Inferno 9/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Joensuu, Kerubi 29.10. Turku, Klubi 02.12. Kokemäki, Stadium 11.11. Oulu, 45 Special 12.2. Lappeenranta, Totem 09.12. Akustisena sinulle. Jyväskylä, Lutakko 17.12. Rauma, Bar Hovi 16.12. Tampere, Yo-talo 03.12. Helsinki, DOM 26.11. Internet, Jenkatehdas 25.11. Ja hänelle. SÄHKÖKATKO 2011 -KIERTUE 28.10. Radio Rock Risteily Akustinen kokoelma Varjopuoli CD/LP/Download Kaupoissa nyt! www.mokoma.com jakelu: sony music keikat: dex-viihde. Kouvola, Encore 18.11. Mikkeli, Wilhelm 12.11. Seinäjoki, Rytmikorjaamo 24.11. Kuopio, Henry´s Pub 05.11. Vaasa, Hullu Pullo 19.11
ESP ECLIPSE I CTM VBK KIRK HAMMETT / METALLICA ESP ECLIPSE I DBSB EMPPU VUORINEN / NIGHTWISH JAMES HETFIELD / METALLICA ROOPE LATVALA / CHILDREN OF BODOM HENKKA BLACKSMITH / CHILDREN OF BODOM TOM ARAYA / SLAYER LTD ALEXI-200 BLK TOMI KOIVUSAARI / AMORPHIS HYRDE / STAM1NA LTD MMV-09 TE BLKS-Y EUGE VALOVIRTA / GODSPLAGUE, SUBURBAN TRIBE MAX CAVALERA / SOULFLY / CONSPRIRACY BAZIE, TIMOTIMO / THE 69 EYES PAULI RANTASALMI / THE RASMUS LTD MH-350NT STBLK ALEXI LAIHO / CHILDREN OF BODOM MICHAEL WILTON / QUEENSRYCHE LTD H-1001 FM STBLK MATT DEVRIES / CHIMAIRA JEFF KENDRICK / DEVILDRIVER WILL ADLER / LAMB OF GOD
09 5627 1240 Avoinna ark. 10 18, la 10 15. 09 720 60 660 Avoinna ark. 10 18, la 10 15 MUSAMAAILMA RETAIL MUSAMAAILMA kauppa on auki 24 h MUSAMAAILMA OUTLET P www.musamaailma.fi Ohrahuhdantie 2, 00680 Helsinki, Itä-Pakila Puh. LTD EX-50 SW GUS G / OZZY OSBOURNE, FIREWIND ESA HOLOPAINEN / AMORPHIS LTD EC-1000T/CTM SW KUISMA AALTO, SANTTU HÄMÄLÄINEN, TUOMO SAIKKONEN / MOKOMA GALDER / DIMMU BORGIR. GEORGE LYNCH / LYNCH MOB ANTTI WIRMAN / WARMEN RIKU HOPEAKOSKI, MIKKO HEPO-OJA / CATAMENIA JEFF HANNEMAN / SLAYER LTD PHX-200 BLK MICHAEL PAGET / BULLET FOR MY VALENTINE LTD F-154DX STBLK ROB ARNOLD / CHIMAIRA SILENOZ / DIMMU BORGIR MIKE SPREITZER / DEVILDRIVER LAURI PORRA / STRATOVARIUS JONNE JÄRVELÄ / KORPIKLAANI Malminkatu 16, 00100 Helsinki, Kamppi Puh
HINTAT AISTELU VS Maailman ensimmäinen täysin ohjelmoitava putkivahvistin! Hughes & Kettner Switchblade 100 HEAD 888 (1399) Yamaha Rock Tour -setti 999 (1499) Symbaalit eivät kuulu hintaan! Hughes & Kettner VC412A30 Vintage Cabinet 599 (829) Vain Switchbladen ostajalle! Hughes & Kettner Switchblade 50 Combo 888 (1399) www.f-musiikki.fi Tuotteita on rajoitettu määrä.
Vähän toisella kymmenellä touhunneena pikkupoikana näitä "lausuntoja" löysi milloin mistäkin, alikulkutunnelin seinistä hautuumaanaitaan, ja aina moiseen törmätessään tiesi, että nyt ovat olleet kovat jätkät liikkeellä. Hankinnastaan ilmeisen järkyttynyt kaveri ei tainnut oikein tietää, mitä ihmettä moiselle mekkalalle pitäisi tehdä. Jo pelkkä Juho Juntusen (legendaarinen hahmo jo tuolloin) Suosikkiin kirjoittama juttu, jossa pääkallokasan päällä irvistelevä bändi uhosi "juovansa kuolevien pappien oksennuksen", riitti saamaan tolaltaan. Sitä ei uskaltanut kuunnella, saati haaveilla diggailevansa. Pistäpä sinäkin näissä merkeissä Welcome to Hell soimaan. Siitä, minne tuo alkuperäinen albumi on hallustani karannut, ei ole mitään tallennusta, mutta sen muistan, että levy tuntui polttavan reiän hyllyyn. Kas tuolloin ei vielä ollut kovinkaan pop olla Saatanaan päin kallellaan. Siinä on sitten kaunis sana. ensimmäinen Venom-albumini päätyi haltuun eriskummallisella tavalla. vuosikerta Matti Riekki a aj Päätoimitt VNIIN KUIN... Venom. En tiennyt minäkään, mutta levy päätyi joka tapauksessa omiin kokoelmiini, luultavasti jonkinlaisen vaihtokaupan seurauksena. Eräs ystäväni osti paikallisesta levymyymälästä At War with Satan -lp:n puhtaasti vahingossa, koskapa luuli sitä Saxonin levyksi. Kukaan ei voi silti kiistää, etteikö Welcome to Hellissä, kuten kaikissa Venomin kultaajan albumeissa, olisi jotain merkillisen vetoavaa. Teemaosasto on maailman kauheuksiin turtuneelle kuin lastenkirjasta, ja musiikki on suorittamista painottavalla nykymittapuulla armotonta roiskimista varsinkin Abaddonin rumpujen osalta, ne kun kuulostavat utareiden lutkuttamiselta. sitten noiden kasikymmenluvun loistonpäivien on tapahtunut valtavasti, eikä lehtemme kanteen emuloitu Venom-ensialbumi, 30 vuotta sitten julkaistu Welcome to Hell tietenkään pelota enää pätkääkään. 8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3.krs , 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Mikko Mali Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 11. Aika jälkeen 80-luvun ei ole ollut Venomille helppoa, ja eri kokoonpanoissa kitunut bändi on saanut aikaiseksi vain kourallisen (kärkenä vuoden 2000 mainio Resurrectionalbumi) siedettävää materiaalia. Kuluvalla vuosituhannella bändi on ollut tässä numerossa haastatellun, vastahakoisesti menneisyyttään ruotivan Cronosin pelikenttä. Sen pyörittäminen tänä päivänä on kuin kuuntelisi c-kasetilta äärimetallin synnytysääniä. Vielä kun sen perään töräyttää pari huutomerkkiä, sana muuttuu statementiksi. Sillä kentällä on vihelletty melkoinen määrä laittomia, mutta bändin legendaarisuusaste ja merkitys koko lehtemme sisällölle on niin valtava, että herra ansaitsee kaiken kunnioituksen. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. inferno 9. Ihan piruuttasi. Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hynninen Sami, Hyttinen Heta, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TilaajaPalvelU (ARK. Oli nimittäin niin, että sinänsä jo aika hurjiin heviorkestereihin tottuneelle natiaiselle Venom edusti äärimmäistä pahuutta. Kuuntelemaanhan sitä ei ihan oikeasti pystynyt, ja mietteissä vaani aatos, lieköhän tuo mitenkään päin ookoo omistaa moinen pahuuden ilmentymä. Äänet ovat perkeleen rumia ja työntö niiden takana vallan hirmuinen, mutta jotenkin sitä vain tietää, että kun napanuora on purtu, maailma saa mitä ansaitsee. Eikä mikään paljastanut V-kolmikon komealta kalskahtavilta nimiltään Mantas, Abaddon ja Cronos olleen muuta kuin täysin tosissaan
Mokoma päätti Varjopuolta tehdessään haastaa itsensä oikein kunnolla. Bändi teki tässä mallissa mielestään hyviä sovituksia, mutta kun kitaristi Aalto sitten ensimmäistä kertaa kuuli niitä, reaktio oli tyly. Meistä aina joku on vuorollaan vähän passiivisempi treenaamaan, kun elämässä on kaikkea muuta. Annalan mukaan tämä yllätti bändin itsensäkin, koska tällaiset tyylisuunnat eivät ole bändin jäsenistölle erityisen läheisiä. Me tehtiin kappalevalintoja sen perusteella, löytyikö niihin joku oikeasti kiinnostava sovitus. Varjopuolen ainoa uusi esitys on nimeltään Sydän paikallaan. Sen takia mukana ei ole ilmeisimpiä kappaleita kuten Uni saa tulla ja Marras. Se oli myös levyn ensimmäinen julkisesti esitelty biisi. Vaan voiko Varjopuolesta tehdä mitään päätelmiä siitä, mitä Mokomalta voi odottaa seuraavaksi. Varjopuolella Mokoma leikittelee estottomasti ja ennakkoluulottomasti kaiken maailman etno-, country- ja bluesfiiliksissä. Nyt tuntuu siltä, etten laula puhtaasti seuraavalla ääntäkään, vaan huudan koko levyn! www.mokoma.com. Mokoma on mielellään arvaamaton. Tästä irtaudutaan vain, kun jompikumpi kitaristi vetää soolon. Levyn tuotti Jarkko Martikainen. Vaikka bändi heitti ensimmäisen akustisen keikkansa jo vuonna 2005, akustisen levyn tekeminen on vähän eri asia. Niinpä Jarkko oli meillä treeniksellä toisessa kitarassa. No ainakin meillä on tämän jälkeen hemmetinmoinen halu päästä hevaamaan! Voi olla, että ainakin alkuun syntyy yhdellä pyrskäyksellä aika ankaraa materiaalia. Annalan mukaan silti jännitti. Ensin Pekan piti tulla vain Nujerra ihmiseen, mutta sitten tarjottiin paikan päällä toistakin biisiä. Hän oli mukana myös sovitusvai10 inferno heessa, mutta sovittajaksi hänet on kreditoitu vain yhteen kappaleeseen. Akustisten instrumenttien soittaminen on vaativimmillaan aivan toisen luokan touhua kuin sähköisten. Jossain oli juuri osuva kommentti, että "enää ei voi luottaa mihinkään muuhun kuin Kotiteollisuuteen". Joonas Brandt Vilho Raja Sytyttäjä la Kunhevibändiheittäytyyakustiseksi,mielikuvatmatkaavat1990-luvunalunMTVUnplugged -vetoihin.MokomanäyttääuudellaVarjopuoli-levyllään,ettähommanvoihoitaatoisellakintavalla. MOKOMALTA SäHKöTPOIKKI soVittaminen on vaikea laji. mokoman levyllä esiintyvät bändin lisäksi maailmanluokan viulistitähti Pekka Kuusisto ja Medeian kosketintaiteilija Laura Dziadulewicz. Työkalupakissa on nyt paljon enemmän arsenaalia. Niinpä Kuisma teki kaikki sovitukset uusiksi ja palattiin normaaliin bändiruutuun, Annala kertoo. Sessio kehitti Mokoman keinovalikoimaa. Nyt Annala tietää, että bändi venyy tarvittaessa millaiseen ilmaisuun tahansa. Kuusisto oli bändille tuttu kautta rantain ja Jarkko Martikaiselle vähän paremminkin, joten häntä oli helppo lähestyä. Sitä me ei tiedetty, että Pekka on innostunut myös koskettimista, ja niinpä hän sitten soitti Rhodes-pianoa En elä talven yli -kappaleeseen ja harmoonia Sydänjuuriin. Mulla on studiossa usein ollut kurkku kipeänä ja ääni paskana se tunne, etten huuda seuraavalle levylle ollenkaan. Kun tätä levyä suunniteltiin, oli Kuisman (Aalto, kitara) vuoro olla vähän passiivisempi. Sehän sanoi heti, ettei tällaisia voi levylle laittaa! Jarkko tykkää soittaa paljon ylhäältä ja heleästi, Kuisma taas on voimallisemman ilmaisun ystävä. Yhtyeen Sähkökatko-kiertue on jo startannut. Ne tuntuivat akustisina siltä kuin olisi otettu vain säröpedaali välistä pois, laulaja Marko Annala kertoo. Se oli minulle henkilökohtaisesti erittäin huojentavaa, koska juuri sitä me pyritään välttämään, että tehtäisiin sama levy aina uudestaan. Studiokokemus oli Mokomalle todella vaikea. Akustiset levyt ja yhteisbiisit Petri Nygårdin kanssa ovat omiaan pitämään yleisöä varpaillaan. Vaikka tekeehän Jouni koko ajan parempia biisejä, Annala hymyilee. Vastaanotto on ollut melko ristiriitainen, eikä ihme. Enää ei voi käydä niin, että kappaleesta ei saisi Mokoma-biisiä siksi, että jätkät ei muka pysty soittamaan sitä. Aivan liian usein tulee vastaan yhtyeitä, jotka pakottavat basson ja kaksi kitaraa veivaamaan täsmälleen samaa riffiä
"Huippuhetki" koettiin keskellä moottoritietä Saksassa. Puhelinsoitto seuraavan keikan järjestäjälle auttoi, ja bändi haettiin kamoineen tienposkesta. Bändi on alusta asti haalinut aktiivisesti kontakteja Euroopasta. Miksi Santa Lucia päätti tulla takaisin juuri nyt, 20 vuoden hiljaisuuden jälkeen. Bändi ei aikoinaan suostunut olemaan kiva tai helppo, vaikka sitä koetettiin usuttaa vähän siihen suuntaan. Lisäksi muutama keikka peruuntui. Niinpä me soitetaan vielä siellä Gloriassa. Kun samaan syssyyn julkaistaan vielä kokoelma, paluusta tuli aiottua näyttävämpi. Nyt me tehdään just se, mikä hyvältä tuntuu, eikä suunnitella mitään. Se on selvästi kannattanut. Ei tuu mieleen yhtään arviota, jossa olisi sanottu edes, että tää on ihan ok. Saksan poliisi vei meiltä pakettiauton. Kaikki on tuntuneet tykkäävän tosi paljon. Me mietitään biisejä tehdessämme, että niissä olisi aina joku koukku. Jonkun tuhannen kilometrin ajomatkan jälkeen ne pysäytti ja käski tyhjentää kaikki kamat. Me oltiin vuokrattu se puolalaiselta firmalta, joka oli omistanut sen vuoden verran. Tämän lehden arviosivuilta voi lukea Kari Koskisen ylistävät kommentit tästä teoksesta. www.deathtoll80k.blogspot.com inferno 11. Oltaisiin varmasti päästy helpommalla, jos oltaisiin tehty niin kuin meidän haluttiin tekevän, mutta siinä tapauksessa me ei ehkä tehtäisi paluuta, kun pitäisi hävetä niitä biisejä. Kerkelän mukaan palaute on ollut positiivista muuallakin. Poko Rekords julkaisee marraskuussa kokoelman, jolle biisit on kerätty yhteen. Tämä on kieltämättä lähtenyt vähän lapasesta. Laulaja Mape Morottaja sanoo, että bändi ei aio ottaa mitään paineita tulevasta eikä tehdä mitään suunnitelmia. On ollut koko ajan tiedossa, että tämä tapahtuu joskus, ja nyt se tuntui hyvältä idealta. Rikospoliisi tuli paikalle ja sanoi, että me ollaan vapaita lähtemään, mutta auto jää niille. Kaksi ensimmäistä rundia sujui Kerkelän mukaan ilman suurempia vastoinkäymisiä, mutta viime kesänä oli huonompi tuuri. Vanhat biisit ovat tuoneet mieleen muistoja. Me heittäydyttiin ikään kuin suosiolla marginaaliin. Alun perin tarkoitus oli tehdä vain yksi keikka Kemin heinäkuisessa Kasarirock-hyväntekeväisyystapahtumassa. Kerkelän mukaan oli melkoisen mieltä ylentävää istuskella Autobahnin seisakkeella täyden backlinen kanssa ilman autoa. www.myspace.com/santaluciavirallinen Death toll 80k onperustettuvuonna2005.Se onehtinyttehdäjokolmeEuroopan-kiertuetta, kaksiseiskatuumaistajayhdentäyspitkän levyn.HarshRealitiesilmestyiviimekesänä, jabändilläonjouusiabiisejähahmollaan. GRINDCOREA jOKATARTTUU laulaja Oula Kerkelä kertoo, että Harsh Realities äänitettiin jo yli vuosi sitten. Sen jälkeen tulikin toinen keikka Ouluun ja kolmas Helsinkiin. Lisäksi me mietitään aika tarkkaan esimerkiksi biisijärjestykset ja kaikki tauot. Me ollaan tietenkin otettuja siitä, että 80-luvulla syntyneet pojat ylipäätään tietää bändistä mitään. Siinä sitten odoteltiin poliisikoiraa pari tuntia. Santa Lucian tuotanto käsittää Arkista hysteriaa -lp:n (1990), neljä singleä ja yhden nelibiisisen ep:n. lisää ajanko taisju hwww.i ttuja nf erno.f Kalle Aarikka i Kari Lahtinen Suomenkielinenraskasrockeisuinkaanollut 1990-luvunkeksintö.Perämerenrannikolla perustettiinjovuonna1984yhtye,jokateki äkkiväärääheviäsuomeksi.Tänävuonna Santa luciatulitakaisin. ARKTISEN HYSTERIAN PALUU kemiläislähtöinen Santa Lucia on mahdollista nähdä Helsingin Gloriassa 12.11. Soitto kulkee ja meillä on ollut kivaa keskenämme, mikä on tietenkin se tärkein juttu. Silloin ei oikeastaan kukaan laulanut suomeksi tällaista hevimpää kamaa. Metal Warningin pojat ovat olleet sitkeitä, me jo kerran kieltäydyttiin, mutta he eivät antaneet periksi. Se firma oli siis ostanut varastetun auton. Heti kiertueen alussa oli muutama päivä, joille keikkoja ei kovasta yrityksestä huolimatta saatu. Death Toll 80k:n salaisuus on yksinkertainen. Poliisit kävivät papereita läpi, kunnes kävi ilmi, että auto oli varastettu. Nuorempana kaiken piti aina olla hirveän tavoitteellista. viimeistä kertaa, ainakin toistaiseksi. Me ei tehdä niitä vain täytteeksi. Seuraavaa Saksanreissua suunnitellaan ensi keväälle. Julkaisu viivästyi mutta ehti juuri parahiksi ennen viime kesän Euroopan-kiertuetta. Se on tarpeen, koska vanhoja levyjä ei enää saa mistään. Reissu ei onneksi keskeytynyt, mutta olihan se aikamoinen kokemus. Se tekee oikeasti hyviä biisejä
Mukana on niin liveä Kemistä, making of- ja kiertudokumentteja, musiikkivideoita kuin akustisiakin vetoja. Vedosta ei jäänyt mitään hampaankoloon. Hieno siirtymä töksähtää sellaiseen 8-bittiseen graffaan. Mape tuli tutuksi vaellusohjelman kuvauksissa, joten iso hei sinne koko porukalle! Tehkää uusi levy ja sitten tien päälle kömyämään! Kou Kemi! www.sonataarctica.info. Kun miehet sitten tapasivat, heillä oli paljon samanlaisia mietteitä. Jos kiinnostavia tarjouksia tulee, mikä ettei. Idea oli kuulostaa röyhkeältä ja kääntää sitten ruuvia vielä kireämmälle! Totta kai tässä oli myös pieni aikakonemeininki sinne eräälle vuosikymmenelle, mutta kuitenkin tämän päivän isommalla ja tuhdimmalla soundilla, Spoof kertoo Biisit syntyivät nopeasti ja helposti. Sama pätee siihen, kuullaanko tulevaisuudessa lisää The Magnificent -biisejä. Sonata arcticakeskittyyjoseuraavaanlevyyn. ARKTISIA SYTYKKEITä, OSA2 liVe in Finland on tupla-dvd, jonka ykköslevy on itse keikka ja kakkoslevyllä on tavalliseen tapaan kaikenlaista ekstraa. Onneksi mulla on juuri nyt parempaa tekemistä kuin tuon julkaisun arvostelu, Kakko sanoo. Melkein. Spoofin lisäksi säveltämässä olivat Tuomas Heikkinen, Brother Firetriben Pekka Heino ja Tomppa Nikulainen sekä toistaiseksi tuntemattomampi suuruus Sami Hyde. Varsinaisesti ainoa harmittava asia on editointifirman moka va12 inferno likkograffojen kanssa. Kakko naurahtaa kuulostavansa melkein poliitikolta, mutta hehkuttaa koko porukan olevan joka tapauksessa erittäin innoissaan uudesta materiaalista. Ajattelin kokeilla biisien tekoa itseni viihdyttämisen sijaan vaihteeksi kuuntelijan näkökulmasta. Rummut soitti Rolf Pilve, bassot Sami Norbacka, kiipparit Jukka Karinen ja taustalauluja veti Antony Parviainen. Tuntui hirveän luontevalta tehdä näitä biisejä, Spoof kehuu. Täytyy nyt kuitenkin todeta, että keikka näyttää ja kuulostaa mun korvaan ihan saakelin hienolta! Olen siitä kyllä ylpeä. Spoof on bändin mukaan nimettyyn debyyttilevyyn todella tyytyväinen. Keikoista ei ole mitään suunnitelmia, mutta niiden mahdollisuutta ei ole suljettu pois. Edellistä The Days of Graysia Kakko kehuu hyväksi pohjaksi jatkaa eteenpäin. Matskuakin julkaisulla pitäisi olla moneen makuun ja reilusti. Sonata Arctica tekee jo täysillä seuraavaa levyä. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, mutta katsotaan nyt millaisen vastaanoton tämä saa. Pohjois-Suomenmelodiakuninkaatjulkaisevat 11.11.11live-dvd:nnimeltäLiveinFinland.Tony Kakkokertookatsoneensapääpihvineliviime huhtikuussatallennetunOulun-keikantasankerran. Se ilmestyi marraskuun alussa ja sen pääpointtina on röyhkeys, kuten jo bändin nimestä voi päätellä. Tällä kertaa mulla oli pöydällä melkein koko sävellystyön ajan teksti K.I.S.S. Tuollaista musaa on tullut diggailtua ihan saatanasti nuorempana, mutta onhan se täysin erilaista kuin se, mitä Leveragen kanssa tehdään. Osa biiseistä on siis hyvinkin paljon simppelimpiä kuin osa vaikeimmista. Entä millaisia terveisiä Kakko lähettää tämän palstan toiselle kemiläisyhtyeelle Santa Lucialle. Alpertti Rieskjarvi Henrik Lindal NorjalaisenCircusMaximusinlaulaja MichaelEriksenjaLeveragestatuttuTorsti Spoofonusutettuyhteistyöhön.Projektin nimionthe Magnificent,eikäsenhard rocktodellakaanpyyteleanteeksi. RöYHKEääKIN RöYHKEäMPI Frontiers recordsin pomolla Serafino Peruginolla oli idea, että Spoof ja Eriksen pitäisi saada samalle levylle. Levyllä esiintyvät myös norjalainen freelancerumpali Tommy Jacksonville, Circus Maximusin kitaristi Mats Haugen sekä Leveragen kitaristi Tuomas Heikkinen. The Magnificentin muut musikantit löytyivät läheltä. eli Keep It Simple, Stupid. Laulaja Tony Kakko on katsonut Oulun-keikan läpi vain kerran, silloin kun suomenkielinen kommenttiraita purkitettiin. Varmaan jos tuota jaksaisi kelata läpi useammin, nillittämistä löytyisi vähän siitä ja tästä
CHECK OUT! WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE WWW.NUCLEARBLAST.DE BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE: NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
En koskaan pitänyt heidän rankemmasta kamastaan, mutta jos uusi levy on enemmän 1970-luvun tyyliä, olen kiinnostunut! Tiedän, että Mikael on todella lahjakas muusikko ja hänellä on hieno lauluääni, ja hän sitä paitsi listasi Road Salt Onen vuoden 2010 toplistalleen. Välttelen niitä. Mitkään firmat eivät silloin tehneet niitä, joten tuntui hyvältä idealta teettää itselle sellainen customina. Jokaisella vuosikymmenellä luullaan, että on joku täydellinen resepti täydelliselle soundille, mies tuhahtaa. Miten on? En ole kuullut sitä! En ole kuullut yhtäkään Opeth-levyä kokonaan. Soundin täydellinen alastomuus oli Gildenlöwin tavoite ja sen hän myös saavutti. Bändi kiertää parhaillaan Eurooppaa ja saapuu Opethin kanssa Suomeenkin itsenäisyyspäivänä 6.12. Sitä ennen bändi käväisi lämmittelemässä Deftonesia. Kahdeksankielisetkitarat,pitkätbiisit,eilaulua. Hän kertoo sarkastisesti, kuinka 1980-luvulla studiomiehet olivat järkähtämättä sitä mieltä, että virvelisoundi ilman kaikua on paska, kun taas 1990-luvulla naurettiin kaiulle ja korostettiin alataajuuksia aivan liikaa. jenkkitrioanimals as leaderseitodellakaan teeasioitaitselleenhelpoksi.Bändikävitänä vuonnakahteenotteeseenSuomessajauusi levyWeightlessilmestyimarraskuunalussa. INSTRUMENTAALIPROGEA VAATIVILLE animals as leaders on kotoisin Yhdysvaltain pääkaupungista, mutta musiikista voisi luulla, että miehet tulevat suoraan Äetsän sävelkulkulaitokselta. Kakkoslevy Weightless syntyi pääjehun mukaan helposti. Olin käyttänyt seitsenkielisiä jo muutaman vuoden. PäämiesDanielGildenlöweiluelevyjensä arvioita,koskanykyaikaonliiantäynnä mielipiteitä.Nykyajassaonmuutakinvikaa. NYKYSOUNDIN ONKUOLTAVA! Viimeisen vuosikymmenen aikana olen tullut koko ajan allergisemmaksi sille, miten musiikkia nykyään tuotetaan. Se äänitettiin bändin kotistudiossa ilman tarkkoja aikatauluja, omaan tahtiin. Levyarvioita mies ei lue. Abasi tunsi ihmisten odotukset nahoissaan. Tarina oudon instrumenttivalinnan takana on arkinen. Mutta heti kun aloimme tehdä ensimmäistä biisiä, tajusin ettei meillä ollut mitään hätää. Bändin kahdeksankielisten kitaroiden soundi tuo raskaimmillaan mieleen Meshuggahin. Yleisö oli todella innokasta, Abasi sanoo. Kumpaakin Road Salt -levyä on kehuttu maasta taivaaseen. Kun bändin biisejä kuuntelee, tulee miettineeksi, miten tällaisia superteknisiä ja vaikeita kappaleita oikein tehdään. Hän ei selvästikään ole tavallinen muusikko, eikä Pain of Salvation ole tavallinen bändi. Minun piti oikeasti keskittyä siihen, etten ajatellut liikaa muiden odotuksia. Aloitamme träkkäämällä ideat Cubaseen ja rakennamme biisit kerros kerrokselta niiden ympärille. Minuun sattuu fyysisesti, kun kuulen naksuvia basareita, sämplättyjä snareja ja kitaravallin, joka jyrää kaiken alleen, Gildenlöw aloittaa. Kitaristit Tosin Abasi ja Javier Reyes sekä rumpali Navene Koperweis hämmästyttivät suomalaisia viimeksi syyskuussa Between the Buried and Men lämppärinä. Tapasin soitinrakentajan nimeltä Jesse Hall samoihin aikoihin, kun Meshuggah alkoi käyttää kahdeksankielisiä. Voisi luulla, että Opethin Heritage saisi Gildenlöwiltä kehut. Pain of Salvation rakensi soundinsa alusta lähtien itse, ja se kan- natti. www.painofsalvation.com. Kulutan niin valtavasti itsestäni musiikin tekemiseen, että mitkään kehut eivät ole minulle tarpeeksi hyviä. Yleensä homma perustuu pariin kitaraosaan, joita olen soitellut itsekseni jo jonkin aikaa. Toisen levyn tekeminen oli erilaista kuin bändin mukaan nimetyn debyytin (2009). Gildenlöw halusi tehdä mahdollisimman elävän 14 inferno ja hengittävän kuuloista musiikkia ilman kompromisseja. Me rakastuimme Helsinkiin! Keikat olivat hyviä ja oli mahtavaa tavata sikäläisiä faneja. www.myspace.com/animalsasleaders Lars Ardarve Pain of Salvationonbändi,jostajokoei tiedetämitääntaisittensitärakastetaan. Road Salt -levykaksikon toinen osa ilmestyi syyskuussa
