Inferno 7/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

DANZIG IRON MAIDEN MELECHESH ACCEPT BLIND GUARDIAN RIISTETYT slash RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 7/2010 I HINTA 5,90 euroa Zakk "Levymme on tehty Wylde tuhoamaan terroristit"
p Viisi erilaista äänitilaa - säädä ääni musiikin mukaan p 20 watin + 20 watin RMS-lähtö p FM-radio p Kauko-ohjain p OLED-näyttö Suositushinta: 349 Kaupan päälle Spotify Premium kolmeksi kuukaudeksi! Tarjous on voimassa 31 maaliskuuta, 2011 asti.. Tuotteen mukana toimitetaan kauko-ohjain. p Telakoi ja lataa yhteensopiva sekä iPod-laitteen että iPhone 3GS -puhelimen kanssa. Paljon ääntä pienessä paketissa Spotify Premium kaupan päälle! Sonyn RDP-XF100IP tarjoaa ylivoimaista äänenlaatua. p Ladattavan litiumakun ansiosta voit nauttia musiikistasi keskeytyksettä seitsemän tuntia. Toista musiikkia tai videoita iPod- tai iPhonelaitteestasi ja lataa samalla laitetta uloskääntyvässä telakkatasossa. Tyylikäs sisäänrakennetulla radiolla varustettu kaiutintelakka näyttää hyvältä kaikkialla kodissasi. Ladattavan sisäisen litium-akun käyttöaika on seitsemän tuntia, joten voit nauttia musiikistasi kaikkialla
PROUDLY PRESENTS 12.11.2010 PAKKAHUONE, TAMPERE 13.11.2010 KAAPELITEHDAS, HELSINKI LIPUT: TRE 34 + MAHD. TOIMITUSKULUT / HKI 36 + MAHD. TOIMITUSKULUT www.livenation.fi www.ozzy.com HARTWALL AREENA LIPUT 54/59 EUROA + MAHDOLLISET TOIMITUSKULUT TORSTAINA 9.9.2010 SCREAM -ALBUMI NYT KAUPOISSA
toimituskulut // K-18 16.9. toimituskulut ( Ovelta 30 ) www.lippupalvelu.fi / www.tiketti.fi Klubi, TRE LIPUT: 25 + mahd. (Jyväskylä) // 17.9. toimituskulut ( Ovelta 29 ) www.tiketti.fi B A KJ L C AZZ FIN A D TO R 2 LN U 010 www.jelmu.fi www.rytmikorjaamo.fi 22.10.2010 // Tavastia, Helsinki LIPUT: 37 + mahd. Rytmikorjaamo, SJK LIPUT: 22 + mahd. toimituskulut www.tiketti.fi SU 26.9. MA 27.9. toimituskulut www.lippupalvelu.fi / www.tiketti.fi LA 25.9. (Helsinki) LIPUT: 12/14/18 + mahd. (Seinäjoki) // 18.9. toimituskulut // K-18. PROUDLY PRESENTS K-18 PE 24.9. Club teatria, Oulu LIPUT: 25 + mahd. Tavastia -klubi, HKI LIPUT: 27 + mahd
Rakenna pakettisi kotivideosta - musavideo kameraksi lomakuvista - Paparazzi kameraksi ZACUTO DOUBLE BARELL IKAN V5600 DK KIT RØDE STEREO VIDEOMIC FullHD D-SLR EOS 7D EF-S 15-85/3.5-5.6 IS USM EF 16-35/2.8 L USM EOS 7D runko EF 24-105/4L IS USM EF 300/2.8 L IS USM EF 100-400/4.5-5.6L IS USM KATSO NETISTÄ! Satoja tarjouksia PROwebSTOREssa www.rajalacamera.fi Puheluiden hinnat: lankapuhelimesta 8,28snt/puhelu+7snt/min, matkapuhelimesta 8,28snt/puhelu+17snt/min Helsinki: Sanomatalo Helsinki: Itäkeskus Tampere: Hallituskatu 8 Pori: Yrjönkatu 22 Turku: Yliopistonkatu 13 0207530281 0207530287 0207530271 0207530241 0207530201
009 Päänavaus 010Sytykkeitä:UFOMAMMUT, GENEHOGLAN,VOLBEAT... 014Axis:Londinium& "Mä en nähnyt Deviniä eilen, koska yleisön keskellä oli niin kuuma ja pyörryin." MurhapapajaMama 016HeavyCookingClub:EVEMASTER mestarinSoturinlokkisoppa 018ACCEPT 023DANzIG 026MELECHESH 030BLINDGUARDIAN 032KVELERTAK 058Pölkyllä:suomikuolon 034GLORIAMORTI 036SONICSYNDICATE monitoimimiesLASSEPYYKKÖ 062Salamyhkä:INFECTIOUSGROOVES 038 065Arviot,pääosassaDEATHANGEL 084Demot,pääosassaTHEHOWL 047THAUROROD 086Vanhaliitto:RIISTETYT 050IRONMAIDEN 090Omanahka:SLASH 054TUSKA-yleisöpuhuu zAKKWYLDE Heidi Paajala
09 5627 1240 Avoinna ark. 10-18, la 10-15 MUSAMAAILMA RETAIL Turunlinnantie 2, Hki, Itäkeskus Puh. www.musamaailma.fi Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. 09 343 6030 Avoinna ark. 10-18, la 10-15. MUSAMAAILMA ITIS
Näytä meille luontos! Muutaman minuutin näyte olikin sitten aika vakuuttava. Taisi yksi jos toinenkin tajuta kokonsa tässä systeemissä. Yritimme saada parin läheisen ja infernolaisen kanssa suojaa viereisen leirin varsin tukevalta näyttäneestä telttakatoksesta (kiitos vaan omistajille suopeasta suhtautumisesta!). Niks naks. Kun taivas alkoi näyttää Maidenin keikan aikaan uusia uhkailun merkkejä ja usva laskeutua kuin ylimaalliseksi efektiksi brittiveteraanien musiikille, olo oli harvinaisen epätodellinen. PS. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Oli hiljaista, ja porukka alkoi keräillä kamppeitaan mistä niitä nyt löysi. Elämme näemmä maailmassa, jonka keleissä edes viaton festarivisitointi ei ole enää itsestään selvää hommaa. Touhu alkoi näyttää vakavalta. Olisi kai pitänyt pelätä, mutta pään täyttikin makaaberi, lähes mielenvikainen hehkunta. Aivan kuin jotkin mystiset palaset olisivat loksahdelleet kohdilleen. Tunnelma oli epäuskoinen mutta samalla tyynen kiitollinen. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, ampuu klisee ja on jälleen kerran oikeassa. joS julmaSta Sonisphere-myrskystä hakee hyviä puolia, ja näinhän me optimistit teemme, se maustoi loppufestivaalin ennenkokemattomalla tunnelmalla. Apu osoittautui lyhytaikaiseksi, kun tuuli lähti mukaan kekkereihin. 8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Mikko Mali Puhelin: 045 110 5522 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Patrick McBride Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 10. Päänavaus Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hynninen Sami, Hyttinen Heta, Itäkylä Riitta, Jalonen Miika, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lampinen Teemu, Lassila Tero, Lehtonen Marko-Oskari, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TilaajaPalvelU (ARK. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Uusi uljas maailma Siinä Sitä naureskeltiin porukalla, miten hupaisaa on, että taivas näyttää samalta kuin Iron Maidenin Brave New World -levyn kannessa. "Taisivat tilata tuollaisen illan keikkaa varten, hehee." Muutamaa hassua hetkeä myöhemmin koko leirintäalue oli yhtä brutaalia kaaosta. Vaikka Maiden-leirissäkään tuskin oltiin onnellisia säänhaltijan tempuista, veikkaan, ettei bändi ole monesti soittanut moisten olosuhteiden vallitessa ja yhtä kiitollisen yleisön edessä. Antaa palaa, perkule. Paviljonki lensi kuin nenäliina. Rajuilman jälkeen oli rauhoittavaa katsella festivaaliyleisön verkkaista toimintaa. Vettä tuli kirjaimellisesti kuin saavista kaataen. Näin pari päivää tapahtuneen jälkeen sitä vasta hoksaa, mitä kaikkea Sonispheressä olisikaan voinut sattua, jos planeetat olisivat olleet vielä astetta ilkeämmissä asennoissa. Lue Sonispheren musiikillisesta annista enemmän osoitteessa www.inferno.fi Matti Riekki päätoimittaja Inferno 9
Raskaat, psykedeeliset, hypnoottiset ja junnaavat riffit, kaukaisuudesta kaikuva huuto ja kerrostalon kokoiset rumpusoundit määrittävät yhtyeen sointia. Soitamme aina studiossa instrumentti kerrallaan. Urlo vakuuttelee, että Italiassa on paljon erittäin hyviä bändejä, mutta ne ovat vain useimmiten syvällä maan alla. Se on ainoa oma levy, jota viitsii itse kuunnella. Eve Lorenzer Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste Ufomammut ei taatusti vastaa sitä mielikuvaa, joka italialaisesta raskaasta musiikista tulee ensimmäisenä mieleen. Kokeilu siis onnistui, ja vastaanottokin on ollut pääosin kiittävää. Hukutamme soundimme myös näyttäviin visualisointeihin, joita meille tekee Malleus-niminen taiteilijakollektiivi. Livenä soittaminenkin on mahtavaa, Urlo hehkuttaa. Ja hyvä niin. Kolmen miehen, rumpali Vitan, basisti-laulajasynisti Urlon ja kitaristi-efektimies Poian muodostama Ufomammut tulee syyskuussa Suomeen peräti neljälle keikalle. Emme ole käyneet koko pohjoisessa Euroopassa koskaan aikaisemmin, Urlo kertoo. Ufomammutin viides ja tuorein teos, Eve nimeltään, ilmestyi viime maaliskuussa. Hyviä bändejä on todella paljon, ongelma on vain se, että kukaan ei usko sitä! Vaikkei Ufomammut aivan Sunn O))):ksi menekään, sen soundi on silti jotakuinkin niin raskas, suriseva ja pörisevä kuin normaaleista soittovehkeistä irti saa. Muun muassa tämän lehden viime numerossa hehkutettiin tekelettä neljän kirveen arvoisesti. SAAPASMAAN SÄRÖVALLI Vilho Rajala sytyttäjä sytykkeita.inferno@popmedia.fi italia ei ole tosiaankaan ensimmäinen maa, joka Ufomammutin musiikista tulee mieleen. Kaikki kuulostaa livenä todella isolta. Pieni ei kuitenkaan ole missään nimessä oikea sana kuvaamaan Ufomammutin musiikkia. Lorenzo Stecconi on studiomiehemme Rooman Locomotore Studiolla ja hän ymmärtää meidän pyrkimyksiämme erittäin hyvin. Tällä kiertueella bändi vetää Tanskassa yhden keikan ja Tallinnassa toisen, muuten se ei kierrä Pohjolassa lainkaan. Ei ole esimerkiksi vain musiikkia ja vain visuaalista taidetta, hän toteaa. Meillä on täällä Morkobot, joka on aivan mahtava bändi. Bändi vierailee 8.11.9. Meiningin maanläheisyydestä voisi kuvitella, että biisit on paiskottu studiossakin livenä purkkiin, mutta näin ei Urlon mukaan ole. Saamme kiittää Blow Up That Gramophone Productionin Esaa (Valkeajärvi, Suomen-kiertueen järjestäjä) paljosta. Vähän kuten Baronessin Summer Welch viime Infernossa, myös Urlo painottaa, että poikkitaiteellisuus ja turhien rajoitteiden heivaaminen hiiteen on olennaista. Bändi väittää ylväänä, että sen aito ja rehellinen tavoite on etsiä ainutlaatuista Ufomammut-soundia, jota ei kellään muulla ole. Äänen ja kuvan yhteisvaikutus tekee kokemuksesta entistä intesiivisemmän. On kiinnostavaa, että tämänkaltainen musiikki, joka heiluu jossakin siellä doom/sludge-johdannaisella maaperällä, on saanut jalansijaa juuri Suomessa. Nyt kun olemme sulattaneet sen kunnolla aivoissamme, olemme edelleen sataprosenttisesti tyytyväisiä siihen. Bändi kuvailee soundiaan biografiassa termillä "magmaattinen" ja osuu naulan kantaan. Helsingissä, Jyväskylässä, Oulussa ja Turussa. 10 Inferno. Se on aika hyvin, kun kyseessä on verraten pienen bändin ensivisiitti maahamme. En liene ainoa, jonka ensimmäinen assosiaatio italialaisesta metallista on Rhapsody of Fire. Ciccio, äänimiehemme, on korvaterroristi... Sitten on ainakin Lento, ICO, Zu ja Ovo. Se jotenkin sopii eteläeurooppalaisiin kliseisiin, Ufomammut taas oikein ei. Jos levyjen soundi on jo äärimmäisen massiivinen, Ufomammut lupaa aina vain isompaa ja kovempaa meininkiä lavaolosuhteissa. Se oli aiempia kokeellisempi levy, joka sisälsi vain yhden viisiosaisen kappaleen
En vain halua kuulostaa ylimielis... Halveksun paikallisia alkoholiin hukkuvia pintaliitobändejä, jotka pelleilevät satanismilla ja rasismilla. Joo, oon mä kuullut siitä jossakin. Tyhmyydestä ei kuitenkaan pääse eroon. Se tuli ilmi viime kevään vaalien aikaan, jolloin kaksi aikuista naispuolista henkilöä kävi television uutislähetyksessä seuraavanlaisen keskustelun: Tiedätsä hei sen äänestysjutun. Mikä vielä kutkuttavampaa, ehkä he perustavat ilkeän, vihaisen black metal- tai blackened death- tai deathened black -bändin ja suoltavat "satanistista" (evil! metal! satan!) maailmankatsomustaan pahaa-aavistamattomille massoille, tai ainakin niille viidelle kaverille, jotka vaivautuvat keikalle. AXIS. LONDINIUM . Tyhmyyden ylistys juuRi Kun Sitä ehtii tuudittautua siihen mukavaan uskoon, ettei ihmiskunta enää tämän oudommaksi sentään voi mennä, saa kuulla pari ohimennen heitettyä tietoiskua, jotka palauttavat armotta takaisin todellisuuteen ja pudottavat rimaa taas pari pykälää alaspäin. Jaa mikä se on. Käytän sanaa "outo", mutta tarkoitan sillä tietenkin "tyhmää". No jaa, peli on jo menetetty. En vain halua vaikuttaa, no, tyhmältä. Sanon "ihmiskunta", mutta tarkoitan tietenkin paikallisia lontoolaisia. Ja kun kirjoitan "omasta sukupolvestani", tarkoitan tietenkin "Lontoon ug-skenessä vuodesta toiseen rämpiviä kellaribändejä". Siispä he pyytävät saada nähdä dvd-version, koska siinä on liikkuvia kuvia. Myönnän: olen elitistinen besserwisser. Kyse ei ollut 4-vuotiaista, vaan noin 14 vuotta vanhoista tulevaisuuden päättäjistä. Älykkyysosamäärän pörssiosakkeiden lasku tuli ilmi myös kuunnellessani erään opettajatuttavan selvitystä työstään: Yritän saada oppilaita lukemaan, mutta eivät ne ymmärrä kirjoitettuja lauseita. Sitä päivää odotellessa ei kuitenkaan tarvitse tuhlata aikaa tai edes rahaa. Joten mikäs tässä, peli on jo menetetty. En vain halua vaikuttaa ylimieliseltä. Joo niin mäkin, kelasin että jos vaikka kokeilis tänä vuonna. Jättää vain pari keikkaa väliin ja painuu kirjastoon. Meno on tosin jo mennyt niin pitkälle, että jos sattuu vahingossakaan vihjaisemaan mitään esimerkiksi oikeinkirjottamisen säännöistä tai mediassa esiintyvistä kielioppi virheistä, saa niskaansa elitistisen besserwisserin maineen. Arkeologinen muinaisjäänne, jossa oli joskus tarjolla kirjoja musiikista, Saatanasta, yksilöllisyydestä ja järjenkäytöstä. Että peremmälle vaan, porukat. Ihmiskunta alkaa muistuttaa tylppää lyijykynää teroitin on rikki ja jälki sen mukaista. Jaa, että sitä ollaankin jo näin alhaalla. Googlaa jos et usko. Lontoon-kirjeenvaihtaja Riitta Itäkylä 14 www.arock.fi Inferno. He lukevat, mutta sanojen merkitys menee ohi. En vain halua vaikuttaa nurkkakuntaiselta. Manalan ovi on näkyvissä ja Piru vilkuttaa kutsuvasti kynnyksellä. Kun kuulee parin skenepoliisin kutsuvan itseään samaan hengenvetoon sekä "Saatanan kannattajiksi" että "ylpeäksi valkoihoiseksi", tummaihoisia "mutakuonoiksi" ja esittävän kaupan päälle vielä "Auschwitz"-huutoja ja apinaääntelyä, ei voi muuta kuin toivoa, että pudottaisiin vielä ne pari pykälää ja pojat pääsisivät sanomaan Vihtahousulle ihan kädestä päivää. Se on kaikkialla. Omassa sukupolvessani näitä väärinymmärrettyjä neroja riittää jo melkeinpä liiaksi. Mitäköhän jännää keksivätkään. Ehkä he eivät jaksakaan politiikkaa, vaan löytävät (olettaen tietenkin, että kirjastoja on enää pystyssä parin vuoden kuluttua) Anton LaVeyn ja ihastuvat jännään ja tuhmaan satanismiin (tai saatananpalvontaan, samapa tuo). Ja kun kirjoitan sanat "paikallisia lontoolaisia", ajattelen tietenkin "lähikulman skenepoliiseja"... Huh hah hei, en malta odottaa, että nämä nerot pääsevät vallankahvaan. Ero nykyisiin hailsatanalcoholmetal-älykköihin olisi vain iässä
CHECK OUT! W W W. N U C L E A R B L A S T. D E PR E - L I S T E N I N G, M E R C H A N D I S E A N D M O R E :
