Inferno 8/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 8/2012 I HINTA 6,00 euroa
salo: kitarataivas . lahti: keskusmusiikki . seinäjoki: top Sound . kokkola: kokkolan laitevälitys . oulu: Musiikki kullas SMI-ScandInavIan MuSIcal InStruMentS Oy Henry Fordin katu 5 C 00150 Helsinki tel: +358-9-5870456 | smi@smi-musiC.Com | www.smi-musiC.Com Introducing the all new Demon Chain with all the features of a Demon pedal plus the strength and power of a chain. The Demon Chain employs Pearl?s renowned ?linear-response? Perfect Circle Cam that provides consistent and smooth feel throughout the entire stroke for pinpoint accuracy and superb control. The Pedal is driven by Pearl?s ultra-lightweight Power Chain with low-friction rollers for speed and a double chain construction for power and dependability. Demon Chain, A Chain DRIVEN PEDAl lIkE you?VE NEVER ExPERIENCED bEfoRE. -in SToReS noW- www.facebook.com/PearlFinland. turku: Soitin laine . tampere: dlX deluxe Music, tammerpiano ja Soitin . Jyväskylä: Musikantti . CHAIN DRIVE enSIMMäISet kOeajOt SuOMeSSa tarjOaa alla Olevat Pearl jälleenMyyjät: . tornio: tornion Musiikki . Helsinki: dlX deluxe Music, Sound-Shop.fi, Soundstore . muurame: Piano jylhä
AWAKENED The new AS I LAY DYING album available now as a limited Digi-CD including bonus-DVD and bonustracks, as jewelcase-CD and on LP! Music, videos & pre-order @ www.metalblade.com/asilaydying www.asilaydying.com I www.facebook.com/asilaydying AILD - LIVE - with Trivium: 02.11. Helsinki @ The Circus BETWEEN THE BURIED AND ME DOWNFALL OF GAIA SUFFOCATING IN THE SWARM OF CRANES The soundtrack to a volcanic eruption! An ominous, atmospheric maelstrom of Neurosis and Wolves In The Throne Room. www.downfallofgaia.com www.metalblade.com/downfallofgaia OUT: 05/10/12! THE PARALLAX II: FUTURE SEQUENCE SATAN´S WRATH GALLOPING BLASPHEMY Satanic Unholy Black Thrash Metal for POSSESSED and SLAYER lunatics! Avail. trample it all down and sludge in one league with MASTODON and KYLESA! The new 75-minute masterpiece of the Extreme Prog Gods available October, 5th as a special Digi-CD and on 2-LP! Music, videos & pre-order @ @ www.metalblade.com/btbam www.facebook.com/BTBAMof?cial www.facebook.com/AntropomorphiA www.metalblade.com/antropomorphia OUT: 19/10/12 www.metalblade.de http://twitter.com/mbeurope -|- www.facebook.com/bisonbc www.metalblade.com/bisonbc OUT: 19/10/12 Of?cal Merchshop www.facebook.com/metalbladeeurope @ www.emp.de/kingdiamond www.metalblade.tv Metal Blade Records ONLINE STORE - The Loudest Shop On The Net + low prices + quick processing + friendly service + convenient shipping rates http://shop.metalblade.de © 2012 Metal Blade Records Inc. EASY PAYMENT!. on LP and CD! www.metalblade.com/satanswrath OUT NOW! ANTROPOMORPHIA BISON B.C. EVANGELIUM NEKROMANTIA LOVELESSNESS Today´s menu offers necrophilia, murder and necrolesbian lust! Fantastic Death Metal for all friends of BOLT THROWER, GRAVE, AUTOPSY, BLOODBATH and HAIL OF BULLETS! Monolithic and heavy! BISON B.C
TAMPERE Pe 23.11.2012, ovet klo 19:00 Ikäraja: K-15, liput: 34? Ennakot: www.tiketti.fi . HELSINKI To 22.11.2012, ovet klo 19:00 Ikäraja: K-18, liput: 34? Ennakot: www.tiketti.fi PAKKAHUONE, TULLIKAMARI . OULU La 24.11.2012, ovet klo 19:00 Ikäraja: K-15, liput: 35? Ennakot: www.lippupalvelu.fi. THE CIRCUS . www.lippupalvelu.fi Ennakkolippujen hintaan lisätään lippukauppojen toimituspalkkio. RINGO STARR TEATRIA
10 . / 1692 ? ESP ECLIPSE II FM SD VINTAGE HONEY BURST 1761 ? EMG pickups, Mahogany body / Flame Maple top, Maple neck / Rosewood fingerboard ESP VINTAGE 4 PJ MAPLE VINTAGE WHITE 1673 ? Duncan or EMG pickups, Alder body, Maple neck / Rosewood fingerboard MUSAMAAILMA kauppa on auki 24 h Duncan pickups, 1-pc. Mahogany 55 mm thick body / Flame Maple top, Mahogany neck / Rosewood fingerboard P www.musamaailma.fi Duncan pickups, Alder body, Maple neck & fingerboard MUSAMAAILMA OUTLET Ohrahuhdantie 2, Hki, Itä-Pakila Puh. 5627 1240 Avoinna ark. 18, la 10 . 18, la 10 . 720 60 660 Avoinna ark. 15 ESP ECLIPSE II FM FULL THICKNESS DISTRESSED AGED HONEY BURST 1889 ? ESP M II R BLACK 1633 . 10 . 09 . ESP EC-1000 VINTAGE BLACK 927 ? ESP MH-1000 NT SEE THRU BLUE 765 ? ESP H-1001 FM SEE THRU BLACK CHERRY 789 ? Duncan or EMG pickups, Mahogany body/neck, Rosewood or Ebony fingerboard ESP JAMES HETFIELD SNAKEBYTE 1125 ? Duncan pickups, Mahogany body / Quilted Maple top, Maple neck / Rosewood fingerboard ESP HORIZON NT II SEE THRU BLACK CHERRY 1742 ? EMG JH-SIGNATURE pickups, Mahogany body / neck Ebony fingerboard Duncan pickups, 1-pc. Mahogany body / Quilted Maple top, Maple neck / Ebony fingerboard Duncan pickups, 1-pc. Mahogany body / Flame Maple top, Mahogany neck / Rosewood fingerboard MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. 15.. 09
infernolaisten suosikkilevyt 2001?2012 062 Infernon sadat kasvot . äänestä paras kantemme! 40 066 Salamyhkä: Samhainin November-Coming-Fire 068 Pölkyllä: Metal Blade -lafkan Brian Slagel 073 Arviot, pääosassa BtBaM 092 Demot, pääosassa Mekanism 095 Vanha liitto: Sacred Reich 098 Oma nahka: Cripperin Britta Görtz. Devin Townsend, Hooded Menace, Papa Roach? 014 Länsirintama & skaba 016 Heavy Cooking Club: Santa Lucia -Mapen varastettu habanerosoosi 018 KISS 022 Witchcraft 024 Enslaved Nana Simelius Brian Lowe 18 32 028 Aadolf vs. Guido Karp 46 009 Päänavaus 010 Sytykkeitä: mm. Pain Confessor 032 Between the Buried and Me 036 My Dying Bride 040 Wintersun 046 Manowar 054 Behexen 056 10x10
PlayStation, PS3, PlayStation network and the ps family logo are trademarks or registered trademarks of Sony Computer Entertainment Inc. LOKAKUUTA Alk. medalofhonor.com 36,40? (45086, 45085, 45083) TODENNÄKÖISESTI AINA HALVEMPI © 2012 Electronic Arts Inc, EA, the EA logo and Medal of Honor are trademarks of Electronic Arts Inc. All other trademarks are the property of their respective owners.. KINECT, Microsoft, Xbox, Xbox 360, Xbox Live, the Xbox logos, and the Xbox Live logo are trademarks of the Microsoft group of companies and are used under license from Microsoft. ENNAKKOTILAA NYT! PÄÄSET MUKAAN BATTLEFIELD 4 BETAAN! 25
Tai ei sen nyt niin reipastakaan tarvitse olla. Pelkkä lenkkisaunakin passaa. Inferno 9. Tämä mainio työ on tuonut eteen useita käsityskykyä koettelevia tilanteita, liian monia tässä kerrattavaksi, mutta kansijuttuihin liittyvistä yksi on ylitse muiden: se kun pääsin vuonna 2006 ampumaan Englannissa savikiekkoja (ei ruudilla vaan laserilla, mutta kuitenkin) Iron Maidenin rumpalin Nicko McBrainin kanssa . ole. Vuosiin jaoteltuna kovimmat kiekot näyttäisivät sijoittuvan janan alkupäähän ja keskivaiheille: vuosi 2001 kukkoilee kymmenellä platalla, 2005 peräti kahdellatoista. Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hynninen Sami, Hyttinen Heta, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere Tilaajapalvelu (ark. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. 8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3.krs , 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Mikko Mali Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Guido Karp Painopaikka Lönnberg Painot Oy Paperi: 80 g/m2 UPM Star Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 12. Lopullisilta listoilta jättäydyin ulos, mutta avustajanpenteleet ne pähkivät juuri sen lopputuleman, jota osasin toivoa: kaartimme oli valinnoissaan hyvinkin erimielinen. Kaiken kaikkiaan maininnan sai peräti 93 eri albumia, eikä mikään näistä napannut enempää kuin kaksi listapaikkaa. siis mistään . varsinkin, kun kansista alkoivat kummasti viehättää ne, joiden jutut on itse rustannut. Kansia tsuumaillessa aloin miettiä nostalgisesti, mihin kaikkeen sitä on tullut itsensä Inferno-vuosien varrella sotkettua. Kuten voitte todeta, viuhka on varsin kirjava, ja ainakin itselläni tuotti suuria vaikeuksia tuumia sitä suurinta suosikkia . Paskoin vuosista on tietysti tämä kuluva. Se kertoo omilta osin, ettei hautakiveen hakattua ?totuutta. voi mennä takuuseen. Siispä: arvon Tony Iommi, odottelen kutsua juoksulenkille. Musiikki on, totta vieköön, makuasia. Makuasiat ja listaamisen hankaluuden yhdistää tästä lehdestä löytyvä äänestys, jolla haemme sadasta Inferno-kannesta suurinta ja kauneinta. Tiedän tämän, koskapa aloin itsekin pohtia, mitä levyjä punttiini sisällyttäisin. Reipas kävelykin piisaa, ellet ole vielä aivan parhaissa voimissa. tiluksilla, jotka tapasivat kuulua Pink Floydin David Gilmourille! Kahden rakkaan harrastuksen yhdistyminen näinkin järjen rajat ylittävällä tavalla on jotain, mihin mikään tuskin koskaan enää yltää. Onhan käsillä nyt lehden sadas numero. Tehtävähän on tietysti hiivatin vaikea. Tämä aatos lienee vieraillut monessa mielessä, kun pyysin kymmentä avustajaamme listaamaan kymmenen kovinta raskaan rockin albumia Infernon ilmestymisen ajalta, vuosilta 2001?12. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Matti Riekki a aj Päätoimitt SATASEN JUOKSU Listojen lukeminen on hauskaa, niiden laatiminen perseestä. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten 2012 sijoittuu Inferno #200:n sisuksissa... Monet niin sanotut suurnimet uupuvat listoilta kokonaan, ja usein mukaan on valikoitunut kenties helposti ennakoitavien artistien ei-niin-ennalta-arvattavia kiekkoja. Tämä kaikki on pelkästään hienoa. Tässä hommassa, ja elämässä ylipäänsä, on kuitenkin se pirun hyvä puoli, ettei mistään
Nyt on viisi tai kuusi, joten asiat ovat helpompia. Seuraava levyprojekti on nimeltään Casualties of Cool. . Opin tässä projektissa sen, että positiivisten ajatusten ja fiilisten kanavoiminen musiikkiin on valinta, joka kannattaa! On liian helppoa alistua siihen, että kaikki on tuomittua ja lopussa. Epicloudin pointtina on siis myönteisten valintojen tekeminen keskellä väsymätöntä negatiivi- suutta. Kyseessä on kolmetuntinen läpileikkaus Townsendin urasta, ja lavalla näh- dään huima katras miehen kanssa yhteistyötä tehneitä artisteja. . Oikeastaan koko Epicloudprojektin tärkein biisi Little Pig on bonuslevyllä. Seuraavaksi Devin Townsend keskittyy massiiviseen Retinal Circus -konserttiin, joka nähdään Lontoossa 27.10. Päälevy on todella tarkasti hienoviritetty, miksattu ja ajateltu. Bonuslevy on rennompi. By a Thread -keikoilla (DTP:n levynelikko livenä viime syksynä, dvd:nä tänä kesänä) minulla oli kaksi ihmistä apuna. Se on ennemmin kokoelma biiseistä, jotka eivät sopineet päälevyn kokonaisuuteen. Minulla on seitsemän biisiä tehtynä. Tummaa ja hiljaista. Melkein folk- tai kantribiisejä. Ziltoid-saagakin jatkuu kunhan sen aika on, ja näyttävästi jatkuukin. . Minun piti vain ensin saada Epicloud valmiiksi. Haluan saada kasaan tarpeeksi rahaa, jotta voin tehdä elokuvan, palkata sinfoniaorkesterin ja kuorot, tehdä sarjakuvakirjan, tv-sarjan... Pidin biiseistä ja ajattelin, että voisin tehdä tällaisen helpon ja nopean levyn, mies hörähtää. Ei tullut helppoa eikä nopeaa, vaan järkeä pakeneva savotta, mikä tosin ei ole Townsendille mitenkään ennenkuulumatonta. Olen onnekas siinä mielessä, että nautin musiikin tekemisestä! Luominen ja toteuttaminen on kaikkein mielekkäintä, mutta harmikseni käytän siihen paljon vähemmän aikaa kuin matkustamiseen, haastattelujen tekemiseen, sähköpostiin ja kaikkeen muuhun. Epicloudin spesiaaliversion mukana tulee bonuslevy, jonka tärkeyttä Townsend korostaa mielellään. . Ei tietenkään! Minä käytän aikaani enimmäkseen depression kanssa kamppailuun, kuten varmasti useimmat. Luulen, että Ghost ja Deconstruction (molemmat 2011) olivat luonteeltaan niin monimutkaisia, että en ollut vielä valmis tekemään Ziltoidin vaatimaa musiikkia. Niinpä aloin tehdä tätä Epicloudkamaa. Epicloudissa ei ole kyse siitä, että maailmassa ei olisi pahoja asioita. Niin isoa projektia ei pidä kiirehtiä. www.hevydevy.com. Tällainen ilmaisu on paljon suurempi osa minua kuin olin aiemmin ymmärtänyt. Pahan burnoutin muutama vuosi sitten läpikäynyt Townsend on jälleen niin kiireinen mies, että vähän huolestuttaa. Siinä on hirveästi töitä, mutta nyt minulla on ihmisiä auttamassa. Esimerkiksi Ziltoid-keikalla Tuskassa 2010 tein kaiken itse, ja siinä oli ihan uskomaton homma. Biisien tekeminen oli helppoa, äänittäminen ja miksaaminen sen sijaan vaati aikaa ja voimia. . Miehestä alkoi virrata yksinkertaista, duurivetoista ja hyväntuulista musiikkia. . Townsend huomauttaa, että mitä työntekoon tulee, hän tekee musiikkia joka tapauksessa, liittyi se työhön tai ei. . Paras analogia Epicloudille on se, että sen piti olla yhden illan juttu, mutta päädyinkin sen kanssa naimisiin, mies heittää. Tämä oli maestron mukaan ensimmäinen kerta kun hän kytki itsensä autopilotille. Wessel de Groot Vilho RAja Sytyttäjä la Devin Townsend askarteli Epicloud-levynsä kanssa pitkään, koska se osoittautui hänen uransa kenties itsepäisimmäksi teokseksi. Ziltoid 2 -levyä saadaan odottaa vielä pari vuotta, mutta siitä mestari lupaa massiivisen paketin. Yhden illan suhteesta avioon Devin Townsend Projectin neljän erilaisen levyn tutkielman jälkeen kanadalaisneron piti keskittyä Ziltoid the Omniscient -saagan toiseen osaan, mutta toisin kävi. Siitä tulee ikään kuin Epicloudin satelliittilevy, samaan tapaan kuin Ghost ja Deconstruction liittyivät toisiinsa. Se on hyvin hiljaista musiikkia. Lopputulos yllätti minut täydellisesti! Yllättävintä oli se, että rakastan suoraviivaista ja helppoa musiikkia näin paljon. Vai onko kaikki nykyään elämässä vain aurinkoista ja ihanaa, kuten Epicloudin fiiliksistä voisi päätellä? . Hän ei tehnyt 10 Inferno levyä, vaan levy teki jääräpäisesti itse itseään.
Me yritettiin kirjoittaa lisää biisejä, mutta ei ollut aikaa. Kun bändin jäsenillä on muutakin puuhaa, Grease Helmet etenee omalla painollaan. Kaikilla on biisintekokykyä, joten ideoista ja materiaalista ei ole minkäänlaista pulaa. . Liimatainen ja Kotipelto hoksasivat, että tänäänhän olisi Metallica Helsingissä keikalla. . Aina ideat eivät realisoidu, mutta nyt niin kävi. Amorphisin rumpali Jan Rechberger ja Amoral-kitaristi Ben Varon lähtivät kaksikon kyytiin, ja bändin täydentää Andy McCoy. Etelävuori kertoo, että törmäili McCoyyn niin tiheään, että häntä oli pakko kysyä mukaan. . Alun perin Andyn piti tulla vain soittamaan soolo meidän biisiin. Biisit ovat pääosin vanhoja tuttuja, mutta joukossa on yksi uusikin teos. Kotipeltoa akustisena Radio Rock -risteilyn tiimellyksessä duo Kotipelto & Liimatainen ehtivät ruotia yhteistyönsä tuoretta hedelmää, Blackoustic-levyä. Miehet tuntevat toisensa Liimataisen kasaaman Cain?s Offering -bändin kautta. Siksi levyntekoon menikin pari vuotta. Bändi keikkailee syksyn mittaan kotimaassa, ja ajatuksena on myös matkata Japaniin. Nyt kaksikkoa voi kuunnella myös levymuodossa. Levyn julkaisi Japanissa Victor Entertainment, joka on tuttu sekä Amorphisille että Andy McCoylle. Keikoilla kuullaan omien biisien lisäksi luonnollisesti covereita, koska debyyttilevyn materiaali ei vielä riitä täysimittaiseen keikkasettiin. Suuntaa covervalintoihin antanee se, että debyyttilevyn Japanin-version bonuksina on Deep Purplen Speed King ja Thin Lizzyn The Rocker. www.greasehelmet.com Inferno 11. Niin mekin luultiin, mutta voi vittu mikä savotta siinä oli, Kotipelto puuskahtaa. . Hän tulikin päivän myöhässä ja halusi heti liittyä bändiin. Nyt yhtye on julkaissut debyyttilevyn, joka sisältää takuuvarmaa hard rockia. Ja tietysti piti saada Timon laulu talteen niin, että se on tilanteessa läsnä ja fiilis on oikea, Liimatainen jatkaa. Biisilistassa on Stratovariuksen ja Kotipellon soolouran biisejä. Mukana on myös The Whota ja Deep Purplea sekä yksi Liimataisen tekemä oma kappale, Where My Rainbow Ends. Ideoita jäi kyllä varastoon, Liimatainen kertoo. Jatkoa siis saattaa seurata. Kotipelto tosin huomauttaa, että sopimus Edel-levy-yhtiön kanssa käsittää vain yhden levyn. Levyn ytimekäs nimi syntyi keittiön pöydän ääressä kesäkuun neljäntenä päivänä. Enemmänkin omaa olisi voinut tulla. . lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf erno.f i Timo Kotipelto ja Jani Liimatainen ovat tehneet duokeikkoja jo vuodesta 2009. Black acoustic album, eli Blackoustic! www.kotipelto.com Grease Helmet on Amorphis- ja Amoralmuusikoiden bändi, jonka soolokitaran varressa kuullaan itseään Andy McCoyta. Tai oikeastaan rock ei ole ihan koko aikaa hard, vaan mukana on huomattavan retroakin kamaa. Tunnelma on ajaton. Bändi on elänyt alusta asti ilman suuria suunnitelmia. Levy päätettiin tehdä vasta siinä vaiheessa, kun meillä oli kuutisen biisiä tehtynä. Kun Kotipellolle tarjottiin kyseisen kokoonpanon Gather the Faithful -levyn (2009) jälkeen akustisia duokeikkoja, hän pyysi Liimataista mukaan. . Minä siihen, että mikäs siinä, voin minä lähteä. Niclas Etelävuori kertoo, että ajatuksena on tehdä ajatonta rockia. Hevimiehet ja kitaristilegenda Amorphis-basisti Niclas Etelävuori ja laulaja Jere Garcia viettivät jokusia vuosia sitten aikaa kapakassa, ja muusikkopiireissä sellainen johtaa vääjäämättä bändien perustamiseen. Niitä ei ehditty viimeistellä. En ollut hirveesti akkaria rämpyttänyt, mutta ajattelin että kokeillaan, kitaristi muistelee. Keikkoja on sittemmin kertynyt vyölle kolmenumeroinen määrä. Levyidea syntyi fanien toiveesta. Voisi kuvitella, että akustisen kitaran ja laulun äänittämisessä ei kovin suuri urakka olisi. . Meillä ei ole ollut mitään paineita mistään suunnasta. Timo sanoi mulle, että ne soittaa sen mustan levyn kokonaan. Minä vastasin, että meidän pitäisi tehdä tämä oma musta albumi tässä valmiiksi. Akustisen soittaminen on niin herkkää puuhaa, että siinä pitää olla todella tarkkana
Onhan meillä yhteistä historiaa Phlegethonin ajoilta ja hommat ovat aina toimineet kitkattomasti. Mitä menetin ja miten sain kaiken takaisin. www.paparoach.com. Hooded Menace ammentaa inspiraatiota kauhuleffoista ja soittaa oikeasti raskasta musiikkia. Äänihuulissa on näet havaittu kyhmyjä, jotka vaativat leikkaushoitoa. . Teemu Hannonen kuuluu nykyään bändin kovaan ytimeen ja livelaulajana kuullaan vastedes Sadistik Forestista tuttua Markus Makkosta. . En osaa olla hiljaa, puhuisin varmaan joka tapauksessa, mies virnistää. Hyperaktiiviselta hän vaikuttaakin. Erittäin hyvältä vaikuttaa. Miksausvaiheessa alkoi skitsotuttaa oikein kunnolla, että onko tää nyt hyvä tälleen vai ei. Teemu on sulautunut joukkoon mainiosti. Se, että hän on nyt myös varsinaisessa studiokokoonpanossa, tuntuu tutulta ja turvallisesta. Mutta tuollaista- han se aina on. Onneksi otin itseäni niskasta kiinni ja sain perheeni takaisin. Mikään ei tuo minulle elämässäni suurempaa onnea kuin se. Kun Shaddix kamppaili ongelmiensa kanssa, muu bändi oli koko ajan täydessä valmiudessa. Biisejä syntyi valtavaa tahtia. Laulaja palasi lopulta valmiiseen pöytään. Levy-yhtiö Eleven Sevenin panostuksesta päätellen ainakin Still Swinging -biisistä toivotaan uutta lukua bändin listahittien kaanoniin. The Connectionin syntyprosessi oli Shaddixille melkoinen vuoristorata. Elämäni on sykli, jossa päihteet ottavat aina vain tiukemman otteen minusta. Se on tapahtunut monta kertaa ennenkin, hän huokaa. Hänellä on ollut myrskyisä avioliitto Kelly Shaddixin kanssa, ja tällä kertaa kävi niin, että vaimo jätti. Tämä levy on kertomus siitä, mitä minä kävin läpi. Olisi typerää pitää Teemu vain livekokoonpanossa, kun tyypillä näyttää olevan motivaatiota ja työmoraalia aivan kuten vanhoina hyvinä aikoina. hoodedmenace.bandcamp.com Nu-metal-aikana pinnalle nousseet bändit tekevät näköjään toista tulemista kovaa vauhtia. Mies nauraa, että kertomus kuulostaa oikealta kliseiden kimpulta, mutta totta se on. . Kauhea vaiva ja sitten kun valmis levy on viimein näpeissä, sitä ei jaksa itse enää edes kuunnella, vaan ajatukset ovat jo uusissa biiseissä ja seuraavassa julkaisussa. Se seuraava julkaisu on näillä näkymin split-vinyyli amerikkalaisen Loss-bändin kanssa. Hooded Menacen kokoonpano on hieman elänyt. Päämies Lasse Pyykkö kertoo, että bändin ytimessä on nyt kahden sijaan kolme miestä, kun vanha Phlegethon-bändikaveri Teemu Hannonen on mukana. Kauhua doomin keinoin Effigies of Evil on painavaa ja tunnelmallista metallia, jollaista ei ihan joka päivä kävele vastaan. Ovat hoitaneet kaiken erittäin ammattitaitoisesti ja tuntuvat olevan kovin aidosti täpinöissään uudesta levystämme. Lafkan PR-tyypit pommittaa haastatteluilla jatkuvalla syötöllä ja niitä on saanutkin tehdä viime viikkoina varmaan enemmän kuin parina viime vuonna yhteensä. Studiosessiot sujuivat suurin piirtein kuten pitikin, olkoonkin että tietokone tilttasi kesken prosessin. Pyyköllä on studiohommista rutkasti kokemusta, mutta aina siinä oma stressinsä vain on. . Vuonna 2007 perustettu Hooded Menace on päässyt debyyttinsä Fulfill the Cursen (2008) ja lukuisten pienjulkaisujen ansiosta sellaiseen asemaan, että amerikkalainen Relapse Records on ottanut sen hoteisiinsa. Lasse Pyykkö on tästä hyvillään. . Papa Roachin uunituore The Connection -levy ilmestyi lokakuun 12 Inferno alussa. Vain tekstit puuttuivat, ja niihin hän oli juuri hankkinut vahvasti empiiristä aineistoa. . Papa Roach ei missään vaiheessa mennyt minnekään, mutta The Connection -levylle haetaan isompaa menestystä kuin vähään aikaan. Romahdus ja uusi nousu Jacoby Shaddix särpii tuplaespressoa ja vaikuttaa voipuneelta. Hän eristäytyi ystävistään ja jopa perheestään ja keskittyi ryyppäämiseen. . Hän on tehnyt koko päivän haastatteluja, vaikka lääkäri on määrännyt hänet olemaan hiljaa. Kaikki alkoi, kun hän ajautui viinan kanssa pahempaan jamaan kuin pitkään aikaan pari vuotta sitten. Eipä juuri valittamista
Myös Bill kuuli demoilta, mitä me haimme, joten hänkin oli valmiiksi orientoitunut. Kymmenvuotinen ura on tehnyt bändiin selvän roolituksen. ?Jordan (Mancino, rummut) on meidän mikromanagerimme. On ollut hetkiä, jolloin ei ole välttämättä tapahtunut mitään, mutta koko ajan meillä on ollut mielessä mitä seuraavaksi tapahtuu, basisti vakuuttaa. Bändi kiertää Suomea lokakuussa peräti kahdeksan keikan voimalla, mutta pyrkii muillekin markkina-alueille. Aiemmin se on ollut osittain managementin käsissä, eikä se ole osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Minä äänitän demot ja Phil (Sgrosso, kitara) suunnittelee T-paitoja ja muuta myytävää. Tuottajana oli Bill Stevenson, joka on tutumpi nimi punkin kuin metallin puolelta. . Keikkapaikka katkaisi virrat keskiyöllä ja ulkona oli hemmetin kylmä. Lunta satoi. Uusi levy Death Is Certain, Life Is Not jatkaa tuttua latua, mutta hivenen tummemmissa sävyissä kuin ennen. Suomea rakastavat työmyyrät Paljon on vettä virrannut Götan kanavassa sen jälkeen, kun Sparzanza perustettiin vuonna 1996. Bändi levytti alussa ranskalaiselle Water Dragon -lafkalle, mutta perusti sittemmin oman Black Cult -yhtiön. Basisti Johan Carlsson muistaa, että aluksi oli siistiä päästä Ranskaan keikoille, mutta kun Water Dragonin homma ei muutoin toiminut, ohjat piti ottaa omiin käsiin. Samaan aikaan musiikkityyli alkoi muuttua tummemmaksi ja kertosäevetoisemmaksi. . Parilla ensimmäisellä levyllä meillä oli paljon rock?n?roll-vaikutetta. Siitä halusimme eroon nopeasti. Kolmoslevy Banisher of Light ilmestyi vuonna 2007. Minä ja hän olemme paljon netissä läsnä ja yritämme kontrolloida sitä puolta. Nyt julkaisimme ensimmäisenä singlenä Cauterizen näyttääksemme, että metallista tässä on kysymys edelleen, basisti Josh Gilbert kertaa. Uusi albumi Awakened äänitettiin kolmessa ja puolessa viikossa. Tehokasta toimintaa. Nick (Hipa, kitara) tekee paljon videohommia, sekä nettiin että muutenkin. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf erno.f i Robert Rundberget Sparzanza on bändi, joka on tullut suomalaisille sangen tutuksi viimeisen viiden vuoden aikana. As I Lay Dyingille se tuli täyteen viime vuonna, jolloin juhlalevy Decas julkaistiin. Myös Saksa on tietysti tärkeä, mutta siellä kaikki on haastavampaa. Siellä on jatkuvasti viisi miljoonaa bändiä kiertueella, koska yleisöä on niin paljon. Sen verran kiertämistä on nyt Carlssonin mukaan kuitenkin luvassa, että seuraava levy tuskin ilmestyy vielä ensi vuonna. www.sparzanza.com As I Lay Dying on ison veden takana metalcoren tunnetuin nimi, jos ei genren jättiläistä Killswitch Engagea lasketa. Nukuimme bussissa täysissä vaatteissa ja tärisimme. Tuona vuonna Radio Rock otti yhtyeen omakseen ja Sparzanzan tie eniten 2000-luvulla Suomessa keikkailleeksi ulkomaalaiseksi yhtyeeksi (Nuorgam-sivuston mukaan) alkoi. . Mutta siellähän oli ihan tolkuttomasti väkeä! Uudella levyllä Sparzanza halusi kulkea metallisempaan suuntaan. Se on ollut viime aikoina tavoitteena muutenkin. Josh Gilbert kertoo, että menestys on vaatinut saumatonta yhteistyötä ja hyvää roolitusta bändin sisällä. Pakkasen purema metalcoresuuruus Kymmenen vuotta on kova virstanpylväs bändille kuin bändille. Se sisälsi remixejä bändin biiseistä, covereita ja pari uuttakin biisiä. . Nyt se vähän jo naurattaa, mutta silloin ei naurattanut! www.asilaydying.com Inferno 13. Hän hoitaa mielellään bisnespuolta. Tim (Lambesis, laulu) tekee tekstit ja omistaa studiomme. Soitimme sinä vuonna Qstockissa pienellä lavalla, emmekä odottaneet keikasta juuri mitään. Siinäkin bändin ulkopuoliset tahot ovat epäonnistuneet, Gilbert luettelee. Bändi tulee Nosturiin 2.11. Edellisreissu vuonna 2010 on hyvässä muistissa. . Hyvä juttu oli, että meillä oli pari kuukautta aikaa kirjoittamiseen. Äänitimme demot kaikista biiseistä ennen studiota, mikä osaltaan mahdollisti sen, että levy valmistui niin nopeasti. Varsinkin Britit ja Benelux-maat kiinnostavat Carlssonia. . Yritimme tehdä selväksi, että albumi oli spesiaalijuttu ja juhlajulkaisu. Kävi ilmi, että jotkut fanit olivat silti huolissaan, että me olemme nyt menossa johonkin elektroniseen suuntaan. Edellislevy Folie à Cinq ilmestyi viime vuonna, joten lomia tämä bändi ei pidä. . Emme ole pitäneet taukoja tietoisesti koskaan
Keskityin teatterinopiskeluun ja vuorosanojen pänttäämiseen enkä kuunnellut enää oo Wessel de Gr t SKABA mitään. -sääntöjä vastaan. Me olemme yhdessä anti- Pop Idols ja vastavirta, lääke muovisen viihdekulttuurin syöpää vastaan. Ennen kaikkea, me rakastamme musiikkia ja kirjoitamme siitä. Ja te, rakkaat lukijat, luette. Kiitos siitä. inVoita Dev u! keikkalipp Devin epeloton Kanadan pell ä maatamme 6.?8.11. rtä Townsend kie istu nettiin, osall n o rn fe In e n seen Me nuottihurmok i tt e k ti ja n a skaba ! voi olla sinun ehän on Jaa osoite. Warriors of the world Riitta Itäkyl ä Göteborgin-kir jeenvaihtaja Kuuluisan sanonnan mukaan musiikkitoimittajat eivät ole mitään muuta kuin pelkkiä luusereita ja epäonnistuneita muusikoita. Tärkeää on se, että opin kunnioittamaan sitä faktaa, että joillekin ihmisille Manowar ja sen musiikki on kaikki kaikessa. Musiikin etsiminen ja löytäminen, siitä nauttiminen, sen kuunteleminen ja todellinen kuuleminen on meille kaikille yhteistä, oli lempibändimme sitten Manowar tai Meshuggah. Se nauroi niille päin naamaa ja osoitti minulle vihdoin, ettei semmoista puppupuhetta, jonka mukaan yksi musiikinlaji olisi muka arvokkaampi tai tärkeämpi kuin toinen, tarvitse, täydy tai pidä kuunnella. Seuraavien vuosien kotitehtäväksi sainkin asteikkojen lisäksi selvän säännön: VAIN KLASSISTA MUSIIKKIA KOTONA, ONKO SELVÄ. Teini-iässä moinen musiikkifasismi aiheutti tietenkin kapinan. Jostakin Turun käytettyjen tavaroiden liikkeestä 100 markalla ostamani punainen sähkökitara ja työkalupakin kokoinen pieni ?kaiutin. Frank Zappa meni vielä pidemmälle ja väitti, ettemme osaa edes kirjoittaa, ettekä te, arvoisat lukijat, osaa sen paremmin lukea. Itsetuntoni viimeisiin rippeisiin tarrautuen ja ABC-taitoihinne sokeasti luottaen jätän papan höpinät nyt vähemmälle huomiolle. Jos me tekijät ja te lukijat uskoisimme joka sanaan, jonka Zapan Frank suustaan päästi, pitelisit sinä mitä todennäköisimmin nyt hyppysissäsi ehtaa vessapaperia Inferno-lehden sadannen numeron sijasta. Mutta että luusereita ja epäonnistuneita muusikkoja. Se rikkoi kaikki päähäni päntätyt säännöt ja kutsui mukanaan tunteiden tanssiin, euforian ja vihan tuolle puolelle, jonnekin kauas muualle toiseen maailmaan. Dissectionin Storm of the Light?s Bane todisti musiikin voiman paremmin kuin yksikään konservatoriossa koskaan kuulemani luento. saivat aikaan muutaman powersoinnun, kaksi bänditreeniä yläasteen musiikkiluokassa ja sitäkin enemmän tänä päivänä kunnon punastuksia aiheuttavia ?kitaraa voi soittaa 15-vuotiaat tytötkin, minihameessa, kesämökillä nyt ainakin. Tämä ei kuitenkaan ole tärkeää. Klassista viulua, musiikinteoriaa ja musiikinhistoriaa konservatoriossa 12 vuotta päntättyäni sain tarpeekseni sormiharjoituksista, transponoinneista ja ?Bach ei halunnut sinun tulkitsevan itse vaan seuraavan sääntöjä!?-valheista. No Rollareita isän kanssa autossa ja jotain bluesia vähän joskus, inisin. Se oli klassisessa kauneudessaan myös väkevä lääke tiukkoja musiikillisia ?vain klassista kotona. Netistä lö nakkokuunte en ja a it io rv livea. Tuhonsiemen kylvettiin jo vinguttaessani viuluharjoituksia 12-vuotiaan tunnollisuudella. Opettaja kysyi huolestuneena, mitä musiikkia sitä kotona oikein tulee kuunneltua, kun lähtee nuo crescendot niin usein yli-innokkaaseen säröilyyn. Siihen tyrehtyi se rocktähteys. Parikymppisenä jätin musiikin kokonaan. -poseerauksia. Kerran kokeilin rumpuja; biologianopettaja viereisestä luokasta tuli sanomaan, että nyt loppuu se hakkaaminen, täällä yritetään lukea symbiooseista. Omalla kohdallani tämä väittämä pitää täysin paikkansa. Nopea pikakatsaus uraani musisoinnin saralla kertoo karua tarinaa. Musiikki oli ollut liian viekas muusa, se petti ja aiheutti nautinnon sijasta pettymystä ja tuskaa. S .fi www.inferno gin, tisia, levyblo u u s yö m t ä yd luja. PS. Koskaan. Vasta hiljattain, myöhemmässä iässä, olen pikkuhiljaa ruvennut sisäistämään kyseisen ajatuksen kaikkine vähän epämukavinekin seurauksineen. Tällä viikolla, Manowar-juttua kirjoittaessani ja faneilta saamiani vastauksia lukiessani, rohkaistuin vihdoinkin heittämään suurimman osan omista ennakkoluuloistani pois, sinne samaan mielen kaatopaikkaan, jossa klassisen puolen halveksuvat kuiskutukset rockmusiikista vaimenevat ja sammuvat lopulta kokonaan. Suoraan sanottuna en voi itse sietää Manowaria tai sen musiikkia. Jokainen nuotti muistutti asteikoista, transponoinneista, falskiudesta, oikeasta ja väärästä. Kunnes kuulin jotain semmoista, johon en sitä ennen ollut törmännyt, jonka vapautta en siihen mennessä ollut edes tajunnut musiikissa voivan olla
CHECK OUT! BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: WWW.NUCLEARBLAST.DE WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
Kun se on kuumaa, lisää valkosipulit, puolet habaneroista sekä sipulit. Scorchiosoosilla flunssaisempikin ruokailija saa irti uusia makuelämyksiä esimerkiksi erilaisista pihveistä.?. Nykyisin hän syö kanaa ja on päättänyt lopettaa dokumenttien katsomisen ja ajattelun, jottei joutuisi luopumaan siitäkin. Tarpeet: Soosi: ? Pari isoa kourallista tuoreita habaneroja ? 2?4 tl sokeria ? 2?3 rkl karkeaa merisuolaa ? 1 dl rypsiöljyä ? 1 l paseerattua tomaattia ? 1 dl väkiviinaetikkaa ? 2?3 dl omenaviinietikkaa ? 3 sipulia ? valkosipulia maun mukaan Kanawokki ? 400g kanafileitä ? erivärisiä paprikoita ? pieni kukkakaali ? sieniä ? sipuli ? valkosipuli ? cashewpähkinöitä ? soijaa ? suolaa ? pippuria ? nuudeleita Mikolta pöllitty hapanerosoosi Ohje soosille: 1. Laita habanerot 2?4 osaan, älä poista siemeniä. Get Stoned (1988) ?80-luvun meininki oli aika ?habaneroa?, ja tämä spiidi sopii hyvin peittämään ruuan aiheuttamat tuliset kyyneleet.? 16 Inferno Megan tuomio: ?Jo on mies tai nainen, jos tätä soosia huitelee isommin menemään ilman että maidon tai piimän kulutus ruokajuomana kasvaa normaalista. Sanotaan, että hyvä kastike kruunaa ruuan. Mausta halutessasi pippurilla, suolalla sekä lorauksella soijaa. 4. Anna kypsyä kannen alla, mutta ei niin paljon, että kasviksista tulee mössöä. 5. Keitä nuudelit ja lisää wokin sekaan. 6. Hunnuta annoksesi järjettömällä määrällä habanerosoosia. Mapen oma luonnehdinta: ?Ystäväni Mikko on ruoanlaittoidolini! Pestasinkin hänet viime kesänä KarmaRockin tiedottajan ominaisuudessa viralliseksi grillaajaksi, kun Maj Karma järjesti bäkkärillä fanien kanssa grillaustovin. Tässä on semmoinen luulot pois -meininki.? Mapen KOKATESSA SOI: Stone . Tulisuutta voi toki säädellä yksinkertaisesti habaneron määrällä tai käyttämällä tilalla miedompia lajikkeita. Halkaise sipulit ja valkosipulit kahtia. 2. Laita ison kattilan pohjalle runsaasti rypsiöljyä. lisää reseptejä www.inferno. fi Miika "Mega" Kuusinen Tutkiva kulinaristi Santa Lucian laulajana tutuksi tullut Mape Morottaja luopui yli kymmenen vuotta sitten punaisesta lihasta nähtyään järkyttävän sikadokumentin. Kierittele näitä kuumassa öljyssä muutama minuutti. 3. Lisää pari purkkia paseerattua tomaattia, suola ja sokeri sekä loput habanerot. Laita sekaan väkiviinaetikka. 4. Keitä vähintään tunti, mutta mieluummin neljä välillä sekoitellen. 5. Lisää omenaviinietikka. 6. Maista ja lisää sitä mitä puuttuu eli sokeria, suolaa, öljyä tai etikkaa. 7. Kun olet varma, että kaikki ainekset ovat täysin pehmeitä, anna keitoksen jäähtyä. Soseuta jäähtynyt keitos vaikka monitoimikoneessa tasaiseksi kastikkeeksi. 8. Laita kastike takaisin kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. 9. Maista ja lisää sitä mitä puuttuu eli sokeria, suolaa, öljyä tai etikkaa. 10. Habanerosoosi on todella ärhäkkää, mutta senkään kohdalla ei voi puhua mistään varsinaisesta extremeruokaurheilusta, sillä täydellistä peittoa nautitun ruuan mauille se ei aseta. Toki suun pitää olla tottunut hieman perusjauhelihakastiketta vahvempiin makuihin. Soosi säilyy pidempäänkin, kun kaadat sen kiehuvana uunissa desinfioituihin lasipurkkeihin. Ohje kanawokille: 1. Marinoi kanat haluamallasi tavalla ja paista ne wokkipannussa. 2. Lisää pilkotut kukkakaalit ja hetken päästä perään paprikat, sienet, sipuli ja valkosipuli. 3. Paahda pähkinät kuivalla paistinpannulla ja lisää sekaan. Tätä soosia saamme syksyisin purkeittain ja se loppuu aina kesken! Periaatteessa on aivan sama, mitä mausteita ruokaan laittaa, kun tätä töräyttää annoksen päälle. Pahimmat kapsaisiininarkit voivat siirtyä suoraan Naga Morichiin
Death Certificate century media´s vast death metal campaign 2012 the new stuff evOcatiOn illusions Of grandeur · Out now! One of the leading bands of the Death Metal scene are back with their new studio album ?Illusions Of Grandeur?! Krisiun arise from blackness CD/LP · Out October 12th specials thanatOs emerging from the netherworlds · CD/LP · Out now! thanatOs realm Of ecstasy CD/LP · Out now! gOrement within the shadow Of darkness · 2CD/2LP · Out now! classic albums the everdawn poems-burn the past CD · Out October 5th Over 60 Death Metal albums from the Century Media back catalogue, now available for special prices!!! Incl. albums of unleashed, vallenfyre, blOOdbath, grave, asphyX, demOlitiOn hammer, napalm death and many more. campaign running frOm september tO nOvember 2012 grand supreme blOOdcOurt bow down before the blood court · Out November 16th cryptOpsy the best Of us bleed CD/LP · Out November 16th sacramentum far away from the sun CD/LP · Out November 23rd marduK dark endless CD/LP · Out November 23rd For detailed information about all items and the full list of campaign titles check www.death-certificate.net more special releases to be announced soon ... www.Death-Certificate.net
Teksti Petteri Limnell ja Marko Syrjälä I Kuvat Brian Lowe ja Al Soluri (live) ?Olen leiponut yli miljardi dollaria rahaa ja myynyt yli sata miljoonaa levyä. Kriitikot voivat painua vittuun. Minä hautaan heitä takapihalleni.? Gene Simmons 18 Inferno
Ruuti palaa edelleen. Kuka pelkää Monsteria? H yväntuulinen Gene Simmons heittää läppää ja soittelee ilmakitaraa. . En todellakaan ollut kiinnostunut mistään retroalbumin tekemisestä. En halunnut tehdä mitään sillisalaattia vaan levyn, joka on kuin yhdestä puusta veistetty. Se on hyvä kokonaisuus, ja minusta kaikki biisit jotka levyllä nyt ovat kuuluvat sinne. Halusin tehdä levyn, jossa on elinvoimaa ja intohimoa; levyn, jota voidaan pitää mahtavana rockalbumina. Mielestäni albumi on aivan mahtava. Eiks se ookkin tää kun menee näin: ?Dän däng ja däng?. En halunnut tehdä mahtavaa KISS-albumia, sillä en halunnut, että sitä arvostellaan muiden levyjemme perusteella. Mielestäni levy on kaikkea sitä mitä halusimme. Paul Stanley, rocktähti Jumalan armosta, on tähtemme myös Lontoon yössä. Omalla tyylillä yhteen hiileen Paul, uusi albumi on valmis ja lähtölaskenta alkanut. Mikä on mielestänne Monsterin paras biisi. Inferno tapasi Euroopan-promovisiitillä olleet Paul Stanleyn ja Gene Simmonsin Lontoossa. Levy ei tosiaankaan kuulosta aivan heti Love Gunilta tai Creatures of the Nightilta. Monsterissa on näkemystä ja pointtia. Monster ei ole hatunnosto erityisesti kenellekään. Mitä voit kertoa tuotoksesta? . studioalbumi tot telee nimeä Monster. Biisit ovat nyt parempia, ja kokonaisuudessaan Monster hakkaa edellisen levymme Sonic Boomin mennen tullen ja pyyhkii sillä lattiaa. Gene maksaa. Halusin vain pitää huolen, että meitä alun perin inspiroinut dna on tallessa. Inferno 19. Eric Singer on erittäin kiinnostunut kuulemaan fanien tuntemuksia. . Ideana oli tehdä albumi, joka kuulostaa siltä, miltä emme ole koskaan aikaisemmin kuulostaneet. Levy on kuitenkin hyvin energinen ja potkii kunnolla persuksille. . Legendaarisen KISSin lokakuussa julkaistava 20. Sekin on toki täysin ok, mutta on myös hienoa avata uusia portteja ja kuulla, kuinka hyvä rocklevy tämä on verrattuna niihin levyihin, joita minä rakastan. Paulin suosikkibändien vaikutteet jyräävät uudella täyspitkällä: Rolling Stones, Led Zeppelin, The Who, Humble Pie... Marko, ota kahvia
