Inferno 8/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

KATATONIA RAMMSTEIN MEGADETH ALICE IN CHAINS marduk PARADISE LOST RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 8/2009 I HINTA 5,90 euroa
CD & Download www.paradiselost.co.uk · www.myspace.com/paradiselostuk Tupla-CD (DVD-kokoisessa boksissa ), sisältää bonusbiisin sekä bonus-CD, jossa kaksi orkestraalista kappalett a! LP-paketti, rajoite ttu painos. Lisäksi mukana eksklusiivinen ,,Pure Fucking Metal" hihamerkki! Rajoitettu painos! CD sekä rajoitettu LP+CD -painos! Sisältää uudelleen äänitettyjä, energisiä metalliraitoja yhtyeen kolmelta ensimmäiseltä albumilta ,,Black Earth" (1996), ,,Stigmata" (1998) ja ,,Burning Bridges" (1999). www.archenemy.net · www.myspace.com/archenemy www.centurymedia.com. LP:llä bonusbiisi! Paketistä löytyy m yös 7" vinyyli sisältäe n kaksi orkestraalis ta versiota Paradise Lostin bi iseistä Prahan kaup unginorkesterin säestämänä, bonu s-CD sekä juliste! CD-paketti, jossa vaihtoehtoinen kansikuva, laajempi kansivihko sekä 3 live-raitaa bonuksena
Koko uran läpikäyvä DVD-paketti pitää sisällään Milanossa 2008 kuvatun keikan sekä toisen DVD:n, josta löytyy mm. the ultim Saatavana CD:n lisäksi myös LP:nä, joka www.fu-manchu.com www.myspace.com/fumanchu sisältää bonus-CD:n. www.centurymedia.com TANAKKAA MENOA TARJOAVAT MYÖS: Feat. what rock heavi es at their with suntans and a fleet of dune buggl would sound like ate desert-rock!" disposal... NEAL MORSE (ex Spock`s Beard), ROINE STOLT (The Flower Kings), PETE TREWAVAS (Marillion) & MIKE PORTNOY (Dream Theater) www.myspace.com/transatlanticprog www.transatlanticweb.com Out 28.10.09 www.myspace.com/officialshadowgallery www.shadowgallery.com www.myspace.com/thebandredemption www.redemptionweb.com Snowfall On Judgment Day REDEMPTION Out now! SHADOW GALLERY Digital Ghosts Out 28.10.09 There´s Know Place Like Home (DVD) under license to Century Media Records Ltd. KANSAS Out 21.10.09 www.myspace.com/kansas www.kansasband.com. paljon ennenjulkaisematonta live-materiaalia ja 47 minuuttinen dokumentti! Saatavana DVD:nä, CD:nä sekä DVD+CD -pakettina! www.myspace.com/dtofficial · www.darktranquillity.com n! Rolling Stone -lehti Stoner rockin aatelinen on täällä jällee distillation of Seventies li bändin uutukaista: ,,A transcendent kuvai Black Sabbath ness and Eighties punk aggression...
Pala palalta, kappale kappaleelta pojan rikos valmistuu. you know I heard the neighbors say"... Toivottavasti. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Turvallinen helvetti Vuosi 1983. KISSin musiikki, imago ja agenda ovat videopelien ja mediassa elämisen kovettamien nykylasten mielestä varmaan pehmoeläintasoa, kuin netistä tilattava pelleshow. Tänne asti on pidetty yhtä. Välijohdosta on kuultu puhuttavan, mutta kaksipesäiset nauhurit ovat vielä utopiaa. Levyä kuunnellessa melkein itkettää, ajan säälimätön kuluminen ja kaikki muu. Jos pistää laitteet liian lähelle toisiaan, mikrofoni alkaa ujeltaa. Tässä harrastetaan piratismia 80-lukulaisittain joskaan mokomasta termistä ei ole vielä hajuakaan. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Gene, Paul, Peter ja Ace olivat kamujani, ja kyllä se sapetti, kun heitä pari vuotta myöhemmin kaveerasivat kaikki. Poika saa viimein laitteet mieleiseensä kulmaan, painaa ensin nauhoituksen päälle, tyhjät pois, ja sitten taltioitavan kasetin soimaan. Poika on lainannut luokkatoveriltaan C-kasetin, jonka annin hän aikoo taltioida "ilman halki" mankalta toiselle. Mukaan houkuttelevan alkuriffin päälle alkaa mäjähdellä löysä rumpukomppi. Vaikea sanoa, mitä tämän päivän 9-vuotias tuumaa kansikuvapojistamme (joista valitettavasti vain kaksi löytyy edeltävästä nimilistasta). Kerrostalohuoneisto Raahen Ollinsaaressa. Kyllä se laulu taitaa silti jäädä pystyyn. Matti Riekki päätoimittaja Inferno 9. Kun tunnustin puhelimessa Ace Frehleylle pitkän faniuteni ja kiitin menneistä vuosista, oli aivan kuin Spaceman olisi liikuttunut hieman. Liian kaukaa äänestä tulee suttuinen. Pikkuisen. Monet meistä ovat musiikista muokattuja, ja minä voin sanoa olevani KISSin perillinen. 26 Vuotta myöhemmin tuo sama levy, KISS-yhtyeen albumi Hotter Than Hell, kuulostaa aivan yhtä hyvältä kuin aikoinaan, vaikka nykystandardeihin verrattuna sen tuotanto on ärhäkkää kuin ylipainoinen marsu. Päänavaus Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hakkarainen Mikko, Hynninen Sami, Itäkylä Riitta, Jalonen Miika, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lampinen Teemu, Lassila Tero, Lehtonen Marko-Oskari, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Orell Lassi, Paavonen Mia, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TilaajaPalvelU (ARK. Pian tämä ihanuus on hänen. Me kumpikin ymmärsimme elävämme menneessä. Suhde jäätyi palatakseen myöhemmin takaisin, jos ei nyt helvetillisen kuumana, niin ainakin turvallisen lämpimänä. Äänitteen mystiset ensisävelet valtaavat huonetilan. HÄNEN. Uuden ajan nuorisolla on toki omat ihailun kohteensa, mutta kuunteleeko joku neljännesvuosisata tästä Slipknotia nostalgian kyynel silmäkulmassa. Minä taas tunsin itseni aivan pikkukolliksi. "Lady... Edelleen se tuo tunteen, että tämä levy on minun, vain minun, ja vie hetkessä takaisin ollinsaarelaiseen huoneistoon. "No niin!", huutaa poika miltei itkuun pillahtaen. "Tämä äänitys on ny ihan pilalla!" Äiti yrittää varmasti ymmärtää jälkikasvuaan. Ja sitten käy katastrofi: ovi aukeaa, vihollinen hyökkää huoneeseen, aseenaan möyryävä pölynimuri. Työ on tehtävä tiedemiehen tarkkuudella, muuten jälki ei ole kelpoa. 8-16) (03) 424 653 40 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Mikko Mali Puhelin: (09) 4369 2408 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Warner Music Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 9. Mikään muu yhtye ei ole koskaan saanut aikaan samanlaista kiintymystä, kaveruuden tunnetta ja samastumista mikä on tietysti KISSin halkoa uuniin -lyriikoita ja kymmenvuotiaan ajatusmaailmaa samaan yhtälöön sovitellen huvittava ajatus. Pieni poika asettelee kahta kannettavaa radiokasettinauhuria vastatusten
Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste Slipknotin esikoislevystä on kulunut kymmenen vuotta. Maskit keräävät huomiota, se on totta, mutta musiikki pitää ne esillä. Ensilevyn ketteryys karisi pois ja ilme synkkeni. Meneekö samoilla lämmöillä vielä toiset kymmenen vuotta. Puskemme aina vain pitemmälle musiikillisesti, visuaalisesti, taiteellisesti ja tunteellisesti. En tiedä, pystynkö minä siihen. Corey Taylor ei välitä enää koko asiasta. Jos musiikki olisi paskaa, ei meillä todellakaan olisi näin paljoa faneja. Slipknot-levy oli ilmestyessään isompi ilmiö kuin äkkiseltään näyttikään. Se oli kuulemma tarkoituksellista huomion hakua ja täten kauheaa kaupallisuutta. Sillä onhan myös niin, että debyytillä kuuluu kaiken pahoinvoinnin keskellä myös soittamisen riemu ja hauskanpidon meininki. www.slipknot1.com 10 Inferno. Toisinaan tätä kritiikkiä esittivät muun muassa kovan luokan KISSdiggarit. Bändin salamyhkäinen ja kummallinen imago maskeineen kaikkineen, itsetuhoiset ja väkivaltaiset keikat ja yliammuttu yhdeksänmiehinen kokoonpano olivat jotain uutta. Debyytin jälkeen Slipknot lisäsi rutkasti death metalia ja lyijyä ilmaisuunsa ja teki Iowan (2001). Me emme olisi olleet täällä kymmentä vuotta ilman fanejamme. Meidän pitäisi soittaa Marsissa päästäksemme sitä korkeammalle. Juhlapainoksen perusversiossa on mukana dvd, jolla on neljä musiikkivideota, liveä vuoden 2000 Dynamofestareilta sekä Shawn Crahanin tekemä 50-minuuttinen dokumentti ekan levyn ajoista. Corey Taylor uskoo, että bändi hoitelee vielä toiset kymmenen, mutta hän tarvitsee sitä varten proteesijalat. KYMMENEN VUODEN KAAOS usein kuulee toisteltavan, kuinka metallimusiikissa on nykyään mahdotonta tehdä mitään uutta. Tämän bändin keskeisin ajatus on enemmän, enemmän ja enemmän, sanoo laulaja Corey Taylor. Esimerkiksi Spit It Outin tapaista vammagroovailua bändi ei ole sittemmin esitellyt. Vaikka kaikki oli periaatteessa olemassa jo aiemmin, Slipknot keitti aineksista tujumman keiton kuin kukaan sitä ennen. Hitto, minun pitää olla puolikyborgi, jotta pystyn jatkamaan toiset kymmenen vuotta! Tarvitsen lasersilmän ja jonkinlaisen raketinheittimen, jolla voin ammuskella ihmisiä niskastani, Taylor innostuu. Siellä on kyllä aika paljon sälää, Taylor hymähtää. Se on meidän tapamme sanoa kiitos, ja odotan todella, että fanit saavat sen käsiinsä. Spesiaalimpi paketti on teräksinen "safety deposit box", jossa on t-paitaa, hattua, avaimenperää ja ties mitä. Slipknot jatkaa kymmenen vuotta, jos pystymme tekemään sen oikein. Tuota, vakavasti puhuen. Kaikki on kuulemma jo tehty. Meidän tavoitteemme on ollut tehdä kaikki yli, koska niin moni bändi vain alisuorittaa, hän jatkaa. Se kiteytti kaikessa saastaisuudessaan ja primitiivisyydessään 1990-lukulaisen sukupolven ahdistuksen ja turhautumisen niin perinpohjaisesti, että bändin vaikutus metallin kenttään on edelleen valtava. Tähän asti se on onnistunut, mies kuittaa. Voi jeesus... Slipknotin keikat olivat oma lukunsa. Sitä ei voi kyllä ylittää... Meno on väistämättä viime vuosina rauhoittunut, mutta keikkapaikat sen kuin kasvavat. Tai sitten aloittaa kokonaan uudelleen klubeilta ja kavuta taas hiljalleen huipulle, Taylor sanoo. Vilho Rajala sytyttäjä sytykkeita.inferno@popmedia.fi slipknot-leVystä ilmestyi syyskuussa komea uusintapainos, jolla on kymmenen bonusbiisiä, muiden muassa Terry Daten miksaama, munaton ja kliininen versio Wait & Bleedistä. Tästä huolimatta ajoittain tuntuu putkahtelevan yhtyeitä, jotka saavat tutut palikat aidosti tuoreelta tuntuviin asentoihin. Hullua koikkelehtimista ja kaoottista rynnimistä. Alusta asti Slipknot sai valtavasti kritiikkiä siitä, että se esiintyi levynkansissa, keikoilla ja promokuvissa maskeissa ja haalareissa, sanalla sanoen esiintymisasuissa. Tarvitsen proteesit tai robottijalat, tai vielä enemmän. Bändi oli viime kesän Downloadfestarin kärkinimi
Ilppo Lukkarinen teki metallista mediassa lisensiaatintyönsä. HEVIBUUMI TUTKIJAN SILMIN lorDin euroviisuvoitto ja Tarja Turusen erottaminen Nightwishistä olivat koko Suomen kansaa kiinnostavia ilmiöitä. Me olemme kaikki tarkkoja kamoistamme. Siellä levy heilahti ilmestyessään viidenneksi. Seuraavaan hengenvetoon mies toteaa, että bändi antaa kaikkensa myös tulevalla Helsingin-keikalla, ja että keikkakokemuksesta tehdään tietenkin aina paras mahdollinen. Wilson kertoo, että hän tutustui itse musiikkiin aikanaan nimenomaan metallin kautta. Kun ajattelee, kuinka suosittua raskas rock on edelleen Suomessa, niin kyllä siitä minusta on syytä kirjoittaa, hän toteaa. Porcupine Tree julkaisi The Incident -nimisen levyn syyskuussa. Media tarttui enemmän kuin artistit siihen, että tästä voitaisiin tehdä kansallinen juttu. Media pumppasi kummastakin irti minkä ikinä sai, ja osittain sen seurauksena ennen omituisena ja synkkänä nuorisomeluna pidetty "hevi" nousi hyväksytyksi kaiken kansan musiikiksi. Me olemme etsineet vuosia oikeanlaisia laitteita ja lopulta löytäneet mielestämme parhaat ratkaisut. Niiden soundi on aika väkivaltainen ja kaikuisa. Vielä pari vuotta sitten "hevi" oli kansallinen ilmiö, josta ei puuttunut vastenmielisiä piirteitä. Minulla on sellainen käsitys, että muotihevi liittyy 2000-luvun ensimmäiseen vuosikymmeneen, ja se ehkä tullaan muistamaan juuri tästä, Lukkarinen arvelee. Ilmiöstä on kirjoitettu varsin vähän, ja näin ollen Lukkarinen kaavailee aiheesta vielä väitöskirjaa. The Incident -levy on menestynyt komeasti kaikkialla, Suomessa jopa muita maita paremmin. Intiimimmän tunnelman klubit ja ulkoilmafestivaalit ovat usein mieluisampia, hän sanoo. Ilppo Lukkarisen Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksella tarkastettu lisensiaatintyö "Raskaan rockin diskurssit hevi ja metalli suomalaisissa mediateksteissä" koostuu miehen pro gradu -tutkielmasta ja kahdesta muusta julkaistusta artikkelista. Wilson kiittelee asiasta bändin tekniikan miesten ammattitaitoa, mutta myöntää olevansa myös itse äänentoiston kanssa pedantti mies. Bändin musiikki ei varsinaisesti ole metallia, mutta se vetoaa laajalti metallifaneihin. Alexi Laiho kiteytti asian vuonna 2007 toteamalla, että Suomesta on tullut "muotihevihelvetti". Se pääsi ilmestyessään Suomen virallisen listan sijalle 11, joten bändillä on maassamme tukeva jalansija. Bändeistä alettiin kirjoittaa musiikkivientitoivoina ja suomalaista luonnetta kuvaavina tyyppeinä. Wilsonin mukaan yhtyeellä ei ollut sitä ennen käsitystä siitä, kuinka paljon bändillä on faneja täällä. Lukkarisen mukaan mediassa alkoi raskaan rockin ja suomalaisuuden toisiinsaliittämisprojekti. Siinä kävi vähän sama tilanne kuin metallimuusikoille ja rocktoimittajille, että yhtäkkiä joutui ihmettelemään, miten tästä tulikin muoti-ilmiö, hän hymyilee. Lasse Hoile Kun lumipallo vyöryi vyörymistään, artistitkin alkoivat ottaa asiaan kantaan. Samaa ovat tietenkin tehneet artistitkin tahoillaan, mutta media rakastui aiheeseen yllättävänkin palavasti. Käytämme muun muassa Mad Catin vahvistimia, eikä se ole kovin tunnettu merkki, mutta se sopii meille parhaiten. Mediassa huomattiin oikeastaan HIMin Razorblade Romancen (1999) jälkeen, että tämähän on kansainvälisesti tunnettu juttu ja Suomessa on hyviä bändejä, sanoo tutkija Ilppo Lukkarinen. Ensivisiitti oli Ilosaarirockissa vuonna 2007. Yleisöllä on aina tunnelman kannalta ratkaiseva merkitys, mutta jo teknisesti hallit ovat usein haasteellisia. Nyt sentään pahin lienee jo takana. Metallifanit arvostavat usein muusikkoutta ja tietynlaista kunnianhimoa. Vain Hollannissa listasijoitus oli korkeampi. nyt ylilyönnit ovat sentään vähentyneet. Sitten kun näimme ihmiset laulamassa mukana, se oli aivan uskomatonta! Pidän maastanne todella, ja seuraan myös paljon suomalaisia bändejä, Wilson kertoo. Inferno 11. Porcupine Tree on käynyt Suomessa neljä kertaa kahden vuoden aikana. Kun Lukkarinen aikoinaan tarttui aiheeseen ensi kertaa, hän kuvitteli tutkivansa vastakulttuuria. Nykyisessä maailmassa on aika vaikea löytää ilmiöitä, jotka yhdistävät koko kansakuntaa. Parin viikon päästä on tarjolla jäähallikeikka. HYVÄ SOUNDI VAATII OSAAMISTA steVen Wilson myöntää, että urheiluhalli ei ole rock-keikalle ihanteellinen ympäristö. Eräs Porcupine Treen vahvuuksista on kristallinkirkas livesoundi. Pian hän huomasi, että kyse oli jostain aivan muusta. Paljon huomiota saavat juuri Lordin euroviisuvoitto ja Nightwishin laulajavaihdoksen ympärillä riehunut kohu. Siitä on melko luonnollista siirtyä bändien kuten Pink Floydin, King Crimsonin ja Porcupine Treen pariin, hän arvelee
Demilich soitti viimeisen keikkansa vuonna 2006. Harvempi on tutustunut sen esiasteeseen, joka on nimeltään Winterwolf. Tämähän on täysin erilainen bändi Demilichiin verrattuna, ja myös toteutustapa on täysin erilainen. Tarkoitus olisi vielä ehkä kahta juttua rakennella, ennen kuin vanhenee liikaa. 12 Inferno. Ilmeisesti Corpsella on ollut jo pitkään halu jatkaa sitä, mistä hänellä kaikki on lähtenyt, eli tätä primitiivisempää death metalia, Boman sanoo. Corpse oli jo heti silloin ajatellut minua siihen, mutta päättivät kuitenkin jatkaa ilman toista kitaristia. Mielestämme musiikkimme ja sen sanoma ovat tärkeämpiä kuin henkilöllisyytemme. Se julkaistaan aluksi vain vinyylinä bändin omasta aloitteesta. Uuden levyn nimi on Cycle of the Werewolf. Alusta saakka yhtyeen todellisia henkilöllisyyksiä on piiloteltu taiteilijanimien ja kommandopipojen taakse. Sillä on tarkoitus palkita niitä, jotka ostaa sen heti, Boman sanoo. Levyn julkaisee Nuclear Blastin alamerkki Anstalt Records, jonka ensimmäisiä kiinnityksiä Pitbull Terrorist oli. Abominator on tietenkin yhtä kuin Antti Boman. Tekstit ovat sen verran väkeviä, että bändin voisi kuvitella harrastavan niissä jonkinasteista ironiaa. Anstalt sai yhteyden terroristeihin Sakara Recordsin kautta. Uuden sopimuksen siivittämänä bändillä on todennäköisesti kysyntää Suomen ulkopuolella. Keikkaiskuja Suomessa tehdään tihenevään tahtiin ja tulemme varmasti jatkossa ottamaan myös Euroopan haltuun harkituilla täsmäiskuilla. Hauskaa on se, että nyt meillä on yhtä aikaa sekä Deathchain että sen esiaste. Winterwolfin lisäksi Bomanilla on nykyään pystyssä kuulemma jonkinlainen "häröilyprogesotku", ja muutakin on mielessä. Se on väistämätöntä näissä kuvioissa, ainakin Suomen ulkopuolella. Ironia on kuulijan korvassa, laulaja kuittaa. Kuopiolaisen Deathchainin tuntee melko moni. Se oli raiskausta ensi kuulemalta, luonnehtii laulaja Ursula. Hänen lisäkseen bändissä vaikuttavat henkilöt nimeltä Jorma 22, Herald Flinck ja John Keu. Ja nykyinen Winterwolfkin on aika tavalla eri bändi kuin perustamisen aikoihin vuonna 1997, vaikka lähtöajatus on sama. Bomanin mukaan hän ei kuitenkaan ole diktaattorin asemassa, vaan koko porukalla on valtaa vaikuttaa lopputulokseen. Pestilence, basso, ja E.R. Viime vuonna julkaistu White House Tapes -ep tulee nyt uudestaan, uudella nimellä, ja ilmestyy myös kansainvälisesti. TERRORI-ISKU ULKOMAILLE ContrabanD International Audio eli kotoisammin CIA on Pitbull Terroristin tuoreen albumin nimi. Winterwolfin päämiehenä toimii Corpse, joka tekee suurimman osan riffeistä. En periaatteessa tykkää siitä, mutta arvasin, että näin käy. Se sisältää viimevuotisen White House Tapesin lisäksi kuusi täysin ennen kuulematonta kappaletta. Toisaalta ne voi myös ottaa aivan totisina, synkkinä julistuksina maailman surkeasta jamasta. Kitaristi Corpse herätti bändin henkiin vuonna 2007 ja nyt tarjoillaan levyä, vinyylinä tietenkin. WINTERWOLFIN PRIMITIIVINEN PALUU WinterWolfin uusi tuleminen tapahtuu kokoonpanolla Corpse, kitara, Rotten, laulu, Abominator, kitara, K.E. Insane, rummut. Tämä pätee kuitenkin vain teoriassa, sillä kyseessä ovat nykyään täysin eri bändit. Toki keikkoja nähdään vastedes myös täällä. Näin saamme kuuntelijoiden fokuksen pois ulkoisista häiriötekijöistä ja viritämme tunnelman oikealle taajuudelle. Tarkkoja päivämääriä emme tässä paljasta, Ursula lausuu. Levyn julkaiseva yhtiö on Xtreem Music, ja se markkinoi Winterwolfia tietenkin Bomanin Demilich-taustalla. Cd-julkaisu tulee markkinoille jokusen kuukauden vinyylipainoksen jälkeen. Corpse on niin vinyylijätkä, että se halusi ehdottomasti levyn formaatiksi vinyylin. Pitbull Terrorist on eräs maamme salaperäisimmistä yhtyeistä. Bändin teksteissä on suora, kantaaottava ja konstailematon meininki. Hän tuli mukaan kuvioon, kun alun perin toisen kitaristin pestiin kaavailtu Bobby Undertaker estyi. Viikon sisällä asia tuli puheeksi ja oli sillä selvä. Minä taas ajattelin jo silloin, että voisi olla ihan mukava homma, mutta en viitsinyt kysyä, Boman kertoo
Toivottavasti festari jatkaa ensi vuosina samoilla linjoilla, onhan mainstream-hevifestareita jo enemmän kuin tarpeeksi.. Pentagramin jälkeen oli aika keskittyä festien viimeiseen bändiin, Gorgorothiin. Mayhemin Attila käväisi vetämässä Life Eternalin viikate kourassa. Kuukauden Elävä She Said Dest roy Cynic Pentagram Behexen Enslaved ja At TEKSTI ja KUVaT Pia Sundström tila Sarke Black Metal Underground? Hole in the Sky, norjan Bergen 26.29.8. pienessä Vuonojen ympäröimässä Bergenissä järjestettiin elokuun lopussa Hole in the Sky -festarit jo kymmenennen kerran. Mikrofonin nappasi kaksi poliitikkoa, jotka ovat mukana päättämässä kulttuurin edistämiseksi tarkoitettujen apurahojen jaosta. Matkakumppanini vaipui lähes ekstaasiin Bobby Lieblingin heiluttaessa lantiota, itse en keikasta saanut kuin kylmiä väreitä. Jos lavalla olisi nyt tapahtunut jotain mielenkiintoista, en ehkä olisi poistunut puolivälissä keikkaa nauttimaan tämän vuoden viimeisiä festarioluita. Rahat ovatkin tarpeen, sillä vaikka festarien vapaaehtoistyöntekijämäärä on suuri, puitteet ovat rajalliset eivätkä liputkaan myyneet tänä vuonna loppuun. HitS oli jälleen kaikin puolin onnistunut tapahtuma, ja yleisö sai mitä tuli hakemaan: erikoisia bändejä ja leppoisaa tunnelmaa. lauantai lähti käyntiin Archgoatia paikanneen Cor Scorpiin, Sarken ja Taaken keikoilla. Innolla odotin berliiniläisen Necros Christosin keikkaa, joka jäi valitettavasti laimeaksi. Suuri osa potentiaalista yleisöä nautti vielä edullisempaa alkoholia omissa oloissaan tai jonotti rannekkeita, mutta paikalle aikaisin ehtineet saivat nautittavakseen aimo annoksen pienen miehen lavaenergiaa. Vastaus oli yksinkertainen: kyllä, kyllä, kyllä. Tämä bändi ei jättänyt ketään kylmäksi. Taake sai yleisönkin innostumaan, mutta ei kuitenkaan samassa mittakaavassa kuin seuraavaksi lavan vallannut Aura Noir. Kuulimme Left Hand Pathin L.G. HitS ei siis ole sortumassa mainstreamiin. Festarien ohessa kävimme pienelle toimittajaporukalle järjestetyssä keskustelu/oluenmaistelutapahtumassa. Illan päätti juhlakonsertilla Enslaved, jonka kitaristi Ivar Bjørnson on yksi festarin pääjärjestäjistä. Torstain musikaalisen tarjonnan aloitti Suomen ainoaksi edustajaksi jäänyt Behexen, joka ei antanut häpeämisen aihetta. Selvisi, että HitS on siinä onnellisessa asemassa, että tapahtuma saa rahoitusta sekä omalta kotikaupungiltaan että koko maan kulttuurirahastolta. Saako bändi materiaalinsa toimimaan myös livenä. Keikan aikana lavalle nousi useampi isompi nimi, kuten Emperorin Trym ja Samoth. Tarkoitus on kuitenkin palvella undergroundin tarpeita eikä buukata Nightwishia ensi vuodelle. Yllätysesiintyjäksi oli buukattu iso nimi, Sodom, joka olisi voinut olla koko festarien pääesiintyjä. Bändin laulaja Anders Bakke osaa varmasti heittää voltin. Siitä järjestäjille suuri kiitos. Kuitenkin, mikäli keikan show-arvoja tarkastellaan, Gaahlin ja Kingin versio risteineen vetää voiton kotiin. Mikrofonin taakse kiistelty kitaristi Infernus oli palkannut Pestin, joka hoitikin pestinsä mallikkaasti. Viisipäiväiseksi kasvaneen tapahtuman painopiste on paikallisissa ja underground-bändeissä, tänä vuonna erityisesti black metalissa. Doom-legenda Pentagram oli järjestäjien ylpeys esiintyjälistassa. Klubipäivien jälkeen massat siirtyivät viikonlopunviettoon kulttuurikeitaaksi muutettuun sardiinitehtaaseen. Oslolainen She Said Destroy sananmukaisesti räjäytti festarien pääpäivät käytiin. Yleensähän ylläriakti on viime hetkessä kasattu paikallinen all stars -yhtymä tai bändi, johon kau14 Inferno pungin suurin heavylle omistautunut levylafka sillä hetkellä eniten panostaa. festarit alkoiVat Garage-pubin kellarissa järjestetyillä klubipäivillä, jonka lavalle nousi moni mustavalkoisen naamamaalin ja niittivarusteiden nimeen vannova bändi. Osasyyn vieritän ahtaan klubin niskoille, jossa vain urheimmat pystyivät uhmaaman lämpöhalvausta ja tiirailemaan bändejä alusta loppuun hikipisaroiden kirvellessä silmissä. Carl-Michael Eide ei liveesiintymisiin pysty, mutta Apollyonin ja apureiden voiminkin keikka oli päivän parhaimmistoa. Mitäänsanomattoman Absun jälkeen lavalle astahteli etukäteen pelonsekaisia ajatuksia herättänyt Cynic. Petrovin vetämänä ja Under a Funeral Moonin Nocturno Culton kera
