Inferno 7/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SLAYer SonATA ArCTICA AnTHrAX GHoST BrIGADe enSIferUM shining <CoDe> RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 7/2009 I HINTA 5,90 euroa m u I ta nut mn ka omeä s PI In
liity Joukkoon!. Single 269 double 666 Jaska Children of bodom, kai HaHto WinterSun, samu finntroll, Heikki norther, sami leningrad CoWboyS, Rale the blaCk league, sinkkonen kotiteolliSuuS..
Ren ukana myö M julKaisussa 2. a! jul re ha i tatte n dhdoin dyvharlinin tuo yt vi n n s mm. n o a KlassiKK KivenKov Kaassulu. syysKuuta PRISON DVD 12,90 / KPL
Oulu, Teatria · 27.09. Rock Cafe, Tallinna + METSATÖLL (EST) & TRACEDAWN. Seinäjoki, Rytmikorjaamo 26.09. LIVE FrOM AFAR 9.9. 24.09. Helsinki, Nosturi · 25.09
Sytykkeitä: ARCH ENEMY, CHILDREN OF BODOM, ALICE COOPER... 014 Axis: Londinium ja Murhapapa & Mama 016 Heavy Cooking Club: SOLITAIRE-eineet 018 SLAYER 022 GHOST BRIGADE 026 RIPPER OWENS 028 ANTHRAX 032 SHINING 036 TOTALT JÄVLA MÖRKER 038 SONATA ARCTICA 043 <CODE> 010 046 INSOMNIUM 054 056 ENSIFERUM SOTAHUUTO 058 Festarit: Nummirock, Tuska, Sonisphere, Pellavarock, Jalometalli 068 Inferno tulittaa: VIIKATE-SIMEONI 071 Arviot, pääosassa SONATA ARCTICA 092 Demot, pääosassa THE FALLING CREST 095 Vanha liitto: UNANIMATED 098 Oma nahka: NICO HARTONEN
D E P RE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE:. N U C L E A R B L A S T. CD-Digi + DVD, CD, PIC LP in Gatefold & digital download available! BEHEMOTH Necropolis Ltd. CD + DVD available! PAIN Need To Believe CD, Box & digital Download available! GOTTHARD Back To The Noose CD , PIC LP & digital download available! SWASHBUCKLE Evangelion Ltd. CD-Digi + DVD, CD, Bi-coloured LP & digital download available! VADER Fragmentary Evidence CD & digital download available! AUGURY CHECK OUT! W W W. STILL HOT! Cynic Paradise Deluxe Edition Ltd
Edellisessä numerossa, 68:ssa, kritisoin levy-yhtiöiden enenevissä määrin nettiä kohti uploadautuvaa levypromootiota. Ei vaadi positivisointitoimenpiteitä. Ei toimenpiteitä. En suostu toimenpiteisiin. Huomaatteko, viidestä numerosta vain yhden päänavaus on sisältänyt negatiivisen viestin! Perhana, pianhan se on vaihdettava palstan nimi Päänsilitykseksi. Eikä tule menemään. Katsotaanpa, mitä sitä on tullut vuoden mittaan rustattua: vuoden enSimmäiSen numeron, 63:n, päänavauksessa en valittanut oikeastaan mistään. 8-16) (03) 424 653 40 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Myyntijohtaja Mika Nikula ilmoitusmyynti Peter Lindroos, Oskari Anttonen, Erik Kangas Puhelin: (09) 4369 2408 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Terhi Ylimäinen Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 9. Aion tässä ja nyt etsiä positiiviset puolet tänä vuonna valittamistani asioista ja tuoda maailmaan enemmän aurinkoa ja peipposenviserrystä. Numerossa 65 inisin, että osa vinyyliuusintajulkaisuista on harmillisen kehnosti tehtyjä ja usein kalliita, mutta vastapainoksi kehuin yleistä tarjontaa ja formaattia noin yleensä varsin positiivisessa hengessä. 67 näki vuodatukseni Mike Pattonin pissaleikeistä 16 vuotta sitten Ruisrockissa. Ohessa oli tuttua jaarittelua siitä, että joskus asioiden voisi vain antaa olla ja tarvitaanko sitä nyt kaiken maailman comebackeja. Yleisen painostuksen edessä yritän nyt parantaa tapani. öö, no, tuo riittänee. Päänavaus Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hakkarainen Mikko, Hynninen Sami, Itäkylä Riitta, Jalonen Miika, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lampinen Teemu, Lassila Tero, Lehtonen Marko-Oskari, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Orell Lassi, Paavonen Mia, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TilaajaPalvelU (ARK. Sen sijaan esitin toivomuksen, että Frostbitefestivaalin turmiollinen esimerkki ei ajaisi pienfestivaaliyrittäjiä pelkäämään. Tehtävä suoritettu, olkaa hyvä. Ei toimenpiteitä. Okei, tämä kaipaa positivismin kosketusta: MP3-mallisissa promolevyissä on monta hyvää puolta, kärkijoukossa se, ettei kämppä täyty kaiken maailman pahvilärpyköistä ja kirjekuorista ja se, että... Rivien välistä paistoi, että äänitejulkaisuja on liikaa, mutta samaan hengenvetoon odotin positiivisessa hengessä laman niittävän tarjontaa. Tuo hymypoikakuva ainakin menee vaihtoon tällä sekunnilla. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Kirjoitus päättyi ehkä hieman sarkastisen positiivisessa hengessä, mutta positiivisessa kuitenkin. Annetaan Lontoon-Riitan hentojen harteiden kantaa tällä kertaa tuomiopäivänpasuunan raskas paino ihan yksin. Tämähän on vallan merkillistä, ottaen huomioon, että metallimusiikki nojaa koko olemuksellaan pessimistiseen maailmankuvaan, siihen että ei mene hyvin. Noin. Matti Riekki päätoimittaja Inferno 9. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. PÄÄNSilitys Saan yllättävän usein ja tasaista tahtia (viimeksi maanmainiossa Jalometallissa, josta tätä kirjoittaessa on vierinyt vain vuorokausi) palautetta siitä, että olen päänavauksissani liian kyyninen ja pessimistinen. Kappas, 64:ssakaan en valittanut
Tässäpä harvinaisen hyvä esimerkki siitä, kuinka komeaa jälkeä syntyy, kun bändillä on sekä tahtoa että taitoa. Edge of Sanity on mulle ihan uusi tuttavuus, Laine väittää kirkkain silmin. Laine ja Perttilä edustavat Barren Earth -yhtyettä, jonka levyn äänitykset ovat loppusuoralla. Muutakaan porukkaa ei tarvinnut pahemmin houkutella. Tällaista synkkää, melodista, tunnelmallista, väliin fiilistelevää ja progressiivistakin metallia mies varmasti osaa käsitellä. Velho Mårtenson veteli sillä sitten jumalaisia lurituksia sinne tänne, Perttilä hymyilee. Elokuun aikana saadaan varmasti purkkiin ja lähetettyä kaikki Swanölle, Jukka Varmo arvelee. Bändiin on keskittynyt julmettu määrä luovuutta, lahjakkuutta ja fiilistä. BIISITSUNAMIN PYÖRTEISSÄ HelSingin HerttoniemeSSä on pieni ja sympaattinen Jive Studio, jossa tapaan Olli-Pekka "Oppu" Laineen, Janne Perttilän ja Jukka Varmon. Kun hän kysyi Tarvosta ja Perttilää mukaan, he innostuivat aiheesta välittömästi. Barren Earthiin kuuluvat basisti Laineen ja kitaristi Perttilän lisäksi laulaja Mikko Kotamäki, kitaristi Sami Yli-Sirniö, rumpali Marko Tarvonen ja kosketinsoittaja Kasper Mårtenson, joka pääsi vetämään levylle jopa flyygeliä. Levyllä kuullaan myös poikkihuilua, jota kävi soittamassa Alamaailman Vasaroista tuttu Erno Haukkala. Vilho Rajala sytyttäjä sytykkeita.inferno@popmedia.fi Barren eartH oli alun perin kasvava määrä gigatavuja Oppu Laineen kovalevyllä. Oppu Laine kertoo, että Swanö oli ensimmäinen ehdotus, ja kun mies vielä itse innostui aiheesta, homma oli sillä selvä. Täytyy sanoa, että ennen tätä mulla ei ollut mitään käsitystä sen jutuista. Kappaleet on taiten rakennettu, mutta kuulostavat vapaasti eteneviltä, paikoin miltei jameilta. Saumaton yhteensoitto ja hienot nyanssit vievät mukanaan. Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste Mitja Harvilaht i Vaikkei tämäkään vuosi ole vielä edes syksyssä, voin luvata, että ensi vuoden kärkijulkaisujen joukossa on Barren earthin debyytti. Kuulen haastattelusession yhteydessä kolme miksaamatonta biisiä, ja olen vakuuttunut siitä, että tämä julkaisu tulee olemaan merkkitapaus. Koko kuusikko tuntee toisensa vanhastaan. 10 Inferno. Fiilis tuo mieleen 1990-luvun melodisen death metalin parhaat hetket, mutta Barren Earth on ajatonta musiikkia. No niin. Ei varsinaisesti yllätä, että tämän bändin hengentuotteen miksaa ja masteroi Dan Swanö. Varmolla on vielä jonkin verran editointia tekemättä, mutta jäljellä olevat recin painallukset voidaan laskea yhden käden sormilla. Me vedettiin Seawolfilla bassot ja rummut, ja siellä oli hyvänkuuloinen flyygeli, joka piti vaan laittaa vireeseen
Ei se nyt vaikuttanut kristilliseltä materiaalilta, Wiherkoski perustelee lehdessä. Aamulehdessä 17.8. Toisin kuin Speed Promotionin Kalle Keskinen ehti väittää, Nokia Missio -lähetysliikkeellä ei ollut asiassa mitään tekemistä, vaan kyse oli Wiherkosken päätöksestä. Mutta niin vain kävi, että Alice Cooperin Theatre of Death -kiertueen keikka peruttiin Suomessa vuonna 2009 kristillisiin arvoihin vedoten. Keikan torppasi Tampere Areena Oy:n toimitusjohtaja Harri Wiherkoski. Veteraanishokeeraajan Tampereenkeikka siirtyi jupakan seurauksena Espooseen. Hieno juttu kaupungille, josta on viimeisten kymmenen vuoden kovan työn seurauksena tullut vihdoin relevantti keikkastoppi myös kansainvälisille nimille. Hän on siellä zombieksi pukeutuneena, suupielet on maalattu mustaksi, hän esiintyy hautausmaalla ja hänen asuissaan on pääkalloja. Jutussa huomautetaan, että mies nimeltä Vincent Furnier on itse asiassa nykyään "born again Christian", mutta se ei Wiherkoskea vakuuttanut. Tampere Areena on myynnissä, osittain juuri Wiherkosken omatunto-ongelmien ja tämänkaltaisten yhteentörmäysten vuoksi. toimitusjohtaja valittelee, että on joutunut toimimaan Areenan asioissa liian usein sydäntään vastaan, ja kertoo keikkoja perutun aiemminkin. Tässäpä olisi nyt tilaisuuksien tilaisuus jollekin rahakkaalle metallimusiikin ystävälle.. Kävimme katsomassa Alice Cooperin nettisivuja. Gabrielle Geiselman Tampere joutui kyseenalaisen huomion kohteeksi elokuun puolivälissä, kun Kalevan kaupunginosassa sijaitsevalle Tampere Areenalle buukattu Alice Cooperin joulukuinen keikka peruuntui. Syynä oli vanha kunnon välirikko rock-musiikin ja uskonnon välillä. OSTA KEIKKA-AREENA kun tällaiSia uutisia lukee, sitä miettii kaksi kertaa, mitä vuotta nyt eletään
Samoin käy musiikille. Johtuiko sitten sukupolvien vai yksinkertaisesti persoonallisuuksien erosta, mutta romanttisen tapaamisen ongelmaksi ei niinkään muodostunut itse musiikki, vaan asenne siihen. LONDINIUM AXIS.LONDINIUM 60% Lontoon-kirjeenvaihtaja Riitta Itäkylä Hyvä yStäväni kävi treffeillä ja antautui urheasti Lacuna Coilin keikalle. Treffit olivat katastrofi. En usko kyseessä olleen ikäkuilu. Meillehän luvattiin, isoin otsikoin, kaaosta ja kuolemaa. Lavashow oli huolellinen, soundi pettämätön ja koko paketti kuin lapsuuden kiiltokuva-albumit. Tämä on kai sitä, mitä Baudrillard tarkoitti väittäessään, ettei Persianlahden sotaa koskaan käyty. Olen ennenkin paasannut samasta aiheesta, ja jatkan pikku ristiretkeäni virtuaalimaailmaa vastaan niin kauan kunnes virtuaalisikainfluenssa tulee ja vie MySpace-tilini ja siten koko olemassaoloni. Sikainfluenssa ei ainakaan tätä kirjoittaessa ole tappanut minua tai läheisiäni, vaikka minulle sanottiin jo toukokuussa, että heinäkuun loppuun mennessä ainakin yhden tutun pitäisi kaiken tilastollisen järjen mukaan olla jo haudassa tai ainakin aivastella pahaenteisesti. Kuvissa. Mutta totuus ei olekaan tuossa viereisessä kadunkulmassa, sehän on siellä jossain. Niin pikkutyttöset kuin isot miehetkin tuijottavat mieluummin kännykän kuvaruutua kuin muutaman metrin päässä hikoilevaa esiintyjää. Parisen vuotta sitten haukuin Facebookin, mutta pulssi on niistä ajoista kasvanut entisestään. Nykyään lasken myös lehdet, sanomalehdet, tämän Infernon ja oman äitini osaksi virtuaalimaailmaa. Paljon ennustettu "raivon kesä", jonka aikana koko maan piti syöksyä polttopullojen ja anarkian valtaan, osoittautui sekin tyhjäksi lupaukseksi. Siksipä olen ollut viimeiset pari kuukautta lähes täydellisessä mediapimennossa. Pommit silpoivat kuvissa, mediassa, lehdissä. Imagessa. Musiikissa...? www.arock.fi 14 Inferno. Tämä on hämmentävää. Kännykkäkamerat nousivat kuin entisajan miekat kohti kattoa. Jätetään se "imagon" ja kuvien ihailu Cosmopolitanin ja mainostajien tehtäväksi, jooko. "Mitäpä pienistä makueroista", olivat ne kuuluisat viimeiset sanat. Kaikki vaikuttaa normaalilta tuolla ulkona, bussipysäkit ja pankinjonot ovat ihan yhtä tylsiä ja banaaleita kuin tähänkin asti, vettä sataa ja ihmisiä väsyttää. AXIS: . Elokuu on kuitenkin osoittautunut nimensä veroiseksi, ja henki sen kuin pihisee, mokoma. Tarvitsen selvästi palautuksen todellisuuteen. Yleisö pysyi paikallaan. Pikseleissä. Kaveri ei voi sietää koko bändiä, mutta mitä sitä ei tekisi vastakkaista sukupuolta miellyttääkseen. Se hukkuu sinne sen 60 prosentin alle, ellei joku ravista näitä iPhone-potilaita ulos näyttöpäätteidensä ääreltä vähän jaloittelemaan ja todellisuutta haistelemaan. "I like imaage", kuului innostuneen italialaisneidon suusta Cristinan ja poikien tepastellessa lavalla mekkoineen ja meikkeineen. "It´s 60 percent imaage, only 40 percent musica ", deitti hihkui. Vai onko loppumaton informaatiotulva tehnyt meistä kaikista parantumattomia adhd-tapauksia, joille mitkään virikkeet eivät riitä, vaan niitä pitää saada koko ajan lisää ja vielä lähetettyä pikseleinä eteenpäin kavereiden tieto- koneisiin koko ajan yhtä mittaa taukoamatta ja vieläpä kesken keikan. En ole lukenut "uutisia", totuuksia maailman tilasta tai nähnyt kuvia, joissa meksikolaiset siat hönkivät viattomien lasten päälle tai laman kourissa kamppailevat kaupantädit kivittävät kateellisina naapurinäijän mersuja. Eivät todellisuudessa
VIKING LONGSHIP AVAILABLE VIA WWW.NAPALMRECORDS.COM! ALSO AVAILABLE : OUT NOW! MY DESTINY (MCD) WE CAME WITH... 2 BONUS TRACKS! LIMITED DELUXE EDITION: DIGIPACK INCL. A JOURNEY TO THE MAGICAL & LEGENDARY NORTH! MYSTIC, MYSTERIOUS, & FULL OF PASSION! N J O R D ALSO AVAILABLE AS A LIMITED EDITION DIGIPACK INCL. (2 DVD + 2 CD) LEGEND LAND (MCD) VINLAND SAGA (CD) (MCD) ELEGY LOVELORN (CD) INTO YOUR LIGHT (CD SINGLE) order online today and receive a free 16-track compilation cd featuring a preview of the latest from napalm records: www.napalmrecords.com
18 Inferno
Tällaisia yhtyeitä ovat Black Sabbath, Iron Maiden, Metallica, miksei Judas Priestkin. Dave Lombardo on mies, johon voi soveltaa ilmausta "soittaa rumpuja bändin kanssa". "Olin erittäin onnekas siinä, ettei minun tarvinnut maalata itseäni nurkkaan." TEKSTI Mikko Kuronen I KUVAT Mark Sliger I www.slayer.net Pian kolme vuosikymmentä vihaa ja aggressiota levittänyt Slayer on pyhä asia, joka ei kuole koskaan. Luulisi siis, että Lombardo osaa katsoa yhtyettä ulkopuolelta. Vaikka kuka tahansa olisi mieluiten esittänyt kysymykset sapekkaalle Kerry Kingille, Lombardokaan ei ole paperilla huono valinta. Toiseksi parhaiten yhtye tunnetaan omistautuneista faneistaan, jotka ovat valmiita tekemään milteipä mitä vain yhtyeensä puolesta. Slayeristä pitävät niin kriitikot kuin ostava yleisö, se on saavuttanut lukemattoman määrän ykköstiloja kaikenkarvaisten lehtien äänestyksissä kuin myös kaksi Grammy-palkintoa. Hän on ammattimuusikko, joka kilkuttaa Slayerissä kirjallisella sopimuksella. Kun jatkan rumpalin teflonpinnan tökkimistä, Lombardo saa sanotuksi, että Slayerillä on kyllä EHKÄ yliarvostettu levy, World Painted Bloodia edeltänyt Christ Illusion, jonka tuotannosta mies ei koskaan oppinut pitämään. onhan hän ehtinyt jättää Slayerin jo kahdesti: vuonna 1987 Lombardo valitsi monista Slayerfaneista poiketen Slayerin sijasta naisensa, vuonna 1992 musikantti osasi poistua yhtyeestä ennen kuin se vaipui kaikkein syvimpiin urasuvantoihinsa. Olen nyt nii-iin paljon parempi rumpali kuin Inferno Nurkkaanmaalaamisia 19. Tunnustuksia omanlaisestaan menestyksestä nekin. Jokainen on oikeutettu niihin, Lombardo diplomatisoi. Se, mistä kovanahkainen Slayer-fani yhtyettään kiittää on tinkimättömyys. Dave Lombardokin joutuu miettimään tovin ennen kuin keksii, mistä antifani voisi syyttää yhtyettä niin, että syytös olisi oikeutettu. Näihin kysymyksiin saa vastata urheiluselostaja Mauri Myllymäen lanseeraamaa ilmaisua käyttääkseni "Cuban boy" Dave Lombardo, perusinsinöörin näköinen katolilainen rumpujumala. Levyn otsikko on jopa suora pokkaus yhtyeen kultakaudelle. Henkistynyt, pottatukkai- nen kannuttaja ei ole lähes kahteenkymmeneen vuoteen ollut sen paremmin elimellinen kuin eläimellinen osa Slayeriä. Lukuun ottamatta Diabolus in Musicaa (1998) ja God Hates Us Allia (2001), bändi ei ole erehtynyt merkittäviin musiikillisiin harha-askeliin. Lombardo lienee tajunnut paikallaan junnaamisen vaaran itsekin erotessaan yhtyeestä toisen kerran. Mies halusi päästä tekemään soitannollisesti haastavampaa musiikkia kokeellisissa kokoonpanoissa. Vai onko? M etallin maailmassa on pieni joukko yhtyeitä, jotka ovat saavuttaneet urallaan niin paljon menestystä tai avanneet niin monia polkuja, että ne tuntuvat leijuvan omassa sfäärissään. Tässä nurkassa yhtyeen thrash-hyökkäys kuulostaa hyvältä ensimmäiset viisitoista minuuttia, mutta kokee sen jälkeen valtavan inflaation kun biisit alkavat kuulostaa toisiltaan. Los Angelesin South Gatessa vuonna 1981 perustettu yhtye on kokenut vain murto-osan vastoinkäymisistä ja kritiikistä, joille metallin suurimmat ovat joutuneet alistumaan. Merkillistä. Slayer tunnetaan parhaiten kaksikymmentäkolme vuotta sitten ilmestyneestä 28 minuutin ja 58 sekunnin myrskystä nimeltä Reign in Blood. Ehkä peruste Lombardon mielipiteelle löytyy siitä, että hänellä on Christ Illusionille tuoreempi ja parempi vertailupuu. Olen iloinen, että pääsin kymmenen vuoden paussille Slayeristä. Christ Illusionin (2006) kaltaisen voimallisen paluulevyn jälkeen tuntuisi jokseenkin typerältä palata edeltäjien puutteisiin. Jos yhtyeen tällä tietoa lokakuun puolivälissä julkaistavasta World Painted Blood -albumista voi jotakin tässä vaiheessa päätellä, se vie Slayeriä entistä jääräpäisemmin takaisin menneisyyteensä. Jos joku ei pidä bändistä tai musiikistamme, se on henkilökohtainen valinta ja sellaisena täysin oikeutettu, koska silloin on kyse henkilön omista tuntemuksista. Slayer on kuin äärimetallin AC/DC se on uransa aikana muuttanut tyyliään vain suhteessa omaan tekemiseensä. Vaikka yhtye on tehnyt jokusen keskinkertaiselta haisevan, maistuvan ja kuulostavan levyn, se ei ole sortunut musiikillisiin katastrofeihin. Levystä, joka nauttii nykyisen metallisukupolven parissa niin selvästä paalupaikasta, että sitä alkaa olla vaikea sijoittaa aikaan ja paikkaan. Tämä tapahtui 1990-luvulla, jolloin jokainen metallin suuri oli ahtaalla. Vanhetessaan Slayerista on tullut jälleen äkäinen. Satan Laughs As You Eternally Rot. Slayer ei ole hajonnut tai sekoillut itseään pelistä vaan tehnyt hommansa ja saanut likaisen työn tunnustuksen yleisöltään. Kun Slayer on uuden levynsä myötä palaamassa yhä likemmäs leipälajiaan, joku voisi viskata bändille pyyhkeet siitä, että se on antamassa periksi menneisyyden vankilalle ja maalaamassa itseään lopullisesti nurkkaan. Meitä voi järkiperäisesti syyttää ehkä siitä, että teemme kovaäänistä musiikkia, hah! Muusta meitä on paha saada kiinni, koska teemme oikeastaan kaiken samalla tavoin kuin muutkin. Koska Slayerin taika on niin murtumaton, ja koska tästä taiasta on Infernon aiemmissa Slayer-jutuissa (#2, #37, #58) puhuttu jo tarpeeksi, tuntuu houkuttelevalta yrittää lukea yhtyettä ikään kuin vastakarvaan. Ja sitten on Slayer. En usko, että olemme oikeasti yliarvostettu bändi. Koska Slayer on yksi heavy metalin yleismaailmallisimmin kanonisoiduista nimistä, antifanilla on yhtyeen edessä vaikeaa. Missä Slayer on epäonnistunut, missä se olisi jos olisi tehnyt asioita toisin, onko se todella kaiken gloorian väärti
Toisinkin voi nähdä. Nykyään eletään erilaisessa tietokoneiden maailmassa. En tiennyt yhtään, mitä minun piti siinä kohdassa soittaa, joten. On aina tosi huvittavaa huomata tai kuulla vaikutteitamme. Ainakin isompi studiobudjetti ja sen mahdollistanut Rick Rubinin palkkaaminen olisi jäänyt haaveeksi. Tämä ei hetkauta itsekritiikin tai kylmäpäisyyden asetuksia. Dave Lombardosta ei silti ole vaivaannuttavaa, että mihin tahansa yhtye läntisessä maailmassa meneekin, kehujia riittää loputtomaksi virraksi. Fanit eivät tykkää siitä, kun bändi karkaa tekemään jotain uutta ja menettää samalla soundinsa. Silloin tiesi saavansa lavalla sen minkä levyltäkin." 20 Inferno Slayerissä soittavalta paidat kuluvat ensiksi selästä. Silloin tiesi saavansa lavalla sen minkä levyltäkin. Ehkä meidät niputettaisiin yhteen muiden bändien kanssa. Yksi mehukkaimmista välikohtauksista juontuu Venomin ja Slayerin yhteiskiertueelta keväältä 1985, jolloin Tom Araya otti kiertuebussissa todesta idolinsa Cronosin kutsun kusta päälleen. Musiikkiteollisuus on nykyisin myös niin fragmentoitunut, että on vaikea saavuttaa samankokoisia yleisöjä kuin vanhaan aikaan. Mustalla listalla seisoo paitsi vino pino ontuvia musiikillisia cover-seikkailuja In-A-Gadda-Da-Vidasta Born to Be Wildiin ja Dissident Aggressoriin, myös fyysisen puolen töhöilyjä. Bändien on nykyään ylipäätäkin vaikea saavuttaa samaa tasoa kuin Slayerillä, ja yhtä vaikea tuolla tasolla on pysyä. Kysymys yllättää Lombardon, ja pedantti soittaja ratkeaa mehevään nauruun. Nykyajan haittapuoli on, että levyt tehdään tietokoneilla. Slayerin ei tarvinnut. Minulla oli tuuria, kun saatoin kokeilla taitojani muun musiikin parissa ja tulla takaisin. Soitimme War Ensembleä ja edessä oli se breikkikohta, jossa vedän rumpufillin. Klassikossaan Olemisen sietämätön keveys Milan Kundera esittää, että vasta toiston ja ikuisen paluun kautta asiat saavat oikean, painavan merkityksen. Miestä on yhtä lailla vaikea saada ajatusleikkiin siitä, mitä etua tuntemattomuudesta Slayerille olisi uransa tässä vaiheessa. Ei sillä, että olisin pitänytkään itseäni erittäin taitavana. Bändien on haasteellista tehdä levyjä, jotka he pystyisivät soittamaan livenä. Slayerillä oli tuuria päästä nauhoittamaan keloille. Dave Lombardo sai samana vuonna nyrkkiä puolestaan Brooklynissä järjestyksenvalvojalta, jolta jäi rumpupalliltaan erkaantunut soittaja tunnistamatta. Kun kuuntelen tuon ajan levyjä, huomaan ajattelevani, että vau, enpä tosiaan ollut kovin kaksinen rumpali. Minusta Slayer menestyy, koska pysyy omassa tyylissään, omassa musiikissaan ja omassa sävellystavassaan. Ainakaan minä en odota! Silti jossain kuulee samanlaista musiikkia ja toisaalla näkee jonkun käyttävän Slayer-logon kirjasinlajia omiin tarkoituksiinsa. Todeksi osoittautunut koominen Lombardo-myytti löytyy myös Show No Mercyn äänityksistä, joissa Dave soitti rumpujensa pellit erikseen, koska ne eivät mahtuneet äänitystilaan normaalissa rumpukokoonpanossa. Ja jos Reign in Bloodilla ei olisi Reign in Bloodin kirkasta sointia, se saattaisi olla vain pätevä thrash-kiekko kaltaistensa joukossa. Ilman Def Jamia olisimme luultavasti kuin mikä tahansa muu metallibändi Roadrunnerilla tai jollain muulla alan hevilafkalla. Ilman Brian Slagelin myötämielistä suhtautumista siirtoon Slayeristä olisi saattanut jäädä kasvamatta metallin mammutti. Miten on, löytyykö nolouksien listalle viimeaikaista jatkoa. Slayerin alkuaikoina, sanotaanko vuosina 19821992. He eivät koskaan pyrkineetkään maalattujen rajojen ulkopuolelle, toisin kuin moni bändi, joka palasi kokeiluistaan häntä koipien välissä. Maine on hauska asia! Tällä hetkellä tuntemattomuudesta ei olisi mitään hyötyä. Okei, kerronpa sinulle tässä ja heti! Viitisen keikkaa takaperin ryyppäsin liikaa ja polttelin pilveä esitystä edeltävänä iltana. Takaisin todellisuuteen. Ei incognitolle "Nykyajan haittapuoli on, että levyt tehdään tietokoneilla. Slayer tekee asiat niin kuin haluaa, se on Slayerin tapa. Hyvä vaan, että ihmiset ottavat ja muokkaavat musiikkia tai taidetta eteenpäin. Se on kehu eikä sitä ota pahalla. Slayerin uran kannalta oleellisia läpimurtohetkiä oli bändin hyppääminen Metal Bladelta valtavirran hip hopia julkaisseelle Def Jamille. Maineella ei ole varjopuolia, Lombardo vakuuttaa. Sitä ei oikeastaan odota... Rick Rubin on hyvin erityinen tuottaja ja iso osa uraamme, Dave Lombardo tähdentää. Pure nolocaust Slayer on urallaan tehnyt hölmöyksiä ja joutunut noloihin tilanteisiin siinä missä kuolevaisemmatkin metallin takojat. Chileläinen totteli pyyntöä, täräytti rakollisen Cronosin kuontaloon ja sai perästä maistaa englantilaishumoristin rystystä. Slayerillä oli tuuria päästä nauhoittamaan keloille. Lavalla kaikki meni hienosti, show oli loistava, kunnes tein koko illan AINOAN virheeni. Kenties Slayer onkin toiston kautta jättämässä itsestään raskasta sinettiä aikakirjoihin. Slayer on säilyttänyt vahvuutensa, koska on pysynyt lähellä juuriaan, Slayer-rajojen sisäpuolella. Se kertoo aika paljon. Kaikki mikä tapahtuu kerran on vain mitätöntä partikkelien sinkoilua, joka ei jätä jälkeä historiaan tai mielen kankaalle. Olin erittäin onnekas siinä, ettei minun tarvinnut maalata itseäni nurkkaan. Rick Rubin ja Def Jam onnistuivat kuljettamaan meitä erityislaatuiseen suuntaan
ko Kuronen TEKSTI Mik n luki Isolatio aukkarinen N itaristi Wille i tarvittavat t Brigaden k stit, hän tek n Ghos Ku ansa tek tavaransa e kirjoittam en, pakkasi n Songs -levyll iin rutiineille musiikilline sanoi näkem uden levyn tökset, u johtopää nkiin. Tällä kertaa maaliin asti. Tällä kertaa kurantit valuutat aika, raha ja kärsivällisyys riittivät kuitenkin loppuun saakka, ja pumppu selvisi prosessista "terveellä tuskailulla". "En enää ikinä halua samanlaiseen tilanteeseen, jos ihan rehellisiä ollaan. ja muutti to sanoituksia n aali ei ole se uutospotenti m I KUVA Jaakko Jäppinen I www.ghos tbrigade.net uasss isinnu a tolahall Ir G host Brigaden uutuusalbumi Isolation Songs on yksi kalenterivuoden mer- kittävimmistä suomalaisista äänitteistä. Vastauksen luonnostelun voi aloittaa siitä, että Ghost Brigade tekee musiikkiaan ilman etukäteissuunnittelua. Hetkistä jäi päähän vahva kavahdus. Vielä aavistuksen tunkkaisella Guided by Fire -esikoisella (2007) matka jäi vaiheeseen, koska pääoma loppui kesken. Ghost Brigade ei konventionaalisimmillaan eroa massojen katraasta, mutta jäsenten surinarocktausta, tarve repiä ja riuhtoa, tuo musiikkiin ansiokkaasti omaa leimaa. 22 INferNo. Bändin iseen kaupu vähäisempi. Ghost Brigaden nauhoitussessiot eivät ole koskaan vaivasta vapaita. Sellainen paniikinomainen tilanne, että kaikki leviää käsiin", kitaristi muistaa. Ei voi kuin viattoman hämmästyneenä kysyä: miten tällaista syntyy. Kyllä sitä taas studiossa kinasteltiin aika huolellakin, eikä meinannu jotain juttua millään saada purkkiin tai löytää oikeaa soundia, mutta kyllä levy lopulta valmiiksi saatiin ihan hyvässä hengessä. Moderni saa olla muttei hengetön Opethin, Katatonian, Anatheman ja Paradise Lostin jalanjäljissä kulkevaa tunnelmametallia on tehty 2000-luvulla ruohonjuuritasolla määrättömän paljon. Jyväskyläläisbändin maalailussa juostaan intuition, inspiraation ja oikean tunnelman perässä. Jyrkkä, muuntautumiskykyinen, tarttuva ja tunnelmallinen kuin mikä. Bändi lähti studiosta kotiin, Naukkarinen jätti vuokransa maksamatta ja osti rahoilla Pro Toolsin höysteineen, jotta levy saatiin valmiiksi
Karrikoidusti kysymys on siitä, ottaako Discouraged Onesin ennen The Great Cold Distancea. Eka riffihän on silkkaa metallista stoner/sludge-osastoa. Moderni saa olla, mutta ei hengetön tai muovinen. Eka riffi on nopeatempoista stoneria, eri lailla toteutettuna se olisi voinut olla osa meidän entisten bändien biisejä. Anttihan on itsekin kitaristi (St. Haluttiinkin mieluummin punk/hardcore-tyyppi tiskin taakse kuin perinteinen hevimiksaaja. Siitä puuttuvat kauneusvirheet, jotka tekevät musiikista usein lopullisen puoleensavetävää. Isolation Songsin äänittäjä, metallisen hardcoren alalla pätevöitynyt Antti Malinen auttoi osaltaan varmistamaan, että jyräriffit, paukekohdat ja Manne Ikosen hc-vivahteinen raspi todella tuntuvat korvissa. Ja että instrumentit kuulostaa luonnollisilta eikä halvoilta mallinnuksilta tai triggerimeiningeiltä. Kävi heti ekana studiopäivänä ilmi, että on aivan huippuluokan osaaja, suosittelen todella lämpimästi muillekin bändeille. Naukkarinen pääsee silti onneksi jäljille siitä, mistä on kyse. Rocktaustat kuuluu Ghost Brigadessa, Naukkarinen myöntää ja havainnollistaa: Otetaan nyt vaikkapa Lost in a Loop -kappale. Jätetään se kitarannypläys ja tilulilu sellasille, jotka sen paremmin osaa. Vaikkei ylenpalttista kolkkoutta löydy, omaan korvaan kuulostaa, että bändi on päässyt jäykästä Neurosis/ doomcore-kusiaispesästä kiitettävästi eroon. "Kyllähän tuo isolation sanan a kuvaa aika hyvin meid ä biisintekoprose n ss osittain sitä, m ia ja illaisena me itse koemme tämän bändin verratt una metallimusaan ja koko metalliskeneen. Totta kai on niin, että jos soittaa rokkia kymmenen vuotta ja perustaa hevimmän bändin, ei se tausta sieltä yhtäkkiä pyyhkiydy pois, kun jo soittotyylikin on enemmän rock kuin metal. Vihaista hardcorea ei voi koskaan esittää täysin puunattuna, melankoliametalli taas tarvitsee osakseen tiettyä kolkkoutta, joka Isolation Songsilta jossain määrin puuttuu. Nyt on sellanen olo, ettei haluaisi enää kenenkään muun kanssa edes tehdä levyjä. Just tällaiseen musaan tietty epämetallinen ote, repivyys, rokkimeininki ja ennen kaikkea groove tuo vaan lisäpotkua. Isolation Songs on tuotannollisesti paikoin liiankin viimeistelty. Ymmärrän todellakin mistä puhut. " INferNo 23. Oli siistiä tehdä levy tyypin kanssa, joka tietää just mitä haetaan. En näkisi mahdottomana, että soundi menisi rupisemmaksi tulevaisuudessa. Ja täytyy sanoa, että oikea valinta oli. Niin kuin itsekin sanoit, ehkä se myös osaltaan erottaa meidät muista. Ai niin, ja valitsen The Great Cold Distancen, mutta ainoastaan sen takia, etten ole Discouraged Onesia ikinä kuullut, kitaristi virnistää. Kahdensadan näppäilyn yö Isolation Songs soljuu siis tunnelmasta toiseen erinomaisen sujuvasti. Mun mielestä levy on, niin kuin sanoitkin, viimeistellyn kuuloinen, mutta selkeästi siellä kuuluu soittamisen meininki ja bändiote. Malinen on osannut taltioida sävykkäästi myös bändin hienovaraisemman puolen, mistä esimerkkinä vaikka vuoden huikeimpiin raitoihin kuuluva Into the Black Light. Musertavassa, lohduttomassa soitannassa virheitä tarvitaan alleviivaamaan alakuloa, epätoivoa, hämmennystä. Sanottiin että halutaan tavallaan molempia: hyvin soitettu, modernilta soundaava levy, jossa samaan aikaan kuuluu bändin soitto. Vika ei ole suuri ja sitä on vaikea kommunikoida soittajalle, joka on innoissaan loistavalta kuulostavan levyn tehtyään. Kyllä niitä juttuja vielä on, mutta ehkä ne on nyt sellaisessa kontekstissa, että niitä on vaikeampi bongata. Tällainen ratkaisu kävi juuri näihin biiseihin parhaiten. Toisena esimerkkinä Architect of New Beginnings. Tykkään itse tosi paljon esimerkiksi sellaisesta soundimaailmasta kuin jollain Breachilla on, mutta en tiedä käviskö sellanen GB:lle, kun tavallaan meidän musa ei ole tarpeeksi "härskiä" noin kylmiin soundeihin. Kuunneltiin sen tekemiä levyjä ja hyvältähän nekin kuulosti, joten ihan luottavaisin mielin lähdettiin levyä nauhoittamaan. Kun me mentiin studioon, Antti kyseli mitä me haetaan soundillisesti, modernimpaa vaiko kolisevaa Neurosis-meininkiä. Mehän ei tunnettu tyyppiä ennen studiota, mutta kun Deathbedin jätkät kehuivat kovasti, ajateltiin että ok, tehdään levy Antin kanssa. Hood, Down My Throat), joten se tajusi kevyemmätkin jutut, että missä mennään ja miltä niiden pitää kuulostaa. Antti laittoi meidät soittamaan todella tarkasti joka ikisen nuotin ja aikaa käytettiin paljon myös eri soundien löytämiseen
RETRIBUTION NYT OLISI TARJOLLA ANKARAA RANKAISUA, TILAUKSESTA J ILMAN. , JA Viitoskiekkopa onkin Springeldin pirulaisten monipuolisin rieska ikuna! Mutta toki tallella on tuttu rässiräyhä ja döödiksen tursotuskurmootus! Kaupassa paukkuu 9.9. Kastelee tulpat ja silmÿ kulmat. Kaupoissa 2.9. Viina, terva & hauta 7ÿ Mukana mp3-latauslipuke SÄHÄKÄT MELOSINFONIABLÄKKIKSET HALTUUN! HELVETILLINEN KIIRUS & CRADLE OF KIINAVIULU! KAUPOISSA! NYT!
