SP
A L 2 012
2012
CI
3/4
E
.com
www.jcotton
3 / 2012 Ryöstetyssä rahassa ei ole kahvoja
4 / 2012 Liekkien kuolemanleikki (11/1966)
+ N:o 21 / 1966 Kuollut kaupunki ( osa3. )
1
Decker, FBI:n erikoisagentti on parasta ystäväänsä Jerryä virkaiältään
paria vuotta vanhempi. Cotton on FBI:n erikoisagentin koulutuksen saanut poliisi, jolla on
huippuluokan ruumiinkunto, lahjomaton oikeudentaju, salaman-nopeat refleksit, veitsenterävä äly,
hellittämätön sinnikkyys rikollisjahdissa ja hullunrohkea verikoiran taistelutahto.
Jerry Cotton on kotoisin Connecticutin osavaltion Harpersvillen kylästä, missä hän loi
pohjakuntonsa toimimalla nuoruusvuosinaan seppä Callahanin pajassa oppipoikana.
Jerry Cotton on vaatimaton maalaispoikaluonne ja poikamies, jonka ainoa todellinen intohimo
tuntuu olevan punainen Jaguar.
Lempijuoma Four Roses Whiskey nautitaan aina hyvin tehdyn työn kunniaksi ja ehkä joskus
muulloinkin.
Jerryn tupakkalakko alkaa joka viikko uudelleen ja uudelleen.
Jerry Cottonin salaiset aseet ovat ?sepänsällin spesiaali. Phil Decker houkutteli aikoinaan Jerryn FBI:n palvelukseen ja
työparikseen.
Phil Decker on hienosteluun taipuvainen, panatellaa poltteleva entinen estetiikan ylioppilas, joka
rakastaa Four Roses viskin lisäksi ranskalaista punaviiniä ja Jerryn punaista Jaguaria, jota hän
lainailee tehdäkseen vaikutuksen lukuisiin tyttöystäviinsä.
George Arthur ?Neville?, apuvastaava erikoisagentti, iältään jo vanhempi rikostutkija, joka on sitä
mieltä, että avioliitto ei sovi lainvalvontaviranomaiselle.
Neville luokitellaan virkaveljiensä piirissä New Yorkin rikoshistorian käveleväksi ensyklopediaksi.
Ikänsä vuoksi Neville on siirretty hoitamaan käsiarkistoa, jossa hän viihtyy Four Roses Kentucky
2
Straight Bourbon Whiskeyn voimalla.
Joh
Har
alai
Pol
Hel
My
Jac
ja v
mie
G-m
G-m
Lem
G-m
tyy
G-m
G-m
Wil
Tied
Jer
pien
kiel
kirj. Noilta ajoilta on peräisin FBI:n poliisien kansanomainen nimitys
?G-miehet. Budjetti on yli 3 miljardia dollaria.
FBI:llä on palveluksessaan lähes 12000 erikoisagenttia ja 16500 muita alan
ammattitukihenkilöitä.
FBI:n mandaattiin kuuluvat kansalaisoikeuskysymykset, terrorismin vastustus, vastavakoilu,
järjestäytynyt rikollisuus, huumerikollisuus, väkivaltarikokset,
talousrikokset ja muut em. rikoksiin kytkeytyvät lainvastaisuudet.
Nev
sille
ja n
Sal
task
tapp
FBI:n henkilökuntaa Jerry Cottonissa
Jun
Jeremias Aaron ?Jerry. eli erityisen nopea oikea suora ja
hirtehishuumori, joka ei hyydy kiperässäkään paikassa.
Jerry Cotton nodattaa G-miehen tunnuksia: ?Uskollisuus, urhoollisuus, rehellisyys.?
Philipe Marcele ?Phil. ( Gun-Men )
FBI:n Washington D.C: ssä olevan päämajan alaisuudessa on 56 kenttätoimistoa ja näiden
alaisuudessa 400 paikallistoimistoa. FBI vastaa jossain määrin
Suomen keskusrikospoliisia.
Tämä vanha poliisielin muodostui erittäin merkitykselliseksi Amerikan kieltolakiaikoina, jolloin
se organisoitiin uudelleen ja aseistettiin, jotta FBI:läiset olisivat tasaveroisia häikäilemättömien
salakuljetusgangstereiden kanssa. FBI on USA:n oikeusministeriön alainen liittovaltion tutkimusvirasto
High on FBI:n New Yorkin kenttätoimiston johtaja, jota alaiset kutsuvat tarkastajaksi.
Harkitsevainen ja aina tilanteen tasalla oleva Assistant Director In Charge, joka on ansainnut niin
alaistensa kuin Washingtonin herrojenkin kunnioituksen.
Polttaa piippua ja pitää pöydällä olevat kynät erinomaisessa järjestyksessä ja terävinä.
Helen on John D. Lupaa turpiin myös
sille, joka kutsuu häntä oikealla etunimellä. 1961 alkaen. in
n
itys
äly,
a
sitä
ksi.
ky
Neville kannattaa suoraa toimintaa ja rikollisten lievää ankarampaa kohtelua. Jack kantaa mukanaan isoisältä perittyä taskukelloa ja kertoilee
mielellään virkaveljilleen tarinoita Suomesta.
G-mies Joe Brandenburg, jäyhä,saksalaista sukua oleva entinen kaupunginpoliisin luutnantti.
G-mies Zeerokah on harvapuheinen intiaani, joka juo tuoremehua ja ymmärtää huumoria.
Lempirepliikki ?ugh?.
G-mies Steve Dillaggio on italialainen hurmuri, joka kilpailee Philin kanssa pukujen
tyylikkyydessä.
G-mies Fred Nagara, iäkäs italiaano.
G-mies Leon Eisner, toimii usein keskuksessa ja harrastaa piirtämistä.
Will Cotton on Jerryn veljenpoika ja myös agentti.
Tiedoksi lukijalle:
Jerry Cotton on alunperin saksalaisen Bastei-ferlagin 50-luvulla luoma kuvitteellinen
pienoisjännitysromaanin hahmo. Jerry Cotton ilmestyi parhaimmillaan 60 eri maassa useilla eri
kielellä ympäri maailmaa. Suomalainen Jerry Cotton on ilmestynyt v. Jerry Cotton
3
kirjoitetaan minä-muodossa G-mies Jerry Cottonin omina muistelmina.. Neville pitää Jerryä oppipoikana, Philiä hienostelijana
ja nimittelee nuorempiaan viirupyllyiksi.
Salaiset aseet ovat Colt Peacemaker .45 eli ?rauhantekijä. Taskumatti on pelastanut ainakin kerran Nevillen hengen
tappavalta luodilta.
John D. Highin ikinuori sihteeri, joka keittää hyvät kahvit ja säteilee aina hyvää tuulta.
June Clarke on kaunis G-nainen, joka on harvemmin kentällä mukana.
Myrna, keskusneiti, jolla on seksikkään käheä ääni.
Jack Harma, suomalaiset sukujuuret omaava pitkä siilitukkainen G-mies, joka puree purkkaa
ja viljelee hirtehishuumoria. ja kieltolain aikainen hopeinen
taskumatti, joka on aina povessa
Tulisi se yksi kunnon isku
tai lopullinen luotiryöppy niin tämä olisi ohi. sanotaan toisinaan, että ?Kuule
Jerry, ei se maailma pyöri sinun ympärilläsi?.
Maailma ympärilläni pyöri.
Läähätin ja läkähdyin pökerryksissäni. juristi kysyi kuulusteluhuoneessa
oranssipukuiselta asiakkaaltaan.
- Cotton tapahtui, roisto sanoi minua synkästi tuijottaen.
4
www.jcotton.com. S
ain kuntoaddiktin kiinni verkkoaidan luona ja tarrasin
olkapäästä repiäkseni miehen taaksepäin. Jotta FBI edes yrittäisi olla askeleen
edellä rikollisia, Jack seuraa rosvojoukon varajohtajaa ja tulevan
pankkikeikan suunnittelijaa Levin Hulluun Poroon saakka.
Kun käy niin, että yksi johtolanka jättää, niin toinen ottaa. Väijyminen ei mene kumminkaan ihan
putkeen ja luvassa on jonninjoutavaa lässytystä ja tasaisen tappavaa
virkavallan tunarointia. Kun
rahasaaliin jakajia alkaa olla hengissä yhä vähemmän, aina irtorahalle
uusi omistaja löytyy. Raivo sisälläni kasvoi.
Jerry Cotton joutuu miettimään, onko toteutumassa pankkiryöstö,
murto, terroriteko vai jokin muu suuren luokan suunnitelma, joka vaatii
rosvokoplan jatkuvaa tarkkailua. Mutta niin tunaroivat eräät muutkin.
Etsiikö liittovaltion erikoisagentti Jack Harma Suomen Lapissa
sukujuuriaan. Ei, vaan hän väistelee kaidalta poronkusemalta eksyneen
kriminaalin ampumia luotisarjoja. Lopulta selviää myös, onko veri vettä ja leipää
sakeampaa.
- Mitä oikein tapahtui. Oloni
oli voimaton ja kivulias.
Minulle . joka useimmiten sanelee näitä muistelmiaan Federal
Buildingin kerroksemme vessassa . Silloin miehen
kyynärpää iski ilmat pihalle vatsastani ja valuin asfaltille. Minua hän käytti kenkiensä
astinlautana! Nyt riitti. Äijä yritti edelleen
pakoon ja kokeili kiivetä verkkoaitaa ylös
ja sitten romahdin työpöydän ääreen. High mietti.
- Toistaiseksi on pakko uskoa molempia,
sillä tyttö voi edelleen olla hengissä, Phil
sanoi.
- Tai sitten tyttö on jo myyty Dubaihin,
murahdin.
- Molemmat soittivat prepaid-liittymästä,
High mietti. Phil kysyi.
- Louvre.
Phil kirjoitti kuulakärkikynä suhisten.
Vain optimistit täyttävät ristikkoa mustekynällä.
Tarkastaja John D. Hain kerroksemme automaatista
kupillisen vettä . - Jäljitys epäonnistui. Aamutoimien jälkeen selvisin
ruuhkasta, Federal Buildingin aulasta ja
hissistä. Kaikki tytön ja toisten
nuorten tapaamispaikat oli tutkittu, kaikki
kysymykset esitetty.
- Sitten tuli kaksi lunnassoittoa, kahdelta
eri taholta! pähisin.
- Ainakin jompikumpi niistä on huijari,
mutta kumpi. - Ja siksi onkin tällainen olo.
- Niin, kun käytit keuhkojen viimeisen
hapen siihen puhallukseen. Leimasitko minun kellokortin. Osastomme edellinen suuri
juttu olisi saatettava päätökseen ennen mihinkään uuteen ryhtymistä.
- Tämä Lucy Brumbackin epämääräinen
tapaus, jota Steve Dillaggio ja Jack Harma
ovat tutkineet, High sanoi.
Nyökkäsimme. Ensimmäinen soittaja vaati lunnasrahat tänään
Jerry Cotton on ilmestynyt Suomessa jo 51 vuotta (1961 - 2012).
5
Cottoneita on myyty maailmalla yli 850 miljoonaa kappaletta 14 eri kielellä. K
ahvinkeitin hengitti yhtä raskaasti
ja perverssisti kuin tuberkuloositautinen puhelinhäirikkö asbestitehtaalla. Hänen rikas yksinhuoltajaäitinsä Lydith Brumback vetosi televisiossa
sieppaajiin vaalean pellavahiuksisen tytön
kuva kädessään. kysyin virkaveljeltäni, kun pudotin
Alka Seltzer -poretabletin vesimukiini.
- Ei meillä ole kellokortteja, Phil sanoi.
- Ai niin, sanoin ja ryystin porejuomaa.
- Sulla on naamassa vessapaperia.
- Niin on, vastasin ja katsoin partahöylättyä kuvajaistani tietokoneen ruudulta.
- Oletko sinä vieläkin päissäsi?
- Puhalsin kotona nollat, sanoin. Tyttö oli siepattu koulun
pihalta. Parhaillaan.
- ?Virtaa Ranskassa?. Pian istuimme tarkastaja Highin edessä kuin tanssilavan seinäruusut, joita kukaan ei hae illan viimeiseen
tiputanssiin. Highin sihteeri Helen
ilmoitti, että Highin palaveri sikariportaan
ihmisten kanssa oli ohi ja me saimme luvan saapua paikalle. Tämä on rankka
ala, Phil nyökkäili. Sinähän lähdit minun
mielestä ihan ajoissa Max Salosen baarista.
- Kunto ei enää ole sama kuin ennen.
Eikö meillä ole hommia?
- Nauttisit joskus hetken rauhasta, Phil
totesi ristikkolehtensä takaa.
- Joo joo. Ikäväkseni henkilö, jonka
kanssa jaoin huoneen, kuunteli täydellä
volyymilla Public Enemyn kappaletta
?Get Up Stand Up?.
- Lättähattumusiikkia, murahdin kuin
muinaisjäänne ja sain Phil Deckerin nauramaan.
- Joo, rautalankaa, hehehe.
- Miksi sinä keikari tällaista kuuntelet?
ihmettelin.
- Pitää olla ajan hermolla.
- Samanlainen dinosaurus olet kuin
minä, älä yritä. - Tätä työtä rankempaa
on vain vapaa-aika. Kävin pikasuihkussa, jota
seurasi tärisevin käsin suoritettu verinen
parranajo
Ex-linnakundi Hank
?Isä. Löysissä vaatteissa kulkenut
hiihtäjä oli 14-vuotias penikka.
- Mä halusin vaan uuden Xboxin! poika
kiljui, kun hänet luovutettiin sosiaaliviranomaisille.
Todellisuudessa tytön oli vienyt koulusta Otto Brumback, Lydith Brumbackin
ex-ex-mies. iltapäivällä kello kaksi puistonpenkille
Central Parkiin. Phil kysyi.
- Ei mitään hajua, High sanoi.
- Keneltä faktat ovat peräisin. Myös
meidän hiihtäjämme paljastui nopeasti
petokseksi. Mutta uusi juttu odotti aivan nurkan takana.
High valaisi asiaa lykätessään eteemme
kansioita:
- Eräillä herroilla on kuulemma suunnitelma. - Sitten
eläkkeelle.
- First National Bank of Long Island
aiotaan todennäköisesti ryöstää, High
valaisi.
- Taasko. - Teit minun silmistäni
minun viholliseni.
- Peset ne tinnerillä kerran päivässä niin
hyvä tulee.
Pääsimme tappamaan aikaa Keskuspuistoon. Ei sieppausta, ei
kuolonuhreja. Phil nyrpisteli nenäänsä. Calhounit. kysyin.
- Minäpä kerron, High sanoi.
~
Tapasimme brooklynilaisessa kahvilassa tiedonantajan, jonka nimi oli Danny
Zawacki. Calhoun ja hänen poikansa Terry
Calhoun.
- Eivät taida olla syntyperäisiä skotteja?
veikkasin.
- Hank on toisen polven skotlantilaisia,
High kertoi. Phil hörähti.
- Niillähän on Manhattanilla ainakin
kolme konttoria, mietin. Tyttö oli täysin kunnossa.
Saisivatpahan naisen asianajajat hommia,
kun he syyttäisivät ex-miestä ajattelemat6
tomuudesta ja muusta mukavasta.
Mielestämme kaikki oli sujunut parhain
päin, kaikkien kannalta. - Sitten on olemassa sellaiset
herrat kuin Dick Donnelly ja Adam Fock.
- Mikä mahtaa olla heidän aikeensa?
Phil utsi.
- Hank Calhoun tuntuu suunnittelevan
viimeistä suurta keikkaansa, pomomme
kertoi.
- Se perinteinen juttu, veikkasin. Toinen soittaja vaati vielä
isompaa summaa roskalavalle Queensiin
puolilta päivin huomenna. Luulin ensin, että luihu kaveri. Juuri ennen kuin meidän rahojamme
saapui noutamaan kukaan, saimme tiedon,
että Queensin kiristäjä oli ollut huijari, autossa asuva hiippari, joka oli nähnyt äidin
vetoomuksen baarin televisiosta. Isä ja tytär olivat olleet isän
huvilalla New Jerseyssä ja purjehtimassa
koko viikonlopun eivätkä olleet nähneet
televisiota. Kumpaan vuoroon sinä ja Phil haluatte mennä?
- Työvuorot tehdään nykyään sieppaajien aikataulun mukaan, Phil ähkäisi.
- Me menemme vaanimaan tämän päivän rahanvaihtoa Central Parkiin, päätin
meidän molempien puolesta.
Kun minä ja Phil lähdimme työhuoneestamme kentälle, pahoittelin virkaveljelle:
- Ikävää, että jouduit näkemään, kun oksensin roskakoriin.
- Oliko minun pakko nähdä se. - Mikä konttori?
- Milloin
Poliitikot
haluavat kansalaisten pysyvän tyhminä ja
tietämättöminä. Käsittääkseni juttuun liittyy vielä muutama muu
ihminen.
- Nimiä?
- En tiedä vielä kaikkia. Sille kelpaa toisinaan viina ja
muut aineet turhankin paljon. Ylösalaisinkin ne muistuttivat turhan paljon meitä
pölvästejä.
- Se liittyi Wellesin Citizen Kaneen, Phil
totesi ja huomasi sitten, ettei Zawackille
kannattanut tästä korkeakulttuurista selittää.
- Kyllä tämä talviolosuhteisiin ja per7. - Hänellä ei aina ole kaikki kynät penaalissa.
- Millä lailla. Vastalahjaksi poliitikot
antavat median rikkoa lakia ja harrastaa
vaikka salakuuntelua, vasikka valitti.
- Ne pelaa korttinsa oikein, nyökkäilin.
- Osaan viittomakieltä, mies kertoi äkkiä.
- Entä sitten. ?Isä. Mediakin palvelee poliitikkojen etua. Älähän testaa
onneasi liikaa, Phil huomautti.
- Jos liittovaltio korvaa kaiken, on se sen
arvoista.
- Kerro näistä tyypeistä, kehotin.
- Adam Fock on palkattu keikkaan tekemään aivotyö, se suuri suunnitelma.
Irlantilainen Donnelly hallitsee murtohälyttimet. kysyin.
- Lapsia on kertynyt kahdeksan.
- Onhan niissä tekemistä, nyökkäilin.
- Avioeron jälkeen muutin siskon luokse.
- Mutta asiaan mennäksesi?
- Minä jopa seurasinkin tätä äijäkööriä,
jotta sain hankittua lisää faktaa, Danny
Zawacki ylpeili.
- Jätä se homma meille. - Sen avulla kuulee enemmän asioita, joita ei ole tarkoitettu minun
tai kenenkään korville.
Siristelin silmiäni nähdäkseni, mitä mies
servettiin tuhersi.
- Mistä sait tietosi tästä keikauksesta?
Phil kysyi.
- Minulla ja osalla tästä porukasta on
yhteisiä harrastuksia.
- Mitä harrastuksia sinulla on. Valtiovalta
lopulta maksaa kaiken?
- Tuo sinun pitää sopia IRS:n kanssa,
totesin.
- No, vanhemmat jätti minut pienenä ostarille. Häntä kutsutaan myös nimellä
Mr Rosebud.
- Onko sillä puinen kelkka?
- En ymmärrä, Zawacki hörähti.
Huomasin, että miekkonen oli piirtänyt
karrikatyyrit minusta ja Philistä. oli pelokas, koska hän vilkuili vuorotellen
meitä ja pöytäliinaa. Sitten huomasin, että
hänen kynänsä sauhusi, kun hän piirsi jotakin lautasliinaan.
- Olen niin paljon velkaa verottajalle
että jos saan uuden henkilöllisyyden, niin
eikös ne velatkin kuoleennu. Ehkä verottajakin jättää rauhaan.
- Katsotaan.
Danny Zawacki siirsi tuolin selkänojalle
sanomalehden, jota hän oli vain vähän aiemmin lukenut.
- Miksi valtiovaltaa pitää totella. Calhoun
on koonnut koko joukon, Zawacki. Mutta
useimmiten hän on tolkuissaan lääkityksen avulla. kysyin.
- Sen avulla on helppo näytellä kuuroa,
Danny nauroi. Nuori liehuletti Terry Calhoun
on erikoistunut lukkoihin ja jonkin verran
räjähteisiin. ihmettelin.
- Hank Calhoun on traumatisoitumisen mestari, ahdistuksen aatelia
Ei,
lumesta ei ollut tietoakaan.
Ilma oli kyllä nätti kuin morsian, ja morsian oli kuin leninkiin pukeutunut Edgar J.
Hoover.
Jack Harma oli Suomessa, Levillä sijainneessa Hullu Poro -hotellissa. Olihan hän siellä käynyt aiemminkin. Lumihanki, jota
ei ollut olemassakaan, heijasti auringon
valoa miljoonan lumenin voimalla. Jackin huoneessa ei ollut. Hän päätti lähteä sviitistään alakertaan. Jack
tiiraili kuvitteelliselle tundralle, jossa
pingviinit, jääkarhut, eskimot, hylkeenmetsästäjät ja Joulupukki tallailivat. Edellisellä kerralla heidän ryhmärämänsä ei ollut päässyt pääkaupunkiseutua
pidemmälle, koska kimpussa olivat virolaiset ja suomalaiset gangsterit Jerry Cottonin
päästä tehdyn avoimen sopimuksen vuoksi.
Jack loiski jääkylmää vettä naamalleen.
Hän kykeni tekemään muutaman punnerruksen ja vatsalihasliikkeen, kunnes alkoi
yököttää. semäkilaskuun jotenkin liittyy, Zawacki
kertoi.
- Kuinka niin?
- Jos haluatte pysyä koko joukon perässä, joudutte lähtemään Pohjoisnavalle,
Danny Zawacki väitti.
~
Jack Harmalla oli sellainen olo, kuin
joku heikkolahjainen ja ammattiaan osaamaton kiropraktikko olisi käyttänyt häneen
vulcanilaista tainnutusotetta. Olisi noloa saada kankkusesta johtuva sydänkohtaus täällä . Hän raotti sälekaihtimia
ja näki lisää kirkkautta. Lapinhulluus ja mökkihöperyys olivat vaihtumassa
illalla koittaneen maanisdepressiivisyyden
jälkeen aamun delirium tremensiksi. Jonkin sortin hyvinvointiosastolla
olisi porealtaat, saunat, infrapunasaunat,
fysioterapeutit, hierojat ja kuntosalikin
majoituspaikasta löytyi, mutta niin heikossa hapessa Jackilla ei ollut niihin mitään
asiaa. Sitten, kun lopulta alkoi tapahtua, liittovaltion erikoisagentti Jack Harma
oli joutunut matkaamaan fennoskandiaan
saakka. ja tällä iällä,
nuorimies mietti.
Jack ei ollut illalla saapuessaan huomannut, että myös hotellin aulassa oli
tietokone ja ilmainen langaton nettiyhteys.
Hyvä tietää, Jack ajatteli, koska FBI:n
kannettavan kuppaviritykset simahtavat
kumminkin jossakin vaiheessa.
Nuorukainen suunnisti Hullun Poron
aulabaari Reindeer Loungeen.
- Lager ja Fernet Branca.
Krapularyyppy keskeytyi repliikkiin,
joka oli esitetty selvällä englanninkielellä:
- Oletteko lomalla?. Suomalaissukuinen lääketieteellinen ihme
pääsi jaloilleen ja hoippui vessaan.
Kun tämä nakki paukahti FBI:lle, kului
itse asiassa kuukausi ennen kuin mitään
8
tapahtui. Koivuhalolla.
Kivistävä siilitukkainen pää ja tahmainen
kitalaki kertoivat karua kieltään.
FBI:n nuori erikoisagentti putosi hotellihuoneen sängyltä matolle ja konttasi
kohti valoa, joka saattoi olla tai saattoi olla
olematta tunnelin pää, tai se kuuluisa vastaan tuleva juna. Hotellissa oli
157 erikokoista huonetta, joissakin peräti
tunturimaisema ja sauna. Nettiyhteys oli ihan hyvä
juttu. Eihän se oikeasti sviitti ollut, sillä
ei FBI tarjoa työläisilleen mitään luksusta,
ei kotona eikä ulkomailla
Tätä Jack ei ollut tehnyt. Mikään ulkovalta ei kaiketi ole koskaan noteerannut
Bushin julistusta. George Bush
vanhempi vahvisti 1980-luvulla lain, jonka mukaan FBI:n miehet voisivat tutkia
tapauksia myös ulkomailla ja tuoda syylliset jenkkeihin tuomittavaksi. Miltä kuulostaisi
?Yksinään paritteleva metso?, von Wrightin vähemmän tunnettu kansallisaarretaulu
ja alkuperäinen luonnos, jossa metso sekaantuu lahoon kantoon niin että puunsäleet pöllyävät. Suustasi tuli pilkun aikaan
9. Aina ei tuo
lähimuisti pysy jaksamisen mukana.
- Mitä tykkäät seudusta?
- Joo, onhan tämä paikka vähän kuin tällaisen lapsiaikuisen virikekeskus.
- Loppuun asti sinä illalla jaksoit.
- Mitä se tarkoittaa?
- Se ravintola on neljään saakka auki.
- Huh huh.
Reindeer Loungesta saattoi katsella avaraan aulaan asetettua taidenäyttelyä.
Jack Harma lohkaisi:
- Maalausaiheesta. Arkaluonteisuutensa vuoksi
sitä säilytetään Helsingin Ateneumin kellarissa, jonne on erikoislukkojen ja liiketunnistimien vuoksi vaikeampi pääsy kuin
Vatikaanin kirjastoon.
- Alat päästä vauhtiin. Tarkastaja Highin mielestä tuli halvemmaksi yrittää estää huipputason pankkiryöstö keskellä Manhattania etukäteen
kuin vain antaa kaiken tapahtua ja seurata
tapahtumia sivusta.