Kansainvälisissä musiikkilehdissä oli kasvava määrä artikkeleita kansainvälisistä kitaristeista (mm. n. Uskomme, että testatessasi tunnet Tokain erinomaisuuden ja sielunelämän." LS-90 Quilted Maple Standard 1089 TOKAI Japan Vintage -sähkökitaroita voit hankkia korkeaa laatua arvostavista musakaupoista ympäri Suomea tai meiltä MUSAMAAILMA-RETAIL Malminkatu 16, 00100 Helsinki Kamppi. Niitä pidettiin parempina kuin muita vintage-tyylin kitaroita. Yhteydenotot kai@musamaailma.fi WANTED! "Elettiin 1980 lukua. Pieni valmistaja ei ole pyrkinyt valloittamaan maailmaa massatuotannolla vaan on pitänyt tuotantonsa pienenä. Keräämme rekisteriimme tietoa näistä soittimista. Ne vietiin välittömästi käsistä. Aivan kuten 1980-luvulla voit nyt 2000luvulla verrata Japanissa valmistettuja Tokai vintage-tyylisiä sähkökitaroita kilpailijoiden huomattavasti kalliimpiin versioihin. Tämä alkoi kiinnostaa soittajia myös Suomessa ja asiasta alettiin ottamaan selvää. Stevie Ray Vaughan, Nile Rodgers, Duke Robillard, Larry Carlton, Billy Gibbons, jne) jotka yhteen ääneen kehuivat omistavansa Tokai-merkkisen vintage sähkökitaran joka on erinomainen soitin! Tokai vintage kitaroita näkyi paljon myös livekeikoilla ympäri maailmaa. Tokai Japan valmistaa yhä erinomaisia vintage-tyylin sähkökitaroita ja edelleen niiden laatua ylistetään. Suuri Kitarakirja kehui Tokain valmistamat sähkökitarat alan huipuiksi. Koska Tokai oli maailman mittakaavassa erittäin pieni valmistaja, olivat myös Suomeen saapuneet lähetykset pieniä. · Puh. · Puh. 09 - 5627 1240 · retail@musamaailma.fi MUSAMAAILMA-ITIS Turunlinnantie 2, 00930 Helsinki Itäkeskus. Se on taannut kitaroiden erittäin korkean laadun, mutta mahdollistanut myös uskomattoman edullisen hinnan. Mikäli olet halukas tähän, tarjoamme sinulle "vastapalveluksena" Tokai kitarasi täydellisen tarkastuksen, puhdistuksen, läpikäynnin sekä hienosäätämisen veloituksetta! Työn suorittavat Musa Musamaailman omat soitinrakentajat Juha ja Arto (työn arvo ). Nyt 25 vuotta myöhemmin mikään ei ole muuttunut. 09 - 343 6030 · itis@musamaailma.fi VERKKOKAUPPA ON AUKI 24 H P www.musamaailma.fi AST-50 G 3-TS 699. Mikä oli tuo "mystinen" japanilainen pieni kitaravalmistaja nimeltä Tokai. Kontakti löytyi ja vuodenvaihteessa 1984-85 ensimmäiset Tokai Japan käsityökitarat saapuivat Suomeen. Handmade in Japan since 1947 25 VUOTTA SUOMESSA Onko sinulla todistettatodistetta vasti 80-luvulla valmistettu Tokai Japan sähkökitasähkökita ra. 100 ). Pian myös Suomessa ylistettiin yhteen ääneen Tokai Japan käsityökitaroiden erinomaista laatua. Haluamme kuvata ja rekisteröidä kyseiset Tokai Japan sähkökitarat tiedostoihimme
Olen käyttänyt pihvien esivalmistelussa myös esimerkiksi jalapenoa ja habaneroa, mutta nyt niitä ei sattunut löytymään. 8 Voitele leipäviipale ketsupilla ynnä muilla, lykkää päälle tofupiffi, sipulia ja ananasta ja lyö hatuksi toinen leipäviipale. ym. 7 Hampurilaisleivät tapaan lämmittää paahtimessa yksi pari kerrallaan, mutta uunissa niitä saa kerralla isomman satsin. Heavy Metal Perseen Heikki romppaisellekin sattuu joskus pieniä lipsumisia niin kokkiveitsen kuin rumpukapuloiden kanssa. 2 Asettele pihvit astiaan ja kaada päälle noin 0,3 desiä soijakastiketta, pieni tilkka sitruunamehua sekä oman maun mukaisessa suhteessa Tabascoa ja ananaspurkin mehua. Kokeilemalla ja yrittämällä kuka vain voi nousta tofun mestariksi. Tuollainen meikäläisen reseptillä tehty purilaispihvi yhdistää tulisuuden ja makean. Itse laitan noin kolmasosan 57 ml:n Tabasco-pullon sisällöstä ja noin puolet ananaspurkin mehusta. Jos ei muuten, niin vaihtelun vuoksi." Miika "mega" Kuusinen tutkiva kulinaristi 18 Inferno. t. Tofupurilaisia tulee paisteltua arjessa ja juhlassa, ja myös vannoutuneet lihansyöjät ystäväpiirissä ovat tunnustautuneet burgerieni faniksi, kun olen niitä illanvietoissa kokannut. 6 Pihvi on valmis, kun se on kauniin kullanruskea ja pinnaltaan rapeanoloinen. Voit lykätä ananaspalat mukaan pihvien kanssa tai käristää niitä jälkilämmöllä, riippuen siitä onko pannulla tilaa. Ruoka-arvoltaan ja maultaan vegeburgeri pesee kyllä suurten purilaisketjujen lättänät mennen tullen, mutta kyllähän kokolihapihvi on silti aina kokolihapihvi. Luotan kokatessa enemmän näppituntumaan kuin ohjeisiin, ja jos joku lukijakunnan pekoninpurijoista tohtii tofua kokeilla, neuvon olemaan luova marinointivaiheessa. Heikin oma luonnehdinta: "Parempi puoliskoni on vegaani, joten sitä kautta on tullut luontevasti tutustuttua eläimettömiin ruokalajeihin. Pyyhekumi kun ei herkulliselta maistu, ei edes ruisleivän välissä, ovat relissit millaisia tahansa. peru on lähes mus astike valkosipulik Huonoina päivinä kokkaavilla muusikoilla menee keittiössä kaikki päin persettä ja soitto on pelkkää perseilyä. Joku saattaa pitää yönkin yli. REEK OF VEGANISM TOFU BURGER Carcass Symphonies of Sickness (1989) "Vegaaniruokaa kokatessa on luontevaa kuunnella, kuinka eläimellisiin musiikillisiin suorituksiin eläimettömällä muonalla pääsee." Heikin KOKATESSA SOI: 5 Kuumenna paksulti oliiviöljyä pannulla. 3 Sirottele päälle paprikajauhetta, chilijauhetta, pippureita, yrttimaustetta sekä etenkin currya. 4 Anna pihvien seistä marinadissa ainakin tunnin, jotta maku imeytyy. Ei raavaammankaan uroon tarvitse silti hävetä tällaisen evään kokkaamista ja syömistä. Tee näin: 1 Valuta nesteet tofupussista ja leikkaa tofukimpale noin 12 ohkaiseksi pihviksi. Leikkaa sipuli renkaiksi ja kuullota. Marinoinnissa mausteita kannattaa antaa isän kädestä, eikä hommassa kannata myöskään kiirehtiä, vaan tofupihvien on syytä lillua marinadissa mielellään yön yli. Tofu itsessäänhän ei maistu oikein miltään, mutta tuollainen puolen kilon paketti maksaa vain hiukan päälle euron. Heavy cooking club Tarpeet: -tofu 500 g Super Tahoe on) (maustamat puli iso si (227 g) asviipaleita purkki anan loja Vaasan ruispa stiketta soijaka Tabascoa ua sitruunameh oliiviöljyä ria, yennepippu musta- ja ca , chilijauhetta tta, paprikajauhe eosta, currya yrttimaustes ulinkynttä 3 valkosip ten n mieltymys Lisäksi omie , pia, sinappia up mukaan kets ttua sipulia tia, paahde kurkkusalaat Hesburgerin smausteita. Ja siinä missä ravintoloissa tofu tunnutaan tarjoilevan usein semmoisina lötköinä kappaleina, itse tykkään tehdä pihveistä ohkaisia ja paistaa ne rapeiksi." Megan tuomio: "Tofupurilainen pistää tosissaan testiin kasvissyöjien teesin meat means murder ja lihansyöjien siitä vääntämän version meat means burger. Lisää pihvejä vasta kun pannu on kunnolla kuumentunut ja paistele molemmin puolin. Pilko valkosipulit mukaan pieniksi paloiksi
toiMitusKulut. Finnish Metal events and et ConCerts present: +support Kaapelitehdas su 13.12.2009 liput alK. 40 + Mahd
Eli bändi kehittyy uuden luojana vain tuon ajan, jonka jälkeen se pyrkii vain monistamaan omaa kaavaansa uusissa muodoissa. Kuin ihmeen kaupalla bändi löi itsensä läpi heti ensimmäisellä levyllään, vaikka esityskielenä oli vulgääri saksa. Monet joutuvat työskentelemään parissa kolmessa työpaikassa, että pystyvät maksamaan vuokransa. Luonnon keskeltä ei päässyt mihinkään, vaan oli pakko torottaa koko ajan samassa paikassa. VZTcfqrluKLAFRPHVZTcfqrluKLAFRPHVZTcfqrluKLAFRPHVZTcfqrlu Läpi tunteiden vuoristoradan Richard Zven Kruspe syntyi nelilapsisen perheen kuopuksena 24.6.1967 Wittenbergessä, marxilais-leninistisessä Itä-Saksassa. Päätös oli rankka, sillä hän ei uskonut näkevänsä perhettään ja ystäviään enää ikinä. En usko, että xXx:n vaikutti hirveästi mihinkään, koska niihin aikoihin meillä oli jo ensimmäinen hittimme Amerikassa. Ja sillä on merkitystä. Minua kuulusteltiin, hakattiin ja nöyryytettiin asemalla kolme päivää. Du Hast soi radiossa koko ajan. Mountain Studiolle, puolen tunnin ajomatkan päähän San Franciscosta. Tiedän, että uniikkiutemme ainakin viehättää ihmisiä. Kruspe pohtii. Joskus helpottaa ajatella, että bändeillä on tietty aika, ehkä viidestä kymmeneen vuotta, jonka jälkeen luova energia on käytetty. Kommunistisessa holhousvaltiossa varttunut 42-vuotias kuvailee maailman kuuluisimmassa pörssikaupungissa asumista mielenkiintoiseksi, motivoivaksi ja inspiroivaksi. Mutta kun tämä tunteiden vuoristorata saatiin vihdoin päätökseen, ilmapiiri on helpottunut ja kaikki odottavat innolla tulevaa kiertuetta. Hän on myynyt toistakymmentä miljoonaa levyä, esiintynyt loppuunmyydyillä areenoilla ympäri maailman, saanut palkintoja ja tunnustusta, elänyt päinvastaisissa poliittisissa järjestelmissä, ollut naimisissa, eronnut ja tullut kahdesti isäksi, joista ensimmäisen kerran bänditoveri Till Lindemanin entisen vaimon kanssa. Mietin monta kertaa, että nyt on loppu käsillä. Onko kapitalismi sitten ihmiskunnan tavoite vai viekö kulutuskulttuuri ihmiskunnan tuhoon. Kruspe pakeni Itä-Saksasta Tsekkoslovakian kautta Länsi-Saksaan. Se on elämäni tragedia, kitaristi huokaisee. Inferno 23. Kruspe osti ensimmäisen kitaransa 16-vuotiaana Tsekkoslovakiasta. Minun oli pakko lähteä. On kierolla tapaa loogista, että bändi treenaa täysin vastakohtaisessa, ahtaassa ja tunkkaisessa tilassa. Levy nousi Billboardlistan seitsemänneksi ja möi USA:ssa kultaa. Jos kuuntelet vaikka AC/ DC:ta ilman laulua, tunnistat bändin heti. Sinulla on paljon kysymyksiä, joihin et saa vastauksia. Se saa olon kipeäksi. Sonoma Mountainilla oli tylsää. Hän alkoi harjoitella soittamista yötä päivää. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun saan asua New Yorkissa. Minä etsin onnellisuutta tauotta, mutta epäonnistun kerta toisensa jälkeen. Lost Highwayn soundtrackille pääseminen auttoi kieltämättä amerikkalaisen yleisön Läheisyys lämmittää Englantia sujuvasti mutta hätäisesti puhuva Kruspe muutti vuosituhannen alkupuolella Berliinistä New Yorkiin. Elämässä on kaksi puolta. Sitä kautta nimemme tuli tunnetummaksi ja jengi kuuli musiikkiamme ensimmäisen kerran. Bändin käytössä on yksi toimistohuone, jossa hoidamme tietokonehommat, mutta soittohuoneemme on perseestä! Se on meluisa, eikä mistään saa mitään selvää, Kruspe kiihtyy. Mitä enemmän rahaa tulee sisään, sen hankalammaksi kaveruus- ja työhierarkiasuhteet muuttuvat. Tällä hetkellä fiilis on bändin sisällä erittäin hyvä ja rento, vaikka kävimme läpi 2,5 vuotta helvettiä levyä tehdessämme. Kommunismivalta murtui kuitenkin pian ja hän palasi kotiseudulleen. On ollut mielenkiintoista asua molemmissa systeemeissä, etenkin, kun nykyään puhutaan paremmasta maailmasta. Tällä hetkellä Kruspe majailee väliaikaisesti Berliinissä, jossa Rammstein pitää bisnespalavereja ja harjoittelee päivittäin tulevaa jättikiertuetta varten. Pahaa-aavistamaton nuorimies nousi metrotunnelista keskelle poliittista mielenosoitusta ja joutui poliisin pieksämänä putkaan. Menestysbändissä soittaminen ei ole siltikään ruusuilla tanssimista. Sittemmin bändin musiikkia on kuultu useissa elokuvissa, mukaan lukien toimintapätkä xXx, jonka alussa Rammstein esiintyi "livenä". Voit tavoitella joko merkityksellistä tai onnellista elämää. Meillä on tämä tulijuttumme ja erilainen lähestymistapa koko livehommaan friikkisirkus, jollaista et ole ennen nähnyt. Kun ikää tulee lisää, haluat nähdä muutakin maailmaa. Jos valitset kunnianhimon, vaaka kallistuu merkityksellisyyden puolelle, mikä tarkoittaa uhrauksia onnellisuudessa. Huone on helvetin nafti ja vihaan sitä sydämeni pohjasta! Samassa rakennuksessa operoi periaatteessa koko bändiin liittyvä toiminta: management, nettifirma, paitamyynti ja niin edelleen, mikä on itse asiassa erittäin kätevää. Näistä asioista olisi mielenkiintoista keskustella, hän sanoo. Kaipasimme enemmän LA:n fiilistä, mutta tuottajallemme Jacobille, joka tekee meistä eniten töitä levyä äänitettäessä, sopi rauhallinen ympäristö erittäin hyvin. Rammsteinillakin on oma soundinsa ja tyylinsä, ja etenkin Amerikassa ihmiset haluavat tulla viihdytetyksi. Kruspe on kokenut elämänsä aikana niin siviilissä kuin työelämässä harvinaisen paljon. Kun vartuin vanhemmaksi ja asiat rupesivat kiinnostamaan, tajusin kaiken olevan illuusiota. Olin varma, ettemme ikinä saisi kiekkoa valmiiksi. Rammstein on hajonnut tai ainakin melkein hajonnut lukuisia kertoja, mutta kokoonpano on säilynyt muuttumattomana koko 15-vuotisen historiansa ajan. Rammstein sai hyvän ponnahduksen Pohjois-Amerikan-markkinoille, kun David Lynchin Lost Highway -elokuvan musiikkivastaavaksi palkattu Trent Reznor innostui eksoottisista saksalaistulokkaista ja poimi kaksi raitaa, Rammsteinin ja Heirate Michin, leffan soundtrackille. Sen sijaan musiikki, etenkin äärikapitalistinen KISS, alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Kuinka selittää menestystä ylipäätään. LAF RPH luKL V AFR luKL PHV AFR luKL PHV AFR luKL PHV AFR luKL PHV AFR luKL PHV AFR luKL PHV AFR luKL PHV AFR luKL PHV AFR luKL PHV "Laivaa on pirun vaikea ohjata, kun kapteeneita on kuusi, enkä usko, että tilanne muuttuu jatkossakaan." löytämisessä. Hänen vanhempansa erosivat pojan ollessa pieni, eikä hän tullut toimeen äitinsä uuden aviomiehen kanssa. Luovuus kärsii usein samassa suhteessa. Laivaa on pirun vaikea ohjata, kun kapteeneita on kuusi, enkä usko, että tilanne muuttuu jatkossakaan. Muutaman bändikokeilun ja USA-vierailun tuloksena Kruspe perusti Rammsteinin, jonka missiona oli löytää mahdollisimman omaperäinen, saksalainen soundi. Tilanne voisi olla huonompikin. Hän aikoi myydä sen voitolla, mutta tuli toisiin ajatuksiin, kun huomasi, että tytöt pitivät kitaraa soittavista pojista, vaikka hänen rämpytyksensä muistutti parhaimmillaankin kakofoniaa. Mitä on vielä näkemättä. Ristiriitaisuushan kuuluu kuvioon. Maisemat olivat kauniit, mutta viikon jälkeen oli vaikea keksiä tekemistä. Elimme isossa vankilassa, ja ongelmat alkoivat uteliaisuuden myötä. Ennen kuin Berliinin muuri murtui ja Saksa jälleenyhdistyi, Kruspe löysi itsensä väärästä paikasta väärään aikaan. Kun minut päästettiin vihdoin menemään, tuntui, etten pysty hengittämään. Pari vuotta sitten uutisoitiin, että Till Lindemann aikoo jättää bändin uuden levyn julkaisun jälkeen, mutta yhtye on sittemmin kuitannut moiset huhupuheet pilana. En ollut suunnitellut karkaavani ItäSaksasta, vaan sieltä lähteminen oli spontaani päätös. Minulla ei ole sitä ongelmaa, hän sanoo. Minulla ei ollut mitään ongelmia asua idässä 10- tai 11-vuotiaana, koska valtio huolehti kaikesta: ruuasta, rahasta, lääkkeistä ja niin edelleen
Kun kaksi kaksi koiraa seisoo vierekkäisillä reviireillä, ne vahtivat toisiaan eikä reviirilinjoja ole ylittäminen. nyt tuo Alexander, suku nimeltään Hagman , kertoo miksi on mer kittävää, että sana kulkee päästä häne n vasempaan käteen sä. Alexander Hagman on kylmästä Luulajasta ponnistavan hardcorebändin komentaja. Joltain koiralta revitään korva, mutta mikään ei muutu. Poistaisin ihmisestä geenin, joka saa meidät kilpailemaan syntymästä asti. Mutta vain hetkeksi. Tärkeitä aiheita on niin paljon, ettei niistä kaikista pysty edes kirjoittamaan, Hagman valittaa. Ketään ei enää kiinnosta, jos 60 arabia tai muslimia kuolee pommi-iskussa. Koirat kuolevat vielä kolmentoista vuoden päästäkin. Leikki on territoriaalista, Hagman sanoo ja siirtää vertauksen ihmisen parhaaseen ystävään. Mistä hän aloittaisi maailman uudeksi muovaamisen. Kristinuskon aivopesemät, rasistiset länsimaalaiset ei- 24. Aikuiset miehet leikkivät autoilla ja jalkapalloilla päätyäkseen lopulta tuliaseisiin ja sotavoimaan. Utelu hämmentää yhteiskuntaa monelta kantilta kritisoineen äänitorven hetkeksi. Aika painava kysymys! Aina voi puhua kliseistä kuten sotien lopettamisesta, mutta komentajuus on niin monimutkainen asia. Jonsson I www.myspace.com/ raisedfist SANTERI ALEK A loitetaan kaikkivoipaisuusutopialla. "My name is Alexand er / the raised fist commander", laulaa sisukas ääni raised fistin uutuuslevyn avauskappaleessa. n TEKSTI Mikko Kurone I KUVa Ulf B. Jos olisin Jumala, poistaisin kärsimyksen niilInferno SUURI tä, joilla menee elämässään todella heikosti. Veil of Ignorancella ehditään silti laulaa monesta: välinpitämättömistä henkisen terveydenhuollon ammattilaisista, puheesta joka on halvempaa kuin bensiini, kolmannessa maailmassa kuolevista lapsista, ihmisistä jotka syytävät rahojaan tyyriisti pullotettuun vesijohtoveteen sekä tietysti Lähi-idän pommeista ja Tyynessä valtameressä makaavasta muovisesta maanosasta. Jos niiden alueelle astuu, joutuu vuodattamaan verta. Mitäpä jos hän olisi myös maailmansheriffi, jolla on lainsäädäntö- ja täytäntöönpanovalta käsissään
A LIVE NATION PRESENTATION BY ARRANGEMENT WITH HELTER SKELTER v 01.02.2010 LIPUT 44 + Mahd. toimituskulut | Ovet klo 18 HELSINGIN JÄÄHALLI Liput m m a 1 2 .1 y y n n i s s ä 0. a l k a en
Kosk TEKSTI Kimmo inen I www.tenetforc e.com aa vih llistä Rehe oskus tietämättömyys on hyväksi. K. Ja kyllä vain, Exodus-mies Steve "Zetro" Souzahan se siellä raastaa kitapurjettaan. Death, Strapping Young Lad, Zimmers Hole, Dark Angel, Testament, nykyisin Fear Factory), bassossa Byron Stroud (SYL, Zimmers Hole, nykyisin Fear Factory), soolokitaran varressa Glen Alvelais (Forbidden, Testament) ja päävelhona kitaristi Jed Simon (SYL, ZH). no, tekij at a tässä oikein ov J Minulle on yksi paskanhailea sama, mitä ihmiset ajattelevat, kunhan vain diggaavat musiikista. Tenetin miehistö on sen luokan tekijäkaartia, superbändi jopa, että soittajien nimilista vie helposti huomion itse musiikilta. ian ilmeetön a: Century Med oja peratess nsitahdeillaan Tapahtui prom enet räjäyttää e ndiltä T an tusinakopio bä ketta johtaa aiv sti huikeaa pau ise ä n karjuja. Siis: rummuissa Gene Hoglan (mm. Minähän olen velmu äijä, ja huumori on todella todella tarpeellista. Ketk tajunnan. Omakohtainen vakuuttuneisuus Tenetin erinomaisuudesta tuli puhtaasti musiikki edellä, joten hämmästys oli melkoinen kun miehistö paljastui. Levyn Bändi nimeä myöten valmisteluun meni kuitenkin kaikkiaan kahdeksan vuotta. SYLissä ja Zimmers Holessa kaikki vaikuttivat jollakin lailla yhteistuumin musiikkiin. Itse en osaa ajatella Tenetiä minkään sortin superbändinä, sillä äijät ovat Zetroa lukuun ottamatta vanhoja kavereitani. Jed Simon aloitteli Tenet-projektiaan vuonna 1996, tuolloin Morbid Angel -vaikutteisen kuolometallin merkeissä. Sen Inferno 27. En halunnut Tenetistä mitään sivuproggista vaan täyden panostuksen ansaitsevan metallikoneen, joten vasta SYLin loputtua pystyin keskittämään kaiken energiani siihen. Halusin tehdä musaa, jonka parissa kasvoin. Nyt on toisin. Nyt halusin tehdä hommat itse, oman visioni mukaan. Simon ei kanna huolta, että kepposheavytaustansa jotenkin mitätöisi Tenetin. Tekn lostava vihaine lta kuu . Projektibändinä epätasaisesti toiminut Tenet sai levydiilin vuonna 2004, jolloin Simon alkoi työstää materiaalia vakavammin. Strapping oli vielä aktiivinen. Simonin aiemmat bändit ovat leimallisesti humoristisia niin musiikillisesti kuin sanoituksiltaankin. Muissa bändeissäni luontaiset ääliöt pysyvät järjissään huumorin avulla. exodus-laulaja ämiehethän ne sialla. Tenet on vakavaa kamaa, joten halusin tuoda sen julki niin. Tenetissä ei hassutella
San Franciscon alueen bändit tekivät minuun pentuna lähtemättömän vaikutuksen, ja se kuuluu kaikessa mitä teen. Kun Strapping loppui, olin itsekin saanut siitä tarpeekseni ja halusin kulkea omaa polkuani. Ohjeistin kavereita sen mukaisesti, mutta he saivat tietysti ehdottaa juttuja. Kaiken pitää tulla sieltä, missä tuntuu kipua. Simonin ensimmäiseksi tuotantotyöksi jälki on kiitettävää. Adrianin kanssa työstimme materiaalia paljonkin. Aloin tuumia koko touhua yleensä, ja soitin Genelle. Exodusin Bonded by Blood on kautta aikain paras thrash-kiekko! Onhan mukana yhä death metal -vaikutettakin. Kerroin tuntevani itseni ääliöksi ja pyysin miestä takaisin remmiin. ei. Ei mitään kymmenen ziljoonaa nuottia sekunnissa -meininkiä. Hain soundiin orgaanista old-schoolmeininkiä ja samalla modernia otetta. Levystä oli tulossa ihan liian negatiivinen sävyltään. Olen aina nälkäinen ja työskentelen vihan voimalla. Minusta on hienoa, että tuota musaa tehdään, ja toki Tenet siihen saumaan sopii. Rumpali Hoglan esimerkiksi väänsi osuuksistaan tehdyt demomallit omaan ylimaalliseen muottiinsa. En voi istuskella kymmenkerroksisessa kartanossa Martini-lasi kädessä ja tuumailla: "Hmm, ehkä laadin nyt thrash-levyn." En piittaa julkisuudesta, rahasta tai muusta paskasta. Homman taustalla on vahva ja moninainen tarve: omaehtoinen itseilmaisu, syvällisesti vaikuttaneelle musiikille kunnioituksen osoittaminen ja henkilökohtaisten patoutumien purkaminen. Se on aika homoa... Ehkä olin vähän katkera Strappingin loppuessa, ja tein siksi itsekkäitä päätöksiä. Levy ei ole tilutuksella kuorrutettu, joskin maukasta kitarointia kyllä kuullaan Alvelaisin esittämänä. Syy on se, että Simon on täydestä sydämestään mukana musiikissa. Levyllä on nopeaa kamaa, mutta se ei mene liian yliampuvaksi. Silloin se on rehellistä.. Kitarasankarini On AC/DC:n Malcolm Young. Välillä jälkikasvuaan päiväunille naureskellen usutteleva Simon sai yhtyeelleen kuin vahingossa oivan ajoituksen neo-thrash-aallon velloessa kaikilla mantereilla. Suurimmaksi osaksi se on thrashia, koska sitä rakastan eniten. Mutta koska rakastan äijän ääntä, pidin hänet mukana. Lead-kitaristi Alvelais oli kuin Simonin mielen tulkki. Hän veti juuri sellaisia leadeja joita kuulin päässäni. Nyt ajatellen se oli virhe, mutta halusin bändiin toisen rumpalin, ja Gene ymmärsi asian täydellisesti. Hän vastasi että totta kai! Tuolloin tajusin, kuinka tärkeitä SYLin miehet minulle ovat. Hahmottelimme Tenetiä Genen kanssa SYLin vielä toimiessa. Vain suoraa ryskettä. olin aika onneton pentu. Vastailin, että "joo, hieno idea" tai "kita kiinni ja soita kuten käsketään", Simon nauraa. En lämpene tuollaiselle nimijutulle ollenkaan. Hän ei ikinä vetänyt noin rajusti Exodusin riveissä! Vanhan liiton vihaterapiaa Miehistösoutua ja -huopausta SYLin loputtua Simon keskittyi siis Tenetiin ja halusi samalla eroon Hoglanista ja Stroudista. Soittajien kädenjälki kuuluu levyllä, mutta samankaltaisuuksia... Minä olen onnellinen isukki ja muutenkin iloinen heppu, mutta jossakin syvälläni on vihansiemen, josta ei pääse eroon. En egomielessä levyllä moni biisi kertoo siitä kuinka vihaan sellaista vaan koska kuulin päässäni, miltä musan tuli kuulostaa. "Kun Strapping loppui, olin itsekin saanut siitä tarpeekseni ja halusin kulkea omaa polkuani." kanssa ei ole oikeastaan mitään yhteistä miehen vanhempien bändien kanssa. Kun kaikki sulautuu yhteen, jälki on tällaista. En ole mikään tiluttaja, rytmikitara on minun juttuni. Genen paluu tuntui kotiinpaluulta. Aivan kuin ennen vanhaan: ei triggerirumpuja, ei mitään vitun kikkailua. Eikä levyn kannessa lue The Jed Simon Experience. Valitettavan usein muotoon panostavan uus-thrashin bulkkitavaran seasta Tenetin piinkova rynkytys kuitenkin loistaa kuin täysikuu yötaivaalla. Kaikki eivät diggaa hänen laulutyylistään, ja onhan se ehkä vähän monotonista. Parin vuoden tauko virkisti ystävyytemme. Tenet ei muuten jatku sooloprojektina vaan bändinä. Tismalleen. Sovereign kuulostaa vahvasti bändilevyltä eikä laisinkaan kitaristin tilutusnäytökseltä. Joo, hänellä taisi olla vähän todistettavaa... Valinta oli oikea. Sovereign vaikuttaa olevan Simonille henkilökohtaisten pirujen manaamista. Hän sai jo valmiiksi kiukkuiset sanoitukset uhkumaan vihaa ja vei homman jopa aivan kaoottiselle tasolle. Steve Souza tuli bändiin vasta kalkkiviivoilla. Yhdellekään lapselle ei pitäisi käydä näin. Kaikki tekemäni musiikki, oli se sitten rauhallista, hauskaa tai myllytystä, sen pitää kummuta rehellisistä tuntemuksista. Muutin jotakin sanoituksia, ja esimerkiksi Watching You Burn muuttui rakkauslauluksi vaimolleni. Sama juttuhan tapahtui Byronin kanssa. Jokusta blastauskohtaa lukuun ottamatta levy voisi olla ehtaa 1980-luvun Bay Area -kohkausta. Tunnen Nickin hyvin, ja kieltämättä joskus juoma kädessä keskustelimme aiheesta, mutta emme koskaan soittaneet yhdessä. Lauloin levyn ensin itse, mutta se kuulosti ihan paskalta. Souzan ilkeä räähkiminen kuulostaa suorastaan polttavan aggressiiviselta. Tenet on rennolta ja fiksulta kaverilta vaikuttavan Simonin sooloprojekti; jokainen muusikkohan haluaa jossakin vaiheessa tehdä soololevyn. Osa siitä periytyy lapsuudestani. Samoja jätkiähän Tenetissä soittaa, mutta tein albumin ihan omin nokkineni. Vanhempani erosivat, ja minua pompoteltiin ympäriinsä, vaihdoin vähän väliä koulua... Itseilmaisun kanavaksi Sovereign on kitaristilta epätavanomainen. Pidin langat käsissäni myös studiossa. Koetimme muutamiakin tyyppejä ennen kuin Zetron nimi tuli esiin. En halua kuulla biisejä sodasta tai ankeudesta. Koetamme saada järjestettyä keikkojakin, nimenomaan tällä miehistöllä. Tenet oli päässäni jo kauan ennen kuin thrashin uusintakierros alkoi. Kaikki on akustista, ja kesti todella pitkään saada kaikki kuulostamaan siltä kuin halusin. Tässä kohdassa on hyvä kumota huhu, jonka mukaan Nicholas Barker olisi jossakin vaiheessa ollut mukana Tenetissä. Tällöin rumpaliksi tuli Adrian Erlandsson, mies Cradle of Filthin, The Hauntedin ja nyttemmin Paradise Lostin rumpujakkaralta. 