. Mukana myös kiertuedokumentti! www.nealmorse.com www.insideoutmusic.com www.centurymedia.com. . www.themaneatingtree.com · www.facebook.com/themaneatingtree B N J L P , . T F . - (DVD) ,,D T . MMXI" . www.paradiselost.co.uk · www.facebook.com/paradiselosto cial J U . S www.vildhjarta.com . TESTIMONY 2: LIVE IN LOS ANGELES Julkaisu 30.11.11 Progerockin yksi menestyneimmistä sooloartisteista julkaisee 2DVD+3CD-livepaketin, josta löytyy materiaalia Los Angelesin sekä Nealin Spock`s Beard -yhtyeen paluukeikalta High Voltage Festivalilta. . T S J M .A ,,A " E -S .K , P H V H R
Pepper Cherryä ja hyvää bourbonia tarpeen mukaan." Megantuomio: "HCC-palstalla on aiemmin täytetty muun muassa lehtipihvejä herkullisella sipulipaprikafeta-mössöllä, ja kreikanpojan lampaanjuusto näyttää taas mahtinsa yhdessä yleismauste pekonin kanssa, kun aletaan täyttää paprikoita. Laita uuniin vuoassa (jossa paprikat pysyvät pystyssä) ja kypsennä oman makuasteen mukaan, noin parikymmentä minuuttia 200 asteessa. To Walk the Night..." 18 inferno. Jos esteettiset seikat ruuanlaitossa, tai elämässä ylipäätään, kiinnostavat, Capsicum annuumia löytyy lukuisissa eri väreissä, mutta punainenhan niistä ehdottomasti maukkain on." VONBASTARDIN KOKATESSASOI: Samhain III November-Coming-Fire (1986) "Susien kanssa telmiessä ja irvistellessä nälkä yllättää äkkiä, ja kun syksy saa, ilmestyy levylautaselle jälleen Samhainin klassikko, joka saa synkällä tunnelmallaan loppukesän ja syksyn syttymään. www.inferno. lisää reseptejä fi Miika "Mega" kuuSinen tutkiva kuLinariSti Maailmantunnetuimmansatukirjanmukaan hippienesi-isäruokkiisonporukanviidellä leivälläjakahdellakalalla.Sacrilegious ImpalementinkitaristiVon Bastard taas ruokkiiparihenkilöämonimuotoisemmin paprikoilla,pekonilla,fetallajariisillä. taRPeet: iso paketti (340 g) Amerikan pekonia purkki Creme Bonjour -pippurikermasekoitusta aurinkokuivattu tomaatti -fetajuustoa sipulia riisiä lihaliemikuutio 4 isohkoa paprikaa, valitse tasapohjaisempia, jotka pysyvät pystyssä TäYTETYT PAPRIKAT, PEKONISYöMMEIT TEENäIN: 1. Keitä noin pari desiä riisiä väljässä vedessä lihaliemikuution kanssa. Mehevän herkullinen täyte ei lisämausteita kaipaa, sillä suolaa tulee riittävästi fetasta ja lihaliemikuutiosta. Pippurikerma yhdessä aurinkokuivatun tomaatin ja pekonin kanssa antaa kaivatunlaisen pikantin aromin, jota on turha alkaa peittää millään lisämausteilla. Annostele paprikoiden sisään ja laita kannet takaisin paprikoihin. Pippurikermankin voi hyvin tehdä itse vaikka ranskankermasta. Leikkaa paprikoista yläosat parin sentin päästä kannanjuuresta niin, että niistä tulee kansi. 6. Täytteeseen voi myös lisätä chiliä, olen kokeillut esimerkiksi itse kasvatettuja Naga Moricheja tai valmista chilisoosia ja todennut käyväksi. Lisää rapeiksi paistetut pekoninpalat sekä pippurikerma ja sekoita. Liha-allergisetkin saavat tästä oman versionsa varsin vähäisin muutoksin. 3. Lisää riisiä ja sekoita niin, että tulee tasainen massa. 2. Esimerkiksi pekonit voi korvata paistetuilla sienillä ja fetan Koskenlaskijalla. 5. Ruokajuomaksi Dr. 4. Pilko sipulia pieniksi paloiksi ja laita ne fetan kanssa kulhoon. Mikäli täytettä jää yli, siitä pyöräyttää varsin helposti vaikka hieman tavallista runsaamman kastikepohjan. Leikkaa pekonit saksilla pannulle noin parisenttisiksi paloiksi. Poista siemenet ja pese paprikat. Von Bastardin luonnehdinnasta löytyy osuvia variaatiomahdollisuuksia, joista paprikan lajitoverin chilin yhdistäminen mukaan on yksi kiinnostavimmista. VonBastardinomaluonnehdinta: "Sopii arkeen ja viikonloppuun. Resepti on sovellettu osittain omasta lihapiirakkaohjeesta, ja ohjetta voikin helposti muokata oman maun mukaan
DRY CIDER APPLE TO THE BRIM
kakkoslevy kosmonument assosioi mystiikkaa ja avaruudellisia aineksia tavalla, josta on turvallisuus kaukana.. teksti VilhO rajala kuva samuli huttunen www.mysPace.cOm/OranssiPazuzu Ko M smos pään sisällä usiikin tekeminen vaatii paitsi soittotaitoa myös näkemystä. Oranssi Pazuzulla oli Kosmonumentia tehdessään selvä näkemys siitä, mitä se haluaa levyllään saavuttaa. Lienee eduksi, jos luomistyössä on kirkkaana mielessä, millaista musiikkia haluaa tehdä ja millaisia tunteita sillä haluaa kommunikoida. Kenties juuri tämän päämäärätietoisuuden ansiosta levy on vahva ja järkälemäinen teos. 20 inferno Oranssi Pazuzu tempaa kuuntelijansa kosmisiin tunnelmiin ja tajunnan salaisuuksien pariin
Maailmankatsomus on ateistinen, mutta se ei tarkoita, ettei maailmassa olisi lainkaan mystistä ulottuvuutta. Oranssi Pazuzu saattaa käydä puoli vuottakin keskusteluja siitä, millainen kappaleen pitää olla. Bändi, äänittäjä ja kaikki laitteet olivat samassa tilassa sen takan ympärillä, Jun-His kertoo. Aivokemiaa ja sähköimpulsseja voidaan toki mitata, mutta tajunta kokonaisuudessaan on paljon, paljon monimutkaisempi asia. Viime maaliskuun lopussa Oranssi Pazuzu kokoontui Ylistaroon ikivanhalle Karhun tilalle äänityspuuhiin. Bändi nautti siitä, että paikalla oli niin sanotusti paljon tarinoita kerrottavanaan. Se, kuinka musiikista saadaan "avaruudellista", on kiinnostava kysymys. inferno tajunnan komeroita tomuttamassa Asioiden kollektiivinen kokeminen ja tulkinta on keskeisessä roolissa, kun Oranssi Pazuzu tekee musiikkia. Jammaillaan vaan kunnes löytyy joku sellainen riffi, jossa on hyvä tasapaino ja jokaisella joku selvä rooli. Musiikin ja muun taiteen avulla on mahdollista purkaa suuria kysymyksiä kuten maailmankaikkeus, ihmismielen syöverit tai elämän olemassaolo. Siinä syntyy sellainen ymmärryksen taso, jota ei voi muulla tavoin saavuttaa, Ontto sanoo. Näitä kysymyksiä on purettu ihmiskunnan historiassa usein uskonnon avulla. Kuten todettua, kosmos ja tajunta ovat tiiviissä metaforisessa yhteydessä toisiinsa. Markohan tuli meidän treenikselle jo biisintekovaiheessa, tavallaan tasavertaiseksi osaksi sitä hommaa. Meitä toki varoiteltiin, että siellä voi vielä siihen aikaan vuodesta olla kylmä. Mukana oli myös tuottaja Marko Neuman, johon bändi tutustui Oranssi Pazuzun ja Candy Canen splitlevyn (2010) teon aikaan. Hän ei tullut sinne julistamaan, kuinka meidän pitää asiat tehdä, vaan kyseli meiltä mielipiteitä ja haki erilaisia näkökulmia, Ontto kehuu. Itse näen musiikin tekemisen niin, että siinä puetaan joku oma kokemus tällaiseen ääniteoksen muotoon. Musta tuntuu, että me ollaan tässä mielessä vasta aika alussa, raapaistu ehkä vähän pintaa, Ontto arvelee. Evoluutioteoriakin on elämänfilosofiana aika antoisa kokemus. Heidän lisäkseen Oranssi Pazuzuun kuuluvat rumpali Korjak, kosketinmies Evill ja kitaristi Moit. Päänsisäinen kosmos on maailmankaikkeuden tapaan suurimmaksi osaksi tutkimatta, ja juuri tutkimattomista syövereistä Oranssi Pazuzu on kiinnostunut. Näin äänityksiin saatiin mahdollisimman keskittynyt ja intensiivinen ote. Yhtye kuulemma kommunikoi keskenäänkin paremmin. Kosmonumentin Uusi olento nousee on esimerkki tästä. Avaruudellinen tematiikka ja sen kääntäminen musiikin kielelle vaati paljon keskustelua, improvisaatiota ja ideapingistä. Päällimmäisenä pointtina oli black metal -henkisen, pahaenteisen pimeyden ja kosmisen jumituksen liittäminen yhteen. Bändi etsi äänityspaikkansa nimenomaan Pohjanmaalta siksi, että äänittäjä-miksaaja Sami Jormanainen asuu siellä. Kun kuvailua ja ideariihtä on pidetty tarpeeksi kauan sanallisessa muodossa, sä- 21. Se tuntuu siltä kuin kaikki heittäisi omat aineksensa kämpän lattialle ja siitä kehkeytyisi joku olio, joka alkaa elää omaa elämäänsä, Jun-His selittää. Se, minne levyllä paetaan ja lopulta kadotaan, on kuuntelijan päätettävissä. Kosmisuus on meillä tietynlaisen upottavuuden ja avaruudellisen tilan hahmottamista. Minä ja Ontto ruvettiin hahmottelemaan tällaista avaruusteemaa muutaman olemassa olleen biisin pohjalta, laulaja-kitaristi JunHis kertoo. Toinen mahdollinen keino on hakea rakennusaineita jammailun ja improvisaation kautta. Kolmas tapa lähestyä luomistyötä on kommunikoida. Sen jälkeen maailmanloppua paetaan, kunnes tarinan kertoja tai kuuntelija, miten vain kadottaa itsensä murenevaan todellisuuteen ja kaaokseen. Yksi tapa on lähteä liikkeelle jonkun bändin jäsenen tekemästä valmiista ideasta. Hänen ansionsa luomistyössä olivat ennen kaikkea psykologisella puolella. Kolmessa ensimmäisessä biisissä esitellään kolme vaihtoehtoista tai rinnakkaista maailmanlopun skenaariota. Toisaalta, vaikka joku toisi treenikselle kuinka valmiita riffejä tai biisejä, sinne tulee aina mukaan sitä jamia. Meidän täytyi pitää avotakalla lämpöä pirtissä yllä. Ei se yksinkertaista luontoa tai elämää miksikään insinööritieteeksi, vaan siihen liittyy paljon kysymyksiä ja mystiikkaa, Ontto selventää. kosmoksen kieli Ontto on vastuussa levyn teksteistä ja siitä, että Kosmonumentille tuli konsepti, kolmiosainen tarina. Musiikin kollektiivisessa tekemisessä ja kokemisessa on kysymys aika monimutkaisesta viestinnästä, Jun-His jatkaa. Sitten kun joku kuuntelee sen, se ei välttämättä saa siitä samoja fiiliksiä, mutta aistii siitä ehkä jotain samankaltaista. Tämän voi nähdä myös metaforaksi omalle tajunnalle. Kun ideat oikein kimpoilee, siitä syntyy parhaimmillaan sellaisia juttuja, joita ei ole koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi, Ontto kuvailee. Viikon mittainen työskentely syrjässä kaikesta oli hyvä ratkaisu. "tuntuu siltä kuin kaikki heittäisi omat aineksensa kämpän lattialle ja siitä kehkeytyisi joku olio, joka alkaa elää omaa elämäänsä." Prosessi alkoi jo puolitoista vuotta sitten. Se on ollut pitkään tavoitteena, ja tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun nämä elementit saatiin onnistuneesti samaan pakettiin, basisti Ontto jatkaa. Oranssi Pazuzun levyllä on nimensä mukaisesti kyse kosmoksesta, maailmankaikkeudesta. Jun-Hisin mukaan avaruustematiikka piti tällä levyllä saattaa maksimiinsa. Oranssi Pazuzu ei kuitenkaan kanavoi musiikissaan mitään suurempia voimia. veltäminen sujuu parhaimmillaan kymmenessä minuutissa. Karhun tilan historia ulottuu 1800-luvulle saakka, joten puitteet äänitystyölle olivat varsin erilaiset kuin modernissa, kliinisessä studiossa
Kosmonumentilla kuullaan ihan oikeitakin planeettojen ääniä, mutta albumi on ennen kaikkea yhtyeen itsensä synnyttämä äänikuva kosmoksesta. Me yritetään etsiä oikeaa balanssia, missä määrin olisi instrumentaaliosia ja lauluosuuksia, Ontto kertoo. Nyt testaillaan, mitä kaikkea tästä bändistä lähtee irti. Yhtye on käynyt ulkomailla aiemminkin, viime keväänä Puolan Asymmetry Festivalilla ja viime vuonna Hollannin Incubate Festivalilla. Ontto ja Jun-His pyrkivät lavalla transsimaiseen tilaan. Ensin tehdään laadukasta ja kiinnostavaa musiikkia, joka varmasti löytää yleisönsä. Suomessa on tietenkin vähän väkeä ja pienet piirit, mutta ulkomailla on aika paljonkin tämäntyylisen musan kuuntelijoita. Mun vokalisointini on aika fyysistä touhua, ja siinä ehkä kanavoi jotain yleistä turhautumista. Sen jälkeen lähdetään keikoille siinä määrin kuin on kysynnän mukaan tarpeen. 22 inferno. Mä uskon, me voitaisiin myydä levyjä joka kaupungin musarunkkareille, Jun-His virnistää. ei nuokkarikiertueelle Oranssi Pazuzu on keikkaillut debyytistä lähtien harvakseltaan. Siitä tuli kolmiosainen ja kaksimetrinen teos, josta kannet valokuvattiin, Jun-His kertoo. Me puhuttiinkin tänään siitä, kuinka laulu kerää huomion itseensä ja on hirveän fokusoiva elementti. Yhtye on hoitanut homman alusta saakka juuri niin kuin tällaiset hommat tulisi hoitaa. On selvää, että vinyyli on tämän musiikin yhteydessä se "oikea" formaatti, kuten doom metalin ja stonerin maailmassa tuppaa olemaan. "kosmisuus on meillä tietynlaisen upottavuuden ja avaruudellisen tilan hahmottamista." Kun puhutaan jostakin kosmisesta suuresta tapauksesta, jostakin räjähdyksestä, miten sen parhaiten voi assosioida niin, että siitä tekee jonkun äänen, laulaja miettii. Ensi kesän Ranskan-reissun ympärille koetetaan saada muitakin päivämääriä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Ja kyllähän me jossain määrin ammennetaan myös Pink Floydista, Ontto myöntää. Eikä muutenkaan kiertää jokaista kuppilaa läpi, vaikka kyllä me keikkailusta tykätään. Sitä nimenomaan tavoitellaan, että ulkomaailma häipyisi. Niitä ihmisiä jotka tykkää musiikista löytyy kyllä. Livenä soitettu musiikki on yksi harvoista keinoista, joiden avulla ihminen voi ihan oikeasti elää vain tätä hetkeä. Ei meillä ole mitään tarvetta lähteä vetämään jotain nuorisotalokiertuetta, Ontto sanoo. Haastateltavat ovat yhtä mieltä siitä, että pöytä on tyhjennetty. Se on paitsi esinefetisismiä, siinä on myös se perinne, että stoner ja doom -hommaa kuunnellaan vinyyliltä. Keikan jälkeen on usein sellainen olo kuin olisi käynyt jossain terapiassa. Ehkä se on jotain muuta, Ontto arvelee. Aivan pelkkää leijailua yhtye ei tarjoa, koska metallimusiikin käskevyys on ilmaisussa tärkeällä sijalla. Painostavaan jumitukseen ja black metal -henkiseen tunnelmaan nojaavat kappaleet tekevät keikoista parhaimmillaan hypnoottisia kokemuksia. Kaksikko sanoo olevansa itse pahimman sortin "musarunkkareita", kuten varmaan merkittävä osa tämän jutun lukijoistakin. Vaikka bändillä ei bisneskontakteja ulkomaailmaan juuri ole, Onton mukaan fanitason yhteydenottoja riittää. Kovasti tuntuu siltä, että pitäisi olla jotain bisneskontakteja Euroopassa, Ontto toteaa. Vinyylin murinaa Laadukas musiikki löytää aina yleisönsä, oli tyyli tai kieli mikä tahansa. Tri-fold-mallinen vinyylipaketti päästää Olli Kiviluodon maalaaman komean kansitaiteen oikeuksiinsa. Mutta se on tietenkin vain meidän assosiaatio, Jun-His sanoo. Kosmonumentin vinyyliversio saa kunnian olla Spinefarmin ja Svart Recordsin yhteisyrityksen Black Spinin ensimmäinen julkaisu. Bändin kalenteriin on merkittynä ensi kesälle Ranskan Hellfest-festari. Me saatetaan puhua bändin kanssa, että biisin pitää kuulostaa siltä kuin ohitettaisiin musta aukko ja melkein imeydyttäisiin sinne. Nyt kun bändi saavutti tavoitteensa Kosmonumentilla, herää väistämättä kysymys, mitä seuraavaksi. Vaikka toisaalta, kun tehdään raskasta musiikkia, ei sen prosessin aikana varmaan huvita kuunnella jotain Electric Wizardia. Toivoa sopii, että Kosmonument löytää tiensä kunnolla myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Oranssi Pazuzun psykedelia tempaa livenä tehokkaasti mukaansa ja vie tajunnan astraalimatkalle. Olli maalasi sitä demovaiheesta lähtien, kaiken kaikkiaan yhdeksän kuukautta. Avaruuden hahmottaminen äänen kautta ei toki ole taiteessa mitään uutta. Musiikin aktiivista kuuntelua ei rajoiteta edes silloin, kun Oranssi Pazuzu tekee itse musiikkia. Olisi vain sen yhden hetken tila, Ontto sanoo. Siinä saattaa olla jopa ärtynyt fiilis, tosi keskittynyt. Siinä musassa alapäät ovat tärkeässä roolissa, ja se on mukavaa, kun vinyyliltä ne murisee kunnolla, Ontto sanoo. Bändin tuleva keikkatahti riippuu siitä, millaisen vastaanoton levy saa. Oranssi Pazuzu haki inspiraatiota muun muassa Stanley Kubrickin 2001: Avaruusseikkailu -elokuvasta. Kosmonumentin julkaisee Spinefarm Records, jolla luulisi olevan jakelukanavat kohdallaan. Jun-Hisin mielestä on kokeilujen ja etsimisen aika. Musiikin kuuntelusta tulee omaan luomistyöhön uusia näkökulmia ja tuoreita tuulahduksia. Itse tykkään käydä opiskelijakaupungeissa hyvissä keikkapaikoissa, joissa on ehkä samanhenkistä väkeä ja samanhenkisiä bändejä, Jun-His säestää. Ärtymys poistuu tehokkaasti sen tilanteen jälkeen, Jun-His jatkaa. Varsinkin laulu pakottaa niin sanotusti keskittymään olennaiseen. Ei todellakaan
inferno 23
Useimmat eivät silloin alussa tienneet, että jo kauan ennen meitä oli ollut olemassa kristillisen metallin ug-skene. Minustakin se oli vähän outoa, mutta tämä oli joka tapauksessa hyvä aika tehdä ne, Mancino sanoo tyytyväisenä. Tekstitkin vilisevät kristillistä tematiikkaa, mutta taivaallisten voimien ylistäminen ei sittenkään ole yhtyeen pääagenda. Entäpä sitten se kristillisyys. Frail Words Collapse (2003) ja Shadows Are Security (2005) kasvattelivat suosiota, mutta vasta An Ocean Between Us (2007) räjäytti pankin. Heti seuraavassa lauseessa hän kuitenkin liennyttää näkemystään hieman. Mutta ei! Mancino on kova rumpali ja vaikuttaa vieläpä sangen välittömältä häiskältä, vaikka myytyjä levyjä on enemmän kuin moni uskaltaa unelmoidakaan. Remixien tekeminen metallibiiseistä ei ole oikein koskaan saavuttanut tämän kirjoittajan ymmärrystä. Päinvastoin. Nykyään ero on pienentynyt. Laulaja Lambesis on filosofoinut, ettei tee musiikkia julistaakseen uskoaan, mutta tietenkin usko vaikuttaa kaikkeen, mitä hän tekee. As I Lay Dying on bändi, joka veisaa kaikenlaisesta katuuskottavuudesta viis. Bensarahat paidoilla Kun Mancinolta kysyy, mitä tulee ensimmäisenä mieleen vuodesta 2001, hän kertoo romanttisen tarinan undergroundskenestä, jossa oli pieni porukka mutta palava into. Toisaalta, tokkopa kukaan uskoo Jeesukseen puhtaasti muille vittuillakseen. Mancino, basisti Josh Gilbert, laulaja Tim Lambesis sekä mainioilla sukunimillä paiskatut kitaristit Phil Sgrosso ja Nick Hipa tunnustavat kaikki kristinuskoa. joko nousee verenpaine ja kiihtyy pulssi. Halusimme löytää biisejä, jotka edustavat vaikutteitamme. as i lay Dying on yhtye, joka on rikkonut Metalli MaailMan sääntöjä jo kyMMenen vuotta. VääRYYDEN S VUOSIKYMMEN Covereita ja remixejä itä melkein toivoisi, että rumpali Jordan Mancino olisi huono soittaja tai edes jotenkin vastenmielinen kaveri, niin herkullisesti hänen bändinsä potkii tässäkin osoitteessa tutkainta vastaan. Metalcore-leimasin ei ole rumpalin mielestä As I Lay Dyingille taakka. Kun tämä fakta meistä sitten tuli yleiseen tietoon, se oli aikamoinen shokki maalliselle metalliskenelle. Meillä tai kellään muullakaan ei ollut tukenaan isoa lehdistöä, isoja levy-yhtiötä tai isoja keikkajärjestäjiä. 9.11. Metallin genrejä on niin paljon, että minusta jokainen bändi edustaa nykyään vain itseään eikä mitään genreä. Teimme listan biiseistä, jotka pystyimme kaikki allekirjoittamaan ja pyrimme löytämään niihin omanlaisemme otteen, Mancino kertoo. Metalcoren soittamisesta ei sen sijaan voi tänä postmodernin ironian aikana olla ihan varma. En usko, Mancino pyörittelee. Meille tuli yllättävän paljon kyselyjä remixeistä. Me hyväksymme sen faktan, että tulemme hardcoreskenestä ja soitamme metallimusiikkia. Kaikkeen tottuu, vaikka sitten uskovaiseen metalcorebändiin. As I Lay Dying ei ollut oma-aloitteisesti ryhtymässä tällaiseen projektiin, mutta fanit olivat eri mieltä. As I Lay Dyingia on siunattu hyvällä menestyksellä. Aika on miehen mielestä ajanut alagenreajattelun ohi. Bändin vanhoja biisejä remiksaamassa oli muuten muun muassa elektrokollektiivi Innerpartysystem, joka on aiemmin työskennellyt esimerkiksi Katy Perryn ja Good Charlotten kanssa. Mancinon mukaan ihmiset ovat nykyään vähemmän hämmästyneitä AILD:n kristillisyydestä kuin aiemmin. Jotkut bändit ovat kauhuissaan, kun kuulevat sanan ja juoksevat karkuun heti, jos niihin yritetään lyödä sitä leimaa. ilmestyvä Decas on yhtyeen ensimmäistä vuosikymmentä juhlistava erikoisjulkaisu, jolla on kolme uutta biisiä, pari coveria ja muutama remix vanhoista biiseistä. Onko se nyt niin paha asia. Covervalintoina ovat Judas Priestin Hellion ja Electric Eye, The Descendentsin Coffee Mug sekä Slayerin War Ensemble. Teimme kai- 24. teksti VilhO rajala kuva ryan russell www.asilayDying.cOm Menestynyt kristillinen Metalcorebändi coveroi juhlajulkaisullaan slayeria. Me taas olemme ottaneet leiman avosylin vastaan. Viime vuonna ilmestynyt The Powerless Rise ei pärjännyt paljon huonommin, se näet käväisi Billboardilla kymmenentenä. Levy nousi Billboard-listalla peräti kahdeksanneksi. Metallissa on enemmän kyse musiikista kuin siitä, laulaako uskosta vai irvikuvista. inferno As I Lay Dying perustettiin vuonna 2001, jolloin ilmestyi myös debyytti Beneath the Encasing of Ashes
On meillä ideoita, mutta emme ole katsoneet niitä vielä yhdessä. Kiertäminen on ainoa tapa saada nimi näkyville. Skene kasvoi ja ennen pitkää musiikkibisnes kiinnostui siitä. Olemme oppineet ja kypsyneet valtavasti. Keikkajärjestäjä teki totaaliset oharit, ja niinpä bändi suuntasi läheiselle ostarille miettimään seuraavaa siirtoa. Jäimme siitä illasta voitolle jotain parisataa taalaa soittamatta keikkaa! Saimmepahan bensarahat seuraavalle keikkapaikalle asti, heh. Haluamme olla koko ajan parempia joka asiassa, niin musiikissa, keikoissa kuin bisnespuolellakin. Mancino painottaa, ettei viittaa tällä vain As I Lay Dyingiin vaan suureen määrään muitakin bändejä, jotka aloittelivat samaan aikaan. Kaikki olivat ylpeitä siitä mitä tekivät ja tiesivät, että tästä kasvaa vielä jotain erityistä. Ei ole mitään muuta keinoa. Radiokanavat eivät soita metallia, koska suurin osa niistä on juuttunut 1990-luvun hard rockiin. The Powerless Risen seuraajaa ei ole vielä ehditty miettiä. Rumpali kertoo hauskan tarinan siitä, kuinka alkuaikoina keikat olivat aina epävarmoja. Syytä oli toki bändeissäkin. Vuonna 2003 As I Lay Dying joutui tällaiseen tilanteeseen jossain päin Indianaa. Mancinon on vaikea uskoa, että takana on kymmenen vuotta As I Lay Dyingia. He halusivat kuitenkin ostaa meiltä paitoja. Ei ollut lainkaan tavatonta todeta keikkapaikan pihassa, että missään ei näy ketään eikä kehenkään saa yhteyttä. Siellä tuli vastaan pari skidiä, jotka olivat kuulleet, että keikka on peruttu. As I Lay Dyingin ansioksi voidaan laskea, että he olivat kuvioissa jo ennen kuin homma räjähti käsiin. Metalcore alkoi myydä tolkuttomasti, mutta samalla siitä tuli metallikentän sisäinen sylkykuppi. Jos Mancinolta kysytään, alkuvuosista lähtien jatkunut ahkera kiertäminen on erittäin tärkeä tekijä bändin nykyisen suosion takana. Kenties siksi he ovat edelleen kuvioissa. Aika on mennyt nopeasti, mutta bändi on sentään varttunut matkan varrella. Pahimmillaan joka ikinen uusi jenkkibändi tuntui palkkaavan tuottajaksi Killswitch Engage -mies Adam Dutkiewitczin ja penkovan biiseissä hänen riffivarastonsa ö-mappia. En millään malttaisi odottaa! Minulla on jokaisen levyn kanssa sama juttu. Teemme asiat yhä samalla tavalla kuin alussa, mutta nykyään kaikki on vain isompaa. Loppu on historiaa. Menimme parkkipaikalle kaivelemaan pahvilaatikot esiin ja sillä välin skidit soittivat kavereilleen, että täällä on nyt paitoja kaupan. Nähtäväksi jää, mitä bändi aikoo seuraavaksi tehdä "väärin". inferno 25. "Minusta jOkainen bänDi eDustaa nykyään vain itseään eikä Mitään genreä." ken itse pienten lafkojen, keikkajärjestäjien ja fanzinejen kanssa