Olimme hänen kanssa studiossa aina ikuisuuden. Saatoin Perpetual Flamen (viimeisin Malmsteen-levy) sessioissa laulaa yhdellä otolla jonkin kappaleen, hän piti siitä, ja sitten mentiin Starbucksiin hakemaan kahvit. Hän varmaan ajatteli, että "jos aion maksaa asuntoni jatkossa, pistän tämän kaverin pihalle, menen eteenpäin ja ajattelen, mikä on parasta bändille". Glenn, voi herranjumala sentään. Siksihän Iced Earthilla on ollut noin 20 erilaista kokoonpanoa. Miten reagoit kun luit sen meilin. Glenn opetti, milloin kaikki on todellakin kohdallaan. Nauhoitimme aina koko päivän. Toisaalta ymmärrän Jonia. Opin heiltä kaikilta erilaisia asioita biisien tekemisestä ja studiossa työskentelemisestä Yngwieltä muun muassa sen, että tee mitä teet ja pidä hauskaa. Heillä kaikilla on tietty visio, mutta he työskentelevät eri tavoin. Tulevaisuudessa Tim Owens aikoo päästä maailmanmaineeseen oman huikaisevan soolobändinsä (Dave Ellefson, Simon Wright, Chris Caffery, John Comprix) sekä Beyond Fear -yhtyeensä kera. Voisin ehkä lähteä, jos Iron Maidenista soitetaan ja kysellään. Helsingin Kulttuuritalossa. Jokainen kuitenkin tekee asiat omalla tyylillään, ja siksi sanon aina haastatteluissa, että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä näitä juttuja. Hän on hieno vokalisti. Silloin hän ei olisi tehnyt niin. Hän olisi voinut ilmoittaa, että "Tim, erotaan, me otamme Mattin (Barlow) takaisin ja pidetään asiasta lehdistötilaisuus ensi viikolla". Aina tulee pitää korvat auki ja oppia uutta. Tapaus Iced Earth Teiden eroaminen Judas Priestin ja Tim Owensin välillä sujui seesteisesti. Suomessa Owens nähdään seuraavan kerran cover-bändi Hailin keulilla, kun yhtye esiintyy 10.9. Siinä vaiheessa kuitenkin tajusin, että kaikki olikin pelkkää bisnestä, kuten se Jonille selkeästi on. Sen sijaan hän ilmoitti: "Olet erotettu, homma ei toiminut, onnea jatkossa." Ymmärrän, että se päätös hänen piti tehdä ja olen sataprosenttisesti sen takana, mutta sen olisi voinut tehdä toisella tavalla. Tai jos Ronnie ilmoittaa pitävänsä lomaa ja kysyvänsä, että haluanko liittyä Heaven and Helliin (naurua). "Voisin ehkä lähteä, jos Iron Maidenista soitetaan ja kysellään. Tai jos Ronnie ilmoittaa pitävänsä lomaa ja kysyvänsä, että haluanko liittyä Heaven and Helliin." INferNo 27. Huhu sen sijaan kertoo, että Jon Schaffer pisti Owensin kilometritehtaalle tyylikkäästi tekstiviestillä. Mutta sitä juttua hän ei hoitanut oikein. On vain sääli, että hän ei kyennyt irtisanomaan minua ammattimaisesti. Pitääkö tämä paikkansa. Mies myös toivoo saavansa jatkaa yhteistyötä Yngwie Malmsteenin kanssa. Samalla, kun sain viestin, kaverit alkoivat soitella, että sinä et kuulemma ole enää Iced Earthissa, ja minä olin, että mitä vittua. Ei, hän laittoi sähköpostia. Priestissä se tehdään eri tavalla, ja Ynkkä tekee sen eri lailla. Olen jopa OK sen suhteen, että hän teki sen meilillä. Mattia vastaan minulla ei ole mitään. Jonin mielestä hevimusaa voi tehdä ainoastaan yhdellä tavalla. Hänen olisi pitänyt soittaa minulle tai ainakin laittaa minulle meiliä ennen kuin laittoi tiedotteen Blabbermouthiin. Ajatuksella leikitellen, mikä olisi seuraava suuri nimi, johon Tim Owens voisi liittyä. Luulin, että olimme ystäviä
ku Schildt TEKSTI Sa kiertui reunionrmäs aikeukAnthrax tö pahoihin v een niin sen Scott eensa jälk erustajajä pa p siin, että jo a kesken. lkoi loppu a Ianin usko I ax.com www.anthr 28 INferNo
Slayer ja Megadeth hallinnoivat omia kiertueitaan, Unholy Alliancea ja Dan Nelson Tilannepäivitys: Nelson ulkona Eipä Scott ianin mainitsema ongelmavyyhti ollutkaan vielä selvitetty. Hip hophan juhli pitkään nuorison suosikkimusana, mutta 2000-luvulla tilanne on alkanut muuttua. Näin bändin ensi kertaa Slayerin lämmittelijänä joskus heidän uransa alkupuolella ja sanoin jo tuolloin tyypeille keikan jälkeen, että "jos olisitte tulleet kuvioihin 1984, teistä olisi tullut isompia kuin mistään meistä vanhoista". Se siitä ja sen kestävyydestä. Eniten hän ylistää System of a Downia. Jää nähtäväksi, kauanko Anthrax jaksaa hakata päätään seinään, mikäli Bush ei enää lähde mukaan leikkiin. Ennen oli paremmin Thrash metalin suuruuksiin lukeutuva Anthrax oli siis keksimässä koko musiikkityyliä Metallican ja Slayerin kaltaisten nimien kanssa. En kuitenkaan osaa vielä sanoa, milloin alan tuumasta toimeen.. Toivottavasti kaverit kykenisivät kasaamaan rivinsä, jotta he saisivat pihalle vielä yhden levyn! Neljän suuren thrash-bändin kopla on keksinyt 2000-luvulla uusia konsteja pönkittää valta-asemaansa. Siitä se lähti. Ja on jo aikakin, että näin tapahtuu! Itse asiassa uskallan väittää, että heavy- ja hard rock -skenet ovat nyt yhtä vahvoja mitä ne olivat vuonna 1987. Juuri eilen minua haastatteli yksi black metal -kundi, joka kysyi onko nimen viesti "palvo musiikkia, älä Jeesusta". Me, Slayer, Metallica, Megadeth, Pantera ja kumppanit laadimme ikään kuin pohjapiirroksen, jota yhtyeet käyttävät vielä nykypäivänäkin. Kyllähän heidän levyistään kuulee, mistä suunnasta he ammentavat, mutta silti he tekevät ihan omanlaistaan musiikkia. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Ian kuitenkin suostuu myöntämään, että jotkut 2000-luvunkin nimet ovat ansioituneet innovatiivisuuden saralla. Jos joki asia tuo näin paljon iloa elämään, on se ehdottomasti palvomisen väärti. joka olisi tallibändiä, n uutta me tynyt o muka yhtää i onko mikään yhtye pys ?" "Onk pi. Puhe ei ole vailla meriittejä, onhan Anthrax tehnyt thrashin lisäksi muitakin metallin suuntaa muokanneita kokeiluja. Heavyn uusi suosio ei kuitenkaan tarkoita, että itse bändit olisivat Ianin mielestä parantuneet. Mikä siinä thrashissa oikein ihmisiä viehättää, kun se on osoittautunut niin hyvin aikaa kestäväksi. Ian puolestaan väittää, ettei Nelsonia erotettu, vaan tämä erosi. Vastasin, että sinä sanoit tuon, en minä. konsolipelit. 30 INferNo Gigantouria, ja yhtyeiden tarinoita on myös tallennettu elämäkertakirjojen kansien väliin. Worship Musicin nimen voisi kuvitella viittaavan näihin fanaatikkoihin ja yleensä uskontojen varjopuoliin, tyyliin "unohda jumalien palvominen, siitä tulee vain harmia, ylistä mieluummin musiikkia". Kun me tulimme maisemiin, meillä ei ollut Anthraxia tai Metallicaa esikuvaksi, vaan muovasimme omista vaikutteistamme jotain ihan uutta. Hän kyllä pitää nykylevyjen soundeja entisaikoja parempina, mutta sävellysten tasolla mitattuna vanhat karpaasit pieksevät nykybändit mennen tullen. Joitain viikkoja haastattelun jälkeen Anthrax alkoi perua solisti Nelsonin sairastumiseen vedoten Euroopankiertueensa keikkoja, ja hieman myöhemmin levisi netissä todellinen uutispommi: Dan Nelson on erotettu Anthraxista. Näillä Rock Band- ja Guitar Hero -peleillä tuntuu ainakin olevan iso merkitys sille, että rock yleensä on ottamassa jälleen nuorisomusiikin ykköspaikan. Ehkä tämäkin joskus selviää. Minä ajattelen nimeä yksinkertaisesti musiikin ylistyksenä. Olisin mieluummin tehnyt mitä tahansa muuta kuin alkanut niin vastenmieliseen urakkaan, ruvennut vaikka baarimikoksi tai jotain, Ian hymähtää. Viime vuosina tyylilajin menekki on ollut tasaisessa nousussa, ja näyttääkin siltä, että kyseinen metallimusiikin alagenre on vakiinnuttanut asemansa yhtenä rockin muotona niin tiukasti, että sen vaikutus kuuluu vielä vuosikymmeniä eteenpäin. Ta -levyä layeria parem Bloodia parempaa heavy S n in tekemään Reig Emme todellakaan halunneet alkaa kahlata tuhannen paskan koelaulu-cd:n läpi. Kyllä sellainen tulee vielä joku päivä, kunhan tarina saa vain ensin päätöksensä. Danin kanssa kävi lopulta niin, että me emme löytäneet häntä, vaan hän meidät. Intohimo musiikkiin on ollut kovempi kuin pahimmatkin vastoinkäymiset. Nuoret tutustuvat klassikkobändeihin pelien kautta, ja kohta ne jo tarttuvat oikeaan kitaraan ja ovatkin jo matkalla katsomaan AC/DC:tä keikalle. Tämä tapahtui kolme vuosikymmentä sitten, ja ajan mittaan thrash-bändit ovat olleet vuorotellen huippusuosiossa ja alelaarien täytteenä. Dan otti yteyttä kitaristiimme Robiin ja antoi muutamia linkkejä joihinkin laulunäytteisiinsä. Jätän kirjan kuitenkin jonkun toisen harteille, sillä itse aion kirjoittaa omat muistelmani, jotka tietenkin käsittelevät paljon myös Anthraxia. Nelsonin erottamisen syitä ei ole valotettu, vaan virallisissa tiedotteissa vihjataan laulajan terveydentilan olleen huono. Tuolloin bändi levytti Public Enemyn kanssa mainetta niittäneen singlen Bring the Noise. Ian hymähtää tulkinnalle hyväksyvästi, mutta liittää itse nimen ennemmin bändin ongelmiin ja niistä selviämiseen. Eivät. Scott Ian ei nimikkokiertueesta haaveile, mutta vihjaa, että Anthraxinkin tarina saatetaan kirjata luettavaan muotoon. Haastan kenet tahansa nimeämään sellaisen, Ian toteaa. Onko muka yhtään uutta metallibändiä, joka olisi Slayeria parempi. He ovat erinomainen esimerkki omaperäisestä soundista. Ian nimeää yhdeksi syyksi... En tietenkään sano, etteikö viimeisen viidentoista vuoden aikana olisi tullut upeita orkestereita, mutta ovatko ne keksineet pyörää uudelleen. Tapahtumarikas ja juonenkäänteitä pursuava teos on siis luvassa. Jos sinä näet sen viestin tuollaisena, saat siunaukseni, poikani! Ian naurahtaa. Nelson itse on ilmoittanut julkisesti, ettei hänen terveydessään ole mitään vikaa, vaan asian taustalla olivat muut syyt. Bändin managementin mukaan ainakin Worship Musicin julkaisu siirtyy hamaan tulevaisuuteen ja levyn lauluraidat luultavasti äänitetään uusiksi seuraavan solistin toimesta. Alun perin hän ajatteli, että Rob voisi käyttää häntä tuottajahommissa jollakin levyllä, mutta Rob innostui hänen äänestään ja ehdotti häntä uudeksi Anthrax-laulajaksi. Sellainen painajainen olisi saanut minut lopettamaan. Toistaiseksi Anthrax-saaga on kuitenkin vasta kehittymässä, Ian kertoo. Sisukas bändi aikoo joka tapauksessa jatkaa. Olen kysynyt viime vuosina itseltäni moneen otteeseen, mikä helvetti tässä on vikana, kun en nauti omassa bändissäni soittamisesta, mutta musiikki on johdattanut minua jatkuvasti eteenpäin. Uuden laulajan etsintä on jo käynnistynyt, ja John Bushin paluusta on kuiskuteltu Scott Iankin kertoi Metal Hammerin haastattelussa toivovansa, että Bush palaisi bändiin. Tai onko mikään yhtye pystynyt tekemään Reign in Bloodia parempaa heavy-levyä. Viime vuosina ovat eri uskontojen ääriainekset olleet maailmalla valitettavan paljon äänessä. Yhtye esimerkiksi yhdisteli rapia metalliin jo vuonna 1987, kauan ennen nu-metal-boomia
K io L : KEIKuopA5.9.LA .9. i 18 Virgin Oil, Hk . Kuopio 12.1 Oulu 13.11. Joensuu 17.11. 10.1 Hämeenlinna .10. . 12 Jyväskylä 5. Sa7URNUS BLAKE Sa7urnus www.blake.fi BLACK SUN AEON DARKNESS WALKS BESIDE ME www.blacksunaeon.com HEVIMPI UUTUUS A KAUPOISS 14.10. TUKKANUOTTA Viimeinen nistiretki myspace.com/tukkanuotta www.waltarimusic.com Below Zero STAY HEAVY www.stayheavyrecords.com. Pori 9.10 0. Imatra 16 0
Kirsti Kivisen ja Totte Vadénin teoksessa Mielenterveys (1978) yksilön mielenterveyteen vaikuttavat osatekijät jaotellaan vuorovaikutukseen ja ihmissuhteisiin, työhön, tyydyttävien ihmissuhteiden edellytyksiin sekä persoonallisuuteen ja yhteiskuntaan. Efexor on antidepressantti, joka pitää minut tyynenä. Kaksisuuntainen mielialahäiriö, vanhan ajan maanis-depressiivisyys. Muutamaa tuntia myöhemmin Kvarforth viiltää itseään lavalla ja oksentaa yleisöön. TEKSTI Mikko Kuronen Shining on: vihaa, misantropiaa, itsetuhoa, black metalia ja Niklas Kvarforth. Indien tarjous oli paras, suurin summa rahaa. Silti pääasiallinen säveltäjä ja sanoittaja kutsuu yhtyettään "toolboxiksi", työkalupakiksi. Terapiassa käyn silti lopun ikääni, se on osa ohjelmaani. Vieressä lojuu viiniä kertakäyttömukissa. MIELEN uhetta on ehtinyt tulla paljon, kun Shiningin vokalisti Niklas Kvarforth yhtäkkiä kysyy painavasti, paljonko kello on. Haistakoon Hervé ja Osmose vitun! Annoimme hänelle 32. Kun on tehnyt toistatuhatta juttua, homma alkaa kyllästyttää. Litiumia saan suonensisäisesti. Kvarforth sanoo ymmärtävänsä "tuskaa ja muiden ihmisten tarpeita". Skitsofrenia. Tavoitteessa lienee onnistuttu: kun aiemmin illalla haastattelin yhtyeen kitaristikaksikkoa, nämä puhuivat liikuttavan toiveikkaasti bändin vuorovaikutuksesta. Tuon työn tuorein hedelmä, Klagopsalmerpitkäsoitto, on juuri julkaistu. Nyt hän ottaa ehdotetun näkökulman vastaan tyynesti. Ensimmäinen oikea kysymys partasuulle on vaativa, mutta pakollinen: onko Shining-nokkamiehen aikomuksenakaan puhua haastatteluissa totta ja vain totta. Sitä kuuntelisi mielellään silmät sulINferNo Avoin vuorovaikutus ja inhimillinen ymmärrys Niklas Kvarforth tunnetaan julkisten paradoksien mestarina, joka kuljettaa mediaa halutessaan mihin ja miten tahtoo. Kun Shining tuli Pohjanmaalle, oli aika istua perjantai-iltaa häilyvän miehen seurassa. I KUVAT Hanna Valjakka I www.myspace.com/shininghalmstad P SAIRAUDET jettuna, mutta tilanteessa ratkaisu ei houkuta. Joskus lyön läskiksi, etukenossa istuva hahmo tunnustaa. On hyvä, että Norjaan voi aina mennä pesäpallomailan kanssa, jos pitää ratkoa ongelmia. Olen aina yrittänyt tehdä mahdollisimman paljon totuudenmukaisia haastatteluja. Syykin on olemassa. Kvarforthille oma misantropia on arvoista ylin, mutta hän tunnustaa myös tarpeen tulla toimeen ihmisten kanssa. Seinäjokelaisen Hotelli Vaakunan huoneen valo on paljas. Miehen ääni on hidas ja hiljainen, sellainen jolla saavutetaan nopeasti illuusio intiimistä tuokiosta. Aloin ottaa lääkkeitä. Emme tapaa bändin ulkopuolella emmekä treenaa koskaan. Eikä tässä ole kyse siitä, että elättelisin rinnalla jotain idealistisia omia näkemyksiäni. Merkityksellinen työ ja vakaa talous Kesällä kolme vuotta sitten Kvarforth sai tarpeekseen kotikaupungistaan Halmstadista, lavasti oman katoamisensa, sepitti Shiningin uudeksi laulajaksi mystisen "Ghoulin" ja muutti Osloon. Yritän saada heitä puolelleni. Niklas Kvarforthilla on monta syytä pitää huolta, että syö lääkkeensä. Tällaisissa tilanteissa on tapana nojata asiantuntijoihin, muutenkin kuin lääkkeiden osalta. Shining nauhoitti Klagopsalmer-sessioissa myös Indie Recordingsin kautta julkaistavan seitsemännen, aiempaa kaupallisemman levynsä. Nykyisin minulla on varma työ ja tulonlähde. Näihin aikoihin mies oli pummi kauniimmin sanottuna askeetikko, joka jätti levy-yhtiöstään ja -kaupastaan kokoelmiinsa vain 40 levyä. Tällä hetkellä Shining kiertää eniten Saksassa, joka on Kvarforthin mukaan täynnä sekopäisiä natsihysteerikkoja ja muutenkin paska maa. Zyprexa on antipsykoottinen skitsofrenialääke, joka takaa etten saa hallusinaatioita. Samalla mahdollistuvat musiikkivideot ja laajemmat kiertueet. Sitten aloin työskennellä baarissa, mikä toimikin puolisen vuotta hyvin. En ensin ymmärrä kysymyksen merkitystä, mutta kun saan kellonajan, 21:15, puhelimen näytölle, ruotsalainen alkaa kaivella laukkuaan. Kivisen ja Vadénin jo viehättävästi vanhentunutta esitystä seuraillen tässä haastattelussa Shiningia ja sen päätekijän Niklas Kvarforthin toimintaa nivelletään neljään mielen- ja elämänhallinnan kynnykseen: vuorovaikutukseen ja inhimilliseen ymmärtämiseen, työhön ja talouteen, läheisiin ihmissuhteisiin sekä lopulta määräävimpään, persoonallisuuteen ja psyykeeseen. Vihaan myös eläimiä ja luontoa. Pakki äänittää, mik- saa ja tätä nykyä myös säveltää Kvarforthin hyväksi. Yritämme tehdä bändistä demokratian. Ymmärtämisen ja välittämisen rajapinta on kuitenkin selvä, jälkimmäistä ei kaikesta ymmärryksestä huolimatta muiden toiveille heru. Hervé (Herbaut, Osmose-pomo) on onneton promootion suhteen. Se tekee alastomaksi vahvasti tatuoidun, lippispäisen ruotsalaisen ja tämän käsivarsissa näkyvät viiltoarpien jyrkät poukurat. Pitää olla sosiaalisesti kyvykäs, jos haluaa saada kaiken toimimaan. Kaikki riippuu toimittajasta. Minun pitää pystyä tekemään haastatteluita, olemaan paikalla studiossa ja kyetä muodostamaan yhteneväisiä mielipiteitä ihmisten kanssa. En koskaan saa aikaan kovin hyviä keskusteluja bändini kanssa. Olen henkisesti epävakaa ihminen, ruotsalainen jatkaa kuin arvelisi sen selittävän kaiken. Siitä ei voi tinkiä. Se ei ole minun luontoni. Kun Shining on kasvanut ammattimaisemmaksi, inhon kyllästämä soittaja on asteittain alkanut tajuta, että myös muiden mielipiteiden kuunteleminen kuuluu toimenkuvaan. Kun minut edellisen kerran suljettiin mielisairaalaan (Göteborgissa), lääkärit tekivät kokonaisvaltaisen arvioinnin ja sain silloin diagnoosit sairauksistani. Paranoia. Vihaan ihmistä koko sydämeni pohjasta. Vaikka terapeuttini haluaa minun vaihtavan työpaikkaa, Shining on minulle merkityksellinen työ. Kvarforth katsoo kuitenkin jo eteenpäin. Oma mielipiteeni on tietysti painavin, aina. Aloin nähdä ongelmani tarkemmin ja tajusin, että vaikkei minua voida parantaa, voin oppia elämään vajavaisuuksieni kanssa. Joo, elin Maniacin ja Vicotnikin sohvalla
Luultavasti lopettaisin Shiningin, jos persoonallisuuteni olisi kokonaisempi." viimeisen levymme, hän voi tehdä sillä rahaa, josta emme näe koskaan kruunun kruunua. Tällä hetkellä aikaa vie Avantgarde-pomo Roberto Mammarellan kanssa pystytetty Katastrophy Records, joka julkaisee muun muassa haastattelun taustalla läppäriä näpyttävän basisti Andreas Larssenin Livsnekad-bändin levyn. Äiti ja poika yrittivät käydä yhdessä läpi ongelmansa. Hän erikoistui erinäisiin seikkoihin, kuten murhaan, petokseen ja pankkiryöstöihin. Rahoitin yhtiön rikoksella, josta en voi puhua, koska minua ei ole tuomittu siitä, laulaja hiiskuu. Läheinen side perheeseen ja rakkaisiin Niklas Kvarforth syntyi joulukuun 7. Ruotsissa ei ole kuin 5-6 ihmistä, joilla on tämä sukunimi. Muotoilet sen niin nätisti, Kvarforth huokaa ja virnistää. He eivät ole missään tekemisissä kanssani, toivovat itse asiassa että olisin kuollut. Classen pyörtyi, koska ei pitänyt veren näkemisestä. Misantrooppisessa horisontissa on siintänyt itsemurhaepidemia, joka antaisi toiminnalle lopullisen onnistumisen sinetin. Kerran Classen tyttöystävineen meni rumpalin kotiin ja pyysi haarukkaa ja veistä syödäkseen. Rumpali kielsi tämän ja totesi: "Kaikki apinat syövät käsin." Classen kysyi, mitä rumpali oli juuri sanonut, mihin tämä totesi, että kuulit kyllä, minkä jälkeen Classen muuttui hermostuneeksi. Se oli iso pettymys. Nyt nainen ja tyyli on toinen. INferNo 33. Tiedän, että ajan myötä Shiningista tulee giganttinen. Kaikki alkoi kuitenkin jo vuonna 1999 muutaman vinyylin julkaisseesta Solid Recordsista, josta muovautui muutaman ep:n jälkeen Selbstmord Services. Näytän muuten kuvassa aivan narkkarilta! raikaa nauru päälle. Poika kertokoon lisää isänsä osaamisen erityisalueista. Sukulaiseni vihaavat minua. Äitini rakasti minua sillä tavalla liikaa, että antoi minun tehdä asioita, jotka olisi pitänyt jättää tekemättä. Usein täytyy kurkottaa tähtiin, jotta yltäisi puun oksille. Sormien läpi katsominen oli ehkä loppujen lopuksi huono asia. Ei ole vaikea olla läheisessä suhteessa rakastettuun, mutta suku on toinen asia. "Skitsofreenisyys kertoo kaiken. Aktiivinen verkostoituja on ehtinyt viime vuosina esiintyä myös Den Saakaldten, Skitlivin, Odessan ja Manesin riveissä. Murha tapahtui nuoruudessani, pankkiryöstö sen jälkeen, muistan sen yhä. Isä oli rikollinen ja äiti näin Kvarforth uskoo rakasti poikaansa liikaa. Kvarforth oli tuohon aikaan työtön 1617-vuotias, joten lafkan rahoituskeinoista on liikkunut epämääräisiä huhuja. Ei pahaa ettei parempaakin: jotkut laittomuuksista tekivät isästä yhden Ruotsin varakkaimmista rikollisista. Aktiivisuutensa lippispää perustaa siihen, ettei pääse pääbändissään käyttämään ilmaisunsa koko skaalaa. Toisen kerran Classen tuli huoneeseen, kun rumpali leikkasi saksilla auki koko jalkansa. Hän yritti aiemmin saada minut hakatuksi, koska oli todella otettu siitä, että käytin sukumme Kvarforth-nimeä. Pöydät ovat kääntyneet vuosikymmenen takaisesta, jolloin ylimielinen Bethlehem-vokalisti Andreas Classen öykkäröi Shiningin esikoislevyllä. Lain mukaan jokaisen yrityksen piti ostaa tämä teos. He kusettivat tuhansia ja taas tuhansia yrityksiä hankkimaan kirjan, joka oli pelkkää ilmaa, sen sisällä ei ollut mitään. Rumpalimme todella vihasi häntä. Verta lensi joka puolelle. He tekivät ison lakikirjan, joka sääti yritysten pakollisista vastuualueista työpaikoilla. Haastattelun tekohetkellä työn alla on Monumentumin pitkään odotettu paluulevy ("kuvittele In Absentia Christi yhdistettynä Depeche Moden Violatoriin") sekä suuresti kunnioittamansa esikuvan Bethlehemin seuraava pitkäsoitto. Nykyisin Shiningin levyt myyvät joitakin kymmeniä tuhansia, mutta vaikuttavia tuhokierteitä ei ole nähty. Kvarforthilla oli pitkään uskollinen kumppani, jota hän kohteli vuosia kuin jätesäkkiä. Lisäksi Shining-kapteenilla on halvahkolta tuntuva Niklas Kvarforth Presents -levysarja, jossa hän laulaa instrumentaalilevyjä uusiksi. Bändiensä sivussa Kvarforth on kokeillut myös kaupallisen toimijan uraa. Myös Wolfin laulaja-kitaristin Niklas Olssonin kokonimikaimana tunnettu hämärtäjä kaivaa todisteeksi esille passinsa, jossa toden totta lukee sukunimen kohdalla Kvarforth. Kvarforth on aina tähdännyt Shining aseenaan taivaisiin. 1983 vanhemmille, jotka eivät tarjonneet aivan ihanteellisia edellytyksiä ihmistaimen kasvulle. Hän pääsi juuri vankilasta lusittuaan jostakin pienestä pahoinpitelystä. Jos levyni eivät myy enempää, se motivoi minua vain tekemään työni paremmin. Siinä yksi petos, joka teki hänestä varakkaan. Nyt mennään pimeälle alueelle... Hänellä oli 14 eri yritystä. Hän lähti tosissaan väärän bändin matkaan. Kvarforth kertoo alkaneensa rakentaa yhteyttä äitiinsä uudestaan, viettäneensä joulunkin tämän kanssa. Yksi niistä oli nimeltään Miljösäkerhet. Niin, rakkaus kaiken se kestää
Joku saattaisi kuvitella, että tässä jutussa puhuu ns. Saan siitä seksuaalista tyydytystä samalla tavalla kuin kuukautisveren nuolemisesta ja sillä leikkimisestä. Olen aina ollut seksuaalisesti omituinen. Olen kuivilla, mutta kokaiinia vedän silloin tällöin viihdekäyttöön. Menimme lavalle ja kitaristi viritti soittimensa väärin. Kun aloimme vetää livenä, seurauksena oli kahakoita. Mieltä hajottavista huumeista ruotsalainen kertoo kuitenkin päässeensä eroon. Vanhan kitaristin kanssa iso ongelma oli, että hän soitti aina aineissa. Intron aikana kitaristi pamahti lavalle ja huusi: "Hello, we are Shining from Sweden and we want to fuck you up. Tyttöystäväni on minulle kaikki kaikessa, elämäni ainoa valo. Mentaliteetti on edelleen erittäin tinkimätön. Luultavasti lopettaisin Shiningin, jos persoonallisuuteni olisi kokonaisempi. Shining on aina ollut hyvin vaikea bändi 34 INferNo jäsenilleen. Lähdin yleisön joukkoon, ja kun olin saanut 56 iskua suoraan naamaan, pääsin managerimme luo. D.O.A, kuollut mies saapuessaan. Meitä on monia, jotka ovat valmiita lyömään rahansa likoon sen puolesta, ettei kummajainen tallusta tällä telluksella kymmentä vuotta kauemmin. Katson eteenpäin ja yritän rakentaa oikeaa elämää, mutta en ole löystymässä. Haluaisin elää mukavat vanhuudenpäivät, mutta en vain näe niin tapahtuvan. Shokeeraajan hiljaisessa, mutisevassa äänessä ei ole toivon häivääkään.. En tiedä tekisinkö silloin musiikkia ollenkaan. Nainen otti poskeen, ja muistan viekkaan naaman, kun olin lauennut hänen suuhunsa: "Kiitos, nyt minun täytyy lähteä mieheni luo." Tällaisia tarinoita riittää. Erään 50-vuotiaan rouvan kanssa onnisti. Suurin piirtein. Aina voin tietysti toivoa. Hän kysyi mitä vittua siinä teen, miksen ole soittamassa, mihin saatoin vain todeta, että vituiksi meni! Muistan toisen kerran Milanossa, kun joku bändistä hakkasi kitarakotelolla päähän Casadoa, joka ei ollut kovin hyvä kitaristi ja sai siksi lähteä yhtyeestä. Ensi keskiviikkona aion kosia häntä. Kun olin 1314-vuotias, kuljin metroissa ja kyselin tytöiltä, haluavatko he nussia minua. En pystynyt hallitsemaan itseäni. Sitten on naisten jalat, saappaat ja muut. Menimme Tukholman ulkopuolelle Bagarmosseniin, enkä sitten pusikoissa voinutkaan naida rouvaa, koska hänellä oli kuukautiset. Kerran meidän piti vetää keikka Rotterdamissa. On tapahtunut paljon sellaista, mistä on kärsinyt moni bändin jäsen. Puhe kääntyy miehen seksuaalisiin fetisseihin, joihin kuuluu edelleen virtsan juominen naisten nylon-sukkahousuista. Minun piti keskittyä. En hyväksy puolivillaisuutta. Läheisiin voidaan pienin varauksin laskea myös yhtyetoverit ja fanit, joiden Kvarforth on vuosien varrella monin tavoin nähnyt toteuttavan Shiningin negatiivisuuden glorifikaatiota. Sieg heil!" Seisoin bäkkärillä ja totesin, että tästä tulee vitunmoinen sotku. Siitä alkoi tappelu viittäsataa yleisön edustajaa vastaan. Minulla ei ole aavistustakaan. Pakenimme bäkkärille, jonka järjestysmiehet laittoivat lukkoon. Skitsofreenisyys kertoo kaiken. Olen nähnyt ihmisten viiltävän itseään vakavasti, halkovan kieliään, hakkaavan toisiaan, toteuttavan kaikkia ketjureaktioita, jotka johtavat väkivaltaan. Pidän silti virtsasta enemmän. Jouduimme perumaan keikkoja, koska ensimmäisen biisin aikana aloimme hakata yleisöä. Etenkin heroiini vei minut todella pohjalle. Kymmenestä kahteenkymmeneen vuotta. Olemme puhuneet lapsista, ja odotamme innolla niiden saamista. Soitimme Claws of Perditionin, minkä jälkeen kitaristi suuttui, hajotti kitaransa ja heitti osat pikkutytön naamalle. Lapsena halusin aina olla Slash ja soittaa samat soolot, Kvarforth kertoo. a ollut hyvin "Shining on ain nilleen." se vaikea bändi jä Muutin elämäni täysin. Kuinka paljon aikaa mies uskoo oikeasti itsellään olevan jäljellä. Kerran Kvarforth kuolikin, Ghoul-episodissa, mutta se oli fiktiota. Käytin liikaa huumeita. Kuvaan mahtuvat samat tummat piirteet Kvarforthilla on unkarilaisia sukujuuria ja päihteet kuin ikonilla. Ihmiset eivät osaa hallita negatiivisuuttaan, Kvarforth toteaa teennäisen penseästi. Yhtenäinen persoonallisuus ja psyyke Yhtenäisyys on vastaan omaa psyykettäni ja persoonallisuuttani. Tajusin, ettemme voineet jäädä sinne nynnyilemään, emme voineet näyttää pelkoa
