Inferno 62/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

#62 kreator six feet under saxon taake lie in ruins RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI www.inferno.fi // HINTA 5,60 euroa
Nothing in this price range even comes close. There is no greater value in the market today than Vision Series. Experience Vision Series at your Pearl Dealer. Proven Pearl performance, unmatched quality and professional features at the same price as the cheap brands. Learn more at www.pearldrum.com MAAHANTUONTI:
NÄ STONE STONEAGE 2.0 D CRUMBLANYOU? SHOULD I TELL SPECIAL EDITION ND SYSTEM FAT BEAT SOU S ST LI FEED THE VOCA IPPER SATAN WORSH AS A TEENAGE IW N LEMONADE OCEA NEGATIVE ANORECTIC ABDUKTIO SANI TULI KULJE KANS CALLISTO NOIR NO SHAME WOHTB DEATHBOUNDH WORSE UC WE DESERVE M AGUE THE BLACK LE D BA A PLACE CALLED BLAKE PLANETIZER THE HELLACO HEAD OFF PTERS. RIIPPUMAT LEVYJÄ! NA IHAN HIMOMIA TO MUKANA MM MUITA LEVYJÄ! MÄ + PALJON
E AAVISSA S VOIMASSA 1S.UR.12.2008: TARJOU ISSA 14.1 31 LEVYKAUPO LEVYKAUPPA ÄX - HKI U LEVYKAUPPA ÄX - TURK LEVYKAUPPA ÄX - OULUSKYLÄ LEVYKAUPPA ÄX - JYVÄ O PI LEVYKAUPPA ÄX - KUOIJÄ - HKI KELTAINEN JÄÄNSÄRK STUPIDO SHOP - HKI FATTY SOUNDS - HKI 1 LEVY 10¤ YÄ 15¤ ! 2 LEV I FENNICA RECORDS - HKOCK SHOP - HKI FIRE INSIDE/COMBAT R POPPARIENKELI - HKI TUNNELIN LEVY - HKI RE SWAMP MUSIC - TAMPE PLATTA - TAMPERE FM MUSIC - TAMPERE 8 RAITA - TURKU SAAT KUN OSTAT KAKSI, SSIONS DESERT ISLAND SE ÄLLE. -LEVYN KAUPAN PÄ A - URJALA NALAINEN LEVYKAUPPNA MAA NLIN LEVYKELLARI - HÄMEE SÄVELAITTA - KOTKA LEVY-ESKOT - JOENSUU CDON.COM PELTIRUMPU - KOUVOLA LU MUSIIKKI-KULLAS - OU
D E. + + + D O W N L O A D E X C L U S I V E P R E - R E L E A S E D T R A C K S A T W W W. N U C L E A R B L A S T - M U S I C S H O P. N U C L E A R B L A S T. D E + + + PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE: CHECK OUT! W W W
liialle huomiolle." Hoes t PÄÄNAVAUS SYTYKKEITÄ: Rautaneito-kirja, Slayer-lämppäri Embreach, raskasta hyväntekoa 014 KUUKAUDEN ELÄVÄ: Unholy Alliance III 016 AXIS: LONDINIUM ja MURHAPAPA & MAMA 038 018 HEAVY COOKING CLUB: 044 FOREST OF SHADOWS Trumpet Chanterelle 047 SIX FEET UNDER -smörgarit 054 LORD BELIAL 020 KREATOR 056 LIE IN RUINS 024 MISERY INDEX 058 GOTHMINISTER 026 DEADLOCK 060 HOODED MENACE 028 LION MUSIC 062 AOSOTH 030 SAXON 064 SILMÄTERÄ: metallimaskotit 034 GONIN-ISH 068 SOITTIMENI: Axel Rudi Pell 036 EVOCATION 070 ARVIOT, pääosassa Kreator 092 DEMOT, pääosassa Caskets Open 094 VANHA LIITTO: Confessor 009 010 Napalm Death. 050 Taake "Minusta black metalin poiketa muista musiikkitypitäisi yleis Sen ei pitäisi altistua tä
Se taika ei koskaan palaa, mutta nämä jätkät saavat nauttia siitä vielä hetken kyllikseen, vieläpä väsäämällä omia biisejä. "Minä olen teille tuska" RA-yhtye Kuolleet ei kaipaa huveja -kappaleessa PS. KUINKA MONI teistä "isoista pojista" siellä näppäimistön äärellä voi sanoa käsi sydämellä samaa. 10-16) (09) 737 009 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Julkaisujohtaja Mika Nikula Ilmoitusmyynti Mikko Mali, Peter Lindroos, Oskari Anttonen, Erik Kangas Puhelin: (09) 4369 2408 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Tina Korhonen Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 8. Joo, kyllä, netistä poimittua on. Egypti-aiheisia. Aivan oikein, ne liittyvät metallitosikkojen viimeisimpään itkunpuristimeen ja hammastenkiristimeen: Ari Koivusesta tuli Amoralin uusi laulaja! Täytyy myöntää, että itsekin tuli hieraistua silmiä tiedotteen saapuessa, mutta pian epäusko vaihtui riemuksi: näinhän näitä hommia hoidellaan. Ja jos raavas mies itkee, että "lapset vievät multa metallin", niin sehän tuo vasta huvittavalta näyttääkin. Harmi ettei RA-albumi ole vielä kaupoissa. Nyt kiinnostaa! ALUN KOMMENTTI 11-vuotiaista teinipissiksistä onkin muuten mielenkiintoinen. OLEN TÄSSÄ kuunnellut jokusen kerran 1213-vuotiaista karjuista koostuvan RA-yhtyeen helmikuussa ilmestyvää debyyttialbumia, ja täytyy sanoa, että kateeksi käy. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Lapsen saappaissa "Nyt tuli huonosta bändistä kertaheitolla myös koominen." "Itsehän odotan eniten, että 11-vuotiaat teinipissikset opettelee tämän myötä pittaamaan keskenään." MISTÄPÄ ARVELETTE kommenteissa olevan kysymys. Sehän vihjaa sarkastisesti, että 11-vuotiaat eivät saisi olla metallifaneja, puhumattakaan siitä, että heille annettaisiin lupa näyttää faniutensa. Nätit sapatit! Inferno palaa tammikuun lopussa asiaan. Matti Riekki päätoimittaja INFERNO 9. Sitä paitsi, en ole ollut enää juurikaan kiinnostunut Amoralista sen jälkeen, kun yhtye alkoi osoittaa tukkaheviin lipumisen merkkejä. Ja hevifoorumilta (Imperiumi.netin Messulauta, kommentoijina nimimerkit Hullu Jussi ja Pummi), totta kai. Jos olisi, ostaisin sitä sankan kasan koko lähipiirille. Mieleen hiipivät ne maagiset hetket, jolloin itse löysin metallimusiikin, siis 80-luvun alkupuolella. Päänavaus Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hakkarainen Mikko, Hynninen Sami, Itäkylä Riitta, Jalonen Miika, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lampinen Teemu, Lassila Tero, Lehtonen Marko-Oskari, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Orell Lassi, Paavonen Mia, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO Aurinkokuja 9 33420 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK. Tokihan tekeleessä puutteensa on, tätä en toiseksi väitä, mutta yhdestä ei tingitä: pikkujannujen asenne on kohdallaan. Vallan levylle asti! Toistan: kateeksi käy. Kamoon nyt jätkät (eivät kai tytöt näin puupäitä ole?), olkaapa nyt rehellisiä itsellenne ja muille: suuri, hyvin suuri, osa hevimusiikista sopii lapsille paremmin kuin raavaille miehille. Metallimusiikki(kin) on valtaosin niin läpeensä kaupallista ja uskottavuuden rippeissä riutuvaa, että miksei pistetä hommaa heti kerralle isolleen, yli äyräiden, valumaan naapurin puolelle
Tapahtumissa huutokaupataan myös esineistöä, joka tietenkin liittyy etupäässä metallimusiikkiin. Enkä minä ainakaan haluaisi, että seiskaluokkalaisen tarvitsee vielä kovin vakavasti miettiä, mikä hänen tuleva ammattinsa on. Salmela toteaa kuivakkaasti, ettei ole ihme, jos kaupunkien markkihälinässä joku sekoaa. 10 INFERNO. Tapahtumien tuotto menee lyhentämättömänä vapaaehtoiseen nuorison päihde- ja mielenterveystyöhön, tarkemmin sanottuna Mielenterveysyhdistys Taimi ry:lle Tampereelle ja Pirkanmaalle sekä Aseman Lapset ry:lle Helsinkiin ja muualle Suomeen. Aloite keikkojen järjestämiseen tuli Mika Ringmanilta ja Salmelalta, joka työskentelee Pirkkalan kaupungissa nuoriso-ohjaajana. Jos joku haluaa tehdä paljon koulutehtäviä, Vilho Rajala sytyttäjä sytykkeita.inferno@popmedia.fi tehköön, mutta nykyään ne määrät ovat kaikille ihan hirveitä. Eikä se koske pelkästään nuorisoa, vaan koko yhteiskuntaa. Esiintyjälistaan kuuluvat muun muassa Timo Rautiainen, Timo Kotipelto, Stam1na (kuvassa), Leverage ja Medicated. Nythän aseista on tehty syypää. Siellä on muutama sellainen herkku, ainutlaatuinen esine, joista toivottavasti saadaan paljon rahaa hyvään tarkoitukseen, tapahtumien takapiru Tommi "Tuple" Salmela toteaa. Salmelalla on työnsä puolesta erittäin hyvä näppituntuma siihen, miten nuoriso tämän päivän Suomessa oikeasti voi. Se on vuosi vuodelta irvokkaammaksi käyvä osoitus yhteiskuntamme ahneudesta. Ammattilaistenkin on välillä vaikea kuunnella niitä sivulauseita, joista käy ilmi, että tuo voi nyt pahoin, eikä ole saanut apua mistään. Hänet tunnetaan myös Tarot-yhtyeen riveistä. Tällä hetkellä kaikissa Suomen kauppaliikkeissä tehdään tästäkin joulusta jättipottia. Ei ole ihme, jos pipo alkaa kiristää. Paljon on puhuttu siitä, mikä saa nuoren tarttumaan aseeseen ja tappamaan. Lapsuus häviää kokonaan, hän pohtii. Tällainen paineiden asettaminen ja yhteiskunnassa äärimmilleen viritetty tehokkuusajattelu on Salmelan mukaan erinomaista maaperää mielenterveyshäiriöille ja kaikenlaisille ongelmille. Minulla ei ole kotona yhtään asetta, mutta joka tapauksessa ase on vain väline, ei sitä voi syyttää. Vanhemmilla on hirveästi paineita tehdä rahaa, ja se näkyy lapsissa. Salmelan mukaan yksinkertaista, yksiselitteistä syyllistä on vaikea osoittaa, koska sitä ei välttämättä ole. Surullisinta on se, että oireilua voi olla vaikea havaita, ennen kuin on liian myöhäistä. Romahdus saattaa tulla yhtäkkiä. Syyllisen etsiminen on inhottavaa. Kulttuuri ja yhteiskunnan rakenne on mennyt nykyään siihen, että ajatellaan vain rahaa. Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste Markus Paajala Niin kauan kuin metallimusiikkia on ollut, sitä on osoiteltu syylliseksi nuorison väkivaltaisuuksiin ja aika moniin muihinkin ongelmiin. Salmelan mukaan lapsille ja nuorille asetetaan kohtuuttomia vaatimuksia jo todella varhain. ja Helsingin Gloriassa 3.1. Meidän pitäisi oikeasti pysähtyä ja miettiä, onko tämä turvallista enää, hän sanoo. Usein veritekojen tekijöiden kerrotaankin olleen normaaleja, mukavia kavereita. Nyt hevimuusikot iskevät takaisin ja keräävät rahaa mielenterveystyöhön. RASKAASTI MIELENTERVEYDEN HYVÄKSI TAMMIKUUSSA järjestetään Kaveria ei jätetä! -otsikolla kaksi konserttia, Tampereen Pakkahuoneella 2.1
Kysyntä on ollut lupaavaa, koska 500 kappaleen numeroidusta painoksesta puolet on myyty etukäteen. Loppuviimeksi Iron Maidenista ei niin hirveän paljon ole kirjoitettu ylipäätäänkään, hän toteaa. Jatkoakin on luvassa. Tänä vuonna kiertueen erikoisuus on Win 15 Minutes of Fame -kilpailu, jossa palkintona on vartin mittainen slotti illan avaajana. Kirjaa on saatavilla Rautaneidon verkkokaupasta. Sehän ei ole hirveän suuri määrä, kun ihan hardcoreosastolla kierretään suurin piirtein kaikki keikat mitä on. Yleisö oli niin innoissaan, että jo lämppäribändin aikana oli kovempi meteli kuin Suomessa itse pääbändin aikana.. Isot kiertueet vierailevat Suomessa tämän tästä, mutta vain harvoin ne suostuvat ottamaan paikallisen vahvistuksen ohjelmaansa. Brigatti kehuu vuolaasti Rautaneidon ympärille muodostunutta yhteisöä, josta kirjalle löytyi ammattitaitoinen tekijätiimi. Aluksi alettiin tehdä nettisivuille eräänlaisia analyysejä biiseistä, Brigatti kertoo. tammikuuta. Sen jälkeen tietenkin Dickinsonin paluu ja sen jälkeinen aika. Tällaisia fanien tekemiä hakuteoksia ei rautakanslerin tiedon mukaan ole ilmestynyt muualla. Unholy Alliance -kiertue on nyt kaikkiaan kolmannella kierroksellaan, ja retkueeseen kuuluvat tällä kertaa pääjannujen lisäksi Amon Amarth, Trivium ja Mastodon. Unholy Alliance teki piristävän poikkeuksen. Henri Lassande EMBREACH JA VARTIN VALOKEILA SLAYER KÄVI jo toisen kerran tänä vuonna Suomessa osoittamassa vakuuttavan livekuntonsa. Yli 200-sivuisen opuksen ulkoasun on suunnitellut ja toteuttanut niin ikään Maiden-fani Timo Kumpulainen, Brigatti puolestaan on vastannut kustannuksista ja markkinoinnista. IRON MAIDEN -KIRJA SUOMESTA Kirjan lehdistötiedotteessa todetaan, että kirjan takana on "reilusti yli kolmesataa kiloa Iron Maidenin kannattajaa", eli kyse on raskaan sarjan ammattilaisista. Ei siinä oikein kerinnyt huomatakaan, kun kaikki oli jo mikitetty. Vaikka kaikkeni yritin, en ikävä kyllä ehtinyt näkemään Embreachin keikkaa alusta asti. Siellä on poliiseja, on kameramiehiä, juristeja, myyntimiehiä ja tietokone-eksperttejä, Brigatti luettelee. Sellaiset 1520 kertaa. Erikoisen yhtyeen tilanteesta tekee se, että sillä ei ole ollut vakirumpalia pariin vuoteen. Se on kilpailun bändille voittaneen Deafening Silence -ep:n virallinen julkkarikeikka. INFERNO 11. Sehän etenesi luontevasti Somewhere in Timesta (1986) Fear of the Darkiin (1992), ja sitten tulisi Blaze Bayleyn ajanjakso. Tässä oli kirjaprojektin alkuunpaneva voima. Etenkin Milanon-keikka vuodelta 2006 on jäänyt mieleen. Slayerin teknikot ovat rautaisia ammattilaisia. Nyt sivuston taustavoimat tarjoilevat Maidentietoutta kirjan muodossa. RAUTANEITO.COMIN "rautakansleri" Toni Brigatti kertoo, että joulukuun alussa ilmestynyt Rautaneito Ilmestykset 198085 -niminen teos sisältää yksityiskohtaiset analyysit Iron Maidenin viiden ensimmäisen levyn kappaleista. Suomen kilpailun voitti Embreach-niminen melodisen death metalin lähettiläs pääkaupunkiseudulta. Rautaneito.com on ollut suomalaisten Iron Maiden -fanien tukikohta ja tietopankki verkossa pian viisi vuotta. Palaute on ollut pääosin positiivista, mutta Honkonen pitää suomalaiseen tyyliin jalat maassa. Jos vuodenvaihteessa ei ole enää yhtään kirjaa varastossa, otan toisen painoksen, mutta jos kirjoja on silloin vielä jäljellä, menekki ei ole ollut sellaista, että sitä kannattaisi ottaa. Kysymykset ovat usein samoja, jo moneen kertaan vastattuja. Rautaneidon foorumilla on totuttu vastailemaan vastikään bändiin tutustuneiden kysymyksiin. Kenties tämä profiilinnosto lisää tämän maan kalvonlätkijöiden mielenkiintoa orkesteria kohtaan, siinä missä kaikkien muidenkin. Keikat poikivat Embreachille ainakin uusia faneja. Kyllähän meidän linja sen verran poikkeaa pääesiintyjän linjasta, että varmasti r on paljon ihmisiä, jotka eivät pitäneet meistä, hän sanoo. Embreach ei kaikesta huolimatta päässyt juuri lähietäisyydelle muiden kiertuepumppujen kanssa, mitä nyt käytävillä tulivat vastaan. Biiseistä kirjattiin ylös kaikki mahdollinen tieto. Kyllä seuraavaa kirjaa on jo työstetty. Bändi esiintyi siis sekä Tampereella että Helsingissä. Brigatti kertoo, että käy mielellään ulkomailla katsomassa keikkoja. Seuraavaksi Embreachin voi todistaa elävänä Semifinalissa Helsingissä 8. Laulaja Sami Honkosen mukaan kahdesta jäähallikeikasta jäi bändille hyvä maku. Puhetta kuulemma oli, että jossain vaiheessa tavattaisiin, mutta kiire oli liian kova. Hommaan ryhtyi mies nimeltä Janne Kallio, joka on freelance-toimittaja ja pitkäaikainen Maiden-fani, kuinkas muuten. Tämä kirja on oikeastaan kirjasarjan ensimmäinen osa, mutta Brigatti ei uskalla sanoa tulevista aikatauluista mitään tarkkaa. Honkosen mukaan etsintöjä jatketaan edelleen. Tunnen nettisivuston kautta ihmisiä yllättävän monilta aloilta. Lopuksi paatuneelta fanilta täytyy vielä kysyä, kuinka monta kertaa suosikkibändi on tullut todistettua livenä. Oli todella hieno kokemus päästä niin hyviin käsiin. Viimeisen biisin pällistelyn perusteella saatan kuitenkin todeta, että isojen lavojen kokemuksen puutteen kyllä havaitsi bändin esiintymisestä, mutta tyylikkäästi ja taidokkaasti Embreach silti hommansa hoiti. Kamat kasattiin valmiiksi kentälle soundcheckiä odotellessa, ja kun aika tuli, kamat siirtyivät lavalle kuin itsestään. Kaiken kaikkiaan keikat menivät erittäin hyvin! Tietysti tämä oli aikamoinen harppaus pikku kuppiloista jäähalleihin, joten parannettavaakin jäi, hän myöntää. Paitsi lavan ja keikan mittasuhteissa, mittava harppaus tapahtui myös tekniikkapuolella. Kirjassa olevasta aineistosta suuri osa on ollut jo aiemmin Rautaneito-sivuilla nähtävillä. Soundcheck kesti alle viisi minuuttia ja jälki oli todella hyvää, Honkonen kertoo
1995 ESP LTD SIGNATURE SERIES ROOPE LATVALA ESP LTD RL-600 LG COLOR: Light Grey BODY: Alder NECK: Maple FINGERBOARD: Ebony with Cross Inlay CONSTRUCTION: Neck-thru-body SCALE: 25.5" TUNERS: Grover BRIDGE: Original Floyd Rose HARDWARE COLOR: Black Nickel FRETS: 24 / Extra Jumbo PICKUP: EMG HZ-H2 CONTROL: 1 Volume Käteisnetto: 925 ESP ja ESP/LTD -kitarat saat laatua arvostavista soitinkaupoista ympäri Suomen tai meiltä MUSAMAAILMA RETAIL, HELSINKI KAMPPI puh: 09 5627 1240 retail@musamaailma.fi MUSAMAAILMA ITIS, HELSINKI - ITÄKESKUS puh: 09 343 6030 itis@musamaailma.fi VERKKOKAUPPA ON AUKI 24 H www.musamaailma.fi KUVA: JUSSI HYTTINEN / KEROSIN. U ERÄ RAJOITETT MYYNNISSÄ ESSA, VAIN SUOM AMAAN USKOMATT TAAN. ERIKOISHIN 1995 ESP SIGNATURE SERIES ROOPE LATVALA - ESP RANDOM STAR II COLOR: Light Grey BODY: Alder with Pearloid Binding NECK: Maple FINGERBOARD: Ebony with Cross Inlay CONSTRUCTION: Neck-thru-body SCALE: 25.5" TUNERS: Gotoh BRIDGE: Original Floyd Rose HARDWARE COLOR : Black Nickel FRETS: 24 / Extra Jumbo PICKUP: EMG HZ-H2 CONTROL: 1 Volume , Pre-Amp MM-04 installed ESP-case & signed Blooddrunk album included SH
KUVA: TINA SOLDA U RAJOITETT SÄ NIS ERÄ MYYN ESSA, VAIN SUOM MAAN O USKOMATT TAAN IKOISHIN ER 1895 ESP SIGNATURE SERIES ESA HOLOPAINEN - ESP ECLIPSE FT SUN COLOR: Natural Satin w/ Tribal Sun Graphic BODY: Mahogany w/ Black Binding, 55mm full thickness body NECK: Mahogany w/ Black Binding FINGERBOARD: Ebony w/ Block Inlays CONSTRUCTION: Set-Neck SCALE: 24.75" TUNERS: Sperzel BRIDGE: Gotoh Tune-matic HARDWARE COLOR: Gold FRETS: 22 / Extra Jumbo PICKUPS: SH-5 (Custom), Seymour Duncan SH-1n (`59) with coil split CONTROL: 2 Volume, 2 Tone, 3-way Toggle Switch ESP-case & signed Silent Waters album included SH. 1895 VERKKOKAUPPA ON AUKI 24 H KÄ ES Y TS E I MU TTE KKA SA LYV AM KO M ID A ww TISIV AAIL EO SSA w.m UIL MA usa LA: N ma ail ma .fi www.amorphis.net ESP ja ESP/LTD -kitarat saat laatua arvostavista soitinkaupoista ympäri Suomen tai meiltä MUSAMAAILMA RETAIL, HELSINKI KAMPPI puh: 09 5627 1240 retail@musamaailma.fi MUSAMAAILMA ITIS, HELSINKI - ITÄKESKUS puh: 09 343 6030 itis@musamaailma.fi www.musamaailma.fi
SLAYERILLÄ ON kuitenkin ongelma: jos bändi haluaa soittaa kattavan katsauksen koko tuotannostaan, niin keikka kestää viikon. Ei varmasti ole helppoa nousta jättilavalle suhteellisen kylmiltään. Yleisön ikäjakaumasta näki nopeasti, mitä varten tämä bändi on kiertueelle buukattu: hallin nuorimmat rynnivät lavan eteen heiluttamaan nyrkkiä, ja vanhempi väki poistui muihin tiloihin. Suomenkielinen tervehdys "hyvää iltaa Helsinki" kajahti, minkä ansiosta bändi sai vielä hieman lämpimämmän vastaanoton. Mastodonin stoner-vaikutteinen progressiivinen vääntö puri paikalla oleviin, vaikka bändi joutui esiintymään kolmikkona ilman Lontoossa sairaalaan joutunutta kitaristi Bill Kelliheriä. Niin myös suurin osa paikalla olleista hävetkää siis, jos niska ei ollut seuraavana päivänä käyttökelvoton! Ainoa valitettava seikka oli, että Araya jätti kaikki korkeammat huudot väliin. Ilta jatkui Ruotsin karvaisten viikinkien eli Amon Amarthin kanssa. Jaksaako veteraaniyhtyeen karisma kantaa toistuvat vierailut? Kolmas kouraisu ILLAN ALOITTI demoskaban voittanut kotimainen Embreach jäähallin vasta hiljalleen täyttyessä. Viileän hallin ansiosta siltä tällä kertaa onneksi säästyttiin. Kaiken kaikkiaan kiertueen kokoonpano olisi voinut olla parempikin, mutta pääasia oli kuitenkin Slayer, Slayer ja Slayer. Vaikka bändi ei musikaalisesti maailmaani järkyttänytkään, käytti se kuitenkin varttinsa erinomaisesti hyväkseen ja osoitti olevansa varsin kypsä livebändi. Onhan tietenkin kiva katsella nopealiikkeisiä nuoria miehiä mutta en silti ymmärrä yhtyeen saamaa hypetystä. Vaikka useampi hitti jäikin soittamatta, olen enemmän kuin tyytyväinen, kun settiin kuuluvat vähintään Angel of Death, South of Heaven ja Raining Blood. Musiikki onkin sitten eri asia. Kuukauden Elävä TEKSTI JA KUVAT Pia Sundström Slayer saapui maahan kolmannen kerran Unholy Alliance -nimikkeen alla. En ole ikinä innostunut tästä Metallican ja CoB: n sekoituksesta, mutta ajattelin antaa bändille mahdollisuuden. Niin, ja tietenkin Reign in Blood.. Tätä bändiä näkee nykyään joka paikassa, ja isoihin festarilavoihin tottuneena se täytti lavan varsin hyvin. Päivä oli hyvä bändille, Araya vilautti useampaan otteeseen valkeaa hammasriviään ja King jaksoi nyökyttää paksua niskaansa. Kaikki lipun lunastaneet saapuivat vihdoin halliin, joskin tilaa olisi ollut vielä usealle uskolliselle. Toisin kuin seuraavana lavalle saapunutta Triviumia. Ehkä etukäteistieto siitä, että luvassa on Reign in Blood -levy kokonaisuudessaan, olisi saanut useamman liikkeelle. Eturivin teinitkin luulivat kyseessä olevan Slayerin, niin innokkaasti he kyseistä bändiä nimeltä huusivat... Bändiä on kuitenkin viihdyttävä katsella, ainakin niin kauan, kunnes laulaja Johan repii paidan pois päältä. Viimeiseksi mainittu lopettikin illan, eivätkä konkarit huutamisesta huolimatta palanneet enää lavalle kuin kiittelemään yleisöä. Onneksi bändin soittoaika ei ylittänyt kipukynnystä, ja seuraavana vuorossa olikin vihdoin Slayer minkä tiesi myös siihen mennessä baaritiskejä uskollisesti pystyssä pitänyt porukka. Vaikka bändi osaa asiansa, niin henkilökohtaisesti en vain innostu kyseisestä musiikkityylistä. Ensimmäisen vuoronumeron oli saanut atlantalainen Mastodon, joka nähtiin myös Unholy 14 INFERNO Unholy Alliance III, Helsingin jäähalli 27.11. Alliance I:ssä. Alkaahan miehellä olla jo ikää, mutta toivotaan kuitenkin, että herran ääni ei ala pettää. Mutkikkaita riffejä ja omalaatuisia biisijakoja rakastava joukko sopisi paljon paremmin pienelle pimeälle klubilavalle, mutta kyllä sitä mielellään katselee ja ennen kaikkea kuuntelee myös isommissa halleissa. Helsinki oli jättikiertueen viimeinen etappi, mikä lienee osasyy tähän. SKANDINAAVIVETOJEN jälkeen lava amerikkalaistui
kerros), Martinkyläntie 47, 01720 Vantaa, Puh. 09-253 663 00 Verkkokauppa: w w w.si sus t ustal osher wood. Myymälä Vantaan Varistossa Kauppakeskus Viisari (2. f i UUDEN SUKUPOLVEN V-RUMMUT
Tule käymään Lasipalatsissa jo tänään ja keskustele Apple-asiantuntijoiden kanssa sinulle sopivasta Macista. Mannerheimintie 22-24, Lasipalatsi Helsinki 00100 Puh. Nyt siis löydät kaikki alan viimeisimmät huippuvälineet yhdestä paikasta. (09) 3508 1730 www.tector.fi Arkisin 9.00 20.00 Lauantaisin 10.00 18.00 Sunnuntaisin 12.00 16.00 (28.12.08 asti). Avattu. Uusi Apple Premium Reseller -myymälä. Uudessa Tector-myymälässämme on täysi valikoima uusimpia Maceja, iPodeja, iPhoneja ja kaikenlaisia oheistarvikkeita
Kotimaista luomuruokaa parhaimmillaan." Miika "mega" Kuusinen tutkiva kulinaristi 18 INFERNO. Tee näin: Soosi 1 Silppua sienet ja hienonna sipulit. Maista soosia ja lisää jotain jos tarve vaatii. Kuumenna voita paistinpannulla, lisää suppilovahverot ja paista sieniä ja sipulia iisillä lämmöllä niin, että ne näyttävät kuivilta. Heavy cooking club TRUMPET E CHANTERELL -SMÖRGARIT Tarpeet hveroita 6 dl suppilova 2 sipulia auhoja 4 rkl vehnäj kermaa 3 dl istafondia pyöräytys ri 1 tl suolaa nappia us makeaa si snadi purist ikuutio 1 kasvisliem ivu pekonia muutama si tä riittää leipää niin et tuoretta ruis kua tyyliin eläistä punk Juomaksi täyt rnet tai Cuesta Cabe ä Tarapaca la sitä nyt pitä ta, mutta Sandels-olut sa tai ei. i safkan kans olla aina, toim Yksi edesmenneen isoisäni mielitokaisuista oli, että sienet ovat lehmien ruokaa. 3 Anna palaa punkun kanssa. Ei mene fiilis tosta lungimmaks." Loput 1 Paista toisella levyllä pekonit rapeiksi ja pistä ensimmäiset leivät paahtimeen. Löytyykin maastosta paljon helpommin kuin kantarelli, joka saa poimijan raivon valtaan joka kerta, kun kumarrut turhaan haromaan kellastunutta koivunlehteä. Suolaa ei välttämättä kannata kastikkeeseen enää lisätä, sitä on riittävästi kasvisliemikuutiossa ja fondissa. Trumpet Chanterelle -smörgari hakkaa normismörgarin 6-0." Megan tuomio: "Talven tullen on aina helppo nauttia edesmenneistä satokausista nappaamalla pakastimesta luonnonantimia. mökin verannalla nautittuna, kun ei oo häsis mihinkään ja syksy näyttää parhaat puolensa kelin suhteen. Anna olla hetken aikaa ja lisää sitten kerma ja väkivaltaisesti murskattu kasvisliemikuutio. Suppilovahverosmörgarit on nasta siinä mielessä, että niiden kanssa ei tarvitse olla välttämättä missään juhlatunnelmissa, vaan toimii parhaiten esim. Samalla tekniikalla suola ja sinappi messiin. Pekan oma luonnehdinta: "Suppilovahvero on mun mielestä melkein samalla viivalla kantarellin kanssa. Pekonista pannulla irtoavaa rasvaa voi myös hyvin käyttää leipien voiteluun. 2 Rimpase vehnäjauhot hillitysti sekaan ja vatkaa asiat kunnolla sekaisin. Niin myös nyt, ja sienisoosin alla lepäävä pekoni toimii oivana lisämausteena. Kuten useaan kertaan olen todennut, kerman ja pekonin kanssa ei voi ikinä mennä vikaan, on ruokalaji mikä tahansa. 3 Lisää sekaan rennolla ranneliikkeellä riistafondia, vähän kuin heittäisit ässäparin pöytään. Perinteisten kastikkeiden ja keittojen tilalla Trumpet Chanterelle -smörgarit ovat mukavaa vaihtelua, ja mikäli suppilovahveroita ei löydy, käy leipien raaka-aineeksi toki mitkä tahansa syötäviksi kelpaavat sienet. Viikinkien touhuja eli taisteluraivon nostattamista myrkyllistä punaista kärpässientä syömällä en sen sijaan suosittele. Pekan reseptin mukaiset voileivät ovat näennäisesti astetta fiinimpi ja modernimpi versio 1980-luvulla tutuiksi tulleista juustolla kuorrutetuista lämpimistä leivistä, mutta ovat silti helppoja ja nopeita valmistaa. Anna muhia muutama minuutti. Pekan KOKATESSA SOI: Boz Scaggs Silk Degrees (1976) "70-luvun soft-rockin letkeää parhaimmistoa vinyyliltä: Boz Scaggsin Silk Degrees ja erityisesti Lido Shuffle -biisi. Lusikoi leipien päälle sienisoosia niin paljon kuin suinkin mahdollista. Sieniä on kätevä pakastaa rasioihin valmiiksi sipulin kera paistettuina, halutun kokoisina annoksina. 4 Soosi saa olla tosi täpäkkää, että pysyy smörgarin päällä, eli tsekkaa tarvitseeko lisätä kermaa vai ei. Silti ilmassa on kuitenkin vähän spessutunnelmaa, kun tulee fiilis, että tässähän on vähän tullut kokkailtua. 2 Sivele paahdetut leivät iisisti öljyllä ja asettele pekonisiivut päälle. Kertsiä voi laulaa helposti messissä kokkaillessa, kun siinä on "wooo-ooo-u-woo-oo-oo". Minä ja Leveragessa ja Brother Firetribessä hyvää tuulta laulajanlahjoillaan levittävä Heinon Pekka olemme tästä vahvasti eri mieltä
E S POO: K a sk e n k a a t a ja n t ie 5 , Ta p io la , ( 0 9 ) 4 5 5 5 2 9 9 , f -e sp o o @ f -m u sic . A r k 1 0 1 9 , la 1 0 1 6 . c o m . A rk 10 18, l a 9 15. www.propellihattu.fi Kors holm e anti Snellmaninkatu Fabianinkatu Unioninkatu Kas ke n Vuorikatu ka Vis Han sak uja nkat ynku Visb ja k byn atu. kiinni Kita haYama a! muiss rum Kaisaniemi Yrjö-Koskisen Katu Puhos Turu nlin nanp olku Vilhonkatu men katu Viertopolku Kirkkokatu nlin Turu nan tie Itävä ylä Tuohim Rautatientori n isa Ka Mikonkatu Sto äki ie Rauhankatu Itäkeskus a ata ja n tie Ateneumink. Yliopistonkatu Kluuvikatu Aleksanterinkatu tu Itäka Asia Asia kkaa kka a tu nka City m t arke Lyy u pek uja ink Gigantti Maa mer kki Yamaha-rummut ovat olleet laadun tae jo vuodesta 1967, niinpä ei ole ihme, että Kitakin luottaa Yamahaan. V A NTA A : R e t a il P a r k , A n t a k se n t ie 4 , ( 0 9 ) 7 5 9 9 1 1 0 . A rk 10 18, l a 10 15. Kuvassa: Kita (Lordi) ja Yamaha Recording Custom with absolute lugs in Cherry Black Fade + custom Lordi badges. p Kau pak arta non katu Aherta jantie KAISANIEMI ITÄKESKUS ESPOO VANTAA TURKU HE LS INK I: K a isa n ie m e n k a t u 7 , ( 0 9 ) 6 1 8 5 1 1 , in f o @ f -m u s ic . A r k 1 0 1 9 , l a 10 16. c o m . c o m . HE LS INK I: K o r sh o lm a n t ie 2 , P u h o s, ( 0 9 ) 7 3 0 0 7 0 , f -m u s iik k i@ it a k e sk u s . A rk 10 18, l a 10 15. TUR K U: E e r ik in k a t u 4 , ( 0 2 ) 4 8 1 1 2 1 1 , f a x ( 0 2 ) 4 8 1 1 2 0 0 , f -t u r k u @ f -m u sic . c o m . Tao sinäkin hirviömäiset biitit Yamaha-rummuilla! Yamaha-koivusetit alkaen 1.150 (Stage Custom All Birch Shell)