Heitä sekaan vielä 12 kanaliemikuutiota, eikä suolan oikean annostelun suhteen tarvitse alkaa arpoa." iliä (meillä n mukaan ch liainen Lisäksi mau ttu Italian-tu i tode en on loistavaks i hyvin tulin Contuso el ta. 3 Kun kanat ovat valmiit, heitä rehut sekaan ja sekoita hyvin. Tästä keitosta on helppo tehdä ties mitä muunnelmia, ja perusmatskuista saa maukkaan ja riittävän setin isommallekin poppoolle. pohjalle ja lisää kanasuikaleet paistumaan. 2 Kuumenna kattila. 4 Lisää päälle sopivasti vettä, astiasta riippuen. aan sovellett maun muk ta ei tarvitse un kanaan, jo grillattu an lisäilee ollenkaan, va kuun paistaa al en jälkeen) n kuullotuks sitten rehuje riippuen noita, koosta 710 kpl peru 2 sipulia 2 porkkanaa la värejä saa (sekoittamal 12 paprikaa keiton) hassumman ttä 12 l ve a, suolaa valkopippuri Mastermind evemasterin takana, Tomi "Aattomestari" Mykkänen, on myös soppamestari. Sopassa on niitä juureksia ja kasviksiakin vaikka kuinka moneen Heikki Kinnusen mainokseen. Heavy cooking club septejä a lisää re ferno.fi Tsekka .in w sta ww osoittee Tarpeet: ita oilerinsuikale väksi 300400 g br en todettu hy ppurin (pehmeän pi avissa esim. Hän saa kanankin maukkaaseen lentoon lautaselta suuhun. Soturin lokkisoppa Tee näin: 1 Siivoa paprikat, sipulit, porkkanat ja perunat sopivaksi pilkkeeksi. Jotenkin alkanu keitot kiinnostamaan näin vanhemmalla iällä, ja tästähän ei keitto helpolla parane. WASP (1984) "Pieni ihminen muistaa, että perusasiat on ne, mistä hyvä tulee. Estetiikasta kokkauksessa tykkäävät ilahtuvat varmasti myös värikkäästä ulkonäöstä, eikä terveysfasisteillakaan pitäisi löytyä suurempaa valituksen aihetta, onhan höyhenten peittämä ystävämme tunnetusti trendikkään kevyt kalorien suhteen. Laita öljyä tms. Peperoncino hjal curryä fiilispo chililastu) ja W.A.S.P. Prkl!" Megan tuomio: "Kanahan tarvitsee tunnetusti kunnon potkun persauksiinsa, jos sen täysin neutraalista mausta haluaa jotain irti. Kyllä toimii! Tomin oma luonnehdinta: "Ei ollu sotilas väärässä, kun Pommerin sodasta palatessaan päätyi kuljettamaan maapäärynän mukuloita rajan yli takas kotipitäjille. Suht nopee väsää ja helppo. 5 Mausta oman maun mukaan. Tähän soppaan saa potkua esimerkiksi punaisella chilillä tai habanerolla, etenkin jos broileri on jo valmiiksi mallia pippurinen. Ei tosin tainnu tietää, että kahen ja puolen sadan vuoden päästä toisenlainen elämänsoturi väsää noista mukuloista ja lokista keiton. 7 Nauti hienostellen joko valkoviinin tai, kuten minä, ruisleivän ja piimän tai veden kanssa. Kannattanee kuullotella hetko. Jos urosmaisempaa evästä haluaa, osan vedestä voi kokeilla korvata thai-henkisesti joko kookosmaidolla tai peräti kermalla, ja sakeampaa haluavat voivat lisätä oman valintansa mukaista, vaikkapa pippurista tuorejuustoa. Niin, että lientäkin riittää. 6 Keitä sen aikaa, että perunat kypsyvät, eli noin 15 minsaa. Ja kestää ajan hammasta." Tomin syödessä SOI: Miika "mega" Kuusinen tutkiva kulinaristi 16 Inferno
D E PR E - L I S T E N I N G, M E R C H A N D I S E A N D M O R E :. N U C L E A R B L A S T. CHECK OUT! W W W
Sinunkaupat siis tehty. Korvaamattomana pidetyn Udon saappaisiin on astunut Mark Tornillo -niminen keulakuva. Aivan uskomatonta, lämppäsimme esimerkiksi AC/DC:tä parilla keikalla, ja parhaimmillaan 70 000 hengen yleisö oli täysin mukana myös meille. Toukokuisen Helsingin-keikan nähneet uskovat, että asialla ollaan varmasti tosissaan ja täydellä palolla. nyt bändi palaa vahvana uuden albumin voimin. Wolf Hoffman kertoo, miksi. veressä B ändin alkuperäisjäsen, maailman iloisimpiin lavakitaristeihin lukeutuva Wolf Hoffman soittaa huomattavan työntäyteisen ja muutenkin harvinaisen vittumaisen päivän jälkeen ja kyselee kuulumisia. Kuinka Mark on otettu vastaan maailmalla? Inferno kansakunnan Metallina 18. On makailtu aurinkoisilla rannoilla, koettu nähtävyyksiä ja vatsaa kouraiseva päivän menukin tulee selville, vähän turhankin onnellisen naurun säestämänä. Itsekään en ollut aluksi järin innostunut aiheesta, mutta keikan nähtyäni tajusin, etten olekaan mikään Udo tai ei mitään! -tyyppi. Mies suitsuttaa oitis, kuinka mahtavan päivän on viettänyt Bulgariassa. Uuden levyn kuulleena voi todeta, että mies osaa laulaa raspiäänensä lisäksi myös erittäin kauniisti ja puhtaasti. Uusi Blood of the Nations -levy on ollut purkissa jo alkuvuodesta 2010, ja julkaisun venyttyä syksylle Accept on tehnyt keikkoja lähinnä vanhojen hittien voimin pitkin kesää. Vaikka olemme keikkailleet paljon, nämä tuntuvat bändin tähtihetkiltä. Unkarin ja Bulgarian Sonisphere-keikkojen pääesiintyjäslotit jäivät myös hyvin mieleen. Isoin kysymysmerkki lienee kuitenkin tuore laulaja. TEKSTI Aadolf Virtanen I www.acceptworldwide.com Accept, yksi Saksan hienoimmista lahjoista heavy metalille, hiipui vuonna 1996 olemattomiin ja jatko oli avoinna pyöreästi vuosikymmenen. Hän on kohtelias, mutta samalla hyvin pikkupoikamaisen innostunut ja nauravainen, kuten aina lavallakin. Minähän kerron rehellisesti, että ei ole hurraamista. Tämähän on vinoilua, jota kyllä harrastaisin itsekin. Wolf, minkälaista vastaanotto on ollut näinkin pitkän tauon jälkeen. Hoffman ei puhelimen välityksellä juuri yllätä
Inferno 19
Kaksi viimeistä levyä eivät kuulostaneet enää järin terveiltä ja viimeinen rundi vedettiin tietoisena lopettamisesta, mikä näkyi jo päällekin päin. Epäilyksen varjo on kadonnut keikalla kuin keikalla ja kaikki ovat lopulta mukana nyrkkeineen. Mikä Tornillon rooli on uudella levyllä. Missä epäilijät ovat nyt. Kuten ehkä tiedät, vaimoni Gaby on kirjoittanut aikaisemmin Acceptin lyriikat salanimellä. Meillä ei ollut edes yhtään uutta biisiä, kun tapasimme Markin. Palaute on ollut poikkeuksetta hyvää. Mielestäni hän omaksui hyvin Acceptin tyylin ja sai aikaan hyviä, perinteisiin nojaavia heavy-sanoituksia. Toinen jalka menneisyydessä Mitä mieltä olet studiotekniikan hurjasta kehittymisestä, edellisestä levystä on kuitenkin vierähtänyt pitkä aika. Olitte sulkeneet bändikuviot pois elämästänne pitkäksi aikaa ja eläneet täysin toisen- Paluun taustat laista elämää. Nyt on täydet mahdollisuudet tehdä kaikki helpommin. Meillä on Peterin kanssa visio myös laulumelodioista ja kirjoitamme nekin, vaikkemme sanoitakaan. Hän on mestari tekemisissään, olim- me onnekkaita saadessamme hänet mukaan. On erittäin mukava nähdä, että into on taas sanoinkuvaamaton ja uusi levykin kuulostaa nälkäiseltä. Jokainen kuvio on soitettu, oli sillä lopputuloksen kannalta väliä tai ei. Sneap toi hommaan mukaan myös tämän päivän metallisoundia. Nyt halusimme uutta lähestymistapaa ja laitoimme Markin hommiin. Kaikki tapahtui hyvin äkkiä. Ollessamme kehittelemässä uusia kuvioita Peterin (Baltes, basisti, alkuperäisjäsen) kanssa saimme sattumalta kuulla Tornillosta, ja tämä oli onnekas vahinko. En halua tehdä kliinistä "läppärimetallia". Olet ollut kuitenkin alalla silloinkin, kun kaikki eivät olleet edes nähneet tietokoneita. 20 Inferno. Tästä eteenpäin kaikki olikin helppoa. Laulu ja lyriikat. 1990-luku ei ollut Acceptin faneille hauskaa seurattavaa. Predator-levyhän (1996) tehtiin vielä täysin vanhan koulun tyylillä. Teimme nelisenkymmentä biisiä, joista 14 vahvinta nauhoitettiin. Olen koko ajan tiennyt, että meillä on käsissämme erittäin hyvä ja monipuolinen laulaja, joten olemme vain antaneet palaa. Tiesin, että alkuperäistä vokalistiamme Udoa ei ole mahdollista saada Acceptin riveihin, enkä tehnyt tuolloin uutta musiikkiakaan. Tapasimme levyn äänittäjän ja tuottajan Andy Sneapin, joka kertoi fanina mitä levy hänen mielestään tarvitsisi. En ole ikinä ollut missään muussa bändissä. Teimme ensin pari biisiä, jotka olivat hyviä, mutta eivät ihan Acceptin tyylisiä. Pidän esimerkiksi Pro Toolsista, mutta en halua kikkailla sillä liiaksi. Hän istutti meidät alas kuuntelemaan muiden muassa Breakeria ja Balls to the Wallia, ja aloimme löytää sen mistä Acceptissa oli alun perin kyse. Alkoiko idea comebackista kyteä jo tuolloin. Kun kuulimme hänen lauluaan, meille oli yhtäkkiä itsestään selvää, että tämän miehen kanssa Accept tulee palaamaan. Ei sillä oikeastaan ole väliä. En tule kuitenkaan perustamaan ikinä uutta bändiä, Accept on bändini. Oliko uuden materiaalin synnyttäminen kivutonta. Kuinka suhtaudut internetiin. Mikä ihme sitten sytytti kipinän uudelleen. Riffejä ei ole hiottu pätkissä eikä kopioitu tai muuta sellaista. Teimme levyn kolmessa neljässä kuukaudessa EnglantiSaksaYhdysvallat-akselilla. Et ole ainoa asiaa epäillyt, itsekin olisin ollut skeptinen. Yllättäen, kymmenen vuoden tauon jälkeen vuonna 2005, Accept kokosi rivinsä ja kiersi kourallisen festivaaleja. Pääsimme jamittelemaan hänen kanssaan ja olimme kiinni jutussa hyvin nopeasti. Kyllä, mutta tuolloin oli selvää, että uutta levyä on turha odotella
Kehuttu albumi saattaa kuitenkin jäädä bändin viimeiseksi. Bluesmetallikuninkaan uusi nousu K olea kesätaivas tihkuu vettä. Vasemman käden kynnet ovat pitkät ja suipoiksi viilatut. Hetkeä aiemmin bändin kiertuemanageri on varoittanut Suomen-mediavastaavaa, että tuittupäisyydestään tuttu laulaja on nukkunut edellisenä yönä vain pari tuntia. TEKSTI Markus Laakso I KUVAT Stephen Stickler, Nick Enfield ja M. Se käy heti selväksi. Inferno 23. Danzigin on määrä soittaa tunnin päästä illan pääesiintyjänä Tampereen Sauna Open Airissa. Kaikkien haas- tattelukysymysten on kuulemma oltava asiallisia ja suomalaista huumoria ei sovi viljellä, sillä artisti saattaa hermostua, jos se menee yli hilseen. Hän on pukeutunut tyylilleen uskollisesti mustiin farkkuihin, mus- taan t-paitaan ja maihinnousukenkiin. Nuori miesassistentti viittoo minut vihdoin jääkaappipakastimen kokoisen turvamiehen ohi bändin pukuhuoneeseen. Haastatteluaikaa on siirretty jo pari kertaa, ja hiekka valuu tiimalasissa. Tältä Saatana näyttäisi ihmishahmossa, ajattelen. Optimismi alkaa hälvetä. Nunez I www.danzig-verotik.com Danzig palasi tuoreella Deth red Sabaothilla perusarvojensa pariin. Laulaja vaikuttaa kuitenkin tyyneltä, jäänviileältä. Vyötäisillä kimaltelee massiivinen sarvikallosolki. Hän puhuu harvasanaisesti ja vastaa yhdellä sanalla joka kerta, kun kysymyksen muotoilu antaa siihen mahdollisuuden. Left Hand Black. Glenn Danzig röhnöttää sohvalla hopeasankaiset, pilottimalliset peililasit päässään
Halusimme käyttää perinnesoittimia paljon, mutta tavalla joka ei olisi kliseinen. huom.) keskuspaikka. Yli 70 minuutin mittainen järkäle pysyy kasassa komeasti, vaikka kappalemateriaali vaihteleekin suoraviivaisista thrash-ryöpytyksistä kokonaan perinnesoittimilla toteutettuihin etnopaloihin. Mesta myös sijaitsi keskustassa, joten jos levynteko alkoi ahdistaa, lähistöllä oli paljon metallibaareja joihin saattoi mennä istumaan iltaa. Epigenesis on todellakin melkoinen pakkaus rankkaa metallia ja itämaisen kansanmusiikin elementtejä. Me taas halusimme näyttää, että juuremme ovat nimenomaan idässä. Paikallinen metalliskene on myös hyvin aktiivinen, siellä on paljon alan baareja ja vastaavaa. Olosuhteethan olivat mitä mukavimmat, studio itsessään oli kuin viiden tähden hotelli. Siinä missä Melechesh on aikaisemmin äänittänyt levyjään Woodhousen ja Los Angeredin kaltaisissa, tyypillisissä eurooppalaisissa metallistudiossa, uusi levy tarttui narulle Istanbulissa. Perinnesoittimien ohella Epigenesis sisältää tavallisuudesta poikkeavia ratkaisuja myös tyypillisiä rocksoittimia käytettäessä. Yksi hyvä juttu kaupungissa oli myös se, että jos tarvitsimme levylle jonkin perinnesoittimen taitajaa, kaupunki oli muusikoita täynnä. Musiikillisestikin se on mielenkiintoinen kaupunki, anatolian rockin (rockin ja turkkilaisen kansanmusiikin yhdistelmä, toim. Emme käyttäneet 12-kielisiä kitaroita siten, miten niitä yleensä käytetään siis niin, että tarkoituksena on saada soinnut kuulostamaan mahdollisimman täyteläisiltä. Kirjoitin suunnitelmia jopa ylös paperille. Lokakuun alussa julkaistavalla viidennellä albumillaan mesopotamialainen metalli soi komeammin kuin koskaan. Tumma Tuulahdus M elechesh on yksi ensimmäisistä yhtyeistä, joka yhdisteli musiikissaan metallia ja Lähi-idän elementtejä ei-kornilla tavalla. Iso osa Melecheshin viehätysvoimasta johtuu sanoituksista, jotka nekin pursuavat idän mystiikkaa. Mukavuusalue mystiikassa 26. Ehkä mielenkiintoisin esimerkki tästä on levyllä kuultavat 12-kieliset sähkökitarat. Kolmanneksella levyn biiseistä rytmikitarat on äänitetty 12-kielisillä, ne on vain tuplattu kerran tavallisilla kitaroilla, jotta levy ei kuulostaisi epäyhtenäiseltä. Kitarat kuulostavat ajoittain syntikoilta. TEKSTI Tapio Ahola I www.melechesh.com Melechesh on aina ollut ylpeä juuristaan. Toki levyn äänittäminen Istanbulissa oli myös riski, etenkin kun käyttämässämme studiossa ei oltu pahemmin aikaisemmin äänitetty metallia, mutta se riski todellakin kannatti ottaa. Käytimme niitä sen sijaan metallille tyypillisissä voimasoinnuissa, jolloin soundiin sai mielenkiintoista harmoniaa. Se, että Ashmedi on myös Melecheshin johtaja, käy haastattelun aikana hyvin selväksi. Meillä oli myös tuuria, kun löysimme huipputason studion, jossa äänittää levy. Melechesh-nokkamies Ashmedi ei ole ihmisenäkään kovin yksioikoinen. Hän viittaa bändin muihin jäseniin ilmaisuilla kuten "my guitarist" tai "my drummer" ja antaa ymmärtää, että bändissä on kyse ennen kaikkea hänen visiostaan. Levy joka olisi tavallaan kattava näyte Melecheshin eri puolista. Inferno Idän mystiikkaa haettiin myös levyn äänityspaikalla. Halusin, että levyllä kuuluisi Melecheshille ominainen Lähi-idän mystiikka. Tulevaa The Epigenesis -albumiakin varten miehellä oli tarkka mielikuva siitä, millaisen levyn pitäisi olla. Tarkoitus oli tehdä levy, joka kuulostaisi yhtenäiseltä, ilman että tuntuisimme kuitenkaan yhden tempun ponilta. Toisaalta halusin myös, että musiikki olisi metallia, että sen tahtiin voisi heiluttaa päätään. Tietyssä mielessä yhtyeen päätös äänittää levy Istanbulissa oli kannanotto. Monet idästä tulevat bändit haaveilevat, että voisivat joskus äänittää levynsä Yhdysvalloissa, Saksassa tai vaikkapa Ruotsissa. Se on idän ja lännen kohtauspaikka, on ollut sitä jo satojen vuosien ajan. 1990-luvun puolivälistä saakka toiminut, musiikkiaan nimellä "Sumerian thrashing black metal" kutsuva bändi on onnistunut luomaan uutta yhdistelemällä vanhoja osasia tuoreella tapaa. Yhtäältä hän on metallimies henkeen ja vereen, toisaalta itsestään hyvin älykkään ja kohteliaan kuvan antava kauppatieteiden maisteri, joka on aikaisemmin työskennellyt muun muassa Hollannin EMIllä. Olen jo jonkin aikaa ollut rakastunut siihen kaupunkiin, imenyt itseeni vaikutteita siitä aina siellä käydessäni
Pidän myös siitä, että kuulijakin voi tulkita tekstit monella eri tapaa. Ehkä se vain tuntui liian yksinkertaiselta aluksi. Keksin sen riffin jo aikaa sitten, mutta en oikeastaan koskaan uskonut sen päätyvän Melecheshin biisiin. Kuten eräs herrasmies sai parituhatta vuotta sitten huomata, Jerusalem ei ole välttämättä kiva paikka ihmiselle, joka eroaa liikaa massasta, ja lopulta Melechesh-miehetkin katsoivat parhaaksi Inferno Jerusalemin poika 27. Kokeilin sitten rakentaa koko biisin tuon riffin ympärille, ja se toimikin hienosti. Sitten kerran soittelin riffiä itsekseni kanadalaisessa hotellihuoneessa. Minulle on myös tärkeää, että teen kaikesta omat tulkintani, sulatan ne ennen kuin ne päätyvät Melecheshin sanoituksiin. Hain kappaleeseen eeppistä fiilinkiä. Kaikki yritykseni keksiä riffille jatkoa jotenkin epäonnistuivat. Tuo biisi löysi muotonsa jo demoilla aika nopeasti. Extreme metal -muusikon elämä pyhällä maalla ei kuitenkaan ollut ainakaan vielä 1990-luvulla helppoa. Liki kokonaan yhden riffin ympärille rakentuva kappale pitelee hypnoottisesti otteessaan koko kestonsa, miltei seitsemän minuutin ajan. Monet bändithän eivät uskalla käyttää simppeleitä ratkaisuja, vaikka ne ovat usein kaikkein toimivimpia. Minua kiinnostaa sumerilainen ja mesopotamialainen okkultismi, ja mukana on muutakin Lähi-idän mystiikkaa ja kosmisia juttuja. Levy lähtee käyntiin The Ghouls of Nineveh -kappaleella, joka johdattelee levyn tunnelmaan tehokkaasti. Meillä on sanoituksissa oma maailmamme, tai ainakin oma mukavuusalueemme. Vaikka Meleches on toiminut jo yli kymmenen vuotta Hollannista käsin, yhtyeen israelilainen alkuperä kuuluu edelleen vahvana sen musiikissa. Kappaleen viimeisessä säkeistössä on mainittu kaikkien Melecheshin levyjen nimet, joten se on tavallaan kappale joka kokoaa koko uramme yhteen. Myös levykokonaisuuden toisesta päästä löytyy mielenkiintoinen kappale: levyn päättää yli kaksitoista minuuttia kellottava nimiraita. Siinä on vähän kaikkea: 70-luvun psykedeelistä rockia, itämaisia juttuja, metallia... Monet kappaleen osista ovat syntyneet improvisoimalla. Kitarateknikkoni kuuli soittoni ja sanoi, että minun on pakko käyttää sitä jossain. Miehen saa pois Jerusalemista, mutta ei Jerusalemia miehestä. Teen kaikista kappaleista demot, joihin tulee rumpuja myöten kaikki lopullisen biisin elementit