Talvi on ehdottomasti mun suosikkivuodenaikani, joten kyllä se varmaan yhä kaikessa näkyy ja kuuluu, mutta se ei ollut nyt pääpointti. Kun kaiken budjetissa kertoo kahdella, pienistäkin summista tulee aika isoja! Siinä ei auta, vaikka olisi kuinka frendi miksaamassa. kauneutta S aukkonen on haastattelua edeltävänä päivänä saattanut loppuun jälleen yhden viherrakennusprojektin. Omia bändejä on tosi vaikea arvottaa. Blacklight Deliverancen teksteissä käydään läpi sisäisiä koettelemuksia, joita Saukkonen viime talvena kohtasi. On terveellistä tehdä välillä töitä siihen tapaan, että istuttaa sata puuta ja siitä maksetaan x-määrä rahaa. He haluaisivat ehkä valmistautua enemmän, mutta mulla se vaan menee niin, että komennan ne studiossa röökille ja sitten on taas pari riviä tekstiä valmiina. BSA on mulle tärkeä projekti juuri siksi, että siinä tällaisia asioita voi käsitellä omalla painollaan. "Oikeat työt" ovat miehen mieleen siksikin, että hän ei halua omien laskujensa maksun riippuvan levymyynneistä. BSA:n pointtina on tehdä juttuja lapsenomaisella innolla oman lafkan kautta. Se sattui sikäli sopivasti, että jo etukäteen oli päätetty, että levy olisi teemalevy talvesta.. Toisaalta ulkopuoliset levy-yhtiöt olisivat tuskin suostuneet Saukkosen visioihin. Before the Dawnissa se yhteys syntyy vähän eri tavalla. Mikään hänen neljästä bändistään ei tee musiikkia jossa haisisi raha. Saukkonen tekee kalenterimerkintöjä jatkuvasti puoli vuotta eteenpäin. Tähän liittyy myös halu toteuttaa itseään oman levy-yhtiön kautta. Maestro on itsekin kuullut väitteen. Mä tykkään siitä, koska se on hyvää vastapainoa musiikin tekemiselle. Saukkosta on helppo uskoa. Se on minimi. Black Sun Aeonin Blacklight Deliverance on suruntäyteinen, lyijynraskas ja kaunis levy, jollaisia tehdään sydänverellä. Tästä levystä tuli enemmän henkilökohtaista avautumista. Se on vähän erilaista kuin musahommissa, hän selittää. Luulen, että se on nimenomaan se henkilökohtaisuus ja toisaalta impulsiivisuus, jotka tästä bändistä välittyy, hän arvelee. Olen tavannut sellaisia metalliharrastajia, joiden mielestä BSA on parasta mitä Saukkosen "tehtaalta" on koskaan tullut. Mä käsittelen siellä henkilökohtaisia juttuja. En halua ajaa lafkalla mitään kaupallista agendaa. Hektiseltä näyttävän elämän avainsana on suunnitelmallisuus. Pelkällä musiikilla toimeen tuleminen on utopistinen ideaali. Kyllä mulle on tarjottu kaikenlaista mainosmusaa ja biisintekoa muille artisteille. Mies puskuroi eläMäänsä jatkuvasti puoli vuotta eteenpäin Mutta ehtii Myös ottaa aikaa itselleen. Edeltäjä Routa (2010) oli tuplalevy, jonka teossa Saukkonen myöntää nyt innostuneensa hieman liikaa. Viherrakennustöiden lisäksi hän on tuttu näky musiikkivideohommissa, lavateknikkona festareilla, studiomiehenä äänityksissä ja ties missä. Kyllähän esimerkiksi ensi kesän festarihommat on nyt jo lyöty aika lailla läjään, hän sanoo. teksti VilhO rajala kuva VilhO rajala www.blacksunaeOn.cOm 30 inferno Pakkassäveliä Routaa inspiroi kova talvi 20092010. Toisaalta mulla on käynyt säkä, kun olen löytänyt tähän näin hyvät tyypit, joille pystyy heittämään ideoita ihan lennosta. kalenteripuskuri BSA:n ja Before the Dawnin lisäksi Saukkonen kanavoi musiikkia The Final Harvest- ja RoutaSielu-bändeissä. Hän on tehnyt viheralan töitä jo viisitoista vuotta. Mä kokeilinkin puolen biisin verran tehdä yhdelle Idols-tapaukselle, muttei siitä tullut mitään. Se on liian kuvottava ajatus, että tekisin pelkän rahan takia biisin, jolla jotkut muut sitten tekee lisää rahaa. Black Sun Aeon on Saukkosen sooloprojekti, eli kaikista neljästä henkilökohtaisin. Muuten ei syntyisi Musiikkiakaan. kiireen keskellä Blacklight Deliverancella ei ole samalla tavalla yhtenäistä teemaa. Roudalla tajusin vasta miksausvaiheessa, että se tuli ihan saatanan kalliiksi. Hän näet halusi, että Roudalla on musta ja valkoinen levy erikseen, vaikka kaikki biisit olisivat mahtuneet yhdellekin levylle. black sun aeOn on yksi tuoMas saukkosen neljästä bändistä ja blacklight deliverance sen kolMas levy. BSA:n vierailevat laulajat Janica Lönn ja Mikko Heikkilä tuntevat tämän impulsiivisuuden nahoissaan. Saukkosen sanoin kylmimmän vuodenajan antama musiikillinen inspiraatio puristettiin tyhjiin Roudalle. Tietyssä iässä alkaa väkisinkin miettiä esimerkiksi tiettyjä omia valintojaan
Kaikesta kuulee, että mieheltä on useamman kerran kysytty, kannattaisiko tehdä tai ainakin julkaista musiikkia vähän vähemmän. Mä vertaisin sitä huonoon parisuhteeseen. Me päätettiin, että palataan sinne juurille. BtD oli kulisseissa hajonneena pari kuukautta. Kyse on vain toimeentulosta. Kun mä suunnittelen asioita pitkällä aikavälillä, mä jätän sinne paljon aikaa itselleni. Juuri ne kymmenen biisiä ovat juuri silloin olleet sydämellä. Se on voitetun taistelun soundtrack! inferno 31. Saukkonen muistaa hyvin hetken, jolloin hän istui kitaristi Juho Räihän kanssa alas ja mietti, mitä Before the Dawnille pitäisi tehdä. Se bändi vain toteutti omaa olemassaoloaan, vaikka eihän sitä tajua kun on itse siinä boksin sisällä. Kun mulle alkoi tulla RoutaSielua, The Final Harvestia ja Black Sun Aeonia, se kertoi selvästi siitä, että tarvitsin biisintekijänä intohimoprojekteja, kun BtD:stä oli alkanut muodostua duunipaikka. "se on Minusta absurdi väite, että leVyt Olisi ParemPia jOs tekisin Vähemmän." Mies tiedostaa itsekin, että ulkopuolisissa silmissä hän näyttää metallimaailman Duracell-pupulta. Saukkosen mukaan BtD:n uusissa biiseissä on vahva voittajafiilis. Näin on nytkin. Se ei ollut sellainen ajankohta, jolloin olisi ollut fiksua kusta niiden kintuille, jotka teki meidän eteen duunia. Molemmat olivat yhtä mieltä siitä, että homma oli livennyt liian kevyeksi. Ne on sen oman hetkensä kuvia. Before the Dawn on Saukkosen bändeistä tunnetuin. En ymmärrä, miten mun mielipahani voisi olla joskus myöhemmin jotenkin parempaa. Voittajan tunnelmat Black Sun Aeon tekee joulukuussa keikkoja Before the Dawnin kanssa, kuinkas muuten. Siitä ei vain kerrottu kenellekään, koska meillä oli rundi kesken ja vielä jenkkijulkaisu tulossa. Töitä on kuitenkin pakko tehdä, jotta laskunmaksustressi pysyy musiikista loitolla. Siinä oltiin kuljettu liian kauas meidän juurilta. Jos ei olisi sitä tiettyä määrää hiljaista ja rauhallista, ei musaakaan tulisi. Hän ei kuulemma tekisi päivääkään töitä, jos musiikilla eläisi. Siitä huolimatta näin tehtiin. Kolmentoista vuoden uran jälkeen oli kova kynnys viheltää peli poikki. Mukana on melodisen black metalin elementtejä ja välillä hyvinkin nopeaa blastbeatia. Onneksi sieltä sanottiin heti, että sen kun teette sitä, mikä tuntuu hyvältä. Tulevalla levyllä ei ole puhtaita lauluja, vaan kaikki melodia tulee kitaroista. Niinpä energia ja tekemisenpalo tekivät näyttävän paluun Before the Dawniin. Saukkosen elämä on jo pitkään edennyt niin, että kun hän tekee haastatteluja edellisestä julkaisustaan, hän on jo studiossa tekemässä seuraavaa. Tyylimuutos on sen verran suuri, että Saukkosen piti tarkistaa Stay Heavy Recordsin, jolle One Man Armyn levyt on lisensoitu, suhtautuminen asiaan. Paletti meni uusiksi viimeksi viime kesänä. Se on minusta absurdi väite, että levyt olisi parempia jos tekisin vähemmän. Hänen oman lafkansa nimi on One Man Army täydestä syystä. Mun biisinkirjoitustyylini vaatii todella huomattavan määrän paikallaan istumista ja leffojen katselua. Siitä tulee ihan törkeän positiivinen levy. Leimallista yhtyeen uralle on ollut se, että jäsenistössä on käynyt melkoinen tuuli. Basisti-laulaja Lars Eikind ja rumpali Atte Palokangas vaihtuivat Pyry Hanskiin ja Joonas Kauppiseen. Nyt musiikin tekeminen on tuntunut nimenomaan hyvältä. Kalenteri on välillä tupaten täynnä, mutta sinne on jätettävä myös tyhjää. Kaikesta tästä huolimatta Tuomas Saukkonen kiistää jyrkästi olevansa työnarkomaani. Sitten ne biisit vaan yhtäkkiä rysähtää jostain. Tilanne ennen tuuletusta oli Saukkosen mukaan kestämätön
Me on ehdottomasti menty aina melodiat edellä. Ulkopuolisen korvin Constantinen juttu ovat ehdottomasti melodiat. Jos muusikolla kuuluu päässä ääniä, se on vain hyvä juttu. Kannessa yksinäinen korppi ihmettelee ydintuhon jälkeistä maailmaa iltaruskon UUDET. Siellä on paljon kaikkea, useampia instrumentteja ja pitkiä biisejä, Constantine-vokalisti Lassi Vääränen sanoo. l teksti jaakkO silVast www.mysPace.cOm/cOnstantineOffinlanD KEISARIN fANTASIAT 32 inferno jyväskyläläinen cOnstantine valitsi debyyttinsä kanteen tissien sijaan korpin. iekö aina niin, että jos et itse ole täysin "proge", ani harva siihen tyylilajiin viittaava äänite aukeaa välittömästi. Puristit ärähtäisivät varmasti, jos sanottaisiin olevamme pelkkää progea, Seppänen arvelee. liian paha krapula Kun musiikki on näinkin monipuolista, Divine Designin sävelten ja sovitusten taustalla on pakko olla jotakin omaperäistä. Sen kuin pistää ne narulle. Hyvä krapula on luova olotila. Vaikka viisi nuorta miestä esittelee Divine Designillä taitojaan kattavasti, levy ei lopulta suostu jäämään pelkäksi peniksenvenyttelyksi. Lassi Vääränen tarjoaa power metal -miehenä, eli väljästi yleistäen rokkarina, Constantinen musiikille hiukan omaperäisemmän selityksen. Albumin sisältö on monipuolinen ja soundi kulmikas mutta muhkea. Progekikat ovat tulleet biiseihin vasta sovitusvaiheessa. Sanoitukset ovatkin asia erikseen. Melodisen ja progressiivisen metallin nimeen vannovan Constantinen Divine Design -debyytti osoittautui ensitapaamisella mahdottomaksi pelikaveriksi. Melodiat ja riffit bändi on perinyt Iron Maidenilta, Helloweenilta ja Iced Earthilta. Pohjataan lyyrikko Seppäsen luonnehdintoja kynäilemistään riveistä Divine Designin kansitaiteen symboliikalla. Johtolankoja alkoi kuitenkin tipahdella, ensin laulumelodioista, sitten riffeistä ja lopulta eeppisyydestä. Janne Seppänen karsii turhat luulot antamalla selkeän progemiehen vastauksen ja toteamalla, että hän voi saada inspiraationsa vaikkapa kävelemällä ulkosalla. Käänteli levyn sisältöä mielessään miten päin tahansa, möhkäle oli ja pysyi. Se ei ole meidän juttu, Constantinen perustaja, sanoittaja ja toinen kitaristi Janne Seppänen huolehtii. Levy aukeaa kuuntelemalla ja taas kuuntelemalla. Ja siis varsinaista progemetalliahan Constantine ei ole, vaikka bändin jäsenistö on ottanut vaikutteita niin Dream Theaterilta kuin Seventh Wonderilta ja soittanut kaksi keikkaa pelkkiä Queensrÿche-lainoja. Ennen muuta Divine Design vaatii tiivistä yhdessäoloa ja läheisyyttä, ainakin ensimmäisen viikon ajan. Ne kannattelevat ja yhtenäistävät Divine Designin kikkasovitusten moninaisia rakenteita, erilaisia aika-arvoja ja viljavia temponvaihteluita. Toivottavasti Divine Design ei ulkopuolisesta kuitenkaan kuulosta siltä, että siellä on liikaa soittoa, että mentäisiin pelkästään soittamisen ehdoilla
Th1rt3en on nimensä mukaisesti Megadethin kolmastoista levy. Fani hän on ollut jo vuodesta 1985 eli debyyttilevy Killing Is My Business... Tiesin jo studiossa, että tästä tulee hemmetin kova levy, rumpali hehkuttaa. and the Business Is Goodista lähtien. KUOLEMA D ave Mustaine ei tämän lehden teon aikoihin antanut kenellekään maailmassa haastatteluja. Niinpä hän osaa asettua Big Four -hässäkässä myös fanin asemaan. Menisin katsomaan näitä keikkoja, jos en itse soittaisi Megadethissä. Miehellä lienee siis uuden levyn julkaisun alla parempaakin tekemistä. Drover on ollut Megadethin rumpali vuodesta 2004. Anthraxin uusi Worship Music on tekijänsä kymmenes studioalbumi, Slayerin World Painted Blood (2009) niin ikään kymmenes ja Metallican Death Magnetic (2008) vasta yhdeksäs. teksti VilhO rajala kuvat traVis shinn www.megaDeth.cOm KOLMASTOISTA Viimeiset neljä Megadethin levyistä on tehty bändin tilapäisen hajoamisen jälkeen, toisin sanoen viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Infernon jututettavaksi valikoitui rumpali Shawn Drover, joka hihkuu innostustaan uudesta Th1rt3en-levystä. Bändi on kertonut tarinoita oudoista ja epäonnisista sattumuksista äänityksissä, mutta Droveria ne eivät haitanneet. Levyllä on peräti kolmetoista biisiä, mikä on paitsi viittaus nimeen myös huhujen mukaan levy-yhtiö Roadrunnerin vaatimus, absurdia kyllä. 34 inferno. Kyseessä oli sarja vastoinkäymisiä esimerkiksi autojen, kiintolevyjen ja äkillisten sairastumisten kanssa, mutta tokkopa bändiä riivasivat varsinaisesti pimeät voimat. Nyt kun bändi keikkailee osana Big Four -ruljanssia, on kiintoisaa panna merkille, että Megadeth pitää tämän nelikon piikkipaikkaa julkaistujen levyjen määrässä. Kun muilla tahti vain harvenee, Megadeth painaa kaasua. Yankee Stadium on todella kuuluisa ja tärkeä urheiluareena Yhdysvalloissa, ja me olimme ilmeisesti ensimmäiset raskasta rockia soittaneet bändit siellä koskaan! Totta kai sellainen tuntuu hienolta. Teimme tämän levyn yhdeksässä viikossa, mikä on Megadethille todella nopeaa toimintaa! Kaikki oli todella hauskaa ja helppoa. Ongelmat alkoivat vasta minun osuuksieni jälkeen, hän sanoo. Se oli upeaa. On hienoa, että voin seurata tapahtumia ikään kuin molemmista perspektiiveistä. megaDeth on kivunnut kymmenen vuoden takaisesta olemattomuudestaan takaisin huipulle. Kun neljä suurta nyt tuli mainittua, Droverilta on pakko kysyä, miten meni Megadethin keikka New Yorkin Yankee Stadiumilla syyskuussa. Epäonnen luku on riskaabeli nimivalinta tyyliteltynäkin. seitsemän vuotta kyytiä kompannut shawn drover kertoo, että dave mustaine on oikeastaan ihan mukava bändikaveri. Vanhat biisit uusiksi Th1rt3en on pirteä levy, joka sijoittuu tyyliltään sulavasti United Abominationsin (2007) ja Endgamen (2009) jatkumoon
Yleensä nopean metallin soittajilla on tapana vetää iskuja pikemminkin "nokilleen", biitin eteen, jolloin kappaleisiin tulee helposti hektinen ja hätäinen tuntu. Minä olen ollut Megadethin fani alusta asti, ja minusta kappaleet ansaitsivat kunnon versiot. Th1rt3enille tuli myös kappale nimeltä Sudden Death, joka ehdittiin julkaista jo kertaalleen Guitar Hero -pelissä. Mainitut eivät ole ainoat "vanhat" biisit uudella levyllä. Meillä on paljon samoja ideoita, ja Dave haluaa tehdä kaikesta Megadethiin liittyvästä aina parasta mahdollista. Olen ollut tässä bändissä seitsemän vuotta ja tullut Daven kanssa koko ajan erinomaisesti toimeen. Meillä kaikilla on sanamme sanottavana luovassa prosessissa, hän vakuuttaa. New World Order ja Millennium of the Blind tulivat mukaan Th1rt3enille Droverin painostuksen ansiosta. Hienoa, että olet huomannut tämän! Biitin taakse soittaminen on ihan tarkoituksellista. Yleensä Mustainen ja tuottajan heittämät ajatukset ovat pieniä detaljeja, joita Drover ei itse ole tullut ajatelleeksi. Yhteistyö on voimaa, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö tässä bändissä saisi ilmaista itseään. Droverin tanakka soittotatsi tekee nyky-Megadethistä raskaan ja jykevän kuuloisen. Ihan jokainen rumpali ei pääse tässä elämässä soittamaan samassa bändissä Chris Broderickin ja Dave Mustainen kaltaisten kitaristien kanssa. Vaikka Mustaine on kiistattomasti Megadethin taiteellinen johtaja, bändi ei ole hänen nukketeatterinsa. Minulle on tärkeää, että biisit eivät kulje ylitempolla livenä, koska silloin ne menevät helposti räpellykseksi. Black Swan on puolestaan United Abominationsin aikainen ylijäämäraita. Minä soitan biisit ensin siten kuin parhaaksi näen. Youthanasia (1994) ja Cryptic Writings (1997) olivat viimeiset niin sanotun klassisen kokoonpanon (Mustaine, Ellefson, Marty Friedman, Nick Menza) levyt. Miten tämä vaikutti levyn tekoon. Varsinkin New World Order on fantastinen biisi! Sovituksia, rakenteita ja sanoituksia viilattiin, eikä muu bändi ollut alkuunkaan varma, kannattaisiko tällaisia kappaleita panna levylle. Dave ja Dave Junior tuntevat toisensa niin hyvin, että se vain helpotti levyn tekoa. Tällainen soittotapa ikään kuin hidastaa etenkin nopeatempoisia biisejä. "olen tullut daven kanssa kOkO ajan erinOmaisesti tOimeen." Uunituoreella levyllä on mukana kaksi kappaletta, jotka on tehty jo 20 vuotta sitten. Nuo biisit jäivät 1990-luvulla levyiltä yli ja kesken, eikä niitä koskaan äänitetty kunnolla. Näin ollen Megadethin nelikkoon on viimeisillä kuudella levyllä ehtinyt lukeutua yhteensä kaksitoista musikanttia. Droverin mukaan Megadethin studiosessiot sujuvat aina samalla kaavalla. Sitten kuuntelemme raitoja kolmistaan ja heittelemme toisillemme kommentteja ja ideoita, minkä jälkeen palaan rumpupallille. Hän on speed metal -ympäristössä sikäli poikkeuksellinen rumpali, että soittaa selvästi biitin taakse. Olen kuunnellut nuoresta lähtien paljon muutakin kuin metallia, muun muassa jazzia ja vanhaa bluesia. Sen jälkeen jokaiselle levylle on vaihtunut joku. Shawn Droverin mukaan Mustaine on kuitenkin bändikaverina helppo ja mukava jätkä, koska hänen visionsa Megadethistä on helppo jakaa. Tällainen ideariihi on rumpalin mukaan tarpeen, jotta raidoille saadaan parhaat mahdolliset ideat. Bändin jokainen hahmo on todella lahjakas muusikko, totta kai se on siistiä, Drover myöntää. En tiedä, onko syy nimenomaan Mustainen kunnianhimossa, mutta bändi on edellisen kerran tehnyt kaksi peräkkäistä levyä samalla kokoonpanolla viisitoista vuotta sitten. Uusi levy on ensimmäinen kymmeneen vuoteen, jolla soittaa vanha kunnon basisti David Ellefson. Megadethin täytyy kuulostaa professionaaliselta. inferno 35. Drover sai lopulta tahtonsa läpi, ja niinpä Th1rt3eniltä jäi yli muita biisejä, jotka kenties saavat mahdollisuutensa seuraavalla levyllä. Dave Mustaine on äärimmäisen kunnianhimoinen mies, joka haluaa, että Megadeth kuulostaa mahdollisimman hyvältä. Minulle ei ole väliä kuka soittaa, kunhan homma toimii! nopeita biisejä hitaasti Megadethin jäsenhistoria on täynnä kovia soittajia. Tämä on hänen bändinsä, mutta tavoite on meidän kaikkien yhteinen. Vain Mustaine on pysynyt. Siitä musiikista todella ymmärtää grooven merkityksen. Kun rumpali soittaa osuuksiaan purkkiin, läsnä ovat hänen lisäkseen vain tuottaja Johnny K ja Dave Mustaine. Droverilla on mielestään verraten vapaat kädet vetää biisit miten haluaa, kunhan homma oikeasti toimii
Me keskitymme siihen, millaista musiikkia me haluamme tehdä, rumpali linjaa. Nettiaikana loanheittoa ei pääse pakoon, mutta sitä ei yksinkertaisesti kannata ottaa vakavasti. Hän lähti bändistä vuonna 2007. Megadeth pyrkii elämään tässä hetkessä, nykyisyydessä. Musiikin tekemisen lähtökohta ei voi olla se, että yrittää katsoa maailmaa samalla tavalla kuin 20 vuotta sitten. Keikoillekin riittää aina väkeä. Niin myös Megadethillä, ja joka ikistä uutta teosta verrataan aina niihin. Tehdään nippu biisejä, äänitetään ne ja katsotaan mitä tapahtuu. Oli niin helvetin siistiä soittaa hänen kanssaan tässä bändissä. Shawn ei ollut tästä alkuunkaan hyvillään. Maailma on eri ja katsoja on eri. Kitaristia alkoi ahdistaa liikaa, ettei hän päässyt seuraamaan poikansa kasvua, kun bändi oli jatkuvasti tien päällä. Pitkän uran tehneillä bändeillä on usein klassikkolevytyksiä takanaan ja taakkanaan. Olemme noin seitsemän kuukautta vuodesta tien päällä. Mutta kunnianhimo ajaa meitä eteenpäin. Nykyään Glen on elämäänsä tyytyväinen, se on tärkeintä, Shawn Drover kertoo. Tulemme taas erittäin mielellämme! Me olemme Megadeth Shawn Droverin pikkuveli Glen ehti soittaa Megadethissä kitaraa kolme vuotta. Tämä on Droverille tuttua. On epätodennäköistä, että siitä kuullaan enää koskaan, mutta Shawn Drover haluaa tehdä vielä joskus musiikkia veljensä kanssa. "jätkät tekiVät rust in Peacenkin aikOinaan ihan samaan taPaan kuin teemme leVymme nyt. Ymmärrän kyllä, että siihen aina verrataan. Megadeth puolestaan kiertää edelleen väsymättömän paljon. Shawn Droverin mukaan keikkailu on keskeisin syy siihen, että bändi on noussut vanhoilla päivillään uuteen loistoon. Drover kehuu Suomea vuolaasti eikä ihme, koska bändin levyt myyvät täällä järjestään hyvin. Me koemme, että Megadeth voi aina olla vielä piirun verran parempi bändi. nyt on nyt eikä äsken Kun Megadethin kaltainen legendaarinen ja erittäin tunnettu metallibändi julkaisee uuden levyn, odotukset ovat aina 36 inferno. Minullakin on lapsia, mutta he ovat kasvaneet jo isoiksi. Perhe on kuitenkin hänelle yhä tärkein. Mutta se oli hänen päätöksensä, ja minä kyllä ymmärrän syyt oikein hyvin. Miten sellaista voi ottaa vakavasti. YouTube on täynnä videoituja arvosteluja ja ilmaiset blogipalvelut musiikkiblogeja. Soitamme melkein joka paikassa mihin vain pääsemme. Killing Is My Business on minunkin suosikkilevyni. Th1rt3en tuonee Megadethin jälleen Suomeen ensi vuonna. Olemme tainneet käydä siellä jokaisella kiertueella jolla olen ollut mukana. Jätkät tekivät Rust in Peacenkin aikoinaan ihan samaan tapaan kuin teemme levymme nyt. Minusta kenenkään ei kannata kuunnella bändejä ja levyjä, joista ei pidä. Olennaista on, että me emme elä menneisyydessä. Vihasin sitä. Kun Glen Drover jäi kotiin, myös veljesten pitkäaikainen yhteinen bändi Eidolon jäi tauolle. Olkoonkin, että uudelle levylle tuli 20 vuotta vanhoja biisejä ja olkoonkin, että bändi soitti hiljattain keikoilla Rust in Peacea (1990) kokonaisuudessaan. Mutta se oli 26 vuotta sitten ja nyt on nyt! Suurin osa kritiikistä on tasoltaan sitä, että sanotaan vain "tämä on paskaa, koska tämä kuulostaa erilaiselta kuin Killing Is My Business". Drover pyrkii imartelemaan toimittajaa huomiollaan siitä, että nykyään kuka tahansa voi toimia journalistin tavoin internetissä. Arvostamme todella paljon sitä, että jotkut levyt ovat faneillemme ylittämättömiä, mutta me emme voi luoda uudestaan jotakin sellaista, joka on luotu jo 20 vuotta sitten. Työtä on ollut valtavasti, mutta Megadethin tapauksessa se on kannattanut. Kun ne eivät yleensä (koskaan) täyty, bändi saattaa saada tarpeettoman kovan paskakeskityksen niskaansa. Totta kai se on raskasta. Olisi pelkkää hevonpaskaa yrittää tehdä Rust in Peace Part II:ta. Vuonna 2007 Glen Droverilla oli kotonaan kolmevuotias poika. Glen on tehnyt Megadeth-uransa jälkeen soololevyn ja muutamia keikkoja Testamentin kanssa. On ollut tärkeää tehdä paljon keikkoja, jotta ihmiset ovat nähneet meidän olevan tosissamme. Keikkailu vaatii paljon, etenkin kun bändi haluaa vetää priimatasoisen suorituksen joka ilta. Mutta nämä penskat lataavat nettiin videon itsestään sanomassa, että ostin tämän uuden levyn ja se on paska. Sinä olet oikea toimittaja ja toimit ammattimaisesti, ja sinun mielipidettäsi varmasti arvostetaan. Keikat ovat olleet viesti siitä, että me olemme Megadeth, me olemme täällä emmekä mene pois. tehdään nippu biisejä, äänitetään ne ja katsotaan Mitä tapahtuu." katossa
