Inferno 60/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

#60 CRADLE OF FILTH CYNIC OMNIUM GATHERUM THE HAUNTED AMON AMARTH RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI VUODESTA 2001 / www.inferno.fi HINTA 5,60 euroa
Girls Go Chopping 3. The Rebirth Of The Countess 10. My Name Is El Muerte 7. The House (Orig. Evilyn 9. Missing Miss Charlene 14. The Ghosts Of Heceta Head 8. SGC IV 2. Dizzy Miss Mess 9. Bravado 16,95 Los Bastardos Finlandeses Return of El Diablo Inferno_2008_60_5.indd 3 30.9.2008 14:58:33. El Grande Boogie 8. The Devil Hides Behind Her Smile 13. Broken Down Mojo 4. Monsters Keep Me Company 5. Flying Bottle 11. Raise Hell In Heaven 11. Gung! Ho!! 10. Dingo) 16,95 Kappalelista 1. Dr. Deadache 12. Man Skin Boots 6. Bite It Like A Bulldog 4. White Knuckles 6. Houseful Of Hooligans 3. Return Of El Diablo 5. Handful of Hooligans e eadach Lordi D Kappalelista 1. Red Eyed Rock*N*Roller 2. Sin Is In 7
Inferno_2008_60_5.indd 4 30.9.2008 14:58:37
Pete "Olen kuin t isoksi", kerto nu kasva C lt le of fi rad h PÄÄNAVAUS 007 054 SYTYKKEITÄ: l MILLION DOLLA evy-yhtiöt ju R BEGGARS / Misery Inc k hlivat, 056 APRIL uoppaan, läm KINETIK CONTR mitä Slayer! 008 05 KIIRASTULI, S OL 8F emifinal-Hämä ESTARIT: Jalo läinen muist metalli, AXIS: LONDINIU elee 011 M ja MURHAP Selviytyjät, HEAVY COOKIN APA & MAMA 012 062 Hole in the S G CLUB, Headl ky TRIVIUM ock of hedon ism 014 065 AMON AMARTH 016 06 ESOTERIC 8C Y FALCONER 020 071 NIC PS ENSLAVED 026 072 YCROPTIC DEATHCHAIN 029 076 OMNIUM GATHERUM BRITTITHRASH INFERNO TULIT -INVAASIO á la TAA: Dark Fil SSS 032 078 S th Fraternity ILMÄTERÄ: kuo AURA NOIR / lokansitaiteil Virus 035 ija Dan Seagrave TOXIC HOLOCA UST 038 082 S THE HAUNTED 040 085 OITTIMENI: Uli Jon Roth ARVIOT, pääos as 108 046 11 DEMOT, pääosasssaaCChyrnic omatic Dark 0V ANHA LIITTO: R att Battlelore Inferno_2008_60_5.indd 5 30.9.2008 14:58:42. 022 inä a, joka ei ik r Pan, poik o Dani Filth
Inferno_2008_60_5.indd 6 30.9.2008 14:58:51
Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Matti Riekki päätoimittaja INFERNO 7 Inferno_2008_60_5.indd 7 30.9.2008 14:58:55. Eikö teitä ole jo tarpeeksi, jumalauta. Kuule, mulla on aseita ja moottoripyöriä vaikka uuden Mad Maxin tarpeiksi. Miksette ole hyvien puolella. Yes. Tuut tuut tuut tuut. Ja kiva kun soitit. Onko selkeä vastaus nyt, hitto vie, liikaa pyydetty. Hyvä kysymys. Tuut tuut tuut tuut. Nyt kuule Paavo pysyy korkki kiinni, niin tiukassa, että sitä ei saisi auki Mustanaamiokaan! Nyt vasta ymmärrän, mistä elämässä on kysymys. Onko Shaugoathron Black Satanista. Niin... Onko Jaymx Rautapalikasta. Päänavaus Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala #60 kirjoittajat Ahola Tapio, Hynninen Sami, Itäkylä Riitta, Jalonen Miika, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Lassila Tero, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Orell Lassi, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO Aurinkokuja 9 33420 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK. Tuut tuut tuut tuut. Tiedän mitä muut eivät tiedä, mutta en halua puhua siitä. 10-16) (09) 737 009 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Julkaisujohtaja Mika Nikula Ilmoitusmyynti Mikko Mali, Peter Lindroos, Oskari Anttonen, Erik Kangas Puhelin: (09) 4369 2408 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Mikko Hannula Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 8. (Paavo Pönttö -hahmo on alun perin Sleepy Sleepersin omaisuutta. PÖNTÖN PAVE TÄSSÄ, Paskalehdestä. Paskat siitä. Selvä, ajattelin vain kysyä, miksi olette olemassa ja teette samaa paskaa kuin miljardi muuta paskabändiä. Olen salatieteiden suurmestari. Olemme vain ja ainoastaan pahan johdannaisia. No onko se nyt sitten hauskaa, häh. Meille on aivan sama, vaikka meitä ei kuuntelisi kukaan, emme välitä maineesta ja mammonasta. PASKALEHDEN PÖNTTÖ TÄSSÄ. Paskat musiikista. Taidatkin olla melkoinen nynnerö. Tuut tuut tuut tuut. Elämä on ihan... Kyllä on. En edelleenkään juo. Haluaisin yksinkertaisen vastauksen siihen, miksi palvotte pahaa ja tykkäätte saatanasta. Tuota, muista muuten sitten mun nimen oikea kirjoitusmuoto, S-h-a-u-g... Ja panisiko nynny levynsä kanteen pill... Kiitos lainasta.) Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Yhtyeeltäni on juuri tulossa mahtava pläjäys uutta musiikkia! Pannaanko jutut, ettei jutut pane meitä, heh heh. Jesabänks, jumaleissönnääs! Olinkin tässä juuri sauvakävelyllä, aloitin uuden elämän. Onko totta, että esiinnyit Internetissä pikkutyttönä ja markkinoit yhtyettäsi vallan perusteellisen kyseenalaisin keinoin. vuosikerta ROCK PAAVO PÖNTTÖ PASKALEHDESTÄ TÄSSÄ, onko Hatuntekijän Kisälli -yhtyeen manageri Jorma. Nythän on niin, että uusi levymme oli täysin luonnollisen kehityksen tulos, ja... SE ON PASKALEHDEN PÖNTTÖ, onko Jaska Taunuksesta. Olet sitten paparazzikuvassa Armani-kassi kädessä nynnysortsit ja -sandaalit jalassa. PASKALEHTI, PAAVO PÖNTTÖ, onko Pertti Perusbändistä. Enhän nyt sentään! Tein vain käyttäytymistutkimusta yhteisen edun nimissä! Siitä uudesta levystä piti mainita, ett... Kysymys ei ole omasta valinnastani, paha elää kauttani. Tuut tuut tuut tuut
Peaceville ei sen sijaan juhlista merkkipäiväänsä muuten kuin tyylikkäillä julkaisuilla. Sillä kentällä me olemme erityisen ylpeitä omista julkaisuistamme. Me halusimme tehdä jotakin, joka kuvaisi Century Median perhemäistä ilmapiiriä. Century Median nykyinen A&R-pomo Jens Prüter sanoo, ettei olisi koskaan uskonut Kampfin makuuhuonefirman kasvavan maailmanlaajuiseksi yhtiöksi. Emme ole myöskään rajoittaneet yhtiötä tietyn alagenren edustajaksi, vaan kyse on ollut yksinkertaisesti korkealaatuisesta äärimusiikista. Peacevillen nykyinen pääjehu Paul Groundwell, joka esiintyy mieluusti pelkällä etunimellään, pitää lafkan pääperiaatteita edelleen samoina kuin 20 vuotta sitten, vaikka melkein kaikki muu on muuttunut. Sekä Groundwell että Prüter mainitsevat musiikkimaailman suurimmaksi muutokseksi maailmanlaajuistumisen. Meiltä on myös liikkeellä siisti ilmainen sampler, jolla on huippubändien biisejä Peacevillen uran varrelta. Paul Groundwell mainitsee myös, että Paradise Lostin syyskuinen 20-vuotisjuhlakiertue Anatheman ja My Dying Briden kanssa oli hyvin ajoitettu, sillä se kattoi Peacevillen klassisen doom-trion. Loppuvuoden merkkitapauksia ovat esimerkiksi Bloodbath ja Darkthrone kovilla levyillään sekä Opeth uudella dvd: llään. Asenne, omaleimaisuus, laatu. Kuulen ihmisiltä jatkuvasti, kuinka he kunnioittavat Peacevillen bändivalintoja ja asennetta. Emme seuraa trendejä, ja pidämme sekä vanhoja että uusia faneja suuressa arvossa, Paul G selittää. Meikäläisiä bändejä löytyy tälläkin hetkellä pitkä lista rosterista. Vinyyli ei ole enää niin suosittu formaatti kuin 20 vuotta sitten, mutta se on edelleen tärkeä omistautuneille faneille ja keräilijöille. On yllättävää, kuinka moni klassikkobändi on ollut lafkalla jossain vaiheessa. Jotkut eivät varmaan enää edes tiedä, mikä kasetti on, hehheh. Kekkereiden lisäksi lafka julkaisi syyskuussa erityisen Covering 20 Years of Extremes -kokoelman, jolla lafkan bändit soittelevat toistensa biisejä. Nykyään demobändi saa tuotoksensa netin kautta salamannopeasti käsittämättömän laajaan levitykseen, kun ennen läheteltiin kasetteja postissa. Century Media järjesti elokuussa syntymäpäiväjuhlat paitsi Dortmundissa, myös Suomessa, onhan lafkalla pitkä historia suomalaisen metallin kanssa. Sen seurauksena syntyi liuta levy-yhtiöitä, jotka ovat kasvaneet isoiksi firmoiksi vuosien saatossa ja juhlivat nyt syntymäpäiviään urakalla. Myös formaattimaailman mullistukset ovat olleet rajuja. Se asia ei ole koskaan muuttunut. Peaceville on pysynyt näillä asioilla huippulafkana. Suurin osa bändeistämme on toisten bändiemme faneja, joten tällainen projekti oli helppo toteuttaa, Jens Prüter sanoo. Axel Jusseit Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste Peaceville Jens Prüter Paul Groundwell Metalli oli 1980-luvulla tuore ilmiö ja alan harrastajat intoa täynnä. Roadrunner teki Roadrunner United -levyn ja Nuclear Blast vähän niin kuin kopioi sen idean viime vuonna. Kummallakin yhtiöllä on siis takanaan kaksi vuosikymmentä, joiden aikana on tapahtunut musiikkimaailmassa aivan helvetin paljon. Robert perusti firman tyttöystävänsä makuuhuoneeseen oman bändinsä levyjen julkaisua varten. Helppokäyttöisyyden kehitys on ollut pitkä ja jatkuu yhä. Jotkut ovat onneksi tulleet takaisinkin. Vilho Rajala sytyttäjä sytykkeita.inferno@popmedia.fi 8 INFERNO Inferno_2008_60_5.indd 8 30.9.2008 14:59:03. Soitimme silloin paikallisissa bändeissä samoilla bändikämpillä Dortmundissa. Emme käskeneet Sentencedin muuttaa tyyliään death metalista goottimetallirokkiin, niin vain kävi. Tällä kertaa vuorossa ovat Peaceville ja Century Media. PALJON ONNEA VAAN, LAFKAT! ROBERT KAMPF PERUSTI Century Media Recordsin vuonna 1988 ja Paul "Hammy" Halmshaw Peaceville Recordsin aivan vuoden 1987 lopussa. Pian ihmiset voivat kysyä, mikä ihme on cd-levy, Paul G arvelee, mutta laskee toivonsa metallikansaan: Toivottavasti metallifanit kuitenkin ymmärtävät, että hieno pakkaus on omistamisen arvoinen. Meille muille riittivät demonauhan teko, keikka nuorisokeskuksessa ja ilmainen kalja, mutta Robert mietti aina isompia kuvioita, Prüter kertoo. Prüterin mukaan Century Median keskeinen toimintaperiaate on ollut taiteellinen vapaus
Häntä yrittivät paikata ensin Tommi Laine ja sitten Mikko Herranen, jolle Tolonen antaa vuolaat kehut. Vahinko oli kuitenkin tapahtunut jo aiemmin. Osallistu, voita ja ota selvää. Janne Tolonen on muuten myös Profane Omenin perustajajäsen. Tyylilajilla ei ole niin väliä, kunhan nyt edes jossain määrin metallin puolelle kurkottaa, kertoo Teemu Suominen Live Nationista. Profane Omenin laulaja Jules Näveri vaikutti puolestaan Misery Incissä vuosina 20032007. Ainahan lavalla on hauskaa, mutta varsinkin tuolloin meno oli melkoisen mehevää. Silloin kaikki oli kohdallaan. Minkin uran huippukohdaksi kitaristi listaa Firebox-diilin, sen kautta julkaistun kakkoslevy Random Endin vuonna 2006 ja sitä seuranneen runsaan keikkailun. Lisäksi lienee eduksi, että soittaa jotensakin räyhäkkää musiikkia, puhutaan nyt kuitenkin Unholy Alliancesta. Nea Gustafss Tällä palstalla aiemminkin esillä ollut Misery Inc, tuttavallisemmin "minkki", ilmoitti syyskuun puolivälissä lopettavansa. Yleisö antoi varmaan jo tuolloin niskalaukauksen bändille. Kilpailun voittajalle ei näillä näkymin ole luvassa muuta palkintoa, mutta jotakin saatetaan vielä keksiä. Oli oikea paikka laittaa loppu tälle sirkukselle, bändin kitaristi ja perustajajäsen Janne Tolonen sanoo. En vaan pystynyt enää motivoimaan itseäni uusien jäsenten etsintään. Sen verran voin sanoa, että bändi jatkaa varsin minkkimäisellä meiningillä, Tolonen lupaa. Tuulisesta kokoonpanosta kärsineen bändin vaikea taival kävi Janne Tolosen mukaan liian vaikeaksi. on MISERY INC LÖI HANSKAT NAULAAN JATKUVAT miehistömuutokset ovat harvinaisen karkeaa hiekkaa bändin rattaissa silloin, kun kyseessä pitäisi olla oikea bändi, jolla on tavoitteita ja suunnitelmia. Loppuvuonna tulee varmasti lisää infoa ja ääninäytettäkin. Kisaan voi osallistua Radio Rockin nettisivujen kautta. Sama bändi esiintyy siis sekä Helsingissä että Tampereella. Ollaan monesti puhuttu, että keikka Helsingin Gloriassa Curium Festissä 2006 syksyllä oli melko varmasti meidän paras. Kaikkein vaikeinta on, jos pysyvää laulajaa ei tahdo löytyä, olkoon kuinka demokraattinen ryhmä hyvänsä. Voittaja pääsee tapaamaan illan muut yhtyeet ja nauttimaan isojen keikkojen glamourista, heh. Suomisen tietämän mukaan kisa järjestetään samalla systeemillä ainakin Ruotsissa. Mukaan halutaan innokkaita, levydiiliä vailla olevia näytönhaluisia ryhmiä. Slayerin lämppäys on sellainen porkkana, että osanottajista tuskin on pulaa. INFERNO 9 Inferno_2008_60_5.indd 9 30.9.2008 14:59:20. Aiemmin tänä vuonna esillä ollut Coma Clinic -projekti pysyy kuulemma projektina, mutta Tolonen on jo perustanut rumpali Joonas Kauppisen kanssa bändin, joka kantaa nimeä DogeYegoD. Laulaja kun on useimmiten joka tapauksessa bändin tunnusomaisin elementti. Osallistumiskriteerinä on se, että bändin pitää olla demotasolla, ei siis vielä levykannassa kiinni. Kun kerran samana iltana esiintyy kaikkiaan viisi bändiä, kilpailun voittajan soittoaika lienee oikeasti varsin lähellä varttia. Kim Thayil vertasi Soundgardenin hajoamisen jälkeen bändiä autoon, joka tuntuu ensin uudelta ja hienolta, kunnes se alkaa pitää omituisia ääniä ja osoittaa hajoamisen merkkejä. Se oli suuri takaisku, että Julesin aika ei enää riittänyt minkille. Slotti on luonnollisesti illan ensimmäinen. Voittajan ratkaisee Music Televisionin, Infernon, Radio Rockin ja Live Nationin edustajista koottu asiantunteva, lahjomaton ja arvovaltainen raati. Myös Misery Incin muista jäsenistä tullaan Tolosen arvion mukaan kuulemaan vielä. Vanha sanonta 15 minuutista valokeilassa saa marraskuussa konkreettisen merkityksen, kun yksi onnellinen bändi saa paikan Slayerin lämppärinä Unholy Alliance -keikoilla. Markus Paajala SLAYERIN KEIKALLE KEIKALLE? KIERTUEEN esiintyjäkaartiin kuuluvat Slayerin lisäksi Trivium, Amon Amarth ja Mastodon, joten Win 15 Minutes of Fame -kisan voittaja pääsee kovaan seuraan. Minkin tapauksessa autosta oli jatkuvasti jokin osa rikki. Lopullinen päätös tuli tässä kesän aikana, kun kaksi jäsentä taas kerran luopui "yhtiön jäsenyydestä". Tolonen ei aio upottaa kitaraa naftaliiniin, vaan uutta viritystä pukkaa pian. Idea kilpailuun tuli suoraan Slayerin managementilta, joten ilmeisesti samanlainen meininki on päällä muissakin kiertueen kattamissa maissa. Tolosen mukaan kone alkoi yskiä jo viime syksynä. Misery Incissä operoitiin kahden laulajan voimin, ja Niko Mankisen rinnalle ei tahtonut löytyä pysyvää jannua. Jules on niin mahtava persoona lavakarismallaan, Tolonen miettii. Tai siis, eihän sellaista kai olekaan, Suominen heittää. Yhteensä soittoaikaa kertyy sitten puoli tuntia, kun on kaksi iltaa tiedossa. Ehkä me ydinjoukko ollaan niin kusipäistä porukkaa, ettei meidän seurassa viihdy erkkikään, Tolonen virnuilee
EMPPU VUORINEN / NIGHTWISH ESA HOLOPAINEN / AMORPHIS JEFF HANNEMAN / SLAYER ROOPE LATVALA CHILDREN OF BODOM ALEXI LAIHO CHILDREN OF BODOM TOM ARAYA / SLAYER ISTEN TTILA MMA INTA A VAL PAULI RANTASALMI / THE RASMUS KIRK HAMMETT / METALLICA JAMES HETFIELD / METALLICA LAURI PORRA / STRATOVARIUS KUISMA AALTO, SANTTU HÄMÄLÄINEN, TUOMO SAIKKONEN / MOKOMA ESP ja ESP/LTD -kitarat saat laatua arvostavista soitinkaupoista ympäri Suomen tai meiltä MUSAMAAILMA RETAIL, HELSINKI KAMPPI puh: 09 5627 1240 retail@musamaailma.fi MUSAMAAILMA ITIS, HELSINKI - ITÄKESKUS puh: 09 343 6030 itis@musamaailma.fi VERKKOKAUPPA ON AUKI 24 H www.musamaailma.fi 30.9.2008 14:59:35 Inferno_2008_60_5.indd 10
SUOMESTA EIVÄT muusikot lopu kesken, ja bändejä tuntuu ilmaantuvan vuosi vuodelta enemmän. Ennen Semifinalia olin toiminut jo reilusti yli kymmenen vuotta rockbisneksessä, Roudi kertoo. No jaa. Uusia bändejä neuvoisin panostamaan setin rakentamiseen, sillä puolen tunnin killerisetti voittaa aina sekavan 50-minuuttisen. Olin mukana jo Lepakon valtauksessa 1979, ja sitten dj:nä Tavastian Diggiteekissä sekä BackStage-klubilla. Yksi tämän duunin parhaista puolista onkin, että saa tehdä yhteistyötä nastojen ihmisten kanssa. Eipä tule kuitenkaan mieleen hirveän montaa menestystarinaa, jotka olisivat jääneet minulta hiffaamatta. INFERNO 11 Inferno_2008_60_5.indd 11 30.9.2008 15:12:31. Suuret persoonat ovat aiempaa harvinaisempia. Demoista puheen ollen, olen iloinnut suuresti, kun demomateriaalia voidaan nykyään liikutella sähköisessä muodossa. Loistavia olivat myös Apulanta ja Tehosekoitin elokuussa 1994, Martti Servo & Napander äänittämässä Sauna-liveään sekä ne Thee Ultra Bimboosin levynjulkkarit, missä mimmit olivat pukeutuneet Las Vegas -ajan Elviksiksi. Näiden lisäksi on mainittava Kari Peitsamon joulukeikat, Don Huonojen akustinen veto helmikuussa 1997 sekä Lemonatorin ensimmäinen keikka. Semifinalista kehittyikin nopeasti aloittelevien yhtyeiden vakioareena. Roudi näkee muutoksen pelkästään hyvänä asiana. Se oli alkuvoimaista se! Myös Ne Luumäet på svenska sekä Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus auf Deutsch kuuluvat listalle, Roudi jatkaa. TV Eyes, eli Öögat ja Smackin Claude-vainaa, oli myös ikimuistoinen veto. Alkuun voisi mainita kaikki yli kolmekymmentä Flaming Sideburnsin keikkaa. Keikkapaikan pyörittäjällä ei ole ikävä entisaikojen läträämistä. Tomi "Roudi" Hämäläinen on toimittanut ravintolan kerberoksen virkaa alusta asti, eikä yksikään orkesteri ole kavunnut Semin lavalle ilman miehen hyväksyntää. Kaikki nämä myös pyrkivät Semifinalin lavalle, joten Hämäläisellä on kova työ valita demojen lähettäjistä sopivimmat. joulukuuta 1993. Mainitaan nyt vielä Ultra Bran alkutaipaleen keikka, jonka miksasin kahdeksalla kanavalla. Semissä toimin klubi-isäntänä, eli vastaan ohjelmistosta ja sitä kautta klubin yleisilmeestä. Tänä vuonna on 172 bändiä soittanut ensimmäisen keikkansa Semissä, joten kyllä joku on jossain vaiheessa selvästikin saanut minut kiinni, Roudi tuumaa. Paljon on muuttunut rokkimaailmassa vuosikymmenten aikana. Hyvät bändit ovat vuosilukuun katsomatta hyviä ja huonot taas, no, vähemmän hyviä. Tässä elämässä saa sitä mitä tilaa. Käytännössä teen tiivistä yhteistyötä mielenkiintoisten ja lahjakkaiden ihmisten kanssa, kuuntelen idiksiä ja heitän omiani sekaan. Semifinalin sivuilta löytyy luettelo kaikista klubilla esiintyneistä artisteista, ja ilmeisesti Roudilla on melkoinen muisti, sillä hän uhoaa vielä joskus lisäävänsä sivuille jokaisen vuoden kymmenen parasta keikkaa. Bändejä on niin paljon, ettei kaikille löydy yleisöä kirveelläkään. Kiirastuli TEKSTI Saku Schildt Helsingin Semifinalin keikkabuukkaaja Tomi Hämäläinen lienee todistanut vuosien varrella kaikki tempaukset, joita rokkikukot voivat saada päähänsä. PORTINVARTIJA MUISTELEE KÄSITTEEKSI MUODOSTUNUT Semifinal-klubi näki päivänvalon 3. Klubiisännän yksi keskeisimmistä ja ikävimmistä tehtävistä onkin sanoa "ei kiitos" suurelle osalle yrittäjistä. Talon isäntänä pääsee ilmeisesti todistamaan paljon kovia esityksiä. Yleisö on jätettävä nälkäiseksi! KUN HÄMÄLÄISTÄ pyytää muistelemaan kaikkien aikojen kovimpia Semikeikkoja, innostuu mies luetteloimaan pitkän listan nimiä. Watch that space! Hämäläinen naurahtaa. Bändien lavaesiintymisessä ei minun mielestäni ole ajan saatossa tapahtunut ihmeempiä mullistuksia jotkut vaan osaavat esiintyä ja toiset taas eivät. Kyllä takavuosinakin riitti läjäpäin kasvottomia bändejä, ja toisaalta todellisia staroja putkahtaa esiin nykyäänkin. Nyt on ihan pakko vähän laskeskella. Aloittelevatkin bändit toimivat nykyään ammattimaisemmin kuin monet isot nimet 1980-luvulla, mutta samalla rockista on kadonnut poikamaisuutta ja vaarallisuutta. Sanoitin myös biisejä muun muassa Havana Blackille ja Hearthillille, kirjoitin juttuja Rumbaan sekä muutamaan muuhun lehteen ja tein vielä englanninkielisiä bioja levyyhtiöille. Periaatteessa mies ottaa vastaan puheluita kolmena arkiiltana kolmen tunnin ajan, mutta käytännössä puhelu siirtyy lähes varmuudella vastaajaan. Mikään örveltäminen ei varmasti korvaa lahjakkuutta ja karismaa, Hämäläinen luonnehtii. Totta kai joukkoon mahtuu jokunen kusipääkin, mutta nämä ovat pienessä vähemmistössä, eivätkä tule toistamiseen keikalle. Rima on pidettävä juuri oikean korkuisena. Eipähän ole kämpillä enää joka nurkka täynnä demoja! Hämäläisellä on muusikoiden kesken maine miehenä, jota on lähes mahdotonta tavoittaa. Ei yksikään edellä mainituista huippukeikkojen vetäjistä ole saavuttanut asemaansa sattumalta tai tsägällä. Roudin historia musiikkihommissa ulottuu kuitenkin vielä paljon kauemmas. Keikkoja kärkkyvien yhtyeiden kannattaakin olla joka paikassa ystävällisiä ja kohteliaita, sillä niin ammattilaisetkin ovat, Roudi evästää. Täydellisessä maailmassahan vastaisin kaikille, mutta näillä volyymeillä se on täysin mahdotonta. Mistä moinen "hard to get" -ilmiö johtuu. Tavastian yhteyteen perustetun ravintolan idea oli tarjota esiintymisareena bändeille, jotka eivät vielä houkuttele riittävästi väkeä emoklubin tarpeisiin. D.A.D ja Kent olivat myös kovia, ja HIM:n vapunalusviikko vuonna 2003 oli kuin yhdet pitkät bileet! Rankemmalta osastolta voisin nimetä ainakin Stam1nan ja Nicolen Tuhma-klubilla, sekä Kotiteollisuuden keikan, jolla bändi heitti encoreita aataminasussa
Koska valtavirrassa kaikki uivat sittenkin eri suuntiin. Indiefestari Readingissä riehuttiin, mellakoitiin ja poltettiin autoja (soittiko Babyshambles liian rajun setin?). Babyshambles aiheuttaa myös vaarallisen vedä syvään henkeä ihmispyörre-efektin. "Hei, niin täälläkin. Toistetaan: Babyshambles. Bändin nimen aiheuttama aamukahviin tukehtuminen ei ole ainoa terveysriski. Orkesterin musiikin temporakenne on kuulemma omiaan "kiihottamaan" yleisöä liikaa aiheuttaen täten "vaaratilanteita". Mutta mikä bändi on näin pahis. Naiiviin hölynpölyyn sortumisen riskin uhalla on pakko myötäillä erästä ovimiestä, joka totesi nykyisen pestinsä hikisen heviluolan sisäänkäynnissä päihittävän kevyesti cocktailbaarien porttien vahtimisen. Hienostoalue Knightsbridgessä tapahtui raaka paloittelumurha. Vastaus: Babyshambles. LONDINIUM AXIS.LONDINIUM Vaaratilanteita TAISIN JÄÄDÄ KYYDISTÄ, kun aikakone kävi noutamassa matkustajia kyytiin. Lontoon Notting Hillin r´n´b-karnevaalissa heiluttiin puukkojen kanssa. "Se oli aivan liian vaarallista meikäläisen makuun." Lähetin kortin aikakoneeseen ja Wiltshiren poliisille. Miksei circle pit ole kirosana. Mistä on kyse. Ei näitä vakavallakaan naamalla oikein pysty sulattelemaan. Ihmispyörre-efekti. Siinä sitä varsinaista ihmispyörre-efektiä. Miksei metallikeikkoja julisteta pannaan. Olen yhä vuodessa 2008, mutta aluksen ikkunoista vilkuttaa väkeä ja lähettää terveisiä jostain, joka muistuttaa 1950-lukua. Pörssimeklarien Cityyn itäisessä Lontoossa pystytettiin varta vasten ensiaputeltta kännisille liikemiehille. Sieltä tuli kortti: "Hei, täällä on kivaa ja rauhallista. Terveisin, Oma Laki ja Järjestys." Kivoja ja rauhallisia vielä kerran, on se vaan niin hieno sana ihmispyörre-efektejä teillekin. Lontoon-kirjeenvaihtaja Riitta Itäkylä www.arock.fi 12 INFERNO Inferno_2008_60_5.indd 12 30.9.2008 15:13:18. Kuten aina täkäläisiä lakitempauksia tulkitessa, kannattaa tässäkin tapauksessa nauttia tuju annos Monty Pythonia ja ripaus psykedeliaa ennen kuin edes yrittää nielaista tarjottuja vastauksia sellaisinaan. Wiltshiren kreivikunnan poliisi on ohjaimissa ja näyttää viihtyvän varsin hyvin iloisissa takavuosissa. Miksei kukaan kerro poliisisedille niistä viikoittaisista piteistä, joissa tuopit ja kyynärpäät heiluvat kilpaa ja "pyörre-efekti" ei tarkoita nousuhumalaisten opiskelijoiden huimauskohtausta, vaan tarkoituksellista ja estotonta fyysisen energian purkausta. AXIS: . Koska piteissä pätevät yhteiset säännöt. Katso Googlesta. Kuka on saanut kunnian tulla tuomituksi vaaratilanteiden aiheuttamisesta. Terveisin, Laki ja Järjestys." Mistä se neiti nyt hourailee. Selitän. Kyseessä on poliisin päätös estää muuan "rokkikeikka" syystä että erään bändin musiikki aiheuttaa yleisössä niin sanotun "ihmispyörre-efektin" (siinäpä uusi termi populaarikulttuurin sanastoon). Koska... Energia ja paineet kanavoidaan musiikin kautta, tarkoituksellisesti, estoitta
Inferno_2008_60_5.indd 13 30.9.2008 15:13:31
Tyhmää ja tarpeetonta. Ananaspalat kannattaa vetäistä pienempiin osiin, jotta rullista tulee smootheja. Muut vaikka vetää bissen. 7 Syö! Ruokajuomana absolutisti ottaa kylmän kolan. Heavy cooking club K alkkunarull a Tarpeet t 1 sipuli ta sieniviipalei 1 prk herkku jyä sico -oliiviöl Clas 1 rkl Bertolli a) (tai vastaava aspaloja as prk anan puolik etä nan rintafile ekoitetta 400 g kalkku -kasvirasvas oka 2,5 dl Flora ru ohosipulia Bonjour ru 100 g Crème mastikkuja ham basmatiriisiä The Gathering Nighttime Birds (1997) "Kotona on kiva relata, rauhoittua ja jättää hevihommat reenikämpälle ja studiolle." Tuomaksen kokatessa soi: Tuhannen bändin (mm. 2 Kuullota öljyssä hienonnettu sipuli yhdessä herkkusienten kanssa. Toisaalta pienten ja isojen nautintojen kieltäminen itseltään on kuin teippaisi kämmenet yhteen ja yrittäisi taputtaa. 6 Hauduta 20 minuuttia ja duunaa jälkiruoka tällä välin. Tuomaksen oma luonnehdinta: "Kiireisen ja urheilullisen nuoren miehen näennäisen terveellinen mutta syvimmältä olemukseltaan hedonistinen itsepetos. Tee näin: 1 Lisää kiehuvaan veteen basmatiriisit ja suolaa sekaan. Hammastikut voi hädän hetkellä korvata vaikka tulitikuilla, kunhan napsauttaa kärjen pois. Headlock of hedonism 5 Paista rullat joka puolelta paistokasarissa. Siksipä siis emme moiseen ryhdy, vaan pitkän kaavan mukaan pääruokaa seuraa jälkiruoka. Hedonistisia asioitahan nuo kaikki. Valmistuneesta kasasta syö vielä toisenkin kerran, joten kaaoksen lailla etenevään arkeen setti sopii kuin helmi simpukkaan." Miika "mega" Kuusinen tutkiva kulinaristi 14 INFERNO Inferno_2008_60_5.indd 14 30.9.2008 15:13:32. Before the Dawn ja Dawn of Solace) Tuomas Saukkonen on varsinainen ihmemies, kun herrasta lähtee ääntä ja lapasissa pysyvät kaikki kielisoittimet, rumpukapulat sekä kyökin puolella vielä kapustatkin. Lisää kasvisrasvasekoite ja jäljelle jäänyt tuorejuusto. Painojen kanssa ryskääminen ja juoksulenkkeihin verrattavat rumpureenit edellyttävät ruokavaliolta tiettyjä asioita etenkin hiilihydraattien ja proteiinien suhteen, ja siksi vähärasvaiset liharuuat riisin kera ovat yleensä tämän voittajan valinta. 3 Nuiji kalkkunapihvit kevyesti kelmun välissä ja levitä päälle kerros tuorejuustoa, sipuli-herkkusieniseos ja ananaspalat. 4 Kääri pihvit rulliksi ja sulje ne hammastikuilla
4 Paista 200 °C:n lämpötilassa 20 minuuttia. 5 Syö vaniljajäätelön kera. Tee näin: 1 Kuori ja viipaloi omenat ja levitä viipaleet voidellun uunivuoan pohjalle. Jälkiruokahan nyt toimii sellaisenaan, aivan kuten yleensä kaikki, missä on voita ja sokeria. Megan tuomio: "Lihaan piilottaminenhan on aina mukavaa ja palkitsevaa hommaa, eikä nautinto tälläkään kertaa jää vajavaiseksi. Pikanttia aromia herkutteluun saa käyttämällä siirappia tai fariinisokeria osittain tavallisen sokerin sijasta." 4 omenaa 0,5 dl vettä 150 g leivon tamargariin ia 1 dl sokeria 6 dl kaurahiu taleita Tarpeet Omenapaistos Inferno_2008_60_5.indd 15 30.9.2008 15:14:10. Maku on miellyttävä joskin mieto, joten napakammista eväistä pitävien kannattaa harkita jotain toista, esimerkiksi pippurista tuorejuustolaatua. Varsin yksinkertainen ruoka saa linnun kuin linnun maistumaan (broileri vaihtoehtona) ja lentämään nopeasti lautaselta suuhun. Tarjoaapa resepti vielä lukemattomia makuvaihtoehtoja aineksia mielensä mukaan varioimalla. Ja jos ruuan terveellisyys arveluttaa liiaksi, on kerma aina hyvä vaihtoehto, ja riisikattilaankin voi heittää voita kaveriksi. 3 Sekoita tasaiseksi ja levitä seos omenoiden pinnalle. 2 Sulata rasva kattilassa, lisää sekaan sokeri ja kaurahiutaleet. Kaada vesi päälle
Mies on aikaisemmin lähettänyt yhtyeelle viestin, jossa toivoi hartaasti kappaletta soitettavaksi festivaaleilla. Jääkarhun kokoinen vokalisti Johan Hegg on juuri vastannut tämän haastattelun viimeiseen kysymykseen mieleenpainuvimmasta kokemuksesta yhtyeen lähimenneisyydessä. väisyydellä lla ja päättä a TEKSTI Mar in, jolla ttomalla voim aissut album vastustama lk n Jäänmurtaja Amarth on ju ontin kera. Mies kertoi kappaleen auttaneen häntä kaiken sen tuskan ja kärsimyksen keskellä, jonka hänen poikavauvansa kuolema oli aiheuttanut. Alkuun. ttava Amon n ja mastod porsku aja eteenpäin ailmaa tapp rtämään ma ie lähdetään k htonen ko-Oskari Le I n ael Johansso KUVAT Mich ja Axel Jussei t I arth.com www.amonam I slantilaismies seisoo valtoime- naan vellovan hollantilaisyleisön etuosassa silminnähden herkistyneenä. Mies kertoi viestissään tulevansa kyseisille festivaaleille ja toivoi Fate of Nornsia, sillä kappaleella on hänelle hyvin erityinen merkitys. Alussa on muun muassa tästäkin aviisista tutun professori Lassilan esittämä, osittain kyseenalainen teoria Amon Amarth -albumien jakautumisesta joka toinen -periaatteella kiitettäviin ja vähemmän kiitettäviin. Kappale päättyy, mies itkee. Se tunne oli jotain sanoinkuvaamatonta, enkä varmasti unohda sitä koskaan. Koska loppu on monesti uuden alku, siirrytään seuraavaksi sinne. Teorian mukaan yhtyeen uusin hengentuotos, syysiltojen iloksi ilmestyvä Twilight of the Thunder God ottaisi askeleen sivuvasemmalle. 16 INFERNO Inferno_2008_60_5.indd 16 30.9.2008 15:14:32. Kerroin tarinan yleisölle, ja kappaleen aikana tuntui siltä kuin jokainen paikallaolija olisi antanut kaikkensa kunnioittaakseen miestä ja hänen toivettaan. Ruotsalainen Amon Amarth soittaa Fate of Nornsin viimeisiä sointuja
Olen vain iloinen, että he löytävät jotain hyvää meidän musiikistamme, hämmästyttävän paljon viikingiltä näyttävä Hegg naurahtaa hyväntuulisesti ja yrittää väittää kivenkovana, mutta pilke silmäkulmassa, ettei ole kuullutkaan moisesta teoriasta aikaisemmin. Myönnän kuitenkin, että vaikka yritämme aina tehdä tarpeeksi pitkiä kappaleita, ovat ne lyhentyneet jonkin verran vuosien saatossa. Matka jokaisen kappaleen ytimeen Johan Hegg, saisinko vasta-argumenttinne. Tällä kertaa suurimmasta osasta muodostui neliminuuttisia. Kaiken melodisuudenkin keskellä kyseessä on silti brutaali ja raskas Amon Amarth. Se tulee sopivien sovitusratkaisujen löydyttyä, ja samalla löytyy myös täydellinen aika lopettaa kappale. Voi sanoa, että olemme matkanneet keskittyneemmin kohti jokaisen kappaleen omaa ydintä. Aktiivinen AA-yksikkö Amon Amarthin ydin perustuu tiiviiseen yhtyeeseen, joka on vuosien varrella säästynyt kuin ihmeen kaupalla merkittäviltä miehistövaihdoksilta. Uskon, että olemme onnistuneet tavoitteessamme. Jos on avausraita tarttuva, sitä on koko lailla koko albumikin. Vokalisti kertoo albumin avausraidan olevan tärkeässä roolissa ensivaikutelmaa ja kokonaisuuttakin ajatellen. Vaikka esimerkiksi Where Is Your God paiskookin menemään oikein huolella, palaavat ajatukset uudestaan ja uudestaan juuri melodisuuden ympärille. Hegg linjaa edellisen albumin With Oden on Our Siden (2006) olleen ehdottoman suuri askel bändille, ja samanlaisilla asetuksilla ollaan liikenteessä tälläkin kertaa. Tässä valossa Twilight of the Thunder God on täydellinen kappale, Hegg kuvailee vaatimattomasti albumin avaavaa kappaletta, joka puskeekin kallionjyr- "Melodisemmaksi kasvaminen on ollut meille tärkeä prosessi." kännettä pitkin kuin ylienerginen lauma vuorikauriita. Kyseessä on suhteellisen mielenkiintoinen kombinaatio rujoa voimaa ja melodiaa. Hegg heittää sarkastisesti, mutta vakavoituu vastatakseen hieman tarkemmin. Korostan kuitenkin, että brutaalius ja aggressiivisuus tulevat säilymään jatkossakin merkittävinä ja tunnusomaisina piirteinä Amon Amarthin musiikissa, Hegg muistuttaa. En kuitenkaan usko, että kukaan olisi varsinaisesti kääntänyt selkäänsä musiikillemme. Vaikka olenkin luonnollisesti ylpeä jokaisesta albumistamme, voi jokainen tehdä omat päätöksensä asian tiimoilta. Varsinkin kahdella viimeisellä albumilla olemme kokeilleet hieman enemmän melodisia elementtejä, ja uudella levyllä olemme vieneet tämän kokeilun pidemmälle kuin koskaan aikaisemmin. Tekikö yhtye korkealle noteeratun ja klassikon leimaa kantavan Versus the Worldin (2002) jälkeen linjanvetoja juuri melodisuuden lisäämisen suhteen. Lähempi katalogin tarkastelu osoittaa, että kappaleiden kestossa on valuttu lähemmäksi nollaa kuin kymppiä. Olemme karsineet joitakin ylimääräisiä elementtejä pois, jos ne eivät ole vieneet kappaletta eteenpäin. Tietotekniikan vääjäämättömästä vallankumouksesta huolimatta ruotsalaispumppu viettää edelleen laatuaikaa treenikämpällä aktiivisesti ja säännöllisesti. Haluamme alkuun yhtä lailla tarttuvan kuin Amon Amarthia ja uutta albumia parhaiten edustavan kappaleen. Jos pidät jostain kappaleesta todella paljon, ja se kestää neljä minuuttia, niin voit laittaa sen aina uudestaan soimaan, eikö vain. Ei minulla ole oikeastaan mitään sen ihmeempää sanottavaa näille ihmisille. Kyllä niinkin voi sanoa. Heggin ääni vastaa hyvin pitkälti miehen ulkoista habitusta, ja sanoille tuntuisi löytyvän ihan mukavasti katettakin ainakin äänen puolesta. Olemme myös karsineet osia, jotka ovat tuntuneet liian pitkiltä tai jopa tylsiltä. Mietimme kappalejärjestystä paljon. Vokalisti myöntää suoraan, että vaikka musiikki ei ole paljon vuosien saatossa muuttunut, osalle vanhoista faneista vanhempi materiaali on vain yksinkertaisesti enemmän mieleen. Melodisemmaksi kasvaminen on ollut meille tärkeä prosessi. Emme mieti paljoakaan kappaleiden kestoa, vaan yritämme löytää jokaiseen sen oikean fiiliksen. Tämän kokoluokan yhtyeen yhteistreenit jaksavat Heggin mukaan ylINFERNO 17 Inferno_2008_60_5.indd 17 30.9.2008 15:14:36. Tietty melodisuus on aina ollut osa musiikkiamme, mutta halusimme antaa sille vähän suuremman ja keskeisemmän roolin tuotannossa. Uudesta albumista on vielä liian aikaista vetää johtopäätöksiä mihinkään suuntaan, mutta esimerkiksi WOoOS sai kaikessa melodisuudessaankin monilta vanhemmilta faneilta yllättävän hyvää palautetta edeltäjiinsä verrattuna. Uuden albumin kappaleet pyörivät kaikki neljän minuutin korvilla, ja ainoastaan viimeiseksi sijoitettu, jylhä Embrace of the Endless Sea kellottaa karvan alta seitsemän minuuttia. Luulen, että faneille on pohjimmiltaan tärkeintä, että kappaleet ovat hyviä. Löyhästi olettaen ja yleistäen melodisuuden korostaminen näkyy myös kappaleiden kestoissa