Aika pitkälle samoja aihepiirejähän me olemme käsitelleet aiemminkin, olemme vain tulleet vuosien varrella paremmiksi muusikoiksi, joten nykyisin meidän on helpompi ilmaista tunteitamme musiikin muodossa. Jos bändin musiikki on ottanut kehittyäkseen synkempään ja ahdistuneempaan suuntaan, saman Victor kokee tapahtuneen myös bändin jäsenille. Teemme musiikkia omista tunteistamme ja tämä bändi on puhtaasti sitä mitä me olemme ihmisinä. Kun pinnalta nuolaistaan enimmät marmeladit pois, paljastuu synkkääkin synkempi arkitodellisuus. Vastaus tähän löytyy Totalt Jävla Mörkerin uusimmalta levyltä. TEKSTI Joni Juutilainen Hajo(t)a ja hallitse P ahaenteistä tunnelmaa syljeskelevä Söndra & Härska (hajota ja hallitse) on kiistatta yksi vuoden 2009 synkimmistä metallilevyistä. Kokeeko bändi itse saaneensa ylimääräistä kiinnostusta osakseen kielivalinnastaan johtuen. Ei mielestäni. Bändin sanoitukset on kirjoitettu puhtaalla ruotsilla, minkä luulisi erottavan yhtyeen englanniksi messuavien ryhmien massasta. Tätä monet bänditkin haluavat olla viihdyttäjiä. Vähän kuin jenkkiläistä highschool-punkia, sellaista muovista paskaa, Victor laukoo. Nuorempana jaksoin vielä kohdistaa vihaani joitain tiettyjä bändejä tai musiikkityylejä kohtaan, mutta enää en näe siinä mitään järkeä. En näe kuitenkaan paljoakaan eroa suomalaisissa ja ruotsalaisissa, ja mielestäni maat ovat kaikin puolin aika samanlaisia. Mutta onhan se totta, että musiikki vaikuttaa ihmisiin ja ainakin itseäni se helpottaa todella paljon. Oman elämänsä hallitseminen on juuri se juttu, jonka puolesta yritämme jatkuvasti puhua. Kyllä, me olemme erittäin rehellinen bändi. No joo, onhan se varmaan joillekin pelkkää imagoa. eikä siinä nyt varsinaisesti mitään väärää ole. Kun kasvamme vanhemmiksi, kohtaamme koko ajan uusia tilanteita ja ongelmia. Kaikkien vaikeuksien ja kokemuksien myötä olemme kasvaneet myös ihmisinä, ja tämä puolestaan antaa meille paremmat "työkalut" musiikkimme luontiin. Myös meidän musiikkimme on vaikuttanut, ja olen aina todella ylpeä, kun joku kuulija kertoo musiikkimme vaikuttaneen häneen ohjaten hänen elämäänsä parempaan suuntaan. Söndra & Härska on pimeämpi, synkempi, itsetuhoisempi, vihaisempi ja väkivaltaisempi kuin aiemmat julkaisumme. Onko musiikilla mahdollisuutta muuttaa maailmaa parempaan suuntaan. Rakastan death metalia ja halusin perustaa bändin ainoastaan sen vuoksi, eikä bändin taustalla ole todellakaan mitään sen vakavampaa sanomaa. oletko koSkaan kokeillut tehdä musiikkia ilman mitään sen kummempaa painavaa sanomaa? Kyllä olen, soitan myös death metal -bändi Dominionissa. Levy käsittelee ihmisen raskaimpia tuntoja juuri sillä hetkellä, kun elämä ruoppaa kaikkein syvimpiä pohjamutia. Joskus on ihan mukavaa vain soittaa musiikkia puhtaasti soittamisen ilosta. Isäni on muuten suomalainen, joten minulla on paljon tuttuja ja sukulaisia Karjalassa ja Helsingissä, ja varmaan myös oma annokseni sitä kuuluisaa suomalaista sisua. Luulen, että enemmän huomiota me olisimme saaneet englanninkielisillä sanoituksilla. Kun tajuat olevasi vastuussa omasta elämästäsi, voit myös ohjailla elämäsi kulkua eri elämäntilanteissa, mikä ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertaista kuin luulisi. Kirjoitamme sellaista musiikkia jota itse haluaisimme kuunnella. Olen myös soittanut bassoa Satyriconissa viimeiset pari vuotta, mutta siinä onkin kyse enemmänkin työstä kuin pelkästä soittelusta. Jo vuodesta 1996 punkia, hardcorea ja metallimusiikkia samalle pohjakankaalle levitellyt bändi on toki aiemminkin kuulostanut väkivaltaiselta ja uhkaavalta, mutta tällä kertaa yhtyeen musiikki suorastaan hyökkää kuulijan kimppuun. Se ei ole helppoa, mutta täysin mahdollista. SuomalaiSeSta näkökulmasta ruotsalaiset ovat iloista ja huoletonta kansaa. Itsemme ilmaisu tuntuu vain jotenkin paljon aidommalta kotoisalla kielellä. Se on jotain todella suurta ja merkittävää. 36 INferNo. Äärimmäistä musiikkia, äärimmäistä imagoa... Itse kykenen nauttimaan esimerkiksi kauhuleffoista, jotka ovat puhtaasti fiktiivistä viihdettä. I www.totaltjavlamorker.com Miltä mahtaa tuntua, kun kaikki mahdollinen paska romahtaa kerralla niskaan. Olemme pyrkineet pitämään englanninkieliset selitykset biiseistä mukana kansilehdissämme, ja olen sitä mieltä, että jos meillä on todella jotain sanottavaa, kuulijan on kyettävä myös ymmärtää se. Mielenterveysongelmia, väkivaltaa ja erilaisia sosiaalisia ongelmia onkin kuvailtu kansakunnan metallimusiikkiteollisuudessa todella vakavin ja jäätävin painotuksin. Meillä kaikilla on omat ongelmamme ja meidän piti yksinkertaisesti saada tunteemme purettua ulos tässä muodossa. Jos puhutaan punkista tai hardcoresta ilman sanomaa, mielestäni sellainen musiikki on täysin tyhjää. Bändimme kuulostaisi varmasti aivan samalta, vaikka emme edes julkaisisi musiikkiamme missään muodossa. Tämä levy oli pakko tehdä, synnytysprosessi ei ollut missään nimessä helppo tai ilmeinen, ja siitä johtuen albumi merkitsee meille todella paljon, kertoo bändin basisti Victor Brandt
The Ultimate Final Show Of The 2007-2009 Dark Passion Play WorlD Tour + et klo 18 v .2009,Aoeena La 19.09 twall r a. ippupalv 46,50 L n 8 ut alkae akkolip Liput ovelta: 4 Enn Har elust Lipu iin 6.4 t myynt .2009
Mutta miten freddie Mercuryn henki ja mystinen entiteetti liittyvät yhtälöön? melodian lÄhteillÄ 38 INferNo. TEKSTI Marko-Oskari Lehtonen I www.sonataarctica.info Sonata Arctican kuudes studioalbumi pursuaa täyteläistä melodiaa ja isoa kertosäettä
Näkymätön, joku mystinen entiteetti tuolla jossakin. Millainen on mun jumala. Maailmassa on kuitenkin niin valtaisan hie- noja laulajia, ja sitä tietää, ettei tule koskaan pääsemään itse samalle tasolle. Julkisuus yleensäkin, siihen vaan tottuu ja se on pakko hyväksyä. Kyllähän sitä mielellään kertoo uudesta albumista, kun sen on kerran pusertanut kasaan, mutta onhan tämä kaiken kaikkiaan raskasta hommaa turista samat tarinat sataviisikymmentä kertaa läpeensä. Motivoihan se myös omalla tavallaan. Myönnän, että mulla on jonkinlainen konflikti suhteessa tähän bisnekseen: sitä haluaa tehdä elantonsa musiikilla, mutta toisaalta ei haluaisi, että kukaan tunnistaisi. Tony Kakko, millainen on sinun jumalasi. Kauhean mukavaahan se tietenkin on, että jotkut pitää siitä, mitä teet. Joku viisas on sanonut, ettei saa uskoa kehuja eikä haukkuja. Toisessa päässä oli stereotyyppisellä ranskalaisella aksentilla puhuva henkilö, ja mä en saatana ymmärtänyt puoliakaan mitä se sanoi. Tämä pitää jalat aika tukevasti maassa, Kakko myöntää ja heittää referenssinä kanadalaisen visionäärin Devin Townsendin nimen ilmoille. Aina ei mene ihan niin putkeen. Edeltävänä päivänä nelisen tuntia puhelimessa viettänyt laulaja muistaa vieläkin elävästi ensimmäisen ulkomaille annetun haastattelun debyyttialbumi Ecliptican (1999) tiimoilta. Hetken mietittyään Kakko kertoo hymyssä suin, mikä tekee uudesta albumista on edeltäjäänsä, Uniaa (2006), paremman. "Jos ajattelee asioita puhtaasti kaupalliselta kantilta, huomaa nopeasti tekevänsä kerta käyttöviihdettä, joka ei löydä tietään kenenkään pään sisään." INferNo 39. Instrumentaalin jälkeen massiivisen polveilevalla ja naislauluakin sisältävällä kahdeksanminuuttisella Deathaura-kappaleella alkava albumi on alusta loppuun saakka melodisen runsas ja suhteellisen suoraviivainen. Varsinkin nyt, kun tuntuu, että uusi albumi on hieman enemmän livetyyppinen pläjäys. En tiedä, en ole varsinainen uskovainen ihminen. Elävää musiikkia The Days of Grays -nimen saaneessa uudessa albumissa riittää jos jonkinlaista pureskeltavaa. Haastattelu sattui olemaan Ranskan suuntaan. Mitä omaan pärstään tulee, niin ei tässä näköjään tämän kummemman näköiseksi itseään enää saa. Tähän on vuosien myötä tottunut, ja se kuuluu osaksi hommaan. Toisenlainen visionääri, Megadethin Dave Mustaine on varsin painokkaasti kieltänyt toimittajia kysymästä muun muassa jumalasta ja Metallicasta. S oitto kemiläisen Sonata Arctican keulahahmolle Tony Kakolle paljastaa miehen olevan keskellä uuden albumin mukanaan tuomaa pakollista pahaa, armotonta haastattelurumbaa. Jossakin vaiheessa mulla oli sellainen hervoton ahdistuskausi, ettei haluaisi olla missään tekemisissä kenenkään kanssa. En ollut koskaan aiemmin puhunut ranskalaisen kanssa, ja lopulta mun piti ystävällisesti pyytää tätä henkilöä lähettämään kysymykset sähköpostilla. Sonata Arctican kymmenvuotisen taipaleen myötä oman osansa julkisuudesta saanut Kakko toteaa, että vaikka omaan naamaan ei välttämättä tottuisikaan, julkisuutta oppii käsittelemään vuosien myötä paremmin. Reilun sadan haastattelun jälkeen sitä alkaa kuitenkin kaipaamaan jo keikoille. Ei tätäkään levyä myydä, jos siitä ei puhu ihmis- ten kanssa
en viitsi enää edes sanoa mitään. Välillä sitä ihmettelee, että miten tästäkin kappaleesta tuli tällainen. Toivon, että uusi albumi aukeaa hieman vähemmällä rassaamisella. Deathaura-kappale on tästä prosessista hyvä esimerkki. Ja siitä, miten homma lähtee legendaarisesti lapasesta. Edellä mainitusta kappaleesta oli alun perin tulossa vain parin minuutin välisoitto. Tuosta massasta legendaarisuuteen nousemiseen tarvitaan vähintään parikymmentä vuotta kestävä ura. Toisaalta olemme äärimmäisen tyytyväisiä nykyiseenkin tilanteeseen. Jostain syystä Uniaa oli todella helppo kuunnella heti alusta alkaen, ja vieläkin sen kuunteleminen tuo positiivisia fiiliksiä. Jos jossain vaiheessa saisi otettua sen seuraavan askeleen. Jotkut kappaleet syntyvät alusta loppuun päivässä, jotkut pyörivät takataskussa 13 vuotta. Yhtyeellä oli vuonna 2004 ilmestyneen Reckoning Nightin jäljiltä melko turvallinen jalansija omassa karsinassaan, mutta pientä urautumista oli Kakon mukaan havaittavissa. Toisaalta saatan olla vähän sokea näkemään tätä aikaa, kun taaksepäin katsominen on niin paljon helpompaa. Kovin montaa paikkaa ei jätetä laukomatta, kun on mahdollisuus laukoa. Nyt tästä uudesta albumista on taas joku ihmeen ahdistus päällä, kuten oli kaikista Uniaa edeltävistäkin. Tuntuu, että se vähän vaihtelee. Tästä koko hommasta on tullut vähän turhan nopeaa kaikin puolin. Mihin Sonata Arctica on sitten matkalla uuden albumin tiimoilta. Normaalille kaduntallaajalle, joka ei välttämättä osaa sanoa mitä mikäkin musiikkityyli edustaa, tällainen genreajattelu alkaa olla jo aika tarpeetonta. Bändi poimitaan puusta raakana ja se puristetaan kuivaksi ennen kuin se on edes kypsä. Tämä musikaalityyppinen lähestyminen joihinkin laulujuttuihin on ehkä sitä Queenin perintöä jollakin tavalla. Siinä missä Unian kappaleet etenivät laulajan kannalta hieman hankalasti selkeän lead-linjan puuttuessa, uudet kappaleet pystyy todennäköisesti vetämään helpommin myös livenä. Musiikki elää ja muuttuu, ja me sen mukana. Onko nykyajan bändeillä mitään mahdollisuuksia täyttää menneiden mestareiden saappaita musiikillisesti. Jälkimmäinen on varsinkin pirstaloitunut kaikennäköisiin... Mutta ehkä se on kuulijan kannalta yksinkertaisempi ja helpompi lähestyä, sillä Unia saattoi vaatia aika paljon kuuntelukertoja. Tämän valossa laulaja myöntääkin Unian olleen bändiltä melkoinen repäisy suuntaan, jos toiseenkin. Esimerkiksi Flag in the Ground taitaa olla ensimmäinen koskaan Sonatan kanssa nauhoitettu biisi. Se on vaikuttanut musiikilliseen kasvamiseeni valtavalla tavalla. Ei se ole pelkästään bändeistä kiinni, vaan se vaatii muutosta levy-yhtiöiden ja ihmisten asenteissa. En oikein näe tätä mahdolliseksi tänä päivänä, en ainakaan kovin isossa mittakaavassa. Meidän ura on ollut kohtalaisen tasaista kyytiä, eli levyt ovat myyneet tasaisentappavaan tahtiin ilman sen suurempia nousuja tai laskuja. Olemme olleet esimerkiksi niinkin outoa kuin thrash metalia jossain Meksikossa. Miten edesmenneen Freddie Mercuryn kädenjälki näkyy tämän päivän Sonata Arctican musiikissa. Mä vähän pahoin pelkään, että ei ole. Menee vähän absurdin puolelle. Hyvin pitkälti Sonata Arctican musiikista vastaava Kakko kertoo, että uusi kappale lähtee kasvamaan usein hyvinkin pienestä ideasta tai esimerkiksi kauniista pianomelodian pätkästä. Siinä vaiheessa luodaan mielestäni jotain kestävämpää. Itse matka on kuitenkin se, joka loppujen lopuksi merkitsee tässäkin hommassa. Kakko ei säveltäjänä tee tässä suhteessa poikkeusta. Jos ennen oli vaikka tuhat bändiä, joista parikymmentä kasvoi jonain tiettynä aikakautena oikeasti isoksi, niin nyt on vaikka kuinka monta kymmentä tuhatta levyttävää bändiä. On vähän vaikea kuvitella, että Portimon Tommy (rummut) jauhaisi jotain ekan levyn ekaa biisiä vielä viisikymppisenä tuolla maailmalla. Tämä meidän juttu on vähän sellaista vapaapudotusta, joten jos free jazzia on olemassa, niin ehkä me teemme sitten free metalia. Laulaja tunnustautuu kovaksi Queen-faniksi. Musiikkia tulee tehdä ensisijaisesti itseään varten ja musiikin ehdoilla. Kaikkein pahin tapaus oli kuitenkin debyyttimme Ecliptica, jota en pystynyt kuuntelemaan varmaan puoleen vuoteen. Eri tyylilajit ovat säröytyneet niin pieneksi silpuksi, ettei meidänkään musiikkia voi enää kutsua rokiksi tai metalliksi. Mihinkään tiettyyn lokeroon The Days of Grays ei kuitenkaan tunnu mahtuvan. 40 INferNo Omaan musiikkiin ja valmiiseen hengentuotteeseen suhtautuminen on useille muusikoille perin vaikeaa. Itsehän sitä on vaikeampi nähdä, mutta kuulemma kappaleissamme käytetään aika paljon lauluja ikään kuin täytteenä. Jos ajattelee asioita puhtaasti kaupalliselta kantilta, huomaa nopeasti tekevänsä kertakäyttöviihdettä, joka ei löydä millään tasolla tietään kenenkään pään sisään. Tässä suhteessa voin olla aidosti sitä mieltä, että uusi albumi on edeltäjäänsä parempi. Homma on mennyt siinä mielessä vähän surulliseksi, että suurin piirtein jokainen haluaa keksiä musiikilleen oman genren. Queen oli ensimmäinen bändi, joka kolahti oikein kunnolla. Jos tätä saisi tehdä aina tuonne Rolling Stones-ikään asti, niin sehän olisi todella mahtavaa. Se on mielestäni murheellista, että bändit pakotetaan tekemään levyjä kauhean nopeassa tahdissa, eikä ideoita ehditä kypsyttelemään rauhassa samalla tavalla kuin ehkä ennen, Kakko päättää toivoen, että Sonata Arctica muistetaan vuosikymmentenkin päästä kappaleista, jotka saavat ihmiset hyvälle tuulelle.. Sanotaanko vaikka, että toivotaan parasta. Ei mikään, ainakaan mun mielestä. Se oli jotenkin äärimmäisen vaikea tapaus itselle. Hcihmiset eivät varmaan pidä meitä enää edes metallina, vaikka tuplabassaria ja särökitaraakin löytyy vielä, Kakko heittää ja toteaa vihaavansa musiikin ylenpalttista lokeroimista. Kappaleen nimi, sovitus ja sanat ovat vaihtuneet matkan varrella, mutta perusidea on kuitenkin kulkenut mukana. Thrash metalia Meksikossa Kuningattaren perintö Kun tunnin kestävä albumi koostuu täyteläisistä ja kärpäspaperin lailla tarttuvista kappaleista, tuntuu kimuranttien ja paikoin jopa äkkiväärien elementtien mukana olo virkistävältä vedolta. Siirrytään lokeroimisen sietämättömästä hankaluudesta The Days of Graysin syntysijoille
Ja vielä edullisesti! Tilasimme rajoitetun erän kahta upeata ESP/LTD-kitaraa. Myymme ne erittäin mukavaan kampanjahintaan laatua arvostaville soittajille. Mallit ovat set-neck rakenteella oleva ESP/LTD EC-256 AVBK hienolla kulutetulla mustalla viimeistelyllä sekä Signaturesarjan GEORGE LYNCH GL-256 2TS Hot Rod kitara kulutetulla sunburst-viimeistelyllä. 09 - 343 6030 · itis@musamaailma.fi kauppa on auki 24 h P www.musamaailma.fi. · Finish: Distressed 2 Tone Burst Taas hemmotellaan suomalaista kitaristia joka haluaa jotakin hivenen parempaa. 25.09.2009 Baron, Vammala 26.09.2009 Tavastia, Helsinki Official Album release gig! 18.11.2009 On The Rocks Helsinki 19.12.2009 Osmantupa, Eura www.thunderstone.org - www.myspace.com/thunderstoneband ESP HERKKUJA EDULLISESTI! EC-256 AVBK KAMPANJAHINTA 414 (487 ) AVBK ESP/LTD EC-256 · Set-Neck · 24.75" Scale · Mahogany Body · Mahogany Neck · Rosewood Fingerboard · 42mm Standard Nut · Thin U Neck Contour · 2 XJ Frets · Nickel Hardware · ESP Tuners · TOM Bridge & Tailpiece · ESP LH-150 (B & N) p.u. w/ Push-Pull Coil Tap on Tone Control · Finish: Aged Vintage Black (AVB) KAMPANJAHINTA 449 (534 ) 2T ESP/LTD GL-256 S GL-256 2TS · Bolt-On · 25.5" Scale · Alder Body · 1 Pc Maple Neck & Fingerboard · 42mm Standard Nut · Extra Thin U Neck Contour · 22 XJ Frets · Nickel Hardware · ESP Tuners · Vintage Bridge · ESP LH-150 (B) / LS-120 (N&M) p.u. Takaamme, että kokemuksesi on positiivinen! ESP/LTD EC-256 AVBK JA GL-256 2TS-KITARAT SAAT LAATUA ARVOSTAVISTA MUSAKAUPOISTA TAI MEILTÄ: MUSAMAAILMA-RETAIL Malminkatu 16, 00100 Helsinki Kamppi · Puh. Käy laatua arvostavassa soitinkaupassa testaamassa miten nämä ESP/LTD laatukitarat pelittävät. 09 - 5627 1240 · retail@musamaailma.fi MUSAMAAILMA-ITIS Turunlinnantie 2, 00930 Helsinki Itäkeskus · Puh
Siinä oli yksi harvoista yhtyeistä, joka pystyi tekemään sekä genretöntä että ajatonta musiikkia. Coden laulaja Kvohst likeistää kirjoitusasun elämää tai kuolemaa tuottavan ohjelman ohjeeksi, eräänlaiseksi kokoamiskoodistoksi ja "piilotetuksi mysteeriksi". Code pitää sisällään (ex-)jäseniä Dødheimsgardista ja Ved Buens Endestä. Code on pohjimmiltaan kuitenkin englantilainen bändi. Samastuimme siihen ihan täydellisesti, koska emme ole koskaan kuuluneet mihinkään "englantilaiseen skeneen". Englantilainen sensibiliteettimme kytkeytyy ulkopuolisuuteemme. ulkorajoilla. Jos tämä kuulostaa yläpilviseltä, hyvä, sillä sitä esoteriaa arvostava Code haluaakin. Bändi ei hakeutunut fanittamansa VBE:n avaintekijöiden seuraan, koska he olivat norjalaisen black metalin legendoja, vaan siksi että myös nämä olivat skenessään ulkopuolisia. Minua kiehtoi se, että he eivät sopineet omaan klikkiinsä eivätkä rahastaneet norjalaisilla juurillaan vaikka olisivat voineet tehdä niin. Teknometallisia viitteitä tai tulevaisuuspalvontaa Codesta on tarpeetonta hakea, mikä ei tarkoita, etteikö yhtye edustaisi ällistyttävällä Resplendent Grotesque -levyllään avantgardistisen black metalin kärkeä juuri sellaista mysteeriä, johon on helppo upota ja muodostaa loputtomasti uusia yhteyksiä. Oli aikakin, että bändit kehittyivät ja olivat moderneja ilman koskettimia ja mahtipontisuutta! Ihmisten pitäisi kuunnella useammin Ved Buens Endeä, Virusta ja Mysticumia Dimmu Borgirin ja Emperorin sijasta. Vokalisti Kvohst johdattaa syvemmälle avantgarden maailmaan. mystiikan sanoma J os olette katsoneet Coden levynkan- sia tarkemmin, olette huomanneet, että bändin nimi kirjoitetaan johdonmukaisesti muodossa <code>. Hukumme mieluummin Edgar Allan Poen mysteereihin kuin istumme baarissa luotivyö tanassa ja hakkaamme päitä yhteen! Ulkopuolisuuden vetovoima kuuluu myös Coden musiikissa. Enää ei riitä, että soittaa nopeasti tai käyttää koskettimia, sampleja, naislauluja, kahta basistia tai kahta vokalistia. Halusimme tehdä musiikkia, joka ei noudattanut sääntöjä. Nautin, kun voin piehtaroida tuossa tunteessa. Arviosi toimintamallistamme on erittäin tarkka, annan sille arvosanan "10 vitun pääkalloa aaaaaarghhhhh, todella brutaalia, pakko hommata levy joka vittu tappppaaaaaaa, aitoa black metalia pohjoisen kuun alla", Kvohst hourii ennen kuin palaa järkiinsä. Näen Coden hyvin henkilökohtaisena yhtyeenä, jonka jaan muutamien sen ymmärtävien kanssa. Coden koodi on humanistinen versio html-koodista, joka rakentaa ihmisen sielun, sisäisen maailman ja universumin. Musiikkiin liitetyistä ennakko-odotuksista pitäisi päästä eroon, jotta kehitystä tapahtuisi. Aloitamme aina mysteeristä ja lopetamme mysteeriin. Emme väitä olevamme syvällisiä ihmisiä, mutta emme ole myöskään tuikitavallinen metallibändi tai tarjoa tätä paremman tekemisen puutteessa. Sen musiikin säveltää brittiläinen Aort yhdessä Kvohstin kanssa sanojen syntyessä pääasiassa Kvohstin ja Andrew Nicolin muodostamalta kaksikolta. Iso osa parhaasta nyky-bm:stä tehdään genren ulkopuolella. Ehkä ihmiset saisi niin vähän varpailleen. Tarkovskin vyöhykkeelle Resplendent Grotesque heittää persuksilleen kansipaperitietoineenkin. Kun muut runkkasivat kansallissosialismilla ja folk metalilla, Vicotnik ja Carl-Michael (Eide) tekivät erittäin abstraktia ja irrallista musiikkia Ved Buens Endessä. Mystiikka on kiintoisa sana, koska se heijastelee jotain sellaista, joka on läsnä kaikkialla siinä, mitä bändissä teen. Levyn iskevyyttä vain lisää Kvohstin promolaitoksen oheen INferNo 43. Kvohst vertaa bändinsä kameleonttimaista musiikkia tekniikkalegoihin, jossa palkkipalat on korvattu edistysmielisen black metalin osilla. Vaikka yhtyeessä soittelee Vicotnikia ja vuokrarumpali Adrian Erlandssonia, nämä täydentävät myöhäisessä vaiheessa muiden luomaa musiikkikudosta. Kukaan ei tietäisi, kuka musiikin tekee, millä nimellä, mistä käsin ja minä vuonna. Emme ole oluen turvottamia barbaareja vaan istumme kotona hyvän kirjan ja teekupillisen kanssa. Jossakin ihmisen psyyken rajoilla liikkuu sisään rakennettu mysteerin ja salaisuuden tunnelma, joka sekä hämmästyttää että pelottaa. Tämä ei ole massakulutuksen musiikkia, Kvohst korostaa. Olen pitkään miettinyt, että perustaisin levy-yhtiön, joka julkaisisi kaikki levynsä mustissa kansissa ilman mitään informaatiota. Bändiä alkaa automaattisesti sijoittaa samalle janalle myös Arcturusin, Fleuretyn, Ulverin, Virusin ja muiden turskamaan taiturihäröjen kanssa. "En ihmettelisi, vaikkemme soit tämän kiertueen taisi jälkeen livenä enää kos kaan." TEKSTI Mikko Kuronen I www.myspace.com/codeblackmetal Mysteereistä pitävä Code ajattelee ja liikkuu black metalin ulkorajoilla
