KESÄ 2012: COB EYEHATEGOD BARONESS
ARCTURUS
BEHEMOTH
MIKE MUIR
RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 6/2012 I HINTA 6,00 euroa
www.pearlfinland.com
Skannaa parhaat diilit!
SMI-ScandInavIan MuSIcal InStruMentS Oy Henry Fordin katu 5 C 00150 Helsinki tel: +358-9-5870456 | smi@smi-musiC.Com | www.smi-musiC.Com
All songs have been carefully remastered from the original tapes. recorded at the band`s triumphant show on the Way of darkness Festival 2011, on which MorGoTH performed an extensive set of 15 songs. dvd+Cd digipak · dvd
www.centurymedia.com
Anger Denial Acceptance
Cd
SPiNeSHANK
[+++ check out special and rare collector's items at www.cmdistro.com +++]
Out now! DEVIN TOWNSEND PROJECT`s first ever live DVD, recorded in London 2011 when he was playing one album per night of his 4 DTP album-legacy, just because he can! Available as limited edition 4 DVD + 5 CD box set.
www.insideoutmusic.com
[+++ check out special and rare collector's items at www.insideoutshop.de +++]. out: 27.06.12
evoCATion's complete demo discography incl. A lesson in swedish death Metal.
MORGOTH
Cursed To Live (dvd) · ouT: 27.06.12
MorGoTH`s first ever live release. all tracks of the two official demos, four previously unreleased rehearsal tracks and the brand new track "Genesis" (written in 1992, now recorded for the first time) as well as in-depth info on the entire material (introduction, liner notes, comments, lyrics). Available as DVD (+ 2 Bonus Cds), CD and liMiTeD Deluxe 2lP.
NACHTMYSTiuM
SileNCiNG MACHiNe The next installment from Chicago`s black metal-boundary pushing hooligans! out now! out now!
OuT: 01.08.12
Our Darkest Days live
iGNiTe
Ltd. "Cursed To Live" marks the band`s live documentation of their currently ongoing 20th anniversary celebration of their all-time classic album "Cursed"
CHECK OUT!
WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE
WWW.NUCLEARBLAST.DE
BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE:
NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
014Länsirintama&skaba 016HeavyCookingClub: Korpiklaaniihankahvilla 018ChildrenofBodom 024MikkoHerranen 026EyeHateGod 030TheCult
38
035 uska-liite: T 036infoaukeama 038Behemoth 041Arcturus 044Sabaton 052Baroness 056Salamyhkä:Ministryn TheLandofRapeandHoney 058Pölkyllä:Suicidal Tendencies-ääniMikeMuir
52
065Arviot, pääosassaGojira 084Demot, pääosassaVinide 087Vanhaliitto: CrimsonGlory, haastattelussaToddLaTorre 090Omanahka: HardcoreSuperstarin JoakimBerg. Michael Johansson
44
Jeff Zorn Maciej Boryna
18
009Päänavaus 010Sytykkeitä: mm.Nile,Engel,Abhorrence, Sytyke-klubit..
Sisältää "Figure It Out"-hitin
www.serjtankian.com. System Of A Down -keulakuvan uusi sooloalbumi kaupoissa 6.7
Ei muuta kuin ylös, ulos ja riehumaan. Raskaan rockin jokapaikanhöyläri Mikko Herranen osallistui vahvoine äänijänteineen Voice of Finland -kilpailuun, death metal -yhtye Behemothin otsikkomaakari Nergal puolestaan päsmäröi saman skaban Puolan-version "tähtivalmentajana". Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta.
MATTI RIEKKI a
aj Päätoimitt
TOSikuin VESiKLoSETTi
HyväILEmäSTäSI lehdestä löytyy kaksi haastateltavaa, joilla on heavymuusikolle harvinaisempaa mediakokemusta tositeeveen umpikummallisesta maailmasta. vAAN leikki sikseen, oikeasti koko näköradion saisi heittää etenkin näin kesän kynnyksellä helvettiin. Ensiksikin, haluaisin tosi-tv:n eteen pioneerityötä jo vuosia sitten suoraan chat-lähetykseen sammumalla tehneen Rainer Nygårdin Big Brotheriin. 8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3.krs , 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Mikko Mali Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Michael Johansson Painopaikka Lönnberg Painot Oy Paperi: 80 g/m2 UPM Star Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 12. Valitettavan pitkää hiljaiseloa viettelevän Diablo-yhtyeen nokka ei ole mies sieltä metroseksuaaleimmasta päästä, ja kun kyseisen ohjelman suosima moderni ihmisaines ja Kalajoen jääräpäisesti perinteisellä suksiva junttura kohtaisivat, tulosta ei voisi kai todistaa muuta kuin kuset housussa nauramalla. Ja millaisen teemalevyn tämä kokemus myöhemmin poikisikaan, ai-jai-jai. Aloin funtsia, kuinka haluaisin tämän lehden käsittelemän maailman ja todellisuustelevision kohtaavan. Toinen mehukas programmi voisi pohjautua vanhaan rokkiviidakon lakipykälään, jonka mukaan keikkabussin toilettiin ei saa päästää niin sanottua "kakkosta". Maamme raskas festivaalitarjonta näyttää jälleen kerran varsin tanakalta, ja vaikka suomalainen valittaa aina ja ikuisesti, tarvetta tai ei, koettakaa nyt suoriutua sinne soittojuhlille kannattamaan oikeasti, aidoin raajoin soitettua musiikkia ja ottakaa rennosti. Seuraava Inferno kourassasi 24.8. Tätähän silti tapahtuu, ja yleistä on, että syyllinen jää useimmiten sumuisista olosuhteista johtuen selvittämättä. Sitten vain piilokamerakuvaamaan! Ja tätä voisi harrastaa minkä tahansa bändin onnikassa se on kuulkaa kaikille yhtä vakava paikka. Se on kesätauon paikka. mIELEEN pudota pätkähti heti pari esimerkkiä. Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hynninen Sami, Hyttinen Heta, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TilaajaPalvelU (ARK. Kuinka himpskatin hassunhauskaa olisikaan, jos me kaikki pääsisimme osallistumaan bussin tiukan mikrokosmoksen kuraiseen välienselvittelyyn. Kattellaan!
inferno
9. Jätöksen ei tarvitsisi olla edes aito, sen kuin istuttaisi jotain krapulapäästöä muistuttavaa liikennevälineen wc-istuimen huuhtelualtaaseen. PS. Se on rumasti tehty. vuosikerta
Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Eikä se ole sen vika. Ja hei, jos ei se lämmin kalja nyt ole kourassa minuutissa tai bajamajaan joutuu jonottamaan riistanriiputushousujen (termi patentoitu) lahkeet ristissä, älkää silti heittäkö Mustainen Davea kivellä päähän. Kokemukseni Voice of Finlandista jäi parin satunnaisen vilkaisun varaan, joten on hankala sanoa, miten homma otti tulta, mutta kyseisten haastattelujen käsitteleminen kirvoitti mielikuvituksen laukkaamaan vallan Uljaan Mustan lailla
Jotkut bändin ex-jäsenet ovat lähteneet lätkimään juuri tästä syystä. Nile on sen kokoluokan bändi, että sillä ei veistellä suuria rikkauksia. Soittaminen sinänsä ei ole ongelma, vaan päällekkäisäänitykset. Chris Lollis oli kiertuebasistina melkein viisi vuotta, mutta katosi viime vuonna. Ihmettelen vieläkin, miten pystyin vetämään keikat, mutta ihan hyvin ne taisivat mennä. Nilen viime Suomen-visiitistä helmikuulta 2011 Sanders muistaa sen, että hän oli pahassa flunssassa. Jon Vesano lähti koska hänellä oli ura. Joulupukki ei kuitenkaan tullut, tai oikeastaan häntä ei ole olemassakaan, Sanders nauraa. Se on psykologisesti yhtä helvettiä. Ellis ei esiinny uudella levyllä, vaan Sanders ja Toler-Wade hoitivat bassot yhdessä. Se on helvetinmoinen vääryys, mutta katsotaan nyt josko se vielä korjautuisi. Hänen tyttöystävänsäkään ei tiennyt, missä mies oli. At the Gate of Sethu vaati mieheltä viime vuonna valtavasti voimia, mutta lopputulosta kelpaa tarjoilla maailmalle. Kitaristin mukaan pitkien äärimetallibiisien tekeminen on haastavaa, koska niiden rakenne pitää olla niin taiten tehty. AT THE GATES Of SETHuN tekstit on tuttuun tapaan ammennettu muinaisesta Egyptistä. Ensimmäinen huomio levyltä on, että biisit ovat keskimäärin hieman lyhentyneet Those whom the Gods Detestiltä (2009). Jostain syystä se jäi pyörimään mieleeni, vaikkei sellaista yleensä tapahdu. Että yksi prosentti hallitsee kaikkea sitä rahaa, jonka
loppu 99 prosenttia heille tuottaa. Sandersin mukaan nyt sanoitukset heijastelevat myös tätä aikaa. www.nile-catacombs.net. Sanders myöntää, että se oli tarkoituskin. Tiedäthän tämän 99 prosentin jutun. Luin pari vuotta sitten jonkun arvion, jossa sanottiin, että Those whom the Gods Detest olisi loistava levy, jos biisit olisivat vähän lyhyempiä. Sehän kertoo muinaisten faaraoiden suuruudenhulluudesta, mutta minusta myös nykypäivästä. Ymmärrän, että minusta ei tule koskaan rikasta, eikä se haittaa minua. Siinä on kyse ihan samasta asiasta, Sanders pohtii. Vaikka jokainen otto olisi yksinään lähes täydellinen, yhdessä ne eivät välttämättä toimi toivotulla tavalla. Bändillä on entiseen basistiinsa edelleen hyvät välit, ja mies vierailee uudella levyllä huutamassa useassakin biisissä. Lyhyemmissä biiseissä on helpompi säilyttää jännite alusta loppuun. Muutama ei ole mennyt niin hyvin... Nile kiertää Eurooppaa loppuvuonna Morbid Angelin ja Kreatorin kanssa, mutta toistaiseksi tätä kivikovaa kolmikkoa ei olla tuomassa Suomeen. Siinä on olo kuin Ihmemaan Liisalla kaninkolossa. Yleensä miehistönvaihdokset menevät aika pehmeästi. Hänen piti valita, keskittyäkö uraan ja tehdä rahaa vai soittaako death metalia ja olla persaukinen lopun ikäänsä. Esimerkiksi Supreme Humanism of Megalomania. Olin todella sairas. Häntä ei löydetty mistään neljään kuukauteen. Sanders sanoo, että bändin on pakko tehdä pitkiä kiertueita, koska leipä on revittävä keikoista ja paitamyynnistä. Vaikka sekä Sanders, toinen kitaristi Dallas Toler-Wade, rumpali George Kollias että nykyinen basisti Todd Ellis ovat kaikki ilmiömäisiä muusikoita, Nilen levyjen tekeminen ei kuulemma vain helpotu.
10
inferno
NilenuusimmanlevynnimionAttheGateofSethu.Seontuttuun tapaanhämmästytäväntaidokastadeathmetalia,jossaonmyös t tunnelmaa.KarlSandersinmukaanlevynteksteilläonannettavaa nykyhetkessä,vaikkanemuinaisistaajoistakertovatkin.
Minä toivoin joulupukilta, että levynteko olisi ollut tällä kertaa helpompaa. Ne voi päätellä melkein siitä, että kyseiset jäsenet eivät ole esiintyneet lähtönsä jälkeen Nile-levyillä, heh heh!
mIEHISTöNvAIHdOKSISTA puheen ollen, Nilen uusi basisti on Todd Ellis. Meidän oli pakko palkata joku muu kiertueelle ja Todd oli loistava valinta. Jos sama riffi pitää vetää purkkiin vaikka neljä kertaa päällekkäin, pienetkin epätarkkuudet alkavat pomppia korville. VIlHO RAjA lA
Sytyttäjä
MuinAiSiSTA JANäiSTäpäiViSTä
KARL SANdERS on puhelimessa oma hersyvän ystävällinen itsensä. Minä olen ollut omistautunut metallille niin helvetin kauan, että tämä on minun elämäni
Lisäksi monessa biisissä pohjalla oleva melodisuus tulee paremmin esille, kun melodioita ei ole kätketty särövallin alle. www.engelpropaganda.com
Elena Vasilaki
infernojaElmutarjoavatkesälläNosturin RavintolaAlakerrassahienojalivekokemuksia.Muutamamaammekiinnostavimmistametallibändeistäriisuuntuu Sytyke-klubeillaakustiseenmuotoon, heidänjoukossaanEnochianCrescent.
AKUSTiSET SyTykE-KLUBiT NoSTURiLLA
SyTyKE-klubit starttaavat torstaina 19.7., kun lavalle kapuaa Swallow the Sun. Turussa esitimme kappaleemme Tango Absinto vain pianon säestyksellä, koska kappaleen sävellyksen dramatiikka ja melodiat taipuivat hienosti kyseiselle instrumentille. Siinä Engelin resepti lyhykäisyydessään. Maksoimme laskuja itse jonkun aikaa, kunnes tajusimme, ettei tästä nyt tule mitään. Itse asiassa muun bändin piti taivutella häntä, jotta Engel-nimi tuli lopulta valituksi. www.enochian-crescent.com
inferno
11. Bändi on soittanut hiljaisen volyymin keikat Oulussa kesällä 2010 sekä Turussa WCH:n jäähyväisissä viime vuoden lopulla. UudenlevynnimionBloodofSaints.
RuOTSALAiSTA TARTTUVUUTTA
RASKAS ja paksu industrial-henkinen soundi yhdistettynä tarttuviin kertosäkeisiin. saakka, ja esiintyjinä nähdään StS:n lisäksi Black Sun Aeon, Before the Dawn, Turmion Kätilöt, Battlelore, Enochian Crescent, Tukkanuotta ja 45 Degree Woman. Akustiset keikat ovat tunnelmaltaan erilaisia, vähäeleisempiä ja intiimimpiä tilaisuuksia. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf
erno.f
Patrik Skoglov
i
EngelonruotsalaisenNiclasEngelininbändi. Edeltäjä Threnody ilmestyi monimutkaisten vaiheiden jälkeen vuonna 2010. MiestunnetaannykyäänmyösinFlamesin kitaristina,muttapestiGöteborginjättiläiseen onkuulemmavainvahvistanutEngeliä. Mitäpä sitä ei saarnaaja asiansa eteen tekisi. EC katkaisi pitkähkön keikkatauon toukokuussa Hyvinkään Steelfestissä, josta bändi sai myös energiaa tulevan levyn äänityksiin. Wrath pääsi vihdoin tekemään nahkaansa polttomerkin lavalla. Nyt teen jopa enemmän töitä Engelille kuin ennen! Soitan tietysti livenä niin usein kuin voin. Se on ollut poikasesta asti minun nimeni jalkapallokentällä, ja lempinimeni muutenkin. Totta kai levyllä on raskas ja teollinen soundimaailma, mutta halusin kunnolla rokkaavia kappaleita. Akustisia iltamia on tarjolla 22.8. Yhtäkkiä maksuliikenne lakkasi emmekä saaneet lafkaan mitään yhteyttä. Engel on pärjännyt ilman minua hienosti! Bändin nimi ei ole Engelinin itse keksimä. Sitten kun mietin bändille nimeä, keksin vaikka mitä vaihtoehtoja ja luettelin niitä muille jätkille. Se tuli viimein toteutettua savun noustessa nahasta palavan lihan löyhkän saattelemana. He katsoivat minuun vähän hölmistyneinä ja sanoivat, että meillähän on jo nimi, Engel, mies nauraa. SPV meni konkurssiin ja Engelin piti etsiä levylleen uusi julkaisukanava. Black metal -ryhmä Enochian Crescentille akustisesti esiintyminen on tuttua. Kun aloin tehdä biisejä, halusin rock'n'roll-fiiliksen. Engelin pestattiin In Flamesiin viime vuonna. Meillä oli sopimus SPV:n kanssa ja aloimme tehdä levyä vuonna 2008. Myötätuulirockissa Engelin sentään nähtäneen bändin riveissä. Kitaristi Victorin mukaan Enochian Crescentin sävellystyö tapahtuu enimmäkseen akustisella kitaralla, joten kappaleiden esittäminen akustisesti on ihan loogista. Lopulta japanilainen Trooper Records tarttui täkyyn, ja yhtye pääsi hiljalleen rakentamaan itseään uudelleen. Se ei kuulemma hidasta Engeliä, koska bändi pystyy vallan hyvin kiertämään ja toimimaan ilman pomomiestään. Blood of Saints on Engelin kolmas pitkäsoitto. Esiintymisistämme seuraa usein viikkojen ellei jopa kuukausien toipuminen, mutta se on kaikki sen arvoista. Niclas Engelin ehätti In Flamesin huhtikuisen Tampereen-keikan ohessa kertomaan, että toukokuussa ilmestynyt Blood of Saints on hänen mittapuullaan rocklevy. Olin hieman huolissani ensin, mutta kaikki on mennyt helvetin hyvin. Kynttilöiden hämärässä valaistuksessa, suitsukkeiden ja itseltä keräämäni mädän veren hajussa, pyörätuolissa matoja maanalaisia kaavun alta manaten, laulaja Wrath kuvailee. Oli myös rattoisaa kokoontua pitkästä aikaa lavalle veljiemme Lord Sargofagianin (Baptism) ja Hellwind Inferionin (Sacrilegious Impalement) kanssa julistamaan Herramme sanomaa
Vetoa lyödään sen puolesta, että vuorossa oleva vastaaja ei osaa vastata kysymykseen. Käytiin katsomassa keikkoja Lepakossa, nuorisotaloilla ja muun muassa
12
inferno
Morbid Angelia Fagerstassa Altars of Madnessin (1989) julkaisun aikoihin. Suomen death metal -skene oli 1990-luvun alussa todella vireä ja jätti metallimaailmaan pysyvän jäljen. Nyt Svart Records julkaisee koko tuotannon Completely Vulgar -nimisenä pakettina, jossa on kaupan päälle vielä livemateriaalia Turusta vuodelta 1990. Sellaisenhan voi kätevästi ottaa mukaan vaikka festareille. Se tuo peliin parhaimmillaan suorastaan psykologisen elementin. Mies muistelee yli 20 vuoden takaisia edesottamuksiaan hyvillä mielin. Varsin suuri osa kysymyksistä muodostuu sanoituspätkien tunnistamisesta. Keikat eivät kuulu Abhorrencen suunnitelmiin, mutta Koivusaari jättää mahdollisuuden ilmaan. Ei se mahdottomalta tunnu, muttei ehkä mahdolliseltakaan. Onhan se mukavaa, että noistakin nauhoista saa loppujen lopuksi asiallisesti duunatun muiston, johon on päässyt itsekin vaikuttamaan. Bändi teki uransa aikana yhden ep:n ja yhden demon. Koivusaaren mukaan bändit imivät toisistaan vaikutteita kuin
sienet ja olivat tietoisia toistensa tekemisistä. Niitähän on julkaistu huonolaatuisina joidenkin lafkojen kautta ilman, että meihin oltaisiin oltu edes yhteydessä. Peli rakentuu kolmen asian varaan. Abhorrenceeiehtinyttehdälyhyenuransa aikanapaljoa,muttapysyväjälkisiitäjäi. Siinä pitäisi ehdottomasti olla alkuperäinen kokoonpano, eikä siihen tulisi suhtautua liian vakavasti. Jokainen kysymys sisältää kolme vaikeustasoa, mikä tarkoittaa, että kevyemmänkin sarjan rocktietäjä voi haastaa kaiken tietävän ammattilaisen, tiedotteessa hehkutetaan. Svart tunnetusti satsaa julkaisuihin vähän enemmän. Hauskaa touhua. No kokeillaanpa, kun kerran pelin festariversio kiikutettiin sytyttäjälle painotuoreena korkeimman omakätisesti. Täysversiota odotellessa. Nyt siihen tarjotaan mahdollisuus perinteisen lautapelin muodossa. Jos tarjouksia tulee, pitänee harkita. Kolehmainen
on ollut meistä kyllä aktiivisin muiden lähinnä okeittaessa asioita. www.timetombs.net/abhorrence. Rock the Song -erikoistehtävässä ovat performanssitaidot tarpeen, kun biisejä pitää esittää muille kilpailijoille. Hengailtiin paljon bändin poikain kanssa kimpassa, kuunneltiin death metal -demoja ja -plättyjä ja juotiin halpaa punkkua Kolehmaisen Jukan (laulu) vanhempien saunakerroksessa Martinlaaksossa. Heh, ei ole tullut yhtään keikkatarjousta. Se on helppo, nopea ja jännittävä. Rock Science ei ole pelkkää triviaa. www.rockscience.tv
Kahdenkymmenenvuodentakaiset kotimaisetdeathmetal-bändittuntuvat palaavanelävienkirjoihinyksikerrallaan. Poser-, fan- ja scientistvaikeustasot tuntuvat pysyvän melko vertailukelpoisina, mutta on tietenkin bändistä kiinni, mikä kenellekin on helppoa tai vaikeata. Ensin on kehuttava kysymyksiä, sillä niiden miettimiseen on tosiaan nähty vaivaa. Rock Science -lautapelionruotsalainen keksintö,jonkayhtenäpuuhamiehenäon ollutitseNickeAndersson.Nytpelistäon tulossasuomenkielinenversio.Kesällävoijo pelatahiemansuppeampaafestariversiota, jokakunnioittaatämänkesänbändejä.
ROCkTRiViAA JAViiHdETTä
KAIKKIHAN me rakastamme rocktriviaa, eikö totta. Vedonlyöntisysteemi tekee pelistä välillä mielenkiintoisen. Koivusaaren mukaan lukuisat pikkulafkat ovat olleet vuosien varrella kiinnostuneita Abhorrencesta, mutta vasta Svart sai aikaan liikettä. Vaikka pelistä on tehty vaikeustasojen avulla mahdollisimman helposti lähestyttävä, siitä saa eniten irti, kun peliporukassa on suurin piirtein samantasoisia tietäjiä. Nytkokotuotantoonsaatavillakunnon paketissa,muttakeikkojatuskintulee.
dEATHMETAL ELää
TOmI KOIvuSAARI tunnetaan nykyisin Amorphis-kitaristina, mutta ennen kuin Amorphisia olikaan, hän vaikutti Abhorrencessa. Mikä olisikaan parempaa ajanvietettä kuin railakas musavisailu
Me teemme musiikkia vain itseämme varten, mutta on tietysti hienoa saavuttaa entistä laajempi yleisö, Namtar sanoo. www.myspace.com/cannibalaccident
inferno
13. Tosin minä olen kyllä sitä mieltä, että sinfoninen voi olla samaan aikaan myös hyvin aggressiivista. Bändin tekstit, joista vastaa Kurwa Doktor, ovat sen verran omaa luokkaansa, että ensimmäinen amerikkalainen levypaino ei suostunut painamaan koko levyä. Namtar kehuu Seregorin kykyä saada tekstit ja laulusovitukset istumaan massiivisiin biiseihin. Wijersien lisäksi bändiin kuuluvat laulaja-kitaristi Dennis "Seregor" Droomers ja livekitaristi Marcel "Valak" Hendrix. Cannibal Accident on Jussi "Lennu" Lenetsin ja P. Kolkalle jälleen kunniaa ja poskihoitoja nauhoitusten sekä miksauksen mallikkaasta hoitamisesta, Kurwa Doktor sanoo. Levylle mukaan päätynyt vanha biisi Dawn of the Dead puolitettiin sen takia aiemmasta noin minuutin mitastaan. P. Kenties juuri siksi kahdelle päivälle arvioidut kaljat pääsivät loppumaan jo ensimmäisenä. Prosessi ei ollut kovin erilainen kuin kahden aiemman levyn kanssa. fi-nettisivuston avajaisbileissä Turun Klubilla. Hän soitti meidän kanssamme livenäkin levynjulkkarikeikalla kesäkuun alussa. Onneksi mukana oli aiempaa enemmän niin sanottuja ammattilaisia, joten tilanne korjattiin suht kivuttomasti. Samoin biisien välit ovat tarkoituksella minimaalisen lyhyitä. Keikkakalenteri on toistaiseksi tyhjänlainen, mutta bändi on kuulemma avoin kaikille ehdotuksille. Bändivannoorumangrindcoren, makaaberinhuumorinjavittuilun nimeenjatekeesen"tyylikkäästi".
ROiSkuu JALoTiSEE
PuOLI tuntia oli Cannibal Accidentille ehdoton maksimi kolmannen levyn mitaksi. www.carach-angren.nl
Arto Soini
TurkulaisenCannibal Accidentin kolmasjulkaisuonnimeltäomnivorous. Where the Corpses Sink Foreverin tekoprosessi nytkähti toden teolla liikkeelle, kun Carach Angren teki sopimuksen Season of Mistin kanssa. Onneksi levy-yhtiö Nailjar Records löysi vähemmän nipon painofirman. Levyllä on tuhti määrä vierailijoita, kuten aiemmillakin. Hän on todella tärkeä lenkki. Kolkan perustama bändi, mutta MySpace-sivuilla esitellään viisihenkinen kokoonpano. Bändiä on mahdollista todistaa livenä kesän mittaan ainakin Hammer Open Airissa, Turku Distortionissa sekä heinäkuun alussa Metallihelvetti. Ardekin biisit, joita on aina paljon, ovat CA:n ydinasia, johon me muut lisäilemme omia mausteitamme. Kolkka toteaa tähän, että pitäähän joka kannibaalikylässä olla päällikkö ja poppamies. Se oli sinänsä jo katastrofi. Eivät ne ole välttämättä erillisiä elementtejä. Ylimääräiset päätyvät Kurwa Doktorin mukaan mahdollisesti Albanian-painoksen bonusraidoiksi. Namtarin mukaan kumpikin vaihde löytyy bändiltä hyvin luonnollisesti. Lopputuloksen kesto on 29 minuuttia ja 55 sekuntia, jona aikana räyhätään läpi 19 biisiä. Vaikka Ardek säveltää kaikki viuluosiot, Nikos soittaa ne. Se sai yhtyeen panostamaan levyntekoon tosissaan, mutta luomistyöhön lafkan odotukset eivät vaikuta. Levyntekosessioissa nauhoitettiin kaikkiaan 25 biisiä. Pääpointtina kaiken mässäilyn ja roiskeen keskellä lienee se, että hyvin harva asia on pyhää, hävettävää tai sellaista, josta ei voisi kehittää makaaberia huumoria tai vittuilua, laulaja sanoo. Se ei todellakaan ole helppoa, mutta jotenkin hän siinä onnistuu! Ulkojäsenenä toimii viuluvirtuoosi Nikos Mavridis, jonka rooli uudella levyllä on huomattava. Uusi levytyssopimus tuo bändille entistä enemmän näkyvyyttä. Carach Angren tasapainoilee sinfonisen ja aggressiivisen ilmaisun välimaastossa. Laulaja Kurwa Doktor kertoo, että siitä muodostui peräti pakkomielle. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf
erno.f
Erik Wijnands
i
Carach Angrenonhollantilainenblackmetal -bändi,jonkakolmaslevyonnimeltään WheretheCorpsesSinkForever.Bändi luottaasinfoniseenjamahtipontiseen meininkiin,jossaviuluontärkeässäroolissa.
kLASSiSAGGRESSiiViSTA
RumPALI Iwo "Namtar" Wijers kertoo, että bändin pääjehu Clemens "Ardek" Wijers on tuottelias mies
Kun kerroin miespolon korvakivuista esiintyville taiteilijoille, vastaus oli tyytyväinen myhähdys: "Hyvä." Syy, minkä takia kaksi itselleni mieluisinta musiikinlajia ovat metalli eri muodoissaan ja niin sanottu klassinen musiikki, on se kunnioitus ja keskittyminen, joita kumpikin vaatii kuulijaltaan. Niitä pitää suojella kulttuurimölyltä. Tämä tulee aina todetuksi kohdatessani metallia ja raskaampaa rockia kohtaan esitettyjä vastalauseita ja ennakkoluuloja. Innokkaan holhouksensa lomassa laitos ei malta ottaa huomioon sellaisia pikkuseikkoja kuten "yksilönvastuu" ja "korvatulpat". ja ennakkok livearvioita
in,. Hän joutui poistumaan hyvissä ajoin ennen puoltaväliä kirjaimellisesti kädet korvillaan. Mutta mikä onkaan melusta valittavien ja metallille tuhahtavien kaipaama vaihtoehto. Tuleeko kovaääninen musiikki kieltää lailla. Isäni vakaa mielipide on, että mikään rockmusiikki, jossa Keith ei soita, ei ole kuulemisen arvoista. Moni taitaa myös tietää sen ihmistyypin, joka vastaa lempimusiikista kysyttäessä iloisesti olevansa "musiikin suhteen kaikkiruokainen", mutta muistaa aina täsmentää, että kaikki siis menee PAITSI HEVI! Makuasioitako. S .fi www.inferno
blog s uutisia, levy tä löydät myö PS. Kumpikaan ei ole taustamusiikkia. Ehkä. Kuuntelen korvatulehdusasiantuntijaa kulttuuriasioissa kernaasti heti samana päivänä, kun Andy McCoy tekee ensimmäisen kirurgisen toimenpiteensä Auroran sairaalassa. Keikat ja ulkoilmakonsertit, joissa desibelitaso pidetään juuri sopivan matalalla niin, että puheensorina ja kaljanmyynti, ne tärkeimmät siis, saadaan hoidettua bändin tyytyessä säestämään kiltisti kansan joviaalia kanssa- ja kaupankäyntiä. Paitsi ehkä Beatlesit. Se ei sovi julkisille paikoille ja häiritsee paikallisia asukkaita. Kuulijankin tulee eläytyä saadakseen kummastakaan mitään irti pelkkä play-nappulan hajamielinen painaminen ei riitä. Ä GöteborGin-kir jeenvaihtaja
RIITTA ITÄKYl
MELuHAiTTA
"Mäiske, koirien haukunta ja lasten kirkuminen ovat hirvittäviä, mutta ainoa todellinen ajatustentappaja on hevosruoskan napsahdus." Arthur Schopenhauer (17881860) KAuNEuS on katsojan silmissä, sanotaan. Se on, kuten eräissä bileissä tapaamani insinööriporukka selitti minulle asiantuntevaan sävyyn, "pelkää meteliä". Ja Kinksit, jos oikein liberaalilla tuulella ollaan. Totuus on, että jos annetaan kaikkien maailman terveys-ja hyvinvointilaitosten päättää maiden kulttuuri- ja musiikkitarjonnasta, voidaan samantien heittää hyvästit monimuotoiselle livemusiikille. Se on myös kuulijan korvissa; se, mikä on yhdelle maailmoja vavisuttava, syvästi nautinnollinen kokemus, on toiselle hermoja raastavaa melusaastetta. Yksi heistä oli kuulemma eksynyt sludge-keikalle, jossa yleisölle tarjottiin raahaavia sointukulkuja lähietäisyydeltä piinaavan hitaasti, kovaa ja matalalta sadan desibelin voimalla. Tai tädiltäni, joka sanoo päätään pudistellen "musikaalisuuden" puuttuvan death metalista kokonaan. Kysykää vaikka äidiltäni, jonka mielestä Moonsorrow'n solistina on "karhu". Jotain tämänsuuntaista on nyt Ruotsissa suunnitteilla. Ne korvat, katsokaas, eivät kestä stadionkonsertteja saatikka sludgekeikkoja. Mitä musiikkiin tulee, tottumuksella ja oppimisellakin on kuitenkin tärkeät roolinsa. Asenteesta, ajasta ja paikasta puhumattakaan. Ja ensimmäinen musiikinlaji, joka näistä sterilointitoimenpiteissä kärsii, on tietenkin kovaääninen ja meluisa metalli. Siispä hevosruoskat esille ja nupit kaakkoon metelipitoista festarikesää kaikille!
SkABA
Björn Árnason
Voitaliput Hammeriin! OpenAir osallistu
n nettiin, mene inferno aikka uka tietää, v skabaan ja k sara löisi! iveis. Yksi yleisimmistä on, että metalli on liian kovaäänistä. Maan terveyden ja hyvinvoinnin laitos on huolissaan muusikoiden ja kuulijoiden, öh, terveydestä ja hyvinvoinnista, siispä se ehdottaa avuliaasti konserttien desibelirajan laskua sadasta 97:ään. netis uunteluja. vaihtoehtova ssa se lyö en kuussa Liedo heinä ehän on jaa osoite
Maista ja lisää jotain jos tarvitsee. 3. Osta olutta josta pidät, itse tykkään amerikkalaisista. Kokoa annos ja nauti! Canenomaluonnehdinta: "Suurena lihan ystävänä, etenkin grillatun sellaisen, valmistin viikonloppuun sopivan southern rock & barbeque -kokonaisuuden. Ruoka kiteyttää menneitä kesiä hyvin ja tuo Amerikan-kiertueiden makuja kielelle. Keitä lihat kypsiksi, ottaa 23 tuntia miedolla lämmöllä. Ah!" Megantuomio: "Jos meitä suomalaisia pidetäänkin kovana grillauskansana, kyrsien ja kasslerpihvien lämmittely on melko säälittävää puuhastelua kunnon amerikkalaiseen barbequemenoon verrattuna. Imeytä jääkylmiä oluita kehoosi ja grillaile lihoja käännellen ja kastikkeella sutien, kunnes ne ovat pinnasta rapeita. 4. Pilko salaattiainekset, kun grilli kuumenee. Tästä ei grillauseväs enää parane, sanokaa minun sanoneen! Sähkögrillien omistajat älkööt vaivautuko."
TARpEET:
RIbS: 1,5 kg porsaankylkeä luilla 1 porkkana 1 sipuli 2 laakerinlehteä maustepippureita suolaa vettä bbQ-KASTIKE: 3 dl Heinz Hot -ketsuppia ½ dl omenaviinietikkaa ½ dl fariinisokeria ½ dl vettä 2 rkl sinappia 2 rkl Worchester-kastiketta 2 rkl Tabasco-chipotlea 1 rkl paprikamaustetta ½ dl öljyä 1 tl valkosipulijauhetta mustapippuria cayennepippuria maun mukaan
SALAATTI: mitä vain lehtisalaattia (Canella vuonankaali) kurkkua paprikaa miniluumutomaatteja fetajuustoa
SALAATINKASTIKE: puntti basilikaa puntti persiljaa 12 valkosipulinkynttä 1 dl oliiviöljyä 1 rkl sitruunamehua 1 rkl balsamico-viinietikkaa 1 tl suolaa 1 tl hunajaa tai sokeria mustapippuria
KORPIKLAANI-KAHvI: 5 cl vodkaa 5 cl Jägermeisteria 5 cl Baileys-kermalikööriä Kaadetaan lasiin ohjeen järjestyksessä, ei sekoiteta eikä ravistella.
CAnEn kOkATESSASOi: Lynyrd Skynyrd Street Survivors (1977) "Tuoksun hiipiessä grillistä nenään tapailet jo huomaamatta That Smell -kappaletta. Valmiiksi marinoituja lihoja ei kukaan todellinen lihanystävä osta, kun kunnon marinadin voi valmistaa itsekin esimerkiksi Canen tapaan ketsuppipohjaisena tai Coca-Colasta, mihin löytyy erilaisia reseptejä netistä. Muista käydä Alkossa! 2. 2. Laita lihanpalat ja mausteet kattilaan sipuli- ja porkkanapalojen kanssa ja lisää vettä niin, että lihat peittyvät. Laita kaikki aineet kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä puoli tuntia niin, että kastike on sopivan paksua. www.inferno.
lisää reseptejä
fi
MIIKA "MEGA" KUUSINEN
tutkiva kuLinariSti
Korpiklaaninporukkaontullutparemmin tunnetuksijuomanlaskijoinakuinkokkeina. On siis aika grillata. Parin ekan rentouttavan kaljan jälkeen ala puuhastella. 4. 6 Tee myös "salsa verde" -henkinen salaatinkastike valmiiksi maustumaan. Kannattaa sulkea kantta välillä, niin savu pysyy sisällä. 5. Jos et ehdi teurastaa sikaa, voit ostaa lihan samalla kun käyt kaljakaupassa. Sopivat myös hyvin huomiseen tunnelmaan. Grillattu porsaankylki on marketistakin ostettuna melkoista herkkua, mutta lähes kirjaimellisesti suussa sulavaa siitä saa, kun keittää sitä ensin Amerikan malliin ja lyö vasta sen jälkeen grilliin ottamaan pintaa ja makua. Samalla kun lihat kiehuvat ja valmistaudut illan koitokseen, tee bbq-kastike. Aterian nauttimisen jälkeen sisäinen Honky Tonk Night Time Man on taas elämänsä vedossa ja ilta voi toden teolla alkaa."
16
inferno. Mikäli kunnon paksua ja rasvaista porsaankylkeä ei ole tarjolla, vastineeksi kelpaavat myös porsaan grilliluut, joita ei kuitenkaan kannata keittää läheskään yhtä pitkään. KitaristiCaneltataittuuhiemanyllättäen myösAmerikanmalliinkokkaaminen.
CANE'S SATURdAy NiGHTSpECiAL
Ohjeetperjantaille: 1. Kun elämä alkaa taas hymyillä ja aurinko paistaa (pääsi sisällä), kehosi suorastaan huutaa suolaa ja rasvaa. 7. Anna lihojen jäähtyä liemessä. Malttamattomana jään odottamaan kesän grillailuja ja jenkkien niin mauttomia ja jääkylmiä oluita. Laita jääkaappiin. Ohjeetlauantaille: 1. Ylös päästyäsi keitä kahvit Korpiklaanin tapaan ja laita kaljat jääkaapista jäihin kylmenemään lisää. Hiiligrilli antaa paremman savuaromin, mutta kaasugrilli on ihan hyvä. Hienonna kaikki aineet tehosekoittimella, ja valmista tuli. Tämä vaatii hieman enemmän esivalmisteluja mutta palkitsee takuuvarmasti. Laita lihat kuumaan grilliin ja valele ne astiaan jääneellä kastikkeella. 3. Ennen baariin lähtöä laita lihat ja puolet bbq-kastikkeesta astiaan, tai pussiin, ja anna marinoitua yön yli jääkaapissa. Leikkaa kylki annospaloiksi
YTYKE S
KLUBI
AKUSTISET KESÄKLUBIT - NOSTURIN ALAKERRASSA
SWALLOW THE SUN To 19.7.2012, 12, K18 BLACK SUN AEON, BEFORE THE DAWN Ke 25.7.2012, 10, K18 TURMION KÄTILÖT To 2.8.2012, 12, K18 BATTLELORE To 9.8.2012, 8, K18 ENOCHIAN CRESCENT, TUKKANUOTTA To 16.8.2012, 10, K18 45 DEGREE WOMAN Ke 22.8.2012, 8, K18
JA INFERNO TARJOAVAT ELMU
ALAKERTA AVOINNA
klo 18:00 24:00 bändit klo 21:00 (säävarauksella terde auki jo klo 15)
LUE LISÄÄ : LMU.FI WWW.INFERNO.FI ja WWW.E
Telakkakatu 8
"Joskus alkuaikoina eräät ihmiset selittivät, että juuri nyt teidän pitäisi hankkia timo kotipelto -tyyppinen laulaja Ja ryhtyä tekemään stratovarius-sankarimetallia."
18
inferno
Sitä varten ovat Wikipedia ja muut vastaavat. Se kun pääsee ensimmäistä kertaa Euroopan-kiertueelle. Helvetin vaikea sanoa. Siinä ei ollut enää samanlaista hakemista, jota oli ilmennyt vielä aiemmin. Sitä ei meinaa kirveelläkään tajuta siinä hetkessä. samalla on hyvä pohtia, mitä on tullut tehtyä.
