Rikolliset eivät ole kuitenkaan hoitomyönteisiä ja pian San Franciscon ilmassa onkin enemmän lyijyä kuin happea. Kun filmitähti Helmut Schwarzenbeckerin poika kidnapataan, FBI saa vihjeen, että huijarisaarnaajat ovat kaappauksen takana. pokkarina 2001). New Yorkin etninen sekametelisoppa on maustettu ruudilla, toteaa Jerry varsin nopeasti jutun edistyessä. Nyt murhamies on vapaalla jalalla ja heiluu saarnamiehenä uskonlahkossa, jonka oppiin kuuluu, että paratiisi löytyy jo maan päältä - jos hinnoista sovitaan. Jerry suosittelee pitkäkestoista kalteriterapiaa valtion täysihoitolassa. pokkarina 2002)
Agenttiralli enkelten kaupungissa
Joutuessaan Sing Singin vankilaan, entinen CIA-agentti ja ammattitappaja Rock Murdo vannoi tappavansa Jerry Cottonin jonain päivänä. (julk. Niinpä Jerry Cotton ja Phil Decker lentävät Los Angelesiin, missä kuumat donnat ja kylmät konnat saavat parivaljakon hikoilemaan enemmän kuin on terveellistä. FBI on tietysti eri mieltä ja heittää kehiin puolivallattoman poikamiesagenttinsa Jerry Cottonin. Sarjatulta San Franciscossa
Konepistooli on käypää valuuttaa, tuumivat gangsterit shoppaillessaan jalokiviliikkeissä eri puolilla USA:ta. Entinen sepänsälli Connecticutista joutuukin heiluttamaan luulekaansa niin maalla, merellä kuin ilmassa, opettaessaan konnia ihmisten tavoille. (julk. (julk. Tapansa mukaan G-mies turvautuu rullaluistinten sijaan rullarevolveriin, pannessaan asioita järjestykseen. Jutun starttilaukauksen kaiku on tuskin ehtinyt vaieta, kun tutkijoiden käsissä on jo kaksi ruumista ja joukko avoimia kysymyksiä. Lääkkeeksi kultakuumeeseen tri. pokkarina 2001)
Luoteja kaikilla mausteilla
Kahvihampaan kolotus heittää G - mies Jerry Cottonin keskelle kreikkalaisen ja venäläisen mafian valtataistelua tässä huimassa seikkailussa, jossa luodit lentävät kilpaa herjojen kanssa
Phil Decker houkutteli aikoinaan Jerryn FBI:n palvelukseen ja työparikseen. FBI vastaa jossain määrin Suomen keskusrikospoliisia. rikoksiin kytkeytyvät lainvastaisuudet. Jerry Cotton on kotoisin Connecticutin osavaltion Harpersvillen kylästä, missä hän loi pohjakuntonsa toimimalla nuoruusvuosinaan seppä Callahanin pajassa oppipoikana. Jerry Cottonin salaiset aseet ovat "sepänsällin spesiaali" eli erityisen nopea oikea suora ja hirtehishuumori, joka ei hyydy kiperässäkään paikassa. Ikänsä vuoksi Neville on siirretty hoitamaan käsiarkistoa, jossa hän viihtyy Four Roses Kentucky Straight Bourbon Whiskeyn voimalla.
3. FBI on USA:n oikeusministeriön alainen liittovaltion tutkimusvirasto. Jerry Cotton on vaatimaton maalaispoikaluonne ja poikamies, jonka ainoa todellinen intohimo tuntuu olevan punainen Jaguar. Jerryn tupakkalakko alkaa joka viikko uudelleen ja uudelleen. FBI:n henkilökuntaa Jerry Cottonissa Jeremias Aaron "Jerry" Cotton on FBI:n erikoisagentin koulutuksen saanut poliisi, jolla on huippuluokan ruumiinkunto, lahjomaton oikeudentaju, salaman-nopeat refleksit, veitsenterävä äly, hellittämätön sinnikkyys rikollisjahdissa ja hullunrohkea verikoiran taistelutahto. FBI:n mandaattiin kuuluvat kansalaisoikeuskysymykset, terrorismin vastustus, vastavakoilu, järjestäytynyt rikollisuus, huumerikollisuus, väkivaltarikokset, talousrikokset ja muut em. Neville luokitellaan virkaveljiensä piirissä New Yorkin rikoshistorian käveleväksi ensyklopediaksi. FBI:llä on palveluksessaan lähes 12000 erikoisagenttia ja 16500 muita alan ammattitukihenkilöitä. Noilta ajoilta on peräisin FBI:n poliisien kansanomainen nimitys "G-miehet" ( Gun-Men ) FBI:n Washington D.C: ssä olevan päämajan alaisuudessa on 56 kenttätoimistoa ja näiden alaisuudessa 400 paikallistoimistoa. Tämä vanha poliisielin muodostui erittäin merkitykselliseksi Amerikan kieltolakiaikoina, jolloin se organisoitiin uudelleen ja aseistettiin, jotta FBI:läiset olisivat tasaveroisia häikäilemättömien salakuljetusgangstereiden kanssa. George Arthur"Neville", apuvastaava erikoisagentti, iältään jo vanhempi rikostutkija, joka on sitä mieltä, että avioliitto ei sovi lainvalvontaviranomaiselle. Phil Decker on hienosteluun taipuvainen, panatellaa poltteleva entinen estetiikan ylioppilas, joka rakastaa Four Roses viskin lisäksi ranskalaista punaviiniä ja Jerryn punaista Jaguaria, jota hän lainailee tehdäkseen vaikutuksen lukuisiin tyttöystäviinsä. Budjetti on yli 3 miljardia dollaria. Lempijuoma Four Roses Whiskey nautitaan aina hyvin tehdyn työn kunniaksi ja ehkä joskus muulloinkin. Jerry Cotton nodattaa G-miehen tunnuksia: "Uskollisuus, urhoollisuus, rehellisyys." Philipe Marcele "Phil" Decker, FBI:n erikoisagentti on parasta ystäväänsä Jerryä virkaiältään paria vuotta vanhempi
Polttaa piippua ja pitää pöydällä olevat kynät erinomaisessa järjestyksessä ja terävinä. Neville kannattaa suoraa toimintaa ja rikollisten lievää ankarampaa kohtelua. Jerry Cotton kirjoitetaan minä-muodossa G-mies Jerry Cottonin omina muistelmina.
4. Taskumatti on pelastanut ainakin kerran Nevillen hengen tappavalta luodilta. Myrna, keskusneiti, jolla on seksikkään käheä ääni. Lupaa turpiin myös sille, joka kutsuu häntä oikealla etunimellä. Jerry Cotton ilmestyi parhaimmillaan 60 eri maassa useilla eri kielellä ympäri maailmaa. G-mies Leon Eisner, toimii usein keskuksessa ja harrastaa piirtämistä. Harkitsevainen ja aina tilanteen tasalla oleva Assistant Director In Charge, joka on ansainnut niin alaistensa kuin Washingtonin herrojenkin kunnioituksen. Jack kantaa mukanaan isoisältä perittyä taskukelloa ja kertoilee mielellään virkaveljilleen tarinoita Suomesta. June Clarke on kaunis G-nainen, joka on harvemmin kentällä mukana. Highin ikinuori sihteeri, joka keittää hyvät kahvit ja säteilee aina hyvää tuulta. Helen on John D. Jack Harma, suomalaiset sukujuuret omaava pitkä siilitukkainen G-mies, joka puree purkkaa ja viljelee hirtehishuumoria. Neville pitää Jerryä oppipoikana, Philiä hienostelijana ja nimittelee nuorempiaan viirupyllyiksi. Suomalainen Jerry Cotton on ilmestynyt v. Lempirepliikki "ugh". G-mies Steve Dillaggio on italialainen hurmuri, joka kilpailee Philin kanssa pukujen tyylikkyydessä. High on FBI:n New Yorkin kenttätoimiston johtaja, jota alaiset kutsuvat tarkastajaksi. G-mies John Healthy, pannut kiikkiin Guy Hollet-nimisen roiston, jota mahtavampaa New Yorkin alamaailman hallitsijaa tuskin koskaan on ollut Tiedoksi lukijalle: Jerry Cotton on alunperin saksalaisen Bastei-ferlagin 50-luvulla luoma kuvitteellinen pienoisjännitysromaanin hahmo. John D. G-mies Zeerokah on harvapuheinen intiaani, joka juo tuoremehua ja ymmärtää huumoria. G-mies Joe Brandenburg, jäyhä,saksalaista sukua oleva entinen kaupunginpoliisin luutnantti. G-mies Fred Nagara, iäkäs italiaano. 1961 alkaen. Salaiset aseet ovat Colt Peacemaker .45 eli "rauhantekijä" ja kieltolain aikainen hopeinen taskumatti, joka on aina povessa
Omaa lomaansa odottavan tarkastaja Highin murheenkryynit Cotton ja Decker pääsevät lopulta Karibian risteilylle, mutta kyseessä ei ole mikään hupimatka vaan vaarallisen kriminaalin etsintäreissu. Jerry joutuu toteamaan, että jos kylpyhuone on vaarallinen paikka kotona, on se sitä myös laivassakin.
5. Suureen laivaan mahtuu aika monta ihmistä ja melko monta vaaratekijää. Kun G-mies Jerry Cottonin kieli jäätyy kinkkuun lihapakkaamon lastauslaiturilla ja rosvo lähestyy murha-aseen kanssa, on siitä leikki kaukana mutta kolkko nauru erittäin lähellä. Rikollisliigan pomo kiertää lain kouraa ovelilla suunnitelmillaan, mutta julmasti juonittuun juonikuvioon mahtuu myös outoja sattumia kuten peitetehtävässä omaan peitetarinaan törmääminen..
Muuan ostoskeskus pääsi jo nuorista vandaaleista alettuaan soittaa Bing Crosbya. Jos ei ole lainkaan hermoja, niin tekee paremmin työtä ja ehtii tehdä enemmän asioita. Hänelle voi valehdella ihan mitä tahansa. Suttonin huoneeseen piti näillä hetkillä saapua äijä nimeltä Ian Paul Kerrington. Tällä kertaa jopa kaikki kuuntelun käytettävät pakettiautot oli varattu, joten meidän oli pakko improvisoida kannettavilla laitteilla. Mutta oma. - Luulin että äskeinen oli tölkinheiluttajien puolustuspuhe! Phil hämmästeli. - Minä itse kyllä katson mieluummin sitä harmaan hygieenistä betoniseinää. - Siellä sai sentään käydä vessassakin, Phil nyökkäili. n siedä rutiineja, paitsi silloin kun ne ovat omia rutiinejani. Jaguarini oli parkkeerattu kotimaisia kaaroja myyvän "Sutton´s Machine"-liikkeen avaralle takapihalle. Jos jokainen teko ja motiivi täytyisi perustella, meidän olisi palattava esihistoriallisiin aikoihin. Tämä rutiini eli väijyssä istuminen otti jo takapuoleen mutta odotimme edelleen. - Vaikka itsesi kanssa kilpailitkin. - Niin minäkin ensin luulin. Minusta tuntuu että tuo, sanoin ja osoitin seinää maalaavia nuoria, - ei ole se suurin synti mitä kaduilla voi tapahtua. Hän oli suojelurahan kerjääjä, jota metsästimme siksi, ettei hänen kerjäämisensä jäänyt koskaan pelkkään kämmenen ojenteluun. Ensi kerralla otetaan kottikärryt mukaan, niin sinua ei tarvitse raahata
6
E
taksiin neljän miehen voimin. Takapihalta oli näkymä hiljaiselle kadulle, jonka toisessa päässä skeittaili nuorisoa. - Ennemmin olisin kirkossa kuin täällä. Phil murjotti, koska olin leukaillut hänelle sinä aamuna vähän liikaa edellisillan juomingeistamme. - Voihan se olla että olet oikeassa, Phil nyökkäili diplomaattisesti. Paikassa myytiin lähinnä järkyttävän kokoisia Hummer-autoja. Salakuuntelulaite sijaitsi Alfred Suttonin automyymälän toimiston puolella. Viranomaiset uskovat, että Barry Manilow on niin epämuodikasta, että sillä saataisiin kuriin nuorison autostereoiden huudattaminen ja kaahailu. Pikkupicassot sprayasivat myös seinään ihan omaa Guernicaansa. - Minusta vain tuntuu, että autostereot pannaan vain isommalle kun Manilow alkaa määkiä auton ulkopuolelta. - Olet taas ottanut vahingossa lumelääkettä etkä virallisia rauhoittavia, mutisin. Edellisen kyttäyskeikkamme aikana meillä oli käytössämme entinen kirkko, jossa meillä oli kokonainen salakuunteluun tarkoitettu komentokeskus. - Aika rientää, eikä mitään tapahdu, pähkäilin. - Tämä homma vaatii toisinaan lehmän kärsivällisyyden, Phil mumisi Jaggen pelkääjän paikalta. Kumpaa sinä katselet mieluummin, harmaata betoniseinää vai sellaista pintaa jossa on edes jotain väriä, oli se sitten tagi, graffiti, krossaus tai pelkkä töherrys. - Niin no, naurahdin. - Minä en juonut itseäni pöydän alle! hän valitti. - Älä nyt ota itseesi, hörähdin. Näin Phil pääsikin vaihtamaan sujuvasti puheenaihetta: - Australian Sydneyssä aiotaan ihan vakavissaan soittaa kadulla kovaäänisistä Barry Manilow´ta jotta rikollisuus vähenisi. - Miksikö. Minä ja G-mies Phil Decker istuimme Jaguarissani ja meillä molemmilla oli napit korvillamme. - Miksi. Kerrankin siis näin päin. Tarrasit kiinni Max Salosen baarin pylväästä ettei sinua vietäisi pois juomahanojen ääreltä, valehtelin. - Toisaalta. - Minä kun olen niitä ihmisiä, jotka pahalla tuulella ollessaan kyllä näyttävät sen muillekin, Phil murisi. - Minäkin tiedän kyllä paljonko kello on, mutta en juuri tällä hetkellä, kuului puolijärkevä vastaus. Se on hieno, ellei peräti mahtava tunne kun kaveri ei muista illasta mitään
- Tilaisuuden, jonka avulla säästytte ikävyyksiltä. - Tuo on minun taloni, Sutton sanoi kiivaasti hengittäen. Autokauppa sijaitsi Brooklynin puolella ja Williamsburg Bridgen laidalla. - Nuokin toimivat edelleen, hymähdin. - Ei, en suinkaan. Silloin radiopuhelin rasahti ja G-mies Jack Harma lopetti jeesustelumme: - Kerrington ajoi juuri liikkeen eteen. - Kyllä, kyllä te tarvitsette. - Antaa jätkän tilanteen kypsyä. - Olkaa täsmällisempi. Tehän asutte Jerseyn puolella. - Sen adrenaliinihuuman saaminen graffiteja salaa väsäämällä alkaa olla aika vanha juttu, Phil tiesi. Musta piste kulki ilmassa kohti Roosevelt Islandia. - Hyödyttömät freskoilijat. - Ettei vaan mene ylikypsäksi ja liiskaannu kätösistä kun ruvetaan poimimaan, Phil negativisoi. Onhan teillä muuten palovakuutus kunnossa. Näin on tapahtunut mekaanisen vian vuoksi esimerkiksi vuoden 2005 syyskuussa ja vuoden 2006 huhtikuussa. Katsoin West Channelin ja Queensboro Bridgen suuntaan. Tarjoan tilaisuuden tehdä jotakin perheesi hyväksi. - Tuo riitti, puuskahdin. - Tagien "bommaus" mahdollisimman moneen paikkaan ei ole aikoihin ollut Nykissä edes muotia. Jack ja Steve Dillaggio olivat ottaneet kyttäyspaikakseen autoliikkeen edustalla olleen lehtikojun. East River helmeili ankeana lähellä pohjoista 6. - Kas kummaa, Kerrington hämmästeli. - Niin, silloin kun eivät ole epäkunnossa, Phil pähkäili. Saatoin kuvitella Suttonin kohottavan hermostuneen katseensa tietokoneensa ruudulta. - Ei mennä vielä, sanoin. Kuuntelimme orastavaa keskustelua. Kerrington jatkoi jaaritteluaan kautta rantain. Tämä aiheutti vain sen, että graffitit siirtyivät seiniin ja roska-autojen kylkiin. - Voi sillä varmaan päteä jossakin banaanivaltiossa, hymähdin. Sveitsiläisen Vonroll Limitedin rakentamat kaapelivaunut tulivat New Yorkiin vuonna 1976. - Napataan tuo pas7. Me voimme suojella tätä liikeyritystä, teitä ja perhettänne nimellistä korvausta vastaan. Selviääkö perheenne hengissä. Lapsenne saa pitää vanhempansa, elää onnellisen elämän ja silleen. - En tarvitse suojelua. Kuten sanoin, tarjoan vain tilaisuuden tehdä jotain perheesi hyväksi. - Kuittaan, vastasin. Ilmassa kulkevan kaapelivaunun matka Manhattanilta kymmenentuhannen asukkaan Roosevelt Islandille kestää neljä minuuttia, jollei vaunu jumiudu reissulle. mielikuvituksettomuus iski vastaan, valittelin. - Teistä riippuu, säilyttekö te hengissä. Graffiteilla maalatut junat vedettiin välittömästi liikenteestä ja puhdistettiin ennen kuin ne päästettiin takaisin raiteille. Ohjelmasta luovuttiin 1989. Ei poimita raakana. Kas, minulla on mukanani valokuva jonka kaverini siellä ottivat... Kaikki tällä kadulla maksavat, kaikki! Ja ajatelkaa perhettänne. ~ - Te taas, Sutton parahti. - Jumalauta, Sutton puhisi. - Minkä tilaisuuden. G-mies Lewis Dorn istui Dodgessa, joka oli parkkeerattu kadun laitaan.
Kuuntelimme, kuinka autokaupan toimistossa ovi kävi. - Yritättekö te uhkailla, vai. katua ja joella puksutti laiva poikineen. Phil katsoi minua kysyvästi. - Mietin tässä, onko meidän radiopuhelimemme epäkunnossa... - Mitä te oikein haluatte. - Eikö se jo selvinnyt viime käynnillä. - Terve sinullekin. Vuonna 1985 New Yorkissa aloitettiin niin kutsuttu 24 tunnin ohjelma, joka tuli maksamaan 45 miljoonaa dollaria
Esitin virkamerkkini. Laiha ja karvahattupäinen pomo veti hanskat käteensä ja saapui kylmään ilmanalaan. Mutta eipä siinä ennättänyt valittaa, kun oikaisimme lähes tyhjän parkkipaikan läpi. kysyin häneltä. - Yrittäkää hoitaa työntekijänne pois täältä, Phil sanoi pomontekeleelle.. Hän seisoskeli naama seinään päin erään lihasirkkelin luona. Kuljin eteenpäin kuin haaskalle saapuva eläin ja Phil vaelsi aivan kannoillani. - On, mutta enhän minä voi sitä kesken töiden soittaa, hän parahti. - Saan pomot niskaani. Myös Phil havaitsi katseeni suunnan. Phil karjui korvaani. Phil oli sopivasti takanani ja minä Philin aseen tulilinjalla. - Katsotaan. Hän suunnisti - takaovelle ja suoraan eteemme. Samalla hetkellä kuulimme Kerringtonin puuskahtavan: - Nuo jätkät tuossa lehtikioskilla... Tunnistin hänet hiuksiin värjätyistä raidoista. Kuljimme melkein salin toiseen päähän, jossa työnjohtajan koppero sijaitsi. - Jotenkinhan tässä täytyy kätensä liata. Phil päästi äkäisen äänen: - Kuulkaahan... kiainen. - Voi helvetti, kuka se noista on. Pelästyneinä he väistyivät miehen tieltä, kun hän karkasi kylmään lihamaailmaan. Suustani ennätti tulvia ilmoille vain: - FBI! Pysäht. Joka tapauksessa me tarvitsimme hänet elävänä. Hän kirmasi Metropolitan Streetin suuntaan kuin suuri eläin savannilla. Me painelimme perään tempolla, jolla vatsahaavakin repii itselleen vatsahaavan. Juoksin hänen perässään halliin, joka oli täynnä työntekijöitä. Vaaleaan poplariin pukeutunut Kerrington änkesi tuulispäänä ulos rakennuksesta. Etukumarakin oli varsin sarvikuonomainen. Jos joku olisi sillä hetkellä nähnyt hänet edestä päin, niin jykevine ja ahavoituneine kasvonpiirteineen hän varmasti muistutti päälle syöksyvää härkää. Virka-aseeni oli vasta puolitiessä matkalla kotelostaan ulos, kun ovi pamahti minua kohti. Poskiläskini läsähdys oli seuraava ääni oven osuessa naamatauluuni. Olkoon se tapa sitten tämä, Phil äyskäisi kun astuimme autosta ulos. Takaa-ajomme kulki jalkapelillä kohti sataman lihanpakkaamoa ja sen jäästä höyryäviä varastotiloja. - Ovat tulleet omia aikojaan! - Me tapaamme vielä, kulimme Kerringtonin äänen ja juoksuaskelia. Kerringtonilla oli harvinaisen paksu pää.