Arcturus on yksi harvoista bändeistä, joihin ihmiset osaavat meitä verrata. Olemme puhuneet lisäksi yksittäisistä Helsingin-, Islannin- ja Lontoon-keikoista, mutta sen enempää ei tähän vuoteen mahdu. Nouveau Gloamingia tehtäessä rakastuimme maahan ja sen ihmisiin! Suomen ja Coden välillä on aina yhteys, kokemukset siellä opettivat meistä paljon muusikkoina ja ihmisinä. Jotta saa Spinefarmin kaltaisen yhtiön tekemään mitään puolestaan, pitää myydä PALJON levyjä! Spikefarmin Sami (Tenetz) on erittäin mukava tyyppi, yksi miljoonasta puhdasta kultaa. Kukaan ei ollut kuullut meistä, kun olimme Spinefarmilla, eikä kukaan meistä kuullutkaan lafkan nimeen liittyvän stigman takia. Sólstafiria ja tovereitani Ishrathoumista ei voi laskea, koska autoin signaamaan heidät! Spinefarmin Britannian-siipi välittää artisteistaan enemmän, mutta luulen, että hekin tajusivat vasta hiljattain, että olemme olleet heidän kirjoillaan, hahaha! Heitä sieppasi pirusti menettää meidät ja he aikovatkin julkaista Nouveau Gloamingin uudestaan, mutta me olemme päässeet vauhtiin vasta Spinefarmin jälkeen! Kvohst julistaa eikä ole yhtään väärässä.. Emme tee pilaa avantgardistisella black metalilla, vaan jatkamme 1990-luvun piiloon jääneiden norjalaisten ja kansainvälisten artistien perintöä. En ihmettelisi, vaikkemme soittaisi tämän kiertueen jälkeen livenä enää koskaan. Tarinaa pitää muunnella, jotta kuulijat pysyvät koukussa. Resplendent Grotesquen mukana saapuu museoon, joka näyttää lihan luidemme päällä. Kvohst ei silti mene takuuseen, että alkamassa olisi uuden keikkailevan Coden aika. Emme silti ole bändikään sanan perinteisessä merkityksessä. 35-minuuttisen kakkoslevyn vahvuuksia ovat monipuolisuus ja kiinteys, jotka Code tiivisti esiin laajemmasta, black metalin Portisheadilta kuulostaneesta varjolevystä. Hänkään ei silti voinut oikein auttaa meitä, kun kätensä olivat sidotut. Haluan silti ajatella, että onnistumme siinä missä he epäonnistuivat. Vihaan Spinefarmin mainoksia ja niiden naurettavan epähauskaa huumoria. Levy on palapelin toinen pala, jossa atmosfääri ja rakenteet ovat paljon ilmeisempiä. Ehkä ensi vuonna teemme kesäfestareita, jotka missasimme tänä vuonna. Halusimme käyttää sitä radikaalimman musiikin pohjana, joten siinä mielessä olemme eräänlainen troijalainen hevonen. Kertomuksen kansi, johdanto ja avausluvut ovat nyt takana. Suomi on yksi kauneimmista kolkista maan päällä, siksi kai sinne muutankin! ihoaankin "Että saapuisi pimeämmät valot" -rivillä päällystänyt mies hehkuttaa. Perhe on ensimmäistä kertaa lähdössä syksyllä myös Euroopan-kiertueelle, unelmakokoonpanolla Sólstafirin ja Secrets of the Moonin kanssa. Kiertue kestää 18 päivää eikä kata kovinkaan montaa maata, joten ei tässä tärviölle asti rundata! Haluaisin tehdä enemmän keikkoja, mutta muiden jäsenten luonne ja bändin rakenne ei taida sallia sitä. Vaikka vihko on mustavalkoinen kuin kuolema, bändin musiikki kulkee nyt kirkkaammissa väreissä kuin hailakalla, hämyistä black metalia tavoitelleella Nouveau Gloaming -esikoisella. Halusim käyttää sitä radikaalimman na, musiikin pohja essä joten siinä miel inen olemme eräänla en." von troijalainen he väsäämä, keskiaikaisesti tyylitelty ja rajatusti painettu Thee Olde Necrospiritual Hymnbook -vihkonen. Code ei ole livebändi, joka jatkaisi rundaamista loputtomiin, olemme liian häilyviä ja kallisarvoisia sellaiseen. Yhtyeellä on ollut täkäläinen levyyhtiö, se äänitti Nouveau Gloamingin Savonlinnassa, Kvohstilla on suomalainen naisystävä ja muuttipa mies itsekin Helsinkiin äskettäin. 1990-luvun alku on meille ennen kaikkea esteettinen ja tunnelmallinen vaikute. Kvohstin mukaan tämä johti tilanteeseen, jossa Codea kohdeltiin kuin ainoaa lasta: hemmottelua ja huolenpitoa riitti, mutta Code oli aina jollakin tavoin yksin. Nyt yhtye on paremminkin osa perhetapaamista, jossa rakkautta ja vuolasta tarinankerrontaa riittää, kielikuviin mieltynyt laulaja muotoilee. Nouveau Gloamingissa oli kyse "tulevasta hämärästä" ja Resplendent Grotesque kertoo, mitä hämärän sisältä löytyy. ku "1990-luvun al on meille ennen inen kaikkea esteett en ja tunnelmallin me vaikute. Monet hylkäävät meidät levyjen välissä, mutta jos pysyy mukana matkalla kohti tuntematonta, kaikki on sen arvoista. Lasketaanko Beherit. Emme ole projekti vaan ystäviä, jotka tapaavat, kommukommu nikoivat ja itse asiassa treenaavatkin, teemme niin vain harvakseltaan ja erittäin tehokkaasti. Koska biisit ovat välittömämpiä ja selkeämpiä päämäärässään, halusimme ottaa sen soundissa huomioon. Onko lafkalla yhtäkään hyvää bändiä. Kvohstin karismaattinen laulusuoritus henkii arvaamattomuutta, joka ei aina kulje nuotiston mukana mutta tarjoaa hengästyttävää voimaa niin raspina kuin kuulaan puh44 INferNo taana. Prosessi, jossa kolme ihmistä elää eri maissa ja kaupungeissa, eristyksissä omien kulttuuriensa ja tunnelmiensa keskellä, tuloksena on jotakin projektikonseptin ylittävää. Mies sanoo kuuntelevansa mieluummin kaiken menettäneen vanhan miehen rikkinäistä ja surullista ääntä kuin kultaista kiljuntaa sellaiselta, joka on saanut kaiken eteensä hopealautasella, ja tämän ihanteen voi hullusta pauhauksesta kuulla. Ainoan lapsen perhe Vielä Nouveau Gloamingin aikaan Coden jäsenet olivat pitkälti muiden bändien työllistämiä. Spikefarmin toiminnasta Kvohstilla ei ole yhtä hyvää sanottavaa. Vertaan tilannetta Tarkovskin Stalker-elokuvaan: menemme vyöhykkeelle, johon voi joko tulla mukaan tai olla tulematta. Normaalisti ulkomaan artisteilta on vaivaannuttavaa nyhtää puolivillaisia Suomikehuja, mutta Code tuntuu todella ihastuneen maahan. Vaikka Code on edelleen vääjäämättömästi eri maissa asuva yhtye, Kvohst näkee asian vahvuutena
TEKSTI Vilho Rajala I KUVAT Terhi Ylimäinen I www.insomnium.net Pitkä, AikA on tehnyt insomniumille Ain pitkänsä äärellä bändi kuuluu ehdo Across the dArk on tämän vuoden 46 Inferno
neljännen täysttomAsti mAAmme rAskAAseen eliittiin. Pimeä tie oAstAAn hyvää. merkittävimpiä metAllijulkAisujA. Inferno 47
Friman kävi katsomassa Profane Ome-. Niinhän se tietysti on, kaikkia ei voi miellyttää. Tämä oli nyt toinen kerta, kun Insomnium sulkeutui Fantom Studiolle tekemään levyä. Jopa hauskaa "kyllä me sitä turun sAtAmAssA joku AAmu krApulAssA mietittiin, että jos porukkA ei tätä ymmärrä, niin ei ne sitten ymmärrä meitä ollenkAAn." - ville FrimAn 48 Inferno Kun kyselen, oliko bändillä studiossa vaikeuksia suoriutua paikoin melko haastavista biiseistä, katseet kääntyvät jostakin syystä rumpali Markus Hirvoseen. Nelikko on kuvaamassa musiikkivideota, ja haastattelu osuu kätevästi lounastauon yhteyteen. Pitkän keikkatauon katkaisseesta Ilosaarirockista on vastikään selvitty. Ihmiset on aina jaksaneet valittaa siitä, että miksei teillä ole puhtaita lauluja. Aika näyttää, jääkö kihelmöinti pysyväksi, mutta jokin saa uskomaan, että Insomniumin tapauksessa näin on. En ole varmasti yksin väittäessäni, että Insomniumin ilmaisu on hioutunut eittämättä tähänastiseen huippuunsa. Mutta eipä voisi, vittu, vähempää kiinnostaa, Friman virnuilee. Insomniumin levy-yhtiö on ollut alusta saakka Candlelight Records, eikä se ole tässä mielessä poikkeus. Tai ehkä sittenkin tarvitsee. Kolmas hyväksi havaittu yhteistyötaho on Aleksi "Hippi" Munter, joka askarteli Insomniumille koskettimia niin ikään toista kertaa. Vanhoista, tutuiksi käyneistä levyistä saa aina irti suuria elämyksiä, mutta upouuden tekeleen kolahdus kihelmöi silti voimallisemmin. Minulla tahtoo nähtävästi heilua tuo soitto samalla tavalla kuin mielialat. Sama porukka oli asialla myös edellislevyn Mortal Share -videon kanssa. Syyskuun toisena päivänä kauppoihin ilmestyvä Across the Dark on harvinainen yhdistelmä tarttuvuutta ja syvyyttä. Video on hyvä olla olemassa, mutta sen teko ei ole ilmaista hommaa, eivätkä levy-yhtiöt halua tänä päivänä niihin laittaa rahojansa, kitaristi Ville Friman sanoo. Tästä aluevaltauksesta keskusteltiin bändin sisällä jo viime levyn aikaan, mutta toteutus antoi odottaa itseään tähän saakka. Levyllä kuullaan Profane Omenin Jules Näverin herkkää tulkintaa niin herkkää itse asiassa, että miestä ei tahdo tunnistaa. Kyllä maailman taloustilanne ihan selvästi heijastuu siihen, että hanat ovat nyt kireämmällä kuin kolme vuotta sitten, kitaristi Ville Vänni toteaa. Näveri oli helppo valinta tehtävään. Tapaan Insomniumin Tampereen AMK:n Finlaysonin toimipisteessä heinäkuisena tiistaina. Nyt oli jopa hauskaa, hän sanoo. Yhdessä päivässä ei tietenkään ihmeitä tehdä, mutta varmasti se ajaa asiansa. Videon tekee Obscure Entertainment -niminen firma, jonka pääjehuna toimii Ville Rissanen. Mieluiten tietysti otetaan hippi soittamaan keikalle, mutta mies on kiireinen, Friman sanoo. Bändi on ensimmäistä kertaa tehnyt jopa taustanauhat kappaleisiin, toistaiseksi tosin vain varmuuden vuoksi. Across the Darkista huokuu voimakkaasti se, että bändi tietää mitä tekee. Videohommat sujuvat kuuleman mukaan hyvin, vaikka väsymys tahtoo painaa. Bändi on ollut samassa nelihenkisessä koostumuksessaan kahdeksan vuotta, tehnyt töitä hullun lailla ja ennen kaikkea kehittynyt ja kypsynyt matkan varrella huimasti. Se vähän riippui päivästä. Ajateltiin, että kokeillaan nyt sitten miten se toimii, basistilaulaja Niilo Sevänen kertoo. Metallivideoiden esityskanavat löytyvät pääasiassa internetistä, jossa rahavirrat ovat ainakin toistaiseksi vaatimattomia. Bändin kannalta on tietenkin olennaista, että video löytyy YouTubesta, mutta levy-yhtiöt haluavat tänä aikana karsia kaikki "ylimääräiset" menot pois. On jotenkin kerta kaikkiaan oikein, että kaikista maailman bändeistä juuri Insomnium saa aikaan näin kovia fiiliksiä. Videota ohjaavan Rissasen lisäksi toinen tällainen taho on varmasti levyn äänittänyt ja miksannut Samu Oittinen. Hyvänä päivänä meni viisi biisiä ja seuraavana päivänä yksi biisi narulle. Tokkopa alkaakaan. Tätä kirjoittaessani olen kuunnellut levyä kolmisen viikkoa, eikä yksikään biisi ole alkanut tuntua skipattavalta. Videobiisiksi on valikoitunut Across the Darkin ensimmäinen varsinainen veto, nimeltään Down With the Sun. Niin mahtava, ettei sitä edes muista ennen kuin sen taas kokee. Se, kun uunituore levy alkaa toimia. Ja nyt ihmiset sitten valittaa, kun niitä puhtaita on siellä. Bändin Joensuun-osasto on lähtenyt matkaan kello viideltä aamulla, ja valmista pitäisi tulla vielä tänään. Ehkäpä taustanauhoihin ei tarvitse turvautua. Yksinkertainen, aika pienen budjetin video. Suuri tekijä on siinä, että me ollaan aikaa myöten löydetty oikeat ihmiset, joiden kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä, Vänni sanoo. Vähän siinä sai hammasta purra, Hirvonen kertoo. S e on sitten mahtava tunne. Tätä silmällä pitäen on varsin kätevää, että Insomnium kiertää loppuvuonna Eurooppaa Swallow the Sunin kanssa. Harvemmin Näveri on näin "nätisti" laulanut. The Harrowing Years ja huikea Lay of the Autumn edustavat fiilistelevämpää laitaa, Weighed Down with Sorrow ja Into the Woods operoivat järeämmin asein. Koskettimilla on nyt aiempaa suurempi rooli, ja esimerkiksi Against the Streamissa kuullaan liidisoundiakin. Vänni toteaa, että yleisesti ottaen sessiot sujuivat kuitenkin kivuttomasti, jos joskus aiemmin onkin ollut pieniä vastoinkäymisiä. Toinen uusi elementti uudella levyllä on näet puhdas laulu. Se osaa olla sekä herkkä, rujo että mahtipontinen, täydellisessä suhteessa
Sanoitusten vaikeudesta puhuttaessa Vänni veistelee, että tekstit syntyvät lopulta hirveällä itseruoskinnalla. Tälle levylle ei oikein tahtonut löytyä, ja nyt on sitten tämä. Mies on voittanut muun muassa Turun Science Fiction -seuran Novanovellikilpailun vuonna 2007. Since the Day It All Came Downin kansitaide oli Jarno Lahden käsialaa. Meillä oli kaikenlaisia suunnitelmia, mutta ne pääsivät vähän kärähtämään siinä lauantaipäivän kuluessa, Hirvonen kertoo. Runoutta ja ruoskintaa Tyylillisesti Across the Dark liikkuu joltisestikin edeltäjänsä Above the Weeping Worldin (2006) maisemissa. Niilo Sevänen kuvailee levyä hieman maalailevammaksi, mutta toisaalta yrmeämpääkin osastoa on mukana kiitettävä määrä. Sanoitusten teko on jaettu Seväsen, Frimanin ja Vännin kesken. Mutta varmasti se tulee olemaan jatkossakin pieni komponentti meidän musiikissa. Kun ei tässä mitään runopoikia olla, hän tiivistää. Tämä yllättävä taho liittynee siihen seikkaan, että Sevänen tuli hiljattain isäksi. Annettiin hänelle aika vapaat kädet. Kakkoslevyn jälkeen opittiin sovittamaan biisejä eri tavalla, ja se on kantanut tähän asti, Vänni sanoo. Laulut tukevat biisien kokonaisuutta niin hyvin, että tämä oli ehdottomasti oikea ratkaisu, Hirvonen sanoo. Hän teki sanoitusten pohjalta, mitään kuulematta levyn tunnelmaan sopivat kannet, Friman kertoo. Inferno 49. Insomnium kokeili teemalevyn tekemistä Since the Day it All Came Downilla (2004), mutta homma osoittautui sen verran työlääksi, että toista kertaa moinen ei ole houkutellut. Nyt kun niitä puhtaita kuitenkin on biiseissä, ja vieläpä osittain melko tärkeissä paikoissa, on bändillä pään raapimista siinä, miten homma toteutetaan livenä. Pääasiallinen sävellysvastuu on Frimanilla ja Seväsellä. Yleensä sanoituksista on löytynyt joku fraasi, jonka on voinut ottaa suoraan albumin nimeksi. "vuoden 2006 syksyllä tuntui siltä, että syötiin useAmmin renkomäen Abc:llA kuin kotonA." - ville vänni lella. Tälle levylle inspiraatiota on haettu esimerkiksi Kaarlo Sarkian runoista. Basistilaulaja on muuten ansioitunut kirjoittamisessa myös siviilipuo- Bändi pitkin Suomea Above the Weeping Worldin hengästyttävän upeat kannet taiteili Ville Kaisla, ja sama mies oli asialla myös In the Halls of Awaitingilla (2002). Tasokkaampia ja jopa nimenomaan runollisempia tekstejä saa metallimaailmasta hakea. Down with the Sun -biisiin on otettu vaikutteita myös hieman yllättävämmältä taholta, eli Kirsi Kunnaksen lastenloruista, Sevänen kertoo. Se on sellainen prosessi, joka vaatii aikaa hirveästi, Sevänen toteaa. Uuden levyn otsikointia pähkäiltiin pitkään. Kliinilaulua kuullaan levyllä kaikkiaan kolmessa biisissä. Kirjoitusosaaminen nostaa tietenkin rimaa myös sanoitusten teossa. Ehkä ei, mutta tekstit puhuvat puolestaan. Tänä vuonna hän tuli saman yhdistyksen Atorox-palkintoäänestyksessä neljänneksi. Taustanauhoja ei ainakaan vielä Ilosaarirockin keikalla käytetty. Across the Darkin sanoituksissa ei ole temaattisesti mitään selvää yhteistä nimittäjää. Me soitettiin siellä Where the Last Wave Broke, mutta siinä versiossa ei kuultu kyllä sekuntiakaan puhdasta laulua. Puolivillaista ei kelpuuteta. Meidän musiikki nojaa kitaroihin, ja melodinen laulu syö helposti tonttia muulta melodisuudelta, Vänni jatkaa. Tämmöistä pimeitten aikojen yli polkemistahan tämä elämä on välillä, Friman sanoo. nia Lutakossa, ja homma oli sillä selvä. Tällä kertaa taiteilija on nimeltään Wille Naukkarinen, tuttu mies Ghost Brigaden riveistä
Nelikko kohauttelee olkiaan kysellessäni avaimia toimivaan bändikemiaan. Vänni huomauttaa, että bändin jäsenet eivät ole koskaan asuneet kaikki samalla paikkakunnalla. Sevänen muutti Turkuun opiskelemaan ja tutustui Watch Me Fall -bändin kautta Vänniin. Toinen bonuksista jäi yli tältä levyltä, toinen jo aikoinaan kakkoslevyltä. Yölliset monen sadan kilometrin ajomatkat ovat omiaan nostamaan pintaan kaikenlaisia tunteita. Kun levyn saa lopulta valmiiksi, sitä monesti miettii, onko tässä mitään järkeä. Me keskustellaan asioista niiden oikeilla nimillä ja otetaan vähän viinaa välillä, Sevänen tiivistää. Mutta ne on vain sellaisia vaiheita, jotka menee ohi sitten, hän kertoo. Ville Frimanin mukaan studiosessiot stressaavat aina, ja silloin päässä saattaa pyöriä synkkiäkin mietteitä. Ja ollaan me myös aika hyviä kavereita keskenämme, hän luonnehtii. Bändi kuitenkin tyrmää epäilyni siitä, että viime vuosi olisi ollut "lomaa bändistä", kun miehistöllä oli myös yhtä ja toista meneillään bändin ulkopuolella. Varmaan hajottaisiin siihen sitten, Vänni naurahtaa. Silloin kun alettiin, kaikilla oli opiskelut alussa, ja siitä lähtien asiat ovat menneet tavallaan synkassa. Viime vuosi käytettiin tämän levyn tekemiseen, Sevänen linjaa. Ei meillä kuitenkaan koskaan mitään draamaa ole ollut, että oltaisiin illalla hajottu ja aamulla perustettu bändi uudestaan. Insomniumin miehistö on pysynyt muuttumattomana oikeastaan koko sen uran ajan. Sen jälkeen miehistö on asunut vaihtelevasti Jyväskylässä, Joensuussa ja Kotkassa. Se tuntuu ihan mahdottomalta ajatukseltakin. Siihen on jo tottunut, Friman kuvailee. Epäuskon hetkiä tai muuta epävarmuutta tulevaisuudesta nelikko ei muista juuri olleen. Silloin oli jo vähän nostetta olemassa, mutta ei sitä silti olisi osannut arvata, Sevänen kertoo. Puheissa vilisee liuta kaupunkeja, välillä puhutaan Joensuusta, välillä Turusta, välillä Jyväskylästä, Kotkasta ja jopa Kuopiosta. Viime vuonna Insomnium teki huikeat kaksi keikkaa. Nyt sieltäkin on viety kamat vittuun, ja seuraavaksi katsellaan Joensuusta kämppää. Meillä on ollut koko ajan aika samat elämänvaiheet. Bändin perustivat Sevänen, Friman ja Hirvonen vuonna 1997, ja Vänni tuli mukaan vuonna 2001. Above the Weeping World nousi ilmestyessään Suomen albumilistan yhdeksänneksi. Moni asia on sentään muuttunut niistä ajoista, kun lähdettiin pikkuveljen Mazdalla Vilnaan pistokeikalle, Vänni hymyilee. Me oltiin silloin Satyriconin kanssa kiertueella, kun saatiin se tieto. Myös rahallisesti keikkailu on tullut jonkin verran tolkullisemmaksi. Ehkä syy on hiljaisuudessa. Bändi Kilometrien kertomaa on kehittynyt ja asiat ovat vyöryneet tasaisesti parempaan suuntaan. Tilanne elää koko ajan, mutta tämmöistä tämä on ollut viimeiset kahdeksan vuotta. Sevänen kertoo, että kakkos- ja kolmoslevyn välissä meinasi vähän turhauttaa, mutta sitten kolmoslevy nytkäytti asioita kertaheitolla rutkasti eteenpäin. Se on riittänyt. Nykyään Vänni ja Hirvonen asuvat Joensuussa, Friman Jyväskylässä ja Sevänen Kotkassa. "me keskustellAAn AsioistA niiden oikeillA nimillä jA otetAAn vähän viinAA välillä." - niilo sevänen Across the Darkista ilmestyy myös spesiaalipainos, jolle tulee muun muassa making of -tyyliset dokumentit levystä ja edellisestä musiikkivideosta sekä kaksi bonusbiisiä. Se on vain sellaista... Eihän me saataisi mitään aikaiseksi, Hirvonen veikkaa. Haastattelutilanteessa bändin pitkä historia näkyy siinä, että ajatus ei katkea, vaikka puhuja vaihtuu. Ei se oikein off-timelta tuntunut, kun kaksi viikonloppua kuussa piti käyttää siihen, että ajeli Jyväskylään treenaamaan, Joensuussa asuva Vänni sanoo. 50 Inferno Bändin maantiede on muuten melko haasteellista hahmottaa ulkopuolelta. Se mikä illalla naurattaa, aamulla itkettää, Vänni virnistää. Että ei vittu, me ollaan taas täällä samassa paikassa, kello on neljä aamulla ja Joensuuhun 400 kilometriä, Hirvonen kertaa. Joskus silloin 2006 syksyllä tuntui siltä, että syötiin useammin Renkomäen ABC:lla kuin kotona, Vänni sanoo. Ei tarvitse kuin vilkaista Insomniumin vuosien 2006 ja 2007 keikkakalentereita ymmärtääkseen, että bändin touraaminen on ollut parhaimmillaan melkoista haipakkaa. Treenikämppä oli jossain vaiheessa Kuopiossa, mutta viimeksi Jyväskylässä. Se nauratti vielä jossain vaiheessa, mutta sitten niitä kertoja tuli lisää ja lisää. Sijoitus oli bändille yllätys, vaikka muutenkin julkaisun aikaan oli sellainen tunne, että homma alkaa toimia. Pähkinänkuoressa: Sevänen, Friman ja Hirvonen ovat Joensuusta kotoisin. Kyllä me sitä Turun satamassa joku aamu krapulassa mietittiin, että jos porukka ei tätä ymmärrä, niin ei ne sitten ymmärrä meitä ollenkaan, hän hymyilee. Ville Vänni arvelee, että tietty maanläheisyys kantaa pitkälle. Nyttemmin hommassa alkaa olla enemmän järkeä. Jos tästä nyt jotain rahoja joskus tulee, ne kyllä kannattaa käyttää nimenomaan olosuhteiden parantamiseen ja siihen, että miksaajalle ja valomiehelle voi maksaa kunnollista palkkaa, Friman toteaa. K H. Päihitettiin Katri Helena, Vänni naurahtaa. Tällaisen reissun Insomnium teki vuonna 2003. Friman muistaa, että AtWW herätti jo valmistuessaan bändissä sellaisia fiiliksiä, että nyt jos koskaan. Kolmen vuoden tauko levyjen välillä on jostakin syystä tuntunut varsin pitkältä
K E S K IVI IKKONA HARTW 11.11.2009 ALL ARE E NA
Iso keikka ilman checkiä pitkän tauon jälkeen, Friman toteaa. Saa nyt nähdä, miten ne sitten toteutetaan, joudutaanko kaikki laulamaan, Sevänen hymähtää. Itse väitöskirjan kirjoituksen kanssa meinasi tulla lopulta kiire. Tuttu tarina meille kaikille, kaikkea ei vaan voi saada elämässä, Friman selittää. Myös Markus Hirvonen liittyy lähiaikoina valmistuneiden seuraan. Kunhan Insomnium pääsee taas kiertue-elämän makuun ja rutiini alkaa löytyä, jossain muodossa ne puhtaat laulutkin löytävät tiensä liveympäristöön. Aloitin työt heti studion jälkeen, siinä välissä ei ehtinyt paljon lomaa pitää, hän kertoo. Nyt Sevänen suorittaa jatko-opintoja informaatiotutkimuksesta Tampereen yliopistolla ja työskentelee Kouvolan maakuntakirjaston EU-projektissa, jossa kehitetään tulevaisuuden kirjastopalveluja erityisesti nuorille ja maahanmuuttajille. Kovin äkkiä ei tule mieleen bändejä, jotka voisivat lyödä kokonaisuutena näin kovat oppiarvot pöytään. Se tuntui kieltämättä aika raskaalta. Bändistä löytyy tällä hetkellä tohtori, lisensiaatti ja maisteri, ja kohta myös diplomi-insinööri. Haastatteluhetkellä ne olivat vielä edessäpäin, ja Ilosaaresta jäi kuulemma hieman parantamisen varaa. Vuoronperään, Vänni jatkaa. 52 Inferno. Sitten seuraavana päivänä tarkistelin vielä lähdeviitteitä, Friman kertaa. Festivaali saa bändiltä vuolaat kehut sekä fiiliksestään että järjestelyistään. Se ei kuitenkaan osoittautunut väikkärialaksi, mies toteaa. Nyt oli pakko väitellä, kun palkka loppui. Erittäin mielellään lähdetään taas keikoille, Vänni toteaa. Kun sitten natsoja alkoi tulla lisää, niin päästiin pikkuhiljaa elävien pariin, Vänni kertoo. Saalislajina käytin bakteereita, joita sitten yksisoluiset alkueläimet käyttivät ravinnokseen. Insomnium on muuten soittanut Ilosaaren Metelli-klubilla varsin usein, bändin laskujen mukaan kuusi tai seitsemän kertaa. Uutenavuonna sain sen sitten valmiiksi, join viskipullon, oksensin ja sammuin. Ennen se availi ruumiita, Friman hymyilee. Se ei kuitenkaan bändiä haittaa, päinvastoin. Kotikaupungissa on tietenkin mukava soittaa, ja Ilosaari tarjoaa siihen miltei ainoan mahdollisuuden, koska kunnon keikkapaikkoja Joensuussa ei ole moneen vuoteen ollut. Parantunut puolustuskyky teki bakteereista kuitenkin huonompia kilpailemaan kasvulle olennaisista ravinteista. Onhan sitä monissa orkestereissa aina joku, jolla on akateemista koulutusta, Vänni sanoo ja Friman jatkaa: Muttei niistä moni ole top-10:ssä ollut! mAAilmAn koulutetuin Loppuvuoden keikkakalenteri on taas melkoisen tiivis. Suomessa Insomnium jakaa päivämääriä Omnium Gatherumin kanssa, Euroopassa sitten OG:n ja Swallow the Sunin kanssa. Insomniumin soittoniekat ovat kaikki tehneet vakuuttava jälkeä opiskelumaailmassa. Ja hetkiä ne on huonotkin hetket, hän jatkaa. Niilo Sevänen on puolestaan filofian maisteri Turun yliopistosta, pääaineenaan kulttuurihistoria. Tulosten perusteella bakteerit muuttuivat paremmiksi puolustautujiksi. Sittemmin polut ovat olleet erilaiset, mutta musiikki on pysynyt. Tai jos tarvii, ainakin on sitten kuski sitä varten, Friman jatkaa. Huonotkin hetket on hetkiä hevibändi? Ei olE lainkaan harvinaista, että metallisissa yhteyksissä törmää korkeankin koulutuksen hankkineisiin henkilöihin. Viime joulukuu oli aika infernaalinen, kuudesta kahdeksaan tein melkein joka päivä töitä. Miehestä tulee diplomi-insinööri ympäristötekniikan alalta Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta vielä tänä vuonna. Mutta oli siellä hyviäkin hetkiä. Ville Friman väitteli tohtoriksi maaliskuussa. Väitöskirjassani tutkin kokeellisesti voiko saalislaji muuttua evolutiivisesti suojautumaan paremmin petoja vastaan. Ilosaarirockin lisäksi bändin kuumaan festivaalikesään kuuluivat Dark River -festivaali Kotkassa ja Bloodstock Englannissa. Markus Hirvonen ynnää, että syyskuun puolestavälistä jouluaattoon saakka on kokonaista kaksi tyhjää viikonloppua. Oppialana oli ekologia ja evoluutiobiologia ja aiheena petosaalis-suhde. Ja siihen voisi panostaa, että jos on Helsingissä keikka illalla, ei tarvitse ajaa aamuksi Joensuuhun töihin, Vänni sanoo. Vielä olisi kolme kuukautta aikaa tehdä dippatyötä, ja kovasti näyttää siltä, että valmista tulee. Ville Vänni puolestaan valmistui vuonna 2006 lääketieteen lisensiaatiksi ja työskentelee kirurgiaan erikoistuvana lääkärinä PohjoisKarjalan keskussairaalassa. Silloin lääkiksen alkuaikoina oli tosiaan kylmäkirurgiaa. Usein on niin, että musiikki yhdistää duunareita ja yliopistoihmisiä samaan bändiin, se kun on perustettu aikana, jolloin koulutus tarkoitti vielä oppivelvollisuuden täyttämistä