Jack oli lomalla ja töissä. Mistä tiesitte amerikkalaiseksi?
- Sinä kerroit eilen illalla.
- Ohoh, yleensä niin nokkela Jack takelteli.
Sitähän ihan sinuteltiin.
- Muisti. Jack Harma oli
matkannut fennoskandiaan byroon rahoilla. - Sanoit kuuluvasi vapamielisiin muurareihin.
- Kysyinkö eilen, mitä sinä teet täällä?
Jack utsi.
- Et kysynyt. Siilitukka oli Suomessa turistina, mutta suoritti epävirallista tutkimusta.
Nainen, joka oli kysymyksen esittänyt,
kertoi nimekseen Maria.
- Mitä amerikkalaisturisti tekee tällaisessa paikassa. nainen kysyi vihertävät
silmät säihkyen.
- Näkymiä katselen. On siinä yökerhoa nimellä paiskattu.
- Muistatko edes minun sukunimen?
nainen kysyi.
- Uuuh, Korhonen tai Virtanen. vähän pätkii, Jack valitti.
- Tuo Rock Cafe voi olla vaarallinen
paikka, nainen nauroi.
- Nyt muistan: Rock Cafe Wanha Hullu
Poro. Kysyjä oli pyöreäkasvoinen, tummatukkainen ja varsin hömäkkä lapinneito.
- Itse asiassa, kyllä olen.
Itse asiassa se oli vale. Puhut samanlaisia
kuin eilen.
- Puhunko?
- Ihan hauskoja sinä juttelit, Maria sanoi. Jack
kokeili yleisimpiä.
Mariaa nauratti.
- Chevalier, nainen sanoi.
- Ihanko totta?
- Mutta täällä sanotaan Sevasniemeksi.
Siis minä ainakin väitän, että nimi on suomalaistettu ranskalaisesta.
- Sorry, etten heti muistanut. Käytännössä G-miehet
joutuvat ulkomailla luottamaan paikallisten viranomaisten tukeen
ja suomalaisten sukujuuriensa vuoksi Jack oli
lähetetty samaan hotelliin, jossa itse ryöstösuunnitelman tehnyt jehu Adam Fock
parhaillaan majaili. Täytyy koko ajan näyttää siltä, kuin sinulla olisi jokin päämäärä, kuin
tietäisit, minne olet menossa.
Istuin autossa enkä tiennyt, missä olin.
Jatkuva sateen ropina tyhjensi mielen,
mutta yritin pitää aistit valppaina. Tulin myöhään
illalla ja majoituin tuonne Könkään kylän
Blueberry Villaan. - Oletko pitkään seudulla?
- Tapaan täällä erään tuttavani. Hänkin
on tullut eilen paikalle merten takaa mutta
hänellä oli kiireitä. Sinä kerroit olevasi
matemaatikko.
- Joo, Jack yskähteli ja niin teki hänen
muistinsakin. Fock oli sullonut muistiinpanot
silppurin läpi. Asun Ivalossa ja olen
vain läpikulkumatkalla.
- Mutta minkä alan ihmisiä?
- Toimittaja. Kyseessä oli kokonainen vihkonen
täynnä muistiinpanoja, jotka oli tehty
koodilla. Sinulla ei taida olla nyt
kaavat mielessä?
- Matematiikka on kuin vessanseinäkirjoitus: joku on sen joskus keksinyt ja
sitten se on lähtenyt leviämään.
Kaunotar nousi lähteäkseen.
- Varo huonoja naisia, Maria sanoi.
- Onko täällä paljonkin niitä?
- Niillehän tuollainen ulkomaalainen
komistus on saalis. Nämä heput tuhlasivat
aikaa ja rahaa . - Nähdään. Brooklyniläinen maisema oli tavallisen ankea.
Pitkänhiuskea kaveri steppaili lätäköissä
kohti ravintolan takaovea. Ajatukset palasivat työtehtävään.
Vasikan kertoman seurauksena oltiin
niin pitkällä, että kaikki tulevaan ryöstöön
osallistuvat olivat tarkkailun alla . Musisoinnin lisäksi
hän oli erikoistunut murtohälyttimiin ja
insinöörialan vempeleisiin.. Kultakimpale.
- Mutta en minä ole rikas.
- Näyttele sellaista, nainen sanoi hymyillen. Poninhäntähiuksinen
jazzpianisti pisti silmilleen täysin tarpeettomat aurinkolasit. Jos sen
saisi pysymään sisällä, olisi aika ryhtyä
toimeen.
~
Varjostuksen olennainen osa on se, ettei
näytä haahuilijalta, joka tuijottelee näyteikkunoita. Hän
oli juuri matkalla keikalle, joka alkaisi
myöhemmin illalla. Varo, sillä tuo olon
parantelu saattaa vain siirtää kankkusta.
- Se on työn varjopuolia, ja sitä paitsi
taikauskoa, Jack sanoi nuoren miehen
varmuudella.
Jack katsoi naisen poistumista aulabaarista. hankkiakseen lisää rahaa.
Salakirjoitusekspertit olivat tutkineet
10
viikkojen ajan Adam Fockin New Yorkin
asunnon roskiksesta löytynyttä tekstikokoelmaa. FBI:n ekspertit olivat koonneet miehen merkinnät hitaasti tietokoneohjelman avulla suikaleita yhdistelemällä
ja nyt salakirjoituksesta yritettiin saada
jotakin tolkkua.
Jack kulautti lasinsa tyhjäksi ja päätti
suunnistaa buffet-aamiaiselle. Kun
olin pysäköinyt punaisen paholaiseni kadun laitaan, seurasin Jaggen sivupeilistä,
kun mies nousi ulos Dodgestaan. Freelancer. Trevor Donnelly oli päätoiminen rikollinen ja sivutoiminen muusikko, tai päinvastoin. vain mökellystä
Mieleeni juolahti ajatus, että
ihmiset eivät tosiaankaan kulje ja toimi
yhdellä motiivilla.
Donnelly pujahti ravintolaan, ja olin aikeissa painua perään.
Tunnen mielestäni seudun kartan, mutta
juuri sillä sekunnilla minulla ei ollut hajuakaan kadun nimestä tai kunnolla edes
kaupunginosasta.
Steve Dillaggio soitti Federal Buildingista.
- Mitä olet oppinut. G-mies Phil Decker yllättyi
taivaalta valuneen äänen katkeamisesta.
Nyt hän kuuli jopa ihmisten hälinän ja
iltaruuhkan äänet.
Hän pysytteli keski-manhattanilaisen
liikerakennuksen valkoisessa aulassa ja
katsoi lasioven heijastuksen kautta lyhyttukkaisen ja ahavoituneen Hank ?Isä?
Calhounin kookasta ruhoa. - Tuosta hyvästä
menen ravintolaan.
Katkaisin yhteyden ja astuin autosta
ulos märkyyteen. Kipitin kadun yli kaatosateessa ja toivoin, että Donnelly osaisi
edes soittaa. Joka
ikinen kerta. Tekisi mieli mennä pyyhkäisemään se pois.
- Käy sanomassa asiasta. - Mitä uutisia?
- Donnelly on hankkinut äskettäin erittäin suojatun nettiyhteyden, jonka katseluun tai kuunteluun ei teknikoillamme ole
mitään asiaa.
- Ja?
- Koko rosvojoukkiolla oli vastaavanlainen yhteys.
- Joten meidän on pysyteltävä vanhan
ajan puhelinkuuntelussa, tuskailin.
- Ja vanhan ajan varjostushommissa, Steve sanoi turhan iloisesti. Kun saavuin neonvaloisen
katoksen luokse, mietin, mitä toisille virkaveljille kuuluu.
Jack sekoili jossakin Pohjoisnavan tuntumassa ja Phi ties missä.
~
Oli hiljaista. Perverssiä viihdettä, mutta Donnelly katsoi sitä ihan
vakavissaan. Mies näytti
niin ruumiillisen työn tekijältä, että hänen
kasvoissaankin täytyi olla känsiä.
Hankin jälkikasvu Terry Calhoun viihtyi
samaan aikaan nyrkkeilyottelussa, jossa
erikoisagentti June Clarke kyttäili poikaa.
11. Vain vähän aiemmin samana päivänä
olin kiikaroinut Donnellyn asuntoon ja
nähnyt, kuinka hän katsoi idioottilaatikosta ohjelmaa nimeltä ?The Small LynnAnney Show?, jossa pieni kutripäinen
Shirley Temple -klooni ujutti katsojille
Herran nuhdetta evankelista-isän ohjaillessa showta takapiruna. - Aina
aamuisin, kun hän lähtee liikkeelle, hänellä on hammastahnaa suupielessään. Että ottaa pattiin seurata tuollaista sotapyttyä.
- Ehkä vielä käynkin.
Steve vaikutti olevan tietokoneen äärellä.
- Internetissä yksi ihminen voi muuttaa
historiaa citius, altius, fortius, siis paremmin ja nopeammin kuin Michelangelo,
T?ingis-kaani tai Churchill.
- Enpä usko, vastaväitin.
- Tarpeeksi ovela huhu voi saada aikaan
lumipalloefektin, dominoilmiön ja muuttaa maailmaa kuten tietokoneviruskin.
- En usko, huokaisin. hän kysyi.
- Sen, että Donnelly on hutilo henkilökohtaisessa hygieniassaan, kerroin. - Sataako siellä?
- Pää kiinni, sanoin
Sen vuoksi FBI
oli päättänyt laittaa Dannyn kännykän GPSseurantaan . Hank jäi kiinni ja
joutui linnaan, vaimo kuoli ja lapsi joutui
lastenkotiin. Tietojen mukaan
Hank Calhoun käytti mielialalääkkeitä, ja
hän oli menossa uusimaan reseptinsä.
Phil kaivoi muistilokeroitaan. Lisäksi mies oli työskennellyt jonkin aikaa Ulsterin piirikunnassa
eräoppaana, jolloin hän oli tehnyt kassakaappikeikan Rochesterissa. Henkensä kaupalla. Hank
Calhoun suoritti ensimmäisen pankkikeikkansa hankkiakseen rahaa vaimonsa Rose
Calhounin leikkaukseen. Oli vain toivottava, että jos Fock
edes havaitsi huoneeseen ilmaantuneen
ylimääräisen objektin, hän oletti sen olevan hotellin tervehdys.
Mies ei ollut reagoinut esineeseen mil-. Esine
oli itse asiassa peräisin manhattanilaisesta
krääsäpuodista ja sisälsi pientä elektroniikkaa. Jos mies aikoi pysyä vireessä, hänen oli kaiketi pakko turvautua
lääkitykseensä.
~
Kuuntelulaitteen ja minikameran Jack
oli saanut Adam Fockin hotellihuoneeseen
vehkeilyllä ja oveluudella. hänen omaksi parhaakseen.
Phil jäi odottamaan Calhounin paluuta
tohtorin luota. Sisään kirjoittautuessaan
hän kuuli kriminaalin huoneen numeron.
Koska oli helle, kaikki pitivät ikkunoita
auki. Jackin alkuperäinen suunnitelma oli ollut yrittää lahjoa
avukseen joku kerrossiivooja, mutta suunnitelmilla oli tapana muuttua.
Jack oli saapunut Kittilään samalla lennolla kuin Fock. Koristelautasella jököttävän posliinikarhun suussa oli kaksi kameraa.
Vain lautasen pohjasta saattoi havaita, ettei siellä ainakaan lukenut Made in
Finland. Kun Fock oli purkanut tavaransa ja
lähtenyt huoneestaan paukulle, Jack kävi
parvekkeen kautta sujauttamassa ikkunapöydälle Lappi-aiheisen koriste-esineen.
Kyseessä oli koristelautanen, johon Jack
oli ripotellut makeisia ja suklaata. Sittemmin katkera isä opetti
poikansa rosvojen tavoille. Tarina kertoi ryöstökeikasta ja
olihan sitä kirjaa Federal Plazalla tutkittu,
mutta mikään siinä ei viitannut entisiin rikoksiin tai tulevaan suunnitelmaan. Hank Calhounin kansion lisätietoihin oli joku merkinnyt, että ruusut
saivat tämän miehen itkemään. Hank toimi siellä
Evergreen Aircraft Maintenance Facilityn
huoltomiehenä. Surkea tarina,
Phil mietti. Hank
Calhounin entisten sellitovereiden haku ei
ollut tuottanut mainittavaa tulosta.
12
Phil muisteli, että vasikka Danny Zawacki oli uhonnut seuranneensa tätä poppoota. Jos pitkätukkaisen pojan leuka oli ridgeforrestermainen kuin puuliiteri, niin isän
leukaperät olivat kuin ladonovet.
Hank meni juuri alakerrassa sijainneen
lääkärin vastaanotolle. Hän ja hänen
silloinen porukkansa jäivät tällöin kiinni
täysin sattumalta.
Viimeksi vankilassa istuessaan Calhoun
oli kirjoittanut linnasta käsin fiktiivisen
romaanin. Herkän
karskia.
Hank Calhounin työhistoriaan kuului
kaikenlaista, viininpolkemista Kaliforniassa ja stunt-temppuilua B-elokuvissa.
Muuan työpaikka oli Arizonassa sijaitseva Pinal Airpark, jonne varastoidaan
vanhoja lentokoneita
- V---uilulla on rajansa.
Jack oli tietysti lukenut Adam Fockin
kansion. Siinä se.
- Että mitä?
- Mr Rosebud, kuunnelkaa. Samaan aikaan
meidän kuvailuihimme sopivat tyypit, jotka Isä etukäteen ja nimettömästi palkkasi
automatkalle, jäivät kiinni ajaessaan kohti
Kanadaa. Mies oli normaalipituinen ja -painoinen, ristiverinen ja blanko-kasvoinen.
Tämä tarkoitti sitä, että mies oli jokamies,
kävelevä lumelääke. Hän näki punaseinäisen huoneen, jonka nojatuolimaiset istuimetkin olivat punaisia. Miehellä oli sellainen maine,
ettei hän osannut kieltäytyä, jos mikä tahansa naisenpuolikas oli suotuisalla päällä
ja tarjosi hänelle sulojaan. Keksin sen tällä matkallani.
- En ymmärrä.
- En minäkään.
- Kuunnelkaa nyt. kysyi Mr Rosebud
eli Hank Calhoun, alias ?Isä?.
- Koska minä sanon niin.
- Mutta miksi?
13. Sitä ennen USA:n
puolella jakaannuimme naamioituneina
kahteen ryhmään ja suoritimme yhteensä
neljä autonvaihtoa kahta eri reittiä pitkin.
Reitit eivät noudattaneet tunnettuja tietullipaikkoja tai bussiasemia. Olemme nyt Jamaikalla.
- Häh?
- Käyttäkää mielikuvitusta! Olemme
Jamaikalla.
- Hyvä on?
- Meillä on nyt edessämme rommista ja
limettimehusta tekaistut daiquirit.
- Okei.
- Minä juon vain tequilaa...
- Nyt turpa kiinni! Kuinka pääsimme
tänne. Roistot olivat aloittamassa suoran nettineuvottelun.
Jack ei kyennyt näkemään Fockin tietokoneen jaettua ruutua, mutta hän kuuli
keskustelijoiden äänet.
- Kuinka aloitetaan?
- Keikka aloitetaan yleensä suunnittelulla, Mr Rosebud, Fock vastasi.
Mr Rosebud tarkoitti Hank Calhounia,
Jack tiesi.
- Mennään asiaan.
- Vitsi on siinä, että keikan suunnittelu
aletaan sen loppupäästä, Fock sanoi. tai siten se oli tv-ruutu
joka pyöritti loputtomana luuppina rätisevän nuotion kuvaa.
Jack kelasi tallennetta eteenpäin, kunnes
näki Adam Fockin istuvan tietokoneensa
ääressä. Huoneessa
oli myös takka . lään tavalla.
Jack tutki läppäristään eilisiltaisia ja
tämänaamuisia nauhoituksia. Fock ei ollut
paheestaan ylpeä eikä hän voinut sietää
sitä, kun joku lohkaisi hänelle ?Fock likes
to F-ck?.
- Mikä järki tässä on. Kun pakosuunnitelma on valmis, suunnittelemme
itse keikan.
- Mitä v--ua, Fock?
Kaveri vinoili Fockin nimelle, joka
muistutti vaginan alatyylistä nimeä.
- Ei ole hauskaa, Fock sanoi. James Stewartin ja
Tom Hanksin ristisiitos, jota kukaan ei
katso väentungoksessa kahta kertaa.
Jack alkoi katsella ja kuunnella rikollisten kevätmielisyyttä. Saavuimme eri ilmansuunnista,
joku lentokoneella Kingstoniin, toinen
risteilijällä Ocho Riokseen, kolmas vesitasolla ja niin edelleen
- Koska kaikki luuserit ovat suunnitelleet nämä jutut väärinpäin! Hank, sinä
minut halusit pääsuunnittelijaksi.
- Se on totta. Se oli alkuruoka, ja pääappeeksi hän valitsi Näkkälän
poroa, Lapin puikulaperunaa ja (Tätä ei
usko kotipuolessa kukaan! Jack ajatteli)
tervattua punajuurta. Hän kohotti pöydällä
olleen viskipullon ja kaatoi siitä objektiivin edessä olleeseen lasiin. Tämä saattaa toimiakin.
Onhan meillä jo keikka osittain suunniteltuna?
- Osittain, joo.
Sanokaa nyt, Jack manaili, mikä pankki?
Mikä kortteli. - Se siitä tarkkailusta!
14
~
Jack otti yhteyden FBI:hin ja lähetti
siihenastiset vakoiludokumenttinsa sähköisessä muodossa analysoitaviksi, vaikka
niistä tuskin kukaan tulisi hullua hurskaammaksi.
Harmaa ketutti raskaasti ja hän päätti
lähteä ulkoilmaan. Houkuttelevasta nimestä
huolimatta hän kulki sen ohi tietäen, että
hän yleensä osasi hölmöillä ihan omin
voimin. Siilitukka päätti kerrankin syödä
hyvin. Sovittuun aikaan pujotetaan paperiliitin sähköpistokkeen piikkien ympärille ja työnnetään
pistoke seinään, sulake palaa. Jack katseli panoraamaikkunoista avautuvaa näkymää torille
ja eturinteeseen ja toivoi, ettei hän itse
poistuisi seudulta tervattuna.
Hän osui epäilyksissään yllättävän lähelle tulevia tapahtumia.
Jack kierteli tunturikylää usean tunnin
ajan ja palaili sitten kohti punaista hotellirakennusta. Kun sähköt katkeavat, ovet eivät
avaudu.
Jack ei saanut tolkkua tästä dialogista.
Lisäksi . Sen sijaan miehet keskustelivat aivan oudoista yksityiskohdista.
- Entä se sähkökatko?
- Siihen ei paljon tarvita. Levin torilla haahuillessaan hän huomasi ravintolan nimeltä
Pub Hölmölä. selitystä sille, miksi Adam Fock
oli matkannut lähelle napapiiriä, ei ollut.
- Miten se naisesi jaksaa?
- Minä kohtaan sen tänään, Fock vastasi.
- Sinne saakka sitten lähdit fjompan
perään!
- Onhan meillä tässä aikaa.
Oli sittenkin selitys . Valot sammuivat. Lasi kaatui,
kuului loiskahdus, Fockin kiroilua jaSitten kuva- ja ääniyhteys sumenivat.
Mitä Jack olikaan miettinyt aiemmin?
?FBI:n kannettavan kuppaviritykset simahtavat kumminkin jossakin vaiheessa?.
Tämä oli se jokin vaihe.
- Jumalation. Hotelli Hullu Poro
sijaitsi periaatteessa Levin keskustassa.
Jack nuuhki ilmaa aurinkoisella Rakkavaarantiellä ja steppaili Hiihtäjänkujalle.
Lapsiperheitä oli liikkeellä paljon, vaikka
ei ollut sesonkiaika. miehellä oli täällä
rakastettu! Heikko kohta.
Juuri silloin Fock nousi tuoliltaan ja käveli kohti kameraa. Voi ruutanan vehkeet, Jack
puuskahti. Torilla sijainneen Kultaisen Poron
valkoisessa salissa hän ahtoi naamariin
Suppijärven rautua ja hiillostettua vuohenjuustoa Luolamaan tilalta. Hän
istahti pöytään, joka sijaitsi valkoisen pyl-. Punainen oli muutenkin majapaikan teemaväri.
Vastaanoton vieressä sijainnut Reindeer
Lounge kutsui jälleen erikoisagenttia
- Taidat olla täällä ihan yksin?
- Puhutteko englantia. Taustalla soi vaimeasti
kappale, joka sai Jackin tyrskähtämään.
Albert Ketèlbeyn sävellys 1920-luvulta:
?Persialaisella torilla?. Jack kysyi.
- Totta maar!
- Kuulehan, Jack aloitti. Ne pakkopullat on äkkiä hoidettu,
Lewis Dorn vastasi. vään vieressä, sopivasti piilossa katseilta.
Jack oli saanut käsiinsä jopa kotiseutunsa
lehden, jota erikoisagentti selasi. - Meni
sisään hammastahnaa alahuulessaan.
- Minä soitan sille nimettömän puhelun,
että pyyhi se Colgate naamaltasi, Steve
väitti.
Minä suunnistin Federal Plazalle, josta
aioin suunnistaa kotiini nukkumaan. - Näetkö tuon
kaverin tuolla?
~
Oli hyvin varhainen aamu, kun istuin
pakettiautossa Trevor Donnellyn kämpän
ulkopuolella. Kun pakun takaovet kolahtivat auki, repäisin kuulokkeet korviltani.
Vuoronvaihto koitti ja Steve Dillaggio tuli
jatkamaan Trevor Donnellyn varjostamista
ja salakuuntelua.
- Sekö on kämpillään?
- Pysyttelee kotioloissa, vastasin. Kun hänen ohitseen vielä käveli lievästi nauttinut japanilaisturisti, joka oli ostanut jostakin neljän
tuulen hatun, Jack ei voinut kuin nauraa ja
takoa pöytää. Nuorukainen keksi, mitä
tehdä. Kahviautomaatin luona kohtasin Phil Deckerin, jonka vahtivuoro oli myös päättynyt.
Kerroksemme käytävällä vastaamme
tuli erikoisagentti Lewis Dorn.
- Tulitko taas vihanhallintakurssilta?
kysäisin.
- Sisäisen tarkastuksen keksimiä venkoiluja. Hyvin tai huonosti,
mutta sattui silti. Bourbonia naukkaillessaan hän katseli salia, jossa
oli kaikennäköistä liituraitakulkijaa ja karvalakin omistajaa. varsinainen munahaukka
kysyi ylimeikatut silmät raukeasti raollaan. Jack pysytteli piilossa
pylvään takana ja hänen päässään muhi
keitos, josta syntyi suunnitelma.
Kuin tilauksesta muuan seksuaalisesti aktiiviselta vaikuttanut nainen istahti
Jackin eteen. Kun se soi Suomen
Lapissa Hullun Poron pororavintolassa,
absurdius oli huipussaan. Hän lopetti vasta kun huomasi, kuinka oudoksuen häntä tuijotettiin.
Kun Jack seuraavan kerran näki Adam
Fockin, tämä istui Reindeer Loungessa
vastapäätä naista?
Nainen oli Maria, jonka Jack oli jo tavannut! Fockin rakastettu oli sama pimatsu! Tämähän sattui. Ainakin sitä voisi kokeilla.
- Mitä poju. - Kyllä on niin kaunis
päivä että mieli ihan lepää.
Dorn olikin yllättäen ylikiltti, ylimiellyttävä ja ylimukava.
- Tämä on pelottavaa, kuiskasin Philille,
kun jatkoimme kohti työhuonettamme.
- Olen aina miettinyt, millä psykologisella arviolla niin arvaamaton ja väkivaltainen tyyppi kuin Dorn pääsi tänne töihin, Phil tuumi istahtaessaan työpöytänsä
ääreen.
- Täytti varmaan saman kaavakkeen
kuin Noutaja-Neville, veikkasin.
- Nevillen pestautuessa tuskin mitään
kaavakkeita edes täyteltiin, Phil epäili.
Kun Dorn saapui osastollemme, tämä
15
Kun Jack kertoi
naiselle rehellisesti vain olevansa FBI:stä
ja metsästävänsä Fockia, nainen haluaa
kostaa.
- Millä tavalla?
- Jack on saamassa tilanteesta kunnon
vuokaavion, tai kuten hän asian ilmaisi:
vou-kaavion. Hän
usutti jonkin onnenonkijattaren ja ilolinnun iskemään Fockin ja piti huolen siitä,
että Fock jää kiinni.
- Jää kiinni. George Clooneyn näköinen popliinitakkimies joi vain porkkanamehua ja oli kadun
kansalaisia kohtaan täysi mulkku. Kenelle perverssi tirkistelijä voi paljastaa hirmutyön. Tämä Maria oli juuri kylpyhuoneessa, kun Jack soitti. Naisella on kai
tietoja Fockista.
- Kai poika älyää olla varovainen. Phil
mietti.
- Todennäköisesti, valehtelin.
- Jack on siellä turistina. Ei tule ikävä
niitä 80-luvun Väkivallan vihollisia tai
kevyesti agitoivia Delta Forceja, joissa
kaikilla molottavilla terroristeilla oli turbaani päässä.
- Vai niin.
Vilkaisin kelloani: 9.48 a.m. Nykyään hän joi seurassamme myös viskiä ja
oli umpimulkku.
Luonnetta emme olleet kyenneet muuttamaan, vain elintapoja.
Sain soiton Pohjoisnavalta.
- Kuinka Overlook-hotellissa pyyhkii?
kysyin viitaten Hohto-elokuvaan.