8
Hiekanväriset hiukset oli leikattu lyhyiksi ja niissä oli mustia raitoja. - Pistäkää se soimaan. Pelkäsi onneton, että ampuisimme häntä selkään kuten hän itse olisi tehnyt. te kutsuitte kytät! - En, en varmasti! Sutton parahti. Kaikilla lihanleikkaajilla oli samanväriset pitkät takit kuin takaa-ajettavallamme! Kylmälaitteet ja lihaleikkurit pitivät sellaista meteliä, että keskustelu normaalilla puheäänellä oli mahdotonta. Puikkelehdimme parkkimittarien seassa ja Kerrington teki koko ajan väistöliikkeitä. ~ Ilmassa oli suuren rosvojahdin tuntua. Kokonaisen lauseen synnyttäminen vaikutti olevan tälle miehelle erittäin vastenmielistä. Mutta mutta, silloin minä tunnistin Kerringtonin. Hoipparoin taaksepäin ja tönäisin Deckerin akan pojan päin seinää. Kerrington karjaisi jotakin painokelvotonta ja juoksi ohitsemme kaataen roskapönttöjä mennessään. Pälyilin ympärilleni ja näin lihaa leikkaavia sahoja ja luisia ruhoröykkiöitä. - FBI. Sitten muuan haalaripukuinen mies ja rahtilistoja pidellyt nainen näkivät hänet edestäpäin. Hengästytti ja pumppu hakkasi ja poskeen koski. Onko teillä jokin ruokatauosta ilmoittava kello
Näin Glockin liukuvan metallisen hyllykön alle, josta en sitä kykenisi kalastelemaan ilman pitkää kepakkoa. Näytin Philille käsimerkillä en kansainvälisellä vaan Quanticon FBI-koulutuskeskuksessa opitulla käsimerkillä että hän kulkisi hallin toiselle oviaukolle. Kerrington syöksyi minua kohti ja käytti tussaria lyömäaseena. Lähestyin oviaukkoa, jonka lähellä Kerrington oli viimeksi hätäillyt. Edessäni oli vain huuruisia metalli- ja pahvilaatikoita. Tässä paikassa oli todella kylmä, kylmempi kuin ryssän helvetissä. Nyt sain todistaa sen toimintaa nykiläisen lihanpakkaushihnan äärellä. Saavuin aivan erityisen kylmään tilaan virka-aseen piippu lattiaan suunnattuna. Metallinen lattiakin yritti liimata minut jokaisella askeleella paikoilleni, mutta jatkettava oli. Iskeydyin kipeästi metalliselle lattialle ja löin polvenikin. Kerrington, tämä älyn jättiläinen, tyhjensi kerralla koko lippaansa ja se sopi meille paremmin kuin otsatukka sialle. Pikavilkaisu kylmiön ovelta molempiin suuntiin eikä ketään näkynyt väijymässä. Näin eräällä pöydällä työkaluja, joita kai tarvittiin lastauslaiturilla. Joten nyt minä loikkasin muitta mutkitta tyypin niskaan. Uhka tulikin suoraan edestäni. Siinä samassa hän ennätti mäjäyttää kämmensyrjällään meikäläistä niskaan ja kipu kukki selkärangassani. - Kun aikansa varastaa ja tappaa niin pian jo kiroilee. Valkoinen höyry sotki näkökentän. Hänen takkinsa hiha vaikutti märältä, joten hän oli liukastunut oven suussa. - Näinhän se on, vastasin huutoon. Hengitykseni huurtui suuni edessä ja yritin tasaannuttaa sydämeni pamppailun. Sen muotoilu perustuu tsekkiläiseen CZ-75:een. Kun pääsin edes kontalleni, näin miehen yrittävän jälleen pakoon seuraavasta oviaukosta. Varmaan se, kun kerran aliarvioin kykyni. Tönäisin työnjohtajan takaisin hänen kopperoonsa, jonne hän kaatui selälleen. Heittäydyimme peräkanaa erään lihaa leikanneen sirkkelin vierelle ja sitten ympärillämme kipinöi ja surahteli. Mutta mies oli kadonnut äskeisiltä jalansijoiltaan. Mies kiroili kuin rantarosvo. - Maihin! karjaisin takanani seisseelle Philille. Israel Military Industriesin ysimillinen "Jericho 941" on Baby Eagleksi ristitty Desert Eagle -"tuoteperheen" pienokainen. Mikähän on ollut suurin virheeni koko elämäni aikana. Kyllä, kyllä hän oli Kerrington ja vastaani tullut läpimärkä kyy9. Lähestyin Kerringtonia, joka kääntyi katsomaan minua irvistäen. Ennätin kohottaa käteni vain hieman, kun isku vihloi rannetta ja oma aseeni kolisi jäiselle lattialle. Katossa olleissa kiskoissa oli liikuteltavia lihakoukkuja ja niissä roikkui elukoiden puoliksi perattuja ruhoja. Minä ja rosvoilija juoksimme peräkanaa seuraavasta oviaukosta ja ylhäältä roikkuneet muovisuikaleet lätisivät päin näköäni. Karjuin Philille löytäneeni Kerringtonin ja klonkkasin perään. Oven suussa oli lätäkkö jotakin tahmaa, johon olin liukastua. Työnjohtajan toimiston virkaa ajaneen kopin ikkunat levisivät kristallisateena paskahuussin kokoisen tilan sisälle. Aseen osat ovat italialaisia, mutta se on koottu Israelissa. ~ Näin edessäni huurun seassa epämääräisen hahmon, joka teki samaa kuin minä, eli väijyskeli vastustajaansa väkivallan toivossa. Kuulin iskurin naksahtavan iloisesti tyhjää. Silloin havaitsin Kerringtonin uudemman kerran. Sitten näin hänen pienokaisensa. Puikkelehdin näiden seassa kuin karjaa kyräilevä vegaani. Havaitsin, ettei sivullisiin ollut sattunut mikään hutilaukaus ja karkasin kohti Kerringtonia. Syöksyin pää edellä äijän vatsaan.
Ilma puhisi hänen keuhkoistaan ja palleastaan kun osuimme päin jäisiä laatikoita ja rosvo oli tällä kertaa kivunsaamapuolella
Se saattoi näyttää akkamaiselta, mutta tiedän, että jollei moinen polkaisu murskaa jalan luita, se tekee äärettömän kipeää. Mietin, että tällaista tapahtuu vain Homer Simpsonille niin, ja Jerry Cottonille. Potkaisin häntä sivukautta polvitaipeeseen ja ukko ulvaisi. Yritin vetää kieleni irti. Polkaisin häntä jalkapöytään. Lastausalueen laitaan oli pysähtynyt seiso-. Ei voinut olla totta. Räpläsin nopeasti hanan kylmälle ja tartuin letkusta. Jäinen metallipinta raksahteli jokaisella askeleella. Sitten mies kaatui laiturille eikä se johtunut minun teoistani. Letku repesi irti jäisestä lattiasta, johon se oli joskus tarttunut kuin purukumi rippipuvun perseeseen. Näin edessäni rosoisen seinän, johon kisko päättyi. - Minä kun niin halusin vanheta arvokkaasti, ähkäisin. Sain kieleni irti. Hanaan oli kiinnitetty letku, joka lojui sykkyrässä lattialla. Kumarruin Kerringtonin puoleen ja näin heti, ettei mitään ollut tehtävissä. Olin äkkiä lastauslaiturilla, jonne katon kaikki kiskot loppuivat. Laaki ja vainaa. Pudottauduin laiturilta sinertävälle soralle. Kieleni ja samalla poskeni oli jäätynyt sekunnissa kiinni possun kylkeen! Syrjäsilmällä näin roiston lähestyvän hekotellen. Käännyin päin miekkosta. Isku heitti minut päin edessäni roikkunutta sikaa. Ei, hänellä ei ollut kädessään lihakoukkua vaan rengasrauta. Vettä roiskui vaatteilleni mutta sanotaanhan, että lämmittää se housuun kuseminenkin hetken aikaa. Kädet sujahtivat ulos hihoista ja hän ponnahti kyykkyasentoon. Sora rasahteli, kun sprinttasin kohti nurkkaa. Miehen keuhkoaminen ainakin oli sitä luokkaa, että se näytti sattuvan. Seinään ropisevan soran ääntä. Syypää tähän oli luoti, joka kulki Kerringtonin kaulan läpi. Naamani läsähti vasten kinkkuruhoa ja juuttui siihen. Hän oli takertunut märästä takistaan lattiaan kiinni! - Jumala on sittenkin olemassa, tokaisin kun toiveeni oli toteutunut. Seinästä sojotti vesihana. Osoitin häntä letkulla ja kylmä vesisuihku osui hänen kasvoihinsa ja vaatteille, kastellen hänet kauttaaltaan. Kun se kohtasi pärstäni, kasvoilleni lensi vesipärskeitä. Mies tempoili ja ähki kunnes huomasi sen toivottomaksi. Laukaus kaikui ilmassa ja ennätin nähdä pipojätkän, joka sukelsi lastauslaiturilta kulman taakse. Talvella oli kielletty työntämästä kieltä rautakankeen. Kun saavuin kulmalle, kuulin auton kiihdyttävän. Minä käytin väkivaltaa, joka ehkä myöhemmin katsottaisiin tarpeettomaksi. Valutin kuumaa vettä kielelleni ja turta tunne muuttui kuumaksi. Silmiin tulivat kyyneleet ja mieleen tulvahti lapsuusaikani Connecticutin Harpersvillessä. Hän kaatui kyljelleen lattialle. Hän yksinkertaisesti kuoriutui ulos takista, mutta hän joutui samalla päästämään irti rengasraudasta. Kiskot jatkuivat uusien muovisuikaleiden läpi ulkoilmaan saakka. Käännähdin vaivalloisesti hanan ääreen ja väänsin veden kuumaksi. Kipu oli sitä luokkaa, etten olisi millään halunnut repäistä nahkaa kielestä ja puolesta naamasta. Pistin lapikasta toisen eteen. Käteni kulki vyölleni, jossa käsirautojen nahkakotelo sijaitsi. - Mitä tuo muka estää, hän raivosi.
10
Hän tuli edelleen kohti, mutta silmiään pyyhkien. Lähdin mölisten työntämään ruhoa edelläni ja rosvo tuli perässä. Saavuin ruhon kanssa letkun ääreen. närpää kuului myös hänelle. Muistin erään aforismin: se mahdollisuus, että joku katselee sinua, on suoraan verrannollinen toimintasi typeryyteen. Kun en uskonut kieltoa vaahtosammuttimen kokoisena, miten olisin oppinut tämän asian aikuisiälläkään. Vilkaisin ylöspäin ja näin ruhon roikkuvan koukusta, joka oli kiinni kiskossa. Syrjäsilmällä näin, kuinka äijä tuli vauhdikkaasti päälle yleisen syyttäjän lailla
- Et rekisterinumeroa. - Täyden kymmenen pisteen connecticuKäännyin takaisin tytön puoleen. pylä, kuulin konstaapelin aloittavan kun hän - Minä en tunne automerkkejä. silminnäkijälle. Phil huusi lastauslaitulabran porukan seurana. Tyttö murisi pakahtumaisillaan. kaivoi esiin muistilehtiönsä. Pikimusta tukka sojotti erinäisiin ilmansuuntiin ja varsin syntisiksi maalatut silmät vaikka säteilytettäisiin, sinne jää kumminkin niin pieniä ötiäisiä ettei niitä erota kunnolla tuijottivat minua vihamielisesti. - Ainakin sen, kun FBI:n mies toikkaroi lista lausuntoa NYPD:n sinitakille. maan päätään: - Se on siis lävistys! tyttö tiuskaisi minulle. - Minäkin näin sen pää- Olehan Federal Buildingin harakka hiljaa, hineen. Ainakin punaisen ja vihreStreetin autovilinään. Niissä, ikävä kyllä, on näppylä, sanoin murhalaukauksen ainoalle lihaa. Poliisimies oli kuunnellut haastatteluani ja kieli porsaassa kiinni. kysyin. - Vai että Vaikka olisinkin samaa mieltä puskuritarran kieli jäätyi sian ruhoon! kanssa, sitä ei näissä hommissa voi aina sanoa - Pitikin kertoa, murisin. - Tulkaapas näppylätyttö tänne, poliisi sa- Entäpä kun laukaus ammuttiin. Kiusa se on - Minulla kun on myös ongelmia värien
11. - Sitä tapahtuu. - Voi olla ettei minusta ole paljon apua, ai- noi. - Pipa oli. - Mitä siinä puskurissa luki. - Jos minuun olisi kytketty myötähäpeämit- "Bush happens". ja ja auton äänikin katosi kulman taakse, Kent - Olen värisokea. - Tämä tyttö jolla on nenässä metallinäppyla. - Vaan minäpä olen! näiden tyylin- ja asunvaihtajien perässä enää - Vaikka salaatinlehti kuinka pestäisiin ja pysy. - Niin, huokaisin. Kun on neljän pisteen - Entä mies, joka autoon juoksi. än suhteen. ~ - En. kysyin. Pitkässä mustassa poplarissaan viihtyvä Lewis Dorn myhäili päästessään myös auko- lä, sanoo ettei hän tiedä auton merkkiä eikä hän katsonut rekkaria, kailotin takasin. Ihan totta! - Siis mitä. Muistan vain auton puskuritarran. Lisäksi Jack Harma ja Steve Dillaggio haahuilivat lastauslaituril- rilta. - Tämä tyttö jolla on nenässä tuo hopeanäp- Minkä merkkinen auto oli. sinut tositoimissa, Phil hekotteli. - Muuten, maajuttelemaan erittäin vastahakoisen todistajan kanssa. Ihan totta. - Usko sitten niin. noa silminnäkijä sanoi. isä ja kuuden pisteen äiti, syntyy kymmenen - Sillä oli pipa. tari, se särkyisi joka kerta kun näen ja kuulen - Niinpä niin, totesin. maan vain yksi punkkaritytön näköinen kulki- kanssa... pisteen vauva. tilainen Jerry Cotton. Menin keltaisten rikospaikkateippien ali - Näin, mutisin ja luovutin. - Selviääkö mitään. - Oliko auto punainen, sininen, musta. - Sulla on muuten nenässä hopeanvärinen edes mikroskoopilla. - Valehtelet. Phil seisoskeli rikospaikkatutkijoiden ja ääneen. Huokaisin. - Lävistys! tyttö lähes kirkui. murisin. Tyttö oli punkkari tai gootti, en minä pallolla ei ole yhtään vegaania. - Se on lävistys! Hämilleen mennyt tyttö jäi antamaan viral- Mitä ennätit nähdä. linjoilla. Hyvin vastenmielistä, iskin hänelle silmää jotta hän jatkaisi samoilla minä kun olen vegaani
kadulle seudun maine koheni entisestään. 1900-luvun alussa suomalaiset maahanmuuttajat asuttivat Harlemia ja 125. - Onhan sinullakin sukujuuriesi ansiosta kytkös Harlemiin, sanoin Jack Harmalle. - Se mieshän ei ollutkaan mikään takinkääntäjä poliitikko. - Roisto on käynyt pelaamassa uhkapeliä, juonut viinaa ja vieraillut huorissa. - Pää sentään säilyi ehjänä, Steve totesi katsoessaan Kerringtonin kaulan haavaa. Kun 1950-luku koitti, suomalaisista ei näkynyt juuri jälkeäkään. - Maplehan kuoli 49-vuotiaana syöpään. Bill Clintonin perustettua toimistonsa 125. - Käsittääkseni Kerrington asui ihan Harlemin rajalla, ei hänellä sinne muita suhteita ollut, Phil totesi. Seuraavana päivänä hän on vienyt vaatteensa pesuun ja mennyt parturiin. - Vasta ex-pormestari Giuliani ryhtyi putsaamaan Harlemia 90-luvulla, Jack lopetti tarinoinnin. 8000:sta siirtolaisesta suurin osa karkasi Brooklyniin ja sen jälkeen Harlem kuului kokonaan mustille. Tämän kaiken Jack ennätti tarinoida pikakelauksella alle puolessa minuutissa. Harlem on tällä hetkellä Times Squaren jälkeen kaupunkimme toiseksi suosituin turistikohde, vaikka esimerkiksi 70- ja 80-luvuilla edes taksikuskit tai poliisit eivät uskaltaneet mennä tietyille Harlemin alueille. katukin oli nimeltään Finn Road. Nuo kuitit liittyvät varmaan ihan tämän miehen henkilökohtaiseen hygieniaan. - Sitten vielä, muuan rikoslabran tyyppi julisti, - toisessa taskussa oli viikon vanhoja raviratakuitteja New Jerseyn puolelta, myös viikon vanha viinakaupan kuitti Bronxista ja epämääräinen tuntihotellin lasku Queensista. - Puuttuu vielä kuitti ilotytöltä, pärskähdin. - Aikoikohan se laittaa nuo verotukseen. Minä olin jo palannut asialinjalle eli tutkittavaan rikokseen. 1920-luvulla tuli Cotton. - Roisto vai. Hän aloittikin poliisivoimissa aivan arvoasteikon pohjalta. - "Käsittele jokaista tapausta kuin uhri olisi oma äitisi" oli eräskin Maplen ohje kaikille rivipoliiseille, Steve sanoi. pienikin kiusa. - Mikä jäi nyt toistaiseksi todistamatta, sa-. - Kerringtonin taskusta löytyi vain kuitteja harlemilaisesta parturista ja pesulasta, Jack kertoi. - Muutaman päivän vanhoja. Luonnollisesti tonttien hinnat ovat jälleen lähteneet kohoamaan kohti pilviä. - Tuo raato mitään lohtua kaipaa, Phil tuhahti. - Tosi on, Jack Harma sanoi. Valkoinen pörssimeklari muuttaa pikkuhiljaa Harlemiin ja musta mies lakaistaan hintatason avulla kohti Bronxia. Eiköhän se ollut vieras käsite tälle tyypille, Dorn naurahti ruumiin parransänkeä tuijottaessaan. Kiipesin takaisin lastauslaiturille. - Minä en oikein usko, että Kerrington olisi kerännyt suojelurahoja Harlemissa saakka, totesin. - Mafiapomo Rudolph Stavosin torpedo ja suojelurahankerääjä. - Laiha, ellei olematon lohtu tälle henkilölle, Jack murahti. Hän on muuten "The District"-tv-sarjan poliisipäällikkö Mannionin esikuva, Phil totesi kumartuessaan vielä kerran ruumiin ääreen. Fennoskandinaavinen ruoka tuoksui Soomi-haalissa ja Tarmo-haalissa. Tuohan kuulostaa ihan Jerryn viikonlopulta, Phil mutisi pokerinaamalla. - Giuliani ei olisi muuten saanut rikollisuusastetta laskemaan ilman Jack Maplea, Lewis Dorn muistutti. - Hänen pomonsa ei hae vaikutusvaltaa siltä alueelta. Slummiutuminen lisäsi alueen ghettojen rikollisuutta ja huumeet toivat lisää väkivaltaa. Tämän päivän Harlemissa saattaa jo - tai jälleen - nähdä taidegallerioita, muotiputiikkeja, kukkaistutuksia ja espressobaareja hämärien after-house-klubien ja kokaiini12
luolien sijaan. En suinkaan minä, vaan alamaailman omistama jazzklubi Cotton Club. - Hygienia. - Liikkuvaista sorttia, Dorn sanoi. - Pää kiinni, sanoin
tivät kyselemään newjerseyläiseltä raviradalta Kuljin ikkunan luo ja naputin sitä rystysillänäköhavaintoja Kerringtonista. Jack Harma ja Steve Dillaggio menivät Queensiin tutkimaan ni. - Kuka tahansa, joka työskentelee Stavosin komaan Kerringtonin asunnon Harlemin ja El rikollisorganisaatiossa, Phil väitti. Ramsey tiesi varsin hyvin epäiltymme ku- Kyselisitkö, Dorn, naapureilta Kerringtonin vieraista. Minä, Phil ja Dorn lähdimme pen- asuntonsa ikkunassa. Yksi seinistä lissa, niin eipä niistä tapahtumista kai oikein oli suuri ja paksu lasi-ikkuna, josta oli suora johtolangoiksi ollut, mumisin. - Ensimmäinen ajatus oli, että jotakin olisi laisen vesiperän olivat hekin vetäneet. ehdotin penkoessani jääkaappia viot. Hullu mikä hul- Miksi. - Laatumaalarin maali ei ainakaan ole tuo- yhtä heikon tuloksen. Vaan näinpä ei asianlaita ollut. kaupunginpoliisin Dorn tuli makuuhuoneen puolelta kumiluutnantti Ramsey kysyi tällöin. Muistin edellisen kerran, kun saimme rinäköala Marcus Garvey Memorial Parkiin. - Ei yhtään miBlurr, jonka Stavos oli pistänyt asialle. Kuka käyttää panssarilasia tuntihotellia, jossa surmattu oli äskettäin visiteerannut. ja pakastinta. Kumea ääni. Dorn kysyi. Asunnon tyylikkyys ja tämä ikkuna olivat kollispäällikkö Stavosin syytettyjen penkille aika hämmentäviä seikkoja sillä alueella, joka saakka. - Ehkä huoneistomaalarilla oli valkoinen Harlemilainen parturi ja pesula tuottivat kausi, Dorn totesi. G-miehet Joe Brandenburg ja Zeerokah läh- Mitä. Nyökkäilin. Virkaveljillämme ei myösretta, Phil sanoi seinää raaputtaen. Hän purskahti nauruun ja pudisteli päätään. Muuan Robert Johnson oli surmattu vuosi sen jälkeen, kun hän teki rahallisen koostui enimmäkseen vuokrakasarmeista. Kaikki oli valkoista. Palasimme pettyneinä Federal Plazalle. Seinät, lattia, katto ja jopa kaikki huoneka- vintoketjun alapäässä, saattoi hänkin välittää turvallisuudestaan, nyökkäilin. kaappeja ja vessan vesisäiliötä. - Koska vihaan ihmisiä. Epäilimme syylliseksi tyyppiä nimeltä Sam pengottuaan kaikki komerot. Naurahdin ja pudistelin päätäni. lehdestä lukemansa rikoksen. Barrion rajalla. hämmästelin.