Helppokäyttöiset Olympus PEN -sarjan kamerat ovat kevyitä ja kompakteja, mutta varustettu järjestelmäkameran tekniikalla ja ominaisuuksilla. PEN mini -mallissa on 12 megapikselin D-SLR-tason kuvakenno, Truepic VI -tuplaydinprosessori, Full HD -videokuvaus stereoäänellä, helppokäyttöinen iAUTO ja myös täydet käsisäädöt. TOUGH TG-810 -kompaktikamera Missähän me oikein oltiin. Apulannan Sipe: "...hiivatin hyvä..." PEN mini (E-PM1) & 14-42mm-objektiivi Huippulaatuiset valokuvat ja Full HD -videot (1080/60i) pienessä koossa. Videosuotimien "Se tallentaa laadulla, avulla on mahdollista lisätä erityisiä taidejollaiseen ennen tarvittiin efektejä. Se on varustettu GPS-paikantimella, joten voit paikantaa kuvat aina Sauna Open Airista Tuskaan saakka. Olympus LS on studio taskussasi. Jos et muista missä sitä ollaan oikein oltu, Olympus TOUGH TG-810 -kamera kyllä muistaa. Aikaisemmin tällainen ei olisi ollut mahdollista, -videotoimintonsa ansiosta. Sen 96kHz/24bit tallennuslaatu on monin verroin CD-laatua parempaa, joten voit tallentaa bänditreenit sekä muita ambientääniä helposti taskukokoisella audiotallentimella. Olympus LS-20M Apulannan Sipe Olympus LS -sarjasta: Studiolaatuinen PCM-audiotallennin Full HD -videokuvaustoiminnolla Valmistaudu todelliseen mediakokemukseen. Siinä on high-endsillä tarpeeksi hyvää kalustoa olisi kompaktikameroiden tasoinen minikokoinen ollut tolkuttoman vaikea roudata optiikka yhdistettynä studiotason äänitallennuspaikalle." tekniikkaan: LS-20M:n esittelyn myötä tarkka audiotallennus loistavalla 96 kHz/24-bittisellä Pink Floydin Nick Mason Linear PCM -laadulla yhdistyy nyt 1080p Full Olympus LS -sarjasta: HD -videotallennukseen. TOUGH TG-810 on lisäksi iskunkestävä, täysin vesitiivis 10m syvyyteen saakka, kestää 100kg kuorman ja sietää 10 asteen pakkasen, jos oikein kylmä tulee! 14 megapikseliä, kuvanvakaaja, 5x laajakulmazoom (28-140mm). Myymälät avoinna arkisin klo 9-21, lauantaisin klo 9-18 ja sunnuntaisin klo 12-18 Helsinki, Tampere ja Oulu - www.verkkokauppa.com Verkkokauppa.com Jätkäsaaren avajaiset 11.11.11 klo 11:11. Tarjolla on useita lisävarusteita ja vaihto-objektiiveja kaikkiin tarpeisiin. LS-5-mallissa on 2GB sisäinen muisti ja SD-muistikorttipaikka. Lisätiedot: www.olympus.fi/LS-Series KAIKKI MITÄ MUSIIKIN YSTÄVÄ TARVITSEE > Olympus audiotallentimet ja kamerat Verkkokauppa.comista LS-5 PCM-audiotallennin Erittäin suositun ja uskomattoman loisteliaan studiolaatuisen audion tallentavan Olympus LS -sarjan tallennin on jokaisen muusikon ja musiikin ystävän varuste. Uusi Olympus LS-20M nostaa Linear PCM audiotallennuksen uudelle tasolle Full HD "...hiivatin hyvä... Tallenna bänditreenit ja lataa kokonainen mobiili äänitysstudio..." tuotos Youtubeen tai tallenna laadukas audiovisuaalinen demo levy-yhtiöön
Muistan kun katsoin ensimmäistä kertaa Hellraiserin (1987) ja ajattelin: "Wow, tässähän on täysin sama teema kuin Venomilla!" Elokuvassa mentiin alas helvetin valtakuntaan ja näytettiin tuhansia erilaisia helvettejä. Se yhdistää musiikkilajin toiset tärkeät teemat: kuoleman, synnin ja kaiken moraalittoman puuhastelun, jota pahaksikin kutsutaan. Helvetti ei ole juutalaiskristillisen taruston yksinoikeudella taivaan vastinkappaleeksi hah mottelema miljöö. Paremmin tuskin voi nimetä sitä hekuman ja hedonismin nuottaa, joka ohjaa hevimetallia. teksti mikkO kurOnen i kuvat terry attwater ja DaViD Palser i www.VenOmslegiOns.cOm on kulunut kolmekymmentä vuotta siitä, kun kansa kutsuttiin uuteen metallihelvettiin. Paikka on niin rakas, että sillä on loputon määrä nimiä: tulijärvi, kuolleiden maa, kadotettujen kaupunki, musta kuilu, Gehenna, Tartarus, Hades, Sheol, Helheim, Manala, Xibalbá... Rip Ride -kappaleessa sanankäyttö saavutti jo koomisia piirteitä, kun Cronos äityi ärjymään: "Run like hell, in hell!" Kirjoitimme helvetistä, koska erilaisia helvettejä on niin paljon, ainoa alkuperäisjäsen Conrad "Cronos" Lant kertaa lokakuisena lauantai-iltapäivänä. Kolmen koillisenglantilaisen työläisnuorukaisen vuonna 1979 perustamasta Venomista muotoutui ensimmäinen metalliyhtye, joka käsitteli helvettiä piinatulla peräänantamattomuudella. Joillekin helvetti on Newcastle. Vuosien mittaan syntyi yhä uusia helvettilauluja: Welcome to Hell, Seven Gates of Hell, Leave Me in Hell, Burn in Hell, Straight to Hell, Hounds of Hell ja niin edespäin. Myös tämän lehden lukijoille tuttu sana: Inferno. tuon manalan pääarkkitehti, basisti, vokalisti ja kuntosaliyrittäjä Cronos kertoo, mitä yhtyeensä VenOm itse asiassa keksi ja mitä oli jo keksitty. elvetti on metallin tärkein painumisen paikka. Heprealaisilla oli Sheolinsa, persialaisilla Chinvat-. Samaa konseptia mekin käytämme. Taivaita on vain yksi, mutta helvettejä tuhansia. Venom vei paholaisrallinsa ja jumalanpilkkansa perimmäisen portin äärelle. On kiintoisaa, kuinka jotkut voivat vihata sitä, mitä toiset rakastavat. Yhden ihmisen liha on toisen myrkkyä. Entäpä sitten epäpyhä kolminaisuus Women, Leather and Hell. Venomille ei tuottanut vaikeuksia kirjoittaa To Hell and Backissa varhaisten helvettikirjureiden Danten ja Vergiliuksen tyyliin omaa suureellista tarinaansa siitä, kuinka poiketa 40 inferno tuonpuoleisessa ja sen jälkeen palata kertomaan maallista vaellustaan jatkaville omista retkistään
Levy-yhtiö halusi kuitenkin tehdä levyn demoista tai muuten koko levydiili saisi jäädä. Jo At War with Satan (1983) sisälsi vinyylin A-puolen kattavan, kulmikkaasti polveilevan nimieepoksensa. Venom-esikoisen soundi on edelleen barbaarisuudessaan ylittämätön. Jos olisimme äänittäneet levyn kunnolla, se olisi kuulostanut enemmän Black Metal -levyltä ammattimaiselta mutta silti raskaalta, hullulta ja överiltä. EI KUKAAN, vanha vihtahousu mylvii, kunnes rauhoittuu taas. Riipivä. Tämä on haastattelun ainoa vaihe, jossa Venom-kärjen ääni muuttuu kireästä hysteerisen kireäksi. Jos kiireen ja vaatimattoman soittotaidon sivutuotteena syntyneitä virheitä ja kolhoutta ei olisi, albumi kuulostaisi luultavasti vain hieman erilaiselta kuin aikansa standardituotteet. Jos olisimme jättäneet homman (demotuottaja) Steve Thompsonin tai Keith Nicholin harteille, olisimme kuulostaneet Ravenilta tai muilta vastaavilta bändeiltä. Venom-soundi on minun ansiotani. Metallissa on alettu arvostaa toisia asioita: soittotaitoa, äärimmäistä nopeutta, toisinaan myös vakaumusta, joka vie vangitsemiseen johtaviin tekoihin. Levy on mestariteos, täysinäinen isku kultasuoneen. Kun Mantas jätti yhtyeen ja Cronos seurasi muutama vuosi myöhemmin perässä, Abaddonin ja Atomkraftista napatun Tony Dolanin johdolla syntyi muun muassa sinänsä mainiolta kuulostava The Waste Lands -levy (1992). Biisit ovat totta kai "erittäin hyviä" ja levy "luultavasti parasta Venomia kahteenkymmeneen vuoteen". Sen ja seuraajansa Black Metalin (1982) lähes suvereenista vaikutuksesta syntyivät thrash metal, speed metal, black metal ja death metal ylimalkaan koko äärimetallikentän keskiö. On epäreilua että Welcome to Helliä parjataan soittotaidon puutteesta, koska kuten kaikki tietävät, levy koostettiin demoista. Paitsi Rush. Minusta Venomkin kuulosti Atomkraftilta. 1990-luvun Venomin ongelma oli, että keikoilla ei käynyt kukaan eikä levyjä mennyt kaupaksi. Olen aina sanonut, että kuuntelen mieluummin paskintakin hevibändiä kuin parasta popyhtyettä. Fanit saivat äänensä julki, he eivät pitäneet siitä Venomista. Menestykseen tarvitaan kaksi asiaa: kyky myydä levyjä ja ihmisiä, jotka tulevat keikoille. Annoimme tietysti periksi. Cronosia mokat korpeavat silti. Welcome to Hell laittoi alulle paljon. Cronosista Venom-soundi on nyt raaka mutta voimakas. Nauhoitimme biisit, jotta tietäisimme mitä meillä oli kasassa. Keith Nichol toimi studioteknikkona eli painoi rec-näppäintä. Welcome to Hell voisi tuskin kuulostaa yhtä verevältä, jos se ei olisi virallinen julkaisu vasten tahtoaan, kolmessa päivässä kyhätyistä demoäänityksistä koottu täyspitkä. Teimme Welcome to Hellin omilla rummuilla, kitaroilla ja vahvistimilla. Koska itse työskentelin studiolla, tiesimme miltä halusimme kuulostaa. Tämän ajan Venomin oli ylitettävä se tosiseikka, että musiikki ei kuu- lostanut, tuntunut tai maistunut siltä simppeliltä primitiivimölyltä, josta bändi oli opittu tuntemaan. Cronos ei ole sanomansa mukaan koskaan julkaissut biisiä ennen kuin se on tehty "oikein" tämän vuoksi hyllyssä makaa inferno 43. Kuuluvimmin Venomin muovisuus löi kasvoille muutama vuosi sitten ilmestyneellä, konseptia tahrineella, todella huonolla ja hengettömällä Hell-levyllä. Ne, jotka pitivät levytystä alun pitäen rajuna, ovat kasvaneet aikuisiksi, perustaneet perheen, asuntovelkaantuneet tai saaneet maksakirroosin. Ilmestymäisillään olevalla Fallen Angelsillä kehä on käyty loppuun. Emme kantaneet huolta virheistä tempoissa tai vireissä. Raju. Mikä tärkeintä, se toisintaa bändin lavaolemusta. Venom on palannut triggereiden ja samplejen maailmasta analogiseen studiotyöhön, Marshall-pinoihin ja autenttiseen mikitykseen. Mutta niin rullaava. Olin itse asiassa tuottanut erään Atomkraftin levynkin. Venomin uralla sama on toistunut vain kerran pari, jos sitäkään. Sittemmin Venom on itsekin lähtenyt mukaan soundi- ja taitokilpailuun. Emme voineet jättää hommaa heidän haltuunsa. Minä rakastan metallia, joten minusta se kuulosti siistiltä, vaikkei Venomilta kuulostanutkaan. Kukaan ei sanonut Black Metalin jälkeen, ettei Venom osaa soittaa soittimiaan! Mikään vitun bändi ei ole tehnyt At War with Satanin kaltaista biisiä! Ja Venom ei muka osaa soittaa! Kuka muu pystyisi tekemään At War with Satanin. Sen jälkeen olisimme äänittäneet levyn kunnolla, kuten Raven, Tygers of Pang Tang ja kaikki muut Neatin bändit, jotka käyttivät viikkoja levyntekoon. Black Metal muistetaan nimensä takia yhä historiikkien sivulauseissa, mutta Welcome to Hell unohdetaan liian usein, varsinkin sieltä missä sen paikka on levylautaselta. Äänitimme niin nopeasti kuin pystyimme. Ehkä eri laulaja olisi auttanut
Näin muotoiltuna pahan ongelma kuulostaa triviaalilta, mutta se ei ole sitä, kun asiaa pohtii pitemmälle. Näistä kiistatta komein on 1300-luvulla eläneen Danten esitys maapallon sisälle rakennetusta kartion muotoisesta helvetinkuilusta. Kristinuskohan on pelastususkonto. Helvettikäsitysten käyminen läpi oli kuin scifimatka tuntemattomien maailmojen läpi. Helvettikirjan valmistumisen jälkeen totesin, että toinenkin pimeyden teema, paholainen, on syytä käydä läpi samalla tavalla. Keskustelun puolivälissä mies alkaa mankua uudempia aihioita koskevia kysymyksiä ja ilmoittaa haastatteluajan päättyvän pian, vaikka kestosta on etukäteen kerrottu jotain aivan muuta. Kohinasta kuulee, että puhelinlinja jää auki. Muuten pelaan mieluiten Battlefieldiä, kolmonen on tietenkin ennakkotilauksessa, kuten varmaan kaikilla muillakin tämän lehden lukijoilla.. Ja etenkin kun pahaa pohditaan jumalauskoon sitoutuneen maailmankatsomuksen sisällä. Pahaakin tarvitaan, mutta kaikki kääntyy lopulta hyväksi. Suurimmat nykyajan helvettimytologit ovat varmaan elokuvien ja tietokonepelien tekijät, joille kadotettujen valtakunta tarjoaa ehtymättömiä mahdollisuuksia. Siksi ryhdyin laatimaan kulttuuri- ja aatehistoriallista esitystä helvettikäsitysten historiasta. Ajattelin, että tämäkin aihe ansaitsee kunnollisen tietokirjan. Venom on edelleen oma sarvekas itsensä. Mitä heille sitten tapahtuu. Se puhuu hyvän voitosta. Helvettikirjaa väsätessä pelasin Doom III:a, joka vei pelaajan iloisesti helvettiin lahtaamaan sen petoja. Näin syntyi paholaisuskon kartoitus (Paholaisen biografia. Sitä en sentään osaa odottaa, mitä tapahtuu, kun yritän linkittää helvettiaihetta yhtyeen 1980-luvun tappeluhakuiseen imagoon ja Cronosin äkkipikaiseen luonteeseen. Jotkut keskiajan visiot kadotettujen kaupungista olivat suorastaan mykistävän hienoja. Pian kuuluu muutama askel, sitten jälleen hiljaisuutta. Cronos on tehnyt yksipuolisen päätöksen lopettaa haastattelu. närkästynyt taiteilija vastaa ja hiljenee sitten. Liikkeelle lähdetään muinaisista kreikkalaisista ja lopussa tullaan modernin populaarikulttuurin helvettivisioihin. Eniten minua kiehtoo helvetissä ja pahassa niiden herättämä filosofinen probleema: miten paha ylipäätään on mahdollista, kun järki sanoo, että hyvän puolellahan sitä pitäisi olla. joshelvetinalavillemaille johtaamontanimikylttiä, myöskarttureitaonpiisannut, ajastatoiseen.Teologian tohtorikari kuulankirjoittama Helvetinhistoria(2006)on teos,jossahelvettiäperataan niinuskonnon,taiteenkuin moderninkinmaailmanvalossa. edelleen muun muassa julkaisematon Cronos-levy Triumvirate vuodelta 1994, samoin runsaasti riffejä, sanoituksia ja biisiaihioita vuosilta 197679. Seriously, is that a question? Haastattelu itse pääpirun kanssa sujuu itsepintaisen varautuneissa merkeissä. Koko teologian historia on tämän sanoittamista perusteellisemmin, syvällisemmin ja aikuisemmin. Seriously, is that a question. Tämän rinnalla on pohdittu myös sitä mahdollisuutta, että paha saisikin jotkut sielut lopullisesti otteeseensa. Eräänlainen helvetti tämäkin. 44 inferno kari kuula, mikä helvetissä kiehtoo sinua ja aikalaisiamme yleisesti. Yhtyettä ja sen managementia on tiedotettu kansijutun poikkeuksellisesta aiheesta, Venomin kolmestakymmenestä vuodesta helvetissä, mutta tiedonkulussa tuntuu olleen katkoksia. Taustakohina vaihtuu hissimusiikkiin. Mutta on helvetissä viihteellinen puolensakin. Huhuilen artistin perään. Jo kahteen ensimmäiseen kysymykseen Cronos vastaa tietoisesti täysin ohi aiheen, aivan kuin vinkkinä: hei, muutakin voisit kysyä. Pahan olemus, historia ja tulevaisuus, 2010). Näihin kysymyksiin vastaa infernologia, oppi helvetistä ja helvetillisistä asioista
Bändi itse esiintyy saatananpalvojina, tai he laulavat sellaisesta. Helvetti- ja paholaiskuvasto on alun perin liittynyt tähän. Oikeaoppisempaa tosin olisi puhua helvetistä paholaisen vankilana. Niillä on haluttu luoda valtavirrasta poikkeavia kieli- ja mielikuvia. Silloin helvettiideat tehosivat, hätkähdyttivät ja loivat toivottuja paheellisia mielikuvia. Mistään saatananpalvonnasta ei ole kyse. Heavy rockin helvettikuvastoa on usein tulkittu väärin, kuten hyvin tiedetään. En suoraan sanoen edes tiedä, pitäisikö musiikissa esiintyvää hardcoreväkivaltaa paheksua, esimerkiksi silloin, kun sitä kuvataan ihannoiden tai kuulijaa kehotetaan sellaiseen. Helvettiteema on elänyt monessa muodossa. Hammassärkyä, lommoa auton pelleissä ja jonkun valmiiksi kirjoitetun kirjan luvun häviämistä bittiavaruuteen. Homma ei mene niin, että Jumala loi ensin helvetin ja taivaan ja sitten siihen väliin ihmiskoekaniineja, jotka saavat vapaasti valita, kumpaan paikkaan he tahtovat. Jo vähän tylsäksi tulleen standarditulkinnan mukaan rockmusiikilla on aina ollut vastakulttuurisia arvostuksia ja pyrkimyksiä. Nähdäkseni tästä syystä jotkut bändit vetävät väkivallan, helvetin ja paholaisen kuvaamisen aivan kaakkoon. Tätä ei kuitenkaan voi tietää, mutta sitä on velvollisuus toivoa. Mitä hän voittaa sillä. Ne, jotka eivät tunne alaa, luulevat usein, että infernologisia teemoja käsitellään ihannoiden, ikään kuin oltaisiin pahan puolella. Helvettikuvastolla pelaaminen on kuitenkin kesyä fantasiaa. Tällöin helvetti kuvataan vanhan vihtahousun kotina ja valtakuntana. Ehkä kaiken hyvän torjuja jää yksin, vaille mitään iloa, tätä on helvetti. Ehkä joku lehden lukija tunteekin biisejä, joissa näihin kysymyksiin haetaan vastauksia. Kukaan tervejärkinen kun ei ota sellaista tosissaan, eivätkä muusikot ole vastuussa mieleltään nyrjähtäneiden toimista. Japanilaiset goreslasherit tehdäänkin jo ihan kieli poskella, verta sylkeviä irtoraajoja liioitellaan absurdiuteen asti. En siis jaksa uskoa, että rankasta väkivallasta laulavat bändit tosissaan ihannoivat sellaista. Ja ehkä hän lopulta hylkää oman olemassaolonsakin, jolloin hän raukeaa olemattomiin. Ainakin toivoisin, että kirjani opettaisi ajattelevalle lukijalle sen, ettei helvetti varsinaisesti kuulu kristinuskoon. Mutta eivät sanoitukset aivan hämäriä silti ole. Jos haluat olla ihan aito rankkis, T-paidassasi voisi lukea "gimme pulmonary cancer, please". Pari sukupolvea sitten, sanotaan 60-luvulla, helvettiteemat eivät olleet yhtä arkista tavaraa viihdekulttuurissa kuin nyt. En osaa sanoa helvettikuvien tyylikkyydestä paljoakaan. Sanoitusten tarkoitus kun ei ole aina välittää viestiä, vaan pelkästään kuulostaa komealta ja täyttää riimitysten vaatimukset. Miksi paholainen oikein haluaa olla kaiken pahan alku ja arkkityyppi. Näin olemme tulleet annihilaatiohelvettiin, tyhjiinraukeamiseen. Näen helposti joissakin heavyn helvetti- ja paholaiskuvastoissa inflaatioilmiön. Minusta tuo on aiheeton huoli, sillä helvetti ja taivas eivät ole toistensa vastapuolia niin kuin kolikolla on kaksi puolta. Mitä hänelle tulee lopulta tapahtumaan. Helvetistä sanotaan näin: On mahdollista, että joku sielu onnistuu loppuun asti vastustamaan kaikkea hyvää. Vaikea sanoa sitäkään. mitä helvetti merkitsee omassa elämässäsi ja uskossasi. Helvetti varmaan pysyy kristinuskossa aina. Saatanaa kuvataan tämän maailman isäntänä, joka johtaa lopulta kaiken harmageddonin maailmansotaan. Niissä viljellään Raamatun viimeisen kirjan, Ilmestyskirjan tematiikkaa. Helvetillisimmät kokemukset ovat olleet pyhäkoululuokkaa. Monenkaan kuuntelukerran jälkeen ei selviä, mitä tässä oikein halutaan sanoa. Leffoissahan on nähty sama ilmiö. Yritän itse vastata samalla mitalla, olla hyvä muille. En oikein jaksa uskoa, että tämä on kuitenkaan mahdollista. Kidutusta, kärsimystä ja muuta helvetillistä kuvataan ihan vaan siksi, että sellainen kolahtaa ja nostaa tunteita. Konservatiivisempi, kirjaimellisempia tulkintoja etsivä siipi pitää kiinni helvetistä kynsin hampain. Kristikunnan pääuoma pohtii helvettiä maltillisemmin. tuleeko helvetin merkitys kaventumaan, jopa poistumaan, kristinuskon muuttaessa muoto- aan yhä avarakatseisemmaksi. Kukaan ei usko sellaiseen, ainakaan niin konkreettisessa muodossa jossa se kuvataan musiikissa ja myyteissä. Ainakin jos kuuntelija pysähtyy ajattelemaan häntä hieman enemmän. Saatanaa voidaan esitellä myös palvonnan kohteena. Syynä tähän on huoli siitä, että jos luovutaan helvetistä, kohta sama tapahtuu taivaallekin. Kun suomalaisnuori kantoi ne aikanaan levykaupasta kotiin, hän tuskin ymmärsi paljoakaan siitä, mitä niissä lauletaan. Osasyynä tähän ehkä on se, että musiikin sanoitukset ovat usein tarkoituksellisen hämäriä. Kun kaikki on jo tehty monta kertaa, se täytyy tehdä entistäkin rankemmin. Otetaan esimerkeiksi kaksi Iron Maidenin levyä: Number of the Beast (1982) ja Piece of Mind (1983). Sitä on käytetty symbolina, jolla kuvataan sitä kun kaikki menee pieleen ja on niin helvetin paha olo. Todellista hardcorekamaa olisi esimerkiksi keuhkosyövästä laulaminen. Minua elämä on kohdellut silkkihansikkain. mitä erityistä näet heavyn helvettikuvastossa mistä se on kummunnut, mikä on muuttunut highway to hellin ja hard rock hallelujahin välissä ja mikä osa heavyn helveteistä on kapinallista, tyylikästä ja paheksuttavaa. Äiti ja isä tietysti päättelivät levynkansista, että jotain perkeleellistä. Kun sex ja drugs oli nähty jo monta kertaa, kyytipojaksi keksittiin helvetti ja paholainen kavereineen. Ja niin päin, että bändi asettuu hyvän ja vapauden puolelle pahaa ja pakkovaltaa vastaan. Vai muuttuvatko vain helvetin metaforat uskonnollisista ja raamatullisista yhä kekseliäämmin arkielämän eri puolia peilaaviksi. Tämän jälkeen sitten pääuoman kristikunta sanoo, ettemme tiedä, onnistuuko kukaan viemään itseään lopulliseen helvettiin saakka. Emme kuitenkaan tiedä, mitä sille tapahtuu silloin. Mikä on tehnyt hänet sellaiseksi. Helvettikin kuuluu tähän tuhon ja kaaoksen kuvastoon. Helvettiä Jumala ei luonut, vaan hän yllättyi itsekin huomatessaan, että sellainenkin mahdollisuus on. Kovemmat pojat esittelevät helvettiä osana saatanamytologiaa. Jos kaikkivaltias hyvyys kaitsee universumia, se todellakin pitää paikkansa, että kaikki kääntyy kerran hyväksi. inferno 45. Musiikissakin paholaisen hahmon ympärille piirtyy arvoituksen kehä. Helvetti syntyy siis siitä, kun joku torjuu kaiken hyvän lopullisesti. Entä osaanko paheksua. kari kuulan arkisto millaisena näet helvetin merkityksen populaari- ja rockmusiikin historiassa. Universumi on ollut minulle tähän asti hyvä. Viisas ei tietenkään etsikään musiikista sen kummempaa messagea. Sekin on mahdollista, että Jumala saa tahtonsa läpi ja kaikki sielut pelastuvat lopulta
Vuoden odotetuimmat levyt CDON.COMISTA! Release 30-11-2011 17,95 Nightwish Imaginaerum DigiPak (2CD)
Kaiken huipuksi saamme kiertää Eurooppaa esikuvamme In Flamesin kanssa ja pääsemme seuraamaan heidän toimitustaan lavan reunalta vaikka jokaisena iltana. Vuosien aikana hyvin tutuksi on tullut myös Turun Ruisrock. Halusimme olla iskussa heti alkumetreiltä asti ja saamamme palautteen mukaan olemme tavoitteessamme myös onnistuneet. Kolmannesta konsertista tuleekin sitten täysosuma. Bändiä on myös mainostettu tiukaksi liveporukaksi. "Pääsemme näyttämään tuoreet kaPPaleemme ja uuden rumPalImme suomalaIsIlle ystävIllemme!" Floridalaisen uuden polven metallisuuruuden trIvIum kitaristi Corey Beaulieu odottaa kiertuetta In Flamesin kanssa. Aivan huikeaa! "kolmas kerta toden sanoo!" Näyttävän ruotsalaisyhtyeen GhostIn kitaristi Ghoul With No Name lupaa tulevasta Suomen-keikasta kokemusta isolla G:lla. nousukIIdossa olevat tulokkaat Iron Maidenin solistin Bruce Dickinsonin Austin-pojan lontoolainen metalcore-yhtye rIse to remaIn on matkalla maineeseen. - Olemme soittaneet Suomessa talvikuukausina lukuun ottamatta Annihilatorin kanssa muutamia vuosia sitten tehtyä keväistä Euroopankiertuetta - ja marraskuu on kova kohtalomme tälläkin kerralla! No, leikki sikseen: ajankohta ei masenna meitä vähimmässäkään määrin. - Myös Helsingin jäähalli on tullut In Flamesille tutuksi, muun muassa Killswitch Engagen kanssa heitetyn Taste Of Chaos -kiertueen ja Slayerin kanssa paiskatun The Unholy Alliance -rundin myötä. City Of Vultures -debyyttialbumi on kerännyt kehuja niin lehdissä kuin fanienkin keskuudessa. Lisäksi mukana kiertää Insense. - Esiinnyimme Helsingissä Finnish Metal Expossa. Tarvitseeko tämän jälkeen edes lisätä, että odotan suunnattomasti paluutamme Helsingin jäähalliin, tällä kerralla pääesiintyjänä... Viime kesän Tuska-festivaalin keikka oli kuitenkin jo selvästi parempi. Lukuisten kokemusten perusteella voin rehellisesti sanoa, etteivät suomalaiset ole pettäneet meitä kertaakaan. Ei ole mikään ihme, että norjalaisyhtye kiertää In Flamesin kanssa - onhan Flames-solisti Anders Fridén Insensen manageri. »www.InFlames.com 16.11.11 HELSINGIN JÄÄHALLI lIPut 46 +mahd. Se on loistavasti järjestetty festivaali ja valtavirran rockyleisö on antanut meille huikeita elämyksiä. Olemme soittaneet Tuskan kaltaisilla metallifestivaaleilla mahtavalle yleisölle. Olemme myös paikanneet Kornia Provinssirockissa - jännitimme lavalle nousua kovasti, mutta jengi otti meidät riemuiten vastaan. Pääsemmehän näyttämään tuoreet kappaleemme ja uuden rumpalimme Nick Auguston suomalaisille ystävillemme. Sitten taas toisaalta; Insensen monimuotoinen moderni metalli herättäisi huomiota ilman Fridénin hehkutustakin. Se oli ihan hyvä veto. ilMoitus - PROUDLY PRESENTS Special guests + "Suomalainen yleisö ei ole pettänyt meitä kertaakaan!" Göteborgilaisen uranuurtajan In Flamesin kitaristi Björn Gelotte ei löydä huonoja hetkiä yhtyeensä Suomen-reissuista. - In Flames on esiintynyt Suomessa lukuisia kertoja, hyvinkin erilaisissa tapahtumissa. toimituskulut. - Hioimme mieleen jäävää konseptiamme sellaisen parin vuoden ajan ennen kuin kukaan edes kuuli Ghostista yhtään mitään