Jack Harma kehui paikallisen television
ohjelmatarjontaa.
- Lunta ei ole. Mene asiaan.
- Se juttu meni näin. Fockilla on täällä
eräs nainen, Maria?
Jack kertoi ja minä kuuntelin. Fock jäi
kiinni suoraan sanottuna housut nilkoissa.
Jack oli jo aiemmin tutustunut naiseen, ja
nyt hän ampaisi sutena kiinni tähän Mariaan.
- Päästäkseen pukille. Pervon kohtelu on erilaista kuin murtovarkaan.
- Ymmärrän, sinä tirkistelet siellä sitä
Fockia. Phil ihmetteli.
- Siten, että Fockin paikallinen naisystävä, joku Maria, näki tapauksen. Phil kysyi.
- Lohduttamaan! Maria siirtyi laukkuineen Jackin huoneeseen. Jos hän saa tar-. Jack Harma kysyi.
Jack muisteli erästä tirkistelijä-Harrya,
joka oli kuin modernimman psykologian
Takaikkuna-elokuvasta.
- Tämä naapuruston ikkunoiden takana
onanoinut Harry oli erään kerran todistanut vieraassa asunnossa tapahtuneen murhan. Nimetön
16
vihjesoitto ei auta mitään ilman todisteita
ja jos hän menee kertomaan näkemänsä
laitokselle, poliisi tulee kysymään, että
mitä te teitte ikkunan takana. joten Suomessa kello oli 16.48.
- Tiedätkö, Jerry, mikä on murtovarkaan
ja sairaalloisesti onanoivan tirkistelijän
ero. Puhelun
päätyttyä kerroin virkaveljelle tiivistelmän:
- Jack oli tehnyt ilkeän tempun. Laatua pukkaa
kuin Menahem Golan & Yoram Globus
-tuotannoissa aikoinaan oli. Murtovaraskin, joka keikallaan törmää vielä kammottavampaan rikokseen,
saattaa saada osan omasta rikoksestaan
anteeksi, kun hän paljastaa poliisille isomman jutun, mutta miten on onnettoman
masturboijan laita. Kaapelikanavalla tulee
tarpeetonta väkivaltaa
Sitten meneekin mutkikkaaksi.
- Toisaalta, tässä tapauksessa rikos tapahtuisi toisessa maassa, joten Interpol
saattaisi olla kiinnostunut.
- Sen näyttää sitten aika.
~
- Sinä olet mukava mies, Maria sanoi
Jackille.
- Minulla on syvällisiä ajatuksia, mutta
pinnallisia taipumuksia, Jack väitti. Minun
täytyy kopsata ne myös artikkeliani varten.
- Mitä artikkelia?
- Saa sitä toimittaja olla, mutta ei tyhmä,
nainen naurahti. En ole vielä
ennättänyt katsoa dokumentteja. Ei kumminkaan
syntyperäisiä lappalaisia. - Tapasin Fockin USA:n
matkalla vuosi sitten ja aioin alun perin
tehdä jutun ?rikollisesta nerosta?. Mutta
yksi asia johti toiseen. Törkyviikset.
Eläimiltä ja mieheltä itseltään haiseva
nahkatakki. Jack hätkähti. Täällä Fock mainitsi, että
hän haluaisi muuttaa kanssani Inarin Nellimiin. peeksi näyttöä, voisi olla aika pyytää apua
paikallisilta viranomaisilta, pyytää Fockin
pidätystä ja sitten me voimme pyytää miehen luovutusta, Phil luetteli.
- Jack kertoi, että ongelma on se, että
siinä maassa rikoksen suunnittelu ei ole
rikos, kerroin.
- Ohoh. - Missä se on?
- Siellä Könkään Blueberry Villassa,
jossa varsinaisesti majailen. Minä luotin ja uskoin. ja se muuttuikin
kiintymykseksi. ai, se oli vitsi!
- Minulla niitä riittää.
- Fockilla on täällä apunaan muuan paikallinen, Maria kertoi.
- Kuka?
- Eräs tyhjäntoimittaja, Sampo Sarretti.
- Kuulostaa italialaiselta.
- Lappilaisia tämä on. Pipo päässä kesät talvet. Niin, ja vielä yksinkertainen, mutta
mutkikas.
- Se taisi tulla jo. Tottahan toki sillä
naisia oli Manhattanilla, kyllä minä sen
tiesin, mutta oliko sen pakko hypätä täällä
sänkyyn jonkin lumpun kanssa melkein
minun silmien edessä?
Jack ei tuntenut katumuksen häivääkään
siitä, että hän oli saattanut tämän naisen ja
sen miehen erilleen.
- Kuitenkin. Ta-
www.jcotton.com
17. Omaa etua ajatteleva,
mutta hyvää tarkoittava. Yksinkertainen,
mutta mutkikas. - Olen
kuin Homer Simpson. Paheiden riivaama törppö, joka unohtaa jopa ystäviensä
nimet. Väitti, että siellä ei ainakaan tulvat
uhkaa ja eläisimme elämämme onnellisina
loppuun saakka.
Huoneissa ei saanut polttaa, mutta Jack
ei uskaltanut vastustellakaan, kun nainen
sytytti Camelin tärisevin käsin.
- Se paskiainen! Maria puuskahti. Se on
kaikista mielentilatutkimuksista luistellut
pikkurikollinen, eräjorma, korpirojun salakeittäjä ja tunnettu kirkonpolttaja.
- Kuulostaa mukavalta mieheltä.
- Hyvä, että voin olla avuksi.
- Kiitos, kun autat.
- Yhteinen vihollinen yhdistää.
- Sinun piti kertoa jotakin Fockista...
- Minulla on Fockin koneen sisältö
muistitikulla.
- Mitä. Ammattini vuoksi en voinut
eilen vastustaa kiusausta, kun jäin kahdestaan hänen tietokoneensa kanssa
Jack soitti jälleen. Jack kysyi vesi
kielellä.
- Levin Torilla on tuo Asian Brasserie.
18
Nähdään sen edessä kello kahdelta.
- Iltapäivällä siis?
- Juuri niin. pysäytyskuva muuttui lumisateeksi ja monitori pimeni.
~. tai, oikeastaan,
kyllähän meillä tietysti olisi.
Läimäys, jonka Marian kämmen aiheutti, kuultiin naapuripitäjässä saakka.
- Sika! Olen vain vaihtamassa paitaa!
Maria sanoi kaivaessaan laukkuaan. Kolmekymmentä
minuuttia saattoi vielä laittaa akateemisen
vartin piikkiin. Oliko Fock oivaltanut tapahtuneen?
Jack ohitti pysäköityjen autojen rivin
erittäin huolestuneena.
Hotellissa hän meni omaan huoneeseensa.
Kopsahdus kuului lattiasta, jota Jack
huomasi tuijottavansa puolen sentin päästä. vallaan minä petin hänen luottamuksensa
ennen kuin hän minun.
- Älä nyt siitä huoli. Se mies ei ole sen
arvoinen.
- Hän ainakin aikoo arvokkaaksi. Fock
kehui rikastuvansa 22. Pelkäätkö, että me kuollaan. Itämaisen ravintolan edustalta oli vain muutaman kiven
heitto hotellille. Siksi, koska joku oli iskenyt häntä
takaraivoon, hän tajusi.
- Mitä. Ei vastausta, vain jatkuva tuuttaamisen ääni.
Kun kolme varttia oli mennyt, Jack tiesi,
että jotakin on tapahtunut.
Hän lähti talsimaan takaisin hotellia
kohti. Jack soitti naisen numeroon, joka tuuttasi varattua. Saattoi
olla pelkkää puhetta.
- Voiko Fock mitenkään arvata, että otit
kopiot. Jack kykeni mutisemaan.
- Interventio, kuului vastaus.
Epäselviä ääniä tajunnan hämärätilassa.
- Kuka helvetti tämä jätkä on?
Sitten . Maria
nauroi availlessaan paitansa nappeja.
Jack hölmistyi:
- En tiedä. päivän jälkeen. Jotakin silloin tapahtuu, tai sitten ei. Tuon tikun sinne.
- Ja minulla on sinun puhelinnumero,
Jack muistutti.
- Näin on, ja minulla sinun, jos tulee
jokin este.
Puhelinnumero tuli tarpeeseen, sillä Maria ei saapunut paikalle. mutta ei meillä ole aikaa
köyriä, vaikka oltaisiin maailman viimeiset elossa oleva ihmiset. Jack kysyi.
Nainen tumppasi savukkeen kukkaruukun multaan.
- Ei. - Nyt
katse toiseen suuntaan!
- Hyvä on, hyvä on, yritän ajatella vaikka veroilmoituksen täyttämistä.
Jack piteli tulikuumaa poskeaan, katseli
ikkunasta ulos ja kuunteli naisen vuodatusta:
- Minusta taitaa huokua ääliöferomonia,
joka houkuttelee tuollaisia tapauksia kuin
kärpäsiä! Hus siitä! Suksi hiiteen.
Jack aikoi poistua tuohtuneena . Miksi hän oli kaatunut päin
mattoa. Kului kaksikymmentä minuuttia. Miksi. omasta
hotellihuoneestaan.
- Voinko silti saada?
Nainen mulkaisi Jackia.
- Siis sen muistitikun
Samalla hetkellä ponnistus
19. Muilutus, sitäkö tämä
oli. Eiväthän nippusiteet niin
lujaa tekoa olleet, mutta siinä asennossa
nuorukainen onnistui lähinnä viiltämään
vain omiin sormiinsa.
Moottorin muuttuva ääni kertoi kohtalokkaasti, että matkan loppu häämötti.
Kun kärrypolku vaikutti muuttuvan lehmien tallaamaksi heinäksi, Jack kihnutti
teräänsä kiihtyvällä tahdilla.
Auto pysähtyi. Askelia.
Luukku avattiin ja Jack näki kirkkauden?
Jackin koukussa olleet polvet olivat
puutuneet ja jumiutuneet, mutta hän pinnisti voimansa ja potkaisi molemmin jaloin kohti varjomaista hahmoa. Mutta hän itse
saattoi olla niin merkitty mies, ettei hänestä jäisi kuin sammuttamattoman kalkin
vieno tuoksu multakumpareen päälle.
Nyt hän tunnisti suttuisen musiikin.
David Shireä, ?Salsation. Se
auto oli ainakin merkattu. Teippi irtosi osittain ja jäi roikkumaan hänen toisesta ohimostaan.
Jackilla oli oikean käden titaanisormuksessaan pieni terä, jolla hän kurkotti tekemään kannen metallipintaan ruksin. Ainakin Jack oletti olevansa
edelleen Suomessa.
Jack tunnusteli ympäristöään. Tämä tutina
kertoi siitä, että tie oli muuttunut hiekkaiseksi ja soraiseksi kärrypoluksi ja nyt oltiin
matkalla kauas asutuksesta, jonnekin suomalaisten rämejunttien syville joille.
~
Jackin sormuksen terä hinkkasi muovista nippusidettä. Jos se tuntuu tavarasäiliöltä ja jos se haisee tavarasäiliöltä, niin sen täytyy olla kuolemanloukku.
Silmäripset tarrautuivat liimaiseen pintaan,
josta Jack päätteli, että kyseessä oli pätkä
leveää teippiä. Kuului auton oven kolahdus. Kuski kuunteli 70luvun nostalgiaa, ja Jack olisi voinut lyödä
vetoa siitä, että autossa oli ikivanha kasettisoitin, joka venytti nauhaa kuin slangia
väkisin vääntävä ensimmäisen polven
kaupunkilainen kielenkantimiaan. Kuski
tuntui kuuntelevan autoradiosta musiikkia.
Jotakin eteläamerikkalaista soundia. Hän iskeytyi
takaisin tavarasäiliön pohjaan.
Uudenlainen tärinä ei johtunut tien keskija reunaviivoiksi tehdyistä tärinäviivoista,
jotka ehkäisivät kuskien nukahtamisen
pitkillä, turruttavilla suorilla. Tämä reissu tuntui
tosissaan viimeiseltä matkalta.
Äkkiä Jack tunsi leijuvansa, kuin pinta
olisi nykäisty hänen altaan. Hän kumautti
päänsä tavarasäiliön kanteen. Jackin
mielestä kohtalonomainen kappale oli aina
kuulostanut enemmän traagiselta kuin salsamaisen viettelevältä. Hän sai sen
kiinnittymään metalliin ja nykäisi päätään
taaksepäin. Jack tiesi olevansa auton perätilassa
silmät sidottuna. Osui ja
kuului ulvaisu. Jackin isäukko oli Minnesotan Sherwoodin tunnetuin änkyräkommunisti, jolla
riitti tarinoita lahtareista ja muilutuksista.
Jack tunsi, että hänen selkänsä taakse
väännetyissä ranteissaan oli nippusiteet.
Hän tunsi turruttavan tärinän, joka johtui
siitä, että auto nieli tasaista asfalttia. Saturday Night
Fever -elokuvasta. Hän hinkkasi ohimoaan
tavarasäiliön metallipintaan, kunnes teipin
reuna kääntyi hieman rullalle. No
sehän sopi tänne Lapin perukoille kuin
nappi otsaan
Tuvan irtainta oli
näemmä heitelty rikkoutuneista ikkunoista
metalliselle roskalavalle. Hän sai sormiinsa maassa olleen polkupyöränketjun pätkän. Pahulainen oli kaatunut selälleen sorapihalle.
Jack räpytteli silmiään äkillisessä kirkkaudessa.
Erikoisagentti tunnisti miehen Marian
kuvailun perusteella: Sampo Sarretti. Jack
nykäisi vasemmalle ja miehen käsi osui
roskalavan reunaan. Ase suunniteltiin
aikoinaan viranomaiskäyttöön, jossa se ei
nyt todellakaan ollut. Minne syrjäkylille hänet oli tuotu teloitettavaksi?
Jack näki konepistoolin, joka oli pudonnut Sarretin käsistä korkeaa heinää
kasvavalle soralle. Jopa
nahkatakin haju oli niin läpitunkeva, mitä
Maria oli kertonut.
Fock oli jättänyt paikallisen poronmunanpurijan listimään hänet!
Jack kuuli ääniä. Luodit hakkasivat lavan metallia ja läpihän
ne tulivat, joten piilo ei ollut kaksinen.
Valopiikit tunkivat Jackin silmiin luotien
rei´ittämästä metallista.
- Olen FBI:n erikoisagentti! Jack huusi
miehelle.
20
- Ole vaikka UPM-Kymmenen puheenjohtaja saatana, mutta nyt päästät kylmän
pierun!
Sarretti tyhjensi 64 patruunan sylinterilipasta vauhdilla. Sen vieressä oli lahonnut ja
homeinen tönö, joka oli kai joskus ollut
asuttavaksi kelpaava. Konepistooli lensi
lavalle.
Jack iski Sarrettia kerran leukaan sa-. Se selitti miehen kookkaan vyökotelon.
Joku oli antanut tälle toisaikaiselle käyttöön
leikkikalun, jolla pelle halusi nyt leikkiä.
PP-19 Bizonin sylinterilipas sijaitsee
vaakatasossa piipun alla. Itärajan takaa tuotu
PP-19 Bizon, jonka taittoperä perustui
AK-74:ään.
Mies tavoitteli asetta ja saikin sen hyppysiinsä.
Jack kirmasi kohti hometaloa.
Hän loikkasi roskalavan taakse. napsautti nippusiteet poikki.
Tapahtui perätilasynnytys, sillä Jack ponnahti pystyyn Toyota Corollan tavarasäiliöstä kuin korpeen eksynyt Messias. Jack kuuli miehen lähestyvän. Ei,
vaan lähellä oli tiiliseinäinen navetta, jonka asukit pitivät helvetillistä ja kidutettua
mekkalaa. Lippaan jousitettu syöttömekanismi muistuttaa harvakierteistä poranterää, joka syöttää patruunoita
kuin revolverin rullasta.
- Vähän niin kuin haluaisit olla yhteistyöhaluton! Jack huikkasi.
Rasahtelua. Ketju oli kietoutunut
miehen käteen ja uponnut lihaan. Jack pälyili ympärillä avautuvaa maisemaa, mutta kaukana
ihmisasutuksesta kukaan ei kuulisi hänen
kuolemaansa.
Luodit tuhosivat seinään nojanneen polkupyörän, jonka kettingit putosivat kappaleina pihasoralle. Eturengaskin pomppi
tiehensä.
- Jopo keulii, Jack Harma murahti.
Uusi ääni kertoi, että nyt vaihdettiin lipasta. Ulkoilmajuhla. He olivat laajalla
peltomaisella aukealla, joka päättyi joka
puolella synkkään metsään. Hän piteli ketjua
nyrkissään ja odotti hengästyneenä.
Kun mies saapui roskiksen nurkalle, Jack
toimi kuin katujengin apassi ja heilautti
ketjun kohti miehen asekäden rannetta.
Sarretti kirkui
Seinä antoi periksi kuin pahvianimaatiossa, ja epäonninen Lapin mies
meni läpi haperoista lankuista. - Eikä tämä ollut
edes siviilipidätys. Tämä onkin siviilipieksäntää, jos et ala puhua.
- Minä en puhu mitään!
- Nyt harjoitellaan vähän vuorovaikutusta.
- Äitis harjoittelee.
- Missä Fock on?
- Varmaan jo perillä.
Jack oli mietteliäs. Vastaanottovirkailija sanoi linjan toisessa päässä:
- Hän ajoi puolen päivän aikaan kolarin
Ounasjoentiellä?
- Miten. Kun Zeery oli istahtanut autoon, havaitsimme, että Terry Calhoun oli
kadonnut parkkipaikalta.
- Eihän sille mahda mitään, totesin.
- Sama tapahtui kaikille varjostajille. Samalla,
kun hän kuuli huonot uutiset, hän huomasi
Toyota Corollan kyljessä pitkän maalinaarmun. Hullusta Porosta oli
viidentoista minuutin ajomatka Kittilän
lentokentälle. Samaan aikaan.
- Zeery soitti ja sanoi, että Terryn auton
tuulilasissa ollut pysäköintikuitti näytti
yhtätoista illalla ja nyt aamulla tuulilasinpyyhkijän alle oli ilmaantunut jo sakkolappu, Phil kertoi.
Jack Harma oli saapunut taksilla JFK
International Airportilta suoraan syndikaattimme toimitaloon käymättä lainkaan
kotona.
21. Kyseessä oli uudempi
älypuhelin, mitä hän omisti! Tuolla merkeleen haisevalla juntilla oli kyvykkäämmät vekottimet, mihin hänellä oli varaa!
Jack siirsi kismityksen taka-alalle ja
kutsui paikalle ihan oikeaa paikallista vir-
kavaltaa.
Kun hän yritti ottaa uudestaan yhteyttä
Mariaan, linja tuuttasi yhä varattua.
- Missä Maria on. Jack tiuskaisi maassa
istuvalle Sarretille.
Mies ei vastannut.
Jack soitti Blueberry Villaan. noen:
- Spontaanisti turpiin, joviaalisti multiin.
G-mies repäisi kettinkiä toiseen suuntaan ja Sarretti meni pää edellä päin hometalon seinää. kuinka?
- Poliisi tutkii asiaa.
- Kuinka pahasti kävi?
- Maria menehtyi välittömästi.
~
Erikoisagentti June Clarke harmitteli
tapahtunutta:
- Se tapahtui melkein samalla sekunnilla, kun Zeerokah saapui ja vaihdoimme
väijyvuoroa. Vain jalat
jäivät näkyviin. Hän huomasi miehen vyöllä kokonaan tupessaan
olleen Lapinleukun, jonka hän sosialisoi
omaan käteensä.
- Ei kai teillä ole toimivaltaa täällä. Jack muisti ulkoa lentokoneiden aikataulut. Sarretti sökelsi.
- Ei niin, Jack sanoi. Hän vilkaisi kelloa ja
tiesi, että Fock oli jo matkalla kotimaahan.
Jos Fock olikin lähtenyt jo tätä edellisellä lennolla, hän saapuisi parhaillaan
USA:han.
Hän tutki Sarrettin taskut ja löysi nokialaisen kännykän. Jack veti ulvovan miehen
nilkoista takaisin ulkoilmaan
Ennätin jutella sen kanssa vain muutaman kerran. Setvikööt asian siellä, mutta
lupasin lähettää lisätietoa.
- Otan osaa, murahdin.
- Älä turhaan. Ei syvempää
tunnesidettä, Jack vakuutti niin että korvat
heiluivat. Periaatteessa ja kärjistettynä matkapuhelimella tehty puhelu on avoin radiolähetys, joten sen kuuntelu ei ole temppu
eikä mikään, jos tietää ketä kuunnella.
Lewis Dorn saapui huoneeseen.
- Se FBI:n vasikka Danny Zawacki. Paikalliset
tutkivat asiaa ja Sarretti näyttää aiheuttaneen sen. - Miltä fennoskandiassa näytti. Ongittiin Hudsonin lahdesta
hetki sitten.
- Ei taida olla itsemurha. Kesken varjostuksemme.
- Emmekä osanneet odottaa Fockin saapuvan takaisin ennen aikojaan, Phil jatkoi.
- Joten hänkin katosi heti koneen laskeuduttua.
- Arvasivatko he, että heitä seurataan?
Jack mietti.
- Todennäköisesti Fock varoitti muita
silloin, kun sinä jouduit hankaluuksiin.
- Niinpä tietysti.
- Heillä täytyi olla katoamissuunnitelma valmiina, sekä jokin piilopaikka, Phil
mietti.
- Jossa he nyt hiovat taitojaan ja jatkavat
suunnittelua, tuumin.
- No voi immenkelmu, Jack murehti.
22
- Tietysti ne käyttävät prepaid-puhelimia, Phil oletti.
Kaikissa puhelimissa on GPS-tunniste,
mutta siitä ei ole hyötyä, jos puhelin ja
puhelinkortti on hankittu väärillä henkilötiedoilla. kysyin.
- Kuulit kyllä.
- Kuollutko?
- Kuin kivi. - Muistitikkua ei koskaan löytynyt, eikä Marian läppäriä.
- Paska homma.
- Mutta nyt. Verkko kiristyköön, ihmisjahti alkakoon, Jack julisti.
- Se loppui juuri kuin seinään, kerroin.
- Mitä. Siis totaalisen
katastromaattinen ja trauforinen kokemus
kaiken kaikkiaan.
- Entä se Maria?
- Kuoli heti siinä kolarissa. Jack ihmetteli.
- Täällä päässä muu konkkaronkka on
kadonnut kuin maan nielemänä, kerroin. Phil kysäisi.
- Meinaat, että olisiko siltä jäänyt muistiinpanoja.
- Tai jokin varmennus. Kirje, joka postitetaan, mikäli hän kuolee. Joka
paljasti meille joukon suunnitelman.
- Niin. arvuuttelin.
- Vain se on selvää, että hän on hukkunut, Dorn sanoi kuivasti.
Huokaisin:
- Sitten se GPS-seuranta ei auttanut millään tavalla?
- Vasikan kännykän signaali katkesi
äkisti viime yönä, Phil sanoi. - Samoihin
aikoihin, kun kopla livahti näpeistämme.
- Danny Zawacki kertoi, että jutussa on
mukana muutama muukin, joiden nimiä
meillä ei vielä ole, sanoin.
- Missä Zawacki asui. Mitä hänestä?
- NYPD veikkaa, että hän on ollut vedessä ainakin 12 tuntia.
- Mitä. Mitä tahansa.
- Ainakaan sellainen varmuuskopio ei
hänen henkiriepuaan säästänyt, tuumasin.. kysyin
Jackilta.
- Samalta kuin viimeksi
Velikö muka olisi hypännyt lahteen?
Hah! Hei muuten, otatteko vodkaa?
- Ei kiitos, minä huikkasin.
Pengoimme Dannyn huonetta. Ei se jaksanut itseään kaupata. Se on se ovi vessan vieressä.
Kun siirryimme tutkimaan edesmenneen
maallista omaisuutta, naisen ääni jatkoi:
- Ehdotin NYPD:n poliiseillekin että
katselkaa paikkoja, mutta ei niitä kiinnostanut tutkia mitään. sisko kurlasi keittiöstä.
- Näitä piirroksia?
- Ei se yrittänytkään niitä myydä. Sanoi,
että tulkoot kotoa hakemaan jos haluavat
taidetta ostaa. Se
voisi auttaa meitä tutkimuksissa, sanoin.
- Siitä vain, ihan vapaasti, nainen sanoi
etsiessään likaisen tiskin seasta mukia. - Voimmeko tulla sisään?
Nainen laahusti edellämme pieneen
keittiöön.
- Minä näin hänet viimeksi eilen illalla. Työllä ei
rikastu.
- Bingo, Phil sanoi tehdessään löydön.
- Miksei Yatzy. High tivasi.
- Jätin Linda Zawackille käyntikorttini
ja hän lupasi soittaa, jos vielä muistaa jotakin, kerroin.
23. Niin
se on. Danny tiesi, ettei sillä rikastu. päivänä.
- Oliko mitään muuta. hän oli niin hyvällä tuulella.
Linda kaappasi pöydällä olleen vodkapullon kainaloonsa ja piteli sitä kuin vauvaa, kun hän istahti korkealle jakkaralle.
- Maistuuko teille?
- Kiitos ei, ei virka-aikana, Phil totesi.
- Saammeko tutkia Dannyn huoneen. kysyin.
- Otatteko muuten vodkaa. Olemme asuneet
vuoden kimpassa, koska Dannylla tuli se
ero ja sitten sillä meni vuokrakämppä alta.
Antakaa anteeksi ulkonäköni, en kyennyt
töihin?
Häntä oli jo informoitu veljensä kuolemasta.
- Ei se mitään, Phil myötäili. kuului keittiöstä.
~
Phil esitteli löytöään pomollemme.