13. - Panssarilasia. - Täällä on vähän liian kliinistä, Phil sanoi kuprun Stavosille. - Kerrington pysytteli niin omissa oloissaan, ettei hänen tulemisistaan ja menemisistään ~ tiedetty yhtään mitään, hän kertoi. - Havaitsin minä jotakin, sanoin. Me olimme - Jollemme löydä hänen surmaajaansa, Dorn jo lopettaneet, kun Dorn palasi takaisin. totesi. esitin kysymyksen. kysyin. Phil alkoi haravoida kylpyhuonetta, lääke- limme tällöin manhattanilaisessa poliisipiirissä Inwoodissa, jossa Blurr asui. lut hohtivat valkoista värittömyyttä. - Eräät raportit Sam Blurrista... - Jaa se kaupunkihullu! Se tyyppi käy lähes - Se on kyllä vaikeaa, hän mainitsi kävellespäivittäin piirillä tunnustamassa aina uuden sään ulko-ovelle. kään ollut meille mitään kerrottavaa. - Se saattaa olla työsuhde-etu, Dorn hörähti. Surmatun miehen kämppä oli yllättävän - Vaikka Kerrington olikin rikollisen rasiisti ja neutraalin puhdas. - Kun mies käy yksin viinakaupassa, ravimaalattu piiloon, virkaveli selitti assosiaatiradalla ja sitten poraa prostituoitua tuntihoteloitaan. noin. Vieraitään oleellista johtolankaa. - Mikä teidät tänne toi. Saman- Kuinka niin. - Nada, hän sanoi. hanskoja käsistään repien
- Niin minä ymmärsin. kysyin kiinnostuneena. Autolle kävellessämme kuvailin Philille: - Oikeusistuimessa puolustus tulee varmasti syyttämään poliisia siitä, että "Tekään ette uskoneet hänen tehneen tämän rikoksen! Ja äkkiä te vain uskotte! Ettekö te osaa päättää siellä NYPD:ssä vai mikä teitä vaivaa?" Kolkutimme neljännen kerroksen asunnon oveen - turhaan. Muistin myös oikeussalista sen kaikkein dramaattisimman hetken. Tiedättekö, mistä löydämme Blurrin. Kun suoritimme kotietsinnän Blurrin kämpässä, löysimme todisteet hänen syyllisyydestään. Todistajan aitiossa istui muuan baarimikko Pastorelli, ainoa, joka oli kuullut kuinka Johnsonin surma tilattiin Blurrilta. Ramsey meni jotenkin vaikeaksi. Isännöitsijä mulkaisi, kun piikkini osui. - Rob Johnsonin murha, joo. - Kuinka pitkään Blurr jatkoi tätä tunnustusten sarjaa. Blurr pidätettiin suhteellisen kivuttomasti ja helposti. - Älä huoli, Phil sanoi. - Oliko kyseessä kosto. - Hän ei ilmeisesti ole kotona, sanoin isännöitsijälle.
14
- Se tulee ja menee miten sattuu. - Helkkari. - Entäpä jos Blurr suunnitteli varsinaista rikostaan koko vuoden ajan. Hän oli muuten osallinen WTC-iskuunkin, koska hänen amalgaamipaikkansa kutsuu lentokoneita. Hänen pokkansa piti eikä hän koskaan tunnustanut murhaa. sehän oli lehtien mukaan selvästi ammattitappajan työtä, ei minkään avohoitopotilaan tekosia. Kosto menneiden aikojen vuoksi. syyttäjä kysyi. Sitten laskeuduimme alakertaan. Emmepä tullut ajatelleeksikaan moista... - Saatte, tuomari sanoi mutta kurtisti kulma-. - Jos sellaiseen kiusanhenkeen tottuu, ei sitä ensimmäisenä syyllisehdokkaana koskaan pidä. - Entä tämä viimeisin rikos, jonka hän kävi tunnustamassa. Kesken kotietsinnän Blurr saapui kotiin eikä päässyt pakoon, joten siinä pidätyksessä ei ole ihmeempää kertomista. - Meillä on kotietsintälupa, Phil kertoi miehelle. Seuraavaksi Stavosin puolustusasianajaja toi oikeussaliin pyörien päällä olleen television ja videolaitteen. Heh heh. Kaupunkihullun roolin hän veti niin hyvin, että harva tajusi hänen todella olevan palkkamurhaaja. - Ainakin vuoden ajan. - Sekoboltsi se Blurr on, mälliä pureskellut isännöitsijä sanoi meille avatessaan Blurrin ovea. lu, joka pitää potkia ulos asemalta ja useimmiten uhata valkotakkisilla, että se häipyisi karjumaan yksiöönsä. Tarpeeksi teitä kiusattuaan Blurr tiesi, ettei häntä uskottaisi vaikka hän väittäisi olevansa syyllinen ihan mihin tahansa. muistutin Ramseyta. Murha-ase oli piilotettu sisäkatossa olleeseen salalokeroon. järkeilin. Pitkällisellä odotuksella ja kärsivällisyydellä, joka palkitaan, juuri niin hän sanoi. - Näillä kulmilla tottuu siihen, sanoin. Saimme osoitteen, joka sijaitsi Bronxissa. Ramsey muuttui vakavaksi. - Niin... - Mitä hän tarkoitti. - Ja haluamme kuulustella miestä. - Niin, mutta... Entä jos hän teki itsestään kaikkein epäuskottavimman syyllisen. - Blurr sopi tähän tappajan kuvailuun erittäin hyvin, Phil sanoi. - Jos tämä on jokin temppu, tuomari aloitti. - Saanko jatkaa. - Hän, ikään kuin, baarimikko sanoi ja osoitti Stavosia. Nyökkäsin. - Emme olisi varmaan tulleet mekään ajatelleeksi, jos moinen tapaus olisi vaivana kaksikymmentäneljä tuntia päivässä läpi vuoden... - Stavos. - Ette te hänen puheestaan mitään selvää saa. - Kuka käski syytetty Blurrin surmata Johnsonin. - Ei ole, Teidän Korkeutenne, pykälänikkari sanoi. - Stavos sanoi selkeästi, että hänellä on aikaa odottaa
Joku oli näemmä opetellut jakson todistajan repliikit ulkoa... - Ottakaa käyttöön kaikki vinkkimiehet ja vasikat mitä löydätte. - Koska tämä Stavos on saatava kiinni, hän sanoi. Televisiossa nuori, puuteroitu ja meikattu nainen istui paljon sliipatummassa oikeussalissa. - Hän, ikään kuin, nainen sanoi ja osoitti syytettyjen penkillä istunutta miestä. - Miller sanoi selkeästi, että hänellä on aikaa odottaa. - Joten edistystä ei vielä ole tapahtunut, päätin tilannetiedotuksen. Sen avulla Stavosin asianajaja sai kumottua koko todistuksen fiktiona ja samalla koko syytteen! Blurr yksin joutui linnaan murhasta. High sanoi meille työpöytänsä takaa. - Heistä ei taida olla apua meidän umpikujassamme, Phil totesi. - Niin minä ymmärsin. - Niin. tarkastaja High sanoi kysyvästi. Paljon myöhemmin keksimme, että Stavos oli maksanut baarimikolle siitä, että hän todistaisi Stavosia vastaan ja opettelisi ulkoa tv-sarjan jakson hahmon todistuksen. kysyin. Blurrin puolustusasianajaja sammutti television ja katsoi valamiehiä. - Jos eksytte aiheesta, olen valmis keskeyttämään tilanteen koska tahansa. Stavos kävelisi salista vapaana miehenä. karvojaan. television syyttäjä kysyi. Stavosia epäiltiin suojelurahabisneksensä lisäksi huumetehtailusta ja ammattiyhdistysrikollisuudesta. - Siis gangsteripäällikkö melkein kaikilla mausteilla, sanoin. - Minun lomani alkoi viikko sitten, High kertoi huokaisten ja risti kätensä pöydälle. - Miksi et sitten ole jo... - Vasta sitten voin hyvillä mielin lähteä uittamaan perhoa erämaajoelle, kun siitä miehestä on olemassa kunnon todisteet. tuota, nuo perhokalastusliivit ylläsi jo viikon, sanoin osittain mutisten. - Mitä se tarkoittaa. - Tällä snagarilla lisuke ei vain ole ketsuppia, Phil jatkoi. - Stavos on maailmaa nähneiden mafiapomojen mielestä röyhkeä nousukas, jota nämä kihot eivät vain ole saaneet hengiltä, High kertoi. lomalla. Hän ei päässyt psykiatriselle osastolle, sillä kallonkutistajaa hän ei enää kyennyt huijaamaan. Tiesimme, että Stavos aikoi maksaa sievoisen summan Blurrille jos ja kun ammattitappaja vuosien kuluttua pääsisi ehdonalaiseen. - Jatkakaa tutkimuksia entiseen tapaan, High sanoi. On tietenkin toinen syy...
15. - Oliko kyseessä kosto. - Tuota, John, avasin sanaisan arkkuni. Juristi naksautti television päälle. - Sinulla on ollut... Minun oli pakko silloin kysyä erästä seikkaa. Kosto menneiden aikojen vuoksi. - Vastalause! Sattumaa, kalpeaksi muuttunut syyttäjä sanoi ja siinä vaiheessa me tiesimme, että peli oli menetetty. Stavosilla oli monia nerokkaita keksintöjä joilla huijata oikeuslaitostamme, mutta ennemmin tai myöhemmin hänenkin paukkunsa loppuisivat ja miinoitettuaan tulevaisuutensa hän joutuisi vielä systeemimme hampaisiin.
~ Minä ja Phil annoimme tarkastaja Highille väliaikaraportin hänen työhuoneessaan. - Sen sijaan hän valtasi heidän alueitaan ja nitistytti vanhan kaartin miehiä täysin häikäilemättä. - Stavos on piikki paitsi meidän lihassamme, myös useiden järjestäytyneen rikollisuuden johtohahmojen lihassa, tarkastaja John D. - Näitte juuri pätkän "Oikeuden vaaka"tv-sarjan jaksosta kolmen kuukauden takaa. - Niin, me ollaan vähän ihmetelty, että miksi. Phil jatkoi kysymystäni. - Kuka käski miehenne surmata Hudsonin. - Pitkällisellä odotuksella ja kärsivällisyydellä, joka palkitaan, juuri niin hän sanoi. syyttäjä kysyi
Oikeusjuttu vedettiin kumminkin pois, sillä se sovittiin rahallisella korvauksella. - Voit itkujen itku, Duffer marisi. Silti häntä on vaikea napata, koska hän ei laita koskaan mitään paperille. kadulla narkkarille nimeltään Dan Duffer. High pudisteli päätään. USA:n liittovaltio maksoi vuoden 2006 maaliskuussa 300 000 dollaria egyptiläiselle siirtolaiselle, joka oli pidätetty vuodeksi vuoden 2001 syyskuun yhdennentoista päivän iskun jälkeen. - Aiotteko pidättää minut ihonvärini vuoksi. - Hyvä on! Mitä haluat tietää. Ojensin hänelle muutaman setelin. kysyin. - En ainakaan tahallani, Duffer väitti. - Koska hän pelaa avoimesti eikä lymyä varjoissa. - Mies voidaan pidättää jo sen seikan nojalla, että hän on ojentanut passin toiselle henkilölle. - Ne muut olisivat kumminkin onnellisia sinun epäonnestasi. ~ - Sinä sitten taas kiipeilet paloportaista ikkunoihin tyhjän tyynyliinan kanssa pöllimään kuppaista kelloradiota jota kukaan ei osta etkä saa päiväpiikkiäsi, mölähdin itäisellä 118. Nauraa hörähdin. - Mikä. Phil kysyi. - En sitä väittänytkään, mutta: kuinka niin. - Murhaajan nimi tai piilopaikka. - Muuan hemmo, joka välittää passeja ja matkoja muille maille vierahille. - Henkemme puolesta. Olisin koko ajan huolissani eikä lomailusta tulisi mitään. vasikka älähti. Hän katsoi niitä kiiluvin silmin ja raha katosi hänen kouraansa nopeammin kuin ennätin silmääni räpäyttää. Hei, eräs pikkuserkkuni naapuri kävi kerran jossakin arabimaassa. Egyptiin karkotuksen jälkeen mies ei nimittäin jättänyt asiaa siihen vaan haastoi oikeusministerin ja FBI:n johtajan oikeuteen rasistiseen salaliittoon osallistumisesta ja perustuslaillisten oikeuksien rikkomisesta. - Eikö vähempi riitä. - Ne tällä alueella tehdyt murrot elektroniikkaliikkeisiin... - Hän ei ole terroristi. - Paskiaiset, vasikka sanoi. - FBI:n täytyy myös suojella omakin nahkansa, sanoin. - Nimiä, nimiä.. Mutta tiedän, että tappaja uskoo teidän jo selvittäneen hänen henkilöllisyytensä Ja tiedän, keneen sellainen tappaja ottaa yhteyttä. New Yorkissa liittovaltion tuomioistuin ei hyväksynyt oikeusministeriön väitteitä, joi16
den mukaan korkeimmat viranomaiset nauttisivat automaattisesti koskemattomuutta näiltä syytteiltä. - Sitä minä en tiedä. Tämä hongankolistaja oli tummahkoihoinen käkkäräpää, joka olisi varmasti napattu rektaalitutkimuksiin millä tahansa lentokentällä jo silmien asennon vuoksi. - Ei, vaan huolehtisin kaikista niistä korvausvaatimuksista, mitä osastomme yleensä tulee saamaan. Eikö se kävisi hyvästä tekosyystä pidätykselle. kysyin. - Te kaksi tämän luokan jutun kimpussa. Pakkohan NYPD:n olisi sellainen murtovaras pidättää jos me annamme niille vinkin. - Ei sinua olla pidättämässä. Itsepähän kysyimme. Jos sellaiset reklamaatiot osuvat vielä kerrankin sisäisen tarkastuksen silmiin, olette entisiä erikoisagentteja. - On niitäkin ihmisiä, jotka tekee asioita tahallaan, totesin. - Kuka siis tappoi Kerringtonin. Olimme olleet varovaisia ennenkin ja tehneet vain pakolliset terroristiepäiltyjen pidätykset, nekin hieman pitkin hampain. - Aina kun muilla menee huonosti, kannattaa olla vahingoniloinen, Phil sanoi puolestani. Ennakkotapaus tarkoittaa sitä, että USA:n hallitus voidaan asettaa juridiseen vastuuseen vankien kohtelusta niin vankileireillä kuin kotimaassakin. Terrorismilaki, jos muistat. Näiden juttujen suhteen ainakin me olimme varovaisia. - Toisaalta, Phil sanoi. - Anna tulla
Huonosti palkattuja töitä näille siirtolaisille riittää älyttömästi ja monet tekevät kahtakin työtä yhtäaikaa, mutta samaan aikaan heillä ei ole minkäänlaista yhteiskunnan turvaverkkoa. - Sitten se on. Phil kysyi. - Maahanmuuttaja. - Tai oikealta nimeltään hän on Dubasi. Harva laiton siirtolainen voi ilmoittaa poliisille, jos hän on joutunut rikoksen uhriksi. Laittomia siirtolaisia ei tunnusteta osaksi yhteiskuntaa, vaikka tosiasiassa ilman heidän työpanostaan koko maa pysähtyisi. - Voihan olla, että kadulle on ujutettu väärää tietoa, jotta poistaisimme miehen haun lentokentiltä tai jotakin... - Luonnollisesti laiton, kerroin. Matkalla kännykkäni parahti ja vastasin. - Tyyppi on nimeltään Mario Hernandez. Meillä ei ole mitään. Kun lähestyimme seuraavaa etappiamme, Phil tutki päivän sanomalehteä ja jauhoi aiheen vierestä. - Taasko joku toimittaja on tapettu. Nyt tilanne on muuttunut. - Lentokentillä ei ole mitään hakua, koska eihän siitä jätkästä ole edes kunnon piirrosta. - Entä jos tämä on väärä vinkki. Jos tällainen henkilö sairastuu, hänen on podettava tautinsa salassa kotona, sillä sairaalaan joutuminen saattaisi tietää lähtöpasseja. Mehän näemme, mitä haluammekin nähdä, ihan fyysisessä mielessäkin, hymäh17. - Niin. Hernandez hoitaa kontaktit pakenijan ja niin sanotun matkanjärjestäjän välillä ja vetää prosentit välistä, itse hän ei tee juuri mitään. Kaikki ihmiset käyttävät disinformaatiota vaikka juorujen ja huhujen muodossa joten mikseivät sitä käyttäisi sitten yhteisöt, virkakoneistot ja myös valtiot. Kun kävelimme autolle, pudistelin päätäni. - Jokin sotaisa provokaatio vie taas Venäjällä huomion pois muista asioista. Tämä mies hommaa pahoille ja etsityille pojille elämysmatkoja pois Nykistä niin, etteivät edes satamaviranomaiset huomaa vaikka kuinka kaipailisivat. Näin on aina tehty ja näin tehdään edelleenkin. Hetken kuunneltuani suljin puhelimen. kysäisin. Vielä vuoteen 2005 saakka laittomat siirtolaiset saattoivat saada ajokortin ja henkilönumeron verojen maksua varten. Kun maassamme vuosikausia asuneet laittomat siirtolaiset elävät täällä usein koko elämänsä ilman laillista asemaa, uskontokuntien työntekijät puolestaan saavat USA:ssa helposti työ- ja oleskeluluvat. Riski on pieni ja raha virtaa. - Minulla käy vähän sääliksi tämä Duffer, sanoin. Duffer kertoi ja me kiitimme. Vaikea
tilanne. - Mistä me löydämme hänet. - Vuonna 2000 suoritettu väestönlaskenta paljasti, että Nykissä asuvista noin 40 prosenttia on syntynyt muualla kuin USA:ssa, totesin. Rikoslabran porukka ilmoitti, että Kerringtonin niskanikamiin jumiutunut kuti oli niin lytyssä, ettei sen avulla voi jäljittää edes aseen merkkiä. Pelkääjän paikalla istunut Phil epäili Dufferilta saamamme tiedon paikkansapitävyyttä. - Eikö se ole siellä jokaviikkoista kuten niin sanotut tshetsheenien pommi-iskut, vaikka jokainen tajuaa että omat koirat purivat. - Mennään tapaamaan Hernandezia, sanoin Philille. WTC-iskun jälkeen heistä tehtiin syntipukkeja ja heitä väitetään "turvallisuusuhkaksi". - Joten on ihan turhaa ihmetellä taksikuskiemme kielitaitoa ja paikallistuntemusta, Phil hönkäisi. Kerroin Philille: - Ruumiinavaus on suoritettu. - Hänelle voi sanoa ihan mitä tahansa, kunhan vain sanoo siten kuin hän ajattelee, Duffer valaisi meitä. Aiempi käytäntö, jonka mukaan New Yorkin osavaltion poliisien tai sairaalahenkilökunnan ei tarvinnut raportoida laittomista siirtolaisista maahanmuuttoviranomaisille, ei enää pidä kutiaan
- Jos ruoka-annos on sellainen taideteos että siitä on pakko ottaa valokuva ennen sen syömistä, niin... Hän oli juuri maksamassa annostaan. - Voi v-u teitä. Kun organisaattori nimeltään Mario Hernandez lähti kävelemään annoksensa kanssa, hän yllättyi vähemmän iloisesti kun me lähdimme kävelemään hänen rinnallaan. Hernandezin sanoma oli selkeä: - En tiedä mistään mitään. Aivan kuten kuunnellessamme jonkun puhetta taustametelin yli, me keskitymme yhteen ääneen ja lakaisemme muun melun pois. - Tai ainakin helvetin kallista, Hernandez hörähti ja sipaisi huoliteltuja viiksiään. - Kaikki hyvä elämässä on joko laitonta, moraalitonta tai lihottavaa, tokaisin. Hän vilkuili meitä. din. - Sinappi ei maksa mitään, nakkikauppias puolusteli. Myös miehen puku oli kirjava kuin riikinkukolla. Pyysin häntä hankkimaan tuoreen passikuvan. Menimme seisomaan hänen molemmille puolilleen ja tilasimme itsekin hodarit. Esitin hänelle virkamerkkini ja hän tutki sitä hyvin, hyvin tarkkaan ennen kuin luovutti sen takaisin. Tympeän kaupungin maine säilyy, mutta tänne muutetaankin sen vuoksi että täällä saa olla rauhassa. - Aidolta näyttää. Hernandez kysyi epäuskoisen näköisenä. Pipopäisen tappajan nimeksi paljastui Eric Buanne. - Mutta tiedättehän, ettei se mies mitään tunnusta. Ne muuten olivat pikimustat ja aikamoinen kontrasti miehen hiuksille. Voin sopia teille tapaamisen hänen kanssaan, Hernandez kertoi vaisusti. kadun nakkikojun ääreltä. Nyt Buanne oli päästänyt kamustaan ilmat pihalle. ~ Kun katastrofi sattuu yhteisön kohdalle, ihmiset yrittävät selviytyä siitä joko tallomalla toisiaan jalkoihinsa tai välittämällä toisistaan enemmän. Kerringtonin kansiossa mainittiin hänen työskennelleen joskus Buannenimisen kriminaalin kanssa. - Kyllä. - FBI, sanoin Hernandezille. Herra Hernandezin rauha oli nyt uhattuna. - Olen erikoisagentti Jerry Cotton ja hän on Phil Decker. Kävelimme pokkana miehen rinnalla ja mussutimme hot dogejamme. Juttelin ylimalkaisesti: - Taitaisi olla jo kolmas rikos, joten lain mukaan istut siitä ehkä elinkautisen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen... - Surunvalitteluni, Hernandez sanoi.