Kaikki albumit heijastavat eri tavoin menneisyyttämme, ja niillä kaikilla on jotain omaa annettavaa kuulijalle. Päätän testata Heggiä oikein kunnol- la, ja naamioin kysymyksen seuraavanlaiseen muotoon: Mitä albumianne suosittelisit ihmiselle, joka ei ole teitä aikaisemmin kuullut (pois lukien uusi albumi). Vaikka vanhat kappaleemme ovat mielestäni hyviä, emme ehkä olleet tuolloin vielä niin taitavia muusikoita. Uudelle kuulijalle voi olla vaikeaa siirtyä uudesta albumista esimerkiksi suoraan The Crusheriin (2001), joka mielestäni on sekin omalla tavallaan loistava albumi. Kiertueilla kun on soitettava myös väliin jäävinä päivinä. Olemme kehittyneet vuosien myötä, mutten tekisi yhtään albumeistamme toisin. Seuraa hetkellinen hiljaisuus, jolla ei nähtävästi ole sen suurempaa merkitystä. Lyhyesti sanottuna upealta. Eikä pidä unohtaa tuotannon parantumista ajan myötä. Se riippuu tietysti siitä, miten asiaa tarkastelee. Meillä on muutenkin ollut suuria vaikeuksia Skandinaviassa, ja oikeastaan vasta viimeisen kahden vuoden aikana homma on alkanut toimia myös näissä kyseisissä maissa. Se on yksi tällainen hullu päähänpisto, joka saattaa juuri sen takia toimiakin. Se voi olla vaikeaakin, sillä tiedän Slayer -fanien olevan fanaattista porukkaa. Eihän sitä koskaan tiedä, laulaja nauraa. Inspiraatiota Isolta Ässältä AMON AMARTHIN miehet ovat hillittömiä Slayer-faneja. Se oli alun perin niin älytön ajatus, että meidän on pakko toteuttaa se. Ei omia albumeita voi oikein vertailla keskenään, tai se on ainakin tuhottoman vaikeaa, laulaja naurahtaa eikä vaikuta primitiivisestä puolustuspuheestaan huolimatta alkuunkaan närkästyneeltä. Todennäköisesti suosittelisin kuitenkin WOoOS:ia. Hermostuttaako nousta lavalle ennen Slayeria. Tämä ei sitten ole millään muotoa mikään virallinen julistus, mutta olemme sopineet pitävämme uuden albumin ja sen tuomien kiertuehässäköiden jälkeen vähintään puolen vuoden tauon tekemättä yhtään mitään. Olemme aina halunneet Suomeen soittamaan, mutta syystä tai toisesta se on kerta toisensa jälkeen osoittautunut hyvin vaikeaksi. Mistä ihmeestä saitte päähänne soittaa neljänä peräkkäisenä päivänä neljä ensimmäistä albumianne alusta loppuun ja vielä vuoden neljänä viimeisenä päivänä. Koskaan ei pidä kuitenkaan sanoa ei koskaan. Mitä tulee vuoteen 2012, on hyvinkin todennäköistä, että ennen sitä päästään nauttimaan uudesta albumista. Johan Hegg, miltä nyt tuntuu. Kyllä, ehdottomasti. Julkaiseeko Amon Amarth tyylilleen uskollisesti uuden albumin sekä vuonna 2010 että 2012. Pidämme erityisesti Tuska-festivaalista, sillä siellä on aina yhtä hauskaa soittaa. Tämä on aina yhtä vaikeaa, laulaja huokaa ja aloittaa pitkällisen miettimisen. Olen sitä mieltä, että Pohjoismaiden historiassa on eroa vain pintatasolla. Palataan vielä hetkeksi alkupään tunnelmiin ja siihen "kuuluisaan" teoriaan Amon Amarth -albumeiden jakautumisesta kahteen kategoriaan. Sitten joku valopää meni heittämään, että miksemme soittaisi saman tien neljä ensimmäistä albumiamme. Olemme tästä enemmän kuin innoissamme, ja tulemme aivan varmasti tulevaisuudessa hyvittämään alijäämän, josta musiikkimme ystävät ovat Suomessakin kärsineet. Vaikka mistään varsinaisesta juhlavuodesta ei olekaan Amon Amarthin kohdalla kyse, päättyy kuluva vuosi yhtyeen ja sen fanien osalta melkoisissa karkeloissa Saksanmaalla, Bochumissa. No, jatkoimme idean pyörittelyä, ja sen toteuttaminen näyttävään tapaan juuri uuden vuoden aikoihin alkoi vain tuntua yhä paremmalta ajatukselta. Saksa valikoitui paikaksi osittain sen takia, että saamme paljon palautetta sieltä, ja toisaalta sen keskeisen sijainnin takia. Tämä taas on johtanut siihen, että kiertueen jalkauttaminen Suomeen on muodostunut varsin hankalaksi. Kuten sanoin, olen erittäin ylpeä kaikista albumeistamme, mutta totta kai uusi kuulija voi pettyä vanhaan tuotantoon, jos odottaa siltä samaa kuin uudemmaltakin. Tämä esimerkki ei ole ainakaan tehnyt asiaa yhtään helpommaksi. Tuotannollisessa mielessä kallistuisin varmaan WOoOS:in suuntaan, sillä se on todella tasapainoinen paketti. Skandinavian historia vastoin monia muita, lasken myös Suomen osaksi sitä on jotain, minkä me kaikki jaamme, ja meidän tulisi olla siitä positiivisella tavalla ylpeitä. Mietimme, että voisimme soittaa yhden vanhemmista albumeistamme alusta loppuun, kuten Slayer on tehnyt Reign in Bloodin kanssa. Syksyllä starttaava megalomaaninen Unholy Alliance III -kiertue (mukana myös Trivium ja Mastodon) vie Amon Amarthin samoille lavoille esikuvansa kanssa. Nyt mahdollisimman monella on mahdollisuus osallistua erityislaatuiseen uudenvuodenjuhlaan. INFERNO 19 Inferno_2008_60_5.indd 19 30.9.2008 15:14:43. Tämä kaikki on lähellä sydäntäni, ja siksi siitä kirjoittaminen tuntuu luonnolliselta. Halusimme tarjota faneillemme jotain spesiaalia, sillä saamme paljon palautetta vanhojen kappaleidemme laiminlyömisestä keikoilla. Luulen, että pääsyy juontaa juurensa siitä, että yritimme pitkään lyödä itseämme läpi kotimaassamme ja saada sieltä keikkoja. Pinnan alta paljastuu, että olemme pohjimmiltamme aika samanlaisia. Olemme kaikki olleet Slayer-faneja 80-luvulta asti, joten mahdollisuus yhteiseen kiertueeseen heidän kanssaan on todellinen kunnia ja unelmien täyttymys samassa paketissa. Odotamme tätä kiertuetta luonnollisesti kuin kuuta nousevaa. Ilmoitan hyvässä hengessä Heggin todistaneen alun teorian ainakin osittain todeksi vastauksellaan. Markus Paajala tuksissa, eikä tähän ole Heggin mukaan mitään sen ihmeellisempää selitystä, vain ylpeys omista juurista. Tästä johtuen en jaksa uskoa, että vuoden 2010 aikana julkaistaan uusi albumi. Uskon hyvään lopputulokseen, vaikka haaste tulee olemaan valtaisa. Olen kuitenkin varma, että monet tulevat nauttimaan meidänkin esiintymisistämme ja saavat täten rahalleen täyden vastineen. Onko yhtyeellä antipatioita Suomea tai sen kansaa kohtaan, vai onko tälle jokin loogisempi, ei-tunnepohjainen selitys. Ehkä myös Versus the World tai jopa Once Sent from the Golden Hall (1997). Haluamme ehdottomasti soittaa tulevaisuudessa enemmän keikkoja Skandinaviassa. En ole täysin varma, miksi näin on, mutta onhan se aika noloa. Välillä on kuitenkin vaikea keksiä uusia aiheita ja näkökulmia, joten kirjoitankin paljon asioista, jotka linkittyvät metaforien kautta omaan elämääni tai nykypäivään. Suomalainen teoria? Amon Amarth on aktiivisuudestaan huolimatta vieraillut itänaapurissaan Suomessa vain neljä kertaa
Minusta folk-elementit tekevät luomastani musiikista omaperäistä, muttei siksi, että yrittäisin tarkoituksellisesti tehdä niin. Falconerin perustaja, pääasiallinen säveltäjä ja sanoittaja, kitaristi ja kosketinsoittaja Stefan Wainerhall sanoo, että englannin kieli on hänelle mieluisin tapa kirjoittaa sanoituksia helppoutensa ja luonnollisuutensa takia. Jos kirjoittaisin puhdasta rockmusaa, se menisi nimenomaan yrittämisen puolelle. Sitä, mistä juuri folk-vaikutteet ovat iskeytyneet Weinerhallin tekemään musiikkiin, mies ei osaa sanoa. Haluaako länsinaapurimme Falconer ottaa omansa kahdelta eri metallikentältä, vai eivätkö he vain osaa päättää? HAUKKA F alconer on kaikesta päätellen mukavan omintakeinen yhtye. Se, miksi Falconer-vokalisti Mathias Blad on muutamia kertoja laitettu tulkitsemaan äidinkielellään, johtuu tietyllä tapaa erilaisuuden tavoittelusta. TEKSTI Jaakko Silvast I KUVAT Rickard Monéus I www.falconermusic.com Kaksi genreä, kaksi kieltä, yksi bändi. Aktiivisesti hän ei edes kuuntele peikkometallia, tai folk-musaa ylipäätään. Stefan Weinerhallin edellinen Mithotyn-yhtye luotti aikoinaan samoihin aseisiin. Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa enemmän se, miltä musa kuulostaa. Ja kuten jo edellisellä levyllään (Northwind, 2006), myös uudella Among Beggars and Thieves -pitkäsoitolla yhtyeen jäsenet ovat valinneet metallinsa ryydikkeeksi myös äidinkielensä ruotsin. Bändi yhdistelee musiikissaan niin power- kuin folk metal -elementtejä, ja kuten median sekä fanien positiivinen palaute on vuosien saatossa osoittanut, varsin hyvällä menestyksellä. Katsotaan nyt, mitä keksimme tulevaisuudessa, Weinerhall pohtii. Eiväthän sitä esimerkiksi saksalaiset ymmärrä, mutta heidän mielestään ruotsiksi laulettu folkmetalli on eksoottista, koska he tuntuvat pitävän skandinaaveista ja viikinkimeiningistä ylipäätään. Skandinaavit voisivat vielä tajuta levyn sisällön, mutta jollain italialaisilla ei olisi havaintoakaan levyn teksteistä, he menettäisivät liian paljon koko paketista. Ruotsi on kieli jota puhun. On helpompi kirjoittaa kuten Shakespeare kuin esimerkiksi August Strindberg (ruotsalainen romaani- ja näytelmäkirjailija). Miehet hassuissa hatuissaan Kahden genren yhdistäminen sekä eeppisyyttä ja keskiaikaisuutta huokuva musiikki ja sanoitusmaailma eivät ole Falconerin tuotannossa tyystin uusia ilmiöitä. Se vain on kaikista rehellisin tapa kirjoittaa. Jo bändin ensimmäisellä levyllä (Falconer, 2001) oli bonusbiisi ruotsin kielellä, ja fanit tykkäsivät tästä folkmetallia ruotsiksi -komINFERNO binaatiosta. Se voisi toimiakin, mutta levystä pitäisi silloin tehdä myös englanninkielinen versio. Ruotsin kieli antaa musiikkiimme tietyn lisämausteen. Joskus on ollut puhetta, että tekisimme kokonaan ruotsinkielisen levyn. Mielestäni se ei kuitenkaan ole tarpeeksi runollinen kieli. Mies pitää folkmetallia liian kuolovaikutteisena tai turhan progressiivisena Näiden kahden genren yhdistäminen on osa biisinkirjoitustyyliäni, jostain kumman syystä. Folk-elementit ilmestyvät luomaani musiikkiin täysin ajattelematta. 20 Inferno_2008_60_5.indd 20 30.9.2008 15:14:48
Me olemme perheellisiä miehiä, ja tiedämme, että tämän kokoluokan bändeille kiertue-elämä ei ole mitään ruusuilla tanssimista. Kummassakin genressä on toki tiettyjä hyviä juttuja joista pidän. Livenä bändi on nähty kaikkiaan vain muutamia kymmeniä kertoja. Niin kauan kuin musiikissa on hyviä melodioita, olen tyytyväinen. Minulla ei ole ollut minkäänlaista mielenkiintoa ryhtyä sommittelemaan esimerkiksi oikeita kitarasoundeja, keskityin uudellakin levyllä pelkästään äänittämiseen. Yksi tekijä keikkailemattomuuteen on vokalisti Bladin teatteriammattilaisuus, joka on syönyt aikaa koko yhtyeeltä. Se kiinnostaa paljon enemmän kuin arvelut siitä, mitä maailmassa on meneillään sadan vuoden kuluttua. Puolet biiseistä perustuu tositapahtumiin. Folk metal tuo lähinnä mieleen soittajat hassuissa hatuissaan ja viulut käsissään, enkä oikein ole senkään perään. Andy onnistui saamaan Among Beggars and Thievesillekin juuri sen oikean Falconer-soundin. Esimerkiksi Mountain Men kertoo 1500-luvun ruotsalaisesta vapaustaistelusta, jossa mies nimeltä Engelbrekt Engelbrektsson johti kapinaa yhdistyneiden Ruotsin, Norjan ja Tanskan kuningaskunnan hallitsijaa Pomeranian Erikiä vastaan. Weinerhallin ja vokalisti Bladin ohella Falconerissa vaikuttavat Jimmy Hedlund (kitara), Magnus Linhardt (basso) ja Karsten Larsson (rummut). Hänen tekemisensä ovat olleet aina sitä, mitä olemme halunneet. Mathiasta ei ole helppo korvata. Andylla on oma tärkeä osuutensa siihen, että Falconer on ylipäätään olemassa ja miltä bändi kuulostaa. Menneisyydessä on tulevaisuus Among Beggars and Thieves on Falconerin kuudes täyspitkä. Pidän yleensäkin historian tutkimisesta, aina Amerikan alkuperäiskansoista Rooman valtakuntaan. Musiikkini on tietyllä tapaa yritys elää menneisyydessä. Falconer on äänittänyt jokaisen levynsä Los Angered -studiolla Göteborgin laitamilla. Tuottajan ja äänittäjän pallilla on alusta saakka häärinyt King Diamond -kepittäjä Andy La Roque, jonka Stefan Weinerhall nimeää oikeutetusti yhtyeensä kuudenneksi jäseneksi. "Menneisyys on paljon kiinnostavampaa kuin nykyisyys tai tulevaisuus." Falconerin suhteen puhuisin enemmin melodisesta metallista kuin power metalista, koska power tuo mieleen temppeliritarit, keijukaiset ja joka vitun kohdassa soitetut tuplabassarit (naurua). Joku voisi sanoa, että toinen tuottaja toisi uutta Falconerin biiseihin, mutta minun mielestäni menettäisimme jotain. Suomeenkin Weinerhall haluaisi porukkansa kanssa joskus rantautua löytyyhän hänen ja rumpali Larssonin sukujuurista aitoa finskiverta. Man of the Hour ruotii puolestaan tapahtumia muinaisen Tanskan ja Norjan hallitsijan Christian IV:en ryöstöretkestä Sveamamman kupeilla. Vaikka Falconer tästä syystä korvasi Bladin vuonna 2003 Kristoffer Göbelillä, otti se vanhan nokkamiehensä takaisin vuonna 2006, koska kaipasi omaperäistä tulkitsijaansa liian paljon. Uskon, että tulemme työskentelemään Andyn kanssa kaikilla seuraavillakin levyillä. Minusta menneisyys on paljon kiinnostavampaa kuin nykyisyys tai tulevaisuus, Stefan Weinerhall perustelee ja tarkentaa. Stefan Weinerhall pitää tuoretta kiekkoa edeltäjiään hiukan progressiivisempana ja siksi haasteellisempana kokonaisuutena kuulijalle. Levy on vahvasti teemallinen ja sen pääkonsepti pyörii skandinaavisen keskiaikaisen elämän ympärillä. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta näin se vain on. Keskitymme tekemään vain hyviä levyjä Mathiaksen kera ja keikkailemaan siten kuin se on mielekästä. Inferno_2008_60_5.indd 21 30.9.2008 15:23:08. Falconer keikkailee harvakseltaan
Inferno_2008_60_5.indd 25 30.9.2008 15:23:41
kulkee o umi Vert yhtye lb varma: menes a din kym n toimii bä I en a Korhon KUVA Tin I www.ensl aved.no V T NIIÄÄT ERARV P OD S M Sitten musiikillinen taso lähti laskuun. 1991 alkunsa saanut yhtye onnistui vaikuttamaan musiikillaan heti ensiaskelista lähtien, iskien samalla teränsä syvälle norjalaisen mustan metallin lihaan. Toki eroja tehtiin myös biisimateriaalin saralla: debyyttilevy Vikingligr Veldi (1994) ei edusta omaperäisillä riffeillään millään muotoa tyypillistä ja geneeristä norjalaismetallia, vaikka sen helposti ymmärtääkin osaksi tärkeää historiaa niin sanotussa norsecoressa. Serpent TEKSTI ikki on din musi e n n Enslav n, yksi o orjalaise muotoaa ä Vaikka n vieriessä en lyhtyn än. Vaikka orkesteri ottikin pesäeroa varsinaisiin black metal -bändeihin käyttämällä omanlaisiaan sanoituksia ja teemoja, itse kappalemateriaali oli läheistä sukua aikakautensa ja oman alueensa bm-porukoihin. Enslaved oli luotsannut itsensä kuuluvaksi osaksi viikinkimetallin merkittäviä pioneereja ja tulevia suurnimiä. INFERNO Kymmenes kerta toden sanoo Se historian kertaamisesta. Oltiin pitkällä 2000-luvun puolella, ennen kuin bändi sai korjattua laskukierteensä nousuksi ja löydettyä sisältään uudenlaisen innovatiivisuuden ja inspiraation puuskan. Valmiin levyn myötä luvassa on ensin taukoilua ja rauhassa lepäilyä, 26 Inferno_2008_60_5.indd 26 30.9.2008 15:23:53. Mukana oli paljon ideoita progerockista ja ties mistä tähän genrekuntaan "kuulumattomasta" tavarasta. Yksi alan aktiivisimmista ja tunnistettavimmista nimistä on tietysti norjalainen Enslaved, joka on vajaassa parissa vuosikymmenessä saanut aikaiseksi peräti kymmenen täyspitkää studiojulkaisua sekä tukun muuta materiaalia. Saksa, tarkemmin sanoen Wacken 2008 ja sateinen iltapäivä. Musiikillisen tasonsa puolesta bändi on kuin saavuttanut 1990-luvun puolivälin kultakautensa, mutta aivan uusin keinoin. Alkuesittelyn ja nimisekoilun päätteeksi käymme suoraan asiaan, uutukaiseen Vertebrae-levyyn. Istumme pienessä asuntovaunussa bändin nokkamiehen Grutlen kanssa nenät vastatusten. Teineinä vitsansa vääntämisen aloittaneet pojankoltiaiset loihtivat alkuun ahkerasti demomateriaalia, mutta varsinaisesta pelinavauksesta vastasi split-julkaisu toisen norjalaisen suurnimen kanssa. Poissa kuitenkin oli 90lukulainen Norja-metalli kirskuvine riffeineen ja blackmetalmaisine sävellyksineen. Tilalla oli progressiivisia sävyjä omaava moderni viikinkimetallibändi, jonka tyylissä yhdistyivät niin vanhat kuin uudetkin elementit. Eldiä seuranneet levyt tuntuivat siltä kuin ne olisivat kadottaneet bändin taianomaisen osaamisen ja omaleimaisen luovuuden vieden bändiä huonompaan ja tylsempään suuntaan. Seuraa saatiin ensin pitkäsoittodebytoinnista, sitten mainiosta, norsecoren kulmakiviin kuuluvasta Frost-albumista (1994) ja muutama vuosi myöhemmin kolmoslevy Eldistä (1997), jota myös pidetään eräänä tämän porukan tärkeimmistä töistä. Mainio mutta vaikeaselkoinen kiekko, joka on loogista jatkoa Ruunille. Monelle tämä Emperorin kanssa tehty yhteisjulkaisu edustaakin kumpaisenkin bändin parempaa, ellei peräti parasta antia. Nyt s t vuosien u maa tietä muuttan ebrae. Enslavedin merkitystä norjalaisessa metallimusiikissa ei voi sivuuttaa. On makuasia, alkoiko tämä Below the Lights -albumista (2003) vai sitä seuranneesta Isa-levytyksestä (2004), mutta viimeistään Ruun (2006) osoitti bändin löytäneen itsensä ja teränsä uudelleen. Missä ennen oli norsecorea, on nyt progea; missä ennen oli suorasukaisia viikinkitarinoita, on nyt annos monisyisempää symboliikkaa. iikingit, heitä ympäröivät tarinat ja myytit, ovat kautta aikojen olleet yksi metallimusiikkia inspiroivista aiheista, jopa siinä määrin, että aihepiiriä koskevasta maaperästä on kasvanut kokonaan oma metallialatyylinsä teemakappaleiden ja kansikuvavaikutteiden lisäksi. Grutle tuntuu suorastaan tihkuvan intoa uuden levyn tiimoilta. Kymmenes levytys, Vertebrae, jatkaa Ruunin viitoittamaa linjaa, mutta entistä monimutkaisemmin, hämmentävämmin ja vaikeaselkoisemmin
Näemme tämän kaiken luonnollisena kehityksenä, jatkumona sille mitä olemme aina halunneet tehdä. Bändi kuitenkin kiistää asemansa alan pioneerina. Oli toki ongelmiakin, kuten joitain pidätyksiä ja sellaista, Grutle naurahtaa. Olisi ylimielistä väittää, että olisimme keksineet tämän genren tai muuta sellaista, vaikka onhan toki mukava huomata antaneensa vaikutteita muille. Nimi Vertebrae viittaa siis selkänikamiin, jotka ovat tärkeä osa vartalossa. Koko uramme taustalla on kulkenut punainen lanka, muutoksista huolimatta. Vastaus tiivistääkin bändin asenteen enemmän kuin hyvin. Niin tai näin, Enslaved on vaikuttanut viikinki- ja pakanametallibändeihin enemmän tai vähemmän uransa aikana. Grutle tarkentaa, että kyse on ollut tietoisesta valinnasta satsata touhuun enemmän, sillä soittamisen täytyy olla mielekästä ja inspiroivaa, ei rutiininomaista esiintymistä. Se liittyy symbolisesti niin fysiikkaan kuin henkisyyteenkin, ihmisyyteen kaikkiaan. Alkuaikojen materiaali oli spontaanimpaa eikä niin hiottua tai tarkkaan harkittua sävellysten, sovitusten ja lyriikoiden osalta. Olemme toki kasvaneet bändinä isommaksi, mutta näkisin meidät enemmänkin kuin pienenä saarena keskellä merta, erossa muista. Näiden jälkeen on taas aika treenata ja keikkailla uutukaisen myötä. Esiintyminen Wackenin kokoisella festivaalilla voi olla yhtä lailla hieno kokemus kuin pieni klubikeikka viisikymmenpäiselle mielipuolijoukollekin. Vuosien varrella Enslavedista onkin tullut miekkosille niin elämäntapa kuin työpaikka. Nyt kokonaisuudet ovat parempia ja kypsempiä kaikin puolin. Alaa tai skeneä ei tule seurattua niin paljon, että tietäisi mitä siellä oikein tapahtuu. Asenne ja energia ratkaisevat, hän tiivistää. Emme ole koskaan tehnyt kaupallista biisiä, enkä oikein usko, että edes osaisimme tehdä sellaista. Monimerkityksellinen teos kaikkiaan, mies muotoilee. Kaveripiiri oli kuitenkin vahva, ja näin se on edelleen. Levy kertoo ihmisenä kasvamisesta, oman historian ja sisäisen puolen tarkastelusta. Olimme hyvin nuoria silloin ja bändejä oli paljon, mutta tulimme hyvin toimeen keskenämme. Mitään folk metalia en kuitenkaan osaa yhdistää viikinkijuttuihin, sillä musiikillisesti ne ovat kaksi täysin erilaista maailmaa. Onnistuminen ei ole tullut itsekseen, vaan levy- ja keikkapuolelle on panostettu paljon. Elämme mielenkiintoisia aikoja, Grutle intoilee. Perhe-elämätön bändi nähdään kalastajaGrutlen johdolla loppuvuodesta myös Suomessa keikkalavalla. Lähinnä kyse on kannessakin nähtävästä selkänikamasta. Sanoituksista on tullut enemmänkin filosofisempaa pohdiskelua ja monisyisempää ajattelua kuin vain pelkkää tarinankerrontaa. Bifrostilta Jotunheimiin Norjalaisuus on kuin tatuointi, joka pysyy bändien ihossa kiinni etenkin jos tausta on liitettävissä norjalaisen black metal -liikehdinnän tapahtumiin. Vaikka Enslaved on logomuutosten, musiikin ja muiden seikkojen myötä ottanut tähän pesäeroa, tietyt asiat eivät ole muuttuneet sitten 1990-luvun alun. Näistä ajoista bändi on kasvanut paljon ihmisinä ja muusikoina. Eldistä lähtien olemme keskittyneet enemmän kirjoittamaan vertauskuvallisia ja henkilökohtaisia tarinoita sen sijaan, että toistaisimme vanhoja myyttejä uudestaan ja uudestaan. Vaan ettei haastattelu jäisi ilman pakollista viikinkivertausta, on kysyttävä, mikä viikinkijumala Enslaved olisi Grutlen mielestä. Miltä kokonaisuus näyttää. Kauas on menty selkeistä viikinkitarinoista ja skandinaavisista sankartarustoista, kuten jo levyn nimi ja kansikuva osoittavat. Odotamme innolla julkaisua ja sitä, miten levy otetaan vastaan niin kriitikoiden kuin fanienkin osalta. Kuten todettua, bändi on liikkunut lyriikoiden suhteen eteenpäin puhtaista viikinkitarinoista, vaikka ne mukana tavalla tai toisella liikkuvatkin. Heimdall päivisin, Loke öisin, mies töräyttää hirveän naurunremakan kera. INFERNO Vaatimattomat pioneerit Kun tivaan, kuinka isoksi bändi kokee itsensä tai heidän merkityksensä tyylilajissaan, Grutle vastaa vaatimattomaan tapaansa saavutuksiaan vähätellen. eidät "Näkisin m na re pienenä saa a, ert keskellä m a." st erossa mui mutta edessä siintävät suunnitelmat levyn promoamisesta ja myöhemmin videobiisin kuvaamisesta. Kuin runko, jonka päälle kaikki rakentuu ja jota ilman kokonaisuus ei toimisi, hän selventää. Siihen aikaan bändit olivat varsin erilaisia keskenään, jos ajattelee vaikka meitä, Darkthronea, Emperoria. Olemme toki ystäviä edelleen, ja nuo vanhat ajat tuovat edelleen mieleen hyviä muistoja. Levyllä ei ole kovin tarkkaa teemaa. Yhtä lailla me olemme saaneet vaikutteita Bathorylta, Celtic Frostilta ja saksarässistä, joten onhan se tavallaan hienoa olla tuollaisessa asemassa, hyväntuulinen mies pohtii. 27 Inferno_2008_60_5.indd 27 30.9.2008 15:24:38. Otan aiheeksi bändin uran ja kehityksen, muutoksineen kaikkineen, kun vuorossa on jo kymmenes täyspitkä studiolevy
Lisätietoja Gibsonin PLEK-prosessista: www.gibson.com UUSI STANDARDi STANDARDI Les Paul Standard 2008 · Runko: mahonki vaahterakannella (burst-malleissa AA-liekehtivä) · Kaula: mahonki, otelauta: ruusupuu · Epäsymmetrinen kaulaprofiili = loistava soittotatsi · Pitkät kaulaliitokset = todella laulava sustain · Metalliosat: kromi · TonePro:n lukittava Nashville Tune-o-matic, stopbar-kielipidike, lukittavat Grover-virittimet, Dunlop-hihnalukitus · Elektroniikka: Burstbucker Pro II, neutrik-jakki lukolla · PLEK-käsitelty (lisätietoja: www.gibson.com) · Värit: Ebony, GoldTop, Desert burst, Honey burst, Heritage Cherry Sunburst, Iced Tea & Light burst · Mukana kova laukku Hinnat alkaen 2 495 www.intoluthman.fi / www.gibson.com Inferno_2008_60_5.indd 28 30.9.2008 15:25:10
Poikkeuksia tietysti on, mut yli 90 prosenttia nykypäivän metalliskenestä joutaa paskan mukana pöntöstä alas. nalia työstettiin maaseudun rauhassa, kaukana kaupungin metelistä ja melskeestä. Ja hyvin kanssa otti ton soolokitaristin paikan. Meidän livemiksaaja Tuomaisen Jari, eli Tupi, ehdotti semmosta ideaa, että mitä jos lähettäis hänen mökilleen nauhottaan, niin vois rauhassa tehä. Kakkoslevy Deathrash Assaultin (2005) tiimoilta Deathchain kiersi viisi viikkoa Eurooppaa Candlemassin ja Destructionin kanssa. Corpse tunnetaan old skool -metallidiggarina löytyykö uusien bändien kohdalta nimiä, joita mies sulattaisi. Mut se on aina rahakysymys ja me ollaan työmiehiä herran armosta, niin ei aina pysty lähtemään kaikkialle minne haluais. Paljon ylimääräsiä ihmisiä ei näkyny. En tiiä tällä hetkellä, kyllähän niitä on vaikka mitä. Ois mielenkiintosta päästä lämppäämään vaikka jotain Morbid Angelia tai Deicidea. Mitä nekin perhanat... Että hyvin pyörii pyörät nyt. Nyt ois tarjous marraskuulle, parin kolmen viikon pätkä, mutta me ei olla vielä yhtään varmoja, että lähetäänkö myö siihen. Jos tässä nyt kuitenkin yks levy ehittäis tehä ennen maailmanloppua, Corpse toteaa. Nyt bändillä on uusi keikkamyyjä, Live Nationin Teemu Suominen, ja loppuvuodelle bändille onkin buukattu läjä keikkoja ympäri Suomea. No jos se ois mahollista, niin tietysti sitä lähtis vanhan Sepulturan kanssa, jos sais aikaa siirrettyä 17 vuotta taaksepäin. Mutta kai ne maailman viisaimmat herrat tietää, mitä siellä luolassaan tekevät. Muutama biisi sävellettiin kimpassa, ja hän teki jonkun yhen kaks biisiä enemmänkin riffejä kuin minä. Corpse kertoo bändin odottavan rupeamaa innolla, etenkin kun tarjolla on uusittu keikkasetti. Eikös se 2012 oo mayalaisen kalenterin mukaan. Ennen Death Eternalia Deathchainin kokoonpanossa tapahtui muutos, kun toinen kitaristi Bobby Undertaker totesi aktiivisen bänditoiminnan yhteensovittamisen päivätyön kanssa olevan turhan haasteellista. Se on tietysti minun mielipide, jokkaisella on omansa. Inferno_2008_60_5.indd 30 30.9.2008 15:25:18. Kyllähän se lista on loputon. Ehkä kerran viidessä vuodessa tullee joku bändi, joka kiinnostaa ihtee, mut enemmän on silleen että on löytäny jotain 70-luvun tai 80-luvun bändejä mitä en oo ennen kuullu. Kun Khaos tuli laulamaan, se ei ollut tehny yhtään keikkaa meidän kanssa. Uus kitaristi osallistu siis sovitustyöhön ja sävellystyöhön. Kiinnostais käydä Itä-Euroopassa, missä on niitä kaikkia saatanan sekopäitä, käydä niille soittelemassa. Ei ois kuitenkaan ollu mikään vaihtoehto meijän seuraavan levyn nimeks, mut silleen ihan hauska yhteensattuma. Entä jos katsotaan tulevaisuuteen Death Eternalin tiimoilta heitettävien keikkojen tuolle puolen. Ei sinänsä, Corpse nauraa. Levyn nimi Death Eternal taas jatkaa bändin aiemmilta levyiltä tuttua linjaa sisällyttää sana "death" jossain muodossaan levyn otsikkoon. Uusi kitaristi otti paikkansa heti myös biisintekoprosessissa. Studio Perkeleessä ollaan tehty kaikki kolme aiempaa, niin ajateltiin lähtee koittaan tämmöstä. "Tässä ollaan semmosesta nuoresta bändistä, joka ei tiiä mitä haluaa, kasvettu enemmän tietoseks ittestään ja omista kyvyistään." Corpse kuvaa nauhoituspaikkaa "työmiehen paratiisiksi". Jos kerittäis yks levy pyöräyttään vielä ennen sitä. Vois sanoo, että se on enemmänkin black metal -muusikko, kun taas Bobby on ollu perinteisen hevin ja thrashin miehiä. Ja sovitettiin sitten kolmestaan tuon rumpalin kanssa kaikki kappaleet. pakko vaan sannoo, kun minua huvitti kun luin, että jos riskinä on semmonen vähämuotonen seikka, että se hiukkaskiihdytin voi synnyttää mustia aukkoja, niin kyllä minä jättäsin ehkä sen laitteen, perkele, päälle laittamatta. Kyllähän se helvetisti anto uutta intoo ja virtaa, ja kyllä sieltä tuli semmonen helvetin hyvä vuorovaikutus, että tuli kokkeiltua vähän erilaisempia juttuja itekkin. Mutta kun tosi pitkään ollaan veivattu niitä kolmen levyn biisejä, niin hyvä saada vähän uusia tuulia. Silläkin osastolla ollaan siis parannettu aika railakkaasti edellisestä levystä. Kuka olisi ihanteellinen kiertuekumppani Deathchainille. Kyllähän tolla Cultilla on Bobbyyn verrattuna erilainen musiikkitausta. Kyllä nää uuet bändit on ihan järestään ihan sysimustaa paskaa ollu minusta, ei tavallaan mittään hyvää sanottavaa. Siinä on vielä paljon asioita mitkä pitää selvittää ensin. Mutta kyllä se unelma on, että jos pääsis vaikka ite kiertämään sinä pääaktina Eurooppaa. Loppuun vielä kysymys musiikin kuuntelusta. Cult of Deathin aikaan ulkomaankuviot menivät Corpsen mukaan "kaikki vähän munilleen", mutta Death Eternalin tiimoilta olisi tarkoitus taas päästä näkemään ulkomaitakin. Ja koska tämä maailmanloppu sitten tulee. Mut se dead tai death nyt on vaan jääny meille, ja kun siitä näyttää löytyvän hyviä levynnimiä, niin miksipä sitä linjaa vaihtais. Yksi levy ennen maailmanloppua Deathchain tunnetaan myös kovana keikkabändinä. Mutta eikö teitä harmita nyt, kun uuden Metallica-albumin nimi on Death Magnetic. Niitä kyllä löytyy, klassikoita mitä ei oo tullu vielä kuultua. Keikkojen ja usseemman treenikerran myötä on löytynyt perkeleen paljon aggressiivisempi ja äkäsempi laulu. Ei oltu missään kaupungin keskellä vaan ihan järven rannalla, niemennokassa, niin kyllä siinä helvetin mukavaa oli. Rauhaa ainakin oli. Nyt on löytynyt sen semmonen oma ääni, mikä käy siihen meijän hommaan. Jengi aina huutaa, että "joo, soittakaa Graveyard Witchery" tai "soittakaa se-ja-se", niin pitää tietysti yrittää antaa yleisöllekin vähän mitä ne haluaa. Vähän maalaiselämää viettää siinä samalla, istua pihalla ja lukee jotain mitä lie okkulttikirjaa lintujenlaulun ohessa. Tilalle löytyi Cult-niminen kuusikielisen kurittaja. Mut kyllä Eurooppaan tähätään. Ulkomaistakin yhtyeellä on jo kokemusta. Ei ollu mittään parempaakaan mielessä. Mutta ilman muuta Eurooppaan, kyllä tää Suomi on kuitenkin niin pieni loppupeleissä, että kun tämmösessä heität 2030 keikkaa, niin ne paikat on jo nähty. Kolmoslevy Cult of Deathilla debytoinut vokalisti KJ Khaos on hänkin nyt 30 INFERNO entistä luontevampi osa Deathchainia. Tai sitten ne saatanan sekopäät tekee sillä hiukkaskiihdyttimellä mustan aukon ja myö lähetäänkin jonnekin ihan muualle kuin tälle planeetalle, niin sitten ei varmaan pahemmin levyjä tehä
Keikan jälkeen syntyy oiva tilaisuus jututtaa muutamaa nuorta miehenalkua. Koska pojat ovat, no, poikia, heillä ei ole selkeää käsitystä siitä, mitä 1980-luvun lopulla tapahtui tai miten nykypäivän thrash on verrattavissa siihen alkuperäiseen. SSS haluaa palauttaa musiikkiin "rehellisyyden ja autenttisuuden". On hienoa, että tämmöistä tapahtuu. Hän mainitsee Municipal Wasten eräänlaisena johtohahmona, mutta myös Gama Bomb, Blonded by Blood ja SSS ovat ylpeydenaiheita, jotka ansaitsevat saamansa huomion. Sisäänpääsymaksu bändin keikalle on 99 penceä eli huikeat 1,20 euroa. Uusin kiinnitys SSS ratsastaa nyt ylpeänä "rässi-buumin" aallonharjalla yhdessä Municipal Wasten ja Evilen kanssa. Olemme jumissa, tapoihimme pinttyneitä, Foxy kuvailee, kun puhe kääntyy metallin lukuisiin alalajeihin ja laatu/määrä-suhdanteeseen. Yhdellä pojista on yllään GG Allin -paita. Jos 20 vuotta sitten reagoitiin hiusspray-pulloihin, tänä päivänä reaktioita aiheuttaa postmoderni sekamelska ja levyjen suoltaminen ulos kuin liukuhihnalta. Koko se aika 80-luvulla, kun kaikki nämä erilaiset metallityylit ikään kuin räjähtivät ilmoille, kun thrash, black ja death metal tapahtuivat... Ajat itsesi nurkkaan niiden kanssa, liian nopeasti, liian Inferno_2008_60_5.indd 32 30.9.2008 15:27:43. TEKSTI Riitta Itäkylä I KUVA SSS I www.myspace.com/shortsharpshockuk Thrash tuntuu kokeneen uudestisyntymän, ja etenkin levy-yhtiö Earache on toiminut sen ahkerana kätilönä. Ehkä jonkun isä otti esille vanhan Metallica-levynsä, ehkä moni nuori löysi isoveljensä levyhyllystä bän- dejä ja päätti pitää niistä. Voimme vain työstää jo olemassa olevia bändejä ja ilmassa olevaa fiilistä. Ehkä kyseessä oli kollektiivinen tylsistyminen siihen paskaan, jota nykyään on tarjolla. Hardcore- ja thrash-skenet sulautuvat toisiinsa, ne eivät ole toisistaan erillisiä. Ehkä se on joku markkinajuttu, en tiedä. Itse asiassa koko ajatus yhtenäisestä "paluusta" joutuu miehen kyseenalaistamaksi. Ensimmäinen SSSkeikka koettiin puskaradion ansiosta, ja Foxy on "vain joku tyyppi, joka nyt sattuu olemaan Earachella". Vaikka ihmiset kuinka haluaisivat uskoa, että me pystymme ohjailemaan kokonaista skeneä, ei meillä kuitenkaan ihan niin paljon valtaa ole. Keskustelun edetessä vastaus kuitenkin löytyy. Yleisö on pääosin nuorta, ja bändi tuntee heistä monen. Hän selailee pöydällä lojuvaa liverpoolilaista metallilehteä ja päätyy pudistelemaan päätänsä sivuilla poseeraaville bändeille. Ehdottomasti, sehän on selvää, hän vastaa kysyttäessä onko mitään "buumia" edes olemassa. Se oli olemassa jo ennen kuin me ryhdyimme tekemisiin sen kanssa. Se oli ensimmäinen kerta, kun ihmiset olivat kuulleet mitään niin rajua. Ja hardcore oli oma haaransa nihilistisestä punkliikkeestä... Mikä "ilmassa oleva fiilis" herätti levy-yhtiön huomion ja nostatti monipuolisen bändiryppään yhden otsikon alle. Toisin kuin faneillaan, SSS:llä on kuitenkin tarkkoja käsityksiä uuden aallon suhteesta vanhaan kouluun, vuosien 1988 ja 2008 välisistä eroista. Kysyn kaupungin metalliske32 INFERNO nestä ja vastaus on yksinkertaisesti: "You´re in it now." Heille uusi thrash edustaa paluuta hardcoren ja crossoverin juurille, niin sanottuihin do it yourself -arvoihin. Tämähän menee monimutkaiseksi.Thrashilmiö on siis antitrendi-trendi ihmisille, joita vanha thrash ei juurikaan kiinnosta? ...viidakkoon... Jos toimittaja on hämmentynyt, ovat sitä myös SSS:n vokalisti Foxy ja basisti Mark Magill. Paikalliset SSS-fanit toivottavat toimittajan tervetulleeksi Liverpooliin. Fiilikset ja tuntumat ovat alttiita yksilöllisille tulkinnoille, mutta yhdessä koettuina ja jaettuina ne voivat hyvinkin muodostaa yhteisöllisyyttä ja jopa varsinaisen "skenen". Keskustelun aikana ei mainita Destructionia tai Exodusta kertaakaan ("ainoa thrash-bändi josta pidän on Slayer"), mutta punk, hardcore ja Black Flag toistuvat pariin eri otteeseen. Välispiikit koostuvat vokalisti Foxyn tuttavallisesta herjanheitosta ja pieni lattiatila muuntuu yhdeksi suureksi pittirintamaksi, jonka reunoilla ujoimmat tyytyvät suojelemaan tuoppejaan. Hänellä ei ole aavistustakaan, miksi tai miten thrash on tehnyt paluun. Inferno kävi Liverpoolissa ja pyysi bändin, fanien ja levy-yhtiön näkökulmaa asiaan. E Thrash rules OK? arachen lehdistö- ja markkinointivastaava Talita Jenman on selkeä kannassaan. Se oli reaktiota siihen neonvalo-, disko-, juppi-, heroiini- ja spiidi-meininkiin. Jenman on kuitenkin oikeassa levy-yhtiö ei näitä asioita ohjaile. Kaikki nämä pikku alalajit. Sehän on vain muutama bändi, jotka on sysätty yhdeksi ryhmäksi, jota sitten liikutetaan eteenpäin yhtenä yksikkönä... Siirrytään siis paikallisen nuorison pariin, ruohonjuuristahan se viidakkokin kasvaa. Ruohonjuurista... SSS on liverpoolilainen bändi, ja huolimatta Earache-sopimuksestaan se on periaatteiltaan yhä selkeästi punk. Se on erilaista, koska se ei ole enää uutta, tarjoaa Mark. Foxyn ehdotuslista ei ole sarkasmia, vaan aitoa ihmettelyä. Gama Bomb, Municipal Waste ja muut thrashnimet koetaankin nimenomaan yksilöllisyyden ja trendivastaisuuden lipunkantajina. Sehän oli kuin lähtölaukaus, Foxy lisää. Onko kyse median ja markkinoijien karkeasta yleistämisestä vai aidosta ilmiöstä. Poikien mukaan tänä päivänä on tapahtumassa kahden skenen samanaikainen paluu. Kuten Foxy sanoi tänään, ei ole väliä onko sinulla pitkät vai lyhyet hiukset, oletko skinhead tai skeittari, sen ei ole väliä, olet tervetullut tänne. Thrashän oli kapinoimista glam metalia vastaan. Metallin nykytila saa suoranaisia haukkuja useimmat bändit kuulemma toistavat samaa kaavaa ja meininki on liian hienostunutta. On mielenkiintoista puhua tästä, koska en tiedä, mikä sen on tällä kertaa saanut aikaan. Ehkä ihmiset kyllästyivät nu-metaliin ja halusivat katsoa taaksepäin. Mainitut bändit ovat kuitenkin kaikki varsin yksilöllisiä ja tosistaan poikkeavia niin musiikiltaan kuin eetokseltaankin. Tärkeää on nopean ja raskaan musiikin siivittämä yhdessäolo ja hauskanpito, trendien ja imagopainotteisen markkinointikoneiston välttäminen
