Inferno 8/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

ENSLAVED KILLING JOKE HATEFORM THE CROWN AVENGED SEVENFOLD MELVINS LORDI VS. AADOLF RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 8/2010 I HINTA 5,90 euroa
Fullsteam Agency & Inferno proudly present Where Death Is Most Alive, part II, 2010 To 28.10.2010 Jyväskylä, Lutakko 18/15 EUR, Ennakko: www.jelmu.net Pe 29.10.2010 Oulu, Club Teatria 22/25 EUR, Ennakko: Tiketti ja Lippupalvelu La 30.10.2010 Seinäjoki, Rytmikorjaamo 20/18 EUR Ennakko: Tiketti ja Lippupalvelu Su 31.10.2010 Tampere, Klubi 19/23 EUR, Ennakko: Tiketti Ma 1.11.2010 Helsinki, Nosturi 22 EUR, Ennakko: Tiketti ja Lippupalvelu Ti 2.11.2010 Turku, Klubi 18/22 EUR, Ennakko: Tiketti www.darktranquillity.com www.fullsteamagency.com www.tiketti.fi www.lippupalvelu.fi
www.virgin-steele.com Limited 3LP+CD Box coming soon! CD & LP CD & 2 LP The Prime Mover is back! ,,We Are Volsung" - the new studioalbum. the single ,,Arising Thunder". Out September 27th! New tourdates under: www.zodiacmindwarp.com ,,The Best Of A Decade" 80 minutes of hot rock for a cool price! Out Now! 24th October - Finland - Helsinki - Nosturi 25th October - Finland - Tampere - Pakkahuone 26th October - Finland - Turku - Karen www.ufo-music.info ,,Aqua" The new studioalbum incl. 11 brand new tracks! Available as Special Edition 2CD Digipak and standard Jewel Case CD. 12 brand new tracks! Out October 25th! www.powerworld.org anz_FIN_Inferno_210x140.indd 1 13.09.10 12:09. Out September 27th! www.angra.net ,,Human Parasite" A great mixture between Hard Rock and Heavy Metal. ,,The Black Light Bacchanalia" The new studio album incl. The new studio album incl. Out October 25th
09 5627 1240 Avoinna ark. 09 343 6030 Avoinna ark. 10-18, la 10-15. MUSAMAAILMA ITIS. www.musamaailma.fi Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. 10-18, la 10-15 MUSAMAAILMA RETAIL Turunlinnantie 2, Hki, Itäkeskus Puh
014 Axis: Londinium & murhapapa ja mama 016 Heavy Cooking Club: Ajattara-ruoJAn katapultinrakennuseväs 018 ENSLAVED 024 SADiSTiK ForEST 026 THE mAN-EATiNg TrEE 028 KiLLiNg JoKE 032 AVENgED SEVENFoLD 036 HATEForm 041 HAiL oF BuLLETS 044 Dimmu 052 054 Borgir THE CroWN Aadolf LorDi-basson varressa 058 Pölkyllä: Norjan perusheviääni JorN LANDE 060 Salamyhkä: miDNigHT SuN 063 Arviot, pääosassa KiLLiNg JoKE 084 Demot, pääosassa THE NiBiruAN 086 Vanha liitto: mELViNS, haastattelussa Dale Crover 090 oma nahka: metallin jokapaikanhöylä TuomAS SAuKKoNEN Nathan Gallagher "Minua huolestuttaa, että nuorem massa polvessa, tai missä tahansa sukupolvessa, ei ole enää jäljellä minkäänlaista kapinaa." Jaz Coleman. 009 Päänavaus 010 Sytykkeitä: viikatoitu SorSAKoSKi, iNSomNium, LiTHuriA, KATrA..
Mutta mitä kertoo nykymaailman "rockmeiningistä", että kohahduttamiseenkin tarvitaan kaksikymmentä vuotta vanhoja aineksia ja vieläpä irtirevittyinä genrestä, jolla ei ole tavallisesti mitään tekoa kyseisessä aviisissa. Oli miten oli, Norjan herättämät mielikuvat ovat vahvoja. Ps. VaikutusValtainen englantilainen rocklehti Mojo julkaisi hiljakkoin jostain kumman syystä jutun Norjan black metal -skenen 90-luvun alkupuolen surullisenkuuluisista tapahtumista. Päänavaus Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hynninen Sami, Hyttinen Heta, Itäkylä Riitta, Jalonen Miika, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lampinen Teemu, Lassila Tero, Lehtonen Marko-Oskari, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TilaajaPalvelU (ARK. Jo näillä esimerkein voidaan sanoa, että laadussa löytyy, eikä Norjan raskasmusiikillinen perintö ehkä makaakaan pelkkien vanhojen sensaatioarvojen varassa, kuten on niin usein ajateltu. Vastaus on ilmiselvä: Mojo halusi kohahduttaa, ravistella hieman toistuviin Beatles- ja Dylan-kansiin tai legendojen suoriin perillisiin tuudittautunutta lukijakuntaansa. Uusi tulokas, viime numerossa haastateltu Kvelertak ei sekään hiihdä kaukana. tässä lehdessä puhuu nyky-Norja, vaikkakin pitkän kokemuksen syvällä bassolla. Onneksi vain levy-sellaista. 8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Mikko Mali Puhelin: 045 110 5522 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Joachim Luetke Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 10. Mikä pisti silmään, oli itsensä tappaneesta Mayhem-solisti Deadista jutun piristeeksi taitettu kuva. Infernon lukijoiden keskuudessa mielikuvat ovat joltisellakin varmuudella metallimusiikkiin liittyviä. Ennen muuta herätti ihmetystä, miksi näinkin arvovaltainen julkaisu alentuu toimimaan sokkilehdistön metodein. Kuvavalinnalla ei silti ollut juurikaan suhdetta juttuun. AD:mme, kova kalamies, hihkaisi tämän lehden taittamisen lomassa "turska!". Harvempi varmaankaan ajattelisi adjektiivin kautta. Siis se, jossa mies makaa aivot seinillä pian omankin loppunsa kohtaavan Euronymousin kuvaamana. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Katso osoitteesta www.inferno.fi. Matti Riekki päätoimittaja Inferno 9. Vaikka musta ei ole enää niin mustaa ja ideologioistakin on hankala ottaa selvää, musiikillisesti bändeillä tuntuu pyyhkivän hienosti. Aloin pitää blogia. Minkäs sitä mielensä kuville mahtaa. Jo "pimeällä vuosikymmenellä" toimineet Dimmu ja Enslaved ovat lajinsa terävintä kärkeä. Henkilökohtaisesti en ole niinkään Dimmun miehiä, mutta tuore Enslaved-albumi on suurin piirtein parasta, mitä norjalaisten kanssa voi tehdä laput korvilla. Okei, jos ollaan tarkkoja, kuvassa oli kylläkin Mayhem-bootlegin kansi, joka on nikkaroitu tästä kuuluisasta otoksesta. Pölkyllä-palstalta löytyvä Jorn Lande taas on perushevilaulajien tunnustettua tekijämieskaartia. Veikkaisin, että aatoksista löytyy ensimmäisenä joko corpsemaalattu mustametallisti tai hieman muinaisempi metallimies, viikinki. Seuraavaksi mietin, mitähän norjalaisen Scream Magazinen lukijoilla tulee ensimmäiseksi mieleen sanasta "Finland"... Sillä ei lopulta ole juurikaan merkitystä, ovatko ne "negatiivisia" vai "positiivisia". Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. NORJA, NORJEMPI, NORJIN Mitä sinulla tulee ensimmäiseksi mieleen sanasta "Norja". Olen nykyaikainen. Jos kysymys esitettäisiin vaikkapa nyt Suomen Kuvalehden avaussivulla, sana herättäisi maan lipun jälkeen todennäköisesti hieman lukijan mielenlaadusta riippuen mielikuvia joko öljystä, murtomaahiihdosta tai korkeasta hintatasosta. Silti, ensimmäiset asiat, jotka sana "Norja" tuo mieleeni, ovat 1990-luku, Darkthronen mustavalkoiset levynkannet sekä se kuuluisa kuva Deadista. Eihän siinä mitään, onhan aiheella paitsi kuriositeettiarvonsa myös rockhistoriallista merkittävyyttä harvoin nimittäin "rock" on tullut yhtä kansakunnan iholle kuin palavien kirkkojen hohteessa