18
- Olen kuullut ihmisistä, jotka ottavat hienojen ravintoloiden aterioista valokuvia ennen syömistä, tuumailin. - Jätä se meidän huoleksemme, Phil hymyili melkein paholaismaisesti.. - Oletteko te varmasti FBI:stä. Merkillinen, ainakin jonkinasteinen, yhteenkuuluvuuden tunne on vallalla tänäkin päivänä. - Tutkimme tilitietosi ja tiedämme, että sinulla on rutkasti lisätuloja. - Hitto, tässä menee maine. New Yorkin väitetty kylmyys ja kovuus väistyi vuoden 2001 iskujen aikana ja sen jälkeen. - Katsotaan mitä katsotaan. Nyökkäsin. Valkoiseksi hiuksensa värjännyt latino todellakin erottui massasta. Ketä te haette. Buanne otti jo yhteyttä minuun. - Hän siis aikoo paeta koko maasta. Mainitsin verovirastomme IRS:n ja vihjailin mahdollisesta tarkastuksesta jos antaisimme vinkin miehen "ylimääräisistä tuloista". Nakkikioskin myyjä oli niin ystävällinen, että mekin päätimme olla hetken aikaa ystävällisiä Hernandezille. Löysimme Hernandezin Jefferson Parkin läheltä, itäisen 112. Phil oivalsi ja oli samalla aaltopituudella, koska hän jatkoi lausettani: - Niin sitten on ihan pakko ottaa myös kuva annoksesta kun se on kulkenut ruoansulatuskanavan läpi ja päätynyt pyttyyn, aivan totta! Hernandez katsasti meitä epäröivällä ilmeellä
Epätasainen ja ruskea hammasrivi muistutti ruostunutta sahanterää,
19. - Buanne ampui kaverinsa kahdenkymmenen metrin päästä. - Mutta minulta ei tarvitsekaan kiristää tietoja. - Menen ovelle. Osoite sijaitsi Bronxissa, Hunts Pointin varrella. kysyin. - Sinä kuumakalle vai. Asuinrakennuksen naapurina oli kaatopaikka, jonka verkkoaidan yli leijui silloin tällöin kevyttä palamisjätettä. Ja jos hän näkikin, niin muutellaan minun pärstävärkkiä vähän, sanoin hetken tuumailun jälkeen. Kakkosautossa toimintaa odottivat Steve ja Dorn. - Se tehoaa aina, mies kertoi. - Olisiko silti parempi, että Buannen tapaa joku, jota mies ei varmasti voi tunnistaa, erikoisagentti Lewis Dorn sanoi. - Väittäkää Buannelle, että hän tapaa henkilön, joka auttaa hänet pois maasta. Se ei voinut nähdä kasvojani kunnolla. - Sinähän ennätät tappaa sen ennen kuin se sanoo sanaakaan! - Ammatin varjopuolia, Lewis Dorn virnuili. Halusimme pelata varman päälle, joten otimme uudestaan käyttöön kuuntelulaitteet. Kun poistuimme paikalta, Phil hörähti minulle: - Sinä olet itse huijannut verottajaa enemmän kuin Kenny Rogers on köyrinyt buffaloita. - Nimeni on Michaels, sanoin. Saavuimme tönön ääreen. - Entä tämä pytinki. - Buanne ei varmaan nähnyt Jerryn kasvoja, Phil tuumiskeli. Onko kysyttävää. - Tämähän kuluttaa lähemmäs 4000 kW kuussa. Kävelymatkaa asunnolle oli parisataa metriä. Salakuuntelulupa irtosi kerrankin nopeasti. - Ei niin, sinä paljastat kaikki toimintametodimme muistelmissasi, Phil nakkasi. - Siellä taitaa sijaita varsinainen amfetamiinitalous, pähähdin. Nenä oli lainassa Karl Maldenilta. - Sen kriminaalin ammatin nimittäin. Toinen naapuri oli sataman konttien valtaama aukio. Ammattimiehenä Buanne oli varmaan päässyt jo eroon murha-aseestaan. Lisäksi tyhjät ja ruostuneet tynnyrit pilasivat maisemaa. - Normaalitalous, siis tämän kokoinen, kuluttaa noin 1200 kW kuukaudessa. Minä haluan sen tunnustuksen.
~ Joten naamallani oli nyt ylimääräisiä partakarvoja, silmieni väri oli erilainen piilolinssien ansiosta ja hiukseni vaaleat. Phil kysyi. - Lähden kulkemaan kohti taloa. Buanne avasi oven ja kehotti sisään. - Mutta ei taida olla yhtään vastausta. - Spiidin valmistus syö sähköä. - Tässä on asunnon sähkölasku parilta aiemmalta kuukaudelta, Phil sanoi muuatta paperia tutkien. Tyyppi ampui kaverinsa nenäni edestä. Koputin ja ovi avautui raolleen. Olimme neuvotelleet pitkään ja hartaasti minun menemisestäni sisään. Naamaltaan Buanne oli esteettisesti haasteellinen eli helvetin ruma äijä. Kävin vielä kerran läpi peitetarinani ja poistuin pakettiautosta. Sen luulisi tehoavan, sanoin. Tummat ja vähäiset sivuhiukset olivat liimaantuneet avobeatlesin päälle varmaan jo silloin, kun hän käytti pipoa ampuessaan Kerringtonin. Matalan rakennuksen etupihan karrelle palanut autonromu edusti vielä viime vuosituhannella amerikkalaista osaamista. Ruutijämätkin oli kaiketi pesty käsistä eikä meillä ollut kunnon kuvailua murhaajasta. Saavuin asunnon luokse ja mutisin mikrofoniin. Pakettiautossa olivat lisäkseni Phil ja Jack. Tällä kertaa meillä oli kuunteluun käytettävä pakettiauto ja mikrofoni sijaitsi nyt minun rintapielessäni. - Vain ja ainoastaan kysyttävää, Phil sanoi
- On tietysti olemassa käsite superorganismi, eli että muurahaispesä on yhtenäinen eliö... Meillä on lutikkaongelma, mutta siitä ei juurikaan haluta puhua julkisesti. kysyin tuimana. mies tuhahti. Niin tää on ihan oikea kirjailija! - Sehän hienoa. - Ei mitenkään. - Siihen ei salapoliiseja tarvita, naurahdin. - Järkkään matkan vain yhdelle. - En jaksa nyt välittää. En nähnyt rosvon kasvoilla tunnistamisen ilmettä, mutta jotain muuta oli vielä tulossa. Miten hän tähän liittyy. - Haisette viiden metrin päähän kuin rankkitynnyri.. johon oli ilmaantunut paljon ylimääräisiä lovia. - Tulkaa peremmälle, hän sammalsi. Minulle outo turpeanaamainen vieras kohotti viskilasiaan ja nyökkäsi niin että peruukkia muistuttanut hiuskuontalo nytkähti. Toinen syy on se, että hyönteismyrkky DDT:n haittavaikutukset havaittiin ja se poistettiin käytöstä. - Jaa oot tossa kunnossa, Buanne sanoi miehelle ja kulautti lasistaan bourbonia kitusiin. - Tämä on kirjailija, Buanne sanoi töyhtöpäistä tyyppiä osoittaen. - Olette siis kirjailija, harrastin small talkia. Luteita ovat tuoneet Nykiin siirtolaiset - eikä tämä ole rasismia vaan fakta. Useampikin hienostohotelli tappelee oikeudessa entisiä vieraitaan vastaan, nämä kun haluavat korvauksia lutikoiden puremista. Sinähän hoidat mut kohta pois Nykistä eli mulla ei ole huolen häivää. - Mistä tuo maailmantuska. - Kaksi kahelia samassa huoneessa on vähän liikaa! Hetkinen, nyt täytyy käydä kusella, Buanne sanoi. ~ Kävelin peremmälle rähjäiseen huoneeseen, jossa oli yksi ainoa edustava huonekalu. - Tekö ryyppäätte sitten aika ankarasti. - Kun ei kukaan tajua, ei ymmärrä. Hotellien lisäksi niitä löytyy jo elokuvateattereista, kuntosaleilta, sairaaloista ja kouluista. Miksei skeptikko James Randia viedä muurahaispesän ääreen ja kysytä siltä "jutteleeko nuo muurahaiskielellä, viestittääkö ne hajuilla vai väreillä että ne rakentaa kaiken järjestelmällisesti vai onko kyseessä telepatia vai kollektiivinen tietoisuus?" - Se on vain biologiaa. On niin paljon viskiä ettei sitä yksin jaksa. Viiden millimetrin kokoiset
20
luteet asuvat mielellään patjoissa ja huonekaluissa ja niitä on vaikea havaita. Molemmat raapivat itseään, joten en halunnut istua sohvalle. Ne eivät - vastoin uskomuksia - sikiä epähygieenisissä oloissa vaan missä tahansa. Ne katosivat Toisen Maailmansodan jälkeen, mutta tulivat takaisin kun DDT:n käyttö lopetettiin. Kirjailija mumisi jotakin. Asunnossa taisi majailla eräitä pykälänviilaajien sukulaisia. New Yorkissa on siis asianajajien lisäksi muitakin verenimijöitä. Buanne oli ollut juopottelemassa tyystin tuntemattoman tyypin kanssa. - Juoppo joi kustakin mukista, herjailin eikä kumpikaan sitä tajunnut. Ryyppäsin päivällä lähibaarissa ja tultiin tänne jatkamaan juomista. kysyin kautta rantain. Tarkoitin kai: meni niin mietteliääksi kuin vain juopunut kirjailija voi mennä. Sinne oli rakennettu baaritiski. - Mmnh. Viestintä ei perustu niiden näkemiseen vaan juuri hajuihin, kosketuksiin ja värähtelyihin, tiesin. Sairauksiahan luteet eivät levitä, mutta ikäviä niiden puremat ovat. Mutta mitä useampi ihminen tietää piilopaikkanne, sitä helpompi FBI: n on löytää teidät, murisin. Kirjailija meni entistäkin hiljaisemmaksi vaikka hän ei ollut vielä sanonut sanaakaan. - Ai jaa, pistitte yksityisetsivän kannoilleni vai mitä. Huomasin pöydällä tuhkakupin ja sytytin savukkeen. Rosvo jätti minut kaksistaan viskiä kittaavan töyhtöhyypän kanssa. - Olen Dennis Michaels, sanoin
- Jaaha. Tiesin kyllä, että takapihan puoleista aitaa vartioivat Lewis Dorn ja Jack Harma, mutta olimme tössineet jo aiemminkin... Kirpaisi, kun en ennättänyt sulkea silmiäni ajoissa. - Pistin entisen kaverini kasvamaan horsmaa. Väistin viime hetkellä ja Taurus kaahasi talon vasemmalta puolelta kohti asfaltoitua katua. Phil ja Jack
21. - Aivan. Ja tulisimme tekemään sen uudelleen. Ja sinulla, hän sanoi ja osoitti minua viskipulloa pitelevällä kädellään, - kävi todella huono mäihä. - Tyttäresi on juuri muuttanut omaan asuntoon Brooklyniin. - Taisit tunnustaa rikoksen, sanoin. - Työskentelin FBI:lle. Kun saavuin takapihalle, näin korkeaksi kasvanutta ja auringonpolttamaa heinikkoa. Kun kaivoin vyöni takaa esiin virkamerkkini, Buanne huitaisi kasvoilleni viskilasinsa sisällön. - No, hän hörähti. Kirjoitin heille varastoon erilaisia peitetarinoita, elämäkertoja, jotka peitetehtävissä toimivat miehet opettelivat ulkoa. - Mitä. Buanne kysyi kun hän saapui takaisin vessasta. - Niin voi olla. Miehen juoksuaskeleet etääntyivät. - Oliko se tämä Harrisin lihapakkaamon ammuskelu. - Ja vaimosi tyttönimi on McKenzie, mies sanoi ottaessaan nyt huikan suoraan viskipullosta. - Häh. Olin hiljaa ja se kai kävi myöntymisestä. Otin hänen ruhonsa vastaan ja laskin sen vanhalle, risalle ja tupakanpolttamalle sohvalle. Lähdin juoksemaan talon toisen kulman kautta kohti pakettiautoamme. - Taisit juuri puhua liikaa. - Hän juoksee takaovelle, karjaisin niin että pakettiautossa varmaan muutama tärykalvo paukahti repaleiksi. - Vai että Dennis Michaels, hän mutisi outo hymynkare suupielessään. Hän vaikutti olevan sosiaalisilta kyvyiltään vajavainen eli jonkin sortin psykopaatti. - Ylös ja var-
kaisiin sillä ei Luoja laiskoja varkaita elätä! Mikä sillä on. Buanne oli ottanut käyttöönsä ruosteisen ja osin maalittoman Ford Tauruksen. Ja ilmeisesti opettelevat edelleen. - Cotton FBI:stä... - Kirjoitin neljä vuotta sitten FBI: lle. - Sormella osoittelu on sitä paitsi varsin huonoa käytöstä. Räpyttelin ja pyyhin silmiäni, kunnes taas näin jotakin. ~ - Ei, vaan sinulla, vastasin ja tinttasin kirjailijaa kuonoon. - Ennen kuin suunnitellaan koko reitti, kerro mitä hurjaa oikein teit että sinut täytyy niin kiireellä saada uudella nimellä uuteen maahan. - Olihan se. - Mahdoton juttu. Nielaisin mielessäni kun onni potkaisi taas kerran rautasaappaalla. - Oho. - Mahdoton tai sitten sinä olet kyttä. Sinäkö olet sitten rikoksen poluille eksynyt kirjailija. Tuo kertomasi täsmää täysin erään väsäämäni elämäkerran kanssa. Sitten naruilla maahan kiinnitetty pressu pysähtyi ja sen alla ollut mekaaninen väline jatkoi kulkuaan. Rekisterilaatta roikkui yhdellä kiinnikkeellä etupuskurista. Töyhtöpää valahti alaspäin, jolloin nappasin viskipullon kiinni ja sijoitin sen pöydälle. - Mikäs kirjailijalle tuli. Sanaakaan sanomatta osoitin viskipulloa. Imin savukettani. Lasipää, heh heh. Järkytyin niin, että suustani lipsahti: - Niin onkin... Tämä Kerrington piti laittaa hiljaiseksi ennen kuin se puhuu liikaa kytille. Lisäksi havaitsin suuren pressun, joka lähti liikkeelle. - Uskomaton sattuma, humaltunut "kirjailija" sanoi. Tätä meikäläisen tuuria! Uskomaton sattuma, jollaisiin olin urani aikana tottunut
Teiden lentävä ruumisarkku suhisi Leggett Streetille saakka eikä hän sieltäkään päässyt tietyön vuoksi kääntymään Bruckner Ex22
presswaylle. Garrison Streetiltä hän yritti sinkauttaa suoraan Bruckner Expresswaylle, muta vauhti oli liian kova ja hänen käännöksensä meni pitkäksi. Kuulin kamalaa karjumista, keuhkoilua ja kiroilua. Drake Parkin ohitettuaan Buanne oli kurvannut Halleck Streetille. - Tämän jälkeen tuo auto pitää varmaan viedä auto korjattavaksi vaihteen vuoksi, Jack sanaili vitsikkäästi. - Kai kakkosauto on jo vastassa. - Kestääkö tämä paku moista rynkytystä. Synkkien kulmakarvojen alta luodut katseet kertoivat, ettemme me kuuluneet siihen paikaan. Phil kysäisi takatilasta. Hetkessä seisoimme hämärässä salissa ja yläpuolellamme hehkui EXIT-kyltti. Siellä hänen pahoin kolhiutunut autonsa kaarsi kujalle. Miehen auton vasen kylki iski kipinöitä kerrostalon kulmasta ja auto kiepahti täyden ympyrän ja jatkoi eteenpäin Garrison Streetiä pitkin. Näin Buannen menopelin kääntyvän kulmasta Drake Parkin kohdalla oikealle ja painoin kaasun pohjaan. Ruumiita ei onneksi syntynyt. Siitä matka jatkui suorana suhinana ja täysin liikennesääntöjen vastaisesti Edgewaterille, jossa näin peräti kaksi Tauruksen pölykapselia irrallaan. - Eipä ihme, ettei kukaan käy täällä - täällä on liian täyttä, Phil sanoi viereltäni. - Saapukaa etuovelle ettei se karkaa sieltä! Painuimme sisään takaoven kautta. Silloin suunnitelmiin tuli muutos. - Täällä on ravintolan takaovi! karjuin mikrofoniin ja kerroin sijaintimme. Eikä hän myöskään kyennyt karistamaan meitä kannoiltaan. Kurvasin tiilimurskaiselle kujalle, jossa tyhjä menopeli höyrysi omia aikojaan. Buannen auto oli aivan ehjäämättömässä kunnossa, mutta se liikkui vielä. - Selvä, kuului Lewis Dornin vastaus. Kun itsekin käänsin vasemmalle, FBI-pakumme kyydissä ollut FBI-kaksikko heittelehti oikealle. - Ympyrää, jatkoin lausetta ja pudistelin päätäni. Kuuntelupakua ei todellakaan ollut tarkoitettu takaa-ajotilanteisiin, mutta minkä siinä mahtoi. - Jätkä ajaa ympyrää, sanoin. Buannen auton konepellin alta kohosi hirmuinen jäähdytinhöyry ja hänen vauhtinsa hidastui. Pakun liukuovi paukahti kiinni. Kaikkialla oli biljardipöytiä, biljardisauvoja ja ikävän näköisiä biljardia pelaavia biljardimiehiä. - Kestääköhän tuo Taurus. Kansalaiset loikkivat miehen edestä kuin peurat. - Ei, ne ajaa tuolla meidän perässä, Phil sanoi. Näytti hän hiljentävän ainakin lasten ja pienten eläinten kohdalla. Tällä kadulla auton pohja iski gibunoita hidastetöyssystä. - Takaisin pakettiautoon! Minäpoika hyppäsin suoraan pakun rattiin ja odotin, että muut saapuivat kyytiin. Hän joutui kääntymään Oakpoint Streetille ja takaisin kohti Drake Parkia. Buanne piti päivänselvänä oikeutenaan ohjata autonsa jalkakäytävälle. He lähtivät kiihdyttämään edelle toista reittiä pitkin. Ne pyörivät vinhasti kohti vapautta. - Varsinainen ravintola, puuskahdin. heitin vastakysymyksen. juoksivat parhaillaan minua vastaan! - Autolle, karjuin. Kaahasin roiston auton perässä ja yritin väistellä ajotielle juoksevia ihmisiä. Nyt Buanne vaihtoi katua ja hetkessä olimme Manida Streetillä. Vältin täpärästi törmäyksen säiliöauton kanssa. - Yritetään motittaa Buanne tuolla kolmen risteyksen päässä. - Niin ne elokuvissakin tekee, murahdin, mutta en itse ajanut samaa reittiä. Samalla, kun revin naamaltani tekopartaa ja lateksinpalasia, otin yhteyden toiseen autoon. Kepakkokouraiset miehet alkoivat lähestyä meitä uhkaavasti.