Reconquering the Throne kertoi bändin palaamisesta muotoonsa, Enemy of God puolestaan syyskuun 11. viikko. Vuoden alusta starttaa Suomeenkin helmikuussa poikkeava kiertue Calibanin ja Eluveitien kanssa, ja melkein heti perään lähdetään Exoduksen, Warbringerin ja Belphegorin kanssa Pohjois-Amerikkaan. Näin ollen juhlavuosi on 2010. Yhdysvalloissa teollisuus on se, jolla on oikeasti valtaa. Kuten todettua, Kreator kiertää ja keikkailee paljon. Niin ei ole koskaan käynyt missään päin maailmaa. Sodan ja väkivallan ohella myös maailmanlaajuinen talouskriisi syvenee ja kaikenlaisia ennusteita synkennetään. Mutta ihmiset ovat olleet liian ahneita kuuntelemaan, Petrozza tulkitsee. Presidentti ei voi oikeasti päättää asioista, vaan päätökset tekevät ne, joilla on rahaa. Unissani... Artistin pitää ymmärtää kunnioittaa tätä joka ilta. Sellainen on omiaan ruokkimaan aina vain kaoottisemmaksi äityvämpää kierrettä. Levyn nimibiisin rivi everyone against everyone chaos kiteyttää nykyisen maailmanmenon neljään sanaan suorastaan nerokkaasti. Olisikin kieltämättä kummallista, jos levyillä vihaa ja turhautumista keuhkonsa pihalle huutava mies yhtäkkiä uskoisi aurinkoiseen tulevaisuuteen. Olen tässäkin asiassa pessimisti. Mille Petrozza laskee yhtyeen uran alkaneeksi vuodesta 1985, jolloin ensilevytys Endless Pain ilmestyi. Luulen, että päättäjien on ennen pitkää ajateltava koko talousjärjestelmä uudelleen. Vain sillä on väliä, mitä tekee tällä hetkellä. Mikä on Essenin pessimistin mielipide ensi vuoden alussa presidentiksi ryhtyvästä Barack Obamasta, jonka ylle on ahkerasti soviteltu sankarin ja supermiehen viittaa. Taukoa ei ole Enemy of Godin jälkeen juuri ollut, ja ensi vuosikin näyttää melkoisen tiiviiltä. Totta kai minä nautin kiertämisestä ja keikkailusta, koska sinä päivänä kun en enää nauti, Kreatoria ei enää ole. Ongelmat ovat niin suuret ja asiat niin vituillaan, että on vaikea uskoa niiden selviävän ainakaan kovin nopeasti. En tiedä, millainen järjestelmän pitäisi olla, mutta se ei olekaan minun asiani päättää. Lausunto on helppo allekirjoittaa, kun Kreatorilla on Hordes of Chaosin tasoinen näyttö nykyisestä iskukyvystään. Siltä tosiaan tuntuu. Hordes of Chaos kuvaa maailman tilannetta nyt. Nykyisenlainen kapitalismi on tiensä päässä, jos ei vielä, niin todella pian. Meillä on avausbiiseissä tietty perinne. Mille Petrozza huokaa, kun kysyn, koska hän on viimeksi pitänyt Kreatorista lomaa. Se ei ehkä ole Slayerin kaltainen instituutio, mutta se on ehdottomasti yksi tyylilajin luotettavimmista tukipilareista. Kaaoksen kourissa Kreatorin sanoitukset ovat aina tihkuneet vihaa, aggressiivisuutta ja turhautumista. Se raha on melkein mahdotonta saada takaisin. Tällainen huomio ei kuitenkaan nokkamiestä sen enempää kiinnosta. Ekspertit ovat varmaan osanneet ennustaa tämän kriisin. Milloin kyse on kansojen ja valtioiden välisestä vihanpidosta ja leimahtelusta, milloin päästään seonneista koululaisista, milloin vihalla kasvatetuista ja kyllästetyistä uskonsotureista, milloin pakkovallan ja vapaudenkaipuun välisestä kamppailusta. Mille Petrozza on sanoittajana edelleen kiteytysten mestari. Se on ihan loogista. Kriisissä voi aina olla myös mahdollisuus, mutta olen silti todella pessimistinen. Hän näyttää olevan ihminen, jolla on visio, ja vaikuttaa ehdottomasti sympaattisemmalta kuin Bush. Kaikki on pelkkää kaaosta, kaikki kaikkia vastaan, Petrozza sanoo. Bändi jatkaa thrash metalin eturintamassa soihdunkantajana. SPV "Vihaan käydä katsomassa sellaisia bändejä, joiden yksi tai useampi jäsen näyttää siltä, ettei homma kiinnosta." itsestään. Vallanpitäjät eivät suosiolla luovu vallastaan. Hän haluaa sulkea Guantanamon vankileirin, mikä on todella hyvä juttu, Petrozza aloittaa. Muuten on vaikea sanoa mitään. Lehmää voi lypsää vain tiettyyn rajaan asti. Mutta kiitän onneani siitä, että olemme päässeet asemaan, jossa saamme tehdä lähinnä headline-kiertueita, eikä tarvitse tarttua jokaiseen tarjoukseen. En juhli edes omia syntymäpäiviäni. Vaikka vaikutelma miehestä on hyvä, realiteetit ovat Petrozzan mukaan liian raskaat. Länsimainen maailma on ryövännyt kolmannen maailman maita vuosikausia, ja nyt saamme siitä tulokset. Vaikka Petrozza korostaa, ettei ole profeetta eikä poliitikko, hän kertoo mielellään oman kantansa asioihin. Kreator on ollut olemassa pian neljännesvuosisadan. Minusta on ihan turhaa rehennellä sillä, että on tehnyt jotakin juttua kauan. Ei meillä ole mitään suunnitelmia asian juhlistamiseksi. Vaikka Hordes of Chaosilla kehotetaan kaikkia vastarintaan ja taisteluun, Petrozza itse tunnustautuu pessimistiksi. vuosituhannella. Sillä ei ole mitään merkitystä. Vuosien ja vuosien ajan pieni eliitti on kerännyt kaiken rahan itselleen. Hordes of Chaos ei todellakaan tee poikkeusta. Jos ajatellaan asiaa fanin näkökulmasta, niin fanillehan omien suosikkibiisiensä kuuleminen livenä on melkein taianomainen elämys. Vihaan käydä katsomassa sellaisia bändejä, joiden yksi tai useampi jäsen näyttää siltä, ettei homma kiinnosta, Petrozza sanoo painokkaasti. päivän tapahtumista, sodasta ja muusta. Tietenkin kaikkein köyhimmät kärsivät jälleen, kuten aina ennenkin. Uuden levyn avausbiisin alaotsikko A Necrologue for the Elite kertoo, millainen se kanta on. Terrori-iskut ja väkivaltaiset yhteenotot täyttävät uutiset harva se 22 INFERNO Synttäreistä viis Kuten todettua, Enemy of Godia innoittivat paljon Yhdysvaltojen tapahtumat ja teot tällä. Hänessä on vähän samaa kuin Kennedyssä ja Clintonissa. Tilanne on toisaalta jännittävä, mutta toisaalta myös todella vittumainen
ox abel B ! Dark L tavana a nyt sa K-18 12 LEVYÄ 29 DARK LABEL - KAUSI 1 DVD 95 /BOX
TEKSTI Kari Koskinen I KUVA O. Uskotko? M isery Index tarkoittaa osuvasti nimettyä kansantalouden indikaattoria, joka saadaan yhdistämällä työttömyysluvut maan inflaatioasteeseen. Rakastamme hauskanpitoa emmekä varsinaisesti vihaa mitään, mutta epätasa-arvo ja Amerikan politiikan epäkohdat sekä vaikutus muuhun maailmaan ärsyttävät. "Jonain päivänä muutan vielä Iisalmen lähistölle! Asustelen siellä järven rannalla mukavassa saunallisessa mökissä ja nautiskelen runsaasti Karhua ja Koskenkorvaa." Jason "Jaska" Netherton 24 INFERNO. Pidän Assuckista, ja he vaikuttivat meihin suuresti. Mitä korkeampi tämä luku on, sitä huonommassa jamassa ollaan. Rakastan kyllä bändejä kuten Nasum, Sayyadina, Gadget ja Rotten Sound, mutta vaikka olemme ottaneet vaikutteita myös heiltä, omat juuremme ovat 90-luvun alussa. Dying Fetusissa alkanut ura jatkuu Misery Indexin riveissä nyt kolmannen pitkäsoiton merkeissä. Grindin juuret ovat enemmän punkissa sekä DIY-asenteen että ideologian suhteen. Misery Indexin tarkoituksena on painottaa selviytymistä ja hengen hyvinvointia maailman tekopyhyydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta huolimatta. Näissä on vahvaa poliittista virettä, joten siltä pohjalta grindcore lienee sinulle rakasta. Kiekon nimenä on Traitors ja se tappaa varmasti. Misery Index soittaa kuitenkin death metalia pienin grind-maustein. Joo, sanoituksiemme perusteella kyllä, mutta mielestäni musiikki määrittää meitä enemmän. Bolt Thrower, Carcass ja Morbid Angel ovat intohimomme Traitors sisältää kappaleita kuten Theocracy, Ghosts of Katalonia, Ruling Class Cancelled ja American Idolatry. Laulajabasisti ja johtohahmo Jason tiedostaa termin merkityksen, mutta kertoo bändinsä otsikon olevan floridalaisen grind-ryhmän Assuckin levynnimen peruja. Landau I www.miseryindex.com Jason "Jaska" Netherton rakastaa Suomea ja death metalia
Ilman kiukutteluani kaikki olisi sujunut vielä paremmin, haha. Lyömme lukkoon vain teeman. Vain harvoin keikoilla on esimerkiksi huono catering. En tunne tarvetta saarnata ihmisille heidän tekemisistään, enkä tunne vihaa lihansyöjiä tai alkoholisteja kohtaan. Bändi kuitenkin osaa hommansa, yhdistelmä toimii eikä bändi sorru liiallisen sekasotkun tuottamiseen. Deadlock käytti uuden levyn nauhoituksissa jälleen tunnetun tuottajan Jacob Hansenin palveluita. En voi kuvitella meille parempaa miksaajaa ja masteroijaa. Olemme ainutlaatuisia juuri siksi, että yhdistelemme erilaisia tyylejä. Levyllä kuullaan myös useita vierailijoita. Laulajamme Joe ammentaa ajatusmaailmaamme lähellä olevista teemoista kirjoittaessaan tekstejä, mikä onkin selkein linkki näkemystemme ja musiikkimme välillä. En pidä ihmisten tai asenteiden kategorisoimisesta, eli en myöskään nimikkeistä vegaani ja sXe. Levyltä löytyy myös selkeitä rap-osuuksia. TEKSTI Pia Sundström I www.xdeadlockx.com Kehutun Manifesto-albumin julkaisseen Deadlockin takahuonepöydät eivät notku lihaleipiä, eikä lattialla makoile sammuneita muusikoita. Vegaaniheviä uonna 1997 perustettu saksalaisbändi Deadlock on julkaissut neljä levyä, joista uusin, Manifesto, ilmestyi marraskuun puolivälissä. Ikinä emme tiedä etukäteen, miltä materiaali tulee kuulostamaan ja mitä studiossa tapahtuu. Mutta mikä erottaa Deadlockin massasta ja tekee bändistä ainutlaatuisen. Ihminen tuhoaa huomattavasti enemmän kuin tuottaa. Ei siis oikeastaan ole lainkaan ihme, että löysimme toisemme. Mies ei 26 INFERNO. Sabine, kuten muutkin bändin jäsenistä, ovat avoimia ihmisiä ja jättävät saarnaamisen muille. Kiertueella miesenemmistö pääsee päättämään keikkabussissa soivasta musiikista. Manifesto on mielestäni erittäin onnistunut, se on kypsempi ja rohkeampi kuin Wolves oli. Manifesto alkaa teknosävyisesti ja jatkuu metalli-hc-linjalla. Juuri tämän kertominen eteenpäin on intohimomme. Eikä tarvettakaan. Reagoimme siihen, mitä ympärillämme tapahtuu, kerromme aiheista joita muut voivat pitää aivan normaaleina. Laulajatar Sabine Weniger vakinaistui bändin riveihin ennen kolmoslevy Wolvesin (2007) nauhoituksia, mutta sitä ennen hän ehti vierailla bändissä useampaan kertaan. Viime aikoina soittimessani on pyörinyt Paramoren Decode useaan otteeseen. Pyrimme peilaamaan todellisuutta. Itse yritän kyseenalaistaa asioita selkeällä maalaisjärjellä ja järjestää elämäni sen mukaan. Osuuteni levynteossa on aina suhteellisen spontaani. Perusulosanti vaihtelee raskaasta deathista hardcoreen ja kevyempään, melodiseen metalliin. Miehet ovat päätöksentekijöitä myös uutta materiaalia luodessa. Bändiä on usein nimitetty Killswitch Engagen, In Flamesin, Nightwishin ja Within Temptationin yhdistelmäksi. Sabine on ollut vegaani jo pitkään, ja hän kertoo kunnioittavansa luontoa sekä itseään ja pyrkii elämään arvojensa mukaisesti. The Arrivalista (2002) lähtien olin mukana sessiomuusikkona, ja liittymiseni bändiin toiseksi vakituiseksi laulajaksi olikin luonnollinen seuraava askel. Hän tietää tarkalleen, miten biiseistämme saa eniten irti. Yksi tunnetuimmista on Scar Symmetrystä juuri erotettu Christian Älvestam. Laulajayhdistelmämme on aika harvinainen, ja nimittäisin myös sitä ainutlaatuiseksi. Faneille ekstraa Onnistunutta tyylisoppaa Deadlock yhdistää useita eri tyylejä. Bändin ainoa nainen ei siis keitä kahvia ja tottele testosteronia mukisematta. Sanoitukset kertovat luonnon tuhoamisesta ihmisten toimesta, mutta Sabine kertoo, että bändi ei kuitenkaan yritä väkisin parantaa maailmaa, saati sitten pelastaa sitä. monilla mausteilla V 95 prosenttia läheisistäni, esimerkiksi vanhempani ja ystäväni, syövät lihaa ja juovat alkoholia. Kaikki Deadlockin jäsenet noudattivat vastaavaa elämäntyyliä ennen kuin liityin bändiin. Mutta tosiaan, nauhoitukset sujuivat todella hyvin ja pysyimme aikataulussa. Studiossa kaikki meni hyvin putkeen, mitä nyt Sabine kertoi itse hieman kiukutelleensa. Kiertueella meitä ja asennettamme kunnioitetaan ja meidät otetaan positiivisesti vastaan. Sabine ei kuitenkaan tunnusta olevansa kyseisten nimien suuri fani, hyvä kun tuntee muutaman biisin per bändi. Tämä elämäntapa ei ole minulle minkäänlainen ideologia vaan normaliteettia, eli täysin normaali tila, nuori nainen valottaa. Emme tietoisesti etsi vaikutteita tai myöskään nimeä sellaisia, koska luomme aina uutta. Myös muut asiat yhdistävät Sabinen bändiin, kuten esimerkiksi hieman erikoinen vegaani/sXe-elämäntapa. Se ei häiritse minua lainkaan. Me täydennämme toisiamme, ja juuri siitä Deadlockissa on kysymys. Hänen vaikutteensa ovat muualla, poprockissa ja jazzissa. Mielestämme Johannesin matalat huudot ja minun ääneni muodostavat täydellisen yhdistelmän. Deadlock joutuu kiertämään erilaisten bändien kanssa, eikä tiukkapipoisuudelle ole tilaa. En ollut paljon tekemisissä Jakob Hansenin kanssa, mutta olen sitä mieltä, että hän teki mahtavaa työtä
En mielelläni lähde yli neljä viikkoa kestäville kiertueille, sillä pidempi aika erossa pojastani ei ole enää järkevää. Miksi ihmeessä, eikö pääasia ole kuitenkin musiikki eikä ulkokuori. Muiden versioiden tehtävä on lisätä ostopotentiaalia, sillä toivomme, että levymme ostetaan perinteisessä muodossa. Silloin koti-ikävä vie voiton eikä kiertäminen ole enää hauskaa. Oli hienoa päästä soittamaan ja viettämään aikaa niin isolla ja hienolla laivalla. luolamiesvitsejä ja haisevia kalsareita. Kiertueiden kohokohta on aina se, kun jengi laulaa mukana. Dying Breed on vaihteleva juuri hänen äänensä ansiosta. Hyllystä voi napata mukaan perus-cd:n, digipakin tai boxin. Tarjoamme siis faneillemme myös hienon layoutin. Ja toivottavasti bändissä on toinenkin nainen! Tästä musiikkityylistä en ainakaan aio luopua, sillä nyt pääsen kokeilemaan eri tyylejä. Tiedostoja on nykyään niin helppo jakaa eteenpäin ja levyjä ladataan netistä. Kymmenen vuoden päästä... ...meillä on oikeita roudareita ja oma nightliner. Sabine toivoo pääsevänsä esiintymään myös yhdysvaltalaisille keikkalavoille, ja Japanikin kuuluu suunnitelmiin. Lisäksi soitamme useilla kesäfestareilla ja teemme jatkuvasti uusia biisejä. Onneksi soitan kuitenkin bändissä, jonka miespuoliset jäsenet pitävät huolta henkilökohtaisesta hygieniasta, eikä bändin jätkillekään ole varmasti aina kivaa, että bussissa istuu tyttö. Se, että olen bändin ainoa nainen, onkin aika perseestä. Deadlockin näimme Suomessa, tai oikeastaan Tallinnan edustalla, Metal Elite -risteilyllä viime vuoden loppupuolella. Soittoaika ei ollut kovin otollinen, bändi nousi viimeisenä lavalle pikkutunneilla, kun suurin osa yleisöstä makasi sammuneena hytissä tai heilutti lantiota yläkannen diskossa. Kummatkin ovat upeita taiteilijoita! Uusi levy ilmestyy kolmessa eri paketissa. Nautin kuitenkin live-esiintymisestä. Olisi hienoa, jos hän joskus tulisi vetämään biisin kanssamme livenä. Kuten mainittua, levy on todella vaihteleva. Yritänkin lukea kiertueella mahdollisimman paljon kirjoja, se rauhoittaa tilannetta ja eliminoi mahdollisia kiukkukohtauksia. En myöskään voisi kuvitella aloittavani sooloprojektia, mutta jos olemme kymmenen vuoden päästä saavuttaneet kaiken edellä mainitun, harkitsen asiaa uudelleen. Ja paaaaaljon rahaa ja teemme edelleen upeaa musiikkia. Mikä on naisen selviytymisresepti. Jätkät nauttivat varsinkin pelihuoneesta... Kiertäminen ei ole perheelliselle Sabinelle aina helppoa. Risteily oli kuitenkin mahtava kokemus ja meillä oli todella hauskaa. Biisissä Deathrace on pitkä rap-osuus, jota ei ole miksattu yhteen Deadlockin musiikin kanssa, vaan pätkä on jätetty itsenäiseksi osuudeksi. Ja olisi upeaa seistä 15 vuoden päästä yhdessä poikani kanssa lavalla. Mielelläni ottaisin toisen naishenkilön riveihin. Ensi vuoden alussa Deadlock lähtee jälleen kiertämään Eurooppaa. Mutta hänessä virtaa silti vielä liikaa testosteronia. Basti (Sebastian Reichl, kitara) toimii vähän kuin naisen korvikkeena, lähtee esimerkiksi kanssani kahville. Ensimmäisen säkeistön hoitaa Warpathin laulaja, toisen osuuden Sick Since, jota lainasimme Lost Children of Babylonilta. Lopputulos on mielestäni erittäin onnistunut. Halusimme tarjota pitkäaikaisille faneillemme hieman ekstraa, joten julkaisemme rajoitetun special box editionin kiitoksena heille. Röyhtäileviä miehiä, 27. Vastaavia keikkoja saisi olla enemmänkin, mutta ehkä järkevämpiin kellonaikoihin. Ihan sama, onko lava kaksi metriä pitkä ja yleisöä on paikalla 50 henkeä, vai soitammeko kymmenen metrin lavalla 2000 hengelle. Kotona odottaa pieni poika, ja ikävä voi yltyä kovaksikin. "Se, että olen bändin ainoa nainen, onkin aika perseestä." Sabine Weniger kuitenkaan ollut bändin kanssa studiossa, vaan sai biisin ja sanoitukset postitse, minkä jälkeen työskentely jatkui omissa oloissa. Suomeen tulemme helmikuussa, toivottavasti jengi tutustuu levyymme ja tulee katsomaan keikkaa! INFERNO Naisen elämää Kiertueella oleminen retkueen ainoana naisena ei voi olla helppoa
Sen jälkeen en koskaan katsonut taakseni. En ole myöskään varsinaisesti etsinyt artisteja. Kun mieheltä yrittää udella jotain paikkakunnan ug-ympyröistä tai vaikkapa kelvollisista rock-klubeista ja -festareista, saa vastaukseksi tämän: Maarianhaminassa on yksi rockmesta ja yksi festivaali, joka sekin on enimmäkseen poppia (Rockoff Festival, toim. Huomasin silti nopeasti, että minulla ei ollut hajuakaan, miten hommat todellisuudessa menevät. Ja sellaisia on tänä päivänä surullisen paljon. En esimerkiksi pidä murinalaulusta, enkä rapista. Työskentelin artistina monen eri levy-yhtiön piikkiin 80-luvulla, eivätkä kokemukset olleet erityisen hyviä. Genrejä ei sen sijaan ole montaa. Listoilta löytyy myös yllättävän suuri määrä niin kutsuttuja tribuuttilevyjä. Ei aikaakaan, kun italialaislähtöinen kitaristi Alexi Masi otti yhteyttä ja halusi, että julkaisen myös hänen levyjään. Ennen kuin olin varma, pystynkö siihen, olin jo julkaissut Masin levyn sekä monen muun artistin levyjä. Tarmokas lafkapomo Lasse Mattsson päätti aloittaa taistelun nettipiratismia vastaan. Sitä, minkä tyyppistä musaa Lion Musicin pitäisi julkaista, ei ole koskaan varsinaisesti suunniteltu. TEKSTI Jaakko Silvast I www.lionmusic.com Piskuisella Ahvenanmaalla pitää majaansa yksi Suomen tuotteliaimmista ja progressiivisen metallin kentässä arvostetuimmista levy-yhtiöistä, Lion Music. huom.), mutta Lordi soitti täällä juuri Euroviisu-menestyksensä jälkeen paikalla oli 7000 ihmistä! Rehellisesti sanoen en seuraa paikallista bänditarjontaa laisinkaan, joten parempi, etten kommentoi tätä enempää jotta en tule sanoneeksi mitään tyhmää, Lasse tokaisee ja nauraa. Murina ei kelpaa Lasse pisti Lion Musicin pystyyn vuonna 1989 tuotantoyhtiönä lähinnä omien levyjensä julkaisukanavaksi ja hoitamaan lisenssi28 INFERNO asioita muualle Eurooppaan, Yhdysvaltoihin sekä Aasian maihin. Sen olen oppinut, että en pistä pihalle musiikkia josta en itse tykkää. Kuukausittainen julkaisutahti on kolmesta neljään kiekkoa. Niitä on vain ilmaantunut, ympäri maailmaa. Olen kuitenkin hyvin jääräpäinen kaveri, jolla ei ole ollut tapana antaa periksi, joten tänä aikana olen oppinut paljon ja saanut paljon hyviä hetkiä, tosin tekemällä helvetisti hommia. Rupesi tuntumaan, että osaisin itsekin hoitaa asioita paremmin. Aluksi minun oli tarkoitus julkaista Lionin kautta ainoastaan omien projektieni materiaalia. Tribuuttilevyjä on tullut julkaistua siksi, että ne ovat mielenkiintoinen tapa promotoida artisteja tavallisuudesta poikkeavalla tavalla.. En voi myöskään sietää vokalisteja, joiden lauluraidat täytyy autotunettaa levyille. Lion tuntuu keskittyneen olemassa olonsa ajan melodiseen ja progressiiviseen heviin, AOR:ään sekä ennen muuta monenlaisten kitaravirtuoosien julkaisuihin. Lars Eric Mattsson (vas.) ja hänen bändinsä uusi laulaja Adrienn Antal. Tällä hetkellä Lionin listalla on toistasataa bändiä, julkaistuja levyjä vieläkin enemmän. Saas nähdä, miten äijän käy! Leijonan periaatteet L ion Music -levy-yhtiön perustaja, itsekin tuottelias melodisen ja progressiivisen raskaan rockin taitaja Lars Eric "Lasse" Mattsson on paljasjalkainen ahvenanmaalainen, mutta ei tiedä asuinsaaristonsa bändiskenestä juuri mitään. Missään vaiheessa mies ei kuvitellut jatkossa johtavansa lukuisten eri artistien ja yhtyeiden kansoittamaa julkaisurosteria. Todellakin
Joskus hän muistaa 30 INFERNO Y lisätä, että Saxoniakin on mukana biisinteossa, joskus ei. Saxonin mukana roikkumisesta merkittävää tekee sekin, että norkoilu brittiläisen hevin suurten ja rumien joukossa on tehnyt sen musiikista monin paikoin identtistä legendojen kanssa. Viime vuonna ilmestynyt mainio The Inner Sanctum oli paikoin yllättävän synkkä (mestarillinen State of Grace, Red Star Falling) ja polveileva (Atila the Hun) levy, joka ei pelännyt soveltaa uudemmankaan metallin rytmisiä vaikutteita. Ei kai onnea voisi yli kolmeksi vuosikymmeneksi piisata. Live to Rockin monet ovat ladanneet ja kuulleet jo ennen levyä. Yhtyeen uuden albumin otsikko Into the Labyrinth kuvastaa elon valintojen merkitystä tavalla, jossa ei ehkä ole Jorge Luis Borgesin Haarautuvien polkujen puutarhan syvyyttä, mutta asia käy selväksi, kuten Saxonilla on tapana. Omiin korviin Painkiller-ajan Judas Priestiltä kuulostavat terävät, modernit ja vauhdikkaat heavy metal -tuhokoneet saavat Biffin päässä ylleen Motörhead-leiman, vaikka soundimaailma ei piraattihatun Rickenbacker-rähinöitä vastaakaan. Ei, kyllä Motörheadia ehdottomasti Hellcatista löytyy. Kun arvailen, että Heavy Metal Thunderin herättämä Motörhead-viba on Saxonin musiikissa tätä nykyä hieman kateissa, leijonanharja-Byford nousee nopeasti takajaloilleen. Laulaja itse suhtautuu yhtyeen kykyihin lämpimän ironisesti. Saxonin laulava nokkahahmo Peter "Biff " Byford juttelee omista biiseistään tiheään hevidinosaurusten nimissä. On helppo olla musasta musaan hyppäävä kullankaivaja, vaikea elää tunteella läpi koko Saxon-diskografia. Myös Demon Sweeney Toddissa on samanlaista fiilistä, kunhan se pääsee käyntiin. Power metaliin kallistuva, naistaustakuorojen sävyttämä Battalions of Steel valitsee sinfonisena avauskappaleena eri reittejä kuin 1980-luvun Saxon, jolle vankalla tasajalkatamppauksella jylistelevä nettisingleraita Live to Rock olisi saattanut olla selkeämpi avausveto. Olemme silti pääasiallisesti klassinen rock-akti, Byford toteaa nasevasti. Olemme kirjoittaneet näitä biisejä Wheels of Steelistä (1980) lähtien. TEKSTI Mikko Kuronen I www.saxon747.com Sotahistoriaa, moottoripyöriä, lentokoneita, vetäviä naaraita, Spinal Tap -henkeä ja adrenaliinia, joka hyökyy lain pimeällä puolella. Molemmat ovat sotahymnejä. Eri sävellysformaatteja on. Ymmärrän pointin Heavy Metal Thunderin soundimaailmasta, mutta tuntuu, että Hellcatilla ja Sweeney Todilla lähestymme taas sitä tyyliä. Haarautuvat polut Liian suoria viivoja ei toki ole syytä vetää. Joskus sekoitamme sitä hieman, kuten edellisen levyn Atila the Hunilla. Biisi käy päälle täysillä. Normiratkaisut eivät kiinnosta meitä. Vankikierteellä Australiasta tulee tanakka AC/DCpoljento, on tullut jo Strong Arm of the Law -albumista (1980) asti. Saxon käyttää näitä ulottuvuuksia usein yksi kerrallaan, biisi biisiltä, aivan kuin jokaiselle Saxon-sävellykselle olisi olemassa muotti tyyliin "tässä on Priestbiisi, osa 14, soitetaan sisään". Norkoilun ohessa Saxon on ollut kätilöimässä maailmaan uuden aallon brittihevinä (New Wave of British Heavy Metal) tunnetun mahtavan musiikkityylin sekä 18 täyspitkää studiolevyä. Saxon ei ole aikeissa lopettaa norkoiluaan ihan heti. Ainakin ilman uhkeaa mallastuotteiden valikoimaa. Hellcatia lähemmäksi Motörheadia Saxon ei yllä. Saxon on hevin hienoimmat kliseet kauniisti pinottuna. ksi hevimetallin suurista hangaround-tarinoista kulkee nimellä Saxon. Uudella levyllä tyylit nivoutuivat yhteen todella tiukasti, mistä olemme onnellisia. Tuoreen Into the Labyrinth -pitkäsoiton monumentaaliset jytäpalat Live to Rock ja Slow Lane Blues osoittavat, että Saxon voisi yhä halutessaan opettaa AC/DC:lle tempun omassa lajissaan. Metallin jumalat säteilevät meihin päin. Battalions of Steel on hyvä avausraita. Jos AC/DC haluaisi meidän tekevän jotain heille, lähtisimme mukaan. Byford naureskelee. Saxon hyökkää kuin Judas Priest, rullaa kuin Motörhead, melodioi kuin Maiden tai löytää seasta kultahippusen omaansa. Ehkä he voisivat vuorostaan värkätä meille nopean rallin. Saxon voi tehdä näin, koska sillä on aika ja kokemus puolellaan. Jo 1980-luvulla yhtye hennonsi soundiaan asteittain radioon ja glamiin päin, osin kaupallisesti menestyksekkäästikin. Hahahaha! Onnea on silti mukana. Mitä luulet, olemmeko onnekkaita vaiko lahjakkaita. Vuonna 1970 Blue Conditionina perustettu, sittemmin Son of a Bitchinä ja SOB:nä tunnettu orkesteri on ehtinyt norkoilla Iron Maidenin, Motörheadin ja Judas Priestin kaltaisten ikonibändien kanssa alusta alkaen, niin musiikissa kuin tovereina. Biisintekoformaattimme on periaatteessa sama kuin muilla. Käytimme biisiä hieman samaan tapaan kuin Power & the Glorya. Biffin karismaattinen ääni ei kulu pois, eikä liioin taito sommitella perinteisiä heviformaatteja. Nyky-Saxonille elämä ja musiikki onkin kiharaisempaa kuin saattaisi olettaa. Pitäydymme soolojen värittämässä säkeistö-kertosäe-rakenteessa. Saxonillakin on sivupolkunsa, monet kasvonsa. Toisin kuin leijonanosa 1980-luvun puolikuolleista hevireliikeistä, yorkshirelaisyhtye on jatkanut ajoittain pitkäpiimäistäkin olemassaoloaan hiuslakkarockin, grungen ja 1990-luvun lopun power metal -buumin läpi. Muun muassa tämä tekee Saxonin sinnittelemisestä suurta. On parempi aloittaa tuntemattomalla biisillä