- Zawackin jäämistöstä löytyi tämä lautasliina, johon hän on kirjoittanut ?Madison 232, FNBLI?.
Tarkastaja High katsoi suttuista servettiä, jossa oli tekstin lisäksi kuva kassakaapista ja miehestä poran kanssa.
- Kuvan karrikatyyri muistuttaa aikamoisesti Hank Calhounia, Phil sanoi.
- Zawackilla oli tapana piirrellä ihmisten
seurassa, kerroin.
- Kun kysyimme piirroksesta, sisko kertoi, että Danny oli mennyt ensin vaikeaksi
ja sitten kehottanut naista pysymään poissa Manhattanin ydinkeskustasta tämän
kuukauden 22. Niin se maailma pyörii. Jo tunnin kuluttua minä ja Phil kolistelimme ovea Tribecassa. Sanoivat, että heidän
tehtävänsä oli vain ilmoittaa kuolemasta.
Toistaiseksi ne eivät edes pidä sitä murhana. Oven avasi
surusilmäinen Linda Zawacki, joka oli
pukeutunut aamutakkiin.
- Olen Dannyn sisko. Seinillä
ja pöydillä oli paljon karrikatyyrejä, joita
hän oli tuttavapiiristään ja kohtaamistaan
ihmisistä piirtänyt.
- Saiko hän koskaan näitä kaupaksi?
kysyin.
- Mitä
- Asiakkaiden sekaan meidän väkeä ja
tiukka valvonta.
~
Se huominen tuli nopeasti. - Että Fock kertoi
olevansa varakas mies 22. Phil kysäisi. Nyt myös Jack Harma heräsi.
- Hei! Maria sanoi jotain ennen kuolemaansa, Jack mietti. Komeroissa
ei ollut iskuporakoneita, joilla tulla seinän
läpi tänne. Katsohan tuota.
- Joku Green Ribbon -aktivisti?
Tyttönen jakoi pankin ulko-ovella vihreitä, kankaasta muodostettuja nauhasilmukoita. He katsoivat meitä kuin
odottaen, että räjähdämme hillittömään
toimintaan ja pidätämme jonkun lainaa
hakevan ressukkaperkeleen.
- Mistä tuo partanaama on tuttu, kysyin
ja tönäisin Philiä olkapäähän.
Hän katsoi karvaturvan kulkua ohitsemme.
- Zombie-elokuvien ohjaaja.
- Enpä tunnistanut niin kultturellia tapausta. Eikä meillä sitä paitsi muutakaan johtolankaa ole, huokaisin.
- Kaikki valmiiksi paikan päälle! Vartiointi maksimiin läpi yönkin, High murahti. Minä ja Phil
palloilimme pankkisalissa ja tiirailimme
lasin läpi kadulle.
- Aivan seinän takana, automaatin vieressä on Madison Bistro -ravintola, mietin.
- Sinnekö sinä haluat. En tiennyt, minkä asian hyväksi,
joten kysyin virkaveljeltä.
- Nuo nauhat ovat osoittavinaan solidaarisuutta jonkin epäkohdan vuoksi.
Vartija kävi häätämässä nauhojen jakelijan, joten se siitä solidaarisuudesta.
- Mikä helvetin suunnitelma niillä voi. Ranskalaistyyppiseen raflaan. Eikä löytynyt puolivalmista
tunnelia, joka johtaisi jalkojemme alle.
- Entä tuo catering-palvelun pakettiauto
tuossa edessä?
- Siinä on meidän omaa väkeä, Phil
24
huokaisi.
Ohi lipui liuta keltaisia Ford Crown
Victoria -takseja, jotka olivat New Yorkin
tunnetuimpia katunähtävyyksiä.
Tiesin, että FBI:n lisäksi lähiseudun poliisipiirit ja sairaalat olivat hälytystilassa.
Liikennekin voitaisiin pysäyttää muutamassa hetkessä. päivän jälkeen.
- Ryöstö tai murto tapahtuu todennäköisesti silloin, High sanoi.
- Se on huomenna! Phil äännähti.
- ?FNBLI?, High mietti. - Eräs First
National Bank of Long Islandin konttori
sijaitsee 232 Madison Avenuella?
- Se sen täytyy olla. Sinä?
- Ajattelin vain, että onko sen keittiö jo
tutkittu?
- Steve Dillaggio ja pari miestä tekivät
sinne instant-ratsian. Vilkuilin silmä kovana
muita asiakkaita.
- High päätti, että mikäli jotakin tapahtuu, se keskeytetään alkuunsa, Phil tuumiskeli ja oli täyttävinään jotakin kuittia.
- Ettei tule mahdollisuuttakaan panttivankitilanteeseen.
Lisäksemme salissa oli muitakin hermostuneita, jotka olivat tietoisia uhasta.
Virkailijat loivat meihin pitkiä katseita
ja vartiomies vaihtoi painoaan jatkuvasti
jalalta toiselle. Ei meille tuttuja
naamoja, vaan kaikki työntekijät olivat
siellä vuosikausia palvelleita
- Rahankuljetusauto ryöstettiin juuri Queensissa.
- Samaan aikaan, kun kaikki voimavarat
oli keskitetty tänne, kirosin.
- Panssariauto. Jack Harma kipitti
ulkoa luoksemme.
- Meillä on väärä pankki, ähkäisin
Jackille.
- Ei suinkaan pankki, Jack kertoi. Danny kertoi,
että tämä liittyy siihen isoon juttuun. Opiskelija oli saanut pikkusumman, kun hän oli
täyttänyt muistilehtiön siansaksalla.
- Mitä?
- Lehtiöön oli pitänyt kirjoittaa mukamas tärkeitä aikoja ja paikkoja ja kaikki
ikään kuin salakirjoituksella?
Muistin Fockin roskiksesta kaivetun silppukokoelman, jonka tekniikan väkemme
oli työllä ja tuskalla koonnut ja jota salakirjoitusekspertit yrittivät edelleen tutkia.
- Danny sanoi, että lopulta se viikkojen
työ päätyi silppuriin. olla. Kerroin nopeasti puhelun sisällön.
- Ne muistiinpanot olivat siis huijaus,
tehty tuhlaamaan meidän aikaamme, Phil
äkkäsi. Rahankuljetusauto ryöstettiin.
- Mitä.
- Koko auto ryöstettiin nosturilla ison
rekan kyytiin.
25. puuskahdin.
- Ehkä pankin toimihenkilöitä ollaan
pistämässä pihalle. Jokin tässä tökkii.
- Miten niin?
- Aivolahkoni väittää niin.
- Lohkosi siis?
- Ei, vaan aivolahkoni. Antaa tulla vain.
- Se oli tavannut opiskelijan, joka oli
palkattu hölmöön hommaan. Soittaja oli kuolleen tiedonantajamme sisko, Linda Zawacki.
- Tervehdys, vastasin.
- Anteeksi se viimekertainen, olin hieman maistissa.
- Jokainen meistä joskus on, sanoin
tarkastellessani pankkisaliin astelevia
salkkumiehiä.
Vaikuttivat olevan pankin työntekijöitä.
Yritin rauhoittua, vaikka sydämen tahti oli
turhan kiihkeä.
- Muistin juuri yhden jutun?
- Kertokaa toki.
- Danny kertoi silloin toissailtana, että
hänelle oli selvinnyt yksi juttu?
- No niin. - Nehän
ovat nykyään täysin ryöstö- ja murtovarmoja. Ei auki. - Viemään voimavaroja?
- Tuo tarkoittaa sitä, että Fock, ?Isä. Hän mietti päänsä
puhki, mitä se tarkoittaa.
Minä tiesin, mitä se tarkoitti.
- Kiitos soitosta, sanoin Lindalle.
Kun suljin puhelinyhteyden, katsoin
Philiä myrtyneenä. Millä tavalla ne saivat sen ovet
auki?
- Ei ei. Phil ihmetteli. Phil ehdotti.
- Tarkoitin tätä ryöstökeikkaa, ärähdin.
- Onko näissä kassoissa edes tarpeeksi
rahaa. Iso lauma jäljellä
olevia aivosoluja, jotka ovat muodostaneet
itsemurhakultin harmaaseen massaan.
- En vähättele yhtään intuitiotasi, Phil
sanoi huolestuneena.
Puhelimeni soi. ja
kumppanit ovat tienneet koko ajan, että
me seuraamme niiden toimia! puuskahdin.
- Ties missä ne nyt vehkeilevät!
Lasiovi kävi jälleen. Tai kassaholvissa arvopapereita?
Kultaa tai hopeaa
Se
olikin todennäköisesti seuraava ura-askeleemme, vaikka koko seurantasuunnitelma
olikin tarkastaja Highin hyväksymä.
Paikalle oli jätetty nosturiauto, jolla
panssariauton siirto oli suoritettu.
- Tämä on ollut sekuntipeliä, Phil totesi.
Paikalle ensimmäisten joukossa saapunut poliisimies kertoi:
- Nosturiauto saapui tuolta avoimesta
varastorakennuksesta arvokuljetuksen
26
eteen. - Kaverit nojaa tuolla seinään, valuvat räkää ja yskivät keuhkojaan
pihalle.
Molempien autojen sisään oli ammuttu
kyynelkaasupanoksia. Vähän niin kuin ne sinun sanelemasi muistelmat, Phil kettuili minulle.
- Kun Jerry sulkeutuu kerroksemme vessaan, hän joko sanelee siellä niitä muistelmiaan tai tekee siellä yksinään jotakin
sellaista, joka on laitonta yhdessätoista
osavaltiossa, Jack veisteli.
Totesin:
- Niitä vastarepliikkejä, joita kirjailija
keksii vasta puoli vuotta liian myöhään
siitä, kun toinen on mollannut hänen työtään: ?Niin niin, mutta monthako SHINUN kirjhoitthamaashi teoshta on marketin alelaarissha??
- Punaisten hintatarrojen kera, Jack jatkoi.
Poliisiautojen vilkkuvalot loistivat tapahtumapaikalla. Kadulle oli levitetty myös piikkimattoja. Kyynelkaasu ei ole
tosielämässä mitään pikkuisen silmiä kirveltävää tuprua niin kuin elokuvissa. Perillä löysimme vain
lasinsiruja ja pellinpaloja, joita potkiskelimme kuin työttömät FBI-agentit. Kun
sitä hengittää sisäänsä, limakalvot turpoavat hetkessä. Silmät, nenä ja suu alkavat
vuotaa ja ihmisellä on vain yksi ajatus:
päästä mahdollisimman kauas tuosta aineesta. Roistot puhuivat silloinkin nettineuvottelussa lämpimikseen puuta
heinää.
- Valhetta. ~
Kun kaahasimme tapahtumapaikalle,
kohti Queensin Jackson Heightsiä, Jack
Harma harmitteli Pohjoismaissa hankkimiaan tiedonmurusia:
- Paska reissu. - Ja nyt puhutaan miljoonista.
- No niin, Phil sanoi suljettuaan puhelimen. Rekka tuli sivukadulta panssariauton taakse.
- Entä saattoautot. kysyin virkapukuiselta konstalta.
- Toinen on tuolla tolppaan ajaneena
ja toinen tuolla aukiolla ovet levällään,
sinitakki kertoi. - Ja nyt se rekkakin löytyi tyhjänä
Bowery Bay Wastewater Treatment Plantin edestä.
- Ihan vieressä on Rikers Island Bridge!
Jättivät ryöstörekkansa vankilasaarelle
johtavan sillan eteen! Tuo on jo maailmanluokan v-ttuilua! Jack ärähti.
- Eikä missään ole varmasti DNA:ta saatikka sormenjälkeäkään, manailin.. Kerron tämän kokemuksen syvällä
rintaäänellä.
Saimme kuulla, että suurella ja taivaallisella purkinavaajalla avattu panssariauto
sidottuine vartijoineen löytyi Queensboro
Bridgen alta vellovien vetten ääreltä.
- Arvatenkin rahasatsi oli sellainen, ettei
sarjanumeroita ole tallessa, huokaisin.
- Panssariauto keräsi rahalähetyksiä useasta eri paikasta, joten tuskinpa, Jack Harma sanoi
Parkkikuiteja.
Meadowlands Racing Track, New Jersey.
Danny oli vakioasiakas.
- Hei, Phil tuumasi. meitä varten.
- Jossakinhan tämä joukkio piilotteli
ennen keikkaansa, High sanoi naputellen
pöytää lyijykynällä. - Heinähangot esiin, alamme
etsiä neulaa.
~
Aktiivinen tutkinta alkoi voimavaroja
säästämättä. - Meidän täytyy
olettaa, että kaikki mitä Jack kuuli pakosuunnitelmasta, oli silmänlumetta.
- Saattavat ne silti olla matkalla Jamaikalle, June sanoi.
- Tai istuvat jo lei-seppelet kaulassa
hula-tanssijoiden ympäröimänä, Jack masenteli.
- Eivät ne olisi ennättäneet tässä ajassa,
sanoin.
Phil yskäisi:
- Voihan olla, että ne olettavat meidän
olettavan, etteivät ne ole matkalla Jamaikalle ja menevät sittenkin?
- Eipä nyt lähdetä ollenkaan tuolle linjalle ettei aivoparka ylikuormitu, High komensi meidän rajallista mielikuvitustamme. - Terraces Restaurantin logossa on
sama kuvio.
27. Minun, Philin, Jackin ja Lewis Dornin lisäksi paikalla
olivat June Clarke ja Steve Dillaggio.
- Se homma kusi, sanoin nolosti.
- Vaikka entiset teoriat lentävät ikkunasta ulos, siitä huolimatta on jatkettava
eteenpäin, High komensi. Voidaanko mihinkään Danny Zawackin kertomaan
luottaa. - Servetti, johon
Danny oli piirtänyt murtomies-karrikatyyrin?
- Siinä oli logo. Vilpittömästi siis. Dannykin kertoi seurailleensa roistoja. - Keskittykää etsimään näitä yhteyksiä.
Minä ja Phil siirryimme todistesäilöön
ja huoneeseen, johon oli koottu Danny
Zawackin huoneesta takavarikoitu materiaali. Esimerkiksi seuraavia johtolankoja ja latuja lukemattomat virkamiehet, sormenjälkien tomuttajat ja tietokonenörtit lähtivät hiihtämään:
- Paikka, josta rekka ja nosturi oli varastettu: Sunrise Highwayn Rockville Centren huoltotie, tavarahissi, turvakamerat.
- Rikospaikka: lähiseudun ravintoloiden ulko-ovien ja pankkiautomaattien
turvakamerat, liikennekamerat, tietullien
kuvakavalkadi.
- Seutu, jonne rekka oli hylätty ja pakoa
jatkettu muilla kulkuneuvoilla: renkaanjälkirekisteri, maalirekisteri.
Olimme kokoontuneet kuuntelemaan
tarkastaja Highin palautetta. - Yritetään nyt silti kaivaa johtolankoja,
huokaisin. Alkoi pitkällinen tutkiskelu, jo toisen
kerran.
- Paljon lipun kantoja, huomasin.
- Minne?
- Nämä ovat peräisin laukkaradalta.
Totalisaattori-kuitteja. Jerry?
- Hän toimi hyvässä uskossa, väitin. - Pysytään tiukasti faktoissa. punainen kaari.
Seuraavaksi jouduimme tietokoneen
ääreen.
- Raviradan yhteydessä oleva Terraces,
sanoin. Uskon, että kun keikkamiehet havaitsivat heitä varjostettavan, he
päättivät muuttaa suunnitelmiaan, mutta jatkoivat potaskan puhumista
Terraces Restaurantin valvontakameroiden tallenteet olivat yhä tallessa.
Ja meillä oli tarkka päivämäärä ja aika.
Kun annoimme kuvamateriaalin soljua
verkkokalvoillemme, näimme lopulta
tuttuja naamoja. Minua siis
ärsytti se, että kiinnitin asiaan jälleen huomiota.
Heidän seurassaan oli meille vieras
pärstäkerroin. Minua ärsytti suunnattomasti
se, että huomasin Donnellyn pikkutakin
kauluksessa . Valkohiuksinen ja veemäi28
sen näköinen karpaasi, jolla oli liian pieni
rippipuku.
- Aivan oikein, Danny istuu ihan näiden
vieressä, Phil huomautti.
- Ja käy välillä viittoillen lainaamassa
näiltä suolaa ja sinappia, päästen esittelemään tekokuurouttaan?
- Kuka mahtaa olla tämä seurueen vieras
naama?
Käyttöön otettiin FBI:n kasvojentunnistusohjelma NGI eli Next Generation
Identification. Jos
tuolla haluaa neuvotella ja haluaa puheen
kuuluvan pöytäseurueelle, joutuu varmasti
korottamaan ääntään, sanoin.
- Ei ihme, jos Danny on vaikkapa kuullut
viereisen pöydän keskustelun, Phil oletti.
Donnelly, Fock ja Calhounit ilmaantuivat erääseen kuvaan kyselemään pöytävaraustaan. Ja hän on ennenkin järkännyt ihmisille autoja rikollisiin tarkoituksiin. Ikävämpi uutinen yksityisyyttä
varjeleville kansalaisoikeusaktivisteille
on, että NGI:n tietokantaan valuu joka
hetki kuvamateriaalia myös yksityisistä ja
julkisista valvontakameroista, joten kuka
tahansa saattaa päätyä sinne vertailtavaksi
naamakuvaksi. Tähän saakka siviilirekisterit ja rikosrekisterit ovat aina olleet erillään, mutta NGI sekoittaa pakkaa pahasti.
Mutta älkää minua syyttäkö, minä olen
vain töissä täällä!
Odotimme tulosta vain puolisen tuntia,
jaaritellen niitä näitä kaalinpäitä.
NGI kertoi virallisemmin:
- Kelso Moldenhauer, kerroin tuloksen.
- Rikosrekisterin mukaan hän on paatunut autovaras. Danny Zawacki vilahti
useassakin kamerassa: peliautomaatin
luona, kassalla ja kävelemässä pöytäänsä
syömään. Täällä on ehdonalaisvalvojan lausunto ja viimeisin tunnettu osoite.
- Toivottavasti osoite pitää kutinsa, tuumasin.
USA:ssa kun ei ole käytössä kunnon
väestörekisteriä.
- Ja toivottavasti tuo yhteiskuva riittää
kotietsintälupaan.. hammastahnaa. Kuvapankissa on sata miljoonaa tallennetta, joihin ohjelma vertaa
valokuvaa. Näimme, että auditoriomallisesti kohoavasta ravintolasalista oli näkymä
raviradan loppusuoralle.
- Jos radalla on käynnissä kisa, niin
tuolla istuu äänekkäitä uhkapelureita. - Katsotaanpa Dannyn luottokorttitietoja, sanoin.
Kun tiedot saapuivat, näimme, että Danny
oli syönyt Terraces Restaurantissa kuluneen
vuoden aikana vain kerran! Laskun perusteella hän oli syönyt kokonaisen härän.
- Hän istui siellä iltaa kuukausia sitten.
Kuittien perusteella mojovan voiton jälkeen.
- Joten voimme olettaa, että hän teki
piirroksen ruokaliinaan paikallaolijasta?
Hevoskilpailupaikka sijaitsi East Rutherfordissa
- Onkohan täällä suoritettu jotakin
rikollista?
Moldenhauerin koti tuoksui puhdistusaineelle. Phil oli vasta saapunut
rappusilta kujalle.
Jatkoin urheasti pikaspurtilla eteenpäin.
Juostessani havaitsin, että polvet pitäisi
vaihtaa. Ja maksa.
Edessämme vasemmalla oli drive in
-pikaruokapaikka, oikealla huoltoaseman
yhteydessä toimiva autopesula.
Moldenhauer juoksi oikealle. Eikä pakenija olisi kuullut huutoanikaan
liikenteen mylvinnän yli. Itse asiassa hän juoksi pesutunnelin hihnalle sihinän ja höyryn sekaan.
- Helvetin suhaaja, puuskahdin.
Juoksin perässä autonpesuun, jonne
29. ikkunan takaa paloportailta. niin klassisesti . ~
- On se maisemissa, kertoi alakerran
muori avoimesta ikkunastaan. Tuuli pisti verhot lepattamaan.
- No totta kai! ärähdin.
Minun ja Philin ei tarvinnut vaihtaa sanaakaan, vain käsieleitä.
Minä ryntäsin ulko-ovelle, Phil ikkunan
kautta paloportaisiin.
Kun saavuin hengästyneenä katutasolle,
näin karkurimme pinkovan pois kahden
rakennuksen väliseltä kujalta ja loikkivan
jalkakäytävälle.
Pitkällä hampilla oli konkkanokka ja
rasvaisemmat Giulio-hiukset kuin Steve
Dillaggiolla.
Hän paineli suoraan liikenteen sekaan.
Jalankulkijoita oli liikkeellä kuin Williamsburgissa kissoja. - Vaan en
tiedä onko kotona. Eteisen lattialla oli pesusanko luuttuineen. Juuri, kun aioin sulloa aseen koteloon, näin
pöydällä tuhkakupin.
Sille asetettu tupakka savusi edelleen.
~
Kuulimme ääniä . Sitruspuristin, tehosekoittimen
kannu ja voileipägrilli oli jätetty jynssättynä tiskialtaaseen.
- Hän on siivonnut täältä kaikki jäljet.
Jääkaapin ovi oli jäänyt raolleen paljastaen hirvittävän määrän oluttölkkejä. Meni jalkatyöksi.
Minä puikkelehdin perään ja väistelin tööttäileviä takseja ja koulubusseja.
Saavuimme kadun toisella puolelle ja
vilkaisin taakseni. Ja jalat. Ja pää. Koputimme oveen, ei vastausta.
Phil oli pyytänyt alakerran talkkarilta
yleisavaimen, joka tuli nyt tarpeeseen.
Virka-aseet olivat esillä, kun astuimme
kynnyksen yli.
- FBI! Phil älähti.
- PÄIVÄÄÄ! minä kailotin kuin maalaisisäntä. Siinä ihmiskarjassa
en uskaltanut ampua edes varoituslaukausta. Kasarmirakennuksen tyyppinen
kahdeksankerroksinen asuintalo sijaitsi
Bronxin ja Pelham Gardensin välisessä
hämärässä rajatilassa.
- Joten Kelso Moldenhauer on avustanut
joukkiota paossa, mutta ei ole itse lähtenyt
karkuteille, sanoin portaita noustessani.
- Miksi hänen pitäisi paeta, mieshän on
kumminkin syytön! Phil hirnui.
Saavuimme neljänteen kerrokseen ja
hiippailimme oikeaan osoitteeseen. Mitä se on tehnyt?
Minä ja Phil menimme ulkorappusilta
rappuun
Kun
saavuin kuumaa ilmaa puhaltavien ämyrien kohdalle, kuulin rasahtavan äänen.
Mies loikkasi tyhjästä kimppuuni.
Moldenhauer päätti puhdistaa hieman
ilmaa, joten hänen käsivartensa huitaisi
kohti naamavärkkiäni. Hän saapui takapihalle, joka
päättyi verkkoaitaan. juuri lipui muuan Iowan rekisterikilvin
varustettu Dodge.
- Pysähdy, Moldenhauer! Liittovaltion
poliisi! karjuin niin, että mies varmasti
kuuli.
Pyyhkäisin muoviset viilekkeet edestäni. Turistit saivat maistiaisia
suuren maailman poliisityöstä. Kuin minua suurempi jumalallinen voima olisi puhdistanut minut kaikesta pahasta. Vilkaisin taakseni, jossa
iowalainen perhe katsoi minua silmät
teelautasina. Vilautin heille
virkamerkkiäni. Luuvitoseni vain
30
rullasi pitkin hänen poskiläskejään, joihin
tuli pari muuttujaa.
Moldenhauer löysi jostakin voimaa
iskeä minua suuhun. Kumarruin, ilmavirta pyyhkäisi kasvojani ja käsivarsi haroi sisäilman tihkusadetta.
- Vahaus ja kiillotus, kiitos, sanoin ja napautin uppercutin äijän leveään leukaan.
Lyöntini jäi puolitehoiseksi, koska Moldenhauerin takin selkä oli juuri takertunut
jättimäiseen pulloharjaan, joka kiskaisi
häntä sentin sivuun. Hän meni kumarassa siksi, koska
hänen täytyi varoa konepellin pesuun
tarkoitettuja harjoja . Onneksi missään ei ollut kokovartalopeiliä, ajattelin.
Sitten olin kärppänä Moldenhauerin
perässä, tai niin kärppänä kuin märkyyttä
painavien vaatteiden kanssa vain saattoi liikkua. Olisi edes ollut kankkunen
niin sekin olisi lähtenyt siinä samalla.
Minä pudottauduin läpimärkänä konepelliltä ja huojuin hetken kuumien puhaltimien alla. Silloin jalkani
takertui johonkin ja kaaduin taaksepäin.
Otin monta taka-askelta ja päädyin suoraan Dodgen konepellille.
Näin syrjäsilmällä Moldenhauerin juoksevan kumarassa kohti pesukujan valoisaa
aukkoa. Minä puolestani väistin tämän perääntymällä. Sain kasvoilleni
vesiryöpyn. jotka tulivat juuri
minua kohti.
~
Enhän minä siitä ennättänyt kierähtää
mihinkään.
Harjat vatkasivat ja vaahdottivat minut
litimäräksi enkä voinut kuin antautua tälle
konepesulle. Pälyilin kuuman höyryn seassa pimeistä seinistä roikkuvia letkuja ja
kaapeleita kuin Ripley Alien-elokuvassa.
Nyt lämmin vesi pyyhki kasvojani. Näin ukon hahmon heiluvan kohti
tunnelin toista päätä. Näin suuttimia ja pyöriviä harjoja. Valtavat
luuttumaiset harjat pesivät auton katoa
ja teryleeneilleni lensi vaahtoa. Kasvoilleni tuli ensin
kylmää vettä.
