Inferno 9/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

staviirtaa Va tav val. CRADLE OF FILTH ATHEIST FIREWIND VIRGIN STEELE HELLOWEEN DEATHCHAIN FORBIDDEN RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 9/2010 I HINTA 5,90 euroa sa le y K t rrasna
2990 vmnT classic black 789 TuoTeinfo ja markkinoinTi: Smi-Scandinavian muSical inSTrumenTS oy | puh. (09) 5870456 e-mail: Smi@Smi-muSic.com | www.Smi-muSic.com | facebookiSSa: dean GuiTarS finland vmnT Gears of war 1099 990 695
ORDER ONLINE TODAY: WWW.NAPALMRECORDS.COM iTUNES. ALBUM ON CD! OUT NOW! MONSTER MAGNET ON TOUR! 10.11.2010 - HELSINKI / NOSTURI FEJD - EIFUR medieval folk for fans of genuine nordic sounds! SEVENTH VOID HEAVEN IS GONE From the ashes of Brooklyn Doom Metal : KATRA - OUT OF THE ASHES a finnish gothic metal jewel! OUT NOW! ON TOUR WITH MONSTER MAGNET! OUT NOW! release date: 24.11.2010 TOP PRICES, AN EXCELLENT CUSTOMER SERVICE, & THE FASTEST DELIVERY MAKE US THE LEADING METAL MAILORDER. USB STICK OF EXTENSIVE BONUS MATERIAL, AND AS A COLORED DOUBLE LP GATEFOLD EDITION INCL. 2 BONUS TRACKS, AS A DELUXE BOX SET INCL. NEW ROCK ANTHEMS FROM THE US LEGEND! THE SPACE LORD IS BACK! ALSO AVAILABLE AS A LIMITED EDITION DIGIBOOK INCL
09 5627 1240 Avoinna ark. 09 343 6030 Avoinna ark. www.musamaailma.fi Malminkatu 16, Hki, Kamppi Puh. 10-18, la 10-15 MUSAMAAILMA RETAIL Turunlinnantie 2, Hki, Itäkeskus Puh. 10-18, la 10-15. MUSAMAAILMA ITIS
Astu tarinaan. TERVAS KORUSARJA JUUREVALLE MIEHELLE DESIGN JARNO RÄSÄNEN Lue lisää www.kalevalakoru.fi
DeaTHCHaIN 026 Monster Magnet 028 FIReWIND 032 FORBIDDeN 034 VIRGIN sTeele 037 aTHeIsT 040 DeaD sHaPe FIGURe 042 HellOWeeN 009 010 046 kylesa DRaUGNIM aRCkaNUM 056 Metsän poika tahdon olla. metsällä INsOMNIUMin Ville Vännin kanssa 062 salamyhkä: DeMIGODin slumber of sullen eyes 064 Pölkyllä: metalliundergroundin sekatyömies MIkkO asPa 067 arviot, pääosassa sTaR ONe 092 Demot, pääosassa kalMaNTaCH 095 Vanha liitto: sWaNs, haastattelussa Michael Gira 098 Oma nahka: julkkistatuoija kG 052 054 James Sharrock "Olemme ihan tavallisia ihmisiä, ja vaikka joku haluaisi kuvitella, että nukumme yömme arkuissa ja elämme ihmisen verellä, se ei tee asiasta yhtään todellisempaa.". Päänavaus sytykkeitä: CRysTalIC, sTaM1Na, TURMION kÄTIlÖT, OMNIUM GaTHeRUM... 014 axis: londinium & Murhapapa ja Mama 016 Heavy Cooking Club: Makkara, josta ei puhuta 018 CRaDle OF FIlTH 023 aadolf vs
Tapahtuma on ikärajaton. FINNISH METAL EVENTS PROUDLY PRESENTS: FINNISH METAL EXPO 18.-19.2.2011 klinikoita·sälää·rompetta·Finnish metal awards www.fme.fi KAAPELITEHDAS Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään.. Lipunhinnat: ennakko 35 / ovelta 40 (mikäli jäljellä). Ennakkolipunhintoihin lisätään lippukauppojen toimituskulut. 17.-19.2.2011 FINNISH METAL EXPO 18.-19.2.2011 ACCEPT·SABATON·TRIPTYKON THE MAN-EATING TREE·MYGRAIN DREAMSHADE·DEATHCHAIN BATTLE BEAST lisää tulossa Ennakkoliput www.tiketti.fi ja www.lippupalvelu.fi. Tapahtumaan myydään ainoastaan yhden päivän lippuja
Pitkään aikaan ei kuulunut yhtään mitään, kunnes sitten tuli helvetin vihainen maili, että onko teillä ymmärryksessä vikaa, me ollaan lähetetty teille kirjeitä ja sähköpostia ja ties mitä. Me oltiin ihan monttu auki siitä, miten hyvin se lähti liikkeelle, kitaristi Toni Tieaho sanoo. Tällaisia synkkyyden hetkiä oli myös Crystalicilla pitkin matkaa. Viimeisenä miksauspäivänä iski SITKEYS PALKITAAN pieni kriisi päälle. Että tästä lähin kaikki mitä teiltä tulee menee suoraan roskiin! Meille ei ollut tullut yhtään mitään informaatiota, kertoo kitaristi Mikko Mattila. En tiedä, mille ihmeen kanavalle se osui, mutta yhtäkkiä lähti lukemat nousuun. levyä tehtiin pari vuotta ja kaikkiaan kolmessa studiossa. Persistence on moni-ilmeinen, tasapainoinen ja onnistunut tekele. Kun bändi tekee levyä omalla ajalla, omalla rahalla ja ilman ulkopuolisia tahoja, käy helposti niin, että usko loppuu jossakin vaiheessa. CrystaliC aikoo teettää Persistencestä pienen cdpainoksen. Syksyllä Crystalic laittoi levynsä omille nettisivuilleen ladattavaksi. Googlella löytää monta eri latauslinkkiä, Mattila jatkaa. YouTubessa Voiceless Army -biisi on kerännyt yli 35 000 katselukertaa. Ja hyvin näkyy kelpaavan. Moberg vaihtui ensin Matti Auerkallioon, jonka oli tarkoitus olla myös Persistencen äänittäjä. Mielenkiintoisin oli eräs iso levy-yhtiö, jonne lähetettiin paketti ja tietenkin sähköpostia perään. Edellisellä Watch Us Deteriorate -levyllä (2007) örissyt Jarno F. Sinne tuli purettua vitutusta siitä, kun asiat vaan kestää ja kestää ja mitään ei tapahdu, Heinonen sanoo. Haistapaska-osaston tarjouksia tuli yksi, oikeasti varteenotettavia ei ainuttakaan. Mutta parantamisen varaakin on, ainakin jos bändiltä kysytään. Se on kehittynyt oman lajinsa eliittiin, mutta jäänyt ansaittua vähemmälle huomiolle. Bändi ei ole kuitenkaan kääntämässä levy-yhtiöille täysin selkäänsä. Matti ei ilmeisesti lähtenytkään ihan sillä meiningillä bändiin mukaan, että hän olisi samalla viivalla muiden kanssa, Mattila arvelee. Lopputulos on mainio sekoitus melodiaa, tarttuvuutta ja koukkuja sekä puhdasta aggressiivisuutta. Kyllä multa loppui puhti ihan täysin, tosin vasta ihan loppumetreillä. Uusi levy Persistence pantiin ilmaiseen jakoon. musiikkibisnes, mitähän nokkelaa siitä sanoisi, mitä ei vielä ole sanottu. Tämä levy meni nyt tällä meiningillä. Jo nyt ostajia on ilmoittautunut sen verran, että painokulut saadaan katettua. Piti ottaa vähän taukoa sitten, ja taas oltiin takaisin, Tieaho kertoo rauhalliseen sävyyn. Eihän sitä voi kuunnella samalla tavalla, kun on ollut itse tekemässä. Minähän en ollut edellisellä levyllä mukana, ja siksi se on minusta kovempi, Mattila hymyilee. Crystalic tarjosi oivallista Persistence-levyä pariinkin otteeseen monelle eri levyyhtiölle, vieläpä varsin "oikeaoppisesti" tuhtiin promopakettiin käärittynä. Levynteon aikana bändin laulaja vaihtui jo toisen kerran lyhyen ajan sisään. Lasse Heinosen panos lisää Persistencen turhautumisesta ammentavaa äkäisyyttä entisestään. Persistencen luulisi keräävän jonkin verran lafkojen huomiota. Jengi on imuttanut sen ja pannut sitten itse jakoon johonkin muualle. Ajatuksena oli, että jos ei kerran lafkoille passaa, toivottavasti faneille kelpaa. Asetelma kesti rumpunauhoitusten ajan, sitten alkoi horjunta. Laulajavaihdos teki levyprojektille hyvää. Teemu Jortikka Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste Tamperelainen Crystalic on tehnyt 12 vuoden uran. En pidä huonona vaihtoehtona tehdä samalla tavalla, jos mistään ei taas kuulu mitään, Tieaho sanoo. Vilho Rajala sytyttäjä sytykkeita.inferno@popmedia.fi 10 Inferno. Katsotaan mikä on tilanne seuraavan kanssa. Taisi tuntea vähän itsekin olevansa ikään kuin tuuraamassa, Tieaho jatkaa. Ei me ihan sellaista osattu odottaa, Tieaho sanoo
He ovat saaneet kampanjastaan hyvää palautetta. Bändi on Best European Act -kategoriassa Suomen ehdokkaana. Siellä on muutenkin paljon hävettäviä asioita. niinpä bändi alkoi ilmoittaa nettisivuillaan ne keikkajärjestäjät, jotka jättivät laskut maksamatta. Englanninkielisiä biisejä on tosin vain yksi, Meet Your Fate nimeltään. Listalla on näiden lisäksi Sandels Rock Iisalmesta ja Masters of Metal Tampereelta. Ajatuksena oli, että jos ei kukaan sitä löydä, sitä ei ikinä julkaista. Singlen yhteydessä bändi haluaa ottaa kantaa musiikkibisneksen nykytilaan ja epärehellisiin toimijoihin. Eli me julkaistaan kymmenen vuoden päästä Todella vanhaa ja erittäin huonoa paskaa -kokoelma, Hyrde veistelee. Mutta: Minä-kappale on todella haastava kuunnella edes läpi. Kaken kanssa kuunneltiin masteria matkalla treenikämpille ja huomattiin, että onhan siellä hyviä oivalluksia biiseissä, sellaisia, mitä ei enää osaisi soittaakaan. Meillä on enemmänkin tätä englanninkielistä demomateriaalia, mutta se on todella paskaa. Nettisivuilla on kattava historiikki kuvien kera, ja viime vuonna ilmestyi K13V-dvd, joka kertoi samaa saagaa liikkuvan kuvan keinoin. MC Raaka Peen mukaan bändin ulostulo vauhditti maksuja. Yksi niistä on vuodelta 2008, kaikki muut ajalta ennen bändin esikoislevyä (2005). Madridiin MTV-gaalaan. Osa palkkioista on jouduttu hakemaan perintätoimiston kautta. Valehtelu ja saamattomuus kaatoi Kätilöiden kupin nurin. Meillä sattui siihen sopivasti Kuopion Henkan keikka ja Nosturissa MetalOrgytapahtuma, ja päätettiin juhlistaa tätä sinkkujulkaisua samalla. Nettiäänestys päättyi juuri ennen tämän lehden ilmestymistä, joten enää et ehdi, harmi. Inferno 11. Mutta eihän niitä vanhoja biisejä kokonaisina ole hirveän moni fanittaja kuullut. Bändin nettisivuilla annettiin pitkään vinkkejä, mistä sinkun voisi löytää. Kätilöiden tuleva levy ilmestyy ensi helmikuussa. Marraskuun kymmenentenä alkavan Sakara Tourin ohessa bändi jännittää sitä, pääseekö se 7.11. Levy-yhtiönä toimii MC Raaka Peen Osasto A. Se on sellainen low point. Kahdeksan keikan palkkiot tuntuvat bändin kuluissa jo aika tavalla, kun lasketaan kaikki auton vuokrat, henkilökunnan palkat ja polttoaineet. Rankemmat soundit ja groovaavampi levy. Silti sieltä valehdeltiin rahahommista meille ihan päin naamaa. Niinpä bändi julkaisi juuri Vanhaa paskaa -kokoelman, jolla on 20 kappaletta. Se vaan jotenkin ahdistaa. Turmion Kätilöillä meni hermot keikkaliksojen odotteluun. Nyt mennään orgaanisempaan suuntaan. Kätilöiden nettisivuilla on ollut jo pitkään lueteltuna ne keikat, joista liksaa ei ole saatu. Levyn tuorein teos eli Yhdeksän tien päät on tietenkin Hyrden mielestä paras. Sanoitukset menivät uusiksi sen takia. Turmion Kätilöt ei kuitenkaan halua polttaa siltoja. Vanhoja veisuja kuunnellessaan Hyrde koki ristiriitaisia tunteita. nyt bändin menneisyys on käsitelty, mutta siintääkö tulevaisuudessa Madrid? Marianne Heikkinen SUOLI TYHJÄKSI stam1nan tarina on bändin faneille tuttu. Siellä on edelleen muun muassa Simerock ja Hollolan Yökerho Kuutamo, joka menikin myöhemmin konkurssiin. Kyllä se heti tilillä on näkynyt. Ei se pelkkää paskaa ole. Tai jos on, se on ollut jotain todella rutisevaa, surisevaa ja epämääräistä matskua jostain YouTubesta, Antti Hyyrynen sanoo. Pahimmillaan maksamattomia keikkoja oli kahdeksan, ja rahoja sai odotella pisimmillään puoli vuotta. Raportissakin on jotain pointtia, silloinhan oli se Jokelan kouluampumistapaus. Syyskuinen tiedote totesi, että "alalla paljon perustuu herrasmiessopimuksiin ja kättä päälle -periaatteeseen, joka valitettavasti näyttää olevan suurimmilta osin kuollutta perinnettä". Olen soittanut sitä nyt kotonakin kitaralla läpi. Samasta puurokupistahan tässä kaikki syödään. Totta kai koneet on edelleen messissä, niistä ei luovuta, mutta siellä on nyt saatanan kova rumpali mukana. Stam1nan arkistojen aarteet julkaistiin tällä viikolla otsikolla Vanhaa paskaa (epäviralliset kokeilut 1997-2008). Mutta kyllähän sen sieltä joku löysi. Mukana on kuulemma kaikki olennainen. Se on äkkiä tuhat euroa per keikka. Uusi Ihmisixsixsix-single antaa esimakua helmikuussa ilmestyvältä levyltä. EPÄREHELLISYYS MAAN PERII? laulaJa MC Raaka Pee kertoo, että tuore singlejulkaisu ei ollut itsestäänselvyys, vaan siihen liittyi erikoinen kilpailu. Varsinkin sanoittajalle se on todella häpeällistä toimintaa. Ilman bändejä ei ole tapahtumia, ja ilman tapahtumia ei ole bändeillä keikkoja
Sieltä tuli mailia, että tämä on päätetty, teidän on mentävä ja hymiö perään. Ollaan yritetty jalostaa tätä meidän adult oriented death metalia entistä pitemmälle, Vanhala virnistää. Harvinaisen aktiivista toimintaa lafkan puolelta. rock the nation Award -kilpailu järjestettiin nykyisessä laajuudessaan ensi kerran viime vuonna. Viime vuonna hakemuksista, kuten voittajistakin, näkyi perinteisen metallin uusi tuleminen. Iron Maidenin ja Judas Priestin tyylisiä, hyviä bändejä on paljon. Lafka ei ole varsinaisesti death metal -toimijana ansioitunut, mutta Vanhalan mukaan se on pommittanut bändiä jo vuosia. omnium Gatherum on saanut purkkiin uusimman levynsä, nimeltään new World Shadows. Nyt kun meillä loppui diili, me katsottiin kaikki kortit läpi, mutta silti tuli sellainen fiilis, että jos joku on noin innoissaan, eiköhän sen kanssa kannata tehdä duunia. Fanit äänestävät ilmoittautuneista sata parasta, jotka pääsevät järjestäjien syyniin. Bonuksena on tietenkin taattuja keikkoja isoilla eurooppalaisilla metallifestareilla ja kiertueita merkittävien nimien kanssa. Ehkä tämän vuoden voittaja tulee Suomesta! Hakemus on auki osoitteessa www.myspace.com/rtnaward marraskuun 22. Omnium Gatherum on nykyään Lifeforce Recordsin tallissa. Se kuuluu biiseissäkin. Samat herkut odottavat tämänkertaista voittajaa. Äänestysaika on 6.11.-6.12.. Ja hakemusten läpikäyminen oli itse asiassa erittäin hauskaa! Bändillä täytyy ilmoittautuakseen olla vain hyviä biisejä ja MySpace-sivu. Tämänhän pitäisi olla metallin luvattu maa. Myös thrash ja pagan/black metal ovat selvästi nousussa. DEATH METALIA AIKUISILLE markus vanhala on esiintynyt tällä palstalla tiuhaan sekä omien bändiensä että yhden miehen varamiespalvelunsa tähden. Nyt fokus on taas Omnium Gatherumissa. päivään saakka. Hänhän on ollut tuttu näky "työharjoittelussa" Diablon, Insomniumin ja Barren Earthin keikoilla parin viime vuoden aikana. Steelwing ja Suicidal Angels ovat olleet kiertueella koko ajan ja julkaisseet mahtavat levyt. Se on aika paljon melodisempaa kamaa kuin aiemmin, muttei me mihinkään hittikertseihin olla menty. Taas mennään, ja Inferno on yhteistyökumppanina. Vaikutteissa kuuluvat entistä vahvemmin 1970-luvun proge, Rush ja jopa Journey. Vaan miten on mahdollista, ettei kumpikaan viime vuoden voittajista ole suomalainen. Signaamattoman metallibändin ura saa voitosta lievästi sanoen lentävän lähdön. En tiedä, kyllähän täällä hyviä bändejä on. Hakuaika on nyt, joten toimikaa, bändit! PÄIN PALKINTOJA MAKEITA viime vuOden voittajat, kreikkalainen Suicidal Angels ja ruotsalainen Steelwing, saivat levytyssopimukset Noise Art Recordsille ja pääsivät tietenkin Rock the Nation -ohjelmatoimiston listoille. Levyn julkaisee helmikuussa Lifeforce records. Ne kävivät jo ennen Candlelight-diiliä joskus rundilla meitä katsomassa, ja ovat siitä lähtien pyytäneet meitä leikkimään niiden kanssa. Saksasta hiljattain Suomeen muuttanut kisajärjestäjien edustaja Florian Fink kertoo, että 12 Inferno viime vuoden kisa oli niin täydellinen menestys, ettei hommaa haluttu jättää siihen. Me tehtiin paljon enemmän enemmän esituotantoa ja kaikkea hieromista tälle levylle kuin aiemmille, Vanhala kertoo. Bändi teki vastikään Dark Tranquillityn kanssa Suomen-rundin, ja ensi vuonna on luvassa lisää. Lifeforce on buukannut bändin ensi vuoden With Full Forceen. Selitys on kuulemma se, että ukot alkavat tulla vanhoiksi. New World Shadows oli haastatteluhetkellä Dan Swanön miksattavana Ruotsissa. Näistä meikäläisen työharjoittelubändeistäkin on varmaan jäänyt jotakin rivien väliin. Levyä tehtiin pari kuukautta keskittyneesti
N U C L E A R B L A S T. CHECK OUT! W W W. D E PR E - L I S T E N I N G, M E R C H A N D I S E A N D M O R E :
"Jos joku haluaa kutsua visuaalisuuttamme ja kunnianhimoisuuttamme kaupallisuudeksi, olkoon sitten niin." 18 Inferno
Dani: Tuon parin kuukauden tauon aikana työstämme valmiiksi orkesterilevymme. Dani: Suomalaiset ovat mielipuolisia! Olemme tehneet kaikkea hullua kiertueillamme, mutta Dead Shape Figuren ja Turisaksen kanssa kiertäminen oli jotain ihan muuta. Illuusio saa kuitenkin murtua heti, kun kokoonnumme Dani Filthin ja Paul Allenderin kanssa helsinkiläisen hotellin kokoustiloihin ja tilanne muistuttaa enemmän yhtiökokousta kuin kauhumetallibändin arkun kannen raottamista. Tunnelma muuttuu nopeasti, kun puhe kääntyy edellistä albumia seuranneisiin kiertueisiin ja Cradle of Filthin onnekkuuteen sen saatua seurakseen yhden jos toisenkin suomalaisen bändin vielä suomalaisempine tapoineen. Paul: Tähän bändiin on sitouduttava 100-prosenttisesti. Jäsenten vaihtuvuus saattaa vaikuttaa jonkinlaiselta saluunanovipolitiikalta, mutta siitä ei ole kyse. Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Darkly, Darkly, Venus Aversa ei ole ainoastaan joukon kymmenes kokopitkä, vaan myös ehta paluu saastan ytimeen. os Cradle of Filth pitäisi myyttiään yllä kaikin keinoin, istuisimme nyt synkässä kartanossa kynttilänvalossa. Tämä pisti ensi kevään Euroopan-kiertueemme takaisin suunnittelun asteelle. Mukana ei ole lainkaan bändisoittimia tai vokaaleja, ainoastaan klasarisoittimia, kuoroja ja muutamia kertojaääniä. J Jo ennen uuden albumin valmistumista kävi ilmi, että Cradle of Filthin jäsenistö jatkaa muovautumistaan. Suomalaisilla on se omituinen juhlapäivä, jolloin heidän on pakko ryypätä ja sekoilla. Dani: Yksi tällaisista tapauksista oli edellinen synistimme, joka lähti bändistä mennäkseen naimisiin vaikkei lopulta edes mennyt! Edellinen kitaristimme taas lähti perustamaan omaa bändiään laulajana. Inferno Kun kryptan ovi käy 19. Jopa oma managerimme rauhoitteli meitä, että kyllä siellä kuntoon tullaan. Paul: Aloitamme silti kiertueen Etelä-Amerikasta joulukuussa, minkä jälkeen edessä on parin kuukauden tauko, ja keväällä teemme toivottavasti tuon Euroopan-kiertueen. Mikä sen päivän nimi olikaan. Ai niin: jokapäivä! Juuri nyt rundaaminen näyttää synkemmältä, kun jo suunnitellut kiertueet on laitettava uusiksi viime kuukausien sattumusten takia. Ihmiset laskevat nämä asiat aina levyjen mukaan eivätkä käsitä, että monet soittajat ovat mukana pari kolme vuotta myös kiertueilla. Dani: Behemoth olisi ollut mahtava kiertuekaveri, mutta kuten tiedämme, leukemian kanssa ei ole leikkimistä. Suomalaisille tiedoksi, että ensi kesän festareista on ollut jo puhetta, ja jos meitä ei näy vielä keväällä halleissanne, teemme paluun Suomeen viimeistään kesällä. Dani: Meiltä tivataan usein, olemmeko niin julmia diktaattoreja, ettei kukaan halua soittaa kanssamme yhtä levyä pidempään. Se kokoaa yhteen neljän ensimmäisen levyn kappaleita sinfoniaorkesterille sovitettuna ja tulee olemaan aika dannyelfmanmaista fiilistelyä ja johnwilliamsmaista paisuttelua. Monet ovat valmiita pysymään vauhdissa hetken aikaa, kunnes heidän näkökulmansa elämään muuttuu syystä tai toisesta. Nostaessani esille joukkoon liittyneet ex-ex-kitaristi James McIlroyn ja Abigail Williamsista loikanneen synisti Ashley "Ellyllon" Jurgemeyerin keskustelun sävy muuttuu puolustelevammaksi. TEKSTI Aki Nuopponen I KUVA James Sharrock I www.cradleoffilth.com Moni on ollut valmis hautaamaan Cradle of Filthin kuuden jalan syvyyteen viimeistään muutaman ristiriitaisen albumin myötä
Paul: Tämä oli hieno mahdollisuus ja muistutti minua paljon alkuajoistamme. Nyt biisejä alkoi syntyä yllättävän nopeasti, ja kun meillä oli kasassa viisi kuusi kappaletta, olimme jo melko selvillä levyn linjasta. Ne tukivat toisiaan siten, että sävellykset innoittivat Dania kirjoittamaan yhä kieroutuneempia käänteitä teemaan, kun taas itse teema sai aikaiseksi musiikin monipuolisuuden. Paul: Aluksi vaikutti siltä, että minä ja Dani olemme kaksin vastuussa tästä levystä. Se sisältää levyn lisäksi komeasti pakattuna kaksi dvd-dokumenttia, viisi ylimääräistä biisiä, demoja, 64-sivuisen bookletin, postikortteja, taidekuvia ja T-paidan. Heti ensimmäiset kuuntelut paljastavat, kuinka sovitukset ovat selvästi edellisiä levyjä kypsempiä, aivan kuin kokonaisuutta olisi hiottu paljon pidempään kuin on annettu ymmärtää. Paul: Monia sinfonisempia metallilevyjä kuunnellessa tuntuu siltä kuin bändi tyytyisi komppaamaan orkesteria. Teema syvenee näissä kappaleissa entisestään, ja tarinassa alkaa tapahtua. Itse albumilla on 11 kappaletta ja bonuslevyltä löytyy vielä viisi lisää. Cradle of Filth on tiivistänyt viime vuosina tahtiaan entisestään. Väittäisin molempien panoksen kuuluvan lopputuloksessa. Sen enempää nimiä esille nostamatta tuon esille ilmiön, jossa orkestereihin sekaantuneet bändit tuntuvat ujuttavan mukaan vaikkapa särökitaroita vain sen takia, jotta heidän musiikkiaan voisi kutsua edelleen metalliksi. Tuolloin saatoimme äänitellä kappaleista useita versioita ja soittaa niitä keikoilla monta vuotta ennen biisien päätymistä levyille asti. 20 Inferno Pahuuden periaatteet Salakavalasti hyvä tulee Darkly, Darkly Venus Aversa kertoo kuulijoille Raamatusta poistetun tarinan Aatamin ensimmäisestä vaimosta Lilithistä. Ne eivät ole mitään ylijäämiä tai fillereitä, vaan tärkeitä konseptialbumin osia. Viimeistelin omat demoosuuteni paria päivää ennen albumin äänityksiä, joten kävimme tavallaan läpi kaksi pitkää studiosessiota. Sen rakenne polveilee mahtavasti biisin alkaessa nopeasti ja brutaalisti, kunnes se palaa kosketin- ja orkesteriosuuksien jälkeen metallisuuteen vielä nopeampana, ja mikä parasta, vielä äärimmäisemmin! Dani: Yksi tärkeimmistä osista löytyy kolmikon The Persecution Song, Deceiving Eyes ja Lilith Immaculate ympäriltä. Omituiseksi tämän tekee se, että levy on tavallaan puolitoista albumia pitkä. Joku voisi pitää tällaista liikettä taantumana bändille, joka on levyttänyt niin Sonylle kuin Roadrunnerillekin. e Peacevillellä jattelimme olevamm "A sä meressä." mpi kala pienemmäs se iso Paul: James oli luonnollinen valinta, koska hän on soittanut kanssamme jo aiemmin. Dani: Meillä kaiken selkäranka piilee edelleen riffeissä ja melodioissa. Mitä sinfoniseen metalliin tulee, tällaisen tasapainon löytyminen ei ole itsestäänselvyys. Lähes päinvastaisesti levyltä nousee nopeasti esille tiettyjä sen syvintä olemusta huokuvia huipentumia. Siinä pippurisessa tytössä on jotain ihan hullua, mitä tulee kosketinsovituksiin! Moni yllättyi taannoin, kun Cradle of Filth ilmoitti löytäneensä uuden kodin Peacevillen suojista. Bändin sisältä tarkasteltuna tässä kyse lienee vain luonnollisesta jatkumosta. Onkin täysin kuulijasta kiinni, onko tämän nähnyt heijastuvan lopputulokseen kielteisesti vai olleen ainoastaan merkki bändin elinvoimaisuudesta. Siihen