Nuoret fanit pitävät vanhasta ja vanhat fanit uudesta kamasta, mikä on vähän outoa. Ujoksikin itseään joskus kutsuneella laulajalla on ekstrovertti puolensa, joka auttaa osallistumaan tällaisiin projekteihin ja kestämään musiikkiteollisuutta henkisesti. Vähän ristiin menee. Olemme yhä yhteyksissä Harveyn kanssa, hän on hyvä mies. Amerikka jäi valloittamatta, kun kunnon manageriakaan ei ollut. Hän yritti luoda itselleen mainetta tyyppinä, joka antoi meille ohjeita. Meistä on tullut Englannissa ainakin tuplasti isompi yhtye, mikä näkyy median vastaanotossa, myynnissä, konserteissa ja muissa esiintymisissä. Eritoten 1980-luvun lopulla vain hardcore-fanit tulivat katsomaan meitä, mutta sittemmin Unleash the Beastin (1997) ja Metalheadin (1999) kautta meille avautui uusi yleisö, Manowarin tavoin Saksassa aina hyvin pärjänneen yhtyeen vokalisti erittelee. 1980-luvulla bändin levy-yhtiö Carrere Records ei osannut hyödyntää NWOBHM:n Euroopassa kytenyttä nostetta. Homma menee hieman käänteisesti, totta. Rundatessa pitää olla erilainen vittupää, ja sekin puoli on aina ollut osa minua. tallissa ei ole ollut yhtä mittava kuin raskaan rockin ykkössarjalaisilla. Saxonin heviin jättämän jäljen Byford summaa vaatimattomasti. Minua ei hetkauta kuka levyjä ostaa, kunhan pitävät rockista. Uusi imagomme oli, että emme muuttaneet mitään! Sanoimme Harveylle, että painu vittuun, siinä imagomme. Metallicakin luultavasti nyppi joukon vaikutteita Motorcycle Manin kaltaisesta thrash metal -kamastamme. The Eagle Has Landed -livetallenteella (1982) Saxonin 40 000 watin lavarekyyliä tunnusomaisesti hehkuttanut Biff tarvitseekin ryhtiä, jotta voisi toimia Saxonin kaltaisen yhtyeen keulilla. Olemme tehneet virheitä ja maksaneet niistä. Nyt lehdet myyvät paremmin, samaten konserttiliput ja kaikki muu. Brittijuttuhan se oli. Asenteemme on: anna meille yleisö ja vähän sähköä ja hoidamme homman kotiin. Pitkäsoittoja tehdään perusluonteella ja kovalla työllä. Solid Ball of Rock oli vuonna 1990 valtava levy. 1980-luvun loppu ja 1990-luvun alku eivät kohdelleet genreä hyvin. En usko, että olemme millään mittarilla hevimaailman ykkösnimiä. On aina yllättävää, jos jokin räjähtää isoksi yhtä nopeasti kuin levymme alkuaikoina. He ovat isoja fanejamme. Biff ei ole huolissaan elokuvan mahdollisesti korniuden rajat ylittävästä viihdearvosta, mutta toteaa, että aivan mitä tahansa hän ei viihteen nimissä suostuisi tekemään. On hienoa, että olemme taas suosittu bändi. Jos Saxonia tai Maidenia ei olisi olemassa, ei olisi myöskään Hammerfallia, jonka uudella albumilla muuten juuri lauloin. Samalla yhtye on ihannoinut paheiden arkipäiväistä maailmaa ja perinteisiä luopiokuvia, tuonut hevin vaaran esiin tyypillisesti romantisoiden. Mutta hei! Rokki on tällaista. Pitää muistaa, että toinen levymme lähti täysin käsistä, joten olemme pitkään tienneet, mitä suosio on. Kiintoisaa on, että Byford on huomioinut nuorimpien Saxon-diggareiden innostuvan nimenomaan bändin alkuaikojen materiaalista, kun taas fossiilifanit suhtautuvat mitä suurimmilla lämmöllä yhtyeen tuoreimpiin levytyksiin. Ohjelman seuraukset eivät näkyneet maailmanlaajuisesti, mutta omassa maassaan Saxon esiintyi isommille yleisöille ja myi enemmän levyjä kuin vuosiin. Se on osannut kirjoittaa imperialismista kirkasotsaisesti, valloittajan innolla, mutta myös herkistellä sodan traagisuuden äärellä. "Olemme aika pitkälti ajattelevan ihmisen rockia." gendasta kertova elokuva, jossa Byford näyttelee kuningas Arthuria. Uramme on ollut ylä- ja alamäkeä. Syitä laitimmaisen huuman puuttumiseen on monia. "Lemmykin tekee filmejä", kuuluu perustelu sille, miksi Parsifal-kokeilussa ei ole mitään ihmeellistä. Kun utelun sisältämä adjektiivi saavuttaa leijonanharjan, hän naulaa haastattelun loppukaneetin, jossa ei ole ironiaa tai naurua, vaikka tilaa näille olisi äärettömästi. Mutta onko väärin sanoa, että Saxon on typerää musiikkia. Soundcheckiin mielivä Biff Byford ei ensin ota kuullakseen perimmäistä kysymystä. Nykyhetkestä voi vetää yhtäläisyysmerkkejä 1980-luvulle. Yhteistyömme käsitti silti vain tv-ohjelman. Kaikessa, itse asiassa. Siinä olemme oikein hyviä. Lopussa seisoo kysymys Saxon on käsittelemiensä teemojen kautta aina näyttäytynyt kiinnostavana yhdistelmänä vauhtisokeutta ja historian pölyä. Emme ole silti muuttuneet mitenkään, heh. Musiikkibisneksessä monet ovat samanlaisia. Ei, olemme aika pitkälti ajattelevan ihmisen rockia. Farkun ja nahkan kääntyilevä tila Saxonin yli kolmikymmenvuotisesta urasta huolimatta bändin paino uudemmassa me32 INFERNO. Musiikissamme kiteytyy hienojen kitarariffien ja melodisen laulun yhdistelmä. Tiettyihin vanhan kaartin musiikkia soittaviin ryhmittymiin Saxon on kuitenkin vaikuttanut, hyvässä ja pahassa, siinä missä vinyylibunkkereissaan Denim and Leatherin nimeen vannoviin vanhan hevin metsästäjäkeräilijöihin. Motörheadin, Judas Priestin ja Maidenin tavoin olemme pysyneet koko ajan maisemissa. Manageroin itse aikanaan bändiä, mikä oli ihan hyvä juttu, en suostu syyttämään sitä. Ulospäin suuntautunut puoli tulee esille kiertueilla. Harmi kyllä, ohjeet eivät olleet kovin hyviä, mutta se on hänen ongelmansa. Infernon edellisessä Saxon-haastattelussa (Inferno #44, maaliskuu 2007) pureuduttiin siihen, kuinka Brittein saarilla tunnettu musiikkipromoottori Harvey Goldsmith yritti auttaa yhtyettä nostamaan profiiliaan Get Your Act Together -tv-ohjelmansa avulla. Tv-ohjelma vaikutti ainoastaan siihen, että ihmiset huomasivat, että teemme mitä haluamme ja teemme sen hyvin. Jos Spinal Tap on hyväntahtoista irvimistä musiikkilajin kliseille, ei Saxon välttämättä aina näyttäydy kuin elokuvafiktion viihdyttävänä ruumiillistumana. Olen puoliksi Jekyll ja puoliksi Hyde
X100 WM24PROEWHK 295,00 490,00 690,00 850,00 860,00 KH120RHSE Halfstack 790,00 RAJOITETTU ERÄ ! Katso lähin Randall tai Washburn jälleenmyyjäsi nettisivuiltamme Tsekkaa myös MTS-sarjan vahvarit vaihdettavilla etuasteilla ! www.soitinlaine.fi
Minulla ei myöskään ole klassisen musiikin taustaa. Mutta jotain vielä pelottavampaa oli tulossa. TEKSTI Albert Witchfinder I www.gonin-ish.com Tuoko sanapari "progressiivinen metalli" mieleesi silkkipaitoihin sonnustautuneita, itsetyytyväisyyden humalluttamia permanenttipäitä syventyneinä liian ylös nostettujen ja liian monella kielellä varustettujen instrumenttiensa saloihin. Gonin-Ish saattaa tarjota sinulle yllätyksen. O li aika, jolloin termi "progres- siivinen" rock-musiikin yhteydessä merkitsi suuntautumista eteenpäin, pois kaavoihin kangistuneesta viihteellisyydestä ja kulutustavarasta, ulos sääntöjen ja rajoitusten maailmasta. Varsinaista studioaikaa kului siltikin parin vuoden verran. Bändin liiderin, kosketinsoittimista ja sävellyksistä vastaavan Masashi Momotan oma asennoituminen progressiivisuuteen on varsin, sanoisinko, terve. Yhä tänäkin päivänä, jolloin käytössämme on kaikki menneen musiikin viisaus ja traditio ja liki loputtomat keinot luoda uutta, on harvinaista löytää yhtyeitä, jotka oikeasti yhdistävät metallimusiikkiin progressiivisia elementtejä onnistuneesti ja sanan varsinaisessa merkityksessä. Siinä missä death ja thrash metalin maailmasta nousi esiin yhtyeitä kuten Atheist, Watchtower, Confessor ja Cynic, jotka pitivät musiikillisen tutkimusmatkailun lippua korkealla, oli varsinainen proge ja progressiivinen metalli keskittynyt jatkamaan sitä, minkä monet olisivat toivoneet kuolleen jo ajat sitten. Heidän työnsä pitää sisällään taiteellisen rohkeuden ja piittaamattomuuden odotuksista, joita nykymaailman musiikkibisnes artisteille rahanhimossaan suoltaa. Uu- 34 INFERNO. Tämän jälkeen yhtye aloittaa rajun harjoitteluprosessin. Debyyttialbumi ilmestyi vuonna 2000, mutta sen seuraajaa saatiinkin sitten tosiaan odottaa peräti viisi vuotta. Todellisuudessa jäsenten muut työt ja kiireet venyttivät valmistumista. Juuri tällaisesta maaperästä voi versota jotain aidosti uutta. Mitä säveltäjä on ajatellut. Pidän asioiden analysoinnista. Nimestä huolimatta bändin ydinhenkilö on Momota, joka rakentaa biisit lauluosuuksia lukuun ottamatta valmiiksi omassa yksinäisyydessään. Nimen taustalla on viittaus Hyakuninish-runoperinteeseen, joka suoraan käännettynä merkitsee "sadan ihmisen kirjoittamia runoja". Varmuudella voi sanoa, että Gonin-Ish on jotain muuta. 1998 oli ensimmäisen demoäänityksen vuoro, ja seuraavana vuonna yhtye saikin levydiilin japanilaisen riippumattoman levy-yhtiön kanssa. Gonin-Ish ei ehkä mene äärimmäisyyksiin edellä mainittujen tasolla, mutta poikkeuksellisia elämyksiä sekin tarjoaa. Tämä on metallia! Gonin-Ish merkitsee "viiden jäsenen yhdistymistä musiikin kautta". Kuvittele Pekka Pohjolan tai Finnforestin musiikin yhdistämistä grind/ death/hc-henkiseen naislauluun ja metallisiin instrumentaatioihin ja sovituksiin. Tämä saattaa antaa jonkinlaisen kuvan siitä, mistä on kyse, mutta vasta omakohtainen kokeminen paljastaa totuuden. Siitä oli tullut juuri sitä, mistä se alun perin pyrki erkanemaan: geneeristä kikkailua ja taiteellisesti tyhjää ilmaisua esoteeristen sävelkokeilujen sijaan. Kun muistetaan, että yhtyeen toinen albumi Naishikyo-Sekai, joka nyt on Season of Mistin toimesta julkaistu Euroopassa ja USA:ssa, otti valmistuakseen viisi vuotta, voisi kuvitella studiossa itketyn verta ja kyyneleitä. Gonin-Ish on tällainen yhtye. Yhtyeen onneksi hän toimii itse äänittäjänä, joten vararikolta vältyttiin. Invisible awe Gonin-Ishin taival alkoi jo vuonna 1996, ehkä hieman yllättäen Anekdotenin biisejä soittavana cover-bändinä. Taustalla on toki myös Momotan tiukka laadunvalvonta ja studiossa tehdyt kokeilut. Pysyäkseen edistyksellisenä tulisi asioita tutkia ja kokeilla miltei tieteellisesti. Kuten useat metallikitaristit, en osaa lukea nuotteja. Opettelin itse soittamaan kosketinsoittimia. Laulusolisti Anoji Matsuoka saa kuullakseen kosketinsoittimilla ja tietokoneella tehdyn demon, jonka päälle rakentaa omat osuutensa. Miten tämä on koostettu. Aina ei Gonin-Ishkään toki osu keskelle taulua, mutta ainakaan tavanomaisuudesta heitä ei voi syyttää. Sadan ihmisen runous Suomalaisillekin tuttuja nimiä japanilaisen musiikillisen hulluuden saralla ovat ainakin pitkän linjan taitaja Sigh ja tänä vuonna debyyttinsä, nimenomaan Suomessa, julkaissut Quest for Blood. Taitojensa esitteleminen ei ole progressiivista. Tultaessa 1970-luvun loppuun progressiivinen rock oli jo matkalla kohti tuhoaan. Niin sanottu kehitys johti muotoihin, jotka jättivät jopa muinaiset instrumenttimasturbaatiot varjoonsa. Pidän vanhasta progressiivisesta rockista ja metodeista, joita silloin käytettiin. Ja niin edelleen
En kuitenkaan pyydä häntä selittämään niitä. Bändejä on paljon, mutta hyviä mielestäni vain muutamia. Tässä olisi hyvä sauma Suomen-vierailulle, etenkin kun japanilainen kulttuuri on meillä yhä hyvässä nosteessa. Ningen-Isu,Kinniku-Shojyo-Tai[King Show] ja Tokusatsu. Laulajattaren mieltymys death metaliin ei ole mikään uutinen, mutta herää kysymys, kuinka tyylilajien yhteen saattaminen käytännössä tapahtui ja syntyikö minkäänlaista kitkaa tai ongelmia. Niistä kun saa lisäpotkua uuden albumin tekemiseen. Enemmän huolta herätti se, hyväksyisikö Anoji musiikilliset elementit. Emme tienneet hänen kuolemastaan. INFERNO 35. Odotusta helpottaisi mahdollisuus nähdä bändi livenä. Aloittaessamme vain harvat tytöt käyttivät ääntään äärimmäisellä tavalla, ja ajattelinkin, että tästä saattaisi syntyä kokonaan uusi tyyli. Tämä juttu on kirjoitettu päivänä jona suuri suomalainen taiteilija, Pekka Pohjola, nukkui pois. Käsittämättömyys lisää mielenkiintoa. Laajalla skaalalla Gonin-Ish sekoittaa hämmentävällä tavalla jatsahtavia osuuksia äärimmäisiin laulusuorituksiin. Rauha hänen muistolleen. Momota kertoo kaiken sujuneen hyvinkin helposti ja luontevasti. Japani on populaarikulttuurin harrastajalle loputon aarreaitta. Lännessä asetelmaa luonnollisesti tehostaa se, että harva ymmärtää japania. den levyn säveltäminen on jo alkanut, ja voi vain toivoa, ettei odotus veny taas vuosikausiksi. Hän saa itse päättää mitä tekee. Koska tyylien sekoittaminen oli minulle luonnollista, oli minulla myös varmuus onnistumisesta. Joskus pimeydestä saattaa löytää totuuden. Haluan sanoa vain sen, että kuulijalle ei ole aina hyväksi tietää kaikkea. Haluan itsekin nauttia mielikuvituksen leikistä. Alusta asti yhtyeen musiikkiin on yhdistynyt herra Shin-Rockin mielikuvituksellinen ja persoonallinen kuvataide, jossa on vivahteita jostain menneestä, mutta myös vahvasti ajaton tunnelma. Kuvataide on materiaalia mielikuvitukselle. Kysyessäni tämän idean syvemmistä merkityksistä Momota väistää selkeän vastauksen antamista. Sanonta kahden maailman kohtaamisesta voidaan ottaa tässä yhteydessä varsin kirjaimellisesti. Haluan vahvistaa näitä tuntemuksia. En vielä. Vastaus on pimeyden verhoama. Kun kuuntelit äitisi kertomaa tarinaa lapsena, etkö tuntenutkin jotain sisälläsi. Omat assosiaatiot ja ajatukset syventävät elämystä. Etsin erilaisten tyylien toimivaa yhdistelmää. Hyviä ovat... Vielä kiinnostavammaksi asia muuttuu kun ilmenee, että Anojin käyttämää kieltä ei välttämättä ymmärretä Japanissakaan kovin hyvin. "En ymmärrä" on joskus hyvä asia! Tämä ajatus onkin esillä yhtyeen arvoituksellisuudessa ja toismaailmallisuudessa. Ottaen huomioon, että olin aiemmin hieman brassaillut sikäläisen musiikin tuntemuksellani ja toisaalta tentannut hänen suomalaisen progen tietämystään, on ehkä aiheellistakin palata maan pinnalle. Momotaa kiinnostaa muutenkin koskettaa jotain, joka on pimeyden peitossa, piilossa. Hänen sanoituksensa nimittäin perustuvat hyvin vanhaan kieliasuun. Ulkomaan reissut olisivat Momotankin mieleen, koska Japanissa vastaanotto voi olla GoninIshin kaltaiselle yhtyeelle varsin kylmää ja faneja on vaikea saada. Toisaalta se, että Arch Enemy otti naispuolisen laulajan, oli sokki minulle, heh heh. Masashi Momota viittasi Pekkaan sanalla "God" kysyessäni hänestä. Tiedätkös näitä. Haluan vain hänen kuvaavan musiikkimme herättämiä tuntemuksia. Voisi kuvitella progressiiviseen ilmaisuun vihkiytyneiden muusikoiden karsastavan tiettyjä äärimusiikin piirteitä. Anojin kyky laulaa vakuuttavalla tavalla myös puhtaasti toki antaa mahdollisuuksia hyvin laajalla skaalalla. Puhuessaan musiikistaan ja taiteestaan Gonin-Ish käyttää määritelmää "invisible awe". Kysyessäni sitten joitain suosituksia Japanin skenestä saan vastaukseksi täysin tuntemattomia nimiä. Samoin mennessäsi pimeään, etkö tunne jonkin läsnäoloa siellä. Tiedustellessani Momotalta hänen vaikuttimistaan yleisesti ottaen saan listan "aution saaren levyistä", josta löytyy niin Cynicia kuin Kingston Walliakin. Ongelmia ei kuitenkaan Momotan mukaan ollut. Momota toivookin Naishikyo-Sekaista innostuvien lähettämään heille viestiä. Kykenemättömyys ymmärtää sanoja ei kuitenkaan ole negatiivinen asia. Taiteilijalle annetaan vapaat kädet luoda, musiikista ideoita ammentaen
Päätimme siinä vaiheessa, että ehkä olisi parempi jos bändi pantaisiin jäihin. Jos oli levytyssopimus laukussa, niin homma oli ok, mutta jos oli demobändi, oli piireihin pääsy vaikeampaa. Meillä alkoi toivo hiipua, koska mitään ei oikeastaan tapahtunut niin nopeasti kuin halusimINFERNO me. Oletteko koskaan miettineet, missä pisteessä Evocation saattaisi olla nyt, jos olisitte jatkaneet uraanne ilman taukoa. Suurin osa aikakauden merkittävimmistä bändeistä on edelleen elossa ja hyvässä vireessä, ja onpa viime vuosina saatu nautiskella Death Breathin ja Bloodbathin kaltaisista "uuden polven" nostalgiapommeistakin. Luulen kuitenkin, että tämä "pieni" tauko bändissä sai aidon death metal -soundimme pysymään elossa. Viimevuotisella Tales from the Tomb -levyllään varsinaisen comebackinsa tehnyt yhtye näyttää uusimmalla Dead Calm Chaos -julkaisulla itsestään hieman aiempaa melodisemman puolen. Samoilla aaltopituuksilla vanhemman Arch Enemy -tuotannon ja At the Gatesin kanssa myllertävä levy tapailee vanhoja tuttuja kuvioita, mutta yllättää silti riffipohjaisella sävykkyydellään. Täytyy sanoa, että yhteishenki on parempi nykyään kuin 1990-luvulla. Olimme tuolloin hyvin nuoria, ja riitaa tuli samalla hetkellä, jos jokin asia ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Nyt sitten ollaan yhteistyössä Cyclone Empiren kanssa, pohjustaa bändin jämäkästä rumpaloinnista vastaava Janne Bodén. Vuosia horroksessa viettänyt yhtye on palannut keskuuteemme levittämään kuolonlöyhkäistä sanomaansa vahvempana kuin koskaan. E Aikuisten miesten bändi vocationin historia ulottuu 1990-luvun hurmeisiin alkusykäyksiin. Mikä oli syynä siihen, että bändi ei koskaan varsinaisesti lyönyt itseään läpi. Alettiin taas soittaa ihan leikillään, mutta pian alkoi tulla hyvää musaa ulos kovaäänisistä. Oikein hyvä kysymys, hehe. En tiedä. Pian samana vuonna ilmestyneen promonauhan jälkeen bändi kuitenkin löi yllättäen lapun luukulle, ainoastaan palatakseen näyttämölle melko käsittämättömän mittaisen tauon jälkeen. Nykyään ollaan hyviä kavereita Entombedin, Graven, Unleashedin ja monien muiden kanssa. Se oli oikeastaan sellainen "juhlakeskustelu" minun, Vesan (Kenttäkumpu, kitara) ja Markon (Palmén, kitara) välillä joskus 2000-luvun alussa, joka sitten kehittyi siihen pisteeseen, että lähetettiin promootiomielessä meidän vanhat demokasetit cd-formaattina eteenpäin. Ja siinähän kävi sitten ihan hyvin. Emme ikinä päätä mihin suuntaan musiikki kehittyy. Me tehdään sellaista musiikkia, mikä passaa meille parhaiten ja mitä me tykätään soittaa. Siihen aikaan harjoittelimme samassa paikallisessa mestassa kuin Lake of Tears. Ostimme yhdessä studiotavaraa, äänitettiin kolme kappaletta ja lähetettiin uudelleen promoja levy-yhtiöille. Tuolloin nuoret pojat tempoilivat ruotsalaisen death metal -skenen keskellä herättäen laajaa huomiota legendaarisella The Ancient Gate -demollaan (1992). No, ollaanhan me suunnilleen saman ikäisiä ja aikuisia, Janne naurahtaa. 36. Hedberg I www.evocation.se Ruotsalaisen death metalin historiankirjoista ponnahtaa usein esiin nimi Evocation. Se yhdisteli loistavasti mutaisen Sunlight-pörinän melodisempiin äänimaisemiin. TEKSTI Joni Juutilainen I KUVA A. Riippuu tietysti mielialasta, mutta ainakin yritetään säilyttää musiikki death metal Äitis tykkää varmasti 1990-luvun alussa Ruotsissa oli vahva ja yhtenäinen death metal -skene. Luulen, että Evocationia ei olisi olemassa tänä päivänä, jos olisi aikoinaan jatkettu. Kokeeko bändi itse musiikkinsa muuttuneen monipuolisempaan suuntaan. Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt Evocationille. Bändit olivat siihen aikaan todella itsekeskeisiä ja päästivät vain harvoin uusia nuoria bändejä lähelleen. Ruotsin, tai oikeastaan koko Euroopan death metal -skene oli aivan pullollaan bändejä, ja ainoastaan pari levy-yhtiötä tuntui olevan kiinnostuneita Evocationista. Yhteishenki ja terveellä pohjalla pysyttelevä skeneily ovat usein availleet bändeille tiukkaan lukittuja ovia. Uransa alkuaikoina bändi kuului ruotsalaisen death metalin eturintamaan ja herätti kovilla demoillaan kiinnostusta eri levy-yhtiöissä. Musiikkityylimme ei ainakaan olisi sama kuin nyt. Samaan aikaan kaikkialla alkoivat myös muut musiikkityylit tulla entistä enemmän esille
Ja paskat! Minä olen elänyt yksin vuosia, koska olen niin valinnut." 38 INFERNO. "Jos et pysty elämään homogeenisessä ja steriilissä yksikössä, olet melkein kuin pelkkä puolikas ihminen
Fatalist omistetaan selkeäsanaisesti, vakaumuksen syvällä, joskin hengästyneellä rintaäänellä "kaikille teille ateisteille ja vapaa-ajattelijoille." Spiikki saa valtaisat suosionosoitukset. Vaikka alkuperäisjäsenistöstä yksikään ei ole enää bändissä mukana, eetos ja paatos ovat pysyneet kutakuinkin samoina kaikki nämä vuodet. Poliitikot ovat "siellä jossakin", suljettujen ovien takana. Napalm Deathin edustamille arvoille tuntuu olevan aitoa ajankohtaista tilausta. Kaipuu puun juurelle Palatkaamme siis takahuoneeseen, jossa Barney ennen keikkaa istuutui alas puhumaan sitä itseään. TEKSTI Riitta Itäkylä I KUVAT Tina Korhonen, www.tina-k.co.uk I www.napalmdeath.org Paljon on maailma ehtinyt muuttua sitten vuoden 1981. Pari tuntia haastattelun jälkeen Barney astelee Lontoon Underworld-klubin ahtaalle lavalle yhdessä Shane Emburyn, Mitch Harrisin ja Danny Herreran kanssa. Taputusten innokkuus, rohkenenpa väittää, kertoo muustakin kuin pinttyneestä tavasta vastustaa auktoriteetteja. On kuitenkin asioita, jotka pysyvät: joulu, uskonto ja evoluutioteoria. NEYNI BAR Ja Napalm Death. KELIUM EVAN M ark Greenway, tuttavien kesken Barney, keskeyt- tää haastattelijan ennen kuin yhtäkään varsinaista kysymystä on ehditty esittää. Niin, sitähän se on: puoli yhdeksän uutisten tuloveroja, lakiuudistuksia ja nuivan näköistä väkeä eduskunnan käytävillä. Napalm Death on ensi vuonna 28vuotias. Sana "politiikka" tulee heitetyksi ilmaan jo kirjaimellisesti kättelyssä, ja Barney tarttuu siihen yllättävän epäröiden. "Fucking hell", vokalisti puhisee paksulla pohjoisen aksentilla ja äimistelee itsekin tunnelmaa. Sehän on vähän niin kuin ei-todellinen asia, hän miettii ääneen. Tällä kokoonpanolla miehet ovat puurtaneet periksiantamatonta grind-mättöään 1990-luvun alusta saakka, mutta puhti on pysynyt. Moni vaihtaa mieluummin kanavaa tai kääntää sarjakuvasivuille. Politiikkaa. INFERNO 39. Bändi aloitti, kun Lady Maggie Thatcher oli Britannian vallankahvassa, ja ensimmäinen keikka soitettiin työväen kaivosklubilla. Barney ei ole vielä 39-vuotiaana väsähtänyt. Keikka osoittautuu hikisen hurmiolliseksi energiahyökkäykseksi. Jos sanot sanan "politiikka", monet ihmiset ajattelevat valtavirtaa, hallitusta ja arkipäiväisyyttä, mitä se tietenkin onkin..
Hänen ateisminsa ei ole kapinaa kapi- nan vuoksi, vaan tieteeseen luottavan rationalistin johdonmukaisuutta. Se on roskaa, silkkaa paskaa. Kuulin tästä. Jaahas, onko näin. Darwinin Lajien synty on luettu, mutta kirjahyllystä löytyy muutakin. Sanonpa jotakin ihan piruuttani: jos uskonto ei näyttelisi roolia ihmisten välisissä suhteissa ympäri tätä maapalloa, tämä olisi niin paljon rauhallisempi paikka. Miten muka. En ole tavannut ketään, jonka kanssa haluaisin ehkä jonain päivänä perustaa perheen. Saksassahan tehtiin hiljattain arkeologinen löytö: kaksi aikuista ja lapsi yhteisessä haudassa... Se, mitä he siis sanovat, on että ajatus "perheestä" on jotenkin relevantimpi kuin yksinään elävät ihmiset. Koska se kyseenalaistaisi niiden valtaa maailmassa, niiden taloutta ja vakautta. En kuitenkaan ehdi tarkentaa tai perustella väitettäni sen kummemmin. He haluavat INFERNO 41. Se on aivan loistavaa fiktiota, sieltä löytyy kaikki, mitä vain haluaa löytää, jos etsii jännitystä. Tämä on taas seikka, joka rikkoo sen erittäin tärkeän pointin ihmisen riippumattomuudesta. Ja ne yrittävät ehdottaa, että kyseessä olisi ensimmäinen ydinperhe, Barney tuhahtaa. Ei anneta sen pyörittää maailmaa. Vaikka aihe on hänelle selvästi tärkeä, on Barney silti kaikkea muuta kuin Jumalaa ja uskomista pakkomielteenomaisesti vastustava, lapsuuden traumoista kärsivä, kaapissa elävä kristitty. Ongelma syntyy, kun ihmiset tulkitsevat sen jonkinlaisena totuuksien kokoelmana, mitä se ei tietenkään ole. Maailma olisi paljon suvaitsevaisempi. Ei niinkään, että uskonto pitäisi kokonaan imaista pois maailmasta, mutta pitää se henkilökohtaisena. Century Media Satukirjoja ydinperheille Mainitsen, että Suomessa joulu on kuten Britanniassakin juhla, joka perustuu pitkälti tietynlaisiin perhearvoihin. Se on täyttä paskaa, ja se on tapa kontrolloida. Kaikki kirkot ja kaikki uskonnot olisivat syvästi huolestuneita, jos nuo tietyt viestit eivät menisi perille. Ja kun kirjoja on monia, ja kustakin löytyy oma totuutensa, syntyy ongelmia enemmänkin. Ja paskat! Minä olen elänyt yksin vuosia, koska olen niin valinnut. Sen vaikutusvalta on vahvin kaikista. Uskovat ihmiset tietävät, että jos heillä on käytössään näitä pikku aiheita, joita syöttää yleisölle, he saavat aikaan reaktioita. Mutta tietyt tahot hallituksessa ja, tiedäthän, moraalinvartijat, sanovat, "sinulla olisi parempi ja eheämpi elämä, jos eläisit perheyksikössä". Ja tässä tulee esille sen tekopyhyys. Totta kai sekularismi on uhattuna. Vanha kouluni haluttiin muuttaa yhdeksi noista "akatemioista", jotka ovat itse asiassa fundamentalistikristittyjen omistamien yritysten rahoittamia. Kristinuskohan puhuu aina "suvaitsevaisuudesta", mutta se on yksi muunnoshakuisimmasta uskonnoista, joita on olemassa! Kirkkokalenterin tärkein juhla tuo Barneyn mieleen siis lähinnä yhteiskunnallisia epäkohtia ja moraalista tekopyhyyttä. USA:n oikeistopiireissä tukevan jalansijan saavuttanut luomisoppi ujuttautuu tätä nykyä myös Britannian koulutussysteemiin. Uskonto nousee haastattelun aikana toistamiseen puheenaiheeksi. Jos et pysty elämään homogeenisessä ja steriilissä yksikössä, olet melkein kuin pelkkä puolikas ihminen. Minun henkilökohtainen toiveeni on, että... Tältä mieheltä on kai sitten turha odottaa joulukorttia. ...lapset herätkää Etenkin uskonnon levittäytyminen poliittiseen päätöksentekoon ja yhteiskunnan sisäiseen rakennelmaan huolestuttaa ajatuksenvapauden tärkeyttä painottavaa muusikkoa. Se juontaa juurensa uskontoon sama asia, kuin homoseksuaaleihin kohdistuva hyökkäys. "Olette arvokkaampia, kun teitä on viisi, eikä vain yksi." Täyttä puppua, ja kaiken lisäksi täysin hyödytön argumentti. Ja kunhan yleisö reagoi heidän viesteihinsä ja nielee ne, he pystyvät pitämään kiinni vallastaan. Olen lukenut Raamatun, tai ainakin osia siitä, ja se on hieno tarina. Uskonnon vaikutusvalta kaikkeen siihen, mitä meitä ympäröi, on hyvin, hyvin vahva. Voi herranjestas... Barneylla on asiasta henkilökohtaisia kokemuksia
Barney ei kuitenkaan halua puida sopimuskiemuroita ja taannoisia erimielisyyksiä. Aikaisemmat mielipiteeni näistä asioista olivat ymmärrettävästi värittyneitä senaikaisten kokemuksieni perusteella. Mutta ehkä vain jokin katastrofaalinen tapahtuma saa ihmiset käsittämään, mistä oikein on kyse. Ei tule tapahtumaan kuuna päivänä. Koska kyseessähän ei ole fiktio, vaan vittu soikoon faktat. Kun he vähän raapivat, he löytävät sieltä ne samat asiat joka tapauksessa. Ei, en usko. Jotkut tyypit bändissä halusivat mennä tiettyyn suuntaan, kun taas toisilla oli hieman erilainen näkökulma asioihin. Hän ei haluaisi omistaa edes passia, saati sitten Britanniaan kaavailtuja henkilöllisyystodistuksia. Muiden takahuoneessa maleksivien yhä haukotellessa tai kuorsatessa viereisellä sohvalla keskustelu Barneyn kanssa poukkoilee muun muassa entisen pääministerin Tony Blairin katolilaisuuden ("kunhan ei painosta lääketeollisuutta ja rajoita naisten mahdollisuutta aborttiin") ja islamin ("uskontoja ei pitäisi yksilöidä, niitä pitää käsitellä yhtenä kokonaisuutena" on vastaus kysymykseen Britannian nykyilmapiiristä ja poliittisesta korrektiudesta) kautta 42 INFERNO "Uskon evoluutioon, mutta uskon myös, että jos yhteiskunnassa on joku, joka kompuroi ja jolla on vaikeuksia, häntä pitää auttaa." yksityisyydensuojaan ja liikkumavapauteen. Ihmisellä on perusoikeus olla joutumatta ahdistelluksi teoreettisten syiden nojalla. Inhimillinen evoluutio Tinkimättömyys kuuluu paitsi Barneyn omaan persoonaan myös Napalm Deathiin bändinä. Tänä päivänä Britanniassa tunnutaan kuitenkin taas heränneen. Joten ihmiset ovat kiitollisia. Eivät he tietenkään aina ole samaa mieltä, mutta en minä koskaan hoe heille, että kanssani on oltava samaa mieltä. tuoda kreationismin osaksi opetusjärjestelmää. He ovat pikemminkin kumppani, kontrolloivan organisaation sijasta. Toinen käsi kohoaa lopulta toisen yläpuolelle. Totta kai omistaja kiisti, että hänen uskomuksensa vaikuttaisivat mitenkään siihen, miten koulu tulisi toimimaan, mutta... Monelle ei tulisi edes mieleen puhua näistä asioista, koska he pelkäävät välinpitämättömyyttä. Edes ajattelisivat asioita. CCTV-kameroiden alas repiminen ei ehkä auta asiaa, mutta periaate on selvä. Musiikin ja politiikan toistensa kanssa naittaminen vaikuttaa tiettyinä aikakausina eri tavoin; 80-luvun puolivälissä Britanniassa oltiin ehkä jo väsytty punkin päällekäyvään politikointiin. Napalm Death on hamasta alusta asti ollut häpeilemättömän avoimesti poliittinen bändi, ja vaikka alkutaipaleen hc-punk väistyi nopeasti musiikillisen kehityskulun tieltä, mielipiteet ja niiden laukominen pysyivät. Maiden rajat tulisi hävittää. Mies demonstroi käsillään tasapainon kallistumista. Osallistuin kampanjaan, joka yritti estää vanhan kouluni myymistä yhdelle tuommoiselle akatemialle. Joku käskee tekemään jotakin ja muokkaamaan bändiä tietyllä tavalla. Murrosvaiheessa 1980-luvulla bändi aiheutti "metallipiireissä" ristiriitaisia reaktioita, eikä vähiten kantaaottavuutensa takia. He ovat auttavaisia, eikä minulla ole heistä pahaa sanaa sanottavana. Kyllähän se aiheutti paljon väittelyä bändin sisällä, mutta. He sanovat: "Voimme tasapainottaa sen tieteen kanssa." Miten luulet siinä käyvän. Kampanjoinnista huolimatta koulu myytiin. Napalm Death on se puiston puu, jonka alla Barney istuu ja lukee Darwinia, suojassa oravanpyörältä. Niin no, "poliittinen aktiivisuus"... Jälkimmäisen nimiin Barney vannoo melkein liikuttavalla vakavuudella. paskat. Kyllä minä aina kuuntelen levy-yhtiön rakentavaa kritiikkiä, mutta annanko kenenkään tietyssä asemassa olevan henkilön määrätä meitä tekemään jotakin, joka ei pohjimmaltaan ole oikein tälle bändille. Siis, he pelkäävät, mitä tapahtuu, kun puhuu totta. Minulle se on yksinkertaisesti maalaisjärkeä. Olemme saaneet paljon positiivisia reaktioita. Se huolestuttaa minua kovasti. En usko siihen hetkeäkään. Sen historia Earachen omana löytönä (tai miten sen nyt ottaa, lafkahan perustettiin aikoinaan nimenomaan tämän bändin ympärille) sai katkeranmakuisen päätöksen useiden yhdessä vietettyjen vuosien jälkeen. En. Esimerkiksi 1990-luvun aikana, eksyittekö polulta. Silmiä ainakin hierotaan. Koska musiikki ei ole "työtä", nykyisellä tallilla Century Medialla ei myöskään ole työnantajan valtuuksia. Haluan mieluummin, että ihmiset ajattelevat. Kadotitteko kuitenkin jossain vaiheessa oman musiikillisen suuntanne. Ei siis mukavaa, steriiliä versiota, vaan totuuden. Raavi pintaa ja tee omat johtopäätöksesi. Musiikkiteollisuus sinänsä, en oikein voi puhua siitä, koska on monia seikkoja ja olettamuksia siitä, miten asioiden odotetaan hoituvan, ja ne eivät minua kerta kaikkiaan kiinnosta. Toivoa on..