Valehtelisin, jos sanoisin, että menestys ei kiinnosta minua. Mutta jos alat arvuutella, minkälaisen albumin ihmiset haluaisivat ja epäonnistut, ammut todennäköisesti itseäsi jalkaan. Kaverukset ovat partnereita ja muodostavat KISS-perheen ytimen. . Emme olisi täällä tänään ilman heitä, mutta toisaalta emme voisi myöskään jatkaa KISSiä heidän kanssaan. Genen kanssa asiat ovat toisin. Levy on tiettävästi vokaaleja vaille valmis. Peteriltä on tulossa myös muistelmateos vielä tämän vuoden puolella. Totta puhuen yhteistyö Peterin ja Acen kanssa oli yhtä tuskaa. Bändi on ollut minulle aina tärkeä. Jos kysyt muulta bändiltä, niin heidän mielestään kaksi viimeisintä albumia oli todella hauska tehdä yhdessä. ?Tuottajalla on tällaisessa hommassa iso vastuu, mutta en ole studiossa mikään diktaattori. Me olemme yhtä perhettä. Reunion-kiertuetta oli aluksi hauska tehdä, mutta ajan myötä Peter ja Ace aloittivat vanhat metkunsa uudelleen. Säälittävää, että he hukkasivat taas kerran kaiken. Minä seison levyni takana. Monster on selvästi rockimpi, hevimpi ja riffipitoisempi kuin edeltäjänsä Sonic Boom (2009). Kun meni hyvin, oli hauskaa, mutta asiat muuttuivat aina nopeasti. Tänään KISS on täysin ?itseriittoinen eläin?. Ystävyyttä suurin egoin ?Asun vain puolentoista mailin päässä Genestä, joten näen toisinaan Genen suuren egon suoraan ikkunastani.? Paul Stanley Paul ja Gene ovat erittäin ylpeitä bändin nykytilasta, sillä kaikki jäsenet satsaavat bändiin täysillä. Sen jälkeen sitten syytät itseäsi. Tulemme erittäin hyvin toimeen keskenämme, ja Ericin ja Tommyn kanssa on hienoa soittaa yhdessä, Gene kehuu. . Halusin, että treenaamme, sävellämme ja teemme kaiken yhdessä yksin tuumin. Kaikki ajattelevat omalla tyylillään ja haluavat omia biisejään levylle, vaikka ne eivät sinne kuuluisikaan. Ei tällaisesta mitään tule. mielestäni kykenisi samaan hommaan yhtä hyvin. Tosiasiassa olemme enemmän kuin kavereita. Peter on toipunut rintasyövästä, joten elämän prioriteetit ovat varmasti muuttuneet. Totta kai meillä on ollut erimielisyytemme, mutta nykyään tulemme toimeen erittäin hyvin. KISSiä kruisaillen KISS aloitti heinäkuussa The Tour -kiertueensa Jenkeissä yhdessä Mötley Crüen kanssa. Ace on iskussa, tekee uutta levyä ja saattaa vierailla lähitulevaisuudessa myös Euroopassa. Paul ei ole jutellut Peterin kanssa kymmeneen vuoteen. Acen kanssa mies lienee vaihtanut muutaman sanan viimeksi kolme vuotta sitten. . Jos bändi menestyy, sinäkin menestyt. Bändi on vahva, kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Jos haluat menestyä, satsaa bändiisi. ?Hei, minun olisi pitänyt tehdä levy siten kuin olisin alun perin halunnut.. Totta kai haluan. Mitä faneilla on lupa odottaa? . Haluanko, että ihmiset pitävät albumista. Kenenkään henkilökohtaiset agendat tai egot eivät häiritse yhteistyötä. . Pidän todella paljon Desmond Childista, Diane Warrenista, Adam Mitchellistä ja muista kirjoituspartnereistani, mutta nyt halusin pitää kiinni siitä, että kaikki biisit ovat bändin omaa käsialaa. Homma ei välttämättä toimi toisin päin, Paul sanoo. . Kyse on siitä, että bändi tarvitsee valmentajaa, kapteenia, johtajaa. Tälläkin kertaa levy tehtiin yksinomaan bändin omin voimin, ilman ulkopuolisia tahoja. . Nyt tein levyn omalla tyylilläni. Tuotin levyn, koska tiesin pystyväni siihen, mutta myös siksi, että kukaan muu ei 20 Inferno Ensi vuonna KISS juhlii 40 vuotta kestänyttä taivaltaan uudella albumilla ja kiertueella. Emme me ikinä mitään sydänystäviä ole olleet. Onhan meillä joitain erityisiä juttuja mielessämme, mutta näistä kuvioista ei ole vielä sen tarkemmin sovittu. Juhlinnan kohde on kuitenkin itse KISS, eivät yksittäiset henkilöt. KISS tuskin nousee enää lavalle alkuperäisjäsentensä Peter Crissin ja Ace Frehleyn kanssa. Kaikki haluavat arvostusta. Jos menestystä tulee, niin menestyn juuri sen vuoksi, että halusin tehdä tällaisen albumin. Totta kai haluan albumin menestyvän, mutta ei minulla ole mitään suurempia odotuksia. Tiesin heti, että bändi ei voi tuottaa levyä, sillä tällöin kukaan ei keskity siihen kunnolla. Paul, ruutia palaa taas, mutta. En ottanut tuottajan roolia kevyesti. Sellaista persoonaa, joka ei selitä koko ajan muille mitä heidän pitää tehdä, vaan sellaista, joka pitää homman kasassa ja huolehtii kokonaisnäkemyksestä. Mitä ikinä tapahtuukaan, tapahtukoot. Asun vain puolentoista mailin päässä Genestä, joten näen toisinaan Genen suuren egon suoraan ikkunastani. Teemme sitä mitä olemme aina tehneet: soitamme rockia. Silti kissamies on lupaillut uutta rockalbumia
Hintaakin moiselle kertyi hulppeat 4500 taalaa. . Olen leiponut yli miljardi dollaria rahaa ja myynyt yli sata miljoonaa levyä. ?Emme tule lopettamaan ennen kuin kaikki ovat langenneet kymmenen tuuman buutsiemme edessä.? mitä fanit voivat odottaa varsinaiselta Monster-kiertueelta, joka on tulossa myöhemmin? . Niin, ja koollakin on väliä, Gene tokaisee. Joko olette luopuneet ideasta? . Tämä kaikki on osa identiteettiämme, mutta ajatus nyky-KISSistä levynkannessa miekkojen tai muskeleiden kera kuulostaa vanhanaikaiselta. Nyt ei eletä 70-luvulla. Noita juttuja varten meillä on olemassa KISS Kruise ja muut erikoistapahtumat. KISS-risteily numero kaksi tulee näkemään päivänvalon nyt lokakuussa. Eipä tällä haavaa muuta, mutta aina me jotain uutta keksimme. Takana on jo 40 vuotta sotamaalauksia, desibelejä ja pyroja. Eikös sen pitänyt olla alun perin 70-luvun tyylinen maalattu kansi ja artistina Ken Kelly, joka on esimerkiksi Destroyer-levyn (1976) kannen takana? . Elämäsi on ollut aivan uskomatonta. Elämänkertani ilmestyy ensi vuonna. Entä mitä kuuluu KISS-versiolle numero kaksi. Soitamme uudelta albumilta biisejä vähän sen mukaan, kuinka hyvin levy tulee menestymään. Entä settilista, onko siinä odotettavissa yllätyksiä. Ei siis tule olemaan mitään KISSiä numero kaksi. Emme halunneet kansitaidetta, joka näyttää 30 vuotta vanhalta. Minusta uusi lavarakennelma näyttää todella siistiltä ja jännittävältä. Herään päivittäin ja elän suunnitelmieni mukaan, mutta samalla otan vastaan kaiken sen, mitä uusi päivä tuo tullessaan. Olet ollut rocktähti 40 vuotta, näytellyt teatterissa ja elokuvissa, tehnyt oopperaa, teet maalaustaidetta, olet toiminut tuottajana ja neljän lapsen isä. Sen sijaan tulee olemaan KISSin luonnollinen jatkumo. jos meiltä kysyt. . Ei mikään Mitä albumin nimen takana piilee, ja mitä tapahtui levyn kansitaiteelle. Levyn nimi tulee yksinkertaisesti siitä, että mielestämme levy on pirun voimakas peto. KISS julkaisee tänä vuonna paitsi uuden levyn myös dvd:n KISSology IV, joka käsittää kymmenen tuntia livekuvaa ja -ääntä bändin aikaisemmista edesottamuksista. Tästä syystä isoilla kiertueilla ei voida vetää niin sanottua die hard -matskua. Tiedän että jonain päivänä joku intohimoinen ja osaava kaveri tulee astumaan minun saappaisiini. Ensimmäisellä kerralla emme oikein osanneet ajatella mitä tuleman pitää, mutta loppupeleissä kaikki oli aivan mahtavaa. Mikäs tässä. Ei ehkä totta, mutta toimii! Gene heittää. KISS nauttii edelleen suurta suosiota. Ei. Se on erikoistuote keräilijöille. . KISS nähdään todennäköisesti Suomessa ensi kesänä. Inferno 21. Toki käytämme edelleen maskeja ja sonnustaudumme sotavarustuksiimme. Kriitikot eivät aina ole ymmärtäneet bändiä tai sen faneja. Paul on 60-vuotias, Gene 63. Minä olen planeetalla kävelevä jumala. Me olemme tästä elävä todiste, Paul sanoo. . Kriitikot voivat painua vittuun. Tyttöystäväsi valehtelee. . Nykypäivänä fyysiset levyt eivät juuri myy, joten mistä tietää objektiivisesti, kuinka suosittu uusi levy tosi asiassa on? . No, tuota kirjaahan ei haeta läheisestä kirjakaupasta. Meillä on täysin uudistettu lava ja käytössämme on paljon uutta teknologiaa. Silloin minä olen todellakin voittanut. Totta kai soitamme siellä taas biisejä, joita ei voida soittaa muualla, koska perusfanit eivät yksinkertaisesti tunne kaikkea materiaaliamme. Menneinä vuosina soititte neljää, viittäkin biisiä uusilta levyiltä. On aina vaikea päättää mitä soittaa, koska keikka voi kestää vain tietyn ajan. Mitä voimme vielä odottaa sinulta ennen kuin on aika ripustaa henkselit lopullisesti naulaan? . Tiedätkös, me emme ole supersankareita, emme ole fantasiaa, vaan ihan lihaa ja verta. Emme tule lopettamaan ennen kuin kaikki ovat langenneet kymmenen tuuman buutsiemme edessä. KISS on suurempi kuin yksikään sen jäsenistä, sillä KISS on elämänasenne. Tällöin meidän pitää saada palautetta faneiltamme. Mahdotonta. Olisi kusipäistä meiltä pettää heidät. Olemme olleet mukana rock?n?rollin ristiretkellä aivan alusta saakka. . Se oli aivan mahtava juttu, ja tänä vuonna risteilystä tulee entistäkin parempi ja hauskempi. Kun uskot itseesi ja teet lujasti duunia, mikään ei ole mahdotonta. Luvassa on myös uutta kirjaa, kiertuetta, sinkkuboksia ja fanituotteita. Viimeksi KISS julkaisi peräti metrin korkuisen Monster- jättikirjan, jolla on painoa hurjat 40 kiloa. Mitä mieltä olit ensimmäisestä risteilystä ja mitä fanit voivat odottaa tulevalta? . Tuo on hyvä pointti. KISS ei kuole koskaan! KISS Army Finland juhlii Monster-julkkareita ravintola On the Rocksissa Helsingissä lauantaina 12.10. Miten he jaksavat jatkaa? . Sanotaanko, että se ilmaisee paremmin meidän näkökulmaamme asioihin. Viime kiertueella Crazy Crazy Nights keräsi mukavasti pisteet kotiin . Totta kai haluan suunnitella elämääni, mutta totuus on, että asiat vain tapahtuvat. Saammeko koskaan lukea syvällisemmin tuosta kaikesta? . Kun katson itseäni peilistä, näen nuoren ja voimakkaan adoniksen. Teemme kaikki suunnitelmia, mutta elämä kulkee kuitenkin omia polkujaan. Minä hautaan heitä takapihalleni. KISS 2.0? Paul, olet saavuttanut urallasi lähes kaiken. Tosiasia on, että ihmiset haluavat kuulla ensisijaisesti biisejä, joita he eniten rakastavat ja diggaavat. Genellä on aiheeseen omanlaisensa mielipide. . Se ei edusta meitä tänään. Minä rakastan elämää, ja jokainen päivä on uusi seikkailu
En enää koskaan soita täysin perseet olalla. Muitakin muutoksia on viime vuosien kuluessa koettu: miehistövaihdosten jälkeen bändissä on nyt kaksi kitaristia ja uusi rumpali. Dokasin aivan liikaa muistaakseni mitään siitä rundista, joten kaipa se puoli on nyt hieman rauhoittunut. Olen nykyään vakavampi, mitä tulee musiikkiin. Bändi sai alkunsa eräänlaisena faniryhmänä, jonka ensimmäinen kappale oli nuorten miesten nöyrä kunnianosoitus vanhemman sukupolven tiennäyttäjille Bobby Lieblingille ja Rocky Ericksonille. Biisit olivat omia alusta saakka, vaikkakin tyylisuunta ja kokonaisolemus lainattiin vilpittömän ihailun innoittamina suoraan 70-luvun doomista ja klassisesta rockista. Oli todella hyvä tulla heitetyksi rundiarkeen niin nopeasti, koska se on jotakin, johon on osattava tottua. . Toinen kitaristi Tom Jondelius puolestaan poimittiin mukaan YouTuben videopätkän perusteella.. En tiedä. Pentagramin lisäksi innoittajiksi mainittiin muun muassa Leafhound ja Trouble. Lisäksi Rise Above on uusimman Legendlevyn myötä saanut vaihtua Nuclear Blastiin. Legendan synty Aiemmissa haastatteluissa laulaja Magnus on kuvaillut itseään bändin ?johtajaksi?. Käytämme kaikki omia kykyjämme ja vahvuuksiamme viedäksemme bändiä eteenpäin. John Hoylesin ja Jonas Arnesenin lähdöt basisti kuittaa ?luonnollisella erilleen kasvamisella. Olan mukaan tämä on yhä paikkansapitävä kuvailu, syntyyhän suurin osa musiikista ja lyriikoista yhä juuri Magnuksen kynästä. Poikien farkuissa liehuivat trumpettilahkeet, lampaanvillaliivit lämmittivät rintaa ja kiharat hulmusivat olkapäillä; toistaiseksi siis hyvin tavanomaista 80-luvulla syntyneiden palvontaa edeltävää vuosikymmentä kohtaan. Ihan joka bändin varhainen seiskatuumainen ei kuitenkaan päädy Lee Dorrianin kuulotaajuudelle, kuten kävi Witchcraftin No Angel or Demonin kanssa. Jens Bogrenin tuottama ja Riekin Matin viime numerossa suitsuttama Legend-täyspitkä saattaa hyvinkin toteuttaa toiveen. That ?70s Show R uotsin Örebrossa jo vuosituhannen vaihteessa perustetun Witchcraftin voidaan väittää saaneen osakseen rockjumalten siunauksen jo varhaisessa vaiheessa uraansa. Siihen tehtävään sopii kuitenkin myös alusta asti bassosta vastannut Ola Henriksson. Kysyttäessä tuosta kahdeksan vuoden takaisesta ihka ensimmäisestä rundista, jonka aikoihin Witchcraft vaikutti 22 Inferno mediassa kovin nuorelta ja kokemattomalta, sekä ammattimaisen kiertue-elämän opetuksista, basisti vastaa kiitollisena mutta lyhytsanaisena. . Teksti Riitta Itäkylä I www.witchcrafthome.com ?Ansaitsemme pääsyn korkeammalle tasolle?, Witch craft-basisti Ola Henriksson toteaa. ja kertoo tunteneensa uuden rumpalin Oscar Johanssonin sekä kitaristin Simon Solomonin jo entuudestaan, Örebro kun ei ole mikään suurkaupunki. Ryhmähenki on silti läsnä. . Kovin moni nuori bändi ei myöskään pääse heti debyyttinsä (Witchcraft, 2004) julkaistuaan tien päälle Orange Goblinin ja Grand Magusin seurassa, saatikka lämmittelemään itse Pentagramia. Bändin pääbiisintekijä ja tekstiensuoltaja on solisti Magnus Pelander, joka ei kuitenkaan syystä tai toisesta halua toistaiseksi antaa haastatteluja
Magnus ei halua kertoa niistä yksityiskohtaisesti. we all choose to be raped by authorities?, hän ääntää joka sanan oppikirjan mukaan eli hyvin selvästi, mutta ääni on kuulas, kiltti ja tunnollisen nuotintarkka. Julkaisemme ne kotisivuillamme, kun levy tulee ulos, ja voit sitten tulkita niitä ihan siten kuin haluat, kuuluu jyrkkä vastaus. Tämänkaltainen mystisyys toimii vain, jos bändi lunastaa lupauksensa, näyttää niin sanotut ?munansa. Se on ammattimaisesti toteutettu nyökkäys rockin ?viattomien? alkuaikojen suuntaan, jolloin tärkeintä olivat riffit, melodiat ja hyvä meno. Toivottavasti hyviä asioita. Vaikka musiikki on pääpiirteittäin pysynyt entisellä linjalla, sen luomisessa ja esiintuonnissa on kuultavissa hienovaraista säätelyä. Olin 19 tai 20 perustaessani bändin, eikä minun ole koskaan täytynyt puolustaa valintaani olla muusikko, Ola toteaa ykskantaan. . . Nokkamies Pelander on päättänyt laskea kitaransa alas lopullisesti ja keskittyä pelkästään laulamiseen. Basisti ymmärtää päätöksen. . Siellä saatiin nauhalle loput kitaroista sekä Magnuksen laulu. . Harmonioihin kiinnitettiin tällä kertaa enemmän huomiota ja meillä oli enemmän aikaa kehittää psykedeelistä puolta. Musiikin pohja, eli rummut, basso ja osa kitaroista, äänitettiin suoraan purkkiin Lounais-Ruotsin Varbergissa ennen paluuta kotikaupungin kuululle Fascination Streetille. Pikkukaupungin rokkarit tuntevat toisensa ja vaihtavat helposti musiikillisia ideoita keskenään. Kuten muuallakin on tapana, trendikartoittajat seuraavat aina varsinaisten intohimoharrastajien vanavedessä, ja jos- ?Ei ole tehtäväni päättää, miltä me kuulostamme, se riippuu kuulijoista. Me vain luomme musiikin ja he voivat tehdä sillä mitä haluavat.? kus vapaa hauskanpito pilaantuu muodin astuessa kuvioihin. Witchcraft ei selvästikään halua leimautua trendibändiksi. . Ei ole minun tehtäväni päättää, miltä me kuulostamme, se riippuu kuulijoista. Kaiken kaikkiaan äänityksiin ja miksaukseen meni noin kuukausi. Tuomio vai ei? Witchcraftin mainitseminen doomin yhteydessä on yleisesti ottaen harhaanjohtavaa, sillä bändi on aina painottanut raskaan säröilyn sijasta nimenomaan suuntauksen klassista heavy rock -puolta. 60- ja 70-luvun rockskene oli varttuessani varsin iso, joten kaikki oli silloin hauskaa, ryyppäsimme ja soitimme musiikkia yhdessä. Kun Magnus Pelander laulaa Democracy-nimisellä raidalla niinkin voimakkaita sanoja kuin ?fuck your icons, deal with the real... Legend kuulostaakin astetta raskaammalta, vaikka biisit tarjoavat vaihtelevuutta menevämmästä riffittelystä nättiin hidasteluun. . Siinä ei kuulu ahdistus, viha tai ylipäänsä oikeastaan mikään tunne. Witchcraftin ajatusmaailma ja periaatteet kaipaisivat juuri siksi hieman lisäselvitystä. Riittänee toistaiseksi. Inferno 23. livenä ja uskaltaa olla rohkeasti jotakin enemmän kuin rock?n?rollin menneisyyttä ihannoiva, kunnianhimoisista nuorukaisista koostuva soittoryhmä. Sitä odotellessa meillä on kolme levyllistä Rise Above -tuotantoa, Jens Bogrenin tuottama neljäs täyspitkä ja jokaisella levyllä kuultava klassisen linjan hevirock. Hän ei ole Witchraftin ainoa myös muissa puuhissa viihtyvä muusikko: Ola itse soittaa Troubled Horse -bändissä yhdessä ex-Witchcraft-miesten Jensin ja Johnin kanssa. Pieni Örebro tuntuu olevan pullollaan rockmusiikkia, eikä luovista projekteista ole puutetta. Näin hän voi keskittyä pelkästään laulupuoleen, mikä onkin kehittänyt huomattavasti hänen kykyjään laulajana. Epämääräisten kuulopuheiden mukaan Pelander työstää parhaillaan omaa soololevyään. Mutta ei se ole semmoista aitoa mielenkiintoa, jota meillä oli. Kaikki joka kiiltää? Legend on klassinen, puhdas ja huolellinen rocklevy. Dynamiikka toimii, mutta olemme vasta totutteluvaiheessa, koska opit tuntemaan varsinaisen roolisi bändissä vasta ensimmäisen rundin jälkeen. Ennen keikkailua on kuitenkin vuorossa Witchcraftin neljännen, siis Legend-nimeä kantavan täyspitkän julkaiseminen. Se oli suunniteltua, ja hän on halunnut tehdä niin jo kauemman aikaa. Me vain luomme musiikin ja he voivat tehdä sillä mitä haluavat. Sävellystyö on yhä hyvin tyypillistä Witchcraftiä raskaine riffeineen, vahvoine melodioineen ja dynaamisine progeosineen. Bändin rakkaus 70-lukua kohtaan on kirkkaanselkeä, mutta jakaako yhtye ulkokohtaisuuden lisäksi myös esikuviensa ajatusmaailman, tuntemukset ja ?sen jonkin?, tietynlaiseen kapinan- ja uhmantunteeseen perustuvan asenteen? Näihin kysymyksiin ei toistaiseksi ole saatu vastausta, ja siksi onkin harmi, ettei bändi suostu avautumaan lainkaan tekstien tai ylipäänsä ajatusmaailmansa suhteen. . Huolimatta bändin nimestä sekä viehtymyksestä alkuaikojen okkulttirockiin ja Pentagramin kiihkeyteen Witchcraftissä ei ole edes kahdeksasosanuotin verran vanhakantaista vaarantunnetta. Johtuuko tämä sitten ruotsalaisten uran suhteellisen sujuvasta kulusta vaiko Örebron tarjoamasta suojasta ja kaupungin liberaalista ja kaikenhyväksyvästä tunnelmasta, mene ja tiedä. . Ola kiistää bändin pettyneen Rise Aboveen lafkana mutta kaivanneensa lähes vuosikymmenen jälkeen sitä vanhaa kunnon ?muutosta?. Bändin osakseen saamat siunaukset eivät ota loppuakseen, sillä uusimman levyn tuottajantuolissa istui itse Jens Bogren. Nykyään kaikenlaiset hipsterkakarat ovat päättäneet, että ?retroilu. Löydettyämme vihdoinkin kaksi kitaristia päätös ei ollut hänelle vaikea, Ola kertoo ja lisää kehuvaan sävyyn: . on siistiä, joten se on yhä suosittua. Muutamia vuosia sitten bändi kuitenkin puhui vielä innokkaasti doomista verraten sitä sielunhoitoon ja tarinoi siitä ainoana todellisena ?soulmusiikkina?. Kertoessaan uusimmasta levystään tänä päivänä Ola Henriksson on huomattavasti varovaisempi ja kiistää koskaan kokeneensa Witchcraftillä olleen mitään tekemistä doomin kanssa.
Unohtakaa Lontoon maine sateisena kaupunkina. Ruotsin ja Norjan länsirannikolla sitä vasta vettä piisaakin. Muinaisen 1990-luvun alussa läheisessä Sveion kylässä alkunsa saanut Enslaved on sittemmin tehnyt juuri Bergenistä tukipaikkansa ja kotinsa. mukava. . Se mikä tekee Bergenistä Bergenin, on raskas pilvikerros, sumu ja jatkuva sade, joka antaa sille tietynlaisen tunnelman. Ei ole satanut tarpeeksi. Teksti Riitta Itäkylä I KUVA Christian Misje I www.myspace.com/enslaved Enslaved on kivunnut uudella Riitiirlevyllään vuorten huipulle. Kotikaupungin ilmasto kun on viime aikoina ollut kuulemma liian... Se inspiroi minua. Bändi työsti uutta Riitiir-levyä tutulla Fascination Street -studiolla Örebrossa. Sieltä on mahtava näkymä niin bändin menneisyyteen kuin nykyhetkeenkin, eikä kumpikaan ole koskaan kuulostanut näin hyvältä. Sateen piiskaamat 24 Inferno N orjan länsirannikolla sijaitseva Bergen on pieni, runsaan 200 000 asukkaan kaupunki. Koska kitaristia miellytti naapurimaan. Se kiehtoo pääkaupunki Osloa enemmän ehkä juuri vaatimattoman kokonsa ja ympäröivien vuorten vuoksi, levittäytyyhän se kaiken kaikkiaan seitsemän vuoren keskellä, laaksossa. Kitaristi ja biisintekijä Ivar Bjørnson on tosin viettänyt kuluneen kesän aikana laatuaikaa myös Ruotsin puolella, vuokramökissä lähellä Örebrota
Äänitys on yleensä seurannut myöhemmin, vasta talven pimeyden turvassa. Riitiirin kohdalla ?rutiinit. Teoreettisuutta ei suinkaan ole kokonaan heitetty menemään, mutta soittaminen, soittaminen ja taas uudestaan soittaminen on loppujen lopuksi se, joka antaa musiikille tarvittavan hengitystilan. . Kirjaudun johonkin halpaan hotelliin yöksi tai pariksi ja joko pysyn siinä huoneessa tai teen kävelyretkiä kaupungissa. . Kuulostaa pöyhkeilevältä... On siis tapahtunut liikahdus teoreettisen musisoinnin puolelta takaisin käytännön säveltämiseen. huolimatta kokeellisuudestaan ja yhä laajemmalle ulottuvasta progressiivisuudestaan. ?Äärimetalli. ?Riitiir-levy jatkaa sitä tutkimusta, johon olemme panostaneet jo pitkän aikaa.? sateinen kesä, hän päättikin jäädä viettämään mökkielämää rajan toiselle puolelle. Syksyn myötä mies palasi kotiin mutta myöntää, että ajoittainen irrottautuminen ja eristäytyneisyys ovat luovan työn kannalta lähes välttämättömiä. Sitten on avoimempi uusille ideoille. Tämä antiteoreettinen asenne heijastuu myös miehen suhtautumisessa levyntekoon yleisesti. Olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että biisit käsittää syvemmin, kun ne ottaa ulos studioympäristöstä ja vie treenikämpälle. Musiikkia toistamiseen ja jopa työkseen esittävät yhtyeet kohtaavat usein leipiintymisen mörön eli sen tunteen, kun in- Enslaved on kasvanut yhteen yhä tiukemmin ja varmemmin erityisesti viime vuosien aikana, ja sana ?ensemble. Kun irrottautuu jokapäiväisestä elämästä, antaa tietoisuudelleen mahdollisuuden rentoutua ja saa taukoa arkipäivän rationaalisuuden vahtimisesta. vaan pikemminkin ?projektin?. Ei ole epäilystäkään siitä, kumpi termi tähän norjalaisporukkaan pätee. Takaisin treenikämpälle Vuorenjuuret Tähän asti Enslaved on työskennellyt hyvin pitkälti Norjan vuodenaikojen sykliin turvautuen ja biisit ovat usein syntyneet paperille kesäisin. Riitiir äänitettiin livenä, koska Ivarin mukaan ?viehätys kaikkeen digitaaliseen? on yleisesti ottaen luisunut alamäkeä jo jonkin aikaa. . tuntuukin sopivan sille paremmin kuin monelle muulle bändille. Hämmästyttävää kyllä, se onnistuu yhä, runsaan kahden vuosikymmenenkin jälkeen, pitämään kiinni niin sanotusta äärimetallielementistään . Arkielämä esimerkiksi jalkapallomatsin tai lähikapakan merkeissä tappaa helposti inspiraation. . Mutta kehitämme kuitenkin samaan aikaan koko ajan uusia päämääriä, joten on mahdotonta saavuttaa minkäänlaista päätepistettä. Lisäksi rakkaus musiikkiin on säilynyt: Inferno 25. ovat kieltämättä liki puhkikuluneita sanoja. mielellään aina silloin tällöin. . Levyn biisejä esimerkiksi ruvettiin työstämään keskellä kylmää kautta, tammikuussa 2011, ja myös asenne musiikintekoon on ottanut joitakin askeleita taaksepäin. . Eipä silti, että minä jalkapalloa muutenkaan katsoisin. Ivar kertoo ?katoavansa. ja ?progressiivisuus. mutta mielestäni se on tärkeää inspiraation säilyttämisen kannalta. Siinä siis osasyy Enslavedin jatkuvalle evoluutiolle, jolle ei Riitiirin perusteella näy loppua. Reissut ja pikku irtautumiset muihin kaupunkeihin ovat näköjään taas kannattaneet, sillä norjalaispoppoo kurkottaa jälleen kerran kohti uutta huippua. tohimo kuivuu tavaksi ja luova hulluus katoaa sinne jonnekin rutiinin ja palkkakuitin järkevään välimaastoon. Enslaved ei kuitenkaan ole sellainen yhtye, päinvastoin. Ivar kertoo keikkailemisen ja biisien esittämisen livenä yhä uudestaan ja uudestaan olevan oiva alusta säveltämiselle. Samaan lauseeseen sullottuna ne eivät välttämättä pysy sovussa; vain harva bändi tuntuu onnistuvan yhdistämään ne toisiinsa menettämättä tasapainoaan. Ivar Bjørnsonin lisäksi Enslaved koostuu yhä Grutle Kjellsonin murinasta ja bassosta, monitoimimies Arve Isdalin kitarasta, Cato Bekkevoldin rummuista sekä vuonna 2004 bändiin liittyneen kosketinsoittajan Herbrand Larsenin puhtaasta laulusta. . Menimme edestakaisin säveltämisen, sovittamisen ja treenaamisen välillä, Ivar valottaa ja selittää bändin palanneen tällä kertaa takaisin ?vanhan mallin. Tämä levy jatkaa sitä tutkimusta, johon olemme panostaneet jo pitkän aikaa, Ivar vastaa kysymykseen, kuinka porukka onnistuu paitsi pitämään palaset koossa myös rakentamaan niistä vuosi vuodelta aina vain uljaampia kerroksia. . Bändit ovat nykyään enemmän tai vähemmän pakotettuja tien päälle, ja livesoittaminen on yleisempää. Hän toteaa musiikkifanien näkevän nykyään keskimäärin enemmän keikkoja kuin ennen, ja ero täydellisen studioäänityksen ja livekeikan välillä on siksi helpompi huomata. . Minulle se antaa enemmän tilaa sille osaa mielestä, joka on avoin musiikille, lyriikkateemoille, visioille ja musiikillisille fantasioille. Kyseessä ei siis tarvitse olla mikään dramaattinen häipyminen keskelle Lappia tai ei-mitään, vaan tärkeintä on Ivarin mukaan ?arkielämän ja taiteellisen mielen fyysinen erottaminen toisistaan?. . Ihmiset ovat jo yli sen pisteen, jolloin oltiin kovinkin otettuja pelkästään siitä, jos joku pystyi soittamaan todella nopeasti tai mitä lie. Bändin tulee siis voida lunastaa lupauksensa myös lavalla ja soittaa yhtenäisenä yksikkönä. Ivar kun ei auringosta juuri perusta, sävellyssuoni on usein pulpunnut sillä aikaa kun koko muu Skandinavia istuu terasseilla tai uimarannoilla. Menen vain johonkin kaupunkiin, jossa en tunne ketään, tai en kerro kellekään että olen tulossa. Keikat ovat kuin luovuutta kiihottava esileikki, joka kulminoituu varsinaiseen biisintekoaktiin. Suhde musiikkiin rentoutuu ja muuttuu hänen mukaansa ?vähemmän tekniseksi?, kun biisejä vetää läpi livenä kerta toisensa jälkeen. . Jos se ei siihen pysty, kyseessä ei kai voi sanoa olevan ?bändin. kuulemma kuitenkin muuttuivat. pariin. Kyseinen malli perustuu kitaristin mukaan ainaisten analyysien sijasta pitkälti treenaamiseen ja livesoitantaan. Onneksemme motivaatiomme pysyy, koska pääsemme joka levyllä lähemmäksi tavoitettamme
Omia tekemisiään on helpompi tutkia kuin jonkun toisen. Hän unelmoi aina KISSistä, ja uskoakseni se johti omaan kiinnostumiseeni musiikista, Ivar naurahtaa tänä päivänä. Nyt, kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin, Gene Simmonsin seksuaalista vetovoimaa ihailevan nappulan sittemmin perustama Enslaved on kuulu vakavamielisestä musiikistaan ja ehtymättömästä kunnianhimostaan. Mitä tulee bändin kykyyn muuntautua yhdessä sekunnissa ja saumattomasti hauraasta ja haavoittuvaisesta tunnelmasta uhkaavaan aggressioon... Ostamme yhä musiikkia melko laajalla skaalalla ja käymme keikoilla. Kappaleita on niin monta ja matka on ollut niin pitkä, että... Menet takaisin ja mietit, mitä se 15-vuotias yritti tässä ja tässä kohdassa saada aikaan. Tai ?siirtymään?, kuten Ivar sen ilmaisee. Mihin ihminen sitten rituaaliensa seurauksena siirtyy? Korkeammalle. Pystymme ilmaisemaan melankoliaa ja arvostamaan kauneutta samaan hengenvetoon ja yhtäläisellä uskottavuudella kuin kolkkoja, kylmiä ja aika raakojakin tuntemuksia. Riitiir onkin sulavinta ja samalla rohkeinta Enslavedia koskaan. Olemme kuitenkin kaikki yhtä mieltä siitä, mikä on se niin sanottu ydin. Ja kun tapahtuu jokin iso muutos, tuskan on tultava sen mukana.. Varmasti löytyy bändejä, jotka päihittävät meidät teknisesti mennen tullen. Siinä koko homman kauneus piileekin, Ivar myöntää. . Hän oli kai siinä, jotta vähän vanhemmatkin lapset kiinnostuisivat. Pikku-Ivar ei piitannut ikäisestään, vaan häntä kiinnosti lähinnä sarjan tyttöhahmo ja tämän kapinalliset harrastukset. . Vielä kauemmin on aikaa siitä, kun Ivar tarttui kitaraan isänsä soiton ja isoisältään lahjaksi saamansa kasetin innoittamana. Enslavedin kaltaisia vankan aseman saavuttaneita bändejä kuunnellessa sitä helposti unohtaa, että nämäkin itsevarmat ammattimuusikot olivat joskus muinaisina aikoina aloittelevia, innostuneita lapsia, joille G-soinnun sormiasetelma oli jo saavutus sinänsä. 26 Inferno Ivarin soittopuuhien kimmokkeena toimi myös norjalainen lastenohjelma, jonka nimeä hän ei millään muista mutta joka jätti pieneen poikaan lähtemättömän vaikutuksen. . Siitä on kehittynyt oma entiteettinsä, toteaa kitaristi Herbrand Larsenin kasvaneesta osuudesta. ?Riitiir. 15-vuotiaan idea toteutettuna 34-vuotiaan taidoilla. Näin sitä pystyy luomaan itsensä yhä uudelleen kuulostamatta kuitenkaan samalta... Sitten perheessä oli myös teini-ikäinen tyttö. Larsenin baritoni ja Kjellsonin rääkyminen muodostavat yhdessä todellisuuden, jossa raakuus ja häpeämätön pehmeys tanssivat keskenään Norjan pimeydessä. Kitaristi myöntää uuden levyn olevan bändin tunteellisin tuotos. Sanoisin että olemme keskivertoa innokkaampia musiikinkuuntelijoita ja tiettyjen suuntien seuraajia. Ivar mainitsee jokaisen jäsenen omaavan äärimetalliin perustuvan taustan niin kuulijoina kuin muusikkoinakin. Jokaisella on kuitenkin myös oma yksilöllinen mieltymyksensä, ja viiden jäsenen bändissä tämä antaa mahdollisuuden venyttäytyä useisiin eri musiikillisiin ilmansuuntiin. . Suuri kiitos tästä kuuluu lauluosuuksien valtavalle kehitykselle . ei muuten ole varsinaisesti mitään tiettyä kieltä, vaan yhdistelmä muinaisnorjaa, vanhaa englantia ja islantia. Kirjaimellisesti se viittaa riitteihin, rituaaleihin. Välillä mennään omituisiin suuntiin ja jossain on jopa yllättäviä, meille itsellemme tapahtuvia muutoksia, mutta kaikki on kuitenkin osana tapahtumien ketjua. Kaikki mitä teemme voidaan jäljittää taaksepäin, ja joskus löytyy hassuja madonreikiä tai kummallisia oikopolkuja joltain vanhalta levyltä suoraan uudelle biisille. Nuorin poika oli siinä kai minun kaltaisiani pienimpiä varten. On jatkuvuutta. Muutoksen kitkaa on mahdotonta välttää, norjalainen pohtii ääneen. . Se kertoi jostain perheestä... Asia olisi kai eri, jos yhtäkkiä olisimme tyytymättömiä tekemisiimme, luopuisimme äärimetallibändinä olemisesta kokonaan ja ottaisimme mieluummin vaikutteita pelkästään melodisesta musiikista ja 70-luvun progesta tehden siten pesäeron menneisyyteemme. Toisin kuin monet muut konkarit, Enslaved palaa säännöllisesti takaisin juurilleen. tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta joskus jonkun vanhan biisin kuunteleminen on kuin kuuntelisi jotain toista bändiä. Muusikolle moinen aikamatkaaminen on nostalgian ja menneen kaipaamisen sijasta herkullinen tilaisuus kehittyä ja liikkua eteenpäin. . Kun kitaristilta kysyy bändin nykyisistä vahvuuksista, vastaus tulee kainostelematta. . Se on mahtavaa, koska sinulla on ensi käden kokemus siitä, kuinka tuo musiikki syntyi, kitaristi selittää. . Sitten yrität luoda sen saman uudelleen. Bändin kehityskulun voidaan sanoa liikkuvan sykleissä raa?an lineaarisen linjan sijasta: menneisyys on koko ajan läsnä. . 1990-luvun alun norjalaisen black metalin kunniaedustaja ei enää jaksa puolustaa genren nykytilaa, vaan viittaa väsyneenä ?kaikkiin niihin kostyymeihin. mutta arkkitehtuuri pysyy samana. Monikymmenvuotisen uran aikana noita mainittuja musiikillisia huoneita onkin ehtinyt kertyä. Mitä ne merkitsevät? Muusikko pysyy vaitonaisena metafysiikan ja sen sisältämien merkitysten suhteen. ?Kaikki mitä teemme voidaan jäljittää taaksepäin, ja joskus sieltä löytyy hassuja madonreikiä tai kummallisia oikopolkuja.? . Hän toivoo jokaisen tulkitsevan näitä asioita oman henkilökohtaisen mielensä, ajatustensa ja kokemustensa kautta. Vihjeen hän suostuu kuitenkin antamaan. . Teknisen kehityksen lisäksi bändi on nyt Ivarin mukaan tajunnut lauluharmonian ?potentiaalin?, eikä puhdas laulu ole enää pelkkä mielenkiintoinen sivuseikka. . Missä ovat nykyihmisen riitit. ja musiikin ?pirstaloitumiseen?. Tärkeintä on oma musiikillinen kehittyminen. Niin moni asia kun on muuttunut. Siirtymärituaalit Kauan on aikaa siitä, kun teini-ikäinen Ivar Bjørnson perusti Enslavedin yhdessä Grutle Kjellsonin kanssa pienessä Sveion kylässä. siinä olemme löytäneet uniikin kyvyn. Siinä tapauksessa suunnan menettäminen olisi mielestäni aika helppoa, Ivar pohtii ääneen ja päätyy vertaamaan bändiä talon rakentamiseen: ?huoneita tulee lisää
eräänä syyskuun perjantaina. Teksti jakuvat Aadolf Virtanen I Promokuva Miikka Tikka I www.painconfessor.com Pain Confessor perustettiin vuonna 2002. Jokaiselta on tullut ideoita, ja tätä voi kyllä pitää bändilevynä. Tätähän voi pitää positiivisena ilmiönä tämän päivän tietokonemaailman ja makuuhuonesämplääjien keskellä. Levy ei vaikuta ensikuunteluilla edeltäjiinsä nähden helpolta tapaukselta. päivä ilmestyy Spinefarm Recordsin kautta neljäs Pain Confessor -levy Incarcerated, jota bändi työsti hartaudella hämeenlinnalaisella Sound Supreme -studiolla kesän 2012. 28 Inferno Laitamme uunituoreen tekeleen soimaan ja pyöräytämme rieskaa useammankin kerran. Tällä kertaa on syntynyt biisejä puhtaasti treenikämpällä jammaillenkin. Sitten yhtye vietti useamman vuoden hiljaiseloa, mutta nyt pian pyöreitä täyttävä hämäläisrykmentti palaa kehiin uudella kokoonpanolla, levytyssopimuksella ja tarmolla. 10 vuotta Tuskantunnustelua T arinan rungoksi muodostuu pienimuotoinen ?ruisretki. Minun ja Mikon (Kivistö, basso) käsialaa biisit pääasiassa ovat. No, eipä bändi ole ennenkään varsinaista iloa tihkunut. Kuinka sävellysvastuu on tällä kertaa jakautunut? . Huomio kiinnittyy huomattavaan äkäisyyteen ja selvästi lisääntyneeseen synkkyyden määrään. Jatkossa uusien biisien sävellystyö tulee todennäköisimmin jakautumaan tasaisemmin kaikkien kesken, kitaristi Tuomas Kuusinen tarttuu uteluun. Pureksittavaa riittää, ja Pain Confessor vuonna 2012 kuulostaa vanhoja metkujaan unohtamatta. Bändi otti rivakan lähdön metalliselle uralle levyttäen kolme albumia viiden vuoden sisään. Hyppäämme Pain Confessorin bussiin suuntana Hamina, missä kuusikon missiona on esiintyä Support Children with Cancer -hyväntekväisyystapahtumassa kolmen muun hieman hiuspitoisemman bändin kanssa. Retki starttaa luonnollisesti bändin treenikämpiltä kotikaupungista Hämeenlinnasta, missä orkesteri jo odotteleekin innoissaan paikalle saavuttaessa. Nostamme kytkintä. Jyrkkä ei Volbeatille? Lokakuun 10
paikoin jopa enemmän black metalilta kuin melodiselta deathiltä, josta on tullut tunnetuksi. . Onneksi sentään koko ajan halvempi sellainen. Ratkaisu löytyi lopulta yllättävän läheltä. Bändin hiottua soundinsa kohdalleen poistumme odottelemaan tositoimia majoitustiloihin ja saamme mahdollisuuden jutustella hiukan syvällisempiä. Aloitetaan miehistövaihdoksista. Nyt paikkansa toisena kitaristina on vakiinnuttanut hämeenlinnalainen pitkän linjan mies, Helion-kitaristi Jaakko Kunnas. Soitan vaan sen mitä pitää. Man?s gotta do what a man?s gotta do, Aki toteaa rauhalliseen tyyliinsä. Kitaristin paikallakin on käynyt puhuri. Keikkakitaristina on nähty myös Hateformin Tomy Laisto. Mullahan on vain yksi keikka takana, lämpättiin Amorphista viime syksynä. Huomaamme myös, että edellislevy Purgatory of the Second Sunin (2007) jälkeen hiuksensa leikannut vokalisti Make (Kivistö) muistuttaa tatuointiensa ja maskuliinisen nykyolemuksensa myötä hämmentävästi Paul Di?Annoa. Ilmenee, että jostain syystä Volbeat-yhtye ei vaikuta olevan Kivistön suosiossa. Aki Kuusinen korvasi viime vuonna bändin pitkäaikaisen rumpalin Mikko Laihasen. Samalla päätän olla puhumatta Big Brotherista, koska tiedän kuinka siinäkin kävisi. Aloitamme aina ajankohtaisen Mannerheim-vitsitunnin, jonka parissa onkin mukava hihitellä bussin saapuessa hiljalleen kohdekaupunkiin. Eiköhän tästä ole apua paljonkin biisien väsäilyssä. Inferno 29. Käsittelemme muun muassa, mitä Päivi Räsänen on taas tehnyt, ja yleistä ajankohtaishuumoria sinkoilee matkustamossa joka lähtöön. Oliko esimerkiksi rankemman pään death metalin tykittäminen Zombissa vaativampaa? . Eipä siinä kuitenkaan mitään ongelmallista tullut eteen, Aki selvittää. Pääsetkö helpommalla Pain Confessorin riveissä. Mukavaahan tämä on ollut. Mietiskelin siinä, onko tällainen liike nyt sitten ok vanhan rumpalin suhteen, oman kylän miehiä hänkin. Vaatimaton mutta tarkka Kuusinen on kunnostautunut muiden muassa SinKingin, Scarcyden ja The Zombin riveissä. Mikon näin aikanaan Hämeenlinnan Suistolla ja kuulin, että rumpujen takana on alkanut tulla vähän ajankäytöllisiä esteitä ja bändi tarvitsee rumpalia nopeasti. Mutta kuinka, Aki, päädyitkään tähän ryhmään? . Meillä sattuu olemaan samanlaiset mieltymykset kitaransoiton suhteen, tykkään tehdä samanlaisia juttuja kuin Tuomas. Kaupunki on vieras, joten poistumme bussikuski Matzo Heikkilän kanssa tutustumaan siihen tarkemmin. Tommihan joutui väistymään omien kiireidensä takia ja meillä oli tuolloin jo vääntöä levy-yhtiöiden kanssa. En mä näe itseäni soittaja-soittajana. No enpä tiedä, onhan tässäkin omat juttunsa. Nykyään aktivoituneen legendaarisen A.R.G:n riveistäkin tuttu, vähintäänkin yhtä legendaarinen Vesa Säkkinen astui sivuun viisi vuotta sitten. Vähän niin kuin Siwakin. No joo, ennemmin kuin varsinaista Immortal-bläkkistä, nyt sitä death metalia vasta on alkanutkin musassa kuulua, Tuomas huomauttaa. Bändin seurassa tarinointi on ylä- ja alatyylistä perusviihdyttävää poikaporukan keikkabussikeskustelua. Opettelin setin parissa viikossa ja mulla oli keikalla vartin koeaika. saa konkreettista pohjaa, sillä lähibaarikin näyttää myyvän puolen tunnin sisään kolme isoa kolmosoluttuoppia, joista jokaisella on syystä tai toisesta eri hinta. Sanonta ?sekaisin kuin Haminan kaupunki. Keulakuva kertoo bändin ärsyttävän yhtä paljon kuin Päivi Räsänen. Itse en ole näin jyrkällä kannalla, mutta tajuan toki lopettaa kyseisen tanskalaisbändin hehkuttamisen alkuunsa, koska minut uhataan heittää ulos koko bussista kävelemään Haminaan. Katsoin 20 minuutin jälkeen, että enhän mä ole vieläkään lentänyt bändistä, Jaakko naureskelee ja jatkaa: . Erilaisten vaiheiden kautta sitten ollaan tässä. Kunnas on ollut meille kaveri paikallaan, Mikko täsmentää. . Säkkisen korvasi nyt bändiä miksaava Tommi Kurki, jonka korvasi hetken päästä Moottörin Jyrinästä ja Reversionista tuttu Samuli Federley, jonka pestistä ei muodostunut pitkää siitäkään. Loppumatkasta kuuntelemme myös Reckless Lovea, mutta siitä ei lehteen suositella kirjoitettavan. Miehistön hienosäätöä Haminassa ilta alkaa kamojen roudauksella ja soundcheckin odottelulla. Samuli oli tuolloin vahvin näytöiltään, mutta sitten siinäkin tuli välimatkat esteeksi eikä päästy treenaamaan niin kuin haluttiin. Jokohan olisi palikat viimein kohdallaan?