Skálmöld Húsavikissa, kuvassa basisti Baldur ja vokalisti-kitaristi Böbbi (Björgvin Sigurðsson). Hamferðin synkeänkirpaisevat sävelet kajahtivat jo festivaalin aloituspäivänä torstaina varsin varhaisessa vaiheessa, mutta yleisöä oli tullut mukavasti paikalle ja bändi sai islantilaisilta hyvän vastaanoton. Theodor on syystäkin tyytyväinen, paikalla oli ollut Icelandic Airwavesin edustaja ja Hamferð kostui hienosta, hyvin soitetusta keikasta uuden Islanninesiintymisen lokakuulle. Eistnaflug on sisäfestivaali Neskaupstadurin 1400 asukkaan kylässä. Festivaalin aikana kylän väkiluku tuplaantuu. Baldur, Esmar (Joensen) ja Theodor nauttivat Islanninsponsorin virvokkeita, perjantai on vapaapäivä ja Skálmöld soittaa vasta lauantaina. Matkataan kohti seuraavaa keikkapaikkaa, joka on Húsavík. Yleisöä oli tullut paikalle jonoksi asti, mikä ilahdutti kaikkia osallisia. Kumpikin bändi soittaa siellä eri päivinä, joten olemme paikalla kaikki kolme päivää. Hamferð Eistnaflugissa, kuvassa basisti Tinna Tótudóttir. Kaikki tarvittava, eli kauppa, pankkiautomaatti, pikaruokala ja viinakauppa, on erittäin lähellä. Torstain esiintyjistä eniten odotettiin Sólstafiria ja Secrets of the Moonia. inferno 51. Bändejä lämppäsi paikallinen Chain Reaction. Matkamme jatkuu kohti Eistnaflug-festivaalia. Ragnarssonin veljekset Baldur ja Bibbi (Snæbjörn) Skálmöldistä ovat sieltä kotoisin. Ajomatkaa on noin yhdeksän tuntia Húsavíkista Neskaupstaduriin, itäiseen Islantiin
Bändi on kova sana Islannissa ja yleisö villiintyi täysin, kuten myös Reykjavíkissa ja Húsavikissa. Skálmöld soundcheckissä Perlanissa, Tórshavnissa. Odotellaan Skálmöldin ja Triptykonin keikkoja. Baldur on juuri syönyt kuivattua valaanlihaa Färsaarten ensimmäisen keikan iltana jatkobileissä. Jo bändiä odottaessa innokkaimmat lauloivat Baldur-levyn lyriikoita ja tytöt kirkuivat. Tórshavn on Färsaarten noin 29 000 asukkaan pieni ja idyllinen pääkaupunki. Fossaberg vapaalla Eistnaflugissa. Lämppäämässä paikallinen The Apocryphal Order. Kuvassa Böbbi hieman vihaisempana kuin yleensä, kitarateknikko korjailee juuri epäonnistuneen stagedaivin jälkiä. Böbbi meinasi mennä daivaajan mukana yleisöön. Skálmöld Eistnaflugissa. Lämppäämässä paikallinen Incurse, Suðuroyn thrashlupaus saarille. The Apocryphal Orderin kitaristi Ken Johannesen ja basisti JB (Jóhan Bjartur Kjærbo). Matka Neskaupstadurista Reykjavíkiin kesti noin 12 tuntia, etäisyyttä on hieman yli seitsemänsataa kilometriä. Jouduimme palaamaan samaa reittiä kuin mennessä, koska Islannissa oli heinäkuussa hieman maanjäristyksiä ja tulva-aalto vei yhden sillan, joka katkaisi nähtävyysreitin tien. Keikkojen jälkipuintia Perlanin edessä Tórshavnin keskustassa indigonsinisen taivaan alla. 52 inferno. Paikalla ei ollut hirveästi ihmisiä, sillä suurin osa oli menossa seuraavana päivänä alkavalle G-festivaalille. John ja kiertuemanageri Teitur E. Meno jatkui hyvin pian samaan malliin ja virtuoosikitaristi Þráinn Árni Baldvinsson pitää tunnelmaa yllä odottaessa. Skálmöld livenä Perlanissa. Seglloftiðissa oli paikalla pieni mutta arvostava yleisö, ja iltaa vietettiin pitkälle yöhön. Takana on matkustuspäivä Islannista Färsaarille sekä keikkapäivä Färsaarten eteläisimmällä Suðuroy-saarella, Tvøroyrissä
www.myspace.com/hamferd www.myspace.com/skalmold www.eistnaflug.is www.gfestival.fo Hamferð G-festivaaleilla, kuvassa Theodor. LISää KUVIA NETISSä: www.inferno.fi ja www.eijamakivuoti.net. Festivaali oli sateinen ja myrskyinen melkein koko ajan. Sateesta huolimatta paikalla oli intensiivinen yleisö, joka osasi laulaa mukana debyyttialbumin Vilst er síðsta fetin kappaleita. Muita metalligenren esiintyjiä olivat muun muassa Meshuggah sekä SIC. Skálmöld G-festivaaleilla, Þráinn tuulettaa hyväntuulisena keikan jälkeen. Hamferð G-festivaaleilla. Laulaja-mörisijä Jón Hansenin ääni on monialainen ja voimakas. Kauneutta kiireen keskellä Ferðin til Heljar -bändit ja crew Theodorin äidin järjestämissä iltamissa, joissa syötiin jäähyväissoppaa ja juotiin muutama olut. inferno 53. Yksi Hamferðin kappaleista on vanha fäärinkielinen virsi, joka on sovitettu uudelleen. Skálmöld G-festivaaleilla, kuvassa Böbbi. Baldur ja Spælipláss-lava. Böbbi. Hamferð G-festivaaleilla
Meikäläinen oli alussa siinä iässä, että piti lähteä armeijaan. Bändi oli tehnyt aiemmat demonsa sen kummemmin sovituksia miettimättä tai treeniksellä hinkkaamatta, mutta nyt ääni kellossa oli toinen. Keikkareissuilla bändin yhteishenki kasvaa. Rumpali Petri Mäkipää arvelee, että viimeinen niitti yhtyeen Spine-diilille lyötiin viime vuoden Dimebag Beyond Forever -kiertueella, jolla sekä toimitusjohtaja Teemu Suominen että Ghoul Patrol olivat mukana. Luulen, että hänkin halusi ensin tsekata bändin livekunnon ja sen, miten me yleensäkin hoidetaan asiat. Bändi kuuluu siihen yllättävän laajaan artistikatraaseen, jonka Spinefarm Records on tänä vuonna kiinnittänyt, joten taustavoimat ovat kunnossa. Mäkipään mukaan vuonna 2008 alkanut runsas keikkailu on hitsannut bändiä koko ajan tiiviimmäksi yksiköksi. Tätä levyä tehdessä nimenomaan ruuvattiin biisejä edestakaisin todella paljon. Buukattiin studio ja päätettiin, että kyllä me jostain loput jätkät löydetään. kotiMainen ghOul PatrOl avaa levytysuransa koMealla tavalla. Muutamien kokoonpanomuutosten kautta päädyttiin nykyiseen porukkaan, johon lukeutuvat Mäkipään ja Ravon lisäksi kitaristi Albert Orma, basisti David Forder ja laulaja Pekka Okuloff, joka on viimeisin tulokas. Sitten kun sieltä pääsin, sanoin Janille (Rapo, kitara), että nyt ei jätetä tätä hommaa sikseen. Me haluttiin miettiä kaikki tarkasti ja löytää parhaat ratkaisut, Mäkipää sanoo. 54 inferno. Sen lisäksi oltiin viime keväänä todella tiukasti treeniksellä ja puhallettiin levynteossa vahvasti yhteen hiileen. Ghoul Patrol oli jo demoaikanaan sangen aktiivinen bändi. Meillä oli joka tapauksessa paljon kavereita muista bändeistä. Sen historia ulottuu vuoteen 2005, mutta asioita alkoi varsinaisesti tapahtua vasta 2007. Siinä meni vähän aikaa, että saatiin hommat käyntiin. Sellaisesta tulee itselle todella hyvä fiilis. laajalla otannalla Kun debyytin teko viime keväänä alkoi, Ghoul Patrol jätti keikkailun sikseen. bändin Mukaan niMetty levy on Maistuva sekoitus eri Metalli lajien parhaita puolia. sekaMetallisoppa KAIKILLA MAUSTEILLA teksti VilhO rajala kuva terhi ylimäinen www.ghOulPatrOl.cOm k olmen demon ja melkoisen keikkamäärän jälkeen Ghoul Patrolin tuli aika tehdä debyyttilevy. Ilmeisesti hoidettiin ihan hyvin
Mitä kuuluu aMoralille viidennen täyspitkänsä kynnyksellä? parjatut ja pidetyt PUUMANKESYTTäjäT S ovimme tapaamisen pääkaupunkiin bändin keikkapäivälle paria viikkoa ennen Beneath-albumin julkaisua. Miksi veteen, Ben Varon. Sen nurkilla odottelevatkin jo meriseikkailunjanoiset kitaristit, pedantti perustajajäsen ja pää-ääni Ben Varon, tuoreempi kiinnitys Masi Hukari sekä basisti Pekka Johansson. inferno Päivän teema on bändille tuttu siksi, että tuoreet ja näyttävät promokuvat napsittiin veden alla, mikä olikin varsin vinkeä veto. teksti aaDOlf Virtanen i kuvat Valtteri hirVOnen ja aaDOlf Virtanen i www.amOralweb.cOm helsinkiläinen amOral on bändi, jonka voi todellakin sanoa jakaneen Mielipiteitä. Vuokrattiin uimahalli illaksi, hoidettiin veden alla toimiva kamera, heitettiin Valtteri Hirvonen märkäpuvussa altaaseen ja seurattiin perässä. eikä ihMe, olihan esiMerkiksi idolstähden kiinnittäMinen death Metal orkesterin keulille eittäMättä yksi kuluvan vuosituhannen kotiMaisista shokkiMusiikkiuutisista. Hauskaa 56. Starttailemme ruman lauantaipäivän painumalla bändille tuttujen teemojen äärelle Linnanmäen Sealifeen. eikä siinä edes kaikki. Kannestahan se idea tuli, ja kun se idea kertaalleen oli päässä, ei voinut enää perua
Aikuinen nainen tietää jo mitä se haluaa elämässään. Mutta mikäs lajike Amoral olisi. Nauliinnumme hetkeksi haiden pariin. Taskut on täynnä taateleita, ei tässä enää ole niin kauheasti, mistä olla vihainen. Beneathillä todellakin on useammallekin kuuntelijalle jotain, kymmenminuuttisesta progeilusta nuotiokitaroinnin kautta kolmen minuutin punkkirypistykseen. Kierros alkaa valitettavasti olla ohi, ja jatkamme matkaamme Sealifen lelukaupan kautta ulkoilmastoon. Paha ari ja uskottavuudet Amoral näytti totisesti värinsä edellisellä Show Your Colors -levyllä vuonna 2008 kiinnittäessään Idols-tähti Ari inferno 57. Vaikuttaa lipevältä veijarilta. Poppikaavan mukaan, jos sinkkuja haluaa myydä, kertosäkeen pitää tulla ennen minuuttia. Ollaan 90-luvun nuoria. oli tiettyyn pisteeseen, mutta kyllä siinä useamman tunnin pohjaposeeraamisen jälkeen alkoi tympääntyä klooriveden makuun, mies valottaa märkiä sessioita. Huomaamme, että valtamerialtaan ruokinta ja rapuryntäys alkavat tuossa tuokiossa, joten siirrymme sisään eksoottisten eväkkäiden ja muiden erikoisuuksien pariin. Petoeläimiä ja niiden kesytystä Yleisö koostuu pääosin lapsista, mutta väitän seurueemme olevan eniten innoissaan erilaisista, vaarallisistakin merenelävistä. Jos sinä puuman kesytät, niin olethan sinä kova jätkä. Mutta kun kyseessä on miljoonia vuosia muuttumattomana matkaansa jatkanut laji, niin se tuskin sopii kuvailemaan bändiä. Kuitenkin kun fanitetaan isokertsistä radiosinkkuheviä ihan hulluna, niin kyllä sitä sellaistakin tuppaa tulemaan. Selviääpä samassa myös, että Hukari on joutunut kahdesti skorpionin pistämäksi. Gunnareiden Use Your Illusionit, RHCP:n Blood Sugar Sex Magic ja Extremen III Sides ovat yli 70-minuuttisia levyjä täynnä kamaa laidasta laitaan. Muistan kuulleeni samalla viikolla eräältä ystävättäreltäni luokituksen Amoralista. Sen mukaan bändi soittaa "puumankesytysheavyä". Hyvin sanottu. Se ei enää jaksa leikkiä. Vähän sama kun Hartwall Areenan ostotapahtumassa on laskettu 16:n sekunnin optimi palveluaika. Onhan siinä AOR-henkeä, ollaanhan tässä jo kuitenkin lähempänä kolmeakymppiä. Enemmän on enemmän, päädymme toteamaan filosofisesti. Aika useinhan se on Slipknotia myöten ilmiö, että jossain biisissä jätetään örinät pois tätä ajatellen. Ollaan oikealla asialla, otamme ihmiset ihmisinä ja musan musana, Hukari julistaa. Vaikka tokihan siellä on mukana bändille ominaista räyhääkin. Petoeläinfaneiksi osoittautuvan kielisoitinryhmän kanssa puidaan lopulta läpi lähes kaikkea eläinkuntaan liittyvää. Väistämättä mietin, saisiko Amoral Helena Lindgrenin hymyilemään. Uutuuslevy on selkeästi pehmein bändin neljään aiempaan tuotokseen nähden. Tää on tismalleen sama juttu. Jollainhan massitkin pitää tehdä, Varon pähkäilee. Vakuuttava on jättiläiskatkarapukin, ja tapaammepa lopulta myös mustekalan. Eläinlaji, jolla ei ole luonnollisia vihollisia, on aina yhtä seisauttava ilmestys. Viattoman oloinen punapiraijaparvi hyökkää tiettävästi kaiken syötäväksi kelpaavan kimppuun ja popsisi vaivatta altaaseen joutuneen Amoralinkin sekunneissa. Ehkä mustekala. Joo, eikä sitä hampaat irvessä ole laskettu, missä kertosäkeen pitäisi tulla tai onko siellä joku ylimääräinen C-osa. Lonkerot kurottuvat useampaan suuntaan samanaikaisesti, mutta ei suinkaan sattumanvaraisesti tai syyttä. Termi saa aikaan hyväksyntää ja hersyvää naurua. Lisäksi se saattaa näyttää jonkun silmään hassulta, mutta nauraminen loppuu, kun isompi yksilö päättää että olet hänen lounaansa! Varon hahmottaa. Nuo ovat usealle meistä tärkeitä levyjä, enkä niistäkään olisi mitään jättänyt pois, Varon selvittää. Se näkee jotain, mistä se tykkää ja käy kiinni. Herättävätkö bändin nappisilmät vanhemmissa naisissa äidillisiä vaistoja. Tekisi mieli sanoa valkohai, tuo eläimistä jaloin. Kuvailisin Beneathiä suurelta osin "tekniseksi hard rockiksi". 40 sekunnin kohdallahan se laskettu optimi on. Helppo se on teinityttöjä naurattaa, mutta koitahan saada puuma hymyilemään, Varon myhäilee
Kun lähipiiristä löytyy taitavia kuvaajia, jotka tykkäävät kokeilla uusia asioita, niin väkisinkin tulee erikoista kuvaa. Minulla ei ole rehellisesti hajuakaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja se on mahtava tunne! Juuri nyt tuntuu, että tämä tietyn sortin hallittu genresotku, joka aloitettiin Show Your Colorsilla, on sydäntä lähellä ja sillä jatketaan, mutta kukas sitä tietää... Ollaan omatoimisia, osataan puhua puhelimeen ja käyttää sähköpostia, ei se sen kummempaa ole. Vetelen viimeisiäni. Ilmeni, että joku oli kipannut lonkerot huoneen minibaarista, ja laskuhan lankesi, arvaatte varmaan minne. Milloinkas tällainen tälläytyminen muuten tarkalleen alkoikaan Amoralin kohdalla. Ei me oikein muisteta. Seuraavana päivänä taskusta löytyvä muovinen merihevonen muistuttaa mukavasta päivästä mukavan bändin kanssa. Basisti Pekka on ystävällinen ja kaataa lämmittävän rommipaukun, jotta saan vereni kiertämään. Ja Supersoundsin kautta hoituu nyt jakelu. Kuvahassuttelu johtuu monesta asiasta. Artistien viinan60 inferno juomisesta ja sohvalla istuskelevasta Ari Koivusesta saankin mainion aasinsillan menneiden penkomiseen. Kohta muistankin, että Exodus (USA) soittaa juuri lähistöllä. Tuntuu että promokuvat on meidän pienimpiä huolia uskottavuuden kannalta... Erikoiset kuvat jeesaavat bändiä erottumaan niistä tuhannesta muusta viisikosta. Me alettiin näyttää Def Leppardilta jo ennen kuin alettiin kuulostamaan Def Leppardilta. Olen edelleen niin merimaailmoissa, että yhtäkkiä on pakko päästä kuulemaan päivän teeman mukainen Piranha. Saatiin se Japaniin lisensoitua ja siitä vähän jo kuluja pois, mikä oli ihan kiva. Koivusen tultua bändiin YouTubesta esimerkiksi löytyi "muistovideo" palavasta Amoral-paidasta. Erinäisten myllerrysten ja "vaihdevuosien" ohella Amoral on myös kaupallisessa mielessä uudessa tilanteessa. Noh, demotettiin joitain biisejä, ja kukaan meistä ei oikein jaksa eikä osaa nykyajan standardit täyttäviä tietokoneenkäsittelytaitoja. Poistun siis kohteliaasti paikalta ja jätän pyörremyrsky Amoralin lavalle tuulikoneineen. Niin tai näin, keskustelupalstoja ei tarvitse kauan selailla kun huomaa, että bändi onnistuu provosoimaan ihmisiä poikkeuksellisen paljon, sen kummemmin yrittämättäkään. Laskin jo tuolloin mielessäni 1+1, ja nythän nostankin kissan pöydälle. Varon jättää siis tilanteen auki ja painuu lavalle. Levytyssopimus Spinefarmin kanssa päättyi ja Beneath julkaistaan omalla Imperial Cassette -merkillä. Tässä mennään nyt vähän perse edellä puuhun, toteaa kajaalia silmäpieliinsä vetelevä Varon. Jokin jää kaivelemaankin: Sealifeen olisi seuraavana maanantaina alkavilla haiviikoilla päässyt itsetehdyssä hainevämyssyssä ilmaiseksi sisään.. Kyllähän tässä rupattelisi vaikka kuinka, mutta päästän kuitenkin musikantit matkaan, sillä orkesterilla alkavat painaa päälle illan keikkaan liittyvät velvoitteet. kajaalia ja kadonneita lonkeroita Hirmumyrsky Ophelia riepottelee keskellä syksyistä Helsinkiä siihen malliin, että meinaa lentoon lähteä. Kuinkas näin. No, ainahan karnevaaleihin mahtuu. Nyt kun DSF on tehnyt "amoralit" ja jättänyt örinät kokonaan pois uudelta eepeeltään, olisi ehkä korkea aika vastata tributeen kuvaamalla oma "kusen DSFpaidalleni lumihangessa" -video, Varon hekottaa. Myös Hukari vaikuttaa sulautuneen hyvin ryhmään. Huomattiin, että meidän nauhoitukset taitaa olla liian punkrock noille levy-yhtiöiden kermaperseille. Arvasitteko, että reaktiot voisivat olla näinkin rajuja. Koivunen hoitaa hommansa keulilla, mutta robottimaisesti paukuttava rumpalitaituri Juhana Karlsson vie jälleen suurimman osan huomiostani, mies kun vaikuttaa eleineen aivan ohjelmoidulta kyborgilta. En oikein edelleenkään ole varma, oliko se ihan tosissaan tehty, Johansson muistelee. Pääasia, että tytöt tykkäävät. Päätettiin, että marssitaan Sound Supremeen Hämeenlinnaan ja tehdään masteri, jota lähetellään joka paikkaan. Lisäksi visuaalisuus kuuluu vahvasti rokkenrolliin. Alkaako Amoral olla "valmis" tyylillisesti. Oltiin ihmeissämme, että mistä tässä nyt ei muka saa selvää, Varon sanoo. Bändi on ollut aina livenä kellontarkka toimissaan ja sitä se on nytkin. Menenkin turvaan Bar Bäkkärille ja tsekkaamaan Amoralin keikkameininkiä. Ei alettu käyttää puolta vuotta demon hinkkaamiseen tai laittamaan rahaa siihen. No tämähän on aivan selvä tapaus! äijät hihkuvat innoissaan pohtiessani epäilyksiäni syyttävän sormen kanssa. Varmana syyttömyydestäni luin perään juorulehdestä, että "Hevi-Arin" mielijuomaa on mainittu katajanmarjajuoma ja äijä on kylvänyt jossain päin Suomea tyhjentyneitä sellaisia peräänsäkin. Pettymys seurasi jälkikäteen. Arilta ei oikein löydy varsinaista vastausta, mutta joka tapauksessa mies ottaa tuopin ja kaataa minulle lonkeroa varannoistaan. Bändi valmistautuu keikkaan tiluttamalla customkitaroita ja meikkaamalla. Oma suosikkini on joka tapauksessa Dead Shape Figuren Juhani Flinckin tekemä video, jossa tämä Suomen kovimpiin kepittäjiin lukeutuva seksipeto talloo itsepolttamiaan Amoral-levyjä. Kas näin, oikeutta ja sinunkauppoja vuosienkin aikajanalla. Havahduin kesällä 2007, kuumimman Idols-huuman aikaan hotellibileissä jonkin festarin yhteydessä siihen, että Koivunen istua nökötti yhtäkkiä huoneeni sängyn laidalla. Ja jos Amoral mustekala onkin, sille jäi vielä seitsemän lonkeroa
inferno 63
Yhtye otti vaikutteita ruotsalaisesta death metalista ja lähti myöhemmin kuljettamaan musiikkiaan yhä doomhenkisempään suuntaan. Bassoa viimeisellä levyllä soitti Justin Christian Griffithin hoidellessa örinävokaalit. solinari ei ole täydellinen levy, mutta se toimii tiettyinä hetkinä paremmin kuin loistavasti. Bändi ei turvaudu pelkästään konventionaalisimpiin ratkaisuihin, vaan hyödyntää musiikissaan hienosti ambientmaisia elementtejä ja Fields of Nephilim -tyylistä melodiakieltä. teksti mikkO malm www.mOrgiOn.cOm MoRgion Solinari relaPse 1999 TUOMIONSäVELIä AURINGONLAAKSOSTA Vuonna 1990 Kalifornian Orange Countyssa perustettu Morgion lähti alusta asti kulkemaan eri reittiä kuin useimmat jenkkikollegansa. Yksitoistaminuuttinen järkäle pitää otteessaan koko kestonsa ajan ja vaihtelee hienosti hiljaisempien kitaranäppäilyjen ja monumentaalisten riffimyrskyjen välillä. Kahdella ensimmäisellä julkaisulla toista kitaraa soitellut Mike Davis vaihtui Bobby Thomasiin, ja koskettimiin valikoitui parin lyhytaikaisen soittajan jälkeen Ed Parker. Kaava on hyvin pitkälle sama kuin debyytilläkin, mutta kaikki on jalostettu hienovaraisempaan ja iskevämpään muotoon. Unohtaa ei sovi myöskään Peton riipaisevaa haudantakaista raspiörinää, joka luo biiseihin oman aavemaisen lisänsä. Kun syysmyrskyt riepottelevat mieltä ja arki masentaa, Solinari tarjoaa täydellisen pakopaikan reiluksi viideksikymmeneksi minuutiksi. Välisoittona toimivan nimibiisin jälkeen tärähtää ilmoille Nightfall Infernal, joka on levyn hienoimpia teoksia. Morgion ei koskaan ollut mikään pioneeri, eikä se ehkä ole genrensä kirkkain kruunu, mutta yhtyeen taidossa loihtia synkkiä tunnelmia on jotain maagista. morgion teki vielä yhden pitkäsoiton vuonna 2004. Among Majestic Ruin nauhoitettiin alun perin jo 1994 mutta julkaistiin Relapsen toimesta vasta vuonna 1997. Levy sisälsi varhaisen My Dying Briden jalanjäljillä kulkevaa doom/death-hybridiä, jossa murskaavat riffit yhdistyivät haikeisiin melodioihin ja eteerisiin syntikoihin. Yhtye hajosi melko pian albumin ilmestymisen jälkeen, ja sen jäsenet lähtivät soittamaan muihin bändeihin, muiden muassa Gravehilliin ja Creepersiniin. Cloaked by Ages, Crowned in Earth ei ollut huono levy, mutta jotain puuttui. Rumpali Rhett Davisin, kitaristi Dwayne Boardmanin ja laulajabasisti Jeremy Peton perustama yhtye kärsi uransa aikana lukuisista kokoonpanovaihdoksista, ainoastaan Davis ja Boardman ovat olleet mukana alusta tähän päivään. Ehkä se jokin oli Jeremy Peto, joka oli lähtenyt yhtyeestä pari vuotta aikaisemmin. Vuoden 1991 Rabid Decay -demo ja kaksi vuotta myöhemmin julkaistu Travesty-ep sisälsivät vielä melko puhdasta death metalia, mutta debyytti Among Majestic Ruin edusti muutosta yhtyeen uralla. Sama porukka levytti vuonna 1999 Solinarin, joka on avainalbumi yhtyeen uralla; raskas, tummasävyinen, kauniin melankolinen ja hypnoottinen kokonaisuus. Varsinainen reunion tapahtui viime elokuussa, kun Morgion ilmoitti aktivoituvansa Solinarkokoonpanollaan. juuri rivinsä uudelleen kasanneen jenkkiyhtyeen taidossa loihtia synkkyyttä on jotain Maagista. inferno 65. Syntikkainstrumentaali ...The Last Sunrise päättää levyn kauniisti ja mukavan levollisesti kaiken kurmotuksen jälkeen. The Serpentines Scrolls/Descend to Arawn aloittaa levyn hiljaa hiipien ja kasvattaa jännitettä askel askeleelta, kunnes kitaroiden painava crescendo lyö vasten kuulijan kasvoja. Seuraava kappale Canticle on nimensä mukaisesti miltei hymnimäinen teos, jonka loppuosan kitarateema on kauneudessaan ja surullisuudessaan jotain todella upeaa. Vuonna 1995 bändiin liittyi kitaristi-kosketinsoittaja Gary Griffith, joka korvasi Parkerin ja Thomasin. Nyt Morgionionilla oli kasassa ehkä se klassisin ja samalla pitkäaikaisin kokoonpano. Morgionin luomissa tunnelmissa on jotain toismaailmallista: jo kappaleiden sanoitukset kuiskivat salaisuuksia muinaisista jumalista ja unohdetuista kirjoituksista, joiden tehoa uniset melodiat korostavat. Morgion kasattiin hetkellisesti uudelleen vuonna 2008 Dustflow-nimellä ja sillä erotuksella, että rumpali Davisin korvasi Peter Surowski