COSA
nOSTRA
C
MEidäNASiAMME
hildren of Bodom perustettiin jo 1993 IneartheD-nimellä, mutta tänä vuonna tulee kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun bändi julkaisi nykyisellä nimellään debyyttilevynsä Something Wildin. Tämän jutun ei kuitenkaan ole tarkoitus olla mikään kronologinen historiikki. Oli Hate Crew Deathroll toki myös musiikillisesti kova saavutus. Jos on pakko käyttää sanaa breikkaaminen, niin sen levyn kohdalla bändi breikkasi kunnolla monissa maissa. Periaatteessa ne ovat ihan perusjuttuja. Mikä on siis ollut yhtyeen merkittävin levy. teksti toni keränen
I
kuva jeff Zorn
I
www.CoBhC.Com
kotimaisen metallin suurella tienraivaaJalla Children of Bodomilla on takanaan Jo 15 vuoden levytysura. Entä onko mielessäsi jotain erityisen hienoja hetkiä tai saavutuksia, jotka ovat jääneet erityisesti muistiin. Ensimmäinen levy on aina jollain tavalla tärkein, mutta ehkä merkittävin on kuitenkin Hate Crew Deathroll (2003). Tähän on sanottava heti väliin, että nuo ovat bisnessaavutuksia eivätkä varsinaisesti mittaa levyjen taiteellista merkitystä. Joka ikisen levyn myötä on tullut jotain uutta ja olemme kasvaneet johonkin suuntaan, Alexi aloittaa. Julkaisua pitää promotoida, ja juttukin kääntyy usein vain viimeisimmän teoksen ylistykseksi. Sen levyn myötä bändi kasvoi aika reilusti. Se kun allekirjoitetaan ensimmäistä levytyssopimusta. Se kun pääsee ensimmäistä kertaa Japaniin.
inferno
19. Se oli ensimmäinen levy, jolla saimme oman soundimme vihdoin ja viimein täysin kasaan. Silloin pääsimme myös ensimmäistä kertaa kiertämään USA:ssa ja soittamaan pääesiintyjinä ympäri maailmaa. Rajapyykeillä kun ollaan, on syytä kertailla yhtyeen vaiheita vuosien varrelta. Juhlan kunniaksi yhtye Julkaisi kokoelmalevyn. Tämän johdosta yhtyeeltä ilmestyi juuri kokoelmalevy Holiday at Lake Bodom (15 Years of Wasted Youth). Nyt Alexilla ei ole painolastinaan tätä ongelmaa ja hän voinee tarkastella Bodomin seitsemää levyä objektiivisesti. Nyt tehdään paremminkin yleiskatsaus siitä, millaisena kitaristi-laulaja Alexi Laiho menneet vuodet ja niiden merkityksen näkee.
Tärkeät hetket
Musiikkihaastattelujen toistuva ongelmakohta on se, että ne tehdään yleensä juuri silloin, kun artisti on juuri julkaissut uuden levyn. Bändin idea kiteytyi
Lamb of God on yksi näistä. Taannoisessa Metal Hammerin haastattelussa Alexi kertoi, että äärimmäisen ahkera treenaaminen oli alusta pitäen yhtyeen peruskiviä. Aluksi Alexi ei muista, että Bodomilla olisi ollut yhtään selkeästi ikävää kiertuekumppania. Jotain tämäntapaista on yritetty Children of Bodominkin uralla, mutta heikoin tuloksin. Juuri aiemmin mainittu Metallica ja sen vuoden 1991 musta albumi ovat oiva esimerkki siitä, että metallibändienkin urakaaressa on nähtävissä hetkiä, jolloin on päätetty muuttaa linjaa yleisöystävällisemmäksi ja suosiokin on ollut sitä myöten taattua. Artistit Ozzy Osbournesta ja KISSistä lähtien ovat käyttäneet ulkopuolisia ammattisäveltäjiä, ja Metallicankin ura lähti huikeaan suosioon siinä vaiheessa, kun tuottaja Bob Rock tuli kuvioihin ja ryhtyi roukkimaan bändin sävellyksiä ja soundia. Tämä kun nyt on kuitenkin meidän bändi ja meidän juttu. Ehkä tässä voisi mainita Primal Fearin, jonka kohdalla en edes ymmärtänyt sitä ideaa, miksi meidän kannatti muka olla heidän lämmittelijänään. Pitää vain näytellä ja esittää, että meininki on aivan ykkösluokkaa. Äijät olivat sellaisia vanhoja katkeria saksalaispellejä, jotka eivät voineet käsittää, ettei heistä koskaan tule rokkitähtiä. Kyse on kuitenkin rokista. Enää bändi ei kuitenkaan yksilöinä ja ryhmänä harjoittele soittamista yhtä intensiivisesti kuin takavuosina. Vitutus purettiin sitten lämppäribändeihin. Joskus tekniikka pettää tai yleisö on vaisua, mutta show'n on jatkuttava ja pahat muistot on joko pyyhitty tai niitä ei haluta sen tarkemmin muistella. Ilmeisesti he yrittivät koko ajan saada aikaiseksi jonkinlaista tuhoa, että meidän show'mme olisi ollut paskempi. Isot keikat ovat yleensä hienoja ja se, että yleisö on täysillä mukana. Nämä olivat bisnesihmisiä, joita en ryhdy tässä haastattelussa nimeämään.
Ystäviä tien päältä
Myös ikävimpiä keikkamuistoja kysyttäessä Alexi jatkaa samaa tarkentamatonta linjaansa. Tavallisesti myös kiertueen loppupuolen vedot ovat bändin puolesta parhaimpia, kun yhteissoitto alkaa olla kovassa iskussa.
eivät jaksaneet enää hengata bändinsä kanssa. Soittamisen ilo on minulle sitä, että opettelee jonkin asian ja soittaa sen hyvin. Biisit ovat hyvin valmiita siinä vaiheessa, kun menemme studioon. Tällainen on toki on harvinaisempaa Bodomin kaltaisessa äärimmäisemmässä metallissa. Se on kuitenkin sanottava, että vaikeuksien tullessa mitataan se, kuka on oikeasti ammattilainen ja kuka ei. Niidenkin kohdalla on kuitenkin vaikea nimetä jotain tiettyä keikkaa. "oli aikoja, jolloin join kiertueilla vähintään yhden viskipullon per päivä. Pienen kaivamisen jälkeen sellainenkin kuitenkin löytyy. On joitain bändejä, joiden kanssa on kierretty enemmänkin ja jotka ovat sen myötä tulleet tutummiksi. En ole kuitenkaan koskaan miettinyt, että olisipa mukava tehdä kappale vaikka Zakk Wylden kanssa. Ei tartte auttaa! Laiho nauraa. Kaikki langat pidetään tiukasti omissa käsissä ja ulkopuolista apua ei juurikaan kaivata. Miksei, jos se olisi tarpeeksi järkevä yhteistyökuvio ja hyvä kappale. Heidän kanssaan on hauska hengailla. Joskus silloin alkuaikoina eräät ihmiset selittivät, että juuri nyt teidän pitäisi hankkia Timo Kotipelto -tyyppinen laulaja ja ryhtyä tekemään Stratovarius-sankarimetallia. Sama juttu In Flamesin kanssa. Tämä oli 2000-luvun alussa ja olimme heidän kanssaan Euroopan-kiertueella. Nyt treenatessa voi paneutua itse musiikkiin. Yleensä, vaikka on lämpätty isojakin poikia, ei ole ollut mitään ongelmia.
Meidän oma juttu
Children of Bodomin tekninen osaaminen ja kunnianhimo ovat korkeaa luokkaa, se tiedetään ja tunnustetaan. Ainahan se on ollut meistä itsestämme kiinni, millaisia juttuja teemme. Joidenkin kanssa tulee vain paremmin toimeen, kuten elämässä yleensäkin. Kaikki yhtyeet eivät myöskään pahemmin heilu missään keikan jälkeen. Nekään
20
inferno. Onneksi Primal Fearin crew oli meidän puolellamme ja lopulta me tavallaan pöllimme crew'n jätkät meille. Se oli toisaalta myös sitä aikaa, kun jätkät ylipäänsä opettelivat sekä yhteissoittoa että oman instrumentin hallintaa. Children of Bodomin kiertuekumppanien joukko alkaa näyttää varsinaiselta "kuka kukin on raskaassa rockissa" -listalta, jolta löytyvät muun muassa Slayer, Slipknot ja Black Label Society. Voisiko COB silti käyttää vaikkapa ulkopuolista sävellysapua. Eli toki ne kiinteämmät suhteet syntyvät yleensä niiden bändien kanssa, jotka tykkäävät bilettää keikan jälkeen, Alexi nauraa. Heavy metal -historia tuntee silti toisenlaisiakin esimerkkejä. Olihan se alkuaikoina ihan älytöntä, eikä se enää niin liioiteltua ole. Lavalla ruikuttaminen on viimeisin asia, mihin pitää sortua. Toki jossain studiossa sellainen täysin naurettava hinkkaaminen ei miellytä. Jos vaikka sointuja soittaessa kuuluu jokin särinä, jonka kuulee vain yksittäistä raitaa kuuntelemalla, sellaisen korjaaminen on aivan naurettavaa. Tien päällä on muodostunut myös aivan aitoja ystävyyssuhteita. Tässä skenessä se on eri asia. Kun sellaIsta jatKuu tarpeeKsI pItKään, Kyllä sIInä Keho alKaa jo väsyä."
Yleensä hienoimmat hetket liittyvät kiertämiseen ja livenä soittamiseen. Tuottajan vaikutus on suurta enemmän tuollaisella Britney-osastolla, jolla tuottaja näyttää hommat kädestä pitäen ja tekee käytännössä itse kaiken. siihen vielä kaikki Bisset ja muut messiin. Bodom on ollut myös leimallisen omavarainen yhtye. Olemme tässä mielessä aika sulkeutuneita. Onko ystävystymisiin löydettävissä jotain syvempiä syitä vai johtuvatko ne pelkästään toistuvista yhteisistä kiertueista ja yhteisesiintymisistä vaikkapa festivaaleilla. Onhan noita tuottajahommia ollut tiettyyn rajaan asti, mutta sekin on ajattelemisen arvoinen kysymys, että mitä tuottaja tällaisessa musiikissa lopulta tarkoittaa. Se vaatii treenaamista ja hiomista. Ne ovat teknisiä asioita, joihin ei tarvitse enää keskittyä. Yhteisrundeja on varmaan jo jotain neljä kappaletta
Nyt Alexi kertoo, että tapauksella oli hänen elämässään selkeitä seurauksia.
inferno
21. Jo edellisessä Infernon Bodom-haastattelussa (#84) puhuttiin Alexin mahahaavasta, joka vei miehen sairaalaan USA:ssa tammikuussa 2011. Ei ainakaan mitään tarpeeksi hyviä. Oliko Alexi yhteydessä jo Sinergyssä soittaneeseen bänditoveriinsa viime vuosina. Peruskaava on se, että ryhdyn pieksämään niitä vasta studiossa. Ei meillä ole telkkarihässäköitä, paljon lehtinäkyvyyttä tai muuta vastaavaa. Ehkä joskus tulee vielä kiksi tehdä joku soololevykin. Kylähullut ei ainakaan jatku, sillä sen rumpali, To/Die/ Forista ja Lordistakin tuttu Tonmi Lillman kuoli tämän vuoden helmikuussa. Aiheeseen liittyy tällä kertaa kuitenkin myös syvempiä tasoja. Kyllä siellä kaikenlaista tuhoa saadaan aikaan. Ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta ei ainakaan vielä. Olenhan minä Bodomin ulkopuolella tehnyt kaikenlaisia erityylisiä juttuja, mutta nekin ovat olleet suurimmaksi osaksi joko sivubändejä tai vierailuja muiden bändien kappaleilla. Taidot ainakin riittäisivät ja kysyntääkin luulisi näillä meriiteillä olevan. Entäpä mikä vaikutus mainituilla sivuprojekteilla on ollut Bodomiin ja Alexin henkilökohtaiseen kehittymiseen. Ei tällaista kamaa ylipäänsäkään soiteta radiossa, emmekä me tarvitse sitä. Tausta tulee luuppina, soitan päälle ja nauhoitan jokaisen oton. Myös suhde mediaan on varsin välinpitämätön. Se on oikeasti hienointa, mitä olen saanut Bodomin puitteissa aikaiseksi. Onkin siis paikallaan kysyä, onko hänellä koskaan tullut mieleen tehdä vaikkapa Passion & Warfaren kaltaista instrumentaalilevyä, jossa kaikki kappaleet ovat sooloja myöten tarkoin sävellettyjä. Enää on vain helvetin vähän aikaa mihinkään muuhun. Nekin ovat yleensä liittyneet sellaisiin kohtiin, joissa Janne (Wirman, koskettimet) soittaa jotain harmoniaa kitarajutun päälle tai muuta vastaavaa. Vesterisen mukaan rocktouhut ovat muuttuneet liian sisäsiisteiksi ja bändit vain näpyttelevät läppäreitään takahuoneessa. Vastauksemme oli nopeasti, että voitte tunkea sen sankarimetallinne perseeseen. Mitkä ovat mielestäsi parhaimpia saavutuksiasi kitarasoolojen osalta. Pöytälaatikosta ei siis löydy kymmentä instrumentaalimestariteosta. On niin paljon rundaamista ja melkein heti pitää alkaa tehdä uusia biisejä. Siinä on yksinkertaisesti hyvä fiilis. Tyyliin, että nähdään siellä ja sitten rokataan.
Kitarasankarin osa
Useimmille Infernon lukijoille lienee tullut vuosien aikana selväksi, että Alexin kitaristintaitoja arvostetaan korkealle kansainvälisessäkin mielessä. Sitten kuuntelen, jos nauhalle on tarttunut jotain käyttökelpoista ja toistan homman tarpeeksi monta kertaa. Ajattelimme aluksi, että tämä on varmasti vitsi. Tyypit kuitenkin jatkoivat, että ei, ei, sankarimetalli on nyt kovaa valuuttaa ja teidän kannattaa tehdä samaa. En todellakaan! En tiedä, mistä rockskenestä Vesterinen puhuu, mutta kyllä tuolla maailmalla näkee vielä nykypäivänäkin kaikenlaisia vitun seikkailijoita. Täysin tuulesta temmattua tällaisen kyseleminen ei ole, onhan Alexi tehnyt esimerkiksi vuoden 2007 Guitar Heroes -kokoelmalle hienon Sioux City Sarsaparilla -instrumentaalin ja Annihilatorin samana vuonna julkaistun Metal-levyn Downright Dominatelta löytyy maukas kitarataistelu Jeff Watersin kanssa. Se rokkaa, sen mukana voi laulaa ja siihen on kertynyt hyviä likkejä. Asiaa olisi turha sen kummemmin korostaa enää tässä jutussa, jos puhe jäisi vain "vittu me oltiin päissään" -tyyliseksi jutusteluksi. En minä sanokaan ei koskaan. Ylipäänsä muusikon on tervettä soittaa muidenkin kuin omien bändikaverien kanssa. Näin hommassa säilyy tietty spontaanisuus. Ei se tapaus ihan yllätyksenä tullut, mutta ovathan nämä aina kuitenkin shokkeja. Se lähtee improvisoinnista ja siitä tietystä hetkestä. Ei ole ollut vielä kertaakaan sellaista fiilistä. Tykkään bändimeiningistä ja kaikesta siihen liittyvästä, soololevyn tekeminen tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta. Aloitetaan aihe käsittelemällä HIM-manageri Seppo Vesterisen lausuntoja Ylen Rock-Suomi-dokumenttisarjassa, jossa Alexikin oli mukana. Paras on varmasti Relentless, Reckless Foreverin (2010) ensimmäisen kappaleen (Not My Funeral) soolo. Koska tuolloisessa haastattelussa olivat paikalla Alexin sijasta Janne ja basisti Henkka Seppälä, asia jätettiin jutussa vain maininnan tasolle, vaikka bändin elämäntyylin vaikutusta vatsahaavaan sivuttiinkin. Emme ole koskaan suunnitelmallisesti ajatelleet, että levyllä pitäisi olla radiohitti, balladi tai muuta vastaavaa. Siellä oli enemmän klassisen musiikin inspiroimia kappaleita, mikä ei ole enää nykyään meidän tuotannossa niin paljon mukana. Jossain välissä täytyy pitää vähän taukoakin, että saa tyhjennettyä pään. Mies on kuollut, end of fucking story.
Viinan kirot
Yksi asia, joka on liitetty Children of Bodomiin alkuajoista lähtien ja josta yhtye ei pääse varmaankaan koskaan eroon, on maine hurjasti ryyppäävänä ryhmänä. Edellä mainittujen projektien lisäksi miehellä on ollut muun muassa bändit Sinergy ja Kylähullut, ja lyhyempiäkin vierailuja on kertynyt aikamoinen tukku. Keikoille ilmestyy joka tapauksessa jengiä ja ihmiset ostavat levyjä. Ei siitä kuitenkaan sen enempää. Kyllä me olimme tekemisissä. Ainahan niillä jokin terapeuttinen merkitys on. Laiho on myös useaan otteeseen kertonut ihailevansa Steve Vain kaltaisia soittajia. Mies on muun muassa voittanut amerikkalaisen Guitar Worldin vuoden 2009 ja brittiläisen Total Guitarin vuoden 2011 lukijaäänestykset maailman parhaana metallikitaristina. Ja sitten on vieläkin siistimpää palata pääbändin pariin. Helvetin harvoin olen kirjoittanut sooloja valmiiksi. Muistaakseni esimerkiksi Angels Don't Killin soolo oli tarkasti suunniteltu etukäteen.
Bodomin alkupään levyillä löytyy kuulemma enemmän kirjoitettuja sooloja. Metallifanien kanssa ei tarvitse suurta mediaa ja jatkuvaa toitottamista. Alexin metodi kitarasooloja tehtäessä on muutenkin spontaaniuteen nojaava. Allekirjoittaako Alexi näkemyksen. Tämä on meidän ja fanien välinen juttu. Onhan näitä läppärigeezereitäkin, mutta kyllä tyypit osaavat yhä myös bilettää
Olisin ainakin itse kokenut, että jos mukana olisi aivan uusia omia biisejä, niin siinä menee biisejä ikään kuin hukkaan. En minä tiedä, oliko joku managementti käynyt kitisemään, vai mikä siinä oli. Tapasimme sattumalta Slayer-rundilla ja siitä asti olemme tunteneet. Kokoelmalta löytyvät keskeisimmät Bodom-rallit, eikä yllätyksiä juuri löydy. Kun nykyisin tempaisee oikein kunnolla, niin kyllä sen tuntee vielä kahden päivän päästä. Bändi huolehti itse kappalevalinnoista. Olin joko hirveässä kanuunassa tai hirveässä kännissä. Kyllä minä veikkaan, että se liittyi juomiseen aika pitkälti, Alexi pohtii. Silloin pelästyin ensimmäistä kertaa oikein kunnolla juomisen vuoksi. Minulla ei ole mitään erityistä lajia, muuta kuin että skeittaan niin paljon kuin vain ehdin. Mies seurustelee nykyisin Slayer-manageri Kristen Mulderigin kanssa ja asuu osan vuodesta Los Angelesissa. Ei se minusta edes ole kovin paha pätkä, olemme me paljon väkevämpääkin materiaalia julkaisseet. Siihen vielä kaikki bisset ja muut messiin. Mies oli huomannut jo aiemmin, että alkoholia ei voi kiskoa enää samoja määriä kuin kaksikymppisenä. Voihan sitä jotain juoda muutaman paukun illassa, mutta ne määrät olivat aiemmin aivan levottomia. Olen minä katsonut syömisasiatkin kuntoon. Me emme julkaise mitään b-luokan roskiskamaa edes kokoelmalevyn bonusbiiseinä. Käyn yhden kaverin kanssa salilla periaatteessa muutaman kerran viikossa. Iän myötä krapulat alkavat olla aivan kauheita ja ne kestävät vitun pitkään. Kun sellaista jatkuu tarpeeksi pitkään, kyllä siinä keho alkaa jo väsyä. Studioon menemme mahdollisesti joulukuussa.. Tällä kertaa käsittelyn saavat Dropkick Murphysin I'm Shipping Up to Boston ja Rick Springfieldin Jessie's Girl. Tärkeintä on, että saa pidettyä kuntoa yllä. jos kappale ei pääse levylle, sitä ei julkaista koskaan eikä missään."
Olin letkuissa viisi päivää. Kiertueelämäkin alkoi muuttua raskaaksi. Suurin ongelma oli biisien järjestyksen miettiminen, jotta kokonaisuus pysyy mielenkiintoisena. Enkä myöskään ikinä halua julkaista jotain, josta on jo kertaalleen päätetty, ettei se pääse levylle asti. Se meni vähän samalla sapluunalla kuin livesettien kokoaminen. Kun on yli kolmekymppinen, niin kyllä tällainen on väkisinkin edessä.
22
inferno
Alexin elämässä on muutenkin havaittavissa tiettyä seestymistä. Levyltä ei siis löydy coverien lisäksi muita julkaisemattomia kappaleita. Alexi ei siis yhäkään sylje lasiin, tavat ovat vain muuttuneet hillitymmiksi. Alexilla on tähän selvä periaatteellinen syy. En minä oikein edes tiedä, miksei sitä ole julkaistu aiemmin. Senkin takia tulee otettua vähän iisimmin. Se julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa, vaikka pätkä on ollut valmiina jo hyvän aikaa. Jos kappale ei pääse levylle, sitä ei julkaista koskaan eikä missään. Jotkut tahot eivät halunneet edes laittaa sitä meidän nettisivuille, kun siinä juodaan viinaa ja oksennetaan. Se on varmasti ihan hyvä asia. Vitustako näistä tietää. Oli aikoja, jolloin join kiertueilla vähintään yhden viskipullon per päivä. Ei ollut pitkään aikaan mitään normaalia olotilaa. Lopetin viskin juomisen kokonaan ja kaikki minut tuntevat tajuavat, kuinka iso päätös se oli. En tiedä, mistä kaikesta vatsahaava johtui, mutta ei viina ainakaan auttanut asiaa. "Me eMMe julKaIse MItään b-luoKan rosKIsKaMaa edes KoKoelMalevyn bonusbIIseInä. Yritetään vain lätkiä mukaan biisejä, jotka ovat tuntuneet menevän keikoilla parhaiten läpi. Mitään romanttista hehkutusta miehestä on kuitenkaan turha yrittää kaivaa. Myös liikunta kuuluu nyt säännöllisesti arkeen. Ylipäätään alkoi olla jo niin paska fiilis koko ajan. En myöskään syönyt koskaan juuri mitään. Elämäntavat eivät muutenkaan olleet mistään terveellisimmästä päästä. Pitää vain odotella seuraavaa levyä. Seurustelu alkoi sitten vähän myöhemmin.
Kitinää videosta
Rauhoittumisesta huolimatta viinantuoksuinen meininki tulee vastaan myös uuden kokoelmalevyn bonus-dvd:ltä löytyvässä Shovel Knockout -videossa. Mukana on myös kaksi coveria, joiden tekeminen on muodostunut jo tavaramerkiksi yhtyeelle. Mahdollisiin avioitumiskyselyihinkin tulee selkeä vastaus
Oli ehkä paras päätös ikinä lähteä tohon mukaan. Ei ollut edes mitään
24
inferno
teksti tapio ahola
I. Michael on erittäin mahtava tyyppi, tosi fiksu ja sydämellinen. Menneen kevään aikana Herrasen musiikillinen ura sai taas uuden vivahteen, kun hän lähti mukaan Voice of Finland -tv-kisaan, jossa selviytyi aina semifinaalivaiheeseen asti. Hän on tullut tunnetuksi kovan luokan studioammattilaisena ja livemiksaajana, jonka kädenjälkeä kuullaan muun muassa Lullacryn, Medeian ja Profane Omenin levyillä. Aluksi tavoitteena oli vain tehdä soololevy. Herrasen tähtivalmentaja oli Michael Monroe. Mä sain siltä paljon apua ennen kaikkea lavaesiintymiseen ja englannin ääntämiseen liittyvissä jutuissa. Heittäytyminen tosi-tv:n maailmaan ei ole muutenkaan Herrasta harmittanut. Yhteistyö oli tosi hedelmällistä, saatiin paljon
aikaan ja pystyttiin puhumaan samaa kieltä. Voice of Finland erottui muista tv:n laulukilpailuista siinä, että mukana oli monia Herrasen kaltaisia kokeneita tekijöitä, joilla oli käynnissä vakavasti otettava musiikkiura jo ennen tv:tä ja joita olisi ollut vaikea kuvitella näkevänsä esimerkiksi Idolsissa. Halusin irrottautua ja kokeilla jotain, joka ei ole kiinni missään aiemmissa omissa tekemisissä. nyt mies on saanut valmiiksi ensimmäisen sooloalbuminsa, Jonka hän on tehnyt miltei kokonaan omin voimin.
kuva terhi ylimäinen
I
Musiikki viestiä kuljettamassa
Mikko Herrasen ensimmäinen soololevy on nimeltään Kylmä maailma. Halusin tilanteeseen, jossa on puhdas pöytä ja voi tehdä mitä vaan. Ja noista Michaelin kanssa käydyistä asioista jäi käteen paljon sellaista, jota tulen kantamaan varmasti koko loppuelämäni.
musiikin monitaituri mikko herranen nousi viime keväänä suuremman yleisön tietoisuuteen tosi-tvkilpailu voice of finlandissa. Levyn teko lähti liikkeelle varsin pienimuotoisista päämääristä. Siitä sai kumminkin sellaisen huomion, jota meikäläinen ei voi saada mistään muualta. Voice of Finlandissa kullakin kisailijoista oli oma tähtivalmentajansa. NUMMIROCK
www.mikkoherranen.Com
TEESEiTSE
M
ikko Herranen on ehtinyt olla monessa mukana. Hän on soittanut rumpuja industrial metal -yhtye Velcrassa, laulanut grungebändi Rustissa ja vaikuttanut monessa muussa kokoonpanossa
Musiikkiin voi kuitenkin laittaa viestiä, ja se musiikki kuljettaa viestiä paljon paremmin kuin jos mä vaikka vaan puhun. julkaisijaa, enkä nyt niin kauheasti etsinytkään. Siitä pitää tehdä juttu, sen pitää olla tietoista. Siinä ei ole mulle mitään ihmeellistä, ja toivoisin, ettei muillekaan olisi. Totta kai on tilanteita joissa se haittaa tai ahdistaa. Rupesi tajuaan, kuinka paljon ihmiset tätä seuraa, ja tuli sellainen fiilis että siistiä, pakko saada levy valmiiksi. Kun soitetaan se C, niin totta kai se on C, mikäs sitten?. Sitten mä menin Voice of Finlandiin, ja yhtäkkiä toi homma saikin ihan eri lailla tuulta alleen. Täysin vaalea, tummin mahdollinen ja pari siinä välissä. Kunhan kuuntelen kun ajan autoa. Ajattelin että kyllähän soololevy on semmonen, joka pitää tehdä itse jos siinä on kaikki kaverit soittamassa, niin sittenhän se on kaveriporukan levy. Loput olen tehnyt itse. Hän toteaa, että on helpompi syntyä jonkin vamman kanssa kuin vammautua myöhemmin. Maailmassa on kuulemma 16,7 miljoonaa värisävyä, ja mulla niitä on neljä. Me pystytään luomaan asioita, sillä lailla me erotaan eläimistä, mutta meillä ei ole mitään keinoa kantaa vastuuta meidän luomuksista. Mies kertoo, että sanoitukset ovat olleet hänelle aina, kaikissa projekteissa, se kaikkein vaikein osa-alue. Ollaan keksitty ydinvoima, jota on tietenkin heti käytetty toisten tappamiseen. Kokenut studiokettu teki albumin miltei kokonaisuudessaan yksin. Tai jos niissä ei ole mitään järkeä, sen järjettömyydenkin pitää olla jotenkin taiteellisesti siistiä. Hänellä ei ole lainkaan tarkan näön aluetta tai värinäköä. Se ei saa johtua siitä, ettei osaa tai jaksa.
Neljä sävyä
Mikko Herrasen saavutukset ja aktiivisuus tuntuvat entistä kunnioitettavimmilta, kun ottaa huomioon, että hän on vaikeasti näkövammainen. Mikä ihmeen vihreä. Kun menin ensimmäisiin Nosturin kuvauksiin, kysyin, että saanko mennä kepin kanssa lavalle. Mullahan ei ole nyt mitään vertailukohtaa, ei mitään mitä jäisi kaipaamaan. Herrasen näkövammaisuus tuotiin Voice of Finlandissakin heti alussa esille, mikä oli hänen oma tahtonsa. Haluan käsitellä asioita, jotka saisi ihmiset ajattelemaan ja vähän ehkä jopa pysäyttäisi. Ettei tarvitse tulla katsomaan, että pysyykö se apina lavalla, vaan voi tulla kattoon että minkälaista musaa se tekee. Mikä ihmeen punainen. Meidän henkinen kehitys on jäänyt jonnekin keskiajalle, vaikka ollaan keksitty nanoteknologia ja käyty avaruudessa. Ehkä se johtuu siitä, että itselle on niin tärkeää, että niissä on jotain järkeä. Halusin kyseenalaistaa sitä, miten helposti me hyväksytään ihmisyytemme. Mulla oli viulisti ja sellisti, ja sitten Michael kävi vetämässä raidan harppua ja pari raitaa fonia. Kylmä maailma on monipuolinen kokoelma raskaampaa suomenkielistä rockia. Mutta se on vähän sama juttu, kun mulla on itsellä absoluuttinen sävelkorva, kuulen että tämä ääni on C ja tämä ääni on D. Herranen on ollut näkövammainen syntymästään saakka. Ihmisten on niin helppo kuluttaa musiikkia niin, että se on vaan semmonen hyödyke. Levyn yleissävy on varsin tumma, mikä näkyy myös albumin sanoituksissa. Olen ihmetellyt, että mitä ne ihmiset, joilla ei ole, kuulee. Ajattelin, että teen levyn valmiiksi ja laitan vaikka nettiin, niin asia leviää. Herranen myöntää, ettei hänen uskonsa ihmiskuntaan ole vahva. Mutta ei toi mulle ole mikään juttu, se on asia jota olen kantanut koko elämäni. Halusin että asia käsitellään saman tien, ja sen jälkeen ei tarvitse enää mennä siihen, vaan voi keskittyä olennaiseen. Olisi siistiä vaikkapa joskus nähdä värit, kun en mä oikein edes tiedä mitä ne on. Ajattelen niin, että jos me ei saada enää tätä palloa pelastettua, se on ihan meidän omaa syytä
Sitähän luulisi, että kun tällainen katastrofi tapahtuu, sen jäljet korjataan urakalla yksin tein, jonka jälkeen se olisi ohi. Eihän kukaan tiedä, miksi ihmiset vetävät huumeita. Ensi töikseen hän pahoittelee sitä, että on ollut niin vaikeasti saatavilla. Teimme jo kertaalleen yhdeksän biisin demot laulujen kanssa. Tässä nyt kuitenkin ollaan, joten asiaan. Olemme vasta puhuneet eri lafkojen kanssa. Minulla ei ollut silloin mitään meneillään, vaikka olin ollut bändeissä aiemmin. HaMMeR OpeN aIR
teKstI vilho rajala
I
Kuva anna hrnjCk
I
www.eyehateGod.ee
n LuDGE S
V
iikkokausien metsästyksen ja lukuisten yritysten jälkeen hämmästyn perin pohjin, kun EyeHateGodin Mike IX Williams vihdoin vastaa annettuun numeroon. Niinpä hän ei mielellään lupaa uuden levyn aikataulusta mitään. Samaan aikaan yritämme koko ajan luovia eteenpäin. Siellä myydään huumeita ja varastettua tavaraa. Se tuntuu turvalliselta deadlinelta.
vIeMää
EyeHateGod on soittanut viime aikoina livenä muutamaakin uutta biisiä, joista yksi on nimeltään New Orleans Is the New Vietnam. Elämäni on ollut sitä tavallista, eli humalaista kaaosta ja muuta sellaista, mies hekottaa. Puhuimme Jimmyn kanssa, että perustetaan bändi, joka soittaa Black Sabbathin tyylistä musiikkia, mutta punkotteella! Innostuimme molemmat välittömästi.
Hurrikaanin jälkeen
Williamsin ja Bowerin lisäksi bändiin kuuluvat rumpali Joey LaCaze, basisti Gary Mader ja kitaristi Brian Patton. Kun se oli tehty, teimme saman verran lisää biisejä. Livenähän me soitamme eniten biisejä Take as Needed for Painilta (1993), jolla löysimme itsemme. Mutta tämä ei ole ohi, läheskään. Uudet biisit ovat samaa sarjaa, ehkä vähän bluesimpia. Ei vielä. Se on johtanut rikollisuuteen, koska hylätyille tienoille on ilmestynyt rikollisjengejä. Olemme hirveässä biisintekovireessä! Mutta meillä ei ole levy-yhtiötä. Me olemme EyeHateGod emmekä voi muuttua siitä miksikään. EyeHateGodille rakkaan kotikaupungin hävitys oli Williamsille niin raskas pala, että hänen vanha huumeongelmansa äityi hurrikaanin jälkeen pahemmaksi kuin koskaan. uusI levyKIn saadaan enneMMIn taI MyöheMMIn.
Kaupungin soundi
Mike Williams ja Jimmy Bower tapasivat 1980-luvun hämärissä, kun Bower soitti Shellshock-nimisessä bändissä. Mutta niin ne vain tekevät. Williams pyöri bändin mukana roudarina ja paitamyyjänä. En tiedä mistä se tulee, onko se kyllästymistä vai jotain muuta... Olemme olleet ihan ihmeissämme, että voimme nyt valita, kenen kanssa työskentelemme! Sen miettiminen on tosiaan viivästyttänyt levyntekoa tavanomaisen työnteon välttelyn ja kännäämisen ohella. Jo 90-luvulla huumeet aiheuttivat suurimman osan EyeHateGodin ongelmista, mutta selvisimme niistä yhdessä. Jimmy sanoo faneille, että levy tulee ensi vuonna, mutta minä en uskalla! Sen verran voin sanoa, että levy tulee seuraavan viiden vuoden aikana. Confederacy of Ruined Lives ilmestyi vuonna 2000, joten seuraajalle olisi korkea aika. Biisi edustaa Williamsin mukaan hyvin sitä, miltä EyeHateGod kuulostaa vuonna 2012. Meillä on täällä vieläkin isoja alueita, jotka ovat aivan hajalla ja autioita. Bower, Williams ja LaCaze ovat olleet mukana mukana alusta eli vuodesta 1988 asti.
26
inferno. laulaja MIKe IX WIllIaMs raKastuI suoMeen vIIMe Kesänä ja tulee haMMer open aIrIIn Into pIuKassa. Muitakin syitä on ollut, kuten Jimmy Bowerin Down-kiireet ja vuoden 2005 Katrina-hurrikaani, joka heitti EyeHateGod-miehistön "helvetinmoiseen kurimukseen". Onko EyeHateGodin uusi levy jo valmis. Williamsin terveys tuntuu kuulemma kaikesta huolimatta hyvältä, mutta mies nauraa, ettei uskalla mennä lääkäriin.
eyehateGodin edellIsestä levystä on 12 vuotta, Mutta bändI on KeIKKaIllut KoKo ajan. New Orleansin sludgeryhmä on keikkaillut vaihtelevaan tahtiin halki koko 2000-luvun, mutta uutta materiaalia ei vain ole saatu. Eikä se ole mikään uusi juttu. Uuden kappaleen nimi viittaa tietenkin Katrina-hurrikaaniin ja sen seurauksiin, joista New Orleans kärsii yhä. Kun Shellshock oli viimeisellä kiertueellaan, Bower vaikutti turhautuneelta ja keksi eräänä yönä perustaa Williamsin kanssa uuden bändin. Williamsin mukaan on 99-prosenttisen varmaa, mikä taho EyeHateGodin tulevan levyn julkaisee, mutta hän ei halua sanoa nimeä. Palataan siihen tuonnempana. EyeHateGodin ura on ollut laulajan mukaan alusta asti arvaamatonta kaaosta ja anarkiaa. Mies myöntää avoimesti, ettei addiktio ole vieläkään talttunut. Aiemmin EyeHateGod on ollut Century Median bändi
Minulla ja meillä on valtavasti hyviä tarinoita varastossa. Outlaw Order syntyi, kun Jimmy oli kiireinen Downin kanssa. Raskas ja liejuinen. EyeHateGod teki levyjä ja keikkaili tiiviisti aina vuoteen 2000. Teimme toisenkin keikan Jyväskylässä, ja sielläkin oli helvetin siistiä. Se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Williams tajusi, että EyeHateGodista oli tullut kulttibändi. Jotkut olivat ajaneet sinne päiväkausia jostain Venäjältä katsomaan meitä. Aika hölmö nimi, kun sitä nyt ajattelee, mutta silloin se oli kova juttu. Kun EyeHateGod ja Crowbar pääsivät levyttämään 1990-luvun taitteessa, muuallakin alettiin tajuta, millainen New Orleansin soundi on. Kyllästyimme odottelemaan häntä, joten päätimme tehdä samalla porukalla jotain muuta. Saa nähdä miten käy.
"eIhän KuKaan tIedä, miksi ihmiset vetävät huumeita. Williams tosin uskoo, että molemmista kuullaan vielä. On hienoa soittaa vielä tämän ikäisenä ihan uusissa paikoissa. Kuvat: EyeHateGod
Ajan henki oli sellainen, että bändit eivät julkaisseet levyjä, keikkailivat vain. Hän on tehnyt juttuja lukuisille musiikkilehdille ja nettisivustoille. Williams kehuu etenkin Helsingin-keikkaa erittäin kovaksi. Jotkut tulkitsivat virheellisesti, että bändi hajosi. Tunnetuin näistä on tietysti Down. New Orleansissa oli jo 1970-luvun lopulla vahva punkskene. Mutta sen tauon aikana huomasimme, että jostain alkoi ilmestyä bändejä kuten Iron Monkey ja Green Machine, jotka kuulostivat ihan meiltä, heh heh. Jotkut bändit varmaan turhautuvat siihen, kun niistä ei tule koskaan muuta kuin underground-nimi ja pienen porukan kulttijuttu. Williamsillakin on ollut sivubändinsä, Phil Anselmon kanssa perustettu Arson Anthem sekä Outlaw Order, joka on käytännössä EyeHateGod ilman Jimmy Boweria. Toivottavasti on. Lisäksi hänellä on kaksi Cancer as Social Activityn kaltaista kokoomateosta valmiina julkaisukuntoon saatettavaksi. Mies haluaisi kirjoittaa kunnollisen EyeHateGod-historiikin. Se oli ihan hullua! Möimme kaikki paitamme kymmenessä minuutissa. Ne kuulostivat vähän samalta kuin Sex Pistols tai The Clash. EyeHateGod, Crowbar, Goatwhore ja Down ovat yhtä suurta perhettä. Ensimmäinen bändi, jonka Williams näki livenä, oli nimeltään The Normals. Olemme kulkeneet yhdessä helvetin pitkän tien ja tukeneet toisiamme aina.
Suomalainen sivuprojekti?
Williams on paitsi laulaja myös kirjoittaja. Mutta nIIn ne vaIn teKevät."
