Inferno 9/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

W.A.S.P. NILE GORGOROTH HYPOCRISY STEVE VAI converge RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 9/2009 I HINTA 5,90 euroa
toimituskulut. toimituskulut 17.3.10, Nosturi, Helsinki (-S-/K-18) 18.3.10, Klubi, Tampere (K-18) Liput Lippupalvelusta ja Tiketistä 27 + mahd. PROUDLY PRESENTS Maanantai 15.02.10, Nosturi, Helsinki Ovet aukeavat klo 19 | -S- / K-18 | Liput Lippupalvelusta ja Tiketistä 25 + mahdolliset toimituskulut FEATURING Ke 2.12.09, Nosturi, Helsinki Liput Lippupalvelusta ja Tiketistä 35 + mahd. toimituskulut Ma 1.2.10, Helsingin Jäähalli Liput Lippupisteestä ja Tiketistä 44 + mahd. toimituskulut | -S-/K-18 Ti 15.12.09, Helsingin Jäähalli Liput Lippupisteestä 46 + mahd
Aina yhtä intensiiviset keikat ovat saaneet hilseen lentämään täysille saleille ja festareille kautta linjan niin, että aina on tuvat täynnä ja pitissä pöhinää. Jenkkien tämän hetken ehkä kiinnostavin metalcore-akti Killswitch Engage on kerännyt kiitosta Eurooppaa myöten niin levyllä kuin lavallakin. Mutta koska etelävaltioiden mies on eri mies, tuskin jää keltään huomaamatta mistä stetsoneilta, southern rockilta ja raskaalta soitannolta tuoksahtava yhtye on tehty. Swedish Metal Awardsien vuoden tulokas on pystinsä, paikkansa ja tanssinsa ansainnut. MAYLENE AND THE SONS OF DISASTER Alabama saapuu Suomeen! Maylene And The Sons Of Disaster tekee ensi-visiittinsä pohjolaan komeassa seurassa. Ke 16.12.09 Helsingin Jäähalli liput 46 + mahd. Tiukkaakin tiukempi soitanta ja hysteerinen live-meininki yhdistettynä tarttuviin biiseihin ovat vieneet pitkätukkaa kuin pässiä narussa niin, ettei paljoa kyseltävää jää. www.killswitchengage.com EVERY TIME I DIE Ameriikoissa huimaa suosiota nauttivan Every Time I Dien teknistä metalcorea ei voi seurata kuin henkeään haukkoen. toimituskulut IN FLAMES www.inflames.com Ruotsalainen In Flames tuskin esittelyjä kaipaa. Jööttepori-metallin esi-isä on ollut Suomessa tuttu näky jo vuosia. Se on tehty hevistä se. www.mayleneandthesonsofdisaster.us www.deadbyapril.com. Kun temposta toiseen ja biisistä kolmanteen hengästyttävä ryhmä heittää vielä corensa sekaan vähän punaniskarockia ja punkkia, niin myräkkähän siitä syntyy! DEAD BY APRIL www.everytimeidie.com Jotain ne Göteborgin juomaveteen laittaa, kun tällaisia bändejä siellä syntyy! Dead By Aprilin raskaasti soiva debyytti avasi viime keväänä portit popmetallin ja metalcoren ristisiitoksen kärkikastiin ja sitä seuranneet keikat kävivät jo taivaan porteilla tanssimisesta
Ultimate Versatility Made in Germany 3 Years Warranty. www.annihilatormetal.com METAL HE Grind your Axe! Ultimate Tone Tough Tone. Explosive Punch . · 4 Channels · 3 parallel Effect-Modules · Killer Noisegate · Programmable Pots · 128 Presets · direct to Stick Backup · MIDI Board included · 100 Watts TSCPoweramp · Tube Customizing: EL34 and/ 6L6GC, even mixed. Devastating Dynamics
AD 2010 Maa hantuoj a: F-Musi i kki Oy www.hughes-and-kettner.com Coreblade Head 1.999 Coreblade MC412CL Cabinet 899 H elsi nki : K ai sani emenkatu 7 H els in ki: Itäkeskus, K auppakeskus P uhos E s poo: Kaskenkaataj anti e 5, Tapi ol a Van taa: Antaksenti e 4, R etai l P ark Turku: Eeri ki nkatu 4 N ettikauppa: www.f-musi i kki .fi
-automaatit ja R-kioskit. 20 latauksesta LATAUS: Saunalahti.fi ja muut jälleenmyyjät, Otto. i t ssa ht ko ala er un n v Sa Elisa PUHU ENEMMÄN KUIN MUUT. Hanki se edullisempi Prepaid. Anna keksi, anna keksi. Krääh. PREPAID 5,90 JÄLLEENMYYJÄT: Aloituspakkaus 0,066 Puh/min, SMS- ja MMS/kpl +30% Extraa* Väh. Kruiik. ii oi m . Parhaat latausedut ja kaikki tuotetieto: saunalahti.fi Extrapuheaika annetaan puheluina Saunalahden, Elisan ja Kolumbuksen matkapuhelinliittymiin. Verkossa ladattaessa extrapuheaikaa annetaan +50%. 26.11.2009.. Kampanja on voimassa 16.10
062SUBAUDITION 064Silmäterä:kansitaiteilija SEBASTIANKRÜGER 068Soittimeni:STEVEVAI 071Arviot,pääosassaWOLFMOTHER 092Demot,pääosassaTHESOULEXILE 095Vanhaliitto:FUNEBRE 098Omanahka:Hypocrisyn jaPaininPETERTÄGTGREN. "Olen hyvin eristäytyvä, en käy juuri koskaan Los Angelesissa. Minulla on kotitilallani studiot ja treenitilat, eikä minun tarvitse poistua sieltä juuri koskaan." - Blackie Lawless 012Sytykkeitä:SENTENCEDinuraarkussa, NuclearBlastinskabavoittajat, metalliadokumenttinajarunona 016Axis:LondiniumjaMurhapapa&Mama 018HeavyCookingClub:ROTTENin tex-mex-murkinat 020GORGOROTH 026KILPI&LEVERAGE 030NILE 033HYPOCRISY 036LITAFORD 038CLUTCH 040SHADOWGALLERY 042FUMANCHU 046SWALLOWTHESUN 054CONVERGE 058W.A.S.P
Astu tarinaan. RAUTAA RAJAN TAA Tarina suomalaisen metallimusiikin maailmanvalloituksesta. pronssi riipus 59,rannekoru 75,- Tuotantoyhtiö FilmInc yhteistyössä Kalevala Korun kanssa.
Haussa olisi levy, joka ei naurata pätkän vertaa. Kuka tekisi 2000-luvun Reign in Bloodin, joka iskisi mikään-ei-tunnu-miltäänoloihin päivitetyllä teholla tauluun sellaisen määrän vihaa, angstia, väkivaltaa ja asennetta, että kuulija tuntisi itsensä perin juurin yllätetyksi ja olisi pakotettu pohtimaan syntyjä syviä. Kuinka herkullinen hetki pöydän putsaamiselle. Kun vielä älyttömyyksiä kiihtyvällä tahdilla tarjoava nykyhetki olisi mitä versovin maaperä uuden maailman metalliklassikon synnyttämiselle, pallo on pelkästään tekijällä. Hiljattain törmäsin kauhulokeroon luettavaan elokuvaan, joka palautti uskon koko genreen. Palaamme tulevaisuuteen ensi numerossa. Matti Riekki päätoimittaja Inferno 11. Sen mitä nykykauhussa on viitsinyt rämpiä, elokuvien pahin ongelma on ollut, etteivät ne enää pelota, usein päinvastoin. Toiminnan tasolla teos hylkää tyystin lajityyppiä pitkään hallinneen toimintasuvantotoiminta-rakenteen ja korvaa sen yhtämittaisella, psykologisesti tukehduttavalla annoksella ihmisen hirveyttä. Ensi vuonna tulee kuluneeksi neljä vuosikymmentä metallin synnystä, ainakin jos touhun laskee alkaneeksi Black Sabbathin aikoinaan veret seisauttaneesta ensilevystä. niin brutaali kuin Marttyyrit onkin, sen kulttuurinen viesti on rohkaiseva: jos tämä onnistuu kuvassa, miksei myös äänessä. Pascal Laugierin ohjaama ranskalaisfilmi Marttyyrit (Martyrs, 2008) on kuin elokuvamittainen vastine Slayerin Reign in Bloodille; se vyöryttää verkkokalvoille puolitoista tuntia inhorealistista väkivaltaa taiten tehtynä ja säälimättä, ilman armon häivää. Päänavaus Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hynninen Sami, Itäkylä Riitta, Jalonen Miika, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lampinen Teemu, Lassila Tero, Lehtonen Marko-Oskari, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TilaajaPalvelU (ARK. Paljastamatta liikoja Marttyyrien perusajatuksesta, joka on pinnallisesti aika heikko mutta tarkemmin pohdittuna hyvin tätä aikaa kuvaava, sanottakoon, että elokuvassa on kyse jonkin paremman etsimisestä mutta millä keinoin. Siinä missä metalli, tai ainakin sen terävin kärki, on säilyttänyt vuosien saatossa tehonsa jokseenkin tyydyttävästi, kauhuleffa kurvasi jossain vaiheessa jorpakkoon. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Uusi valta veressä MetalliMusiikki ja kauhuelokuva on helppo mieltää sisaruspariksi. Elokuvan katsominen tekisi mieli lopettaa vähän väliä, mutta stop-nappi ei vain painu. Marttyyrien katsomisen jälkeen ei voinut olla ajattelematta, missä luuraa sen musiikillinen vastine. Jonkun Kubrickin Shiningin ensikatselun tehoja on joutunut muistelemaan tippa linssissä. Kuka on se marttyyri, joka vie meidät uuteen ulottuvuuteen. Kerrankin dvd:n kansista löytyneillä tähdillä oli oikeus loistaa. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. 8-16) (03) 424 653 40 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Mikko Mali Puhelin: (09) 4369 2408 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Markus Paajala Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 9. Leffan morbidi vetovoima lähentelee uskomatonta
Monet biisit ovat aika mittavia eepoksia ja ehkä monisyisempiä kuin aiemmin. The Coffinin painos on erittäin rajattu, vain 4000 kappaletta. Lopakan nykyinen bändi, venäjänkielistä raskastelua esittävä Kursk valmistelee parhaillaan toista levyään. Sentencedin biisintekijä ja kitaristi Miika Tenkula löydettiin viime keväänä kuolleena. Toiveissa on, että tuoretta synkistelyä päästään kuulemaan jo ensi keväänä. Samoissa syvyyksissä siellä mennään kuin debyytilläkin, eli lähellä pohjamutia. Boksi myydään numeroituina kappaleina. Painosmäärä oli levy-yhtiön päätös. Toni Härkönen Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste Osallistu Arkku-kisaan uusilla sivuillamme! www.inferno.fi Sentencedin ura on nyt pantu virallisesti arkkuun. Ihan hyvältä kai se vaikutti, päissään. Jos meiltä olisi kysytty, määrä olisi varmaan 1000. The Coffin -arkkuboksi ilmestyy marraskuun 13. Arkkuboksin materiaalin yhteismitta kipuaa peräti viiteentoista tuntiin. Aineistoa läpikäydessä tuli monesti outo olo, että ai niin, tämäkin tehtiin, hän sanoo. Kolme demoa, kahdeksan studioalbumia, kaksi pienlevyä, harvinaisuuskokoelma sekä koko Buried Alive -paketti. Lopakan mukaan tässäkin mielessä arkkuboksin julkaisu sattuu oikeaan saumaan. päivänä ja sisältää kaiken, mitä Sentenced on koskaan julkaissut ja vähän enemmänkin. Sen luulisi riittävän kovimmallekin diehard-fanille. Ei noita omia osaa kuunnella niin kuin musiikkia pitäisi kuunnella. Se on helppo uskoa. Ei siellä edelleenkään missään iloisissa tunnelmissa navigoida, tosiaankaan. Vilho Rajala sytyttäjä sytykkeita.inferno@popmedia.fi lopakka kertoo, että Sentencedin vuonna 1989 alkanut ja vuonna 2005 päättynyt ura tuntuu nyt "pitkältä usvalta". Siellä on niitäkin biisejä, joista on ajatellut, ettei ne kestä päivänvaloa, kitaristi paljastaa. Boksista löytyy myös noin satasivuinen booklet, joka on tehty samaan kuolinilmoitustyyliin kuin The Funeral Albumin tiedotus aikoinaan. Yhtiö mainitsi ideasta noin vuosi sitten ekan kerran. lopakka ei kuulemma harrasta vanhojen tekemistensä fiilistelyä, vaan on aina kuunnellut oman bändin biisit viimeisen kerran miksausvaiheessa. The Coffin -boksin sisältö koettelee järkeä: kuusitoista cd:tä, kaksi dvd:tä ja satasivuinen kirja. Tässä tulee Tenkula-vainaan elämäntyö laitettua komeasti samaan pakettiin. Mukana on sellaistakin tavaraa, jota ei ole saatavana missään muualla. Lopakan mukaan pienempikin painos olisi bändille riittänyt. Rummut on jo kuulemma vedetty purkkiin. Aina tulee vaan skitsoiltua ja tarkkailtua että onhan siellä soitossa ja soundeissa nyt kaikki kunnossa... Tosin bändi oli kasassa 16 vuotta, siinä mielessä määrä on varmaankin ihan normaali. Yhtyeen kitaristi, nyttemmin Kursk-bändissä vaikuttava Sami Lopakka kertoo, että idea syntyi levy-yhtiö Century Median päässä. Tai no, ei noista muutamaa biisiä ole edes tehty ihan valmiiksi asti. Kuusitoista vuotta Sentencediä, olkaa hyvä. VIELÄ KERRAN SENTENCED Vuoden 2005 hautajaiskiertueen tunnelmista julkaistu Buried Alive -livepläjäys ei jäänyt Sentencedin viimeiseksi julkaisuksi. Arkussa on mukana kaikki, mitä bändi on koskaan saattanut valmiiksi asti. Helvetin paljolta se tuntuu kun laitetaan yhteen lootaan koko arkisto. Kirjasessa on kaikkien biisien sanat, täydelliset diskografiatiedot sekä tietenkin paljon muistelutekstiä ja kuvia. Nyt loppukesästä ruvettiin työstämään tosissaan. Bändin jäsenten ei suuremmin tarvinnut koluta omia vinttikomeroitaan läpi boksia varten, sillä arkistoa on pitänyt lähinnä Century Media. 12 Inferno. En itse voi sietää kokoelmalevyjä, joita on muuten Sentencediltäkin julkaistu jo kaksi, mutta tällainen kokonaisvaltainen arkku kuulosti heti loistavalta idealta, kitaristi sanoo. Välillä entistä raskaamminkin. Vuosi sitten tuli päissään katsottua Buried Alive -dvd läpi
Yritimme saada aikaan luonnollisen, elävän soundin, ja varmaan onnistuimme siinä, jos vaikutelma on tuo. 13 Inferno. Hakematta tulee mieleen myös Kreator. Nick allekirjoittaa väitteen. Keikkoja on sen sijaan kertynyt. ruotsalainen Steelwing ja kreikkalainen Suicidal Angels uskovat, että voitto avaa ovia, mutta pitävät jalat maassa. Steelwing suicidal angels soittaa aggressiivista ja perinteistä thrash metalia. Kolme astetta, voihan paska... Nick on bändin perustaja ja ainoa alkuperäisjäsen. On kuitenkin selvää, että bändin jäsenien hyllyistä löytyy ekstensiivinen katalogi 1980-luvun heavy metalia. Vahvasti Iron Maidenin hengessä peittelemättömän 1980-lukulaista heavy metaliaan soitteleva ruotsalaispumppu on perustettu vasta tänä vuonna. Robby nimeää Iron Maidenin ja Judas Priestin Steelwingin tärkeimmiksi vaikutteiksi. Suicidal Angelsin diskografia käsittää kolme demoa, kaksi ep:tä ja yhden pitkäsoiton, ja kakkoslevy Sanctify the Darkness ilmestyy nyt kisavoiton ansiosta marraskuun 20. Bändi tunnettiin ennen kilpailua nimellä Scavenger. Miten yhtye on onnistunut tekemään tässä ajassa musiikkia, joka kuulostaa siltä kuin se olisi äänitetty vuonna 1988. Miehen äänestä kuulee, että tässä ei olla enää ihan keltanokkia. Se vuosikymmen oli metallin paras, Robby linjaa. Vanha liitto kaikuu paitsi yhtyeen tyylissä, myös soundissa. Musiikkityylimme on kuitenkin paljon velkaa 1980-luvulle ja old school -bändeille, enimmäkseen amerikkalaisille, kuten Slayerille ja Testamentille. Soittotaito on kohdallaan, tempot tapissa ja asenne hirmuinen. Jossain vaiheessa googlailimme vähän, ja vastaan tuli 3035 Scavengeria. Bändi on kiertänyt Kreikan ulkopuolellakin muun muassa Rotting Christin lämppärinä. Vanha liitto puhuu. VOITOT VANHOILLA EVÄILLÄ Me kuuntelemme kyllä kaikenlaista musiikkia, hard rockia ja black metalia myöten. Mutta ensin meidän pitää tehdä hyvä levy, se on kaikkein tärkeintä, Robby sanoo. Bändin tyyliä ei voi hyvällä tahdollakaan luonnehtia kovin moderniksi. Vaikka Steelwing on bändinä vasta-alkaja, Robbylla, kitaristi Alexilla ja rumpali Oskarilla on useamman vuoden kokemus yhdessä. Nuclear Blastilla ja Rock The Nationilla on selvästi toiveet korkealla. Bändi on perustettu vuonna 2001, ja taipaleen varrella on ollut lukuisia kokoonpanomuutoksia. Suicidal Angels nuclear Blastin rock The nation Award -bändikisassa oli kova taso, ja voittajiakin löydettiin kaksi. päivänä. Niinpä päätimme vaihtaa nimen. Sehän on Euroopan paras thrash metal -bändi! Helleenien maasta soitteleva mies kyselee, paljonko lämpömittari näyttää näin pohjoisessa. Perustimme bändin tosiaan viime keväänä, ja halusimme tietenkin alusta alkaen saada levytyssopimuksen ja kaikkea muuta, mutta emme olisi uskoneet Nuclear Blastin kiinnostuvan meistä, Steelwingin kitaristi Robby kertoo. Voitto takaa meille hyvät mahdollisuudet, mutta uskon, että kaikki riippuu siitä, kuinka kovasti teemme töitä, Suicidal Angelsin laulajakitaristi Nick kertoo huonon puhelinlinjan päästä. Kiinnostava yksityiskohta on se, että kahdeksanvuotisen uransa aikana Suicidal Angels ei ole osallistunut bändikilpailuihin ennen tätä. Myös laulaja Rileyllä on ollut erinäisiä projekteja tätä ennen. Suicidal Angels ehtii kisavoittajista julkaista levyn ensin, sillä Steelwing suunnittelee julkaisua vasta ensi keväälle. Sen jälkeen on luvassa ainakin keikkoja. Muut jannut ovat basisti Sotiris, kitaristi Themis ja rumpali Orfeas. En tiedä... MySpace-biisimme ovat demolta, jonka teimme alkuvuodesta. Se on nyt meistä itsestämme kiinni, mitä tästä eteenpäin tapahtuu. Voitto oli melkoinen yllätys. jos ei suicidal angels ole missään nimessä moderni, Steelwing ei ole sitäkään vähää. Kolmen asteen paikkeillahan se, mutta aurinko sentään paistaa. Täällä on 27 plussan puolella, heh heh. Emme aluksi tarkistaneet, oliko muita samannimisiä bändejä olemassa
Ajatus kirjasta on ollut olemassa ihan alusta saakka, kun ryhdyimme levyä tekemään. Rautaa rajan taa -nimen saanut dokumentti on trailerista päätellen huumorilla ryyditetty kertomus suomalaisesta metallista ja siitä, kuinka helppoa tai vaikeata sitä on viedä maamme rajojen ulkopuolelle. Kuvanauhalle ikuistuivat muun muassa Amorphis, Sonata Arctica, Korpiklaani, Tuomas Holopainen, Eicca Toppinen ja Hanoi Rocks. Jos nyt jonkun on pakko lähteä, niin sitten ehkä mieluiten juuri se basisti, joka ei tee biisejä. En tiedä, onko sellaista genreä edes olemassa, ei varmaan. Hevipastori Harri Kekäläinen antoi silloin vinkin Valerian-nimisestä yhtyeestä, jolla oli sopimus newyorkilaisen lafkan kanssa. Kirja ei 14 Inferno sisällä esimerkiksi kirosanoja hirveästi. Tapauksen aiheuttaman tilapäisen uskonpuutteen jälkeen Kujala päätyi käsikirjoittamaan oman elokuvansa uusiksi siten, että päällekkäisyydet karsittiin pois. Artistien lisäksi elokuvassa esiintyy tietenkin kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen. Toivottavasti siellä olisi vähän enemmän alusta loppuun jatkuvaa juonta.. Meidän piti tehdä alun perin vuonna 2006 dokumentti metallimessusta. Melodiaa on enemmän sekä sävellysettä laulupuolella, mutta kyllä se heviltä kuulostaa edelleen. Rautaa rajan taa -leffaan Kujala on haalinut kattavan otoksen Suomen vientinimistä. Loppusäkeet on niin sanottu palvelukustanne. Ilman heitä tässä oltaisiin varmaan vieläkin aika heikoilla. ovatko biisien sanoitukset runoutta. Suomalaisesta metallimusiikista tehdään näemmä elokuvia kiihtyvään tahtiin. Mitä se ihmiselle aiheuttaa ja kuinka tervettä työnteko nykyään on tai ei ole, Kallio pyörittelee. Halusin tehdä tästä viihteellisen elokuvan, dokumentaristi kertoo. Neissu tosiaan perkele lähti muutama viikko sitten. Se on positiivinen puoli asiassa. Tieto Kimmo Kuusniemen elokuvasta saavutti Kujalan vasta siinä vaiheessa, kun hän oli jo pitkällä oman projektinsa kanssa. Kujala määrittelee elokuvan komediadokumentiksi, joka kuulostaa käsitteenä hivenen omituiselta. Yritin hakea vähän pehmeämpää ilmaisua kun kirjoitin suomeksi. Tekstit on aikoinaan ihan ekaksi kirjoitettu suomeksi tarinamuodossa, josta ne on sitten englannitettu. Meillä on jo sovittuna, että vanha kitaristimme Ere tuurailee ainakin ensi kesään asti. Ajatus suomalaisen metallin viennistä ulkomaille jäi kytemään, ja tuloksia pääsee katselemaan elokuvateattereihin tammikuussa. Ansioluetteloon on kertynyt muutama minidokumentti ja lyhytelokuva sekä joitakin musiikkivideoita. Bändissä on ykköslevyn jälkeen tapahtunut kokoonpanomuutoksia, kun ensin rumpali Rainer Tuomikanto vaihtui takaisin Mohkikseksi ja aivan hiljattain basisti Neissu jätti bändin. Vantaalainen dokumentaristi Kalle Kujala lähestyy samaa aihetta vähän toisesta kulmasta. Laulajan runojen aiheet liikkuvät tämän päivän yhteiskunnan ihmettelyssä ja observoinnissa. Kyse ei ollut pelkästä käännöstyöstä, vaan muoto ja sävy muuttui matkan varrella. Kujala mainitsee yhdeksi esikuvakseen Michael Mooren, jonka elokuvissa huumorilla on tärkeä rooli, vaikka vakavista asioista puhutaankin. Ainakin niissä on ainesta. Kujala ei ole tehnyt kokopitkää dokumenttia aiemmin. Meidän piti lähteä kuvaamaan sitä, mutta se ei koskaan toteunut, Kujala kertoo. Asioita ei katsella lainkaan mahtipontiseen ja kaikkivoipaan sävyyn, vaan hyvin pienen ihmisen ja yksilön kautta. Dead Shape Figure on työstämässä hiljalleen toista levyä, jota aletaan purkittaa vielä tänä vuonna. Levyjähän tältä bändiltä on tulossa toivottavasti ainakin kymmenen, ja olisi hienoa jos niistä jokaisesta pystyisi tekemään kirjan samalla tavalla, laulaja miettii. Myös kunnioitus varsinkin vanhemman polven metallinimiä kohtaan nousi. Nyt laulaja Galzi Kallio tarjoilee Loppusäkeet -nimistä runokirjaa, joka pohjautuu levyn teksteihin. Kemiläinen Nordbook-kirjapaino painoi sata kappaletta kirjaa ja hoiti viralliset asiat, Kallion harteille jäi maksaa osa painokustannuksista. Olen lähtenyt siitä, että elokuva on suunnattu nuorisolle. Elokuvissa käsiteltiinkin sitten yllättävän paljon samoja aiheita, Kujala kertoo. Alkuperäisillä tarinoilla ja näillä runoilla ei ole kyllä hirveästi tekemistä keskenään. Otin Kimmoon yhteyttä ja treffattiin kerran. Runomuotoisen tekstin tekeminen suomeksi oli Galzille "hirveä haaste". Nuoria on hyvin vaikea saada katsomaan dokumenttielokuvia elokuvateattereihin, koska dokumentit koetaan raskaiksi ja vaikeiksi. Hain tässä sitä, että kirjan kehtaa antaa mummolle ja muillekin sukulaistädeille luettavaksi. Aiheet liittyvät länsimaiseen kulttuurin ja ennen kaikkea työnteon kulttuuriin. Kujalan oma käsitys metalligenrestä muuttui prosessin varrella jonkin verran syvemmäksi. Lähes jokainen bändi, jonka kanssa olen jutellut, mainitsee Amorphiksen tai Stratovariuksen, kun puhutaan metallimusiikin viennistä. Kakkoslevyn tyyliä Galzi luonnehtii debyyttiä persoonallisemmaksi. Dead Shape figuren Timo "Galzi" Kallio teki omista englanninkielisistä teksteistään runokirjan suomeksi. TEKSTIT RUNOIKSI dead sHaper Figuren The Grand Karoshi -albumi ilmestyi viime vuonna. Kalle Kujalan rautaa rajan taa tutkailee suomimetallin vientinäkymiä huumorin keinoin. KOMEDIADOKUMENTTI METALLISTA kiMMo kuusnieMen The Promised Land of Heavy Metal -dokumentti on viihdyttävä katsaus maamme metallikulttuuriin, vaikka auttamatta pintaraapaisuksi jääkin. Ere eli Erno Talvitie on haastattelun jälkeen liittynyt ainakin bändin nettisivujen mukaan pysyväksi jäseneksi DSF:ään. Jos Kuusniemen leffa katseli Suomea ikäänkuin ulkopuolisin silmin, Kujala vie suomimetallia ulkomaille
"Pane World Painted Blood rinnakkain melkein minkä tahansa tänä vuonna julkaistun metallialbumin kanssa, ja Slayer hakkaa sen veripaltuksi." MATTI RIEKKI, INFERNO #8 CD + DVD 19,95
Kaikki alkoi Moonsorrow´n natsimielisistä SS-sympatioista, ja nyt ne mokomat istuvat jo Euroopan parlamentissa. Ehkä kellarissa oli pimeää, tai kenties Ari joutui pukeutumaan kiireessä. Toisessa vaaditaan burkapakkoa naisille ja Britannian parlamentin korvaamista Islamin sharia-lailla, toisessa muslimit ja ateistit kokoontuvat yhdessä sellaisten kulttivitsien kuin mielipiteen-, sanan- ja ajattelunvapauden sekä yksilön itsemääräämisoikeuden puolesta. Amoral olisi voinut seistä suorana nimensä takana ja kantaa ylpeänä Burzumiaan, sillä T-paita oli oikea, paikka oli oikea ja aika oli oikea. Esiintyvänä taiteilijana Ari kun ei suinkaan ole moraalikäsitysten ulkopuolella, päinvastoin, hän putosi niiden ytimeen. TV-studion ulkopuolella oli pari tuhatta vihaista mielenosoittajaa, joiden silmissä BBC on itse Saatanan tai vähintään Göbbelsin kätyri kutsuessaan Griffinin kaltaisen ryökäleen avaamaan suunsa mielipiteistään. Etten sanoisi todella syvälle ytimeen. Kuka olisi uskonut. Miten siellä Suomessa, saako Soinin Timo piipahtaa Pasilassa ilman poliisisaattuetta. Joka tapauksessa, bändin nimen a-kirjain katosi jonnekin Hannoverin yöhön. Hienoa sananvapauden ja julkisen tilan käyttöä, mutta minua pelottaa mikä tahansa kiihkopäinen lauma, joka näkisi Griffinin, Varg Vikernesin tai Ari Koivusen mieluummin hirressä kuin esittämässä mielipiteitään tai pukeutuneena T-paitaansa julkisesti. Juuri kun olimme huokaisseet helpotuksesta, peijakkaat marssivatkin takaisin takapihoillemme. Niin syvälle, että anteeksipyyntö kuulosti hyvin heikolta kuiskaukselta. Mutta sakemannit kuulivat sen ja sanoivat danke schön, taas yksi natsi vähemmän. Natsit olivat tässä kuussa kova sana myös Britanniassa. Ilmiö on yleiseurooppalainen ja laajuudessaan huolestuttava. Ainoa väärä asia koko fiaskossa oli bändin selkäranka, joka taipui ja katkesi muutaman menetetyn lipputulon pelossa. Noin miljoonan britin laillisesti äänestämä kansanedustaja johdateltiin studioon turvamiesten saattelemana ja www.arock.fi 16 Inferno. Koko paitahan oli bändin mukaan "väärä" ja sitä paitsi pelkkä, heh heh, vitsi. Se ulottuu yhteiskunnan johtoportaista alas kellariin, josta Ari Koivunen löysi hassun, tomuttuneen T-paidan ja puki sen vahingossa ylleen. Täällä kohistiin BNP:n, British National Partyn, osallistumisesta BBC:n poliittiseen keskusteluohjelmaan. laalaalaakädetkorville-eikuunnella-menepoismenepois. Ja kun nyt tulivat ne vaateparret puheeksi: Lontoossa järjestetään lokakuun viimeisenä päivänä kaksi mielenosoitusta. Tiedän kyllä, kumpaan menen, mutten oikein tiedä, miten sinne pitäisi pukeutua. Natsit nimittäin. Onko sulla, Ari, vielä sitä paitaa? Lontoon-kirjeenvaihtaja Riitta Itäkylä Heil! taas ne oVat täällä. LONDINIUM AXIS.LONDINIUM KVLT-vitsi "amoral" (adjective) 1 a : being neither moral nor immoral; specifically : lying outside the sphere to which moral judgments apply b : lacking moral sensibility 2 : being outside or beyond the moral order or a particular code of moral Merriam-Webster -nettisanakirja "nazi scum" -kuoron säestämänä. Ne ovat hyvin tuhmia mielipiteitä, koska Griffin sanoo muun muassa, että maahanmuut... Britanniassa ja Saksassa podetaan kroonista syyllisyydentuntoa Imperiumin ja Führerin tahrimasta historiasta, mutta esiintyvien artistien ja muusikoiden ei tarvitse maksaa senttiäkään näiden ja muiden huonovointisten kansallispsyykeiden terapiamaksuista. AXIS: . Burzum on ehkä Arille pelkkä "kulttivitsi", mutta kuka meistä nauraa mukana, kun artistille sanellaan yleisön joukosta pukeutumissääntöjä