Heh heh, ei sentään. Meidän ei tarvitse taistella kuolemaan saakka toisen ihmisen kanssa, jotta saisimme tähteet hänen ruoastaan, kuten eläimet yhä tekevät. Emme välttämättä niinkään sen takia, että niin täytyy tehdä jouluna. Barney ei ehkäpä innostu kirkollisista juhlapäivistä, mutta löytyy sitä lähimmäisenrakkautta paatuneilta ateisteiltakin. Muistan yhden tapauksen... Kuinka vanha olit. Taisin olla jotain 12, ja veljeni olivat 9 tai 10. Puhumme elämästä. Ei meidän tarvitse piristää kuvaa sateenkaarenväreillä. No, tämä olisi voinut tapahtua mihin vuodenaikaan tahansa, mutta se vain sattui olemaan joulu. Vaikka ne pysyttäytyvät perinteisinä, niissä on myös jotakin erilaista. Entä sitten, jos se on synkkää. Joten se ei ole mikään iso ohjelmanumero, ikään kuin "jahas nyt loukkaat kyllä perhettäsi". Meillä on ollut tuhansia vuosia aikaa elää ja oppia ymmärtämään ympäristöämme, ja voimme auttaa toisiamme. En voi antaa sinulle yksityiskohtaista selvitystä, se vain tapahtuu. Joulupukki sai vetäytyä historiankirjoihin. INFERNO 43. Ei se ole tärkeää. Luen Barneyn ajatukset ennen kuin hän lopettaa lauseensa ja hymyilen kuin rikoskumppani, mutta en keskeytä miestä. Century Media sen aikakauden albumit olivat erilaisia. Faktoja vaativalle rationalistille evoluutio on itsestäänselvyys, mutta mitä sanoisit ihmisille, joiden mielestä darwinismi edustaa toivotonta ja synkkää maailmankuvaa. Tiedät kai, niin kuin sitä lapsena tekee. Kukaan heistä ei ole uskonnollinen. Semmoinen kannu. Meillä on kyky kommunikoida kielillä, meillä on kyky muokata ympäröivää maailmaa ja meillä on valtaa auttaa muita. Jos kokoonnumme yhteen perheenä, teemme sen, koska haluamme. Kaipa se on verrattavissa... Takahuoneessa torkutaan yhä, pari tyyppiä käärii vieressä välinpitämättöminä sätkiä. Eivät ne todellakaan huonoja ole... Tämä on jotakin, jota en pysty analysoimaan. Veli hyppii ylös alas, tulessa, ja minä yritän sammuttaa samanaikaisesti sekä verhot että hänen housunsa. Verhot tarttuivat tuleen, joten nyt koko ikkuna oli tulessa ja me olimme yhä sisällä. Mutta sehän on odotettavissa. Luulisi olevan mielenkiintoista. Menen sinne ja vietän siellä joulunajan. Olin noin... Vaikka, tietenkin, Teksasissa kun ollaan, siellähän on luultavasti enemmän kristillisyyttä kuin missään muualla. Mutta tämä olisi voinut tapahtua koska vain, se vain sattui olemaan joulu. Olimme helvetin tylsistyneitä, ei ollut mitään parempaakaan tekemistä, heh heh. Se alkoi niin pienestä, kyllähän sinä sytytysnesteen tiedät. Katseltiin vain ensin, että mitäköhän tämä tekee. Koska pikku-Barney lakkasi uskomasta joulupukkiin. Isälläni oli tapana vetää ne tamineet päälleen ja sen semmoista, tuoda lahjat sisälle ja niin edelleen... Lisää darwinistisia viitteitä, hän myhäilee. Ei kukaan, piru vie, välitä. Mutta minä äkkäsin hänen helvetin rumat, ränsistyneet tohvelinsa ja sanoin hänelle: "Isä, se olit sinä." Ja hän myönsi sen, sanoi vain että no joo, näinhän se on... Se on mitä se on. Mutta he tulivat ruiskuttaneeksi sitä liikaa, housut olivat ihoon asti läpimärät, ja kun he heittivät siihen päälle tulitikun, koko hoito syttyi ja liekit olivat jossain tuolla (osoittaa kattoon). On niillä hyvätkin puolensa. Kerro joku joulumuisto lapsuudestasi. Taisin olla tuolloin noin 6-vuotias. Veljeni hyppäsi ylös, mutta onnistui samalla osumaan verhotelineeseen. He sanoivat, ettei olisi mitään järkeä väittää minulle, etteikö se tosiaan olisi ollut isä. Voimme tehdä siitä tietoisen päätöksen. En minä mene sinne ja ylläty, tiedän kyllä mitä se tulee olemaan, ei se mitään. Barney naurahtaa, tyytyväisenä oivaan vertaukseensa. En ole koskaan ollut jouluna ulkomailla, ainakaan en muista. Emme puhu iloisuuden ja pirtsakkuuden päälleliimaamisesta. En. On mielenkiintoista saada toisenlainen näkökulma. Teksasiin kahdeksi viikoksi, (imitoi jenkkiaksenttia:) Austiniin. Heitimme tulitikun ja naureskelimme vain, hah hah hah... Paitsi sytyttää toisemme tuleen. ...evoluutioon. Veljeni leikkivät sytytysnesteen kanssa, ruiskuttivat sitä toistensa housuille. Minä vain teen mitä teen, omalla tavallani, ja olen onnellinen. Äitini ja isäni tekevät omia juttujaan, he saattavat kyläillä veljeni luona. Kyselytuntimme loppukaneetiksi sopinee ote darwinistisen humanistin ja Napalm Deathin legendaarisen keulahahmon evankeliumista: Elämme täällä ihmisinä. Henkilökohtaisesti ne eivät ehkä ole suosikkejani, mutta toisaalta niissä on todella hyviäkin osasia. Luultavasti hyvin varhaisessa vaiheessa. Itse asiassa sukuni oli uskovaista pari sukupolvea takaperin, ja vanhempani kasvatettiin siihen, mutta myöhemmin he hylkäsivät sen kaiken. Tiedän vain, että kun kirjoitamme biisejä, teemme ne parhaamme mukaan, ja ne vain tulevat ulos ikään kuin "tuoreina". 35. Time Waits for No Slave on vokalistin mukaan "korreloitavissa" ensimmäiseen levyyn (Scum, 1987). "Emme aio loukata älykkyyttäsi." Ja se oli siinä. Minä olen menossa jonnekin muualle täksi jouluksi, ja toinen veljeni lähtee myös jonnekin. Mutta haluan tehdä yhden asian selväksi: minä uskon evoluutioon, mutta uskon myös, että jos yhteiskunnassa on joku, joka kompuroi ja jolla on vaikeuksia, häntä pitää auttaa. Se kaikkein liberaalein paikka... Mihin olet jouluksi menossa. Ollakseni rehellinen, perheeni on joulun suhteen hyvin löyhä. Ei ole olemassa mitään suurta suunnitelmaa. Dna ei muutu, vaikka kehitystä tapahtuu. Meillä on valta auttaa toisiamme ja tehdä yhteistyötä. Ja seuraavaksi, "laitetaan hei vähän lisää, jooko", lisää tulitikkuja, ja liekit sen kun kasvavat. Iankaikkisesti, aamen. JOULUINFERNO Miten on, Barney, vietätkö perinteistä brittiläistä joulua perheesi parissa. Olemme kykeneviä auttamaan
Englanti ei ole äidinkieleni, mikä tekee ilmaisusta entistä haasteellisempaa. Läsnä on jokin ihmeellinen rauhan aspekti, vaikka puhutaan mielen ja ruumiin voimien ehtymisestä ja kaikkinaisesta elämänhalun päättymisestä. Se on vain ehkä paremmin elämääni integroitua tänä päivänä. Kuinkas on. Tauko tullee tarpeeseen, mutta joko Frohagen voi valottaa millaisena Forest of Shadows jatkaa lepovuotensa jälkeen. Se on mielestäni tavoittelemisen arvoista. 44. Huolimatta omasta mielentilasta syntyvä musiikki on kuitenkin aina luontevasti tummanpuhuvaa. Hän ajattelee sen johtuvan siitä, ettei musiikki ole niin aggressiivista kuin monen yhtä pimeitä teemoja käsittelevän yhtyeen. Nyt kun levy on julkaistu, tunnen vain helpotusta. Sen lisäksi sanojen on kuulostettava hyvältä musiikkiin. En halua tehdä erityylistä musiikkia, vaan sisällyttää erilaisia elementtejä olemassaolevaan soundiini. Toivottavasti ytimeltään ja sielultaan samanlaisena, mutta ulkoisilta osiltaan erilaisena. Liki kymmenen minuutin pituudessaan äärimmäisen haikea vyörytys saa kuulijan sydämen käpristymään. En ole niin masentunut kuin sanoitukseni, ilmeisistä syistä en varmasti olisi elossa, mikäli olisin, Frohagen vastaa yhtä koruttomasti kuin musiikkinsa. Seinäjokelaisilla, jotka aikanaan poimivat Forest of Shadowsin debyytin julkaisuun onnettoman brittilevy-yhtiön Rage of Achillesin tuhkista, ei ollut onneksi hoppua kakkoslevyn kanssa. INFERNO En saanut Fireboxilta varsinaista deadlinea, mutta sellainen oli pakko olla itseäni varten. Luen klassikoita kuten Miltonia ja Poea, en niinkään inspiroituakseni temaattisesti vaan oppiakseni kielen ja sanojen käyttämistä. Muuten olisin voinut hioa kappaleita, kunnes jäljellä olisi ollut vain tyhjiä kuoria, enkä halunnut viedä lauluilta niiden sielua. Jokaisella tyylisuunnalla on alkuperänsä. Tekstin on ehdottomasti oltava aitoa ja totta itselle. Artisti huomauttaa, että levyllä nyt kuultava versio on koko lailla erilainen kuin vuosikymmen sitten äänitetty alkuperäinen. Kun käy päivät töissä ja sen lisäksi tekee koko kunnianhimoisen levyn yksin, on selvää, että tovi jos toinenkin vierähtää. En enää tunne samalla tavoin kuin kirjoittaessani sen, mutta pakenemista kyllä harrastan paljonkin. Aiheet eivät välttämättä aina tule omasta elämästäni, mutta niiden on lähdettävä jostain todellisesta ja oltava merkityksellisiä itselleni. Jos teet esimerkiksi doomia, sinua tullaan vertaamaan klassisiin bändeihin kuten My Dying Bride ja Anathema. Six Waves of Woe on tekijänsä mukaan albumi toivottomuudesta ja luovuttamisesta, otteen kirpoamisesta. Mutta jos jatkuvasti pyrit kehittymään ja kulkemaan omaan suuntaasi, sinua ei lopulta enää verrata. Musiikillisesti Forest of Shadows tarinoi raskaan doomvetoisesti, mutta vahvoilla melodioilla. Toivon menettämisestä N iclas Frohagenin lyriikka on kau- nista, vaikka aiheisto on kipeintä mahdollista. Niclas arvelee tämän johtuvan siitä, että sisimpään on varastoitunut paljon ahdin- koa, jonka on kerta kaikkiaan päästävä ulos. TEKSTI Anna Saurama I www.forestofshadows.com "Woe" tarkoittaa sanakirjan mukaan murhetta, huolta, surua, tuskaa ja vastoinkäymistä. Haastateltava kertoo elämässään olleen viime vuosina käänteitä parempaan suuntaan. Kerronta on paljasta ja intiimiä, ja olisi helppo vetää johtopäätös, että tässä ollaan ihan lyyrikon kuihtuneen sielun ytimessä. SIX WAVES OF WOE kuulostaa todella siltä, ettei se ole päästänyt tekijäänsä helpolla. Sen lyriikat ovat erittäin henkilökohtaiset, koska ne eivät ole itsetuhoiset, ainoastaan masentavat. Forest of Shadows on ollut 11-vuotisesta taipaleestaan jälkimmäisen puoliskon Niclas Frohagenin sooloprojekti. Runoilijana hän ei itseään pidä ja kertoo lyriikan tekemisen olevan prosessissa vaikeinta. Viimeiset kolme vuotta ovat kuluneet käsillä olevan Six Waves of Woe -albumin työstämiseen. Lepään ainakin vuoden, Niclas huokaa. TUOREEN tuotoksen neljäs raita, Moments in Solitude, on ensimmäinen kappale, jonka Frohagen koskaan nauhoitti Forest of Shadowsille. Sanoittaja kuitenkin yhtyy ajatukseen mukana olevasta tietynlaisesta rauhan tunnusta. Laulu kertoo oikeastaan eskapismista. Moments in Solitude on niin henkilökohtainen, että se ansaitsi mielestäni paremman kohtalon
Teoksen pu luots a. Ainakaan näillä korvilla kuunneltuna Six Feet Underin musiikillinen anti ei ole tähän mennessä oikein vastannut bändin metallikansan keskuudessa nauttimaa statusta. Näin ollen on hiukan nurinkurista, että uuden levyn biossa painotetaan, että tällä kertaa bändillä oli kunnolla aikaa tehdä biisejä. Se on ollut Six Feet Underin keskeinen sanoma koko sen olemassaolon ajan. Minkä ikäinen muuten olet. Kolmatta Graveyard Classicsia Barnes ei suoralta kädeltä lupaa. Ja miksi pitäisikään. Nyt tilanne on toinen, vaikka ainekset ovat tuttuakin tutummat. Anteeksi vain kaikille. Haastattelun perusteella mies on leppoisa, rento, hekotteleva ja hyväntahtoinen, mutta ei kovin skarppi tai täsmällinen. Mukava kuulla, että pidät siitä. Tai no, palasihan bändi edellislevy Commandmentin (2007) Mana Recording Studios -syrjähypyn jälkeen Morrisoundille, death metalin tukikohtaan. Ai jaa, no et sitten ollut mestoilla vielä silloin. Cover-valinnat ovat aina olleet Six Feet Underilla kohdallaan. Infernon numerossa #46 Barnes määriteltiin death metal -hipiksi, mikä on harvinaisen osuva kuvaus. Se on Barnesille tuttu ja mieluisa paikka. Bändin Graveyard Classics -coverlevyistä ensimmäinen (2000) sisälsi hittibiisejä The Monkeesista Venomiin, jälkimmäinen (2004) taas keskittyi kokonaan AC/DC:n Back in Black -levyyn (1980). Se tuntuu hyvältä, Barnes fiilistelee. Mötley Crüe oli todella kova bändi 1980luvun alkupuolella... Minusta Bastard on yksi heidän parhaista biiseistään, ja saimme siitä aika hyvän version aikaan. 27. n kuntohuip tuttua kaura n suorastaa vyllää on edelleen le a ttä tematiikk als kertoo, e Ritu I KUVAT Joe Gi ron I www.sfu420 .com K UTTA AKKA R LEJA JA RITUAA uolema tulee. Death Ritualsin tekoprosessissa ei kuitenkaan ollut merkittäviä poikkeuksia aiempiin nähden. Six Feet Under tekee Barnesin mukaan biisejä yksi per päivä -tahdissa. Moni muukin on sanonut, että tämä taitaa olla paras levymme. Hänen lin elävä leg ta lla on death me ahdeksanne hris Barnes C nder yltää k Feet U nimi Death aamansa Six un. Biisit tehtiin kyllä ennen studioon menoa, mutta sillä ei kuulemma ollut suurtakaan merkitystä. Aina kun ryhdymme valmistelemaan uutta levyä, pääsemme helposti vauhtiin. Ai minäkö. Six Feet Under sitä vastoin on yltänyt Death Ritualsilla joltisestikin skarpimpaan suoritukseen kuin aikoihin, ehkä jopa koskaan. Uuden musiikin luominen on pirun hauskaa ja nautimme siitä paljon, joten se myös sujuu aika nopeasti, Barnes sanoo. Bastard taittuu bändin kynsissä ihan tyylikkäästi. Eivät kaikki ihmisetkään, Tom ja Jim Morris ovat edelleen kuvioissa, ja Tom itse asiassa masteroikin levymme, hän kertoo. Tällä kertaa kuullaan Mötley Crüeta. Asiaa ei ole kuulemma vielä tullut pohdittua. INFERNO 47. Chris Barnes ei kuitenkaan vaikuta miltään viikatemiehen käsikassaralta, vaan päinvastoin, yllättävänkin aurinkoiselta ja leppeältä hahmolta. Huoneet Morrisoundilla ovat samat kuin ennenkin, vain laitteisto ja ihmiset ovat vaihtuneet vuosien varrella. o Rajala TEKSTI Vilh enda. Esimerkiksi Barnesin murina on sitä samaa vanhaa, taattua tavaraa. Minä olin, ja diggasin bändiä kovasti
Kauhua ja kuoloa musiikissaan ja teksteissään viljelevä 41-vuotias Chris Barnes on kaikesta päätellen siviilissä lempeäluontoinen mies. Nyt tämän ikuisuusaiheen käsittelyyn on vähän aihettakin. Hän kehuu tekelettä vuolaasti. Tästä huolimatta mies sanoo olevansa tiiviisti kosketuksessa musiikin bisnespuoleen ja toimivansa Six Feet Underin managerina. Olen edelleen erittäin ylpeä kaikesta, mitä tein Cannibal Corpsen kanssa. Ensi vuonna kierrämme mahdollisimman paljon Six Feet Underin kanssa, teemme toivottavasti Euroopassa paljon festarikeikkoja kesällä. Kuolemasta, kärsimyksestä ja kaikenlaisesta muusta ikävähköstä kertovat biisit eivät hänen mukaansa edes oikeasti kerro ikävistä asioista. Yritän elää tätä päivää ja antaa asioiden vain pudota paikoilleen, hän kuvaa. Taiteessani on kyse musiikin, tekstien ja laulutavan yhteistyöstä, ja nämä kolme punovat yhdessä biisin tarinaa. Yksi ohje hänellä kuitenkin on alan tuoreille yrittäjille. Selväksi tuli. Tässä haastattelussa ei ole vielä juuri puhuttu Cannibal Corpsesta, joten pitää saada kiintiö täyteen. Mutta mitä siis tarkoittaa se, että itseään ei saa ottaa liian vakavasti, jos kerran itse taide on kuitenkin haudanvakava asia. Vakavaa taidetta Barnesista saa nopeasti sellaisen käsityksen, että asiat hänen elämässään tapahtuvat vähän niin kuin fiilispohjalta. Se katkesi tämän vuoden alussa. Veikkaan, että minulla on vain vilkas mielikuvitus, ja se on pysynyt elinvoimaisena kaikki nämä vuodet. Cannibal Corpselta ilmestyi heinäkuussa massiivinen, Centuries of Torment: The First 20 Years -niminen dvd-paketti, jossa Barnesillakin luonnollisesti on merkittävä rooli. Alun perin tarkoitus oli tehdä kolme levyä, mutta yhteen se sitten jäi. Yksi esimerkki tästä tempoilemattomuudesta on se, että Barnes solmi Cannibal Corpsen kanssa diilin Metal Bladelle jo vuonna 1989, ja yhteistyö saman lafkan kanssa jatkuu edelleen. Barnes ei osaa sanoa, miksi alun perin kiinnostui tämän tyyppisestä kauhukuvastosta. Sen kun näkisi. Mutta jokainen biisi on aina yksilöllinen. Tuskin Barnes on vuoden 1994 potkujensa jälkeen antanut yhtäkään haastattelua, jossa bändistä ei olisi jotakin kysytty. Fiilispohjalta mennään. En ollut kiinnostunut aloittamaan uuden materiaalin kirjoittamista heidän kanssaan. Tulevaisuudesta hän ei osaa sanoa mitään varmaa. Sen kun vaan on se, mikä haluaa olla. Minä en esimerkiksi lue levyjeni arvioita ollenkaan. Hän kertoo harrastuksekseen muun muassa autojen ja moottoripyörien kanssa puljaamisen. Musiikkibisneksen kovaan maailmaan Barnes suhtautuu olkia kohauttamalla. Esimerkiksi tästä dvd:stä tuli niin siisti, että suuttuisin, jos siitä ei kyseltäisi haastatteluissa! Vai oikein suuttuisi. Näin ollen tämäkin projekti oli minulle hauska tehdä. Taiteeni on minulle hyvin henkilökohtainen ja vakava asia. Se pätee oikeastaan kaikkeen muuhunkin. Jos vähän useampi ihminen ymmärtäisi tuon pointin, maailma olisi parempi paikka, hän sanoo. Kun kyselen kautta rantain, onko huumorilla sijaa Six Feet Underissa, vastaus tulee kuin pyssyn suusta. Luulen, että sen jälkeen alamme tehdä uutta levyä, ehkä vuonna 2010. Ihmiset ajattelevat, että minä laulan kuolemasta ja väkivallasta, vaikka oikeasti saatan laulaa rauhasta ja rakkaudesta, Barnes kuittaa. Ei pitäisi välittää siitä, miltä näyttää muiden silmissä, tai mitä muut itsestä haluavat. Hän ei kumoa tätä ajatusta ja kieltää suunnittelevansa tulevaisuuttaan kovin tarkasti. Älkää ottako itseänne liian vakavasti, vaan pitäkää hauskaa. Tykkään käydä ajelemassa ja reissata muutenkin. Tässä on selvä raja. Kun pitkää uraa tarkastelee, tulee mieleen, että jos Barnes on aina toiminut fiilispohjalta, se fiilis on ollut aika johdonmukainen ja määrätietoinen. Dokumentissa kerrotaan historia juuri niin kuin se tapahtui. Vaikka Barnes ei ota itseään liian vakavasti, musiikkinsa hän ottaa. Vaikka mies on ollut erossa Cannibal Corpsesta kohta 15 vuotta, hän sanoo, ettei väsy bändistä puhumiseen. Barnesin mukaan kyse oli yksinkertaisesti siitä, että sekä hänen että Torture Killerin piti päästä omille teilleen. Siinä ei ole tippaakaan huumoria, Barnes sanoo melkein loukkaantuneena. Rauha ja rakkaus on siis vain haudattu sinne kalmankatkun alle kuuden jalan syvyyteen. Hekin taisivat olla helpottuneita, kun päätimme kumpikin keskittyä omiin juttuihimme, Barnes sanoo. Nyt Barnes sanoo, että sivuprojekteille ei ole tilaa. Swarm! ilmestyi vuonna 2006. Barnes on edelleen levystä ylpeä, mutta yhteistyön jatkaminen ei vain tuntunut järkevältä. Se on hyvin yksityiskohtainen, rehellinen ja avoin, Barnes toteaa. Floridassahan voi keksiä aika paljon kaikenlaista tekemistä, kun aurinkoa piisaa, sanoo Barnes. "Älkää ottako itseänne liian vakavasti, vaan pitäkää hauskaa." 48 INFERNO. On ihan mukavaa, kun ihmiset tulevat sanomaan, että pidän uudesta levystäsi, mutta sen tarkemmat mielipiteet eivät kiinnosta minua. Ruumiin haamu Suomalaisittain varsin kiinnostava yksityiskohta Barnesin uralla oli vuonna 2005 alkanut yhteistyö Torture Killerin kanssa
HINTA: 115 BACKTRACK + MIC: 175 M13 STOMPBOX MODELER M13 ON UUSI VALLANKUMOUKSELLINEN MULTIPEDAALI. PARHAAT IDEAT TULEVAT USEIN JAMMAILLESSA, JA LIIAN USEIN HELMET UNOHTUVAT ENNENKUIN ÄÄNITYSKAMAT TAI MUISTIINPANOVÄLINEET OVAT KÄSILLÄ. LINE 6 ON SISÄLLYTTÄNYT PALKITUT DL4-, DM4-, MM4- JA FM4-EFEKTINSÄ TÄHÄN TUKEVAAN METALLIKUORISEEN KEIKKATYÖKALUUN. BACKTRACK TALLENTAA SOITTOASI JATKUVASTI, JA KUN TULET SOITTANEEKSI KUNINGASRIFFIN TAI BIISIAIHION, VOIT NAPINPAINALLUKSELLA TALLETTAA SEN WAVTIEDOSTOKSI, JOKA VOIDAAN SIIRTÄÄ TIETOKONEELLE JATKOTYÖSTÖÄ VARTEN. MUKANA ON 75 KLASSISTA EFEKTIÄ, LUUPPINAUHOITUS, VIRITYSMITTARI, TAP TEMPO SEKÄ LUUPIT LISÄPEDAALEILLE. EFEKTEJÄ VOIDAAN SÄÄTÄÄ REAALIAJASSA, JA LISÄKSI MUKANA ON TULOT KAHDELLE EKSPRESSIOPEDAALILLE. VOIT TALLENTAA KOKO EFEKTIPALETIN YHDEN POLKIMEN TAAKSE, JOTEN KOOMISET PEDAALITANSSIT BIISIEN VÄLISSÄ OVAT NYT HISTORIAA!!! HINTA: 595 www.intoluthman.fi. JOKAINEN JOKA ON JOSKUS KÄYTTÄNYT KITARAPEDAALEJA TUNTEE OLONSA M13:N KANSSA VÄLITTÖMÄSTI KOTOISAKSI. HINTA: 395 BACKTRACK KITARISTIN OIVA APULAINEN. EIVÄTKÄ NÄMÄ SOITTOKAVERIT VÄSY TAI NARISE SOITTOVIRHEISTÄSI. www.line6.com LINE6 NEWS! JM4 LOOPER JM4 PÄIHITTÄÄ MUUT LUUPPIPURKIT TARJOAMALLA FANTASTISEN VALIKOIMAN JAMIRAITOJA, "SOUND-ON-SOUND" -LUUPPERIN SEKÄ KATTAVAN VALIKOIMAN LEGENDAARISIA LINE6-SOUNDEJA. MUKANA ON YLI 100 TAUSTARAITAA, JOIDEN SOITTOPUOLESTA OVAT VASTANNEET NASHVILLEN JA LA:N KOVIMMAT MUUSIKOT
Kaikki julkaisumme ovat periaatteessa näiden tyylien nan nimeen viikonloppuhuvina vannovat kaljaporukat ovat saaneet aikaan paljon. Ensinnäkin siinä pitäisi olla varhaista black/thrashia minuun suuresti vaikuttaneiden Bathoryn ja Celtic Frostin hengessä, samaten kuin tyypillisempää saksalaista thrashia Destructionin ja Sodomin tapaan. Melodista, mutta verraten raakaa black metalia esittävä norjalainen Taake on tällainen yksikkö. Mukana tulisi olla myös norjalaista, 1990-luvun alussa muotoutunutta black metalia samaan tyyliin kuin esimerkiksi Emperorin demolla, joka toi paljon uutta ja arvokasta black metaliin. Hoest on säveltänyt yhtyeen musiikin, kirjoittanut sanat, tuonut itsensä voimakkaasti esille tuotannossaan. Hoest on jaksanut purnata levytrilogiansa soundeista pitkään, mutta omannimiseen pitkäsoittoon monipuolinen muusikko on tyytyväinen. Olen aina tuntenut, että black metal -ilmaisuni tulisi koostua kolmesta seikasta. Levy on silti 50. Haastatteluihin hän ei vastaa, jos ne sisältävät tyhmiä kysymyksiä tai lyövät homman muuten tarpeetta läskiksi, vaikkapa pilkkaamalla bändiä vuosia vaivannutta lavavalokuvaa, jossa Hoestin miehinen elin roikkuu rikkinäisten farkkujen haarovälistä. Silti musiikkilajille ovat pitkään olleet ominaisia myös itsensä muista erottavien muusikoiden syvästi subjektiiviset, misantropian ajamat solut. Trilogian kuunteleminen on edelleen raju kokemus tämän vuoksi. Hoest naurahtaa hämmentyneesti. Sen vetäjä Hoest kaihtaa kompromisseja ja vaihtaa musiikkiaan esittävää miehistöä, jos se ei kykene palvelemaan hänen mielihalujaan. Myös viidentoista vuoden aikana saavutettujen lafkakontaktien tenttaamisesta oli apua. Hänen kuvansa koristaa jokaisen Taake-levyn kantta. Musiikkiteollista tietotaitoaan tekijä kohensi puoli vuotta kestäneellä musiikin liiketaloutta käsitelleellä kurssilla. Soitan ensimmäistä kertaa itse kaikki instrumentit ja laulan kaikki lauluosuudet, joten kyseessä on äärimmäinen Taake-kokemus. Tuo levy on Taake, Hoestin omalla levy-yhtiöllään Svartekunst Productionsilla julkaisema, järjestyksessään neljäs pitkäsoitto. INFERNO HENGITTaa sekoitelmaa eri mittasuhteissa. Lopetin itse asiassa bändinkin masennuksen ja muiden syiden vuoksi. Bändi ehti olla jäissäkin muutaman vuoden. Lopulta tajusin, että masennus auttaa luomaan musiikkia ja kirjoittamaan itsetuhoisuuteen liittyvistä kokemuksistani. Isojen päätösten takaa löytyy Hoest, yhtyeen vakavamietteinen tyranni, joka kertoo, miksi kannatti palata. SUUJOKA B lack metalissa tiiviit skenet ja Saata- MUSSA SU Uusi yritys Uusin Taake-levytys kantaa yhtyeen omaa nimeä, ja tähän sisältyy symbolinen lataus. Entäpä nimet Hoest ja Taake. Infernolle Hoest soi tunnin ajastaan puhuakseen levystä, joka kaataa lopullisesti hänen 1990-luvun puolivälissä luomansa tarkat suunnitelmat Taaken levytysurasta. Rahat tulivat omalta yhtiöltäni, jonka aloitin koska halusin pitää oikeudet levyyn itselläni, vaikka jakelulisenssin saikin Karisman alalafka Dark Essence. TEKSTI Mikko Kuronen I http://taake.theblacksun.org Norjalainen Taake sai vuonna 2005 valmiiksi liki vuosikymmenen tuotannossa olleen levytrilogian, lopetti uransa ja aloitti uudestaan puhtaalta pöydältä. 1990luvun puolivälissä kirjoitettu, studio- ja levyyhtiöongelmien viivästyttämä Nattestid...Bjoergvin...Doedskavd -levytrilogia (1999-2005) on lopullisesti historiaa. Tämä on täysin uusi alku Taakelle. Minulla todella oli 1990-luvun keskivaiheilta suunnitelmana julkaista trilogia. Uudella levyllä iso budjetti upposi kokonaisuudessaan halvan mutta erittäin pätevän studion palveluihin. Trilogian äänittämiseen käytetty Grieghallen-studio oli todella kallis, eikä meillä ollut pienen budjetin takia aikaa nauhoittaa tai eritoten miksata kaikkea kunnolla. Hoest ei mielellään selitä näkemyksiään musiikistaan ja sanoituksistaan tuntemattomille. Ne kirjoitetaan tässä muodossa, koska Hoest ei yksinkertaisesti pidä siitä, miltä Høst ja Tåke ja ylipäätään kirjaimet ø, æ ja å näyttävät. Uusin on levyistä vahingossa vanhakantaisin, primitiivisin ja vähiten folk. Yhtyeen neljäs pitkäsoitto on tuotannon selkeäsointisin osa, jonka parhaat kappaleet, koukeroisesta black/thrash-vetelystä kuumeiseen progehypnoosiin kääntyvä Umenneske ja hitaasti mieleen syöpyvä, kiivas päätöseepos Velg bort livet osoittavat tuloksen onnistuneisuuden. Myös kansanmusiikkiaspekti olisi tärkeä pitää mukana. Ei vähiten siksi, että hän sijoitti sen tekemiseen levy-yhtiönsä kautta melkoisen summan rahaansa. Minustakin juuri nuo kaksi kappaletta sisältävät vahvimman intensiteetin. Haastattelun vahvatahtoisesti käynnistävän Hoestin mukaan otsikon on määrä osoittaa, että Taake käynnistyy nyt uudestaan
"Ei ole epäilystäkään, etteikö norjalainen black metal olisi ollut ensimmäisinä vuosinaan parhaimmillaan, luovimmillaan, tuottavimmillaan ja omaperäisimmillään." 52 INFERNO
Sekä fanien että median vastaanotto levyä kohtaan on ollut todella huikeaa, ja se tuntuu tietysti aivan helvetin hienolta. Kaikilla Lord 54. Elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi johonkin, jonka olemassaoloa ei kukaan kykene todistamaan. Miksi valitsitte juuri black metalin sanomanne välityskanavaksi. Mielestäni olemme aina saaneet osaksemme tietynlaista arvostusta, mutta ihmiset ovat hiljalleen löytämässä bändiämme hieman aiempaa laajemmin. INFERNO Olemme tehneet hommaamme jo 17 vuoden ajan ja jatkamme musiikin parissa tasan niin kauan kuin nautimme tekemisistämme. Ei sääntöjä Black metal on lähtökohtaisesti paholaisen musiikkia, yöpuolen usvaista gospelia, jonka parissa toimivia ihmisiä yhdistää intohimo elämän mustaan puoleen, erilaisiin alakulttuureihin ja salatieteisiin. Ettekö todellakaan löytäneet helpompaa tapaa lähestyä ihmisiä. Kysyessäni Thomasilta asiasta, mies ei itsekään kykene täysin hahmottamaan elämäntyylinsä ja ideologiansa alkujuuria vaikka omaakin vankan ja perustellun näkemyksen ihmisen ylemmyydestä uskontojen mädännäisessä maailmassa. Jos ihmiset lukevat sanoituksiani ja saavat niistä jotain irti, hyvä niin. En myy itseäni, jos tekisin niin, hylkäisin omat periaatteeni enkä voisi enää jatkaa musiikintekoa. Rikos ja rangaistus Alkuvuosien black metaliin on kautta aikojen liitetty itsetuhoinen ja dekadentti ilmapiiri, joka sotii vahvasti nykyaikaisessa black metalissa vallalla olevaa elitismiä ja ylemmyyttä vastaan. Saatanan kanssa läpi uransa high fivea heitellyt Lord Belial ei edusta tässä suhteessa poikkeusta, vaan iskeytyy demonisen kuvastonsa kanssa suoraan black metalin mustaa laavaa suihkuavaan ytimeen. Huumeet, alkoholi, henkirikokset ja yleinen rikollinen toiminta ovat kiehtoneet musiikkityylin parissa toimivia ihmisiä siinä määrin laajalti, että skenen pahimpien poikien lukemattomat syrjähypyt lain toiselle puolelle ovat oma kiehtova tarinansa jo sinällään. The Black Curse on ehdottoman hyvä ja tehokas väline välittää synkkää tunnelmaa kuulijoidemme sieluihin, kertoo säkkipimeän veljeskatraan puhemiehenä toimiva kitaristilaulaja Thomas Backelin. Minua ei kiinnosta vittuakaan se, lukevatko ihmiset sanoituksiani vai eivät, sillä en pidä itseäni minään saarnamiehenä. The Black Curse niputtaa sisäänsä kaikki ne aiheet, joista olemme uramme aikana laulaneet, eli sodan, vihan, paholaisteemat ja niin edelleen. Myös Lord Belial on saanut osakseen säkkikaupalla kyseenalaista mainetta ja löyhää katu-uskottavuutta menneisyyden rikkeillään. Olen satanisti siinä mielessä, että en elä elämääni minkään kirjoitetun säännön mukaan. Mutta mikä pahuudessa lopulta viehättää. Sanoitukset edustavat vain minua itseäni, ne on kirjoitettu ainoastaan itseäni varten, samoin on myös musiikin kanssa. oimalla ja a v en I www.lordbe lial.com K uka olisikaan alkuvuodesta uskonut, että yksi vuoden 2008 kovimmista metallilevyistä muovautuu Lord Belialin parkkiintuneissa käsissä. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos jokin asia tekee olosi hyväksi, tee se. En kutsu itseäni saatananpalvojaksi tai edes laveylaiseksi satanistiksi. Bändin aiemman diskografian kelmeässä valossa uutuuttaan kimalteleva The Black Curse -albumi näyttäytyy todella monipuolisena, sävykkäänä ja suorastaan tappavan kovana pakettina, josta riittää kuulijalle märehdittävää pidemmäksikin ajaksi. Juutilain TEKSTI Joni arsi kertoo nha sananp . Va a palkkansa n saavan ain paha työtä black käjänteistä Pit d aiskinut Lor lin saralla p meta lla muhkean elial on tode B sellä: juuri ivän kynnyk tilipä a yhtye jauha llä hetkellä tä omattomalla iikkiaan usk mus senteella. En voisi koskaan antaa elämääni jonkun näkymättömän voiman käsiin, tai seurata valmiiksi tallattua uskonnollista polkua. Pienellä tuunauksella vanhastakin koneesta saadaan huomattava määrä uusia tehoja esiin. Mutta se ei ole millään tapaa tavoitteeni. Huolella valmisteltu albumi jatkaa bändille tuttua musiikillista linjaa, mutta tällä kertaa yhtye räjäyttää kuulijan tajunnan täysin uusiin sfääreihin