Williamsin oma tausta on nimenomaan punkissa. Arson Anthem on juuri sellainen bändi, jollaiseen olisin halunnut 15-vuotiaana. Laulaja hekottaa, että jos Hammer Open Airissa on tarpeeksi hyvä meininki, hän muuttaa Suomeen ja perustaa täällä uuden bändin. Kirjaideoita riittää lisääkin. New Orleansin raskaan sarjan bändit ovat kuulemma keskenään kuin veljiä. Hän on julkaissut kirjankin nimeltä Cancer as Social Activity vuonna 2005. Sellaistakin ideaa olen miettinyt, että haluaisin kertoa omasta elämästäni ennen Katrinaa. Tauko ei kestänyt edes täyttä vuotta. New Orleans -skenessä on aina ollut sellainen meininki, että pääbändien jäsenet perustavat ristikkäisiä sivuprojekteja. Kummankin sivuprojektin tulevaisuudesta on vaikea sanoa mitään. Myöhemmin New Orleansissa syntyi rankempia bändejä kuten The Sluts, Graveyeard Rodeo ja Shellshock.
28
inferno. Silloin bändi päätti pitää ensimmäisen breikin. Kunnon hardcorea! EyeHateGod kävi Suomessa viimeksi vuosi sitten kahdella keikalla. Minusta se on ihan fantastista! Tai mikä minä olen sanomaan, onko meillä mitään kulttiasemaa
PRIDE-SPESIAALI + Fag You Dj's: Janne X & Shoplifter 04.07. ROOPE SALMINEN & KOIRAT, SAMAE KOSKINEN + Ylex Dj's 13.06. gu me st a!
presents
ILMAINEN KESÄKLUBI KESKIVIIKKOISIN VANHAN TERASSILLA KLO 19-04
06.06. PASA, STOCKERS! + Ylex Dj's 27.06. DEATH HAWKS, JUKKA ÄSSÄ + Dj Johannes Kostaja 20.06. BON JOUNI, SAMULI LAIHO + Dj Harvest 01.08. THE VALKYRIANS + Hemo Dj's 25.07. WEDDING CRASHERS, SUPER JANNE + Dj Johannes Kostaja 11.07. JAAKKO & JAY, TUNDRAMATIKS + Dj Johannes Kostaja 08.08. THE CAPITAL BEAT, SATELLITE STORIES + Hemo Dj's
www.pitkakuumakesa.fi
www.fullsteam.fi. WRECKING QUEENS, NIKO & TAPSA + Dj Harvest 18.07
Se on rohkaisevaa, vaikka kyllä me tiedämme mitä olemme saaneet aikaan. sellaIsta, johon tarvItaan seKä Ian astbury että bIlly duffy.
jännIte
T
ja tasapaIno
he Cult -kitaristi Billy Duffy puhuu vielä espanjalaisen toimittajan kanssa, kun saan häneen yhteyden. Tuoreen Choice of Weaponin lähtökohta oli aivan erilainen. Sen kanssa pitää olla tarkkana, ettei menetä tuoreutta ja energiaa. Duffy kertoo, että tämän levyn teko vei kaikkineen ainakin kaksi ja puoli vuotta. Duffyn mukaan Born into This oli enemmän laulaja Ian Astburyn tahdon mukainen levy kuin hänen. Duffy jatkaa, että pitää levystä kaikesta huolimatta ja että sitä oli mukava tehdä. Meillä oli paljon ideoita, mutta monet minun ideoistani oli tarkoitettu ihan toisille bändeille. Rouheammin kuin Born into This, mikä on vain plussaa. Tähän ajanjaksoon mahtui muun muassa muutaman vuoden hiljaiselo. Duffy vaikuttaa rättiväsyneeltä. se on taattua the CultIa. Choice of Weapon on The Cultin yhdeksäs levy. Kolmen hengen konferenssipuhelu ei onneksi kestä kauaa. Levy soi kuten The Cultin pitääkin. Kesti kauan, että saatiin materiaali yhteen. brIteIssä aloIttaneen, sItteMMIn aMerIKKalaIstuneen yhtyeen uusIn levy on nIMeltään ChoICe of Weapon. Sehän tehtiin melkein heti, kun bändi oli taas koossa tauon jälkeen. Edeltäjä Born into This ilmestyi viisi vuotta sitten. Duffy ja Astbury tiesivät, miltä The Cultin pitää kuulostaa vuonna 2012. teksti vilho rajala kuvat miChael lavine www.theCult.us
the Cult täyttää ensI vuonna 30. Hän puhuu laiskasti ja pitää pitkiä taukoja, mutta mitä pitemmälle keskustelu etenee, sitä terävämmäksi mies äityy. Toissa vuonna bändi julkaisi välityönä Capsule-ep:t. Minä ja Ian teimme biisejä yhdessä ensimmäistä kertaa sitten Beyond Good and Evilin (2001). Sillä levyllä ei ole minusta tarpeeksi liidikitaraa eikä se ole tarpeeksi rock'n'rollia. Born into This oli bändin ensimmäinen levy kuuteen vuoteen. Vanhemmiten olen huomannut, että oikeasti hyvän levyn aikaansaamiseksi tarvitaan paljon sessioita ja aikaa. Nekin ihmiset jotka eivät pidä The Cultista ovat sanoneet, että tämä on onnistunut levy. Ian oli laulanut The Doorsissa melkein kolme vuotta ja minä olin ollut eri bändeissä. Bändi on ollut erittäin aktiivinen paluunsa jälkeen, eikä sen tarvinnut hapuilla luomistyön kanssa. Kuten aina ennenkin, näkemyseroja oli, mutta niitä jopa tarvitaan siihen, että The Cult kuulostaa The Cultilta.
inferno
30. Hän teki hienoa työtä, mutta ei vain tuonut tarpeeksi esiin hardrockimpaa puolta. Yhtye äänitti Lontoossa ja tuottajana toimi Killing Joken Martin "Youth" Glover. Ian asuu New Yorkissa ja minä Kaliforniassa muun bändin kanssa
"täytyy osata vaihtaa väriä kuin kameleontti Ja luoda nahkansa kuin käärme."
inferno
31
Tarvitaan Duffy, Astbury, kitara ja nauhuri. Kun hän oli lavalla, punkkari hänen sisällään huusi, ettei saa kopioida muita. Duffy muistaa elävästi monet keikat, jotka näki silloin. Mutta miten se soundi lopulta löytyi. Duffy sanoo, että kun hänet ja Rock suljetaan samaan studioon, ainakin se on varmaa, että levylle tulee paljon kitaraa. Nykyäänhän meillä on vaimoja, lapsia ja omaisuutta. Ian Astburyn äänen tunnistaa välittömästi, samoin Billy Duffyn kitarasoundin. 1970-luvun lopun Englanti oli luultavasti maailman paras paikka imeä musiikillisia vaikutteita. Silloin haluaa vain saada musiikkinsa tungettua mahdollisimman monen ihmisen korviin. Nykyään tietysti mietimme, mihin suuntaan haluamme musiikkia viedä. Siitä lähti liikkeelle evoluutio, joka jatkuu yhä. Täytyy tasapainoilla oman identiteetin ja uusien elementtien välillä niin, että homma pysyy mielekkäänä sekä itselle että yleisölle. Ja glamia! Slade, Status Quo, The Queen ja niin eteenpäin. Muistan, mitä heillä oli päällään ja muistan, miltä siellä haisi. Emme voi olla koko ajan pois kotoa.
32
inferno
Nostalgia ei kiinnosta
Ensi vuonna tulee täyteen 30 vuotta The Cultia. Suodatin niitä juttuja punkrockin läpi. Näimme bändejä livenä Englannissa ja menimme niistä ihan sekaisin. Minä olen tosiaan ollut onnekas! Näin AC/DC:n ja The Queenin livenä vuonna 1977. Ja tietenkin myös Brian Setzeriä! Olen ollut rockabillyfani aivan pennusta asti. Sellaistahan ei mieti ollenkaan silloin, kun ollaan vasta alussa. Duffy kertoo, että 1980-luvun alussa bändi päästi ulos kaiken mitä tuli sen kummemmin miettimättä. Hädin tuskin tiedostamme tällaisia juhlavuosia ja vuosipäiviä. Sitä varten piti imeä valtava määrä vaikutteita eri lähteistä ja sekoittaa ne oikeassa suhteessa keskenään. Minä ja Ian olimme kumpikin punkkareita. Mutta minä rakastin myös rockia, kuten Freetä, David Bowieta, Mott the Hooplea, Bad Companya, Thin Lizzyä... Ennen pitkää Duffy osti Gretsch-merkkisen kitaran ja liittyi Theatre of Hate -bändiin. En ole ottanut tunteja vaan olen itseoppinut. Minä ja Ian olemme maailman tylsimmät ihmiset, mitä tulee asioiden muistelemiseen ja juhlimiseen. Oikeanlaisen soundin luominen oli paljon tärkeämpää kuin vaikka se, että olisin pystynyt soittamaan kaiken mahdollisen musiikin. Mutta takaisin siihen kitarasoundiin. Maailma on täynnä mahtavia teknisiä soittajia, mutta heidän soittonsa ei onnistu koskettamaan minua millään tavalla, yhtään. En tiedä olisiko se fyysisesti mahdollistaakaan, heh heh. Rehellisesti sanoen me emme edes juhli syntymäpäiviämme. Seuraan ainoastaan fiiliksiäni. Duffy pohdiskeli, että mitä jos saisi yhdistettyä saman energian kuin James Williamsonilla oli Iggy & the Stoogesin Raw Powerilla (1973) siihen tyyliin, jolla John McGeoch soitti Public Image Ltd:ssä ja Siouxsie and the Bansheesissä. Se on joskus tuskallista, kun pitää etsiä niin kauan ja oudoista paikoista, Duffy sanoo. Se ekspressiivinen postpunk-tyyli kiehtoi minua, mutta halusin sekaan myös Stuart Adamsonia, joka soitti The Skidsissä ja myöhemmin Big Countryssa. The Cultin biisintekoprosessi ei ole pohjimmiltaan muuttunut mihinkään sitten vuoden 1983. Itsensä toistaminen voi olla kuolemaksi. Emme nauti nostalgiasta. Se oli aivan ihmeellistä. Olen vaistosoittaja. Duffy korostaa olevansa tunnesoittaja. Duffy kertoo, että hänellä oli nuorena voimakas tarve saada aikaan oma soundinsa. Kaikki on vain paljon hitaampaa kuin ennen. Hän ei ole teknisesti maailman paras kitaristi, eikä sellainen kiinnostakaan. Se on edelleen hyvin yksinkertaista. Mitenköhän sen nyt voisi ilmaista. Muistan myös Sex Pistols -keikan Manchesterista heinäkuulta 1976. Se oli varsinainen guitarmageddon, mies nauraa. Se on tieteellisesti ja teknisesti upeaa soittoa, joka ei säväytä tunnetasolla pätkääkään.
Uutta, ei vanhaa
Choice of Weaponin tuotti Bob Rock. Molemmat tuovat ideansa yhteen, teemme pieniä demoja, soitamme ne muulle bändille ja etsimme oikean tuottajan. Lausunto on sikäli erikoinen, että The Cult teki vuonna 2009 Love Live -kiertueen, jolla se soitti vuoden 1985. Kun kyselen, onko luvassa suuria juhlallisuuksia, Duffy huokaa syvään ja vaivaantuu selvästi. Yksi keskeinen ero 1980-luvun ja nykypäivän välillä on se, että The Cult ei kierrä nykyään läheskään niin paljon kuin silloin. Täytyy osata vaihtaa väriä kuin kameleontti ja luoda nahkansa kuin käärme. Kun suosiota alkoi tulla, kävi nopeasti selväksi, ettei vanhoista biiseistä kannata tehdä huonompia versioita. Se on haaste, joka täytyy edelleen pitää kirkkaana mielessä. Erään kitarasoundin synty
Vaikka The Cult pyrkii uusiutumaan, tietyt elementit ovat pysyviä. Itsensä toistamisen ongelma on varmasti tuttu jokaiselle artistille, joka on tehnyt musiikkia useammalla kuin yhdellä vuosikymmenellä
Matkan varrelle on mahtunut myös pienempiä riitoja ja välirikkoja. Aivan ilman juhlallisuuksia 30-vuotisjuhlavuodesta tuskin selvitään. Totta kai me haluamme juhlia faniemme kanssa. Nyt viisikymppisinä miehet ovat oppineet hieman kärsivällisyyttä. Saman organismin eri osat. Duffyn mukaan hän ja Astbury tappelevat keskenään monesta asiasta, mutta varovat vahingoittamasta The Cultia. Juuri nyt keskitymme kuitenkin Choice of Weaponiin ja siihen, mitä tapahtuu tällä viikolla.
Sydän ja pää
Billy Duffyn ja Ian Astburyn välillä on aina ollut voimakas jännite, joka on toisinaan äitynyt sietämättömäksi. On vain The Cult -biisejä. Sitähän nykyään kaikki bändit tekevät ja lippukauppa käy kuin siimaa. Feikkaajia kyllä riittää. Pitkä yhteistyö on tehnyt sen, että kaksikko voi olla erossa toisistaan vaikka kokonaisen vuoden, mutta kun samaan huoneeseen taas päästään, jatketaan tasan siitä mihin viimeksi jäätiin. Bändi pyrkii välttämään melankolista ennen oli paremmin -ajattelua ja toisaalta naurettavaa ja läpinäkyvää rahastusta. The Cult ei ehkä puhuttele kaikkia, mutta sillä on paljon lojaaleja ystäviä.
Barren Earth
Perhepäivä
3 päivän lippu (PE-SU) 79 2 päivän lippu (PE-LA) 69 PE tai LA lippu 43 SU lippu aikuinen 23 lapsi 15
Katso tarkemmat tiedot: www.porispere.fi. Se on hänen valistunut arvauksensa siitä, mitä The Cult aikoo tehdä vuonna 2013. The Cultissa ei ole tilaa millekään hevonpaskalle. Meillä on hyvin erilaiset mielipiteet monista asioista, mutta ikä tuo toleranssia. Mutta minua nyppii helvetisti sellainen kyyninen markkinameininki, jolla bändit mainostavat jo viidettä jäähyväisjuhlakiertuettaan, Duffy puhisee. Kitaristi kehuu kaikesta huolimatta Love Live -kiertuetta kovasti. The Cult ei aio ryhtyä sentimentaaliseksi nostalgia-aktiksi. Maailmassa ei ole montaa laulajaa, jotka ovat yhtä ilmiselvästi syntyneet siihen hommaan. Jos toinen otetaan pois, bändistä ei jää jäljelle mitään. Vaikka haukumme toisiamme, emme hauku The Cultia koskaan. Duffy kuvailee Astburyä niin, että hän on yksinkertaisesti syntynyt rocklaulajaksi. Duffy korostaa, että fanit ovat tällaisissa asioissa tärkeimmät ihmiset. Ian sanoo, että me olemme The Cultin pää ja sydän. The Cult on ollut poissa kuvioista useita vuosia kahteen eri otteeseen. Ei ole olemassa Ian-biisejä ja Billy-biisejä. Tiedämme, että kumpaakin tarvitaan siihen, että saamme aikaan tätä ainutlaatuista musiikkia. Duffyn mukaan on ollut puhetta Electric-levyn (1987) soittamisesta livenä kokonaan. Meidän pitää tehdä yhteistyötä, jotta bändi toimii. Mutta me emme ole koskaan mainostaneet kiertueitamme jonain juhlakiertueina, sellainen ei kuulu The Cultin maailmaan, Duffy linjaa. Love-levyä kokonaisuudessaan. Kummallakin on vastuuta aidosti puolet ja puolet, eikä ole mitään rajoja tai hölmöjä sopimuksia... Tilanne on ollut sama koko uran ajan. Emme takerru pikkuasioihin emmekä halua haitata bändin toimintaa. Keskinäinen jännite on tiettyyn rajaan saakka hyvä asia, mutta siinä piilee aina vaara, että se alkaa syödä luovuutta. Hän nimeää sen jopa parhaaksi kiertueeksi vuosikausiin, koska siinä oli hyvä tasapaino uuden musiikin ja vanhan vaalimisen välillä. Hän ei välttämättä edes haluaisi olla rocklaulaja, hänhän olisi mielellään Leonard Cohen, mutta hän on Ian Astbury. Me molemmat suojelemme bändiä hyvin voimakkaasti. Ja fanit tietenkin rakastavat kaikenlaista spesiaalia, kuten kokonaisten levyjen soittamista. Ja ennen kaikkea he ymmärtävät sen, että The Cult tarvitsee sekä Billy Duffyn että Ian Astburyn
Festarilippuja ja muita palkintoja rock-asenteella:
facebook.com/koffbeer
maksettavaksi koditto eräänskaa, mutta siinä oli myös Se oli ihan helvetin hau minusta ta iset tyypit yrittävät maala lainen statement. joka kiertää paljon ympär Behemoth on yhtye, elämästä hän nauttii. bumin Sventevithin (1995) debyyttial oli aivan n Monikan vedon. Pakettinahan se kkia yhdistää tietillisesti erilaisia, mutta kai ovat kaikki musiik ssa juttuun me muiden bändien kan ty samanhenkisyys. Se tulee n aikaista sanoa mitään On liia me. kiertueita Nergalin sairaud se peruuttamaan useita että. Devil's Blo eemme e, ehkä paras jenkkikiertu Se oli todella upea kiertu neljä bändiä, jotka oli uskomaton, koskaan. ri tällaisesta ä Nergal tunnustaa, että juu ntyyliin. kaa varkeväänä Pohjois-Amerik Behemoth kiersi viime a olivat myös Watain, etissa: mukan sin mielenkiintoisessa pak od ja In Solitude. You versio Iron Maidenin Ru ik -nimisen laulajattaren Monika Url si, että Nerlenkiintoinen etenkin sik to the Hillsistä, joka on mie ppusuoritusta aa siinä tiiminsä laulajan hui gal fiilistelee ja tuulett nut kuvitella Behemothin ei olisi voi varsin innoissaan. Seuraava levy luan että ihmiset yllättyvät i hyvin olla, että siitä ainakin askel sivulle. Devil's todella hyviä ystävi mahtavasti, he ovat kaikki , joiden kanssa sikkini kaikista bändeistä Blood on ehkä suo vastaanotto oli upeaa, ja ös yleisön olemme kiertäneet. uhka
laukku pakattuna
vajaa kolumi Evangelion ilmestyi Behemothin edellinen alb en. Nergal lleen tuoreelta elion rokkaa! Se tuntuu ede Minusta Evang me ylpein. Tämän jälkeen Nowa juttua ei otettu edes käsitte olliseksi, minkä kutsui Nergalia rik dialle haastattelun, jossa hän kunnianloukkaukstoi Nowakin oikeuteen jälkeen Nergal haa än oikeukorvamaan Nergalille täm sesta ja voitti. Vo eteenpäin, tai tulee tärkein urallamme. Tulim ämme. My yytyjä. Niinpä kaivata tak peasti sitä kuitenkin alkaa una. Kohu ei ole jelmassa aiheutti dian hampaissa ennenkin. pailussa, Ne liberaaainen Puola silti ole mikään Ei enemmistöltään katolil perheen viihdeohmukanaolo koko liuden tyyssija, ja Nergalin kuitenkaan mitään maassa kohua. keikoista olivat loppuunm monet i maailmaa. Ku oikeuteen Raam k antoi melyyn. varsin sa, Puolan versiossakin oli Kuten Voice of Finlandis taa kaivaa esimerkiksi Tubesta kannat n kovatasoisia laulajia. Nowak joutui rgal määräsi onkorvauksia jotka Ne denkäyntikulut sekä vahing mien koirien suojakodille. Hatta emme aio toistaa itseäm olemaan Behemothia, mu tulee olemaan askel . Tuolla ri uhka koko uhraa eläimiä ja on suu kuvaa sekopäänä, joka olen uhka osoittaa, että minä ehkä yhteiskunnalle. että olIsIn antanut n, etten ole tiedostin koko aja vääni maan saanut vielä tehtä ." päällä päätökseen
inferno
39. ta levyistäm levyltä, ja olen siitä kaikis tyy kiertämiseen, joutuihan hetkellä Behemoth keskit Tällä en takia. pitääkin olla aina pakatt laukku
yt MIelessä, "MInulla eI edes Käyn perIKsI. ta pitää kiir Uuden levyn kanssa ei aio levyn linjasta. Hän Oletko sinä nähnyt tuo paras esitys koko kilo oli varmasti uskomaton. Halusin , mutta en todellakaan ole ologioille kaikenlaisille typerille ide esimerkiksi eläimille. Tällaista aikoihin näkevänsä. On uusia paikkoja ja soitta ympäri maailmaa, nähdä nosti, mutta novälillä kotona ja ottaa ren myös mukavaa olla aisin tien päälle. On upeaa kiertä koukussa tällaiseen elämä Olen a ihmisille. Juuri tuo vet rgal hehkuttaa. t me uutta Nergalille, joka on ollu szard tapahtumaketju, jossa Ry tyistä huomiota herätti Eri i Nergalin kahdesti ispoliitikko haasto Nowak -niminen puolala mmallakaan kerralla atun repimisestä lavalla. on levyyn yhä tyytyväin me vuotta sitten
The great music of
with
NICLAS ETELÄVUORI bass ESP Vintage PJ 4 TOMI KOIVUSAARI guitar ESP ECLIPSE
ESA HOLOPAINEN guitar ESP ECLIPSE
Ammattitason työkalut vaativaan kiertuekäyttöön ESP Guitars & Basses.
MUSAMAAILMA RETAIL
Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. 10 18, la 10 15
P www.musamaailma.fi. 10 18, la 10 15
MUSAMAAILMA
kauppa on auki 24 h
MUSAMAAILMA OUTLET
Ohrahuhdantie 2, 00680 Helsinki, Itä-Pakila Puh. 09 720 60 660 Avoinna ark. 09 5627 1240 Avoinna ark
Ryhdyimme keikkailemaan innostuneesti ja pian kaikkien sukset olivatkin ristissä. Pari vuotta sitten kaikki tämä tuntui niin vakavalta. 20.00-20.30
20.00 20.30 21.00 21.30 22.00 22.30
S 20.
23.00 FESTIV
teksti aki nuopponen
I
www.myspaCe.Com/arCturusnorway
vIelä 2000-luvun alussa KuKaan eI olIsI usKaltanut arvata, että norjalaInen arCturus on vIelä josKus MahdollIsta todIstaa elävänä. Hetken aikaa Arcturus oli kuin valtava ruutitynnyri, ja pahimmillaan tuntui siltä, että olisimme pian tappaneet toisemme, jos emme olisi vetäneet töpseliä irti. no, sanotaanko vaikka näin, että sitä sai huomata eläneensä rock'n'rollin todellisimpien kliseiden keskellä, eikä sillä kaikella ollut enää mitään tekemistä musiikin kanssa.
inferno
41. Sitä tuli sanottua tarpeettomia asioita ja tapahtui juttuja, joiden ei olisi tarvinnut tapahtua. Jos totta puhutaan, tuolloin nuo riidat ja väärinkäsitykset tuntuivat maailman suurimmilta murheilta, mutta nyt... TUSKA 2012
TIME
12.00
FRIDAY 29.06.2012
HELLSINKI STAGE INFERNO STAGE
SUVIL
MUSAMAAILMA STAGE
RADIO ROCK STAGE
GATES OPEN
TIME
12.00
RADIO
GATES OP
12.30 13.00 13.30 14.00 14.30 15.00 15.30 16.00 16.30 17.00 17.30 18.00 18.30 19.00 19.30 20.00 20.30 21.00 21.30 22.00 22.30 23.00 FESTIVAL AREA CLOSES
PROFANE OMEN 12.30-13.30 EXODUS 13.45-14.45 ANIMALS AS LEADERS 15.00-15.45 EDGUY 15.45-16.45 SAINT VITUS 17.00-18.00 TRIVIUM 18.00-19.15 HATEBREED 19.30-20.30 MEGADETH 20.30-22.00
12.30
ALCEST 12.45-13.45
INFERIA 13.45-14.15
13.00 13.30 14.00 14.30
M 12
SUIDAKRA 14.45-15.30
DEMONIC DEATH JUDGE 15.00-15.30 UNKIND 16.15-16.45
15.00 15.30 16.00 16.30 17.00
M 14
LOCK UP 16.45-17.45
NAP 16
ODDLAND 17.30-18.00 DEMIGOD 18.45-19.15
17.30 18.00 18.30 19.00 19.30
SONA 18
ARCTURUS 19.15-20.15
A.R.G. Lopulta salaliittoteoriat saa unohtaa, kun norjalaisittain englantia murtava jättimäinen laulaja räjähtää nauramaan itseironiseen sävyyn. nyt Kertaalleen hajonnut jouKKo vaIKuttaIsI palanneen lavoIlle jäädäKseen.
K
PALuu
KAAOKSEN pOlUIllE
un Simen "ICS Vortex" Hestnæsilta tenttaa syitä Arcturusin viiden vuoden takaisia Australiankeikkoja seuranneelle hajoamiselle, tämä välttelee katsekontaktia ja vaikuttaa hetken todella vaitonaiselta, ihan kuin miehellä olisi suuriakin salaisuuksia paljastettavanaan
Silti nuo demot ja Aspera Hiems Symfonia olivat vasta alkua. Arcturus keskittyi luottamaan musiikkinsa visuaalisuuteen ja aikoo Vortexin mukaan tehdä näin jatkossakin. On tietenkin helppoa kutsua itseään omaperäiseksi, jos on sattumoisin julkaissut ensimmäisten joukossa tällaisia levyjä. On hieman liian aikaista puhua mistään kunnon tehosteista ja vaudevillesta, Vortex puolustelee. Totta kai haluaisimme tehdä maailman friikeimmän show'n, joka tukisi tätä hullua musiikkia mahdollisimman hyvin, mutta se ei ole vielä mahdollista. Meillä on oma soundimme, ja olisi haaskausta heittää tämä kaikki hukkaan sen takia, että olemme joissakin asioissa todella erilaisia ihmisiä. Vaikka Arcturus lokeroitiin Aspera Hiems Symfonia -debyytillään (1996) melodiseksi black metaliksi, bändi eteni nopeasti maisemiin, joita ei voi oikein lokeroida tänäkään päivänä. Ei tästä orkesterista saa tekemälläkään isoa bändiä ja mukana on varmasti innostusta paluumme takia, mutta nämä muutamat loppuunmyydyt klubikeikat ovat olleet jo paljon enemmän kuin uskalsimme ikinä odottaa. Ehkäpä, jos saamme kunnon taustavoimat tukemaan levyämme ja seuraavaa kiertuettamme, voimme tehdä ainakin melkein mitä haluamme. Ironista tässä kaikessa on, että tämän viiden vuoden aikana Arcturusista on kasvanut ihan oikea juttu jonkinlaisen pienen piirin kulttibändin sijaan. Uskallan väittää, että yksikään toinen bändi ei ole kyennyt kopioimaan tätä soundia, joka syntyy vain ja ainoastaan tästä soittajaporukasta!
Ei enää taivaanrannanmaalailua
Aika kultaa muistot ja parantaa haavat, mutta tästä huolimatta herää kysymys, mikä muuttui tässä välissä. Lopulta me ymmärsimme jättää tällaiset henkilökohtaisuudet taaksemme, koska me rakastamme tätä musiikkia täydestä sydämestämme. Kaikki aistivat sen ja tiesimme, ettei se voinut jatkua. Muistan kun sain käsiini Arcturusin ensimmäisiä demoja. Kuten Nosturin-keikalla saatiin huomata, Arcturus ei ollut tällä kertaa varsinainen sirkus. Päinvastoin. Keikalla ei nähty tanssijoita, jonglööreja tai parrakkaita naisia. Etenemme nyt askel kerrallaan ilman suurempia taivaanrannanmaalailuja, ja jos minulta kysytään, voimme kääntää senkin seikan vahvuudeksi, että tämä bändi koostuu aika omituisista persoonista. Tämä voi kuulostaa yhtä kornilta kuin Arcturusin kuviotkin, mutta kyse on ainoastaan ihmisistä, ei tekemästämme musiikista. Ei ollut mikään yllätys, että minulle näytettiin ovea.
muutamia keikkoja, ja toivottavasti meininkimme lavalla on kertonut edes vähän siitä, missä nyt mennään! Meillä kaikilla on tavalliset duunipaikat nykyään, emmekä kuvittele liikoja. Tosin osittain pakon sanelemana. Arcturus on soittanut valikoituja keikkoja ja nousee kesällä myös festarilavoille, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Elettiin 90-lukua, jolloin monet bändit mursivat jo äärimetallin raja-aitoja, mutta Arcturus oli jotain ihan muuta. Emme ota Arcturusista mitään paineita. Kuten kaikki varmasti muistavat, Vortex soitti ja lauloi kymmenisen vuotta Dimmu Borgirissa, ja näin jälkiviisaana voitaneen sanoa, ettei hänen ja bändin välien katkeaminen tullut täytenä yllätyksenä. Olemme nyt soitelleet
42
inferno. Olin lentää perseelleni jo sen takia, etten ollut kuullut koskaan aiemmin mitään vastaavaa! Se oli kuin lukuisin naamioin ja asustein verhoiltua black metalia, mistä tulikin eräällä tavalla koko bändin kantava teema vuosien varrella. En sano, että olemme kasvaneet ihmisinä täysiverisiksi aikuisiksi, mutta uskon, että nyt voimme pitää langat omissa käsissämme, käsitellä asioita edes hieman kypsemmin ja keskittyä musiikkiin. Ainakaan fanikunta ei ole ehtinyt unohtaa Arcturusta. En tiennyt itsekään, mihin olin sekaantumassa tähän joukkoon eksyessäni. Oli jonkin uuden aika. "usKallan väIttää, että yksikään toinen Bändi ei ole kyennyt KopIoIMaan tätä soundIa."
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Vortex on todistanut bändien ailahtelevaisia kemioita. Vortex löytää syyn Arcturusin paluulle mistäpä muualtakaan kuin musiikista ja bändin intohimosta sitä kohtaan. Jo täysi Nosturi maaliskuussa osoitti, että kuulijakuntaa löytyy melko laajasta ikähaarukasta. Seison edelleen kaiken Dimmu Borgirin kanssa tekemäni takana, mutta en edes yritä esittää, että olisin ollut loppuajasta motivoitunut soittamaan bändissä. Hulluimmat haaveemme tuskin toteutuvat ikinä!
Verhoutumisen mestarit
Vortex myöntää, että Arcturusin ainutlaatuinen tyyli on ollut aina suunnaton etuoikeus. Ja mikä parasta, Arcturusin hämärä maine on ehtinyt jopa kasvaa. Sitä on yritetty jäljitellä ties miten monen bändin toimesta
Eiköhän uusi Arcturus-albumi ilmesty tämän vuoden lopulla tai ensi vuoden alussa. Arcturus on ehdottomasti osiensa summa. Tämän kaiken jälkeen olisi suunnaton vääryys jopa itseämme kohtaan, jos löisimme ulos puolihuolimattomasti kasaan laitetun levyn. Päätään pudistellen ja hiljaa itsekseen naureskellen Vortex osaa kertoa, mitä levy ei missään tapauksessa tule edustamaan ja millainen Arcturusin henki tulee olemaan varmasti läsnä. Levy ei tule sisältämään sekuntiakaan black metalia tai rääkymistä! Toisekseen, tulette ihan varmasti tunnistamaan musiikin Arcturusin tekemäksi, mutta meillä on aina takataskussamme joitakin jippoja ja irtiottoja, jotka saavat hämmentymään levyä kuunnellessa. Kannattaa siis varautua kuin kotiinpaluuseen pitkältä matkalta, jonka aikana vanha majapaikkanne on pistetty uusiksi mahdollisimman huonolla maulla!
EDGUY·TRIVIUM·BEHEMOTH·OVERKILL·NAPALM DEATH HATEBREED·SUICIDE SILENCE·MOKOMA·INSOMNIUM·SAINT VITUS ARCTURUS·BARONESS·SWALLOW THE SUN·ANIMALS AS LEADERS LOCK UP·TEXTURES·ANAAL NATHRAKH·SKELETONWITCH ALCEST·SUIDAKRA·PROFANE OMEN·THE MAN-EATING TREE AMORAL·BATTLE BEAST·METSATÖLL·HORNA·HUORATRON
DEMIGOD·A.R.G.·WINTERWOLF·VICTIMS·UNKIND·DEMONIC DEATH JUDGE ODDLAND·AFGRUND·FINAL ASSAULT·FOR THE IMPERIUM JESS & THE ANCIENT ONES·EVIL-LYN·CORPSESSED·INFERIA·VORUM ONE MORNING LEFT·BOB MALMSTRÖM·RAMIN KUNTOPOLKU
MEGADETH·MINISTRY·SABATON LAMB OF GOD·APOCALYPTICA SONATA ARCTICA·EXODUS
ENNAKKOLIPUN HINNAT: 3PV 115, 2PV 90, 1PV 65 (+ MAHD. Teemme nyt kaiken musiikin yhdessä ja kaikki osallistuvat säveltämiseen. Toistaiseksi viimeisin Arcturus-albumi Sideshow Symphonies (2005) ja sitä seuranneet kiertueet muuttivat tätä kaavaa melkoisesti, kun ennen itsensä puolittain verhonnut yhtye astui parrasvaloihin. Kaikki muuttui edellisen aikakautemme loppuaikana, emmekä miettineet hetkeäkään, että meidän pitäisi olla jonkinlainen omituinen mysteeribändi siinä mielessä, ettemme näyttäisi naamojamme koskaan lavalla. Ei niinkään siksi, ettei levy olisi kuulostanut Arcturusilta, vaan koska se kuulosti hieman liiankin siltä itseltään luovimman hulluuden taannuttua tasaisuuteen. Uransa alkuvaiheessa Arcturusta saattoi pitää jopa pienenä mysteerinä. Arcturus ei aikanaan keikkaillut, koska osa meistä ei halunnut sitoutua kiertueisiin. Tämä heijastui Sideshow Symphoniesiin siinä mielessä, että levy syntyi ehkä hieman liian nopealla tahdilla ja muutamat meistä eivät juuri osallistuneet sen säveltämiseen.
Hämärän uusi aamunkoitto
Jos Arcturusin harvinaiset keikat ovat olleet herkkua kuulijakunnalle, vielä enemmän yleisö janoaa kokonaan uutta albumia. TOIMITUSKULUT) ENNAKKOLIPUT: TIKETTI & LIPPUPALVELU LIPUT PORTILTA: 3PV 130, 2PV 100 1PV 75 (MIKÄLI JÄLJELLÄ)
29.6.-1.7.2012 SUVILAHTI, HELSINKI · LIPUT MYYNNISSÄ NYT.
WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI. Muutamat sen jäsenet olivat tunnetumpia, mutta osasta ei tiedetty mitään eikä Arcturus keikkaillut koskaan. Ensinnäkin, pahoittelut kaikille black metalin ystäville. Tiedätkös, jos listaisin kaikki kappaleemme ja niiden pääasialliset säveltäjät, tulisit varmasti yllättymään melkoisesti, kun huomaisit miten erilaisia kappaleita eri jäsenet tekivät. Sen sijaan Vortex lupailee varovaisesti, että bändin tekemiset eivät muutu ainakaan vähemmän kieroutuneiksi ja menneisyydestäkin on otettu oppia. Meillä ei ole levy-yhtiötä, ei deadlineja, emmekä ole asettaneet musiikillemme mitään rajoja. Keikkamme ovat olleet niin tämän bändin näköisiä ja kuuloisia, etteivät tällaiset pikkuseikat ole varmasti vaikuttaneet yhtään Arcturusin luonteeseen. Niin yllättävää musiikkia kuin Arcturus onkin vuosien varrella tehnyt, pettyivät muutamat juuri Sideshow Symphoniesiin. Kuten arvata saattaa, Arcturus ei tule jäämään haikailemaan menneitä. Varsinkin kitaristimme Knut (Valle) suorastaan pursuaa uutta luovaa hulluutta, ja kyseessä on kuitenkin mies, joka sävelsi kappaleita kuten The Chaos Path, joten en itsekään uskalla ennustaa, mitä tämän kahjon kynästä syntyy! Vaikka Vortex ei uskalla arvailla tulevan Arcturus-albumin luonnetta sen tarkemmin, hän on varma ainakin yhdestä asiasta. Toistaiseksi keskitymme vain musiikkiin emmekä stressaa mitään. Erityisesti La Masquerade Infernalella (1997) ja The Sham Mirrorsilla (2002)
Ja lukekaapa muuten joskus Porilaisten marssin sanat. Yhdeksän kymmenestä tajuaa, mistä tässä on kyse. Mihin tässä uskallusta vaaditaan. Ne kun ovat Ruotsin kansan omaisuutta. Koska albumi kertoo Ruotsista ja siitä on olemassa ruotsinkielinen versio, tässä artikkelissa käytetään kappaleiden ruotsinkielisiä nimiä.
leijona pohjoisesta
Kun sanat Ruotsi ja sota mainitaan samassa lauseessa, mieleen tulee ensimmäisenä Kummelin "meanwhile in Sweden" -sketsi, täydestä syystä. Minulle soitettiin sen jälkeen Ruotsin televisiouutisista, että kun te nyt laulatte Ruotsin kansallislaulua Sweden Rockissa, oletteko rasisteja. Selitetäänpä. Propaganda upposi muun muassa saksalaisiin kuin häkä.
Du gamla, du fria
Sabaton teki vuonna 2009 tempauksen, joka aiheutti suomalaisvinkkelistä katsoen suhteettoman suuren kohun. Nuori mies oppi nopeasti ja voitti taistelun toisensa jälkeen. Joten kuunnellaan. Äärioikeistolaiset eivät ole patentoineet Ruotsin lippua tai kansallislaulua. Karoliinit olivat 1600-luvun lopulla taidokas ja peloton sotaväki, sen ajan eliittijoukko. Mutta tämä mielikuva on ongelma vain Ruotsissa! Muualla sitä ei ole. Tai sotaleffoissa, tai sotakirjoissa. Sotaa käytiin jatkuvasti ja niin pitkään, että intressit taatusti unohtuivat taistelun tuoksinassa. Muinaiset siniveriset sen sijaan kiinnostavat. Sata vuotta aiemmin näytti lievästi sanoen epätodennäköiseltä, että Ruotsi nousisi mitenkään merkittäväksi tekijäksi Euroopan kartalla. Mutta siirrytään nyt kuitenkin itse asiaan eli Carolus Rex -albumiin. Köyhä pohjoinen kuningaskunta, vain miljoona asukasta. Tai historiaa, jumalauta! Tämän hulluuden on loputtava. Hän oli mies, jolla oli silmää ja ymmärrystä sodankäynnille. Bändi tekee supermahtipontista ja äärimmäisen tunteellista heviä, jonka tekstit kertovat sotahistoriasta. Tekee se laulajastaan uskovaisen. Tshekkiläisen äidin pojan silmissä palaa, kun hän alkaa pauhata aiheesta. Vuonna 1611 valtakunnan johtoon astui kuningas Kustaa II Aadolf. Suomessa ja suomalaisuudessa on niin paljon hyvää, että kansalliset symbolit eivät ole eivätkä voi olla pelkästään idioottien omaisuutta. Minulle kansallislaulu on yhtä kuin hyvä lapsuusmuisto! Sitä laulettiin aina kun päästiin koulusta lomille. Sehän on suora uskontunnustus ja sitä lauletaan joka joulu. On sietämätöntä, että tämä osa historiaa on Ruotsissa tabu joidenkin höyrypäiden takia, Brodén sanoo. Mutta palataan Sabatoniin. Siinä ei ole minulle yhtään mitään poliittista. Sabatonissa on kyse vähän samasta asiasta kuin lasten sotaleikeissä. Tämä levy on kertomus ahneudesta, uskonnosta, vallanhimosta ja ihmisistä!