Ilta venyykin lopulta niin pitkälle, että alustavasti suunniteltu karaoketuokio lähistöllä jää haaveeksi ja ennen pitkää porukkamme päätyy pienen hotellipuuhastelun jälkeen yöpuulle. Aamulla roudauksien jälkeen alkaa kotimatka, joka tyypillisesti kestää tuplasti enemmän kuin matka kohteeseen.. Show on hiukan koeluontoista uuden materiaalin livesisäänajoa, koskapa se sisältää kokonaista kuusi kappaletta julkaisemattomalta levyltä. Bändien takahuoneessa onkin varsin hauska rock?n?roll-tunnelma ja tupakointikiellonkin ymmärtää helposti. Joo, ja naamoissa näkee kanssa. No paskaako sitä hillitsemään, jos jengiltä irtoaa timanttia. Jotenkin tuntuu myös, että osa on löytänyt bändin jotenkin myöhässä, Tuomas selvittää. Lähdemme lampsimaan keikkapaikkaa kohti ja käymme matkalla tutustumassa synkän Haminan toiseenkin lähipubiin. Onko pelkoa, että näinkin pitkä hiljaiselo olisi fanien kannalta liiankin pitkä? . Ei voi sanoa, että sitä virtaa sen vähempää olisi, ehkä se on nykyään vaan erilaista. Kuinkas sitten riittää virtaa ja rahkeita ulkomaanhyökkäyksiä ajatellen? . Levyä kuunnelleena ja bändin elkeistä perillä olevana onkin hankala sanoa, esimerkiksi, mikä kitaraliidi on kumman käsistä lähtöisin. Haastan Kunnaksen biljardipeliin ja häviän kuin akat. Erilaista ja samanlaista virtaa Spinefarmin bändeillä on ollut taipumusta lähteä rivakasti rundailemaan Suomen ulkopuolelle. Pain Confessorin ainoa ulkomaanreissu on kohdistunut Japaniin vuonna 2006. Ei niin, mustakin on tullut Paul Di?Anno, Make muistaa. Pain Confessor oli jo aikoinaan melko hyvässä livebändin maineessa. Onhan meillä elämässä kaikkea muutakin kuin bändi nykyään. Eikö sellaistakin kannattaisi harkita, koetan herätellä ajatusta. Naamat eivät kaunistu Mainittu väite pitää paikkansa. Enpä silti epäile, etteikö jokainen jätkä olisi riittävän liekeissä, Tuomas kiteyttää. . Juu, ja niin sanotusti kyllä aika lailla viimeinen mahdollisuuskin. Tietenkin innolla, tämähän on nyt meidän uusi ensimmäinen levy, Mikko komppaa. . Mä en himmaile, Make hörähtää. . Jäse30 Inferno nistöllä alkaa olla jo perhettä ja äijätkin vanhenevat. Sehän se hassua onkin, että esimerkiksi nettikommenttien perusteella suuri osa kannustavista viesteistä on tullut tänä aikana, kun ollaan oltu matalammalla profiililla. No kaikki alkuperäisjäsenet ainakin saadaan lavalle soittelemaan menneisyyden helmiä, ja myös tuleva pitkäsoitto esitetään tilaisuudessa kokonaisuudessaan. Menihän tuossa sen diilin loppuunsaattamiseenkin jo vuoden päivät. Tuomas murjoo. Entäpä, noin pähkinänkuoressa, minkälaiset tulevaisuudensuunnitelmat bändillä nyt on? . Kyllä me tartutaan mielellämme mahdollisuuksiin. Minkälaista herkkua faneille on luvassa? . Selviääkin, että Kunnaksella on enemmän lead-osuuksia Incarceratella, mikä kielii vaikutusmahdollisuuksista bändissä, vaikka jäsenyys on tuore. . Tänä aikana saatiin kyllä hiottua bändikemiaa, ja sen näkee myös parantuneessa yhteensoitossa, Make kehaisee. . Se etuhan tästä on, että omakin hiuslaite pysyy takana viikonlopun läpeensä, vaikkei siihen mitään tulekaan suihkittua. Ennen kuin silmäripsemmekin liimautuvat kiinni, Pain Confessor pääsee onneksi starttaamaan esityksensä ja hoitaa pestinsä isällisellä otteella, kuten aina ennenkin. Ne eivät ole ainakaan kaunistuneet, Mikko lisää. . Paitsi Volbeatin lämppäriksi. Olisihan siellä ainakin kovasti yleisöä. Minua käsketään siirtymään seuraavaan kysymykseen. Bändi viettää syntymäpäiviään 27. Kymmenen vuotta on täynnä. lokakuuta missäs muualla kuin kotikaupunkinsa ainoalla aidosti rockhenkisellä estradilla, Verkatehtaan Suisto-klubilla. Vuodet vieri, pojat pieri, Mikko kuittaa. Viimeiset tunnustukset Pain Confessor jakaa tässä hyväntekeväisyystapahtumassa lavan Santa Cruzin, Baton Rogue Morguen ja pääesiintyjänä toimivan Reckless Loven kanssa. Hiuslakan ja ties minkä parfyymien tuoksulla kyllästetty huoneistohan nimittäin luultavasti räjähtäisi pienestäkin liekistä. Millä mielellä ja kuinka isolla nälällä yhtye lähtee nyt uuden levyn kanssa liikkeelle? . Jos ei tätä levytysdiiliä olisi saatu, varmaan olisi alkanut joka jampalla usko hiipua tähän bändiin, urkuri Pasi (Laihanen) pohtii. . Tässä viidessä vuodessa on päästy tähän pisteeseen, ja se on ollut kuitenkin jokaisen tavoite, että päästään esittämään hämeenlinnalaista duunimetallia ympäriinsä. Mulla on ihan samanlaista virtaa. No mennään soittamaan keikka ja juomaan viinaa, Mikko hihkaisee. Selvähän se, mutta tarkennetaanpa: Bändi on ollut viitisen vuotta jo melkoisen matalalla profiililla, viimeisen vuoden sisäänkään ei ole ollut kuin tuo mainittu keikka
Laulu on isäksi tulemisen ylistys. Samalla aika haikea ralli, koska samassa kun tajuat pienen ihmisen liittyneen perheeseesi, tiedostat myös, että lintu tulee lentämään pesästä. Jos maailma ei ole mustavalkoinen, sarjakuvamaiset sankariteot eivät myöskään oikein istu todellisuuteen.? Tarnished Halo ?Tässä on levyn eepos, Mikon tunteellinen sävellys, johon kirjoitin sanat Mikolle ja Makelle rakkaan ihmisen elämänkaareen pohjautuen. Kiva laulu kaikin puolin, aihe oikein raikas.? Inward ?Jaskan ensimmäinen valmiiksi asti viety sävellyspanos orkesterin jäsenenä. Jaskan viulu toi pikantin säväyksen.? Vitriol ?Tällainen paatos pitää päättää duunisointuun. Ja niin, vielä Sitikka ja Pösökin! Niihinkin vaihdetaan osia säännöllisesti ja kalliilla! Ranskalaiset autot ovat aiheuttaneet ainakin minulle suuren suurta tuskaa! Pasi: . Raskas jurotus.? Incarcerated ?Alibi-biisi. Vaiko peräti se Volbeat. Musta Mannerheim, Sofi Oksanen takkutukkineen. Päivi Räsäsen lausunnot. mikäli se lähtee käyntiin, koska pakkastakin on 25 astetta. Ja se suunta oli syvemmälle synkkyyteen duunisointuja unohtamatta. Aika tulemistahan tämä siltä pohjalta sitten onkin. Lähdet aamulla töihin, on pimeää. Ja eikös se mee niin, että F1-moottorilla on tietty käyttöikä, kunnes se pitää vaihtaa. Ranskalaiset paskat autot. Kohtahan saamme taas nauttia siitä. Sähköyhtiöt hieroo käsiään yhteen, kun vanhassa rintamamiestalossa patterit huutaa hoosiannaa ja sähkömittari pyörii kuin tivolin karuselli... Aki: . Nautitko uudesta elämästä vai vedetäänkö hommat vituilleen.? Inferno 31. Eli kielletään formulatkin, minkä seurauksena Renault menee konkurssiin. Onhan se nyt varma, että insinöörit on tehny noista henkilö-Renaulteistakin säännöllisesti korjattavia paskoja. Eniten viime aikoina on tuskaa aiheuttanut musta Päivi Räsänen, Volbeatin lausunnot ja Mannerheimin hiusmalli... Tuomas: . Ranskalaisen autonvalmistuksen voisi kieltää. Tuskaa taas tekee ihmisen ahdasmielisyys, kapeakatseisuus ja jääräpäisyydestä aiheutuva tyhmyys. Biisissä levyn ehdoton festarisoolo.? Serpent Spine ?On helppo syttyä kostomielialalle tai lähteä viemään omaa totuuttaan toisaalle. Kuka lopulta on oikeassa ja millä hinnalla. Ihmisten pohjaton typeryys. Blood Eagle ?Omakätisen verikoston ajatuksesta lähti tällainen pläjäys liitoon. Toinen uudella jamitteluperiaatteella käherretty mullanhajuinen kuolio. Tää oli oma pöytälaatikkoidea, mutta otin esittelyyn kämpillä kun linja alkoi lähteä miellyttävästi deathmetallisempaan ilmaisuun. Tässä on jotain alkukantaista.? Grief ?Makella paloi käämit näihin lapsentappamisuutisiin. Jaskan kanssa intouduttiin vähän soittamaan kitaraakin väliosassa.? Grim River ?Sukellus todella syvälle itsetutkiskelun, anteeksipyynnön, anteeksiannon ja lopullisten jäähyväisten synkeään jokeen. Incarcerated biisi biisiltä by Tuomas Kuusinen Oceans of Sickness ?Duunimetallin pelinavaus. Tulet töistä, taas on pimeää. Tuuppaat aamulla 5.30 kolalla kuutiotolkulla valkoista mujua pois pihamaalta, että pääset autolla pois pihasta . Räsänen ja Volbeat kyllä aiheuttavat paljon ärsytystä, mutta pienten poikien isänä aiheuttaa tuskaa lukea uutisista liian usein lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja perhesurmista sun muista karmeuksista. Mikko: . Erittäin jäätävä yleistunnelma. Muilla on duuri, meillä duuni.? Hämeenlinnan päässä sullomme soitinarsenaalin takaisin treenikämppään ja leppoisa ruisretkemme alkaa olla ohi. Otetaanpa lopuksi bonuskysymys jokaiselle bändin jäsenelle: Mikä aiheuttaa tuskaa eniten tässä maailmassa. itsekkäät ratkaisut, realismin hämärtyminen ja katoaminen, elämän kunnioituksen lakkaaminen. Tämä oli ensimmäisiä koko porukan yhdessä jamittelemia otantoja uudesta suunnasta. Muu lössi köyri idean tunnistamattomaksi, mutta näpsäkästi toimii. Ei sillä, niin paloi muillakin. Tämä on Maken suora tilitys aiheesta, ja musiikki täydentää fiiliksiä todella osuvasti. Vanhin biisi levyllä. Kärjistettynä nämä johtaa niihin asioihin, joista tämä uusin lätty kertoo . Tässä rytisee pusikot ja kiljuleirit, kun pistetään nimiä lehteen.? Gravel ?Joskus ympäröiviä tapahtumia seuratessa tulee sellainen olo, että tekisi mieli repiä ihonsa irti ja juosta huutaen sateeseen. Peilaten muun materiaalin sisältöön tämä biisi on valinnan paikka. Mustat Marskit ja lööppikama, jopa Volbeat, on semmoisia juttuja, joista saa revittyä huumoria paskaan arkeen. Ostat kalliilla ja joka vuosi korjaat ne kuntoon isoilla rahoilla. Kyllä meissä jokaisessa valitettavasti on sitä vikaa, ettei varsinkaan tietyssä mielentilassa nähdä nenäämme pidemmälle. Ja vaikka lopulta nähtäisiinkin, ei voida nöyrtyä ja antaa periksi. Kaikki hyvä on meillä vain hetken ja siitä pitää osata nauttia. Formula-1-kisoissakin on paljon menestyviä talleja, jossa on ne saakelin ranskalaisvalmisteiset moottorit. Hyvin pitkälle alkuperäisen demoversion mukainen. Tunnustakaa tuskanne! Jaakko: . Talvi. Siitä alkaa synkkä limbo joka johtaa ikäviin juttuihin. Make:
Kun kaikki ovat nykyään keskittymiskyvyttömiä ja jengi kuuntelee netistä yksittäisiä biisejä, halusimme tarjota ison kokonaisuuden johon sukeltaa. Tämä bändi ei ainoastaan osaa. Vaikka olisimme kuinka iloisia ja onnellisia, me tuhoamme jatkuvasti, laulaja toteaa. Bändiin kuuluvat hänen lisäkseen kitaristit Paul Waggoner ja Dustie Waring, basisti Dan Briggs ja rumpali Blake Richardson. Toinen levy The Silent Circus oli ilmestynyt edellisvuonna, ja juuri tätä rieskaa kaverini pyöritti pää kuumana ilta toisensa jälkeen. Minä otin sen omakseni ja aloin kehittää sitä eteenpäin. Halusimme julkaista jotain aika nopeasti uudella lafkalla, mutta emme halunneet ryhtyä tekemään pitkäsoittoa silloin, koska siihen olisi mennyt melkein vuosi. Se oli bändin ensimmäinen julkaisu Metal Blade -levy-yhtiölle. Ideana oli koko ajan tehdä sille jatkoa. . Hän juttelee Skypen välityksellä rennosti ja vaatii, että haastis tehdään videoyhteyden kanssa. The Parallax-saaga alkoi jo viime vuonna, kun The Parallax: Hypersleep Dialogues -niminen ep ilmestyi. Se on ohi nyt. Sanoitukset ja musiikki oli vaikea saada pelaamaan yhteen sillä tavalla, että ne synnyttävät mielikuvia. En ollut aiemmin ollut sidottu johonkin tiettyyn tarinaan, mutta ei se liian vaikeatakaan ollut. Kuten lopussa sanotaan, ?goodbye to everything?! Synkkää raporttia The Parallax on kertomus avaruusajasta. Alkaa olla vaikea uskoa, että viiden ihmisen muodostama yhtye voi saada aikaan tällaista musiikkia. Laulaja-kosketinsoittaja Tommy Rogers vaikuttaa kuitenkin varsin inhimilliseltä hahmolta. Sitten keksimme, että tehdään ep, joka on osa isompaa kokonaisuutta. Se onnistui todella hienosti! Ep asetti erinomaiset lähtökohdat tälle albumille. Täyteen trilogiamittaan tarina ei kasva. 32 Inferno . Oli hyvin kiinnostavaa luoda tällaista isoa tarinaa ja konseptia, koska en ollut tehnyt mitään vastaavaa aiemmin. Nimenomaan iso The Parallax on. Se vaati paljon luonnostelua, valmistelua ja työstämistä. Between the Buried and Me?n musiikki on antiteesi sille, että ihmiset haluavat nykyään kaiken pieninä annoksina. . Rogers ei osaa eikä halua tehdä onnellisia loppuja. . On kuitenkin niin, että heillä on sama sielu. Ani harva yhtye pystyy samanlaiseen hallittuun kaaokseen, jossa on aineksia miljoonasta eri suunnasta yhtä aikaa, mutta joka pysyy kuitenkin kasassa. Musiikki, sanoitukset ja T-paidatkin. Kaikki ovat aivan huikeita soittoniekkoja. The Parallaxin konseptin keksi Waggoner, joka on Rogersin lisäksi bändin ainoa alkuperäisjäsen. . Hän esitteli sen bändille, ja kaikista tuntui siltä, että se sopisi meille erittäin hyvin. Kaksi miestä elää eristyksissä, toisistaan tietämättä, välillään miljoonia valovuosia. Oli vuosi 2004, kun muuan hyvä ystäväni hehkutti minulle vastikään löytämäänsä bändiä nimeltä Between the Buried and Me. Hyperaktiivista metallia, johon on ängetty poppia, countrya, jazzia ja ties mitä hämyilyä, ja kaikki on linjassa. Nyt käsillä on The Parallax II: Future Sequence -niminen levy. Tekstit eivät etene tarinamuodossa vaan kertovat ennemminkin henkilöiden kulloisistakin tunnelmista. . Toinen pakenee omaa elämäänsä, ja toinen pakenee kuolevalta planeetalta ja toivoo pystyvänsä istuttamaan uutta elämää muualle. Kyse on lopulta yhdestä ja samasta hahmosta. Tarinan lopussa kaikki elämä on tuhoutunut, joten The Parallax ei ole hupijuttu. Hulluus, kaaos ja hämmästyttävät soittotaidot jäivät mieleen. Tuli vuosi 2005 ja Alaska-niminen levy. Ihmettelin, miten mikään yhtye haluaa nimetä itsensä näin. Siihen aikaan BtBaM:stä ei tiennyt Suomessa juuri kukaan. Tavallaan minä olen pessimisti, vaikka olen ihan positiivinen tyyppi, heh. Ihminen on tuhoava laji. Yli 70-minuuttinen järkäle, jolla BtBaM on vienyt ilmaisunsa jälleen entistä korkeammalle. Siinä missä edeltäjään tuli vielä suhtauduttua ihmetellen ja vähän hymyillen, Selkies: The Endless Obsession -kappale löi ällikällä. iedandme.com www.betweenthebur taidokkuus ovat ja s uu is iiv ss re og vin Monipuolisuus, pr iikissa toisinaan ko us m n ä ä et yt kä ita lla termejä, jo ed and Me?n kohda ri Bu e th n ee tw Be . kevein perustein i The Parallax um lb a si Uu . sa n ka ik pa ne pitävät oikeasti attoman määrän m ko us ä ä lt sä si e c II: Future Sequen ituinen tolkku. m o ku jo s yö m n o ä tavaraa, mutta siin Teksti Vilho Rajala I n e d u u r Ava lopunajat K ummalliset bändinnimet jäävät helposti mieleen. Tämä bändi Osaa. Vuoden 2007 Colors olikin sitten jo niin huikeaa meininkiä, että oli antauduttava lopullisesti
Olemme hyvin erilaisia säveltäjinä, ja luulen että musiikkimme on juuri siksi niin monipuolista. Se on hyvä juttu! Vaikka ideat tuntuisivat kuinka vaikeilta, aina ne lopulta pystyy soittamaan. liittyvät tiiviisti yhteen. Meillä on varastossa aika paljon ihan hölmöjä juttuja, joita olemme joskus äänittäneet. Tyhjäkäyntiä ei ole, vaan levy ampuu 72 minuuttia korville oudolla tavalla järjellistä kakofoniaa, joka pakottaa kuuntelemaan itseään yhä uudestaan. . Mutta Betweenin sekasortoon vitsit uppoavat täydellisesti. Ylilyöntejäkin sattuu, myöntää Rogers. . Huumorielementit ovat varmaan vihjeitä persoonallisuudestamme. ?Kun kaikki ovat nykyään keskittymiskyvyttömiä ja jengi kuuntelee netistä yksittäisiä biisejä, halusimme tarjota ison kokonaisuuden johon sukeltaa.? Inferno 33. Lausunto vaikutti yliampuvalta, sillä miten aiempia levyjä kiivaampaan tykitykseen on mahdollista päästä? Rogers oli oikeassa. Rogersin mukaan bändin jäsenet haastavat toisiaan koko ajan, eikä kehitykselle ole ainakaan vielä näköpiirissä loppua. . Halusimme tehdä suuren ja eheän albumin, emme mitään singleraitoja. Pilkettä soinnunkulmassa Ennen kuin The Parallax II: Future Sequence ilmestyi, Tommy Rogers kuvaili sen olevan Between the Buried and Me?tä steroideissa. Teimme tämän levyn eteen enemmän töitä kuin olemme koskaan tehneet. Toivottavasti se myös kuuluu. BtBaM:n jokainen jäsen on sävellyskykyinen ja -haluinen. Siinä ajassa ehtii hitsautua sangen tiiviiksi tiimiksi. Eräs mielenkiintoinen piirre yhtyeen ilmaisussa on, kuinka sujuvasti siellä viljellään huumoria. Metallihommissa näin ilmeiset huumorielementit eivät ole kovin yleisiä, ja jos joku yrittääkin, metsään menee. Levy on tosiaan täpötäynnä tavaraa. The Parallax II on bändin tähän mennessä tiivein albumi. Me olemme aika pöhköjä tyyppejä, mutta teemme musiikkia tosissamme. Tuottaja Jamie King on hyvä ystävämme, joten meillä on studiossa hauskaa! Ideat lähtevät joskus hanskasta. Laulaja selittää, että aina sen jotenkin tietää, millainen hassuttelu toimii levyllä ja millainen ei. . Joskus me kirjoitamme jotain, joka on kirjoittaessa mahdoton soittaa. Siinä tarvitsee vain vaatia itseltään vähän enemmän. Bändi on ollut samassa kokoonpanossa nyt kahdeksan vuotta
Halusin ymmärtää ääntä instrumenttina vähän paremmin. Sen allekirjoittavat varmasti kaikki laulajat, joiden toimenkuvaan kuuluu puhtaan ja huudon yhdistäminen. Se on myös rahallisesti aina vain tärkeämpää. Bändi on erikoistunut soittamaan levyjä kokonaisuudessaan livenä. Aloimme keskittyä tähän bändiin täysipäiväisesti juuri ennen Alaskan julkaisua. Nykyään jos saisin valita, tekisimme biisejä koko vuoden ja kiertäisimme ehkä kuukauden vuodessa. Dan Briggs on sentään käynyt musiikkiopistoa, Richardson ottanut rumputunteja ja Waggonerkin opiskellut jonkin verran. Rogers on ottanut kokonaista yhden laulutunnin pari vuotta sitten. . Minulla on jo ideoita, ja olen soitellut niitä tietokoneellekin. Lisää on tulossa. 34 Inferno . Opin siellä vähän äänenhuoltoa ja sellaista. Danillä on miljoona eri projektia, ja minusta tuntuu että hän saa niistä vain lisävirtaa tähän bändiin. Reenaa, älä ryyppää Suomalaisesta näkökulmasta on mielenkiintoista jutella ihmisen kanssa, joka ei ole omien sanojensa mukaan juonut koskaan alkoholia. On vain ihmeteltävä, miten Rogers kykenee pitämään hennon kliiniäänensä ehjänä. . Se selittääkin jo hieman sitä, millä tasolla nämä musikantit operoivat. Laulaja harmittelee, että bändi on kiertänyt Euroopassa niin vähän. Sitähän Hitler halusi, heh heh. Ryyppäämiseen menee huomattavan paljon aikaa. Vuonna 2008 ilmestyi huikea Colors Live -dvd, jolla edellisen vuoden Colors soitetaan alusta loppuun Nashvillessä. Myös The Parallax II:sta on tarkoitus soittaa kokonaan, mutta ei vielä tulevalla Euroopan-kiertueella, jonka ohjelmaan Suomi ei muuten edes kuulu. . Teemme kiertueista mielellämme erilaisia ja nautimme levyjen soittamisesta, mutta tällä kertaa se vaatii todella paljon. Itse asiassa Blake Richardson on ilmeisesti bändin ainoa lihaa syövä jäsen. Rogers vähän vaivautuu, kun kyselen asiasta. . Huutaminen on äänelle pahaksi, se on ihan fakta. Rogers ja kitaristi Waring ovat itseoppineita. Between-miehet ovat luultavasti käyttäneet sen ajan treenaamiseen. Saa nähdä, pystymmekö kävelemään setin jälkeen, heh. Vaikka BtBaM on ollut halki uransa varsin aktiivinen bändi, kaikilla BtBaM:n jäsenillä on muitakin aktiviteetteja. Rogersin Thomas Giles -nimellä julkaisema soololevy Pulse ilmestyi viime vuonna. En ole vielä niin pitkällä, että olisin keskittynyt työstämään niistä mitään valmista, mutta toivottavasti löydän sille ensi vuonna aikaa. Sivubändit eivät ole Betweeniltä pois, päinvastoin. . Olin aina vain laulanut enkä koskaan miettinyt asiaa sen kummemmin. outoa. ?Samanlaisuus on si.? Sitähän Hitler halu Alusta loppuun Between the Buried and Me?n soittotaidot herättävät hämmennystä. Ensi vuonna teemme Amerikassa kiertueen, jolla levy soitetaan. Minä en halua vihata ketään sen takia, että hän elää eri tavalla kuin minä. Vaikka sen tekisi kuinka hyvällä tekniikalla, se on äänihuulille pahaksi. BtBaM on aina keikkaillut paljon ja vetänyt pitkiä putkia peräkkäisiä iltoja. Aina kun joku meistä tekee jotain muuta, se on hyvin erilaista kuin tämän bändin musiikki. Ei meillä ole mitään agendaa. Haluamme vain tehdä siistiä, hauskaa ja koskettavaa musiikkia. Veganismi ja selväpäisyys ovat henkilökohtaisia valintoja, mutta Rogers ei toki ole bändinsä ainoa valinnan tehnyt. Ainakin Paul Waggoner on samoilla linjoilla kummassakin asiassa. Suomessa se on käynyt vain kolme kertaa. Se oli ihan hyödyllistä. Kiertueilla ääni on koetuksella. Kulttuurin pitää olla monimuotoista. Samanlaisuus on outoa. Se pitää mielen virkeänä ja auttaa etsimään uusia näkökulmaa meidänkin tekemisiimme. Kuten todettua, seuraavasta Suomen-keikasta ei ole tietoa, mutta ensi vuoden festarikausi voisi olla potentiaalinen sauma. Bändi ei nimittäin aio hidastaa tahtia. . Siitä lähtien olemme päässeet tekemään valtavasti asioita, joita emme olisi koskaan uskoneet tekevämme, ja joka vuosi on ollut parempi kuin edellinen. Toivottavasti kehitys jatkuu!. Sitä voisi luulla, että tässä pauhaa nyt lauma jotain musiikkiopistopellejä, vaan ei. Vuosien aikana olen oppinut säilyttämään tasapainon. Joinain iltoina ääni ei toimi niin hyvin kuin toisina, mutta sama juttu se on kaikilla. Ei yllätä, että Rogers nauttii luomis- ja studiotyöstä enemmän kuin kiertämisestä. . Mutta keikkailu on korvaamaton keino saada nimeä näkyviin. Olemme yksilöitä, emmekä ole koskaan tuoneet näitä ajatuksia musiikkiimme. Lihaakaan hän ei syö, eikä käytä mitään eläinperäistä. Se on kääntynyt toisinpäin, sillä kun olin parikymppinen, halusin olla vain tien päällä. Mutta hän itse kiistää jyrkästi saarnaavansa kenellekään yhtään mitään. . Heti tulee sellainen olo, että en usko. Rogers ei ole viinamäen miehiä. Tätä taustaa vasten alkaa näyttää ihan loogiselta, että mies haluaa laulaa tuhosta
Nämä albumit ja 17 miljoonaa muuta biisiä osoitteesta Meteli.net/Downloads essa lait teessa ii im to lait te kuin. Lataa raskasta musaa! Maksa kerran ja omista loppuelämäsi. Chaosweaver Abhorrence Grave Korpiklaani Rob Zombie Swans Tarja Turunen Bloodred Hourglass Arkhamin Kirjasto Eluveitie Dead Can Dance Grave Digger Ensiferum Judas Priest Andre Matos Hooded Menace Ei kuukausimaksuja, ei kopiorajoituksia
Mies a-r-t-i-k-u-l-o-i joka sanan hyvin huolellisesti ja puhuu hitaasti, selkeästi, ys- 36 Inferno tävällisesti. musiikin synkkämielisyyttä tekstien ja tulkinnan avulla.. Hän koristelee usein lauseitaan kaunokirjalliseen tyyliin, mikä saa hänet vaikuttamaan hieman vanhanaikaiselta, eksentriseltä lukutoukalta. Toistaiseksi siis ei mitään kovin yllättävää. Kunnes: Aaron väittää My Dying Briden uusimman täyspitkän olevan bändin ?mieltä nostattavin. Uskokaa tai älkää, siellä vilkkuu myös toivo. A aron Stainthorpe nostaa luurin melkein välittömästi ja täsmälleen oikeaan kellonlyömään. Kysymyksiin kohteliaasti vastaileva herrasmies ei kuulosta siviilissä siltä dramaattiselta kertojalta, joka kanavoi mielen tummia vesiä My Dying Briden solistina ja sanoittajana. Jotakin samaa heissä kuitenkin on. Teksti Riitta Itäkylä I www.mydyingbride.net Les miserables My Dying Bride teki teatraalisen levyn ihmiskunnan pimeästä puolesta. teos aikoihin ja mainitsee täysin tosissaan ?keventäneensä
Levy on alusta saakka musertavan toivoton juuri sen yleismaailmallisuuden takia. Silloin sitä tuntee, että ahaa, uusi albumi taitaa olla horisontissa. Osa uuden albumin riffeistä on puolisentoista vuotta vanhoja. Se alkaa tyypillisesti kirkonkelloilla, mutta musiikin liki progressiivinen monisäikeisyys yhdessä Aaronin äänen ja tekstin kanssa maalaa eteen jotakin uutta; jotain jota bändi ei ole näin kirkkaasti tähän mennessä ilmaissut. Levy on lähes shakespearelainen mittakaavassaan ja tunnelmassaan. Olisimme voineet tehdä siitä paljon rankemman, you know. ...unohtuvat arjen surut? Stainthorpe on omaa luokkaansa niin solistina kuin lavaesiintyjänäkin. Toisaalta, voi myös olla, että ne ovat omiaan tuudittamaan heidät syysillan hämärään punaviinin ja sateenropinan saattelemana. Niin tai näin, My Dying Bride on piristänyt goottilaisella musertavuudellaan kuulijoitaan nyt yli kaksikymmentä vuotta. Mutta olen aika ujo ja privaatti henkilö, siitä huolimatta, että laulan heavy metal -bändissä... Ajatus kuitenkin selvästi kiehtoo. . Kuulija johdatetaan tuomionpäivän, kuoleman, uskon ja yksinäisyyden pariin, jossa kertojan ensimmäinen persoona hukkuu uskonnollismytologisen folkloren alle. . Siellä on vähemmän minua, enemmän tarinoita, sanoittaja-solisti tyytyy toteamaan. . Tulee semmoinen irtonainen olo, sitä huomaa, ettei ole ollut kovin luova pariin vuoteen... Minä vapisen lavalle noustessani, vaikka minulla on hyvin äänekäs bändi mukanani. Vuosien saatossa minusta on tullut onnellisempi ihminen, hän myöntää avoimesti. . A Tapestry Scorned -kappaleessa kuultavissa uruissa kaikuvat historian mustat tuulet, ja ne puhaltavat läpi levyn. ?Epäonnistumisten kuvaus. Meille se on mieltäylentävää, mutta useimmille ihmiselle kai hirvittävää... Usko ja rakkaus, toivosta puhumattakaan, tuntuvat olevan kaukana maailmasta, jossa vapahtajat naulitaan ristille ja tuomiopäivää odotellaan polvet verillä. Langan päästä kuuluu kuitenkin lohduttava toteamus. . jokin kiehuu aivoissani ja se on saatava ulos. Olen kiskonut sen ylös merenpohjasta ja suonut sille vähän enemmän valoa, kuuluu runollinen selitys puhelinlinjan toisesta päästä Yorkshiresta. . Viime levystämme on vierähtänyt kolme vuotta, koska emme olleet valmiita. Onnen, jopa. Esimerkiksi Like a Perpetual Funeral, levyn hilpeästi nimetty neljäs raita, ei Aaronin mukaan ole lainkaan niin apea kuin se olisi voinut olla. . ei ole niin romanttinen ja henkilökohtainen albumi kuin Aaronin kynästä on totuttu kuulemaan. Ja odotat. Se heijastuu lyriikoissa ja biisien nimissä. Tosin tätä nykyä ?runous tekee kuolemaa?; mies harmittelee, ettei television ja massamedian aikoina kukaan enää kaipaa suuria tarinoita ja eeppistä kirjallisuutta. Hänen taideteoksensa ovat olleet esillä näyttelyissä niin Romaniassa kuin Yorkshiren paikallisessa taidehallissakin. Mies vertaa bändiä teatteriin ja uutta levyä kauhuelokuvaan. ?Tunnelman luominen. toistuu miehen puheissa säännöllisesti. Draamasta ei olekaan puutetta. En osaa kuvitella sitä kauhua, jos olisin lavalla ja Inferno 37. Jos haluat kirjoittaa sellaista musiikkia, jota MDB-fanit haluavat kuulla mutta et saa sitä ?fiilistä?, niin joko et tee mitään tai keksit pakolla jonkin aiheen ja kirjoitat jotakin, josta et ole täysin varma... Meillä on ollut hauskaa. Hän ei väitä bändin yhtäkkiä sairastuneen joukkomasennukseen tai alakuloon, mutta tietty piste on saavutettava ennen kuin runosuoni voi taas aueta. . Kyseessä on siis levy, jonka pelkkä nimi kuvastaa varsin toivotonta maailmankuvaa: A Map of All Our Failures . Sitä täytyy... Ja odotat. Kun soivat historian mustat urut... Koska bändin koko ura on perustunut nimenomaan surulle ja romanttiselle huokailulle, tulee väistämättä mieleen, josko goottitunnelmassa pysyttäytyminen vuodesta toiseen hankaloituu keski-ikäistymisen myötä. A Map of All Our Failures onnistuu loihtimaan tuttua MDB-mystiikkaa kuulijan ympärille, mutta: onko vaikeaa luoda, jos elämä on kivaa ja mukavaa? . kaikkien epäonnistumistemme kuvaus. Mieltä nostattavaa. Näyttelemisen on pakko olla vaikeaa. On, totta kai. Hän on MDB:n imagon oleellisin osa, eräänlainen Kristus-hahmo, joka uhraa itsensä taiteen nimeen joka kerta yleisön eteen noustessaan. Hän on ahkera monilahjakkuus, joka innostui aikoinaan romantiikasta ja muistelee yhä ensirakkauksiaan Percy Shelleytä ja William Blakeä. Ja todennäköisesti myös koko levyn tunnelmassa. Aaronin mielestä moinen raamatullisuus on vähemmän masentavan kuuloista kuin päiväkirjamainen sydänverenvuodatus, mutta rohkenen olla eri mieltä. on hänelle kaikki kaikessa. Onko näytteleminen käynyt mielessä? . Olet oikeassa. tai yksinkertaisesti odotat. Vaikka kitaristi Andrew Craighan kuvailee uutukaista bändin virallisilla sivuilla ytimekkäästi ja armotta ?kaiken toivosi tarkoituksellisena tuhoamisena?, solisti Stainthorpe väittää kivenkovaan levyllä huokuvan toivon. En ole koskaan ollut kliinisesti masentunut, eikä minun ole onneksi tarvinnut taistella semmoista vastaan. Kun laulaja kertoo levyn synnystä ja sen musiikillisesta maisemasta, hän painottaa erityisesti tekstipuolta ja laulujen tulkitsemisen hienosäätöä, ja sana ?teatteri. Saattaahan olla, että tarina ihmiskunnan tuhoisista töppäyksistä, Kristuksen yksinäisestä kärsimyksestä ja Odysseuksen myrskyisistä retkistä saavat kuulijat hyppimään riemusta. musiikkia ja bändi oli Aaronin mukaan ?kuin lapsi karkkikaupassa? kootessaan kaiken materiaalin yhteen ja ryhtyessään vihdoin kokoamaan niistä uutta levyä. Tavalleen uskollisena Stainthorpe teki sanoitukset ja äänitti omat osuutensa vasta valmiin musiikin tarjotessa raamit. esmiserabl Hetkinen, hetkinen. Toki näin voi olla. Missä toivo, jos kerran koko ihmiskunta on läpi historian kerta toisensa jälkeen joutunut näinkin pahaan jamaan? Aaron ymmärtää pointin. . Haluaisin todellakin kokeilla vähän näyttelemistä, mies hihkaisee. . Kitaristit Andrew Craighan ja Hamish Glencross keräsivät kuukausien ajan kokoon ?valtavan tietokannan. Kun kuulin musiikin ensimmäistä kertaa, en melkein halunnut edes työstää sitä. Solisti kuitenkin nauttii musiikin yhdistämisestä teksteihinsä ja niiden lopullista tulkitsemista, joka saattaa kuulemma poiketa hyvinkin paljon Andrew?n alkuperäisajatuksesta.
En voi vain olla puhuva tai laulava Aaron Stainthorpe. Minun on muunnuttava sanoitusten roolihahmoksi. Tähän on yksinkertainen syy: lähes lamaannuttava ramppikuume ja, sanalla sanoen, pelko auttavat pakenemaan fantasiamaailmaan. . Eikä se ole teeskentelyä, hän vakuuttaa. Fantasiaa on paitsi Aaron Stainthorpen lava- ja tulkitsijapersoona myös yhtyeen goottiromantiikka ja punaviininkatkuinen suru. ja vaikka se ei niinkään hajottaisi illuusiota, se aiheuttaisi halkeamia siihen illuusioon, jonka nimi on My Dying Bride. Unelma haalistuisi. ja lyriikoiden yleisesti syntyvän ?mieleni ollessa toisaalla?. Fantasiaan bändi kuitenkin perustuu. Se heittäisi hukkaan vuosikymmenten työn. . Ja suurimmaksi osaksi ihmiset sanoituksissani käyvät läpi hirvittäviä kokemuksia, joten sen takia minä käyn läpi hirvittäviä kokemuksia. En voi sille mitään. serables ?Vuosien saatossa minusta on tullut onnellisempi ihminen. Olen kauhuissani, silmäni ovat kiinni ja katselen maailmaa sanoitusten henkilön silmien lävitse. En ole koskaan ollut kliinisesti masentunut, eikä minun ole onneksi tarvinnut taistella semmoista vastaan.? minun pitäisi lausua jotain yleisölle ilman kovaäänistä rockbändiä! Se olisi kauhistuttavaa! Seuraa pohdiskelua siitä, olisiko se sittenkin helpompaa kameran edessä, ja että ehkä joku elokuva-alalla työskentelevä joskus sattuu kuulemaan MDB:n musiikkia ja tarjoamaan sivuroolia (Markus Selin, jos luet tätä...). . Toivo ei sittenkään ole tuhottu.. Ihmisillä on mielessään kuva ja visio My Dying Bridesta... Itken, pyöriskelen, törmäilen, raivostun, kyynelehdin... Minun mielestäni ideaalein MDB-fani on kotonaan ja kuuntelee levyä kuulokkeet korvilla lasillisen viiniä nauttien, oikeasti musiikkiin uppoutuneena. Aaron Stainthorpe toteaa bändin saaneen jo ennen meiliaikakautta käsinkirjoitettuja kirjeitä useista eri maailmankolkista, joissa masennuksen tai itsetuhon kanssa taistelleet ihmiskunnan epätoivon lapset kiittivät muusikoita uuden elämänuskon tarjoamisesta. Siis, viinipullot esille, kynttilät palamaan ja annetaan syksyn saapua. Aaron ei vieläkään halua paljastaa mitään arkiminästään, esimerkiksi leipätyöstään. Ei siinä mielessä, etteivätkö esimerkiksi Aaron tai bändin muut jäsenet olisi koskaan kokeneet aitoa masennusta, väittäähän Stainthorpe osan uransa aikaisista teksteistään syntyneen ?koko olemukseni matalimmassa pisteessä. Minun täytyy muuttua tekstin henkilöksi, hän innostuu selittämään.
s
Vuosien epäonnen ja sinnikkään puurtamisen jälkeen Timelevykaksikon ensimmäinen osa on nyt valmis. Mutta vaikka studioraitoja on käytetty yli puolitoista tuhatta ja biisit tulittavat kerroksia tajuntaan hirvittävällä volyymillä, levy ei käy puuduttavaksi. Vaihtelua, dynamiikkaa ja näkemystä löytyy. Ja tämä on vasta ensimmäinen osa, koska projekti päätettiin viime vuonna jakaa kahtia. Toimittajajoukolle on soitettu Time I -levy kertaalleen, mutta vaikea siltä pohjalta on sanoa muuta kuin että massiiviselta vaikuttaa. Voisi kuvitella, että Mäenpää tarinoisi Timen tekemisestä sankarillisena koettelemuksena, joka oli viedä artistilta mielenterveyden, ystävät ja hengen. Mun visioni oli, että julkaistaisiin koko levy kerralla. Mutta lopulta se oli parempi näin, koska mä en olisi millään pystynyt miksaamaan yhdessä sessiossa yli 80 minuuttia musaa. Mäenpää juttelee kaikki järjen rajat ylittäneestä savotastaan rauhallisesti ja vaatimattomasti. Oletus ei voisi olla enempää pielessä. Yksin studiotyöhön on kulunut yli kuusi vuotta. Tämänkin lehden sivuilla on seurattu levynteon tilannetta ja ihmetelty, miten mikään projekti voi olla näin epäonninen. Osansa on tietysti sillä, millainen levy Time on. Time II ilmestyy ensi vuonna. Jari Mäenpään ennuste on, että kakkososan miksaamiseen menee nelisen kuukautta. 40 Inferno . Teksti Vilho Rajala I kuva nana simelius I www.wintersun.fi Jari Mäenpään lahjakkuus kävi selväksi jo Wintersunin debyyttilevyltä. Bändin mastermind Jari Mäenpää on työstänyt levyä uskomattomat kahdeksan vuotta. Se on nimittäin massiivinen sävelteos. Se nyt vain sattui vaatimaan vähän enemmän aikaa ja vaivaa kuin levynteko noin keskimäärin. Onneksi vieressä istuu Kai Hahto, joka suitsuttaa tämän tästä Mäenpään näkemystä ja ennen kaikkea sinnikkyyttä.. 40 minuuttiakin oli ihan hullun hommaa, Mäenpää sanoo. Istumme Helsingin Bar Bäkkärissä Mäenpään ja rumpali Kai Hahdon kanssa. Käsillä on vuosikausia metallimaailman odotuslistojen kärjessä keikkuneen levyn ykkösosa, Wintersunin Time I. Se osoittaa, että Mäenpää on aivan poikkeuksellinen kyky. Käsityskyvyn rajamailta M istä päästä tällaisen tarinan kertomisen nyt aloittaisi
Mä nostan tälle jätkälle hattua. Työskentelin siihen aikaan pc:llä ja tilailin koneita ulkomailta parhailla osilla. Soitin niille demoja ja sanoin, että tämä levy ei tule valmiiksi ikinä, jos ette auta meitä nyt. Mäenpää soitti itse kaiken muun paitsi rummut. Mäenpää oli toki tuttu nimi Ensiferumista, mutta silti Wintersun-levyn menestys taisi yllättää sekä bändin että lafkan. Hahdon mukaan hänestä tuntuu nyt kuin ensimmäinen levy olisi ollut pelkkä demo. Kuriirifirmat toi niitä mulle himaan, mutta niitä oli joka kerta telottu kuljetuksessa. Kyse oli Jari Mäenpään biiseistä, joita hän oli säveltänyt jo vuosien ajan pikkuhiljaa ja jotka hän halusi tehdä studiossa kunnolla. Hän haluaa aina kuulla musiikkia ensin, ja tällä kertaa mies vaikuttui toden teolla. . Andy (Siry, NB:n A&R-pomo, toim. huom.) heittikin jossain vaiheessa läpällä, että ?I will release the demos?. Mistä siis kiikasti. Silloin sain tilattua senaikaisen parhaan Mac Pron kaikilla mausteilla. Hän tarvitsi rumpalin ja kysyi Kai Hahtoa mukaan. Vaikka Hahto on piinkova ammattimuusikko, hän ei lähde mihin tahansa proggikseen, edes rahasta. Kun Time-levyn teko alkoi venyä, yhtiö huolestui. . Kun kuulin Winter Madnessin ensimmäistä kertaa, mulle tuli heti sellainen olo, että tämä on sellainen bändi, missä mä haluan soittaa. Mäenpään projektista syntyi lopulta debyyttilevy Wintersun, jonka Nuclear Blast julkaisi vuonna 2004. ?Jätkällä ei ole mitään klassisen musiikin koulutusta, mutta silti se säveltää sinfonia orkesterin bändin taustalle!? - Kai Hahto Jari Mäenpäästä . Nehän odotti, että me tehdään samanlainen levy ihan parin vuoden sisään, mutta mulla oli ihan erilainen visio. Kyllä ne sieltä alkoi soitella ja lähetellä maileja aika pian, että mikä nyt mättää. Kysyn vaan, kuinka moni artisti jaksaisi ylipäätään saattaa tällaisen projektin loppuun, rumpali päivittelee. Aika harva. Valmiiksi paskana kotiovelle Kelataan kymmenisen vuotta taaksepäin. Mäenpää lähti loihtimaan niin suuritekoista kokonaisuutta, että käytössä olevat studiolaitteet nostivat digitaaliset kätensä pystyyn. Niinpä hän piti lafkan hemmojen kanssa painavan palaverin vuoden 2008 FME:n aikaan. . Se oli ihan hirveätä. Hain kasipäkin lonkeroa ja istutin ne alas. Mulle tuli kolme kertaa pc valmiiksi paskana kotiin. Siinä meni monta kuukautta niitä edestakaisin lähetellessä, Mäenpää muistelee. Kai Hahto seurasi ystävänsä tuskailua ja päätti, että nyt tarvitaan levy-yhtiön apua. Mäenpää muistaa levy-yhtiön olettaneen debyytin jälkeen, että bändi jatkaa samaa rataa mahdollisimman nopeasti. Ennen kaikkea tietokoneen teho ja muisti loppuivat kesken jo ennen kuin Mäenpää pääsi kunnolla vauhtiin. . Wintersunin ei pitänyt olla alun alkaen mikään bändi. Ne auttoivat ja antoivat lisää budjettia. . Sillä mä pääsin vihdoinkin tekemään orkestraatioita. Vaikka mä jouduin yhä tekemään erilaisia ?work-aroundeja?, se helpotti ihan saatanasti, Mäenpää kuvailee. Inferno 41
Mies soittaa, laulaa, äänittää, tuottaa ja miksaa . Jokaisessa sovituksessa on maestron mukaan oma soundipalettinsa, joka koostuu juuri niistä soundeista, jotka siihen riffiin tarvitaan. Hahdon hämmästys on helppo jakaa. ?En mä jaksa hirveästi enää kuunnella mitään heviä. Se oli helvetinmoinen suoritus. Mähän kuulin alussa vain sen demoasteen josta lähdettiin kehittämään. Kuun telen simppeliä poppia kuten jotain Madonnaa. Jotkut jutut levyllä ei ehkä päässeet ihan sataan prosenttiin, mutta jotkut taas pääsi yli sen sadan prosentin! Yllätyin siitä itsekin. Kai Hahto nauraa, että ei voi ymmärtää Mäenpäätä. . Ehkä olisi pitänyt treenata pari kertaa enemmän, Hahto miettii. Mäenpää kuittaa vieressä, että komeasti se meni. Nyt kun kuuntelen lopputulosta, tää on täysin eri levy. Ne äänitettiin viime talvena uusiksi. Hahto sanoo ymmärtäneensä vasta valmista levyä kuunnellessaan, mitä Mäenpää ajoi takaa kaikki nämä vuodet. . Mäenpäätä harmitti ainoastaan, että rytmikitarat oli alun perin äänitetty huonosti. Ei ole ihme, jos mikään ei ole jäänyt harmittamaan. . Rummut äänitettiin silloin viidessä päivässä. Ja kun on kyse tämän tason tekijämiehistä, Timen massiivisuutta alkaa ymmärtää. Mutta silti, mistä tulee Mäenpään tarve tehdä näin suunnattoman suurieleistä musiikkia. Hyvä esimerkki miehen suvereeniudesta on se, että kun Wintersun äänitti Sonic Pump -studiolla elokuussa studiolive-dvd:n Time I:n biiseistä, Hahto veti When Time Fades Away?Sons of Winter and Stars -avauskaksikon (17 minuuttia) ykkösellä purkkiin. No, pari pikku korjausta piti kuulemma tehdä. Kai Hahto on sairas mies, Mäenpää nauraa. Vaikuttaa siltä, että kaksikko on löytänyt toisistaan erinomaiset aisaparit, koska kumpikin sekä jeesaa että sparraa toistaan. Mä en edes muistanut tota. Ei mulla ollut missään vaiheessa mitään luovuttamisen fiilistä. Mutta oli tietysti vaikeita aikoja ja päiviä. Miten kukaan voi pystyä pitämään tällaisen sekä ajallisesti että sisällöllisesti valtavan projektin kasassa? Taakkaa kenties helpotti, että alkuperäinen visio siitä, millainen levy Time on, ei juuri elänyt matkan varrella. Dvd:lle on hänen mukaansa tulossa muutakin mielenkiintoista. . Kyllä sitä sitten jaksoi aina uudestaan. . Tai simppeliä rokkia, Airbournea ja KISSiä.? - Jari Mäenpää Sinfoniasävellys ilman koulutusta Kuten sanottua, Mäenpää ei mielellään dramatisoi matkan varrella koettuja tuskia. Varsinkin orkestraatioissa meni niin helvetin kauan, kolme vuotta. Jengi ymmärtää ehkä sen pohjalta vähän paremmin, miksi tässä on mennyt niin kauan. Hahto treenasi Timen alkuperäisiä rumpusessioita varten kaksi kuukautta, neljä tuntia päivässä ja seitsemän päivää viikossa. Olit ihan vitun lopussa silloin, Hahto muistuttaa. . Mutta joo, kyllä tässä kyyneleitäkin on tullut vuodatettua. Kun ajatellaan, että Time-levyn rummut on soitettu purkkiin vapun jälkeen vuonna 2006, voisi luulla, että levy ei tuntuisi enää tekijöistään kovin tuoreelta. Välillä piti vähän käydä lenkillä, katsella leffoja ja käydä baarissa frendien kanssa. Mäenpää kuitenkin vakuuttaa, että vasta nyt musiikki kuulostaa siltä kuin hän on alusta asti halunnut. . Välillä oli sellaisia oloja, että pääsenkö mä ikinä siihen visioon. Tässä välissä täytyy huomauttaa, että Jari Mäenpää on aidosti poikkeuksellinen kyky, jolle on vaikea löytää verrokkeja 42 Inferno mistään päin maailmaa. Eikö nyt vähempikin riit-. Kyllä mä muistan kun sulla tuli Finnish Metal Expossa itku. Kun sain miksauksessa kaiken vihdoin kasaan, musa alkoi kuulostaa täysin uudelta. Silloin se vasta alkoi vastata sitä visiota, joka mulla oli alusta lähtien. Näytän, miten olen kasannut nämä raidat. Ekalla levyllä kävi ihan samalla tavalla, kun en tiennyt mitä sieltä lopulta oli tulossa. Enemmän on enemmän Jos on Mäenpään musiikillisessa virtuositeetissa ihmettelemistä, samaa voi tietenkin sanoa Kai Hahdosta. Soittaessa oli sellainen olo, että nyt en tiedä yhtään mitä tässä ollaan tekemässä. Miehen itsensä mukaan kuusi vuotta vanhojen rumpusovitusten muisteleminen oli omituista, koska treenaaminen jäi hieman vähiin. . Jätkällä ei esimerkiksi ole mitään klassisen musiikin koulutusta, mutta silti se säveltää sinfoniaorkesterin bändin taustalle! Se on mulle täysi mysteeri, miten se on mahdollista. Mäenpää huomauttaa, että kyseessä ei ole perinteinen sinfoniaorkesteri, vaan joukkoon on sotkettu syntikkasoundeja ja muuta. ja tekee kaiken järkeä haastavan kovatasoisesti. Eikä hän ole edes omasta mielestään perfektionisti. . Levylle tulee sellainen pätkä, missä mä esittelen tätä projektia. Usko ei loppunut missään vaiheessa, vaikka vastoinkäymiset kasaantuivat vaikeimmillaan ylitsekäymättömiksi vuoriksi.
Time II ilmestyy ensi vuonna ja keikkoja riittää, mutta saadaanko Wintersunin kolmatta studiotuotosta odotella jonnekin 2020-luvulle? . Sikälikin kahtia jakaminen on ollut onnistunut ratkaisu. Time II ei tule olemaan radikaalisti erilainen levy, mutta Mäenpään mukaan se kulkee entistä ennakkoluulottomammin pois ilmeisiltä alueilta. . Mitä sellaista 1600 studioraidalla voi tehdä, mitä ei vaikka 800 raidalla voisi? . Keikkatarjouksia satelee nyt kun levy julkaistaan, joten missähän välissä Mäenpää meinaa käyttää neljä kuukautta Time II:n miksaukseen? . Tulevaisuudessa haluan keskittyä vielä enemmän sovituksiin. Kyllä meidän management tietää, että se aika pitää löytyä. Timen tekstien tematiikassa tuskaillaan sitä, kuinka elämä on lyhyt ja aika kuluu nopeasti. Kuuntelen simppeliä poppia kuten jotain Madonnaa. Halusin tehdä samankaltaisen levyn, jossa on paljon kerroksia ja melodioita päällekkäin, mutta tietenkin omalla tyylillä. Jazzpuolen tyypeillähän on ollut aikamoisia elämäntarinoita. Kuten Yngwie Malmsteen sanoo, ?more is more?! Mulla se lähti alun perin Devin Townsendista, jonka Infinity-levy (1998) räjäytti mun tajuntani. Mitä enemmän me tunnetaan ihmisiä, sitä enemmän me kärsitään siitä, koska sitä enemmän me menetetään ihmisiä, rumpali pyörittelee. Pelkkää melankoliaa Time ei suinkaan ole, vaan joukossa on paljon positiivisiakin fiiliksiä. Mä olen uskonut Jariin alusta lähtien. Sen eteen on uhrattu vuosien varrella ihan vitusti, eikä se rahallinen korvaus ole todellakaan aina ollut kovin kummoinen aikaan ja vaivaan nähden. Asiaan antaa vähän perspektiiviä, kun ajatellaan menneiden vuosien suuruuksia. . Mäenpään mukaan hän tekee aina ensin musiikin ja alkaa sitten miettiä, millaisia tarinoita musiikki haluaisi kertoa. . Musta tuntuu, että siinä mulla on paljon opittavaa. Tietty johtoidea säilyy kummankin levyn läpi. Vaikka eihän niitä pystyisi toteuttamaan, vaikka olisi kymmenen synistiä, se on täysin mahdoton yhtälö, Mäenpää selvittää. Wintersunin kaltaista musiikkia ei voi tehdä euronkuvat silmissä tai muuten vain, huvin vuoksi. Laurenteen Ninokin sanoi, että taitaa olla parasta että miksaat itse tämän, Mäenpää hymyilee. Aika kuluu nopeaa Ei tainnut Jari Mäenpää arvata, kuinka osuvan otsikon levylleen antoi jo varhaisessa vaiheessa. Me hankitaan mobiilistudio kiertueille ja päästään Kaitsun kanssa tekemään yhdessä, mikä on aika harvinaista. Mä haluaisin tehdä biisit niin, että en näytä mun tekemiä demorumpuja Kaitsulle ollenkaan, Mäenpää visioi. . Ei todellakaan. Townsend on ollut iso vaikute. . Syksyllä ja loppuvuonna ehdin tehdä sitä, ja tammi?helmikuussa pitäisi järjestyä vähän pitempi putki. Time I:n lopussa tulee sellainen tunne, että tämä jää kesken. Kai Hahto pitää palopuheen luovan hulluuden ja musiikkiin uskomisen puolesta. . Muutenkin Timen biisien saattaminen livemuotoon on haastavaa ja vaatii melkoista treenaamista jokaiselta bändin jäseneltä. . Esimerkiksi Sons of Winter and Starsin voi nähdä niin, että siinä Wintersun uhoaa, kuinka bändi on nyt valmis valloittamaan maailman. Keikoillehan tätä bändiä nyt todellakin halutaan. Ne jätkät uhrasi aivan kaiken eikä tehneet mitään muuta kuin soittivat. Mulla on ideoita ja riffejä jo ihan helvetisti. Viime vuoden Tuska-keikan vastaanotto oli ihan järkyttävän hieno. Tai simppeliä rokkia, Airbournea ja KISSiä. Mainittu Devin Townsend on lähes ainoa hahmo tämän hetken musiikkimaailmassa, johon Mäenpäätä voi jossain mielessä verrata. Mutta en mä henkilökohtaisessa elämässä jaksa hirveästi enää kuunnella mitään heviä. Se on ollut mulla aikaisemminkin, mutta nyt ajattelin, että syvennyn ihmiselämän lyhyyteen ja kaikkeen siihen tuskallisuuteen. Hahtokin on ennättänyt tehdä tulkintoja levyn teksteistä ja tunnelmasta. . Niinhän se on, että leipääntyminen miehen tiellä pitää, mutta onneksi välillä saa vähän voita sen leipääntymisen päälle, Hahto veistelee. 1600 raidan soittaminen livenä on luonnollisesti sula mahdottomuus, joten Wintersun turvautuu taustanauhoihin. Mutta kakkoselle tulee enemmän variaatiota ja kontrastia, ykkönen on enemmän traditionaalista kamaa. Mäenpää sanoo oppineensa studiotyöskentelystä ja musiikin tekemisestä Time-projektin aikana ?aivan helvetisti?. Olisiko mitään sellaista, jota mies haluaisi käydä aikakoneella sanomassa vuoden 2006 itselleen? . Kaikki orkestraatiot ja syntikat tulevat taustanauhoilta, koska meillä ei ole syntikansoittajaa. Mulla meinasi oikeasti tulla itku. Mä ajattelen, että miksi mullakaan pitäisi olla sen helpompaa. Inferno 43. Aika harvoin pääsee siihen fiilikseen, kun välillä tulee soitettua 170 keikkaa vuodessa. Tällaista suuruudenhullua sinfoniaa voi tehdä vain palavasta rakkaudesta musiikkiin. Joku Charlie Parker eli sellaista elämää, mitä kellään meillä ei ole ollut. Lottoa! Musiikkia sydämestä Vaikka Mäenpää on Wintersunin kiistaton liideri, hän korostaa itse mielellään sitä, kuinka kyseessä on nyt oikea bändi. Kitaristi Teemu Mäntysaari soitti Timelle paljon kitaroita ja Jukka Koskinen bassot. Miten tästä eteenpäin. Tietenkin myös tuotantoa on aina mahdollista saada paremmaksi. Kun Wintersun palasi kesken levynteon keikoille levyyhtiön pyynnöstä, bändi yllättyi fanaattisesta vastaanotosta. Kävi nopeasti selväksi, että fanit eivät ole unohtaneet Wintersunia. . Ensimmäisen levyn miksasi aikoinaan Nino Laurenne, eikö tämäkin olisi ollut iisimpää antaa jonkun muun miksattavaksi? . Tälle levylle aika alkoi hahmottua nopeasti keskeiseksi teemaksi. Me molemmat tehdään musaa sydämestä. Eihän mulla ollut alun perin ideana, että miksaisin itse. Sitten tajusin, ettei kukaan muu voi miksata mun oman visioni mukaisesti. Haen inspiraatiota sanoituksiin musiikista ja kirjoittelen rivejä. täisi. Kumpikin mies hallitsee musiikin tekemisen laajalla skaalalla ja sellaisella tasolla, jolle ani harvalla on mitään asiaa. Time-levykokonaisuudesta nousee helposti mieleen myös kysymys, mikä pakko on tehdä aivan kaikki itse. Kiertue alkaa Jyväskylästä ja Helsingistä lokakuussa ja jatkuu ympäri Eurooppaa
Music is Our Passion www.thomann.de
Kaikki muut voivat painua vittuun?, sanoo elämäntyötään kirjai mellisesti henkeen ja vereen puolustava Joey DeMaio. 46 Inferno. ?Välitän ainoastaan faneis tamme. Teksti Riitta Itäkylä kuvaT Guido Karp www.manowar.com Maailman viha tuin ja rakastetuin bändi tarjoilee taas uuden an nok sen testoste ronia
Runsas kolmekymmentä vuotta kyynikkojen ivan kohteena ollut Manowar on kuitenkin jo aikoja sitten tottunut naureskeluun. Manowar. Ne ivaavat, tönivät ja nauravat, tietävät itse paremmin. Joey DeMaio tuntee toimittajien tavat ja onkin monissa haastatteluissaan muistanut mainita journalistien taipumuksen ?pilkata. Niin Wagnerin oopperoita kuin Puccinin aarioitakin yleisölleen tunnetuksi tekevä poppoo ei kikkaile vuonna 2012 sinfoniaelementeillä vaan valitsee suoraviivaisen musiikillisen linjan. Myös konseptit ja teemalevyideat on tällä kertaa heitetty menemään. . Sano, että hei ihan vakavasti nyt, oletteko te tosissanne. Tämänkaltaisia ehdotuksia sain, kun menin kertomaan joillekin ystävilleni haastattelevani Manowarin Joey DeMaioa. Onko ne oikeasti homoja vai tykkääkö ne homoerotiikasta noin muuten vain. . Hah hah. Norsunluutorniin vetäytyminen ja sieltä alas rahvaalle kikattelu on helppoa ja vaivatonta; ei tarvitse nolata itseään tai asettua itse arvosteltavaksi, voi vain nauraa muiden intohimoille ja heikkouksille. Mikä pelle. Toimittajat ovat usein juuri näitä aikuiselämän koulukiusaajia. bändiään. Se on se koulun idiootti, jolle on maailman helpointa nauraa. Kyseessä on kokoelma biisejä, jotka vain yksinkertaisesti kick ass, kuvailee bassotaiteilija itse bändinsä tämänhetkistä suuntaa. Inferno 47. Suurimmaksi osaksi, ainakin. Bändin perustaja, basisti ja Magic Circle Music -lafkan omistaja herra DeMaio soittaa itsesuojeluvaistoisena tuntemattomasta numerosta ja tervehtii kohteliaalla mutta keskittyneellä äänellä. Soturi valmistaa sanalliset aseensa ja on valmis puolustautumaan. Uusi vanha Manowar Viime kesäkuussa Manowar julkaisi The Lord of Steel -levyn iTunes-versiona sekä Britannian Metal Hammerin kautta tilattavan cd:n muodossa. . Siellä se patsastelee pitkin käytäviä nahkaliiveissään, laulaa naama peruslukemilla sarjakuvasankareista ja kutsuu kavereitaan ?kuolemattomien armeijaksi?. Se oli hauska pikku juttu, ja fanit olivat iloisia saadessaan ensimmäisen kurkistuksen, vähän elokuvatrailerien tyyliin. Bändi on muuttanut linjaansa viiden vuoden takaisen Gods of War -eeppisyyden jälkeen ja ottanut askeleen takaisin kohti simppelimpää metallia. Olla se pelätty koulukiusaaja. Ja Manowaria jos ketä on helppo kiusata. Koska viimeksi niiden kajarit räjähti? . ?K ysy siltä, mitä vartaloöljyä ne käyttää.