28 Inferno Sovereignin sointi on mielenkiintoinen: erotteleva ja selkeä, mutta soitinten sävy on nykystandardien mukaisesti hiukan omalaatuinen. Kummemmin miehiä ei tarvinnut käskyttää. Rautaisten ammattilaisten esittämä Sovereign kuulostaa ällistyttävän nälkäiseltä ja kiukkuiselta. Tosin parilla kaverilla on tiedossa kiireitä, Simon sanoo viitaten Stroudin ja Hoglanin pestiin Fear Factoryssa. Hän ei ollut aiemmin laulanut muiden tekemiä sanoja, joten pientä neuvoa piti antaa. En nähnyt isääni vuosikausiin. Glenin tasoista kitaristia minulla ei ole rahkeita ohjeistaa. Tämä on puhdasta vihan polttamaa metallia. En tajua mistä tuo juttu on lähtenyt liikkeelle. Kokemus oli opettavainen, etenkin miksaaminen oli helvetinmoinen savotta. Sovereignin äänikuva tukee vanhan liiton thrash-otetta. Biisien on kerrottava asioista, jotka tekevät todella vihaiseksi tai onnelliseksi. Testasimme paria biisiä, ja olin heti vakuuttunut. Kuuntelen edelleen tuon ajan klassikoita. Musiikissa on pakko olla syvyyttä. Mies on kuitenkin todellinen ammattilainen. Huomasimme pian, että hän asui liian kaukana ja oli liian kiireinen. Sellainen on täyttä paskaa! Vähemmän on aina enemmän. Kaikki laulut olivat silti purkissa parissa päivässä
CD-Digi, PIC-LP, LP CD & digital Download available! IMMORTAL Back In Blood Ltd. D E PRE-LISTE N I N G, ME R C H A N D I SE A N D MO R E :. CD-Digi + DVD, PIC LP, CD & digital download available! THE 69 EYES Vigilance CD & digital download available! THREAT SIGNAL Need to Believe Ltd. STILL HOT! The Days Of Grays Ltd. BOX, CD & digital download available! GOTTHARD CHECK OUT! W W W. 2CD-Digi, 2 LP in Gatefold, CD & digital download available! SONATA ARCTICA All Shall Fall Ltd. N U C L E A R B L A S T
TEKSTI Riitta Itäkylä I KUVaT Chiaki Nozu I www.paradiselost.co.uk Pari vuotta sitten Paradise Lost ennusti tässä lehdessä maailmanloppua ja uutta jääkautta. Maailman Loppuun päädyttiin, mutta hymy on herkässä ja sulattaa jäät. 30 Inferno. Ennustus osui vain osittain oikeaan
Jopa Guinness oli siellä vain 3,5-prosenttista. Aaron Aedy, se kalju tyyppi, joka seisoo ilmeettömänä Nick Holmesin ja Greg Mackintoshin takana. Todella surkeaa. Olemme pisteessä, jossa todellakin tiedämme mitä haluamme. Kumpikin kitaristi äänitti tällä kertaa 7-kielisillä, joiden viritys jätettiin hyvin alas, ja koskettimet jäivät kuin vahingossa sivuosaan. Se on hyvin tarkkaa hommaa. Inferno 31. Mutta palataanpas ajatukseen lokerosta. Aedy ei täysin vakuutu tulkinnastani, jonka mukaan FDUDU olisi eräänlainen jatko-osa, vaan puhuu mieluummin "luonnollisesta kehityksestä". Olen muuten todella pahoillani, että olen näin myöhässä, hän pahoittelee vilpittömästi ja kertoo bussin ovien hajonneen kesken matkan. Sana "ilmeetön" lentää saman tien ikkunasta ulos ja pois Aedyä kuvaavien adjektiivien listalta. Niin no, sitä jämähtää niin helposti tiettyyn asetelmaan. Me olemme ikään kuin tapoihimme tottuneita." e räs elokuun keskiviikko, World´s End -pubi. Zoomataanpa siis vähän siihen promokuvaan ja tarkastellaan, minkälaisten asioiden tahdissa Paradise Lostin rytmikitaristi oikein komppaa. get rhythm... Puin ylleni saappaat, kaulahuivin, villapipon, hanskat ja takin. Ruotsin Örebro oli talvella 2009 lumen peittämä, ja Coop (paikallinen osuuskauppa) sijaitsi muutaman metrin päästä Fascination Street -studiolta. Levy kestää kyllä kuuntelua ja huokuu tuttua Paradise Lostia, mutta päällimmäinen vaikutelma on, että kyseessä on jatko-osa, eikä niinkään itsenäinen, omilla jaloillaan seisova teos. Olisin tarjonnut. Ja tämähän sopi kitaristille, joka kuvailee itseään "naurettavan pikkutarkaksi". Hän selittää One Secondin ja Hostin kaltaisten kokeilujen syntyneen livesoiton vaikutuksesta studiotyöskentelyyn ja vakuuttaa uutukaisenkin heijastavan tätä samaa halua muuntautua ja välttää stagnaatiota. Teininä et tiedä, mitä haluat, parikymppisenä etsit yhä itseäsi, kunnes kolmissakymmenissä löydät sen. Tuttu fraasi, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa "ei nyt viitsitä jankata tästä asiasta, uusin levymme on uramme paras, kysy jotain kivaa". Hyvä on, bändi on siis "löytänyt itsensä". Hän ei tee kompromisseja, kuuluu luonnehdinta Bogrenista. Sopiiko, jos käyn hakemassa itselleni. Seuraa innostunut kuvaus ruotsalaisesta systembolaget-järjestelmästä juomalippuineen. Kilistämme lasejamme. ovat kuitenkin osa samaa, yhtenäistä jatkumoa. sitä rataa. Aaronin puhuessa levyn äänitysprosessista ja tuottaja Jens Bogrenista, hän päätyy huomaamattaan paljastamaan jotakin olennaista omasta suhtautumisestaan instrumenttiinsa ja siitä syntyvään musiikkiin. Levy, rundi, sävellys, studio, levy, rundi... Aedy vannoo bändin yhä ravistelevan itseään musiikillisesti: tuoretta levyä kantaa uudelleen syttynyt rakkaus kitaraan ja sen suomiin mahdollisuuksiin. On keskityttävä uudelleen tekemisiinsä ja löytää uudestaan se juttu, mitä haluat tehdä. Pubissa on yhä hämärää, mutta tunnelma ei enää ole masentava. Varjossa, turvassa Siinä missä In Requiem edusti eräänlaista paluuta 1990-luvun alun mustaan kulta-aikaan ja kitarapainotteiseen murjontaan, uutukainen Faith Divides Us... Oletko kanssani samaa mieltä siitä, että Paradise Lost, In Requiem ja Faith Divides... ei ole mikään dramaattinen taiteellinen suunnanmuutos. Nyt, vuonna 2009, tänä elokuun arkena, Aaron Aedy on tullut paikalliseen pubiinsa kertomaan In Requiemin seuraajasta ja edeltäjänsä tavoin mahtipontisesti nimetystä Faith Divides Us Death Unites Us -levystä. Yksi asia, jota ei millään malta odottaa, kun on jumissa pienehkössä rakennuksessa keskellä metsää viiden viikon ajan, on omien osuuksiesi nauhoittaminen. Sitä paitsi, oli sitä tähdellisempääkin tekemistä. Tämä heijastuu myös elämässä ja ihmisissä yleensä. Aaron viihtyi keskellä eimitään ja räpsi jopa kuvia kinoksista, mutta paikallisten oluiden laimeus kirvoittaa miehessä yhä päänpudistusta ja ihmetystä. Siis neljä erillistä rytmiä, neljä kitaraa, ja niiden kaikkien pitää kuulostaa yhdeltä suurelta vallilta. Me olemme ikään kuin tapoihimme tottuneita. Tämä koitui liian hankalaksi vain paria simppeliä iltaolutta kaipaavalle turistille, joten kännääminen jäi sekin pois puuhalistalta. Aedy on hieman myöhässä, joten ehdin laiskasti tuumia, miltä tyyppi näyttää kasvotusten, lähietäisyydeltä. Silloin oltiin takahuoneessa, toimittajat jonossa aikataulun orjina rocktähtien jakaessa mietteitään juuri ennen illan konserttia, joka tultiin ikuistamaan samaisena iltana dvd:lle. Mielestäni kolme viimeisintä levyänne kuuluvat keskenään samaan taiteelliseen lokeroon. Olin tyytyväinen, kun sain vain istuttua alas ja nautittua hieman jotakin, joka maistui edes kutakuinkin oluelle. Sanat "jännitys" ja "suurieleisyys" lentävät nyt vuorostaan ikkunasta ulos. Tien päällä keskitytään esiintymiseen, ja uudet biisit syntyvät vasta muusikoiden kotiuduttua takaisin arkeen. Kaksi ja puoli vuotta sitten haastattelin Paradise Lostia, niitä kahta muuta, samoilla kulmilla, joskin varsin erilaisessa ympäristössä. Kukaan ei jutustele keskenään, tyydytään vain hienotunteiseen vilkuiluun. Jos jokin ei ole rikki, älä korjaa sitä... Tiskillä istuu pari keski-ikäistä yksinäistä miestä väsyneessä iltapäivätuiskeessa. Kyllä, luulen niin, kuuluu lopulta. Nauhoittaessani kompit äänitän ne yleensä neljälle eri raidalle. Olemme kasvaneet yhdessä. Mielestäni musiikissa kuuluu se, miten kehitymme niin muusikkoina kuin ihmisinäkin, yhdessä. Aedy myöntää musiikillisen ja lyyrisen yhteyden edelliseen levyyn ("kai niin voi... melkein sanoa"), mutta kiistää kappaleiden syntyneen In Requiemin "tähteistä". Se, joka tekee haastattelut, kun niillä kahdella ei aika riitä. Sävellysprosessi noudattaa tiukan lineaarista linjaa, josta ei juurikaan poiketa. Kävelin Coopiin, ostin 2,8-prosenttista kaljaa ja vähän ruokaa. Se toinen kitaristi. Mutta homma toimii näin, joten olemme tyytyväisiä, hän lisää hieman puolustelevaan sävyyn. Ulkona paistaa aurinko, mutta sisällä on ahdistavan hämärää ja musiikki soi aavistuksen verran liian kovaa. Tunnelma on masentava. Olemme kuin mikäkin perhe! Minähän olen tuntenut Gregin 11-vuotiaasta saakka, Aedy nauraa. Kaljojen prosenttiluvut häipyivät mielestä, kun käytiin työn kimppuun. Mutta entäpä Aaron Aedy. Se on ainoa virikkeesi, joten haluat tehdä sitä niin paljon kuin suinkin pystyt. Ilmassa oli ensi-illan jännitystä ja suurieleistä juhlaa. Se on pitkä aika. "Jos jokin ei ole rikki, älä korjaa sitä... Näin vietin, kirjaimellisesti, koko viisi viikkoa. Minua alkaa kiinnostaa yhä enemmän tämä mukava, Nickin ja Gregin takana hiljaa lymyävä ja tyytyväisenä oluttaan siemaileva hymyilevä, kalju herrasmies. Olemme tehneet tätä jo parikymmentä vuotta (naurua). Ja kävelin takaisin. Sovitusta ajasta on kulunut tuskin kymmentä minuuttia, kun paikalle marssii pitkä, päättäväisenoloinen mies. Hän hymyilee kätellessään ja harmittelee, että toimittajalla on jo olut edessään. Hypyt eivät enää tunnu yhtä valtavilta kuin kymmenisen vuotta sitten
Ateisti-isä kielsi poikansa siunaamisen, poika selvisi, varttui ja kiinnostui sittemmin Raamatusta. En ole uskonnonvastainen, mutten myöskään uskonnollinen. Hän hyvästelee kätellen, toivoo toimittajan nauttivan Paradise Lostin tulevasta keikasta ja katoaa väkijoukkoon. Hän ei vietä tuntikausia asteikkojen ja sormiharjoitusten parissa, vaan lurittelee mieluummin espanjalaisella akustisellaan lauleskellen nuotin vierestä mukana. Minut on kasvatettu niin. Toki minäkin murehdin. voi luoja... antanut lupaa rumpuihin. Aedy kiistää ottavansa musiikin turhan vakavasti. Ja muut olivat samaa mieltä. Äitini, miehen hartiat alkavat hytkyä, äitini torui minua, kun annoin ensimmäisen haastatteluni Guitarist-lehdelle, jossa kerroin aloittaneeni kitaransoiton vain, koska hän ei 32 Inferno. Siinä minun huoleni: perheestä ja ystävistä välittäminen. hah hah... Mutta Adrianilla on todella hyvät käytöstavat. Hyvät käytöstavat ja hymy mitä vikaa niissä muka on. Unohda Nick! Miten henkilökohtaisesti suhtaudut levyn teemaan. inut on kasvate M uutta." an epäkohteliais Viha Paiskoimme 13-tuntisia duunipäiviä, ja lopputulos kuulostaa hienolta juuri sen takia. Muusikon henkilökohtaisesta ammattiylpeydestä kertoo paljon se, kuinka Bogrenin tuottajatausta muiden huippuluokan kollegoiden teosten parissa ei ollut hänelle se kaikkein vaikuttavin meriitti. Siinä on paljon totta. Aaron empii hieman. Minä uskon ihmisyyteen ja lähimmäisten hyvään luonteeseen, hän toteaa. Murehdin enemmän hänestä kuin itsestäni, totta puhuakseni. Uudella levyllä on As Horizons End -niminen kappale, joka kertoo keski-iän mukanaan tuomista särkyneistä illuusioista ja uupumuksesta. Noustessamme pöydästä haastateltava lunastaa sanansa ja kiikuttaa tyhjät pinttilasit takaisin tiskille, jossa keski-ikäiset miehet yhä nojailevat, uupuneina kenties maailman tylyyteen. (ilmehtii innostuneesti) ...ja sanoin muille, että minä ainakin haluan hänet. kyllä äiti aina kannusti. minua todella Eräs asia, joka " onot tavat. Elämä on tarkoitettu nautittavaksi, kuuluu olankohautuksella säestetty vastaus. Se Opeth-levy (Bogrenin kädenjälki kuuluu sekä Ghost Reveriesillä että Watershedillä, toim. Kunhan meno ei mennyt liian kovaksi. Olen ollut ennen, mutten enää. ärsyttää, on hu ttu niin. Sanat "rytmikitaristi", "Paradise" ja jopa "Lost" kaikkovat mielestäni, ja päässä kaikuu niiden sijasta erään Aaron Aedyn hieman aiemmin ilmaisema elämänmotto: Suhtaudu elämään hymyillen. Aedy kertoo saapuneensa maailmaan etuajassa. mutta oli se sen arvoista. Haastateltavamme aikoo vielä ruokakauppaan vaimolle illallista ennen kotiin menoa. Astumme hämärästä baarista ulos kadulle, jolla autot tööttäilevät iltapäiväauringossa. Ja minä todella pidin siitä mitä hän teki meidän livetaltioinnillamme. huom.) kuulosti aika hyvältä, mutta... Vuonna 1984 kaverilta ostettu 10 punnan kitara, jonka otelauta oli "kuin kalapuikko, aivan järkyttävä", antoi ensimakua harjoittelemisesta. Kannustivatko vanhempasi sinua kovasti. Nuori Aaron luki kirjan kannesta kanteen, mutta päätyi hylkäämään sen todettuaan opetuksissa löytyvän liikaa ristiriitaisuksia ja aukkoja. Entä levyn teemat noin yleisesti, millä linjalla olet sanoitusten suhteen. Pelkäätkö noita asioita itse. Hän kertoo suututtaneensa erään Jehovan todistajan vasta-argumenteillaan, ja sanoo olevansa pahoillaan uskontojen aiheuttamista sodista. Tsekkaa Mackintoshin Oma nahka sivulta 98. Hymy kunniaan ...when you get the blues Mitä pidemmälle keskustelu etenee kitaransoiton ja Aaronin henkilökohtaisten arvojen puolelle, sitä selkeämmin alkaa muodostua kuva miehestä harmaiden promokuvien takana. Vihaan epäkohteliaisuutta. Eräs asia, joka minua todella ärsyttää, on huonot tavat. No, ainahan sitä kuuntelee eniten juuri omaa soitintaan. On oltava vastuuta ja huolta tietyistä asioista, mutta murehtiminen vain lyhentää ikää. Kyvyt, kunnianhimo ja kova maine sikseen, Aedyllä on tarkka käsitys, miksi uusi rumpali sopii joukkoon niin hyvin. Se on enemmän Nickin heiniä... Minulla on nyt vaimo, jota rakastan hyvin paljon, ja kun olen tien päällä, haluan vain halata häntä ja olen koko ajan varmistamassa, että hänellä on kaikki hyvin. Seuraava kitara oli jo astetta laadukkaampi, ja 14-vuotias Aaron oppi vihdoin soittamaan kokonaisen kappaleen. Ennen kuin lasimme ovat tyhjät ja haastattelu päättyy, ehdimme vielä vaihtaa muutaman sanan Paradise Lostin nykyisestä miehistöstä. Since You´ve Been Gone, Rainbow... Adrian Erlandsson ei ehtinyt mukaan levylle, mutta on jo kovaa vauhtia asettumassa täysjäsenen asemaansa palikoiden äärelle. Siitä on valokuvakin tallella jossakin. Soittamisen pitää pysyä hauskana. Komppikitara kuulosti siinä todella hyvältä, joten olin aivan... Hän sanoi: "Älä kuule mollaa minua lehdissä, minä olen aina kannustanut sinua!" Hah hah... Lopussa sainkin kolme päivää putkeen kestäneen päänsäryn, kun olimme äänittäneet kymmenen päivää yhteen menoon... Haluan heidän olevan onnellisia, se on ainoa asia, josta murehdin. Jos minua jouduttiin odottamaan ruokapöytään, sähköt katkaistiin
Levyt Thunderstone (2002), The Burning (2004) ja Tools of Destruction (2005) olivat myyneet kohtuullisesti reilusti Uusiutunut Thunderstone hyökkää ison puulaakin suojista. Kauhea kuulla. Mutta sillä sekunnilla, kun se tapahtuisi, katseet olisi jo ylempänä. Dirt Metalissa on crossover-potentiaalia, Thunderstone voisi tehdä voimametallille jotain samantyyppistä kuin In Flames melodiselle kuolometallille. Teoriassa mahdollisuuksia olisi. Nino Laurenne on oikeassa. Ai emme vai. Joko nyt lähtee? I www.thunderstone.org toistakymmentä tuhatta kappaletta jokainen mutta käyrä tuntui jatkuvan tasaisena. Onko breikkaamisesta keskusteltu bändin kesken, ettehän te enää ihan teini-iässä ole. Kun tapasimme viimeksi keväällä 2006, Laurenne puhui laveasti suunnitelmistaan Thunderstonen suhteen. Yksi suomalaisen mainstream-yhtiön A&R, jolle mä lähetin uusien biisien demoja, vastasi, että matsku on erittäin hyvänkuuloista mutta jos rehellisiä ollaan, niin teidän pitäisi olla 17-vuotiaita ja kauniskasvoisia, että voisi edes harkita sainaamista, Laurenne naurahtaa. Olenhan mä monta kertaa stressatessani sanonut, että jos ei levy nyt breikkaa, lopetan. Mutta siinä vaiheessa, kun breikkaamisesta tulee pakkomielle, asiat ei ole hyvin. Yhdessä arvioissa luki, että olisi parempi, kun tämä cd-levy olisi jätetty tyhjäksi. Jos Thunderstone myisi Suomessa kultaa, mä pitäisin sitä läpilyöntinä. TEKSTI Lauri Ylitalo Kasin bändi? M e ollaan aina oltu sellainen kasin bändi. Niinhän ihminen toimii. Thunderstone on hyvä bändi, mutta se ei ole koskaan noussut edes oman genrensä suurimpien nimien vanaveteen. Breikkaisiko Thunderstone vihdoin. Laurenteen suunnitelmissa oli tuolloin "pistää systeemit uusiksi", ja Evolution 4.0 (2007) esitteli selvästi raskaamman ja modernimman Thunderstonen. Ulkonäöltään bändi muistuttaa lähinnä röllipeikkoja helvetistä, mutta raskaassa rockissa tästä saattaa olla enemmän hyötyä kuin haittaa. 34 Inferno. Mitä breikkaaminen on esimerkiksi levymyynnillisesti. Mutta nyt yhtyeen Dirt Metal -albumin julkaisee suuri Sony. Dirt Metalilla yhtye ottaa vielä yhden askeleen eteenpäin
Psyykkis-fyysiset oirehdinnat eivät lyttää innostusta levyä kohtaan. Kun viihtyisä biergarten vaihtuu Accessiin, Secrets of the Moonin jäsenet ja levy-yhtiön edustaja paistattelevat jo iltapäivää terassilla. Matkustaa nyt tuhat kilometriä kuuntelemaan yhdellä korvalla. PRIVILEgIVM soitetaan illan aikana kahdesti ensin kutsuvieraille, myöhemmin illalla teutooniselle metallirahvaalle. Kuulun tv-tornin merkkaamalta Alexanderplatzilta itään kävellessä havaitsee omin silmin, kuinka punkkareiden, erilaisten alInferno ternative-nuorten ja poliittisten seinätekstien määrä kasvaa räjähdyksenomaisesti. Mikäli eurometropolin viikonloppuliikenteestä sopii jotain päätellä, heavyn vanhakantaisen viiksekkäät kultapäivät ovat kaukana takana. Teollisen harmaa ja piskuinen juottola on idässä, koska metallifanitkin löytyvät pääasiassa sieltä, halvemman huoneistovuokran alueilta. Aluksi mietimme 80-lukulaista, Ride the Lightning -henkistä tuotantoa, sitten pyrimme löytämään uuden, erityisen soundin, mikä tapahtui yllättävänkin nopeasti, rumpali T. Shepherdin riffi kuulosti heti hienolta ja tuntui, että se voisi kuulostaa vielä hienommalta 70-lukulaisesti toteutettuna. rone VaT Mikko Ku TEKSTI ja KU L MANIA TA GER MUS n n black metali Saksalaisen uuluva ylväimpiin k e Moon Secrets of th uslevynsä esitteli uutu ntelun ennakkokuu misen ja live-esiinty umassa ja muodoin ku erliinissä. Ennakkokuuntelun pelipaikaksi valittu Access-baari mötköttää kaupungin itälaitaa halkovan valtakadun varrella. Hän oli kuin neljäs jäsenemme, hakkasi innoissaan päätäänkin biisien tahtiin, sG äimistelee. ös sen kuule oli my I www.secr etsofthemoo n.org ähtökohdissa on viilaamisen varaa. Olen ollut hereillä 22 tuntia ja oikea korvani on flunssan lamauttama, kun Air Balticin sardiinipurkki laskeutuu Tegelin lentokentälle varhain kesäkuisena lauantaiaamuna. Kreatorpaidat ja käkkäräpäät eivät silti täälläkään juhli. SotM halusi jopa ottaa Ruotsin Grand Magusin kiertueelle kanssaan, mutta joutui lopulta tyytymään lähempänä lajityyppiään oleviin Codeen ja Sólstafiriin. Soundi on jälleen iso, mutta bändin mukaan eri tavalla kuin aiemmin. Olen kuunnellut monta päivää Privilegivmia edeltävää Antithesistä (2006) ja tajunnut sekä levyn että bändin erityislaatuisuudesta lisää. Thelemnar ja kitaristi-laulaja sG ovat yhdenmielisiä siitä, että äänittäjä Markus Stock oli äänityksissä jälleen tärkeä elementti. Olemme hitaampana vahvempia. Kun ihastelen kappaletta Thelemnarille, tämä kertoo yhtyeensä pitävän vanhaa heavy rockia suuressakin arvossa. Epävakaan lämpimät, tohtisinko sanoa helvetilliset puitteet lienevät oikeat viikonlopun päätarkoitukselle. Äänittäminen oli taianomaista. Hän halusi homman palavasti. Parin edellisen päivän myrskyistä muistuttava äärimmäisen aggressiivinen tuuli tekee onneksi parhaansa repiäkseen vaateparren päältä. Emme pyri dynaamiseen lopputulokseen, mies perustelee yhtyeen tyylivalintoja. 36. Pidämme paljon tuonkaltaisesta englantilaisesta musiikista, Sabbathista ja Floydista. Voimakkaat riffit vaativat voimakasta sointia. Myöhempien aikojen Satyriconia muistuttavan black metalin rinnalle on hienoisena uudistavana tyylielementtinä noussut harmonisia doom-vaikutteita, jotka kulminoituvat levyn päättävään Shepherdiin, Planet Caravanin hengessä läpsyttävään vanhan koulukunnan raskaspsykedeliaan. tuulisessa B oli erioikeus Jos bändille levy, sitä dä kyseinen teh minen. Pikaiset kädenpuristukset ja sananvaihdot, sisältä käsiohjelma hansikkaaseen, passi kaulaan ja valitsemaan istumapaikkaa, josta toimintakykyisempi kuuloelin vastaanottaa äänen mahdollisimman suoraan. Idän ja lännen vanhassa rajapintakaupungissa soi samana iltana ensimmäisen kerran julkisesti Privilegivm, saksalaisen black metal -jyhkeyden Secrets of the Moonin neljäs kokopitkä studioalbumi. Pienessä kulmabaarissa se on konstikasta. Ympärivuorokautisesti elävä Berliini on jo aamusta liian lämmin mustalle nahkalle. Tumma ja järeä musiikki polveilee hidasliikkeisesti aivan kuten Antithesisillä, eeppisessä louhinnassa on dönerkebabin rapeutta. Yhdeksän jyhkeää kappaletta synnyttävät ranskalaisia viivoja, joiden pihvi on yksinkertainen: Secrets of the Moon on entisellään. Thelemnar kertoo alkoholittoman oluensa äärestä