Ammattiapua ammentamassa
Sadan vuoden historian puristaminen kymmenen biisin albumiksi ei ole helppo nakki edes Sabatonille. Siniristilippuun ei ehkä liity kovin suuria intohimoja, mutta Suomen leijona alkaa olla jo siinä rajalla. Tekeekö se heistä natseja. Aihe on kansankodissa yhä herkkä. Takana on pitkä rivi haastatteluja, mutta Brodén on terrierimäisen skarppi, kuten aina. Ruotsin tie suuruuteen aukesi, kun sekä Venäjällä, Puolassa että nykyisen Saksan alueella oli sopivasti sisäistä hajaannusta. Mutta oli aika, jolloin Ruotsilla oli pohjoisen Euroopan pelätyin armeija. Se ei tajua ikinä. Hän myös huomauttaa, että Carolus Rexillä lauletaan todella paljon Jumalasta ja jopa rukoillaan, mutta kukaan ei tule kyselemään, ovatko bändin jäsenet kristittyjä. Alkoi Ruotsin verinen nousu sotilasmahdiksi, joka hallitsi pohjoista Eurooppaa vuosisadan verran. "äärioikeistolaiset eivät ole patentoineet ruotsIn lIppua taI KansallIslaulua."
Brodén. Minua ei kiinnosta tippaakaan, Brodén puuskahtaa. Kustaa II Aadolf käytti häikäilemättä hyväkseen legendaa, jonka mukaan kultainen leijona pohjoisesta on kerran vapauttava protestantit ja lyövä vääräuskoiset. Tämä on pelkkää historiaa. Hyvä on. Höpö höpö. Ilmiö on tietenkin tuttu Suomessakin. Miksi Sabatonista tuntui juuri nyt sopivalta keskittyä Ruotsin kuningaskunnan suuruudenhulluimpaan aikaan. Mies sauhuaa tuolissaan sen näköisenä, että aiheesta voisi jauhaa vaikka loppupäivän. Myös Tanskan mahti heikkeni 1600-luvun alussa. Hän oli yksi niistä eurooppalaisista sotapäälliköistä, jotka aloittivat sen, mitä opetetaan nykyäänkin sotilaskouluissa, Brodén kuvailee. Alkuun kevyt kysymys: miten Sabaton-leirissä otettiin vastaan tieto prinsessa Estellestä. Uusnatsit ovat viimeinen asia, jonka kanssa me haluamme olla missään tekemisissä. Bändi esitti Ruotsin kansallislauluna tunnetun Du gamla, du frian Sweden Rockissa, koska päivä sattui olemaan kesäkuun kuudes, Ruotsin kansallispäivä. Hetkinen. Tässä ei ole kyse rodusta tai mistään sellaisesta. Hän lataa aitoon ruotsalaiseen tapaan tukevan nuuskamällin huuleensa levy-yhtiö Nuclear Blastin toimistolla. Pelissä oli paitsi perinteistä suuruudenhulluutta myös taloudellisia ja ennen kaikkea uskonnollisia intohimoja. Kunnianhimoinen ja älykäs kuningas, latinankieliseltä nimeltään Gustavus Adolphus lähti määrätietoisesti toteuttamaan tavoitetta tehdä Itämerestä Ruotsin sisämeri. Carolus Rexin ruotsinkielisen version kanteen on piirretty karoliinisotilas hevosen selässä. Koska nyt me olemme vihdoin sen verran etabloitunut bändi, että uskallamme tehdä tämän. Ruotsalainen
inferno
47. Suomalaisuudesta on voitava olla ylpeä ilman pelkoa leimautumisesta. 1990-luvulla Ruotsissa nousi äläkkä siitä, että uusnatsihenkiset bändit muistelivat vähän liiankin mielellään Ruotsin suurvaltahistoriaa ja käyttivät hyväkseen Ruotsin kansallisia symboleita. Mutta se yksi kymmenys... Brodén muistuttaa mielellään olevansa maahanmuuttajan poika. Ja ajattele nyt jonkun Jouluyö, juhlayön sanoja. Ruotsi taisteli protestanttien puolella katolilaisia vastaan. Voi nyt vitun vittu! Sanoin, että selitä minulle, miten ihmeessä se tekee minusta rasistin! Brodén julistaa, että Sabatonin missiona on vallata Ruotsin kansalliset symbolit takaisin äärioikeistolta. Täällä pätee silti sama kuin Ruotsissa
Tekstien tekemisessä kului näin ollen toinenkin tovi, lauluäänityksistä puhumattakaan. Tiesin jo ennen levyn tekoa, että Kaarle XII oli kunnianhimoinen kuningas, mutta en ollut tajunnut, että hän oli sellainen hullu. Hän on kirjoittanut Kaarle XII:stä kirjan, joka on käännetty kai kuudelle kielelle, Brodén kertoo. Kun lauloin ruotsiksi, tiesin olevani automaattisesti kappaleiden tarinoissa sisällä. Tuo levy, Primo Victoria, oli bändin voittokulun alkupamaus. Vähän myöhemmin tuli toinen biisi, Karolinens bön. Minä itse kuuntelen levyä vain ruotsiksi. Mies oli sitä mieltä, että hän on Jumalan valittu johtamaan Ruotsin kansaa ja näin ollen kruunu tulee suoraan Jumalalta. Englanninnokset tuntuivat pitkään latteammilta. Ja aika moni sellainenkin, joka ei ymmärrä ruotsia, on sanonut, että kotikieli toimii paremmin.
Nyt alkaa voitto
Tuottaja Peter Tägtgren uhosi etukäteen, että tämän levyn soundi asettaisi heavy metal -levyille uudet standardit. Siitä olen varma, että tämä on ehdottomasti parhaan kuuloinen Sabaton-levy tähän mennessä. Taiteilija Gustaf Cedeström maalasi vuonna 1884 kuuluisan teoksen, jossa sotilaat kantavat kuninkaan ruumista takaisin Ruotsiin. Sitä maalausta Brodén ajatteli, kun hän sävelsi kappaletta Konungens likfärd. Ajattelin sitä Cedeströmin taulua ja lauloin omalle demolleni mitä siinä hetkessä tuli mieleen. Kun kerroin ideasta muille, kaikki pitivät minua ihan hulluna.
Äidinkielen edut
Carolus Rex julkaistiin sekä ruotsiksi että englanniksi. Mainittakoon muuten, että Brodénilla on tällä levyllä selvästi vahvimmat laulusuoritukset tähän mennessä. Hän muistaa hyvin, kuinka tajusi kakkoslevyn nimibiisin avaavan bändille ovet kohti suuruutta. Emme tunteneet Liljegreniä aiemmin yhtään, tiesimme hänet vain telkkarista. Jos ruotsalainen versio unohdetaan, tämä on silti fiilikseltään vahvin levymme. Ihan sitä se ei ehkä tee, mutta virvelisoundi menee kuulemma Joakim Brodénin henkilökohtaiseen topkymppiin. Ja myös teknisesti ottaen, koska nyt kahdentoista vuoden jälkeen tuntuu vihdoin siltä, kuin minusta olisi tulossa oikea laulaja, hän virnistää. Eikä mikään ihme. Kylmät väreet menee kun puhunkin siitä... Vuonna 1697 valtaistuimelle nousi 15-vuotias nuorukainen, joka ei suostunut kirkon kruunattavaksi. Häntä voi tavallaan verrata Hitleriin. Kun Carolus Rex kuoli vuonna 1718 sotaretkellä Norjassa, Ruotsin imperiumi romahti käytännössä saman tien. Sabaton on kulkenut pitkän tien. Niin, Kaarle XII, levyn päähenkilö. Brodénilla on taito kertoa mahtipontisia tarinoita paitsi biiseissä myös haastatteluissa. Kuinka ollakaan, hänelle tuli mieleen tehdä kappaleeseen ruotsinkielinen teksti. Mutta siihen se sitten jäikin. Ajattelin demoa tehdessäni, että kokeillaanpa tällaista klassista kuorojuttua. Ruotsinkieliset tekstit syntyivät todella nopeasti, jotkut jopa parissa tunnissa. "tIesIn että Kaarle XII olI KunnIanhIMoInen KunIngas, mutta en ollut tajunnut, että hän oli sellainen hullu."
historioitsija Bengt Liljegren auttoi yhtyettä löytämään ne olennaisimmat tarinat monimutkaisista tapahtumaketjuista Liljegren on erikoistunut Ruotsin imperiumin aikaan. Mainittu Karolinens bön nosti studiossa miehen ihokarvat pystyyn ja sai silmäkulmat kostumaan. Brodénin mukaan omalla kielellä oli vapauttavaa vetää, kun ääntämisestä ei tarvinnut murehtia lainkaan. Vireellä ei aina ole väliä, kunhan otossa on oikea, hyökkäävä tuntu. Kukaan täysjärkinen, joka ymmärtää ruotsia, ei kuuntele englanninkielistä versiota. Kaikki nyanssit, pienet sanaleikit, vanhahtavat sanat ja muut tyylikeinot löytyivät äidinkielellä kuin apteekin hyllyltä. Yleensähän käytämme sanoituksiin ihan helvetisti aikaa. Brodén nyökkäilee kun kerron, että biisien ruotsinkieliset versiot tuntuvat luontevammilta ja fiilikseltään paremmilta kuin englanninkieliset. Siitä kiistellään yhä, ammuttiinko surmanluoti omien vai norjalaisten puolelta. Siihen tuli perinteinen Isä meidän -rukous, josta tajusin heti, että sen pitää olla levyllä ruotsiksi. Bändi perustettiin jo viime vuosituhannen puolella ja debyytti ilmestyi vuonna 2000. Bändi oli puhunut levyn aihevalinnasta jo, kun Brodén sommitteli melodioita Konungens likfärdiin. Äänitimme siitä demon vuonna 2003. Sehän on ruotsiksi myös englanninkielisessä versiossa. Kakkoslevyä odoteltiin aina vuoteen 2005 saakka. Hänellä oli täysin ehdoton ja pähkähullu usko johonkin ja kyky motivoida sotilaita ja kansakuntaa. Tätä Brodén julistaa Carolus Rexin nimibiisissä veret seisauttavaan sävyyn. Tiesimme, että hän olisi paras mahdollinen ihminen auttamaan meitä. Yli maan ja meren kannamme kuningasta takaisin isänmaahan! Minusta tuntui heti, että se biisi kuului Ruotsin imperiumin kanssa yhteen. En ole ollenkaan uskonnollinen, mutta rakastan kirkkomusiikkia, minkä voi ehkä päätellä välillä Sabatonin biiseistä. Brodén kehuu Tägtgreniä siitä hyväksi tuottajaksi, että hän tunnistaa otot, joissa on vahvin fiilis. Mutta tein kaiken niin hyvin kuin ikinä pystyin, joten siinä on jo kylliksi syytä julkaista se! Brodén suhtautuu massiivisen rupeamansa kumpaankin lopputulokseen terveellä itseluottamuksella. Olisi typerää julkaista meille äärimmäisen tärkeä levy vain ruotsiksi.
48
inferno. Hän toteaa levyn saatesanoissa olevansa vuoden yhteistyön jälkeen vakuuttunut siitä, ettei mikään muu yhtye ole yhtä aidosti kiinnostunut historiasta kuin Sabaton. Hän oli todella hyvä sotilaskomentaja, mutta ei mikään taktiikkanero. Minä ajattelin, että näissä täytyy nyt olla jotain vikaa! Mutta kaikki tuntui oikealta seuraavanakin päivänä. Myös laulaminen kävi ruotsiksi helpommin ja tunteikkaammin. Tekstien teko kävi kuulemma kotikielellä niin helposti, että bändiä alkoi ärsyttää tehdä englanninkielisiä. Englanniksi laulaminen kesti helvetisti kauemmin. Siihen päälle ehkä puoli miljoonaa, jotka ymmärtävät ruotsia. Mutta tajuan myös sen, että maailmassa on vain yhdeksän miljoonaa ruotsalaista. Kaarle XII taisteli usein eturintamassa muiden sotilaiden mukana ja vietti sodassa koko hallituskautensa, eikä siis ottanut vaimoakaan
inferno
49
Haastattelupäivänä maailmalle on levinnyt huhu, jonka mukaan bändin kokoonpano me nisi ydinkaksikkoa lukuun ottamatta täysin uusiksi. Ja voi vittu, minä melkein aloin itkeä! Se oli se hetki, kun tajusin että nyt meillä on kaikki palaset koossa. Tärkein sääntömme on, että haluamme olla niin iso bändi kuin mahdollista olematta paskiaisia. Meistä oli ihan perseestä, että alaikäiset eivät voineet nähdä Sabatonia. Mies, joka tekee musiikkiaan tällaisella asenteella, ansaitsee kaiken mahdollisen menestyksen.
Tulevaisuus edellä
Sabatonilla on tapana tehdä vähän erilaisia ratkaisuja kuin kaikki muut bändit ja katsoa asioita laajemmasta kulmasta. Minä vain aloin silloin alussa tehdä asioita bän din eteen. Festari on Euroopan isoi n ja yleisöä odotetaan me lkein puolta miljoonaa. Tämä haastattelu tehtiin ennen uutisia siitä, että bändi kävi tänä keväänä läpi radikaalin muodonmuutoksen (ks. Se oli äärimmäisen siistiä! Muistan kun soitimme Smoolannissa joskus. Pär on minua vuoden nuorempi, eikä nähnyt Dee Snideria aikoinaan! Minä näin kun olin 18, Brodén kertoo. Me emme halua olla paskiaisia. No niin on. Käteen jäävillä kruunuilla kierrettiin sitten itse sovituilla koulukeikoilla, joista harvoin jäi käteen muuta kuin känsät. Bändi käytti taidokkaasti hyväkseen ahneita keikkabuukkaajia ja teki normikeikkoja kovalla rahalla. Puhuimme koululaisille ensin bändistä, sitten muksut soittivat meille ja sitten me soitimme muutaman biisin samoilla kamoilla. Pääjutussa mainittu kou lukiertue oli sekin nimeno maan Sundströmin neronleim aus. Olen koko ajan tehnyt vähän enemmän kuin tarvitse e. Sitten aloin laskea rahoja ja tehdä bud jetteja. Bändi on mu un muassa Puolassa niin iso, että soittaa siellä elokuussa massiivise n Woodstock-festarin pää esiintyjänä. Kasvu on sujunut ilman verenvuodatusta, muttei aivan ilman kipuja. Lopulta tein oikeastaan kaiken pai tsi biisit, jotka ovat Joakim in heiniä edelleen. Soittokamat eivät tee soittajaa, piste. Olemme tienneet jo jon kin aikaa, että tämä on tulossa. Kun Brodénin vilpittömän innostuneita hehkutustarinoita kuuntelee, tuntuu että maailmassa on kerrankin jotain oikein. Ne sanat tarkoittavat sitä, että nyt alkaa voitto. Kyllä se pitää paikkansa , mutta en voi kertoa siitä mitään yksityiskohtia. Ja kuinka ollakaan, aivan kuten Brodén, tämä lyhyenlän tä basisti on niin mukav an ja vilpittömän oloinen kaveri, että hän elle suo mielihyvin kaik ki palkinnot vuosien aikana tehdystä työstä. "kukaan täysjärkinen, joka ymmärtää ruotsia, eI Kuuntele levyn englannInKIelIstä versIota."
Kuuntelimme demoa studiolla myöhemmin, ja kun biisissä päästiin sanoihin "primo victoria"... Mutta emme halua olla tyhmiäkään! Me pyrimme koko ajan ajattelemaan tulevaisuuttamme. kainalo). Sabatonista poistuneet rumpali Daniel Mullbäck, kitaristit Oskar Montelius ja Rikard Sun dén sekä mainittu Mÿhr ovat perustaneet uuden Civil War -bändin, johon kuuluvat myös laulaja Patrik Johans son ja basisti Stefan "Piz za" Eriksson. Sundströmin mukaan ihm iset suhtautuvat vaihtele vasti siihen, että bändin jäsen on my ös manageri. Kouluissa soittaminen oli bändiltä viisas sijoitus tulevaisuuteen. Bändi on kasvanut vajaassa vuosikymmenessä kansainväliseksi mahdiksi, vähän kuin maanmiehensä yli 300 vuotta sitten. Se oli todella palkitsevaa. Suunnittelin paitoja, buu kkasin keikkoja, homma sin sponsoreita ja vaikka mitä. Tietenkin siihen on me nnyt todella paljon aikaa, mutta se on myös kannattanut. Näinkävitänäkevään ä.. Kuulostan nyt ihan Joey DeMaiolta, mutta olen tosissani. Se kieltämättä helpottaa. Sun dström on ollut bändin bisnesvastaava hamasta alusta ja hoitaa yhä managerin tonttia. Juuri enempää bändi ei ole asiasta puhunut täm än kirjoittamiseen mennessäkään. Monelle teinille Sabaton oli ensimmäinen livenä nähty hevibändi. Myöhemmin tiedotetaa n, että Sabatoniin kuuluv at nyt rumpali Robban Bäck sekä kitarist it Chris Rörland ja Thobbe Englund. Sabaton otti härkää sarvista ja soitteli itse kouluille, että onko teillä siellä soittovehkeet, me tulemme keikalle. Tuntuu aika kylmäverise ltä ratkaisulta vaihtaa kak si kolmannesta koko bändistä, mutta kaikesta päätellen Sundst röm ja Brodén tietävät mitä tekevät. Ihmisten kohtalot ja tav oitteet ovat erilaisia, Sun dström summaa. Jokainen muksu, joka alkoi sen ansiosta kuunnella heviä, on minulle voitto!
50
inferno
PäR SuNdSTRöm mie ttii sanojaan tarkkaan lan gan toisessa päässä. Yksikään keikkamyyjä ei halunnut lähteä erikseen myymään alaikäisille sallittuja keikkoja, koska sellaisilla ei saa myydä kaljaa eikä raha virtaa normaaliin malliin. Mutta minä my ös nautin siitä, että päätöksenteko on tiuk asti omissa käsissämme.
BASISTIJA BiSNESMiES
JoakimBrodénonSa batoninsydän japärSundströmaivo t.Muutjäsenet ovatpelkkiäraajoja,jo tkavoidaan tarvittaessavaihtaav aikkakaikki. Jotkut arv ostavat ja jotkut taas epäröivät, koska eivä thän muusikot voi osata mitään muuta kuin soittaa. Lopetin päiväduunit jo vuonna 2006 ja olen siitä lähtien keskittynyt bändiin täysipä iväisesti. Alussa minun piti tehdä itse aivan kaikki, jopa pyr otekniikkaa myöten, mutta nythän me illä alkaa olla palkattuja ihmisiä ympärillämme. Bändin bisnespuolta hoitaa basisti Pär Sundström, joka on biisinteossa Brodénin ainoa aisapari. Hyvä esimerkki tulevaisuusajattelusta oli bändin viime vuosikymmenen puolivälin strategia tehdä keikkoja ympäri Ruotsin kouluja. Meillä on jo uusi kokoonpano, jon ka kanssa olemme treenanneet setin kuntoo n, basisti mutisee. Kosketinsoittajaa ei ole vielä löytynyt, joten bän di pärjäilee keikoilla Daniel Mÿhrin askartelemien taustanauh ojen varassa. Monet teinit tulivat sanomaan, että nyt emme enää valita soittokamoista kun kuulimme teidän soittavan niillä, heh heh! Brodén kertoo, että on nähnyt Freak Kitchen -guru Mattias IA Eklundhin soittavan muutaman kympin kitaralla särisevän pikkucombon läpi, ja silti soitto kuulosti mahtavalta
v n kattanitn ri me Suo rikale e festa
kaa myiösja Tsek siikk muut musivustomme elokuva
www.popdigital.fi
Ei uusita jo tehtyä, vaan laajennetaan ilmaisua rohkeasti uusille urille. Kun kysyn laulaja-kitaristi John Dyer Baizleyltä, onko Baroness nyt keksinyt itsensä uudelleen, hän sanoo vastaavansa samaan kysymykseen melkein jokaisessa haastattelussa. Amerikkalaiseksi Baizley on harvinainen haastateltava. Se on ominaisuus, jota on helppo näin pohjoismaalaisena arvostaa. teKstI vilho rajala
I
www.BaronessmusiC.Com
MuSiikkiA,
JoLLAoNTARKoiTUS K
un sekä Red Album (2007) että Blue Record (2009) kehuttiin jenkkiläisissä musiikkilehdissä ja muuallakin lähes virheettömiksi tekeleiksi, Baronessin oli varmasti hivenen vaikea lähteä ylittämään odotuksia kolmannella levyllään. Tulevien levyjen nimistö ei välttämättä jatka värisuoraa. Baizley luonnehtii Yellow & Greeniä päätepisteeksi kahdessa
inferno
53. Minä vihaan 70 minuutin levyjä, joten ajattelin, että on parempi jakaa materiaali kahteen segmenttiin, joista kumpikin on helpompi sulattaa kerralla. Haluaisin ihmisten tekevän meidän levyjemme kanssa samoin. Haluamme pitää itsemme kiinnostuneina ja haastaa itsemme. Bändin ratkaisu ongelmaan oli ainoa oikea. Yellow & Greenillä soittaa bändi, jota pahansuovinkaan väkäleuka ei voi enää sanoa halvaksi Mastodon-kopioksi. Baizleyn mukaan bändi ei ole halunnut antaa levyilleen varsinaisia nimiä siksi, että se haluaa musiikin puhuvan puolestaan. Piti panna levy soittimeen ja kuunnella millaista musiikkia sieltä tuli. Tasapainoilimme lopulta niin, että levyistä tuli toisiaan tukeva kokonaisuus. Kumpikin toimii omillaan, mutta ne on helppo mieltää toistensa puoliskoiksi.
Baroness lIenee yKsI aIKaMMe KehutuIMMIsta bändeIstä. Meidän pitää kyseenalaistaa omia motiivejamme jatkuvasti, mies virkkoo. Baizleyn mukaan oli selvää jo varhaisessa vaiheessa, että levylle oli tulossa paljon materiaalia. Vihreän puoliskon starttaava instrumentaali Green Theme on jo nyt muodostunut tässä kortteerissa suorastaan tämän kesän tunnariksi. Levy soi yllättävän kepeänä, eteerisenä ja herkkänä, mutta bändin tunnistaa itsekseen välittömästi. Jos mietit Led Zeppelinin IIV-levyjä, niistähän ei voinut hirveästi päätellä mitään etukäteen. Ilmaisussa ei ole samalla tavalla hienhajua ja ajamatonta partaa kuin aiemmin. Hänestä syntyy nopeasti nöyrä mielikuva. Hän hakee sanoja, puhuu rehellisesti ja reagoi kysymyksiin aidolla tavalla. Yellow & Green on tuplalevy, kuten nimestä voi päätellä. Aluksi ajatuksena oli tehdä kaksi keskenään aivan erilaista levyä. Keltaisella ja vihreällä rieskalla on tämän peruja selvästi omat luonteensa, mutta levyt eivät ole kuin yö ja päivä. Ja nimenomaan itsekseen. Tunsimme, että nyt on aika paljon taakkaa purettavana. Minusta emme ole keksineet mitään uutta, vaan kulkeneet vain eteenpäin. bändIn KolMas levy yelloW & green on tupla, joKa eI päästä KuulIjaansa helpolla. Yellow & Green on vieläpä niin kesäisen värinen teos, että kesämusiikkimielikuva vahvistuu entisestään. Olemme yhä sama bändi kuin vuonna 2003. Siksi käytämme värejä, koska ne eivät kerro musiikista mitään. KeulaMIes john dyer baIzley on taIteellIsestI lahjaKas ja ahdIstunut MIes.
Värisuora täyteen
Baroness toimii allekirjoittaneelle jostakin syystä varsinkin kesäisin
Jos on, miten voimme tehdä siitä sellaisen uran, jonka haluamme. Onko se siksi, että haluamme tehdä siitä uran. Lisäksi se täyttää nykyisen levytyssopimuksen pykälät, joten Baroness voi halutessaan kulkea uusille urille. Baroness ei halua rajata ketään musiikkinsa ulkopuolelle. Nyt olen yrittänyt vapautua varauksista, mutta en vieläkään ole kovin suorasanainen. Baizley kertoo, että kotona oleminen ilman tietoa koko ajan lähenevästä kiertueesta oli inspiroiva kokemus. Siinä vaiheessa, kun alkaa vihata omaa taidettaan, asiat ovat todella huonosti. Nyt oli luksusta keskittyä levyntekoon ilman mitään stressiä. Olen erittäin kiitollinen tästä kaikesta.
Ei loppuunpalamiselle
Blue Recordin jälkeen Baroness kiersi maailmaa ekstensiivisemmin kuin koskaan. En silti vaihtaisi tätä ikinä mihinkään. Pyyntöjä tulee todella paljon, eikä ihme, siksi omintakeisia ja komeita miehen teokset ovat. Elän jatkuvassa taloudellisessa epävarmuudessa, ja koska teen niin paljon töitä, sosiaaliselle elämälle ei jää hirveästi aikaa. Nyttemmin ilmaisu on muuttunut hieman suoremmaksi. Loppuunpalaminen on erittäin vahingollista. Hän painottaa, että bändi ei palanut loppuun vaan nimenomaan onnistui välttämään sen. Maalaaminen on Baizleyn mukaan hieman tietoisempaa ja musiikki vaistomaisempaa toimintaa. Merkityksetöntäkään se ei ole, vaan sillä on laajempi, vahvistava tehtävänsä. Se tuntui raikkaalta ja uudelta. Kiertäminen oli kyllä tullut tutuksi jo aiemmin. Useimmiten minun täytyy kieltäytyä, koska aikatauluuni ei yksinkertaisesti mahdu. Mies on tehnyt Baronessin omien levyjen kaikki kannet ja työskennellyt muillekin, muun muassa Kylesalle. Baizley luettelee kysymyksiä, joita luomistyön aikana nousi esiin.
54
inferno. En voi valittaa. Yellow & Greenin aiempaa monipuolisempaan ja kokeilevampaan ilmeeseen vaikutti se, että nyt Baronessilla oli aikaa punnita omat motiivinsa ja mielihalunsa tarkalleen. Olen aiemmin kokenut tarvetta kätkeä aitoja kokemuksiani ylilyöväänkin runollisuuteen. Minulla on kaksi ja puolivuotias tytär, jonka ensimmäisen vuoden menetin melkein kokonaan, hän kertoo. Baizley kertoo, että sanoitukset ovat aina kummunneet omasta elämästä. Tietenkin tällainen elämä vaatii jonkin verran uhrauksia. Meillä kaikilla on elämää bändin ulkopuolella. Yksi merkittävä ero on tietenkin se, että Baizley tekee visuaalista taidetta paljon tilaustyönä. Se on minusta ehkä artistien pahin virhe, että pyritään suuntaamaan musiikkia juuri tietynlaiselle yleisölle. Toivoakseni uuden levyn tekstit ovat vähän vähemmän hämäriä. Pohdinta synnytti oivalluksen, kuten parhaimmillaan käy. Bändi on ollut koossa sen verran kauan, että se osaa tunnistaa loppuunpalamisen varhaiset merkit. Se on voimakas psykologinen juttu. Palkintona on se, että hän saa tehdä taidettaan täysipäiväisesti. Jos bändi ei ole enää pelkkä ulospääsy aggressiolle nyt kun olemme vanhempia, miten me haluamme tätä ilmaisuvälinettä käyttää. Moni bändi kiirehtii aivan liikaa ja tekee musiikkia vääristä syistä. Olemme halunneet aina lähestyä yleisöämme avoimin mielin ja sydämin. Kiertäminenhän on tämän homman pihvi, kaikki muu on vain koristelua. Olen yllättynyt siitä, että musiikki onkin nyt pääosassa. Kirjoitan useimmiten peloista, ahdistuksesta ja vihasta, ja kaikillahan on niistä kokemusta. Moderni musiikki on ihan liian usein turmeltunutta. Ne syyt täytyy tarkistaa aika ajoin, myös meidän. Luomistyön alkulähde on sama sekä musiikkiin että maalaamiseen. Työ tekijäänsä kiittää, kuten sanotaan. Emme halua tehdä jotain herkullista korvakarkkia, vaan siinä pitää olla joku pointti, jotain substanssia. Baizley työstää ahdistustaan sangen monipuolisesti, sillä hän on paitsi säveltäjä ja sanoittaja myös taidemaalari. On kuulemma vaikea sanoa, kumpi oli ensin, musiikki vai visuaalinen taide. Tilalla soittaa nykyään mies nimeltä Matt Maggioni. Baizley on taiteilijasielu joka tietää, että riskejä on uskallettava ottaa.
Audiovisuaalinen artisti
Baronessin tekstit ovat perinteisesti olleet täynnä vahvoja visuaalisia kielikuvia ja melko mystistäkin runoutta. Substanssi löytyy ainoastaan itsensä haastamisen kautta. Baizley, kitaristi-laulaja Peter Adams, basisti Summer Welch ja rumpali Allen Blickle päättivät olla kotona hetken aikaa. Bändin pitää olla rakastettu tai vihattu, koska välimaasto on yhtä kuin kuolema. Musiikki oli minulle nuorena hyvä intohimo ja harrastus, mutten ikinä uskonut, että siitä tulisi mitään isompaa. "kiertäminen on tämän homman pihvi, KaIKKI Muu on vaIn KorIstelua."
mielessä. Kuljemme suuntiin, jotka ovat joskus tuntemattomia ja epämukavia. Sitten tuli vuosi 2011. Sen skaala on laajempi kuin bändillä aiemmin, mutta ilmaisun aggressiivisinta päätyä ei saavuteta. Se vaatii avointa mieltä myös kuuntelijalta. Baroness haluaa tehdä musiikkia, joka on enemmän kuin vain miellyttävän kuuloista ääntä. Baizley on täysipäiväinen taiteilija, joka ei tienaa tekosillaan suuria rahoja. Toisaalta olen ideaalitilanteessa, koska voin tehdä töitä sellaisille bändeille, joista pidän ja joita arvostan. Luulisin, että olin visuaalisesta taiteesta kiinnostunut vähän vakavammin. Niinpä on loogista, että Yellow & Green on levy, jota kuka tahansa musiikista pitävä voi kuunnella. Bändi oli käytännössä vuosikymmenen melkein jatkuvasti tien päällä. Baizleyn mukaan Baronessin alusta saakka osakseen saama ylenpalttinen kehuminen ei ole vaikuttanut luomistyöhön. Oli hienoa demottaa, säveltää, demottaa taas ja suhtautua siihen niin suurella antaumuksella. Baizley tajusi vuonna 2010, että tauko kannattaa pitää ennen kuin se on pakko pitää. Miksi meillä on tämä bändi. Musiikillisesti se päättää matkan, jonka yhtye aloitti Red Albumilla. On hienoa, että tekemämme musiikki resonoi ihmisissä ja luotan siihen, että yleisömme pitää mielen avoimena. Summer Welchiin ratkaisu vaikutti siten, että hän jäi lopulta pois koko bändistä
Kitaroiden hinnat ovat pysyneet lähes ennallaan ja hinta/laatusuhde on vain parantunut. Baizley ei asiasta stressaa. Me emme ole vielä, mutta uskon että se on mahdollista.
Ensimmäiset levyarviot Yellow & Greenistä ovat olleet samansuuntaisia kuin aiempienkin levyjen, eli pääasiassa yhtä ylistyslaulua. 1099
since 1947
KITARANVALMISTUKSESSA eletään outoja aikoja. 10 18, la 10 15
p
kauppa on auki 24 h
P www.musamaailma.fi
p
PRICE. 10 18, la 10 15 · MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila Puh. Mikäli olet ostamassa markkinoiden parasta laatua järkevään hintaan, testaa Tokai Japan käsityösoitin. Nyt kun yhtye on saanut tehdä levynsä keskittyen kaikessa rauhassa, hinku takaisin tien päälle on kova. 09 720 60 660 · Avoinna ark. Kaksi tuhatta euroa huonolaatuisesta soittimesta... Se tulee todeksi siinä, kun kapuamme lavalle ja alamme hikoilla. Emme ole yhtään vielä miettineet, mitä biisejä uudelta levyltä soitetaan livenä. Uskon, että pystymme parhaimmillamme saattamaan taiteen ja viihteen yhteen oikeassa suhteessa. Mahonki kaula/ruusupuu otelauta. Mutta nyt olemme jälleen täynnä energiaa. Toisin päin ajatellen olisi suuri vääryys, jos aiempaa monisyisempi levykokonaisuus saisi vanhat fanit kääntämään bändille selkänsä. Hän tietää, että bändi kyseenalaistaa itseään aivan tarpeeksi itse, kuten pitääkin. EI IKINÄ ! Onneksi jotkut arvokkaat asiat säilyvät ja paranevat. Taiteen tekeminen vaatii luovaa löytöretkeilyä ja riskinottoa. Jokainen Tokai Japan -instrumentti on upea luomus. Jo 27 vuoden ajan me olemme tuoneet maahan käsityönä valmistettuja Tokai sähkökitaroita. Nämä brändit massatuottavat soittimia ja laatu vain heikkenee. Vaikka Baizley puhuu häpeilemättä taiteesta ja tekee rehellisesti kaiken minkä tekee, hän ymmärtää myös hommansa viihdyttämisaspektin. Meistä on tullut muusikkoina itsevarmempia, mutta itsevarmuuden kanssa pitää olla myös varovainen.
QUALITY BEFORE QUANTITY!
TOKAI LS-90Q HDC Mahonki runko/quilted vaahtera kansi. Levyltä välittyy voimakas tunne siitä, että bändillä on tarve tehdä juuri tällaista musiikkia juuri nyt, ottakaa tai jättäkää. Vertaa Tokai Japan -kitaraa vaikka tuplaten kalliimpaan kilpailijaan. Ole kriittinen ja mieti miksi instrumentti jota olet ostamassa maksaa niin paljon . IUM QU Takaamme, että soittoEM kokemuksesi on positiivinen.
AL
PR
I TY
LE
MUSAMAAILMA
SS
MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi · Puh. On vaikea arvioida, löytääkö bändi nyt aiempaa suuremman yleisön. Tien päällä oleminen on meille yhtä kotoisaa kuin kotona oleminen, koska olemme kiertäneet niin pitkään ja niin paljon. Markkinoilla on brändejä, jotka ratsastavat puhtaasti nimellä välittämättä hinnan ja laadun suhteesta mitään. Viihdyttääkin pitää
Yellow & Green pomppaa sen verran uuteen suuntaan edeltäjiinsä nähden, että jo ensimmäinen maistiaispala Take My Bones Away sai jotkut fanit nieleskelemään. Soittajat ovat halunneet ostaa Tokai laatua. Erinomainen esimerkki on vanha
ja arvostettu japanilainen soitinrakentaja Tokai Japan (since 1947). Asiansa osaavat soitinraken-
tajat laittavat itsensä ja vuosikymmenien osaamisensa täysin peliin. Näiden 27 vuoden aikana Tokai Japan -kitaroiden myynti on ollut tasaisen hyvää. Se on juuri se juttu, jossa historian suuret bändit ovat aina onnistuneet. 09 5627 1240 · Avoinna ark. Tuntuu välillä siltä, että asiakasta viedään kuin "pässiä narussa". Kuten Baizley jo totesi, kiertäminen on Baronessin kaltaiselle bändille kaikki kaikessa
Ne loivat pohjan tulevalle, mutta mielenkiintoisempaa antia ovat biisit, jotka tukeutuvat samaan tukahduttavaan ja pelottavaankin tunnelmaan ilman tavaramerkkisahausta ja keskusradiojulistusta. Vihaa ei kuitenkaan alleviivata ja hakata naamalle koko aikaa (vaikka esimerkiksi Flashback on varsin suoraa puhetta). Edellislevy Twitchin (1986) kannessa oli kivinen pää, debyyttilevy With Sympathya (1983) koristi naisen käsi ja kimppu ruusuja. LEvy on omituisella tavalla selkeän kaksijakoinen: ensimmäiset kolme biisiä (Stigmata, The Missing ja Deity) ovat nykykorville tuttua kitaravetoista Ministryä, jossa konerummut paaluttavat vimmalla ja laulu hoituu megafoniin karjuen. Samplepohjalta tajuntaa Sigue Sigue Sputnik -tyyppisesti moukaroivan You Know What You Aren konemainen nauru yhdistettynä kansanjoukkojen mylvintään saa aikaan todella kieron tunnelman, kun säröinen sample vastaa "you know what you are" -huutoon lopulta ykskantaan: "motherfucker". Tyylillisesti biisit vaihtelevat Destructionin omituisesta rumpumetelöinnistä I Preferin rivakkaan teknojylyyn ja Abortiven kummalliseen konefunkiin. Nelosbiisi Golden Dawn vyöryttää suurella rumpubiitillä ja toisteisella bassokuviolla hypnotisoivaa moukutusta, jota höystävät satunnaiset kitarametelipurkaukset. Jankkaavan hypnoottinen ja säröisillä elementeillä höystetty ilmaisu ei silti ole helppoa kuultavaa. TyyLILLISESTä vaihtelustaan huolimatta The Land of Rape and Honey on yhtenäinen teos, juurikin synkän ja intensiivisen tunnelmansa takia. Vuonna 1981 perustettu bändi oli aiemmin tehnyt pehmoisempaa syntsapoppia, joka muistutti kuiskivine naislauluineen ja säksättävine melodioineen enemmänkin vinksahtanutta Cocteau Twinsiä tai Depeche Modea kuin sitä kaoottisena säröpuurona riipivää teollista meteliä, josta yhtye on tunnettu ja jonka vangiksi se on itse itsensä lukinnut. TUSKA 2012
TIME
12.00
FRIDAY 29.06.2012
HELLSINKI STAGE INFERNO STAGE
SUVIL
MUSAMAAILMA STAGE
RADIO ROCK STAGE
GATES OPEN
TIME
12.00
RADIO R
GATES OPEN
teKstI kimmo k. Vaikka intensiivisen levyn viha ei ole vielä tarkalleen ja yksinomaan päättäjiin tai politiikkaan kohdistettua, kommentointia siihen suuntaan on musiikillisestikin itään viittaavassa Hizbollahissa. HERRA Ministry, "Hypo Luxa" -nimellä kannessa kulkeva Al Jourgensen on löytänyt vihan ja kiukun, jota hän purkaa basistitoverinsa Paul Barkerin ("Hermes Pan") avustuksella. IndustrIal MetalIn pIoneerI loI MuutoKsen KourIssa MonIpuolIsIMMan levyKoKonaIsuutensa, joKa on Kestänyt aIKaa MaInIostI.