Tai, kuten liverpoolilaisfanit asian näkevät: Tässä skenessä ei teeskennellä, kaikki ovat yhtä porukkaa ja tuntevat toisensa. Saatamme nousta pinnalle moikkaamaan ihmisiä, mutta palaamme sitten taas takaisin maan alle. Kunhan eivät muuta musiikkiaan ja ala nuolla perseitä ja huorata medialle. Kun ihmiset vielä ostivat vinyyleitä ja osasivat pitää yhdessä hauskaa. Ja olla tilanteessa, jossa ei niinkään ole merkitystä miltä näytät tai miten pukeudut. Nykyään nuoret jämähtävät tiettyyn rooliin liian aikaisin. Se on liian helppoa, kuin pyöröovi. Thrash-ilmiö. Meille ei koskaan ole ollut tärkeää kiivetä mitään sosiaalisia tikkaita, toteaa Foxy vilpittömästi. Kaikki tämä on tyrkyllä ja myytävänä. Tiedä siitä. "Normaaleilla ihmisillä" ei kuulemma ollut sinä päivänä puistoon asiaa. Thrash... Jokin muu ilmiö. Ehkä kyseessä on siis yleisempi kaipuu takaisin aikaan, jolloin asiat olivat suoraviivaisempia eikä kaikkea tarvinnut ahtaa helpommin markkinoitaviin paketteihin. Me kuljemme kyllä mukana, mutta työskentelemme yhä varjoissa ja undergroundissa, kuten aina olemme tehneet. Olla senjasen lehden kannessa, olla suosittuja ja myydä levyjä... rakastan sitä, ja rakastan hauskanpitoa. "One week you´re in, the next week you´re out, you don´t even know what you´re talking about." En edes tiedä, mistä tuo tuli. Tiedän, että tämä kuulostaa ehkä sinusta vain markkinointiläpältä, mutta minä en koskaan ole ollut semmoinen henkilö, joka pukeutuu tietyllä tavalla. Kysykää kahdenkymmenen vuoden päästä. INFERNO 33 Inferno_2008_60_5.indd 33 30.9.2008 15:27:46. Se on kai Circle Jerksin sanoituksia. ...ja takaisin SSS järjestää yhä ilmaiskeikkoja kotikaupungissaan ja puoltaa aktiivisesti ruohonjuuritason toimintaa muun muassa läpi yön kestäneen skeittitapahtuman muodossa. Jokainen haastateltava tuntui kaipaavan takaisin yksinkertaisuutta ja vapautta, irrottautumista "ilmiöistä" ja markkinavoimista. Siellä me aina olimme, siellä olemme parhaimmillamme ja siellä me viihdymme. Kaikki perustuu pelkästään musiikille ja yhdessäolosta nauttimiselle. Myös paikallinen 1920-luvun orkesterikoroke, yleensä varattu eläkeläisten sunnuntaipäivän ratoksi, sai toisenlaisen käyttötarkoituksen, kun bändi otti tehtäväkseen järjestää iloisen punk/thrash/ skate-konsertin. "Saatamme nousta pinnalle moikkaamaan ihmisiä, mutta palaamme sitten taas takaisin maan alle." Foxy, SSS helposti. Todennäköisesti. Ja tiedän, etten ole ainoa. On jännittävää nähdä bändejä, jotka ovat positiivisia ja hauskoja. Voit mennä nettiin ja ostaa nämä levyt, nämä vaatteet ja nämä kengät ja olet sitä mikä sillä viikolla nyt sattuu olemaan muodissa. Talita Jenmanin tehtävä on markkinoida bändejä, mutta kysyttäessä thrashistä yleisellä tasolla hänkin innostuu puhumaan musiikin henkilökohtaisesta merkityksestä
D E + + + PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE: CHECK OUT! W W W. + + + D O W N L O A D E X C L U S I V E P R E - R E L E A S E D T R A C K S A T W W W. N U C L E A R B L A S T - M U S I C S H O P. N U C L E A R B L A S T. D E Inferno_2008_60_5.indd 34 30.9.2008 15:27:51
A Inferno_2008_60_5.indd 37 30.9.2008 15:28:56
Niin, voihan toivoa olla vielä hitunen jäljellä, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Täydellisen taantumuksen nimeen vannovasta musiikistaan huolimatta yhtye pysyttelee tiukasti hetkessä kiinni. T Myrkkynä kehityksen juomalasissa? oxic Holocaustin alkukantaista me- tallienergiaa huokuva musiikki saa konkreettisen muotonsa yhden miehen, Joel Grindin käsissä. Tähän mennessä olemme kokeneet eniten ongelmia Euroopan-kiertueella 2006. Maailma on todella sekaisin juuri nyt. Aiheesta puheen ollen, oletko törmännyt ongelmiin bändisi poliittisesti epäkorrektin nimen vuoksi. Paljon kohtalokkaita virheitä on jo tehty, mutta en viitsi takertua aiheeseen sen kummemmin, koska Toxic Holocaust ei ole millään tapaa poliittinen bändi. -uutuuslevy herättää kuulijassa väistämättömän nostalgisia tuntemuksia. Millaisena henkilökohtaisesti näet planeettamme nykyisen tilan. Kekseliäisyys ja kokeilullisuus on musiikissa mielestäni hyvä asia, mutta suurin osa tuollaisesta kamasta tahtoo kuulostaa ainoastaan teennäiseltä paskalta. Irti politiikasta Olet vannonut koko urasi ajan vanhan musiikin nimeen, mutta kykenetkö löytämään mitään mielenkiintoista tai inspiroivaa uudemmista metallibändeistä. TEKSTI Joni Juutilainen I KUVA Relapse I www.toxicthrashmetal.com Ränsistyneiden pikimustien thrash metal -lasien lävitse maailmaa katseleva Toxic Holocaust on mielenkiintoinen tapaus. Kaikesta huolimatta Toxic Holocaustin musiikissa lienee kuitenkin pohjimmiltaan kyse hyväntahtoisesta hauskanpidosta. Holocaust-sanan käytön luulisi kilauttelevan ainakin Antifan kelloja, ovathan useat yhtyeet joutuneet heidän mustalle listalleen mitättömämmistäkin syistä. Bathorya, Kreatoria, Sodomia ja hyvää litaniaa muita roskaisen metallimusiikin klassikkobändejä samaan pakettiin tiivistävä levy osoittaa kuitenkin olevansa paljon muuta kuin pelkkä kuivakka haikailu menneisiin. Toki. Keikkajulisteissa ja flyereissä useat keikkapaikat mainitsivat mahdollisista ongelmista johtuen nimeksemme pelkän Toxicin, ilman Holocaustia. Yhtye aloitti uransa vuonna 1999 "ihan oikeana" bändinä, mutta muita jätkiä soittohommat eivät enää kiinnostaneet samaan malliin kuin alussa, ja tästä johtuen jäin yksin pyörittämään yhtyettä. Kaikki idiootit eivät ilmeisesti tajua, että holocaust-sanalla voidaan tarkoittaa paljon muutakin kuin natsien tekemää joukkomurhaa. On edelleen olemassa useita bändejä, jotka tekevät loistavaa musiikkia, mutta laajemman ja hajanaisemman tarjonnan vuoksi niitä on aiempaa hankalampi löytää. Uusimman levysi kauhistuttavat ja sotaisat sanoitukset eivät anna kovin rohkaisevaa kuvaa maailman tulevaisuudesta. Keikoilla remuavaa sessiomiehistöä lukuun ottamatta Joel on ollut lähes alusta alkaen vastuussa yhtyeen kuolonkatkuisesta soundista. Rakastamme hauskanpitoa, vaikka musiikkimme ja ulkoasumme ei välttämättä siihen suuntaan juuri viittaakaan, naurahtaa Joel. 38 Inferno_2008_60_5.indd 38 30.9.2008 15:29:00. Yritin kyllä kovasi löytää asialleen omistautuneita soittajia mukaan, mutta se oli mahdotonta Marylandin kokoisessa paikassa. Reilun parin vuosikymmenen takaisen metallimusiikin perusarvoista pitkin kynsin kiinni pitelevä An Overdose of Death... Heh, todellakin! Keikkojen jälkeen juhlimme melko rankasti. Esimerkiksi Midnight, Reaper, Sauron ja Hellshock ovat aivan helvetin kovia porukoita! En ole niitä tyyppejä, jotka haistattavat paskat kaikelle vuoden 1985 jälkeen tulleelle musiikille. No joo, musiikkini on todellakin aika perinnetietoista, mutta mielestäni se on paljon muutakin kuin pelkkää silmitöntä retroilua. INFERNO Kirjoitan tällaista kamaa, koska pidän siitä niin helvetin paljon
IISI EV M "Miksi helvetissä minun pitäisi kärsiä. Ihan kuin maailmassa ei olisi kylliksi kärsimystä muutenkin. Minulla pitäisi olla hauskaa!" Peter Dolving 40 INFERNO Inferno_2008_60_5.indd 40 30.9.2008 15:29:18
Aron lähdettyä Dolving kuitenkin palasi takaisin ruotuun. Briteissä Napalm Deathin kanssa tehdyllä viimeisellä kiertueella ennen eroamistani aloin lopulta kohdata monia sisälleni kätkeytyneitä juttuja. Yhtenä iltana saatat soittaa juhlasalilliselle intiaaneja ja päivää myöhemmin valtavalla, täyteen am- mutulla klubilla Los Angelesissa. Tekstiä nimittäin tulee niin, että haastattelurunko natisee. Samalla sangen vuolaasti sanaista arkkuaan tyhjentävä solisti äityy korkealentoisiin mietteisiin kiertämisen vaikutuksista. Sen tajuaa, kun on kiertänyt yhtä paljon kuin me. Telluksen asukeista mies on tehnyt yllättävän havainnon. Nykyinen tyylimme on mukavampaa kuin pelkkä pääntakominen. Minulla ei ollut elämää. DI BÄ N JA mo K. Dolvingin palattua mikin varteen bändi julkaisi rEVOLVEr-levyn (2004), joka on jo selkeästi monimuotoisempi. Kehitystä on siis tapahtunut, vieläpä positiiviseen suuntaan. Bändi sinällään ei ole muuttunut, mutta olemme kasvaneet. Joo! On huomattavasti nautittavampaa, kun ei tarvitse tehdä pelkkää räimettä ADHDja Asperger-potilaille. Kaipasimme jotakin inspiroivampaa ja haastavampaa niin ihmisinä kuin muusikoinakin. Ko TEKSTI Kim skinen I ury Med KUVAT Cent ia I www.the-ha unted.com Yksi tunnetuimmista neothras h-bändeistä, ruotsalainen The Haunted ei jäänyt tyylillisesti tuleen ma kaamaan, vaan lähti alkuperä isen nokkamiehen paluun myötä jah taamaan monipuolisempaa ilm aisua. Ja hän kuoli koska jatkoi samaa rataa. Matkailu todellakin avartaa. Hän oli toivoton juomari ja paatuneimmin negatiivinen ihminen maailmassa itseäni lukuun ottamatta. Levylafkan pomokin oli uhannut pistää Dolvingin hengiltä tämän pidettyä firmaa pilkkanaan. Olemme nähneet matkan varrella todella outoja juttuja ja aivan uskomatonta paskaa. Minulla ei ollut mitään. Sehän on maailman luonnollisin asia. Miehen korvasi parin levyn ajaksi Marco Aro, jonka yksiulotteisempi karjuntakaan ei terminoinut bändin nousukiitoa, vaikkakin kenties jarrutti tyylillistä kehitystä. Jesse Pintado oli vielä hengissä ja mukana tuolla rundilla. Se muuttaa ihmistä. Nyt kaikki on nautittavaa ja bändin sisälläkin asiat luistavat. Toinen tuleminen ja uudet kuviot Haunted aloitti uransa parilla aggressiivisesti Slayerin hengessä kaahaavalla kiekolla. aika tavalla. 1990-luvun puolivälissä kuolometallibändi At the Gatesin tuhkasta noussut Haunted on siirtynyt intensiivisestä death-thrash-paahdosta parilla viime levyillään sävykkäämpään ja monimuotoisempaan ilmaisuun. Olen saanut kaikenlaista suorista tappouhkauksista kirjeisiin, joissa kerrotaan INFERNO 41 Inferno_2008_60_5.indd 41 30.9.2008 15:32:04. Ihmiset puhuvat 40 eri kieltä, mutta sanovat periaatteessa aina samoja asioita. Koko touhu on kuin toinen ulottuvuus: voit olla keikalla jonkun tyypin kanssa, ja kun tulet kotiin, kuulet että heppu on kuollut. Paskaa on siis satanut ovista ja ikkunoista. Aa, syntipukkiteoria! Ei. Ja se rokkaa enemmän. Tuolla kiertueella tajusin, että en voisi jatkaa, ainakaan selvin päin. Ihmiset ovat oikeasti todella siistejä! Tuo on opettanut paljon ihmisluonteesta. Ihmiset ovat mukavia, vaikka tietysti joukossa on aina mulkvisteja. Vuoden 2003 One Kill Wonderilla vauhti hieman hidastui, mutta ote pysyi tutussa thrash-kaavassa. 15-vuotiaana, jotakin 13 vuotta aiemmin, aloin huolehtia itsestäni. Väistämättä tulee mieleen, onko Dolving katalyytti Hauntedin muuttumiselle leppeämpään suuntaan. Dolving sanoo vieläkin lopettamisen olleen oikea päätös. 12 tunnin lennolla pääset toiselle puolella planeettaa ja voit nähdä liikkeen omin silmin. Tämä on pieni planeetta. Dolving lienee tyytyväinen. Sen pinnalla on oikeastaan vain yksi paikka. Miksi mies alun perin erosi. Olin jo kiihtyvässä alamäessä ryyppäämisen kanssa. Itsellään hänellä ei ollut edes taskurahaa, vain yhteisvessalla varustettu, kylmä ja paskainen kämppä moottoriteiden risteyksessä seisovassa murjussa. Kaiken monimuotoisuus ja ääripäät todella vaikuttavat siihen, miten asioita lopulta katsoo. Eli sorry, minua ei voi syyttää! Kysyttäessä, onko Peter saanut aiheesta henkilökohtaista kritiikkiä faneilta, mies repeää hohottamaan kuin joulupukki. Siitä lähtien periaatteessa elin reppu selässä, ja yhtäkkiä löysin itseni ahkerasti kiertävästä bändistä. Olemme kuitenkin kiertäneet... Vetäisin itseni niin tolkuttomaan jamaan, että tappaisin itseni. Mies myös havaitsi, että muilla bändin jätkillä oli elämä koko lailla hanskassa. Dolvingin mukaan on ollut väistämätöntä, että bändi on kymmenen vuoden aikana muuttunut avomielisemmäksi ja avoimemmaksi. Kun olin palaamassa bändiin, keskustelimme siitä, mitä oikeasti haluaisimme tehdä. Siihen oli lukuisia syitä. Haastattelurumbaa on tanssattu koko päivä, mutta miehestä ei sanomisia liiemmin tarvitse tikistellä. Dolving lähti Hauntedista vuoden 1998 eponyymin debyyttilevyn jälkeen. Me kaikki viisi olimme vahvasti sitä mieltä, että haluamme monipuolistaa ja laajentaa bändin soundia. Sinnittelin kiertueen selvänä, mutta tiesin että ratkeisin lopulta. Bändi ei edelleenkään kaihda musiikissaan hurjaa raivoa, mutta käyttää luontevasti myös muita tunnetiloja. Vokalisti Peter Dolving ei ota asiasta syitä niskoilleen tai piittaa, jos bändin kehittyminen kismi ttää yksisilmäisiä metallipäitä. ahisevuudessaan marakassitehtaal- R ta kuulostavan linjan toisessa päässä Dolving kertoo olevansa hyvällä tuulella, joskin "väsynyt kuin motherfucker". Mies sai asiansa kuosiin ja palasi bändiin vuonna 2003 ilman sen kummempaa magiikkaa
H E L S IN K I: K o r s h o lm a n t ie 2 , P u h o s, ( 0 9 ) 7 3 0 0 7 0 , f -m u s iik k i@ it a k e sk u s . A rk 10 18, l a 10 15. Kuvassa: Kita (Lordi) ja Yamaha Recording Custom with absolute lugs in Cherry Black Fade + custom Lordi badges. Kau ka ppa i rtan onk atu Aherta jantie KAISANIEMI ITÄKESKUS ESPOO VANTAA TURKU H E L S IN K I: K a is a n ie m e n k a t u 7 , ( 0 9 ) 6 1 8 5 1 1 , in f o @ f -m u s ic . Tao sinäkin hirviömäiset biitit Yamaha-rummuilla! Yamaha-koivusetit alkaen 1.150 (Stage Custom All Birch Shell). c o m . c om . T U R K U : E e r ik in k a t u 4 , ( 0 2 ) 4 8 1 1 2 1 1 , f a x ( 0 2 ) 4 8 1 1 2 0 0 , f -t u r k u @ f -m u s ic . c o m . A r k 1 0 1 9 , l a 10 16. kiinni Kita haYama a! muiss rum Kaisaniemi Yrjö-Koskisen Katu Puhos Turu nlin nanp olku men Vilhonkatu katu Viertopolku Ka Mikonkatu Kirkkokatu nlin Turu nan tie ylä Itävä Tuohim Rautatientori isa nie Sto äki Rauhankatu Itäkeskus a taja ntie Ateneumink. Yliopistonkatu Kluuvikatu Itäka tu Aleksanterinkatu Asia Asia kkaa kka ank atu City mar ket Lyy u pek uja ink Gigantti m Maa erkk Yamaha-rummut ovat olleet laadun tae jo vuodesta 1967, niinpä ei ole ihme, että Kitakin luottaa Yamahaan. E S P O O : K a sk e n k a a t a ja n t ie 5 , Ta p io la , ( 0 9 ) 4 5 5 5 2 9 9 , f -e sp o o @ f -m u sic . c o m. A r k 1 0 1 9 , la 1 0 1 6 . V A N TA A : R e t a il P a r k , A n t a k se n t ie 4 , ( 0 9 ) 7 5 9 9 1 1 0 . A rk 10 18, l a 9 15. Inferno_2008_60_5.indd 42 30.9.2008 15:32:11 www.propellihattu.fi Kors holm anti e Snellmaninkatu Fabianinkatu Unioninkatu Kask enk Vuorikatu aa k byn Vis Han sak uja nkat ynku Visb ja atu. A rk 10 18, l a 10 15
Dolving mieltää Versus-levyn niin tasapainoisena, että ei nimeä yhtäkään sen raidoista avainkappaleeksi. Se tarkoittaisi, että finanssipuolemme olisi nyt vauraalla pohjalla, ja heh heh, ei... Silloin on haettava apua, käytävä psykiatrilla tai papin pakeilla. Jenkkibändeillä on kai hankaluuksia nimetä vaikutteitaan, mutta useimmat meidän vaikutteemme ovat 70- ja 80-luvuilta. Tosin mukana on varsin erityyppisiä kappaleita, kuten kipakka thrash-mäjäys Crusher ja hitaasti maankamaraa järisyttelevä Imperial Death March. Tuntuu luontevalta ujuttaa mukaan iisimpiä ja letkeämpiä elementtejä. Thrash-myllytyksen ilojakin esittelevällä rEVOLVErilla aloitettu linjanmuutos sai toiseen potenssiin korotettua jatkoa vuoden 2006 The Dead Eyellä. you know, ei, ei... Välttämättä ei ole kyse niinkään uusista eri bändeiltä saaduista vaikutteista. Minulla pitäisi olla hauskaa! Jos haluaa tietoisesti aiheuttaa itselleen kärsimystä, jotain on pahasti vialla, heh heh. Soittajat ovat kehittyneet muusikoina, ja se tekee soittamisesta nautittavampaa. On olemassa tämä vanha kristillinen kärsimysmyytti, jota yksikään bändissämme ei allekirjoita. In Flamesia voi syyttää itsensä myymisestä niin paljon kuin huvittaa, mutta oli se sitten oikein tai väärin, loppujen lopuksi on olemassa iso ryhmä ihmisiä, joka pitää siitä mitä he tekevät. Tällä levyllä on vahvasti läsnä se raskauden tunne, jota aloimme saavuttaa Dead Eyellä. Versusin edellislevyä yksinkertaisempi lähestymistapa muistuttaa jonkinlaista ilmaisullista U-käännöstä, joskaan ei taantumuksen merkeissä. Ei siitä tarvitse digata, eikä sitä tarvitse tukea. En minä aio itseäni kiusata, vitut moisesta! Huh. Eli ilmeisesti he tekevät jotakin oikein! En minä välttämättä pidä siitä, mutta silloin voin olla kuuntelematta sitä. Peter huokaa syvään. Dolving ratkeaa täysin, kun kysyn, onko bändiä syytetty itsensä myymisestä. Ainakin oletan, että mies puhuu edelleen tästä... Homma on erittäin "Kiertueella Na palm Deathin ka nssa tajusin, että en voisi ja tkaa, ainakaan selvin päin. Jos ei maistu, se on erittäin okei, mutta itse pidämme tekemisistämme. Mikä parasta, nuo kappaleet toimivat livenä kuin häkä. Joo, ehkä tässä tehdään käännös jollekin uudelle tasolle. Versusin sanallinen anti on vallan erilaista kuin alkuaikojen tappomeininki; kryptistä ja ajatuksia herättävää. Hauntedin soinnissa voi Dolvingin mukaan kuulla yhtä hyvin Troublea ja vaikkapa Candlemassia siinä missä muitakin. kuinka täydellisen turha ihmisolento olen ja minun pitäisi päästää itsensä päiviltä. Olemme saaneet laajemman yleisön, joka silti heijastaa meitä. Ne jotka ajattelevat näin, ovat väärin informoituja ja minä olen yksi nerokas runkkari! Näiden tyyppien pitäisi varmaan vähän verestää tietojaan. Yleisömme on hyvin kommunikatiivista. Metallifanithan ovat tunnettuja siitä, että ottavat musiikkinsa vakavasti. Se on jälleen kerran vahva kokoelma biisejä, joista kaikki edustavat levyä erinomaisesti. Hah hah, tuopa on hauskaa! Jos olisimme myyneet itsemme, se olisi ollut mahtavaa. Ja se on oleellista: jos ei pidä siitä mitä tekee, miksi helvetissä touhua pitäisi jatkaa! Vauhti kiihtyy. Nopea, raskas ja synkkä materiaali on aiempaakin musertavampaa. Eli Dolving ei näe Hauntedia vaikkapa In Flamesin tapaan menossa jenkkiyleisöä miellyttävään suuntaan. Dolving pääsee vauhtiin. Uusia elementtejäkin on hivuteltu mukaan pieninä mausteina. Fanit ovat todella cooleja, jos he diggaavat siitä. Voihan siellä toki kuulla Doomia, Asphyxia tai Neurosista, koska ne ovat aina olleet taustalla. Miksi helvetissä minun pitäisi kärsiä. Emme välttämättä soita musiikkiamme muille, jotta nämä diggaisivat meitä bändinä. Uutukaisella alkuaikojen vereslihaisen riipivä ote yhdistyy mainiosti myöhempien aikojen jalostuneempaan musiikilliseen sisältöön ja nyanssikkaampaan ulosantiin. The Dead Eyen materiaali sopii mainiosti uuden Versus-levyn pirtaan. Vitut minä miksikään uhriksi suostu! 43 Inferno_2008_60_5.indd 43 30.9.2008 15:32:21. Laulaja on mielissään, että kuulun koulukuntaan, jonka mielestä The Dead Eye on toistaiseksi parasta Hauntedia. En mene yksityiskohtiin, mutta lähinnä siinä pyöritään vallankäyttöön liittyvien asioiden ympärillä, miten se vaikuttaa ja turmelee. Mielestäni ihmisten ei pidä tehdä juttuja, joita he pitävät vastenmielisinä. Dolving on selvästi sitä mieltä, että paskan musiikin soittaminen on kärsimystä, etenkin soittajille. Se on haastava ja mittava askel eteenpäin tuotannollisesti ja musiikillisesti. Millä teemalla Dolving on sanoituksia laatinut. Meillä on bändissämme juuri tällainen katsantokanta: soitamme musiikkia, josta itse nautimme. V etäisin itseni niin tolkuttoma an jamaan että tappaisin itsen i." yksinkertainen: jos et pidä siitä, älä kuuntele sitä! Bändi kuitenkin kuuluu vain yhdelle ihmisryhmälle: bändille! Bändi tekee valinnat, eivät fanit. Käsittelen myös sitä, kuinka vallan riivaama INFERNO Kehitys ei ole kärsimystä Musiikillisen näkemyksen laajentumisen kautta bändi on saanut paljon. Ja vaikka he eivät välttämättä ole maailman parhaiten koulutettuja runkkeja, ei se mitään! He ovat silti coolia ryhmää! Kaiken kaikkiaan homma on nykyään aiempaakin mukavampaa ihan yleisesti. Tiedätkös, bändin pitäisi saada vapaasti tehdä tasan kuten lystää. Uutukainen onkin tietyllä tavalla selvästi samaa maata. Tiesimme kyllä, että tuo levy on sokki monille. Olemme siitä edelleen todella ylpeitä, ja se onkin varsin vahva kokoelma biisejä. Nyt syntyi materiaalia, jossa on paikoin enemmän groovea ja blues-viboja. Joidenkin mielestä harppaus suuntautui harhaan. Ne ovat musertavan raskaita, heh heh. Ihan kuin maailmassa ei olisi kylliksi kärsimystä muutenkin. Tiesin että ratk eisin lopulta. Eniten joukosta erottuu Hauntedin Planet Caravanilta vaikuttava Skuld, jossa Dolving laulaa erikoisella folktyylillä eli hoilottaa omituisesti. Koko tapa ajatella asiaa on naurettava. No joo, jos olet 1415-vuotias tai pelaat henkisesti vähän vajaalla pakalla, niin kaipa nämä silloin ovat vakavia juttuja. Uusi albuminsa on kuitenkin ilon aihe ja vapaan mielen nautinnollinen tuote
Tuskin sillä olisi vaikutusta. Se on itse asiassa aika helvetisti mutkattomampaa sekä musiikillisesti että sanoituksiltaan. Hauntedin webbisivuilla laulajan status MBJ:n jäsenenä on "current member". Olemme kuitenkin bändi, jossa vallitsee yleinen konsensus. Valitettavasti Yhdysvaltain koulutusjärjestelmä on alasajettu kattamaan vain välttämättömimmän. Olemme ajatelleet pistää MySpace-sivuillemme myyntiin kaiken tekemämme musiikin. Tuo voi johtua siitä, että olen hyvin suorapuheinen esimerkiksi omalla MySpace-sivullani. En usko absoluutteihin. Kopla julkaisi kaksi levyä, joiden materiaali vaihteli punk-henkisestä mätöstä vaihtoehtoisesti grungehtavaan metalliin. Se sulauttaa yhteen kaiken, mistä me diggaamme tekemisissämme. 44 INFERNO Suu käy musiikin säestyksellä ja ilman PETER DOLVINGIN BÄNDI 1990-luvun puolivälissä oli jonkinasteista kulttisuosiota saavuttanut Mary Beats Jane. Ei ihme, että miehen paatoksellisesta jutustelusta tulevat mieleen Tankianin palopuheet. Kenties sama kuin netistä bongattu Bring the War Home. Aiemmin pidettiin treenit ja päätettiin silmänräpäyksessä, onko joku juttu mukana levyllä vai ei. Lisäksi siellä on näitä kristillisiä kouluja, joissa opetetaan kaikkea sekopäistä, kuten että maailma on 4000 vuotta vanha. Siinä kuuluu selvästi, että kiekko äänitettiin periaatteessa livenä. Nyt tuo radio-show paljasti, että vau, mehän oikeasti pystymme siihen! Haunted julkaisi jo vuonna 2001 livealbumin Live Rounds in Tokyo. Ei se ole vähän suoraviivaisempaa, heh. Tai sitä, ettei ota vastuuta lainkaan. Nautin mieltäni kaivavista asioista kirjoittamisesta ja siitä, että ihmiset reagoivat teksteihini. Opin joka päivä jotakin uutta. Avain muutokseen oli tässäkin keskinäisen kommunikaation lisääminen. Se on ihan patologisella asteella. Periaatteessa tähän on pyritty jo pitkään, mutta ei kai meillä ole ollut tätä ennen tarpeeksi munaa ja itsetuntoa tehdä levyä näin. Tutkailimme tekemisiämme ja aloimme bongailla toistemme suorituksista juttuja, joista pidimme erityisesti. Onko orkesteri siis aktiivinen. Jos he haluavat raiskata ja tappaa lapsensa älyllisesti ja henkisesti, kaipa heillä on siihen oikeus, Dolving huokaa. Bring the War Homesta mieleen tulee Serj Tankianin poliittisesti aktiivinen touhuaminen, jos ei nyt välttämättä musiikillisesti niin ainakin temaattisesti. Äskeisen kommentin valossa levy ei varmaan Dolvingin korvaan kuulosta kummoiselta. Mikäs se sitten on. Kun eivät aiemmatkaan levyt mitään lepsuilua ole olleet, miksi moinen ratkaisu. Verkossa on kyllä yksi aktiivinen fanivetoinen MySpace-sivu, mutta bändi on pantu lihoiksi. Mies onkin melko sopivassa tilanteessa arvioimaan sitä, koska ei ollut tuolloin bändissä. Emme koskaan painota seteissämme vain uusinta levyä, vaan soitamme biisejä, joiden soittamisesta pidämme eniten. Dolving sanoo Versusin olevan Hauntedin paras levy juuri suorasukaisuutensa ansiosta. Se on kuin jatkuva, ajoittain hyvinkin kovaääninen keskustelu. Eikä ihme, että Dolving on myös spoken word -artisti. Inferno_2008_60_5.indd 44 30.9.2008 15:32:29. Se auttoi meitä huomattavasti määrittelemään, mitä halusimme uudelta levyltä. The Dead Eye -kiertueella havahduimme pohtimaan, mitä me oikeastaan teemme. Vitut! En minä ole se jätkä jolla on vastaukset. Ideoita ei ole helppo yleensäkään ymmärtää, ja monet väärinkäsitykset johtuvatkin kiirehtimisestä ja liian nopeista päätöksistä. Tämä ei kuitenkaan ole ainakaan koko totuus. Olemme aiemmilla levyillämme yrittäneet saavuttaa tietyn energiatason, mutta emme oikein ole onnistuneet. Se on surullista, sillä asiat eivät muutu paremmiksi tuolla täysin typerällä asenteella. Miehen suorasanaisesta paasaamisesta päätellen on ihan hyvä että Dolving majailee Ruotsin lintukodossa eikä Amerikan Yhdysvalloissa. Saimme maantieteellisistä etäisyyksistä huolimatta heiteltyä ideoita keskenämme, ja sitä kautta asiat saivat hautua rauhassa. Valta on vain oman vastuunsa irrottamista ja tyrkkäämistä jollekin toiselle. Jos emme tee näin, parin vuoden sisällä demokratia häipyy neniemme edessä. Tuumitusti livenä purkkiin Versus kuulostaa soiton puolesta harvinaisen energiseltä. Me olemme kuitenkin älykäs ja luova elämänmuoto. Homma oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti, mutta sitten kun touhu alkoi olla epäkivaa, laitoimme hommalle pisteen. Näin levyllekin saatiin sitä groovea ja dynamiikkaa, jota soitossamme on livenä. Jopa tuotantokin on iskevää ja kommunikatiivista. Yleinen tappiomieliala yleistyy koko ajan. Hauntedin sivuilla Dolvingin muiden bändien kohdalla on myös Peter Dolving Band, jossa mies soittaa myös kitaraa. Minusta se ei ole siistiä eikä oikein. Asiat kehittyivät tähän suuntaan runsaan kiertämisen ansiosta. yhteiskuntamme nykyään on. Mutta jos haluamme ylläpitää demokratiaa, sen eteen on tehtävä jotakin luovaa. Yksilöt alkavat häipyä kuvasta ja ihmiset tulevat yhä passiivisemmiksi ja välinpitämättömämmiksi sen suhteen, mitä voi ja ei voi tehdä. Ei. Vielä vuonna 2005 bändiltä tuli seiskatuumainen astetta hämympää materiaalia. Joo se on sama bändi. Nyt saatiin itsekin tuumata kunnolla, onko idea omasta mielestä hyvä vai huono. Dead Eye -kiertueella pääsimme tekemään livesession P3-radiokanavalle. Se oli kyllä hieno bändi joka teki upeata musiikkia. Suoraviivaisen lähestymistavan voisi kuvitella jonkinlaisena vastavetona The Dead Eyen pitkälle viedylle tuotannolle. Mutta ei minulla vastauksia ole. Kokemus osoittautui varsin rohkaisevaksi ja päätimme äänittää levyn livenä ilman triggereitä tai klikkiä. Ei se ole maailman paras levy, mutta se on mitä on. Amerikkalaisessa uskonnollisessa oikeistossa kytee jotakin todella epähumaania ja suorastaan pahaa. Ei ole kuitenkaan biisinkirjoitustavasta johtuvaa, että Versus-materiaali on jotensakin suoraviivaisempaa kuin aiemmin. Olemme todella ylpeitä tästä levystä. Yksi päivä havahduimme, että miksi vitussa olisimme Peter Dolving Band. Olen kyllä poliittisesti hyvin kiinnostunut ja välitän todella siitä, mitä on tekeillä. Se on todella siistiä, ja on hienoa, että minulla on mahdollisuus siihen. On puhuttava. Onhan jenkeillä vähän matalampi koulutustaso, ei tosin kaikilla. Siitä ei enää kuulla livesoitannan tai uusien äänitteiden merkeissä. Kosketinsoittajamme keksi briljantin nimen, joten olemme Bring the War Home. Aina ne eivät ole niitä kappaleita, mitä yleisö ehkä haluaisi eniten kuulla. Versusilla Haunted jatkaa edellislevyllä uudistamaansa biisinkirjoitustapaa. No onhan se aika ala-arvoinen äänite, mutta kai se palveli tarkoitustaan ihan hyvin, koska bändi pääsi lähemmäs Earache-diilin loppumista. On ilmeistä, että tuohon kamaan levylafkat eivät koske pitkällä tikullakaan, koska se on liian monimuotoista eikä sovi selvästi mihinkään kategoriaan. Yksi merkittävä juttu oli netin hyödyntäminen
Inferno_2008_60_5.indd 45 30.9.2008 15:33:17
Olen monta kertaa yllättynyt, joskus positiivisesti ja joskus negatiivisesti. "Se on niin monta kertaa pettänyt se tunne, että nyt lähtee, tai nyt ei lähde. Sitten on vaan oppinut sen, että ei odota yhtään mitään." INFERNO 47 Inferno_2008_60_5.indd 47 30.9.2008 15:33:28
Jos lukee ne sanat, ne voi ymmärtää laajemminkin. Se aikaisempi asenne liittyi varmaan siihen, mitkä oli omat fiilikset muiden asioiden suhteen, koska kaikki liittyy aina kaikkeen. Levyn avauskappale on nimeltään Third Immortal, ja siitä on tehty myös video. Alkupään levythän on aikamoista tribuuttia, eikä niihin voi hirveän hyvin mukautua. Se on välillä ollut kyllä aikamoista komediaa, Jouhki hymyilee. Napalmin teho Battleloren tarinasta on helppo vetää sellainen johtopäätös, että ensin oli projekti, joka teki demon, teki toisen ja sai yhtäkkiä diilin Napalm Recordsilta. Olen oikeastaan positiivisesti yllättynyt! Edelleenkin on sellainen olo, kun sitä kuuntelee, että hitto, tästähän tuli paljon parempi kuin mihin mie olin asennoitunut, Jouhki nauraa. Siitä on annettu aika paljon palautettakin kirjoittajan suuntaan, koska ne nimet eivät aina ole kovin helppoja lausua, varsinkin sitten kun ne pitäisi vielä laulaa. Levyillä hän on tyytynyt mörisemiseen. Vasta studiossa siitä muotoutui sellainen, että nyt se on oikeastaan yksi miun lemppareista! Puhutaan nyt sen verran sanoituksistakin, että Jouhkin mukaan Jyri Vahvanen on teks- teissään ottanut useita askeleita yleismaailmallisempaan suuntaan. Se on vähän niin kuin kirjaa lukisi, Jouhki sanoo. The Last Alliancella Swanön oli määrä hoitaa laulujen tuottaminen sekä miksaus ja masterointi, mutta aikatauluongelmien vuoksi laulut tehtiinkin Janne Saksan kanssa Sound Supremella, jolloin kaikki varsinainen tuotanto säilyi Saksan käsissä. Tulkinta on Jouhkin mukaan kenties oikeansuuntainen, muttei kuitenkaan osu ihan kohdalleen. Mie ajattelin, että ei tää varmaan edes sovi levylle ja pitäisköhän jättää pois. Levy on eittämättä eeppinen ja mahtipontinen, mutta vastapainoksi se soi ja hengittää jotenkin autenttisen kuuloisesti. Se on kenties levyn kertosäevetoisin kappale, ja juuri se kertosäe soi varsin usein päässä koko levyn kuuntelemisen jälkeen. Päätösraita The Star of High Hope oli Jouhkin mukaan alun perin melko villi kortti levylle. Tähän asti mies on laulanut puhtaasti vain keikoilla ex-laulaja Patrik Mennanderin alun perin esittämiä osuuksia. Tämä ei tosin tarkoita sitä, että muut biisit olisivat jotenkin heikompia, ei suinkaan. Se on kuvaavin esimerkki siitä, kuinka Battleloren biisintekoprosessi voi yllättää tekijänsä. Yritin unohtaa koko kappaleen ja tein siihen viimeisenä laulut. Janne on huipputyyppi, hänen kanssaan on ihan mahtavaa työskennellä. Battlelore rakentaa komeita tunnelmia taidokkaasti ja tekee biisien sisällä jyrkkiäkin siirtymiä hienovaraisesti ja tyylitajuisesti. Puhtaat laulut olivat jo Evernightilla puheissa, ja nyt Tomi alkoi jo biisintekovaiheessa keskittyä niihin kunnolla. Uutena elementtinä levyllä ovat Tomi Mykkäsen puhtaat laulut. Eräs konkreettinen yleismaailmallistumisen osoitus on se, että The Last Alliancella ei vilise enää fantasianimistöä, kuten ei vilissyt Evernightillakaan. Ainoat bändissä edelleen vaikuttavat perustajajäsenet Jyri ja Henri Vahvanen ovat olleet alusta asti innoissaan ja vieneet Battlelorea eteenpäin varsin päämäärätietoisesti. Inferno_2008_60_5.indd 48 30.9.2008 15:33:32. Swanön vaikutus kuuluu levyn soundimaailmassa ennen muuta rumpujen ja kosketti48 INFERNO mien osalta. Näin ollen siitä kasvoi nopeasti oikea bändi. Tolkien on edelleen koko ajan kaiken takana, mutta silti. Vaikka ne olisi saaneet inspiraationsa jostain tietystä jutusta Keski-Maasta, ne eivät ole enää niin alleviivaavia. Battleloren The Last Alliance ja Omnium Gatherumin The Redshift ovat ensimmäiset suomalaiset metallilevyt, joita Edge of Sanity-, Bloodbath- ja Nightingalemies on ollut tekemässä. Minusta se on mukava lisä, ja tuo uudenlaisen mausteen biiseihin, Jouhki kehuu. Vahvanen on siis alusta asti pitänyt Battleloren tekstejä käsissään. Mie koin, että laulut oli Jannelle vahvaa aluetta, ja hän oikeasti tuotti niitä, laulaja sanoo. En ollut vaan ehtinyt vielä keskittyä biiseihin yhtä hyvin kuin muut. Ei enää suoraa lainausta Vuosi 2008 jää suomalaisen metallin historiaan siitä, että silloin ruotsalainen guru ja monitaituri Dan Swanö iski sormensa suomalaiseen metallikenttään. Jouhkin mukaan tämä oli lopulta aivan ihanteellinen ratkaisu
Olen monta kertaa yllättynyt, joskus positiivisesti ja joskus negatiivisesti. Se on niin monta kertaa pettänyt se tunne, että nyt lähtee, tai nyt ei lähde. Kuten Jouhki jo totesi, erilaisia myyntiin ja menestykseen vaikuttavia tekijöitä on niin monta, että levyn hyvyys tai huonous ei välttämättä ole mikään tae yhtään mistään. Mutta eipä sitä voi tietää. Sitten on vaan oppinut sen, että ei odota yhtään mitään. Historia on opettanut, että aina ei käy niin kuin voisi käydä. Kyllä sillä sikäli oli ehkä merkityksensä, kun alettiin tehdä levyä, että siinä aktivoiduttiin vähän eri tavalla, kuin jos oltaisiin vaan soiteltu omaksi iloksi. Bändin menestys on ollut kyllä kohtalaista ja koko ajan nousujohteista, mutta jossittelulta ei ole voinut välttyä. Eikä siinä sitten hirveän kauaa mennyt, kun Napalm osoitti kiinnostuksensa. Viiden levyn sopimus Napalm Recordsin kanssa on nyt täytetty. Suomessakin bändillä on nyt aiempaa korkeampi profiili. Se on tietysti ollut mukava huomata, että sellaiset ihmiset tulevat kehumaan ja kiittelemään, joista ei itse ikinä uskoisi." Vaikka se olisi muille ollutkin vähän sellainen, että kunhan tässä soitellaan, niin Jyrille tämä on ollut alusta lähtien tärkeä juttu. Jouhkia tarvittiin alun perin toiselle demolle tekemään naislauluja. Kaikesta huolimatta miulla on tästä levystä sellainen olo, ettei tämä nyt voi ihan mäkeen mennä, laulaja arvelee. Siinä on niin hir- veästi tekijöitä, jotka menee ihan sattumankin piikkiin. "Yleisössä on muitakin kuin larppaajia. The Last Alliance -nimellä on tietenkin pohjaa Tolkienin maailmassa, mutta se viittaa tietyllä tavalla myös Battleloren tämänhetkiseen tilanteeseen. Käväisihän tosin jo Third Age of the Sun maamme virallisella albumilistalla sijalla 38, mihin taas Evernight ei jostakin syystä vastannut. Levy-yhtiön promootio on ollut aina vähän mitä on, ja se on iso tekijä tässä. Evernightin suhteenkin sitä mietti jossain vaiheessa, että mitä jos olisi erityyppinen koneisto ja yhtiö takana, mikä mahtaisi sitten olla meininki. Hyvää lupailevista ennusmerkeistä huolimatta Jouhki pitää jalat maassa. On kumpaakin sukupuolta ja monen ikäisiä. Battlelore on marginaalibändi, mutta merkit ovat sellaiset, että The Last Alliance voi hieman hälventää tätä leimaa, varsinkin kun fantasiagenre on muutenkin nosteessa. Jyri Vahvanen oli saanut jostakin Jouhkin ja Marian yhteystiedot, ja kaksikko veti sitten osuutensa demolle ja huomasi tulevansa hyvin toimeen isäntäväen kanssa. Eipä aikaakaan, kun Vahvanen jo kyseli, että mitäs jos liittyisitte bändiin pysyvästi. Keski-Eurooppa on aina ollut tällaiselle meiningille vahvaa markkina-aluetta. Tulevaisuuden levy-yhtiökuviot ovat vielä täysin auki, mutta ilmeisesti jonkinlaisia virityksiä on. INFERNO 49 Inferno_2008_60_5.indd 49 30.9.2008 15:33:37. Kaisa Jouhkin sivulauseista ja äänenpainoista voi tulkita, että bändi ei ole ollut lafkan toimintaan täysin tyytyväinen. Me oltiin, että mikäs siinä, kassellaan, täähän voisi olla ihan hauskaa. Se vääristää sitä kuviota jonkin verran, Jouhki huomauttaa. Jouhki ja kosketinsoittaja Maria päätyivät bändiin vähän kuin puolivahingossa. Toisaalta meidän levy-yhtiö on Itävallasta ja panostaa luonnollisesti juuri sille alueelle tosi paljon