Koikkelehdin ohi etanan vauhdilla liikkuvan auton, jonka lapsiperhe katsoi minua järkyttyneenä, huvipuiston kuminauhaiset hupihatut vinossa. Juoksin hänet kiinni
litisten ja lotisten.
Sain kuntoaddiktin kiinni verkkoaidan
luona ja tarrasin olkapäästä repiäkseni. Työnsin
Glockin koteloon, etten järkyttäisi pikkulapsia enempää.
Etenin kumarassa eteenpäin
Minua hän käytti kenkiensä
astinlautana!
Nyt riitti. Valuin spagettina
asfaltille. Eihän me ilman
biometristä hajujälkeä olisi sinua löydetty.
Heppua ei leikinlaskuni naurattanut. Raivo sisälläni kasvoi.
Pesuaineesta sain varmaan allergisia
läiskiä ja nyt kohtasin asfaltti-ihottumaa.
Olin jo saanut aseen käteeni, mutta edellinen isku oli tehnyt käteni turraksi. sanotaan toisinaan, että
?Kuule Jerry, ei se maailma pyöri sinun
ympärilläsi?.
Maailma ympärilläni pyöri.
Läähätin ja läkähdyin pökerryksissäni.
Tulisi se yksi kunnon isku tai lopullinen
luotiryöppy niin tämä olisi ohi. Ammuin.
Mies kiljaisi ja putosi aidalta kuin Tyyris Tyllerö.
Ei, en suinkaan ampunut miestä päähän.
Ammuin ilmaan melkein hänen korvansa
juuressa. miehen taaksepäin. Koska minulla
ei ollut mitään etälamautinta, käytin lähilamautinta. hämmästelin.
~
Kelso Moldenhauer istui kuulusteluhuoneessa ja odotti meitä peililasin takana
vähemmän innokkaana. Oloni oli voimaton ja kivulias.
Minulle . Me odotimme
31. - Tätä kutsutaan myös
nimellä perhosveitsiefekti.
Kuulin juoksuaskelia ja Philin mölinää:
virkavelikin oli saapumassa paikalle. puuskahdin.
- Siltä, kuin olisit käynyt hyvin edullisen
plastiikkakirurgin luona. joka useimmiten sanelee näitä
muistelmiaan Federal Buildingin kerroksemme vessassa . - Mutta älä silti
mene suihkuun ilman korvatulppaa. Ukon jalat vatkasivat
ilmaa ja hän koetti saavuttaa aidan lakipisteen verkkoa kourimalla.
Yliminäni otti vallan.
Sen sijaan, että olisin ampunut miestä
lähietäisyydeltä selkään, kohotin aseeni
miehen pään korkeudelle. Könysin pois miehen jalkojen alta ja annoin hänen käyttää
pelkästään käsiään. Jaa,
mutta ethän sinä peseydy. Phil
katsoi ilmiasuani pitkään.
- Noinko oudolta näytän. Silloin miehen kyynärpää osui ensin käteeni ja iski sitten
ilmat pihalle vatsastani. Äijä yritti
edelleen pakoon ja kokeili kiivetä verkkoaitaa ylös. Vaihdoin aseen vasempaani. Ja klinikka sijaitsi metroaseman vessan takana.
Luettelin miehelle hänen oikeutensa ja
laitoin hänelle käsiraudat, mitä hän yritti
estellä.
- Älä, et ymmärrä! Mulla on hätä!
- Ymmärränhän minä, sanoin. - Kuka
sitä nyt linnaan haluaisi.
- Eikun mulla on oikea hätä! Join kämpillä niin paljon olutta?
Ja sitten hän laski alleen niin voimallisesti, että keltainen lätäkkö suorastaan
kuohui tsunamin lailla hänen lahkeensa
juuressa.
- Päätit sitten tuon pesun jälkeen merkitä
reviirin. Laukauksen paineaallon ja äänen synnyttämä
kipu on suunnaton ja noin lähellä se py-
säyttää suurimman osan kansalaisista.
- Älä huoli, ei sinulta tärykalvo mennyt,
sanoin kiljuvalle roistolle. Sen
sijan hän itki, ulvoi ja voihki.
- Tämä kaaosteoria toimii, sanoin ja
noukin asfaltilta miehen taskusta pudonneen perhosveitsen. Kipukynnys ainakin ylittyi
- Satuttiin
sattumalta saman kuvaan.
- Näytit kameran tallenteella tuntevan
heidät oikein hyvin. sanoin
tutulle juristille, joka oli läpeensä luikuri
mies.
- Haista itse, paksulinssisten ja sarvisankaisten lasien taakse piiloutunut lyhytkokoinen eläjä sanoi.
Minä, Phil ja Moldenhauerin pykälänikkari Ted Treiber siirryimme kuulusteluhuoneeseen.
- Onko nyt hoppua minnekään. - Näittehän, kuinka täynnä tuo paikka oli.
- Piilottelivatko ryöstäjät sinun kämpilläsi. - Sinun tehtäväsi on järjestää minut pois niistä. juristi kysyi
oranssipukuiselta asiakkaaltaan.
- Cotton tapahtui, roisto sanoi minua
synkästi tuijottaen.
He halusivat neuvotella keskenään ja
tilanne lykkääntyi vielä hetken. Mun tili on nollilla.
- Löysimme kätkösi keittiön seinän takaa. Olit siivonnut asuntosi kaikista äijäköörin jättämistä jäljistä,
mutta olit unohtanut käynnistää astianpesukoneen, Phil huomautti.. Löytäjä saa pitää.
- Enpä usko, Phil tokaisi.
- Se ei ole uskon asia.
- Ainakin verottaja voi olla kiinnostunut
tyhjästä tulleesta omaisuudesta, virkaveli
jatkoi.
- No voi sun helvetin rosvot.
Heitin miehen eteen valokuvan, jossa
hän poseerasi miesjoukon seurassa Terraces Restaurantissa.
- Keitä nuo on. Tuhti summa käteistä.
- Ne kuuluu minulle!
- Mistä raha on peräisin. Näin maailma pyörii.
- Olet kyllä aikamoinen?
- Ilman minua sinä olet työtön.
- Pidät nyt suusi kiinni tai olet liian syvällä siellä suossa!
- Me vain kuuntelemme, minä sanoin.
- Mitä oikein tapahtui. kysyin
kriminaalilta.
- Vain kuolleet kalat uivat virran mukana, mutta en esimerkiksi mennyt juhlistamaan naapurin lapsen ympärileikkausta.
Mihin minulla kiire olisi?
- Vastustit aika reippaasti kiinniottoa.
- Teillä on väärä mies.
Asianajaja huokaisi syvään.
- Taasko sinä?
- Minun tehtäväni on hommata itseni
hankaluuksiin, Moldenhauer sanoi. hän hörähti. Lopulta
pääsin kertomaan kuulustelua tallentavaan
mikrofoniin ajan, paikan ja läsnäolijat.
32
Kelso Moldenhauer toljasi minua vihaisesti, kun sanoin:
- Sait äskettäin ison summan rahaa.
- No en. Kyllä sinä tunnet
heidät.
- Kaikkihan me valkoiset näytämme
samanlaisilta.
- Istuit samassa pöydässä Donnellyn,
Fockin sekä Hank ja Terry Calhounin
kanssa, Phil sanoi.
- En kai.
- Se on saattanut olla sattuma, asianajaja
väitti. seurueen neljättä jäsentä, joka saapuikin
lopulta harmaine pukuineen ja virkamiessalkkuineen.
- Mitä köyhän miehen Matlock. kysyin.
Ei vastausta.
- Unohdit jotakin. Phil kysyi.
- Löysin
Ja ne aikoivat maalata ja
tarroittaa auton, joten uudesta kuosistakaan en tiedä.
- Eniten meitä kiinnostaa heidän seuraava etappinsa, sanoin kynä sauhuten.
- Entinen kemian tehdas New Jerseyssä.
- Siellä on niitä useita.
- Annan osoitteen. Jouduimme
ottamaan yhteyttä syyttäjään ja se meni
taas palaveeraamiseksi.
Meitä kiinnosti vain päästä joukkion
jäljille mahdollisimman pian.
Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen kiinniottotilanteessa säilyi ainakin
syytelistalla. Tiedän vain, että sinne ne suunnistivat keikan jälkeen, mutta aikoivat
jatkaa sieltä matkaa. Se on hylätty varastorakennus. - Näin se
homma etenee.
- Mitä tiedät koplan suorittamasta harhautuksesta. - Tutkimme lautaset ja aterimet. Vaikka koko New
Jerseyhyn olisi luvattu auringonpaistetta, Hackensackin päällä lepäsi ikuinen,
harmaa pilvipeite. Jostakin raosta pilkotti
sentään auringonlasku.
- Nyt ei luovuteta ennen kuin ne ovat
nalkissa, Phil sanoi ohjatessaan virkamaasturia.
- En ihmettele, Lewis Dorn totesi. - Mies on kuin autisti
ilman erityiskykyjä tai -lahjoja.
- En tiedä harhautuksesta juuri mitään.
Te vain satuitte Calhounin kusetuslistalle,
Moldenhauer hörähti.
- Hiljaa, juristi sihahti päämiehelleen.
- Ja sinä pääsit juuri paskiaislistallemme, totesin.
- Mistä johtuen nimesi on nyt nöyryytyslistalla, Phil jatkoi. Enkä tiedä, minne.
Niillä on varmaankin vaihtoautoja pakomatkan varrella, mutta niistä en myöskään
tiedä mitään.
Lähdimme matkaan kuin villisioista vainun saaneet vauhkot dobermannit, vaikka
näytimme tryffeleitä nuuhkivilta sioilta.
~
Hackensack oli yhtä ankean näköistä
seutua mitä muistinkin. Kaikkien roistojen sormenjäljet ja DNA:t löytyivät niistä, kerroin.
- Voi sun perkele.
- Ne pakenivat ja sinä jäät ottamaan
vastaan koko tuomion, kerroin. Sitten pykälänvääntäjä
kyseli, että paljonko tuomio putoaa, jos
päämies on avuliaalla päällä. Lopulta jokin rikosoikeudel-
linen yhteisymmärrys syntyi ja palasimme
kuulustelukyökkiin.
Kelso Moldenhauer sanoi:
- Minä järkkäsin niille nosturiauton, rekan ja pakettiauton, jolla he pakenivat.
- Mikä?
- Ford Transit T330 Van, vuosimalli
2008. Tarun mukaan Lentävä Hollantilainen
33. Uudet rekkarit tulivat heiltä, joten
niistä en tiedä. Hommatkaa minut
ulos sieltä, jos tahdotte tietää jotakin!
Mies halusi jälleen neuvotella asianajajansa kanssa. Phil kysyi.
Moldenhauer nauroi itsekseen.
- Kromosomit siinä näyttävät pitävän
hauskaa, totesin. - Kuinka viihdyit
pidätyssellissä?
- Kuinka. Siellä kusiputkassa oli meneillään kaikenlaista, Moldenhauer ärähti.
- On luuserointia, kingistelyä, survivaalia
puuhastelua, triviaalia huolestumista ja
ulosteilla leikkimistä
- Tietävätkö he
tämän?
- Tuskinpa.
- Calhoun yritti aikoinaan pelastaa vaimonsa Rosen hengen pankkikeikasta saatavalla saaliilla, Lewis Dorn mietti. kysyin.
- Nyt äkkiä eheytymiskurssille, Jack
hörähti.
- Olen periaatteen mies. Löytyi vain ruumis,
jonka otsassa oli reikä. - Sitten tämä Terry
Calhoun. Pojan DNA oli myös tallessa
pikkurötösten vuoksi. Mutta
ei merkkipäivästäni vielä sen enempää,
kun kukaan muukaan ei siitä numeroa tehnyt. Hiekkainen maalattia oli täynnä
auton renkaiden jälkiä ja kenkien painautumia. Suurkaupungin hajut ja äänet olivat jo
kaukana takanamme, kun autoradio alkoi
soittaa epäsopivasti The Crusadersien hittiä ?Street Life?.
Kun autoletkamme sukelsi Hackensackin joutomaiden syövereihin, Jack
täsmensi tietojamme astianpesukoneista
löytyneistä DNA-jäljistä.
- Hank Calhounin DNA oli tietenkin tietokannassa, hän kertoi. Jos on jotakin,
mitä en ymmärrä, niin se pannaan tasaiseksi tai lihoiksi, Dorn tuumasi.
- Seesam, totesin.
Varaston peltiovet paukahtivat auki ja
laskevan mollukan punerrus valaisi hallin
sisätilan. Tekniikan väki huomasi yllättävän seikan.
- Noh. Niiden määrä
lisääntyy kahteentoista tuntiin saakka.
Donnellyn selässä lautumia ei ollut, koska
ihon hiussuonet olivat olleet koko ajan
maata vasten liiskaantuneina. -laivan kapteeni Hendrick van der Decker
julisti ?Kierrän Kap Hornin, vaikka joutuisin purjehtimaan tuomiopäivään asti!?
- Minun sukujuureni ovat kylläkin Ranskassa, Phil sanoi.
- Malja sille, Jack totesi.
- Ja roistoille kakkua, Phil viisasteli.
Mieleeni juolahti, että seuraavana päivänä minä saattaisin saadakin kakkua. Laudoista rakennetulle pöydälle oli
jäänyt booriteräksinen sorkkarauta.
FBI:n New Jerseyn kenttätoimiston
väen ja SWAT-porukan kanssa suoritettu
rynnäkkö varastoon sujui ongelmitta siksi,
ettei paikalla ollut mitään hiileen perustuvaa älyllistä elämää. - Ja
lapsi onkin jonkun toisen. - Hammastahna todistaa.
Phil availi miehen kaulusta ja veti paitaa
housuista vilkaisten ruumiin selkäpuolta.
- Lautuma on asettunut, joten ruumista ei
ole siirrelty kuoleman jälkeen, Phil totesi.
Violetinpunaiset sinelmät ilmaantuvat
rintakehän sivuosiin kaksikymmentä minuuttia kuolemasta ja yhtyvät toisiinsa
kahden tunnin kuluttua. Jos aisankannattaja saa tietää asian, se saattaa hieman
keittää yli.
Me FBI-jelkerit ja SWAT-ryhmäläiset
saavuimme perille usean auton voimin.
Lewis Dorn sai kunnian murtaa varaston
kaksoisovien lukon.
34
- Rikoitko sinä sen. kysyin.
- Hän ei ole isänsä poika.
- Ohhoh, Phil ähkäisi. Jos ruumista. Kalmon ympärillä
oli tupakantumppeja ja rutistettuja oluttölkkejä.
- Tämä on Donnelly, totesin katsoessani
maalattialla selällään makaavaa raatoa.
Tällä kertaa viiru hammastahnaa oli hänen leuassaan, viimeisen kerran.
- Kuoleminen ei todista, että olet elänyt,
mietelauseilin
- Tämäkin saattaa olla kusetus, jolla meidät johdatellaan kauemmas oikeista pakenijoista.
- Mitä menetettävää tässä on. Phil kysyi,
- GPS-paikannuksen mukaan ne mennä
viipottavat Kearny Marshin suunnalla.
35. se, mitä sanoin, on hyvä
esimerkki yleistyksistä, oletuksista ja päätelmistä joihin kaikki syyllistymme yhden
ominaisuuden, taidon, vamman tai viallisuuden perusteella, Phil sävelsi.
- Jopa ryhdyit sananselittäjäksi, hönkäisin.
Kun Jack lopetti puhelun, hänen naamansa loisti kuin Nassaun aurinko.
- Vielä parempia uutisia. Edesmenneen
Danny Zawackin kännykkä käynnistyi
ihan äskettäin!
- Voiko olla totta. Dorn kysyi.
- Käsittääkseni hän kärsii enemmän masennuksesta kuin maniasta, Phil sanoi.
- Käsittääksesi?
- Ilman lääkitystä Hank saattaa tehdä
hänelle epäedullisia päätöksiä, Phil väitti.
- Mutta meille edullisia.
- Mutta onko hän vaarallinen sivullisille. siirrellään kahdenkymmenen tunnin sisällä kuolemasta, lautumien paikka muuttuu.
- Tulikohan niille riitaa. mietin.
- Profiilin mukaan vain hyökkäyksen
kohteena, Phil tiesi.
- Muulloin hän on vaarallinen vain tutuille, sanoin ja nyökkäsin kohti Donnellyn ruumista.
- Toisaalta. hämmästelin. Jackin läppäriin saapui myös satelliittikuvaa, joka kertoi, että kriminaalien
pakettiauto oli kadonnut siltä seudulta.
Tutkin kalmon taskuja.
- Luuletko, että niin huolelliset tyypit
olisivat jättäneet jälkeensä kartan, johon
on piirretty punakynällä niiden seuraava
etappi. - Ja jos on, onko sieltä
viety uppereita vai downereita.
Jack teki työtä käskettyä läppärinsä
kanssa.
- Ei löydy yhtään, G-ugri sanoi ja joutui
samoin tein vastaamaan kännykkäänsä.
Aivan kuin nuorukainen olisi ollut kannettava toimistomme.
- Kuinka reunalla tämä Hank Calhoun
on ilman lääkitystään. Phil naurahti.
- Ei sitä koskaan tiedä, epäilin.
Jack Harman kommunikaattoriin pukkasi viestiä:
- Lähin iso kaupunki matkalla Manhattanilta tänne oli Jersey City, ja siellä oli
käytetty aiemmin tänään Danny Zawackin
luottokorttia.
- Vasikan, joka makaa ruumishuoneella!
pähisin.
- Joku joukosta on tehnyt virheen pölliessään kortin, Lewis Dorn mietti.
Phil kekkasi erään seikan:
- Hei. Jack mietti.
- Varkaiden kesken ei tunneta kunniaa,
Phil sanoi vanhan itsestäänselvyyden.
- Tai mitään muuta ylevää, Dorn totesi.
SWAT-atakkiporukka ja muut FBI:n
agentit tutkivat jokaisen solukon ja lähitienoon. Hank Calhoun tarvitsee mielialalääkkeitään tai hän muuttuu epästabiiliksi.
Hän tuskin uskaltaa käyttää nimellään
olevaa reseptiä.
- Ja jos käyttää, me saamme siitä tiedon,
Jack kertoi.
- Tarkistatko, onko lähiseudulla tehty
lähituntien sisällä yhtään apteekkimurtoa?
Phil kehotti Jackia
Prospect Avenuelle.
- Ne on paikallistettu ostoskeskuksen
takapihalle, Jack kertoi.
Vuorokausi ennätti vaihtua ennen kuin
saavuimme Cliftoniin. - Mennään, sanoin.
Koko autoletkan ei ollut järkeä lähteä
sille reissulle, joten minä, Phil, Jack Harma ja Lewis Dorn kiipesimme virkamaasturiin ja karautimme matkaan.
~
Ajoimme yön selkään ja autoradio
kuuntelutti meillä Louis Armstrongin torvensoittoa. Lähdin astelemaan lavaa kohti ase kädessäni ja luotiliivit päälläni.
- Ole varovainen, Dorn huikkasi perääni.
Saavuin metallisen kaukalon ääreen.
Lankkuja ja puupalkkeja sojotti aivan
silmieni tasalla. Olin vieraillut siellä ennenkin, joten naapurusto oli tuttua
joitakin kaavamuutoksia lukuun ottamatta.
Lähestyimme kohdetta ennen paikallisia
viranomaisia.
- Signaali hiipuu, Jack manaili.
Kun ennätimme paikalle, löysimme vain
tyhjän takapihan ja roskalavan.
Huomasin roskalavan vierellä yksinäisen kengän. - Siinä näkyy ruusumainen kuvio.
- Onko Mustanaamio ollut asialla. - Suunnitelman isä.
Luoti päässä kuten edelliselläkin kalmolla.
- Leuassa on melkoinen sinelmä, Phil
havaitsi ja tarkasteli sitä kynälampun
avulla. Mietin, että pitääkö tässä
siis Harlemiin asti lähteä?
- Ehkä se ei tarkoittanut ihan sitä, nauraa
tyrskähdin. Siirsin niitä vasemmalla
kädelläni.
- Fock, sanoin nostaessani repeytynyttä
mainospahvia ja nähdessäni kylmäksi
laitetun rikollisneron. Tähdet syttyivät yksitellen valaisemaan kulkuamme, mutta Jack palautti
aatokset maanläheisemmälle tasolle:
- Tässä yhtenä päivänä opettelin käyttämään uutta pesukonetta. Jack
veisteli.
- Ei, vaan Hank Calhounilla on sormus,
jossa on ruusukuviointi, Phil tiesi. - Hajaantumisen sijaan
rosvot pysyvätkin ilmeisesti yhdessä?
- Mitä nyt joukko vähän harvenee välil36
lä, Phil muistutti.
- Ja ulkomaiden sijaan ne suunnistavat
sisä-Amerikkaan, tekevät anti-Jamaikat ja
matkaavat kohti tuppukyliä! Dorn sanoi.
Muutaman tunnin kuluttua kännykän signaali näkyi Cliftonissa. - Käyttele nyt vain sitä konetta
mikä sinulla on sylissä.
- Väliaikatiedon mukaan seuraava etappimme on North Arlington, Jack kertoi
läppärinsä äärestä.
- Mehän pyysimme apuvoimia katkomaan reitit, murisin.
- Porukka näyttää karttelevan tiesulkuja.
Havaintoja on monistakin Ford Transiteista, mutta se on yksi yleisimpiä pakettiautoja, Jack kertoi.
Renkaat nielivät maileja suoralla tiellä,
jossa ei suuria vaihteluja tai huipentumia
esiintynyt.
- Signaali kulkee parhaillaan kohti Lyndhurstia pikkuteitä pitkin. Ne näyttävät tekevän kaiken päinvastoin kuin minulle uskoteltiin, Jack sanoi. Pesuohjeessa
luki, että ?voit pestä valkoiset kalsarit värillisten kanssa?. Pääsimme Allwood
Roadille, josta pitkän kiihdyttelyn jälkeen
suunnistimme Mt. - Joten
jotakin erimielisyyttä tässä on ollut ennen
Kännykän matka näytti vievän
takaisin New Yorkin osavaltion puolelle,
mutta paljon pohjoisemmassa.
- Juoni tiivistyy. Näimme,
kuinka takapihalta poistui tumma Ford
Transit, mutta rekisterinumeroa ei niillä
ostarin värkeillä saanut luettua. Hei, siellähän Hank Calhoun toimi
eräoppaana, Phil muisti. kysäisin.
- Kyllä.
- Oma poika, sanoin.
- Mitä. Yritetään pysyä
kaksikon kannoilla, Dorn kiirehti.
- Heti, kun GPS-paikannus alkaa toimia,
Jack sanoi.
Odotteluun kului tunteja, kunnes tärppäsi jälleen. Kapinoiko hän isäänsä
vastaan?
- Ei huolehdita nyt siitä. Ne ajoivat
läpi Newburghin, Jack kertoi. Phil kysyi.
- Kännykän täytyy olla Terry Calhounilla. - Hän tuntee varmasti seudun.
- Joten paina kaasua, Morgan, Jack kehotti.
Hollantilaiset maahanmuuttajat kutsuivat
Ulsterin piirikunnan seutua 1600-luvulla
nimellä Esopus. Ulsterissa sijaitsee eritoten linnuille tarkoitettu luonnonsuojelualue
Shawangunk Grasslands National Wildlife
Refuge, jonka paikalla oli Galeville Military Airport vuoteen 1994 saakka.
Maasturimme ikkunoiden takana vilisti
huolestuttavasti pelkkää vihreää. Vaikuttaa uhkaavasti
siltä, että ne suunnistavat Ulsterin piirikuntaan, Dorn sanoi.
- Hudson River Valleyn sydämeen, ähkäisin. Mutta miksi. Yö alkoi
muuttua harmaaksi aamuyön hämärän
hetkeksi, jolloin maaseudulla voi nähdä
pelottavia peikkoja ja suurkaupungissa neliveto päällä kulkevia FBI:n erikoisagentteja. Tai jokin yllätys
olisi vielä tulossa.
- Todella tärkeä päivä, johdattelin, mutta
kukaan ei sanonut sanaakaan!
Annoin asian olla, mutta naamani vääntyi väkisinkin norsun vaginaksi.
37. Kuvakulmasta johtuen en uskonut, että pysäytyskuvan pikseleitä suurentelemallakaan se
onnistuisi.
- Pakomatkalla ovat enää isä ja poika,
tuumailin.
- Kehnoja uutisia, GPS-signaali pätkii,
Jack kertoi.
- Mutta se liikkuu edelleen. Joskus ne ovat yksi ja sama asia.
- Yhä ylöspäin ne yrittävät. - Ovat pian
lähellä Poughkeepsietä.
Meidän road tripimme jatkui mainostaulujen taakse biotooppiseen ympäristöön,
joka koostui puurunkoisista kasveista.
Maasturin kaiuttimista soljui Ryuichi Sakamoton ?Forbidden Colours?.
- Tästä tulee tärkeä päivä, sanoin.
- Niin tulee, jos nämä hiihtäjät saadaan
rautoihin, Phil tuumasi.
En ollut muistuttanut kenellekään, että
oli syntymäpäiväni. - Siellä riittää erämaata, jonne
kadota.
- Lisäksi siellä on paljon retkeilijöitä,
kalastajia, maastopyöräilijöitä ja patikoijia. ampumista.
Kun odottelimme paikallisia viranomaisia, otimme yhteyttä ostoskeskuksen yövartijaan.