Sorsakosken mukaan yhteys onkin ilmeinen. Viikate kuitenkin totesi tuolloin Kaarle Viikatteen oman äänialan riittämättömäksi kappaletta tulkitsemaan. Paitsi tietenkin kun meikäläinen tuli siihen, se alkoi kuulostaa meikäläiseltä. Lopputulos julkaistiin ladattavana syyssinkkuna syyskuun alussa. Sen tulkitsee näet itse Topi Sorsakoski. Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste Harvoin on suomalaisessa musiikissa suljettu ympyrää yhtä tyylikkäästi kuin Viikatteen Hautajaissydänkappaleessa. Kaikkein sävähdyttävin oli tietenkin tämä Ronnie James Dion lähtö, Sorsakoski huokaa. Lienee kaikille selvää, että Topi Sorsakoski on Viikatteelle kenties se kaikkein merkittävin musiikillinen lähtökohta, joten yhteistyö on enemmän kuin luontevaa. Kallehan oli laulanut siitä jo demolaulun, eikä se lopullinen oikeastaan siitä juuri muuttunut. Kun ollaan avoimin korvin ja avoimin mielin liikkeellä, aina saattaa kaikenlaista hienoa tapahtua. Mutta olen kyllä radiosta kuunnellut Mokomaa ja näitä. Vaikka tällaiset suomalaiset nimet ovat miehelle tuttuja, Sorsakoski kertoo mieluiten pidättäytyvänsä vanhassa liitossa. Siinä istuessa kuunneltiin pari kertaa Hautajaissydän läpi, minkä jälkeen Sorsakoski totesi, että biisi on hyvä ja hän voi sen laulaa. Niinpä yhtye päätti pyytää Sorsakoskea laulamaan sen. Lokakuun 13. Mulle se kolahti heti, että jes, se on tässä, Sorsakoski kertoo kuunteluhetkestä Chryslerissa. Mutta eipä niistä nyt osaa sanoa vielä oikein mitään. 10 Inferno. Kappaletta on arvioissa luonnehdittu muun muassa Agents-pastissiksi. En seuraa nykyaikaa kovin paljoa. Kun mä teen itse koko ajan keikkaa, en ole kerinnyt käymään katsomassa heitä missään festareilla tai klubeilla. Olen nähnyt Kallea keikoilla, siis että se on ollut katsomassa meitä. Sehän on hienosti soitettu ja toteutettu, ja onhan siitä se selvä mood löydettävissä. Sorsakosken mukaan keskusteluita jatkosta ei hänen lyhyen studiovisiittinsä aikana käyty. Mutta yhtä hyvin se voisi olla vaikka Shadows, tai mikä tahansa muu rautalankabändi. TOPI SORSAKOSKI & VIIKATE sorsakoski kertoo, että Viikate oli hänelle tuttu yhtye jo ennestään. Kyseessä on kappale, joka äänitettiin alun perin jo Kuu kaakon yllä -levyn sessioissa. päivänä alkaa taas tiivis keikkaruljanssi, joka kestää tammikuun loppuun. hautajaissydän ei ainakaan vielä poikinut suunnitelmia siitä, voisiko Viikatteen ja Sorsakosken yhteistyö jatkua. Kyllähän ne lempparit on edelleen ne samat vanhat, Purplet ja muut. Tämän lehden ilmestyessä Topi Sorsakoski lomailee Amerikan-asunnollaan. Kappale on sen verran hyvin onnistunut, että sen kuulisi mielellään esitettävän livenäkin. Ilman häntä Viikatetta ei välttämättä olisi edes olemassa. Vilho Rajala sytyttäjä sytykkeita.inferno@popmedia.fi Voi Vain kuVitella, millainen oli Kaarle Viikatteen täpinä sinä kesäiltana, kun hän istuutui Topi Sorsakosken kanssa tämän Chrysleriin Kouvolassa. Myös innostus oli molemminpuolista. Paljon korrektimpi julkaisu on luvassa 29.9., kun biisi julkaistaan seiskatuumaisena vinyylinä, b-puolenaan instrumentaaliversio samasta kappaleesta. Täytyy tästä genrestä vielä sanoa, että surullisia uutisia sieltä alkaa nyt tippua. Ei ihme, sillä Kaarle Viikate on ollut vähintäänkin tuttu näky yleisössä Sorsakosken keikoilla
Bändin uusi levyyhtiö on Century Media records. Mitään pahaa sanomista meillä ei heistä ole, koska heidän ansiostaan me ollaan tässä tilanteessa. Century Median kanssa asiat lähtivät liikkeelle jo viime joulukuussa, kun oltiin Saksassa Swallow the Sunin ja Omnium Gatherumin kanssa. Olemme heille erittäin kiitollisia. Kun keikkoja alkoi tulla, mies tarttui myös kitaraan. Kalliojärven mukaan levyllä sovellettiin "more is more" -tyyppistä äänitysfilosofiaa. Lisää on kuitenkin toivottavasti tulossa. Se äänitettiin Pertun studiolaitteilla, ja ensimmäinen versio tehtiin studion vanhassa lokaatiossa. Suunnitelmissa on, että se saataisiin ulos syksyllä. Death metal tuntuu siittävän kiinnostavia ja tasokkaita yhtyeitä tähän maahan jatkuvasti. Bändin vanha lafka Candlelight tarjosi tietenkin jatkosopimusta. Bändi starttasi 23.9. Ei ole kauaa siitä, kun Insomnium-keikoilla saattoi kuulla terävän version Nepenthe-biisistä. Tämän Infernon ilmestyessä bändi kiertää jo eurooppaa Dark Tranquillityn kanssa. INSOMNIUM ISOON TALLIIN Basistilaulaja Niilo Sevänen on selvästi tyytyväinen uuteen sopimustilanteeseen. Debyyttilevy Pimps of the Living Dead julkaistiin heinäkuussa Redhouse FMP-lafkan kautta. Siinä vaiheessa vaikutti jo todella hyvältä. Lopulta mies kuitenkin kaivaa varsin kuvaavan ilmaisun. Terhi Ylimäinen Alusta saakka Candlelight recordsille levynsä tehnyt Insomnium otti askeleen isompaan suuntaan. Kun Perttu muutti studion eri paikkaan, hän totesi, että levyn soundi on ihan liian huono verrattuna siihen, mikä potentiaali uudessa mestassa on. Lopullisen levyn soundi on sopivan mädäntuoksuinen, kuten on meininki muutenkin, promokuvista ja nettisivuista lähtien. Muitakin vaihtoehtoja oli kyllä mukana vielä keväällä. Kalliojärvi miettii pitkään, kun pyydän luonnehtimaan Lithuriaa yhdellä lauseella. Managerimme Jukka Varmo hoiti neuvottelut kesän aikana loppuun Century Median kanssa, ja tarjous oli lopulta niin hyvä, ettei siitä parantunut kieltäytyä. Seväsen mukaan seuraavan täyspitkän äänitys on ohjelmassa jo ensi keväänä. Insomnium nosti osakkeitaan tuntuvasti viime vuonna ilmestyneellä Across the Dark -levyllä, joten ei ihme, että kysyntää löytyi. Toisella kerralla soitosta tuli minusta vähän pirteämpää kuin siinä ekassa versiossa. Tarkoitus oli kokeilla, millaista jälkeä tulee kun on kaksi jäbää vetämässä voksuja, Kalliojärvi kertoo. Tämän syyssinkun julkaisu oli Century Median toive. Bändin jäsenistöä vaikuttaa myös Tracedawnissa, joten aikataulujen sovittelu yhteen on tuttua kauraa. Lithurian varsinainen laulaja on Jarno Kolehmainen. Kahden laulajan kokeilu onnistui hyvin ja Kalliojärveä pyydettiin liittymään bändiin. Lithuria on viisi vuotta vanha bändi, johon Kalliojärvi liittyi kitaristilaulajaksi viime vuonna. Lafkan A&R-mies Jens Prüter näki siellä meidän keikan ja ihastui ilmeisesti ihan aidosti meidän meininkiin, Sevänen kertoo. Nyt se aika on tullut. Syyskuun alussa bändi julkaisi netissä biisin nimeltä Weather the Storm, jolla vierailee Dark Tranquillityn Mikael Stanne. On jotenkin erittäin sopivaa, että Insomnium liittyy saman lafkan talliin, jossa mittavan uran teki muun muassa yhtye nimeltä Sentenced. Euroopan-kiertueen Dark Tranquillityn kanssa. Siitä tuli erittäin onnistunut biisi. Rumpali Perttu Kurttila soitti mulle toissa kesänä ja kysyi, että kiinnostaisiko tulla ainakin levylle vetämään lauluja. Siellä on tuplailtu vähän kaikkea, heh... Death metalin Anthrax, ainakin spedefaktorilla mitattuna! Inferno 11. Tätä kirjoitettaessa bändin keikkakalenterissa on tasan yksi merkintä. Nysväsin kotona kitaran kanssa, hän kuittaa. Mainittujen lisäksi Lithuriaan kuuluvat kitaristi Tuomas Yli-Jaskari ja basisti Antti Poutanen. Bändi ja Prüter vaihtelivat viestejä, tapasivatkin FME:ssä ja vielä toukokuussa Dortmundissa. eräs tämän syksyn debytanteista on helsinkiläinen Lithuria. TUOREEN MÄDÄN TUOKSUA kun laulaja Niko Kalliojärvi jätti Amoralin, tuntui melkoisen selvältä, että mies tullaan vielä näkemään metallihommissa. Ja mikäs siinä, kyllä tänne kelpaa. Sävellettiin se todella nopeasti, mutta jotenkin siitä tuli erittäin maittava, Sevänen kehuu. Lithurian ja Amoralin välissä mies ei tehnyt omien sanojensa mukaan mitään näkyvää. Pimps of the Living Dead äänitettiin varmuuden vuoksi kahteen kertaan. Siitä huolimatta Candlelight tippui aika nopeasti pois tässä kisassa
On kiinnostavaa nähdä, millainen draama asiasta vielä kehkeytyy, sen verran kipeältä asia puolin ja toisin vaikuttaa. Mä tulen olemaan tyrmistynyt, jos vastaanotto on täysin sitä, että takerrutaan menneisiin. nyt Katrasta on kasvanut yhtye, jonka toinen levy on tehty omin voimin. alku aina hankalaa. Meksikossa piti liikkua turvamiesten kanssa. Joka tapauksessa, debyyttilevy sai Napalm Recordsin kiinnostumaan bändistä, ja lafka myös julkaisi levyn englanninkielisen version vuonna 2008. Millainen on henkisen panssarin vahvuus bändissä kakkoslevyn julkaisun kynnyksellä. Monitoimimies Auerkallio (mm. Kolme vuotta sitten Katra-niminen laulaja pompsahti kaiken kansan tietoon esiintyessään Suomen euroviisukarsinnoissa. on äärimmäisen vaikea kuvitella ketään muuta hänen tontilleen. DT MP = ?? 