Thelemnarille ja sG:lle Katharsis on tärkein, ellei jopa ainoa oikea black metalia soittava saksalaisyhtye. Ferratumin pikalaina on konstailematon vaihtoehto hetkelliseen rahantarpeeseen. Saksassa on liikaa bändejä ja paskan määrä kasvaa päivä päivältä, Thelemnar valittaa. Vaikka kitaristin riffeistä keskimäärin vain kymmenesosa päätyy levylle, Privilegivmia saattaa silti luonnehtia hypnoottisuutta ja bii- sien oikeaa lakipistettä pitkään etsivälle bändille joutuisaksi prosessiksi. Juuri nyt tämä on ihanteellinen formaatti meille, sillä se vähentää kompromissien tarvetta, sG myhäilee. Lähettämällä hakemuksen pyydät nimenomaisesti, että laina maksetaan heti tilillesi. Ja hyvin pyyhkii. Summa 50 100 200 Maksuaika 15 pv 30 pv 30 pv Kulut 7 25 50 Aina se yllättää rahantarve. Hae lainaa lähettämällä tekstiviesti numeroon 16 308: SUMMA IN etunimi sukunimi henkilötunnus pankkitilinumero jakeluosoite postinumero postitoimipaikka. Suurin osa bändeistä vain kopioi, niillä ei ole omaa identiteettiä, kitaristitoveri komppaa. PRIVILEgIO tarkoittaa jollekin yhteisölle tai yksityiselle taholle myönnettyä etuutta, jota ei ole muilla. Jokainen saa uskoa mihin haluaa, mutta kuolema on varma, rumpali sanoo. Tähän vaikuttaa taatusti kapakan pieni PA-järjestelmä sekä muutaman neliön olematon "lava-alue" mitään oikeaa lavaahan ei ole. Thelemnar SotM äänitti sessioissa myös yhden Shepherdiäkin erikoisemman vedon, coverin Alice in Chainsin Them Bonesista, mutta yhtye ei osaa vielä sanoa, missä kappale julkaistaan, jos missään. Kynttilöiden keskellä uuden levynsä kappaleita esittävä SotM pystyy saavuttamaan paremmin On asioita, joiden loppuminen yllättää aina. Myöhemmät paluut levyn pariin ovat osoittaneet, etteivät ensikosketuksen herättämät huomiot kuitenkaan menneet vihkoon. Privilegivm on kunnianhimoinen, mutta luonteva jatke saksalaisbändin katalogille. Perhelehtihän tämä! EnnaKKOKUULOjEn jälkeen vuorossa on li- vesoitantaa, tynkäsetti Secrets of the Moonilta sekä täyspitkä esitys pari vuotta sitten lupaavan IIII-esikoisensa julkaisseelta Farsotilta. Se on myös vahva kilpakumppani The Ruins of Beverastin Foulest Semen of a Sheltered Elitelle ja Katharsisin Fourth Reichille, saksalaisen black metalin tämänvuotisille monumenteille. Lisätietoja ja lainaehdot www.ferratum.fi. Thelemnar ja sG korostavat eri puolia SotM:lle suoduista oikeuksista. Privilegiomme on siinä, että pyrimme tuomaan julki kristinuskon vastaista sanomaa. Toinen kuuntelu menee itseltäkin ohi bändin ja managerin, vanhan Mötley Crüe -diggarin kanssa katuterassilla haastellessa. Ei huonompi saavutus yhtyeeltä, joka menetti edellisen levyn jälkeen ainoan alkuperäisjäsenensä Daevasin sekä puolet edellislevystä säveltäneen kitaristi A.D:n. "Saksassa on liikaa bändejä ja paskan määrä kasvaa päivä päivältä." - T. Vakuuksia tai takaajia ei tarvita. Viestistä maksat ainoastaan oman operaattorisi perimän normaalin hinnan. Lainan maksat takaisin lainaehtojen mukaisesti laskulla, jonka saat postitse. Olemme nyt tasapainoisemmassa tilassa, metritukka tiivistää. Koko illan jokseenkin poikamaisesti käyttäytynyt Farsot on lavallakin nuoren oloinen eikä pysty olemuksellaan täysin kannattelemaan isoja biisejään. Levystä tuli hieman spontaanimpi kuin pari vuotta treenausta vaatineesta Antithesisistä. Esim: 100 IN Pekka Markkanen 010170-0000 123456-000000 Rahakuja 1A 01234 Postila Saat vastauksen paluutekstiviestillä ja rahat tulevat tilillesi. Ferratum Finland Oy myöntää lainaa 20 vuotta täyttäneille henkilöille. Meillä on erioikeus ilmaista itseämme, voimme tehdä mitä haluamme, sG kiteyttää. Bändin naispuolisen basistin huomioon ottaen ratkaisu kävisi varmasti monelle tämänkin aviisin lukijalle, mutta päädymme lopulta siivompiin versioihin. Kun päästään epävirallisten bändipotrettien ottamiseen, joku ehdottaa että bändistä taltioidaan Secrets of the Mooning -hengessä rehdisti paljasperseisiä fotoja. Biisit kirjoitettiin lyhyessä ajassa viime vuoden elokuusta tämän vuoden tammikuuhun, studiossa improvisoimaankin yltynyt Thelemnar toteaa. Kun yhtyeen basisti LSK vielä asui Pariisissa, sG:n ja Thelemnarin muodostama ydinkaksikko oli Privilegivmia väsätessään järeän tehtävän edessä. Olimme trio vuodet 19962004, joten tiesin että pystyisimme jatkamaan. Privilegivm pesee pois Antithesisin kivun ja nihilistisen kuoleman. Liekö sitten käteen läimäistyn, rajattomaan juomatarjoiluun oikeuttavan Access Best Party -leiman syytä, mutta oikeastaan vain samaan pöytään iskeytyneet SotM-manageri, levyyhtiön edustaja ja paikallisen Metal Hammerin toimittaja tuntuvat seuraavan ensiesitystä keskittyneesti
RELEASE DATE: 28.10.2009. SotM:n levy-yhtiö Prophecy on ilmiselvästi halunnut markkinoida SotM:ia aiempaa laajemmin, mutta paikan päälle ei ole eksynyt montaakaan ulkomaalaistoimittajaa. Accessin perästä suunnaksi otetaan taiteilijakaupunginosa Kreuzberg ja oppaana toimivan Necros Christos -basisti Black Shepherd ov Doomin kantabaari. Olemme nyt tasapainoisemmassa tilassa." - sG intiimin ja intensiivisen tunnelman. Yksi pöytäseurueen jäsenistä viihdyttää kanssaihmisiä puhaltamalla tulta viinapaukuilla, mikä on boheemissa kellarikolosessa täysin legitiimiä ja seinien mustista läikistä päätellen suosittuakin toimintaa. Ainakin sen, että Secrets of the Moon osaa tehdä tasalaatuisen monumentaalisia kiekkoja, Prophecy järjestää miellyttävän kotikutoisia promootiokokoontumisia ja saksalainen juoppo mallintaa mylvinnöissään Hitlerin propagandapuheita vaikka sitten torilliselle ihmisiä. TYRANTS AND WRAITHS HOLLENTHON 4 BRAND-NEW AND EXCLUSIVE TRACKS BY THE EXTREME DARK METAL APOCALYPSE! INCLUDES 2 LIVE VIDEOS (GRASPOP METAL MEETING 2008)! RELEASE DATE: 28.10.2009 ARKONA - Goi, Rode, Goi! Sweeping and majestic Pagan Folk Metal! LIMITED VINYL AVAILABLE VIA NAPALMRECORDS.COM RELEASE DATE: 28.10.2009 Order online today and receive a free 16-track compilation CD featuring a preview of the latest from Napalm Records: www.napalmrecords.com THE 11TH HOUR - BURDEN OF GRIEF MONOLITHIC MORBID BEAUTY: DOOM METAL FEATURING ED WARBY (GOREFEST, HAIL OF BULLETS). Kiitos samassa kuuntelutilaisuudessa vierailleen kanadalais-saksalaisen pariskunnan, kotoisampi vaihtoehtokin löytyy. Kuten puolitoista vuotta sitten Tampereella, tuntuu että bändi pystyy nalkittamaan mustanjyhkeän energiansa lavalla eloisammin kuin levyllä. Ei innosta. "Privilegivm pesee pois Antithesisin kivun ja nihilistisen kuoleman. Tukevan currywurstannoksen jälkeen likimain 40 tunnin valveillaolo alkaa kerätä verojaan. Lafka on varannut muualta tulleille hostellimajoituksen, mutta ehkäpä kitsaaksi tiedetyn yhtiön kuluniukistelun vuoksi olen ainoa kahdeksan hengen huoneeseen buukattu toimittaja. Keikkojen jälkeen olut ja puhe virtaavat alati tiheämmin. Mitä pistohyökkäys Germaniaan, tieteen, analyysin ja preussilaisen pedanttisuuden kehtoon ja Euroopan vihreimpään pääkaupunkiin sitten opetti
2009 klo 19.00 Jäähalli, Helsinki Liput 55 + toimkul. Kysy myös VIP-lippuja!. ET Concerts proudly presents + VERY SPECIAL GUESTS & Ti 24.11
Astukaa joukkoon mutta jättäkää absintti ovelle. Kolmannen toRven KitKeRä maKu "Raamattu on valtava inspiraationlähde. TEKSTI Mikko Kuronen I www.marduk.nu Mardukin uusi levy Wormwood on perustaja Morgan Håkanssonin mukaan bändilleen iso tuomiopäivän juhla. Se opettaa tuntemaan vihollisensa. Se luo sanoitukset päässäni. Aivan tyrmäävä teos." 40 Inferno
Minulle musiikki on ase, jonka avulla luon mitä haluan. Kolmannes vesistä muuttui karvaaksi kuin koiruoho, ja monet ihmiset kuolivat vedestä, koska se oli tullut myrkylliseksi. Verenimijäuskonnon parhaita puolia on sen tarjoama kirjallisuus. Se opettaa tuntemaan vihollisensa. 2 6. huhtikuuta 1986 Tsernobylin ydin- voimalassa tapahtuu onnettomuus. Raamattu on valtava inspiraationlähde. Minusta on hienoa soittaa kuin konekivääri. Sen yhdestoista levy lainaa nimensä tältä jumalallisen rangaistuksen välikappaleelta. Mortuus äänineen on oppinut kestämään kiertueet ja visuaalinen kätevyytensäkin pääsee esille Wormwoodin kansitaiteissa. Mutta ehkä näin oli päätetty jo aiemmin, ehkä suunta on määrätty syntymästä asti, sitä ei tiedä. Omasta tulkinnastaan kukin löytää myös Mardukin nykyisen uskonnollisen statuksen. Jotain erityistä nykyhetkessä kuitenkin on: keväällä Wormwoodia ennen ilmestyi Funeral Mistin Maranatha, joka kuulostaa paikoitellen hyvinkin samanhenkiseltä kuin Wormwood. Sanat pitää olla olemassa alusta asti, ne ovat yleistunnelman kannalta äärimmäisen tärkeitä. Jokainen sanoitus toimii erilaisten musiikillisten kuvoiden kanssa. Håkansson ei kuule levyjen soinnissa yhtäläisyyttä, mutta myöntää, että yhteyksiä löytyy luonnollisesti jo siksikin, että Mortuus on Funeral Mistissä pääasiallinen biisintekijä ja säveltää myös Mardukille. wormwood) tähti joka myrkyttää maailman vesiä ja aloittaa kaoottisen prosessin, joka huipentuu Nasaretilaisen paluuseen ja maailman tuomitsemiseen. On hienoa, että yhtyeessä on vokalisti, jolla on todellista tahdonvoimaa luoda jotain erityistä. Silloin putosi taivaalta suuri, soihtuna palava tähti, ja maahan pudotessaan se täytti kolmanneksen virroista ja vesien lähteistä. Luulen, että uskomukseni säilyvät musiikkityyliä kauemmin, mutta en näe kummallekaan päätepistettä. Sille annettiin syvyyden kuilun avain Ei ole enää uusi asia puhua Mardukin yhteydessä Funeral Mist -vokalisti Daniel "Mortuus" Rostenista. Hypernopea tempo kiehtoo minua yhä. Lausunnolla oli aikanaan tarkoitus työntää hommaa eteenpäin. Neuvostotiedotusvälineet pyrkivät painamaan tapauksen villaisella, maailman kristilliset yhteisöt hämmentyvät. Tunne on ainutlaatuinen. Marduk ei tee musiikkia agendana, se antaa äänen virrata luonnollisesti. Inferno Kirjakäärö karvastelee vatsassasi, mutta suussasi se maistuu makealta kuin hunaja Vaikka Morgan Håkansson tekee hyvin selväksi, mistä Wormwood konseptina juontaa juurensa Ilmestyskirjan tähdestä, ei vihertävästä yrttiviinasta hän ei halua lähteä ruotimaan levyn tyhjiöiden, väkivallan ja kuoleman täyttämiä tekstejä. Voimalan neljännen reaktorin teho nousee arveluttavan käyttökokeen seurauksena hallitsemattomasti kymmenkertaiseksi, mikä hajottaa reaktorin jäähdytinputket, sytyttää hidastinaineena käytetyn tulenaran grafiitin ja nostaa kilometrin korkeuteen radioaktiivisen savusumupilven. Kitaristi itse vieroksuu äänittämisen teknistä puolta. Sitä etsii jotakin, mikä täyttää koko mielen ja halun, joka itsestä löytyy. 8:10, 11.) Enkelten seitsemän torven viesteistä kolmas kiinnostaa myös ruotsalaisen black metalin veteraania Mardukia. Kun kuuntelee synkkää musiikkia, se johdattaa tietynlaisten ajatusten pariin. En treenaa tullakseni superkitaristiksi, ruotsalainen töksäyttää. Nykyisin kitaristi seuraa kiinnostuksella kristinuskon sinnittelyä. Tähden nimi oli Koiruoho. Meistä kaikista on hienoa soittaa brutaalia ja aggressiivista musiikkia. Wormwoodilta löytyy taas muutama todella vahva hidastelu, joista etenkin päätösraita As a Garmentin kopea laahaus hyytää. Niin, puhutaanhan nyt black metalista pikaruokamusiikin sijaan. Näistä tuntemuksista muodostuvat Wormwoodin sanoitukset ja musiikki, toteaa Mardukin perustajajäsen, syysmetsästä itse koiruohot viinaksiinsa nyppivä kitaristi Morgan Steinmeyer Håkansson. nen yhtyeidensä konseptille. Alussa oli Iron Maiden ja Dio, sitten alkoi löytyä tummempaa musiikkia Mercyful Faten, Possessedin, Celtic Frostin ja Morbid Angelin muodossa. Kun soitan nopeasti, veressäni kohisee välitön julmuuden tunne, joka saa minut hulluksi. Itsensä toistaminen ei pohdituta Håkanssonia, hän tekisi Mardukista mielellään black metalin Motörheadin. Niille tapahtuma on merkki maailman kuolemasta. Joidenkin sanoitusten merkityksen esillepanoa palvelee raskas ja rapea soundi. Mortuus ja Håkansson ovat molemmat Raamattu-entusiasteja, mikä näkyy luonnollisesti Wormwoodin Ilmestyskirja-kehyksessä. Kuten kulunut selitys kuuluu, jokaisen pitää luoda niistä oma tulkintansa. Vieroksuisi varmasti enemmänkin, jollei saisi äänittää basistinsa studiossa kaikessa rauhassa tämän johdolla. Kitaristi kertoo, että kaksikon ajatukset istuvat hyvin yhteen niin musiikissa kuin teksteissä. On naurettavaa miettiä asiaa noissa puitteissa, kuka on pilkallisin ja kuka ei, Håkansson puolustautuu leppoisasti. Kun maailma on tyystin maallistunut ja kristillisyys laimentunut, Håkanssonista on kiehtovaa katsella vierestä kaiken kasaan romahtamista. Tsernobyl on venäjäksi yhtä kuin Johanneksen ilmestyksessä mainittu koiruoho (engl. On jotensakin kiintoisaa, että uransa alussa maailman rienaavimmaksi yhtyeeksi pyrkinyt Marduk on nyt avoimessa kommunikaatiossa merkittävimmän kristillisen lähdetekstin kanssa. En koskaan ajattele itseäni muusikkona. Mortuusin ääni ei ole vain ääni, vaan soitin. Nimessä kuvastuu happamuus, sairaalloisuus, negatiivisuus ja julma katkeruus. Levyt on tehty samoissa tiloissa, Marduk-basisti Devo Anderssonin Endarkerstudiossa, muttei kuitenkaan samoilla pöytäasetuksilla. Emme silti ole nopeita nopeuden takia, puhetempoltaankin sarjatuliasetta muistuttava Håkansson selittää. Hypernopeilla levytyksillä ajatus ei tunnu aina jaksavan soiton mukana, kun taas keskitempoiset tai hitaat kappaleet Deme Quaden Thyranen tapaan järisyttävät aina. Aivan! Kulutamme paljon aikaa laulusovitusten löytämiseen. Tämänkin vuoksi Mortuus oli Legionin jälkeen ainoa vaihtoehto Mardukin laulajaksi. Mistä vuosikausia tremoloriffejä sorvannut tekijä sitten tätä nykyä löytää inspiraationsa. En ymmärrä bändejä, jotka nauhoittavat ensin soittimet ja alkavat työstää sanoituksia vasta studiossa. Kokeellisuutta itseisarvona tavoitteleva musiikki ei houkuta. (Ilm. Panzer Division Marduk (1999) oli tietystikin aikanaan statement, halusimme tehdä jotain erilaista. Kuivakalta, houreiselta ja rouhealta. Aivan tyrmäävä teos. Rakeita ja tulenlieskoja, niiden seassa verta Mardukin arvoa on kautta sen historian hillinnyt yhtyeen pakkomielteinen suhde vauhtiin. Funeral Mist nauttii suurta arvoa Håkanssonin silmissä, kuten myös Mortuusin kokonaisvaltainen omistautumi- 41. Kuten arvata saattaa, ei muiden äänitaiteesta vaan pääasiassa oman sielunsa syvästä päästä. Ilman nuoruutensa äärimmäistymispyrkimyksiä Håkansson olisi tuskin päätynyt black metalin ja Saatanan piiriin. Tarkoituksemme oli alusta asti koota ja välittää eteenpäin kaikki vihamme ja energiamme. Studiossa miehen ulosanti tuo mukanaan kananlihat. On silkkaa typeryyttä keskustella siitä, kuka on eniten sitä ja eniten tätä. Se luo sanoitukset päässäni. Muutoin tärkeintä on, että sanoitukset ja musiikki kohtaavat toisensa
Entä kemia bändissä tällä hetkellä, minkälaista on soittaa Megadethissa. Ja jotta pystyt tähän, kenenpä muun kuin Daven puoleen voit kääntyä? 46. En tuntenut Davea ennen kuin liityin bändiin, joten minulla ei ole tuosta oikeastaan kokemusta, hän vastaa kysyttäessä, minkälainen tyyppi Dave Mustaine todellisuudessa on. endgame lopun alku? Mustainen musta hevonen D ave Mustaine ei ole mikään varsi- nainen mystiikan mestari, ja miehen sanaleikitkin ovat usein varsin läpinäkyviä provokaatioita. Ozzylle Rhoadsin soittotaito oli aikoinaan yhtä "kuin Jumala olisi astunut elämääni". Megadethissa kun ei koskaan ole ollut kyse nokkelasta sarkasmista tai viileästä ironiasta. Vapaasti kääntäen voidaan puhua "päätöspelistä" tai shakkilaudan viimeisistä siirroista. Se Megadethlevy, jolla bändi lopullisesti jättää itsensä historiankirjoihin ja piirtää pisteen runsaan kahden vuosikymmenen pituiselle lauseelle. (tauko) Sanoisin, että se on erittäin hyvä. Lisäksi bändillä on uusi kitaristi, jo viime vuoden puolella riveissä ensi kertaa esiintynyt Chris Broderick. Broderick pitää kuitenkin tunteensa ja intohimonsa visusti piilossa ja kuulostaa lähinnä firmansa tulokselle tyytyväisenä myhäilevältä työntekijältä. Taas. Broderick puolestaan ilmoittaa kotisivuillaan, että kitaratunnit ovat toistaiseksi jäissä hektisen kiertueaikataulun vuoksi. Mustaine on jo ehtinyt verrata Broderickin kiinnittämistä Ozzyn ja Randy Rhoadsin kohtaamiseen. Jokaisen rooli on tärkeä siinä kokonaisuudessa, jonka yritämme saavuttaa. Tämä eräänlainen hevikitaristien musta hevonen (ylistetty ja arvostettu, muttei ylenpalttisen tunnettu) sävelsi Endgamen soolot ja suuren osan melodioista. Megadeth nimittäin vaikuttaa olevan nyt musiikillisesti todella voimissaan, ja Endgame on kuin salilla viimeiset pari vuotta ahkerasti treenanneen kuntoilijan lihastenesittely. Uuden levyn nimi on kuitenkin Endgame, ja vaikka termillä on tässä yhteydessä vahva poliittinen vivahde, ei voi välttyä miettimästä, onko tämä nyt taas Mustainen "viimeinen" jäähyväinen. Miehen aikaisemmat bändit, Jag Panzer ja Nevermore, saavat nyt jäädä kokonaan Megadethin alle. Mutta, loppujen lopuksi, tämä on semmoinen bändi, jossa sinun täytyy kuulostaa Megadethilta ja esiintyä Megadethina. Kun puhe kääntyy pomoon, linja tiukkenee entisestään. Pari vuotta sitten ilmaan heitetty ajatus soololevystä ei saa osakseen edes harkintaa. Inferno Minulla on nyt kädet täynnä Megadethin kanssa, kuuluu yksinkertainen selitys. Kenen joukossa seisot... Mitä tulee itse Megadethiin liittymiseen, Broderick on jostakin syystä hyvin lyhytsanainen. "Kitaranörttinä" hän sanoo aina ihailleensa Megadethin teknisyyttä ja mainitsee Marty Friedmanin olleen suuri vaikuttaja omalle soitolleen. Nokkamies on oikeutetusti tohkeissaan ja ylpeä Megadethinsa nykykunnosta. Hän latelee pari lausetta Mustainen näkemästä YouTube-videosta ja toteaa vakuuttaneensa miehen lopullisesti koe-esiintymisensä aikana. Seuraavat puolitoista vuotta kuluvat rundatessa ja levittäessä sanaa Endgamesta. Mustaine tuskin menee ihan niin pitkälle uuden kitaristinsa palvomisessa, mutta selvää on, että taitavaan soittoon ja kurinalaiseen musisointiin panostava Megadeth on saanut riveihinsä huippuluokan virtuoosin. TEKSTI Riitta Itäkylä I www.megadeth.com Uuden Megadeth-levyn otsikolle endgame ei ole olemassa tarkkaa suomennosta. Luvassa on paljon matkustelua, toteaa Broderick kylmänviileästi. Meillä kaikilla on oma vaikutuksemme, jonka sitten sysäämme eteenpäin Davelle. Penkistä nousee vanhan koulun thrashia, virtuoosisooloja ja ehtaa Megadeth-melodiaa. Saattaa olla, että kyse on vain kiusoittelusta
On silti erikoista, että mies tieten tahtoen välttelee Mustainesta puhumista. Hän kiistää kuitenkin olevansa täysin välinpitämätön, ja jos keulahahmo päättäisi yhtäkkiä sanoa julkisuudessa jotakin "todella erikoista", Broderickillä saattaisi olla edessään kiusallinen tilanne. Minulle thrash, verrattuna esimerkiksi bluesiin, on paitsi paljon vihaisempaa, myös tyyliltään suoraviivaisempaa. Mustainelle nämä tunteet ovat pinnassa poliittisessa mielessä, mieshän on aiemmin hyökännyt levyillään niin USAta kuin YK:takin vastaan, varsin suorin sanoin. Hänen on sävellettävä kappaleet omalla tavallaan ja hänellä on tietty visio Megadethista. Toinen, todennäköisempi selitys miehen lyhykäiseen ja uppiniskaiseen vastaustyyliin saattaakin olla, että toisin kuin parrasvaloissa vuodesta toiseen viihtynyt solisti, Broderick on tottunut puhumisen sijasta ainoastaan soitta- "Endgame toi minussa esiin sitä tiettyä angstia, jota riittää varsinkin... Ajattelen kyllä paljon eri tyylejä, mutta koska arvostan niitä kaikkia, ne tuntuvat sekoittuvan keskenään ja nivoutuvan toisiinsa. Vaistosin tämänkaltaisia juttuja kuunnellessani rytmikuvioita ja säveltäessäni niiden päälle soolojani. Hän on siis, tavallaan, loistava opettaja. dian, kiinnitän huomiota siihen, mitä rytmi itsessään tarvitsee. Soundia ja imagoa, tiettyä persoonaa. Siksi olisi mielenkiintoista kuulla, miten virtuoosi Broderick kokee roolinsa draamassa, jonka käsikirjoittajana ja ohjaajana toimii toinen kunnianhimoinen ja musiikkinsa hyvin vakavasti ottava kitaristi. Kaipa yksi asia, mitä media saattaa pitää pahana, on se, että Davella on vahva näkemys asioista ja hän tietää, mitä haluaa. Hetken sanojaan punnittuaan Megadethin uusi kitaristi kuitenkin lisää: Mutta ei hän sellaista tekisi. Inferno ...sen lauluja laulat Olen aina ollut enemmänkin introvertti. Se tekee hänestä todellisen taiteilijan. Minun mielestäni tämä on ainoastaan hienoa. määrätietoiselta. Sisimmissäsi on jotain, joka tahtoo ulos. Lause loppuu töksähtäen ja seuraa hiljaisuus. niin, no, teiniiässä. Kun kuulen eri rytmin tai materiaalia, jota aion muokata tai jonka päälle sävellän melo- 47. Kun oikein asiaa ajattelet. en oikein ymmärrä. Kitaristi myöntää Megadethin ja thrashin soittamisen olevan täysin uudenlainen ilmaisukanava verrattuna aiempiin power- ja hevipuolen projekteihinsa. Endgame on alusta loppuun saakka hyvin energinen levy, ja riffien vihaisuus on kuin onkin esteetöntä, hyökkäävää. Totta puhuakseni en tiedä, mitä lehdistö hänestä sanoo, joten... Miten sinä suhtaudut levyn poliittiseen sisältöön. Periaatteessa sitä, mies keskeyttää hieman ärtyneenä, että kun tulet erilaisesta taustasta, haluat pystyä ylläpitämään Megadethin ideaa. Aiheita on monenlaisia. Tämäkin teoria tosin joutuu kyseenalaistetuksi, kun kysyn Broderickiltä, onko Mustaine hänen mielestään median ja toimittajien väärin ymmärtämä. Broderickin mukaan hän osaa puhua paremmin soiton teknisestä puolesta kuin tunteikkuudesta, vaikka nämä ovat kieltämättä sidoksissa toisiinsa. mutta katsoin sen silloin itselleni tarpeelliseksi. Ei niinkään, että saisin musiikin kuulostamaan vihaiselta, vaan pikemminkin todella... Seuraa taas epämukava hiljaisuus, kunnes mies päättää sittenkin ymmärtää kysymyksen pointin. Uskon, että se oli hyväksi tekniikkani kannalta, mutta oli se toisinaan tuskallista. Jopa niin, että hän ei pysty näkemään asioita muulta kantilta. Muusikko ja kitaranopettaja on nyt Megadethin täysjäsen, ja kuten edellä mainittiin, muut tehtävät ovat jääneet pakosta taka-alalle. Voisitko vähän tarkentaa, mitä "Megadethilta kuulostaminen" tarkoittaa sinulle henkilökoht... En siis usko, että se oli aina ihan täysin hyväksi minulle... Endgame sai minut venyttämään tyyliäni aika lailla, enemmän juuri Megadethin oman genren sisälle. Pienen tauon jälkeen Broderick jatkaa kuivasti, kuinka Mustaine on paras lähde, jolta imeä "tietoa Megadethista" ja siitä, kuinka Megadethissa tulee soittaa. Broderickin mukaan muodollinen koulutus tiukkoine sääntöineen suo soittajalle vapauden luoda ja kehittyä. Dave on paras henkilö auttamaan tässä, eikö niin. Ei minulla usein ole aavistustakaan, mitä ne sanovat lyriikoissaan. Alalajien välisillä eroilla on kuitenkin merkitystä. Tämän halusin saada aikaan myös tällä levyllä. Muusikko jättää suosiolla maailmanpolitiikan ja yhteiskunnan vääryyksien ruotimisen Mustainen kokeneille harteille. Sosiaalinen elämä jäi toiseksi, kun... En tiedä, mitä tarkoitat... Eihän ole mikään salaisuus, että Megadethin historia aina perustamispäivästä saakka on täynnä keulamiehen henkilökohtaista ristiretkeä, uhmaa ja sammumatonta kunnianhimoa. Repertuaariin kuuluvat yhä myös pop, jazz, klassinen ja blues. Angsti ja määrätietoisuus todella ovat osuvia kuvauksia Endgamen tunnelmasta. Kun taas klassisella puolella prosessi on hyvin pehmeä, ihan säveltämisenkin kannalta. Mies viittaa kintaalla ego-ongelmille ja kiistää kahden kunnianhimoisen taiteilijan yhteistyöstä koituneen minkäänlaista kitkaa. Kun harjoittelet noin kovasti, teet sitä aika pitkälti vastuuntunnosta etkä suinkaan pelkästä nautinnosta. Mutta minä olen aina ollut enemmän instrumentalisti. Tämä levy toi minussa esiin sitä tiettyä angstia, jota riittää varsinkin... Uusi levy ei ole tässä mielessä poikkeus. Konservatoriossa opiskellut muusikko ei ole hevin pariin täyspäiväisesti siirryttyään hylännyt muita genrejä. Hän on hetken aikaa sanaton. Joten jo tämä seikka saa minut soittamaan hyvin eri tavoilla. Keskityn aina pelkästään musiikkiin, myös kuunnellessani muita bändejä. Läpi haastattelun hän toistaa, kuinka Megadethin maine ja fanien odotukset ovat tärkeintä kaikille. Siellä on bluesahtavia sooloriffejä, jotka taipuvat entistä enemmän. Voi tietenkin olla, että Broderick suojaa itseään ja bändiä turhan juorunjanoisilta toimittajilta, mikä on sinänsä ymmärrettävää ja jopa kunnioitettavaa. Heräsin joka aamu kello viisi, harjoittelin pianoa pari tuntia, viisi tuntia klassista kitaraa, sitten kaksi tuntia viulua ja viisi tuntia sähkökitaraa. Joten pidemmällä tähtäimellä se voi johtaa väsymykseen. niin, no, teini-iässä." maan. Mustainen maine niin muusikkona kuin yksilönäkin on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen, ja se on olennainen osa itse bändin tarinaa. Ilmaiset kaiken suoraan, esteittä. Dave Mustaine on yhä vihainen. Endgame, lopun alku, shakkipelin viimeinen siirto... Hän nauraa hieman vaivaantuneena: En oikein osaa kuvailla sitä paremmin. Broderick kertoo nuoruudestaan, joka koostui hyvin pitkälti tiukasta harjoitteluaikataulusta, josta ei luistettu. Onhan siellä niitä semmoisia salaliittoteorioita, mutta ei tämä cd ole missään nimessä yksipuolinen. Ehkäpä Broderick vasta totuttelee elämään Mustainen vision muokkaamaa Megadetharkipäiväänsä