No, en ole asunut siellä kolmeentoista vuoteen, enkä varmasti tule koskaan enää asumaankaan. Kyllä bändin pyörittäminen periaatteessa toimi sielläkin, mutta lopulta sosiaalinen paine perheen ja muiden ihmisten taholta kasvoi liian isoksi. Ongelma oli myös siinä, että asuin ItäJerusalemissa, joka on aika vanhoillinen alue. Melecheshin jäsenistä kukaan ei edusta kumpaakaan maan kahdesta valtauskonnosta, keskenään alati taistelevista juutalaisuudesta tai islamista. Israel on siitä outo maa, että siellä on eri säännöt juutalaisille ja muille. Enää minulla ei olisi siihen mahdollisuuttakaan, sillä en ole enää Israelin kansalainen. Mutta turha sitä on kieltää, Melecheshin juuret ovat Israelissa.. Nykyään kun käyn Israelissa, käyn siellä turistina. Ashmedi, joka on kasvanut tapakristityssä perheessä ja on etniseltä taustaltaan assyrialaisarmenialainen, muistelee entistä kotimaataan ristiriitaisten tunteiden vallassa. Länsi-Jerusalemissa meininki on liberaalimpaa. Etenkin jutut jotka ovat tapahtuneet viimeisten parin kolmen vuoden aikana saavat minut ainoastaan vihaiseksi. "halusimme näyTTää, eT Tä juuremme o vaT nimenomaa n idässä, jote n menimme istanbuliin." vaihtaa asumuksensa vapaamielisemmille seuduille. Kaipaatko Israelia. Poliittisesti se on hirvittävää sekasotkua. Tietyllä tapaa. Rakastan Jerusalemia, mutta inhoan niitä kaikkia ongelmia joita alueella on
Pelianimaattorit saivat kaljamahani katoamaan, joten olin tyytyväinen, Kürsch hymähtää. Sinfonioista Oletteko te koskaan säveltäneet musiikkia, joka on liian mahtipontista jopa Blind Guardianille? Ehkä Night at The Operalla..., Kürsch aloittaa. Voit olla varma! Hansi Kürsch räkättää vieressä. Viime vuodet olen käyttäytynyt todella hyvin, minusta on tullut kiltti poika. Blind Guardianin leiriin ei kuulu varsinaisesti jymyuudistuksia. Palkkiona pelaaja pääsee seuraamaan konserttia, jossa pelin fantasiahirviöt fanittavat Blind Guardiania. Kürsch ja Olbrich ovat vähän yli nelikymppisiä, töissä käyviä saksalaismiehiä, jotka aikovat jatkaa levytysuraansa eläkkeelle saakka. Levy-yhtiö säästää rahaa ja lennättää saksalaisia maasta toiseen aamuyön tunteina. Mutta jos tänään on pakko hakata joku, tiedän kuka se on. Night at the Operaa tehdessä tuntui, ettemme olleet valmistautuneet tarpeeksi hyvin, Kürsch jatkaa. Klassisen koulutuksen saaneet 30. Synkkää ja raskasta paahtoa siis. Sillä levyllä jouduimme niin moneen umpikujaan. Vapaa-aikanaan he lukevat kirjoja ja pelaavat tietokonepelejä. Erityisesti avausbiisi Sacred Worlds, levyn ainoana kappaleena viiden minuutin rajapyykin alittava Ride in to the Obsession ja singlejulkaisu A Voice in the Dark viittaavat jonnekin Somewhere Far Beyondin (1992) tienoille. Tämä oli suunnitelmana jo Nightfall on Middle Earthille (1989), mutta se oli silloin liian kallista, Kürsch toteaa. Kaksikko näyttää väsyneeltä. Kürsch toteaa Blind Guardianin ehtivän tehdä vielä neljästä viiteen levyä. Ongelma ei ollut sinänsä mahtipontisuus, André Olbrich korjaa ja toteaa olevansa erittäin tyytyväinen vuonna 2002 julkaistun albumin singlelohkaisuun, 14-minuuttiseen And Then There Was Silence -eepokseen. Orkestraatioiden säveltämisestä (myös tulevalle klassiselle albumille, jota Kürsch ja Olbrich lupailevat vihdoin vuodelle 2012) vastaa André Olbrich, joka kuvailee metodeitaan "omituisiksi". Jos olen pahalla päällä, sävellän hienovireisempää ja melodisempaa, positiivisempaa musiikkia. Minä olen se, joka antaa köniin. TEKSTI Laur i Ylitalo I Du KUVA Audrey jardin I www.blin m d-guardian.co Tiesitkö, että Blind Guardianin albumien julkaisuajankohdan voi tarkistaa jalkapallon MM-kisoista. lohikäärmeistä Turha kysyä ja viikingeisTä lind Guardianin André Olbrichilla on kädessään bändin laulajan Hansi Kürschin julkaisematon haastattelu. Blind Guardian toimii nelivuotisperiodeissa levyt julkaistaan aina samana vuonna jalkapallon MM-kisojen kanssa ja tällä kertaa yhtye ottaa pienen taka-askeleen kohti juuriaan. Ideat olivat hyviä ja biisit pohjimmiltaan ihan ok, mutta lähdimme levyä tehdessä vetämään liian moneen suuntaan. Blind Guardian myös esiintyy pelissä: pelaajan tehtävänä on jäljittää bändin varastetut soittimet. Olemme säveltäneet Blind Guardianin ohella orkesteriprojektiamme jo yli kymmenen vuotta, ja nyt pääsimme testaamaan, miten pitkälle voimme mennä. Ensimmäisiä demoja tehtiin jo 2008, ja saksalaisen pelitalon Arcaronin Sacred 2 The Fallen Angels toimintaroolipelissä kuultiin kappaleet Sacred ja War of the Thrones. Se tehtiin Infernon kesän 2007 Tuska-erikoisnumeroon, ja siinä Kürsch vastaa seuraavasti kysymykseen "milloin Blind Guardian sai festivaaleilla viimeksi turpaansa?": "Totuus asiasta kätkee sisäänsä synkkiä salaisuuksia ja asettaa André Olbrichin epäilyttävään valoon." En ole koskaan saanut turpaani, Olbrich parahtaa. Prahan Sinfoniaorkesterin osuuksia lukuun ottamatta At the Edge of Time on jälleen synnytetty Krefeldissä, yhtyeen kotikaupungissa. At the Edge of Time sisältää tiukkaa rifInferno B fittelyä. Mutta se oli myös hyvä asia, sillä tajusimme, että Twist in the Mythista pitää tehdä suoraviivaisempi levy. En minä ole ollut ahdistunut, Hansi Kürsch toteaa. Millaista levyn tekeminen oikean sinfoniaorkesterin kanssa oli. Se alkoi rummuista, joita ei ollut valmisteltu kunnolla ennen tuotantoa. He kiertävät Eurooppaa promotoimassa uutta At the Edge of Time -albumiaan eivätkä vietä varsinaista U2-elämää
Prahan Sinfoniaorkesteri sopii yhteen bändimme kanssa. Ei heavyyleisö yleensä tunne hänen poliittista taustaansa ja esseitään, korkeintaan Kadotettu Paratiisi on tuttu. venäläisiltä. Se ei toiminut ollenkaan. Hän on republikaani. Kappale Curse My Name kumartaa l600luvun liberaalifilosofille, jonka ainoa suomennettu teksti on Miltonin sokeana tyttärelleen sanelema Kadotettu Paratiisi (suom. Jos puhun haastatteluissa Georgen R. Kun hän luki Curse My Namen, hän oli varma, että kappale kertoo Barack Obamasta. Kürsch toteaa, että mustan surman ja restauraation välissä elämänsä viettänyt Milton eli myös keskellä muuttuvaa maailmaa. Olbrichin sävellystyö tapahtuu koneen ääressä. R. Mutta mistä tahansa kirjoitankin, se liittyy aina todellisuuteen ja ympäristööni, myös globaalissa mittakaavassa. Annoimme hänelle vapaat kädet. Siinä Milton käsitteli Kaarle Ensimmäisen tyranniaa ja puolusti kansanvaltaa. Viime aikoihin asti Kürsch hoiti Blind Guardianin rahaliikenteen oman verkkopankkinsa kautta. Minulla oli jo albumin nimi mielessä, ja ajattelin että Milton sopisi tähän. Ei sanoistani löydy lohikäärmeitä. Eilen eräs englantilainen toimittaja kysyi, olenko kyllästynyt laulamaan lohikäärmeistä ja viikingeistä. Vaikka Kürschin haastattelut saattavat joskus olla yksinkertaista namedroppingia, tekstit eivät synny Silmarillion sylissä: Kürsch toteaa käyttävänsä lähdekirjallisuutta ikään kuin tärppinä. Jos jokin on teoreettisesti väärin sinfoniaorkesterin suhteen, ihmiset koettavat kääntää sävellyksemme oikeaoppisiksi. Mutta kun jossain mainitsee Michael Moorcockin, vastaanotto on sellaista että "ahaa, fantasiaa, nuo laulavat varmaan pelkästään jostain hobbiteista". Inferno 31. Oli todella vaikuttavaa kuulla, kun 90 ihmistä soittaa musiikkiasi. Martinin Songs of Ice and Firestä, se ei tarkoita, että olen yrittänyt referoida teksteihin kirjan tapahtumat, Kürsch naurahtaa. Jos en tekisi näin, ihmiset ehkä kuuntelisivat Blind Guardianin sanoituksia vain sanoina, kuten muidenkin bändien lyriikkaa. Muutama vuosi sitten kokeilimme nauhoittaa valkovenäläisen orkesterin kanssa. Kürschiin kolahti erityisesti essee The Tenure of Kings and Magistrates vuodelta 1649. Niin ei käynyt Matthiaksen kanssa. Yrjö Jylhä, 1933). Mutta politiikka motivoi kirjoittamaan. Kürsch ei pi- dä siitä, että jotain tapahtuu hänen selkänsä takana. Sanoista Kun puhe siirtyy Blind Guardianin sanoituksiin, Kürsch tiputtaa fantasiakirjallisuuden suurmiesten lisäksi John Miltonin nimen. He kuulostivat niin... Tai jos löytyykin, se on metaforista. Alkuperäinen kvaliteetti oli Matthiaksen sovituksissa tallella. Samalla musiikin taika katoaa. Kürsch toteaa olleensa tyytyväinen Ulmeriin ensihetkistä saakka: Ulmerista voisi löytyä Bauerfeindin, levy-yhtiö Nuclear Blastin tai yhtyeen keikkamyyjän kaltainen yhteistyökumppani vuosikymmeniksi eteenpäin. Sanoituksista puhuttaessa metalliyleisö haluaa yleensä selkeän juonilinjan, ja aihepiirien aukaisemiseen on helppo käyttää tuttuja nimiä. Blind Guardianin tapauksessa, kuten rockbändien yleensäkin, ei puhuta varsinaisesta partituurien kirjoittamisesta. Se on paljon sanottu Kürschilta, joka pitää ohjat lujasti käsissään. Sävellyksemme paranivat hänen ansiostaan. Linkkinä Olbrichin demojen ja lopullisen tuloksen välillä toimii Matthias Ulmer, tuottaja Charlie Bauerfeindin luottokosketinsoittaja. muusikot eivät välttämättä ole tottuneet jämäkkään saksametalliin. Ajattelin, että sinähän olet englantilainen, kai sinun pitäisi ymmärtää, mistä laulan. Onko sanoituksissasi poliittinen alateksti? Ei. Liberaaliksi hänellä on mitä mielikuvituksellisimpia perusteita, miksi on oikein tappaa kuningas, Kürsch naurahtaa. Minulla on sanoituksia tehdessäni apunani amerikkalaismies, joka oikolukee lyriikkani. Laulaja toteaa kiinnostuneensa Miltonin sisäisestä ristiriidasta: Milton taisteli esimerkiksi painovapauden ja avioeron laillistamisen puolesta, mutta oli samalla vakaumuksellinen puritaani
Aivan uramme alussa olimme aika vaikuttuneita Darkthronesta, Satyriconista ja Enslavedista, jotka ovat löytäneet musiikkiinsa hieman punkimpaa ja rockimpaa otetta. KAJAANI: Musiikki Lukinmaa. Henkilökohtaisesti en juurikaan välitä millä kielellä bändi musiikkiaan esittää, kunhan yleissoundi on kohdillaan. Unelias Nattefrost Kvelertakin musiikin visuaalinen ilme vaikuttaa loppuun saakka suunnitellulta, sillä yhtyeen maskottina on alusta saakka kulkenut varsin tylyn oloinen pöllö, joka tullee kulke- NEWW qWeWWWW WopW aWdfgW klWWW NEW! maan yhtyeen levyjen kansitaiteessa ja paitadesigneissä myös vastaisuudessa. SAVONLINNA: Soitinkulma. JOENSUU: Karjalan Musiikki. SALO: Kitarataivas. KUOPIO: Kuopion Musiikki. JYVÄSKYLÄ: Musikantti. 20", 10", 12", 14", 5x14". Etenkin maan tunnetuimman vientivaltin black metalin saralla musiikillinen taso on hiipunut lähes täysin olemattomiin sitten 1990-luvun kulttivuosien. Hän sammui bussiin, kun oli aika nauhoittaa lauluosuudet levylle, joten hän missasi tilaisuuden, hehehe. Uusi MAINSTAGE on viiden rummun, viiden telineen sekä rumputuolin kokonaisuus edulliseen 599 hintaan. Muiden vierailijoiden kanssa homma sujui helposti, sillä tunsimme heidät entuudestaan. Paikallinen metalliskene on tunnettu edelleen vanhemmista bändeistään, mutta undergroundista on hiljalleen nousemassa uudempia kovia nimiä, kuten Purified in Blood, Lydia Laska, Haust ja Okkultokrati, jotka ovat kaikki hiljalleen tuoneet jotain uutta norjalaiseen musiikkiin. KOKKOLA: Kokkolan Laitevälitys. 22", 10", 12", 16", 5x14" HOT! PDP by DW tuo edullisten "oikeiden" rumpusarjojen kategoriaan oman todella mielenkiintoisen uutuutensa. Olimme kerran metsässä kävelyllä, kun yhtäkkiä suuri pöllö ilmestyi eteemme ja kertoi, että bändimme tarvitsee maskotin. Tavallaan kyllä. Sitten se vain lensi pois, ei siinä mitään sen kummempaa tarinaa ollut. Millaisena viime aikoina mm. YLIVIESKA: Musiikkitalo Ari Vähä. Ajatus tuntuu vielä aika kaukaiselta, mutta aiomme tehdä jatkossakin parhaamme. NEW! PDP by DW ONLY 599! MS-20. Ainoa poikkeus oli Trap Themin Ryan McKenney, joka ilmoitti meille sähköpostitse olevansa käytettävissä, jos tarvitsemme apua levyn taustalauluissa. Black Metallic sekä Bronze Metallic. Norjalaisen metallimusiikin kuolemasta on puhuttu jo vuosien ajan. No, bussimme sitten otti ja meni hajoamaan siellä, hekottaa yhtyeen laulaja Erlend Hjelvik. Vastoin yleistä luuloa Nattefrost ei itse asiassa ole mukana levyllä, hän lauloi ainoastaan Fossegrim-biisin demoversiolla. www.musamaailma.fi kauppa on auki 24 h P www.musamaailma.fi. Miksi juuri pöllö. meinen maa, meille tapahtuu jotain kamalaa. Emme ole saaneet ainakaan suoraan mitään negatiivista palautetta, mutta porukka on kieltämättä kysellyt aika ihmeissään, mistä me mahdamme biiseissämme laulaa. PDP by DW MAINSTAGE -rumpusarjaa valmistetaan sekä 22 että 20 tuuman bassorummuilla. Tyylikkäitä viimeistelyjä on myös kaksi. RAAHE: Raahen Musiikki. Hän on levyn ainoa vierailija, jota en ole koskaan tavannut henkilökohtaisesti. PORI: Pihlajaan Musiikki. Olemme kuitenkin itse lopulta hieman yllättyneitä siitä, kuinka monipuolisia ja kokeilullisia debyyttimme biiseistä tuli, sillä alkujaan musiikkimme oli hyvinkin suoraviivaista ja riisuttua. Mukana on myös pieni ripaus ihan perinteistä biletysmeininkiäkin. FORSSA/YLÖPIRTTI: Powersound. Millaisin ajatuksin Kvelertak katsoo kohti tulevaisuutta. Uudesta levystä on vielä turha puhua yhtään mitään, sillä emme aio todellakaan kiirehtiä sen suhteen. Mitä mieltä ulkomaalaiset kuulijat ovat olleet norjankielisistä sanoituksistanne. MAAHANTUONTI: Musamaailma Oy. SEINÄJOKI/HYLLYKALLIO: Markun Musiikki. Edesmenneellä Stonegardilla oli tilaisuutensa ohjata norjalaista metallia uusille Norjametallin uusi nousu? suunnille, mutta vasta Kvelertakin kaltaisten punkpohjaisempien bändien myötä norjalainen metallimusiikki tuntuu tekevän uutta nousuaan. Laadukas ja järkevän hintainen "oikea" rumpusetti PDP by DW MAINSTAGE! PDP by DW rumpuja voit hankkia seuraavista laatua arvostavista soitinkaupoista: HELSINKI: Musamaailma Retail Kamppi, Musamaailma Itis Itäkeskus. Julkaisuillanne on esiintynyt muutamia melko mielenkiintoisia vierailijoita, tunnetuimpana Carpathian Forestista tuttu Nattefrost. Olimme aika kielteisellä kannalla aluksi, mutta pöllö vakuutteli meille koko ajan, että "jos maskottihomma toimii Iron Maidenilla, se toimii myös teillä!". PORVOO: Hombres Music. ROVANIEMI: Rovaniemen Musiikkimestarit. TAMPERE: Tammer Piano ja Soitin. Sanoitukset käsittelevät enimmäkseen vanhoja pohjoismaisia mytologioita, paholaisenpalvontaa ja norjalaista kansanperinnettä. MS-22. Angel Witchia, Black Breathia ja Watainia diggaillut Erlend mahtaa nähdä bändin lähtökohdat ja musiikilliset esikuvat. Se on PDP by DW MAINSTAGE rumpusarja. OULU: Musiikki Kullas. Tein levyn kansilehtiin pienet englanninkieliset esittelyt kunkin biisin sanoituksista, mutta jos kuulijat mielivät tietää lisää sanoituksista, he voivat tulla keikoilla kysymään meiltä tai ihan keneltä norjalaiselta tahansa. Vaikka Kvelertakin kiertueseuralaiset edustavat musiikillisesti norjalaisia punkimpaa ja hardcorempaa linjaa, ei yhtye jää musiikin intensiivisyydessä ja omaperäisyydessä lainkaan jenkkitovereidensa jalkoihin. Olimme myös aika innoissamme parisen vuotta meitä vanhemmasta norjalaisbändistä Haustista, joka tekee aika vahvasti samaa juttua kuin mekin, mutta vie musiikkiaan ehkä hieman rujompaan suuntaan. Kuinka helppoa on ollut saada haluamanne tyypit mukaan studioon
w.gloriam in Kask I ww TEKSTI Evel orti.com iesistä Pyote m s s 34 Inferno Gloria Morti teki black m etaliin kallellaan o levan konse ptialbumin, koska sen tä ytyi. nyt pöy tä on puhdas, mutta m itä löytyy pö ydän alta?