A 75-MIN. LIVE KARMA TO BURN 2009 - REUNION TOUR THE DVD COMEBACK OF THE STONER ROCK LEGEND! RELEASE DATE: 25.11.2009 ELIS - CATHARSIS DESTINED TO ELEVATE A POWERFUL GOTHIC METAL JEWEL ELIS TO NEW HEIGHTS! LIMITED EDITION DIGIPACK INCL. II RELEASE DATE: 25.11.2009 THE REALM OF 105 MINUTES OF BURNING HOT NAPALM CLIPS AND LIVE ACTION! INCL. BONUS AUDIO CD! order online today and receive a free 16-track compilation cd featuring a preview of the latest from napalm records: www.napalmrecords.com RELEASE DATE: 25.11.2009. 2 BONUS TRACKS & A LIVE BONUS DVD (METAL FEMALE VOICES 2007) SIEGFRIED - NIBELUNG THE TRILOGY IS COMPLETE! SONOROUS EPIC METAL! RELEASE DATE: 25.11.2009 NAPALM RECORDS VOL
2 cm paloiksi. Guacamole: li, 2 , 1 punasipu 34 avokadoa , suolaa 2 limeä tomaattia, 1 lopenoja, issinappia, ja Dijon-maala ea, e fraich , salaattia, crem tequila-pottu ettuja, litran tortillal limejä Brujeria Brujerizmo (2000) "Meksikolaista mättöö se on Brujeriaki." Tommin KOKATESSA SOI: 5 Leikkaa tomaatit neljään osaan ja poista sisus. Täytä tortillan sisään lihaa, salaattia, jalopenoja, guacamolea ja creme fraichea. 8 Leikkaa lihasta sopivankokoisia biittejä (tässä vaiheessa ole varovainen veitsen kanssa tai anna selväpäisimmän vierustoverin hoitaa homma). Ota shotti tai kaksi tequilaa. Pilko tomaatin "kuoret" sentin paloiksi. Mitä kovempi nälkä tai jano, sitä nopeammin keskustelu siirtyy kyseisiin ihmisen ravinnoksi kelpaaviin organismeihin ja humalluttaviin päihteisiin. 400 g pors lihaa tahansa tä tai mitä Tuoreet ainekset ovat ruuanlaitossa A ja o, tämän tietää myös Survivors Zeron vokalisti Tommi Virranta, rottenlempinimestään huolimatta. Tee näin: 1 Ota liha noin tuntia aikaisemmin huoneenlämpöön, niin saat parhaan tuloksen paistaessa. Ota shotti tai kaksi tequilaa. Tequilan vaikuttaessa voit osoittaa muille naapuriasi, että katsoppas missä sotkussa tuo ryökäle on." Megan tuomio: "Tuoreet ainekset ja itse kunnollisista, yksinkertaisista tuoreaineksista valmistettu tortillarullan sisus nostavat klassisen tex mex -eineksen kokonaan uudelle tasolle verrattuna perinteiseen jauheliha ja purkkisalsa -täytteeseen. Ota hedelmäliha kuoresta lusikalla. Ota shotti tai kaksi tequilaa. 2 Siivoa liha tai pyydä lihamestaria tekemään se puolestasi. Pilko punasipuli noin sentin paloiksi. Ja sormin syöminenhän on kuin luontoon virtsaaminen aina yhtä vapauttava kokemus." Miika "mega" Kuusinen tutkiva kulinaristi. Leikkaa salaattia sopiviksi paloiksi. Hiero pintaan karkeaa Dijon-sinappia ja reilusti suolaa ja pippuria. 3 Paista pinnat kuumalla paistinpannulla. Naudanlihan voi jättää halutessaan mediumiksi. Miehen kokkaamista aterioista kaikki selviytyvät hengissä mutta ähkyssä. Ja jos vähän rötväät rinnuksille tai ruoka tursuaa suupielistä, ei haittaa. Guacamole-ainekset ja kokoliha kannattaa pilkkoa rouhealla kädellä sopivan isoiksi paloiksi, jotta kokonaisuudesta ei tule liian hienoa, maut sekoittavaa mössöä. Laita liha uuniin 180 asteeseen 2530 minuutiksi riippuen uunista ja lihan paksuudesta. 4 Puolita avokadot (ostaessasi varmista, että ne ovat sopivan kypsiä/pehmeitä) ja poista kivi sisältä. Pilko liha n. Lisää limestä puristettu mehu ja sopivasti suolaa. Sen kuin lätkit ruuan lautasille, joilta voit täytellä tortillat omaan tahtiin ja haluamillasi täytteillä. 6 Sekoita avokadot, tomaatin "kuoret" ja punasipuli keskenään. 7 Lihan ollessa valmis ota se ulos uunista ja laita folion sisään noin 10 minuutiksi vetäytymään. Heavy cooking club reseptejä Tsekkaa lisää ferno.fi esta www.in osoitte MUERTE DEL PUERCO Tarpeet: aan sisäfilee n. Ja eikun ääntä kohen! Tommin oma luonnehdinta: "Meidän orkesterihan koostuu monenlaisen gastronomian ystävistä. Syy siihen, miksi valitsimme kyseisen ruoan kaikkien mitä makunystyröitä kiihottavimpien kulinarististen kokeilujen seasta, on sen helppous. Keikkabussikeskustelujen yhteydessä on tullut ilmi, että suurimmalla osalla orkesterista kauha pysyy kädessä yhtä hyvin kuin oma instrumentti. Et tarvitse haarukoita tai muita hienostelevia esineitä, vaan voit palata ihmisen alkukantaisempaan syömismuotoon käsillä
"Herään joka aamu onnessani, kun minun ei tarvitse enää työskennellä niiden kahden tyypin kanssa." 20 Inferno
TEKSTI Mikko Kuronen I www.gorgoroth.info Sota on loppu, rauha käsillä. Tänään Gorgorothia ohjastaa Infernus tyystin toisella miehistöllä. King ov Hell tiesi kertoa, ettei Regain mielellään halunnut päästää Infernusta ääneen haastatteluissa, koska tällä oli tapana ajautua niissä konflikteihin. Haastattelun alla Norjasta kiiri tieto, jonka mukaan God Seed on pantu telakalle ja Gaahl karsinut bänditoimintaansa. Toisella rintamalla kamppailua käytiin siitä, oliko yhtyeen levy-yhtiö Regain Records julkaissut Live in Grieghallen -studiolivelevyn laillisesti. Mutta oliko Gorgorothissa kaikki ennen sittenkin paremmin? r eilu vuosi sitten Gorgorothin silloinen basisti King ov Hell puhui tässä lehdessä yhtyeensä kovasti sekaisin olleista asioista. Infernus ei halua kommentoida uutista julkisesti, mutta vahingonilo äänessään kertoo paljon. Kitaristi itse on saattanut valmiiksi Gorgorothin kahdeksannen studiolevyn, Inferno 21. Oslon käräjäoikeus tuli maaliskuussa siihen tulokseen, että Infernus on Gorgoroth-tavaramerkin laillinen haltija. Se mies (King ov Hell) on valehtelija, joka käyttää valeitaan tietoisesti omien päämääriensä saavuttamiseen. Gaahl ja King ov Hell jatkoivat God Seed -nimisen yhtyeen parissa. King ov Hell ja laulaja Gaahl kiistelivät kitaristi Infernusin kanssa oikeuksista yhtyeen nimeen ja logoon. Se ei onnistunut. Eräänä lokakuisena torstai-iltana kuitenkin natsaa, Infernus puhuu. Tämän jälkeen norjalaista yritettiin kiinni muutamaan kertaan, niin livehaastatteluun Helsingissä kuin puhelintuokioon Norjan ja Suomen välillä, mutta yhtä ohkaisin tuloksin. On Infernusin vuoro kertoa totuutensa pahan oireyhtymästä nimeltä Gorgoroth. Maailman paras vuosi Vielä kesällä 2008 näytti siltä, että Gaahl ja King ov Hell olisivat nimikiistassa niskan päällä, olihan Norjan patenttivirasto antanut päätöksen, jonka mukaan King ov Hellin tavaramerkkihakemus olisi pätevä. Äärimmäisen rauhallinen ja pehmeä ääni kertoo puhelinlinjoja pitkin, että ehei, Regain ei ole milloinkaan estänyt häntä tekemästä haastatteluja. Yritimme tuolloin saada myös kiistan toista osapuolta, Gorgorothin vuonna 1992 perustanutta Infernusta kertomaan näkemyksiään. Mainittakoon jo tässä vaiheessa, ettei Infernus puhu entisistä yhtyetovereistaan kertaakaan nimillä. Tuo on vain yksi hänen loputtomista valheistaan. Mitä vielä. Tuossa on yksi tuhannesta syystä olla uskomatta, mitä hän sanoo, kuuluu aavistuksen tympääntynyt vastaus
Soitin hänelle viikko sen jälkeen kun vanha kokoonpano oli hajonnut. Soundimaailma on siivotun pliisu, Tomas Asklundin rumputyöskentely muovisen napsuvaa. Kaikki eivät hyväksyneet noita mittapuita, mutta nykyisin toimimme saman suunnitelman mukaisesti yhteisen hyvän eteen, mikä on todella virkistävää. Skenen nopein blastbeat? Auvossa on kuitenkin särö. Bändin ei pitäisikään olla kaverikerho, jossa hengaillaan ja juodaan kaljaa yhdessä, mutta yhtäkkiä bändissä onkin ihmisiä, joista pidän myös yksilöinä. Ad Majorem Sathanas Gloriam -edeltäjä (2006) kuulostaa Quantos Possuntin rinnalla silti intohimoiselta mestariteokselta. Hän sopii joukkoon hyvin eikä pelkää kovaa työtä. Bändi on palannut live-estradeille ja suunnittelee täysipainoisen kiertuetoiminnan aloittamista. Kun QPAST:n heikkouksia alkaa purkaa itselleen, herää luonnollisesti ajattelemaan, onko kappaleet koostettu sittenkin jonkinlaisessa pakkoraossa, paineella, joka ajaa työntämään hajanaisiin raitoihin kaikki sävellysprosessin rustot ja karstat. Sellaisen, jota ei olisi vielä muotonsa puolesta tehty. Tämä sopi hyvin ajatuksiimme levyn soundista. "Niin kauan kuin meissä on jäljellä pienikin pirstale humanismia, pyrimme kääntämään mahdollisimman monia satanismiin." Quantos Possunt ad Satanitatem Trahuntin. Kokoonpano ei ollut maantieteellisesti käytännöllisin, studiobudjetista iso osa lohkesi lentolippuihin. Levyltä löytyy esimerkiksi blastbeat, joka on luultavasti skenen kaikkien aikojen nopein. Aiemmin emme aina olleet samaa mieltä asioista, vaikka olimme asettaneet yhteiset työskentelystandardit. Sävellysvaiheessa ei ollut ehkä niin selvää, että halusimme osoittaa pystyvämme tekemään moniulotteisen albumin, mutta levybiisien valikoimisessa se näkyi. Kahden muun kanssa meillä oli oikeastaan vain ammatillinen suhde. Quantos Possunt ad Satanitatem Trahunt on levynä melkoinen mahalasku. Se pystyy vain ajoittain samanlaiseen alkuvoimaiseen mustaan väkivaltaan, josta Gorgoroth tuli ennen Gaahlin ja King ov Hellin aikakautta tunnetuksi. Voin luottaa täysin siihen, että hän tekee aina parhaansa. Meillä ei silti ollut tarvetta todistella mitään, olimme riittävän itsevarmoja. Se on naurettavan nopea kohta. "Miksi?" on hyödyllisin tilanteessa mieleen pulpahtava kysymys. Lakijutun jälkeen pieniä menestyksiä on kerääntynyt paljon eikä media edes tiedä niistä kaikista. Siinä on intensiteettiä. Hänellä on sisua yrittää, moni ei lähtisi samaan. Niin moni asia on osunut kohdilleen. Kaikki kerääntyivät Gorgorothiin Infernusin aloitteesta. Infernusin mukaan näin ei ole. Kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan. Minusta levy kasvaa hieman, kun sitä kuuntelee. Niin kauan kuin vedämme yhtä köyttä, tämä kokoonpano tuntuu todella hyvältä. Hänellä on erittäin hyvä järjestyksen taju. Jokaista kovisteltiin aiempien kokemusten perusteella tietyistä aiheista, ja jokainen vastasi myöntävästi tärkeimpään kyllä/ei-kysymykseen. Siinä vedetään trioleja 240 iskun minuuttivauhdilla. Tähtivahvaan kokoonpanoon kuului myös Obituary-basisti Frank Watkins, alias Bøddel. Asklund on tarkka ja huolehtivainen kaikessa mitä tekee. Meillä oli oikeasti enemmänkin materiaalia kuin tarve vaati. Vuosi on ollut paras kaikista. Viimeiseksi ruotuun hinattiin yhtyeessä vuodet 19951998 laulanut Pest. Hänen CV:nsä on kunnioitettava, hän ollut kuvioissa pidempään kuin moni pystyy muistamaan. New Breedin ja Human Sacrificen löysän perusmetallinen muotiriffittely laittaa ihan ärsyyntymään. Infernus alkoi treenata Tomas Asklundin kanssa tämän Monolith-studiolla toissakesänä. Vuosi 2009 on ollut Infernusille monella tavalla voitokas. Mukana oli paljon juttuja, jotka piti luokitella kakkosluokan materiaaliksi, koska oli tietoista, että levystä tulisi yhdeksän kappaleen ja noin 35 minuutin kokonaisuus. Teimme tällä kertaa kaiken itse Asklundin kanssa. He halusivat yhtyeeseen. Levy prosessoitiin, sävellettiin, sovitettiin ja analysoitiin uudestaan. Halusimme pitää homman tiiviinä ja materiaalin yleislaadun korkeampana. Levy on samalla tavalla sekava ja kokoelmalevymäinen kuin esimerkiksi Destroyer, Or About How to Philosophize with a Hammer (1998), mutta samaan vimmaisuuteen ja karskiuteen se ei yllä. Pest ja Tormentor ovat hyviä ystäviäni, ovat olleet sitä jo 1990-luvun puolivälistä. Halusimme pitää rajoista kiinni, mutta tuossa kymmenen sekunnin pätkässä piti vähän pullistella. Mukana oli kitaristi Tormentor, joka palasi Gorgorothiin virallisesti vuosi takaperin. Tarina on pitkä ja tylsä. Leikkauspöydän lattialta palat ja sirpaleet siivottiin kansioon odottamaan uudelleenarviointia seuraavan levyn puitteissa levyn, jota Gorgoroth alkaa Infernusin mukaan työstää pian, kitaramiehen joka viidesviikkoisten Tukholman-reissujen myötä.. Tulen hyvin toimeen ja työskentelen mielelläni molempien kanssa. En oikeastaan halua mennä yksityiskohtiin siitä, mitä kullakin biisillä ajettiin takaa. Halusin säveltää jotain sellaista, mikä ei olisi niin aikaan sidottua. Sekin värittää sointia hieman, että teimme levyn Asklundin studiolla Tukholmassa. Aluksi pidimme 22 Inferno yhteyttä netissä ja puhelimessa, sitten hän tuli Norjaan viikko ennen Ruotsiin lähtöä. Jotakin mikä kestäisi ajan hammasta ja muodostuisi niin klassiseksi albumiksi kuin mahdollista. Laulaja muutti Yhdysvaltoihin kymmenen vuotta sitten, eikä lauluosasto ole sen jälkeen ilmeisistä syistä vastannut odotuksiani. En halua puhua siitä, mitä kappaleita epäröimme eniten... Frankin olen tuntenut nyt joitakin vuosia, ja minulla on todella positiivinen kuva hänestä. He saivat soittaa mitä lystäsivät, mutta en ollut heidän ystävänsä. Käytimme suurimman osan kesästä Norjassa ja Ruotsissa treenaamiseen ja äänittämiseen. Vakuuttavin raita on Gorgorothin uudesta noususta kertova jäisen melankolinen Rebirth
Keräämme rekisteriimme tietoa näistä soittimista. 22. Haluamme kuvata ja rekisteröidä kyseiset Tokai Japan sähkökitarat tiedostoihimme. 100 ). 09 - 5627 1240 · retail@musamaailma.fi MUSAMAAILMA-ITIS Turunlinnantie 2, 00930 Helsinki Itäkeskus. Yhteydenotot kai@musamaailma.fi ). WANTED! Vuonna 1984 aito Rock-bändi (!!) voittaa Rock SM -kilpailut. keikat www.peergunt.com TOKAI Japan Vintage -sähkökitaroita voit hankkia korkeaa laatua arvostavista musakaupoista ympäri Suomea tai meiltä MUSAMAAILMA-RETAIL Malminkatu 16, 00100 Helsinki Kamppi. Handmade in Japan since 1947 25 VUOTTA SUOMESSA Onko sinulla todistettatodistetta vasti 80-luvulla valmistettu Tokai Japan sähkökita sähkökitara. · Puh. Mikäli olet halukas tähän, tarjoamme sinulle "vastapalveluksena" Tokai kitarasi täydellisen tarkastuksen, puhdistuksen, läpikäynnin sekä hienosäätämisen veloituksetta! Työn suorittavat Musa Musamaailman omat soitinrakentajat Juha ja Arto (työn arvo n. Tuon bändin nimi on PEER GÜNT. Musamaailmalla on ollut ilo ja kunnia varustaa Timo Nikki laadukkailla TokAi työkaluilla todella pitkään. Timon käsityönä Japanissa valmistetut AST-50 versiot ovat palvelleet PEER GÜNTin keikoilla ja äänitteillä jo lähes 25 vuoden ajan! Se on pitkä aika upealle Rock-bändi PEER GÜNTille sekä korkealaatuisille Tokai Japan AST 50 TN -sähkökitaroille. PEER GÜNT on suomalaisen rankan perinne rock-musiikin edelläkävijä. Vuonna 1985 Timo Nikki ja Musamaailma kohtaavat Tokai merkeissä ja loppu onkin historiaa. Hankkimalla sen pääset tutustumaan Timo Nikin tuoreeseen Tokai kitarointiin. · Puh. lokakuuta julkaistaan uusi PEER GÜNT äänite "Buck the odds". 09 - 343 6030 · itis@musamaailma.fi VERKKOKAUPPA ON AUKI 24 H P www.musamaailma.fi AST-50 G 2-TS 699. Bändin voimahahmo on kitaristi TiMo Nikki. PEER GÜNT on ilahduttanut suomalaista rock kansaa jo yli 25 vuoden ajan useilla levyillään sekä keikoillaan
Minun piti ottaa tilanne hallintaani. En silti menetä yöuniani sen takia, että esimerkiksi iso osa amerikkalaisista ei ole näiden asioiden kanssa vakavissaan. En yritä esittää, että olisin aina mikään rento tyyppi. Nyky-Gorgorothin leirissä uutta julkaisua odotetaan edelleen vakavissa mielin. Pulmusenpuhtaaksi kitaristi ei itseäänkään väitä. Soundi oli rehellisesti hirveä. Tarkoitukseni oli monta vuotta sitten juhlistaa bändin 15-vuotista uraa. Homma hoidettiin todella nopeasti ja lopputulos kuulostaa hyvältä minun korvaani. Niin kauan kuin meissä on jäljellä pienikin pirstale humanismia, pyrimme kääntämään mahdollisimman monia satanismiin. Nykyisin herään joka aamu onnessani, kun minun ei tarvitse enää työskennellä niiden kahden tyypin kanssa. Kokeilimme sitä, eikä lopputulos ollut yhtään parempi. Norjalainen kiteyttää asian hieman kapulakielisesti. Voin totta kai ottaa osan syystä kontolleni. Silloin aikomuksemme oli äänittää muutama konsertti ja lämätä kasaan livelevy, kun emme olleet sellaista aiemmin tehneet. Ei sitä voinut sellaisena julkaista. Oliko rauha tälle yhtyeelle sittenkin liian helppo ratkaisu? NORJALAISRUOTSALAINEN KUSETUS, OTTO KAKSI inFernus on kalistellut Gaahlin ja King ov Hellin kanssa toista vuotta sapeleita Live in Grieghallen -studiolivelevystä (2008). Siinä vaiheessa vastapuoli oli jo tehnyt suunnitelmansa ja tehnyt ensimmäisen siirtonsa selkäni takana. Suunnitelmana on jatkaa ja selventää sen ydintä, kehittää omia tarkoituksiani, jotka olivat olemassa jo ennen vuotta 1992. Edustamme omistautunutta uskonnollista satanismia käytännössä ja teoriassa, eikä ketju ole sikäli katkennut bändin alkuajoista. Nuoremmalle yleisölle Gorgoroth kiteytyi Gaahlin ja King ov Hellin versioon: jäisiin katseisiin, kontroversiaalisiin live-esiintymisiin, Satan-vastauksiin ja modernilta kuulostavaan black metaliin. Toisaalta black metal on ilmiselvä esimerkki saatanallisesta läsnäolosta musiikissa, ja se sopii erittäin hyvin esteettisiin standardeihini. Infernusia ei häiritse, vaikka osa uudemmista faneista hukkaisikin Gorgorothin tässä taitekohdassa. Oma osamme on tehty, lopputulosta pitää odottaa Regainin taholta. Syyllisiä kaikki Infernus katsoo nyt tyynesti taaksepäin, kun on kyse tavaramerkkijupakasta. Black metal ei sovi kaikille, eikä liioin se, mitä me esitämme. Satanismi näkyisi musiikissani, oli musiikki sitten poppia, jazzia tai mitä hyvänsä. Sen jälkeen sain idean Grieghallenista ja studiolivesessiosta, jolla hoitaisimme ainakin velvoitteemme Regainille. He epäonnistuivat. Quantos Possunt ad Satanitatem Trahuntin perusteella Gorgorothissa on terää tällä hetkellä täsmälleen yhtä paljon kuin cd-levyn muovisessa reunassa. Satanismi rakentuu gnostilaiselle käsitykselle siitä, kuinka maailma roikkuu kasassa. Jälkikäteen voi sanoa, että jos antaa jollekin tilaisuuden puukottaa selkään kerran, toista tilaisuutta ei koskaan tipu. Taltioimme pitkältä kiertueelta kaksi konserttia, yhden Göteborgissa ja toisen Tukholmassa. Loppuarvioni on, että kaikki meni niin kuin uskoinkin sen menevän. Jotkut ihmiset pystyvät elämään tämän kanssa ja toiset eivät. parhaansa saavuttaakseen haluamansa halpamaisin keinoin. Levy on luvalla sanoen niin heikko ettei sen vuoksi kannattaisi kuokkaansa ottaa, mutta niin vain oikeuksista kiistellään yhä. Jos en olisi törmännyt Bathoryyn vuonna 1986, olisin luultavasti päätynyt toisenlaisen musiikin pariin. He olivat luonnollisestikin epätoivoisia ja tekivät 24 Inferno. Mitään liveähän levyssä ei enää ole, se pitää hyväksyä omana itsenään. Gorgorothin kokoonpano on elänyt jo uran alkuvaiheista usein siksi, että jäsenillä on ollut muita, tärkeämpiä musiikillisia velvotteita. Minun piti voittaa hinnalla millä hyvänsä, kyse oli vain siitä milloin. Hänellä on siihen varaa. Määritelmältään se on teistinen maailmankatsomus. Nähdäkseni selkäänpuukottajien ja Regainin välillä on vielä jotain hässäkkää. Kun olen päättänyt kuinka haluan tiettyjen asioiden kulkevan, niistä ei keskustella. Ajattelimme korjailla sitä hieman studiossa, äänittää uudestaan kitaroita ja lauluja. Yleisen näkemyksen mukaan molemmat osapuolet ovat tehneet levystä sopimuksen sen julkaisseen Regainin kanssa. Tärkeää on, että yhteistyökumppaneista monet ovat pysyneet merrassa, samoin se että kuuntelijoita on sen verran, että bändi pystyy toimimaan haluamissaan raameissa. Niin, Infernusin kohdalla usko maailman tummanpuhuviin voimiin alkoi kyteä jo ennen kuin black metalista kasvoi pohjoismainen muoti-ilmiö. Niin tapahtuikin. Hän ei hae musiikilleen ymmärrystä ja hyväksyntää sen paremmin true Norwegian black metal -talttahampailta kuin uudemmilta fanikerrostumilta. Kuten uuden levyn otsikko osoittaa, meitä johtaa tietty kutsumus. Niin ei tule tapahtumaan koskaan elämässäni. "Bändin ei pitäisi olla kaverikerho, jossa hengaillaan ja juodaan kaljaa yhdessä, mutta yhtäkkiä bändissä onkin ihmisiä, joista pidän myös yksilöinä." Gnostilaista teismiä Koska edellisessä Gorgoroth-haastattelussa eriteltiin pahan tematiikkaa King ov Hellin kanssa, sopii Infernusille antaa tilaisuus kertoa, missä Gorgoroth on uskonasioissaan tällä hetkellä. Se ei olisi poistanut sitä tosiasiaa, että olin jo satanisti. Minulle se on yhä historiallinen dokumentti, joka taltioi kappaleen omaa aikaansa. Koska olemme osallistuneet skenen muodollisen kielen uudelleenarviointiin niin pitkään, pystymme jatkamaan asemassamme niin pitkään kuin pidämme itsemme terävänä. Me Gorgorothina teimme kuten pitikin, minä äänitin basson uudestaan ja laulaja laulut. Infernus kertokoon oman näkökantansa siitä, miksi levy pitää ylipäätään julkaista
Sen lisäksi, että kyseinen ESP on keräilyharvinaisuus, on se myös todella erinomainen soitin. 09 5627 1240 Avoinna ark. Suomeen saapunut nro 31 on jo myyty, mutta myös toisella TOMI KOIVUSAARI suomalaisella on mahdollisuus toteuttaa unelma ja hankkia / AMORPHIS itselleen täysin käsityönä valmistettu IRON CROSS nro 32. Lisäksi jokainen yksilö on täysin käsin detaljoitu JAMES HETFIELDIN toiveiden mukaisesti pienintäkin yksityiskohtaa myöten. ESP JAMES HETFIELD IRON CROSS nro 32 kitaran hinta on 7795 ! ESA HOLOPAINEN / AMORPHIS KUISMA AALTO, SANTTU HÄMÄLÄINEN, TUOMO SAIKKONEN / MOKOMA JEFF HANNEMAN / SLAYER HYRDE / STAM1NA BAZIE, TIMOTIMO / THE 69 EYES MUSAMAAILMA ITIS MUSAMAAILMA kauppa on auki 24 h PAULI RANTASALMI / THE RASMUS Turunlinnantie 2, Hki, Itäkeskus Puh. ESP:n ja JAMES HETFIELD:in yhteistyönä toteutettu IRON CROSS on taatusti sitä! Musamaailmalla on ollut suuri ilo ja kunnia hankkia Suomeen ESP IRON CROSS -kitarat numerot 31 ja 32 ensimmäiset sarjanumerot/yksilöt jotka toimitettiin Eurooppaan. 10-18, la 10-15 P www.musamaailma.fi. JAMES HETFIELD / METALLICA EMPPU VUORINEN / NIGHTWISH KIRK HAMMETT / METALLICA ALEXI LAIHO, A ROOPE LATVAL EN OF / CHILDR BODOM TOM ARAYA / SLAYER LAURI PORRA / STRATOVARIUS K HENKKA BLACKSMITH / CHILDREN OF BODOM un jotakin kitaramallia valmistetaan koko maailmaan täysin käsityönä vain 100 kpl voidaan varmuudella sanoa, että se on keräilyharvinaisuus. 10-18, la 10-15. MUSAMAAILMA RETAIL Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. Kitaraan on käytetty vain parhaita materiaaleja ja osia. 09 343 6030 Avoinna ark