RäHiSijäKUoRiUTUU
JuuRI haudan levosta noussut Ministy loi nahkansa tällä kolmannella levyllään. Tiukasta otteesta ja synkeästä tunnelmasta huolimatta levy kuulostaa paikoitellen myös omituisella tavalla varsin hauskalta. THE ANTICHRIST, THE
56
inferno
ANTICHRIST, THE ANTICHRIST"), ja esimerkiksi White Zombien tuotannosta löytyy useita yhtymäkohtia vastaavaan, varsin häiritsevään ilmaisuun. Eikä tarvitse olla suurikaan ajattelija havaitakseen nimikappaleessa lymyävää poliittista taustavirettä. 20.00-20.30
20.00 20.30 21.00 21.30 22.00 22.30
SAB 20.3
23.00 FESTIVAL
ministry hylKäsI syntsapopIn ja löysI oMan IntensIIvIsen Itsensä. Varsin abstraktilta näyttävä kansikuva on television ruudulta napattu ja esittää murjottua veristä päätä. Eri äänten keskinäinen sananvaihto on omituista ("You have been found guilty of commerce with the devil. Nyt oltiin jo valitulla tiellä, semminkin kun seuraajansa The Mind Is a Terrible Thing to Taste (1989) jatkoi samalla radalla, pääkallo kannessaan.. The Land of Rape and Honey on mielenkiintoinen siirtymävaihe näiden kausien välillä. Laulua kappaleessa ei ole, vaan sanallinen anti on napsittu elokuvien ääniraidoista. koskinen
12.30
MINISTRY
The Land of Rape and Honey
sire 1988
13.00 13.30 14.00 14.30 15.00 15.30 16.00 16.30 17.00 17.30 18.00 18.30 19.00 19.30 20.00 20.30 21.00 21.30 22.00 22.30 23.00 FESTIVAL AREA CLOSES
PROFANE OMEN 12.30-13.30 EXODUS 13.45-14.45 ANIMALS AS LEADERS 15.00-15.45 EDGUY 15.45-16.45 SAINT VITUS 17.00-18.00 TRIVIUM 18.00-19.15 HATEBREED 19.30-20.30 MEGADETH 20.30-22.00
12.30
ALCEST 12.45-13.45
INFERIA 13.45-14.15
13.00 13.30 14.00 14.30
MET 12.3
SUIDAKRA 14.45-15.30
DEMONIC DEATH JUDGE 15.00-15.30 UNKIND 16.15-16.45
15.00 15.30 16.00 16.30 17.00
MO 14.1
LOCK UP 16.45-17.45
NAPAL 16.1
ODDLAND 17.30-18.00 DEMIGOD 18.45-19.15
17.30 18.00 18.30 19.00 19.30
SONAT 18.1
ARCTURUS 19.15-20.15
A.R.G. Yhdistymisen kaoottiseen Ministryyn levyssä tekee jo kansi, mutta vaivihkaisesti. Vaikka levy on suurelta osin etäällä metallista, se yhdistyy tunnelmaltaan selvästi koplan myöhempien aikojen maaniseen luukutukseen. Levyllä on kuitenkin muutakin annettavaa kuin suoraa karjuntaa, ja nimenomaan tämä tekee albumista kuunneltavimman Ministry-kokonaisuuden
Ihan kuin ihminen joka menee lääkäriin ja kuulee sairastavansa syöpää, mutta ei aio tehdä sille mitään. Kirjoitan tekstit aina kappaleisiin. Filosofit voivat sanoa hyvänkuuloisia juttuja, jotka avaavat maailmaa jollakin tavalla.
REHdiSTiJATUNTEELLA
Mutta jos sydämeesi sattuu ja sielusi on tyhjä, tuo ei auta siihen.
Omaehtoinen tunteiden tulkki
Mike Muirin julkinen persoona on monipuolisuudessaan mielenkiintoinen: hän on sarkastinen älykkö, matalaotsainen katutappelija ja ärhäkkä koomikko. Monilla on henkinen syöpä. Los Angelesissa kello on yhdeksän aamulla ja Muirin perhe syö aamiaista. Se on tunne, josta ei pitäisi puhua. Ööö, en kumpikaan. Se kalvaa ihmisen ontoksi. Leppoisa Muir naureskelee, kun yksi pojista vaatii lisää sapuskaa vaikka suu on täynnä. Huomionarvoinen on hänen tapansa vuodattaa tunteitaan julki avoimesti, olivatpa ne sitten omanarvontuntoista voimaa tai henkilökohtaista arvottomuuden tuntua. Jos koetat selittää sitä, muut luulevat sinua hulluksi tai tuumivat, että aiot tehdä jotakin jonka kanssa he eivät halua olla tekemisissä. Ainoastaan aavistelut miehen piiiiiitkistä mietelmistä toteutuvat. Toiset käyttävät älyään päihittääkseen älykkyydessä itsensä, oikeuttamalla kaiken. Mitä laulamiseen tulee, teen omaa juttuani. Vastasin että en ole koskaan nähnyt lohikäärmettä saati tappanut semmoista, joten en voi kertoillakaan moisesta, heh heh. Minulle oleellista on musiikin ja tekstin yhteensopivuuden ilmaisuvoima. Keinotekoinen julkisivu peittää sisimmän. Monet vastaukset löytyisivät ihmisten sisimmästä, mutta ihmiset eivät halua noita vastauksia. He haluavat niiden kuulostavan siistimmiltä ja tarkoittavan jotakin suurta. Suicidalin keikoilla on tiettyä jännitystä siksi, että en ole varsinainen laulaja. Musiikin tulisi olla pieni osa elämää ja auttaa tekemään siitä paremman. Mikä on kolmastoista tunne. Tunteet on kaikki kaikessa. Sana "tunne" pelottaa ihmisiä. Eivät Institutionalizedin sanat sovi I Saw Your Mommyyn tai toisin päin. Monet pitävät musiikkia pakokeinona elämästään, koska eivät pidä siitä. Ominaisuus, jonka ansiosta kaikkea tätä voi sotkea sekaisin ja kuulostaa uskottavalta, on rehellisyys. Siinä ei ole järkeä. MIehen jäyhä oleMus ja huhut jengIyhteyKsIstä aIheuttavat tIettyä ennaKKohytInää. Lopulta tauti kuluttaa ruumiin loppuun ja ihminen kuolee. tuleeKo puhelIMessaKIn lättyyn?
LäTTyyn,
K
auhukuvat Mike Muirista, 49-vuotiaasta Suicidal Tendenciesin keulahahmosta ja laulajasta osoittautuvat vääriksi. Toiset kirjoittavat sanoja ja koettavat änkeä ne biisiin. Yksi Suicidal-kappale on Emotion # 13. Siitä pitää saada voimaa todellisuuteen eikä elää missään musiikin leikkimaailmassa. teKstI kimmo k. Jotkut "laulajat" vetävät mielestään teknisesti oikein, mutta ilman tunnetta. Jos homma kuulostaa livenä samalta kuin levyllä, mitä mieltä keikkoja on edes tehdä. Se tosin saa monet myös vaikeuksiin. Mutta onko perheen pää mielestään ennemmin laulaja vai Jim Morrisonin tapaan runoilija. Muirin sanoituksissa ja paatoksellisen korkealentoisissa välispiikeissä ilmenee selkeästi miehen taipumus syvälliseen ja kärkevään ajatteluun. Minulle tämä kaikki on sitä mitä tiedän, mitä en ja mitä haluan tietää. Kolme poikaa mekastaa taustalla. Minulle sanottiin, että et sinä voi tuollaista laulaa. Runoilijalla on päässä ajatuksia, jotka hän kirjoittaa paperille toivoen, että ihmiset antavat sanoille enemmän tarkoitusta. Monet ihmiset ovat kuin näyttelijöitä. 13 on tabu.
58
inferno. koskinen
I
Kuvat markus paajala
I
www.suiCidaltendenCies.Com
mike muir on Kuluttanut satojatuhansIa bandanahuIveja ja tehnyt MusIIKIllIsen eläMäntyönsä lähInnä suICIdal tendenCIesIn KeulIlla. Heppu on itse sulavuus. Kun aloitin Suicidalin, metalli oli sitä, että surmattiin lohikäärmeitä. Kun niitä rajoittaa tai pyrkii kieltämään ne, seuraa ongelmia. Funtsin asioita paljon, ja ihmisten pitäisi tehdäkin niin. Lakaistaan tunteet maton alle ja pakotetaan hymy naamalle. Tämä on yksi maailman ongelmista: kaikki katsovat ulospäin ja koettavat peitellä jotakin eivätkä keskity ihmisenä olemisen yksinkertaisuuteen
inferno
59
Hänen toverinaan on ollut vahvoja tekijöitä, kuten pitkäaikainen aisapari Mike Clark ja Muirin funkiin tutustuttanut Rob Trujillo. Se varmaan oli syynä bändin aloittamiseen, ettei ollut mitään skeneä. Muirin voisi helposti kuvitella samantapaiseen hommaan, jopa stand up -koomikoksi. Toinen hardcoreympyröistä tuttu sanavalmis poskisolisti Henry Rollins on kiertänyt jo pitkään spoken word -kiertueilla. Kiva jos pidetään, mutta ei se ole minun huoleni. Tuolloin ei ollut skeittiparkkeja, vaan vedettiin downhilliä. Mike Muir on ainoa Suicidal Tendenciesin alkuperäisjäsen. Nykyään monilla on verkossa sivuja ja omat logot ja bändikuvat ja kaikki paitsi musaa. Meillä oli bileet joka kuukausi. En koskaan halunnut olla kukaan muu. Elettiin punkin jälkeistä aikaa, ja hardcore oli
60
inferno
niukin naukin syntymäisillään. Minulla oli juuri toisin päin. Koska sitten ajattelit että homma voisi johtaa johonkin. Keikoilla läppä tulee luonnostaan, kun on joka tapauksessa jumissa lavalla. Vastaus niiden taustasta ja merkityksestä liihottelee ohi aiheen, mutta rivien välistä voi lukea omaehtoisuudesta. Etsin aina levyiltäkin sen nopeimman biisin. Itse en koskaan pyrkinyt kenenkään toisen paikalle, joten en apinoinut muiden tekemisiä enkä piitannut toisten puuhista. Toisella kaverilla oli kitara, ja siinähän räpellettiin huviksemme. Se oli sellainen pakokeino jota kokeilin. Minulla on varastossa muutamia joulupukinsäkeiksi kutsumiani postisäkkejä täynnä fanien kiitoskirjeitä. Rummut siirrettiin meille, ja ainahan niitä joku soittaa jos jossain on rummut. Millainen Muirin tapa kirjoittaa musiikkia sitten on, äijälle kun ei ole juuri soittoraitoja levyillä kreditoitu.. Minusta se ei ole kovin uskottavaa: "Hei, lähden kiertueelle puhumaan, tulkaa kuuntelemaan mitä sanottavaa minulla on." Se on aika teennäistä. Tein omaa juttuani, sellaista joka oli itselleni mieluisaa. En halua olla sellainen tyyppi, jolta jengi koettaa saada vastauksia, jotka löytyisivät itsestä sisältä.
Skene tyhjästä
Mike Muir ja Suicidal Tendencies aloittivat toimintansa vuonna 1981. Halusimme musan olevan yhtä energistä kuin elämämme. Niihin kerättiin pääsymaksu vuokraa varten. Yhdellä frendillä oli rummut, mutta hänen mutsinsa aiottiin häätää mekastuksen takia. Aloittaessamme meillä ei ollut yleisöä, mutta emme piitanneet siitä. Teinkin pari juttua asuessani Australiassa... Ajattelimme, että jos pelotamme musallamme jengin pois, maksajia mahtuu enemmän ja saamme isomman tilin, heh heh! Muutaman kerran jälkeen homma laajeni ja päädyimme vuokraamaan halleja keikkapaikoiksi. Itse en välitä siitä, digataanko musastani vai ei. Riippuu määrittelystä. Muirin tapa spiikata keikoilla pitkiä ja pohtivia johdantoja kappaleisiin on miehen tavaramerkki. Veljeni Jim oli ammattiskeittari, ja kaikki mitä teimme oli vauhdikasta. Yeah... Se on ihan erilainen ajatusprosessi, jossa ei istuta alas ja tuumata, että haluan olla rikas ja kuuluisa. Kalifornian Venicessä oli vain skeittiskene. Hmmm, en kai vieläkään ajattele niin, heh. Se on lähimpänä johonkin johtamista. Ei silloin halua kuunnella mitään baby, baby, baby -jollotusta
Meitä on aina tultu kuuntelemaan, punkkikeikoille mentiin räjäyttämään vessanpönttöjä ja olemaan punk. Frendejä eri puolilta maailmaa käy kylässä. Totta kai muistan tuon. Vastaan, että ei mihinkään, kunhan duunattiin... Aikamoinen juoksuhan se oli. Joo-o. Meillä ei ole aikataulua, ja vuonna 2007 olin selkäleikkauksessa. Minulle tuo on kaunis asia. Ihan kuin pentu karkkikaupassa: "Tuo ei ole karkkia, en halua sitä." On olemassa karkkia parempia ruokia, kunhan kokki vain osaa asiansa. Se on vähän sama asia kuin menet puistoon ja ihmettelet, että keitäköhän patsaat esittävät. Jos haluat olla nilkki, niin näytämme miten nilkille käy. Jotain 15 vuotta sitten alettiin jauhaa, että tehdään dokumentti Suikkareista. Väkivaltaisuuksista on Suicidalin kohdalla huhuiltu enemmänkin. Jengi muistelee, että olimme kiellettyjä LA:ssa, mutta emme ikinä edes saaneet soittaa siellä. Toinen puoli itselle tekemisessä on, että sen ei edes halua leviävän. He kuuntelevat biisejä ja äimistelevät, että onpa kahjoa matskua, mihin tuo tulee. Lafka perustettiin paristakin syystä. Nyt kaikilla on oma studio, mutta ei ole pakko tehdä levyä puolentoista vuoden syklillä. vastasIn että en ole KosKaan nähnyt lohIKäärMettä saatI tappanut seMMoIsta, joten en voI KertoIllaKaan MoIsesta, heh heh."
Nyt on palattu tuohon alkupisteeseen, jossa jutut on tehtävä itse tai ne eivät valmistu. Niin, ja Adam johkaantui Excelistä Infectious Groovesiin. Jos Institutionalized tulee nyt jossakin vastaan, jengi on että mikäs tämä uusi bändi on, heh heh... Niin, se on vähän sellaista putsailua ja valmistautumista. Kiersimme jannun taakse, ja jätkä naureskeli vaan, heko heko. Emme tursota suklaata ja sokeria kaiken päälle, joten se ei tuota välitöntä tyydytystä. Homma voi näyttää hullulta, mutta ei silti ole silmitöntä riehumista. Kun nauhoja alkoi tulla satamäärin viikossa, tajusimme, että eihän tähän pysty.
61. Pari meidän ja Anthraxin roudaria näki heittäjän ja he pitivät häntä silmällä. Punk on punkkia, mutta Suicidal pelotti monia. Pahimman haloon vuoksi kakkoslevy Join the Army (1987) viivästyi. Olen minä aina soittanut kitaraa, ja yleensä vedän levyllekin jotakin biisiä. Monet järkkärifirmat pitävät meidän keikkojamme helpoimpina. Edellisestä täysverisestä Suicidal Tendencies -albumista on yli kymmenen vuotta. Periaatteessa se on valmis. Promoottorit eivät yksinkertaisesti saaneet lupia meidän keikkojemme järjestämiseen, syystä tai toisesta. Itse asiassa keikoillamme ei ollut ikinä ongelmia. Sitten jengi huuteli, että nyt levy pihalle ennen kuin selkä paukkuu taas! Halusin kiertää ja tehdä yleisölle selväksi, ettei sitä levyä tarvitse ostaa säälistä vaan siksi, että piiskaamme todella kovaa.
"kun aloitin suiCidalin, metalli oli sitä, että surmattiin lohikäärmeitä. Eivät niitä vasta nyt ekaa kertaa kuulevat tuumi, että onpa pirun vanha kiekko. Suicidal Records kuitenkin julkaisi muutaman kiekon. Brasilialaisilla festareilla oli kymmenientuhansien yleisö, ja meitä pyydettiin lopettamaan, koska siellä oli 40 pittiä ja touhu näytti jonkun mielestä lähtevän käsistä. En halua olla se päälle paskottava "kukakohan", heh heh.
inferno
Oman käden oikeus ja kohtuus
1980-luvulla bändit eivät perustelleet ihan nykyiseen tapaan levylafkoja. A Bitch is a bitch. Omiin käsiin oikeus otettiin myös, kun Rob Trujillo sai Hämeenlinnan Giants of Rockissa 1989 päähänsä pullosta ja heittäjä pataansa. Muinoin tultiin kiertueelta ja alettiin työstää musaa yhdessä bändin kanssa. Tällaista ei käynyt usein, ja juuri tässä on syy miksi ei. Uudesta levystä jopa kolmesta on toitotettu virallisestikin jo vuosia, mutta ehei. Sanoin että jos lopetamme, jengi käynnistää mellakan oikeasti. Nyt sitä kysellään jatkuvasti. Taputin häntä olalle ja kaveri kyllä värähti. Teen biisejä jatkuvasti, mutta emme silti ole alati julkaisemassa niitä. Usein bändit julkaisevat musaa, jota uskovat digattavan. Suicidalin historiaa on kuitenkin turha odottaa. Kiertueilla mitä paskimpia bändejä kehuttiin taivaisiin, kun taas kotinurkilla oli paljon parempia. Uusi levy on aina erilainen. En halua olla kitaristi, vaan soitan kirjoittaakseni kappaleita. Me emme mieti sellaista. Meille on tärkeämpää, että 20 vuoden päästä, kun olemme super-duper-vanhoja, levyämme arvostetaan, ei välttämättä nyt, vuonna 2012. Jengi kuuntelee noita levyjä yhä. Arizonassa keikallamme oli 27 henkeä samasta intiaaniperheestä. Usein musaa tehdään toisille ihmisille sen sijaan, että se olisi tarkoitettu vain itselle. Hän sanoi ettei diggaa sitä, mutta vuosia myöhemmin se on hänen suosikkilevynsä! Ihmiset kuuntelevat sellaista, mitä odottavat kuulevansa. Ensi vuonna on kulunut 30 vuotta debyytistämme ja 25 vuotta How Will I Laugh Tomorrow'sta ja 20 vuotta Art of Rebellionista. MInulle sanottIIn, että et sInä voI tuollaIsta laulaa. Ei tuollainen yleisö lähde pistämään mestaa paskaksi. Nykyään kirjoittaminen on erilaista kuin ennen. Isäni sanoo, että "history is his story" siis yksi näkökulma eli tavallisesti valetta. Ei siitä juuri piittaa, eivät pulut varsinkaan, vaan paskovat päälle. Kaikki riippuu katsantokannasta. Se tuntuisi klaustrofobiselta. Ehkä tänä vuonna. Halusimme antaa heille mahdollisuuden Welcome to Venice -kokoelmalla ja No Mercyn levyllä, josta bändistä Mike Clark sitten siirtyikin Suikkareihin. Henry Rollins kirjasi Black Flag -muistelonsa erinomaisesti Get in the Van -kirjaan, ja samaa laatua voisi irrota Muirilta. Muirin viimeaikaiset julkaisut ovat olleet turhauttavia pöytälaatikoidenputsausprojekteja. Tulevalla albumilla on biisejä, jotka varmasti aiheuttavat monille saman reaktion kuin How Will I Laugh frendilleni aikanaan. Se ei oikeastaan kiinnosta. Isäni sanoi, että älä sano kenestäkään sellaista, mitä et sanoisi päin naamaa. En voisi seistä lavalla, soittaa kitaraa ja laulaa mikkiin
Music is Our Passion
www.thomann.de
BUY YOUR TICKETS FROM
day ticket pre-sale 58e door 65e
ACCOMMODATION & TICKET PACKAGES AVAILABLE
2-day ticket pre-sale 75e door 80e
Jokainen aloitus, lopetus, riffi, pauke, räime ja melodia on löytänyt täsmälleen oikean paikkansa kokonaisuudessa, ja levyn tempo on täydellisessä tasapainossa tunnelman kanssa. Michael Johansson
Täydellinen tasapaino
Neljä vuotta on pitkä aika, niin elämässä kuin musiikkibisneksessäkin. Ranskan audioterroristiviherpiipertäjien edellinen levy, The Way of All Flesh, oli raskas syytös ihmiskuntaa vastaan ja edusti luonnon vastaiskua. Gojira palaa vihdoin uudella voimalla ja näyttää löytäneensä oman suuntansa kaiken sen tekniikan, kuolon, melodiantajun ja erinäisten vaikutteiden seasta. Raivo ei aina vaadi huutomerkkejä tai kursiivia. Biisit ovat lyhyempiä kuin ennen ja koko L'Enfant Sauvage on kestoltaan "vain" 50 minuuttia. Levy oli kuitenkin aavistuksen ylipitkä ja kärsi nuottiähkystä. Gojiran kaltainen tekniikastaan kuulu bändi sortuu helposti liialliseen kikkailuun ja raskaaseen jyräämiseen biisien kustannuksella. Neljä vuotta sitten Gojira saavuttikin eräänlaisen päätepisteen: debyytti Terra Incognita (2001) ja sitä seuranneet The Link (2003) ja From Mars to Sirius (2005) esittelivät bändin omintakeisen yhdistelmän, jossa tekninen taituruus ja ranskalaisten aina niin suvereenisti taitama filosofinen aatepuoli kulkivat yhdessä paljastaen joka levyllä suurimmat vaikuttajansa. Se oli pessimistinen ja negatiivisuutta uhkuva voimannäyte, ja vaikka suurin osa ylisti sitä murskavoittona, osa faneista ehti jo syyttää bändiä suunnan kadottamisesta. Oli kuin Gojira olisi halunnut sanoa enemmän, muttei osannut kiteyttää ajatuksiaan kyllin selkeästi. Kuten sanottu, neljä vuotta on pitkä aika. Tervetuloa takaisin, Gojira.
Riitta itäkylä
Gojira
L'Enfant Sauvage
RoadRunneR
Arvosteluasteikko lyhyesti:
pohjamutaa
Inferno
65. Tämä onkin yksi Gojiran tällä levyllä sementoimista vahvuuksista: bändi on ymmärtänyt, että antamalla biiseille tilaa ja suomalla itselleen enemmän hengitysilmaa se pystyy paremmin ilmaisemaan itseään tukehtumatta nuotteihin ja tahtilajeihin. Ja kuinka kauniisti se sanomansa kiteyttääkään! Kohokohtina mainittakoon Liquid Fire, Mouth of Kala ja Gift of Guilt. Vaikka mainitut raidat ovat henkilökohtaisia suosikkejani, Enfant Sauvagen voidaan todeta olevan puhtaan tasaista laatua alusta loppuun. L'Enfant Sauvage, villilapsi, käsittelee ihmismielen sisintä ja kysyy, voiko viattomuus säilyä korruptoituneessa ympärismestariteos keskiverto tössä. Pelissä on nyt enemmän. Gojira on alusta asti kumartanut perinteisemmän kuolometallin suuntaan, mutta se painaa päänsä myös Neurosisin tunnelmointiin nyökäten sieltä Meshuggahin ja Mastodonin koukeroisempien temppujen suuntaan. Toisin sanoen, Gojira on oppinut kiteyttämään sanottavansa. L'Enfant Sauvage yhdistää kuorohuudon ja tutun murinan sametinpehmeään puhtaaseen alttoon, ja Duplianter kuulostaa yksinkertaisesti tunteikkaammalta kuin ennen. Levyn runko ja rakenne noudattavat yhä Gojiran omaksumaa kaavaa parine instrumentaali- ja leporaitoineen (jotka ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin täytesellaisia) ja itse kappaleet välttävät tyylikkäästi säekertosäesäe-orjuutta. Vokalisti Joe Duplantier venyttää skaalaansa ja välttää Meshuggahin kohtalon: mielikuvitus ei nimittäin lopu rumpufilleihin ja riffeihin, vaan sitä riittää lauluosuuksiin saakka. The Way of All Flesh tarjosi kuulijalle yli tunnin verran lähes tauotonta räiskettä, joka sisälsi Gojiralle tyypillistä tekniikkaa ja melodiakulkuja. Ne pukevat surumielisyyden ja mahtipontisen altruismin niin komeisiin muotteihin, että tekee mieli itkeä ja puristaa nyrkkiä
Parhaimmillaan levy on yllättävän kokeellista ja kieroutunutta tunnelmointia, joka ei saa keskittymään niinkään vokaaleihin tai melodioihin, vaan ennemmin kaiken takana vaanivaan spontaanisuuteen. Muuttuneesta käsityksestä on syytä pitää kiinni lla. Itse asiassa useita. Entistä laajempi paletti ja Candlemassin tavaramerkit pelaavat yhteen juurikin niin hyvin, että jälleen voidaan puhua yhdestä bändin parhaista levytyksistä. Mansonin kaltaisen artistin kohdalla näin ei saisi käydä, etenkään miehen itsensä comeback -levynään promoaman kiekon osalta. Ja vieläpä sitä 90-luvun alun runnovaa, groovaavaa ja superraskasta sellaista, joten mitäpä tässä valittamaan. Ensimmäisellä kokopitkällään rouhiva turkulaisbändi soittaa odotetusti death metalia. Laulun ohella rummut on selkein yksittäinen elementti Acephalixin mureasti valuvassa soundissa. SaNNa MuStoNeN
Lapkon rytmipolitiikka on Toolaspiraatioiden kautta pistänyt aina esiin haasteellisena, mutta näin kireäksi ei pienen solmuvälin pohjaverkkoa ole aiemmin viritetty. Monipuolinen albumi kokoaa yhteen lähes kaikki Candlemassin eri puolet vuosien varrelta, mutta samalla levyltä löytyy aineksia, jotka saattavat hyvinkin viitata Leif Edlingin tuleviin tekemisiin. Mielikuvat Dying Fetusista muinaisilla Ruotsi-death-vaikutteilla maustettuna kulkevat mukana koko levyn ajan, ja ilahduttavan hyvin bändi brutaalin mutta sopivissa määrin teknisen metallinsa taitaa. Tärkeä osa soinnin melodista vastavoimaa on vokalisti-kitaristi Ville Maljan välillä kiusallisestikin Cedric BixlerZavalan mieleen tuova nasaali mutta voimallinen kiljunta. Candlemass
Psalms for the Dead
napalm
Eeppisen doomin kantaisä Candlemass on saapunut viimeiseen albumiinsa ennen paluulevyään. Ep:n yhteydessä on painotettu, ettei se ennakoi syksyllä ilmestyvän seuraavan täyspitkän albumin tyylisuuntaa. Metallia levylle ei todellakaan kaipaa tippaakaan, mutta jossain vaiheessa tuntuu kuin kuuntelisi kahden kaveruksen ykkösellä sisään soittamia kokeiluja, jotka vaatisivat paljon enemmän sovittamista ja ovat kuin ylijäämiä miesten omilta levytyksiltä. Se saa uutta tuulta siipiensä alle hetkittäin riisutummasta ja toisinaan aiempaa massiivisemmasta ilmaisusta. Born Villainista jää sikäli hämmentynyt maku, ettei levy kerta kaikkiaan pääse keskinkertaisuuden ja ihan kivan yläpuolelle. Solistin ulosanti on pahimman tai parhaimman sorttista röhinää ja tempo korkeintaan hölkkäilevä. ei ehkä ole kitaramelodisesti alleviivatuinta Lapkoa, mutta kun albumin jälkipuolisko aloittaa vuorovedon seesteisempien raitojen kanssa, kitarapalettikin alkaa avautua, kylmäävänä kliimaksinaan Love Is Sick and Wrongin paisuttelu. Paikkansa (kotimaisen) deathin kärkikastissa bändi on ansainnut jo näilläkin näytöillä.
JoNi JuutilaiNeN
aCephalix
Deathless Master
SoutheRn loRd
Crustpohjalta joskus hommansa aloittanut sanfranciscolaisretkue edustaa kakkoslevyllään pesunkestävää kuolometallia. Versio Katatonian For My Demons -kappaleesta olisi ehkä ollut vielä juuri ja juuri odotusten rajoissa, mutta new wave -bändi Imperietin ja varsinkin Kentin sekä suomalaisen Poets of the Fallin tulkitsemista olisi harva pystynyt ennustamaan. Manson on aina halunnut herättää tunteita ja reaktioita yleisössään, ja uran alkutaipaleella se onnistui ytimeen asti ilman erityistä vaivannäköä. Tämä kääntyy toisinaan lähes hurmokselliseksi kahden
Foreskin Mask, Devoured by Dogs, Cannibal Breed... Jos mahdollista, Candlemass on nyt entistä vaikeammin määriteltävissä. Otteet muodostuvat tavanomaisista tempuista, joista ei suuria, jos minkäänlaisia, yllätyksiä löydy. Niinpä siihenkin on taas saatu elohopeamaista välkettä ja kuuntelukertojen myötä huimaksi heräävää korvamatoa. Hurmetta, kidutusta, kuolemaa ja yleistä moraalittomuutta tihkuvat kappaleet lyövät teksteillään täysin yli, mutta musiikillisesti yhtye pysyttelee tolkun rajoissa. Konstailemattomasti Cancerin, Graven ja Dismemberin hengessä siis mennään. En löydä kummankaan tuotannosta kuin muutaman keskinkertaisemman levytyksen, ja muilta osin miesten tekemiset valloittavat monta paikkaa kaikkien aikojen suosikkieni listalla. Löytäneet itsensä, soundinsa ja yleisönsä mutta samalla hukanneet kykynsä uneksia. Versiota Kentin Utan dina andetag -kappaleesta taas on vaikeata kuunnella kyynelehtimättä. Kokonaisuuden kannalta ongelmaksi muodostuu silti juurikin liika riisuminen. Suomalaisella death metalilla tuntuu menevän muutaman lamavuoden jälkeen todella kovaa, eivätkä Atretic Intestinen tasoiset yhtyeet ainakaan hidasta tahtia. Leif Edlingin kynäilemät kappaleet ovat yhtä aikaa niin jylhästi doomahtavia ja melodisesti niin tarttuvia, ettei mukaan tarvittaisi edes Rob Lowen tunnistettavia vokaaleja, jotta kaikesta huokuisi läpi Candlemassin ikiaikainen henki. Jo levyn kolme ensimmäistä kappaletta antaa kuvan siitä, mitä Encased pitää sisällään. Komeasti soi66
Inferno
Siinä missä kuulija rypisteli kulmiaan setä Mansonin kahdelle edelliselle levylle miettien mikähän kriisi mieheen ja biiseihin on iskenyt, Born Villainilla ponnahdetaan taas tutuille friikkivaihteille. Erinomainen jatke vahvaa vaihetta elävälle karriäärille.
Mikko kuRoNeN
tajunnan kohtaamiseksi, mutta valitettavasti nämä hetket edustavat pientä murto-osaa levystä. Oikeastaan vasta pariminuuttisten rouhaisujen hallitsemaan puolimatkaan paalutetun Gallowsin aikana tajuaa, kuinka paljon iskunjälkeistä vapinaa voimatrio synnyttää. Tässä kontekstissa sellaiset säkeet kuin "you would never sleep at night, if you knew what I've been through" tai "don't walk away, when the world is burning"saavat murskaavaa voimaa. On Storm Corrosionilla kuitenkin hetkensä. Mies saa revittyä itsensä vauhtiin vain levyn sinkkujulkaisulla No Reflectionillä sekä lopun Disengagedillä. Tietynlaisena hämmentävänä välityönä se on kuitenkin äärimmäisen hieno ja kompakti kokonaisuus.
toNi keRäNeN
marilyn manson
Born Villain
Cooking Vinyl
shininG
Lots of Girls Gonna Get Hurt
SpinefaRm
Itsetuhoisen black metalin valtias, ruotsalainen Shining yllättää julkaisemalla neljän kappaleen ep:n, joka koostuu pelkistä lainakappaleista. aki NuoppoNeN
vat ja konstailemattomat pohjat päästävät pääosaan Kvarforthin hienon äänen, joka pysyy koko ajan puhtaassa rekisterissä. Kun nämä kaksi lähtevät tekemään musiikkia yhdessä, övereiltä odotuksilta ei oikein voi välttyä. Vaikka Åkerfeldtin ja Wilsonin tekemisiä paksujen fanilasien takaa tarkasteleva joutui pettymään tähän haahuiluun, levy voi hyvinkin olla jonkun toisen korvissa se ainoa hyvä näiltä kavereilta.
aki NuoppoNeN
atretiC intestine
Encased
inVeRSe
storm Corrosion
Storm Corrosion
RoadRunneR
lapko
fullSteam
Toissa vuonna ilmestynyt A New Bohemia muutti käsityksen, että Lapko on yksi monista suomalaisista rockyhtyeistä, jotka ovat tulleet valmiiksi liian aikaisin. Acephalix ryskää ja ruhjoo maukkaasti. Born Villain esittelee suurelta osin Mansonia jopa puhelauluksi riipaistuna, eikä parhaiden biisien läpitunkevasta energiasta kuulla jälkeäkään. Sovitukset ovat varsin uskollisia alkuperäisille esityksille. Jo etukäteen oli selvää, että metallia levyllä ei tulla kuulemaan, mutta jos on olemassa ihmisiä, joiden mielestä Wilsonin ja Åkerfeldtin tekemiset ovat unimusiikkia, niin odottakaapa tätä levyä! Pahimmillaan sävellykset ovat kuin muutamien punaviinipullojen jäljiltä koottuja kollaaseja erilaisia huminoita, kitaraleadeja, jousia ja laulustemmoja. Äänimaailma tuo mieleen 90-luvun alun majesteettisen Sunlight-soundin, etenkin kun kitaroista helähtää paikoin varsin uskottavia Entombed-leadeja.. Kappaleet muodostavat kuitenkin linjakkaan kokonaisuuden, ja varsinkin melankoliset tekstit synnyttävät voimakkaita tunteita, kun niitä tarkastelee pakostakin Shiningin ja sen johtohahmon Niklas Kvarforthin shokeeraavan julkisuuskuvan kautta. Encased jättää siinä määrin ilkeän jälkimaun, että seuraavalta levyltä on jo syytä odottaa todella kovia otteita. Herttaisesti Woodstockissa äänitetty teemalevy ei ole pulputtavaa poppisprogea lipevän teeman ympärillä vaan monessakin mielessä juurikin nurin oikein: napakka ja karu levytys, jonka rinnalla A New Bohemia alkaa kuulostaa koskettimiin, kaikuihin ja taustalauluihin upotetulta letkeältä soutelulta.
Mikael Åkerfeldtin luotsaamaa Opethia ja Steven Wilsonin tekemisiä Porcupine Treetä ja soolotuotantoa myöten yhdistää yksi asia. Tuoreen pitkän biisimaailma on ahdistunutta ja klaustrofobistakin Mansonia, ja ilmaisua on riisuttu huomattavasti parin edellisen levyn lopputulemasta. Niin sanottu Candlemassin uuden tulemisen aika on ollut allekirjoittaneelle King of the Grey Islandsin (2007) lievää notkahdusta lukuun ottamatta todella mieluisaa kuultavaa, minkä vuoksi tämän joutsenlaulun taso ei päässyt yllättämään. Psalms for the Dead tekee tämän yhtä aikaa odotetulla ja yllättävällä tavalla. Lopputulos ei ole sitä, mihin Manson todella pystyisi
We Are the Wildflowersilla soi jokseenkin erilainen, aiempaa kokeilullisempi ja seesteisempi bändi, joka on ottanut pientä pesäeroa aiempaan hardcoretaustaansa. Yhdeksän kappaleen joukosta löytää yhden voimakkaan kertosäkeen varaan rakentuvan löysäilyn (From Flood into Fire) ja yhden tylsän keskitempoisesti puksuttavan täyteraidan (Your Heaven My Hell), jossa niin ikään vain kertosäe ja Sami YliSirniön pirteä kitarointi pelastavat edes jotain. Edellisen Infernon haastattelussa Mille Petrozza sanoi halunneensa tehdä äärimmäisen musikaalisen levyn, ja tämä kuvaa lopputulosta hyvin. Bonarina tullut livelätty Live and Loud in Europe paljastaa vielä selvemmin, että aika lailla yhden kortin varassa tässä mennään. Sitä en kyllä tajua, keitä varten näitä virallisia bootlegeja tiputellaan näinkin kovaa vauhtia. Thrashille ominaista ankaruutta unohtamatta. Osa ralleista siirtää ajatukset välittömästi kaljaan ja muihin kivoihin asioihin, osa taas tuntuu varsin yhdentekevältä. Sivuaskel sen sijaan otetaan. Voisivathan levyn biisit olla ikimuistoisempiakin, mutta meno maittaa erinomaisesti näine hyvineenkin. Lavalla bändi vaikutti toimivalta porukalta, mutta näin levyltä se ei va-
litettavasti onnistu vakuuttamaan samaan malliin. Kokonaisuutena Phantom Antichrist on kuitenkin odottamattoman vetreää ja rikasta melothrashia.
kaRi koSkiNeN
liGhthoUse projeCt
We Are the Wildflowers
Suomen muSiikki
Lighthouse Projectiin tuli tutustuttua ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten eksyessäni vahingossa yhtyeen keikalle. Kaikkiaan Deathless Master on riemastuttavan vanhakantainen ja toimiva kuolometallilevy, jota kuuntelee varsin mielellään. Puolet setistä tuntuisi olevan sitä samaa easylivingiä, joka roikkuu mukana puolipakosta. koSkiNeN
Uriah heep
Live in Athens Greece 2011
eaR
kreator
Uriah Heep on saanut uudemmilla studiolevyillään aikaiseksi niin verevää musiikkia, että oikein harmittaa kuulla vuodesta toiseen ne samat vakiot. Seksistiseen cowboyimagoon viehtynyt kahden karvanaaman ja kahden antavan tissiparin muodostama epäpyhä liitto roiskii ilmoille simppeliä southern rockin ja punkin kanssa flirttailevaa ränttätänttää. Aggressiota ei ole silti leikattu liiaksi, vaan turpiin sahataan edelleenkin aika tanakalla tatsilla. Lisätään vielä vinkiksi Motörhead, ja tämä osoittanee jokaiselle metallipäälle oikean suunnan. Soundi on hiomaton ja paketointi mallia edukas digipak. Turhaa kikkailua tai villejä fillejä ei ole, vaan meno on jykevää ja isoa. Päinvastoin kuin useimmat, en kuule tässä ruotsalaisille ominaisia sietämättömiä riemumelodioita, vaan ihan vain... Huutoa ja mättöä ei ole täysin unohdettu, mutta "vähän sinnepäin" menevät puhtaat laulut ja moniInferno
67. Vähän harmi, etten kerinnyt kuuntelemaan tätä rehellisesti kännissä. Tätä kehitystä vasten Kreator siirtyy nyt pykälän kohti melodisempia ja monipuolisempia vesiä. Enemy of God (2005) kuulosti edelleen liian elottomalta ja biisejä oli pari liikaa, mutta soundissa oli sentään potkua. Valitettavasti paketti ei pysy täysin kasassa. Älkää nyt naurattako.
kaRi koSkiNeN
Phantom Antichrist
nuCleaR BlaSt
nashville pUssy
From Hell to Texas Tour Edition
SpV
Uusintapainoksena tuplapläjäys Pussya. Levyltä löytyy muutama mainio hoilotus, mutta kun näinkin raakojen perusasioiden kanssa leikitään, biisin pitää olla lähes täysosuma, että se jää päähän. Meikäläinen tipauttaisi kyllä 3/4 tästäkin viimevuotisesta setistä vaikkapa The Golden Palacen, Logical Progressionin tai What Kind of Godin tieltä, mutta vähät vähemmistöstä. Nokkamies Blaine Carthwright raakkuu kieli poskessa väsättyjä tarinoita antavaisista naisista, päihteistä ja muusta mukavasta, eli noin teoriassa tässä on siis kaikki kohdallaan. Puolihintaisena ihan ok fanisijoitus, mutta täyteen hintaan. Enemmistön mielipide määrää tahdin. Huoleton soitto on vähän siinä ja siinä, pitäisikö siitä kitistä, mutta mitä turhia, nämä punaniskapunkkarit eivät tunnu pikkujutuista välittävän. Näin haulikolla roiskaistuna osa osuu lähelle, ja parhaimmistoa edustavat esimerkiksi Drunk Driving Man, Great Lake USA, Why Why Why ja vaikkapa levyn nimibiisi. Tämä on lyhyen ajan sisään jo viides livetallenne, joka paljastaa kyllä energisesti ja hyvällä fiiliksellä soittavan veteraanibändin. Sama pätee oikeastaan koko levyyn, josta huomaa tasan yhden pienen tuotantokikan. Ääripäitä on lavennettu, ja vaihteeksi tämän toteaminen ei ole edes klisee. Kiitettävän tiivis Hordes of Chaos räimikin sitten jo melkoisen mainiolla orgaanisemmalla otteella. Phantom Antichrist kuulostaa levyltä, jonka sovituksia on mietitty hartaasti. Rumpalin otteet joissa nykytekniikalla olisi ehkä tekemistä, mutta hyvä että on jätetty silleen kuulostavat mainiosti siltä kuin äijän kapulat painaisivat kilon kappale. Violent Revolution (2001) oli voimaton, kliininen ja väärällä tavalla melodinen regressio thrashin pariin. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että Uriah Heep keikkailee täysin vanhan kataloginsa tuella. Tallenne käsittää kolme vetoa tältä vuosituhannelta, ja loput on napattu ajalta ennen kuin useimmat tätäkin lukevista olivat edes syntyneet. Jääpä mieleen sentään omalla karulla tavallaan tarttuvan On Wingsin moukaroiva lönkötys.
kiMMo k. niin, hyviä melodioita! Biisit ovat hivenen pidempiä, mikä tuo melodioiden ja monipuolisempien kappalerakenteiden kanssa mukaan ripauksen eeppisempää fiilistä. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
Rytmi on pääasiassa letkeää d-beatia, asiallisesti luomulta kuulostavaa tuplabassariaskellusta tai suoraviivaista takomista. Jopa Ventor, jonka rumpaloinnista en ole koskaan erityisemmin pitänyt, on löytänyt levylle uudenlaisen vaihteen. No mikä jottei, maistuuhan se kunnon miehelle vaikka vähän eltaantuneenakin. Luultavasti olisi tullut ainakin puoliska kirvestä lisää.
teeMu VähäkaNgaS
Niin sanottujen paluulevyjen käyrä ei ota Phantom Antichristin myötä ainakaan takapakkia, mikä on mainion Hordes of Chaosin (2009) jälkeen hyvä saavutus. Lisukkeeksi on roiskaistu vielä van-
ha livelätty, ettei jyystö vain lopu heti kesken
Tekstityksen lukuisat kielioppi- ja kirjoitusvirheet sentään jaksavat vähän huvittaa. Kahdentoista myllytyksen albumin voi pyöräyttää yhä uudestaan, ja napakat vedot iskevät aina vaan. Perinnetietoiset kitarasoolot irtoavat kappaleessa kuin kappaleessa ihan mukavasti, mutta vaikka kokonaisuus on kaikin puolin ehtaa Running Wildia, ollaan varsin kaukana niistä kovista standardeista, jotka bändi itselleen asetti etenkin 80-luvun mutta myös 90-luvun alkupuolen tuotannollaan. Levyn päättävässä Draculassa aletaan sentään olla lähempänä klassikkolevyjen keskinkertaisempia ralleja. Vanhana Running Wild -fanina eli Runkkarina olisin mieluusti halunnut nostaa punaisen lipun mastoon bändin paluun kunniaksi, mutta Shadowmakeria käsitellessä on vain vedettävä ruskea hanska käteen.