Ei oikea orkesteri, tosin, mutta puikoissa oli "niin pätevä tyyppi, että homma saatiin kuulostamaan siltä". Takana on intensiivinen puurtaminen syyskuun alussa ilmestyvän From Afarin parissa. Mutta miten sovittaa Ensiferum itsensä livetilanteeseen, jonne kaikkia huilisteja ei ole mahdollista ottaa mukaan. Hommia piti alkaa tehdä jo keikkabussissa, sillä studiossa oli määrä olla huhtikuun puolivälissä. Ensimmäistä kertaa tuli sellainen fiilis, että pitää lähteä terapeutille. Rundilla huomattiin, että nyt puuttuu vielä hyvin paljon kaikkea. Kyllä sitä tapahtuu! naureskelee Toivonen. Utelen, voiko From Afarin mahtipontisuuteen osaltaan vaikuttaa hemmon mukanaolo. Liian pitkiä päiviä, ei taukoja tai aikaa levätä. Joustovaraa ei ollut, koska muuten niin monet asiat olisi pitänyt laittaa uusiksi. Ensimmäinen kuuden keikan Kanadankiertue tehtiin vanilla. Meidän musa voi kuulostaa aika karmealta, jos siellä on ihan mitä sattuu. Pitää oikeasti vähän miettiä, mihin laatikoihin ne sormet osuu, kuten meidän äänimiehellä on tapana sanoa. Toivonen uskoo, että tällainen musiikki tekee nousua myös Atlantin toisella puolen, sillä keikoilla on näkynyt joka kerta enemmän porukkaa. Alas Tuonelan virralle Fantasiaa, Kalevalaa ja tarustoa, niistä on Ensiferumin lyriikat tehty. Ensiferum oli tehnyt aikataulutusvirheen, tietää Toivonen nyt, ja lähtenyt aivan liian rohkeasti suunnittelemaan tulevaisuuttaan. Lavalla me ollaan spedejä ja näytetään kieltä. Kahdesti vuonna 2008 ja heinäkuussa 2009. Terolla ei ole mitään tekemistä itse musiikin kanssa, hän ei ollut millään tavalla taiteellisen tuottajan asemassa. "Toivottavasti", röhähtää Toivonen, sillä muuten voi kuulemma tulla ahdasta. Toivosen mielestä levy- ja livetilanne ovat kaksi eri asiaa, eikä lavalla pyritä luomaan "levyn tunnelmaa". Mukana on folkkisoittimia, maalailevia maisemia ja ensimmäistä kertaa myös orkesteri. Damage olisi ollut paljon suurempi kuin se, että oma mielenterveys kärsii. Ja miten ki levy on TEKSTI Evelin Kask I KUVA Jere Hietala I www.ensiferum.com M ielenterveys meinasi mennä, töksäyttää Toivonen Coffee Housen pöydässä. Ensiferum on ollut Amerikassa kolmesti lyhyen ajan sisällä. From Afar tarkoittaa kirjaimellisesti "kaukaa" tai "kaukaisuudesta", "hyvin kaukaa", koettaa Toivonen selittää. Kuten juurikin se orkesteri. in yspitkällä ensiferum neljännellä studiotä alle. Yhtyeen ainoa käynyt Tuonelan virr tie on rtoo, mistä uusin Markus Toivonen ke alkuperäisjäsen vulias prosessi oli. veistetty. Siitä olen paljon saanut kuulla, että ahaa, nyt kun Tero on messissä, tämä on varmaan tällaista Nightwish-meininkiä. Kuka sitten. From Afarin myötä Ensiferum alkaa kiertää suuremmalla ryhmällä. Vaikka From Afar syntyi kiireessä ja paineessa, se on Toivosen mukaan tähän asti ilmestyneistä Ensiferumin teoksista onnistunein. 54 Inferno Mahtipontisin se on ainakin, tuumaan minä, ja Toivonen on yhtä mieltä. Homman takana on Mikko Mustonen, ja orkesterin käyttö on ollut haaveena aina ensimmäisestä levystä asti. "Musiikki on sen verta isoa", hän perustelee ja tuumaa, että vuodessa ehtisi hyvin pitämään myös tarvittavia taukoja. Keikoilla keskitytään ensisijaisesti meininkiin, mutta totta kai oikeinsoitosta on pidettävä huolta. Nightwishista parhaiten tunnettu Tero Kinnunen oli ensimmäistä kertaa mukana tuottamassa Ensiferumia. Siihen vielä muutamat keikat väliin, muistelee Toivonen ja pyörittelee päätään. Pakettiautolla ei Enskan ole kuitenkaan hetkeen tarvinnut reissata. Toivonen kieltää jyrkästi. Kun Jari Mäenpää (kitara, laulu) poistui Ensiferumista vuonna 2004, Sami Hinkka (basso, laulu) on ollut siitä lähtien pääsääntöisesti vastuussa sanoituksista.. Päivät oli 816 tunnin mittaisia, usein viikonloput päälle ja aina huhtikuuhun asti. Kun yhtye oli Amon Amarthin kanssa kiertueella viime vuoden lopussa, ei todellisuuteen herääminen ollut suloisin mahdollinen. Muuten kaikki oli ihan jees, mutta talvisaikaan autossa oli tosi kylmä, ja me tultiin kaikki kipeiksi. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että keikkabussiinkin tulee enemmän tilaa. Mahtipontisuuteen vaikuttaa Toivosen mukaan ennen muuta se, että levyllä on mukana uusia elementtejä. Nyt oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus toteuttaa se tässä mittakaavassa. Onko Ensiferumilla sitten ollut vaikeuksia osua oikeisiin laatikoihin keikoilla. Taustajoukkoihin tulee pieniä muutoksia, vaikka mukana on "enimmäkseen samoja ihmisiä" myös jatkossa. Ei siinä oikein ehtinyt hengittää missään välissä, ja studiossa tuntui siltä, että pää hajoaa. Väärä laatikko, hei Toivoselle vuosi täyttä työstöä olisi ihanteellinen aika säveltämiselle
Ideat lyriikoihin tulevat milloin mistäkin. "Mitään elämänfilosofiaa sanoituksista on turha etsiä", töksäyttää Hinkka, mutta myöntää, että "sanoitusten vakavampaan tatsiin vaikutti oma kolmenkympin ikä". Onko miehestä sitten koskaan tuntunut siltä, että nyt on Ensiferumin tarina loppu. Hän pyrkii lukemaan paljon, ja hän on oppinut lukemaan viime vuosina myös muiden läsnä ollessa. Mistä sitten Toivonen kaivaa inspiraationsa Ensiferumin musiikkiin. Miksi Meiju lähti. Hinkalle muun muassa "uni, vituttava uutinen tai hyvä ryyppyreissu" saattavat olla kimmokkeita inspiraation syntymiselle. Hulluuttahan tämä jatkuva reissaaminen aiheuttaa. Mä olen keskittynyt enemmän tuohon musapuoleen. Hän muistuttaa heti kättelyssä, että sanoitukset ovat puhdasta fantasiaa ja metaforia, vaikka kuolevaisuuden ja kuolemanjälkeisen elämän voi ajatella vakavaksi aiheeksi. Toivonen miettii. Mäenpään jälkeen yhtyeen riveistä poistui basisti Jukka-Pekka Miettinen (2004), sitten rumpali Oliver Fokin (2005). Aluksi Lindroosin piti olla tuuraava voimavara Mäenpään poistuttua Ensiferumin riveistä. Hinkka taas ei halua tarkentaa, mitä From Afar tarkoittaa. Sitä varmaan tulee vähän tyhmäksi, nauraa Toivonen. Lopulta hemmo kuitenkin vakinaistettiin ilman suurempaa spekulointia: "Homma toimi ja se oli sitten siinä", kuittaa Toivonen. Taidetta ei mun mielestä pidä selitellä liikoja. Muutenhan mä olen siis ihan tällainen lager-tyyppi, mä en kauheasti tummista oluista tykkää, enkä ole mikään proo. Inferno 55. Se on tietysti hienoa, ja ehkä juuri se auttaa jaksamaan vaikeissa tilanteissa. Jotenkin mä olen aina kuitenkin koonnut itseni ja homma on jatkunut, mennyt aina parempaan suuntaan jopa. Ei se helppoa ole olla tällaisessa pläjäyksessä ainoana naisena mukana. Miehistönvaihdoksissa on koettu pahimmat hetket. Mä olisin varmaan huomattavasti hiljaisempi, rauhallisempi ja ujompi, jos tätä ei olisi. Meiju Enhon kuusivuotinen taival Ensiferumin kosketinsoittajana päättyi syyskuussa 2007. Kerrohan, Markus, missä sinä olet maistanut parasta olutta ja oletko olutihmisiä noin muuten. "En mä osaa kuvitella, mitä tekisin ilman sitä", hän sanoo ja kertoo käyneensä monta mielenkiintoista keskustelua aiheesta. Ennen tahdoin olla lukiessani yksin ja täydessä hiljaisuudessa, mutta rundiolosuhteissa tuollaista tilannetta harvoin tulee. Vaikka Toivonen on Ensiferumin ainoa alkuperäisjäsen, hän ei ole raivolla yhtyettä luotsaava diktaattori. Kotonahan ne ideat yleensä syntyy, mutta jos mä en olisi ikinä nähnyt vaikuttavaa leffaa, kuullut kansanmusiikkia tai käynyt luonnon keskellä, ei siellä kotisohvalla todennäköisesti mitään syntyisi, Toivonen puolustelee. Läpi mustan Ensiferum on Toivoselle elämäntapa. Paras kokemus oli ehdottomasti se, kun käytiin ihan vain kaveriporukalla Staropramenin panimolla Tshekissä. Varmasti hän oli vä- synyt myös siihen kiertämiseen. Vaellus metsässä vii- kinkikypärä päässä olisi äärimmäisen uskottavaa, mutta totuus on yksinkertaisempi, "vähän lame", kuten kahvikupposeni ääreltä tuhahdan. Päällimmäinen syy oli mun mielestä se, että hän halusi keskittyä tavallaan sellaiseen normaaliin elämään. Entäs From Afarin teema. Käydä kouluja loppuun ja tehdä normi-päivätyötä. Ensiferum on ennen kaikkea demokraattinen yhtye. Siitä Hinkka jo suostuukin puhumaan. Jokainen löytäköön levystä sen mitä löytää. Hänen tekisi mieli pyyhkiä itseään sillä, mutta mies tykkää samalla ajatuksesta, että se saattaa herättää keskustelua. Hetki vielä oluelle, tuolle tyhmistävälle tekijälle. Kappaleet syntyvät pääsääntöisesti Toivosen ja Hinkan yhteistyönä, mutta esimerkiksi Petri Lindroos (laulu, kitara) on säveltänyt From Afarille biisin, Elusive Reachesin. Silleen se on aina mennyt meillä, selvittää Toivonen. Ei ole sellaista hetkeä kyllä ollut, mutta tietysti on ollut rankkoja hetkiä, kun tuntuu siltä, ettei tämän jälkeen ole enää mitään mahdollisuutta. Millaisella voimalla, vieläpä! Ensiferum on tuonut järjettömiä kokemuksia, mitä ei olisi muuten koskaan päässyt kokemaan. From Afar osoittaa, että homma toimii. Eiköhän se tällaisen musiikin pariin kuitenkin kuulu. Se on ihan fiksu perustelu, vaikka Hinkka naureskelee lausettaan "paskaksi". Musiikin tapauksessa kuuntelijan tulkinta ja fiilikset ovat aivan yhtä oikeita kuin taiteilijan omat alkuperäiset visiot, tuumaa Hinkka. Ainakin se "olisi aika karmivaa"
huom.). Kansitaide on editoitu levy-yhtiön pomon luontokuvista. Nämä on tällaisia arkipäiväisiä asioita, mitä jokainen ajatteleva ihminen huomaa. Inferno Taneli selventää tuoreen albumin kappaleen Et saa minua elävänä lyriikkaa, joka useimpien lailla on rumpali Eeron kynästä lähtöisin. 19:17-18, toim. Mikä ettei, kun vapaat jatkuvat molemmilla. Nyky-yhteiskunnassa kaikki on yhä sallitumpaa. Yllä lentelee haaskalintuja. Sota on käyty meidän näkökulmasta jo 2000 vuotta sitten, niin kuin siinä lauletaan, mutta vaikka lopputulos onkin selvillä, sitä taistelua käydään edelleen. Siinä on myös tämä aspekti, että kun ihmisellä on tiukat rajat, se on vapaampi kuin koskaan. TEKSTI Anna Saurama I www.sotahuuto.com Aina vain tiukemmalta kuulostava Sotahuuto nousee kolmannella levyllään nimensä mukaisesti vastarintaan. Äänittäjä-miksaajana toimi jälleen luottomies Arttu Sarvanne, ja tuotanto hoitui niin ikään oman piirin sisällä. Kuitenkin päätösraidan nimi on Taistelu jatkuu. Taustalla soiva poppi ja viereisestä tatuointiliikkeestä kuuluva tasainen surina kaikkoavat pian kaukaisuuteen keskustelun pureutuessa musiikillisten aiheiden lävitse yhä syvemmälle ihmisen maallista taivalta määrittäviin kysymyksiin. Sanoitus peräänkuuluttaa nimenomaan vapautta valintojen kaaoksesta. Biisissä se huudetaan norjaksi, mutta kansilehtisestä löytyy se teksti, kertoo Taneli jonka käsialaa on albumin visuaalinen puoli. Sanoitukset ovat tympeämpiä, koska usealle bändin soittajalle tämä mennyt vuosi on ollut kenties raskain ikinä, mutta se ei ole sellaista voivottelua ja itsesäälissä kieriskelyä, vaan nousemista sitä vastaan, selviämistä ja taistelemista. Nöyränä mutta lujana Vastarintaan-levyn kannen kuvitus tuo mieleen hiljenneen sotatantereen, jolla tuhon jäljet näkyvät. Kurin käyttäminen ihmistä kohtaan on niin paljon rangaistavampi teko kuin ennen, ja tuntuu, että se heijastuu yhteiskuntaan aika lailla. Ideana on, että ihminen voisi olla vapaampi, mutta se kääntyykin itseään vastaan. Huutia saa moni pielessä oleva asia, eikä helpolla päästetä itseäkään. V astikään Skotlannista lomareissulta palanneet kitaristit Pekka ja Taneli istuvat hyväntuulisen oloisina kahvilan pöytään kesäisen uneliaassa kauppakeskuksessa. Siinä on suora Raamatun lainaus, jossa tuomiopäivän enkeli huutaa: Tulkaa, kokoontukaa Jumalan juhla-aterialle! Saatte syödä kuninkaiden lihaa ( Joh. Lyriikoissa on mielestäni nyt tylympi meininki, mutta samalla ne on toivorikkaampia kuin aiemmin. Ihmisillä ei ole rajoja, ja se valinnanvapaus aiheuttaa kaaoksen. Kannen haaskalinnuissa on myös viittaus viimeiseen biisiin. Sota- 56. Haastateltavat kertovat olevansa ylpeitä siitä, kuinka pienellä porukalla levy on toteutettu. Miten tätä nyt tulisi tulkita
Miesten mielestä rankka sanoma ja tinkimättömyys kuuluvat metalliin, musiikillinen tyyli vaatii parikseen voimakasta tekstiä. Mehän ollaan kuitenkin vaan metallimuusikoita, jotka uskoo Jeesukseen. Joskus ihmiset ajattelee, että kun me ollaan kristittyjä, niin me pidetään itseämme parempina kuin muut, mutta sehän ei voi mennä niin. Ei ole olemassa mitään hengellistä nuottia, alleviivaa Taneli. Sodankäynnin tematiikka ja kapina toistuvat läpi genren, niin myös Sotahuudon kohdalla. Kieli on sellainen eksoottinen lisä, joka tekee meistä vähän persoonallisemman siellä. Sanoma sen sijaan ei ole muuttunut. Sodankäynti vain on hengellistä laatua, kapinassa ollaan omia heikkouksia, yhteiskunnallisia epäkohtia ja liian helposti periksi antamista vastaan. Meidänkin bändillä on ystäviä ympäri maapalloa, ja niitä sitten näkee jossain festareilla Norjassa tai Amerikassa. Me tehdään metallia ja kirjoitetaan omasta ajatusmaailmastamme sanoituksia, tähdentää Pekka. Sotahuuto vieraili liki viikon mittaisilla kinkereillä ja pääsi soittamaan keikkaakin. Kun skene on paljon pienempi, siinä on sellainen yhteistyö kokoajan kaikilla päällä. Se taso on siellä aivan järkyttävän kova. Suomenkielinen hc-metalli sai hyvän vastanoton. Itse musiikilla katsotaan voivan olla vaikutusta ihmiseen, mutta enimmäkseen psykologista sellaista. Ennen sitä oli enemmän musiikillisestikin, mutta siis sellaista vastahankaisuutta että mennään oman pään mukaan yleistä mielipidettä vastaan, Pekka kuvailee. Cornerstonessa bändit teki niin, että ne toi generaattorin mukana ja alkoi siinä nurmikolla soittamaan. Ensisijainen tarkoitus olisi, että tällainen ei-kristitty kuuntelija vaan muuttaisi ennakkoluulojaan yleensä musiikin suhteen. Muutenkin maailma tuntuu kutistuvan, kun astutaan kristillisen metallimusiikin piiriin. että kuuntelija kokisi samoin. En väitä että Suomessa syrjittäisiin kristillisiä metallibändejä varsinkaan nykyään. Olen sanonut tämän ennenkin, musiikkia ei voi hengellistää ilman tekstiä. Ei ole sattumaa, että Vastarintaanalbumilla on lyriikoista käännökset englanniksi. Juttuhan on siinä, ettei Suomessa ole juuri ollut niin hyviä kristillisiä metallibändejä, että ne olisi olleet verrattavissa valtavirran hyviin bändeihin, Taneli pohtii. Mutta voiko miehistö itse kuunnella metallia, jonka sanoitukset eivät menisi yksiin oman ajattelun kanssa. Tarkoitus on vaan tehdä omaa juttuamme niin hyvin kuin pystytään. Niitä oli parinkymmenen metrin välein, ja useimmat niistä soitti kovempaa metalcorea kuin mikään bändi Suomessa, Taneli hehkuttaa. Tanelin ja Pekan mukaan uutukainen on edeltäjiinsä nähden nopeampi, teknisempi ja thrash-painotteisempi. "Kun ihmisellä on tiukat rajat, se on vapaampi kuin koskaan." huuto meni studioon takataskussa tietokoneella nauhoitetut demot kaikista kappaleista ja tuli ulos kahden viikon kuluttua valmiin levyn kanssa. No kyllä mä ainakin ihan sujuvasti jotain Cannibal Corpsea ja Decapitatedia luukutan. Ennen sanoituksia se kuitenkin on vakaumuksellisesti neutraalia. Bändin meininki on, että sanoman takana pysytään sataprosenttisesti. Yhdysvalloissa eräs pienemmän levy-yhtiön edustaja oli ilmoittanut, että mikäli Ihmisen jälki -levyltä olisi löytynyt käännökset, hän ei olisi hetkeäkään epäillyt ottaa sitä myyntiin. Jotkut rajat toki on, mutten mä välttämättä sanoituksista niin välitä. Toisin oli viime kesänä Cornerstone-festivaaleilla Yhdysvalloissa. Jos ihminen on oikeasti kristitty, niin se tietää oman syntisyytensä eikä voi mitenkään kokea olevansa toisen ihmisen yläpuolella. Häpeillen sitä ei tuoda eteenpäin, muttei myöskään ylhäältäpäin, vaan nöyrinä seistään sanomamme takana. Punkkarit ei ehkä olisi tästä samaa mieltä, mutta sanoisin silti että meillä on sellaista tiettyä punkasennetta. Sitähän voisi soittaa mitä tahansa millä sanomalla vaan, jos ei olisi niin väliä. On se ihan siistiä! Ennakkoluulot romukoppaan Vaikka Sotahuuto ei viestinsä viemisestä tingikään, ei oletusarvona ole,. Ei tätä kannata tehdä, jos haluaa vaan soittaa metallia ja päästä mahdollisimman pitkälle. Tuotantoa sopii luonnollisesti kuunnella ihan musiikillisesta mielenkiinnosta, ilman velvoitetta perehtyä lyriikkaan
Laulaja John Kevill ihmetteli yön valoisuutta ja 58. Diablo t Fes ar s ike 00 ä2 9 Horna Arch Enemy Napalm Deat h Warbringer TEKSTI Vilho Rajala M Nummirock, Kauhajoki 19.20.6. inä en ainakaan keksi parempaa I KUVAT Hanna Valjakka tapaa aloittaa juhannusta kuin ajella Nummirockiin ja lähteä Medeian mukaan tunnelmoimaan festivaalialueelle. Pisteet kitaristi Peltolalle näyttävistä loikista. Torture Killer murhasi vähäeleisen suoraviivaisesti, mutta Ajattara ei jostakin syystä toiminut kovista odotuksista ja hienoista kostyymeistä huolimatta. Kun vielä ohjelmisto pysyy ryhdikkäänä, nokan koputtamista ei ole. Juhlaväki valui uteliaana alueelle pitkin keikkaa. Nummirock on kenties Suomen rehellisin festivaali, aina yhtä leppeä ja viihdyttävä. Tamperelaisyhtye korkkasi festariperjantain ensin varovasti, mutta pikkuhiljaa kierInferno roksia lisäten. Ensimmäisellä Suomen-visiitillään ollut Warbringer puski sen sijaan vähäiseen yleisöönsä kiitettävästi liikettä. Tähän väliin todettakoon, että harmikseni en ehtinyt paikan päälle vielä torstaina, jolloin festaria starttailtiin kaljatelttalavalla. Kyseinen lava jäi vähälle huomiolle muutenkin, mutta mehevää coverointia sieltä tuntui kaikuvan. Metsäläiseksi taantuminen tapahtuu kuin huomaamatta, ja hauskaa on joka kerta. Rantalavalla edettiin perjantaina Torture Killerin death metalista Before the Dawnin tunnelmoinnin kautta Warbringerin thrashiin ja lopulta Ajattaraan. Tuomas Saukkonen oli taas monen roolin mies ja juoksi miltei suoraan BtD:n hypnoottiselta keikalta päälavalle hoitelemaan teknisiä velvollisuuksiaan ennen Hatebreedin keikkaa. Bändissä viehättää suuresti sen aitous
Konservatiivis kitystä. i. remmin toimi lavalla pa ine tulkinta voihkiv Solistin ylilyövä hti kuitenkin n lipsa kiemurteluinee elle. änä", Kannist krapulapäiv Kräkin kaupnkorva ja Satu Marja Lähtee iimialueiden ikansalle int pasivat festar en uhkea etakkeja. tus alkaa purk nkorva veisteli htee Tavastialla", Lä RIDE MY DYING Bmisedäksi" m jä palopu slangilla esitetty ENDENCIES SUICIDAL Tsa kuultu leveällä Los Angelesin katu metallikansalle kuin gettoräpli hei- skas nyt, Muir jutte Harvoin on Tu käytökselle sytty sin solisti Mike dal Tendencie in epäilyttävälle ta, mutta Suici iviin saakka. Tunti ja vartt den vietävä mutta asta seurata tunteik pitkältä ajalta mönkimistä. en eaa tunnelmaa . aturhia, sillä Tusk ivat kuitenkin ol attavaa eaa seur keikka oli kom sin mish Glencros sta loppuun. muverhon lailla laulu leijaili su in nneton örinäk Stainthorpen po kuin levyillä. Myyji kertakäyttösad enheitt kosolti huul ikinu olemus oli po tusnumeroita ttu jono toa: "Ollaan jae on tarkoittelijoille, sitä kaikille ehdo tkoilla aa sunnuntaija . huumorin puol 60 Inferno. Yleisössä oli päri konsanaa n portteja koht rdcore/thrash-ty valui läpi keika een tiukkaa ha vaan väkeä arvostaa yhty in inen pitti. raskassoutuista toivottoman uointi on rintaliivi-tat Katri Kannist . osasivat kuitenk ioitettavan koko Jäljelle jääneet kaamatta kunn sä velloikin lak Lavan edes n ku "Doom metali ei y Dying Bridea tituleerattua M a osannut kuvitell n olisi ennakkoo äilykset Moiset ep festarilavoille. Fe rik sta es 00 ä2 9 Amorphis ailla pain halusi kuitt Janne Kotilaine ändeille ja arin japanilaisb dallaan fest pistin." nalle. heavyväki ei nä in väljää aina etur n. ssä huomiota isö n herätti miesyle ri vuotta sitte tskaan tuli pa "Idea ta o kertoi. perjantain laim ulta purjeisiinsa keikka löysi tu Paikoitellen e Skyn kalth ja A Season in s Times of Gracen t kuulijansa, jo ykset vangitsiva taiset vyöryt tautua niija an la kärsivällinen in vain malttoi ol i tuntui kuitenk ksi. Yhtyee uduttavaa seur t oli pu aleet korostiva teiset kapp reettömät, ruos tisestään. "Läpällä niiden fanikun NEUROSIS etalia esittänyt Neurosis Gojira m Korutonta post n kiiattavaa. Ha alu kitaraharhanin ja Andrew Craig ousiikista vuorist oniat tekivät m m emaa, jonka äänimais maisen jylhää orpen valittava ä Aaron Stainth yll
or-naamariin chad käyttämään lu stivaalinen oli yksi fe Sami Kauppi mahipiäisistä sta tum yleisön harvoi batonia ja athchainia, Sa edustajista. ties mitä muu ja nadia, likööriä utunut n oli sonnusta Pekka Topone en vapaapainijoid espanjalaisten . tmi ei mus raviivainen ry PESTILENCE s Pestilence uu ur Death metal -su llanhohtällä erää sitä ku edusti me kaartia, jota vii toista vanhaa llaan. asta Meksiko ip pi, sillä ta poiketen re vallista villim in oli ta Juomapuolik a oli viehkeä anisteriss o miehen vesik sviinaa, limoajuomaa, peru coctail energi ta. Fe rik sta es 00 ä2 9 valtavirrasiemi noudatti Visa Kaakkurin -teemaa. De omaan tullut enciesiä kats Suicidal Tend mia hevareita veli, että tum suoKauppinen ar musiikkityylin koska löytyy vähän, tia innosta. "Täll fest ta mielenkiinn ejä, mut mattomia bänd sten tuumasi. Bändi i pullo kesän Tuska ol keikan, joka vetikin jämäkän äen Volbeatti lievitti dödisv taatus en llantilaisyhtye marinoita. rumpusoolo. Ho a, eikä karjutont kaahaus oli tauo trick tänyt solisti Pa minen ole pääs helpolla ulia Mamelin äänihu en ahkerasti jutelle yleisön kanssa i välispiikeispysy Mamelin ääni n Keikalla kuultii säkin käheänä. oa myös Tuskan ain Lappalainen sten ja Marko Anders Malm aeksatta Tusk juhlivat jo kahd tunteä kertaa aika olla ivaaliaan. ikkoja", Malm odotetaan ke Dauntless 62 Inferno
Deathchain Fe rik sta es 00 ä2 9 Sólstafir Armour Nifelheim Hail of Bullets Alghazanth Voïvod TEKSTI Mikko Kuronen o 66 Jalometalli, 14.15.8.2009 Oulu ulusta irralliseksi saarekkeekseen erkaantuneella metalliplaneetalla kaikkiaan kuudetta kertaa järjestetty Jalometalli on Suomen olosuhteisiin koko lailla käsittämätöllä profiililla menestyvä savotta. Vokalisti-kitaristi Vince Venomin kireän nasaalin johdattamana Highway Survivorin kaltaiset taatun kasarihenkiset iskusävelmät vetivät avauspumpun yllättävänkin mittavan yleisön välittömästi oikeisiin tunnelmiin. Aurinko kuumotti täydellä volyymilla ja metallijuhlat saivat itsensä näköisen startin. Deathchainkin on joskus nähty vahvempana liikkeellä: Morbid Angel -vetoinen pimeys olisi taatusti tepsinyt paremmin muualla kuin iltapäivän avarassa valossa. Yhtä hyvää ei voi sanoa Alghazanthista, jonka kosketinmaustetulle meloblackille si- sälavan akustiikka ei tehnyt oikeutta. Kävijöitä optimaaliset muutama tuhat ja yhtyetarjonta vuosi vuodelta huimaavampaa heavyn kansainvälistä riehaa. Kun järjestelytkin pelaavat ja lähes jokainen näyttää ainakin naaman perusteella viihtyvän, reseptistä ei löydy suuremmin paranneltavaa. Inferno I KUVAT Eija Mäkivuoti Tänä vuonna lavakarkeloinnin avasi Teatrialla Lappeenrannan hard rock -ylpeys Armour. Sólstafirin kulahtaneet ja karvaiset aavikkosoturit Islannista saavuttivat sen, mitä vuoden ylivoimaisesti parhaan levyn tehneeltä retkueelta saattoi odottaa. Vaikka 78 Days in the Desert. Kuopion kuolonpalvaajien jälkeen päälavalla nähtiin oman festivaalini kohokohta