Nyt, kuin puun takaa, on yhtäkkiä alkanut tapahtua. . Tämä kertoo pelkästään siitä, kuinka kick ass. Kaikkia Lord of Steel ei kuitenkaan ole onnistunut potkimaan persuksille. Se on sidottu heavy metalin elämäntyyliin ja kaikkeen siihen liittyvään, kun taas Gods of War oli omistettu sille yhdelle ainoalle sodanjumalalle, öydiniille. Amerikkalainen lausuu muinaisskandinaavisen jumalan nimen kuin se olisi jenkkileffan actionsankari ja painottaa sanaa ikään kuin valistaakseen muinaisjumalista tietämätöntä toimittajaa. Voimme vetää siitä semmoisen johtopäätöksen, että sillä oli ainakin jotain tekemistä meidän kuulijakuntamme kanssa. Unelmatehtaan soturit DeMaio mainitsee fanit lähes jokaisessa vastauksessaan läpi koko keskustelumme. Ristiriitaisen reaktion on saanut aikaan muun muassa DeMaion pörisevä stonerbassosoundi, ja myös Eric Adamsin kunnon on haukuttu olevan heikommassa jamassa kuin koskaan. Aloitimme biisinteon Donnien (Hamzik, vuonna 2010 bändiin virallisesti palannut rumpali, toim.huom.) liityttyä uudestaan bändiin, ja se, mikä sai meidät palaamaan vanhaan, oli sama juttu joka saa meidät tekemään jokaisen levyn eri tavalla. Ettei Manowar sinänsä katoa minnekään vaan pysyy samana huolimatta siitä, mikä ?elämänkappale? on menossa. Se onkin hassua, koska olemme aina olleet kiinnostuneita elokuvista, mutta emme koskaan löytäneet tarvittavan sopivia persoonia tai olosuhteita. ?Jos joku ei pidä musiikistamme, kirjoistamme tai levyistämme, hän ei kuitenkaan voi kiistää sitä voimaa, joka syntyy 30 000 tyypin laulaessa yhdessä biisejämme. Eeppistä tai ei, Manowar on aina Manowar. . Se saattaa kuulijat (ja katselijat) äärimmäisen melodraaman ja miehillekin sallittujen tunneskaalojen äärelle: Manowar laulaa taistelusta, oikeudesta, vaikeuksien voittamisesta. Se antaa pojille ja miehille (pienemmässä määrin myös tytöille ja naisille) luvan ilmaista tunteitaan yhdessä, sukel48 Inferno Vapaus, veljeys, tasa-arvo?. On mahdollista pitää tyyli, mutta kehittyä samalla, toteaa DeMaio kysyttäessä uuden levyn suunnanmuutoksesta. . Joskus sitä ripottaa vähän enemmän mustapippuria joukkoon, joskus vähemmän. Mies vaikuttaa sekunnin sadasosan hieman katuvaiselta heitettyään noinkin arkipäiväisen esimerkin ja mutisee perään, että pastacarbonarat sun muut ovat siis vain ?eräänlainen esimerkki?. . ?Army of immortals, ?warriors of the world. Olemme suuri, maa- Eräänlaisena punaisena lankana bändin uralla voitaneen pitää fantasiatyylistä tarinankerrontaa, joka ylittää häpeilemättä jopa sovinnaisen heavy metal -draaman rajat. Kaikkein tärkeintä on antaa faneille jotain, mitä he pitävät ostamisen, hankkimisen ja omistamisen arvoisena. Koska fanimme ovat osa perhettämme. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja mies vaikuttaa ehkä hieman yllättävänkin vilpittömältä Manowarfaneista puhuessaan. . Hän painottaa, että bändin arvostuslistalla fanit ovat yhä kaiken, jopa arvovaltaisten Hollywood-tuottajien yläpuolella. . Yritämme antaa faneillemme sen mitä he etsivät. Lisäksi haluamme tehdä musiikkia josta nautimme, ja kohtelemme jokaista levyä kuin se olisi uusi kappale elämässämme. Muutoksista huolimatta Joey muistuttaa olevan tärkeää, että linja pysyy. Aarioita ei kuulla, päinvastoin mies tuntuu melkeinpä puhuvan suurimman osan levystä. Jatkuvuus on a ja o, hän lisää vähän pohtivampaan äänensävyyn. taa tunteiden hallitsemaan hypertodellisuuteen, jossa arjen roolit menettävät merkityksensä. Ja nämä elokuvat todellakin auttavat meitä siinä. Basisti pitää puhuessaan tarkkaa huolta siitä, että Manowarin tärkein elementti, fanit, ei jää keskustelusta missään vaiheessa pois. Syvemmän analyysin sotajumalista ja uuden levyn teemoista voi kuitenkin suosiolla jättää keskustelusta pois Joeyn toistaessa kertaalleen uuden levyn ytimen: . DeMaio työstää paraikaa musiikkia itse Jean Claude Van Dammen uuteen Soldiersprojektiin, ja uusia tarjouksia satelee. Testosteronista ei siis vastaisuudessakaan tule olemaan puutetta, eikä elokuvien maailmaan selvästi viehättynyt DeMaio peittele tyytyväisyyttään. . No, puhelinhan soi nyt taukoamatta. Tehtävänämmehän on levittää metallimusiikkia jokaiseen maailmankolkkaan. Energiaa ei vaikuta olevan samaan malliin kuin mihin monet vuosikaudet uutta levyä uskollisesti odottaneet Manowar-fanit ovat tottuneet. Joeyn mukaan muutokset on kuitenkin tehty nimenomaan fanit mielessä pitäen. . Jos jotkut haluavat kiistää sen, me toivomme heidän kuolevan.? . Itse asiassa osoittautui, että El Gringo -elokuva onnistui taloudellisesti 200 prosenttia paremmin kuin oli aluksi suunniteltu. Vaikkei kyseessä siis ole teemalevy, The Lord of Steelin voidaan sanoa olevan vankasti toimintasankarien ja actionin lihaksikkaassa otteessa, eikä Manowarin suhde unelmatehtaaseen suinkaan pääty siihen. Se on hauskaa, nautinnollista ja täydellinen tapa saattaa musiikkiamme tunnetuksi niille ihmisille, jotka eivät siihen muuten välttämättä tutustuisi. tai ?manowarriors?, kuten heitä uusimmalla levyllä kutsutaan. Tämä ulkomusiikillinen teatteri, joka Manowarissa on aina kilpaillut varsinaisten musiikillisten ansioiden kanssa, on vuosien saatossa saanut yhä enemmän jalansijaa. Vaikka DeMaio väittääkin uuden levyn heijastavan bändin tämänhetkisiä musiikillisia tavoitteita, hän vaikuttaa vilpittömämmältä, kun puheenaihe kääntyy elokuviin ja Hollywoodiin. The Lord of Steel sisältää El Gringo -actionleffan samaa nimeä tottelevan tunnusbiisin, ja Expendable on kirjoitettu nimenomaan Stallonen The Expendables -elokuvasarjaa varten. Kyllä pastakastikettakin voi tehdä sadalla eri tavalla, mutta sama pohja siinä aina on
Sanonpa taas, että kun tulet katsomaan meitä, näet itse. Eikö kaltaisessanne asemassa ole helppoa vieraantua yleisöstä? Mies myöntää bändin joutuvan ?hämmennyksiin. Ne ihmiset ovat omistautuneita toisilleen ja musiikkimme kokemiselle, ja me puolestaan omistaudumme sille. Ymmärrän fanien näkökulman, mutta tarkoitin bändin omaa perspektiiviä. Kyseessä ei siis ole mikään tavanomainen bändi tai tavanomaiset fanit, hän vakuuttaa ylpeyttä äänessään. Samaan hengenvetoon hän tiedustelee toimittajalta vilpittömän uteliaasti: . Ja kun näet meidät, sitten tajuat. Miehen itseluottamus aiheuttaa pienen kiusallisen hiljaisen hetken. No, siinä tapauksessa et voi tietää, mistä on kyse ennen kuin näet meidät. Yleensä bändit ymmärtävät tämän kirjoittamattoman säännön, mutta DeMaio tuntuu olevan täysin tosissaan ja varma siitä, että henkilö, jota hän ei koskaan ole tavannut kasvotusten ja jonka kanssa hän nyt juttelee virallisen haastattelun muodossa ensi kertaa puhelimessa, on potentiaalinen ja varma tuleva Manowar-fani, joka ei vain ole vielä tullut käännytetyksi. En halua valehdella olevani miehen kanssa samaa mieltä vaan siirryn kunnioittavasti seuraavaan kysymykseen. Kuinka osoitatte solidaarisuutta ja veljeyttä fanejanne kohtaan. Ei siinä mielessä, että hän herättäisi sääliä tai olisi jollakin tapaa surkean oloinen, mutta sävy, jolla hän puhuu sekä Manowarista että bändin fanikannasta, heijastaa välillä ylpeää uhmaa mahdollisia kriitikoita tai ylipäänsä kritiikkiä kohtaan. Inferno 49. Oli oma henkilökohtainen suhteeni Manowariin mikä tahansa, on selvää, että bändin suhde aitoihin faneihinsa on tärkein osa koko ilmiötä nimeltä Manowar. 1980-luvun loppupuolella bändi kehui sillä, että he eivät suosiostaan huolimatta ole koskaan ?menettäneet yleisössä olemisen fiilistä?. Oletko koskaan nähnyt Manowaria livenä? Myönnän auliisti, etten ole. . Se on enemmän kuin musiikkia, se on elämäntyyli. Toimittaja ei läheskään aina ole haastattelemansa artistin fani tai ihailija. No siis, sehän näkyy jo siitä, että fanit lähettävät meille verellään allekirjoitettuja kirjeitä ja ottavat tatuointeja joka puolelle vartaloaan, Manowar-tatskoja siis, ja puhun muuten nyt tytöistä myös, ja kokonaisista selkäkuvista. . ihmisten Manowaria kohtaan osoittaman intohimon edessä, mutta loppujen lopuksi kyseessä on sittenkin yhteinen palo. Rakkaus on kuulemma molemminpuolista. Ruusut ja risut Kun kuuntelee Joey DeMaioa, tulee välillä väkisinkin mieleen se alussa mainittu koulukiusattu. ilmanlaajuinen yhteisö ja uskomme siihen, mitä teemme. Uskomme toisiimme, toistemme ponnistuksiin ja tuemme toistemme uskomuksia ja elämäntyylejä. Toisin sanoen, Manowar kuulemma asettuu aina faniensa asemaan ja kokee koko rumban, show?n ja teatterin myös heidän vinkkelistään. Näin siis ainakin 80-luvulla. Tunteeko DeMaio yhä läheisyyttä yleisöön vuosikymmenten menestyksen jälkeen ? kuinka se vanha veljeys ja solidaarisuus fanejanne kohtaan näkyy nykypäivänä? . Ihmiset matkustavat ympäri maailman ja soittavat biisejämme häissä, hautajaisissa, kastetilaisuuksissa, tiedät kai, kaikissa tilaisuuksissa joissa ihmiset osoittavat rakkauttaan ja uskoaan johonkin
Ei, se ei ole minkäänlainen mielenkiinnonkohde meille, kuuluu napakka vastaus. . Ja haluan faniemme tekevän samoin. Yhtäkkiä hän kuitenkin muuttaa taktiikkaansa ja lisää puolustellen: . Hän muistuttaa välillä nuorta miestä, jota on haukuttu koko ikänsä vähän simppeliksi ja joka haluaa nyt todistaa toisin koko maailmalle. ?Vähemmän imartelevat. Jokaisella olkoon oikeus mielipiteeseensä. Selvennän vielä kertaalleen tarkoittaneeni myös kehuja; toisin sanoen, kiinnittääkö Manowar huomiota itsensä ympärillä velloviin keskusteluihin, myös niihin positiivisiin? . Totta kai nautin fanien kanssa juttelemisesta ja nimikirjoitusten jakamisesta. Ne ovat olleet rivien välistä tulkittavissa jopa ahneusväitteiksi. Varsinkin näinä päivinä, Euroopan taistellessa horjuvan valuuttansa kanssa ja monen muunkin maan kärsiessä jo vuosia kestäneen globaalin talouskriisin seurauksista, runsaan 80 euron pyytäminen yhdestä Manowarin keikasta on jollakin 50 Inferno. Yhtenä päivänä kirjoitin yhteensä 8000 nimmaria. Tiedämme, että todelliset fanimme ovat seisseet rinnallamme monen vuoden ajan, joten ei, meidän ei tarvitse kyseenalaistaa heitä. Jos uskot yhteen, sinun on uskottava myös kaikkiin muihin, DeMaio toteaa lyhyesti. Tarkoitan lähinnä suhdettanne faneihin noin yleisesti, haluatteko olla heihin yhteydessä, sitoutua keskusteluihin tai väittelyihin heidän kanssaan? DeMaio välttelee vastaamista ja vie painopisteen jatkuvasti ?kiusatun. Tai kirjoittaa viestin suoraan faneille. Jos joku sanoo sinun olevan parasta maailmassa, onko sinun tarkoitus uskoa siihen. kysymykset ovat tässä haastattelussa yksinkertaisesti niitä, jotka DeMaio itse kokee jostakin syystä hyökkääviksi. Kun mieheltä esimerkiksi kysyy, kiinnittääkö hän huomiota median ja fanien ?keskusteluihin, arvioihin, kehuihin tai kritiikkiin?, hän ohittaa ensimmäiset sanat täysin ja tarttuu kiinni ainoastaan jälkimmäiseen. . Hän nousee vähemmän imartelevista kysymyksistä oitis takajaloilleen, ja vaikka hän ei varsinaisesti potki takaisin tai suutu, äänensävyyn tulee usein mukaan hiukkanen katkeransuloista uhrimieltä. Emme, basisti ampuu takaisin. . Ikään kuin julkisessa keskustelussa tai fanien kanssa kommunikoinnissa olisi lähes poikkeuksetta kyse nimenomaan haukkumisesta tai kritisoinnista. . Jos joku sanoo sinun olevan maailman suurin luuseri, pitääkö sinun muka sitten uskoa sekin? Kapitalismin taikaa Vaikka Manowar ei ole kovin hanakka ottamaan vastaan kritiikkiä, se on kuitenkin joutunut kuulemaan ja todistamaan muun muassa syytöksiä taloudellisesta itsekkyydestä. Koska et vain voi tehdä niin. Joten kyllä minä nautin olla yhteydessä faneihin. Aina välillä Facebookissa tapahtuu jotain ja saatan tsättäillä jonkun kanssa. Joten kyllä, kyllä siitä nauttii. Manowaria on aiemmin syytetty eriskummallisesta suhtautumisesta sananvapauteen ja mielipiteiden esittämiseen: bändin kotisivujen foorumi korostaa kuvaa onnellisesta perheestä eikä soraääniä kuulu . En halua tapella kenenkään kanssa, haluan elää läpi elämäni onnellisena. rooliin. tai ainakaan niitä ei julkaista. Ettekö ota kritiikkiä tai negatiivisia kommentteja lainkaan huomioon?
Yritän myös olla reilu ja kohdella ihmisiä kuten haluaisin itseäni kohdeltavan, niin yksinkertaista se on. Manowarrioreilla on sama meininki. Omien sanojensa mukaan hän on säilyttänyt viattomuutensa. . Meidän edellinen levymme tuli ulos vuonna 2007. . Totuus on, että osalla faneista ei yksinkertaisesti ole varaa nähdä lempibändiään livenä. DeMaion johdolla bändi pitäytyy yhä tarinassa, jonka mukaan heillä ei ole päätösvaltaa, mitä tulee konserttilippujen hintoihin. Haluamme kokoontua keikalla, kirkua biisit läpi, laulaa, huutaa, juoda kaljaa ja pitää hauskaa. . Kysyttäessä asiasta DeMaio jopa kiistää edes pohtineensa faniensa taloudellisia mahdollisuuksia ja realiteetteja sen kummemmin. Mitä elämiseen tulee, kaikkien meidän, myös sinun, tulee olla vastuussa siitä, mitä olemme ihmisinä. Kuulostaa dramaattiselta, mutta sitä on itse bändikin. Joey DeMaio on tulkintani kanssa samoilla linjoilla, mutta toteaa ?manowarriorin. Yksi varhaisimmista muistoistani on joutua tappeluihin, etenkin opettajien kanssa. mielestäni jokainen tulee jossain vaiheessa elämässään siihen pisteeseen, ettei enää halua olla sidottu yhteiskunnan vaatimuksiin. You know, jos rakennat talon, et sinä pääse muuttamaan sinne heti ensi viikolla. Magic Circle Music, jonka DeMaio perusti 2000-luvun puolivälissä edustamaan Manowaria ja ?tarjoamaan yleisölle laatua ja taidetta?, suo bändille sen tarvitseman vapauden. Manowar on bisnes, jossa liikkuu iso raha, mutta DeMaiolle tämä ei ole koitunut ongelmaksi. Kapitalismin suitsutuksen sijasta mies valitsee nyt kuitenkin hieman pehmeämmän tavan ilmaista rahaan liittyviä ajatuksiaan. Joten, kun Manowar tekee levyn, jengi tietää sen olevan sen arvoista. Tee jotain upeaa, tee jotain ainutlaatuista, tai älä tee sitä ollenkaan, kuuluu perustajan kiteytys liiketoimintansa prioriteeteista. Hail and chill Jokaisella bändillä ja urheilujoukkueella on faninsa ja kannattajansa, mutta Manowar on yksi harvoista yhtyeistä, jotka ovat onnistuneet kokoamaan yhteen maailmanlaajuisen ihailijoiden tukiverkoston. Ulkopuolisen silmin se muistuttaa veljesseuraa, eräänlaista arjen ritarikuntaa, jolle Manowarin musiikki, show ja julkaisut muodostavat yhdessä kilven mitä tahansa ulkopuolista ?uhkaa. ja niin sanottu asialle vihkiytyminen. . ja ihmisten vapauteen ?ostaa mitä haluavat?. Magic Circle Music omistautuu miehen mukaan pelkästään maksavan yleisön palvelemiseen, vaikka päätä ei vieläkään vaivata fanien pankkitilien saldoilla. Firman pääperiaatteet ovat kuulemma ?ammattimaisuus. Joskus tuleekin lievästi vainoharhainen (kenties jopa suojeleva?) olo, että Manowar kiikutetaan tahallaan esille kaiken kansan naurunkohteeksi, sormea osoittelevan, huvittuneen tv-yleisön ja perus-Idolskatselijan viiden sekunnin viihdepalaksi. Inferno 51. Hän väittää levynteon kestäneen viitisen vuotta vain sen takia, että bändi haluaa tarjota parasta mahdollista ?laatua?. . Tästä seuraa pelkkää hyvää myös faneillemme, koska meidän ei tarvitse huorata itseämme tai nuolla kenenkään persettä. oli uhka sitten kriitikot, toimittajat, koulu, tytöt tai yhteiskunta ja elämä yleisesti. Ne kiertävät koko ajan ja päätyvät soittamaan kaiken uudestaan joka maassa, ja julkaisevat koko ajan levyjä. Buukkaamme itse show?mme, olemme täysin omavaraisia eikä meidän tarvitse kuunnella kusipäitä, hän latelee selvää ylpeyttä äänessään. Lähes kymmenen vuotta sitten DeMaio puolusti Saksan Rock Hard -lehdelle Manowarin tuotevalikoiman ja erinäisten rahastuskeinojen runsautta viittaamalla ?vapaaseen markkinatalouteen. Emme ole kuin muut bändit, hän toistaa mantraansa. . Asioista, joita haluat tehdä ja asioista, joita et halua. . Kyse on siitä, että päästää irti musiikin avulla, huutaa, laulaa ja kerta kaikkiaan rentoutuu ja pääsee kahdeksi tunniksi eroon tästä helvetin maailmasta pitääkseen vähän hauskaa. Siitä tässä on kyse. Ja taas kuuluu miehen tutun itsevarma olankohautus: . Hänen ei yksinkertaisesti tarvitse. . vastaan . Kun näet omin silmin, uskot sinäkin. Manowar haluaa levittää musiikkiaan ja sanomaansa ympäri maailmaa ja on siinä kieltämättä onnistunut. ja kun sanon manowarrior, viittaan sillä myös naisiin... Jos joku sanoo sinun olevan maailman suurin luuseri, pitääkö sinun muka uskoa sekin?? tapaa ristiriitaista ja rumaa. Siksi meillä on oma lafkamme, jakelijamme ja sivutuotefirmamme. Mutta mielestäni manowarrior... Olemme onnekkaita, että olemme voineet muokata uraamme sen mukaan, mikä on parasta sielulle. Syy. Ja sen sielun ytimessä on musiikki. ?Jos joku sanoo sinun olevan parasta maailmassa, onko sinun tarkoitus uskoa siihen. Otetaan esimerkiksi se, kun kysyit arvioiden tärkeydestä, se on hyvä esimerkki. En oikeastaan välitä ollenkaan, pitävätkö ihmiset meitä hyvinä. En välitä ollenkaan, pitävätkö he meitä huonoina. Mies on nyt päässyt kunnon vauhtiin, enkä halua keskeyttää. . Innostuksissaan bändi on jopa esiintynyt valtavirran popfestivaaleilla ja tv:n viihdeohjelmissa, joiden keskivertokatselija ei muutoin metallista tai hevimusiikista piittaisi. Kukapa sitä ei olisi joutunut koulussa tappeluun. kuvailun sopivan aika hyvin ihmiskuntaan yleisesti, ei pelkästään Manowarin kuuntelijakuntaan. . Kaikilla tulee olla jonkinmoinen moraalintaju. Ja kun Manowar lähtee rundille, he tietävät sen olevan jotain erikoista ja rahojensa arvoista. Mies kiistää pidentyvien julkaisutaukojen johtuvan bisnespuolen ja perustamansa Magic Circle Music -lafkan työsaran suuruudesta. Voin tehdä hyvää työtä ilman, että varastan kenenkään rahoja, ilman että teen huonoa musiikkia, ilman että hätiköin ja hutiloin
Ystäväni lähetti sen minulle Messenger-pikaviestiohjelmassa, ja silloin sokka irtosi viimeisen kerran. Ja semmoiset negatiiviset ihmiset tekevät muista onnettomia. Manowarin perustajajäsen, sodista, pommeista, taisteluista, tappeluista ja miehisen lihasvoiman mahdista laula- Pietari Heino, Suomen oman Manowar-saitin perustaja ja kansainvälisen The Circle -fanijärjestön vetäjä, kertoo suhteestaan rakastamaansa bändiin. Fanipoika Miten ja koska tutustuit ensi kerran Manowariin ja sen musiikkiin? Mitkä olivat ensimmäiset ajatuksesi, ja mikä Manowarissa viehätti? . Pian muihin levyihin tutustumisen jälkeen minulla alkoi The Gods Made Heavy Metal -kappaleesta tuttu ?it?s more than our religion, it?s the only way to live. Manowarilla ja Magic Circle Musicilla on näissä maissa viralliset edustajat, jotka toimivat yhteistyössä levy-yhtiön kanssa. Mikä on sen rooli Manowarin ?koneistossa. tai että me olemme vähemmän älykkäitä kuin muut. Mies ottaa nyt hieman takapakkia ja selittää äkillisen vihanpurkauksensa lempeämmällä äänellä. . Näin kevään ja kesän 2007 aikana Manowarin ensimmäistä kertaa Ateenassa ja sen jälkeen kahdesti Saksassa, tällä kyseisellä festivaalilla. Että me olemme positiivisesti ajattelevia ihmisiä. Mikään muu bändi ei ollut tarjonnut minulle samaa, eikä ole tarjonnut sen jälkeenkään. Halusin pyhittää bändille jonkin suuremman keskustelualueen ja faneille paikan kokoontua. Lopullinen päätös sivuston perustamisesta tuli Manowarin ensimmäisen Magic Circle Festivalin aikaan heinäkuun alussa, jolloin minussa syttyi aivan järjettömän suuri Manowar-kipinä ja suunnaton palo. meidän ei tarvitse huorata itseämme tai nuolla kenenkään persettä.? DeMaio teilaa ensin moisen mahdollisuuden täysin, mutta kiusatun uhrimieli nostaa sittenkin taas päätään miehen sanoissa. . -aatesuuntaus, koska minkään muun bändin musiikki ei vain saanut aikaan niin suurta reaktiomylläkkää minussa. Tietysti kuuntelen kymmeniä muitakin bändejä ja olen matkustanut niiden perässä ulkomailla festivaaleilla ja keikoilla, mutta Manowar vain muutti kaiken ikuisiksi ajoiksi. Emme ole kiinnostuneita negatiivisista ihmisistä, tyypeistä jotka haluavat haukkua meitä tai fanejamme, tai sanoa, että fanimme ovat tyhmiä ihmisiä... Jos joku ei pidä musiikistamme, kirjoistamme tai levyistämme, hän ei kuitenkaan voi kiistää sitä voimaa, joka syntyy 30 000 tyypin laulaessa yhdessä biisejämme. Koska heidän elämässään olevat ihmiset tekivät heistä onnettomia ja maailmassa on yksinkertaisesti liikaa onnettomuutta. Kappaleessa tiivistyvät erinomaisesti Manowarin voima, raivo, adrenaliini, kiihko, nopeatempoinen murska, bändille ominaiset musiikilliset kuviot ja Eric Adamsin upea tulkinta. . Etkö muka ole samaa mieltä? kuuntelin eniten Iron Maidenia, Judas Priestiä ja Motörheadiä, minkä jälkeen Manowar räjäytti potin lopullisesti. Tutustuin Manowariin vuosia sitten. Olin niin innoissani, ja jo tuolloin, 15-vuotiaana, tein usein täysin holtittomia ja impulsiivisia päätöksiä sekä ratkaisuja, jotka tosin nyt viiden vuoden jälkeen ovat aivan toisissa mittasuhteissa. Olen 21-vuotias ja kuunnellut Manowaria melkein koko sen ajan, kun hevimusiikki on kuulunut elämääni. Wheels of Fire oli ensimmäinen koskaan Manowarilta kuulemani kappale. Jos jotkut haluavat kiistää sen, me toivomme heidän kuolevan. Eikös tuo nyt ole aika pahasti sanottu? . Tässä maailmassa on olemassa ihmisiä, jotka ovat negatiivisia. Joten valitsen olla huomioimatta negatiivisuutta tai negatiivisia ihmisiä, se on viestimme. . ja mikä on oma tehtäväsi? . Ennen Manowaria 52 Inferno van bändin Joey DeMaio aloittaa kauniin puheen kiusattujen ja härnättyjen, nurkkaan ajettujen ihmisten puolesta. Kaikki Wheels of Firen ja Manowarin tuntevat tietävät, mistä puhun. En kuitenkaan niin monia kuin moni muu bändin fani esimerkiksi fanisivustollani. . Nämä ovat tragedioita. Jos maailmassa olisi vähemmän negatiivisuutta ja enemmän positiivista ajattelua ja semmoisia ihmisiä, jotka tulevat konsertteihimme ja laulavat siellä, kovinkaan moni ei enää viitsisi mennä ympäriinsä ja tappaa muita ja maailma olisi kauniimpi paikka... Mies vetää nopeasti henkeä ja kysyy vilpittömän vakavasti: . More than just a band. Kuinka tulit perustaneeksi Manowar Finland -sivuston? . Ja siinä kaiken pointti onkin. Tällä hetkellä siihen kuuluu 22 maata. Sain idean kirjoitellessani paljon Iron Maiden -fanisivusto Rautaneidon keskustelualueelle ja seuratessani Manowarkeskustelua monilla muillakin foorumeilla. The Circle on Manowarin maailmanlaajuinen edustajajoukko ja Joey DeMaion pitkän pohdinnan lopputulos. Ne ihmiset joutuvat yleensä, useimmiten, ajetuiksi tekemään jotain sellaista. Hän puhuu itsemurhista ja siitä, kuinka yleensä aina se hiljainen, mukava tyyppi joutuu alistetuksi ja ajautuu ahdistukseen. . Kenen sinä oikein luulet pommittavan kaikkia vitun rakennuksia ja viattomia ihmisiä. Niin syntyi Manowar Finland, ja nyt minua hieman naurattaa. Olet myös kansainvälisen The Circle -fanijärjestön johtaja. Perustin sen heinäkuussa 2007 eli hieman yli viisi vuotta sitten
Se olisi kamalaa. Manowarin ja manowarrioreiden välisenä linkkinä. Edustajat levittävät Manowarin virallisia uutisia omissa maissaan eri kanavia pitkin omille kielilleen käännettyinä, sopivat haastatteluita ja toimittavat uusia kappaleita radiosoittoon. He kertovat levy-yhtiölle eri maiden erilaisista musiikillisista tilanteista esimerkiksi keikkarintamalla, järjestävät Manowar-fanitapahtumia ja tuovat monilla lukuisilla tavoilla Manowaria esille enemmän kuin se oli ennen mahdollista. Oman työnsä lisäksi edustajat toimivat linkkinä Manowar-fanien ja bändin välillä välittäen tietoa esimerkiksi siitä, mistä keikoissa on pidetty, mitkä fanituotteet ovat kaikista kiinnostavimpia, mitä bändi voisi tehdä toisin, onko jollain osa-alueella parannettavaa ja niin edelleen. Manowarissa on monia kritisoitavia asioita. Vaikka en ole kaikesta bändin kanssa samaa mieltä, en jaksa stressata korkeista hinnoista, vähäisistä keikoista tai arvomaailmoista, kun bändi tarjoaa aina ja ikuisesti niin kovaa heavy metal -juhlaa. Minulle suurin kritisoitava asia on kuitenkin se, että bändi soitti The Crown and the Ring -kappaleen livenä ensimmäistä kertaa heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna 2008 Bulgariassa eikä viikkoa myöhemmin Saksassa, kuten etukäteen oli luvattu. Esimerkiksi nuo korkeat lipunhinnat, muihin suuriin 80-luvun bändeihin verrattuna vähäinen keikkailu, pitkät odotukset levyjen välissä ja monien parjaama hankaluus keikkapromottorien näkökulmasta. Monet fanit ovat joutuneet pettymään esimerkiksi konserttilippujen hintoihin, jotka eivät ole halvimmasta päästä. Mikä on oma mielipiteesi bändin taloudellisesta toiminnasta? . Ensinnäkin, oletko koskaan joutunut tilanteeseen, jossa olet joutunut harkitsemaan uudelleen suhdettasi bändiin ja sen tai fanien ?arvomaailmaan?. Circlen jäsenten kautta löytyy myös suora yhteys bändiin; esimerkiksi suomalaisten ei tarvitse laittaa sähköpostia yleiseen Magic Circle Musicin osoitteeseen, vaan he voivat kysyä minulta ja saada tällä tavoin kysymykseensä varmasti vastauksen. . En ole vielä joutunut tilanteeseen, jossa olisin joutunut miettimään tosissani, onko tässä enää mitään järkeä tai haluanko jatkaa toimissani, ja toivon, että en koskaan joudukaan. Manowar tulee aina aiheuttamaan pahennusta ja harmaita hiuksia taholle jos toisellekin, koska valtavirta ja yleinen käsitys ratkaisevat näissä asioissa, eivät muutaman ihmisen perustelut tai puolustelut. Oikeastaan kaikki muu jää kauas taakse, kun Hector kolkuttaa ovelle ja ajaa poserit takaisin mereen. Minun pestini Circlen johtajana on koordinoida kaikki muiden maiden edustajien ja levy-yhtiön ja Manowarin väliset asiat. Joey halusi koostaa ryhmän faneja, jotka vievät heavy metalin sanomaa vielä entistäkin pidemmälle ja auttavat Manowaria toimimaan vielä aiempaakin fanikeskeisemmin. Edustajajoukon jäsenet eivät ole millään tavalla muita faneja parempia, vaan he ovat vuosia Manowaria seuranneita faneja, jotka bändi itse on oppinut tuntemaan vuosien varrella ja päättänyt lopulta valita tehtävään, joka ei ole aina niin yksinkertainen tai helppo. Kukin saa kuitenkin itse päättää, tarjoavatko keikat rahoille vastinetta ja palkitaanko odotus lopulta. Lisää Pietarin ja muiden Manowar Finland -foorumin jäsenten ajatuksia osoitteessa www.inferno.fi.. Tämä on painunut ikuisiksi ajoiksi mieleeni. . Muut edustajat ovat yhteydessä minuun, ja minä vastaan suoraan ylemmälle portaalle ja Joeylle itselleen järjestellen myös muita pieniä Manowariin liittyviä yksityiskohtia. Mitä kritisoitavaa Manowarissa on. Manowarin keikkalippujen hinnat ovat korkealla ja levyjen välissä kuluu monia vuosia
Olen muuttunut näiden vuosien aikana paljon. Tuloksena oli kenties viime vuosikymmenen tasokkain black metal -albumi. Nightside Emanations jatkaa samoilla linjoilla, mutta vie yhtyettä suuren askeleen eteenpäin etenkin sanoituksellisesti. Suoraviivaisen ?hail Satan!. -julistamisen sijaan tekstit ovat syvästi uskonnollisia ja aiempaa omistautuneempia. Jotkut kielet ovatkin jo ehtineet syyttää Behexeniä hyppäämisestä ruotsalaistyylisen orthodox black metalin kelkkaan. Olen kirjoittanut sanoituksia 20 vuotta. Sanoitukseni ovat aina olleet uskonnollisia, sillä olen uskonnollinen ihminen, ja he jotka puhuvat hyppäämisestä johonkin toiseen kelkkaan, eivät vain ole seuranneet mitä olemme tehneet kaikki nämä vuodet. Raskas synnytys Kahdella viimeisellä kokopitkällänne bändin soittotaito on parantunut ja soundimaailma selkeytynyt . Yhtyeen laulajaa Torogia moiset syytökset eivät juuri hetkauta. . En ole sama ihminen kuin neljä vuotta sitten, saatikka 20 vuotta sitten. Monet ihmiset vierastavat muutosta eivätkä ymmärrä kehityksen välttämättömyyttä, vaan näkevät sen aina negatiivisena. . Jos mitään kehitystä ei olisi tapahtunut, se olisi jokseenkin outoa. Ihmiset nyt puhuvat mitä sylki suuhun tuo, ja suurimmaksi osaksi se on arvotonta roskaa. Olen uppoutunut yhä syvemmälle okkultismin ja rituaalimagian syviin ja mustiin vesiin, ja sanoitukseni aiheet kumpuavat sen myrkyllisistä lähteistä. Uusi levy Nightside Emanations vahvistaa yhtyeen asemaa entisestään. Ikuisen yön ympäröimät M ustavalkoista, raastavaa ja erittäin ilkeää black metalia kahdella ensimmäisellä levyllään, Rituale Satanumilla (2000) ja By the Blessing of Satanilla (2004), vyöryttänyt bändi vei neljän vuoden takaisella My Soul for His Glory -levyllä musiikkinsa kaikin puolin ammattitaitoisempaan suuntaan. kuten myös. En ole ikinä ollut kiinnostunut ihmisten mielipiteistä koskien musiikkiamme. 54 Inferno Kaikilla on mielipiteisiin kuitenkin oikeus, ja on mahdotonta luoda taidetta joka miellyttäisi kaikkia. . Teksti Joni Juutilainen I www.facebook.com/behexen.official Vihaa ja pimeyttä korvista sisään valuttava Behexen on ansainnut faniensa arvostuksen kompromissittomuudellaan ja tasokkaalla musiikillaan
Elitistit ovat yksilöitä, joilla ei ole tarvetta peräänkuuluttaa asiaa. . On varsin yleinen ilmiö, että juuri nämä valehtelijat muodostavat yhteisen ?eliittirintaman?, jossa he voivat taputella toisiaan selkään ja tuntea olevansa edes jotain kaikessa surkeudessaan, jossa elitismistä ei voida edes kuiskailla. . Luulen, että tämä myös kuuluu uudella levyllämme. . En usko, että mitään semmoista on edes olemassa. Suvun saarnamiehet? Suomalaisten ?black metal -piirien. On väärin määritellä asia black metalin kautta, tai muodostaa kuva itsestään vain sen kautta, että kuuluu johonkin niin kutsuttuun skeneen. Uutta ja mielenkiintoista black metalia tulee kaiken aikaa. ?Sa tt Ve res umill ae i ku pu io isk ol le aa ell sija ek s i n at uu ull äs lut sä , yö e la as Bändinne on käytp ses - va ias tänyt ?Suomalaista Black t iko sa aa Metallia. Panostimme kappaleiden tunnelmaan ja sävelsimme niistä aikaisempaa synkempiä. . Myös levyn kantta koristaa alttaritaulu, jossa on hänen, Lilithin, pyhä kuva, joka luo näkymättömän seitin tähän kappaleeseen. Suomen pimeistä metsistä Behexenillä on takanaan yli viidentoista vuoden mittainen ura, ja yhtyeen tyyli on pysytellyt jokseenkin tunnistettavana, puhtaana black metalina. Onko jossain vaiheessa tullut totaalista kyllästymistä tai tuskastumista tähän touhuun, ja jos on, mitä kautta frustraatiota on lähdetty purkamaan? . Juuri tämä hallitsematon vapaus on saanut mielenkiinnon pysymään tässä musiikkityylissä. . Joskus virheellisesi niin luulin. . Levyllä on vahva lataus yöpuolen äidille Lilithille. Viimeisempien vuosien aikana kokemani henkiset asiat, käydessäni Ama Lilithin verisistä porteista saaden hänen siunauksensa, sinettinsä ja avaimet Sitra-Ahran pimeyteen, muutti kaiken elämässäni. Koko neljä vuotta kestänyt prosessi oli raskas. Lisäksi valitsimme studion ja miksaajan oikein, ja visiomme kohtasivat täydellisesti. -slogania, mikä tuntuu . s p ä t varsin oudolta, sillä muutamia suomeksi i, m ivä laulettuja kappaleita lukuun ottamatta musiikille puo kinne ei ole mitenkään leimallisesti suomalaista tai lel isänmaallista. le.? Koetteko kuitenkin olevanne osa jonkinlaista suomalaista black metal -rintamaa? . Se oli kuitenkin elämässäni aikaa, jota en voi muistella kuin raskain mielin, ja ehkä tuo tunnelataus kuuluu myös tässä kappaleessa. . Mutta, jos pureudumme silti asiaan, he joilla virtaa suonissaan Lucifer-Saatanan veri ja jotka ovat Samaelin jälkeläisiä, tulisyntyisiä, eivät voi väistää sitä polkua joka on heidän edessään. Kokonaisuuden kärjeksi nousee kuitenkin huikea päätösbiisi Kiss of Our Dark Mother, josta voi haistaa runsaasti Mayhemin De Mysteriis dom Sathanas -vaikutteita. Liittyykö tähän kappaleeseen jotain erityistä latausta tai tarinaa, vai kasvoiko kappale ikään kuin sattumalta näinkin vahvaksi ja tuhoisaksi? . Tiedän kehen viittaat, mutta valitettavasti minun täytyy sanoa, että hän ei olekaan minulle mitään sukua. artikulointi laulupuolella. Minulla ei ole vaikeuksia keskustella ihmisten kanssa. Epämiellyttävistä sellaisista pääsee kyllä helposti eroon. Inferno 55. Vaikka levy ei ole varsinainen konseptialbumi, se kuitenkin kulminoituu tähän kappaleeseen. . Nyt jätimme kaikki rajoitteet pois ja annoimme luomisvoiman virrata. Tyypillisten ?eka demo oli paras? -jätkien mielestä tämä on tietysti perseestä, mutta mikä on oma näkemyksenne musiikkinne kehittymisestä ja sen suunnasta. Näen levyn eräänlaisena kulmakivenä urallamme. Vanhoilla klassikoilla on tietty paikka sydämessäni, mutta aika vähän kuuntelen niitä nykyään. Veresi kuiskaa sinulle lapsesta asti, mille puolelle kuulut, yö- vaiko päiväpuolelle. Teeskentelijöitä ja valehtelijoita on kyllä maailma pullollaan, mutta onneksi heidät on useimmiten helppo tunnistaa. Monet ?blackmetallistit. Teimme black metalia, joka raikasi Suomen pimeistä metsistä, ja olimme siitä ylpeitä. Ei siihen sloganiin muuta tarvittu. Olimmehan suomalaisia. Se on tulireunuksinen tie, jota valaisee musta valo, ja joka johtaa sinut kohdusta kohti loppua. . ja millä mielin niin sanotusti vähemmän miellyttäviin faneihin ja toimittajiin tulee suhtauduttua? . Käytimme tuota julkaisuillamme 15 vuotta sitten, ja silloin se tuntui sopivalta ja hienolta. pitävät itseään osana jonkinlaista eliittiä, vaikka kyseessä on useimmiten joukko kaljaa kittaavia sunnuntaisatanisteja, joilla on elämänkatsomus ja vähän kaikki muukin täysin hukassa. Mitä olet mieltä tästä ?black metal -elitismistä. Ensimmäistä kertaa voin olla niin tyytyväinen luomistyömme myrkyllisiin hedelmiin, etten muuttaisi niistä mitään. Nightside Emanations on Behexenin monipuolisin levy, jonka tunnelmat vaihtelevat hyvinkin paljon. En kuitenkaan sano olevani osa mitään rintamaa. Jos asia on todellakin näin, Torogin kääntyminen syvästi kristillisessä ilmapiirissä kasvaneesta lapsesta vasemman käden polulle olisi monella tasolla ymmärrettävää ja jopa loogistakin. Mikä mahtaa olla totuus asian takana? . Se on monumentaalinen ja intensiivinen kappale, synkkä päätös levylle. Millaisella visiolla Nightside Emanationsiä lähdettiin työstämään? . Black metal on kuin muotoaan muuttava pimeyden entiteetti, joka on ottanut vuosikymmenten aikana monenlaisia ilmentymistapoja. Se, että olet osa jotain isompaa ryhmittymää, ei tietenkään tee kenestäkään eliittiä, mutta surullisen moni niin luulee. Näistä kokemuksista tuon kappaleen sanoituksetkin saivat alkunsa, vaikkakaan se ei uppoudu tapahtumien yksityiskohtiin. Sattumilla ei ole sijaa tässä asiassa. sisällä on kuiskuteltu Torogin olevan läheistä sukua eräälle kohtuullisen tunnetulle suomalaiselle saarnamiehelle. Se on minulle merkittävin kappale myös sanoituksellisesti. Se oli vastine ?True Norwegian Black Metal? -sloganille. . Koimme suuria menetyksiä, mutta nämä vastavoimat vain ruokkivat sisällämme roihuavaa mustaa liekkiä ja panostimme kaiken energian säveltämiseen ja treenaamiseen. Olemme itsekin vieneet musiikkiamme joka julkaisulla kohti jotain, mitä emme ole vielä tehneet, pitäen sen ytimen silti puhtaana
Varjoina kuljemme kuolleiden maassa on vihdoin se.? Riitta Itäkylä Opeth . infernolaisten suosikit puntarilla Tapio Ahola Midnight Sun . Täydellinen soppa black metalin ilkeyttä ja kansanomaista ilkikurisuutta!? Akercocke . Yhtyeen soitto- ja biisintekotaito on sitä paitsi sitä luokkaa, että tämä pesee melkein kaikki ?vakavammista? tukkahevibändeistä.? Killing Joke . Mitkäpä ovat kymmenen kovinta pitkäsoittoa tältä ajalta. Varjoina kuljemme kuolleiden maassa (2011) ?Pakanametalliryhmä on 2000-luvun lahjakkaimpia metallibändejä koko maailmassa, mutta ennen viime vuotta varsinainen täysosuma oli jäänyt puuttumaan. Blackwater Park (2001) ?Kunnianhimoisuus ja tunne, tekninen äly ja kauneus kaikki sulassa sovussa. Kokosimme kymmenen avustaja-aktiivin näkemyksen aiheesta. 10x10 . Satanismin. Metal Machine (2001) ?Tämän tuntemattomaksi jääneen ruotsalaisyhtyeen viimeinen albumi on riemastuttava tosimetallin mestariteos. Tätä on uskonnollinen hurmio.? Finntroll . Bändin uran huippuhetki. Viva Emptiness (2003) ?Tällä levyllä Katatonia hioi melankoliametallinsa huippuunsa. Absolute Dissent (2010) ?Postpunklegenda on ainutlaatuinen ja arvaamaton yhtye. Levy, jota kilpakumppanit sen paremmin kuin yhtye itsekään eivät ole kyenneet ylittämään, ja tuskin tulevat ylittämäänkään.? Swallow the Sun . Dark Light (2005) ?Tätä on love metal parhaimmillaan. Words that Go Unspoken, Deeds that Go Undone (2005) ?Puolustan tätä bändiä hamaan tomuttumiseeni saakka. The Mantle on rikkumaton kokonaisuus, jonka luontomystiikan sävyttämä tunnelma pitää tehokkaasti otteessaan.? Katatonia . Toimitti Matti Riekki Sadanteen numeroonsa päässyt Inferno on ollut ilonamme kokonaiset 11 vuotta. Absolute Dissentillä tämän vuosien mittaan raskaammaksi muuttuneen kokoonpanon otteissa on sellaista paloa ja määrätietoisuutta, että nuorempia bändejä hirvittää.? Moonsorrow . Si Monumentum Requires, Circumspice (2004) ?Loputtoman kiehtova, salaperäinen ja vangitseva albumi, jonka pohja on black metalissa mutta jonka kutsuminen pelkäksi blackiksi olisi harhaanjohtavaa. Wormwood (2009) ?Harva äärimetalliyhtye on parhaimmillaan liki kaksikymmentä vuotta uransa alun jälkeen. Nattfödd (2004) ?Lievitti aikoinaan koti-ikävää. Feel the Steel (2009) ?Vaikka nykyisin tuntuu olevan muodikasta sanoa, että Steel Pantherissa ei ole ?mitään hauskaa?, itseäni Feel the Steel naurattaa edelleen. Let Us Prey (2002) ?Primitiivinen, hikinen, vuosituhannen seksikkäin levy. Dark Light on tasapainoinen kokoelma harvinaisen iskeviä kappaleita, joissa kaihertavat melodiat esitetään sopivan raskaalla kädellä ja varmalla otteella. Jokainen sekunti tällä levyllä muistuttaa, miksi hevirokki on hienoimpia asioita maailmassa.? Agalloch . The Mantle (2002) ?Amerikkalainen Agalloch haki toisella albumillaan pohjoismaalaisten mestaroimalle metsäblackille uudet maantieteelliset koordinaatit. Swallow the Sun haastoi jo ensimmäisellä albumillaan doom/death metalin mestarit, eikä ole mikään ihme, että tästä lähti käyntiin hieno ura, joka on jatkunut tasokkaana tähän päivään saakka.? 56 Inferno Deathspell Omega . The Morning Never Came (2003) ?Tuli täysin puskista ja veti koko kotimaisen metalliskenen hiljaiseksi. Tämä Mardukin yhdestoista pitkäsoitto on kuitenkin se nappisuoritus, johon aikaisemmat levyt ovat vihjanneet Ruotsin black metal -veteraanin pystyvän.? Steel Panther . Ei ihme, että myi rapakon takana kultaa.? Marduk . Ensivaikutelma nosti ihokarvat pystyyn.? Electric Wizard . Tässä on liki 80 minuuttia kestävä levy, jota on mahdoton jättää kesken.? HIM