Mega
ides of Gemini
Constantinople
neuRot
mutkaisemmat kappalerakenteet ovat nousseet selkeästi pinnalle. Toinen toistaan kovemmat rutistukset pitävät kuulijan armottomassa otteessaan. Rolf Kasparekin tunnistettava ääni tuntuu sentään olevan kunnossa, mutta kovinkaan kummoisia kertosäkeitä ei mies ole tälle levylle onnistunut luomaan. Kitaransa kanssa räpeltävä Bennett aloitti soittamisen uudestaan pari vuotta sitten, yli viidentoista vuoden tauon jälkeen, ja paussin myös huomaa. Tästä levyn kammottava kansikuva yrittänee jo varoittaa. Damned on niin kova kiekko kuin tämän genren tuotos nyt voi olla.
taMi hiNtikka
tut nimikappaleet Ataraxia ja Taraxis. Köppäistä kokonaisvaikutelmaa korostavat entisestään miksauksessa ehkä tietoisestikin varsin taustalle jätetyt pilipaliriffit, joita levy on täynnä alusta loppuun. Biiseissä on aistittavissa heavypaukkkeen sijasta jonkinasteista stonerhäivähdystä rennomman poljennon ja mureiden riffien muodossa. Minkäänlaista uhmakkuutta tai voimaa albumilta ei löydy lopputuloksen ollessa köpötellen etenevää zombiedraamaa. Yhtyeen itseoikeutettu kippari Rock 'n' Rolf on monessa yhteydessä kertonut, kuinka kappaleet syntyivät kuin itsestään eikä minkään säveltämiseen kulunut puolta tuntia kauempaa. Susiprikaati luottaa vauhdin hurmaan ja osaa nivoa pieksennän ja melodian sekä laulaja Micke Dahlin huutoörinän tavalla, joka hakee vertaistaan. Edellinen toimii hienosti kitaranäppäilyn, särömaalailun ja synahöysteiden voimin, jälkimmäinen taas kasvaa kepeästä näppäilykonkkauksesta melkoiseksi melusinfoniaksi. Lyriikkapuolella liikutaan synkeissä tunnelmissa, mistä jo biisien nimet kuten On Your Knees... Kun tekijämiehet ovat asialla, aggressiivinen ja jyhkeän melodinen d-beat kulkee kuin huomista ei olisi. koSkiNeN
helppo uskoa, sillä vaikka raskaan rockin historia tuntee monta varttitunnissa sutaistua mutta klassikoksi muodostunutta kappaletta, Shadowmakerin biisit kuulostavat lähes poikkeuksetta juurikin vain muutaman varsin heppoisen idean ympärille nopeasti sävelletyiltä kyhäelmiltä. Levyltä löytyy kuitenkin tarpeeksi hyviä hetkiä täydellisen mahalaskun välttämiseksi, ja etenkin levyn viimeinen kappale, hienosti perusmeininkiä, raakaa blastia ja ambientia yhdistelevä Altered State on hieno osoitus bändin monimuotoisuudesta.
JoNi JuutilaiNeN
peliCan
Ataraxia/Taraxis
SoutheRn loRd
rUnninG Wild
Shadowmaker
SpV
Instrumentaalista postrockmetalliaan jo toistakymmentä vuotta jauhanut chicagolaisyhtye tarjoilee neljän biisin välipalan. Yhtyeellä on musiikissaan paljon potentiaalia, mutta palikat tuntuvat olevan tällä erää hieman liian levällään. Rolfin biisi biisiltä -kuvaukset eivät nekään tarjoa kummoista lisäinfoa. Ja kun tymäkät sounditkin tukevat paiskomista, eipä voi muuta kuin jäädä hyvillä mielin synkän ja väkivaltaisen punkmyrskyn pyöritykseen. Mukana tulevan dvd:n 12-minuuttinen making of -dokumenttikin on täysin jonninjoutava, eikä sitä pysty edes nykyisillä laitteilla kelaamaan tarpeeksi nopeasti kyllästymättä. Keskimmäiset rockbiisit ovat ihan päteviä ja kohtuullisen kiinnostaviakin, mutta osoittavat jälleen instrumentaalimusiikin vaikeaksi lajiksi. Geraldine Hudson
WolfbriGade
Damned
SoutheRn loRd
Ruotsalainen pitkän linjan crusthirviö on jälleen irti, ja jälki on tuhoisaa. Tämä on
No nyt ollaan taiteen äärellä! Kitaroivan Jason Bennettin, bassosta ja laulusta vastaavan vaimonsa Sera Timmsin ja rumpali Kelly Johnstonin muodostama kolmikko pistelee nimittäin menemään niin riisuttua ja pelkistettyä musiikkia, että melkein naurattaa. Komeinta antia levyllä ovat vähäeleisimmät, alkuun ja loppuun sijoite-
Eipähän ehtinyt Running Wildin pääkallolippu heilua puolitangossa kuin reilut kaksi vuotta, kun taas veti vesille venosen mieli. Musiikki on kaiketi lähimpänä jotain Neurosis-koulukunnan keveintä laitaa.
68
Inferno. Edellislevyllään What We All Come to Need bändi oli parhaassa vireessään, ja osa tästä mainioudesta ilmenee myös pikkulevyllä. in Misery ja Damned to Madness antavat osviittaa. Todella köpöt ja epävarmat riffit seuraavat toisiaan satunnaisessa järjestyksessä. Kuten ep:t yleensä, tämäkin on lähinnä mukava maistiainen ja oiva muistutus yhtyeen olemassaolosta.
kiMMo k
Egyptiä ja raskaampaa vyörytystä tästä sen sijaan puuttuu. Deluxe Vinyl Edition
Gatefold 2LP Golden/Black Split & Black Vinyl + 7" Single incl. to 300 (Black) & 500 (Split)
order online to reCeive our lateSt 18-traCK Compilation Cd: www.napalmreCordS.Com
download the free napalm app for both iphone and android!. Onpahan herralla vielä yllättävän samankaltainen ääni edeltäjäänsä verrattuna. First edition digipack includes 2 bonus tracks!
Out On 27.06.2012!
Also availab le as a LTD. Tyydynkin siis toteamaan moukkamaisesti ja kansankielellä, että paskahan tämä levy on, eikä siitä muuksi muutu kuuntelukertojenkaan myötä.
JoNi JuutilaiNeN
nile
At the Gate of Sethu
nuCleaR BlaSt
Referenssiksi todettakoon, että Those Whom the Gods Detest (2009) sisälsi omaan makuuni nappisekoituksen sekä pitkiä eppisiä biisejä että nopeampaa kiivaskidutusta. Dødheimsgardin 666 International -levyn, Mysticumin ja Aborymin sekoittamassa liemessä polskiva Blacklodge vetäisee MachinatioNilla mutkat suoraksi ja tykittää neljännellä kokopitkällään uransa suoraviivaisinta materiaalia. Bonus DV D!
OUT NOW!
ExcLUSiVE ViNyL EDiTiONS & MErch aVaiLaBLE aT
WWW.NapaLMrEcOrDS.cOM
LTD. Kokonaisuus ei ole kuitenkaan tarpeeksi inspiroitunut ja jylhä noustakseen Nilen vaativalla asteikolla edes keskinkertaiseksi. Tämä kuuluu erityisesti siinä, että hartaasti kehiteltyjä ja massiivisen raskaita pyramidimyrskyjä löytyy aika nihkeästi. Vinyl Edition
LTD. Bändin vahvasti amerikkalainen ja 80-lukulainen melodinen hard rock on sen verran ammattimaista, letkeää, hyväntuulista ja tarttuvaa, että sitä on mahdotonta kuunnella mököttäen. Firebirth on yhtyeen kymmenes albumi, ja uusi solisti Nic Maeder osoittaa olevansa mies paikallaan. Ilmaisu on tiivistä ja monipuolisesti möristyä nopeaa death metalia kuten vain Nile osaa, joten tämä
puoli on kyllä hallussa. Samoilla linjoilla ovat edenneet esimerkiksi hieman
psykedeelisempi Nachtmystium ja ikuisuuksia Planet Satan -levyään työstänyt Mysticum, mutta Blacklodgen vahvasti koneistettu happohyökkäys eroaa joukosta lähes maanisen väkivaltaisuutensa ansiosta. Levy on kymmenisen minuuttia edeltäjäänsä lyhyempi, vaikka raitoja on yksi enemmän. Ei ole mikään ihme, että Gotthard on yksi kotimaansa menestyneimmistä bändeistä niin rajojen sisä- kuin ulkopuolella, vaikka tunnettavuus ei ikävä kyllä ole esimerkiksi meillä Suomessa kovinkaan hyvällä tolalla. Nile erottuu tavanomaisesta suorituskeskeisestä kuolosta edelleen edukseen, mutta odotin konkareilta jylhempää iskua.
kaRi koSkiNeN
blaCklodGe
MachinatioN
SeaSon of miSt
Tämän ranskalaisbändin black metalia on aina määrittänyt yksi olennainen asia: kovat huumeet. Vaikka Firebirth on yllätyksetön ja kaikkia genren peruskuvioita aina muu-
CinematiC extreme metal!
LTD. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
Timmsin laulu on toki siedettävää kuunneltavaa, mutta kun albumilta ei löydy koukun koukkua, levy muodostuu melkoiseksi kärsimysmarssiksi. Tätä taustaa vasten At the Gate of Sethu ottaa yllättävää takapakkia. Yhtyeen alkuperäinen miellyttävä-ääninen vokalisti Steve Lee menehtyi pari vuotta sitten moottoripyöräonnettomuudessa, mutta rockin täytyy soida ja show'n jatkua. Äijien tikkaus sekä kitara- että rumpuosastolla on naurettavan timmissä kunnossa. Ei likimainkaan. Lisämiinusta aiempaa ohuemmasta ja raaemmasta soundista sekä osittaisesta laulutyylin muutoksesta örinästä korkeampaan kärinään. Tällä kertaa Blacklodge kykenee kuitenkin ainoastaan hieman keskitasoa parempaan suoritukseen. At the Gate of Sethu ottaa askeleen kohti tavanomaisempaa nopeaa death metalia, vaikka bändistä ei toki vieläkään voi erehtyä. Ehkä olen vain yksinkertaisesti liian juntti ymmärtääkseni Ides of Geminin syvintä olemusta. Digibook inc l. Albumin synteettinen äänimaailma ja musiikin kylmyys ovat laskelmoituja tekijöitä, jotka toimisivat mielenkiintoisempien ja vaihtelevampien biisien tukena suorastaan loistavasti. to 200 (Black) & 300 (Split)
Gatefold 2LP Golden/ Black Marbled & Black Vinyl!
LTD. Levy kuulostanee psykoaktiivisten substanssien riivaaman ihmisen korviin pelottavalta matkalta kohti paholaisen valtakuntaa, mutta oluella itsensä pöhöttäneen suomalaisjuntin kuuloelimissä MachinatioN ei aiheuta kovinkaan kummoisia värinöitä.
JoNi JuutilaiNeN
Gotthard
Firebirth
nuCleaR BlaSt
Pitkä ja viime vuosina hieman kivikkoinenkin on ollut sveitsiläisen Gotthardin vuonna 1992 startannut ura. Vaihdos kokeellisuudesta ylinopeaan kaahaukseen ei kuitenkaan tee yhtyeen musiikille täyttä oikeutta. 2 non-album Tracks + 5 Postcards
LTD. Näin laadukkaaseen ja uskottavaan jälkeen ei taida yksikään jenkkibändi tänä päivänä pystyä
Devin Townsend ja Anneke van Giersbergen laulavat herkullisesti yhteen, ja sävellysten valloittavan tarttuva henki on vahvasti läsnä koko keikan. Pahoittelut kaikille niille, jotka odottavat sitä aikaa, jolloin Devin Townsendin hehkuttaminen loppuu. Soittava kokoonpano on selvästi valittu harkitusti, mikä korostaa entisestään levyn pahaenteisen minimalistista ja dynaamista musiikkia, joka on omalla tavallaan raskainta Deviniä ikinä. Kunnianhimoa ei kieltämättä puuttunut, kun bändi lähti kahdeksan kuukauden valmistelujen jälkeen Lontooseen soittamaan neljä keikkaa, joilla kuultiin kaikki Devin Townsend Projectin levyt kannesta kanteen. Soittajapuolelta mainittakoon tanakasti pompotteleva ex-Running Wild -ukkeli Peter Pichl.
Jaakko SilVaSt
all Will be QUiet
On the First Day
lionheaRt
Musiikin genrettäminen ja lokerointi on aivan hillittömän hienoa puuhaa! Tämän huomaa konkreettisesti On the First Daytä arvostellessa, sillä minulla ei ole aavistustakaan, miksi tätä musiikkia
pitäisi kutsua. Right in the Guts on Frankin toinen Metal Heavenille tehty soololevy, ja varsin mainio onkin. Addicted on teemoineen niin energinen ja mukaansatempaava pläjäys, että sen voima vain korostuu livesoiton kera, kuten suomalaisetkin ovat saaneet keikoilla huomata. By a Thread on oikeastaan täsmälleen yhtä hyvä kuin kaikki sillä esitettävät levyt yhteensä, mikä on suorastaan häikäisevä suoritus. Kitaravetoisesti mennään, ja vaikka Frankin soolosävellykset ovat tietyiltä osin kiitollisuudenvelassa Wolf Hoffmannin kynäilyille (etenkin biisi Right in Your Guts), kiekon melodiapuolelta löytyy asioita, jotka kääntävät tietyt levyn kappaleista rehelliseksi hard rockiksi. Biisiformaatti on erittäin tuttu monilta post-nimeä-jätkä-itegenren bändeiltä, mutta All Will Be Quiet kykenee puristamaan kappaleet sopivan mittaisiksi, ja valtaosa levyn biiseistä on kestoltaan neljän minuutin kieppeillä.. Keikka toimii nimittäin vielä paljon paremmin kuin itse albumi koskaan, eikä tähän tarvita edes esityksen päättävää jumalaista Deep Peaceä ikimuistoisine kitarasooloineen. Kuin lämmittelyn jälkeen Addicted-keikka iskee tajuntaan täydellisesti. Aivan yhtä kovaa hittimateriaalia ja tasalaatuisuutta siltä ei löydy kuin esimerkiksi viiden vuoden takaiselta Domino Effectiltä, mutta levy on silti laadukasta jatkoa yhtyeen diskografiaan.
Mega
herman frank
Right in the Guts
metal heaVen
Saksalainen kitaristi, säveltäjä ja äänittäjäguru Herman Frank tunnetaan parhaiten pestistään Acceptin komppikitaristina. Jo paketin korkkaava Ki-veto saa hämmentymään. Levyn soundissa on kaikua ja avaruutta, mikä luo oikeanlaisen itämisalustan hiljalleen kasvaville biiseille. Parhaimmillaan yhtye on siirtyessään kuin huomaamatta kevyestä poppailusta massiivisiin nostatuksiin, jotka tuntuvat tässä yhteydessä erittäin mahtipontisilta ja raskailta. Ki, Addicted, Deconstruction ja Ghost ovat kaikki vähintään hyviä levytyksiä, mutta ennen kaikkea niin äärimmäisen erilaisia kokonaisuuksia, että eihän tätä kaikkea voi mitenkään toteuttaa elävänä. Itse en kaivannut tallenteisiin mitään ylimääräistä, varsinkin kun kaikkien keikkojen soundit ovat täydellistä jälkeä herkimmistä osista brutaaleimpaan mättöön. Eivät By a Threadin sisältämät keikat toki täydellisiä ole. Bändin utuinen musiikki pyrkii maalailemaan pohjattoman ahdistuksen sijaan kevyesti hivelevää melankoliaa. Ghostin kuulas äänimaailma muuttuu elävään muotoon kenties kaikkein vaivattomimmin, ja tästä voi Devinin antaumuksellisten tulkintojen ohella kiittää huilisti-taustalaulaja Kat Epplea, jonka ansiosta levyn hienoinen ylipituuskaan ei haittaa upeiden encoreiden jättäessä hymyn huulille. Wessel de Groot
devin toWnsend projeCt
By a Thread
inSideout
Devin Townsend kertoo neljän dvd:n ja viiden cd:n livepaketin saatekirjeessä pitäneensä tallenteelle ikuistettua keikkarupeamaa mahdottomana, kun kiertuemanagerit tätä ehdottivat. Lieneekö tuolla nyt väliäkään. Mahtaa käydä kateeksi, kun omat suosikkibändinne eivät julkaise näin viimeisen päälle huikeita tallenteita!
aki NuoppoNeN
tamine balladeineen noudattava, kaikin puolin hiottu albumi, se on silti äärimmäisen miellyttävää kuunneltavaa. Right in the Guts ei silti lavenna edellä mainittujen genrekarsinoiden laitoja vaan pysyttelee keskitempon molemmilla puolilla simppeleihin introsäkeistökertosäesoolo-rakenteisiin luottaen.
Vokaalit tulkitsee muun muassa Thunderstonen nykykokoonpanosta tuttu ruotsalaisvirtuoosi Rick Altzi, jonka semiraspi soundaa suurimmalta osin pirun hyvältä. Ki-keikan tavoin myös dvd-paketin täydentävä Ghost-albumin setti avaa levystä ihan uusia puolia. Kuvaus on pidetty melko ruohonjuuritasolla, eikä efektejä tai vastaavia juurikaan nähdä, jolloin musiikki saa puhua omasta puolestaan ja on ihan katsojasta kiinni, onko tämä hyvä vai huono asia. En voinut uskoa korviani, kun huomasin soiton venyvän lähes täydellisesti kaikkiin levyn sekopäisimpiin masturbaatioihin asti, mitä täydennetään vielä mahtavasti laulavalla neljän hengen kuorolla. Olin itsekin täysin varma, että keikat voisivat olla ihan hienoja, mutta se viimeisin särmä jäisi puuttumaan juuri äärimmäisen tiukan aikataulun ja opeteltavan musiikin älyttömän määrän takia. Vaikka Frank saa tampata riffivetoista
70
Inferno
perinneheviä pääbändinsä kanssa tätä nykyä aivan riittämiin, mieheltä löytyy intohimoa myös soolohommiin. Käsittämättömin tapaus on kuitenkin Deconstruction-albumille omistettu keikka. Kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti kaikki neljä esitystä toimii sekä soundillisesti, teknisesti että soitollisesti todella särmikkäästi, ja mikä omituisinta, edes kuuden tunnin mittaan yltävä maraton keikkojen läpi ei aiheuta puutumista
Myrskyn sijaan ylitse käy vir-
voittava aalto viileä raikas vesi. Se tuli jostain, meni jonnekin, jättämättä selvää jälkeä mieleen. Saisivat pullistella röyhkeämminkin!
JoNi JuutilaiNeN
bonG
Mana-Yood-Sushai
Ritual
Kaksi minimalistista trippiä Himalajan mysteereihin ja Lordi Dunsanyn maailmoihin, vahvasti naapurimaamme hypnorockpioneerien Pärson Soundin ja ikiaikaisen aasialaisen psykedeelisen musiikin hengessä. Tuolle julkaisulle yhtye lisäsi kierroksia jo entuudestaan napakkaan linjaansa ja puristi ulos melkoisen hittikimaran, jota lähellä lienee käynyt ainoastaan Propagandhi loistavalla Supporting Caste -levyllään (2009).. Yhteenliittävinä voimina toimivat, kuten aina, pääparin tunnistettavat vokaalit ja kitarointi Astburyn shamanistissympaattisia lyriikoita unohtamatta. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
All Will Be Quiet on bändi, joka imee puoleensa indiebesserwissereitä, mutta itse yhtyeen vaatimattomassa ja hyvinkin rehellisessä ilmaisussa ei ole mitään ylimielistä. Bändi jätti tuolloin sangen harmittavan jälkimaun, jota hapansi etenkin solisti Ian Astburyn pöhöttyneen ylimielinen hälläväliä-mallin lavaolemus. Vaan katso: muutama kuuntelu, ja eihän tätä osaa enää edes yrittää pahemmin haukkua. Teos ei ravistele kuulijaa, vaan hieroo kevyesti. Mukana on tuhdisti Sonic Templeltä (1989) ja Beyond the Good and Evililtä (2001) tuttua hard rock -tamppausta sekä Electricin (1987) suorempaa rockia, mutta myös hiven Loven (1985) hippileijailua. Parhaimmillaan biisimateriaali vetelee vertoja milteipä klassikkolevyjen tavaralle, eikä huonoimmillakaan pyllähdetä vallan riman alitse. Aika jees!
Matti Riekki
Vaikka satunnaisia etiäisiä herrojen muista entisistä/nykyisistä bändeistä (Abduktio, Endstand, Manifesto Jukebox) voi paikkapaikoin olla kuulevinaan, sisältö on selkeästi enemmän punkista tunnelmaa ja sävyjä ottanutta rockia kuin räyhäkkäästi rokkaavaa punkkia. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että Choice of Weapon on kuin varsin hyvin saumattu kasauma monenlaisessa kuosissa esittäytyneen orkesterin eri puolia. Kun salaisuuksia sisäänsä kätkevä Kanchenjunga-vuori levyn kannessa vielä luo vaikutelman matkaesitteestä toiseen todellisuuteen, olet hetken poissa, mutta vain hetken. Spacemen 3 yritti, mutta Bong onnistuu: yksi riffi riittää kunhan se on hyvä ja sitä soittaa tarpeeksi kauan. Seiskalla kuuluu kyllä selkeästi soittajien osaaminen ja näkemys siitä mitä halutaan soittaa, mutta ainakaan näihin kahteen biisiin ei energiaa saati tarttuvuutta ole saatu ladattua tarpeeksi. Ilmavan toiston yllä leijuu tietoisesti rakennettu esoterian verho, tuntu siitä, että aistien tuolla puolen on jotain "muuta". Tämä tyhjyyden ominaisuus pakottaa kuuntelemaan levyn uudelleen ja uudelleen; kuin ratkaisemaan arvoituksen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja Astbury Duffy-kaksikon (plus parin kaverin) uutukaiseen tulikin tarttuneeksi varsin en-
nakkonegatiivisissa tunnelmissa. tekijämiehistä koostuvan Atom Notesin uusin single.
Orange County -alueelta saapuvan Igniten Our Darkest Days (2006) on tämän vuosituhannen paras melodinen punk/hardcore-levy. Tämä varmasti selittää myös sen, miksi kappaleet päätyivät viime vuonna julkaistun Spare Parts -debyytin cd-versiMega on bonareiksi.
iGnite
Our Darkest Days Live
CentuRy media
atom notes
Visiting Hour/On Salary
hoCkey Champ
Turhan intohimottomasti soi kotimaisen punkin ns. Maailman Kuninkaan valtakunnan ilmestymisen ja suuren puhdistuksen ajan ollessa käsillä sielua ja kehoa rentouttava ja ravitseva Mana-Yood-Sushai on mitä ajankohtaisinta musiikkia tulevaan mullistukseen valmistautuville, matka kuolemaa syleilevien meditaatioiden ytimeen.
SaMi hyNNiNeN
the CUlt
Choice of Weapon
Cooking Vinyl
Joskus kovaakin tohinaa meikämatin levylautasella pitänyt brittikultti tuli todistettua ensi kertaa livenä vasta pari kesää sitten Porin syöksyvirtausfestareilla
Kuvatulla keikalla yhtye on odotetusti hyvässä vedossa, ja etenkin härkämäisen olemuksen omaava laulaja Zoli Teglas hämmästyttää korkealla, puhtaalla ja äärimmäisen tarkalla lauluäänellään. ShamRainin, Anatheman, uudemman Katatonian tai vaikka Saran kaltaisia salasanomia vastaanottavat ymmärtävät varmasti The Chantin päälle. Vaikka noin voisi kiteyttää juuttien ensijulkaisun.
The Chant hiljentää kesän linnut ja laskee auringon ennen aikojaan. Inside Out jäi kuitenkin pikkuhelpon heavyprogekauden päätökseksi, sillä tämän jälkeen bändi siirtyi haastavampien ja aidosti progressiivisempien levykokonaisuuksien pariin. Valaat ovat toki hienoja elukoita ja niiden tappaminen on perseestä, mutta tämän aiheen korostaminen saa jopa liian suuret mittasuhteet. Jo kolmoslevypesälle asti laahautuneet eteläsuomalaiset ovat alla päin ja pahoilla mielin. Miehen uniikki ääni on takuulla suurimpia syitä Igniten nousujohteiseen menestykseen, sillä pitkälti tämän ansiosta bändillä on tunnistettava soundinsa. Kakkoslevyn bonusdemot ovat harvinaisempaa Circles-raitaa lukuun ottamatta täysin turhaa täytettä. Levyltä jäi kuitenkin elämään useampikin sitkeästi livesetissä roikkunut kuningasbiisi. Pitkät, melankoliseksi alternative rock -syvätunnelmoinniksi kuvailtavat kappaleet haparoivat kohti toivoa, joka pysyy kuin ähäkuttia vilkuttaen kouran ulottumattomissa. Livepalat toimivat mukavasti, mutta dvd-levyä ei tässä arvosteluversiossa ollut.
kaRi koSkiNeN
moonless
Calling All Demons
doomentia
Vahvaa perusosaamista vahvojen perusasioiden äärellä. Silmät sulkeutuvat kuin itsestään. Läpi koko laatan. Maltilla kikkailevat, teknisesti sävytetyt metallibiisit ovat helposti omaksuttavia, ja niiden tarttuvat melodiat ja balladihenkiset herkistelyt kosiskelevat suurempaakin yleisöä. Viiva on veistetty niin syväksi ja suoraksi, että albumi kestää taatusti kuuntelua, mutta itsepintainen äänihämärä ei missään vaiheessa iske miljoonana ja yhtenä volttina. Lomakuvat ovat jo haalistuneet, niissä hymyilevät ihmiset haurastuneet ja muistot murentuneet. Peräti seitsemän jäsentä ja sessiosaksofonisti istuttavat mieleen häilyviä varjokuvia jostakin kaukaisesta ja menetetystä. The Chant on hienostunut ja hypnoottinen yhtye, jonka ääni ja sanat tiivistyvät valoon tai sen puutteeseen, väriin, virtaukseen, uneen ja muihin monesti tarkkaa määrittelyä kaihtaviin käsitteisiin. Alun perin vuonna 1994 julkaistu Inside Out on kahden edeltäjänsä sisarlevy, sillä se jatkaa Perfect Symmetryllä (1991) ja Parallelsilla (1989) löydettyä tyyliä lähes sellaisenaan. Käsittelyn alla oleva dvd:kin vaikuttaa lähinnä pakolliselta "hei, kyllä me vielä hengissä ollaan" -julkaisulta, sillä julkaisun keikka on kuvattu vuonna 2008 Saksan Leipzigissä ja mukaan on lätkäisty puolituntinen dokkari Our Darkest Days -levyn syntyprosessista. Tämä flatline on samanaikaisesti albumin vahvuus ja heikkous. Näihin aikoihin bändi alkoi jo jäädä suosiossa ja kunnianhimossa pahasti oppipoikiensa eli Dream Threaterin varjoon. Monument ja Outside Looking In ovat rautaisia näytöksiä melodisen ja popahtavan progemetallin saralla.
72
Inferno
the Chant
A Healing Place
SeCRet
Fates Warning ei myöskään harrastanut pitkiä ja päättömästi kikkailevia instrumentaaliosuuksia, vaan painotus oli yksittäisissä kompaktin mittaisissa kappaleissa. Our Darkest Days imaisi bändistä melkoiset määrät luovuuden makeaa mettä, sillä uutta levyä ei ole sittemmin kuulunut. Keikan välispiikeissä kritisoidaan oletetusti jenkkipolitiikkaa ja puhutaan vahvoin sanoin rauhan ja erään vapaaehtoistoiminnalla pyörivän valaidensuojelujärjestön puolesta. Dvd on kaikkiaan hyvä julkaisu, mutta Ignitea entuudestaan tuntemattomille suosittelen mieluummin Our Darkest Days -cd:n hankkimista, sillä bändissä, joka saa U2:n Sunday Bloody Sundayn kuulostamaan siedettävältä biisiltä, on oltava jotain maagista!
JoNi JuutilaiNeN
fates WarninG
Inside Out
metal Blade
Metal Blade on käsitellyt progemetallin pioneerien varhaisempia kiekkoja perusteelliseen uusiokuntoon. Tälläkin kertaa mukana seuraa toinen levy ennenjulkaisemattomia demoja, liveraitoja sekä pääasiassa livematskusta koostuva dvd. A Healing Placen kanssa on paras jäädä kotiin ja kohottaa kuulokkeet korvien suojaksi. Jäljelle jää A Healing Place kaunis ja elegantti harmaasävytutkielma, jota voi tarkastella pitkään ja levollisena ilman pelkoa kirkkaiden värien virttymisestä.
paNu koSki. The Chantin uutuus on tyylitajussaan inspiroiva ja synkeydessään lähes lannistava elämys
Mega
soUlhealer
The Kings of Bullet Alley
inVeRSe
Kajaanilaisperinnehevistit ovat iskeneet kahtena edellisvuonna julkaistut ep- ja levytuotoksensa samoihin kansiin ja aloittaneet hommat puhtaalta pöydältä, uudella innolla. Materiaalia typistämällä, osin hidastamalla ja varioimalla Zerstörerillä olisi paukut parempaan. Raskaasti päälle vyöryvät soundit, laulajan epäinhimilliset murinat ja tietty asennepuolella kuuluva rakkaus valittuun kapeaan tyylilinjaan kannattelevat meininkiä mainiosti.
kaRi koSkiNeN
Zerstörer
Panzerfaust Justice
aShen
Zerstörer-niminen porukka, jossa soittavat jäsenet Kremator, Nekroschwanz ja Barrage Beast, julkaisee Panzerfaust Justice -nimeä kantavan levyn. Vokalistin raakunta sekä juuri sopivanlainen lofi-tuotanto täydentävät nasevanlaisen kokonaisuuteen, joka kuitenkin tuppaa taantua perusasioiden
äärellä hyvin mutta tutuin kuvioin pyöriväksi vahvaksi keskinkertaisuudeksi. Debyyttipitkä He Came with Rats siirtää viisaria oikeaan suuntaan. Tarttuvia tapposävelmiä ei riitä tälläkään kertaa koko levyn mitalle, mutta kehitys on silti huomattavaa. Albumin kannesta löytyy jonkinlaisen ydinammuksen singolla ampuva viikatemies ja sisältä muun muassa Atomic Humiliation- ja Goatworship Kommando -nimiset kappaleet. En tiedä, miksi jo vuonna 2010 julkaistusta albumista tulee promo vasta nyt, mutta onneksi sen musiikillinen sisältö ei ole aikaan sidottu eikä edes kirvoita minkäänlaista hymynkaretta suupieliin, kuten mainitut ulkoiset tekijät. Tylsimmillään yhtye on vauhdikkaissa ja viivasuoraan etenevissä kaahauksissa, parhaimmillaan taas hitaammissa ja hieman rokkiakin sisältävissä vedoissa. Keskitempoisesti ja sikamaisesti murjova likainen death
metal soi näillä levyillä tylsästi ja vailla mieleenpainuvia biisejä. He Came with Rats on yksioikoisen tylyä ja karkeaa murhaamista, joka panostaa pelimerkit alkukantaiseen grooveen ja suoraan naamaan iskevään junttaamiseen. Hyvä niin, sillä sävelkynä kutoo tällä kertaa myös koukkuja. Yhtyeen raaka ja suoraviivainen, osin hieman rässääväkin black metal ei ole kaikista nekroimmasta päästä, mutta sopivan energisesti ja uskottavasti se räyhää. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
Black Sabbathistahan nämäkin kaverit ovat inspiraatiota riskisti ammentaneet, mutta mukana on myös rutkasti kiireetöntä groovea ja stoner-otetta. 35-minuuttinen koostuu kahdeksasta uudesta vetäisystä, eli vanhoja kehnoja ei lämmitellä. Vertailukohtana voisi käyttää sekä Torture Killeriä että Six Feet Underia, mutta Napoleon Skullfukk esittää asiansa vieläkin yksinkertaisemmin. Jonkinlaista irtiottoa ja riehakasta mukaansatempaavuutta Calling All Demonsilta jää silti kaipaamaan. Noin muutoin The Kings of Bullet Alleyn materiaali on roisia ja menevää, peruselementteihin (introsäkeistö kertosäe) vahvasti pohjaavaa poljentoa, jonka toimivuutta varsinkaan keikkatilanteissa ei sovi epäillä.
Tiedät kyllä paikan! www.hellsinkishop.com. Blastia tai muita nopeita komppeja levyltä ei löydä lainkaan. Omien sanojensa mukaan "pure panzer metalia" vuodesta 1998 soittaneen porukan tyylisuuntaa ja kotimaata ei liene kauhean vaikea arvata. Ensin mainitun satunnaista melodisuutta tai jälkimmäisen sävelmien tyylikirjoa ei tavoiteta, tai ei luultavammin edes yritetä tavoittaa. Helvetin seitsemästä portista neljä on jo auki ja yksi raollaan, mutta loput kaksi pysyvät ainakin toistaiseksi tiukasti säpissä.
Mega
napoleon skUllfUkk
He Came with Rats
dynamiC aRtS
Pienjulkaisut Torture Metal (2008) ja Swollen (2010) jättivät puhuttelunsa vakavasti puolitiehen. Biisit etenevät keskitempoisesti, letkeästi, raskaasti ja varmasti aina kuuden minuutin korville ja ylikin, mutta kuuden biisin ytimekäs levykokonaisuus pysyy kuitenkin jämäkästi kasassa. Soulhealerin soitto soi komeasti, mutta sävellyspuolella soudellaan sen verran tasavahvoilla vesillä, että kiekon 15 biisin kokonaismitta osoittautuu noin kolmanneksen ylipitkäksi, olkoonkin, että kyse on uudelleenjulkaisusta. Kun levyn soundit ovat vielä lämpimän muhkeat ja vokalistin äänessäkin on voimaa sekä pientä raspia, musiikista ei löydy varsinaisia heikkoja lenkkejä
Ajoittain puuduttavaan materiaaliin tuo lisäpirteyttä komppiosasto, jonka soitto elää hienosti kunkin biisin omilla ehdoilla. John Gallagherin säälimättömän örinän ja terävän riffikäden ohella suuri vaikutus on myös vuodesta 2007 mukana olleella rumpalilla Trey Williamsilla, jonka kompit alkavat olla aika jo aika hengästyttävää pätkimistä. Nopeaa teknistä tikkausta, mosh-ystävällisiä junttauksia ja hyvällä groovella mylläävää murjomista. Myös kitaristikaksikon KuosmanenMikkonen sooloilu on perin melodista ja suorastaan esimerkillistä, etenkin ralleissa My Last Day ja Nowhere Man. On kieltämättä hieman omituista, että The Flesh Alive saadaan ulos vasta nyt. Olen varma, että uuden levyn kuultuani harmittelen, että dvd:llä ei ole mukana sen biisejä, mutta The Flesh Alivea fiilistellessä tällaiset ajatukset eivät onneksi juuri vaivaa. Dvd on juuri niin Gojiran näköinen ja kuuloinen kokonaisuus kuin saattoi villeimmissä haaveissa toivoa.. Ja koska bändissä on vain yksi kitara, soolojen ja tilujen aikana rytmikitara hiljenee usein
74
Inferno
täysin, joten soundi on verrattavissa yhden kitaran livesoittoon. Murskariffeistä kuulee hardcoren vaikutuksen ja bändillä on oma selvästi tunnistettava otteensa. Kolme vuotta myöhemmin ilmestynyt The Way of All Flesh vei Gojiran suorastaan äärimetallin maailmanmaineeseen, ja nyt, tuoreen albumin ilmestymisen kynnyksellä nautitaan ilmiön hedelmistä. Nyt puhutaan erittäin taidokkaasti sävelletystä, soundeiltaan täyteläiseksi miksatusta kudelmasta, josta ei puutu jylhiä orkestraatioita tai yltiödramaattisia melodiajuoksutuksia. Uskomattoman kova tekninen osaaminen ja raskas yksinkertaisempi paiskominen yhdistyvät Reign Supremella yllätyksettömällä mutta entistäkin tiukemmalla tavalla.
kaRi koSkiNeN
Muistan sen hetken kuin eilisen, kun sain kauan sitten promona levyn, jonka kantta koristi valkoinen valas. Kukaan ei tiennyt tuolloin ranskalaisesta Gojirasta mitään, mutta jo kyseinen albumi, From Mars to Sirius (2005), sai osakseen melkoista hehkutusta. Etenkin maestro ReinXeed on laulussa ja kitarassa kuin itse piru. ReinXeed on nyt ja jatkossa vakavasti otettava haastaja elokuvametallikarsinassa vuosia ylivertaisesti keulineelle Rhapsody of Firelle.