25 Vuotta Dream Theateria riitti Portnoylle. Levyn taustalla häärivät Risto Asikainen ja Ile Vainio, eikä siitä nyt sen enempää. Nyt Katra on uudessa alussa Out of the Ashes -levyn kanssa. Koskettimet levylle soitti Aleksi Munter, kukas muu. Etelä-Amerikassa tuntuu olevan meininki aika hullua. Tuntuu pahalta ajatellakaan Dream Theateria ilman Mike Portnoyta, mutta en halua olla muiden jätkien tiellä, Portnoy sanoo, mutta muistuttaa samalla kitkerästi, että hänen isänsä nimesi aikoinaan koko bändin. Vaikka Katra on nyt toisella kierroksella, vanhat synnit ovat vielä monella tuoreessa muistissa. Tällä, Beast Within -nimisellä levyllä oli jo mukana bändin itse tekemiä kappaleita. Portnoyn ilmoitusta seuraavana päivänä DT:n kosketinsoittaja Jordan Rudess latasi YouTubeen improvisoidun pianopätkän, joka kuulemma heijastelee hänen tuntemuksiaan asiasta. Napalm-diili on Katralle sikäli mainio asia, että ulkomailla homma meinaa tunnustelujen mukaan toimia, ja siellä tällaiselle meiningille on myös markkinoita. syyskuuta julkaistiin hämmentävä tieto siitä, että rumpali Mike Portnoy jättää Dream Theaterin. Vaikka Portnoy 12 Inferno yritti omien sanojensa mukaan tulla vastaan ja suostua tekemään jotain DT:n kanssa ensi vuonnakin, neuvottelu ei onnistunut. En ollut tutustunut oikeastaan koko bändiin ennen kuin Johannes soitti ja kysyi, voinko tulla soittamaan keikkoja, hän kertoo. Out of the Ashes julkaistaan Suomessa 27.10. Keskiviikkona 8. Tämä on nyt oikea bändi eikä mitään perseilyä, ja levy tehtiin puhtaalta pöydältä. Minulla on ollut hauskempaa ja paremmat välit näiden bändien kanssa kuin Dream Theaterin kanssa vähään aikaan, Portnoy sanoo tiedotteessaan. Laajasti on jo ehditty veikkailla, että Portnoy palaa aikaa myöten takaisin. Katraan kuuluvat KATRA ON NYT BÄNDI hänen lisäkseen kitaristit Kristian Kangasniemi ja Teemu Mätäsjärvi, basisti Johannes Tolonen ja rumpali Matti Auerkallio. Saksassakin ihmiset tunnistivat meidät kadulla, Auerkallio kertoo. Bändi kävi heinäkuussa Meksikossa Theatre of Tragedyn kanssa ja vuosi sitten kesällä Saksassa parillakin keikalla. Spekulaatio tulevasta DT-rumpalista on tietenkin myös käynnistynyt, koska bändi ilmoitti tuoreeltaan ylväästi aloittavansa uuden levyn nauhoitukset tammikuussa.. Bändin soittajat tekivät levylle pari biisiä mieheen ja laulaja Katra Solopuro kirjoitti tekstit. Avenie, Soulfallen) ei ollut vielä Katrassa mukana ensimmäisen levyn aikaan. Nyt on kuitenkin täysin eri vaihde silmässä. Muu bändi päätti jatkaa jonkun muun kanssa. Eron taustalla on se, että Portnoy tunsi olevansa niin sanotusti loman tarpeessa, kun taas muut jäsenet eivät. Katran euroviisuseikkailu plagiaattiepäilyineen oli oma omituinen lukunsa, eikä merkillinen poprock-etno-ooppera-debyyttilevykään osunut ihan kultasuoneen. Asia kirkastui hänelle, kun hän pääsi maistelemaan hieman muiden bändien meininkiä, kuten Hailin, Transatlanticin ja viimeisimpänä tietysti Avenged Sevenfoldin
D E PR E - L I S T E N I N G, M E R C H A N D I S E A N D M O R E :. N U C L E A R B L A S T. CHECK OUT! W W W
Aivot joutuivat pesuun. Kaksi ensimmäistä kysymystä jääköön kirkon pohdittavaksi. Onko metalli niin pahassa jamassa, että se riippuu yhä kiinni kirkon mielipiteessä, kuin lapsi napanuorassa. se teidän Jumalanne on jo kuollut. Lontoon-kirjeenvaihtaja Riitta Itäkylä 14 www.arock.fi Inferno. Sanan varsinaisessa merkityksessä, siis. Vaikka Rachel Mannin sanat ovat vapaamielisyydessään kunnioitettavia, käsi nousee väkisin hieman hämmentyneenä ylös. Kolmas kysymys kiinnostaa enemmän, ja siihen on helppo vastaus: "Kyllä." Turhauttavan moni metallibändi on yhä niin läpeensä pakkomielteinen kristinuskosta, että kokee tarvetta sylkeä verbaalisesti Raamatun päälle jokaisen tilaisuuden tullen. Hyvä, Rachel! Ehkä kirkkoherra kävi sittenkin Lord Vicarin keikalla. Herää muutama kysymys. "Vihdoinkin joku uskovainen ymmärtää meitä!" "Metalli kertoo taivaasta ja helvetistä, rock on sister, RIP Dio." Ja niin edelleen. LONDINIUM . Deicide eläMMe hurMoksellisia aikoja. Metallifani Mann kävi kesällä Sonispheressä, headbangasi nurmella ja haluaa innoissaan muistuttaa muita kirkon jäseniä siitä hurmoksesta, johon metalli parhaimmillaan kuulijansa saattaa. Onko Englannin kirkko niin pahassa jamassa, että se tarvitsee uskossaan apua Slayerilta. Ja uskosta Jumalaan, tietenkin. AXIS. Elämme vuotta 2010. Saimme pienen vihjeen siitä, minkälaista mahtoi olla Kreikassa silloin ennen, kun papittaret tanssivat ja vapauttivat sisäisiä käärmeitään pakanallisissa temppeleissään. Kaaoksen, muutoksen, eläimellisen hurmoksen ja pimeyden voimien jumalalta. Anglikaanisen kirkon pappi, kirkkoherra Rachel Mann Manchesterista olisi varmasti ollut kanssani samaa mieltä, jos hän olisi sattunut olemaan paikan päällä. Glenbentonit ja tomarayat, ottakaahan siis opiksi... Mitä tekemistä pimeän voiman ja alkukantaisen eläimellisyyden kanssa on kirkon kanssa. Anglikaaninen tai evankelisluterilainen kirkko tuskin edustaa oleellista estettä kenenkään yksilönvapaudelle. "Esiintyi" on niin laimea sana. Monen bändin olisi jo aika katkaista se napanuora ja suunnata kapinansa ja/tai energiansa tärkeämpiin kohteisiin. Pystyssä tai ei, Paavi tulee Lontooseen kuitenkin liian myöhään, mokoma. Mannin puheet aiheuttivat yllättävän paljon keskustelua foorumeilla. Paavi on tulossa käymään täällä ensi viikolla, oikein pääministerin kutsumana. Mann kirjoitti hiljattain Church Times -lehteen artikkelin otsikolla "Tervehtikää pimeyden iloja", jossa hän toteaa kristittyjen voivan "oppia paljon" hevimetallimusiikilta. Ihmisellä on pimeä puoli, jonka hänen seurakuntalaisensa lakaisevat kuulemma maton alle, mutta jota Slayer sen sijaan kanavoi ihailtavan intensiivisesti. Lord Vicar... aivopesi. Ne hinkattiin toimintakyvyttömiksi alkukantaisella märällä rätillä, joka oli eittämättä uitettu itse Dionysoksen veressä, hiessä ja ties missä. Koska siis osallistun veroillani miehen Englannin-reissun kustannuksiin, tunnen olevani oikeutettu ja jopa velvoitettu näyttämään hänelle vähän nähtävyyksiä. Suurin osa kommentoijista oli iloisia. Kyllä, juuri siltä. Maanläheisemmin ilmaistuna: keikka oli kova. Hän ehti nimittäin jo missata vuoden hartaimman ja hurmoksellisimman tapahtuman. Lord Vicar, jonka nimeä hän pappiskastiin itsekin kuuluvana olisi varmasti osannut arvostaa, esiintyi Doom Over London -minifestivaalilla syyskuun alussa. Ironista kyllä, Rachel Mann antaa tahtomattaan vihjeen siitä, kuinka monoteististen uskontojen ikeestä pääsee helpoiten irti: hän toivoo kirkon ottavan enemmän mallia Dionysos-jumalalta. Olettaen tietenkin, että kaupunki on vielä viikon kuluttua pystyssä. Kova halu tappaa Jumala ei kerro mistään muusta kuin erikoisesta viharakkaus-suhteesta
Matka sieluun, itseen ja omaan voimaan. Mielenhäiriöstä eteenpäin Vuoden 2003 Below the Lights käynnisti aikakauden, jolloin Enslaved jätti black metalin rajaviivat yhä kauemmas taakseen. Skandinaavinen mytologia kertomuksineen, hahmoineen ja etenkin niitä kuvastavine riimuineen ei kuitenkaan suo sijaa asioiden yksinkertaistamiselle. TEKSTI Riitta Itäkylä auden Vap I KUVAT Mirjam Orm an Vikingstad I enslaved www.myspace.com/ jat or norjan enslaved on nimensä väärti. enneisyyden norssimytologiassa Odin, M jumalten jumala, edustaa maskuliinista voimaa ja sodankäyntiä. Levyn kannessa ihmishahmo luo katseensa alas maahan sisäisten ja ulkoisten voimien ristitulessa. Odin on arvaamaton ja kaikkivoipa eli kaikkea sitä, mikä meissä ihmisissä aiheuttaa pelonsekaista kunnioitusta. Palvontaa, jopa. Oli tietenkin myös inspiroivaa huomata, että niin moni muukin reagoi siihen positiivisella tavalla. 18 Inferno. Taiteessa usein vanhana ja parrakkaana vaeltajana kuvattu olento valjastaa kuolevaisia Ragnarökiin eli lopulliseen sotaan ja antaa miesten maksaa kalleimman hinnan sen puolesta. Se oli valtava askel, josta seurasi upea vapaudentunne. Äärimetallin, rockin ja progen siivin 1990-luvun Norja-skenen tuhkasta noussut Enslaved ymmärtää tämän, ja Axioma Ethica Odini jatkaa bändin lentoa kauas yli kliseiden horisontin. Olimme saaneet aikaan jotakin, jota emme oikein osanneet pukea sanoiksi, kitaristi ja päälauluntekijä Ivar Bjørnson muistelee bändin uran tärkeää käännettä. Odin on paitsi jumala, myös matka. Odin on yksi jumala lukuisten jumaltarinoiden joukossa ja vielä jotain muuta
m oniin voisi kyllä johtaa liian m ." kuluttajanasiavalituksiin Inferno 19. tä "Laulajamme haluaisi mei utta se kutsuttavan rockiksi..
