteinen nostalgikon huomio. Mukana ovat kaikki kliseistäkin kliseisemmät heavy metalin kulta-ajan visuaa- Magnus Pelander Magnus Pelander svArt LP Vietävän harmillista, jos Pelanderin johtama Witchcraft on tosiaan mennyttä kalua. Plussaksi ei voi laskea levyn kolkkoa yleissoundiakaan, jossa edes kitarat eivät erotu edukseen. Kaikki kolme taiteilijaa vastaavat vuorotellen vokaaleista, joten on vaikea sanoa, kuka on vastuussa Nuclear Assaultin John Connellya muistuttavista kimityksistä. Yhtye on kuulunut okkultistis-psykedeelisen Keppivelho Axel Rudi Pellin tuorein operoi vahvasti perusasioiden äärellä. Lopun mittaa The Crest tarpoo eteenpäin tasaisesti niputtaen perusrakenteiset introt, säkeet ja kertsit helposti sula- en -aLBumi u iron maid odotett ier FronT he Final sa 16.8. Harmi vain, että vaikka osa sooloista ja melodioista on ihan mukavasti maistuvia, riffipuoli on varsin mielikuvituksetonta rynkytystä ja kappaleet jäävät lepäämään täysin Harbinsonin pintaan miksatun äänen ja laulumelodioiden varaan. Kymmenen biisin paketin avaava Too Late on samalla kattauksen nopein, tosin sekään ei riitä hengästyttämään. Joukkoon mahtuu muutama hyvin kulkeva ralli, mutta osa biiseistä tuntuu valitettavan mitäänsanomattomilta. T pois kau www.ironmaiden.com. Mutta kun ei ole. Suoraviivainen taonta ja simppelit riffit herättivät ajatuksen, että jos Kotiteollisuus alkaisi pössytellä ja kallistuisi sludgeiluun, niin tässähän se varmaan olisi. Ilmeisesti Sweet Savagessakin jossain vaiheessa vaikuttanut John 'Harv' Harbinson on hieno klassinen hevivokalisti, jolla on kantava ja miellyttäväsointinen ääni. Akustisvoittoisesti soivan, menneelle kumartavan 12-tuumaisen ep:n A-puoli menee vielä ihmetellessä, että enemmänkin voisi tapahtua. Pari ensimmäistä rallia nappasivat heti mukaansa, mutta sitten alkoi ote lipsua. Biisien ideat ovat varsin minimalistia. sa Baronessista tutun John Dyer Baizleyn taiteilemat ja suunnittelemat kannet lupailivat herkkuhetkiä. Kokonaisuutta ei auta sekään, että sovittajan näkemyksen mukaan kappaleen pitää kestää vähintään viisikuusi minuuttia ja aavistuksen laiskalta kuulostavia biisejä täytyy olla levyllä täysi tusina. Veteraanien pitäisi useimmiten tietää, mitä ovat tekemässä, mutta näin ei käy Stormzonen kohdalla kuin karkealla ideatasolla. Mega koulukunnan uusbändien kärkipäähän, ja vaikka svedupoppoon viimeisin albumi The Alchemist (2007) oli hyvä pläjäys, kovempaa saattoi odottaa
Renksuhousumetallisteja ja melodisen svedumätön ystäviä tämä lämmittänee teeMu väHäkaNgaS kyllä. Deftones rEPrisE Diamond Eyes Harvoin bändiltä kuulee sen tuoreinta albumia ennen toiseksi uusinta, mutta Deftonesin Totta se on. Koko bändin huima tatsi ja innostuneisuus huokuu selvästi. Levyllä on monta kivenkovaa biisiä, mutta Two Lives Worth of Reckoning vie ykköstilan. Riffittely on pätevää, mutta kovin tutun kuuloista. Siten ollaan NBC:n kanssa samoilla linjoilla, että biiseissä on taas monitahoisuutta ja maukasta melodisuutta. Tasapainoisen silauksen The Crestille antaa snadisti raspahtavan ja siksi normaalia karismaattisemman äänen omaava pitkän linjan sessiotahko Johnny Gioeli, jonka suoritus ei taaskaan jätä kylmäksi. jaakko SilvaSt The Panic Broadcast nuclEAr blAst Hate Ammo suPErnOvA Bound by Hate Tuntuisi, että Uumajan vanhat undergroundmetallistit janoavat nyt selkeästi isompaa menestystä. Björn Strid laulaa ja huutaa paremmin kuin koskaan. Industriaalihenkisten vaikutteiden lisäksi biiseihin on ripoteltu turhan popahtavia elementtejä, ilmeisenä tarkoituksena saada myös tyttöjen pyllyt pyörimään. Tämä ajoittainen, lähes Bullet for My Valentineen verrattava touhu tiputtaa tehokkaasti fiiliksiä hyvästä mättöpuolesta huolimatta. Vähän väliä tulee tunne, että tämän jutun on tehnyt joku muukin, eli omaperäisyydestä ei voida puhua. Miehen kitarointi on maltillista, konstailemattomia ja paikoin surumielisiä sooloja myöten. Kolmen julkaisun ajan sitä on odotettukin. Rauhallista, vaikkakin tarpeeksi painokkaasti junttaavaa yleisilmettä alleviivaavat hituri Glory Night sekä sävellyksenä mitäänsanomaton Noblesse Oblige -instrumentaali. Blokkasin miehen äänestä kaksi hyvin eri genrestä tuttua naamaa: Warrantin Jani Lanen ja Stuck Mojon Rich Wardin! Natural Born Chaosin (2002) huikeaa tasoa ei aivan saavuteta, mutta PB pesee mennen tullen kolme edellistä julkaisua, siitä ei ole epäilystäkään. Esimerkiksi Rise Upissä on ripattu surutta Raining Bloodin rytmitystä, ja mahtipontinen slovari A Cold Monday Morning alkaa samanlaisella pianosävelkululla kuin Triptykonin biisi My Pain. Komeasti karjuva vokalisti Peder Sundqvist onnistuu muuten kyseisellä biisillä mainiosti puhtaassa laulussaan, vaikka kappale itsessään menee jo vähän kornin puolelle. Levyllä on jotenkin hyvin ruotsalainen henki; touhu on viimeisen päälle tuotettua ja tarttuviin kertosäkeisiin on panostettu. Muun muassa Naglfarista koostettu viisikko näet suoltaa debyytillään tarttuvaa ja laskelmoidun tuntuista nykymetallia. Kerrassaan koukuttava kertosäe! Levylle ei muuten mahdu yhtäkään filleriä, mikä on nykypäivänä jo saavutus sinänsä. Verbeurenkin takoo kannuja kuin häkistä vapautettu villieläin. Välillä mä72 Inferno tetään menemään mukavan thrashilla ja jopa brutaalilla otteella. Vielä kun saataisiin In Flames takaisin ruotuun, voisi alkaa oikeasti pelätä, vievätkö länsinaapurit taas metallivaltikan meiltä. jaNNe toloNeN. The Panic Broadcast tarjoilee elävän, selvästi nälkäisen ja motivoituneen bändin. Biisit ovat korkealuokkaisia ja mielenkiintoisia, liekö sitten Wichersin takaisinpaluun johdosta, mutta ei siinä vielä kaikki. Vaikka miekkosten musiikki on yllättävän sujuvaa ja omalla sarallaan toimivaa, tällainen vanha kyynikko ei lämpene näin laskelmoidun oloiseen touhuun. Erittäin taidokas villieläin. Soilwork on tullut vahvasti takaisin elävien kirjoihin. Maestro Pell on keskittynyt pelkästään tasaisenvahvojen sävellysten rakenteluun. Arviot Hannah Verbeuren Soilwork teltavaksi jatkumoksi