Jaakko SilVaSt
Gojira
The Flesh Alive
maSCot
dyinG fetUs
Reign Supreme
RelapSe
Brutaalia death metalia soittavalta bändiltä ei ole mikään huono saavutus julkaista ehkäpä uran rankin levy vasta kahden vuosikymmenen taipaleen jälkeen. Reign Supreme alkaa Dying Fetusille ominaisella blastvyörytyksellä, jonka päälle luritellaan tiluisat otelautaseikkailut. Tyylillisesti levy tarjoaa pitkälti samaa kuin ennenkin. Harhaanjohtava ilmaisu sikäli, että ReinXeedin lyriikat ovat hengellisiä, mutta tällaisissa Taru sormusten herra -maisemissa, Helloweenin ja Stratovariuksen vaikutuspiirin alaisina Welcome to the Theaterin sanoitukset eivät ota korvaan sitten pätkääkään. On suorastaan uskomatonta, millaista jälkeä laulaja, kitaristi ja säveltäjä Tommy "ReinXeed" Johanssonin masinoima viisikko on saanut tuoreimmallaan aikaiseksi. The Kings of Bullet Alleyn parhaimman kertosäkeen palkinto ojennetaan täyden menovaihteen Heading for Tomorrow'lle.
Jaakko SilVaSt
reinxeed
Welcome to the Theater
liljegRen
Ruotsin nuoret fantasiahirmut ovat vauhdissa jälleen
Laulu vaikuttaisi tulleen enemmän pinnalle, ja korinatyyliin huudetuista sanoituksista saa selkoa laulajan tarkan artikulaation ansiosta erittäin hyvin. Tosiasia on onneksi kuitenkin, ettei tähän pakettiin tule tartuttua studiovideoiden tai hulluttelujen takia.
aki NuoppoNeN
havoC Unit
h.IV+ RMSTRD
toyBoyz
Neljä vuotta sitten julkaistu h.IV+ oli ilmestyessään kova pommi. Muutamasta täyteriffistä huolimatta King Fearin debyyttijulkaisu on varsin laadukasta tavaraa. Toiselta dvd:ltä voi löytää tällaisille paketeille tuttuun tapaan myös dokumenttia ja videomateriaalia, jotka osoittavat lähinnä sen, ettei Gojirassa ole ehkä ihan niin paljon karismaa, että näin syvälle sukeltava tavara vetoaisi täysillä. Toivottavasti jatkoa seuraa.
Mikko MalM
Mål Daeth (Bullbar) ja Nachtgarm (Negator, Dark Funeral) ovat laittaneet pystyyn mielenkiintoisen projektin, joka naittaa yhteen vanhan koulukunnan death metalin likaisuuden ja black metalin ilkeyden. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
Gojiran timanttista tiukkuutta livebändinä tarvitsee tuskin alleviivata. Tätä korostetaan vielä entisestään paikoin jopa musiikkivideomaisilla leikkauksilla ja efekteillä, joita käytetään onneksi suhteellisen säästeliäästi ja ennen kaikkea hyvällä tyylitajulla. Vaikka yhtyeen ura tähän jäisikin, Havoc Unit voi olla ylpeä itsestään, sillä se on jättänyt jälkeensä yhden genrensä merkityksellisimmistä levyistä.
JoNi JuutilaiNeN
kinG fear
King Fear
Quality Steel
tunnelman varsin tyylikkäällä tavalla. Lähes kaikkia mahdollisia metallimusiikin konventioi-
ta uhmanneen ...and Oceansin jäämistöstä muodostunut bändi jyräsi propagandakoneistonsa voimin sileäksi käytännössä koko industrial metal -kentän, ja remasteroitu versio yhtyeen esikoislevystä vahvistaa mielikuvaa entisestään. Mieheltä sujuu moitteettomasti niin korkeampi bm-kiljunta kuin matalampi örinäkin. King Fear todella ottaa haltuun kummankin genren parhaat puolet ja onnistuu yhdistämään biiseissään brutaalin murskauksen ja pahaenteisen
death by snoo snoo
Tästä saat!
CReatiVe ClaSS WaR
Matt Groeningin nerokkaasta Futuramaanimaatiosarjasta nimensä napanneen Death by Snoo Snoon musiikki on taatusti useimmille helvetin ärsyttävää tekotaiteellista hassuttelua, mutta itse koen sen hyväntuulisen, naivistisen ja äkkiväärän tyylin ihastuttavana ja omaperäisenä ilman minkäänlaista havaintoa itsetarkoituksellisuudesta. Nelikon musiikki pohjautuu vahvasti hardcoreen ja punkkiin, mistä osoituksena vaikkapa vauhdikkaan täyspitkän mitat, 18 kappaletta ja 28 minuut-. The Flesh Aliven liveosuudet ovat yksinkertaisesti millintarkasti ja silti energisesti soitettua brutaalia matikkametallia parhaimmillaan. Synkillä teksteillä onkin varsin suuri merkitys levyn ilmapiirin suhteen. Erityisesti Nachtgarmin vokaalit tekevät suuren vaikutuksen. Levyltä ei löydy tahtiakaan tanssimusiikkibiittejä tai halpoja preset-soundeja, vaan kokonaisuus on puhdasta ja paikoin hyvinkin julmaa murskausta. Mielenkiintoinen ensituttavuus. Remasteroitu versio levystä soi alkuperäistä rosoisemmin ja uhmakkaammin. Etenkin His Disciple: The Legions Marchin kiihkeä jytke ja tummanpuhuvat kitaramelodiat tekivät suuren vaikutuksen. h.IV+ RMSTRD on kylmä heijastus kylmästä maailmasta, jota pyörittävät tunteettomuus ja ihmisen loputon ahneus. Keikat ekstrabiiseineen ovat kuitenkin vain osa tarkasteltavaa kokonaisuutta. Keskitempoisimmillaan yhtye tuo mieleen Kholdin, kiihkeimmillään vanhan Mardukin. Harvoin tällainen määrä maailmasta löytyvää kuonaa ja saastaa on saatu puristettua kolmeentoista kappaleeseen, mutta Havoc Unitilta tämä onnistuu todella vaivattoman tuntuisesti.
Yhtyeen tulevaisuus on erittäin luotettavien lähteiden mukaan yhtä vahvalla pohjalla kuin Kreikan taloustilanne. Viiden biisin ep ei sinällään mitään ihmeellisyyksiä tarjoile, mutta tämän ensinäytön perusteella yhtyeeltä on lupa odottaa kovempia täsmäiskuja tulevaisuudessa. h.IV+ on äärimmäisen monipuolinen ja monimutkainen rakennelma, jonka tukipilarina toimiva millintarkka äärimetallipommitus saa tukensa lukuisista sampleista ja raa'asti rohisevasta koneistosta
Ilmassa on lähes taianomaista psykedeliaa. Energiaa ja intensiivisyttä mutta ennen kaikkea vinkeää tarttuvuutta löytyy läpi koko julkaisun, mukaan lukien astetta kevyemmin kulkevat, enemmän rockkuin punkhenkiset kappaleet. horsebaCk
Half Blood
RelapSe
Yhdysvalloissa majaileva Horseback taitaa musiikillisen jumittamisen mystisen taidon. Ruotsalainen Evocation on siitä jännä tapaus, että 90-luvun alussa yhtye sai narulle vain kaksi demollista ajalle ominaista ruotsalaista death metalia. Half Blood on äärimmäisen rentouttava, kiireetön ja utuinen elämys, eikä levy-yhtiönsä määritelmä "Neurosis on a Neil Young overdose, Earth after being locked in a room with Merzbow for weeks straight" ole lainkaan liioiteltu. Miellyttävän pehmeä ja lämmin soundimaailma tukee tarkoitusta entisestään, ja erityisesti levyn päättävä Hallucigeniabiisitrilogia on jopa poikkeuksellisen pysäyttävää kuunneltavaa. Yksittäisten palojen irrottaminen näin ehjästä paketista olisi suuremman luokan rikos ja ainoastaan syvä kumarrus materialistista popmusiikkiformaattia kohtaan.
JoNi JuutilaiNeN
tia. Laulusta monipuolisesti vastaava Hanne on olennainen osa bändin soundia, sillä neiti pystyy muuttumaan hetkessä heleänherkästi tulkitsevasta keijukaisesta lähes korvia piinaavasti kimittäväksi naispiruksi, jollaista kukaan mies ei haluaisi riitakumppaniksi isoilla kirjaimilla puhuttaessa. Kyseessä on ehjä levykokonaisuus, joka tulee kokea sellaisenaan; kokonaisena. Bändi löntystelee musiikkinsa kanssa jalat maassa ja pää pilvessä, mikä luo levylle laaja-alaisen ja orgaanisen ilmeen. Evoked from Demonic Depths niputtaa kaiken varhaismateriaalin samoihin kansiin. Kesän 2012 virallinen räiskyvä soundtrack on tässä.
Mega
evoCation
Evoked from Demonic Depths the Early Years
CentuRy media
Kun laarit on pinnalta syynätty, pitää kuokkia syvemmältä. Mukana on myös muutama ennen julkaisematon treeniäänitys ja kirkkaimpana täkynä yksi tätä kokoelmaa varten nauhoitettu uusi raita, joka on tosin sävelletty jo kaksi vuosikymmentä sitten. Edellä mainituille genreille tyypillinen aggressiivisuus ja negatiivisuus ei kuitenkaan ole näiden (pääosin) oululaisten juttu, vaikka muutama kappale ottaa ihmissuhteiden ja päänsisäisten maailmoiden lisäksi kantaa muun muassa eläinten hyvinvointiin ja ironisesti myös unohdettuihin nuijasodan veteraaneihin. Tästä saat! kiitos. Half Bloodia kuunnellessa tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt loputtomalta tuntuvan riffivirran surahdellessa kevyesti ja eteerisesti kuulijan lävitse. Kaikkiaan tavaraa on noin tunti, jonka päälle tulee vielä kolme videomuodossa olevaa livepätkää vuodelta 1992.
76
Inferno. Horsebackin musiikillista linjaa määritellessä mieleen putkahtavat mielikuvat 70-lukulaisesta psykedeelisestä progerockista, kevyellä kädellä vedetystä dronesta ja black metalista, mikä ilmenee ainoastaan harvakseltaan käristyissä lauluosuuksissa. Tämän jälkeen koitti puolentoista vuosikymmenen hibernaatio, jonka jälkeen toinen tuleminen on tuottanut jo kolme pitkäsoittoa melodista ja terävää ruotsikuoloa
Koristeluun on käytetty myös konesäksätyksiä, tosin ainoastaan hienokseltaan. Uusvanha kappale Genesis puolestaan on hidastempoinen ja tylsä jurnutus, joka jäi aikoinaan tallentamatta ihan syystä.
Saksalainen death metal -jyrä palasi lavalle juhlistaakseen Cursed-levynsä 20-vuotissynttäreitä, ja Way of Darkness -festarilla taltioitu keikka näyttää, että pirskeet osataan järjestää. Eivät nämä kappaleet niin kovin erikoisia ole, sen paremmin tarttuvuuden kuin aggressionkaan suhteen. Bändin maestro Pete Ahonen on puolestaan löytänyt tällä albumilla viimein sen sisäisen Michael Kiskensä. Soundit on säädelty selkeiksi mutta väkeviksi, ja miehet Grewe
78
Inferno. Mielenkiintoiselta vaikuttaa myös näyttäviin pahvilaatikkokansiin pakattu Mundus Numen, jonka sisältöä kuvaillaan yksinkertaisesti occult metaliksi. Viidentoista biisin settiin mahtuu lähes koko Cursed-kiekko sekä sellaisia kuolometallirusennuksia kuin Burnt Identity tai White Gallery. Tällä linjalla jatketaan levyn loppuun saakka, vaikkakin välissä kuullaan häilyviä vaikutteita monista eri metallimusiikin alalajeista. Pekka Palovaara
Ruotsikuolon suurimmille faneille tämä on ihan mukava kokoelma, muut pärjäävät ilmankin.
kaRi koSkiNeN
essenZ
Mundus Numen
SVaRt
Suomalainen Svart-levy-yhtiö on muodostunut kuin huomaamatta yhdeksi mielenkiintoisimmista vaihtoehtomusiikkiin erikoistuneista lafkoista. Varsin doom metal -henkisen avausbiisin jälkeen lanaus saa selvästi blackmetallisempia sävyjä. Vastaavaa tulisieluisuutta olisi kaivannut muiltakin kappaleilta.
JoNi JuutilaiNeN
morGoth bUrninG point
The Ignitor
SCaRlet
Cursed to Live
CentuRy media
Ison lieskan viides roihahdus on jälleen kerran kouluesimerkki siitä, miten melodista, korkealta puhtaasti laulettua hevimetallia tehdään oikeaoppisesti. Edellä mainitut peruskivet on kuorrutettu lukuisilla kitaraharmonioilla, lyhyemmillä ja pidemmillä soolospoteilla sekä erinäisillä muillakin melodiakikoilla. Sen lisäksi, että Ahonen kurottaa korkeammalle kuin koskaan, hän tekee sen vahvasti ja tunteella. Essenzillä on hetkensä erityisesti Amor-biisin hypnoottisessa ja monotonisessa junttauksessa, jonka aikana yhtye piiskaa itsensä melkoiseen hurmokseen. Oululainen Burning Point ei keksi pyörää uudestaan, mutta eipä sen tarvitsekaan, kun vanhallakin fillarilla sotkee näin mallikkaasti. Härskeissä kiiluvissa piilolinsseissä esiintyvä pipopäinen ja vahvaääninen Grewe örisee ja karjuu keuhkojensa syövereistä. Mistään omaperäisyyden juhlasta ei siis ole kyse, ja ilman selkeästi harkittua ja syvällistä tematiikkaa käsillä olisi melko keskinkertainen black metal -julkaisu. Ahonen on yksilöllisestä äänenväristään huolimatta ollut tähän saakka laulajana pelkästään hyvä, mutta The Ignitorille mies on kasvattanut granaattiomenan kokoiset kassit. Musiikillisesti Essenz tuo mieleen lähinnä Secrets of the Moonin, ja monissa paikoissa riffeistä saattaa haistaa myös Satyriconin ja Darkthronen jättämät vaikutteet. Cursedin levyttäneestä kokoonpanosta ovat jäljellä kitaristit Harald Busse ja Sebastian Swart sekä laulaja Marc Grewe, johon Morgoth pitkälti henkilöityy. Treeninauhoitukset ovat mitä odottaa saattaa, mutta kyllä niistä hyvin selvän saa. The Ignitor nostaa itse bändistä esiin kaksi asiaa: Burning Point kuulostaa studio-olosuhteissa pitkästä aikaa täysin saumattomaksi yhteenhitsautuneelta yksiköltä. Rähisevien laulujen ja hienoisten bm-sävyjen ohella meno on hitusen ajan muuta death metalia melodisempaa, mutta keskikastiin näillä avuilla kuitenkin jäädään. Eivät muutkaan musikantit ole mitään kiiltokuvapoikia, mutta vokalistin elämää nähnyt naamataulu antaa kasvot koko bändille. Levyn yhdellätoista raidalla hurjastellaan tuplabassareilla ja tampataan riffilähtöisesti vuorotahtiin. Iskeviä ja konstailemattomia death metal -hyökkäyksiä puskee jatkuvalla syötöllä, ja fania hymyilyttää. Kuunnelkaapa vaikka alkupuolen In the Fire's of Myself Made Hell tai kiekon päättävä Holier than Thou, ja olette samaa mieltä.
Jaakko SilVaSt
Tuttua Sunlight-pörinää ja satunnaisia koskettimia tarjoava ensidemo The Ancient Gate (1992) kertoo oikeastaan heti, miksi pitkäsoittoa ei aikoinaan saatu aikaiseksi. Perushyvällä murjomisella jatkava Promo 1992 jatkoi siistimmällä ja munattomammalla soundilla
7,50)
www.rytmi.com. Ota jazzit haltuun!
Rytmin Pori Jazz -ohjelmalehti lehtipisteissä 21.6.
5,00
(norm
Jälki on osapuilleen täysin identtistä Invocation-levyyn (2010) verrattuna aina miellyttävää ja lämmintä soundia myöten. Sovituspuolella on havaittavissa vielä pientä kömpelyyttä, mutta kypsyyden kynnyksellähän tässä ollaan. Santiago on puolestaan astetta kepeämpi ja rullaavampi, 80-lukulaista välinpitämättömyyttä henkivä hypnoottinen ralli, jonka simppeli kertosäe jää helposti pipodiskoon repeatille. Edellisen demon ajoittainen levottomuus on muutettu tehokkaaksi lanaukseksi, jossa jykevät sahaukset ja kitarasoolot pääsevät oikeuksiinsa. Jos on luotsannut aikoinaan Emperorin kaltaista bändiä, on oikeastaan ihan sama mitä tekee myöhemmin. Vuoden 2005 yhtyeen nimeä kantava demonauha esittelee innokkaan nuoren bändin, jonka vanhan liiton death metal soi perinnetietoisesti old school -kuolon pioneereja kumartaen. Odotetusti Ihsahnin tekemisiä ovatkin leimanneet synkät vertailut ja taidejä-
80
Inferno. Eikä Swarmin ensijulkaisu suuresti yllätä tai petä. Onpahan tarjolla vielä painostavasti lanaava Get Me Through This -murjonta, joka ei kuitenkaan yllä aivan mainitun kaksikon tasolle.
Mega
deW-sCented
Icarus
metal Blade
ihsahn
Eremita
Candlelight
Pakko ihmetellä huutaja Leif Jensenin pinnaa. Satunnaisesti sooloilevat, alusta loppuun rähjäämällä raivotut ja pääosin nopeat mätöt hyödyntävät jonkin verran kuolometallisempia elementtejä ja blastbeatia, eikä toteutuksesta keksi mitään pahaa sanottavaa. Internetosoite sswwaarrmm.bandcamp.com tarjoaa seiskan molemmat kappaleet kuunneltavaksi ja ladattavaksi, mikäli vinyylikieputinta ei löydy tai musiikista ei halua maksaa. Kierrokset pysyttelevät enimmäkseen alhaisina ja vokalisti-kitaristi Jussi Rajalan örinät kuorruttavat koko komeuden. Vuonna 1992 perustetun DewScentedin ainoa alkuperäisjäsen on pudotellut miehistöä kuin kypsiä luumuja, ja viimeisen viiden vuoden aikana ovissa on käynyt suoranainen myrs-
Vegard Sverre Tveitan on ollut soolourallaan suorastaan epäkiitollisessa asemassa. Ongelma löytyy vähemmän yllättäen sävellyspuolelta, sillä Inwardsin (2002) ja Impactin (2003) kunnian- ja tarttuvuudenpäiviä tässä ei saavuteta. Meininki on yhä vanhan koulukunnan kunnioitusta, mutta biisien annetaan musertaa rauhassa ja ajan kanssa. Kahden biisin Visions Beyond Death -sinkku (2011) levittää mädänlöyhkää todella mallikkaasti. taMi hiNtikka
Kun kokoonpanoon kuuluu trio näinkin ärhäkkäistä yhteyksistä tuttuja miehiä kuin Tuffe-Uffe (Disfear, ex-Entombed), Marcus (Disfear) ja Johan (Victims), on melko helppoa ja turvallistakin vedellä etukäteen johtopäätöksiä musiikin laadusta ja sisällöstä. Tähän kun vielä vilkuilee bonuksena olevat musavideot ja parit lyhyet livet, niin voi vain olla tyytyväinen näkemäänsä ja kuulemaansa. ky. Yhdeksäs pitkäsoitto Icarus soi kipakkaa ja modernia thrash metalia. Where Death and Decay Reign (2009) on yhtä kuin kolme omaa murskausta ja Abhorrence-laina Vulgar Necrolatry. Vankkana käyvä aggressio ja peruslaadukkaasti räimivä riffikäsi estävät levyä putoamasta aivan mitäänsanomattomaksi, mutta kovin ikimuistoisia koukkuja Dew-Scented ei nykyisellään tarjoa.
kaRi koSkiNeN
sWarm
Born to Ruin/Santiago
de:nihil
stenCh of deCay
Stench of Decay
ektRo
Porilaisen kuolometalliyhtyeen tähänastinen julkaisuhistoria on saatettu yksiin kansiin. Born to Ruin on hitaahkosti etenevää ja painavaa julistusta, jossa kuuluvat niin tekijöiden hardcorejuuret kuin aikuisten miesten ahdistus sekä raskas groove vanhemman Neurosisin hengessä. Sävellysporraskin on vaihtunut useampaan otteeseen, mutta lopputuotteen ilmaisua tämä ei ole hetkauttanut. Tässä tavoitetaan paikoin jopa Bolt Thrower -henkeä, ja sehän on aina vain hyvä asia.
taMi hiNtikka
etunenässä vaikuttavat olevan aika fiiliksissä
Tietty soitannollinen inhimillisyys on osa levyn viehätysvoimaa, ja tämä korostuu erityisen hyvin bonukseksi lyödyssä livetaltioinnissa, jossa on vielä sitä grindin horjuvaa kaaosta. The Hunt on edeltäjäänsä verrattuna soundiltaan suureellisempi, mutta noin muuten Grand Magus on lähempänä heavy metalin perusasioita kuin koskaan ennen. Soitannollisesti Fieber on lähes siedettävää kamaa, mutta täysin vammaiset laulusuoritukset vetävät viimeistään maton jalkojen alta. On myös täysin mahdollista, että alun perin jo vuonna 1994 perustettu mutta vasta vuonna 2010 tämän ensialbuminsa julkaissut ja välillä ilmeisen pitkällä tauollakin ollut porukka on kynäillyt laahausveisunsa jo aikoja sitten, mutta levyttänyt ne lähes toistakymmentä vuotta myöhemmin. Hyvää sen sijaan on tymäkkä soitto ja paikoin pirun nätisti groovaavat osiot. Kaikkinensa tämä Napalm Deathin kolmas kokopitkä on hienoa deathgrind-retuutusta, johon mahtuvat niin Hellhammerin kuin bändin omakin perintö sekä hitaammin runttaavat osiot, jotka antavat osviittaa yhtyeen tuolloisesta tulevaisuudesta.
taMi hiNtikka
On makuasia, haluaako näiden irkkujen ensimmäistä täyspitkää kutsua aikamatkaksi 90-luvun alkupuolelle, jolloin melankolinen doom-death löi itsensä läpi Anatheman, My Dying Briden ja Paradise Lostin johdattamana, vaiko ajastaan jäljessä olevaksi pioneerien perässähiihtelyksi. Bändillä on ollut selvästi pyrkimystä monipuolisuuteen, mikä kuuluu myös yllättävän runsaassa melodioiden käytössä, mutta vähän levällään nämä eväät vielä ovat. Tosin liven biisitkin ovat lähes yksinomaan kahdelta ensimmäiseltä ND-levyltä. Bändi on ehkä ajelehtinut tyylis-
animo aeGer
Fieber
aShen
POSER, FAN OR SCIENTIST?
Saksalaisella black metalilla on maailmalla lähes myyttisen huono maine, mistä on paljolti kiittäminen Last Episode- ja CCP Records -lafkojen täysin luokattomia julkaisuja. Haterial on näin tehnyt, ja tuloksena syntynyt Twisted Verses soi selkeästi ja tuhdisti tärykalvoja tuulettaen. Harmi vain, ettei itse musiikista löydy mitään sellaista, jota ei olisi jo aikoinaan tehty vähintäänkin yhtä hyvin ja useimmiten jopa paremmin. Hämmentävän kieroja riffejä, venkoilevia melodioita ja yllättäviä sovituksia ei säästellä, ja kuulija saa luvan tottua siihen, että tämän tajuntaa tullaan jälleen kurittamaan huolella aina saksofonikakofonioita ja maasta avaruuksiin yltäviä tunnelmia myöten. Paljon paremmaksi ei pistä Animo Aegerkaan "kieroutuneen" blackinsä kanssa rimpuillessaan. Hullu kohkaus on kesytetty ja tarkemmalle rutistukselle annettu mahdollisuus. Albumi suorastaan huokuu 70-luvun ja erityisesti klassisen Judas Priestin henkeä yhdistettynä jylhempiin tunnelmiin, joita korostavat erityisesti laulaja-kitaristi Janne "JB" Christofferssonin komeat keuhkoamiset, joissa ei ole mitään valittamista. Barneyn tai vierailevien tähtien (Glenn Benton ja John Tardy) murinoista ei löydy moitteen sijaa. Suosin kuitenkin yksinkertaisempaa ja raivokkaampaa sahausta. Arvosteluasteikko lyhyesti:
mestariteos
keskiverto
pohjamutaa
töksiksi lokeroimiset, vaikka miehen sävellykset ovat olleet luonnollista jatkumoa siitä, mihin Emperor oli viimeisellä levyllään matkalla. Onkin täysin siitä kuuluisasta kuulijasta kiinni, mihin Eremitan kaltainen levy asettuu Ihsahnin omassa tuotannossa tai itsenäisenä albumina. Itselleni kolmen tuoreimman Ihsahn-levytyksen anti on ollut lähes riemastuttavaa kuultavaa ja juuri niin ennalta arvaamattoman rehellistä työtä, etteivät edes miehen paikoin kuivat vokaalit ja erityisen alleviivatut omituisuudet naarmuta tätä taiteellista vapautta.
aki NuoppoNeN
Graveyard dirt
For Grace or Damnation
aShen
haterial
Twisted Verses
WoRmholedeath
täville tässä saattaa olla oikeinkin mehevä suupala.
kaRi koSkiNeN
napalm death
Harmony Corruption
eaRaChe
Tämä alkujaan vuonna 1990 julkaistu Napukka-kiekko esitteli uudistuneen kokoonpanon ja suunnan: vokalisti Mark "Barney" Greenway, kitaristit Jesse Pintado ja Mitch Harris ynnä tuhti ja tunkkainen Morrisound-soundi, joka kuorruttaa grindcorepioneerin "death metal -levyn". Genreä vähänkään tunteva ei paljon uutta tai ihmeellistä irti saa, mutta jos Serenades, Gothic tai As the Flower Withers on kulutettu aivan läpipuhki, For Grace or Damnationista saattaa olla hetMega ken lohduttajaksi.
Harvemmin kotimainen debytantti käy nauhoittamassa levynsä Italiassa. Bändin käsitys mini-cd:stä on vähintäänkin mielenkiintoinen, sillä julkaisu sisältää seitsemän biisiä ja kestoakin löytyy lähes 40 minuuttia. Hard- ja grindcoren epäpuhdas raivokkuus on saanut rinnalleen moni-ilmeisemmän ja harkitumman ilmaisun. Äärimmäisen vahvoja musiikillisia samankaltaisuuksia naapurisaaren suuren kolmikon alkupään tuotantoon joka tapauksessa löytyy. Yhdellä hyvällä biisillä (Schabe und Kolkrabe Teilen Sich das Weltenende) ei luonnollisesti kokonaisuutta pelasteta, joten Animo Aegerin kohtaloksi jäänee upota syvälle unohdettujen bändien suohon.
JoNi JuutilaiNeN
ROCK SCIENCE FESTIVAL! -peli on nyt saatavilla suomeksi
800 KYSYMYSTÄ ROCKIN ALKUAJOISTA MODERNIIN METALLIIN TESTAA OMA JA KAVEREIDESI ROCK-TIETÄMYS facebook.com/RockScienceFinland
WWW.ROCKSCIENCE.TV. Melodioita on omaan makuuni liikaa, mutta toisaalta värikkäämmän modernin metallin ys-
Grand maGUs
The Hunt
nuCleaR BlaSt
Grand Magus on edennyt kuudenteen kokopitkäänsä ja tekee samalla entistä selvemmäksi, kuinka sen doommetallisista juurista ei ole enää jäljellä kuin ripauksia siellä täällä. Eremita vahvistaa tätä käsitystä entisestään viedessään Ihsahnin tuotantoa jälleen seuraavalle asteelle muutaman vuoden takaiselta Afterilta. Joka tapauksessa, levy on kaikin puolin, kansikuvaa ja tekstejä myöten oppikirjamainen tapaus, kuinka tällaista massiivista ja melankolista synkistelydoomia värkätään. Tuotannolliset ansiot jäävät kuitenkin levyn parhaimmaksi anniksi. Se missä Grand Magus on juuri nyt hieman hukassa ovat biisit, riffit ja melodiat. Tyylillisesti yhtye hortoilee jossain Bethlehemin määrittelemillä poluilla, mutta bändin suuntavaisto tuntuu olevan pahemman kerran hukassa. Niin paljon kuin bändin varhaisista levyistä pidinkin, tämä suunnanmuutos ei haittaisi lainkaan, jos meininki olisi pysynyt lähelläkään Iron Will -albumin tasoa. Osittain tämä johtuu pääosin korkealta raivotuista lauluista, joita ei voi kutsua kovin miehekkäiksi. Nykyisessä tarkastelussa Harmony Corruption on vedenjakaja vanhan ja uuden ND:n välissä. Modernia thrashiä, hardcorea ja jonkin sortin uudempaa metalcorea keskenään sekoittelevat kappaleet muhjaavat monipuolisesti sekä hitaammassa että nopeammassa tempossa, mutta jotenkin poikamainen vaikutelma tästä vielä jää. Esimerkiksi Backstabbing Bastardsin kertosäe kuulostaa melkoisen ankealta. The Huntin kohdalla suunta jatkaa kulkuaan alaspäin. 2000-luvun Nappuloiden millintarkkaan iskentään on kuitenkin matkaa
Touchstonen progressiivinen rock tuo mieleen brittiprogen toisen aallon nimet kuten Pallasin, Marillionin ja IQ:n. Samaa tyyliä osittain jatkava Speed of Sound (1999) on paikoin hyvinkin kiivas edeten aina No Evilin yllättäviin black metal -sävyihin. Niissä alasin murskaa akustisen kitaran, radiodekin, lentää suihkukoneena ja jyrää maata pyöräkuormaajana. Mukana ovat sanoitukset ja mielenkiintoiset kommentit ydinukoilta. Sen periksiantamattomuus ja jääräpäisyys sekä ikuinen usko tulevaan on äärimmäisen sympaattista. Anvilin proto- speed metal on yllättävää ja samaan aikaan melko tavanomaista höykytystä. Dynamiikkaan on panostettu, ja kuulokkeilla kuuntelu avaakin levystä aivan uusia puolia. Kaiken kaikkiaan Touchstone on varsin miellyttävä uusi tuttavuus progekentällä. Anvil on heavy metalia, ja se piirtyy verkkokalvoillekin riemukkaissa kansikuvissa. Bändin raain ja perin monimutkainen levy ei kuitenkaan tuo sen perinteisiä vahvuuksia parhaiten esiin. Levy on silti ihailtava rypistys, vaikka kuunteleminen tekeekin hetkittäin tiukkaa. Vaikka Adam Hodgsonin kitarointi äityy välillä melko raskaaksikin riffittelyksi, en silti laittaisi Touchstonea varsinaiseen progemetallikategoriaan, koska sävellyksellisesti se on lähempänä perinteistä progressiivis-
ta rockia. Ja ennen kaikkea ilmava ja selkeä. Laulun aiheiksi on haalittu myös vapaapainin ja salaisten agenttien kaltaista huuhaata, toisaalta osa lyriikoista kohdentuu myös vakavampiin aiheisiin. Yhtye on ehkä samassa mielessä heviä kuin esimerkiksi Porcupine Tree, vaikka nämä erityyppisiä yhtyeitä ovatkin. Tässäkin satsissa lauletaan kusitestistä, karvapiiraasta, tissien vilauttelusta, oman käden riemuista ja patjamambosta. Paketin parhaiten tuotettu Plenty of Power (2000) sen sijaan painottuu raskauteen ja on myös melodisin kokonaisuus. koSkiNeN
sään perusasioihin, mutta samalla ne perusasiat ovat juurikin unohtuneet. Saatesanoissa sanotaan sen olevan "too heavy for wimps". Kausi oli kuivaa yhtyeelle ja heavylle yleensäkin, mutta kopla jaksoi painaa. Käsillä olevat uusintajulkaisut 1990-luvun loppupuoliskolta ovat bändin toisen tulemisen ajalta. Kylmästi musiikin kannalta analysoituna homma ei ole läpeensä mestarillista, hetkittäin vain välttävää. Tätä levypakettia kuunnellessa tekeekin mieli antaa joka kiekolle täydet pisteet hyvästä fiiliksestä ja mieleen piirtyvästä keulahahmo Steve "Lips" Kudlow'n kestovirnistyksestä. Wintercoast on hieman tummempi ja raskaampi kokonaisuus. Biisitarjonta on monipuolista vaihdellen kauniista popballadeista ja jylhästä havy rockista aina klassiseen proge-epiikkaan. Craig
anvil
Plugged in Permanent / Absolutely No Alternative / Speed of Sound / Plenty of Power /
SpV
Kanadalainen kovan onnen työmyyrä on ainutlaatuinen yhtye. Balladeja tai muuta mamoilua ei kuulla sekuntiakaan. Tietyssä määrin kokonaisuus on hieman raskassoutuinen, vaikka onnistuukin välttämään teemalevyjen perisynnit. Muun muassa nimibiisin, Original Sinin ja Strange Daysin kaltaiset sävellykset pitävät huolen siitä, että kuuntelukokemus on nautinnollinen. Juuri nyt levy jää valitettavan kuolevaiseksi ilmestykseksi vailla viimeistä kipinää.
aki NuoppoNeN
toUChstone
Mad Hatters Discordant Dreams Wintercoast
SteamhammeR
Touchstone on vuonna 2001 perustettu brittiprogeryhmä, jonka esikois-ep ja kaksi ensimmäistä pitkäsoittoa ovat joutuneet nyt Steamhammerin uusintajulkaisulistalle. Erityinen kiitos annettakoon myös soundimaailmalle, joka on yhtä aikaa modernin jykevä mutta kuulas ja lämmin. Äijän tulisieluiset fillit tuntuvat tämän tästä menevän iskun pari pitkäksi, mutta bändi seuraa äyräiden yli roiskahtelevaa rytmitystä uskollisesti kuin sokea vauhkoa opaskoiraa. Se on myös teemalevy, joskaan kyseessä ei ole mikään tiukan kronologinen tarina. Hyvä sikäli, että tällä kertaa pääpaino on tunnelmissa, ja tunnelmallista musiikkia yhtye kyllä osaa luoda. Kaikki kolme kun on ilmestynyt aikavälillä 20062009. Melko pian tähän on päädytty, sillä julkaisut eivät ole kovin vanhoja. Ilmestymisjärjestyksessä parisetteinä myytävät digipakit ovat molemmat ansiokkaita. Teemojen välinen kontrasti on kieltämättä outo, mutta jotenkin tämä tyylittömyys sopii bändin pirtaan luontevasti. Hieno äänihän miehellä on. Biiseissä on tyylillistä vaihtelua bluespoljennosta junttaheavyyn ja progekikkailusta tuplabassarijytistykseen, joista viimeisen parissa yhtye viihtyy selkeästi parhaiten. Selkeästi parhaimpia progelevyjä, joita olen tällä vuosituhannella kuullut. Päinvastoin. Brent J. Uusi naisvokalisti Kim Seviour omaa kauniin ja voimakkaan äänen, joka pelaa hienosti yhteen Rob Cottinghamin laulutyylin kanssa. Kunpa yllätykset olisivat aina näin mukavia ja positiivisia.
Mikko MalM
82
Inferno. Vuoden 1996 karuhkolta soundaava Plugged in Permanent onkin tuima vastaveto unplugged-sössöttelylle. Kuten Lips saatesanoissa toteaa: "Click track just doesn't work for us." Right you are. Tunnetta lisää heikkoinakin hetkinä tihkuva intohimo heavy metalin soittamista kohtaan, eikä alati poikamainen meininkikään laita otsaa kurttuun. Pätevä ensinäyttö, mutta vielä parempaa on luvassa. Sanoitusten suhteen Anvil on railakas. Kuinkas muutenkaan. Absolutely No Alternative (1997) rokkaa ja on joukon hauskanpitolevy. Jos levy olisi täynnä Valhalla Risingin ja Like the Oar Strikes the Waterin tasoisia biisejä, voitaisiin puhua muhkeasta heavy metal -pommista. Melodiaa ei laulussa juuri ole ja riffit ovat suttuista vauhtirappausta. Tosin on sanottava, että jos Anviliin haluaa tutustua, katseet kannattaa suunnata varhaiselle 80-luvulle ja sen jälkeen ihan tuoreimpaan tuotantoon.
kiMMo k. Tietysti klassiset bändit kuten Genesis ja Yes ovat myös esillä, ja tietyt melodiat tuovat mieleen skandinaavisen progen nimet kuten Kaipan ja Flower Kingsin. Avausveisu Misguided Fool ja The Mad Hatter's Song esittelevät kuitenkin itsevarman ja kypsän yhtyeen, jolla on hallussaan kova soittotaito sekä erinomaisen terävä sävellyskynä. Bonuksena joka julkaisulla on kaksi livebiisiä sekä tietysti päivitetty booklet. Mad Hatters on varsin laadukas esikoisjulkaisu, vaikka One Shot ja Hear Me hieman laimeiksi loppupeleissä jäävätkin. Tällä kertaa kappaleissa on astetta vähemmän tarttumapintaa, mikä on sekä hyvä että huono asia. Huonoksi levyä ei voi missään nimessä moittia. Seuraavat levyt ovat enemmän toistensa kaltaisia, vaikka jokaisella on omat ominaispiirteensä. Narraattorina toimii itse Jeremy Irons, mikä kieltämättä tuo levylle dramaattisuuden tuntua. Discordant Dreams on huolella rakennettu kokonaisuus, joka ei näytä missään vaiheessa romahduksen merkkejä. Nimibiisin, Shadowsin ja See the Lightin kaltaiset täsmäiskut voisi nostaa esiin, mutta totuus on, että levyltä ei löydy yhtään heikkoa esitystä. Anvil on hyvän mielen metallibändi. Yhtyeen ilmaisussa ei ole sinällään mitään hirveän omaperäistä, mutta Rob Cottinghamin (koskettimet, laulu) ja kumppaneiden biisinkirjoitustaito on huimaa luokkaa. Tietystä perusrytkytyksestä huolimatta Anvilin meno on omalaatuista etenkin rumpali Robb Reinertin aaltoilevan soiton ansiosta. Yhtye ei ole kiirehtinyt heti levyntekoon vaan kypsytellyt sävellyksiään rauhassa, ja se on selkeästi kannattanut. Jälleen oikein. Discordant Dreams on ehkä parhaita debyyttilevyjä, joita olen koskaan kuullut
Kesän kuumin hittikokoelma
Kaupoissa 20.6.!
AUTOILU JA ROCK KUULUVAT YHTEEN
Kaupoissa 27.6.!
Tekelettä ei ole liiemmin käyty sliippaamaan, se kuulostaa juuri siltä miltä saakin, ihmismäiseltä. Samasta paketista löytyy niin paljon vaikutetta ja tyyliä, että on hämmentävää, kuinka mielenkiintoisena homma on saatu pysymään. Toivotamme bändille menestystä ja vaikutusvaltaa erikoisessa lajissaan.
www.MySpace.coM/plaguebReedeR
KuuKauden bändi: vinide
milloin ja miten?