ei vaadita kuin yksi poikkeuksellisen raskas osio tai mahtipontisia orkestereita valtavimmillaan. Näin nopeaan julkaisutahtiin suhteutettuna Darkly, Darkly, Venus Aversa on yllättävän erilaista jälkeä edeltäjiinsä verrattuna. Haluamme seisoa täysin kaiken julkaisemamme takana, ja tämän on tultava ilmi musiikin ohella kaikessa, levyjen pakkauksia myöten. Tällä kertaa yksikään näistä osasista ei vaikuttaisi jättävän toista paitsioon. Paul: Tällä kertaa teema ja musiikki syntyivät melkeinpä limittäin. Dani: Uusi albumi alkoi muotoutua jo vuosi edellisen levyn jälkeen. Ashleyn kohdalla tilanne oli ihan toinen hänen vakuutettuaan meidät taidoillaan. Jos yksi asia on erityisen voimakkaasti läsnä Darkly, Darkly, Venus Aversalla, se on Cradle of Filthille ominainen melodiakieli, joka ei vaivu ainoastaan synkkiin ja vielä tummempiin sävyihin, vaan sisältää voimakkaita kontrasteja. Näin musiikkimme voisi korostaa yhtälailla nopeatempoisempaa metallisuutta kuin tarttuvuuttakin tunnelmallisimpia syövereitä unohtamatta. Tällaista tunnelmienrakentelua on pakko verrata vanhaan kauhuelokuviin liittyvään viisauteen, jonka mukaan paras osa ei aina ole kliimaksi, vaan hetki ennen sitä. Dani: Emme halunneet ahtaa kappaleita liian täyteen. Vaikein osuus on luoda se viheliäinen tunnelma kliimaksin ympärille, koska tällaisessa musiikissa ei ole kyse vain huippukohdista. Menneisyyden turmelema Kuudentoista kappaleen mittaan kasvavalla albumilla ei ole unohdettu yksilön voimaa. Tämän jälkeen olemme valmiit tekemään mitä tahansa tunnelmien korostamiseksi, emmekä lisää orkestereita vain siitä ilosta, että jokin biisi kuulostaisi mahdollisimman isolta. Cradle of Filthissä on ollut aina kyse juuri tällaisesta melodraamasta. Dani: Tavoittaaksemme konseptialbumin kaaren emme voi edetä vain täysillä runtaten tai mustin melodioin. En halua puhua pahaa kenestäkään, mutta meistä alkoi tuntua siltä, että jos emme soita perusrockia, meihin ei tarvitse panostaa. Ei pelkkä mustuus tai varsinkaan mustavalkoisuus toimi. Paul: Uuden levyn Ultimate Edition on hyvä esimerkki tästä. En voi oikein ymmärtää periaatetta, että esimerkiksi kitaroille ei ole kirjoitettu edes riffejä tai kunnollisia melodioita. Dani: Kliimaksien luominen on varmaan helpointa. Musiikissamme ei ole varsinaisesti iloisia melodioita, mutta harmaan sävyjä löytyy senkin edestä. Dani: Tämä on ensimmäinen kerta, kun demotimme levyä varten. Mytologialla, okkultismilla ja goottikauhulla kyllästetty taru tästä epäsiveellisestä demonista polveilee albumin edetessä monien käänteiden juoneksi. Teimme paljon työtä sen eteen, että kaikki aineksemme sekoittuisivat tasapainoisesti. Dani: Meillä ei ole koskaan tapana päättää etukäteen, millaiseen suuntaan olemme milloinkin etenemässä. Paul: Muutamien levy-yhtiöidemme linjat muuttuivat paljon parin vuoden aikana. Teimme kuitenkin aloitteen Jamesin ja Ashleyn suuntaan, jotta hekin osallistuisivat sovittamiseen. Paul: One Foul Step from the Abyss on täydellinen esimerkki siitä, mihin laaja sovitustyö johti. Dani: Ajattelimme olevamme Peacevillellä se isompi kala pienemmässä meressä. Jos minulta kysytään, tuollaisilla ratkaisuilla yritetään usein vain peitellä heikompia sävellyksiä. Totta kai me olemme aina äänittäneet demoja, mutta nyt teimme valtavan demon koko levystä. Musiikillisesti albumilta on aistittavissa kaikki Cradle of Filthin eri puolet repivästä metallisuudesta sinfonisempien paisuttelujen kautta salakavaliin tunnelmointeihin
Sanoisin, että tästä alkoi kolmas, vieläkin jatkuva luku historiassamme. Tunsimme hetken aikaa olevamme kuin 16-vuotiaita staroja maailman suurimmassa rockbändissä, ja tietenkin siitä oli otettava kaikki irti. Viimeisen viitteen hieman vanhempaan Cradle of Filthiin antaa albumin kansitaide, joka sitoo bookletin kera yhteen koko albumin teeman symbolisella ja visuaalisella tavalla. Onneksi päädyimme lopulta Paulin ja kumppaneiden kanssa saman katon alle ja tiesimme pian, ettei bändin historia saa olla tässä. Uusi luku kuului konkreettisesti myös albumilla, joka oli massiivisinta ja kunnianhimoisinta Cradle of Filthiä tuohon päivään mennessä ja vei bändin monella tavalla uudenlaiselle tasolle. Toisaalta emme halua myöskään silotella visuaalisuuttamme niitä varten, jotka haluaisivat musiikkimme olevan jotenkin katu-uskottavampaa. Jos joku haluaa kutsua visuaalisuuttamme ja kunnianhimoisuuttamme kaupallisuudeksi, olkoon sitten niin. Cradle Of filthin tunnetuimpiin albumeihin lukeutuva Midian täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Dani: Alkuperäinen suunnitelma ei ollut työskennellä Natalie Shaun kanssa. Dani: Vaikka olen jo 37-vuotias, olen edelleen Peter Pan! Muistan ajatelleeni kymmenen vuotta sitten, etten voi kuvitella kykeneväni tähän kymmenen vuoden päästä. Olemme kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä, ja vaikka joku haluaisi kuvitella, että nukumme yömme arkuissa ja elämme ihmisen verellä, se ei tee asiasta yhtään todellisempaa. Jotkut puhuvat monipuolistumisesta ja vähintään yhtä monet iän tuomasta löystymisestä. Toivottavasti ei meidän takiamme! Kehdosta hautaan? Cradle of Filth täyttää laskentatavasta riippuen ensi vuonna joko 16 tai 20 vuotta. Ajat ennen levyn julkaisua olivat kaistapäisiä! Muistan kun minä ja Adrian (Erlandsson, rummut) lensimme Espanjaan pressipäiville. Olimme, että sinun työsi ovat kyllä hyviä, mutta tyttöystäväsi työt taas mahtavia! Pari erosi pian tämän jälkeen. Joka puolella törmää voimakkaisiin ajatuksiin puolesta tai vastaan. Uusi albumi tuo äänestä esille useita erilaisia puolia. Oma päämääräni on aina ollut kasvaa isoksi bändiksi ja tehdä elokuvamaista musiikkia. Vaikka pidän kaikista levyistämme, Midian on ainutlaatuinen tapaus. Dani: Tietenkin ääntelyni on muuttunut vuosien varrella. Se on albumi, jolla Cradle of Filth mursi monia kahleitaan ja nousi monin tavoin sille tasolle, josta olimme aiemmin haaveilleet. On tosin pakko myöntää, että myös simppeli videobiisi Forgive Me Father toimii komeasti! Paul: Tiedän, että mediassa on korostettu "juurilleen palaamistamme" liian kovaan ääneen, mutta en voi sille mitään, että olen aistivinani juuri näissä tunnelmissa viitteitä Dusk and Her Embracen suunnalle. "Kaupalliseksi black metaliksi" kutsuminen on seurannut Cradle of Filthiä läpi sen uran, vaikka bändin konseptia voisi luonnehtia yhtä lailla nerokkaaksi yhdistelmäksi tinkimättömyyttä ja kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämistä. Dani: Jokainen, joka äimistelee ulkomusiikillisia puoliamme, voi miettiä ihan itsekseen, olemmeko muuttuneet yhtään vähemmän äärimmäiseksi kuulijakuntamme kasvettua. Mielenkiintoiseksi tämän tekee, kuinka vasta nyt äärimetallibändien laulajat alkavat saada ikää. Kaikki tietävät, miltä 70-vuotias heavy-laulaja voi kuulostaa, mutta kukaan ei tiedä, pystyykö John Tardy laulamaan parinkymmenen vuoden päästä samalla tavalla! Monien korvaan laulusovitukset eivät varmasti kuulosta erilaisilta, mutta löysin niihin paljon uusia juttuja. 90-luvun lopulla elimme hetken aikaa, jolloin Cradle of Filthiä ei ollut, Dani Filth sanoo. Aika ei ole kohdellut bändiä kaltoin, ainakaan siinä mielessä, että sen olisi tarvinnut aikuistua tai löysentää otettaan musiikkiinsa. Septic Fleshin laulaja oli lähetellyt meille erään taiteilijan kuvia, ja yhdessä mailissa oli linkki myös tämän tyttöystävän töihin. Puhetta on ollut myös Dani Filthin alati muuttuvista vokaaleista. Vuosien varrella on tullut selväksi, että harvalla on Cradle of Filthistä täysin neutraali mielipide. Kesälomaan kuului tosin myös esimerkiksi tahaton hyppääminen nostosillalta toisella autollani. Dani: Emme välitä enää kummastakaan ilmiöstä. Paul: Laskemme Cradle of Filthin todelliseksi aluksi vuoden 1994 ja ensimmäisen albumimme, joten ensi vuonna on turhaa odottaa ensimmäistä demoamme juhlistavaa 20-vuotiskiertuetta. Monet Midianin biisit olivat paljon yksinkertaisempia ennen tätä kesää, ja studiosessioiden aikana huippuunsa viritetty inspiraatio sai sävellykset kasvamaan jatkuvasti, kunnes ne saavuttivat koko potentiaalinsa. Jokuhan on sanonut, että nerokas suunnitelmamme oli myydä itsemme tässä vaiheessa lopullisesti, mutta kyse oli vain luonnollisesta kehityksestä. Toisin kävi, ja vaikka kokemusta on karttunut, en halua koskaan tulla niin vanhaksi, että kuvittelen tekeväni hyvää musiikkia, vaikka se on oikeasti silkkaa paskaa. Meillä oli kerrankin aikaa ja resursseja toteuttaa kaikki pimeimmätkin fantasiamme, jotka vain kasvoivat niitä toteutettaessa! Olimme studiossa viitisen viikkoa, ja haluan uskoa, että bändissä vallinnut tunnelma välittyi albumille asti taianomaisena hurmoksena. isoja käänteitä. Olisimme voineet lopettaa tuolloin. Biisit eivät olleet ainakaan aluksi kovin erilaisia Cruelty and the Beastiin verrattuna. Emme saaneet siellä juuri haastatteluja aikaiseksi, mutta joimme ja aiheutimme tuhoa senkin edestä. Äänitimme Midianin kaukana kaupungista Englannin maaseudulla. En lähtisi vieläkään muuttamaan levyllä mitään, mutta olen aika varma, että Midian muutti paljon minua ja koko bändiä. Inferno 21. Ne ovat hyvä yhdistelmä vanhaa koulukuntaa ja uutta aikakauttamme, jolloin seassa on sekä ylä- että alarekisteriä tarinan vaatimalla tavalla. Jo ennen Midianin julkaisua Cradle of Filth oli kasvanut bändinä tasaisesti, mutta levyä voi tästä huolimatta kutsua läpimurtoalbumiksi, joka nosti bändin korkeammalle jalustalle. Eräänlaiseksi käännekohdaksi muodostunut albumi julkaistiin aikana, jolloin bändin jatkuvuus oli kaikkea muuta kuin itsestään selvää. Olin juuri ajanut ajokortin, hieman jälkiherännäisenä, ja matkat studiolle olivat kuin valtavia roadtrippejä! Se oli ihan kuin yksi niistä lapsuuden kesälomista, jotka tuntuivat jatkuvan ikuisuuden
Tarjouksia tuli, jonkun Jungle Rotin kanssakin olisi pitänyt lähteä tyyliin "maksatte 40 tonnia ja kannatte kamat". Astumme Toyotaan ja suuntaamme bänditreeneihin. Rennosti, kuten ennenkin Paikalla on taustalaulaja C. Väkevän levyn ovat tainneet taas saada aikaiseksi. Eipä taida muute K.J. Parin biisin jälkeen se hellittää nopeuden suhteen, vaan ei raskauden. Death Gods on ensimmäinen pitkäsoitto kotimaiselle Cobra Recordsille. Ainoastaan yksi tehtiin täysin "etänä". (laulu) arvata, mikä! valottaa Kassara. Candlemass, Destruction) kanssa. Miehet ovat perisavolaisia, ja sen huomaa. Corpse valottaa, miksi taival Dynamic Artsin kanssa loppui. Sooloihin panostimme tällä kertaa erityisesti, Corpse kertoo. Ensin on biisillä nimi, ja sen fiiliksistä alkaa tulemaan sen ympärille biisiä. Overkillistä voisinkin, Corpse haaveilee. Annihilatoristakin tuli tarjous, mutten alkaisi yhden Alison Hellin kuuntelusta isompia makselemaan. Voidia ja kitaristi Cultia vaille koko bändi. Hyvät naiset ja herrat, Deathchain. Kuolemanjumalten P amautan kylään basisti Kuoliolle. jäljillä silmänräpäyksessä, vaan niinpä katoaa Corpsen kankkunenkin. No juu, ei kai, kun ei se tiiä biisien nimiäkään! muut nauravat. Kiekko räjähtää silmille. Luovutan valmistamani tuliaisen, pullon "Ukkia", joka käsittää pussillisen eukalyptuspastilleja sekoitettuna raakaan viinaan. Watain, Deströyer 666) Ruotsin Necromorbus Studiolla miksaama levy kuulostaa julmalta, ja esimerkiksi selkeänä koliseva basso saa hymyn suupieliin. Asiaan tarttuu Corpse. Inferno 23. Kuopion Studio Soundissa nauhoitettu ja Tore Stjernan (mm. Biisejä koitettiin tehdä netin välityksellä, mutta kyllä ne kuitenkin muotoutuivat Panemme oitis uuden levyn soimaan analyysiä varten. Jäsenillä on useampiakin bändejä. TEKSTI JA KUVAT Aadolf Virtanen I www.deathchain.com Tuskinpa on hevaria, joka ei tätä savolaista orkesteria tuntisi. Death Eternalin (2008) jälkeen ulkomaat jäivät kuitenkin väliin. Bändi on levittänyt deathrashin ilosanomaa jo kohta vuosikymmenen, ja nyt pihalla on viides pitkäsoitto, Death Gods. Vittuilua ja saivartelua ei vierasteta, ja aiheessakin pysytään vaihtelevasti. Joo. Cobran kanssa on ollut perusvääntöä, mutta lafka vaikuttaisi olevan vakaammalla pohjalla ja tuntuisi tekevän hyvää duunia bändin eteen. Tehdessämme lähtöä Kuolio vetää jalkaan "norjat", eli kromatut säärisuojat, joita avovaimokin tuntuu kummastelevan. Asiaan. Kuinka hankalaa tämä on käytännössä. Bändi on rundannut legendaaristen bändien (mm. Marduk-rundi oli paras tarjous, mutta liian lyhyellä varoitusajalla. Rennostihan ne syntyi, kuten ennenkin. Oliko biisinteossa paineita tai uusia toimintatapoja. Se katoaa parempiin suihin treenikämpillä. Sopimus umpeutui ja tiesimme haluavamme kokeilla muuta. Bändikin asuu nykyään aika hajallaan. Aikatauluihin tai rahaanhan nuo on tyssännyt, lisää K.J
Kuka tulisi viimeisenä ulos. Riuhtaistaanpa reki tielle. Tämän jälkeen suuntaamme mihinkäs muuallekaan kuin Inferno-baariin. En voi sanoa, että Lovecraft olisi käsitelty. Mesopotamian mytologiassa ja jumalistossa voisi olla kiinnostavia juttuja. Noh, kakkoslevyn kohdallahan alkoi ilmestyä näitä skidejä liivit päällä paskaisessa tukassaan. Olette kuitenkin ekoja uuden aallon kotimaisia deaththrash-akteja. Synnit pestään siis tuomalla ysärideath metalia takaisin, Corpse nauraa. Corpse kummastelee. Vuorossa on eräänlainen tequila-ralli, jota en suosittele kenellekään. No, nyt sen näet. Aikoinaan tehtiin pari kuukautta tosi tiiviisti duunia ennen rundeja ja levyjä, kolme neljä kertaa viikossa treenattiinkin. 24 Inferno Onhan tämä perseestä, aina saa odotella jotakuta. Corpse, onko aihe nyt loppuun kaluttu ja seuraavaa teemaa jo mietitty. Se on määrätietoinen kitaraherra. Jaahas, sori ja missähän lie Oulussa. Ainakaan savolaisten kanssa.. Lehtien otsikoissa vain vilahtelisi "taas raiskaus BB-talossa!", Kuolio kiljuu. Pate Mustajärvi lukitaan hyvin perusteluin. Miksi otit tämän puheeksi. Nykyään ne on kasvaneet sellaisiksi korstoiksi. Meillä on vähän Lovecraftia ja Tysonia sekaisin. Se sopis hyvin Swallow the Suniin, joka on muuten varmaan suomen kaljuin bändi! Kuolio hihkuu. Nyt alkoi vituttamaan oikeasti, Kuolio alkaa murista. Nyt intoillaan jo jostain syystä kyynelkaasun saamisesta kuopiolaisella nakkikioskilla, joten viimeiseen kysymykseen. On noinkin väitetty. Sama se on faneissa. Niillä on nyt myös enemmän rahaa ja nahkaliivit. En tiedä, onko musamme aikuistunut, ehkä jollain tapaa kypsynyt ainakin. Ei kukaan, äänet menisivät tasan jokaisessa äänestyksessä. Siirrymme teemoihin. Tämän todettuani kaikki hehkuttavat Mervi Tapolaa ja mustaamakkaraa. Ja kerran yhden kylän kaljakaupassakin kysyttiin, että ollaanko me se Popeta. Aamen. No ihan Euroopassa, K.J. Siitä ei kuuluisi sen jälkeen enää ikinä mitään. Merkillistä. Porukka räjähtää nauruun. Ne, joille yritetään porata sitä helvetin reikää. Sinällään on käyny hyvä säkä, että pää- ja sivuproggikset on saatu aina hoidettua niin, etteivät ne häiritse toisiaan. Meitä kiinnostaa toistemme asiat niin vitusti! retkue summaa. Ei parta pahoille kasva Kuinka iso rooli edellislevystä asti kitaroineella, nykyään Ruotsissa asuvalla Cultilla on bändissä. Ei ne pysy pikkupoikina, kun mekin paisutaan, Kuolio iloitsee. Synnit anteeksi Onko Deathchain siis vastuussa farkkuliivien ja patchien palaamisesta katukuvaan ja nuorten huonosta hiushygieniasta. Yhteishuudossa välähtelevät muiden muassa Ukkometso, Tuomari Nurmio, Kauko Röyhkä ja myös Tuomari Nurmion Kätilöt, josta en ole kuullutkaan. Kevennämme puhumalla varsinaisesta uutuudesta, eli K.J. Viime aikoina on tullut vanhempaakin porukkaa kiittelemään. titteliin vaadittaisiin ehkä enemmän klanipäitä, mutta keskustelu onkin jo valkohaiden kidusten toiminnassa. Mustajärvi on kovempi kuin kymmenen Yrjänää. Huomautan, että Swallow the Sunissa ei ole kuin kaksi kaljua, joten ko. Miten Deathchain pärjäisi BB-talossa. Jäätäisiin sinne loppuiäksemme, lukkojen taakse. Lovecraftin maailmasta. Olisi saatavilla tv-kortti, jolla voi katsoa Deathchainia. Chaosin charmikkaista paluumuuttajaviiksistä, ja parrankasvusta muutenkin. Kuolio paljastaa, että hänen pulisonkinsa kasvavat oikealla kitukasvuisemmin, joten hän on opetellut kävelemään vasen puoli edellä. Corpse, minkälainen on Deathchain-fani. Kuolio starttaa: Särmää ja black metal -vaikutteitahan se äijä tuo. Death Gods on ammennettu lähinnä H.P. Oli silloin hienompaa, Corpse myöntää. Toisaalta, lukaisin tuossa tuon Charles Dexter Wardin Tapauksen ja siitä saisi hyvän teeman. Kaivokseen porataan reikää. Se on sellainen...kalju, uppoutuu Corpse mietteisiinsä. Eikös se ole jo reikä. Nyt tarvitaan jo laajakuvaa. Täydentäähän Cult mainiosti puutteitani kitaristina ja minä myös... Nytkin oikeastaan vitutti matkustella tänne Tampereelle. Ne ei ole mitään teinipaskaa. Se olisi seuratumpaa kuin ne äijät jumissa siellä jossain kaivoksessa. kuittaa. Niin, ja hakihan meiltä joskus Janne Hurmekin nimmarit ja ylisti Deathchainia! Hienoa! Löytyisikö kotimaan kevyeltä kentältä jotain, mitä Deatchain voisi koveroida. jaa, en minä taida kenenkään puutteita täydentää. Hedelmällistä noista on ammentaa, vaikkei sieltä paljoa ole suoraan otettu. K.J:n Deathbound onkin helppo tapaus, se kun ei ole jyräyttänyt nytkään kahteen vuoteen. Jossain arvostelussakin mainittiin, että kun teen uuden Winter- wolf-levyn, saan sitä myötä anteeksi, että olen tuonut nämä penskat tähän rässiliivitouhuun mukaan. Levyt ilmestyisi aina sieltä talosta, siellä me vaan jyrättäis! Infernon toimittaja päästettäisiin ehkä yllätysvierailulle. Oltiinhan me aika just rundilla, korjaa K.J. Debyytin aikaan ei tarvittu kovin isoa linssiä, että mahduttiin kuvaan. Pystyisikö bändi parempaan, mikäli kaikki asuisivat edelleen Kuopiossa. Eli sellaisia kuin itsekin oltiin. Sekä hyviä melodioita ja lyriikoita. Kuolio utelee. Kyse ei ole Mike Tysonista, tuosta Amerikan Matti Nykäsestä, mikä ei olisi yllättänyt sekään. On kierrellyt maailmaa tutkimassa juttuja ja perehtynyt aiheisiin, mistä kirjoittaa
19.11. 12.11. 11.11. M O K O M A + S T A M 1 N A + R Y T M I H Ä I R I Ö + F M 2 0 0 0 Ke To Pe La Ke To Pe La 10.11. 17.11. 20.11. Mikkeli / Bar & Night Vaakuna K-18 Jyväskylä / Lutakko -SHelsinki / Tavastia K-18 Turku / Klubi K-18 Helsinki / Nosturi -STampere / Klubi, Pakkahuone K-18 Vierailijoina: Teräsbetoni Seinäjoki / Rytmikorjaamo -SOulu / Club Teatria K-18 Vierailijoina: Teräsbetoni sakararecords.com mokoma.com / stam1na.com / surmacore.com / fm2000.org / terasbetoni.com. 13.11. 18.11
Demolla läpsyttelen rytmiä pöydänreunaan tai rumpukone jauhaa biittiä. vihaista karjumista. ne tuuppaavat kovemmin. Materiaali alkoi rakentua basson ja rumpujen ympärille. Sellaisen, joka hänen julkinen kuvansakin on kautta vuosien ollut. Yleensä he kieltävät hylkäämästä rockin, ja ymmärrän sen. Tähän päästään toistolla ja varioinnilla: sama riffi kuulostaa 30 sekunnin päästä hiukan erilaiselta. Itse pysyttelen etäällä siitä, mitä minusta kirjoitetaan. Eli jos messissä olisi vain rytmiryhmä ja laulu, biisit toimisivat niinkin. Huomasin kuitenkin, että tämä on mageeta, mutta homma ei tule toimimaan täysillä livenä. Olemme olleet kuvioissa kauan, ja kuuntelen fanieni mielipiteitä. Äänekäs jyräys on tärisyttävää kuultavaa, ja ilman perinteistä rockarsenaalia esitetyt kappaleetkin nostattavat ihokarvat pystyyn. Hoidan tällaisen yleensä sammuttamalla aivoni ja tekemällä jotakin muuta. Sanoituksista huokuu Wyndorfin leipiintyneisyys psykedeelisen space rock -messiaan viittaan, vaikka mies on nauttinut sen kantamisesta ilmeisen suuresti. Hassua kyllä, kitaristimme Phil Caivano soitti kaikki levyn bassot. Jim (Baglino) ei päässyt perhehuoliensa vuoksi äänityksiin. Wyndorfilla on jo tiu kappaleita, jotka eivät pehmeytensä vuoksi sopineet Mastermindille. Levyn verkkaiseen painottuva temposkaalakin tehostaa raskauden tuntua. Kun kertseissäkin on lähes samat soinnut kuin säkeissä, lopputulos on junnaava mutta kiinnostava. Bändin levyillä on ollut tavallisesti jokunen vähäeleisempi kappale, ja uutukaisen Time Machine ja etenkin jylhä The Titan ovat komeita esityksiä. Siispä aloin katsoa uutislähetyksiä. Siinä on asennetta. Halusin varmistua siitä, että voisin soittaa levyä keikoilla. Monster Magnetin yhdeksäs kiekko Mastermind sisältää yllin kyllin elementtejä, joita bändin albumeilla on parhaimmillaan: utua, pörinää, mäiskettä, melodiaa ja kuolemattomia lausahduksia. Biisit todellakin vaikuttivat muodostuvan raskaammiksi... Kuviota ei ymmärretä kuitenkaan. Bändi on kuitenkin oleellinen tekijä, jonka ansiosta jälki on yksinkertaisesti sellainen kuin pitääkin: muusikot tekemässä hommaansa. Menin Kaliforniaan äänittämään lauluja, mutta en kyennyt kirjoittamaan riviäkään. Heh heh, en tiedä kuinka paljon ihmiset lopulta uskovat noita juttuja... Halusin levyyn sellaista monofiilistä: stereoista tulee jättimäinen leka ja mäjäyttää kaaliin boooom! Monster Magnet on aina ollut rockbändi henkeen ja vereen. Monster Magnetin meininki ei ikinä ole ollut lepsu, mutta nyt kokonaisuus on taas silkkaa tulta ja tappuraa. Samalla huomaan tulevani kyyniseksi. Äijä lupailee saattaa biisit soolomuodossa ilmoille ennen seuraavaa bändilevyä. En ole kovin hyvä soittaja, joten basso olisi perseestä ja rummut vituroillaan, Wyndorf nauraa. Tekemistä ei paskaisessa pikkuhotellissa ollut, ei juuri rahaakaan. Wyndorf ei silti aio siirtyä pois rockin parista ainakaan yhtyeensä puitteissa. Levyn lyriikat tuntuvat heijastavan avaruudellista raadollisuutta ja ihmiselämän huuruista sykettä itseironisessa sävyssä. Levyillä tulee olemaan pari hiljaisempaa raitaa hard rockin ja psykedeelisen rockin seassa. Enkä edes ui. Siinä on paljon rockia. TEKSTI Kimmo K. Koskinen I www.zodiaclung.com .. Mutta kun nämä äijät tulevat kuvaan mukaan, musiikki herää henkiin. Aloin ensin tehdä totaalista space rock -levyä. Näin saimme mukaan hienoa old school -riffityyliä, sellaista Led Zeppelinin ja Black Sabbathin meininkiä. Tämän huomaa myös levyä kuunnellessa, sillä basso on sen johtotähti. Uutisten tsiigailu ei ole hyväksi nupillesi, voin kertoa! Tuijotin näitä järjettömiä juttuja kuin kana. Mutta Phil kyllä rokkaa! Biisit kehittyivät tavalliseen tapaan, eli sain sen tavanomaisen vimmani "jee, enemmän Sabbathia, jee, lisää Stoogesia", Wyndorf Inferno kertoo taas rockolion sielunmaisemaan äänellään eläytyen. Lekalla kuuppaan Wyndorf onnistui pyrkimyksessään saada Mastermindin kappaleet intensiivisiksi. Lueskelin tietysti myös sarjiksia. Aivoni varmaan sulauttivat todellisuuden ja sarjakuvat, ja siitä tuli tällaista hämmentävää runoutta. Ohjeistin kitaristeja seurailemaan bassoa. Terveisia D asteroidivyöhykkeeltä ave Wyndorf, 54, on otettu fanin Avaruusrockin, stonerin ja psykedelian pyhän kolminaisuuden keskiössä vuosia muhinut Monster Magnet kantaa futuristisen luolamiesrockin soihtua ikinuoren Dave Wyndorfin johdolla. Biisit alkavat myös usein nelikielisen louhinnalla. Pontimena toimivat tv:n uutislähetykset. "Teemme jumalauta levyn, jolta voidaan tykittää kuutta biisiä livenä ", Wyndorf lisää spiidipäisen, rockia tihkuvan sarjakuvahahmon äänellä. Siispä aloin tsekkailla niitä toimivia osia. Siitä tulee todellista. Tv-mies Kaliforniassa Mastermind on energinen levy. Liekki loimottaa taas kirkkaana. ominaisuudessa tarjoamistani onnitteluista yhtyeensä parhaasta levystä sitten vuoden 1998 Powertripin. Mastermind tuntuu ensialkuun raskaalta, ei vähiten mureasoundisen basson ja jyhkeiden rumpujen ansiosta. Toisekseen, usein ih- 26. Johtoajatuksena oli ytimekkyys ja yksinkertaisuus. Totta! Fantasia-aivoissani yritän vapautua, tulla joksikin, mitä en oikeasti ole. Mutta jos ja kun teen jotain soolokamaa, se on enemmän Titanin tyyppistä. Saisin varmaan tehtyä levyt itsekin, mutta niistä ei tulisi hyviä. Dave Wyndorf on yhtyeensä biisinkirjoittaja ja tekee biiseistä liki valmiita demoja. Ajelin öisin pitkin Los Angelesia sulatellen näitä virikkeitä, ja tuloksena oli tällaista... Saatan olla tosi onnellinen ja hirveän vittuuntunut itselleni samassa kappaleessa, Wyndorf naurahtaa