Onneksi nämä saadaan tänne jo syksystä uudestaan. Kapellimestarielkeisiin ja egyptitansseihin yltyneen Snaken loppuun ottamat yhteispotretit bändistä ja yleisöstä hellyttivät, harmi että siinä vaiheessa katsojakunta oli ehtinyt pienentyä melkoisesti. Sessiokitaristi Daniel Mongrainin permiksen alta lähteneestä omistautuneesta ja tarkasta soitosta kuuli, että mies on tutkinut idolinsa Piggyn kitarointia pikkupojasta lähtien. Tulppaanikvartetin hidastelu ja tuskastelu vakuutti. Päivä kulminoitui päälavalla vapautuneen oloisesti teknistelleeseen Voïvodiin. Asemanvaihto oli terävä, kun maailman komeimman soitto- ja lauluyhtyeen Nifelheimin niiteistä ja nahkoista räjähti perään takuuvarman rienaavat black/heavy-sulosoinnut. Aivan erityisesti lähtivät ripeästi hardrockanneet palat kuten The Prow, Global Warning ja superhieno Panorama. Mahtavaa. Sitten osaksi saatiinkin vuosirenkaita kiitettävästi keränneen thrashin saattohoitoa. Kovempaakin voisi tosin vetää, jos ja kun kyseessä on maailman raskain bändi. Nuclear Warista huomasi toisaalta, kuinka bändi joutui nykyisellä tekniikkatasollaan melkein laiskottelemaan varhaisen primitiiviklassikkonsa läpi. Junnaavissa riffeissä oli tylyä painostusta, liideissä uskomatonta sielukkuutta ja jo van Drunenin tavassa hyökyä biisinnimet esittelyissään selkäpiitä raapivia sävyjä. Vain Saturnus-aiheinen lopetus jäi uupumaan. Hail of Bullets osoittautui Martin van Drunenin sotakoneista tällä kertaa köykäisemmäksi. Hieno yhtye, ihana Liz ja eeppisin mahdollinen päätös tämän vuoden Jalometallille. Viimeksi mainitussa etenkin Bruce Hallin hektinen kiekuvokalisointi ja GarciaVersailles-kitaristiparin tuplamelodiointi nappasi otteeseensa. Välissä nautittiin Atheistin livenä hankalahkosti uppoavasta kikkailudeathista ja Asphyxin vanhakantaisemmasta laadusta. Oma olo oli Death Angelin The Ultra Violencen Manaaja-introttelun pyörähtäessä käyntiin jo sen verran thrashintäyteinen, että sisäinen katse alkoi kääntyillä seuraavana tilukset vallannutta Electric Wizardia kohti. Sólstafirin jälkeen meni hetki ennen kuin mikään tuntui miltään. Kun vuodelle 2010 tarjolla on sydämen töitä Carcassin tahdeilla, voidaan jo nyt sopia, että ensi suvikin paketoidaan Teatrialla. Inferno 67. Tavaraa melkein kaikilta Snaken aikaisilta julkaisuilta paukutelleella pääesiintyjällä oli sormi hyvin pulssilla esittämiensä tyylisuuntien suhteen. Levyltä jykevää vallisoundia paiskova pumppu ei pystynyt toteuttamaan samanlaista infernoa ulkoilmassa, eikä edes mallikas biisimateriaali heilauttanut totenkopfia täyteen horkkaan. Vaikka suurten persoonien ja repivien tekojen arvostaja olenkin, sisälavalla päätteeksi nähty Spiritus Mortisin Hynnisen useamman biisiä jatkunut hortoilu ja kaatuilu munasillaan toi yön äänitaiteen ylle kyseenalaisen antikliimaksin varjon. Lauantai alkoi tervehenkisesti naisten jalkapalloa Teatrian likeisellä kentällä vilkuillessa. Jack-pullon kanssa uima-aurinkolaseissaan viimeisen päälle kohdilleen tunnelmoinut Addi oli kaikkine vittuperkele-huutoineen itsevarman rockkarisman ruumiillistuma ja täydellinen keula "romanttisia rakkauslauluja kauniille tytöille" esittäneelle bändille. Pale Rider ja Love is the Devil (and I Am in Love) tarjosivat ennen kokematonta kylmien väreiden ilotulitusta, ja siinäkin oli vain jotain mielettömän tyylikästä, että bändillä oli pokeria a) vetää aivan uskomattoman säröisällä kitarasoundilla ja b) hoitaa virityshommat täysillä palkeilla koko yleisön edessä. Ei kai se synkronoitu tukanheilutuskaan voi paremmalta näyttää kuin Last One on Earthin jyräklassikoissa. Stormwarrior esitti sakuspeedinsä katu-uskottavaan tyyliin ja Rage viimeisteli viihdykkeet melodisemman metallin ystäville. Ensimmäisenä vanhojen luiden säkistä kaivautui Paradox, josta meno eteni nousujohteisesti Whiplashin ilkeän ja rytmikkään sivakoinnin pisteet kannujaan hulluna piesseelle Joe Cangelosille kautta Agent Steelin speed metal -tykitykseen. Nokkamiehen "itseopiskellussa" äänessä kuulunut raivon ja epätoivon yhteys oli jotain määrittämättömän tunnelmallista. Electric Wizard Death Angel Agent Steel Atheist -instrumentaali kulki vielä hieman lepsusti, Ritual of Firen puolituntiseen, orgastiseen psykedeliajamiin päättynyt keikka kasvoi sellaisiin sfääreihin, että olisin valmis väittämään kokemusta yhdeksi kaikkien aikojen parhaista. Bournemouthin sapattilaisten stoner doom -kuninkaiden piti varman tiedon mukaan räjäyttää pää livesoundillaan, ja kyllähän Jus Osbourne kumppaneineen vyöryttikin esiin aivan järkyttävän toimivaa äänilaavaa. Rokkiperseelle etenkin uudemman EW:n groovaavammat jutut alkusetissä kolisivat täydellä teholla, mutta eipä sitä osannut We Hate Youta tai Funeralopolistakaan pahoitella
Muutama kokonainen kappale pitäisi raapia kasaan tulevalle V-sooloalbumille. Taisin tuossa yhden lasisen ystävän ääressä jopa kehaista Kallelle itselleen laulusuorituksia. Ymmärrän kyllä, että treenikämpillä soitellaan metallicat ja maidenit läpi, sehän kuuluu asiaan. Kitarat raapii särmikkäämmin ja rummut jytisee tanakammin. Kuinka paljon itse panet painoa Viikatteen lyriikoille. Samettisuus saattaa tuoda bändille jopa jokusen uuden tyttöfanin. Arki Kouvolassa lienee samanlaista kuin missä tahansa pikkukaupungissa. Mie oon täysin samaa mieltä. Löytyykö sinulta moisia ja millaista projektia mielelläsi hellisit. Minulle riittää Viikatteen puitteissa, että aiheet pyörivät akselilla ahdistusepätoivoyleinen kurjuus. En totuuden nimissä usko kummankaan skenaarion toteutumiseen. Kalahommissa kalamiehen tuuli on paljon tärkeämpää. Biisi voisi olla Kristinusko. Mistä tämä johtuu ja koska alkaa tuiskuta. Lempibiisi tekstin osalta on Padat. Hyvä paikka viimeiseksi leposijaksi. On toki hienoa, että jotkut osaavat laittaa oikeat sanat oikeaan biisiin oikeassa järjestyksessä. Millainen paikka nyky-Kouvola, eli veeläisittäin Kouvostoliitto, on elää ja yrittää. Kalle ei tätä myönnä, mutta mies laulaa uudella albumilla paremmin kuin koskaan, samettisuus on uusissa lukemissa... En ole sillä tavoin biisejä juurikaan niputtanut. Vee on ainoa "näistä suomenkielisistä raskastelijoista", jolle ei ole vielä tullut lunta tupaan foorumien veljiltä. Heitäpä suurin viisaus, jonka tuottaja Miitri Aaltonen sinulle/teille levytyssessioissa ojensi. En ole silti tuntenut suurempaa vetoa mihinkään muualle. Mie en ole mikään coverien ylin kaveri. Mana Manaa voisi coveroida vaikka lisääkin. Ajoittain, joskin liian harvoin tapailen nokisia riffejä kitaralla. Sehän riippuu aivan lööpistä. Aika ei vaan riitä kaikkeen puuhasteluun. Kallella on Viikatteen ohessa kaiken maailman huumoripunkkibändejä. Eikä haittaa yhtään, jos joku päätyy siinä sivussa kalmistoihin. Mitään toista bändiä ei ole. Inferno tulittaa I www.viikate.com Se on harvinaisempi homma, että Viikate-haastattelusta löytyy hahmo nimeltä Simeoni. Alkaa sitä lokaa lentää tahi ei, jätän lumiauran ostamatta. Mikä on tekstinsä puolesta lempi-V-biisisi. rumpalismieheltä ei näemmä saa kireäksi kuin siiman. TEKSTI Matti Riekki Tuhkat kymijokeen "Kuu kaakon yllä" viittaa suoraan sylttytehtaalle. Kalassa kireällä ei ole kuin siimat. Saamamies ja 5,8-kiloinen Muonion jalokala. "Itse tekemällä Simeonivaapulla tuli", miekkonen retostelee. Jos jutut on tyyliin "Vietin yön Mervi Tapolan kanssa", niin mikä ettei! Jos taas paskapaperin ostamisesta uutisoidaan, niin saattaahan se pikkusen ahistaa itse kutakin. Mistä eron etupäässä huomaa. Virtaavan veden tuijottelu ja kosken kohina on korvaamatonta hermolepoa. Veen suosio on edelleen nousussa, ja tämä levy saattaa hyvinkin räjäyttää possun. Millainen saantituuli kaakko kokemustesi mukaan on. Joki virtaa hyvän matkaa nykyisen Suur-Kouvolan alueella. Suurin yksittäinen viisaus lienee se, kun Miitri paljasti mikä rimmaa Simpsan kanssa. Myös tekstirintamalla ollaan koko albumin mitan terävänä. Mie oon jättänyt nämä foorumit tavan mukaan lukematta, mitä nyt kerran vilkaisin yhden kouvostoliittolaisen bändin alkutaipaleen tasoittelua. Miitri jakoi suuria viisauksia auliisti niin musiikista kuin elämästäkin. Paremmasta soundista! Uusi levy on selkeästi tiukempi kuin mikään edeltäjistä. Ihmiset tuppaa tietämään sinun asiat paremmin kuin sinä itse. Mie en yleensä musiikissa kauheasti lyriikoista perusta. En mie noista tuulensuunnista niin perusta. Lyriikoita luen usein varsin huvittuneena, ehkä hieman eri kantilta kuin joku Runotyttö-86. Huvittaa, kun asian ympärillä kierrellään ja kaarrellaan muttei täräytetä päin naamaa. 68 Inferno. Tekemisessä oli uudenlaista intoa johtuen uusista puitteista ja äänittäjä-tuottajasta. Jos taidot antaisi myöten, olisi mukavaa jyrätä Strapping Young Ladin tyyliin. Jaa-a. Toistaiseksi hyräilen: "Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?" Olet kova kalamies. Mitäpä tuumaat, kun näet Kallen ensi kertaa Seiskan lööpissä. Minun tuhkat voi ripotella Kymijokeen, kun aika ja ukko on kypsä. Uusi albumi on ensimmäinen tuon maagisen paikan ulkopuolella äänitetty. Jos saisit päättää tästä ihan itse, minkä biisin Viikate seuraavaksi coveroisi ja miksi
en ngi puhuu, enn Tiedä, mistä je uhumaan. kuin se alkaa p Inferno Tule lukemaan nte´s ennakkoon Da Highlightiin! Illan esiintyjä 08.10. Backstabbing Bastard Vapaa pääsy! (Ovet auki klo 20, lipunmyynti alkaa klo 21) www.inferno.fi Freda 42, Hki www.dantes.fi
Antioksidantit ja UV-suoja suojaavat rocktastic-tyyliäsi. Joo, keksimme ehkä uuden sanan, mutta tulet huomaamaan, mitä tarkoitamme. Sulfaatiton tuote sisältää yhdistelmän vihreää teetä, goji-marjaa, gotu kolaa ja multimineraaleja, jotka virkistävät ja puhdistavat hellästi. Sprayaa, muotoile ja rokkaa. Molding Gunk 75 G Muokattavaa tukea, joka kestää vaikka rokkistara-avioliiton. MYSPACE.COM/ROCKAHOLICFANS Maahantuoja Suomessa: SKT-GROUP Oy, www.skt.fi TIGIHAIRCARE.COM. Nyt ei nukuta, bilettäjät! Daily Conditioner + Energy 250 ml Elämä kuluttaa. Sulfate-Free Shampoo + Energy 250 ml Unelmien toteuttaminen vaatii extreme-energiaa. Vihreä tee, goji-marja, gotu kola ja multimineraalit taistelevat väsymättä elottomien, kaltoin kohdeltujen hiusten puolesta. Buustaa hiustesi energiatasot täysille ja voit jatkaa bileitä! Spray Gel 250 ml Superfiksaajalla nopeasti rokkitukka, joka pysyy. Starakiiltoa ja staminaa kärsineille kutreillesi. Hoitoaine on suunniteltu pumppaamaan hiuksiin proteiineja ja kosteutta
Tony Kakon koukuttava melodiataju näyttää olevan edelleen loistokkaassa iskussa. Uusi The Days of Grays jatkaa tietyiltä osin edeltäjänsä linjoilla, mutta se luotaa kaikuja myös yhtyeen aiemmista tekemisistä. Vuosi 2007 toi mukanaan Unian, vahvassa nousukiidossa paahtaneen bändin tähän saakka kokeellisimman ja rehellisesti sanottuna melkoisen oudon hybridin, joka sai monet pohtimaan uudestaan suhdettaan Sonata Arcticaan. Laadukkaasti sommitelluista kappaleista löytyy sen verran monia tasoja, ettei niitä käy subjektiivisesti eritteleminen. Jo Silencellä näkyivät ensimerkit Sonata Arctican ja mastermindinsä Tony Kakon kyvyistä taikoa yhtyeen biiseihin myös äkkivääriä ja taiteellisia kuulokuvia. Itse yritän ainakin antaa mahdollisuuden. Tarttuvien balladien luominen on myös aina ollut yksi Sonata Arctican vahvuuksista kuten uusi Breathing-raita mainiosti alleviivaa. Sonata Arctica The Days of Grays Nuclear Blast Paljon on virrannut vettä Kemijoessa sen jälkeen, kun vesistön suistossa sijaitsevan Kemin kaupungin ylpeys Sonata Arctica otti ensi askeleenaskeleen sa kuuluisuuteen Ecliptica-debyytin (1999) myötä. Myönnän ennakkoasennoitumiseni, mutta toivon silti vielä joskus Sonata Arctican palaavan biisinteossa vuosien 19992004 väliseen aikaan. Sitä seuraava biisipari The Last Amazing Grays ja Flag in the Ground johdattelee kuulijaan puolestaan takasin vanhaan tuttuun kertosäevetoiseen Sonataan. Näistä joko pitää tai sitten ei. Sonata Arctica on joka tapauksessa hyvin lähellä täysin oman genren synnyttämistä. Jaakko SilvaSt pohjamutaa Inferno 71. Vaikka ihmekös tuo, onhan Kakko Queeninsa hyvin kuunnellut mies. Kaikesta huolimatta The Days of Grays on luonteva jatkumo yhtyeen katalogiin ja vihjailee bändin vielä tulevaisuudessakin kehittyvän. Arviot Nuclear Blast harmaanhilpeää Harmaanhilpeää dramantiikkaa Kemin karpaasit ovat jälleen elementissään onneksi. Kappale näyttäytyy äkkivääränä, mutta orkesterisoitinten myötä mukana on runsaasti lihaa luiden ympärille kasaavaa mahtipontisuutta. Introa seuraava avaArvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto usraita Deathaura haiskahtaa vielä vahvasti Unialta. The Days of Graysin loppupuoli onkin sitten helppo niputtaa yhteen, sillä kokeellisten sävellysratkaisujen edessä on jokainen kuulijaa enemmän tai vähemmän omillaan. Samalla linjoilla jatkoi myös Sonata-miehistön kakkonen Silence (2001), jolla bändi karautti suoraan genren kärkipaikoille, oppi-isänsä Stratovariuksen rinnalle ehkä jopa ohikin. Silencen viitoittamaa tietä jatkoivat vielä myös vauhdikkaaseen ilmaisuun nojanneet Winterheart´s Guild (2003) ja Reckoning Night (2004). Levy edusti suoraviisuoravii vaista ja simppeliä power metal -ilottelua, josta kumpusi nuoruudeninnuoruudenin toinen tekemisen meininki
Tormentizer on kuin luotu niittipitoisen viikonlopun soundtrackiksi. Burton C. Viihdyttävä kiekko. kari koSkinen Ugh! Läh! Saatana, että jännittää. Pätkän eräänlainen miinuspuoli ovat soittajien haastattelut, joissa esitetään nykyisen rockjournalismin mittapuun mukaan äärimmäisen yhdentekeviä kysymyksiä. Jokunen vuosi sitten uudelleen aktivoituneen Havana Blackin kuvalevy on lopulta melko tiivis paketti, jonka keikkaosion merkittävin osanen on Saksan Bochumissa vuonna 1988 nauhoitettu seitsemän biisin liveakti. Vuoden kovin levy tähän mennessä. SaMi hynninen Havana Black edel Koljosen Tiekiista/ Kuolleet Leskiset Alibi-split loNgPlay Kuolleet Leskiset tekee kunniaa Juicen tuotannolle, ainakin omasta mielestään. Vaikka Divine Heresyn biisit eivät aivan tajuntaa räjäyttäviä olekaan, kokonaisuus on perin asiallinen riffimyrsky. Koljosten puoli on myös selvästi vinyylin mielenkiintoisempi osuus. 73. Koriseva ärjyntä saa pikanttia maustetta sointuvammastakin äänijänteiden värisyttelystä. Bändillä on selvästi pelivälineet hyvin näpeissä ja konseptit järjestyksessä. Paskaksi Arkaeaa ei voi haukkua, mutta eipä debyyttiään vakavalla naamalla suitsuttamaankaan tohdi ryhtyä. kiMMo k. Lyriikat pitävät pinnalla hieman löysemmänkin raidan Lihan ilot. Lopputulos on nautittava. Tämä on sitä itseään! Toki TK on aiemminkin (etenkin Aki Willen ekskursion aikoina) temppuillut melodioilla, mutta nyt mennään silti koko ajan täydellä teholla eteenpäin. Kiekon vahvimmissa veisuissa kuullaan sekä blues- että countryvaikutteita, ja ehdottomia helmiä ovat Four Rusted Horses, Running to the Edge of the World sekä Into the Fire. Toisaalta kaikki tuo tarjoaa osuvan kuvan sen ajan suomalaisesta tasosta tehdä videohaastatteluja. Punkmainen asenne ja rennon iloluonteiset melodiat antavat touhulle omaa ilmettä ja nousuhumala on taattu. vistellen. Muinaisaikain raaka jyystö on luonamme, ja vaikka se onkin saanut kaverikseen uudenlaista jäntevyyttä ja sävyä, ei vanhojen fanien tarvitse pelästyä. Voisiko Terveet Kädet, yksi äärimusiikin tärkeimmistä pioneereista, jälleen pyyhkäistä saastaisen maailman yli raivoavana tulimerenä, kuten silloin joskus. Alkaa kuitenkin janottaa ja kohta on pää pipi. Koska versiointi on niinkin alkuperäisestä poikkeavaa, on näkemyksiä kiintoisaa kuunnella muutaman kerran. Samassa mielenkiintoisessa roolissa toimivat myös muut dokumenttipuolen haastattelupätkät. Nyt ei leikitä! Heti, yhtenä sähköisenä hermoratojen räjähdyksenä käy selväksi, että se mitä toivoin, tuntuisi olevan käsillä, ja se mitä pelkäsin haalistumassa muistojen horisonttiin. Keikat ovat viime vuosina olleet sitä mitä pitääkin, mutta samanlaisen murhaavan voiman tallentaminen levylle on kova homma. Myös venyvä-ääninen laulajatulokas Travis Neal hoitaa monipuolisen tonttinsa asianmukaisesti. Kun emovaikutteet ja Divine Heresyä voimakkaammin esillä oleva melodinen laulu nousevat esiin, myös kappaleiden vakuuttavuus kärsii. Toinen biisi, Puolentunnin helvetti, nostaa jo karvat pystyyn. Lori Linstruth (kitara) ja entinen Porcupine Tree-rumpali Chris Maitland pitävät kapellimestari Lucassenin rinnalla huolen komppiosaston jämäkkyydestä. Inferno Kun Kotiteollisuuteen ja Viikatteeseen vahvasti liittyvät henkilöt yhdistävät voimansa otsikosta ilmenevälle splitille, on tulos yhtaikaa hämmentävä ja herkullinen. Toteutus on kuitenkin sen verran hätäinen ja yksioikoinen, ettei siitä irtoa samanlaista hilpeyttä kuin A-puolen velikultamaisesta hc:sta. Divine Heresy, Dino Cazaresin ilkeästi tykittävä joukkio, myllyttää toisella levyllään vallan vakuuttavasti; paikoin sellaista vauhtia, että ilmaisu kuulostaa vallan äärimmäiseltä. Molempien yhtyeiden meininki on kovin hc, mutta pidemmälle menee ehdottomasti Koljosen Tiekiista. Näin ollen splitin kuuntelu taitaa jatkossa rajoittua tuotoksen viiteen ensimmäiseen raitaan. hanna valJakka Great Strength, Leadership and Prestige Kai se oli jo aikakin saada suomalaisen hard rock -pioneerin oma dvd-julkaisunsa. THEoL ei kokonaisuutena ole niin vahva levy, että yltäisi Mansonin klassikoksi, mutta yksittäistä biiseissä klassikonvikaa on useammassa. Sanna MuStonen Divine Heresy soul Food Bringer of the Plagues Arkaea Terveet Kädet Dvd:n dokumenttipuolella suurin mielenkiinto kohdistuu kuvamateriaaliin, joka on nauhoitettu Havana Blackin ameriikanvalloitusreissulta. No, sangen maukkaan Ayreon-kokoelman jälkeen mies on täällä jälleen, nyt uuden projektin tiimoilta. Nyt tarjolla on sitä rytisevämpää osastoa, jotakuinkin samantyylisin ottein. Passaa kuunnella vaikkapa Asia vilpitön-, Peace-politiikkaa!- tai Puumerkkikappaleita meiningin selville saamiseksi. Meininki on punk, ja genren tunnistettavimmista elkeistä on otettu kaikki irti. Tuskin tämä kovin runsasta kuuntelua kestää, mutta Wolfin, Deceiverin ja Motörheadin ystävien kannattaa nämä rokkihumpat testata. Rumpali Tim Yeung on selkeästi mies paikallaan. Toki bändi reuhaa teknisesti ensiluokkaisesti, mutta Arkaea ei tunnu tietävän, haluaisiko se kuulostaa Slipknotilta, Linkin Parkilta vai tuhannelta muulta emosävytteiseltä kuolometallibändiltä vai Fear Factorylta. Kyllin säästeliäät nyanssit, kuten kitarasovituksissa tarjoillut pikantit mausteet, pakottavat kuuntelemaan levyn heti uudelleen, mikä näin mainiosti mitoitetun teoksen kohdalla käy leikiten. Jenkkirundidokumentissa managerilegenda Alan Nivenin mielipiteet härmäläisestä rokkibändistä ovat myös nostalgisella tavalla kiehtovia. Jaakko SilvaSt Years In the Darkness ceNtury Media Ihmisen poika, pedon poika käMäset levyt/loNgPlay Jaaha, nyt ruopataan Fear Factoryn raskasta jäämistöä asianomaisten toimesta. Hirveästi ei bluesvetoinen raskas rock tunnu viiksimaan yleisöä lämmittävän, mutta bändi kieputtaa alkukankeudesta selvittyään tärkeimmät hittinsä ilmoille kadehdittavan kovassa hurmiossa. Guilt Machine Mascot On This Perfect Day Puolitoista vuotta on joillekin ilmeisen pitkä aika, sillä vielä tammikuussa 2008 hollantilainen Arjen Anthony Lucassen ilmoitti takkinsa olevan täydellisen tyhjä. Ajoitan ensimmäisen kuuntelun lauantaiaamuun. Bell irtaantui jo bändin industriaalisesti mättävästä kuolometallista eteerisemmän ilmaisun pariin Ascension of the Watchersillaan. Karkeat sepelivokaalit, suoraviivaisesti kaahaavat menopalat ja kaljanhajuisen saksalainen asenne irtoavat tiukan tarttuvasti ja ilman turhaa hihhulointia. Minä kiitän ja minä kumarran. Harva laulaja kuulostaa ajoittain niin tuskaiselta, että ääni on kuin valuvaa verta. Tämä ei ole vain levy muiden joukossa, vaan tapaus. Palattuani tajuihini kemiallisista unista lataan välittömästi, kädet hikoillen, kiekon pesään ja väännän volyymin täysille. koSkinen Torment reMedy Tormentizer 25 vuoden kokemuksella heavy/thrashia rokkaava saksalainen Torment on niitä bändejä, joiden kuuntelemisessa ei ole arkipäivisin mitään järkeä. FF-rumpali Raymond Herreran ja -basistikitaristi Christian Olde Wolbersin tuore viritys Arkaea rymyää saman tontin lauhkeampaa laitaa pystymättä vakuuttamaa kuin hetkittäin. Näin legendaarisen ryhmän kohdalla odotusten ylittäminen on liki mahdotonta. Parhaimmillaan Arkaea on mylviessään rehdisti FF-hengessä ja slipknotiaanisessa avauskappale Locustissa. Aaah! Muitakin selkeitä napakymppejä löytyy, ja teksteissä on aitoa tunnetta ja elämän havainnointia. Vaikkei Ayreonista olekaan tällä kertaa kyse, on jälki viimeisteltyä, kappaleet pitkiä ja sointi paikoitellen sangen tuttua
Muita kehotan tutustumaan varhaiseen rajumpaan materiaaliin. Laulaja Sal LoCocon yksipuolinen huutaminen vain puuduttaa entistä enemmän. Takuuseen menen kuitenkin siitä, että tälle debyytille on ehdottomasti aihetta odottaa vaikuttavaa seuraajaa. eve Reece Universal Language Metal heaveN Sworn Enemy ceNtury Media Total World Domination Sworn Enemyn uutukainen tarjoaa pysäyttämättömän pedon. Livenä bändi var- Pathosray FroNtiers Sunless Skies Progemetallikartalla on merkkejä kuin nykySuomessa pipoa. Kahdentoista raidan Universal Language on sävellyksiltään pääosin keskitempoista ja laiskanpulskeaa AOR:ää, lyriikat puolestaan valitusvirsiä keski-ikää lähestyvän aikuisen miehen elontaipaleelta. Kun kuuntelukertoja on nyt takana 20 ja levy silti aikasta syvältä, niin voisi mahdollisesti vetää sen johtopäätöksen, ettei tässä olla klassikkoalbumin äärellä. Janne tolonen Yhden levyn (Eat the Heat) Acceptin kanssa 1980-luvun lopulla tehneen yhdysvaltalaislaulaja David Reecen debyyttisoolo jättää yhtä laimean jälkimaun kuin ruotsalaisesta päivittäistavarakaupasta ostettu mallasjuoma. Ja varsin hyvä onkin, vaikkei sentään yllä progemetallitaivaan porteille asti, esimerkiksi erinomaisen Circus Maximusin rinnalle. Vaikea sanoa. Joskus tällaisen musiikillisen köyhyyden pelastaa huippuvokalisti (vertaa Slipknot), mutta ei tällä levyllä. Kiekko joutaa hyvin nopeasti muiden vastaavien hasbeenien levytysten hautausmaalle. Jaakko SilvaSt The Black Crowes Warpaint Live eagle visioN Alexisonfire roadruNNer Old Crows/Young Cardinals Alexisonfire seilaa uutukaisellaan vahvasti puhtaaseen rockiin kallellaan olevan mitälie-coren aalloilla. koSkinen. Kaiken lisäksi Sandronin äänessä on ärjyä särmää, jolla mies peittoaa helposti suuren osan kollegoistaan. Lisäksi tarjolla on muutama vanhempi kappale, joita tosin olisi saanut olla mukana iso tukku lisääkin. Jotenkin karmivaa, että levyn huippuhetket koetaan kitarasooloissa, joita niitäkin on varsin vähän. Aijai! Warpaint-levy kuullaan siis kokonaisuudessaan, ja nimenomaan tulkinnan muhevanlämpöisen otteen takia julkaisu on varsin perusteltu. Tällä kertaa merkintä tehdään Italian kohdalle. Warpain Liven kuvallinen anti on konstailematonta mutta toimivaa dokumentointia siitä, miten antaumuksellinen ja touhustaan nauttiva rock-bändi työskentelee. Kirsikkana kakussa ovat paksujen tummien lyylien sielukkaasti hoilaamat taustat. Mitä impotentti ehkäisyvälineellä tekee. Universal Languagea on turha suositella edes yhdellekään Accept-kulttaajalle. Kertosäkeet elävät vahvasti, ja muutenkin laulumelodioiden sovituksiin on panostettu varsin onnistuneesti. Mahtaa sävellysvastaava olla ylpeä itsestään! Soundillisesti levy potkii kyllä, mutta kun sisältö on ideaköyhää niin sävellyksellisesti kuin sovituksellisesti, niin minkäs teet. Bändihän on saapumassa kotimaahamme piakkoin, joten ei muuta kuin todistamaan. Reecen ääni soundaa hyvin paljon norjalaismestari Jorn Landelta ja sitä kautta tavallaan myös David Coverdalelta. Lajityypin helmasynti, Dream Theaterin hengetön kloonaaminen, ei rasita näitä ita78 Inferno Juurevan hippirockin mestarit yllättävät suuresti, odotukset uusimman, harmillisen kylmäksi jättäneen levynsä liveversioinin suhteen kun eivät olleet kovinkaan korkealla. Maa onkin tarjonnut maailmalle joukon alan edustajia, varteenotettavimpien joukossa Vision Divine, josta haarautui vastikään mainio Killing Touch -yhtye. Nyt yhtye tekee juhlavan paluun lämmittämällä uudelleen neljä aiemmin julkaistua biisiä (löysyydestään huolimatta "liukuportaiden" selkeästi paras anti) ja vetäisemällä munattomat Jimi Hendrix- ja Alex Harvey -coverit sekä kokonaiset neljä nähtävästi uudempaa kappaletta, joissa terä on niin tylsä, ettei itsarikaan onnistu. Synkeä musisointi kohtalaisen hyvällä vokalistilla, selkeällä mutta intensiivisellä soundimaailmalla ja laadukkailla kappaleilla tekee Posthumista varteenotettavan tulokkaan. Jos vanhojen ukkojen puhdetöinään ja viinarahoja kartuttaakseen kyhäämä AOR on sinun juttusi, suosittelen tätä lämpimästi. Näin lupaa Century Media. Kysykää vaikka