pu, aa Om TEKSTI Jaakko Silvast pu. Tästä ja monesta muusta oman bändin äänittämiseen ja tuottamiseen liittyvästä asiasta tietävät uusine levyineen Leverage-mies Torsti Spoof ja Kilpi-orkesterin Petteri Kilpi. Leverage 26 Inferno. Bändin täytyy kuitenkin osata soittaa ja tallennuslaitteiden on oltava riittävän laadukkaat, jotta jälki kelpaa ammattimiehillekin. as a par I KUVAT Minna Annola (Leverage), Anna Korpiaho (Kilpi) I www.leverageband.com I www.kilpi.com nykytekniikka mahdollistaa äänitysten tekemisen kotikonstein
Saat lainan tilillesi nopeasti helpolla tekstiviestihakemuksella ilman takaajia, ilman piilokuluja. Summa 50 100 200 Maksuaika 15 pv 30 pv 30 pv Kulut 7 25 50 Aina se yllättää rahantarve. Hae lainaa lähettämällä tekstiviesti numeroon 16 308: SUMMA IN etunimi sukunimi henkilötunnus pankkitilinumero jakeluosoite postinumero postitoimipaikka. Vakuuksia tai takaajia ei tarvita. Rytmikitarat on Leveragen levyille tehty aina niin, että soitetaan Tuopin kanssa yhtä aikaa asiat livenä purkkiin. Ensin tietysti tehdään julmettu määrä treeniä, mutta nytkin rysäytettiin kymmenessä tunnissa kaikki uuden levyn komppikitarat nauhalle. Me tehdään aihioita omaan biisipankkiimme, mistä Taage (Laiho, laulu) poimii teksteihinsä luonteeltaan sopivia musapohjia ja sovittelee niitä ensin itsekseen. Voiko käytännöstä silti olla haittaa, vaikkapa asennoitumalla hommaan niin, että tuleehan se nyt tehtyä, kun kaikki tarvittava löytyy ihan vierestä. K olmannen kokopitkänsä, suurelta soundaavan Circus Colossusin juuri julkaisseen Leverage-yhtyeen kitaristi Torsti Spoof näyttää olevan kuin luotu omakotitalonsa työhuoneen nojatuoliin. Sekoittuvatko studiotyöntekijän ja muusikon postit omaa levyä tehdessä kun hanikoita kääntääkin joku toinen. Koti on Spoofille oman bändin musiikin työstämisessä toinen pääpaikka. Voin ihan hyvin itsekin painella sitä rec-nappulaa Yksin tai kahdestaan Kilven vitonen Pirun merta ennätti kauppoihin lokakuun seitsemäntenä. He vastaavatkin pitkälti Leveragen kokonaissoundista. Suomessa budjettienkin takia yleinen toimintatapa on mennä studioon dokumentoimaan se, mitä treenivaiheessa on saatu aikaiseksi. Petterin itsensä lisäksi yhtyeen luottomies tekniikan puolella on BeeHouse Studion Mika Isotalo. Toinen Leveragenkin levyjen synnyttämiseen ratkaisevasti vaikuttava paikka on Spoofin osaomistama, 12 vuotta vanha jyväkyläläinen Studio Audio. Esim: 100 IN Pekka Markkanen 010170-0000 123456-000000 Rahakuja 1A 01234 Postila Saat vastauksen paluutekstiviestillä ja rahat tulevat tilillesi. Ferratum Finland Oy myöntää lainaa 20-vuotta täyttäneille henkilöille. Mikkolan Jari on aina ollut tämän bändin ulkopuolinen korva ja fyysinen recin painaja, kun Heikkisen kanssa tehdään komppiraitoja. Älä murehdi. Henkilökohtaisella tasolla asioiden tekeminen itse asettaa tiettyjä paineita ajankäytön suhteen. Sillä, nauhoitetaanko levy tutuissa ympyröissä tai vieraassa studiossa, ei Torsti Spoofin mielestä ole suurempaa merkitystä, tai edes hyötyä. Hyviä studioita kun on Suomi pullollaan. Ferratumin pikalaina auttaa yllätyksissä. Haittaa on kenties silloin, jos levy tehdään ameriikanmalliin tuomalla bändi studioon ilman biisejä. Huoneen nurkkauksen telineissä nököttää kitara jos toinenkin. Se on paikoitellen raskasta, varsinkin albumin perusraitoja äänittäessä, mutta jälkeenpäin senkin unohtaa. Esituotantopuoli on kuitenkin edelleen Kilpi-miesten omissa käsissä. Ennen tuoreimpaa Kilpi-pitkäsoittoa Petteri siirsi elämänsä ja siinä samalla myös studionsa Paimiosta Kalantiin. Tykkään siitä, että mulla on täysi keskittyminen siihen mitä teen. Joissain biiseissä saattaa olla jo laulumelodialinjat hy- Rahan loppuminen yllättää aina. Lisätietoja ja lainaehdot www.ferratum.fi. Niin se kuin Kilven aikaisemmatkin levytyksetkin on synnytetty lukuisten tekijöiden ja studiotilojen kautta, mutta esituotanto-, tuotanto- ja äänitysvaiheessa on monen monituista kertaa käytetty Petteri Kilven omaa Rautaalho Rock Room -studiota. Siellä mies raakkaa ja kasaa osuutensa niin Leveragen uusien kappaleiden demoille kuin studiokiekkojen valmiille kitararaidoille. Kaksi ensin mainittua käänteli namikoita äänitys- ja miksausvaiheessa, tuotantoon osallistui miehistä jokainen. Ei meillä ole ollut siihen tarvetta, mutta kuka tietää, jos vaikka tulevaisuudessa. Ei. Rennonletkeän asennon toiselle puolelle mahtuu suuri syntikka ja taakse äänityssoftaa sisäänsä kätkevä pöytätietokone. Pirun merta onkin nauhoitettu Mika Isotalon Petteriltä nimensä "varastaneessa" Rock Roomissa. Demottelu tehdään kevyemmällä kalustolla, aito tavara puolestaan kunnon kaapeleilla. Pohjatyö oli järjetön, detaljit mietittiin valmiiksi. "Asioiden tekeminen itse asettaa tiettyjä paineita ajankäytön suhteen." Torsti Spoof, Leverage Kitarasoolot teen itse omassa rauhassa, en halua, että paikalla on kukaan toinen. Silloin ei tarvitse keskittyä kuin omaan mokailuunsa (naurua). Jos lähdettäisiin luomisprosessin näkökulmasta, voisi miettiä, menisikö kirjoittamaan biisejä Lappiin tai lähtisi Ranskaan johonkin linnaan sekoilemaan vampyyrien kanssa. Siellä Circus Colossuskin muovailtiin muottiinsa Spoofin, äänittäjä Jari Mikkolan ja Leverage-kitaristi Tuomas "Tuoppi" Heikkisen kesken
Ensin tehtiin hirveästi virheitä ja opittiin vähän. Sitten tuli klassinen ja sähkökitara, ne veivät mennessään. Studiotyöskentelyn opettelemisen osalta on menty perse edellä puuhun. Sitten taas lisää virheitä ja taas opittiin vähän ja sitten vielä lisää. Hän innostui musiikin äänittämisen teknisestä puolesta oman soittouran kautta. Siinä vaiheessa oma soitto jäi, soittamiseen tuli seitsemän vuoden totaalitauko. huom.) Hollywoodissa opiskelemassa kitaraa. Tein keikkakitaristin hommia, mutta lopulta kypsyin siihen touhuun. Allun (Aleksi Summe, kitara) kanssa mieluusti teen kitaranauhoitukset kimpassa. Koko ikäni olen opiskellut musaa. Lukion jälkeen kävin GIT:ssä (muusikkokoulu, toim. Mulla musan tekeminen on aina lähtenyt kotikutoisesti siitä, että telkkaria katsellessa otan kitaran käteen ja soitan samalla jotain. Sen jälkeen joko minä tai Mika äänitämme lauluideat demopohjan päälle. Näin on ollut koko bändin historian ajan. Joskus kuusivuotiaana aloin soittaa pianoa. Siinä ruvettiin tapailemaan Paranoidia uudelleen. Tämä vaan on oikeasti ainoa tapa, miten voimme toimia. Leverageen lähdin aika paskoista lähtökohdista. Tämä on ollut yleisin proseduurimme. Muistaakseni Hautamäen Costello (Popeda) joskus totesi, että hänkin on jo kitaraa sen verran soittanut ja äänittänytkin, että ei siihen sessioon välttämättä muita kaipaa. Kun sitten joskus saman katon alle päästään, alamme kimpassa soittelemaan ja sovittelemaan kappaleita läpi. Hatunnosto hänelle siitä, Spoof kiittelee. Toisaalta, kovaa vauhtia keski-ikäistyvillä lapsiperheellisillä ei sellaista aikaa yksinkertaisesti olisikaan. Toki Laaksosen (Janne, basso) sirkkelidemot hänen noin 20-luvulta peräisin olevalla Zoom-kovalevytallentimella tehtynä ovat aivan kauheita, ja siinä saa laittaa koko musiikintuntemuksensa peliin, jotta hahmottaa, mitä hän yrittää niissä esittää. Kilpi räiltynä, ja niihin missä ei ole, Taage yleensä tekee ne itse. Sieltä saattaa yhtäkkiä tulla kehittelykelpoiselta kuulostava riffi, ja jos todella tuntuu siltä, kävelen naapurihuoneeseen, missä on 28 Inferno kotitietsikan yhteydessä tarvittavat roippeet pikademon tekemiseen. Sitä toki helpottaa, kun tietää kaman kuitenkin olevan jotain Beatlesiin ja 70-luvun KISSiin viittaavaa (naurua). Ehkä bänditeknisesti haittaa on lähinnä siitä, että perinteinen koko ryhmän kanssa yhdessä treeniksellä hinkkaaminen ja biisien sovittaminen on jäänyt. Me ollaan saatu kehiteltyä joskus aika maukkaita juttuja yön tunteina, kun kahdestaan ollaan kikkailtu studiossa. Se on vaan kumma juttu, että kun kolmas henkilö astuu sisälle tarkkaamoon, homma menee paskanpuhumiseksi ja tekemisen intensiteetti putoaa ihan perkeleesti. Perse edellä puuhun Torsti Spoofin mielestä studiotyöskentely on ikuista oppimista, eikä siinä voi koskaan tulla valmiiksi. Jos en olisi Heikkiseen törmännyt, en varmaan olisi enää vakavasti tarttunut kitaraan. Onhan siinä se etu, että biisit voi tehdä melko valmiin kuuloisiksi ja kotioloissa riittävän hyviltä soundaaviksi, jotta idea siitä, mitä haetaan, tulee varmasti ilmi. Kun tällä tapaa on saatu kappaleita riittävästi läjään, sovimme treenit. Kettusen Jannen (Studio Audion toinen omistaja) kanssa päätettiin, että pistetään studio pystyyn ja tehdään itsellemme oikea työpaikka. Petteri Kilpi on studiotekniikan harrastelijan ja muusikon roolien yhteen sovittamisessa samoilla linjoilla kuin Torsti Spoof
Jos tuon saa pidettyä mielessä, homma ei käy tylsäksi. Tiettyjä työvaiheita voi tehdä vaatimattomissakin tiloissa, mutta esimerkiksi rumpujen äänitys vaatii aina ympärilleen hyvän huoneen ja silti lopputulos ei ole aina hyvä. Jos joskus koen olevani valmis, lopetan nämä hommat, perustan ravintolan ja rupean kokiksi (naurua). Kun yhden oven avaa, sieltä aukeaa lisää uusia käytäviä ja mahdollisuus itsensä kehittämiseen on loputon. Kaiken paskan jälkeen sain taas omatkin riffihanat auki, ja nyt siellä on mukana sitä totuttua perusasiaa. virheitä. Eniten studiohommissa viehättää, että ei tule ikinä sellaista oloa, että nyt mä osaan. Luulen, että livenä silti päästään aika lähelle sitä kuulokuvaa mitä levylläkin, Spoof muotoilee. Kaikki lähtee siitä, että bändi soi hyvin. Pirun merta tuo jollakin kierolla tapaa mieleen paljonkin yhtäläisyyksiä ihan ensimmäiseen levyymme, noin biisiteknisesti ajatellen, vaikka tietysti tuotanto on tyystin erilaista. Lopuksi vielä hyvät herrat sananen uusista tuotoksistanne. Hyvä signaalitie on kaiken A ja O. Saat lainan tilillesi nopeasti helpolla tekstiviestihakemuksella ilman takaajia, ilman piilokuluja. Summa 50 100 200 Maksuaika 15 pv 30 pv 30 pv Kulut 7 25 50 Aina se yllättää rahantarve. Hae lainaa lähettämällä tekstiviesti numeroon 16 308: SUMMA IN etunimi sukunimi henkilötunnus pankkitilinumero jakeluosoite postinumero postitoimipaikka. Toisin sanoen lähtösoundien on oltava kohdillaan. Petteri Kilven ajautuminen kaapeleiden, kompressoreiden ja miksaushanikoiden maailmaan on perua parisenkymmentä vuotta sitten tapahtuneen ensimmäisen oman bändin studioreissun jäljiltä. Samoin hyvä äänitystila. Se, että vetäisee piuhan Mboxin inputtiin ja alkaa paukuttamaan, ei ole ihan sama kuin nauhoittaminen oikeassa studiossa, ja sen kyllä kuulee. Vekke oli perhetuttuna puhelimen päässä aina kätevästi ja jakoi auliisti osaamistaan sekä kokemuksiaan siitä, mitä hänelle on tuottajana kertynyt jostain 7080-lukujen taitteesta asti. Viikon aikana sain imettyä studiotyöskentelyn yleistietoutta ja yleistä asennetta aika paljon. Yksi syy on äänitystekniikan rantautuminen yhä useamman muusikon olohuoneeseen. Halusimme asettaa lisää haasteita ja koetella rajojamme vieläkin enemmän ja törkeämmin. Eniten olen näissä hommissa saanut vinkkejä ja oppia Mäen Vekkel- tä (tutummin kotimaisen kasarinimen Bogart Co:n Vinnie Lane). Ferratumin pikalaina auttaa yllätyksissä. Ehkä uusi levy on tällainen paluu juurille -pläjäys mäjäytettynä isommalla ja raskaammalla kintaalla keskelle nepparia, Kilpi päättää. Lähtösoundi kohdalleen Rahan loppuminen yllättää aina. Vakuuksia tai takaajia ei tarvita. Älä murehdi. Lähdettiin liikkeelle studiotyöskentelyn näkökulmasta. Äänitteitä tehdään ja julkaistaan tänä päivänä todella mittavasti. Circus Colossuksella haluttiin viedä tätä hommaa johonkin suuntaan, kasvattaa sitä musiikillisesti ja tuotannollisesti. Sama juttu kitaransoitossa. Wagenerin saaminen työpajoineen Studio Audiolle toissa syksynä oli hieno ja ikimuistoinen asia. Tultiin pois siitä puritaanisuudesta saada Leverage kuulostamaan levyllä samalta kuin livenä. Mitä mieltä laadukkaiden äänitteiden nimeen vannovat Spoof ja Kilpi ovat siitä, missä menevät julkiseen levitykseen tarkoitetun tuotoksen teknisten minimivaatimusten rajat. Suosikeikseen hän nostaa tuottajagurut Bob Rockin ja Mutt Langen. Spoof sanoo diggailevansa ammattitaitoisia tuottajia musiikkityylistä riippumatta. Jos soittaa komppikitaroita kotistudiossa, signaalitien pitäisi olla laadukas. Kotikonstein äänittäessä käytössä tulisi olla hyvät ja laadukkaat kaapelit, hyvät mikrofonit ja hyvä etuaste, Spoof sanoo. Lisätietoja ja lainaehdot www.ferratum.fi. Eli jutut on sovitettu, mietitty ja "Yleisesti äänitteestä tulee tarpeeksi laadukas, jos bändi on tarpeeksi laadukas." Petteri Kilpi treenattu niin, ettei siihen ole sanomista. Esim: 100 IN Pekka Markkanen 010170-0000 123456-000000 Rahakuja 1A 01234 Postila Saat vastauksen paluutekstiviestillä ja rahat tulevat tilillesi. Ferratum Finland Oy myöntää lainaa 20-vuotta täyttäneille henkilöille. Ne kaikki nappulat ja systeemit kiehtoivat välittömästi ja saivat lumoihinsa. Ja joka jampalla on kunnon henkilökohtaiset vermeet, eikä mitään rätiseviä ritsoja. Takana on myös kauhea kasa luettua ammattikirjallisuutta, mutta ehkä paras tapa oppia on ollut analyyttinen levyjen kuuntelu ja pohtiminen, miten tiettyjä asioita on tehty tietyllä äänitteellä. Hän myös tuotti ja miksasi Kilven ensimmäisen Sähkönsinistä sinfoniaa -levyn. Ne on ihan prosenttien eroja, mutta jos levyllä on sata raitaa, niin se yhteinen prosenttien ero kuuluu yllättävän paljon lopputuloksessa. Oppi-isästä käy muun muassa lukuisia miljoonamyynteihin yltäneitä kasariäänitteitä päältä katsonut Michael Wagener. Se on mun luonteessa. Kipinä syttyi välittömästi. Yleisesti äänitteestä tulee tarpeeksi laadukas, jos bändi on tarpeeksi laadukas, Kilpi komppaa
Me siis vastustamme sortoa, Sanders filosofoi. Nilen uudistuminen ei ole koskenut ainoastaan sanoituspuolta. Vaikka sekä Sanders, laulajakitaristi Dallas Toler-Wade että livebasisti Chris Lollis ovat käsittämättömän kovia soittoniekkoja kaikki, kenties se suurin supermies yhtyeessä on rumpali George Kollias. Mies vastailee kysymyksiin kotoaan Etelä-Carolinasta innokkaasti. Soittaessa kaikki kuulostaa yleensä hyvältä, mutta kun ottoja kuuntelee nauhalta edestakaisin, sieltä löytyy pieniä asioita, joiden vuoksi homma on pakko ottaa uusiksi. Vaikka Nile ei yleensä lipsu klikistä millisekuntiakaan, Sandersin mukaan biiseissä on tilaa epätarkkuudellekin. Miksi näin. On helppo uskoa, että se ihmisjoukko, jonka mielestä Nile edustaa absoluuttista parhautta, katselee raitojen purkitusta sangen kiinnostuneena. Tavoitteenamme oli tehdä haastavaa musiikkia, jota on myös kiinnostavaa kuunnella, Sanders luonnehtii. Levyllään yhtye julistaa vastustavansa jumalia, ei siis vain yhtä jumalaa, vaan niitä kaikkia. Me kapinoimme jumalia vastaan, koska jumalia ei ole olemassa. TEKSTI Vilho Rajala I www.nile-catacombs.net Tekninen death metal on äärimetalligenreistä myös taitopuolisesti äärimmäisin. Siitä ei nimittäin pääse yli eikä ympäri, että vaikka Nilen ilmaisu pohjaa death metalin lettoiseen maaperään, yhtyeen tapa toteuttaa musiikilliset visionsa edustaa äärimmilleen viritettyä yli-ihmisyyttä, mikä riittää monelle syyksi kiinnostua bändistä. Kun operoidaan hypernopeissa tempoissa, äänittämisestä tulee pikkutarkkaa hommaa. Silloin tällöin äänittäessä tapahtuu jotain suunnittelematonta, joka osoittautuu toimivaksi jutuksi. Neil kehui nytkin aina ottojen jälkeen, että "helvetin hyvin vedetty, vedä vielä uudestaan!", Sanders nauraa. Nilen uusi teos Those Whom the Gods Detest ilmestyi lokakuun lopussa. Tällä kertaa mukana on myös islamilaista maailmaa ja tarinoita, jotka ovat peräisin esimerkiksi Iranista, Sanders kertoo. Nile on ammentanut kappaleisiinsa aiheita tuttuun tapaan muinaisesta Egyptistä, mutta tällä kertaa bändi on uskaltautunut myös uusille urille. Tosin vain jos se on maagista. Alan suurimpana nimenä loistaa nile. Hyvin sanottu, ystäväni! Minusta teknisyys on nyt sekä isommassa että pienemmässä roolissa kuin ennen. Sandersia teknisen virtuositeetin ainainen alleviivaaminen ei haittaa. On siitä tietenkin mukava saada tunnustusta, koska se on vaatinut ja vaatii edelleen kovaa työtä. Mutta se ei silti ole meille ykkösasia. Musiikki on uudella levyllä entistä kolmiulotteisempaa, ja siellä on myös tilaa hengittää. Rumpali vai kone? TWtGD:n teosta on tulossa dvd, josta voi ihastella Nilen suorituksia studiossa. TWtGD on eräänlainen käänteinen uskontunnustus. Kun Nile vieraili Tuskassa toissa kesänä, jo Kolliasin soundcheckiä oli kokoontunut seu- 30. Ajatus jumalasta on vain ihmisten hallinnan väline. Siitä katoaa hauskuus nopeasti. Ei kai se ole sikaflunssaa. Sellaiset asiat ovat lahjoja metallijumalilta, joten ne on pakko pitää, mies virnistää. Karl Sandersin mukaan perusasiat ratkaisevat myös ultranopeissa tempoissa. Egyptistä r ento, superystävällinen, täydellisen välitön. Myös tuottaja Neil Kernonille kelpaa vain paras. Suunta on sikäli luonteva, että nykyäänhän Egyptikin on osa islamilaista maailmaa. Kitaristin mukaan Nilen oli nyt aika laajentaa näkemystään myös muinaisen Egyptin ulkopuolelle, onhan se jo viiden levyn verran keskittynyt voittopuolisesti sinne. Jos uuden levyn edeltäjä Ithyphallic (2007) keskittyi lähes täysin Nilen tekniseen puoleen, TWtGD on tuonut fiiliksen takaisin. Islamilaisen maailman kaikuja kuullaan muun muassa heti Inferno itään ää avausbiisi Kafir!:ssa. Kitaristi myöntää, että Ithyphallicilla teknisyys meni vähän överiksi, kun hypertaitavat muusikot etsivät itselleen haasteita. Tällä kertaa halusimme laajentaa ilmaisuamme. Nile on itselleen ankara bändi studiossa. Valittelen alkajaisiksi flunssanpoikastani, ja Sanders tarttuu siihen heti. Tällaisen vaikutelman Karl Sanders, Nilen kitaristi ja perustaja antaa puhelimessa. Ei sentään, mutta hauska huomata, että puheenaiheet ovat samat niin täällä kuin rapakon takanakin. Jotkut pelkästään soittotaitojaan esittelevät bändit kyllästyttävät minut kyyneliin asti. Siellä on paljon tyypillisiä Nile-juttuja, mutta toivottavasti vähän uudella tavalla esitettynä
Hän kertoo saavansa säännöllisesti sähköposteja yliopisto-opiskelijoilta ja professoreiltakin. Kollias on äärimetallirumpaleista ehkä se kokonaisvaltaisin. Järjettömän nopeuden lisäksi miehen soitossa on voimaa ja groovea. Syyksi osoittautuu Sandersin vaimo, joka täyttelee vieressä verokaavakkeita Saksaan lähetettäväksi. Mies näet keskeyttää jutustelun tasaisin väliajoin hetkeksi ja palaa muutaman sekunnin päästä linjalle. Se on ensimmäinen juttu, joka rumpalin pitää bändissä hoitaa. "Egypti tarjoaa vielä paljon enemmän inspiraatiota kuin osaan kuvitella." raamaan joukko kiiluvasilmäisiä rumpalinalkuja. Vaikka kyseessä onkin "vain" harrastus, Sandersin perehtyneisyys on huomattu myös muualla kuin Nile-fanien keskuudessa. Kulta, jätä se vaan tyhjäksi, he kyllä tietävät, että se on USA:sta, Sanders ohjeistaa. Nile on livenä murhaava bändi. Minulle muinaisen Egyptin tutkiminen on kuitenkin vain hauska harrastus. Biisintekijän ja bändikaverin näkökulmasta Kolliasin yli-inhimilliset kyvyt eivät ole tärkeitä, vaan perusasiat. Tekstientekijät eivät yleensä mielellään selittele tekstejään. En todellakaan! Siellä on vielä niin paljon asioita täysin tutkimatta. Suurimpien pyramidien järjenvastaiset mittasuhteet etenkin 3000 vuoden takaisiin rakennustaitoihin nähden eivät lakkaa hämmästyttämästä ihmisiä. Se on kuitenkin aina ollut vain harrastus, en ole virallisesti opiskellut egyptologiaa. Hän kertoo, kuinka hänen isänsä katseli televisiosta vanhan ajan eeppisiä Hollywood-rainoja kuten Ben-Hur, ja muinaiset tarinat tekivät koltiaiseen vaikutuksen. 31. Sanders on toista maata. Se on oikeastaan aika nolostuttavaa... Joku isosoundinen rock toimii hallikeikoilla hyvin, death metal ei. Isommissa paikoissa ääniaallot tekevät pitempiä matkoja ja kimpoilevat muutenkin hallitsemattomammin. Yllättävän moni bändi kompastuu juuri siihen. Ihmiset eivät kuuntele Nileä pelkästään Georgen takia, mutta hän saa kyllä paljon huomiota, ja olen iloinen hänen puolestaan, Sanders sanoo. Suomi ei mahdu Nilen Euroopan-kiertueen ykkösosaan, joka käynnistyy Puolasta Harrastelijaprofessori Sandersin kiinnostus egyptologiaan juontaa juurensa lapsuuteen, kuinkas muuten. Death metal on tarkoitettu soitettavaksi klubeilla, Sanders sanoo. Nile on usein se bändi, jonka ihmiset ensimmäisenä mainitsevat, kun aletaan puhua teknisestä death metalista. Nilen levyillä on jo aiemmin totuttu siihen, että sisäkannessa on yksityiskohtaiset selostukset siitä, mistä kussakin kappaleessa on kyse. Jos rumpali on teknisesti supertaitava, mutta ei pidä timeä, bändi kuulostaa paskalta. Musiikin nopeus on kuitenkin liveolosuhteissa haastava tekijä. Minua jopa pyydettiin puhumaan aiheesta erääseen englantilaiseen museoon. Sanders kertoo tehneensä pitkät sepustukset myös TWtGD:lle. Ylimääräiset tehot bändi kerää siitä, että koko kolmikko Toler-Wade, Sanders ja Lollis käyttävät instrumenttiensa lisäksi myös äänijänteitään. Pelkästään Egypti tarjoaa vielä paljon enemmän inspiraatiota kuin osaan kuvitellakaan, puhumattakaan kaikista muista muinaiskulttuureista. Inferno Äänen nopeudesta Vaikka Sanders on ylitsevuotavan ystävällinen ja helppo haastateltava, haastattelutilanne ei ehkä ole ihanteellisin. Nile pääsee tykittämään tämän levyn kiertueilla myös uusiin paikkoihin, kuten Intiaan. Kolliasin blastit menevät puuroksi erittäin helposti, jos keikkapaikka on vähänkin liian kaikuisa. Eikö Sanders koskaan kyllästy muinaisiin maailmoihin ja tarinoihin. Ihmisen suuruudenhulluus tulee nopeasti selväksi, kun tutkii muinaisen Egyptin elämää. Kaiken lisäksi hemmo onnistuu esittämään lavalla showmiehen elkeitä näissä piireissä tyypillisen insinöörilookin sijaan. marraskuun puolessavälissä. Sandersin mukaan ensi vuonna bändi vierailee Euroopassa toistamiseen, ja silloin on tarkoitus esiintyä myös pohjoisilla leveyksillä. George pitää timen hyvin. Jo 16 vuotta toimineella bändillä on tätä nykyä maailmanlaajuinen fanikunta. Se on kunnioitettava asema. Hallitsijoiden jumalankaltainen asema ja säälimätön julmuus kiehtovat ja etovat yhtä aikaa
Ja tietenkin ryystämään siinä sivussa sitä lyijyllä kyllästettyä vettä suoraan akveduktista - eli kyllä siellä raskasmetallien päälle hiukan ymmärrettiin jo silloin. Mutta silti: hulluja nuo roomalaiset! www.leverageband.com Nightwish angels fall first oceanborn wishmaster over the hills and far away century child bless the child once dark passion play kaupoissa 18.11. LokikirjA messevän laatikon uumenissa kahdeksan cd:tä nightwish-saagaa: kaikki studiolevyt sekä over the hillsin ja bless the childin pitkät versiot.. CIR C U S COLOS S U S Jo muinaiset roomalaiset olisivat tajunneet, että nytpäs on sen verran massaa ja melodiaa, että tällähän täyttäisi vähän suuremmankin stadionin tai taisteluareenan. Koska ilmeisesti ronskisti rullaava stadionhevander teki vasta tuloaan, he keskittyivät tökkimään toisiaan miekoilla, atraimilla ja mitä nyt käsiin sattui osumaan