Ehkä leffojen vaikutus sillä tavalla näkyy, että nykyään useammat ihmiset tuntevat sen maailman, Jouhki arvelee. Olisiko osasyy siinä, että Jouhkin oman musiikkiharrastuksen eräs keskeinen käännekohta oli, kun hän kuuli ensi kertaa Pearl Jamia. Kun täytyy hoitaa roudaus, majoitukset, ruokailut, kyydit ynnä muut, ei siinä juuri ehdi ihmetellä, kuinka hassusti ihmiset ovat pukeutuneet. On siellä muitakin kuin niitä larppaajia. Varsinkin kun päälle laskee vielä komeasti kolmenumeroisen keikkamäärän. Toki mainittu Bonnin keikka on jäänyt laulajan mieleen erityistapauksena. Mukana ovat Korpiklaani, Falchion ja Kivimetsän Druidi. Laulaja ei osaa sanoa, millainen on Battleloren tyypillinen fani. Kun puhutaan keikkailusta, laulaja vaikuttaa itsevarmalta. Se on tietysti ollut mukava huomata, että sellaiset ihmiset tulevat kehumaan ja kiittelemään, joista ei itse ikinä uskoisi. Jouhkin olemus ja puhetapa on jopa huomiota herättävän maanläheinen ja rento. Eurooppa on täynnä erilaisia fantasiateemojen ympärille rakennettuja tapahtumia. Se oli aika hämmentävä kokemus... "Se oli joskus yläasteella, kun kuulin Pearl Jamia ja olin ihan, että mitä ihmettä. Minusta tämä on ollut aika sopiva tahti. Se on ihana huomata se tietynlainen varmuus, että kun menee lavalle, niin kaikki on heti, että no niin, laitetaas käyntiin. Mitä nyt jokunen ilmeisen ammattitaitoinen toimittaja kyseli, että onko tämä bändi nyt perustettu näiden leffojen takia. Peter Jacksonin kuuluisa Taru Sormusten 50 INFERNO Herrasta -trilogia ei kuulemma juuri näkynyt Battleloren elämässä, vaikka Tolkien-hype oli elokuvien ilmestymisen aikaan melkoinen. On kumpaakin sukupuolta ja monen ikäisiä. Marraskuussa Battlelore pääsee taas kolmeksi viikoksi ulkomaille, kun Saksan Metal Hammerin masinoima Finnish Fire -kiertue pääsee vauhtiin. Aina kun on alettu vääntää uusia biisejä, on ollut sellainen olo, että johan se oli aikakin. Esimerkiksi Tampereella bändi on vieraillut viimeksi vuonna 2004. Kontrasti Battleloren eeppisiin biiseihin ja mahtipontiseen ulosantiin on valtava. Korkealentoisen fantasiametallibändin keulakuva kuunteleekin itse arkista, urbaanin ihmisen sisäavaruutta tutkailevaa rockia. Inferno_2008_60_5.indd 50 30.9.2008 15:33:41. Kenties sellaisia pitäisi järjestää Suomeenkin enemmän, niin saataisiin Battlelore tänne keikoille. Aikataulujen yhteensovittaminen on tietenkin aina haastavaa, kun jokaisella on muutakin elämää. Hillitöntä tukanpyöritystä se vaan on, Jouhki tiivistää. Kiertue ei loogisesti käy Suomessa lainkaan, saati sitten muissa Pohjoismaissa. Miten tässä näin kävi Battleloren työtahti on ollut koko sen olemassaolon ajan varsin tiivis. Voi sanoa, että pullat on hyvin uunissa, mutta katsotaan mitä tapahtuu. Miekka ja tukka heiluu Battlelore on reissannut suomalaiseksi bändiksi paljon ulkomailla, mutta keikkailu kotimaassa onkin sitten ollut melko satunnaisluonteista. Tässä vaiheessa on jo käynyt selväksi, että Battleloren jäsenistö ei ole aivan sitä samaa porukkaa, johon bändi törmäsi Bonnissa. Sitten kun sen tajusi, että hei, mie tykkäänkin tällaisesta, sittenhän siitä aukesi ihan sairaasti uusia bändejä." Jatkosta nyt ei vielä tiedä. Kuvitelmat fantasiahörhöistä kuljeskelemassa ympäriinsä haltiakorvat päässä ovat osoittautuneet fantasiaksi. Tänä syksynä on sentään ollut tavallista enemmän mahdollisuuksia nähdä bändiä kotimaassa. Jouhki kertoo, että bändille itselleen kyse on useimmiten vain keikasta muiden joukossa. Keikoilla käy kuulemma väkeä laidasta laitaan. Keikkamäärä on opettanut bändin olemaan hermoilematta. Se oli hurjaa, kun mentiin sinne ja tajuttiin, että näähän on kaikki ihan hc-Tolkien-faneja, jotka elää melkein pelkästään siinä maailmassa. Bändi on keikkaillut ties missä keskiaikajuhlilla, kuten Viron Mytofestissä, Saksan Ragnarökissä ja jopa suuren kansainvälisen Taru Sormusten Herrasta -festivaalin yhteydessä Saksan Bonnissa vuonna 2004. Voisi kuvitella, että tällainen bändi rakentaa keikkansa näytelmänomaisiksi performansseiksi, mutta ei. Jouhki itse ei ole kokenut tekemisessä kiirettä, vaikka viisi levyä, kaksi demoa ja yksi dvd yhdeksän vuoden aikana tuntuu paljolta. Moni on yllättynyt siitä, että meillä on niin kova meininki, Jouhki sanoo. Näin siis ulkopuolisin silmin. Näyttävistä esiintymisasuista ja Tomi Mykkäsen heiluttelemasta miekasta huolimatta Battleloren keikat ovat lopulta varsin puhdasverisiä metallikeikkoja
Konseptilevyn voi tietenkin ymmärtää myös niin, että kyllähän tässä jälleen keskitytään Keski-Maahan, Vahvanen sanoo. Tämä vaan tiedoksi, jos joku nyt ajattelee, että se on huonosti tehtyä Kalevala-runoutta. Niinpä ajattelin, että tehdään tälle levylle vähän helpompi meininki, kitaristi toteaa. Ei siis pelkästään aina niin, että hyvikset olisi pulassa. Sanoituksia näkemättä reilun viikon tiiviillä kuuntelulla kappaleista tuntui puskevan jonkinlainen pelon tematiikka läpi, mutta Vahvanen yllättyy tästä. Eikö koskaan tee mieli laulaa jostakin muusta kuin Keski-Maasta, vaikka sanoitukset eivät enää niin kirjaimellisia olekaan. Se ei ole ollut tarkoitus, että se tehtäisiin ihan tähän viralliseen malliin. INFERNO Miun pitää tasapainottaa, Jouhki naurahtaa. Se on tietenkin äärimmäisen typerää. Seitsenhenkisen pääbändin työskentelytavat ja henkilökemiat ovat kaikesta päätellen hyvässä kunnossa. Kaikki liittyy edelleen KeskiMaahan, mutta asioilla on toinenkin puoli. FANTASIAHAHMOLLAKIN ON TUNTEET VIIME VUONNA ILMESTYNEELLÄ Evernightilla Vahvanen putsasi sanoitukset tyhjäksi kaikista nimistä. Vahvanen sanoo, että juuri tämä on ollut pyrkimyksenä. Sitten kun sen tajusi, että hei, mie tykkäänkin tällaisesta, sittenhän siitä aukesi ihan sairaasti uusia bändejä. Kuten Kaisa Jouhki pääjutussa toteaa, The Last Alliancen sanoitukset ovat jonkin verran yleismaailmallisempia kuin Battleloren kohdalla on totuttu. Ei näin, vaan ennemminkin siitä, millaisia tunteita se herättää. Seuraus oli se, että tekstit olivat paikoin niin kryptisiä, että niitä joutui jälkikäteen selittelemään. Mutta en mie pelkästään ole kuunnellut vaan jotain villatakkirokkia. Ei se ollut tarkoituksellista, mutta ehkä siinä on se, että pitää olla joku hätätilanne päällä kun lähtee kirjoittamaan, että tarinaan saa jonkunlaista draivia. Battleloren kaikilla jäsenillä on kokemusta useista bändeistä, mutta tällä hetkellä aktiivisia muita virityksiä on vain Tomi Mykkäsellä. Se pätkä tuli tehtyä sitten enemmän perstuntumalta ja maallikon Kalevala-tyylillä. Se oli joskus yläasteella, kun kuulin Pearl Jamia ja olin ihan, että mitä ihmettä. Levyn päättävässä The Star of High Hopessa kuullaan selvää suomen kieltä. Me ollaan oikein naurettu sitä, että kun me ollaan yhdessä, niin aina tuntuu siltä, että joku puuttuisi! Tässä on vaan käynyt niin, että meitä on sattunut seitsemän tyyppiä, jotka tulevat hirveän hyvin juttuun keskenään. En osaa sanoa. Lähtökohtana on ollut se, että keskitytään erilaisten tapahtumien ja kerronnallisten seikkojen sijaan tunteisiin. Maallikkoon menisi täydestä, jos pätkän väittäisi olevan vaikka Kantelettaresta, mutta Vahvanen on runoillut senkin itse. Sellainen tarve nostaa toisinaan päätään, Jouhki miettii. Matkan varrelle mahtuu erilaisia vaiheita, joista mukaan on jäänyt tiettyjä kestosuosikkeja, kuten vaikka The Gathering. On me sitä mietitty itsekin, että miten tässä näin kävi. 51 Inferno_2008_60_5.indd 51 30.9.2008 15:34:52. Battleloren perustaja, kitaristi Jyri Vahvanen kertoo, että ensimmäisten levyjen aikaiseen sanoitustapaan ei ole paluuta. Kyllä se on joskus ollut pohdinnoissa, että olisi tosi kiva tehdä muunkinlaista musiikkia. Biisit ovat kuitenkin nyt yksittäisiä kertomuksia. Olen yrittänyt tehdä siihen malliin, että ihmiset pystyisivät spottaamaan sen tarinan ja biisin idean, vaikkeivät tuntisi Tolkienin tarinoita ollenkaan. Siis niin että se menisi virallisesti ihan oikein, että kaikki tavujen pituudet ja muut olisi kohdillaan. Biiseissä ei välttämättä kerrota mistään tietyistä hahmoista, vaan siitä, miltä heistä on mahdollisesti saattanut tuntua joku asia tai tapahtuma, Vahvanen analysoi. Sen takana oli aika paljon kaikkea nippelitietoa. Ja olihan itse Tolkienkin innokkaana lingvistinä kiinnostunut suomen kielestä, yksi hänen luomistaan haltiakielistä perustuukin tunnetusti suomeen. Tai no, miten sen nyt ottaa. Oikeastaan on lopulta aika yllättävää, että Jouhki on päätynyt laulajaksi fantasiametallibändiin. Me ruvettiin miettimään, millaista olisi kirjoittaa sanoituksia Kalevalamittaan, mutta se osoittautui ihan helvetin vaikeaksi. Ollaan pyritty pois siitä, että kerrottaisiin just jostain tietystä jutusta, että katoppa Sormusten Herrasta sivu 150, tää biisi kertoo siitä. No nyt kun sanot, niin täytyy oikein miettiä... Evernight oli tiivis teemalevy, mutta The Last Alliance ei ole. Bändi on ennenkin pitänyt Suomea levyillään esillä, vähän kuin Renny Harlin leffoissaan. Ja Agua de Annique on aivan mahtava. Siinähän molempien osapuolten, sekä hyvän että pahan edustajat aika monessa biisissä käsittelee kyllä pelkojaan. Edelleenkin mie rakastan sitä bändiä
Kiire kuluttaa eniten. YHTEISTYÖSSÄ Yli 80/h vauhti ja kiivas ajotapa nostavat polttoaineen kulutusta huikeasti. Käy laskemassa, missä ja miten paljon voit säästää. ilmastotalkoot.fi Inferno_2008_60_5.indd 52 30.9.2008 15:34:58. Sen takia näissä talkoissa kaikki voittavat. Aina kun säästät polttoainetta, säästät ilmastoa hiilidioksidilta
PE 12.12.08 KLO 20 HELSINGIN JÄÄHALLI Ovet auki klo 19 LIPUT 49 EUROA TI 16.12.08 KLO 19 HELSINGIN JÄÄHALLI Ovet auki klo 18 LIPUT 46 EUROA LIPPURAJOITUS 10 KPL/OSTAJA Inferno_2008_60_5.indd 53 30.9.2008 15:35:29
-kelpoisen n lestaan MTV den lasten te au April on puo i Reaganin k rno punnits fe edustaja. Sitä on tullut kuunneltua paljon, Warlockin levyt on helvetin hyviä. Seuraavaksi tuli Kiss ja sitten Metallica. Micko: Sabrina on vieläkin saatanan hyvännäköinen. Mihin 1980-luvun hittielokuvaan Beggars olisi halunnut tehdä musiikin. Viimeiset sananne. Se on ollut unelma, että pakko joskus itekin päästä tuohon. Kyllä mä toisaalta diggaan ihan sujuvasti vaikka Emperorista, ja on noita raskaampia levyjä menneisyydessä tullut tehtyä. Makepeace on niin kaunis nainen! Lita Ford vai Doro. Ovatko omat suosikkilevynne Desmond Child -tyyppisiä hittikimaroita. Terveisiä äidille. Van ja Halen Helsinkiläisen Aprilin toinen levy Anthems for the Rejected on täynnä takiaismaisen 54 Inferno_2008_60_5.indd 54 30.9.2008 15:35:33. eitä, joiden ril ovat yhty I p s Beggars ja A silla. Se muutti kaiken. Yhtye mainitsee MySpace-sivuillaan vaikuttajikseen suunnilleen kaikki 1980-luvun hard rock -suuruudet, ja promokuvissa on oikeaoppisesti lentokoneita ja nopeita autoja. Ajatuksen tasolla vertailukohdaksi nousee edesmennyt The Darkness, tosin sillä erotuksella, että Beggars on umpipaskan Darknessin rinnalla oikeasti hyvä bändi. In i Ylitalo TEKSTI Laur o Katila KUVAT Jarm (MDB), Aki Ro ukala (April) I ollarbeg www.milliond gars.com I eb.net www.aprilw Kun om i takaisin Su tul een V astikään debyyttilevynsä julkaissut Dempsey ja Makepeace Olisiko tällainen 1980-luvun hard rockiin nojaava bändi ollut levyttävällä tasolla mahdollinen esimerkiksi 1990-luvulla. Miami Vice vai Hill Street Blues. Mitä haluaisitte sanoa ihmisille, jotka pitävät yksinkertaista komppirockia tyhmänä musiikkina. Mutta Kiss on aina paras. INFERNO Micko: Ekana mieleen tulee Painajainen Elm Streetillä onks se kolmonen vai nelonen. Micko: Nyt täytyy sanoa, ettei kumpikaan. Micko: Lita Ford. Toni Bite (kitara): Me ollaan pikkupoikina kuunneltu kaikki sitä amerikanrokkia ja -heviä. Micko: Sabrina. Simppeli on parasta, eikä mua ole koskaan kiinnostanut monimutkainen matematiikanrakentelu. Jos joku tykkää, niin hieno homma, jos ei, niin yks hailee. Toni: Beverly Hillsin kyttä. Million Dollar Beggars tekee Los Angeles -rockiaan modernilla otteella. Tony: Aika skeptinen olen kyllä. Sabrina vai Samantha Fox. Tony: Doro. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Onko Amerikan valloittaminen mahdollista pienen levy-yhtiön suojista. Levy-yhtiönne on pieni Shadow World. Micko: Kun ite olin isommalla levy-yhtiöllä, siellä oli satatuhatta bändiä ja asenne se, että tehkää nyt se levynne, julkaistaan se ja katsotaan mitä tapahtuu. Mikä sen levyn nimi onkaan, jolla toi meidän coveroima Do Ya Do Ya (Wanna Please Me). Tony: Sillähän on kierot silmät! Eli Samantha Fox. jossa on Dokkenin Dream Warriors. Bändejä on markkinoilla miljoona. Micko: Ostakaa levy, koska se on helvetin hyvää rokkia. Micko: Voisin sanoa vaikka, että painukaa vittuun. Markuksella (Shadow World) ei ole montaa bändiä ja se tekee helvetisti duunia koko ajan. Micko Hell (laulu): Lähdetään siitä, että ensimmäinen levy, jonka ostin, oli Bon Jovin Slippery When Wet. Ei liene kenellekään yllätys, että Beggarsin biiseistä löytyy tarttuvia kertosäkeitä ja taustalta tanakkaa komppaamista. Toni: Miami Vice. On varmaan joku syy, minkä takia hittibiisit on hittejä. Vastaan tähän Taistelupari! Taisteluparista olin aikoinaan ihan fiiliksissä, ja sain nyt hommattua nyt ne dvd-boksit. Beggar illion Dollar äiset M uurennusla Helsinkil rvitse etsiä s t Stripille, isjuuria ei ta uvun Sunse -l en amerikkala atkalle 1980 ras kotimain uulijat aikam kyrockin pa viedä k y haluaa kemiset. Se on ihan hiton hyvää kamaa. Micko: Mä luulen ettei ois. Kaveribändi Ancara on vääntänyt kasarimeininkiä aina, eikä se kymmenen vuotta sitten ketään kiinnostanut. Olisi hienoa, jos sen biisin olisi ite tehnyt. No kyllä aika monet ovat
Se ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä Aprilissa on aimo annos moderniin muottiin sovitettua Van Halenin reippautta. Jos siellä myisi sellaisen määrän levyjä, joka toisi meidän toimintaan jatkuvuutta ja mielekkyyttä. Onko teillä odotuksia sikäläisten markkinoiden suhteen. Ja kyllä mun mielestä Aprilin musa on enemmän amerikkalaista kuin suomalaista, johtuen ihan jo siitä, että Hakim (Hietikko) ei mun mielestä ole tyypillinen suomalainen raskaan musiikin laulaja. Eihän Tontek- nikillä maailmanmenestyksiä ole tehty, mutta hyvin vaikutusvaltaisia, soundilähtöisiä levyjä kuitenkin. Yksi heistä päätti, että hän ei halua soittaa niin paljon tai ehkä kiertää niin paljon kuin me kierrettiin ja tavallaan veti mukaansa kaksi muuta. Mihin Hollywood-elokuvaan April olisi halunnut tehdä Soundtrackin. Studion henkilökunta uskoo siihen, millä tavalla ne tekee asioita. Kun tekee paljon biisejä, aina välillä joku onnistuu paremmin kuin toiset. Crockett ja Tubbs Anthems for the Rejectin ovat tuottaneet ruotsalaisen Tonteknik-studion Pelle Henricsson ja Eskil Lövström, joiden tuottamista yhtyeistä on Aprilin lehdistötiedotteessa mainittu Refused, In Flames, Meshuggah, Cult of Luna ja Poison the Well. Viimeiset sanasi Infernon lukijoille. Mitä tapahtui. Lähes minkä tahansa Anthems for the Rejected -levynne kappaleista voisi julkaista singlenä. "Lähdetään siit ä, että ensimmä inen levy, jonka os tin, oli Bon Jovin Slippery When Wet. Ehdottomasti. Miami Vice. Ei siihen mitään draamaa liittynyt, ennemmin näin kuin että olisi jossain vaiheessa pitänyt miettiä, onko tuon jätkän panos yhtyeelle tarpeeksi hyvä. Äärimelodiseen alternativeyhtyeeseen joka voisi olla In Flamesin popimpi pikkuveli liitetään usein sellaisia nimiä kuin Deftones tai Faith No More. Se, mistä biisit kumpuavat, on paljon monimutkaisempi juttu. Miten se kuuluu sävellyksissä, en osaa sanoa. Debyyttilevynne Tidelines ilmestyi helmikuussa 2007. Tietyllä tavalla on. Hakim sanoisi Transformers, mutta mun mielestä se olisi joku vähän rosoisempi ja urbaanimpi tarina. Mitä amerikkalainen populaarikulttuuri merkitsee sinulle ja yhtyeelle, kitaristi Mikko Merilinna. Palin vai Obama. Mä mieluummin sanoisin niin, että kun ite aloin kuunnella raskaampaa musaa, tää oli siis joskus 90-luvun alkupuolella, Megadethilla, Panteralla ja Metallicalla oli kertosäkeitä ja yksinkertaisia rakenteita. Mun mielestä hyvä biisi on sellainen, jossa on hemmetin hyvä kertosäe ja mielellään aika hyvä säkeistökin. Sen jälkeen kolme viidestä yhtyeen jäsenestä on vaihdettu. Miten hyvä kertosäe tehdään. Me ollaan kaikki 2530-vuotiaita jätkiä ja kasvettu amerikkalaisen television, leffojen ja sarjakuvien maailmassa. Spinefarm USA julkaisee levyn Yhdysvalloissa. Ei muuta kuin keikoilla nähdään. INFERNO 55 Inferno_2008_60_5.indd 55 30.9.2008 15:35:58. Pitää vaan tehdä paljon biisejä. Obama. Se muutti kaike n." M icko, Million Dollar Beggars lestä "Kyllä mun mie enemmän prilin musa on uin A k amerikkalaista suomalaista." Mikko, April tarttuvia kappaleita. Useimmille näistä yhtyeistä Yhdysvallat on merkittävä markkina-alue, joten avautuiko Ruotsin-reissulla sosiaalidemokraattinen kultamaa, josta ponnahdetaan Yhdysvaltain markkinoille. Aprilin musassa se näkyy niin, että joskus on hauska lainata jotain leffaa sanoituksissa. Ei kai siihen yhtä reseptiä ole. Kyllä mä oon aika läpikotaisin sen kyllästämä. Anthems for the Rejectille demotettiin varmaan viisikymmentä kappaletta, ja käsityötähän se on. Burger King. Se mikä siellä avautui, on äärimmäisen kokemuksen ja isojen juttujen myötä tullut hyvän itsevarmuuden meininki. Ehkä Heat! McDonald´s vai Burger King. Ovatko omat suosikkilevysi hittikimaroita. Lähinnä ne odotukset liittyy siihen, että saisi pikkuisen jalkaa oven väliin enkä tarkoita nyt mitään Amerikan valloittamista. Hill Street Blues vai Miami Vice
Ennusmerkit ovat olleet kaikenkarvaisia, sillä joillekin moninaisuus ja omaperäisyys tuntuvat olevan liian kova pala purtavaksi, jotkut taas ottavat sen avosylin vastaan. Omia rajojaan musiikinkuuntelijana on syytä haastaa aina silloin tällöin. Esimerkiksi balladiosastolle siirryttiin jo kolmannen kappaleen kohdalla. Mukaan tulee myös 90-luvun grungeajan synkkyyttä ja muutama yllätyskin. saanut Kinetik Control edustaa suomalaisten metallibändien joukossa uutta ja ennakkoluulotonta polvea. Biisien takana on myös ajatuksia ympäröivästä maailmasta, joihin toivottavasti pystyy samas- 56 Inferno_2008_60_5.indd 56 30.9.2008 15:36:42. Siten ep pidettiin ihmisille saatavilla, mutta ei mitenkään valokeilassa, koska täyspitkä levy oli suunnitelmissa jo pitkän aikaa. Millaisin mielin lähdette seuraavan levyn työstöön. Ehkä musiikkimme ei avaudu ihan välittömästi, joten keskittyminen lienee paikallaan. LÄHES KAIKKEA mahdollista Depeche Modesta metallin kautta grungeen niputtavaa Lack of Divine Inspiration -debyyttiä kuunnellessa on hankalaa kuvitella bändin musiikille suoraa kohdeyleisöä. Positiivisin. Mistä ihmeestä tässä on oikein kysymys. Enslaving the Audio -ep:tä (2006) läheteltiin levy-yhtiöille ympäri maailman, mutta INFERNO saaduissa tarjouksissa oli lähes aina jotain arveluttavaa. Kappaleissa tapahtuu paljon asioita, mutta yksityiskohtiin on turha takertua. Ainoa konkreettinen päämäärä on jatkaa hyvän musiikin tekemistä omaan näkemykseemme luottaen. Toivomme, että tällaisia henkilöitä löytyy riittävästi. Päätimme, että teemme juuri niin kuin meistä itsestämme hyvältä tuntuu. Tulevan levyn materiaali on jokseenkin kasassa, ja melodiamaailmasta tulee tällä kertaa vähän karskimpi, groovaavampi ja rockimpi. Se on ainakin varmaa, että jos kuuntelee ja arvostaa musiikkia laajemmin, ymmärtää paremmin meidän lähtökohtamme ja sitä kautta sen, mitä kappaleillamme haluamme sanoa. Suurin osa kuulijoista takuulla hämmentyy levyltä löytyvästä ronskista Haddaway-coverista. Toisaalta, mielialamme saattaa tulevaisuudessa johtaa meitä mihin suuntaan tahansa, ja yllätyksiä on varmasti luvassa. Totuuden nimissä on kuitenkin kerrottava, että parhaimmat ideat on tietysti varastettu Faith No Morelta. Tämän tietää myös debyyttilevynsä hiljattain julkaissut Kinetik Control. tumaan. Monipuolisen musiikillisen taustan omaava kitaristi-laulaja Tweak kertookin bändin elävän omaa elämäänsä, vailla tarkkaan määriteltyjä musiikillisia suuntaviivoja. Kun musiikkimmekaan ei ole aivan tavallista, päätimme kokeilla jotakin uutta ja piristävää myös biisijärjestyksessä. Todellisille metallimusiikkidiggareille punaisena vaatteena toimivat pop- ja konevaikutteet sulautuvat yhtyeen käsissä siinä määrin tasaiseksi massaksi, että bändin musiikin mieltäminen tyylipuhtaaksi metalliksi ei tule aivan ensimmäisenä mieleen. Millaisiin asioihin toivoisit ihmisten erityisesti kiinnittävän huomiota musiikkianne kuunnellessa. What is Love ei varmasti kuulu kenenkään musiikkia vakavasti harrastavan suosikkeihin, ja pakko myöntää, että siinä on kyse jonkinasteisesta provokaatiosta. Olisi ollut ikävä pilata se tunnelma turhalla kritiikillä. Ehkä määrätietoisuus kumpuaa siitä, että me olemme rehellisesti sitä mitä olemme. Internetin kautta olemme tavoittaneet paljon yksityishenkilöitä, ja koko yhteisöstämme huokuu positiivinen, lämmin henki. Suurimpana syynä tähän on bändin hiljaiselo keikkarintamalla ja etäisyys skenepiireistä. Näkemyksemme mukaan kohteeksi sopii kuka tahansa musiikkiin avoimesti ja intohimoisesti suhtautuva henkilö, joka pitää voimakkaista tunnelmista. Melodiat, harmoniat ja tunnelma ovat se, mikä meille itsellemme eniten merkitsee. Lähinnä brittiläisessä metallilehdistössä ja internet-piireissä hehkuteltu bändi on pysynyt Suomessa hyvin pimennossa, ja yhtye pääsi yllättämään debyyttinsä kanssa niin sanotusti puskista. Alkuperäinen sävelmä on itsessään ihan hyvä mutta sovitus kamala, ja ajattelimme suodattaa sen Kinetik-filtterin läpi ja tehdä siitä siedettävän, Tweak virnistää. TEKSTI Joni Juutilainen I www.kinetikcontrol.com V Tulta päin uosituhannen alkupäässä muotonsa Musiikkihommissa omatoimisuus ja määrätietoisuus ovat valttia. HENKILÖKOHTAISELLA tasolla huomioni herätti huolella suunniteltu ja poikkeava biisijärjestys. Oletteko ihan suunnitelmallisesti keskittäneet bändinne promotoinnin fyysisten demolevyjen sijaan nettiin
Evocation Desaster Sotajumala Mayhem Trouble Jaakko, 29, näki keskustelua herättäneen järkkärikysymyksen toisin. Täällä on hyvä porukka, kaikki tulee toimeen. Joissakin tapauksissa se voi olla osa keikkaa, jossa haetaan kokonaisvaltaista elämystä, joka näkyy, kuuluu ja tuntuu. On viivanalusten aika. Ihmisten mukaan mm. Väkivalta tai kipu ei kuulu itseisarvona metallimusiikkiin. En ole nähnyt edes vierestä mitään epäilyttävää käytöstä. Taidatte missata jotain. Kolmikko halusi pitata vihaisten death metal -bändien tahtiin, ja sai haluamansa. Irtonaisinta otetta rokki- ja psykedeliapaloihinsa Trouble ei saanut, mutta perusöljyilläkin homma toimi nätisti. Ei lähde savu leijaileen tuulen mukana, vaan pysyy lavalla. On huuli auennut ja vitusti mustelmia, mutta siihen tottuu, ystäviensä taluttama Milja hymyili. Usein elonsa pyörteissä kamppaillut Mynni, 27, vastasi uteluun Sotajumala-bändinsä puitteissa: Ei huvita hippeillä, ja death metaliin kuuluu jo nimenkin puolesta tuo synkempi puoli jos vastapuolella on onnellisuus. Oikea määrä tosin riippuu bändistä ja alagenrestä. On bändejä, jotka toimivat ilmankin. Ville, 16, ja Matias, 17, yllättyivät iloisesti Satyriconista, mutta toivoivat lisää suomalaista black metalia Behexenin ja Baptismin malliin mielellään sisälavalle. Sisällä lähtee paljon paremmin, kun on valot ja savuefektit. Nelostien odysseian jälkeen esirippu avautuu Samalla ensimmäinen festarisoturi urheasti ojaan kaatuu Jalometallissa kaikkemme annetaan ja jos joku väsähtää niin turvaan kannetaan Jos jalat ammuttaisiin alta moni jättäisi kesken pelin Vaan sitä ei tee ainakaan Becerran Jeff Possessedin johtava elin! Tuosta miehestä otetaan mallia Ei kumarrella kun palvotaan metallia Ja olihan siellä bändejä muita mutta ei jaksa muistella nuita Se joka paikalle jaksaa saa suurimmat voitot Ja perkele ensi vuonna Voivod! Inferno_2008_60_2_arviot.indd 59 30.9.2008 15:42:05. Hellhammerin rumpukapulan kahminut Mikko, 25, ei jakanut toimituskunnan näkemystä, vaan päätti työntää kapulan toimittajan sieraimeen. Järjestyksenvalvojista kuulee joka vuosi jotain urputusta, mutta eipä ole omalle kohdalleni sattunut mitään. On varmaan vähemmän poliiseja kuin tangomarkkinoilla, kaksikko arvaili virnuillen. Mutta jos joku on liian kännissä, varmasti tulee lähtö. Jalometalli-katsauksen päättää Heavy Metal Perseen rumpali Heikki, 25. Ammattimaista propagandaa ja kevyet hudit, taas kerran. Mies raapaisi tapahtumasta nopeasti runon nimeltä "Jalojen ihmisten juhla", joka kiteyttää tapahtuman niille, jotka ovat liian laiskoja jaksaakseen paikalle. Toisaalta, jos lähtee huseeraamaan väärällä keikalla väärille ihmisille, saattaa päätyä oman sängyn sijasta sairaalavuoteeseen. Aitoa asennetta edustaneet Milja, 16, Anssi, 16, ja Ellinoora, 15, löysivät suosikeikseen Sotajumalan ja Barathrumin. Kelatkaa, en mäkään valittaisi mitään jos pystyisin kävelemään normaalisti. Sisälavalla elämys on vakuuttavampi, porautuvat pojat black metalin ytimeen. 1980-luvun paatos sai yhtyeen setissä jäädä 90-luvun rakkularockin taustalle, mitä festivaali kaipasikin. Siellä on vitunmoinen pitti, ja pienet muijat ottaa turpaansa, mutta se ei haittaa, koska niilläkin on vitun hauskaa. Eli antaa paukkua vaan, mutta vittu oikeasti, tilannetaju hallintaan ensimmäiseksi! Black metal -osaston Satyriconilta ja Mayhemilta löytyy kaivattua tilannetajua Attila Csiharin ulkolavalla heiluttama hirttoköysi käyköön tästä osoituksena mutta naaman kebabrullalle polkevan aggression kanssa on niin ja näin. Samoth, Kari Salmelainen, Jimi Pääkallo, Esa Pulliainen tai Snørre W. Jos death metal -bändi menee lavalle, että "anteeksi kun me ollaan täällä lavalla" ja "olkaa hiljaa siellä", niin siitä ei tule mitään. KUUMIN PERUNA seuraavan vuoden pääesiintyjän (Voivod) ohella oli Mayhemin tulevan kitaristin nimi. Sami, 27, ei löytänyt Jalometallista vihaa tai vitutusta, vaan oikeanlaista aggressiota, jota metallissa soisi aina olevan. Sinne mennään sillä asenteella, että "me hallitaan tätä yleisöä", ja yleisö huomaa sen. Perjantaiyönä Hevimesta-baarin ovella todistetut ärhentelyt toivat esiin pohdintaa siitä, kuuluuko väkivalta metalliin ja miten se Jalometallissa näkyy. Itseäni vituttaa poikkeuksetta koko ajan, niin eipä huvita jakaa kyyhkysiä kuolinjulistusten lomassa, koska logiikkaa tästä yhtälöstä ei löydy, mies totesi kiitellen omalle keikalle osunutta pittiä. Ruch ovat mahdollisia Blasphemerin työn jatkajia. Norjalaisnimiä taivaallisempia teitä kulkeva Trouble ei ollut juhlien viimeinen sakramentti, mutta dramaattisen kaaren sen olisi suonut päättävän. Oli kyseessä kyynärpääosuma pitissä tai partaterä iholla, niin kaikki tuollainen voi nostaa kokemuksen toiseen potenssiin
Varsinaisena loistovetona voidaan kuitenkin pitää standup-koomikko JP Kangasta, jonka pääosin painokelvotonta materiaalia sisältänyt näytös kiteytti koko tapahtuman hervottoman luonteen täydellisesti. "Rento meininki" on lievästi sanottu vallinneesta ilmapiiristä. Pikkutuhma lavashow yhdistettynä kulttisuosiota nauttivaan kappalemateriaalin aiheutti ansaittuja repeilykohtauksia uupuneessa mutta iloisessa festivaaliväessä. Festivaalin kutsuvierasluonteen vuoksi juhlanviettopaikka oli mitä salamyhkäisin. Voiton vei kuitenkin neljäs pyydys: läppäriltä lavan kaiuttimiin johdettu keihään olympiafinaali. Sitä valintaa et tule katumaan! Inferno_2008_60_2_arviot.indd 60 30.9.2008 15:43:26. Merkittävä asia, jonka käytännöllisyyden ja tärkeyden festivaalien tunnelman suhteen tajusi vasta paikan päällä. Tapahtuman ainutlaatuisuuden takeena toimii nimenomaan se, että yleisömäärä (kuulopuheiden mukaan hieman alle 300) pysytteli rajattuna, jolloin tapahtuman pelisäännöt säilyivät vieraille selvinä loppuun saakka. Kolmen päivän aikana yleisö sai kunnian todistaa myös tapahtuman tärkeintä antia, hyvää määrää tasokkaita keikkoja. Yöpyminen salimajoituksessa sujui varsin rauhallisesti ja miellyttävästi verrattuna muilla festivaaleilla karttuneisiin muistoihin. Selviytyjien tiloissa ei siis backstage-passeilla tai takahuonekyräilyillä pääse briljeeraamaan, sillä kaikki vieraat ovat paperisine rannekkeineen täysin samalla tasolla. Suurin osa juhlaväestä viihtyi kuitenkin ulkosalla teltoissa tai autoissa hyytävää eteläpohjalaista kylmyyttä uhmaten. SELVIYTYJIEN LEIMAAVA teema, antikaupallisuus, kantoi kortensa kekoon mitä mahtavimmalla tavalla. F ar est ik 2 esä 008 Enochian Cres cent Wilhelm Crystalic TEKSTI Joni Juutilainen & Anna Saurama I KUVAT www.selviytyjat.net Kuvittele, että olet yhtä aikaa sekä lokoisalla mökkireissulla että katsomassa hyviä bändejä. Sanokaamme vain, että hevihommat hoideltiin jossain päin Etelä-Pohjanmaata, lakeuksien ja latojen keskellä. Kolmatta kertaa järjestettävillä festivaaleilla verkostoitumistilaisuus oli ensimmäinen laatuaan eikä ainakaan vielä nauttinut näytteilleasettajien varauksetonta kannatusta. Tai että olet keikalla vallatussa talossa, mutta luvan kanssa, ja hippien sijasta seuranasi on sekalainen joukko humalaisia metallipäitä. Selviytyjät Private Metal Festival 22.24.8. SANALLISIN VERTAUKSIN tätä ilmiötä on turha yrittää tavoittaa: Selviytyjät on kokemuksena täysin omaa luokkaansa. Ilmaiset levyt, demot ja paidat vaihtoivat omistajia tiuhaan tahtiin, ja paikalla esiintyneiden bändien kesken suunniteltiin yhteisiä keikkoja hyvillä mielin. Sunnuntaipäivä tarjosi leppoisaa palautumisviihdettä festivaalien jokavuotisen kunniabändin Renu & Trio Karvakyrpien muodossa. Esiintyjät ja juhlavieraat kuitenkin antoivat parastaan, kukin omalle tyylilleen uskollisena. Omin eväin oli varauduttu pärjäämään, joten viikonlopun aikana eteen ilmestyneet jääkaappikylmät oluet ja aavistuksen lämpimämmät makkarat eivät lakanneet aiheuttamasta spontaaneja riemunkiljahduksia. Valtaosa bändeistä oli nousuaan tekeviä demobändejä, mutta mukana oli muutamia tunnetumpiakin nimiä, etunenässä pitkän linjan black metal -legenda Enochian Crescent, jonka verinen lavashow tarjosi herätysliikemäistä mustaa hurmosta oivana vastapainona lämminhenkisen tapahtuman muulle annille. 60 INFERNO Keihästä ja karnevaalia Ilahduttavaa oli huomata lavalla esiintynyt tyylilajien kirjo, josta löytyi metallia jokaiseen makuun. LAUANTAINA JUHLASALIIN ryhdyttiin rakentamaan sExpoa, Selviytyjien omia messuja. Infernon ensikertalaisille selviytyjille tapahtuma oli hämmentävä ja osittain jopa järisyttävä kokemus, totaalinen irtiotto normaalista festivaalimeiningistä. Isäntätahojen vieraanvaraisuus alkoi jo hyvissä ajoin ennen festivaalia kimppakyydit järjestyivät lähes itsestään, kunhan vain vaivautui ilmoittamaan kyytiongelmistaan foorumilla. Suoraan sanottuna: jos ensi vuonna kohdallesi osuu kutsu Selviytyjiin, liity ihmeessä rrrremmihin. Siinä sitä oli hevaria sumpussa postimerkin kokoisen kuvaruudun äärellä. Massiiviset mittasuhteet saavuttaneilla messuilla standeja oli pystyssä tasan kolme: kahden bändin ja yhden kitarafirman toimesta
Kyseessä on yksi vuoden parhaista festareista, joka on monille samalla kesän viimeinen. Kauneus tunnelmassa Hole in the Sky, Bergen, Norja 27.30.8. TÄNÄ VUONNA MATKASEURUEEMME päätyi hieman erilaisiin logistisiin ratkaisuihin. Irlannista ja Brittein saarilta juuri viihtyisän ilmapiirin takia. Loppuvuoden Bergen on yksi Euroopan sateisimmista kaupungeista. Meshuggah Tämän vuoden bänditarjonta haki vertaistaan. FESTARIT SIIRTYVÄT viikonlopuksi kulttuurikeskuksena toimivaan vanhaan kalapurkittamoon, joka sijaitsee vain lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta. Mieltä lämmitti, kun Kärki innostui lausumaan pari sanaa suomeksikin ruotsinhöpötyksen keskellä. Tosiaankin, festarikausi on ohi, eli akut latautumaan ja uusin voimin uuteen kauteen. Inferno_2008_60_2_arviot.indd 61 30.9.2008 15:45:05. Kukaan ei haasta riitaa eikä oksenna nurkassa ärvellyskännissä. Keskiviikkona ja torstaina ihmismassa tunkeutui keskustassa sijaitsevan Garagebaarin alakerran ahtaaseen klubiin kuuntelemaan ns. pienempiä nimiä. Ja HITS on kuin Tuska: festareiden aikana paistaa aina aurinko. Keikkojen lisäksi Hole in the Skyssa on aina tarjolla erilaista oheisohjelmaa, kuten perinteinen musavisa, johon ei kannata osallistua voitto mielessä, ellei ole kaikentietävä skenehörhö, sekä levy-yhtiöiden järjestämiä ennakkokuunteluita. Mutta näin kuitenkin on. Ei luulisi olevan mahdollista, että kaikki maksavat hymysuin järkyttäviä hintoja oluesta ja naureskelevat yrittäessään tunkea eteenpäin ahtaissa käytävissä. Kellarin kuninkaaksi kruunattiin keskiviikkona soittanut Dismember, joka ei säikähdä mitään, oli sitten kyseessä iso festarilava tai pieni kellarikoppi. Bändi vetää aina energisen keikan, jota jää tuijottamaan hypnotisoituna vaikka kädessä olisi tyhjä tuoppi. Kaksi vuotta sitten kellarin räjäytti Morbid Angel, tänä vuonna sen kokoiset aktit oli sentään sijoitettu viikonlopun päälavalle. SAS:n ylihintaiset lennot vaihtuivat halpalentoon Osloon ja vieläkin halvempaan junalippuun Oslosta Bergeniin. Menosta ja yleisön viihdyttämisestä huolehtivat Municipal Waste ja Meshuggah, norskisynkistelystä taas Keep of Kalessin ja Gehenna. Lavalle nousi vanhoja uudelleen kasattuja klassikkobändejä, kuten lähes kaikki isommat festarit kiertänyt Carcass ja Ruotsin ylpeys At the Gates. Akustiikka ja näköyhteys kärsivät keskellä salia sijaitsevasta usean metrin levyisestä pylväästä, joka on osa korkeuksiin nousevan vanhan savupiipun perustuksia. f Keep o Kaless in Electric Wizard TEKSTI JA KUVAT Pia Sundström Idyllisessä vuorten ympäröimässä Bergenin pikkukaupungissa järjestettiin jälleen surulliseniloinen tapahtuma. Ja lavalla on aina kiva nähdä naiskitaristi, joka todella osaa soittaa. HITS ei olekaan erinomaisesta line-upista huolimatta paras paikka katsella bändejä, tämän tapahtuman kauneus on yksinkertaisesti tunnelmassa. Aiempien vuosien tapaan myös tänä vuonna festaroitiin kahdessa eri paikassa. Ainoa miinus koko tapahtumassa oli Possessedin peruuntuminen, sillä viime tingassa paikkaamaan saatu Nachtmystium oli valitettavan laiska ja tylsä korvaus jenkkilegendoille. Junamatkan aikana selvisi monta kertaa, miksi reittiä kutsutaan yhdeksi maailman kauneimmista: korkeat huiput, jyrkät rinteet, pienet vuoristojärvet ja tietenkin jäätikköalue (jossa jopa oli lunta) nostattivat mukavasti mieltä ennen saapumista itse festaripaikalle. Paikalle saapuu paljon porukkaa mm. YHDEN MIELEENPAINUVIMMISTA keikoista heitti Electric Wizard, brittidoom-nelikko, joka nostatti tunnelman kattoon