nyt kun kirjo Istuin skunnan tilasta e tulee konsepti. rska-leffasta, levyjä jo pitkää ti lähtenyt A kset, niin uuIdea ei sil itan sanoitu . M menev Gloria Morti n kuin voidaan. M s haluaa rhaaja nyt sarjamu viisi kuu- den järjestelyissä. Uusi ru meillä oli ulko 2004) istä. Jätk konseptilevy er mä päätä yk sta" levystä se vin, enkä juttu ei toimi. Tai le. Kuulostaa n. noitu ä, ku tteissa vai- halu vielä kirjoitti sa älle. eläm tärkeämpää. aan enää ajatte heuttaa omilla n kemään m si paljon on se olem ta ai vie to ä se, että saisin se, että ihmiskun en rummuilla Mun piti tehd treenata on nsa. Eikö et rankalta, tava teema. musa eli bändin on myös mahdo eet unia yhdelle ih olemme nen tä keudessa t ovat kehittyn Aika paljon du iden kanssa, et yös soittotaido een katsottuna Jälkikät ittamaan ailtiin kavere i- Nyt m me so Vits ita, jo irtoaa. a roolissa, aikaa, hän naur silti olla oike vuotta. m saumat toon ke musta tulis pali meni vaih mmaa kulkea altaan kuljetet- hommat, Rum isho nkilö alta os sitten sitä luom jätti yhtyeen he musiikin on om konseptia. imii bändin sis ät siis konsep oaa siten, pa lautteenanto to sin asioista. jätkät koska tuulia, eikä kyse muutkin haistellaan uusia Tiedän, mistä lku öisesti jatka e. Koi tehdä kasa ta kuin mus us sen teke isin pitää ajat muu vapaapia biisiin ja bi ielessä monta itselleni myös tusten pitää so keasti järjestää Juho Räihän m ä. mo tekem alla i Ja pois elim tehtyä. N puolinen tuotta an oko ja aggres bändille. Se monta kertaa eteenpäin enne käytännönasio at vain omaa na ndin kki katsov t oli mukana bä opiskella Kai uutokset olisiva olla. ei atelklankesi R ta, jossa koneet tuuman plasm ndien konseptitumakulun kaut eikä katsoa 40 len ihastellut bä ko tutulta. ta tehdä toista jätkä on niin m isellä puolisia. ei lellaan ol ja toinen mis. Nyt muu (Eryx, 2008 samanlaista levy otivoitunut. Halusimm ujen lopuksi ko llä (Lifestream yt se kaikki on uusisa- lopp sellä levy mpali Kauko K siivisen levyn. umi ei ollut Konseptilevy onseptialb tee Räihällä ole i voi vain ua. Mus sitä ideaa. Mus iikin tila k metaliin ka jo yli vuosi sitte vy on viimein va eään, kun mus siivisempi, blac aggres soitanta. Ensimmäi me enää ulkopu - maansa as "Tavalli- Sillo sem en. Ei sie stynyt ajan opiskelemaan tu. Lisäks n kuin saan sen i- vät välitä paansa. Jo lopulta tehtävä on lihan tapa a tehtävissä, mutta en usSäästy on kauan, peräti pienillä jutuill aan. Koneiden so mä lopulta py lanka Jamo lähti an tässä haet tekemistä, enkä Levyn punainen a välissä. ättämään its neeksi, kun le nen huojentu ityisesti el eva suoraviivai i hyvin raskas er mikä on. Pa in jää fiilis, ettei iaa. niin he. Räihä tuntee l- nen. Gloria Morti on nyt hä ja edes jotka sesti käynyt , miksasi, tuotti niistä asioista, n- luonnolli ti kitarat, äänitti päätöksensä ksetkin. Enää ainaka inen hyvin. n halua- maa sellään hommat koe, että tarvitin kaksi pitkää ään se niin hyvi ää rumpalin voim e oli ja tehd omimmin, enkä kivutt siihen tarvitse en nen haav olisia korvia. ndi on mulle evyllä tosi isoss ettu vuonna bä perust konseptil en Kyllä tämä Gloria Morti on tekeväni on sen miettimin nti ajatella järjestyk uutta A äntapa. Räihä us . Kyllä et syntikat ja bl me aina ha aika vähiin. Te Jos lopettaisin ilationia kaksi - on paljon itään muuta. loppuun, hems of Annih tomasti alusta i ehkä sarjamur sällä 2009. atin itselleen, Levyä tehtiin skaan tapahtum otettiin amm ndissä jatkamiettä sitä tulee ko äiset biisit dem : opiskelu tai bä valintoja in tulee ko, vittää aiempaa utta. ojektit painoiva aveissa pitkään. Ajattelin, että vallan ihmisist karia. mieless k metal -vaiku koo, että jokaise t vielä siihen pä Sahaileva blac tehnyt. K ttäjä, mutta to y ja pois systeem ut bändiin tosi miksaaja ja ääni - lo on istun ä puhtia, teht kottavaa tarvet ja, ista pa an ulko ut hänest mulla ei ole sella ) meni hyvin ilm porukka on saan ä. ha dipr llisuus miselle. majesteettis nopean olem vää Yöunet jäivät e saada kasaan Corrosion, ta itui pelkkää hy vylle. Se on lihan tapa K pi kany, koko levyn lä tä siinä on tiett silti. Nykyilla todennäk u, toisen a itä me haemm Yhden lopp toteuttanut uuden linjalla tu hdään yksi juttu kerrallaan tykkäävät ja m ät siis kaikkein e te on n. Kaikki katsovat olla." napaansa. ai siitä, mitä muu viikossa. R n ol kohtaisii nnihilationin te sisällä pitämää essa: pääasialline Anthems of A pysty ainakaan rkeää: i uudessa tilante käsittelee ihtä Se di ol tehtävä elämässä niin rsin lohduton. Aja kaa, sillä so tapahtuu. sanoo, jos joku Inferno 35. E kä siltä, etten llinen, vaikka män pohdiskel Kuulostan eh semmin mahdo , vaan sanoitan mä enem a erillisiä biisejä misestä pyöri ahommia. Prosessi ol lopettaminen biisit, soit- on toinen valinta ä oli tie Räihä teki Gloria Mortin Räihän Täm nelle itselleen. O ei hitto, ä. tunut sivuun ja ha ei ole mulle llisen tapahersulla on va sanoittaja oli as n tuhoa kuvittee ajaa uudella M miskunna ottavat mun tarvitse äihälle. En vois lkaissut ennen ä sillä biisien an tulee em näm 1999 ja ju albumia. mitä muualla "Ihmiset eivät välitä siitä, vain omaa tapahtuu. vaan nyky-yhtei tsottu hdollisuus desta levystämm inator 2 on ka koilla ja Ma keikkamat Kai se Term vaikeudessa kysymykset tulivat paljon bussissa enenä, että se tosi n pi reissuilt moneen kertaa ä i syntyä niillä Edellä mainitu urikalle. Ei sitä ja Jarmo Juurikka ten, ja äkkiä bä unnata muual yös sanoitusten ema isi pakko su a- tava m n syihin vedo n. ään niitä asio lle, että pystyim ästä ja hampaat päässeet tekem siitä sille taso astbeatit letukka lähtee pä Ensimmäilunneet. lematta uita juttuj toissijaista. n- haaja. Ihmiset ei äse soittamin ittamista tulee ttelin, etten pä isillä oman tuho istöstä. Sovitus oi levy kitaristi assa kohdassa aa. ttyy Kuulostaa aika aikain tekemiseen lii muuta elämää. ällä hy tilevyn tekemin lata. Ensimm ka aa sii olonsa n tusk Raskasta teem iikilla nimittäi ln. Muut bä n Juurikka oli nnut toteuttaa. Mutta ei sit levyn idea alko lut muutakaan itajunnassa, he lopulta myös Ju atiikka kohtaisiksi llä oikein ol - elää jo al tatem ja te la
36 Inferno
Keikan jälkeen menemme aina merkkarikojulle hengaamaan. Musiikkimme ei ole enää pelkkää metallia, vaan vähän popimpaa, ja siinä on sellaista likaisen rockin särmää, komppaa Nathan. Sinkkumme Revolution, Baby ja My Own Life ovat hyvin suorasanaisia biisejä aiheesta, että jos olet onneton, tee asialle jotain. Ja kyllähän lopputuloksessa on ihan eri fiilis juuri sen ansiosta, sanoo Karin ja jatkaa: Meille on todella tärkeää, että jokainen kanssamme työskentelevä ihminen tuntee ylpeyttä aikaansaannoksestamme. Viimeisen vuoden ajan hän on saanut toteuttaa itseään vokalistina varsin hyvin menestyvässä yhtyeessä. He suorastaan sädehtivät. Hän työskenteli kanssamme ensimmäistä kertaa, joten jouduimme todella perustelemaan kaikkia ratkaisujamme hänelle ihan yksittäisiä riffejä myöten. Biisi kertoo, miten sellaisesta voi päästä pois. Hän on innostuvainen, hieman outo, hullu amerikkalainen ja tietyllä tapaa hengellinen tavassaan suhtautua asioihin. Hän oli päihderiippuvainen ja veti minua alas mukanaan. Sen sijaan aloimme jammailla yhdessä, teimme ep:n ja lähdimme kiertueelle. Lisäksi levyllä on kummankin sanoittajan kynästä yksi vampyyritarina. Karin kertoo Sonic Syndicaten puolestaan lähestyneen Wrightia tämän vaikuttavan cv:n ohella myös siksi, että tuottajalla on plakkarissaan muutakin kuin metallia. Kolmas sinkkumme Turn It Up kertoo hyvin synkästä ajasta, jota elin entisen tyttöystäväni kanssa. Pidän haastavana sitä, kun Karin laittaa aamuviideltä kahvinkeittimen päälle ja itse haluaisin vielä nukkua, sanoo esimerkiksi Nathan puolitosissaan, kun kysyn kaksikolta, näkevätkö he Sonic Syndicaten tiellä tällä erää mitään koetinkiviä. Me rakastamme tätä ja haluamme, että mukana olevat tuntevat samoin. Hän jakaa vetovastuun yhtyeen lyriikasta Richardin kanssa ja kertoo toivonsa, että inspiroi ihmisiä sen kautta. Jos Toby meinaa laittaa nimensä johonkin, sen on parasta olla hyvää, selittää Karin. Sonic Syndicaten tähti singahti metallitaivaalle vuonna 2006 bändin peitottua yli 1500 kilpailijaa Nuclear Blastin kisassa, jossa oli palkintona, luonnollisesti, diili maineikkaan yhtiön kanssa. Ja miksipä mies valittaisi. Britti jakaa vokaalitontin örinäpuolta hoitavan Richard Sjunessonin kanssa, joka on yhdessä kitaraosastosta vastaavien veljensä Rogerin ja serkkunsa Robinin kanssa 2002 alkunsa saaneen yhtyeen perustajajäseniä. Fanejahan minun on kiittäminen siitä, että saan tehdä tätä työtä ja nähdä maailmaa. Ylläpidän itse MySpace-sivuamme, muiden avustuksella, ja vastaamme joka ainoaan meiliin. Hän kertoi lähteneensä projektiin siksi, että kuuli demollamme jotain, mistä halusi päästä osalliseksi, kertoo Nathan selvästi otettuna. Tarkoitus oli edetä rauhassa, treenata ja hioutua yhteen bändinä. En näe mitään syytä, miksi istuisimme keskenämme backstagehuoneessa, kun ulkopuolella on niin paljon ihmisiä, jotka haluavat jutella kanssamme. Nathan nyökyttelee totisena vieressä. Biggs ja Karin Axelsson ovat niin kertakaikkisen tempaantuneita omasta työstään, ettei innostus ja lämpö voi olla välittymättä. Miehen ansioluettelosta löytyy muiden muassa Slayeria, Kornia ja Kissiä. My Own Life kertoo siitä, kun kokee jonkinlaisen heräämisen omassa elämässään ja motivoituu muuttamaan sitä. Olen viettänyt koko elämäni työskennellen "kohti jotain" Englannin musaskenessä, ja nyt niin sanotusti niitän satoa, kuvailee Ruotsiin pestinsä perässä muuttanut Biggs. Käy ilmi, että aihe on koko bändille läheinen. En myöskään ymmärrä, miksi pitäisi kadota täysin, kun ei ole kiertueella. Hänen kuvansa muuten koristaa tätä kirjoitettaessa tuoreinta Meksikon Playboyta. Alkoholismista aamunkoihin Edellytys: rakkaus Sonic Syndicate äänitti uusimman We Rule the Night -albuminsa kuulun jenkkituottajan Toby Wrightin tiukassa kurissa ja nuhteessa. Mitään äänitettyä ei myöskään saanut kopipeistata, kaikki piti soittaa livenä alusta loppuun. Halusimme jonkun, joka ajaisi meidät suorituskykymme äärirajoille. Onhan hän elävä esimerkki siitä, miten elämä tosiaankin voi muuttua. Tällaisen kelkan kyytiin kelpaa nousta. TEKSTI Anna Saurama I www.sonicsyndicate.com vallankumouksen K ylläpä on mukava vaihteen vuoksi Sonic Syndicaten tuoreen albumin sinkkulohkaisut kertovat heräämisestä ja muutoksen mahdollisuudesta. Kenenkään ei pitäisi tehdä musiikkia muusta lähtökohdasta. haastatella elämäniloisia ja kirkassilmäisiä metallimuusikoita. Mikä mahtoi olla tuo jokin. Sittemmin on myyty levyjä, kierretty maailmaa ja lämmitelty lauteita vaatimattomasti muun muassa Nightwishille pitkin Yhdysvaltoja. Nathan J. Biggs nimittää Wrightia orjapiiskuriksi. Nathan puhuu Anne Ricesta ja muista klassikkotekijöistä, sen sijaan Karinin katse syttyy mainitessani uusimman Twilight-elokuvan. Aion katsoa sen heti kun vain mahdollista! Inferno 37. Toby teki sen. Nykyisessä kokoonpanossa vaikuttavat lisäksi rumpali John Bengtsson ja luonnollisesti basisti Karin. En tiedä, tämä on vain ollut niin mahtavaa heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Hän arvostaa kuulijakuntaansa samalla intensiteetillä, jolla hän suhtautuu bändin musiikkiin. Sekä Rich että minä olimme tällä kertaa rehellisempiä ja paljon maanläheisempiä lyriikan suhteen, kirjoitimme henkilökohtaisista kokemuksista. Toby sanoi meille ettei välittänyt rahasta. Se oli uuvuttavaa, mutta Toby ei antanut rahtuakaan periksi. Äänitys tapahtui Kungälvin kaupungissa Bohus Sound Studi- Karinista huokuva vilpitön omistautuneisuus tekee vaikutuksen. Totta kai haluan antaa jotain takaisin. Sanoma kumpuaa kokemuksesta. agitaattorit oilla, mutta Wright lensi Ruotsiin jo harjoitteluvaiheessa seuratakseen bändin työskentelyprosessia treenikämpältä asti sen kotikaupungissa Falkenbergissa. Tätä kautta olemme saaneet paljon ystäviä. Siellä keskinäinen energiamme oli niin hyvä, että kaikista vain tuntui siltä, että nyt on tehtävä albumi. Sen Toby ehkä kuuli, Nathan pohtii. Elämäni on muuttunut dramaattisesti parempaan suuntaan. Paitsi että yhteydenpitoon on tarjolla nettisivut, MySpace, Twitter, blogeja ja videoraportteja, pääsevät Sonic Syndicaten fanit usein tapaamaan bändiläisiä
ainoa, mitä voit tEhdä, on laittaa sinnE Eri vantEita ja asEnnElla uusia jousia, mutta pyörä pysyy pyörEänä. Et voi mUUttAA sitä miksikään." 38 Inferno. "pyörä on jo kEksitty
Joku kysyy, "minkälaista musiikkia siellä soitetaan?", ja saa vastaukseksi ystävällisen hymyn: "Rokkia." Inferno hengen nimeen O 39. Poliisi ohjaa liikennettä ja pysäyttää hämmentyneitä autoilijoita. TEKSTI Riitta Itäkylä I KUVAT Patrick McBride I www.blacklabelsociety.net isän, ja rockin Zakk Wylden Black laBel Society jatkaa Siitä, n helteinen heinäkuu Itä-Lontoon Hackneyssä, jossa tuoksuu curry ja ohikii- pojan mihin toiSeSSa maailmanSodaSSa jäätiin. tävistä autoista kaikuu tavan mukaan intialainen popmusiikki. Tänä viikonloppuna katukuvaan ilmaantuu kuitenkin, kuin tyhjästä, joukko nahkatakkeihin ja farkkuliiveihin sonnustautuneita, pitkäpartaisia prätkämiehiä vaimoineen, nuoria metallin ystäviä Down-paidoissaan, lapsia, vanhuksia, nuoria perheitä. He suunnistavat siistissä jonossa kohti Victoria-puistoa, joka on yleensä varattu piknikeille ja amatööriteatteri-esityksille
TOIMITUSKULUT WWW.LIVENATION.FI. FEVER TOUR + SPECIAL GUEST Helsingin jäähalli · Su 14.11.2010 LIPUT 42 + MAHD
Kolmosraita Shadows and Rain on enemmän hittihakuisempi, ja se saattaisi mahtua radioonkin Soturitarinaa Pasi Tanskasen mukaan Thaurorod tykittää laulujensa lyriikoissa battle-henkisiä taistelutarinoita. Itse asiassa sinfonisen ja melodisen metallin kotoisessa kentässä ei ole viime aikoina, jos koskaan, noussut esiin yhtä vahvaa albumikokonaisuutta, ainakaan debyyttiä. Vaan ihmekös tuo. Sinne on koetettu tuoda mukaan sellaista keskiaikaistyyppistä juttua. Kyytiin on mahtunut myös muutama Kreikan mytologiasta ammentava ralli. Tietyt jututhan laitetaan kuulumaan voimaelementteinä ja muut tuovat mukaan sävyjä. Upon Haunted Battlefieldsin taustalla tuottajana ja miksaajana hääri Nightwishiä ja Amorphisia äänittänyt Tero Kinnunen. Yhtä kaikki, Thaurorodin esikoinen on hyvin sävelletty, mallikelpoisesti soitettu ja taidokkaasti tuotettu kokonaisuus. Nyt rakenteet ovat vapaasti tehtyjä. Myös basisti Pasi Tanskanen on bändinsä viralliseen ensirääkäisyyn enemmän kuin tyytyväinen. Mies myöntää, että näin monipuolisen musiikin tekemisessä oli omat haasteensa, aina biisien kirjoittamisesta miksaukseen saakka. Sävellyksen kannalta on muka- va tehdä kliseitä välttelevää matskua niin, ettei biiseissä ole se kaikista selkein rakenne. Vuonna 2002 perustettu yhtye on ehtinyt hioa tyyliään ja ulosantiaan useamman eri miehityksen ja demojulkaisun ajan. Levy sytyttää taatusti skeptisimmänkin sinfonisen voimametallin epäilijän. M Miekoista ja mytologiasta illaista musiikkia saadaan aikai- seksi, kun sävellyssorvin ääreen lyödään Iron Maidenin kasvattama basisti ja Wintersuninsa sekä Children of Bodominsa kuunnellut kitaristi. Sanoituksista löytyy myös perinteisempiä aiheita, jotka on kirjoitettu sellaiseen muotoon, ettei niitä sieltä suoraan tunnista. TEKSTI Jaakko Silvast I KUVA Sakari Mäkelä I www.thaurorod.com Hyvinkääläisen Thaurorodin debyytti venyy musiikillaan moneksi jutellen autojen ja aseiden sijaan hevosista ja miekoista. Vastauksen kysymykseen tarjoilee Thaurorod-yhtyeen syyskuun lopulla kauppoihin ehtivä Upon Haunted Battlefields, jolla kättä paiskaavat Sonata Arctican melodiat ja biisirakenteet, DragonForcen power-komppi ja Wintersunin kosketinfanfaarit. Osittain jo vuonna 2005 sävelletystä materiaalista saatiin levyllinen tuoreenkuuloista ja idearikasta melodista heviä. Miksatessa piti tietysti tehdä hiukan kompromisseja. Eli että jos puhutaan aseista ja autoista, meillä ne ovat muodossa hevoset ja miekat. Inferno 47