Vaikka bändi onkin muuttunut vuosien varrella ehkä enemmän kuin verrokit, niin silti se on saanut tehtyä vahvoja levyjä, jotka ainakin omassa soittimessa viihtyvät varsin hyvin. Uusia bändejä tuntuu syntyvän ja laatu on monen kohdalla hyvinkin vahva, laulaja toteaa. Kuole, Suomi, kuole Vaikka Lie in Ruinsissa kuuluu hallitsevasti länsinaapurin rapa, mätä ja raivo, bändi on luonnollisesti myös osa 56 INFERNO. Muutenkin Ruotsissa tuntuu olevan parhaillaan menossa hyvin vahva death metal -kausi taas kerran. On siellä hetkensä, mutta ei ne levyt vaan päädy uudestaan soittimeen parin kuuntelukerran jälkeen. Se sisältää osan Entombedin groovea, osan Graven jyräävyyttä, osan alapäävoittoista pärinää Bossin HM-2-pedaalin ja Sunlight-soundin hengessä, osan Repugnant-tyyppisiä murean riffittelyn puhkovia liidimelodioita. Toivottavasti Kaamoksen muutamat keikat herättelisivät bändiä enemmänkin eloon ja uutta materiaalia olisi vielä joskus tulossa. Sinänsä uudet levyt ovat olleet paikoitellen helvetin hyviä, mutta silti se vanhempi tuotanto on paljon rakkaampaa. Varsinkin Kaamoksesta ja Repugnantista. Keikkarintamalla bändi on myös omiaan ja viime kesän Tuska-veto oli ehkä paras veto, mitä olen bändiltä todistanut, LiR:ssa ärinästä vastaava Roni S. Kuolema on erittäin todellinen aihe, mutta samalla myös mystinen. Jotenkin koko Jörgenin lähdön jälkeinen tuotanto on ollut ihan samaa mössöä. Kuoleman väritys on vuonna 2002 aktivoituneen bändin kohdalla vahvasti sinikeltainen. Pahiten noista on väsähtänyt mielestäni Grave. Dismember vetää kuitenkin pisteet kotiin vertailussa Graveen niin levypuolella kuin keikkarintamallakin. Sekoitukseen kuuluu tietysti myös iso osa Lie in Ruinsia, mutta majesteettikolmion EntombedDismemberGrave kulta-aikoja ei voi ohittaa. Kuolemaa voi tulkita niin musiikin, lyriikoiden kuin kuvataiteen keinoin, vain muutaman listatakseni. Näistä uudemmista bändeistä diggaan ihan helvetisti. Dismemberin kohdalla asia on hieman hankalampi. Vanhanmallinen ja likainen pauke ei jätä varaa arvailuille tyylisuunnasta, etenkään kun yhtye ei arastele laulaa musiikkilajin keskeisestä teemasta. Lie in Ruins soittaa jämerää death metalia, jonka todellisuus kiteytyy bändin rujoon musiikkiin ja tinkimättömään tematiikkaan. Kuolema voi olla jonkin loppu, mutta samalla jonkin muun alku. Olarikuolon sanansaattaja Lie in Ruins tuo kuolon elävien maailmaan klassisen kalmametallin keskeisiä oppeja seuraillen. Kuolema, kuolema, kuolema K uolema on mielenkiintoinen aihe, koska sitä voi käsitellä niin monella eri tasolla ja monesta eri näkökulmasta. selvittää kysyttäessä, mikä tekee kuolemasta ja metallista niin vahvasti esille tulevan yhtälön Lie in Ruinsin tuotannossa. Yllätys, yllätys, nostankin näiden jälkeen Entombedin kolmikosta voittajaksi. purkaa. Metalli musiikkityylinä tuntuu itselle kaikista luontevimmalta tavalta käsitellä aihetta, kitaristi Tuomas K. TEKSTI Mikko Kuronen I KUVA Jukka Kaijanlaakso I http://lieinruins.deathmetal.fi Death metal ilman lauluja kuolemasta on ajatuksena valju
Suomalainen death metal aukesi meille vasta vuosia sen kultavuosien jälkeen. Nuorina ja naiiveina kelattiin, että kyllä meidät sieltä treenikseltä tullaan hakemaan sitten jos kiinnostusta on. En tiedä tarvitseeko moista edes olla. Esimerkiksi ...Statuesin ja tämän uusimman kannet voidaan yhdistää. Sanotaan vaikka, että debyytistä on muodostumassa hieman synkempi ja kierompi kuin aikaisemmasta materiaalista. En tiedä tarvitseeko moista edes olla." Roni S. suomalaisen kuolometallin nykyisyyttä. Näin jälkiviisaana on kuitenkin pakko todeta, että Suomesta tuli tuona ajankohtana helvetin omaperäistä ja hyvää death metalia. "Mitään sen suurempaa suomi death metal ilmiötä tahi skeneä ei mielestäni ole. on piirtänyt meidän kannet, niin kansissa on jatkunut teema. Kyllä me ollaan yhteyksissä moneenkin bändiin, mutta mitään sen erikoisempaa taustalla ei ole. Enpä olekaan ikinä ajatellut tai huomioinut tuota jenkkiaspektia, mutta kansien suhteen ollaan aina annettu vapaat kädet meidän toiselle kitaristille, Roni Ärlingille. Architecture of the Deadin kansiaihe, demoninen kappeli hautausmaan keskellä, herättää kummastelemaan, miksi dm-grafiikassa pitää miltei poikkeuksetta esitellä jenkkityylisiä kuolleiden tiluksia. Mainitsemasi bändit soivat säännöllisesti myös omassa soittimessani. Molemmat nimet kun ovat viitanneet arkkitehtuuriin, niin tämä on sitten se kivijalka, joka yhdistää molemmat teokset.. Muutosta (tyylissä) on tapahtunut jonkin verran, mutta vain parempaan suuntaan. Jonkinmoinen "buumi" on ehkä ollut taas tämmöisen vanhakantaisen death metalin suhteen, mutta niin kauan kun bändien taso pysyy noinkin hyvänä, niin mitäpä tuosta. Eikö omista hauta-alueista kivimöhkäleineen löydy tarpeeksi kauhua ja glamouria. Vaikka valtaosa klassisista suomalaisista death metal -orkestereista on päätynyt lopulta soittamaan rokkia tai melodista metallia, Lie in Ruins ei aio tinkiä sointinsa tylystä luonteesta. naurahtaa. Dissected-nimen alla meillä ei ollut oikeastaan mitään kontakteja mihinkään suuntaan eikä sen koommin kiinnostusta tai ymmärrystä asian suhteen. Onneksi mitään räikeää ylitarjontaa saralla ei kuitenkaan ole, mikä vaivaa esimerkiksi death/thrash-skeneä melko pahasti. pohtii. Kuoleman puitteet Paraikaa kappaleita esikoispitkäsoitolleen hierova, sävellysvastuuta Tuomaksen harteilta jakanut viisikko sai taannoin pihalle ensimmäisen virallisen julkaisunsa Architecture of the Deadin. Täyspitkälle tulee siis täysin uutta Lie in Ruinsia, Roni S. Lie in Ruinsin, Ascendedin tai Haudankaivaja-Vorumin kaltaisten pikkuaktien valossa Suomi-dm:n tila ei ole juuri nyt yksilötasolla hassumpi, vaikka isosta tekijäporukasta ei voidakaan puhua. En usko, että sen ajan äänitteitä löytyy edes kymmeneltä ihmiseltä, Roni S. Mitään sen suurempaa suomi death metal -ilmiötä tahi skeneä ei kuitenkaan mielestäni ole. Oikeastaan vain Sentencedin ja Amorphisin alkuvuosien tuotanto on toiminut meillä jonkinmoisena vaikutteena. Eihän tuota koskaan tiedä, mutta uskoisin erilaisten tarpeiden tulevan tyydytetyksi muiden bändien riveissä. Siitä lähtien kun Roni Ä. Ihmekös tuo, suomibändien hajanainen liikehdintä kun ei paria poikkeusta lukuun ottamatta ole koskaan saanut osakseen samanlaista auraa kuin pitkälti Tukholmasta käsin standardoitu ruotsi-dm. Maamme kalman perinnearkiston abhorrencet, xysmat, demigodit, demilichit ja funebret eivät ole olleet LiR:lle itsestään selviä esikuvia, vaikka bändin esiaste Dissected aloitti toimintansa jo 1993. vahvistaa. Mini-cd:n nimi taas viittaa kahteen demojulkaisuun, jotka tämä julkaisu niputtaa. Tällä kahden demon kärkikappaleista koostetulla minilevyllä, samaten kuin bändin itse julkaisemalla Demons, Rise! -demopaketilla, putsataan pesää studioalbumin tieltä. Tilanne näyttää tällä hetkellä melko hyvältä. Kuitenkaan unohtamatta meille ominaisia leadeja ja melodioita. Näin ollen Lie in Ruins tulee pysymään jatkossakin death metalina. Muuten suurimmat vaikutteet imettiin länsinaapurista. Kaipa se on tuo saatanallinen internet, joka hieman näivettää tämmöistä maakohtaista skeneä, kun voidaan niin helposti olla yhteyksissä myös muihin ja sitä kautta tehdä yhteistyötä, Roni S. En myönnä, että mitään sen suurempia rajoja olisi, mutta eiköhän tietty rajaavuus kuitenkin häily jokaisen alitajunnassa
Bremin entinen tyttöystävä toimi jopa yhtyeessä art directorina, joka kehitti bändin asustusta ja meikeillä sävytettyä ulkomuotoa iskevämpään suuntaan. Bändin voisi vaikkapa heijastaa lavalle, kun oikeasti soittaisimmekin yleisön takana. Mikäli resursseja olisi enemmän, tahtoisi solisti viedä kokeilut paljon pidemmällekin. Yhtye oli tosi kova etenkin Foodland-albumin aikaan. Pidän kyllä heidän laulajastaan, mutta itse musiikki Tuhansien vuonojen ei oikein sytytä, Brem kertoo. N orjasta on viime vuosina alkanut ilmestyä monen- versioivan vaikka Sisters of Mercya, Metallicaa tai muuta "hyväksyttyä" bändiä. Myös peilien avulla olisi hienoa leikkiä vanhan liiton silmänkääntötemppujen tapaan. Tämä tuskin tulee kenellekään yllätyksenä, onhan krauttien viehtymys voimakkaaseen ja suorasukaiseen rytmiin tullut ilmi useissa yhteyksissä, aina Gothministerin saksalaista esikuvaa myöten. Ideoita miehellä riittää vaikka kuinka. Ur b an i te d laista menijää. Todelliset mestarit ovat tehneet peileillä aivan mielettömiä juttuja, niiden avulla voitaisiin toteuttaa esimerkiksi komeita katoamis- ja ilmestymisefektejä... maasta löytyy muutakin kuin mustaa metallia. Joskus saksalaisten musiikkimaku menee yli minunkin ymmärrykseni, Brem nauraa. Olen lukenut eräästä englantilaisesta yrityksestä, joka toimittaa sellaisia. Siksi se sopi mukaan, Brem kertoo. Eräs Saksassa aika suosittu bändi soittaa hieman samanlaista musiikkia kuin me, eli mukana on tutut kitaravallit ja klubibiitit, mutta niiden lisäksi yhtye käyttää vielä säkkipilliä! Ihan hirveän kuuloista, mutta saksalaiset ovat siihen hulluna. GOTHMINISTER tunnetaan myös visuaaliseen ilmeeseensä panostavana bändinä, jonka keikoilla saavat sekä silmät että korvat ihmeteltävää. Tuolla tekniikalla voisi kehitellä vaikka minkälaista hiipparia lauteille, Brem haaveilee. Esimerkiksi Animal Alphan sähäkkä rock on saanut ystäviä myös muualla Euroopassa, ja laajempaa kansainvälistä mainetta tavoittelee myös raskaampaan ilmaisuun luottava Gothminister. Olisi aivan mahtavaa päästä testaamaan hologrammitekniikkaa. Etenkin isommilla keikoilla bändi satsaa myös muunlaiseen lavarekvisiittaan, Brem esimerkiksi esiintyy osan aikaa suuresta saarnastuolista käsin. Goottipiireissä on muuten käynnissä yleistyvä trendi, jossa bändit kokeilevat sekoittaa musiikkiinsa industrial-vivahteita. Gothminister on paljon maskuliinisempi ja mahtipontisempi kuin nämä vanhemmat goottinimet. No, Thriller on maailman myydyin albumi, ja on mielenkiintoista, että valtavan menestynyt levy on myös tekijänsä tummasävyisin tuotos. 1990-luvun soundimaailma on ollut aina sydäntäni lähellä. Joy Divisionistakin pidän, mutta se lienee enemmän post-punkia. Saksalaisille on ilmeisesti uponnut kautta aikain marssihenkisellä, aggressiivisella rytmillä esitetty musiikki. Tämä kuulu selkeästi etenkin Yhdysvalloissa. Esimerkiksi brittibändi Gorillaz hyödynsi hologrammeja keikoillaan, he heijastivat lavalle kolmiulotteiset versiot näistä yhtyeen piirroshahmo- alter egoista. Tuolloin Nine Inch Nails, Marilyn Manson ja ehkä Rammsteinkin tekivät parhaat levynsä, ja niiden tyyli on ollut kova innoittaja Gothministerille, Brem kertoo. En aluksi halunnut äänittää mitään lainabiisejä, mutta tämä keksittiin mutkan kautta. Halusimme myös yllättää, kun kaikki tietenkin odottivat meidän. Goottikulttuuriin viittaavasta nimestään huolimatta yhtye ei tunne suuren suurta sielunkumppanuutta perinteisten goottilegendojen kanssa. Meistä on kiva tehdä odottamattomia asioita. Kuin tätä alleviivatakseen yhtye on lisännyt levylle myös melko yllättävän lainabiisin, Michael Jacksonin Thrillerin. Näiden joukosta Gothminister muistuttaa eniten ehkä London After Midnightin uusimpia tuotoksia, mutta Brem ei kyseisen yhtyeen faniksi tunnustaudu, eivätkä mustahuuli-osaston klassikot ole hänen mukaansa yleensäkään näytelleet merkittävää roolia bändin kehityksessä. Kuuntelin nuorena paljon esimerkiksi Helloweenin kaltaista power metalia ja Slayeria. Miten ihmeessä yhtye päätyi nimenomaan tähän kappaleeseen, kun Jackson ei todellakaan ole suuressa huudossa metallipiireissä. Industrialsoundeja ja kitaravalleja yhdistelevää bändiä on tavan takaa kutsuttu "Norjan Rammsteiniksi", eikä yhtyeen nokkamies Bjorn Alexander Brem pistä kuvailua lainkaan pahakseen. Bauhaus on sitten yksi niistä TEKSTI Saku Schildt I www.gothminister.com bändeistä, joita ei tule kuunneltua. Tämä on mielenkiintoista kyllä erittäin kaukana norjalaisten suosimasta tyylistä, joka on paljon lähempänä 1970-luvun kokeilevaa progerockia. Halusimme sokeerata alan väkeä ja samalla kokeilla, voimmeko saada näin erilaisen biisin kuulostamaan Gothministeriltä. Yhtyeen valloitusretki Norjan rajojen ulkopuolelle on tuonut parhaat tulokset Saksassa, missä yhtye on päässyt esiintymään useilla kookkailla festivaaleilla. Kyllä niistä osa on hyviä, mutta omat musiikilliset lähtökohtani ovat kuitenkin muualla. Gothministerin melodinen industrial edustaa harvemmin Norjaan yhdistettyä soundimaailmaa. Norjalaisia marssirytmejä 58 INFERNO HAPPINESS IN DARKNESS on vuonna 1999 perustetun yhtyeen kolmas albumi, ja bändi nojaa sillä entistä enemmän melodioihin. Uuden levymme nimihän viittaa siihen, kuinka pimeys on valtava inspiraation lähde. Brem kertoo yhtyeen satsaavan myös pyroefektehin välillä liiankin innokkaasti, sillä monesti bändin tilin saldo vaipuu huolestuttaville lukemille pommiostosten jäljiltä. Sisters of Mercy taitaa olla ainoa vanhan liiton goottibändi, jonka levyjä olen ostanut
Inferno verkossa. www.inferno.fi ÁSMEGIN - ARV NORDIC FOLK METAL COMPLETE WITH TREASURED SCANDINAVIAN MELODIES! OUT NOW! GRAVE DIGGER - PRAY THE POWER METAL LEGEND STRIKES BACK WITH AN MCD THAT INCLUDES 4 EXCLUSIVE TRACKS! STUCK MOJO THE GREAT REVIVAL HEAVY METAL RIFFS, KILLER GROOVES, & SOUTHERN ROCK IN THE LEGENDARY STYLE OF STUCK MOJO! OUT NOW! OUT NOW! Top prices, an excellent customer service, & the fastest delivery make us the European Metal mailorder. Order online today & receive a free 17-track compilation CD featuring a preview of the latest from Napalm Records: www.napalmrecords.com
Mielestäni erittäin toimivia death/doom-bändejä ei kauheasti ole, joten idea tuntui järkevältä. Yhtyeen kauhukuvastosta ammentava debyytti Fulfill the Curse on kotikonstein tallennettu, mutta jumalattoman komealta ja raskaalta kuulostava näyte teknisen osaamisen ja vision kohtaamisesta. Uskoisin, että tulevaisuudessa tullaan kuulemaan enemmän kauhuelokuvasoundtrack-tyyppisiä juttuja. Leffoista saa irti enemmänkin tunnelmaa, jota koettaa suodattaa omiin kappaleisiin. Kai kauhufilmeissä on jotain samaa äärimmäisyyttä kuin metallissakin. Hooded Menacessa tonttina on kita- Fulfill the Curse -albumin kansitaidetta by Putrid. Mikä aiheessa oikein kiehtoo. Kauhuhan toimii yleensä aina rankemmassa metallissa, mutta silloin kun se nostaa bändin seuraavalle tasolle, ei kyseessä ole enää "just another death metal band". Nuorempana lähinnä vain odotteli, että milloin päitä alkaa vierimään. Jokainen joka on nähnyt Blind Dead -leffoja ja kuullut meitä, tietää mitä tarkoitan. Sittemmin tunnelma on tullut merkittävämmäksi ja leffasta osaa nauttia kokonaisvaltaisemmin, mutta milloinpa kunnon suolistukset eivät olisi paikallaan! Bändiesi sanoitukselliset ja imagolliset linjat ovat käsittääkseni aika kauttaaltaan death/ horror-akselin löyhkää. Samalla se sitoo musiikin vahvasti kauhuelokuvien maailmaan. 80-luvun ja 90-luvun alun metallilevyt ovat minulle kuitenkin se suurin inspiraationlähde. Vaikka itse sanonkin, niin mielestäni Hooded Menacen konsepti toimii poikkeuksellisen hyvin. Ei se meidän juttu silti ollut tippaakaan väkinäistä tai tekotaiteellista. Aikoinaan ajattelimme, että death/horror on liian helppo ja ilmeinen tie. Kyseessä on yksi vuoden kovimpia ja myös kauhistuttavimpia yllättäjiä. Kuvastohan on hyvin yhteensopivaa, ja tuollaiset rankat ju- tut alkoivat vain teininä viehättämään. Omia suosikkeja ovat muun muassa City of the Living Dead, Day of the Dead, The Beyond, Toxic Avenger 1, Evil Dead 1, Mark of the Devil, House by the Cemetery, kaikki neljä Blind Dead -leffaa ja niin edelleen. Ehkä vähän rokkaavuuttakin saatetaan lisätä, mutta ei liikaa. TEKSTI Kari Koskinen I www.myspace.com/hoodedmenace Hautakumpujen katveesta, pimeyden ja verenhimoisten zombien joukosta nousee kuolemaa ja tuomiota tuova Hooded Menace. Nykyään hyvät kauhupätkät toimivat itse asiassa entistäkin paremmin. Pahaenteiset melodiat ja kauhuelokuvista ammentava synkkä tunnelma nostavatkin Hooded Menacen kevyesti alan kärkisijoille. Tosin pitää muistuttaa heti perään, ettei Hooded Menace ole pelkästään Blind Dead -juttua. Hyvä elokuva, jossa on vielä loistava soundtrack, luo jo sellaisen audiovisuaalisen paukun, että hyvähän siitä on inspiraatiota kupata. Soiteltiin kavereiden kanssa kesällä 2007 Candlemassin biisejä dm-vokaaleilla ja innostuttiin siitä sen verran, että päätettiin tehdä omia kappaleita, joissa death ja doom yhdistyisivät mahdollisimman jalossa muodossa. Pelottaa. L Maatunutta murjontaa asse Pyykkö, tai tässä tapauksessa Leper of Berzano, on aktiivinen kaveri. Hooded Menacen perusta on kuitenkin murskaava raskaus, synkkä tunnelma ja hitaat tempot. Horrorin löyhkä Levyn päättävä cover Theme from Manhattan Baby on hyvä esimerkki levyllä olevasta tunnelmasta. Myös Asphyxin ja Winterin suuntaan kumartava musiikki sisältää omaakin ilmettä. Bändejä löytyy monenlaista, mutta tällä hetkellä niistä ehkäpä tärkein on hidasta ja murskaavan raskasta deathia soittava Hooded Menace. Se oli paljon rehellisempää kuin se, että oltaisiin menty hurmeessa vain koska niin kuului tehdä. Phlegethonin riveissä 1980-luvun lopulla alkanut ura kärsi välillä välikuolemaa, mutta viimeiset kolme vuotta on painettu taas täysillä. Phlegethon on surrealistisempi outoine unineen ja visioineen, mutta kai senkin eräänlaiseksi kauhuksi voi mieltää. Ihan Candlemass- ja Cathedralosastoltahan me lähdettiin riffejä pöllimään. Erikseen on mainittava Grasp of the Beastwomanin hienot kitarakuviot, The Eyless Horden tunnelmallinen soolo ja kellareista kumpuava liejuinen örinä. Onhan meillä omien tarinoiden ohella kappaleita elokuvista Lady Frankenstein ja The Loreley´s Grasp. Kädet täynnä kuolemaa Laulun ja kielisoittimien ohella Lasse taitaa myös rumpujen soiton, mutta säveltämisen ansiosta kitara on kuitenkin se tärkein instrumentti. Jotain sellaisia kuten Grasp of the Beastwomanin hieman fabiofrizzimäinen, melodinen kitarakoukku. Olihan meillä alusta asti sellainen The Blind Dead -elokuvat + doom/death -konsepti tässä takana. 60 INFERNO
Toki soiteltuakin tuli, mutta ei mitään sen vakavampaa. Saa nyt nähdä, kuinka tässä tulee olemaan aikaa ja inspiraatiota. Kyllä se filmi siitä alkaa pyörimään. Alun alkaen metallin kapinallisuus ja pimeyden tuntu, joita siinä ainakin vielä ennen oli, kiehtoivat minua. Olin välillä töissä ja menin opiskelemaan. Vuodelle 2009 "Milloinpa kunnon suolistukset eivät olisi paikallaan!" mestyy pian, joten kaikki death/grind-friikit, pitäkää silmänne auki! Elektrokutioner pyyteli minulta lisää rumpupohjia Shroudediin, joten ilmeisesti sieltäkin on luvassa jotain pienimuotoisempaa. Hooded Menace tuntuu läheisimmältä juuri nyt, mutta Vacant Coffin tulee heti kakpäätinkin, etten tee niin paljon bändejä, vaan koetan keskittyä pääasiassa Hooded Menaceen ja Vacant Coffiniin. Ei minusta silti kasvanut mitään erityisen synkkämielistä kaveria, vaikka en ihmisten keskellä viihtyvä ilopillerikään olekaan. Sitten niitä ideoita vaan alkoi tulla, ja Phlegethonkin piti kaivaa arkusta. Phlegethonin suhteen on aina kytö päällä saada aikaan uutta materiaalia. Tämä jättää luonnollisesti aikaa uuden musiikin tekemiseen, ja sitä onkin viime vuosina tullut runsaasti. Vacant Coffinin albumi Sewer Skullpture il- kosena. Tehtiin demoja ja pistettiin pillit pussiin, kun osa porukasta muutti Joensuusta pois. Sooloprojektiltani Clawsilta on tulossa splitseiska Rogga Johansonin Revolting -bändin kanssa. Mikä kuolemanmusiikissa oikein vetoaa. Kyse on koko tilanteen vastenmielisyydestä, esiintymisestä jollekin. Näin vahvan konseptin tekeminen livenä olisi haastavaa ja voisi mennä helposti korniuden puolelle. Nythän hevi on suunnilleen kansanmusiikkia, mutta underground on aina olemassa, eivätkä massat tule sitä koskaan ymmärtämään. NAPALM DEATH · New album Time Waits For No Slave · Out January 28th www.napalmdeath.org · www.myspace.com/napalmdeath www.centurymedia.com. Eiköhän siinä ole tarpeeksi, kun pistää luurit päähän, levyn soimaan ja silmät kiinni. Onhan tuossa jo työsarkaa. Vasta joskus 2005 vanhoja Slayereitä ja Pestilencejä kuunnellessa alkoi kipinöimään, että nyt on pakko tehdä jotain. ra ja kurkku, mutta keikoille tämä lahjakkuus tuskin taipuu. Miten priorisoit tämän kaiken. Acid Witch, jossa toimin laulajana, julkaisi juuri debyyttialbuminsa Witchtanic Hellucinationsin. Ajatus metallin soittamisesta alkoi tuntua hyvältä, ja ilman intohimoa sitä on turha edes yrittää. Kyllähän vapaa-ajan saisi kulumaan vaikka pelkästään bändien parissa touhutessa, mutta on tärkeää säilyttää tietynlainen palo tähän hommaan. Kun Phlegethon kuopattiin 1992, meillä oli samalla kokoonpanolla muita virityksiä, joilla ei ollut hevistelyn kanssa paljoakaan tekemistä poikkeuksena Phlegethon-nimellä huvikseen tehty Promo ´95. Kumpuaisikohan kiinnostus tällaiseen musiikkiin jonkinlaisesta vastarannankiiskiydestä. Hc/punk-viritelmä Reeking Filth on telakalla ja thrash-proggis Twist Ending käsittääkseni kuopattu. Hooded Menace on hyvää vastapainoa muille bändeilleni, jotka tuppaavat olemaan nopeampaa tavaraa. Ainakin demokokoelman pitäisi tulla vihdoinkin ulos Xtreem Recordsin toimesta
MkM jättää vastaamatta kysymykseen, mitä/mikä Saatana on hänelle, mutta käsittelee asiaa laajemmasta perspektiivistä. Tilanne kärjistyi niin bändin sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Se, miten ihminen on, elää ja hengittää on aivan toinen asia. En ylläty, arvot ovat samat yksilöstä riippumatta. MkM kertoo BST:llä olevan kiertueita neljästä viiteen kuukautta vuodessa, ja aikataulujen yhteensovittaminen on yhtä helvettiä. Antaeusin kanssa välit ovat olleet kireät, osittain johtuen vuonna 2006 tehdystä Euroopan-kiertueesta Secrets of the Moonin kanssa. MkM löysi tietynlaista tarvetta jatkaa siitä, mihin oli jäänyt. TEKSTI Evelin Kask I www.myspace.com/aosothofficial Ranskalainen Antaeus nauttii kulttisuosiota black metalin undergroundpiireissä. Siinä missä Antaeusin sanoitukset ovat hyvin henkilökohtaisia ja tutkiskelevia, Aosoth lähestyy laajemmasta näkökulmasta. Se oli muutamien musiikille vihkiytyneiden ihmisten aktiivista toimintaa mitättömän pienessä black metal -skenessä. JOKAINEN PAPERILLE kirjoitettu sana on kaikkien nähtäville vuotanut ajatus. Kun tutustun tämän tyylisuunnan musiikkiin, arvostan kaikkea aitoa, intensiivistä ja black metalin arvoihin nojautuvaa lojaalisuutta. On tapahtunut tietynlainen yhteen kasvaminen, vaikka Antaeus ja Aosoth ovat yhä kaksi erillistä yhtyettä. Aosoth soittaa Antaeusin varhaista tuotantoa oman tuotantonsa ohella, mutta edustaa samalla hyvin toisenlaista lähestymistapaa, "more like traditional black metal", sanoo vokalisti MkM ja painottaa myös sanoitusten näkökulman eroavaisuutta. Mutta ainakin henkilökemiat pelaavat, se on tärkeintä. INFERNO Haussa: aito yksilö BST ON VASTUUSSA jokaisesta instrumentista Aosothin debyytillä, niin soitosta kuin äänityksestäkin. Samoja asioita katson ihmisissä ja yksilöissä joita tapaan. Hän päättää kirjallisesta ilmaisusta. Aosothilla on ollut tilaisuus kasvaa, ja kyseisen yhtyeen parissa asiat ovat sujuneet rauhallisemmin, ainakin toistaiseksi, vaikka instrumenteista ja säveltämisestä vastaava BST on kiireinen mies. Opitko sinä, MkM. Minun soittolistani on ollut hyvin suppeahko, juurikin näiden asettamieni kriteerien vuoksi. Olen tuhlannut aikaa ulkopuolisiin tekijöihin. Jos kuolema minut kerää, olkoon niin. Kysyttäessä, mitä black metal hänelle merkitsee, vokalistin tokaisu on yksinkertainen: "Black metal: Satan". Itsetutkiskelu on tapahtunut jo kymmenen vuotta sitten, olen käynyt läpi oman "minäni". Voin vain arvuutella, mitä tuleman pitää. Sanat ovat vain pintaa. Kuten punkilla aikoinaan, myös black metalilla oli ulkopuolisen maine. Sillä oli vahva merkitys jokunen vuosi sitten, nyt ideologia ja mielipiteet, yhtä hyvin kuin koko kuva black metalista, on muuttunut naurettavaksi. MkM vakuuttaa, että yhtyetoveri tiesi mihin suuntaan on mentävä. Täytän 33, ja minulla on yhä paljon opittavaa asioista, joita olen menneisyydessäni tehnyt väärin. Paneutuminen on kohdallaan, halu voimistua ja kurottautua. On mahdollista oppia jotakin uutta itsestään. Jos yksilö on epäaito, on ihan sama minulle, miten hyvä muusikko hän on. Kun sanoittamisessa on kyse siitä, että purkaa omaa itseään paperille näkökulmasta riippumatta, on aina "vaarana" paitsi hämmästyttää muita myös hämmästyä itse. Aosoth on Antaeusin sivuprojektina syntynyt, sittemmin itsenäiseksi kasvanut yhtye, perustajajäsen MkM:n sielunpeili ja aggressiokeskittymä. A osoth kasvoi vakavampiin sfääreihin Antaeusin äänittäessä Blood Libels -täyspitkäänsä vuonna 2006, silloin, kun pääyhtye alkoi omalla sektorillaan kompastella. Itse musiikin säveltämiseen vokalistilla ei ollut osaa eikä arpaa. Aikoinaan oli helppo sanoa, kenellä oli jotakin aitoa tarjottavaa, erilainen näkemys tai vahva sanoma ei enää. Black metal on individualismia. Saatana taas ymmärretään monin eri tavoin, tässä kohdin alkaa polku usein haarautua. Vuosituhannen vaihteessa uskonto on nostanut jälleen päätään, tämä on heidän yrityksensä kontrolloida pelkoa ja taistella sitä vastaan, mitä juuri nyt tapahtuu modernissa yhteiskunnassa. Jos epäonnistun, minun on noustava uudelleen. 62
tai ota entwine ja kohta ahistaa. K Ö L D Vulkaaniset viikingit! Päällekäyvää islantilaista tunnelmaa, joka irroittaa vähän huonokuntoisemmastakin ruhosta tosi oudot huurut. ja se ei ole suomeksi "kylmä..." 21.1.. www.spinefarm.fi spinefarm@spinefarm.fi 14.1. Jos ahistaa, ota entwine
INFERNO 65