Maansa ja maailman muidenkin valtioiden päättäjien taloudenhoidosta on huolissaan myös kreikkalainen melodisen metallin viisikko Firewind, joka kehottaa ihmisiä heräämään ja tekemään asioille jotain. sen mukaan Eiväthän nämä ole mitään kauhean posinyt ei sitten tipu rahaa pariin kuukauteen, jengi tiivia lauluja, ja jokainen saa toteuttaa niiden saon vaan, että selvä, eikä tee yhtään mitään. Yhtyeen vokalisti Apollo Papathanasio valaiskoon. Inferno Taistelkaa oikeuksienne puolesta, kehottaa kreikkalainen firewind. TEKSTI Jaakko Silvast I KUVA Patric Ullaeus I www.firewind.gr uhutaanpa aluksi politiikasta. malla yhteiseen rintamaan ja sanomalla, että tarpeeksi vahvoja saamaan 28. entistä vaikeam joihinkin tiettyihin Ajatuksemme kääntyivät pohdintaan sii- mina keskittymättä liikaa He aihealueisiin. Eikä levyssä Mielestäni ihmisten pitäisi reagoida nomaa omalla tavallaan jos haluaa. Ihmisten Monet levyn sanoituksista kertovat ym- olemme väsyneitä tähän ja siitä, mitä meille pitäisi taistella oikeuksiensa puolesta. Kaikki päröivästä yhteiskunnasta , mutta näin ei kaikille tapahtuu. me kaikki kuolemme eikä enemmän siihen, mitä valtiovalta heille syöt- ole kyse siitä, että yritämme viestittää, tää. Tämän paskaan. Toiveena on, että Kreikka pääsee jaloilleen ja jatkaa tasavertaisena EU-maana tulevina vuosina. Firewindin kuudes kokopitkä Days of Defiance ei ole varsinaisesti poliittinen kannanotto, mutta se herättelee kansaa kapinoivalla sanomallaan. ovat olleet kaikista vain kuuntelevat maansa hallitusta ja toimivat me musiikilliset pointit . Me lla, vaan nouse- että ihmisten pitäisi tehdä jotain ja että he ovat ei tosin ihmishenkiä uhraama aikaan muutoksia. siitä, miten kylmä paikka maailma, etenkin Firewind ei halua kirjoittaa poliittista Eurooppa, on ja miten olot käyvät ihmisille materiaalia, mutta yritämme pitää mielet avoimiksi. Eli jos joku päättäjä sanoo, että tärkeimpiä. Ja ainahan meidän kohdallamtä, miksi ihmiset eivät tee asioille mitään. Koimme oikeaksi kirjoittaa näyttää aina hyvältä paperilla kuitenkaan ole todellisuudessa. Pitäisi tehdä jotain vallankumouksellista, mitään toivoa enää ole. Kohti paremp P vuoden toukokuussa muut EU-maat tukivat syvässä talouskriisissä lilluvaa Kreikkaa kolmen vuoden ja 120 miljardin suuruisella talousapupaketilla
Kreikkalaisvirtuoosi on täyttänyt paikkansa raskaan rockin ikonin yhtyeessä mallikkaasti ja tuonut sitä kautta hyvää myös omalle bändilleen. sin, sekä levyn miksanneen ja masteroineen nousevan jaloilleen taloudellisesta ahdingo . Siellä on paljon Mukaan koetettiin navia selviytyä ja kehittyä. levytys on monella tapaa vapaasti hengittävä Myös sieltä tulee levyn rankkuus, ja tämä levy viimeisteltiin Sonic Pumpilla, koska se paja tuottaa juuri sellaista soundia, joka sopii meille. a a huomista Musiikki pelastaa kokonaisuus, minkä bändi laskee pitkälti sen tin Bob KatsioniApollo uskoo vakaasti Firewindin kotimaan äänittäjän, bändin kiipparis sta. Vaikka rahaa ei ole käytössä niin paljon mallisempaa fiilistelyä. kuin viimei- tuoda eläväisempää meininkiä ja mahdolole ikinä ostanut niin paljon levyjä lisimman paljon bändisoittoa sen sijaan, sen vuoden aikana, Apollo naurahtaa. Ainakin minulle. En me kaikki pidämme. kaikenlaisten filtMusiikkinsa puolesta tuorein Firewind- että asioita olisi vedetty tereiden läpi. Metallimusa tin, kuten yleensä aina nopeita ralleja, mistä antaa ihmisille yhteenkuuluvuutta ja uusia ka- la. Musiikki on paljon kypsempää ja määkuin aikaisemmin, ihmiset tulevat aina keikoille pake- rittelee entistä paremmin bändin identiteeja ostavat levyjä. Kun ajat ovat kovia, jengi uuden levyn kohdalnee todellisuutta musiikin kautta. Kuten Gus toteaa Days of Defiancen lehdistötiedotteessa, hän Inferno 29. Olemme erittäin tyytyväisiä työnjälkeen, jota Suomessa saatiin aikaiseksi. Sapatti milloin vain Reilu vuosi sitten metallimaailmassa kohistiin Ozzy Osbournen bändin uudesta kitaristista, Firewindin perustajasta Gus G:stä. Puhuttaessa nykymaailman menon vaikutuk- Sonic Pump -studion ansioksi Days of Defiance on ehkä melodisin ja toisesta ihmisten musiikillisiin kulutustottumuk-levytys, vaikka lätyltä siin laulaja ei havaitse ongelmia, ainakaan me- saalta raskain Firewind löytyy myös balladeja ja muuten vain tunneltallia kuuntelevien osalta. Maistuvan melodiarakentelun ohella kuulee, miten Gusin riffisaha jauhaa tarkasti ja iskevämmin kuin koskaan
Tunsin, että thrashia ei nykyään soiteta enää samalla energialla ja väkivallalla. Kupla puhkesi kuitenkin varsin nopeasti erilaisiin bisnes- ja kemiaongelmiin. Kadonnut väkivalta Forbiddenin reunion sai lopulta vauhtia, kun Locicero näki Rick Ernstin ohjaaman dokumenttielokuvan Get Thrashed. Ne ehdottivat meille kiertuetta Manowarin kanssa, ja minä ajattelin, että voi helvetin helvetti. Olimme kaikki innoissamme, kunnes Paul sanoi tapaamisen päätteeksi, että ai niin, Testament aloittaa pian levynteon, aion olla mukana myös siinä. Jälki on sen mukaista, hengetöntä ja kertakäyttöistä. Hänestä lisää myöhemmin. Omega Waven edeltäjä Green ilmestyi vuonna 1997. forbiddenin uusi levy omega Wave on joka suuntaan hyökkäävä energiapommi. A vain levyjen tekemisen vuoksi, ilman todellista inspiraatiota ja tunteenpaloa. Bostaph oli sitkeästi toista mieltä. Halusin pitää hauskaa ja näyttää, miten homma hoidetaan. Meillä oli Jumala, paholainen, ydinsota ja Reagan, mitä muuta. Hän ei halunnut edes ajatella tekevänsä uutta levyä ennen kuin oikeasti tunsi, että siihen on paukkuja. Ymmärrän, että tilanne oli hänelle vaikea, koska Forbidden on ainoa bändi, jossa hän on ollut aina. Minä vastasin, että eihän tästä sitten mitään tule. Se oli minusta hyvä, vihainen levy, sellainen luolamiesversio Forbiddenistä. Emme tehneet mitään muuta kuin soitimme ja kävimme keikoilla. Hänhän Inferno thrashia tehdään ivan liian usein bändit tekevät levyjä Näin oli lähtenyt bändistä vuonna 1992 juuri Slayerpestin takia. Lociceron mukaan bändi odotti pitkään kuulevansa hänen suustaan sanat "sori, en ehdi, mutta pitäkää hauskaa". Forbiddenin ura on ollut täynnä käänteitä ja jännitteitä. Odottaisimme Paulia edelleen, jos olisimme jääneet odottamaan. Innostuttuaan asiasta Locicero soitti Russ Andersonille (laulu), Matt Camacholle (basso) ja Paul Bostaphille. Ajatuksena oli saada pystyyn Twisted into Form -levyn (1990) aikainen kokoonpano, mutta kitaristi Tim Calvert olikin opiskelemassa lentopilotiksi United Airlinesilla. Eivät ne päästä sinua mihinkään. Ero on siinä, että meillä ei ollut mitään muuta kuin musiikki. Nuoret thrash-bändit yrittävät lähinnä kopioida sitä, mitä Forbidden, Exodus ja Testament tekivät 1980-luvulla, eikä se onnistu. Ei mitään. Levy-yhtiö ei vain tiennyt yhtään, mitä tehdä sen kanssa. Forbiddenin kitaristi Craig Locicero on viisas mies. Niinpä bändi päätti tyytyä Glen Alvelaisiin. Olkapääongelmat estivät miehen liittymisen bändiin, joten kiertueelle lähti lopulta Gene Hoglan. Kun vanha rumpali Paul Bostaph jäi pois Slayeristä vuonna 2002, hän alkoi puhua Locicerolle, että haluaisi tehdä reunionin. En halunnut sitoutua ajatukseen levynteosta ilman inspiraatiota. Locicero ei lämmennyt ajatukselle. Älä unohda, että Bay Area thrash on paljon muutakin. Bändi puhui Steve Jacobsille, joka tuli Bostaphin tilalle myös vuonna 1992. Hänellä oli Manmade God -kuvionsa, joka piipahti viisitoistaminuuttisensa jopa Billboard-sinkkulistan sijalla 36. Hän ei halunnut, että teemme tämän ilman häntä, mutta hitto, eihän tämä ole edes ensimmäinen kerta. Nyt voisin sellaiselle lähteäkin, kitaristi naurahtaa. Tätä ei olisi voinut kuvitellakaan ennen vuoden 2008 Euroopan-kiertuetta. Pysyväksi jäseneksi löytyi Mark Hernandez, 32. TEKSTI Vilho Rajala I www.myspace.com/forbiddenofficial Tunnet varmasti thrashin neljä suurta
Täsmälleen sama kuvio toistui 20 vuotta myöhemmin. Hän muun muassa toi paikalle oman rumpalinsa Jeremy Colsonin, ja Paulin piti pyöritellä peukaloitaan pari biisiä sen takia. Andersonin laulusuorituksissa ei ole mitään teennäistä, vaan kaikki tulee sydämestä. Alvelais otti potkuista nokkiinsa. Kuulin siitä kaksi asiaa jälkeenpäin . Kävimme samaa koulua aikoinaan. Thrash metal on täydellinen väline niiden fiilisten käsittelyyn. Inferno Vitutuksen maksimointia Forbiddenin historiassa on yksi omituinen yksityiskohta. Lociceron mukaan riffit tulevat häneltä miltei automaattisesti, mutta tärkeintä on keskittyä siihen fiilikseen, millä biisit puristetaan purkkiin. Locicero vaikuttaa erittäin skarpilta ja sympaattiselta kaverilta, joka tietää harharetkien jälkeen mitä haluaa. Suomi ei ole vielä kalenterissa, mutta Norja on, joten nyt hereillä, festarihemmot. 33. Locicero tarjosi kaunisteltua versiota, vanhoja kunnon musiikillisia erimielisyyksiä, muttei kelvannut. Glen Alvelais liitetään Forbiddeniin aina, koska hän soitti debyytti Forbidden Evilillä (1988) ja oli mukana reunionissa. Glen soitti ja kysyi, voisivatko he tehdä tämän, ja minä sanoin, että pitäkää hauskaa. Lociceron äänestä kuulee, että hän olisi halunnut olla paikalla. Nykyään Smyth paitsi soittaa Forbiddenissä myös opettaa musiikkia Brightonin modernin musiikin instituutissa. Ei mitään." Omega Wave on räjähtävä levy, josta kuulee, että se on tekijöilleen tärkeä. Se oli hänelle erittäin vaikea päivä, ja kenties Forbiddenin uuden tulemisen siemenet kylvettiin tuolloin. Hänelle tehtiin vuonna 2006 munuaissiirto, jota ilman puhuisimme hänestä imperfektissä. Kaikkia alkoi taas ahdistaa, koska bändissä oli yksi tyyppi, joka sai kaikki ahdistuneeksi. Nevermoresta ja Dragonlordista tuttu mies on huippuluokan muusikko, joka on kertaalleen palannut kuolleista. Hänellä oli mahtavia sooloja Forbidden Evilillä, mutta ei hän biisintekoon osallistunut. Se oli minun, Russin ja Paulin heiniä. Kun aloimme miettiä tekstejä nyt, sanoin Russille, että mistä tahansa biisit kertovatkin, sanoitusten täytyy hyökätä täydellä voimalla. Glen ei ole paha ihminen, mutta hänellä on hy- vin erilainen ajatusmaailma kuin meillä. Thrashissa on kyse siitä suuresta vitutuksentunteesta, kun asiat eivät ole hyvin. Se studio maksoi vitun 1500 taalaa päivässä. Tällä hetkellä Forbidden on erittäin vahvassa kunnossa, ja ensi kesänä se nähdään myös Euroopassa, Locicero lupaa. Alvelais sai kenkää varsin pian, kun bändi pääsi kiertämisen makuun. Locicero varoo puhumasta hänestä pahaa, mutta on selvää, että Alvelaisin ja Lociceron kemiat eivät kohtaa. Usko pois, Glen ja Paul eivät ole koskaan tulleet toimeen. Kun Chuck Billy sairastui vuonna 2001 syöpään, hänen hyväkseen järjestettiin Thrash of the Titans -niminen konsertti San Fransiscossa. jota Locicero luonnehtii Jacobsin tyyliseksi luonteeksi Bostaphin soittotyylillä. Ace Alvelais Lociceron kitaristipari uudella levyllä on Steve Smyth. Halusimme tehdä mahtipontisen, ultramelodisen ja helvetin vihaisen thrash-levyn, Locicero kiteyttää. Glen oli silloin uskomattoman lahjakas kitaristi, joka ei tiennyt thrash metalista mitään. Se vanhojen muistelusta. Hän teki oman tiedotteen, jonka mukaan hän otti loparit. Siellä esiintyi bändi nimeltä Forbidden Evil ilman Craig Lociceroa. Twisted into Formilla ja osittain myös Forbidden Evilillä sanoitukset ovat minulle erittäin tärkeitä. Hän harrasti breakdancea mutta oli myös rokkari, kuunteli Van Halenia ja kaikkia kitarasankaribändejä. Se on ainoa kerta bändin uralla, kun se on tehnyt mitään ilman häntä. Hänen lempinimensä oli Ace! Kun Robb Flynn (Machine Head) lähti bändistä vuonna 1986 mikä ei ole Lociceron mukaan kovin dramaattinen tarina Alvelais halusi hänen seuraajakseen. Minulla on ollut aina, penskasta asti, paljon angstia ja vihaa systeemiä kohtaan. Jostain syystä hän on alkuaikojen jälkeen keksinyt itsensä uudelleen jonkinlaisena metallihirviönä. Tämän tunteen Forbidden halusi maksimoida joka raidalla. Olin juuri silloin huippustudiossa Los Angelesissa tekemässä Manmade God -juttua, enkä voinut lähteä. Mutta thrash metal on kuolematon hirviö. Hädin tuskin ehkä Metallican. Toinen oli, että oli siistiä vetää taas yhdessä, ja toinen, että kaikilla meni hermot Glenin kanssa. Kun kysyn, mikä on pitänyt Forbiddenin elossa näin pitkään, hän vastaa heti, ettei se ole elossa koko aikaa pysynytkään. Se ei pidä paikkaansa. "Meillä oli Jumala, paholainen, ydinsota ja Reagan, mitä muuta
TEKSTI Lauri Ylitalo I www.virgin-steele.com Virgin Steele -nokkamies David Defeis ei istu ja valita. 34 Inferno
Nimeä pitäisi ajatella samassa hengessä kuin Dante nimesi Jumalaisen näytelmän. Kirjoitan elämästä niin kuin sen näen ja koen, ja jätän sanoituksiin mahdollisuuden tulkinnalle. Black Light Bacchanalia valmistui lopulta viimeisellä hetkellä ennen deadlinen umpeutumista. Emme koskaan kiillota musiikkiamme, joten kaikki meni hyvin. Se jakaa mielipiteet, mutta useimmat eivät ole niin ärsyyntyneitä kuin lehdistö väittää. DeFeis jättää kertomatta uransa definitiivisen Spinal Tap -hetken, joten vaihtokauppana jätän tässä kertomatta, mitä DeFeis pitää uransa kliimaksina (ette jää mistään paitsi). En tiedä, mitä Homeros asiasta ajattelisi. Mihin Black Light Bacchanalia sijoittuu Virgin Steelen albumien joukossa. Virgin Steelen levyillä on asioita, joiden ymmärtämiseen kuulija tarvitsee elämänkokemusta. Millaisia teemoja albumi käsittelee. En prostituoi tai tyhmennä itseäni. Se on kaikki musiikkia, draamaa, taidetta. Obama saanut aikaiseksi merkittäviä asioita. Joka tapauksessa, DeFeisin mukaan Black Light Bacchanalia käsittelee muun muassa IKUISTA KATUMUSTA, institutionaalisen kirkon vaikutusta pakanauskontoihin (tässä vaiheessa amerikkalainen malttaa käyttää normaalia kirjasinkokoa) sekä fundamentalismin nousua. Seuraavassa puhetta stressistä ja New Yorkista sekä pseudointellektuellia höpinää kreikkalaisesta jumaltarustosta... Se, että levyn tekeminen tai viimeistely viivästyy, ei tarkoita, että äänilevyn julkaisupäivä siirtyisi. Totta kai haluaisimme asioiden menevän nopeammin, mutta poliittinen peli ja toimimaton kongressi pitävät huolta siitä, ettei muutos tapahdu nopeasti. Mitä ihmettä siellä muka on?" Larry David. Inferno 35. Ammensin näistä kaikista osa-alueista siihen, mitä teen tänä päivänä. Tutustuvatko nuoret Danten Jumalaiseen näytelmään Virgin Steelen innostamana. Tunnet eurooppalaisen kulttuurin. En istu ja valita, David DeFeis toteaa. Suurteosten tekijänä useamman phoner-yrityksen jälkeen meilitse haastateltu David DeFeis kirjoittaa ydinlauseet SUURAAKKOSIN. Minulle jokainen albumi on yksilö. Hän sai Bushin hallinnolta perintönä tonnin paskaa, mutta on saanut hitaasti muutoksia aikaan. Kun säveltäjältä kysyy, ovatko amerikkalaiset erityisen hyviä muokkaamaan muita kulttuureja näköisekseen ja virtaviivaistaman ne, vastaus on yksinkertainen: "Minulla ei ole aavistustakaan". On, ja musiikillamme on myös parantava vaikutus, DeFeis toteaa. Se on uusi oksa Virgin Steele -puussa. New York on nykyään kelpo paikka. Onko Virgin Steelen kuuntelemisella opetuksellista arvoa. Musiikillisesti uusin on lähellä Visions of Edeniä (2006), mutta pidemmälle vietynä. Musiikistamme on tehty useita opinnäytetöitä ja väitöskirjoja. Ground zero Amerikkalainen mytologia DeFeisin intoilu kreikkalaisesta tarustosta tekee Virgin Steelestä leimallisesti amerikkalaisen yhtyeen. Levyn nimi on minun tapani sanoa, miten hullua elämä on. Virgin Steele on rockmusiikkia, joka on amerikkalainen keksintö, ja lähtökohtaisesti kulutuksen kulttuuria. Muut kuulumiset lyhyesti läpikäytynä: David DeFeis ei ole väleissä yhtyeen alkuperäiskitaristin Jack Starrin kanssa. Seuraa synopsointi Black Light Bacchanalian juonesta: Kyseessä on konseptialbumi, jonka tarina alkoi jo Visions of Edenillä. Hän tekee sitä yhä. Amerikkalaiset rakentavat itselleen historian, koska heillä ei ole sellaista, ja niin tekee myös DeFeis. Jotkut sanovat, että kuulevat levyllä enemmän Marriage of Heaven and Hell -levyjä tai House of Atreusta, ja se sopii minulle hyvin. Isäni ohjasi, tuotti ja näytteli teatteria kreikkalaisista draamoista Shakespeareen ja kaikkea siltä väliltä. Dante kirjoitti elämän monikasvoisuudesta ja hulluudesta, ja mustan valon bakkanaali on minulta yritys samaan suuntaan. Synnyin teatteriperheeseen. Siinä on jotain samaa kuin lehtimoguli William Randolph Hearstin Kaliforniassa sijaitsevassa linnassa: Hearst osti ensimmäisen maailmansodan jälkeen köyhtyneestä Euroopasta muun muassa kirkkojen interiöörejä, jopa osan roomalaista temppeliä, ja tarjosi näistä rakennetussa tyylien sekamelskassa vierailleen Heinzin ketsuppia. Media luo tulimyrskyn myydäkseen lehtiä. Viimeksi New York oli suomalaisissa uutisissa WTCtornien juureen rakennettavan moskeijan ansiosta. Vaikka levymyynnit pienenevät, DeFeis kertoo Virgin Steelen olevan yhä päätyönsä. Ehkä hänkin olisi halunnut käyttää caps lockia. Caps lock DeFeis sotkee rockiinsa surutta toritaidemaisia pastisseja antiikin tarustosta. Hän on kuitenkin poliittisesti liberaali ja asuu jossain New Yorkissa kissojen ja miekkojen keskellä. Tai ainakin minä teen niin. Ground zero -keskustelu on räjähtänyt käsistä. Deadlinen lähestyessä olimme ajoittain paniikissa, mutta yritin pitää malttini ja mennä eteenpäin. Miksausaikaa olisi saanut jäädä enemmän, mutta hyvä näinkin. Kyse on elämästä, draamasta, kivuista ja särystä, kärsimyksestä, ilosta ja surusta. DeFeisin säveltämään musiikkiin perustuvat teatteriproduktiot Lillith, Die Rebellen ja Klytaimnestra eivät ole saamassa jatkoa Yhdysvalloissa. Itselleni se edustaa Virgin Steelen ydinsoundia, mutta olemme kehittyneet. Black Light Bacchanalia oli raaka levy jo alun pitäen, ja nyt siitä tuli vielä raaempi. "Musiikillamme on myös parantava vaikutus." D avid DeFeis saattaa olla New Yorkin voimametallin vonkamies, mutta binääriaritmetiikan jumala on langettanut hänelle digitaalisen kirouksen: Yhtyeen kahdestoista albumi Black Light Bacchanalia oli jo lähes valmis, kun useita raitoja katosi kovalevyltä. En pistä asioita pieniin laatikoihin ja kategorisoi kaikkea. "Miksi menisin ulos. Levyn sisältämä ääniinformaatio on pieni osatekijä paletissa, johon sisältyvät markkinointi, mainostaminen, tilaus cd-tehtaalle, tuotteen toimittaminen tukkuun ja muu arkinen aherrus. Minulla on intohimo siihen, ja olen löytänyt työssäni oman ääneni. Pitää tulla toimeen sillä, mitä elämä antaa. Oopperalaulajaksi opiskellut siskoni kuunteli klassista musiikkia, muut sisareni rockia ja metallimusiikkia. Ole hyvä ja siteeraa loppuun amerikkalaista kirjoittajaa
PAKKAHUONE, TRE LIPUT 34 + MAHD. TOIMITUSKULUT LA 13.11. TOIMITUSKULUT WWW.LIVENATION.FI + SUPPORT PE 12.11. PROUDLY PRESENTS FEVER TOUR + SPECIAL GUEST SU 14.11.2010 HELSINGIN JÄÄHALLI LIPUT 42 + MAHD. KAAPELITEHDAS, HKI LIPUT 36 + MAHD. TOIMITUSKULUT + support: SEVENTH VOID KE 10.11.2010 NOSTURI, HELSINKI LIPUT 33 + MAHD. TOIMITUSKULUT
Unquestionable Presence (1991) sekoitteli mukaan entistä enemmän jazz-sävyjä, ja teesit iskettiin oveen jo sellaisella voimalla, että moni bändi on levylle olemassaolonsa velkaa. toiminut Atheist Vuonna 1984 perustettu Atheist kantaa harteillaan teknisen death metalin edelläkävijän viittaa. Tuore pitkäsoitto Jupiter palauttaa bändin Unquestionable Presencen maisemiin, joskin mukana on myös ripaus uusia sävyjä. Musiikillisesti pätevä ja vielä entistäkin kokeilevammaksi heittäytynyt Elements (1993) kampesi jo toista koipea hautaan, sillä sielulle tärkeä alkuperäisrumpali Steve Flynn ei ollut enää mukana. Ei noin pitkän tauon jälkeen Inferno 37. Piece of Time (1989) esitteli hämmentävän taitavan ja death metalin raja-aitoja ennakkoluulottomasti venyttäneen bändin, joka hoiteli hommat omalla tavallaan. Aina kun julkaisimme levyn, reaktiot ovat olleet hämmentyneitä. TEKSTI Kari Koskinen I KUVA Amanda Vouglas I www.officialatheist.com Metallia A lun perin nimellä R.A.V.A.G.E. Bassovirtuoosi Roger Pattersonin menehtyminen auto-onnettomuudessa ennen kakkoslevyn julkaisua toi myös oman osansa kaaokseen, joka päättyi yhtyeen hajoamiseen vuonna 1994. Rajat ovat rikkomista varten Reilun vuosikymmenen mittainen telakoituminen päättyi nelisen vuotta sitten, kun Atheist heitti Wackenissa hartaasti odotetun paluukeikan. Paluun tehneen yhtyeen ilmaisussa on edelleen imua. ilman rajoja julkaisi tukun demoja ennen ensimmäistä pitkäsoittoaan. Meidän piti saada tarpeeksi luottamusta sekä itseämme että yleisöämme kohtaan, sillä kiertäminen on ollut meille aina vaikeaa. Ei meidän pitänyt tehdä uutta musaa lainkaan, ja se olisikin ollut virhe vielä muutama vuosi sitten. Meillä on livekokemusta nyt ihan eri tavalla ja kemiamme pelaavat paremmin yhteen. Nykyään yleisö on valistuneempaa ja meitä ymmärretään paremmin kuin koskaan, laulaja Kelly Shaefer sanoo