Sen perinteinen maalauskansi on ensinnäkin kaikessa tympeydessään erinomaisen 90-lukulainen. Neljän vuoden aikana ehtii syödä sitä ja toista. Tapaamme suunnitella biisejä on vaikea viedä pois Hypocrisystä, Tägtgren sanoo. TEKSTI Mikko Kuronen I KUVA Denis Goria I www.myspace.com/hypocrisy K Harvoin tarjolla aiken keskellä, Keski-Ruotsin Pärl- Peter Tägtgrenistä ei tunnu, että A Taste of extreme Divinity olisi tavallinen julkaisu. Levyä hahmotellessaan mies Inferno 33. Meidän sävellystyylimme tunnistaa aina. Teemme paljon yhteistyötä äänitys- ja tuotantohommissa. Se ilmestyy neljä vuotta edellisen täysin uuden Hypocrisy-levyn perästä. Studion ikkunasta voi hypätä suoraan veteen. Ihmekös tuo, kun Hypocrisyn edellisestä alkuperäislevystä on kulunut jo neljä vuotta. byssä, on kylä. Lähimmälle bensa-asemalle on matkaa kolme kilometriä, lähimpään kouluun toiset kolme. Oikeastaan jo alkuperäisen Catch22:n (2002) jälkeen alkanut paluu raskaampaan, nopeampaan ja aggressiivisempaan saavuttaa uutukaisella tähänastisen kulminaationsa. Yksi asukkaista on Jonas Kjellgren Scar Symmetrystä, hänellä on studio samassa rakennuksessa omani kanssa. Tietyssä mielessä A Taste of Extreme Divinity tulee kuitenkin vielä pidemmän ajan takaa. Tägtgren on ostanut kylän maat ja rakennustilat ja kunnostanut kaiken vesi- ja lämmitysverkostoa myöten nykyisten elinstandardien mukaiseksi. En halua, että kylään tulee mitään haisevia vuokralaisia vaan rauhallista väkeä. Olen pistänyt rutosti rahaa paikan kunnostamiseen, koska edelliset omistajat päästivät sen paskalääväkuntoon, Tägtgren puhahtaa. Syömänsä näköinen Yksi kylästä viime aikoina maailmalle lähteneistä äänitteistä on Hypocrisyn lasketaanpa tarkasti yhdestoista alkuperäinen studiopitkäsoitto A Taste of Extreme Divinity. "Olen kyllästynyt tietokoneella tehtyihin kansiin. Sitten siellä asuu ex-vaimoni äiti ja muuta normaalia, tavallista väkeä. Olen pelkkä säveltäjä, moniosaaja nöyristyy. Se pitää minut järjissäni, vastaa Tägtgren Kylässä on tietysti Tägtgrenin paljon nähneet Abyss-studion tilat, mutta yhtä lailla merkittävää on, että kyläyhteisö on rauhaisa. Kylä on hyvä sijoitus, eläkepotti. Hypocrisyä ei palautella väkipakolla melodiselta mierontieltä. Peter ja basisti Mikael Hedlund ovat kirjoittaneet yhtyeen kappaleita vuodesta 1992, eikä mikään ole niiltä osin muuttunut. Kylässä on kahden äänitysstudion toimitilat, kourallinen asuintaloja, muutama kilometri rantaviivaa ja satakunta asukasta. Olet sitä mitä syöt. Varmistaakseen tämän Tägtgren valitsee itse, kuka kyläänsä muuttaa asumaan. Joskus syntyy nopeita kappaleita, joskus hitaita. AToED:n musiikissakin ajatellaan takaisinpäin. Taalainmaan läänissä piilevä Pärlby on siitä poikkeuksellinen kylä, että sen omistaa ruotsalaiseen ja kansainväliseen metalliin tuottajan ominaisuudessa vahvasti vaikuttanut, Hypocrisy- ja Pain-yhtyeiden moottori Peter Tägtgren. Neljä vuotta on musiikkiteollisuuden kalenterissa pitkä aika. Jos levy on jonkun mielestä paras aikoihin tekemämme tai jos se on sitä tai tätä, mitä siihen voi sanoa. Määränpäänä siinsi hyvä biisi ilman painottuneita erityisominaisuuksia oli samantekevää tulisiko raidasta melodinen, nopea tai hidas, kunhan se olisi laadullisesti tykki. Ajattelutyötä Tägtgren vaati itseltään aiempaa enemmän. Ihmiset sanovat, että levy palaa 90-lukulaisiin asetelmiin. Miksi ihmeessä, kysyy kaupunkiasukki. Paikan uudelleensynnyttäminen on vaatinut paljon aikaa, rahaa ja tarmoa. Tägtgren rinnastaa tarpeensa kuuluisaan pelisarjaan: kaikessa on kyse need for speedistä. Tägtgren keräsi runsaiden kiertueiden ja Pain-aktiviteettien välissä tietokoneelleen talteen riffejä, joita alkoi sitten studiorastin lähestyessä koostaa biiseiksi ikään kuin tarjottimelta. Joidenkin mielestä tämä on äärimmäisin levymme, mutta samalla se on melodisin levymme. Halusin mennä taaksepäin", Tägtgren toteaa mutkattomaan tyyliinsä ja kehaisee kannen näyttävän taustalakanassa erittäin näppärältä
Nykyisin nivon koko paskan kasaan, kun alan säveltää materiaalia. muusikkostatustaan kahtaalta: toisaalta riepoo skitsofreeninen tunne, kun pitää sekä äänittää että soittaa omat tuotokset, toisaalta se, kun levy-yhtiöt käyttävät miehen nimeä hyvin yksioikoisesti laadun takeena tai tuotemerkkinä. Sanomattakin selvää, että tämä auttoi levyn tuotannollisen ilmeen löytämisessä. Minun silmissäni levy edustaa thrashsoundin ja Entombed-soundin välimaastoa. Halusin levyn kuulostavan puhtaalta ja todella raskaalta. Harvinainen yksilö Tägtgren on tietysti myös siksi, että hän on pystynyt jalostamaan unelmiaan taloudellisesti ja taiteellisesti hyvin pitkälle. Mitään päihteitä en ääneni avaamiseen käytä, studioaikataulun vuoksi se ei olisi mahdollista. Täydellisen tuotannon tai levyn saavuttaminen vaatii rutkasti aikaa, enkä usko koskaan pääseväni sinne asti. Talvella yhtye kiertää Eurooppaa, sen jälkeen vuorossa on ainakin yksi pistokeikka Suomessa sekä Hypocrisyn historian ensimmäinen Ruotsin-kiertue ("ruotsalaiset promoottorit ovat typeriä, mutta tällä kertaa teemme kiertueen siitä huolimatta"). Aivan ensiksi yhtye suuntaa kuitenkin Yhdysvaltoihin, seuranaan, omituista kyllä, muun muassa Ensiferum. Aluksi homma kehittyy pisteeseen, jossa jälki on ihan ookoo, mutta sitten homma lipeää puhtaaseen typeryyteen, josta en tajua itsekään mitään. Tavoitteena täydellisyys 7.30 studiolle Studio on Peter Tägtgrenille mitä luonnonmukaisin toimintaympäristö, joten väsyneeltä vaikuttavan soittajan kanssa tuntuu asialliselta keskittyä siihen, mitä tämän reviirin sisällä tapahtuu. Musiikin keskellä kasvanut Tägtgren on sikäli harvinainen muusikko, että oman bändin ja studion pystyttäminen olivat hänelle ainakin omien sanojensa mukaan unelmatavoitteita hyvin nuorelta iältä. Laulutaidoltaan mies on aina ollut nasevine black metal -raspeineen ja syvämurinoineen keskikastin yläpuolella, joten ei ole silti suurta merkitystä, mikä kertomus taustalla juoksee. Amerikka on muutenkin outo paikka, siellä kaikki ei riipu levymyynnistä. Kiertueella haluaa soittaa ihmisille, jotka eivät tunne bändiä entuudestaan. Ainoa tavoitteeni on kehittyä siinä mitä teen. Vaikka Hypocrisy on periaatteessa triokokoonpanolla toimiva yhtye, Tägtgren työstää materiaalia studiossa pääsääntöisesti yksin. Niin. Ammattitaito ja toimintavalmius takasivat osaltaan, ettei äänityksissä tapahtunut kovalevyn, soitinten tai äänentoiston hajoamisen kaltaisia lapsuksia. "Jos levy on jonkun mielestä paras aikoihin tekemämme, mitä siihen voi sanoa. Silti on aina yhtä ärsyttävää tasapainotella kolmen neljän askareen välillä. Minulla on parempi kokonaiskäsitys lopputuloksesta. Kaipa visuaalisuus vetää puoleensa. Prosessi on siivottu rillumareista: Tägtgren vie lapsensa kouluun 6.30, tulee studiolle 7.30 ja työskentelee kunnes lapsi pääsee koulusta. Sävelsin yhdeksän raitaani, löin pohjalle rumpukoneen ja lähetin mp3:set Horghille (Hypocrisy-rumpali) treenattavaksi. Tsekkaa Peterin Oma nahka sivulta 98.. Moni asia alkaa ottaa päähän ja tuottaa harmaita hiuksia niille, jotka eivät ole mukana prosessissa. Nykyisin ruotsalainen tuottaa vähemmän kuin takavuosina, joten jälkimmäinen ongelma on haihtunut, mutta edellinen nakertaa yhä. Horgh tuli studiolle viikoksi, äänitti rummut, ja sen jälkeen olin taas omillani. Tämä haluaa ihmisten tapaavan korkeamman voiman, itsensä, koska on "äärimmäinen jumaluus". Työstimme materiaalista kokonaisia kappaleita, laitoimme niihinkin rumpukoneen ja lähetimme eteenpäin Horghille. Pitää ensin säveltää biisi, sitten esittää se, tuottaa ja lopulta miksatakin. Ymmärtäähän tuon, kun kaikkea muutakin pitää miettiä. Käytin Marshallin kitaravahvistimia ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Nyt siihen on hyvä mahdollisuus, koska Ensiferumilla ja Hypocrisyllä ei ole paljon muuta yhteistä kuin särökitarat ja rummut. Mikael asuu nykyisin Saksassa, joten hän lensi tänne esittämään omat aikaansaannoksensa. On omituista, että pakanabändeistä on tullut Amerikassa niin iso juttu. Olen pelkkä säveltäjä." pyöritteli päässään riffejä ja melodioita, lisäsi niihin mielikuvituksessaan rummut ja sai näin ennakkokäsityksen tulevasta ennen kuin oli koskenutkaan kitaraan. Joskus yritän ryypiskellä, kun kirjoitan sanoituksia. Tarina saattaa kuulostaa löperöltä, mutta Tägtgren itse ottaa sanoittamisen nykyään aiempaa vakavammin. Ääneni paranee iän myötä. Tägtgren ei ole useinkaan ottanut sanoitusten kirjoittamista kovinkaan vakavasti. Mistä mies unelmoi nykyisin, kun suurimmat nuoruudenhaaveet on täytetty. Jos jokin loi ylimääristä haastetta niin se, että Tägtgren sävelsi samaan aikaan kahta Pain-levyä. Koska hain aika helvetin painavaan sointia, kitaratkin soivat vahvasti alavireessä. Bänditoimintaa ei juuri ole. Suurin osa niistä ei myy yhtään levyjä, mutta keikoilla ihmisiä on helvetisti. Siitä tulee kiintoisaa. Olen nyt omasta mielestäni lähempänä maalia kuin aiemmin, joten ainakin suunta on oikea. Tällä levyllä örisen hieman aiempaa enemmän. Tähtään aina täydelliseen tuotantoon ja albumiin. Joskus hän kokee jopa onnistuvansa. A Taste of Extreme Divinity viittaa nimellään sentimentaaliseen sarjamurhaajaan, jonka elämän kohokohta on nähdä ihmisten kuolevan. Tägtgren on aiemmin valittanut tuottaja34 Inferno Peter Tägtgren ei lupaa, että Hypocrisyn julkaisuaikataulu muuttuisi tulevaisuudessa nopeammaksi, mutta tuoretta kontaktia yhtyeeseen voi hakea kiertueilta, joita on tälläkin hetkellä suunniteltuna useampia
Myönteisen lainapäätöksen saatuasi hyväksyt lainan ehtoineen lähettämällä tekstiviestin KYllÄ (14 pv maksuaika), KYllÄ30 (30 pv maksuaika) tai KYllÄ2 (2 erää) numeroon 173555. 700 000 lainaratkaisua yli 150 000 asiakkaallemme. Lainasummat 50-200 haet kätevästi tekstiviestillä alla olevan ohjeen mukaisesti. Tarvitsetko kitaraasi uudet kielet vai kokonaan uuden kitaran? Niin tai näin, hankintasi rahoitus 50-2500 järjestyy meiltä Pikavipin tarjoaa suomalainen OPR-Vakuus. Lainasopimus syntyy ja rahat siirrämme vastaanotettuamme KYLLÄ-viestisi. Lainahakemuksen yhteydessä tarkistetaan lainanhakijan henkilötiedot. Lainanhakijalla on oikeus maksaa laina takaisin ennenaikaisesti ilman lisäkuluja. Sivut on optimoitu myös kännykällä käytettäväksi. Lainahakemukset käsittelemme nopeasti ja rahat siirrämme heti myönteisen päätöksen jälkeen. Esim. KSL:n mukainen todellinen vuosikorko 2500 :n lainalle on 29,36 %, kun laina-aika on 24 kk. · Yli 18-vuotiaille, lainahakemus tekstiviestillä tai os. www.pikavippi.fi · Avoinna klo 8 - 22 joka päivä. Hae 50-200 lainaa tekstiviestillä seuraavasti: Lähetä tekstiviesti: metalli laiNaSUmma (50/100/200) Nimi OSOite HetU tiliNUmeRO e-mail numeroon 173555 (1,50 /viesti). Luotonantaja OPR-Vakuus Oy, Työpajankatu 6, 00580 HKI, Y-tunnus 1993902-6. Asiakaspalvelu puh. 020 741 2030 tai sähköpostitse asiakaspalvelu@pikavippi.fi. Peruuttaessaan lainan lainanhakija on velvollinen maksamaan todellisen vuosikoron mukaisen korvauksen siltä ajalta, kun laina on ollut käytössään. Vuodesta 2005 lähtien olemme olleet toteuttamassa jo n. Metalli 200 Matti Meikäläinen Paratiisitie 13 A 1 01234 Helsinki 290276-121A 712345-123456 Lainaehdot toimitetaan sähköpostiisi. Jos tarve on isompi, klikkaa osoitteeseen www.pikavippi.fi, jossa lainasummat venyvät 2500 euroon saakka. Lisäksi lainanhakijalla on oikeus peruuttaa lainasopimus 14 vuorokauden kuluessa. Lainanhakijalla on oikeus saattaa tähän sopimukseen liittyvät erimielisyydet kuluttajavalituslautakuntaan
Levyn lyriikat koskevat lähes yksinomaan seksiä. Mutta mitä siellä sitten liikkuu. Kaikki muuttui ja... Nirvana tuli ja ilkkui glamrockin seksistisyydelle ja pinnallisuudelle. Kolmantena seksi. Naispuolisena kitaristina olen aika ylpeä siitä. He pyörittävät koko hommaa. Se on mahtavaa." Jenna Jameson, pornotähti e nsimmäinen asia, joka tulee mieleen nimestä Lita Ford on 1980-luku. Toisena tulee sukkahousut. harder please, please my pussy" ja voihkii päälle. Haastan kenet tahansa 80-luvulla pojasta mieheksi kasvaneen rockmusiikin kuuntelijan väittämään naama peruslukemilla, että Litan upeat soolot ja kyvyt kitaristina ovat päällimmäisenä mielessä. Kun muusikko poseeraa kitaransa kanssa huulet raollaan kasvoillaan "ota minut nyt" -ilme, eivät taida tabulatuurit tai sointukulut olla mielessä hänelläkään. TEKSTI Riitta Itäkylä I KUVA Tyler Clinton Lita Ford antaa taas, mutta onko ottajia? "Teen kaikkeni painottaakseni, että olen feministi. Eikä siinä mitään. Seattlesta puhaltava grungetuuli "Seksikkäät t aiset pyörittävä n tätä maailmaa." 36. Hän on kuvissa vahvasti meikattu, ja airbrushing pyrkii takaamaan illuusion ajattomuudesta. Vastaus tulee väsyneesti ja hän vaikuttaa tylsistyneeltä koko kysymykseen. Totuus on, että vaikka Fordin lahjat kitaristina eivät ole mitättömät, imago ja seksikkyys ovat kuitenkin olleet ne tärkeimmät valttikortit. Sitten sitä muistaa, että nainenhan soitti kitaraa. Lita Ford on juuri rikkonut 15 vuoden hiljaisuuden ja julkaissut Wicked Wonderland -nimeä kantavan levyn. Raavitaanpas kimaltelevaa pintaa ja revitään ne julisteet alas. Litan aviomies Jim Gillette hönkii levyllä, kuinka "inside is where I wanna be, feel me inside." Tiedämme, ettei kyseessä ole vertauskuva, kun vaimo vastaa kiihkeästi: "Push, push... Hän on hyvin tietoinen tästä itsekin tehdessään nyt, 51-vuotiaana, comebackia, ja juuri tämän takia hän kuulostaa yhä katkeralta puhuessaan 1990-luvusta. (hakee sanojaan) oh boy... Mitä kahden lapsen äiti ajattelee imagostaan, musiikistaan, itsestään? Inferno Haluaako muusikko Lita Ford kunnioitusta. Hän kuittaa koko 1990-luvun ikään kuin henkilökohtaisena hyökkäyksenä uraansa kohtaan ja niputtaa Britney Spearsin ja Nirvanan samaan syssyyn, kuin koko vuosikymmen olisi ollut Spearsin ja Cobainin orkestroima salaliitto. Tai pikemminkin: ansaitseeko hän sitä? Huonoja uutisia Luultavasti kitaransoitostani, kuuluu vastaus kysyttäessä, mistä uransa saavutuksesta hän on kaikkein ylpein. Rock perustuu usein fantasialle ja seksille. On hyvin tärkeää saada ihmiset käsittämään, että tällä alalla naisilla on voimaa. Toisin sanoen kaikelle, mille Fordin koko ura perustui
Livenä aloimme sitten käyttää koskettimia ehkä liiaksikin sellaisissa vanhoissakin biiseissä, jotka eivät niitä kaivanneet. Soundimme on sellaiseen jyystöön verrattuna pyöreämpi. CLUTCHIN rouhea soundi on komeaa kuultavaa. Sen kuin pudottaa yhden lyönnin tai lisää pari iskua, niin johan soundaa erilaiselta. Aiemmin stoner-metallin lokeroon tungettu Clutch on ainakin tätä nykyä etäällä aavikkorockista, ja etenkin metallista. aksikymme k skinen I www.pro- rock.com uonna 1995 yritin rajallisen musiikillisen sivistyksen turvin kuvailla Clutchin esittämää musiikkia näin: kuin vanha Black Sabbath tulkitsisi White Zombien iskusävelmiä. Mielestäni emme ole koskaan olleet metallia, vaikka olemmekin ihan menestyksekkäästi soittaneet metallibändien kanssa. Parin vuoden takaisella massiivisella Live in Flint -tallenteella Clutch soi vielä urkujen voimistamana, ja komeasti soikin. Siitä on kiittäminen rumpali Jean-Paul Gasteria, joka diggailee 192030-luvun jazzia. Yhtyeessä oli muutaman vuoden myös kosketinsoittaja tai urkuri. A nnettu kiertäjänä tu enut omaa htye on kulk y kkoilevaa ikkäästi pou rytm än kihaja viihdyttäv aan liki raista polku ntä vuotta. Ko TEKSTI Kim Kummallinen V lkinto iertopa k mainen ja tunnistettava ote on yhä vaikeasti määriteltävissä. Ajattelimme urkujen sopivan musaamme, ja monessa biisissä ne olivatkin mainiot. Toivottavasti heitämme vielä toiset tuhat keikkaa. Ei ole vaikea uskoa, että yhtye perustettiin pääasiallisesti vain keikkailunhalusta. Diskografiastaan löytyy rutkasti särökitaroitua rymyä, mutta varsinkin tuore, kaikkiaan yhdeksäs studioalbumi Strange Cousins From the West on ilmavaa soittoa. Nämä biisit voi toisintaa uskollisesti lavalla, koska mukana ei esimerkiksi ole kolmea kitararaitaa. Särmää on sekä soitossa että laulussa, mutta bändin ote on silti perinteikäs. Clutchin uralla levy-yhtiöitä on vilissyt enemmän kuin bändi on ehtinyt tehdä levyjä, aina Earache-metallilafkan kautta Sonyn kaltaisiin suurtalleihin ja jenkkiläisiin pikkufirmoihin. Yhtyeen viistot sanoitukset ovat todella viihdyttäviä, ja biisitkin hakeutuvat usein pois selväpiirteisestä 4/4-tahdista. rylandista svaltain Ma Yhdy a rytmikotoisin olev lutch jaksaa rykmentti C hkerana rytkyttää. Levy on tuotettu vähäeleisesti ja se kuulostaa livesoitolta. VAIKKA Clutch on varsinaisesta P-funkveivauksesta kaukana, yhtyeessä on aina ollut mittava annos groovea. Nyt yhtye jatkaa kuitenkin kvartettina. Tuolloinhan moinen haiskahti varsin homeiselta. Clutch on kiertänyt aktiivisesti vuodesta 1992 ja Sult arvelee bändin heittäneen varmasti toista tuhatta keikkaa. mo K. Tiettyä soundia määrittävää elementtiä Sult ei kuitenkaan yhtyeestään löydä. Sormiotaiteilijan musiikillinen panos on tosin jäänyt monelta eurooppalaiselta kuulijalta kuulematta, edelliset kolme levyä kun eivät täällä päin juuri ole levinneet (Clutch on aikeissa julkaista levyt uudelleen omalla Weathermaker-merkillään). Albumilla bluessävyt pääsevät entistä vahvemmin pinnalle, mutta yhtyeen omalei- Parittomilla tahtilajeilla saa geneerisetkin riffit kuulostamaan todella makeilta. Siitä kertoo jo vuoden 1995 eponyymin kakkoslevyn kansivihossa luetellut äänityksissä käytetyt vintage-kamppeet. Nyt tuo kuulostaa hassulta eikä oikein päde aikoinaan solisti Neil Fallonilla oli huomattavasti nykyistä rouheampi ulosanti kitarariffienkin louhiessa astetta ankarammin. Nyt musiikki hengittää, vaikka uusi levy onkin vähän edeltäjiään tummasävyisempi. Sanoisin Clutchin pikemminkin kuulostavan Black Sabbathin ja Funkadelicin sekoitukselta, tiivistää kitaristi Tim Sult osuvasti. Mutta ehkä urkuja vielä joskus on siellä täällä, Sult pyörittelee. Kai meidät voisi kategorisoida rockiksi; joskus meitä on kutsuttu stoner rockiksi, mutta ei sekään ehkä päde. Clutch Kylesan kanssa Helsingin Nosturissa 17.11. 38 Inferno. Vaikka Clutchin biisit rullaavatkin höyryjunien lailla, materiaalissa on myös rutkasti outoja käänteitä. Yhteissoundista vain tulee hyvin orgaaninen tämän nelikon soittaessa kimpassa. Lavalla yhtye on Sultin mukaan ehdottomasti parhaimmillaan, ja homma maittaa edelleen. Olemme liian vanhoja lopettamaan ja liian nuoria eläkkeelle... Isoilla lafkoilla oli vaikeuksia lokeroida meitä, ja se aiheutti melkoista hämmennystä
toimituskulut / ovelta 10. FINNISH METAL EXPO THURSDAY 18.2.2010 FRIDAY 19.2.2010 SATURDAY 20.2.2010 Sonata arctica·apocalyptica Satyricon·HypocriSy inSomnium·SWalloW tHE Sun SurViVorS ZEro·Kiana ...lisää tulossa! Klinikoita·sälää·rompetta·Finnish metal awards yHdEn päiVän mESSulippu, hinta ennakkoon 7 + mahd. yHdEn päiVän liVE & mESSulippu, ennakkoon 35+ mahd. toimituskulut / ovelta 40 (mikäli lippuja jäljellä) liput myynniSSä nyt! Kaapelitehdas 19.-20.2.2010, Helsinki FINNISH METAL EvENTS AND ET CONCERTS PRESENT: TOURNADO KAAPELITEHDAS SU 13.12.2009
Ajattelin, että jos laitan biisin demolle yhden Brian Maylta kuulostavan soolon, Carl tajuaa mihin suuntaan biisiä tulisi mielestäni viedä. Huhun mukaan debyyttilevy oli alun perin vain demo, jonka levy-yhtiö julkaisi vastoin bändin tahtoa sellaisenaan. Tarkoitus oli äänittää biisejä muutenkin uudestaan, mutta luulen että bändi oli vain tyytyväinen saadessaan levyn pihalle ja päästessään siirtymään eteenpäin soundien puutteellisuudesta huolimatta. Tuottajana olen tullut tutuksi tuon kaman kanssa, ja minusta se on usein yllättävänkin luovaa. Magna Carta oli kuitenkin halukas julkaisemaan jotain heti, ja bändi sai äänittää oikeassa studiossa vokaalit pariin biisiin uusiksi. Onko tässä mitään perää. Pain käsittelee ihmissuhteessa tapahtuvaa eroa ja sitä, kuinka asiat muuttuvat silmien edessä, vaikka sitä ei haluaisi. Digital Ghost on hyvin henkilökohtainen levy. Poikkeuksena Room V, jonka kuuntelin kuulokkeilla Miken kuoleman yksivuotispäivänä. Ja mitä progressiivisuuteen tulee, niin minulle se tarkoittaa normaalien ratkaisujen välttämistä ja sitä, että ei anna kaupallisten vaatimuksien rajoittaa soundiaan. Kokemus oli ristiriitainen, sillä osa matskusta tuntui vähän kiusalliselta, mutta toisaalta onhan siellä paljon vaikuttaviakin juttuja. Tuo debyytti on levyistämme ainoa, jota kuuntelen edes joskus. Progressiivinen musiikki on kuin jättimäinen taulu miljoonilla väreillä ja pensseleillä. Inferno 41. Pyöritän sen parisen kertaa vuodessa ja saan siitä aina kovat väristykset. Esimerkiksi With Honor kertoo kaukana olevasta sotilaasta, joka kaipaa menetettyä vapautta ja kotiaan. On tuo osin totta, mutta ei se aivan noin kylmästi mennyt. Teknisesti taitavia yhtyeitä on maailma täynnä, mutta moniko pystyy todella koskettamaan. InsideOut En yleensä valaise syntyprosessia kovin tarkkaan, mutta menkööt nyt tämän kerran: Hauntedin pianojuttuja kirjoittaessani kuulin päässäni Freddie Mercurysta muistuttavia laulukuvioita, mutta koska Carl hallitsee laulumelodioiden teon, en halunnut tyrkyttää ideoitani. Bändillä oli tuolloin rumpalikin, mutta homma ei toiminut, ja biisejä demottiin rumpukoneen ja pienen kasiraiturin avulla käytännössä ilman mitään oikeaa laitteistoa. He eivät välitä, kuulostaako jokin atonaaliselta tai monimutkaiselta, ja se on tervetullutta metallimusiikin evoluutiota. Jos sanoitukset eivät tue kappaletta oikealla tavalla, emme ole tehneet hommaamme oikein. Tuottajan muistelmat Tuottajana ansioitunut ja Shadow Galleryn jämäkkään soundiin vaikuttanut Gary ei ollut mukana vielä yhtyeen debyytillä, ja hän haluaisikin tehdä levyn joskus uudestaan. Itse asiassa myös Hauntedin alussa olevat pianotunnelmoinnit ovat demoversiolta peräisin. Yksi juttu olisi With Honorissa oleva a cappella -kohta, jollaisen haluaisin tehdä tulevaisuudessa vielä viisi kertaa isompana ja vaikuttavampana. Muut kappaleet seuraavat samoilla linjoilla, eli niissä joko muistellaan menneitä ja parempia aikoja tai havainnoidaan elämässä tapahtuneita muutoksia. On niin paljon erilaisia soittimia ja tapoja soittaa. Alun perin koko soolon piti olla vain demolle tarkoitettu ja viestin perille saamiseksi tehty vitsi, mutta jätimme sen lopulta myös lopulliseen versioon. Muita levyjä en kuuntele käytännössä koskaan. Carl on vielä minuakin kovempi Queen-fani, ja lopulta kappaleesta tuli juuri sellainen kuin ajattelinkin. Se ei ole poliittisesti tai hengellisestikään kantaaottava, vaan teemana on menetys eri muodoissaan. Muut jäsenet eivät kuitenkaan ole asiasta kiinnostuneita. Gary ei uskalla arvailla omien sävelmien vaikutusta muihin, mutta toivoo antaneensa itsestään muutakin kuin vain massaan hukkuvaa musiikkia. Joku Lamb of God tekee mitä huvittaa, eikä se ole vain yksinkertaista riffiä peräjälkeen. Entäpä Shadow Galleryn evoluutio ja tulevaisuus, mihin suuntaan haluaisit musiikkia viedä ja miten itse määrittelisit aidon progressiivisuuden. Miten Gary kokee esimerkiksi death ja thrash metalin maailman. Haluan tehdä kokeiluja ja tutkia taidetta perustaen sen mihin tahansa inspiraatioon, sillä mahdollisuudet ovat rajattomat. Gary painottaa, että tärkeintä säveltämisessä on luoda jotain, joka laittaa kuulijan ihon kananlihalle. Tuo yksi kitarasoolo vei viestin perille, vaikka en puhunut visioistani Carlille sanaakaan. Progeen hurahtaneelta tuottajamuusikolta pitää myös udella tämän mielipidettä äärimetallista
Jossakin jälleensyntyvässä pimeydessä haisee progepieru. 46 Inferno. TEKSTI Mikko Kuronen I KUVAT Markus Paajala I www.swallowthesun.net Murha- ja kummitustarinoistaan tunnettu Swallow the Sun on uuden alun kynnyksellä lunaarisissa sfääreissä