Syy on selkeä: metallibändi on musiikkimaailmassa hirviö ja sen soittajat nähdään kärjistetysti yhteiskunnan ulkopuolisina peikkoina, vaikka pohjimmiltaan ovatkin vekkuleita velikultia. Vaikka ne periaatteessa ovat samaa sarjaa kuin muromaskotit, ne ovat anarkistisia, rumia ja ilkeitä. Over Killin legendaarinen lepakonsiivillä varustettu pääkallo on sen verran tanakka ilmestys, että Avenged Sevenfold on yrittänyt omia sitä hiukan muutettuna itselleen. Filosofisesti parhaimmillaan maskotti onkin silloin, kun se edustaa luontevasti samaa asiaa kuin bändi ideologisella, temaattisella tai jollakin muulla oleellisella tasolla. Tuoreista maskoteista menestyksekkäimpiä on In Flamesin Jester Head. Kaikkien maskottien ei kuitenkaan voi sanoa olevan erityisen lämminhenkisiä Sodomin tai Kreatorin kylmissä ukkeleissa ei juuri hupia ole, kuten ei bändeissäkään. Se myös auttaa logon tavoin identifioimaan bändiin 66 INFERNO viittaavat tuotteet, olivat ne sitten levyjä, avaimenperiä tai olutta. Sen avulla bändin tunnettuus lisääntyy esimerkiksi fanien käyttäessä sen koristamia paitoja. vei Fang Facen mukanaan Gamma Rayn kuvastoon, mutta onneksi Helloweenille jäi moneen pystyvä kurpitsa. Suoraviivaisemmalta kantilta vaikkapa Tankardin röpöttelevä niljake kuvaa mainiosti bändin ryypiskely-thrashin kantavaa ajatusta dokaamista. Kun se kuvaa edustamansa tahon olemusta, se on vielä parempi. Tankardin liskomainen viinapiru on sekin vekkuli otus. Mielikuvitusolennon voi siis valjastaa edustamaan hankaliakin asioita. Kiinnostavaa kuitenkin on, mitä maskoteilla halutaan sanoa, vai halutaanko mitään. Myös Monster Magnetin Bull God on ansiokas ja kohtuullisen tunnettu. Disturbedin maskotti edustaa laulaja David Draimanin mukaan voimaa, pimeyttä ja salaperäistä pahaa, mutta on silti kiehtova symboli. In Flamesin kansia tehnyt taiteilija Andreas Marschall esimerkiksi mieltää Jester Headin "symboloivan kannen kontekstissa typerää länsimaista sivilisaatiota, joka uskoo edistyksen ja teknologian ideologiaan, ja tämä edelleen johtaa typerän rodun lopulta sen tuhoon". Kreatorin mököttävä päänuppi on sentään omanlaisensa, vaikka ei järin eläväinen ilmestys olekaan. Lawnmower Dethin maskotti sen sijaan on oikeastaan kuvallinen vastine bändin nimelle: tappava ruohonleikkuri. Tietenkin se tuo myös ärhäkkyyttä bändin imagoon. Eläimiä metallimaskotteina ei ole montakaan, mutta Primal Fearin kotka sentään liihottaa. Perimmäinen syy on siis brändääminen: maskotti on pyyteetön kävelevä mainos, joka myös kääntää huomion soittajista poispäin. Parhaimmillaan maskotti venyy tilanteeseen kuin tilanteeseen. Pestilencen pallohökötys on ainoita maskottiesineitä, ymmärrettävästi: passiiviselle esineelle ei oikein voi luoda mielenkiintoista tapahtumien jatkumoa. Ja mikä kaiken tarkoitus on? Mikä virka maskotilla siis on. Ne eivät pompi iloisesti aamiaislautasella, vaan tuhoavat, tappavat ja herättävät sekaannusta turvallisesti heavy metalin mielikuvitusmaailmassa.. Piraattiheavybändi Running Wildin Captain Adrian on irtopäänä selvä viittaus merirosvolippuun. Yleistäen voidaankin sanoa, että onnistunut maskotti istuu bändin konseptiin, oli se millainen tahansa. Tietenkin maskotin pitää olla visuaalisesti kiinnostava, ja Over Killin tapauksessa löyhemminkin bändiin liittyvä lentokallo (tai no, lentäähän se yllä ja varmaan tappaakin) on iskevyydessään tehokas. D-A-D:n lehmänkallo on muuttunut hiljalleen logosta maskotiksi. Tämä vapautus arkielämän kahleista lienee suuri syy siihen, miksi metallimaskotit ovat suosittuja. Suurella osalla maskoteista tiettyyn pinta- tason pelottavuuteen yhdistyy hyvin humoristinen pohjavire. Se voidaan laittaa omassa todellisuudessaan tekemään sellaista, mitä reaalimaailmassa ei sallittaisi
1.3.2009 Helsinki, Jäähalli, Liput: alk.41,50 2.3.2009 Seinäjoki, Rytmikorjaamo, Liput: alk.31,50 Ennakot: Lippupalvelu
Pell kantaa mukanaan sanelukonetta, jolle hyräilee orastavat ideat. Mielestäni tärkein asia biisissä ei voi olla jokin sormiharjoitus. Kokoonpanot tottelivat sellaisia nimiä kuin kuin Silver Stones, Mercy, Firebird ja Devil´s Death. 1976 kävin festareilla katsomassa Uli Jon Rothia ja Scorpionsia. Minun on välillä hillittävä biisintekotahtiani, sillä kaikkien kappaleitteni toteuttaminen loppuun saakka ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Soittaminen ja biisinteko Pell sanoo suoraan, ettei ole teknisesti maailman paras kitaristi. Soittimeni "Mielestäni tärkein asia biisissä ei voi olla jokin sormiharjoitus. Steeler oli oppiaikaa. Ihmettelin sitä menoa suu auki. Lisäksi monet kitarasankarit rakentavat kappaleensa kitarasoolon ympärille. Teknisesti hyvääkään kitaristia ei aina erota muista soittajista, mikä on sääli. Pääpaino pitää olla lead-melodialla." V uonna 1960 syntynyt saksalaiskitaristi Axel Rudi Pell on ikäpolvea, jolle heavy rock merkitsee Purplea, Rainbow´ta, Heepia ja Sabbathia. Pell itse sanoo kuunnelleensa Deep Purplen Machine Headin "varmaan tuhat kertaa". Michael Schenker soitti siellä UFO:n kanssa, ja pääesiintyjä oli Rainbow. He tuntevat minut, ja minä tunnen levy-yhtiön työntekijät. Viimeisillä levy- 68. Kitaristin ensimmäinen levyttänyt kokoonpano oli Steeler, jonka samanniminen debyytti julkaistiin 1984. Pellin debyyttisoolo Wild Obsession ilmestyi 1989, ja tuon jälkeen kitaristi on säveltänyt 12 albumillista omaa materiaalia, julkaissut livetaltiointeja, balladikokoelmia sekä coverlevyn. Ritchie Blackmore on tietenkin ollut tärkein vaikuttajani. Pääpaino pitää olla lead-melodialla. Valtaosin itseoppineen muusikon tarina on tuttu: ensin musiikkiopistoon oppimaan akustisella sointuja, sen jälkeen soiton plokkaamista levyiltä. Yhtyeen muut jäsenet halusivat tehdä popimpaa musiikkia, joten lähdin bändistä 1988. 1970-luvun puolivälissä Pellin oma bändiINFERNO toiminta oli jo aktiivista. Olen sitä paitsi jatkuvasti kehittynyt biisintekijänä. Haluaisin tehdä levyn, jossa jokainen biisi on täyttä tykitystä. Vuonna 1972 näin tv:stä Deep Purplen keikan, jolla Ritchie Blackmore hajotti kitaransa. Tosin ellei levy-yhtiö pistäisi vastaan, tekisin varmaan kolme levyä joka vuosi. Kitarasankaruus ei myöskään ole lähes viisikymppiselle miehelle hengen asia. Halusin heti mennä lavalle tekemään saman, Pell toteaa. Nuorena kuuntelin myös Jeff Beckiä ja Jimi Hendrixiä. Ja lähes 20 vuoden jälkeen Pellin hengentuotteiden julkaisija on yhä SPV. Paul Kossof oli aikaansa edellä oleva kitaristi, ja myöhemmin tulivat Eddie Van Halen sekä Randy Rhoads. Minun soittoni on sentään tunnistettavaa. Tymäkän germaanimetallin vaikuttimet haettiin 1980-luvun alun brittiyhtyeistä. Saan käytännössä tehdä mitä haluan. Kitaristi demoaa kappaleet kotonaan, ja yhtye ( Johnny Gioeli laulu, Mike Terrana rummut, Volker Krawczack basso, Ferdy Doernberg koskettimet) soittaa osuutensa studiossa Pellin demolaulujen ja komppikitaran pohjalta. Sellainen varmaan syntyy, kun saan harjoitella levyntekoa vielä 30 vuotta, Pell höröttää. 80-luvulla yritin seurata aikaani soittamalla mahdollisimman nopeasti, mutta tietenkin epäonnistuin surkeasti, Pell naurahtaa. Levytysten suhteen Pell on auteur: kitaristi säveltää kaiken levytettävän materiaalin ja vastaa pitkälti myös sovituksista. Pääsin ensimmäistä kertaa studioon, allekirjoitin ensimmäisen levytyssopimuksen, pääsin ensimmäistä kertaa kiertueelle
Hyvä kitarasoundi löytyy studiossa ainoastaan kokeilemalla. Pellin bändissä on ennen Gioelia laulanut sellaisia nimiä kuin Charlie Huhn, Rob Rock ja Jeff Scott Soto. Nauhoituksia ja kiertueita seuraa yleensä kuukauden soittamattomuus. Nyt ne ovat DiMarziot, malli on HS3. Olen jotenkin aivan eri persoona, kun soitan niillä. Stratocasterin jolla soitan keikoilla ostin 1999 tai 2000. Soittamista Pell ei varsinaisesti treenaa, vaan uskoo pikemminkin soittamattomuuteen. Siksi käytän Pod XT: tä erityisesti soolojen soittamiseen. Sen jälkeen vaihdoin mikrofonit. Yhdessä soittaminen on meille yhä innostavaa. En usko, että kukaan paitsi muut kitaristit välittävät loppujen lopuksi siitä, osaatko soittaa yhden vai miljoona nuottia sekunnissa. Stratocaster on yksinkertaisesti maailman siisteimmän näköinen kitara. Kitaran ja styrkkarin välistä löytyvät Rocktronin Intellifex-multiefekti, Ibanezin Tube Screamer -särö sekä Dunlopin Cry Baby -wah wah. Se on kaikkein tärkeintä. INFERNO 69. Soitan, koska haluan viihdyttää ihmisiä hyvillä melodioilla. Se ei tarkoita, että itse soittaminen tai valmiit biisit välttämättä olisivat sellaisia. Ai miten kitaraani on modifioitu. Se sopii minulle täydellisesti, sillä nyt saan lauluja nauhoitettaessa polttaa niin paljon tupakkaa kuin lystään, hähää! Gioelin toimiessa Los Angelesista on taustayhtyeen toinen amerikkalainen, rumpali Mike Terrana, löytänyt kodin Tanskasta. Sen jälkeen vaihdoin mikrofonit." Axel Rudi Pell tietää, miten Fender Stratocasterista tehdään luotettava työjuhta. HYVÄ PALE KAP tyksillä kakkostuottajana on sentään toiminut power metal -yhtyeiden luottomies Charlie Bauerfeind. Ainoastaan hänellä on jotain sanottavaa kappaleisiin. Lisäksi soittotekniikkani on vuosien mittaan parantunut, vaikken enää treenaa tuntikausia päivittäin. Studiossa työkaluna toimii suoraan linjaan soitettu Pod XT. Kitaran alkuperäiset mikit pitivät kauheaa hurinaa. Yhtyeen monikansallisuus on Pellin mukaan pelkästään hyväksi: kun bändikavereita ei näe joka päivä, pikkuasiat eivät ala hiertää. Stratocasterin otelauta on hiottu koveraksi, kuten Yngwiellä ja Ritchiellä. Keikat Pell soittaa Peaveyn Triple XXX -vahvistimella. Käytämme kommunikointiin Skypeä ja webcamia. Ei ainakaan nopeus. Charlie on itse rumpali, joten erityisesti rumpuraitojen nauhoittamisessa hänestä on apua. TEKSTI Lauri Ylitalo I www.axel-rudi-pell.de "Ai miten kitaraani on modifioitu. Soitan joskus studiossa komppeja B.C. Mutta mikä soittamisessa on oikeasti tärkeintä. Jos soittaisin joka päivä, tätä tuskin tapahtuisi. Minä kuitenkin maksan liksan ja viime kädessä myös päätän asioista. Jos näkisimme toisiamme ja treenaisimme enemmän, hommasta varmaan katoaisi hohto. TÄRKEINTÄ ON Tekniikka 17 kitaraa omistavan Pellin tärkein soitin on Fender Stratocaster. Sytytin sen ensin tuleen ja hakkasin kunnolla lattiaan. Richin Flying V:llä tai Gibson Les Paulilla, mutta ne eivät näytä luontevilta käsissäni. Asioita voidaan kokeilla, mutta mikäli lopputulos ei miellytä, palataan alkuperäisen demon malliin. Hän puuttuu peliin, jos kitarasoolosta on tulossa liian pitkä. Sytytin sen ensin tuleen ja hakkasin kunnolla lattiaan. Tekijämiehistä huolimatta Pell pitää myös laulumelodiat tiukasti hallinnassaan. Nykyään Johnny nauhoittaa lauluosuutensa kotistudiossaan USA:ssa. Kun sen jälkeen tarttuu kitaraan, uudet ideat alkavat virrata. Jätkät ovat ammattilaisia, esimerkiksi levytysprosessimme on aina hyvin kaavamainen
25,50 Perjantain lippu LIPPUPALVELUSSA alkaen ........... 28,50 Kahden päivän lippu TIKETISSÄ alkaen ................... 46,50 HUOM! KAHDEN PÄIVÄN LIPPUJA ON VAIN RAJOITETTU ERÄ. 12.-14.2.2009 WWW.FME.FI WWW.FINNISHMETALEVENTS.FI. 26,50 Lauantain lippu TIKETISSÄ alkaen ........................... 27,50 Lauantain lippu LIPPUPALVELUSSA alkaen ............ ENNAKKOLIPUT ALKAEN 25,50 Perjantain lippu TIKETISSÄ alkaen .......................... 45,50 Kahden päivän lippu LIPPUPALVELUSSA alkaen ...
Kyllähän Sami Yli-Sirniö on niitä levyille ennenkin soittanut, mutta tällä kertaa melodioita on käytetty vielä hitusen rohkeammin. Raivoa ja vauhtia on enemmän kuin pitkään aikaan, mikä yhdessä melodioiden kanssa muodostaa mielenkiintoisen kontrastin. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto Ehkäpä yllättävintä on kuitenkin kitaramelodioiden määrä. Hordes of Chaos on kuin onkin vihaisinta Kreatoria sitten loistavan Cause for Conflictin (1995). Samaisen Amok Runin ja To the Afterbornin rakenteet ovat myös aika yllättäviä, mikä lisää levyn mielenkiintoa hurjasti. Pleasure to Killin (1986) hulluutta levyltä ei tietenkään löydä ei musiikillisessa eikä soundillisessa mielessä, vaan eipä tuo haittaa. Biisit ovat lähes kauttaaltaan nopeita. Rumpujen trigattu ja luonnottomasti nakuttava soundi on liiaksi tätä päivää, mutta soitossa on eloa, eikä jokainen isku ole aivan millintarkasti paikallaan. Millen kuivakka huutaminen kuulostaa sekin varsin vihaiselta, mutta meikähän arvostaa äijän raakkumista livenäkin. Tästä huolimatta takaraivossa jyskyttää pieni pettymys. Neljän vuoden odottelun jälkeen julkaistava Hordes of Chaos ei täydennä ketjua triplaksi, vaan irtoaa onneksi omaksi luvukseen. Ja kas, kas, nyt maistuu hyvältä taas näissäkin korvissa. Escalationin kertosäkeessä lurittava kuvio on jo vähän pöhkö, mutta muutoin homma toimii helvetin hienosti. Pääjehu Millen taannoiset lupaukset orgaanisemmasta ja luonnollisemmasta soundista ovat ainakin osittain totta. Vinyylimittainen, vajaat 40 minuuttia kestävä paketti ei sisällä ainuttakaan filleriä tai totaalisen tylsää hetkeä. Vanhassa on vielä virtaa. KARI KOSKINEN Levy ilmestyy 21.1.2009. pohjamutaa INFERNO 71. Ellei lyhyttä Corpses of Liberty -instrumentaalia lasketa, kokeellisen Endoraman (1999) taajuuksia lähestytään vain Amok Runin alussa. Puristit voivat myös hengähtää ainakin hitusen, sillä Hordes of Chaos ei turhia kokeile. En ole aivan varma ovatko jätkät soittaneet studiossa klikkiin, mutta vielä rahtusen livemäisempi ja tavallaan huolimattomampi ote ei olisi tämänkaltaisessa mätkeessä pahitteeksi. Ventorin rummutus on tutun kulmikasta ja tuplabasarit lähtevät välillä vähän laiskasti, mutta odotettua pirteämmin hänkin vetää. Lisääntynyt raivo ja ennen kaikkea tiiviimpi ote paikkaavat komeasti pienempiä puutteita. Melodioiden kylkeen on isketty runsaasti väkivaltaa, asenne on tymäkkä ja biisit parempia kuin uskalsin ikinä odottaa. Hordes of Chaos ei tee kummoistakaan paluuta kohti perinteistä thrashia. Sen sijaan se on vankka näyte modernin Kreatorin iskukyvystä. Colin Richardsonin miksausjälki on modernia, mutta särmikkyyttäkin löytyy. Keskitempoisempi Destroy What Destroys You innostuu sekin lopussa kunnon kaahaukseen. Arviot SPV raivokas luku Kreator SPV Hordes of Chaos Violent Revolution (2001) ja Enemy of God (2005) olivat ihan kohtalaisia, joskin keskenään turhan samankaltaisia näytteitä nyky-Kreatorin hapenottokyvystä, mutta viimeinen niitti jäi molemmilta antamatta. Omissa kirjoissani levy piekseekin pari edellistä kiekkoa selvästi
(S/K-18) w w w. 2 . o p e t h . 2 0 0 9 , Ta m pe r e , Pa k k a h u one Ennakko: Tiketti 30,50 , Lippupalvelu alk 31,50 , liput ovelta 30 . m y s p a c e . 2 . (S/K-18) 1 6 . ( S / K - 1 8 ) F inni sh M e ta l E v e n ts & F u l l s t e a m pr e se n t: 1 5 . 2 0 0 9 , O u l u , Te at r i a Ennakko: Tiketti alk 32,50 , Lippupalvelu alk 33,50 , liput ovelta 35 . F u l l s t e a m A g e nc y in a s s o c i at ion w i t h Nort he r n M u sic a nd The A g e nc y G r o u p pr e se n ts : 1 3 . 2 0 0 9 , H e l sink i , K a a pe l i t e hd a s Ennakko: Tiketti alk 35,50 , Lippupalvelu alk 36,50 , liput ovelta 38 . c o m / o p e t h. (S/K-18) 1 4 . 2 . 2 0 0 9 , S e in ä j ok i , Ry tm ik or j a a m o E nn a k k o : A n t t il a S e in ä j ok i , A m a r il lo S e in ä j ok i , S e l m u Ry. , a l k 2 8 , L ipp u pa lv e l u a l k 2 9 , 5 0 , l ip u t o v e lta 3 0 . c o m - w w w. 2
Ja firma porskuttaa edelleen, vaikka vaikeitakin vuosia on välissä ollut. Rumaan pahvilootaan on pakattu vain karuihin slipcase-pahviläpyköihin verhotut, sisällöltään maantieteellisin perustein jaotellut cd: t. Enpä olisi etukäteen uskonut pitäväni tästä levystä näin paljon. CMX on tehnyt useita hienoja(kin) pop-kappaleita, 76 INFERNO kuten Ainomieli, josta tässä on tosin mukana todella löysä toisinto. ALBERT WITCHFINDER Eri esittäjiä EARACHE World Wide Metal -boksi Brittiheppu Digby Pearcyn työkkärinvälttelyn asiaa ajaneesta Earache-makuuhuonefirmasta tuli death metalin ja muun ärjyn rymyämisen luottofirma 1980-luvun lopulla. Freestylemeikit ja Kuution palaset ovat puolestaan hieman popimpaa antia ja muistuttavat jollain tasolla yhtyeen alkuaikojen tuotantoa. Kokoelma sinänsä ajaa asiansa omakotialueen sunnuntaiaamujen taustamusiikkina. Mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia on kyllä useampiakin, ainakin jyräävä Oceano ja sävykäs Wolverine. Vahvat matalat mörinät ja ärinät istuvat biiseihin mainiosti. Eikä vielä ole edes ilta -levyä vaivanneesta yksitotisesta paatoksesta on Kuutiolla hieman tingitty, ja hyvä niin. Albumin ensimmäinen sinkku, Vauriot, on tehokas iskusävelmä, kuten myös sitä seuraava Ravistettava ennen käyttöä. Uskallan väittää, että yksikään yhtyeen muinaisesta tuotannosta humaltuva ei tarvitse tätä. KOSKINEN Apulanta Kuutio APULANTA OY Exmortem Funeral Phantoms MIGHTY MUSIC Nämäkin tanskalaiset ovat puurtaneet kuoloaan jo pian kaksi vuosikymmentä. Enkä sano näin "eka demo on aina paras" -hengessä. Levyn parhaimpiin raitoihin kuuluva Airut on puolestaan hitaasti, jopa hivenen hypnoottisesti tunnelmoiva kappale. Kuutio on piristävä poikkeus kaikessa monipuolisuudessaan, vaikka toki tältäkin levyltä sitä hevijunttausta löytyy. Deiciden, Carcassin, Napalm Deathin ja muiden klassikkobändien laatumylläyksen lisäksi tähän määrään mahtuu kosolti hyvää ja keskinkertaista tavaraa, mutta myös aikamoista kuraa. Minä olisin niin kovin mielelläni rakastanut tätä julkaisua. Tempaus saavuttaa vanhojen fanien rääkkäämisessä mittasuhteet, joista Amnestykin saattaisi kiinnostua. Massiivinen kokoelma edustaa tyylillisesti Apulanta on kasvanut viidentoista vuoden aikana riehakkaasta punk-aktista hienoksi pop-bändiksi ja siitä edelleen raskaamman melankolian sanansaattajaksi. Sarjassa Shining-vokalisti tulkitsee uusiksi oman elämänsä avainlevyjä. Levyn avaava Black Opium on kauttaaltaan hidas, julmasti ruhjova ja vangitseva esimerkki bändin uusista tuulista. Apulannan kunniaksi on mainittava, että viimeaikojen tasonvaihtelusta huolimatta se on aina onnistunut kuulostamaan pelkästään itseltään. Parhaimmillaan mokomat hidastelut tuovat mieleen Morbid Angelin vastaavat matelut. Sääli sinänsä, sillä nykykunnossaan Exmortem alkaa olla aika varteenotettava tapaus. Nihilistic Contentment (2005) meni minulta ohitse, mutta tämän uutuuslevyn perusteella asia pitänee korjata. Vaihdos hivenen tylympään hevijunttaukseen ei itseäni oikeastaan miellyttänyt, ja siksipä pari edellistä pitkäsoittoa on näyttäytynyt melko tylsässä ja tasapaksussa valossa. Onneksi kyseinen, todella köyhiin pastissi/ parodia-kansiin kiedottu bonuskiekko koostuu enimmäkseen jämäriffeistä, joille ei luultavasti löytynyt muuta käyttöä, muutamista väkinäisistä kliineillä soundeilla soitetuista "hoocee"osuuksista ja epäinspiroituneista sanoituksista, jotka "itseironiassaan" ovat pahimmillaan vaivaannuttavia. Suosiota ei ole sen kummemmin tullut, ja maanmiehistä Illdisposed on vienyt aina suurimman huomion. Mutta uskottava se on. Kvarforth. Mitään aurinkoista kuultavaa ei Kuutiokaan ole, mutta tällä kertaa melankolia on hieman vivahteikkaampaa. Ajatus ei Hjarnidaudin tapauksessa ole niin hirvittävä kuin saattaisi kuvitella, Pain:Noise: March kun on alkujaan lauluton levy. Tällä kymmenennellä pitkäsoitolla yhtyeen musiikki kuulostaa pitkästä aikaa paljon vapautuneemmalta ja ilmavammalta. Raskauden ja tempojen suhteen on uudistuttu. Minkäänlaista lisäinformaatiota yhdestäkään biisistä tai bändistä ei ole, mikä on erittäin ääliömäinen ratkaisu: pienellä lisävaivalla paketin profiili olisi noussut rutkasti. Arviot Iben Parum tietenkin death metalia ja grindcorea, mutta skaala venyy myös industrial-jyräyksestä uusthrashiin sekä Dub Warin reggaemetallista moderniin, emolta haiskahtavaan reuhtomiseen. Ilahduttavaa on myös riffeissä asuva ajoittainen kierous, pikkuteknisyys ja tietynlainen sairas tunnelma. Tuskin pieni vihkonen niin paljon kustannuksia olisi tuonut, ettei tätä möykkyä olisi voinut kaupata edelleen normi-cd:n hinnalla. KIMMO K. Terävää blast-piiskaa on toki mukana edelleenkin, mutta soundi on odotettua tummempi ja siinä on hyvällä tavalla liejuista ja pahantahtoista fiilistä. Se sisältää myös levyn parhaimmat lyyriset oivallukset ("tie helvettiin on päällystetty hyvillä ideoilla"). Apulanta on tehnyt ehkä uransa tasapainoisimman ja monipuolisimman levyn. MIKKO MALM Hjarnidaudi AVANTGARDE Pain:Noise:March Hjarnidaudin muutama vuosi sitten ilmestyneen esikoisen uudelleenäänitys on Niklas Kvarforth presents -sarjan ensimmäinen osa. Nopean mätön ja hitaamman murskan välinen tasapaino on kohdillaan. Rakenteet ja sovitukset ammentavat koruttoman death metalin opeista, mutta yllätyksiäkin löytyy. Funeral Phantoms on nimittäin aika mehevä paketti. Väkevä kiekko! KARI KOSKINEN moille" tehtyä kokoelmaa. Oma suosikkikauteni sijoittuu yhtyeen tuotannon puoleenväliin akselille Aivan kuin kaikki muutkinHeinola 10. Kappaleet eivät etene aina odotetun kaltaisesti, mikä tuo huimasti lisää mielenkiintoa. Liikemiehet toki lipovat rasvaisia huuliaan! Joulu on tulossa ja aikamiespoika voi antaa lahjan äidilleen ja saada pienenä bonuksena itselleen palasen "maata jota ei ole". Mukana on 85 biisiä miltei yhtä monelta bändiltä. Tuolloin Apulanta tuotti ennen kaikkea hienoa, hivenen rosoista poppia. Maailma hukkuu jo valmiiksi paskaan, ja samalla osa kansasta ostaa turhanpäiväisen kokoelman lunastaakseen "keräilyharvinaisuuden". World Wide Metal on erikoinen viisi cd:tä ja railakkaan tietokonepelin sisältävä paketti. Vuosituhannen alussa julkaistut pari levyä jättivät muistot pirullisen nopeasta ja melko yksioikoisesta tappamisesta
Se edustaa yli 40.000 suomalaista ja lukuisia ulkomaisia esittäviä taiteilijoita ja tuottajia. Gramex on Suomen suurin musiikkialan tekijänoikeusjärjestö. Musiikki ei synny itsestään. Jokaisella on oikeus saada korvaus työstään. Muusikoille ja äänitteiden tuottajille korvaukset kerää tekijänoikeusjärjestö Gramex. PALKKAA TYÖSTÄ JA YRITTÄMISESTÄ Tekijänoikeuskorvaukset ovat suomalaisen muusikon toiseksi tärkein tulonlähde. Sen hoitaminen on meidän työtämme. Jotta musiikki soi huomennakin
Silmänisku silti keskipisteen haitaripolkasta. MIKKO KURONEN sa yhtä mielenkiintoisissa paikoissa miehistä, jotka eivät varsinaisesti tee yhtään mitään. Arviot Powerage Lifelover Konkurs AVANTGARDE Lethargy POWERAGE Purification Brittien parhaat, uudet ja nuoret metallibändit tuntuvat nykyään useimmiten koostuvan lapsuusiän kavereista. Vaan eipä toimi enää samalla tavalla, pahus vieköön. Karkeat vokaalit ja asianmukaisen tuhdit mutta selkeät soundit toimivat nekin mainiosti. Lethargyn soundissa yhdistyvät makeasti bändin oma, suoraviivainen, suuresti tehty groovaava metalli sekä grungen tyyli. Laynestaleymainen laulutyyli sekä stemmalaulut kiinnittävät huomion, tässä tapauksessa hyvällä tavalla, sillä Lethargy onnistuu vaikutteistaan huolimatta kuulostamaan täysin itseltään. Erittäin suositeltava bändi ja tuotos. SANNA MUSTONEN Melankolista black metalia alkaa olla vaikea saada kuulostamaan ahdistavalta ja masentavalta, koska tyylisuunnan perinteiset kikat riipivistä soundeista laahaavaan soittoon, kaihoisiin melodioihin ja korvia särkevään rääkynään on käytetty lukemattoman monta kertaa. Vaikka riffittely välillä onkin mukavan toisteliasta ja tunnelmointi aaltoilee Originalin ja Mitt annexian epämusiikillisesta äänikuvahämyilystä indiepopahteluun ja apaattiseen sirkkelöintiin, lähes tunnin kestävältä levyltä ei löydy aivan tarpeeksi vankkoja kokonaisuuksia masennuksen tai hämmennyksen kiteyttämiseksi. Heavenwood on edelleen relevantti yhtye, joka olisi mukavaa nähdä Suomessakin vaikkapa musiikillisesti samanhenkisen Before the Dawnin kanssa. TAPIO AHOLA deathia paukuttavat biisit eivät nykypäivän hapatuksia sisällä. Tervaista puurtamista ja tylsää groovea on kuitenkin liiaksi, eikä persoonallisuuden puutekaan hyvästä ole. Kitaroiden tuttu särö palauttaa muistot aina 1990-luvun alkuun asti, mutta ei Dead Calm Chaos tästä huolimatta pelkkää Left Hand Pathia ole. Purification on bändin virallinen ison rahan debyytti, eikä sitä debyytiksi hevillä uskoisi. Äänenlaatu livetallenteissa on yllättävän hyvä, ja biisien energialatauskin tulee paremmin esille kontrolloimattomissa olosuhteissa. Mitä sen jälkeen tapahtui, on ainakin itselleni arvoitus, mutta nyt portugalilaisyhtye on palannut, ja hyvä niin. Avausraita Chaos Internalin taustalla pilkahtelevat melodiat pyrkivät edes hivenen persoonallisempaan ilmaisuun. Klassikkoja tällä ei häiritä, mutta onnistunutta lämmittelyä Dead Calm Chaos kuitenkin on. KARI KOSKINEN Closer A Darker Kind of Salvation PULVERIZED Dillinger Escape Plan RELAPSE Under the Running Board Evocation Dead Calm Chaos CYCLONE EMPIRE Jo vuonna 1991 perustettu ja pitkään telakalla lepäillyt Evocation on aktivoitunut oikein kunnolla. Viimevuotinen debyyttilevy Tales From the Womb saa jatkoa jo nyt, ja parannustakin on tullut. Ruotsalaistyyppistä melodista vanhan liiton 80 INFERNO Uutta välipalaa Jenkkilän sekopäiltä. Myös tavallista häiriintyneempi vokaaliosasto väliltä puhelauluhillitön psykoosikirkuna vetää bändiä erilleen tavallisimmista makuuhuoneitsareista. Debyyttipitkä A Darker Kind of Salvation on myös melko tiivis, kymmenen kappaletta vajaassa 40 minuutissa rykäisevä rähjäys. Pirteä soundi ja aisoissa pidettävä tempo toimivat biisien eduksi, ja hyvällä maulla käytetyt koskettimet pidetään sopivan piilossa. Näennäisesti mennään ääripäästä toiseen, mutta yhtye onnistuu silti säilyttämään musiikkinsa väkivaltaisen ja räävittömän perusolemuksen.. Bändin tyyli on pysynyt jokseenkin samana ilmeisesti aivan alusta saakka. Kokonaisuus asettuu jonnekin Dismemberin debyytin ja niin sanotun Göteborg-rähinän puoliväliin. Osa kitarasooloista omaa Meshuggahista muistuttavaa hulluutta, mutta toisaalta esimerkiksi nimibiisi muistuttaa aivan liiaksi Göteborg-skenen sontaläjistä. Dan Swanö ja Anders Brörler piipahtavat myös vierailulla. Redemptionin biisit ovat melodisesti vahvoja, ajatuksella sovitettuja ja sopivan ytimekkäitä. Melodioita on runsaasti. Modernin jenkkimetallin ja swedurähinän ystävät huomio, muut älkööt KARI KOSKINEN vaivautuko. Pig Destroyer Natasha RELAPSE Äkäisistä hc/grindcore-ryöpsähdyksistään tunnettu Pig Destroyer pistää pakan kokonaan uusiksi ja puskee nyt tuutistaan hidasta sludgea. Esimerkkinä vaikkapa Malefice, ja nyt myös tarkastelun alla oleva Lethargy. Bändin omaleimaisuus on kuitenkin jo tällä ep:llä hyvin esillä, ja vuosien asteittainen progressio tässä valossa pelkästään loogista. Saa nähdä, onko muutos pysyvä. Lethargy on saavuttanut jo mainetta ja suitsutusta maansa metallilehdistössä, eikä turhaan. Heavenwood tuntuu vuonna 2008 yllättävän pirteältä ollakseen yhtye, josta viimeksi kuultiin Ahtisaaren presidenttikaudella. Lauluosuuksien vaihtelu örinän ja melodisen laulun välillä sekä runsaat kitaramelodiat muistuttavat myönteisellä tavalla, että Heavenwood on todellakin pohjimmiltaan 1990-luvun lapsi. Dead Calm Chaos on esikoista mielenkiintoisempi paketti. Evocationin arsenaalissa on tuskin mitään omaa, ellei sellaiseksi lasketa onnistunutta tasapainoilua Tukholman ja Göteborgin välillä. Tasaisen puuduttavan rähinän ja semipuhtaan huutolaulun vuorottelu vain vahvistaa vaikutelmaa. Kolmen biisin mitassaan tuo esikoisjulkaisu tiivisti melodista rähinämetallia todella tappavan maukkaaksi paketiksi. Redemption on levy, joka on tehty taidolla ja suurella sydämellä. Lifelover summaa soinnissaan vanhan Katatonian ja Shiningin kuten moni muu, mutta sekoittaa pakkaa estottomilla ääniefektikokeiluilla sekä lo-fi-goottirockilla Joylessin tyyliin. Tai uutta ja uutta. Persoonallisuuttakin löytyy riittämiin. Osasyy löytyy omista Göteborg-soundia voimakkaasti vierastavista korvistani, mutta kyllä biiseissäkin ilmaa on. Lääkkeet aivan uudella tavalla järjestävälle yhtyeelle olisi todellinen tilaus. Hohhoijakkaa. JAAKKO SILVAST Heavenwood Redemption RECITAL Heavenwood julkaisi kymmenisen vuotta sitten kaksi albumillista suhteellisen pätevää melodista goottimetallia silloin kun termi ei vielä tarkoittanut laimeita laulumelodioita tympeän tusinariffittelyn päälle. Kymmenestä bonusbiisistä yhdeksän on livebiisejä, jotka on taltioitu Misfits-kiertueen yhteydessä. Kyseessä on kymmenen vuotta sitten ilmestyneen Under the runnin Board -ep:n uudelleenjulkaisu. Sekä riffit että puhtaat kitarat kutovat tunnelmallisia ja tarttuviakin kuvioita lähes jatkuvalla syötöllä. Alkuperäiset kolme biisiä tarjoavat mielenkiintoisen katsauksen yhtyeen alkuaikoihin, jolloin DEP:n ilmaisu oli huomattavasti raaempaa ja hiomattomampaa. Kolmibiisisen ep:n bonukseksi tälle reissuelle on tyrkätty kymmenen bonusbiisiä, mikä on melko asiallista. Viimeinen bonus on Black Sabbath klassikko Paranoid, josta on loihdittu ilahduttavan kuuntelua kestävä versio. MIKKO MALM Toivottavasti Darkness in Me (2006) ei jää näiden ruotsalaislupausten ainoaksi tehonyrkiksi