Tällä levyllä ei taida olla ainuttakaan todellisuuspohjaista rallia, mutta niitä voisi hyvinkin olla. Onhan se hitaampaa ja vaikeampaa säveltää, mutta se vain on hienoa. Tällaista musaa on mielenkiintoista tehdä, koska siinä on eri elementtejä ja yksityiskohtia. Valotetaan lopuksi vielä bändin nimen taustaa. Jos tuolla nimellä hakee, niin ei löydy osumia kuin meidän bändistä, Pasi Tanskanen päättää. Tsekkaa festari- ja livearviot osoitteesta www.inferno.fi. Thaurorodissa on ehtinyt käydä kokeilemassa useampikin kitaristi ja laulaja, mutta nyt on löydetty kokoonpano (mainittujen lisäksi kosketinsoittaja Emmi Taipale ja kitaristi Lasse Nyman), jossa kemiat toimivat, soitosta puhumattakaan. Pääosassa ovat melodiat ja vaikutteita on monia. Nimi on tosi uniikki eikä huku googlemassaan. Laulajakin (Markku Kuikka) kuuntelee Masterplania, jossa on enempi metallia ja särmää. Tykkään tehdä mahtipontisen kuuloista kamaa. Meidän pointti ei ole soittaa livenä täysin virheettömästi, esiintymisen on säilyttävä yleisölle mielenkiintoisena. Synat otettiin mukaan vuonna 2006, että saatiin enemmän rikastettua sävellysideoita. Thaurorodin musiikki syntyy Tanskasen ja kitaristi Emil Pohjalaisen yhteistyönä. Mikä on Thaurorod härmäksi. Livenä kaksi kitaristia saattaa monesti aiheuttaa vaikeutta miksata bändi selkeäksi, mutta keikoilla soitettavana on monta kitaraharmoniaa. Sitä mahdollisuutta ei ole suljettu pois. Kolmikko on pysynyt tiiviisti yhdessä, mutta muutoin miehistö on vaihtunut tiheään. Itselle suurin on edelleen Iron Maiden. Meidän biiseihin on kuitenkin haluttu mukaan kaikenlaisia yksityiskohtia, että homma pysyy mielenkiintoisena ja että jengillä on vähän enempi kuunneltavaa. Uraa on siis rakennettu pitkään. Asioista, jotka ovat tapahtuneet monta vuosisataa sitten, ei voi tarkalleen tietää, miten ne ovat lopulta menneet. Biisejä kirjoittamaan lähtiessä varmaa on ainoastaan, että materiaalista tulee mahdollisimman pontevaa ja hyvän kuuloista. Meillä on kokeiltu naislaulua ja oopperallista kamaa. Ei se vielä ole valmis. Sitä tekee biisejä ja tuotantopuoli maalaa sen sellaiseksi, miltä me lopulta kuulostetaan. Kuoleman äänet Thaurorodin ensiaskeleet juontavat juurensa 15 vuoden taakse, mutta bändi perustettiin varsinaisesti vuonna 2002, jolloin Pasi Tanskanen ja yhtyeen rumpali Joonas Pykälä-aho löysivät bändiprojektilleen kitaristin Emil Pohjalaisesta. En mieti säveltäessä erityisesti, mihin suuntaa kappaletta pitäisi viedä. Sanoitukset ovat ihan mielikuvaa. Siinä on oma haasteensa. Sonataakin on kuunneltu, mutta se bändi ei ole ollut varsinainen vaikute. En tiedä, mikä historiassa ja mytologiassa ei olisi kiehtovaa, koska luulen, että ne kiinnostavat jokaista ihmistä jollain tavalla. Se on haltijakieltä ja tarkoittaa kuoleman ääniä. Demoja on tänä aikana väännetty muutamia ja keikkailtu omatoimisesti Espanjassa ja Saksassa asti, kertaa Pasi Tanskanen Thaurorodin historiaa. Soiton tiukkuus livenä tulee kuitenkin varmasti menemään parempaan suuntaan jatkossa. Biisit eivät välttämättä aukea heti ykköskuulemalta. Esimerkiksi nyt treenataan kovasti kiertuetta varten. Empulla (Pohjalainen) se on tuo Wintersun-osasto ja vanhempi Children of Bodom. Taustanauhat meillä on tulevalla kiertueella mukana ekaa kertaa. Aika kitarapainotteistahan meidän meininki silti on. Livenä ollaan energisiä, ettei homma olisi yleisölle tylsää. Thaurorod on saanut vaikutteita monilta bändeiltä, ja niistä kaikista löytyy jotain viitteitä meidän biiseissä. Onko bändi jo valmis
50 Inferno
Hänen mukaansa uusi albumi on "vielä edellistäkin progempi". Niiden tuottamat tunnelmat saattavat saada suuvärkin muotoilemaan sanaa "proge". Ajaton tarina. The Final Frontierin ensilipaisu, nettiin kesällä virallisin menoin levitetty El Dorado ei luvannut niin hyvää. Biisi valittiin, koska uskoimme sen olevan hyvä liveveto. TEKSTI Matti Riekki I www.ironmaiden.com Iron Maiden on viimeisellä etapillaan. Nykymaailmaa on myös, että ne heikoimmat levybiisit esitellään yleisölle ensin vaikkei Harris tietysti näekään asiaa näin. Maideninsa tuntevat muistavat yhtyeen kapteenin Steve Harrisin uumoilleen useaan otteeseen, että rykmentin matka jatkuisi juurikin moisen levynipun verran. Jos haluaa soittaa "oikeaa" progea, sillä ei ole mitään tekemistä aidon, asioita eteenpäin vievän progressiivisuuden kanssa. Kappaleet tuntuvat kuitenkin kasvavan mittaa, eivät lyhentyvän. Vaikka kultasaalis lasketaan ennakkotilauksista, jolloin levy ei polttele vielä yhdenkään fanin kämmeniä, Maidenia voidaan pitää jo näine vinkeineen selviytyjänä, rockmaailman rottana, joka selvinnee vaikka atomipommista. Se on joka tapauksessa hyvä livebiisi, rokkeri, siinä on sellaista raskasta Thin Lizzy -vibaa. Nyt Harris toistelee sanaa tämän tästä. Porin tuoreempaan materiaaliin painottunut hieno keikka osoitti, ettei Maidenin tarvitse mennä edes kovin kauas menneisyyteensä pärjätäkseen kilpailijoilleen. Sen on oletettu olevan yhtyeen viimeinen. Näiden maistiaisten valikoiminen on aina hankalaa, varsinkin kun kyseessä on levy, jonka biiseistä mikään ei anna yksin kunnon kuvaa kokonaisuudesta. "Oikea proge" vie nykymaailmassa aina taaksepäin, aikaan jolloin soittoniekoilla oli leveät lahkeet, pallotukat ja rumat viikset. En tiedä, ovatko muut ukot samaa mieltä, luulisin niin, mutta ainakin minä haluaisin jatkaa levyntekoa. Toinen oli Margaret Thatcherin hallinnon alla, jolloin korot nousivat pilviin ja ihmiset menettivät kotejaan. Vaan kuinkas suu sitten pantiinkaan... Biisi kuulosti rivakampien Maiden-rallien rinnalla suorastaan luvattoman leppoisalta jammaukselta, ja moni oli valmis tuomitsemaan koko levyn sen sileän tien. Jokseenkin hupaisa kommentti mieheltä, jonka yhtyeen koko tuotanto perustuu suurelta osin juuri mainitun irlantilaisvaltiaan tuottamiin väristyksiin. Maailma on pullollaan yhtyeitä, jotka ovat tehneet tiliä jäähyväiskiertueilla ja palanneet rahojen loputtua takaisin toimiin "fanien vuoksi". Minähän raahaudun Maiden-keikalle vaikka vaipoissa, tokaisi eräskin Neidon rakastajista Sonispheressä. Jostain Dream Theaterista nyt ei vain voi puhua samana päivänä King Crimsonin kanssa. Ensimmäinen koettiin 70-luvun alussa, kun koko maasta katkaistiin sähköt ja elimme kynttilänvalossa kolme päivää viikosta. Tai nähnyt ainakaan kesällä, kun koko muu albumi oli vielä maailmalta piilossa. En näe mitään syytä, etteikö Maiden tekisi vielä levyjä, Harris, 56, sanoo nyt. Yhtyeen biisiarsenaalilla saattaa soitella rintaa röyhistellen täysille katsomoille niin kauan kuin henki pihisee bändissä tai yleisössä. Progressiivinen rock on tietysti paradoksi. Vai olisiko kyse sittenkin vain levyn nimestä? U uden Iron Maiden -albumin otsikko on The Final Frontier. Iron Maiden vastaanotti Porin-vierailunsa mittaan kunniapalkinnon 750 000 levykopion myynnistä, mikä on nykyoloissa avaruuksiin ryntäävä suoritus etenkin ulkomaiselle yhtyeelle. Edellisen A Matter of Life and Death -levyn (2006) aikaan tehdyssä Inferno-haastattelussa Harris väisteli viimeiseen asti p-sanaa, sillä se vie nykyrockfanin ajatukset aivan oikein väärille urille. Loppulevystä tunteen yli laukkaa aalto monimutkaisempia, jännittävämpiä nuotteja. Ehkä tällä on tekemistä ikääntymisemme kanssa, ehkä emme edes osaisi tehdä tässä ajassa aidosti progressiivista biisiä. Tämähän on nykymaailman tapa. Konsertin sykähdyttävimmät hetket koettiin näet uudella vuosituhannella tehtyjen kappaleiden parissa. Vibaa puntissa Kun Eppu Normaali, tai levy-yhtiönsä, aikoinaan ilmoitti myyneensä Suomessa miljoona albumia, saavutus tuntui käsittämättömältä jopa aikana, jona vielä myytiin levyjä. Tätä kirjoitettaessa The Final Frontier on kaupannut ennakkoon reilusti kultaa (16 000 kappaletta). Missään suhteessa. Harrisin takinkääntö, jos nyt sellaisesta voidaan puhua, ei ole tässä valossa pahakaan synti. Laulaja Bruce Dickinson, 52, löytää samaisesta kappaleesta vahvan siteen talousahdingon kuristamaan nykyisyyteen: maailma on kuin tuo tarunhohtoinen kultainen kaupunki, joka hehkuu ihmisten mielissä keltaista kajoaan, kunnes kaikki muuttuukin läjäksi paskaa. Tämä on jo kolmas iso lama elinaikanani. Tietysti on toinen juttu, onko legendaarisella sotaratsulla minkäänlaista pakottavaa tarvetta uusien albumien tekoon. Osta vain talo, sen arvo nousee, loputon kasvu, mikään ei pysäytä sitä... En ole ihan varma, mistä tässä on kysymys... Inferno Proger Moore 51. Mitä edemmäksi albumi kulkee, sitä progemmaksi se muuttuu, Harris vahvistaa ja heittää kyseessä olevan "luonnollisen progression". Se on biisi ihmisluonteesta. Jos ollaan rehellisiä, The Final Frontier tuntuu, ainakin alkuun, puoliväliinsä asti sangen tylsältä tapaukselta. Levyn nimen viestiä tuskin tarvitsee alleviivata, ja onhan vielä sekin juttu, että kyseessä on se viidestoista pitkäsoitto. Kysymys on vain siitä, riittääkö meillä aika, aiomme nimittäin rundata pitkään tämän levyn kanssa ja näköpiirissä on kaikenlaista muutakin pientä
Se on tavallaan mukava juttu, että ainakin hän haluaa jatkaa levyjen tekoa. Pistimme kamat yhteen huoneeseen ja soitimme toisessa, kuulokkeet päässä. The Final Frontier tuntuu tätä kirjoitettaessa vielä haastavalta, turhan moneen suuntaan harovalta kokonaisuudelta, mutta sen parhaasta kappaleesta ei ole epäselvyyttä. Sanoin jätkille, että eipäs äänitetäkään koko kappaletta yhdellä kertaa. Nyky-Maidenin harrastamassa "progessa" on joka tapauksessa se miellyttävä puoli, että se kysyy soittotaitoa. Yksi rockhistorian kliseepakin käytetyimmistä työkaluista, "livemeiningin saavuttaminen studiossa", paukutti brittiherrojen takaraivoja, ja tehtävässä onnistuttiin Harrisin mukaan niin kuin vain voi. Koetetaan omiamme, lyödään sitten hynttyyt yhteen ja katsotaan mitä tuli. Harris puhuu jälleen "viboista" äänittämön tullessa puheeksi. The Final Frontier piirtää soittimeen tarkalleen 76 minuutin ja 35 sekunnin lukemat, ja levyltä on turha etsiä kolmen minuutin popmunia. En ole ihan varma, mistä tässä on kysymys..." Steve Harris Eikä ole Dickinsonkaan, hän nimittäin luonnehtii levyä myös "hyvin suoraksi". Ainahan se on päämäärä, äärimmäinen maali. Vaikka eihän sitä koskaan voi saavuttaa, kyse ei vain ole samasta asiasta. Hyvistä viboista. Yhdessä louhien The Final Frontier syntyi siis soittajien välittömän kontaktin hankauksesta, ja homma sujui Harrisin mukaan kuin vettä valaen. Tykkään kyllä meiningistä. Parhaat luurit joita olemme testanneet, sanoo Harris. Steve Harris kuvailee uuden albumin äänitysmetodia "erittäin liveksi", ja vaikka moisiin kommentteihin voi aina suhtautua varauksella, ainakin levy kuulostaa soitetulta, ei näpytellyltä. Harrisin mukaan biisin suhteen kokeiltiinkin erilaista lähestymistapaa kuin muulla levyllä. Alkuperäinen idea, intro, oli Adrianin (Smith, kitara), ja sitten minä vain otin sen, lisäsin siihen toisen osan, kirjoitin sanat ja pistin biisin läjään. Maidenkin teki Compass Pointissa aikoinaan kolme "varsin kelpoa" albumia, Piece of Mindin (1983), Powerslaven (1984) sekä osaksi Somewhere in Timen (1986). Todella erilaista Maidenia. Poikkeuskin "livesääntöön" löytyy: kiekon avaus Satellite 15...The Final Frontier kuulostaa siltä kuin sen runko olisi jamiteltu kasaan ja lisätty tyveen hieman harkitsematon introntapainen. Asiassa auttoi, että levyn materiaali oli otettu porukalla haltuun jo aikaa ennen studioon menoa. En tiedä, mitä Adrianilla oli alun perin mielessä, mutta kun hän kuuli lopputuloksen, hän oli, että "vau, en meinannut ihan tuota, mutta se kuulostaa joka tapauksessa hyvältä". Kappale, joka on merkattu biisijoukon ainoana pelkästään Harrisin nimiin. Se kuulostaa melkein kuin jammailisimme, vaikkei kysymys olekaan siitä. "Kappaleet tuntuvat kasvavan mittaa, eivät lyhentyvän. Albumin synnytyspaikkana toimi legendaarisen Island-levylafkan perustajan Chris Blackwellin vuonna 1977 pystyttämä Compass Point -studio. Kyseessä on levyn pisin biisi, Ghost of the Navigator -henkisillä massiivitunnelmilla albumin päättävä When the Wild Wind Blows. Kiemuraista tai suoraa, pitkiähän ne biisit tosiaan ovat. Etenkin Nicko McBrainin kannutus haiskahtaa luomulta. Bahamalla sijaitseva pytinki 52 Inferno Paluu Bahamalle tunnetaan AC/DC:n Back in Black -albumin ohella muiden muassa Judas Priestin, Rolling Stonesin ja U2:n levyjen hauduttamona. Normaalisti vihaamme luureja, mutta Kevin Shirleyllä (bändin viimeisimpien levyjen tuottaja) oli erittäin hyvä systeemi, joka tuntui alusta asti toimivalta. Eikö. Minusta tämä malli toimi fantastisesti, ja luulen, että käytämme samaa tekniikka uudestaankin, Harris hehkuu ja lyö lisää toivonkipinää uusia Maiden-albumeita odottavien sytykkeisiin. Kommentteihin on käytetty levy-yhtiö EMI:n toimittamaa, promootiokäyttöön tarkoitettua haastattelumateriaalia.
Lopun näyttäköön aika. jaaKKo SilvaST. Biisi osoittaa myös sen, että IM-miehistö kykenee edelleen Man on the Edgen ja Be Quick Or Be Deadin kaltaisiin tempoilotteluihin. Kun kuulin The Final Frontierin ensimmäisen kerran levy-yhtiö EMI:n ennakkokuuntelukekkereissä heinäkuun alussa, jäi levystä päällimmäisenä fiiliksenä pintaan tietynlainen positiivisuus, jota tosin on ollut melko vaikea itselleenkään selittää. Mutta kuten sanottua, en nuolaise ennen kuin tipahtaa. Itse asiassa siltä löytyy pitkään aikaan selkeimpiä, pienempiä tai suurempia, yhtymäkohtia vanhaan Maiden-katalogiin aina Powerslavea, Somewhere in Timea ja Seventh Sonia of a Seventh Sonia myöten. Osittain se kai johtuu edellä mainitusta levyn alkupuolen suoruudesta ja osaltaan mainiosti mollisävelten sekaan istutetuista duurinuoteista. Vasta myöhemmin aivan kuten kävi vuonna 1995 pyöräytetyn X-Factorin kanssa selvisi, millaisesta järkäleestä lopulta on kyse. Tai sanotaan jo nyt, että jos The Final Frontier jää historian viimeiseksi Iron Maiden -studiolevyksi, olen sinut päätöksen kanssa pelkästään tuon viimeisen kappaleen takia. Levyä oli yritetty ottaa kokonaisvaltaisesti haltuun monelta kulmalta siinä kuitenkin surkeasti epäonnistuen. Jos sellaisen muodostaminen tällaisen bändin ja levyn kohdalla on vaikeaa kriitikolle, se on näköjään vielä vaikeampaa pitkän linjan Maiden-fanaatikolle, joka leikkii kriitikkoa. Iron Maidenin edellisen studiokiekon A Matter of Life and Deathin ilmestymisestä oli kulunut viikonloppu ja olo lähenteli epäuskoista. Sitten se kaikista vaikein, arvosana. Ja kuitenkin The Final Frontierilla on paljon enemmän suoraviivaisuutta kuin edeltäjällään. Albumikokonaisuuteen se sopii, ja livenä toimivuus on jo ihan toista luokkaa, kuten Porissa itse kukin sai huomata. Rock on myös sinkkuveto El Dorado, joka ei vakuuttanut ainakaan meikäläistä ennakkoon irrallaan kuunneltuna. Rockiksi voitaneen lukea myös levyn alkupuoliskon The Alchemist, jonka olettaisi nousevan keikkasuosikiksi suoruudellaan. Iron Maiden The Final Frontier EMI Tunnelma on osapuilleen sama kuin nelisen vuotta sitten. Uskon vahvasti, että myös viidennentoista Maiden-täyspitkän yksinkertaisuudet, mutkat ja vaihtelevuus selviävät ja kolahtavat niin sanotusti täysillä joskus myöhemmin. Kiekon keulilla paistattelevat Iron Maidenille epätyypillinen intro ja Sign of the Crossin jälkeen hitain avausbiisi Satellite 15...The Final Frontier. Tunne on sama edelleen. Levyn alku on suhteellisen rock, No Prayer for the Dyingin ja Fear of the Darkin hengessä. Sieltä, Isle of Avalonin, Starblindin, The Talismanin ja välittömästi Maiden-anthemiksi nousseen, levyn päättävän When the Wild Wind Blowsin yhteisvaikutuksesta löytyy voima, jolla The Final Frontier kykenee kahlitsemaan kuulijansa ajan myötä. Steve Harrisin proge-teroitetun sävelkynän ansiosta tuorein kidutusvälinepäivitys ei päästä kuulijoitaan helpolla. Yksi puoli fiiliksestä selittynee myös levyn loppuosalla, jossa päästään tarinankerronnallisiin, haikeaneeppisiin kuulokuviin ja yhteiskuntakriittisiin lyriikoihin
"Tavalla raan isäni jalanjälkiä". remuamiSari Halttusta nuorten jo vänen ei häiritse. Pari tyyppiä on jo lent ä." Ihmiset ovat niin känniss lä, "On mulla kavereita tääl enää Jesse Henrikssonilla on nyt mulla on hetki mutta Nyt hän on viisi inttiaamua jäljellä. s. areille ja juhliin", Kate pukeudu näin, mutta fest ka 2010 on ensimoselle Tus 16-vuotiaalle Noora Kop kaudesta. Vielä ei ole ulöytynyt. hiekkakentällä tarpees ksi Tohtori Josef Mengele pukeutunut Paco on että simässä Tuska-yleisös Jeesusta. "Karpokarvalakilla ja Mengele puvulla ei ole mitään a yhteistä, ja se aiheutta ihmisissä ristiriitaa. "Jee, päästäänkö me leht Eikö tin piikkikorot jalassa. een!" huudahtaa Kate. Kaa tulee pölyisellä on armeijakamaa ja een. aikaa itselleni", sanoo Corpsea ja katsomassa Cannibal utteleva hellettä, kännykkäänsä nap tta Nileä. "Mä en nähnyt Deviniä koilee Pilvi Kattilakosk ä oli niin kuuma ja koska yleisön keskell eilen, pyörryin." oitu kaksi Jannen rintaan on tatu joista oikeanpuoleisen silmää, än äitiä ja hän kertoo merkitsev massa vasemman isää. sunaamari nellä ei ole kuuma. Ulkona on 30 aste Niina. En mä yleensä parhaimmat kengät, mitä selittää. Hän on kotoisin Var mäinen festarikokemu tervehtii Kirkaksi esit"Hyvää kuuluu, kiitos", e munasillaan aurintäytyvä mies ja makoile . Kirkan vieressä loipäin silloin", hän arve i. rauhassa ja katson bän änyt ulos. "Kengillä on yllättäv mulla on. Hän on nauttinut limatta hämutta karvalakista huo Tuskan menosta. rella tytöllä on 15-sen Nuo isessa maastoslla ole vaikea kävellä tälla tuommoisi ovat än hyvä kulkea. Haluaisin auttaa kuten " Karpo, mutta en osaa. Inferno 55. Nämä sa. Vasem tatuoituna kädessään Jannella on hän : "Mun isä on viikinki", viikinki an seukertoo ylpeänä. "Olen pukeut nut näin, koska kukaan muu ei ole", hän komän mentoi asuaan. Päässä po hänellä on Hannu Kar -karvalakki. "Tulin katsomaan Tuskan hiekkakentällä gossa enää selvin mutta en mie kyllä ole Megadethin, lee. "Mä olen ihan vanhempi, mutta otan hän dejä