- Teillä on vähän vääränlaiset releet tähän paikkaan, edessäni pullistellut sanoi ja hinkkasi sinistä karttakeppinsä kärkeen. Kömpelö kasa paskaa koko jätkä. - Ei, emme me päästä teitä menemään, sanoin. Ymmärsin hyvin, että pian jotakuta sattuu jonnekin päin vartaloa. - Minä taidan tuntea sen Buannen, toinenkin
aivokääpiöistä avasi suunsa. huusin hiljaisuuteen, joka ei vastannut minulle. Phil yritti puhua järkeä: - Me haluamme vain Buannen! Ette varmasti halua samoja hankaluuksi, mitä hänellä on edessään. Phil kysyi edelleen. - Tämä on itsepuolustusta! gorilla numero kakkonen karjui. - Kihloja kehiin, Phil totesi luetellessaan äijille heidän oikeutensa. - Miestä, joka juoksi tänne piiloon, Jack julisti. - Ja olen sille palveluksen velkaa. - Älkää tehkö mitään typeryyksiä! Meitä vastassa oli turhan monta miestä. - Ei olla niin viisaita että tiedettäis, äsken puhunut sanoi ja irvisteli. - Tuliko pojilla asenne housuun. Jack veisteli. - Tässäkö on vaihtoehdot. Jack auttoi häntä mielellään tässä hommassa. - Kai me voidaan mennä. - Ei FBI voi meitä noin vain tähän ampua, kolmas alivalo hekotteli. Dorn kysyi uuden letkautuksen keksineenä. Lukuun ottamatta kolmea karjua, jotka jäivät niille jalansijoilleen biljardikepit jonkinlaisessa valmiusasennossa. Etummainen karvanaama avasi leipäläpensä. Hän ulvoi ja hoippui taaksepäin veristä nokkaansa pidellen. Kun hänen kätensä sukelsivat kaulaani, sujahdin alaspäin. Olin aina luullut, että ravintolan naisten vessasta kulkee portaat jonnekin maan keskipisteeseen, sillä niin kauan he yleensä siellä
23. Nyökkäsin kiitokseksi Dornille, joka oli saapunut ulko-ovelta tsekkaamaan tilanteemme laadun. ~ Kun kohotin virka-aseeni korkeammalle, väki väistyi. möläytin. He heittäytyivät vatsalleen ja kapakan muu väki perääntyi erittäin kauas ryhmästämme. - Tehän pääsette silloin jokaiseen lehteen. - Olenkin aina halunnut katsoa, mitä naisten vessasta löytyy, myhäilin ja astuin eriöön. - Mitä te täältä haette. Matto oli onneksi valmiiksi punaista sarkaa. Oliko tästä kehkeytymässä jokin järjetön tulitaistelu. - Oletko tuollainen kaikkia kohtaan vaiko vain itsellesi. Kuulin, kuinka Phil katkaisi juuri kännykkäyhteyden. Kaksi muuta ryntäsi päin G-miesjoukkoamme. Haista sinä paskahattu paska, edessäni seissyt yrmy sanoi mulkoillen. nenästään verta vuotanut ääliö kysyi mattoon tuhisten. Näin, että naisten vessan ovi oli jäänyt apposen auki, koska joku oli syöksynyt sinne kiireellä. Kohotin nopeasti aseeni piipun ja se rusahti miehen nenään. Ja saatte syytteen! Etummainen tuli suoraan päin meikäläistä. - Missä hän on. - Saatte valita, pelataanko Trivial Pursuitia vai lähtevätkö kaikki selliin. Oviaukko hehkui kusenkeltaista valoa. - FBI! karjaisin virka-ase esillä. - Ei tällaisessa tapauksessa. - Meillä on todistajia! Silloin järjettömän kova laukaus räjähti baarin kattoon ja kuulin miesten takaa Lewis Dornin hihkaisun: - Älkää pojat katsoko liikaa telkkaria! Dorn kutsui Browningiaan "Asenteenmuokkaajaksi" ja ainakin tämä kolmikko säikähti tosissaan. - Missä Buanne on. En tosiaankaan aikonut ampua häntä. Hän kuiskasi: - Buanne ei ole tullut ulos etuovesta
kysäisin. Ilmoittakaa siis heti, kun teillä on tarpeeksi näyttöä Stavosia vastaan. viipyivät. - Kuinka tutkimukset edistyvät. - "Väärät releet päällä", Phil marisi äskeistä idioottia imitoiden. Buannen piileskelytalon kellarissa tosiaankin oli pienimuotoinen amfetamiinipaja, joka ei ollut enää käytössä. Kun potkaisin oven sisään, toivoin olleeni oikeassa. Tiedettiin, että al-Qaida oli käyttänyt nestekidenäyttöisiä Casio F-91W-kelloja useiden pommiensa ajastimina. - Totta kai, sanoin. - Pohjois-Koreassa ei taida olla öljyä vai mitä. - Onhan se nyt selviö, ettei se sätkynukke mitään päätä, Phil meni vielä pidemmälle. - Että jos maalla ei muuten ole tarpeeksi
24
vihollisia, presidentin on välttämätön pakko hankkia niitä lisää, hönkäisin. Jätimme politikoinnin hetkeksi ja jatkoimme tutkimuksia. - Hienoa, hän vastasi. He nyökkäsivät. - Liikkumatta! karjaisin. - Tiedetään. Halpa Casion digitaalikello vei useita ihmisiä pitkälle reissulle Guantanamon vankileiriin Afganistanissa vuonna 2001. USA pidätti ainakin kuusi Casiota ranteessaan pitänyttä henkilöä ja he olivat hetkessä Guantanamossa oransseissa puvuissa. Vilkaisin minua vierelläni suojaavia Philiä ja Dornia. Valo ponkaisi vessakopin seiniin. Kahviossamme minä lopulta purin mieltäni ääneen. Hän kääntyi siististi ja ojensi kätensä selän taakse kihlattaviksi. - Ja niillä taitaa ihan oikeasti olla joukkotuhoaseita... - Kriisinhallintaa vai kreisinhallintaa. Kuten se Casio, jolla sai hetkessä menolipun Guantanamoon, Phil hörähti. - FBI:n slogan on muuten "collecting people", nakkasin kun suljin kännykkäni. Phil veisteli. - Jopa vääränlainen kello ranteessa voi aiheuttaa uskomattomia sotkuja, muistutin. Kaikkea mitä tästä lähtien sanotte voidaan käyttää todisteena... - Jos kerran sinne ei olla hyökätty, niin ei, Phil hörötti. - Kriisi on hallinnassa, murahdin. - Pitäkää minut ajan tasalla. Buanne palasi suolapatsaiden valtakunnasta ja nousi hitaasti pytyltä. hän kysyi niin innokkaana että saatoin nähdä hänen pupilleistaan taimenen ja järvilohen kuvat. Kalastuskin voi joillekin olla huume. Hissien luona törmäsimme tarkastaja Highiin, jolla oli edelleen kalastusliivit yllään. Soitin nokialaisellani, että apuvoimat saapuisivat keräämään loput pahat pojat talteen. Pytyn kannella istuneen Buannen ilme oli kuin peuralla, jonka silmistä heijastuu kohti syöksyvä rekka. Dorn nappasi häntä niskasta ja lähti johdattamaan ulos. Autotallista löytyi poliisiradion kuuntelulaitteita, satelliittipaikannin, kymmenkunta matkapuhelinta joiden soittoja ei olisi kyennyt jäljittämään sekä kannettavia tietokoneita ja naamiointitarvikkeita peruukeista ihomaaliin ja partakarvoista nenäkittiin. Siksi hän oli kai sinne päässytkin majailemaan, koska huumemiehet olivat hylänneet talon. Pääsimme takaisin Federal Plazalle. Vain yksi koppi oli suljettu. Ennen kuulustelua päätimme käydä hengähtämässä kanttiinissamme. - Ne on vähän isommat öljypomot, jotka politiikan sanelee. - Olette pidätetty. - Se on suuri synti. Painoin hänet seinää vasten ja suoritin nopean ruumiintarkastuksen. - Täytyyhän teidän sinne kalalle päästä. - Miksei kukaan kertonut minulle että tällainen helvetin "kirjailija" kulkee tuolla vapaalla jalalla?! ärjyin. Tämäkin tieto sisältyy asiakirjanippuun, joka Pentagonin oli pakko julkaista kun uutistoimisto AP päihitti ministeriön kiistassa sananvapauslaista. Otin aseestani tukevan otteen. Kellarin käsiarkistoista esiin saapunut G-ve-. En nähnyt merkkejä sellaisesta luolastosta. Kerroimme, mitä tähän mennessä oli tapahtunut
Lähtihän vanha karvakorva silloin tällöin mukaamme kentälle Colt Peacemakerinsa kanssa, mutta siitä seurasi yleensä sanomista ja korvausvaatimuksia ja niiden kertojen jälkeen FBI: tä syytettiin usein liiallisesta voimankäytöstä. Buanne kertoi lopulta olleensa vain käskyläinen. - Sitten surmasit toverisi. - Ohjeet olivat selkeät. Kuulusteluhuoneessa nauhat pyörivät ja tuijotin Buannea. Nyt Buanne meni täysin mykäksi. Se samainen kiinteistöfirman kookas mies pisti hanttiin silloinkin, kun venäläismafia yritti kerjätä häneltä rahaa. - Tämän tapauksen jälkeen mitään vanhoja elämäkertoja tuskin enää käytetään, Phil yritti tuoda valoa tilanteeseen. Sitten ilme muuttui oivaltavaksi. sanoin. Neville palasi pölyisen arkistonsa ja hopeisen taskumattinsa pariin. Hän kohautti olkapäitään. Eräät sentään uskalsivat pistää hanttiin rikollisille. - Mutta erityisesti meitä kiinnostaa Rudolph Stavos, jolle teit hommia. - Kerrington on nyt erään rajan toisella puolella ja sinne ei meidänkään valtamme ulotu. Mies ei vastannut. Tulos: neljä henkihieveriin pieksettyä itämaan vähemmän-tietäjää. - Olisivat kasvattaneet minut silloin kun siihen oli tilaisuus. Ja hengittämisen. Tai en ole ainakaan koskaan tavannut häntä. Jos toinen on jäämässä kiinni, hän lopettaa puhumisen. kysyin. - Noita peitetarinoita kyhäiltiin kuulemma jo 70-luvulla. Olihan meillä jo uutena murheenkryyninä erikoisagentti Lewis Dorn, jonka sutkautukset - useimmiten vähemmistökansalaisille suunnatut - ja liian kovat otteet saivat aikaan melkein saman reaktion. Toisaalta olin oppinut, että hänestä löytyi merkillisen pehmeä puoli. - Se jätkä siis kanteli meistä! - Että keräätte suojelurahoja pomollenne, niinkö. - Kaikkihan melkein menikin mynkään, Phil muistutti. Sinulle kävi pahemmin kuin hänelle koska istua pönötät siinä, Phil tiedotti. - Bellevuessa, Buanne vastasi. - En minä tiedä mitään Stavosista. Uhkailumme tehosi, kun siihen liitettiin
25. Kerrotko vielä, miksi teit sen. En oikein jaksanut niitä valituksia ja syytekirjelmiä, joita konkarin mukaantulo aiheutti. teraani Noutaja-Neville tiesi nämä tapaukset. - Ranteessanne on vieläkin teipin liimaa, jo-
ten teillä on ollut siinä kanyyli. - Joskus voi olla parempi puhua ja kertoa ymmärtäjälle huolistaan, huokaisin. - Nyt ei ole joskus ettekä te mitään ymmärrä. - Sitten kuulusteluhuone kuutoseen, Phil komensi itseään ja minua. Se olisi voinut sattua minullekin, jos olisitte olleet perässäni ja Kerrington olisi nähnyt sen. - Keksi itse omat peitetarinasi, Neville tuhisi. - Itsehän sinä värität niitä muistelmiasikin. mistä... - Oliko kyseessä sattumalta välienselvittely erään kiinteistöfirman omistajan kanssa. - Kaikki oli mennä mynkään ennen kuin kriminaali ehti tunnustaa murhan. - Ette kuulemma mennyt edes hautajaisiin. - Kylkiluu katkesi ja taju meni pari viikkoa sitten. - Missä sairaalassa olette ollut. Sairaalateipin liima saattaa pysyä ihossa viikkoja. - Tunnustit jo minulle murhan. - Kuten sanoin, minä ja Kerrington työskenneltiin yhdessä... kysyin. - Kuulin, että vanhempanne kuolivat äskettäin, yritin aloittaa empatialla. Buannen silmät eivät hymyilleet suun mukana. - Miten... - Ei, mikäli se minusta riippuu, totesin. Luulin, ettei niitä enää käytettäisi vaan uusia olisi kyhätty... Yliaikaa elävä Neville ei saanut mitään erityistä lisämaksua kellarin käsiarkiston hoitamisesta. Dornista ei ottanut selvää, oliko hän lintu, kala vai lentokala. Phil kysyi, vaikka asia ei ehkä murhaan liittynytkään
Tutkimme Spoton omakotitalon, joka sijaitsi New Jerseyssä, Bergen Boulevardista itään. Tässä kuvassa Spoto makeili seitsemänkymmentälukulaisessa kuosissa lepalahkeineen, kompleksikorkoineen ja ylös vedettyine kauluksineen. - Kaiketi Spoto on Stavosin pikku apulainen, kuuusteltava kertoi. - Miksi ihmeessä Miamista. - Spoto arvasi, ettei Buanne kykene pitämään suutaan kiinni, Phil pähkäili, kun me ja tekniikan tyypit tutkimme asunnon, sen kellarin ja autotallin. Spotolla oli lähes armeijamaisen siistiksi parturoidut ja tummat hiukset. tarjous: - Olet niin syyllinen kuin vain syyllinen voi olla. Mikäli todistat "työnantajaasi" vastaan, syyttäjällä on varmaan sinulle jokin ehdotus. Jotakin unohtui, sanoin nostaessani roskiksesta rutatun paperitollon ja avatessani sen. mietiskelin. Tiesimme, että Spoto liittyi Stavosin puuhiin, mutta he olivat kovin varuillaan ja kaikki salakuunteluyrityksemme olivat epäonnistuneet. - Spoto ei ole pelkästään FBI:n hakema, vaan muotipoliisi hakee häntä noiden kuteiden vuoksi, Phil tokaisi Spoton valokuvaa tutkiessaan. ~ Minä ja Phil saimme matkustusluvan, vaikka Highiä näytti ketuttavan se, että hän odotti edelleen omalle lomalleen pääsyä kuin kuuta nousevaa. - Kysytään tarkastaja Highiltä, saammeko lähteä Karibian risteilylle... - Meille käskyt jakoi Ricardo Spoto. Phil kysyi. Laivan lähtöähän me emme voisi estää pelkän epäilyn perusteella... Herra Stavosia en ole koskaan tavannut tai luonnossa nähnyt. - On tietysti mahdollista, että matkavaraus on pelkkä väärä johtolanka, Phil yritti jälleen upottaa ajatuksellisen laivani. Kyömynenä ja pistävät silmät kuin kaksi hiilipalaa. Tutkin Spoton työhuoneen roskakorin sisällön. - Tässä on matkavaraus. - Ja kiireessä tehdään kusipäisiä lapsia. Lakkapullo oli hänen lyijykynätelineessään. ylihuomenna. - Täältä on lähdetty tosiaan kiireellä, eräs tekniikan mies sanoi kun hän näki komeroista lattialle pudonneet vaatekappaleet. - Niitä lähtisi ihan tästä vierestä, New Jerseystä. Sieltä ei löytynyt edes vaimoa eikä lapsia. - Ja pysähtyy jokaisessa tai joka toisessa
26
satamassa, josta on helppo liikahtaa mihin tahansa ilmansuuntaan, Phil murisi. Spoto tapasikin suurmestari Stavosin kovin harvoin. - Tuskin hän noissa vetimissä nyt kulkee, totesin epäuskoisena. Matkalla Miamiin opettelin ulkoa Spoton rikosrekisterin. - Spoto ei ole niin älykääpiö että hän karkaisi vaimonsa kiusaksi, Phil sanoi. Matka on maksettu etukäteen. - Spoto erosi vuodenvaihteessa. Onneksi nämä pikkutekijät eivät olleet niin kokeneita. Karibian risteily, joka lähtee Miamista... Hänen perheensä asuu Kaliforniassa, tiesin. Kuvat hänestä meillä oli luonnollisesti käytössä ja ne oli faksattu myös laivan turvallisuusvastaaville. - Jos haluatte Stavosin, napatkaa Spoto. Hän jäi huokailemaan työhuoneeseensa kalastusliivit päällään. - Väärä tai oikea, mutta se on ainoa johtolanka. Kulmakarvat olivat melkein yhteen kasvaneet. ~ - Haihtunut, sanoin kulkiessani huoneesta huoneeseen. Lisäksi hänellä oli eräs erikoistuntomerkki,. Nimi oli tuttu. - Mikä se on. Hän oli jopa kiinnittänyt työpöytänsä kulmaan perhonsidontapenkin, johon kiinnittämäänsä koukkuun hän kiersi sidontalangalla höyheniä ja kiiltävää lankaa
Kun ohitimme auringossa patsastelevan ja kiiltävän Freedom Towerin, autoradiossa soi Lauryn Hillin rento Woo Woo-kappale joka tunnettiin myös nimellä "That Thing". - Meinasitko hakea sieltä Nykiin tuliaisia. - Tarpeeksi lähellä, Phil sanoi ja kohautti olkapäitään. Vaaleine kiharoineen ja kirkkaansinisine silmineen hän muistutti enemmän kerubia kuin FBI:n erikoisagenttia. Lähistöllä sijaitsee myös Evergladesin kansallispuistoalue alligaattoreineen ja korppikotkineen. - Ei ole edes aikaa piipahtaa tuolla Little Havannassa, Phil suri katsoessaan takaikkunasta ulos. josta tunnistaisimme hänet takuuvarmasti. - Sama nimi kuin sillä oluella. - Mahtavaa olla korvaamaton, Coors nau-
rahti ja ohjasi autonsa ohi Barry Universityn ja läpi Pikku-Haitin. niin onko silloin kyseessä panttivankitilanne. Ehkä aurinko oli paahtanut hänen hiuksiinsa tuollaisen värin. - Ja irlantilaisella sisarusyhtyeellä. He tutkivat virkamerkkimme moneen otteeseen ennen kuin uskoivat meidät olemassa oleviksi henkilöiksi. - Ei ole lainkaan selvää, millä nimellä hän matkustaa, Phil mietti. - Tällä varoitusajalla ette saa muuta virkaapua kuin minut, Coors kertoi. Saavuimme Miamiin, ja lentoasemalla melkein kaikki tullimiehet olivat meksikolaista syntyperää. - Tie G-miehen sydämeen käy luotiliivin läpi, Coors kertoi ihkaoman aforisminsa. Autolla Miamiin matkaavien on hyvä tietää, että varsinaiseen Miamin keskukseen johtavien pitkien teiden ja korkeiden sähkölinjojen varrella olevilla pysähdyspaikoilla on lähinnä automaatteja, varsinaisia kahviloita ei sieltä löydy. - Joten olet ainoa toivomme, tokaisin. kysyin pellavapäiseltä mieheltä, kun kättelimme. Phil erehtyi kysymään. Nora oli radiotermi sanasta narcotics. - Ei kuulu meille, Coors sanoi. Mahdollinen hyppääjä. Kannoimme auringonpaahteessa laukkumme autoon, Coors hyppäsi ratin taakse ja matka kohti Miami Beachin ja Bill Baggs Capen välistä satama-aluetta alkoi. Miamin Metromoverit turisteineen tekivät yläilmoissa kaupunkikierroksiaan. - Kun henkilö, jolla on monta persoonallisuutta, uhkaa itsemurhalla... Mutta vastassa oli myös paikallisen FBI:n agentti Joel Coors. Phil mietti syntyjä syviä. Täysin automatisoidut vaunut kulkivat keskustan ilmatilassa yhdentoista minuutin välein eivätkä paljon ääntä pitäneet. Kaksi Metromoverin asemaa sijaitsee virastotalon yhteydessä: Knight Centerin asema on Centrust Towerin pysäköintitilojen neljännessä kerroksessa ja Government Centerin asema on osa Metro Dade Centeriä. - Lupasin tuoda paluumatkalla eksoottisia mausteita eräälle naiselle, Phil väitti. Hän oli huomattavasti vanhempi mitä ulkomuoto antoi ymmärtää. Sain heti Miamista sellaisen kuvan kuin edellisen kerrankin siellä käydessäni. Coors kertoi näistä risteilyaluksista: - Karibian risteilyalukset kulkevat satamasta satamaan sellaisia reittejä kuin Miami, Labadee, Ocho Rios, Georgetown, Cozumel ja lopulta jälleen Miami.