Suomalaisen junttirock-orkesterin toinen levy on omassa genressään varmasti sitä taattua rempseää tavaraa, mutta sydämeltään vihkiytymättömälle yhtye on ulottumattomissa. Lupaan oikaista seuraavaan Infernon numeroon 5/5, jos niin tapahtuu. 90-lukulaiseen darkthronemaisuuteen on yhdistetty aivan omaa tunnelmaa, ja lopputuloksena on pahaenteinen, tummanpuhuva ja melodinen levy, joka vaihtelee nopeamman ruoskinnan sekä hitaamman jyräämisen välillä. Tavoitteena on ilmeisesti ollut majesteettinen korkealentoisuus, joka kyllä genre huomioonottaen onkin läsnä: meininki on ajoittain kuin Muse ja Led Zeppelin kohtaisivat. Periaatteessa yhtyeen voisi kai sijoittaa jonnekin Nickelbackin ja Three Doors Downin välimaastoon. Ekstrat ovat heikohkot ja pikamatkalla pissityn oloiset. Kakkoskiekon kohdalla käy kuitenkin tuskastuttamaan, sillä settilista on lähes identtinen, täyskuva suttuinen ja sounditkin hitusen tukkoisemmat. Kolmoslevy kuitenkin pistää luut kurkkuun uudella tavalla. Periaatteessa levy kuulostaa teknisessä mielessä oikein hyvältä, mutta jos biisejä ryhdytään tarkastelemaan hieman tarkemman linssin läpi, eivät ne juurikaan kestä kulutusta. Kaukana ei olla suorastaan erinomaisesta levystä, sillä tällaisesta tapauksesta on vaikea merkittävästi parantaa. Toteutus on etenkin ensimmäisen kiekon keikalla silkkaa rautaa. Groovaava, lämminsoundinen säestys läpi levyn laittaa tanssijalan vipattamaan. KOSKINEN jätkät ovat tehtailleet, ja näyttäisi tuo kulkevan livenäkin. Välillä kyllä naurattaa, mutta en ole varma, onko se yhtyeen varsinainen tarkoitus. Yksinäisen tuotteen tarina. Poloinen ei kelpaa edes alelaarissa. Reilu puolituntinen livahtaa levyn parissa suorastaan liian helposti, eikä tasavahvassa paketissa ole heikkoja raitoja edes puolikkaan vertaa. Toistakymmentä tuhruista bootleg-vetoa, A3-kokoinen juliste ja traileri dvd:n ensimmäisestä osasta tuskin kaikkia tyydyttää. Laulajana ehdottoman pätevä Matijevic nosteleekin antaumuksella kissan häntää ja elostelee paikoin intomielisen jylhästi. Pirujakos moisesta nyt irti saa, kun ykköslevyn matsku kiilaa joka suhteessa edelle. Kyseessä on ennemminkin musiikkikuunnelma kuin tavanomainen rocklevy. Ehkä juuri se kiehtoo: yksi vähäpätöinen kertomus tästä maailmasta. Parin puolikovan biisin lisäksi touhu on vähintäänkin hyvää keskitasoa. Kun lauletaan V-tyylisestä sohvasta ja siitä, ettei lattiapatjalla ole kiva enää istua, ei auta kuin ihmetellä. EVE Serpentcult RISE ABOVE Weight of Light Kun Thee Plague of Gentlemen loppui sangen lapsellisella tavalla, tilalle saatiin Serpentcult, Ruotsalainen, neljä pitkäsoittoa julkaissut Dark Funeral on ulkoisesti black ja niin perseen evil, mutta sisällä haisee bisnes ja palveluammateille ominainen asenne. Ärinä irtoaa kuitenkin kiitettävästi, ja järjettömillä nopeuksilla tikkaavat biisit toimivat genressään loistavasti olkoonkin, että reilun tunnin mitassa biisien keskinäinen samankaltaisuus käy keikkojen loppua kohden jo puuduttamaan. Etelä-Amerikassa sisähallissa tallennettu veto on nättiä laajakuvaa ja soundi on sopivan selkeä. Voisin seuraavan kerran soittaa Kelan luukulla kappaleen Metsurin kyynel. Debyyttipitkäsoitollaan belgialaisnelikko esittää irtonaista ja vahvasti groovaavaa stoneria, joka on soundillisesti katettu tummalla, sotkuisellakin pinnalla. 37-minuuttinen paketti sisältää vain yhden kappaleen, jossa kerrotaan kieroutunut rakkaustarina kertojaminän ja 17-vuotiaan Natashan välillä. En tiedä, olenko milloinkaan kuullut arkisempaa aihetta kappaleelle. Myönnettävähän se on itsekin, että varsin maittavaa melodista blast-kaahausta Azrael Rising s/t PRIMITIVE REACTION Terävällä naskalilla suomalaisen black metal -undergroundin jäistä pintakerrosta nakutteleva Azrael Rising on mielenkiintoinen bändi. INFERNO 81. Mikäli Matijevicin ilmeisen vahvassa egotrippi-hengessä äijän nimi on levyn kannessa liki 40 kertaa henkiin puhaltelema bändi tuolloin oli edes etäisesti samankuuloinen kuin nyt, se olisi ansainnut paremman sauman. Fanit kumarrellaan ja nyrkki takoo sydäntä. Särmä, persoonallisuus ja syvä emootio loistavat poissaolollaan, vaikka kovasti yritystä onkin. Saatana saa kiitosta lähinnä biisien titteleissä, eikä esiintymisessä haise aito pahuus. Tietenkin tässä on vaaransa, ja siellä täällä pompöösi teennäisyys nostelee rumaa päätään. Kaikkein hohkaavimmat koukut, rallit ja kertosäkeet Serpentcultilta jäävät paikantamatta, mutta Weight of Light on silti sen verran tapahtumarikas, monimuotoinen ja luistavasti etenevä tuotos, että laadukkaan stonerin ja doominsekaisen rockin ystäville sitä kehtaa suositella punastelematta. MIKKO KURONEN Steelheart STEELHEART Good 2B Alive Vivian Vivianism FASTBALL Vivianism on saksalaisen Vivianin kolmas levy, ja tarjolla on jenkkityylistä melodista poprockia. Kokeilu on kannattanut tehdä, mutta kuuntelukokemuksena Natasha vaatii aivan erityislaatuisen mielentilan. SERPENT joka ei ole katsonut tarpeelliseksi ryhtyä korjailemaan edeltäjänsä kaavoituksia rajulla kädellä. Steelheartin riuskasti jyskyvä ja taivaita tavoitteleva hard rock on jurposti nimetyllä Good 2B Alivella jämerää ja kunnianhimoista. Vaan kyllähän se vähän häiritsee, että vokalisti Emperor Magus Caligula on lavalla niin nöyrää ja kilttiä poikaa. TONI KERÄNEN Old Wainds Death Nord Kult DEBEMUR MORTI Venäläinen black metal on nostanut viime vuosina profiiliaan suorastaan huomattavissa määrin, vaikka itänaapurimme skene onkin ollut omassa undergroundissaan aktiivinen jo pidemmän aikaa. Sen verran tarttuvuutta ja koukkuakin on joukossa, että tästä voisi sille päälle sattuessaan jopa innostua. Musiikki ei itse asiassa ole lainkaan hassumpaa, vaikka sanoitukset kyllä ovat. Veren ja kauhun kuvat synnytetään vastaanottajan tajuntaan toistamalla armottomasti yksinkertaisia riffejä, ja sekaan heitetään feedbackulinaa ja julistavaa huutolaulua. Vokalistin tontilla entistä TpoG-miehistöä johtaa Michelle-niminen nainen, jonka eläväinen ja uljaskin ääni istuu muhevaan räimintään nähdäkseni hyvin. Toisaalta kauniita suvantokohtiakin löytyy, ja välillä kuullaan pitkiä jaksoja juonta tukevia luonnonääniä. Ajoittain taustalta myös pölähtää liiallisen yrittämisen tunkkainen tuoksaus. Kaikki TpoG:n ystävät eivät näkemystä tosin jaa. Sanoituksista löytyy lisää yllätyksiä. Näillä jipoilla bändi onkin hilannut itsensä ostavan yleisön suosioon. Levyn lähtiessä pyörimään pitää olla valmis vajoamaan ahdistuksen sydämeen. Ensimmäinen kappale alkaa kertomuksella yksinäisestä säilykkeestä kaupan hyllyllä, joka ei täytä kiihtyvän markkinoinnin kriteerejä. Kaikessa kunnianhimokkuudessaan Good 2B Alive on silti hämmästyttävän relevantti esitys, varsinkin kun odotukset olivat etukäteen virnuilevan asenteen takia nollassa tai vähän sen alapuolella. KIMMO K. Attera Orbis Terrarumin ensimmäinen osa huomioiden tämä jatko vaikuttaa myös aika turhalta. KARI KOSKINEN Syksy Rakkauden korvike PROPAGANDA Dark Funeral REGAIN Attera Orbis Terrarum Part II No mitäs vitun kissanpolkkaa tämä on. Jos laadukkaalle taustamusiikille on tarvetta, ei Vivianism ole vaihtoehto huonoimmasta päästä. MIKKO MALM Fööniheavyn viimeisillä rannoilla 1990-luvun alussa liplatellut, kroatialaissyntyisen Miljenko Matijevicin johdattama kopla ei juuri muistikuvia jättänyt. Hetkinen, suomirockia! Mikä mielenkiintoinen levy, vieläpä. Yksi tunnetuimmista nimistä lienee Old Wainds, Venäjän pohjoisilla lakeuksilla alkunsa saanut bm-tapaus, joka ei yli kymmenvuotisesta urastaan huolimatta ole julkaissut kuin vasta pari täyspitkää. Kun kyseessä on näinkin ulkomustattu yhtye, niin jonkinlaista faniystävällistä dokkaria, treenikämppämatskua tai haastattelua jää kyllä kaipaamaan. Sulattaisiko se jäisen kivikasvon, joka kertoo, ettei rahaa tule. Vivian on jälleen kerran niitä bändejä, joista on vaikea sanoa yhtään mitään. Hieman särmikkäämpää, Green Day-henkistä kevytpunk-meininkiä on ajoittain ilmassa, mutta pääasiassa pysytään kevyemmissä tunnelmissa. Kappaleista menevästi rokitteleva avauspala New World Order, höyryilevän hidas ja lievästi vino Awaken the Kraken sekä lyijynraskas Screams from the Deep nousevat kuunnellessa etualalle
The Silent Enigma ei ole menettänyt merkitystään. Erikoisena piirteenä voidaan pitää mukaan päässeitä fanien tuotoksia, kuten bändin kappaleisiin sovitettuja videopätkiä. Silti mukaan on saatu bisneksen nimimiehiä vastaamaan hanikoiden vääntelystä. Avauskappaleen loppuun hyökkäävät kosketinsoittimet ovat loistoveto, kuten myös vokalisti Ancient Fishermanin tuskantäytteistä euforiaa tavoitteleva korina. Levyn ehdottomiin vahvuuksiin kuuluu laulajadebytointinsa tekevän Vincent Cavanaghin. Audiovisuaalinen osuus on sekin tuttu A Vision of a Dying Embrace -vhs/dvd ilman lisiä. Seuraavalla julkaisulla tilanne voi olla jo aivan toisenlainen. MEGA Anathema PEACEVILLE The Silent Enigma Harmony ULTERIUM Chapter II: Aftermath Ulteriumilla on tarkka vainu metallin melodisen variantin suhteen. Se on edelleen sama mestarillinen teos kuin julkaisuvuotenaan 1995. Painokkaasti kasarivaikutteiseen heavyyn, hard rockiin ja poweriin luottava viisikko ei keksi pyörää uusiksi, mutta Running Wild -henkinen ilottelu miellyttää ainakin päällisin puolin. Avausraidalla kovin gojiramaisesti uransa käyntiin polkaiseva Mencea osoittautuu pian bändiksi, jolla on sittenkin enemmän musiikillisia yhteneväisyyksiä kotimaisen Amoralin kuin fransmannien kanssa. Kotimaansa Kreikka ei orkesterin musiikissa kuulu millään tavalla, eikä myöskään se tosiasia, että yhtye ei ole julkaissut ensimmäistäkään demoa. Kaikista hyvistä lähtökohdistaan huolimatta bändi ei saa piiskattua veisuihinsa kuuntelijalle asti välittyvää tunnetta ja energiaa, jotka nostaisivat ne esimerkiksi Amoralin hienon Decrowningin kanssa samalle tasolle. Tämän ep:n perusteella homma hakee vielä asemiaan, mutta tulevaisuus tuonee rutkasti lisää sävyjä yhtyeen musiikkiin. Shadow Rider -biisi taas on kuin rivakka Maiden-hitti 1980-luvulta, ja kuuluupa rautaneitoilu muutenkin kristallisilmien taustalla. Kahden eri keikan tuominen levylle on kuitenkin sinällään kannattavaa, että siirtyminen Wackenin helvetillisestä pätsistä kymmentuhatpäisen yleisön edestä pimeään Tokioon, missä yleisö pääsee intiimimpään tunnelmaan, paikan tukkoisuudesta huolimatta, luo hyvää kontrastia esiintymisiin. Myös sovituksellisesti yhtyeen musiikki on viilattua ja hyvin rullaavaa, eikä sitä voi syyttää muiden imitoinnista, vaan korkeintaan runsaista vaikutteiden omaksumisesta. Audiopuoli sisältää samat kappaleet kuin vuoden 2003 uudelleenjulkaisu. Levyn parissa viihtyy muutaman hetken, mutta niin paljon parempaakin tällä saralla on tehty, että toivoisi Ruotsin pojiltakin hieman uudistumista ja lisää persoonallisuutta. TERO LASSILA Mencea INDIE Dark Matter Energy Noir Lacuna Coil CENTURY MEDIA Visual Karma (Body, Mind and Soul) Crystal Eyes Chained METAL HEAVEN Lacuna Coil on luonut dvd-pakettinsa selkeästi faneilleen. Arviot Varsin mielenkiinnottoman Epäkristus-yhtyeen sivuprojektina startanneella bändillä on tarvittavan erikoinen lähestymistapa musiikkiinsa, mistä johtuen yhtyeen suoraviivainen jyskytys tuntuu iskeytyvän uomiinsa keskimääräistä paremmin. Pumpun nimi on silti syytä pitää mielessä. Musiikki soi raskaasti doom metalin ja tunneherkän, kokeellisemman materiaalin yhdistelmänä. Chapter II: Aftermath on juhlavan hieno levytys, josta melodiakylläisen metallin ystävän on mukava nauttia kanveesissa makaillen. PANU KOSKI Anatheman kakkosalbumi julkaistaan taas uudelleen. Kappaleet syntyivät osin vasta studiossa, mikä kuuluu levyltä intuitiivisena ja tiukasti kuristusotteessaan pitävänä tunnelmana. Ylimääräisiä kappaleita levylle ei päätynyt. Yhteistä akteille on myös se, että sanoituksissa puntaroidaan kristillisiä teemoja. Massiivinen paketti on kyseessä, mutta kokonaisuus jää rikkonaiseksi, ja tämä pudottaa levyn pisteitä melkoisesti. HANNA VALJAKKA Ei siis mitään turhaa kuonaa, mutta liiankin paljon tässä toistellaan vanhoja powerin mantroja sävelkulkujen ja tyylillisten oikkujen johdattelemana. Henrik Båthin ääni kumajaa komeasti, kertosäkeet kohoavat kevyesti ilmaan, ja laatta on sileää työtä joka syrjältä. Eniten plussaa irtoaa vaikuttavalle vokalistille, joka ääni on vahva, ehkä hieman kliseinen, mutta turhasta kiljukaulailusta kaukana. Kuinka kiinnostava paketti on kenenkään muun kuin tosifanin kannalta, on hieman kyseenalaista, kuten myös se, riittääkö edes fanaattisimmalla osalla mielenkiintoa useampaan katselukertaan. Häiritseväksi sanomaa on vaikea mieltää; useimmille lyriikat lienevät vain sanoja muiden joukossa. Äskettäin allekirjoittanut sai kuulla power-pumppu Theocracyn sangen mainiota kakkoslevyä, ja nyt samalta ruotsalaispajalta purkautuu Harmony, sekin toisella kokopitkällään. Tunnepohjaisuudessa bändi iskeekin oivasti asian ytimeen, mutta kokonaisuudessa ja etenkin musiikin linjakkuudessa on vielä hiottavaa. Power metaliksi Harmonynkin musiikin voi luokitella, mutta ruotsalaisten versio on luonteeltaan Theocracya asteen tylympää mutta taivaallisen melodista yhtä kaikki. 82 INFERNO Toisinaan mieleen tulee Kamelot, minkä jo sinänsä saa katsoa suositukseksi. Kansivihkossa on sentään Daniel Cavanaghin tarinointia levyn tekemiseen liittyen. Muu miehistö puuhailee myös Darkwater-nimisessä kerhossa. Eipä siis mitään uutta auringon alla. Azrael Risingin konsepti on sen verran mielenkiintoinen, että bändin esoteerinen black metal saattaa jatkossa kohota arvaamattoman korkeisiin sfääreihin. Räiskäleen nimikappale, Kingdom ja vaikkapa Weak puristuvat sellaiseen melometallinyrkkiin, että tyrmäyksen ottaa hymyillen vastaan. Nyt julkaisun syy liittynee Unholy Trinity -keikkoihin, joilla 1990-luvun alun brittiläisen doom metalin kärkikolmikko, eli 20vuotias juhlakalu Paradise Lost sekä My Dying Bride ja Anathema, nousi ensimmäistä kertaa samalle lavalle. JONI JUUTILAINEN muassa esittelemässä yhtyeen kotikaupunkia ja italialaista kulttuuria. Kappaleissa on riittävästi vaihtelua niin rakenteellisesti kuin tyylillisesti, eikä hyvistä ideoistakaan ole pulaa, mitä tulee melodioihin tai riffeihin. Kokonaisuuteen kuuluu muun muassa kaksi vuonna 2007 tehtyä keikkaa, tunnelmia yhtyeen Australian- ja Japanin-visiiteiltä, uusimman albumin videot ja dokumenttia niiden teosta. Livevetojen osalta omituista on, että näytetään samoja kappaleita esitettyinä kahdessa eri paikassa, vaikka tiiviimmän kokonaisuuden olisi saanut valitsemalla mukaan eri biisit. Neljän biisin mittainen julkaisu ei ehkä anna bändin potentiaalista täyttä kuvaa, mutta pieniä väläyksiä nerokkaasta ja jääkylmästä mustuudesta ammutaan esiin tuon tuosta. Yhtye on mukana monella tapaa kuvaamillaan henkilökohtaisilla viesteillä, muun Ulterium Ruotsalainen Crystal Eyes jatkaa omalle tasolleen tasaisen vahvaa etenemistä kuudennella albumillaan. Basistiksi on kaapattu pitkän uran Pain of Salvationissa soittanut mutta sittemmin syrjään siirtynyt Kristoffer Gildenlöw
Yli vuosikymmenen levytystauon katkaiseva Blood Money ei ole täyttä retroa, mutta ei myöskään sitä moderneinta suuntausta. Hyvää Cosmic Universal Fashionilla on painokkaasti ja ilkeästi svengaava Psycho Vertigo sekä astetta nopeampi ja raikkaampi Peephole. KARI KOSKINEN Ennen oli kaikki paremmin, kun metallin puolella core-genrejäkään ei ollut kuin grind- ja hard-. Sammy Hagar on myös sen verran monessa liemessä keitetty ja raudanluja muusikko, että kaveri pystyy halutessaan repäisemään toimivia rock-paloja vaikka puolihuolimattomasti. Niillä ei meikäläiseltä heru edes säälipisteitä. Yhteystiedot löydät osoitteesta www.popmedia.fi. CD/DVD tuotanto Alan paras palvelu Pikapalvelu CD-masterointi ja edulliset hinnat! DVD-authorointi Graafinen suunnittelu Online-jakelu Flash-tuotanto Hedengren yhtiö Puh. Hyvää levyssä on, että se ei missään vaiheessa sorru suurempaa kuuntelijakuntaa kosiskeleviin helppoihin ratkaisuihin tai sokerikuorrutettuihin kertosäkeisiin ja laululinjoihin. Vanhan liiton metallisteille useimmiten vähintäänkin ihottumaa aiheuttava yhdistelmä, mutta nuorisolle tuntuu maistuvan vallan hyvin. Kitarat eivät jauha pelkkää riffiä ja melodioitakin löytyy. Nykyään musiikin luokittelua ja ymmärtämistä sekoittavat metalcore, mathcore, deathcore, spazzcore ja mitä muita niitä nyt vielä onkaan. Repivät hc-henkiset huutovokaalit vaihtelevat mureamman ulosannin kanssa tasaisesti ja hyvin, ja sama vuorottelu pätee myös kappaleiden riffeissä ja rakenteissa. Ex-Genesis-miehen tekemisistä minä toki pidän, mutta tällainen etnohaikuinen maalailu ei sovi entiselle Van Halen -karjulle. Tätä lajia on tehty niin julmetun paljon, että Blood Money ei valitettavasti onnistu erityisemmin säväyttämään. Aggressiivisen intensiivinen linja pitää loppuun asti, mutta vahvuuksistaan huolimatta yllätyksetön ja aiemmin moneen kertaa kuultu mäiske jää vain hyvän keskitason asteelle. MEGA Joskus sen suorastaan haistaa, milloin artisti on tehnyt levyllisen biisejä viihdyttääkseen pääasiassa itseään. pienistä fragmenteista koostuvia sekoituksia, mutta parhaimmillaan ylletään korkeuksiin, joiden hienoudet avautuvat vasta useampien kuuntelukertojen myötä. ALBERT WITCHFINDER Days of Betrayal SHIVER Decapitated for Research Sammy Hagar ROADRUNNER Cosmic Universal Fashion Guillotine PULVERIZED Blood Money Noctural Ritesin ja Persuaderin heppujen muodostama Guillotine thrashaa reippain askelin. Vähän kylmäksi tässä tahtoo kuitenkin jäädä, sillä biisitusina kuulostaa liian tasaiselta. Biiseistä löytyy niin kipakkaa paahtoa kuin hitaampia jurnutusta, ja tarttumapinnasta vastaavat säästeliään mallikkaasti käytetyt kitaramelodiat. Sammy Hagar on tehnyt siten jo jonkin aikaa. Ote on jonkin verran vanhoja klassikkoja siistitympi ja soundikin on nykyaikaisen tuhti, mutta särmääkin onneksi löytyy. Siksi ei ole yllätys, että miehen tuore levy on täytetty turhanpäiväisillä fiilistelyrenkutuksilla ja egokeulimisilla. Kappaleita on tusina, ja bändi tekee hommat periaatteessa ihan oikein. Tämä käy selväksi kappaleessa Loud, joka on suhteellisin pienillä sävellyksellisillä ansioilla saatu kiitettävän tarttuvaksi. JAAKKO SILVAST Palveluhakemisto EUROOPAN EDULLISIN (?) HINTA! The One And Only PRO GEAR ORIGINAL FLOYD ROSE -talla Saatavana rajoitettu erä! Tilaa omasi heti! täydellinen asennussarja R2-ylälukolla MUSTA 179 e / KROMI 165 e MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, 00100 HELSINKI, 09-5627 1240 Mainosta Pop Median palveluhakemistossa! Ota yhteyttä myyntiimme. (09) 6828 4600, hedcom@hedcom.fi Ota yhteyttä! Näe ilmoituksesi tässä! Ota yhteyttä myyntiimme.. Mukaan mahtuu vain muutama hyvä kappale. Kiekon nimibiisi kuulostaa siltä kuin se olisi revitty mukaan Peter Gabrielin soolotuotannosta. Kova meininki ja timmi soitto paikkaavat osan puutteista, mutta ei Guillotinesta genren johtohahmoksi ole. Musiikista ja erityisesti vokaaleista tulee mieleen nopeampi ja vihaisempi Destruction. Days of Betrayal -belgien debyytti on selkeää deathcorea, eli genreä, jossa moderni death metal on naitettu metalcoren kanssa. Decapitated for Research on varsin mallikirjamainen näytös edustamaansa genreä. Pohjoiseurooppalaisen korvaan särähtää myös Hagarin yltiöpäinen let´s-have-a-fuckinggood-time-hehkutusmentaliteetti, joka valjastetaan muutamien biisien introiksi, irrottamaan muka hyviä kiksejä. Rässifanaatikkojen kannattaa tätä silti kokeilla. Ilmeisesti myös Exodusta on tullut kuunneltua
Nyt näppäilyt ja muut hienoilut tuppaavat hukkumaan mutaan. KIMMO K. Harmaaseen massaan uppoaa siis tämäkin julkaisu, ei voi mitään. JONI JUUTILAINEN Carcass EARACHE Symphonies of Sickness Symphonies of Sicknessin aikaan klassisen Carcass-soundin muoto alkoi olla hahmollaan. Perussahaus puuduttaa ja pillit aiheuttavat pidemmän päälle migreeniä, mutta hitaammat ja kansamusiikillisimmat osiot ovat vahvoja, rytmivaihdokset paikoin jännittäviä ja slaavilainen henki miltei tutulla tavalla kaunis. Levystä olisi saanut "the way of the explo- Saksalaisilla on täysin oma näkemyksensä industrialista, mutta niin on amerikkalaisillakin. Kylmän etäisesti soivan albumin kappaleista on vaikea eritellä huippuhetkiä, mutta vahvalinjainen, paikoin unenomaiseksi taantuva paksu äänivalli on kenties jopa yllättävän vaikuttava kokonaisuus. KOSKINEN False Icons AFM God Complex Five Finger Death Punch The Way of the Fist SPINEFARM Arkona VIC Vo Slavu Velikim Läntisemmän maailman folk metal -yhtyeet tuovat ennakkoluuloisemman mieleen nihkeän Kun äkäisellä meuhkaamisella höystetty asennepitoinen bassaritulitus vaihtelee melodisemman ahdistelun kanssa, Slipknot-vertaukselta ei voi välttyä. Vokaalivastuuta jakavat kitaristi Steer ja basisti Walker päävastuun jakautuessa jälkimmäiselle. Ihan suoraa rip-offia jenkkikoplan touhu ei kumminkaan ole, ja kun otekin tuntuu olevan vallan vakuuttava, debyyttinsä on vähintään puolikova pelinavaus. Onhan tämä fanien pakkohankinta, nyt kun uusiomiksauskin tuo pumpun tarpeeksi framille. Sanoituksia ymmärtämätön promonkuulija jää lievästi pimentoon, mutta tämän levyn musiikillisen annin perusteella Arkona kipuaa genressään sinne siedettävämpään kastiin. Soittotaitojen kehityttyä (vaikka totuuden nimissä on sanottava, että melkoista köpöttelyä levy tänään kuunneltuna on) yhtyeen linjaksi alkoi muodostua ilkeä death metal. Ukkelit hoitavat hommansa asiallisesti, ja erityisesti ärjyjä Ivan Moody on mies paikallaan. TOMI POHTO kuvan muinaisen eepoksen pokkaripainosta hypistelevästä larppaajasta tai vapaa-ajallaan kaljalla ja tekoverellä läträävästä yliopistoopiskelijasta. Tämä on omiaan vahvistamaan toivettani siitä, ettei bändi koskaan ajautuisi studioon leipomaan uutta levyä. Arkonan johtajatar Masha varmasti ilahduttaa (ainakin) turkistarhaajien silmää, mutta hänen antamansa lausunnot piirtävät kuvaa keskivertokansalliskiihkoilijaa hieman tervehenkisemmästä nöyryyden ja ylpeyden tasapainosta ja piristävästä feminiinisyydestä. AC/DC Milanossa, Depeche Mode Roomassa ja paljon muuta.. Arviot Sikh One More Piece DRAKKAR Tönkkösuolattua jenkkimetalliaan jauhava Sikh on hyvä esimerkki siitä, kuinka käy, kun hommat tehdään varman päälle ja riskejä välttäen. Nyt sitä vaivaa outo äänikuva: rummut läpsyvät laulun kanssa todella pinnassa. Maamme itärajan takainen skene taas on sävyttynyt, ainakin pintapuolisemmassa katsantokannassa, hieman synkemmillä väreillä, vaikka musiikki itsessään kajahtelisikin toiveikkaana. Ken Owen harjoittelee tuplabassareiden käyttöä, mikä tuo levyyn pelottavaa kohti klenkkaavaa kalmankatkua. Tätä osastoa saisi olla esillä geneerisen veivauksen sijasta enemmänkin, vaikka sitä edustaa myös levyn kamalin biisi, jollotteleva Never Enough. Slaavilaiseen luontoa ja menneitä aikoja haikailevaan skeneen kun usein tuntuu liittyvän yhteyksiä myös varsin äärimmäiseen nationalismiin. Sikh kuulostaa KoRnissa slipknotmaisuudessaan liian vetiseltä ja tasapaksulta tapaukselta ollakseen edes teoriassa kiinnostava bändi. Pikkusiskon lääkärikirjasta monistetut leikkauspöytäkuvat levyn kannessa ja puberteettivimmainen soitto ovat muisto ajasta, jota ei enää koskaan tule. Viktor Klimenko! ALBERT WITCHFINDER ding fistin", jos se olisi miksattu fiksummin. Ministrylle ja kumppaneille paljon velkaa oleva False Icons ei nouse tällä näytöksellä industrial-ympyröiden kirkkaimpaan valokeilaan, mutta pelinavauksena God Complex on äärimmäisen vahva teos. JASON WARD Blindead Autoscopia: Murder in Phazes FORESHADOW Ei suuret sanat suuta halkaise, sanotaan, mutta Puolasta ponnistavan Blindeadin niin ikään puolalainen levy-yhtiö uhoaa ja paukuttelee olkaimiaan melko reteästi väittäessään yhtyeen kakkoskiekon nousevan Cult of Lunan Eternal Kingdomin tasolle vuoden 2008 post-metalalbumin tittelistä taistellessa. Sovituksellisesti touhu on vähän varman päälle tehtyä, mutta onneksi bändi myös osaa rikkoa kaavaa. Levyn kääntöpuolella väsähtänyt keski-ikäinen bändi muistelee levyn tekohetkiä. Täysin katteeton mainospuhe ei ole, sillä Autoscopia: Murder in Phazes on oikeasti tasaisen hyvä, joskin melko yllätyksetön julkaisu. 210/henkilö Paketti sis. yhden yön majoituksen 4*hotellissa jaetussa kahden hengen huoneessa + konserttilippu (kentälle) Lisäksi tarjolla mm. Tyylillisesti miltei taukoamaton tuplabassarin louskutus ja jotakuinkin joka biisissä käytetty karjunnan ja melodisen laulun yhdistelmä alkavat hyvästä perusmeiningistä huolimatta kaihertaa. Levyn suurin ongelma on, että vaikka sen sisältö jaksaa kiinnostaa alusta loppuun, per- Tarjolla esimerkiksi METALLICA Tukholmassa alk. Ensi kertaa Carcassiin tutustuville suosittelen kuitenkin yhtyeen seuraavaa levyä, mestariteos Necroticismia. Keesipään lihainen ääni taipuu komeasti myös sävelpitoiseen ulosantiin. Yhdysvaltalainen False Icons on vahvojen bassolinjojen, pehmeiden kosketinvallien ja passiivisaggressiivisen laulutyylin hyödyntäjänä jollain tapaa hyvin perustavanlainen silmäys amerikkalaisen konerockin maailmaan. Hypnoottisesti eteenpäin vaeltavat sävellykset eivät jää mieleen ensimmäisellä kuuntelukerralla, harvoin toisellakaan, mutta pääosa albumin viehätyksestä tulee siitä kokemuksesta, kun vähäeleinen musiikki upottaa kyntensä kuuntelijan tajuntaan hiljalleen ja maalaa kuulijan maailman kolkon harmailla sävyillään siveltimellä kiirehtimättä. Jos ne olisivat ihan pätevää ilmastointia myllerrykseen suoltavien kitaroiden kanssa paremmin balanssissa, touhu iskisi räjähtävämmin. Teennäisen oloisissa, tasapaksuissa ja rouheissa tunnelmissa myrskyävä musiikki täyttää päällisin puolin kaikki lajityypin laatuvaatimukset, mutta jäätävät tunnelmat ja dynamiikka tuntuvat olevan tälle bändille pelkkiä outoja sanoja