LIVERAPSA JA LISÄÄ KUVIAn:o.fi www.infer inyt käydä Reipas Johanna on eht koiransa aamulla metsälenkillä kahvimukanssa. kannata vetää", Johann senne. Nilen keikkaa od vailee ana on Egypti", ku "Teem Habula. a kauppa Sweden Rock Shopiss eja ja on käynyt. Juo myydessä. Nyt hänellä on . Arvioin hänet eäksi hyväkuntoiseksi ja pirt ja hiekkaturvonneiden naamojen hevareiden pölyssä ryvettyneiden väisestä keskellä. saattaisin jopa tila uksia Tuska"Mulla on huonoja kokem taa nuori nainen. teenköhän hänen kaupan vaikka kuinka. Hyvinhän se näyttää kes si euroa ja sisältää Yksi paketti maksaa kak pakettia, tonkia. ta sukuel ässä kortsukaupKrista ja Mira ovat tekem ikkäitä myyntipupoja. Aur een ruskea iholleen häivyttääks otta lä t käsistä. tsukaupustelijoiHuomaan muutamia kor einen Tuska-päivä alkaa ta ympärilläni. Ne olivat viim tehnee bäkkärille tuulettuMolemmat säntäävät virrannut selvästi maan, vaikka alkoholi on minen ei kuulemma jo työn lomassa. mutta 56. Seuraan heidän sinn reaktioita. tää. mene huonoksi Tuskas oillaan. puhelinmyyjät Ihailtavaa, ajattelen. Ottakaa opik ei Leena Tynkkysen tukka sa. tuSKa on tiiViS ja yht ivaali pitää vuosittain Vastuuntuntoinen fest muistavat juoda huolta siitä, että juhlijat ttää päähinettä ja suoja tarpeeksi vettä, käy imensä. Viimeksi Tuska-kortonki Inferno k essä oikein mätMikäs näiden kestävyyd kortongista ilmapallon. Miten kolmipäi ta voi selvitä kunnialla. Jos ikkäästi, isivat lehtiään yhtä sinn kauppa ta niitä. ta ja Mira ovat Pian kori on tyhjä ja Kris eiset. Viim Tuonkin korissa on kääntyä kohti loppuaan. Niillä lykkii siis yhteensä kuusi koko viikonlopun. Vettä "Aurinkorasvaa pitää sopivassa ja alkoholia on juotava kännejä ei suhteessa. Mit kastuneelta. Ripsetkin pysyvät paik raavaksi Mikko Becker aikoo seu Cannibal suunnata katsomaan inkoa hän Corpsea ja evästää. Täytyy yntipuhekin luontevam iko my selvittää. kortsuista!" huudah meni käytössä rikki. myös", kom lin Kas TEKSTI JA KUVAT Eve Turvaseksiä raskaan le sarjan musapainijoil eisöllinen kokemus. On sunnuntai ja ki kädessään kolmatta Johanna on Tuskassa varsin päivää. Use kohteeksi joutunut on se, ettei kaupustelun sa. Vitosella saa kolme kaksi kor kondomia. Sen sijaan oikean nim kaita keksimään lijat ovat innok sellisimpia mitä mielikuvituk sitten niin: erkkejä. Mira puhaltaa tävän. heitaan ja ihmisten n ymmärrä turJotkut eivät selvästikää in käytetty argumentti vaseksin päälle. Jos ole kiellettyä kondomeja ivat olla kännissä, irtois puhelinmyyjät sais min. on tosi hyvä", Becker tahtoo kertoa Tuskassa harva juhensä. Se on outoa, koska hevari usko saavan annäköisiä ihmisiä. Mimmi näy en myyntiään, En mene häiritsemään hän pidän hänelle peukkuja. "Aurinkolas en, huiveja hattuja on mennyt enit mentoi Salama. Olkoon nimim bula iä (vas.) käärii Ha Mehmed erikääreeseen (oik.) vessapap otellessa. Örveltämis a opastaa. ttää tus konsa sujuu. festaris olla. t tehtävänsä. Tuska on täynnä saatav venyy pitkäksi ja taiJoskus myyntipuhe tta sinnikkäät tytöt vuttelu on hankalaa, mu uuttuneiksi tuotteen saavat epäilijät vak tarpeellisuudesta. "Tunnelma tääl tusraida kommentoi
Teknot, industrialit, powerpopit, punkit, toimintarokit ja muutamat muut lajit on kokeiltu aikanaan. Kaikkeen ei kuitenkaan pysty, eikä ole aikaakaan. Mielestäni metallin ei tarvitse olla yhtään teknisempää kuin Morbid Angelin Altars of Madness. Sitä leimaa vaan liikaa sellainen ärsyttävä muusikkous, joka on aika luotaantyöntävää. Ajan puutteesta huolimatta ajatuksissa on kuinkas muuten jälleen uusi projekti. Se on täysin päätöntä. Sonic Youthin, Lemonheadsin, Pixiesin, Dinosaur Jr:n ja muiden vastaavien varhaiset levytykset kuulostavat edelleen mahtavilta. Viime aikoina olen kuunnellut paljon no wave -bändejä kuten DNA ja Teenage Jesus & the Jerks. Sama juttu on tarkoituksellisen kikkailevassa metallissa. Esimerkiksi reggae ja klassinen eivät oikein putoa. Vacant Coffin 2008. maistuu, jos nyt kuitenkin jätetään ne Green Dayt, Offspringit ja muut tämmöiset sieltä pois. Mulla on se vika, että aina kun innostun jostain musasta, haluaisin itsekin koettaa tehdä jotain samantyyppistä. Arvostan klassista musiikkia, ja joku jazzkin on periaatteessa mielenkiintoista, vaikka en voi sanoa sitä kuuntelevani. Myös niin sanotut post punk/noise rock -bändit kuten The Jesus Lizard, Big Black ja Shellac toimivat ihan täysillä. Omat mielenkiinnonkohteet saavat aikaan halun tehdä itse perässä. Altars of Madnessillä kyse on vielä nimenomaan hienoista biiseistä, joissa tunnelma ja tekniikka ovat täydellisesti tasapainossa. Suunnitelmissa olisi jonkinsorttinen industrial/punk/metal-viritelmä. Yhteenvetona voisi oikeastaan sanoa, että kun aitous, tunne ja hyvä idea paistaa musasta läpi, luultavasti pidän siitä. Pientä tunnustusta mies kuitenkin antaa. Pari tyyppiä ja rumpukone -pohjalta jotain Amebix-, Godflesh- ja Big Black -meininkiä. Inferno 59. Aivan kaikkiruokainen ei ole Pyykkökään. "mielestäni metallin ei tarvitse olla Ensimmäinen Phlegethon-kuvasessio 1989. yhtään teknisempää kuin Morbid angelin altars of madness." AMOK 1987. Phlegethon 1991. Viimeinen Phlegethon-kuvasessio 1992. Ei sellaisessa ole enää mitään tunnelmaa tai sielua. MC5- ja Stooges-henkinen paahto menee aina läpi, jos siitä välittyy sellainen tuore ja aito vimma, kuten vaikkapa Hellacoptersin ekoilla levyillä
Tällaisen hyvinkin valmiiksi asti tehdyn demon pohjalta on sitten bändin muiden jäsenten helppo hahmottaa kappaleen rakenne. Tuo kihinä on tunnetusti tuottanut tulosta useiden julkaisujen muodossa. Silti, kuten Phlegethonin alkuaikoinakin, tuntuu siltä, että tekee sitä omaa juttuaan, katselee vähän ympärilleen tuntematta kuitenkaan mitään sen suurempaa yhteenkuuluvuutta mihinkään ryhmään. Soitan kitaraa ja rumpuja. Hiippailen mieluummin varjoissa, enkä erityisemmin pidä ihmismassoista. Juuri tuon "death metal -lomani" aikana minun oli jokseenkin mahdotonta sopeutua niihin porukoihin joissa soittelin, koska se musiikki ei ollut sellaista jota itse päästäisin käsistäni. Laulajan pestistä luopunut Pyykkö nähdään livenä kitaran varressa. Vastahan tässä on päästy alkuun.. Kyllä tässä väkisinkin tuntee olevansa ainakin jonkin verran osa jotain skeneä, kun on jatkuvasti yhteyksissä alan ihmisiin. Todellakin enemmän kuin mielelläni jätin vokalistin hommat Hooded Menacessa Oulalle (Kerkelä). Sävellysresepti on selvä ja selkeä. Ei se täysin harhaa ole. Yhteenkuuluvuutta tai ei, periferiasta puskee joka tapauksessa jatkossakin laadukasta lanausta metallikansan keskuuteen. Omillaan työskentelyssä hänellä on tosin pitkät perinteet. Kyllä se rakkain instrumentti on ehdottomasti kitara. Tyylitaju ja fiilis ovat merkinneet minulle aina enemmän kuin basarien bpm:t tai jonkun kitaraheeroksen apinointi. Itsekseen säveltely sopii Hooded Menace -johtajalle ilmeisen hyvin, sillä toisen kokopitkän, Never Cross the Dead -levyn (2010), kirjoitusprosessi oli "yllättävän vaivaton ja luonteva". Toki jatkoa on luvassa, ei tämä nyt tähän jää. Sitten vain nauhoitan riffit talteen. En ole aikaisemmin kauheasti pitänyt hommasta, joten suhtaudun tähän aika varovasti. Eipä minua yhtään haittaisi, vaikka Hooded Menace olisi pelkkä studiobändi hamaan tappiin saakka. Tämä muutos näyttäisi olevan erittäin tervetullut. En koskaan ole jaksanut treenata jotain skaaloja tai kauheasti edes toisten biisejä. Valokeilan vieressä Hooded Menace 2010. Tee se itse Phlegethonin hyydyttyä 1990-luvun puolenvälin tienoilla Pyykkö otti pesäeroa metallimusiikkiin. Kokoonpanomuutoksen läpikäynyt Hooded Menace muuttuu tulevien esiintymisten myötä vain levyttävästä artistista keikkailevaksi. Vielä alkuvuodesta 2010 oli keikoille lähtökin kaikkea muuta kuin varmaa. Tykkäätkö olla hieman sivussa ja omassa rauhassa, vai onko tuollainen mielikuva harhaa. Hän alkoi opiskella kuvataiteita. Pitkän tauon jälkeen akut olivat todella latautuneet ja taitavat kihistä vieläkin ylikierroksilla. Örinähommat ovat olleet aina mulle äärimmäisen vaikeita ja sellaista vapaaehtoista pakkoa. Välillä tuntui, että kuvataide on merkittävämpää kuin musiikki, ja olin aika uppoutunut siihen maailmaan. Oman tiensä kulkija ei arvatenkaan julista metalliveljeyttä, vaan pysyttelee sopivasti omissa oloissaan, mutta ei silti täydellisessä eristyksessä. Olen siinä mielessä hieman ristiriitainen, että saatan kyllä haluta kauheasti huomiota, ja kun/jos saan sitä, ahdistun. Mieluisimman soittimen valinta on helppoa. Musiikkini suhteen olen aika kontrollifriikki. Musahommiin oli kytö, ja tuntui kuin elämästä puuttuisi jotain oleellista. Joissain yhteyksissä multi-instrumentalistiksi kutsuttu mies ei ota titteliä harteilleen. Pelkkä 60 Inferno soittaminen soittamisen ilosta ei ole pidemmän päälle hauskaa. Yhden miehen yhtye Claws on ääriesimerkki Pyykön omavaraisuudesta. Eli ei se vielä kirkossa kuulutettua ole, että Hooded Menace olisi nyt enemmänkin keikkaileva bändi. Kiinnostus raskaampaan ilmaisuun alkoi orastaa jälleen 2000-luvulla. taito on kehittynyt lähinnä biisienteon kylkiäisenä. Haluan jo alkuvaiheessa varmistaa, että ideat todellakin toimivat. Moni fani odottaa bändin keikkoja kuola suupielistä valuen, mutta Pyykkö toppuuttelee. Olen tottunut säveltämään bändieni biisit yksin Phlegethonista lähtien. En haluaisi tehdä tästä sen suurempaa numeroa. En ole edes teknisesti mitenkään erityisen loistava kummassakaan. Rumpuja tuli sentään penskana opiskeltua jonkin verran, mutta kitaransoitto- Lasse Pyykkö vaikuttaa kaverilta, joka haluaa korostaa bändejään itsensä sijaan. Yleensä teen heti rumpukompitkin koneella riffien ja lopulta koko biisin tueksi. Toki toivon, että tulisin nauttimaan hommasta, mutta jos alkaa ahdistaa, se on kyllä sitten niin, että bändi eristäytyy takaisin kryptaansa ja keskittyy vain levytyksiin. Ne eivät olleet mitään raskasta tavaraa, paitsi henkisesti, mies hymähtää. Soittelin erilaisissa porukoissa, mutta eivät ne oikein pidemmän päälle kiinnostaneet. Istun alas kitaran kanssa, avaan GarageBandin läppäriltä ja soitan kitaraa, kunnes joku hyvä idea irtoaa. Musiikin dokumentointi on tärkeintä, ei show, kommentoi Pyykkö tuolloin. Taisin kuitenkin vain yrittää uskotella itselleni niin. Ei pari soitinta vielä multi-instrumentalistia tee
liput: 37 + mahdolliset toimituskulut ///////////////////////////// 14.10.2010 Pakkahuone, Tampere 15.10.2010 Kulttuuritalo, Helsinki www.dimmu-borgir.com www.myspace.com/dimmuborgir
Puhtaat, raikkaat ja hyvännäköiset hiukset kahdessa minuutissa! Fudge-tuotteet saatavilla valtuuteituista parturi-kampaamoista. FUDGE DRY SHAMPOO Kiire. Putsaa hiukset kädenkäänteessä uudella Fudge-kuivashampoolla. Fudge-maahantuoja Suomessa: SKT-GROUP Oy. Ei aikaa hiustenpesulle
Uudella kierroksella energiseksi, mutta laadultaan korkeintaan kohtalaiseksi bändiksi leimattu Death Angel ylittää joka tapauksessa odotukset. Liki tunnin mittaiseksi venytetystä levystä olisi ollut vara riipaista pari raitaa vaikkapa erikoispainoksen bonuskappaleiksi. Yhtye onkin palannut fiilistasolla hiukan mestarillisen Frolic Through the Parkin (1988) aikaiseen, omaleimaisen progressiivisena mutkittelevaan tyyliin. Toisaalta se on jättänyt ominaissoundiaan hiukan taakseen, vaikka Mark Oseguedan mukavan railakkaasti käyttämä ääni onkin yhä perinteeseen kytkeytyvä elementti. Yhtye on kuin vastakkaisia ounasteluja ilkkuen saanut touhuunsa mukavan energialatauksen. Levyn biisit eivät kärsi samanlaisesta puolivillaisuudesta ja totaalisesta mielikuvituksettomuudesta kuin Art of Dyingillä, vaan mukana on raikasta otetta ja rutkasti mielenkiintoisia ratkaisuja. KosKinen pohjamutaa Inferno 65. Mielenkiintoa yllä pitäviä käänteitä on ripoteltu pitkin levyä, ja materiaaliin on otettu mukavan ennakkoluuloton ote. Onneksi suurimmilta osin turhaan. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto Death Angel on uudistanut sointiaan kaikilla osa-alueilla, joten bändiä ei voida syyttää ainakaan yksiulotteisuudesta tai vanhan kertaamisesta. Relentress Retribution on selkeästi yhtyeen neljänneksi paras levy siis alkuperäisen tuotannon jälkeen. Relentless Retributionilla yhtye onnistuu nivomaan näiden levyjen elementtejä luontevan verevästi yhteen ja lisäämäänkin jotakin. Kimmo K. Paluulevynsä Art of Dying (2004) oli vallan aneeminen esitys, mutta seuraaja Killing Season (2008) piti yllä sentään jonkinlaista tasoa. Ajoittain soitosta tulee mieleen 2000-luvulla rivakasti elämöinyt Exodus. Vaikka levyllä ei ole varsinaisesti ankeita biisejä, vahvan alun ja komean lopun välissä homma tuntuu vähän pyörivän paikoillaan. Nyt riveistä on kaikonnut suurin osa alkuperäisjäsenistä, joten esivärinät olivat kylmääviä. Vaikka bändi kuulostaa ensialkuun hiukan vieraalta, niinhän itse asiassa kävi myös hurjan Ultra Violence -debyytin (1987) jälkeisellä kimurantin funkylla Frolicilla ja sen perään vuoden 1990 melodisella Act III:lla. Arviot Michael Johansson kipinää verenvaihdosta Death Angel Nuclear Blast Relentless Retribution Odotukset filippiiniläistaustaisen ex-nuoriso-orkesterin toisen tulemisen kolmannelle levylle eivät olleet varsinaisesti huikeat. Kokonaisuus paljastuu tarkemman tutkailun jälkeen varsin monipuoliseksi, vaikkakin kohtuullisen vaativaksi ja genrerajoille sujuvasti huutia antavaksi metallilevyksi. Erityisesti varsin funkylla tatsilla soittaneen rumpalin Andy Galeonin vaihtuminen tekniseen, ahkerasti tuplabassareita ja d-beatia monottelevaan Will Carrolliin tekee meiningistä iskevämpää joskin myös hetkittäin astetta geneerisempää. Miehen ulosanti on ajoittain hyvinkin raakaa, mutta palkeista irtoaa myös yllin kyllin tarttuvia melodioita
The Man-Eating Treen metalli on melodista ja tunnelmallista; joku voisi puhua goottisävyistäkin, vaikka yhtyeen musiikki ei mitenkään alleviivatun synkkää olekaan. Sitä odotellessa voi ottaa haltuun albumin, jolla olisi edellytykset räjähdykseen, mutta lopullinen sytyke puuttuu. tami hintiKKa Therion Sitra Ahra Nuclear Blast Yli kaksikymmenvuotisen uransa aikana useammankin huippulevyn julkaissut Therion on ollut tuottelias ja jokseenkin arvaamatonkin bändi. Säveltäjämestari Christofer Johnssonin käsissä yhtyeestä on muodostunut laadukas ja turvallinen hittikone, jonka uran kenties hienoimmat hetket kuultiin kolmen vuoden takaisella edeltäjällä Gothic Kabbalahilla. Inferno 67. Gun Barrelin voi edelleen nimetä köyhän miehen Motörheadiksi tai Peer Güntiksi, riippuen mistä maasta kuulija sattuu olemaan kotoisin. Vaikka Gunniversary on todennäköisesti kasattu melko rajallisella budjetilla, siitä on saatu aikaan suhteellisen laadukas paketti. Perusvarmaa on biisimateriaalikin, mikä tosin on myös levyn suurin heikkous. Jussi Tuokkola The Man-Eating Tree Vine coBra Thornium soulseller Fides Luciferius Regressio voi olla kiinnostavaakin, mutta Thorniumin tapauksessa vuosia jatkunut keskinkertaisuus hirvittää. Vine vastaa näihin odotuksiin osittain. Paikoin liipataan jopa läheltä vanhaa YUP-kikkailua, muttei sentään täysin pillastuta. Ukoilla on potentiaalia niin perhanasti, mutta jotenkin tästä tulee esiin pidättelyn tunne. Bändin soundi rakentuu pitkälti laulaja Tuomas Tuomisen äänen ympärille, ja varsin hyvin mies biisejä kasassa pitääkin. Käteen ei lopulta jää kuin puuduttava parituntinen bändin jäsenten haastisten ja muutamien musiikkivideoiden ynnä muiden muistelojen sekamelskassa. JaaKKo silvast Torture Squad Æquilibrium saol The Man-Eating Tree kuuluu niihin bändeihin, joiden debyyttialbumille kasautuu jäsenistön aiempien tekemisten takia keskimääräistä enemmän odotuksia. Kahdentoista raidan Kubanan-keikka on ääneltään ja leikkaukseltaan yllättävänkin hyvä ja antaa vauhtia Gun Barrellin muutoin niin puuduttavalle biisimassalle. Jo vuodesta 1990 operoinut brasilialainen Torture Squad esittää oman näkemyksensä death/thrash-musisoinnista. Suurin osa kilpailijoista päihitetään jo tämäntasoisella kappalevalikoimalla, mutta klassikkosarja jää vielä toistaiseksi melko kauas. taPio ahola Gun Barrel limB Gunniversary Saksalaisen rockryhmän historiaa luotaava dvdtallenne ei näemmä anna yhtään sen parempaa kuvaa bändin musiikillisista ansioista kuin studiolevynsäkään. Tuotantopuoli on aika siistiä, ja levyyn jää kaipaamaan astetta karskimpaa äänimaailmaa. Brassipoppoo tarjoilee sinänsä tiukan setin menomusaa, johon on tipauteltu suhteellisen runsaasti vaihtelua. Stop and go -tyyppinen levottomuus ei kuitenkaan jaksa pitää hommaa tarpeeksi tiukassa nipussa. Fides Luciferius on tylsää ruotsalaista massatuotantoa Dark Funeralin, Setherialin ja Mardukin huonojen levyjen tyyliin. Bändi ei ole edistynyt mihinkään suuntaan vuoden 1995 debyytistään, vaan jumittaa yhä ysärin bm-estetiikassa ja skenen b-luokassa. Rujompi yleisilme kautta linjan voisi nostaa materiaalin uudelle tasolle, siihen tappamisen meininkiin, johon tässä pyritään. Tällaisille pitkän linjan puurtajille toivoisi tajunnanräjäyttävää lättyä. Monotonista, turvallista jokapojan black metalia, joka ei pelota, ärsytä, yllätä tai ällötä ketään. marJa Konttinen Livevedon kestäessä vain viitisenkymmentä minuuttia asettuvat menestymispaineet levyn dokumentti- ja bonussektiolle, joilta odottaa ennakkoon vähintään jonkinlaista saksalaista heviurpoilua. Muun bändin suoritusta leimaa kokemuksen tuoma varmaotteisuus. Æquilibrium on tasavahva levy, josta puuttuu se viimeinen rypistys ja aggressio, jota tällaiselta runttaukselta on lupa odottaa