Onhan se kurinalainen mies, tykkäisi alottaa päivät aamukahdeksalta, mutta saatiin viilattua sitä ylöspäin kymppiin. Raivion mukaan kyse ei ollut niinkään eripuran välttämisestä kuin käytännön aikatauluttamisesta.. Aivan niin, Raivio on asettunut New Moonillakin vierailevan ruotsalaislaulajattaren Aleahin luokse, kartanoon metsien ja järvien keskelle. Tuli olo, että se vain keksii ja keksii, että pääsee ruoskimaan. Siinä syötiin aamupalaa, kun se meni virittelemään valmiiksi. Bogrenin vaaksan verran epäilyttävä maine osoittautui Swallow the Sunin kohdalla myytiksi. 48 Inferno Jos se olisi alkanut kukkoilemaan hirveästi, muuttanut sitä mitä pitäisi soittaa tai tehnyt biisille jotain, silloin olisi äkkiä alkanut tulla miehentappoa vastaan. Piti mennä ravintolaan syömään, mutta pimeää sielläkin: suljettu neljä päivää sitten, kertoo lappu ovella. Mikko: Olin kuullut juttua Jensistä ja odotin pahinta, mutta erittäin rento sen kanssa oli työskennellä. Taivas on betonia, jossa valuu kusenkeltainen vana. Tuskin. Ainakin lämpö voi nousta jollakin kun kuulee joitakin kohtia! Se ei ole taas meidän ongelma, Raivio hersyttelee. Onneksi se oli enemmän sitä soundipolitiikkaa ja soittamiseen satsaamista niin, että tunne olisi kaikista kovin. Jens sanoi heti, että kaikki vedetään pedaaleiden kautta eikä lähdetä plugarilinjalle. "Eihän elämässä sellaista päivää olekaan, milloin ei vituta", oikeanpuoleinen naama huomauttaa. Vasemmanpuoleinen, Matti Honkoselle kuuluva, katsoo suoraan kohti. Mustiin lippahattuihin sonnustautuneiden soittajien huumori on tilannekuvaan sopivan synkeää. Reissua ei tehty nytkään kollektiivisesti: Aleksi Munter äänitti koskettimensa Jyväskylässä, ja Kotamäki matkasi Ruotsiin vasta kun oli suorituksensa aika. Jyväskyläläisen irkkupubin pöydässä jököttää tyhjä pullo tummaa olutta. Tähän palataan vielä. Suhdepolitiikkaa Länsinaapurin luontoa kävi kesällä nuuskimassa kitaramiehen lisäksi muukin bändi, ja ihan syyn kanssa. Hope (2007) tehtiin, kuten tämä haastattelukin, ilman kaikkien samanaikaista paikallaoloa. Tuuletin älyttömästi siinä vaiheessa. Ruotsista. Kun rupeaa hiirellä liikuttelemaan ylös ja alas jotain plugaria, siitä on rokki hyvin kaukana. Päivää aikaisemmin keskustelun lähtökohtia on asettanut Ruotsista käsin yhtyeen isä Juha Raivio, jonka ideoima pala kansallisromanttisesti ahdistunutta sielunmaisemaa Swallow the Sunin neljäs pitkäsoitto pääasiassa on. Sitten avasi kaljan ja siitä aina päivä urkeni. Toinen jäbä, Johan (Örnborg), oli kunnon kulli soittohommissa, Raivio kertoo puhelimitse. T arina ei ala valoisasti. Matti Honkonen ja Juha Raivio "Aamulla kaikki oli hyvin, mutta nyt vituttaa", naama vasemmalla toteaa. Sen suuhun tyrkätyn kynttilän liekki tekee pöydän yllä kelluvista naamoista keltaisia. Ei tullut onneksi niin kliiniä jälkeä, että kuulostaisi ihan koneelta koko levy. Kelloja on ruuvattu tunti taaksepäin, luonnonvalo vetelee viimeisiään jo iltapäiväruuhkassa. Siellä on hyytävää mutta myös lämpöistäkin hetkeä. Matti: Johan kuuli särössäkin jotain häiriöitä, vaikka kukaan muu ei kuullut. Viima, märkä ja pimeys. Levykrediiteissä seisoo kaksi nimeä ylitse muiden: Fascination Street, studio keskellä Örebron korpea, ja Jens Bogren, hyväkurinen tuottaja, joka hioo valvomistaan levyistä marginaalimetallin näkökulmasta virheettömiä, joskus steriilinkin kuuloisia tapauksia. Oikealla oleva, Mikko Kotamäeksi tunnistettava, tuijottaa herkeämättä pöydän keskustaan. Hengittävää ja inhimillistä soundia toivottiin mutta samalla kylmää kyytiä. New Moon on Swallow the Sunin ensimmäinen ulkomailla äänitetty kiekko. Kaksikko Honkonen & Kotamäki jatkaa seuraavana päivänä kotimaasta. Turhahan teille on kertoa, mikä lokakuun lopussa vituttaa. Kokemukset koko kuusikon voimin äänittämisestä eivät Ghosts of Lossin (2005) pohjalta olleet täysin rohkaisevia. Oli huippua huomata, että kun rupesi availemaan laatikoita studiolla, sieltä alkoi vanhaa pedaalia potkia esiin. Ne on tietysti aikamoiset ääripäät toteuttaa. Voisiko Swallow the Sunin uutta levyä, nimeltään New Moon, pohjustaa alussa kuvattua hilpeämmillä murjaisuilla
Raivio vertaa bänditoiminnan mystiikkaa parisuhdepolitiikkaan. Neliraituridemotusaikoina Raivio oli sitä mieltä, että tietokoneen avustuksella säveltäessä syntyy ylilyöntejä. Jos ei tule niin ei yksinkertaisesti tule. Kaksi ekaa levyä tehtiin vitun huonolla neliraiturilla, johon piti työntää sormi sisään kun oli katkennut se muovipala play- ja rec-nappuloista. Kun pyöritetään noita demoja autossa, niin varsinkin siinä vaiheessa kun rupeaa olemaan promilleja kehissä, tulee hyvin ihmeellisiä huomautuksia bii- Mikko Kotamäki ja Kai Hahto Tysonin puremia ja luunappeja lapselle Ghosts of Lossin perästä Swallow the Sun päivitti biisintekomenetelmiään. Siinä voi käydä niin, että taide loppuu jossain vaiheessa, kun aikataulut painaa niin pahasti päälle, että luovuus kärsii, Honkonen myötäilee. Jos demopohjia sävelletään reissun päällä, niistä versoneita äänityksiä myös kommentoidaan siellä. Heittää paskaset verkkarit päälle ja "unohtaa" pestä hampaat, jos nyt näin herkästi sanotaan. Kyllähän meistä pahin jätkä pätemään on selkeästi Jämsenin Markus. Tuuletin älyttömästi siinä vaiheessa. Enemmän se on vittuilua kuin isoa egoa siltäkin. Säveltäjämestari on myöntänyt joutuvansa nykyisin säveltämään materiaalia kiireellä jo kiertueella. Ei tosin seksuaalisessa mielessä, "ainakaan vielä". Sitä kun sormi veressä painelet... Kai ihminen peruslähtökohdiltaan on laiska. Eihän siinä olisi mitään järkeä kaikkien sinne tulla ja odottaa omaa vuoroaan. Vähäkin yhteinen treenaaminen käy studiovalmistautumisesta. Nykyisin Juha Raivion ja Markus Jämsenin tietokoneistettu esituotantovaihe muovaa muulle bändille opiskeltavaksi suhteellisen valmista jälkeä. Sinua kun kiristi, niin Mikko vähän hieroi niskaa ja tarjosi kaljaa, niin silloin rupesi hymyilemään, laulaja virnuilee. Taitaa olla Raivio, joka tässä bändissä herkällä hetkellä ne hätäkirkaisut päästää. Mitäs tuohon sanoisi, ei hirveästi viittisi astua kenenkään varpaille. Täysin totta on, että tämä tyyli sopii paremmin meille. Kymmenen eri kitaraa soittaa eri juttua siellä, kauheat kuorot sun muut päälle. Kotamäki ottaa kiinni henkilökemioista. Ainahan se on bändistä kiinni, millä aikataululla levyjä tulee. On niin kovia egoja ja mielipiteitä joka suuntaan, että jos meinaa saada jotain aikaiseksikin, on parempi että tullaan suurin piirtein yksi kerrallaan tekemään oma osuus. "Jens (Bogren) sanoi heti, että kaikki vedetään pedaaleiden kautta eikä lähdetä plugarilinjalle. Kun rupeaa hiirellä liikuttelemaan ylös ja alas jotain plugaria, siitä on rokki hyvin kaukana." - Juha Raivio Ihmisiä oli töissä ja sen mukaan etsittiin aikoja. Ei taide ja luominen kuitenkaan kulje aikataulussa. Nykyisin sama mies on sillä kannalla, että paisutteluja osataan välttää paremmin, muttei tyystin. New Moonia varten treenaamista riitti tasan viiden kesäkuisen päivän verran. Inferno 49. Ei ole vielä sitä Korn-meininkiä, että jokainen matkustaa omalla bussilla. Millaiset "ylemmät tahot" perkeleellisiksi mainittuja levynjulkaisuintervalleja sitten sanelevat. Demoversioita on riisuttu studioon mennessä. Kun oppii tuntemaan liiankin hyvin ihmiset, niin menee rajan ylitse. Eipä meillä sellaisia tilanteita paljon ole. Matti: Jos istutaan pakussa kaksi kuukautta putkeen, jokaiselle tulee jossain vaiheessa sellainen tilanne, että vituttaa. Tässä vaiheessa pitäis tietää, että tuossa vaiheessa on levy, että voidaan iskeä rundeja lukkoon. Kyllähän tässä aikamoisia ylilyöntejä on saattanut tulla viime aikoina, hah hah! Koneella pystyy iskemään biiseihin sen miljoona raitaa. ...niin on suuruudenhulluus kaukana. Kun tämmöisiä on ollut ja on varmasti tulevaisuudessa lisää, tulee omalla tavallaan tunne, että ei helvetti, tässä ei enää ohjata itse tätä autoa. Yhdessä kiertäminen opettaa mistä langasta nykäistä, niin hyvässä kuin pahassa. Toisaalta on hyvä, että aikatauluja on, koska ne on samalla sellainen Tysonin purema korvaan, että saa äksöniä aikaan, Raivio toteaa. Nykyisellä porukalla sen pystyy ymmärtämään ja antamaan toiselle tilaa jos on huono päivä. Sitä ennen pitää olla levy kaupassa tai rundit perutaan. Antaa yleensä kuulua itestään aika kovaan ääneen
Kaksikko Suomessa saakoon puolustuspuheenvuoron. Mikko: Yksi kahdesta jutusta, jotka mulla oli valmiina kun menin studioon, oli New Moonin kertosäe. Sanoin että ei käy, mulla on siihen hyvä melodia. Jos nämä olisi omia lapsia, Hopelle antaisin ensimmäisenä selkään ja luunappia ohimoon. Monesti jollakin ei satu olemaan tietoa sanoista tai fiiliksistä, jotka sillä hetkellä turhalta tuntuvaan riffiin saattaa olla tulossa. Raiviolta kun sain sanat, niin sillä oli sulkuihin kirjoitettu kertosäkeeseen, että tähän ördäystä tai menee liian pillubiisiksi. seistä ja osista. Hippi (Aleksi Munter) taisi pitää suurimman metelin, että biisin pitäisi vaan jatkua ja rullata. Death/doom-korinaan helposti kyltääntyvä Raivio kertoo kehottaneensa Kotamäkeä vuosikausia vetämään korkeammalta, tällä kun on siitä runsain mitoin kokemusta ja osaamista. Onneksi se meni niin, ettei ördäystä tarvittu. Välillä ei auta kuin pyöritellä päätä, että mitä helvettiä, Raivio manaa. Primordial-hengellä eteenpäin. Matti: Näiden vuosien aikana meidän yhtenäinen tyylitaju on kehittynyt. Jälkimmäinen halusi pitää linjat eri bändiensä välillä selkeinä kunnes näki toisin. Siihen varmaan liittyy alkoholi, Honkonen räjähtää nauramaan. Raivio tekee biisit valmiiksi ja sillä on vahvat mielipiteet siitä, mitä biisin pitää olla. Siinä oli iskelmäkitaraa ja hidasta komppia. Sitä on tehty koko ajan. Ghosts of Loss ja Plague of Butterflies on itselle ihan eliittiä meidän levyistä. Aleksi Munter ja Markus Jämsen Tirinää, kärinää ja evil-meininkiä Swallow the Sunia on toisinaan saatettu tilille musiikillisesta tyhjäkäynnistä. Se antaa kuitenkin tilaa bändiläisille sanoa ja on valmis ottamaan ideoita vastaan, jos vaikka pitää vähän jotain melodiaa muuttaa, Honkonen jatkaa. Kun murinaa on tullut tehtyä niin paljon, kyllä se vähän välillä tympiikin. Vanhalle progeliruttelijalle Raiviolle Plague ei ollut huviajelu tai mielentyhjennysprojekti, vaan keino puhkoa uusia sävellysväyliä. Sitten valitaan kumpi on parempi. Totta kai siinä oli sitä, että tyylit erilleen. Se tehtiin jo ep:llä ja Ghosts of Lossilla. Plague of Butterflies -ep (2008) oli 35-minuuttinen sekaeepos, jollaisiin on yleensä helppo läjätä materiaalia miettimättä kokonaisuutta johdonmukaisuuden tai tarttuvuuden kautta. Ei siinä mitään jos se toimii, mutta tuossa tilanteessa Raivio myöntyi, että antaa niiden triolibiittien mennä siinä biisissä koko ajan. Minusta se menee juuri toisin päin, eli illalla voi kuulostaa hyvältä ja seuraavana päivänä ei, Kotamäki arvioi. Helppohan tuohon black metal -laulutyyliin oli lähteä, kun on sillä aikanaan aloittanut, Enter My Silencessa murinataitonsa kerännyt laulaja jatkaa.. Nythän tuo on menevä koko ajan. Itellekin saa enemmän haastetta, kun tulkitsee pikkasen laajemmin. Jos New Moonilla on jotain mikä nämä puheet lamauttaa, niin maukkaasti sinfoniseen mustaan metalliin viittaavat piirteet. Matti: Siinä vaiheessa kun sitä kuunneltiin reissun päällä, alkoi olla muillakin se mielipide, ettei tehdä perus-Swallow-ratkaisua eli lähdetä ryminällä ja pudoteta kaikkea pois kun tulee eka säkeistö ja lähdetä sitten taas rakentamaan. Osataan antaa tilaa toiselle ja sanoa että ei käy. Milloin joku on täyttä paskaa ja seuraavana päivänä se saattaa olla maailman paras biisi, hah! Kun oikeasti itse tietää, miltä biisi tulee kuulostamaan lopullisena versiona, niin sitä ei kovin iisisti anna periksi lähteä muuttelemaan biisejä. Sain sen suostuteltua siihen, että nauhoitan eka oman version ja sit50 Inferno ten ördäyksellä. Ei se Juha tiedä kuinka onnekas poika se on kun sillä on meidät, Kotamäki murjaisee mairean sarkasmin vallassa. Niihin sopii omasta mielestäni sellainen laulu. Alkuperäisessä se töksähti alun jälkeen. Koko haastattelukolmikko on etääntynyt Hopesta: Honkonen ja Kotamäki kiroavat biisien "aivan perseestä" olevia tempoja, Raivio myöntää mutkitta, että levy on bändin huonoin. Se sanoi, että ei siihen voi laittaa melodiaa, se menee ihan kauheaksi. Se oli aika valaiseva hetki ja vaikutti tosi paljon uuden levyn tekoon, mies tunnustaa. Ep:llä rupesi 90-luvun vanhat progepierut haisemaan uudelleen. Ekan biisin demoversio oli hyvin erilainen. Kun kuulin ekoja demotuksia uusista biiseistä, oli selkeää, että onhan levyn ensimmäinen ja viimeinen biisi ilkeimmän kuuloisia mitä me ollaan koskaan tehty. Omaa demoa kun kuunnellaan joka päivä, niin alkaahan se vituttaa. Omasta biisistä tietää, mikä siinä on tarkoitus
Kyllä sitä välillä kaipaa poiskin sieltä. Kyllähän minä Kaitsun hyvin tunnen ja tiedän mihin mies pystyy, joten en odota vähempää kuin parasta mahdollista työskentelyä. Muut sanoivat että "puhutaan myöhemmin", jos sitäkään. Taktiikka oli suunnilleen se, että joka neljäs ilta läträtään enemmän, muutoin muutamat tissutellen keikan jälkeen. kioskin taakse hakeutuneesta Kai Hahdosta Pasanen ei keksi kuin hyvää sanottavaa, vaikkei haastatteluhetkellä olekaan kuullut uuden levyn lopullista versiota. Sama toimii itsellä luonnossa. Plutonium Orange, Raivion ja Pasasen stoner-bändi, josta Swallow the Sunkin versoi vuosituhannen taitteen jälkeen, aktivoitui hiljalleen työstämään biisejä, joista muotoutui vastikään julkaistu Volume-esikoisalbumi. Sellaista se kodittoman elämä on, Kotamäki kuittaa Guinnessinsa ääreltä. Muutamat itselleni läheiset ihmiset tietävätkin, että jo vuosi sitten mietin asiaa, mutta enpä ottanut sitä oma-aloitteisesti koskaan esiin. Kymmeneen vuoteen ei ole soseissa rumpujen ääreen istahdettu, vaikka jallupulloa olisikin yritetty survoa huulille ennen esitystä. Keväällä, kun oltiin äänittämässä tuota Plutonium Orange -levyä, mietin aika paljon, että olisiko jätkien liian myöhäistä ottaa jo seuraavalle StS-levylle uusi mies rumpuihin. Toisaalta: On ihan parasta päästä takaisin kotiinkin, oma Sotkan sänkykin tuntuu ruhtinaalliselta, kun on viettänyt 30 000 kilometrin rundin pakussa, motelleissa tai paskanhajuisessa nightlinerissa, kapulamestari virnuilee ja keksii toisen muistijäljen. "Ei se Juha tiedä kuinka onnekas poika se on kun sillä on meidät." - Mikko Kotamäki Jos ihan täysin erakoksi johonkin muuttaisi, varmaan hirressä roikkuisi hyvin äkkiä jossain koivunoksalla. Varsinkin säveltäessä luontoon kuitenkin päätyy vähän väliä. Loppukaneetiksi ruuvataan seuraavat sanat. Jos sitä saa muutaman prosentin levyistä. Hauskaa oli niin kauan kuin oli. kansansuosikista pois jättäytyminen ei ole mikään helppo ratkaisu. Kun kakkoslevy Ghosts of Loss meni albumilistalle 2005, Hipillä ja Anttosen Tommilla oli sellaiset tuhannen euron juhlat, että ne tuntuu vieläkin swallow tHe sun tunnetaan kohtuullisen märkää kiertue-elämää viettävänä orkesterina, mutta Pasanen kieltää selväsanaisesti, että viinalla olisi ollut osaa eropäätöksen syntymisessä suuntaan tai toiseen. Sen toimitti yhtyeen taiteellinen johtaja Juha Raivio. Enkä minä edes osaisi soittaa kaikkia juttuja niin kuin Kaitsu, sen tietää jokainen rumpujen soitosta jotain tajuava. On aika muodostaa omia totuuksia. 52 Inferno Pasanen ulos, Hahto sisään. Mies sanoi, että olisi halunnut jotain toista ratkaisua, mutta nyt on näin. Lueskelin kirjaa, kattelin leffoja, chattailin kotipuoleen ja tykkäsin katella itselleni uusia paikkoja mieluummin kuin näitä "keikkaympäristön apinoita". Mekin ollaan kuitenkin sitä underground-musiikkia, Honkonen perustelee. Mittasuhteet on asetettu. Riippui aina vähän, minkälaiset iltamat oli kyseessä, jotain LA:n keikan Rainbow Bar & Grill -jatkoja nyt vaan ei voi missata, vaikka olisikin jo pari märkää iltaa alla. Tietysti mielessä on jossain vaiheessa käynyt myös tilanteen julkisuusarvo bändille, mutta enpä jaksa, enkä viitsikään, jauhaa asiasta maailman tappiin asti. En sitten uskaltanut ottaa asiaa esiin, koska ajattelin että jätkät joutuu kuseen niin nopealla aikataululla. Tarinaan kuuluu onneksi lopun alkuun sitova solmu. Ei tämä tässä maassa ainakaan tästä ylöspäin mene. Lopullinen sinetti miehistönvaihdokselle löytyi eräs kaunis päivä Pasasen sähköpostista. Paikoksi löytyi bändin kanssa jo muutama vuosi takaperin kiertänyt rumpaloinnin kuningashämähäkki Kai Hahto. Silloin kieltämättä tuntui vähän, ettei tekemääni työtä bändin eteen hirveästi arvostettu. Sanoisin myös, että rakentava keskustelu oli aika harvinaista tässä orkesterissa, usein jopa settilistan vääntäminenkin oli huutoa, heh. Kun ei ole koko ajan kesä ja voi syödä niitä marjoja sieltä metästä, Honkonen huikkaa. Kuuhun, siihen aitoon ja oikeaan, ei New Mooninkaan myynneillä mennä. Sävellysvaiheessa palaa mieleen missä on pyörinyt ja mitä tehnyt, Raivio miettii ja jatkaa: Täällä Ruotsissakin tämä paikka on täysin keskellä metsää järvien ympäröimänä. Enivei, vastasin mailiin, että "on aika helpottunut olo". Siinä on kaksi vaihtoehtoa. Ulkomaiset toimittajat aina kysyy että vaikuttaako se luonto biisintekoon, ja aina sanon että vaikuttaa, vaikka se omalla tavallaan kliseistä onkin. Talvi tulee, ja se tässä tällä hetkellä lähinnä vituttaa.. Eli merkit oli kyllä ilmassa puolin ja toisin. Kyllä me täällä helvetillisessä loskamaassa tiedetään, mikä ajaa ihmisen tekemään omalla tyylillään taidetta. Niin hyvät kuin huonot taipaleet, uudet sijainnit ja tuttavuudet. Luotto bändiin, ja Raivion melodiantajuun siinä ohessa, on lyömätön. Jätkien kanssa mahdutaan edelleen samaan pöytään baarissa. Säveltäjä on yhtä lailla taiteilija kuin kirjailija. Kesä oli niin kuiva ettei sieniäkään tullut, laulaja hhymähtää. En minä ole sillä korvalla vanhoja biisejä kuunnellut, mutta bongaan toki mielenkiinnolla tietyt jutut, jotka Kaitsu vetää omalla tavallaan. Viimeiset puolitoista vuotta oonkin aika pitkälti jorpakoissa asunut. Näistä muistoista nousevat päällimmäisiksi lukuisat rundit ja niiden "vitun hauska vöyhötys". Olo on haikea mutta helpottunut, Pasanen myöntää, kun temppu on sulanut puolisen vuotta. Sen draivissa lepää Pasasenkin soitto mieluisammin, 50 iskun minuuttitahdilla kun on vaikeampi täyttää groovennälkää. Hirveästi urheiluahan en harrasta kuten kropasta näkyy, mutta olen kuullut, että juostessa saa aika paljon ajatustyötä aikaiseksi. Joko tekee sitä mitä haluaa, tässä tapauksessa biisejä ja sävellyksiä ilman että välttämättä breikkaisi ja voisi tehdä kullasta omakotitalon, tai sitten asuu metässä ilman kämppää. Sitä se on, kun on kuusi mielipidettä asioista. Ainoa asia, joka jossain määrin kaivelee on tapa, jolla asia hoidettiin. Varmaankin juuri sen takia, että ns. Eipä niille hirveästi tuloja tule. Uuden pitkäsoiton ohella vuoden suuri Swallow the Sun -uutinen on bändin rumpujakkaralla tapahtunut miehistöpäivitys. Mies yli laidan pasi pasanen, toinen Swallow the Sunin perustajajäsenistä, jäi keväällä sivuun kansansuosikista kiertueelämän vaatimien verojen ja musiikillisten motivaatio-ongelmien vuoksi. Näen sieluni silmin, kun Imperiumin ihmiset lukee, että me ollaan sanottu olevamme undergroundia, niin ai vittu! anopin lihapatojen ääreen mielivä Kotamäki irvii kauniiksi lopuksi. Jossain vaiheessa homma alkoi olla vähemmän hauskaa ja enemmän työtä, jolla ei kuitenkaan elänyt. Eikä tätä pidä käsittää väärin, hetkeäkään en vaihtaisi pois. Ja StS:ään liittyy monia parhaita muistoja elämästäni. Se kertoo siitä, kuinka vaikea Suomessa on elää, jos on taiteilija, tässä tapauksessa muusikko. Ymmärtääkseni tämä vähän vitutti osaa jätkistä, joten jäin sitten aika ulkopuoliseksi välillä. Jollain kahden kuukauden ja 50 keikan jenkkirundilla ei yksinkertaisesti pysty dokaamaan rumpalina joka päivä ja ilta, ainakaan meikän fysiikalla, joten mieluummin viihdyin omissa oloissani. Lievää eristäytymistä tuolla pitkällä rundilla oli havaittavissa, mikä mielestäni johti vähän siihen, että meikään sitten kulminoitui joitain asioita. On se mahdotonta tajuta sellaiselle ihmiselle, joka ei täältä Pohjolasta päin ole
suurimmista Kova uori K stää Ke en I gecult.com www.conver C alkumetä kurkkuna uran n on bändinsä onvergen ti Jacob Banno sekä iminut vokalis s. Juutilain TEKSTI Joni 0 Vuonna 199 onverge on perustettu C en bändi. Sen huomaa reiltä saakka to apuheinen mie tä miehen tamäkkä ja suor stä et ar voisesti jä sta laulutekstei tarvita, sillä sanoja tihkuvi rhia selityksiä ei nverta ja suoria sydä ysymyksiin. kaleiksi revit rie si alansa t he ovat yk ny nimistä. verge-vuosiens Con kunnio teet ja uran almutta perinteitä onvergen perin suoraviivaisena pavyn kohdalla C Fall -le edeltävää levyä Uuden Axe to ovat muutamaa melodisuus ja iset innoittajat ynyt iikill kuaikojen mus musiikin lisäänt thrash metalin a, siitä kertovat min kuultaviss esti diggaileman rem svuosina suur en nuoruu erityisesti miest s levyn biiseissä. vasta vastailla ha t soisesta olemuk allisto on kokenu essään kertoo ro levä tatuointim musiikki its ta täyttänyt käve sä kehityksen ot ndin Hiljattain 33 vu ja osaa nähdä bä a aikana paljon ittavana. Tu astatteluk sestaan. määrätietoin an yhtye ei Alkuaikoina oillaan tai äikäissyt taid h yllään, kirjoituskyv biisin kaisten mutta nuoru ttömässä pidättelemä jotain, joka raivossa oli n toisen jälkee kiinnosti ilta tyä yleisöä. selkeä osuu hysteerisen säröisenä ja 54 Inferno
sydämissä. voi kuvailla va myös teutetaan myö n tuo saatte musiikkityylin u linja jatkuu n kiivaasti to ansa keitoksee Hyväksi havaitt oninaiset os a kohdeyleisö ä omat m neen paikkans iintoisia miehi joukko mielenk Axe to Fallilla. ressiiviseen dittav eet tärkeäksi rkkuiseen ja prog ovat muodostun aleen puhdasku tunnetuimpiin utta Kyseisen kapp ssa vät tekstit en ohella alan n mua änmakuista m Converg lesce nä toimi muide at Botch, Coa si yhtyeen eläm sena äänilähtee enen ihmisen igram- osak eihin lukeutuv ill a pi bänd ovat potWitness- ja M maailmaa, joss r Escape P lan Only Living Har- karua inen vastaanja The Dillinge Jonah Jenkins. selitte telemiä linjave luneimmista m taan, en edes issäkin kappal historian ku vierailla m an totta puhu lisi Jos nyt ih utuisessa aa, Jacob tu even vierailu hcore tarkoitt tattelukliseistä. vinen bändi, skohtai- löyt lle että kuulijo aan näinkin hy sekä muusikoi e. Minuutin m me jotain täys vaikutteemme peruspiirpaljon vaihtelu n fii- tekisim Tiedostamme irrottautumista me jo kauan seassa saatetaa mielestäni purkausten a soundissam raivon pidemisi todellakaan olleet mukan mutta Axe to menen kertaa e, emmekä vo koko uramme, tellä lähes kym kä teistämm tä eh n- lis e-julkaisuksi. selkeä ajatus usiikkihaaseessa. aisia, ja kaikki pin rehellistä ttu mäise yksinkert ttuu kul- m udettu ja heilu ineen on äärim mikäkin biisi sa Kun nyt on hu ään noituks stä tunteenehdoilla, mitä entä, onko miss jopa sinisilmäi en. olleet aina aggr asiaa, se selkein, mut saim- merki Olemme vain ki ajaa samaa a. Hienoa, että at juuremme Kaikki musiik oma paikkans Musiija meillä on om yi ille. iksi heilahtava estään esiin usein määritel een sanoituksel luvun doom a on ollut yhty yhtye purkaa its ttaa 198090Rose, jolla neh- teist tämä tarkoi ansa kylmäki luon nössä ei jätä lukija tä teknijopa eeppiseks maailma, joka in törmäämis vaikuttavan ja iota herättähardcorepunk äärimetalliin. uheiset ja huom si. eurosis-ikoni lisen album Miehet ovat ikkoon ja N isen kuuli-kolm mathcoreksi. vin. a on usein tyytym raja-aitoja paskohtalon yksistä tuttu ejen välisiä yhte kan takakenon rinnettä kineet genr tkän aikaa, että ttua vierailupe n vaikeudet tiu siinä määrin pi jolla ottamaa corepiireissä tu llä, kaksi jo kiinnuttas uudella levy lemana. ilman turhia itusten tulkitsem ti i lelläni sano n alusta saakka n Tilliin. t taas erittäin tista poikkeav aa tunnereakt kaisia, toise yli satotutusta form ovat monimut ma musiikkity tapahtuu sen Yhtyeen edusta ateriaali. usiiktaan. nteita en linja on s -levyn (2006) usiikillin Rehellisiä tu urimmista valttikorNo Heroe Convergen m tän- kovan Heart/Black su Käy Grim Yksi Convergen linen ty mathcoreksi. Siinä eessa tullut mie juurikin vaih kiireettömästi ulijan välillä tta täisi ainoastaan muusikon ja ku Vieraskoreu utaaleista venkoi- joka sisäl puhtaasti laulettua kamaa. ribr enevää ja Useimmista ää taa hel- et onvergen erot bändeistä C lu Inferno 55. ymm i toisinaan aan osakse an kaksi vuosik alinjainen linkk sta levyä, ja inkin tarvitsem lo on suor leen julkai purkua. Toiset kapp tapauksessa su a biisi- ja se noastaan turh ioita ihmisissä. aikaa, läpi n voimin. po omattava lä tapahtuu hu sti dynamiikka ia on juuri nä sten runsaa konseptin sisäl äkisin, että as isin, se olisi ittai N in to ja ne ovat a. iltaan Esimerkiksi, St tiedä, mitä mat nne pohjimm linnoista ehkä issa oli va Mitä musiikki oille Cruel Bloom taa. Suorap an teoksen. Täs levyä Converg n kuuluvasti pi pien kappaleide ne ovat erityise ikean kutsua hu Fallilla erkkinä toimii parhaana esim lähes nalla. ol itusten liiallises rit- vo musiikkiaa me levyä meillä lä en pidä sano ka yleisön mää Kirjoittaessam kon jalle, sil non yhden ohdintoja taik muusi e Ban genrep siitä, kenen lystä, lohkaise toja. Vaikka m Eipä oikeas on ollut aina illisen aika rujoa, siinä yhtyeen musiik Jos n kimme on iten siitä, että a ja vaihtelua. Kaikki yksityi mman toimim imaan, ja oma tyylimm äni ai- me ho da ihmisiä toim yös Convergen ein, m on mielest lisi motivoi Kuten niin us kategorisointi kerää kin tu ja koskettavia ion syviä sempi aleemme urimman huom n tulisi herättää aa. uusik naurah essiita muillekin m tsee juuri teille. ista ja pumppaavissa kappaleita om tit ei- lukuisa (Disfear, Enerlundista taa, itse artis Ne ovat vain ar vata saat on sista edelaina Ulf Ced Tr Kuten kemuk usiikkiaan iseen Genghis en ihmisten ko määritelleet m mbed) kokona Jätän mieSteve läheist vät ole koskaan soittaneet to in teon jälkeen. in