Kellyn mukaan teknisyyden määrittely on muutoinkin hankalaa, sillä se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Kellyä lukuun ottamatta jokainen Atheistin nykyjäsenistä soittaa myös yhtyeessä nimeltä Gnostic, joka perustettiin 38 Inferno vuosi ennen Atheistin paluuta. Meidän musamme on sentään kestänyt aikaa kaksi vuosikymmentä. Steven mukaan tilanne on kuitenkin paranemaan päin. Kellyn mukaan luvassa on myös lisää uutta musiikkia, joten paluu ei tule jäämään yhden levyn mittaiseksi. Saimme myös vakuutella aika monelle, että emme tekisi uutta levyä, jos emme tietäisi matskun olevan todella hyvää. En ollut soittanut 14 vuoteen oikeastaan edes itsekseni. Yksi asia johti toiseen, ja kerroin Kellylle, että olin alkanut taas soittaa. Elementsin tyylikirjoa se ei tavoittele, ja musiikki on hitusen helpommin sisäistettävissä. Emme ole koskaan olleet nopein, teknisin tai raskain bändi, mutta haluamme yrittää viedä omaa juttuamme yhä erikoisempiin suuntiin, Steve kertoo. Minun on lähes mahdotonta päästä oikeaan tilaan ilman polttelua. Se on osa minua aivan samalla tavalla kuin musiikkikin.. Kirjoittaminen Steven kanssa on niin erilaista, ja kyllähän UP on tärkein levymme. Atheistin nykymiehistön täydentävät levylle bassot ja toista kitaraa soittanut Jonathan Thompson sekä kitaristi Chris Baker, jotka ovat osallistuneet myös säveltämiseen. Halusin aloittaa uudestaan, enkä ajatellut varsinaisesti teknisen deathin soittamista. Live and Live Again kertoo evoluutiosta. Samalla on ollut juttua leffasta hieman The Story of Anvilin malliin... Kiekolle on kreditoitu kolme kitaristia, mutta livenä Kelly keskittyy vain laulamiseen. Tapasin Atlantassa muutamia paikallisia muusikoita, jotka olivat myös Atheistin faneja. Haaveeni on, että voisin olla viisikymppisenä arvostettu taiteilija ja järjestää näyttelyjä Euroopassa, soittaa musiikkiani ja huolehtia tyttärestäni. Taipaleemme on täynnä draamaa, ja meitä on houkuteltu kirjoittamaan myös kirja. Kun aloimme kirjoittaa Steven kanssa uusia biisejä, tuntui kuin olisimme jatkaneet suoraan siitä, mihin muinoin jäimme. Unquestionable Presencen henki tuntuu vahvasti, mutta Kellyn mukaan tämä ei ollut tarkoituksellista. Gnostic on oma juttunsa, jonka puitteissa ymmärsin haluavani taas soittaa. Jupiter on aggressiivinen ja koukeroistaan huolimatta myös yllättävän tarttuva kiekko. Atheistissa on ihan oma fibansa, eikä kenenkään tarvitse olla huolissaan Gnosticin vaikutuksesta musaamme. Vaan entäpä Kellyn vapaa-aikanaan harrastama maalaaminen, joka on vähitellen muodostumassa yhtä tärkeämmäksi osaksi miehen luomistyötä. Kirjoitan monenlaisista jutuista ja hyökkään jopa paavia vastaan, haha. Aloitin maalaamisen vuonna 2000, ja siitä muodostui musiikin kaltainen tapa purkaa sisintäni abstraktilla tavalla. Juttelin Tonyn kanssa viikko sitten, ja hän palaa todennäköisesti lavoille kanssamme. Basistikuviot ovat sen sijaan vaiheessa, sillä Roger Pattersonin korvaajaksi aikoinaan tullut Tony Choy jätti bändin juuri ennen Jupiterin nauhoituksia, mikä johti ikävään julkiseen sananvaihtoon. Tämä elementti on ollut mukana oikeastaan aina. Steven mukaan tämä ei näyttele Atheistin paluussa minkäänlaista roolia. En anna sen hallita itseäni, vaan käytän sitä työkaluna. Minä, Roger ja Rand (kitara 198894) tapasimme poltella aika paljon ja keksiä mitä hulluimpia ideoita, haha. Puolisen vuotta myöhemmin Atheist nousikin sitten haudasta. Jotkut tykkäävät tehdä hommia ilmastoidussa huoneessa, minä taas pilvessä. Fictitious Glide on myös aika henkilökohtainen biisi ja käsittelee elämäni viittä edellistä vuotta joskin varsin abstraktilla tavalla. Mitä enemmän Gnosticin kanssa soittelimme, sitä enemmän aloin kaivata rankempia ja haastavampia rumpujuttuja. Musamme kuulostaa teknisemmältä kuin onkaan. En ole kummoinenkaan Anvil-fani, ja tuon leffan idea olisi ollut mahtava, jos se olisi tehty jostain toisesta bändistä. Olemme edelleen ystäviä, mutta jos aikataulut eivät natsaa, meidän pitää etsiä hommaan joku toinen. Taivaanrannanmaalari Luomisen lähtökohdat Atheistin tulevaisuudensuunnitelmiin kuuluu paitsi reippaasti kiertueita, myös uraa luotaavan dvd:n julkaisu. Olin itsekin kuvioissa Anvilin aikoina, enkä suoraan sanoen muista heidän olleen esikuva kenellekään. Elementsin ja UP:n vertailu on kuin vertaisi pistoolia konekivääriin. Kirjoittamisen apuna mies käyttää pilvenpolttoa, joka on miehen sanojen mukaan valjastettu tiukasti luomisprosessin alaisuuteen. Minkälaisia visioita savut tällä kertaa irrottivat. Aikatauluissa on kyllä sovittamista, sillä hänhän tekee nykyään paljon lattarimusaa. Tunsimme paineita lähinnä omaa historiaamme kohtaan, sillä Atheist on nykyään nostettu tämänkaltaisen musiikin edelläkävijäksi. ääh, joku raivostuu varmasti tästä, mutta meidän vaiheistamme kertova elokuva tehtäisiin ainakin bändistä, joka osaa soittaa, haha. Sanoituksista puhuttaessa Kellyn ääneen tulee uutta painokkuutta. Atheistissä on kyse siitä, kuinka monenlaiset jutut voidaan yhdistää toisiinsa. Kovaa tekstiä, joka ei kerää sympatiapisteitä. Se on minulle tärkeää samalla tavalla kuin vaikkapa meditoiminen jollekulle toiselle. "Jotkut tykkäävät tehdä hoMMia ilMastoidussa huo neessa, Minä taas pilvessä." Kelly Shaefer aleta sävellyspuuhiin ihan tuosta vain, remmiin palannut Steve Flynn huomauttaa. Suunnittelemme elokuvaa urastamme, ja nauhoitamme mukaan myös jonkin festarikeikan. Maalaaminen on hauskaa ja suosittelen sitä kaikille, sillä se tulee suoraan sielusta. Third Person tarkastelee ulkopuolisen silmin sitä, kuinka joku palaa pitkän poissaolon jälkeen tekemään uutta musiikkia. Yksi harvoista yhdistävistä tekijöistä on minun rummutteluni, ja Kelly sanoikin heti Gnosticin demon kuultuaan, että hän tunnisti tyylini välittömästi. Aloitusraita Second to Sun on levyn räjähtävin kappale, ja kun saimme sen kasaan, nauroimme ihan hervottomasti, että voi pyhä paska, me teimme sen! Pitää vain toivoa, että yleisöllä ei mene enää puoltatoista vuosikymmentä uuden musamme hahmottamiseen, Kelly naurahtaa. Väittäisinkin harjoittamamme teknisyyden olevan siinä mielessä harvinaista, että käyttämämme harmoniat, tapamme liimailla erilaisia juttuja keskenään ja biisien herättämät tunnelmat ovat ainutlaatuisia. Hän toivoo yleisön panostavan myös Jupiterin tekstien tutkimiseen, sillä hän satsaa niihin tosissaan
OLYMPIASTADION PERJANTAI 8.7.2011 LIPUT: 63/69e + MAHD.TOIMITUSKULUT // OSTORAJOITUS 8 LIPPUA/ASIAKAS LISTAYKKÖNEN THE FINAL FRONTIER NYT KAUPOISSA! WWW.IRONMAIDEN.COM
Löin runokirjan käteen, ja sitten tuli heviasiat puheeksi. Ja maastohousuthan oli sellainen, että..., Juhani aloittaa. Mun mielestä toi lähti hyvään suuntaan juuri sen takia, että se rokkaa enemmän. Hän oli mulla asiakkaana. Vitus -levyn sanoitukset poikkeavat tavanomaisista metallisanoista. Galzilla on oma näkemyksensä asioiden kulusta. Hevimies ei helpolla taivu, mutta pikkuhiljaa tässä taivutellaan popimpaan suuntaan. Se on kuin kotiin menisi. Hienosti ja rennosti meni bändilläkin studiossa tai studioissa. Se on vaikeaa ja vaarallista tekstiä nuorelle herkälle miehelle, ja naiselle toki myös. Mä haluan uskoa, että olen niin paljon jauhanut tuosta, että pitää tehdä erilaista. Ei edes laskenut sitä, että olisi tullut vähän kylmempää. Joo, sooloja ja pieniä riffinpätkiä. Minä itse sain sellaisen kuvan siitä runokirjasta, että siinä käydään läpi toisaalta yhden ihmissuhteen kaari, mutta myös elämänkaari. Löytyi vain viikon pöydällä homehtunut kahvikuppi, ja Parviainen vaan pyyhkäisi homeet ja pölyt vittuun ja otti kraanasta vettä. Kiinnostaa myös, miltä teksti näyttää, kun siinä ei ole mitään musiikkia taustalla, vaan sen pitäisi seisoa ihan omillaan. Oli vähän liiankin rentoa, ja se näkyi sitten studiolaskussa. Liinojasta Parviaiseen Runoista sanoihin 40 Inferno. Toi on kyllä perhanan vaikea, kun en pysty sellaista punaista lankaa vetämään. Juhanille on tullut paineita tehdä rokimpaa. Ne poistuivat kuvioista aika nopeasti, Galzi hymähtää. Uudelle levylle haettiin entistä enemmän rokkimeininkiä kaiken kikkailun sijaan ja vastapainoksi. Hän antoi ohjeita, että Nietzscheä ei saisi kääntää sillä tavalla, että nuoret ymmärtävät sen väärin. Tuo suomeksi lausuttu kohta erottuu taatusti muusta materiaalista hyvässä tai pahassa. Hyvä äijä tämä Hännisen Jarno, joka sen omistaa. The Disease of St. Pöydän ääreen on istuutunut Dead Shape Figure -kolmikko Timo "Galzi" Kallio (laulu), Juhani Flinck (kitara) ja Krister "Kride" Lahti (kitara). Dead Shape Figure ei tyydy tavanomaiseen silloinkaan, kun puhutaan levyillä vierailevista artisteista. Kitarat, rummut ja basso äänitettiin D-Studiossa, jota Juhani muistelee erityisellä lämmöllä. Runot taitavat siis kiinnostaa enemmänkin. Galzi on opettanut mitä saa kuunnella ja mitä ei. DSF tiedetään bändiksi, joka soittaa thrashia ja deathia, mutta ei kuitenkaan. DSF:n vokalisti on julkaissut itsekin runokirjan nimeltä Loppusäkeet, jolle hän käänsi bändin debyyttilevyn The Grand Karoshin (2008) sanoituksia runoiksi. Se oli, että "totta vitussa mun pitäisi!", Galzi muistelee huvittuneena. Juhani sanoo, että Parviaisen osuus löytyy YouTubestakin. Ajattelin ihan aluksi ottaa siitä kirjasta kaikki lyriikat, mutta se oli niin sairaan vaikeaa. Runoilija Tuomi osoittautui kovaksi Nietzsche-faniksi, ja hän opastikin käännösten suhteen. TEKSTI Tami Hintikka I www.myspace.com/deadshapefigure n ja PohjoiS-Koreaa ykytaiteen museon Kiasman kahvilassa nurkkapöytä on poikkitaidetta rock, rässi ja runous siinä Dead Shape figuren uuden The Disease of St. On siellä sinunkin juttuja, Juhani muistuttaa. Jätkät miettivät itsekin tyylin määrittelyn vaikeutta, mutta pääasiallinen biisintekijä Juhani on kehitellyt sopivan kuvauksen. Melkein poikkitaiteelliseksi lähtisin kuvailemaan, Galzi kommentoi. Se on kyllä ihan vitun outo se kohta siinä biisissä. Kappaleiden Face on the Nails ja Idiopolis sanat ovat eri lähteestä. Rumpalinvaihdos ei vaikuttanut mitenkään tempon laskuun, vaikka tällaista huhua liikkuu, Juhani korostaa. Bändissä musisoivat heidän lisäkseen rumpali Mohkis ja basisti Ere. Siitä pitää vetää omat johtopäätökset, Galzi kuvailee. Mitä sanat käsittelevät, Galzi. Kahta biisiä lukuun ottamatta lyriikat ovat Galzin englanninoksia Panu Tuomen Pyhän Vituksen tauti -kirjan runojen pohjalta. Kun hän tuli studioon joka ei ollut mikään design-studio vetämään osuuttaan, niin asenne oli, että "jos saisi vettä jostain hanasta". Kerroin, että Tapio Liinoja fiittasi ekalla levyllä, että pitäisikö sun tulla tälle. Dynaamisempia biisejä ja rokimpaa matskua. Ne ovat Nietzschen Hyvän ja pahan tuolla puolen -kirjan sivuilta 4 ja 5. Mä keksin juuri hyvän termin kuvaamaan meidän musiikkia: scandinavian thrash rock. On alku, keskikohta, loppu ja huipentumia, ongelmia ja ongelmista selviämisiä. Parviainen runoilee antaumuksella kappaleessa Shrouds. No kyllä ne kiinnostavat, Galzi myöntää. Harmittaa vaan kun jäi omat biisihommat vähän vaiheeseen, Kride valittelee. Ajattelin, että voisi tehdä rokkaavampia biisejä, joissa olisi vähän enemmän groovea. Aina kun tekee laulunsanoja, niin tekee tavallaan runoja. Yhtye on kokenut kokoonpanomuutoksia ydinryhmän pysyttyä kuitenkin samana. Saattaa monia vituttaa, Kride epäilee. Se on kiinnostavaa runoudessa. Nyt mukaan on onnekkaan sattuman kautta saatu muun muassa käsikirjoittajana ja ohjaajana tutuksi tullut Jussi Parviainen. Lukiessa voi huomata, miten pienistä aiheista ja miten vähällä saa aikaan suuria mielikuvia. Se pitää ymmärtää oikein. Otti vaan siitä ja lähti vetämään suoritustaan. Vitus -levyn kolme kivijalkaa. ainoa paikka, jossa lokakuun ilta-aurinko ei paista suoraan silmään. Se kikkailee ja murjoo, mutta silti rokkaa ja svengaa. Hieno asenne kyllä, Galzi hehkuttaa
Juhani alkaa tilittää tapahtumia. Vakioporukka, eli pulsut, pakeni alakerran pubiin. "Valko-Venäjä on kuin yksi suuri pitseria" Säästöä haettiin Juhanin mukaan muualta. Parviainenhan oli hoitamassa meitä muun muassa Irakiin, jossa olisi ollut tarkoitus kuvata musiikkivideo. Inferno Huonosta tuurista diktatuuriin 41. Eivätkä kokemukset ole aina olleet sieltä ruusuisimmasta päästä. Minskin keikka jouduttiin perumaan, ja siitähän seurasi mellakka, jonka tiimellyksessä paikallinen promoottori katsoi parhaaksi luikkia rahojen kanssa pakosalle. Ei tarvitsisi olla kuin keikka per mesta, se riittäisi kyllä mulle, Galzi päättää. Päätettiin sitten vetää akustisesti, mutta meitä katsomaan tulleet lähtivät pois, kun tuumivat että mitä pelleilyä tämä on. Pojat yltyvät jo haaveilemaan melko jyrkästä kahden keikan rupeamasta. Turneesuunnitelmia on kovasti ollutkin, mutta yksi toisensa jälkeen ne ovat kaatuilleet milloin mistäkin syystä. Omistaja sanoi lämppäribändin jälkeen, että jos tämä meno jatkuu, niin ette saa keikkaliksaa ja joudutte maksamaan jotain, kun olen menettänyt rahaa niin ja niin paljon. Kride utelee. Yhteenvetona voisi sanoa, että Valko-Venäjä on kuin yksi suuri pitseria, Galzi tiivistää. Vitus -kiekon vieraileva tähtikin oli aikeissa ujuttaa näppinsä keikkahommiin. Vedettiin jogurttia ja lauleskeltiin, Galzi kertoilee. The Disease of St. Bändit (DSF:n lisäksi Cradle of Filth, Moonspell ja Turisas) pääsivät epäinhimillisen tarkan syynäyksen jälkeen maahan, mutta rekka, jossa oli suuri osa soittokamoista, ei päässyt rajan yli. Molempia on bändin uralle mahtunut ja paljon. Kitarasoolot äänitettiin Kriden kotona ja mun äidin kotona, ihan budjettisyistä. Pitäisiköhän mainita eräs Myötätuulirockin jatkoklubijärkkäys. Siellä kun ruvettiin soittamaan, niin omistaja huomasi, että sehän tulee lujaa se musiikki. Aiheesta sikiää keskustelua tulevista Dead Shape Figure -kiertueista. Omistaja ei kiitellyt, vaan totesi vain että pakatkaa kamat ja painukaa vittuun, pilkku tuli jo, Juhani muistelee nyt jo hieman huvittuneena. Juhani kertoo "runonlausujan" konserttivisioista. Laulut purkitettiin Mikko Herrasen studiolla, jossa oli tosi leppoisa fiilinki. Se oli just tällainen urbaanilegenda, joka toteutui. Vaan pientäpä ovat ongelmat suomalaisessa lähiöravintolassa verrattuna suureen ja mahtavaan Valko-Venäjään. Tuli sitten kyllä kehuja niiltä kanta-asiakkailta, jotka olivat jääneet sinne, Galzi sanoo. Mongolian pääkaupungin Ulan Batorin kautta Pohjois-Koreaan. Dead Shape Figuresta puhuttaessa ei voi sivuuttaa keikkoja eikä pitserioita. Vasta sitten, kun tullaan sieltä rundilta, voi sanoa, että kyllä tämä onnistui ihan oikeasti, Galzi toteaa. Se oli hieno kokemus, Kride toteaa "aavistus" ironian sävyä äänessään
S: Olen huomannut, että melodisuutemme on kehittynyt kuin varkain monipuolisemmaksi. S: Uskon, että taikamme piilee juuri neljässä säveltäjässä. Ne eivät vain sopineet itse levylle. A: Huvittavinta on, että asuessamme ympäri maailmaa ja säveltäessämme treeniksen sijaan cyberavaruudessa kaikki on parantunut entisestään. A: Tai vaihtoehtoisesti joudumme vielä likaisempaan thaimaalaiseen yökerhoon, jossa ihastelee aluksi kaikkia ihania naisia, kunnes tajuaa, että niillä kaikilla on munat housuissaan! S: Joillakin heistä ei ole edes munia, vaan he ovat yksityiskohtia myöten ihan naisen näköisiä. Tarttuvat kertosäkeet ja melodiat ovat edelleen läsnä niiden riman noustessa jopa entistä korkeammalle jo valmiiksi muhkean raskauden myötä. Kun lyömme mukaan minun viritelmäni, Michaelin old-school-helloweenit ja Markuksen huikeat biisit, homma karkaa usein käsistä. Edeltäjänsä luonteesta huolimatta 7 Sinners pääsi yllättämään äärimmäisyytensä lisäksi myös sillä, kuinka sen kappaleet sopivat hämmentävän hyvin yhteen erilaisuudestaan huolimatta. S: Eräs japanilainen tyttö oli ommellut kuusi kuukautta kimonoa minua varten ja opiskellut saksaa, jotta voisi tulla juttelemaan illan päätteeksi omalla äidinkielellämme! A: En tiedä vieläkään, miten päin olisin sen seikan kanssa, että yksi WWE:n tunnetuimmista vapaapainijoista on napannut sekä nimensä että lopetusliikkeensä nimen debyytiltämme. A: Se on mahtava asia! Voimme tuoda ennakkoluulottomasti yhteen kolmen tai neljän vuosikymmenen parhaat puolet. Emme ole vieläkään maailman synkin bändi, mutta siitä tiukasta HappyHappyJoyJoy-karsinasta on murtauduttu ulos jo aikoja sitten. S: Yhdellä ikifanillamme on selän kokoinen Better Than Raw -tatuointi, ja samalla kaverilla taitaa olla myös vuoden 1976 Mustang, jota peittävät valtavat Walls of Jericho -maalaukset. Jo pari edellistä levyä ovat olleet osoituksia uusiutumiskyvystä, joka on nyt johtanut bändin äärimmäisimpään albumiin. A: Äänitimme 7 Sinnersille 18 kappaletta, eli parhaimmiston kaikkien biisien joukosta. Yritin olla miettimättä sitä, miten monenlaiset ääntelyt sopivat levylle. A: 7 Sinners on sekä osa luonnollista jatkumoamme että selvää seurausta Unarmedille. Monille heistä Helloweenin näkeminen ensimmäistä kertaa oli kuin pyhiinvaellus. Siksi jopa b-puolet ovat ehtaa tavaraa. S: Saksalaisessa porukassa saattaa päätyä vaikkapa Mexico Cityn törkyisimmälle klubille tajuamatta ollenkaan, missä maassa on sillä hetkellä. Vakavimmillaan sanat ovat henkilökohtaisia, kieroutuneimmillaan taas itseironiaa. A: Voittaja on silti se brasilialainen mies, jolta löytyy kaiken merchandisen ohella kolme lasta nimeltään Andi Deris Gonzales, Michael Weikath Gonzales ja Markus Grosskopf Gonzales. Inferno Saatanan saksalaiset Hullut kurpitsapäät Seitsemän kuolonsyntiä On edetty kauas niistä vuosista, kun Andi Deris astui Michael Kisken monien mielestä liian isoihin saappaisiin. Jos me emme neuvottele lehmän kanssa ennen tämän tappamista, miksi ylivertainen elämänmuoto tekisi näin meidän kaltaistemme hullujen kanssa. Keskityin siihen, että laulan jokaisen kappaleen juuri oikealla tavalla. Kun olimme työskennelleet kuukausia vain akustiset kitarat sylissämme, halusin kytkeä kitaran vahvistimeen ja antaa palaa. Helloween ei ole ehkä vieläkään unohtanut mustaa huumoriaan, mutta menneen vuosikymmenen muutosten myötä jopa teemoissa on havaittavissa vakavampia aiheita, jotka kärjistyvät väänneltyihin kannanottoihin. Kun valitsimme näistä kappaleet levylle, poimimme vain parhaat parhaiden joukosta. Internet on treeniksemme! Periaatteena ei ole silti ollut, että kaikkien biisejä on pakko ottaa levylle asti. A: Törmäsin monien riffien kanssa tilanteeseen, jossa huomasin niiden vaativan rinnalleen vielä paremman kertosäkeen. Siksiköhän he suostuvat kaikkeen. Andi on jo yksinään todellinen biisigeneraattori, joka jaksaa aina yllättää. Missä kulkee miehen ja naisen välinen raja. A: En tiedä, enkä halua tietää. lille. Taidamme edelleen uhkapelata paholaisen kanssa. Saksalaisten välisiä kemioita tuumaillessa ei voi olla törmäämättä mielikuvaan siitä, mihin esimerkiksi Helloweenin ja Gamma Rayn yhteiset kiertueet saattoivat johtaa, kun joukossa kiersi parikymmentä kaveria. Helloween on tullut tunnetuksi bändinä, jonka vanhimmat fanit tekevät mitä vain bändin eteen. 7 Sinnersil- "Jo siinä on tarpeeksi aihetta itseironiaan, että meidän kaltaisestamme konservatiivisesta bändistä on kuoriutunut näin arvaamaton tapaus!" takin voi löytää powermetallisimman kasariHelloweenin ja brutaaleimman runttauksen ohella monenlaisia juttuja, joita kukaan ei varmasti osaa odottaa. Tämä heijastuu myös uudelle albumille monipuolisuutena, jonka kaikki ääripäät ovat silti ehtaa Helloweenia. Onneksi en ehtinyt koskea mihinkään, kun tuli niin pakokauhunomainen kiire ulos! Ne kaikkein hulluimmat kurpitsapäät taitavat silti löytyä kuulijoiden joukosta. A: Olen nähnyt näköispatsaita, isoja maalauksia ja itse tehtyjä vaatteita, jotka ovat kuin aitoja oheistuotteita kaikista kansitaiteistamme. Malarialääkkeiden loppumisen aiheuttaman jännityksen sijaan uskomattominta oli lentää helikopterilla valtavan yleisön joukkoon keskelle ei-mitään! Helloween ei ole jäänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana polkemaan paikoilleen. Biisit vaativat enemmän kokeiluja kuin koskaan aiemmin, mutta tämä tutkimusmatka osoitti vanhojen saksalaisten pelaavan yhä paremmin yhteen! maailman typerimpinä eläiminä! Ei yksikään toinen laji pasko pesäänsä ja tuhoa itseään näin kiivaalla tahdilla. A: Annoin itselleni entistä enemmän tulkinnanvapautta. Jos saisimme maahan kehittyneitä vierailijoita, he pitäisivät ihmisiä 43. Olisi ollut helppoa laulaa koko levy huutamalla tai melodisesti, mutta täyden paletin käyttäminen teatraalisuuksia ja murinoita myöten osoittautui palkitsevammaksi. Helloweenin antoisin perisynti on ollut vuosikausia se, ettei bändi luota vain yhteen tai kahteen säveltäjään. Jo siinä on tarpeeksi aihetta itseironiaan, että meidän kaltaisestamme konservatiivisesta bändistä on kuoriutunut näin arvaamaton tapaus! A: Jokainen voi tutkia You Stupid Mankindin sanoituksia. Joka kerta kun kasaamme uutta levyä, Andilla on 1020 biisiä valmiina. Aluksi en halunnut löysäillä tuumaakaan, vaan runnoa niin ankaran metallin voimin kuin on mahdollista. Kaikesta kiivaudestaan huolimatta Helloween ei ole unohtanut oleellisimpia puoliaan. 7 Sinners on jälleen osoitus siitä, kuinka elinvoimainen Helloween on myös monipuolisen nokkamiehensä ansiosta. S: 7 Sinners ei ole konseptialbumi, mutta jokaisen biisin voi yhdistää johonkin seitsemästä synnistä, joihin useimpiin itsekin syyllistymme. Sascha: Soitimme myös keskellä Amatsonin sademetsää yli miljoonan ihmisen kaupungissa, johon ei kulkenut lainkaan teitä