Osa teoksista ei avaudu koskaan, pahimmillaan ne ovat tarkoituksellisen kuuntelukelvottomia. Kyseessä on, Melvinsin omalla hermeettisellä asteikolla, takuuvarma albumi. SaMi HyNNiNeN. The Bride... Hardrock-riffejä, jazzia, americanaa, tervetulleita vierailuja synkkiin doom-syvyyksiin, leijailua, nykivää ja poukkoilevaa rytmillistä vuoristorataa, rasittavaa jumitusta, rumpukikkailuja ja kilkutteluja, ultrahidasta The Who -coverointia, ääliömäisiä mölinöitä, huikean kauniita hetkiä. Loistavia ideoita ja musiikillisia koukkuja tuhlaillaan välinpitämättömästi biisien soljuessa eteenpäin oman tahtonsa mukaan. Melvinsin musiikki ei huou suuria tunnepurkauksia, vaan pikemminkin etäännyttävää vihamielistä pilkallisuutta ja kaiken häpäisyä; itsetiedostavan nerouden kylmää ylivaltaa. Arviot Melvins iPEcAc The Bride Screamed Murder Melvins on ollut alkuhämäristään asti määritelmien ulottumattomissa, vittumainen, aina askeleen edellä. kuuluu siihen toiseen ääripäähän. Sen lukuisiin lonkeroihin on tarttunut parasiittejä imemään elämännesteitä, kukin epätoivoisesti siitä ulokkeesta roikkuen, josta on kiinni saanut, vailla isäntänsä rajoja rikkovaa rohkeutta. Big Business -miehet toivat kokoonpanoon hitusen inhimillisyyttä, mutta vieläkään ei voida puhua ymmärtävästä ja myötäelävästä suhtautumisesta ympäröivään maailmaan: silloinkin kun Melvins kuulostaa aidosti herkältä, herää epäilys motiiveista
Pientä inspiraation puutetta Burial Groundin mätöstä on tästä huolimatta jo löydettävissä, aivan kuin levy olisi tehty osin velvollisuudesta. Jos viimeisin The Incident ei maistunut mutta aiempi PT kolahtaa, tätä parempaa settilistaa ei voisi toivoa. Jos melankolinen, Social Distortion -asetuksilla toteutettu amerikanpunkrock tuntuu mieluisalta, tätähän ei kannata paeta. Graven uutukainen kuulostaa joka suhteessa siltä, että levy olisi voitu julkaista jo 1990-luvun alkupuolella. Vähemmälläkin on meikän Yamahaa asutettu. Matti Riekki Nitrokiss PAjulA Blindfolded Tamperelainen Nitrokiss luikauttaa toisen julkaisunsa niin leveässä haara-asennossa kuin nyt rokkari vain voi. Matkan varrella Porcupine Tree on onnistunut nousemaan psykedeelisestä undergroundista. Keikan jokainen yksityiskohta on mietitty ja toteutettu täydellisesti. Kahden tunnin mittaisella keikalla vedetään koko Fear of the Blank Planet maustettuna muutamalla herkuilla Nil Recurringilta, ja loppusetissä käydään läpi bändin musiikillista historiaa Signifystä lähtien. Rautaisella ammattitaidolla ja kokemuksella kasaan on kuitenkin saatu muotopätevää ja nautittavaa deathia vanhojen hyvien aikojen malliin, vaikka debyytin tunnelmiin ei toki ylletäkään. Onneksi levy numero neljä tavoitti kuulimet, bändi kun osoittautuu varsin mainioksi. Soundimaailma on mukavan Porcupine Tree Anesthetize kscOPE Uskomatonta, kuinka hifistelystään tunnettu nykyprogebändi Porcupine Tree on niin pirun kova livenä. Lyriikat tukevat tätä teemaa, joten taustalla on muutakin kuin rai-rai-rokettia. Väsyneeksi bändiä ei pääse vieläkään haukkumaan. Jopa niin rujo, että 1980-luvun demoajoilta uusiksi äänitetty Sexual Mutilation ei erotu biisiryppäästä juuri mitenkään. Viime vuonna comebackin tehnyt trio paukuttaa rullaavansvengaavaa stoneria, ja vaikka levyllä ei ole liikaa kuningasriffejä, kyllä tätä jamihenkistä aavikkorokkailua kuuntelee ihan mielellään. Näin kesällä en keksi paljon sopivampaa ajomusaa: Karma to Burn soimaan, luu ikkunasta pihalle ja johan maisema vaihtuu. teeMu väHäkaNgaS I Walk the Line FullstEAM Language of the Lost Tämäkin orkesteri se on jollain kumman tavalla onnistunut luistamaan korvista, vaikka alla on jo kolme kokopitkää. 20 vuotta myöhemmin levyt kuulostavat yhä bändiltä itseltään, muusikkojen taidot pääsevät esille eivätkä kappaleiden kestot vieläkään sovi radiosoittoon ja kuitenkin yleisöt jatkavat kasvamistaan. Parhaimmillaan koruton kuolohyökkäys etenee vastustamattomalla energialla, joskin vastapainoksi annostellaan tuttuun tapaan muutamia hitaampia murinoita ja tummasävyisesti maalaavia melodioita. Bändin musiikillinen reissu on ollut pitkä. Lasse Hoilen upeat visuaalit, valot ja leikkaus ovat silmiä hiveleviä ja pääsevät oikeuksiinsa hd-laadulla kuvattuna. Unohtakaa isot jäähallikonsertit ja kesäfestarit Anesthetize on klubikeikan jälkeen paras tapa kokea Porcupine Tree täydellisimmillään. MaRja koNttiNeN Appalachian Incantation Tämän vuoden Roadburnissa vakuuttavan keikan vetänyt Karma to Burn ei saa neljännellä kokopitkällään aikaan yhtä mahtipontista groovea, mutta toisaalta instrumentaalimusisointi onkin melkoisen haastavaa touhua. Mikäpä tosin yltäisikään. kaRi koSkiNeN Karma to Burn nAPAlM jäähallikeikkojen pääesiintyjäksi ja silti pitäytymään niinkin epäseksikkäässä tyylisuunnassa kuin progessa. Järisyttävä 5.1.