27. - Kenttätoimistollamme on jatkuva miehistöpula ja paikallinen kaupunginpoliisi tarvitsi juuri FBI:n apua eräässä huumekartellijutussa. Siis huumehuuruinen mentaalitapaus katolla. - Tuo viulunsoittaja katolla uhkailee itsarilla aivan liian kaukana. - Se on kylläkin The Corrs, hän sanoi ja hymyili valkoisella hammasrivistöllään. - Sanoisin että pattitilanne, hönkäisin. Coorsin auton radiopuhelimesta kuului kohiseva ilmoitus: - Fort Lauderdalessa meneillään kymmenen satakolme äm Nora. kysyin. Emme ehtisi mitenkään paikalle ennen niitä, joille nuo hommat ovat jokapäiväisiä. Lisäksi siellä on ilmoitustauluja, jotka ovat täynnä kuvia kadonneista lapsista
- Jos oikein muistan, paatti puksuttaa San Juaniin... Varmaankin juuri krapulassa hortoilevia FBI-agentteja varten. - Minä tunnen munaskuissani, että kyllä on, väitin. - Ei toistaiseksi. - Tämä meidän laivamme ei muistaakseni tuota reittiä noudata, sanoin. Meillä ei ollut sillä hetkellä aikaa ruokailuun tai mihinkään ylimääräiseen. - Tämän jälkeen purtilon eteen tulee Neitsytsaaret, josta turistit kulkevat minibussilla Charlotte Amalien keskustaan ja varmaan gondolihissillä vuorille. - Niistä kuvista tulee aina sellaisia jono-otoksia matkalaukun raahaajista. - Löytyykö yhtään herra John Smithiä Gizmo Acme-yhtiöstä, ja puhelinnumero jokin 555-555-555. - Viimeksi munaskuissasi tuntui että siniset elefantit vainoavat sinua, Phil nauratti Coorsia. - Philipsburg... - Hänet olisi hyvä havaita ennen ensimmäistäkään satamaa, Phil sanoi. Aina. Jos Spoto oli laivassa, pois hän
28
ei sieltä enää karkaisi. Terminaaliin me steppailimme juuri ennen laivan lähtöä. Jaoimme matkustajaluettelon kristillisesti kolmeen pinoon ja pläräsimme nimiä läpi. - On täällä yksi perin outo nimi, Phil sanoi oman listansa äärestä. - Näin on, Coors sanoi omia listojaan tutkaillen. Tutkimme minun hytissäni matkustajaluetteloa ja satamassa otettuja valokuvia. Minun, Philin ja Coorsin hytit sijaitsivat samalla käytävällä. Johtuikohan se sitten siitä, että Floridan osavaltiossa ja myös sieltä lähtevillä risteilyillä alkoholitarjoilun ikäraja on 21 vuotta. - Siellä on myös Prinsessa Julianan lentoasema, josta Spoto pääsisi luikahtamaan minne päin maailmaa tahansa. - Tuollako, kysyin ja osoitin porttien luona haahuilevaa valokuvaajaa. Mies nyökkäsi nolona. - Mikä?. Coors vitsaili. - Hän ei mitenkään ennätä saada kaikkia kuvatuksi, sen tiedätte tekin aivan hyvin, Phil väitti. Lisäksi: vaikka ne hotelleissa ja laivoilla sanovat että on "täyttä" ja korkeintaan ökyhintainen presidenttisviitti vapaana, aina niillä on joitakin hätävarahuoneita ja -hyttejä. Terminaalin takana kohosi jykevän kokoinen merialus, jonka näkeminen herätti syvää kunnioitusta. - Krapula-aamua sattuu kaikenlaista, valistin heitä. Alaikäisiä ei laivaan kulkevissa jonoissa juurikaan näkynyt. Saaren pohjoinen puolisko kuuluu Ranskalle ja on nimeltään Saint-Martin. Phil luki Spoton valitseman reitin matkaoppaan ääneen. Saavuimme parkkipaikalle. - Odotellaan vielä hetki täällä parkkipaikalla, sanoin. Mutta aika monta herra ja rouva Smithiä täällä on, tuskailin listojen kanssa. Seuraavaksi siirrytään lähelle Kuuban aluevesiä. Matkustajia ei periaatteessa enää otettu purteen, mutta virkamerkeillä on mahtava voima. - Että nuo jonottajat painuvat sisään. - Kaikki matkustajat valokuvataan, se on yleinen käytäntö, turvallisuuspäällikkö kertoi meille. - Mitään pikku paattejahan nämä eivät ole, Coors kertoi. Hyttini oli muutamassa minuutissa muuttunut yhtä sotkuiseksi papereiden säilytysvarastoksi kuin Federal Buildingin toimistohuoneemme. - Joten meillä saattaa olla aikamoinen urakka tämän gangsterinne löytämisessä. - Hän saattaa jäädä kyydistä missä tahansa paitsi avomerellä. - Siis mikäli hän on saapunut tänne, Coors totesi. ja Sint Maarten, joka kuuluu Alankomaille. - Taitaa olla yhden sortin Lemmenlaiva, eikä matkakumppani välttämättä ole virallinen puoliso. - Kyllä. - Mutta toimittakaa meille silti kopiot niistä kuvista, pyysin
- Entä jos hän pähkäilee hytissä koko matkansa ajan. - Eikä ikänsä gangsterin virkaa toimittanut pääse eroon vanhoista tavoistaan, hönkäisin. Laiva irtaantui satamasta ja purjehti Miami Beachin rahakkaiden huviloiden ohi. ~ Ennen laivan lähtöä siellä pidettiin viidentoista minuutin pelastusharjoitus, jolloin matkustajat kulkivat tappamaan aikaa omiin pelastusasemiinsa, jos kulkivat. muuten onkin. kysyin huokaisten. - Ei, vaan nuoruuden hairahduksia. - Ainakaan tällä kertaa. Pelivelkoja kauan sitten, kun hän oli vielä ihan kersa, kerroin. Laivalla on turhan paljon sivullisia, jotka eivät pääse tulitaistelua pakoon. Tekikö hänkin jonkin kuprun tälle Stavosille. Mistä arvasit. - Jos joku meistä törmää Spotoon, hänen täytyy ilmoittaa heti muille, Coors sanoi. Tiedättekö te, montako ihmistä tähän laivaan mahtuu. - Minä vähän luulen niin. - Mutta ei anneta sen masentaa. - Ja jokaisessa paikassa yksi terävä, niinkö. Niinkö. Hän ei tiedä, että myös me olemme täällä. - Yksin ei häntä kannata lähteä pidättämään. - Muistanette, että Spoton vasemman käden nimetön on poikki ensimmäisestä nivelestä. - Ja pakko hänen on syödäkin, Coors sanoi. - Hekin ovat nyt nähneet valokuvat Spotosta ja ovat tavallista valppaampia. kysyin Phililtä. - Hyvä ajatus, murahdin. Voyager-luokan alukset mullistivat risteilybisneksen vuosituhannen vaihteessa ja siinä liikkuvat isot rahat.
29. - Voisimme haahuilla läpi kaikki laivan ravintolat lounaan, päivällisen ja illallisen aikaan, Phil sanoi. - Tottakai, nyökkäsin. - Se tekisi yhdellä kierroksella vähintään kymmenkunta paukkua, Phil sanoi. - Juttelin juuri laivan turvamiesten kanssa, Coors kertoi. Coors kysyi. - Jees. - Purjehtijat ottivat tyynen rauhallisesti, Phil totesi katsoessaan ulapalla liikkuvia veneitä. - Emme me sitä miestä tällä tavalla löydä. - Herra nimeltään Yelnats. Kirkkaansininen taivas ja äärettömän valkoisena hehkuva aurinko eivät luoneet minuun sen suurempaa matkatunnelmaa. Nimi on palindromi! Takaperin luettuna se on aivan sama. - Mutta että lähtisimme hortoilemaan ympäri laivaa, Coors sanoi päätään pudistellen. - Pian on ensimmäinen ruoka-aika, muistin. mietin. - Vanha vitsi. - Siitä vain, Phil totesi. Phil hämmästeli. - Suurin piirtein, Phil sanoi. - Voin minä sen hytin silti tarkistaa, Coors sanoi. - Näiden teidän papereidenne mukaan hän on... - Minä tarkistan matkan aikana, kuinka moni tilaa ruoan hyttiinsä, Coors keksi. Luulen myös, ettei pakomatkalaisemme ihan tuota nimeä käyttäisi. - En oikein usko. Tarkoittaako se välttämättä sitä ettei se voi olla aito nimi. - Jos hajaannumme koluamaan jokaisen ravintolan, saamme enemmän aikaan kuin yhdessä ryppäässä. - Kulinaristi! Phil muisti ja läimäisi melkein itseään otsaan. Royal Caribbean -yhtiön laivat ovat tunnetusti suurempia kuin Teksas. - Vaikka Spotolla olisi mikä tahansa valeasu, kyllä hänet tunnistetaan, Phil nyökkäili. - Se tuskin on vahingossa katkennut. - Niin... - Aivan totta. - Enkä edes laskenut mukaan pienimpiä pubeja.
- Ehkä emme sentään naukkaile virantoimituksessa, sanoin. - Stanley Yelnats. - Koko matkan. - Tämä on kyllä aivan turhaa puuhaa, sanoin ja heitin selaamani listat sängylle. Ei hän voi tällaisella risteilyllä jättää herkuttelua, vaikka kuinka pakomatkalla olisikin! Noissa ravintoloissa pöydät ihan notkuu ruokalajeja
Katseeni kiinnittyi erääseen ravintolasta saapuvaan mieheen. Tämän kolmesataametrisen laivan kävelykadulla oli kauppoja, loungeja, bistroja, pizzerioita, baareja ja kaiken sortin ravintoloita. Tuijotin miehen vasemman hansikaskäden nimetöntä. Mutta tämä meidän laivamme oli vielä mitätöntä Voyager-luokkaa. Mutta kaikki eivät ole kuin minä, sillä näiden laivojen käyttöaste on yli sata prosenttia. Vaalean puvun päällä oli vaalea välikausitakki, eli ei mitenkään paksu poplari. Joten laiva oli kaiken kattava tapahtumahelvetti jossa ihmislapsen oli hyvä olla. Ravintoloiden ja teatterin lavoilla pukkasi älyllisten vetäjien juontamaa showta. Suurin osa laivojen työntekijöistä on jostakin päin Karibiaa. Ehkä hän oli matkalla kannelle ja kovaan tuuleen, mutta silti hän käytti hansikkaita sisätiloissa. Miksi. Yksi työntekijä palvelee aina henkilökohtaisesti kolmea matkustajaa. Laivaan oli ripoteltu tuhansia taideteoksia. Oli päivällisaika, kun minä kuljeskelin lai30
van peräosassa ja vilkuilin läpi pari pubia. Laivan varustukseen kuului jäähalli tekojääratoineen, kiipeilyseinä, golf-simulaattori, minigolf, kauneushoitola, kuntokeskus, jumppasali, koripallokenttä, vesipuisto, taidegalleria, noin tuhat katsojaa vetävä teatteri, elokuvateatteri, kasino, bingo, disko, kirjasto, internethuoneet, lasten viihdekeskus ja kylpylä porealtaineen. Laivat lähtevät aina täyteen buukattuina ja kahden hengen hyttien lisävuoteet ovat käytössä usein. Niin sanotulla rouva Yelnatsilla oli päällään stetson ja vyöllä roikkui revolverin tilalla... Pikavilkaisulla en nähnyt yhtään tuttua naamaa. Kohti kansikerroksia. Käytävillä näin sekä tauluja että veistoksia. Näinkö oikein. - Tunkeuduin herra "Stanley Yelnatsin" hyttiin vähäsen väärällä hetkellä, Coors kertoi. Eikä niitä irvokkaita jutajaisia pääse keskellä merta pakoon kuin loikkaamalla pelastusveneeseen. Coors tutki parhaillaan laivan keskiosan syömäpellet ja Phil nuuski keulan kulinaristien naamoja. Vilkaisin ravintolaan ja näin ruokasalin katossa valtavan kattokruunun, joka hehkui rubiinin sävyjä. Kännykkäni soitti Lahjomattomat-elokuvan tunnaria. Käsissään mies piti mustia hanskoja. Isompaa alusta ei enää voida rakentaa, koska sellainen ei mahtuisi satamiin. Useassa kerroksessa sijaitsevaan pääruokasaliin mahtui kerralla kaksituhatta ruokailijaa. Laivoilla kaiken täytyy olla aina vain suurempaa ja siksi tekeillä ovat jo uuden sukupolven paatit, joiden työnimi on Genesis. Salissa soi Neil Sedakan "Laughter In The Rain", mutta en jäänyt sitä kuuntelemaan. Paitsi ei ehkä tällaisen ihmislapsen kuin minä, joka saa paniikkihäiriökohtauksen jo nähdessäänkin zombielaumaa muistuttavan ihmiskarjan tavaratalon alennusmyynnissä. En tiedä, havaitsiko hän minut, mutta joka tapauksessa hän sujahti portaisiin ja lähti nousemaan ylöspäin. - Hän oli kylläkin naamioitunut, mutta hän oli naamioitunut intiaanipäähineeseen ja hänet oli sidottu sänkyyn. Ei, en ottanut mitään mutta en myöskään nähnyt kriminaalia, jolla oli haku päällä. Genesikset rakennetaan Suomessa ja yhden sellaisen leveydeksi tulee melkein viisikymmentä metriä ja pituudeksi kolmesataakuusikymmentä metriä ja hinnaksi yhdeksänsataa miljoonaa euroa. Paatilla vedettiin kursseja sukelluksesta kokkaukseen. Lähdin juoksemaan miestä kohti. Ravintola sai jäädä, sillä kipitin portaita ylöspäin. Kyseessä oli agentti Coors. Kipitin lyhyet ja kimaltavat portaat muutamalla loikalla seuraavalle kannelle. Tuttu kävelytyyli. Tulisimme vielä kokemaan helvetillisellä metakalla pidettäviä paraateja, joita kävelykadulla järjestettiin. - ÄLÄ kerro enempää, sanoin. Se saattoi olla jotenkin lerpahtanut... Sitten näin hänestä enää niskan. Muistin Spoton ryhdin erinäisistä oikeudenkäynneistä ja tuo mies saattoi olla hän... - Minä taisin juuri nähdä ihan oikean Spoton, kuutoskansi.