voitteekseen se n, mutta levylle The Crusade ol vuotta sitten ta ä fy hylkäsi huumuraimaailmaa jonain päivän dancysta. n ja monimutka distelmä telm pia kuin koskaa aan. Jo a on kaikesta ta a Star in H , kuinka kelana viumin ty än muistaa a Shogunist tolkuttomas H e tehdä tämän Ensivaikutelm tuli tunnetuksi odispainotteiteen. Levy on yh kosk kaisempia kuin INFERNO ? 62 Inferno_2008_60_5.indd 62 30.9.2008 15:47:55. otti kupoliin. ontrasti on m Traviskin soitt oo ...K nimeltään Sh rtaa, Heafy kert issä Kirisute i sanoo noin Uusi levy on i kymmenen ke niin, että n heti avausbiis kokonaiset kaks utta ras- yl hdään nykyään verkon kautta ja sitä on paljo te , että elodisia m väelle suotiin Metallilevyjä ulostaa paskalkeistöt ovat m lvisi ainakin se , en. tehtiin kolmise in tojen esittely hö simmäinen kert rettavan teknise , sia varten ia moneen biisi Tämä on en i rumpuosuuks eille tärkeä asia eerasi levyä "nau tikin titul ogun. uhaa leikattiin Ascendancyn (2 ömoraalista. tueemme olivat aulu on palann sofia oli se, että leen stiset kier Nyt huutol rtaa bändin filo äkin on edel oden Kaikki tähäna yntämisen kuulu. The Cru hengessä. ylla kailu on kauan ennen 005) ween Sc Non-stop-keik studiotöitä jo eaven. OsoieMaidenin kans rtovat. Hea men viittaa sa ja roomalaisia tulee ä Ascen tä Triviumista s kreikkalaisia tavoin metalco iin tehneest on isketty myö ndi varoi kaikin Inferno #30). Tällä ke nkinen ärjynt huhtikuusta vu etfield-he en 2004 llä koko tekniikan hyöd e sellaiset H aikavälillä vuod ä uudella levy aikaisen studio itimm nyky man pitkilkäyttä Sinä aikana so läsnä. t, ainakaan jos vailuun, eikä ol ja soundit olivat t hin ole menny en aiheiden ku silkkaa 1980-luk lican ja Iron biisi ikutteet hen, mistä biisi kiertänyt Metal . useassa biisissä oinen isit merkittävä yh , jotka tulevat i- Heafya m jonka soitto, bi tavallaan sangen ökaluna paljon aineksia än kanssa ihan pu ituinen tuotos, tyksenkä iseikat, iaa ikään kuin ty i miltei om Eikä sen menes ivää, mutta tyyl ekavereita ol Käytän mytolog tätä pä esiin. - sij tkut bändit teke skaalaansa. Vu onna 2008 s e on monelle Trivium. I www.tri vium.org M haa liittoako nilaiseen mytologiien Van viittaa japa e tehneet vuos itä olemm Nimi Shogun u inspiraatiota ikesta siitä, m on ammennett o. mentä ottoa, ja äyräidensä, ja H nkym lskyi yli nen. kiertu e olemassa ua. i ja virellislevyn vastak uoliin nelinum kaavaa ke n kellontarkast Crusadesta ed takana kohtap e toista samaa ivium tunnetaa Keikkoja on kahdeksan Tr vin e emm harjoittelemikä on aika hy timme, että m ana, julmetusti noo. Jo on tehnyt lä otoilla ja liiko , kuten esimer eafy laskeskele to nenkin vuodessa, H Nick Rasculinez Tri- kuin en ja Like Callisto ran keikkoja 15 Tuottajamme vain esimerkki and Charybdis tietokoneaikaa. Sä , joista se tain, ja jos se ku puhdasta laulua päinvas- Gom kuuntelukertaa nauhoitetaan jo brutaali osuus, isten tietokone yt minnekään, kaita, sitten on va osuus. aan biisit tykite nimet ovat yhtä vät saman verin purkkiin. Heafy a, kun joku ksi". Leh . kolme ka aan, josta levylle Heafy julisti sy Kirisute Gokein, Heafy sano oi läpilyönnin atthew Kiichi Heti avausrepäi n, et- varrella i selvä irtiotto roppakaupalla. ksia. kliseet ja va tä teimme The iä vastauksia sii katsoo. Matt Hea en le- tolaul iskua. Biis ja korjailematta kiksi Torn Bet e. TEKSTI Vilho Ra ja la I KUVA B onnier A migo Mikä oli sin ulle se ratkaisevan käänteen tekevä bänd i. ettömästi soittav staan, Heafy sa ilt he de ei juuri virheitä rustetulta bänd uudestaan ja uu Shogunillakaan ut, vaikka toki vuotta sitten pe vana yhtyeenä. yksinkertaisem inni, millainen on kuulijasta ki rtaiset osat ovat Yksinke iset monimuta siitä syntyy. 700 keikkaa. Halusimm taiaikaan bändi ja teipattiin yh huolimatta mel sadella (2006) kin lauluosuuk isesta n. vielä olla ncyn aikaan, ja omalla re-lei lle on jätetty til pitkällä ei ihan llin jo Ascenda y, mutta sillä on a tulkinna sellä Trivium on bändiä yllin ky ei ole teemalev lkaisun kynnyk Lopputuloksen vynsä ju Shogun tye. Heafy tolkuttomia ttiin mahdollisim 2007 loppuun. ja sitten tarttu odia avulla - raskas mel kokonaisvaiku- ohjelmien ja re-amppausten toin. Ehkäpä K iss, Iron Maiden , Metallica ta i Slipknot. Se oli sohi maailman isoin myyttisiä aine , mutta neljänn imen armotonta mas aa. Bändi on ossa on Slayer oikeita tai väär äin ylpeä siitä, et Olen eritt sa, ja nyt vuor ohdan. Kai se ta, koko homma tehdään erila ys ei ole hävinn teknisy uusiksi. Joita eafy- paiskom treenaamisestaa levyn samassa yllättyy tästä. N fy sanoo, että nut un, ja bä bändi (ks. roinen määrä, ä
Olen myös su lia, ä The Beatlesia tulleet vanhem uovaamaan met peunut m unteletko metal aikaan lähinn täysin genreen kans- onnist emme välitä ku Shogunin teon n aivan sama, telimme Coreyn styttäväksi, että . essa et fanit ov - jossakin kuin nauhoituks lle. Heafy en lta, onko hä d- edelleen aja ja fanaattin elkoisen monip kyselen Heafy ssa undergroun dikatras on m on kuitenkin la mmalle, mutta . E levyn spesiaaliv at usein hermos kin. a me löysimme ne bändit, jotk löytävät kaikki ynyt kuimiettii. Tosin viim Keikoillamm . i pain fy kiteyt taan, Vaikka jännitys laukea ohteinen, bänd itse itsensä, Hea schoolista puhu iertueen bänelkoisen nousuj n sillä tavoin oly Alliance -k nyt kerran old avuusongelmie nut lähtien m Kun Tulevan Unh n noteeran laisten uskott jonkin uolinen. iviumin ja pu yleisössä, joka to vansa musiikki ei ollut hänelle osikkeihinsa. Sillä kan) jonkinlaise Slayerin korkei tykite- kanssa lkitsevimmassa Amerikassa(kin nostaa tietenkin iä, jossa metallia nta kaikkein pa ku meinink kin ar voa. stä väkeä. i joillekin vaiinnostunut viim mitään. kuitenkin rii allinsa niin helpiensa kanssa. Ja mekin ol alla istuessani ke ole kuul- tam tekemiset eivät keista jo pitkää huoltamolouna valta, mutta en ta mistaannoin e aikoina Triviu Kuulostaa mah a. Bändi on lin siinä on he laajentanu ti säröä ja va ien viisivuot ani ja kuunte läht ttäväs Periaatteemme uri Queen-f . Kun tulla pitämään ksi Sound of Pe tää pa en esimerki ehkä he sitten etuloa! len maan pi nulle tulee miele usiikistamme, me kanssa, terv inen Death. iviumin ur ii puhu Tr a. uksessa bänd tää vastailuun. Tr il- keikkojen utunutta, kiilusil hin su ti ottaen toimii jo sonnusta keskittyy vanhoi etallica, Mein, että Trivium bändin paitoihin n, kuka M lee akaa Olisiko siis ni t alusta saakka siaskeleena m ei välitä tippa "big six" on ollu porttina ja en ntera ja Testaistä. nosteessa olevaa ndi ja Amon vun hengessä, so - antaa muille a: teini-ikäisissä todella siisti bä tuus. Triviu telee ja mistä sy rankkaa, mäi kin eräänlaisena Iron Maiden, Pa aan kuun ole liian emma le gadeth, Slayer, heidän musiikki laista väkeä, iikkiin. Se tarjoillaan ka in johtoajatus laista työmoraa rään ersiossa. Se ei a Heafy on kuul ta ja e aikoin metallimus e on kaiken avaa tarttuvuut ment. Olemukse lut moi Triviumin valin ä Radio Roc rro juuri seur tys tuskin näkyy aan sit sesnkaan ke an ta kuultu utta tämä närkäs ligenre noin ylei Heafy ei muute rsuikea pala niellä, m uusia tuulia, va päätellen metal heista dennäköisesti pu maailman kovin tuttu. Luonnollis na bonuksena sa sissä, Iron mitä hyvänsä ja vähän hassulta iketi jonkinlaise nit saavat kysellä niin biisien teos lia sekin. sta naurahta ta kiertueelle ol sista bändeistä aa- kuinka on kilta. Jos haluat , ja sen vaikutus ta yhtään mitä i- rehtymättö kohdalla se varn death metalia sa paljo ä levyä nyt, m nuorempien dätkö metallis sit tie n ja musiikkim Erityisesti Kun kuuntelen he ensin innoshauskaa meidä rseAscendancylla. Kuu tuvat meidän m istamme, ja Symbolicin aika te verancen ja a ja, uskallanko meidän vaikut öteborg-soundi kiinnostuvat levyllä myös G soundia. Fa ä tuntuu levy biisi nimittäin. pa- cover ve n välillä ole mitä schooliksi, mik in aika riitbändin ja yleisö aidenin nimikko uus oli joka ta M bänd . Biisit kirjo Avoimet ove a on ollut Ascendancysta tune mme heille aivan kuin kavereillem noimme vain tää. Me Varsinkin nuor hjalta, että an mei jä siltä po evät puhumaan Teimme biise t ita, kun he pääs me, ja ittivat melkein tulla. 35-vuotias, alko soundeja myöte Amarth on ollu ole Heafylle tuttu , mies, ar violta emme ok, hän rtoa, oyrittäjä kuitenkaan n. on se, että .O lle lähe sinä kuun istillistä poppia päästä siitä jyvä kuuluu posti Mutta teini-ikäi countr ya vai kr män on helppo än. lposti omaksutt a, jotka ovat t näkemystään iaista junnuist uhtia. ikkansa... Eräs huol ien sanosass an aidosti 1980-lu tään ih ja kumppan Mastodon on ei ole koko to Coreyn suosii Tämäkään n. ittoa ja kuulija . bändi on pitäyt tä bändi teineinä, Heafy Cover-vedoissa een otteeseen, et issa. Uusin s painottaa mon istapaa old sissä valinno Mie ilmei ja kokee, ettei bändin lähestym tenkin varsin faniensa kanssa unin äänitykHeafy kutsuu tää paljon aikaa ä kuunnellessa purkkiin Shog viet dettiin än kynnystä. Warbringerin t yksi minun ja ja. alaisen metallin sanoakaan, suom "Emme välitä kuunteletko metallia, countrya vai kristillistä poppia." INFERNO 63 Inferno_2008_60_5.indd 63 30.9.2008 15:48:20
! HUOM IVÄ PÄ UUSI Inferno_2008_60_5.indd 64 30.9.2008 15:48:50
Toivoin saavuttavani tietoa ja kokemusta, jonka avulla äänittää albumimme. Ongelmat miksausautomaatiossa, äänipöydän 24-raitaisuus ja paska ADAT-nauhuri eivät vastanneet tarpeisiimme, vaikka kyseessä olikin ammattimainen, rock- ja metallilevyjä tehnyt studio. Emme osanneet taltioida sitä, mitä tavoittelimme. Niin iso, ettei siitä mahdu näille sivuille kuin palanen. Niihin menee kaikki, mitä on. Esoteric on enemmän sielunyhteys kuin musiikkia, ei "aitoa doomia" alkuunkaan. Koska tuplalevyt vaativat paljon ja Esotericin tuplalevyt vielä enemmän, ei ole perusteetonta, että yhtye jätti kaksoisjulkaisut miltei vuosikymmeneksi The Pernicious Enigma klassikon jälkeen. Perusta on aina omassa inspiraatiossamme, se on paras tapa tehdä uniikkia ja aitoa musiikkia. Harjoitteluvuoden jäl- keen olen toiminut kokopäiväisesti ammattistudioiden palveluksessa. Ne ovat suuruudenhulluja taiteellisuuden osoituksia ja sellaisina teemalevyjen sukulaisia. Myrkyllisen psykedeeliset ja järkälemäiset teokset ovat järjestyshäiriöitä missä tahansa paitsi omistautuneiden fanien keskuudessa. Maailman ensimmäiset doom metal -studiotuplat Epistemological Despondency (1994) ja The Pernicious Enigma (1997) tehnyt yhtye ei päästä helpolla. TEKSTI Mikko Kuronen I KUVAT Sally Holliday I www.esotericuk.net Iso. Elämän louhimille birminghamilaisten sisäänpäin kiertynyt, kirouksellinen meteli ja mellakka on lahja hulluudesta. Samalla tuplalevyt ovat kustannusportaan painajaisia: vaikeita aikatauluttaa, rahoittaa ja useimmiten myös myydä. Nyt kääröistä on syösty The Maniacal Vale, sata minuuttia mielettömyyden sivuääniä ja viivähtelevää melankoliaa. Kuten yleensä, voisin repiä levyä palasiksi aamuun asti, mutta loppujen lopuksi se on mitä on. Syy elää The Maniacal Valea pulskisti kokonaisena bändinä treenaamisen into, joka puuttui kahdelta edelliseltä levyltä (Metamorphogenesis, INFERNO 65 Inferno_2008_60_5.indd 65 30.9.2008 15:49:13. Esotericin ja sen The Maniacal Vale -tuplan hampaisiin jää kuunteluhetkellä koko maailma. E eppisyyttä, sivupolkuja, patoutunutta narsismia, akrobaattista runkkausta. Ne latautuvat massiivisuuden tunteesta. Jälkiviisaus auttaa kehittymään, mutta henkilökohtaisesti en osaa olla täysin tyytyväinen mihinkään tekemääni. Tässä yhtye, jonka pelkkä kuuntelu saattaa aiheuttaa päihtymyksen kaltaisia tiloja. The Pernicious Enigmalla oli suuri vaikutus elämäni suuntaan. Todella iso. Pettymys äänittäjän toimintaan oli niin mittava, että pestauduin äänitekniikan harjoittelijaksi. Tuplalevy Esotericin henkeen on moninkertaisesti tätä, tosin ilman runkkausta. The Pernicious Enigmaa on vaikea kuunnella, koska kuulen mielessäni, miltä sen pitäisi kuulostaa. Jokainen levy on monumentti, joka kertoo tekohetkestään ja sitä sitoneista rajoitteista. Levymme menestyvät tai epäonnistuvat sen perusteella, pystyykö musiikki tekemään mitä siltä odotetaan. Kaksoislevyissä on hienoa pitelemättömyyttä. Tämä katsoo taakseen ja kertoo, mitä edellisvisiitistä tuplien maailmaan opittiin. TPE:n kappaleet ja ideat ovat vahvoja, vaikka tuotanto ei tee soinnille oikeutta. Esoteric on kotoisin Birminghamista, mutta musiikissa mennään jälkiterästeollista ankeutta syvemmälle. On aika päästää ääneen laulaja-kitaristi Greg Chandler, musiikkinsa kokoinen murikka. Parempi rumpalikin olisi kohentanut yleistunnelmaa. Ihmisten tekemä on aina virheellistä
Aikaa haukkaa sekin, kun vanhat jäsenet suuntaavat saluunan ovista ulos tietotaito mukanaan. Äänikollaasin luonne kasvattaa yksittäisten kappaleiden vaatiman raitamäärän helposti viiteen- tai kahdeksaankymmeneen. Esoteric on syyni elää. "Jos jonkin kuuluu olla kieroa, se on sitä" On olemassa Esoteric, johon inhimillinen bänditoiminta ei vaikuta. Inspiroivat hetket ja ideat luovat perustan, jota sovituksilla ja äänikuvanlaajennuksilla työstetään. Levykaksikko äityy taajaan myös kepeäksi. Virtaviivaistuminen ja lähestyttävyys ovat Chandlerin mielestä seurausta käytännönläheisistä seikoista. Psykedeelisten kaikujen luoma rakenteettomuuden vaikutelma, venyvät murinat ja kitarasointujen hidas marssi tekevät Esotericin musiikista verraten abstraktin oloista. 1999, ja Subconscious Dissolution into the Continuum, 2004). On erittäin tärkeää, että pysymme Gordonin (Bicknell, kitaristi) kanssa alkuperäisjäseninä mukana. Priorystudion kohonnut varustelutaso auttoi miksaamaan ja äänittämään koko levyn samassa paikassa, mikä teki tuloksesta kirkkaamman. Ei levymyynnissä. Musiikki tasapainottaa ja vapauttaa omia ääripäitäni ja tuhoisia tunteitani. Musiikin yksityiskohdat kuulee nyt selkeämmin, mikä on minulle ainainen tavoite ja kehityksen merkki. Olemme isommalla levy-yhtiöllä ja teemme enemmän keikkoja, mutta jäämme yhä rahallisesti tappiolle. Kaikki heikoksi koettu jätetään biisinkirjoitusprosessin ulkopuolelle, Greg puolustautuu. Kosketinosat syntyvät "reaalisesti": jos kappaleen samassa osassa on päälletysten kahdet koskettimet, kiipparisti-DJ Olivier Goyet myös soittaa kahta koskettimistoa lavalla. 66 INFERNO Vaikea sanoa, koska makuni on laaja. Paria edellistä levyä hallitsi tunne siitä, että materiaali pitää taltioida, jotta pääsisi eteenpäin elämässä, ajallisia rajoitteita sadatteleva Greg kertoo. Greg ei aivan myönny. Usein meillä on hyvä kuva siitä, mitä haluamme luoda. Kyynisten korvissa tämä saattaa synnyttää syvyyden illuusion ilman oikeaa syvyyttä. Kuten musiikkimme osoittaa, meillä on ihmisinä synkät hetkemme, mutta myös aika paljon karismaa. Sotkuhan siitä syntyy, mutta tästä Esotericista on aina ollut osittain kyse: liasta, tietoisista virheistä, riitasoinnuista. Äärimmäinen musiikki vaatii keskittynyttä kuuntelua, harjaantumattomat eivät ymmärrä sitä tuosta vain. Meille kaksinkertainen määrä materiaalia tarkoittaa kaksinkertaista määrää musiikille omistettua aikaa sekä korkeampia äänitys- ja tuotantokustannuksia. Musiikin ja mielen pimeys ei ainoastaan hengästytä, sitä myös haetaan. Kokeilu, improvisaatio, taltiointi ja uudelleen kuuntelu auttavat hienovirittämään musiikkia. Harmonisuus ja epäharmonisuus ovat meille samantekeviä asioita. Levyllä käytetään laajasti niin konsonanssi- kuin dissonanssimelodioita. Tietoisuuden monet eri tasot pitää vain käydä läpi musiikissa. Emme ole koskaan tehneet kompromisseja, eikä mikään levy-yhtiö ole niitä pyytänyt. Esotericissa pyhää Chandlerille on integriteetti, rohkeus ja itsenäisyys, joiden hän näkee säilyneen bändin kasvun ja muutosten läpi. Minimalismi ei välttämättä liity tempoon. Musiikki pitää soittaa tarkasti, jotta tunne välittyy. Aiempi rosoisuus oli tiukkojen äänitysaikataulujen ja heikkolaatuisemman välineistön syytä. Ei ole järkeä julkaista samaa levyä aina uudestaan. En näe, että Esotericista voisi tulla suosittu. Näin voisi päätellä siitä, että vaikka yhtye on kokenut vuosien saatossa ison määrän miehistönvaihdoksia, musiikin perimmäisin luonne ei ole muuttunut. Minua ei kosketa musiikki, jossa ei mielestäni ole tunnelmallista sisältöä, intohimoa tai tarkoitusta. Valo ja varjo erottuvat selkeämmin. Hänen piti siirtyä eteenpäin, samoin meidän. Osista yhtye tuplaa Greg Chandlerin mukaan vain lauluja ja rytmikitaroita. Milloin musiikki on niin tapahtumaköyhää, että se muuttuu Greg Chandlerinkin mielestä tylsäksi? me tempot ja soundin musiikin tunnelman mukaisesti. Konsonanssi ja dissonanssi Pitkiäkin katkelmia The Maniacal Valella hallitsee sovinnainen melankolisuus. Viimeksi tällaiseen ratkaisuun päätyi vuodesta 1994 mukana ollut kitaristi Steve Peters. Uudella levyllä psykedeeliset osat saatiin näkyvämpään osaan, koska pystyimme treenaamaan ja kokeilemaan juttuja bändinä ennen studioreissua. Steve-skenaario on monimutkainen, emmekä itsekään ymmärrä sitä täysin. Minulla ei ole aikomustakaan panna hommalle päätepistettä. Integriteetin alku- ja loppupiste on siinä, keitä olemme ihmisinä. Jos jonkin kuuluu olla kieroa, se myös on sitä. Itse valitsem- Inferno_2008_60_5.indd 66 30.9.2008 15:49:20. Bändin suunta yhdenmukaistui ja tavoitteet kasvoivat ensilevyjen mittoihin, kun mukaan liittyivät viime vuonna Joe Fletcher (rummut) ja Kris Clayton (kitara). Esotericin kulmat ovat pyöristyneet vuosien saatossa. Meille kaikki on musiikkia. Musiikin luominen ei ole ponnistus vaan nautinto. Esotericin kappaleet rakentuvat keskimäärin kahdeksasta äänenlähteestä: kolmesta kitarasta, bassosta, rummuista, lauluista, kos- The Maniacal Valella efektit ovat paremmin esillä kuin edeltäjällä. Stereo-cd:lle on aina vaikea taltioida sointimme monimuotoisuus. Osa konsonanssimelodioista on uusien jäsenten vaikutusta, vaikka niitäkin on aina ollut. Tällainen määrä osia pystytään hallitusti uusintamaan live- ja treenitilanteissa. Kokoonpanoissamme ei ole koskaan ollut oikeita konflikteja, kaikki eivät vain ole vetäneet bändiä samaan suuntaan. Äänityksen laadun lisäksi määräävää on soittotapa, joka tekee musiikin vaikutuksen selväksi. Aika ja olosuhteet ovat alttiita muutokselle. Jos teen jotakin äärimmäistä, teen niin valintani tai haluni ansiosta, en musiikin vuoksi, yksilön tajunnan merkitystä monessa käänteessä korostava Chandler toteaa. Ketä kiinnostaisi yritys, joka ei 16 vuoden jälkeenkään osaa kattaa peruskulujaan? "Kuten musiikkimme osoittaa, meillä on ihmisinä synkät hetkemme, mutta myös aika paljon karismaa." kettimista sekä sämpleristä. Dynaaminen variaatio tulee paremmin esiin. Greg painottaa, että tämä ei ole seurausta ikääntymisestä. Hän tietää, että uusien jäsenten istuttaminen bändiin vie hetkensä
Inferno_2008_60_5.indd 67 30.9.2008 15:49:23
Sitten alamme hioa kappaleen rytmiikkaa. Vaikka uransa alussa Cynic onkin kaiketi suosinut brutaalia ilmaisua, virallisesti julkaistun tuotannon taustalla kuuluu kuolometallin rippeiden lisäksi myös Return to Foreverin ja Mahavishnu Orchestran perintö. Vaikka biisejä jalostetaan pitkään, niiden on toimittava myös leirinuotio-sovituksena. Olen suuri vanhan jazzin ja tuoreemman fuusionkin ihailija. On ihmeellistä soittaa jonkun kanssa yli 25 vuotta. Kaksikko oli mukana myös Deathin vuoden 1991 Human-levyllä, joka rysäytti Chuck Schuldinerin kuolometallikulmakiven kertaheitolla vanhan liiton jyskämisestä moderniin, hypervauhtiseen ja tekniseen kalmaan. Miehillä on myös muita yhteisiä kokoonpanoja, kuten maltillisemmin progerockaava Aeon Spoke. Masvidal tuntuu niin epäegoistiselta mieheltä, että hänestä on vaikea saada puristettua lievääkään omakehua. Yksittäisenä verrokkipisteenä kuuluu Watchtowerin, 1980-luvulla toimineen progemetallibändin sointi. Auringonsäteistä kasvoillani. Chuck oli vanha kaverini, hengailin hänen kanssaan aikoinaan. Mistä minä taiteilijana inspiroidun. Hän halusi jotakin uutta soundiinsa ja otti mieluusti meiltä vaikutteita. Kissani katselemisesta. Uuden levyn kappaleet esimerkiksi kävivät läpi nelivaiheisen esituotannon. Kaikki elämässä inspiroi ja täydentää kokemusmaailmaa. Masvidalin ohella ainoa Cynicin pysyvä jäsen on ollut rumpali Sean Reinert. Joo, totta kai olimme kovia Watchtowerfaneja silloin joskus en tosin ole kuunnellut bändiä 15 vuoteen. "Sean (Reinert) on ikään kuin toinen puoli minusta. Kun Chuck potkaisi Rick Rozzin Leprosy-albumin (1988) jälkeen pellolle, kiersin Deathin kanssa vaikka olin vielä lukiossa. Minulla on musiikillisten ideoiden kirjasto ja poimin sieltä kiinnostavilta tuntuvia helmiä. Masvidal ei tunnu olevan lainkaan kiinnostunut minkäänlaisesta glooriasta ja miehen kanssa jutellessa todellakin uskoo, että kyseessä on aidosti ja puhtaasti vain musiikin taiteellisista arvoista kiinnostunut ihminen. Myös inspiraationlähteet vaikuttaisivat olevan tavanomaista monisyisemmät. Kun kasassa on kylliksi vahvoja osasia, työstän kappaletta kunnes se on kokonainen. Periaatteessa kaikki alkaa siitä, että roiskaisen pianolla tai kitaralla biisin raakaversion. Schuldiner oli todella avoin uusille ideoille ja tiesi minkälaisia muusikoita minä ja Sean olemme. Elämisestä. Siihen voi mennä kaksi päivää tai kaksi vuotta. Uudella levyllä pitkä yhteistyömme kuuluu luonnollisena ja puhtaana, jopa lapsekkaana ilmaisuna." Paul Masvidal ja ihmiseltä kun taas Focus oli melkein tyystin androidilaulua. Sean on ikään kuin toinen puoli minusta. Tällöin kaverukset soittivat siis vielä demobändissä, mutta levyn kansivihossa kaksikkoa tituleerataan Cynicin miehiksi kuten oikeastaan kaikkia bändissä koskaan soittaneita. Kai miehellä oli Focusta tehdessä mahanpohjassa sentään jonkinlainen tunne, että jotakin erityistä oli valmistumassa? INFERNO 69 Inferno_2008_60_5.indd 69 30.9.2008 15:49:31. On vain oltava avoin elämälle ja uusille kokemuksille sekä pyrittävä kanavoimaan tuo kaikki taiteeksi. Tuosta kaikesta on hienoja muistoja. Kaanonista uuteen aikaan Cynicin asema progressiivisen tai avant-metallin joukossa on jotakuinkin kanonisoitu. Tämän- kaltaisten yllätyksellisten mutta sulavien kappaleiden syntyyn liittyy varmasti vähintäänkin alkemiaa, salatiedettä ja päälläseisontaa. Mutta tuolla efektillä saadaan musiikkiin väriä. Kuitenkin hän on otettu siitä, että on voinut olla tekemässä sellaista, joka on toiminut inspiraationa monille bändeille, esimerkiksi tulevalle kiertuetoverille Opethille. Teen biisistä lauletun kitarademon ja kiikutan sen Seanille (Reinert), joka roiskii rummut sekaan. Sinällään kysymys on vähän hassu. Cynic on kummankin ensimmäinen oikea bändi. Nautimme musiikista ylipäätään suunnattomasti ja se varmaan kuuluu musassamme erikoisena soundina. Sen perusta on hahmoton mysteeri. Se on Cynicin väri. Inspiraatio elämästä, ulosanti veljeydestä Näin haasteellisen ja rikkaan musiikin luomistyö tuntuu perinteistä kaljapäissään treeniksellä riffien jynssäämistä kiintoisammalta. Uudella levyllä pitkä yhteistyömme kuuluu luonnollisena ja puhtaana, jopa lapsekkaana ilmaisuna. Ja Cynicin soundihan on pitkälti sen ansiota, miten Sean soittaa rumpuja. Minä olen tosin vastuussa biiseistä, mutta Sean on työtoveri, joka antaa arvokasta palautetta ja osaa reagoida musiikkiin. Kiinteällä yhteistyöllä on vahva perusta. Kasvoimme yhdessä ja olemme musisoineet kimpassa ihan pennusta asti. Sean on minulle kuin pikkuveli. Eritoten uudella Traced in Air -levyllä metallikitaroinnin höysteenä kuuluu runsaasti vanhan kitarajazzin kaikuja. Rakastan myös klassista, Debussy on suosikkisäveltäjiäni. Silloin tietää että kappale on todellinen ja vahva. Hänen tyylinsä on todella huomionarvoinen. Jo vain kuuluu. Ovatko pontimet muuttuneet vuosien saatossa. Sitten kun tiet (vuoden 1990 Spiritual Healing -levylle Rozzin korvanneen) James Murphyn kanssa erkanivat, oli aika selvää, että teemme levyn yhdessä
Pyrin aina välttelemään tulevaisuudesta puhumista... Menin studiolle, heitin kitaran kaulaan, ja levy ikään kuin kirjoitti itse itsensä. Samaan aikaan se on myös hyvin henkilökohtainen teema, eli siinä on rutkasti eri kerrostumia. Siinä luodataan henkisellä tasolla ihmisen kokemuskenttää ja tietoisuutta sekä pohditaan sitä, miten ihminen suhteutuu elämään ja toisiin. pysyttelen mieluummin tässä ja nyt. Siinä oppii paljon elämästä. On aika järisyttävä kokemus olla ihmisen kanssa tämän viimeisillä hetkillä. Teimme siitä niin hyvän kuin pystyimme ja annoin siihen kaiken liikenevän energiani, Masvidal naurahtaa. Masvidalin tunnelmat levyn suhteen olivat samantyyppiset kuin ensilevynkin kohdalla. Levy kuulostaa Cyniciltä, koska sain musiikin kautta yhteyden lapsuuteeni. Annoin itseni tehdä itseni kuuloista musiikkia, yrittämättä tehdä Cyniciä. Masvidalia kuunnellessa ajatukset sanoitusten teennäisyydestä kuitenkin karisevat. Mitä enemmän sanoja mietin, sitä enemmän alan itsekin tajuta mistä on kyse. En koskaan erityisesti halunnut tehdä Cyniciä, mutta nyt se tapahtui hyvin luonnollisesti. Masvidal uskookin, että bändi saavuttaakin nyt laajemman yleisön kuin 15 vuotta sitten. Tästä kaikesta voi päätellä, että myös Cynicin lyyrinen anti on tavanomaista pohdiskelevampaa, ajoittain kaikessa kirkasotsaisessa mystisyydessään jopa ylilyövän korkealentoista filosofista runoutta. Useimmat ihmiset eivät ymmärtäneet mitä olimme tekemässä, mutta luotimme järkähtämättä vaistoomme ja näkemykseemme. Nykyään metallin alagenreillekin on tilaa, ja esimerkiksi Opethin menestyksestä ja progressivisen musiikin noususta mies on hyvillään. Levyn materiaali valmistui yhdeksän kuukauden aikana. Tuore Traced in Air vaikuttaa varsin loogiselta jatkolta debyytille, vaikka onkin huomattavasti jalostuneempi. Ei sellaista voi laskelmoida, että teenpä tästä klassikkolevyn. Kakkoskitaran ja räyhäkkään vokalisoinnin hoitelee hollantilainen Tymon Kruidenier. Teemana koko elämä Masvidal puhuu haastattelun kuluessa paljon taiteesta ja taiteilijasta, mutta myös elämästä ja kokemuksista. Tietysti sitä olisi voinut hieroa studiossa vielä kuukauden, mutta kappaleet ovat vahvoja ja tulkinta on rehellistä. Se on eräänlainen matka, enkä halua käydä sitä läpi liian yksikohtaisesti, koska siinä on jotakin erityistä jokaiselle oman tulkinnan mukaisesti. Kun saimme levyn valmiiksi, minulla oli siitä varma tunne. Olen avoin elämän arvaamattomuudelle. Inferno_2008_60_5.indd 70 30.9.2008 15:49:35. "On aika järisyttävä kokemus olla ihmisen kanssa tämän viimeisillä hetkillä. Focusin tekeminen oli vaikea juttu, joka toteutui kaikesta huolimatta. Menneisyyttä ei ole." Ei, olin täysin uppoutunut musiikkiin ja mietin vain seuraavaa nuottia... Minusta tuntui, että piti suorastaan koittaa pysytellä poissa musiikin tieltä, koska minulla ei ollut sen kanssa mitään tekemistä. Todellakin, ehkä jopa sitä syvemmin. Cynicin ydinhän on Sean ja minä pentuina, ja 70 INFERNO tässä oli jälleen kyse juuri siitä. Viime vuonna Cynic kiersi Euroopan festivaaleja ja esitti uutta Evolutionary Sleeper -kappaletta. Työstäessään Reinertin kanssa kappaleen demoversiota, kaksikko huomasi että heillä on jälleen sanottavaa Cynicinä. Koko kappalesekvenssi on kuin miniatyyrikokemus elämästä muukalaisen kokemana. Maanläheisyys työntyy esiin taas, kun kysyn, millaiseksi muusikko povaa Cynic tulevaisuuden. Kun musiikillinen ilmasto on taas otollinen niin progelle kuin kuolometallillekin, Cynicillekin kuvittelisi olevan taas tilausta niin uusien kuin vanhojenkin partojen parissa. Pystyn nyt havainnoimaan asioita tarkemmin ja olen keskittyneempi, viisaampi ja parempi biisintekijä. Olen tehnyt tätä työtä 90-luvun puolivälistä asti. Tämän vaiheen kautta avautui kaunis näkymä menneisyyteeni, johon en enää uskonut palaavani. Se oli vahva ja rehellinen ja biisit olivat hyviä. Mitä syvemmälle pääsin, sitä enemmän koko juttu tuntui sulkeutuvalta ympyrältä. Siinä jokin toisenlaisella perspektiivillä varustettu elämänmuoto on ihmisruumiissa ja yrittää ymmärtää elämää. Siinä oppii paljon elämästä. Tulevaisuus ei oikeastaan kiinnosta minua juurikaan. Masvidal kertoo biisin olleen kokeilu, joka tuntui cynicmäiseltä ja oli alku koko prosessille. Uskon tähän albumiin todella vahvasti. Nunc Stans on puolestaan jonkinlainen jäähyväiskappale ja kertoo kuolemasta. Mukana on siis paljon henkistä pohdintaa, samoin kuin elämän tulkintaa kaikkine iloineen ja suruineen. Työn kautta olen oppinut huomaamaan, mikä elämässä on tärkeätä. Menneisyyttä ei ole. Se on suuri osa elämääni ja pitää minut maanläheisenä. Osa tästä varmasti kumpuaa miehen työstä musiikkiterapeuttina kuolevien ihmisten parissa. Se on hyvä dokumentti meistä nyt. Kaikki on mahdollista. Nunc Fluens on tietenkin eräänlainen johdatus ja kertoo luomakunnan alusta. Ydinkaksikon lisäksi Traced in Airilla soittaa Focusin liki kylmiltään narulle bassotellut Sean Malone. Käytännön tasolla kuitenkin haluaisin ajatella, että teemme vielä lisää levyjä. Tavoitteena oli saada aikaan jotakin merkityksellistä ja toimivaa
Voimme tapella, mutta hän on silti veljeni ja hyvä ystäväni. Teemme musiikkia, jota haluaisimme itsekin kuunnella ja jos muut pitävät siitä, niin hyvä. Emme todellakaan yritä täyttää jotain tarvetta tai rakoa. Me pyrimme säveltämään nimenomaan hyviä kappaleita. Meidän oli liki mahdotonta kiertää alkuperäisellä miehistöllämme, kun yksi hanasi aina vastaan, mutta nykyään keikkailu sujuu mainiosti ja uskon Nuclear Blastin levittävän nimeämme vielä paljon lisää. Minulla on taipumus tehdä jotain innolla, laittaa se sitten pirstaleiksi ja aloittaa taas alusta, Dave hörähtää. Dave tosin huomauttaa heti, että jotkut faneista pitävät vanhoista levyistä enemmän, eikä siinä ole mitään väärää. TEKSTI Kari Koskinen I KUVA Nuclear Blast I www.psycroptic.com Australian osavaltiona ja pienenä saarena pyristelevä Tasmania ei metallibändeillään juhli. Moni geneeristä paskaa suoltava pumppu kuvittelee hyvien soundien kompensoivan biisien puutetta, mutta ei se niin mene. Se tulee nimikappaleesta, joka käsittelee eräänlaista tiedon orjuuttamaa oraakkelia. Nuclear Blastin julkaisema uutukainen Ob(Servant) yllättikin kovasti, sillä levy on brutaaliudesta ja henkeäsalpaavasta soitostaan huolimatta myös tarttuva. Daven läheinen suhde veljeensä auttoi ponnisteluissa, sillä molemmat jakavat samat intohimot. Tämä näkee kaiken ja joutuu todistamaan olemassaolon hiipumista, mutta ei voi tehdä asian hyväksi mitään. Tämä on tietysti vaikuttanut tyyliimme ja riffimme ovatkin aika omaperäisiä. Olemme ehkä vielä hiukan rennompia ja ystävällisempiä, kuin australialaiset, mutta toisaalta moni täkäläisistä ei ole matkustellut juuri koskaan. Kyllä tämä on hyvä paikka elää. INFERNO 71 Inferno_2008_60_5.indd 71 30.9.2008 15:49:40. Taiteita ja kulttuuria pidetään suuressa arvossa ja gourmet-ruokamme ja -viinimme ovat melko tunnettuja. mikä? Moni ei tiedä Tasmaniasta mitään, vaikka kyseinen Australian alapuolella sijaitseva saari saattaisi selvitä sijaintinsa puolesta jopa kolmannesta maailmansodasta. Teimme järjettömästi töitä saadaksemme nimeä. Poikkeuksen muodostaa teknistä deathia soittava Psycroptic, jonka neljäs pitkäsoitto tuo genreen kipeästi kaivattua tarttuvuutta. R umpali, sanoittaja ja perustajajäsen Dave Haley ei hämmenny, kun kerron pitäneeni Psycropticia vain itsetarkoituksellisen poukkoilevana ja rasittavana death/grind-aktina. Täällä on ollut aina ihan kohtalaisesti metallijengiä. Haluaisin oikeastaan perustaa jonkun bisneksen tulevaisuudessa ihan vain jotta voisin kasvattaa ja lopulta myydä sen pois, mutta toistaiseksi Psycroptic menee kaiken muun edelle. Se ei ole musiikillisesti rehellistä, vaan silkkaa palkan varmistelua. Tasmania on hyvin luonnonläheinen paikka. Kaipa se myös helpottaa asioita, sillä voimme sanoa toisillemme aika pahastikin. Symbols of Failure (2006) oli suorittamiseen keskittynyt, elohopean lailla karkaillut riffikimppu, jonka biiseistä ei saanut mitään otetta. Mitä levyn nimi muuten tarkoittaa. Emme omaa musiikillisesti juurikaan yhteistä esimerkiksi Autopsyn tai Graven kanssa, mutta väittäisin että olemme yhtä päättäväisiä kuin nuo vanhat legendatkin. Joo, en varmaan edes osaisi toimia ilman häntä, sillä olemme soittaneet yhdessä aina. Moni rakastaa Symbolsia juuri sen teknisyyden vuoksi, mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Logan Maderin tuottama Tasmanian tuholaiset Ob(Servant) kuulostaa ensimmäistä kertaa siltä, että bändi tietää mitä on tekemässä. Teemme tätä täysillä ja olemme nyt rakennusvaiheessa. Poikkeuksena nimibiisi, joka syntyi periaatteessa yhden päivän aikana. Kysäisen Davelta vielä Tasmanian ja Australian välisestä suhteesta, sillä asetelma tuo osittain mieleen oman Ahvenanmaamme. Laillisesti olemme osa Australiaa, ja kaipa me tunnemme kuuluvamme heihin, mutta olemme ylpeitä tasmanialaisuudestamme. Keikkoja ei tosin ole paljoa, mutta silloin kun sellainen järjestetään, niin kaikki saapuvat paikalle. Moni asia on muuttunut viime vuosina. En silti luota bändeihin, jotka sanovat tekevänsä musiikkia vain faneilleen. Ero 14 tunnissa livenä äänitettyyn debyyttiin The Isle of Disenchantmentiin (2001) on kieltämättä huikea. Tämä oli ennen MySpacea, joten lähetimme helvetisti levyjä pitkin palloa tullaksemme noteeratuksi. Kirjoitimme uutta levyämme parisen vuotta ja pyrimme tietoisesti tekemään tarttuvampaa kamaa. Muut biisit ovat omia tarinoitaan, ja olen kirjoittanut ne kaikki tulkinnanvaraisiksi, vaikka itse tiedänkin tarkalleen mitä taustalla piilee. Tasma... Nyt toimii. Täällä asuu vain 450 000 asukasta, ja voit ajaa vartissa keskelle metsää olit sitten missä tahansa. Morbid Angel, Metallica ja Emperor vaikuttivat meihin alussa, mutta Joe ei enää juuri kuuntele metallia, joten hän ottaa vaikutteensa nykyään aivan muualta. Kitaristimme ja veljeni Joe vastasi säveltämisestä ja levy nauhoitettiin rumpuja lukuun ottamatta kokonaan Joen omassa studiossa, joten meillä oli aikaa kokeilla uusia juttuja. Bändin perustaminen oli myös helppoa, mutta sen tekeminen tunnetuksi saaren ulkopuolella oli kaikkea muuta
Uuden The Redshift -albuminsa julkaissut Omnium Gatherum esittelee nyt kotiseutunsa kuviot niin syväluotaavasti, ettei aihetta tämän jälkeen tarvitse enää ruotia. M KAIKKI KARHULASTA ikä yhdistää sellaisia yhtyeitä kuin Omnium Gatherum, Total Devastation, Manitou, Kaihoro, Domination Black, Malpractice ja ID: Exorcist. Tuo Harrihan se meistä on se kovin tehtailija, Vanhala kertoo aisapariinsa viitaten. Olihan täällä kauan sitten jotain jatsimeininkiä, mistä puhuttiin siinä Keisarikuntaelokuvassakin. Kaikki nämä ovat kotoisin Kotkasta, ja merkittävä osa bändien jäsenistä majailee sen Karhula-nimisessä kaupunginosassa. Ei naapuritkaan ole kertaakaan valittaneet, vaikka kuinka ollaan hakattu, Vanhala ilakoi. Sitten mukaan on tullut esimerkiksi jokavuotinen Dark River -festivaali, joka järjestettiin nyt muistaakseni neljättä kertaa. Sehän tässä on jännää, että täällä on melkein enemmän bändejä kuin soittajia. Mahtaakohan porukka muistella vuosien päästä, että "Karhula. Junnu Vainiokin taisi vaikuttaa 72 INFERNO Inferno_2008_60_5.indd 72 30.9.2008 15:49:43. Vanhala kertoo heti kärkeen, että mielikuva tiiviistä Karhula-skenestä on sikäli oikea, että alueen bändit vetävät ihailtavasti yhtä köyttä. Ei siinä, kyllähän bändejä riittää kaupungissa kuin kaupungissa, mutta Karhula on saanut erityisen kovan maineen ärhäköiden metalliyhtyeiden kasvualustana. Nytkin on neljä bändiä vääntänyt levyn puolentoista vuoden sisään: Omnium Gatherum, Manitou, Malpractice ja Total Devastation. Aina paikkakunnan orkestereiden julkaistessa levyjä muistetaan levyarvosteluissa mainita bändin kotipaikka, ja haastatteluissa udellaan tavan takaa Karhulan kuvioista. Sekin on pitkälti bändien itse järjestämä ja organisoima, ja tapahtuma on laajentunut käsittämään myös talvella järjestettävän Dark Winter -festivaalin. Kohta voi varmaan jäädä eläkkeelle, kun on jo nyt kymmenen levyä tehty, kitaristi hymähtää. Perinteenjatkajia kaivataan Omnium Gatherumin alkuperäisjäsen Vanhala on oikea tyyppi analysoimaan Karhulan musiikkielämää jo senkin vuoksi, että mies oli käytännössä perustamassa koko skeneä. Eikös se ollut se mesta, mistä tuli paljon bändejä, jotka eivät breikanneet?" Mitä missä milloin Omnium Gatherum ottaa toimittajan vastaan treenikämpällään Karhulan sydämessä. Bändi on juuri lopettanut treeninsä ja on valmis analysoimaan paikkakuntamytologiansa syntyä. Vanhalan mielestä Karhulan piirit eroavatkin muiden kaupunkien vastaavista kovan työmoraalinsa takia. Nyt on korkea aika antaa ilmiön selvittämiselle viimeinen niitti. TEKSTI Saku Schildt I KUVAT Nea Gustafsson Miksi kummassa vuonna 1977 Kotkan kaupunkiin liitetty Karhulaniminen kauppala mainitaan tasaisin väliajoin hevibändien haastatteluissa. Vuodesta 1996 toiminut Omnium Gatherum on toiminut kyseisessä skenessä alusta asti ja osallistuu mieluusti tyhjentävän selonteon tekemiseen, koska asiasta jauhaminen alkaa kyllästyttää bändiä itseäänkin. Kaikki soittajat vaikuttavat monissa porukoissa. Me varmaan jäädään historiankirjoihinkin tällaisena kollektiivina. Puinen omakotitalo on rempallaan vähän sieltä sun täältä, mutta kitaristi Markus Vanhala on pelkästään tyytyväinen. Vanhalan mukaan Kotkan seudulla oli vain vähän musiikkielämää ennen nykybändien esiinmarssia viime vuosikymmenen lopulla. Tämän lisäksi Domination Blackin basisti Lauri Eerola perusti oman baarin, johon mies ottaa bändejä keikalle. Tuttuja äijiä näkyy myös hiljattain pystytetyn Kesto Ry:n, eli Kotkan Kestävän Musiikin Yhdistyksen riveissä. Työtä pelkäämättömällä porukalla on jatkuvasti vireillä keikkoja, studiohommia tai muuta puuhaa. Bändejä ei kukaan muista, mutta Karhulan kyllä, yhtyeen kitaristi Harri Pikka toteaa kosketinsoittaja Aapo Koiviston nauraessa vieressä