-soundi tuo Gavin Harrisonin rummut suoraan olohuoneeseesi. Porcupine Treen viime dvd:stä on vierähtänyt nelisen vuotta, ja maailman kiertämisen ohella bändi on julkaissut muutaman uuden levynkin. Vokalisti Durden käyttää persoonallista ääntään melko laaja-alaisesti ja intensiivisesti. Yllättävänkin multainen ja koruton soundi ei sisällä tippaakaan mitään viimeisen kahden vuosikymmenen ajalta, ja sama laulu pätee myös itse biiseihin. Tuo persoonallisuus voi jakaa diggailun kahtia, mutta parempi niin kuin "ihan kiva". Kappalemateriaali ei vedä vertoja bändin asenteelle, mutta kyllä näillä eväillä saa livenä varmasti kaljat läikkymään lattialle. Levyn päättävässä, mahtipontisen raskaassa Two Timesissa vieraileva Kyuss-legenda John Garcia tulkitsee biisin komeasti, samoin kuin Waiting on the Western Worldissa vieraileva Daniel Davis. Kokonaisuus on kuitenkin varsin rujo. Ammattitaitoa riittää myös musiikin ulkopuolella. Levylle on otettu onneksi mukaan pari lauluakin sisältävää raitaa, nämä katkaisevatkin mainiosti välillä vaanivan tyhjäkäynnin. Vielä parisen levyä sitten käytetyt blastitkin on heivattu totaalisesti mäkeen autenttisen oldschoolin nimissä. Audiodiggareille löytyy luonnollisesti rajoitettu kaksilevyinen painos, josta löytyy dvd:n lisäksi bonusmateriaalilla laajennettu blu-rayversio sekä kaksi cd:tä. Biisit ovat melko peruskauraa, takuuhitti loistaa poissaolollaan. Yhtye ottaa lavan täysin haltuunsa ja valjastaa levyillä selvästi kuuluvan ammattitaitonsa upeaksi kokonaisuudeksi soittaen täydellisesti yhteen, iisisti ilman hikeä. Uruilla somistetut kitaravetoiset biisit tarttuvat, tunnelma on sopuisasti sotaisa ja ajatukset liitävät vaivatta tutkimaan hämärien katujen laitapuolia. Poikain tapa lähestyä kuulijaa on synkähkö rokki. Grave rEgAin Burial Ground Olaan voi luottaa
Bändi saa debyyttilevynsä jokaisen kappaleensa kuulostamaan valmiilta tapporaidalta, ja voi vain kuvitella, millaiseen murskaukseen heinäkuussa Kylesan ja Convergen kanssa kiertueelle lähtevä Kvelertak kykenee lavalla. joNi juutilaiNeN rouhea ja hifistelyä kaihtava. Sama hämmentävä meininki jatkuu läpi levyn, ja mielikuvissa vilahtelee useita muitakin norjalaisia metallitekijöitä aina The Cumshotsista Nemesis Divina -aikakauden Satyriconiin ja Taakeen. Sävykirjosta löytyy myös näppylän verran Meshuggahia ja muutamia melodisempia juttuja. Johdonmukaisena jatkona tälle jokseenkin epätavalliselle osoitukselle Recipe for Disaster 76 Inferno. Yksitoikkoisen vihaisesti huudetut vokaalit eivät nekään vakuuta, joten eihän tästä jää käteen juuri turhautumista kummempaa. kaRi koSkiNeN Umpimodernia death/thrash-akselin mesoamista kellontarkalla soitolla ja Hertz-studioiden odotetun jämerällä soundilla. Arviot Paal Audestad Kvelertak Kvelertak indiE Ensimmäinen mielikuva Kvelertakista on norjalainen vastine Totalt Jävla Mörkerille. Kvelertak ottaa eroa veljesbändiinsä jo levyn avauskappaleen Ulvetidin aikana, joka kuulostaa Turbonegrolta soittamassa ikivanhaa Ulveria. Kvelertak on kylmä ja aggressiivinen yhtye, mutta musiikkinsa rokkimeininki tempaa kuulijan toden teolla mukaansa. Livenä pystytään varmasti autenttiseen toistoon. Tunnelma on väärällä tavalla steriili, mikä saattaa tosin viehättää joitakin kromatun nykymetallin kuuntelijoita. Matkaa lajin kärkipaikoille on vielä kosolti, mutta eikö sitä sanota, että liike on tärkeintä, häh? jaNNe toloNeN Saratan Antireligion My kingdOM van aggressiivinen ote eivät peitä sävelmien tylsyyttä. Bändien musiikeissa yhdistyy hienosti hardcoren repivä energisyys ja black metalin kylmyys, mutta yhtyeistä löytyy myös paljon eroja. Tarjonta ei valitettavasti ole kovin innostavaa muiltakaan kanteilta, sillä reipas tempo ja muka- Third Eye EscAPE Recipe for Disaster Third Eye on omistanut ensilevynsä ADHDpotilaille. Rosoa tai juuri muutakaan inhimillistä puolalaisen Saratanin kakkoslevyltä ei kannata etsiä, joten vanhempaa räimettä diggaaville tarjolla ei ole mitään. Monipuolisuudestaan huolimatta levy ei kuitenkaan kuulosta missään vaiheessa sekavalta, vaan linja säilyy skarppina alusta loppuun
Toivoisin kuitenkin seuraavalle levylle taas vähän enemmän rosoa. Näitä levyjä kuuntelee mielellään, mutta ilmankin pärjää. joNi juutilaiNeN on nimittäin ollut kasassa jo peräti yhdeksän vuotta, ja vaikka tähän aikaan on mahtunut muutamia muutoksia kokoonpanossa, löytyy taustalta myös neljän demo- ja ep-julkaisun verran nyt kokopitkäksi asti puserrettua death/ black metalia. Hitaimmillaan ja melodisimmillaan Coprolithin tunnelmista löytyy jopa pieni verkosto punaisia lankoja, mutta ihan liian usein bändi innostuu nakuttamaan eteenpäin nopeammilla tempoilla kuin näillä riffeillä ja rahkeilla pitäisi. Arviot vituksellisia jippoja, eikä mätke ihme kyllä käy yksitoikkoiseksi. Haisevaa, väkivaltaista ja hienostelematonta möykkää, joka ei sovellu lasten korville. kaRi koSkiNeN Forlorn rising The Rotting Rising Records kertoo Forlornin liikkuvan debyytillään thrash metalin syövereissä, minkä vuoksi totuus yllättää levyn ensimmäistä kertaa soidessa hieman tavallista enemmän. Cold Grief Relief on luonnollista jatketta Coprolithin signaamattomille julkaisuille, mutta ei ihan