Hiukan kärjistäen maan tarjonnan voi jakaa kahteen osaan: oikeasti kiinnostaviin nimiin ja geneeriseen perusmättöön. Eipä ole Ion Dissonancesta vielä aivan huipulle, mutta suunta on selkeästi parempaan päin. Samoin tun- Demiurg Slakthus Gamleby cycloNe empire Nyt ei olla ensimmäistä kertaa pappia lahtaamassa! Metal archivesin luettelo Demiurg-jäsenten entisistä ja nykyisistä bändeistä vie yli kymmenen riviä, ja sen kyllä kuulee. Loppu kokoelmasta on nautinnollinen katsaus niin trashista, deathista kuin hc:stä ammentavan bändin historiaan. Uuden aallon jenkkimetallin johtotähdeksi kutsutun yhtyeen kokoelman mukana olisi odottanut jonkin sortin historiikkivihkoa, mutta sellaisen saadakseen olisi hankittava jokin hinajaa maksavista yyberluksusedition-versioista. Holvien kätköistä on kaivettu muun muassa albumien bonusraitoja sekä harkkademoja tutuista biiseistä. Äärimmäisen suositeltava hankinta kaikille vanhakantaisen svedukuolon ystäville. taPio ahola No voi hitto, ei mitään hypisteltävää. Kiinnostavin ja suositeltavin kiekoista on ilman muuta 18 harvinaista kappaletta sisältävä The Vault, minkä vuoksi on lievästi sanoen hanurista, että se on ainoa satsin kolmesta osasta, jota ei saa ostettua erikseen. Cursedilla Ion Dissonance liikuskelee huomattavasti sulavammin kohti määränpäätänsä. Se on jaettu The Underground Years- ja The Epic Years -levyille si- Ion Dissonance ei kyennyt täysin vakuuttamaan kolmen vuoden takaisella Minus the Herd -albumilla tai jos nyt ihan totta puhutaan, levy oli melko karsea näytös mathcoren järjettömyyshakuisuudesta ja suunnattomuudesta. Kohkaus on ehkä asteen verran aiempaa hektisempää ja kappaleet teknisempiä, mutta siitäkin huolimatta yhtye tuntuu löytäneen jotain järkeä tekemiseensä. Debyytin materiaalilla yhtyeen tunteikas yhdistelmä rockia, metallia ja hardcorea on omintakeisimmillaan. Nelikko vetää turhan virkamiesmäisesti ja sliipatusti, raivo ja tietty katu-uskottavuus puuttuu tyystin. Yhtye esittää River Runs Red -levyn kokonaisuudessaan, välikkeineen kaikkineen. Mahdotonta kuvitella, mihin suuntaan Johnsson ryhtyy ryhmäänsä täJoni Juutilainen män jälkeen ohjailemaan. tuvat olevan myös bändin mainosmiehet, sillä mielestäni tämä ei ole mitään thrash metalia vaan jotain kevyttä modernia metallia. Vaultin parasta antia ovat kuitenkin 90-luvun lopun LoGin eli silloisen Burn the Priestin kiertuenauhoilta ja seiskatuumaiselta splitiltä poimitut viisut. Bändi yhdistelee raakaa jyrää, pahaenteisiä kitarakuvioita ja tunnelmallisempia elementtejä oikeassa suhteessa, mutta kokonaisuutta leimaa tunne laiskanpulskeasta läpisoittelusta. Perusasiat ovat kunnossa, mutta omistautuminen jää puuttumaan. taPio ahola Life of Agony i scream 20 Years Strong Kunniakkaasti muutama vuosi sitten kuvioihin palannut newyorkilaisyhtye kunnioittaa 20 vuotta sitten julkaistua debyyttilevyään vireällä liveversioinnilla. Kunhan vain löytyisi jostain sopiva kokki niitä vähän vielä hämmentämään. teemu vähäKangas ten, että kumpainenkin pitää sisällään materiaalia kolmelta albumilta. Viimeisen päälle hiotut soundit tuntuvat ikään kuin alleviivaavan tätä munattomuutta. Bändin mahtipontinen oopperametalli on edelleen tuotannollisesti ja teknisesti huippulaatuista tavaraa, mutta kappaleiden hengettömyys ja sisällöttömyys mykistää. Gothic Kabbalahin, Vovinin ja Thelin kaltaisia hittikimaroita niputtaneelta yhtyeeltä on syytä odottaa paljon. Olisi nyt laitettu edes vuosilukuja julkaisujen perään tällaiselle kerettiläiselle, joka ei osaa Lamb of Godin tuotannon kronologiaa ulkoa. Monipuoliset, Devin Townsendin ulosantia muistuttavat vokaalit ovat ehkä levyn parasta antia, mutta kokonaisuutena se on hengetön ja ajoittain jopa tylsä. Biisit kuulostavat jämäkän 68 Inferno. Musiikki elää ja hengittää, ja hyvä niin tämän tason jätkien soitto tuskin tekniikalla korjailemalla ainakaan paranee. Paketin kokonaisarvosanaa pudottaa edellä kuvattu kuluttajaystävällisyyden puute. anna saurama Ion Dissonance Cursed Basick Lamb of God Hourglass soNy Lyzanxia Logust Xiii Bis Jo viidettä kokopitkää ulos pukkaava Lyzanxia tuntuu olevan vähän tuuliajolla. Väliin löytyy sentään ihan mehukkaita riffejä, mutta jotenkin tuntuu, että kun olet kuullut yhden biisin, olet kuullut ne kaikki. Encoreina tarjoillaan muutama myöhemmän ajan kappale, oiva Weeds etunenässä. Puhe superbändistä olisi tässä yhteydessä varmasti pientä liioittelua, mutta ainakin albumi antaa mielikuvan soittajista, joiden prioriteetit ovat jossain muualla. Ennen kaikkea Slakthus Gamleby on kuitenkin riffien juhlaa. Ranskan black metal -skene on tällä hetkellä maailman aktiivisimpia. Perinteisten death metal -elementtien ohella levyllä kuullaan myös puhdasta nais- ja mieslaulua, mikä istuu kokonaisuuteen yllättävän hyvin. Dan Swanön, Ed Warbyn ja Rogga Johanssonin kaltaiset kehäketut todellakin pistävät parastaan. Sitra Ahra on kova pettymys, jollaista ei osannut Therionilta odottaa. Harmi sinällään, sillä perusainekset tuntuisivat olevan kasassa. Kunhan saavat kaiken kikkailun sekaan vielä ihan oikeita biisejäkin aikaiseksi, bändistä voidaan ruveta puhumaan ihan vakavissaan Dillinger Escape Planin ja kumppaneiden haastajana. Joni Juutilainen Hell Militia deBemur morti Last Station on the Road to Death Hell Militia koostuu lukuisissa black metal -bändeissä (muun muassa Antaeus, Arkhon Infaustus, Mütiilation) kannuksensa hankkineista muusikoista. Hieman yli tunnin mittainen levy on kuitenkin monin paikoin jopa tuskastuttavan pitkäveteistä kuunneltavaa, eikä mielikuviin jää käytännössä kuin Din-kappaleen hetkelliset black metal -tyyliset korahteluvokaalit ja Cu Chulain -biisin uskomattoman ärsyttävä kertosäe, jolla kutsutaan kaiketi Juhani-nimistä miestä. Demiurgin death metal on vanhakantaista, likaista ja groovaavaa. Arviot Sitra Ahralla meininki on täysin toinen, sillä jälleen kerran miehistönsä remonttiin laittanut Therion kuulostaa levyllä uskomattoman tasottomalta. Enää bändi ei tunnu pelkältä halvalta kopiolta mathcoren kärkinimistä, vaan kykenee löytämään omaperäisiä kulkuväyliä musiikilleen. Hell Militia kuuluu selkeästi jälkimmäiseen kategoriaan, eikä tunnu oikein muuta yrittävänkään
Kolmannella varsinaisella instrumentaalilevyllään Gilbert liikkuu leikkisän sujuvasti tyylistä toiseen ja lyö tiskiin materiaalia, joka on sekä huiman taidokasta että tarttuvaa. Jää elämään tämä veemäinen kysymys, että onko nykyään vain "too many bands"? teemu vähäKangas pelin käyntiin todella iskevästi, ja jylhä päätösrunttaus Withered sulkee kokonaisuuden tyylikkäästi. Rumpusoundikin on kumman ohut ja muovinen. Äärimmäistä misantropiaa ja nihilismiä huokuvat lyriikat tehostavat sopivasti musiikin armottomuutta, puhumattakaan surrealistisesta ja groteskista kansi-layoutista. Oululainen Sadistik Forest herättää nimellään mielikuvan 12-vuotiaiden kloppien bändiviritelmästä, mutta debyyttilevyn sisältö puhuu hieman toisenlaista kieltä. Kunhan ilmaisu tiivistyy, alkaa lyömävälineitä sadella lisää. Aloitusraita In the Mazed Pits of the Underworld räjäyttää 72 Inferno Rockkitaristien instrumentaalilevyt kärsivät pahasta aliarvostuksesta. Tämä resepti ei kuitenkaan kata koko levyä. Ajoittaiset blastbeat-purkaukset ja rääkylaulut eivät toimi tehokeinoina, vaan rikkovat muuten murskaavaa kokonaisuutta. Heavy metal, surf rock, fuusio-jazz ja lukemattomat muut tyylit sekoittuvat herkulliseksi sekametelisopaksi. Fastfingerin. Hän tosin myöntää Fuzz Universen saatekirjeessä, että on joskus itsekin vastustellut soittolevyjen tekemistä. Pienestä kitinästä ja "vain" kolmesta kirveestä huolimatta voi todeta, että kyseessä on vahva pelinavaus. Racer X:ssä ja Mr. Melodisuuden merkitys ei missään vaiheessa unohdu ja vikkelimmätkin tiluttelut palvelevat tätä periaatetta. Hommelin nimi on death metal vanhemman koulukunnan tyyliin. Joitain musiikillisia asioita ei kerta kaikkiaan voi toteuttaa muulla tavoin kuin kitaralla. Niitä pidetään soittorunkkauksena ja itsetarkoituksellisena taitojen esittelynä, vaikka useimmiten niillä kuullaan huolella sävellettyä ja juuri kitaralle ominaisia keinoja hyväksikäyttävää musiikkia. Genrehyppelyn ja tietynlaisen höpsöilyn vuoksi Gilbertin hengenheimolaisiksi voi nimetä esimerkiksi Bucketheadin tai vaikkapa kotimaisen Mr. Tuntuu, että meitä ei ole vain tarkoitettu yhteen, olet vain hetken hupi. Suositellaan tutustumaan avoimin mielin. toni Keränen. Bigissä kannuksensa hankkinut Paul Gilbert on malliesimerkki tällaisen luovan kitaroinnin saralla. Sadistik Forest on vahvimmillaan keskitempoisessa kuolopoljennossa, jonka kruunaa vokalisti-basisti Markus Makkosen kalmantuoksuinen örinä. Välillä fiilistellään hieman sludgemaisesti, vaikka pääosin tempo pysyykin varsin rivakkana. Mukavasti murjovat soundit erottuvine bassoineen luovat asialliset puitteet kunnon murhaamiselle. Arviot Paul Gilbert mascot Fuzz Universe sen kovalla uholla mutta vaatimattomalla tuholla. Yhtä kaikki, suomalainen death metal näyttää voivan hyvin, siitä pitää myös Sadistik Forest osaltaan huolen. tami hintiKKa Sadistik Forest Sadistik Forest VioleNt JourNey Clinging to the Trees of a Forest Fire prosthetic Songs of Ill Hope and Desperation Jenkkibändi saa toisella täyspitkällään parhaimmillaan aikaan varsin intensiivistä death/grindcore-mättöä. Vasta kun hän osallistui Joe Satrianin G3-kiertueelle vuonna 2007, hän huomasi kuusikielisen täyden voiman yleisöön. Uusintakierrokset eivät tilannetta paljoa paranna. Vaikka soittoniekat osaavat hommansa ja biisit on koukutettu paikoitellen rapealla riffittelyllä, ei tästä teknispainotteisesta deathcoresta meinaa saada oikein millään kiinni. Pituutta tai paksuutta touhussa ei ole, kuten esimerkiksi Rammsteinin Lindemannilla väitetään olevan, ja reilun puolen tunnin kovatahtinen rytkytys ei juurikaan tyydytä, vaan jättää olon melkoisen tyhjäksi
020 750 4500 HEViä YLIVIESKA Pajalankatu 17, 84100 Ylivieska puh. 020 750 4500 KOKKOLA Eteläväylä 7, 67100 Kokkola puh. oi arttu, kun sinä painat, näen kaiken väreissä! MYYNTI JA TUOTANTOTEHTAAT HELSINKI Haukilahdenkatu 4, 00550 Helsinki puh. 020 750 4500 www.artprint.fi
Saksalainen Discreation tekee huonossa mielessä lähtemättömän vaikutuksen. Tyylisuuntana on raskaahko rokki. Riffit ovat perustusinatasoa, rumputyöskentely mielikuvituksetonta, tiluttelut parhaimmillaankin keskinkertaisia, puhelauluosuudet tragikoomisia ja niin edelleen. Hyvää jälkeä kahdella viimeisellä levyllään tehnyt Tenebrae in Perpetuum tuo itsestään esiin hieman totuttua hitaamman ja aavemaisemman puolen. Joitain hienoja yksityiskohtia on siellä täällä, pitkin levyä, mutta ne eivät pysty pelastamaan tasapaksua yleisilmettä. Settilista sisältää muutamia harvemmin soitettuja namupaloja ja 5.1/2.0-äänet repivät kiitettävällä voimalla. Ruutuun on haalittu kasa yhtyeen lähipiiriä, entisiä jäseniä, tuottajia ynnä muita ystäviä ja kadunmiehiä. Tässä tapauksessa ei löydy kumpaakaan, valitettavasti. Kiehtovalla tavalla Agallochia muistuttava Toccato Della Desecrazione on biisinä jopa erinomainen! Vaikka splitin materiaali on Krohm-asteikolla keskitasoista läiskyttelyä, yhtye saa aikaiseksi veljesbändiään syvemmät viiltohaavat. Genrensä kärkikastiin kuulunut yhden miehen projekti taitaa synkkien tunnelmien luonnin jo viidentoista vuoden mittaisella kokemuksella, ja sen myös huomaa. Niin, ja tulee tästä mieleen vielä kolmaskin asia: arvostelut ovat vain yhden ihmisen mielipide, ei sen enempää. Janne tolonen Discreation saol Withstand Temptation Joskus lähtee, toisinaan sitten taas ei. Ekstrat käsittävät pari musavideota ja 24 minuuttia varsinaisesta dokumentista poisleikattua matskua, joten tavaraa on vähintäänkin kiitettävästi. Bändi tuntuu tekevän kaikkensa myötäilläkseen synkänpuhuvan black metalin kirjoittamattomia sääntöjä, ja tästä johtuen splitin kolmebiisinen jää yhtyeen osalta paljon bändin "normaalia" materiaalia vaatimattomammaksi. Pelkkä yrittäminen ei kuitenkaan siitä, jos biiseihin ei saada ladattua tarpeeksi paukkuja. Perusville voisi pitää näin massiivista dokkaria rankasti ylipitkänä, mutta fanin ominaisuudessa sulatan tarinat lähes koko mitassaan. Todetaan heti kärkeen, että Lords of Depravityt ovat sekä yhdessä että erikseen osapuilleen kauneimpia, elleivät peräti ne kauneimmat dvd-paketit, mitä rankemman metallin suunnalta on toistaiseksi nähty. on pätevä levytys nuorelta yhtyeeltä, ja veikkaanpa, että seuraavalla täyspitkällä annetaan vielä kovempia näyttöjä. miKKo malm Tenebrae in Perpetuum/Krohm Split deBemur morti Italialaislähtöiset TiP ja Krohm lukeutuvat äärimmäisen synkkätunnelmaisen suicide black metalin alati kasvavaan joukkoon, jossa bändien väliset tasoerot ovat varsin minimaalisia. Haastattelut ovat valitettavan hektisiä ja turhan tiiviisti leikattuja. Kovasti tässä jyrätään, mutta heppoisella jyrällä. tami hintiKKa One Eye Shut rusto osiris ...We May Have a Floater Helsinkiläistrio pukkaa ulos toisen julkaisunsa. Usein vain yhden tai kahden lauseen mittaisista kommenteista on koostettu kohtalaisen sujuva kokonaisuus, mutta kamera voisi pysyä yhdessä naamassa pidempäänkin. Ensimmäiseltä levyltä löytyvä dokumentti hengästyttää pelkällä olemuksellaan, sillä kyse ei ole tavanomaisesta tunnin tai edes elokuvan mittaisesta historiikista, vaan peräti 230 minuuttia kellottavasta järkäleestä, joka käy läpi levyt, kiertueet, keikat ja draamat poikkeuksellisella tarkkuudella. Perusasiat ovat kunnossa, mutta nykyään sillä ei pitkälle pötkitä. Yllättäen kuitenkin juuri pisimmät kappaleet toimivat parhaiten. Tyylillisiä vertauksia voisi heittää vaikkapa Arch Enemyn alkupään tuotantoon, joskin tässä tapauksessa painitaan jossain kolmosdivarissa. Niin ikään kolme kappaletta lohkaiseva Krohm surisee ja humisee hieman tutumpaan malliin. Germaanien tyylilajin voi sanoa olevan melodista death metalia sieltä tylsimmästä päästä. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Toisena hyppää mieleen muisto siitä, miten joskus levyttävän artistin kyseessä ollen sitä pystyi lähes poikkeuksetta kunnioittamaan ja luottamaan, että saa kuunneltavakseen tasokasta tavaraa. Saksalaisen thrash metal -legendan uraa kertaavan kaksikon ensimmäinen osa paketoi vuodet 19821995, ja nyt on vuorossa katsaus vuosin 19952007. Kakkoslevyltä löytyy sataminuuttinen 25-vuotisjuhlakeikka Wackenista kolmen vuoden takaa, jolla lavalle marssitettiin joukko entisiä jäseniä tulkitsemaan oman aikakautensa biisejä. Varmasti joku löytää tästä tulkinnasta itselleen iloa, mutta kyllä Withstand Temptation alkaa viimeistään puolessavälissä puuduttaa pahasti. Gold, Francincense & Mythin abstraktit hidastelut tuovat mieleen Rebel Extravaganzan aikaisen Satyriconin, ja päälle kuusiminuuttinen Remove the Light yhdistelee primitiivistä black metal -sahausta grindiin ja sludge-häröilyyn. Perinteinen haastisvartti backstagella ja muut pierusekoilut tuntuvat tämän kokemuksen jälkeen vastenmielisen halvalta ratkaisulta. Näin se historiikki pitää tehdä. Kari KosKinen menestystä. Miksikään itsetuhoisen blackin kulmakiveksi tästä splitistä ei todellakaan ole, mutta levyä kuuntelee helposti paremman puutteessa. Joni Juutilainen Sodom spV Lords of Depravity 2 Huh huh. Jotain säväyttävää täytyy löytyä, joko sisällöstä tai ulosannista. Levystä tulee päällimmäisenä mieleen kaksi asiaa. Songs... Erittäin hyvä live kaikin puolin. Arviot Reilun puolen tunnin mittainen kokonaisuus on sopivan kompakti ja hallittu, eikä tyhjäkäynnille ole jätetty juurikaan sijaa. Witchhunterin ongelmat ja kuolema saavat myös suhteettoman suuren siivun, mutta muuta valittamista en keksi. Samplatut lapsenitkut tuovat kappaleeseen oman häiriintyneen lisänsä. Vanhoja kuvia, muistoja, anekdootteja, vaikeuksia ja voittoja siemennetään ruutuun huimassa mitassa, ja Sodomin ohella kerrotaan myös Tom Angelripperin muista touhuista (Onkel Tom ja Desperados). Tämä on valitettavaa, sillä yritystä kuitenkin on. Ensiksi, että kaverukset ovat tallentaneet harrastuksensa narulle, jotta voitaisiin sitten kiikkustuolissa kuunnella, mitä nuorempana saatiin aikaiseksi. Meillä on jo Amon Amarth, eikä tällaisille köyhänmiehen versioille voine povata kummoista 74 Inferno. ...We May Have a Floater sisältää tylsähköä junttaamista
Arviot Bonded by Blood Exiled to Earth earache Kalifornialaispoppoo tarjoaa toisella kokopitkällään varsin väkevää riffittelyä. Sama homma soolojen kanssa, ne ovat sen sortin sormiakrobatiaa, että ihan joka jannu ei niihin kykene. Vain reilut puoli tuntia kaasuttavan levyn lähes koko raidoitus olisi omiaan radiosoittoon. Poissa ovat bändin pitkäaikainen vokalisti Toxine ja Witcheryn rupisena tunnetuksi tullut soundi, mutta tilalle astuneen Legionin (ex-Marduk) ja modernimman soinnin myötä Witchery vaikuttaisi olevan silti oma itsensä. Bändi on nimetty Exodusin klassikkoalbumin mukaan, ja on todettava, että pari tämän levyn riffiä voisi olla myös itse Gary Holtin kynästä. Witchkrieg-niminen täsmäisku laukaistaan neljä vuotta edellisen levyn jälkeen. Soundimaailma on vähän ohut ja erityisesti rumpusoundeihin olisin toivonut lisää syvyyttä, mutta toisaalta tällaiseen musiikkiin sopiikin takavuosilta tuttu, hitusen rupuinen äänimaailma. Ripeätempoisen perinnethrashin ystäville varmasti maistuva pläjäys. teemu vähäKangas Shift on pitkälti kahden miehen show. Mullanen syntikoitu turvarock saa maatuneenkin kehon liikkeelle. Luvassa on suoraviivaisen limaisesti turpaanvetävää, mutta groovaavan thrashisti potkivaa metallia riffeistä tinkimättä. infernon lukemAttA? Jäikö Joku numero. Yhtä raitaa lukuun ottamatta materiaali on kirjoitettu yhdessä entisen Harem Scarem -rumpalin Creighton Doanen kanssa. Bändiä ei voi pitää minään hiilipaperikopiona. Ei kaiken tarvitse olla superboostattua. Vokalistin kimakanpuoleinen huutotyyli vaati alkuun totuttelua, mutta parin kuuntelukerran jälkeen se uppoaa saumattomasti musiikkiin ja kertosäkeiden kimppakarjahduksiin. Jälkimmäinen on myös tuottanut levyn. Jää nähtäväksi, kuinka on levytyksen kulutuskestävyyden laita. Panu KosKi Witchery Witchkrieg ceNtury media Suhteellisen harvakseltaan levyjä julkaissutta Witcherya on helppoa kutsua kulttibändiksi. Jonkinlaisia Death Angel -kaikuja on myös kuultavissa, mutta vanhakantainen Bay Area thrash -tyylinen ja suhteellisen tekninen tykitys on uudistettu ilahduttavasti omanlaisekseen. Ainakin pahvikantisessa painoksessa on myös video Sin Citystä, lyhyt making of -silmäys ja muuta säläpälää mukaan lukien lyriikat pdf-muodossa