Sehän oli luonnollisesti toiveajattelua. Taisi olla peräti alimmainen kansi. Melkein jokaisessa laivan hytissä oli merinäköala ja oma parveke, mutta ei meidän, viime tipassa saapuneiden kuokkavieraiden, hyteissä. Seuraavassa kerroksessa kuikuilin hissistäni toisen hissin ovelle. Tällä kertaa naapurihissistä purkautui niin paljon väkeä, etteivät hissin ovet ennättäneet sulkeutua ihan heti. Vielä viimeinen pikataival, ajattelin. Pehmeällä matolla tassutelleet askeleet pysähtyivät. Ravintola Cathedralin luona... Olin kylpyhuoneessa ja aseettomana. Päätin koettaa temppua, jonka improvisoin pienessä päässäni sillä siunaaman sekunnilla. En olisi myöskään ennättänyt ajoissa juosta sen hissin ovelle. ja hän kiipeää kohti kantta. Hissin ovet napsahtivat kiinni nenäni edessä. Minä käännyin takaisin ja lähdin lonksuttamaan alas samaa reittiä mitä olin tullutkin. Äkkiä kuulin hyttini lukitun oven naksahduksen. Ennätin nähdä, kuinka parinkymmenen metrin päässä Spoton näköinen mies vilahti sisään toisesta oviaukosta ja lähti laskeutumaan alaspäin. Annoin tämänkin hissin valua toisen hissin perässä seuraavaan kerrokseen. - Taisin hölmöillä miehen piiloon, masentelin. Puristin siitä enimmät vedet pois. Kaikki hyvin toistaiseksi. - Tulen heti ja kutsun myös Deckerin, Coors sanoi. Siivoojaa en huoneeseen odotellut. Siirryin pyyhkeen kanssa oven vierelle mutta metrin päähän karmista. Mies ilmeisesti ajatteli että hyökkäys on paras puolustus ja hän oli päättänyt päästä eroon takaaajajistaan. - Pidetään paussi ja mietitään, mitä seuraavaksi, Phil totesi. Olisin menettänyt molemmat hissit. Se oli matkalla alaspäin. - Selvä, en päästä häntä silmistäni, sanoin ja jatkoin kiipeämistä valkoisia portaita pitkin. Spotoksi luulemani mies oli kadonnut laivan keskuskadun turistivilinään.
Kun hieman kännykällä opastin, Coors ja Phil saapuivat paikalle hetken kuluttua. Työnsin pääni esiin ja katsoin taas viereisestä hissistä purkautuvaa väkeä. Hytissäni menin suoraan kylpyhuoneeseen. Heitin kauempaa märän pyyhkeen seinän suuntaisesti niin, että se lätsähti kahvan päälle. Törmäilin turisteihin, kun juoksin kohti hissin ovia. Jokainen hissi pysähtyi takuuvarmasti jokaisessa kerroksessa, siinä määrin oli väkeä liikkeellä. Näinkö oikein, menikö Spoto hissiin. Seuraavassa kerroksessa pysähdyin ja ilmoitin hengästyneenä muille uuden sijaintini. Tungin pitkän ja paksun pyyhkeen lavuaariin ja annoin veden virrata kunnes pyyhe oli läpimärkä ja painava. Ei Spotoa. Aloin vetää pyyhettä hitaasti itseäni kohti niin, että kahva kääntyi hyyyyvin
31. Huuhtelin kasvojani kylmällä vedellä ja huomasin olevani aivan jumalattoman väsynyt. ~ Kun sammutin vesihanan, kuulin lisää ääniä hytin puolelta. Kukaan ei tullut viereisestä hissistä ulos, sen sijaan sinne tuppautui lisää väkeä. Seuraava kerros ja taas pysähdys. Saavuin kannelle ja näin sen koko perspektiivin. Spoto odotti minua toisella puolella. Tiesin, ettei myöskään Philillä ollut mitään syytä tiirikoida hyttini ovea... Ei Spotoa. Laiva oli kuin pieni, vesillä liikkuva lomakylä tai kaupunki. Sohin eteenpäin vitivalkoisella kannella ja kiersin putkimaisen, aidatun rakennelman. Niillä on omat syynsä, Coors sanoi. En ollutkaan niin väsynyt, etteikö vaisto olisi kilkattanut kuin paloaseman hälytyskello. - Eivät G-miehet koskaan tee hölmöjä asioita. Palasimme alimmille tasoille, jonne meidät oli sijoitettu. Saavutin toisen hissin seuraavalla sekunnilla ja sekin oli menossa alas. Myöhästyin. Otin kunnon spurtin ja juoksin käsi kainalokotelolla tämän hissin ovelle..
Tämä hänen oikea kätensä sujahti vasemman kainaloni ali ja otin hänen pärstänsä vastaan oikealla nyrkilläni. Yhtiö kertoo saaneensa ajatuksen kankaaseen viranomaisilta, joita vastaan oli käytetty heidän omia Taser-aseitaan. Turvapäällikkö kertoi meille nolona: - Jihad Fatwa. Spoto oli häkissä. hitaasti... Taser-aseethan lähettävät kaksi nuolella varustettua piuhaa, joita pitkin kulkevat 50 000 volttia pysäyttävät minkä tahansa kaksijalkaisen. Spoto odotti minun astuvan maalitauluksi. Lienee vain ajan kysymys, milloin joka gangsterilla on luotiliivien lisäksi päällään taserinkestävä asukokonaisuus. Vedin hitaasti pyyhkeen takaisin vasempaan käteeni. Nykäisin ja Spoto tuli vauhdilla minua kohti. Spoto tyhjensi aseensa seinään. Odottaisiko tappaja että olen toisella puolella. - Enpä ole ennen päässyt käyttämään tätä, mies kertoi irrotellessaan johtoja Spotosta. Spoto juoksi kohti häntä. Nyt G2-niminen firma tuottaa toistaiseksi vain viranomaisille ja armeijalle pukuja, jotka turvaavat tältä sähkövirralta - eikä siinä vielä kaikki! Puvun erikoiskangas lähettää sähkön takaisin piuhoja pitkin. Tapahtuuko mitään. Kun tainnuttavat Taser-aseet keksittiin, oli vain ajan kysymys, milloin keksittäisiin jotakin niiden varalle. Äijä oli nalkissa, luulin. Minun oli pakko luistella taaksepäin ja niin mies lipesi otteestani. Mitään ei tapahtunut. Kahvaa oli kääntymättä vielä puolen sentin verran. Hermopeliä. - Sinä matkustit omalla nimelläsi. Joten - mitä sitten. Kun ovi avautui, pistin iskuun aikamoisesti voimaa. Kahva kääntyi toisellakin puolella todella hitaasti ja tiesin, että sitä kahvaa tuijotettiin parhaillaan. Phil kysyi. Mutta ovi ei avautunut... Ennen hänen kuulustelujensa alkamista minä ja Phil kävimme hieman kiusaamassa häntä.. Se vei Spotolta jalat alta. Seuraavaksi Spoto tulisi katsomaan ruumista. Kuulin äänenvaimentimen poksahdukset ja ovesta lensi säleitä. - Nyt kannatti riskeerata. - Millä nimellä Spoto muuten matkusti. Pyyhe osui Spoton asekäteen ja kietoutui sen ympärille. - Pysäyttäkää se mies! huusin. Laskin otteeni märästä pyyhkeestä ja se lätsähti lattialle oven eteen. Minun tuurillani sellainen sattumus oli yleensä sääntö eikä poikkeus. Mutta hän yrittikin iskeä otsallaan nenäluuni aivoihini. - Eiköhän se onnistunut ihan vastaanotosta, Coors kertoi. Kahva oli ääriasennossaan. Pikkukriminaaleilla, joihin Taseria yleensä käytettiin, sellaiseen kankaaseen tuskin on varaa. Ase Sig Sauer kolisi kylppärin lattialle. Juoksin perässä ja näin käytävän päässä turvamiehen. mietin kun virkaveljet olivat paikalla. Hyvässä lykyssä se kuulosti Cottonin ruumiilta, joka tömähti kylppärin lattialle. Hämmästelin lähinnä sitä, etteivät Taserin sähköä johtavat nuolet olleet vahingossa osuneet minuun. Turvamies toimi sukkelasti. Pidin tauon. ~ Olimme taas Nykissä ja ala-Manhattanilla sijaitsevassa Federal Buildingissa. Suunnitelmani oli ollut tähän saakka täysin toteuttamiskelpoinen, mutta tästä eteenpäin mitään suunnitelmaa ei ollut. Sekunnissa lamaantunut Spoto kajahti selälleen käyttävälle.
32
- Hienosti toimittu, kiittelin turvamiestä. - Miten Spoto selvitti minun hyttini numeron. kun olen kuullut huhuja että tämä saattaa pysäyttää pumpun. Naks. Hän juoksi hyttini läpi ja suoraan käytävälle. Hän näpelöi vyötään ja käytti Taser-asettaan. Vedin taas pyyhkeestä mahdollisimman hitaasti ja kahva kääntyi... - Sitä niin pelkää, että jollakin saattaa olla sydämentahdistin... Samalla kun hänen silmänsä muljahtivat, kuulin kainaloni alta poksahduksia ja seinältä kaakelien kilinää
FBI maksoi 2000-luvun alkupuolella kutakuinkin 170 miljoonaa dollaria uudesta ATK-järjestelmästä, joka ei suostunut lainkaan yhteistyöhön ihmisten kanssa. - Oho, suustani pääsi. Uskokoon ken haluaa. - Enkä voinut luottaa kehenkään. - Niin kuin syndikaattimme tietokonejärjestelmä muka pelaisi, Phil puuskahti. - Kyllä vain voi, valistin häntä. Palasimme yläkertaan odottamaan Spoton asianajajan saapumista. Sitten, vuonna 2005 saatiin raportti, jonka mukaan järjestelmä on riittämätön, epätäydellinen ja surkeasti suunniteltu, Phil naurahti. - Joskus sellaista tarvitsee. Viime vuonnahan FBI alkoi kehittää uutta järjestelmää, virnuilin omalle firmallemme. Joku Buannen tasoinen apuri olisi käärinyt matkakassani omaan taskuunsa. Tämän vuoksi joudumme jopa edelleen käyttämään vanhanaikaisia paperiarkistoja, jollaiset olivat käytössä jo 1920-luvulla. Päästäkseen pienemmällä tuomiolla, mutta niin se vain tuppaa menemään. Lisäsin letkautuksen eli päivitin edellisen lauseeni: - Jos tietokoneet vain sattuvat toimimaan. Ja vaikka pian havaittiin ettei järjestelmä toimisi kunnolla, FBI syyti rahaa järjestelmän kehittäjäyhtiölle, muistelin. Spoto nyökkäsi. Jos ei ole itse ollut pitkään aikaan murhahommissa, tulee tehtyä virheitä. Stavos kolautti Allenin tajuttomaksi ja käski minun teipata hänet. Kiihkeä asioiden ajaja Joseph Allen oli teipattu samalla värkillä käsistä ja nilkoista. - Minun käteisvarani olivat siellä, Spoto kertoi. Ajattelin ryhtyä roudariksi, Spoto väitti. Sitten ajettiin jollekin joutomaalle ja hän... - Saatte Stavosin, Spoto kertoi. - Sitähän ei voitu ottaa lainkaan käyttöön.
- Homma haudattiin vähin äänin. Phil kysyi. - Mitä silloin tapahtui. - Meitä jäi mietityttämään, miksi teidän piti lähteä reissullenne Miamista saakka. - Mikä tahansa maassamme myytävä teippimalli ja sen leveys, liimalaatu ja paksuuden millimetrit löytyvät tietokoneelta. - Niin. Kuulusteluhuoneessa luettelin nauhalle ajan, paikan ja paikallaolijat. - Riita sai alkunsa Fordin takapenkillä Brooklyn Bridgen juurella. - Ei teippiä voi jäljittää, hän hörähti. Juristihan tietää kaiken laista, veistelin. Kun Allen löydettiin, hänessä oli selkeät merkit siitä, että tukehtuessaan hän oli tajuissaan.
33. Käskikö Stavos hoitaa sen likvidoinnin henkilökohtaisesti, vai. Spoto uskoi asianajajansa neuvoja ja ryhtyi neuvottelemaan sopimuksesta syyttäjän kanssa. - Tiedän, että päämieheni on pidätetty laittomin perustein, asianajaja Williams väitti kuulematta edes syytteitä. - Tiedetään. Heti kuulustelujen alettua Spoto katsoi kaiketi parhaaksi pistää isäntänsä vastuuseen. - Mitäpä esimerkiksi ammattiyhdistysmies Allenin kanssa tapahtui. Hän itse hautasi miehen elävältä, juuri kun tämä tuli tajuihinsa. - Siihen palaa rahaa kaiketi yli 420 miljoonaa ja sen pitäisi olla käytössä vuonna 2009. - Stavos tappoi sen omin käsin. - Matkalaukussasi oli leveää teippiä, mainitsin. - Joten aika kusessa sinä olet, etenkin nyt kun Buanne lauloi. Hän neuvotteli vähän väliä juristinsa kanssa. - Ja olette valmis todistamaan tämän valaehtoisesti. - FBI:n rikosteknisellä osastolla on käytössään koko USA:n kattava teippirekisteri, puhuin omaksi ilokseni. - Täysin samaa teippiä, jota käytettiin muutama kuukausi sitten erään ammattiyhdistyspomon murhan yhteydessä. käski minun kaivaa kuopan. - Kun vanha tietokonejärjestelmä havaittiin puutteelliseksi, uutta piti saada tilalle. - Pitäisi. Saimme tiedon, että Spoton asianajaja oli saapunut paikalle
Stavos hymyili koko hammasrivillään. Hänen kyydissään oli pimu, jonka silikonirintavarustus pursuili kuin liikaa kohonnut croissant-taikina. Se johtui siitä, että silmälasiensa ansiosta hän näytti koko ajan yllättyneeltä. - Häh. - Olkaa hyvä ja nouskaa autosta, Dorn komensi tiukkaan sävyyn. - Ja luoda jonkin maineen sellaisena, joka ei pelkää liata omia käsiään. Nuo lasit saattoivatkin toimia miljoonaluokan pokeripelissä paljon paremmin kuin mustat lasit, joiden oli tarkoitus peittää silmistä paistava tunnetila. kysyin. - Ei edes palvelijoita, Phil pähkäili. Lähdetään me pidättämään paha poika. - High lähti lopultakin lomille, kerroin. Hänen paksut ja tummennetut silmälasinsa eivät kätkeneet silmiä, vaan ne suurensivat silmät teevadin kokoisiksi. Kohottelin kulmakarvojani, kun palasin virkaveljien luokse. Stavosilla oli yllään valkoinen golf-asu ja päässään lippis. Siinähän pelikaveri järkyttyy umpihikeen saakka, kun toinen näyttää tuijottavan kuin kaikkea valvova isoveli. Meidän matkaamme meni hieman yli puoli tuntia. - Ehkä Stavos haluaa itselleen liikanimen, Phil hönkäisi. - Sinulla vastaava paikka oli jokin eurooppalainen tuontiauto, joka valuttaa öljyt mäelle, puuskahdin ymmärtäessäni sanan säilän iskun. Kerroin tarkastajalle, että Stavosin suhteen homma on pulkassa. - Etkös sinäkin saanut alkusi siellä. Phil veisteli meikäläiselle. Ainoa ääni nurmikkoisella pihalla lähti vettä ruikkivista sadettimista. Rudolph Stavos kaarsi autollaan hitaasti pensaiden ympäröimään pihaan. - Laitatitte sitten turvatyynyt molempiin koneisiin. ~ Ensimmäiseksi kohosin hissillä sikariportaaseen ja menin tarkastaja Highin pakeille. Pensaiden yli näimme avoauton lähestyvän. Iivana Julmakaan ei aina teettänyt paskaduuneja muilla, vaan otti innolla osaa murhapuuhiin. Stavos näki meidät eikä vaikuttanut yllättyvän lainkaan. - Ettekö muista, kuinka viimeksi kävi. - Tämä Stavos. Lewis Dorn kysyi ja vinkkasi silmillään naisen rintoja.. Sitten kolkuttelimme Westchesterissä sijainneen L-kirjaimen muotoisen huvilan ovea. - Sellainen toimi ehkä Caponen aikana, naurahdin. - Cotton, Decker ja Dorn jälleen, Stavos ihasteli rattinsa takaa. - Iivana Julma, takapenkillä istunut Dorn sanoi. Spoto kertoi meille myös kaiken suojelurahaorganisaation pyörittämisestä ja siitä, millä tavoin hän piti yhteyttä pomoonsa. - Nyt onkin kyseessä eri rikokset ja eri syytteet, sanoin hymyillen. Yhtenä hetkenä hän oli pöytänsä takana ja seuraavana hetkenä animaatiomaisen suhahduksen jälkeen hän oli jo matkalla parkkihalliin, josta hän olisi pian matkalla jollekin erämaajoelle. Hän surmasi omin käsin esimerkiksi vanhimman poikansa ja nipun muita sukulaisia. Kun poistuimme kuulusteluhuoneesta, hönkäisin: - Vai että se juttu sai alkunsa Fordin takapenkillä. - Tänä päivänä mokoma Stavos,
34
vaikka kuinka kulkisi arvostettuna ja pelättynä omiensa parissa, saattaa kadulla törmätä narkkariin joka ei yksinkertaisesti välitä siitä, mikä tuo pukupelle on eikä välitä, mitä hänelle itselleen tapahtuu. - Kukaan ei tunnu olevan kotona, Lewis Dorn sanoi katsellessaan ikkunasta sisälle suureen lukaalin ruokasaliin. Vai mitä mieltä tulevat liikenteenvalvojat ovat. - Tämä selvä! Silirimpsis, High hihkaisi täysin luonteensa vastaisesti ja veti perhokalastusliiviensä vetoketjun ylös. - Tulen juuri autokorjaamolta, joten ei kai etuvaloissa mitään vikaa ole. Sitten niiden suhinan yli alkoi kuulua moottorin ääni
Stavos ei ymmärtänyt kehnoa vitsiä eikä onneksi nainenkaan. Stavos nousi ja minä vein hänen kätensä selän taakse. - Nouskaa autosta. - Vääristelette sanojani, siat. - Sitäpaitsi DeNiro ei ole metodinäyttelijä vaan maneerinäyttelijä, Phil tokaisi, kun nousimme tuoleiltamme. - Nopeat syövät hitaat ja minä olen viime aikoina keskittynyt syömään vanhoja plösöjä. - Niin, se pimu avoautossanne ei tainnut olla vaimo, hymähdin. Pääsimme lopultakin kuulustelemaan Stavosia. Myös te, arvon lady, Phil kumarsi naiselle. Niin, ja eiköhän se pidätyshetkellä seurassanne ollut nainen ole jo päässyt lehtiinkin. Minun ja Philin lisäksi paikalla oli hänen asianajajansa Alfred Rossi, joka kielsi Stavosia sanomasta meille yhtään mitään. Jossakin merkillisessä ikiomassa Neverlandissanne, vai. - Paska. sekunti. Paskiainen (ja kusipää) hän todella on, ja hän on sitä rehellisesti. Olet takuuvarmasti sellissä oikeudenkäyntiin saakka, sen aikana ja sen jälkeen takkutukkaisena Rikersissa, töksäytin. Kovin harva kusipää ymmärtää olevansa kusipää, mietin Stavosin papatusta kuunnellessani. - No niin, takuilla ulos. - Minua kyllästyttää, Stavos huokaili asianajajalleen. - USA:ssa syntyy uusi ihminen joka 11. Poistuimme kuulusteluhuoneesta. - Aivan kuin eläisitte irrallaan muusta maailmasta. - Tarkoitatte siis toisia mafiapomoja. Toisin kuin tämä ääliö, jonka ylinäyttelyä tuijotin tylsällä ilmeellä. Kyllä täällä uusia ihmishenkiä riittää, siitä voitte olla varma. - Ette tosiaankaan taida tajuta tilannettanne, naurahdin. - Montako murhaa teitte omin käsin. Emme lainkaan sen viisaampina, mutta huojentuneina siitä, että Stavos ei tällä kertaa todellakaan karkaisi hyppysistämme.