Pääsimme käymään hänen kopperossaan ja tutkimme ostarin ulkopuolisten
valvontakameroiden tallenteita. Oletin, että joku minulle nyt onnea toivottaa
- Se ei ole mikään lähiö
eikä edes oikein kylä, vaan ?väestökeskittymä?. No sittenhän se ei ole tupputaajama!
Signaali ohjasi meidät kohti pääkallopaikkaa. CDP eli väestönlaskennallinen
asuinpaikka, maaseutuyhdyskunta. - Eivät ne koko miljoonasaalista saa kahteen pekkaan kannettua.
Auto oli vaihdettu johonkin toiseen koppimopoon ja miehet olivat kaiketi menneet
vuorille.
~
Hengitimme raikasta ilmaa ja katselimme vuoristomaisemia. Morley oli
lyhyenläntä, kaljuuntunut ja suulas miekkonen.
Heitimme pikakelauksella ne tyypilliset
vastavuoroiset reviirijutustelut tyyliin:
emme-halua-hyppiä-tonteillenne ja ymmärrämme-että-FBI-tekee-vain-työtään
ja kohta kolme: käymme-yhdessä-aintutkimme-aina-rinnakkain.
- Onko täällä mitään ruokapaikkaa. Kännykkä
löytyi pelkääjän puoleisen kumimaton
alta.
- Niillä täytyi olla uusi kulkuväline odottamassa, mietin. Ohitimme asfaltin viereen kyhättyjä matalia majoja ja hienompia kartanolukaaleja. Dorn irvisti. Meillä ei ollut aikaa jäädä sitä ihastelemaan. Noin 560 asukasta. Maatiloja peltoaukeineen. Mutta
oli se kylä tai ei, on siellä ainakin yksi ravintola ja majatalontapainen.
- Jokin hirsistä rakennettu takapajuinen
mökki, veikkasin.
- Accordissa muuten järjestetään lokakuussa Annual Haunted Barn, Kummituslato-tapahtuma, Jack tiesi. Kipitimme kohti
Ford Transitia aseet ampumavalmiina,
mutta emme ollenkaan jämäkästi kuin elävissä kuvissa, vaan naurettavan näköisinä
perseet pitkällä ja etukenossa.
Paku oli tietenkin hylätty. Pakettiauto oli pysäköity lehtipuiden alle bussipysäkkiä varten
levennetylle tien osalle. Sumu teki kieppejä
takanamme, kun maasturi paahtoi asfalttitietä alangosta seuraavan nyppylän päälle.
- Vaikuttaa seudulta, jossa ehkäisyvälineet tehdään edelleen lampaan suolesta,
38
Dorn veisteli.
- Luomukondomi ja juomumaatalous,
Jack tokaisi.
Lähestyimme päätepistettä, joka oli
asfalttitien levennys. Ohitimme Poughkeepsien, ja kun aurinko kohosi puiden latvojen yläpuolelle,
saavuimmekin jo New Paltziin.
Signaali stoppasi kahden tunnin ajelun
jälkeen Ulster Countyn Accordiin.
- Accord on Rochesterin kaupungin itälaidalla oleva pläntti, Jack kertoi.
- En ole ikinä kuullutkaan, sanoin.
- Viimeinen pikkupaikka ennen erämaisemia, Jack tiesi. Nimike on olemassa vain tilastoja varten ja
vain niin sanotusti paperilla.
Jack tarkisti asian netistä.
- Joo, Accord. Phil
kysyi.
- Onhan täällä Rondout Golf Club ja
Ivan´s Restaurant, josta saa lounasta sun. Tie
vietti notkoon. - Ja jopa Speedway Racing -kisoja perjantaisin.
- Perjantai-illan bilisrinki. Meitä avustamaan oli saapunut rikosetsivä Zed Morley
Rochesterin poliisivoimista. Vehreällä pellolla usvan
seassa laidunsi lehmiä, mikä oli varsin
pysäyttävä näky
Yleensä hän kulkee
rakennusporukoiden mukana.
- Hieno liikeidea, Jack nyökkäili.
- Nyt ne ovat hätää kärsimässä. Tämä
yksityisyrittäjä siirtelee yöpymispaikkaa
ja juottolaa aina sen mukaan, missä päin
korpea on asiakkaita. Siirrettävän komentokeskuksen edustaja tervehti meitä.
Esittelin miehen Morleylle.
- Tässä on Tom Quill, spesialisti satelliittikameravalvonnassa.
- Aikamoiset antennit tämän koslan ka-
www.jcotton.com
39. Salassa,
Morley kertoi. Metsätyömiehet lähtivät koteihinsa odottelemaan
oikeuden päätöstä. Phil kysyi.
- Varmaan on, Morley sanoi.
- Koska me emme heti takaisinkaan lähde ja koska tässä menee aikaa ja tupakkaa,
sanoin sytyttäessäni Marlboron, - niin ei
kai me autossakaan nukuta?
- Yövytään siellä ainakin ensi yö, Phil
totesi.
- Askeettisia ne huoneet ovat, mutta kyllä siellä ennemmin nukkuu kuin taivasalla,
Zed Morley tiesi.
- Tai tossun alla, Jack mietti.
- Minulla on pohjatiedot tapahtuneesta,
Morley sanoi. Luonnonsuojelijat vastustivat kaatopuuhia, koska joku oli löytänyt pensaista jonkin harvinaisen lepakon paskaa.
Tuomioistuimeenhan se meni. - Kuvailuun sopiva kaksikko osti paikallisesta eräliikkeestä paljon
retkimuonaa, spriikeittimen säiliöitä, kenttälapioita, muita eräromppeita ja survivalkamaa.
- Joten vuorille ne ovat suunnistaneet,
nyökkäilin.
- Saamme etsintäpartion kokoon vasta
kun päivä valkenee. Phil kysyi.
- Muuan puunhakkuuprojekti meni jäihin. muuta. Mutta ei taida olla auki juuri nyt.
Tällä sekunnilla voin suositella vain tuota
ilmansuuntaa, Zed Morley sanoi ja huikkasi asfalttitietä eteenpäin.
- Ajatko sittenkin meidät pois kyliltä?
ähkäisin.
- Eäh. Mutkan takana on aukio, jossa on
paljon tyhjiä parakkeja?
- Miksi. - Teiltä on kuulemma tulossa satelliittiapua.
- Kyllä. - Mutta katson sitä kuin
hidastettua junaonnettomuutta.
Paikalle karautti erikoisvarusteltu asuntoauto, josta ulostautui FBI:n teknikko
Tom Quill, pienikokoinen, viiksekäs ja silmälasipäinen kaveri. Silloin tulevat myös
helikopterit lämpökameroineen, Morley
kertoi. - Saaliin jakajia on taas vähemmän.
- Tämä Hank Calhoun kuulostaa pahalta
mieheltä, Morley totesi.
- Pahuus on valinnan vapautta, pahe tietämättömyyttä, Lewis Dorn sanoi.
- Paheista puheen ollen. Koska
oikeusjuttu ajoi maksavat asiakkaat koteihinsa, suurin osa meni matkojen päähän.
Kyllähän siellä paikalliset istuvat, mutta
turistit ovat enemmän kuin tervetulleita.
Muuten se hyvä yrittäjä joutuu pakkaamaan ravintolansa ja kävelemään.
- Niin hyvä mainospuhe, että pakkohan
siellä on käydä, totesin.
- Siellä on varmaan vapaita huoneitakin. Matkalla tänne löysimme peräti
kahden ryöstäjän ruumiit, kerroin. Katson minäkin Jersey Shore -tosi-tv-sarjaa. Niin, parakkeja vastapäätä on asuntovaunugrilli ja elementeistä
koottu ravintola sekä majatalo
Näimme pitkät rivit monitoreita ja nappuloita,
joiden käyttämiseen ei minun ymmärrykseni ainakaan tässä elämässä riittäisi.
- Käytettävissämme on joitakin Puolustusministeriön ja joitakin CIA:n linkkiyhteyksiä. Myös satelliiteista.
- Täältä on yhteys myös National Imagery and Mapping Organizationin käyttämiin kartoitussatelliitteihin. Minä sitten kehtasin ja jäin katsomaan populaatiota. Ei mainittavia osumia sillä
saralla.
Tuhlasimme aikaa ja samalla tutustuin
luonnon outouksiin. Kun seisoin keskellä luonnon
luomassa kulkevaa sakkia, itselläni puku
päällä ja kraka kaulassa, koin oloni oudoksi ja vaivautuneeksi. Vaivautunut olin
siksi, että tunsin itse olevani alaston!
Sitten mielessäni välähti ajatus: entä jos
pakolaisemme olivat soluttautuneet tähän
joukkoon. Puhuin hetken puhelimessa John D. Kaikki viimeisimmät päivitykset, Quill kertoi.
Katselin zoomauksia monitoreilta ja
ajattelin hieman huolestuneena, että mietelmä ?ne voivat nähdä sinut takapihalla
kusella?, ei olekaan mikään vitsi.
- Satelliittien kamerat haravoivat metsiä,
mutta siellä on liikkeellä paljon ihmisiä,
Quill täsmensi. Eikö ole naurettavaa, että ne
kilpailevat yhtä keskenään?
- Tiedetään, nyökkäsin. Kauanko seutu pysyisi
rauhallisena kun olimme sinne saapuneet,
oli sitten toinen juttu. Bar
Mobile -ravintola ei ollut vielä auki, joten
söimme läheisellä asuntovaunugrillillä.
Tiirailimme metsällä, vuorilla, solilla
ja kanjoneilla maalattua maisemakangasta, joka tuntui kovin rauhalliselta Nykin
metelin jälkeen. Jos ette voi muuta kuin odotella,
niin. Highin kanssa ja hän käskytti:
- Te olette tehneet jo enemmän kuin
tarpeeksi. - Vainukoirien täytyy vähän rajata aluetta minulle.
Enpä ollut aiemmin edes tajunnut, kuinka paljon Isoveli meitä kyylää.
Kunnes jälkikoirat, helikopterit ja satelliitit löytäisivät kaksikon, meillä ei ollut
mitään tekoa.
Quill siirsi tarkkailuvaununsa mutkan
taakse ja heitti meidät samalla sinne. MUUT PYSYKÄÄ POISSA!?
Nudistileiri! Ulsterissa sijaitsi siis paikka,
jossa ei käytetty ulstereita eikä trenssi ollut trendinä. Kehtaisiko virkavalta jäädä
tuijottelemaan heitä vai poistuisiko se häveliäästi. tolla, Morley ihmetteli.
Quill ohjasi koko poppoon sisään. vetäkää lonkkaa.. Lapsuus ja nuoruus
40
Connecticutin Harpersvillen maalaismaisemassa palasi mieleen.
Kiertelimme lähitaloissa utelemassa,
olivatko he nähneet Ford Transitin saapuvan nurkille. Vetoketjut vinkuivat ja teltoista astui nurmikolle alastomia miehiä ja naisia! Vasta
sitten huomasin kyltin ?VAIN NATURISTEILLE. Tsekkasin kaikkien
pärstävärkit havaitsematta tuttuja piirteitä.
Kun nudistit alkoivat uhkailla soittavansa
poliisille, en vaivautunut selittelemään
vaan poistuin vähin äänin tulosuuntaani.
Päivä kului kuin siivillä, vaikka olimme
aivan joutilaita. - Jokaisella alalla: tappelevat vaikutusvallasta, filosofiasta,
budjeteista. Eräässä vaiheessa
eksyin kilometrin päähän valtaväylältä ja
saavuin hiekkatietä pitkin peltomaiselle
kentälle.
Aukiolla oli kymmenkunta telttaa
Sisustus oli oikein
mainio ja kodikas, johon taustalla soinut
Stingin ?Shadows in the Rain. Muuta sinä et naisesta
huomaa.
Meillä ei ollut muutakaan tekemistä
kuin odottaa, että taas jokin satelliittiyhteys tai tietokone paljastaa karkulaisten
olinpaikan.
Olimme aika väsyneitä siihen jahtiin.
- Tämä kysyy hermoja, mietin.
- Erämaa syö hermoja, Phil totesi.
- Lehmänhermoinen matemaatikko laskee kuin lehmän häntä, Jack veisteli.
Kupolimaisen Bar Mobilen seinäelementit muistuttivat visionääri ja arkkitehti
Buckminster Fullerin keksintöä, jonka
avulla kaikilta säiltä suojaava rakennus
voidaan pystyttää nopeasti. Phil kysyi.
- Kuulin, että puhuit katkaisusta, sanoin.
41. Jack ehdotti.
- Juuri se. Sielukas?
- Sielukas, my ass, Phil nauraa hörötti. Tai viskiä, ajattelin.
Koska rosvoilijat olivat paenneet jälleen
kerran ja koimme työajan päättyneeksi
siltä vuorokaudelta, lähdimme ottamaan
drinksua pikkukylän paikalliseen.
Tai siirrettävään paikalliseen.
Vastapäätä elementtiravintolaa tosiaan
oli mystinen metsätyömiesten parakkien
aavekylä. Idean liikuteltavaan ravintolaan hän
kertoi saaneensa jäätelöautosta.
- Lupien saanti olikin sitten toinen juttu,
hän manaili. loi mukavan vastakohtaista paranoiaa. - Tissit ja pylly. Varsin näyttävät, tilan tuntua luoneet koristeet oli tehty
tekstiileillä, joten nekin oli helppo kasata
nopeasti pieneen tilaan.
Ravintolan omistaja vieraili pöydässämme, kun tilasimme jo kolmansia napandereita. Lara Flynn Boyle, nykyään kävelevä botoxin vastamainos. Tämä näyttelijä, tumma lyhyttukkainen malli. Se ei ollut aivan kuollut, sillä
hiekkaisella ja havunneulasten peittämällä
aukiolla oli kymmeniä, ellei satoja tuhisevia pyöreitä olentoja.
- Siilejä, hönkäisin.
- Aikamoinen näky, Jack hihkui. - Täkäläisistä hevoskastanjapuista ja -pensaista
putoavia palkoja voi kuulemma joku tottumaton luulla vihreiksi siileiksi.
- Punkkarisiilejä. Vaikka hienohelma
Phil oli yleensä château-viinimiehiä, hänkin tarttui kuuliaisesti bourbonlasiin. Sali
oli vasta puolillaan. Phil ehdotti.
Istahdimme ravintolasaliin ja tilasimme
neljä viskipaukkua. Ei.
- Entä Richard Geren vaimo. - Ja sama paperisota on edessä aina, kun pitäjä vaihtuu.
Hän poistui ja me jatkoimme joutavuuksien jauhamista. - Kuin Courteney Cox?
- Ei ei.
- Entä se, jota Jack Nicholson kerran
pari höyläsi ja joka sekoili lentokoneessa?
Phil ehdotti.
- Se sekopää. Tyhjäpäisten juttujen
välissä puhuimme jopa asiaa.
- Ratkaisun aika, Phil sanoi.
- En aio Betty Ford -klinikalle, sanoin
kietaistessani jälleen uuden paukun naamariini.
- Mitäh. Carey Lowell. Muistutti jotakin?
- Minä melkein tiedän sinun naismakusi,
Phil arveli. Lyhyttukkainen tarjoilijatar toi meille juotavaa.
- Siinäpä oli kaunis nainen, totesin
- No
mutta siis kumminkin tykkäätte pukeutua
naisten vaatteisiin?
?Maryn. Täällä asuu
aitoja ja rehellisiä ihmisä! Eikun siis ihmisiä! nainen julisti.
- Niin näyttäisi, Dorn sanoi.
- Ette taida olla täältä. Ullakon ruusu huojui lähemmäs olutlaseineen
ja veti alleen viidennen jakkaran.
- Onkos pojat pannu tänään?
- Köh köh, yskin viskilasiini. - Joko nämä mulkut muka valitti
minusta?
Nainen muistutti räjähtänyttä Barbieta,
jollaisena häntä oli varmaan joskus kohdeltu ja se oli tehnyt hänestä ilkeän, vanhan ja hylätyn deekun.
- Anteeksi tämä häiriö, tarjoilijatar sanoi
meille selvästi pahoillaan.
- Ei haittaa, Jack sanoi ja tarjoilijatar
poistui palvelemaan muita.
- Mä oon niin väsynyt. kysyin Dornilta hiljaisella äänellä.
- Käyn ihmisten hermoille.
- No, yskähdin. Ennen kuin ennätin estää, Dornin suu avautui
ja hän kysyi ylikohteliaasti:
- Haluatteko ansaita viisi dollaria ankaralla imemisellä?
- Mitä helvettiä?
- Jos imette sen juoman minuutissa ja
poistutte, saatte rahan.
- Älä unta näe, jätkä.
- Laivat ovat saapuneet satamaan ja te
vielä siinä, Dorn jatkoi.
- Siis mitä?
- Että tavara jakoon, merimiehet tulevat.
- Mitä oikein teet. Teitä ei
42
ainakaan ole kutsuttu! nainen jatkoi.
- Hyvä niin, Phil sanoi.
Näin kipinöivän ja välähtelevän pilven
Lewis Dornin pään yläpuolella ja tiesin,
että hän sanoisi kohta jotakin ilkeää. - Kun he vakuuttuvat siitä, että heitä
etsitään, niin sen jälkeen heistä ainakin
tulee vaarallisia.
Paikallinen elämää nähnyt humalainen
nainen otti meidät silmätikukseen. - Milloin huomasitte syntyneenne
väärään sukupuoleen?
- Mitä meinaat?
- Milloin huomasitte haluavanne olla
nainen?
- Minä en ole mikään transvestiitti!
- Ahaa, joo, Dorn jatkoi pokerina. - Ratkaisun! Ilmoitammeko julkisuuteen, että ryteikössä vaeltaa kaksi ryöstäjää ja murhamiestä, jotta luontopolkujen
retkeilijät osaavat varoa?
- Myös Calhounit osaavat kuunnella radiota ja katsoa televisiota läppäristä, Jack
sanoi. - Hyvä.
Nainen kivahti Dornille:
- En taida pitää susta enää. Taidatte olla jotain v-un turisteja.
Tarjoilijatar kävi sanomassa naiselle:
- Mary, sinun on aika lähteä kotiin.
- Mä juon vaan tän pois, eläjä sanoi pää
huojuen. - Ei, ja
kiitos ei.
- Mitä tykkäätte seudusta. Mut kutsuttiin niin
juhlimaan tonne Rossesteriin, mutta mä
en tiedä jaksanko mä niin lähteä. Mulla on varmaan niin kuumetta. Voit kuule
laittaa mun valokuvan sun kädetyspankkiisi, muuta multa et tule ikinä saamaan!
- Mikä harmi, Dorn nauroi.
- Ai niin, et kyllä vaikuta yhtään heterolta.
- Noh, Lewis Dorn sanoi vakavalla naamalla. raivo yltyi niin hysteeriseksi,
Silloin tajusin näkemäni ja
ymmärsin, ettei koskaan kannata olettaa
mitään tai pitää mitään itsestäänselvyytenä.
~
- Haluatteko kuulla vitsin. - Isä ja poika
aikoivat odottaa lähistöllä, että koko virkavalta on suunnistanut metsään ja painuisivat sitten ihan minne lystäävät.
Nainen ei jättänyt poikaa rauhaan. Sitten maanpinnan
yläpuolella leijui usvaa. Vihaiset silmät tuijottivat Dornia. Dorn mietti. Juoksimme
pojan perässä ja näimme hänen loikkivan
tuhisevien siilien yli.
Juostessaan Terry puuhasteli jotakin
reppunsa kanssa. Hänen käsistään putosi
maahan puolentoista litran virvoitusjuomapullo.
Näin välähdyksen. ettei hän saanut enää sanaa suustaan. Mutta älkää nyt hätkähtäkö. Nainen
ärähti jotakin ja suunnisti baaritiskille
kuin ohjus.
- Dorn, mihin se sinun kiltteytesi katosi?
kysyin.
- Mulla alkoi menkat, Dorn sanoi virnistäen.
Kaiuttimissa jazzlauluyhtye Manhattan
Transfer versioi Twilight Zone -televisiosarjan melodiaa, johon oli kyhätty sanatkin.
Humalainen nainen oli nyt kiinnittynyt
erään sisään kävelleen nuorukaisen lahkeeseen. Kun saavuimme ulko-ovelle,
näimme Terryn vilkaisevan suuntaamme.
Hän näki heti, että neljän meidän näköisemme tyypin täytyi olla viranomaisia.
Hän sai jalat alleen.
- Jumanperkele! ärähdin.
Terry Calhoun kirmasi asfalttitien yli ja
kohti hiekkaista aukiota, jossa hylätyt parakit sijaitsivat. Terryn kasvot olivat täynnä pinnan alle patoutunutta raivoa.
Nuorukainen jätti juomansa ja kiirehti
ulos. Naiseläjä ilmaisi ihastumistaan
hienovaraisesti kuin höyryveturi.
- Mmmäää rakastan sua! Mää rakastan
ssua!
Pitkätukkainen ja reppuselkäinen nuorukainen oli vaivautunut huomiosta ja yritti
häätää naista kauemmas, mutta ilmeisesti
häneltä puuttui Selviytyjät-sarjan koskemattomuussymboli.
Säpsähdin. Muutkin vilkaisivat nuorukaista.
- Eivät ne mihinkään ole täältä lähteneet,
Phil sihahti.
Nuorimies oli Terry Calhoun.
- Poika oli kyllästynyt piilotteluun ja veri
veti ottamaan kuppia! Jack hämmästeli.
- Mahtoivatko eräostokset olla jälleen
uusi kusetus. Kun ponnahdimme istuimiltamme,
tunsin alkoholin sykkeen päässäni. Sumumassa rimpuili ilmavirrassa, jonka juoksumme aiheutti.
- Ei tämä sumua ole, Phil oikaisi yhteistä käsitystämme.
Savua levisi kaikkialle ja se puri silmiä.
- Hajusta päätellen se on jarrunesteestä
ja kloriitista sotkettu savupommi, tiesin.
- Älkää hengittäkö sitä! Siinä voi olla
muutakin!
43. Sille
ei nyt voinut mitään. Skotti käveli
baariin.
Nyökkäsin baaritiskin suuntaan. Meidän joukkiomme ohitti tien laitaan pysäköidyn satelliittivaunun,
jossa Tom Quill piti majaansa. Singahdimme Terryn perään. kysyin
Terryn piilopaikka selvisi. Jack ihmetteli.
Katselin metsään ja huomasin erään halkopinon vierellä jotakin outoa. Jouduimme pysähtymään hetkeksi.
- Kaikkeen ne pentele osaavat varautua,
Dorn ärähteli.
Savu aaltoili ja pyöri ilmassa ja laskeutui hitaasti vyötäröidemme tasalle. Minä ja Phil haimme
suojaa auton vieressä olleen halkokasan
takaa, minä vasemmalta ja Phil oikeanpuoleisesta reunasta. Kiersin taas uuteen tulisuojaan, ja
niin teki myös Phil. Kun se
oli kadonnut, oli myös poika poissa.
- Kutsun apuvoimia, Phil kertoi kaivaessaan kännykkänsä esiin.
Asfalttitien, korkean heinikon ja tiheän
metsän ympäröimällä aukiolla parakit
muistuttivat sirkuksen henkilökunnan
vaunuja.
Aukion tien puoleisessa laidassa oli pieni, yksinäinen katerpillari. Kuulin tussahduksen, ja
sitten rengas alkoi suhista tyhjäksi.
Phil äimisteli:
44
- Mitä vi?
- En tiennyt mitään supervoimistani,
hämmästelin.
Silloin auto sivuikkuna räsähti palasiksi.
Joku käytti äänenvaimenninta.
- Suojaan! Me ollaan maalitauluja, karjaisin.
Onneksemme ampujan pimeätähtäin
oli kalibroitu päin veetä. Korkea metsä
piti aukion täysin varjossa. Emme nähneet,
mistä meitä ammuttiin. Meni hetki,
ennen kuin huomasin, että irtohavujen alle
oli piilotettu tummanvihreä ja maastoon
sointuva Chevrolet Trans Sport.
Kiskoimme oksat auton konepellin ja
tuulilasin edestä.
Chevy oli ihmisistä tyhjä ja lukossa.
Vilkaisin ikkunasta sisään ja näin takapenkillä purjekankaisia säkkejä, joissa ryöstösaalis todennäköisesti oli.
- Oho, Dorn sanoi.
Minä ja Phil pyörimme auton ympärillä.
Dorn ja Jack yrittivät tarkkailla silmä kovana, mihin piiloon Terry oli loikannut.
Potkaisin kengänkärjellä Chevyn rengasta kevyesti kuin renkaanpotkija autokaupan pihalla. Vaikka olinkin hieman maistissa,
oli pakko kyetä tähtäämään. Sieltä vastattiin
tuleen. Odotin hetken ja ammuin jälleen parakkia kohti kaksi kertaa. Glock 22 vetää viisitoista patruunaa ja muistini mukaan standardilipas
oli täysi. Seuraavat kaksi laukaustani osuivat puskutraktorin terään, jonka
sivussa välähteli myös suuliekki.
Takanamme puun runkoon rautalangalla
kiinnitetty linnunpönttö paukahti kappa-. Saavuimme
paksun hevoskastanjapusikon luokse.
Kuljimme aukion laitaa ja kuulimme vain
siilien ääntelyä.
- Minne Terry livisti. Ammuin pari
kutia kohti parakkia, josta meitä tulitettiin.
Nykäisin pääni heti takaisin suojaan ja
ryömin metrin päähän edellisestä piilostani. Jack ja Lewis Dorn
olivat maastoutuneet jonkin ojan pohjalle.
Ilmassa oli selkeää tulitaistelun tuntua.
Luoteja napsui edessäni olleeseen pölkkypinoon, joka tärähti jokaisella osumalla.
Kiskaisin .40 virka-Glockin kainalokotelostani. Sitten huomasin
valon eräässä parakissa. Mutta Terry ei
olisi ennättänyt sinne saakka, joten siellä
täytyi olla hänen isänsä.