Inferno_2008_60_5.indd 75 30.9.2008 15:53:02
Ei me luulla olevamme älykköjä, kunhan vaan funtsitaan juttuja välillä ja sitten taas pidetään hauskaa ja soitetaan. Sillä tavalla päästään rankkaan, raakaan soundiin ja lopputulokseen. Kuuntelemamme bändit on meille paljon pienempi vaikuttaja kuin yhteinen taipaleemme bändinä. Ja kokemustakin on kertynyt matkan varrella. Asia on niin, että siinä vaiheessa kun olet perustanut bändin, olet jo myynyt itsesi. Erosit Entwine-yhtyeestä vuosituhannen alussa "musiikillisten erimielisyyksien vuoksi". Biisit kasvoi juuri sen mittaisiksi kuin itsestä tuntui hyvältä. Soittamisen ilon pitää pysyä mielessä. Ja onhan meitä tässä ihan oikeat veljeksetkin. En siis lähde mielellään määrittelemään mielentiloja kenenkään puolesta. Hyvä Jos DFF olisi vuosikymmen, se olisi 1990-luku. Ei meidän levy76 INFERNO Inferno_2008_60_5.indd 76 30.9.2008 15:53:06. Sitä voi vetää äijämeininkiä... On nastaa, kun ollaan kaikki jo kolmenkympin "huonommalla" puolella. On itse asiassa hauskaa, kuinka paljon meitä verrataan Alice in Chainsiin tai johonkin muuhun sen ajan bändiin. Sen verran mietittiin ennen äänitysten aloittamista, että tehdään rehellinen, meidän näköinen levy, simppeli paketti soitannoltaan ja vähäinen raitamääriltään. Pääasia että on kivaa soittaa. Siinä on jo yksi mielenkiintoinen pointti. Ja ne bändit selviää yleensä paljon pienemmällä vertailulla kuin me. Onneksi. Ne oli hauskoja aikoja, sitä oltiin niin vakavissaan kaikkien asioiden suhteen, silmissä paloi isolla liekillä. Äänimaailmaa ei rakennettu varta vasten tälle levylle. Tosin siinä voi myös piillä vaara: ei saa aikaiseksi, aina vain ajattelee, että huomenna sitten, huilitaan tämä päivä. Mitä itselläsi on jäänyt päällimmäisenä mieleen tuosta aikakaudesta. Inferno tulittaa TEKSTI Matti Riekki I KUVA Juha Helminen I www.darkfilthfraternity.com Lahtelaisen Dark Filth Fraternityn musiikissa on happea. Negatiivisempina asioina 90-luvussa koen Dr. Päinvastoin. Kukaan meistä ei aja omaa asiaansa, vaan puhalletaan yhteen hiileen. Tulemme taas siihen, että jokainen ihminen saa erilaiset fiilikset kuulemastaan musiikista, on se sitten mitä tahansa. Eipä tuossa ole sen enempää avattavaa, ei ollut oikein minun juttuni. Sekä oman sydämen äänen seuraaminen ja kuunteleminen. Liikaa yhdestä puusta veistettyä sekä musiikillisesti että ulkomusiikillisesti. Kuinka selittäisit yhtyeesi sielun. Levyn soundit on juuri meitä, sitä mitä treenikämpällä ja keikalla käytetään. Nämä asiat sitoo meitä yhteen bändinä ja antaa sille oman pienen elämän. En kyllä panisi ulkopuolista levydiiliä pahakseni, niin kauan kuin kyseessä olisi taho, joka tekisi innoissaan työtä bändin eteen. Tärkeää on löytää oma juttu. Eipä se levysopimus mitenkään autuaaksi tee. Mikä on Dark Filth Fraternityn asialistalla ensimmäisenä. Ja sitten tullaan siihen ikuiseen "ootte myyneet sielunne" -marinaan, kun joku bändi saa levydiilin. Tosiaan, tuumakoko on kasvanut... Tässäkin maassa on niin paljon bändejä, joita ei erota toisistaan, ja se jos mikä häiritsee. Vaan mikä on DFF:ssä sitä ominta itseä. Myös kitaristi-laulaja Panu Willmanin henki kulkee, vaikka sitten debyyttilevyn on jouduttu katselemaan isompia farkkuja. Hengitä, veli, hengitä syvään Veljeskunnilla on yleensä jokin agenda, asia ajettavanaan. Hyvät ajat ja hyvä musiikki. Nettisivunne julistavat, että olette kasvaneet toiselle levyllenne. Millaiset käyttöohjeet annat tälle Breathe Again -levylle millaisessa mielentilassa sitä tulisi kuunnella ja millaisessa taas ei. Yhtyeen pitäisi saada tehdä juttuaan suht rauhassa, eikä niin, että se jäisi jonnekin ison levy-yhtiön pahnanpohjimmaiseksi kiintiöbändiksi, jonka tekemiset eivät kiinnosta yhtiön isokenkäisiä. Se on ihan tervettä käyttää aivojakin. Paskanmarjat. Joidenkin asioiden ymmärtäminen vaatii huumorintajua. Ehkä tarkoitan kasvamisella tietynlaista elämänkokemuksen karttumista. Rohkeus on ehkä se avainsana. Tuohan on klisee, jota ei koskaan avata sen enempää. Onneksi emme satu olemaan sen sorttisia ihmisiä. Mutta tulipa kokeiltua. Suomi on pieni maa, mutta silti tänne mahtuu tai pitää mahtua muunlaistakin musiikkia kuin sitä mitä näkee tulvivan joka suunnasta. Musiikinteon vapaus ja sen tuoman vapaudentunne. Missä muussa tämä näkyy kuin isompina farkkujen tuumakokoina. Kaikilla on toki oikeus olla juuri sellaisia kuin haluaa. Levy on julkaistu oman Animalhouse-merkkinne kautta. Pitää uskaltaa toteuttaa ja olla rohkea. Käyttöohjetta annan sen verran, että jos on mahdollisuus, niin kannattaa kuunnella kuulokkeilla muutaman kerran. Sitten vain soolot ja pariin biisiin parit kikat päälle, ja se oli siinä. Nyt kun syksyllä tulee 33 vuotta mittariin, sitä näkee ne ajat hiukan eri perspektiivistä... Saatiin tehdä ihan rauhassa, omien aikataulujen mukaisesti. Millaisia kokemuksia sinulla on omatoimisesta työskentelystä, panisitko ulkopuolista levydiiliä pahaksi. Albanin ja Haddawayn valtaisan suosion. myynti varmastikaan perustu siihen, kuinka nättejä poikia sitä oikein ollaan. Mutta ei tuo häiritse meitä, hienoa musiikkiahan AiC oli. Ei tuntunut oikealta lähteä änkeämään sataa raitaa sinne, livenä se ei kuitenkaan kuulostaisi samalta kuin levyllä. Mutta saa sitä ajatellakin välissä. Meillä on erittäin korkea työmoraali. Me on kasvettu ihmisinä, ymmärretty ja hyväksytty tosiasioita, opittu katsomaan asioita hieman eri tavalla, opittu kyseenalaistamaan. Mutta onneksi se ei ole niin tärkeä juttu. Paitsi nyt, ole hyvä... Kyllä niitäkin joku kotona komentaa, heh. Esimerkiksi kitarat on soitettu samanaikaisesti, minä vasemmalla ja Heikki (Iso-Sipilä) oikealla stereokuvassa. Mutta rohkeutta on olla oma itsensä, se vasta antaa aihetta olla ylpeä. Näin se maailma lepää. Sama ilmiöhän siinäkin skenessä kävi kuin missä tahansa muussakin, pari hyvää yhtyettä ja muut yrittivät apinoida perässä. Musiikissanne on ainakin Liisa kahleissa ja Hirviömagneettiakin voisi uumoilla käytetyn. "Yhtye voisi seuraavaksi miettiä ulkomusiikillisten seikkojen hiomista, sillä imagoa vaivaa tietty värittömyys." Näin junttaa arvioitsija Toni Keränen toisaalla tässä lehdessä. Eli pidettiin se jamihenki levyllä myös. Suomessa meidänlaiset bändit saavat käydä suurta taistelua olemassaolostaan juuri levyyhtiöiden rohkeuden puutteen vuoksi. Jokaisella on jo jotain näkemystä asioista. Oma bänditoiminta alkoi ihan vuosikymmenen alussa. Vaikka Breathe Again sopii millaiseen mielentilaan tahansa, minusta se on hyvän mielen levy. Voidaan puhuakin ihan eri tasolla välillä. Aina alusta loppuun yhdellä vedolla, soundeja lennosta vaihtaen. joka muuten kuulostaa sanottuna ihan vitun typerältä: mikä vitun "äijämeininki". Ja jos joku riffi tuntui nastalta, niin sitten sitä soitettiin vähän pidempään. Johtuu ehkä siitä, että jokaisella on ihan oikea työ tämän pikku bändin lisäksi. Omatoimityöskentely on aivan parasta. Kyseessä on siitä harvinainen nykyrocklevy, että sen kappaleisiin ei ole tungettu kaikkea mahdollista ja pistetty vielä kuorrutusta päälle, vaan niiden annetaan rauhassa kasvaa mittoihinsa. Grungeajalta ei muutoin tullut mielestäni kovin montaa hyvää bändiä. Niin kuin aikuisen ihmisen pitääkin kasvaa ja huomata se kasvu itsessään. Joten jos pystyt ja uskallat tehdä itse, anna mennä vaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei niitä paskapissapieruhuumorijuttuja heitettäisi. On hiukka levollisempi mieli ja malttia asioiden toteuttamisen suhteen. Ei pidä tyytyä ja tehdä liikaa kompromisseja. DFF-kanta asian suhteen on jokseenkin sellainen, että ollaan mitä ollaan, antaa musiikin puhua puolestaan. Mitäpä vastaat kriitikolle. Oliko tällainen hyvällä tavalla seesteinen lopputulos nimenomaan haussakin. Tämä joukko ja sen toiminta perustuu pitkälti siihen, että ollaan hyviä ystäviä keskenämme
Yhteystiedot löydät osoitteesta www.popmedia.fi. kokemus, paljon oppimateriaalia. Tämä porukka sattuu olemaan DFF. Palveluhakemisto Mainosta Pop Median palveluhakemistossa! Ota yhteyttä myyntiimme. Hood sepä on muuten aika loistobändi myös. (09) 6828 4600, hedcom@hedcom.fi CD/DVD tuotanto Alan paras palvelu Pikapalvelu CD-masterointi ja edulliset hinnat! DVD-authorointi Graafinen suunnittelu Online-jakelu Flash-tuotanto Ota yhteyttä! EUROOPAN EDULLISIN (?) HINTA! The One And Only ORIGINAL FLOYD ROSE -talla Saatavana rajoitettu erä! Tilaa omasi heti! täydellinen asennussarja R2-ylälukolla MUSTA 179 e / KROMI 165 e MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, 00100 HELSINKI, 09-5627 1240 Inferno_2008_60_5.indd 77 30.9.2008 15:53:22. Joka tapauksessa, ei voi tarpeeksi teroittaa sitä faktaa, että musiikkia tämä kaikki vain on, ei sitä kannata ottaa liian vakavasti. PRO GEAR "Asia on niin, että siinä vaiheessa kun olet perustanut bändin, olet jo myynyt itsesi." Nosto: Hedengren yhtiö Puh. Joukko ystäviä ja veljiä, ei pelkästään bändi, joka käy keikoilla silloin tällöin. Kaikkea hyvää Entwinen pojille. Ollaan edelleen ihan ystäviä, eikä siinä sen kummempia. Tai bändi joka on jollekin oman egonsa yltiöpäistä buustausta. Vaikka olen ollut mukana muutamassa bändissä, niin koko ajan siellä taustalla on ollut yksi porukka, jonka kanssa olen päässyt toteuttamaan omia ajatuksiani musiikillisesti, teroittanut rauhassa omia kynsiä ja harjoitellut kärsivällisesti kaikenlaisia juttuja ilman liian tiukkoja rajoja soittamisen ja toteuttamisen suhteen. Nyt saan soittaa porukassa, joka on unelma. Kovia riffejä, huikeeta meininkiä, livenä kannattaa tsekata. Onhan noita yhtyeitä muillakin DFF-tyypeillä ollut, ja Heikillä on edelleen St. Olen tyytyväinen päätökseeni kaikkien entisten orkesterieni suhteen
Ihminen kuitenkin voi oppia vain rajallisen määrän asioita ja tekniikoita. Ainakaan fantasiaksi miehen töitä ei pidä kuvaileman. Jaottelun ansiosta voin kuitenkin kehittää luovaa puoltani paremmin INFERNO Ka iekka kuvan lman sekä kansitaiteen että visionäärin ominaisuudessa. mies ei ratsasta, vaan tekee yhä kansiduuneja tosin vähemmän. Tavallisesti hän lähtee liikkeelle levyn nimen, teeman tai jonkin biisin kautta. ei laadukk tahtiin ede eessa milt in taitt iluu metall sivellin he mutta TEKSTI Kimmo K. Oman ideakaivon kuivumisesta Seagrave ei kärsi. Ideat kumpuavat vain alitajunnan vallitessa. Nykyään osaksi Kanadassa asuvan Seagraven taiteellisen kehittymisen taustalla oli kouluaikaa hankaloittanut eksyminen sisäiseen maailmaan. Lievä kranttuilu onkin pitänyt Seagraven tekeleet korkeatasoisina. Se kuulostaa todella lällyltä ja tuo mieleen lohikäärmeet. Taiteilijana Seagrave havaitsi pian tarpeelliseksi erottaa omaehtoinen taide tilaustöistä. Seagrave ei mielellään kuvaile tyyliään. Nykyään imen visuaalista informaatiota vaistomaisesti, ja jo uudet paikat synnyttävät ideoita. Arkkitehtuuri, virttynyt rakennus tai maisema, väri tai yleistunnelma voi vaikuttaa inspiroivasti. En silti käytä visuaalista referenssiä, vaan sellaista, mikä mahdollistaa vapaan työskentelyn ja oman mielikuvituksen käyttämisen. Joskus löydän teoksen fiilikseen sysäyksen esimerkiksi valokuvista tai tietystä väristä. Taannoin keksin tyylilleni sopivan termin: repressionismi. Minua kyllä kysellään vähän väliä, mutta lopulta asettamani ehdot ja hinta, vaikkakin työmäärään nähden kohtuullinen, karkottavat monia. Myös valokuvaus on lähellä sydäntäni. Levynkansien tekeminen valtasi aikanaan kaiken luovuuden. Silmäterä www.danseagrave.com havaintoja metallin visuaalisuudesta tombedilla gelilla, En n n Morbid A lin lisäksi yhteistä o usiikkityy m Mitä almaisen lättyjen encellä. Kun ideat alkavat vaikuttaa kehityskelpoisilta, teen liudan pikaluonnoksia, jotta löy- Metallista fanipohjaa Seagrave on ainakin pitkätukkaisen kansan piirissä tunnetuin näyttävistä levynkansistaan. Esimerkiksi kanadalaisen Edward Burtynskyn kuvat paneutuvat syvällisesti sivilisaation rappioon, joka kiehtoo minua suuresti. Koskinen I E nnen Internetiäkin pikkutekijällä saattoi käydä mäihä. Kehnoimmat kannet, kuten Nocturnusin The Key (1990), ovat kuitenkin juuri tällaisia. Mie an kuolom a k lleen. Lähteäkseni projektiin mukaan minun täytyy digata bändiä ja sen konseptia! Nykyään musa on helppo tsekata etukäteen, ja kuuntelen aina, millaista kamaa on tiedossa. Paskaa mies ei suuremmin ole tehnyt, hän on koettanut pitäytyä erossa ulkopuolisista ideoista. Kävin kyllä Mansfieldin taidekoulua vuoden, mutta sillä paskakylän opinahjolla ei ollut akateemista kelpoisuutta. Miehestä onkin hienoa olla osa musaskeneä ja saada sieltä tunnustusta. Portfolion noin 70 kantta vaikuttaa pieneltä määrältä miehen tunnettuuteen nähden. En koskaan päässyt taideyliopistoon. Pelkillä vanhoilla meriiteillä 78 Inferno_2008_60_5.indd 78 30.9.2008 15:54:10. Olin ällistyksekseni kansainvälisessä skenessä ihan yhtäkkiä! Äimistyksen ymmärtää, sillä Seagrave ei ole saanut muodollista taidekoulutusta. Taiteeni on kuvitteellista ja ekspressiivistä, synkkää ja häiritsevääkin. Keskustelut kansiaiheista bändin kanssa ovat tärkeitä. Olin maalannut öljyväreillä 12-vuotiaasta ja kasannut portfoliotani viisi vuotta, joten olin valmis ja vapaa tarttumaan levynkansihommiin. On asiakkaallekin parempi luottaa minuun ja antaa minun ideoida vapaasti. Sen bongasi Roadrunner New Yorkissa ja niin edelleen. Uraputki imaisi nuorikon välittömästi. Se oli kivikkoinen tie, mutta myös oikea tie. Siitä ei ollut mitään hyötyä yliopistoon haettaessa, joten jäin ovien ulkopuolelle, kun kaverini pääsivät sisään. Rakastan myös historiaa, ja taiteen kautta aikamatkailu on mahdollista. On oltava synnynnäinen polte luoda. Ironista kyllä, minulle urkeni taiteilijan ura, kavereilleni ei. K Pestil lta-aikojen u ja laatimat k 0-luvun Seagraven Dan lki oli 199 jä , etallin tae hen käden annet. Oli vaikeata saada taas haltuun oma taiteellisuuteni ja visioni. Earachen heput näkivät kannen, ja yhtäkkiä teokseni koristi Morbid Angelin levyä. Mies on kova musiikkidiggari, ja esimerkiksi Entombedille, Dismemberille ja Morbid Angelille tekemänsä kannet kätkevät mieluisaa jytää. Tuollaisessa tilanteessa ei voi työskennellä vapaasti, vaan yrittää miellyttää toista. Seagraven alitajunta tuntuu syöksevän varsin painajaismaisia kuvia: kannet pursuvat apokalyptisiä maisemia, hirviöitä, ötököitä ja epämuodostuneiden kasvojen massoja. Etenkin vanhemmissa kansikuvissa on selvää, että sain vaikutteita seikkailu- ja fantasialeffoista. Valvetason vaikutteet löytyvät kuitenkin reaalimaailmasta. Metallipiireissä Seagravelle on rakentunut myös fanipohjaa. Vuonna 1988 vasta 17-vuotiaalle brittiläiselle Dan Seagravelle avautui iso ovi: kotikylä Ravensheadin hassu räimeorkesteri Lawnmower Deth sai pikkudiilin ja taiteilijanalku vaati saada tehdä levyn kannen. Tekemieni kansien joukossa on harmikseni joitakin muiden ideoimia juttuja. Myös ulkopuolelta tuleva ehdotus tai karkea suunnitelmakin saattaa kelvata lähtökohdaksi. Vahvat ulkopuoliset ideat sekoittavat prosessini ja sotkevat homman. Mikäli musa on paskaa, käytän aikani mieluummin omaan taiteeseeni
INFERNO 79 Inferno_2008_60_5.indd 79 30.9.2008 15:54:14
Tässä mielessä olen taiteilijan lisäksi myös kuvittaja. Inferno_2008_60_5.indd 80 30.9.2008 15:54:19. Oma taiteeni ei tee siitä parempaa tai päinvastoin. Kuolo ei kangista Seagraven teknisesti korkeatasoinen mutta ulkomuodoltaan brutaali taide soveltuu mainiosti death metalin kuvitukseksi. Vaikka koneella tehdyn jäljen tunnistaakin helposti, se voi silti olla hyvää ja arvokasta. Kunhan se vain on järkevää, koen visioni toimivan musiikin kanssa ja musa on hyvää. Mutta jos ihmiset muistavat taiteeni ja yhdistävät sen musiikkiin, se on hieno yhdistelmä ja tuo kuviin pintatasoa syvemmän merkityksen. Tietenkin musiikin pitää olla hyvää. Kuvantuottamisessa Seagrave luottaa perinteiseen manuaalitekniikkaan: hän aloitti maalaamisen öljyväreillä mutta suosii tätä nykyä akryylivärejä. Ei minulla ole ennakkoluuloja uusien juttujen suhteen, mikäli koen asian kiinnostavaksi ja haasteelliseksi. Sitten skannaan skissin ja piirrän päälle tarkemman version Photoshopissa. Seagrave arvelee, että tulevaisuudessa musiikilla on jonkinlainen pakkaus, tuleepa räime kotiin missä muodossa tahansa. Kuolometalliin leimautunut Seagrave ei pidä mahdottomana muidenkin musiikkityylien koristamista taiteellaan. Ihmiset pitävät taiteesta ja kuvista. Tietokonemieheksi yllättäen tunnustautuva Seagrave käyttää Photoshopia kansitöissä myös testileiskojen tekemiseen ja töidensä julkaisukuntoon puunaamiseen. Mies itse ei silti nostaisi itseään kalmakuvituksen mestariksi. Etenkin vanhimmat teokseni ovat kuitenkin aika amatöörimäisiä, eikä haittaisi, jos niitä ei enää roikkuisi bändien webbisivuilla... Enpä tiedä. Seagraven suosikkeja ovat uusimmat tekeleet. James Todd "Ihmiset pitävät taiteesta ja kuvista. Vaikka käytän tietokoneita, diggaan kuitenkin maalata. Mutta nämä mediat risteävät ja sulautuvat toisiinsa. On osa kokemusta kuunnella musaa ja selailla kansilehteä, jolloin kuvat sulautuvat musiikkiin. Projisoin sen levylle ja alan maalata. Se taipumus minulla on yhä. Tein kyllä suurehkon osan noista kansista, mutta kuvioissa oli monia muitakin. Lisäksi kuvallinen informaatio syventää musiikillista kokemusta. Bändilogotkin ovat yleensä niin abstrakteja, että ne miltei sulautuvat kansitaiteeseen. Tein aiemmin paljon koomisia mutta synkkiä töitä. Seagraven kansikavalkadista yksi bändi ja erityisesti yksi kansi erottuu joukosta, Lawnmower Dethin värikäs ja pilapiirrosmainen Fabulous Metal Bozo Clowns (1992) Oliko tuo kuriositeetti vain hauska kokeilu. Taiteellisen työn hän mieltää silti arvokkaammaksi, jos se on olemassa käsin kosketeltavassa muodossa. Kyseessä on oikeastaan kaksi erilaista kuvantuottamisen tapaa, ihan kuin valokuvaus ja maalaus. Vanhat tekeleet ovat kuin museoituja teoksia, joista pidän katsojan näkökulmasta. Morbid Angelin Altars of Madness (1989) sen sijaan oli liki valmis maalaus, jonka mies viimeisteli kanneksi. Näistä esimerkiksi Entombedin Left Hand Path (1990) ja Pestilencen Testimony of the Ancients (1989) syntyivät miehen muistikuvien mukaan levyn nimen perusteella. Tietyn ajan kuluttua taide tuntuu kuin jonkun toisen tekemältä. Blabbermouthissa Resurrection kommentoikin ylpeänä Mistaken for Deadin (2008) kansitaiteen olevan "death metal -bändille todella ainutlaatuista ja kummallista, mutta sen voima on omituisuudessa". Bändeillä on kuiten80 INFERNO kin tarve rakentaa omat brändinsä. Aikoinaan se oli ihan hauska. Itsekin 3d-mallinnusta ja leffaprojekteja tekevä Seagrave ei tuomitse tietoteknisin keinoin luotua kuvaa. Genren muodostivat lukuisat bändit. Kenties pieniä mustan huumorin sävyttämiä duuneja voisi tehdäkin, vaikka postikortteja. Kun kuvituksen yhdistää musiikkiin, kaksi maailmaa kohtaa voimallisella tavalla. Kun kuvituksen yhdistää musiikkiin, kaksi maailmaa kohtaa voimallisella tavalla." dän muotojen ja konseptin tasapainon. Tuore Resurrectionin kansi on aika erilainen ja mielenkiintoinen. Vuoteen 1994 asti mies teki kantensa guassivärein, mutta ei enää koskekaan niihin. Kuvitukseen huokea ja siisti tietokonekuva on omiaan, jopa maalausta parempi: koneella saa aikaan myös sellaista, johon ei käsin pysty. Se voi olla vaikka netistä lataamisen jälkeen kotiin postitettava kirjanen. Miehen tunnetuimpiin levynkansiin lukeutuvat tietenkin tunnetuimmat levyt
Inferno_2008_60_5.indd 81 30.9.2008 15:56:52
1960-luvun kitaristeille itseoppineisuus oli ainoa vaihtoehto: sähkökitaran solistiset osuudet olivat rockmusiikissa niin uusi keksintö, ettei opettajakuntaa ollut vielä ehtinyt syntyä. Dawn Roadista muotoutui nopeasti uusi Scorpions, ja loppu on historiaa. Kun aloit soittaa sähkökitaraa, teit melkein väkisin jonkin historiallisen keksinnön! Sähkökitara kehittyi instrumenttina tuolloin häikäisevällä nopeudella vertaapa jotain Beatlesin leadeja siihen, miten Jimi Hendrix käsitteli soitintaan 60-luvun lopulla. Ei säveltäminen ole vaikeaa. Myös Ten Years Afterin Alvin Lee oli todella hyvä. Roth toteaa, että koko soitin tuntui tuolloin tutkimattomalta maastolta. Ihan ensimmäinen yleisön edessä soittamani kappale on Shadowsin The Rise and Fall of Flingle Bun. Saan tehdä sellaista musiikkia kuin haluan. Ainoat rajoittavat tekijät ovat taloudellisia. kitaristin tulkinnan Vivaldin Neljästä vuodenajasta. Bändin kolme levyä Earthquake (1978), Fire Wind (1980) ja Beyond the Astral Skies (1984) ovat vahvasti velkaa Jimi Hendrixille. Se alkoi kiinnostaa uudelleen vasta liittyessäni Scorpionsiin. Liian suosittu Scorpions Todellisuudessa varsinaisesta liittymisestä Scorpionsiin ei voi puhua, vaan Scorpions muotoutui Rothin ympärille. Uli Jon Roth hyppäsi yhtyeen kelkasta 1978, juuri ennen suurmenestystä. Lead-lauluista vastaavat Rothin lisäksi Mark Boals sekä Liz Vandall. Mutta kun tänä päivänä soitamme yhdessä, se on mahtavaa. Innostuin aina jostain jutusta INFERNO suunnilleen puoleksi vuodeksi, kunnes löysin klassisen kitaran ja koko sähkökitaran soitto jäi hetkeksi. Alussa esikuviani olivat Eric Clapton, Jimi Hendrix ja blueskitaristit yleensä. 1990-luvulta saakka Rothin musiikki on ollut sinfonista rockia, ja diskografia sisältää mm. Tarvitsin aikaa klassisen musiikin opiskelulle, meditoinnille ja maalaamiselle. Mutta edelläkävijäkitaristin juuret ovat tukevasti 1960-luvulla. Naapurinpojilla oli 60-luvun lopulla bändi, ja pidin lead-kitaran soundista todella paljon. Virgin Killer myi hyvin monessa maassa, ja oli jo tuolloin selvää, että bändi oli matkalla mainstream-suosioon. Itse asiassa ilmoitin jo vuotta ennen eroani haluavani pois bändistä. Ainoat rajoittavat tekijät ovat taloudellisia." S corpionsin Fly to the Rainbow (1974), In Trance (1975), Virgin Killer (1976) Taken by Force (1977) ovat levyjä, joilla vuonna 1954 syntynyt kitaristi Ulrich Roth soitti sähkökitaraa niin kuin sitä vasta 1980-luvulla totuttiin kuulemaan. Musiikki syntyy tuosta vain. Vuonna 1973 Michael Schenker oli liittynyt Ufoon, ja yhden levyn tehneestä Scorpionsista olivat jäljellä enää Rudolf Schenker sekä Klaus Meine. Sky of Avalon -rockyhtyettä säestää levyllä 12-henkinen orkesteri. Haluaisin työskennellä vielä suuremman orkesterin kanssa, mutta nykyisillä levybudjeteilla ja minun myynnilläni se ei ole mahdollista. Taivaskitara Uli Jon Roth on soittanut tilaustyönä rakennettuja Sky Guitareita jo 1980-luvulta 82 Inferno_2008_60_5.indd 82 30.9.2008 15:58:27. Pitkästyin Scorpionsiin, ja halusin tehdä uudenlaista musiikkia. Roth imitoi soitollaan milloin kiskoilta syöksyvää junaa, milloin pommikonetta, ja aikalaisiinsa nähden soiton nopeus oli hämmästyttävää. Tuore Under a Dark Sky on puolestaan kokonaisuus, jolla niin pianon kuin viulunkin hallitseva Roth saa ensi kertaa sulautettua rockin ja taidemusiikin saumattomaksi kokonaisuudeksi. Olisin ollut Scorpionsissa onneton. Scorpionsista vapautunut Roth kasasi ympärilleen Electric Sun -trion. En olisi halunnut suosiota, joka olisi rajoittanut minua taiteilijana. Olin säveltänyt puolet Electric Sunin tulevasta debyyttialbumista, ja halusin päästä tekemään sitä. Roth harjoitteli tuohon aikaan Dawn Road -yhtyeensä kanssa paikallisen koulun juhlasalissa, ja tekemisenpuutteesta kärsinyt Rudolf Schenker oli näiden sessioiden vakituinen vieras. Ensimmäinen kitarani oli saksalainen Framus, jonka omistan yhä, Roth toteaa. Nauhoittaminen ja kymmenien ihmisten studioon organisoiminen on! Taiteellisesti minulla ei ole enää rajoituksia. Saan tehdä sellaista musiikkia kuin haluan. Halusin viedä musiikkini seuraavalle tasolle. En keikkaillut 13 vuoteen Electric Sunin jälkeen, Roth toteaa. Soittimeni "Taiteellisesti minulla ei ole enää rajoituksia. Yhtyeen viimeistä levyä seurasi pitkä levytystauko. Se oli hyvä aikakausi elämässäni. Miksi. Sitten Ritchie Blackmore ja Jeff Beck tulivat sekoittamaan pakan
Jos tavoite on ammattilaisuus, on hyvä olla laajasti kiinnostunut musiikista ja mukautua eri tyyleihin. He eivät ole kunnolla kosketuksissa itse musiikkiin, mikä kuulostaa monimutkaiselta, mutta johtuu huonosta itsetuntemuksesta. Nuoremmassa polvessa on paljon lahjakkaita soittajia, mutten halua nimetä ketään, ettei kukaan tulisi loukatuksi. Joe Satriani on tärkeä henkilö siinä mielessä, että G3-kiertue Joe Satrianin ja Michael Schenkerin kanssa vuonna 1998 oli kitaristin näkökulmasta minulle erittäin tärkeä. Soitan myös Framus Dragon -nuppia Marshallin kaappien läpi. Esteet ovat usein psyykkisiä, joskus jopa fyysisiä. Kaikki riippuu siitä, mitä haluaa musiikillaan sanoa. Efekteistä käytän lähinnä kaikua ja wah wahia, yleensä Dunlopin Cry Babya. On erittäin vaikea rakentaa kitaraa, jolla on enemmän kuin yksi ominainen soundi. Niitä varten on paljon hyviä opettajia. Puhumme siis asioista, joita ki- 83 Inferno_2008_60_5.indd 83 30.9.2008 15:58:36. He eivät pysty soittamaan kuten haluaisivat. Kun aloin soittaa sähkökitaraa, harjoittelin koulun jälkeen vähintään kolme tuntia päivässä. Vanhemmista suosikkejani ovat Mark Knopfler, David Gilmour, Eric Johnson... Kaikki siis haluavat kaveerata Rothin kanssa, mutta ketkä nuoremmasta polvesta ovat maestron suosikkeja. Olin aika tosissani, ja treenasin yhä enemmän ja enemmän. Se saa aikaan erittäin kauniin kierron myös matalalla volyymilla. MISEN ILUTTA T tarakirjoista ei voi lukea. Toki soitamme paljon, mutten opeta ihmisille yksittäisiä lickejä tai tekniikoita. Se oli ensimmäinen kiertueeni vuosiin. Se johtaa tilanteeseen, jossa muusikko jämähtää yhdelle tasolle. Rothille kumartavat niin Joe Satriani, Kirk Hammet kuin Yngwie Malmsteenkin. Monella kitaristilla on itsensä ja musiikin välissä esteitä. Yritän auttaa ihmisiä pääsemään tuon pisteen yli. Trident-miksauspöydistään tunnetun John Oramin suunnittelemia mikrofoneja ohjataan neljällä tonesäätimellä, jolloin soundisfääreissä päästään nopeasti yksikelaisen sensitiivisyydestä humbuckerien jyrinään. miksi hän sanookaan sitä... Se palautti uskoni sähkökitaraan. INFERNO Taivasakademia Kuinka tärkeää soittotekniikka ja sen harjoitteleminen mielestäsi on. Sitten minulla on hannoverilaisen kaverin suunnittelema efekti... Näitä metodeita opetan Sky Academyssa. Seitsenkielisessä kitarassa on 32 nauhaa, ja kaulan yläpäässä nauhojen välinen intervalli on sävelaskeleen verran puolen sävelaskeleen eroilla instrumentti olisi aikuisen sormille mahdoton soitettava. Mitä vanhemmaksi tulen, sen paremmin tiedän, mitä kitarasta on mahdollista saada irti, Roth toteaa. Chris Impellitteri, George Bellas, Paul Gilbert, Doorsin Robby Krieger ja Testamentin Alex Skolnick. Vesitipan pohjalta muotoillun kitaran ääniala on yhtä laaja kuin viulun. voisin jatkaa listaa loputtomiin. Itse yritän aina lähestyä musiikkia täysin ilman rajoituksia, mutta monet ihmiset menestyvät erittäin hyvin täysin päinvastaisella menetelmällä, rajaamalla oman tonttinsa hyvin tarkasti. Mikäli Rothin kitarat ovat muuttuneet jatkuvasti sofistikoituneemmiksi välineiksi, on vahvistin pysynyt samana jo vuodesta 1972: Marshallin 100-wattinen Super Lead on edelleen Rothin pääasiallinen työkalu. Roth on soittanut G3-keikkoja Joe Satrianin ja Michael Schenkerin kanssa, noussut lavalle Deep Purplen ja Smashing Pumpkinsin riveissä. Hullu nero Düsseldorfista kertoo Infernolle, miten sähkökitaraa soitetaan. KEKSI S JOKA MIE saakka. TEKSTI Lauri Ylitalo I KUVA Santini Lucio I www.ulijonroth.com Scorpionsin kultakauden kitarasooloista vastannut Uli Jon Roth oli maailman ensimmäinen moderni heavykitaristi. Sky Academy -seminaareihin liittyvät konsertit ovat luku sinänsä. Olin menettänyt jälleen osin kiinnostukseni sähkökitaraan, sillä olin niin keskittynyt kirjoittamaan klassista musiikkia. Jos tietyt perusasiat ovat pielessä, voit harjoitella miten paljon vain, muttet tule paljoa paremmaksi. Mutta G3-esiintymiset innostivat minua kokeilemaan, mitä ennen kuulematonta tällä soittimella voisi vielä tehdä. Lisäksi käytän jonkun verran uusia vintage-putkivahvistimia. Noilla keikoilla samalle lavalle maestron kanssa ovat nousseet mm. Rothin lanseeraamissa Sky Academy -seminaareissa tavoitteet ovat samantyyppisiä kuin urheilijoiden psyykkisessä valmennuksessa. Myöhemmin löysin tapoja kehittää soittoani ilman loputonta teknistä harjoittelua. resonaattoriksi! Se on ikään kuin kaiku, jonka sustain on loputon ja voit soittaa useita kieliä yhtä aikaa. Sky Guitarissa minulla on sekä Fender- että Gibson-tyyppisen ajattelun parhaat puolet
oi arttu, kun sinä painat, näen kaiken väreissä! ROCK www.artprint.fi Arttu_210x285_inferno.indd Inferno_2008_60_5.indd 84 1 11.4.2008 12:19:54 30.9.2008 15:58:38
Menestyjästä tässä ei voida puhua, vaikka toki Subconsciousin uusimmalta löytyvät omat "ihan kiva" -kohtansa. Kappale on alun perin tilaustyö projektiin, joka sittemmin peruttiin. Siksi levyltä olisi voinut odottaa enemmänkin. Ehkä teoksen lopullinen anti avautuu jos/ kun orkesterin suunnittelema lyhytelokuva ilmestyy. Lopulta levy kasvaa mittoihin, joihin ei vielä kolmenkaan kuuntelukerran jälkeen ollut mahdollisuuksia. ja levyn vahvimman kertosäkeen omaava, reilusti HIM-henkinen No One Will Love You in the End tasoittavat kuitenkin tietä levyn muille raidoille. Olkaa hyvät ja poistukaa asemalta. MIKKO KURONEN Niko Skorpio SOME PLACE ELSE Half Born in Half Light Violator EARACHE Chemical Assault Million Dollar Beggars SHADOW WORLD S/T (While the City Sleeps Edition) Laadukkaiden rocklevyjen kohdalla on olemassa kaava, joka näköjään tuppaa ajoittain toistamaan itseään: ensin ei iske mikään, mutta kuuntelukertojen kasvaessa esiin työntyy toinen toistaan vakuuttavampia asioita, jotka lopulta pakottavat kuulijan myöntämään, että käsillä on oikeasti hyvä kiekko, olivatpa puitteet kuinka tavanomaiset tahansa. Sitten tulee riffi kaksi, ja sekin toistuu moneen kertaan. Mistä tässä kömpelyydessä sitten on kyse. Rogatiya on tiivis paketti, jolla ei juuri esiinny suvantokohtia. Plague of Butterflies on 34-minuuttinen yhtäjaksoinen teos, joka on jaettu kolmeen eri osioon. Pakollisen intron jälkeen kajahtaa. Mitään tajunnanräjäyttävää ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi, ja levyssä onkin hieman välityön makua. Aluksi Million Dollar Beggars vaikutti pelkältä hyvältä taustamusiikilta. SatanaKozel nousee esikoisellaan suoraan maansa metallibändien kärkijoukkoon ja loksauttaa epäilijöiltä leuat auki. LASSI ORELL Subconscious SUPREME CHAOS All Things Are Equal in Death No onpas kömpelöä. Ikävä kyllä ensimmäisen biisin tervetuliaispuhe saa miltei perääntymään tältä sisäavaruuden sightseeingiltä. Niin monta kertaa, että kuuntelija varmasti muistaa jokaisen sävelen ulkoa. Kappale alkaa riffillä yksi, joka toistuu moneen kertaan. Faneillehan tällaiset levyt on tarkoitettukin. Rosoisenkauniit kansanmusiikkihöysteiset rallit vääntävät niskat nurin tyylilajinsa heikommilta bändeiltä. Suomalaisten bändien tekemiä jenkkirockorientoituneita levyjä on olemassa vaikka miten paljon, mutta suurimmalta osin ne ovat tuntuneet kalahtavan teennäisyyden kylmään kiveen. Väittävät pokkana, että tämä vuonna 1999 taltioitu livelevy olisi Malevolent Creationin ensimmäinen virallinen live. Niko Skorpio on pitkän linjan tekijä ja näkijä. Väliin näppäillään sooloa, joka toisinaan menee nappiin, toisinaan melkein. Tätä kuunnellessa tulee tyhmä olo, anteeksi vain. Riffi kolme soitetaan seitsemän kertaa, koska hemmot ovat keksineet, että tämä86 INFERNO Alun perin kolmisen vuotta sitten kahtena eri levynä julkaistu Small Feces niputtaa yhteen pakettiin Turbonegron pitkäsoittoplattojen ulkopuolista materiaalia vuosilta 19891997. Riffi neljä pitää myös soittaa seitsemään kertaan, ihan vaan, kun edellinenkin soitettiin. Leper Angelissa tunnelmaa sekoittaa outo sorsanmetsästysfiilis. Tämä levy on sen sijaan kaikilta osin uskottavan tyylikäs ja harkittu kokonaisuus. Soundi on kohdallaan, soitto tiukkaa ja vokaalit perinteikkään rässit. We No Longer Exist kasvaa hieman mielikuvituksettoman äänimaiseman päälle hienoksi lopetukseksi albumille. Samalla kun sanoitukset syväluotaavat itänaapurien sielunmaisemaa, horisee haitari jossain äreän kitaravallin seassa. Levyn eräänlainen pääteos Through the Ribcage olisi ollut ilman muutamia puheosuuksia suorastaan erinomainen. Julkaisu onkin toteutettu huolella: mukana on hulppeat 42 biisiä, ja saatesanaja informaatiopuolikin on hyvissä kantimissa. Biisimateriaali ei ole täyttä timanttia, soundit ja tuotanto puolestaan hyvin lähellä sitä. Katin kontit, nelisen vuotta sitten julkaistu Conquering South America oli ihan ehta virallinen julkaisu ja kaiken lisäksi vieläpä laadullisesti ylivertainen. Inferno_2008_60_2_arviot.indd 86 30.9.2008 16:08:29. Siltikin, levyn parhaat raidat toimivat itsenäisinä osasina hyvin. Arviot Swallow The Sun SPINEFARM Plague of Butterflies Synkän ja masentavan musiikin Suomen mestari venyttää ilmaisuaan uusiin ulottuvuuksiin. Yli puolituntinen biisi ei kuitenkaan avarra mitenkään yhtyeen musiikillista ilmaisupalettia, vaikka varsin kelvollista musiikkia sisältääkin. Albumi suorastaan houkuttelee kuuntelemaan sen loppuun yhdeltä istumalta. Samaan ihmisäänelliseen heikkouteen kaatuu hieno Worm in the Foundation. Musiikillinen jälki on töksähtelevää ja keskeneräistä. Hyvä valinta, sillä Violator onnistuu kuulostamaan harvinaisen autenttiselta pieksennältä genren kulta-ajoilta. Ei varmaankaan tarvitse alkaa selittää, mikä Turbonegro on ja millaista musiikkia he tekevät jos nämä asiat eivät ole selvillä, kannattaa aloittaa asiaan perehtyminen yhtyeen studioalbumeista. Viimeksi mainitut hilaavat esimerkiksi lätyn nimibiisin ja (I Forgot to) Die at 27 -kappaleen komeasti kuiville keskikertaisuuden suosta. Saamme kuulla iloksemme venäläistä folkmetallia sopivin lisämaustein höystettynä. Vaikeahan Turbonegroa on olla rakastamatta, mutta Small Fecesia tuskin tulen puhki kuluttamaan. TAPIO AHOLA Malevolent Creation MASSACRE Live at the Whisky A Go Go Oikein hävettää Massacren puolesta. Ykköslevy käsittää aikakauden, jolloin yhtyeen vokalistina on toiminut bändin nykyinen keulahahmo Hank von Helvete, kakkoslevy taas ajan ennen tätä. Tunnelma on edelleen kolkonsynkeä ja painostava, ja hyvä tietysti niin. Teennäisen oloisia puheosuuksia lukuun ottamatta äänimaisemat ja etenkin raskaat ja hitaat rytmit tarjoavat mieluisaa kuultavaa. Katsotaan ja odotellaan. MIKKO MALM hän kuulostaa vitun hyvältä. Tai niin ainakin luulisi. Promotiedotteen juhlavat lupaukset massiivisesta bassodronesta ja maagisesta vokalisoinnista jäävät lunastamatta. Videobiisi Stories... Kyllä Violator meikäläisen kirjoissa Fueled by Firen ja Merciless Deathin pieksee. Brasilialaisen Violatorin debyytti Chemical Assault julkaistiin alun perin jo parisen vuotta sitten, mutta Earache päätti napata jätkät talliinsa ja laittaa pläjäyksen uusintakierrokselle. Ne, joiden korvia kireähköt puheosuudet hyväilevät/kiduttavat oikealla tavalla, saavat levystä varmasti vielä enemmän irti. ALBERT WITCHFINDER SatanaKozel Rogatiya VARJOT Turbonegro EDEL Small Feces Volume 1 & 2 Kotimainen Varjot Productions on saanut rajan takaa Petroskoista suojatikseen sen verran kovan porukan, että huh huh. Yhden käden sormilla ne kohdat tosin voi laskea, joten vaakakupissa paska painaa huomattavasti enemmän. Tämä ei ole mitään deathrässiä, melodista muka-thrashia tai muutakaan modernia hapatusta, vaan ihan ehtaa hyville riffeille perustuvaa riipivää rutinaa. Warbringer pääsee jo lähemmäksi, mutta kaikkiaan Chemical Assault on yksi parhaita lämmittelyjä mitä thrash metal on viime vuosina tuottanut. KARI KOSKINEN Niko Skorpio kutsuu kuulijan puolisynteettiselle kiertoajelulle salatieteiden maailmaan. Ilahduin suuresti Moral Constraint -kappaleen groovaavasta, saksofonisävytteisestä jazz-jamittelusta, mutta sekin on pitkälti vierailevan muusikon ansiota. EVE Quadrivium Adversus SOULSELLER Herrat, Arcturusin Aspera Hiems Symfonia on tehty jo, ja paremmin. Mutta entä se julkaisun musiikillinen anti. Onneksi tässä ei tulla arkalasta, vaan astutaan rohkeasti kyytiin. Hiukan laihaksi jää. Iso osa levyn sisällöstä on merkityksettömiä covereita, ja parhaat omat biisit ovat vaihtoehtoisia versioita Prince of the Rodeon kaltaisista Turbonegro-klassikoista. Työvoitto lienee se paras voitto. JAAKKO SILVAST Thrash-bändi saa heti pykälän lisäuskottavuutta, mikäli kotimaa sattuu sijaitsemaan EteläAmerikassa. Million Dollar Beggarsin debyytti seisoo soitannoltaan ja imagoltaan äärimmäisen vakaalla pohjalla. Kaiken päälle räyhää kuivankuuloinen Jörn Langenfeld. Teknisessä tasossakaan ei aina ole liiemmin hurraamista. Kyllä neljännellä albumilla tulisi osata jo soittaa ja säveltää jotain innovatiivisempaa genreluokittelussa lukee sentään progressiivinen death/thrash metal