Monotheist (2006) ?Yhtyeen paluu . Party Animals (2005) ?Levyn nimi kertoo kaiken olennaisen.? Ignite . Ruotsalaisnuorten horjuvat psyyket, musta huumori ja omalaatuinen musiikki pisteessä, jossa Kent kohtaa black metalin, on jotain täysin jäljittelemätöntä.? Panu Koski Avantasia . Our Darkest Days (2006) ?Melodisen hardcoren raskassarjalaisten kova taidonnäyte. Paikkansa piti.? The Devin Townsend Project . ja poistuminen . Tältä kuulostaa aito musiikillinen luovuus ja tekemisen riemu!? The Ocean . Syksy kesän keskelle, usva vainiolle.? Kari Koskinen Deep Red . Precambrian (2007) ?Kahteen osaan jaettu, lukemattomista pienistä osista koottu monumentaalinen progressiivisen hardcoren jättiläinen. Harvan yhtyeen viimeisestä levystä voi sanoa samaa.? Paradise Lost . Julmaa, yllättävän melodista ja asialleen omistautunutta ylistystä; black metalia puhtaimmillaan. Uuden vuosituhannen De Mysteriis dom Sathanas?? Lifelover . Alusta loppuun täydelliseksi hiottu levykokonaisuus, jonka jokaisella nuotilla ja iskulla on perusteltu paikkansa. Toisin kuin useimmat muut saman genren levyt, Total Cleansing sisältää myös poikkeuksellisen kovia melodisia koukkuja.? Tiamat . Rajaportti (2002) ?Rautiaisen ja kumppaneiden rakentamista rajaporteista on aina ilo käydä. In The Rectory of the Bizarre Reverend (2002) ?Suomalaisen doomin kirkkain teos, joka alistaa tehokkaasti useimmat niin sanotut klassisemmatkin levytykset. Tämä ei aina ole itsestäänselvyys.? Within Temptation . My Soul for His Glory (2008) ?Jatkuvasti otettaan tiukentavan Behexenin tähänastisen uran ehdoton kohokohta. Last Fair Deal Gone Down (2001) ?Levy, jolla Katatonian musiikki on kenties puhtaimmillaan ja tasapainoisimmillaan. Yhtyeen uudempi tuotanto puhuttelee senkin edestä.? Triptykon . The Silent Force (2004) ?Sielua ravitseva melodioiden ja pakahduttavan mahtipontisuuden yhdistelmä upeasti tuotettuna. Night is the New Day (2009) ?Kerettiläinen ei ole koskaan täysin ymmärtänyt Last Fair Deal Gone Downin nauttimaa valtavaa suosiota. Räjäytti tajuntani heti ensi kuulemalta. Muistelen nykyään kyseistä varoitusta aina levyä kuunnellessani. Rajat ja säännöt kertalaakista ja armotta rikki.? Ghost . The Metal Opera (2001) ?Avantasia-saagan avaus on mannaa power metalin ystäville. filosofia kieli poskessa mutta onnistuneesti tulkittu. Kuu.. By the Blessing of Satan (2004) ?Sen sortin perkelettä, että meinaa oikeasti ahdistua. Ylevää ja terveellä ammattiylpeydellä valettua metallia.? Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus . Konkurs (2008) ?Traagisen lopun kokenut Lifelover poltti kynttilää molemmista päistä, mikä ilmenee konkreettisimmin Konkursilla. Vahva joutsenlaulu ja henkilökohtaisesti hyvin rakas levy.? Ihsahn . Musiikin ja elämän iloa, joka onnistuu aina piristämään.? Swans . Prophetic Luster (2001) ?Jenkkityyppisen death metalin kotimainen vastine. Brutaalia tykitystä ja hyviä kappaleita suoraan genren ytimeen pureutuvalla asenteella.? Reverend Bizarre . Above the Weeping World (2006) ?Jos suomalainen metallimusiikki tulisi tiivistää yhteen levyyn, Above the Weeping World olisi tähän vahva ehdokas. Käsittämättömän hieno levy!? Behexen . Our Darkest Days on kenties genrensä täydellisin suoritus sitten Bad Religionin kulta-aikojen.? Insomnium . Edelleen.? Masterplan . Reinkaos (2006) ?Sisällön ja muodon täydellinen tasapaino. Addicted (2009) ?Ajattoman ihana paketti. Tähän ei ole mitään lisättävää.? Kauan . Pääosin energistä pieksentää, jonka komentajana toimii kovaa ja korkealta messuava laulaja Zoli Teglas. Colors on yksi näistä levyistä. Väriliiduilla ei juuri piirrellä.? Celtic Frost . Total Cleansing (2001) ?Apokalyptisia tunnelmia tarjoavaa, epätoivoisilla teksteillä pohjustettua dark ambientia, jota kuunnellessa ei hymyilytä hetkeäkään. Kaiken kruunaa Sharon den Adelin laulusuoritus.? Lyijykomppania . (2011) ?Tavattoman tyylikästä melankoliaa ja unenomaista leijuntaa. Opus Eponymous (2010) ?Loistava huumorintaju, kieroudessaan nerokas konsepti. Eparistera Daimones (2010) ?Sysimusta, tinkimätön vastaus Monotheistin asettamaan kysymykseen. Kylmästi repivää tunnelmaa ja harkittuja sävelmiä jokseenkin virheettömän soundimaailman tukemana.? Inferno 57. Judas Christ (2002) ?Hienon uran tehneen Tiamatin monipuolisin ja kaikin puolin harmonisin albumi. Pelkkää kylmää värettä alusta loppuun ilman ainoatakaan hutibiisiä. Melankolisen raskasrockin ylittämätön mestariteos!? Puissance . The Adversary (2006) ?Uskomaton ilotulitus tilulilua ja tulikivenkatkua. Sanoitukset painivat täysin omassa sarjassaan.? Meshuggah . ObZen (2008) ?Törmätessäni noihin aikoihin johonkin The Berzerker -jammuun ja kertoessani, etten ollut vielä ehtinyt kuulla levyä, hän tyytyi vinkkaamaan salaperäisesti: ?Watch out for Bleed.. Ainoastaan Tiamatilla on kylliksi rohkeutta ja taitoa pitää näinkin sekalainen kokonaisuus hallitusti kasassa.? Turbonegro . Musertavan raskasta tunnelmaa ja liki täydellistä hallintaa samassa paketissa. Colors (2007) ?Jotkut levyt vetävät kuulijansa täysin sanattomaksi. Tämän ylitse ei ole sittemmin kävelty.? Behexen . Levyltä löytyy miltei kaikkea aina tummanpuhuvasta goottirockista lähes popahtaviin hittikertseihin ja pseudocountryyn. Synkkää mutta kaunista.? Katatonia . Masterplan (2003) ?Jorn Landen valioluokan ääni ja vakaa sävellystyö kohtaavat. oli keisarillisen kovatasoinen. Musiikillisen ja taiteellisen rohkeuden merkkipaalu.? Dissection . In Requiem (2007) ?Herrat Holmes ja Mackintosh eivät petä tälläkään levyllä. Harmaita säveliä (2005) ?Levyn nimi kertoo olennaisen. My Father Will Guide Me Up a Rope To the Sky (2010) ?Musiikkiin ja ilmaisuun ei tämän kuultuaan pysty enää suhtautumaan entisellä tavalla. Kovalla soittotaidolla mäiskitty mathcoren ja melodisen progemetallin sekamelska hipoo järjettömyyttä niin monissa paikoin, että hirvittää. Virheetön poplevy, ennen kaikkea.? Joni Juutilainen Katatonia . Raakaa voimaa, eleetöntä jylhyyttä ja kaihoisaa sielunmaisemaa tarjoillaan melodisen death metalin muodossa täydellisesti.? Between the Buried and Me
Toxicity (2001) ?Surumielisen itäisen melodiatajun yhdistäminen kiivaasti sätkivään metallipaukkeeseen ja hervottomaan sirkusteluun muodostaa harvinaisen raikasta ja toimivaa etnothrashiä. Angelwhore (2005) ?Niittejä, ilkeyttä, nahkaa ja perkelettä vankalla kokemuksella kannettuun black/thrash-viittaan puettuna.? Funebrarum . Soiton ja ilmaisun riemua sekä 70-luvun demoarkistoistakin kaivettuja biisihelmiä riittää, ja mestarillinen soittotatsi on komeassa kuosissa. Tiukasti soitettua rähinää ja selkeälinjaisia kappaleita aika pirun tarttuvilla riffeillä toteutettuna.? Desaster . Absorbed in the Nethervoid (2009) ?Phelegethonia ja nyttemmin Hooded Menacea luotsaava Lasse Pyykkö hallitsee myös koruttoman kuolometallin teon. The Puppet Master (2003) ?Kuninkaan selkeästi vahvin levy niin musiikillisesti kuin teemallisesti sitten mahtikolmikon Abigail? Them?Conspiracy. Ja kokonaisuus pysyy vieläpä kasassa.? Nevermore . III: So Long Suckers (2007) ?Reverend Bizarre nousi perinteisen doom metalin kärkikastiin heti debyytillään, mutta kolmas. Hex: or Printing in the Infernal Method (2005) ?Äärimmäisen minimalistista drone-doomamericanaa sisältävä levy on elokuvallisuudessaan valtavan tunnelmallinen trippi. Kuusinen Katatonia . 90-luvun kuivahkon kauden jälkeen hilseet kerralla pois, mutta Enemy of God jumittaa edelleen niskalihakset jokaisella kuuntelukerralla. Must Missa . He kutsuivat luokseen (2006) ?Kauttaaltaan kovatasoisen tuotannon julkaisseen yhtyeen metallinen menneisyys kohtaa uran jälkipuolta vallinneen eteerisen kauneuden jykevän koskettavalla tavalla. Erinomaisen vakuuttavalla rumputyöllä varustettu sludgecoremättö lanaa sittemmin vaikutusvaltaiseksi muodostuneella otteellaan yhä tajuntaa kuin amfetamiinihöyryinen maansiirtokone.? Between the Buried and Me . Jokainen nuotti ilmaistaan sataprosenttisella vakaumuksella.? Queens of the Stone Age . Synkeää tunnelmaa ja jenkkityyppistä brutalointia päällekäyvän tylyssä paketissa.? Claws . Enemy of God (2005) ?Violent Revolution (2001) pöläytti ?Kuojan. Tämä levy siirtää toiseen ulottuvuuteen.? rockilmaisua ja akustisia osioita yhdistelevä levy on hienointa, mitä arvostettu progemetalliyhtye on saanut aikaan. Belus (2010) ?Tiedä sitten kuinka kerettiläistä tämä on sanoa ääneen, mutta Varg Vikernes ja hänen hypnoottiset sävelmänsä eivät kuulostaneet näin hyvältä edes black metalin hurjimpina vuosina.? Death Toll 80k . Pitkän uran aggressiivisin ja biiseiltään tehokkain levytys.? Burzum . Last Fair Deal Gone Down (2001) ?Herkistyneessä mielentilassa tippa saattaa vieläkin tulla silmäkulmaan tätä levyä kuunnellessa. Se vie kuulijan rauhallisin askelin pölyisen tähtitaivaan alle öiselle aavikolle, joka vaikuttaa uhkaavalta mutta on kuitenkin lämmin ja kotoisa. Katatoniaa aidoimmillaan ja melankolisimmillaan.? Arch Enemy . Glory of Chaos (2010) ?Jenkkipoweria jo kolmisen vuosikymmentä vääntänyt Helstar vain paranee vanhetessaan. ObZen (2008) ?Vanhan suosikin upea paluu jonkinasteisen selväjärkisyyden piiriin pistää yhä synapsit mutkalle. Rytminen kikkailu niin rumpujen kuin ronskisti möyrivien kitarariffien parissa tuottaa harvinaisen tanakasti iskevää mutta taatusti haastavaa tavaraa. Tältä kuulostaa moukarilla operoiva vesikauhuinen aivokirurgi.? Opeth . Leviathan (2004) ?Ylläriällikällä lyönyt Leviathan kuulosti alkuunsa kuin pari suosikkiyhtyettä, Melvins ja Slayer, olisivat lyöttäytyneet kimppaan ja alkaneet soittaa ylivauhtista progerockia. Sen verta kova kiekko, että kokoelmista löytyy neljä eri versiota levystä ja farkkutakistakin selkälippu.? Miika ?Mega. Nukeilla leikkiminen ei näemmä ole vain tyttöjen juttuja.? Pain Confessor . A Different Kind of Truth (2012) ?Yllättäen liki originaalikokoonpanollaan kuvioihin palannut railakkaan hard rockin muinaisjäänne vilauttaa vaivatta dinosauruksen munat kaikille uusille puudelirockareille. Fearrage (2006) ?Hämeenlinnalaisten toinen levy osuu maaliinsa. Tätä paremmin ei melodioilla ja tarttuvuudella varustettua kipakampaa metallia ollut aiemmin Suomessa tehty. Upeita melodioita, syviä tunteita ja todella tyylikästä ilmaisua pursuava levy on sävykkyydessään esimerkillinen ja aikaa kestävä teos.? Meshuggah . Koskinen System of a Down . This Godless Endeavor (2005) ?Seattlen proge-thrash-power-metallistien keskeinen teos, jolla pakahduttavat biisit ovat haastavan tarttuvia, upeasti hahmoteltuja pieneepoksia. Soitto on kaikin puolin ensiluokkaista ja ilmaisussa on harvinaisen paljon tappuraa. The Target of Hate (2005) ?Vuosituhannen toistaiseksi parasta mustaa thrashiä Eestistä. Alaska (2005) ?Täysin puskista ilmestynyt pläjäys metalcorepohjaista proge-deathmetal-myllytystä, joka hengästyttää taituruudellaan ja näkemyksellään edelleen. Moneen suuntaan kurottuva ilmaisu kattaa armottoman vauhtipiiskauksen, murskaavan mörinän, kauniin melodisuuden ja vaikuttavia sovituskäänteitä. Olympialaista tuttu latinankielinen fraasi pätee tähän albumiin paremmin kuin hyvin: citius, altius, fortius.? King Diamond . Watershed (2008) ?Käsittämättömän tyylikkäästi murskaavaa death metal -paalutusta, vanhakantaisen melodista Kreator . Harsh Realities (2011) ?Täydellistä vanhan liiton grindcorea, jossa toimii ihan kaikki. Vanhat klassikot mukaan luettuna oman alansa huippuhetki. Täydellistä!? Kimmo K. Kaiken lisäksi yhtye onnistuu uudistumaan tyylikkäästi.? Sara . Alusta loppuun yhden miehen projektina toteutettu levy tiivistää tyylin perusteet erittäin nautittavaksi puolituntiseksi.? Helstar . Samoihin aikoihin alkoi laadukkaan kotimaisen metallin tuleminen lähestulkoon joka genressä.? Reverend Bizarre . Koskettavat melodiat ankkuroituvat sävelkorvaan ja napakat riffit tempaavat mukaansa. Songs for the Deaf (2002) ?Stoner-otteet rocksointiin sulattaneen yhtyeen läpimurtolevy, joka kiusaa kuulijaa omaehtoisella venkoilulla. Levy on vanhakantaisen Queensrÿche-progeheavyn ja teknisemmän thrashtykityksen komea hybridi.? Earth . The Sleep of Morbid Dreams (2009) ?Nämä jätkät palvovat varhaista suomalaista death metalia, ja se myös kuuluu. Tyyliltään vaihtelevat mutta tunnis58 Inferno tettavat biisit jytäävät vallattoman tymäkästi. Mark Laneganin parit laulusuoritteet ja etenkin Dave Grohlin eläimellinen rumpalointi kruunaavat kajahtaneen klassikon.? Mastodon . Wages of Sin (2002) ?Arch Enemy määritti neljännellä albumillaan uusiksi koko melodeathgenren, eikä ole sen jälkeen itsekään pystynyt tätä tuotosta ylittämään. Kun soittokin on tajuttoman tyylikästä, Watershed on kaikin puolin todella palkitsevaa kuunneltavaa.? Van Halen . Villissä kokonaisuudessa musertavat tunteet ovat pinnassa ja vallattoman kikkailun alla lymyää hyytävä surumielisyys
This Godless Endeavor (2005) ?Jos pitää valita yksi puhtaasti progressiivista metallia soittava yhtye, Nevermore on ylittämätön. This Godless Endeavor on täydellinen osoitus Jeff Loomisin vimmaisesti mutkittelevien sävellysten ja Warrel Danen intohimoisien tulkintojen tinkimättömästä yhteentörmäyksestä.? Ayreon . Aikamme suurimpia suomalaisia merkkiteoksia.? Sólstafir . Omar Rodríguez-Lópezin ja Cedric BixlerZavalan tekemisistä huokuu aidoimmillaan sitä stimulanttien kyllästämää huuruisuutta ja vaarallisuutta, joka eli valtakauttaan vuosikymmeniä sitten.? Black Magic Six . Tuloksena oli Blackwater Park. Progressiivisen metallin kiistattomia klassikoita, jolta en kykene löytämään kaiken hurmoksellisuuden joukosta edes pienintä tyhjäkäynnin häivää.? Devin Townsend . Seuraavilla iltavapailla kaveri kävi hakemassa oman.? System of a Down . Kaksikko onnistui tiivistämään näistä elementeistä kaiken olennaisen.? Pain of Salvation . Ja livenä varsinkin!? Sara . Tapahtuipa tätä ennen mitä tahansa, kyseessä on yhä edelleen Townsendin paras albumi, joka lienee kaikessa sielukkuudessaan rehellisimpiä levytyksiä, mitä mies on koskaan säveltänyt.? Neurosis . Levyä ei kykene kuuntelemaan läheskään kaikissa mielentiloissa.? The Gathering . A Sun That Never Sets (2001) ?Hiiteen genrerajoitteet. Toxicity (2001) ?Tämä oli ilmestyessään niin tuore ja vihainen levy, että oli pakko hämmentyä ja diggailla. Doomsday Bound (2010) ?BM6:n musiikissa haisee rehellisesti niin garage rock, hiki, punk, mallas, blues kuin bensakin perin miehisellä tavalla. One for Sorrow (2011) ?Tämä aukaisee kyynelkanavat joka kerta. ja viimeiseksi jäänyt täyspitkä on niin mitaltaan kuin sisällöltään painavinta ja mielipuolisinta julistusta, mitä tässä maassa on koskaan kuultu. Haistakaa huilu -asenteesta ja nimestä ekstraplussat.? Diablo . Tämän matkan aikana Pain of Salvationista kasvoi suosikkiyhtyeeni.? Kakkahätä-77 . Se keinuttaa meitä ajassa (2012) ?Kiilasi viime hetkillä mukaan. Ulkokallassa tuntuu käyvän ikuinen pohjoinen puhuri.? Ghost Brigade . Se on Gatheringin paras albumi, jolla yhtyeen elektronisesti sävytetty progressiivinen sointi saavutti kaikkein huumaavimman ja mystisimmän huippunsa.? The Mars Volta . We?re Here Because We?re Here (2010) ?Tämä albumi ja tuore Weather Systems (2012) eivät ainoastaan synnyttäneet Anathemaa uudelleen. Totta puhuakseni nämä albumit herättivät allekirjoittaneelle bändin ensimmäistä kertaa todelliseen eloon haavoittuvaisella rehellisyydellään ja progressiivisella täyteläisyydellään.? Vilho Rajala Tool . Neurosis on käsite. Inwards (2002) ?Aivan saatanan äkäinen levy. Parhaimmillaan nautittuna kuulokkeilla pimeässä.? taa ihmisyyden tietyt puolet ääneksi. Kunnon hyökkäystä, johon ei kyllästy koskaan.? Down . Blackwater Park (2001) ?Tuore vuosituhat ja yhteistyö Steven Wilsonin kanssa avasi uuden luvun Opethin historiassa. Lujasti.? Dew-Scented . Icaros (2008) ?Icaros kuvaa hienon monitasoisesti niin pohjalaisuutta kuin suomalaisuuttakin, mutta tavalla, joka ei ammenna iänikuisesta kalevalaisesta koivuntuohimelankoliasta, vaan käskee purra hammasta entistä tiukemmin yhteen, kapsahtaa kuuseen kurkottaessaan katajaan sitten kuinka monta kertaa tahansa. A Sun That Never Sets on aina vaikuttanut täysin pitelemättömästi luodulta albumilta, joka muun- Nevermore . Deadwingillä Porcupine Tree saavutti progerock- ja metalliaikakautensa huipentuman, joka huokuu inhimillisyyttä ja peittelemätöntä intohimoa.? Aki Nuopponen Opeth . Lateralus (2001) ?Kävin ostamassa tämän armeijan iltavapailla. Kuunneltiin kaverin kanssa autossa läpi. Silence (2001) ?Kemin vauhtiveikot osoittivat jo kakkosellaan hallitsevansa mielenkiintoisen power metalin säveltämisen Inferno 59. Viimeinen Atlantis (2010) ?En odottanut tältä levyltä mitään, mutta kas, kuinka se potkaisi monta asiaa liikkeelle. Huoltoasemalle unohdettu mies (2011) ?Kakkiksen joutsenlauluksi jääneen debyyttitäyspitkän voi jo nyt julistaa suomirockin klassikoksi. Perkeleellisen tarttuvia mutta kuuntelua kestäviä vanhan liiton punk rock -ralleja, jotka koskettavat monessa kohtaa myös teksteillään.? Porcupine Tree . Black Gives Way to Blue (2009) ?Olisi ollut täysi katastrofi, jos tällä nimellä olisi tehty paska levy. Terria (2001) ?Totuus Terrian synnyn takana on vähintään hämärän peitossa. 01011001 (2008) ?Puhuttiinpa sitten Ayreonin tuoreimmasta levystä tai The Human Equationista (2004), molempiin pätevät samat ylisanat: vain Arjen Lucassen kykenee yhdistämään täydestä sydämestä sävelletyt progeoopperat ja tällaisen laulajakavalkadin näin huimiksi matkoiksi muihin ulottuvuuksiin.? Anathema . BE saakoon erityismaininnan, koska sen ajatuksia herättävän konseptin ja siihen kietoutuneen musiikin avautumisessa kesti viitisen vuotta. Colors (2007) ?Aivan uskomaton tasapaino täydellisen kaaoksen ja puhtaan kauneuden välillä.? Alice in Chains . BE (2004) ?Tällä paikalla voisi yhtä hyvin olla mikä tahansa bändin 2000-luvun levyistä. Over the Under (2007) ?Muistan ikuisesti, miten Never Try puhutteli yhdessä lokakuisen Ratinan suvannon kanssa. Sellaista ei usein koe.? Between the Buried and Me . Svartir Sandar (2011) ?Mistä helvetistä nämä islantilaiset ovat ottaneet näin perinpohjaisesti selvää, miltä minusta tuntuu?? Insomnium . De-Loused in the Comatorium (2003) ?En löydä joukon tuotannosta kuin mahtavia levyjä, mutta debyytti vie kenties edelleen voiton. Souvenirs (2003) ?Anneke van Giersbergen saattaa olla ihanin naislaulaja maailmassa, mutta Souvenirsissa on kyse muustakin. Levy, jonka ansiosta piti lähettää Joa Korhoselle fanipostia. Kolmekymppisenä miehenä.? Jaakko Silvast Sonata Arctica . Isolation Songs (2009) ?Suomalaiset ovat osanneet nauttia kautta aikojen yksinolosta ja synkistelystä, ja näitä olotiloja Ghost Brigaden kakkonen kuvaa kaikessa herkkyydessään mestarillisesti. Onneksi Jerry Cantrell tajusi sen jopa paremmin kuin kukaan muu.? Stam1na . Deadwing (2005) ?Steven Wilsonilla on tapana etsiä jatkuvasti uusia vaikutteita ja suodattaa ne oman järjestelmänsä läpi entistä ehommaksi musiikiksi
Mercy Falls (2008) ?Tukholmalaisviisikko osoitti kolmannellaan, että ei tarvitse olla genrensä suurin ja kaunein Tsekkaa Spotify-soittolista osoitteesta inferno.fi!. Reroute to Remain (2002) ?Tämä levy sai puhtaan hevilaulannan vankkumattoman kannattajan lopullisesti vakuuttuneeksi siitä, että myös ärinävokaaleilla voi oikeasti tehdä hienoja ja tarttuvia asioita. Dominator (2007) ?Yksi kovimmista 1980-luvun legendaaristen jenkkibändien myöhempien aikojen levytyksistä. Blackie Lawlessin vahvoihin poliittisiin näkökantoihin liittyvät tarinat yhdistettynä vahvoihin heavy rock -sävellyksiin toimivat kuin tauti.? Iced Earth . Henkilökohtaisella tasolla kaikkein kovin tajunnanräjäyttäjä viimeisen kymmenen vuoden aikana.? Serenity . Kovia biisejä, hienoja kertosäkeitä!? Helloween . Kilpi-yhtyeen debyytti oli Mokoman Kurimuksen ohella yksi vuoden 2003 hevikulttuuriteoista. Sähkönsinistä sinfoniaa (2003) ?Trio Niskalaukaus madalsi kynnyksen myös muiden metallikategorioiden tulla ja esittää asiansa suomen kielellä. Tarttuvuus on huipussaan, myös levyn kahdessa rakennemassiivissa The King for a 1000 Years ja Occasion Avenue.? hellsinki_210x135.pdf 1 5/15/12 3:47 PM Iron Maiden . Tämä on tuoreimmista rinkuloista kokonaisuutena kaikkein ehein ja eeppisyydessään suorastaan hukuttava.? Brother Firetribe . Tarttuvuus on edelleen ykkösluokkaa.? W.A.S.P. Fallen Sanctuary (2008) ?Dramatiikkahöystöisen melodisen metallin genressä on viimeisen vuosikymmenen aikana tehty lukuisia hienoja levytyksiä Evergreystä Kamelotiin. Itävaltalaisen Serenityn kakkonen oli kuitenkin poikkeuksellisen pirteä uusi tuttavuus ennen muuta kauttaaltaan tasokkailla biiseillään. Keeper of the Seven Keys pt. A Matter of Life and Death (2006) ?Jokin viimeisen kymmenen vuoden aikaisista IM-levytyksistä on die hard -tason fanipojan valittava, vaikka yksikään niistä ei lukeudu Rautaneidon klassisimpiin tuotoksiin. . False Metal (2006) ?Tässä on mielestäni Härmän ehkäpä kaikkien aikojen iskevin kasarintuoksuinen hard rock -levy. Piste. ja monipuolisen synonyymien viljelemisen lyriikoissaan. Kovin myös osaavan vokalistinsa Pekka Ansio Heinon äänitteistä.? tehdäkseen sävellyksellisesti, soitannollisesti ja tarinallisesti huikaisevan progressiivisen metallin teemalevyn. Dystopia (2011) ?Jenkkiveteraani on tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana mieletöntä jälkeä. Niin paljon kuin pidänkin Ripper Owensin toimista mainiolla The Glorious Burdenillä, tuorein IEräiskäle vie listapaikan vähintäänkin yhtä kovan laulajan (Stu Block) mutta vielä kovempien biisiensä ansiota.? Seventh Wonder . Minulle edelleenkin se kaikkein rakkain Sonata-äänite.? In Flames . Kaiken kukkuraksi Reroute to Remain on kappaleiltaan yhtä hittiä alusta loppuun!? Kilpi . The Legacy (2005) ?Pidän kyseistä levyä yhtenä onnistuneimmista legendaaristen äänitteiden jatko-osista. 3
TOIMITUSKULUT TRIVIUM.ORG. PLUS VERY SPECIAL GUESTS THE CIRCUS 2.11.2012 OVET AUKEAVAT 19.00 / K-18 LIPUT 43. + MAHD
2 kansigalleria 2001-201 Infernon sa dat 62 Inferno
t o v s a k sa dat Inferno 63
ä Äänest ansi nf-k paras I llistu ja osa aan arvont ssa ee osoitt rno.fi. fe www.in 64 Inferno Arvomm e ainakin kassill is Manow en aria!
Inferno 65
eikä se liioin estä ihoa nousemasta kananlihalle. Levyn lopetuskappale Human Pony Girl palauttaa kokonaisuuden jälleen ruotuun antaen tälle alle puoli tuntia kestävälle, yksitoista biisiä sisältävälle syysiltojen ääniraidalle arvoisensa lopetuksen. Samhainin viimeinen pitkäsoitto ei ole aina kaikkein helpointa kuunneltavaa. Siitä uupuvat niin Misfitsin punkin yksinkertainen iskevyys kun Danzig-yhtyeen viimeistelty kevytmetalli. November-Coming-Firen vaikuttavuus löytyy osittain ?rivien välistä?, sillä yleinen tunnelma ajaa yksittäisten kappaleiden ohi. Levy on enemmän kuin osiensa summa, ja sitä kuunnellessa Danzigille on helppo antaa anteeksi niin Blackacidevilin (1996) överiksi mennyt industrialyritys kuin myöhempien aikojen pomppumetallisyrjähypyt.. Unholy Passion -ep (1985) liukui nimikappaleensa johdolla kohti kuolleiden aikaa ? jotain sellaista, mihin yksikään yhtye ei ollut sitä ennen päässyt. Jalokivenä Samhainin kruunussa komeilee kuitenkin vuoden 1986 November-Coming-Fire. Jo avausinstrumentaali Diabolos ?88 pöläyttää silmille tuonpuoleisen tunkkaiset tomut ja kutsuu kuulijan mukaansa vaaralliselle retkelle. Hän oli jo säveltänyt sille biisejä kuten Misfitsin viimeiselle pitkäsoitolle Earth A.D./Wolfs Blood päätyneet Death Comes Ripping ja Bloodfeast. Näin alkavat hyvän levyn eväät olla kasassa. Suoraviivainen ja rivakasti takova Kiss of Steel nousee esiin kiekon tavanomaisimpana vetona. Toinen mystisen tunnelman luojista on Glenn Danzigin Yamaha DX-7 -syntetisaattori, jolla hän loihti 66 Inferno levylle erinäisiä värisyttäviä ääniä tuoden kappaleisiin milloin syvyyttä, milloin kaoottisuutta. Perään lyödään simppelin rullaavasti tajuntaan iskevä, punkahtava Let the Day Begin ja jatkoksi Misfits-ajoilta tuttu, hidas ja pahaenteinen Halloween II. Se hehkuu virvatulen valoa, jota seuraamalla saattaa eksyä kuolleiden valtakuntaan. Syksyn soundtrack Legendaarinen horrorpunkbändi Misfits veteli viimeisiään vuonna 1983. eli itse herra Danzig, jonka julistava ja messuava huuto vuorottelee tummanpuhuvan ja sametinpehmeän tulkinnan kanssa. November-Coming-Fire sisältää yhden Glenn Danzigin levytysuran parhaimmista biiseistä: To Walk the Night on melankolinen ja tunnetta pursuava, slovarinkaltainen teos, jota huojuva soitto ei estä nousemasta täysosumaksi . Ja esittihän Samhain keikoillakin Misfits-biisejä kuten Die Die My Darling. Teksti Tami Hintikka Samhain November-Coming-Fire Plan 9 1986 Misfitsin ja Danzigin puristuksessa syntyi hiomaton hiilenmusta timantti. Siinä missä Misfits hyödynsi sarjakuva-, scifi- ja kauhuelokuvamaailmaa, Samhain flirttaili kuolleiden kanssa. Se muodostaa yhdessä nopsan ja hallitsemattoman Unbridled-vetäisyn kanssa albumin epätasaisimman kaksikon, joka erottuu muuten niin mustana vellovasta massasta. Tunkkaisuuden tunteesta on kiittäminen ennen kaikkea levyn äänimaailmaa, jonka ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa olevan aivan priimaa. Misfitsin tuhkasta nousi yhtye, joka paloi lyhyen elämänsä kirkkaalla liekillä. Kaiken kuorruttaa laulullaan tietenkin ?Helvetin Elvis. Se oli vakavampi, mystisempi ja synkempi kuin Misfits. Esikoislevy Initiumilla (1984) soi jo tumma postpunkmainen musiikki, jonka yllä leijui vielä Misfitsin muisto, eikä vain Horror Biz -kappaleen muodossa. Samaan aikaan, kun porukan liekki vääjäämättä hiipui hiillokseksi, laulaja Glenn Danzigin ajatuksissa kyti uusi projekti. Kitaroiden maan uumenista puskeva diskanttisuus peittyy voimattomana rumpujen pehmeään kolinaan, ja vaikka Danzig-yhtyeen debyytti vaani jo aivan nurkan takana, metallin särmikkyys ei kuulunut vielä Samhainin äänimaisemassa. November-Coming-Firen etäinen ja ponneton soundi kääntyy kuitenkin voitoksi, ja se on lopulta yksi merkittävistä tekijöistä levyn salaperäisyyden takana
Vain elokuvista! www.episodi.fi
Se on esitellyt tuoretta ja kiinnostavaa raskasta musiikkia jo neljällä eri vuosikymmenellä, eikä ote lipsu edelleenkään. . Mitä musiikin kuuntelemiseen muuten kuin 68 Inferno työn puolesta tulee, vietän autossa vähintään puolitoista tuntia päivässä. Metallipiireissä ihmiset ovat yleensä hyvin toisenlaisia kuin muussa musiikkibisneksessä, Slagel virkkoo. Mies on nykyään 51. Metal Bladen puolesta teen haastatteluja joka viides vuosi. Maailmanpolitiikka, musiikki, muoti, teknologia . Sille hän haali biisejä paikallisilta bändeiltä, joiden joukossa olivat muun muassa Metallica, Ratt ja Cirith Ungol. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Slagel johtaa Metal Blade -nimistä levy-yhtiötä, josta on tullut metallimaailmassa käsite. Päämies Brian Slagelin mukaan yhtiö porskuttaa nykyään paremmin kuin koskaan. metallia ja lätkää M aailma oli 1980-luvun alussa aika erilainen paikka kuin nykyään. kaikki kuulosti ja näytti toiselta. Parikymppinen Brian Slagel puuhasi Los Angelesissa vuonna 1982 kokoelmaa nimeltä The New Heavy Metal Revue Presents Metal Massacre. Yritin kitaraa ja rumpuja, mutta minulla ei ollut yhtään minkäänlaista musiikillista lahjakkuutta. Hyllyihin alkoi ilmestyä muun muassa Mercyful Fateä, Diamond Headiä ja Angel Witchiä. Euroopassa tehtiin paljon kiinnostavaa metallia, mutta pian Slagel huomasi, että myös kotikaupungissa raikasivat sahausriffit ja rivakat kompit. Ajattelin, että mitä jos tekisin kokoelmalevyn, joka esittelisi amerikkalaisia metallibändejä! Olin hyvä kaveri monen. Annoin periksi. Innokas musiikkidiggailu avasi kuitenkin ovet musiikkibisnekseen. Se kuulosti hänestä paremmalta kuin mikään. . Nuorimies vakuutti kaupan omistajan siitä, että kauppaan kannattaa tilata eurooppalaisten metallibändien levyjä. Sabbath Bloody Sabbath (1973) tekikin sitten selvää jälkeä. Soittaminenkin kävi Slagelilla mielessä, mutta sinnikkyys ei riittänyt ottamaan perusteitakaan haltuun. . Vähän sen jälkeen naapurini sanoi, että jos tykkään Purplesta, minun pitäisi tsekata bändi nimeltä Black Sabbath. Hän on selvästi rutinoitunut haastateltava. Hän oli yksitoistavuotias, kun Deep Purplen Machine Head (1972) ilmestyi. On ihan käsittämätöntä, että metallimusiikki on antanut minulle elannon ja olen voinut auttaa bändejä, joiden fani olen. Hän perusti The New Heavy Metal Revuen, joka oli Pohjois-Amerikan ensimmäinen metallifanzine. Pian sen jälkeen hän sai töitä levykaupasta Los Angelesissa. Pääsen aika helpolla siihen nähden, että bändit joutuvat tekemään näitä koko ajan, heh heh. Siinä missä parikymppinen Slagel eli ja hengitti metallia kaavalla 24/7, viisikymppinen versio ei ehdi käydä keikoilla aivan yhtä paljon. . Los Angelesissa ei oikein edes ole mitään skeneä nykyisin. Slagel aloitti uransa toimittajana. Siellä tulee kuunneltua paljon vanhoja suosikkilevyjä. Levy-yhtiön synty Brian Slagel tempautui raskaan rockin maailmaan jo nuorena. Bändejä täytyy käydä katsomassa silloin kun ne sattuvat tulemaan tänne. Kun omakohtaisessa muistissa on Metallican ja Slayerin kaltaisten bändien varhaiset vuodet, haastattelupyyntöjä satelee tasaisesti kaikenlaisia kirjoja ja dokumentteja varten. . Niitä ei ollut mahdollista kuulla kuin keikoilla ja suttuisilla demoilla, joten Slagel sai ajatuksen. . Teksti: Vilho Rajala I KUVA Stephanie Cabral I www.metalblade.com Luettele metallimusiikkia julkaisevia levy-yhtiöitä. Metal Bladen ainakin pitäisi olla ensimmäisten joukossa, sillä lafka on ollut alan keskeinen tekijä jo 30 vuotta. Olen tavannut niin paljon hienoja ihmisiä, nähnyt upeita keikkoja..
?On ihan käsittämätöntä, että metallimusiikki on antanut minulle elannon ja olen voinut auttaa bändejä, joiden fani olen.? Inferno 69
Greenworld-niminen firma, josta myöhemmin tuli Enigma, pani merkille Brian Slagelin puuhat ja otti yhteyttä. . No, ainakin yhtiön julkaisuvolyymi on melkoinen. Slagel sanoo oppineensa parinkymmenen vuoden takaisesta vinyylivirheestään, että aikaa on seurattava herkeämättä. Siitä alkoi Metal Blade. Ensimmäiset kolme vuotta Slagel pyöritti yhtiötä äitinsä autotallista. Innokkaat musiikkifanit järjestivät jakelukanavat itse. . ?Bändien ja levy-yhtiöiden on pakko julkaista hyviä levyjä, koska kukaan ei osta huonoja.? bändin kanssa ja halusin jeesata. Slagel on ollut intohimoinen lätkäfani yli 30 vuotta, vaikkei jääkiekko ole Kaliforniassa mikään ilmeisin laji. . Tapetrading oli tietysti iso juttu. Kun hänellä oli varaa vuokrata toimisto, hän tajusi että ainakin jotain oli tehty oikein. Vuonna 1988 hänellä oli jopa varaa palkata työntekijöitä. . Sanoin että olin luullut heitä glambändiksi. Emme voineet myydä levyjä, kun ei ollut jakelijaa. Se oli aika suuri hetki! Kun aloitin, olin hyvin nuori eikä minulla ollut minkäänlaista kokemusta bisneksestä. Minulla ei tosin ollut yhtään rahaa, mutta lainasin kaverilta jotta sain ensimmäisen painoksen Metal Massacresta tehtyä. Kokoelmasta tuli vahvan undergroundpöhinän avulla pienimuotoinen myyntihitti. Hänelle tarjottiin 1980-luvun puolivälin jälkeen bändiä nimeltä Guns N. Sehän on vähän kuin metallia, nopeaa ja taitavaa. Viime keväänä kolmenkymmenen vuoden uskollinen kannatus palkittiin, kun Los Angeles Kings voitti ensimmäisen Stanley Cupinsa koskaan. . Roses. . Slash sanoi, että hän inhoaa että ihmiset luulevat niin, heh heh! Go Kings! Kun kerran jututettavana on pitkän linjan musiikkibisnesmies, kysytäänpä näitä kovasti ajankohtaisia kysymyksiä bisneksestä. Miten internet on vaikuttanut Metal Bladen levymyyntiin. Kukaan ei tajunnut silloin, että heavy metalista tulisi vielä niin valtava maailmanlaajuinen voima. Metal Bladen ura ei ole ollut pelkkää voittokulkua. Pidin miekoista ja keskiaikaisista jutuista, ja Metal Blade kuulosti hyvältä! Slagel muistelee huvittuneen nostalgisesti sitä, kuinka aivan kaikki asiat piti hoitaa lankapuhelimella ja perinteisellä postilla. Jos jotakin sovittiin, se oli syytä pitää, jos halusi yhteistyön jatkuvan. Kun ei ollut internetiä, oli paljon nykyistä vaikeampaa saada musiikkia konkreettisesti ihmisten kuultavaksi. Lista jatkuu. Uudemmista signauksista ainakin Cattle Decapitation, Job for a Cowboy, The Black Dahlia Murder ja As I Lay Dying ovat osoittautuneet kantaviksi nimiksi. Se vähä vapaa-aika, mitä Brian Slagelille musiikilta jää, täyttyy kesällä matkustelusta ja talvella jääkiekosta. He halusivat tehdä kanssani paino- ja jakelusopimuksen. Se oli onnenpotku! Kerroin kaikille tuntemilleni bändeille, että jos nyt jollakin ilveellä saatte musiikkianne äänitettyä, minä voin julkaista sitä. Sosiaalinen media tarjoaa faneille hienon mahdollisuuden päästä seuraamaan artisteja läheltä, Slagel huomauttaa. Levymoguli on mielissään siitä, että moni Metal Bladen kulmakivibändi on luonut pitkän uran, vaikkei listamenestystä aina ole tullutkaan. Minä taisin avata jotain 25 luottokorttia. He tulivat Los Angelesiin keikalle ja heidän managerinsa kutsui minut sinne. Kunnes eräänä päivänä eivät enää myyneetkään. 70 Inferno . Huh huh, sehän oli ihan käsittämättömän kova levy! Slagel tapasi Slashin vuonna 1988 Iron Maidenin Seventh Son of a Seventh Sonin julkaisubileissä, ja kitaristi kysyi, mistä kiikasti kun Metal Bladea ei kiinnostanut. . Selvisimme siitä, mutta se oli todella paha tilanne. Slagel muistaa myös pahimman bändimissauksensa. Kings pelasi upeat playoffit. Aloin käydä hallilla ja sekosin lajiin totaalisesti. En ottanut sitä trendiä ollenkaan vakavasti. Artistien oma aktiivisuus on nykyaikaa. . Minulla taisi olla muitakin ideoita, mutta ne oli jo harmi kyllä käytetty. Voin kertoa, että voitto oli hieno kokemus!. Sain vuonna 1981 kaveriltani kausikortin Los Angeles Kingsin peleihin. Kun Armored Saint signattiin Chrysalis Recordsille, bändi muisti kertoa jokaisessa haastattelussa, että he tulevat Metal Blade -nimiseltä lafkalta. Tosiaan, se nimi! Miksi juuri Metal Blade? . Sitten kun Appetite for Destruction (1987) ilmestyi... Me painatimme vinyylejä koko ajan, ja sitten kun niitä alkoi tulla postissa takaisin valtavia määriä, olimme pulassa. Vuonna 1989 lafka koki pahimman takaiskunsa, kun jakelufirma Enigma meni konkurssiin. Internet on ollut hyvä juttu, koska sen ansiosta metallifaneja on nykyään enemmän kuin koskaan ennen. Pidin yhtiön hengissä niillä. Eivät ne ole! Viimeiset neljä viisi vuotta ovat olleet parhaat neljä viisi vuotta mitä meillä on koskaan ollut, Slagel vakuuttelee. Uskoisiko tuota. Se firma jäi meille velkaa aika paljon. Tein varmaan kaikki mahdolliset virheet ensimmäisinä vuosina. Mutta siinähän sitä oppi. Vinyylejä varasto täynnä Slagel sai luonnollisesti paljon vetoapua bändeiltä, joita hän oli auttanut alkuun. Cannibal Corpse, Armored Saint, Gwar, Slayer, Lizzy Borden, Amon Amarth... Kuinka pahasti käyrät ovat laskeneet? . Slagel teki vannoutuneena vinyylimiehenä ison virheen, kun cdlevyt alkoivat syödä vinyylien myyntiä. . Mitä tahansa uutta ilmaantuu, se on syytä ottaa vakavasti. . Kului kahdeksan kuukautta ilman että saimme rahaa mistään. Siinä on sekin puoli, että bändien ja levy-yhtiöiden on pakko julkaista hyviä levyjä, koska kukaan ei osta huonoja. Metal Blade haluaa rosteriinsa bändejä, jotka ovat persoonallisia, hyviä ja kovia tekemään töitä. Se oli helvetin hidasta, mutta se pieni porukka joka sitä harrasti, oli äärimmäisen innokasta. Slagelin mukaan siellä oli totuttu siihen, että hyvin pyyhkii, kun Poison ja muut tukkabändit möivät levyjä kuin leipää. Minä ajattelin, että ei minua mikään glam metal kiinnosta, enkä mennyt. Metallican, Slayerin, Armored Saintin ja monien muiden kiitollisuus oli Metal Bladelle hyvää mainosta
Rockin klassikot www.rytmi.com
Tiketti & Lippupiste. VOIVOD (CAN) Ke 31.10.2012 NOSTURI, HELSINKI . Ti 2.10. Ennakko: Tiketti & Lippupiste.. Tampere, Pakkahuone Liput 25/28 EUR. Tiketti, Lippupiste & Lippupalvelu. Pe 5.10. 25 + mahd. Oulu, Teatria Liput 25/30 EUR. Helsinki, Nosturi Liput 27 EUR. Seinäjoki, Rytmikorjaamo Liput 25/23 EUR. toimituskulut. To 4.10. Tiketti. Ke 3.10
Esimakua antoi vuoden takainen Parallax-ep, joka avautuu yllättäen täyteen loistoonsa vasta seuraajansa hinauksessa. Parallax II on hiukan samankaltainen spektaakkeli kuin BtBaM:n tähän asti suuruudenhulluin teos Colors (2007). eikä sitä edes kaipaa. Between the Buried and Me on mitä suurimmissa määrin progressiivinen yhtye, mutta kaikki tempoilu, kikkailu ja pintapuolisesti ylilyövinä hahmottuvat ratkaisut tuntuvat täysin luontevilta ja perustelluilta. Kun oudot lainalaisuudet alkavat hahmottua tajunnassa tyystin omaksi maailmakseen, ollaan jo syvällä teoksen monisyisen rakenteen syövereissä. Levyn musiikillinen rakenne on lähinnä klassisesta musiikista haettu: teemojen ympärillä ei liiemmin kierrellä, vaan musiikki kehittyy, mestariteos keskiverto elää ja etenee koko ajan. Lisänä on aimo annos Flaming Lipsin kahjoa melodisuutta, Mr Bunglen riemastuttavaa venkoilua, Convergen piinkovaa hardcorepiiskausta ja Iron Maidenin melodista tuplakitaraheavyä. Tähän voi vielä lisätä ties mitä; on suorastaan ällistyttävää, kuinka äärimmäisimmillään jopa blackmetallinen blastausmyllytys voi sulautua luonnikkaasti yhteen fuusiojazzin, melankolisen pianopopin tai surfrockin kanssa. Koskinen pohjamutaa Inferno 73. Ihmisentaimet hahmottanevat maailmaa samaan tapaan kaikkea vapaamielisesti ihmetellen ja ihastellen, yhtenäisen, ihmeellisen kokemuksen saaden. Vaikka eivät kaikkea ymmärräkään. Between the Buried and Me?n kuudes originaalimateriaalia sisältävä kokopitkä on musiikillisesti todella . Tarvitaan vain avoin mieli ja rohkeutta seurata ja ihastella taitavasti esitettyä musiikkia, joka kasvaa ja etenee aivan omaa logiikkaansa noudattaen. Siinä missä Colors oli reilun tunnin mittainen, tinkimätön perättäin aseteltujen osien kollaasi, Parallax II lisää mittaan vielä kymmenen minuuttia ja nokittaa selvästi musiikillisella annillaan. Levy on sävellyksellisesti erittäin vahva, ja vaikka raidoiksi merkittyjä osioita ei osaa mieltää perinteisessä mielessä kappaleina, kokonaisuus on täydellisesti toimiva ?tästä se lähti ja tuonne se jotenkin päätyi. Levyn tunnelmien ja ilmaisun vaihtelu on suurta ja rohkeaa mutta poikkeuksetta vaikuttavaa. Yhtyeen melodiantaju on etenkin metallibändiksi huikea, samoin tyylitaju musiikin monipuolisuuden ja dynamiikan suhteen. Eklektisen suurteoksen moninaisia elementtejä voi yrittää hahmottaa mieltämällä kokonaisuutta Pink Floydin liitelyprogen, Morbid Angelin teknisen kuolometallin ja Al DiMeolan kitarajatsin sekoitukseksi. siis todella ? haastava ja kunnianhimoinen teema-albumi. Ja kuinka tyylikkäästi satunnainen sitara, banjo, pasuunat tai huilu ilmaisua maustavatkaan. Parallax II:n hienous on siinä, että sen valtava rikkaus ei väsytä tai turruta vaan hurmaa kerta toisensa jälkeen. Sukellus kaninkoloon Between the Buried and Me The Parallax II: Future Sequence Metal Blade Arvosteluasteikko lyhyesti: Tämän levyn sisältämän musiikin hienous kirkastui heti ensikuuntelun hämmennyksessä, sen valtavaa mutta kiehtovaa informaatiotulvaa äimistellessä. Popkaavaa on aivan turha etsiä . Ensi kuulemalla sen ihmetteleminen on kuin ihmemaahan putoavan Liisan äimistys. -kuvio. Erittäin palkitsevaksi kuuntelukokemukseksi muodostuvan Parallax II:n monessakin mielessä massiivisen sisällön seuraaminen ei vaadi ylikehittynyttä musiikkiteoreettista ymmärrystä, astraalifilosofista mielenlaatua tai soittotekniikan analysointia. Eikä tästä mielettömästä kaninkolosta halua kavuta ulos. Kimmo K