Sanoituksiltaan albumi sisältää näennäisesti imeliä rakkauslauluja, mutta näiden miesten sydänten läpi on kulkenut kaiketi paljon rakkautta, sillä kappaleissa surraan järjestään menneiden ihmissuhteiden perään. Kun bii- kholD Masterpiss of Pain / Phantom peaCeViLLe Tulus-yhtyeen raunioille rakennettu Khold sai alkunsa heti vuosituhannen alussa, ja bändi otti käytännössä edeltäjänsä viitan harteilleen siltä istumalta. Suurimman työn tehneet säveltaiturit Torsti Spoof, Tuomas Heikkinen, Pekka Heino ja Tomppa Nikulainen tunnetaan paremmin Leverage- ja Brother Firetribe -yhteyksistään, ja The Magnificent onkin sopiva sekoitus ensin mainitun levyiltä tuttua mahtipontista dramaattisuutta ja jälkimmäisen tarttuvaa duuri-ilottelua. Tähän yhdistetty rosoinen mutta mukavasti botnea omaava tuotanto alleviivaa kiekon yksioikoista ja simppeliä riffittelyä, eikä solistin ärhäkkää ärinöintiä mikrofonin varressakaan voi sivuuttaa.. Omaleimainen konsepti toimii mainiosti. Kimmo K. Jollain tavalla meno on kuin vinksahtanutta ja löysää Satyriconia, mutta lopputulos on verevästi erilainen. KosKinen Samat luonnehdinnat sopivat myös Black Swaniin, joka on aiemmin julkaistu United Abominations -levyn bonuskappaleena. Murinat eri variaatioissaan ovat vakuuttavia, eivätkä puhtaat jää yhtään jalkoihin. Corey Taylor saa muutaman vuoden päästä vakavan haastajan, kun nuoren Dickinsonin ääni saa puhtaisiin hieman lisää raspia. Megadeth osoittaa, että sillä olisi vielä rahkeita mestariteosten synnyttämiseen, mutta tällä kertaa keskittyminen tai voimat eivät ole riittäneet kokonaisen pitkäsoiton mitalla. Keitosta on maustettu myös Europen, Journeyn ja Whitesnaken musiikista ammentavilla fiiliksillä. Alkujaan 2001 ilmestynyt Masterpiss of Pain -debyytti oli jo aikoinaan mainio tekele norjalaista keskitempoista black metalia, jossain määrin jopa parempi kuin isoveljensä. Helvetin kova kaveri. Tällaisessakin musiikissa Suomi osoittautuu maineensa veroiseksi murheellisten laulujen maaksi, sillä Drive-bonusraitaa lukuun ottamatta ainoastaan vokalisti Eriksenin ja Circus Maximus -kollega Mats Haugenin kynäilemä Memories on sanomaltaan toiveikkaan positiivinen. JaaKKo silvasT sien taso hieman loppua kohden laskee, mainittu nousee verrokiksi aina vain selkeämmin. Vaikka black metalia pidetään yleisesti audiovisuaalisen iljettävyyden ja saastan linnakkeena, on myönnettävä, että Taaken ilmaisu on parhaimmillaan helvetin miellyttävää kuunneltavaa! Nokkamies Hoestin näkemys, sävelkorva ja tyylitietoisuus ovat edelleen balanssissa, eikä vuodesta 1993 tahkonneen bändin uralle satu suuria notkahduksia. Tavallaan Rise to Remain on kuin teknisempi Bullet for My Vallentine. Kaiken kuorruttaa kokoonpanon vokalisti, norjalaisen Circus Maximus -progeyhtyeen keula Michael Eriksen, jonka hunajainen ääni sopii kappaleisiin kuin valettu. Keskeisenä kiinnekohtana on silti jylhästi paukkuva tömistely kunnianhimoisen psykedeelisen jazz-prog-core-sinkoilun höystämänä. The Magnificent ei ole parasta, mitä edellä mainituilta herroilta on tähän mennessä kuultu, mutta kun näiden miekkosten sävellysten taso on aina ollut korkea, kiekko hakkaa useimmat viritelmät genressään tänä vuonna. Levy todistaa, että 1990-lukulaisen Norja-blackin henki elää edelleen muuallakin kuin muistoissa. Joni JuuTilainen rise To reMain City of Vultures eMi Tämä mykkä italialainen mörkö se on vekkuli tapaus. Avauskappaleen mellotronujellus kirvelee selkärangassa, Myr-kappaleen villi banjosoolo vetää suun virneeseen ja Nocturno Culton, Attila Csiharin ja Demonazin kaltaiset vierailevat vokalistit tuovat levylle monipuolisuutta. Noregs vaapen on laadukas ja jopa odotettua pirteämpi jatko Taaken kovaan levytyssaagaan. Parasta metalcorea, jota saarivaltio on tähän mennessä tarjonnut. Yhtyeen instrumentaalibiisit koostuvat lukuisista osista, joissa muhevan bassovoittoinen kielisoittimina on kaksi varsin luovasti käytettyä bassoa ryminä rytmittyy rehvakkaasti elämöivällä lyömäsoitannalla. Tavattoman laajalta skaalalta lähtee ulosanti. Kiero groove ja laiska komppi yhdistyvät levyllä suorastaan mainiosti. Melodisimmillaan, kuten avausraita Ultramorthilla, Morkobotin meuhkaaminen tuo mieleen jopa Morphinen. Äänimaailman tuhti bassosoundi on seikka, joka määrittää kiekon värin edelleen kekseliäällä tavalla. Mukaansatempaava meininki ja riemullisen hektinen fiilis ovat kuitenkin Morkobotissa se kaikkein keskeisin juttu. Taake Noregs vaapen kariSMa käsialaa. Toni Keränen The MagnificenT The Magnificent frontierS Syksyn tummenevia iltoja marssii valaisemaan suomalais-norjalainen projektikiekko, jolta löytyy bonusraitoineen 13 kappaletta vuoden kovimpia AOR-/ hard rock -veisuja. The Magnificentin biiseistä yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat kotimaista Brittimedian kovasti vouhottama Rise to Remain esittelee debyyttinsä. Ja niin, Austin on todellakin SEN Dickinsonin jälkeläinen. Janne Tolonen MorkoBoT Morboe SupernaturaL Cat Tyylipuhtaan norjalaisen black metalin reliikiksi jämähtänyt Taake ei suostu muuttumaan vuosien ja muotivirtausten lipuessa hiljalleen ohi. Yhtyeen viides kokopitkä jatkaa tutuilla linjoilla mutta tarjoilee myös pieniä yllätyksiä ja toimivia tehokeinoja. Ehkä tahtotila on kohdallaan ensi kerralla, kun Mustaine on nyt saanut täytettyä kolmen levyn sopimuksen vihaamansa Roadrunner Recordsin kanssa. Tämä on hyvä, sillä yhtyeen pätevälle peruskamalle on edelleen suuri kysyntä. Runsas keikkailu tuo tämän varmasti kuin itsestään. Trion musiikki on kieltämättä outoa ja monimutkaistakin, mutta kuten miltei jokaisessa yhtyettä koskevassa tekstissä, robottimaisuuteen yhdistyy aimo annos inhimillisyyttä. Kolmikko Lin, Lan ja Len kolistelee ja pöristelee neljännellä levyllään ihastuttavan ennakkoluulottomasti mutkitellen, luomusti ja maanläheisesti klonksuen. Itse musiikissa ei ole mitään maata mullistavaa, mutta kun suoranaisia heikkouksiakaan ei löydy, Dickinson hoitaa tontillaan sen, mikä jää monelta keskivertovokalistilta tekemättä: nostaa panoksellaan bändin uusiin sfääreihin. Bändi on hyvinkin kohunsa ansainnut. Mainittujen lisäksi yksinkertaista mutta tehokasta riffittelyä sisältävä Fast Lane on levyn loppupuolen valopilkkuja. Kerrankin hypellä on tekemistä todellisuuden kanssa. Austin Dickinson paljastaa heti kättelyssä olevansa shöyn kapellimestari ja nousee kertaheitolla yhdeksi nykymetallitaivaan kirkkaimmista laulajatähdistä
Kuulaat biisit hengittävät kevyesti, mutta myös kipakampaa osastoa löytyy sopivissa määrin, kuten odottaa saattaa. Tunnistettava porilainen musiikillinen kierous on toki edelleen läsnä, ei tässä mitään Wheels of Steeliä olla versioimassa. Psykedeelisen ääridoomin tuplalevytyksillä kuulijaystävällisyyden käsitettä pian parikymmentä vuotta häirinnyt brittiyhtye on jälleen uusinut kokoonpanoaan menettämättä musiikkinsa eteerisen musertavaa luonnetta. Suvantokohdista huolimatta pääpaino on tymäkänvauhdikkaassa poljennossa, jonka päälle vokalisoiva perkussionisti rääkyy Enoch-magiaa pursuavat korinansa. Absun edellinen levy Absu (2009) ei aivan lunastanut kovia odotuksia, mutta nyt lunastetaankin oikein olan takaa. Tami hinTiKKa Deliverancen olevan jo kolmas Black Sun Aeon -levy. Kenties. joittelee kiivasta blastkaahausta, mukaansatempaavaa hitaampaa riffiä, tuplabasareita ja moshausta jokseenkin täydellisessä suhteessa. Edeltäjälevyn, viimevuotisen Roudan teema oli selkeästi talvi ja kylmyys, mutta uusimmallaan bändi ottaa asiakseen kanavoida jokseenkin syksyisiä ja kaihoisia tunnelmia. Ideoita survotaan ilmoille hillitöntä tahtia, ja paketti tuntuisi silti hengittävän. Kun avauslevyn kolmosraita Cipher starttaa kuin neoprogesti haahuilevilla kitaraliideillä varustettu postpunk-klonksutus, havainnon monipuolistumiskehityksen jatkumisesta voi vääntää lukkoon. Birminghamilaisten uran neljännellä tuplalla livutaan tuplabassarein ryyditetyn toiminnallisen doom/deathin louhikkoriffittelystä romanttisen sievään pianonkuljetukseen ja seesteiseen kitarasoolosivelyyn. Levyä kuunnellessa tulee mietittyä jälleen kerran, kuinka tajuttoman kovaa jälkeä Saukkonen saisi puristettua itsestään irti hillitessään hieman julkaisutahtia ja keskittymällä yhden huippulevyn luontiin. 72 Inferno Hudiksi ei tätäkään voi missään nimessä kutsua, mutta olisiko lopputulos voinut olla huolellisemmalla ja pitkäjännitteisemmällä hiomisella vieläkin Joni JuuTilainen kovempi. aBsu Abzu CandLeLigHt Kipakat virveliniskut ja korkea huuto käynnistävät matkan mytologis-okkultistisen metallin mystiseen maailmaan. Tiukkuudestaan huolimatta Harsh Realities ei toista itseään tai kuulosta tekorankalta tai keinotekoiselta. Totaalista ja liki täydellistä muotoseikkojen hallintaa sillä kuuluisalla jollakin. Pinna on aivan helvetin kireällä, mutta vaihtelua on silti kiitettävästi eikä erinomainen tuotanto kuulosta teknologian kuolleeksi jyrsimältä. Uutuuslevytyksellä dissonanssi kääntyy enemmän sulavaksi monipuolisuudeksi kuin raastavaksi riitasointuisuudeksi. Albumin kuudella kappaleella levyn päättävä Song for Ea yltää lähes viiteentoista minuuttiin liikutaan tunnelmallisista herkistelyhetkistä aina vihaisiin blasteihin asti. Kymmenminuuttisen Devastatorin riffittely tempaa myös mukaansa, mutta loppupuoliskon hypnoottiseksi tarkoitetuttu mutta itseään toistava jumitus kääntyy vähintäänkin puolet liian pitkäkestoisena koko kappaletta vastaan. Alta puolituntinen paketti si- "Tuhannen yhtyeen ja julkaisun miehen" Jussi Lehtisalon bassottama Pharaoh Overlörd on laajentanut linjana linjattomuus -periaatteen mukaisesti ilmaisuaan junnaavasta yhden riffin instrumentaalirockista avantgarden kautta ehtaan heavy metaliin. Synkälle avausraidalle Transylvanian Afternoonille ei löydy neljästä muusta selkeästi tyhjänpäiväisemmästä kappaleesta haastajaa, ja tässä kiteytyykin levyn suurin ongelma: materiaalista haluaisi tykätä enemmän kuin käytännössä voi, eikä kiekolta löydy kuin puolet hyvää ja loput ihan kivaa. Ja "se" on kuulkaa hieno ja tärkeä asia. Kari KosKinen Albumi starttaa lupaavasti lyhyellä akustisella introlla sekä vauhdikkaasti rullaavalla nimikappaleella, joka on levyn "normaaleimpia" ja samalla parhaita raitoja. Abzulla mustan metallin ja thrashin aggressio sekoitellaan itämaisiin tunnelmiin ja millintarkkoihin kikkailuihin. Kaikista instrumenteista ja karjuntalauluista vastaava Saukkonen on antanut tällä kertaa runsaasti tilaa Janica Lönnin pehmeälle naisäänelle, joka soveltuu levyn ilmapiiriin hyvin. Siis hemmetti, en käsitä vieläkään, miten keskimitaltaan minuuttiset biisit välttävät genren perisynnit näin vaivattoman oloisesti. Ehkä seuraavalla julkaisulla asiat ovat paremmin, vaikka tyylilajia ei voi lähteä edes arvailemaan. mega esoTeric Paragon of Dissonance SeaSon of MiSt DeaTh Toll 80k Harsh Realities f.d.a. Miten tämän jälkeen kenenkään kannattaisi edes yrittää. Kotimainen Death Toll 80k tekee debyyttipitkällään koko genren lähes turhaksi. Levyn ilme onkin kahta aiempaa pehmeämpi ja sävykkäämpi. Lujasti sanon, mutta täydestä sydämestäni. rekotz Pharaoh oVerlörD Out of Darkness SVart/fuLL ContaCt Yöllä ensimmäistä kuulokekuuntelua suorittaessani vakuutuin siitä, että Harsh Realities nousee ajan kanssa vielä yhdeksi kaikkien aikojen parhaista grindcorelevyistä. A-puolen päättävä Doomsday Morning nousee myös levyn parhaimmistoon, simppelin keskitempoisessa ja doomhenkisessä kappaleessa on hienoa melankolista ja tummaa tunnelmaa, rikasta instrumentointia sekä yksinkertaisen tarttuva kertosäe. Sen suurin innoittaja lienee 80-luvun hämäristä kolkista esiin tongittu käppähevi, etenkin brittiläinen sellainen. Toki Esotericilla on edelleen myös taito pitää suspenssi yllä pinteenomaisen hitaalla tempolla ja hievahtamattomalla kitaranpärinällä. Rumpali-laulaja Proscriptorin luotsaaman yhdysvaltalaisyhtyeen moni-ilmeinen tumma tulitus tarjoaa koukun jos toisenkin. Näin lisämättöjä taakse saaneena olen edelleenkin sitä mieltä. Periaatteessa vinyylin B-puoli pelaa samoilla elementeillä kuin A-siivukin. Yhtye on siinä määrin omalakinen, että se on onnistunut muokkaamaan hitaasta, kieroutuneesta ja superraskaasta musiikistaan suurisuuntaisuudessaan jopa säyseää.. Hyvä genretuntemus ja vahva näkemys eivät kanna Pharaoh Overlördiä tällä julkaisulla kuin karvan yli puoliväliin. Proscriptorin taidokas rumpukaaos yhdessä monipuolisten kitarasahausten kanssa on jo itsessään miellyttävää kuultavaa, mutta kun kaiken vielä punovat yhteen toimivat sävellykset ja sovitukset, niin alta pois
Pelkillä musiikillisilla ansioillaan levy ei liikoja tarjoile, ellei sellaiseksi lasketa vokalisti Wyrmfangin poikkeuksellisen raakaa laulusuoritusta, mutta tekstien kautta bändin maailmasta aukeaa portteja, jotka voivat tarjota kuulijalle yllättäviäkin visioita. Joni JuuTilainen Paha kaksonen Hekumania fan Paha Kaksonen osuu korskealla suomirockillaan jonnekin Kotiteollisuuden, Klamydian ja Popedan välimaastoon tavoittamatta minkään edellä mainitun parhaita puolia. Parhaimmillaan yhtye tuottaa ihan mukiinmenevää raskasrockia, jota voisi kuunnella vaikkapa kesällä autossa tai pienessä nousuhumalassa festareilla. Magia on matkan varrella kärsinyttä, vaikka kappaleista huokuu edelleen tiettyä pahantahtoista auraa. Vaikka esimerkiksi Popeda ei ole sen syvällisempi yhtye, sen musiikissa on hikeä, vääntöä ja sitä kuuluisaa munaa. Huolimatta siitä, että Where Distant Spirits Remain on aavistuksen hampaa- Tshekkiläisen Rootin legendaarinen status erityisesti kotimaassaan on täysin ansaittu, mutta ei sillä enää uudempia levyjä kannatella. Hekumania ei ole täysin tuhoon tuomittu levytys, mutta lisäpotkua ja terävyyttä kaivattaisiin melkein joka osa-alueella. Reckless Love 12 Reckless Love 12 Rock n roll sensation Rock n roll sensation klo 23 jälkeen 5 klo 23 jälkeen 5 11 11 Turmion Kätilöt 11 11 Turmion Kätilöt 4 11 Reckless 12 Love 12 Damnara 12 Damnara 5 11 Rock nDawson Saxon roll sensation 16 11 Oliver Dawson Saxon 16 11 Oliver klo 23 jälkeen 5 10 (UK) Rattle 10 (UK) Rattle 11 11 Turmion (acoustic) 13/15 Kätilöt 25 11 mokoma (acoustic) 13/15 25 11 mokoma 3 12 Damnara 12 sensation 3 12 Rock n roll sensation Rock n roll 16 11 klo 22 jälkeen 5 Oliver Dawson Saxon klo jälkeen 5 5 12 (UK) Rattle 10 5 12 lizzy borden 15/20 lizzy borden 15/20 25 12 mokoma (acoustic)II 11 helvation festival 13/15 9 12 helvation festival II 9 3 12 Rock 2n roll sensation 20/23, päivän lippu 40 20/23, päivän lippu 40 klo 22 jälkeen 5 10 12 helvation festival II 10 12 helvation festival II 5 12 lizzy 2borden 15/20 25/28, päivän lippu 40 25/28, päivän lippu 40 9 12 Seagrave 14 12 Seagrave 14 12 helvation festival II 20/23, 2 päivän lippu 40 The Government The Government 10 12 helvation festival II Strike 5 Strike 5 25/28, 2 päivän lippu 40 14 12 Seagrave The Government katso kaikki esiintyjät: katso kaikki esiintyjät: Strike 5 4 11 4 11 5 11 5 11 kkaatt kkeeii katso kaikki esiintyjät: domhelsinki fi domhelsinki fi domhelsinki fi miKKo malm ghoul PaTrol Ghoul Patrol SpinefarM Harppaus demotasolta levyttäväksi artistiksi muiden maksaessa banjot on nykypäivänä melkoista kolmiloikkaa, mutta kovan työn ja miehistönvaihdosten avoinna to 20 01 pe la 20 04 avoinna to 20 01 pe la 20 04 freda 42 freda 42. Onhan tämä edelleenkin hyvin tunnistettavaa ja omaperäistäkin, mutta laskusuhdannetta voi tuskin kukaan enää kiistää. Kari KosKinen charnel WinDs Der Teufelsbund werewoLf Der Teufelsbund lienee yksi alkaneen vuosituhannen odotetuimpia kotimaisia black metal -debyyttejä. Riffikirjo ei nouse kuitenkaan enää takavuosien tasolle, ja ikävästi sanottuna Root kuulostaa jo ikäiseltään. Näennäisesti levy on kyllä intensiivinen, aggressiivinen ja vauhdikas, mutta ilman yhden musiikkimaailman suurimman mysteerin, niin sanotun X-tekijän läsnäoloa meininki on varsin onttoa. Tästä parhaina esimerkkeinä Nocturnalin Immortalmyötäilyt ja Aokigaharan ilmeinen alghazanthmaisuus. Heritage of Satan on hyvin kaukana The Temple in the Underworldin (1992) tai The Bookin (1999) monipuolisesta, kauniista ja eep- K pisestä paholaisenpalvonnasta. Akustista kitaraa ja puhtaita lauluja kuullaan paikoin, mutta musiikin pääpaino on esoteerisissa sanoituksissa, jotka tihkuvat magiaa ja mystiikkaa. Onkin hieman huvittavaa, että levyn parhaimmat hetket kuullaan, kun Graveborne muistuttaa jotain entuudestaan tuttua bändiä. Pure Negativity on hyvin tehtyä mutta harmittavan ilmeetöntä black metalia. Tulevaisuuden suhteen lienee kuitenkin turha olla huolissaan, sillä bändin kehityssuunta on ollut tasaisesti nousujohteinen. Joni JuuTilainen rooT Heritage of Satan agonia falloch Where Distant Spirits Remain CandLeLigHt Skotlantilainen duo tunnelmoi kaihoisasti debyytillään, joka on varsin vahva pelinavaus. Paljon muttei riittävästi melua tyhjästä. mega Kokeneista muusikoista koostuva kotimainen Graveborne avasi pelin varsin oivalla Astride Over the Grave -demollaan (2009), jonka perusteella yhtyeen ensimmäiseltä kokopitkältä uskalsi odottaa kovia näyttöjä. Kyllähän tässä Agallochin hengessä kuljetaan ja kuljetetaan, ja jopa Drudkhin nimi nousee välillä mieleen. Kumpikaan näistä ei säväytä. Varsinainen konserttitaltiointi ei sisällä myöskään 5.1-ääniä. kuvatallenteen jälkeen kuvatut musiikkivideot. Väsynyt blastaus ja reippaampi tempo eivät kuitenkaan piristä yleisilmettä, sillä nämä ovat suoraan pois bändin ainutlaatuisesta tunnelmasta. Gravebornella on homma teknisesti ja asenteellisesti hyvin hallussaan, mutta materiaali kaipaa selkeästi lisää ulottuvuuksia ja dynamiikkaa. Sekin vinyylinä, totta kai. Sen juhlallisempia ajatuksia tämä ei allekirjoittaneessa herätä. Genren alkuaikoja muisteleva hardcore on saanut sävyjä crustpunkista ja grindistä, ja homma on kuorrutettu kahden vokalistin mölinällä. Bändin dramaattisella otteella soittama dark/black kuulostaa edelleen hyvin persoonalliselta, ja vanha herra Big Bossin kärisevät, laulavat ja kähisevät lauluraidat ovat täynnä saatanallista karismaa. Sovituspuolella sekä lauluissa että musiikissa on oivaltavia ratkaisuja ja melodiataju mukavasti kohdillaan. Tami hinTiKKa graVeBorne Pure Negativity nykta earTh ToDay Earth Today ruSto oSiriS Eteläsuomalaiselle Earth Todaylle on ehtinyt kertyä reilussa vuosikymmenessä kourallinen splittejä ja demojulkaisuja, mutta vasta nyt kuullaan ensimmäinen täyspitkä. Samaa voi sanoa myös itse musiikista. Kahdella onnistuneella demolla mielenkiintoa herättänyt bändi lunastaa odotukset osittain. Nyt ollaan kuitenkin astetta kevyemmissä tunnelmissa niin musiikillisesti kuin soundillisesti. Klassisiin tuotoksiin verrattuna Heritage of Satan on selvästi nopeampaa ja tyylikirjoltaan kapeampaa menoa. Tylsin hampain pureva musiikki on pääosin laiskanpulskeaa ja väkinäistä äijäilyä sisältävää paatosta. Pientä nipottamista siis löytyy, mutta puutteistaankin huolimatta Hell Over Sofia on ihan nautittavaa perusmuottiin valettua laatutyötä. Kari KosKinen ton ja vaaraton albumi, se on ensilevyksi vahva tuotos. Der Teufelsbundin sisäistäminen vaatii äärimmäisen paljon vaivaa ja paneutumista. Laulupuolella suositaan puhdasta nuoren miehen ääntä ärinän ollessa mukana vain mausteena. Root on tullut vuosikymmenen aikana selkeästi lähemmäksi keskiviivaa. Siinä missä levy on tuotannollisesti turhankin jyhkeä, selkeä ja metallinen, soittoon kaipaisi sopivaa taidonpuutteen tai promillemäärän tuomaa asennetta ja tahatonta groovea. Eniten harmittaa monimuotoisuuden kaventuminen. Charnel Windsin musiikki on pohjimmiltaan varsin pätevää perusblackia, jonka sekaan on istutettu vaikutteita myös muista tyylilajeista. Postrock ja uuden aallon "hippihenkinen mustametalli" ovat avainsanoja Fallochin herkänmetallisessa kokonaisuudessa, jossa vuorottelevat ja toistensa lomaan soljuvat akustiset kitarat, eteeriset koskettimet, blackmetalmaiset vauhtikohdat ja hiljalleen etenevät kaihosävelet. Siinä missä toinen ääntelijöistä edustaa perinteisempää jäntevänväkinäistä hc-huutoa, solistikaverilta löytyy äärimmäisen päihtyneen ja syyttä vihaisen punkkarin viimeisillä voimillaan tuottamalta räksytykseltä kuulostava tapa ilmaista itseään
Sävelskaala on ilahduttavan värikäs. Craig McGillvray haMMers of MisforTune 17th Street MetaL bLade Kaikesta hyvästä huolimatta lätty ei nouse keskikastia kovemmaksi. Pienellä rallien karsimisella näin olisi kenties voinut käydäkin. Tami hinTiKKa Valhall Red Planet HaMMerHeart käppähevin tienoilla, mutta kauttaaltaan tiukan 70-lukulaisesti toteutettuna. Bändi tekee työnsä yhtä laadukkaasti ja samalla yleisilmeellä kuin genreveljensä Dream Theater ja Symphony X. Polta hippi vielä toinenkin. Kari KosKinen Darkthronen ystävien ei kannata ostaa tätä sokkona, vaikka Fenriz rumpuja paukuttaakin. Loput kuusi oli pakko siirtää yölliseen kuulokekuuntelusessioon, jotta vivahteet saisi talteen maksimaalisella tarkkuudella. Hieman raskaammin soivia rytmikitaroita lukuun ottamatta kaikkea leimaa ehta 70-lukulainen tunnelmien runsaudensarvi. Löytyy Jethro Tullia, Queeniä, vanhaa heviä, progea... Meininki on verkkaista ja tavallaan jopa laiskaa, mutta vanhakantaisen vetoavaa. kaikki toimii! Näin tuhansia levyjä kuulleenakin uskallan väittää, että vastaavalla tavalla kasattua miljoonalaatikkoa en ole aiemmin kokenut. Todella hieno ja aivan omia polkujaan kulkeva yllätys, joka maittanee erityisen hyvin esimerkiksi Slough Fegin ja ylipäätään Cruz Del Sur -levy-yhtiön bändien ystäville. Kari KosKinen. Jo 80-luvulla perustettu Valhall nimittäin pärisyttelee lämpimältä soundaavaa ja karheasti pörisevää stoner/doom rockia. Soundi on terävä ja kirkas, eikä sitä ole ammuttu aivan täyteen. Useita levyjä tutkan alla julkaissut Hammers of Misfortune ansaitsee nimittäin jokaisen laatumusiikista kiinnostuneen huomion. Mikäs tässä lipuessa, ei kannata hosua turhia. 17th Street on hyvin omalaatuinen yhdistelmä Flower Kingsin kaltaista progeilua, folkkia ja menneiden vuosikymmenien kirkasotsaisempaa heavy metalia. Vaikutekirjo on huima, ja yllättävät sovitukset nitovat kaiken hämmentävän rikkaaseen ja vaivattomasti soljuvaan pakettiin. This Mortal Coil on genrensä stereotyyppinen äänite. Mustaa tässä on vain piipusta nouseva käry ja soittajien sielu. Musiikin monimuotoisuutta ja vaativuutta kuvastaa sekin, että kuuntelin kolme ensimmäistä kappaletta normaalisti päiväsaikaan. Red Planet on äänitetty jo vuonna 2000, mutta ensijulkaisunsa se sai vasta parisen vuotta sitten. Proto/psych heavystä hupitupakantuoksuiseen fiilistelyyn taipuva biisimatto pujottelee siellä Troublen, Black Sabbathin, Saint Vitusin ja niin sanotun 78 Inferno reDeMPTion This Mortal Coil inSideout Sulavasti mutkittelevaa progressiivista metallia takova yhdysvaltalainen Redemption osaa hommansa. Metalliahan tässä on lopulta aika vähän, vaan mitäpä siitä. Tämänkaltaisia levyjä kuulee nykyään aivan liian harvoin. Kulman takaa yllättävät soolot, värikkäät laulut, kauniisti soiva piano, menevämmät rokkaukset... jestas, tämän paletin edessä korvat tahtovat mennä nautinnosta kipristelevään solmuun. Bändin soittajistolla on biisiin katsomatta kädet täynnä töitä, mutta Redemption-kuusikko saa sil- Näistä jenkeistä on harva kuullut yhtään mitään, mutta nyt silmät ja korvat auki