Sitä raKaStaa. 46 Inferno. TEKSTI Matti Riekki I KUVAT Geoff L Johnson I www.kylesa.com Viidennen albuminSa julKaiSSut kylesa PaKenee määritelmiä ja helPPoja luentoja. Se taSaPainoilee abStraKtin ja lineaariSen rajalla
Kun kirjoittaja vauhkoaa ja hehkuttaa ilman kriittisyyden häivää, päällimmäiseksi tunteeksi jää, ettei bändi voi olla noin hyvä. Uuden Spiral Shadow -levyn julkaisun alla bändin ympärillä on aistittavissa tarkemmin määrittelemätöntä värinää. Kylesa on julkaissut kymmenvuotisen historiansa aikana viisi albumia, ja näistä jokaisella sen voi sanoa kehittyneen hyvään vai huonoon suuntaan, se on tietysti makuasia, mutta ainakaan bändi ei ole jäänyt paikoilleen. Hah hah, riippuu vähän keneltä noista värinöistä kysyt, Pleasants sanoo. Heillä on homma verissä. Jos nykymusiikkimaailmasta etsii positiivisia piirteitä, sellaiseksi voinee laskea bisneksen arvaamattomuuden. On tosi hankala ennus- A-puoli Inferno 47. En voi kuvitella eläväni ilman musiikkia, Cope tunnustaa haastattelun mittaan. Jotenkin tuntuu, että levy-yhtiönsä alati menoaan parantaneeseen ranskalaispuulaaki Season of Mistiin vaihtaneelle Kylesalle on tapahtumassa mukavia asioita. Siinä on jotain mätää. Lausunto ei epäilytä lainkaan. Se edustaa nykyisessä musiikki-ilmastossa tervetullutta esimerkkiä, rehellisen, vannoutuneen puurtamisen ideologiaa, ja mikä mukavinta, raaka työnteko näyttää myös tuottavan hedelmää. Niinpä on täysin mahdollista, että tänä päivänä paradoksaaliseen indie-kategoriaan luettava Kylesa on huomenna suuri nimi ja komeilee Rolling Stonen kannessa rockin pelastajien silinterit päässä. Kunnon vaatimattomien vaihtoehtorokkarien tavoin bändi itse on muka autuaan tietämätön kuhinasta. un toimittaja on liian innostunut haastateltavistaan, teksti on monesti kiusallista luettavaa. Mikä tai mitä tahansa voi nousta pinnalle, eikä seuraavaa suosikkisuuntausta osaa ennustaa kukaan. He ovat innostu- neita, puhuvat musiikista myös muiden kuin lempilapsestaan, aivan kuten todellisten musiikkidiggareiden pitääkin. Kun ilmoitan tässä ja nyt, että amerikkalainen Kylesa on mielestäni ehkäpä nykyajan kovin raskaan rockin yhtye, toivon, että katsotte sanojeni taakse ja otatte bändin tosissanne. Joka tapauksessa, Yhdysvaltain syvästä etelästä, Georgian osavaltion Savannahista tuleva Kylesa on bändi, jonka harteille kasaa paljon. Nämähän ovat henkimaailman asioita, eikö. Eihän se ole heidän vikansa, että homma niin sanotusti toimii eikä minun, jos en osaa pitää kynääni aisoissa. Haastateltavani Laura Pleasants ja Phillip Cope, Kylesan kitaroin laulava johtopari, tuntuvat tyyppeinä levyjensä veroisilta. Liike on tärkeintä
Inferno 49
Video on kerännyt juttua kirjoitettaessa YouTubessa lähes 120 000 katselukertaa, mikä on kunnioitettava määrä näinkin marginaaliselle metallivideolle. Nykyään porukka on niin hemmoteltua, että he eivät osaa arvostaa tuon videon kaltaista yksinkertaisuutta. Mielestäni onnistuin tässä erittäin hyvin. kovaN JulkaisutahdiN vuosieN hilJaiseloN JälkeeN löytäNyt arckanum elää uraNsa tuotteliaiNta aikaa. Tuosta päivästä alkaen henkeni muuttui ikuisiksi ajoiksi. Virettään Shamaatae piti toki yllä kolmen ep:n, yhden kokoelman sekä Contaminon ja Svartsynin kanssa julkaistujen splittien muodossa, mutta vasta pari vuotta sitten tapahtunut musiikillinen "herääminen" ja sitä seurannut luovuudentulva ovat aiheuttaneet aiheellista kiinnostusta yleisön keskuudessa. Ja koska minä muutun, Arckanum muuttuu tietysti minun mukanani. Muusikko vai kirjailija? Arckanum on ollut viime vuosina totuttua tuottavammassa kunnossa. Niissä on huikea ero. Sviga Lælla soi vanha tuttu Arckanum. Tämä on helppo jokaisen Bathory-, Burzum- ja Satanic Warmaster -fanin allekirjoittaa. On aina vaikeaa tehdä uusi levy, mutta rakastan sitä touhua, ja koska olen tehnyt levyjä jo niin kauan, prosessi on nykyisin hieman aiempaa helpompi. Tämä on minulle luonnollista, koska olen rumpali. Vaikuttaa siltä, että ihmiset luulevat videon edustavan minua tänä päivänä, vaikka video on tehty vuonna 1994, samaan aikaan toisen demonauhani kanssa. Tietokoneellaan päivät pitkät istuvat, joka asiasta ruikuttavat teinit. Aihepiirien laajuuden ja monimutkaisuuden vuoksi tarkempi syventyminen taitelijan ajatuksiin on tilan puitteissa mahdotonta, mutta asiasta kiinnostuneille on syytä suositella tutustumista miehen kirjallisuuteen, jonka pääasiallisena julkaisijana on toiminut suomalainen Ixaxaar. Kenties merkittävin syy Arckanumin selkeälle visiolle on yhtyeen toiminta sooloprojektina. Koska Sviga Læ on kertomus Múspellzheimrin tulenhehkuisesta maailmasta, myös levyn musiikin täytyy kuvailla sotaa ja tulta. Tällöin lopputuloksesta muodostuu mahdollisimman kompromissiton ja suoralinjainen. Silloin tämä pätkä oli erittäin uniikki ja ihmiset pitivät siitä. En halua tehdä koskaan samaa levyä kahta kertaa, ja tästä johtuen levyjen soundit ja tunnelmat ovat aina erilaiset. Kyse on ennemminkin vuosien tuomasta kokemuksesta ja tästä johtuvasta hommien helpottumisesta. Arckanum käynnistyi bändinä, joka käsittelee mustaa magiaa ja satanismia enimmäkseen mysteerejä kaaosjumala Panin ympärillä. Se oli vain yksi siisti juttu, jonka minä ja kaverini saimme aikaiseksi, ei mitään sen kummempaa. TEKSTI Joni Juutilainen I www.arckanum.se Yksin aina L ähes kahden vuosikymmenen mittaisen uran ruotsalaisessa black metal -undergroundissa tehnyt Arckanum on ollut kautta uransa entiteetti, jonka tasapainoa musiikkimaailman muotivirtaukset eivät ole horjuttaneet. Useimmiten valitsen levylle tietyn teeman ja ryhdyn rakentamaan kokonaisuutta mielikuvitukseni ja visioideni avulla. 54 Inferno Vaimon kanssa YouTubessa Muutamat lukijat saattavat muistaa Arckanumin ainoan musiikkivideon Gava Fran Trulenin, joka on noussut kevyessä camp-henkisyydessään todelliseksi black metal -klassikoksi. Siinä missä viimeiset kaksi levyä, Antikosmos (2008) ja tylysti nimetty ÞÞÞÞÞÞÞÞÞÞÞ (2009) toivat bändistä esiin totuttua kylmempiä ja tarttuvampia sävyjä, Sviga Læ tuo yhtyeen sointiin jälleen tuttua maanläheisyyttä ja melankoliaa. Minulla ja vaimollani on tapana repeillä YouTubessa videolle annetuille kommenteille. Vexior 218 -taiteilijanimellä kirjojaan tehtaileva Shamaatae kykenee tekemään selkeän eron Arckanumin sanoitusten ja kirjojensa välille. Vuonna 2001 päädyin kontaktiin erään satanistin kanssa, mikä avasi silmäni ja antoi elämälleni täysin uudenlaisen suunnan, ja tätä suuntaa kutsutaan kaaosgnostilaisuudeksi ja antikosmiseksi satanismiksi. Vuonna 1993 julkaistusta toisesta demostaan lähtien yksin bändiä pyörittänyt Shamaatae (tunnetaan myös Johan Lahgerina) on havainnut yksin työskentelyn olevan paras keino hallita yhtyettä. Rakastan tuota videota edelleen, sillä se kuvaa hyvin Arckanumia siihen aikaan. Halusin luoda pimeän ja sotaisan tunnelman, kun taas ÞÞÞÞÞÞÞÞÞÞÞ oli erittäin kylmä ja rujo albumi. Surtrin, Lokin ja Múspellzheimrin haastattelussa maininnut Shamaatae vaikuttaa musiikkinsa perusteella "hengenmieheltä", jonka uskomuksissa yhdistyvät vanhat skandinaaviuskonnot, erityisesti ruotsalaisessa black metal -maailmassa kukoistava antikosminen satanismi ja kaaosgnostiikka. Arckanumin sanoitukset syntyvät huomattavasti helpommin, ja ne ovat useimmiten ainoastaan osia niistä ideoista ja havainnoista, joita koen syventyessäni mustaan magiaan ja muuhun aiheeseen liittyvään tutkimustyöhön. Vuonna 1998 julkaistun Kampen-levyn ja Antikosmosin välille ehti kasvaa kymmenen vuoden mittainen tauko. Riffejä kirjoittaessani tavallaan kuulen kuhunkin riffiin sopivat rummut päässäni. kaikkieN oNNeksi erikoiseN black metal -yhtyeeN tuotaNNossa määrä Ja laatu kulkevat käsikkäiN. Tehdessäni kappaleita Sviga Lælle tunsin ympärilläni Surtrin ja Lokin vihan ja raivon; tahdoin heidän vihamielisten voimiensa ilmenevän melodioissani. Shamaataen mukaan Arckanumin luomisprosessissa ei ole tapahtunut konkreettisia muutoksia. Aiemmin julkaistut viisi kokopitkää levyä puhuvat tasokkuudellaan kieltänsä Arckanumin omaehtoisuudesta ja vahvasta visiosta, jonka jatkeeksi syntynyt Sviga Læ -uutuus tuntuu vain vahvistavan bändin yksilöllisyyttä. Minulla on täydellinen vapaus oman musiikkini suhteen, ja se on minulle erittäin tärkeää. Yksin työskenteleminen on vain niin paljon helpompaa ei riitoja treenikämpällä, eikä typeriä musiikillisia ideoita, joita minun täytyisi sietää omilla levyilläni. Viimeisin kirjani Gullveigarbók otti viisi vuotta valmistuakseen, ja käytin sen tekemiseen ja tutkimustyöhön noin viisi tuntia päivässä
Se on kuin jokin todella syvä ja alkukantainen kutsu minulle. Tuen ehdottomasti Watainia ja olen erittäin iloinen heidän menestyksestään, mutta ei asia minua oikeastaan sen enempää kiinnosta. Pidän metsästyksestä, sekä jousella että ruutiaseilla , ja sieluni lepää vaellellessani erämaassa. Asun maaseudulla ja vietän aikaa luonnossa niin paljon kuin mahdollista. Minulla on perhe ja paljon muuta hommaa, joten välillä asioita pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Elämä oli todella huoletonta ja viatonta tuohon aikaan, eikä esimerkiksi Tompa (sittemmin esimerkiksi At the Gatesin vokalistina tutuksi tullut Tomas Lindberg) ollut läheskään niin evil kuin antoi silloin ymmärtää. Mies tunnustautuukin odotetusti viimeiseen asti kaupunkielämää karttavaksi luontoihmiseksi. Halusimme kavereiden kanssa hauskan rokkibändin, jonka kanssa jammailla silloin tällöin, mutta ei se lopulta ollut oikein minun juttuni. Mitä vittua he ovat muka saaneet aikaiseksi. kaunihimpi suorastaan oksettavat minua. Asialleen omistautuneelle black metalille tuntuu olevan paljon kysyntää. En varsinaisesti kaipaa niitä aikoja, mutta minusta on joskus hauska heittäytyä nostalgiseksi ja muistella noita tapahtumia. Grotesquen jätkät olivat hyviä kavereita toistensa kanssa, ja me vain hengailimme yhdessä ja soitimme siinä ohessa vähän thrash metalia. Shamaataen ura ei ole ollut suinkaan pelkkää black metalia. Ne olivat hyviä vuosia elämässäni, mutta silloin tapahtui myös paljon paskaa. Millaisena etäällä skenestä operoiva Shamaatae mahtaa nähdä black metalin nykyisen tilan. miTä viTTua he ovaT muka saaneeT aikaiseksi?" 55. Siinä vaiheessa, kun bändit ryhtyivät pukeutumaan kuin avaruusmiehet ja hukuttivat musiikkinsa kosketinsoittimiin, minulle tuli vahva tunne, että black metalin olisi pitänyt säilyä syvällä undergroundissa. Inferno Ei-niin-evil "TieTokoneellaan päiväT piTkäT isTuvaT, Joka asiasTa ruikuTTavaT TeiniT suorasTaan okseTTavaT minua. Esimerkiksi antikosmisen satanismin suurimpana "lähettiläänä" Dissectionin hajottua toiminut Watain on noussut arvaamattoman suureksi nimeksi ympäri maailman. Shamaatae jyrähtää. Olihan se siistiä kaltaiselleni teinille soittaa Morbidin ja Nihilistin kanssa! Muistan elävästi, kuinka he kertoivat minun olevan uskomaton rumpali, vaikka olin vielä pieni poika, hahaha. Vuonna 1974 syntynyt mies aloitti musiikkiuransa 1980-luvun loppupuolella soittelemalla rumpuja muun muassa kulttibändiksi muodostuneessa Grotesquessa ja yhden demon vääntäneessä Absorptionissa. En välitä juurikaan skenestä, enkä pidä siitä, mihin suuntaan hommat ovat edenneet. Kyseisessä videossa ilmenee hyvin Arckanumin suhde luontoon Shamaataen hiipiessä peikkonaamari päässä pitkin metsiä ja kallioita. Olet soittanut rumpuja myös The Hearsemenissa, jonka musiikkia voitaneen luonnehtia lähinnä The Hellacopters -henkiseksi rockiksi. Lähdin The Hearsemenista jo muutama vuosi sitten. Meillä oli todella hauskaa yhdessä, mutta en pidä keikkailusta ja muusta siihen liittyvästä. Miksi ihmeessä liityit tällaiseen bändiin
Heikkojen vuosien jälkeen poikastuotanto on onnistunut kuten pitää, ja metsäkanalintuja on taas kunnolla. Me suomalaiset tunnemme tämän infernaalisen otuksen nimellä hirvikärpänen. Kaikkien puolesta ei voi puhua, mahtuuhan 300 000 harrastajaan monenlaista hiihtäjää, mutta eipä jokasyksyisten, harvinaisista haavereista väkisin revittyjen "Metsästäjä ampui kaverinsa sorsana" -otsikoiden katveessa olisi yhtään hullumpi ajatus tuoda esille sitä toistakin puolta. Lähimaastoissa kulkiessa ei voi valittaa, ettei riistaa löytyisi. Kovempaakin karjua uhkaa ahdistus. Kun paitasi sisällä on viitisenkymmentä vertaimevää ja joka paikkaan liimautuvaa pirulaista, ei mistään tahdo tulla mitään. Moni tuntuu tietävän, että me metsästäjät olemme murhamiehiä, jotka kiduttavat viattomia eläimiä huvikseen. Mallitilan tarkoituksena on esitellä lukuisin käytännön esimerkein, kuinka metsää ja riistaa voidaan hoitaa rinta rinnan luonnon monimuotoisuutta tukien. Päivän kävely tuottaa jopa muutaman saalislinnun, joten bonusosastonkin voidaan katsoa karttuneen. Ensimmäiseksi puheenaiheeksi valikoituu, kuinka hienosta ja perinteikkäästä harrastuksesta on onnistuttu maalaamaan nykyisenkaltaisia kauhukuvia samaan aikaan, kun mutustellaan stressiverta täyteen pumpattua tehotuotantolihaa kaupan tyhjiöpakkauksesta. Sadonkorjuuta? 56. Vihannin ja Pyhäjoen rajapinnassa Palosaaressa sijaitseva Metsähallituksen riistanhoidon mallitila on hieno paikka. Miten loistavaa aihetta tulisi käsitellä Infernon sivuilla. Jahtipäivän päätteeksi, savusaunan jälkeen istumme päämajassamme lipoptena cervin koskettamia kehojamme raapien ja lääkkeeksi pari viinilasillista nauttien. Kannattaako kaivaa verta haistimistaan. Kuulkaa Ruojanne nimi: lipoptena cervi. Metsästys on nykypäivänä harrastus, josta ei kannata puhua, jollei halua väenvängällä väitellä. TEKSTI Matti Riekki I KUVAT Markus Paajala Suomalainen metallimusiikki tulee parhaimmillaan suoraan metsästä. Kaikki tapetaan mikä liikkuu, ja pääasiana on, että jahdin päätteeksi porisee pata. Mukaan pakattiin pyssyjen ja muun rekvisiitan lisäksi reipasta mieltä ja erätarinoita. Kun Metsähallituksessa eräsuunnittelijana työskentelevältä raskasrockmieheltä Mikko Rautiaiselta tuli kutsu jahtiin, mielessä pörräsi aivan jotain muuta kuin hirvikärpäsiä. Siellä täällä voi todeta ilolla teeren, riekon, pyyn tai koppelon pomppaavan ilmaan metsämiesten tieltä. Lipoptena cervi odotti meitä. Näin päätimme Rautiaisen kanssa, ja kun mukaan saatiin metsästävä ja tolkun mieheksi laskettava metalliartisti, Insomniumin riveissä kitaraa hyväilevä Ville Vänni, matka kohti Pohjois-Pohjanmaan metInferno säkanalintumaita saattoi alkaa. Sinne menimme mekin, Insomniumin erämies Ville Vänni seuranamme. meTsän poika tahdon olla? T ässä maailmankaikkeudessa on yksi eläinlaji, joka on siin- nyt suoraan epäpyhästä hengestä ja edustaa kunnialla Luciferin pyrkimyksiä saattaa ihmiskunta orjikseen, ikuisen itkun ja hammastenkiristyksen ikeen alle. 150 vuotta vanha päärakennus on toiminut jo aikoinaan metsänvartijan torppana, ja vaikka sitä on jouduttu aikaa myöten uudistamaan, vanha kunnon henki on edelleen läsnä
Inferno 57
Jossain Joensuussa suuri osa ihmisistä harrastaa metsästystä, sillä on pitkät perinteet. Mun mielestä ne kulkevat parhaimmillaan käsi kädessä, Vänni sanoo. Se tyyppi, joka ei tee saaliistaan suurta numeroa ja ottaa sen mitä tarvitsee, on The Metsästäjä. Pääkaupunkiseudulla taas on oma elinpiirinsä. Metsästystä puolustellaan sillä, että se on kantojen säätelyä ja riistanhoitoa. Loput on eränkäyntiä. Kärjistäen nykyajatus on, että liha tulee kaupasta ja sähkö pistorasiasta. Se ei perustu siihen, että niillä tulitetaan holtittomasti. Kaksikon mukaan väittämälle on vahvat perusteet: ihminen on lyhytkatseisella toiminnallaan saattanut luonnon niin luonnottomaan tilaan, että sen korjaukseen tarvitaan myös metsästystä näin lähinnä pienpetojen, kuten minkin ja supikoiran, sekä hirvieläinten ylitiheiksi päässeiden kantojen suhteen. Jokuhan on esittänyt, että hirvikannasta huolehtisivat suurpedot, mutta se ei ole tällä ihmistiheydellä yksinkertaisesti mahdollista, Rautiainen sanoo. Murhanhimoa?. Harva kokee metsästäjän luodin tai hauliparven sen luonnollisempana loppuna kuin teurastajan naulapyssyn tielle osumisen. Kirjoittaja ei tajua. Erävartija Markus Aho tuntee Palo saaren metkut. Ainahan se äänekkäin ääripää saa kohtuuttoman paljon painoarvoa, Rautiainen avaa. Tai ylipäänsä luonnosta, Rautiainen saattaa. Metsästys ei ole asekeskeistä. Totuushan on, että luonto on väkivaltainen, raaka paikka, eikä ihminen tee siinä suhteessa millään tavalla poikkeusta, Vänni muotoilee. Metsästys ja luonnonsuojelu eivät ole toisensa poissulkevia asioita, vaikka ne kärjistyvätkin joskus vastakkain. Minä näen, että metsästys on jos se toteutetaan kestävästi ja järkevästi samalla tavalla sadonkorjuuta kuin marjastus tai kalastus, siinä hyödynnetään uusiutuvaa luonnonvaraa, Rautiainen sanoo. Kuinka metsästykseen suhtaudutaan, kulkee aika pitkälti käsi kädessä sen kanssa, millainen tietoisuus asiasta on. Se on eränkäyntiä ja luonnossa olemista. Yksi harrastusta saastuttaneista ilmiöistä ovat Amerikasta meillekin rantautuneet "metsästys"-dvd:t, joilla asemiehet niittävät elukkaa, yleensä hanhia pellolta, lakoon kuin järkeä vailla ja siinä sivussa tietysti niputtain dollareita. Teoksilla pääosan saa silmitön tappaminen, eikä varsinaisesta erästelystä ole tietoakaan. Pyypyssy kohdilleen ennen jahtia. Mikko Rautiainen näyttää, miten metsästysjousi venyy. Jos joku marjastaja ajattelisi, että tänä syksynä kerään kaikki mustikat juurineen, niin eihän siinä olisi mitään järkeä, Vänni sanoo. 58 Inferno Jos kaupan "riistakäristyksessä" on noin yksi prosentti oikeaa riistaa, samoin suomalaisesta metsästyksestä on yksi prosentti ampumista. Kyllä suhtautuminen se on aika lailla paikkakuntariippuvaista, Vänni jatkaa. Jossain vaiheessa ne vaan kävelee norsujen hautausmaalle ja kellistyy sinne. Helposti ajatellaan, että eläimet elää luonnossa harmoniassa ja niillä on hauskaa. Vallalla tuntuu olevan myös ajatus metsästyksestä jotenkin luonnonvastaisena toimintana
Tunteeko hän sääliä tai saako hellyysreaktioita harrastuksen parissa. Marjanpoimijat ovat muuten oikeasti niitä kovimpia jätkiä. Inferno 59. Kuka tahansa saa onkia sen vapaasti ja vääntää niskat nurin. Linkkejä kiinnostuneille Metsästäjäin keskusjärjestö, kaikki perustieto jahtihommista: www.riista.fi Metsähallitus haltuun: www.metsa.fi Luvat valtion maille, kämppiä: www.villipohjola.fi Jos metsästys lopetettaisiin, se ei vaikuttaisi pelkästään eläimiin vaan myös ihmiseen: niiden satojentuhansien harrastajien, jotka on tottuneet saamaan rauhaa metsältä, täytyisi saada se jostain muualta. Kaupasta ostetulle lihalle on vaikea keksiä eettistä perustetta. Toisaalta ollaan onnellisia, että on onnistuttu, mutta kuolemiseen liittyy aina tietynlainen haikeus. Jos syö lihaa, pitää olla oikeus tietää, mistä se tulee ja mahdollisuus hankkia se eettisesti ja korkeatasoisena. Kaiken tappamisen keskellä kannattaa muistaa, ettei saaliin saaminen ole helppoa. Vaan miten mies suhtautuu kuolemaan tappajan näkökulmasta. Elämä on elämä, niin ostarilla, metsässä kuin vesistössä hirvikärpäselläkin. Riistaeläimen kuolemiseen liittyy sellainen hapanimelä tunne. Olenko siis murhanhimoinen? Hellyyttä? Vänni on katsellut kirurgiaan erikoistuvana lääkärinä kuolemaa läheltä. Riista on luomulihaa äärimmilleen vietynä. Reissuamme edeltäneen yön hän on viettänyt revenneen valtimonpullistuman parissa, tällä kertaa onnistunein tuloksin. Metsästystä hän harrastaa luonnonrauhan vuoksi. Sen hankkimiseen liittyy myös hyvin paljon tunnearvoa. Viime kanalinnustusreissultaan Vänni esimerkiksi tuli kotiin reppu täynnä, mutta sisuksista ei löytynytkään kuollutta lihaa vaan kantarelleja ja puolukoita. Jotain huoltoasemalta ostettua jauhelihapakettia on hyvin hankala kunnioittaa samalla intensiteetillä kuin metsopaistia, jonka eteen on kävelty lukemattomia kilometrejä ja joka valmistetaan ateriaksi juhlallisin menoin. "Antaa kaikkien kukkien kukkia" on hieno ajatus, mutta koko lipoptena cervi -niityn saisi puolestani niittää napalmilla. Sellainenhan hän vääjäämättä metsästäessään on, pyöritteli asiaa kuinka pumpulisen ajatusmaailman läpi tahansa. Vänni ihmettelee myös kalastuksen ja metsästyksen jännitteellisiä eroja, vaikka kysymys on perinpohjin samasta asiasta. Hippipuoli minussa haluaa kysyä, miksei sinne metsään voi mennä rauhoittumaan ilman metsästystarkoitusta, mutta jotenkin se nyt jää... Onko kala vähemmän ihmistä muistuttaessaan jotenkin vähäpätöisempi eläin. Tai alkaa juoda lisää viinaa ja käyttää niitä tuliaseita johonkin muuhun, Vänni tokaisee. Kauniista ja ainutkertaisesta luontokappaleesta on niistetty liekki, ja homma pitää viedä sitä kunnioittaen loppuun. Kyllä. Eettiseltä kantilta Vännin ajattelu on sidoksissa ihmisen luonteeseen sekasyöjänä. Metsästystähän ei pysty enää perustelemaan sillä, että kuolee nälkään jos ei metsästä. Mutta toisaalta, ei lisääntymistäkään voi perustella niin, että suku sammuu, ellei tehdä lisää lapsia. Niinpä, eikä kukaan pidä sitä minään. Kun katsellaan ympärille, huomataan, että meitä on ihan vitusti liikaa