J-rock on nyt kuitenkin in, joten matskua pukkaa jokaisesta tuutista. Onneksi itse musiikki peittoaa levy-yhtiön kuluneet mainospuheet mennen tullen, sillä Acacia Strainin tuutista purkautuva pommitus on sitä luokkaa, että alan huippunimet alkavat pian olla pelkkää paperia bändin edessä. Bändi ammentaa energiaa kauhuleffoista ja yhdistää punkkia metaliin. Eikä vakuuta millään. Seitsemäs biisi Go Alone palauttaa särmää levyyn ja lukeutuu albumin parhaimpiin biiseihin. Tällainen tuomio saattaa tuntua epäreilulta, varsinkin jos tuntee levyn taustat. Sadisteille jonkinlaista hupia saattaa tuottaa seurata eräiden orkesterien epätoivoisia yrityksiä suoriutua valitsemiensa kappaleiden soittamisesta. Vuosien varrella bändi on julkaissut yli kymmenen kokopitkää, kiertänyt yllätys yllätys Misfitsin kanssa ja joutunut useamman tämän tyylilajin edustajan tallottavaksi. Samaan aikaan herää pelko. Ehkä bändi onnistuu välittämään surua, toivottomuutta ja turhautunutta raivoa vähän liiankin hyvin. Pro-Pain tuntuu kasvaneen aikuiseksi, sillä alkuaikojen loistavaan The Truth Hurtsiin ja vuosituhannenvaihteen Round Sixiin verrattuna meno on melko tavalla aikuisrockmaisempaa. Eräs ystäväni sanoi vuosia sitten, ettei kaikesta hyvästä taiteesta ole edes tarkoitus nauttia. Kehityksestä huolimatta se ei ole onnistunut säilyttämään ympärillään samanlaista omaperäisyyden auraa kuin vaikkapa sellaiset genrejä sekoittavat ryhmät kuten Opeth ja Scar Symmetry. TONI KERÄNEN Balzac Hatred: Destruction=Construction GAN-SHIN Misery Index Traitors RELAPSE Suosionsa suhteen tasaista nousua tekevä äärimetallijyrä jatkaa kolmannella täyspitkällään odotetuilla linjoilla. Paketti kaipaa osakseen selkeästi terävämpiä ääripäitä, vaikka edelleen hyvin sarallaan murskaakin. JONI JUUTILAINEN Into Eternity CENTURY MEDIA The Incurable Tragedy The Acacia Strain Continent PROSTHETIC Eri esittäjiä My Own Wolf: A New Approach to Ulver COLD DIMENSIONS Kaikki mahdolliset latteudet sisältänyt saatekirje ei herättänyt turhaa mielenkiintoa tämän jenkkibändin neljättä täysipitkää levyä kohtaan. Kuulostaa teoriassa lupaavalta, tarjoaahan yhtyeen laaja ja monialainen tuotanto lukuisia vaihtoehtoja uusille näkökulmille. Pro-Painin laskusuuntaan on vielä onneksi matkaa. LASSI ORELL Uusi lähestymistapa Ulveriin. Kun näinkin äärimmäistä ja tarkkaan kohdistettua rankkuutta sekä teknistä taituruutta vyörytetään päälle tarpeeksi kauan, alkavat musiikin tehokeinot menettää merkitystään. Samaa voidaan todeta The Fight Goes Onista. Kokemus on vähän sama kuin suurissa taidemuseoissa vieraillessa ympärillä on ihmiskunnan hienoimpia saavutuksia, mutta koko päivän kestäneestä vaeltamisesta aiheutunut nälkä ja väsymys estävät aidon hurmion. Kaikkeen se Gary Meskil hoilaamisineen pystyykin. Jo alussa kuullaan sydämenlyöntejä, jotka sitten levyn lopussa lakkaavat ja EKG jää ujeltamaan yhdelle taajuudelle. Tasaisen hyvä levy kestää kuuntelua useammankin kerran. Aiemmilta levyiltä tuttu death/ prog/power metal -fuusio on entistä huolitellumpaa, ja aivojen analyyttinen osio kertoo, että nyt kuunnellaan taidokasta musiikkia. Misery Indexin vahvuudet kääntyvät tällä kertaa myös sen ongelmiksi. On myös lisättävä, että Into Eternity on menettänyt sitä ainutlaatuisuuden tuntua, jota sillä oli vielä edellisellä levyllä The Scattering of Ashesilla (2006). Nyt en osaa sanoa, onko näin tapahtunut, mutta vaikuttaisi siltä, että kovin rohkeisiin kokeiluihin ei monikaan ole ryhtynyt. Kuuntelen mieluummin Misfitsiä. PIA SUNDSTRÖM 88 INFERNO Inferno_2008_60_2_arviot.indd 88 30.9.2008 16:08:41. Samalla ralli nostaa Pro-Painin uusiin musiikillisiin sfääreihin ja venyttää yhtyeen edustaman genren määritelmää piirun verran. Tunnelohko vain ei saa nautintoa. Huonouden kruunaa kökkö soundikuvasto kitaroista rumpuihin, eikä amatöörimäinen örinälaulu kykene nostamaan tasoa. SERPENT istuvat tällä kertaa tukevasti paikoillaan, eikä musiikki kykene ottamaan kuulijasta kuristusotetta kuin nopeimpien raitojen aikana lukuun ottamatta viisiminuuttista Ghosts of Cataloniaa, jossa yhtyeen hidastempoisempi vyörytys näyttää todellisen voimansa kiihdyttelyn lomassa. Pääpiirteittäin Continent yhdistelee Hatebreedin ja Terrorin kaltaista bodarihardcorea hidastempoiseen death metaliin. Prophecy nakkaa pöytään periaatteessa yllä mainitun tapaista tavaraa, mutta ilman hyviä biisejä tai edes siedettävää tuotantoa. The Incurable Tragedy on syntynyt niistä kokemuksista, kun keulahahmo Tim Roth menetti lyhyessä ajassa sekä isänsä ja kaksi läheistä ystäväänsä syövälle. Väkevimmillään yhtye on edelleen tappohommien parissa, mutta uutuudenviehätys on viimeistään nyt karisemassa pois sen ilmaisusta. Levyn tarpeellisuutta ei voi olla kyseenalaistamatta, eivätkä sen tuomat pienet nautinnot (Otzepenevshiye, Wardaemonic, Pryapisme ja Jääportit) onnistu korvaamaan sen ääressä tuhlattua aikaa. Kaikkien epäonneksi jotkut eivät vain osaa, kuten puolalainen Disloyal kolmoslevyllään osoittaa. Groove on paikoin valtaisaa ja vokalisti Vince Bennettin huuto uskomattoman mureaa. Varsinkin mikrofonia heiluttelevan Hirosuken englanninkielinen sössötys ärsyttää valtavasti. Vaikka loistavan Substancen kaltaiset selkeät hitit, joilla voisi olla suurempaa kaupallistakin potentiaalia, puuttuvat, No End in Sight ei ole floppi. Ainoana heikkoutena levyllä on biisimateriaalin yksitoikkoisuus, mutta jos yhtye saa jatkossa lisää Seawardin tapaisia tapporaitoja levylleen, tulee jälki olemaan puhdasta murhaa. JONI JUUTILAINEN Halo saavat viban punttiin, mutta levy lässähtää aika tavalla keskikohdalla, eikä edes Cannibal Corpsen Rob Barrettin vierailu kammottavalla Phoenix Risingilla menoa pelasta. Ehkä joku tykkää, minä en. Tempo on nopea, riffit ovat raskaita ja jossain määrin tummasävyisiäkin, mutta laatu loistaa poissaolollaan. Ehkä nämä uudet lähestymiset avautuisivat, jos tuntisin niitä esittelevät yhtyeet, mutta 26 esittäjän joukossa on vain kaksi ennalta tuttua. Jos yhtyeen kaksi edeltävää levyä oli osittaista linjanhakua, asettuu Traitors tiukasti asemiinsa ja paljastaa bändistä ensimmäistä kertaa todella suunnitelmallisia ja tarkkoja piirteitä. Ei paljon naurata. Oikeaa henkeä ei saavuta juuri kukaan. ALBERT WITCHFINDER Into Eternityn viidettä pitkäsoittoa arvioi ristiriitaisin tuntein. Materiaali on paljosta velkaa jenkkiläiselle möyrinnälle, mutta keskivertoa huonommin ulostettuna. Ehkä tässä ollaan nyt sellaisen teoksen äärellä. Arviot Prosthetic Disloyal Prophecy NO COLOURS On aina lähtökohtaisesti hienoa, kun pyritään matkimaan sellaisia pioneereja kuten Morbid Angel, tai vähimmilläänkin ottamaan mallia näiden visionäärisestä kyvystä tehdä omanlaistaan death metalia rajoja rikkoen. Holtittomimpina lennelleet palaset Jo vuonna 1992 perustettua Balzacia verrataan usein Misfitsiin. Unfurl tarjoilee vastenmielistä aikuisheviä. Seikka on vaikuttanut orkesteriin negatiivisesti, joskaan ei liikaa. Tosin sitähän alkuperäisesittäjäkin nykyisin harrastaa, aina silloin tällöin. Jo ensimmäinen raita antaa lisäaihetta epäilyksille. Levyn ehdottomasti parhaimmaksi raidaksi nousee neljäntenä vaaniva To Never Return, se yllättää tyylillä, joka tuo mieleen Manowarin! Allekirjoittaneella kesti hetken aikaa, ennen kuin sai selvitetyksi kuunteleeko sitä Brothers of Metal -biisiä vai jotain muuta. Useimmat tribuuttilevyt ovat melkoisen hirvittäviä kokonaisuuksia, etenkin jos kohteena on jonkin sortin edelläkävijä. Ulverin musiikki mahdollistaisi mielenkiintoiset rajanylitykset; esimerkiksi elektroninen yhtye soittamassa black metallia ja toisin päin
(korkeus 43cm) Jalustalla istuva Gargoyle valaisin lattialle tai pöydälle (korkeus 48 cm) Myymälä Vantaan Varistossa Kauppakeskus Viisari (2. kerros), Martinkyläntie 47, 01720 Vantaa | Puh. täällä murisen minä! SHADOW Forever Chaos Ajatonta melodeathia Japaniasta. 09-253 663 00 Verkkokauppa netissä www.sisustustalosher wood.fi Inferno_2008_60_2_arviot.indd 93 30.9.2008 16:10:02. Pihalla 5.11. www.spinefarm.fi spike@spinefarm.fi Pääkallopikari pikari pääkallo kuvioilla Luuranko valaisin kolmella kuoleman enkelillä. Eli täysi rähinä päälle ja mimmi kaaosraastimeen kurlaamaan
No, eipä Metal Churchissa alkuperäisjäseniä olekaan enää kuin itse mastermind Kurdt Vanderhoof, joka itsekin oli bändissään pitkään vain ulkojäsenenä. Esoteerisen liemen pinnalla lilluvat akustinen kitara, koskettimet, huilu ja tietysti Dudan ääni, jota kuullaan noin puolella kappaleista. Silti kaikki mikä bändissä on ollut aiemmin erinomaista suorastaan loistaa nyt poissaolollaan. Sanoituksissa käydään läpi elämää, kuolemaa ja jälkimmäisen jälkeisiä tapahtumia teemalevyhän tämä. Kotioloissa musiikista ei saa tehoja irti nostattamatta naapurisotaa. Out on a Limbillä kuullaan jopa itkuntyrskähdyksiä. Klubiolosuhteissa tilanne olisikin jo kokonaan toinen, ja uudet kuumat tanssiliikkeet saattaisivat olla todellisuutta, päänheilutuksen lomassa. MEGA Silentrain STAY HEAVY Wrong Way to Salvation On taitolaji saada melodinen metalli kuulostamaan hyvältä ilman yltäkylläistä määrää hyviä melodioita. Tohmajärveläinen, aiemmin Dunces-nimellä taivalta tehnyt Silentrain hanskaa tämän taidon miellyttävän hyvin. Metalcoremusiikin häpeilemättömimpiin hittikoneisiin kuuluva yhdysvaltalaisbändi on synonyymi kaikelle sille, mitä todellinen kovien jätkien metallimusiikki vastustaa: yhtye nimittäin uskaltaa yhdistellä äärimmäisen tarttuvia ja radiosoittohakuisia kertosäkeitä melodisen rynkytyksensä sekaan. Pitkien etsikkovuosien jälkeen vuoden 2004 verevällä Weight of the Worldilla uuden tulemisensa oikeuttanut bändi tuntuu nyt kovin nuutuneelta. KOSKINEN Taas yksi niistä bändeistä, joita kukaan ei uskalla myöntää diggailevansa. Wrong Way to Salvation on kelpo debyytti. Overcome on omalla sarallaan aika helvetin toimiva kokonaisuus. Kyseessä on levy, jota voi kuunnella kyllästymättä vaikka kolme kertaa peräkkäin. laulusta ja bassosta, ja viimeksi puolalaisyhtye julkaisi mainion progeannoksen nimeltä Rapid Eye Movement. Jäljellä on vahva tunnelma, mutta tilavampana ja usvaisempana. Voice from the Silence pistelee iloisesti humpaten Episoden aikaisen Stratovariuksen sekä Freedom Callin hengessä. Sadat keikat ovat jättäneet jälkensä bändiin, sillä tällä kertaa mylly pyörii täysin toiseen malliin kuin kolmella edeltä- vällä albumilla. Lunatic Soul on hyvin rauhallinen jopa tyynnyttävä kokemus; musiikkia nautiskeltavaksi korvayökön aktiiviaikaan, siihen hetkeen, jolloin asioiden ei tarvitse avautua hetkessä. PANU KOSKI Symphonity LIMB Voice from the Silence Tässä on jonkin aikaa pelottanut, että persrehellisen power metalin tekeminen on päässyt unohtumaan niin vanhemmilta kuin tuoreemmiltakin porukoilta. Riverside-lipun alla Duda on huolehtinut mm. Riskit ja rosoiset soundit ovat levyn selkeä ykköstykki, koska Silentrain-viisikolla soitto kulkee ja sävellyskynä puree. Uudella albumilla huomion kiinnittää soitannollisesti aivan tajuttoman kovassa kunnossa oleva yhtye. Periaatteessa heavykonkarit rytykyttelevät perinnetietoista ja kevyesti thrashin maustamaa metalliaan samaan tapaan kuin klassisella kaudellaankin. Vahvat värit monesti haalentaneeseen Enemmän on enemmän -kerhoon liittyy nyt Riverside-mies Mariusz Duda. Kyllä All that Remainsia uskaltaa jo ihan oikeaksi metallibändiksi kutsua. Vuotta myöhemmin astraaliareenalle projisoituu Lunatic Soul. Iloluontoisuus on Lunatic Soulista kaukana. Tällä tavoin Silentrain luo powergenren rajaaitoihin hiukkasen positiivista ja ajoittain toivottua liikettä. Suotta lipesivät linjasta, vaikka toimii tämä näinkin. JAAKKO SILVAST INFERNO 95 Inferno_2008_60_2_arviot.indd 95 30.9.2008 16:10:22. The Nature of the Beast on varsin kaukana kylillä pyörivästä karvanoppatoyotoista kuuluvasta tömistyksestä tai kaupungin kuumimman menomestan perseenpyöritysmeiningeistä. Kokonaisuuden rikkoo ainoastaan kiekon keskivaiheille sijoittuva The Silence -trilogia, jolla Symphonity-miehistö intoutuu progeilemaan. Prosthetic Kotimaisen DJ Proteusin nimi on tullut näissä yhteyksissä useasti esille, ja herra on miksannut useita kotimaisia artisteja, kuten albumiltakin löytyviä Apocalypticaa ja Turmion Kätilöitä. Ambientnimityskään ei ole aina kaukana. Suoraviivaiset kappaleet, tarttuvat kertsit, selkeä soundimaailma eihän homma muuta vaadi. Diecastin, Disturbedin ja Killswitch Engagen kanssa samoilla kentillä temmeltävä bändi osoittaa uusimmallaan, että soittolistameininki metallimusiikissa ei ole kirosana, kunhan hommat tehdään ammattitaitoisesti ja suurella sydämellä. JONI JUUTILAINEN Lunatic Soul s/t KSCOPE Nykyisin kenellekään ei enää tunnu riittävän yksi ja ainoa yhtye kerrallaan. Vaikka esimerkiksi Out on a Limbillä on piirteitä tutusta Riverside-soundista ja sitä kautta myös Porcupine Treestä, varsinaista progea ei kannata odottaa. Varsinaisella tuuliajolla retkue ei ole, mutta tuntuu vahvasti siltä, että ikä alkaa painaa, eikä synapseissa sähkö singahtele siihen tahtiin, että levyä kannattaisi pukata joka toinen vuosi. JAAKKO SILVAST All that Remains Overcome PROSTHETIC Metal Church STEAMHAMMER This Present Wasteland Neljällä ensimmäisellä levyllään vuosina 19851991 Seattlen Metal Church oli tiukassa vireessä ja suolsi silkkaa laatumetallia. Ehkä mestarin pussit alkavat olla jo tyhjät, eikä uusista kavereista yksinkertaisesti ole priimatason ryskeen tuottajiksi. Riffeissä ei ole paria poikkeusta lukuun ottamatta juurikaan särmää, laulumelodioissa imua, eikä soitossa erityisemmin tulta. Levyn kokonaisilme on musiikkinsa puolesta synkeä ja lyriikoiden osalta jopa paha, mikä antaa istuvan leiman koko hoidolle. Vokalisti Ronny Munroe on osuva lisä bändin karheanmelodiseen solistijatkumoon, mutta miehen suoritteet eivät tällä kertaa oikein vakuuta. Tuotantokin kuulostaa omituisen kuivakkaalta, joten This Present Wasteland jää kaikin puolin harmillisen elottomaksi. KIMMO K. Kiitos Symphonityn, toivoa vielä on. Kuulokeilla tilanne muuttuu ratkaisevasti ja osa muuten yksitoikkoisesta materiaalista hypnoottisella otteellaan mukaansatempaavaksi. Adriftin melankolia on käsin kosketeltavaa, ja The Final Truthin kaiho kerrassaan vastustamatonta. Myös kappaleissa on mukana melkoinen annos uudenlaista ryhdikkyyttä ja jämäkkyyttä, mikä tuo yhtyeen kiiltokuvamaisuuteen hiukkasen katu-uskottavuutta
Synnin siskon debyytti näkee nyt päivänvalon Metal Heavenin siipien suojassa, eikä voi kuin todeta, ettei genrelle parempaa keulakuvaa löydy. Tyylillisesti Arckanum ei ole muuttunut vuosien varrella juuri lainkaan, ja uuden levyn tunnistaa bändin tuotokseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun Shamaatae rääkäisee ensimmäiset tunnistettavat äänet kurkustaan. Sairasta menoa. DAR on aggressiivisena parhaimmillaan, miksi onkin harmi, ettei yhtye anna itselleen kovin usein tilaa kunnon räyhäämiseen. Sister Sin on saumaton, kulttimainetta vuosien keikkailulla kerännyt bändi, ja biiseissä yhdistyvät sleazen, hardcoren ja punkin elementit ja alkuperäinen kapina. Bändi kuulostaa Mötley Crüelta, Rattilta ja muilta 198090-lukujen kovimmilta glam-bändeiltä, joskin kymmenen kertaa nälkäisemmältä ja tiukemmalta. Painokas fiilistely ja syvä tunnelmointi jäävät ensimmäisinä mieleen. Nämäkin brittihullut sutaisevat 17 pariminuuttistaan sellaisella tempolla, että ei mitään järkeä. Jos et usko, aloita sinkkubiisi On Parolesta ja yritä saada se pois päästäsi. SANNA MUSTONEN JASON WARD Alan vakuuttua, että Göteborgin juomaveteen on sekoitettu häikäilemättömästi jotain vähintään miestä väkevämpää ihmeainetta. Vahvassa kunnossa yhtye kyllä soitannollisesti on, mutta trilogia nojannee liikaa osastensa muodostamaan kakkuun, eikä tämä siivu täytä täysin nälkää. Switchblade Serenades on käsittämättömän kova debyyttilevy. Maanisesti paahtavien, vahvasti kitarajohteisten kappaleiden tyylissä on sitä tuttua saksalaista kellopelitarkkuutta, mutta suoraviivaisen lyijykomppania-tylytyksen ohella DAR on ilmeisen mieltynyt juomalauluja kanavoiviin folkkirallatuksiin ja kevyestä radiorockista lainaaviin lässymelodioihin. Huh huh. Suorittavan death/grindin voisi määritellä ihan urheilulajiksi, sillä pääsääntöisesti bändit tarvitsevat tyylitajun sijaan lähinnä fyysistä kestävyyttä. Kebab-riffejäkin on paikoin makoisasti, silti kaipaisi enemmän musiikillista murua rinnan alle. Levy ei tahdo päästä kunnolla lentoon, sillä raskas yleisilme menettää tehoaan kertosäekeskeisten kappaleiden lässähtäessä kulahtaneiksi ja kosiskeleviksi poistoluokan poprockveisuiksi. Niin kuin ei riittäisi, että naapurimaan håkanit ovat lällätelleet vuosia melodisen deathin kiistattomilla ykkösnimillä, uhkaavat ne nyt tehdä saman hattutempun ihan eri genressä. Teitä on varoitettu. Maestro Jon Schafferin kynäilemä saaga saa jatkoa trilogian kolmososalla ja bändin kymmenennellä albumilla. Melkein siis hyvä, muttei lähellekään täydellinen. Kaiken kruunaa vokalistin käsittämättömän koukuttava ääni. Yhtyeen edellisestä täyspitkästä Kampenista on aikaa jo vuosikymmen, mutta vuosien varrella julkaistut pienemmät julkaisut ovat pitäneet bändin nimeä pinnalla. net vain ja niittää asenteellaan loput nillittäjät. Arviot GerMusica Black metalin saralla Arckanum on edelleen ehdotonta kärkiluokkaa, mutta turhan suoraviivainen ja yksitoikkoinen Antikosmos suorastaan huutaa osakseen havuja, kaarnaa, soraa ja peikkonaamareita. Originin, Beneath the Massacren ja Braindrillin tienoillahan debyyttikiekko Purgation huitelee, joskin mukana on myös Agoraphobic Nosebleedin kaltaista kylmempää ja synteettisempää otetta. Bändin omistautumista ja intohimoa on kuitenkin turha käydä kenenkään moittimaan, sillä yhtyeen tekemisistä on aina huokunut täydellinen omaperäisyys ja harvinaisen selkeä visio musiikin suunnan suhteen. Meno on mahtipontista, eeppistä ja estotonta, mutta yksittäisenä kokonaisuutena ei-niinsäväyttävää kuin toivoisi. Mieleenpainuvien biisien kanssa on vähän niin ja näin, sillä tämä on kuin pyörremyrskyssä seisoisi. MEGA Vanhoja faneja lätty varmasti lämmittää, mutta bändiin tutustuminen kannattaa silti aloittaa viime vuosikymmenen klassikosta Something Wicked This Way Comes. TERO LASSILA Iced Earth SPV The Crucible of Man Arckanum Antikosmos DEBEMUR MORTI Matt Barlow on palannut! Viime vuonna julkaistu Something Wicked -trilogian ensimmäinen osa mentiin vielä Ripper Owensin ollessa puikoissa, mutta nyt ainoa oikea Iced Earth -vokalisti on saatu taas pallilleen. Bändi koostuu kolmesta jäppisestä sekä laulajatar Livistä, joka laulaa ilmiömäisellä rokkiäänellään suohon ke- Trigger the Bloodshed Purgation RISING lopulta ideat eivät kuitenkaan ole riittävän vahvoja eikä intensiteetti tarpeeksi voimakasta. Levy kalpenee selkeästi bändin aiempien täyspitkien varjossa, mutta osoittanee vuosien varrella toimivuutensa yhtenä olennaisena osana bändin levytysketjua. JONI JUUTILAINEN Die Apokalyptischen Reiter Licht NUCLEAR BLAST Sister Sin METAL HEAVEN Switchblade Serenades Reilut kymmenen vuotta paahtanut saksalaisorkka on epäomaperäisesti ilmaisten jonkin tason Rammstein/DAD-hybridi, joka kärsii vakavasta identiteettikriisistä. Sister Sin on yksi Ruotsin katuojissa kyteneistä uuden aallon sleaze/glam rock -bändeistä. Keskitempoisen junttauksen ja nopeahkon mardukmaisen sahailun välissä poukkoileva Kurwa Satana edustaa hyvää keskitasoa tasapaksun black metalin maastossa, hitusen myös Inferno_2008_60_2_arviot.indd 98 30.9.2008 16:13:03. Lentävää alasinta ja autoa kolahtelee päin näköä lähes summittaisena sarjatulena, eikä koskaan tiedä mistä suunnasta seuraava isku tulee. Aluksi luulin, että konehan tässä tahtia takoo, mutta kliinisen trigattujen kannujen takana on sittenkin ihan lihaa ja verta. Liian perusvarmaa, ainakin tältä bändiltä. 98 INFERNO Kulttisuosiota nauttivan Arckanumin raaka ja metsäinen black metal on jakanut kuulijoiden mielipiteet tasan kahtia, etenkin alkuaikojensa tuotannon osalta. Nyt ei todellakaan kumarreta ketään. Aivan pahinta näperrystä tikkaus ei sentään ole, sillä mukana on myös raskautta ja brutaalimpaa otetta. KARI KOSKINEN Nebiros Kurwa Satana NO COLOURS Nebiros-bändeistä se saksalainen sai odottaa debyyttijulkaisuaan runsaan vuosikymmenen, eikä lopputulos ole siltikään tai sen johdosta kovinkaan kummoinen
Sinällään pätevästi toimestaan suoriutuva laulaja Patrick Fuchs ei tosin ole teknisesti tai intensiteetiltään Manowar-äkseeraaja Eric Adamsin tasoa, vaan kukapa olisikaan. Siinä missä Tankianin kiharaiset laulumelodiat ja etniset rytmitykset ovat miehen soolon pääasialliset elementit, on Malakian mennyt tietoisesti suoraviivaisempaan suuntaan ja pysytellyt selkeästi enemmän perinteisten biisirakenteiden sisällä. Ensimmäinen adjektiivi, joka pyrkii huulille SOB:n debyyttiä kuunnellessa on vapautuneisuus. Laulajana ja sanoittajana Malakian ei toki ole Tankianin veroinen, mutta onneksi biisimateriaali on muuten varsin tasokasta. Toivottavasti inspiraatiota riittää seuraavalle SOAD-levyllekin. MIKKO MALM Overcast METAL BLADE Reborn to Kill Again Yksitoista vuotta sitten edellisen levynsä julkaissut Overcast on mielenkiintoinen yhtye, jonka verkkaista julkaisutahtia voitaneen selittää jäsenten kiireillä pääbändiensä Killswitch Engagen, Seemlessin ja Shadows Fallin kanssa. Inferno_2008_60_2_arviot.indd 99 30.9.2008 16:13:23. Valtavaa osaamista. Kunniasta, verestä, miekoista ja jumalista kailottaminen ei siis lipsahda täysin naurettavaksi, vaikka onhan tämä omalla tavallaan kertakaikkisen hauskaa musiikkia. Homma pyörähtikin ihan oikealle bändivaihteelle, ja pian kitaristia polttelikin jo halu laatia uutta materiaalia Hail to Englandin ja Battle Hymnsin hengessä. Toki viidentoista kappaleen joukkoon mahtuu muutama ei-niin-ikimuistoinen hetki, mutta kun useimmat kappaleet ovat kestoltaan 23minuuttisia, menevät hieman heikommatkin esitykset läpi vaivatta. Jälki on juuri niin epäomaperäistä kuin olettaa saattaakin: kuultu ja koettu ennenkin. SERPENT Ross the Boss AFM New Metal Leader Levyn taustalla on outo tarina: Manowar-kitaristi Ross the Bossia pyydettiin taannoin soittamaan saksalaisen Men of War -tribuuttibändin kanssa jokunen keikka klassikkoaikojen taistometallia. Serj Tankian julkaisi mainion, tiedostavan eklektisen debyyttinsä viime syksynä, ja tänä syksynä vuorossa on Daron Malakian. Kyllähän moinen teutarointi aikuisen ihmisen korvaan vuonna 2008 kuulostaa jokseenkin kornilta, mutta kun koko touhun alkuunpanija on asialla, mukana on myös mystistä vakuuttavuutta. Neil Young -tyylinen, rauhallisempaa rokkausta edustava 3005, provokatiivinen sekoilubiisi Chemicals, psykedeelinen ja hämmentävä Cute Machines sekä traditionaalisen heavyn melodialinjauksia mukaileva Universe ovat hyviä esimerkkejä tämän levyn tasokkuudesta. Meno kuulostaa varsin autenttiselta, sen verran osaava on myös bändi. 54-vuotiaan Ross Friedmanin soitto kulkee edelleen verevästi, ja biiseihinkin mies on tovereineen saanut loitsittua ehtaa hurmetta. Biisit vaihtelevat tunnelmiltaan jyhkeistä sodanjulistuksista rivakammin laukkaaviin taistelukertomuksiin ja rokkaavaan tunnelmannostatukseen. Disco-groovea, räävitöntä punk-kaahausta, perinteistä heavya ja klassista rokkia yhdistävä albumi on äärimmäisen nautinnollinen ja ennen kaikkea viihdyttävä kokonaisuus. New Metal Leader sisältää hyvin tehtyä, jylhää heavy metalia, jonka pompöösiysaste tietysti huitelee pilvissä. Mukana on SOAD-rumpali John Dolmaya Malakianin soittaessa itse muut soittimet. death metal -vivahteita omaten. Klassisen taistelujylyn ystäville levyn anti lienee mannaa, ja onpa mukana sen verran tarttuvia ralleja, että Ross saattaa onnistua materiaalillaan värväämään nuortakin verta taistelijajoukkoihinsa. KIMMO K. KOSKINEN Scars on Broadway S/T INTERSCOPE Uuden luvun modernin metallin kaanoniin vuosituhannen vaihteessa kirjoittanut System of a Down on tauolla ja sen jäsenet vapauttavat taiteellisia virtauksiaan yksilötasolla
Ja vieläpä reilusti. Kaiken lisäksi Massacre on valehdellut paketin yhteiskeston takakannessa tyynesti yli puolituntia yläkanttiin. Asia käy hyvin ilmi kolossaalisella kolmannella täyspitkällä, jota hieman hämmentää ja murentaa merkillisen lyttyyn ajettu soundipuolen dynamiikka. Face the Colossus on äärimmäisen tanakka ja intensiivinen kiekko, jonka omaksuminen ei tapahdu parilla kuuntelukerralla. Hienoa pojat. The Oathin äärimelodinen kosketinkyllästetty black/death-kakkosrieska osoittautuu metkaksi tapaukseksi. Korviin ja mieleen se kuitenkin jättää ainoastaan ihan kiva -tunteen, vaikka repeat-nappulan toistuva painelu levyn päätyttyä onkin varsin helppoa. MEGA Cyaegha Steps of Descent CANONICAL HOURS Surkeasti ovat jenkit bändinsä nimenneet, mutta soitto kulkee. The Way of All Flesh ei siis todellakaan ole toisinto From Mars to Siriuksesta. Reilu puolituntinen kokonaisuus on yksipuolisuudestaan huolimatta aika vetävä tapaus. Henkihän tässä myllytyksessä loppuu, mutta se on ihan oikein. KARI KOSKINEN Gama Bomb EARACHE Citizen Brain Otetaan kattaus wanhan koulukunnan jenkkithrashia, annostellaan lautaselle 1990-luvun Gen X -hengellä maustettuna ja koristellaan huumorilla. Myös sanoituksiin kannattaa kiinnittää huomiota, tässä ei hehkutella tisseillä eikä mässäillä kannibalismilla, vaan pureudutaan vakavampiin teemoihin. PIA SUNDSTRÖM The Oath 4 CODE666 Ja taas sanansäilän eteen asetetaan fransmannien tuotosta. Cyaegha on teknisesti valmis ja lahjakas pumppu, joka sortuu samaan mokaan kuin valtaosa muistakin genren bändeistä. Useasti kappaleissa tuntuu aluksi olevan liikaa tavaraa aina erityyppisistä laulusuorituksista koskettimiin, tarkasta riffittelystä vyöryviin kitaravalleihin ja sähäkkään kulkevasta rummutuksesta temponvaihdoksiin, mutta väkisinkin moderni ja monipuolinen metallimateriaali alkaa upota takaraivoon. MEGA Mainiona livebändinä mainetta niittäneen Gojiran neljättä levyä piti odotella kolme pitkää vuotta, mutta hyvä kypsyy hitaasti. haimmillaan tehdä ihan kivasti tarttuvaa melodista metallia. Juuri vaihtelevuus tekee levystä mielenkiintoisen, ja sitä haluaa kuunnella yhä uudestaan, jokaisella kuuntelukerralla löytyy uusia koukeroita. Piratismi on pahasta, support the music! KARI KOSKINEN Dagoba Face the Colossus SEASON OF MIST Gojira The Way of All Flesh LISTENABLE Jos esikuvat kuuluvat Dagoban musiikissa selvästi, Fear Factory etunenässä, on fransmanneilla tarjota vähintään yhtä paljon omaa kuin lainattuakin. Gojiralle tyypilliseen groovaavaan mättöön on yhdistetty taidokkaasti elektronisia osuuksia, ja näiden välille on löytynyt onnistunut tasapaino. Näennäisesti se kuulostaa tasalaatuisen hyvältä ja äreältä joka osa-alueella. Gama Bomb, olkaa hyvä. INFERNO 101 Inferno_2008_60_2_arviot.indd 101 30.9.2008 16:13:29. Se on kevyempi ja huomattavasti melodisempi mutta jättää silti raskaan jälkimaun. Albumi nauhoitettiin osittain Los Angelesissa, osittain bändin kotistudiossa Bayonnessa, ja lopputulos on aiempaan tuotantoon verrattuna varsin erilainen. Vielä naurettavammaksi homman tekee, että Metal Mind julkaisi muutamia vuosia sitten ihan ammattimaisesti taltioidun ja nautittavan Created Live -dvd:n, mutta bändi kielsi tämän vedoten muun muassa toisen bassorummun epäonnistuneeseen mikitykseen. No ei siinä mitään, mutta vuosina 2004 ja -07 taltioidut vedot ovat molemmat yhdellä kameralla kuvattuja bootleg-tasoisia räpiköintejä, joiden ääni on luonnollisesti kameran omasta mikistä peräisin. Ei se minua kiinnosta, varmaan jotain kuitenkin. MIKKO MALM Malevolent Creation Last Commandments MASSACRE Näin onnettomaan paskaan ei virallisina julkaisuina kovin usein törmää. Booteiksi tallenteet ovat ihan kohtalaisia, mutta virallisena julkaisuna tämä ratkaisu ei mene läpi hetkeäkään. Bonuksena mörinävokaaleissa on mukavaa David Vincent -fibaa. Myös äänimaailmaa on selkeytetty. Listenable Levy ei ole kuukaudessa kokoon kyhätty studiopläjäys, vaan tarkkaan harkittu ja kauan aivosolukoissa hautunut kypsä tuotos. Nopeaa, mielikuvituksetonta blastia käytetään liikaa, eikä biiseissä on paljonkaan omia ideoita. Keskitempoiset jyrät kuulostavat kuitenkin hyvältä, ja riffit ovat ilahduttava sekoitus sekopäistä teknisyyttä ja tarttuvuutta. Esikoiskiekko Steps of Descent on kuin sekoitus Cryptopsyn kulmikkuutta, Dying Fetusin otelautalurauksia ja brutaaliutta sekä Morbid Angelin raskaampaa vääntöä. Tämän jälkeen onkin loogista julkaista paketti, joka häviää kielletylle edeltäjälleen joka suhteessa. On nimittäin niin, että Malevolent Creationin hartaasti odoteltu ensimmäinen virallinen dvd koostuu kahdesta kokonaisesta keikasta, eikä ekstroja käytännössä ole. Kuva on luonnollisesti suttuista sontaa ja rätisevä ääni juuri sitä mitä yleisöäänitykseltä voi odottaa. Hitusen on samaa vikaa myös osassa kappaleista, vaikka useita asteita muita hempeämmin ja melodisemmin kajahtavat The World in Between ja Silence #3 rikkovatkin kokonaisuutta hienosti. Sen ranskalaisbändin uusin teos todistaa jo ensimmäisellä kuuntelukerralla
Seuraavana tuleva Drool taas yhdistelee 1970-luvun Alice Cooperia ja AC/DC: tä, mikä sopii paremmin yhtyeen pirtaan. Gama Bombista irtoaa pääsääntöisesti kalifornialaista dude-henkeä, ja vaikka soitto on tiukkaa ja meno rempseän tymäkkää, on vaikea suhtautua muutoin kuin hyvässä hengessä virnistellen yhtyeeseen, joka kirjoittaa biisejä zombeista, Final Fight- ja Space Invaders -peleistä ja Robocopista. Klassikosta tässä ollaan kaukana, mutta kerta-annoksina yhtyeen intensiteetin ja ilkikurisuuden ristitulitus on varsin menevää tavaraa. Instrumentaalisuus, etenkin näin "kiharaisessa" muodossa, vaatii oman aikansa ja paikkansa, ja ehkä tätäkin kiekkoa hieman typistämällä olisi kuulija päästetty helpommalla. Toisaalta helpot ratkaisut ovat aina hieman vajavaisia. Jokaisen kuuntelukerran myötä palaset tulevat kuitenkin lähemmäksi toisiaan. Suomalaisten rakastama Backyard Babies on uhonnut eponyymin uutukaisensa tiivistävän kaiken olennaisen yhtyeen ilmaisusta. Ensimmäisellä kerralla levy tuntuu ehkä liian isolta satsilta nieltäväksi, sillä laulujen puuttuessa kuvioista raidat on pakattu täyteen lukuisia ideoita ja tunnelmia. Jos ihan rehellisiä ollaan, osa hitaammista biiseistä olisi ehkä kaivannut muutamaa riviä lyriikkaa ja levyn päättävä hämyily olisi voinut jäädä jonkun ep:n b-poskelle. ALBERT WITCHFINDER otettavan nimen 90-lukulaisen melodeathin parissa. Mielenkiintoisena knoppina kerrottakoon se, että nykyisin yhtyeen riveissä vaikuttaa suomalainen rumpalilupaus Rolf Pilve, joka saattaakin olla jatkossa mahdollinen piristys bändin väsähtäneelle ilmaisulle. JONI JUUTILAINEN Backyard Babies S/T SPINEFARM Miseration LIFEFORCE Your Demons Their Angels Capricorns RISE ABOVE River, Bear Your Bones Nyt ovat hommat ampumassa liikkeelle oikein kunnolla, mikäli levy-yhtiön saatesanoja on uskominen. Totuus on kuitenkin vain puolittainen, sillä kokonaisuuden kompastuskiveksi osoittautuvan Christian Älvestamin (Scar Symmetry) suoltamat vokaalit pohjaavat miehelle tuttuun kaavaan, jossa korinan sekaan istutetaan puhtaat kertosäkeet. Keskivertoa parempaa rokkausta on siis tarjolla, mutta levyltä ei löydy yhtään mielen to- Inferno_2008_60_2_arviot.indd 102 30.9.2008 16:19:34. Dick Jones! Dick Jones! JASON WARD Capricornsin aiempi tuotanto on jäänyt itselleni liiankin vieraaksi, mutta tämä levy antaa lukuisia syitä syvempään perehtymiseen. Kolmoskappale Come Undonen aikana hämmennys valtaa hiukan mieltä, kappaleen kertosäe kun voisi olla varastettu Avril Lavignelta. Arviot Energisten, sylkäyksinä päälle lentävien speed/thrash-pariminuuttisten täyttämä Citizen Brain on hupaisa läpileikkaus vanhaa heviä ja urbaania nykykulttuuria. Soundit iskevät päin pläsiä, miltei kuin yhtye musisoisi korvasi juuressa. Ruotsalaista Miserationia nimittäin hehkutetaan aidoksi melodiseksi death metaliksi, josta kuulija löytää oman osansa niin Edge of Sanitya, Bloodbathia kuin Hypocrisyakin. Kun riffi- ja melodiapuolellakin taiteillaan lähempänä Soilworkia kuin Hypocrisya, alkaa käsillä olla melkoisen vesittynyt ja väsähtänyt yritys palata "vanhoihin hyviin aikoihin". Levyn aloitus lupailee mestariteosta, kun ykköskappale Fuck off and Die on nimensä mukaisesti kiukkua täynnä oleva junttaus. Myös biiseissä itsessään on ladattuna suuria määriä energiaa. Päällä onkin ihan hyvä boogie, mutta kovasta yrityksestä huolimatta ruotsalaiset eivät tällä kertaa ihan yllä Minus Celsiuksen ja Brand New Haten kaltaisiin huippusuorituksiin. Jos et tästä pidä, et ole koskaan pitänytkään bändistä. Heikoimmillaan bändi leijailee jossain Anatheman naapurissa, mutta onneksi näiden herkkien hetkien vastapainoksi löytyy runsaasti räjähtävää voimaa ja raakaa riffittelyä. Yhtye saa kohentaa profiiliaan melkoisesti, jos aikoo luoda itsestään varteen- Instrumentaalifuusioheavyrockyhtye Capricornsin uusi albumi tulee lähelle kuulijaa. Viha tuntuu muutenkin olleen nyt paras inspiraation lähde, sillä typeryksille kiroileva, punkahtava Idiots on levyn toinen huippukohta