Hollantilainen Sinister painaa tylyä ja brutaalia death metaliaan kuten aina ennenkin. Jos albumin peruselementit lyötäisiin paperille, saataisiin varmasti täsmälleen samanlainen kaava, jolla My Dying Bride teki ne kaikkein tunnetuimmat ja ylistetyimmät albuminsa. Albumihan on siis ilman muuta yksi My Dying Briden parhaista, sitä taattua melodista doom metalia jota bändiltä on totuttu kuulemaan? Melkein. Taas kerran. enemmän avaruus- kuin viikinkitunnelmissa. Tami Hintikka Sinister The Carnage Ending Massacre Ainoana alkuperäisjäsenenä jo pitkään häärinyt Aad Kloosterwaard on taas vaihteeksi remontoinut rakasta bändiään. My Dying Briden melodioista on tuntunut puuttuvan jo jonkin aikaa sitä aidointa ja alleviivatuinta misantropiaa, joka teki bändin parhaista levyistä unohtumattomia. Vielä kun vauhti, julma huuto ja korostettu DIY-asenne ovat kohdillaan, Havoc Supremea ei voi kuin diggailla ja toistella mielessään Tuli-kappaleen ?tuli polttaa kaiken / tuli vapauttaa. Äänestysten kärjessä ei tätäkään levyä tulla näkemään, 74 Inferno mutta konstailemattoman, tuotannoltaan siistin ja vihaisesti päälle tykittävän kuolometallin kuluttajat ovat tyytyväisiä. Vaikutteet, kuten Helloween ja Judas Priest, ovat musiikissa läsnä, mutta eivät liiaksi. Ironiseksi asian tekee se, että mitä enemmän bändi on tätä puoltaan yrittänyt korostaa, uusien urien sijaan, sitä tasapaksummiksi albumit ovat viime aikoina muuttuneet. Kaava on sinänsä tuttu muutaman soinnun ja koukkukertsin yhdistelmä, mutta Sparzanzan peilistä näkyy tällä kertaa selkeästi musta enkeli, jonka vaikutus on aiemminkin kuulunut, mutta huomattavasti sävyisämmin. I Am Your Demon ja levyn loppuraita When Death Comes esittelevät selkeästi synkemmän Sparzanzan. -tekstinpätkää. Joni Juutilainen Kolme kirvestä kuitenkin yleisestä laadukkuudesta, biiseistä ja kitarasooloista. Jaakko Silvast Hooded Menace Effigies of Evil Relapse Lasse Pyykön luotsaama Hooded Menace on ollut viime vuosina yksi piristävimmistä osoituksista siitä, että Suomessa voi vielä tänäkin päivänä niittää mainetta metallilla, joka pitää kaikkien mahdollisten musiikkimakujen nuoleskelemisen sijaan kiinni vain omasta tyylistään. Hooded Menace on yhtä aikaa liejuista death metalia ja jyrkällä tunnelmalla kyllästettyä doomia, eikä sen tarvitse erikseen alleviivata kumpaakaan ääripäätä. Niin paljon hyvää kuin tämä Hooded Menacen musiikille tekeekin, Effigies of Evilin kohdalla on myönnettävä, että samasta piirteestä muodostuu ehkä aavistuksen verran myös painolastia. Toisinaan huomaa toivovansa, että riffit olisivat vieläkin mutaisempia ja rujompia, mutta ihan yhtä usein haluaisi bändin melodisemman puolen nousevan paremmin esiin. Aihepiiri on jo niin kulunut, että melkein naurattaa, mutta entä sitten. Ei elämyksiä, ei selvää omaa makua. Ja kuten uuden tulemisen jälkeen aina, myös The Carnage Ending soi täyteläisesti ja ammattitaitoisesti. Uusi miehistö kuuluu piristyneessä riffikynässä, ja rumpali taitaa olla bändin pitkän uran vikkelin. Sävelmien tyylillinen samankaltaisuus ja todellisten neronleimausten puute jättää bändin kuitenkin hyvään keskisarjaan. Tarjolla on Nihilist/Entombed-mallin death metalia, Iron Maidenin ja Angel Witchin kaltaisten brittisankareiden melodista energisyyttä, psykedeelistä groovea ja Lovecraft-aiheisia sanoituksia.. Matalampi kitara- ja bassovalli toimii erinomaisesti ja levyn soundit on saatu kautta linjan tarpeeksi runsaiksi. The Silent Howlingin (2008) nimibiisin kaltaista eeposta levyllä ei ole, eikä se myöskään tavoita erinomaisen Afterburnerin (2006) melodista rikkautta tai massiivisuutta. Sinister on edustanut peruslaadukasta b-sarjaa koko uransa. Kenties juuri tästä syystä Effigies of Evilin tunnelmat jäävät hieman edellistä kokopitkää etäisemmiksi ja yksityiskohtiin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Yhtye korostaa usein suoraviivaista kierouttaan mutta on ehdottomasti parhaimmillaan polveilevissa kappaleissa. Se varjo erottaa nämä ruotsalaiset radioiden perusjyystöstä. Hieman kuin laadukasta lageria nauttisi. Esimerkiksi levyn avaava Vortex Macabre ja keskivaiheilla kuultava Crumbling Insanity ovat hyviä osoituksia tunnelmallisesti mutta äkkiväärästi etenevistä kappaleista. Hooded Menace pitää edelleen kiinni toimivaksi havaitusta reseptistään, mutta jollain tavalla sitä toivoisi, että bändin musiikin ääripäät venyisivät jatkossa kauemmaksi toisistaan. Progehöysteet eivät tarkoita alinomaista kikkailua, vaan tiettyä ilmaisua, jossa Pink Floydin henki on vahva eikä Voivodkaan niin kaukana hönkäile. Siisti aikuisrockmainen meininki näyttelee progeilun ohella tärkeää osaa levyllä. Puhtaat laulut toimivat maukkaasti, ja ne on sekä sovitettu että toteutettu hyvällä maulla ja näkemyksellä. Riitiir on matka, jonka varrella kiemurrellaan, tunnelmoidaan, rämmitään ja leijaillaan . Cut to Fitin tapauksessa kaikki kuulostaa aidolta. Cut to Fit sylkee niin vihaisesti suoraan päin naamaa, että kliseisemmätkin kiukuttelut vaikuttavat aidosta vitutuksesta syntyneiltä sydänverenvuodatuksilta. Liekö syynä tylsä Legacy of Ashes (2010) vai mikä, mutta koko muu remmi on mennyt jälleen vaihtoon. Tyylistä tätä ei kuule. Ja ei, en puhu vain 90-luvun tuotannosta, sillä vielä The Dreadful Hoursin (2001) ja Songs of Darkness, Words of Lightin (2004) aikoihin bändi tuntui osaavan laajentaa soundiaan onnistuneilla keinoilla, mikä piti ankeimmankin masentelun mielenkiintoisena. A Map of All Our Failures ei kartoita tekijänsä suurimpia epäonnistumisia, muttei toisaalta paikanna niitä suurimpia onnistumisiakaan. Sinänsä toki korskeat ärinät puolustavat paikkaansa yhä heikommin. Siinä missä Mustasch, Volbeat ja muut suoltavat samantyylistä radiomaireaa rockia, Sparzanza on kovempi luu. Ektro Kengurumaan powerlähettiläs ei ole muuttunut miksikään, mikäli vertaa bändin viidennen harkon menoa kahden vuoden takaiseen In Your Honouriin. Uutukainen on kaiken puolin rivakkaa, ellei jopa edeltäjäänsä rivakampaa, äärimmäisen melodiakylläistä ja simppeleihin biisirakenteisiin nojaavaa vauhtijyystöä. Vain vankasti toimiva runko perusjanon sammuttamiseen. Kari Koskinen My Dying Bride A Map of All Our Failures Peaceville My Dying Briden lokakuussa julkaistavalla yhdennellätoista albumilla kitarat itkevät melodioitaan, viulu viiltää vieläkin syvemmältä, riffeissä on painoa ja Aaron Stainthorpe laulaa epätoivoisella tavaramerkkityylillään. Perushyvää jytkettä siis, vaikka ei tällä kuuhun saakka mennä. Sooloartistina viime vuosina nimeä keränneen Samae Koskisen ja undergroundin jokapaikanhöylän Jussi Lehtisalon (Circle, Steel Mammoth ja niin edelleen) yhteisprojekti kokoaa yhteen varsin mielenkiintoisia aineksia. Ihan kuten muutamalla edellisellä levyllään, My Dying Bride on edelleen eksyksissä jossain oman tyylinsä uumenissa löytämättä kuitenkaan tunnelman syvimpiä uumenia. On vaikea lähteä osoittelemaan, mitä levyltä jää uupumaan. Kaikki edellä mainittu liekitettynä Fredrik Weilebyn syventyvällä ja pitelemättömällä äänellä sekä lyriikoiden kuolemaa rakastavalla synkkyydellä on onnistunut resepti. Death Is Certain, Life Is Not tuo takaisin viimeksi Banisher of the Lightilla (2006) väläytetyn asenteen. Hyvä niin. Sanna Mustonen Cut to Fit Havoc Supreme Omakustanne Tyylipuhdasta minuuttigrindia paiskova Cut to Fit on osoittanut jo aiemmilla julkaisuillaan hyviä otteita, mutta vasta Havoc Supremella viha ja aika perkeleen ilkeät biisipurkaukset tuntuvat pureutuvan suoraan luuytimeen. Lahtelaisbändin kahdeksannella julkaisulla ilmenee grindin perimmäinen ydin eli tiukka yhteiskuntakritiikki ja nuorten miesten viha kaikkea kapitalistista hevonpaskaa kohtaa. Nopeat ja kaoottiset metallipurkaukset kuulostavat hiukan pakotetuilta ja päälleliimatuilta kaiken leijumisen keskellä. Enslaved Riitiir Nuclear Blast Tasaisesti levyttävä norjalaisyhtye on tehnyt pitkän päivätyön äärimetallin parissa ja luonut onnistuneesti nahkansa kulkiessaan mustasta viikinkimetallista nykyiseen muotoonsa. Nyky-Enslaved loihtii pitkiä, ajatusta ja aikaa vaativia kappaleita, joissa progressiivisuus lyö kättä metallin kanssa. Uuden koulun blastkaahausta vanhan liiton hitaampaan ruhjomiseen sekoitteleva mättö sujuu tasapaksua edeltäjäänsä paremmin. Sehän ei ole paperilla enää järin värisyttävä yhdistelmä, mutta käytännössä kyllä, ainakin tässä tapauksessa. Tällöin ne parhaat puolet korostuisivat entisestään. Aki Nuopponen Black Majesty Stargazer Arkhamin Kirjasto Limb Aki Nuopponen Torches Ablaze Sparzanza Death Is Certain, Life Is Not Spinefarm Ruotsalaisilla riittää ylpeydenaiheita, ja kuningashuonetta enemmän kannattaakin ylpeillä vaikkapa Sparzanzalla. Kuudennen pitkänsä yleisölle leiskauttavan viisikon vedet ovat tummempia kuin koskaan aiemmin
Kaikki tämä on läsnä myös nyt. Pain Confessorin synkkien virtojen maassa puhaltelee uusiakin tuulia. Disclosure, toinen solisti Silje Wergelandin kanssa tehty albumi, on tästä ilmiselvä osoitus. Melkoisia muutoksia läpikäynyt hollantilaisyhtye liikkui keskinkertaiseksi jääneellä The West Polella (2009) selvästi orgaanisemmilla ja kitaravetoisemmilla suunnilla. Jo yksitoistabiisisen lätyskän puolivälissä alkaa kaivata kappaleisiin selkeää vaihtelua ja konkreettisesti mielenkiintoista uudistumista. Sybreedillä on homma päällisin puolin räpylässä, mutta synteettinen, särmätön ja kylmä ilmaisu ei tuo esille yhtyeen parhaita puolia. Ei liene yllätys, että tämän kokoelman nuoret genretykit valitsevat yleensä kunnianhimoisen sijaan kunnioittavan vaihtoehdon. Kokoelman tylsimmistä versioinneista vastaavat Enslaved, Gehenna ja Gorgoroth, joiden paljasluisissa klassikkonostoissa on pöyristyttävänkin vähän mitään omaa. Incarcerated on melodioiltaan hämäläisryhmän tummasävyisin albumi, ja tätä korostavat entistä suuremmassa osassa olevat koskettimet. Satyricon ujuttaa Kathaarian Life Codeensa puhesampleja, kannatushuutoja ja moottorisahasurinoita, mutta tarpeetonta turvallisuudentunnetta eivät nämäkään hälvennä. Ne tuovat hienovaraisessa sinfonisuudessaan mieleen 90-lukulaisen melodisen black metalin, ja viimeistään tämä yksityiskohta Inferno 75. Immortalin To Walk the Infernal Fields on sentään kaikessa perinteisyydessään tervainen ja paskainen käynti aiheeseen. Omapäisimmästä kaverinäkemyksestä vastaa tälläkin kokoelmalla Thorns, jonka The Pagan Winter on hakkaavine konebiitteineen ja looppaavine vokooderilauluineen rasittava mutta samalla kahdeksikon kiinnostavin tulkinta. Dødheimsgardin Green Cave Floatkin lipuu kauas omalle maalleen, mutta sen hälyäänisessä hääräilyssä ei ole riittävästi kokoavaa ajatusta. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa Tummanpuhuva ja uhkaava tunnelma on alati läsnä, mutta samaan aikaan levyltä paistaa läpi jonkinlainen kiero hurmoshenkisyys, joka tempaisee mukaansa paikoitellen hyvinkin väkevästi. Raaka alkukantaisuus voittaa myös puolelleen, vaikka tietyt esitykset vaikuttavat hieman turhankin raakilemaisilta. Torches Ablaze tarjoaa mukavan tripin vanhan koulukunnan death metalin ja traditionaalisen hevin maailmaan. Nuorelle kuuntelijapolvelle bändi tuntuu olevan kuitenkin kova tekijä, joten jotain on ilmeisesti tehty myös oikein. Joni Juutilainen The Gathering ei ole onnistunut tekemään kahta edes etäisesti samanlaista albumia sitten metallisimpien aikojensa. Kokonaisvaltaisesti onnistunein tumman istuimen tulkki on Emperor, joka riisuu Cromlechista ilmestymishetkensä death metalin tunkkaisuuden, tuo biisin riffinasevuudet mainiosti esiin ja maustaa suorituksen esittäjälleen ominaisilla kosketinsävyillä. Hirtehistä, että Darkthrone itse olisi halunnut että kymmenvuotisjuhlan kunniaksi tehdään selkälippu, ei min- The Gathering Disclosure Psychonaut kään sortin kokoelmaa. Disclosure painottaa jälleen enemmän elektronisempia puolia ja ottaa vaikutteita monelta suunnalta progerockia, triphopia, noisea ja silkkaa poppia myöten. Disclosure kuulostaa vain ja ainoastaan Gatheringiltä. Koska levy-yhtiön myyntimiehet tietävät paremmin, saatiin tällainenkin tarpeettomuus maailmaan. Mikko Kuronen Sybreed God Is an Automaton Listenable Nuoren sveitsiläisbändin Antares-levy (2007) oli tirauttaa mahlat kalsareihin utuisesti pulputtavien koneiden ja teknisen raskasmetallin yhdistelmällään. Sittemmin yhtyeelle tapahtui ?perinteiset?, eli liiallinen ammattimaisuus tuntui syövän pohjan pois kovilta biiseiltä ja musiikin aitoudelta. Lienee turha mainita, että Sybreed on soittotaidollisesti kovaa tasoa. Ruotsalaistyylistä hittikertsiä riittää lähes joka biisiin, eikä bändi ole etäisyyksien päässä esimerkiksi Scar Symmetrystä tai Engelistä. God Is an Automaton on paikoin hyvinkin napakkaa kamaa, mutta levy on yksinkertaisesti aivan liian pitkä säilyttääkseen jännitteensä. Lauluille on annettu todella paljon tilaa, ja viimeistään nyt tämän monipuolisesti tulkitsevan naisen voi sanoa ottaneen toden teolla paikkansa Gatheringissä. Sitä on kuitenkin muistettu höystää tunnistettavilla melodioilla ja piilevällä tarttuvuudella, joka ei ole ollut sitä kaikkein ilmeisintä takomista vaan jotain paljon kauaskantoisempaa. Hieman samaa voi sanoa Markku Kivistön vokaaleista, joiden skaala melodisemmista ärähtelyistä matalimpiin murahteluihin on osa Pain Confessorin soundia. Metalli nykii, pyrähtelee, nytkyttää, särisee ja pysyttelee jatkuvasti tiukasti ajan hermolla. Tähän kun lisätään Koskisen ja Lehtisalon omaa kieroa näkemystä, voidaan puhua varsin viihdyttävästä paketista. Mikko Malm Eri esittäjiä Darkthrone Holy Darkthrone Peaceville Sisäsiittoisuus oli huipussaan, kun kahdeksan norjalaista kaveribändiä juhlisti vuonna 1997 vuosikymmenen ikään ennättänyttä esikuvaansa tribuuttikokoelmalla. Darkthronen merkitys globaalille toisen aallon black metal -liikehdinnälle on niin huikea, että yhtyeen soundia voi lähestyä oikeastaan vain kahdella tavalla: uskollisesti tai ikonoklastisesti. Siljen eläytyvästä laulusta löytyy juuri sitä monipuolisuutta ja intohimoa, jota tämä lähes unenomainen musiikki kaipaa syttyäkseen todella eloon. Gathering on palannut kymmenennen albuminsa myötä omalle tasolleen ja jättänyt menneisyyden taakkansa taakseen. Aki Nuopponen Pain Confessor Incarcerated Spinefarm Viisi vuotta siinä meni, mutta tulihan se neljäs kokopitkä lopulta valmiiksi! Mitä ikinä bändin riveissä ja sen ympärillä tänä aikana tapahtuikaan, se kuuluu lopputuloksessa ainoastaan hyvissä merkeissä. Aiemmin Pain Confessor ollut jollain tasolla lokeroitavissa melodiseksi death metaliksi, joskin aavistuksen raskaamman luokan sellaiseksi, mutta nyt joukolla vaikuttaisi olevaan uusia juonenkäänteitä valmiina. Bändin melodinen äärimetalli on aina ollut väkevä sekoitus muhkeita riffejä ja jämäkkää mättöä. Vaikka bändistä puhuttaessa jaksetaan alleviivata sen laulajavalintoja, uutukainen osoittaa paljon edeltäjäänsä selvemmin, kuinka joukko voi seisoa omilla jaloilla puhtaasti sävellyksillään. Albumi on suorastaan kyllästetty yllättävillä sovituksilla ja utuisella tunnelmalla. Entä vokalisti Silje Wergeland
Apoca lypse Warhead on ex-Rytmihäiriö-kepittäjä Tuukka Laitisen yhden miehen ar-. Longarin parasta laitaa edustavat rivakasti harppova Love Junkie, euroviisukuosissa laulattava Land of Broken Dreams ja Nickelbackin mieleen tuova Raise Your Hands. Nuo hyväntekeväisyyssinglenä julkaistut kappaleet löytyvät luonnollisesti tältä tuplakokoelmalta, ja voi kai sanoa, että niiden varaan kokonaisuutta on alettu rakentamaankin. Joukossa on kuitenkin myös pari erittäin mielenkiintoista raitaa, ja vaikka tämä koko julkaisu olisi helppo tuomita väkisin kasaan kursituksi rahastukseksi, sen olemassaolosta on silti iloinen. Nämäkin tallenteet ovat osa totuutta ja niin sanotusti laajempaa kuvaa, ja on masokistisella tavalla nautinnollista altistaa itsensä tällä tavalla hallitusti ja turvallisen pienissä annoksissa Gillanin ja Iommin epäilyttävämpiin tasoihin. Samalla on huikeaa ajatella, että heavy metalin ja hard rockin historiassa ja nykyisyydessä on kaksi tällaista, monella tapaa ylivoimaista hahmoa. Levyn lyriikat kertovat rockin ja rakkauden ihanuudesta, ja kokonaisuudessaan bändin ulkokuori on viimeisen päälle genren mukainen. Sultans of Sinin biisikattaus on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta timanttinen. syyskuuta 2011. Säteilevä Night ja tiukan pidättyväinen Blackmore hallitsevat oikeutetusti dvd:n kuvaa. Se kätkee sisälleen hirmuisen määrän onnistuneita asioita. Bändin glamhöystöinen meno on veretseisauttavan energistä ja rullaavaa. Sultans of Sin soundaa hyvältä, ja kappaleet erottuvat toisistaan sopivassa määrin tyylin, tempojen ja komppien puolesta. Jos näin voimakas painottuminen kahteen uusimpaan julkaisuun ei häiritse, A Knight in Yorkista riittää paljon iloa. Molempia . on ilo katsella ja ennen kaikkea kuunnella. Mukaan on otettu muutama tekijöidensä mielestä vähemmälle huomiolle jäänyt albumiraita menneisyydestä sekä enemmän tai vähemmän harvinaista materiaalia spesiaalisingleiltä, yhteistyökuvioista ja arkistojen kätköistä. Kun kannen valokuvassa kaksi lapsuuden sankaria tapittaa suoraan silmiin, on mahdotonta antaa huonoja pisteitä, vaikka suuri osa biiseistä on liki sietämättömiä AOR-rykäisyjä, soft rockeja ja syystäkin pölyä keränneitä fillereitä. Kitaristit Rob Love Magnusson ja Mike Laver hanskaavat tapposoolojen ja tanakan riffittelyn tasapainon, ja vokalisti Nils Molin karismoi kuin huomista ei olisi. On joukossa sentään muutamia menneestä muistuttavia kappaleita, muun muassa uusi versio Blackmore?s Nightin vuoden 1999 Under a Violet Moon -levyllä kuullusta Now and Thenistä. Arvostelukappale on dvd:n ja cd:n yhdistelmä, mutta saatavilla on sen seitsemän versiota pelkästä dvd:stä vinyyliin, blu-raytä unohtamatta. Ntsc-muotoisen dvd:n kuva on mallia 16:9, ja ääni valitaan kahdesta 5.1-kanavaisesta vaihtoehdosta tai tyydytään perinteiseen stereoon. Suurinta nurinaa aiheuttaa tietysti settilista. Napakympistä Sultans of Sinin erottaa se, että levy sisältää myös täytemateriaalia. Kaikki musiikki ja sanoitukset on merkitty Nightin nimiin. Alle 40-minuuttinen ja varovaisen newagesti heijasteleva Reflections kiinnostaa varmasti Blackmore?s Nightin ja erityisesti Nightin äänen ystäviä. Laajempaa mielenkiintoa levyn on vaikea nähdä herättävän, vaikka useampi Viime vuonna Gillan ja Iommi, omien alojensa ehdottomat mestarit, yhdistivät voimansa ensimmäistä kertaa sitten saatanallisen Born Againin (jos tässäkin mukana olevaa Gillan?s Innin laimeahkoa Trashediä ei lasketa, eikä sitä lasketa!), ja lopputuloksena oli kaksi biisiä, joiden laatu ja tatsi varmasti yllätti monet kyynisemmätkin kuulijat. Särmättömän aikuisrockin sijaan tiskiin iskettiin harvinaisen raskas Out of My Mind sekä aitoa fiilistä huokuva, jokaista alkoholistia koskettava Holy Water. Toisaalta yhtyeeltä on jo julkaistu pari aiempaa konserttitallennetta, jotka tyydyttävät vanhemman materiaalin livenälkää. Blackmore?s Nightin laulajana koko yhtyeen historian ajan tunnettu Candice Night on myös julkaissut ensimmäisen soololevynsä. Nämä ovat makuasioita, mutta Falling ja osittain myös Bastards of Rock & Roll ovat harkolla mukana vain muodon vuoksi. Dynazty on niin ikään tukholmalaisen H.E.A.T.-yhtyeen ohella malliesimerkki Ruotsin uuden polven melodisesta hard rockista. Michael Johansson raita olisi kuin kotonaan amerikkalaista keskitien poprockia soittavan radiokaPanu Koski navan soittolistalla. Ian Gillan & Tony Iommi WhoCares Ear Music Dynazty Sultans of Sin Spinefarm Tukholmalaisen Dynaztyn kolmas on likimain täydellinen hard rock -levy. Samalla pimenevät tietokoneiden ja puhelimien näyttöpaneelit . Jos ei ole kiinnostunut seuraamaan asiaankuuluvan rauhallisesti leikattua videota, oravannahkansa voi vaihtaa pelkän audion sisältävään versioon. Tässä heidän nykyisyytensä ja historiansa kietoutuvat yhteen ja bonuksena saadaan vielä monen muunkin kovan nimen musisointia; heistä ei vähäisimpänä ainoa todellinen, nyt jo valitettavasti edesmennyt heavyurkuri Jon Lord. Sami Hynninen Apocalypse Warhead Opening the Silos omakustanne Tässä ei ole enää mitään järkeä. niin kuin koko yhtyettä . Europen 1980-luvulla luoma perintö on turvattu vuosiksi eteenpäin pelkästään näiden kahden bändin ansiosta. Jaakko Silvast tuo sen viimeisen silauksen jo valmiiksi vahvoihin kappaleisiin. Jokohan Pain Confessor nyt saisi sitä jo debyyttinsä aikoihin ansaitsemaansa arvostusta? Aki Nuopponen Blackmore?s Night A Knight in York UDR Candice Night Reflections UDR Blackmore?s Night kietaisee menneiden vuosisatojen arvoituksellisen harson statuspäivityksiinsä eksyneen so76 Inferno me-sukupolven ylle noin puolentoista tunnin ajaksi. Alun perin jo vuoden 2011 puolella ilmestynyt Reflections sisältää odotetusti emoyhtyettä selvästi popimpaa ja valtavirtaisempaa materiaalia. Siinä missä Blackmore?s Night on ihastunut renessanssiin, Nightin debyytti on suureksi osaksi nykyaikaa. AMOLED tai ei. Esiin marssiva A Knight in York on kitaristiritari Ritchie Blackmoren ja laulaja Candice Nightin folk rock -yhtyeen uusi konserttiäänite, joka on taltioitu Englannin Yorkissa 30. Tarjoiltu 14 kappaleen sarja on näet lähes kokonaan peräisin levyiltä Secret Voyage ja Autumn Sky
Kohtuullisen hyvin kulkevalla soitolla ei pahemmin juhlita, mikäli biisien sisältö kumisee tyhjyyttään. Sorrowedin suurin ongelma on, että bändi ei yksinkertaisesti saa kappaleisiinsa oikein minkään sortin iskevyyttä. Musiikki vain tulee ja menee, eikä kuulijalle jää pureskeltavaksi kuin mauton klöntti selkeää alennuskorimättöä. Tällaista musiikkia on varmasti mukava soittaa, mutta yleiseen levitykseen levyä olisi tuskin kannattanut laittaa demoformaattia kummemmassa muodossa. Ulkoiset puitteet ovatkin kaikin puolin kunnossa: irokeeseissa on väriä ja nahkatakeissa niittejä vaikka haarniskan tekoon. Sisällön anti jää kuitenkin harmillisen vajavaiseksi. Eihän tässä genressä mitään uutta tarvitse luoda, mutta kyllä biiseistä saisi tehdä iskevämpiä, tai sitten 15 kappaletta vain on liikaa. Arvosteluasteikko lyhyesti: meija, jonka alaa on moderni death metal. Vanhemmankin alkaa tehdä mieli nousta barrikadeille kapinoimaan maailman lukuisia epäkohtia vastaan. Ulkoiselta olemukseltaan julkaisu näyttää halvasti toteutetulta, mutta yksinkertainen kansilipare sisältää sentään sanoitukset. Kun repäisyt eivät kestä juurikaan paria minuuttia kauempaa, 24 minuutin kesto on täysin optimaalinen niin mielelle kuin korville. Ohjelmointi on tehty pieteetillä ja järkevästi eikä häiritse isommin, jollei ala miettiä, ettei kukaan luultavasti edes pystyisi soittamaan moisia kuvioita. Julmaan äänimaisemaan pannaan vielä pisteeksi i:n päälle tasaisen mureat laulut, ja siinähän se on. Aadolf Virtanen Sorrowed At the Ruins Inverse At the Ruins lienee konkreettisimmin luokiteltavissa melodiseksi death metaliksi selvillä thrashvaikutteilla, mikä kuulostaa paperilla tasan yhtä tylsältä kuin itse levyllä. Ihmeitä saa tapahtua, mikäli Sorrowed meinaa nousta vielä varteenotettavaksi onnistujaksi. keskiverto pohjamutaa Riistetyt Propaganda Uusintapainos yhä edelleen aktiivisen tamperelaisen Riistettyjen kakkosalbumista vuodelta 1983 ei ole mikään vuosikymmenen kulttuuriteko. Levystä on vuosien varrella tehty erilaisia painok- sia niin cd:nä kuin lp:näkin, ja näistä osa on edelleen saatavilla. Tämä ei kuitenkaan vähennä alkuperäisen julkaisun merkitystä, sillä Skitsofrenia kuuluu kotimaisen hardcoren tärkeimpiin merkkipaaluihin esimerkiksi Laman kahden studioalbumin kanssa. Nuorten miesten energia ja intensiteetti on hurjaa, ja se mikä monipuolisuudessa puuttuu, korvataan onnistuneesti asenteella ja vimmaisella ulosannilla. Nyt molotovincocktailit lentävät vauhdilla mutta eivät saa liekkejä aikaiseksi. The Casualties Resistance Joni Juutilainen Skitsofrenia Jo viisitoista vuotta toimineen Sorro wedin kolmikolla on vakuuttavia meriittejä muun muassa The Scourgerin, Rapturen ja Witherian miehistöistä. Valitettavasti tämä ei nosta yhtyeen kauan muhinutta esikoisalbumia edes keskitason suoritukseksi. mestariteos Black Poison and Shared Wounds Season of Mist Daemon Worship Tämä newyorkilainen punkkarilauma on pitänyt piikkitukat tanassa jo vuodesta 1990, eikä bändin yhdeksäs pitkäsoit- Kohtuullista black metal -rymistelyä Monument of Brimstone -debyytillään (2008) tyrkyttänyt Israthoum on nouse- Tami Hintikka Israthoum. Streetpunk kulkee sinänsä kuten konkaribändiltä voi odottaa, mutta sittenkin liian kliinisesti ja ilman vaarantunnetta. Vauhtia piisaa, ja välillä rauhoitutaan rokkaamaan 77-punkin hengessä. Taustaköörin woo-oo-oot tulevat niin kuin tälle lajityypille on ominaista solisti Jorgen rähistessä vihaisena jos jostakin epäkohdasta. Resistance ei vain pysty olemaan levy, jollainen sen pitäisi. Onneksi sisältö on huomattavasti rikkaampaa. Mega to juuri kampauksia vesitä. Sillä lähtee äly päästä. Thrashistäkin vaikutteita imevä yhdeksän biisin esitys on hengästyttävää mutta erittäin ihailtavaa kuunneltavaa. Monimutkaisen ja taitavan kitaroinnin ohella ihastelu keskittyy tuhoaviin biiseihin, jotka toimivat upeasti, vaikka riffiähky tuleekin jo ensimmäisen minuutin kohdalla. Rumpukoneen käyttö on yllättävän pieni miinus
Kunhan täysi kaaos ja vihtahousu ottavat tämän kolmikon täysillä haltuunsa, lopputulos saattaa järkyttää kovuudellaan. Joni Juutilainen Prayer Danger in the Dark Escape Mitä tekee miehen ikään ehtinyt pohjoissuomalainen hevimies, kun sielua oikein riipoo. Joukkoon mahtuisi, mutta ennen varsinaista aikuisrockryntäystä keskittykäämme pyörtymään Prayerin ammattimaisesta ja tyylikkäästä fiilistelystä. Jaakko Silvast Väärinkäsitys Päivän tunnit Omakustanne Bändin MySpacesta löytyvä kuvaus ?Hankasalmi Hardcore since 1996?kiteyttää mainiosti, mistä Väärinkäsityksessä on kysymys. Viisikon varsinainen debyytti Wrong Address ilmestyi seitsemän vuotta sitten. Kolmen vokalistin voimin puhkuttu albumi nappaakin kuulijan otteeseensa erityisesti sielukkaalla laulutulkinnallaan, josta ovat useimmat inhimillisyyden piirteet kaukana. Musiikillisesti Israthoum on lähestynyt jännittävällä tavalla norjalaisen blackin ikuista jatkumoa, ja yhtyeen musiikissa kaikuvat parit Nidrosian-skenen nimet, 1349, Dødheimsgard sekä myös valitettavan vähälle huomiolle jäänyt Nidingr. Säröriffittelyä löytää muutamastakin kappaleesta, mutta sen tunkkainen uusretrovaraus ei tuhoa levykokonaisuutta, koska samojen kappaleiden terälehdet pursuavat muihinkin suuntiin. Kun seuraksi saadaan valloittavan pehmyttä ja värikästä soolokitarasoundia, rockbändimäisestä äänimaiseman tuhdiintumisesta ei osaa olla pahoillaan. Sovituksi virkistäviä soittimia on monista musiikkityyleistä innostuvissa sävellyksissä luontaisesti muitakin, tähdellisimpinä elegantisti soiva trumpetti sekä välimerellisiäkin mielleyhtymiä tuottava haitari. McNerney itse laulaa yhtäältä puheenomaisemmin, toisaalta ilmaisuvoimaisemmin kuin aiemmin. Laatua ja tyyliä löytyy siis enemmän kuin uskaltaa odottaa. Israthoum pyöriskelee kutkuttavasti kovan osuman tietämillä, eikä Portugalista aikoinaan Hollantiin ajautuneen bändin menestyksen esteenä tunnu olevan kuin turha arkailu sekopäisyyden suhteen. Liekö viivästymisen syynä sitten julkaisijaongelmat, saamattomuus vaiko rahapula, mutta yhtyeen esittämälle klassisen ajattomalle punk/hc:lle ei kannata asettaa viimeistä myyntipäivää. Sanoitusten teeseinä käytetyt päihteiden väärinkäyttö, uskontokriittisyys, sodanvastaisuus, luonnonsuojelu, jokapäiväisessä oravanpyörässä kieppuminen, isoveljen valvonta ja kapitalismin vallan vastustaminen ovat genren peruskauraa. On erikoista, että 56-minuuttisesta tuotoksesta on sellaistakin väitetty. Orgaanis-riittimäinen musiikkihan nimenomaan kasvaa ja elää ympärillään olevasta tilasta, ja pienemmäksi tehopakattaessa sen pyhän ulottuvuus näivettyy. Itsemurhan. Kyllä hyvä ruisleipäkin maistuu vuodesta toiseen ilman että siihen tarvitsee alkaa lisätä mitään karpaloita. Mega. Niitä toki lomittavat yhä lyhyet välisoitot, jotka ovat laiskaan akustiseen näppäilyyn perustuessaan edelleen kokonaisuuden tarpeettomin osa. No Holier Temple ei silti tunnu millään muotoa ylimittaiselta. Punkkitrio on julkaissut tuotoksiaan harvakseltaan, ja vaikka tämäkin ep on taltioitu jo reilut kaksi vuotta sitten, se saa julkaisunsa vasta nyt. Tikkanen kokee kuitenkin Danger in the Darkin Prayerin uudeksi ensilevyksi. Niin tai näin, musiikillisesti Prayerin kaksi ensimmäistä eivät juurikaan poikkea toisistaan. Kunnolla sävelien kuljetettavaksi hyppäävä melodisempi laulu on jälleen uskomattoman kaunista, jopa aiempaa tarttuvampaa kuultavaa, oli kyse sitten shamanistisesta jodlauksesta, epätoivon ulos manaamisesta tai äänihuulten kuin vanhakantaiseen englanninkieliseen progerockiin varta vasten räätälöidystä kaihosta. Huonosti genreistyvät, 1960-luvun pop- ja progemusiikin moniruokaisuudesta muistuttavat kappaleet eivät enää ole nopeasti häivytettyjä sormiharjoitelmia vaan itsevarmasti käyttäytyviä, nyansseja täyteen pakattuja eepoksia. Samaa voi todeta sopivan räkäisesti ja räyhäkkäästi esitetystä ja tallennetusta musiikista. Sen verran kelvollisesti ja kokemuksella toteutettua Väärinkäsityksen kantaaottavuus ja musiikillinen räkiminen kuitenkin on, että uniikkia lähestymistapaa ei jää kaipaamaan. Entä mitä tekee miehen ikään ehtinyt pohjoissuomalainen rokkari samassa tilanteessa? Levyllisen sulavalinjaista, melodista ja hitusen melankolista AOR:ia. Tanna-yhtyeen suomenkielisellä hard rockilla maatamme 1980-luvulla valloittanut pudasjärveläinen Tapani Tikkanen on Prayer-bändinsä kanssa uuden alun edessä. vasta viime vuonna ilmestynyt Dawnbearer-esikoinen. Ennakkotieto bändin särökitaroitumisesta ei ole onneksi niin kautta-alainen totuus kuin saattoi ounastella. Hiipivä puhelaulu ujuttaa luonnonarvojen julistamisen tajuntaan nöyrästi, ilman teennäistä patetiaa. Wrong Address oli kertosäkeiltään seuraajaansa aavistuksen tarttuvampi, mutta Danger in the Dark yksinkertaisesti rullaa sutjakammin. Tikkanen maalailee särkyneen sydämen vuodattamia tarinoitaan karismaattisella äänellään painokkaasti jylläävien kiipparimattojen yllä. Yksittäisistä biiseistä on nostettava esiin Heart Wants to Rock leppoisan tarkasti pimputtavine pianoineen. Ralli käy esimerkiksi siitä, miten osuvasti Prayer naittaa parhaimmillaan yhteen Journeyn, vanhan KISSin ja Bruce Springsteenin musiikillisia maneereita. Danger in the Darkin hunajaisuutta lisää myös Tikkasen studiossa levylle ruuvaamat, lempeän aistikkaat kitarasoundit. Suomessa ei ole liikaa persrehellistä AOR:ia takovia yhtyeitä. Jos kuulijalla ei ole antaa levylle tilaa ja aikaa, se kertoo enemmän tämän omasta arvo- ja sisältöjärjestyksestä kuin siitä mitä arvostellaan. Uusi musiikki on harvoin kuulostanut samaan aikaan yhtä uusiutumiskykyiseltä ja vanhalta. Mikko Kuronen 78 Inferno massa hiljalleen yhdeksi pienehkön hollantilaisen mustemman metalliskenen varteenotettavimmista nimistä. Entisen vokalistinsa Mat ?Kvohst? McNerneyn siirryttyä Hexvesselin hippihommien pariin tuntuu yhtye saaneen erityisesti laulupuolelle huikeasti lisää pontta. huh, tosiaan! . Maija Lahtinen Hexvessel No Holier Temple Svart Jos nykyinen musiikkiteollisuus ymmärretään pienen mittakaavan ympäristökatastrofiksi, kuten monessa mielessä viisasta onkin, Hexvessel on paitsi pieni siivu ongelmaa myös osa erinomaista helpotusta. Teollisuudessa, jossa fossiilisista aineksista kupataan synteettisesti polyvinyylikloridin ja polykarbonaatin muovaamia hetken viihdeärsykkeitä ja ahdistusta lievittäviä kuunteluelämyksiä kulutuskyvykkäille omistusfetisisteille, luonnon suureksi ja hartaaksi ylistykseksi tehty No Holier Temple on viekas muistutus siitä, että toisenlaisiakin tarkoitusperiä on. Dark Buddha Risingin jäsenistä koostetun The Death Magicians -taustayhtyeensä kera ensimmäistä kertaa pitkäsoittoa kasannut Mat McNerney on kehinyt kokoon levyn, joka on yhtenäisempi, eheämpi ja täyteläisempi kuin
Harmi sinänsä, sillä soundit ja karkea rääkylaulu ovat edelleen norjalaisen black metalin 2000-luvun tuotannon kultamitalilaatua. Tälläkin kertaa mukana on kaveri, mutta nyt voimat on yhdistetty True Lords of Vaticanin huolehtiessa musiikin värittämisestä elektronisin keinoin. Wardin kehityskaari sojottaa ylöspäin selkeässä erektiokulmassa, vaikka tyyli ja tehokeinot ovat edelleen samat. Alkuperäisen vuonna 1993 julkaistun levyn kylkeen on isketty lisämateriaalia peräti sadan minuutin edestä. Mukana on akustisia treenivetoja, vaihtoehtoisia miksauksia ja mikä tärkeintä, mukava satsi ennen julkaisemattomia kappaleita. Ääntä ei ole remasteroitu, sanoi DeFeis sitten mitä tahansa. Kokonaisuus on ihan hyvä muttei erikoinen. Uusintajulkaisun bonukset ovat melko vähäiset. Yhteistyö TLoV:n kanssa on toimivaa joskin hieman peräänliimatun oloista. Mukana on demobiisi vuodelta 2000 sekä video biisistä Død. Serpent Ward & True Lords of Vatican Ward & True Lords of Vatican Johnny Park Avenue / Black Floyd?s Tapes Syvällä undergroundissa mateleva Ward julkaisee seuraajan viime vuonna ilmestyneelle seiskasplitille, ja tällä kertaa formaattina on alan piireissä comebackin tehnyt c-kasetti. Keulakuvana toimivan Noora Federleyn väritön ja yksitoikkoinen lauluäänikään ei varsinaisesti kohenna yleisilmettä. Jos Seremonian debyytistä on löydettävissä joitain hyviä piirteitä, niin ainakin se herättää kuulijassaan tunteita jotka tuntuvat olevan, bändin epäonneksi, lähes ainoastaan negatiivisia. Joni Juutilainen Virgin Steele Life Among the Ruins SPV Virgin Steele ei jätä uusintajulkaisuja puolitiehen. Jos jotain on tehty, sen paremmin korvani kuin silmäni eivät erota alkuperäiseen waveformiin verrattuna mitään eroa. Yksi käsittämätön ero kuitenkin löytyy. Sanoitukset kuulostavat siltä kuin Keijo Ahorinta yrittäisi kirjoittaa Black Sabbathia suomeksi, mikä on kuulijasta riippuen joko maailman hienoin tai noloin asia. Suurin ongelma Seremoniassa on, että yhtyettä ei voi yksinkertaisesti ottaa todesta. Khold Toivon mukaan tähän mennessä suoritut esilämmittelyt johtavat seuraavalla julkaisulla kliimaksiin: slow, deep and hard! Mørke Gravers Kammer Peaceville Vuosituhannen alussa startannut Khold latasi heti alussa kovat piippuun ja sylkäisi ulos kaksi varsin vahvaa levyä parin seuraavan vuoden aikana. Vaikka tyyli on aiemmasta tuttu, levy on tavallaan hienoinen notkahdus. Vanhempia levyjä on sorkittu välillä rankallakin kädellä, mutta Life Among the Ruins on silti aika yllättävä mohkäle. Sysimustaa lähestyvä, osin sludgea sisältävä doomvyörytys on varsin alkukantaisella tavalla ahdistavaa ja piinaavaa, ja oman lisänsä tuo molempien biisien outromainen elekrofeedback. Mine-biisi nousee kappalekaksikon selkeäksi voittajaksi herkemmällä ja melodisemmalla otteella, joka tarjoaa sopivasti jännitteitä ja vastakohtia tutulle runnomiselle. Ward ei tunnu löytäneen aivan kaikkea potentiaaliaan, sillä esimerkiksi Paralyzedin olisi voinut antaa kasvaa pituutta, mikä olisi muuttanut sen massiiviseksi, kaiken alleen ruhjovaksi monsteriksi. Paholainen vaanii jokaisen nurkan takana ja kaikki tiet vievät väistämättä helvettiin. Todellisuudessa Seremonian musiikki on todella laimea yritys esittää vanhakantaista rockin ja protoheavyn ristisiitosta mystisillä sanoituksilla ja aavistuksen keskitasoa huonommilla kappaleilla. Uskottavuus on luokkaa Noidan käsikirja ja levyn naiivi okkulttinen maailma järkyttää korkeintaan alle kouluikäisiä tai syvästi kristittyjä moraalinvartijoita. Vaikka bonuksia on mukana kiitettävä määrä, niin jostain kumman syystä. Tästäkin kollaboraatiosta olisi huolellisemmalla sovituksella saatu paremmin kokonaisuutta palveleva. Mega Seremonia Seremonia Svart Kuolemanvakavissaan oleva Seremonia laulaa kuolemasta vakavissaan . Kolmantena ulostautunut Mørke Gravers Kammer (2004) yritti hattutemppua muttei yltänyt edeltäjiensä tasolle. Käytännössä kaava on isoveljiensä kanssa täysin sama: keskitempoista ja laahaavaa, sopivasti kierouteen taipuvaa black metalia ripauksella myöhemmän ajan Darkthronea ja Craftia. Mørke Gravers Kammer on edeltäjiensä lailla bassovoittoisella soundilla ja ylipäätään herkullisella tuotannolla varustettu teos. tai ainakin näin saattaisi kuvitella, mikäli vuosi olisi 1972 ja rockmusiikki suunnilleen vaarallisin asia koko universumissa
Kitarat jauhavat pöriseviä, junnaavia riffejään, toisinaan ne The Facelessin levyttävään kokoonpanoon on bändin uran aikana kuulunut lähes parikymmentä muusikkoa. Ei olekaan ihme, ettei bändi ole vieläkään julkaissut kahta läheskään samanlaista albumia. Kolmas kokopitkä on toki yhdistettävissä Facelessin historiaan vaikkapa teknisyyden, progressiivisuuden tai death metalin kaltaisten lokeroiden kautta, mutta todellisuudessa uudistuneen joukon ilmaisusta löytyy jälleen paljon uusia ulottuvuuksia. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyneellä Bite the Bulletilla kehityssuunta oli edelleen nousujohteinen. Vaikka viime vuonna pihalle pukattu Highway Pirates oli ainakin osittain oikeinkin hyvä, se polki silti paikoillaan ollen selkeästi pieni notkahdus ruotsalaisten uralla. Nyt julkaistavalla albumilla yhtye ei edelleenkään jaksa edetä täyttä sadan metrin matkaa, vaan meno hyytyy puolivälin jälkeen. Bändillä on edelleen vahva näkemys tehdä 80-luvun AC/DC:stä ja Acceptista ammentavaa heavy rockia, jota täydentää hyvin Hell Hoferin omaperäisen repivä, joskin edellä mainittujen esikuvien tutuksi tekemä laulutyyli. Musiikkiin on tullut aimo annos tervetullutta ilmavuutta myös soundillisesti, mikä ei kuitenkaan tarkoita varsinaista löystymistä. Tällä kertaa ne ovat onneksi johtaneet parhaaseen tulokseen bändin tähänastisella uralla. Autotheismilla on omat Deathin ja Cynicin katkuiset hetkensä, mutta sekaan mahtuu runsaasti myös modernimpaa otetta. Jo levyn aloittava 17-minuuttinen trilogiamainen nimikkokappale paljastaa, missä Faceless nykyään liikkuu. Kitaroista voi löytää loputtomasti vaikka minkälaisia tärppejä, sovitukset ovat vähintään yllättäviä ja vokaaleistakin löytyy kaikkea matalimpien viemäriörinöiden ja vaihtelevantasoisten puhtaiden laulujen välillä. Paketointi on nätti perusdigipak, jonka mukana tulevat DeFeisin saatesanat, infot, sanoitukset ja muut infot. Hyvänä esimerkkinä tästä on Rolling Homen perusrock, jonka loppufiilistely toimii hienosti. Barbaarisromanttista jyhkeyttä ja eeppisiä taisteluja levyltä ei löydä. Ennen julkaisemattomien raitojen joukosta löytyy muutama tätä julkaisua varten purkitettu cover ja jokunen bändin oma vetäisy. Musiikissa ei liiemmin hienostella tai panosteta vaihteluun, sillä yhtyeen tyyli on hyvin suoraviivainen ja perinteisiin nojaava. Tämä koituu myös Against the Oddsin ongelmaksi, sillä sinällään hyvin tehty levy on yksinkertaisesti aivan liian tylsä. Vaikka tämänhenkinen musiikki yhdistyy usein rämeikköön, Eagle Twinin ulosannissa on myös Doors-henkistä aavikkotrippailua. Rumpukompit eivät, kuten asiaan kuuluu, seuraile tavanomaisia polkuja vaan takovat runsaan tomien käytön siivittämänä omia ennustamattomia reittejään. Pitkät kappaleet eivät ole niinkään perinteisiä biisejä vaan matalalla ja pehmeällä säröllä surisevia kuljetteluja, osin sellaista jamipohjalta-meininkiä. Laulu kulkee mukana välillä huutaen, toisinaan kuin loitsien. Cry Forever -balladi on tiputettu pois. on totaalinen kokemus, mutta genren asiantuntijat ja bändin fanit saanevat siitä jotain vielä enemmän. Tami Hintikka No Second Thought Against the Odds Omakustanne Kuten on tuhanteen kertaan todettu, suomalainen metallinen hardcore on kansainvälisellä tasolla kovaa luokkaa. Uusia potentiaalisia bändejä putkahtelee esiin tuon tuosta, ja suuri osa vanhoista luottonimistä tuntuu vain parantavan meininkiään vuosien myötä. Kolmisen vuotta toiminnassa ollut No Second Thought jysäyttää ensimmäisellä kokopitkällään perushyvän paketin huutoa ja riffirouhetta. Tiukaksi pakkaantuneella savisella pellolla rapa ei lennä tarpeeksi korkealle. Pakko bändistä on pitää, vaikka herroilla on edessään pitkä matka huipulle, Nuke-kiinnityksestä huolimatta. Mega Bulletin mopo keuli varsin lupaavasti 2006 julkaistulla Heading for the Top -debyytillä. Pehmoilua, vonkausta ja bluesheviä sitten riittääkin reilusti, ja kyseessä onkin bändin kaupallisin ja hittihakuisin kiekko. Aivan kuin bändi olisi halunnut Whitesnakeksi Whitesnaken paikalle. Tulos on miedosti vaivaannuttavan pilluntuoksuista kevytheviä, joka kuitenkin selviää kuiville bändin rautaisen osaamisen ja draamantajun tuella. Jollain kummallisella keinolla Faceless onnistuu pitämään kolmannella levyllään kaiken hyvin kasassa. Autotheism on mukaansatempaava kokonaisuus, mutta jos siihen uppoutuu levyn aloitustrilogian ulkopuolella kappale kerrallaan, sen voi huomata olevan yksittäisten helmien sijaan osiensa summa. Pelkkä huutaminen ja mätkiminen ei tässä tapauksessa riitä, sillä jotain muutakin parikymmenminuuttisel-. On se nyt helvetti, että alkuperäistä biisivalikoimaa pitää leikata tällä tavalla. Noh, onpahan ainakin keräilijöillä kiroamista. Musiikillisesti Life Among the Ruins on Virgin Steelen tuotannossa melkoinen outolintu. Kyse kun on vieläpä ihan kelvollisesta herkistelystä. Biisit kuulostavat myös aiempaa yksinkertaisimmilta ja enemmän rockilta kuin metallilta, mikä ei sekään ole huono asia. 80 Inferno Eagle Twin The Feather Tipped the Serpent?s Scale Southern Lord Tämä yhdysvaltalaisduo hypnotisoi raskaamman kautta. Tämän ei tarvitse tarkoittaa pahaa Facelessissa selvästi vallitsevaa luovuudenvimmaa ajatellen, mutta kenties Autotheismilta jää edelleen uupumaan se pienenpieni kipinä, joka erottaa ?vain? todella hyvät levyt niistä lajin kirkkaimmista huipuista. Aki Nuopponen taas rauhoittuvat maalailemaan kevyemmin mutta alituinen painostava ilmapiiri ympärillään. The Feather. Täysin järjetön ratkaisu. Kari Koskinen Bullet Full Pull Nuclear Blast The Faceless Autotheism Sumerian Niin hyvin kuin livenäkin sympaattinen orkesteri hommansa taitaa, tämän genren rallit pitäisivät olla just eikä melkein, mitä tulee kokonaisuuteen. Nyt Bulletin massikka kiiltelee vahattuna komeasti ja käy tasaisesti, mutta kaasua painettaessa vääntöä ei tahdo löytyä riittävästi. Cry Forever -biisin poisjättämisestä on kuitenkin pakko rokottaa puolikkaan verran. Ihan jees, mutta onneksi tämä vaihe ei ole bändin uralla enää toistunut. Vaihtoehtoisilla miksauksilla ei tee mitään, ja akustiset treenivedot kärsivät liiallisesta kaiusta. Ihmisääni on tässä instrumentti muiden joukossa, ja se luo vyyhtiin oman shamanistisen vibansa. Lähinnä sludge?drone-akselilla viihtyvä vyöryttely murskaa ja mietiskelee, velloo ja viivyttelee