D E PRE- L I ST E N I N G, ME R C H A N D I SE A N D MO R E :. N U C L E A R B L A S T. CD-Digi, 180gr Vinyl in Gatefold, PIC-LP in Gatefold, CD & digital download available! IMMORTAL Dark Matter Dimensions Ltd. 2CD-Digi, 2 LP in Gatefold, CD & digital download available! SONATA ARCTICA All Shall Fall Ltd. CD-Digi, CD & digital download available! SCAR SYMMETRY Design Your Universe Ltd. STILL HOT! Vigilance CD in O-Card & digital download available! THREAT SIGNAL The Days Of Grays Ltd. CD-Digibook, CD, 2 LP in Gatefold & digital download available! EPICA CHECK OUT! W W W
Jos W.A.S.P.-mies tarkoittaa häntä, ollaan varsin heikoilla jäillä. jos j ouduMMe siihen aseMaa n, eMMe pysty käsitteleMään sitä." salaiseen voitaisiin asentaa mikrosiru. Kuuntelin tätä kaikkea hämmentyneenä. Raamatussa kerrotaan, että maailmanlopun tuojat eivät ole pahoja miehiä. Blackie puhuu ajatuksistaan rauhallisesti ja suoraan. Lapsena sitä kuulee vaikkapa kirkossa, että maailmanloppu on tulossa. Annetaan Blackien silti jatkaa. Hän ei peittele yhtään sitä seikkaa, että hänelle Raamattu on maailman tilan arvioimiseen mitä käyttökelpoisin lähdeteos. Täällä teillä on kaveri, jonka nimeä en muista, mutta hän on kuuluisa kirjoittaja. Muistan miettineeni, että miten niin eivät ole pahoja miehiä, jos he kerran tuovat maailmanlopun. Hän on kuuluisa tohtori, näin minulle on kerrottu. Sitä ei ota kuitenkaan tosissaan. Kun tekee työtä käskettyä ja hakee tietoa Blackien neuvomilla hakusanoilla, tulee vastaan nimi Rauni-Leena Luukanen-Kilde. "Me oleMMe ih Misiä, eikä Meillä ole kyk yä olla juMalia. Tutkiskelin Raamattua, erityisesti Ilmestyskirjaa ja myös muutamaa muuta Raamatun kirjaa. Ja hänen mukaansa meillä on nyt ensimmäinen sukupolvi vauvoja, joihin voidaan asentaa mikrosirut. He varmasti ajattelevat, että ehkäpä voisimme rakentaa paremman Inferno 59. Yksi tie johti Suomeen. Sieltä löytyi hämmentävän paljon yhtäläisyyksiä näiden poliitikkojen puheisiin. Sitä ajattelee vaistomaisesti Hitlerin tai Stalinin kaltaisia henkilöitä. Kuuntelin puhetta suu auki: "Tajuavatko nämä miehet, että heidän puheensa on kuin raamatullinen ennustus?" Blackie kertoo ryhtyneensä tekemään taustatutkimusta mikrosiruihin liittyen. Muistan kuitenkin itse yhden asian ennustuksista. Luukanen-Kilden humanoideja ja salaliittoteorioita vilisevät tuomionpäiväennustukset kun eivät ole akateemisesti kovinkaan korkealle arvostettuja. Jos googlaat "microchiping" ja "Finland", niin luultavasti löydät hänen nimensä. Katselin näitä Brysselin miehiä ja tajusin, että hehän eivät ole pahoja kavereita
Se ei ole tunnelmaltaan ilmiselvä tai yksiselitteinen mutta kuitenkin äärimmäisen voimakas. Kriittisesti ajateltuna tietynlainen laulun kasvun kaava esimerkiksi instrumentaatioltaan pienestä suuremmaksi on seikka, josta jotkin lauluistamme voidaan tunnistaa meille tyypillisiksi. Väite tuntuu korskealta, vaikka biisejä ei virkamiesmäisen arkisesti sävellettäisikään. Oli sattumaa, että debyyttimme sävellettiin aikanaan neljässä kuukaudessa kun taas kakkoslevy otti aikaa nelisen vuotta. Kamarimusiikkimainen soundi oli osittain sattumaa, mutta sattumana ehdottoman positiivinen. SANATAITEESSA puhutaan usein kirjailijan lauseesta, jonka perusteella tuotantoa arvotetaan. Mieluummin kuin Subin kanssa näkisin meidät yhteistyössä Subway-ravintolaketjun kanssa. Aivan kuin sanoituksissa olemme siirtyneet vähemmän abstraktille tasolle, olemme myös kappaleissa pyrkineet siihen, että jokainen elementti tai sana niissä on perusteltavissa ja allekirjoitettavissa. Eikö Subauditioninkin pitäisi jo nimensä perusteella hakeutua Subin koe-esiintymisiin. Valekin levylle kuitenkin mahtuu. Jousisoittimia olisin halunnut mukaan jo debyytille. Yleensä ne syntyivätkin niin, että minä yritin tapailla kitaralla juttuja, joita kuulin päässäni, ja Roope onneksi osasi kirjoittaa ne nuoteiksi. Light on the Pathilla puhallinten rinnalle Inferno Syksy on valon radikaalin vähenemisen aikaa. Tuo lienee yksi asioista, joita lähdemme seuraavalla levyllä murtamaan. Levyn mittaan valolla viitataan myös luonnon valoon, tajunnan rajalla havaittavaan valkoisen valon käsitykseen sekä toivon ja elämänkin valoon, jaottelee laulaja-kitaristi-pianisti Antti Korpinen. Se johtaa voimaa lohdun tuntemuksista. Uuden levyn kohdalla sopivat muusikot löytyivät kohtuullisen helposti, ja myös visio jousisovituksista oli aika selkeä. Tuo valo itsessään ei koskaan voi vähentyä, mutta ihmisen täytyy nähdä vaivaa hahmottaakseen sen. Siinä on osia, joita on työstetty ajan kanssa ja suurella vaivalla, mutta myös osia, jotka asettuivat paikoilleen aivan itsestään. Vihaan kaikenlaisia endorsed by -tekstejä, mutta Subwayn kohdalla saattaisin olla valmis tekemään poikkeuksen. 62. Subauditionin laulu on kuin muutaman sanan lause, jonka merkitys hahmottuu kunnolla vasta laajemmasta kontekstista käsin. Konkreettisella tasolla voin sanoa, etten muista säveltäneeni uudelle levylle käytännössä yhtään mitään. Ehkä häntä miellyttää ajatus harmaana eminenssinä, jonkinlaisena köyhän miehen Rick Rubinina olemisesta, tai sitten se, että hän saa tuottajana ja kustantajana tietyn prosentin jo valmiiksi naurettavista Teostotilityksistämme. SUBAUDITIONIN musiikkivideolla esiintyy Big Brother -ohjelman kautta julkisuuteen työntynyt nainen. Uskon, että ajankäyttö kuuluu levyllä siinä, että se on kuuntelukokemuksena syvempi, moniulotteisempi ja ennemmin ajatuksia herättävä kuin pelkästään rauhoittava. TEKSTI Mikko Kuronen J Valon kanava os ajatellaan levyn nimeä, voidaan puhua valistuksellisesta valosta tai sellaisesta valosta, jonka hahmottaa vain henkisesti tai fyysisesti kaikkensa antanut ihminen. Pianoon, akustiseen kitarointiin ja herkkään lauluun pohjaavassa soinnissa sellon, viulun ja alttoviulun vaikutus on yllättävänkin karismaattinen enemmän kamarimusiikkimaisen vanhahtava kuin sokerisen sentimentaalinen. Light on the Path on silti huomattavasti The Scope -esikoista (2006) hitaamman työn tulosta. Subauditionin virtaviivaisessa puoliakustisessa musiikissa on sameutta, mutta ei kohtalonomaista pimeyttä. Toki Subaudition voisi nimellistä korvausta vastaan säveltää tai kanavoida taustamusiikin vaikkapa paljon puhuttujen BB-seksikohtausten taustalle tai mennä housebändin ominaisuudessa "villitsemään" yleisöä. Se on myös laulu, joka kulkee matkan paikasta A paikkaan B. Kansitietojen mukaan Light on the Pathin on tuottanut Prophecy Productionsin Martin Koller, mutta tämä on vain lafkan vaatima maininta. Levyn kansitiedoissa bändi väittää musiikin ja sanoitusten tulevan lävitsensä. Emme ehkä ole Hunksin tai Frederikin veroinen bileakti, mutta ehkä meissä on jotain sellaista, mikä sopii myöhäisiltaan. Joillekin ajatus on tuttu Watainin kaltaisilta black metal -bändeiltä, mutta Subauditionin tapauksessa tilanne ei ole aivan samanlainen. Uuden levyn Human Abstract on itselleni esimerkki täydellisestä Subaudition-laulusta. Tamperelainen Subaudition muistuttaa toisella levyllään, ettei kaiken tarvitse kuitenkaan aina olla mustaa. I www.myspace.com/subauditionfinland nousee jousisoittimia. Korpinen intoutuu peilaamaan ajatusta yhtyeen omaan lauluun
Inferno 65
Taisin olla toisella luokalla, ja eräs kolmasluokkalainen jannu veteli auditoriossa kitarastaan mahtavankuuloisia sointuja pienellä sähkökitarallaan. Vain uran kiintoisia etappeja ovat pestit Frank Zappan ja David Lee Rothin yhtyeissä sekä bändeissä kuten Alcatrazz ja Whitesnake. Aina kun saavutin jonkun tavoitteen, koin rehtiä ylpeyttä. Sieltä sitä tietoa siis. Hehhheh, vissiin joo. Olin jo pentuna hirveän kiinnostunut musiikista. Siitä lähtien kun sain ensimmäisen kitaran, joka hetki sen parissa oli silkkaa nautintoa. Se puolestaan inspiroi minut jatkamaan yhä vaikeampien juttujen pariin, ja lopulta huomasin, että jestas, minähän kykenen soittamaan tämän Led Zeppelinin tai Jimi Hendrixin kappaleen! Tuo ei ole koskaan loppunut. Huomasin vain todella nauttivani soittamisesta. Soittimeni 49 TEKSTI Kimmo K. Kun faktat on hoidettu tiivistetysti alta pois, Vai jutustelee kymmenminuuttisen soittamisen taustoista ja filosofiasta. Sen jälkeen en meinannut pysyä housuissani kitaran nähdessäni. Kun aloin soittaa omalla tavallani, pyrin tarkoituksellisesti eroon sankarieni tyylistä. parhaaksi kitarasooloksi. Kitaristin muhkeassa CV:ssä on musisointia Eros Ramazottin kanssa, Chick Corean yhtyeen kanssa tehty fuusiojazz-bändiduetto, tuplalevyyn kulminoitunut yhteistyö Hollannin Metropolitan-orkesterin kera, elokuvamusiikkia ja ties mitä. Toisen soololevynsä, vuoden 1990 Passion and Warfaren kappale For the Love of God äänestettiin Guitar Worldissa kaikkien aikojen 29. Harvalla muusikolla on yhtä komeaa ja taiteellisesti kiinnostavaa uraa, saati sitten yhtä huikeaa tekniikkaa. Kitaravelhojen G3-kiertueella Vai on ollut mukana useasti. Ajatuksiakin koulutetulla miehellä riittää. 68 Inferno virtuoosi Humaani -vuotiaan italianamerikkalaisen kitaristi-mehiläistarhaajan Steven Siro Vain ura tai soittopelivarustus ei mahdu yhdelle aukeamalle. Soittoharrastuksen aloittanut Steve Vai ei missään vaiheessa havainnut kehittyvänsä mahtavaksi kitaristiksi. Tämä primäärikokemus ilmeisesti heijastui The Audience Is Listening -kappaleessa ja etenkin sen videossa, jossa koulupoika-Vai rockaa luokan edessä. Koskinen I KUVA Patric Ullaeus I www.vai.com Steve Vai on erikoislaatuinen mies. Ehkä soitossani joskus kuuluu Jimmy Page -riffi tai Hendrix-. Miehen osallisuus 7-kielisen kitaran kehittelyyn, Ibanez JEM -skittojen ominaisuudet käsikahvoineen, ansiokas vibrakampitekniikka ja miljoona muuta asiaa käsitellään Wikipediassa ja Vain omillakin webbisivuilla
Homma on siis aivan erilaista. Tässä vaiheessa kysymyslistasta on aikaa valita enää yksi kysymys. Toisinaan musassani on kyllä todella ylilyöviä juttuja, jotka ovat ehkä enimmäkseen muusikoille suunnattuja. Oliko vimpain vain hassu tempaus vai ihan oikeasti soitettava peli. En diggaa kehnosta avantgardesta, rönsyilevästä jazz-soitosta tai päämäärättömistä blues-sooloista... Kirjoitettu musiikki näytti minusta kauniilta, ja tänäkin päivänä koen nuotteja nähdessäni kuin saapuvani johonkin lämpimään paikkaan. Ei ihminen välttämättä ole nero jos hallitsee musiikin kielen. Siis pikku-Steve oli nuori nero. Miehen soolodebyytti Flex-Able (1984) on kaikessa zappamaisessa venkoilevuudessaan miltei silkkaa muusikkohuumoria. En ole avantgardisti. Silti uskon ihmisten myös ei-muusikoiden olevan kykeneviä nauttimaan myös päivittäin radiosta kuulemaansa musiikkia hiukan vaativammasta tavarasta. Halusin olla asiantuntija. Kuitenkaan se ei ole aina välttämätöntä, ja hyväkin muusikko saattaa kokea, ettei teoriasta ole hyötyä. "Musiikin kielen opettelu on samaa kuin minkä tahansa vieraan kielen. Musiikin kieli on aina kiehtonut minua, ja sävelsin jopa ennen kuin soitin kitaraa. Näin näkemykselliselle muusikolle ja rikassointiselle kitaristille moinen on varmasti tietynlaista taiteellista vankeutta. tuota kaikkea kyllä pyrin kanavoimaan. Oman tatsin anatomia Musiikin kiehtova kieli Vai opiskeli kitaransoittoa muun muassa Joe Satrianin oppilaana sekä Berklee College of Musicissa. Sen kuitenkin pitää kuulostaa kappaleelta, eli teknisen suorituksen ja tunnelatauksen on oltava tasapainossa. Sama leikittelevä vire on läsnä edelleen, tosin hienovaraisemmassa muodossa. Lingvistisesti ajatellen musiikki on kyllä oikeasti paljon helpompaa." vaikutetta, mutta etsin aina yksilöllisiä ilmaisukeinoja. Onko Vain musiikki siis, Passion and Warfarelta poimitun sanonnan mukaan, "peace and love and good happiness stuff ". Riippuu aivan siitä, mitä sillä tekee. Vai on kokenut hetkellisiä musiikillisia elämyksiä, joiden uskomattomuudesta mies pyr- Tuoretta Where the Wild Things Are -dvd:täkin katsellessa käy ilmi, että Vai on paitsi erinomainen esiintyjä myös huumorimiehiä. Se koskekoon miehen legendaarista sydämenmuotoista, kolmikaulaista kitaraa. Hyvän riffin tunnistaa Vain mukaan siitä, että se saa kulmakarvat kohoilemaan. Se vaihtelee eri ihmisillä. Oppiminen oli sikäli helppoa, että se tuntui luonnolliselta. Totista tavaraahan on tarjolla ihan liiaksi! En tietenkään halua tehdä tyhjäksi tekemisteni vakavuutta, mutta pyrin keventämään yleisotetta. Nuotit tulee asetella oikeaan järjestykseen. Kyllä, ainakin minulle, koska olen muusikko ja säveltäjä. Kun kuuntelen materiaalia prosessin puitteissa, haluan kuulla sellaista, josta itse nautin. Huumori keventää yleissointia, vie ahdistavan raskauden ja liian totisuuden pois. Kytkin kaikki kaulat ja loin kauniin kappaleen, jossa käytin kaikkia noita kolmea kaulaa. Mies on tunnettu myös vikkelistä ja melodisesti vaikuttavista sooloistaan, mutta ei kuitenkaan erittele hyvän leadin anatomiaa järin konkreettisesti. Yksi esimerkki musiikillisesta vitsikkyydestä on puhuva kitara, jota Vai esittelee Flex-Ablen raidalla Next Stop Earth ja tunnetummin David Lee Rothin soolodebyytin avausraidalla Yankee Rose. Teen itselleni luontevalta tuntuvaa musiikkia ja koetan saada siitä kaiken irti. Joillekin tuohon tilaan pääseminen on vaikeaa, eikä se minultakaan aina onnistu. Säveltäessäni istun pöydän ääressä tyhjän nuottipaperin kanssa ja kuvittelen juttuja päässäni. Diggaan siitä, kun se kuulostaa hyvältä. Sitten kirjoitin kappaleen nimeltä Fever Dream. Jonkinlainen näppituntuma perusjutuista lienee silti tarpeellinen. Näin 20-vuotias muusikko pääsi legendaarisen avantrockarin hovinuotintajaksi ja lopulta kitaristiksi. Musiikin kielen opettelu on samaa kuin minkä tahansa vieraan kielen. Vai kokee kitaristin ja säveltäjän roolien välillä selkeän rajan. En koskaan pyrkinyt tunnetuksi. Onko musiikin teorian opiskelu yhtä tärkeää kuin käytännön harjoitteet. Minulle se on sellainen karkaileva inspiraation hetki, jonka saattaa saavuttaa improvisoidessaan. Silloin on niin tiukasti siinä tekemisen hetkessä, ettei ajattele mennyttä tai tulevaa. Musiikin teorian opiskeleminen oli yksinkertaisesti kiinnostavaa. kii saavuttamaan edes murusen. Mutta kuitenkin, aivojen tasolla kitaran Koska Steve Vai sekä kirjoittaa että toteuttaa oman soolomateriaalinsa, miehellä lienee valmiina hyvän Steve Vai -kappaleen resepti. Mutta kun se tapahtuu, on kuin aika pysähtyisi. Kun taas soitan kitaraa, sormeni käsittelevät instrumenttia. Mutta kyllä minä siitä nyt pidän! soittaminen on kuin reaaliaikaista säveltämistä, joka tuottaa välittömän tyydytyksen. Itse asiassa pelkäsin kuuluisuutta kuollakseni. Jos materiaali on vielä harkinnan alla tullakseen hyväksyttäväksi, siinä on oltava ainakin yksi kiinnostava elementti, jota en ole ennen tehnyt. Steve Vain vahvuudeksi muusikkona on laskettava tavallisen musadiggarin näkökulmasta se, että miehen musiikki ainakin pääsääntöisesti kuulostaa musiikilta. Halusin ymmärtää ja kyetä kontrolloimaan musiikkia. Vain soolokitaristin instrumentaalimusisoinniksi harvinaisen "musiikillisessa" materiaalissa onkin miellyttävä saavutettavuuden taso. Bändeihin mennessäni minulle on ollut hyvin selkeää, millaista kontribuutiota minulta odotetaan ja että vastaan odotuksiin parhaani mukaan. Kappaleet soveltuvat vaivattomaan kuunteluun eivätkä perustu silkan teknisen virtuositeetin ylivertaisuuden esittelemiseen. Kuitenkin tiesin kaikki nuo vuodet, että en tekisi tätä loppuelämääni, vaan haluaisin luoda omaa musiikkiani. Sitten kirjoitan ne ylös usean ihmisen soitettavaksi. Eikä se ollutkaan enää mitään hassuttelua! Inferno Huumorin kukka 69. Alkujaan se kyllä oli vain temppu. Minulle huumori on tärkeää, mutta ei sen voi ajatella olevan merkityksellistä jokaiselle. Lingvistisesti ajatellen musiikki on kyllä oikeasti paljon helpompaa. Vailla on soolouransa lisäksi kokemusta useammankin bändin rivijäsenyydestä. Heh, tuo on varmaankin kuulijan kokemuksesta kiinni... Mitä enemmän musiikillisia keinoja on käytettävissä, sitä paremmin ideat saa esitettyä. Tykkään yhdistää huumoria musiikkiin, ja se tulee minulta luonnostaan. Vai todellakin oli kiinnostunut nuoteista: mies nuotinsi Frank Zappalle tämän rummuille sävelletyn instrumentaalikappaleen The Black Page. Myös ilmaisun pohjavire on positiivinen. Haluan musiikin olevan helposti lähestyttävää. Sävelsin ensimmäisen orkesterikappaleeni jo ysiluokalla, Vai heittää ohimennen
Wolfmother ei ole pohjattomassa nostalgiassa rypemistä ajankohtaisuuden kustannuksella. Ja ne pikkuhousut ovat turhaa painoa. Ja nimenomaan jytää, sanan varsinaisessa, 70-lukulaisissa hapsuviiksissä virnistelevässä merkityksessä. Albumi vain yksinkertaisesti ruumiillistaa sen, mistä rockmusiikissa on kysymys. Stockdalen ympärillä soittavat nyt eri ukot kuin ensilevyllä, mutta toisin kuin kuvitella voisi, jälki on kaikkea muuta kuin epävarmaa, hakeArvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto vaa. Cosmic Egg on hivenen peruskouluminuutteja pidempi oppitunti kovemman rockin historiasta. Triosta nelikoksi kasvanut ryhmä jyystää menemään sellaisella pieteetillä, että kuplavolkkarin hajukuusesta irtoaa aromi. Bändin johtaja Andrew Stockdale määkii kuin uuden vuosituhannen Plant, röyhkeästi, piinallisen itsevarmasti. Oikeastaan ajalla tai sen kululla ei ole tässä yhtälössä mitään merkitystä. Hänen neulansa on raapinut levyjä, joiden kansissa lukee The Beatles myös liverpoolilaiskvartetin vaikutus kuuluu Cosmic Eggillä tasaisin väliajoin. Aivan mahtavaa. Arviot Danny Clinch Ei mikään pikkupoikien pajavasara Wolfmother Cosmic Egg Universal Nyt jumankauta jytää. Arvaus osui oikeaan: nyt pääspääs tään hehkuttamaan hanat auki. Ja se ei ole ihan vähän se. Matti Riekki pohjamutaa Inferno 71. Sundial-biisillä Wolfmother puristaa homman koko nimen vajaaseen neljään minuuttiin: ultratarttuva kipale starttaa Sabbath-bassolla, tuo peliin BÖC-pianonpimputuksen ja avautuu sitten täyteen kiimariffittelyyn Zeppelinin ja monen muun laatujytäbändin kartoilla. Aussiorkka Wolfmother riipi jo kolmisen vuotta sitten julkaistulla de debyytillään palvovia arvosteluja, mutta tämän kortteerin konsensuksen mukaan levyssä oli kyse vasta lupauksista. Jumalten vasara paukuttaa kuin vain nyny kyasetuksin voi. Samalla yhtye tuntuu sanovan, että tulkaahan tytöt kyytiin. Lyriikoissaan coolia hölynpölyä toistavan Cosmic Eggin kenties ainoa kauneusvirhe on, että myöhemmin zeppelinismiin häpeilemättä luiskahtavan In the Morningin johtomelodia tuo mieleen Oasisin Champagne Supernovan. Lohdutuksena voidaan ajatella, että Stockdale tuskin on kuullut koko biisiä. Tämä on vaarallista, hei