niin hyvässä kuin voisi luulla. koSkiNeN Misconduct i scrEAM One Step Closer Ruotsalainen Misconduct on napakan punk/ hardcorensa kanssa tilanteessa, jossa moni saman ikäinen bändi on parhaillaan. Roso puuttuu, samoin kuin soundimaailmasta ehkä muutenkin. Biisimateriaali on hyvin samankaltaista, joten melkoisesta riffi-ilotulituksesta huolimatta mie- Garden of Worm Garden of Worm shAdOw kingdOM Progressiivinen doom on kiintoisan kuuloinen mutta ilmeisen vaikea laji. Forlorn ei ehkä saa pisteitä omaperäisyydestä, mutta The Rotting on tästä huolimatta harvinaisen onnistunut debyytti. Tai työn joka ei lopu kesken. Kaikesta modernista death metalista poiketen Forlorn taipuu selvästi enemmän sekä rapakontakaisiin että brittiläisiin 1980-luvun lopun ja 90-luvun alun tunnelmiin. Vaan uusintakierrosten jälkeen sitten lähtikin suunnilleen paikat hampaista, kun taonta osui kohdilleen. Suurin osa albumin kolmen vartin kestosta kuluu melko hengettömän takomisen parissa, pahimpina esimerkkeinä Drowned, Dead Endless ja Point Zero. Jälki on lupaavaa mutta harmillisesti jotenkin kankeaa. Misconductin ongelma on edelleen, että bändi hoitaa hommansa hyvin, mutta musiikki itsessään ei kykene tarjoamaan mitään yllätyksiä. Thrashin kanssa Forlornilla ei nimittäin ole juuri mitään tekemistä. Yhtye tavoittelee hetkittäin varsin kunnianhimoisesti samanlaista sävypalettia kuin esi- Coprolith Cold Grief Relief viOlEnt jOurnEy Aikaa kypsytellä ilmaisuaan porvoolaiselta Coprolithilta ei ole ainakaan puuttunut. Onko Misery Index myynyt sielunsa musiikkibisnekselle ja muuttunut deathgrindin CocaColaksi. Misconduct on kyennyt aina vähintäänkin keskitasoisiin suorituksiin, ja sama linja jatkuu myös One Step Closerilla. Kangasalan kolmikko esittelee debyytillään, no, progresävyjä sisältävää tuomiometallia. Out of Reach on omalla sarallaan kova veto, ja Bad Religion -henkisen Salvation Generationin tarttuvuus kamppailee täysin omassa sarjassaan. Hankalan tyylilajin valinneelle yhtyeelle pitää silti nostaa kuvitteellista hattua näkemyksellisestä tekemisestä. Bändi EI HEIKKOHERMOISILLE Haluatko työn jossa ei tarvitse kysellä merkityksen perään. Alkuun tuntui huolestuttavasti, ettei levystä saa millään kiinni. Jatkoa odotamme silti rehellisellä mielenkiinnolla. kiMMo k. Pelotti. Mutta aggressiivinen riffittely ja hengästyttävä kiukuttelu pitävät huolen, ettei homma mene liian kliiniseksi. Sekä riffeistä, melodioista että vokaaleista löytyy juuri oikeanlaista maanisuutta, soundeissa ei ole lähdetty leikkimään muka-rankalla massiivisuudella ja albumi kantaa limaisesti läpi kestonsa. aki NuoppoNeN merkiksi Solitude Aeturnus, mutta ei yllä hyvästä yrityksestä huolimatta samoille viivoille. Sen sijaan The Rottingilla uppoudutaan obituarymaisesti rupisen, keskitempoisen ja saastaisen death metalin sulatusuuniin. Viimeisen päälle soitetut ja trigatut rummut ovat melkein jo liiankin tarkan kuuloiset. Pahimmillaan hommassa yhdistyvät kummankin tyylilajin ankeimmat puolet ilman kompensoivaa elähdyttävää vaikutusta. Lähinnä näiden seikkojen vuoksi levyä leimaa ankeahko demomaisuus. Garden of Wormilla on selkeästi kyky nostaa omaleimaisen kuuloinen materiaalinsa paikoitellen komeaankin lentoon, mutta siivet eivät kuitenkaan ole vielä kyllin vahvat lehauttaakseen yhtyettä varsinaiseen liitoon. Tämän jälkeen kummastusta herättävätkin levyn lopulla kuultavat Dream Within Dream ja kymmenminuuttinen Cold Grief Relief, joiden keskitempoisempi ja melankolisempi tunnelma yltää selvästi parempiin sfääreihin. aki NuoppoNeN Misery Index rElAPsE Heirs to Thievery Lähestulkoon tyypillinen tarina. Levy myös kärsii hieman ankeasta tuotannosta, eikä sinällään kelvollista mutta sävytöntä lauluakaan voi pitää erityisen mukaansatempaavana. No ei sentään. Pakettiin kun lisää vielä raskaan ja täydellisellä tavalla rosoisen soundin, riemu on rajaton. Nyt se tietty tunnusomainen punk-henkisyys on vähän kadonnut. Jos kantti kestää, valitse hoiva-ala. www.hdo.fi. Uran energisimmät vaiheet ovat kaukana 1990-luvulla, kovimmat biisit tehty aikaa sitten ja uudelle levylle pitäisi kuumeisesti keksiä jotain tuoretta, jos nyt ei itselleen, niin ainakin faneille. Äksy ja poliittisesti tiedostava baltimorelaisnelikko ei pettänyt, vaikka loistavan Traitors-levyn tasolle ei päästä. Levy on tuotannollisesti ja biisimateriaaliltaan hyvää ja tuttua perustavaraa, jolla on myös muutama huippuhetki. Vanha koulukunta ei jää tällä kertaa vain viitteeksi, kun tempot vaihtelevat laahaavan murjomisen ja nopeamman repimisen kautta kieroutuneisiin leadeihin, aivan kuin vanhoina hyvinä aikoina
FLOGGING MOLLY OZZY OSBOURNE SLASH THE SOUNDS T ALEN LLY T BI perjantai 9.7.2010 lauantai 10.7.2010 sunnuntai 11.7.2010 OZZY OSBOURNE (UK) BILLY TALENT (CAN) ARCH ENEMY (SWE) BARONESS (USA) CANNED HEAT (USA) FRANK TURNER (UK) NOFX (USA) RISE AGAINST (USA) THE SOUNDS (SWE) THE SPECIALS (UK) AMON AMARTH (SWE) THE BASEBALLS (GER) PRINCE OF ASSYRIA (SWE) SLASH (USA) BELLE & SEBASTIAN (UK) REGINA SPEKTOR (USA) THE ARK (SWE) ANTI-FLAG (USA) FLOGGING MOLLY (USA) FLORENCE & THE MACHINE (UK) MIDLAKE (USA) THE SONICS (USA) CHISU JOENSUU 1685 KAIKUKASTI LAURI TÄHKÄ & ELONKERJUU MOKOMA POPEDA RECKLESS LOVE SONATA ARCTICA VESA-MATTI LOIRI DON HUONOT DARYA & MÅNSKENSORKESTERN (SWE) DISCO ENSEMBLE IRINA AMORPHIS FINNTROLL ISMO ALANKO & TEHO-OSASTO HERRA YLPPÖ JA IHMISET JAAKKO & JAY JÄTKÄJÄTKÄT KOTITEOLLISUUS JENNI VARTIAINEN PYHÄT TEPOT TAROT LAPKO MAIJA VILKKUMAA MANNA MICHAEL MONROE PMMP SAMULI PUTRO SCANDINAVIAN MUSIC GROUP STAM1NA TURISAS Katso ajankohtaiset esiintyjätiedot, VIIKATE VILLA NAH lippujen hinnat ja muut lisätiedot www.ruisrock.fi. Liput myynnissä Ruisrockin nettisivuilla sekä kaikissa Tiketin ja Lippupalvelun toimipisteissä. Oikeudet muutoksiin pidätetään. Turku Energia