Soundit taas ovat selvästi lähempänä 90-luvun alun ruotsalaista death metalia, eli kovin kireää ja raapivaa äänimaailmaa ei ole tarjolla. Tummasävyinen ja raskas mättö kuulostaa hieman siltä kuin vanha Grave olisi vaihtanut tyyliä mutta jättänyt studiopöydän säädöt ennalleen. Sons of Otis Seismic Small Stone mestariteos kaan muutaman tempun hyvin osaava groovehirviö toistaa itseään hivenen liikaa. Toki merkittävä osa bändin ja koko sen edustaman genren viehätyksestä perustuu juuri toiston ja vähäisen variaation luomaan transsimaiseen tilaan, mutta kotiolosuhteissa tunnelma ja äänenpaine eivät tällä biisimateriaalilla täysin riitä. Arvosteluasteikko lyhyesti: ta, ainoastaan vinyylinä julkaistavalta levyltä kaipaisi. Toivottavasti jätkät saavat jatkossa ruuvattua musiikkiinsa lisää koukkuja ja asianmukaista vaihtelua. Joni Juutilainen Afgrund The Age of Dumb Hammerheart Nasum, Rotten Sound ja vanhat brittisekä ruotsikoohottajat tulevat mieleen. Sävyjä näin kiivaaseen rypistykseen ei parane liikoja toivoa, mutta mukana on rahtunen myös melodisempia riffejä ja crust/hc-sävyjä. Turhan blastvoittoista meno on. Raivokkaasta mätöstä ei tahdo jäädä kummoisiakaan muistikuvia, vaikka session jälkeen hikeä pukkaakin. Kari Koskinen Kolmannen pitkäsoittonsa julkaiseva Afgrund lienee virallisesti ruotsalainen yhtye, mutta puolet miehistöstä omaa suomalaisen nimen, joita voi tavata myös esimerkiksi GAFin ja Feastemin levyjen papereista. Keikalla tilanne olisi varmasti aivan toinen. Puutteistaan huolimatta Sons of Otis on kaikessa yksinkertaisuudessaan kiehtova poppoo. Mega Enabler keskiverto raliidejä ja peruskaavan rikkovia rakenteita. Tai no, pelkkä ?kova ydin. Muutamat blastbeatit muistuttavat vielä äärimmäisemmästä runttauksesta. Enablerin rähjääminen sisältää kaiken nopeuden keskellä myös asennemetallisia breakdowneja. Sanoitusosastolla liikutaan nihilistisissä näkymissä, mistä jo levyn nimikin antaa osviittaa, puhumattakaan sellaisista otsikoista kuin Fuck Today tai Funeral Dirge. All Hail the Void ei räjäytä pankkia, mutta on silti väkevä hardcore/crossover-lätty. All Hail the Void Kahden vuosikymmenen trippailu vahvasti stonerilta tuoksahtavan mutta myös vähän dronea sisältävän doomin parissa kuuluu Sons of Otisin musiikissa sulavana, melkoisen tanakkana sekä lämminhenkisenä vyörytyksenä. Musiikki ottaa kuuntelijansa heti alkutahdeista lempeään karhunsyleilyyn ponnistaakseen satunnaisen säännöllisesti leijailemaan kohti korkeuksia. Seismisen toiminnan ja kosmisten vibojen yhteistyötä siis. Kolmikon epäilemättä suuresti jamihenkisyyteen perustava konsepti on kauttaaltaan vallan toimiva. Esimerkiksi albumin nimikappaleen loppupuolen hidastempoinen fiilistely luo piristävää eeppisyyttä. Laulut ovat melko geneeristä rääkyvähköä huutoa, joka ei erityisemmin bändin pisteitä nosta jos ei niitä laskekaan. Parhaimmillaan biisit ovat silloin, kun niihin on solutettu kita- Act I Ear (cd) (dvd) Tarja Turunen, eikös jo pikkuisen ala harmittaa, kun tulit potkituksi Night wishistä etkä ole tarpeeksi lahjakas tekemään uraa klassisen musiikin parissa? Nyt olet tilanteessa, jossa vain sokeimmat fanit jaksavat palvoa kaikkia tekemisiäsi sen jälkeen, kun olet ajautunut tekemisiin tusinasäveltäjien kanssa ja ääntelysi on muuttunut pitkäaikaisen. The Age of Dumb on äänitetty Suomessa ja vierailijoina hyörii kotimaisia nimiä, joten eiköhän laiteta bändi maiden välisen yhteistyön piikkiin. Lautasella soi 26 minuuttia ehtaa grindia keskimäärin puolitoistaminuuttisilla kappaleilla. Samaan ai- pohjamutaa Tami Hintikka Southern Lord Tarja Yhdysvaltalainen kopla paiskoo maailmanlopunmeiningillä ryyditettyä hardcoreaan varsin mallikkaasti. ei kata tämän kurmotuksen tyyliä tarpeeksi hyvin, vaan mukana on koko ajan metallinen tulokulma aiheeseen
Hollow?s Gatheringin musiikista ei tarvitse sanoa sen enempää. Pisteet on annettava siitä, ettet ole sotkenut mukaan enempää Nightwishin aikaisia kappaleita, sillä niilläkään ei ole mahdollista peitellä soolotuotantosi epätoivoisuutta ja sieluttomuutta. Teatraalinen, sulava ja rakenteiltaan moniulotteinen melodinen metalli teki vaikutuksen, jota tämä metallioopperan kolmas näytös vain vahvistaa. Soulspellin tuorein on puitteiltaan jonkin verran edeltäjäänsä suorempi ja powerimpi tapaus. Tosiasia on, että olet valunut väliinputoajaksi, eikä sieltä nousta tällaisilla keinoilla. 82 Inferno Tarja Turunen, Act I vaikuttaa olevan täysin perusteeton livealbumi. Joukoissasi on kyllä ammattitaitoisia soittajia, mutta soitto huokuu niin kliinistä akateemisuutta, että siitä on rock kaukana. Kaikki tapahtuu Rosarion Teatro El Círculon näyttävissä puitteissa ja valoissa. Argentiinalaisyleisö elää vahvasti mukana, ja into ylettyy lopulta pohjoiseen kotikatsomoon asti. En epäile etteikö näin olisi. Mitään uutta ja mullistavaa Bloodred Hourglass ei genreen tuo, mutta se heittää konkareille mojovan haasteen. Ehdottomasti suurennuslasin alle laitettava bändi. Janne Tolonen Dragony Legends Limb Itävaltalaisporukan debyyttirääkäisy tarjoaa vauhtia ja dramaattis-eeppisiä. Livenä tämä bändi varmasti tappaa, jos vain soittimet ja lavameininki ovat hallussa. Owens kiljuu ilmestyskirjan peto -tyyppisiä osiaan Blaze Bayleyn tuodessa matalampaa syvyyttä kiekon loppuosalle. Löytöjä ovat myös Ynkkä Malmsteenin bändin Michael Vescera sekä Theocracyn Matt Smith. Act 1 pitänee ennen kaikkea Tarjan soolotuotannon fanit tyytyväisinä. Aki Nuopponen (cd) ja Panu Koski (dvd) Bloodred Hourglass Lifebound Spinefarm Soulspell Hollow?s Gathering Inner Wound Brassirumpali Heleno Valen metalliooppera Soulspell lykkäsi kahmalokaupalla hämmennystä ja kylmiä väreitä parisen vuotta sitten ilmestyneellä Labyrinth of Truths -kakkoskiekollaan. Niin laulu- kuin soittopuolikin rullaa mainiosti, vaivattomasti. En tiedä, mitä tässä välissä on tapahtunut, mutta Act I -livealbumi on joko osoitus täydellisestä itsekunnioituksen puutteesta tai sokeudesta omia tekemisiä kohtaan. Taiteellinen itsenäisyys on toisinaan upea asia, mutta jos julkaisee heikon materiaalin varjolla latteasti tuotetun, ankeasti soitetun ja karmeasti lauletun livealbumin, on aika katsoa peiliin. Myyntiversiossaan kahdelle dvdlevylle leviävän paketin kokonaispituus liikkuu peräti neljän tunnin tienoilla, joten katsottavaa riittää. Arvostelukappaleeseen tosin sisältyi ainoastaan ensimmäinen, reilut 110 minuuttia tikittävä ykköskiekko, joten ar- Mikkeliläisbändi menettää levytyspoikuutensa varsin mallikkaasti. Bändi jättää itsestään ammattitaitoisen kuvan. Sävellykset ovat hyvää tasoa, ja taitoa tähän vaativaan tehtävään löytyy selvästi. Yleensä tämänkaltaiseen musiikkiin kaipaa mausteeksi puhdasta vokalisointia, mutta ei tässä tapauksessa. Murina ja rääyntä ovat huolellisesti sovitettuja ja tarpeeksi variaatioita sisältäviä. Kun yrittää kumarrella kaikkiin suuntiin yhtä aikaa, pyllistää samalla joka suuntaan, ja näin tapahtuu myös silloin, kun esittää ahdistavia covereita tunnetuista biiseistä. Tarja Turunen, olit aikanaan Night wishin ansiosta uhmakas keulanainen, joka ajautui kuin ulkopuolisena metallin maailmaan ja laajensi käsitystämme siitä, kuinka klassinen musiikki ja raskas rock voivat soida yhteen. Settiin sisältyvä akustinen osuus tarjoaa sekin vaihtelua. Turusen pitkä historia osana Nightwishiä loistaa pitkälti poissaolollaan. Tässä tulee jälleen hienosti esille sovitusten tärkeys. Tällaisella kehityskaarella se olisi enemmän kuin toivottavaa. Jaakko Silvast laulukoulutuksen myötä yhä kauheammaksi pyrkiessäsi kaikkine kuiskailuinesi ja naukumisinesi jonkinlaiseen teatraalisuuteen. Menneestä muistuttavat Nemo sekä kaksi lainaa, Over the Hills and Far Away ja The Phantom of the Opera. Duettona Diego Valdezin kanssa laulettu Opera onkin yksi esityksen kohokohdista. Laajakuva on tasokas, ääni kohdallaan ja yhtye ammattitaitoinen. Sykähdyttävimmistä tulkinnoista vastaa kuitenkin monessa liemessä keitetty Amanda Sommerville, jonka ääni on naishevivokalistiosastolla kaikkein karismaattisimpia ja luonteikkaimpia. Levyn saatekirjeestä ei varsinaisesti selviä, jatkuuko Soulspellin tarina vielä neljänteen osaansa. Dödiksen ja rässin ristisiitos kuulostaa todella mallikkaalta ja, mikä huomattavaa, groovaavalta. Biisejä on mietitty ja sovitettu huolella. Vaikka levy kulkee pääosin rivakasti ja tuplabassarivetoisesti, kymmenen raidan kokonaisuudesta löytyy vaihtelevuutta ja tunnetiloja, joilla metallioopperan kokonaistarinaakin aksentoidaan. Jokapaikan projektihöyläksi viime vuosina livennyt Tim ?Ripper. Soundi maailmakin on ärhäkän mallikas. vosanakin on annettu puolikkaan julkaisun perusteella. Pääosassa on Turusen kahdelta raskaammalta soololevyltä eli My Winter Stormilta ja What Lies Beneathiltä peräisin oleva materiaali. Konsertin kiinnostavinta antia on kaksi uutta sävellystä, kaunis Into the Sun ja kipakampi Never Enough. Kieli- ja kosketinsoitinten toteutus on genressään huippuluokkaa, kiitos kudelman loihtineen viidentoista (!) vierailevan muusikon (mm. Helloween-basisti Markus Grosskopf) armeijan. Monen metallioopperan tavoin Soulspellistä tekee mielenkiintoisen lukuisten kovatasoisten metallivokalistien rosteri, joka tekee nytkin tekee vakuuttavaa jälkeä
Kompeissa laukataan tai painetaan suoraa tuplabassariravia, jonka päällä jylläävät monipuoliset riffirakennelmat ja sinällään toimivat mutta paikoin turhan laimeiksi uupuvat kosketinmatot. Laulupuolen möräkkä ärjynä on genrensä parempaa antia. Välillä ammennetaan melodiapitoisemmasta astiasta nopeatempoisesti, toisaalla taas julistetaan pimeyden voimia rauhallisemman poljennon saattelemana. Pahaenteisen harras tunnelma on läsnä kautta keston. etenkin jos sitä pohjamutaa vertaa kahteen viimeiseen Völuspálevyyn, joilla Fortið oli selkeästi parhaimmillaan. Kevyesti keskivertoa parempaa tummemman koulukunnan rohinaa tarjoileva Pagan Prophecies saattaa tarjota miellyttäviä hetkiä vaikkapa Emperorin, Enslavedin ja Helheimin muinaisiin tuotoksiin mieltyneille, mutta matkaa genrensä tunnustettuihin klassikoihin on pitkälti. Joni Juutilainen The 69 Eyes X Sony Helsingin vampyyrit lehahtavat kymmenennellä pitkällään takaisin goottirockin ja tällä kertaa myös vahvasti vaaleanpunaisemman veren popahtavaan valtakuntaan. siis kipaleita, jotka osaisi nostaa selvästi esille muusta kokonaisuudesta. Arvosteluasteikko lyhyesti: kuulokuvia. Dragony kutsuu musisointiaan ?glory metaliksi?, mikä tarkoittaa käytännössä fantasia- ja power-kategorioihin uppoavaa jyskettä hienoisin sinfoniahöystöin. Musiikillisesti Legends on toden totta edellä lueteltujen genrejen malliesimerkki. Herran esitys on mukiinmenevä mutta ei missään tapauksessa tyylisuunnan kärkipäätä. Uskoisin Legendsin maistuvan välipalana Rhapsody of Firen, Gamma Rayn tai varhaisemman HammerFallin heilaajille. Jaakko Silvast Behexen Nightside Emanations Debemur Morti mestariteos keskiverto ketissa moista ei kuitenkaan voi pitää isona puutteena. Tämäntyylinen hevi vaatisi astetta varmempaa, eläytyvämpää ja korkealentoisempaa artikulointia. Melodiarikkaat ja sinällään kulkevat kappaleet eivät puhkea kirkkaimpaan loistoonsa, koska asioita ei ole saatu vietyä aivan tappiin. Dragony-mastermind, vokalisti Siegfried Samer on myös luku sinällään. Kehua täytyy myös levyn puhtaita lauluosioita. Kokonaisuuteen kaipaisi ainoastaan kerrasta iskeviä hittejä . Siinä missä Kuusysien edelliset pitkäsoitot ovat edustaneet suorempaa jenkkirockia, nyt liikutaan jopa Kentin ja muiden Ruotsin popihmeiden mailla . Näin vahvassa pa- Fortið Pagan Prophecies Schwarzdorn Tasan kymmenen vuotta musiikkiaan työstänyt Fortið päätti kaksi vuotta sitten Völuspá-saagaan pohjautuvan levytrilogiansa, joten Pagan Propheciesia voidaan pitää eräänlaisena uuden aikakauden alkuna. Todellisuudessa yhtyeen musiikki ei ole kokenut suuriakaan muutoksia, vaan ilmaan tärähtelee edelleen eeppistä ja sopivissa määrin melodista pakanametallia vahvoilla norjablackpainotuksilla. Muutoinkin Legendsistä huokuu soittopuolella varman päälle ottamisen fiilis. Vastaavaa musiikkia ovat distrolistat puolillaan, mutta yhtyeen johtohahmo Einar Guðmundsson (aka Eldur) osoittaa keskimääräistä omalaatuisempaa musiikillista luovuutta. Islannista viitisen vuotta sitten Norjaan ajautunut Eldur pieksee kolmikkonsa kanssa ulos päällisin puolin pätevää ja terävää hakkausta, mutta tällä erää kokonaisuus jää jokseenkin keskeneräiseksi . Tasaisesti neljän vuoden välein albumin julkaissut kokoonpano on tehnyt tällä kertaa kenties kovimman teoksensa. Paljon ei ole kuitenkaan muuttunut. Nightside Emanations annostelee sisuksistaan mustaa paholaisenpalvontaa eri tavoin mutta vahvasti tyylistä kiinni pitäen. Rouhea kitarasoundi, erottuva basso ja jykevät rummut ovat kaikki omiaan vahvistamaan yhtyeen viestiä. Kaikkiaan äärimmäisen vahva levy. Serpent Suomen kovimpiin black metal -rykmentteihin kuuluva Behexen on tehnyt upeaa jälkeä jokaisella kolmella edeltävällä kokopitkällään. myös konkreettisesti, sillä X on työstetty Tukholmassa Patric Jonssonin ja Joakim Övreniuksen tuotannollisessa huomassa. Tuloksena on koko rahalla melankolista melodiaa ja bändin mukaan ensim- NEW ALBUM THE LORD OF STEEL 19.10.2012 IN STORES & ITUNES & on tour manowar music & merch: www.thekingdomofsteel.com FOR TOUR DATES AND CONSTANT UPDATES: www.manowar.com www.facebook.com/manowar
Uusia uria avautuu varsinkin lähes queenmaisten kuorojen ja stemmojen ansiosta, jolloin monet jo suoraviivaisessa startissaankin vetoavat kappaleet kasvavat yhä huumaavammiksi harmonioiden ylävitosiksi. Jos tällä linjalla olisi jatkettu läpi koko levyn, tarttuvuus olisi Addictedalbumiakin härskimmällä tasolla ja Devinille ominaiset melodiat eivät jäisi paikoitellen paksujen kerrostumien alle, puhuttaisiin jälleen kerran kuolemattomasta Devin Townsed -eepoksesta. Aki Nuopponen Spiders Flash Point Crusher Spidersin alkuvuodesta 2011 julkaistu neljän biisin 10-tuumainen oli kaikessa 70-lukulaisessa fiilistelyssään mainio ensijulkaisu, mutta kesän jälkeen ilmestynyt kiihkeästi rokkaava Fraction-7? (kääntöpuolella kelvollinen, joskin turhan alkuperäisuskollinen Alice Cooper -cover Under My Wheels) laajensi Hämisten repertuaaria oivasti ja osoitti samalla, että niin riffeissä kuin tyylitajussakin löytyy. Flash Point ei ole täyspitkänä aivan niin kova kuin toivoin, mutta erittäin nasevan ja tyylikkään kokonaisuuden sen yhdeksän pääsääntöisesti alle kolmen minuutin mittaista kappaletta sil-. Mikäli melodisen goottirockin purkka puree, X on pomminvarma hankinta. Sanna Mustonen Kobra and the Lotus Kobra and the Lotus Spinefarm Kobra and the Lotus julkaisi vuonna 2010 oman levy-yhtiönsä kautta ensimmäisen albuminsa Out of the Pitin. Viime vuonna KISSin Gene Simmons kiinnitti bändin omalle levymerkilleen. Nyt Simmons Recordsin kanssa yhteistyötä tekevä Universal ja sen omistama Spinefarm julkaisevat kanadalaisyhty- Evocation Illusions of Grandeur Century Media Maukkaalla sahauksella starttaava levy on väkevä jatke tämän 2000-luvulla toden teolla aktivoituneen svedukuoloyhtyeen diskografiaan. Kotimaansa metalliperinteeseen tiukasti sidoksissa oleva levy väläyttelee mieleen ainakin sellaisia nimiä kuin Dismember tai At the Gates. Meno on taattua kuolemametallia, jossa ei laahusteta mudassa, taituroida turhia eikä blastata vaan mennään eteenpäin synkeällä mutta melodisella linjalla. Paketti sopii radiosoittoon kuin kulmahammas vampyyrin ikeneen, ja X tulee todennäköisesti pysymään liiman lailla radioasemien voimasoitossa. Vaikka bändi kuulostaa äärimmäisen tiukalta, soundit ovat vakuuttavat ja niin sanottu meininki on kohdallaan, mieleen jääviä koukkuja on yksinkertaisesti liian vähän. Biisit ovat napakoita ja iskeviä, ilman krumeluureja pärjääviä tekeleitä. Levyn äänimaailma on sopivan selkeä muttei kevyt. Lienee siis sanomattakin selvää, että odotukset Addicted-albumin (2009) suuntiin palailevan uutukaisen suhteen olivat yhtä korkealla kuin Kanadan lippu maan itsenäisyyspäivänä. Mikä voisi mennä pieleen, kun luvassa on muhkea paketti Devin Townsendia menevimmillään ja massiivisimmillaan? Ja mukana on vielä Annekekin! No, mikään ei varsinaisesti menekään, mutta kovimman viimeisen latauksen uupuessa Epicloud jää hieman tasapaksuksi. Levyllä on mukana useita kourallisia suorastaan riemastuttavia osia ja läjä Devinin juustoisimmalla tavalla tarttuvia kappaleita, mutta myös hieman liiankin suoraksi vedettyjä mutkia ja Synchestraalbumin (2006) tavoin tahattomasti ylipaisuteltua kliimaksittomuutta. Onneksi tarttuva ilotulitus on silti pääosassa. mäistä kertaa myös henkilökohtaisia lyriikoita. Kokonaisuudella on kuitenkin eräs tietty ongelma. Laulaja Thomas Josefsson syljeskelee sanoitukset örisevällä korinalla, jota voinee pitää jo yhtenä Evocationin tavaramerkkinä. Illusions of Grandeur ei tule jäämään historiankirjoihin käänteentekevänä albumina, mutta se on levy, joka on hyvä iskeä koneeseen, kun alkaa tehdä mieli ruotsalaista perusasioiden parissa pelaavaa death metalia. Tami Hintikka 84 Inferno een eponyymin albumin, jota bändi näyttää pitävän varsinaisena debyyttilevynään. Out of the Pitin tietoinen unohtaminen on sinällään ymmärrettävää, sillä Kevin Churkon (Ozzy Osbourne, Five Finger Death Punch...) tuottama uutukainen on merkittävä loikka eteenpäin. Tyyli on selkiytynyt perinnetietoiseksi power metaliksi, ja erityisesti keulakuva Kobra Paige on todella löytänyt äänensä. Naisen seksikäs olemus on myös varmasti auttanut saamaan huomiota sekä Simmonsilta että kansainväliseltä metallimedialta. Levy hyökkää suoraan kuulijan kurkkuun raivokkaalla 50 Shades of Evil -avausbiisillä, eikä intensiteetti laske oikeastaan koko aikana. Ja mistäs muusta vampyyri kirjoittaisi kuin sydänsuruista. Sävellyskynää pitää vain teroittaa hieman lisää. Toni Keränen Devin Townsend Epicloud InsideOut Devin Townsendilla on takanaan huikea ura. Esimerkiksi balladimaisesti alkava Sanctuary osoittaa, että melodista taitoa löytyisi, mutta tämäkin kappale vaihtuu enemmän silkkaan voimaan luottavaksi paisutteluksi. Perusta on kuitenkin kaikin puolin niin hyvässä kunnossa, että bändiltä on lupa odottaa vielä paljon. Viimeisimpinä syntyneet Project-nelikon albumit ovat olleet toinen toistaan vahvempia, kesällä julkaistiin mieletön livepaketti ja allekirjoittaneella on nyt lokakuussa edessä matka Lontooseen tsekkaamaan, miltä miehen sinfoniaorkesterin kera toteutettu Retinal Circus -spessukeikka näyttää. Kitarat murisevat, rummut takovat jykevänä ja bassokin kuuluu mukavasti. X on tuotettu ja hiottu huolella, laatu kuuluu Love Runs Awayn jenkkikertosäkeistä päätösraitaan, yllättävän johnnycashmäiseen When A Love Comes to an Endiin. X:n kitarointi on yllättävän jouhevaa, ja laulujen osalta on mainittava, että Jyrki Linnankiven soundi on tuotettu niin erilaiseksi, ettei miehen maneereja tunnista lainkaan. The 69 Eyes on ottanut reippaan askeleen uusvanhaan suuntaan
Myös 90-luvun grungeaallon orkesterien, erityisesti Soundgardenin, vaikutus kuuluu vahvasti. Raskaimmillaan yhtye jyrää kuin kevytversio Toolista, ja tunnelmallisimmillaan se muistuttaa hyvin paljon Last Fair Deal Gone Downin aikaista Katatoniaa. Vaikka bändillä ei ole heti ensi kerrasta päähän soimaan jääviä hittejä, levyltäkin löytyvän Fractionin lisäksi, sillä on täysi nippu monipuolisia menneen ajan kyllästämiä rokkibiisejä, joihin ajan hammas ei pysty tulevaisuudessakaan. Mega kaan. Siinä missä keskinkertaisempi yhtye olisi käyttänyt perinteisimpiä kosketinkuvioita täyttämään äänimaailmaa, MDC on hakenut kitaroistaan vastaavia nyansseja. From the Shell on tasokas debyytti, joka ei kulu soittimessa kovinkaan herkästi. Eikä siihen ole pystynyt kovin moni muukaan saman alan yrittäjä. Kolmeminuuttiset kappaleet tiivistävät goregrindin/death metalin parhaita puolia hurmoksellisen hurmeisella otteella. Hauskaa ja verisen vetävästi toteutettua tärinää. Kari Koskinen Abrahma Through the Dusty Paths of Our Lives Small Stone Modern Day Citizen From the Shell Secret Turkulainen Modern Day Citizen tarjoilee debyytillään varsin raikkaankuuloista vaihtoehtorockia. Paikoittaisen, lähinnä soundillisen potkunpuutteen voi helposti korvata volumenupikkaa myötäpäivään kääntämällä. Laulaja Ann-Sofie Hoylesissa räväkkyys ja rokkikissamaisuus yhdistyvät kiehtovalla tavalla naapurintyttömäiseen herkkyyteen, ja tällaisella keulahahmolla ja biisiarsenaalilla varustettu nelikko tulee taatusti paremmin tunnetuksi myös kotimaansa ulkopuolella. Oikeanlaisen rentouden puuttuessa musiikin letkeä tunnelma kääntyy usein itseään vastaan, ja osasyypäänä ovat hivenen liian latteat ja elottomat kokonaissoundit. Abrahman puitteet ovat oikeanlaiset ja seisovat tanakasti omilla jaloillaan, mutta musiikillisten suuntaviivojen fokusoinnin kanssa sillä on vielä suuria muttei välttämättä kovinkaan vaikeasti ratkottavissa olevia ongelmia. Mega Slipknot (sic)ness . Napakasti iskevä rumpali, erinomaiset kurkkutaiteilijat ja ruhjovat soundit takaavat viihdyttävän puolituntisen, jota koristellaan epätyypillisen tarttuvilla kertosäkeillä. Bonuksena tulee pari uusintaäänitystä demoaikojen materiaalista ja yksi liveveto. Kevyemmät elementit eivät kuitenkaan jää jyräyksen alle vaan hengittävät hienosti kaiken alla. Erittäin lupaava alku. Mikko Malm Gorerotted Mutilated in Minutes Hammerheart The Rottediksi nimensä myöhemmin vaihtanut Gorerotted ei ylittänyt tätä vuonna 2000 julkaistua esikoistaan kos- Normaalisti kulttuuristaan ja maastaan hyvin ylpeät ranskalaisetkin osaavat näemmä arvostaa ja toteuttaa mukavan mureaa, tummaa ja raskasta 70-lukulaista stoner/space/desert rockia, josta löytyy pakollinen annos Amerikan etelän boogieta ja jumittavaa tunnelmointia. Liika vain tuppaa olemaan liikaa, sillä pitkälti toista tuntia kestävä Through the Dusty Paths of Our Lives harhailee turhan päämäärättömästi tunnelmasta ja kappaleesta toiseen eikä uskalla tai osaa sukeltaa tarpeeksi syvälle huuruiseen jamifiilikseen. Live at Download Eagle Slipknot. Hienoa on myös, kuinka laaja-alaisesti kitaroita on käytetty. Maanmiehensä Nicke Anderssonin parin viimeisimmän rokkikokoonpanon tavoin Spidersinkin maailma sijaitsee täysin 70-luvulla. Aikakauden aito ja rosoinen mutta erittäin lämminhenkinen tunnelma on tavoitettu aina tuotantoa myöten hienosti. Allekirjoittaneelle bändi on toiminut tasan All Hope Is Gone -kokopitkän (2008) verran, ja totta puhuakseni on myönnettävä, ettei sekään levy ole palannut soittimeen kovin usein. Tästä huolimatta Slipknot on taatusti yksi viime vuosikymmenen viihdyttä-. Jos levyltä löytyy koukkuja vaikka muille jakaa, kokonaisuudessa on myös pureksittavaa. Kappaleet kuten Gagged, Shagged, Bodybagged ja Severed, Sawn and Sold as Porn aiheuttavat hymähtelyä jo nimiensä puolesta, mutta ei tämä jää pelkäksi huumoriksi. Runollisten tittelien takaa löytyy sen verran tiukasti paiskottua mättöä ja kireää vääntöä, että aika harva on yltänyt samoille lukemille. From the Shell sisältää kauttaaltaan vahvaa biisimateriaalia, eikä kokonaisuudesta löydy juuri moitittavaa. Soundimaailma on mukavan iso ja tanakka, mikä saa biisit avautumaan täyteen potentiaalinsa. ti muodostaa. Turhaa nu-metal-kuraa vai osoitus modernin metallin mahdollisuuksista
Kyse on kylmän tunteettomasti naputtavasta veitsenterävästä death metalista, jota väritetään lurittelevalla melodisuudella ja adhd-asennetta huokuvalla kiemurtelevalla sävellystyöllä. Myös Obscura ja kotimaisista vaikkapa De Lirium?s Orderin Veniversum ovat päteviä vertailukohtia. Paikallaan ei pysytä kuin muutaman hassun akustisen osuuden verran. Täyteen ahdetun soittomaiseman hintana on, että kovin tarttuvaa tai helposti omaksuttavaa meno ei ole. Vaikka levy on kasattu niin sanotusti makuuhuoneessa, soitannollisesti ja tuotannollisesti jälki on huimaa kuultavaa. Eväskorista löytyy samanlaista teknistä hallintaa, kitarapornoa ja erottelevan siistiä soundia kuin Necrophagistin Epitaph-levyltä. Daniel Dornhoefer vimmistä ja mukaansatempaavimmista livebändeistä! Joku saattaa pitää bändin keikkoja silkkana pellesirkuksena, mutta kun Slipknot murjoo rytmikästä asennemetalliaan, Downloadin loputon yleisömeri on täysin bändin armoilla. Vuonna 2009 perustettu Sophicide kiilaa itsensä kertaheitolla teknisen ja modernin death metalin parempaan neljännekseen. Rumpuja taitaa tahdittaa kone, mutta ohjelmointi on tehty erittäin taitavasti. Kovin henkeväksi, svengaavaksi tai lämpimäksi menoa ei voi luonnehtia. Viihdyin. Aki Nuopponen The Contortionist Intrinsic Season of Mist War from a Harlots Mouth Voyeur Season of Mist Sophicide Perdition of the Sublime Hammerheart Parikymppisen Adam Laszlon yksin kotona kasaama Perdition of the Sublime on harvinaisen vakuuttava debytointi ilmeisen lahjakkaalta kaverilta. Mielenkiintoisia yksityiskohtia ja herkullisia kitarajuttuja ladotaan kuitenkin sellaista tahtia, että ensimmäisten kuuntelukertojen hämmennykseen sekoittuu aimo annos mielihyvää. Kari Koskinen 86 Inferno The Contortionist on niitä bändejä, joita parikymppiset tietokonenörtit kutsuvat progeksi. Näin tuntuu miettivän kalliolaistuloinen Murmansk, joka on rakentanut itselleen reservaatin musiikista, jossa voima-alternative, kenkiintuijottelu, uusi aalto ja toolismit törmäävät rysähdellen. Hälymeteliä, kiertäviä kitaroita, huiluääniä, säröbassoja, kaikuisuutta ja viluista pimeyttä jo kahdella aiemmalla pitkäsoitollaan sädehdinyt kvartetti ei ole tiputtanut kolkkoja aseitaan uusimmallaan, vaikka miksaajana on häärännyt silotellun hitikkyyden hakijana monesti väläyttänyt Arto Tuunela. Livemäisesti pumppaavan soinnin päällekäyvyys on muuttunut pari astetta popmaisemmaksi ja lämpimämmäksi . letkeimmillään bändi soi Hungry Hipposissa kuin 22-Pistepirkkomutaatio . Käy! Mikko Kuronen Empire Trading Souls Lion Historiansa aikana useampia tekijämiehiä riveissään esitelleen saksalaisvalmis-. Ilkeä jos olisin, väittäisin kopioksi. mutta ytimeltään Murmansk on edelleen tylppä, tumma, kova ja nopea kuin nykyaika. Ei kauneutta kauneuden takia eikä häijyyttä häijyyden takia, vaan kumpaakin samassa mytyssä, toisistaan erottamattomina, konduktöörinään kitaristivokalisti Lauran paikoin pjharveymainen ja kimgordonmainen ääni, joka on vieläkin hieman sivussa, aivan kuten ihminen itse orkesterin mainioissa liveesityksissä. Asian voinee ilmaista niinkin, että 4AD-supersankareiden väkivaltaisimmat puolet on ääriviivaistettu Rüütlilla amerikkalaiseen makuun ja silattu sikäläisellä ymmärryksellä indiekitaramusiikin actionista. Soittoteknisyyttä korostavan bändin kohdalla mainitaan vaaralliset termit deathcore ja djent, mutta onneksi yhtyeellä on tarjota myös muuta kuin umpitylsää matematiikkaheviä. Aavistuksen linjaansa sitten debyyttinsä keventänyt jenkkiporukka tasapainottelee utuisten ja ambienthenkisten maalailujen sekä raaemman mörssäyksen välimaastossa. Ei haittaa yhtään, että kyseessä on vain festarikeikka, yksikään biisi ei ole välttämättä metallin timanttisinta kärkeä ja ekstroissakin nähdään vähän mitä sattuu. Kun Downloadin-keikka lähtee soimaan ja Slipknot soittaa millintarkasti harkitun tehokasta metalliaan, katsoja tuntee olevansa keikan hengessä mukana jopa kotisohvalla. Nopeatempoisemmissa kohdissa useammat pitit pyörivät vimmatusti ja kertosäkeiden aikana joka ikinen tuntuu laulavan mukana. Kitarat tuikkaavat riffiä, sooloa tai otelaudalla tanssivaa sirkuskuviota hengästyttävää tahtia. Kun Corey Taylor käskee yleisön moshata tai hyppiä, rockpoliiseja ei tunnu näkyvän lähelläkään lavaa. Juuri tästä syystä tämä blu-ray (julkaistu toki myös dvd:nä) on todennäköisesti parempi kuin yksikään Slipknotin studioalbumeista. Yhtye tarvinnee vielä yhden levyn noustakseen lopullisesti huipulle, mutta näillä lihaksilla sen ei luulisi olevan kovinkaan suuri ongelma. Joni Juutilainen Murmansk Rüütli Around Your Neck Vain toimimalla voimme selvitä. Between the Buried and Me, Dream Theater ja Periphery tuoksahtelevat ilmassa etäisyyksien päähän, joten ainakin puitteet ovat kohdillaan. Ihme kyllä, mitä pidemmälle Contortionist tyyliään jalostaa, sitä mielenkiinnottomampaa sen musiikista tulee. Intrinsic on pettymys mainioon Exoplanetiin (2010) verrattuna mutta osoittaa yhtyeen omaavan edelleen huikeat määrät taitoa, joten oikeaan saumaan osuessaan jannut saattavat iskeä vielä kovaa. Täysin päinvastaista kehitystä edustaa puolestaan War from a Harlots Mouth, jonka rujo deathcore alkaa olla viimeinkin rajussa iskukunnossa. Vuonna 2005 perustettu möykkäporukka on hakenut omaa linjaansa koko uransa, mutta vasta Voyeurilla homma alkaa loksahdella kohdilleen. Todella muhevilla soundeilla pauhaava levy pudottelee atomipommin lailla räjähteleviä riffejään ja hyvällä tarkkuudella osuvia kappaleitaan paikoin niin raskaasti, että jopa The Acacia Strainin kaltaiset mörssärit alkavat olla kevyttä rautaa tämän saksalaisjyrän edessä. Voyeur on ehdottomasti yhtyeen kypsin ja monipuolisin julkaisu, joka pyörii aivan siinä rajoilla, jotta lähteekö pää irti ihan kunnolla
album on CD) On tour with fear faCtOry 06.11. Pienellä amerikkalaisen ammattimiehen viilauksella Dead Rock Commandos olisi melko varmasti pistettä parempi levy. Dead Rock Commandos Mega Small Stone Korn Voisin melkein luvata syöväni hatullisen sitä ihteään, jos nämä Kreikan pojat eivät ole koskaan kuulleet Dopes to Infinityn ja tätä seuranneen kolmen albumin aikaisesta Monster Magnetista. HelSinki The Circus 07.11. Neal Morse julkaisi melkoisen tupla-albumin nimeltään Testimony 2 vasta reilu vuosi sitten, ja nyt kasassa on jo kokonaan uusi albumi jättimäisine eeposkappaleineen. Momentumia kuunnellessa on helppo kuvitella, kuinka luotaantyöntävä artisti Neal Morse voi monille olla jo pelkän sanomansa takia. Jääkin oikein kenkuttamaan, että yhdestäkään biisistä ei löydy lähellekään Negasonic Teenage Warheadin tai Space Lordin kaltaista takuuvarmaa tappokertsiä tai kaaliin jumiutuvaa osiota. Vaikeasti kuvailtavat, fiilikseen perustuvat asiat ovat musiikissa usein vähästä kiinni. bonus disc with 10 extra tracks) and 180g gatefOlD 2lp vinyl eDitiOn (incl. Arvosteluasteikko lyhyesti: teisen supergroupin kakkosalbumi vuodelta 2002 näkee nyt toisen aamunkoiton. HelSinki The Circus 08.11. tampere Pakkahuone www.insideoutmusic.com [+++ check out special and rare collector?s items at www.insideoutshop.de +++] Out OctOber 5th KOpeK?s signature sOund is a rude mixture Of classic u2, the blacK crOwes, the darKer side Of the pOlice, led Zeppelin, nirvana and the darKness.. Pääosan raidoista paukuttavan Gerald Kloosin soitto on hirvittävän napakkaa, mutta mies on tupannut jo- ka ikiseen soittamaansa biisiin (Andreas Johanssonin fiittaukset pois lukien) niin paljon virvelipohjaisia triolifillejä ja muita polyrytmiviritelmiä, että ei paremmasta väliä. Ja onhan se silkkaa todellisuutta, että Morsen sävellykset ovat niin rehellisen imeliä, että niitä joko rakastaa tai vihaa. Niin laadukasta jälkeä kuin miehen ytimekkäimmät luomukset ovatkin, kokonaisuudet jäävät aina mammuttikappaleiden varjoon, ja lopulta levyjä päätyy vertailemaan juuri näiden eeposten välillä. Momentumin päättävä World Without End jo yksinään oikeuttaa tämänkin albumin olemassaolon. Aki Nuopponen Nightstalker keskiverto pohjamutaa Nightstalker-joukkiosta löydy, vahvaa tyylitajua, hyviä sävellysideoita ja tanakkaa osaamista kylläkin. Tehokeinoina menisivät, mutta eivät tässä mittakaavassa. Jaakko Silvast Neal Morse Momentun Radiant Taivaista on viime aikoina laskeutunut valittujen ihmisten joukkoon ilmeisen paljon inspiraatiota. Itse en kykene millään samastumaan miehen henkiseen ajatusmaailmaan, mutta jos usko Jumalaan saa hänet luomaan näin upeita biisejä aina akustisista mies ja kitara -kappaleista suureellisempiin sähkökitaroiden ja mestariteos urkujen riemuvoittoihin, olen myyty. Sanomasta viis. Useimmissa Neal Morsen albumeissa on kuitenkin yksi niin sanottu vika. Livesetin Out September 28th Also available as 2 CD Digipak (incl. Kuviossa mennään samoilla säädöillä kuin ensimmäiselläkin kerralla, joten sikäli tarjolla ei ole mitään uutta saati ihmeellistä. Trading Souls on parhaimmillaan oikeinkin hyvä hard rock -levytys, ja sen tarttuvimmat rallit löytyvät heti kiekon alkupäästä. Live at the Hollywood Palladium Roadrunner Energisistä keikoistaan tunnettu Korn julkaisee jo neljännen live-dvd:nsä. Keski-ikäistyvistä miehistä tuntuu löytyvän vieläkin puhtia. Viimevuotisella The Path of Totality -albumilla Korn uudisti menestyksekkäästi itseään hyväksikäyttämällä dubstepin ja muiden modernien konemusiikkityylien tyylikeinoja. 1980?90-lukujen vaihteessa Black Sabbathissa vokalisoineen Tony Martinin ääni on sekin miellyttävää kuulosteltavaa, mutta miehen perussuoritus ei valitettavasti nosta Trading Soulsin osakkeita sen korkeammalle. Yksi varsin ärsyttäväkin elementti levyltä löytyy. One in a Millionissa ja Pay Back Timessa ovat Trading Soulsin tarttuvimmat kertosäkeet, Teenage Deadheadissä (kappale tuo jostain kumman syystä mieleen Steel Pantherin!) puolestaan sielukkaimmat tulkinnat niin laulun kuin koskettimienkin osalta. Trading Soulsin taika ei kuitenkaan kestä levyn loppuun, vaikka Empire-mastermindin Rolf Munkesin kitara venyy ja paukkuu parhaimmillaan kuin genren kyvykkäimmillä kepittäjillä. Vaan eipä asiasta voi alkaa liiemmin motkottamaankaan, kun esikuvaksi on otettu noinkin hieno bändi ja osataan tehdä yli kahdenkymmenen vuoden ja kolmen aiemman albumin kokemuksella mukavan letkeitä ja tasapainoisesti vellovia stonerkappaleita. Dave Wyndorfin äänestä huokuvaa karismaa ja vahvaa hittivainua ei The Path of Totality Tour
Sinällään loppuosa on One- ja Another Brick in the Wall -covereita myöten tuttua kauraa. Ainoastaan bändin debyyttilevyltä löytyvästä ja tällä keikalla yleisön pyynnöstä soitetusta Predictablesta ei ole nähty aiemmin tulkintaa virallisilla dvd-tallenteilla. Bonusosiossa nähtävät haastattelut ovat mukava lisä, vaikkeivät ne tarjoa mitään mullistavaa yhtyeen faneille. Niillä halutaan kuitenkin alleviivata faktaa, että bändi haluaa yhä jatkaa ilmaisunsa uudistamista. Toni Keränen Joni Juutilainen King of Asgard To North Metal Blade seitsemän ensimmäistä kappaletta on kyseiseltä levyltä, ja ratkaisulla on hyvät ja huonot puolensa. Skrillexin kanssa esitetty Get Up! aloittaa homman väkevästi, mutta jo sen aikana käy ilmi, että iso osa kuulokuvasta täyttyy koneilta tulevilla äänillä. Vaikka blasteja kuullaan, pääasia on verkkaisesti etenevä ja mahtipontinen tunnelmointi. Laulu on ihan asiallista örinää. Myös upea Gap of Ginnungs nousee miehekkäällä kertosäkeellään tavanomaisen kuuntelukokemuksen yläpuolelle. King of Asgard on hieman varjoihin jäänyt porukka, joka ansaitsisi suurempaakin näkyvyyttä ja kuuluvuutta. Maija Lahtinen min mainittu AA-kerho myös edesmennyt Bathory. Esimerkiksi Kemikaalicocktailin ja Panomiehen kaltaisten kipaleiden kohdalla on helppo sekä viihtyä että päihtyä. Varovainen kolmonen tipahtaa, sillä uskon, että yhtye ei ole vetänyt vielä kovimpia ässiään hihastaan. Todellista kuolemanpalvojaahan tämä ei haittaa, sillä musiikki on täysin irti ajasta ja trendeistä, jolloin levylle on ennustettavissa pitkää tulevaisuutta. Neljästä yli kymmenminuuttisesta biisistä koostuva Harvest on omalla tontillaan kovaa ja ammattitaitoista tavaraa. Musiikillisiksi verrokeiksi mainitut Horna ja Satanic Warmaster viipyilevät kuulijan mielessä Harvestin pääosin keskitempoisia kappaleita kuunnellessa. Harvestin julkaisun kanssa ei ole pidetty turhaa kiirettä, sillä levy on purkitettu pääosin jo vuonna 2007. Viimeiseen Blind-klassikkoon tultaessa meininki on jo varsin riehakas. Kitarasahaukset eivät ehkä ole sieltä kekseliäimmästä päästä, mutta ne ajavat eeppisen asiansa oikein hyvin. To North -kiekon kappaleet eivät ole mitään instant-hittejä vaan tasaisen varmasti kulkevia metalliviisuja. Tami Hintikka Karleby Fittans Karleby Fittans Omakustanne Blood Red Fog Harvest Saturnian Ainoa aiempi kuulohavainto Blood Red Fogista sijoittuu Funerary Bellin kanssa julkaistulle splitille (2009), jolloin keskisuomalaisbändi soi kohtuullisen tavanomaisena ja jopa hivenen tylsänäkin suomalaissoundisena blackbändinä. Toisella kokopitkällä metkut ovat kuitenkin täysin toista luokkaa, sillä yhtyeestä on kasvamassa hiljalleen erittäin vakavasti otettava melankolinen ja sysimusta black metal -ryhmä. Skitsofreenista tunnelmaa lisää se, että yleisön valtaosa näyttää olevan yli kolmekymppisiä miehiä. Se saa The Nine Worlds Burn -biisissä seurakseen naistulkintaa, jonka siivin tavoitetaan jotain muinaisskandinaavista fiilistä vähän enemmänkin. Tämä on toki ymmärrettävää biisien luonne huo88 Inferno mioon ottaen, mutta tilanne muistuttaa enemmän dj-keikkaa kuin perinteisen rokkibändin vetoa. Ei varsinaista dancekansaa. Enemmän eloa alkaakin syntyä vasta kun Here to Stay aloittaa vanhemman Ruotsalaissoturien toinen kokopitkä osoittaa, ettei Amon Amarth ole länsinaapurimme ainoa pätevä kuolohenkinen viikinkimetallipataljoona. Yksi tämän levyn vahvuuksista on eittämättä simppelisti päällekäyvä jyräys, jossa kummittelee paitsi aiem- Siinä missä Rytmihäiriö vannoo henkirikosten ja Gambinan nimeen, astetta kevyempi Karleby Fittans on rakkauden ja yleisen spurguilun asialla. Kuuden biisin debyytti-ep sisältää lyhyttä ja ytimekästä melopunkkia, jossa yhdistyvät Ramonesin perusjytä sekä varhaisen Klamydian melodisuus ja energisyys. Fittans hallitsee tarttuvien biisien ja koukkujen teon, ja kun soittotaitokin on kohdillaan, kappaleet eivät jää liian löysiksi tai laiskoiksi. Vastaavaa synkkyyden ja epätoivon kylmää virtaa on hankala kuvitella irtoavan muiden kuin suomalaisten känsäisistä käsistä. materiaalin vyöryttämisen. Ja luulenpa, että orkesteri on parhaimmillaan nimenomaan lavalla. Mikko Malm Necrovation Necrovation Agonia Paras metalli syntyy rauhattomuudesta. Rauhattomuus ei tarkoita pelkästään tunnetta joka heittää tekijän tekemään, vaan myös teoksen osien välistä epäsuhdan ja yhtenäisyyden kamppailua. Ruotsalaisen Necrovationin Breeding Deadness Blood (2008) ei ollut parasta metallia, vaikka asiallinen esikoinen olikin. Se tähysi sinne missä rauhattomuuden jännitettä kosketeltiin käsin, Repugnantin Epitome of Darknessiin ja Mercilessin The Awakeningiin, mutta oli itse sittenkin lähinnä tietäväinen sivustaseuraaja.