35. Kun laitoin liittovaltion kihlat hänen ranteisiinsa, luettelin hänelle MirandaEscobedon litanian. Joutuukohan täällä olemaan vielä sikapitkään. Tai ei, tuo oli verinen loukkaus sikoja kohtaan. - Lainatkaapa tuota oikeudessa, Rossi. - Päämieheni ei vastaa tuollaisiin kysymyksiin, Rossi tuli väliimme. - Murrut tai sopeudut, Phil tylytti. vain sitä, miten vaimo ottaa sen... sekunti ja tänne muuttaa siirtolainen joka 31. Asukkaitakin on tänä päivänä 300 miljoonaa.
- Mahtava puolustuspuhe, sanoin. Tästä ei ole enää olemassa ulospääsyä. eihän teidän ole pakko kertoa muijalle, kenen seurasta te minut pidätitte. Asianajaja ei vastannut. Tämä pullea mies vain katsoi meitä tyhjin silmin, kuin olisimme olleet ilmaa. - En todellakaan, Stavos väitti kylmän rauhallisesti. - Allenin hautasitte omin käsin, sanoin Stavosille. Stavos kumminkin uhmasi juristinsa neuvoja ja jutteli meille, mutta hän jutteli puuta heinää ja yritti tehdä lähtemättömän vaikutuksen kuin hän olisi ollut suurikin sankari. Hän levitteli käsiään virnuillen. - Muita tuomioita minä en pelkää... - Jokaisen ukkomiehen on pakko osata näytellä, Stavos väitti. Stavos päätti pitää puhumattoman linjansa. - Tässä ei tällä kertaa auta nuo köyhän miehen DeNiro-maneerit, huokaisin ja vilkaisin kattoon. - Takuilla. - Sopeudu sinä paskaan, Stavos räjähti, mutta jotenkin repliikki ei kuulostanut uskottavalta. Paatuneet kriminaalitkin kuvittelevat olevansa ihailtuja elokuvasankareita. kysyin. Nyt vasta ymmärsin erikoisagentti Lewis Dornin jonkinasteisen nerokkuuden, sillä hän tapaa sanoa "Minulla on ase, minulla on virkamerkki ja minä olen paskiainen". Kun jätän pois kaikki 328 v-sanaa, hän puhui kutakuinkin tähän tapaan: - Ihmisen ja eläimen ero on siinä, että kun siat ovat lihoneet tarpeeksi, ne syödään, Rudolph Stavos julisti kuulusteluhuoneessa
- Me jo luultiin, että olet AA-kerholainen! Phil äimisteli. - Siinä mieli lepää kun liha tirisee. - En minä koskaan ole sanonut, että olisin raitis. - Näin inhimillistä meillä, Jack hörähti. Käry tuoksui ihan chilikanalta ja minun oli pakko käydä teloituksen jälkeen noutokiinalaisessa... Ei vain ole aiemmin tehnyt mieli juoda täällä mitään väkeviä. - Vanha kunnon sähkötuoli on paras tapa, Neville sanoi. - Enpä ole eläessäni käynyt kyseisessä paikassa, Dorn kertoi. - Tiesittekö tämän. ~ - Jotkut ihmiset tuovat iloa, minne ikinä sitten menevätkin - vaikka sähkötuoliin, hönkäisin bourbonmuki huulillani. - Olen kertonut jutun aiemminkin, vai. Olimme Plazan toisessa päässä sijainneessa Max Salosen baarissa ja meneillään oli tavanomainen loppupalaveri. - Niin minäkin! Jack väitti vakavalla naamalla. - Ja olin niin päissäni että kun piti suorittaa morsiamenryöstö, minä heräsinkin aamulla kämpiltä ruumisarkku viereltäni! Naurunremakan keskeytti päivän lehteä selaillut Dorn: - Kaapelikanavalta tulee tänään Oliver. Nyt tekee. - Tätä juttua ei ainakaan sovitella ennen oikeudenkäyntiä. Kun oikeuteen mennään, tuolla hyypiöllä ei ole mitään mahdollisuuksia, sanoin. - Ei vaineskaan, Phil sanoi. - Mitä. Yhteinen yskänpuuskamme keskeytti Nevillen muistelot. - Minä pahoin pelkään, Phil sanoi. Eräiden tutkimusten aikana kävimme ratsaamassa huumeluolan, jossa leijaillut hasatai maripilvi kävi hieman päihimme. - Vaan kun tuo juttu vie juomahalutkin. Pohjois-Carolinassa on ehdotettu, että kuolemantuomion täytäntöönpanossa alettaisiin käyttää aivotoimintaa mittaavaa laitetta. Muistan aikoinaan, kun pianoa soittanut palkkamurhaaja Dennis "Wanker" Pitts istutettiin tuoliin. Ethän sinä koskaan juo täällä muuta kuin porkkanamehua! Lewis Dorn narahti. Koska lääkäreiden eettiset säännöt kieltävät osallistumasta teloituksiin, niihin otettaisiin mukaan nukutuslääkäreiden yleensä käyttämä monitori, joka näyttää tuomitun tietoisuuden asteen, Steve kertoi. tuumailin. Milloin hän on viimeksi ollut lomalla. - Ei nyt sentään ryhdytä soittelemaan hänen peräänsä. - Minä en edes kovin hyvin muista sellaista ihmettä nähneeni. - Ymmärrän, hän murisi ja nurisi. Jack Harma kysyi ja viittasi Federal Plazan toiselle laidalle, jossa Federal Building sijaitsi. - Että kun oikeuteen mennään, siellä on molemmilla vastapuolilla mahdollisuus. - Hirteen joutunut halusi viimeisenä toiveenaan sätkiä, Jack puujalkaveisteli. Sinähän juot viskiä. - Minä olin kerran niin juovuksissa että menin vahingossa italialaisten häiden sijasta hautajaisiin, Steve muisteli. - Me olemme, Phil hilpeili. - Ja toiset tuovat iloa mistä ikinä lähtevätkin, Phil jatkoi viinilasi kourassaan. Vilkaisin erästä pöydällä ollutta viskilasia ja hämmästyin. Vangin kuuluu
36
olla tyystin tajuton silloin, kun hänelle annetaan pankuroniumbromidia, joka halvaannuttaa hänet ja kaliumkloridia, joka pysäyttää sydämen. - Jaa-a, Neville yskäisi. Seuraava johtolanka taisi viedä meidät hoipertelemaan ja kikattamaan AA-kerhon kokoukseen. Jack tuumaili. - Jokohan High on repinyt rannalle ensimmäisen taimenensa. Tällä pyritään "estämään kärsimystä" eli sitä, että vanki palaisi tajuihinsa myrkkyruiskeen antamisen jossakin vaiheessa. - Joten tuolla aukion toisella puolella on paljon iloisia ihmisiä, vai. - Saapa nähdä, välttääkö Stavos kuolemantuomion, Phil mietti. Paikalla olivat meidän lisäksemme Steve Dillaggio, Lewis Dorn ja Noutaja-Neville
- Jaa vai niin, Nixonin tekeminen, Phil hymyili. Kysyin Jackilta, olinko oikeassa laskelmieni suhteen. - Onpa viskin hinta taas noussut, manailin katsoessani Salosen seinällä ollutta hinnastoa. - Viime aikoina olen huomannut merkillisen asian, Steve Dillaggio harmitteli ääneen yksityisasioitaan. - Varmaan siinä entisen presidentin isä ja äiti kertovat: "Tuolla Buickin takapenkillä me pistettiin se alulle ja ährättiin..." ja "Minulla varvaskin murtui kattoon". - Niin tai "-nainen". - Ivaatte ex-presidenttiä. Jack Harma oli äkkiä sanaleikkituulella: - Kama-lasti pelottaa, sanoi salakuljettaja tullissa. - Meidät ja Spoto noudettiin laivalta helikopterilla. - Ei ollut muuttunut sitten viime käyntini, kerroin. Phil hirnahti. - Pelataanko me sitten virtuaalipokeria vai rituaalipokeria. Neville kysyi. Selkokielellä kuusikymmentäluvun television henkiselle tasolle jäänyt vanha pieru, josta kenelläkään ei ole mitään hyvää sanottavaa.
37. Neville kysyi minulta ja Phililtä. Vaihdoin omasta mielestäni näppärästi puheenaihetta. - "Voi tokkiinsa, alta minuutin! Sie ruputit niinku jänöinen", Jack Harma yhtyi keskusteluun kimeällä äänellä. Ne olivat kuulemma jotakin Armania sun muuta, mutta minä en nähnyt niiden pukujen ja minun kirpparilta ostettujen pikkutakkien välillä mitään ratkaisevaa eroa. Mutta toisaalta... - "Jotakin kaksi ja puoli minuuttia siihen meni, mitä lie ollut", yhdyin älylliseen keskusteluun. - Vaan ei tuota paljon ennättänyt nähdä, Phil kertoi. Muiden G-miesten sisällä asui hohotusta joka pyrki ulos. - Thomas Jefferson sanoi, että todellisen patriootin täytyy aina olla valmis suojelemaan maataan sen hallitukselta, Dorn muisti vanhan lauseen. ne olivat tuplia joten se taisi tehdä yhteensä melkein kokonaisen pullon. - Sinun suustasi ilmaantuneena tuo kuulosti samalta kuin "vippaa vitonen", Phil totesi. - Yhdeksänkymmentäluvulla, kun kävimme siellä sukujuurieni maassa, opin sanonnan "viihteen monitoimimies", Jack Harma hörähti. Joka tapauksessa oli remontti edessä koko buickinpaskaan että siinä ne meni penkitkin samalla." - Voi teitä nuoria, Neville nauraa höhötti. - Ei siinä ennättänyt missään Tax Freessä käydä, kerroin. Karkein lahjontatapaus sattui päiväkodissa. Olisi se istuinkangas pitänyt muutenkin vaihtaa. Vangilla oli karatessaan musta vyö. - Joten tyydy nyt ihan vain perusnykiläisiin juomiin. - Meillä on muuten ylihuomenna pokeri-
ilta, Steve muistutti. Siilitukka nuorukainen ei suuttunut huolenpidostani, vaan tokaisi: - Kun putoaa jakkaralta, tietää milloin on syytä lopettaa juominen. - Ja "Paras puoli meni reisille. - Ennen naiset juoksi kirkuen minun perässäni, ei enää. Jack väänteli jälleen sanoja haluamaansa muotoon. Seuraava ohjelma alkoi mainosten jälkeen ja ruutuun tuli joku todella kuivaa rusinaa muistuttanut juontaja. - Miltä se Karibia näytti. Jack vilkuili televisiota, joka vilkkui äänettömällä baarin katonrajassa. - Olet lopettanut niiden käsilaukkujen pöllimisen, vai. - Joten saitte tuotua kaikki viinakset tullaamatta, vai mitä. Stonen vanha Nixon-elokuva ja sitä ennen "Making of Nixon". - Etsin samantekevää kopiokonetta, muistin minäkin yhden aiheeseen liittyvän letkautuksen. - Karibian tuliaiset olisivat olleet ihan tervetulleita. Steve ja Phil kilpailivat tyylikkyydestä ja naisista puvuillaan. Hänellä taisi olla menossa vasta kuudes paukku. Että siis kuinka Nixon oli tehty... Naiset kai näkivät. Uutisissa kerrottiin kaiketi Stavosin alkavasta oikeudenkäynnistä. Minä en politiikasta piittaa, mutta pitäisi niille pässeille hieman kunnioitusta osoittaa
- Tarkoitat siis Walter Cronkitea. Dorn naurahti. - Siihen sekuntiin, kun se kumottiin!
LOPPU
38. Neville hörähti. - Niin, mainitsin maireasti. - Onneksi minä olen juuttunut vähän kauemmas, sinne kieltolain aikoihin
S A L A I N E N A G E N T T I . AGENTTI
W W W. F I
UUDENMAANKATU 26 · 00120 HELSINKI · 09 642 007
S A L A I N E N
39
40
41
42
43
3 / 02 Sarjatulta San Franciscossa 1 / 03 Suuri ja mahtava gangsterisota 2 / 03 Toimintaloma Torontossa 1 / 04 Hop hautaan, pahat pojat 2 / 04 Kellä tonni on, se tonnin kätkeköön 3 / 04 Pudotuspeliä pilvenpiirtäjästä 1 / 05 Leipäjono ruumishuoneelle 2 / 05 Puupalttoo tai loppuikä sovituskopissa 1 / 06 Korruptio kannattaa aina 2 / 06 Kauas on lyhyt matka 3 / 06 Sokkoleikkiä veriväreillä
44. Lübbe, ISSN 1458-1515 Bergish Gladbach, Germany. www.bastei.de Tilaukset: jerrycotton@jcotton.com
Saatavana takautuvasti aikaisemmin ilmestyneitä Cottoneita: 2,50 kpl.+ pk.
TAVALLISET JERRY COTTONIT: 1 / 01 Luotisadetta ja konnankoukkuja 5 / 01 Poliisintappajia ja tappajapoliiseja 2 / 02 Viisumi helvettiin väärillä passeilla 4 / 02 Nevillen 11.käsky 5 / 02 Cottonin kostoretki 1 / 03 Pakokaasua, G-mies Cotton 2 / 03 Laskut maksetaan verellä 3 / 03 Käry ennen kuolemaa 4 / 03 Syyllinen palakoon rikospaikalle 5 / 03 Kyllä roisto roiston tuntee 6 / 03 Gangsteridivari 1 / 04 Elämysloma helvetissä 2 / 04 Kuolema kuittaa univelat 3 / 04 Läiskistä turpiin, rosvot multiin 4 / 04 Viikatemiehen laatuaika 5 / 04 Luotien liverrystä 1 / 05 Kalma Media Oy 2 / 05 Operaatio pakkopaita 3 / 05 Kalmankylväjä San Felipessä 4 / 05 Tasan ei käy konnan lahjat 1 / 06 Minä ja aseeton murhaaja SPECIAL JERRY COTTONIT: 1 / 01 Luoteja kaikilla mausteilla 2 / 01 Agenttiralli enkelten kaupungissa 1 / 02 Piru periköön Bostonin petturit 2 / 02 Kuolemankujan hakuammuntaa.... (08) 334989 Vastaava toimittaja: Timo Juntunen Translated by: Timo Surkka Copyright Bastei-Verlag, Gustav H. (08) 8161989, 0400 285192 Fax. Kustantaja: Musiikki-Mainos ky Juntunen Merikoskenkatu 7 A 49, 90500 Oulu Puh
45
Murhaava tutkimusretki Kittilän seudulla. N:o 2 / 02 IRTOPIRUT JA TUONELAN LAUTTURI KUKKOSEN MERRASSA Viikatemies tekee Jyväskylässä tuhojaan, kunnes Asko alkaa kouluttaa epärehellistä populaatiota ihmisten tavoille, vaikka sitten kakkahuumorilla ja moottorisahalla. N:o 3/2002 VIINA, TERVA, SAUNA - SITTEN KUKKONEN Espoosta leppoisasti alkavan ihmishirviön metsästys muuttuu loppua kohti tappavaksi, kunnes mieleltään sairaalla tappajalla on kirjaimellisesti lepakoita tapulissa. Survival-reissu Kainuun Vuokkijärven seudulla ja loppua kohti huipentuvaa rosvokalastusta pääkaupunkiseudulla.
46. Oululainen murhamysteeri jättää jälkeensä Aku Ankan höyheniä, ja johtolangat vievät taulukauppaan saakka. Salapoliisi Asko Kukkosen tarinat:
Totta vai tarua. N:o 1/2004 KAPAKKAKUOLEMA JA KUKKOSENJOHDATIN Kukkosen reissu muuttuu todelliseksi tohinaksi rauhallisessa Raahessa. Special 2004 / 4 Kukkos-seikkailua Tutkimuksia räjähdysherkässä Kuopiossa. Lue ja arvaile onko Kukkonen joukossasi?
N:o 1/02 JOLLEI SIPERIA OPETA, NIIN SITTEN KUKKONEN Supo pakottaa Kukkosen takaisin Helsinkiin ja ruotuun eikä Asko voisi vähempää välittää vakoilevista murhamiehistä, mutta asetta tuijottaessa on pakko aloittaa välittäminen... Mutta yllätys seuraa toistaan loppua kohti ja Rukahotellista löytyy jos jonkin näköistä ihmistä muistuttavaa karrikatyyriä. N:o 2/2003 PAKKOA EI SANELE KUIN KUOLEMA TAI KUKKONEN Rukatunturille sarjamurhaajaa metsästämään. N:o 1/2003 VIELÄKÖ OMATUNTO KESTÄÄ KUKKONEN. Klassikkotaulua ei kannata myydä ennen kuin maali on kuivaa, huomaa yksi jos toinenkin kauppamies
0400 285192
MAKSAJA, ELLET SAMA KUIN TILAAJA:
Tilaajan allekirjoitus (alle 18v. holhoojan)
Merikoskenkatu 7 A 49 90500 Oulu
Postinumero ja -toimipaikka:. Musiikki-Mainos ky Oulu
Kyllä kiitos tilaan HEVOSPOSTIN 4 numeroa hintaan 20 tilaukseni on jatkotilaus Kyllä kiitos tilaan JEKKU-LEHDEN 4 numeroa hintaan 20 tilaukseni on jatkotilaus
Tähän 0,65 postimerkki
puhelin:
puh:
MUSIIKKI-MAINOS KY JUNTUNEN
Tilaajan nimi:
Osoite:
Tilauksen voi tehdä 48 soittamalla tai tekstiviestinä. Puh
tilaus hintaan 54 + ilm. lähetyksen yhteydessä, jolloin saan 4 lisäalennuksen TILAAN VAIN TILAAJALAHJAN A tai B (ruksaa) a´ 10 Tilaukseni on kestotilaus Tilaan lippalakkeja_____kpl a´ 15 tai sukkia_____kpl a´ 9 Tilaan Jerry äänikirjoja______kpl a´ 6
Tilaajan nimi
Osoite puhelin
Postinumero ja -toimipaikka
Tilaajan allekirjoitus ( alle 18v.holhoojan )
Huom! Jerry Cottoneita saatavana takautuvasti v.2000 alkaen a´2,50 + postikulut
TILAUKSEN VOI TEHDÄ TEKSTIVIESTINÄ PUH. Musiikki-Mainos Ky Oulu
Kyllä kiitos, käytän hyväkseni JERRYN ERIKOISEDUN ja tilaan JERRY COTTONIN Tilaus sisältää myös SPECIAL-numerot 12 num. Spec
1/07. tilaus hintaan 37 + ilm. 0400 285192
TÄHÄN 0,65 POSTIMERKKI
MUSIIKKI-MAINOS KY JUNTUNEN
Merikoskenkatu 7 A 49 90500 Oulu
Tilauslipukkeen saa kopioida ellet halua rikkoa lehteäsi. tilaajalahja B Tilaukseni alkaa num.____________/2005 Maksan postiennakolla 1. tilaajalahja A tai B 8 num
0400 285192 tai jerrycotton@jcotton.com
47. OMANA LEHTENÄÄN ILMESTYNEET ASKO KUKKOSET
n:o 1/2002 Ellei Siperia opeta, niin sitten Kukkonen n:o 2/2002 Irtopirut ja tuonelan lautturit Kukkosen merrassa n:o 3/2002 Viina, terva, sauna -sitten Kukkonen n:o 1/2003 Vieläkö omatunto kestää Kukkonen. n:o 2/2003 Pakkoa ei sanele kuin, kuolema tai Kukkonen n:o 3/2003 SUPERNUMERO -Retorinen ryöstö -Tavallista villimpi pohjola -Erämaa on täyttä murhaa -Vain motiivi puuttuu n:o 1/2004 Kapakkakuolema ja Kukkosenjohdatin n:o 2/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kiero kuin korkkiruuvi n:o 3/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkosen on kuoltava n:o 1/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 1/2 n:o 2/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 2/2 Saatavana takautuvasti alennuksella P