Tutustu! www.kivimetsandruidi.com www.myspace.com/kivimetsandruidi www.centurymedia.com Inferno_2008_60_2_arviot.indd 105 30.9.2008 16:27:40. Hyödyntämällä niin suomea kuin englantia, KIVIMETSÄN DRUIDI on lyyriseltä sisällöltään monipuolinen. Julkaisu 15.10.2008 Sinfoninen folk metal - orkesteri KIVIMETSÄN DRUIDI julkaisee debyyttialbuminsa! Luvassa on raskasta soundia, nopeasti kulkevia ralleja, eeppistä ja melankolista tunnelmaa! Ylä-äänillä maustetuissa biiseissä yhdistyvät kelttiläinen kansanperinne ja äärimmäisen laajat metallivaikutteet
Vaikka ukkelin naputus on osaavaa, ennakkoluulottomampi rumputyöskentely olisi voinut nostaa laadukkaan materiaalin vielä ylemmälle kiinnostavuuden tasolle. Tummanveikeää rullaavuutta on aivan uudella tavalla. Olkoon Odin puolellamme, Amon Amarth hallitsee! TERO LASSILA Darkspace AVANTGARDE Darkspace III Sveitsiläinen Darkspace on kiistatta mielenkiintoinen pumppu. Minä en tiedä, kenen päätä pitäisi vaatia vadille siitä, ettei vuosi ole 1985 ja levyn nimenä Infernal Overkill. Suositellaan kuunneltavaksi kuulokkeilla vähän helvetin lujalla. TAPIO AHOLA Inferno_2008_60_2_arviot.indd 106 30.9.2008 16:28:21. on noussut listoille asti. Fanien on helppo kehua opus maasta taivaisiin tai päinvastoin lytätä se alimpaan helvettiin, joten subjektiivinen totuus onkin jossain puolivälin tienoilla. Sellaista Destructioninkin tulisi mitä suurimmalla syyllä heti seuraavalla levyllään tavoitella. LAURI YLITALO Amon Amarth METAL BLADE Twilight of the Thunder God On oletusarvollisesti ihan rehtiä verrata pressitiedotteessa Gruenewaldia esimerkiksi Anathemaan ja Ulveriin, mutta vaikka yhtäläisyyksiä näihin tunnelmoinnin mestareihin on havaittavissa, Gruenewald kompastuu ja kaatuu yrityksissään päästä edes lähelle esikuviaan siinä lajeista tärkeimmässä: tunnelmassa. Vaikka levyltä löytyy paljon hyviä metallicamaisia riffejä, melodioita ja kertosäkeitä, jäävät varsinaiset tulevat klassikot uupumaan. Arviot ja fuusiojatsahtavallakin soitannalla, joten puutumaan materiaalin parissa ei pahemmin pääse. Valitettavaa kunnianhimoa Lähes 25 vuotta sitten alkanut Metallica-diggailuni jatkuu yhä, vaikka olen monien muiden tavoin valmis myöntämään, ettei bändi ole pystynyt 17 vuoteen luomaan ensimmäistäkään timanttista albumikokonaisuutta. KOSKINEN Gruenewald S/T EICHENWALD INDUSTRIES Marcel Schmierillä ja Mike Sifringerillä siis on. Gruenewald on valinnut vaikean lajin, jossa se jää auttamatta parempiensa jalkoihin. JASON WARD Metallica VERTIGO Death Magnetic Destruction AFM D.E.V.O.L.U.T.I.O.N. Destructionin uraa ei ole tullut juuri seurattua, ja suoraan sanoen olen yllättynyt, että kitaristi Mike Sifringer on yhä hengissä. III-albumin 80 minuuttia pitävät sisällään seitsemän kappaletta, joilla ei ole varsinaisia nimiä, eikä itse musiikkiinkaan ole helppo tarttua. Helppo levyä on kuunnella, mutta vaikeaa siitä on todella pitää. Bändi on tuonut mukaan vivahderikkaampia lähestymistapoja, joita Johan Heggin korinat sävyttävät mitä parhaimmin. Darkspacen blastbeateista, raskaista kitarariffeistä ja eteerisistä syntikkamatoista koostuva soundi vie kuulijan toiseen ulottuvuuteen. Silti ne ovat teoksen suurimmat puutteet. Ei sillä, etteikö Metallica olisi ennenkin osannut tehdä pitkähköjä albumeita ja kappaleita, mutta täysimittainen levyllinen keskimitaltaan seitsemän minuutin paikkeilla kellottavia biisejä on suuruudenhulluutta. Se on sitä yhä, mutta kollegojen tipahdellessa ympäriltä Destruction paahtaa täydellä höyryllä eteenpäin. Turha pelätä pettymystä, varsinkaan, jos edellinen kiekko toimi. Varsinaista pitkästymisen vaaraa ei ole, sillä eihän tällaista tulisi kuunneltuakaan, mikäli hakisi tarttuvia riffejä iskeviä biisejä. Angerilla. On vaikea sanoa onko syynä yliyrittäminen vai yrittämisen puute, mutta minimalismi on musiikinlajeista haastavimpia ja uhka tylsyyteen vajoamisesta käy toteen. Tunnistettavaan soundiin on tuotu ilahduttavasti pieniä uusia nyansseja, ja levy on erityisen nautinnollinen paketti. Niin biiseissä kuin soundeissakin on runsaasti viittauksia vanhan liiton suuntaan, ja James Hetfieldin ääni jaksaa edelleen säväyttää. Kun näin yhtyeen viimeksi livenä 2002, Sifringerin olemus oli lähinnä kuihtunut. Yritys on kova, ja kieltämättä D.E.V.O.L.U.T.I.O.N. Ominaisen raskas tunnelma melodisine viikinkitarinoineen on entisellään, ja tutun murjova kitaravalli katkoo kauloja Asgårdiin tunkeutujilta. Darkspace ei todellakaan päästä luokseen helpolla. Destrucion ei yritä esittää itseään nuorempaa, eikä yleisö sitä oleta. Hyvä näinkin. KIMMO K. Melodisuus on With Oden on Our Siden (2006) tavoin mukavasti pinnassa, vanhaa koulua on entistäkin vähemmän. Loomis hoitelee kaikki melodiset soittimet omin kätösin, mutta päästää muutaman vierailijankin kielisoitinten varteen. Levy on periaatteessa pelkkää kylmää tunnelmaa alusta loppuun. Saksassa D.E.V.O.L.U.T.I.O.N. On kuitenkin ihmeteltävä, miksi yleisesti musiikillisena kehityksenä pidetään nimenomaan pyrkimystä kohti jatkuvasti monimutkaisempaa ilmaisua ja soundien hioutumista, nämä ominaisuudet kun ovat tässäkin tapauksessa kääntäen verrannollisia lopputuloksen mielenkiintoisuuden kanssa. Ja se kylmä tunnelma pitää otteessaan pirun tehokkaasti. Kymmenennellä albumillaan Destruction on hionut sovituksiaan monimutkaisemmiksi, ja levyllä vierailee sellaisia kitaravelhoja kuin Jeff Waters, Gary Holt ja Vinnie Moore. Rauhallisen unenomaisia, laahustaen ja pakottamatta eteneviä säveliä lavein vedoin ilmanalaan maalaava Gruenewald taantuu harmillisen nopeasti taustamusiikiksi. MEGA Johtava ruotsalainen viikinkikuolometallilaivasto on seitsemättä kertaa sotapoluillaan, ja jälki on jälleen tuhoisan murskaavaa. Aivan tuhdeimmasta ja rouheimmasta päästä kokonaisuus ei ole, mutta voisi sanoa, että Twilight of the Thunder God rokkaa kovempaa kuin Amon Amarth koskaan. Tästä levystä voi hyvinkin kasvaa nopeassa ajassa Versus the Worldin (2002) kaltainen klassikko. kuulostaa menevältä, joskin tietysti ikävän modernilta thrashilta. Tyylilajin kultainen aikakausi meni jo, ja tänä päivänä todellista edelläkävijyyttä edustaakin vakava taantuma. Onkin lähes käsittämätöntä, ettei edes pelastavaksi tuottajaksi pestattu Rick Rubin ole pystynyt tätä, jo aiemmilla kolmella kiekollakin esiintynyttä vikaa korjaamaan. Death Magnetic ei sellainen ole, vaikka hetkensä sillä on, aivan kuten osittain turhan rajusti parjatuilla Loadilla, Reloadilla tai St. Rumpuhommat levyllä hoitelee napakalla metallitatsilla Nevermoren alkutaipaleen aisapari Mark Arrington. Yhtyeen ambient-sävytteinen black metal on siinä määrin toismaailmallista, että bändistä on vaikea kirjoittaa kaivamatta sanaa "kosminen" esiin viimeistään toisessa lauseessa. Toista Master of Puppetsin tapaista klassikkoa en ole orkesterilta odottanut, pelkkä hyvä levykin riittäisi. Tunnelma rakentuu kuin tahtomattaan etäiseksi ja kolkoksi, ja koskettaviksi kykenemättömistä melodioista rakentuu järjestäen sytyttämättömien sointujen marssi, joka kyllästyttää keskinkertaisuudellaan. Epäilemättä massoittain myyvän kiekon suurin vika on ehdottomasti sen pompöösimäisyys, joka tukehduttaa kaikki lupaavat kappalerungot keskinkertaisiksi ja pahimmillaan tylsiksi. Tämä levy ei takuulla sovi taustamusiikiksi yhtään millekään
P RESENT: Support / Seinäjoki & Helsinki: Brother Firetribe 22.01.2009 Oulu, Teatria 23.01.2009 Jyväskylä, Lutakko 24.01.2009 Seinäjoki, Rytmikorjaamo 25.01.2009 Helsinki, Kaapelitehdas 26.01.2009 Tampere, Pakkahuone ( Tiketti ja Lippupalvelu ) ( jelmu.net ) ( rytmikorjaamo.fi ) ( Tiketti ja Lippupalvelu ) ( Tiketti ja Lippupalvelu ) VOLBEAT.DK MYSPACE.COM/VOLBEAT KINGFOOENTERTAINMENT.FI OUT NOW! M 7265 2 MORE INFO+SHOP: WWW.MASCOTRECORDS.COM - WWW.MYSPACE.COM/MASCOT DISTRIBUTION: Inferno_2008_60_2_arviot.indd 107 30.9.2008 16:28:31
... Viiden vuoden päästä meidät löytää... Paketti on ennakkoluuloton ja sopivassa suhteessa persoonallinenkin, joten äänitteen suhteen on helppo kääntää peukku taivasta kohti. Laulaja-Antin kurkusta tuntuu lähtevän sävyä niin joka lähtöön, että onnistuneilla sävellyksilläkin on hankaluuksia pysyä huomion keskipisteenä. Bändi soitteli alkuun lainabiisejä, mutta alkoi melko pian kehitellä omaa materiaalia. Vaikka musiikkimme on synkkää ja vakavaa, teemme hommia nulikkamaisella mutta jämäkällä asenteella. Lämminveriset Retrogression: She.Come.Blazing Muutaman demon verran kokemusta keräillyt Retrogression on hyvin asioista jyvällä. Tämä tekee bändistä ennakkoluulottoman ja kiinnostavan. Kitaroiden juhlaa tämä onkin, eikä tässä syntikoilla ja säksättimillä tilaa olisikaan. Työmme jakautuu... www.retrogressionband.com Coma Clinic: Promo ´08 Selkeää superkokoonpanoa, Coma Clinicissä on naamoja mm. Kai Saxholm mikrofonissa on kantava voima paikoin puhtaallakin runnovuudellaan. Emme ikipäivänä tule... www.myspace.com/comaclinicband nistuu. Thorns Within sisältää tasaisen vahvoja ja riittävän monipuolisia purkauksia. ...Jussilla on kiireitä opintojensa kanssa, ja se jarruttaa hommia jonkin verran. Jos pidät heistä, pidät myös meistä: Suurimmat vaikutteet musiikissamme kuuluvat Jöötteporin suunnasta. Entinen kitaristimme Mikko Knuutila luultavammin koki haluavansa kerätä porukan, jolla olisi kiva soitella heviä ja tehdä omia kappaleita. Bändin rouhea ja kuivahkon eksakti soundi sopii hyvin määrätietoiseen, mutta rentoon ilmaisuun. Vuonna 2003 Jussi ja Mikko Knuutila alkoivat kasaamaan porukkaa, josta nykyisessä kokoonpanossa on enää jäljellä Jussin lisäksi rumpali Otto. ... Runttausta, kitarailotulitusta, nopeusvaihteluita, tuiki tärkeitä kertosäkeitä mieleen jäävillä melodioilla, sopivaa himmaus/ räyhäys-suhdetta ja toki mojovaa soittoa tarjoillaan läpi kattauksen. Soittopuolta ja sen toimivuutta ei tässä yhteydessä ole tarvetta edes erityisemmin ottaa esille. aikuistumaan tai vakavoitumaan liiaksi. ... Kovia jätkiä. Suurin ongelmamme on, että... Lukuisten miehistönvaihdosten vuoksi bändi on asettunut hitaasti nykyiseen, uskoaksemme pysyvään muotoon. Kaikki loppu syntyykin sitten yhdessä treenikämpällä, kun rumpali Otto ja basisti Juke antavat oman panoksensa ja raakileet kypsyvät oikeiksi biiseiksi. www.samianttila.tk Sami Anttila: End of the World Herra Anttila laittaa jälleen tiskiin itse väsäämänsä ep: n, ja taso edelliseen ylittyy kevyesti. kaikkein mieluiten. Tai sitten joka jätkä on täysin alkoholisoitunut ja soittimet on viety jo ajat sitten kanikonttoriin. Paketti on kasassa, vielä pikku puristus tiukkuutta soittoon, ja hyvä! www.amession.com Autere: Seizure Autere taitaa metallin salat. niin, että kitarat ja biisien päärakenteet säveltävät kitaristit Janne ja Mikko. Aadolf ja demot Chromatic Dark: Hateballads 2008 Kyllä on sitten onnistunut veto. Bändi ei pakota itseään menemään tuhatta ja sataa, mikä on hyvä asia, monipuolisilla kielisoitinsovituksillakin pysyy kiinnostavuus yllä kun osaa. www.myspace.com/chromaticdark Kuukauden bändi: Chromatic Dark Milloin ja miten. ... Biisit ovat sopivan vaihtelevia, eikä vähiten laajasti hyödynnetyn vokalisoinnin ansiosta. Liekö konemainen ympäristö ja itse koneetkin syynä tiettyyn kolkkouteen, mutta pikku ripaus sielua hommaan ei olisi pahitteeksi armoton painantahan kyllä selkeästi on108 INFERNO Amession: Thorns Within Hämeenlinnasta tulee muitakin räyhääjiä kuin Pain Confessor. Monenlaiseen soppaan Seizurella Inferno_2008_60_2_arviot.indd 108 30.9.2008 16:28:32. Biisien tekoon panostetaan kovasti ja pyrimme erottumaan genremme muista bändeistä. lukuisilta kesän festareilta ja muilta isommilta esiintymislavoilta. Tartuntatapa onkin täten varmempi niin soiton kuin sävellystaidonkin suhteen. Hienosti kumpuileva thrash-räyhä sinfonisilla lisävarustuksilla ei ole helppo juttu onnistuakseen näin täydellisesti. Amession on löytänyt useiden demojen jälkeen musiikillisen paikkansa samoilta melodisen mätön alkulähteiltä. Olemme valmiina kaikkeen ja annamme yleisölle kaiken annettavissa olevan energian! Ja tietty pyrimme aina soittamaan mahdollisimman hyvin ja tiukasti. Erityisempiä merkityksiä meillä ei sille sinänsä ole. Sopivan simppeliä koukuttaakseen kerralla, kyllin monikerroksista innostamaan uudelleenkuunteluun. Mies saa modernia metallia tunnustavat biisit tykittämään hienosti, ja ne ovat myös soundiensa puolesta virheettömiä. Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... Asennepitoinen ja melodioilla kevennetty metalli taittuu komeasti, ja sävellyskynäkin on terävä. Vaikka Retrogressionin musiikin muoto on selkeän metallinen, seasta pilkistää eväitä muualtakin. Levyjämme löytyy ainakin hyvin varustelluista musiikkiliikkeistä ja Anttilan ALE-laarista. Lyriikoista ja laululinjoista huolehtii pääosin vokalisti Jussi, ja myös Janne osallistuu näihin jonkin verran. ... ...on entisen kitaristimme Mikon koulunpenkillä istuessaan keksimä hieno ja jopa hieman mystinen nimi. meillä ei ole, eikä tule olemaankaan täytebiisejä. Lähimmäksi tällaista mallia ylletään päätösraita No Man´s Land, joka on samalla biisikatraan melodisinta antia. Keikalla olemme... Kaikki hienous ei tosiaankaan valkene kerralla, täkyjä on ripoteltu niin salakavalasti, että kuulijalle suodaan ahaa-elämyksiä vielä pitkällä aikajanalla vihaballadien parissa. Tästä hemmosta kuullaan vielä. Lukuisat melodiset death metal -bändit ovat antaneet meille inspiraatiota, ja näiden lisäksi myös monesta muusta metallin genrestä on imetty vaikutteita. Bändin nimi.. Kill The Romancesta, Godsplaguesta ja Profane Omenista. Seassa on myös hienosti laajentavaa koneellista maustetta ja progeilua. Miksi. Etenkin rytmiryhmämme on absorboinut ideoita myös muista musiikkityyleistä kuin metallista
Konerummuilla ryyditetty meno on materiaaliltaan ja toteutukseltaan hyvin vaihtelevaa. www.chromecrew.com Willfire: The Unforgiver Veteraaniosastoa, Willfire on startannut jo vuonna 1998. Kyseessä on manselaisten vanhemman pään jäärien kolmas demo, jossa into ja tekemisen meininki korvaavat pari unohtunutta haitsuniskua tuosta vaan. Laulaja Janican hieno ääni kaipaisi pikku viilausta tulkintaan, ainakin englannin lausunnan osalta. Molemmat ovat eroavaisuuksistaan huolimatta mainioita sävellyksiä, jotka tarvitsevat toimiakseen ainakin paremman laulun, tiukemman soiton ja arvoisensa soundit. www.myspace.com/soulwoundband Lunar Path: Calling Porvoolaisen Lunar Pathin asiat ovat bändin nuoresta iästä huolimatta mukavasti. Herää kuitenkin kysymys, voiko suomalaisuus olla esteenä isompaan etenemiseen tässä vaikeassa lajissa. Jos nyt mustan metallin voi sanoa kuulostavan raikkaalta, niin tässä yhteydessä. Jonkin verran ennalta-arvattavuutta ilmenee, mutta jokainen riffi on tarkastelun arvoinen. Antaa palaa, kyllä maailmaan ääniä mahtuu. www.lunarpath.com Stilfed Ministry: Demo 2008 Stifled Ministryn kaksiraitaisella on hajontaa, ja linjaus jää arvoitukseksi. www.myspace.com/willfireband Archimage: Archimage Archimage sikiää yhden miehen tekosista, vanhemman liiton black metaliahan tuo on. www.goatron.com Muulit Tyrant Disciple: Fields of Suffering Deathrashia Pohjanmaalta! Kyllähän tässä tulee monoa otsalohkoon heti kättelyssä. www.myspace.com/cathedralstivhet Soulwound: Dystopia Suhteellisen brutaali hyökkäys Kymenlaaksosta, Soulwound todellakin näyttää närhenmunat. www.mensurametal.net Mind Factory: Medication Tässähän on bändi ottanut liki kaiken mahdollisen matkaan. Biisivalikoima ei ole lainkaan hullumpaa, vaan täysin tasapainoista aikuisten miesten dynaamista tunteenilmaisua. Kauneimmissa osioissa Opeth voisi olla yksi verrokki, 109 Inferno_2008_60_2_arviot.indd 109 30.9.2008 16:28:39. Kunnianhimoisesta toiminnasta suuri plussa. Vokalisti Romon tulkkaus alkaa hienon soraisesta sävystään huolimatta puuduttaa liika-annoksina. Demon soundit uhkaavat pilata kuuntelunautinnon tykkänään. Callingin kaksi biisiä ovat hieno näyte siitä, kuinka melodista heviä tulisi esittää. Lauluakin on keitoksessa jos jonkinlaista, pääpaino perusrääkynällä. Biisit ovat kyllä huolella mietiskeltyjä ja sinänsä parasta tässä demossa, vaikkeivät nousekaan keskitason ylle. Biiseistä ei isommin sanottavaa löydy, joskaan ei mitään koukuttavaakaan. www.myspace.com/prevalenttampere U.F.P: My Secret Ho(pe) Nasevasti U.F.P:ksi lyhenevä Used to Fuck People Like You in High School viittaisi nimeltään räkäpunkiin, mutta eritteitä tästä on turha etsiä. Bändi nakuttaa kuin kello, ja selkeät ja herkulliset sounditkaan eivät tee suoranaisesti hallaa. Bändin moderni metalli ottaa siivunsa death-, thrash- ja melometallista, mutta ei keskity onneksi mihinkään näistä erityisesti. www.tyrantdisciple.net Prevalent: Demo 2008 Prevalent veivaa köpsöttelyhenkistä vanhan liiton thrash-johdannaista keskitempometallia. Biisien pituudesta vähän miinusta, tuppaavat syömään tehokkuutta. Soitannollisesta aggressiosta hellitetään hetkittäin, ja lopputulos muodostuu aika kirjavaksi. Kyseessä on 11 biisin täyspitkä konseptitekele, jossa ei yllätykseksi olekaan kuin hyppysellisen verran mustaa metallia. Muroa ja aggressiota lisäisin piirun, lähinnä lauluosuuksiin. Aloittava Hunt on ihan jämäkkä ja asenteellinen rutistus, jossa on dynamiikkaa ja poppimaista tunnelmaa. Eipä voi bändin sanoa olevan mikään plagiaatti. Chrome vetää raskaan vakuuttavasti, eikä sävellyksissäkään ole haparointia tai sovituksellisia mukisemisen aiheita. Toteutukseltaan demo ei ole ammattimaisin, mutta seitsemän biisin voimalla jylläävä tuotos pitää pintansa kiinnostavuuden suhteen. Myös selkeitä moshparteja on nakeltu sekaan, mikä onkin suotavaa. Kai Mettälän vokaalit alkavat usean kuuntelun jälkeen puuduttaa tasaisuudellaan, vaikka ovatkin aika ärhäkkää sorttia. Kun bändin ikä on jo yli kymmenen vuotta ja takana julkaisua jos jonkinmoista, olisikin jo toivotonta, jollei linjaa olisi löytynyt eikä bändi olisi soitannollisesti hitsautunut. Slayer-kaikuja voi havaita siellä täällä, mutta niin paljon kimurantimpaa on tikkaus, että ei voi suoranaisesti käydä vertailemaan. Pääpaino on kitaroissa, mutta pienillä kosketinkoristuksilla on tehty myös mukavaa lisäpiristystä. mindfactory.urli.net My Little Ponyt Chrome: Abortive Reality Rehab Jo vuonna 2001 startannut Chrome on edennyt varsin hitaasti, ja tämä neljäs äänite onkin sitten varmaotteista lunastusta. www.crimson-sun.org mutta sitten bändi sukeltaa taas sekamelskaan aivan tarzanina. Modernisoidut Slayer-vaikutteet tekevät hyvää, mutta muuten lopputulos on sävellyksellisesti hiukan ilmeetön. Jemmy Kaumin laulu välittää räyhästä huolimatta tunnetiloja hyvin, paikoin tulee mieleen In Flamesin Fridén munallisena versiona. Viides demo esittelee hiukan linjattoman mutta mielenkiintoisen yhtyeen, jolla piisaa ideoita ja monipuolisuutta. www.myspace.com/archimagehorde INFERNO Coma of Loss: Demo 2008 Johan menee linjattomuus suorastaan mahdollisuuksien rajoille. Teatraalisuutta ja mustaa magiaa on kyllä lastattu matkaan, ja ajoittain ideat ovat hyviäkin. www.myspace.com/comaofloss Joint Depression: Into Something New Joint Depression seikkailee kiemurrellen jonkinlaisessa jälkigrungemaisemassa, eikä käy valittaminen. Vielä on työtä edessä, mutta ideat eivät ole ahtaanpuoleiseen alalajiin nähden lainkaan hullumpia. Yleisestikin kovempi tuotanto tekisi tähän vielä lisää ulottuvuuksia. Biisit ovat sopusuhtaisia, hienosti polveilevia, sopivasti metallinmakuisia ja huolellisesti rakenneltuja, eikä bändin soitossakaan ole moittimista. Paljon kaikkea -periaate kuulostaa hyvältä suuremmankin ihmiskavalkadin korvassa, mutta enemmän tästä tulee (eksoottisuudesta huolimatta) mielleyhtymä hauskasta harrastelusta kuin täydellisestä tunteenpalosta tai merkkiteosten huolellisesta luomisesta. Musiikissa liikutaan itkuvirsiosastosta kunnon rähinään, ja koko tempoaluekin on luonnollisesti käytössä. Niko Hellsténin metallisen kylmä lauluääni on erikoinen ja samalla olennainen osa soundia. Uuttakin vähän keksitään ja muillakin suuntauksilla hämmennetään. Kosketinsoittimet ja naislaulu päävaikuttajina tuovat joitain mielleyhtymiä itse kullekin. Itse ainakin haluaisin vähän lisää keuhkoa ääntelyyn. Porukka sotkee koukeroihinsa sopivasti tunnelmia ja melodioita, jotta biisit tarttuvat vaivatta. Kaikenlaista raakuusvaikutetta on sekaan saatu ujutettua, mutta myös pehmeämpääkin ainesta, esimerkiksi puhtaan laulun muodossa. Bändin musiikin perusta on vanhahtavassa melodisessa kitaraheavyssä, ja seassa on toki vähän tuoreempiakin metallisia tuulahduksia ja omaa juttua. Muutamia koskettavia kohtia on tuhnuiselle demolle kyllä loihdittu, mutta yleinen tunnelma jää sekavaksi. Biiseistä ei jää mieleen mitään erityistä, siis erittäin erikoisten ratkaisujen, nopeusvaihtelujen ja yleisen jatsaamisen lisäksi. Jyväskyläläisten omakustannetäyspitkä ammentaa punkhenkistä paatostaan paikoin rapakon takaa, mutta pääpaino kallistuu silkan rockin puolelle. DEMOJEN TOIMITUSOSOITE (ei toimituksen osoitteeseen) Demot / Aadolf Virtanen, Rengastie 49, 37630 Valkeakoski tungetaan lusikkaa, mutta silti homma toimii kokonaisuutena. Tässä pärjätään ainoastaan true-pohjalla: kehnot ja tunkkaiset soundit, köpsöä soittoa (jota tosin rumpukone pitää hiukan kasassa) ja tulos, josta ei tule varmaan kostumaan kukaan muu kuin se sysimustin eliitti, joka ei haluaisi bändin muuta tekevänkään kuin näitä tunkkaisia demoja. Coma of Lossin musiikki on metallia, mutta vaikutteita on aika vaikea lähteä etsimään. Päättävä Into the Deep on taas särötön fiilistelypala, jossa ei liiemmin kasvua tai aggressiota ilmene. Biisin tunnelma on mukavan viipyilevä ja ajatuksia herättävä. Vaikka tarttuvuuspuoli on hakusessa, hyviä fiilispaloja voi poimia seasta kiistatta. Sävellykset ovat oikeastaan juuri sellaista, joita tällaiselta konseptilta osaakin odottaa. Biisit ovat yksinkertaisia, tarttuvia ja kauniita melodioiltaan. "Synkkä thrash-vaikutteinen raasto death metal -nopeuksilla ja melodiamaustekastikkeella" voisi olla sopiva määritelmä bändin musisoinnille. Selkeää, tarkkaa ja nopeaa komppikättä on mukava tarkastella, varsinkin kun riffeissäkään ei ole tusinakamaa mukana. Parempi tuotanto voisi kääntää tunnelman aivan päälaelleen, konerummut, ohut soundi (varsinkin laulussa) latistavat nimittäin turkasesti. Ja monttu auki. Kuriositeettina mainittakoon, että bändin pari Jannua on sekaantunut E-Typen keikkakokoonpanoon! www.autereband.com Crimson Sun: Tears of the Dawn Muutaman demon ikäinen Crimson Sun ei pahemmin piilottele, minkä orkesterin viitoittamalla tiellä etenee. Biisi on hyvä ja nuotit todellakin kohdallaan. Onkin vaikea hahmottaa, kuinka kotikutoinen nauhoite on saatu kuulostamaan näin kuonaiselta ja rosoiselta niin, että kuunneltavuus on säilytetty. Soundit ovat rupiselle tolalle ruuvatut, ja muutoinkaan touhu ei ole silottelusta päässyt kärsimään. www.myspace.com/stifledministry Goatron: The House Of Goat Melkoisen vuohimaisissa sfääreissä liikuskelee Goatron. Onhan sopiva mömmöisyys toki asiaan kuuluvaakin, mutta hiukan liikaa tässä joutuu korviaan kuitenkin höristelemään. Mukana on naislaulua, örinää, viulua ja monenlaista kitaraa. Ja kun ei liikoja yritetä minkään soittimen varressa, homma pysyy nätisti paketissa ja vakuuttaa. Jälkeä voi pitää helpostikin vakuuttavana, nimittäin biisipuolella ei esitellä tyhjää, jos ei persoonallisuuttakaan. Tina Jukarainen laulaa kauniit nuotituksensa taatusti oikein, mutta onkohan tulkinta kuitenkin jo liian hentoa paikoin rankkaankin taustatyöskentelyyn nähden. www.myspace.com/ usedtofuckpeoplelikeyouinhighschool Mensura: Monastery of Mess Jo useamman demon verran tahkonnut Mensura yhdistelee myyvän black metalin kliseitä tehokkaasti. www.jointdepression.com Cathedral Stivhet: Demo 2008 Ähtäriläisen Cathedral Stivhetin musta metalli ei ole läpeensä mätää, vaikkakin hiukan haisevaa sorttia
Kasassa on legendaarikseksi muodostuva kokoonpano, joka on hieman aiemmin lyhentänyt nimensä Rattiksi. Ratt ponnahtaa glambändien eliittiin, eikä juhlien määrällä ole ylärajaa. Koltiainen ei ole koskaan soittanut minkäänmoista soitinta, ennen kuin saa sairaala-aikansa tylsyyden taltuttajaksi kitaran. Ei sillä, ettäkö muut bändit tuohon aikaan sukkien kutomisesta biisejä tekisivät, mutta Ratt vetää Privacylla lyriikoiden mutkat suoremmiksi kuin muut. Crosby on erittäin hyvä ystävä mötikkäbasisti Nikki Sixxin kanssa, ja kaksikko jättää jälkeensä Sunset Boulevardin pimeään monta vuotavaa sydäntä ja suonta ja saa myöhemmin kuvaavan lempinimen Toxic Twins. Kokaiinin ja heroiinin yh- distelmä, snowball, alkaa viedä Rattin Robbin "King" Crosbya ja Nikki Sixxiä todella lujaa. Iso pyörä alkaa pyöriä. Ei ole mitään, mitä bändit eivät halutessaan saisi. Bändi eroaa muista myös siinä, että bändissä on kaksi soolokitaristia. Kimallusta ja ylinopeutta Eletään Music Televisionin syntyaikoja ja meno yltyy nousukauden kiidon myötä myös Los Angelesin bändeillä. Naisia riittää niin paljon, etteivät äijät enää tiedä, mitä tehdä kaikille ovista ja ikkunoista punkeville beibeille. Ratt lähtee Out of the Cellarin ilmiömäisen menestyksen myötä suurille kiertueille myyden multiplatinaa kotimaassaan ja samalla stadionin toisen jälkeen loppuun. Tämä luonnollisesti saa luonnollisesti puritaanisen uuden mantereen kiihkoilijat takajaloilleen ja vaatimaan bändin julkaisujen sensurointia sopimattoman sisällön vuoksi. Pimeää alamäkeä Ratt jatkaa julkaisutahtiaan pullauttamalla 1986 Dancing Undercoverin, lätyn jonka kriitikot ottavat ja ampuvat surutta alas. Bändin ensimmäinen viisikko on kasassa, ja vuonna 1980 nuoret kollit päättävät lähteä kokeilemaan onneaan kullan ja kimalluksen mekkaan, Los Angelesiin. Kellarista kaduille Silloin alkaa tapahtua. Kiekko sisältää helmiksi päätyneitä viisuja kuten Round and Round, Lack of Communication sekä Back for More. Vanha liitto TEKSTI Sanna Mustonen I KUVA Dennis Keeley I www.therattpack.com Los Angelesin bulevardien varjoista 1980-luvun alussa nousseen glam- ja sleaze metalin äänekkäimpänä ja näkyvimpimpänä airuena toimi Mötley Crüe. Bändi yrittää ulos seksiä käyttävästä imagostaan Inferno_2008_60_5.indd 110 30.9.2008 16:32:03. Bändi pääsee soittamaan hillittömän kokoiselle Monsters of Rock -festivaalille Iso-Britanniaan yhdessä Metallican ja ZZ Topin kanssa. Hädin tuskin parikymppiset kossit levyttävät pienelle riippumattomalle levylafkalle nimeään kantavan ep:n, joka herättää kiinnostusta Kalifornian ulkopuolella ja myy lopulta miljoona kappaletta. Samaan aikaan toisaalla Rattille erittäin läheinen bändi Mötley Crüe ratsastaa juuri ilmestyneen pitkäsoittonsa Shout at the Devilin nostattamalla aallonharjalla, ja bändien äijät viettävät aikaa runsaasti yhdessä. Bändi perustetaan vuonna 1976, se saa nimekseen Mickey Ratt ja vokalistikseen onnettomuudesta toipuneen Pearcyn. Maaliskuussa 1984 Out of the Cellar näkee päivänvalon ja tekee pienoisen ihmeen päätymällä sekä fanien että kriitikoiden ylistämäksi albumiksi. Invasion of Your Privacyn hittilohkaisuksi päätyy Lay It Down, ja bändin tavaramerkiksi vakiintuvat hyvinkin seksuaalipitoiset lyriikat. Rattin erottaa muista bändeistä erityisesti Pearcyn viiltävä ääni, joka on yhtä aikaa sekä täynnä raspia että jäätävän läpitunkeva. Bändi saa vaikutteita Aerosmithilta, Sweetiltä ja Led Zeppeliniltä, ja ideaksi muodostuu yhdistää perinteiset rockvaikutteet raskaampaan Judas Priestiin. Vierähtää tovi, ja 1982 yhtye koostuu Pearcyn lisäksi kitaristipari Robbin Crosbystä ja Warren DeMartinista sekä basisti Juan Croucierista ja rumpali Bobby Blotzerista. Albumi vakiinnuttaa Rattin aseman suurena bändinä, ja viisikko kiertää uutta ja vanhaa mannerta muun muassa Ozzy Osbournen, Bon Jovin, Iron Maidenin sekä Slaughterin ja Great Whiten kanssa. Kuusikielistä aikansa näppäiltyään miekkonen saa kipinän, josta lähtee ajatus perustaa oma bändi. Sen ilkeimmän soundin omaava retkue puolestaan oli Ratt - kunnes rockunelma kaatui. J Kimallusta, verisiä riitoja ja viemäreitä oskus onnettomuudesta voi syntyä suuria asioita. Todellisuus on pahaa unta sekä Rattille että muille glambändeille, joten juhlat jatkuvat isompina ja äänekkäämpinä. Samalla lempinimellä on viitattu myös Aerosmithin vokalistiin Steven Tyleriin ja kitaristi Joe Perryyn, ja molemmissa tapauksissa on tarkoitettu miesten vähintäänkin kovan ja korkean luokan överiksi riistäytynyttä päihteiden käyttöä. Vuoden 1984 lopussa ensimmäinen särö todellisesta elämästä todellistuu Mötley Crüen vokalistin Vince Neilin aiheuttaessa auto-onnettomuuden, jossa menehtyy Hanoi Rocksin silloinen rumpali Razzle. Ensimmäiseksi bändin ovet alkavat viuhua, enimmäkseen ulospäin, jättäen jälkeensä ainoastaan Pearcyn. Bändi takoo, kun rauta on kuumaa, ja toinen pitkäsoitto Invasion of Your Privacy ilmestyy reilu vuosi debyytin jälkeen, kesällä 1985. Nautintoaineistakaan ei ole pulaa, Jack Daniels on perusjanojuomaa, samalla kun Toxic Twins keksii kokeilla mitä älyttömimpiä huumecoctaileja. Nuori kilpa-ajajaksi tähtäävä Stephen Pearcy joutuu kotimatkallaan auton yliajamaksi ja sairaalaan vuoteenomaksi. Eletään 1970-luvun puoliväliä New Yorkin osavaltiossa. Pian Ratt allekirjoittaa sopimuksen Atlantic Recordsin kanssa ja alkaa saman tien kirjoittaa materiaalia 1984 110 INFERNO ilmestyvälle debyyttipitkäsoitolleen Out of the Cellar
Myös musiikillisesti bändi lähtee rankempaan suuntaan synnyttäen vertauksia Metallican ja Megadethin thrashin puolelle. Katkeruutta ja vihaa kylvetään siihen tahtiin, ettei alkuperäinen basisti Juan Groucier halua tänäkään päivänä olla muiden bändin jäsenten kanssa missään tekemisissä. Nirvanan Nevermind on juuri ilmestynyt kauppoihin, ja sitä seuraavat nopeassa tahdissa Alice in Chainsin ja Pearl Jamin klassikot. Koko bändin musiikillinen alamäki jatkuu 1988 päivänvalon näkevällä Reach for the Skyllä, jota pidetään 1990 ilmestyneen Detonatorin kanssa bändin laimeimpana ja huonoimpana levynä. Stephen Pearcy lähtee ainoana alkuperäisjäsenenä bändistä 1992 ja sen toiminta lakkaa. Vuonna 1994 Robbin Crosbyn diagnosoidaan sairastuneen hiviin, joka myöhemmin etenee aidsiksi. Orastava uusi alku Ratt yrittää nostaa päätään viemäristä vuonna 1996 ensimmäisen reunionin myötä, joskin alkuperäistä legendaarista kokoonpanoa ei tulla koskaan enää näkemään yhdessä. Robbin Crosbyn päihdeongelma tiukentaa kuristusotetta miehestä levyn aikaan niin, että hänen osallisuutensa Dancing Undercoverin tekoprosessiin on käytännössä olematon. muun muassa levynkannella, jossa ei tällä kertaa keikistelekään viimeisin playmate, vaan mustavalkoiset kuvat bändin omista lärveistä. Nähtäväksi ja kuultavaksi jää onko likainen jyrsijä palaamassa nälkäisenä ja yhtä äkäisenä kuin ennen, vai ainoastaan laiskistuneena ja vanhentuneena roskisrottana. INFERNO 111 Inferno_2008_60_5.indd 111 30.9.2008 16:32:11. Vuonna 2001 Robbin Crosby ilmoittaa julkisesti sairastavansa aidsia. Rattin uudesta tulemisesta aletaan huhuta vuonna 2006, ja heinäkuussa 2007 bändi tekee ensimmäisen livekeikkansa vuosiin. Hän ei tule enää koskaan soittamaan bändin kanssa. Päihdeongelmien ja tulehtuneiden välien riivaama retkue alkaa painua epäsuosioon 1990-luvun alussa grungeaallon tehdessä tuloaan. Legendaarinen vii- sikko tulehduttaa lopulta keskinäiset välinsä niin hyvin, että niitä tullaan setvimään useista eri syistä ristiin ja rastiin eri oikeusasteissa seuraavan vuosikymmenen ajan. Bändin erimielisyydet ja sisäinen turpaanveto kuitenkin pahenevat päivä päivältä, eikä asiaa auta Crosbyn luisuminen täydellisesti heroiinin maailmaan. "King" menehtyy lopulta heroiinin yliannostukseen vuonna 2002. Crosbyn korvaa Michael Schenker, joka hänkin vaihtaa pian bändiä. Rattin alamäki johtuu useasta tekijästä. Bändi hajoaa ja yhdistyy, julkaisee uutta materiaalia. Jäsenet tulevat ja lähtevät milloin muihin bändeihin, milloin sooloprojekteihin. Kriitikoiden haulikkoammunnasta huolimatta Reach for the Skyltä löytyy kuitenkin sellainenkin glamin klassikoksi muodostunut helmi kuin I Want a Woman. Rattin levy-yhtiö Atlantic päättää kuitenkin uskoa bändiin, sillä lafka on juuri sainannut talliinsa uunituoreen Skid Row nimeä kantavan viisikon, jonka vanavedessä Atlantic uskoo myös Rattin aloittavan uuden nousunsa. Kokoonpanossa nähdään Crosbya ja Groucieria lukuun ottamatta muu "oikea" kokoonpano höystettynä kitaristi Carlos Cavazolla sekä basisti Robbie Cranella. Näin ei käy. Elokuussa 2008 Stephen Pearcy ilmoittaa medialle hänen ja DeMartinin aloittaneen säveltämään materiaalia Rattin tulevalle pitkäsoitolle, jonka julkaisua suunnitellaan alkuvuodelle 2009. Detonatoria seurannut Japanin-kiertue päättyy Crosbyn osalta vireongelmaiseen Osakan-keikkaan helmikuussa 1991
SUOMEN RANKIN BAARI & YÖKERHO JYVÄSKYLÄ - TAMPERE Tsekkaa tarkemmat ohjelmatiedot osoitteesta www.infernobar.fi Inferno_2008_60_5.indd 112 30.9.2008 16:32:13
Inferno_2008_60_5.indd 113 30.9.2008 16:32:20
Highlight, Helsinki ....................................................................... ENNEN AAMUNSARASTUSTA NUKKUMATTI KYLLÄ TULEE, PAINAJAISINEEN 29.10.08. Before The Dawn "Live Silence Tour 2008" support The Final Harvest Kaup o 29 issa .10. 30.10. 31.10. Kairo, Kotka ........................................................... Levykauppa Äx, Helsinki (BTD unplugged) ............................................................ Hellä, Tampere .....................................................Iltatähti, Lappeenranta ............................................................. 01.11. Donington, Kouvola .................................................................. 21.11. 14.11. Lutakko, Jyväskylä ........................................................Finlandia KLubi, Lahti ..................................................................Pleissi, Heinola ........................................................... 11.12. 06.12. Turvan Talo, Lammi .........................................................................Rock, Lahti ...........................................................Henrys Pub, Kuopio .................................................................Kuusisaari, Oulu SOUNDSCAPE OF SILENCE www.beforethedawn.com Inferno_2008_60_5.indd 114 30.9.2008 16:32:22. 15.11. 07.11. 05.12. 22.11. 13.12. ...................... 08.11
Kaup oi N ssa YT! WALTARI Cradle The 2nd Decade - In The www.waltarimusic.com Kaup o 22 issa .10. HUIKEA DEBYYTTI THE FINAL HARVEST THE END www.myspace.com/thefinalharvest Kaup o i 12.11ssa . blake SA7URNUS www.myspace.com/blakeband Universumin totuuden portit aukeavat KAIKKI LEVYT TILATTAVISSA JO NYT www.levykauppax.fi www.stayheavyrecords.com
HERÄTÄ PAINAJAISMAISEN MUSERTAVAAN KIPUUN, AHDISTUKSEEN JA IHMISVIHAAN . The Puritan: Lithium Gates I Hate -mini-lp:t samalla cd:llä. Kaupoissa 5.11. I: Opposite The Fireplace - The Wall Of Shotguns II: The Stars Above Us Are All Evil III: The Sulphur-Coloured Clouds Are Hurrying Through The Lithium Gates IV: The Sepulchral God Holding A Speech For The Moribund V: Those Who Sow In Tears Shall Reap In Joy VI: The Breathing Room VII: It Is Your Own Decision To Respect Life VIII: Why Did You Say That Summer Was Dying. IX: We Have To Be Awake When They Come X: The Touch Of Kindness Knows No Kingdom XI: The Blue And Purple Lesson In Love Terveelliset bläkkishuurut puhaltelevat Valko-Venäjän suunnalta! Geigermittarit tanassa levykauppaan 22.10. www.hellsicker.com www.spinefarm.fi spike@spinefarm.fi