No, niissä ekoissa bileissä tarjoiltiin kyllä ilmaista viinaa, joten oli se kai sen arvoista. Kaupallisesta menestyksestä ja valtamedian arvostuksesta huolimatta Enslaved ei ole rokkiyhtye, vaikka solistinsa niin haluaisikin uskotella. Se on kasvanut sitten 90-luvun alun, niin tematiikaltaan kuin musiikiltaankin. Odin, tuo moniulotteinen pirulainen, on saanut ansaitsemansa soundtrackin. Vahvat rajat Jos Enslavedin musiikilliset julkaisut ovat luoneet kaksijakoisen ja jopa ristiriitaisen vaikutelman olemalla yhtäaikaisesti sekä melodioiltaan iskeviä että monimuotoisuudessaan hämmentäviä, voidaan samaa sanoa myös koko bändin matkasta metallin tarkkaan kartoitetuilla teillä. Se ei varsinaisesti lukeudu black metal -joukkoon, vaikka syleileekin raivoisasti ihmismielen pimeyttä. Se, sanalla sanoen, myy. Joten moni ei enää edes vaivaudu paikalle. Ei se meille kiusaantuneisuutta aiheuta. Enslaved on kaukana tiensä päästä, mutta tietä käydään askel askeleelta itsevarmemmin ja, mikä oleellisinta, uteliaammin. Se riippuu siitä, missä kohtaa käyrää löytyy "normaali", kitaristi aloittaa. Huvittuneella nöyryydellä. Kun sitten kaikki sanoitukset ovat paperilla, alkaa suunnanohjaus. Meillä on kuitenkin myös valoisa puolemme ja positiivista energiaa. Halu tuottaa levy itse syntyi Ivarin mukaan silkasta kunnianhimosta. mutta se voisi kyllä johtaa liian moniin kuluttajanasiavalituksiin. "Liberaalilla" hän ei tarkoita kaiken hyväksymistä, vaan pikemminkin henkilökohtaista vapautta.. Sama pätee nytkin, ehkä jopa aiempaa enemmän. Haluan todella, että ensimmäiset ideat tulevat suoraan jostakin sisältä ja vain antaa sen tapahtua. Se on Norjan musiikkiteollisuuden arvostama ja voittaa kotimaansa Spellemann-palkintoja. Vuotta 2003 edeltäneet erimielisyydet musiikillisen suunnan suhteen ja niistä johtuneet miehistönvaihdokset soivat mahdollisuuden koota ajatukset ja suunnistaa vaiston perässä leveämmälle kaistalle. Nyt kävi päinvastoin: ensimmäiset biisit olivat kiireellisiä ja päädyimme seuraamaan niiden suuntaa. Laulajamme (Grutle Kjellson) haluaisi meitä kutsuttavan rockiksi... Mutta entä äärimetalli. Ei kuitenkaan poliittisessa mielessä, vaan päinvastoin. Olemme äärimmäisiä siinä mielessä, että olemme mielestäni melko liberaaleja. Se on kasvanut ulos määritelmistä. Vertebraella ensimmäiset pari sävellystä oli pehmeämpiä ja koko levy suuntautui sen mukaan. Olemme ei-poliittisia ja mitä tahansa sellaista vastaan, jota voidaan käyttää dogmaattisessa ja alistavassa mielessä. Luulenpa, että olimme vähän uskaliaampia säveltämisen ja sovittamisen suhteen, koska tiesimme, että tulemme kuitenkin lopulta äänittämään ja tuottamaan kaiken itse. "Uskalias" on nimittäin osuva sana. Levyn musiikki ei jää teemansa varjoon, vaan päinvastoin istuu siihen kuin valtaistuimelle. 20 Inferno Enslavedin levyt ovat, etenkin Isasta lähtien, antaneet kuulijalleen kiehtovan kaksijakoisen vaikutelman: ne iskevät välittömästi, mutta kuitenkin vaivihkaa. Kyllä ja ei. Olemme olleet näissä alan pippaloissa ja ne ovat aika kamalia, totta puhuen. Siitä lähtien koko homma on perustunut kokeiluun. Axioma Ethica Odini on bändin yhdestoista julkaisu ja ensimmäinen bändin itsensä kokonaan tuottama. Otamme sen kohteliaisuutena. Ivar kertoo bändin kieltäytyneen muutamaan otteeseen ottamasta lämmittelijöikseen poliittisesti tai uskonnollisesti sitoutuneita esiintyjiä. Se on kuin mielenhäiriö. Mutta viimeisimmissä, paitsi se, että viina piti maksaa itse, siellä oli myös jotain rajoituksia, että kuinka usein ja mihin aikaan sitä voi ostaa. Ivar suhtautuu asiaan kuten kunnon taiteilijan kuuluukin. Kalliit kaljahinnat sikseen, Ivar arvostaa bändinsä saamaa huomiota ja ottaa sen kiitollisen vakavana vastaan. Kriitikoiden ylistämät Isa (2004), Ruun (2006) ja Vertebrae (2008) jättivät sittenkin tilaa muusikoiden perfektionismille. Sanoisin, että levyn suunta määräytyy yleensä sen jälkeen, kun kaksi ensimmäistä kappaletta on kirjoitettu. Enslaved on kasvanut myös perinteisemmässä mielessä. Yhteiskunnan toiminta- ja ajatusmallien jatkuva kyseenalaistaminen venyttää ihmisen maailmankuvaa kohti tietynlaista äärilaitaa. Kokonaisuuden hahmottamiseen saattaa kulua yllättävänkin pitkä aika. Bjørnson ei ole väärässä sanavalintoineen. Niin käy iän mukana... Sanoisitko teillä olevan "äärimmäisiä" mielipiteitä tai näkökulmia missään mielessä. Ne ovat todella tylsiä ja se kaikki on vain semmoista näyttäytymistä, mikä ei merkitse meille oikeastaan mitään
Yleisö on niin kirjava, siellä on indietyyppejä, folk metal -väkeä, vähän oudompaa porukkaa ja metallifaneja. Antifajärjestön vainoharhaa ja sensuurikampanjaa on kiittäminen siitä, että moni yltiönationalisti pukee nyt pakanamytologialle marttyyrin viitan ja näkee koko "pakanametallin" ylemmän rodun viimeisenä linnakkeena. Se kumpuaa jostain muualta. Meistä kertoo aika paljon se, että kumpikin taho on yhtä välinpitämättömiä meitä kohtaan. Voidakseen olla avomielinen on asetettava joitakin rajoja. Taiteilijanimi perustuu vanhaan norjalaiseen tapaan: Ivar Bjørnin poika, Bjørnson. Enslavedin äärimmäisyys ei siis niinkään ole laidoilta huutelua, vaan henkisempää sorttia. Ironista kyllä, vaikka Enslaved perustaa paljon riimuihin ja viittaa mytologiaan, emme ole osa sitä skeneä, hän selventää. Se taitaa olla aika ärsyttävää jollekin skinheadille. Jaamme heidän kanssaan samoja filosofisia arvoja. Löytääksemme vastauksen tähän on palattava takaisin Odiniin ja etenkin siihen tapaan, jolla Enslaved käsittelee tätä vanhaa ukkojumalaa. Enslaved taitaa olla liian abstrakti monelle pragmaattiselle oikeistolaiselle. Missä kulkee valon ja varjon raja. Ivarin suosima pakanallisuus, puhtaimmassa muodossaan, ei sisällä koskaan poliittisia vireitä tai yhteiskunnallisia kannanottoja. Liikettä, jota ei voida ohittaa eikä jakaa pienempiin osiin. Se olisi yksinkertaisesti outoa. Ja riimut vetävät helpommin puoleensa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita menneestä psykologisessa ja henkisessä mielessä. Odin tarkoittaa myös liikettä, joka kuvaa absoluuttisen totuuden etsintää tieteen, matematiikan ja fysiikan avulla. Norjan kansallinen historia ja viikinkimytologia ovat olennainen osa Enslavedia, mutta sana "pakanaskene" saa hänet kiemurtelemaan. Äärimmäinen vahvuus on kuin Odin: se on kaiken yläpuolella ja syvällä sisimmässä, yhtä aikaa. Mutta kai ne kyllästyivät meihin, koska ensinnäkään emme syventyneet juurikaan kulttuuriylpeyteen ja toisekseen ne kai kyllästyivät myös ihmisiin, jotka käyvät keikoillamme. Emme koskaan väittäneet mitenkään omistavamme black metalia, emmekä ole koskaan saaneet osaksemme mitään ylimääräistä huomiota, joka johtuisi pelkästään suhteestamme black metaliin. Se olisi yksinkerta Inferno 21. He ovat niin intensiivisiä, että he alkavat melkein muistuttaa fasisteja itsekin, monitoroiden joka ikisen sanan ja eleen ja varmistaen että joku tyyppi, jolla on antifasistinen motiivi, lukee läpi kaikki haastattelut. Kun sanot pakanametalli, minun assosiaationi ovat Heidenfest, Paganfest ja sen semmoiset. On liian monta metafyysistä tasoa, joten sieltä on hankalaa irrottaa mitään nationalistista viestiä. Enslavedin maailmassa mustalla metallilla on yhä luonnollinen roolinsa. Bändihän jopa nimettiin aikoinaan Immortalin Enslaved in Rot -raidan mukaan, ja huolimatta jo usean vuoden ajan progeurille kääntyneestä suunnasta, se ei ole kääntänyt selkäänsä 90-luvun alun vaikutteille. Totta kai jaamme samanlaiset musiikilliset vaikutteet. Mutta mielestäni juuri siksi saamme elää rinnakkain sen skenen kanssa, koska emme yritä mitenkään hyötyä siitä. Bändi aloitti suoraviivaisemmalla tyylillä, jossa viitattiin pinnallisemmalla tasolla aikaan, paikkaan ja maantieteeseen. Emme voi olla avoimia, jos lämppärinämme soittaa joku kristitty metalcore-bändi. Odin on tärkeä osa norjalaisten kansallista historiaa ja menneisyyden romantiikkaa. Me kuulumme enemmän Primordialin ja Nilen perinteeseen, käytämme mytologiaa metafyysisellä ja filosofisella tasolla. Enslaved ei siis suostu poliittiseksi kiistakapulaksi, vaan pitää kiinni vapaudestaan. Black metal on paitsi musiikkilaji myös kulttuuriliike, jota kohtaan Ivar tuntee syvää sukulaisuutta. Pimeydessä. Syksyn minikiertue kulkee Euroopassa otsikolla "Circling Above and Within", joka kiteyttää olennaisen