Glimmer ja Specks of Light loistavat kirkkaimpina helminä. Mikko MaLM Claws Absorded in the Nethervoid razorBaCK House of Lords frontiers Cartesian Dreams Yli 20 vuoden ikään ehtineen losangelesilaisen House of Lordsin kuudes studiokiekko käyköön kelpo esimerkistä siitä, että hard rock on viimeisen parin vuoden aikana nostanut yleisesti tasoaan. Kaikesta turhasta karsitut biisit ovat yksinkertaisen iskeviä ja sopivan pöhköjä aiheuttamaan virneen kasvoille kerta toisensa jälkeen. Silti levy tarjoaa varsin pätevän paketin kokeellista instrumentaalirokkia, joka puhuttelee nimenomaan kokonaisuutena. Vajaa puoli tuntia jaoteltuna 17 kappaleeseen on juuri oikeanmittainen annos tätä herkkua, ja vaikka bonukseksi mukaan ängetty aiempi äänitetty tuotanto tuplaakin keston turhan massiiviseksi, kannattaa kaikista soittimista löytyvää stop-nappia opetella käyttämään Mega oikeissa väleissä ennen ähkyä. Pelican What We All Come to Need soUthern lorD Lita Ford Jlrg Wicked Wonderland Lita Ford on 14 vuoden hiljaiselonsa jälkeen pullauttanut ilmoille uuden pitkäsoiton oman levy-yhtiönsä julkaisemana. Lita meni ja suuteli nyt itsensä kuoliaaksi pahemman kerran. Siinä ei haittaa edes nimiraidan Judas Priestin A Touch of Evilin mieleen tuova bassaripoljento tai jenkkiläisittäin stereotyyppisen Sweet September -hiturin yltiöimelyys. Kyllähän leppoisampikin keinunta toimii, mutta pieni lisäannos ryhtiä ei olisi ollut pahitteeksi. Absorded in the Nethervoid on puolituntinen, kitaroiltaan hieman Sunlightin hengessä suriseva pläjäys epäomaperäistä, mutta biiseiltään erittäin toimivaa ja tarttuvasti groovaavaa mättöä. Muun muassa Greg Anderson (Sunn O))) ja Aaron Turner (Isis) käyvät väläyttelemässä kitarointitaitojaan. Tähän uskoo myös kotimainen Delta Force 2, jonka hardcoren ja metallin sekainen, sarjakuvahenkinen elämöinti on kuin suoraan amerikkalaisvalmisteista ai- Sävykästä ja särmikästä black metalia takeltelematta artikuloiva Lathspell tyylittelee mustalla taiteellaan vähäeleisesti ja selkein vedoin. Erotukseksi aallon kevyemmistä ja räkäisemmistä bändeistä Evile tekee synkempää, vakavasti otettavampaa ja hieman tarkempaa kuuntelua vaativaa tavaraa. Lita Fordin suurimmat saavutukset musiikillisesti ovat naisen 17-vuotiaana aloittama Runaways-ura ja vuoden 1988 hittilistoillekin pingahtanut pitkäsoitto Lita. Hyvät sävellysideat jäävät jalostumatta priiInferno 73. Kuinka voikin yhdellä kaverilla riittää virtaa ja ennen kaikkea korkeatasoista luomisvoimaa niin monelle bändille. Rouva Ford on tehnyt levyn miehensä Jim Gilletten kanssa. Onneksi albumin mukana tulevalla dvd:llä nähdään huumorintajuinen, jopa piereskelevä porukka, jottei pääse muodostumaan kuvaa liian totisesta touhusta. Soundimaisema on totuttua muhkeampi ja sakeampi, sillä black metalille epätyypillisesti basso on miksattu ylös ja alarekisteri soi poikkeuksellisen monisyisenä. Cartesian Dreamsin maailmaan on helppoa ja erityisen palkitsevaa heittäytyä. Näin se maa vain makaa. Wicked Wonderland esittelee peräti 15 veisun verran hämmentävää tavaraa. Evile Infected Nations earaChe Kvartetti nimeltä Evile runttaa menemään otsa kurtussa ja suu viivana toisella levyllään. Kyseistä tuntemusta ei saa karistettua, kuten ei myöskään myötähäpeää, jota alkaa väkisinkin tuntea kuunnellessaan biisien lyriikoita. What We All Come to Need on varsin vakuuttava työnäyte, vaikka levy tuntuu aluksi hieman hahmottomalta. Verrattain nuorta Evileä on jo ehditty tituleerata yhdeksi viimeisimmän thrash-aallon merkittävimmistä tekijöistä. Musikanttien napakasta otteesta ja jäätävien neronleimausten satunnaisesta välkähtelystä huolimatta Lathspellin musiikilla on taipumusta taantua hitusen tasapaksuksi kaahaamiseksi. Tämä vahvistaa blastbeatin petaamia kitaramelodioita ja tuo muutoin lakoniseen ulosantiin sykäyksen massiivisuutta. Itselleni yhtye ei ole kovinkaan tuttu kuin nimenä. Näistä tärykalvot vuotavat verta vielä pitkään. lokakuuta. Kahdeksan biisin turvin seilaava Pelicanpaatti ei karahda karikolle varsinaisesti missään vaiheessa, vaikka jyrkempiä riffipurkauksia olisin kaivannut sekaan hieman enemmän. Turha toivo. Minä riemuitsen! kaRi koskinen Lathspell Reborn in Retaliation exCesor ChristianorUm Delta Force 2 omaKUstanne Personal Vietnam Kahdeksankymmentäluvulla musiikki ja elokuvat olivat parempia kuin nykyään, ja molempien huumorikin jaksoi naurattaa. Pettyä ei tarvitse. Jaakko siLvast Lasse Pyykkö on nero. Absorded in the Nethervoid on aivan varmasti yksi vuoden parhaita levyjä, joskin samalla pitää muistaa, että kyseessä on leimallisesti lähinnä vain vanhan liiton kuolojäärille suunnattu kiekko. Hyvä niin, sillä parhaalla tahdollanikaan en keksi levy-yhtiötä, joka tämän olisi selvin päin suostunut rahoittamaan. Levyllä on muutamia loistokappaleita, joiden kertosäkeiden mukana voi hyvin kuvitella hymisevänsä hevibaareissa vielä vuosienkin päästä, mutta materiaalin ote kuulijaan ei ole aivan yhtä tiukka alusta loppuun. Levyn maatuneelta löyhkäävässä ja brutaalinraskaassa soundissa ei ole mitään viimeisen kahden vuosikymmenen ajalta. Veret kyllä seisahtuivat, eipä silti. Orkesteri vaikuttaa lukemani perusteella kuitenkin nauttivan suurta arvostusta niin kriitikoiden kuin fanienkin keskuudessa. Fordia ei ole koskaan voinut tituleerata musiikilliseksi neroksi, etenkään laulajana, mutta pieni toivo heräsi silti, josko Wicked Wonderland olisikin 51-vuotiaalta rouvalta veret seisauttava comeback. Cartesian Dreams potkii kuin villiintynyt hevoslauma ja lataa ilmoille toinen toistaan tarttuvampia rallatuksia kimuranteillakin kitarasooloilla höystettynä. Levyn biisit kulkevat lähtökohtaisesti tutuissa uomissa, mutta itsensä Gene Simmonsin aikanaan nimeämä House of Lords on osannut pistää perinteiset rakennuspalikat tasan sellaiseen järjestykseen, että jokainen kiekon kahdestatoista raidasta omaa vähintään kelvollisen hittistatuksen. Levyn loputtua kuulija miettii edelleen vain yhtä asiaa: miksi tämä levy on tehty. Vierailijoitakin levyllä kuullaan. Pyykön demoninen viemärikurlutus ja ehtymättömältä vaikuttava riffivarasto huokuvat kuolemaa ja pahuutta juuri siten kuin oikean death metalin pitääkin. Naseva ja energinen paketti on kokonaisuutena äärimmäisen toimiva, sillä kieli poskessa -menolla ei yritetä missään vaiheessa paikata löysää soittoa tai keskinkertaista riffittelyä. Herra Partaterä on vaimonsa tavoin laulaja ja osallistunut levyn tekoon siinä määrin, että kuulija jää miettimään, onko tämä Lita Ford -levy ensinkään. Harvoin on joutunut hämmästelemään kertakaikkista huonoutta yhtä paljon. Pääosin meno on keskitempoisen murskaavaa, ja melodisempia sävyjä hyödynnetään lähinnä siellä täällä esiintyvissä soolopätkissä Vokaalit, instrumentit, musiikki ja äänitys ovat kaikki Pyykön käsialaa, joten eihän tässä voi kuin ihastella. Hitaahkoa ja murjovaa blastia käytetään mausteena, välillä möyritään tuskaisasti laahustaen. Esikuvat kuulisi sokea otsallaan ilman kansivihkon tutkimistakin, mutta hyviltä saa ja kannattaa lainata, jos sen vain osaa tehdä hyvällä maulla. Autopsyn, Nihilistin ja kumppanien hengessä vanhakantaista death metalia brutaloiva Claws on miehen tuore neronleimaus, ja voi ruumissäkki sentään, kun taas on kivaa. Yksi hamara heltiää aiemmista saavutuksista, muuten jäisi sekin puolikkaaksi. sanna Mustonen Chicagolaiskvartetti Pelicanin neljäs täyspitkä ei taivu helposti kovinkaan ahtaisiin kategorioihin. Aika näyttää, jatkuuko bändin nousujohteinen kehitys toisenlaisella kokoonpanolla. anna sauRaMa kakoneesta aina äidinkielellämme tapahtuvan lyyrisen annin aiheita myöten. Kieli ei roiku poskella, vaan täydellisyyteen pyritään keskittymisen hetkeksikään herpaantumatta. Valitettavasti Evile menetti basistinsa 5
koskinen Mutta hyvä näinkin! Eri esittäjiä earaChe Grind Madness at the BBC The Earache Peel Sessions Hiljattain kuollut ja mädännyt John Peel tapasi kutsua radio-ohjelmaansa vieraaksi jos jonkinlaista vipeltäjää. Tarjolla on pohdiskelevia sanoituksia, joiden tulkkina toimii Fates Warning -ääni Ray Alder. Mielenkiintoista on myös se, että Unseen Terrorin sessio on huomattavasti tanakampaa ja raskaampaa kamaa kuin bändin voimattomasti suriseva pitkäsoitto. Swallow the Sun -doomareiden hautomona toimineen bändin rockintahkoaminen kuulostaa intomieliseltä ja hommassa haiskahtaa mukava näyttämisenhalu. Snowfall on Judgment Day on kiemurtajien hyvin vakavailmeinen nelosplatta, ja tuomiopäiväprogen yllä leijuu sitkeästi keskivahva melankoliarintama. Herrojen edellislevyä allekirjoittanut ei ole saanut kokea, mutta kakkoslataus The Fullness of Time (2005) oli sangen mainio esitys. Heresyn ja Intense Degreen kiivaasti grindaava hc-punk jää myös kuriositeetiksi, mutta muutoin tavara on melkoista kliimaksia. Grind Madness at the BBC niputtaa nättiin kolmen levyn boksiin peräti 118 kappaletta ja pitkälti yli kolme tuntia räminää 198090-lukujen taitteesta. Puhtaasti musiikillisesti ajateltuna tämä on toki lähes sietämättömän meluisa tripla putkeen nautittavaksi, vaikka tappokamaa onkin mukana todella paljon. Tuotannollisesti ryskytykseen kaipaisi hiukan enemmän rupea, eli maltillisemmalla studiotekniikan käytöllä Volume kuulostaisi ehkä vakuuttavammalta. Historiasta kiinnostuneille ja erityisesti aloitteleville grind/hc-faneille lähes pakkohankinta. kaRi koskinen Carcass Redemption insiDeoUt Snowfall on Judgment Day Progemetallia amerikkalaisittain à la Dream Theater, mutta nimellä Redemption. Kyse on ennen kaikkea kulttuuriteosta ja erään aikakauden dokumentoinnista. kiMMo k. Mukana ovat sessiot yhtyeiltä Napalm Death, Extreme Noise Terror, Carcass, Bolt Thrower, Godflesh, Unseen Terror, Heresy ja Intense Degree. Sääli vain, että miehen kulmikas lausunta kalskahtaa paikoin korvaan ja sanoitukset tuntuvat vilisevän yksikön ensimmäistä persoonaa. Jotta rinnastuksen tekeminen olisi helpompaa, Another Day Dies -suikaleella vierailee James LaBrie genren em. Arviot maksi kaasujalkaan pumpatun lyijyn verottaessa nyansseista. Erityisesti Napalm Deathin ensimmäinen sessio vuodelta 1987 on edelleenkin aivan tolkuttoman törkeä ja brutaali pläjäys. Tällöin minimoituu myös muuten laadukasta albumia vaivaava kuivakkuus. Homman nimenä oli yhdessä päivässä BBC:n studiolla nauhoitettu noin neljän kappaleen tai 1015 minuutin pläjäys, jonka Peel sitten ohjelmassaan soitti. Myös ENT:n ensimmäinen ja kolmas vierailu tykittää tylysti. Redemptioninkin kohdalla on viisasta torjua kuunteluväsymystä ja jakaa levy kahteen kuuntelusessioon. Kun nykypäivänä on tilausta stoner-taustaiselle heavy rockille, yhtyeen napakka jytkytys osuu oivalliseen saumaan. Lisäarvoa tulee muutamista covereista ja kappaleista, joita ei alkuperäisten Peel Sessionien ohella ole nähdäkseni julkaistu missään muualla. Napalm Deathin kolme ja Carcassin kaksi sessiota ovat paketin järeintä antia. Siinäpä tuo pähkinänkuoressa. Vasta Love Kills Us All/Life in One Day -lopetus rohkenee tuoda mukanaan hippusen toivoa. Klassista kamaa siis, ainakin puoliksi. Godfleshin neljä biisiä ovat tässä joukossa aika yksinäistä jurnutusta. käsitteestä. Kansivihkosessa haastateltu ja grindcoren kummisedäksikin sanottu Mick Harris (Napalm Death, Extreme Noise Terror, Unseen Terror) kertookin, että nämä sessiot muodostuivat erittäin tärkeiksi monelle nousevalle kyvylle ja erityisesti Napalm Deathille, joka näytteli merkittävää osaa koko genren synnyssä. Toki aavikkorockin riffipohjainen poljento on homman ydin, mutta kappaleet kuulostavat enemmänkin sävelletyiltä kuin riffeistä kasatuilta. Snowfall on Judgment Day on pieteettisesti kierteelle taivutettua serpentiiniä, joka on omiaan juuri Fates Warningin ja Dream Theaterin erinomaisiksi yhtyeiksi tunnustavien ostoslisPanu koski talle. 74 Inferno. Plutonium Orange koluaa pääosin vanhaa materiaaliaan, eikä laatutaso juuri heittele. Tekniikka ja tunne solmivat taas liiton, joka huipentuu Black and White Worldilla. Biisit ovat iskeviä mutta sopivasti perustööttäyksestä poikkeavia. Jännää on myös huomata, että pörisevä bassosoundi saavutti huippunsa jo 1980-luvun lopulla. Vahvasti laulava Samuli Liekkinen tuo edelleen lisäpontta kokonaiskuvion melodisuuteen. Pikkujuttujahan nuo, mutta harmillisia kauneusvirheitä yhtä kaikki. Soundipuoli on aikaansa ja hätäiseen äänittämiseensä nähden muutoinkin aika hyvissä kuoseissa, ja osin nämä versiot pieksevätkin pitkäsoitoille päätyneet nauhoitukset kevyesti. Bolt Throwerin vokalistina vielä tammikuussa 1988 toiminut Alan West lienee myös monille uusi tuttavuus. 70:ssä minuutissa on rutosti nieleskeltävää, ja juuri progemetallin tapauksessa kauhalla annostelu voi helposti kääntyä itseään vastaan. Yksitoikkoisuuteen ajautuminen ei kuskaa kippoa karille, mutta toimii päällimmäisenä vaikuttajana Lathspellin jäädessä vielä muutaman askeleen päähän mustan metallin kuninJason WaRd kuusluokasta. Plutonium Orange Volume fireBox Jyväskylässä vuosituhannen alussa vellonut stoner-huuma on jo muisto vain, mutta noinpa uudelleen aktivoitunut Plutonium Orange pukkaa ulos debyyttilevynsä
Odotin albumilta energiaa ja iloisenpogoilevaa piristystä, mutta sainkin jotain keskitason mukavuusalueella pysyttelevää, kenties radioihin ja suurempaan kuulijakuntaan tähtäävää, liiaksi mietittyä kaurapuuroa. Kaikesta teknisestä loistokkuudesta huolimatta tämä on vahvasti bändilevy. Vaikka bändi ei yllä Just Quit Tryingin tasolle, löytyy levystä takuulla pureskelemista vielä vuosiksi eteenpäin. Joni JuutiLainen määrittelemätön viimeinen niitti jää vielä hieman vajaaksi. kaRi koskinen Substances PlaygroUnD Between Floors Levyä parhaiten kuvaava adjektiivi on "mukava". Rokkiriffiä, groovejyrää, thrashpaukutusta, grindcorepyöritystä, naislaulua, progea, karjuntaa, orkestraatioita ja ties mitä kaikkea samaan pakettiin puskeva yhtye liikkuu vaarallisilla alueilla. Tasaisena ja värittömänä käyvä laulu sen sijaan ei pelaa musiikin kanssa yhteen oikein mitenkään. Vaikka kengät säästyvät tällä kertaa turhalta tuijottelulta, on levy usealla tapaa tunnelmallinen ja monipuolinen kokonaisuus, jolla tutut Cumshots-palikat ovat sopivalla tavalla kevyessä sekamelskassa. Arviot Kings of Modesty Hell or Highwater esCaPe Pitkään töitä ruohonjuuritasolla paiskinut kotimainen Kings of Modesty esittelee debyyttinsä. Sitä voi etsiä vaikkapa Solidin maukkaasta melodiasta tai Pimp and the Sweet 16:stä, mutta jälkimmäinen osoittaa myös yhden levyn kompastuskivistä: keskellä biisiä on laajasti viljelty hitaampi kohta, josta puuttuu funktio. Mieleen tulee hieman raskaampi versio Queensrÿchestä parhaimpina päivinään, mutta samalla paljon muitakin bändejä laajalta skaalalta. Toisaalla on hieman yritystä siinäkin, mitä tältä levyltä oikeasti odotin, eli lapasten hukkumista jo alkumetreillä, kuten Trapdoor Jesusin perverssiyksissä. Todella outo piirre levyssä on, että välillä laulut muistuttavat niin paljon kotoisen herra Valon maneereita, että mennään jo plagioinnin puolelle, kuten God Is A Girl -kappaleessa. Kyseessä on pikemminkin sujuva sulatusuuni. Musiikillinen perusta on melodisessa metallissa, mutta tämä on niin moni-ilmeistä ja idearikasta tavaraa, että turhat raja-aidat on syytä siirtää sivuun. Lähin vertailukohta taitaa olla brittiläinen Tank, vaikka eihän jätkien debyyttipitkä toki pelkkää kopiointia ole. Ketään jäsenistä on turha nostaa erikseen jalustalle, sillä kaikki tekevät laatutyötä omilla tahoillaan. Ennen muuta tästä puurosta puuttuu voisilmä, jotta voitaisiin päästä tähän suurempaan yleisöönkään käsiksi, sillä varsinaista hittiä levyltä on vaikea poimia. Heaven and Hellin ja Antisocial Tendenciesin kitaramelodiat ovat tarttuvanraikkaita ja yhteishuudettavat kertosäkeet maistuvat myös hyvältä. Albumi pursuilee hienoja laulustemmoja, kitarajuoksutuksia, progehtavaa kikkailua ja ylipäänsä kaikkea, mitä hyvältä levyltä odottaa. Jos edeltävä levy peilaili laskuhumalaisen kulkijan kaihoa ja masennusta, on uusin albumi sama ihminen totaalisen raivon ja murhanhimoisuuden kourissa. Ja millainen debyytti tämä onkaan! Aivan helvetin tasokas! Kyseessä eivät siis ole märkäkorvat treenikämpän nurkasta, vaan pitkän päivätyön tehneet muusikot, ja sen todellakin kuulee. Riffit ja päähän porautuvat kuviot toistuvat tarttuvasti ja mukaansatempaavasti. Levyn päättävä Spacetrain on puolet muita pidempi, jipponsa Hawkwindiltä ja kraut rockilta lainaava avaruusjumitus, joka jättää tyylillisestä erilaisuudestaan huolimatta hyvän jälkimaun. Kokonaisuus toimii, mutta se. Kokonaisuus on kuitenkin vain mukava, ja se Hanna vaLJakka ei riitä. Death with a Dagger Dark Alleys Deafforever suutena levy ei jaksanut kantaa raskasta taakkaansa aivan loppuun saakka. Rockista puhuttaessa lapsikin tietää, että tuolloin on jo menetetty jotain oleellista. Huuto tuo soundiin tiettyä punkahtavuutta, mutta kappaleiden melodisuus ja metallinen terävyys kaipaisi tuekseen sävykkäämpää ja voimallisempaa vokalisointia. Parhaimmillaan bändi rähjää kuin stadioneille sopiva pubibändi, likainen ryhmä kulmakunnan parrakkaita juoppoja, joilla nyt vain sattuu olemaan muutama aivan helvetin hyvä riffi ja melodiakulku hallussaan. 80 Inferno Motörheadia, new wave of British heavy metalia ja punkkia sekoitteleva kotimainen Death with a Dagger on piristävä porukka. Levyn parhainta antia tarjoillaan tarkasti leikkaavien kitaroiden muodossa. Jos joku kotimainen debytantti pistää Kings of Modestylle jauhot suuhun vielä tämän vuoden puolella, ihmettelen suuresti. Janne toLonen Cumshots taitaa yllättämisen taidon ja osoittaa uusimmallaan sen, että jatkossa yhtyeen käsissä saattaa syntyä aivan mitä vain
Taitaa olla ensimmäinen laatuaan ja jo siksi tsekkaamisen arvoinen. Tämä on vuorostaan sitä tarttuvampaa Mob Rulesia ja parasta sitten 2004 julkaistun Among the Godsin. Night Is the New Day on totutunkaltainen fuusio tunnelmallisesta metallista ja rockin kierteistä. Karl Sanders on vienyt joukkionsa purevan ilmaisun ihailtavasti äärimmilleen. Kuudes pitkäsoitto jatkaa samaa vakuuttavuuden linjaa. Sopii myös hyvin Oliver Stonen JFK-elokuvan kylkiäiseksi. Oli yhtyeen Egypti-fiksaatiosta mitä mieltä tahansa, sen taitoa saada näin äärimmäinen metalli kuulostamaan vielä musiikilta on ihmeteltävä ja arvostettava. kiMMo k. Valojuovana horisonttiin katoavat osiot saavat mainiosti kontrastia vaikuttavasti myllertävistä hidasteluista. Vajaan 20 minuutin mittaan rakenneltu ja edellisellä Ethnolution a.d.:lla (2006) alkanutta maailmanhistorianluotauslinjaa jatkava The Oswald File polveilee kaikin puolin mukavasti ja todistelee sitä samaa, mitä loputkin Radical Peacen kuusi raitaa. Bändi on tätä nykyä enemmän melodramaattinen kuin dramaattinen. Yhtye pyrkii laajentamaan sointiaan, ja nytkin mukana on mausteeksi akustista kitaraa, melodista laulua ja etnistä hoilottelua. Mob Rules afm Radical Peace Yhdysvaltojen historian ja tositapahtumiin perustuvien leffojen ystävät huomio! Saksalaisen Mob Rulesin uudelta lätyltä löytyy teemabiisi Lee Harvey Oswaldista, tuosta presidentti John F. Aiemmin, kuten Annihilation of the Wicked -levyllään kopla onnistui vakuuttamaan totaalisesti, onhan ryhmän soitanta suorastaan uskomatonta ja materiaalikin antoisaa. Tässä päässä nyky-Katatonian vaikein ongelma ei ole niinkään musiikillinen, vaan se, ettei bändin melankolia kohdistu niin lohduttomana, niin kyynelistä märkänä, niin aitona kuin viime vuosituhannella. Kaikkea tätä ei ehkä ihan purematta niele, mutta ennakkoluulotonta kunnianhimoa nämäkin elementit osoittavat. Kennedyn tappajaksi väitetystä piruparasta. Parhaissa kappaleissa (etupäässä The Longest Year, Liberation) Katatonia saa kyynelkanavat auki vaadittavalla tavalla, ja tällöin jälki on kieltämättä pirun komeaa. Onneksi mielikuva jatkuvasta ylivauhdista sekä death-muzakista hälvenee tarkemmassa kuuntelussa. Liian usein vaikutus on kuitenkin kuin "uussynkällä" suomielokuvalla: ei tunnu oikein missään. Käsitän toki aikojen ja ihmisten muuttuneen, mutta kun tekijän nimi on edelleen sama, ei armoa tunneta ja pari kirvestä lentää kaivoon. Matti Riekki. Melko eeppinen ja taiteellinen Radical Peace on noin muutoinkin. Junttakohtien teho sakkovauhdin keskellä onkin kieltämättä jylhä. Ensikuuntelulla bändin huikea blastausvauhti tuntuu ottavan materiaalista yliotteen saaden riffisahuroinnin kuulostamaan, ihme sinällään, hissimusiikilta. "KuunteluJaakko siLvast levynä" ehdottomasti parempaa keskikastia. Nile Those Whom the Gods Detest nUClear Blast Äärimmilleen vietyä monisyistä kuolometallia hämmentävällä faaraokonseptilla höystävä Nile on melkoinen tapaus. Sitä kai bändi itsekin yrittää. Suurta vaivaa tästä ei silti kerry, nytkyttelyt kun on juotettu messiin varsin tyylillä eikä niitä kuulla liikaa. Ylituotettu, ajoittain jopa kliininen, on tämä muhkeasti paisutteleva uutukainenkin, mutta kaipa kehitys on vain hyväksyttävä ja otettava asiat niin kuin ne ovat. Tällä kertaa musiikillista uutuutta on maanveljiltään Meshuggahilta mukaan tarttunut nytkytyspoljento. Tämä on vähän kuin vertaisi kirveellä veistettyä Kahdeksaa surmanluotia ja uudempaa "mestariteosta" Pahaa maata. koskinen Katatonia PeaCeville Night Is the New Day Olen kokenut kohtalaisia vaikeuksia uuden vuosituhannen kiiltäväksi puunatun Katatonian parissa. On hankala sanoa, johtuuko tämä masennuslääkkeiden oikeasta annostelusta vaiko sävelmaailman kiillottamisen mukanaan tuomasta audiaalisesta harhasta, mutta musiikki ei vain mene niin sisuksiin kuin aikana, jolloin ahdistus tuotiin eteen jalostumattomana mutta tunnetasolla niin voimakkaana. Kaiken keskiössä on kuitenkin teknisesti uskomaton death metal, jossa on harvinaisen paljon musiikillista näkemystä. Levyn parhaimpia hetkiä ovat kuitenkin vauhdiltaan pääsääntöisesti ymmärryskyvyn rajoissa pysyttelevät kappaleet kuten Utterances of the Crawling Dead ja murskaava kahdeksanminuuttinen eepos 4th Arra of Dagon. Monisäikeinen materiaali on ilmeisen huolella tuumattua, ja siitä saa otteen vasta tarkemman paneutumisen jälkeen. Jälkimmäisen dvd-julkaisun kannesta löytyy tähtiä kuin yötaivaalta, mutta eivätpä nuo tässä taistossa pelasta
kuin se alkaa p Inferno Tule lukemaan nte´s ennakkoon Da Highlightiin! kamppailulajien ykköslehti Tule lukemaan uusin Inferno 10.12.! Tsekkaa illan ohjelma www.dantes.fi lehtipisteissä www.fightsport.fi www.inferno.fi Freda 42, Hki www.dantes.fi. en ngi puhuu, enn Tiedä, mistä je uhumaan
-ep:n lyhyenriettaissa crust/ hardcore-pyrähdyksissä ei keulita soittotaidollisilla spedeilyillä tai tuotannollisilla lisäarvoilla vaan fokusoidaan roiskimisen primitiiviseen riemuun. Seattlen mammutinhan pitäisi tänä päivänä tehdä nimenomaan Digital Ghostsin kaltaisia mahtipontisia, innovatiivisia ja tiukkoja progemetallilevyjä. ET Concerts proudly presents Shadow Gallery Digital Ghosts insiDeoUt Yhdeksi tämän vuoden mielenkiintoisimmista progejulkaisuista kotoisen Status Minorin Dialog-debyytin ohella nousee jenkkiveteraani Shadow Galleryn kuutonen. Kolmeenkymmeneen minuuttiin on mahdutettu juuri sopivassa mittasuhteessa röyhkeyttä, raivoa, asennetta ja huudatuslietsontaa, että meno pysyy alusta loppuun timanttisena. Tinnerillä on seiskatuumalla pieniä soolonpätkiä myöten aavistuksen cd:tä rokkaavampi meno, mikä tekee bändille hyvää. 2009 klo 19.00 Jäähalli, Helsinki Liput 55 + toimkul. Kysy myös VIP-lippuja! Whiplash PUlveriseD Unborn Again Kuten monen muunkin vanhan parran kohdalla, Whiplashin uran terävin kärki on siellä alkupäässä, speed/thrash metal -klassikkokaksikossa Power And Pain (1985) ja Ticket to Mayhem (1987). Karun painavaa soittoa, rivonmustaa huumoria ja piristävä yllätys koko bändi. ja Ursäkta var är rännstenen?: TukholmaMaarianhamina-merenkulkuakselille sijoittuva Tinner pitää huumorinkukan tiukasti keskellä kämmentä. Joku voisi vaatia punkkiriffeiltä variaatiota ja soundeilta lisää munaskuita, mutta kun biisit ovat järjestään alle minuutin ilotulitteita, tuntuisi tomppelilta esittää niistä ryppyotsaista, taiteellisiin arvoihin pohjaavaa kritiikkiä. Bändi kuokkii asenne edellä, ja se asenne on kiistattoman viihdyttävä. Ensimmäiseltä ovat lainassa kosketinsoundit ja melodiat, jälkimmäiseltä raskaus, majesteettisuus ja biisirakennelmat. Onneksi edes Shadow Gallery kykenee siihen. Jaakko siLvast Tinner smyt You Wanted the Best You Got the Worst Tinner/Slapendehonden Split smyt Beherit-mallin logotaidetta, Carlsbergin mainoksista nykäisty kansiteema, biisinnimiä kuten Får man ta crusthunden med sig in i himlen. Liveä ja studiota sekoittavan You Wanted the Best... Shadow Gallery on onnistunut reinkarnoimaan ja päivittämään 2000-luvulle juuri Queensrÿchen taiteellisen ja melodisenkin hienouden, jolta genrelegenda lipesi sykähdyttävien Operation: Mindcrimen (1988), Empiren (1990) ja Promised Landin (1994) jälkeen. Maanmiehiinsä Shadow Gallery kallistuu myös siinä, että sen viimeisin kiinnitys, vokalisti Brian Ashland kuulostaa hyvin paljon Geoff Tatelta, tosin paikoin samaan aikaan myös Tobias Sammetilta ja Tom S. Bändin on todettu tekevän metallille saman minkä Queen aikanaan rockille, eikä väitettä käy kumoaminen. Digital Ghosts on osaava yhdistelmä 1970-luvun lopun Genesistä ja 198090-lukujen taitteen Queensrÿcheä. Puoli tuntia on toki myös passeli määrä minuutteja siksi, että pitempi rykäys olisi jo päätynyt kolkuttelemaan puuduttavuuden porteille. Jason WaRd Ti 24.11. Liekö tuostakaan liiemmin haittaa. Sanomattakin selvää, että seiskaposken mittainen annos on juuri sopiva molemmilta. Mikko kuRonen + VERY SPECIAL GUESTS & Vader Necropolis nUClear Blast Puoli tuntia turpasaunaa on kaikin puolin riittävä määrä kipua kera kärsimystä, ja passelisti death metal -ihme Vaderin uutukainen jakelee juuri sen verran kurinpalautusta. Engludilta. Ei ihme, että ura loppui. Death metalin olemuksen kiteyttävä Necropolis on malliesimerkki vanhan koulukunnan taidonnäytteestä, joka ei kuulosta menneisyytensä vangitsemalta. D-biitti huuleen ja menoxxx! Splittiseiskalla rikoskumppanina on hollantilainen Slapendehonden, joka veivaa kuolonsukuista hc:ta romuluisesti välillä downtempo-möyhintään tipahtaen. Näiden jälkeiset levyt ovat olleet äärimmäisen epätasaisia, ja huonoja hetkiä mahtuu sekaan enemmän kuin hyviä