Se on se sielunmaisema, josta ammentaa. minne? Musiikin ja metsästyksen suhteesta tietää myös Rautiainen. Hän on tuttu muun muassa kelpo metallidemoja ennen hajoamistaan työstäneestä Nome-yhtyeestä ja selittää, että räimimisen ja luonnonrauhan suhde on symbioottinen. Rautiainen kehottaa jahtihommista kiinnostuneita Infernon lukijoita ottamaan asioista selvää avoimin mielin. Siihen asti Vänni aikoo asua metsässä, koska kiertueen jälkeen lokakuun lopussa linnustuskausi on jo ohi. Metsästysseurat ottavat nuoria jäseniä hankalasti, ja seuratta metsälle pääsy ei ole aina sitä helpointa hommaa. Haastatteluhetkellä on viikon verran aikaa Insomniumin Euroopan-kiertueen starttiin. Vänni allekirjoittaa väittämän. Meinasi vallan unohtua: Bändit, unohtakaa se ainainen paholaisen- palvonta. Infernon lukijat ovat keskivertosuomalaiseen verrattuna vähemmistöä. Insomniumissa on vahva metsäläisyyden leima, vaikka minä olenkin ainoa jäsen, joka metsästää. Jokainen meistä kunnioittaa luontoa omalla tavallaan. Vänni intoutuu muotoilemaan suoran analogian metsästäjien ja lukijoidemme välille. Minulla metsästys vaikuttaa valtavasti musiikintekoon. Lintukausi on valitettavan lyhyt, ja näin se on tehtävä. Esimerkiksi juuri Metsähallituksen alueilta, niin sanotuista valtion metsistä, löytyy kirjava valikoima jahtipaikkoja seurattomallekin, kunhan on ensin suorittanut metsästyskortin, hankkinut aseluvan, itse aseen ja muun asiaankuuluvan varustuksen. Aluepäällikkö Erkki Turtinen opastaa poikaset hommiin. Metsästyksen sisäiseksi ongelmaksi on koitunut viime vuosina, ellei vuosikymmeninä, ilmiö nimeltä ukkoutuminen. Mahdollisuuksia löytyy, jos niiden eteen viitsii nähdä vaivaa. Onhan se raju kontrasti, mutta meidän musiikkikin on täynnä niitä. Omalla kohdallani vaikkapa latvalinnustusreissut Ruotsin lappiin yksin talvella ovat olleet puntareita, joilla selvitän itselleni kuka olen vieläpä suhteellisen turvallisesti. 60 Inferno Matka... Se on niin kuultua. Ensin soitettiin heviä, sitten juostiin lintujen perässä. Sama pätee suomalaisiin metsästäjiin. Kontrastit sopii elämään, ei kaiken tarvitse olla tasapaksua jöötiä. PS. Teemalevy hirvikärpäsestä, tuosta ydintuhon kestävästä pikkuperkeleestä, vie metallimusiikin takaisin pimeyteen ja tuskaan, absoluuttisen pahuuden lähteille. Hail Cervi!. Harppaus todellisuudesta toiseen on melkoinen, vaikka kiertue-elämäkin toki saattaa olla metsäläisten ja hölmöläistenkin touhua. Hieman liioitellen voisi sanoa, että harrastusta pitävät pystyssä vanhat jäärät. Kauneus syntyy niiden kautta. Pari vuotta sitten kävi niin, että tulin samalla huikalla Houstonista Hattuvaaraan. Siinä missä musiikki, metsästys on harrastus, jonka avulla pystyy tekemään matkan omaan itseensä. He ovat joutuneet jollain tapaa tekemään valinnan, että kuuntelevat raskasta musiikkia eivätkä kulje valtavirran mukana. Siinä joutuu tekemään itselleen selväksi, miksi teen näin enkä niin kuin 95 prosenttia ihmisistä
salamyhkä polku pienille suurille levyille Slumber of Sullen Eyes Demigod DRownED 1992 TEKSTI Tapio Ahola Kuolometallia osattiin vääntää Suomessa jo ennen Sotajumalaa ja Deathchainia. Tämän voisi olettaa johtuvan ennen kaikkea faktasta, että pääosan Slumberista säveltänyt laulaja Esa Lindén ei ollut enää mukana. Lisäksi Demigodilla oli korvaa myös melodioille. Nämä levyt ovat sinänsä ihan tavaraa, mutta kun niitä vertaa bändin klassiseen debyyttiin, tasossa ei päästy lähellekään. Eräs tupladekkinauhureita ympäri maailman erityisen kovasti työllistänyt yhtye oli loimaalainen Demigod, joka nousi kansainväliseen underground-eliittiin jo debyyttidemollaan Unholy Domain (1991). Uran jatko oli kuitenkin vähintäänkin sekava. Hänen nykyinen yhtyeensä on Happoradio, jonka rumpali Juha "Markku DeFrost" Hirvonen taas paukutti 1990-luvulla pari levyä vääntäneessä death-kombossa Sarnathissa.. Elettiin aikoja, jolloin musiikillinen sivistys oli hankittavissa vain kasetteja äänittämällä ja kopiokoneella painettuja fanzineja lukemalla. Slumber of Sullen Eyes oli pitkään saatavilla ainoastaan laittomin keinoin tai kalliin Ebay-hinnan maksamalla, kunnes vuonna 2006 Xtreem Records julkaisi albumin uudestaan. 1990-luvun alkupuolen parhaasta suomideathlevystä vastasi Demigod. suomikuolon varhainen merkkipaalu vaikka suOmalainen 1990-luvun alkupuolen death metal ei ole saanut tyylilajin virallisessa historiankirjoituksessa samanlaista asemaa kuin länsinaapurimme kuolo, maailmanlaajuisessa metalliundergroundissa suomalainen death metal oli aikoinaan arvossaan. Tällä julkaisulla oli myös Unholy Domain -demo, ja koko paketti oli masteroitu uudelleen. Mielenkiintoisin urakehitys Demigodin jälkeen on ollut kitaristi Mika Haapasalolla, joka poseeraa Slumber of Sullen Eyesin promokuvissa mutta ei soita itse levyllä. Jo levyn avausraita As I Behold I Despise sisältää enemmän ässäriffejä kuin moni lahjattomampi bändi kyhää koko uransa aikana. Metal Archives -sivusto kertoo bändin tehneen 1990-luvulla sarjan promo/demonauhoja, jotka eivät saavuttaneet suurempaa huomiota. Albumin julkaisun jälkeen yhtye hajosi ja kasattiin uudelleen ainakin kerran. Levyn toinen kulmakivi on nimiraita, jonka kokonaiset kitarasoinnut ja mystinen tunnelma antavat kiehtovia viitteitä siitä, mihin yhtye olisi voinut edetä. Muiden muassa Funebre, Convulse ja Purtenance julkaisivat laadukkaat debyyttialbumit aikana, jolloin uusiin bändeihin ei voinut tutustua kätevästi MySpacen avulla ja valtavirran ja undergroundin välinen ero oli huomattavasti suurempi kuin tänä päivänä. Tämä oli ainutkertainen esiintyminen, eikä yhtye ole tiettävästi palaamassa pysyvästi yhteen, mutta kuka tietää yhtye ei ole ennenkään viihtynyt haudassa kauan. Kolmannella vuosituhannella Demigod julkaisi kaksi albumia (Shadow Mechanics, 2002 ja Let Chaos Prevail, 2007). vuOnna 2008 yhtye hajosi taas, mutta esiintyi silti tämän vuoden Black Mass Ritual -festareilla keulahahmonaan pitkästä aikaa Esa Lindén. Sana poikkeuksellisen kypsää kuoloa jo ensijulkaisullaan esittäneestä yhtyeestä levisi kansainvälisessä undergroundissa nopeasti, ja lopulta Demigod oli monien opintolainalla tai rikkaiden vanhempien rahoilla pyörivien pienten levy-yhtiöiden kiikarissa. Bändin tapa käyttää death metalin peruselementtejä nimenomaan synkän tunnelman luomiseen tuo mieleen Pestilencen, mutta ei Demigod kuulosta hollantilaisiltakaan. Demigodin valinta kohdistui lopulta espanjalaiseen Drowned Productionsiin, joka julkaisi yhtyeen debyyttialbumin, Kemin Tico Tico -studiolla muutamassa päivässä äänitetyn Slumber of Sullen Eyesin vuonna 1992. 62 Inferno siinä missä samalla aikakaudella aloittaneet Sentenced ja Amorphis etsivät vielä esikoistensa aikaan vahvasti tyyliään, Demigod kuulosti täysin valmiilta. Debyyttialbuminsa aikainen Demigod ei ollut pohjattoman omaperäinen yhtye, mutta Slumberin mätkettä on vaikea verrata suoraan yhteenkään toiseen aikalaisbändiin. Slumber of Sullen Eyes on kaikkea sitä, mitä hyvän death metal -albumin pitääkin olla: raskas, brutaali ja synkkä
Sinulla on koko ajan erilaisia projekteja ja aktiviteetteja vireillä. Harvalla projektilla on olemassa vain yksi ulottuvuus. Aspan käsissä soivat kaikki perinteiset bändisoittimet sekä erilaiset koneet, joiden hallitseminen noisen ja voimaelektroniikan puolella on ehdotonta. Tilanne on lähinnä se, että on olemassa tarve tiettyyn ilmaisuun ja toteuttamista suorastaan vaativia asioita on loputtomasti. En pyri keskittymään egoon tai persoonaan, vaan häivyttämään tekijän itsensä pois asian tieltä. Moni asia on lähtenyt käyntiin siitä yksinkertaisesta syystä, että 100-prosenttisesti omaan makuun olevaa materiaalia ei ole ollut tarjolla, joten se on ollut pakko tehdä itse. Aloitin fanzine- sekä koko- elmakasettihommissa ja siirryin pian siitä soittohommiin. Kaikki on opittu itse, ennen kaikkea omaa materiaalia tekemällä. Voimaelektroniikan ja melun tiimoilla liikkuva Grunt on toiminut ilman taukoja vuodesta 1993 lähtien, joten luonnollisesti muita pitkäikäisempänä ja siitä syystä myös henkilökohtaisimpana siihen liittyy paljon ominaisuuksia, mitä muista projekteista ei löydy. Nicole 12. Tässä vain muutama Aspan lukuisista bändiprojekteista. Toisin kuin moni saamaton ihminen, minulla on tapa toteuttaa ja tehdä duunia niiden asioiden eteen, jotka tuntuvat tärkeiltä. Pölkyllä alan tekijöitä kaula paljaana TEKSTI Joni Juutilainen I KUVAT Waltteri M. I www.cfprod.com/nh Kotimaisessa metalliundergroundissa vuosia vaikuttanut Mikko Aspa ei ole koskaan noussut suuren yleisön tietoisuuteen. Käytän musiikkia ja muitakin ilmaisumuotoja sekä omien ajatusten julkituontiin että yleisesti inspiroivien asioiden sinänsä neutraaliin käsittelyyn. Kovasti työskentelevä Aspa on kuitenkin vaatimaton mies, joka antaa töidensä puhua omaa erikoista kieltään. Onko kaikissa tekeleissä takana jokin syvempi sanoma, vai onko joskus tarkoitus ainoastaan shokeerata ihmisiä ja herättää erilaisia vahvoja tunteita kuulijoissa. Jokaisella bändillä on ollut, tai on edelleen, selkeä tarkoituksensa, toisistaan poikkeavat toimintatavat ja eri syyt, jotka tekevät niistä olennaisia. 64. Creamface. Kun provokaation pitäisi herättää kuuntelijoissa tunteita ja reaktioita, yhä isommissa määrin se vain alleviivaa tunteiden yksiulotteista latteutta, mikä ei johda mihinkään. En ole erityisen hyvä soittaja jos katsotaan yleisellä mittapuulla ja soittotaidolle annetaan mielestäni muutenkin ihan liikaa painoarvoa. Ensimmäinen bändini 90-luvun alussa oli Noise Waste, jossa vaikutti jäseniä, joiden kanssa olen vieläkin tekemisissä aktiivisesti ja joiden musiikillinen "ura" on liikkunut samoilla suunnilla omani kanssa. Muistatko vielä ensimmäisen bändisi. Suurin osa metallimusiikista jota arvostan liittyy enemmän pakkomielteisten vimmojen ja impulsiivisen energian tuomiin lopputuloksiin kuin koulutettujen muusikkojen esityksiin. En ole treenannut muiden biisejä tai soittamista juuri sen enempää kuin omaan materiaaliin tarvitsee. Syynä tähän on miehen ehdottoman kompromissiton musiikillinen ilmaisu. ääni C alamaailmasta landestine Blaze. En ole erityisesti kiinnostunut kaupallisuudesta tai muustakaan "menestyksestä", joten kaikki siihen liittyvä turhanpäiväinen ajanhaaskaus ei ole häiritsemässä minua ja voin keskittyä olennaiseen. Kaikki muu seuraa sitten omalla painollaan. Tulin mukaan undergroundkuvioihin 14-15-vuotiaana. Kun listalle lisätään vielä black metaliin erikoistuneen Northern Heritage -levy-yhtiön/distron pyörittäminen, voimaelektroniikkaa ja noisea julkaiseva Freak Animal Records, työskentely levykaupassa sekä askartelu erilaisten pienlehtien, filmien ja sarjakuvien parissa, käsitys miehen luovuudesta ja aktiivisuudesta alkaa saavuttaa oikeat mittasuhteet. Joskus pelkkä ääni tai äänen luoma tunnelma on riittävä, vaikka kuulijan olisi hankala löytää sille merkityksiä. Rakkaat lapset Voisitko kertoa hieman musiikillisesta historiastasi, eli minkä ikäisenä aloit kiinnostua musiikista ja sen soittamisesta. Aspan töitä on yhdistänyt täydellinen kompromissittomuus ja suoraviivaiselta tuntuva provokatiivisuus, oli kyse sitten Erotic Perversion -pienlehden rajusta pornokuvastosta, Nicole 12:n yleisestä häiriintyneisyydestä tai Clandestine Blazen perversseistä, uskontovastaisista ja poliittisesti paikoin hyvinkin epäkorrekteista sanoituksista. Inferno Millaisena kanavana omien ajatuksiesi julkituomiseksi pidät esimerkiksi tekemääsi musiikkia. "Ylitsevuotavaisen luova" kuulostaa hieman teennäiseltä. Vaikka uusia ideoita tuntuu syntyvän lähes jatkuvasti, hän ei pidä itseään millään tasolla ylitsevuotavaisen luovana ihmisenä. Stabat Mater. Onko joku näistä "lapsista" toisia rakkaampi. Onnistunut teos on riittävän vahva toimiakseen sekä viihteellisenä että syvällisempänä. Uskon, että provokaatiolla on roolinsa missä tahansa musiikissa, mutta huomaan usein, että moni julkaisuni koetaan provosoivaksi, vaikka en itse koe niin. Grunt. Ennen kaikkea Mikko tunnetaan kuitenkin julmasta ja erinomaisesta lauluäänestään, joka on tehnyt erityisen tylyä jälkeä useimmissa miehen projekteista. Reaktioiden ei tulisi olla vain tavalla tai toisella ehdollistettuja kaikuja, vaan herätys syventyä miettimään tai käymään dialogia. Clandestine Blaze on ollut erottamaton osa toimintaani 90-luvun loppupuolelta saakka ja kulkee liki käsi kädessä Gruntin kanssa, vaikka ulkopuoliselle sekä bändien musiikki että teemat voivat tuntua melkein ristiriitaisilta. Fleshpress. Joskus pitkällinen suunnittelu ja harras toteutus voivat tuoda halutun lopputuloksen. Joskus teos on ennemminkin prosessi, joka selkiyttää sisällön ja sanoman itselleen, eikä prosessin alussa ole ollut välttämättä selkeää kokonaiskuvaa siitä mihin tähdätään
Levyt on jaettu karkeasti metallin, avantgarden/kokeellisen/ melun ja "muun" välille. Tuon tien varrella muutama murskattu vihollinen tai jalan alle jäänyt mato on lähinnä syy ilonpitoon eikä ahdistukseen. Väittäisin, että merkittävä osa teemoista ja lyriikoista sekä musiikin yleisen ilmapiirin tuomasta tunnelmasta on nimenomaan positiivista! En arvosta ruikuttamista, itsetuhoa tai ahdistuksen tarpeetonta ylistystä. Levykokoelman laajuuden kuulee myös miehen monipuolisissa musiikillisissa projekteissa, jotka ammentavat vaikutteita useilta eri suunnilta. Tekemäsi musiikki saattaa vaikuttaa niin sanotun "tavallisen" ihmisen mielestä todella ahdistuneelta, synkältä ja häiriintyneeltä. Vapaa-aikani ja työni eivät poikkea toisistaan käytännössä millään lailla. "En arvosta ruikuttamista, itsetuhoa tai ahdistuksen tarpeetonta ylistystä." Aspalle tuntuvat maistuvan lähes kaikki kokeellisen musiikin alagenret. Millaiset asiat mahtavat koskettaa sinua henkilökohtaisella tasolla. Metallimusiikin osuus on karkeasti ehkä neljännes kokoelmistani. Shokeeraaminen ja järkyttäminen ovat liian vahvoja sanoja. Tosin sana "levyhylly" on hieman harhaanjohtava, kun levyjen suhteen puhutaan melko suuren mittakaavan määristä. Oletko koskaan yrittänyt tehdä iloista ja positiivista musiikkia, ja jos olet, niin millaisin lopputuloksin. On mahdollista testata rajojaan, mutta tosiasiassa ne löytyvät enemminkin tylsistymisen, pettymyksen tai ärsytyksen kautta. Black metal esimerkiksi on minulle ennen kaikkea ääniraita voimaan ja henkiseen kasvuun: soturihenki, valloittajan tie, sadistinen ilo ali-ihmisen surkeudesta ja tietyntyyppinen puhdistautumisriitti. Onko olemassa mitään, mikä onnistuisi shokeeraamaan tai järkyttämään sinua itseäsi. En ole onnistunut löytämään tästä maailmasta mitään varsinaisesti shokeeraavaa. Inferno Soturihenki ja sadistinen ilo 65. Vaikka hyllyssä on kenties tuhansia äänitteitä raakaa black metalia, voin heittää helposti heti perään avantgarde-klassista, elektroakustista musiikkia, kovinta grindiä, perinteistä RAC-agitointia tai vanhan koulun industrialkolinaa tai jotain ihan oikeasti odottamatonta. Vankan distro- ja levy-yhtiötoiminnan myötä Mikon musiikkikokoelma on kasvanut vuosien varrella poikkeuksellisen massiiviseksi ja monipuoliseksi. Jos puhutaan siitä, mikä koskettaa henkilökohtaisesti, kyse on ennemminkin inspiroivista ja motivoivista asioista, joiden parissa vietän käytännössä koko aikani. Voi olla, että muiden ihmisten käsitys ahdistuksesta, synkkyydestä ja häiriintyneisyydestä ei ole sama kuin minulla
Annihilator eaRache Criteria for a Black Widow Criteria for a Black Widow ilmestyi alun perin vuonna 1999. Erityisesti dvd:ltä kat- Flexipop-musiikkilehdessä työskennellyt Mark Manning perusti Zodiac Mindwarp & the Love Reactionin 1980-luvun puolivälissä sarjakuvamaiseksi parodiaksi rockbändistä. Vain basisti Russell Bergqvist tuli sisään uutena miehenä. Onneksi yhtyeen ote rentoutuu ja soittoon saadaan vähän räväkkyyttä, kun Rust in Peace pääsee maaliinsa. Tätä nykyä yhtye soittaa maanläheistä ja moottoriöljyn likaamaa hard rockia, joka paikantuu tyyliltään jonnekin Motörheadin ja Monster Magnetin välimaastoon. Ehkä Megadethin teknisimmän levyn biisit eivät yksinkertaisesti sovellu livetilanteeseen, ainakaan niin hyvin kuin suoraviivaisempi popmetallijunttaus. kimmo k. Kitarat tuntuvat ajoittain menevän yhdeksi mössöksi. Annihilatorin levyille epätyypillisesti selviä heikkoja hetkiä on vain yksi, Loving the Sinner. Myös soundipolitiikassa on vähän nipottamista. Lisäkipaleista irtoaakin enemmän, ja aina loistava Peace Sells on tässäkin huudatusmuodossa mainio. Katu-uskottavuuden noustessa melodisuus on kuitenkin vähentynyt, eikä viikinkijumalien innoittamalta (!) uutuuslevyltä löydy enää Prime Moverin kaltaisia välittömiä hittejä. Kuivakka äänimaailmahan alkuperäiselläkin levyllä on, mutta olisi kokonaissoundista saanut loihtia sentään etäisesti eläväisen. VITUS TÄMÄN PÄIVÄN THRASH METALLIA! [CD | LP | DOWNLOAD] - KAUPOISSA NYT! Stench agOnIa In Putrescence Ruotsalaisen Stenchin death metal löyhkää aidosti kuolemalta. Mikään ei suoranaisesti ole totaalisen pielessä, mutta hiettömän varmaotteinen soitto kuulostaa ankealta suorittamiselta. Laulut hoiti Alice in Hellillä (1989) raakkunut Randy Rampage. Levy-yhtiönsä jättämä ja velkojen rasittama yhtye jatkoi vielä muutaman vuoden, mutta hajosi lopulta palatakseen jälleen vuosituhannen vaihteessa. Muutamaan otteeseen kohkaus lähentelee Sadistik Exekutionin kaltaista sekoilua, ja touhussa on kieltämättä muutoinkin aika erikoinen ja hullulta haiskahtava kulma. Ehkä bändillä on ollut paineita, mutta sinällään teknisesti pätevää esitystä voisi luonnehtia lähinnä jähmeäksi. Jeff Waters haali levylle vanhoja tuttuja hölmöiltyään Remainslevyn (1997) kasaan täysin yksin. Joukossa on muutama helmi, kuten Double Dare, instrumentaali Schizos (Are Never Alone) Part III ja The Fun Palacelta riffinsäkin lainaava Back to the Palace. Kaksi Tribulation- JOIN US ON FACEBOOK WWW.DYNAMICARTSRECORDS.COM PAINATA BÄNDISI PAIDAT EDULLISESTI JA NOPEASTI. Trigatut ja pintaan miksatut bassarit jytisevät kiivaammissa taontaosioissa niin, että juuri muuta ei kuule. Levyn biisit lainailevat ehtimiseen Never, Neverlandia, mutta ei liene synti lainata itseään. Kahden oman yhtiön kautta julkaistun levyn jälkeen Zodiac Mindwarp on jälleen suuren levy-yhtiön suojissa. Magnusin ikä ei kuitenkaan kuulu laiskuutena, sillä kuolovoittoisesti kaahaavien vanhan koulun mättöpalojen ote on ilahduttavan liukas. Uusintajulkaisussa on bonuksena Jeff Watersin lyhyt yhteenveto levyn taustoista sekä kitaraopetusvideo. Vilho RAjAlA Magnus seltuna bändin vähäinen liikehdintä, Mustainen tuskaisen sisäänpäin kääntynyt elehdintä ja nappiverkkareihin sonnustautuneen rumpalin Shawn Droverin laiskottelulta näyttävä soitto tekevät tehtävänsä. Oikeanlaisissa olosuhteissa ja kaljan kera nautittuna We Are Volsung toimii kuitenkin metrisen halon tavoin. toNi keRäNeN DEAD SHAPE FIGURE - THE DISEASE OF ST. Harmi, ettei synttärisankari saa ansaitsemaansa oikeutta osakseen. ESIM: 100 T-PAITAA, 490 (SIS ALV 23%) WWW.FIRESTARTERMERCH.FI MYÖS TAUSTALAKANAT, FLYERIT JA TARRAT.. Vaikka touhussa tuntuisi olevan aitoa intoa ja soittopuolikin sujuu, aika kuluneen maun äijien neljäs pitkäsoitto jättää. Esityksessä tuntuu mättävän useampikin juttu. koskiNeN URN - SOUL DESTROYERS (GATEFOLD-LP) TILAA OMASI ENNAKKOON HETI! WWW.DYNAMICARTSRECORDS.COM RAJOITETTU 100/400 PAINOS. Acceptance of Death WItchIng hOuR INF 5! O 4/ ERN Nimestään huolimatta kyse ei ole ruotsalaisista, vaan jo vuodesta 1987 death/ thrashia mättäneestä polakkiryhmästä. Blastia, rässiriffittelyä, vinkuvia sooloja, miehekästä karjuörinää, tuhtia perussoundia ja herttaisen yhdentekeviä biisejä. Valitettavasti se ei kasvata kuuntelunautintoa. kARi koskiNeN Zodiac Mindwarp & the Love Reaction We Are Volsung steaMhaMMeR/spv Megadeth unIveRsal Rust in Peace Live Megadethin uran parhaana tekeleenä yleisesti pidetyn Rust in Peacen 20-vuotisjuhlan kunniaksi yhtye latoo levyn kokonaisuudessaan Palladiumin lavalla. Rumpali Ray Hartmann oli tuttu samalta levyltä, kitaristi Dave Davis taas Never, Neverlandilta (1990). Esityksen perusteella tuntuu, ettei RiP nyt niin kova levy olekaan tulkinta ei siis tee oikeutta alkuperäiselle taltiolle, vaan saa sen vaikuttamaan vähempiarvoisemmalta kuin onkaan. PolyGramin julkaisema loistava Tattooed Beat Messiah (1988) nosti yhtyeen suuren yleisön tietoisuuteen, mutta epäonnistui kaupallisesti
All That Remains sortuu plagioimaan härskisti omia laulumelodioitaan, ja riffit kumisevat tyhjyyttään. Webben hajanaisen saatetekstin oheen olisi kaivannut selkeää tietoa levyn kappaleiden tarkasta alkuperästä. toNi keRäNeN Engel System Divide Metal blade Threnody seasOn Of MIst The Conscious Sedation System Divide on paperilla mielenkiintoinen bändi, jonka jäsenistöllä on kokemusta muiden muassa Abigail Williamsin, Abortedin ja Orphaned Landin riveistä. Aiemmin Gardenianin ja Passengerin miehistöissä onnistumisiin kyennyt kitaristi Niclas Engelin tietää edelleen, kuinka hittibiisi kirjoitetaan. Avauskappale Six Feet Deep tekee homman selväksi heti kättelyssä, ja luvassa on varsinainen iskevien kertosäkeiden juhlaparaati, jonka varrella ei kuulla turhia notkahduksia.. The Conscious Sedation on häpeilemättömän tarttuva ja moderni metallilevy, jonka teho perustuu musiikin tarttuvuuteen. Ne eivät ole kaikessa ysärimäisyydessään mitään videotaiteen mestariteoksia, vaikka loppuaikojen tuotokset ovatkin suhteellisen tyylikkään näköisiä. Göteborg-metallia ja häpeilemättömiä popsävyjä yhdistellyt paketti tuntui ilmestymishetkellään suorastaan virkistävältä tuulahdukselta kuihtuneessa melodeath-skenessä, ja parin vuoden kypsyttely on osoittanut levyn kestäneen ilahduttavan hyvin aikaa. System Dividella on homma hyvin hallussa, mutta musiikkinsa voisi olla aavistuksen tiivistetympää ja suoraviivaisempaa, sillä 11 kappaletta näinkin tapahtumarikasta musiikkia on kieltämättä hieman liikaa. Bändin suunta on kuitenkin ehdottomasti oikea, joten tulevaisuudelta on syytä joNi juutilAiNeN odottaa kovia julkaisuja. Dub War eaRache The Dub, the War & the Ugly Dub War yhdisteli 1990-luvulla pioneerimaisesti metallia ja punk-raivoa ragga-vaikutteisiin tehden kaksi hienoa levyä, mutta häipyi vuosikymmenen lopulla kuvioista sen suurempaa jälkeä jättämättä. Soitanto on millilleen kohdillaan, ja laululinjat myös. On myös mielenkiintoista vertailla, kuinka Respectedin ja Nar Say A Tingin kaltaiset biisit ovat kehittyneet nyt kuultavista varhaisista versioista lopullisiin levytyksiin. Sisältö on sitten pelkkää pullanmurua. Mukana tulee myös dvd, jonka taltiointi kaikkien aikojen viimeisestä Dub War -keikasta Lontoon Astoriasta on teknisistä puutteistaan huolimatta silkkaa hien ja adrenaliinin kyllästä- mää pomppuhevin juhlaa. Laulaja Benji Webbe johtaa nykyisin Skindrediä, joka jatkaa samantyyppisen rytmikkään metallin työstämistä. Naislaulun ja raaemman uroshuudon kudos on hyvinkin luonteva, ja bändin musiikki kuulostaakin parhaimmillaan kuin huippuunsa viritetyltä yhdis- Engelin Absolute Design -debyyttilevy (2007) jäi tasokkuuteensa nähden aivan liian vähälle huomiolle. Pelkällä rytmikikkailulla ei pelasteta sävellysköyhyyttä. Dvd:ltä löytyy lisäksi vajaan tunnin kestävä dokumentti, jossa on paljon kiinnostavaa faktaa, mutta joka on huonosti koostettu. Jos vielä Triviumkin sortuu seuraavallaan tämänkaltaiseen huttuun, usko jenkkien uuteen jANNe toloNeN aaltoon on mennyttä. telmältä edesmennyttä Amarania, Deadlockia ja lukuisia metalcorebändejä. Bändit kuten Killswitch Engage, As I Lay Dying sun muut tulisi istuttaa "Stone-kouluun" opettelemaan, miten riffeistä saa mielenkiintoisia, kun poikkeaa vähänkin perinneskaaloista, hemmetti soikoon. Levyn kiinnostavinta antia ovat kolme demoversiota kappaleista, jotka oli tarkoitettu yhtyeen julkaisematta jääneelle kolmannelle levylle. The Dub, the War & the Ugly -kokoelmalle on kerätty harvinaisuuksia Dub Warin uran varrelta. Parempaa journalistista otetta olisi kaivattu myös koko paketin tarjoamaan informaatioon. Levy sisältää myös kuusi musiikkivideota, jotka keskittyvät lähinnä bändin esiintymisen tallentamiseen. Musiikillisesti yhtye on kuitenkin laskettava ehdottomasti melodiseksi death metaliksi, jonka kiemurat System Divide hallitseekin verrattain hyvin. Molliskaalaan nojaavat riffit ja breakdownit tulisi kieltää jenkkibändeiltä vähäksi aikaa lailla, ne kun on kuultu tässä vuosien varrella jo kaikki