En nyt sanoisi, että toivotonta, mutta talous on kyllä romahtanut pahasti. TEKSTI Vilho Rajala I www.myspace.com/blackdahliamurder Amerikkalaisia death metal- ja hardcore-pohjalta räyhääviä yhtyeitä sikisi vuosituhannen alkupuolella tolkuttomasti. METaLCORE on nykyään termi, jonka vangik- si yksikään bändi ei vapaaehtoisesti halua jou- tua. Se oli se tavallinen tarina. Toiveissa on saada bändi tänne jälleen ensi vuonna. Varmaan 75 prosenttia tämän alueen työpaikoista on jollakin tavalla kytköksissä autoteollisuuteen, eivätkä autot vain mene enää samalla tavalla kaupaksi kuin kymmenen vuotta sitten. Eschbach ei suuremmin välitä, vaikka myös BDM on usein joutunut leimasimen alle. BDM on sekä levyllä että livenä jumalattoman tiukasti soittava bändi. Emme halua, että meidät unohdetaan, Eschbach sanoo. Inferno BdM KIERTää parhaillaan Amerikkaa Children of Bodomin kanssa. Mutta me olemme aina sanoneet, että soitamme death metalia. Se on tavoite. Melodisia kertosäkeitä bändi ei sentään harrasta. Eschbach pääsi yhtyeineen käymään Suomessa tänä vuonna peräti kaksi kertaa. Pääasiallisen biisintekovastuun kantava Eschbach on riemuissaan siitä, että sai nyt ensi kertaa tehdä biisejä yhteistyössä basisti Ryan "Bart" Williamsin ja uuden kitaristin Ryan Knightin kanssa. He ovat mukavia tyyppejä, pitävät alkoholista ja jakavat sitä mielellään meillekin. Metalcore on nykyään kirosana joka puolella. Se on häikäisevän taidokas, tekninen ja intensiivinen teos, mutta ei kovin tarttuva. Kysymyksiin vastaaminen kestää kummallisen kauan, ihan kuin välissä olisi suomienglannista jenkkienglanniksi kääntävä simultaanitulkki. Yhdestä genrestä räjähtää miljoona bändiä, joista ehkä 510 on oikeasti kiinnostavia. Ruotsalaishenkiset riffit, huutolaulu, ehkä myös melodiset kertosäkeet. Hän pääsisi mihin vain, kitaristi hehkuttaa. Tahti on ollut tasainen aina ensilevystä saakka. Eschbachin mukaan suurin vastuu paketin koossa pysymisestä on rumpali Shannon Lucasilla. Kitaristi kertoo anekdootin, joka jäi hänen mieleensä. Metalcoresta tuli kirosana, ja leimasimen uhreiksi jääneistä vain vahvimmat porskuttavat yhä. Ensi vuonna kierrämme ihan samalla tavalla kuin tähänkin asti, eli niin paljon kuin mahdollista. 48. Hän on todella kova soittaja, ja hänen panoksensa on ehkä suurin yksittäinen ero tämän ja edellisen levyn välillä. Hän on selkärankamme, uskomaton soittaja. Talousongelmat ovat iskeneet erityisen pahasti autoteollisuuteen. Suomalaisbändi tulee Black Dahlia Murderin kanssa toimeen ilmeisen hyvin, sillä bändit kiersivät yhdessä jo viime vuonna. Edellislevy Nocturnal ilmestyi lähes tasan kaksi vuotta sitten. Bändi on kotoisin Amerikan autokaupungista, josta on kantautunut viime aikoina kehnoja uutisia. Kamoja tässä pakkaillaan kiertueelle, ja välillä puhutaan bändistä puhelimessa, kitaristi kertoo. Eshcbachin mukaan monen detroitilaisen elämä onkin tällä hetkellä kurjaa. niin myös The Black Dahlia Murder. Aggressiota autokaupungista B rian Eschbachilla pätkii joko puhelinlinja tai ajatus, kenties molemmat. Siinä on resepti, josta moni on saanut yliannostuksen. Olen todella iloinen, että hän on halunnut pysyä tässä bändissä. Kuski totesi siihen, että suomalaisten mielestä Venäjällä kaikki on paskaa paitsi kusi, Eschbach hekottaa. Yhtyeen viides, todennäköisesti yksisanaisesti otsikoitu levy ilmestynee siis 2011. Vaikka menestyvän metallimuusikon ura saattoi vaikuttaa 1990-luvun Detroitissa aika paljon utopistisemmalta ajatukselta kuin varma työ autotehtaassa, ainakin Black Dahlia Murderin tapauksessa on nyt toisin. Kun ajelimme kohti viime kesän Tuskafestaria, juttelimme jotakin Venäjästä. Tämä rehellinen asenne luonnollisesti huvitti suuresti yleisystävällisyyteen tottuneita jenkkejä. Unhallowed ilmestyi vuonna 2003 ja Miasma vuonna 2005. Ei sillä, että yhtye olisi mitään hittikertosäkeitä aiemminkaan tehtaillut. The Black Dahlia Murderin uusi levy Deflorate ilmestyi syyskuussa. Bändi on nosteessa, eikä aio pitää lomaa. Ilmeisesti he aikovat sietää meitä vielä ainakin yhden kiertueen verran. Knightia Eschbach kehuu kovaksi vahvistukseksi
... Riiperöinnin u .K., Kenny Rog encies ja Britn ayer, Andrew W , Suicidal Tend Sl x, Poison e, Trust/Anthra Billy Idol, Ston www.spinefarm.fi spinefarm@spinefarm.fi. är ven pintaan ej isuuksia nouse Synkkiä sala ns, oison, Scorpio es, Sepultura, P , Benatar, Ramon .P., Iron Maiden Cooper, W.A.S reina CCR, Pat h ers, Alice ey Spears
NIGHT CLUB Q Lapua UUSI PIRULLINEN ALBUMI NYT KAUPOISSA! www.kilpi.com. KILPI KEIKALLA: pe 9.10.2009 HOT.AQUARIUS Uusikaupunki pe 16.10.2009 HOLLYWOOD ROCK HOUSE Lahti la 17.10.2009 YKSITYISTILAISUUS pe 30.10.2009 BAR HOVI Rauma pe 6.11.2009 KATSE Jyväskylä la 7.11.2009 PUUSTELLI Alavus pe 13.11.2009 RAVINTOLA TOTEM Lappeenranta la 14.11.2009 OSMAN TUPA Eura to 19.11.2009 ON THE ROCKS Helsinki pe 11.12. KLUBI Turku la 12.12
UUDEN SUKUPOLVEN MELODISTA DEATH METALLIA KOSMISESTI TULKITTUNA www.tracedawn.com www.myspace.com/tracedawn
"Nyt ei todellakaan käy niin, että joku haamusoittaja kertoo kahden vuoden päästä vetäneensä KISSlevyn kitarat." Inferno 55
Voi olla, että Genekin saapuu vielä joskus lavalle rullatuolissa. Eivät nämä bändit ole legendaarisia vain musiikkinsa vuoksi vaan siksi, mistä ne muistuttavat minua tai sinua. Hän rakastaa diilien väsäämistä enemmän kuin itse valuuttaa. Nyt täytyy muistaa, että harva tuntee Genen. Viime vuonna juhlittiin 35-vuotista eloa kiertueen merkeissä kuin edellä mainittuja jäähyväisiä ei olisi koskaan jätettykään, ja nyt kun alla on uusi, kovaksi todettu levy niin... KISS suoritti "jäähyväiskiertueensa" jo vuonna 2002, minkä jälkeen kainalojutussa haastateltu alkuperäiskitaristi Ace Frehley katsoi paremmaksi poistua takavasemmalle, tällä kertaa mitä ilmeisimmin ikiajoiksi. Ja yleisöähän riittää. Eric on vakuuttava puhuja ja saa näinkin näennäisen simppelin aivoriihen kuulostamaan neroudelta no enpä ole muuten tullut ajatelleeksi! Miehen mainitsemia suosikkeja yhdistää kuitenkin yksi tekijä: niiden musiikki on ollut aikoinaan jollain tapaa vaarallista, aivan kuin rock and rolliin ehdottomasti kuuluukin. Kannattaa silti muistaa, että emme voi tietää, mikä on klassista rockia muutaman kymmenen vuoden päästä. "Gene jeansin" hokeminen on ilmeisesti hulvatonta ajankulua. Inferno 57. tarkoitus on luoda synkeä, painostava tunnelma, Eric sumplii. On ookoo olla kapinallinen ja rikkoa rajoja, kun on nuori. Ericin vastaus tulee rivien välistä, mutta kertoo kaiken. Eric on yllättäen hieman eri mieltä nykytodellisuuden huonosta jamasta. Ehdotan vanhojen hyväksi havaittujen bändien tilauksessa olevan kyse siitä, että kansa haluaa pitää kynsin ja hampain kiinni vanhoista suosikeistaan, koska niille ei yksinkertaisesti löydy verrokkeja nykymaailmasta. Jokainen KISSin historiasta vähänkään tietävä osaa aakkoset, joiden mukaan Gene ei ole koskaan keskittynyt rockelämän kuluttavimpaan puoleen, alkoholiin ja huumeisiin, vaan miehen ajavana voimana on ollut valta. Black Sabbathin alkupään tuotanto on silkkaa murhaa pelkässä pahaenteisessä tunnelmassa, kun taas Zeppelin ja Queen ovat pelanneet enemmän seksuaalismystisyydellä ja teatraalisuudella. Hän voi halutessaan suistaa kokonaisia valtioita raiteiltaan. Hän elää ja hengittää KISSiä. Pohjimmiltaan hän on antelias ja rehti tyyppi." rikas. Gene rakastaa olla moguli, hän rakastaa tehdä diilejä ja käydä neuvottelua. Kuka tietää, Eric vastaa kuin lauseen päättäen. Vaikkei hän sano sitä suoraan, syntyy vaikutelma, että rumpali on enemmän hauskanpidon siis Dressed to Killin miehiä. Mutta vaikka kuinka yrittäisi potkia tutkainta vastaan, jossain vaiheessa sitä vain huomaa olevansa kuin vanhempansa. Iso paha gene? Demoni Gene Simmons on tätä nykyä siis seitsemättäkymmenettä käyvä, yhdelle naiselle elävä perheenisä, jonka suurin yksittäinen vaaran elementti piilee siinä, että mies on suorastaan törkyisen "Gene on oikeasti kuin vaahtokarkkia, kun lapset ovat kuvioissa. Minun puolestani porukka saa rokata niin kauan kuin haluaa ja yleisöä riittää. Kyllä minusta esimerkiksi Foo Fighters ja Green Day ovat oikeasti hyviä bändejä. Voin pistää minkä tahansa kuudesta ekasta Sabbathista soimaan ja saada aikaiseksi saman reaktion kuin muinoin. On siis mahdollista, että kuusikymppinen Gene Simmons on vielä nuori poikanen näissä ympyröissä. Minä harrastan kellojen keräämistä ja käyn koripallomatseissa, Gene tekee bisnestä. No joo, tokihan minä olen samaa mieltä, mutta jollekin 1516-vuotiaalle jannulle Foo Fighters on Led Zeppelin. Häntä haastatellaan ja tavataan lyhyesti, mutta harva tuntee hänet. Vaarallisia elementtejä yhtä kaikki. KISS-keuhkoisen basistin hauskimmaksi ideaksi kautta aikain Eric listaa noin viitisen vuotta aikeissa olleet Gene-farmarit. Kaikki ovat sitä mieltä, ettei Genen mielessä ole kuin raha, mutta se ei ole totuus. Jätkät olivat aloitellessaan kunnianhimoisia parikymppisiä, ja sitten, pikakelaus 35 vuotta eteenpäin, hemmot ovat perheellisiä, erittäin hyvin menestyneitä multimiljonäärejä. Gene veisi KISSin vaikka kuuhun, jos se olisi mahdollista, Eric viskaa. Jotkut Foo Fightersin biiseistä ovat jopa kymmenen vuotta vanhoja ja kuulostavat edelleen hyviltä, joten ne näyttävät kestävän myös ajan hammasta. Moni ei ymmärrä, että Genelle tämä bändi on koko elämä. Hän on niin monessa mukana pelkästään siitä syystä, ettei hän yksinkertaisesti osaa olla tekemättä mitään. Rockissa on aina ollut kyse siitä, että sääntöjä ei ole, tai ne tehdään itse. Diggaan edelleen Sabbathia, Queenia, Zeppeliniä ja niin edelleen, ja arvaa miksi koska niiden levyjen kuunteleminen saa minut tuntemaan itseni nuoreksi. Jokaisella sukupolvella on omat bändinsä, jotka määrittävät heidän nuoruusvuotensa. Eric kuitenkin yllättää väittämällä pokeri äänijänteissä, ettei Genen motiivina ole niinkään mammona vaan sen saamiseen johtava toiminta. KISS on luultavasti yhtä lailla tunnettu lookistaan ja fanituotteistaan kuin levytetystä tuotannostaan, ja onkin syytä olettaa, että maailmalla eväitä kuljetellaan bändin logolla varustetuissa lootissa vaikkei yhtyeen musiikkia olisi kuultu tahtiakaan. Voi hyvin olla, että porukka kuuntelee Slipknotia, Kornia ja Marilyn Mansonia ja hehkuttaa, että tämähän se vasta on legendaarista klassista rockia. Myös KISSillä on kaikesta myöhempien aikojen surkuhupaisuuteen allikoituneesta pelleilystä huolimatta ollut vaaran hetkensä. Tiedät kyllä mitä meinaan... Koko touhu on kuin harrastus hänelle. Raha. The chase is better than the catch, kuten Lemmykin tapaa "laulaa". Oli miten oli, kysymys kuuluu: millainen vaara asuu KISS-leirissä vuonna 2009. Aina pitää keksiä uutta. Mutta Foo Fighters ei ole Led Zeppelin, yritän pistää väliin. Taika on päässä, sydämessä, ei se katoa minnekään. Kukaan tuskin edes uskaltaa arvailla, millaisilla summilla toistasataa miljoonaa albumia myyneen yhtyeen merchandisea on kaikkiaan kaupattu, mutta yksi on selvä: Genelle tämäkään ei riitä. Minun tehtäväni ei ole puolustella häntä, mies tulee jatkossakin laukomaan juttuja, jotka ottavat porukkaa kupoliin, mutta sanonpa tämän: Gene on työnarkomaani. Ei rockille ole asetettu ikärajaa, ja näitä sääntöjä muovataan tai rikotaan, ihan miten vain parasta aikaa. Jo pelkästään StanleySimmons-kaksikon villeinä poikamiesvuosinaan niittämien naisten määrä oikeuttaa VAARALLINEN-polttomerkkiin, ja onpa peräti Venomin Cronos aikoinaan todennut, että Gene Simmonsissa asui kielimiehen uran alussa paha henki (Cronosin omasta pahuusstatuksesta voidaan tietysti olla montaa mieltä...). Vaan kuinka kauan tätä hauskuutta nyt sitten ihan oikeasti on vielä jäljellä
Kiitos hyvää, kertoo ääni valtamerten takaa. Minä aloin käydä Genen ja Paulin hermoille, ja päinvastoin. Pohjimmiltaan hän on antelias ja rehti tyyppi, mutta sekin täytyy todeta, että liikeasioissa hän osaa olla aika peto. Sain viimein kasaan nipun aika hyviä biisejä, toivottavasti muutkin tykkäävät niistä. Sitten minun vain oli aika lähteä. Niin. Heitän vähän väliä hänelle, että mitä niille farkuille kuuluu. Jos hänen elämästään tehtäisiin vastaavanlainen realityshow, olisiko se yhtä viihdyttävää katsottavaa. Miksei. Taidan ottaa ennemmin polttohautauksen. Yksityiselämässään hänkin on erittäin, erittäin tunnollinen perheenisä. Vain yksi kysymys on vastausta vailla: Eric, kun aika jättää, tullaanko sinut hautaamaan KISS-arkussa Dimebag Darrellin tapaan. Vaan entäs vanha kunnon ryijyrinta Paul Stanley... Ace on riutunut päihdehelvetissä suuren siivun elämästään, mutta nyt näyttäisi, että mies on saanut korkin jengoilleen. Ääni on rajusta haastattelurumbasta huolimatta levollinen, peräti itsevarma, ja hyvinvointi kuuluu myös mainitulta levyltä. Kyllähän se edelleen on jokapäiväistä taistelua, mutta toisaalta taisto muuttuu koko ajan helpommaksi. Mies tuntuu olevan sinut asian kanssa ja puhuu bändistä vähän kuin exästään, jonka kanssa ei vain kaikesta yhteisestä huolimatta toiminut. He eivät varmaan tykkäisi, että sanon näin, mutta tarkoitan sitä hyvällä tavalla. Kerrankin haastattelun voi alkaa kysymällä rehdisti, mitä kuuluu. Ei näissä hommissa ole vain yhtä syypäätä. Ja olen muuten selvänäkin hullu kusipää! Kitaristin viimeisin ja luultavimmin myös viimeinen pesti KISSissä käsitti reunion-vuodet 19962002, mikä aika meni sekin lähinnä pullossa asuen. Genen osaksi itse muovaamassa, osin lehdistön nikkaroimassa julkisuuskuvassa yhdistyvät yleensä ominaisuudet kuten ahneus, kiihkoisänmaallisuus ja naisten halveeraaminen, eikä näillä eväillä olla nykymaailman "tiedostavissa" rockpiireissä suuressa suosiossa. Kyllähän perheet ovat pehmentäneet nämä kaverit ihan huolella. Jotain kertoo sekin, että Genen ja avovaimonsa Shannon Tweedin lapset, Nick ja Sophie, vaikuttavat täysjärkisiltä, amerikkalaisteineiksi jopa poikkeuksellisella älyllä siunatuilta ihmisiltä. Me kaikki muutumme, ja tähän on mukava päättää ensimmäinen haastatteluni aktiivisen KISS-jäsenen kanssa. Niin KISSin salamalogon, omansa kuin Paul Stanleyn maskin sekä savuavan, raketteja ampuvan kitaran 1970-luvulla kehittänyt ja sellaiset klassikot kuin Parasite ja Cold Gin säveltänyt Ace Frehley poistui ensi kerran pääbändinsä riveistä vuonna 1982 pahanlaisesti viinan pauloissa. Hän on Kissin alkuperäinen ja anteeksi vain Vinnie Vincent, Mark St. No ei. Vaikutelma on jokseenkin erilainen kuin Osbournen perheen tvälyttömyyksissä. Kyllä varmasti, ero vain on siinä, että Gene haluaa olla valokeilassa kaiken aikaa, Paul taas jättää sen lavalle. Sellainen on Ace Frehleyn, 58, nauru, joka viimeistään todistaa, että langan päästä löytyy aito ja oikea Space Ace. Haastatteluhetkellä Ace on kuullut yhden uuden KISS-biisin, netissäkin levitetyn Modern Day Delilahin, ja kertoo pitäneensä siitä. John, Bruce Kulick ja viimeisimpänä Tommy Thayer ainoa oikea kitaristi. Siinä tapauksessa sinun täytyy puhua Genelle KISS-uurnasta! Nyt kun sanoit, niin ettei vain sellainenkin olisi jo olemassa... 58 Inferno Aito ja alkuperäinen "Space Ace" frehley on hänkin täällä taas eikä avaruusmiestä kuulemma pysäytä mikään. Mies ulkoa "kih-hih-hih-hih." Ainakin noin paha, kirskuvalla kierteellä. Kun hän on lastensa kanssa, no, sitä ei moni uskoisi. Tästä osoituksena seisoo juuri täyttynyt kolme vuotta täyttä selvyyttä. Eric kuitenkin vakuuttaa, että vaikutelma on osaksi pahasti vääristynyt: lööppien ulkopuolella hänen pomonsa on erittäin hauska ja sydämellinen miekkonen. Siis aika lailla sellainen, joka pitää kotia meillä Suomessakin JIM-kanavalla pyörineessä Gene Simmonsin sukukalleudet -sarjassa (Gene Simmons Family Jewels). Ace on otettu kiinni Los Angelesin -asunnoltaan, ja siihen, että hiljaista eloa viime vuodet vietellyt avaruusmies on ylipäänsä saatavilla on syynsä: Anomalyniminen uusi sooloalbumi, jonka edeltäjästä on vierähtänyt kaksi vuosikymmentä. No, juutuin avaruuteen, kih-hih-hih-hih. Mies on oikeasti kuin vaahtokarkkia, kun lapset ovat kuvioissa. Sori. sen mitä aCe toisesta aikakaudestaan KISSin kanssa muistaa, tikku ei ole silmässä pahasti. Elämä on ollut aika hyvää viimeiset pari vuotta, Ace myöntää. Myöhemmin haastateltu Eric Singer puolestaan myöntää kuulleensa Anomalyn ja tokaisee jotakuinkin, että "on siellä hyviä juttuja, mutta mieluummin. Vaikka sarja on selvästi läpeensä käsikirjoitettu ja tässä mielessä hyvin vähän "tosi", siitä huokuu Genen rakkaus perhettään ja "tavallista" elämää kohtaan. Sarjan esittämä pehmeä puoli Genestä on totuudenmukainen, Eric vahvistaa. Muun muassa bändin Suomen-keikoista tuolta ajanjaksolta mies rekisteröi seuraavaa: En muista juuri mitään, olin niin naamat. Vastaus on aina, että teossa ovat, heh heh. Alkuun se oli mukavaa, mutta sitten sama vanha paska astui kuvioihin. Jaa että miksikö levyn työstäminen otti niin kauan
Vain basisti Mike Starr vaihdettiin Mike Ineziin Dirt-levyn (1992) jälkeen. Vuonna 2006 kokoonpano nähtiin Provinssirockissakin. 60. Nyt yhtye on käynyt läpi historiansa toisen miehistönvaihdoksen, ja aika tavalla dramaattisemman. On huomionarvoista, kuinka yhtyeen ilmaisun vaikutus väikkyy jopa vanhojen jäärien kuten Metallican ja Anthraxin 1990-luvun tekosissa. Sen jälkeen bändin tekoset jäivät yksittäiseen, sinänsä mainioon Get Born Again -biisiin vuodelta 1999. Toisin kävi. Hän kiersi bändin kanssa maailmaa jo pari vuotta sitten. Layne Staley, Jerry Cantrell ja Sean Kinney olivat kaikki mukana alusta asti. Yhtyeen neljäs jäsen on nyt mies nimeltä William DuVall. Puhumattakaan sitten niistä triljoonista muista, jotka "keksivät" kovasti tutunkuuloisen stemmalaulun ja akustiset pienlevyt. Eponyymistä edellislevystä on aikaa 14 vuotta. Staley löydettiin kotoaan kuolleena huhtikuun 19. päivänä vuonna 2002. Neljäs täyspitkä Alice in Chains -albumi Black Gives Way to Blue ilmestyi syyskuun lopussa. Yleensä Inferno korostetaan bändin synkkyyttä, mutta biiseissä on paljon riehakkuutta ja huumoriakin. Se osasi olla painava ja musertavan raskas, mutta samalla myös höyhenenkevyt ja hauras. Tunnemyrskyn laantuminen vaatii paljon aikaa. Vaikka Alice in Chainsista amputoitiin valtava osa pois, se jäi henkiin. I KUVaT James Minchin I www.aliceinchains.com A lice in Chains on vain 20-vuotias bändi, mutta sen jättämä jälki rockmusiikkiin on valtava ja lähtemätön. TEKSTI Vilho Rajala Syyllisyys, suru, kunnioitus ja kaipaus. Kukaan ei enää odottanut, että Alice in Chains -niminen bändi tekisi koskaan mitään. Bändin ilmaisu oli persoonallista ja väkevää. Yhtyeen ura on harvinaisen yhtenäinen. Nimi taisi olla enne