Municipal Waste sattui omalle kohdalle ensimmäisenä tuoreimman räkäthrash-aallon bändeistä, ja viimeistään keikkakokemuksen jälkeen se sai erityisen sijan sydämessä. Levyä voi pitää stereoissaan tuntitolkulla repeatilla eikä hymy hyydy. Aiempien albumien ystävät ottanevat mielissään vastaan uutukaisen, joka jatkaa tuttua linjaa: autotalliotteella soitettua ja laulettua thrashia lievin surffipunkkivaikuttein. Harmi vain, että kotimaisella tulokkaalla ei ole esikuvien uskottavasta aggressiosta ja katuviisaudesta käytössä kuin korkeintaan puolet. Ilman näitä tekijöitä yhtyeen musiikki menettää automaattisesti suuren osan iskevyydestään. Lähes pelkästään keskitempoisina kulkevat, laahaavanoloiset kappaleet kaipaavat adrenaliinitasoa ja enemmän mielenkiintoa nostattavia, nopeampia pyrähdyksiä. Hardcore-veteraanien toinen yhteinen pitkäsoitto on otos pätevää äijärokkia, mutta kieltämättä se voisi kuulostaa vieläkin perinnetietoisemmalta ja tarttuvammalta. Mikäli yhtye ei ennestään ole tuttu, tarkista tämän albumin raidoista ainakin Media Skeptic tai Horny for Blood. anna sauRaMa hardcore-orkestereita. Where Death Is Most Alive sisältää viime syksynä Milanossa taltioidun keikan, ja paketin toi- 88 Inferno. Bändillä vain on tietty, aito lämpö touhussaan, ja se ei voi kuin ilahduttaa. Vaikka metallicamaisesti sisään ajelehtiva Fade from Black -intro panee vielä miettimään minkäkarvaista hassuttelua mahtaa olla luvassa, vanhemmasta Mastodonista muistuttava sludge-jyrä tekee sen perästä selväksi, että nyt ei leikitä. Vaan tarvitseeko ollakaan. Varsin hymyssä suin uutukaisen lyhyitä rykäisyjä kuuntelee, mutta totuuden nimissä on myönnettävä, ettei tässä mitään huisin originaalia ole. Darkness Come Alive tasapainottelee irto- Dark Tranquillity CentUry meDia Where Death Is Most Alive Jo kahdenkymmenen vuoden ikään ehtinyt Dark Tranquillity on yksi melodisen death metalin terävimpiä ja pitkäikäisimpiä nimiä. Arviot Harri Hinkka Municipal Waste earaChe Massive Aggressive Rässiliivi päälle ja lippu selkään, nimittäin nyt mennään! Rapa roiskuu ja tukka pyörii takuulla, kun Municipal Waste antaa palaa. Kaksikymppisiä on päätetty juhlistaa varsin kattavan tupla-dvd:n avulla. Parhaimmillaan se on poiketessaan jyhkeimmästä junttapaalutuksesta Come Aliven uuden aallon surinan harjalle tai Crooked Pathin heavy metal anthem -tyyppiseen uljauteen. Tämä saattaisi vaatia sludge-sävyjen ja kitaravallien uhraamista, mutta kertakäyttöisen kepeään ilotteluun nämä herrat tuskin silloinkaan valahtaisivat. Mikko kuRonen Darkness Come Alive Muun muassa Converge- ja Cave In -miehiä sisäänsä syönyt Doomriders on tekijämiesten pääbändejä rasvaisempi rokkipaisti. Bändin kaverit tietävät kyllä, miltä hc:n pitää kuulostaa, mutta oma toimiva linja on vielä hakusessa. Mega Doomriders DeathWish naisen ja järkälemäisen tunnelman välillä kuten vain stoneria, noise rockia ja heviräimettä yhdistelevä tekele osaa. Nopeammat rallit toimivat yksinkertaisillakin riffittelyillä, runsaat liidinripellykset tukevat kuivakampia sointukulkuja ja kokonaisuus on synkeän psykedeelisiä luurankokansia myöten hoidossa
Tämä kaikki radiossa, TV:ssä ja netissä. Red Hot Chili Peppers Apulanta, Chris Cornell, Duffy, Green Day, Him, Jenni Vartiain en, Katy Perry, Kings of Leon, Lady Gaga, Linkin Park, Maija Vilkkumaa, Nightwish, PMMP, Poets Of The Fall, Robbie Williams, U2, Zen Cafe... voice.fi
Olivat vaikutteet sitten mitä tahansa, Miseration on kovaa tekijämiestä väärällään. Erityisesti rumpali Pilven suoritus on lähinnä häikäisevä, paikoin jopa järjetön, mutta kaikin puolin musiikin ehdoilla kulkeva. Ammattitaitoa siis löytyy sankoin mitoin, mutta kuinka on itse musiikin laita. Vauhti on hengästyttävää ja rohkeat tekniset koukut nostavat verenpaineen huippulukemiin. Levyn kulmakiveksi nouseva väkivaltainen avausbiisi Dreamdecipher määrittää melko pitkälti sen linjan, jota yhtyeen toivoisi kulkevan jatkossakin. Arviot Miseration lifeforCe The Mirroring Shadow Ruotsalaista Miserationia on helppo syyttää takinkääntämisestä. The Mirroring Shadow kulkee onneksi täysin eri malliin kuin pahasti kompastellut Your Demons Their Angels -debyytti. Lähinnä kristillisissä metallipiireissä kunnostautuneet Stefanovic, Ylenstrand ja Bertilsson ovat saaneet seurakseen entisen Scar Symmetry -vokalistin Älvestamin ja kovan suomalaiskannuttajan Rolf Pilven. Kun kaksi vuotta sitten ilmestyneen debyyttilevyn kohdalla bändin referensseiksi tipauteltiin Edge of Sanityn kaltaisia nimiä, tällä kertaa lehdistötiedote tipauttelee nimipommeja Cryptopsyn, Hate Eternalin ja Suffocationin malliin. Kun kapasiteettia löytyy näinkin paljon, on parasta ampua täysillä ja turhia kyselemättä. Joni JuutiLainen
Bändi lainaa varovasti isoilta tekijöiltä ja keittää lainapaloista näköisensä keitoksen. The Soul Exile oli paras vaihtoehto lukuisista muista nimistä. Huokaus. Puhtaasta soittohalusta ja ilosta tehdä musiikkia. Suurin ongelmamme on että... Kesällä 2004 löytyi Janne Kemppainen bassoon. Kaveripiiristä löytyikin sitten sopivia henkilöitä täyttämään vapaana olevia paikkoja. Tasainen korina toimii myös, eikä tähän muuta tarvitakaan. Kalle Meriläinen nappasi toisen kitaristin paikan, ja Teemun veli Sami liittyi vokalistiksi vuoden 2004 alussa. ...siihen malliin, että Teemu ja Janne säveltävät biisien kitara- ja bassolinjat, ja rummut katsotaan treenikämpillä koko porukalla. Teknisellä ja rivakalla turpaanvedolla tässä startataan ja myöskin jatketaan läpi esityksen. Pientä sävyä biiseissä toki on, muttei missään nimessä mitään varsinaiseen sentimentaalisuuteen viittaavaa. Myös erimielisyydet bändiasioiden suhteen. Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... Emme myöskään tule ikinä soittamaan Metallica-covereita. Bändin nimi... Tahtilajeja ja nopeuksia venytellään eri suuntiin taitavasti, eikä isompaa töksähtelyä ilmene. ...muuttamaan musiikkiamme ulkopuolisten mielipiteiden perusteella, vaikka kehitettävää aina löytyykin. Treenaamme tauotta ja teemme lähes koko ajan uusia biisejä kovalla sykkeellä. Pikku Slayer-kaiut seassa virkistävät, ja kokonaisuus rokkaa ilmavasti. Keikalla olemme... Tulipas puun takaa. WWW.MYsPace.coM/caRnaLation Raster Density: Demo 2009 High Hypnotic: Medication Kouvolalainen, yli viisi vuotta vanha High Hypnotic puksuttaa varmasti melodisen deathrashinsa varassa. Emme ikipäivänä tule... Viiden vuoden päästä meidät löytää... Olemme myös saaneet huomattavan paljon positiivista palautetta musiikistamme. Sopivan yksinkertaiset, raskaanpopahtavat biisit vakuuttavat vaivatta, ja niistä löytyy myös ärhäkkyyttä. Komeasti blastaava vääntö ei tunne sanaa armo, ja mikäli sekaan on jotain pehmeämpääkin sotkettu, komeasti sekin kuolosta muistuttaa. Monipuolinen laululahjakkuus Sami Kujala tekee hyvää työtä mikin ääressä, monenmoista ääntä lähtee näköjään ihmisolennonkin kurkusta. Ideatkaan biiseissä eivät ole järin monimutkaisia, enemmänkin voisi puhua hienoista oivaltamisista biisinkirjoituksessa. Bändi perustettiin vuonna 2003 Teemu Siltasen ja Sauli Pääskyn toimesta. Niin mainiolta kuin kaikki kuulostaakin, pehmeämmät ja melodisemmat suvannot ehkä jopa pilaavat raisua kokonaisuutta. WWW.HigHHYPnotic.coM Jyväskyläläisviisikko laittaa peliin aika kovahkon debyyttijulkaisun. Taito ei jää epäselväksi. Soittokokemus kuuluu, kyllä nimittäin rullaa komeasti. Paketin musiikillinen viihdyttävyys kärsii hiukan soundeista, mutta josko seuraavalle tykimpää. WWW.MYsPace.coM/tseMetaL Milloin ja miten. Ensimmäisenä joutuu hätkähtämään Soul Exilen kielisoitintyöskentelyä, joka on huomattavaa tarkkuutta vaativaa. Ehkä vielä lisää vivahteita kehiin, energiataso on jo riittävällä tolalla. WWW.MYsPace.coM/RasteRdensitY Living Attic: Bitter, Tired and Blind Tuoretta tavaraa, Living Attic on lyönyt hynttyynsä yhteen alkuvuodesta 2009. Soitoltaan aukoton, johonkin deathin ja grindin välimaastoon sijoittuva julmuus on niin täynnä tehoa kuin olla voi. Aadolf ja demot Kuukauden bändi: The soul exile The Soul Exile: Promo 2009 No nyt on hypermetallia. Hieno esitys ja kiva sekoitus kaikenlaista selkeissä raameissa. ...jokaisen henkilökohtaiset stressit luovat kireyttä ilmaan. Kuulostaa yhtyeeltä, vaikka jäsenet Levander ja Ullakko hoitavatkin homman kotiin kaksin. Olisi liian helppoa verrata Living Atticia esimerkiksi HIMiin, kyse ei ole kuitenkaan niin valmiiksi pureskellusta tavarasta, vaikka melankolian puolesta mennäänkin vastaavissa syvyyksissä. ...toivottavasti isoilta keikoilta tunnettujen bändien keskuudesta, toki myös levyhyllyiltä. Tämä voisi mennä vähän ohikin, monttu kun on auki vauhdikkaasta näpertelystä jo muutenkin. Kaunomelodioita ei juuri löydy, äärimmäisen paljon mielenkiintoista tapahtumaa kuitenkin. Biisien sanoitukset, jotka Sami myös sovittaa, saadaan ulkopuoliselta lähteeltä. Erikoishöylätyt arvopuut Carnalation: Demo 2009 Carnalation on perustettu vuonna 2008 Seinäjoen Provinssirockissa. Miksi. ...teemme musiikkia aidosti, panostamme tähän enemmän kuin mihinkään muuhun. ...aggressiivisella asenteella, vedetään täysillä energisesti ja kaikkemme antaen. Nyt kunnon kokoonpanoa pystyyn ja keikkaa kehiin, sehän lienee kuitenkin välttämätöntä etenemisen suhteen. WWW.MYsPace.coM/Livingattic 92 Inferno. ...ei sisällä erityisempää merkitystä. Jos pidät heistä, pidät myös meistä: Vaikutteet on otettu aika lailla kaikesta mahdollisesta musiikista, mutta pääosin lukuisista thrash/ death metal -yhtyeistä Työmme jakautuu... Toinen soittaa kaikki soittimet, ja toinen vastaa kaikista lauluosuuksista. Perusasetuksilla toimiva death metal on parhaimmillaan puuduttavaakin, eikä siltä vältytä täysin tässäkään tapauksessa, mutta vakuuttavuuden suhteen selvitään joka tapauksessa puhtain paperein. Pelkkä huutolaulu tuo mukaan oman koruttomuutensa, eikä itse meshuggahmaisen sävyttömässä äänimaailmassa esiinny muutenkaan isompia vivahteita. Kuulostaa epäilyttävältä, mutta voi herranjumala, mikä sota alkaa pauhata play-napin painalluksella
Yhteystiedot löydät osoitteesta www.popmedia.fi. Como tarjoaa 10* * Voit käyttää sen www.syndicate.fi verkkokaupassa! Syötä koodi moCComoo alennuskoodikenttään saadaksesi alennuksen. 25 - 40 L. 34 W. 27 - 40 in" heringbone Twill, 9 oz WWW. 32 W. (tilauksen minimisumman täytyy ylittää 60) Kickflip Backpack Material 100% Cotton Twill, 340 g/m2 65,- pipo upan pääittlääl10e0, saat valita Ka yl Carhartt Sailor Sweater loppusumma upan päälle. Täss ä vain osa tämän kuukauden Name: kampanjatuotteista! Nettikaupa ssa Art-No.: tuhansia nimikkeitä lisää! Material: Sizes: Product information Carhartt Cargo Pant Ripstop Black Cargo Pant Stone washed, 100% Cotton 4314342 95 100% Cotton "Aust L. mm itsellesi rrkokaupassa Lisäohjeet ve VAIN 39 (NORM 85) ERIKOISTAR JOUS Tribal Gear Tee 100% Cotton single jersey, 175 g/m2 29 nter 200 Products Fall/Wi Cargo Pant 9 Carhartt Fatigue Belt Metal buckle, nickelfree 27 - HARVINAISTEN LEVYJEN TILAUSPALVELU Meiltä saat myös levyt, joita ei normaalikauppojen valikoimista löydy! UUDET · KÄYTETYT · VINYYLIT Näe ilmoituksesi tässä! Ota yhteyttä myyntiimme. Syndicate on katumuodin mekka. ARIMAN.FI Syndicate Colors: Black (softhand) and) Blacksmith (softh Mountain (softhand) ESt. 1993 www.syndicate.fi. Jos tilauksen n tai Carharttin pipon ka Kani e. Palveluhakemisto Mainosta Pop Median palveluhakemistossa! Ota yhteyttä myyntiimme
Basisti Esa "Ertzy" Vähäsöyrinki, joka myöhemmin siirtyi kitaraan, ja vokalisti Jari Heinonen olivat 18-vuotiaita. Nimi Brainspoon tulee suoraan Bad Taste -leffan kohtauksesta, jossa syödään lusikalla aivoja. 1990-luvun alkupuoliskolla death metalin suosio kasvoi ja bändejä syntyi kuin sieniä sateella. Bändin alkuperäinen rumpali nykyisin isä ja kielitieteiden tohtori Seppo Kittilä suostui mielellään muistelemaan menneitä ja ihmettelemän tätä päivää. Kaikki oli pientä, ja sellaista meteliä kuuntelevia ihmisiä pidettiin outoina. Ei minua edes harmittanut, etten ollut sillä mukana. Kaikessa äärimmäisyydessään siitä tuskin koskaan sellaista tuleekaan. Siinä kolme painavaa syytä jättää vinoilut turkulaisuudesta sikseen! Kaikki kolme turkulaisorkesteria olivat valamassa suomideathin perustuksia 1980-luvun lopussa. Koska hevi on huikean suosittua näinä päivinä, on death metalkin saanut enemmän ymmärrystä, tai ainakin huomiota, vaikkei se edelleenkään ole koko kansan musiikkia. Aikalaisistaan Funebre oli ehkäpä se raskain ja murakoin. Kyllähän sanoissakin kehitystä tapahtui. Monstrosity oli mielestäni kehittymässä ihan "oikeaksi bändiksi", mutta sitten armeija ja opiskelu tulivat kuvioihin. Jos oikein muistan, Cranial Torment -piisissä ei ole edes sanoja, eli se todellakin on pelkkää örinää. Tällä erinomaisella demolla ei enää kuultu Seppoa eikä Samppaa, vaan heidän tilalleen olivat tulleet Sami (kitara) ja Toni Uusitalo (rummut). Mutta kun paras kaveri oli bändistä pois, ilo soittamisesta oli jotenkin mennyt, ja katsoinkin parhaaksi poistua, kun vielä oltiin kavereita muidenkin kanssa. Monstrosityyn liityin, kun kaverini Markus Ketonen ja Teemu Jalo kysyivät, josko minua vielä soittelu kiinnostaisi, ja kiinnostihan se. Funebre ei alkanut flirttailla perinteisemmän hevin, folkin tai progen kanssa, vaan InFerno 95. Vanha liitto TEKSTI Lasse Pyykkö I www.myspace.com/funebrefinland Kotimaamme ensimmäisiin death metal -bändeihin lukeutuva Funebre eli lyhyen, raskaan ja brutaalin elämän. X Loose Fit ysma, Disgrace ja Funebre. Cranial Tormentin jälkeen Ertzy ja Jari alkoivat jotenkin hallita bändiä liikaa, ja selvästi alkoi tuntua siltä, että minulle ja Sampalle ei ole enää tilaa. Olin käymässä levykaupassa Turussa, ja Xysman laulaja Janitor esitteli minulle juuri sinne tullutta albumia, jonka luonnollisesti heti ostin. Kenties juuri trendistä turhautuneena tai tyylilajin liian rajoittavaksi kokeneena moni suomidödön ensimmäisen aallon bändeistä muutti tyyliään rokkaavampaan suuntaan tai lopetti toimintansa kokonaan. Ensin Salossa Kiffari-nimisellä nuorisotalolla ja myöhemmin A-Panimolla Turussa. Funebren seuraava hengentuote, simppelisti nimetty nauhoite Demo II, saatettiin skenen ihmeteltäväksi vuonna 1990. Minä ja Samppa olimme jo tuolloin jättäneet bändin, mutta saimme sentään muutaman levyn itsellemme. Levy oli hyvä ja on sitä yhä. Jos joku kysyy, mitä on suomalainen death metal, anna sille Children of the Scorn. Musiikkihan oli pelkkää mölinää ja örinää ja sen soittajat liimaa haistelevia pitkätukkia. Samppa ja Ertzy olivat niistä päävastuussa. Tässä vaiheessa tasan kaksi keikkaa soittanut bändi oli saanut hyvää palautetta etenkin toisesta esiintymisestään, joten demonauhakin myi mukavasti kaveripiirissä ja sen ulkopuolellakin. Minä ja kitaristimme Samppa Haapio olimme tuolloin 16-vuotiaita. Tuohon aikaan kuuntelimme kaikenlaista death metalia, koska se oli silloin uutta ja sitä oli vielä vähän. Minä olin mukana vain kahdella keikallamme. Muistan hyvin hetken, jolloin hankin levyn. Todettakoon kuitenkin sivumennen, että Hellén oli kokelaana siinä komppaniassa, jossa suurimman osan armeija-ajastani vietin, eli pieni on maailma. Eikä hänkään tuntenut minua. Levy ulos, vaikka pillit pussissa Funebren ainoan täyspitkän Children of the Scornin julkaisi vuonna 1990 tuolloin vielä suhteellisen pieni levy-yhtiö Spinefarm. Piti kuunnella sitä mitä sattui käsiinsä saamaan. Sana ja ääni levisivät, ja seuraavana vuonna yhdysvaltalainen levy-yhtiö Whisper in Darkness julkaisi demon ep:nä nimellä Brainspoon. Funebren aloittaessa pelkkä ajatusleikkikin moisesta olisi ollut täysin absurdi. Syntyhetkellä meitä oli mukana vielä viisi henkeä, mutta keväällä 1989 bändi sai lopullisen alkuperäisen muotonsa. Eroamisten taustalla ei ollut kyllästyminen death metaliin, sillä Samppa jatkoi metelöintiä Intermentissä ja Kittilä Monstrosityssa. Yleisesti alussa päti sääntö "mitä nopeammin rumpu lyö, sitä parempaa on musiikki". Alku aina hankalaa niin kuin tavataan sanoa. ExStratovarious-kepittäjä Timo Tolkin tökeröstä tuotannosta huolimatta albumi on kiistatta yksi merkittävimmistä suomalaisista dm-julkaisuista koskaan. Noin hiukan karrikoiden. Uutta verta lusikan varteen Vuonna 1989 Funebre nauhoitti vakuuttavan ensimmäisen demonsa Cranial Tormentin. Meillä oli väliaikaisesti kitaristi, jonka nimeä en edes muista. Piireissä oli helppo viihtyä, kun kaikki ajattelivat esimer- Parit tohtorit ja yhdet hautajaiset kiksi musiikista samalla tavalla. Eka keikka ei ollut kummoinen menestys, koska paikallaolijoista suuri osa ei ollut koskaan kuullutkaan death metalista, ja oli oikeastaan suuri saavutus, ettemme saaneet turpaan! Tunsimme jo tuolloin hyvin Xysman jäsenet ja myös Disgracen tyyppejä. Rumpuja soitteleva poikani alkaa nykyään kiinnostua metallista, ja hänelle olisi tietysti kiva sanoa, että isi on mukana levylläkin, mutta näin ei siis voi tehdä. Raakuus, äkkivääryys, oikeasti synkänmelodiset koukut (ei sitä muka-synkkää imellystä, jota näinä päivänä melodiseksi death metaliksi kutsutaan) ja kappaleet lukuisine temponvaihteluineen kiteyttävät hyvin pitkälti sen, mistä suomalaisessa kuolometallissa on kyse. Kun olin viime vuonna Tuskassa Sampan kanssa, mietimme siinä, että 20 vuotta sitten festarilla olisi ollut 300 ihmistä, joista olisimme tunteneet 250. Kaikki kolme bändiä, Funebre mukaan lukien, olivat valitettavan lyhytaikaisia kokeiluja. Eli jonkin verran sanoituksiin ammennettiin kauhuelokuvista. Deathin Leprosy-levy oli suuri vaikuttaja, ja olipa bändin nimikin alkujaan Leprosy. Funebre perustettiin "virallisesti" Paimiossa syksyllä 1988. En oikeastaan koskaan ole tuntenut muita Funebren jäseniä, siis Uusitaloja ja basisti Erkki Helléniä. Samppa lähti ensin. Tai ainakin oli. Itse odotin levyä innolla, enkä pettynyt ollenkaan, kun kuulin sen. Jari kysyi minua silloin vielä jatkamaan, ja jatkoinkin soittamista vielä kuukauden tai kaksi
Jari on minulle myöhemmin kertonut, että bändi oli päättänyt hajota jo ennen kuin levyn tekeminen alkoi. Eräs kaverini kaveri halusi jopa samaan kuvaan, kun kuuli, että olen soittanut Funebressa, Seppo naurahtaa. "Nykyään nuorisolla on helppoa, kun on niin paljon bändejä mistä valita." heitti kylläisenä aivolusikan nurkkaan jo vuonna 1991. Alkuperäisrumpali näki entisiä bänditovereitaan, Jaria ja Esaa, parin vuoden ajan yhtyeen lopullisen hajoamisen jälkeen. Samppa on nykyään töissä toimittajana. Silloin ei näilläkään herroilla ollut mitään musiikillisia viritelmiä. Olen pari kertaa päässyt yllättämään kollegoita ja opiskelijoita menneisyydelläni, ja poikakaan ei aluksi meinannut uskoa, mitä isä on nuorena tehnyt. 96 InFerno. Yhden kielitieteeseen ja yhden teknologiaan. Kun pojalle on rummut hankittu, vaikkakin sähkö-sellaiset, niin kyllähän niitä tulee soiteltua. Meillä oli vain oma bändi ja kaksi muuta. Soittaminen opeteltiin sitten kantapään kautta, kun kerran pakko oli. Kaikki viettänemme nykyään normaalihkoa elämää. Tästäkin syystä niin muodikkaiksi käyneet reformaatiot lienevät melkoisen turha puheenaihe Funebren kohdalla. Demoja ei saanut ladattua netistä, vaan niitä vaihdettiin kaseteilla kavereiden kesken. Ainakin Erkki Hellén lopetti soittamisen heti tuon jälkeen. Touhu on ammattimaisempaa. Tässä oli tietysti paljon huumoria mukana, mutta silti on selvää, että bändi tosiaan tunnetaan, ja tässä nimenomaisessa tapauksessa oli kyse juuri Cranial Torment -demosta ja sen kuuntelemisesta. Itse soittelen rumpuja silloin tällöin, ja eihän sitä sovi kieltää, että kyllä se edelleen mukavaa on. Reformaatiosta on melko helppo sanoa, että sellaista ei tule tapahtumaan, vaikka eihän ajatus ihan mahdoton ole. Xtreem on muutenkin osoittanut omaavansa pelisilmää ja -korvaa uusiopaketoimalla muitakin suomideathklassikoita demobonuksien kera, esimerkiksi Demigodin ja Disgracen debyytit. Vähän niin kuin jalkapallossa maaliin menee se, jota ei huolita muualle, Seppo nauraa. Jotenkin tällainen tuntuu oudolta, mutta toki se imartelee suuresti. Mutta todettakoon kuitenkin, että Funebren kaikkiaan seitsemästä jäsenestä Suomi on saanut metallimusiikin lisäksi kaksi tohtoria. Kansitaiteen uusiminen ei olisi välttämättä ollut tarpeen, mutta demojen lisääminen täyspitkän jatkeeksi oli oiva veto. Välillä en juurikaan kuunnellut death metalia, mutta nykyään se kyllä iskee taas. Tosiaankaan emme ehtineet kikkailla millään muulla, vaan musiikkimme oli loppuun asti kunnon deathia! Näin jälkikäteen on imartelevaa ja kiinnostavaa kuulla ihmisiltä joita tapaan, että he ovat aikoinaan oikeasti pitäneet Funebresta ja tuntevat bändin. Meidän aikanamme bändejä perustettiin muutaman kaljan jälkeen ja alettiin siinä kaljahöyryissä miettiä, kuka soittaa mitäkin. Olimme tosiaan Sampan kanssa Tuskassa katsomassa teiniaikojen idoleita, kuten Carcassia ja Morbid Angelia. Seppokin tiedostaa vanhan yhtyeensä vaikutuksen hämmennyksen ja ylpeyden sekaisissa tunnelmissa. Kymmenen vuotta kielitieteellistä uraa tehnyt haastateltavamme myöntää pitäneensä hevihommista lomaa, mutta mihinkäs dödömies löyhkästään pääsee. Monet old school deathin nimeen vannovat bändit listaavat tämän suomalaispioneerin vaikuttajakseen. On hienoa, että on ollut mukana jossain tällaisessa, vaikkakin on syytä todeta, että levy on Funebren tärkein tuote ja sillähän minä en ole mukana. Mutta kyllä aika paljon ihmeitä ja yhteensattumia saa tapahtua, jotta tällainen uudelleensyntyminen nähtäisiin. Elämää hautajaisten jälkeen Vuonna 2004 bändin pitkäaikainen espanjalaisfani ja Avulsed-bändin nokkamies Dave Rotten julkaisi Children of the Scornin uudelleen Xtreem Music -lafkallaan. Bändin kanssa en ole soittanut yli 15 vuoteen. Nykyään nuorisolla on helppoa, kun on niin paljon bändejä mistä valita. Olisi tietysti kiva, ainakin vanhojen aikojen kunniaksi, päästä soittamaan vanhassa porukassa rähjäisessä treenikämpässä ja juoda kori kaljaa kulahtaneella sohvalla... Isi leikkii jo pojan leluilla. Mikä siellä kiinnitti huomiota, oli muun muassa se, kuinka taitavia soittajat nykyään ovat. Se joka ei osannut soittaa laitettiin laulamaan. Myöhemmin Seppo on ollut yhteyksissä funebrelaisista ainoastaan Samppaan. Lyhytikäiseksi jääneellä Funebrella on kulttibändin status underground -piireissä. Saamani kuva oli, että bänditouhu alkoi kyllästyttää
12 hyytävää elokuvaa Julkaisussa 18.11. Osta omasi lähimmältä jälleenmyyjältä!
www.swallowthesun.net Kuulas, kalmankalpea kuu vetäytyy varjoonsa. Ja sätkiä. Kunnon murinaa ja murjotusta - sieltä alimman helvetin syövereistä! www.myspace.com/findoom Mutta hei, lapset! Tässä puistossa jaksaa roikkua vähän pitempäänkin, huutolaulun höystämistä meloduumin tummemmista sävyistä nautiskellen. Tuomari Nurmion itsensä laulama Lasten mehuhetki. www.spinefarm.fi spinefarm@spinefarm.fi Ajattara Joululevy 25.11. www.myspace.com/ajattara www.myspace.com/totaldeathattack. Hämärän turvin rohkenemme kiemurrella näennäisen kirkkaisiin, mutta salakavalan syviin vesiin... Swallow the Sun New Moon Lie in Ruins Swallowed by the Void On nimittäin sellaista vanhankoulun DeathMetallia, että tekee mieli kiljua. Ja kyllä se maailmanloppukin jossain muodossa sieltä tulee, kun jaksatte vain oikein kovasti toivoa ja odottaa! Hanging Garden TEOTWAWKI Täällä jo sitten roikutaankin, ja se jos mikä tekee hyvää selälle! Legendaariset hyvän mielen joulusinkut samoissa kansissa, ja neljä uutta biisiä siihen vielä päälle, mm