kanadalaisilta, jotka ostavat levyä platinan edestä. Janne tolonen Posthum Folter .Posthum Odotukseni tuntemattomia norjalaisia bm-yhtyeitä kohtaan ovat jostain syystä aina korkealla. Jos lähdetään hakemaan vertailukohtia, niin Alexisonfiressä yhdistyvät vimmainen Incubus, lempeäsäröisempi Killswitch Engage ja mielikuvitukseton Hanoi Rocks (siis, Hanoi Rocks ei ole mielikuvitukseton, vaan...). Riffit ja biisit ylipäätään ovat jotenkin niin bluokkaa, että levy ahdistaa. Pathosrayn uutuudella nevermoremaisen mureat kitarat yhdistyvät yhtä mureaan tuotantoon. Sävellykset itsessään eivät ole maata mullistavia, enemmänkin itseään toistavia. Livemuodossa vaisulta vaikuttanut biisimateriaali nousee kuin ihmeen lailla komeaan lentoon. Jäämme odottamaan yhtyeen seuraavaa siirtoa mielenkiinnolla. Panu koSki masti antaa hikisen vastapainon lipun hinnalle, sen jotenkin aistii levyn fiiliksestä. Julkaisun suurin miinus onkin bändin klassikoiden vähäisyys. Jopa vakuuttavasti englantia lausuvaa vokalistia Marco Sandronia myöten. Rennonjämäkästi soittavan karvanaamamoppitukkabändin tatsi on kerrassaan upeaa kuultavaa. Itse asiassa laululinjat pelastavat muuten hieman mielikuvituksettomat sävellykset. Kitaroissa on, ehkä tämän post-hardcoren vaatimusten mukaan, paljon säröä, joka on kuitenkin jollain tavalla niin pehmeää, ettei se raasta korvia. Hyvin ovat koordinaatit kanadalaisilla selvillä, sillä tarjolla on sujuvasti ja soljuvasti etenevää materiaalia. Paremmin vertailukohdaksi käyvät Fates Warning ynnä Symphony X, ja muutenkin Sunless Skies kuulostaa kovin amerikkalaiselta. Soitosta ja sävelistä puuttuu puhtia ja raskautta, ja tilalla on aikuiseen makuun sopivaa "tunteikkuutta", jollaista kuulee pahamaineisimmilla soft rock -albumeilla. Lyriikan myötähäpeää aiheuttavan heikko taso on sentään alkuajoista säilynyt. Vain jyräävä Poltergeist tekee poikkeuksen etsiytymällä 8 minuutin tuolle puolen. Soundit ovat ihan OK. Monipuolisesti soittajia ja yleisöäkin esittelevä ohjaus kuitenkin pitää myös visuaalisen annin kiinnostavana. Siis paljon. Aikoinaan se oli pikkuisen liian väkivaltaista kamaa ja hautautuikin heavy metalin salaisiin hautaholveihin. Käryävien suitsukkeiden lisäksi muita kommervenkkejä ei lavalla juurikaan ole, joten touhu on todellakin perusasioihin keskittyvää. Sunless Skies on liigan toinen levy. Arviot Esikoinen oli musiikillisesti ja soundillisestikin upea ja erityisesti doom metalin ystäville ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos. Laulaja George Pettit omaa mainion puhtaan ja vähän epäpuhtaammankin äänen. Ehkä siksi, että Norja kantaa jo nyt montaa timanttia mustan metallin rintamalta, tai ehkä siksi, että suhtaudun Norjaan sekavanylistävin tuntein jo maantieteellisten rikkauksiensa vuoksi. Kertosäkeet tulevat apuun ja hellivät kuulijaa kärpäspaperimaisella tarttuvuudellaan. Kyse ei ole siitä, etteikö Total World Dominationille olisi annettu mahdollisuutta täällä päässä. Tylsämielisen ja kuohitun pedon se tarjoaa, sanon minä. Lauluosuudet Reece operoi melko matalalta, joten puhti puuttuu vaikka tunteikkuudessa löytyykin. Yhtye onnistuu pitämään pelkän musiikin voimalla varsin suurilukuisen yleisön hyppysissään. Sama maagisuus on saatu taltioutua myös dvd:lle, mikä on harvinaisen hieno juttu. kiMMo k. Tervetulleesti kappaleet on pidetty järkevissä mitoissa. Paras esimerkki tästä, ja lätyn parasta antia kokonaisuudessaan, on hituri Once in a Lifetime. Jos olen ymmärtänyt oikein, .Posthumia voisi kutsua selvästi depressiiviseksi albumiksi, mutta sanoituksia näkemättä ja vokalistin artikulaatiosta kaikkea ymmärtämättä on vaikea mennä asiasta takuuseen. Rummut kuulostavat hienon luomuilta. Posthum on vuonna 2004 Norjassa perustettu black metal -yhtye, joka veivaa ruotsalaisen Shiningin hengessä. Oma ymmärrykseni tämäntasoisia, tyylitajullisesti riman alle jääviä "kerta vielä pojat" -tempauksia kohtaan on vähäistä. SaMi hynninen lialaisia vaivaksi asti. Alexisonfire ansaitsee epäilemättä paikkansa valitsemansa musiikkityylin kärkibändien joukossa. Thrashin ja hc-punkin ristisiitos todellakin kärsii tylsämielisyydestä kaikilla osa-alueilla
Nyt tämän tuplamällin myötä päätin antaa bändille oikeasti mahdollisuuden hurmata minut, tai ainakin saada armahdukseni. Kappaleiden muoto on melko yksipuolinen, mutta niiden rullaavuus pelastaa paljon. Ehkei siihen edes pyritty. Yhtyeen herkkää hekumointia ja muhevaa melodisuutta pursuava neljän kappaleen eepee kärkkyy tarraamaan sydännyöreistä joka käänteessä, mutta yritykseksi jää. Vaikka aikuisten miesten itkeminen pillusta on pitemmän päälle aika surkuhupaisaa kuunneltavaa, ainakin nämä ylidramaattisuuteen taipuvaiset kyynelkylpylän asukit herättävät edes jonkinlaisia tuntemuksia. Kertosäkeiden iskevyys ei sekään ole Doom of Destinyn luokkaa. Kitaroissa on melodisia mausteita ja em. Ensimmäinen kiekko nappaa ehkä paremmin otteeseensa. (Hämmentyville tiedoksi: levyjen äänelliset sisällöt ovat menneet, ainakin tässä painoksessa, ristiin. Se on myös esikuvaansa kurinalaisempi. Kiekon kappalemateriaali koukutti tasolla jos toisella ja jätti jälkeensä fiiliksen saksalaisyhtyeen mahdollisesta lopullisesta läpimurrosta genren terävimpään eturintamaan. kunnan hengessä, mukavaan riffittelyyn nojautuen, on jälki sympaattista ja positiivishenkistä tuoden osittain mieleen Sacred Reichin. Pyörittelen levyjä soittimessani ilman allergisia reaktioita, mutta pieninä annoksina kuitenkin, sillä esiin tursuava ääni muuttuu nopeasti tasapaksuksi ja jähmettyy päähän kuin sperma kädelle. Vaikka Iron Monkey imeekin EHG:in elämänverta aikamoisella röyhkeydellä, visuaalisia ja lyyrisiä aspekteja myöten, on heidän soinnissaan ja biiseissään jotain omaakin. Silti kirkkaanpisteliäs soundipolitiikka ja soitinosuuksien tasapainoisuus tekevät Utopiasta helposti kuunneltavan ja pääosin maittavan kokonaisuuden. Jaakko SilvaSt Vergil Tomorrow Will Be Worse Than Today oMakustaNNe Dark rockiksi tyyliään nimittävä Vergil seilaa tuhannen muun (lähinnä suomalaisen) sähkökitaran ja synkistelyn liittoon luottavan aktin vanavedessä, tähtäimessä HIMin saavuttamat sfäärit. Vergil sen sijaan on vähän kuin rasvaton maito: peruspiirteiltään samaa kuin aito asia, mutta hajutonta ja mautonta massaa, joka ei tahdo jättää niin minkäänlaisia tuntemuksia. Ongelma on siinä, että Vergil on yksinkertaisesti liian pliisu. Jälkimmäisellä jäädään vähän sutimaan perusriffittelyyn sekä herkeämättömiin jumituksiin, joista mummokin menee pyörätuolilla ohi. sankarilaulajan äänessä kieltämättä jotain omalla tavalla alhaista ja hautausmaantuoksuista; ikävä kyllä kyseessä ei ole Pere Lachaise tai edes Hietaniemi, vaan jotain tylsempää ja yksiulotteisempaa. Ensimmäisen albumin kotelosta ja cd-labelin alta löytyy siis toinen ja vice versa. Turha levyltä on kuningasralleja etsiä, mutta muutama muiden yläpuolelle nouseva ralli ja hymyn suupielille nostattava ja sen siellä läpi levyn pitävä yleismeininki jättävät tasaisen hyvän maun. Mega Axxis aFM Utopia Axxisin edellinen Doom of Destiny (2007) oli ilmestyessään vuoden kovimpia power metal -levytyksiä. Eyehategodin ilmavuutta ja herkkyyttä Iron Monkey ei tavoita. Sanoituksellisen teennäisyyden onkaloista pusertuu hetkittäin jotain autenttistakin, ja ainakin yhtye soundaa hienolta ja paikoitellen erittäin raskaalta. Se on hieman rajumpi, soundillisesti tiukempi ja sävykkäämpi ja laulullisesti antavampi. Loppujen lopuksi sen suurempia eroja ei levyjen välillä ole. Kymmenen vuotta myöhemmin luin hermot kireällä hehkutuksia yhtyeen ja sen menehtyneen pultsarilaulajan merkittävyydestä. ) SaMi hynninen. Syljin kohti kaikkea, mikä muistutti heistä. Vuonna 1996 dumasin bändin, yhden biisin kuultuani, häpeälliseksi Eyehategodripoffiksi. Hieman lähemmäs esikuvan neroutta luultavasti kuitenkin yritettiin päästä. Se on sen tason perisynti, että yhtyeen kannattaisi harkita kahdesti jatkaako valitsemallaan linjalla. JaSon Ward Iron Monkey Iron Monkey Our Problem earache Iron Monkeyn albumit on tungettu pirullisen tiukkaan pahviaskiin. Utopia ei aivan lunasta edeltäjänsä herättelemiä lupauksia, mutta ei loppujen lopuksi ole mikään tasapaksu välityökään. Mukaan on pistetty 12-sivuinen historiikkilärpäke ja yhteensä neljä bonusbiisiä
Reilu vuosi sitten julkaistu ensidemo ja tämän vuoden alkukesästä pihalle saatettu, Kreatorcoverilla varustettu Reclaim My Heritage -single antoivat hyvin osviittaa mitä tuleman pitää, mutta CMXCIX osoittautuu yllättäen ja ilahduttavasti em. Moinen oletus ei ole yhtään kohtuuton. Mega Sick of Society oMakustaNNe Weekend Anarchy Pari vuosikymmentä melodista rokkipunkkia ei ole tehnyt näistä germaaneista aikuisia. Bonuksena sanoitukset, kuvia ja viisi videota sisältävä multimediaosuus. kari koSkinen laismetallista. Bändillä on selvästi tähtäin väkevien tunnelmien välittämisessä, ja siinä se myös hyvissä määrin onnistuu. Todellisten kerta toisensa jälkeen niskanikamat naksauttavien tapporallien puute ei tee levystä täysosumaa, vaikka useat veisut ja kokonaisuus siinä kintailla liikkuvatkin. Reippaasti, joskaan ei järin vihaisesti kaahaava Weekend Anarchy sekoittelee punkkiinsa hiukan metallia ja hardcorea, mutta reippaasti myös hyväntuulista poprallattelua ska-jutuista ja jopa puhallinsoittimista puhumattakaan. Nytkytystä ja raastavaa huutoa löytyy koko mitan edestä, eivätkä dynamiikkaa 88 Inferno hakevat keveämmätkään jäähdyttelyt jää ainoastaan taustahuminoiden asemaan. Yleisilme on onneksi edes hieman särmikkäämpi ei tämä aivan Green Daytä ole mutta varsinaista aggressiota Sick of Society ei uhku. Survivors Zero kuulostaa laulajaansa myöten yhtä miehevältä ja jämerältä kuin Arch Enemy ilman liian tarttuvia ja ilmeisiä kertosäkeitä ja sooloiluja. Arviot Survivors Zero CMXCIX coBra Useista eri yhteyksistä ja yhtyeistä tuttujen konkareiden muodostaman Survivors Zeron debyytti on vallan vakuuttava työnäyte. Ensijulkaisulla rima on asettunut varsin korkealle, ja voi vain toivoa, että bändi pystyy hiissaamaan sitä tulevaisuudessa ylemmäksi, aina SM-lukemiin asti ja ylikin. Pariminuuttisten muodostama puolituntinen koostuu aika vaihtelevasta kamasta, mutta punainen lanka löytyy jostain 1990-luvun puolivälin pehmopunk-aallon tienoilta. Hyvin tehtyä tusinakamaa, ei enempää eikä vähempää. työnäytteitä piirun verran kovemmaksi tapaukseksi. tuuttaakin musiikkiaan huomattavasti tummemmin painotuksin. Weekend Anarchy on mukava, joskin aika sillisalaattimainen paketti jos jonkinsorttista punkräimettä. Hydra Lernaia on ahdistava levy, jonka raskaus ja painostava murskaus iskevät suoraan keskushermostoon. Albumin jälki on miellyttävän tuhtia ja tanakkaa niin tuotannollisesti kuin sävellyksiltäänkin, mikä sopii moderniin melodiseen, death-pohjaiseen äärimetalliin hyvin. Musiikilla on huomattavasti enemmän yhteneväisyyksiä Ruotsin kuin kotimaan suuntaan, mikä ei tässä yhteydessä ole ollenkaan huono juttu, koska lopputulos on näinkin itsensä näköinen, laadukas ja monipuolinen. Hydra Lernaia on hyvä levy, mutta viimeinen rutistus jää murskajaisissa saavuttamatta. Teknistä, hardcoresta ja thrashista pohjaavaa musiikkia on helppo vertailla Gojiran ja Scarven kaltaisiin nimiin, vaikka End. Piiska viuhuu kuitenkin parhaimmillaan siihen malliin, että tämän ryhmän nimi on syytä pitää Joni Juutilainen muistissa.
Niin tai näin, tuplalevy se ainakin voisi olla. aadolf virtanen Mind Key FroNtiers Pulse for a Graveheart Jos levyllä piipahtaa kosketinsoolon merkeissä Dream Theater -leimattu Derek Sherinian, tulee odottaneeksi progemetallia. Kenties suurin häpeä puolella bensatankilla kaahailussa on kuitenkin, että yhtye editoi itsestään kompromisseihin tyytyvän keskitien kulkijan, vaikka saumoja olisi parempaan. Touch of Evil on kehnoin koskaan ilmestynyt Priestlive. Tosin biisin olisi voinut em. Toivottavasti se päivä koittaa, sillä puolen puupennin Maiden-hiilikopioita on maailmassa jo yksi jos toinen liikaa. JaSon Ward Judas Priest soNyBMg A Touch of Evil Live Judas Priest ei ole julkaissut kunnon livealbumia yli 20 vuoteen vuonna 2005 yhtyeeseen palanneen Rob Halfordin kanssa. Lisää hypisteltävääkin saisi olla, 12-sivuinen sisälehtinenkään ei suppealla infollaan ja muutamalla kivalla kuvallaan muuta tosiasioita. Halford on toki menettänyt vanhemmiten ylä-ääniänsä, mutta tästä ei kärsitä (eh- kä onnistuneiden kappalevalintojenkin myötävaikutuksesta) kuin korkeintaan Painkillerpäätöksen kohdalla. Englundin ja mm. Tosin vain tältä kantilta tarkasteltuna. Perusheavyn raameista murtautumalla Machinalla olisi ilman muuta edellytykset luo- da aidosti noteeraamisen arvoista materiaalia. Ja sitä myös saadaan. 11 biisiä vuosien 20052008 kiertueilta puristettuna tunnin pakettiin, ja siinä se onkin. Raskas rytke emaskuloidaan tavanomaiseksi radiohittimelodioilla lätkyttelyksi niin moneen kertaan levyn keston aikana, että ihan pahaa tekee. Moni levyn biiseistä starttaa pirun hyvällä draivilla, mutta Viagrassa riittää lyhyenlännästi potkua ja kalu tuppaa lerpahtamaan jo reilusti ennen kliimaksin saavuttamista. Vaikutekoriin on keräilty DT:n ja kumppanien lisäksi myös hard rockia ja jopa AOR-marjoja.. seikkojen myötä poistaa ohjelmistosta jo aikapäivää sitten. Kun kuitenkin otetaan asiat asioina ja tarkastellaan tilannetta siltä syrjältä, että maailman paras heavy metal -yhtye tarjoaa kuulijoilleen tukun ajattomia biisejään, joilla voi aina ylentää mieltään ja joista yksikään ei ole kehno, niin voiko tämä ikimaailmassa olla turha julkaisu. Mutkia levyllä ei totta vieköön oiota, joten kuunteluväsymys uhkaa tämän tästä. Mitä tällä kertaa sitten tarjotaan nälkäiselle fanille. Yhtye luottaa voimakkaisiin startteihin, jotka eivät tahdo kantaa kertosäkeeseen asti. Whitesnake-glooriaa keränneen Reb Beachin herättämään kuuntelijan mielenkiintoa. Liekö tunnelma heikko lenkki Machinan ketjussa, sillä vauhdikkaan rehvastelun saumoista paistaa innottomuutta ja väkinäisyyttä. Biisien määrä ei riitä, joukossa kun ei ole paria tuoreempaa kappaletta ynnä paria harvinaisuutta lukuun ottamatta mitään yllätyksellistä. Ei riittävästi, käy selville jo pakettia avaamatta. Syyttävä sormi osoittaa eritoten solistin suuntaan, sillä vaikka kiekumistyylin tekniikka kuulostaisi olevan hallussa, ylikireä ja paikoin vaivalloisen kuuloinen puhkuminen ei ole lähimaillakaan genren korkeinta kastia. Soitto ja soundithan toki toimivat, onhan yhtye ollut aina (viimeistään rumpali Scott Travisin liityttyä joukkoon) erittäin tiukka ja tarkka livebändi. Senpä vuoksi sellainen onkin äärimmäisen perusteltu, muutama vuosi sitten ilmestyneestä Rising in the East -konserttivideosta huolimatta. Machina shark Majestic Machination Vanhan koulukunnan hevimetelin alttarilla kyykkivä Machina tähtää samoihin heavy-hegemonian korkeuksiin kuin esimerkiksi maanmiehensä Tarot. Vaikka soitto on tiukkaa ja poljento vispaa tymäkästi, lopputuloksen vyötäisillä roikkuu ikävästi löysää. Italialaisyhtye Mind Key on kuljettanut limpulleen myös Evergreyn Tom S. Sinne tänne sirotellaan maukkaita melodianpätkiä, ja soundi on mahtipontinen
www.clayskin.com Best Friends Forever: Promo 2009 Jos kolmas maailmansota käytäisiin thrash metalilla, tämä tyylilajiin nähden kummallisesti nimetty akti olisi syy92 Inferno tä laittaa eturintamalle. Arcturusmainen omituisuus on kuitenkin se, millä bändi mällää itsensä kärkikaartiin. Musiikin suuntaus ainakin vaikuttaisi olevan koko ajan hakusessa, eikä siitä olekaan helppo sanoa muuta kuin että musa on hyvää. Best Friends Forever on jalostanut mättönsä runsain melodioin, huomattavalla teknisyydellä ja kylvää yleisestikin raivoa vallan mallikkaasti. Ensimmäinen luomus kantoi nimeä Moloch, ja se toimii edelleen julmetun hyvin. www.myspace.com/thefallingcrest Luunmurskaukset: Cryptic Death: Black Earth Funeral Tässä onkin sitten meno otsikon lupaamaa ja vähän ulkomaistakin. Kaikilla jäsenillä kuitenkin löytyy lavakokemusta runsaasti, joten tuskin siellä paskat housuissa täristäisiin. Aggressiota korostaa myös Samuli Peltolan erittäin vakuuttava, aavistuksen verran nuoremman Mille Petrozzan kuuloinen kurkkurääkynä. Kitaristimme Kirk Kobalt, jonka kanssa minulla oli soittohistoriaakin, pyysi kahville ja kertoi haluavansa alkaa soittaa jotain vähän rankempaa matskua. Jaakolla oli myös paljon sellaisia rankempia paloja, joille ei ollut vielä löytynyt sopivaa kotia. Bändin nimi.. Bändi ei ole muutamassa vuodessa muuttunut, mikä on ihan hyvä asia. Aadolf ja demot anni Joronen The Falling Crest: The Black Crusade Kuukauden bändi: The falling crest Milloin ja miten, vokalisti Hermann Hazard. Biisit hiotaan kuntoon treeniksellä muun porukan kanssa. Miksi. Biisinaihioita saatiin kasaan pian ja oltiin valmiita äänityksiin. Grungevaikutteet eivät tälläkään kertaa jää peittoon, ja hienoinen flirttailu nu-metallin kanssa tekee Sami Koskisen miellyttävän vahvan laulun kanssa keitoksesta lähes täydellisen sarallaan. meidän luomuksissa on jotain uutta ja tuoretta kansalle! Emme myöskään halua lokeroitua tiukasti, joten vaihtelevuutta voi jokainen kuulija odottaa. Death/black metal on ollut aina lähellä sydäntä, joten niiden viitoittamana sävellystyömme on edennyt. Rumpaliksi kiinnitettiin vanha tuttu Don Carnifex, jonka kanssa homma toimi jo ensimmäisissä treeneissä mainiosti. Biiseihin olisi paikallaan vielä pieni ripaus hitteyttä, sillä tiellä kun kuitenkin selkeästi ollaan. Emme ikipäivänä tule... Minulla on toinen bändi, joka soittaa hieman kevyempää metallia. ...siinä on sellaista kaiken vahvan ja vanhan kyseenalaistamista. Työmme jakautuu... Mukavan persoonallisesti räyhäävä porukka. Lepoa ei biiseissä ole nimeksikään, eli eteneminen tapahtuu sata lasissa lähes kautta materiaalin. Jos pidät heistä, pidät myös meistä: Sinänsä vaikea sanoa, mutta vaikutteitamme ovat mm. Dimmu Borgir, Arcturus, Cannibal Corpse, Strapping Young Lad ja Hypocrisy. Se menee meillä melko lailla fiftysixty. Rosoinen soitto sopii mainiosti hiomattomalle soundille, ja kitaristi-laulaja Anton Johanssonin suora karjunta tekee musiikkiin tässä tapauksessa paljon omaperäisempää jälkeä. ...TFC ei ole tehnyt vielä ainuttakaan keikkaa! Syy lienee bändin projektiluonteisuus ja soittajien muut orkesterit ja kiireet. ... Vaikea tapaus, mutta musiikki puhuu puolestaan, oli mitä oli. Kokoonpanossakin on uudella promolla muutoksia, bassonvarteen vakiinnutettiin Don Appetit ja vierailevana kitaristina toimi Ron Mosh. Huomasimme, että meillä oli aika samanlaisia päämääriä musiikin suhteen. ...olemaan EMOja! Jos siitä jäädään kiinni, niin mörökölli meidät vieköön! Itse kummallisuus. ... Huomasin jossain vaiheessa, että monet biisiraakileista kuulostivat turhan raskailta sille, joten johonkin käyttöön nekin oli saatava. ... On todellakin true. Äärimelodiset biisit edustavat lähes kaikkea black/death/dark/thrash-metallin suunnalta, käsittävät kaikenlaista herkistelystä suoraan turpaanvetoon ja omaavat lisäksi rutkasti tarttuvuutta. Ei armoa, perkele! Kyllähän se melkoista runttaamista tulee olemaan, kunhan sinne asti päästään! Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... Nyt ollaan sitten tässä. Nälkä kasvaa syödessä, minkä vuoksi aloimme kaavailla uutta demoa oikean rumpalin kanssa. Keikalla olemme... www.crypticdeath.tk Clayskin: Day of Silence Clayskin on ollut ennenkin vastassa dollarinmakuisine raskasrockbiiseineen. Seuraava äänite Mouthful of Metal putkahti pihalle heinäkuussa 2008 ja sai erittäin positiivista palautetta. Day of Silencellä on kolme biisiä tasokasta rutistusta, ja bändi soittaa tätä nykyä aivan ammattitaidolla. varmaan VR:ltä töistä. Siinä käytimme konerumpuja, koska haluttiin pitää homma pienenä. ...meillä on liikaa biisejä! No ei, ehkä kuitenkin se, että meillä ei ole niissä vielä tarpeeksi keikkailun tuomaa tiukkuutta. Yhtye toimittaa kovaa demoa lähes liukuhihnalta, eikä siitä osaa sanoa, onko kyseessä lintu vai kala. Tämän takia ensimmäinen tekele onkin hieman sillisalaattia. www.myspace.com/bf4everband. siten, että minulla ja Kobaltilla on pääasiassa sävellys- ja sanoitusvastuu. Viiden vuoden päästä meidät löytää... Haaparantalaisen Cryptic Deathin hurjasta tuhovoimasta huokuu todellakin kuolema läpi. Suomen oloihin poikkeuksellista ja tutustumisen arvoista osaamista. Suurin ongelmamme on, että... Yhtye ei vierasta monimutkaisuuksia ja osaa ilmeisesti soittimillaan vaikka mitä, mutta parhaimmillaan se on suorimmillaan. Vaikkei itse biiseistä mitään poikkeuksellista löydykään ja thrashin peruskoulun kautta operoidaan, on ryhmän iskukyky kiistaton