Anthropocentric ei ehkä ole yhtä vetoava albumi kuin edeltäjänsä, mutta se kokoaa yhteen The Oceanin erilaisia vahvuuksia, jotka tiivistyvät jälleen parhaimmillaan valtaviksi tunnelmien vyöryiksi. Burn Alive kumartelee menneiden vuosikymmenien rokkimenoa ja tuo kovasti mieleen vanhan KISSin. Jälkimmäisessä on aivan selviä kaikuja vanhasta jenkkipowerista ja niin sanotusta käppähevistä, eikä ollenkaan hassummalla tavalla. Mukana on myös viisi bonuskappaletta myöhemmiltä vuosilta, jotka tosin sisältyivät jo vuoden 1995 uudelleenjulkaisuun. toNi keRäNeN My Silent Wake daRk balance IV Et Lux Perpetua Brittiläinen My Silent Wake on tavoittanut hienosti 90-luvun alun goottilaisen doom/deathsoundin. Kyllä Ross vielä keppihommat taitaa, ja hymyähän tätä kuunnellessa pukkaa. kARi koskiNeN leen hyvin teknistä, mutta kurinalaisuudesta huolimatta soitto on kuitenkin rullaavaa ja irtonaisenoloista. Play Me Out ilmestyi alunperin vuonna 1977, eikä saavuttanut suurta suosiota. Paljon huonompiakin esimerkkejä on levyhyllyt pullollaan. Biisit ovat varsin lyhyitä ja ytimekkäitä, joten miekkosten melodisuuteen ja kokeellisuuteen taipuvainen death metal pysyy tuoreena lähes koko levyn mitan. Skaala on nyt laajempi. Nimibiisin vauhdikkaampi juoksu saa vastapainoa Cromin hitaammasta tunnelmoinnista. Arviot Ross the Boss Hailstorm afM gen sekaan sotkeneen edeltäjänsä rinnalle nousee nyt äärimmäisempi, rupisempi ja sähäkämpi albumi, kuten konseptin linjalta voi odottaa. Tyylikkyydestään huolimatta levyltä ei löydy samanlaisia mestarisävellyksiä, joita Hughes on myöhemmin tehnyt muun muassa rikollisen vähän tunnetuilla Hughes Turner Project -levyillä. Menneisyyden itsetarkoituksellinen kiemurtelu on vaihtunut vähän helpompaan ja suorempaan ilmaisuun, mutta kunnianhimoista tavaraa on jälleen purkitettu. Play Me Outin uudelleenjulkaisu saa lisäpisteitä hyvin toimitetusta kansivihkosta, joka sisältää varsin perusteellisen selvityksen tuotoksen syntyvaiheista. Musisointi on edel78 Inferno Anthropocentric on puoli vuotta sitten julkaistun Heliocentricin sisaralbumi. Pätevää keskiluokkaa. Aivan The Oceanin taannoisiin teknisemmän metallin adhd-sätkintöihin asti albumilla ei liikuta, ja Anthropocentric myös hengittää pelkän rujoimman mättämisen ohella. Sekaan on heitetty ilahduttavan paljon laadukasta thrashriffittelyä vanhan liiton malliin. Osa kappaleista, kuten vaikkapa töksähtelevä Behold the Kingdom tai pakolliselta semiherkistelyltä kuulostava Among the Ruins, ei kanna mittaansa, mutta kokonaisuus on ilahduttavan monipuolinen. Soolojen jatsahtava ote ja pienoinen flirttailu industrial-maailman kanssa tuo biiseihin onnistunutta vaihtelua, mutta levyn yleismeininki pysyy miehekkään rankkana ja raskaana. teemu VähäkANgAs Glenn Hughes Play Me Out puRple Pray for Locust Swarm supeRnOva Jonkinmoiselta Linkin Parkin, Passengerin ja Soilworkin yhdistelmältä kuulostava Engel on edelleen hyvässä vireessä, mutta Absolute Designin tehon määrittänyt yllätysmomentti on kadotettu. Ajoittain kollektiivin jammailu aiheuttaa mielleyhtymiä myös Orchid-kauden Opethiin. Shining Path on kuin Judas Priestin ja Manowarin sekoitusta. Sen sijaan, että The Ocean olisi jakanut tupla-albumin kylmästi kahteen osaan, kyse on kahdesta erilaisesta kokonaisuudesta. Pääpaino on joka tapauksessa lyijynraskailla ja vielä ankarammilla riffeillä sekä levyn teeman taatusti selväksi tekevillä hardcoremaisilla huudoilla. Hailstorm on debyyttikiekkoa mielenkiintoisempi, joskin samalla toki tutun turvallinen pläjäys rehellistä heavy metalia. Muodikkaita breakdowneja ei viljellä kuin nimeksi, ja sekin laskettakoon hyveeksi. Manowarilta tuttua laukkaa ja jylhistelyä on mukana odotettuun malliin, mutta ääripäissäkin löytyy. Se hönkii höyryjä, jotka lemuavat niin Turn Loose the Swansin aikaiselta My Dying Bridelta kuin vanhalta Paradise Lostiltakin. Hc-vivahde tulee suoranaisesti esiin vain soundimaailmassa, joka on räkäisen "sinne päin" ja palvelee albumia hienosti. Paikoin tuntuu jopa siltä, että bändi yrittää ratsastaa vanhoilla"hiteillään"(esimerkiksi Every Sin muistuttaa paljolti edellislevyn Casket Closingia), mikä vähentää luonnollisesti musiikin mahdollisuutta uudistua ja kejoNi juutilAiNeN hittyä. Dååth Ruotsalainen Pray for Locust mättää metallista hc:tä varsin mallikkaasti. Vuonna 2005 perustettu orkesteri on pitänyt Dååth centuRy MedIa The Ocean Metal blade Anthropocentric Itsetutkisteluun taipuvaisista teksteistä ja mutkikkaasta ulosannistaan tunnettu Dååth on saanut ulos neljännen levynsä. Sinällään tätä ei voi pitää ihmeenä, sillä punk oli päivän sana ja toisaalta hard rock -taustainen Hughes oli varmasti vaikea markkinoitava niille kuluttajille, joille levy olisi tyylinsä puolesta sopinut. Kärkikastiin murtautuminen vaatisi pientä hienosäätöä kappalemateriaaliin sekä laulajan ulosannin monipuojANNe toloNeN listamista. Monessa liemessä keitetyn Glenn Hughesin tuotannossa on aina kuulunut soulin, r&b:n ja funkin vahva innoitus, mutta Deep Purplesta eroamisensa jälkeen julkaistulla ensimmäisellä soololevyllä kyseiset vaikutteet ovat selkeässä pääosassa. Tätä kaikkea maustetaan vielä 6070-lukulaisella hämyrockilla ja Black Sabbathin riffimaailmalla. Bändi tuo omalla viheliäisellä tavallaan esille myös melodisempia ja tunnelmallisempia puoliaan, joista huolen pitävät kaikessa viiltävyydessään lähinnä puhtaasti lauletut minimalistisemmat osiot. Jopa klasaria postrockin/slud-. Välillä riffittely tuo mieleen Carcassin ja Morbid Angelin, lähinnä hyvässä mielessä. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy hyvälaatuisiin riffeihin ja laulajan pätevyyteen. Heliocentricin jälkeen The Oceanin uskalsi luottaa pitävän pintansa jopa tupla-albumin verran, mutta vasta Anthropocentric osoittaa levykaksikon vieneen tekijänsä uusille tasoille. Aki NuoppoNeN Viime kesän Jalometallissa aivan tolkuttoman hyvän keikan vetänyt Ross the Boss näyttäisi tekevän hyvää paluuta. Laulajan meuhkaaminen muistuttaa kovasti Lamb of Godin virkaveljeä, varsinkin stemmahuudoissa. Itse sisältö on kuitenkin äärimmäisen tyylitietoista ja hienosti toteutettua materiaalia, jossa kuuluu kaikuja Stevie Wonderin, Steely Danin ja Doobie Brothersin kaltaisilta nimiltä. Rossin sooloille on annettu hyvin tilaa, ja levyltä huokuu muutoinkin melko lämmintä, perinnetietoista ja sydämellistä heavyfiilistä
Under the Sign of the Iron Cross jatkaa sikäli viimevuotisen Passiondalen linjoilla, että levyn soundi on osapuilleen sama ja tälläkin kertaa kyseessä on konseptilevy ensimmäisen maailmansodan melskeistä. Vasta päätöskappale Røkin särötön, Katatoniahenkinen näppäily tuo aidosti virkistävää vaihtelua, mutta liian myöhään ja kenties liiankin vahvasti levyn muusta linjasta erilleen jääden. Hollantilainen God Dethroned ei ole koskaan noussut sarjansa terävimpään kärkeen, mutta takuuvarmoja kiekkoja alkaa olla takana jo vino pino. Vaikka Gylðir algøririssä ja Gramr girniskissä väläytellään tyylikkäillä melodioilla, nekin tahtovat jäädä tylsämielisen sirkkelöinnin alla kulkeviksi pohjakuvioiksi. Abrahadalla Dimmu Borgir on vienyt äärisinfonisen metallinsa niin pitkälle ja mahtipontiseksi kuin sen ylipäätään voi. Musiikillinen rekvisiitta seisoo edelleen pitkälti samassa muodossa, tasapainoisena mutta tasapaksuna. Mureasti purevien kitaroiden ja säälimättömän rumputulen kylkeen annostellaan toki sävyjäkin, kuten eeppisyyttä hakeva päätöskappale ja levyn ainoat puhtaat vokaalit sisältävä nimiraita osoittavat. Uuden rumpalipojan annostelemaa blastia on jo melkeinpä liikaa, sillä bändillä olisi kykyä monipuolisemmankin paketin tekemiseen. Arviot Eastern Front Blood on Snow candlelIght Sotateemoja ja black metalia yhdistelevä brittibändi Eastern Front antaa debyyttilevyllään hyytävän oppitunnin siitä, miltä kuulostaa, kun sanoituksien aihepiirit ja musiikki eivät missään vaiheessa kohtaa toisiaan. Shagrathin tuttu kärinä ja SilenozGalderkaksikon sahaukset ovat yhä läsnä, mutta yhä enemmän taka-alalla, eikä pelkästään miksauksesta johtuen. Levy koostui lajityypin skandinaavisesta variantista, suoraviivaisesta ja melodisesta sirkkelöinnistä, ja oli käänteiltään ja äänimaailmaltaan niin arvattava, että langetettua kevytklassikon asemaa ei oikein tajunnut. Saatatte yllättyä. kARi koskiNeN herkistelyjä liisterisiksi, mutta juuri tällaisissa kappaleissa Dead by Youn vahvuudet nousevat parhaiten esiin, aina pienimpiä nyansseja myöten. Aki NuoppoNeN Dimmu Borgir Abrahadabra nucleaR blast Strangers in the Paradella annetaan melko paljon tilaa tummanpuhuvien sellojen täyteläiselle soundille, hillitymmälle tunnelmoinnille ja Jan-Peter Saarimäen parhaimmillaan toimiville vokaaleille. Hienouksista ohjelmallisesti riisutun Sviga Læn paras puoli on vankassa äänikuvassa ja Arckanumille tyypillisessä konsistentissa tunnelmanrakentelussa, mutta eipä noista peruspohjoismaalaisista hyveistä näillä sirkkelimarkkinoilla kaiken korottavaksi pelastukseksi ole. mikko kuRoNeN. Tämä on tehty kuitenkin sen verran taitavasti ja bändille hyvin tyypillisellä tavalla, ettei se ala ärsyttää suuremmin missään vaiheessa. Tremoloriffit surisevat vuoroin surumielisenä, vuoroin pahansuopana virtana kuin kultakauden Darkthronella, mutta sävellyksissä jäädään rajusti jälkeen. Jos vertailukohtana käytetään vaikkapa Gehennan WW:n ja Mardukin Panzer Division Mardukin kaltaisia, aidosti painostavia ja väkivaltaisia sotaisan blackin merkkiteoksia, Eastern Frontin hengettömyys nousee entistäkin näkyvämmälle jalustalle. joNi juutilAiNeN Arckanum God Dethroned Metal blade Sviga Læ RegaIn Under the Sign of the Iron Cross No niin pellet, tämä on sitä oikeaa melodista death metalia joskin mustanrähisevällä reunuksella sävytettynä. Bändin omien sanojen mukaan musiikkia on monipuolistettu muun muassa folk- ja doomvaikutteilla, mutta ainakaan tältä levyltä en niitä kyennyt löytämään. Blood on Snow on levynä "ihan ok", mutta kuka näitä laimeita ja ponnettomia levyjä oikeasti tarvitsee. Tämän voi huomata erityisesti siitä, kuinka raskaimmat kappaleet Stupidin tapaan ja irrottelevimmat vedot Queen of the Nightin malliin jäävät ummehtuneiksi kokemuksiksi. Aika ajoin tuntuukin, että ylenpalttisilla kuorrutuksilla on ainakin osittain peitetty keskinkertaisempien sävellysten ja riffien puutteita. Bändi on siirtynyt entistäkin lähemmäksi mahtipontista elokuvamusiikkia runsaasti käytettyine kuoroineen ja kosketinkuvioineen, ja tätä soundtrackmäisyyttä korostaa myös se, että levy kuulostaa paremmalta kokonaisuutena kuin yksittäisinä kappaleina. Meininki on yllättävän repivää, ja itse asiassa UtSofIC taitaa olla God Dethronedin nopein kiekko. Haastan jokaisen bändin väsyneeksi reliikiksi tuominneen tsekkaamaan, mistä tämä hollantilaiskana nykyään kusee. Joku saattaisi kutsua Waterfallsin, Starsailorin ja Romeon 82 Inferno Suolaa, suolaa, enemmän suolaa! Sitä on tullut kolmen vuoden takaiseen, monen kriitikon parjaamaan mutta tykkäämääni In Sorte Diaboliin verrattuna runsaasti lisää. Bändille tuttu melodisuus on edelleen paikallaan, mutta tunnelmat eivät ole aivan yhtä majesteetillisia kuin Passiondalella parhaimmillaan. Tämä on erityisen hyvä siksi, että ilman sellojen tuomaa vahvuutta ja tavallista parempia vokaaleja kaikki Dead by Youn sävellykset eivät itsessään yltäisi kovin korkealle. Kulunut puolitoistavuotinen ei ole heittänyt Shamaataen maailmaa saturnaaliseen kierteeseen. Siltä jää kuitenkin kaipaamaan ääripäiden suurempaa eroa, ja ennen kaikkea jämäkämpää ja tummempaa metallisuutta, joka oli edeltäjällään hyvin läsnä. Bändin jätkät intoilevat keksineensä aivan oman musiikkityylin, "war torn black metalin", joka tarkoittaa tässä tapauksessa keskinkertaista ja totaalisen anonyymia perusblackia ilman mitään konkreettisia musiikillisia kiintopisteitä. In følva felrissä ja Andskoti ferr austanissa tempoa pudotetaan ja riffittely sohjoilee perusmetallisempana, mutta poikkeamat eivät erityisemmin elävöitä monotonisen suorilla rumpukiskoilla vetelevää levyä. Ei norjalaisista ole tälläkään kertaa haastamaan oikeita elokuvasäveltäjiä, mutta levyä kuuntelee helposti kevyesti keskellä päivää -tyyppisenä tapauksena. megA Röllipäähinettä kuin afrikkalaista heimonaamiota kantava ruotsalainen Shamaatae (Johan Lahger) saavutti yhden miehen yhtyeensä edellisellä levyllä ÞÞÞÞÞÞÞÞÞÞÞ jonkinlaisen modernin black metal -merkkiteoksen mittapuut
Beauty of Small Thingsin alku taas saa kaipaamaan soittimeen gootimman Magenta-yhtyeen Art and Accidents -älpeetä. Tanskalaisten toinen äänite jää mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta liian geneerisek- Cradle of filth Darkly, Darkly, Venus Aversa Available in stores now Available in stores now Available on CD / Special Edition 2CD / Double vinyl / Download Special Fan Edition Box Set available exclusively from: The new album from www.peaceville.com/cradleoffilth. Nyt jälkimaku on ärsyttävänkin ristiriitainen, mutta kaukana mauttomasta. megA Sodom spv In War and Pieces Tokkopa Sodom on koskaan kuulostanut näin rennolta, rokkaavalta ja monipuoliselta kuin Waldemar Sorychtan tuottamalla, soundeiltaankin mukavalla kiekolla. Lohuton on jälleen selvästi omanlaisensa kokonaisuus, ja bändi on löytänyt ilmaisustaan nyansseja. Lopputulos on The Storm Black Luck spInefaRM City of Fire City of Fire candlelIght Fear Factoryn jäsenillä on pääbändin ohessa monta rautaa tulessa. Huoli pois, levyltä löytyy myös tuttua teutonirässiä, ja erityisen hienoa on, että orkka osaa kääntää uuden lehden diskografiassaan lähes 30 vuotta perustamisensa jälkeen. Biisit ovat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta tylsiä ja tasapaksuja alternative rock -veisuja. On myönnettävä, että Thomas "Angelripper" Suchin ratkaisuun voi tottua ajan myötä, toisin kuin jääpuikkoon ahterissa. Maailma olisi pärjännyt ilmankin. jANNe toloNeN varsin hämmentävää kuunneltavaa, sillä jokaisen hyvin rullaavaan kappaleen kohdalla huomaa odottavansa lopullista niittiä hokemanomaisen kertsin muodossa, ja niitä ei koskaan päähän iskeydy. Entisenlaista lennokkuutta ei puolestaan löydy, eivätkä tarttuvimmat koukutkaan ole aivan terävimmillään. Yhtyeen musiikki kuulostaa pitkästä aikaan yllättävänkin tuoreelta ja pirteältä, verrattuna etenkin möhkälemäiseen ja tympeänoloiseen, vuonna 2006 ilmestyneeseen studioalbumiin. Varsin turhanpäiväinen tekele, suurista odotuksista huolimatta. Kumpaisenkin materiaali esittelee sivuprojektin muodossa pääbändiin nähden kevyempää linjaa. Uutukainen ei välttämättä ole Verjnuarmua parhaimmillaan, mutta on aiemman tuotannon toimiessa ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja hyvää jatketta tyylilleen. teRo lAssilA ja City of Fire ei. B.S.E on yksi tämän huonon onnen ääniapilan maistuvimmista lehdistä. Ruotsalaisen deathin juuret kuuluvat soitannossa aiempaakin selvemmin, vaikka melodisuus ja bändille ominainen leppoisa poljentokin ovat edelleen esillä. Mitäpä tässä, eipä tässä mitään. Verjnuarmu Lohuton OsastO-a Savometallin valtiaiden kolmas pitkäsoitto kajahtelee selvästi räyhäkämpänä. Bell ole mitenkään erikoinen laulaja, varsinkaan puhtaissa. Vokalistin persoonallinen piruilu sisältää myös enemmän raaempaa ilmaisua. Tätä voisi hyvin verrata Corey Taylorin Stone Souriin, sillä erotuksella, että SS on huippubändi Pernille Rosendahl ja Mew-yhtyeen ex-jäsen Johan Wohlert vapauttavat paketista naislaulettua, metalliin neljännestuuman verran kallistuvaa pop-rockia. Myös nimiraidan dramatiikassa on vinhaa ideaa. Onkin surku ja sääli, että kun mielenkiintoisiin ja onnistuneisiin sävellyksiin on kulutettu selkeästi paljon aikaa ja vaivaa, Sodomille tyypilliset nasevat ja tarttuvat kertosäkeet loistavat täydellisesti poissaolollaan. Lisämaustetta palalle ripottelee vieraileva mieslaulaja, Volbeatin Michael Poulsen. Kokonaisuutena tarkasteltuna Black Luck tarvitsisi kipeästi lisää kulmia pyöreyttänsä rikkomaan jotain, joka poraisi popin pysyvämmin kuuntelijan pollaan. Lyyrinen rienaus ja velmuilu on läsnä ehkä vahvemmin kuin koskaan. City of Fire sisältää kaksi FF:n jäsentä, ja nimestä huolimatta tuli lähinnä vain kytee. Samalla tulee selväksi, ettei Burton C
Eivätpä ole Russ Andersonin palkeet enää sitä luokkaa, että riipivät taajuudet saavat korvat soimaan viikoksi, vaan nuottiskaalaa on pudotettu rajusti alemmas. Vaasalaisbändin musiikki ajelehtii selkeästi täysin omalla radallaan lyöden samaan kasaan useita eri musiikkityylejä aina ambientista etnomusiikin kautta doom metaliin. Full Scale Conflictin esikoispitkä nimittäin latoo tiskiin sen verran brutaalia jytinää metallin rumemmalta puolelta, että ei treeniksellä ainakaan turhia ole hymyilty. Muhkealta soundaava sotku toimii, vaikka biisit eivät tarjoa jatkuvaa koukkutulvaa. Kun yhtye kasaa rivinsä ja palaa kuvioihin vuosien jälkeen, verratako paluulevyä uran huippuhetkiin vai hajoamista edeltäviin heikompiin tuotoksiin. voit itaakin pä ta ja vielä pa -demokokis soitteeseen kin menisi o Ettet kuiten tuisi. Tunnekirjo on tavallaan aika kapea, mutta toisaalta musiikillinen sävykirjo melkoisen laaja tietyissä puitteissa. Arviot Välillä meno on aika kornia köpöttelyä, mutta onneksi vastapainoksi irtoaa hyvinkin onnistunutta tykitystä. Mainio debytointi. kARi koskiNeN Forbidden Underjord Underjord OMakustanne Full Scale Conflict Trials of Existence 3Rd RaIl MusIc Omega Wave nucleaR blast Pari Chthonian-miestä sisältävä Underjord on varsin mielenkiintoinen uusi nimi suomalaisen metallin kentällä. No, ei o tam1na-ska halua Mitä, taas S tten istua, ellet si aa pakko osall anhaa pask utta V taa bändin u älle. En kaipaa tällaista menneisyyttä niin hirveästi, mutta vannoutuneet vanhan tyylin ystävät lienevät tästä melko tohkeissaan. teemu VähäkANgAs Underjordin musiikissa on orgaanista ja alkukantaista energiaa, joka puhuttelee kuulijaa monella eri tasolla. Edellisessä tapauksessa Forbidden ei tietenkään onnistu, jälkimmäisessä homma on hanskassa. o.fi ja osallis www.infern osoitteen ohda saman PS. Yhtye on saanut vangittua musiikkiinsa erittäin massiivisen ja luonnonläheisen energian, jonka ansiosta levy seisoo paikoillaan ylväänä kuin ikihonka. Vokalisti Bacchus omaa vaihtelevan ja ajoittain jopa Testamentin Chuck Billyä muistuttavan laulutyyliin, mikä on mukavaa vaihtelua näihin nykymaailman monotonisiin örisijöihin verrattuna. Underjordin kappaleissa on paljon samaa henkeä kuin Finntrollin muinaisella Visor om slutet -ep:llä, mutta toteutus on hieman peikkoveljiään metallisempaa ja vakavahenkisempää. Näitä jätkiä kuunnellessa voisi erehtyä luulemaan, että asiat ovat Suomessa jotenkin huonosti. Biiseissä on etäisiä haisuja uran alun jylhänvihaisesta tunnelmasta, mutta samalle tehotasolle yhtye ei yllä. Bändin ilmaisusta löytää paitsi Slayerriffejä, death metalia ja Biohazardilta tuttua värikkyyttä myös reippaasti hardcorelle ominaista julmaa raskautta ja breakdowneja. Äläpä un stariarvioita. Kahdella todella kovalla ensilevyllään (Forbidden Evil ja Twisted into Form) lähtemättömän vaikutuksen tehneen yhtyeen voimakas speed-thrash-myllytys on toki nytkin tiukkaa. Toivottavasti bändistä on jatkossa jalostamaan toimivaa linjaansa vielä nykyistä pidemmälle. joNi juutilAiNeN Vihaisena käyvä pamputus ei leiki, ei hellitä, ja melodiat pidetään tiukasti hallinnassa. Sävykkyydessä on annettu periksi intensiteetin tieltä, mikä on ymmärrettävää mutta kuitenkin sääli. Päätösraidan puhtaat vokaalit ja eeppisempi ote ovat luku erikseen, eikä ollenkaan huonossa mielessä. Kyllähän mies ärisee edelleen vakuuttavasti, mutta vahvasti tulkittua melodisuutta jää kaipaamaan. le ba. Kuusi biisiä sisältävä debyyttilevy on, ennakkoasetelmistaan huolimatta, kaikkea muuta kuin muutaman rantaruotsalaisen köykäinen sivuprojekti. Musiikki on hyvin tehtyä, mutta juuri oikealla tavalla spontaania ja aidon kuuloista. Trials of Existence on umpimielisen raskas ja väkivaltainen levy, mikä oikein onkin. Harvakseltaan esiintyvät puhevokaalit ja jokunen tervaisen päämäärättömästi soutava kohta vievät pisteitä, mutta kokonaisuus on ilahduttavan uppiniskainen, sujuva ja ahdasmielisen ankara. keikka- ja fe VOITA VANH AA PASKAA !