Bändillä on ollut melkein alusta asti samat taustavoimatkin. DuVall painottaa, kuinka vakavasti hän esimerkiksi ottaa vanhojen biisien esittämisen. Ei tässä ole ollut mitään suurta suunnitelmaa takana, kertoo DuVall. On tietenkin siistiä, että ihmisillä on niin tiivis suhde musiikkiin ja bändiin, että nimen käyttö herättää intohimoja. DuVall on paljon enemmän kitaristi kuin Staley, ja itse asiassa uudella levyllä suurimman osan lauluista hoitaa Cantrell. Bändin kyky luoda ainutlaatuista ja hyvää musiikkia ei ole kadonnut minnekään, ja kun sen omat odotukset olivat vielä korkeammalla kuin fanien, ei epäonnistuminen ollut vaihtoehto. Milloin bändiä on vaadittu operoimaan eri nimellä, milloin triona. Kyse ei ole epäkunnoituksesta, kaikkea muuta. DuVallin Comes with the Fall -bändi oli juuri muuttanut Atlantasta Los Angelesiin, jossa se sitten esiintyi jokaisella klubilla, johon vain keikan sattui saamaan. Levyn kuuntelemisen jälkeen tuntuu erittäin perustellulta, että bändi on edelleen nimeltään Alice in Chains. Tien päällä musiikkia alkoi kuitenkin syntyä. Taustalla on näkynyt pelko siitä, että uusi levy on merkittävästi heikompi kuin aiemmat ilman Staleyn panosta. Jos kerran jotain on pakko tehdä. Minulla suhde on toisin päin. Bändin sukunimi Alice In Chains ilman Layne Staleyta on ollut monelle kova paikka hyväksyä. Jos nyt mitkään asiat rockmaailmassa lopulta voivat. Kun sitten Cantrellin Degradation Trip -soololevy valmistui vuonna 2002, mies halusi kiertueelle, mutta hänellä ei ollut bändiä. Olisi suorastaan typerää, jos se olisi joku muu. Viime vuonna bändi vuokrasi talon Los Angelesista ja pestasi tuottajaksi Nick Rasculinezin, joka toi DuVallin mukaan rutkasti innostusta ja päämäärätietoisuutta hommaan. Se soi kenties raskaampana kuin Alice in Chains koskaan ennen, ja sen tunnelataus tuntuu hetkittäin miltei painostavalta. Tilanne olisi toinen, jos levy olisi kelvoton. Eihän kukaan muuta sukunimeäänkään, jos menettää veljensä, DuVall vertaa naurahtaen. Cantrell tuli usein lavallekin keikoillamme, laulajakitaristi muistelee. Jo vuoden 2006 lopussa varastossa oli sen verran materiaalia, että levyn teko alkoi tuntua mahdolliselta. Aivan kuten hänkin oli oma itsensä. Levyn tekeminen on ollut palkitsevaa ja katarttista, ihmeellinen kokemus. Black Gives Way to Blue on mahtava albumi. Annan kaikkeni joka ilta. Laynen vuoksi! En ole sanonut sitä ennen, mutta se on totta. Sen jälkeen hän alkoi hengailla CwtF-miehistön kanssa joka ilta. Se on aivan valtava asia. Ja paitsi Staleyn kuoleman surutyötä, Black Gives Way to Blue sisältää paljon myös vanhan AiC-kolmikon ja DuVallin yhteenhitsautumista. Kun jotain sellaista tapahtuu, ratkaisut eteenpäin menemisestä pitää tehdä itse. Muut kolme tekivät edelleen surutyötä menetetyn ystävänsä vuoksi, ja tämä levy on kuva siitä, millaista tämä aika on ollut. Lopulta kaiken surun ja tuskan keskeltä nousee esiin helpottava irti pääsemisen tunne. Bändi ei ehtinyt kauaa enkelten kaupungissa majailla, kun Cantrell tuli esittäytymään ja kertomaan, kuinka valtavasti pitää bändistä. tenkin puhuu ennemmin bändin yhteisistä tuntemuksista kuin omistaan. Joukkuepelaajana hän kui- DuVallin ja Jerry Cantrellin tiet kohtasivat ensi kerran jo kymmenisen vuotta sitten. Eräs keskeinen ero Staleylla ja DuVallilla on. On helppo uskoa, että bändille itselleen tilanne ei ollut helpoin mahdollinen, joten tuottajan musikantteihin valama itsevarmuus oli tarpeen. Se täytyy tehdä niin... DuVall on luonnollisesti ollut kaikkein eniten tulilinjalla. En imitoi häntä, vaan olen oma itseni ja teen sen parhaalla mahdollisella tavalla. Ei se ole. "Levy kertoo todellisesta elämästä, eikä mikään ole raskaampaa kuin se." Vielä silloinkaan kukaan ei tiennyt, että Alice In Chains aikoo levyttää uutta materiaalia, ei bändi itsekään. Alice in Chains on aina toiminut kuin perhe. Se lienee ollut tarkoituskin. Levyllähän soittelivat muuan Mike Bordin ja muuan Robert Trujillo, joilla kummallakin oli aika tavalla isomman kierroksen meininkejä työn alla. Inferno Huumori helpottaa 61. Meistä kukaan ei vaihtaisi tätä ajanjaksoa pois, hän arvelee. Toinen kitara tuo uuden aseen bändin arsenaaliin. Kun minua kysyttiin mukaan alkuvuonna 2006, kalenterissa oli vain muutama keikka. DuVall jatkaa, että aiemmatkin AiC-levyt ovat olleet eräänlaisia dokumentteja siitä, mitä jäsenten elämässä on kulloinkin ollut meneillään. DuVall osuu naulan kantaan siinä, että Alice in Chains -nimen käyttämisen tapaiset päätökset eivät todellakaan voi olla kysy yleisöltä -ratkaisuja. Kaikilla on oikeus mielipiteeseen, mutta itse päätös on äärimmäisen henkilökohtainen juttu. Se ei häpeä tippaakaan bändin aiempien merkkiteosten rinnalla. Seuraavana vuonna bändillä oli keikoillaan jamittelutila backstagella, jossa ideoita saattoi kehitellä ja hioa. Mutta tämä menetys tapahtui Cantrellille, Sean Kinneylle ja Mike Inezille. Laynekin kyllä soitteli kitaraa, mutta hän oli ennen kaikkea laulaja
Kaikkein traagisinta Staleyn kuolemassa oli juuri se, että mies sai virua kotonaan kaksi viikkoa, ennen kuin ketään kiinnosti, mitä hänelle kuuluu. ja Rain When I Die, DuVall sanoo. Mutta olen kyllä kuullut lukemattomia tarinoita paitsi muilta bändin jätkiltä, myös esimerkiksi Laynen vanhemmilta. Se taas kertoo siitä, että huumeongelmat olivat viimeisinä vuosina kärjistyneet siten, että aineet olivat tehneet miehestä sietämättömän kusipään, jota kukaan ei halunnut tavata. Cantrell ja DuVall olivat laulajan mukaan yhdessä, kun uutinen Staleyn kuolemasta tuli. Se oli ensimmäinen kerta, kun tapailin biisejä kuten Would. On kuvaavaa, että vaikka DuVall ja Cantrell ehtivät tuntea toisensa pari vuotta Staleyn ollessa vielä elossa, DuVall ja Staley eivät koskaan tavanneet. Comes with the Fallista tuli Jerry Cantrellin livebändi. Syyl- lisyys on tällaisissa tapauksissa aina läsnä, vaikkei siihen syytä olisikaan. On vaikea kuvitella sitä pistoa sydämessä, jonka Cantrell, Inez ja Kinney tuntevat. Uskon, että olisimme tulleet toimeen hyvin. Se pisto sydämessä saattaa olla perimmäisin vaikutin siihen, että käsillä on uusi Alice in. Kiertueella homma hoidettiin niin, että ensin esiintyi CwtF omana itsenään, ja sen jälkeen se veti toisen setin Cantrellin kanssa. Emme kertaakaan, DuVall huokaisee pehmeällä ja varovaisella äänellä. Ohjelmistoon kuului biisejä paitsi Degradation Tripiltä, myös Boggy Depotilta (1998), ja olipa joukossa myös jokunen AiC-veto
Forsaker pärähtää soimaan jättikokoisista kaapeista massiivisena, raskaana ja armottomana. 64 Inferno. Suomi-kojukin kyyhöttää torin reunalla. God fortsättning vaan. Tunnelbana alle ja Skärmarbrinkin asemalle. Sää tarjoilee leppeää loppukesän aurinkoa vielä syyskuussa. Se etsii määrätietoisesti uusia kipupisteitä eikä pelkää olla intiimi. rin juurin joviaalisti, kuten aina. Nyt ei kuitenkaan jäädä nauttimaan markkinahumusta eikä kaupungin keskustan yleisviehättävästä ilmapiiristä. Olen sen verran ajoissa liikkeellä, että istahdan hetkeksi läheisen puiston penkille käymään haastattelurunkoa läpi. Lausunto asettuu huvittavaan kontekstiin, sillä studiolla on tänään pääosassa Katatonia, Ruotsin melankolisin, epätoivoisin ja ahdistunein yhtye. Aivan aseman vieressä sijaitsee Cosmos Studio -niminen paikka, jonka julkisivuun on maalattu graffitinomaisesti teksti "music creates happiness". Toimittajaryhmä viedään yläkerran suureen, hämärästi valaistuun äänitystilaan ja istutetaan nahkasohville. Cosmos Studiolla puitteet ovat komeat. "Minä yMMärsin vasta eilen, että night is the new Day on nyt MeiDän uusi levyMMe." - Daniel liljekvist TEKSTI Vilho Rajala I KUVaT Linda Åkerberg I www.katatonia.com Varmasti S ympatiskt! Tukholma tervehtii pe- Katatonia kaivautuu night Is the new Daylla entistä syvemmälle itseensä. Eipä aikaakaan, kun muuan pizzalaatikkoa kantava miekkonen kysäisee, mitä mahdan puuhata. Sergelin torilla on kansainväliset markkinat, kojuja löytyy espanjalaisesta iranilaiseen ja chileläiseen. Kun kerron lyhyesti mistä on kyse ja että Suomesta ollaan, hän muistaa Nightwishin
Bändin katalogi alkaa olla niin laaja, että settilistojen tekeminen on yhtä tuskaa. Eikö se ole ekshibitionismia. Ammattimaisin ja paras tapa toimia olisi tietysti muuttaa settiä joka ilta. Juuri nyt soittaisimme varmaan pelkästään uutta levyä, jos se olisi vain meistä kiinni... Tässä mielessä yhtyeen nimivalinta on osunut nappiin. Juttelin taannoin yhden turkkilaisen kaverin kanssa ja hän totesi, että ruotsalaiset ovat maailman synkintä väkeä, pois lukien tietysti suomalaiset, kitaristi virnistää. Inferno 67. Mutta eikö ole noloa esittää tällaisia arimmista ja kipeimmistä tuntemuksista kertovia kappaleita valtavan yleisön edessä. Sitä tuskaa eivät "pakolliset" biisit ainakaan helpota. Liljekvist ja Nyström katsovat toisiinsa mietteliäästi. Katatonia ei kuulemma ole koskaan ollut erityisen paljon treenaava bändi. Biisit kertovat usein julkilausumattomista tunteista. Hengitys saattaa jopa salpautua ja syke laskea luonnottoman alas. Miltä se Anders Nyströmistä tuntuu, kun keikoilla huudetaan aina vain Discouraged Onesia. Osaan kyllä elää sen kanssa... Silloin viesti menee vähän hukkaan, Nyström sanoo. Heidän ilmeistään voi päätellä, etteivät he ole ennen tätä hetkeä tulleet ajatelleeksi, millainen savotta settilistojen laatiminen nyt on, kun mukana on yksitoista uutta, potentiaalista liveraitaa. Yleensä me soitamme Brave Murder Daylta jotain keikan lopussa vain näyttääksemme, että musiikissamme on sekin puoli, Nyström sanoo. Keikoilla sitä huutelua kuulee niin paljon. Bändissä on monella tavalla kyse sisäavaruudesta. Yhdessä asiassa Katatonia on omaa luokkaansa. On aivan sama, kuinka kiinnostaviin ja haastaviin suuntiin Katatonia itseään kuljettaa, keikoilla Deadhouseen tai Murderiin ei koskaan kyllästytä. Onhan se vähän vaivaannuttavaa joskus... Siitä kertoo viimevuotinen Bloodbath -rypistys, jonka seurauksena oli ep ja täyspitkä levy. Bloodbath on minulle kuin lomaa Katatoniasta. Musiikki tulee niin syvältä itsestä, että se on paljon haastavampaa. Juuri tästä on helppo vetää analogia Katatonia-bändiin. Katatonian kanssa täytyy reflektoida kaikkea, mitä tekee. Vaikka bändi kantaa omaa varhaishistoriaansa keikoilla mukana lähinnä velvollisuudentunnosta, death metalilla on erityinen sija Renksen ja Nyströmin sydämissä. Hän alleviivaa, että levyt ovat ikuisia ja niihin bändi haluaa tosissaan keskittyä. Tällä levyllä kokeilimme uusia tyylejä, uusia soittimia, uusia sovituksia... Musiikista tulee kiinnostavaa, kun uskaltaa olla intiimi, Nyström sanoo. Varsinkin, jos soitamme isolla festivaalilla keskellä päivää. Mutta emme tee sitä itsemme takia, Liljekvist jatkaa. Death metal tulee niin helposti ja automaattisesti. Ne ovat julkilausumattomia, koska niitä ei joko kehtaa, uskalla tai muuten vain pysty sanomaan ääneen. Tuntuu hassulta, että nämä epätoivon lähettiläät ovat kotoisin juuri Ruotsista, tästä leppeästä kansankodista. Vaikka viestimme on usein depressiivinen, siitä syntyy erittäin vahva tunnelma, kun yleisö vastaa siihen oikealla tavalla, Nyström sanoo. Night Is the New Day on viimeisen päälle tuotettu levy. Niinpä. Emme halua olla mikään Dream Theater, mutta emme toisaalta mikään instrumentaalinen post rock -bändikään, vaan jotain siltä väliltä, hän pohtii. Katatonia onkin haavoittuvainen livenä, vaikka Liljekvist huomauttaa, että bändi toki tekee aina parhaansa. Hänen mukaansa bändi pyrkii rakentamaan biisinsä yksinkertaisista aineksista ja maustamaan sitä hienovaraisilla finesseillä. Mutta täytyy meidän ajatella yleisöäkin, Nyström myöntää. Tällä hetkellä sillä ei ole edes treenikämppää. Öiseen aikaan Katatonia uppoaa festareillakin, mutta ennen kaikkea klubikeikoilla vuorovaikutus toimii oikealla tavalla. Kello kolme iltapäivällä auringonpaisteessa bändi ei voi muuta kuin yrittää rokata, ja se ei ehkä ole sen vahvuusaluetta. Jotkut odottelevat bändin palaavan yli kymmenen vuoden takaisiin maisemiin myös levyllä. "Musiikista tulee kiinnostavaa, kun uskaltaa olla intiiMi." - anDers nyströM semään tietylle väestönosalle Katatoniaa aidoimmassa olemuksessaan. Omituista. Mutta niiden tyyppien pitäisi ymmärtää, että teemme tätä ennen kaikkea itsemme vuoksi, Nyström painottaa. Vain ani harva bändi kykenee olemaan yhtä intiimi. Ensimmäistä kertaa uskalsimme tehdä oikeastaan mitä vain, jos se kuulosti hyvältä ja siinä oli oikeaa fiilistä. Täytyy olla oikeassa mielentilassa, että ylipäätään pystyy säveltämään, Nyström kertoo. nimensä väärti Anders Nyström pitää tärkeänä sitä, että Katatonia tekee ennakkoluulottomia tutkimusmatkoja omaan itseensä. Katatonian synkkyys on Nyströmin mukaan geneettinen piirre ja luontaisesti ilmaisua etsivä tunnetila. Nyström ei kuitenkaan halua luonnehtia Katatoniaa tekniseksi bändiksi, varsinkaan soitannollisesti. Potilaan koko maailma on hänen ihonsa sisäpuolella. Katatonisessa tilassa oleva potilas ei välttämättä liiku, ei puhu, ei reagoi ärsykkeisiin, korkeintaan toistelee hoitajan repliikkejä. Se olisi mahtavaa, mutta se vaatisi paljon vaivaa ja paljon treeniä, Nyström sanoo. Kitaristi kertoo, että keikoilla kuulee huudettavan termiä "old school" jopa Last Fair Deal Gone Down -levyn biisien yhteydessä
Reilu kuukausi sitten Gusin uutisoitiin vallanneen yhden valovoimaisimmista kitaristin tonteista, paikan Ozzy Osbournen bändissä. Miehen keppi on tosin kuusikielinen ja suoritusolosuhteet perin metalliset. K keihäsmahti 68 Inferno Hellaan uusi reikan toiseksi suurimmassa kaupungissa Thessalonikissa päästi syyskuun 12. Soittimeni TEKSTI Jaakko Silvast I KUVa Patric Ullaeus I www.gus-g.com Kreikkalainen Kostas Gatsioudis on tuttu nimi keihäänheittoa seuraaville. on ehtinyt kerätä soittajan kannuksia niin Arch Enemyssä, Dream Evilissä, Mystic Prophecyssä, Nightragessa kuin pääbändissään Firewindissä. Inferno tapasi Gusin kesä-heinäkuun vaihteessa Helsingin Kaisaniemessä. etunimikaimansa Kostas Karamitroudis, tutummin Gus G., edustaa maan uutta keihässukupolvea. päivä vuonna 1980 ensi rääkäisynsä mies, joka edustaa kitarasankareiden uuden sukupolven terävintä kärkeä. Mies näkee, että kitara ennemminkin valitsi hänet, sillä Gusin ollessa 67 vuoden ikäinen hänen isänsä koetti saada vesaansa kovasti edes jonkinlaisen instrumentin ääreen tuloksetta. Olin 9-vuotias, kun löysin isän levykokoelmasta Peter Framp-. Gus G. Tuolloin Ozzy-pestistä ei ollut vielä tietoakaan, mutta miehen musiikillinen historia ja ambitiot tulivat selvitetyksi vaihe vaiheelta. Se on niitä juttuja, kun musiikki ikään kuin tulee ihmisen elämään. Kosketinsoittimen taitajanakin tunnettu Gus aloitti kitaransoiton 9-vuotiaana
Se ei halua kuulostaa muulta, ja vaikkei se luultavasti edes osaisi, nykyisessä pyllistelyilmapiirissä sen perustavaa laatua oleva jääräpäisyys riittää olemassaolon oikeutukseen. Tämäkin hyvä ai levy jää mahdollisesti pölyttymään hyllyyn, ja soittimeen eksyvät aina vain ne samat vanhat albumit. Epäsuoran kysymyksen suora vastaus on yksiselitteinen kyllä. Muita hahmoja on ääää nessä koko joukko bändin sisäpiiristä hevirokkitähtiin, mutta puhupuhu Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto vien päiden nippu jättää varsin yksioikoisen vaikutelman. Seuraavassa perustelen omalta kohdaltani miksi. Koska yhtyettä ei ole haastateltu kirjaa varten, McIver käyttää sisi taattimateriaalina omia Slayer-haastiksiaan vuosien varrelta. b) Vimmassa mitaten Sleikka teurastaa edelleen. On meinaan jurrikka. Matti Riekki pohjamutaa Inferno 71. Avainkysymys onkin, tarvitaanko Teurastajaa enää mihinkään. Slayer on yksinkertaisesti vakuuttava. Niitä tulee muuten rakastaa, ne ovat tie Slayerin sieluun. Yleisestikin ottaen olisin kaivannut kirjan rakenteeseen hieman enemmän kierrettä. Haluaisin myös kysyä, kuka perkele ne verta tirskuvat soolot heittää jos eivät King ja Hanneman. a) Slayer on edelleen Slayer. Ison S:n tarina tulee kyllä kerrottua pääpiirteissään asiallisesti, eikä edes McIverin omien mielipiteiden runsaus (sallittua etenkin ei-viralliei-viralli sen niteen kyseessä ollen) juuri ahdista, joitakuita väkinäisen tuntuisia hangoitteluja lukuun ottamatta. Nyt pudotellaan suoraan, helpoimman kautta, mikä toki matsaa yhteen kirjoittajan perusajatuksen kanssa, että nopea Slayer on se ainoa oikea. Pane World Painted Blood rinnakkain melkein minkä tahansa tänä vuonna julkaistun metallialbumin kanssa, ja Slayer hakkaa sen veripaltuksi ilman tefloniksi hinkattua tuotantoa, tietokoneella paikoilleen naputeltuja rumpuja ja megatonninpainoisia "kitara"valleja. Tätä on metalli, ja harva sitä osaa tehdä. Niin kauan kuin kitarapari tulittaa kuin 1980-luvulla, basistilaulajan kurkusta irtoaa muutakin kuin veristä limaa ja rumpali osaa hakata kalvojaan loogisen epäloogisesti, antaa mennä vain. Tämä on omiaan luomaan sinne päin -vaikutelmaa. Eivät ne kaikki sitä ole, mutta parhaimmillaan bändi yltää lähelle vanhaa parhaimpaansa. Silti teos jättää olon, että olisi tästä nyt paljon arvokkaammankin saanut. Silloin on väärässä. Matti Riekki Albumi julkaistaan 2.11. Joel McIver Slayer Like Sinne sun tänne toimitellut Joel McIver tarraa Sabbathin ja Metallican tarujen jälkeen oikeaan aihemastodonttiin, Slayerista kun ei ole tehty kunnon opusta. Ja kuka muu kuin Araya osaa puhua lavalla nekrofiliasta ja hymyillä lempeästi kuin satusetä. Seuraavaksi sitten opus, joka kasaa kansien väliin Kerry Kingin kovimmat äijäilykommentit verisateen varrelta. Harmi, että kohtaaminen jää turhan vähähurmeiseksi. Ja se on aivan riittävä tulos. Puutteissa piisaa, kuten yleensä näissä hommissa, mutta kun kyseessä on vaivoitta ahmittava perustietoteos kiinnostavasta yhtyeestä Ilkka "Ike Vil" Salmenpohjan asiantuntevalla (ja tuttuun tyyliin osin oikovalla) käännöksellä, suosittelemaanhan tuota joutuu. Tokihan edellä kuvattu asetelma on helppo kääntää päälaelleenkin, mutta ei kannata. Jos haluaa, tämän voi pistää niinkin, että veteraanikoplaa tarvitaan näyttämään nuoremmilleen Marshall-pinon paikka. c) Johdannon inhorealismista huolimatta melkeinpä koko Slayerin uraa peilaavalla, varsin monipuolisella World Painted Bloodilla on hyviä biisejä. Häh. Arviot Mark Sliger TEURAS VAI -TAJA? Slayer World Painted Blood AmericAn Me kaikki tiedämme, että Slayer tuskin enää tekee uutta Reign in Bloodia ja määrittää samalla 2000-luvun löylymetallin suunnan
Kolmisen vuotta sitten julkaistulla Tramadebyytillään En Declin ei vielä täysin onnistunut vakuuttamaan, vaikka bändin samettinen ja tummasävyinen tunnelmointi tehtävänsä hyvin suorittikin. Biisien ehdoilla kuitenkin mennään joten vältytään kikkailun sortumavaaralta. Arviot la soundillaan. Yksittäisinä paloina kappaleet ovat mannaa, mutta niiden yksilölliset piirteet eivät meinaa jäädä mieleen edes toistuvan kuuntelun jälkeen. Syntikka-altaassa reilusti konekasteltu ja hittihakuinen sinimusta metalli esittelee samalla maailmalle alle parikymmenvuotiaan Mya Mortensenin, jonka ääni ei ehkä ole erityisen persoonallinen mutta kestää vertailun genren varttuneempiin tekijöihin. Sen sijaan jos nautit viimeisen päälle viilatuista paketeista, ja aivan erityisesti, mikäli ne sisältävät kauniinmelodista metallia naislaululla, kaappaa tämä debyyttialbumi haltuusi. Taidolla ja tyylillä, jälleen, biisien ehdoilla. Shadows Fall on tullut takaisin rytinällä. Erinomaiset, nautinnollisen tukevat soundit potkivat härkänä, ja paketti onnistuu säilymään juuri ja juuri raikkaana goottihanojen sulkeutuessa alle 40 minuutin. Thunderstone elää ja voi paksusti. Useiden kelpo suoritusten seassa on kaksi ehdotonta mestariteosta, tarkkanäköisesti ensimmäiseksi singleksi valittu In Your Name sekä levyn loppupuolelle säästetty Brain Attack. Julkaisua seuranneet keikatkin keräsivät kehuja, ja nyt yhtye palaa parrasvaloihin Janne Joutsenniemen tuottamalla kakkoslevyllä. Päällisin puolin tasokasta ja sopivalla tavalla undergroundia metelöintiä varjostaa todella tylsä ja yksitoikkoinen biisimateriaali, joka saa levyn kuulostamaan yhdeltä suurelta ja tasapaksulta kappalepötköltä. Se kuljettaa omalta osaltaan juonellista tarinaa, joka löytyy sadun muodossa albumin kansilehtisestä. Omega Lithiumin kuori on tavattoman komea Seth Siro Antonin luomaa kantta ja Stigmatasta kuvattua promovideota myöten, mutta sisältä on tarkkaan kuunneltaessa erotettavissa selvää onttoutta, josta pitäisi ensi kerralla päästä eroon. Viimeksi mainittu on ensimmäisen levyn jälkeen mukaan tulleen basistin Pekko Heikkilän ainoa levylle päätynyt sävellys. Raskaus kohtaa nopeuden, melodisuus teknisen kikkailun ja puhdas laulu örinän. Villieläimen solistin heleässä äänessä yhdistyy tuttuja vertauskohteita käyttääkseni vahvuuksia sekä Anettelta että Tarjalta: laulu on vuoroin maanläheistä ja ylvästä. Heart of Darknessilla näkemys, asenne ja toteutus ovat niin kovaa luokkaa, että satunnaisista vajavuuksista nyansseissa tai sävellysten monisäikeisyydessä ei ole syytä nillittää. Varsinkin laulaja Brian Fair vetää kuin uudestisyntyneenä. Kohtuullisen brutaalia ja säröistä blackiaan myllyttävä kolmikko ei saa musiikkiaan missään vaiheessa odotettuun lentoon. Rumpali Jason Bittner tykittää totutun laadukkaasti. Nyt ovatkin viime hetket käsillä, sillä Burnt by the Sun panee kymmenen vuotta toimittuaan pillit pussiin. Toivottavasti saamme nauttia vielä pitkään tästä kokeneen bändin uudesta tulemisesta. Julma satu, joka muodostaa levyn draamankaaren, kertoo pahasta maailmasta ja nuo78 Inferno Shadows Fall on kärsinyt viime vuosina lafkavaihdoksista ja hienoisesta suosionlaskusta, ainakin kotimaassaan, joten ennakko-odotukset Retributionia kohtaan ovat sekavat. Hänen kykyjään olisikin ehkä syytä käyttää hyväksi lisääntyvässä määrin. toni keRänen Omega Lithium drAkkAr Dreams in Formaline Mankelointivuoroon ilmoittautuu goottimetallitoivo Omega Lithium esikoisineen. Se on ankara, melodinen ja täysipainoinen. Näiden jenkkien kolmoskiekko koheltaa menevää, hieman rokkaavaakin thrashia bm-sävyin äärimmäisen tasapaksulla otteella. Tuttuun goottimetallitapaan tutaan myös muutamia miehekkäämpiä puraisuja. Nuorukaisten vaikutteita ei tarvi hakea edes Suomen rajojen ulkopuolelta, sillä kärjistäen voisi sanoa yhtyeen olevan sekoitus Children of Bodomia ja Sonata Arcticaa. Teknisyyttä ja melodiaa löytyy. Vieläkö lähtee näiltä Massachusettsin hurjilta. Toisaalta, tämä on hieno lopetus, ja ainahan ajassa pääsee taaksepäin. Toteutus ei vain toimi. Kokonaisuus toiminee voimaannuttavana elämyksenä monelle oman elämänsä Nemilialle. Inspiraatio on selvästi koskettanut teknisesti korkeatasoista bändiä. Janne toLonen En Declin my kingdom Domino/Consequence Italialaiset tietävät, kuinka hyvää tunnelmametallia tehdään. Heart of Darkessin perusteella lopettaminen on sääli, sillä tällaista superraskasta metalliseen hardcoreen ja Neurosis-paalutukseen pohjautuvaa tykitystä kuuntelee mielellään varsinkin kun yhtyeen otteissa on ihailtavaa tinkimättömyyttä ja silti rutkasti osaamista niin soittopelien kuin biisimateriaalinkin äärellä. Tylsää kuin mikä. kaRi koskinen The Black PuLverized Alongside Death Kaikilla mittapuilla tyylipuhtaan ruotsalaisen black metal -yhtyeen kovin meriitti lienee Jon "Rietas" Nödveidtin pesti bändin vokalisti-kitaristina kultaisen 1990-luvun alkuvuosina. Lahjakkuus on kuultavissa välittömästi, mutta vielä kakkoslevylläkin vaivana ovat lievä kasvottomuus ja tasapaksuus. Akustista kitaraa ripotellaan varsin onnistuneesti ja taidokkaasti biisirakenteiden sisään. Tämä tuo mukavaa vaihtelua ja ilmaa biiseihin. Mainittava on vielä, että kertsit ovat edelleen suuria ja mahtipontisia. En tajua, miten tämäkin poppoo on päässyt levytysurallaan näinkin pitkälle. Kyseessä on omassa sarjassaan varsin kelpo yksilö. Vastaavia levyjä tulee ja menee, eikä Alongside Death onnistu sekään jättämään itsestään mitään jälkiä. Kun jytää niin jytää! kiMMo k. Villieläin on ehtinyt jo kerätä niin vimmaisia ihailijoita kuin vihailijoitakin. Vinterlandin comebackia odotellessa... Joni JuutiLainen tutustuvat yhtyeeseen. Burnt by the Sunin jyrkkä myllerrys ei ehkä enää vuonna 2009 ole kaikkein omaperäisintä, mutta kun esimerkiksi Mastodonin vanhempi ja villimpi tuotanto toimii yhtenä vertailukohtana, touhusta on pakko sanoa rehdisti diggaavansa. Kitarariffit ovat tasokkaita. koskinen Tracedawn redHouse Ego Anthem Tracedawn herätti viimevuotisella debyytillään huomiota jäsentensä nuorella iällä ja valmiilla otteellaan. The Black ei kykene vakuuttamaan oikein millään tasolla. Kyllä lähtee! Retribution on paras Shadows Fallin levy. Sittemmin hiljaiseloa viettänyt bändi on palannut jälleen markkinoille, tuomisinaan ensimmäinen levy sitten vuonna1994 julkaistun The Priest of Satanin. Ilmeisesti tämäkin levy olisi kaivannut Nödveidtin kaltaisen visionäärin puhkumaan musiikin raivoisaan liekkiin. Suosittelen tutustumista, kylmäksi tämä lupaava esikoinen ei jätä. anna sauRaMa Breathing the Fire Ei nimi bändiä pahenna, mutta muut kriteerit ovat asia erikseen. Alan kiistaton kuningas Novembre sekä hieman kevyemmillä meriiteillä ratsastavat The Foreshadowing, Room With a View, Klimt 1918 ja En Declin ovat röyhistelleet karvaisia rintojaan siinä määrin mallikkaasti, että maan fiilistelybändien joukkoa voi pitää huoletta maailman parhaana. Uusimmalleen bändi on vähentänyt progressiivisten elementtien määrää ja tuonut Burnt by the Sun Heart of Darkness reLAPse Otaksuttavasti on muitakin kaltaisiani, jotka vasta tässä vaiheessa newjerseyläisbändin uraa. Laulumelodiat on myös mainiosti sovitettu. NWoBHM:n puolelta lainattu melodisuus sävyttää pakettia hieman, ja paperilla yhdistelmä kuulostaakin edes etäisesti mielenkiintoiselta. Kroatialaissynkistelijät ovat silti kohtalaisissa asemissa jatkoa silmällä pitäen. panu koski Shadows Fall Retribution sPineFArm Villieläin universAL Julma satu Jos pidät minimalistisesta, mieluummin kotikutoisesta meiningistä ja karsastat sliipattuja tuotantoja, ei Villieläin ehkä ole sinua varten. Häneltä lähtee niin hetfieldmäinen raspisoundi kuin matalammatkin taajuudet. Long live Dirt Metal. Janne toLonen Skeletonwitch ProstHetic ren naisen, Nemilian, selviytymisestä siinä. Örinä/ärinävokaalit, mielikuvituksettomasti läpsyttävät rummut, tuhnu ja väärällä tavalla raaka soundi sekä täydellisen mitäänsanomattomat kappaleet huutavat demoa joka käänteessä