seikan bändin maailmankuvasta ja filosofiasta. Ironisesti nimetty Antifa-järjestö saa Ivarilta yhtä kylmän vastaanoton kuin kansallisosialistiset rasistitkin. Emme vo kristitty metalcoreppärinämme soittaa joku läm isesti outoa." bändi. Emme ehkä ole ihan veljeksiä keskenämme, vaan pikemminkin serkkuja. Hän kuitenkin myöntää alkuaikojen Enslavedin olleen ehkä otollisempi maaperä poliittisille tulkinnoille. Se on ikään kuin luonnon omaa etiikkaa. Haluamme muuttaa asioita, emmekä vain pukeutua tietyllä tavalla ja sylkeä tulta lavalla. Tämänkaltainen lineaarinen ajattelutapa, jonka mukaan menneisyys on vakio ja voidaan manata sellaisenaan takaisin, on eteenpäin kulkevalle ja sisäisiä maailmoja tutkivalle bändille paitsi vieras, myös täysin epäoleellinen. Tai no, ehkä he painavat niiden kaikkein progeimpien biisien aikana cd-soittimiensa skippiä. Vaikka bändin vaikutteet haarautuvat musiikinhistorian monelle eri oksalle, juuret ovat kuitenkin tanakasti black metalin mustassa mullassa. Mutta vaikka Enslaved kieltäytyy rundaamasta ideologisesti sitoutuneiden bändien kanssa ja puhuu "vapaudesta", edes mahtavan Odinin filosofia ei pysty kokonaan pakenemaan modernin yhteiskunnan poliittisesti värittynyttä suodatinta. Ivar myöntää Enslavedin kypsyneen nuoruusvuosien yksinkertaisemmasta semantiikasta asioiden ja tunteiden monisyisempään tulkintaan: Voimme tietenkin jatkaa keskustelua pidemmälle ja kysyä, tulisiko Odin kokea ju- n on asetettava oidakseen olla avomieline "V i olla avoimia, jos joitakin rajoja. Kotimaan perinteet ovat kiistämättä tärkeitä myös Bjørnsonille, jonka varsinainen syntymänimi on Peersen. Mutta kuinka pimeä Enslaved oikeastaan onkaan. Otamme sieltä pimeyden elementin ja tietyn vallankumouksellisuuden. On olemassa pakanabändejä, ja sitten on pakanabändejä, Ivar pohtii. Ja kai moni niistä jätkistä nauttii myös meidän musiikistamme. Mytologian syvyyksistä kun ei voida väkisin raahata ketään pintatason väittelyyn. Olemme lähempänä corpsepaintiin ja vereen sonnustautuvia tyyppejä kuin tätä juomasarvien ja kypärien kanssa heiluvaa porukkaa. He haluavat palata vuoteen 500, koska silloin Euroopassa ei ollut yhtäkään afrikkalaista, kitaristi toteaa tyynen välinpitämättömästi. Se on niin tavanomaista ja tylsää, eikä sillä ole mitään tekemistä filosofian kanssa, Ivar toteaa äärioikeistoon nojaavista "poliittisista pakanoista." Pro patria mytologia Se perustuu asioiden toistamiseen ja taaksepäin menemiseen. Ivar tuntee kuitenkin olevansa suojassa sekä fasisteilta että fasistisilta "anti-fasisteilta". Vai mitä, Antifa? Pimeän voima Palataan siis pinnallisesta politiikasta takaisin alas syvyyksiin ja ihmiskunnan kohtuun, koska siellä Enslaved viihtyy. Oman kulttuuriperinnön vaalimisen ja isänmaallisuuden välinen raja saattaa olla häilyvä, eikä tarvitse kurkottaa kovinkaan kauas historiaan todetakseen, kuinka innokkaasti mystiikkaa ja pakanallisia ideoita on romantisoitu poliittisia tarkoitusperiä varten
Parhaat bändit selvisivät ja huonot hajosivat. Huolimatta siitä, että uutukainen polttelee vielä tuoreena sormissa, seuraava kokopitkä siintää jo mielessä. Genre tarjoaa myös parhaat mahdollisuudet tehdä juuri sitä, mitä me jokainen haluammekin, eli tylyä ja periksiantamatonta metallia. SAnoITUKSISTA vastaava Markus kertoo jättävänsä perinteiset death metal -aiheet kuten kauhuelokuvakliseet suosiolla pois. Sadistik Forestille kyseinen ilmaisu on kaikkein luonnollisin. Jokaisen riffin pitää kestää yhtyeen tarkastelu, ja niiden täytyy myös omata riittävästi tarttumapintaa. Jokaisen biisin pitää myös Inferno toimia livenä. Uutta materiaalia on albumillinen demottuna. Kaiken kaikkiaan suomalainen death metal voi juuri nyt erittäin hyvin. Yhtyeen jäsenillä on kaikilla omat musiikilliset mieltymyksensä black metalista progen kautta thrashiin. Pari uutta biisiä meillä on jo setissäkin. Näiden kappaleiden myötä ilmaisu on terävöitynyt hieman, nyt kun olemme enemmän sinut keskinäisen soittotyylimme sekä sen heikkouksien ja vahvuuksien kanssa. Pohjat naputeltiin triona sisään Antin (Heikkinen, kitara) ja Vesan (Mutka, rummut) kanssa, ilman klikkejä tai muitakaan monimutkaisuuksia, kertoo vokalisti-basisti Markus Makkonen studiotyöskentelystä. Undergroundissa, ja sieltä nousemassa, on paljon todella kovia yhtyeitä, joilla on mielestäni prioriteetit mallikelpoisesti kunnossa: paino on hyvissä biiseissä ja rouheassa meiningissä, eikä niinkään turbokaahauksessa tai itseisarvoisen hankalissa musiikillisissa ratkaisuissa. Tulevaisuuden suhteen sävelet ovat "metsämiehille" aika lailla selvät. Joku meistä tuo treenikselle demon tai riffin, jota aletaan purkaa ja koota porukalla. Matin mukaantulo on tuonut bändin ilmaisuun sellaista kipeää svengiä ja ilmavuutta, jota debyytillämme ei vielä välttämättä ole. SAdISTIK FoREST ei ole yksin suomalaisella death metal -kentällä, jossa riittää nykyään kuhinaa ja taso on yllättävänkin korkea. Debyyttialbumi on syntynyt käytännössä kokonaan trion Makkonen/Heikkinen/Mutka sorvissa. Death metalin perussyntejä, puuduttavuutta ja homogeenisyyttä, vastaan taistellaan aina parhaamme mukaan. Mitään copypaste-studiokikkailua emme siis harrasta. TEKSTI Tami Hintikka I KUVA Mervi Törmänen I www.myspace.com/sadistikforest Väkevän debyyttinsä vastikään julkaissut oululainen Sadistik forest taistelee death metalin voimalla trendejä vastaan. V Luonnollisen kuoleman puolesta uodesta 2007 operoineen orkesterin omaa nimeä kantava ensilevytys on ehtinyt vanheta kauppojen hyllyillä vasta tovin, mutta tuntuu jo löytäneen tiensä monen kuolometallifanin levysoittimeen. Edes notkahdus 90-luvun puolivälissä tai ylitarjontakaan eivät sitä kyenneet nujertamaan, vaan kenties nämä kaudet opettivat genrelle juuri hyvien biisien ja aidon asian merkityksen. Death metal ei tule koskaan olemaan trendimusiikkia, joten bisnes ei sitä pääse liioin vääristämään. Toinen kitaristi Matti Salo liittyi orkesteriin vasta levyn purkituksen jälkeen, mutta ehti luoda sille jälkikäteen pienen instrumentaalivälipalan, Äpärän. Miksi Sadistik Forest murjoo juuri death metalia? Se on sellainen ajaton ilmaisun muoto. Ihan jo erottuvuuden takia, mutta myös siksi, että ne eivät missään vaiheessa oikein tekemisiimme istuneet. Sitten vain revittiin päälle soolot, ekstrakitarat ja korinat. Enemmän pyrin sellaiseen tylyyn realismiin ja vituralleen menneiden ihmiskohtaloiden tarkasteluun. Tärkeää on saada työn alla olevaan kappaleeseen juuri oikea tunnelma, sopivasti jämäkkyyttä ja tarpeeksi yllätyksellisyyttä. Death metal on se yhtymäpinta, jolla meidän kaikkien sinällään erilaiset musiikilliset maut kohtaavat. Jatkuva liike ja kehityshän ovat olleet yhtyeen ainoat tavoitteet sen perustamisesta alkaen, joten näiden teemojen mukaisesti etenemme. 24. Markus kuvailee biisien syntyä. Koko albumin nauhoituksiin käytettiin kaikkiaan viisi päivää. Pitää nyt keskittyä tämän ensimmäisen levyn promoamiseen ja sen tiimoilta keikkailuun. Karua ja raskasta se jälki on edelleen
Siispä ehdin elättää itseäni jonkin aikaa valokuvaamisella, sekä lehti- että taidepuolella. Mielessäni ei ollut mitään tiettyä päämäärää, kunhan etsin itselleni mielekkäitä lauluhommia. Vasta The. Tuo aikakausi oli todella rankka niin fyysisesti kuin henkisestikin. n TEKSTI Aki Nuoppone kokemus nien vuosien Kymme oonpanon hdistää kok y n bändiin. Pitkään aikaan en halunnut soittaa enkä edes kuunnella musiikkia. Tuomas: Viimeiset pari vuotta oli itselleni kuin musiikillista etsikkoaikaa. hajonneesee moneen -eating Tree äin The Man n jo ennen lppo leimata oli he mistä. umin ilmesty debyyttialb I KUVA Jaakko Alatalo I www.themaneatingtre e.com T 26 he Man-Eating Treen syntymä liit- tyy vahvasti Sentencedin ja Fall of the Leafen kuolemaan vuosina 2005 ja 2007, minkä jälkeen rumpali Vesa Ranta ja laulaja Tuomas Tuominen ajautuivat etäälle musiikista. Inferno Vesa: Minulta meni vuoden päivät Sentencedin 16 vuoden taipaleesta toipumiseen