Liekö sitten Lassi Vääräsen nasaalin, karhean, korkealle yltävän ja ajoittain hiukan ärsyttävänkin äänen ansiota, mutta vielä tuntuu jäävän vähän napakympistä. Muutamien koesoittojen ja kokeilujen jälkeen basson varteen löytyi keväällä 2009 Janne Saine, ja nykyinen nelihenkinen kokoonpano sai muotonsa. Keikalla olemme... Bändi perustettiin 2008 Mikko Rintamäen (kitara), Kari Luotosen (rummut) ja Lauri Hurtolan (kitara) toimesta. Paketin kruunaavat 92 Inferno. Kun biisit olivat nauhoituskunnossa, Kari teki Mikon avustuksella lauluosuudet sekä sanoitukset. Heitämme näiden artistien biisejä myös satunnaisesti keikoilla. Perustimme bändin musiikin luomisen ja esittämisen takia. Siihen bändin voi vielä jossain vaiheessa olettaa osuvan. www.coNstANtiNebANd.Net Kuukauden bändi: kalmantach Milloin ja miten. Bändi osoittaa, että näpertely ei ole aina välttämättömyys, kunhan voimaa ja vauhtia käytetään oikein. Hienoa on myös, että bändi pystyy käyttämään esimerkiksi puhtaita kitaroita kuulostamatta tippakaan herkemmältä. Musiikkimme sisältää paljon erilaisia puolia, ja se heijastuu myös live-esiintymiseemme. Uusin tekele esittelee jälleen osaavan ryhmän, jonka mutkaton death/ thrash potkii munille huomattavan terävästi. Ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... Tarttuvuus on aivan omaa luokkaansa, jokaisen biisin pystyy laulamaan tolvanakin kerran kuultuaan. Eivätkä pienet Death-vaikutteetkaan ole koskaan pahitteeksi. Bändin nimi. Otamme musiikkiimme paljon vaikutteita myös metallimusiikin ulkopuolelta, muun muassa Pink Floydilta. Ja myös mahtavaa sellaista. Bändin kuoleman sävyttelemä thrash osoittaa selkeästi, että tekijöillään on tietämystä, miten musiikista saadaan aidosti synkän ja jylhän kuuloista. Orkesteri on nimittäin saanut jollain ilveellä minimoitua häiritsevän selkeät Iron Maiden -vaikutteensa. Vaikka puhutaan progesta, turhanpäiväinen näprääminen on jätetty vähemmälle ja tarkkaan harkitun oloiset kappaleet rokkaavat hienosti. Studiolla demon tuottajina toimivat pääsääntöisesti Lauri ja Mikko. ...esiintymässä aina täysillä, sillä elämme musiikkimme mukana. Mistään hissuttelusta ei silti voida puhua, bändin riffit vain keskittyvät enemmän kauneuteen kuin runnomiseen, eikä vokalisti Janne Kauppikaan juuri alataajuuksia tarjoile. Bändin musiikissa ei mennä sieltä, missä aita on matalin, ja omaakin näkemystä tuntuisi piisaavan. ...musiikkiskenessä on yksinkertaisesti bändimme kokoinen aukko. Sekaan on mahdutettu hienosti lajin kliseitä, ehkä vähän suomirockmaisiakin piirteitä ja ehdottoman omaa juttua. ...vakituista laulajaa ei ole lukuisista koesoitoista huolimatta löytynyt. Biisit ovat täydellisiä ja ennalta arvattavia, mikä ei tosin haittaa pätkääkään. Suurin ongelmamme on, että... Melodisuus on Human Godin valtti, ja sen suhteen saavutetaankin paljon ja tarttuvasti. Miksi. Lisäksi olemme Suomen mittakaavassa kohtuullisen erilainen tuttavuus. Aadolf ja demot Kalmantach: Viha petetyn ei haihdu milloinkaan Kalmantach oli edeltävällä II-demollaan erittäin lupaavassa iskussa. Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Vakuuttavimpia suomenkielisiä aikoihin. www.kAlmANtAch.fi KämmenenmursKaajat Human God: Connecting to Humanity Freakthrone-yhtyeen jämistä kasaantunut Human God soittaa upeasti progeilevaa, vähän kevyempää metallia. Jos pidät heistä, pidät myös meistä: Vaikutteinamme ovat muun muassa Death, Pantera, Opeth ja Testament, unohtamatta muutakaan Bay Arean metalliskeneä. Työmme jakautuu... Orkesteri mainitsee vaikuttajia varsin laajalta skaalalta, ja liekö siinä sitten selitys, ettei se kuulosta liiaksi miltään jo koetulta. ...tekemään paskaa musiikkia. Casket: Decade of Decapitation Pellavarock-kylästä Lammilta ponkaiseva Casket on ollut tekemisissään varman tuntuinen. Connecting to Humanityssä ei siis ole mitään mistä valittaa! www.humANgodbANd.com Constantine: A Future Without a Past No nythän Constantine on vihdoin osannut tehdä sen, mitä joskus tuli rivien välistä suositeltuakin. Aktista tekee mielenkiintoisen, että se pysyy suoraviivaisena ja yksinkertaisena kautta linjan. Emme ikipäivänä tule... Nokkamiehen paikalle haluavat voivat ottaa yhteyttä bändiin sähköpostitse (info@kalmantach.fi). Ryhmän soitto on mukavaa kuunneltavaa, ja biiseissä käytetty melodiantaju on paikoitellen ihailtavan korkeatasoista. Mietittiin porukalla nimeä, joka kuvastaisi sekä musiikkia että lyriikoita. Alusta alkaen selkeänä visionamme on ollut omien biisien tekeminen sekä live-esiintyminen. ...seuraavanlaisesti: Kun aloimme tehdä uutta demoa, Mikko toi treenikselle biisien pohjat, joita aloimme työstää ja sovittaa yhdessä. Voimakkaasti öristyt vokaalit sopivat mainiosti pakettiin, vaikka edustavatkin vähän tasapaksua tyyliä. Mikon tyttöystävä antoi idean, jonka bändi hyväksyi. Eikä sekään, että myös kitarariffeissä on potkua niin, että Mötikätkin kumartaisivat. Melodioitakaan ei liiemmin viljellä, joten näin vahvan tarttuvuuden takana on mitä ilmeisimmin oltava hyvien soundien, vahvan ja vaihtelevan örinälaulun sekä tiukan soiton ohella terävä sävellyskynä. www.myspAce.com/cAsketbANd SoulHealer: Dreamcatcher Hard rockia Kajaanista. ...toivottavasti joko sinun levyhyllyltäsi tai soittimestasi. Sessiovokalistimme Pessi Haltsonen teki yhteen biisiin sekä sanat että laulut. Viiden vuoden päästä meidät löytää... Nimessä on myös jonkin verran tulkinnanvaraa, jokainen voi itse päätellä mitä se tarkoittaa..
Emme pyrkineet olemaan niin äärimmäinen ja shokeeraava bändi kuin mahdollista, vaan halusimme tuoda oman tajuntamme musiikkiin miettimättä sen vastaanottoa. Pimeä keskiaika Vuosia 198688 on helppoa kutsua Swansin uudeksi syntymäksi. Nimi, joka herättää paitsi ristiriitaisia ajatuksia omituisesta yhtyeestä myös syvää kunnioitusta. Jo vuosina 1983 ja 1984 julkaistut albumit Filth ja Cop osoittivat, mihin varhainen Swans oli päätynyt. Verrattuna nykypäivään varsinkin levy-yhtiöiden asenteet olivat vähintään mustavalkoisia. Keikan lopulla soitimme yleensä tyhjälle salille. Jo tuolloin Swans oli matkalla kohti tuntematonta yhdistellessään häiriintyneissä äänimaisemissaan post-punkkia, jazzia ja bluesia. Swans oli monille yksinkertaisesti liian äänekästä, kaoottista ja ristiriitaista musiikkia. Jos joku sattui jäämään loppuun saakka, hän odotti pääsevänsä kertomaan meille, ettei musiikkimme ole musiikkia. vanha liitto Christoph Hahn, Christopher Pravdica, Thor Harris, Norman Westberg, Phil Puleo ja Michael Gira. TEKSTI Aki Nuopponen I KUVA Owen Swenson I www.swans.pair.com Ennenaikainen joutsenlaulu S wansin ensimmäinen kokoonpano alkoi muotoutua bändin säveltäjänä, laulajana ja multi-instrumentalistina toimineen Michael Giran ympärille vuonna 1982. Vaikkei musiikki muuttunut ainakaan helpommaksi, Swansin kontrasti laajeni entisestään akustisien minimalistisuuksien ja vaihtelevien tunnelmien myötä. Tuolloin Michael Gira alkoi tehdä yhteistyötä Jarboen ja Algis Kizysin kanssa. Vaikkei Swansia voinut tuolloin laskea rockiksi, punkiksi tai metalliksi, albumien äärimmäisen hidastempoiset ja silti intensiiviset sävellykset tulivat senaikaisessa musiikkimaailmassa täysin vääristyneestä ulottuvuudesta. Swans. Tästä todisteeksi jäi ainoastaan bändin nimeä kantanut ep. 80-luvun valtavirrasta rockeineen ja diskoineen oli helppoa erottua vähemmälläkin. Ensimmäisen kappaleemme jälkeen heistä oli jäljellä ehkä kymmenen. Koko elämäntehtäväni on pyrkiä tuomaan mielikuvitukseni musiikin muotoon ja haastaa itseni toteuttamaan tämä mahdollisimman INferNo 95. Teimme itse jo tuolloin juuri sitä mitä halusimme, ja tarkoituksenamme oli edetä jatkuvasti tunte- mattomille teille. Vaikka Swansin rajaton musiikki on noussut hädin tuskin edes marginaalissa tunnetuksi, sen perinnön voi aistia nykypäivänä yllättävän monella suunnalla. Jotain 80-luvun ajoista kertonee, että yleensä aloittaessamme keikan yleisössä oli noin 50 ihmistä
Albumin tekeminen oli upea ja vaativa kokemus. On aika ironista, kuinka paljon Swans on jo nyt saanut huomiota mediassa ja miten paljon meitä pyydetään keikoille. Tämä voi olla ensimmäistä kertaa todella otollinen ajankohta nousta jaloilleen, jos asiat sujuvat ennusmerkkien mukaan. En ole koskaan halunnut kulkea aidan matalimmasta kohdasta ja todeta musiikkimme olevan niin sanotusti valmista. Vaikka olimme jo aiemmin olleet melko rajaton yhtye, sanoisin, että tästä alkoi jälleen uusi luku Swansin tarinassa. Uusi Swans-albumi My Father Will Guide Me Up a Rope to the Sky on kerännyt sekä yllättyneitä että ylistäviä ajatuksia niin vanhoissa kuin uusissakin kuulijoissa. Palasin perusasioiden äärelle, ja tämä oli jälleen kuin uusi alku itselleni. Emme tule vain soittamaan uusia tai vanhempia kappaleita samassa muodossa kuin ne on kuultu levyillä. Se saa kypsyä ajan kanssa ja muovautua Swansille ominaisella tavalla pääni sisuksissa. Voin silti vakuuttaa, että Swans on syntynyt uudelleen jäädäkseen.. Levy ei kuitenkaan pyyhi pois viimeistä 15 vuotta, minkä sijaan siitä voi kuulla sekä Swansin että Angel of Lightin muodostaman 30 vuoden evoluution. Tietenkin kyse on myös siitä, kuinka kauan olemme olleet poissa ja miten suureksi myyttimme on kasvanut. Se on hyvin impulsiivinen teos, jonka kappaleet ovat muhineet tajunnassani kolmen neljän vuoden ajan. Eräänlaisen kehän kierrettyäni oli jälleen kulunut 15 vuotta ja huomasin kaipaavani Swansia. Näen koko Swansin historian ennemmin niin, että jokainen albumimme on ollut oma yksilönsä, jota ilman seuraava ei olisi voinut syntyä. Kun meissä ei ole kyse mistään tuollaisesta, mieleni tekisi ilmaantua lavalle pinkissä asussa soittamaan ukulelea! Swansin uusi luku on avaamassa bändille uusia mahdollisuuksia. Osittain keventävät muutokset johtivat kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti suhteellisen isolle levy-yhtiölle. Ainakin osa maailmasta vaikuttaisi olevan vastaanottavaisempi erilaisen musiikin suhteen. Ajatus ammentaa sävellyksiin mistä vain vietiin tällä aikavälillä jopa niin pitkälle, että Swans määritteli itsensä uudelleen joka albumilla. Suurten äänivallien ja ristiriitojen sijaan keskityin minimalistisuuksiin ja jonkinlaiseen lohduttomuuteen. Silti näitä albumeita ei olisi voitu tehdä ilman koko 15 vuotta kestänyttä työtämme, johon kuului joka albumin kohdalla loputtomia tunteja työtä juuri oikean tuloksen saavuttamiseksi. Vaikka kaikki huomio on ollut hieno asia, pysyttelen edelleen varpaillani. Ainoa huono puoli tässä on, että monet promotoivat Swansia raskaimpana metallibändinä ikinä. Arno Declair rajattomasti. En halua ajatella genrejä liikaa, mutta Jarboen tultua mukaan lauluihin ja sekaannuttuamme akustisempiin mahdollisuuksiin Swansista tuli vielä syvemmälle ihmismielen synkimpiin kiemuroihin uppoutuva bändi. Albumeilla Greed, Holy Money ja Children of God evoluutiomme saavuttikin pisteen, jossa vain taitomme oli rajana. Viidentoista vuoden jälkeen olin yksinkertaisesti palanut loppuun. Swansin kuoltua halusin keskittyä akustiseen musiikkiin, sanoittamiseen ja laulamiseen. Tulemme tekemään kaikkemme sen eteen, että ihmiset saisivat täyden käsityksen Swansista myös keikoillamme. Jo sen tekeminen herätti minussa niin paljon inspiraatiota, että materiaalia seuraavaa albumia varten on ainakin puolet valmiina. Tämän teki harvinaisen selväksi pahaenteisesti nimetty livealbumi Swans Are Dead. Jokaisesta aikakaudesta on jäänyt historiaamme todisteita, mutta mikään niistä ei kerro koko totuutta meistä. Olimme aikeissa julkaista akustisemman albumin, The Burning Worldin, ja jostain syystä ihmiset MCA:lla kiinnostuivat meistä tietämättä selvästikään, mistä Swansissa on kysymys. Minulle musiikissa on ollut kyse koko elämän mittaisesta prosessista. Bändille itselleen suuri yllätys oli silti se, mihin tämä kaikki on johtamassa. Musiikkimme ei enää tuntenut mitään rajoja sekoitellessaan luotaantyöntäviä tunnelmia, akustisuuksia, orkestraatioita ja massiivisia äänisaasteeksi kutsuttuja ihmisyyden syvimmän olemuksen heijastumia. Juuri 90-luku on nostettu kaikkein tärkeimmäksi ja vaikutusvaltaisimmaksi aikakaudeksi Swansin tarinassa. Matka ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Tämä kaikki aiheutti myös ristiriitoja. Tulemme soittamaan keikkoja nyt ainakin vuoden verran, useita erikoisia kiertueita ja Roadburnin kaltaisia tapahtumia myöten. Bändin sisältä tarkasteltuna tässä kaikessa oli kuitenkin kyse 96 INferNo jostain paljon laajemmasta kuin vain muutaman albumin huipentumasta. Vierailumme isommalla levy-yhtiöllä kesti melko tarkalleen puoli vuotta. Saatoimme nyt tehdä ihan mitä tahansa, eikä sen hintana ollut kuin loputon työ ja taistelu musiikkimaailmaa vastaan. Michael Gira vuonna 1987. Nousu ja tuho Aikakausi 199198 jätti musiikkimaailmaan Swans-historian suurimmat jäljet. Olin antautunut Swansille niin täysin, ettei minusta ollut fyysisesti tai henkisesti jäljellä enää mitään. Viimeistään oman levy-yhtiömme kautta julkaistu White Light from the Mouth of Infinity oli alku sille Swansille, joka sai meidät toteuttamaan itseämme musiikissamme kaikilla mahdollisilla elementeillä. 80-luvun lopulla vapautin itseni monista kahleista ja tuumin, että jos musiikkini merkitsee jotain myös jollekin muulle, se on pelottavalla tavalla ehkä hyvä asia, muttei jatkuvuuden kannalta välttämätöntä. Koko 90-lukumme oli The Great Annihilator ja Soundtracks for the Blind etunenässä juuri sitä, mistä olimme kokemattomampina soittajina uskaltaneet vain haaveilla. Valitettavasti se hinta oli liian suuri. Jälleensyntymä Seuraavan 15 vuoden aikana Michael Gira keskittyi erityisesti Angel of Light -albumeihinsa ja tyystin erilaiseen näkökulmaan musiikissa, kunnes Swansin vanhoille kotisivuille ilmaantui hämmentävä teksti "Swans Are Not Dead". Emme koskaan tienanneet mitään Swansista, ja jokainen albumi oli vaatinut niin paljon työtä, että sillä kaikella oli hintansa. Ymmärrän kyllä, että monet 90-luvun albumeistamme ovat olleet monien silmissä kuin perintömme. Tämän karmean kokemuksen ainoa hyvä puoli oli, että heti tuon jälkeen perustimme oman levy-yhtiömme Young God Recordsin. On mahdollista, että monet keikkajärjestäjät odottavat liikoja ja pettymyksiä on luvassa muutamien loppuunmyytyjen keikkojen jälkeen. Pian Soundtracks for the Blindin ja sitä seuranneiden keikkojen jälkeen Swans oli kuitenkin tullut tiensä päähän. Ne olivat kuin soundtrackeja meistä itsestämme, mikä ei ollut helppoa kuunneltavaa kenellekään. Olimme matkanneet jo Greed-albumilla näennäisesti kevyempien sävellysten äärelle. Voin silti myöntää jännittäväni lähitulevaisuutta todella paljon, koska olen pitkästä aikaa löytänyt sen todellisen Swansin kipinän. Uskallan väittää, että uusi albumi on vasta alkua. Sen sijaan kaikki vanhimmatkin poimintamme tulevat kasvamaan keikoilla vielä hypnoottisempiin mittoihin
Ei oman sydänleikkauksen kirurgiakaan valita sen perusteella, kuka on halvin, vaan kuka on spesialisti. Kun ensin löytää tatuoijan, jonka tyyli miellyttää, anna hänelle vapaat kädet toteuttaa oma suunnitelmasi. Eivät ne oikeasti synny sekunnissa, vaan niiden suunnittelu kestää.". ensimmäinen tatuointikutsu Eurooppaan vuonna 2008 oli KG:lle kova juttu. Halusin nähdä, miten he toimivat. Hän kertoo hymyillen, miten kaikkein hienointa tunnettujen ihmisten tatuoimisessa on ehkä se, miten hyviä tarinoita niistä hetkistä saa lapsenlapsille vanhana kääpänä. Pitää olla ylpeä onnistumisistaan, mutta jos ajattelee olevansa paras, lakkaa kehittymästä. A. Yritän silti kehottaa nuoria ajatteleman aina kahdesti ennen tuollaisten kuvien ottamista. Vastaavasti täysin tuntemattomat tatuoijat ovat tehneet uskomattoman hienoa jälkeä. KG on piirtänyt aina alkaen aikoinaan äidin seiniin tehdyistä piirroksista. Toisaalta tv-ohjelmat ovat myös vääristäneet ihmisten mielikuvia tatuoinneista. Tai ainakin muokata vähän tuomaasi alkuperäistä kuvaa, KG kehottaa uskaltamaan. Tatuoijaksi KG on harvinaisen kuvaton ainakin toistaiseksi. Useasta muusta tatuoijasta poiketen hän on päättänyt olla käyttämättä mahdollisuutta saada ilmaisia tatuointeja liikkeen luppoajalla ja odottaa vielä haluamiaan isoja kuvia. Ylipäätään, jos joku ajattelee ottavansa tatuoinnin vain siksi, että se on muodikas juttu, sellaista tyyppiä on parempi pyytää poistumaan. Tietenkin tatuoijalle on loistohomma, jos onnistuneet kuvat näkyvät julkisuudessa, mutta olen nähnyt myös "julkkistatuoijien" tekemiä kuvia, jotka eivät ole hyviä. TäLLä HeTkeLLä Los Angelesissa vallitsee chicano-tyyppisten tatuointien buumi, jolla osaksi peitellään muinaisen tribaalitrendin jälkiä. Myös Tom Sugar saa KG:ltä ylistävän sanavyöryn, kuten myös L. Erityisesti räppärit ovat innostuneet niistä. Vastaiskut vain saivat yrittämään lujemmin. Vaikka ajan saaminen kestäisi pari vuotta, voin hyvin odottaa. KG:n kättä koristavatkin tärkeiden matkojen "passinleimat". Yksi selkeä muoti-ilmiö ovat myös kasvotatuoinnit, mikä hirvittää KG:tä. Sittemmin reissuja Englantiin on tullut useampiakin. Itseoppineelle tatuointiartistille julkkisten värittäminen ei ole silti itseisarvo. KG vertaakin tatuoinnin ottamista pilke silmäkulmassa sydänleikkauksiin. Pitää kehua Coreytä myös siitä, että sittemmin hänen suhtautumisensa minuun ei ole muuttunut mitenkään, päinvastoin, KG hymyilee. Hän hankki tietonsa tatuoinnista kiertäen eri studioiden ovilla oppipoikahengessä. Haluaisin ajan esimerkiksi Robert Hernandezille, joka tekee mieletöntä taidetta. Oma nahka KUVAT Teemu Hirvilinna www.myspace.com/264customs TEKSTI Heta Hyttinen Yksi Los Angelesin tämän hetken kuumimmista tatuointiartisteista, Kyle "KG" Gibson, on customtatuointien äänekäs puolestapuhuja. Kasvotatuoinnit ovat Losin uusin villitys Länsi-HoLLywoodissa sijaitsevan 264 Customs -tatuointistudion omistajan Kyle "KG" Gibsonin kädenjälki on tullut suurelle yleisölle tutuksi muun muassa räppäreiden The Gamen ja Sean Kingstonin sekä Täydellisten naisten Eva Parkerin ja hänen koripallosiippansa Tony Parkerin nahoista. Esimerkiksi tänä keväänä yksi lääkäri lensi New Yorkista tatuoitavaksi minun luokseni. Ink -ohjelmassakin nähty High Voltage Tattoon Corey Miller. KG:n mielestä tietty nöyryys on kaikille tatuoijille oleellinen asia. 264 Customs -pajalla ei ole kuvavalikoimaa, josta asiakas voisi vain valita kuvan, sillä jokainen tatuointi suunnitellaan erikseen. Kävin ottamassa hänellä kuvan aikoinaan, enkä kertonut olevani itsekin tatuoija. Näytin silloin kymmenen vuotta sitten ehkä 12-vuotiaalta, joten kaikki eivät ottaneet minua kovin vakavissaan. Ja se on vaarallista. 98 INferNo I "Ihmisten mielikuva tatuoinneista on muuttunut eri tv-ohjelmien myötä. Tähän tulee myös leima Suomesta, hän paljastaa suunnitelmiaan