Bändi perustettiin Kuhmossa 2003, jolloin soitonjanoiset pöljät tuppaantuivat samaan aikaan palotornin treenikämpälle. Endless Debaten läpi kulkee seesteinen tunnelma, ja tässä todellakin tiedetään, mitä ollaan tekemässä. oman groovensa. Soittopuoli on täyttä A-luokkaa, ja ärjyntää ja korinaa vailla hengitystaukoja tarjoilevan vokalisti Aholan aggressiivinen toiminta antaa viimeisen vihaisen silauksen bändin sata lasissa kulkevaan tappokulkuun. Melodiointi hoituu ainoastaan kitaroin ja koskettimin, mikä riittää hyvin. Mikä minua löi?
www.MySpace.coM/RaSteRdeNSity
plaGUebreeder: Unleash Hellfire
Plaquebreeder lyö tiskiin kolmen biisin kavalkadin death metalia. Paikoin mennään jo niin metallikarsinoiden ulkopuolella, että on vaikea kuvitella kyse olevan samasta bändistäkään. Tällaiset hybridit eivät ole enää järin ainutlaatuisia tänä päivänä ja oman soundin löytäminen vastaavalla sekametelillä on hankalaa, joten ainakin biisien on oltava hyviä ja tietyllä tarttuvuudella varustettuja. Puolan death metal -kovuus Behemoth tulee ajoittain mieleen, lähinnä tinkimättömän asenteen myötä. Riffiähky äänitteen parissa kieltämättä tulee, kuvioita kun saatetaan ilmoille siihen malliin. Bändi demottaa biisejään useaan otteeseen, ja pikkuhiljaa otot jäävät lopullisiksi. Verrokkia Vinidelle on hankala löytää, mutta ruotsalainen Evergrey tulee toisinaan mieleen, joskin melodisen kerronnan puolelta tarkasteltuna mennään eri teillä. Random Mullet pärjää tässä mielessä mainiosti.
www.RaNdoMMullet.coM
miksi?
Kaikilla oli suure polte soittamiseen ja oman musiikin tekemiseen. Mahtoi olla huvittavaa ulkopuolisten silmissä. Unleash Hellfire esittelee kuitenkin omillaan räiskivän orkesterin, jolla on jopa mainittua värikkäämpi sointi. Taannoin palstalla ylisanoja kerännyt seitsikko jatkaa samoilla linjoilla. Eli käytännössä ilman linjoja. Mukava rosoisuus jää nätisti pintaan vokaaliosaston käsittäessä ainoastaan Finntrollistakin tutun Matthias Lillmånsin maittavaa murinaa. Kylmää ja kaunista.
www.MySpace.coM/MageNtahaRVeSt
ansaitsemme levytyssopimuksen, koska...
...teemme tuotantomme erittäin tunnollisesti ja parasta lopputulosta vaalien.
työmme jakautuu...
...siten, että erillään kun asutaan, biiseistä tehdään demot, jotka ladataan bändin palvelimelle ja kukin opettelee sieltä ne treenejä varten. Tässä sitä nyt sitten olisi.
www.ViNide.coM
raster density: el Hombre Pablos
Raster Density on jättänyt entuudestaan vihaa tihkuvia muistijälkiä. Vokalisti Elmeri Kinnusen upeat vokaalit eivät muistuta oikeastaan kenestäkään tunnetusta laulajasta, vaikka bändiä jostain kumman syystä tunkee tuohon niin runsaaseen powerkategoriaan. Tätä todisteltiin esimerkiksi viime joulukuun Venäjän-keikalla. Kosketinvelho Heikki värkkää ihmeelliset soundinsa, ja basisti Jarkko antaa terävät kommenttinsa biisien rakenteisiin ja synnyttää rumpali Jaakon kanssa
84
Inferno
viiden vuoden päästä meidät löytää...
...ainakin useamman levyn julkaisseena, mutta ehkä jopa keikoilta.
emme ikipäivänä tule...
Sellaista asiaa ei luultavasti olekaan, mistä meitä ei voisi saada kiinni. Tarttuvuutta viljellään tälläkin kertaa riittämiin, kuten myös aggressiota. Samoilla linjoillahan tässä edetään edelleen. Täysi sali ja aivan äärimmäinen tunnelma.
alistair the third: eP
Tamperelainen Alistair the Third osoittautuu mielenkiintoiseksi sekoitelmaksi. 15-kesäiset jätkät olivat jo tuolloin erittäin vakavissaan. Laulut tulevat yleensä viimeisenä. Bändejä yhdistää mahtipontisuuden lisäksi myös se, että ne ansaitsisivat huomattavasti enemmän huomiota. Myös monipuoliset vokalisoinnit ovat omiaan elävöittämään touhua. Saatamme kuulostaa esimerkiksi seuraavilta: Metallica, Nightwish, Machinae Supremacy ja niin edelleen...
maGenta harvest: Apparation of ending
Magenta Harvest esitti suhteellisen vakuuttavaa jälkeä jo reilun vuoden takaisella debyyttijulkaisullaan. Elmeri ja Mikko ovat pääasiallisia biisinikkareita. Tästä kiitosta myös monipuoliselle ja nasevan kuuloiselle vokaalirevitykselle. Lieneekö tuolla muuta merkitystä kuin kuulostaa ja näyttää huonolta.
keikalla olemme...
...kaikki voimamme keskittäneinä ja yritämme soittaa mahdollisimman hyvin. Yli kymmenen vuoden kokemuksella tämä ei niin yllätäkään. Täysin mainitussa laarissa ei melskata, sillä bändi käyttää myös mustemman musiikin elkeitä tyylinsä mausteena. Orkesterissa miellyttää se, että se etenee asiallisesti rakennettujen biisien ehdoilla, vaikka taitoa olisi erilaisiin pullisteluihinkin. vinide: endless debate
Viniden perusarvoihin nojaileva, tekninen ja melodinen heavy hurmaa. Keikkareissujen kultaisuudesta myös tykättiin, vaikka niitä kovin harvakseltaan tehtiinkin.
suurin ongelmamme on, että...
...pääsemme treenaamaan keskimäärin kerran kuussa treenikämpällämme Oulun Hiukkavaarassa. Orkesterilla on ollut oma soundinsa hienosti selvillä alusta lähtien, ja tuo soundi onkin kokonaisuutena vallan mainio sellainen. Niillä harvoilla keikoilla, joille saamme porukan sovittua kohtaamaan toisensa lavalla, meininkiä ei puutu. Peli jatkuu nyt pitkälti samoilla säännöillä eli melodisen death metalin ja yleisilmettä raaistavien black metal -vaikutteiden varassa. Vaan kun riffit ovat kuitenkin täysin tarkastelukelpoista sorttia, ei auta valittaminen. Helsinki KuhmoOulu-akselille sijoittuvat jäsenet ovat kuitenkin motivoituneita hilaamaan perseensä paikalle aina kun vain on mahdollista.
bändin nimi...
...on keksitty tuolloin 15-kesäisenä. Bändi soittaa välillä melko odottamattomiinkin suuntiin etenevät kuvionsa mainiosti ja soundaa tyylien sekamelskasta huolimatta hienosti itseltään. Äänityspuikoissa on laulaja-kitaristi Elmeri, joka on äänittänyt ja miksannut melkein bändin jokaisen tuotoksen.
koUrallinen dynamiittia random mUllet: Capturing Moments
Johan tässä tulikin miettineeksi, mihin Random Mullet katosi. Tarkoituksena olisi, että tavallinen ihminen pystyisi kuuntelemaan meitä, vaikka välillä kikkailla yritetäänkin. Mukana on rockia, punkkia, progea ja välillä aika raskastakin osasta. Täydellinen suoritus ei vielä ole, mutta pienet epäkohdat ovat vielä tässä vaiheessa täysin sallitun rajoissa. Kaikkea kokeillaan avoimin mielin.
board of aves: decade After
Afubad-nimestäkin tunnettua miehistöä sisältävä jyväskyläläisorkesteri on päässyt. Pirteä ja raikas tuulahdus, jollaista kokisi mielellään lisääkin jatkossa.
www.facebook.coM/aliStaiRthethiRd
jos pidät heistä, pidät myös meistä...
Bändin levyt ovat kokeneet normaalin kehityskaaren ja musiikki on muovautunut levy levyltä hiukan erilaiseksi. Henkeä vetämätön ja rivakka death- ja thrash metalin välimaastossa poukkoileva tempoilu on taitavaa ja tinkimätöntä puurtamista. Lopputulos on pirullinen tekninen kaoottisuuskudelma, jossa kuuluu taito niin soitossa kuin sävellyspuolellakin
Orkesteri on kuitenkin ehkä myöhässä, onhan tällaista suuntausta kuultu jo muidenkin artistien myötä. Pop-akselille bändiä vie laulaja-kitaristi Elias Puukarin puhdas ja hyvällä tavalla lapsekas ulosanti. Goottia taas ovat teatraalisen ja vaihtelevan synkän vokalisoinnin ohella ärsyttävyyksiin asti viljellyt taustakoskettimet, jotka sitten vaikkapa tuplailevat kielisoitinten sävelkulkuja, ellei järkevämpää tekemistä löydy. Pois tavanomaisuudesta, hus! www.zoMbieRodeo.oRg
psyGothiC: live, no, w, her, e
Kouvolalainen Psygothic helpottaa kategoriointia asettamalla itse itsensä alternative/gootti/punk-laariin. Toiseksi nousee yllättävästi laulu. Musiikki alkaa olla jossain mielessä jo turhankin turboahdettua, niin paljon kuin se asiaan kuuluukin. Monipuolisista vokaaleista voi antaa jälleen ison plussan, vaikka välillä tuntuu, että melko yksitotisen soundin päälle on tungettu vähän turhankin monenlaista sävyä. Punkkia tästä hankalasti nimetystä tekeleestä on helppo löytää, epätasaista, heiluvaa suoritusta kun edustaa jokainen instrumentti, laulu mukaan lukien. Jälki on rujoa ja silottelematonta, mutta ehdottoman"floridaa", ja tästä on kuolonnälkäisen helppo lähteä nautiskelemaan. Groove on käsin kosketeltavissa, ja ainahan tällaista raskautta mielellään tarkastelee. Sekavuus ei tällä pelillä vähene.
www.MySpace.coM/caRNiVoRouSbaNd
trail of life deCayed: Slave inequal Hostile
Tamperelaisviisikko sekoittelee metalcorea ja melodisia kaavoja, joita voisi väittää hiukan ruotsalaismallisiksi. Homma vesittyy häiritsevän pahvisten soundienkin myötä tämän sortin köpsyttely on nykyteknologian myötä onneksi harvinaista. Trail of Life Decayedin onneksi ne eivät ole huonoja.
www.facebook.coM/tRailoflifedecayed
amanita virosa: Flugonazol Oriol
Jos Amanita Virosa olisi löytynyt 15 vuotta sitten, se voisi olla suotuisissa olosuhteissa isokin nimi. Bändin Göteborg-melodinen, hiukan black metalin suuntaan pokkaileva mättö ei täytä tämän päivän vaateita, vaikka seassa on herkkumelodiaakin. Asennetta kyllä löytyy, vielä kun saataisiin paukutus pysymään materiaalin vaatimien toleranssien sisässä.
www.MySpace.coM/coNcReteSwiNe
aadolf virt anen
DemonI
sUhteettomUUsteoria: Manifesti
Jos bändiä joskus tulikin syyteltyä liiallisesta stam1noinnista, vaivaa on saatu kitkettyä huomattavasti. Riffien sinkoillessa alkaa kaivata jonkinlaista hengähdystaukoa; tekeleen parissa jää välillä tunnelma, että toinen toistaan kimurantimpia riffejä on suollettava pihalle yksinkertaisesti niin paljon kuin mahdollista. Sointi on monipuolistunut, ja nyt siinä voi kuulla jopa ruotsalaistyylisiä melodioita ja entistäkin rockimpia ratkaisuja, kuitenkin sopivan punkasenteen kera. Mutta ruotsalaisethan kaiken veivät, kuten tiedetään. Pakko myöntää, että bändillä on omalla tavallaan kiintoisa soundi, vaikkei se muuten korvaa miellyttäisikään. Rajatapaus tekee musiikissaan huomattavasti näiden sapluunasta eroavia, mainioitakin juttuja,
sUUnta: demo
Suunta suoltaa raskasta psykedeelistä heavyä. Jokseenkin nimensä veroinen bändi.
www.MySpace.coM/RaJatapauSRaeSSi
hirttäkää heidät ConCrete sWine: Ural express
Riihimäkeläinen Concerte Swine luottaa heavy metaliin, joka ottaa vaikutteita bluesista, ehkä jopa grungestakin. Vanhan liiton miehet ovat pitäneet homman simppelinä, ja mikäs siinä, lumpiothan tässä lähestulkoon murskautuvat. Vaikka seassa on mainioitakin riffejä, varjopuolelle jäädään useastakin syystä. Raivoa ja rypistystä riittää, ja ryhmä on ulosannissaan taitava ja kiivas. Deceptionin kaltaisella tekeleellä kehtaa kuitenkin debytoida, äänite edustaa laadukasta räimettä tämän päivän standardeilla.
www.MySpace.coM/aNoNouMeNt
CarnivoroUs: lost Soul
Carnivorous tarjoaa melkoisen sekasotkun. Erikoinen bändi kyllä on, ja mielenkiinnolla voikin seurata, mihin se jatkossa kalmanlöyhkineen päätyy.
www.MySpace.coM/Redeye2hell
anonoUment: deception
Anonoumentin omakustanne henkii modernin thrashin ja death metalin voimaa. Vaikkeivät kantaaottavat sanoitukset saisikaan samastumaan täysillä, suomen kieltä käytetään tätä nykyä huomattavasti järkevämmin ja vähemmän ärsyttävämmin.
www.MySpace.coM/SuhteettoMuuSteoRia
kalpeat ratsastajat ampUtory: Promo 2012
Amputory valaa lisää uskoa jo muutenkin kovaan death metal -tilaan kotimaassamme. No, oikeastaan määritelmä voisi tässä tapauksessa olla laveampikin, onhan sekaan saatu vähän kieroilevaa death metalia sekä melodioita ja välillä mennään rokatenkin. Groove ja yksinkertaisuus herättävät mielenkiintoa yllättävästi, vaikka musiikkia ei voi nimittää varsinaisesti melodiseksi eikä korinaan ja kurinaan keskittyvä vokalisointikaan tarjoa vivahteita. Toisiaan muistuttavia ylisärötettyjä parin, kolmen, jopa neljänkin sävelen riffejä kierrättävät biisit keräävät mittaa pyöreästi vartin kukin, eikä shamanistisista huudoista koostuvista lauluosuuksistakaan saa juuri lohtua audiaaliseen ahdinkoonsa. Erityisesti vokalisti-basisti Luopan tulkinta on teeskentelemätöntä ja mutkatonta, vaikkei ehkä ole vielä saavuttanut teknistä huippuaan. Vaikuttaa siltä kuin vaikutteita olisi raavittu turhankin leveällä kaapimella, punaista lankaa olisi syytä olla selkeämmin havaittavissa. Hitaimmillaan ja tanakimmillaan meno on oikeinkin vakuuttavaa, mutta vauhdin kasvaessa alkaa tapahtua. Stoneriin nojaileva rokkaus ei sen kummempia voimakeinoja kaipaakaan. Neljän biisin esitys on miehekäs ja soundaa vallan mainiolta. Räväkän alun jälkeen joudutaan toisinaan epämääräisiin tunnelmiin, jotka eivät täysin hellitä loppuakaan kohden. Biisinteko on johdonmukaista ja jokainen rypistys on asiallinen ja aukoton. Jos islantilainen Solstáfir olisi huono, se kuulostaisi luultavasti juurikin tältä.
www.MySpace.coM/SuuNta.baNd
Zombie rodeo: Promo 2011
Helsinkiläinen nelikko luottaa suoraan rytinään. Yrityksen puutteesta viisikkoa ei voi ainakaan syyttää: riffiä tulee ilmoille niin, että vähemmästäkin polla sekoaa. I Amilla soivat vihaisesti sulassa sopusoinnussa thrash- ja death metalin modernimmat päät. Naislaulu tekee Zombie Rodeosta poikkeuksellisen tässä genressä, ja Tiina Parkkima onkin tontilla kuin kotonaan tumman äänensä sisältäessä riittävästi tunnetta ja voimaa. Kakkosbiisi Uinuva siemen on mainion turhauttava esimerkki, biisissä kun bassotellaan samaa riffiä yhteensä 12 minuuttia (kellotettu). Silti puuhastelu kuulostaa mukavan vanhanaikaiselta ja samalla myös vakuuttavammalta ja persoonallisemmalta. Hämmentävää on, mitä ihmettä bändin pitää keksiä, ettei tällainen vertaudu kuulevan päässä Mokomaan tai Stam1naan. Thrashin ja teknisemmän death metalin välimaastossa puikkelehtiva esitys ei jää persoonattomuudessaan mieleen oikein millään. Bändi ei jätä soittonsa puolesta kimuranteimmissakaan tilanteissa toivomisen varaa. Vaikka bändin ränttätänttä saa nimellisesti jalan vipattamaan, todellisesta tajunnanräjäytyksestä jäädään vielä. Alternativea taas edustavat ne sävelkulut, jotka ovat ajoittain sellaista hilipatihippaa, että on mahdotonta sanoa, mistä on kyse. Pelissä on hiukan liikaa yritystä rahkeisiin nähden, ja toteutus on jonkinasteinen pannukakku. Tällöin jäisi enää ongelma, kuinka kuulostaa jotenkin uudelta ja persoonalliselta.
www.MySpace.coM/aMaNitaViRoSabaNd
rajatapaUs: Rajatapaus
Suomenkielistä thrashiä. Raskasta myös kuuntelukokemuksena. Miksi kukaan esittää biisejä sekä suomeksi että englanniksi, jos tietää mitä haluaa. Päätösraitana toimiva doomiksi väännetty Trooper-cover on alkuällistyksen jälkeen yllättävän kova.
www.MySpace.coM/pSygothicbaNd
redeye: i Am
Iisalmelainen REDEYE on parantanut juoksuaan ja alkaa olla kaikilla osa-alueilla aika kovassa tikissä. Kolmen biisin aikana alkaa todellakin itkeä sen perään, että jotain
Inferno
85. Kolmas osasyy on kaksikielisyys. Orkesterin lanseeraama "alternative pop metal"onkin riittävä määrittely bändin musiikkiin. Board of Aves ei päästä helpolla, mutta sen musiikista löytyy paljon kiinnostavia juttuja, joihin näpertelyn ystävän on mielekästä tarttua.
www.boaRdofaVeS.coM
ja silti käy näin. Melodiat ja raskaus ovat läsnä, samoin hienoinen äkkivääryys, vaikka jälki onkin seesteisempää kuin osasi odottaa. Biisikolmikko on kova ja tasainen, mutta kärsii ehkä suurennuslasilla havaittavasta omaperäisyyden puutteesta.
www.MySpace.coM/aMputoRy
tapahtuisi. Ilmeisesti liikaakin, soitto kun ei pysy enää kasassa toivotulla tavalla. Lyyrisestikin bändi on parantanut juoksuaan. Biisipuolelle jäävätkin sitten ainoat miinukset. Vaikka monenlainen brutaalimpi tulkinta läpäisee usein näissä tapauksissa seulan, vokalisti Vuorenmaan raakkuvainen ja nyanssiton tyyli muodostuu lähestulkoon ärsyttäväksi tekijäksi. Mutta se, mikä erityisesti jää mieleen, on äänitteelle taltioitu soitonriemu. Tämä myös määrittää soundin, jolla bändi kuulostaa juuri itseltään. Ensimmäinen on yliyritys. Decade After esittää tavaraa niin laidasta laitaan, että lokerointi on mahdotonta. Taiteellinen näkemys on aina taiteellinen näkemys, eikä ole erityisesti kenenkään vika, jos Suunta ei miellytä. Kitarajyrään pohjaava lanaus saa paikoin seuraa huuliharpusta, joka luo piristäviä tunnelmia muutoin synkeähköön riffimaisemaan. Ammattimaisesti tehtynä Flugonazol Oriol jyräisi varmasti aivan eri tavoin. Bändi käy kahdella biisillään läpi laajan skaalan aggressiota ja erilaisia ilmaisutyylejä pitäen homman mainiosti kasassa, joten taidoissa ja kyvyissä ei ainakaan ole moittimisen sijaa. Vaan eivätpä mahtavat puitteetkaan aina pelasta, Ural Express kun tarjoaa kompastuskiviäkin. Myös rähinällä etenevä laulu on kiitettävän monipuolista. demojen toimitUsosoite (ei toimituksen osoitteeseen): Demot / Aadolf Virtanen, rengastie 49, 37630 Valkeakoski
levymittaan asti
crimSon gloryn uusi AikA koiTTAA vielä.
samoja taiteellisen ja progressiivisen rockmusiikin polkuja kuin edellä mainittujen maanmiestensä tuotokset. Silti etenkin Crimson Gloryn kaksi ensimmäistä levyä (Crimson Glory, 1986 ja Transcendence, 1988) kulkivat melodioineen kaikkineen
AmerikkAlAisen progressiivisen meTAllin piilossA pysyneellä pioneerillA pukkAA fesTArikeikkAA jA uuTTA levyä. Florida tunnetaan ensisijaisesti yhdysvaltalaisen death metal -genren alkuaikojen hautomona, mutta niemimaa on kasvattanut tekijänimiä myös muihin metallimusiikin alalajeihin. Crimson Gloryn jäsenistä legendaarisimman maineen itselleen loi yhtyeen suuruuden päivien vokalisti Midnight, jonka oikea henkilöllisyys pysyi pitkään salassa. Crimson Gloryn ensimmäiseen inkarnaatioon kuuluivat yhtyeessä edelleen soittavat kitaristi Ben Jackson, basisti Jeff Lords ja rumpali Dana Burnell. Midnight kuitenkin erosi bändistä juuri ennen albumia promotoineen kiertueen alkua, jolla vokalistin paikan otti mies nimeltä David van Landing. Floridan Sarasotassa perustettiin vuonna 1979 yhtye, joka auttoi osaltaan valamaan nykyisen progressiivisen metallimusiikin kivijalkaa. Crimson Glory hajosi vuonna 1992, aloitti uudestaan neljä vuotta myöhemmin ja teki neljännen albuminsa, raskaamman, progressiiviInferno
87. Ensin otsakkeilla Pierced Arrow ja Beowulf toiminut, 1980-luvun alkuvuosina nimensä Crimson Gloryksi sementoinut porukka ei kuitenkaan noussut laajemman kuulijankunnan kirjoissa yhtä arvostettuun asemaan kuin seattlelainen Queensrÿche tai connecticutilainen Fates Warning. Myös hiukan myöhemmin bändin miesvahvuuteen liittynyt ja alusta saakka biisinkirjoitukseen vahvasti osallistunut kitaristi Jon Drenning on edelleen mukana kuvioissa. Midnight, ristimänimeltään James Patrick McDonald, lauloi vielä bändin kolmannella, enemmän hard rockin suuntaan kumartaneella Strange and Beautiful -levyllä (1991). Jalometalli
TeksTi Jaakko SilvaSt
i
www.officialcrimSonglory.com
P
Unenomainen, verenpunainen
ohjois-Amerikan kaakkoiskulmalla sijaitsevalla Floridan osavaltiolla on ollut raskaaseen rockmusiikkiin melko lailla samanlainen vaikutus kuin San Franciscolla, Englannin Birminghamilla ja Ruotsin Göteborgilla
Tykkään sellaisesta, ja niin tykkää bändikin. Kun laulan vanhoja kappaleita, yritän edustaa niitä niin hyvin kuin mahdollista, La Torre sanoo. Osa faneista on niitä, jotka sanovat minun olevan Midnight-klooni ja haluan olla kuin hän. Mukana on yksi Jeffin tekemä raskaampi kappale, joka olisi voinut olla Astronomicalla, mutta se on vain yksi biisi. Siellä on myös raskas ja paha, pimeä puoli. Tunsin musiikkiin välitöntä vetoa, varsinkin lauluihin. Levyllä tulee olemaan elementtejä Black Sabbathilta, Pink Floydilta ja vanhalta Crimson Glorylta. Minun pitää olla rehellinen itselleni, mutta myös ymmärtää pysyä tässä yhtyeessä tiettyjen rajojen sisäpuolella. Kaikki materiaali tulee olemaan täysin uutta. Bändi päätti soittaa samana vuonna tribuuttikeikan entisen laulajansa muistolle Atlantan ProgPower-festivaaleilla. Tarkoitus on temmata kuulijat mukaan matkalle, joka kattaa laajan kirjon erilaisia tunnetiloja. Erittäin läheinen ihminen sanoi minulle juuri eilen, että et ole täyttämässä hänen saappaitaan vaan omiasi. Vaikka La Torre varttui ja asui karkeasti ottaen samalla alueella Crimson Gloryn muiden muusikoiden kanssa, hän ei tuntenut bändin kuin hätäisesti nimeltä ennen vuotta 2009. Jokainen tässä bändissä on kasvanut vuosien myötä muusikkoina, joten uudet biisit tulevat olemaan osittain erilaisia kuin Crimson Glorylla ja Transcendencellä. Rehellisesti sanoen kukaan bändistä ei tienannut penniäkään sillä kokoelmalla. Minun kutsumiseni Midnightin reinkarnaatioksi on sikälikin outoa, että kuulin ensimmäisen kerran Crimson Glorysta vuonna 2009. On puhuttu, että kyse ei ollut millään muotoa virallisesta Crimson Glory -julkaisusta. Black keulillaan Crimson Glory kiersi Euroopassa, minkä jälkeen yhtye painui jälleen unholaan. En todellakaan, siitäkin syystä, että Midnight oli tyyppi, joka hermoili aina live-esiintymisiä. Nimenomaan tästä syystä oli erittäin hienoa, kun Crimson Glory kysyi minua laulajakseen.
Uusi keskiyö
La Torren tulo yhtyeeseen aiheutti oletetun äänivyöryn puolesta ja vastaan. Uransa musiikin parissa kitaran ja rumpujen soitolla aloittaneen La Torren esitteli Crimson Glorylle Jon Oliva's Pain -yhtyeen keppimies Matt LaPorte. Koin alussa painetta vertaamisesta Midnightiin. Tämä vitutti jätkiä tosi paljon, siitäkin syystä, että fanit näkivät tämän nätin paketin ja halusivat tukea bändiä hankkimalla sen.
Korkealta perseelleen
Ironista kyllä, Midnightin kuolema antoi Crimson Gloryn uralle uuden lähtölaukauksen. Miten on, koetko itsesi jonkinlaiseksi Midnight-klooniksi vai onko Crimson Glory saanut liittymisesi myötä myös jotain omaasi. Bändi ilmoitti työstävänsä viidettä levyään, mutta Divine Chaos -nimen alla kulkenutta pitkäsoittoa ei koskaan saatu aikaiseksi. Olen ainoastaan iloinen ja innoissani. Ja kun Crimson Glory astelee ensi elokuussa Jalometalli-festarin lavalle, setissä tullaan kuulemaan pari ihka uutta rallia. Sananen vielä puolalaisen Metal Mindin muutama vuosi sitten julkaisemasta In Dark Places -boksista, joka piti sisällään koko Crimson Gloryn tuotannon uudelleen masteroituna. La Torren mukaan prosessi on edennyt hitaasti, sillä jokaisella yhtyeen jäsenistä on leipätyönsä bändin ulkopuolella. Osittain siksi hän verhoutui lavalla hopeiseen maskiin. La Torre lupaa teaser-pätkiä uudesta materiaalista linjoille heti kun se on mahdollista. Ja ihmiset sanovat, että olen opiskellut Midnightin tyyliä jo 20 vuotta. Kun uusi Crimson Glory -levy on pihalla, minun sanoillani, laulullani ja fraseerauksillani, tunnen oloni paremmaksi, koska olen voinut lyödä oman leimani bändin soundiin. Se on tosi syvällisesti sanottu. Queen of Masqueraden ekan säkeistön alussahan on erittäin korkealla menevä "lady"-sana, ja huomasin, että hei, minähän pystyn samaan, La Torre huudahtaa viitaten Midnightin tapaan laulaa falsettiin asti äärimmäisen, jopa oopperamaisen korkealta. Koetan löytää sopivan tasapainon.
Vanha taika säilyy
Parasta aikaa Crimson Glory paiskii töitä seuraavan levynsä eteen. Ensimmäisen Crimson Glory -biisin, Queen of Masqueraden, kuulin YouTubesta. Vuonna 2006 floridalaisviisikko yritti reunionia alkuperäisellä kokoonpanolla. Keikalla yhtyeen biisejä tulkitsivat monet progressiivisen ja melodisen metallin nimimiehet aina Savatagen Zak Stevensistä Sabatonin Joakim Brodéniin. Muut biisit ovat sitten lähempänä bändin alkuaikoja, enkä tarkoita, että me kuulostaisimme päivitetyltä versiolta vanhasta Crimson Glorysta. Emme suinkaan lepäile laakereillamme. Kun minä nousen stagelle, en välitä kuinka paljon yleisöä keikalla on. Vaikka en ollutkaan tekemässä aiempia Crimson Glory -kappaleita, olen silti pystynyt sukeltamaan emotionaalisesti vanhoihin biiseihin, koska Crimson Gloryn musiikki istui minulle suorastaan täydellisesti. Aikomus on saada levyn pihalle tämän vuoden loppuun mennessä, mutta niinhän me taisimme sanoa viime vuonnakin, La Torre naurahtaa. Yhtyeen sisäpiiriin lukeutuvilta ihmisiltä saamieni tietojen mukaan biisejä ei olisi edes masteroitu uudelleen. Kyseisellä keikalla lauloi myös floridalaismuusikko nimeltä Todd La Torre, josta lopulta tuli Crimson Gloryn uusi laulaja. Petersburg) asuvan kultakurkun bändin uudeksi keulakuvaksi, etenkin, kun La Torre onnistui alusta asti kuulostamaan Midnightilta aina äänialaa myöten. Samoissa puuhissa ovat kitaristi Jackson ja rumpali Burnell Avenging Benji -poppoollaan. Olemme tosin saaneet muutaman tarjouksen parilta suurelta eurooppalaiselta levy-yhtiöltä. Lisäksi basisti Lords työstää uutta levyä yhtyeensä Dark Matterin kanssa. Jon (Drenning) on näyttänyt minulle ideoita, joita hän työsti Midnightin kanssa seitsemän vuotta sitten, mutta nyt puhutaan pienistä palasista akustisia juttuja, oikeastaan pelkkiä introja. Sitten koetin laulaa mukana. Eli kyse ei ole siitä, että bändi olisi tehnyt jotain kymmenen vuotta sitten ja koettaisimme laittaa niitä nyt pihalle uusina biiseinä, La Torre alleviivaa. Tarkkaa julkaisupäivää levylle ei ole, koska meillä ei ole managementia tai levylafkaa. Sitten kuuntelin samalta levyltä Maydayn, ja olin lentää perseelleni, koska siellä mennään lauluissa vieläkin korkeammalla. Useampi tuntui hyväksyvän Floridan Pietarissa (St. "Tulemme TAvoiTTAmAAn TulevAllA AlbumillA vanhan crimSon gloryn hengen."
semman ja powermetallisemman Astronomican (1999) yhdessä vokalisti Wade Blackin kanssa. Toki teen joitakin juttuja, joista ihmiset eivät pidä, kuten örinälaulua. Voin omasta näkökulmastani ja kuulemani pohjalta kertoa, että bändi ei antanut lupaa boksin julkaisemiseen. Toki laululinjat tulevat olemaan samantapaiset kuin Midnight käytti. Alkoholismin kanssa vuosia kamppaillut Midnight menehtyi heinäkuussa 2009 vatsa-aortan valtimonlaajentumaan.
minulle on Midnightista kerrottu, olen ekstrovertti ihminen ja saan energiani vuorovaikutuksesta muiden ihmisten kanssa. Levyllä tulee olemaan paljon melodisia kohtia, molleja ja harmonioita, koska ne elementit ovat elintärkeitä bändin juurille. En vielä neljä vuotta sitten edes tiennyt kuka koko tyyppi oli. Mielestäni tulemme tavoittamaan tulevalla albumilla vanhan Crimson Gloryn hengen. Siihen verrattuna, mitä
88
Inferno. Heti, kun asiat varmistuvat, kerromme siitä internetissä. Rakastuin yhtyeeseen välittömästi. Tuo on erittäin hyvä kysymys. Levy on unenomainen, mystinen ja ilmava
Voit tilata myös puhelimitse numerosta 03 4246 5302. Myös internetin kautta voi tilata lehtiä, www.inferno.fi. 09 4369 2409 Sähköposti: inferno@popmedia.fi www.inferno.fi
Tilaa inferno!
Kestotilaus, 10 numeroa 54,80 Määräaikaistilaus, 10 numeroa 60,00 Osoitteenmuutos (laita uusi osoite lahjatilauksen saajan kohtaan!)
Nimi: ________________________________________________________________________ Lähiosoite: ________________________________________________________________ Postinumero: _______________ Postitoimipaikka: __________________________________ Puhelinnro: _____________________________ Syntymävuosi: ________________________ Sähköposti: ________________________________________________________________ Allekirjoitus (huoltajan, mikäli tilaaja alle 18-v.): _____________________________________ Nimenselvennys ja päiväys: _____________________________________________________ Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: Nimi: _______________________________________________________________________ Lähiosoite: __________________________________________________________________ Postinumero: _______________ Postitoimipaikka: ___________________________________ Puhelinnro: _____________________________ Syntymävuosi: ________________________
Sähköpostitilaukset osoitteeseen tilaajapalvelu@popmedia.fi tai sähköisellä lomakkeella osoitteesta www.inferno.fi. OSOITTEENMUUTOS Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.inferno.fi. inferno kesto pekka pikametallimies voittokuja 3 00100 helsinki
Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Hinnat sisältävät ALV 9 % KESTOTILAUS Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Viestin hinta on 0,95 euroa.
Kustantaja: Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki Faksi. Hinnat sisältävät ALV 9 %
maksaa postimaksun
Tilaajapalvelu 03 4246 5302 avoinna ma-pe 8-16
TILAUSHINNAT Inferno ilmestyy 10 kertaa vuodessa 12 kk kestotilaus 54,80 euroa 12 kk määräaikaistilaus 60,00 euroa Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. Pop Media Oy:n tilaajapalvelu on avoinna ma-pe 8-16. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin.
Pop Media Oy Tunnus 5012555 00003 VasTausläheTys. mme j maa lkaisu alliju meT
Tilaa inferno
10
laa hTava Ti o
54,u8e0a n m ro
Tilaa inferno TeksTiviesTillä!
Lähetä tekstiviesti: inferno kesto nimesi osoitteesi numeroon 172 33.
esim. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan tilaajanumero
Siitä tulee se värikkäämpi käsi, se on vielä kesken. Hän tekee vanhantyylisiä merimiestatuointeja. Kihlatun kanssa otettu lintutatuointi löytyy sydämen alapuolelta kyljestä. Vaan miksi ensimmäiset 17-vuotiaana otetut kuvat piti peittää. Tänä päivänä hänelle joutuu jonottamaan liki vuoden, Berg kertoo. Ja syy tähän oli.... Hardcore Superstarin logo päätyi miehen vasempaan käteen reilut 20 vuotta sitten göteborgilaisessa Tez Tattoo -mestassa. Joakimin tytär edellisestä suhteesta on päätynyt tatuoinniksi, kuten siis myös Bergin poika. Niin noh... Jussi Peso
hardcore Superstar -keulamies Joakim Bergillä on omat herkät puolensa.
HetA Hytti
nen
Lohikäärmeenmetsästäjä
Jos takana on jo muutama kilometri, myös tatuointipuolella on saattanut tulla otettua pari ohilaukausta. Olen häntä kymmenen vuotta vanhempi, joten pitää vielä jättää tilaa seuraaville lapsille. Ideana olisi ottaa sinne iso tiikeri, joka kapuaa vuorta ylös hanuristani lähtien. Olen myös aina sanonut tyttöystävälleni, että haluaisin syntymäpäivälahjaksi sellaisen. Ylipäätään tatuoinneissani oikea käsi on hyvä käsi ja vasen kuvastaa pahuutta, Berg kertoo. Tällä hetkellä vasuri näyttää mustavalkoiselta, mutta tähän on tulossa muutos. Yksi syy on se, että rakastan lohikäärmeitä. Hän teki jalan ihan uransa alkuaikoina, olisikohan hänellä silloin ollut viisi kuukautta tatuointien tekoa takana. Tekijää Berg ei muista, mutta kuuleman mukaan hemmo oli tanskalainen. Rakkaallani on samanlainen lintu tatuoituna. Toiset kuvat laulajan nahassa ovat ruotsalaisen City Tattoon Björnin tekemiä sekä Funny Tattoossa hakattuja. Arvet ovat elettyä elämää. Olisin itse halunnut laittaa linnulle pääkallon, mutta siitä tuli niin paljon sanomista, että tähän päädyttiin. Kumpaakaan ei oikeastaan enää pysty hahmottamaan, sillä vasemmassa kädessä seikkailee lohikäärme, oikeassa itämainen naispuolinen jumalhahmo. Niin olen minäkin!
90
Inferno. Muuten hyvin tatuoidussa miehessä on vielä yksi suuri alue valtaamatta: selkä. Toki idea voi vielä muuttua, mutta tällä hetkellä se on suunnitelma. Se hakattiin silloin sen verran syvään, että arvet näkyvät vieläkin. On parempi, että tällaisissa asioissa ei lähde vänkäämään naisten kanssa, Joakim virnistää. Olen syntynyt tiikerin vuonna ja tiikerithän ovat vahvoja. Yksi mahtava tatuoija on myös Bob Roberts Losissa. Hardcore Superstarin Joakin Bergin ensimmäinen tatuointi oli vasemman käden tribaali, toinen oikean. Poikani on tällä hetkellä kahdeksan kuukautta vanha, ja hän on jo saanut lahjaksi lelulohikäärmeen minulta, Joakim kertoo lämmin pilke silmäkulmassaan. Mä olen balanssissa monella tapaa: vasemmassa kädessä on miespuolinen demoni, oikeassa naispuolinen jumala ja japanilaisittain tehty Jeesuksen äiti. Iso käsi lähtee myös Pistolero Tattoossa työskentelevälle Malenalle, joka on tehnyt miekkoselle jalan tatuoinnin sekä rintaa koristavan perheen tulokkaan kuvan
K ESÄN KAUHU-HITIT
YHDESSÄ BOKSISSA!
Dark Labelin parhaat kauhuhelmet nyt samassa boksissa! Yli 12 tuntia jäätävää kauhua! Kokoelma sisältää seuraavat elokuvat:
STORMWARNING XTRO INSIDE FRONTIER(S) DEATH ROLL THE HORDE KM31 SHROOMS
19
DVD-BOKSI
95
/ KPL
8 Levyä
JEttBLaCk
Kautta kivisateiden! Armoton latinki menoheviä, uljaasti 80- ja 90-lukujen reteimpiä traditioita kunnioittaen. Tarttuu - ja jää lahkeeseen nylkyttämään kuin kiimainen pieneläin. Osasto-A:n hyväksymä pläjäys!
6.7.. Nyt kaupoissa!
Raining Rock
Pienellä viiveellä losahtaa, mutta kuitenkin... Jos ei kohta ala kaiuttimet vaikeroimaan ja puntti väpättämään, niin johan on kumma. Nyt on kokoelma, pojat ja tytöt! Parisenkymmentä kieroa ja julmaa kätilötuuttausta