Etenimme sillä periaatteella, että jos jostain biisistä tuli seitsenminuuttinen, siitä sai tulla sellainen musiikin ehdoilla. Juuri tämän takia albumin minimalistisimmat ja raskaimmat ääripäät venyivät todella etäälle toisistaan. Näiden kahden askeleen jälkeen bändi alkoi olla jo olemassa, ja niin pieni paikka kuin Oulu on, muut jäsenet löytyivät vaivattomasti. Vaikka Vine valmistuikin jo helmikuussa, julkaisuajankohta on paras mahdollinen. Pelasimme hieman riskillä, koska teimme yhtä monta biisiä kuin levylle päätyi. T: Tarkoituksenamme ei ole kalastella ketään tämän musiikin pariin kulkemalla aidan matalimmista kohdista. V: Ensin vuorossa ovat Metalheim Festival -keikat Helsingissä ja Oulussa, Euroopankiertuetta Tarotin kanssa ja myöhemmin lisää keikkoja kotimaassa. V: Ajatuksella on kyllä leikitty, mutta en usko, että tämä toteutuu ihan heti. Jotain valloilleen roihahtaneesta kipinästä kertonee myös se, kuinka The Man-Eating Tree saavuttaa vuoden iän samoihin aikoihin kuin sen debyyttialbumi julkaistaan. Parhaiten se toimii tietenkin vinyyliltä, kuulokkeilla ja pimeässä kuunneltuna! Kaiken synkkyyden keskellä Vine vaikuttaisi olevan sekä musiikiltaan että sanoituksiltaan yksi niistä levyistä, joiden tunnel- oksat Kovin moni ei ole vielä päässyt todistamaan The Man-Eating Treetä keikoilla, mutta uusia mahdollisuuksia bändin näköisen liveannin todistamiselle on tulossa pian. Emme siis kasanneet Vineä millään Michael Jackson -mentaliteetilla, eli säveltämällä 200 kappaletta ja valitsemalla niistä parhaat. V: The Man-Eating Treen maailmassa oksien välistä pilkottaa vähän aurinkoakin, mutta se valo ei lämmitä. Tietenkin sitä toivoo, että tulevaisuudessa etenemme ihan omin avuin. Sopivan laulajan puututtua se jäi odottamaan itseään niin pitkäksi aikaa, että Miika ehti menehtyä ennen palasten paikalleen loksahtamista. Minulla on tapana heittäytyä virtojen vietäväksi ja eläytyä kaikkeen voimakkaasti. Nämä uudet tuttavuudet löytäessäni olin todella yllättynyt siitä, kuinka näin monipuoliset bändit olivat nousseet laajaan tietoisuuteen ilman minkäänlaisia musiikillisia kompromisseja. "The Man-Eating Treen maailmassa oksie n välistä pilkottaa vähän aurinkoakin, mutta se valo ei lämmitä." Verrattuna tiettyjen soittajien edellisten bändien loppuaikoihin The Man-Eating Treen bändikemia vaikuttaisi syntyneen kuin itsestään hedelmällisemmäksi yhteistyöksi. Jo Sentencedin aikoina olin fiilistellyt kitaristimme Janne-Markuksen kanssa ajatuksella tehdä musiikkia yhdessä. V: Olin jo aika varhain tekemisissä Miika Tenkulan kanssa ajatuksena uuden bändin perustaminen. V: Kyllä ne ensimmäiset tiedoteluonnokset vähän ahdistivat itseäni. V: Emme tähdänneet tähän aluksi, mutta tietynlainen draamankaari oli hakusessa. Ne osuivat juuri sille haetulle seudulle tyylillisesti. Viimeistään näiden yhdistyessä Tuomaksen ensimmäisiin lauludemotuksiin The Man-Eating Treen suuntaviivat alkoivat olla kohdillaan. Juuret Mitä tulee ennakkoluuloihin, moni odotti varmasti selvästi rokkaavampaa ja radiokelpoisempaa materiaalia kuin Vine lopulta pitää kaikkine eri puolineen sisällään. V: En oikeastaan tiedä, miten kaikki kävi niin helposti, mutta jo puoli vuotta alun jälkeen meillä oli kasassa levyllinen materiaalia. T: Annoimme laulusovitusten elää studiossa asti, ja osa tulkinnoista syntyi todella spontaanisti. The Man-Eating Tree on aika eri tavalla synkkää ja raskasta musiikkia kuin kukaan meistä on aiemmin tehnyt. Mietimme pitkään, mitkä biisit sopivat parhaiten toistensa rinnalle, ja tämän seurauksena levylle muodostui kokonaisuutta korostava järjestys, josta ei voi saada irtobiiseina täyttä käsitystä. V: Jannella oli muhinut pöytälaatikossa muutamia biisejä, jotka eivät sopineet hänen muille bändeilleen. Vinen edetessä voi huomata, kuinka albumille on luotu hyvinkin vahva kaari, minkä seurauksena se vaikuttaisi muuttuvan yhä painostavammaksi loppuaan kohti. Onneksi meillä on sen verran friikit teknikot matkassa, että eiköhän visuaalisuudestakin saada tavallista enemmän irti, jolloin meille ominainen kuvasto ja tunnelma on läsnä keikoillakin. Jos taas tällaisella kolmikolla lähdettäisiin vaikka kuudeksi viikoksi tien päälle, elettäisiin vaarallisia aikoja! Jo ensimmäinen albumi vaikuttaisi osoittavan, että The Man-Eating Treen rajattomassa reseptissä riittää mahdollisuuksia ja ammennettavaa pitkälle tulevaisuuteen. Tunnelma ei tingi painostavuudesta edes kappaleiden keveimmissä osissa, mutta oman sävynsä tälle kaikelle tuovat vielä albumin luonnetta korostavat eläytyvät vokaalit ja sanoitukset. Ironista kyllä, tuosta hetkestä ei kulunut kauaa siihen, kun kuulin Tuomaksen laulua ja tiesin välittömästi löytäneeni sen oikean laulajan. Ensimmäinen rundimme kestää vain kolme viikkoa, ja siinä mielessä ei pelota yhtään. Tekstit ovat näin ollen kuin musiikkimme tulkitsemista sanoin, ja niiden joukosta voi löytää esimerkiksi anteeksipyynnön, välähdyksiä elämästä tai kuvastoa surrealistisista unista. Runko Tämän valaistumisen rohkaisemana yksi asia johti toiseen, kunnes The Man-Eating Tree alkoi juurtua vuoden 2009 lopulla sen kokoonpanon muodostuttua nopealla tahdilla. Toisaalta eräällä keskustelufoorumilla meitä luonnehdittiin vähemmän vertauskuvallisesti sanoin "melkoiset pilluhevijätkien kokoontumisvarvit", mutta siinähän sitä ammennettavaa vasta onkin! Inferno 27. Musiikkimme tulee siis jatkossakin olemaan painostavaa ja ilmavaa, mutta jossain siellä nurkan takana vaanii se paha Bob-setä. Uusi kipinä syttyi jo pelkästään uudesta bändistä, mutta ennen kaikkea siitä, että aloitimme koko luomistyön ihan tyhjältä pöydältä. massa voi löytää niin sanotusti valoa tunnelin päästä. Ottaen huomioon eräiden bändien nykyiset kokoonpanot, ei voi välttyä ajatukselta, milloin kolmikko The Man-Eating Tree, KYPCK ja Poisonblack nähdään yhteisellä kiertueella. V: Vertaan itse tunnelmiamme aina Twin Peaks -sarjaan. Se on kaikessa eteerisyydessään ehdoton syysalbumi. The-Man Eating Tree on yksi niistä tapauksista, joiden kohdalla tiedotteet uhkaavat koostua ex-Sitä- ja ex-Tätä-listauksista, vaikka bändi pääsisi yhtä pitkälle ilman alleviivauksiakin. The Man-Eating Treen kotisivuilta käy ilmi, että uusi inspiraatio musiikkia kohtaan löytyi jopa yllättäviltä tahoilta, kun Vesa Ranta tutustui pitkästä aikaa uusiin bändeihin ja löysi Opethin, Porcupine Treen ja Toolin kaltaisia innoittajia. V: Täytyy ihan rehellisesti sanoa, että minulla on viimeksi ollut samanlainen vimma soittohommiin joskus (Sentencedin) North from Heren (1993) aikoihin. Niissä mentiin niin vahvasti nimien siivellä. V: Vaikka meillä kaikilla on menneisyytemme, emme antaneet sen leimata musiikkiamme mihinkään suuntaan. Paras esimerkki lienee Opeth, josta en tiennyt mitään edes vuonna 2003, kun paikkasimme heitä Tuskassa. Man-Eating Tree oli täsmälleen sitä, mitä olin etsinytkin. V: Minulla oli pitkään niin sanotusti tulpat korvilla uuden musiikin suhteen. Ainakaan Suomessa Vinen kanteen ei päätynyt ihan yhtä ahdistavaa mainostarraa kuin levyn Keski-Euroopan-painokseen! Uutuusalbumi Vinellä kuultavaa tummanpuhuvaa metallia ei voi sanoa kovin yksipuoliseksi tai ennalta arvattavaksi tekijänsä huomioiden, mutta ihan näin laajaa kontrastia tuskin moni bändiltä odotti
"Jokainen mies, nainen ja lapsi tulee saamaan mikrosirun ja joutuu näin ollen mikroaaltotornien kontrolloimaksi. Ymmärrätkö?" 28 Inferno
Erityisen mielenkiintoista olisi olklut tietenkin kysyä tuoreimpia ajatu on Avenged Sevenfoldin sia siitä, mikä iltulevaisuus. Ei ole varmaa, tiimoilta on että yhtye jatkaa uraansa. Bändi kun ei ole vielä än virallista siitä, mitä moittanut mitä en tapahtuu, kun kiertueet Nightmar heitetty. Vaik Portnoy on Avenged Sevenfoldin varta sinaisia jäseniä yli kymmenen vuot empi, tuntuu homma pelittävän vanh siinä määrin hyvin, että mies on mah nen vaihtoehto bändin vakisoitdolli tajaksi. Toisaalta ia. Rumpalikysymykseen mielenkiintoisen lisänsä tuo se, että Portnoy ei ole ka enää Dream Theaterin jäsen. päinvastaisiakin esimerkkejä on mon y Vengeance anKävi miten kävi, Zack taa itsestään vaikutelman siinä määrin positiivisena ja mukavana kaverina, etin tä bändin toivoo jatkavan vielä senk tmare-kiertueen viijälkeen, kun Nigh meinen nuotti on vaiennut. 34 Inferno. a "levystä tuli hyvin emotiona pa linen, hyvin rehellinen ja jo leet." synkempi kuin olimme ajatel jutella Zackyn kanssa siitä, millaista ja oli kiertää Iron Maidenin kanssa ajattelee "amerikkasiitä, mitä mies a laisen metallin uudesta aallosta", jonk Avenged Sevenfold usein kärkinimenä mainitaan. Rockmusiikin historia tuntee useita yt tapauksia, joissa yhtye on menettän täen yhden jäsenistään ja pystyyllät nyt silti jatkamaan uraansa