Toinen, mutta äänekäs laukaus tuli katerpillarin puskuterän takaa
Sain sanottua
vain:
- Oli mukava tuntea.
45. Siis, siksi koska täytän vuosia.
- Minä onnittelin jo, Phil sanoi. Repusta sojotti joitakin
johtoja, joihin kytketyn laitteen tunnistin
riistahoukuttimen ajastimeksi. Olin yllätyksen halvaannuttama ja säikähdyksen jähmettämä. Tämä tuli niin sanotusti pilkekasan takaa!
Vaikeasta asennostani johtuen en kyennyt nopeaan loikkaan. Oliko minulla
jokin runsaudenlipas vai laskinko laskuhumalasta johtuen jotenkin väärin?
Veikkasin jälkimmäistä vaihtoehtoa.
- Onneksi olkoon, parin metrin päässä
kyhjöttänyt Phil murahti yllättäen.
Meni hetki, ennen kuin tajusin, että Phil
oli sentään muistanut.
- Kiitos muistamisesta, sanoin.
Suojassa istuskelu jatkui hiljaisuudessa,
jonka rikkoivat vain ylitsemme surahtelevat luodit. Ja taas kerran. - Hyvää
syntymäpäivää.
- Onko Max Salosella yllätysjuhlat?
vai?
- No ei.
- Hyvä on, naurahdin. Kymmenen. leiksi.
Ammuin uuden heittolaukauksen, joka
ei ollut tähdätty minnekään erityisesti. Vaihtolipastakaan ei vyökotelossani ollut.
Ammuin jälleen parakkia kohti lainkaan välillä lataamatta kuin Villin Lännen
elokuvissa. Te
G-miehet lähdette tältä galaksilta parin
sekunnin kuluttua!
~
En epäillyt hetkeäkään, etteikö poika
puhunut totta. Nuorukainen oli
heittänyt reppunsa meille, mutta miksi?
Terry Calhoun huusi puskutraktorin
suojasta:
- Keikasta jäi ylimääräistä C-4:ää. - Minä lähden
mukaan tähän leikkiin. Philin olisi täytynyt
pompata minun ylitseni ennättääkseen
räjähteen luokse. Ei ole mitään yllätysjuhlia.
- Et voi olla tosissasi, sanoin närkästyneenä.
- Meillä on ollut tässä muitakin kiireitä.
Murjotukseni keskeytyi, kun kuulimme
tömähtävän äänen. Montako kertaa olin
jo ampunut. Lopulta minun oli pakko kysyä:
- No. Kaksitoista?
Helkkarin viski, kiroilin mielessäni,
pitikin kiskoa sitä kaksin käsin ja melkein
tyhjään vatsaan. Parakkien lähelle
oli kasattu sardiinipurkeista koostunut
keko, joka hajosi kuin korttitalo. Tähtäykseni ei ollut parhaimmillaan.
Sitten lähetin matkaan kolme herhiläistä
kohti puskutraktoria ja vedin heti ylävartaloni takaisin suojaan.
Vieressäni ollut mätäs levisi ilmaan
multapaakkuina.
Hetkinen, mietin. Paskahalvaus.
Vaikka olin lähimpänä reppua, kykenin
vain tuijottamaan sitä kuin peura rekan
ajovaloja. Kuulin
pientä, naksuvaa ääntä. ?Ei, ei ole mitään
yllätysjuhlia??
- Älä turhaan tee sormistasi lainausmerkkejä. Aivan pilkekasan viereen oli lentänyt reppu. Sitten tähtäsin taas kohti parakkia ja painoin
liipaisinta neljä kertaa. Mitä olette keksineet?
- En ymmärrä.
- Höh
Noin siinä käy, mietin. Huojuva Mary tuijotti kyte-. Hän
löi juuri pojalle käsiraudat ja piteli tätä
pystyasennossa.
Parakin ikkunasta ammuttiin taas laukaus.
- Isä, älä ammu! Terry kiljui.
Kuului kähisevä ääni:
- Poika! Terry!
Kuulimme nousevaa ja laskevaa ääntä. - Samoin, Phil vastasi.
Sillä sekunnilla tapahtui jotakin, joka oli
välillisesti Lewis Dornin ansiota.
Halkopinon ohi juoksi kuusikymmentä
kiloa silkkaa humalaista raivoa. Käsissämme oli panttivankitilanne,
mutta tällä kertaa panttivanki oli meillä.
Satelliittiyhteysvaunusta oli jäljellä savuava ruoto. Viereeni putosi
hiiltynyt muovikehys, joka oli hetki sitten
ollut osa näyttöpäätettä. hän
kailotti.
Päästin varoittavan parahduksen. Morley joukkoineen saapui paikalle
Rochesterista pillit ulvoen.
Mutta eihän tilanne vielä kokonaan ohi
ollut. Yritimme estellä, mutta emme ennättäneet
liikahtaakaan. Minä ja Phil
katsoimme toiseen suuntaan.
Räjähdyksen aikana Lewis Dorn oli
päässyt loikkaamaan Terry Calhounin
kimppuun ja riisunut tämän aseista. Nyt monitorin
raami reunusti varsin kolmiulotteista mustikkapensasta. Asuntovaunu
levisi palasiksi kuin nuottatytön paska ja
eräs sen katolla ollut lautasantenni kieppui
läheiseen pöpelikköön. Tien toiselta puolelta Bar Mobilesta ilmaantunut
?Mary?, tämä juopunut nainen viiletti
kohti reppua.
- Mikä hinttikassi se tämäkin on. Mary tarttui reppuun ja kirmasi se kädessä pitkin hiekkaista aukiota.
- Murjaanit tuhkamunan sikiöt!
Nainen, jonka Dorn oli ajanut raivon
partaalle, toikkaroi reppua hihnoista roikottaen.
- Pudottakaa se, hyvä rouva! huusin.
- Minä en ole rouva vaan neiti! Vieläkö
olen transu perkele?
Kauhistelimme naisen kohtalon ohella
omaamme, jos siviili räjähtäisi raharyöstäjien kiinniottotilanteessa.
Sitten nainen alkoi tehdä repulla moukarinheittäjän liikkeitä ja jokaisella pyörähdyksellä pelkäsin räjähdystä.
Onneksi Mary ennätti irrottaa otteensa
ja nakata repun korkealle ilmaan?
Josta se putosi suoraan satelliittilautasilla varustellun FBI:n ajoneuvon katolle.
Asuntovaunun ovi oli juuri avautunut ja
ovella seisoi Tom Quill kalsareissaan,
hammasharja suussa.
- Juokse ulos, Quill! ärjäisin.
- Suksi sieltä helvettiin niin lujaa kuin
pääset! Jack Harma kiekui.
Karjuimme miehelle varoituksia ja hän
älysi ottaa jalat alleen.
46
Quill ennätti Bar Mobilen kulman taakse
suojaan, kun kymmenien tuhansien dollarien edestä elektroniikkaa räjähti taivaalle
kirjavana ilotulituksena. Lopulta madot saavat meidät, ihmiskunnasta
ei jää mitään jäljelle ja luonto voittaa aina.
Liekkien kuumuus paistoi tätä syvällisemmät ajatukseni tiriseväksi munakkaaksi.
Quill näytti jokseenkin tärähtäneeltä
hiipiessään nurkan takaa päällään pelkät
Tupu, Hupu ja Lupu -kuvioidut alkkarit.
Niin, ja tennissukat.
Kuulin ääniä takaamme
Hank Calhoun karjui.
- Olisit antanut!
- Mihin sinä kaikki rahasi laitat. Ei
sinun pitänyt ottaa yhtään mitään siltä!
- Itse sanoit ettei saaliiseen voida kajota
pitkään aikaan! Terry puolustautui huutaen poliisiauton ikkunasta.
- Mutta otit kännykän! Ja käytit sitä!
- Kielsit käyttämästä omaa puhelinta?
- Onko joku happo syönyt sinulta aivot?
isä raivosi pojalleen.
- Piti soittaa velkojille. Hank Calhoun karjui takaisin
parakin rikkinäisestä ikkunasta.
- Mitä?
- No hyvää syntymäpäivää vain! roisto
onnitteli minua.
- Kiitos, sanoin liikuttuneena. Dorn
huudahti miehelle.
Hank Calhoun pudotti aseensa teatraalisesti. Luotiliivini hiostivat ja kutisivat,
mutta en suostunut raapimaan selkääni.
Poliisiauton takapenkillä istunut Terry
sopersi pää painuksissa isämeitää:
- ?Our Father in heaven, hallowed be
your name. - Olet vasta toinen onnittelija tänään!
- Miten helvetissä tämä on mahdollista?
Hank Calhoun raivosi. Hank pudisteli päätään:
- En olisi arvannut, että oma poika aiheutti jäljityksemme?
- Terry, joka ei edes ole sinun poikasi,
Lewis Dornilta lipsahti.
- Mitä helvettiä. Laske aseesi ja tule ulos.
Minulla on tänään syntymäpäivä ja haluaisin päästä viettämään sitä kämpilleni
bourbonin ja noutokiinalaisen kanssa!
- Bordellistako voi nykyään noutaa
kinkkejä. Ja kännykkää.
- Poika! Hank huusi jälkikasvulleen.
- Sinun piti vain hiljentää se kalvi! Etkö
kuullut, mitä käskin. Käytätkö sinä jotakin aineita, mitä?
- Käytän! Ja miksi luulet, että käytän?
Koitti hiljaisuus. Vai ymmärtänyt. Kukaan ei sanonut sanaakaan. viä jäänteitä ja heilutti nyrkkejään taivaalle kiljuen itsekseen:
- Joko uskotte, että minä en ole mikään
transvestiitti?
~
- Tuokaa minulle minun poikani! Haluan Terryn takaisin!
Karjuin megafoniin suojastamme:
- Ei onnistu. - Miten te löysitte
meidät?
- Seurasimme kuolleen Danny Zawackin
luottokorttiostoja. Your kingdom come, your will
be done, on earth as it is in heaven.?
- Minä tulen nyt ulos! isä-Hank huusi.
Mies tuli parakista kainalossaan CZ 527
.222 -kiikarikivääri. Phil sai luvan laittaa hänelle
käsiraudat, kun Jack luetteli MirandaEscobedot.
Odotimme, että paikalle varmuuden
vuoksi tilattu ambulanssi lipuisi lähemmäs. Hänen olkavartensa oli veressä.
- Pudota aseesi! karjuin, kun lähestyimme häntä aseet tanassa.
Mies ilmaantui valoon naama hiilellä
mustattuna.
- Voitelit siten naamasi paskalla. Ainakin yksi ampumamme kuti oli haavoittanut Hank Calhounia. Hank sanoi ja kääntyi
katsomaan Dornia, sitten Terryä.
47. Ja minulla oli
kuluja!
- Viikkorahaako olisi jumalauta pitänyt
antaa
Tämä mutisi edelleen virka-auton takapenkillä polviaan tuijottaen:
- ?Give us this day our daily bread, and
forgive us our debts, as we also have forgiven our debtors. sinä opetit minut jalanjäljillesi. äidin muistoa
kunnioittaen!
- Saatanan äpärä, Hank huusi Terrylle.
- Minun syytänikö muka?
- S-sinun äitisi. Kusipää
tuli uskoon kesken keikan ja alkoi paasata Raamatun lauseita! Oli pakko vaihtaa. oltiin yhdessä mökilläkin. Myös poikasi
mielestä, väitin.
- Miksi Donnelly piti surmata. Opastit minua. ja se saatanan prosenttijengiläinen kanki-Wilson! Ne olivat yli
kaksikymmentä vuotta sitten yhdessä niin
hyviä kavereita. Kuulusteltava ylpeili teoillaan
kuin ihmiset, jotka tarvitsevat nostetta, kehuja ja pönkitystä huonolle itsetunnolleen.
- Silti jään ihmisten mieliin rikollisena
nerona, Hank Calhoun väitti.
- Olet Kärpästen herran Peto ja Ihmemaa
Ozin Velho, Phil totesi.
- Tuo oli kunnianosoitus!
- Et taida tuntea kumpaakaan tarinaa.
Olet fuulaa, pelkkä kupla. Olemaan niin kuin sinä. Kostamaan
äidin kohtalon, jonka olisimme voineet estää rahalla. hämmästelin Isä-Calhounille.
48
- Jos syntyy ihmislapseksi eikä elämän
aikana joudu likaamaan käsiään eli oppimaan, on syntynyt turhaan, Hank mietti.
- Ei silloin ole oppinut mitään.
- Jos meinasit, että nuo on sinun viimeiset sanat, niin tuo on pintahaava, huomautin. Elämän tarkoitus on oppia se, Jack hilpeili.
- Jokaisen on tehtävä myönnytyksiä,
Hank mutisi.
Kun poimin maasta JAKI-äänenvaimentimella varustetun kiikarikiväärin,
huomasin, että sen peukalonreikätukkiin
oli kaiverrettu sana ?Rosebud?.
- Ihan pöhköä, sanoin.
~
Viimeiset langat solmittiin yhteen Manhattanilla Federal Plaza 26:ssa, Federal
Buildingissa sijainneessa kuulusteluhuoneessa. And lead us not into
temptation, but deliver us from evil.?
- Puhutte paskaa, Hank väitti.
- Teiltä jäi sormenjälkiä ja DNA:ta astioihin Moldenhauerin luokse, myönsin.
- Alleeleja tutkiessaan rikostutkijat havaitsivat, että sinä ja poikasi ette ole sukua.
Terry näytti havahtuvan transsistaan.
Hän oli kuullut kaiken ja manaili isälleen:
- Jumaliste. voisi olla se lopullinen totuus. Calhounilta.
- Sillä meni kuuppa sekaisin. Phil kysyi Hank ?Isä. - Sinä jäät henkiin.
- Ennemmin ?kaikki ei mene kuin elokuvissa. ja kun minä nukuin niin ne tietysti?
- Kunpa lapsi voisi valita, mihin perheeseen se syntyy! Terry huusi isälleen.
- Yksikään ihminen ei ole erehtymätön,
edes Jeesus tai Muhammed eivät olleet,
Hank Calhoun sanoi poikaansa katsellen.
- Tämän piti olla minun eläkekeikka! Kaiken piti sujua ilman hankaluuksia ja ilman
ruumiita!
- Ruumiita alkoi tulla jo ennen keikkaa,
Jack murahti nuivasti.
- Etkö muka ole tuohon ikään mennessä
oppinut, että jos tällaisen vyyhden laita
liikkeelle, niin kuolemiin täytyy aina varautua
Tämä on.
Minä surmasin Zawackin. Mutta. hönkäisin.
- Näin on. Se perkeleen irkku alkoi sössöttää että ?Jumala on tehnyt valinnat
puolestamme?. Vaihdettiin hänet hiljaisuuteen.
- Siis. Oikeastaan pidin häntä
panttivankina.
Hank oli tullut jollakin tasolla järkiinsä
ja halusi ottaa vähän vastuuta tekosistaan.
- Sanoit Ulsterissa isoon ääneen, että käskit Terryn surmata vasikan, Phil muistutti.
- Mutta se ei ollut tunnustus. Phil kysyi.
- Siltä tuo näyttää, Hank vastasi. minä ehdotin.
Hank Calhoun hymähti.
- Onhan se mahdollista. Tuskin syyttäjä uskoo tuota, Phil sanoi.
- Tai valamiehistö.
- Uskokaa minua.
- Tälle luottamukselle ei ole mitään poh-
jaa, Phil tuumasi.
- Kai muistat, että Terry yritti ampua ja
räjäyttää meidät, muistutin.
- Minä pakotin hänet siihen!
- Hah hah. Mitä samaan aikaan
tapahtui muualla?
- Jokin Occupy-liikkeen mielenosoitusko. Sekö veri on sittenkin vettä ja
leipää sakeampaa. Entä miksi Fockin piti kuolla?
- Luulin, että se on kätyri.
- Mutta hänhän oli suunnitelmanne aivot! virkaveli ihmetteli.
- Epäilin Fockia, koska poliisit sulkivat
teitä edessämme.
- Ja syypää olikin Terry?
- Älä turhaan sano sen äpärän nimeä
ääneen. Sinä joudut lopuksi
ikää tiilenpäitä lukemaan, Phil tuimisteli. Phil kysyi huvittuneena. Voihan olla,
että koska näitä hulluja massamurhia on
nykyaikana niin paljon, niin yhden tärkeän
henkilön kuolema voidaan piilottaa joukkomurhaan. Minä hänet
tähän houkuttelin. Ymmärsinkö oikein. Media kiinnittää huomion
laajamittaiseen tapahtumaan, ei yhteen
ainokaiseen uhriin.
49. Terry ei surmannut ketään, joten yrittäkää pitää pojan
rangaistus minimissä.
Kun kuulustelu oli päättynyt, Hank Calhoun sanoi jotakin hyvin outoa:
- Cotton, kaiken takana on aina jotakin
muuta.
- Mitä?
- Itse asiassa, Cotton?
- Niin?
- Ehkä varsinainen keikkakin oli harhautus.
- Kuinka niin. miestä. - Vaikka ei ollakaan samaa verta. Terry ei oikeasti ole vastuussa mistään. Tehän saitte rahat.
- Mutta entä jos todella isot pojat pyysivät minua järkkäämään keikan tietylle
ajankohdalle. Muuttui kertaheitolla järjettömämmäksi kuin Al Qaidan viralliset
vuohennussijat! En enää ikinä ota hommiin kaheleita, joilla on katolilainen perhetausta!
- Et varmasti ota. Se meidän
lahkeissa roikkunut Zawacki, niin, hän oli
epämiellyttävä, pakollinen ja luonnollinen
poistuma.
- Ja otit itse hänen kännykkänsä saaliiksi. - Vai se
väkivallan vastainen marssi Queensissa?
Puhut sekavia.
- Se ammuskelu Empire State Buildingin luona. kuulkaapa. Koko FBI:n huomio oli
keskittynyt meihin. Hänet
surmattiin, koska hän pamahti Jeesuksen
kaveriksi
- Harhautuksen huono puoli on se, että se ei ole
hyökkäys. Sen
pituinen se, Nevvy valehteli.
Mainittakoon tässä yhteydessä, että
Nevvy ei suosi politiikkaa . Herra Calhoun työskenteli
jonkin aikaa Arizonassa sijaitsevassa Pinal
Airparkissa huoltamassa Evergreen Aircraft Maintenance Facilityn eläköityneitä
lentokoneita. Kun ei ollut suurkaupungin valoja.
- Pimeys luonnon helmassa ei ole pelottavaa. Harhauttajan tekemä aktio sitoo
hänen ajankäyttöään ja antaa vastapuolelle
aikaa lyödä harhauttajaa samaan aikaan.
Kiinni jäitte ja se siitä.
50
~
Noutaja-Neville irvisteli kuin Jack Palance, jonka kaksoisolento hän oli. Enemmän kannattaa pelätä pimeitä
ihmisiä, Steve Dillaggio sanoi.
- Myös fennoskandiassa oli ihan hauska
käväistä, mutta kumminkin oma maa on
mansikka, Jack sanoi.
- Mitä omaa tässä on, Steve marisi.
- Se kuuluisa tuulen huuhtoma perse,
jota kumminkin ensimmäisenä tarvitaan,
June nakkasi.. Tai tehdä
tyhjästä, mies väitti.
Mielikuvitukseni laukkasi silti hetken
villihevosena. jolle hän nyrpistää karvaisia sieraimiaan . Hoover, pöydänjalka ja tölkillinen moottoriöljyä.
- Siitä lähtien minun Colt Peacemakerini
ja kotelo ovat olleet ikuisia ystäviä. - Miksi näin tapahtuisi. eikä fiktiivisiä alapääjuttuja, joten tämän tarinan oli
pakko olla tosi.
Olimme muutaman sekunnin hiljaa ja
järkyttyneitä, kunnes älysimme nauraa.
- Me emme sitten ennättäneet Ulsteriin
asti, June Clarke harmitteli hänen ja Steve
Dillaggion puolesta.
- Ette menettäneet mitään, Phil sanoi.
- Siellä ilta pimeni nopeammin, sanoin. - Joskus on tarkoituskin, ettei kukaan tule tietämään harhautuksen syytä.
- Oli niin tai näin, sanoin. Burke, kaikki Eliot Nessin
kolme vaimoa, vyötiäinen nimeltä Precious, Edgar J. Neville
oli juuri kertonut Max Salosen baarissa
vasikannahkaisen kainalokotelonsa tarinan, johon liittyivät yksisilmäinen korealainen kokki Ji-Hwan ?Butcher. Park,
irlantilainen korruptoitunut poliisimies
Doc ?Shitface. Evergreen myös
osti entisen CIA:n laivaston Air American.
Pudistelin päätäni turhan pitkälle meneville johdatuksille ja villien ajatusteni
laukka muuttui vanhan kaakin löntystelyksi.
- En oikein usko, totesin noustessani
tuolilta.
- Jos näin oli, et tule saamaan sitä ikinä
selville, Calhoun sanoi. Phil huokaisi.
- Jotta yksi uhreista vie asioita mukanaan hautaan, jotta lisää ihmisiä ei kuole
tiedoista johtuvissa mellakoissa. Evergreen International
Airlines syntyi 1970-luvulla CIA:n Pacific
Corporationin ja Intermountain Airlinesin
yhteensulautumisesta. Yhteiskuntarauha säilyy.
- Olet aika täynnä paskapuhetta, hörähdin. - Pankkikeikka salaliiton lumeena ei
kuulosta uskottavalta.
- Ja näinä aikoina koulu- tai ostariammuskelijoita on helppo löytää
oli joskus
. Dorn kysäisi. Tulee ulos heti.
Phil palautui juttelemaan tapauksestamme:
- FBI:lle tuli ainakin ylimääräisiä kuluja.
- Kyllä, nyökkäsin. helppo yhtyä
tuuriaddiktin ominaisuudessa.
- Mitä mieltä olet niistä Hank Calhounin
harhautusjorinoista. - Ne tarinat vain pidetään
poissa medialta.
- Obamalla nyt on Salaista Palveluakin
isompia suojelijoita, Phil muistutti.
Kuulin, kuinka veteraani harjastukka
Neville opetti juuri Jack Harmaa kuin Gkisälliä:
- Yritä muistaa aamulla tämä?
- Mikä?
- Teoria: raaka kananmuna, hedelmäsokeria, hienoa konjakkia ja mahdollisesti myös kermaa ja oksetukseen auttavaa
inkivääriä. - Mitä omaa meillä on. - Toivottavasti Tom
Quillin satelliittivaunun tuhoa ei napata
palkoistamme.
- He siis jäivät kiinni, koska Hank Calhoun ei antanut pojalle viikkorahaa, Jack
Harma hymähti.
- Perhearvot kunniaan, Dorn naurahti.
- Terryn kuulustelun perusteella Hank
oli sellainen nöyryyttäjä ja orjuuttaja, että
ei ihme että vaimo kävi vieraissa, Steve
Dillaggio tuumasi. Sanoitukseen ?my life is a mess. Phil kysäisi minulta
hiljaisella äänellä. - Aina voi olla varoittavana esimerkkinä.
- Muista antaa lapsellesi rahaa tai käry
käy, Jack tuumasi. Kiinalaiset vierastyöläiset rakensivat meille rautatien. Jukebox soitti Robbie
Williamsin kappaletta ?Strong?. Hän
tarkoitti ruumiin kuolinajan ja -syyn arviointia. tietysti hyvin harvoin . Sekoitetaan tehosekoittimessa.
Kun saat sen pysymään vatsassa, sen jälkeen pysyy mikä tahansa.
Yskähdin:
- Mutta tämä on käytäntö: raaka, pilaantunut kananmuna, tavallista sokeria,
kehnoa viskilikööriä, hapan maitotilkka.
Sekoitetaan haarukalla. ensimmäistä kertaa??. Esimerkiksi Obama on yritetty salamurhata niin
monta kertaa että olen jo seonnut laskuissa, muistelin. - Lievästi outoja, vai
mitä?
- Olivat, mutta kyllähän me tiedämme,
että ei kaikkea kaikille kerrota. - Hyödytön tapaus.
- Kukaan ei ole hyödytön, June Clarke
muistutti. Nuori poliisimies alkoi innoissaan
potkia ruumista, koska luuli, että se on
51. - Tai tässä tapauksessa
oppipojalle.
Neville tarttui termiin ja muisteli erästä
mennyttä tapahtumaa:
- Nuori keltanokka ja hänen vanhempi
virkaveljensä saapuivat rikospaikalle.
Aloittelijaa kouluttava poliisimies näki
ruumiin ja kertoi, että tämähän on tunnettu
sutenööri, naistenhakkaaja ja paskiainen.
Kysyi sitten noviisipoliisilta, että ?Haluaisitko sinä. Alkuperäisasukkaat intiaanit
pantiin pykäämään pystyyn pilvenpiirtäjät.
Vapauden patsas tuli ranskalaisilta.
- Kulttuurien flipperi, jossa kuulat törmäilevät, Jack heitti.
- Tarvitsemme elämänviisauksien sulatusuunin, Neville jakeli järkevyyttä.
- New York ei ole lasinpuhaltajan sulatusuuni, vaan lompakonpuhaltajan, nakkasin.
Maxilla oli reilusti väkeä ja puheensorina oli tauotonta
Tätä synttärikakkuani sitten nakersin
aamiaiseksi Sierra Nevada Pale Ale -pullollisen kera.
Aamu ei ollut normaalilla mittapuulla
mikään paras mahdollinen, mutta FBI:n
erikoisagentti Jerry Cottonille se oli täydellinen.