Nightsatanin musiikki on pohjimmiltaan hyvin soundtrackmaista, mutta siitä löytyy oma osansa niin 70-luvun space rockista, 80-luvun militantista protoindustrialista, dark wavesta kuin postpunkistakin. Simppelit mutta toimivat riffiryppäät iskevät tajuntaan vokalisti Jürgen Dachlin ärjyn ja jylisevän viemäröinnin JaaKKo silvasT siivittäminä. Renessanssinero Mike Pattonin lafka on tälle brooklyniläiskollektiiville aivan oikea koti. Useat vierailijat höystävät yleiskuvaa edelleen sillisalaattimaisempaan suuntaan, mutta juuri yllätyksellisyys ja sekavuus tekevät levystä kiinnostavan. Syntikoiden maalaama tunnelma on keveimmilläänkin lohdutonta ja raskaimmillaan hyvinkin painostavaa, eli lähes vastakohtaista kuin trion visuaalinen, osin huumoripitoinen ilme antaa odottaa. Tämä tietenkin vaatii valmiutta ottaa vastaan oudompaa ja paikoitellen hyvinkin eklektistä ilmaisua. On varsin hämmentävää, kuinka vähillä ja yksinkertaisilla instrumenteilla ja aineksilla sävelletty retrofuturistinen musiikki voi olla näinkin monipuolista ja kiehtovaa. Päätösraita Steel Diamond Part IV:n melodia lainaa joko vahingossa tai tahallisesti Iron Maidenin Wasted Yearsia. Ruins of Mankindin vahvuus on musiikin moniulotteisessa painostavuudessa. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa ti esitettyä asiansa yllättävänkin konstailemattomasti. Aloituskappale Microgravity on esimerkillistä oudon laidan jenkki-indietä hiukan Chavezin hengessä, mutta sitten alkaa kuulua kaikenlaista muuta. Erittäinkin hajanaiseksi miellettävä levy on yllättäen silti varsin kuunneltava kokonaisuus. Erityisesti edellä mainitun kieron yksinkertaiset ja piinaavat kosketinkuviot ovat edelleenkin mullistavia. On Blixa Bargeldin epämääräisen rämpyttelyn päälle tarinoimaa juttua viinanjuonnin ja lentomatkustamisen suhteesta, Trey Spruancen jyräävää metallikitarointia, sludgeen hurahtaneelta Princeltä kuulostavaa aineistoa, elektronista häröä ja niin edespäin. Pohjalla tietenkin ovat omaehtoi-. Ruins of Mankindin hidas riffisahaus ja huojuva rumputyöskentely saattaisivat jossain toisessa hevin lajissa ärsyttää, mutta tällaisessa juurimätössä ne alleviivaavat asialleen omistautuneen bändin omintakeista tyylitajua. Sokerina pohjalla makaava, mahtaileva ja kornisti nimetty kymmenminuuttinen Departure of the Pale Horse palkitsee anteliaasti kaikki eepoksia janoavat progenkuluttajat. JaaKKo silvasT nighTsaTan Midnight Laser Warrior SoLina/SVart Vuosi sitten Nightsatanin debyytin osuvasti laserilla luettavana compact discinä julkaissut levy-yhtiö Solina palaa ajassa taaksepäin tehdessään yhteistyötä laadukkaista julkaistuistaan tutun Svartin kanssa. Biisit ovat kauttaaltaan toistensa näköisiä, mutta niiden sisältämä energia riittää nostamaan pirunsarvet ilmaan ja takomaan tahtia mukana. This Mortal Coil ei varsinaisesti yllätä, mutta esimerkiksi Noonday Devilin kirskuvat konehöystöt osoittavat, että perusprogemetallibiisistä saa hyvin maustamalla normaalia kiinnostavamman. Yhtymäkohtia on myös useita albumeita 2000-luvulla tehneeseen Zombi-duoon, mutta siinä missä amerikkalaiset kuulostavat horrorrainojen päivältä, Nightsatan olisi niissä yö. Tyylillisesti joukkio on niin liukkaasti hyppysistä irtoileva, ettei siitä meinaa saada otetta laisinkaan. Vaikka rakennepuolella riittää setvittävää, kappaleissa on selkeä punainen lanka ja parhaimmillaan (Blink of an Eye, Perfect) myös tarttuva kertosäkeistö. Kahden kanttorin ja sähkörumpalin loihtima instrumentaalinen musiikki ammentaa vahvasti Dario Argenton klassisten 70-luvun kauhuelokuvien hovisäveltäjänä tutuksi tulleen italoprogebändin Goblinin musiikista. Siinäpä lasermetallikytköstä riittämiin. mega The Book of knoTs Garden of Fainting Stars ipeCaC DiaBolos DusT Ruins of Mankind MaSSaCr Ihmiskunnan raunioilla, tuomiopäivän varjossa kertoo verisiä tarinoitaan saksalainen albumidebytantti Diabolos Dust. Yhtye on valinnut ulosannikseen perinnetietoisen ja kulmikkaan "slow motion thrashin". Lopputuloksena on avattavilla kansilla, uusilla kansitaiteilla ja bonuskappaleella varustettu vinyyli- versio, jolla turkulaisten hypnoottinen ja uhkaava musiikki kuulostaa analogisesta formaatista huolimatta oikein hyvältä
INFERNO/9 RUMBA/14
Se estää yhtyettä katoamasta lopullisesti omaan henkiseen Sonoraansa. miKKo malm Kauas on tultu niin ajallisesti kuin tyylillisestikin tämän yhdysvaltalaisen vauhtihirmun vahvasta Extreme Conditions Demand Extreme Responses -debyytistä (1992). Katto on korkealla mutta jalat ravassa. Yhtye on saavuttanut jo eräänlaista kulttimainetta intensiivisen keikkailun ansiosta, ja kyllähän se kokemus levyltäkin kuuluu. Kyllähän Nonstop kieltämättä tylysti soi, eikä meininki ole löystynyt vuosien saatossa karvaakaan Lou Kollerin karjumisesta puhumattakaan. Huippukohtiensa perusteella levy ansaitsisi liki ylimaallista hehkutusta,. Olisi väärin sanoa, että osin kokeellisistakin raidoista kasvaa mammutteja huomaamatta mistään hiljalleen kasvattelusta ei ole kyse, vaan perustat aaltoilevat oman lakinsa mukaan. Svartir Sandar on läpeensä islanninkielinen tuplalevy, joka vie tekijöitään kokeilevampaan suuntaan. Brutaali totuus kuitenkin on, että End Timella eksytään kohkaavan kokeellisuuden sekamelskaan, eikä 3 The Ghost You Gave to Me MetaL bLade Harvinaisen typerästä nimestään huolimatta 3 esittää aika mielenkiintoista musiikkia. Vasta erinomaisesta Death to Tyrants -levystä (2006) alkaen bändin kelkkaan hypänneet heitäkin löytyy sen sijaan latovat massit tiskiin ja ihmettelevät, mistä se paras NYHC on tehty. Jokainen veto on äänitetty uusiksi, mikä on sikäli outo ratkaisu, etteivät ne vanhatkaan versiot soundiensa puolesta nyt niin huonolta kuulosta. Tämä on käsky. Kari KosKinen sólsTafir Svartir Sandar SeaSon of MiSt sick of iT all Nonstop Century Media New Yorkin legendaarisimpiin hc-bändeihin lukeutuva Sick of It All juhlistaa neljännesvuosisadan mittaista uraansa julkaisemalla 20 biisiä kattavan kokoelman. Versiot ovat melko uskollisia alkuperäisille. Metallin monitoimimiehen, basisti Dan Lilkerin perustama pumppu näyttää nykyisellään olevan jonkinlainen grindcoren Primus. Ajoittain esiin puskevat tuplakitaraharmoniat ovat myös mielenkiintoinen lisä, kuten täysillä palkeilla esitetty huutolaulukin. Basso sykkii ja murisee nautittavasti, Guðmundur Oli Pálmason soittaa rumpunsa totutun kovalyöntisesti ja kankeasti, kitaroista kaiverretaan todella rivoa särmää ja sinistä syvyyttä, naislaulun, saksofonin ja urkujen pilkahtelua osataan hyödyntää juuri sopivissa kohdin. Bändi liikkuu aiemmista blackja tunnelmametallivaikutteistaan kohti 80-lukulaisen postpunkin ja 90-lukulaisen postrockin juuria. Garden of Fainting Stars on outo ja kiehtova levy. Osittain musiikki tulee aika likelle Procupine Treen tai Flower Kingsin taajuuksia. Seoksen osasista ei tahdota saada tehoja irti, ja mieleen hiipii väkisinkin ajatus, että sekalainen viisikko ei oikein itsekään osaa päättää, millaista musiikkia se haluaa soittaa. sen näkemyksellinen ote ja oudoissakin biiseissä lymyävät melodiat. Tällaisella vinguttelevalla ja riitasoinnuttelevalla oikuttelulla on toki ystävänsä, ja he löytänevät levystä etsimänsä. Levykaksikon tärkein puoli on äänen tutkimisessa: Svartir Sandar ei ole niinkään riffi- ja melodiahelmistön jatkuvaa paraatia kuin sommitelma verraten yksinkertaisten soittokuvioiden varaan rakennettuja sovitus- ja sointioivalluksia, joissa äänen annetaan vaikuttaa isosti ja rauhassa. Raitojen yksittäinen identiteetti ei ole yhtä kirkas kuin Köldillä. Kahdentoista kappaleen kokonaisuus on jaettu kahdeksi 40 minuutin siedettäväksi osaksi, joista jälkimmäiseltä ei löydy lipeilevää tauhkaa vaan pirteimmät, rokkaavimmat ja tarttuvimmat kappaleet ensimmäisen levyn alkaessa oikeastaan odottamattomankin verkkaisilla eepoksilla. Silti sitä sopii suositella lähinnä viistomman toiminnan kannattajille, joille nautittavaa riittääkin tavanomaista enemmän. Kimmo K. KosKinen lähDön aika Lähdön Aika ruSto oSiriS Lähdön Aika on ehtinyt julkaista kahdeksassa vuodessa koko joukon tavaraa splittiseiskoista minilevyihin ja kasettialbumeihin, ja onpahan joukossa täyspitkä cd:kin. Säröä ei ole riisuttu, mutta se ei lyö kasvoille metallisen painavana kuten aiemmin. Nonstop ei tarjoa silti niin paljoa uutta vivahdetta tai energiaa, että vanhojen fanien kannattaisi ostaa kiekko sokkona. Metal Bladen sijaan bändi olisikin paljon helpompi kuvitella esimerkiksi InsideOutin rosteriin, mutta tämä on vain osatotuus. Silti orkesteri tuntuu olevan vasta musiikillisen taipaleensa alussa, sillä turhan linjatonta ja osin hapuilevaa yhtyeen tyyli on, eivätkä itsesäälissä rypevät, itseään toistavat sanoituksetkaan onnistu voittamaan sympatioita puolelleen. Uimahallin pohjasta löytyneeltä soundiltaan levy on edeltäjäänsä kuivempi, rosoisempi ja kevyempi, mutta samalla tavattoman kuulas ja kaikuisa. Toisaalta Brutal Truthin grindissä voi kuulla nykyisen Napalm Deathin henkeä, vaikka Nappuloiden intensiteettiä ei saavuteta. Enkä tarkoita nyt mitään peukkubassotteluja tai nenäänlaulamista, vaan häröilevää eksperimentaalisuutta, joka tunkee esiin läpi letun. Jopa lähelle Bathory-rekisteriä kurottavan nimibiisin kuorokasvattelut tuntuvat kerrankin oikeasti tilannetta ylentäviltä. Vaikka monenlaisesta melusaasteesta pidänkin, Brutal Truthin tämänkertainen turpaanveto hutkii ohi kohteen. Tami hinTiKKa elks Destined for the Sun tee pee BruTal TruTh End Time reLapSe Jenkkiläinen Elks vääntää debyytillään ihan kohtuullista pörinäheviä. Kolmessa kuukaudessa syntyneen albumiparin tunnuspiirteet ovat liukuvampia ja abstraktimpia. Suureellisen kiekkoparin pelastaa sittenkin maltillisuus. Mukavaa, että tällaiseen kosmisempaankin rokkaukseen on uskallettu pistää sekaan hieman ryhdikkäämpää riffittelyä ja hienoja kitaraharmonioita. Livenä möyrintä saattaisi tehota pistettä paremmin, mutta huonolla tavalla turhan suttuinen äänite ei tahdo vakuuttaa. mega Tue Madsen on osannut ruuvata levyille tarpeeksi jämerät soundit. Bändi itse kuitenkin kokee, että vasta viitisen vuotta sitten tuottajaksi löydetty Huikealla Köldillä (2009) Suomessakin menestyksekkäästi sydämiä korventaneet Islannin aavikkotaiteilijat eivät anna uusimmallaan kevyttä kimpaletta nieltäväksi. Todettavaksi jää vain toiveen toteutuminen: Sólstafir tekee jälleen vuoden parhaan musiikin. miKKo Kuronen meiningistä ja meininkiä todella piisaa meinaa saada pitävää otetta. Useampia levyjä julkaissut jenkkiryhmä sekoittelee vaihtoehtorokkausta raskaampaan progeiluun ja silaa kaiken vahvalla tunnelatauksella. Seiskan molemmissa ralleissa kättä paiskaavat hardcore ja osin sludgen/ doomin puolelle viittaava raskaampi mekkalointi. Päinvastoin kuin monet muut stoneraktit, Elksin soitossa on ohuesta yläpilvestä huolimatta jämäkkyyttä ja sen tuottamissa riffeissä iskevyyttä
SAMI HEDBERG TEEMU VESTERINEN SUVI HARTLIN JUHA VÄSTI ANNI HAUTALA NIKO KIVELÄ UUSI HERÄ ÄMÖ RADIOSSA, TV:SSÄ, NETISSÄ LUPA KOKEILL A!
Sen sijaan tämän tason. Mitä ihmettä. Apocalyptic Revelationin (1998) tai Conguerors of Armageddonin (2000) äärimmilleen viedylle tylyydelle ja blastkaahaukselle se ei pärjää, mutta pisteet viedään tarttuvuuden ja kevyesti uran monipuolisimman kokonaisuuden avulla. Keikkatilanteita ajatellen muutos on mitä ihanteellisin, ja myös levyllä yhtye kuulostaa ryhdikkäämmältä kuin koskaan aiemmin. Suomalaisessa 88 Inferno rocklehdistössä on vallinnut liikuttava yksimielisyys siitä, miten kaikkea 70-luvun lopun rockia pitää peilata aina brittipunkin kautta. Kun sounditkin ovat edelliskiekkoja orgaanisempaa työtä, se on hellurei ja hellät tunteet. Tylsästi jurnuttava Descending Abomination ja perinteisen vähämieliset soolot vievät pisteistä puolikkaan, mutta kyseessä on silti aivan tolkuttoman kova työnäyte sitkeästi puurtaneilta veteraaneilta. Minä rakastan. Kari KosKinen kuulla "pätevää" perustason rummutusta ja persoonattomiksi tuotettuja soittimia ja suorituksia. Vaikka Ulg tuo Metsatöllista esiin uusia puolia, bändin musiikilta kaipaisi seuraavalla levyllä jotain todella uutta ja yllätyksellistä. Joni JuuTilainen Virolainen Metsatöll koki kaksitoistavuotiaan uransa selkeän huipun viimevuotisella tanakalla Äio-albumillaan. Käyttökelpoista musiikkia, jos sattuu saamaan halvalla. lauri yliTalo MeTsaTöll Ulg SpinefarM jaisesta menostaan ja lisännyt tilalle paikoin kohtuullisen railakastakin metallimeininkiä. Koko konkkaronkka teki uransa huipulla laadukkaita levytyksiä, ja esimerkiksi Styxin Pieces of Eight (1978) on suoranainen klassikko. sami hynninen sTyx Regeneration Volume I & II eagLe Styx on jäänyt Suomessa samanlaiseen varjoon kuin muukin 70-luvun lopun amerikkalainen rock. Mutta on aivan kuin Baron ja Stig eivät ajoittain olisi täysin selvillä siitä, missä haluaisivat olla. Styx, Kansas, Journey ja Sammy Hagar ovat jääneet eurooppalaisen raskaan rockin varjoon, täysin syyttä. Regeneration-albumeilla Styx uusintaversioi tuotantonsa olennaisimpia paloja. Biisit erottuvat vaivatta toisistaan, eikä kaasu hirtä enää jatkuvasti kiinni. Jonnekin sinne väliin jää vierauden tuntu. Brasilialaisen veljestrion uutukainen sisältää yli tunnin annoksen brutaalia death metalia, eikä siinä tuntuisi olevan edes pahasti ylimääräistä. Raskautta on tullut lisää, ja kyse ei ole pelkästä peräkkäin ladotusta riffitulvasta, vaan säveltämiseen on käytetty vaivaa ehkäpä enemmän kuin koskaan ennen. Tilavaikutelma sinänsä on ilmava ja taiten tehty, mutta kaipaus entisaikain raakuutta ja likaisuutta kohtaan herää tuon tuostakin. Regenerationit sopivatkin melodisen progerockin tarpeen ensihoitoon. Uusintaversiot ovat soundeiltaan uskollisia alkuperäisille, mutta soitto ja sovitukset eivät aina tavoita kantateosten liitoa. Aikuista, karkeaa ja tarkkaan suunnattua vihaa. Tätä on sitten käytetty hyvän maun vartioinnin lyömäaseena, surullisin tuloksin. Levy ei pyri olemaan uusi Arise! tai Monolith, vaan sitä mitä yhtye on juuri nyt. Styxin materiaali on ensiluokkaista, mutta uusia näkökulmia sävellyksiin ei synny. Kultakaudellaan yhtye teki melodista, raskasta ja progevivahteista rockia vimmaisesti. Tällä levyllä bändin musiikki oli viimein edennyt pisteeseen, jossa Metsatöll tuli viimeistään ottaa vakavissaan. Yhtyeen kruununjalokiven, Pieces of Eight-albumin B-puolen uusintaotot Blue Collar Man, Renegade ja Queen of Spades ovat jankkaavia ja laiskoja vimmaisiin originaaliversiohin verrattuna. Kaikessa ristiriitaisuudessaan albumi kuitenkin ilmentää yhtyeen ytimeen sisäänkirjoitettua tarvetta jatkuvaan muutokseen ja hereilläoloon. Axel Jusseit krisiun The Great Execution Century Media Piti sitten tämäkin ihme kokea. Ulgilla Metsatöll on päästänyt aavistuksen verran irti kansanmusiikkipoh- Texas in july One Reality nuCLear bLaSt Tänä vuonna lienee helpompi tehdä top 5 -lista huonoista levyistä kuin hyvistä, koska laadukkaita julkaisuja on tippunut mieletön määrä. Yrittää Metsatöllin musiikkia katsastaa miltä kantilta tahansa, bändi on kieltämättä edelleen jonkinlaisen kuriositeetin maineessa. Ahkerasti keikkaileva kokoonpano nauhoitti Regenerationit alun pitäen kiertueilla myytäviksi tuotteiksi, mikä onkin nerokas tapa kerätä raha omiin taskuihin, sopimussotkujen vuoksi alkuperäislevytysten muodostamat tulovirrat kun usein ohittavat itse taiteilijat. The Great Execution on samaan aikaan sekä kypsää ja harkittua että myös väkivaltaisesti turpaan ruhjovaa mättöä. Usein tuleekin mietittyä sitä, kuinka pitkälle yhtye olisi päässyt esimerkiksi englanniksi laulaessaan. Herkimmillä ja ankarimmilla tasoillaan teos sisältää mestarillista, puhdasta musiikkia. The Great Execution saattaa itse asiassa osoittautua ajan kanssa jopa bändin parhaaksi levyksi
Käytännössä albumi on läpeensä tympeää ja tylsää itsensä toistoa, aina vokalistin kähinää myöten. aKi nuopponen kaula Avadhuta Gita dooMentia Kun ulkomusiikilliset seikat nousevat itse sisältöä suurempaan osaan, jotain on yleensä vialla tai sitten on haluttu tehdä todellista taidetta. Ozric Tentacles on edelleen oma itsensä. Hardcoren ja thrashin siitoksena kulkeva pikkumelodinen runttaaminen kiihdytteleekin tällä kertaa huomattavasti odotettua raskaammalla kädellä. Piruuttani päätin kuitenkin tarkistaa körmyjen tuoreimman velttoilun, ja kappas vaan, nyt on ukoilla massakausi päällä. Kaula ei onnistu valjastamaan sinällään mukavan vallitsevaa synkkää ilmapiiriä ja musiikin hypnoottista lähestymistapaa edukseen. Ei ihme, ettei tällainen agnostikko ei saa paljoakaan irti levystä, joka on kuuleman mukaan pikemminkin henkistä etsintää kuin perinteinen musiikkijulkaisu. Biisit, jotka muistuttavat sävellyksellisesti kovasti Killswitch Engagen Alive or Just Breathing -levyn matskua, suorastaan huutavat puhtaita lauluja, viimeistään melodisiin kertseihinsä, mutta eihän Alex niitä sinne laula, vaan jatkaa samaa monotonista murinaansa. Itse asiassa hän on tavattoman huono ja pilaa olemassaolollaan koko bändin, joka soittaa ihan ok -tason jenkkimetalcorea. Luvassa on pitkähkön albumillisen verran silkkaa space rockia, progempaa rokkaamista ja psykedeelisempiä pyörteitä. Ainoaa oikeaa hindu black metalia on yhä edelleenkin Impaled Nazarenen Ugra Karma. mega haTe squaD Katharsis MaSSaCre Viime vuosikymmen sujui näiltä saksalaisilta niin onnettomissa merkeissä, että kiinnostus bändin tekemisiä kohtaan tipahti nollaan. Mukana tulevan Wave Manager -ohjelman (Mac/PC) avulla tiedostot ja asetukset siirtyvät tietokoneen ja SPD-SX:n välillä kätevästi. Svh. Paper Monkeys alkaa lupaavasti ja sisältää aiemmin mainitun Attack of the Vapoursin ohella lentävää materiaalia varsinkin Lost in the Skyn ja Will of the Wispsin muodossa. Kokeelliseksi tätä voisi kutsua myös sillä perusteella, että tekstillinen sisältö on ammennettu suoraan hindulaisuuden Kali-kultista ja 900-luvulla kirjoitetusta tekstistä, joka esiintyy levyn nimessäkin. Sisällöllisesti debyytti on hidasta, primitiivistä ja osin toistoon perustuvaa lo-fi-black metalia, jossa on mukana hienoisia ambient- ja noisevaikutteita. Kontrasti demomaiseen Deguello Wartunesiin (2008) on melkoinen, vaan miksi, oi miksi tämäntyylistä vihanpitoa pitää levittää liki tunnin mitalle. 632 euroa www.roland.fi. Kaulan takana oleva mies määrittelee itsensä filosofiksi, säveltäjäksi sekä ääni- ja multimedia-artistiksi. Kun taas kuuntelee puolen albumin verran Lemon Kushin, Knurlin ja Air Cityn tyyppistä tyhjäkäyntiä, saa huomata nopeasti, miten paljon sävellysten epätasaisuus verottaa Ozric Tentaclesia sen parhaisiin aikoihin verrattuna. SPD-SX:ssä on 2GB sisäinen muisti, yhdeksän erittäin herkkää padia, kaksi reaaliaikaista kontrollipotikkaa, suuri LCD-näyttö, apu-ulostulot ja monipuoliset USB-toiminnot. Olenkin aina sanonut, että ero todella hyvän ja keskikastiin jäävän, tylsemmän Ozric Tentacles -albumin välillä on vaikea määrittää. Laulaja Alex Good ei ole nimestään huolimatta kovin hyvä. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa rimanalituksia ei tule vastaan ihan säännöllisissä sykleissä, onneksi. Katharsis on nimensä mukaisesti jonkinlainen puhdistautuminen edellisiä levyjä leimanneesta kuoliosta. Levy ei tunnu sopivan lukuisine laskuineen millään esimerkiksi bilemusiikiksi, eikä se toisaalta oikein pidä kasassa tunnelmaansakaan, jotta levystä voisi nauttia jonkinlaisena tajunnanlaajentajana. Valitettavasti samaa on voinut sanoa monen muunkin 2000-luvun Ozric Tentacles -kokopitkän kohdalla. Tuosta EIKALLA VASTI K OTETTA LET LU SAMP Nauti nyt kehittyneimmästä triggaus- ja samplaus-teknologiasta helposti ja tyylikkäästi. Kyse on biisien sijaan ennemmin siitä puhtaasta fiiliksestä, jonka kukin levy välittää. Ed ja Silas Wynne tuntuvat puskevan levyjä ulos entiseen malliinsa, lähes liukuhihnalta, sen lopullisen laadun jäädessä uupumaan. Taidetta saapasmaan mies on lähtenyt tekemään, mutta metsään on päädytty ja sinne myös osaltaan eksytty. Kun Alex ei osaa laulaa, hän murisee, ja kun hän murisee, hän murisee samasta helvetin nuotista koko helvetin albumin. Tämä on huono levy. Janne Tolonen ozric TenTacles Paper Monkeys Snapper Jos Ozric Tentaclesin uutukainen pitäisi arvioida sen ensimmäisen kappaleen perusteella, bändin voisi olettaa säveltäneen parhaan albuminsa aikoihin