Kannattaa tutustua kyseiseen albumiin ihan vain siksi, että tutustuu, voisin väittää, tällä hetkellä maailman kovimpaan laulajamimmiin. Karkeasti jaoteltuna Mar de Grisesin raain olemus pääsee esille Starmakerilla, Shining Human Skinilla ja Sensing the New Orbitilla, kun taas Spectral Ocean ja A Sea of Dead Comets tuovat toisessa ääripäässä esille bändin kosmisimpia tunnelmia. Poblete, S. Verrattuna hieman yli kaksi vuotta sitten ilmestyneeseen Draining the Waterheartiin joukko astuu jälleen askeleen kohti tätä päämäärää. Mikäli niin kutsuttu muovinen tuotanto tai "corelta"haiskahtava kuolemametalli ei ole sinun juttusi, otapa tämä lettu haltuun. Tai, nyt täytyy tarkentaa, uskomattoman pätevä vokalisti Liv on täynnä rockenergiaa. Kun puhutaan orkesterista Sister Sin, voidaan puhua vain ja ainoastaan laulaja Livistä. Muut sävellykset keskittyvät synkempään ja keskitempoisempaan laahaukseen hypnoottisella painostavuudella. Piiloraitana on Demigod-coveri As I Behold I Despise. tami hintiKKa Sister Sin metal heaVeN tyt stemmat. Harvemmin on törmännyt näin selkeään tasoeroon. Hänellä on sukupuolestaan huolimatta enemmän munaa kuin kolmella muulla bändin rokkikukolla. Streams Inwards on lähes niin intensiivinen ja hengittävä kokonaisuus kuin bändiltä on jo kuuden vuoden ajan toivonut kuulevansa. aKi nuoPPonen Arcana Doctrinalla luotetaan perusasioihin, mutta ne on osattu laittaa sopivaan järjestykseen. Muistinko jo mainita, että Liv on sairaan kova?! Janne tolonen True Sound of the Underground Länsinaapurin Sister Sin julkaisee kolmannen hengentuotteensa täynnä rockenergiaa. Skandinaavinen death metal lyö kättä Deicide- ja Suffocation-aineksien kanssa. Liv on käsittämättömän kovatasoinen laulaja. Ainoa asia, jota jää kaipaamaan, ovat liian vähän käyte- Iconcrash dyNasty Enochian Devices Lukuisten goottipopbändien ja muinaisen thrash metal -demottajan Chaoslordinkin rumpupallilta muistetun Jaani Peuhun koulun Cubase-harjoituksesta alkunsa saanut Iconcrash on viisi vuotta sitten ilmestyneen Nude-debyytin ja sitä seuranneen keikkailun jälkeen muuttunut vissiksi bändikokoonpanoksi. Näiden tekijöiden yhdistyessä Streams Inwardsista kasvaa tekijöidensä tasapainoisin ja samalla elävin albumi. Streams Inwards on entistä kypsemmän ja ammattitaitoisemman kuuloista Mar de Grisesia. Bändi ei ole silti menettänyt tuumaakaan ainutlaatuisesti virtaavasta tunnelmastaan, yllättävästä kokeilunhalustaan tai monipuolisuudestaan. Rodriguez Mar de Grises seasoN of mist Streams Inwards Melodista doomia ja dark ambientia omankuuloisella tavalla yhdistelevä Mar de Grises on jo kahden albumin ajan kuulunut niihin "melkein, mutta ei ihan" -orkestereihin, joiden on toivonut täyttävän kaiken potentiaalinsa vielä joskus. Kun mukaan on viskattu muutamia visvaisia Incantation-tyylisiä lanauksia, on syntynyt asiallisen rupinen soppa. Sävelvastaava voisi hieman tsempata tekemisiään, sillä muu bändi jää täysin keulakuvan varjoon. Enochian Devices on sadan biisiraakileen ja kuudenkymmenen demotetun kappaleen perästä muotoutunut pitkäsoitto, jolla Peuhu bän- 78 Inferno. Hän todellakin osaa vetää tiukasti, ja laulu ei kuulosta missään kohtaa päälleliimatulta. Arviot C. Kun on tällainen helmi mikin varressa, niin antakaa sitä koko rahan edestä! Itse musiikki on kerrassaan tasapaksua katurockia, turhien metallielementtien kera
Maisia lyhytelokuvia! MUKANA DVD! MukaNa dvd! YLI KOLME TUNTIA POHJOISMAISIA LYHYTELOKUVIA! SUOMEN SUURIN ELOKUVALEHTI Hinta 6,90 | numero 8/2010 + EXPENDABLES FOUR LIONS ADÈLE BLANC-SECIN USKOMATTOMAT SEIKKAILUT ENTER THE VOID THE NOIDAN OPPIPOIKA PREDATORS INCEPTION KAUKORAKKAUTTA KISSAT JA KOIRAT: KATTI KATALAN KOSTO JULKAISUT KITCHEN SUBMARINO TOY STORY 3 DVD-OPPAASSA AJANKOHTAISET SALT PRINSESSA SOUL Nyt lehtipisteissä! Leffa- ja dvd-arvostelut, uutiset, henkilökuvat ja artikkelit, 12 kertaa vuodessa. Suomen suurin elokuvalehti | www.episodi.fi. TOY STORY 3 LUC BESSON RAKKAUTTA & ANARKIAA DVD-OPAS + lars voN trier, aki RARE EXPORTS KERäILYJULISTE kaurisMäki yMs. rare exports keräilyjuliste yli kolMe tuNtia pohjoisLARS VON TRIER, AKI KAURISMäKI YMS
Swollen on samoilla kaavoilla synnytetty moukarointi kuin edeltäjänsäkin. Jos torniolainen The Howl olisi ase, se olisi haulikko, todennäköisesti katkaistu sellainen. Jos akti toimii lavalla kuten levyllä, on tässä selkeästi yksi nimi lisää genren kotimaan kärkikaartiin. www.sKirmishband.net Dark Days Ahead: Promo 2010 Jyväskylästä näytetään kaapin paikkaa. Keikat ovat niitä kohokohtia orkesterin arjessa, ja niillä haluamme antaa peliin kaiken, mitä kropasta lähtee. urku auki, eli täysillä vedetään. Nimi napattiin Samhainin Initium-levyltä. Aadolf ja demot The Howl: Skins of Our Backs No nyt löytyi se mättömetallin Peer Günt, jota olen aina haeskellutkin. Groovea ja rosoisuutta on matkassa mukavasti, mainiosta ja selkeästä tuotannosta huolimatta. ...keksittiin noin päivä ennen ensimmäistä keikkaamme vuonna 1998. Viiden vuoden päästä meidät löytää... Kokonaisuutena orkesteri on kuin sopivasti mädäntynyt ruumis, joka on juuri saavuttanut parhaan käymistilansa. Suoraviivaista ja simppeliä death metalia, jota kuvaamaan riittää sana "ruma". Skins of Our Backs on levyllinen korskeita biisejä, jotka trio paukuttaa sisään niin napakasti, ettei voi kuin ottaa hatun päästään. ...siten, että musiikki työstetään hyvin pitkälle porukalla treenikämpällä. Tony Kaikkosen vimmainen säröääni sopii mainiosti yhteen jo muutenkin vimmaisesti svengaavan koneiston kanssa. www.mysPace.com/ddaband. Jos pidät heistä, pidät myös meistä: Pantera, Entombed, Motörhead, Misfits... Kitaristilaulaja Lindholmin karjunta viimeistelee jo muutenkin loistavan ja väännöstä pullistelevan pitkäsoiton. Musiikki on erittäin raskasta groove metalia, josta voisi halutessaan löytää vaikkapa Panteran ja Slayerin kaikuja, mutta homma edustaa kuitenkin riittävissä määrin omaa tyyliään. Modernikin siis voi kuulostaa mädäntyneeltä, kunhan pelaa korttinsa oikein. Monen mielestä voi olla typerää pysyä samalla ladulla alusta loppuun, mutta on haastetta pitää homma tuoreena muuttumatta. Vuonna 2005 perustettu Dark Days Ahead sisältää yhteyksiä suomen84 Inferno kielisen raskasviihteen läpilyöntiin vuosituhannen alkupäässä, mutta nyt edetään ihan englanniksi. emme ikipäivänä tule... Mielikuvaa ei heikennä vokalisti Risto Kurimuksen kurnutus, joka sukeltaa tällä kertaa aiempaakin hurjempiin mataluuksiin. www.naPoleon-sKullfuKK.com Skirmish: EP 2010 Kajaanilainen Skirmish on ollut aina kova luu, ja sitähän se on nytkin. ...leikkaamaan hiuksia, jollottamaan puhtaita lauluja, vinguttamaan väkinäisiä kitaramelodioita ja lopettamaan juopottelua. AnAkondAt Napoleon Skullfukk: Swollen Napoleon Skullfukk nappasi taannoin debyyttidemollaan kuukauden bändin tittelin, ja nappaisi taaskin, ellei palstalla olisi pieni kirjoittamaton vaihtuvuussääntö asian suhteen. Jos uusia kappaleita soitetaan livenä ennen niiden äänittämistä, sovitus sanoille on olemassa, mutta sisältö on ihan täyttä dadaa. Siis urku auki ja pelti kiinni. Mitään uuttahan bändi ei keksi, mutta tehokkaat biisit pitävät viiden minuutin mittaisinakin pintansa. Voisi lisätä vielä 80-luvun Metallican, vaikkei enää tehdäkään samanlaista musiikkia. Bändin nimi... Miekkosten tämän päivän death metal vain yksinkertaisesti puree kuin vesikauhuinen vahtikoira eikä päästä millään irti. ...todennäköisesti samalta treenikämpältä tekemässä musiikkia ja muutaman keikan vuodessa omaksi iloksemme. työmme jakautuu... Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... suurin ongelmamme on, että... Joskus myös ajan puute on ongelma, kun on muitakin kokoonpanoja joihin panostamme. Soitto on niin yhteenhitsautunutta kuin kymmenen vuotta yhdessä soittaneelta kokoonpanolta voi olettaakin. Metallican biisejähän tuli kuitenkin alussa opeteltua. ...keikkojen saaminen tuntuu olevan nihkeää, mikä johtunee varmaan maantieteellisestä sijainnistamme tai maineen puutteesta. Karua mutta silti kaiken vaivan arvoista. Lyriikat tulevat kokonaan Hannulta. ...ns. Tätä on myös tehty niin kauan nälkäpalkalla, että olisi mukava saada tunnustusta. Myös soundimaailma viehättää kliinisyydestä ja trigatuista soundeista huolimatta. Yhteensoitto on täydellistä ja äijäpotentiaali muutenkin aika mukavasti tapissa. Alkuperäinen nimemme Moottorisaha alkoi tuntua hieman lapselliselta ja päätimme vaihtaa vakavampaan. ...emme hiihtele trendien perässä, mikä on nykyään aika yleistä. Musiikkimme on ollut aina samanlaista, emmekä ole kokeneet tarpeelliseksi lähteä muuttamaan sitä muiden mielen mukaan. Olihan se Ulrich penskana niin kova sana, että isona meistäkin piti tulla tanskalaisia rocktähtiä. Pelkkä musiikin kuunteleminen ei enää riittänyt, oli pakko päästä itse tekemään samaa kuin bändit, joiden musiikkia silloin kuunteli. The Howl perustettiin Torniossa 1998, yhdessä ollaan kuitenkin soitettu jo vuodesta 1997. Yleensä Hannulla tai Arilla on riffi, jota sitten aletaan työstämään biisiksi. Suunnilleen samat bändit, joihin meitä on verrattu jokaisessa arvostelussa tähän mennessä. Pää alkaa heilua väkisin, ei auta mikään! www.the-howl.net Kuukauden bändi: The howl milloin ja miten. Kaiken kukkuraksi SN-Audiolla tallennettu promo soundaa jopa paremmalta kuin demon tarvitsisi. miksi. keikalla olemme... Pikkutarkkuuksiin puuttumaton soitto kruunaa ratapölkkymäiset biisit, ja tämä tekee bändistä persoonallisen. Joskus olemme hiukan humalassa
Huilipäiviä on peräti yksi. Suomalainen HC oli jo 1980-luvulla kansainvälisestikin kovaa tavaraa. Se on aika hyvin, kun otetaan huomioon, kuinka paljon bändi on palloa kiertänyt. Tamperelainen Riistetyt on yksi alan pioneereista, ja vuonna 2010 se on tiukempi kuin koskaan. Erittäin hyvältä näyttää. Vanha Liitto TEKSTI Vilho Rajala I www.riistetyt.com A 86 ntaa perspektiiviä istua kapakkapöytään sellaisten herrojen kanssa, jotka ovat perustaneet hardcorepunkbändin samana vuonna kuin on itse syntynyt. Kiertue käsittää peräti kuusi maata, joissa Riistetyt ei ole koskaan soittanut. Heidän lisäkseen Riistettyihin kuuluu kitaristi Vege. Ruotsissa meni käsi poikki, ja nyt on pidetty sairaslomaa, Lazze sanoo.. Vireen laskemisesta me ollaan puhuttu jo vuosia ja nyt se tehtiin, laulaja Lazze kertoo. Sotatilan, joka on mun toinen bändi, kanssa lähdetään, kiertueen järjestänyt Jukkeli kertoo. Edellinen pitkä ulkomaanreissu oli keväällä USA:ssa, sen jälkeen bändi kävi Norjassa ja Ruotsissa. Lazzen ja basisti Piisen lisäksi pöydässä istuu myös rumpali Jukkeli, joka liittyi vahvuuteen kolme vuotta sitten. Kai se johtuu siitä, että itse tulee kuunInfeRno Hardcorepunk, nyt! neltua metallia enimmäkseen. Luvassa on reilun parin viikon ja viidentoista keikan putki. Bändi starttaa tämän lehden ilmestymispäivänä Italiaan ja Balkanille. Arvostus nousee entisestään, kun tietää samojen miesten tehneen aivan äsken metallisen ja erittäin kovan Kuolonhymnejä-levyn. Se saattaa vähän hämmentää porukkaa, että siellä on niin selvää metallimaustetta mukana
Tämmöinen metallin kanssa flirttaileva hc ei onneksi enää nykyään aiheuta mitään sotaa skenen sisällä. Punk oli silloin USA:ssa vielä valtavirtaa, ja Riistetyt soitti isoille, täysille rock-klubeille. Se riitti syyksi. Biisejä ei kuitenkaan voi soittaa kovin kännissä. Riistettyjen uusi aktivoituminen kävi nopeasti. "Jotkut haluaa vaan päästä vapaalle ryyppäämään, ja sellainen menee heti ihan vituiksi." 1980-luvulla, mutta niin myös levyjä ja kiertueita alkoi ropista. Ja jos joskus väänsi jotain musaa, mistä olisi voinut Riistettyjä tehdä, se kuulosti joltain Metallicalta tai Anthraxilta. Asenne soittamiseen pitää olla kunnossa. Los Angelesin kadut oli siivottu urheilukisojen vuoksi täysin. Jenkkireissun jälkeen Riistettyjen rivit alkoivat rakoilla. Se muutos olisi ollut vähän liian raju, Lazze sanoo. Meidän piti maksaa takuut ja meillä oli oikeudenkäynti lähtöpäivänä... Ne treenit pidettiin vasta kaksi kesää sitten. Speed metal teki tuloaan. Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että Suomessa on mahdotonta saada kasaan bändiä, joka pysyy kasassa lavalle asti. Silloin tällöin tulee vielä vastaan urpoja, jotka jaksaa vääntää jostain vanhoista jutuista, mutta bändin asema on vakaa ja jalat tukevasti maassa. Samana vuonna bändille tuli myös ensimmäinen kiertue Yhdysvaltoihin. Se tuntui niin hölmöltä idealta, että pakkohan se oli lähteä koittamaan. Me tehtiin pari vuotta sitten ihan selkeästi sellainen ratkaisu, että jätetään bailaaminen vähemmälle ja katotaan, mihin rahkeet oikeasti riittää. Ei me porukalla kokoonnuttu kertaakaan. Piise oli jo monien, monien bändiviritysten jälkeen jättämässä soittohommia sikseen, kun Lazze pyysi kokeilemaan bassonsoittoa. Keikat olivat kuitenkin hyviä. Kaikennäköisiä muita bändivääntöjä oli kyllä. Siihen kiertueeseen se melkein sitten loppuikin, Piise jatkaa. Helvetin hauskaa oli ekoista treeneistä lähtien, Piise kertoo. Bändissä soittamiseen on tyypeillä erilaisia motiiveja. Kuten Kuolonhymneistä voi päätellä, Riistetyt ei panisi pahakseen, vaikka metalliyleisö löytäisi sen vielä nykyistä laajemmin. Mainittakoon sekin, että eräänä iltana esiintyjälistassa oli Riistettyjen kanssa sellainen nimi kuin Slayer. Los Angelesissa oli sinä vuonna olympialaiset, ja me vedettiin olympialaisten nyrkkeilyhallissa Dead Kennedysin kanssa 10 000 ihmiselle. Bändi oli 1980-luvun lopussakin ohjelmatoimistolla myynnissä, mutta niin kalliilla hinnalla, ettei taatusti mennyt kaupaksi. Kiertueen järjesti Bad Compilation Tapes -niminen firma, ja se jäi ilmeisesti helvetisti siitä velkaa. Nyt Riistettyjen kokoonpano vaikuttaa vakiintuneelta ja asenne on oikea. Monet vanhat bändit ei treenaa juuri ollenkaan, vähän ennen keikkoja korkeintaan, Jukkeli jatkaa. Käsittääkseni se oli ensimmäinen suomalaisen bändin tekemä täyspitkä rundi Jenkeissä. Me itse asiassa tullaan vähän liiankin hyvin, koska se johtaa usein kommelluksiin ja vammoihin, Lazze nauraa. Riistetyt ei virallisesti hajonnut missään vaiheessa. Homma alkoi mennä turhan vakavaksi ja porukassa oli erilaisia pyrkimyksiä. Ja bändin täytyy tulla kännissä hyvin toimeen keskenään. Riistettyjen jäsenistä kaksi oli vieläpä alaikäisiä. Se päätös kuuluu uudella levyllä, Lazze sanoo. Olihan siinä kova treenaaminen, kun ei tahtonut muistaakaan vanhoja biisejä. Me myös treenataan aika paljon. Niitä vartenhan tosi moni muukin punkbändi koottiin uudestaan, Jukkeli jatkaa. Siinä oli eräs meksikolainen herra ajatellut, että se tekee helvetinmoiset rahat, mutta paskat, Lazze hymyilee. Kun maailma siirtyi 1990-luvulla cd-aikaan, Riistettyjenkin levyjä alettiin julkaista uudestaan. Kokoonpano Lazze, Nappi, Vege ja rumpali Perttu pysyi koossa kuusi vuotta. Punk-piirit kun viihtyvät nykyään lähinnä omissa klubeissaan, kuten Tampereen Vastavirralla. Sitten kun tuli Lepakon hautajaiset 1999, se oli helvetin hyvä paikka nousta taas Riistettyinä lavalle, Lazze sanoo. Bändi kiersi pakulla, kuten pikkubändeillä on maassa tapana, ja mukana oli myös italialainen Raw Power. Hiljalleen muut projektit kasvoivat ammattimaisiksi bändeiksi ja Riistettyjen kohtaloksi koitui ajanpuute. 88 InfeRno Siinä loppuvaiheilla tuli ehkä vähän vääriä jätkiä bändiin, Lazze miettii. Jotkut haluaa vaan päästä vapaalle ryyppäämään, ja sellainen menee heti ihan vituiksi, Piise sanoo. Ensin lähti Perttu, sitten Nappi. Suomessakin tekisi mieli keikkailla paljon enemmän. Siitä lähdettiin, Lazze kertoo. Lazzella oli vuosikymmenen mittaan monenlaista bändikehitelmää, mutta lavoilta mies pysyi poissa. Lazze ja silloinen rumpali Jaska joutuivat kaupungissa putkaan pelkästään siitä syystä, että sattuivat olemaan kännissä kadulla. Silloinen basisti Nappi, joka tuli aikoinaan Piisen tilalle, muisti onneksi helvetin hyvin biisit ja pystyi näyttämään muille miten ne meni, Lazze kertoo. Yhdelle bändille kiertue olisi ehkä ollut järkevä, mutta kaksi oli vähän liikaa. Piise ja Riistettyjen alkuperäinen rumpali Stydy soittelivatkin jossain vaiheessa Steel Rosessa, joka oli Suomen ensimmäisiä alan virityksiä. Uusi tuleminen Riistettyjen tarina olisi voinut päättyä vuoteen 1985, mutta näin ei käynyt. Bändin jäsenet vaihtuivat vuosituhannen taitteessa miltei yhtä tiuhaan tahtiin kuin. Tehtiin 29 keikkaa. Lazze teki erilaisia bonusbiisejä ja muita äänityksiä cd-julkaisuja varten duona silloisen rumpalin Maken kanssa
Dark Label kolmas kausi: Chicago Massacre DVD nyt saatavana! 12 95 / KPL 12 Muista myös aiemmin julkaistut! 95 / KPL