"Joskus alkuvuosina saatiin keikka Lutakkoon, eikä meillä ollut mitään tietoa, mihin me mennään siellä yöksi. Ajateltiin, että kyllä se yöpaikka sieltä järjestyy." 36 Inferno
Jos ei rumpali pääse keikoille, täytyy hoitaa joku, joka pääsee. Hänet tunnetaan muun muassa Torture Killeristä. Hateform huomasi Latvalan soveltuvan tehtävään erinomaisesti jo viime vuoden TLY-festareilla, jonne mies lähti tuuraamaan Vähämaata. Se alkoi oikeastaan siitä, kun Vähämaa aloitti palomiehen hommat. Me halusimme ehdottomasti jälkimmäisen tavan. Jossain vaiheessa minäkin yritin sanoa, että nyt laitetaan kolmen kuukauden päähän deadline, silloin pitää olla valmista. Mutta koko bändi oli päätöksen takana ja asia oli järkevämpi hoitaa ennen levyntekoa kuin sen jälkeen. Basisti kuulostaa hyväntuuliselta ja huojentuneelta, eikä ihme. Hateformin vanha rumpali Tuomas Vähämaa oli perustajajäsen. Tai sitten voidaan tehdä vähän punkimmalla otteella niin, että sinne jää vähän hapsuja ja rosoja. Kyllähän tämä meininki on muuttunut todella paljon musiikillisesti. TEKSTI Vilho Rajala I KUVAT Petri Vilén I www.hateform.net Taito, vahva näkemys ja huumorintaju paiskaavat Hateformin kakkoslevyllä harvinaisen harmonisesti kättä. Sehän on sellainen ammatti, joka sitoo aivan järjettömän paljon. Meistä jokainen tiesi, että se tulee bändihommissa vastaan jossain vaiheessa, Suodenjärvi kertoo. Kyllä siinä joutui pitkätukat pari kyyneltäkin tirauttamaan. Hänhän myös opettaa rumpujensoittoa. No, eipä siitä sitten mitään tullut, Suodenjärvi naurahtaa. Eli samaan tapaan kuin Dominance. Suodenjärvi kehuu, kuinka lyhyellä Inferno 37. Origins of Plague äänitettiin Ansa Studiolla Porissa, samassa paikassa, jossa jo Dominance-levyä (2008) tehtiin. Dominance sai levyarvioissa jonkin verran kritiikkiä liian sairaalamaisesta, steriilistä soundista. Hänellä, Suodenjärvellä ja kitaristi Tomy Laistolla oli yhteinen bändi Morbid Dream jo ennen Hateformia. Kun biisit oli valmiita, Jori antoi meille kaksi vaihtoehtoa. Bändi koki, että oli reilua puhua asia heti selväksi, ettei jää roikkumaan. On helppo ymmärtää, että rumpalinvaihdos oli kova paikka. Bändin basisti ja puuhamies Joni Suodenjärvi kertoo kuunnelleensa aivan hiljattain Hateformin ensimmäistä demoa. Nämä miehet ovat soittoniekkoina sitä luokkaa, että rennompikin suoritus on helvetin kova. Hän oli sanonut meille jo aiemmin, että vaikka hän tykkää soittaa Torture Killerissä kunnon death metal -junttaa, hän haluaisi päästä kokeilemaan myös vähän haasteellisempia juttuja. Se on jälleen yksi esimerkki siitä terveestä suunnasta, johon metalli ainakin Suomessa tuntuu olevan menossa. Studiomiehenä hääräsi Jori Haukio, joka on yhtyeelle tuttu mies vuosien takaa. Musiikille on usein hyväksi, kun se kuulostaa siltä, että ihmiset ovat soittaneet sen. Vaikka soundissa on enemmän sattumia kuin aiemmin, ei pidä erehtyä luulemaan, että Hateformin levyltä olisi löydettävissä virheitä. Jos kerran aletaan tehdä uutta levyä, on varmasti luvassa keikkojakin. Me istuttiin sitten porukalla alas. Sitten alkoivat aikataulut paitsi venyä, myös paukkua. Origins of Plague on tulee Rumputulta päin turun tauti elävämpi ja tuoksuvampi teos. Hän sanoi, että tämä levy voidaan tehdä joko kliinisesti ja tarkasti niin, että kaikki ylimääräinen siivotaan sieltä pois. Jos tämä levy olisi tehty Vähämaan kanssa ja nyt sitten katseltaisiin uutta rumpalia, eihän siinä olisi mitään järkeä. Että kuinka nopeasti ne kädet ja jalat oikein liikkuukaan. Kun sen jälkeen soittimeen asettaa uuden levyn, ero on varsin selvä. Totta kai se oli vaikea paikka sekä hänelle että meille. Silloin kuusi vuotta sitten tämä deathrash oli aika pinnalla, ja kyllä sen siitä ekasta demosta kuulee, että sitä siellä nimenomaan on. Meillä oli kaikenlaisia siviilielämän kiireitä siinä, ja jossain vaiheessa oli jo aika haasteellista saada porukkaa ylipäätään samaan aikaan samaan paikkaan. Uutta virtaa bändin hakkaamiseen tuo rumpali Tuomo Latvala, joka liittyi vahvuuteen viime vuonna. Alun perin levyn piti ilmestyä parahiksi, jotta se olisi ollut myynnissä jo viime helmikuun Finnish Metal Expossa. Bändi runnoo ja räyhää tuttuun tapaan, mutta tekee myös irtiottoja perusilmaisustaan, kuten Remain Unboundin herkässä väliosassa. Se on yhtä aikaa moni-ilmeinen, rosoinen ja taidokas death metal -teos. Hateform puristi Origins of Plagueta kasaan reilut puoli vuotta pidempään kuin oli tarkoitus. Bändi on kulkenut deathrash-juuriltaan kauas, mutta ilkeys ei ole hävinnyt mihinkään. o rigins of Plague on tiivis ja jyrkkä kahdeksan biisin paketti, jonka kokonaismitta on lähellä kultaista kolmea varttia. Minulle tuli perheenlisäystä ja bändissä oli vähän ihmissuhteiden nurjempaakin puolta esillä
Hänen seuraajakseen tuli Tom Gardiner, joka oli soittanut aiemmin muun muassa Scorched Earth Tacticsissa ja Murdreadissa. Nimestä voinee päätellä, minkä brittiyhtyeen tuotannosta kappaleen alku on saanut vaikutteita. Tekstit syntyvät pääasiassa Nyströmin kynästä. Insomniumin Ville Vänni soitti bändissä kitaraa vuoteen 2006 saakka, jolloin päätti keskittyä pääbändiin ja opintoihinsa. Suodenjärvi, Laisto ja laulaja Petri Nyström ovat alkuperäistä väkeä. Julkaisijana on Dominancen tapaan 7:45 Records, jonka pomo Jani Rämö on tehnyt levylle myös kannet. Ikävuosien tuoma kypsyminenkin vaikuttaa bänditoimintaan. Ja miksei voisi!" 38 Inferno. Se oli viimeinen biisi, joka levylle tehtiin, ja siitä minusta kuulee, että siinä on vähän erilaista meininkiä. Origin of Plague on sen verran väkevä levy, että ottajia saattaa olla piankin isommissa ympyröissä. Nyström ei ollut perustamassa, mutta liittyi bändiin heti alkuvaiheessa. Siinä tuli puhkaistua ulkomaanneitsyys. "Uudenkin levyn sessioissa naurettiin pari kertaa vedet silmissä, että voiko tollasta laittaa. Aiemmin mainitut käänteet ihmissuhderintamalla tuppaavat bändissä kuin bändissä lujittamaan jäsenten keskinäistä ystävyyttä. On ilmeistä, että tämän bändin jäsenet tulevat keskenään hyvin toimeen. Nykyään mä en uskaltaisi lähteä mihinkään, ellen tietäisi, mihin mennään yöksi, Suodenjärvi nauraa. Varttia vaille Biisintekovastuun Hateformissa kantavat Tomy Laisto ja Tom Gardiner. Kyllä me ollaan ihan sydänystäviä, niin voi sanoa. Tämä nimihirviö eli Non Compos Mentis on muuten ensimmäinen biisi, jonka kitaristit ovat tehneet yhdessä. treenillä Latvala otti setillisen haastavia biisejä haltuun. Kyllä Janikin sen varmasti tietää, että jos tarpeeksi houkutteleva tarjous jostain tulisi, me saatettaisiin siihen lähteä. Jani on kaveri vuosien takaa, ja me ollaan oltu tyytyväisiä häneen. Keikkapuoli muilla mailla on kuitenkin toistaiseksi ollut hiljaista. Muistan, kun joskus alkuvuosina saatiin keikka Lutakkoon, eikä meillä ollut mitään tietoa, mihin me mennään siellä yöksi. Mitään katteettomia lupauksia tai muuta vastaavaa ei ole ollut. Jotain henkistä kasvua on meilläkin ollut ehkä havaittavissa. 7:45 Records sai Dominancea myyntiin mukavasti myös ulkomaille. Hateformin historiassa tämä oli toinen miehistönvaihdos. Aiemmin Laisto on ollut päävastuussa, mutta uudella levyllä on myös Gardinerin biisejä. No, nämä ovat aina tapauskohtaisia juttuja. Viime vuonna käytiin sentään Ruotsissa kolmella keikalla Nattas-orkesterin vieraana. Tietenkin me tiedettiin jo alun alkaen, että mitään 20 000 euron studio- budjettia tai valtavaa markkinointia me ei tulla saamaan, mutta ei me toisaalta sitä ehkä olla hakemassakaan. Dominancella oli kappaleita Hateformin alkuajoilta lähtien, mutta Origin of Plague esittelee bändin vuosimallia 2010. Kyseisen kappaleen työnimi oli alun perin "Alku karkas", joka nopeasti muuttui muotoon "Alco karkas". Bändi saattaa esimerkiksi olla vanhempi kuin kenenkään sen jäsenen parisuhde. Eihän me olla missään vaiheessa oltu sidottuja tähän kuvioon. Livenä kappaleista on kuultu toistaiseksi vain yhtä, avausveisu Hate Equals Salvationia. Ajateltiin, että kyllä se yöpaikka sieltä järjestyy. Ei meillä ole mitään rooleja päällä, että tässä oltaisiin vain bändikavereita