Toistaiseksi uusin studiolevy Still at War (2002/2,5) on puolestaan pinon heikoin, koska sillä soivan bändin ikä on jo valitettavasti kuultavissa. Miehistössä vaikutti sittemmin Skycladissa soittaneita miekkosia, kuten myös Blitzkriegin vokalisti Brian Ross. Arvosanaksi 4/5 koko nelikolle. Erittäin menevää, melodista ja monipuolista brittiheviä kultaisilta vuosilta. Seuraavaksi pari lähes tuntemattomaksi jäänyttä nimeä, joiden kova laatu tuli täydellisenä yllätyksenä. Jälkimmäisen hyväsoundinen ja keskivertoa tanakampi paukutus sen sijaan ei ole biiseiltään aivan ykkösluokkaa, mutta miehekäs voima ja osin jopa teutonityyppinen riffitykitys paikkaavat puutteita. Tehtiin sitä heviä muuallakin Hollantilaisen pikkuprogressiivista heavya soittavan Elegyn kohtaloksi jäi keskinkertaisuuteen maatuminen. Satanin Court in the Act (1983/4) on yksi NWoBHM-genren kiistattomista klassikoista. Debyytti Labyrinth of Dreams (1993/4) on hieman Fates Warningia. TEKSTI Kari Koskinen I www.metalmind.com Edellisestä osasta on jo hieman aikaa, mutta puolalainen Metal Mind ei hellitä. Noin puolta julkaisuista on lihotettu sekalaisilla bonusraidoilla ja demoilla, joista vain harvoilla on oikeasti merkitystä. paluu meno oli jo maltillisempaa ja bändille tulikin levyn jälkeen breikki. Blind Furyn ainokaiseksi jäänyt Out of Reach (1985/3,5) oli periaatteessa Satanin seuraaja, sillä laulajaa ja nimeä vaihtaneen bändin tyyli oli pysynyt osapuilleen entisellään. Pääsääntöisesti levyjen mukana seuraavat biografia, sanoitukset ja muut normaalit infot. Yhtiön uusintajulkaisujen sarja on saanut taas reilusti jatkoa, ja seuraava katsaus käsittelee satsin edustavampaa puoliskoa. War of Attrition Live 1981 (2001/3,5) ja The Return of the Filth Hounds Live (1998/3,5) ovat lähinnä faneille suunnattuja, joskin sinänsä energisiä livepläjäyksiä eri aikakausilta. Ensimmäisen simppeli, mutta erittäin tarttuvasti rokkaava kiekko kärsii vain laulajansa heikkoudesta, muutoin paketti on kohdallaan. Filth Hound of Hades (1982), Power of the Hunter (1982), This Means War (1983) ja Honour & Blood (1984) ovat kaikki miehekkäitä ja erittäin kovia näytteitä 1980-luvun alun parhaimmistoon kuuluvasta brittiväännöstä. Tank (1987/3,5) sisälsi vielä hyviä biisejä ja muutamia varsin kovia melodioita, mutta 82 InfErno ei enää yltänytkään aivan Court in the Actin hurjuuteen. Hyvä ja tarttuva levy tämäkin, vaikka meno Arviomaratonin NWoBHM käskee kovempaa! Jo kolmisen vuosikymmentä toiminut Tank yhdisteli ajalle ominaiseen uuden aallon brittiheavyyn reippaasti Motörheadilta tuttua meininkiä. Brittimenon ystävien kannattaa ottaa ehdottomasti haltuun sekä Dark Heartin Shadows of the Night (1984/4) että Spartan Warriorin nimikkolevy (1984/3,5). Kelpo kiekko sinällään, mutta alkuaikojen hurmiota ei päästä edes lähelle. Kiinnittäkää turvavyöt. M altillisesti remasteroidut ja digipak-muotoon pakatut julkaisut ovat jälleen kerran ulkoisesti varsin nättejä
Tokihan tämä ei vaikuta siihen, mitä teimme tai tulemme tekemään, mutta on hyvä erottua. Tämänhetkinen jäsenistö on: Antti Miettinen laulu, Antti Matra kitara, Pekka Laatikainen koskettimet, Raimo Ilkka basso ja Jouko Poussu rummut Suurin ongelmamme on, että... Promo X II:lla bändissä vaikuttivat rummuissa Jani Karttunen, jolla oli oma panoksensa biiseihin ja lauluihin, ja bassossa Sami Kotila. Tämä tapaus joutaisi kyllä oikeisiin käsiin, tällaista herkkua kun ei ole näiltä leveyspiireiltä www.myspace.com/oddland juuri ilmaantunut. Rockamania: EP 2010 Rovaniemellä osataan rokata. Keikalla ollaan... Halu soittaa ja tehdä biisejä kasvaa kasvamistaan, ja olisi jo korkea aika saada meidät nostettua suuren yleisön tietoisuuteen! Viiden vuoden päästä meidät löytää... Osalla on myös perhettä, mikä vaikeuttaa välillä asioita. Emme ikipäivänä tule... Kolmen biisin promolle ei ole jäänyt ainuttakaan heikkoa hetkeä, eikä sävellyspuolella ole mitään motkottamista. Haluamme tuoda hyvän fiiliksen porukalle ja aiheuttaa ahaaelämyksiä soittaessamme. Viimeksi bändi vakuutti ysärimetallillaan, mutta nyt paketti on lai84 Inferno. Tiesin jo entuudestaan Karttusen Janin, jonka kanssa soitimme yhdessä 2000-luvun alussa. Pääpaino on kuitenkin KissBon JoviAlice Cooper -akselilla, kertosäkeistä löytyy ja jokainen biisi on täynnä hittipotentiaalia. Kokonaisuutta tarkastellen jotain pientä voi vielä viilata esimerkiksi vokalisti Ana pystyy mainiolla äänellään varmasti vielä piirun verran intensiivisempäänkin performanssiin mutta tässähän toki vasta demoillaan. Tarvittaessa olemme hyvinkin energinen bändi, kunhan jokainen meistä päästää sisällään asuvan 'mörkönsä' irti! Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... Orkesteri edustaa genren ns. Bändin nimi... Aadolf ja demot Eye X: Promo XII Kuopiolaisethan yllättävät. Työmme jakautuu... ...tuli mieleen eräänä iltana nukkumaan mennessä, tyyliin: Haaa! Olipa kerran silmä, ja mikäs sen nimi nyt olisi. Tarpeeksi tyylikäs nimi, ja sitä ei ole tämän jälkeen tarvinnut enää miettiä. ...meillä on SE omanlaatuinen melodinen soundi, jota ei tule jatkuvasti vastaan näissä ympyröissä. Erittäin mallillaan osaset ovat jo nytkin, rehellistä heavyä ilman tarkoituksellisia soitinmasturbaatioita. www.myspace.com/eyexband Kuukauden bändi: eye x Milloin ja miten, Antti Matra. Olin miettinyt pitkään uutta projektia silloisen bändini Seasons in Autumn Rainin oltua vielä pystyssä. Oddland perustuu etupäässä hurjaan soittotaitoon, sen esiintuomiseen ja komeasti melodisiin ja monipuolisiin biiseihin. Iskee pian inflaatio. Ruinside: Rise Up... ...varmaan soimaan millään NRJ-johdannaisella radiokanavalla, vai mikähän se teinikanava nyt olikaan. Pikku miehistönvaihdosten jälkeen nykyinen kokoonpano on vakiintunut talvella 2010. Ei tosin aivan puhtaasti, tässä kun on maltettu pitää hiuslaitteet rajoitettuina ja onpa sekaan sotkettu vähän nykyrokkisävyäkin. Niin imartelevaa kuin tämä onkin, se pitää paikkansa: eipä tällaista voi mitenkään tarttuvammaksi saada. suorempaa laitaa, joten seassa voi helposti olla kuulevinaan esimerkiksi pikku Queensrÿche-kaikuja, mutta toki monenlaista muutakin vanhemmankin heavyn vaikutetta. Tietenkin on myös se vanha sanonta: Älä sano koskaan "ei koskaan"! Niskalaukaukset Oddland: Away From the Watching Eye Turkulaiset pärjäävät jääkiekon ohella myös ammattilaistason progeilussa. Tuskin tulemme soittamaan vastaavanlaisissa tapahtumissakaan. Jos pidät heistä, pidät myös meistä... Yleisesti ottaen melodinen heavy/rock. Eye X perustettiin syksyllä 2005 Kuopiossa. Evergrey, Masterplan, Tarot, Deep Purple, Dream Theater ja niin edelleen. ...bändistä jokainen on päivätöissä ja yksi opiskelee yliopistossa toisessa kaupungissa, joten yhteisen treeniajan sovittaminen aikatauluihin on joskus aika haastavaa. Aikaisemmat bändiviritykset eivät tuoneet sitä, mitä kukin meistä oli hakemassa: melodista hyvin soitettua progressiivisin siivin maustettua heavya! Halusimme tehdä omaa musiikkia, emme soittaa pelkästään covereita. Orkesteri on metallinen, muttei kuitenkaan joudu käyttämään örinää lauluissaan, mikä on muuten harvinaista ja siistiä. Halusimme kehittää itseämme soittajina, mutta ennen kaikkea pitää hauskaa soittaessamme. ...suurilta lavoilta kiertämästä, ainakin Suomea. Eye X:n melodinen ja progehtava heavy on kutakuinkin täydellistä lajissaan. Toivottavasti tämäkin 'arvaus' musertuu ajan saatossa, kuten yleensä kaikki ennustukset. Bändi ei juuri vaikutteitaan salaile, siinä määrin opethisti tässä välillä mennään, mutta koukkuisuudestaan huolimatta musiikki on selkeää seurattavaa. Yes! X! Sehän se on. ...sanoisinko perkeleen kovia soittajia! Kaikki todistamassa olleet ovat kehuneet bändin livesoittoa paljon paremmaksi kuin äänitteillä. Kuopiossa on paljon bändejä, mutta meidän tyylin musiikkia ei ole kovinkaan paljon tarjolla. Hänellä oli oma bändinsä telakalla, ja niinpä hän lähti kelkkaan. to Extermination? Tamperelainen Ruinsidehan nyt sopan keitti. Olemme treenanneet paljon ja tehneet kovasti työtä bändin eteen. Toivottavasti pääsisimme myös ulkomaille, siellä on ehkä kuitenkin enemmän kysyntää melodiselle heavylle tänä päivänä. Miksi. ...siten, että teemme lähes kaiken sovitustyön yhdessä, mutta biisit syntyvät lähinnä Antin, Pekan ja Ramin tekeminä ja sanoitukset tekee yleensä Ana. Rockamania on lähtenyt ilmiöön, josta uhkaa tulla muoti-sellainen, nimittäin kasarilämmittelyyn. Kunhan eräänlaisia "muotibändejä" nyt ei alkaisi tupsahdella liiaksi, kuten kävi pikkuhiljaa rauhoittuvan thrash-buumin www.rockamania.net kohdalla. Seasons in Autumn Rainista siirtyivät mukana Basisti Sami Kotila ja kosketinsoittaja Sami Partanen, jonka korvasi varsin alussa Pekka Laatikainen
On helppo huomata, että levy oli aikaansa edellä, kun julkaisusta on vierähtänyt 17 vuotta. Bändi on tehnyt 2000-luvulla haudan takaa joitakin täsmäiskuja, mutta ruhoa ei kaivettane lopullisesti päivänvaloon. Aki sai keksiä soolot omasta päästään, kunhan ne vain olivat lempeän diktaattorin mieleen, lohkaisee Boman. Miltä tuo kunnia tuntuu. Tämänhetkisessä Kuopiosta korahtaa kokoonpanossa vaikuttavat Bomanin lisäksi alkuperäisjäsen Mikko Virnes (rummut), vuodesta 1991 mukana ollut Aki Hytönen (kitara) ja viimeisimpänä basson varteen tullut Deathchain/Winterwolf-mies Corpse. Suomalaisen death metalin legenda Demilich nousee tänä kesänä vielä kerran lauteille. Nauhoittelin kotona riffejä kasetille ja valkkailin niistä yhteensopivimmat ja rakensin niiden ympärille kappaleen. Boman on tehnyt paitsi yhtyeen logon ja sanoitukset myös säveltänyt kappalemateriaalin. Sen outoa riffittelyä ja rytmittelyä sisältävät kappaleet erottuivat edukseen jo aikoinaan, eivätkä vuodet ole tehneet niille hallaa. Vokalisti-kitaristi Antti Boman kertoilee. Lempeä diktaattori Demilich henkilöityy nokkamieheensä, joka on luotsannut yhtyettä alusta lähtien. Demilich, ja suomalainen death metal muutenkin, tuntuu nyt nauttivan kansainvälistä arvostusta lähes kaksi vuosikymmentä Inferno 87. Näin syntyi virallisesti Demilich, jonka kurssi on kaksikymmentä vuotta perustamisen jälkeen yhä nousujohteinen. m alo J e tal k li-a ti Vanha liitto "Minunlaiseni ei vaan