Edward, Circus Underground KE 4.11. Olennaisin ero näihin kahteen kuitenkin on, että Endgamella loistavat poissaolollaan iskevät kertosäekurkot, kuten Blackmail the Universe, Kick the Chair, Sleepwalkers ja Washington Is Next. Waltari: levynjulkkarit PE 23.10. PE 6.11. Throes of Dawn, Ablaze in Hatred, Sinister Creation KE 14.10. Uutta taustaryhmää tärkeämmässä osassa on kuitenkin Mars Voltasta tuttu Omar Rodriguez Lopez, joka on toiminut levyllä tuottajana, soittajana ja Lewisin ohella toisena pääsäveltäjänä. Tyypillisiä jenkkiläisen aggressiometallin kliseitä kierrättävä musiikki kuulostaakin skandinaavisiin korviin suurimmilta osin hyvin tehdyltä, mutta paikoin huvittavankin naiivilta ja muka-rankalta ollakseen oikeasti vaarallista ja viiltävää raivoamista. Black Flames of Blasphemy Festival PE 30.10. Se on luonteva jatke ankarasti louhiville The System Has Failedille (2004) ja United Abominationsille (2007). Vaan ei kai se kovin kaukana ollut Megadethilläkään Riskin (1999) aikaan, tai Cryptic Writingsin (1997), vaikka kokonaisuutena viimeksi mainittu varsin pätevä levy onkin. Kaiken kaikkiaan varsin pätevä kokonaisuus, jota ei ole pilattu turhan pitkällä kestolla. Toista se on anteeksi vain tässä yhteydessä sanottuna vaikkapa Metallican leirissä, missä loadismista ei ole päästy irti vieläkään. LA 7.11. Lewis on kertonut tavoitelleensa muutoksilla mahdollisuutta syöksyä uusiin musiikillisiin maisemiin. Freda 42 · K-20 Avoinna JOKA PÄIVÄ klo 04 asti!. Tymäköityneen World Needs a Heron (2001) hienoisen kokeellisuuden jälkeen Mustainen kvartetin tekemiset ovat asettuneet omiin jyrääviin, hyökkääviin ja sähäköihin muotteihinsa. Crimson Tears, Of Your Funeral PE 16.10. Näyttelijälaulaja johti aiemmin Juliette Lewis and the Licks -kokoonpanoa, joka julkaisi kaksi kokopitkää levyä. Black Flames of Blasphemy Festival LA 24.10. Sellaisia olisi Engamellekin muutama mahtunut. Jaakko siLvast LI S Ä Ä K EI K KO JA N E T I S S Ä ! dantes.fi JOKA PÄIVÄ DARXISSA ! Juliette Lewis roAdrunner Terra Incognita Valovoimaisen Juliette Lewisin musiikilliset lahjat on tähän mennessä tullut tarkistettua vain energisten keikkavetojen ja muutaman videobiisin muodossa. Levyltä löytyy muutama sen verran kova veto, että ne kompensoivat enemmän kuin hyvin AE:n puutteita. Total Devastation, Refusal Hey Heather, Snipe Drive Embreach 10 v. Toisaalta Alternative Endingsin selkeä heikkous on siinä, että sen kokeellisuus ja crossover-henkisyys ei täysin täytä odotuksia. UR A WMN NOW -biisin kaltaista herkkyyttä tai Where the River Endsin painostavuutta vilautellessaan bändi kuulostaa mielenkiintoisemmalta kuin jatkuvasti ihmissuhdeongelmista räyhätessään. Jos Virusin ja Coden kaltaiset modernit norjaprogeilijat ovat sinun teekuppisi, Devarkin lienee katsastamisen arvoinen. Mikko MaLM PE 9.10. TULEVIA KEIKKOJA: Eternal Tears Of Sorrow, Curimus LA 10.10. Niin tämäkin tuore Endgame, jossa Dave-setä ja uusi keppikasvo Chris Broderick neulovat kuusikielisillään sellaista siksakkia, että lahjattomampia hirvittää. Kuten kollegansa Slayer, Dave Mustainen silmäterä sylkee varmaotteisia ja kauttaaltaan laadukkaita hevikiekkoja ilman suurempia tyylipoikkeamia tai lamakausia. INFERNO-lukubileet: Megadeth Endgame roAdrunner Kyllä Megadeth on nykyisellään sitten hieno bändi. Yhtye on edelleen valovuosien päässä lopullisesti tyrmäävistä julkaisuista, mutta oikeisiin uomiinsa iskiessään (ja tylsistä huutometallimaneereista irrottautuessaan) Otep saattaa täräyttää ulos vaarallisenkin kovaa tavaraa. Joni JuutiLainen TO 12.11. -Bileet Bible Black (SWE), MMD Otep Smash the Control Machine victory Otep Shamaya on vihainen ja huomiota herättävä nainen, jonka johdolla pyörivä bändi on herättänyt kiinnostusta lähinnä kotimaassaan Yhdysvalloissa. Profane Omen, The Final Har vest LA 17.10. Lähes kymmenen vuotta kestänyt aktiivinen kehitysprosessi on tuonut Otepin musiikkiin lisää sävyjä ja ulottuvuuksia, mikä on vienyt bändiä jälleen yhden askeleen kohti määränpäätään. Eksperimentointia olisi voitu viedä vielä pidemmälle sen sijaan, että on sorruttu standardinomaiseen black metal -kaahaukseen. Bändillä on kuitenkin hallussaan oiva taito pitää musiikkinsa ääripäät tasapainossa, joka antaa myös rohkeutta toteuttaa vaihtoehtoisempiakin ideoita. Endgame on lopulta melko itsestään selvä 2000-luvun Megadeth-levytys. Onneksi huonot hetket ovat sen verran harvassa, että pienistä ei jaksa naputtaa. Niitä kitararaitoja on paljon, siitä ei Megadeth tingi vieläkään, ja se on yksi syy, miksi bändi tekee veteraaniporukaksi edelleen vertailun kestävää metallia. Nyt taustalla häärii uusi bändi The New Romantiques, vaikka nyt käsillä oleva levy onkin laitettu vain Lewisin nimiin. Thrashia ja suorempaa hevijytäkkää, kaikille löytyy omansa. Smash the Control Machine on monipuolinen kokonaisuus, jolta löytyy hyvä edustus Otepin eri puolista. Bloodred Hourglass, Autere LA 31.10. Scourgerin raskas paatoksellisuus toimii aivan helvetillisen hyvin ja ...of My Dead Skull omaa yhden hienoimmista johtoriffeistä pitkään aikaan
with special g uests:
Mukana tuleva "long-lost classic" Purity ja muut lisäkappaleet eivät muuta uusia uria luoneen ja äkäisen mutta suhteellisen monotonisen levyn yleisilmettä. Lauluosuuksien raakuus on omiaan karkottamaan osan potentiaalisista kuulijoista, mutta uskaltaisin väittää, että alkujärkytyksen jälkeen herkemmätkin sielut kykenisivät arvostamaan niiden luomaa hienoa kontrastia. Seuraavalla teoksellaan Autumn Auroralla Drudkh kypsyi täydelliseksi, mutta tästä on eritsaMi Hynninen täin hyvä aloittaa. 84 Inferno Slipknot Slipknot 10th Anniversary Edition roAdrunner Valtavaan suosioon nousseen Slipknotin ensimmäisestä virallisesta levystä on kulunut kymmenen vuotta, ja tapausta juhlistetaan kyseisen teoksen erikoisversiolla. Joskus etäisyys mahdollistaa toisenlaisen läheisyyden. Mänttijyräys Syntax Errorin olisi voinut deletoida, ja Rammstein-riffillä ja Clawfingerin (yöks) mieleen tuovalla räpätyksellä varustettu Without Lies pomppaa kolkkoudessaan esiin, mutta siinäkin on hyvä kertsi. Kauneus ja rumuus ovat usein sidoksissa toisiinsa. Below Zero on tässä mielessä yhtyeen parhaita kiekkoja, harvinaisen hyvin jäsennelty W-levy, jolta ei löydy suoranaisia kuolonkolareita. Tätä levyä kuunnellessa kuulija voi matkata omien kokemustensa maailmaan. Josko jonkinlaista evoluutiota voisi kaikesta huolimatta harkita? toni keRänen. Levyltä huokuu kesäyön melankolia, mutta myös syksyn kirpeä kuulaus. Muutenkin bändi on terävänä juuri kertosäkeissä, joita tuntuu olevan laatta puolillaan. Drudkhin yllä leijuu tervetullut salaperäisyys. Lupaavuus on todettu jo nuorena, mutta kaikkein paras osaaminen tulee ulos vasta aktiiviuran viimeisellä kolmanneksella. Tällä kertaa nuotit on saatu juuri siihen järjestykseen, että tarttuvia ja kuuntelun kestäviä ralleja kampeaa rivistöstä esiin useampia. Bonus-dvd puolestaan sisältää lyömäsoittaja Clownin koostaman, vajaan tunnin kestävän Your Nightmare, Our Dreams -videokollaasin vuoden 1999 kiertueelta. Tätä ei voi pahinkaan mollaaja kiertää paskaan astumatta. Memorial Rootsilla moni asia on toisin. Tinkimätön pidättäytyminen olennaisessa saa aikaan musiikkia, jota on turha kahlita mihinkään tiettyyn alalajiin. Hyvä niin ja pitkää ikää. Matti Riekki Saksalaista Brainstormia voisi hyvin verrata ravikilpauraa tekevään suomenhevoseen. Tavallaan kaikki on siis hyvin ja mylly pyörii pääosan ajasta saatanallisella intensiteetillä. Eläinten ruhoilla pelleily, oksentelu, lavaväkivalta ja tulileikit osoittavat, että yhtyeen henkinen pohja on alusta asti ollut lähempänä Jackassia ja Pelkokerrointa kuin mitään syvempää. Vaikka ilmaus ehkä onkin ristiriidassa yhtyeen ideologioiden kanssa, lähestytään tässä universaalia taiteenmuotoa. Vähän liikaa putputtavista koneista ja puhelaulusta tuskin pääsemme koskaan, mutta nyt tämäkin osasto pysyy aisoissa. Silti yksikään kappale ei saa aikaan samanlaisia adrenaliiniryöppyjä kuin vaikkapa Lucifer Incestus- ja Swarn of Rats -kappaleiden ensikuuntelut. Tässäkin kyse on ollut vain näyttävyyden ja shokkiarvon lisäämisestä. Sille on helvetin helppo olla ivallinen, mutta myös unohtaa, että parhaimmillaan yhtyeen sielu ja voima, Kari "Kärtsy"Hatakka on millä tahansa mittarilla kova biisintekijä. Esimerkiksi Bondage Goat Zombien (2008) kanssa samankaltaisuus on jopa niin selkeää, että levyn avaava nimibiisi on levyn nopeinta antia, puoliväliin isketään muuta materiaalia enemmän dynaamisia vaihteluja sisältävä sekä saksan kielellä muristu kappale ja loppuun on säästetty eeppisenhidasta tavaraa. Onneksi jo heti toinen pitkäsoitto Iowa (2001) osoitti, että ryhmän sävellysvastaavat ovat tehtävänsä tasolla, ja kehitystä on sen jälkeen tapahtunut suurin harppauksin. toni keRänen Brainstorm AFm Memorial Roots Waltari Below Zero stAy HeAvy Olkatoppausten valtakaudella perustettu Waltari on lähellä pulmusenpuhdasta esimerkkiä yhtyeestä, jota joko vihaa (useimmiten paljon) tai rakastaa (ainakin vähän). Kitara/basso/rumpu-pohjalla selvittäisiin ihan hyvin. Monessa suhteessa mennään niillä hyväksi havaituilla asetuksilla, jotka kristallisoituivat viimeistään Lucifer Incestus -levyllä (2004). Useimmille meistä käsittämättömiksi jäävät lyriikat kätkevät, ehkä armollisestikin, merkityksensä taakseen, ja voimme ainakin toivoa niiden liikkuvan luonnonmystiikan ja määrittelemättömän kaipuun alueilla. Kyse on jatkossakin vain siitä, saadaanko sävellyksiin tarpeeksi hyvä boogie. Jaakko siLvast Belphegor Walpurgis Rites Hexenwahn nucLeAr BLAst sesti. Waltarin suurin vaiva on, että sen pitkälle uralle ei ole sattunut kovinkaan monta onnistunutta albumikokonaisuutta, johtuen lähinnä Hatakan pohjattomasta kokeilunhalusta, jolla on monesti kolaroitu muutoin komea summa ruttuun. Clown on vuosien varrella koettanut rakentaa jonkinlaista filosofiaa Slipknotin toiminnan taustalle, ja nytkin hän kirjoittaa videon esipuheessa taiteensa spirituaalisuudesta ja "knotiaanisesta filosofiasta". Laiskuuden demonilta nimensä lainannutta itävaltalaisbändiä voi pitää yhtenä "blackened death metalin" päänimistä, vaikka esimerkiksi viime kevättalven Nosturin-keikalle ryhmä keräsi kiertuekumppaneidensa kanssa hämmentävän vähän katsojia. Edelliset Brainstorm-levyt on saanut muutamia yksittäisiä kappaleita lukuun ottamatta ohittaa enemmän tai vähemmän yhdentekevinä. Bonusbiisejä ja dvd:n sisältävä paketti tuo paljastavalla tavalla esiin yhtyeen vahvuudet ja heikkoudet. Slipknot on synnyttänyt erinomaista materiaalia myöhemmillä levyillään, mutta debyytillä tulevat hienoudet olivat vasta iduillaan. Saksalaisyhtyeen tapauksessa virkaikää on varmasti jäljellä vaikka miten paljon, mutta levyjä on takana jo useita, ja tulostakin alkaa hiljalleen tulla. Soittaahan nämä ukot osaavat. Yhtyeen uran edetessä on tullut myös selväksi, ettei esimerkiksi yhdeksän jäsenen käyttäminen ole tuonut musiikkiin mitään mainittavaa lisäarvoa. Waltarin musiikki muistuttaa paloissa monesta, mutta summaten sitä on edelleen mahdotonta tunkea yhteen piironginlaatikkoon. Jos musiikin taso olisi jäänyt ensimmäisen levyn tasolle, yhtyeestä tuskin olisi tullut nykyisensuuruista ilmiötä. Viiltävän hienolla johtomelodialla siunattu My Own Satisfaction ja pulputtavan koneistuksen ja jälleen upean kertsin vuoropuhelu I Hear Voices ovat tosissaan kovia viisuja, vuoden kermaa. Arviot Stay Heavy Records Näiden retoristen heittojen varsinainen sisältö ei vain ole missään vaiheessa valjennut ainakaan allekirjoittaneelle
Vaikka konemusiikkia ja jonkinlaista popmetallia yhdistelevä biisimateriaali ei allekirjoittanutta juurikaan kosketa, on yhtyeen soundille ja soittotatsille helppo antaa kiitosta. Vaikka yhtyeen popmelodiat varmasti kuvottavat monia metallin nimeen vannovia, on todettava, että raskaimmillaan girugamesh peittoaa esimerkiksi jonkun Diablon tai Mokoman leikiten. Tässä tapauksessa saamme tarkkailla kännisekoilujen ja holtittoman seksuaalisuuden sijaan huomattavasti kiltimpää ja henkisesti terveellisempää pelleilyä. Väsymystä ei ole vieläkään ilmassa, sen sijaan uusi rieska annostelee jopa hivenen uudistunutta kasarimakupalaa. Tällainen kritiikki tyssää kuitenkin jo siihen, ettei projektibändin kolmaskaan levy ole suurimmalta osin metallia, tuskin edes heviä. Kuulostaapa jälleen kansainvälisen tason tavaralta, eikä vähiten vokalistinsa miellyttävän tulkinnan ansiosta. www.inferno.fi Freda 42, Hki www.dantes.fi. Toisen levyn sisältö on hiukan hämmentävä. Ehkä juuri tämä J-rokin ääripäitä koskettava olemus on syynä siihen vihaan ja inhoon, mitä ilmiö usein näyttäisi saavan osakseen. Musiikissa kuulee kyllä kaikuja vaikkapa Judas Priestiltä, mutta vain blues/southern rock -painotteisen Rocka Rollan (1974) ajoilta, jolloin Rob Halfordkin pukeutui vielä satiiniin ja samettiin. Ja olennainen välittyi silti: yhtyeen arvostuksen puute paita housuissa -tyyliä kohtaan synnytti minussa välittömästi saMi Hynninen yhteenkuuluvuuden tunteen. en ngi puhuu, enn Tiedä, mistä je uhumaan. Koko mällin yhdeltä istumalta katsottuaan tuntee kuin olisi ollut fyysisestikin yhtyeen matkassa. Veikkaan, että jos girugamesh vetäisi joku ilta coverina vaikkapa Melvinsiä, voisivat keikkapaikan tukirakenteet kärsiä. Monet Nuclear Ritualin sävellyksistä tai ainakin niiden osista voisivat sisältyä vaikkapa Kings of Leonin ykköslevylle, ja toisessa ääripäässä nojataan Lehtisalon pääbändin Circlen hypnoottiseen jumitukseen ja meluun. girugameshillakin sävelkulut vaihtuvat lennossa tunnelmasta toiseen, mutta verrattuna moniin muihin japanilaisiin bändeihin spektri pysyy varsin järjellisenä. Voi hyvin kuvitella, kuinka rajua metallipäätä vituttaa nuorten, tyttöjennäköisten sällien lähestyessä taajuuksia, jotka saavat heikommalta savet housuun. Kyllä tämän uskoisi lievittävän yhtyeen keikkoja missanneiden suruja ja saavan osan katsojista kiertämään yhtyeen jatkossakin kaukaa. Myös orgaanisen ja ohjelmoidun maailman yhdistäminen sujuu hyvinkin taidokkaasti. Nykivien rytmien ja räpäytyslaulun kautta vertailuja voisi tehdä länsimaisiin white trash nu-metal -bändeihin, mutta raskaudellaan ja rajulla otteellaan girugamesh tallaa moiset lökäpöksyt suohon. Käytännössä se koostuu kiertue-elämän arjesta automatkoineen, soundcheckeineen ja ruokailuineen onnistuen todellakin tallentamaan hetkiä elämästä. Koska tekstitystä ei ole, en poikain jutustelusta ymmärtänyt pätkääkään, mutta tämä vain lisäsi aistimusta siitä, että tuli käytyä vähän jossain. Ammattimainen soitto tarttuvine biiseineen ei jätä paljoa sattuman varaan. IINFERNO lukubileet: Bible Black, MMD Liput 5 ovelta Zero Nine IX Poko "Kuusamon oululaistuneiden urpojen" ansioita kotimaisen raskaan rockin saralla ei tarvinne kertailla, eikä tällä kertaa tarvinnut odottaa kahdeksan vuoden sijasta kuin viisi. Vaikka perinteiset nähtävyydet jäävät väliin, voi tätä elämystä suositella Japanin-reissusta haaveileville, etenkin kun kohtausvalikko on rakennettu saarivaltion kartan muotoon. Files liikkui vanhakantaisilla ja rapeilla raiteilla, on uusi huomattavasti tunnelmallisempi, melodisempi ja samalla selkeästi tuotetumman kuuloinen. Jussi Lehtisalo, Anssi 8000, Samae Koskinen ja kumppanit haluaisivat tehdä aitoa tavaraa, mutta piiloutuvat naurunalaiseksi joutumisen pelossa ironisen otteen taakse. Tiettyä bändille ominaista reippautta ja maireutta toki löytyy runsaasti. Eli Steel Mammoth vain flirttailee lähinnä nimellään, lyriikoillaan ja promokuvillaan heviestetiikan kanssa, mutta lähtee muutoin omaehtoisiin suuntiin. girugamesh Avex trAx musiikki: Crazy Crazy Crazy tekemisen meininki: Tuska-festivaaleilla girugamesh jäi MUCCun varjoon, mutta tällä tupla dvd:llä heille siunaantuu oiva revanssin paikka. Soundillisesti tallenne on siis hyvä, ja kuvaustakaan ei voi moittia paikalleen jämähtäneeksi. Siinä missä edellinen levy N.E. Kokoonpanon hämyily on mielenkiintoista ja parhaimmillaan se tempaa mukaansa, mutta silti keskintoni keRänen kertaisuuden pirulainen on liian taajaan läsnä. Illan esiintyjä 12.11. Tavaraa on niin paljon, että loppua kohden se alkaa puuduttaa, mutta sellaista bändien reissaaminen on. Ainakin oma maantieteellinen käsitykseni parani. kuin se alkaa p Inferno Tule lukemaan nte´s ennakkoon Da Highlightiin! Steel Mammoth Nuclear Ritual musAPojAt Pinnalta katsottuna näyttää siltä, että Steel Mammoth tekee heavy metalia Flowfestivaalien vieraiden tarpeisiin
Lievästi sanottuna monipuolinen albumi vaati kymmeniä ja kymmeniä pyöräytyksiä, mutta palkitsi ajan myötä kuuntelijansa avokätisesti. Todella iso sääli. Jansenin miehekkäät murinat ja tiukat riffit tuovat albumille tarvittavaa rosoisuutta ja vaihtelua, mutta Simonsin suoritusta ei voi kuin ihmetellä. En ole varmasti ainoa, joka on miettinyt, mihin eräskin Tuomas Holopainen tällaisen laulajan kanssa pystyisi. Kappaleet heiluvat nopeutensa puolesta keskitempoisen molemmin puolin, mutta varsinaisten vauhtirallien puutetta ei edes huomaa, sillä vahvasti Whitesnake- ja Van Halen -vaikutteinen revittely nostaa kiekon kirkkaasti pitkääkin kulutusta kestävälle tasolle. 86 Inferno. Elinvoimaisimmillaan tämä New Orleansista noussut yhtye oli 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa, mutta sittemmin tähti on hiipunut siinä määrin täydellisesti, että moni erehtynee pitämään Sad Day on Planet Earthia jonkin uuden orkesterin aikaansaannoksena. Design Your Universella Epica tekee myös yhä selvemmäksi sen, mikä erottaa yhtyeen muista alan yrittäjistä vähintään kahdella rinnan mitalla. Arviot Epica Stefan Heilemann Design Your Universe nucLeAr BLAst Hollantilaisen Epican edellinen albumi The Divine Conspiracy (2007) tuli hieman puskista. Nyt Epica lataa tiskiin uuden luvun, myrskyävän melodisen ja sinfonisen hevioopperan. Simone Simons. Ihmeisiin. MaRko-oskaRi LeHtonen Tasapainoisesta ja erittäin laadukkaasta kokonaisuudesta huolimatta Nollaysi ei onnistu ottamaan sitä viimeistä niskalenkkiä, vaan jää pelkkään pistevoittoon joskin komeaan sellaiseen. Ja kuunnella. Lähestulkoon samalla tapaa kuin edeltäjänsä, huikaiseva Domino Effect (2007), joka sisälsi koukkubiisin toisensa perään. Kun tämä yhdistetään rasittavan demomaiseen tuotantoon ja aivan liian pitkään soittoaikaan, tulokseksi saadaan valitettavan raskassoutuinen kokonaipanu koski suus. Lillian Axe BListering Sad Day on Planet Earth Nimi Lillian Axe tuo mukanaan kaikuja historiasta. Hieno kokonaisuus kärsi kuitenkin ennätyksellisen munattomasta kitarasoundista, mikä luonnollisesti latisti albumin yleistunnelmaa asteikon jos toisenkin. Edellisen albumin syntejä on ehditty selvästi sovittelemaan, sillä kitarasoundi on selvästi rouheampi. Koko hard rock -hoito on kitaristi Steve Blazen käsialaa, ja huomio kohdistuu myös sanoitusten runolliseen ja pohdiskelevaan otteeseen. Gotthard Need to Believe nucLeAr BLAst Kotimaassaan stadionluokan yleisömääriä keikoilleen houkuttelevan, mutta muutoin melko tuntemattomana edelleen pysyttelevän sveitsiläisen Gotthardin kahdeksikko Need to Believe on pullollaan tukevalla tunteella varustettua melodista raskasta rockia. Laulajatar on vasta 24-vuotias, mutta jo nyt ylivoimaisesti omassa luokassaan. Lämpimien suositusten arvoinen albumi. teRo LassiLa Lillian Axe vuosimallia 2009 on huomattavan vakavailmeinen ja melankolinen. Paljon onkin muuttunut. Solisti Ron Taylorin on korvannut jo useita vuosia sitten Derrick LeFevre, mutta muutenkin kyseessä on kuin toinen yhtye: hauskaa tällä odotettua nykyaikaisemmin soivalla levyllä ei nimittäin pidetä. Itse asiassa tasolle, jolla yhtye tekee uransa parasta musiikkia muun muassa yli 13 minuuttia kestävän, eeppisen Kingdom of Heavenin muodossa. Uusi albumi on vahva työnäyte kunnianhimoiselta yhtyeeltä, ja se nostaa kitaristi Mark Jansenin kipparoiman hollantilaispumpun uudelle tasolle. Tilaa olisi kyllä ollut, sillä pituutta on 74 minuuttia. Need to Believen simppeli riffittely puree siinä missä melodiatkin
Hittibiisit huutavat poissaolollaan. Hieman mietityttää, miten tällaisella materiaalilla pääsee Warped-kiertueelle ja HIM:n kelkkaan. Dawn puolestaan ehkä turhankin yksioikoinen. Hood For the Dead comBAt rock Lahtelainen St. Mieluummin sitä valitsee vaikka Fall Out Boyn matskun ja kuuntelee oikeasti tarttuvaa ja hyvin tehtyä kevyttä huttupunkkia. Janne toLonen St. Jos yhtyeen neljän vuoden takainen debyytti Sanctified soi sekin rujosti, niin monipuolisempi se oli kuin tämä sävyiltään varsin harmaa kakkonen.. Soitto on sopivan huolimatonta "skenen" vaatimusten mukaan, mutta biisit eivät ole tarttuvia. Suurta vahinkoa ei ole päässyt tapahtumaan. Hänen äänensä on jollain tapaa luotaantyöntävä. Nuotissa pysytään mutta äänenväri on lattea, kolkko. Kertosäkeet eivät jää päähän soimaan, vaikka se on varmasti ollut tarkoitus. Hieman goottivaikutteita punkissaan käyttävä retkue ei ole kovin lahjakas millään osa-alueella. Tallenteen lopussa kahden biisin verran revittelevät Nightwish ja Lordi eivät petä nekään. Laulaja wiL Francis ei vakuuta. Hood on lisännyt toiselle albumilleen onnistuneesti hyökkäysastettaan bändi soittaa ehdottoman tiukasti mutta samalla se on tullut maalanneeksi itsensä ahtaammalle hardcoren ja metallin sekaisen tyylilajinsa rajamerkkien sisäpuolelle. Tarpeetonta varmasti sanoa, että kotimaastamme löytyisi vähän helvetin paljon pätevämpiä akteja noihin virkoihin. Yleisökin tietää, keitä on tullut katsomaan. Jaakko siLvast Aiden Knives victory Amerikan punkihme Aiden julkaisee neljännen täyspitkänsä ja on entuudestaan tuntematon suuruus allekirjoittaneelle