Kokonaisvaltainen kotikutoisuus kääntyy kuitenkin yhtyeen eduksi, ja Thrash and Destroy maalaakin kuvan sympaattisesta ja innokkaasta orkesterista, joka jaksaa yhä meuhkata täysillä levyillä ja lavoilla metallin ilosanomaa levittäen. Synamatoilla haettu sinfonisuus ei oikein pääse oikeuksiinsa, mutta kitarapuolella onnistutaan paremmin koukukkaan riffittelyn parissa. Yhä kummastuttavan harvalukuiseen afrikanamerikkalaisten metallimuusikoiden joukkoon kuuluva Katon W. Kun esitetyt biisitkin ovat vielä kauttaaltaan vahvaa, hieman keskitason yläpuolella olevaa vauhdikasta materiaalia, on sitä myös julkaisun kokonaisarvosana. MEGA Ison lafkan suojiin kakkoslevyllään päässyt Zonaria tekee tasaista ruotsalaista laatua. Kuvaus ja ohjaus on kuitenkin yksinkertaisen ammattimaista ja toimivaa, ja sama pätee myös kuvan- ja äänenlaatuun. Koneellinen näkemys on helpommin lähestyttävä, vaikkakin yhtä häiritsevän päällekäyvä. Saksalainen Lantlõs edustaa perusluonteeltaan black metalin melankolista, modernia ja ajoittain hyvin kokeellista laitaa. Finaalina todettakoon, että Svarti Loghin hallitsee kiitettävästi sen ainokaisen metodinsa. Biisit ovat pitkiä ja toistoa on paljon. Keräilykamaa. TEEMU LAMPINEN Svarti Loghin Empty World ATMF Lantlõs s/t DE TENEBRARUM PRINCIPIO Agoraphobic Nosebleed RELAPSE Altered States of America/ AnbRX II Delta 9 RX Yhdysvaltalaisen happogrindin pioneeriyhtyeen Agoraphobic Nosebleedin Altered States of America -julkaisu oli kokeellinen lukuisilla tavoilla. Pitkistä, eeppisistä kappaleista löytyy muun muassa blastbeat-mättöä, post rock -viitteitä ja akustisia tunnelmointiosia. Vielä lisää kehitystä ja terävyyttä seuraavalle kiekolle, jolloin voidaan puhua jo mestariteoksen suuntaisia julistuksia. TERO LASSILA Behemoth REGAIN At the Arena ov Aion Live Apostasy Tuhovoimaisena lavaesiintyjänä tunnettu Behemoth on vihdoin saanut ulos ensimmäisen täysipainoisen livejulkaisunsa. Muuten yhtyeen debyytti jättää jälkeensä mielikuvan yhtyeestä, jossa on kyllä potentiaalia, mutta joka ei ihan vielä ole valmis tositoimiin. TAPIO AHOLA Svenssoneiden idyllistä ei ole Svarti Loghin debyytillä tietoakaan, sillä nyt pistellään ranteet täyteen reikiä. Musiikin mitä tämäkin yhtä kaikki on tarjoama kokemus on tasapainoisesti yhdistelmä fyysistä ja psyykkistä. KARI KOSKINEN Hirax Zonaria The Cancer Empire CENTURY MEDIA Thrash and Destroy SELFMADEGOD Adjektiivi "kotikutoinen" on omiaan kuvaamaan vuonna 1982 perustetun ja urallaan ainoastaan kaksi täyspitkää julkaisseen thrash-orkesteri Hiraxin toista digitaalista videojulkaisua. Kyse ei ole niinkään yksittäisistä riffeistä, vaan valtameren lailla vellovasta särömatosta, jonka päälle keskitempoinen komppi latoo omat masennuksensa. Biisejä tällä 21-minuuttisella on 100 kappaletta. Sama vika vaivaa oikeastaan koko levyä: erilaisista elementeistä huolimatta levy kuulostaa jotenkin kovin ponnettomalta. Tusinatavaraan ei ole taannuttu, mutta tyylillisesti lähimpänä olevat kollegat, kuten vaikka Arch Enemy ja Hypocrisy, tekevät tällaisen murinamelodioinnin paljon paremmin. Silti se on hyvin selkeästi nimenomaan black metalia. Moderni death metal vahvojen melodioiden siivittämänä on bändin rehellinen epistola. Yön pimeydessä totta kai. Bändillä on vielä hiottavaa timantissaan, mutta The Cancer Empire on hyvä pelinavaus isomman metalliyleisön silmissä ja ansaitsee myös suositukset. Harmi vain että Lantlõs kuulostaa paperilla hivenen mielenkiintoisemmalta kuin käytännössä. Levyn viimeinen varsinainen kappale Cold Ways on kuitenkin niin kylmäävän tehokas esitys, että kiekkoa on pakko pyörittää yhtä uudestaan ja uudestaan. Viisi vuotta ensijulkaisunsa jälkeenkin levy on yhä pysäyttävän ääretön ja muodoton. Koko levyn mitalle tämä keskitempoinen ja surumielisen melodinen särötys ei kuitenkaan riitä, vaikka se sinänsä hyvältä kuulostaakin. Eräänlaista depressiivistä black metaliahan tässä tuskaillaan. Kuluvalla vuosituhannella yhtye on aktivoitunut jälleen vietettyään lähes koko 1990-luvun haudassa tai sen partaalla, ja kysyntää tuntuu ainakin Saksassa olevan. Liipaisinsormea kutittelevat melodiat värittävät ahdistusta, mutta varsin yksitoikkoisissa merkeissä vaellus silti etenee. Dvdkiekon molemmat, settilistaltaan melkein identtiset keikat on taltioitu Germaaniassa kuukauden sisään vuonna 2007 järjestetyillä Keep It True- ja Metal Forces Night -sisäfestareilla. Levy-yhtiönsä taholta kaikkien aikojen parhaaksi death metal -keikkajulkaisuksi suitsutettu levy toimii tanakassa olemuksessaan jopa niin hyvin, että samaisesta keikasta napattua kuvallista osuutta ei jää liiemmin kaipaamaan. MEGA Mainittakoon vielä, että julkaisun cd-levyt ovat normikokoisia ja osin läpinäkyviä, sillä materiaalia on vain kolmen tuuman alueella. Sessiolaulaja Alboinin ilmaisu tuo mieleen Shiningin Kvarforthin, vaikka yhtä vakuuttavaan mielipuolisuuteen ei ylletäkään. Diskanttisiin kitaroihin on ahdettu säröä oikein kunnolla, ja tuskaisat huutovokaalit tapailevat itse Vikernesin taajuuksia. Teknisiltä ominaisuuksiltaan ja sisällöltään tallenne on äärimmäisen pelkistetty, tarjolla ovat kaksikanavainen steBlack Devil Records reoääniraita ja 4:3-kuvasuhde ilman minkäänlaisia ekstroja. Uusintajulkaisun mukana tulee remix-versio hardcoreteknotuottaja/dj Delta 9:n toimesta. soonallisuutta lisää ympärilleen kaipaavat yksittäiset kappaleet eivät tahdo nousta riittävästi esiin. Se vyöryttää päälle pahaa oloa grind-riffien, sarjatulikonerumpujen, efektoitujen huutojen ja hälyäänien kautta. Orgaanisen karu soundi lähentelee tyyli huomioiden napakymppiä. Silti levy on kokonaisuutena ihan miellyttävän tanakka paketti maukasta murjomista. Yksi onnistunut kappale levyltä tosin löytyy. Yksi sen kantavia ideoita oli saada mahdollisimman monta biisiä mahtumaan 3tuumaiselle cd-levylle. Tekniset ja sävellykselliset seikat yhtyeellä ovat jo melko lailla kunnossa, mutta Neurosisin kaltaisen konkarin tai sen perintöprinssiksi nousseen Isisin todelliseen haastamiseen on vielä paljon matkaa. Tippahan siinä linssiin tulee, kun se viimeinenkin ratkaisu menee penkin alle. DePena on nokkamies paikallaan, ja yhtye on tiukassa vedossa. Empty Worldin maailma on tyhjä kuin itsemurhakandinaatin haulikko. Paketissa on monia mielenkiintoisia ainesosia. Kappaleet eivät juuri rakenteita tavoittele, ja aika ajoin musiikkia mielenkiintoisempaa onkin seurata, monenteenko kappaleeseen levy on jo ennättänyt. Kalte Tagen on melko tyypillisistä rakennusaineistaan huolimatta vaikuttava palanen depressiivistä mustuutta. Yhtyeen keikkasetti loistaa monipuolisuudellaan, sillä mukana on materiaalia aina 1990-luvun alkuvuosien black metal -demoilta INFERNO 87
Jotakin on vialla, jos päällimmäisin mielikuva kauhurockista on mukiinmenevyys. Lähes kaksituntinen gaala ja ekstrat tarjoavat tekemistä vaikkapa tukkoiseen sunnuntai-iltapäivään, johon V-osaston huumori puree mitä mainioimmin. Bändin anthemiksi noussut Christians to the Lions, kaoottinen avausraita Slaying the Prophets ov Isa ja mahtipontisuudellaan hyytävä At the Left Hand ov God ovat raivokkaita ja äärimmäisen toimivia vetäisyjä, jotka kelpaisivat takuulla jokaisen itseään kunnioittavan metallibändin ohjelmistoon. HANNA VALJAKKA Eri esittäjiä ARMOURY We Wish You a Metal Xmas and a Headbanging New Year Lordi Deadache SONYBMG Viikate RANKA V-DVD Vol. Tällä kiekolla on omat hetkensä, vaikka yleisilme on kovin sekainen ja mitäänsanomaton. Mukaan mahtuu myös mieltäylentäviä taideteoksia, kuten klassisen pianonsoiton taidonnäyte A-molli sekä katsaus Viikate-tribuuttiyhtyeiden maailmaan. Antti Hyyrynen osoittaa ohjaajantaitonsa myös pidemmässä kokonaisuudessa, ja miehen koostamia pätkiä näkisi mielellään tulevaisuudessa enemmänkin. Vaikka useimmat kertsit tarttuvat lihakoukun lailla, tietty kaavamaisuus vaivaa erityisesti sovituspuolella. Komisario Palmun ja tuskaisan maalaisidyllin parissa. 1 Viikate videogaala Olisikohan tässä vuoden virallinen raskas joululevy. Spedemäisen huumorin, Suomi-filmin historian ja palkintogaalojen kliseiden kyllästämä, Viikatteen kaikki tähänastiset videot yhteen kokoava gaala toimii varmasti parhaiten edellä mainittujen ystävälle. Kansallinen huuma saattaa syödä sankarinsa elävältä, etenkin jos ne on hyväksytty rooliin lähes vastahakoisesti lieveilmiöistä puhumattakaan. Jos bändin videoiden maailma ylipäänsä on viehättänyt, saa tuhdista tu nyt! Tutus mä a Eneammusan! j ja leffo viihdeimperiumi.fi. Näppärästi nimetty Kouvostoliiton kaupungissa vietetään loistokasta juhlaa; kuohujuoma virtaa, juontajien huumorin kukka kukoistaa ja lukuisat julkkisvieraat tuovat gaalaan draamaa ja loistetta Hollywoodin malliin. Sitten on tietysti vielä Mr. Behemoth on onnistunut valjastamaan liveenergiansa levylliseen toinen toistaan kovempia kappaleita. Hieno paketti, joka lupailee ekstroissaan myös livehenkistä jatkoa. Huolestuttavinta on kuitenkin se, kuinka vaikea neljännestä Lordi-kierroksesta on toden teolla innostua. Tässä mielessä levyn ainoa irtiotto, tunnelmia itse King Diamondin suuntaan vievä The Rebirth of the Countess erottuu liikaa edukseen. Herra Kilmisterin veto on hauskansympaattinen, samoin Ripper Owensin Santa Claus is Back in Niin muodikasta kuin olisikin puhua Lordin laskusuhdanteesta, bändiä ja Putaansuuta on syytä pitää jo nyt selviytyjinä. Vahva konsepti on ehkä jopa peittänyt sitä asiaa, että yhtyeen musiikki on yllättävänkin laadukasta, kertosäevoittoista hard rockia. Niin Alice Cooper (Santa Claws is Coming to Town), Lemmy (Run Rudolph Run) kuin Ronnie James Dio (God Rest Ye Merry Gentlemen) ovat saaneet tulkittavakseen miesten omaan materiaalia osuvasti heijastelevat versiot, ja siksi ne kuulostavat melko siedettäviltä, Dion tapauksessa (kuten aina) jopa hyvältä. MIIKA JALONEN paketista paljon irti. No samapa tuo, ei se kaikessa tähtiartistipaljoudessaan silti pärjää suomalaisin voimin tehdyille Raskasta joulua- ja Raskaampaa joulua -levytyksille. Lordin ääni, jonka rajat tulevat kiusallisesti vastaan aina kun laulu on vähänkin paljaammin esillä. Esitystapa tekee oikeutta myös videoille, joissa eletään suomalaisen elokuvan kulta-aikaa mm. Agitaattorimaista käskytystä, tulta syöksevää rumpalointia ja ennen kaikkea loistavia biisejä tarjoillaan niin tuhti annos, että vahva keikkakokemus välittyy kuulijalle lähestulkoon fyysisen tuskan muodossa. JONI JUUTILAINEN Deadache lienee hirviöviisikon levyistä kaikkein tasalaatuisin. Lordin ytimeen myllytyksellä ei kuitenkaan ole ollut mitään vaikutusta. Arviot tuoreimpiin kuolomörssäyksiin. Ongelmiakin on. Keskeinen jenkkipoliitikko voisi poseerata Gwarin keskellä pirunsarvia heiluttaen vain rinnakkaistodellisuudessa..
Bändillä on pitkälti laulaja Ahtosen aiheuttama ominaissoundi ja pirun kovia energialatauksia biiseinään. Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... Nimibiisi repäisee leuat auki, kuten teki joskus Kotiteollisuus Jos sanon -biisillään. Elävät tarvitsevat kuolemaa. Keikalla olemme... Kaksi biisiä eroaa toisistaan, perusletkeä nimibiisi ei pärjää tunnelmaltaan monipuolisemmalle ja seesteisemmälle Zero AM:lle. 92 INFERNO Sleigh MSN: Demo 2008 Vaasalaisen Semnnai-yhtyeen pari jäsentä on laittanut pystyyn Sleigh MSN -nimeä kantavan aktin tavoitteenaan toteuttaa raskaampaa metallia, ja tässähän luoja paratkoon onnistutaan. Charisma tekee kaiken kuitenkin monipuolisemmin, ja voisiko sanoa, brutaalisti popaten. Haluamme antaa ihmisille soonista terroria. Ja vähän kieli poskessakin osataan mennä. ...Errorilla on paskat rummut ja Horrorilla on paskat bassokamat. Orkesteri myös taiteilee koko ajan metallin ja rockin välillä, eikä varmasti ole väliä, kummassa se kulloinkin louhii. Mikäli porukka on saatu. Nyanssia ja ideaa löytyy monenlaista, ja Seith on valmis riisumaan raskaudestaan osia biisin ehdoilla, muttei missään nimessä hempeile liiaksi. Arkut auki, arkut aukeaa suora metafora livenä päästämästämme soundista. www.myspace.com/corpsemolestercult Molemmat edustavat kuitenkin kiistatonta biisintekotaitoa ja kokonaisuudenhallintakykyä. Tämän lisäksi kaksi täyspitkää on tehtynä. ... Välimatkat myös vaikeuttavat treenaamista. Vai olisikohan näin, kun bändin kokoonpanoon kuuluvat jäsenet Horror, Terror & Error. www.dianband.net Seith: Alas Oululainen Seith soittaa ei-niin-perinteistä raskasmetallia pitkäpinnaisille. Bändin nimessä... ...transsissa. Fadeoutin ote on hiukan samaa lajia kuin Sevendustilla, yksinkertaista, kaunista ja äärettömän tunnepitoista. ...seuraavasti: Horror laulu ja basso, näennäinen sävellys- ja sanoitustyö ja tekotaiteellinen pelleily, Terror kitara ja laulu, selvin päin treenaaminen ja sulakkeiden hajottaminen sekä Error rummut ja laulu, valittaminen ja liian lujaa lyöminen. Kyllä se on vaan ne sävelet ja sisu. Sellaista ei olekaan, mitä emme tekisi. Tappolöylyt: Charisma: Katkera juoma Hetken hiljaisuuden pitänyt Charisma on vakiinnuttanut uudella ep:llään esityskielekseen suomen. Vanhan koulun death metal lienee lähellä porukan sydäntä, kun sellaista ovat päätyneet riipimään, ja lopputulostahan kumartaa. Miksi. Voisimme siinä tapauksessa olla myös "Diarrhea". Yksinkertaisista kitaratamppauksista on saatu monipuolisen laulun ja melodiantajun kanssa aikaan seesteisiä tunnelmia, joita bändi kääntelee käsissään miten tahtoo. Caskets Open kastettiin nykyisellä motiivillaan 2007, mutta toimi sitä ennen Black Sabbath/ Danzig/Type O Negative -coverbändinä jokusen vuoden. www.myspace.com/seithofficial Fadeout: Keep Me on the Otherside Soundillisesti äänite ei iske, mutta sisältö vakuuttaa. Vakuuttavaa ja asiallista paalutusta. Jyhkeitä ja kauniita nämä korinalla varustetut laulelmat sen sijaan ovat. Sinisthrasta, Wasarasta ja Amorphisista. Yksi on varma: kiirettä ei pidetä, ei edes silloin kun ollaan vauhdissa. Yksinkertaisimmillaan mennään todella suoraan, mutta pieniä melodisia mausteita on onneksi ripoteltu pitkin ja poikin hommaa elävöittämään. Jos pidät heistä, pidät myös meistä: Saint Vitus, Type O Negative, Reverend Bizarre, Danzig, Mana Mana. www.fadeout.fi Dian: Here & Now Dian sijoittuu katraan kevyimpään kategoriaan, mutta samalla myös tasokkaimpaan. Viiden vuoden päästä meidät löytää... Emme ikipäivänä tule... www.charismarock.com Corpse Molester Cult: Demo 2008 Lohjalaisessa kokoonpanossa on mukana tuttuja nimiä mm. Suoraan sanottuna juuri kukaan ei ole kuulostanut yhtä rankalta poprock-kehyksessä. Suurin ongelmamme on, että... Aadolf ja demot Caskets Open: Buried Upside Down Varsin mallikasta ja hienosti toteutettua doomia. www.myspace.com/casketsopen Kuukauden bändi: Caskets Open Milloin ja miten. Varsinkin synteettisten Type O -mallisten äänien kiiriessä ilmoille alkaa selkäpiitä kylmätä toden teolla. Demo on monipuolinen ja jättää monenlaista mietittävää vähänkin asiaan perehtyvälle. Arkut avataan myös yhteiskuntakritiikin ja yleisen vuodatuksen muodossa. Biisit kellottuvat seitsemän minuutin pintaan, eivätkä ne ole varsinaisia moniriffihirmujakaan. Demolle on saatu mukaan sen sortin ärrimurria, ettei hurjempaa saa varmaankaan kokea edes herättämällä mesikämmen talviunosiltaan. Bändi rakentaa varhaisen Katatonian malliin tunnelmansa hitaasti mutta varmasti. ...kiteytyvät biisien, sanoitusten ja koko bändin tunnelmat ja teemat. Tai ohjastimet. Soitto on myös aukotonta, joskaan siihen ei kiinnitä tässä orkesterissa niinkään huomiota. Ohjastimet oikeissa käsissä tällä mentäisiin vaikka stadioneille, mutta mistäs ne kädet nyt sitten löytyisivät tälle puolelle palloa. ...olemme uuden doom metal -vyöryn vittumaisin joukko ja tarvitsemme äänemme kuuluviin. tien päältä, suuntana helvetti ja takaisin, mukanamme Hitler, Pastori Jones ja itse Aamunkoi. Bändi soundaa ilkeän tuhoisalle, ja Wasarassakin vaikuttava Antti Åström kuulostaa oikein tyyliin sopivalta murisijalta. Jokainen tarvitsee kanavan ajatuksille, joita normaalisti kerrotaan pehmustetusta tuolista lekurille. Hitaimmillaan Buried Upside Down on todella hidas, mutta rivakimmillaan groove on todella hätkähdyttävä. Hienostelevaa brittipoppia mukailevat sävelmät saavat paikoitellen tuekseen tanakampaakin kitaraa, mutta minimisärölläkin saadaan jämäkkää esitystä aikaiseksi. Biisit ovat tarpeellisen eläväisiä, mutta toki lajissa vaadittu jähmeyskin on läsnä. Työmme jakautuu... Asiaan vihkiytymättömänkin on helppo todeta näiden sabbathisenrujojen kitarakuritusten koskettavan jossain määrin
Juuri tästä kombinaatiosta löytyykin Confessorin soundin yksilöllinen erinomaisuus. Confessor panosti hitaampana jyrnivään raskauteen. Blabbermouthin Confessor-uutisoinnin seassa Panteran ja Dowin laulaja Phil Anselmo hehkuttaa bändin erinomaisuutta. Omakustanneäänitteiden aikana kitaristi Graham Fryn korvasi bändin kitarateknikkona toiminut Ivan Colon. The Secret puolestaan elävöitti Metal Bladen Metal Massacre 10 -kokoelmaa vuonna 1990. Erityisesti Peaceville oli kiinnostunut bändistä, mutta ei kuitenkaan saanut tätä haaviinsa. Nousu ja tuho Koska Confessor oli mukana metallin alamaailmassa, sen maine kiiri soittajatoverien myötä myös brittiläisen kuolometalli- ja grindcorelafkan Earachen särkeviin korviin. Lähtökohdiltaan lukiobändi ei tietoisesti suunnannut mihinkään. Varsinkin nimikappale on mainio esimerkki siitä, kuinka biisi voidaan laittaa täydelliseen solmuun ja se potkii silti palleille pillastuneen muulin lailla. Pontimena Sheltonin tekniseen ja kulmikkaaseen soittoon oli kiinnostuksen ylläpitäminen: esimerkiksi kun tavanomaisen neljän perättäisen sointukierron edetessä rytmittävän komppauksen virveliniskua siirtää, jättää pois tai lisää jotakin oleellista, kokonaiskuvan luonne muuttuu alati. Nilen kitaristi Karl Sanders puolestaan kuvaa bändin olevan "pirun raskasta, hienostunutta ja maukasta ja kymmenen vuotta ajastaan edellä." Confessor teki debyyttilevyn materiaalia kypsytellessään kolme demoa. Condemned sai metallikansassa kiinnostusta osakseen, mutta bändin haasteellinen tekniikkadoom oli monille liikaa, joko koukeroisuutensa tai Scott Jeffreysin korkealta pauhaavan laulun takia. Demobiisit pääsivät parille kovan luokan kokoelmalle. Se sisälsi kaikki demojen kappaleet, The Secretiä lukuun ottamatta. Confessorin debyyttilevy Condemned julkaistiin 1991. Jäpikät kuitenkin diggailivat Black Sabbathia, Troublea, King Diamondia ja Destructionia, ja yllättävän paljon Confessorin soundissa onkin elementtejä tämän laaja-alaisen metallispektrin saralta: raskaita riffejä, synkkänä groovaavaa tunnelmaa, taivaita auki repivää laulua ja riuskoja thrash-mausteita. Peacevillen vuoden 1989 Vile Vibesillä oli biisi Uncontrolled. Vaikka Sheltonin rumpalointi on levyssä huomion kärkikahinoissa, levyn monisyiset biisit ovat uskomattomassa työläydessään erinomaisia. Yläasteikäisten jannujen soitanta muuttui radikaalisti mutkikkaampaan suuntaan, kun nykyinen rumpali ja laulaja Jeffreysin lisäksi bändin tunnistettavin musikantti Steve Shelton korvasi kiinnostuksensa muualle suunnanneen Jim Shoafin rumpupallilla. Ja yleensä hämmentävään suuntaan, kuten miehen esitys kimurantin Condemned-biisin kompin kehittymisestä tuoreehkolla dvd:llä selkeästi todistaa. INFERNO doom-bändi Muusikot faneina Confessor oli selkeästi osa metallin pinnanalusskeneä. Vanha liitto TEKSTI Kimmo K. Bändi kuitenkin halusi pitäytyä erossa tylsästä laahustelusta. Vuoden 1987 The Secret oli vähemmän tekninen kuin myöhemmät, vuoden 1988 Uncontrolled ja 1990 Collapse. Bändin omalaatuinen poukkoilu oli siis huomattu myös metallilafkojen toimistoissa. Koskinen I www.confessorband.com Jenkkiläinen Confessor oli aikoinaan melkoinen outolintu. Pomomies Digby Pearcyn mielestä bändi oli signaamisen arvoinen, ja jokseenkin epätodennäköinen, joskin lyhyeksi jäävä yhteistyö alkoi. Se ei silti sopinut mihinkään karsinaan thrashia se ei ollut, vimma ja kaahaus puuttui, eikä missään nimessä death metaliakaan. Confessor on kulmakivi matskulle, jossa on kompleksista riffittelyä, uskomatonta rumpalointia ja munaa käyttää laulajaa, joka laulaa kuten haluaa, trendeistä viis veisaamatta. Ajalleen todella kuivakkaan ja erottelevaan soundiin perustuva yhdeksänbiisinen teknisen metallin klassikko on huikea esitys. Se oli myös liian jyräävää ollakseen puhtaasti tekniikkametallia. Condemnedilla Confessor kuulostaakin Meshuggahin melodiselta sukulaiselta: pirullisen monimutkaiselta, mutta silti erittäin iskevältä. Bändi onkin saanut intohimoisia faneja, ja erityisesti muusikot tuntuvat arvostavan yhtyettä. Jimin kitaristiveli Brian otti luonnollisesti osaa jameihin. Tästä piti huolen viimeistään rumpali Shelton vimmaisella tekniikkamoukaroinnillaan. Materiaali on hiottu huippuunsa ja siinä on tulista tunnetta. Jeffreysin laulu tekee Confessorista entistäkin persoonallisemman, mutta toisaalta myös kytkee bändin Cynicin ja Watchtowerin kal- 94. 1990luvun taitteessa bändin omalaatuinen sointi hurmasi muutamia, mutta suoraviivaisen kuolometallin ja thrash-myllytyksen aikana tekninen ja reipas avant-doom ei debyyttilevy Condemnediin erinomaisuudesta huolimatta saanut jatkoa ennen kuin vuonna 2005, surullisen tapahtuman inspiroimana. Maailman kiinnostavin C onfessor sai alkunsa Raleighissa Pohjois-Carolinassa vuonna 1986, kun laulaja Scott Jeffreys ja kitaristi Graham Fry alkoivat jammailla rumpali Jim Shoafin kanssa näiden kotitalossa. Lisäksi siinä tapahtui liikaa, jotta se olisi ollut selkeästi doomia. Shoaf tunsi basisti Cary Rowellsin, joka lyöttäytyi myös mukaan. Miehen voimallinen kailotus muistuttaa Soundgarden-laulaja Chris Cornellin viiltävintä 1990-luvun alkupuolen äänenkäyttöä. Tuohon aikaan undergroundissa vahvasti kytenyt death metal oli raskasta mutta nopeaa. Levy on sulava vaikka sisältääkin uskomatonta mutkittelua. Carcassin ja Arch Enemyn Michael Amott kuvailee Confessoria sekopäisenä Troublen ja Watchtowerin sekoituksena
Sopivaa laulajaa ei yrityksistä huolimatta löytynyt, joten yksi 1990-luvun alun persoonallisimmista metallibändeistä sai fade out -tyyppisen lopun. Lafkalta bändin promokuvia ja muuta infoa kysellessäni sain kuitenkin pahalta kalskahtavan vastauksen: kavereista ei ole kuulunut mitään pariin vuoteen. Confessorin sointi on edelleen omintakeinen, ja määrittävät elementit ovat yhä vahvasti läsnä, joskin vähemmän hyökkäävinä kuin aikoinaan. Nosteesta huolimatta, tai juuri sen aiheuttaman äkillisen loppuun palamisen takia, tässä vaiheessa uraansa bändi mureni. Vuoden lopulla ilmestyi vihdoin toinen Confessor-pitkäsoitto Unraveled. Sitten laulaja Jeffreyskin päätti opiskella ja keskittyä toiseen bändiinsä Drenchiin. Pitkään biisejään hinkkaavan bändin verkkaisen tuotantovauhdin tuntien toivo elää. Levy ilmentää upeasti klassista Confessoria. Odotamme innolla seuraavan levyn äänitystä hänen kanssaan. Bändin rytmisektio kuitenkin jatkoi mutkittelevaa soitantoa Fly Machine -nimellä. Uuteen elämään Confessor oli siis syväjäässä kunnes ex-kitaristi Ivan Colon kuoli sydänvaivoihin 32-vuotiaana helmikuussa 2002. Unraveledin bonusraidaksi on jemmattu uudelleenluenta muinaisesta The Secret -biisistä. Materiaalia syntyy mukavasti, ja esituotanto aloitetaan lähikuukausina. Bändi tuntuikin todella aktivoituneen, kun vuonna 2006 alkoi bändin leiristä herua huhuja taas uuden materiaalin syntymisestä ja sitä myöten uudesta levystä. Bändi äänitti myös Black Sabbath -cover Hole in the Skyn samana vuonna ilmestyneellä Masters of Misery -tribuuttialbumille. taisiin progressiivisiin tekniikkametallisteihin tosin Confessor on läpeensä metallia, ei jazzia tai taidetta edes hetkittäin. Gods of Grind -rundin tueksi Earache halusi pikkulevyn, jonka Confessor riipikin kasaan. Seuraavat uutiset olivat kuitenkin Shawn McCoyn lämminhenkiset lähtöpassit ja uran ensimmäisen vaiheen viimeisen inkarnaation kitaristin Chris Nolanin paluu ruotuun. Mukana oli hetken kuumimpiin brutaalin mätön tekijöihin lukeutuvat Carcass ja Entombed sekä doom-bändi Cathedral. Confessor-ep:llä (1992) ei ollut uutta originaalimateriaalia, mutta parin vanhan raidan lisäksi mukana oli pari hämyisää Trouble-coveria. Siinä on kieroja kitarariffejä ja mutkikasta rumpalointia, mutta ne yhdistyvät suoraviivaisempiin osioihin sekä hillitympään ja todella melodiseen lauluun. Ensin kitaristi Colon lähti jatkamaan opintojaan, mutta mies onnistuttiin korvaamaan Chris Nolanilla. Bändin toiminnan kohokohtiin lukeutuukin Earachen masinoima Gods of Grind -kiertue Euroopassa vuonna 1992. Levyn tiimoilta keikkaillessaan Confessor myös teki live-kuvatallenteen Live in Norway. Sen sointi muistuttaa selkeästi debyytin poukkoilevaa jyräystä, mutta on kuitenkin tätä suoraviivaisempaa. Kokoonpanoa täydensi Fly Machinen kitaristi Shawn McCoy. Oslossa kuvattu napakka setti antaa erinomaisen kuvan bändin oivasta livekunnosta. Ristiriitaisen vastaanoton saanut levy on ehdottoman huomionarvoinen, vaikka ei debyytille vertoja vedäkään. Viisikko kiersi Euroopassa vuoden loppupuolella myös sci-fi-outoilijakopla Nocturnusin kanssa. Huolimatta päinvastaisista huhuista levy-yhtiömme Season of Mist tukee meitä ja odottaa innolla uutta levyä. Levy ilmentää selkeästi myös taustalla lymyävät, debyytin kohdalla jokseenkin etäisiksi jääneet doom-vaikutteet. Sen suosio sai ranskalaisen Season of Mistin kiinnostumaan bändin signaamisesta, ja lafka julkaisi alkuvuodesta 2005 Sour Times -ep:n. Homma luisti mukavasti ja bändi elvytettiin. Joka tapauksessa erinomaisen levyn ja valtavirran ulkopuolisen metallin suosion ansiosta Confessor oli nousukiidossa. Amerikkalaisessa tosi-tv-showssa Rock Starissakin laulamassa käynyt Jeffreys kuvai- lee Blabbermouthissa Unraveledia sekä uusille että vanhoille faneille soveltuvaksi. Toivottavasti hiljaisuuden verhon takana kypsytellään mestariteosta. INFERNO 95. Kipale istuu kuvioon oivasti ja osoittaa, että siirtyminen selväpiirteisempään ilmaisuun ei ole erottanut bändiä juuristaan. Miehen muistoksi ja perheen tueksi järjestettiin konsertti, jossa Confessor esiintyi. Uusia biisejäkin syntyi, ja paria vuotta myöhemmin myyntiin tuli omakustanteinen Blueprint Soul -demo. Jeffreys tiedotti asiasta kesällä 2007 Blabbermouthissa näin: Olemme iloisia, että Chris on jälleen bändissä
Nyt lehtipisteistä! Suomen suurin elokuvalehti | www.episodi.fi
inferno kesto pekka pekkanen voittokuja 3 00100 helsinki Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain suomeen lähetettäviä tilauksia. OSOITTEENMUUTOS Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. 09 4369 2409 Email: inferno@popmedia.fi www.inferno.fi Tilaa INFERNO! Kestotilaus, 10 nroa 44,90 Määräaikaistilaus, 10 nroa 53,10 Osoitteenmuutos (laita uusi osoite lahjatilauksen saajan kohtaan!) Nimi: ____________________________________________________________ Lähiosoite: ________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: _________________ Sähköposti: ________________________________________________________ Allekirjoitus (huoltajan, mikäli alle 18v): ___________________________________ Nimenselvennys ja päiväys: ____________________________________________ Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: Nimi: _____________________________________________________________ Lähiosoite: _________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: __________________ maksaa postimaksun Tilaajapalvelu 09 737 009 avoinna ma-pe 9-17. TILAUSHINNAT Inferno ilmestyy 10 kertaa vuodessa 12 kk kestotilaus 44,90 euroa 12 kk määräaikaistilaus 53,10 euroa Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. Pop Media Oy:n tilaajapalvelu on avoinna ma-pe 9-17.. Email-tilaukset: tilaajapalvelu@popmedia.fi. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan asiakasnumero. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Pop Media Oy VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5012555 00003 Vastauslähetys Laita postiin tai faxaa numeroon 09 4369 2409. Myös internetin kautta voi sekä tilata että irtisanoa lehtiä, www.inferno.fi. Voit tilata myös puhelimitse numerosta 09 737 009. Palvelu toimii TeliaSoneran, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden ja DNA:n liittymissä. Kustantaja: Pop Media Oy Malminkatu 24 00100 Helsinki Fax. INFER 4,90 4 10 nume roa Tilaa O N Tilaa Inferno tekstiviestillä! Lähetä tekstiviesti: inferno kesto nimesi osoitteesi numeroon 172 33. esim. Internet-osoite: www.inferno.fi. Viestin hinta on 0,95 euroa. KESTOTILAUS Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme
Hämystikin tärkein peliväline on oma mielikuvitus, kyky kuvailla ja kuvitella. Hämystikin pelaamisesta hyötyvät kaikki. Hämystikillä ei ole suositusikärajaa. Heitä esine kaverillesi salamana ja hän vastaanottaa sen vaikka kumiankkana. E S IT E L L Ä SA A M M E KO AN N H II L IV A PA T IK IN . U U D E A L L O IT TA A H Ä M YS JO K A V H IT T IP E L IN , H IDA STA A S U O M E A JA U T O STA . Koska Hämystikin valmistus ja pelaaminen on täysin hiilivapaata, se hidastaa ilmastonmuutosta. "Miten tätä muka pelataan?" Ajattele käteesi esine, jonka muodon ja koon kuvailet muille eleillä. Hämystikkiä voi pelata kuka tahansa nappulasta ukkeliin. "Mistä on kysymys. Kannattaa pitää silmät ja korvat auki, sillä pian se voi lentää sinun syliisi. "Paljonko Hämystikki maksaa?" Itse Hämystikki-peli on ilmainen, mutta sen pelaaminen ei maksa mitään. "Missä Hämystikkiä voi pelata?" Hämystikkiä voi pelata missä ja milloin vain. Onko tämä hämäystä?" Hämystikki ei ole hämäystä, vaan ihan totta. Kumiankka voi vääntyä lassoksi ja sitten ehkä frisbeeksi. Komerossa tai kadulla, koko ajan tai illalla. "Mitä välineitä Hämystikin pelaamiseen tarvitaan?" "Kuka tästä hyötyy, kuka kerää voitot?" Pelivälineet löytyvät jokaiselta itseltään. U IL M A ST O N M "Voiko Hämystikin laittaa lasten ulottuville?" Toki. Mitään rajoja ei ole ja kaikki on sallittua. Lisätietoa uudesta hiilivapaasta hittipelistä osoitteesta: hämystikki.fi Yhteistyössä
Kokeile Passoã likööriä hedelmäpohjaisten juomien tuoremehujen tai virvoitusjuomien kanssa!
Ihan alkoi ikenet ihmettelemään, että mihinkäs ne hampaat katosivat! Räyhäkkään ärhäkkää, groovaavaa mäiskettä länsirannikon tyyliin! Rystyset valkoisina levykauppaan 14.1. Five Finger Death Punch Live: 26.2. NOSTURI, HELSINKI www.fivefingerdeathpunch.com - www.myspace.com/ffpd www.spinefarm.fi - spinefarm@spinefarm.fi. Jopas pläjähti melkoisen agressiivinen avokkaan sivallus..