koskaan aikuistu." Antti Boman TEKSTI Tami Hintikka I www.anentity.com/demilich K uopiossa sai vuonna 1990 alkunsa yhtye nimeltä Deformity, mutta "jostain aivoista juomalla poistetusta syystä" nimi päätettiin vaihtaa. Sitten siirryimme treenikämpälle, jossa neuvoin riffit ja rakenteen ja yritin kuvailla Mikolle, minkä henkisen kompin mihinkin halusin. Nespithen ilmestyttyä oli Demilich kuitenkin jo tullut tiensä päähän. Varsinkin alussa kuuluivat vaikutteet läpi, mutta koska en ikinä halunnut opetella kitaransoittoa vaan soittaa mitä itse halusin, keksin itsekseni omintakeisen tyylin, joka sitten loi riffit ja rakenteet. Itse tein ja soitin vain yhden soolon kappaleeseen The Echo. Antti Bomanin kotinauhoituksista kasvoi siis bändin yhteisen prosessin myötä valmiita Demilich-klassikoita, joiden ansiosta ryhmää pidetään monin paikoin teknisen death metalin edelläkävijäyhtyeenä. Kuinka Demilich-biisit syntyivät. Mitä tapahtui tätä ennen ja mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. En muista monestikaan joutuneeni muuttamaan mitään hänen ratkaisuistaan. Kitarapuolella vallitsi samankaltainen menettely. Mikko yleensä tahkosi rumpuja niin kauan, että oli itse juttuihin tyytyväinen. Mukavallehan se kuulostaa, enkä kieltäydy kunniasta. Bändin ainokainen kokopitkä Nespithe (1993) on tänä päivänä tunnustettu mutkittelevan kuolometallin klassikko, joka toimii yhä innoittajana ja inspiraationantajana nuoremmille yhtyeille
Tuo uusi kappale ilmestyy myöhemmin tänä vuonna julkaistavalla Demilich-kokoelmalla. En osaa tosiaan selittää laulutapaani. Muiksi Demilichin uran huippuhetkiksi Boman nostaa Nespithen valmiiksi saamisen ja sen jälkeisen keikan Ruotsissa. Bändin hiipuminen 1990-luvulla oli jäänyt kaivelemaan, mutta mistä tuo lopettaminen aikoinaan johtui. Tarkoitus oli huutaa kuin idolini, mutta mokasin pahasti. Tätä suuntautumista Boman pitää virheenä. Pisteet taiteilijanimen oikeinkirjoituksesta, heittää Boman. Osasyy paljastuu kysyttäessä uran huonoimpia kokemuksia. Puskemme synkän hyttyshelvetin, pimeyden, Suomi-iskelmän ja metsien karaiseman paskamme ulos, emmekä muista, ettei se yleensä lämmitä ihmisten mieltä. En koe, että olisi mitään järkeä tehdä nyt toinen levy ja todeta, ettei se ole millään lailla kytköksissä 1990-luvun alkupuoliskoon. Kehittelin jonkun tapahtuman, jonka päälle loin tarinan kaaren, ja lopulta sitten lyriikat jälkimmäiset yleensä hirveässä kiireessä studion lattialla omaa vuoroa odotellessa. Monethan epäilevät, että vokaalit on joko tehty efekteillä, sisäänhengittämällä tai että ne onnistuvat vain studiossa. Teemoista paistaa itselleni silloin mieluisat teemat, kuten sci-fi, toivottomuus, uskonnottomuus sekä tietenkin gore ja horror. Demilichin ura jäi 1990-luvulla lyhyeksi, ja uudella vuosituhannella olikin aika kaivaa porukka kasaan ja saattaa ura kunniakkaaseen päätökseen. Amerikankiertueelta Bomanilla on muistoja, jotka ovat hänen mukaansa mukavia ja raskaita. Joskus jo pelkästä biisin nimestä voi saada viitteitä tästä, kuten vaikkapa tapauksessa The Sixteenth Six-tooth Son of Fourteen Four-regional Dimensions (Still Unnamed). Se eroaa täysin normaalista huutomurinasta, 88 Inferno ja ihmiset, joille olen yrittänyt opettaa laulutavan, ovat sanoneet, että he melkein saavat äänen ulos. Minunlaiseni ei vaan koskaan aikuistu. Demilichin ja muiden bändieni keikoilla epäilijöitä on kuitenkin rapissut pois. Huonoja hetkiä oli varsinkin loppuvaiheessa, kun black metal -juniorit alkoivat luoda skismaa skenen keskelle. Lähes kaikki jäi saavuttamatta, mutta onneksi sentään jotain tuli tehtyä, toteaa Boman lakonisesti. Se on aitoa, ja kaiken muun ollessa vuorattu pumpulilla ihmiset alkavat etsiä muutakin kuin pehmoista pintaa. Mies ja ääni Death metal -mörinöistä puhuttaessa mainitaan usein termi viemäriosasto. Oli upeaa nähdä koko manner itälänsisuunnassa, hienoa soittaa ja tavata ihmisiä. Houkutus jatkaa bändiä 2006 oli suuri, mutta parempi juosta karkuun kuin tanssia haudallaan eri jenkan tahdissa. Tällä hetkellä uniikkia örinämattoa voi kuulla esimerkiksi Winterwolf-yhtyeessä, jossa multakurkku esiintyy nimellä Abomanitor. Olen aina ollut kiinnostunut ideoimaan asioita. Vuonna 2005 tapahtunutta aktivoitumista seurasivat seuraavana vuonna jenkkirundi ja sen päätöskeikka Kuopiossa. Jotkut ovat jopa kyseenalaistaneet äänen aitouden. Kuinka tarinat aikoinaan syntyivät. Nespithestä on kulunut 17 vuotta, ja sellainen väli voisi luoda erittäin suuren eron levyyn, joka julkaistaisiin nyt. Never say never, though. Näin siitäkin huolimatta, että "suomalainen jurous yltiösosiaalisuuden valtakunnassa tuotti vähän sekä ongelmia että tuskaa molempien kulttuurien edustajille". Minulla on ilmeisesti jotain vikaa kurkussa, ja siksi pystyn muodostamaan tuollaisen äänen. Demilich-tuotanto on nimittäin tarjolla yhtyeen verkkosivuilla ja vieläpä täysin ilmaiseksi. Loppu tulee jälleen. Jos ei yhtye hemmottele fanejaan uudella studiolevyllä, on kaikilla mahdollisuus tutustua kotimaiseen death metal -historiaan demonauhoja myöten. Harvoin tuo määritelmä osuu niin hyvin kohdilleen kuin Bomanin tapauksessa. Paino on tietenkin Nespithen vedoilla, mutta jos on aikaa, tulee myös joku demobiisi sekä viimeinen vuonna 2006 tehty kappale. Kyllästyin koko metalliskeneen muun muassa edellä mainittujen