Hymns of Blood and Thunder on tyylikkäästi punottu kokonaisuus, joka pitää sisällään ehtaa heavy metalia. No mutta, tässähän on särökitaraa ja trigattua basaria. Ovatko ne sitten aivan liian pinnassa napsuvat basarit vai kitarasoundi, koska riffit eivät itsessään ole oikeastaan ollenkaan hullumpia. Murskaavan keskitempoisen jyräyksen ja nopeamman tärinän väliä seilaava mättö sekoittaa mukaan myös hardcorea, mutta kasvotonta deathcorea tämä ei silti missään nimessä ole. Biisit ovat tasoa "ihan ok", mutta nykypäivänä se ei riitä. huom.) Threat Signalilla on hyvät edellytykset nousta isommaksikin bändiksi, mutta ei vielä tällä levyllä. Hänellä on makea raspi, joka taittuu rankempaankin kuritukseen. Rujompi sludgemainen ilmaisu yhdistyy tasapainoisesti doomdeathiin sekä perinteisempään doom metaliin. Debyyttilevy Preaching Venom on pätevästi toteutettu tujaus raskasta death metalia. Ehdottomasti parasta antia edustaa laulaja Jon Howard. Ei muuta kuin avoimin mielin ja pelko persiissä laittamaan cd:tä auton soittimeen. Vaikutteita haetaan monelta suunnalta, mutta kokonaisuus kuulostaa yhtenäiseltä. vällä maulla ja varsin persoonallisesti Beneath the Eyes of Mars saa jo paikoitellen varsin usvaisia sävyjä! Laulaja-kitaristi Karl Simonin ääni tuntui aluksi liian aaronstainthorpemaiselta tähän yhteyteen, mutta onneksi siihen tottuu. Perusta lepää rehellisessä kuolossa, joka leikkaa yhtäläisesti sekä melodisen osaston että brutaalimman tykityksen ruumista. Nämä pojat ovat keksineet pyörän uudelleen! Threat Signalin toinen albumi tarjoilee paljon hyvää. Miinusta tulee hienoisesta kasvottomuudesta ja loppua kohden väljähtyvästä otteesta. kaRi koskinen Horns of Anguish Barriers kAmPAs Ruotsalaisduon ensijulkaisulle on varsin helppo antaa horns up -hyväksyntä, sen verran mielenkiintoiselta se pikkunäppärässä omaperäisyydessään kuulostaa. Vaikka old school -linjoilla mennäänkin, on hommassa yllättävän tuore maku. Pikaisella tarkastelulla orkesterin musiikki ei välttämättä avaudu, ja genreen tarkemmin perehtyneetkin saattavat leimata levyn turhan geneeriseksi niin ideoiltaan kuin melodioiltaankin. Eiköhän tämän äärellä vielä useampaan otteeseen viihdy. Mikko MaLM Nervecell LiFeForce Preaching Venom Lähi-idästä ei suuremmin äärimetallia tai muutakaan metallia tulvi. Mullistava Barriers ei missään nimessä ole, mutta hyvin tehtynä kokonaisuutena se on lupaava debyyttijulkaisu, jota kohtaan löytynee satunnaista kiinnostusta myös myöhemmin. Mega Threat Signal Vigilance nucLeAr BLAst Kanadalainen Threat Signal on tälle vanhukselle täysin uusi tuttavuus. Veikkaisin molempia, sillä keihässoundi on jotenkin munaton ja basarit alkavat pidemmän päälle tosissaan vituttaa. Kuka helvetti tämän levyn on oikein miksannut. Loppuseos on enemmän kuin osiensa summa, ja monipuolisista vaikutteista löytyy mielenkiintoisia vastavoimia, syvyyttä ja sävyjä musiikille. Levyn nimi ei viittaa ainakaan tiukkoihin genrerajoihin. Mitään jämäriffejä ei tarjoilla. Aika vahva paketti, jonka plussia ovat maukkaanraskas tunnelma, hyvät ja osin Nileä muistuttavat örinät sekä sooloja myöten sopivasti käytetyt melodiat. Laulumelodiat ovat myös kautta linjan varsin onnistuneita. Jon Howardissa heillä on sellainen kultakimpale käsissään, että vähän terävyyttä lisää biisintekoon ja joku muu äänittämään ja tuottamaan, niin johan alkaa tapahtua. Janne toLonen. Kertosäkeissä, jotka ovat ehdotonta eliittiä läpi levyn, hän tuo mieleen Linkin Parkin virkaveljen, ja se on jo kova juttu. Voisi melkein sanoa, että Howard pelastaa sen mitä muut sössivät keskinkertaisuudellaan. Osa riffeistä on noukittu Dew-Scentedin ja The Hauntedin kaltaisen neothrashin laareista. (Näyttäisi olevan tekijämies Greg Reely, tuottajana solisti Howard, kertoo uutuustuote nimeltä Internet, pt. Kertosäkeet ovat mainioita, mutta säkeistöt jotenkin tökkivät. Monikansallisella miehistöllä räimivä Nervecell on miellyttävä poikkeus, vaikka ei bändin Arabiemiraateissa pitämä majapaikka musiikista läpi kuulukaan. David Haleyn tahdittamat rumpuraidat pitävät paketin kasassa, ja kaasujalka pysyy kiitettävästi kurissa. Kuunnelkaa vaikka raskaasti jyräävä Bringer of War ja kiehtovasti polveileva The Doom of Acelduma! Vaikka levy ei tarjoilekaan järjettömiä piikkejä, ei kymmenen kipaleen paketista löydy tyhjäkäyntiä
Orkesterin vahvuus on, ettei se kuulosta juuri miltään täkäläiseltä orkesterilta. ... www.lucidityband.net Narmer loksauttaa lupaavasti leukoja heti kättelyssä. Jos pidät heistä, pidät myös meistä: Eniten kuulee vertailua Cannibal Corpseen. Emme ikipäivänä tule... ...samaan Bat-aikaan samalta Bat-kanavalta. Itse musiikki on kliiniä thrashia, johon on saatu sekoiteltua onnistuneesti kaikenlaista vänkää. Miksi. ...energisiä, tukka ja naamat pyörivät. Kaikki on pystytty säilyttämään selkeän metallisena huolimatta ilmeisen ulkometallisistakin vaikutteista. Bändillä pysyy täydellisesti homma kasassa kierrosnopeudesta huolimatta, ja riffien armoton vääntö pysyy päällä myös biisien hitaammissakin osuuksissa. Sovitukset tapahtuu koko porukan kesken. Muutama tovi meni sopivaa miehistöä etsiessä, mutta nyt homma toimii. www.myspace.com/abysmalia Narmer: Corrosion kään ei riitä latistamaan. tulee Lucio Fulcin ohjaamasta elokuvasta Zombi 2, joka tunnetaan täällä päin ehkä hieman paremmin Zombie Flesh Eatersina. Hulluudestaan huolimatta musiikki on täynnä järkeä ja taitoa. Suurin ongelmamme on, että... Mielenkiintoista tavaraa laitetaan ilmoille. Vaikka varsinaista uutta ei tämän myötä musamaailmaan tuoda, biisejä osataan todellakin tehdä ja soittaa upeasti. Mutta sanotaan, että suurin vaikute on kaikki groovaava musiikki. Bändin groove on hienosti tallella, ja biisi rynnii eteenpäin hirven tavoin, runnoen kaiken alleen. ...ottamaan asioita liian vakavasti. Aatelisto: Abysmalia: Quid Humanum Est Abysmalia on kolmejäseninen projektiluontoinen kokoonpano. Runsaanmelodiset biisit sukeltavat tällä kertaa rohkeammin myös kevyempiin tunnelmiin. Leiki kuollutta onkin sinkkulohkaisu jo äänitetyltä levyltä, joka julkaistaan toivottavasti vielä syksyn edetessä. Bändin ilme on edelleen raskas kuin synti, kaikki kontrastit tuntuvat biiseissä luonnollisilta valinnoilta. Millintarkka soitto, onnistunut aggression vanginta sekä kunnioitettava määrätietoisuus oikeuttavat helpostikin kärkisijoille. Vuorisen (vokaalit) ja Härkösen (kitara) toimesta vuonna 2003. Siksi onkin yllättävää havaita orkesterin kehittyneen death metalinsa parissa entistäkin professionaalimpaan suuntaan. Tämä lähinnä siksi, että Härköseltä tuo luonnistuu parhaiten. Vaikka joitain pieniä yhtymäkohtia voisi hakea esimer-. Jos viimeksi vertasin Lucidityä Hypocrisyyn, nyt se voisi monimuotoisuudessaan olla suoraksi taottu Opeth, siinä määrin on myös sävellyspuolella tapahtunut laatukehitystä. Kameleontti: Leiki kuollutta Kameleontti on kolunnut demopalstojen kärkisijoja tasokkailla äänitteillään niin kauan kuin muistaa. Aadolf ja demot Lukas Pearsall Kuukauden bändi: The Zombi The Zombi: The Rottening The Zombi meni jo debyyttidemollaan lajitovereidensa ohi kirkkaasti. Kaikkien ideat otetaan huomioon ja tarvittaessa jalostetaan niitä eteenpäin. ...olemme hajaantuneet kolmeen kaupunkiin, ja kun jäsenillä on töitä ja koulua, niin treenaamiselle on välillä hankala löytää aikaa. ...siten, että Härkönen tekee suurimman osan biiseistä ja myös kaikki lyriikat. Tähän kun vielä lisätään välispiikit, jotka kosahtavat joka kerta ja muuttuvat täysin absurdeiksi, niin viihtyminenkin on taattua. Quid Humanum Estissä on paljon kaikkea tasokkaasti esitettynä, ja teoksen pituuden huomioon ottaen siitä voitaisiin puhua täyspitkänä. Bändin nimi... Äänitteen ainoa pieni miinus tulee hetkittäin ontuvasta puhtaasta laulusta, vaan se92 Inferno Lucidity: Relic Jyväskyläläinen Lucidity on osannut jyhkeän melankolian salat ennenkin. Jos nimiä pitää mainita, niin vaikka Six Feet Under, Torture Killer, Bloodbath ja niin edelleen. Työmme jakautuu... Alun perin ideana oli toimia vain kaksihenkisenä studioprojektina, mutta ajan kuluessa ja sanan levitessä ei yksinkertaisesti jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kasata kokonainen bändi ja lähteä keikkailemaan. Erittäin hyvältä soundaava Corrosion starttaa kovin meshuggahmaisissa merkeissä, ja tätähän ei luonnollisesti voi toteuttaa jäämättä kiinni. ...olemme keränneet jo mukavankokoisen kannattajakunnan ja meillä on valmis paketti täyspitkää levyä varten. Keikalla olemme... Seuraava askel voisi olla kasvattaa Abysmalia ihka oikeaksi ja täysveriseksi yhtyeeksi. Kaiken kruunaa se vähintään kuuden jalan syvyydestä nouseva korinalaulu, joten mikäs tässä on mädäntyessä! www.zombideathmetal.com Milloin ja miten. The Zombi on osuva nimi tämänkaltaista musiikkia soittavalle yhtyeelle ja varsinkin tämännäköisille jäsenille. Louhinnan ja monimutkaisen tykityksen vastapainoksi tarjoillaan kauniita suvantoja, eli hellittääkin osataan sopivasti. Ideana oli yksinkertaisesti tehdä lisää hyvää musiikkia maailmaan. Kutakuinkin täydellisen soiton ja jokaisen instrumentin kiistattoman hallinnan ohella biiseistä löytyy sulassa sovussa niin järkeä kuin hulluuttakin. www.myspace.com/narmerband Relicin myötä bändin tasoon alkaa muotoutua jonkinlainen luottamus, ja mielenkiintoista onkin nähdä, mihin seuraavana edetään. Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... Kokonaisuudessa on kuitenkin lähes järjetön määrä vaikutteita, jotka on saatu nivottua yhteen mallikkaasti. Viiden vuoden päästä meidät löytää..
Jonkin aikaa yhtye pyöritti kiinteistössä jopa levykauppaa. Yhtye solmi levytyssopimuksen Finnlevyn kanssa, ja debyyttialbumi Visions, Scenes and Dreams julkaistiin alkuvuodesta 1982. Salmirinne: Kaikkein parhaiten sitä levykauppaa kuvaa se, että kun kerran palailtiin keikkareissulta, löydettiin ovesta lappu: "Myyjä uimarannalla, jos on tärkeää juttua, niin tulkaa sieltä kyselemään." Siinä vaiheessa me pääteltiin, että antaa bisneksen olla. Käsmä: Pohjat on soitettu yhdessä, ja sen takia siinä on sellainen elastinen svengi. Varsinaisia rockohjelmia ei televisiossa syksyllä 1980 ollut, mutta Levyraatia seurasi parhaimmillaan yli miljoona suomalaista. Gillanin omistaman Kingsway Recordersin historia on komea, talossa on taltioi- tu esimerkiksi Animalsin House of the Rising Sun ja Fleetwood Macin Albatross. Se oli kuitenkin niin pientä, että sitä mukaa kun kassaan tuli rahaa, niin illalla paikallisessa kuppilassa taidettiin juoda ne pois. Rauhalassa sijaitsivat Zero Ninen treenikämppä, demostudio ja toimisto. Ensi joulukuussa Zero Nine täyttää todellakin 31 vuotta. Mutta en mä sillä tavalla ole metsittynyt, etten noita muutamia keikkoja mielelläni tekisi. Mutta eihän se mikään levytuottaja ollut, kyllä se oli äänittäjä Paul "Chas" Watkins, joka suurimman työn Blank Versellä teki. Mehän napsitaan kakusta ainoastaan mansikat. Levyllä on ronski, kursailematon ote ja sitä ei ole ylituotettu. Vasta viisi vuotta edeltäjänsä jälkeen ilmestynyt IX osoittaa, että yhtye on ronski kolmikymppinen. Salmirinne: Kyllähän se keikalle lähteminen tulee koko ajan vaikeammaksi ja vaikeammaksi, varsinkin kun mä olen kohtalaisen erakoitunut Kuusamon metsiin. Zero Ninen etsikkoaika jatkui vielä yhden albumin, Tukholmassa Oz-manageri Börje Forsbergin kanssa levytetyn Headlinen (1984) verran. Mutta voittohan oli mahtava, jopa paikallislehti kirjoitti meistä. Lokakuussa 1982 julkaistu Blank Verse ei kuitenkaan tyydyttänyt yhtyettä. Alkoi tapahtua nopeasti: saman vuoden elokuussa Zero Nine oli työstämässä toista albumiaan Deep Purple -laulaja Ian Gillanin studiolla Lontoossa. Käsmä: Olikohan siinä videossa kuvituksena jotakin saatanan pusikkoa, ei tainnut olla edes valokuvaa meistä. Vaikka maailmantähden kanssa levyttäminen aluksi jäykisti muusikonalut, jää murtui pian. Käsmä: Siinä on muuten valomiehellä paha paikka. Eikä oikein voi panna ilmoitusta, että "palkataan valomies" ja sitten varoituksena, että "henki muuten saattaa lähteä". Kun biisi lähtee kulkemaan, pannaan lisää pökköä pesään. Yhtye joka aikoinaan teki yli tuhat keikkaa Kepa Salmirinne toteaa yhtyeen olleen parhaimmillaan "täysin armoton rock´n´roll-kone" esiintyy nykyään valikoidusti. Zero Ninen levytystahti kiristyy. Zero Nine kuulostaa tällä levyllä samalta kuin keikoilla. Kun viime levyn tiimoilta soitettiin Helsingin jäähallissa Scorpionsin kanssa, olin kahdessa ja puolessa kuukaudessa tavannut nokikkain ehkä kaksikymmentä ihmistä. Yhteydet ulkomaille eivät avautuneet, ja myöhemmin Ian Gillan kertoi Heli Nevakaren Rockstop-ohjelmassa tuottaneensa levyn läheisestä pubista käsin. Sovitusjuttuja katsottiin kimpassa, ja lauluja tehdessä Gillan taisi olla koko ajan paikalla. Sitä sitten ei tässä vaiheessa voi jo sanoa onneksi tälle levylle päätynyt. Kaksi edellistä on kuollut, kaveriporukasta ei ainakaan uskalla ketään pyytää. Salmirinne: Kakke antoi piutpaut sille, miltä Zero Nine on aikaisemmin kuulostanut. Yleisömäärät lavoilla kasvoivat, ja bändin hermokeskukseksi muodostui kuusamolainen rintamamiestalo Rauhala. Uuden levyn myötä Zero Nine on aktivoitunut tänä syksynä keikoille myös Etelä-Suomeen. Sitten kun onkin jäähallin lavalla, muutos on aika radikaali. Aluksi itseäni vähän hirvitti, koska odotin sellaista pehmeämpää kasarisoundia. Myös merkittävän taloudellisen satsauksen tehnyt levyyhtiö oli pettynyt. Kitaristi Martti Mäntyniemi kuvaili Gillania sanoilla "mukava mies, haki minullekin juustohampurilaisen grilliltä ". IX on omistettu Leuto Käsmälle, Timo Käsmän edesmenneelle veljelle, joka toimi 1980-luvulla Zero Ninen roudarina ja valomiehenä. Jos voitit Levyraadin, sä olit heti kova sana. Salmirinne: Niin hullulta kuin se kuulostaa nykyään, niin yksittäisellä tv:ssä esiintymisellä oli iso vaikutus. Suomessa Ian Gillanin kanssa levyttäminen oli kuitenkin ennenkuulumatonta. Laulaja Kepa Salmirinne ja kitaristi Timo "Runkku" Käsmä vierittävät osasyyn tuottaja Kakke Vähäkuopuksen niskaan, jolla on ennen Zero Ninea tilillään esimerkiksi Poisonblackin taltioimista. Vuoden 1985 White Linesilla Zero Nine löytäisi vihdoin itsensä. INfErNo 95. Vanha liitto TEKSTI Lauri Ylitalo I KUVA Jaani Föhr Nolla ja ysi E nsimmäisenä Zero Ninen yhdeksännellä, toisella 2000-luvun albumilla kiinnittää huomiota energisyys. Eikä haittaa, vaikka temmot menisi vähän vähän nokilleenkin. 31-vuotias bändi tuntuu viidessä vuodessa nuorentuneen yli vuosikymmenen. On aika sukeltaa yhtyeen historiaan. Gillan ja 09 Kuusamolaisen Zero Ninen ensimmäinen askel kohti ammattilaisuutta oli Down the Line -omakustannesinglen päätyminen Mainostelevision Levyraati-ohjelmaan. Salmirinne: Ei sekään ihan pidä paikkaansa
Speed ja thrash olivat kuitenkin mul- Homma isollaan tai sitten ei listaneet metallikentän, ja Zero Nine ymmärsi aikojen muuttuneen. Levy-yhtiö vaihtui monikansalliseksi Virginiksi, ja lopulta White Lines purkitettiin tammikuussa 1985. Salmirinne: AC/DC:n rundilla 1996 kävi oikeasti niin, ettei löydetty lavalle. Arvaahan, miltä minusta tuntui. Tuolla levyllä T.T. Esimerkiksi Iron Maiden -manageri Rod Smallwoodin Smallwood & Taylor Enterprises kiinnostuikin yhtyeestä. Se oli Spinal Tapia, yleisö siinä vieressä katseli ja ihmetteli, kun Zero Nine kiipeili kattoluukun kautta ulos bussista.. Onneksi joku ystävällinen kiertuemanageri ohjasi meidät sen jälkeen lavalle. Käsmä: Kemissä oli joku ulkoilmakeikka ihan kesän alussa. Sillä hetkellä me oltiin auttamattomasti ulkona kuvioista. Oltiin kuitenkin nähty Spinal Tap, joten ohi pyyhältäessämme muistettiin huutaa niille "rock´n´roll, rock´n´roll!". Ammattikeikkailun lopettaminen oli lopulta myös helpottavaa. Oksalan nimi. Julkaisutilaisuus Rukalla oli vertaansa vailla: juhlat kestivät koko viikonlopun, ja paikalle lennätetyt toimittajat saattoivat löytää kesken moottorikelkkasafarin kuusamolaisesta luonnosta esimerkiksi kossupullon. Harhailtiin pitkin Oslon jäähallia, ja AC/DC:n henkilökunta katseli aluksi vähän kiusaantuneena, että vittu miten noloa. Pidettiin bändikokous ja mietittiin, että mitä pitäisi tehdä, kun vituttaa koko ajan. Millaisia ovat Zero Ninen totisimmat Spinal Tap -hetket. Sen jälkeen ne ulvoivat naurusta. Käsmä: Me jouduttiin toteamaan, että jumalauta, aika on ajanut meistä ohi. Tuuli löi bussin ovet kiinni, ja avaimet oli tietysti sisällä. Kepa Salmirinne pitää White Linesia Zero Ninen tärkeimpänä albumina. Läpimurtoa ulkomaille ei kuitenkaan tapahtunut. Juho Juntunen intoutui kirjoittamaan Soundiin peräti viisisivuisen raportin ihmeellisistä pohjoisen otuksista, jotka jyskyttivät heviä ja kutsuivat toimittajaa tuttavallisesti "vanhaksi mulkuksi". Se on paljon albumilta, jonka demosessiot olivat päättyneet äänittäjä Ilari Peto-Niemelän sanoihin "nää teidän biisit on ihan paskoja". Kotimaassa yhtye keikkaili Voodoo Youn jälkimainingeissa aina 1990-luvulle saakka. Zero Nine tarvitsi tuottajan, ja esiin nousi Smackia ja Riff Raffia taltioineen T.T. Oli käynyt selväksi, että omin voimin eteenpäin ei päästäsi. Salmirinne: Viisikymmentä viimeistä keikkaa tuntui siltä, että tässä ei ole mitään järkeä. Lontoossa aseet oli sitten myyty edelleen IRA:lle ja näin oli hankittu rahat matkaa varten." Zero Nine oli kasvanut isoksi bändiksi, ja Suosikin Rankin´ Lista -äänestyksessä se hätyytteli 1980-luvun lopussa usein kärkisijoja. Käsmä: Keikan jälkeen Uriah Heepin Mick Box tuli takahuoneeseen, kätteli mua ja kysyi, miten sä näet noiden aurinkolasien läpi soittaa noin hyvin. Uutta materiaalia alkoi syntyä, ja syksyllä 1984 yhtye sukelsi omakustanteisesti Finnvoxille nauhoittamaan Oksalan kanssa kappaletta Never Stop Runnin´. Näin kosketinsoittaja Iro Murtola kertoi Zero Ninen Lontoonmatkasta Juho Juntuselle Soundissa: 96 INfErNo 1970-luvulta Blade Runneriin "Kun täältä läheltä varastettiin kolme vuotta sitten kolmekymmentä rynnäkkökivääriä, puhuttiin paikallisissa kapakoissa ihan tosissaan, että Zero Ninen jätkät olivat hoitaneet pöllimisen ja vieneet aseet Lontooseen vahvistinkaapeissaan. Siellä ei ollut takahuonetta, ja osa kundeista meni vaihtamaan vaatteita bussin perään, soittokamojen sekaan. Oksala päivitti Zero Ninen soundin Blade Runnerin ja Top Gunin vuosikymmenelle, ja Zero Nine löi itsensä toden teolla lävitse. Yhteistyön mahdollistamiseksi tarvittiin kansainvälinen levytyssopimus, jollaisen toivossa manageritoimisto järjesti Zero Ninelle näyttökeikan Lontoon Marquee-klubille. Kuusamolaiset tekivät vuosikymmenellä vielä kaksi levyä, Intriguen (1986) ja Voodoo Youn (1988), ja kansainvälistyminen oli myös Zero Ninen haaveissa
Olen nähnyt kummallisia asioita, mutta tietenkin samalla tuntui hienolta, kun näin esimerkiksi bändin logon yhden tyypin päässä Australiassa. Jokainen leima on Mackintoshille oman aikansa muisto. Siihen aikaan ihmiset olivat lähtökohtaisesti kauhuissaan koko ajan. Greg on erityisen viehättynyt vanhoista keskiaikaisista puupiirroksista. Olen ollut sen jälkeen useammankin kerran Israelissa, mutta en ole törmännyt häneen enää kertaakaan. Se ei ollut niin kovin suosittua siihen aikaan. Mikäs siinä, menimme hänen studiolleen, ja se oli siinä. Kävi ilmi, että hän on fanimme ja halusi tehdä minulle tatuoinnin. Niissä on jotain ajatonta. Yksi alue loimottaa vielä autiona Gregin ruumiissa. Olen jopa opiskellut sitä aikoinaan. Muutaman kerran Greg on meinannut tipahtaa pallilta nähdessään Paradise Lost -fanien tatuointeja. Ehkä minusta on tullut jo liian ronkeli, haha. Eräänä päivänä kitaristin olkaa koristi pääkallo. Niissä on myös jotain viehättävän naiivia. Olin jo pidemmän aikaa katsellut hänen töitään, ja noin puoli vuotta sitten hän yllättäen otti itse yhteyttä minuun. Ja ainakin tiedän, mikä on hyvä kuva. Eri tatuointien muisteleminen saa kitaristin nostalgiseksi. Onhan näissä tarinoita. Nuori Mackintosh tekee camping-lomalla Etelä-Englannin Cornwallissa päätöksen ottaa elämänsä ensimmäisen tatuoinnin. Pitää yrittää järjestää viimein aikatauluja niin, että pääsisin tapaamaan häntä promoreissun yhteydessä, Greg suunnittelee ja kertoo, että diggailee myös Milosch Tattoon tekemisiä. Kaupungissa oli yksi tatuointistudio, jonka ohi kävelin joka päivä, ja ajatus alkoi muhia. Kieltämättä erikoinen kokemus, mutta 98 INfErNo se oli kyllä tosi hieno kuva, älyttömän realistinen. Vähän aikaa sitten näin ravintolassa tyypin, joka oli tatuoinut minun naamani käteensä. Se ei kieltämättä ollut elämäni hienoin kokemus. Ranteessani oleva kuva muistuttaa minua aina siitä, kun menin ensimmäistä kertaa käymään Israelissa. Se on aina ollut niin, Greg virnistää. Samaisena vuonna Greg Mackintosh perustaa Paradise Lostin, mutta se on tässä yhteydessä täysin sivuseikka. Tatuointi muistuttaa silti minua aina hänestä. Ystävälläni oli jo ennen minua pari kuvaa, ja hän väitti, ettei se ole niin kamalaa, Mackintosh naurahtaa. Olen koonnut vuosien mittaan paljon kuvia ja myös tehnyt itse piirroksia, joita voisi ajatella tatuoinneiksi. Haluaisin keskittyä mieluummin johonkin, joka on vähän yksilöllisempää. En väitä, että olisin briljantti piirtäjä, mutta ihan ok. Keskiaika kiinnostaa Tatuoija Bob Hoyle on ikuistanut omaa jälkeään Mackintoshiin, ja tulevaisuudessa myös madridilainen Robert Hernandez pääsee hakkaamaan osuutensa Paradise Lost -perustajajäsenen nahkaan. En kadu yhtään kuvaa, mutta kieltämättä en ottaisi joitain kuvia enää uudelleen. Kaikki laittoivat sillä reissulla vielä nimmarit tyypin kaljuun ja hän aikoi mennä tatuoimaan ne siihen! Ihan hullua, Greg naurahtaa. Selkä. Isompia kokonaisuuksia. Törmäsin baarissa Johnny Two-Thumbs -nimiseen heppuun, joka suostutteli minut keskellä yötä ottamaan tatuoinnin. Ihmiset hankkivat tatuointeja mitä erilaisimmista syistä, ja onhan se siistiä, että itse on vaikuttanut jonkun hemmon elämään noin paljon, hän lisää. Pitää muuten tsekata, mitä Madridin tyyppi voisi siihen keksiä!. Kun vanhemmat näkivät poikansa tekosen, reaktio oli odotettava: Mitä tahansa teen, äiti on aina kauhuissaan ja isä vaan nauraa. Oma nahka TEKSTI Heta Hyttinen Paradise Lostin kitaristin Gregor "Greg" Mackintoshin äiti kauhisteli poikansa ensimmäistä tatuointia, isä sen sijaan sai siitä röhönaurut. Niissä kuvissa on jotain taikaa verrattuna nykyisiin piirroksiin, Greg naurahtaa leppoisasti. Olen suunnitellut ottavani sinne jotain jo kymmenen vuoden ajan, mutta en ole vieläkään löytänyt oikeaa kuvaa. Kuten aina. "Oma naama fanin kädessä oli yllätys" ElEtään kEsää 1988. Jos eivät taudeista, niin sitten uskonnosta
www.spinefarm.fi spike@spinefarm.fi jos eka lÄtty oli vasta liikekannallepano, niin nyt on sitten tÄysi rÄhinÄ pÄÄllÄ! vÄestÖnsuojelijat suosittelevat hakeutumaan lÄhimpÄÄn levykauppaan www.5fdp.com five finger death punch & shadows fall live @ nosturi, helsinki 16.11. Vuoroveri www.saattue.net Kun traumaattisilla tarinoilla ja ahdistavilla muistijäljillä läiskitetty elämän filminauha lipuu silmien edestä melko verkkaiseen tahtiin, niin on sopiva hetki miettiä niitä kaikkia pahoja tekojasi. www.spinefarm.fi spike@spinefarm.fi Lokakuun 21. - ihan yhtä ankea päivä kuin kaikki muutkin.