Breed on kaikin puolin onnistunut ja hienosti tässä ajassa kiinni oleva kokonaisuus, jossa kuuluu yhä bändin alkuaikojen perimä vuosien aikana tapahtuneista suurista kokoonpanovaihdoksista huolimatta. -asenne ei ärsytä, vaan sitä jopa kunnioittaa tässä tapauksessa. Necrovation ei ole vielä alueella, mutta varoituslaatat voidaan lähettää painoon. Mikko Kuronen Lynyrd Skynyrd Last of a Dyin. Kitaraosastolla vyörytetään täyslaidallisen verran yllätyksettömiä mutta täysipainoisia ja konstailematta toimivia riffihimmeleitä. Melodiakylläisemmissä vesissä veneen kokka kääntyy useammin kuin kerran Iron Maidenin ensimmäisten levyjen eeppisempien biisien maisemiin, mikä ei ainakaan mataloita materiaalin kiinnostavuusindeksiä. Thrashpoljentoa löytyy enemmän The Coils of Apollyonin komppiosastolta sekä rytmikitaran varressa viihtyvän vokalistin Nolan Lewisin lauluista, joissa ärjytään ruoto suorana ja kurkku karrella. The Coils of Apollyonin suurin kompastuskivi lienee kappalemitoissa. Verraten pitkiin ralleihin on aseteltu liiaksi levyn kaikilla raidoilla toistuvia palikoita, jotta ne jaksaisivat pitää kappaleet kiinnostavina kiireestä kantapää-. Kunnianhimoiseen sovitustyön, raa?an soitto-otteen ja hallitun soundimaailman kolmikannasta tulee ajoittain mieleen vanha Pestilence, välillä jopa Sentencedin North from Here. Temponvaihteluita, monipuolista soolokitarointia, arvaamattomia väliosia ja tuhlailevaa riffitulvaa riittää, eikä jokaisen riffin päällä lue old school death metal. Kakkospitkäsoittoa ei ole tehnyt enää genrensä kikat läpiopiskellut mallioppilas. Oi, jospa joulupukki tänä vuona toisi haluamani lappuhaalarit ja punaisen, takaluukulla varustetun kokovartalokerraston. Mega Kryptos The Coils of Apollyon AFM Intialainen heavy metal on jo sinällään melko eksoottinen käsite ja itseisarvoltaan tutustumisen väärti. Eikä Kryptosin kynäilemä NWoBHM:n ja vanhan liiton thrash metallin nojaava ryske ole lainkaan hassumpaa luukuteltavaa. Bangalorelaiskvartetin kolmonen osaa vaikutteista huolimatta olla melko omaperäinen paistos. Tietysti enemmän hengessä kuin yhteneväisessä äänessä. Edes vahvasti yhtyeeseen liitetty ?the stars and stripes forever. Necrovation alkaa muuttua näkijästä tekijäksi. Kehitykseen kuuluu, että kappaleissa on enemmän teosten kuin rallien tuntua. Yhtye puskee tunnelmasta toiseen energisesti. Redkinin black metal -taustaa ei voi olla huomaamatta, mutta säveltäjänä, muusikkona ja erityisesti laulajana mies on huomattavasti keskivertoa paholaisenpalvojaa tasokkaampi. Alkujaan vuonna 2006 julkaistu Epoch of Aquarius on odotettua parempi levy, mutta yhtäläisyydet jo aiemmin mainittuihin bändeihin ovat ehkä sittenkin liian ilmeisiä täydellisen kuuntelunautinnon maksimoimiseksi. Erityistunnustus on kuitenkin annettava perinteisesti hohhoijaa-osaston coverbiisivalinnasta, Burzumin Tomhetista, josta ukrainalaismuusikko onnistuu leipomaan erinomaisen ja alkuperäistä paremman version. Roadrunner Joni Juutilainen Tokkopa nykymaailmaan enää syntyy Lynyrd Skynyrdin kaltaisia, aidosti ikonisia bändejä, joiden syvän etelän periamerikkalaisuuteen perustuva rock kuulostaa täysin ajattomalta ja hienolta, vaikka kultakauden levytyksistä alkaa olla jo lähes 40 vuotta. Epäsuhta ja yhtenäisyys tappelevat tavalla, jota voi nimittää paremman sanan puutteessa vaaraksi. Täysin turhasta miehestä ei todellakaan ole kyse, sillä Redkin on ollut osallisena yli kolmellakymmenellä levyllä, joista muutamat nauttivat genrensä klassikkostatusta. Munruthelin folkahtava pakanametalli sijoittuu odotetusti jonnekin Krodan ja Nokturnal Mortumin välimaastoon. Välillä sorrutaan tylsään lattarihakkaukseen ja tarpeettomaan kiihdyttelyyn ohkaisella riffikuorrutuksella. Jännitteen jälkeen tulee korkeajännite. Se on dm-lajityypin tämänhetkisen kuormituksen huomioiden hyvä asia. Breed Munruthel Epoch of Aquarius Svarga Aikoinaan Silentium-nimellä aloittanut Munruthel on muiden muassa Nokturnal Mortumissa ja Lucifugumissa soittaneen Vladislav Redkinin sooloprojekti. Yllättävänkin raskaasti ja täyteläisesti soiva southern rock on samaan aikaan sekä monipuolista, pirteää, tarttuvaa, tunnelmallista että rennonletkeää tavalla, johon vain paljon elämää nähneet ja kokeneet ammattimiehet parhaimmillaan pystyvät. Legendat eivät tyydy jäähdyttelyyn, he käyvät edelleen lämpiminä. Last of a Dyin. Viimeisiä lajissaan, todellakin. Edeltävä Gods & Guns (2009) ei oikein vakuuttanut, mutta veteraanit ovat 13. studioalbumillaan taas hienossa vedossa
Nyt jo kuopattu Abduktio kuitenkin osoitti, että hc:tä voi esittää niin tekstillisesti kuin musiikillisesti täysin uniikilla ja älykkömäisellä tavalla niin, että uskottavuus säilyy eikä genren ytimestä ajauduta liian kauas. Kotimaista Derridaa voisi kutsua ylöjärveläisten hengenheimolaiseksi. Yhtye antaa mukavasti ajattelemisen aihetta niin teksteillään kuin musiikillaan, mutta paketti ei silti ole täysin onnistuneesti kasassa. niistä, jotka jonain päivänä saattavat hyvinkin olla totta. Jaakko Silvast hän. Ontot riffit ja keskinkertainen kärinälaulu eivät paljon tarjoile, eikä kappaleissa tapahdu käytännössä yhtään mitään. Ephel Duathin kestävä undergroundsuosio pysyy edelleen suurena mysteerinä, sillä yhtyeen musiikki on yksinkertaisesti huonoa ja tämä lähes luokaton ep alleviivaa faktaa entisestään. Joni Juutilainen Voisi helposti luulla, että perinnetietoiseksi genreksi usein luokitellun hardcoren karsinassa seinät olisivat likellä toisiaan ja niihin törmäily suotavaa niin kauan kuin ei mennä läpi. Hyviä biisejähän bändi ei ole saanut aikaiseksi vielä yhtäkään. On Death and Cosmos on tuttua Ephel Duathia, mutta ehkä vielä hitusen aiempaa tylsempää ja mitäänsanomattomampaa kiemurtelua. Mikäs tässä taas kaahatessa, kun jenkkiveteraanit myrskyävät 18 biisiä osapuilleen yhtä monessa minuutissa. Vanhan nappiksen ja ENT:n kaltaisten brittilegendojen vaikutus kuuluu selvästi, ja mukana on myös hieman Insect Warfaren ja Kill the Clientin kaltaisten tuoreempien grindaajien väriä. Jäikö joku infernon numero lukematta?. Maistuvaa metallinystävän peruspurtavaa tämä kaikkinensa silti on. Jaakko Silvast Ephel Duath On Death and Cosmos Agonia Läpi uransa progressiivista, avantgardistista ja niin hemmetin taiteellista metallia vääntänyt Ephel Duath on herättänyt huomiota käytännössä ainoastaan erikoisuudellaan. Kitarointinopeuden ja rivakan tuplabassarijumputuksen perään huuteleville suositeltakoon The Lighthousea, jonka sormijuoksutuksista voi olettaa, että tirehtööri Thorsen on nauttinut aikoinaan tuhdin annoksen Stratovariuksen Episodea. Levy on perusasiat tiukasti kuosissa pitävää, pesunkestävää poweria. Derrida Tule ja katso Psychedelica/Räävi/Ruori/ Distroy/Rämekuukkeli/Rusto-Osiris Vision Divine Destination Set to Nowhere Ear Piirit eivät ole Italian power metal -skenen avoimen sarjan huipulla kovinkaan suuret, mutta ne pyörivät turkasen lujaa. Kaikkea tätä sitoo vahva tuotanto selkeine miksauksineen ja kuohkeine soundeineen. Tarttuvien kertosäkeiden metsästäjien kannattaa keskittyä Destination Set to Nowheren ensimmäiseen puolikkaaseen, jolla tarjoillaan maistuvimpia korvanameja The Dream Makerissä, Beyond the Sun and Far Awayssä sekä siirappiakin imelämmässä Message to Home -slovarissa. Vision Divinekin osaa kertoa selkäpiitä kutkuttelevia tarinoita tulevaisuudennäkymistä . Tulla ja katsoa kannattaa silti ennemmin kuin katua. Mega Phobia Remnants of Filth Hammerheart Reilut kaksi vuosikymmentä ilman ihmeempiä uudistumisia. Myös kepeämmälle kokeellisuudelle jää kaipaamaan vastapainoksi hivenen aggressiivisempaa otetta etenkin kitaraja riffiosastolla. Longarin sinetöivä nimiralli on kuitenkin tunteellisuudessaan ehkäpä kaikkein tehokkain ihokarvojen pystyyn nostaja. Ne, jotka osaavat vielä mp3-aikana antaa arvoa levyn kansitaiteelle ja lyriikoille, kykenevät kaivamaan lisäfiilikset Destination Set to Nowheren futuristisesta kansitaiteesta sekä albumin johtoteemasta, ihmisen pakomatkasta avaruuteen. Aihetta ovat parina viime vuonna käyttäneet menestyksellisesti useat orkesterit Iron Maidenista Seventh Wonderiin. Yhdentoista raidan palettia on ajoittain höystetty muutamalla mutkalla ja kikkakolmosella, jotka pitävät yhdessä sävellysten dramaattisen yleisilmeen kera etenemisen pirteänä kaikkein tavanomaisimmissa osioissa. Vaikka takana on pari pienempää julkaisua ja neljä vuotta sitten julkaistu täyspitkä, bändi ei tunnu olevan vielä täysin sinut nykyisen tyylinsä kanssa. Vartin mittaisella ep:llä bändi rimpuilee varsin idearikkaasti, mutta kuuden kappaleen sisältämät eri oivallukset olisi voinut jalostaa vieläkin pidemmälle. Rhapsody of Fire -ääni Fabio Lione ja Labyrithkitaristi Olaf Thorsen ovat vuosia sovitelleet melodisen metallin aivoituksiaan yhteen Vision Divinessa, yleensä vähintäänkin hyvin tuloksin. Jatkumon tuorein Destination Set to Nowhere ei tee poikkeusta sääntöön
Näiden perusteella bändi olisi voinut heittää alasimen järveen ilman suurempia poruja, sillä levyjen sisältämä perusvääntö on osaksi luvattoman heikkoa. Still Going Strongin raaka ja raskas soundi herättää orastavaa mielenkiintoa, mutta hyviä biisejä edustavat vain levyn aloittava, jämerästi riffittevä Race Against Time ja nopeasti jyräävä Defiant. Loppu koostuu tylsästä keskitien heavystä, jota leimaa tietty demomainen keskentekoisuus. Back to Basics tekee tittelinsä mukaisesti paluuta vanhempien levyjen perinteisempään tyyliin. Jälki on melko minimalistista ja maalailevaa mutta niin kovin avaruudellista ja kokeellista. Perustoimivaa ja hyvää ryskettä Remnants of Filth kuitenkin tarjoilee. Kari Koskinen Neptune Towers Caravans to Empire Algol / Transmissions from Empire Algol Peaceville Fenriz tunnetaan lukuisista bändeistä, erityisesti Darkthronen luihuna ja vähemmän vakavasti itsensä ottavana rumpalina. Tönkköä raskasriffittelyä on vähennetty. Onneksi kasvavaa mainetta ei tarvinnut tukea vain säälin varaan, sillä Judas Priestin Painkillerin tuottaneen Chris Tsangaridesin ohjauksessa työstetty This Is Thirteen (2007) on oikeasti aika viihdyttävä kiekko. Kaikkiaan sieltä paremmasta pääs- tä black metal -miesten ambientprojekteja. Serpent Anvil Back to Basics Still Going Strong This Is Thirteen SPV Ilmankin pärjäisi, mutta näiden uusintajulkaisujen myötä kanadalaisen Anvilin lähes koko levytyshistoria on taas saatavilla. SISÄLTÄÄ KEIKOILTA TUTTUJA AKUSTISIA COVEREITA SEKÄ UUDEN ?WHERE MY RAINBOW ENDS. Tyyliltään Transmissions ei poikkea paljon edeltäjästään, mitä nyt ilmaisu kuulostaa ehkä hippasen enemmän Burzumin synabiisikokeiluilta. Väännössä on rupea, ruostetta ja rumuutta. Biiseissä on oikeaoppinen annostelu temponvaihdoksia, eikä ärinä-/korinaosastokaan aiheuta ongelmia. Ne vievät ajatukset paljon kauemmaskin, mutta muistuttavat myös muutamien muiden bm-miekkosten syna- ja ambient-tekeleitä. Fast Driver iskee vitosta silmään, ja The Chainsaw on niin suora plagiaatti Judas Priestin Rapid Firesta, että kyseessä on pakko olla tietoinen kunnianosoitus. Äijän kitaroinnista ja tanakasti iskevästä Robb Reineristä kelpaisi mehustella enemmänkin. This Is Thirteenin ja tuoreimman Juggernaut of Justicen (2011) ansiosta Anvilista on erittäin mukava tykätä. Kari Koskinen AKUSTINEN ALBUMI KAUPOISSA 19.10.2012 WWW.KOTIPELTO.COM | WWW.EAR-MUSIC.NET YOUTUBE.COM/EARMUSICOFFICIAL | FACEBOOK.COM/EARMUSICOFFICIAL. Phobia kyllä osaa asiansa. Pienoinen ongelma sen sijaan on, että kotimaisen Death Toll 80k:n jäätävän kovan Harsh Realitiesin (2011) jälkeen tämän genren levyt eivät ole enää päässeet todella säväyttämään. Yksi miekkosen lukuisista projekteista on vuosina 1993?1995 toiminut Neptune Towers, jota voi pitää miehen kunnianosoituksena Klaus Schulzelle ja muille vastaaville artisteille. Muuten kiekko on armottoman tasainen ja valitettavan harmaa kokonaisuus. Bonusraitoja levyillä ei ole, ja molemmat kärsivät myös Lipsin luvattoman kulahtaneista laulusuorituksista. Näiden levyjen jälkeen bändistä tehtiin dokumentti ja sympatiapisteitä alkoi ropista. Levy on kestänyt yllättävän hyvin aikaa ja toimii yhä oivana porttilevynä minimalistisemman ambientin ja dronen pariin. Transmissions from Empire Algol (1995) koostuu edeltäjänsä lailla kahdesta pitkästä biisistä, mutta uusintajulkaisun myötä mukaan on lisätty neljä katkelmaa julkaisemattomalta Space Lab -nauhoitteelta (1994). Tyhjää jolkottelua löytyy pari kolme vetoa, mutta muutoin soitossa on virkeänjyräävä ote. Tuottajan ansioksi voinee laskea ainakin sen, että Lips ei kuulosta laulaessaan enää elämäänsä kyllästyneeltä rahkapussilta. Relevanteimmat kiekkonsa bändi on julkaissut uransa molemmissa päissä, mutta väliin jääneet levytykset edelsivät sekä This is Anvil -dokumentin antamaa nostetta että taiteellista piristymistä. Tuplapakettina julkaistava Back to Basics / Still Going Strong tarjoaa näytteet vuosilta 2004 ja 2002. Biisien rakenne on hajanainen, ja kyseessä onkin enemmän syntikoilla maalailu kuin rakenteellinen, itseään toistava sävellystyö. Levyistä paremman valitseminen on hankalaa, sillä teokset ovat hyvin tasavertaisia ja keskenään rinnastettavia. Nyt tuon sivuprojektin kaksi ainutta täyspitkää on saanut uusintajulkaisun. Caravans to Empire Algol (1994) koostuu kahdesta pitkästä ambient/drone-raidasta, jotka heijastavat soundeiltaan hyvin 90-luvun kokeilevaa kosketinsoundimaailmaa. -BIISIN. Toteutuksen ja tyylin suhteen Phobia on järkähtämättömän old-school. Remnants of Filth kuulostaa ihmisten soittamalta eikä soundia ole ahdettu aivan lattanaksi. Rytmejä, puhe- tai laulukohtia sekä hyräiltäviä melodioita on teokselta turha odottaa
Kuukauden bändinäkin taannoin kunnostautuneen viisikon ei tarvitse paljon asetuksiaan viilata. Samoihin aikoihin etsimme rumpalia järjestämällä koesoittoja. Unearth the Unknown -ep:ltä löytyy myös Calun aloitteesta syntynyt Collide. Taitava soitto ja tappiin asti hiottu soundimaailma on upeaa seurattavaa. Myös soundi on tuotettu niin maailmanluokan malliin, ettei tässä kategoriassa parempaa voi kaivatakaan. Edes kahden upean ja erilaisen laulun käyttö ei töki, vaikka kikkaa onkin korostettu jo kotvan aikaa ärsyttävyyksiin asti. Selkeimmillään se tarjoaa simppeliä kuuntelunautintoa,. Korviahiveleviä melodioita sisältävä harkitun varma teos ei sijoitu selkeästi mihinkään kategoriaan. Käytännönasioiden hoitamisen, promootiotyön ja organisoinnin on pääasiallisesti hoitanut Criss. Produktion, tuottamisen ja äänitykset hoitaa M.McMenamin. Suurin ongelmamme on, että... . Räyhälaulua on käytetty sopivasti kärjistämään sanomaa, mutta Cornelltyyliseksi miellettävä puhdas ääni on ehdottomasti laulupuolen suola. Se kuvastaa hyvin yhteistyömme konemaista sulavuutta ja myös bändimme soundia. Jos pidät heistä, pidät myös meistä: . Keväällä 2010. Monipuolinen kitaraosasto yhdessä kitaristi-laulaja Timo Olkkolan jämäkän ja persoonallisen laulutyöskentelyn kera (upeita stemmoja unohtamatta!) luo bändille vallan mainion soundin, jonka puitteissa operoida. Aikuisen oloista menoa. www.pleasurehazard.com Kausalgia: Farewell Tätähän jo vähän odottikin. Suuri ansio kuuluu myös onnistuneelle ja vivahteikkaalle sävellystyölle ja yleiselle toteutukselle. Vapi sevin, darraisin käsin laitamme ensimmäisen biisin käyntiin jollain isolla eurooppalaisella estradilla. Työmme jakautuu... Emme ikipäivänä tule... . Melko pian tämän jälkeen Crissin hyvä ystävä ja aiempi soittokaveri M.McMenamin tarttui basson varteen. Lisää tätä, nam. www.rockamania.net Karhu: Survival of the Richest Karhu hämmentää heti kättelyssä. ...olemme kaikki omistautuneita ja osaavia muusikoita, kuten myös valmiita tekemään töitä menestymisen eteen. Viiden vuoden päästä meidät löytää... . Edellis demollaan vakuuttanut Kausalgia on kasvattanut väkimääränsä kahdesta viiteen, ja muiltakin osin palaset ovat alkaneet loksahdella paikoilleen. Orkesterin dark/black metal on mukavasti korvasta sisään soljuvaa sorttia, ja pään sisäänkin tuppaa jäämään jotain. Kun rumpalimme Ace tuli koesoittoon ja vedimme pari coverbiisiä, tiesimme heti, että olemme löytäneet etsimämme. Miksi? . ...on basistimme M.McMenamin keksimä. Kappaleiden äärimmäinen melodisuus jaksaa viehättää pitkään, mikä on merkki sävellysten täydellisestä onnistumisesta. Orkesteri toimii jokai- Tamperelainen Mekanism on lähellä keksiä pyörän uudelleen, voisi väittää. No, ehkei sentään, mutta raikasta tuulahdusta bändin soinnissa joka tapauksessa on. Toisen kitaristin ja huutolaulajan pestiin valikoitui J-V:n veli Calu, joka liittyi bändiin syksyllä 2010. Nautimme kaikki musiikin tekemisestä, ja Mekanism edustaa hyvin jokaisen jäsenen musiikkimakua. Bändin nimi... . Rockamanian onneksi 1989:n neljä biisiä ovat sävellyksinä suorastaan loistavia, ja erityisesti päätöksenä toimiva nimibiisi laittaa ihokarvat pystyy mainioudellaan. Melkoinen kliseekimppuhan bändi musiikkeineen ja ulkoasuineen tietenkin on, mutta eipä paljon häiritse. ...aina energisellä asenteella sata lasissa, oli yleisössä sitten 20 tai 500 ihmistä. Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... . ...maailmankiertueelta tietty. Vaan ei kliseilläkään kovin pitkälle ratsastella, vaikka soittopuolikin olisi hanskassa. Alan keskeisimpien vaikuttajien melkoisen selvästi influensoima ryhmä tuo paikoin mieleen kouvolalaisen Malpracticen, joka on eräänlainen erilaisten hevikiemuroiden aliarvostettu sulatusuuni sekin. Monimutkaisimmillaan tekele pistää yksityiskohtineen kuulijan käyttämään todellakin aivojaan. ...siihen malliin, että tähän mennessä suurin osa kappaleista on sävellyspuo- . Sanoitukset ovat pääsääntöisesti Acen käsialaa. Itse musiikki on komeasti vääntävä sekasotku mainituista vaikuttimista ja äänite täyspitkä 13 biisin omakustanne. Bändin Facebook-sivu sen kertoo ytimekkäästi: ?For fans of Opeth, Lamb of God, Dream Theater, Stam1na and Chris Cornell.? Pienen penkomisen jälkeen selviää myös, että bändissä ei ole muuta suomalaista kuin nimi ja rumpali, Osku Kinnunen Siilinjärveltä. Kausalgian sietäisi päästä jo isompiin ympyröihin, sillä se pesee siellä monen monta yrittäjää. www.facebook.com/kausalgia Rockamania: 1989 Kuukauden bändi: MEKANISM Milloin ja miten? . Jokaista käännettä, kulunutta rocksananpartta, stemmaa ja perussävelen korotusta suorastaan odottaa tapahtuvaksi. ...basistimme on aivan liian hyvännäköinen tähän genreen. Keikalla olemme... . Jopa poptyyppisiä ratkaisuja sisältävät biisit omaavat toisaalta hyvinkin tanakkaa pohjaa, ja metallistakin riffipuolta löytyy. Olennaisinta on, että nämä kaikki puolet on nivottu yhteen järkevästi ja kaikki on sopusointuista. Pureksittavaa tekeleessä piisaa, mutta Karhu on ehdottomasti kokemuksen arvoinen akti. www.thekarhugroove.com Omniversum: As the End Draws Near Kuopiosta tuntuu tulevan useimmiten jyrkkäasenteisia mättöyhtyeitä, joten Omniversum on piristävä poikkeus kalakukkoilijoiden seassa. Vaikka bändin ulosanti on raju, paikoin tunnelmia tasapainotetaan esimerkiksi puhtailla kitaroilla. Rockamania saa jälleen hyvälle tuulelle kasarihevillään. Avenged Sevenfold, Dead by April, Killswitch Engage, Lamb of God, Amaranthe, Pantera ja Scar Symmetry. lella JV:n, Acen ja M.McMenaminin kädenjälkeä. Unearth the Unknownilla tekninen, raskas ja kimurantti ilmaisu 92 Inferno sella osa-alueella niin esimerkillisesti ja ammattimaisesti, että sille on helppo povata hyviä tulevaisuudennäkymiä. Moderni 2010-luvun tuote, ja erittäin maittava sellainen. www.mekanism.fi Historian suurmiehiä Pleasure Hazard: PH Vuonna 2005 perustettu, edelleen lujasti rullaava Pleasure Hazard toteuttaa visionsa raskaasta heavy rockista väkevästi. Laulupuolella sentään edetään pelkän räyhäasenteen turvin. Näin hunajaisella äänellä ja sen taidokkaalla käytöllä pitäisi päästä tähtiin. Ajatus bändin perustamisesta lähti laulaja Criss Valleyn ja kitaristi J-V:n aloitteesta. Bändi tarjoaa melodista raskasmetallia progevaikuttein ja maittavin sävellyksin. ...julkaisemaan huomiohakuista coveria teini-idolin hittibiisistä. Mekanism: Unearth the Unknown kohtaa melodisen ja herkän puolen häkellyttävän saumattomasti
Vastaaviin sielukkuuksiin on vielä jonkin matkaa, mutta reissu alkaa lupaavissa merkeissä. www.coldhours.com Deliverance: Hallowed Rites Oululainen Deliverance koostuu osittain Torture Pulse -orkesterin rivistöstä, mutta nyt edetään kevyemmissä tunnelmissa. -olo. Aggressiotasoa löytyy riittämiin, eikä soittokaan ole kehnompaa. Biisipuolelle lisää syvyyttä ja hyvä tulee. www.whitemour.com Exitium: July Exitium on vaikea pala. Nykyaikaisen ja vanhan liiton mallisen death metal -tyylin välissä venkoileva esitys kuulostaa soundiensa puolesta muoviselta, mutta riffipuolelta löytyy ideallista jytkyä. Pieniä linjanvetoja sekavahkosta paketista voi kuitenkin tehdä. Taitavaa ja haastavaa matskua siis. Morbid Angel -coverista erityismaininta. www.reverbnation.com/grimlyunlimited Ablazer: Playground Impaler Melodisia death metal -bändejä tuntuu piisaavan, toivoa herättäviä sellaisia kuitenkin hiukan vaihtelevasti. Death metalin koukeroisemmassa päässä operoiva Grimly United sotkee musiikkiinsa pieniä annoksia black metalia ja ripauksen skandinaavista tatsia. Eri nopeuksiakin osataan käyttää sopivasti niin, ettei käy puuduttavaksi. Pirulliset mutta muhevat kitarat kuvastavat äänimaailmallaan tuomiopäivää, kuten death metalissa pitääkin. Myöskin sanoma vaikuttaisi olevan melko tylylle tolalle viilattuna, mikä pakettiin sopiikin. Häilyvä demomaisuus häiritsee ajoittain (hmmm... milläs palstalla tässä oltiinkaan? pt.huom.), vaikkei toki soittotaitoa peitäkään. Nyt ei valitettavasti olla vielä siinä pisteessä, vaikka riffitaso onkin paikoin kovalla tolalla. July on kiteytettynä kuin vanha japanilainen auto tammikuun kylmällä: starttimoottori jyllää, mutta käyntiin ei meinaa lähteä. Ensin teoksessa häiritsevät sen soundit, vaikka nyt demo onkin. Sitten käy korpeamaan lähinnä se, kuinka perusasetuksilla biisit on rakennettu. Siihen nähden, kuinka paljon biiseissä tapahtuu, tulee alinomaa ?tapahtuisipa jotain. Melko perusmallista, Ruotsin suuntaan kallistuvaa riffittelyähän bändi ulostaa, mutta onneksi sentään hyvää sellaista. Mitähän tästä paketis- ta tulisi siis ajatella. Ehkä verkkaudessaan liiankin sellaista, mutta parempi näin. Myös vokalisti Leo Bazooka tuntuu kiristäneen nahkapöksyjensä nyörejä entisestään, ja miehen äänenkäyttö on kerrassaan upeaa kuultavaa. Hallowed Ritesillä kuuleekin kaikuja mainituista ja soppa on höystetty perinteisellä rokkiasenteella. Miehekkäästä menosta huolimatta materiaalin parissa iskee tylsyys. In Flamesin debyytin aikoihin näillä tehtiin vielä ihmeitä, mutta se oli 1994 se. Blindness esittelee soittonsa osaavan ryhmän, jolla on tinkimätön asenne hommaansa. Miksi tietty raivo ei välity kuulijalle kuten joillain muilla vastaavilla bändeillä. Biisipuolelle jää kuitenkin kaipaamaan vielä hiukan lisää koukutusta ja hitintynkää. www.myspace.com/pissincobras All Against: Blindness All Against on oululainen viisikko, joka askartelee melodisen thrashin parissa. Demosetä nosti ennustavan etusormen jo avausbiisin ensikuuntelulla merkiksi modulaatiokohdan alkamisesta, ja kuinka ollakaan, sieltähän se tuli. Deathiä ei löydy suurennuslasillakaan, mutta muita sentään jossain määrin. Paradoksaalista onkin, että sävellyksistä ei löydä varsinaista vikaa ja verkkainen tempo on selkeästi bändin juttu ja voimavara. Alapääkitaroiden päälle kehitellyt leadit kuulostavat turhan päälleliimatuilta, vaikka ne toki sävyttävätkin biisejä toivotusti. Paha sanoa, kovia jätkiä ainakin. www.dboband.com Hatullinen paskaa Whitemour: Astarte Whitemour starttaa neljän biisin esityksensä vauhdilla. Kitaroihin perustuva rynkytys ei juuri sävyjä viljele, maskuliinista raastoa sitäkin enemmän. Soittopuolellekaan lisäharjoittelu ei tekisi pahaa, vaikka kitaravikkelyyttä vaikuttaisi löytyvän lupaavasti. Biisipuolella ei lähdetä vielä ihan lentoon, vaikka hyvää riffiä paikoitellen löytyykin. Enemmän saisi tapahtua, nyt tekee mieli lähteä kahvinkeittoon. www.myspace.com/concreteicon Grimly Unlimited: GU Jääpä hiukan hajanainen kuva tästä teoksesta. Mukavaa räimettä, jonka parissa olutkolpakon luulisi tyhjenevän sujuvasti. Bändin sävellyksiä ei voi sanoa huonoiksi, tavanomaisiksi kylläkin. Tsemppiä valitulle tielle joka tapauksessa. ablazer.co.cc Inferno 93. Kahden biisin väliin jäävä kaunistelu Reborn taas sopisi lähinnä nuotiomusiikiksi parin kitaran säestyksellä. Suurimmat puutteet jäävät edelleen sävellyspuolelle. Yhtä yksiulotteiseksi tätä ei voi missään nimessä mainostaa, koska sekaan on ängetty kaikenlaista trumpeteista lähtien. Tämä jää arvoitukseksi. Selkeän linjan puuttuminen ei ole ennenkään ollut katastrofi, mikäli biisimateriaali on erityisen määräävää sorttia. Genre alkaa olla niin vanha, että uuden luominen on vaikeaa. Kyse on vasta vuoden ikäisestä kokoonpanosta, joten annetaanpa muhia. www.facebook.com/deliverance.fi Depth Beyond One´s: Monuments of Control Oululainen Depth Beyond One´s kertoo syövänsä genremääritelmiä aamupalaksi ja paiskaavansa ne levylle. No niin minäkin tekisin. Kaksi demon biisiä esittää nykivää alavirejyrskytystä pätevillä örinälauluilla, joista voisi tulla mieleen vaikkapa alan mestari Meshuggah. Kitaranäperrystähän aina löytyy, mutta muutamat pikkuji- Cold Hours: The Flow Cold Hours on perustettu viime vuonna, ja bändi avaa pelin tämän huomioon ottaen melko tehokkaasti. Tästä on kuitenkin hyvä ponnistaa. www.myspace.com/582144242 AADOLF Virt anen Demoni Concrete Icon: Where the Horns Reign Concrete Icon seisoo tukevasti tyylinsä takana, eli bändin nimikin on sinänsä osuva. Rullaavuus ja luonnollisuus ovat läsnä, mutta jonkinlaista munaefektiä yleissoundista tuntuisi jääneen pois. Bändin tyylilaji on muodostunut nokkelasti AOR-nimikkeen (Antichrist Oriented Rock) alle. Teknisyyttä tai soittotaitoa ei käy missään nimessä moittiminen, ja vauhti ja aggressiotasokin on saatu aivan vaadittavalle tolalle. Myös laulu, niin öristen kuin puhtaasti, on toimivaa. Sävellyksellisessä mielessä jäädään jokseenkin plus miinus nolla -tasolle, lisää persoona jää vielä kaipaamaan. www.myspace.com/allagainstofficial Ei sankariainesta Night Crime: City of Crime Night Crime pelaa kasarikaukalossa, joten kreppiraudat esiin. Naislaulajan kera esitetty tunnelmallinen ja hyvin soitettu heavy on kaunista, raskasta ja varsinkin tasalaatuista. Demojen toimitusosoite (ei toimituksen osoitteeseen): Demot / Aadolf Virtanen, Rengastie 49, 37630 Valkeakoski jonka kokemiseen ei tarvita kuin melodiannälkää ja hyvää tuulta. Vaikutteikseen kollit mainitsevat muiden muassa Black Sabbathia, Mercyful Fateä ja Danzigia, joten kyllähän alkaa kiinnostaa. Bändi on ennenkin ollut mukiinmenevällä tolalla sävellyksineen eikä poikkeile sanoituksissaankaan pahemmin standardeista. Tällä kertaa sävellyksiin on saatu vielä pykälä lisää sielua ja sympatiaa. Bändillä on rääkylaulut, kovasti stemmailevat ja taidokkaatkin melodiset leadkitarat ja päälle vielä maalailevaa kosketinmattoa. Orkesterin groovessa ja yhteissoitossa ei ole valittamisen sijaa, komeastihan tämä rullaa, ja myös vokaalipuoli tyydyttää lemmymäisellä rujoudellaan. Taidokkuus ja äänitteen tekninen taso on onneksi itsestäänselvyys, joten siihen ei ole tässä vaiheessa tarvetta puuttua. www.facebook.com/OmniversumBand pot rumpupatteriston takana tekevät piristävää lisää muutoin perusmalliseen kankeamiseen. Kuulostaa hyvältä esitteessä, mutta jotenkin ainekset eivät vain ole sekoittuneet toivotusti. Pääpiirteittäin jää mielleyhtymä suuntaansa hakevasta orkesterista, joskin kemiallisessa mielessä toimivasta sellaisesta. Vokalisti Annika Jalkanen on taitava ja ääneltään upea, eikä ole liioiteltua sanoa, että laulajapanoksensa tuottaa valtaosan orkesterin viehättävyydestä. Anathema?Katatonia-akselilla pyörivät vaikuttajat ovat tekeleen taustalla haamuilemassa, mutteivät missään nimessä häiritsevästi. Kuten myös lopulta sekin, onko sitä raivoa sitten ihan oikeasti. www.myspace.com/exitiumfinland Everslave: Valediction Lohjalaisen Everslaven vaikutelistalta löytyy vakuuttavia perusnimiä, kuten Death, Children of Bodom, Sentenced ja Metallica. Liika ennalta-arvattavuus syö myös pistesaalista. Vastakkainasettelua on tällä kertaa suorastaan mahdoton välttää: palstan kärkikastissa huivit suorana painava Rockamania vie voiton korkokengänmitalla käytännössä kaikessa, missä tässä lajissa voi taiteen nimissä päteä. www.myspace.com/nightcrimeband Pissing Cobras: Sado-Maso Jamboree Lahtelainen Pissing Cobras soittaa lyhyttä ja ytimekästä äijärockia, ja sointihan on raskas kuin Suomen Hiihtoliiton omatunto Lahden 2001 MM-kisojen tiedotustilaisuudessa. Ne, jotka pystyvät tuomaan jotain uutta, herättävät toisinaan mielenkiinnon, perusasetuksilla pelaavat eivät niinkään. Johonkin doomin ja death metalin välimaastoon asettuva jyräys on hyvällä tavalla rumaa joskin hiukan pitkäveteistä. Soundipuolen räkäisyys pistää korvaan, vaikka saattaa olla asiaankuuluvaakin. Ilmeisen taitava bändi pistää selkeästi parastaan, mutta tarvittavat osaset eivät vain kulje täydessä synkroonissa keskenään. Kitaroiden hevivallit jyräävät mallikkaasti ja kahden kitaran tarjoamat mahdollisuudet on käytetty sopivan hillitysti. Death metaliin pohjautuva hidas mönkiminen on örinöineen kieltämättä brutaalia, ja lisäsävyjäkin saadaan esimerkiksi puhtaiden laulujen, koskettimien ja erilaisten suvantojen myötä. Sävellyspuolella häiritsee kuitenkin pienoinen tasapaksuus. Tämä on pieni miinus kaiken muun toimiessa. Ablazer onnistuu tavoitteissaan keskinkertaisesti
Näiden lisäksi toimivaksi ideaksi koettiin Jarkko Viitasaaren levymyynninparannusehdotus, että kaikkien artistien tulisi mennä lakkoon vuodeksi tai pariksi, minkä jälkeen fanit rahoittavat levynteon, jos haluaisivat uutta musiikkia suosikiltaan. ?Kaikista parasta olisi, jos lakko olisi kymmenen vuotta. Saimme iloksemme muutaman asiallisen vastauksen, joista tässä jakoon pari kuvallista viritelmää. Olisi koko paletti ihan sekaisin ja voitaisiin jopa saada toimiva juttu jälleen?, kirjoittaa Jarkko ja pistää miettimään... Joka tapauksessa, kiitoksia osallistuneille, pannaan kolmikolle pikku palkinnot tulemaan! Räsäs-henkeen sommitteli Mikko Vehviläinen. Tsekkaa uunituore Mokoma-video osoitteessa inferno.fi! Muistuttaisimme myös, että uusi Mokoma-levy 180 astetta on irti 19.10... deluxe LP cd. Kuinka varoittaa heviteinin vanhempaa? Tajuntaa räjäytteli Antti Siukola. Viime lehden Päänavauksessa usutettiin lukijoita ehdottomaan, millaisin varoitustarroin raskaan rockin levymyynti saataisiin uuteen kukoistukseen
Arizonalaisen thrashveteraanin Sacred Reichin basisti-laulaja Phil Rind touhottaa pitkin Zeppelin Stagen takahuonealuetta säntäillen muusikoiden taukotiloiksi valjastettujen työmaakoppien välillä. Sacred Reichin paatoksenpäivät lienevät lopullisesti takanapäin. Maailmanparantajat eläkeputkessa K esäkuun yhdeksännen päivän iltapäivä Sweden Rock -festivaaleilla Ruotsin Sölvesborgissa. Sittemmin Cliff Burtonin Metallicassa korvannut Newsted teki Sacred Reichin kanssa haastattelukasetteja ja lähetteli niitä yhdessä yhtyeen ensidemon kanssa yhdysvaltalaisiin musiikkilehtiin kehottaen tsekkaamaan uuden tulokkaan. Phil Rindin mukaan Newsted puhui bändistä myös Metal Blade -levy-yhtiölle, joka kelpuutti Ignorance-kappaleen legendaarisen meInferno 95. Ja minulta saat taatusti tyhmiä vastauksia, Rind pudottaa ja antaa nallekarhumaisen vatsakkaan olemuksensa hytkyä hohottelun voimasta pöydän vastakkaisella puolella. Asia kunnossa. Ja että siitä syystä minulla on toimittajana etuoikeus esittää tyhmiä kysymyksiä ilman, että tarvitsisi erityisemmin hävetä. . Katsotaan haastattelun lopussa, kumpi meistä todistaa olevansa suurempi idiootti. Vauhdilla alkuun Phoenixissa 1985 perustettu Sacred Reich osui juuri vuosikymmenen heavy metal -nosteen viimeisiin suurempiin aaltoihin perustamisvuonna julkaistun Draining You of Life -omakustanteen ja sitä seuranneiden Ignorance-debyytin (1987) ja Surf Nicaragua -ep:n (1988) siivittäminä. Bändi sai aamunkoitteessa vetoapua saman kaupungin thrashkollegan Flotsam and Jetsamin basistilta Jason Newstediltä. Teksti Jaakko Silvast I KUVA Pat Blashill I www.myspace.com/sacredreich Sacred Reich vuonna 1990. Hyvästi poliittiset kannanotot, tervetuloa perheelämä ja lokoisa hauskanpito. Rind lusikoi viimeiset suulliset myöhäisestä keittolounaastaan ja tarjoaa samalla vieraalle virvokkeita. Nappaan kylmäaltaasta vesipullon (?Ai ei olutta?!?) ja selitän Rindille olevani keskiverto suomalainen metallin monikuluttaja, joka tietää Sacred Reichista oikeastaan vain mieleen jäävän logon, genren, muutaman biisin ja sanoitusten teeman
Tai 1970-luvun katumellakoiden aikaan. . En tiedä, ehkä se tulee jos on tullakseen, enkä siinä tapauksessa panisi vastaan. Nuorena ajattelin, että näin toimimalla voimme oikeasti muuttaa kaiken. Hyvä, koska minäkään en halua kuulla sitä paskaa!. Me kuitenkin soitimme silloin paremmin ja varmaan soundasimmekin paremmalta. Tässä tulee muuten tärkein syy, miksi en halua tehdä uutta Sacred Reich -levyä: Menin katsomaan Black Sabbathia (Heaven and Hell) Ronnie James Dio keulillaan. Se on ainoa asia, joka merkkaa. Etkö silti kaipaa luovaa työtä ja musiikin kirjoittamista? . Ennen biisiaihiot pyörivät päässä yhtä mittaa, ja silloin vain nappasin kitaran ja pistin ideat ylös. Sanotaan, että jos vanhemmat muuttuvat, lapsetkin muuttuvat. Keikkailemme nyt, koska nautimme siitä ja haluamme pitää hauskaa. Jotta tämän maan (Yhdysvallat) hallinto muuttuisi, se vaatisi, että ihmiset muuttuisivat ensin. Ja jos porukka ei enää tule keikoille, promoottorit käskevät meidän pysyä kotona, ja siinä tapauksessa se on meidän loppumme. Yhtiö sai Sacred Reichin jäljiltä hyvää palautetta, kiinnitti bändin ja julkaisi sittemmin suurimman osan yhtyeen äänitteistä aina vuoden 1997 Still Ignorant -livelevyä ja 2000-luvun lopun uudelleenjulkaisuja myöten. Sacred Reich luotti alusta lähtien thrash- ja speed metalin voimaan. Bändin tyyli eteni Surf Nicaraguan hc-haikuisesta juurithrashistä vuoden 1996 Heal-albumin (jolla muuten soitti nykyinen Machine Head -kannuttaja Dave McClain) laadukkaaseen panteramaiseen raskauteen. Sacred Reichin musiikilliset esikuvat löytyvät Metallican ja Slayerin alkupään levykatalogeista. He tekevät edelleen mitä haluavat eivätkä ihmiset kiinnitä siihen mitään huomiota. . Siksi, koska heidän pitää nähdä meidät tällaisina. Jossain vaiheessa huomasimme, että hittolainen, meidän levyjä myydään eBayssä 40 dollarin kappalehintaan, mikä oli mielestäni aivan liikaa yhdestä levystä, jos haluaa vain tsekata bändin tai ostaa uuden levyn rikkoutuneen tilalle, Rind sanoo. Metal Blade ja Displeased Records pistivät Sacred Reich -katalogin uudestaan pihalle viime vuosikymmenen lopulla. Soitamme hyvin, vaikka olemmekin tukevampia ja iäkkäämpiä (naurua). Mutta mikä vanha bändi on enää samanlainen kuin aikoinaan. He kuitenkin toimivat kuten sinäkin toimit. Kuulin heidän uuden levynsä, ja se on hyvä mutta ei todellakaan mikään Animosity. Yhtiö antoi kontakteja eri keikkapromoottoreille, ja siinä sitä sitten oltiin. Bändin Wikipedia-historiikissa on jo pidemmän aikaa lukenut, että Sacred Reich ei tule enää koskaan tekemään uutta albumia. Tehdäkseen hyvän levyn siihen pitäisi olla intohimoa, eikä minulla ole sitä. Jos tekisimme uuden levyn, jengi vertaisi sitä Surf Nicaraguaan tai The American Wayhin ja olisi taatusti sitä mieltä, ettei se ole samaa. Nyt ei kannata friikata, vaikka ne samat persreikäpoliitikot jatkavat vallassa kuten tähänkin saakka. Oikeastaan nykyään tilanne on kauheampi kuin toisen maailmansodan aikaan. Sitten ruvettiin miettimään, josko tehtäisiin muutama keikka. Olen vain onnellinen, että voin tehdä tätä 25 vuoden jälkeenkin. Minä ainakin lauloin paremmin. Nyt en edes tiedä, miltä me voisimme kuulostaa. Soittakaa, vittu, Mob Rules! Jos tekisimme uuden levyn ja soittaisimme uusia biisejä keikoilla, jengi sanoisi, että turpa kiinni, vetäkää Surf Nicaragua! Haluan todella soittaa sitä, mitä jengi haluaa kuulla! Jokin aika sitten näin Metallican ja settilistalla ei ollut biisiäkään kolmelta edelliseltä levyltä. ?Jos tekisimme uuden levyn ja soittaisimme uusia biisejä keikoilla, jengi sanoisi, että turpa kiinni, vetäkää Surf Nicaragua!? tallikokoelmansa Metal Massacren kahdeksanteen, vuonna 1987 julkaistuun versioon. Ovatko aatokset uusien sävellysten suhteen muuttuneet? . Odotin kuulevani Mob Rulesin, mutta he avasivatkin setin jollain uudella biisillä, josta en tiennyt helvettiäkään, eikä minua kiinnostanutkaan tietää. Me itse asiassa mietimme menevämme studioon ja nauhoittavamme jonkin coverin ja yhden uuden biisin. Jos biisit eivät ota tullakseen, miksi yrittää sitä väkipakolla. Noup. Jos livenä soittaminenkin alkaa jossain vaiheessa imeä, lopetamme senkin. Hiljaiseloa kesti aina vuoteen 2006. 96 Inferno . Ei todellakaan! . Musiikillista linjaa ei tarvinnut pohtia sen kummemmin. Miksi kukaan välittäisi? Sacred Reich erottui joukosta sanoitustensa poliittisten aiheiden takia. Bändi otti levytysuransa aikana kantaa muun muassa kotimaansa yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja ulkomaalaispolitiikkaan. Jossain vaiheessa haastattelua mies jopa väittää, ettei seuraa uutisia kovinkaan tarkasti, mutta vastaukset osoittavat muuta. Yhtye halusi tehdä yhteiskunnallisesti valveutunutta metallia, pistää ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan ja kyseenalaistamaan päättäjien tekemiä ratkaisuja. . Tai pahempi kuin kansalaisoikeustaistelujen aikaan 1950?60-luvuilla, jolloin tummaihoisia tapettiin. Me aiomme muuttaa maailman ja sanoa, että tämä koko systeemi on täysin viturallaan ja me korjaamme sen! Rind huudahtaa. . Ihmiset tulevat kertomaan, että enpä olekaan nähnyt Sacred Reichia aiemmin livenä, ja minä pyydän anteeksi. Nuoret bändit ovat asia erikseen, koska ne ovat matkalla ylöspäin ja nälkäisiä. . Vanhan kannanottajan pää tuntuu edelleen puntaroivan niin kotimaisia kuin globaalejakin epäkohtia. . No, sitä uutta biisiä ei ainakaan vielä ole syntynyt. . Se on ihan sama, mitä vanhempana sanot lapselle. Kirjoitin vuonna 1990 biisin The American Way silloisesta Yhdysvaltain tilanteesta, ja huomaatko, mikään ei ole muuttunut sen jälkeen. Ja tuliko tämä kenellekään edes yllätyksenä. Se mies kusi kyllä kaiken huolella. Vain vanhaa paskaa Sacred Reich (Rindin lisäksi kitaristit Wiley Arnett ja Jason Rainey sekä rumpali Greg Hall) pisti väliaikaisesti pillit pussiin vuonna 2000. En enää usko, että systeemiä voi muuttaa. Itse asiassa soitin Metal Bladelle ja tiedustelin, haluaakohan meitä edes kukaan keikoille (naurua). vitun Bushia ja olen silti elossa. Mutta me koetamme olla aitoja. Siksi, koska minä asun Yhdysvalloissa ja minun piti kärsiä kahdeksan vuotta George W. Jos jengi ei välitä paskaakaan, mitä tässä maassa tapahtuu, miksi päättäjätkään välittäisivät. Rind koki, että bändi oli sanonut sanottavansa. Julkaisuja varten bändi etsi kimpassa bonusmateriaalia arkistoistaan ja huomasi siinä samalla, miten hauskaa oli jälleen hengata yhdessä. . Tämä on parasta mitä voimme olla juuri nyt. Ja olimme parempia muusikoita. Käydessämme äskettäin Kreikassa sanoin paikallisille, että älkää huoliko, kaikki muuttuu paremmaksi, tavalla tai toisella. Ai miksi. Otetaan esimerkiksi Corrosion of Conformity. Alussa musiikin tekeminen ja soittaminen oli ainoa asia, mikä merkkasi jotain, ja se kaikki muuttui, kun perustimme perheet ja saimme lapsia. Phil Rind sanoo, että thrash metal oli juurikin sitä, mitä bändi sai luontevimmin itsestään pihalle. Ne olivat kolme suurinta poliittista bändiä tuohon aikaan. Phil Rindia ei kiinnosta nykypäivän poliittinen tilanne kuulemma pätkääkään. Fanit tykkäävät ja kaikki hyötyvät. . Miksi. Sanoituksellisesti meitä innoittivat Corrosion of Conformityn, D.R.I:n (Dirty Rotten Imbeciles) ja MDC:n (Millions of Dead Cops) tekstit
a a l Ti a v a T oh j e m m maa u s i a k l u j i l l a meT Tilaa inferno 80a? 54, numero 10 Tilaa inferno TeksTiviesTillä! Lähetä tekstiviesti: inferno kesto nimesi osoitteesi numeroon 172 33. esim. Hinnat sisältävät ALV 9 % Sähköposti: ________________________________________________________________ Allekirjoitus (huoltajan, mikäli tilaaja alle 18-v.): _____________________________________ Nimenselvennys ja päiväys: _____________________________________________________ Nimi: _______________________________________________________________________ Lähiosoite: __________________________________________________________________ Postinumero: _______________ Postitoimipaikka: ___________________________________ Puhelinnro: _____________________________ Syntymävuosi: ________________________ Pop Media Oy Tunnus 5012555 00003 VasTausläheTys. Voit tilata myös puhelimitse numerosta 03 4246 5302. Pop Media Oy:n tilaajapalvelu on avoinna ma-pe 8-16. Viestin hinta on 0,95 euroa. Kustantaja: Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki Faksi. 09 4369 2409 Sähköposti: inferno@popmedia.fi www.inferno.fi Tilaajapalvelu 03 4246 5302 avoinna ma-pe 8-16 Tilaa inferno! Kestotilaus, 10 numeroa 54,80 ? Määräaikaistilaus, 10 numeroa 60,00 ? Osoitteenmuutos (laita uusi osoite lahjatilauksen saajan kohtaan!) maksaa postimaksun Nimi: ________________________________________________________________________ Lähiosoite: ________________________________________________________________ Postinumero: _______________ Postitoimipaikka: __________________________________ TILAUSHINNAT Inferno ilmestyy 10 kertaa vuodessa 12 kk kestotilaus 54,80 euroa 12 kk määräaikaistilaus 60,00 euroa Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. Hinnat sisältävät ALV 9 % Puhelinnro: _____________________________ Syntymävuosi: ________________________ KESTOTILAUS Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. inferno kesto pekka pikametallimies voittokuja 3 00100 helsinki Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Myös internetin kautta voi tilata lehtiä, www.inferno.fi. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan tilaajanumero. Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: OSOITTEENMUUTOS Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.inferno.fi. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Sähköpostitilaukset osoitteeseen tilaajapalvelu@popmedia.fi tai sähköisellä lomakkeella osoitteesta www.inferno.fi
Älä kysy, mistä tuo idea alun perin tuli. Hienoa edistystä minun mielestäni. Cripperin jengillä on oma ?logonsa?, niin sanottu ?Cripperin naula?. Parikymmentä vuotta sitten kaupungissa saattoi olla vain pari tatuoijaa, joilla oli se parinsadan kuvan kansio, josta valita. Kyynärpään kompassissa taas on viitteitä Faith No Moren logoon. . Toivottavasti minulla on vielä kasikymppisenäkin jäljellä nahkaa, jota voi tatuoida, haha. Nykyisin kansioita ei edes ole, sillä ihmiset tekevät vain uniikkeja kuvia. Brittan mielestä tatuointien viehätys piilee siinä, että ne tavallaan elävät omaa elämäänsä. . Ovathan naulat tavallaan siistejä, se on ainoa järjellinen syy, jonka keksin. Tänä päivänä on paljon hyviä tatuoijia, jotka ovat kehittäneet täysin oman tyylinsä. Yhtye lähtee Euroopan-kiertueelle uuden basistinsa kanssa syyskuun lopulla. www.cripper.de. 98 Inferno. En voi sanoa, että ottaisin välttämättä niitä kaikkia enää, mutta missään tapauksessa en kadu yhdenkään ottamista. Trendit saavat tulla ja mennä. Rakastuin tuohon kuvaan ensi näkemältä. Kaikki leimat ovat syntyneet täysin Brittan omista lähtökohdista. Varsinaisia esikuvia hän ei näissä hommissa tunnusta. . CMM Marketing Heta Hytti nen Hannoverin trashpiirien voimanainen Britta Görtz sai tatuointikipinän koulun työharjoittelupaikassa. KUVIEN AIKAKONE Cripper-yhtyeen Britta Görtz on melkoisen tatuoitu nainen. He ovat hyviä tyyppejä, mutta eivät missään tapauksessa NIIN siistejä, Britta muistelee. Britta kuvailee tatuointikokoelmaansa aikakoneeksi. Kun näimme kuvan, olimme varsin vaikuttuneita. Into kuviin alkoi jo varhaisteininä, ja ensimmäinen kuva tuli otettua 15-vuotiaana, jolloin Britta oli koulun työharjoittelijana kotikaupunkinsa Hannoverin paikallisessa tatuointipajassa. . Sinänsähän sillä ei ole väliä, miltä siinä vaiheessa noin ylipäätään näyttää. Seuraava hanke kuvapuolella on oikean käden rakentelu. Ajatukset ovat tällä hetkellä vielä muhimassa, ja pieni ajatustyöskentely on sikäli hyvä juttu, että osa nykyisistä kuvista on syntynyt hyvinkin impulsiivisesti. . Yhdellä ystävällämme on myös bändin logo tatuoituna vatsaan. Oli suuri yllätys, että vanhempani suostuivat siihen. Ihmettelen edelleen miksi. Minulla ja Dennisillä (Weber) on sellaiset. Esimerkkinä tästä on (Opethin) Mikael Åkerfeldtin nimmari, jonka hän itse asiassa teki kahteen kertaan, koska ensimmäinen meni mönkään. Nyt jopa fanit ovat alkaneet ottaa kyseistä kuvaa nahkaansa. . Jokainen kuva vasemmassa kädessä on jollain tavalla kytköksissä musiikkiin. . Dennisin veli otti samanlaisen ja oma veljeni saa omansa pian. Hänellä on sen verran tatuointeja jo entuudestaan, että toivottavasti hän ymmärtää sen olevan ikuinen? Cripper julkaisi Antagonist-albuminsa kesällä. Hemmo käsivarressa on kitaristimme Christianin käsialaa ja peräisin kakkoslevymme Devil Revealsin sisälehdestä
FINNISH METAL EVENTS PROUDLY PRESENTS: FINNISH METAL EVENTS ONNITTELEE INFERNOA SADANNEN NUMERON JOHDOSTA TI 6.11.2012, THE CIRCUS, HELSINKI Liput: 45 ?, S/K-18 Ennakot: www.tiketti.fi KE 7.11.2012, THE CIRCUS, HELSINKI Liput: 45 ?, K-18 Ennakot: www.tiketti.fi TO 8.11.2012, PAKKAHUONE, TAMPERE Liput: 43 ?, K-15/18 Ennakot: www.lippupalvelu.fi, www.tiketti.fi Ennakkolipunhintoihin lisätään mahdollinen lippukaupan toimitusmaksu PE 7.12.2012, HELSINKI, LA 8.12.2012, OULU, CLUB TEATRIA UT ONOSTURI SOLD Liput: 35 / 38 ?, S/K-18 Ennakot: www.tiketti.fi Liput: 34 / 38 ?, K-18 Ennakot: www.lippupalvelu.fi Ennakkolipunhintoihin lisätään mahdollinen lippukaupan toimitusmaksu
Sitähän se, ja mahottoman menevää sellaista. Ihan tulee vanhat hyvät ajat mieleen. 28.9.. METSATÖLL: Tuska DVD+CD PAIN CONFESSOR: Incarcerated Viiden vuoden odottelun jälkeen Hämeenlinnasta tärähtääkin sitten niin maan perusteellisesti. Erinomaisen julmaa moukarointia tiedossa! Eestin pakanalauman viimekesäinen Tuskakeikka.Jos et krapuloiltasi saanut kangettua itseäsi mestoille lauantaiaamuna, niin nyt on oiva tilaisuus paikata menetys. Löytyy myös kuvavinyyli+dvd -versio. 28.9. 12.10. MACHINAE SUREMACY: Rise of a Digital Nation SID-metallin pioneerit ovat täällä taas. Meininkiä on siirretty jälleen yhtä leveliä korkeammalle ja voi pojat ja tytöt, että rullaa komeasti C64-höysteinen metalli. 19.10. SPARZANZA: Death is certain, Life is not Harvat asiat ovat varmoja; kuolema, verot ja se, että Sparzanza möyryää karhean metallista katurokkia täryjyrän päättäväisyydellä!!! 28.9. DYNAZTY: Sultans of Sin Uskoisitko kannen perusteella, että tarjolla olisi Hard Rockia