pentujen takia. Bomanilla on suosioon oma selityksensä. Demilich-ralleissa ei sanoista juuri saa selvää, mutta lueskelemalla niitä huomaa, etteivät tekstit edusta kaikkein tyypillisintä death metal -aihepiiriä. Suomalaisen death metalin ongelmahan on aina ollut se, että emme osaa tehdä kaupallista tavaraa. kultakautensa jälkeen. Miten tuollainen vokalisointi on sitten mahdollista. Ainutlaatuinen ulosanti syntyi alun perin vahingossa. Jalometallissa vedämme järjestäjän tarjoaman ajan kestosta riippuen kaiken mitä irtoaa. Tämä on miehen mukaan onni. Jotenkin homma uuvutti, ja aloin suuntautua "aikuisempaan elämään". Hänen epäinhimillinen pulputuksensa saisi törkyisimmänkin viemäristön myrkynvihreäksi kateudesta. Mieluummin aloitan uuden bändin samalla porukalla ja teen sille ensimmäisen levyn vailla historian rasitteita
Mitä ihmettä. päivä elokuuta. Keikkaarviot ovat olleet järjestäen ylistäviä, ja vanha kone on rasvattu huippukuntoon. Tornadon sisällä pyörii mitä kummallisinta tavaraa, kuten nuotteja, nyrkki jossa on salama, silmä sekä tennistossut. Käsiin pitää saada ehdottomasti vielä enemmän sleevekamaa, ja ainahan jalkoihinkin voisi jotain laittaa... I Udon saappaat udon jalkoihin accepTin ensimmäinen levy Markin kanssa julkaistaan 20. Mutta en voisi kuvitella koskaan ottavani pääkalloja tai muuta mustaa meininkiä. Mark on kova poika palvomaan aurinkoa ja tunnustaa tämän harrastuksen antaneen tiettyä iskua tatuointeihin. Se voisi olla riskaabelia toimintaa, mutta käytäntö on osoittanut toisin. Olen AINA auringossa, joten tatuoinnit tuppaavat haalistumaan. Itse en ole siinä mielessä taiteilija, että osaisin piirtää tällaisia. Sen jälkeen tämä tatuointi sai vielä toisen, syvemmänkin merkityksen hyvän tuttavani menehdyttyä. ViiMeisin tatuointi ajoittuu vuoteen 2000, jolloin oikeaan käteen hakattiin vekkuli tornado. Blood of the Nations -kokopitkän on tuottanut aikaisemmin muun muassa Megadethin, Machine Headin ja Exodusin kanssa työskennellyt Andy Sneap, ja tunnelmat Accept-leirissä ovat vähintään optimistiset. Ilman sen paikan 90 Inferno täyttämistä bändillä ei olisi ollut mahdollisuutta päästä eteenpäin, eikä myöskään itselläni. Silloin aikoinaan tällä leimalla ei tosiaan ollut mitään sen kummempaa tarinaa, se tuntui vain hyvältä ajatukselta. Joitain ideoita onkin jo kasassa tulevia leimoja varten. Itse en ajattele täyttäväni jonkun saappaita, vaan täytän puuttuvan paikan bändissä. Oma nahka KUVAT Hilla Kurki TEKSTI Heta Hyttinen Acceptin uusi keulamies Mark Tornillo vierastaa pääkalloja ja muita pimeän puolen asioita. Iloisten Tatuointien mies Mark Tornillo on iloinen heppu. En voisi olla onnellisempi lopputuloksesta. Tätä tehtiin uusiksi muutama vuosi alkuperäisen kuvan ottamisen jälkeen, elettiin silti vielä 80-lukua. Vuonna 1981 otettu hepo on muisto Markin isoisästä, joka oli kova hevosmies. Nyt vain tuntuu malttamattomalta odottaa levyn julkaisua. Olen ollut itse tämän bändin fani jo 80-luvulta, ja on mahtavaa nähdä, miten meitä hulluja faneja riittää edelleen!. Pidän ylipäätään tatuoinneista ja siitä, miltä muste nahassa näyttää. Niin ikään vasemmassa kädessä hengaava yksisarvinen on jäänne vanhoilta vuosilta. Hän toteaa vapaata nahkaa olevan vielä suhteellisen paljon. En löydä sellaisista jutuista oikein mitään. Siihen aikaan leijona oli itselleni johtajuuden symboli. Paineita on aina, mutta meillä on ollut todella hauskaa. Oikean käsivarren kuvan otin vuonna 1979. On parempi pysyä musiikissa, Tornillo virnistää ja pohtii kuvataiteellisten taitojensa riittävän ehkä värityskirjatasolla. Mua sanottiin lapsena tornadoksi, Mark hymyilee ja jatkaa: Tämä konsepti oli pitkään mielessäni, ja yksi tyyppi teki mun ajatusteni pohjalta lopullisen piirroksen. Ehkä näitä pitäisi fiksailla jossain vaiheessa. Hän oli horoskoopiltaan leijona, ja nykyisin ajattelen tätä kuvaa muistona hänestä. Minusta on hienoa nimenomaan se, että Accept on edelleen elinvoimainen eikä vain hiipunut pois. Ajattelin ottaa lisää positiivisia tatuointeja, hän kertoo. Vähän sama kuin odottaisi lapsen syntymää, Mark Tornillo kuvailee tuntojaan. Menneillä vuosikymmenillä TT-Quickin riveissä vaikuttaneen Markin loikka Udo Dirkschneiderin saappaisiin on aiheuttanut Acceptin aktiivikannattajissa yllättävän hyvää porinaa vaikka Udoa kukaan ei pystykään korvaamaan. Yleisö on ollut hyvin vastaanottavaista ja keikat ovat rokanneet! Olemme erittäin onnellisia siitä, miten vilpittömän ja hienon vastaanoton olemme saaneet livenä. Accept lähti kiertueelle neljä kuukautta ennen uuden albumin julkaisua. Jos kaikkea hänen tekemistään leimaa tietty positiivisuuden vivahde, ei tatuoinneistakaan löydy negatiivismerkkisiä symboleita
y 0 3 nyT! LipuT m54ynsniSS,Äpv 98 , u 5 1pv pe / lamahd. KameLoT Devin TownSenD pRojecT hypocRiSy cRowBaR Pain TaroT iHsaHn FinnTroll nile swallow THe sun overkill cannibal corPse obiTuary bloodbaTH TurMion kaTiloT Trigger THe bloodsHed warMen soTajuMala blake ryTMiHäiriö TorTure killer survivors Zero barren earTH insoMniuM FM2000 [aMaTory] THe arson ProjecT arMed For aPocalyPse 2.-4.7.2010 kaisaniemi, heLsinki www.tuska-festival.fi Oikeudet muutoksiin pidätetään.. toimituskulut + eLu TikeTTi & LippupaLv Devin TownSenD ZiLToid The omniscienT, world exclusive megaDeTh neveRmoRe SaTyRicon TeSTamenT w.a.S.p