Näiden varrella kuullaan puolittain upeita kasvatteluja, mutta hieman liian usein joukossa vaivutaan olankohautuksella sivuutettavaan taustamusisointiin. aKi nuopponen. Impressionsia kuunnellessaan ei voi välttyä ajatukselta, että Lunatic Soulin maisemat ovat ajautuneet yhä kauemmaksi biisipohjaisista sävellyksistä ja rakentuvat nyt lähes kokonaan improvisoidun oloisista maalailuista. Levyllä ei kuulla kovin paljon Dudan hunajaisia vokaaleja, mikä tavallaan nostaa vuoroin utuisesti humisevan ja lähes etnisesti kolistelevan musiikin rimaa. Semminkin kun vokalisti Athenarin (siviilinimensä Jamie Walters ei vissiin ole sitä kaikkein käytettävintä sorttia) limaisessa karjumisessa on edelleen tuttua vittumaista barbariaa. Biiseissä voi haistaa vaikutteita niin jenkkiläisestä kuin skandinaavisesta kuolometallista, mutta ne eivät asetu selkeästi kumpaankaan tyylisuuntaan. Jossain ZekeSuperchristTurbonegro-akselilla kurapyykkinsä käsittelevä trio ottaa puolituntisesta teurastuksesta tehot pois kölin alta kourivalla asenteella, koruttomilla riffeillä ja muutamilla yllättävän nasevasti vihlaisevilla melodioilla tsekatkaa vaikka Black Damnation ja Shock Til Blood, jos usko ei piisaa ilman todisteita. Vokalisti Henun örinä on oikein mallikelpoista matalataajuutta, eikä sen pienoinen pinnalla oleminen pääse näin ollen häiritsemään, vaikka kitarat uhkaavat ajoittain jäädä hieman alakynteen. Demotasolla pyörineen bändin ensimmäinen virallinen julkaisu on vahva pelinavaus, jolla varmistetaan paikka suomalaisen (old school) death metalin kärkikahinoissa. Tami hinTiKKa Vantaalaisryhmä esittää oman näkemyksensä tämän päivän suomikuolosta minialbumin muodossa. Lunatic Soulin vahvasti ambientmainen ja hitusen progressiiviseen rockiinkin taipuisa äänimaisema on ennen kaikkea tunnelmamusiikkia, joka korostaa Impressionsin kohdalla vielä aiempaakin enemmän instrumentaalisuutta. Äänimaailma istuu materiaaliin hyvin ja luo osaltaan sopivaa "hautakammiosta kumahtaa" -henkistä ilmapiiriä. Absoluuttiselle likaisuudelle ison siivun urastaan omistaneen pumpun pitelemättömästä luonteesta lähtee paljon pois, kun protoblackin härski kolhous on siivottu äänimaisemasta. Soundit tarjoavat orgaanista maanläheisyyttä ollen ennemmin pehmeät kuin murskaavat. Vanhan koulukunnan death metal -multia pöyhimällä on löydetty asialliset ainekset omaan ilmaisuun, jossa Incantation-tyylinen synkkä kaaha- lunaTic soul Impressions kSCope Joka luuli vuonna 2008 ilmestyneen Lunatic Soul -albumin olleen vain yksi pieni sivuprojekti Riversidesta tutun Mariusz Dudan elämässä, on saanut viimeisen vuoden aikana huomata olleensa väärässä. Oli tärkeysjärjestys millainen tahansa, Lunatic Soulilta ilmestyy nyt jo kolmas eksoottisiin rytmeihin ja hämäriin tunnelmiin uppoutuva kokopitkä Riversiden yhtä isompaa julkaisua vastaan. Levyllä on kaikkiaan kuusi kappaletta, joista varsinaisia biisejä neljä. Vuoden popein metallilevy, eivätkä edes häpeä. sanna musTonen MiDnighT Satanic Royalty HeLLS HeadbangerS Vielä joskus viimeisen päälle mädänmustaa hevipunkkia lyhytsoitoilleen taltioinut Midnight alkaa esikoispitkällään kuulostaa siltä kuin joku olisi laittanut hulluutta palvovalle pedolle suoristusraudat suuhun. Arvosteluasteikko lyhyesti: mestariteos keskiverto pohjamutaa Mikäli Sonic Syndicate tai Linkin Park uppoaa, Dead by April on todennäköisesti lämmin yllätys. Eipä silti käy kiistäminen, etteikö tämä tarttuvampikin puoli tepsisi. Kontrollin takana riittää pätevän rätinäbändin kiimaa. miKKo Kuronen gorePhilia Ascend to Chaos dark deSCent us kohtaa mutaisemman möyrimisen. Likimain kymmenen olemassaolovuoden jälkeen pyllähtävän debyytin ominaisuusluettelosta löytyy esittelykelpoa soundia, kohnottamatta eteenpäin ryskääviä biisirakenteita, oppikirjojen mukaisia rokkisooloja ja ihan kiistatonta yhteensoittotaitoa
Genrejä venytellään edelleen sujuvasti, harva on esimerkiksi sotkenut death metaliin saksofonia. Jälki on sen mukaista. Soiton ja tuotannon puolesta bändiä ei ole tarvinnut aiemminkaan ojennella, ja yhtä tykkimäisellä tasolla tarina jatkuu nytkin. Bändi on taitava soitossaan, sen biisit ovat tarttuvia ja vivahteikkaita ja koko paletti täysin ammattitaitoista rokkaamista. Quake the Earth on oululainen Forensic Hardcore -yhtyeen pohjalle rakentunut ryhmä, jossa revittää äänijänteitään edesmenneestä Perfect Chaosistakin tuttu Aki Häkkinen. Kummallisinta onkin, että kiinnostavuus on saatu säilytettyä näin-. Ehkä kyse onkin vain taitavista ja ennakkoluulottomista sävellyksistä ja onnistuneen raivokkaasta toteutuksesta. sessointia mutta joilla on ehdottoman personoiva vaikutus. Hc-sävyjen seuraksi on tullut muun muassa odotta92 Inferno mattomia suvantoja ja enemmän melodista laulua, kun taas rankempi pää on mennyt niin sekopäiseksi, että sitä ei erota esimerkiksi hulluimman mallisen Dillinger Escape Planin edesottamuksista millään. Mainio kitarointi ja vokalisti Niemelän kova korina luovat bändin soundin, joka miellyttää eh- Työmme jakautuu... ...siten, että kitaristi Bili säveltää ja demottaa biisit kotona ja laittaa muille kuunteluun. Panteran voimalla iskevä, mutta monenlaista muutakin miehistä sävyä omaava runttaus on osaavan kuuloista ja täynnä raakaa asennetta ja taitoa tuoda se esiin. Kokekaa Slap Betty! www.slapbeTTy.com Miksi? Se on luontaisin tapa ilmaista itseämme. keikalla olemme... ...energisiä. Nykyään bändi on säveltänyt jonkin verran myös jammailemalla. kin hienosti, vaikkei yhtenäistä punaista lankaa ole. Keikkamme ovat intensiivisiä ja hikisiä. Melodiapuolen merkitystä on arvioitu tällä kertaa uusiksi. Laulaja Gary saa aikaan niin monenlaista ja voimakasta variaatiota korinasta kärinään, että pakkohan tätä on vähän ihailla. Kitaratyöskentely on erittäin mielenkiintoista, eivätkä muutkaan suoritukset jää sen pahemmiksi. Tämä kerta ei tuo poikkeusta, ja on oikeastaan aika omituista, että bändi keikkuu vielä kapisilla demopalstoilla. Kerrassaan kreisiä menoa, respect. www.unborngeneraTion.com BlasTanus: Collapse Raivopäinen Blastanus pistää tälläkin kertaa tiskiin levyn mitalta omakustannetta. Jos edellisellä tuotoksella ei osuttu ihan pahuuden ytimeen, nyt pyyhitään pöytää kertaheitolla. Basistin paikka on ollut todella tuulinen, ja tällä hetkellä bassoa länkyttelee Lartsa. UnbOrn GEnErATIOn lopulliseen muotoonsa treenikämpällä. Laadun suhteen ei tarvitse tehdä pesäeroa naapurin Backyard Babiesiin tai Hellacoptersiin. Edesmenneessä Purityssä vaikuttanut Teppo Haapasalo on tehnyt hyvää työtä laulumelodioiden parissa. Yleisesti ottaen Well Enoughissa ei jää häiritsemään kuin korostunut seesteisyys ja tietynlainen pidättyväisyys. www.deaThisliberTy.org quake The earTh: First Blood Maata järisytetään nyt pohjoisesta käsin. Nykyisessä kokoonpanossa on kolme alkuperäisjäsentä: Bonzo ja veljekset Huttunen. Enimmäkseen on annettu moukarin puhua, ja sekös virkistää. Miehen metallinen ja voimakas, poikkeuksetta täysillä tuuttaava laulanta sopii hardcoremausteiseen tykitykseen paremmin kuin hyvin. Huikeaa menoa jälleen, pakko myöntää. Alussa mentiin muutama kuukausi ilman laulajaa, minkä jälkeen Bonzo liittyi bändiin. Hedelmällisten kitarointien lisäksi pottia korjaa Teemu Ylinikka rosoisen laulutulkintansa kanssa. Näihin kahteen päädyttiin. ansaitsemme levytyssopimuksen, koska... ...tuomme Suomen ja maailman musiikkikentälle jotain uutta. Varsinaista järkeä biiseistä ei välttämättä löydy, mutta seikka on korvattu kiskomalla kuulijaa jatkuvasti turpaan. Bonzo hoitaa sanoituspuolen kokonaan. Teknisesti lähestyvä death metalin ja hardcoren sekoitus ei anna armoa sekunniksikaan. Harvoin kuulee yhtä vaivatonta ja intensiivistä laulua, joka vieläpä nivoutuu bändin soundiin täydellisesti. Rambomaisesti nimetty debyytti-ep on taltioitu Oulun Mastervoxilla, joten siinäkin suhteessa lähdetään liikkeelle mitään säästelemättä. Siitä Unborn Generation sai alkunsa. Teemme hyvää musaa ja ihmiset ympäri maailman ansaitsevat saada kuulla sitä. jos pidät heistä, pidät myös meistä: Raised Fist, Nasum, Napalm Death, The Dillinger Escape Plan, Converge, Mastodon, Rotten Sound, System of a Down. Viiden vuoden päästä meidät löytää... ...toivottavasti kiertueelta tai studiosta tai treenikämpältä tekemässä omaa juttuamme hyvällä meiningillä. chroMaTic Dark: Inhuman Conviction Jotain on tapahtunut. Eräänlainen progemetallin ja melodisen popin, ehkä jopa grungenkin sekoitus avautuu kuitenkin useiden kuuntelukertojen myötä monipuolisine vaikutteineen. Bändi hioo yhdessä biisit emme ikipäivänä tule... ...varoittamatta. DeaTh is liBerTy: Well Enough Demo 2011 Erilaisista jyväskyläläisistä osaajista kasautunut Death Is Liberty ei päästä helpolla. Hurjaa. www.myspace.com/blasTanus1 suurin ongelmamme on, että... ...joudumme käymään vielä päivätöissä tämän hauskan, joskaan ei maailman voimaannuttavimman (toistaiseksi) harrastuksen vuoksi. las Vegas slaP BeTTy: King Kemiläinen Slap Betty on ollut jo aiemmin erittäin vakuuttava streetrockin ja punkin sekaisella, kovakulkuisella roiskimisellaan. Pyrimme pitämään lavalla hauskaa ja yritämme välittää tämän hyvän fiiliksen yleisölle. Bändin nimi... ...syntyi siten, että etsimme suomi englantisuomi-sanakirjasta hienolta kuulostavia sanoja. Sekaan on saatu perustavan oloista groovea, joka viehättää ja antaa aivan uudenlaista tuulta purjeisiin. Kova startti. www.myspace.com/quaKeTheearTh KuuKauden bändi: Milloin ja miten? Bändi koottiin serkkujen ja veljesten suomirokkibändin jämistä vuonna 2002. Biiseissä on vallitsevana raskaus, jonka parissa bändi on parhaimmillaan, ja vastapainona koukeroita, jotka ehkä vaikeuttavat hiukan pro- unBorn generaTion: Culture of Violence Pieksämäkeläinen Unborn Generation on ottanut toivotun harppauksen ja heittänyt musiikilliset näkemyksensä todelliseen tehosekoittimeen. Chormatic Darkia ei ole tunnistaa entisekseen
Jos jotain vertailukohdetta pitäisi hakea, edesmennyt Sentenced tulee oikeutetusti mieleen. Biiseihin pitäisi saada sielua ja sympatiaa huomattavasti enemmän, jotta ne koskettaisivat aidosti. Homman nimi on klassinen/progressiivinen rock, mutta näiden määritelmien mukaan ei pelata aivan toivotulla tavalla. Osoittautuu aika pian, että mitäänsanomattomia rokkibiisejä sisältävän teoksen läpikuuntelu vaatii hermoja ja sitkeyttä, joten tässähän olikin oiva paikka osoittaa itselleen omaavansa näitä edes jossain määrin. Ajoittaisilla osumilla ei päästä vielä kärkikaartiin. www.myspace.com/aTreTic criMson croW: Dream Within a Dream Crimson Crow listaa vaikutteitaan siihen malliin, että toiveikkuus herää väkisinkin. Kauniita melodioitahan bändi osaa paikoin loihtia, mutta niinpä osasi Yökin aikanaan. Miinusta taas tulee aavistuksen tasapaksuhkoista biiseistä, jotka eivät onneksi toista toisiaan. Jää vaikutelma, että bändi ikään kuin koettaisi näyttää hallitsevansa turhankin monta osa-aluetta samassa paketissa. Piristävä aikamatkailulevy, jota vaivaa kuitenkin heikko soundipolitiikka. Nämä taas kuulostavat syystä tai toisesta ärsyttävän päälleliimatuilta. Samanlaiseksi lässähtäneeksi ja kapinattomaksi rockin varjoksi uhkaa tämäkin tuotos pitkälti hiipua. Lopulta jää tunne, että samoilla elkeillä pitäisi pystyä ilmentämään enemmänkin raivoa ja tylyyttä. Temponsa puolesta aika hillityksi osoittautuva Repercussions pätee lähinnä huolellisesti rakennelluilla biiseillä ja kuunteluystävällisyydellä. Kombinaatio on erikoinen muttei toki ennenkuulumaton. Heino muistuttaa elkeineen hämmentävänkin paljon James LaBrietä, ja silloin on vaikea mennä hutiin, vielä kun työskentely on aivan pro-tasoista. Tuotannon jälkeäkin soisi hiukan tarkisteltavan. www.myspace.com/darKenedsoulsmeTal promolta ei löydy, mutta omalla tavallaan näkemykset saavat helpon hyväksynnän. Vaan mitäpä musiikki sitten pitää sisällään. Otettaessa huomioon bändin noin yhden vuoden ikä ja vilpittömän jalot tavoitteet, toivoa on kuitenkin huomattavasti. Ihan heti ei tule mieleen bändiä, joka lähettää levyn varustettuna kahdeksallatoista (18) biisillä. Onnistuneet osiot olisi voinut helposti puristaa vaikkapa neljään biisiin ja lopputulos olisi timangimpi. Vastaavanlaista kummastusta voi oikeastaan soveltaa koko musisointiin, sen verran "nopeutetun" oloista askartelua Invasion of Steel pitää sisällään. Lisää persoonallisuutta jään vielä kaipaamaan. www.myspace.com/sinfullyyoursband aaDolf VirT anen DemonI lähikaPakan heDelMäPeli guns of glory: Demo 2011 Lappeenrantalainen Guns of Glory luottaa räimerockin perinteisimpiin asioihin. Vaikka biisimateriaalikin on kuuntelun kestävää ja varmasti alalajin kuvaston mukaista, jää miettimään, että tietty äijäuskottavuus ei ole vielä aivan tapissaan. Ponnettomuutta tukevat parhaansa mukaan tekeleen vokaaliosuudet, joita ei voi tulkita järin eläväisiksi, vaikkei nuottivalinnoissa ihan metsässä mennäkään. Voihan biisejä toki tehdä lonkalta ja lämpimikseen vaikka kuinka, mutta suuresti ihmettelen sen johtavan mihinkään sen konkreettisempaan. Yksioikoinen riffimaailma on bändin valitsema linja, mutta esimerkiksi kahden kitaran suomia mahdollisuuksia soisi käytettävän laajemmassa mittakaavassa. Rokkikaavat on hallussa, ja soiton puolestakin ollaan hienosti plussan puolella. Vokalisti Cheterror pistää menemään asiaankuuluvan kireällä tyylillä, ja ajoittain pitääkin ihmetellä, miten moisessa sanasinkoilussa ei sekoa totaalisesti kielensä kanssa. Lisäksi vokalisti Sorsa ei tunnu yltävän toisinaan hiukan arikoivusmaisella tulkinnallaan tarvit- sinfully yours: Promo 2011 Tamperelainen Sinfully Yours takoo varsin perusmallisella heavy rockilla tyydyttäviin tuloksiin. Ei tarvinne mainita, että jäsenistöllä on hassuakin hassummat taiteilijanimet. www.myspace.com/forcedKill järVenPään kasino aTreTic inTesTine: Human Ravagery Atretic Intestine on läjän haisevinta antia. Lähes pelkän korinan varaan laskettu laulu jää myös häiritsemään, kuten kieltämättä rosoinen soundipolitiikkakin. hTTp://www.myspace.com/568521698 MinuTian: Repercussions Minutian tarjoaa debyytillään progeilevaa raskasheviä, jossa yhdistyvät näkemys ja taito. Se viimeinen niitti Human Ravageryltä jää jotenkin puuttumaan, vaikka se lajityyppinsä moitteeton esimerkki onkin. Vaikea sanoa, onko se tarkoituksenakaan. Draamankaari jää yrityksestä huolimatta olemattomaksi, eikä vokalisti Pekka Riipisen ei-niin-paha mörinälaulukaan oikein tue yritelmää toivotusti. www.myspace.com/zeraKielband forceD kill: Invasion of Steel Forced Kill ilahduttaa kunnon vanhan liiton thrashilla, ja kyllä nimittäin sutii! Vauhtia ja vaaratilanteita jaellaan auliisti, ja yrityksen runsaasta määrästä huolimatta bändi pysyy kuin pysyykin tilanteiden herrana. Julkaisu näyttää paperilla hyvältä ja houkuttelevalta, mutta komean intron jälkeen alkavat päässä jyllätä oudot juupas-eipäs-leikit. At Dawn jatkaa samoilla musiikillisilla sapluunoilla ja sotateemoilla, mutta tuntuu ettei AK-47 sylje tällä kertaa aivan yhtä raivokkaasti lippaita tyhjiksi. Pääosin hitaasti valuvaa ja hyvällä tavalla karmeaa synkkyyttä, josta on vaikea löytää mitään kaunista. Pirullisuus on vallitsevaa kautta linjan, mistä on persoonallisten kitarakuvioiden ohella kiittäminen Tenho Kareenin ääntelyä, joka on parhaimmillaan hyvinkin riivattua. Kiintoisaa onkin huomata, että melodiamaailma on rakennettu ainoastaan kahden kitaran voimin, Mikko Heinon taitava laulanta toki mukaan lukien. Sävellyspoliittisesti yhtye on ehdottomasti vahvimmillaan, koko hoito pitäisi vain saada leivottua vähän raflaavampaan muotoon. www.myspace.com/crimsoncrowband DisTress of ruin: Demo 2011 Joensuulainen Distress of Ruin on lähtenyt matkaan melodisen death- ja thrash metalin voimin. Jos yhtye on, kuten sanoo, tehtaillut vuoden 2008 jälkeen liki 30 pitkäsoittoa, tässä menee kyllä ihan sanattomaksi. www.doubleJoinT.neT MeTalfear: Day of Despair Kainuun Vaalassa vaikuttavan Metalfearin musiikin voisi luokitella thrashpohjaiseksi metalliksi, jossa edetään kuitenkin tavasta poiketen puhtaan laulun voimin. Muutamiin kohtiin on saatu loihdittua oikeaa koskettavuutta, muttei sitäkään mitenkään poikkeuksellisen hyvään tapaan. Tähän tuskin on pyrittykään. Kaihoisat melodiat ovat samasta korpikuusesta vuoleskeltuja, eikä duurille ole tilaa. DeMojen ToiMiTusosoiTe (ei toimituksen osoitteeseen): Demot / Aadolf Virtanen, rengastie 49, 37630 Valkeakoski dottomasti korvaa. Soitto pelaa mainiosti ja "oma" soundi ja halut ovat hallussa. Darkened Inferno 93. Se, miksi tähän mieltää fantasiamääritelmän, kuuluu tekeleellä selvimmin runsaina koskettimina. Murea alavire, rautakankimaiset tönkköriffit ja viemärivokaalit ovat hyväksyttäviä partikkeleita nyt ja aina. Varsinaisista syöttöhäiriöistä ei vaikuttaisi olevan kyse, mutta jotain yllättävää rintamalle kaipaisi. Varsinaisesti oivaltavia juttuja DarkeneD souls: Tales from the Dark Path Nyt tulee melodista ja synkkää kulkua kahdeksan biisin verran. Keulilla ärjyvän Akin vokaalit purevat edelleen raivoisina, mutta nekään eivät pysty johtamaan At Dawnia aivan eturintamaan. www.shrapnel-sTorm.com DouBle joinT: Black Tuesday Double Joint on tapaus. Pikkunäppärää kitarointia ja perushyvää ruotsimallista riffiä kyllä piisaa, mutta niistä ei ole saatu muodostettua oikein mitään sen järkevämpää. Orkesteri esittää monenmoista mukiinmenevää materiaalia, mutta eväät tyylin suhteen ovat vielä hivenen levällään. Tämä toki hyvällä, koska tyylinä on läpimätä death metal. Benjamin Varosen karhea ja melodinen tulkinta on bändin soundin kannalta olennainen juttu ja suorituksena mainio. Ja liiman alta ei tunnu löytyvän lopulta mitään kiinnostavaa. Motörheadin ja Peer Güntin sekoituksen mieleen tuova rullaus ei voi periaatetasolla mennä vikaan, mutta eipä tässä ihan häränsilmäänkään osuta. Jotain repäisevämpää tähän jää silti vielä kaipaamaan. www.minuTian.com shraPnel sTorM: At Dawn Shrapnel Storm on tehnyt parilla aikaisemmalla julkaisullaan hyvää jälkeä keskitempoisen death metalin parissa. Jotain puuttuu vielä, mutta mitä, ei tiedä itse demonikaan. www.chromaTicdarK.com goreM: Promo 2011 Goremia voitaneen pitää jonkinlaisena Kuusamon superkokoonpanona, bändi kun on käytännössä Cyphosis-yhtye vahvistettuna legendaarisen A.R.G:n äänellä. Ensituotoksella on kolme biisiä, jotka jäävät mieleen valitettavan tasaisena mattona. Jo aiemminkin palstalla möyrynnyt kokoonpano ei ole juuri asetuksiaan tarkistellut, eikä ehkä ole syytäkään. Gorem jättää aavistuksen kummajaismaisen jälkimaun, mutta ainakin se soutaa selkeästi omilla mustilla vesillään. www.myspace.com/goremband Soulsin musiikissa vallitsevat runsaat, lähinnä tunnelmia nostattavat koskettimet, mutta varsinainen melodiointi suoritetaan kitaroilla ja onnistutaankin varsin tarttuvasti. Nuori bändi ja nuoria soittajia, jäämme odottamaan jatkoa. www.meTalfear.com zerakiel: Night Overture Zerakiel on hankasalmelainen sekstetti, jonka debyyttijulkaisu käsittää eräänlaista gootahtavaa fantasiaheavyä. Ja siellä sen nimenomaan pitäisi olla. www.myspace.com/gunsofglory taviin nuotteihin. Ohuehkoista soundeista kärsivän Day of Despairin parhaita puolia on toimiva soitto, ja erityisesti kitarasoolot ovat toimivaa sorttia
Ja jos Kelly olisi hengissä, hän olisi halunnut tehdä tämän levyn. 94. Niin, viime vuosisadalla, McAuliffe nauraa. Nauhoituksissa nauroimme paljon muistellessamme vanhoja aikoja. yHTye juHlii vuosipäivää julkaisemalla uusinTaveRsion levysTä, jonka keskeisTä polTToaineTTa oli nuoRTen naisTen vauHTi ja uHo. TeksTi Lauri YLitaLo i www.girLschooL.co.uk 30 vuotta T odennetaanpa heti alkuun motiivit Hit and Runin uusintaversiointiin: Girlschoolin edellisen albumin, Legacyn, vieraslistalla olivat muiden muassa Ronnie James Dio, Tony Iommi, Lemmy, Twisted Sisterin Jay-Jay French ja Eddie Ojeda, Neil Murray ja Motörheadin "Fast" Eddie Clarke. Girlschoolin kitaristi-laulaja, yhtyettä 70-luvun lopusta asti luotsannut Kim McAuliffe (kuvassa toinen oikealta) toteaa, että levyn päihittäminen tuntui yksinkertaisesti vaikealta. Ja kun vanhojen Girlschoolalbumien oikeudet ovat vuosien saatossa päätyneet levy-yhtiöltä toiselle McAuliffe epäilee niiden olevan tällä hetkellä Universalin hallussa Inferno girLschooLin klassikkolevyTys HiT and Run TäyTTää 30 vuoTTa. Nyt levyä on ainakin saatavilla, toisin kuin cd-uusintapainoksia, joita on otettu viimeksi 2004. Kuulostaa kamalalta, eikö vain. Muistelimme, millaista oli nauhoittaa Vic Mailen kanssa, joka ei ole enää joukossamme. Miltä tuntui kaivella kappaleita ja sanoituksia, jotka on kirjoitettu kolmekymmentä vuotta sitten. Kenellekään ei maksettu albumilla soittamisesta palkkaa. He eiväT ole enää nuoRia, muTTa vauHTi ja uHo ovaT Tallella. suuresta sähköiskusta levyn uusintaversion tekeminen on askel oman tuotannon hallinnointiin
Voit tilata myös puhelimitse numerosta 03 4246 5302. Myös internetin kautta voi sekä tilata että irtisanoa lehtiä, www.inferno.fi. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. KESTOTILAUS Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Tilaa me maam johTava meTallijulkaisu Kustantaja: Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki Faksi. Palvelu toimii TeliaSoneran, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden ja DNA:n liittymissä. 48,u5e0a n m ro Tilaa inferno! Kestotilaus, 10 numeroa 48,50 Määräaikaistilaus, 10 numeroa 59,00 Osoitteenmuutos (laita uusi osoite lahjatilauksen saajan kohtaan!) Nimi: ________________________________________________________________________ Lähiosoite: ________________________________________________________________ Postinumero: _______________ Postitoimipaikka: __________________________________ Puhelinnro: _____________________________ Syntymävuosi: ________________________ Sähköposti: ________________________________________________________________ Allekirjoitus (huoltajan, mikäli tilaaja alle 18-v.): _____________________________________ Nimenselvennys ja päiväys: _____________________________________________________ Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: Nimi: _______________________________________________________________________ Lähiosoite: __________________________________________________________________ Postinumero: _______________ Postitoimipaikka: ___________________________________ Puhelinnro: _____________________________ Syntymävuosi: ________________________ Sähköpostitilaukset osoitteeseen tilaajapalvelu@popmedia.fi tai sähköisellä lomakkeella osoitteesta www.inferno.fi. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Pop Media Oy Tunnus 5012555 00003 VasTausläheTys. 09 4369 2409 Sähköposti: inferno@popmedia.fi www.inferno.fi Tilaa inferno 10 Tilaa inferno TeksTiviesTillä! Lähetä tekstiviesti: inferno kesto nimesi osoitteesi numeroon 172 33. esim. Pop Media Oy:n tilaajapalvelu on avoinna ma-pe 8-16. maksaa postimaksun Tilaajapalvelu 03 4246 5302 avoinna ma-pe 8-16 TILAUSHINNAT Inferno ilmestyy 10 kertaa vuodessa 12 kk kestotilaus 48,50 euroa 12 kk määräaikaistilaus 59,00 euroa Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. inferno kesto pekka pikametallimies voittokuja 3 00100 helsinki Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. OSOITTEENMUUTOS Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan asiakasnumero. Viestin hinta on 0,95 euroa
Alex de la Iglesian uutuuselokuva nyt kaupoissa! ILTALEHTI 1395 / KPL DVD 1795 / KPL BLU-RAY Y DVD ja BLURA a! nyt kaupoiss 1495 / KPL DVD
Cronos täräyttää kelpo taustamusat just esim. Tölli ei petä!!! AAN, ATRAIM ET TAN IS SA TÄÄ ON KAU P O NYT! N IM ITTÄIN JU ST Pohjois-Savo rankaisee aivan perkeleen tiukalla death/thrash-pläjäyksellä. Synkkää on meno, paitsi silloin kun se muuttuu vieläkin synkemmäksi. 9.11. Kyllä maalla on mukavaa! 19.20.1.2012 · TALLINK BALTIC PRINCESS DRAGONFORCE · VIIKATE · SHINING SWALLOW THE SUN · AMARANTHE PROFANE OMEN · BOB MALMSTRÖM JA SITTE VIELÄ MAHTUISI JOKU MUU KOVA ULKOMAAN IHME TOHON PÄÄLLE! Liput alkaen 64 e · Risteilyä myy Matka-Vekka www.matkavekka.fi · www.spinefarm.fi/sfeast. YHÄ MAISTUU PAPIN OKSENNUS! Jumalautasaaaaatana minkä teki Venom!!! Ei merkkiäkään väsymyksestä havaittavissa. kuolevien huorien rakastelulle! 30.11. Eestin susi ulvoo taas ja metsäveljet lyö tahtia bunkkerissa. Jalat on tukevasti suossa ja mullan maku suussa