On kuitenkin myös bändejä, jotka saattavat jopa loukkaantua, jos vihjataan, että räyhääminen nostaa hymyä suupieliin. Hateform on onneksi sitä laitaa, joka ei pelkää huumoria, vaan sisällyttää biiseihinsä ihan tietoisesti ratkaisuja, jotka saattavat hykerryttää kuulijoita. Kun sitten Vännin Ville lähti bändistä, meillä kävi kyllä koesoitoissa lähinnä turkulaisia kitaristeja. Bändin keikkoja on järjestänyt alusta saakka Suodenjärvi itse. Me ollaan puhuttu, että jotain vastaavaa projektia voisi toteuttaa nytkin, mutta ei me varmaan enää Leeviä versioida. Miten on mahdollista, että turkulaisella metallibändillä on tamperelainen kitaristi? Yhteistyötä yli rajojen kaikki tietäVät, kuinka Tampereen yliopiston ei-turkulainen osakunta järjestää Turkuun matkoja, joiden tarkoitus on pomppia Turun torilla kaupungin mereen vajoamisen nopeuttamiseksi. Ja kyllä uudenkin levyn sessioissa naurettiin pari kertaa vedet silmissä, että voiko tollasta laittaa. Joni Suodenjärvi, miten tällainen kosmisia lakeja uhmaava kokoonpano on oikein syntynyt. No, saatiinpa siitä silti Tampereella taas uusi syy nauraa turkulaisille. Tuskin hän sitä kotikaupunkinaan pitää, mutta kuitenkin. Nyt on tietenkin taas ollut mielenkiintoa järjestellä keikkoja, ja loka-marraskuussa onkin kymmenisen vetoa ympäri Suomea. Gardiner on tullut länsirannikon sielunmaiseman kanssa sinuiksi kuulemma erittäin hyvin. No, Tomy tunsi Tomman vanhastaan ja tiesi, että hän on kova kepittäjä. Mutta kyllä me ollaan oltu yhteydessä samanhenkisiin kavereihin, ja jotain toivottavasti saadaan aikaan. Yrmyä mutta hauskaa Death metal -lähtöisen musiikin maailmassa törmää usein purevaan mustaan huumoriin, joka ryydittää muutoin tylyä meininkiä entisestään. Ennen ja jälkeen Dominancen keikkatahti oli melko tiivis, mutta sitten hiljeni, ymmärrettävistä syistä. Tämänkin bändin kohdalla pätee siis se kuuluisa kultainen tasapaino: tosissaan muttei vakavissaan. Aivan äskettäin uutisoitiin, että turkulaiset olisivat tehneet tutkintapyynnön poliisille tamperelaisten jatkuvasta vitsailusta ja naljailusta. Eikä siinä ole ollut mitään ongelmaa, vaikka tuossa välissä on puolitoista sataa kilometriä. Kaikki tietävät myös, että parasta Turussa on juna Tampereelle. Ja miksei voisi! Oma lukunsa oli bändin Leevi and the Leavings -cover Teuvo, maanteiden kuningas, joka ilmestyi toissa vuonna singlenä. Turulla on aivan varmasti paikka Tomman sydämessä. Totta kai me haluttaisiin lähteä, mutta jos keikkamyynti Suomessa on kuin tervanjuontia, niin ulkomaille siihen tulee vielä aika monta muuttujaa lisää. Kun levyjä tehdään ja keikoille lähdetään, totta kai ne tehdään tosimielellä ja niin hyvin kuin osataan ja pystytään. Ei death metalinkaan tarvitse olla haudanvakavaa. Tampere Turku Turku ja Tampere ovat kuin magneettien eri navat. Siinä oltiin niitä samoja biisejä soitettu jo niin kauan, että haluttiin hiljalleen keskittyä uuden levyn tekoon. Turkulaisen Hateformin kitaristina on toiminut jo neljä vuotta Tom Gardiner Tampereelta. Ehdottomasti! Me ollaan siitä aiemminkin puhuttu haastatteluissa, että jo Dominancelta löytyy sellaisia elementtejä, jotka on meidän mielestä hauskoja. Mutta niin vaan kävi, että Tomma diggasi meiningistä alusta lähtien ja hän oli meille oikea valinta. Ulkomaille ei ole tällä hetkellä mitään sovittua. Mutta vaikka on kuinka yrmyä musiikkia ja rumia miehiä, niin ei tässä ketään olla tappamassa.. Voisi ehkä sanoa näin, että Tommasta on näiden vuosien aikana tullut maailman turkulaisin tamperelainen. Inferno 39. Moiselle tutkintapyynnölle ei ole laissa perusteita, ja uutinen osoittautuikin lopulta ankaksi. Heh heh... Versio oli lennokas, kuten asiaan kuuluu
Kaikki pitivät siitä. Tällä kertaa tiesin aiheesta suurin piirtein yhtä vähän kuin kuka tahansa, joten minun oli tehtävä kaikenlaista tutkimustyötä, löydettävä aiheeseen liittyviä kirjoja ja muuta dokumentaatiota. Ja niin kauan kuin meillä on Hail of Bullets, meillä on sodasta kertovaa death metalia. H ail of Bulletsin parin vuoden takainen debyyttialbumi ...Of Frost and War pureutui toisen maailmansodan taisteluihin ItäEuroopassa. Yhtyeessä kurkkuaan kurittavan Martin van Drunenin mukaan ei ollut itsestään selvää, että hollantilaisviisi- ITÄRINTAMALTA TYYNELLEMERELLE kon toinenkin albumi tulisi käsittelemään juuri toista maailmansotaa. Ajattelimme myös, että koska koko levyn mittainen konsepti toimi debyytillä, samanlaisen haasteen pariin voisi käydä nytkin. Mitä enemmän luin aiheesta, sitä enemmän se minua kiehtoi. Teemmekö taas teemalevyn vai keskitymmekö johonkin ihan muuhun, hän sanoo. Tämä kuitenkin erosi debyytistä siten, että tiesin itärintaman tapahtumista paljon jo ennen ...Of Frost and Waria, koska olin lukenut niistä paljon. TEKSTI Tapio Ahola I KUVAT Caroline Traitler I www.hailofbullets.com niin kauan kuin on ihmisiä, on sotia. Hail of Bulletsin biisit tulevat aina kertomaan sodasta, mutta tarkempi aihe on tällä kertaa metallin piirissä hy- Inferno 41. Minusta on hauska työskennellä konseptin parissa. Lokakuussa julkaistava kakkosplatta On Divine Wings taas keskittyy toisen maailmansodan osaan, jota ei tunneta Euroopassa aivan yhtä hyvin: Tyynenmeren taisteluihin, joissa Yhdysvallat ja Japani ottivat mittaa toisistaan. Keskustelimme tästä paljon. Lopulta kysyin bändin muilta jätkiltä, miten olisi tällainen aihe levylle
Van Drunen kuitenkin korostaa, että Hail of Bulletsin työskentelytavassa musiikki ja sanoitukset vaikuttavat paljon toisiinsa. Yleensä, kun bändit kirjoittavat toisesta maailmansodasta, he keskittyvät Eurooppaan. Tarvitsen tietynlaista musiikkia tietynlaiseen aiheeseen. Ihmiset eivät tiedä niistä niin paljoa, jos nyt ajatellaan koko homman taustoja, esimerkiksi sitä, mitä Japani teki Kiinassa ennen sotaa. Mutta miksi juuri toinen maailmansota. Valikoin biisit tarkkaan sen mukaan, mikä sopi sanoituksiin parhaiten. Van Drunen kertookin tehneensä paljon töitä sen eteen, että On Divine Wingsin sotakuvaus olisi jokaista yksityiskohtaa myöten mahdollisimman totuudenmukainen. Ensinnäkin, luin ison kasan kirjoja. Albumin nimi On Divine Wings on suora käännös japanin kielen sanasta kamikaze. Ja toisaalta, kun jätkät alkavat säveltää musiikkia, he tietävät millaisia sanoituksia suunnittelen. Ja loppujen lopuksi kaikkien kamikaze-lentäjien uhraukset olivat kuitenkin turhia. Jotain faktoja tarkistin myös internetistä, mutta pääasiassa työ tapahtui kirjoja lukemalla. Tavallaan kyseessä oli kokonaan toinen sota toisella puolen maapalloa. Sävelistä laulunaiheiksi ja päinvastoin Martin van Drunen on selkeästi Hail of Bulletsin strateginen päällikkö. "Me emme aio muuttua teknisiksi tai alkaa grindata, siitä voitte olla varmoja!" vin ainutlaatuinen. Joten kun biisit ovat musiikillisesti valmiita, alan miettiä, millainen aihe sopisi musiikkiin. Miksei vaikka se ensimmäinen tai jokin pienempi konflikti. Siksi se oli meistä hyvä nimi levylle, se kuvaa hyvin sodan mielettömyyttä. Kirjojen saaminenkin oli aika vaikeaa, sillä toisesta maailmansodasta Euroopassa on kirjoitettu paljon, mutta Tyynenmeren sodasta vähemmän. Operatiivisena johtajana taas toimii rumpali Ed Warby, joka tekee suurimman osan riffeistä ja sovitustyöstä ja on myös tuottanut uuden albumin. Van Drunenin mukaan itsemurhalentäjien olemassaolo kuvaa hyvin sitä, kuinka epätoivoisesti japanilaiset halusivat päihittää jenkit. Toki joku saattaa ajatella, että glorifioimme kamikaze-lentäjiä, mutta ei, totuus on koko lailla päinvastainen. Taustat kunnossa Sota ei ole mitenkään ainutlaatuinen aihe kuolometallissa, vaatiihan aggressiivinen ja brutaali musiikki samankaltaiset laulunaiheet. Japani hävisi sodan, he kuolivat turhaan. Mutta kun puhun "työstä" en halua kuulostaa siltä, etteikö homma olisi myös nautinnollista. Esimerkiksi uuden levyn kappale Tokyo Napalm Holocaust kuulosti jo instrumentaaliversiona niin apokalyptiselta, että tiesin biisin aiheen saman tien. Ongelmana oli sekin, että monista aiheeseen liittyvistä kirjoista on painos loppunut, joten minun täytyi etsiä kirjoja antikvariaateista. Hail of Bullets käsittelee sotaa kuitenkin harvinaisen perusteellisella tavalla. En haluaisi kirjoittaa vaikkapa juuri ensimmäisestä maailmansodasta, koska esimerkiksi Bolt Thrower on kirjoittanut siitä jo niin paljon. Vietin sitten tunteja kirjakaupoissa. Ja juuri tämä uuden levyn konsepti, Tyynenmeren taistelut... Katselin myös paljon aiheeseen liittyviä dokumentteja, mutta liian monet niistä keskittyivät liikaa perusjuttuihin, jotka tiesin jo entuudestaan. He eivät tiedä yksityiskohtia, mutta levyn koko- 42 Inferno