Livenä luulisi olevan aika mieluista tavaraa. Ei ole koira karvoistaan päässyt, mutta pientä pesäeroa esikuviin on kuitenkin jo havaittavissa. Kiekko soundaa komealta, mutta varsinaiset tähtihetket ovat enemmänkin riffi- kuin biisikohtaisia. Ensi kierroksella harppausta taas eteenpäin, eikös joo. www.myspace.com/thefallenoneoffical Rope Too Tight: Prison Death Confronting: Demo 2008 Fatal Sound Project: Chaos Art Fatal Sound Project vakuuttaa kakkoskiekollaankin. Orkesterin tuottaman musiikin pääpaino tuntuisi kuitenkin olevan raskaasti toteutetun ja hellacoptersmaisen bilerockin puolella. Orkesterin thrashinsukuinen metakka ei yksinkertaisesti sykähdytä. Biisejä määrää minimaalinen vaihtuvuus, armoton alavireisyys ja kolkot sävelkulut. Raakuutta Wainas kyllä ilmentää onnistuneesti, mutta se ei ole tässä tapauksessa riittävästi, kappaleista kun ei helvetillisten sanoitusten ohella kuitenkaan löydy mainittavammin oikeaa ja koskettavaa ideapohjaa. Bändin perustamisvuosikin on 2006:n hujakoilla. Soundaa kuitenkin hyvältä ja sykähdyttääkin ajoittain. www.ropetootight.net Arkadia: A Drop for the Past 3 Hrs Late: Más Vale Tarde Que Nunca Shiatsu-hieronnat: Ghost Voyage: Embrace of the Deep Puronvarrelta tunnelmallisesti ja erittäin raskaasti starttaava Embrace of the Deep on onnistunut kombinaatio haikeutta ja ahdistusta. Häilyvyydestä huolimatta hallittu kokonaisuus. Hard rock -pohjainen pauhaaminen on paikoin melko tanakkaakin, mutta pysyy kuitenkin selkeästi peruskehyksien sisällä. Kaikki elementit laulua myöten puoltavat paikkaansa. www.lunarpath.com Karmakingin räimerock antaa isän kädestä. Biiseillään bändi kyllä jyllää, joskin tuotantoteknisillä ratkaisuilla ja piirun verran tiukemmalla yhteissoitolla voisi kenties puristaa vielä lisää raskautta. Se nimittäin kuulostaa suorastaan harvinaisen päälleliimatulta. www.myspace.com/deathconfronting Jokusen vuoden toimineen Rope Too Tightin eväät ovat vielä levällään. Ep:n viidellä biisillä ei ole juuri mitään yhteistä ja selkeää linjaa, vaikka siellä täällä on erilaisia ja hyviäkin ideoita ripoteltuna. Tällä kertaa yhtyeen ulosanti ja biisit ovat jollain tapaa raikkaammallakin tolalla. Ghost Voyage voisi paikoin olla jonkinlainen "Opeth goes doom metal"- kokeilu, samaan malliin bändi ainakin vaatii kuulijaltaan kärsivällisyyttä pitkine biiseineen. www.arkadiaband.com Metallisesti runnovan ja vähän harhaanjohtavankin avausbiisin jälkeen 3 Hrs Late luo nahkansa uudelleen. Ainoastaan tekeleen sanoitukset aiheuttavat pientä närästystä, hevin kliseitä viljellään tarinoissa peräjälkeen niin, että alkaa jo vähän vaivaannuttaa. Edellisestä tuotoksesta jäi eheämpi maku, tällä ei vain tahdo saada oikein mistään kiinni. Suorasukainen karjunta on toimivaa ja ehdottomasti oikea valinta lauluääneksi. Tällä kertaa on saavutettu pientä irtautumista suorahkosta Iron Maiden -apinoinnista, vaan eivätpä yhtyeen omatkaan vahvuudet vielä piisaa kannattelemaan koko hoitoa. Ja mikinvarressakaan ei onneksi tehdä muuta kuin huudetaan. Chaos Artilla osataan piilottaa vaikutteet tehokkaasti, orkesteri kun ei kuulosta missään nimessä uniikilta ja kuitenkin samalla itseltään. Riffejä toki sinkoilee, mutta eipä näillä eväillä pitkälle pötkitä ilman varsinaista sisältöä. Muutamia OK-tasoisia ideoita löytyy, mutta kun niitä pitäisi olla koko levy täynnä. Jossain määrin meininki tuo mieleen eräänlaisen kaikesta vähänkään järkevästä riisutun Ajattaran. Pieni hurjistuminen siellä täällä tekisi kenties terää. AJ Valkaman sinänsä hyvä ääni ei pääse tällä kierroksella oikeuksiinsa ja tuppaa välillä jo ärsyttämäänkin. Kotikutoisuus rokottaa Prisonin sointia monessakin suhteessa, mutta vokalisti Jaska ei tämäkin huomioon ottaen tunnu oikein pääsevän päämääriinsä. www.fatalsoundproject.com Lammilainen Death Confronting demoilee perusmallisen death/thrash metalin avuin. www.pointblank-band.net Lappeenrantalainen Wainas on tulikivenkatkuinen yhden miehen metalliesitys. Perusrungossa ei ole juurikaan persoonallisuutta, sen sijaan kikkailussa on. www.myspace.com/karmakingband The Fallen Onen jäsenistö on ollut demon nauhoitusten aikaan niukin naukin mopoiässä, joten soittokokemusta tuskin on isommin voinut vielä siunaantua. Onko tämä nyt sitten ennenkään haitannut, mikäli musiikki itsessään iskee. Yhtyeen ainut jäsen Kanttori Wainaa on saanut kieltämättä loihdittua ep:lle varsin tummaa tuhoavaisuutta. Kitaroihin pohjautuva työskentely on soitannollisesti toimivaa, mutta nyt kompastuskiviä kasaantuu eteen vokaalien suhteen. Ideaköyhiä ja tasapaksuja sävellyksiä eivät pelasta edes paikoin hyvin vahtikoiramaiseksi yltyvät laulusuoritukset. www.myspace.com/ofyourfuneral Refusal: Next to Nothing Säälittävät kutittelut: Constantine: A Play of Minds Constantinen kohdalla arvaakin mitä tuleman pitää, sen verran sitkeästi bändi tuntuu maneereihinsa juuttuneen. Vahvuuksiksi voidaan lukea itsensä kuuloiset biisit, lahjakas leadkitarapuoli sekä ehdottomasti Marko Poussun laulutyöskentely hienoine stemmoitteluineen. Paljon melua tyhjästä -sananparren käyttö lienee nyt paikallaan. Soitto rullaa edelleen hiukan kömpelöhkösti ja osin yli kykyjen vedetyt laulusuoritukset tiputtavat tunnelmaa tasaisesti. Vaikeassa naislauluvetoisessa heavy metal -sarjassa kisaava yhtye vakuutti jo edellisen tuotoksensa biiseillä, mutta yleinen toimintavarmuus on kasvanut edelleen. Rosoisuus tuotannossa särähtää tälläkin kertaa korvaan, tiukemmalla soundipolitiikalla Executionista saisi luultavimmin vieläkin enemmän irti. Biisit ovat ehyitä ja selkeitä, eikä Refusalilla ei lähtenyt oikein homma käyntiin esikoisdemollaan, eikä lähde nytkään. Perustana on edelleen death metal -rypistely, jonka sekaan kikkaillaan kaikenlaisia kommervenkkeja. Pieni tyylihajonta kielisi, ettei suunta olisi mestareilla itselläänkään selvillä, mikä nyt olisi vähimmäisvaatimus, muutoin saattaa ennen pitkää odottaa esimerkiksi kurja kohtalo paikallisen kulmakuppilan vakiobändinä. Ryhmällä vaikuttaisi olevan selkeä käsitys päämäärästään ja kyky luoda koskettavia tunnelmia. www.myspace.com/ancientdawntribe bändin yhteispelissäkään ole moittimisen sijaa. Itse sävellyksiä ei voi moittia kehnoiksi, mutta mitään uutta ne eivät tähän maailmaan kuitenkaan onnistu tuomaan. www.refusalband.com Inferno 93. Yhtyeen puolimelodinen thrash/death metal kuulostaa tällä kertaa äkäisemmältä kuin Verminous-demolla. Kaikki soittavat mainiosti yhteen, ja tärkeälle vokaaliosuudellekin voidaan näyttää vihreää valoa. www.3hrslate.com Wainas: Tuomio Of Your Funeral: When Nothing Remains Point-Blank: Execution Point-Blank ei ole puuttunut musiikkinsa suuntaan paljoakaan kakkosdemonsa suhteen. www.myspace.com/constantineoffinland The Fallen One: Demo 2009 Karmaking: Promo 2008 Lunar Path: Broken World Lunar Path siirtyy kolmosdemollaan selkeästi uudelle tasolle. Nämä ominaisuudet kun saadaan The Evolution: Promo 2009 Kuopiolainen The Evolution lähtee taistoon hevin perusaseilla. Lupaavaa työskentelyä joka tapauksessa. Suuntauksen musiikilliset periaatteet vaikuttaisivat olevan pääpiirteittäin kasassa, asiaankuuluvaa rosoisuutta myöten. Groove on kohdallaan, eikä soitannosta ole muutenkaan pahaa sanottavaa. Periaatteessa vertaus Swallow the Suniinkaan ei olisi täysi huti, joskin sävellyksellisesti syntyy jonkin verran pesäeroa, eikä tässä tapauksessa otsikon yhtyeen hyväksi. Draivi ja soitto on niin komeasti kohdallaan, että erityinen hinkkaaminen olisikin täysin turhaa. Kitarariffeistä löytyy paikoin varsin hyvääkin teknisen puolen kuolokuviota, osittain taas jäädään turhan yksioikoiselle ja virikkeettömälle tolalle. Vaikka soittimet pysyvät kutakuinkin lapasissa, yleinen hutilointi ja liika yritys kuuluvat selkeästi läpi puolivillaisten soundien alta. www.evolutionband.org valjastettua virallisesti "omaan käyttöön" sen sijaan, että juostaisiin koko ajan jo olemassa olevan tyylisuunnan perässä, saattaakin vasta riemu revetä. Biisejä siis osataan kirjoittaa sekä hallita soittimet. Pikku ikäalennuksen huomioon ottaen demoon voi suhtautua joka tapauksessa suopeasti. Tämä jos jokin on kehityskelpoista. Yhtyeen soinnissa on ruotsalaistyyppisiä melodisia vaikutteita, kun taas vokaaliosiot tekevät kattauksesta enemmänkin power/ sankaripohjaisen. Musiikki yllättää, suurimmat vaikutteet nimittäin imeytynevät vanhemman liiton verkkaisemman pään mustasta metallista. Omalla asialla orkesteri kuitenkin selkeästi liikkuu, eikä yhteenkään sudenkuoppaankaan varsinaisesti tallata. Sävellykset ovat oivia, mutta pieni tasapaksuus ja laimeus kuitenkin vielä vaivaa hetkittäin. DEMoJEn ToiMiTuSoSoiTE (ei toimituksen osoitteeseen) Demot / Aadolf Virtanen, rengastie 49, 37630 Valkeakoski Ancient Dawn: Promo 2008 Ancient Dawn on ristiriitainen tapaus. Varsinkin kitaroissa osaaminen on merkillepantavaa, sen sijaan vokaaleissa häiritsee sopivasta säröstä huolimatta pikku ponnettomuus. www.wainas.net Of Your Funeral jätti edellisellä demollaan suorastaan törkeän sentencedmäisen makuelämyksen. Onnistuneita melodiakulkuja on saatu kyllä loihdittua, mutta kokonaisuutena biisit hakevat vielä muotoaan. Jatkoon! www.myspace.com/ghostvoyage Eteläpohjalainen Arkadia tarjoaa supermelodisuutta. Musiikikseen ovat valinneet perisuomalaisen jäyhän ja melankolisen heavy metalin, johon on sekoiteltu kikkailua vaihtelevalla menestyksellä. Positiivinen asia joka tapauksessa on orkesterin perusteiden hallinta. Likimain tärkein osatekijä, satakieli Janica on saanut hiottua englanninkin lausuntaa skarpimpaan suuntaan. Yhtyeen suoruudessa on jotain ihailtavaa, ja stonersävyinen lyijyisyys ei ole todellakaan teeskentelyä. Bändin viehättävyys on pitkälti sen livemäisyydessä, energia ja maukkaat kitaroinnit kuulostavat äärimmäisen aidoilta ja silottelemattomilta. Bändi soittaa rockinsa perusvarmalla ja herkullisellakin tavalla, mutta itse musiikki ei tarjoa mitään uutta auringon alla. Itse biiseistä puuttuu kuitenkin vielä se jokin, alinomaa tuntuu siltä, että samoista aineksista voisi leipoa mehevämmänkin kakun. Niukkamelodisten, vähän slayermäisten riffien täyttämät biisit ovat rakenteeltaan jossain määrin epäjohdonmukaisia, mutta sentään hyvin ja tahdikkaasti soitettuja
viihdeim us effoja ja m emmän l aa! fi WWW. Yhteystiedot pidän kovasti näistä "No joo, kyllähän minä kavereista, joiden kanssa nyt kierrän, mutta kyllä hekin välillä vituttavat minua. Ja minä heitä." Page Hamilton PRO GEAR Hedengren yhtiö Puh. (09) 6828 4600, hedcom@hedcom.fi Tutustu nyt! HARVINAISTEN LEVYJEN TILAUSPALVELU Meiltä saat myös levyt, joita ei normaalikauppojen valikoimista löydy! UUDET · KÄYTETYT · VINYYLIT En periumi. Median palveluhakemistossa! Ota Palveluhakemisto Mainosta Poplöydät osoitteesta www.popmedia.fi.yhteyttä myyntiimme. ARIMAN.FI Lähde kanssamme viihteelle | www.viihdeimperiumi.fi viihdeimperiumi140x90.indd 1 8.6.2009 20.11
Olimme kaikki tavalla tai toisella osa Bajsligania. Ehkä olimme jollain tavalla aikaamme edellä. Olimme niin innoissamme levyttämisestä, että unohdimme monta asiaa. Tukholman aitoihin ja alkuperäisiin kuuluva Unanimated on pari vuotta takaperin käynnistyneen uuden tulemisensa myötä ottanut riuskan askeleen kohti vanhatestamentillista, tummaa melodeathia. Pelaamme edelleen tavallaan samassa joukkueessa. kysyy 21 vuotta sitten perustetun Unanimatedin vokalisti Micke Jansson. Vuonna 1990 julkaistu treenidemo noudatti vielä perinteistä mankka recille ja päristelemään -lähestymistä, mutta jo tuhansia ostajia löytäneellä Fire Storm -demolla (1991) Unanimated alkoi paikantaa perusluontonsa. Levy-yhtiömme ei piitannut meistä tippaakaan. Ja kysyy aiheellisesti. Johan lauloi Storm from the Skies of Griefillä ja The Cold Northern Breezellä, joka kuulostaa jälkeenpäin ajatellen aika karulta! Johankaan ei ollut suoritukseensa kovin tyytyväinen. Tavallisemmalta ruotsalaiselta kuolometallilta kuulostaneet yhtyeet keräsivät silloin enemmän huomiota. Homma toimi demoaikoina ja levyttävänä yhtyeenä suunnilleen samalla tasolla, mikä olikin yksi syy pistää bändi jäihin. He saavat siis puhua puolestaan ja seistä oman asiansa takana, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millaisia asioita me bändinä ajamme takaa. Siitä tiesimme, että soundi on Inferno 95. Amerikkalaisen uusiometallin ja Soilworkia seuranneiden hirveyksien jälkeen musiikkityylin ulkorajat ovat himmenneet lopullisesti. Onneksi studiot sijaitsivat vierekkäin. En vakavasti ottaen tiedä, mitä melodiselle death metalille tapahtui. Äänityksissä hääräsi lauluhommissa myös Tiamatin Johan "Hellslaughter" Edlund. Kun ruotsalaisesta melodisesta death metalista tuli vitsaus 1990-luvun viimeisinä vuosina, sen keskeiset pioneerit olivat jo kadonneet näyttämöltä. Edes studion jätkillä ei pysynyt homma kunnolla hyppysissä, tuntui että he äänittivät levyn testaillen vähän sitä ja tätä. Sen lähtöpisteenä toimivat Bathoryn, Morbid Angelin, Sarcófagon, Mercyful Faten ja Venomin kaltaiset vanhan maailman raastimet, joiden päälle yhtye oppi loihtimaan ennen kokematonta tunnelmaa akustisten kitaroiden, keski- Unanimatedin In the Forest of the Dreaming Dead -debyytti (1993) nauhoitettiin kolmessa studiossa, Unicornissa, Moosessa ja Noble Housessa kevätkesällä 1992. 1718-vuotiaina julleina ikä esti pääsyn moniin olutta myyneisiin paikkoihin, joten juopottelimme kellareissa ja puistoissa. Kaikki tai ei mitään Oluentäyteiset oppivuodet Unanimated on alusta asti kulkenut eri raiteilla kuin valtaosa melodeath-virittäjistä. Olen saanut paljon kritiikkiä noiden kahden biisin lauluista, koska unohdin printata albumin tekijätietoihin, kuka biisit oikeasti lauloi. Vanhoina rässäreinä olimme Kuoleman hyvää pataa Necrophobicin, Dismemberin, Entombedin ja monien muiden hyvien bändien kanssa. Korinoiden takaa ylinopeudella vinkuvat Iron Maiden -kitaramelodiat kuulostivat alun alkaenkin epäilyttävältä keksinnöltä. Unanimated on ehdottomasti death/ black metal -yhtye, joka pohjaa sanoiltaan okkultismiin ja pimeyteen. toinen tuleminen tempoisuuden, melodisten kitarakuvioiden ja maltillisen kosketinvuoraamisen avulla. Uusia bändejä sikisi Nihilistin ja Dismemberin varjosta nopeasti, ja sivussa verkostoitui mm. Tukholma oli 1990-luvun alussa yksi maailman nopeimmin kehittyvistä metalliympäristöistä. Tunnettuuttaan yhtye rakensi keikkailemalla. Olimme lavalla aina helvetin päissään, joten hermostuneisuutta ei pahemmin ilmennyt. Emme saaneet alussa mitään ilmaiseksi. Orkesteri ei pyri korjaamaan muiden virheitä, mutta onnistuu herättelemään mestaroimaansa alagenreä uuteen eloon. Soundi oli puutteellinen, emme edes masteroineet koko pirun levyä! Oli riemukasta, kun rumpusoundia haettaessa yksi studion tyyppi sanoi, että rummutus kuulosti pesukoneessa pyöriviltä kolikoilta. Pian löytyi rahoittava taho esikoislevyllekin, sittemmin hihnatyönä joka pojan black ja death metalia sylkenyt No Fashion, josta muodostui bändille riippakivi. Onko melodisia KUOLOmetallibändejä jäljellä ensimmäistäkään. Micke Jansson muistaa, että bändi tarvitsi useampaa studiota nimenomaan rumpujen äänittämiseen. Äänitysprosessi oli aika kaoottinen, kukaan ei oikein tiennyt miten toimia. Kaikki vetivät yhdestä köydestä ilman kilpailun tarvetta. Siitä tuli perusta, jolle musiikillinen identiteettimme rakentui. Vanha liitto TEKSTI Mikko Kuronen I www.myspace.com/unanimated08 Pahalla on juurensa. Tuntuu, ettemme edes soita samanlaista musiikkia kuin muut genren bändit. Kaikki meni varmaan pieleen 14 vuotta sitten kun panimme bändin jäihin. Keikkojen määrä putosi hieman, kun julkaisimme ensimmäisen levymme, koska lafka ei tukenut meitä millään tavalla. Keikkoja oli ainoastaan Ruotsissa, vasta 14 vuotta myöhemmin pääsimme Saksaan Party San -festareille. Organisointi jäi luonnollisesti omalle kontolle. Innovaattoreihin lukeutunut tukholmalainen Unanimated on sittemmin löytänyt itsensä lavalta esittämässä encorea uralleen. M elodisessa death metalissa on nykyisin ani harvoin mitään ilkeää tai uhkaavaa, sen tietää jokainen kuuleva. Daniel Ekerothin Swedish Death Metal -teoksessa dokumentoima Bajsligan, paskaliiga. Unicornilla ei ollut tarpeeksi tilaa rummuille, joten meidän piti lainata huonetta Moosesta. Fire Stormia nauhoitettaessa löysimme soundimme ja soittotyylimme
Miksi jatkaa jos ei ole mitään tarjottavaa. En usko iän merkitykseen ollenkaan, hyvä musiikki on aina hyvää musiikkia. Levy on brutaaleimpamme ja tummimpamme, ja juuri siitä Unanimatedissa on kyse. Haimme totta kai parempaa soundia, ja Dan Swanön saaminen äänipöydän taakse oli iso etu. Sanoituksistakin tuli ruusuisempia, Micken mukaan ehkä yhtyeen lisääntyneen polttelun takia. Sitä oppii ja kehittyy koko elämänsä ajan kuolinhetkeensä asti. Emme olisi koskaan kuitenkaan kehittyneet yhtyeenä samaan suuntaan. Ancient God of Evil nauhoitettiin muistaakseni 1014 päivässä. Skenellä ei ollut merkitystä yhtyeiden kasvamiseen, joten en voi sanoa, että joku bändi olisi "varastanut" paikkamme skenessä. ItFotDD onkin huomattavasti seuraajaansa Ancient God of Eviliä (1995) rosoisempi ja tummanpuhuvampi teos. Se ei tarkoita, ettemmekö voisi kehittyä tai löytää uusia toimintatapoja. Se, minkä esikoinen särmikkyydessä voitti, ansaittiin seuraajalla tarttuvuudessa, erottelevuudessa ja puhtoisuudessa. Samalla se osoittaa, ettei neljätoista vuotta nälkäisempi Unanimated halua jatkaa AGoE:n melodisen puhtoisella linjalla, vaan hamuaa jotain raaempaa. Tunteeko aina hieman hempeämpänä pidetty Unanimated olonsa kotoisaksi Ruotsin nykyisen dm-renessanssin keskellä. Uskomme todella, että meillä on vielä annettavaa maailmalle. Musiikillisesti ja muutenkin tunnemme silti itsemme. Tärkeintä on, että teemme tätä ensisijaisesti itsellemme ja faneillemme.. In the Light of Darkness osoittaa luontaisen kehityssuunnan bändille. Ruotsalainen death metal on vuosien saatossa muuttunut reippaasti, mutta Necrovationin, Invidiousin ja Bastard Priestin kaltaisten uusien bändien siivillä myös palannut omalle oksennukselleen. Odotimme vain oikeaa hetkeä ja sitä, että kaikki pääsisivät mukaan. Emme halunneet valloittaa maailmaa, vaan tehdä yksinkertaisesti paremman levyn ja soittaa livenä faneillemme. Olemme vanhempia, kypsiä yksilöitä, joiden rehellisyys heijastuu myös musiikkiin. Olimme yhä aika kokemattomia, mutta olimme työstäneet biisejä aika paljon ennen studiota. Kuinkapa muutenkaan, kun puikoissa oli studiovelhonostetta vauhdilla kerännyt Dan Swanö. Yli kolmikymppisinä tyyli elämässä ja musiikissa on siis löytynyt vaan jättääkö tällaisen tuntemuksen kultivoiminen tilaa muutokselle ja kehitykselle. Samaan aikaan yhtyeen edustamasta musiikkityylistä tuli hittituote, jonka parhaat (At the Gates, Edge of Sanity) ajautuivat vaikeuksiin 96 Inferno ja heikoimmat (In Flames, Dark Tranquillity) menestykseen. Emme hakemalla hae imagoa itsellemme vaan annamme musiikin muodostaa totuutemme. Jos olisimme pestanneet mukaan uusia jäseniä, puolet Unanimatedista olisi kuollut. Ja loppujen lopuksihan emme edes kuolleet. Koko paskan voisi pistää pakettiin, jos ajattelisi toisin. Siitä ei ollut epäilystäkään. Micken mukaan Unanimated ei kuitenkaan katkeroitunut tästä. Olemme vanhoja ystäviä. Ainoa studiossa sävelletty biisi oli Die Alone, josta tulikin yksi levyn vahvimmista raidoista. Vaikutustamme nuorempaan polveen on vaikea arvata, onhan se hienoa jos sellaista on havaittavissa. Sovimme heti, että jonain päivänä pystytämme Unanimatedin uudestaan. Sellainen on typeryyden tuolla puolen. Samalla viimeisimmätkin haudatut puolijumalat ovat palanneet vähintään yksittäiskeikoille jakamaan virtaa seuraajapolville. Uskoisin niin. Otan At the Gatesin ja Edge of Sanityn koska tahansa ennen muita mainitsemiasi bändejä, mutten silti tunne turhautumista minkään bändin takia. Ancient God of Evilin jälkeen yhtye veti huonoa korttia joka suunnasta: nähtiin vankilatuomioita, alkoholin ja huumeiden väärinkäyttöä, ongelmia levy-yhtiön kanssa sekä musiikillisia ja henkilökohtaisia erimielisyyksiä, jotka johtivat kokoonpanomuutoksiin. Uudesta levystämme on tippunut vain hienoa palautetta, nähtäväksi jää mitä seurausta siitä on. Rokahtava keskitempoisuus ja sorminäppärät soolot toivat levylle väriä, joka veti puoleensa muitakin kuin death metal -talttahampaita. Opimme, ettei koskaan pidä palkata studiomiehistöä, joka ei tunne tai kuuntele musiikkityyliämme. Pelin henki oli kaikki tai ei mitään. Annettava ei lopu Yhtyeen jääkauden päätti tänä vuonna ilmestynyt In the Light of Darkness, muhevan tummasti soiva levy, joka palauttaa Unanimatedin vakuuttavasti Ruotsin metalliteollisuuteen. Kyseessä on kaksi eri musiikkityyliä, vaikka toiset soittavatkin "melodisesti". "Ehkä olimme jollain tavalla aikaamme edellä." oikea
Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Pop Media Oy VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5012555 00003 Vastauslähetys. inferno kesto pekka pikametallimies voittokuja 3 00100 helsinki Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain suomeen lähetettäviä tilauksia. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan asiakasnumero. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Palvelu toimii TeliaSoneran, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden ja DNA:n liittymissä. Kustantaja: Pop Media Oy Malminkatu 24 00100 Helsinki Fax. OSOITTEENMUUTOS Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla. Viestin hinta on 0,95 euroa. 09 4369 2409 Email: inferno@popmedia.fi www.inferno.fi Tilaa INFERNO! Kestotilaus, 10 nroa 44,90 Määräaikaistilaus, 10 nroa 53,10 Osoitteenmuutos (laita uusi osoite lahjatilauksen saajan kohtaan!) Nimi: ____________________________________________________________ Lähiosoite: ________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: _________________ Sähköposti: ________________________________________________________ Allekirjoitus (huoltajan, mikäli alle 18v): ___________________________________ Nimenselvennys ja päiväys: ____________________________________________ Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: Nimi: _____________________________________________________________ Lähiosoite: _________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: __________________ E-mail tilaukset osoitteeseen tilaajapalvelu@popmedia.fi tai sähköisellä lomakkeella osoitteesta www.inferno.fi. Pop Median tilaajapalvelu on avoinna ma-pe 8-16. maksaa postimaksun Tilaajapalvelu 03 424 653 40 avoinna ma-pe 8-16. TILAUSHINNAT Inferno ilmestyy 10 kertaa vuodessa 12 kk kestotilaus 44,90 euroa 12 kk määräaikaistilaus 53,10 euroa Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. INFER 4,90 4 10 nume roa Tilaa O N Tilaa Inferno tekstiviestillä! Lähetä tekstiviesti: inferno kesto nimesi osoitteesi numeroon 172 33. esim. Myös internetin kautta voi sekä tilata että irtisanoa lehtiä, www.inferno.fi. KESTOTILAUS Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Voit tilata myös puhelimitse numerosta 03 424 653 40
Kovin näkyville paikoille hän ei kehottaisi naisia itseään mustaamaan. I Godsplaguella uutta materiaalia kasassa NicoN pääyhtye Godsplague on tällä hetkellä luovalla tauolla johtuen yksinkertaisesti jätkien ajanpuutteesta. Pääkallo vaiheessa Tällä hetkellä yksi Nicon tatuointiprojekti on kesken. Mun jokaisessa tatskassa on oma tarinansa, mutta kai niistä helpoin on Dimebagin kuva, jossa hän osoittaa sormella ja hymyilee. Se on ihan päällikkö alallaan! Tarkka ja nopea ennen kaikkea, Hartonen kiittelee. Euge pyörittää erinäisiä projekteja ja opiskelee ammattikorkeassa. Rakas aihe näkyy myös nahassa. Moni muistaa kyseisen kuvan myös Pamela Anderssonin käsivarresta. Olen yksi niistä onnellisista, jotka on päässyt tapaamaan herraa muutaman mukillisen verran Helsingin yössä, silloisessa Metal Bar Bronxissa Eerikinkadulla. Kesän jälkeen olisi tarkoitus saada päätökseen oikean hauiksen sisäpuolelle aloitettu pääkallo Fabulous Paradise Tattoon Kalle Koon tuolissa. Hartosen kaikkien aikojen toinen kuva oli vasemman hauiksen ympärille tehty piikkilanka. Oma nahka KUVAT Markus Laakso TEKSTI Heta Hyttinen Godsplaguen nico Hartonen piirteli jo naskalina kuvia käsiinsä, nyt ne ovat vain ikuisia. Kokkikoulukaveri innosti kuviin GodsplaGuesta ja Dimebag Beyond Forever -projektista tuttu laulaja Nico Hartonen on varsin tatuoitu mies. Sittemmin olen vetänyt siihen päälle A4kokoisen tribaalin, joten on helpottanut vähän. Päätin lähteä tutustumaan asiaan enemmän, Nico muistelee ja kertoo, miten oli jo ala-asteella kova poika piirtelemään käsiinsä erilaisia kuvia. Mä olin juuri täysi-ikäinen, kun otin ensimmäisen tatuointini. Nicosta on tullut tietyllä tavalla Suomen Dimebag-muistojen ruumiillistuma tribuuttibändin ja yhtyeen hyväntekeväisyyskeikkojen myötä. Niiden firman slogan menee jotenkin näin: "Me teemme teistä kauniita", joten sitten tosi vanhana meikähän on todella komea, Nico virnistää. Kuvia löytyy käsistä, ranteista olkapäihin, niskasta, vatsasta ja pohkeiden välistä. Pääasia on, että mennään hyvillä fiiliksillä! 98 Inferno. Kirveitä teroitellaan ja nautitaan kesästä Ehkäpä syssymmällä ryhdymme katselemaan hommia taas eteenpäin. Kokkikoulussa oli samalla luokalla yksi kaveri, jonka kädet olivat aika tukossa musteessa. Mitään kuvistani en kuitenkaan kadu, kaikki ovat mailikiviä elämän varrella tapahtuneista merkittävistä asioista. Ei ole ihan samaa kuvaa, Hartonen toteaa pilke silmäkulmassaan. Vuosi oli 1994. Elämässä joutuu tekemään ratkaisuja ja päätöksiä. Mulla on uusi duuni, jossa saan olla vaikka aamusta yöhön. Nämä ovat minun. Nico Hartosella ei ole mitään tatuoituja naisia vastaan kunhan kuvia ei ole enemmän kuin daamin miesystävällä. Reeo hoitaa lastaan radio- ja muiden hommien ohella ja niin edelleen. Uusia biisejä on kuitenkin jo siunaantunut kuulemma pussillisen verran, mutta vielä niitä pitäisi saada Hartosen sanojen mukaan kasaan repullinen. Nico hehkuttaa muutenkin Kallen jälkeä. Kun Dimebag poistui keskuudestamme, ei ollut epäselvää, mikä kuva seuraavaksi tulee ihoon, Hartonen toteaa nostalgisena. Dime oli ja on mulle todella suuri vaikuttaja musiikillisesti ja muutenkin sankari sekä loistotyyppi kaikin puolin
JOE RANTAKALLIOLLA PUBLIC ENEMIES SKAVABÖLEN POKANSAKUNNAN OLOHUONE KREIVITÄR KUNNIATTOMAT PASKIAISET PONYO DVD-OPPAASSA AJANKOHTAISET JULKAISUT JAT THE UGLY TRUTH TAKING WOODSTOCK VIIRU & PESONEN: MUISTI PÄTKII Nyt lehtipisteissä! Leffa- ja dvd-arvostelut, uutiset, henkilökuvat ja artikkelit, 12 kertaa vuodessa. Suomen suurin elokuvalehti | www.episodi.fi. HAYAO MIYAZAKI SAM MENDES ANG LEE JOHN WOO DVD-OPAS HINTA 6,70 | NUMERO 9/2009 SUOMEN SUURIN ELOKUVALEHTI YK "MIEHET OVAT GERARD B SINKERTAISIA!" UTLER RAKKAUTTA & ANARKIAA LMIÄ! VYÖRYTTÄÄ ELOKUVAHE AT TTOM T NN IA ISE KU IA Q TAR UENTIN ANTINO N SK PA BRA JA K D PITT AN UMPP LLE ATSEI VAT N A IT ANT KYYTI Ä! THE RISE OF COBRA G-FORCE MINIAGENTIT JULIE & JULIA BRONSON CHÉRI COCO CHANEL & IGOR STRAVINSKI DISTRICT 9 G.I
Nyt ottaa ohraleipä, nimittäin nelosrievä on kaupoissa FrOM AFAR CD / LTD CD-DIGIBOOK 9.9. E if Ensiferum I Iron D Dragonheads EP h d 10 h Anniversary 10th A i Live DVD Vi Victory Songs S. www.spinefarm.fi spinefarm@spinefarm.fi www.ensiferum.com Ainahan Enskat ViikinkiMetallin terävintä kärkeä ovat olleet, mutta nytpä miekka heiluu sellaisella voimalla ja niinkin laajassa kaaressa, että rouva hyvä siellä takanakin varoo nyt hiukan