LOPPU
Kustantaja: MM-Kustannus ky Juntunen
Hintantie 25 B2, 90450 OULU
Yhteys Cottoniin / MM-kustannus:
040 5317338, 0400 285192
fax: (08) 334989, jerrycotton@jcotton.com
nettisivut: www.jcotton.com
tilaukset: 044 5350360
mainokset: 0400 285192
painopaikka: Tornion kirjapaino
Vastaava toimittaja: Timo Juntunen
Translated by: T. Kakka.
Purskahdin nauramaan niin että viski
tuli ulos nenästäni.
Viivyimme Maxilla pilkkuun saakka ja
vähän ylikin. Surkka
Copyright Bastei-Verlag, Gustav H. Hähähähä!
- Kun ruumiin kunto huomattiin, esittikö
poliisipäällikkö eriävän mielipiteen. maan tapa. Jack
uteli.
- Kyllä. Matkan hissistä kotiovelle suoritin kontaten.
Nukahdin vällyjen väliin ja vaivuin
unessa puun ja kuoren väliin kuin nyhäju52
mi eli anobium nitidum.
Kun vapaapäivän aamuhorteessa kävin
tyhjentämässä alakerran postilaatikkoni,
havaitsin, ettei merkkipäiväni ollutkaan
mennyt ohi aivan huomiotta. - Etenkin kirjallisuuden.
- Vastalause, herra juomari, Max sanoi
ja täytti lasimme.
- Niinhän se on, että politiikkaan, armeijaan ja kirkon palvelukseen hakeutuu
henkisiä pikkulapsia, Jack väitti.
- Kuten myös liittovaltion virkamiehiksi, Phil muistutti.
Lewis Dorn oli ollut pitkään hiljaa ja nyt
hän sanoi pokerinaamalla:
- Pissi. www.bastei.de. Esimerkiksi uskonto ja politiikka ovat skeidanhajua samasta lehmänläjästä, Neville totesi.
- Lisäisin listaan vielä matematiikan,
Steve sanoi.
- Myös melkein kaikki tieteet, June lisäsi.
- Ja taiteet, huomautin. Lübbe,
ISSN 1458-1515
Bergish Gladbach, Germany. Postilaatikkoon oli ujutettu osittain rullalle kääritty
pizza, johon koko osastomme väki tarkastaja High mukaan lukien oli kirjaillut
onnentoivotuksen ja nimensä salamiviipaleilla, mozzarellalla, kinkkusuikaleilla,
ananaspaloilla, simpukoilla ja katkaravuilla. Havaitsin jälleen kerran, että
toisinaan pikkutunneilla jokin mystinen
voima kohottaa asfaltista esiin jalankulkijoille tarkoitettuja hidastustöyssyjä, mutta
niitä ei vain selvin päin huomaa.
Apartment-taloni eteen pääsin taksilla,
ala-aulan läpi ja aulavahti Nick Chalmersin ohi seinästä tukea ottaen. Mutta niinhän sitä sanotaan, että
mielipiteet on kuin persereikiä, jokaisella
on sellainen
Hän ei ha53
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Tienhaara oli
maastonyppylällä, josta hän näki suurim-
a.3
os
llut kaupu
Kuo
nk
6
6
i(
9
/1
man osan kaupungista.
Toiset odottelivat Ropperin paluuta hermostuneina tupakoiden.
- Joko me viemme hänetkin kellariin?
kysyi Faddisi tohtoria osoittaen.
- Emme vie, ravisti Trooger tarmokkaasti päätään. Meteorologinen asema oli
vain seitsemän mailin päässä Brundachen
keskustasta, joten se jäi sheriffin suunnitteleman varmistusrenkaan sisäpuolelle.
Jack Ropper pääsi siis esteittä valtatiellä.
Siellä hän pysäköi lähimmän sivutien
suulle ja jäi tarkkailemaan Brundachesta valuvaa pakolaisvirtaa. Vai mitä,
herra professori?
Baker puristi huulensa yhteen. Hän vaikutti ulkoisesti masentuneelta, mutta todellisuudessa hän mietti kirkkain aivoin
mahdollisuuksia tilanteen selvittämiseksi.
Niitä oli paljon, mutta hän törmäsi aina
samaan esteeseen: omaan perheeseensä,
joka oli gangsterien vankina. - Joku voi soittaa ja silloin
on parasta, että hän vastaa itse. Pelastit perheesi, ja oman henkesi.
Jack Ropper lähti tutkimaan tilannetta
kaupungista johtavalla tiellä, muut jäivät
odottamaan. 21
JC
Jerry Cotton 21 / 1966
)
H
yvin runoiltu, professori, kehaisi
Trooger taputellen tohtoria olalle.
- Sinä olet järkevä veikko, professori, valmis yhteistyöhön viisaampiesi
kanssa
Jeparit
vilkuttavat pysähtymisvaloa.
Slim Trooger totteli vastahakoisesti.
Hän ei olisi halunnut hetkeksikään luovuttaa päällikkyyttä, mutta nyt oli tilanne
livahtanut hetkeksi hänen hallinnastaan.
Ropper poltteli rauhallisesti savuketta ja
veivasi ikkunan alas.
- Mikä hätänä. Nopeusrajoituksista ei tarvitse
nyt välittää.
- Mikä juhla...
- Hautajaiset. Eikö sieltä sitten saisi tulla.
Kielletty ajosuunta vai?
- Ettekö nähnyt tiesulkua. Nyt lähdettiin. Mitä
pirua nyt tehdään.
- Anna minun hoitaa munaukseni, rauhoitti Ropper. Ottakaa
tarpeeksi tulilankaa. Onko koko kylä
lähtenyt kevätretkelle?
- Miten te tänne olette päässyt! Mistä
oikein tulette?
Ropper viittasi suurpiirteisesti olkansa
ylu.
- Tuolta. Ajakaa ainakin
54
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. - Hiton hiljaista täällä. lunnut asettaa vaimonsa ja lastensa henkeä
vaaraan niin kauan kuin Brundachen asukkaita uhkasi vain rahojen menettäminen.
Parikymmentä pitkäveteistä minuuttia
siirtyi menneisyyteen ennen kuin Jack
Ropper palasi vakoilumatkaltaan.
- Selvä on, pojat. Me
olimme välillä metsässä linnunlaulua kuuntelemassa. tiukkasi konstaapeli.
- Emme, ihmetteli Ropper. Ja sitten pankin eteen
odottamaan minua.
- Dynamiittia ja tulilankaa... Koko kaupunki voi joutua
hautaan. Käskynjako oli tehokas:
- Dick, sinä menet Robbyn ja PiippuJoen kanssa hankkimaan dynamiittia.
Kaupungissa on kaksi rautakauppaa Washingtoninkadun varrella. Moottori hilpeästi kehräten
laskeutui auto vuoritietä laaksoon, kohti
saalista, joka sai Troogerin hieromaan tyytyväisenä käsiään. Maa tärisee pian. Siellä pitäisi olla sellainen lukko, että
Tom avaa sen aivastamalla. Ainoa harmi oli kiire.
Olisipa ollut tunti enemmän aikaa kaupungin tyhjentämiseen.
Laitakaupungin ensimmäisten talojen
kohdalla loikkasi Troogerin sydän kurkkuun. - Ei niitä ainakaan pari tuntia sitten ollut missään. Tehän tunnette Brundachen dollaripösöt. kai nalleja
myös...
- Totta hitossa! Alkakaa vetää.
He lähtivät ja päiväkäsky jatkui:
- Jack ja Tom, te hoidatte postitoimiston. Viimeinen auto tuli kaupungista jo viisi minuuttia sitten.
Trooger loikkasi alas pöydältä, jonka
reunalla oli heilutellut jalkojaan. Ja voileipiä haukkaamassa.
Virkatakkinen nyökytteli kärsimättömästi.
- Hyvä on. Ja
kellaria. Aiotteko jäädä kaupunkiin?
- Emme.
- Ettekä olisi saaneet lupaa jäädäkään.
Painakaa nasta lautaan kun ajattel kaupungin läpi. Boose ja Faddisi, te tyhjennätte
kultasepänliikkeet ja rikkaimmat yksityisasunnot. Meillä on tästä hetkestä alkaen
neljäkymmentäviisi minuuttia aikaa. Poliisin partioauto ajoi heitä vastaan.
- Sinä toheloit, Jack! Viimeinen auto ei
ollut vielä lähtenytkään kaupungista. - Ja paina jarrua. Niiden varastosta saatte kaikki mitä tarvitaan. Sen
kuluttua on jokaisen oltava takaisin täällä.
Joka ei ole, jää ilman osinkoa.
Jack Ropper ja Letti-Tom tulivat Troogerin autoon. Ja Lonnigan,
sinä jäät tänne vartioimaan professoria. hän kysyi virkatakkiselta
ja
55
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Täytyy lähteä
järjestämän vesihuoltoa tänne. Hei!... Pankin oman hälytyskellon Trooger
murskasi parilla laukauksella.
- Joku voi kuulla, hätäili Snyder.
- Mutta dynamiittipaukku ei kuulu, ärähti Trooger. Taas menee minuutteja hukkaan.
Tomin kavutessa kadulle olivat Snyder,
Robby ja Piippu-Joe jo rautakaupan varastossa. kymmenen mailin päähän kaupungista.
- Mennään, mennään, myönteli Ropper
ja Trooger polkaisi himokkaasti auton liikkeelle. Ja pidä
kiirettä. Partioauto jätti kaupungin toiseen
suuntaan.
Letti-Tom huokasi helpotuksesta takaistuimella.
- Toivottavasti he häipyvät kaupungista.
- Se nähdään pian, murahti Trooger ja
polkaisi jarrua. He olivat valmiita murtamaan
isommankin kaupungin jokaisen laatikon.
Todellisuudessa he mursivat vain itselleen
tietä vankilaan.
Slim Trooger marssi hermostuneena pankin edustalla, kun työkalulasti vihdoin tuli
perille. Painu sen katolle tutkimaan tilannetta. Troogerin teki mieli iskeä kyhnysteleviä apulaisiaan nenään, mutta siihenkin olisi haaskautunut kallista aikaa. Siellä hän
pysähtyi hetkeksi ja sytytti sikarin.
Hän oli tehnyt sen! Hän oli miehineen
pankissa eikä kymmenen mailin säteella
ollut ainoatakaan häiritsijää.
Troogerin mieleen kohosi kiihoittava
kysymys. Sieltä näet monta mailia. - Täällä on melkein samanlaista kuin
Ranskassa syksyllä 1945. Hän nauroi sille niin, että oli
pudottaa dynamiittilaatikon varpailleen.
Piippu-Joen murtaessa kassakonetta
raahasi Robby autoon sylillisen sorkkarautoja. - Tuossa on kaksikerroksinen talo. Millä ihmeellä
sinä olet saanut koko kansan tänne.
- Levitin huhua, että täällä sataa taivaasta mannaa ja dollareita.
Kersantin käsi osoitti loputtomia autorivejä, jotka täyttivät kaikki läheiset pellon
ja niityt.
- Kolmetuhattakin on paljon väkeä yhdessä kasassa.
- Mukava nähdä heidät yhdellä silmäyksellä, myönsi Bolster.
- Hyvä että tämä tapahtui Brundachessa.
Jos joku rannikon isoista kaupungeista olisi jouduttu evakuoimaan, gangsterit räjäyttäisivät nyt siellä pankkiholveihin reikiä.
- Sitä vaaraa ei meillä ole. - Sinä saat istua sen päällä äänenvaimentajana.
Potkien lasipaloja tieltään työntyi Slim
Trooger sisälle pankkisaliin. Sekuntiviisari tuntui lentävän. Paljonko holveissa oli rahaa!
Jos ei täytä miljoonaa, niin muutama satatuhatta joka tapauksessa.
Pian ne olisivat hänen.
p
- Hei, Rack! tervehti Crease Howard,
harmaatukkainen kersantti naapurikaupungista. Vasta kantaessaan dynamiittia,
tulilankavyyhtejä ja nallilaatikoita autoon
he huomasivat kassakoneen.
- Pitäisi avata tuokin, mutisi Piippu-Joe.
- Että saisi pistää sinne maksun tavaroista, keksi Snyder omaksikin ihmeekseen
sutkautuksen. Hän nieli raivonsa.
Pankin ikkunoita suojasivat ristikot,
mutta Piippu-Joen ähkittyä hetken sorkkaraudan varressa, ei niistä ollut haittaa.
Poliisilaitoksella tosin rämisi hälytyskel-
lo, mutta sitä ei ollut kukaan kuulemassa. Snyder heilutti raskasta kankea,
lukot lensivät ovilta kuin kärpäset lätkää
pakoon
Toivottovasti sheriffi ei kuulisi lähdöstä eikä toimittaisi ketään hänen
peräänsä.
p
Kuusi minuuttia ja kaksi räjähdystä, ne
tarvittiin ennen kuin Slim Trooger pääsi
ihailemaan pankkiholvin ovea.
Brundachen pankkitalo oli rakennettu
viime vuosisadalla, joten sen kassakaapin
turvallisuuden takaamiseksi oli käytetty
enemmän kiveä ja terästä kuin järkeä. Tuonne päin.
Haalaripukuinen mies jäi seisomaan
neuvottomana paikalleen. Minulla on mökki tuossa lähellä
sivutien varressa. Poliisien oli lopulta pakotettava
puoliväkisin isä lähteämään kaupungista.
Billy oli luultavasti lähtenyt jo aikaisemmin jonkun muun kyydissä.
Evakuointipaikalla oli Tim Brackson
jatkanut poikansa etsintää. Ovi tuijotti ilmeettömästi
takaisin. Hänelle saattoi tarjota sadun.
- Olisin vain sanonut Rackille, että käyn
hakemassa mökiltäni vähän vaatteita ja
ruokaa. Katse vaelsi
automeren yli tavoittamatta sieltä kiinnekohtaa. Sheriffi on vanha luokkatoverini.
- Menkää pois, mutta pysykää viiden
mailin päässä kaupungista, lupasi hyväuskoinen kersantti. Tie taittaa vuorille
jo mailin päässä. Kukaan ei ollut nähnyt Billyä.
Isän kiihtyneissä aivoissa kuvasteli vain
yksi mahdollisuus: Billy oli jäänyt kaupunkiin, jonka maanjäristys saattoi luhistaa milloin tahansa.
Minun on päästävä hakemaan häntä, takoi Tim Bracksonin ajatuksissa. Tim Bracksonin aivoissa vasaroi
vain yksi ajatus: Missä on Billy, missä on
minun poikani. Pankki suojeli vähäisiä rahojaan kuin Saharan
halki taivaltava viimeistä olutpulloaan.
He kunnioittivat holvin ovea hetken
hiljaisuudella. Mutta Billy oli kadonnut.
Naapuritkaan eivät tietäneet hänestä mitään. Hän oli jättänyt työpaikkansa heti suurhälytyksestä
kuultuaan ja ajanut kotiin noutamaan poikaansa, jonka piti lääkärin käskystä viettää
päivä sisällä. Heti mäen alla.
Mäen alle ehdittyään Tim Brackson ei
ajatellut hetkeäkään kääntyä vuoritielle.
Nasta laudassa hän ajoi suoraan kohti
kaupunkia. Minä menen
kaupunkiin, vaikka kuka yrittäisi estää.
Hän katseli tutkien ympärilleen. Ainoatakaan Brundachen omaa poliisia ei ollut
näkyvissä, vain tämä vieras kersantti. Sen synkissä, kulmikkaissa piirteissä oli jähmeää vihamielisyyttä. Trooger nosti kätensä uumille ja mittaili ovea
siristynein silmin kuin kehän vastapäiseen
nurkkaan ilmestynyttä vastustajaa. Turhaan. - Lähemmäs ette saa ajaa.
- Ei ole aikomuskaan. Missä
saamarissa se poika piileskelee!
Tim Brackson oli poikansa takia vuoroin
vihainen, vuoroin hätääntynyt. Dick
Snyder läähätti kuin Niilin yliuinnin voit-
56
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. pidä peukaloa pystyssä Brundachen puolesta.
Tuskin sheriffi oli ehtinyt häipyä autorivin taakse, kun kersantti tunsi jonkun
nykivän hihaansa.
- Anteeksi, kersantti, oletteko nähnyt
sheriffi Bolsteria?
- Lähti tästä minuutti sitten. Hän pureskeli
hermostuneena alahuultaan. Raskas ovi sulki tien kellariin, siellä esti toinen
teräsluukku pääsyn peremmälle ja vasta
sen takana oli holvin paksu teräsovi. Mitä Mary sanoo matkalta
palattuaan, jos Billy on hukassa. Minun on
lähdettävä etsimään Billyä
Noin typerän vastustajan he nitistäisivät helposti.
Trooger pyyhkäisi otsalta poskelle tipahtaneen hikipisaran takinhihaansa. Se muistutti
pölynimurin surinaa, mutta siihen sekaantui outoja kurahduksia, kuin koneen vatsahapot eivät olisi oikein toimineet.
Trooger veti ensin päänsä tiukemmin
hartioitten väliin. Salin toisessa päässä oli joku potkaissut paperikorin nurin. Lattialla oli betonimöhkäleitä ja kuoppia.
Trooger ja Joe varoivat niitä kuin ainakin
miehet, jotka tietävät, että pienikin rapina
voi joskus aiheuttaa hautajaiset. Snyder ja
Robby jäivät odottamaan.
Räjäytetyt ovet olivat hankala este. Sydän oli
jyskyttää kylkiluut hajalle, kun hän paiskautui polvilleen Joen viereen.
Pari hiljaista sekuntia, Troogerin sydän
ehti vähän rauhoittua, ja uusi rasahdus.
Lähellä! Kirjoituspöydän luona, vain kolmen metrin päässä tiskistä. Joku teki heistä törkeää pilaa.
Raivon kiehuessa hermoissaan nosti
Trooger pistoolin ja koukisti etusormeaan konemaisin nykäyksin kunnes iskuri
ei enää tavannut nallia. Piippu-Joe
kohottautui ja tyhjensi täyden lippaan
pöydän suuntaan. Etenkin Troogeria raivostutti vihollisen näkymättömyys. Joku
oli kytkenyt sähköisen kirjanpitokoneen
käyntiin. Trooger oli huutaa kauhusta
saadessaan salin halki juostessaan tuulen
tuoman paperin kasvoilleen. Vain joka viides sekunti toistuva
57
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Se haki kainalokotelosta
pistoolin. Ylemmän oven jätteiden luona he
pysähtyivät kuuntelemaan.
Veri pysähtyi hetkeksi Piippu-Joen suonissa. Ja nyt
konttasi joku papereiden seassa! Kylmä
hymy vääntyi kummankin gangsterin
kasvoille. Joe puraisi
piipun tiukemmin hampaittensa väliin,
polkaisi kaksitahtiset aivonsa käyntiin ja
vyörytti sadankahdenkymmenen kilon
elopainonsa hyökkäykseen. Hetken
mietittyään hän antoi pistoolinsa piippua
heilauttaen rynnäkkömerkin. Vasta hetken vapistuaan
hän uskalsi kurkistaa tiskin reunan yli.
Outo surahtelija oli sivupöydällä. Hän jähmettyi
taas kuuntelemaan. Sitten lähti Troogerin
käsi liikkeelle. Holvin ovea katsellessaan
hän koki elämänsä suurimman taidenautinnon.
Trooger oli juuri selviämässä lumouksestaan, kun ylhäältä kuului narahdus.
Joku avasi oven tai hiekka narskahti puolipohjan ja lattiakiveyksen välissä.
Pölyn ja hien peittämät kasvot jähmettyivät liikkumattomiksi. Porras
portaalta he lähestyivät hitaasti pankkisalia. Muut
nyökyttivät. Taistelivatko he kummitusta
vastaan. Sormea heilauttaen määräsi
Trooger Piippu-Joen mukaansa. Troo-
ger lähetti pari nikkeliluotia tulitueksi.
Ne särkivät ikkunan salin toisessa päässä.
Ristiveto hajoitti kaatuneen paperikorin sisältöä. Korvalehdet kääntyivät epäluuloisina eteenpäin kuin valmiina
kohtaamaan jonkun uuden pirullisuuden.
Ja ällistyttävä ääni olikin. Lipas oli tyhjä.
Jokainen laukaus osui koneeseen, mutta
se jatkoi siitä huolimatta hilpeää surinaansa. Hän juoksi
niska kyyryssä pitkän tiskin taakse. Sormi kohosi huulille. Mikään ei kertonut
hänen osuneen, ei ruumiin tömähdystä,
ei kirousta, ei avunhuutoa, ei pakenevien
askelten lätinää.
Gangsterit tuijottivat silmät pyöreinä
toisiaan. Vain IrokeesiRobby nosti nenäänsä kuin preerialla tuulta haisteleva esi-isä. tanut virtahepo. Muuta selitystä
hän ei keksinyt kahahdukselle
Palaneen ihon tuoksu
sekaantui dynamiitin hajuun.
Suora huuto ja kiroukset vaihtelivat
Troogerin huulilla. Ison miehen oli liikuttava siellä niska
kyyryssä.
Kolmesataa numeroitua lokeroa täytti
holvin seinistä suurimaan osan. Koneen itsepäisyys
kuohutti Troogeria niin, että hän unohti
kaiken varovaisuuden ja loikkasi tiskin
yli. Panos oli nyt puolta pienempi,
mutta se oli riittänyt heittämään oven selälleen. Se oli pitkä, mutta matala. Siellä se häämötti kuin laiva
sumussa. Se
ei mykistynyt vieläkään. Trooger tarttui ehjänä
säilyneeseen alimpaan kädensijaan kiskaistakseen oven selälleen.
Epäinhimillinen kauhunhuuto pysäytti
muut portaille.
Trooger ei ollut ahneuksissaan muistanut räjähdyksen voimaa. Neljät hätäiset askeleet portaissa, neljä räjähdyksen odotukseen avautunutta suuta, kumea jyrähdys ja
savupilvi. Hän kohotti jalkansa raivokkaaseen
potkuun. Kutittelija rapsutti jo reittä.
Trooger tuijotti monen pitkän sekunnin
ajan pientä karvaista naamaa ennen kuin
hän tajusi katselevansa iloista simpanssia. Kaksin käsin pöydän reunaan tarttuen
hän romautti kirjanpitokoneen lattialle. Lokerot
olivat kolmea kokoa, suurimmatkin vain
58
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Sitten he kiirehtivät toisiaan tyrkkien
saliin odottamaan räjähdystä.
Sekunnit venyivät odottaessa kuin veto
olisi vähitellen loppunut kellosta ja aika
käynyt hitaammaksi. Koko kämmenpohja ja
sormien sisäpuolen nahka oli kärähtänyt.
- Avaa se! hän karjui välillä Snyderille.
Vaikka Piippu-Joekin tuli avuksi ei ovi
liikahtanutkaan. Nyt mittasi kuitenkin
sytytyslangan Snyder. Joe seurasi.
Kolmen minuutin työn jälkeen oli panos paikallaan. Trooger potkaisi
johdon paikaltaan, mutta saatanallinen
kone surahti vielä senkin jälkeen pari kertaa. Joku raapi takaa hänen säärtään.
Puolittain kauhusta halvaantuneena hän
käänsi hitaasti niskaansa. ylimääräinen korahdus kertoi sen sisusten
saamasta vammasta. Hän alkoi vähitellen ymmärtää miksi
monet vastustivat niin tiukasti verojen
määräämistä automaattikoneiden avulla.
Nehän ovat verottajaakin pirullisempia.
- Tule esiin sieltä! hän karjaisi.
Huuto ei tehonnut.
Ja sitten pelko oli tappaa Troogerin.
Sydän muuttui äkkiä jääpalaksi ja lopetti
lyöntinsä. Pistävä, raskas savupilvi vyöryi
portaita ylös.
Malttamatta kunnolla odottaa sen haihtumista ryntäsi Trooger alas. Se oli kuumentanut kädensijan. Trooger itse
mittasi sytytyslangan ja tuikkasi siihen tulen. Simpanssi ei jäänyt odottamaan
sitä, vaan loikkasi pöydälle, sieltä toiselle
pöydälle ja häipyi särkyneestä ikkunasta
kadulle ja takaisin kohti Sam Hawkinsin
lemmikkieläinkauppaa.
- Se oli serkkupoika, hörähti Piippu-Joe.
- Sinun serkkusi eikä minun.
- Sinuahan se tervehti.
Trooger kääntyi puhisten ja harppoi takaisin kellarikerrokseen. Hän köhi ja
huitoi vasemmalla kädellä savua kasvojensa edestä. Holvin ovi oli vääntynyt auki,
mutta vain raolleen. Pitkät eristysnauhaliuskat
kiinnittivät sen holvin oveen. Räjähdys oli niin
voimakas, että lattia tuntui romahtavan
kellariin. Räjähdys oli vääntänyt
saranoita.
- Se tarvitsee uuden tömäyksen.
Näytelmä toistui. Holviin olisi voinut ajaa vaikka
pienella autolla
Hän vain ähki hiljaa.
Kipu oli niin valtava, että se teki hänet
melkein tunnottomaksi. Työntäen
olkapäänsä kaapin kulman alle kohotti
Snyder sitä kuin raskas nosturi. Pankin omat rahat olivat sen sisällä.
Suurin osa saaliista oli vielä kaukana heidän sormistaan.
- Räjäytetäänkö se täällä auki. Hiljaisuus hallitsi
hetken pankkisalia, sillä kukaan ei halunnut lausua ääneen kaikkien yhteistä
ajatusta. Ja sitten laskeutui
armollinen tajuttomuus hänen ylleen.
- Molemmet reidet murskana, puhui
Trooger hiljaa. Täällä on
sellainenkin.
Trooger työntyi holviin riiputtaen palanutta kättä velttona sivullaan. Troogerkin tarjosi oikean kätensä avuksi teräskaapin heilauttamiseksi kynnyksen yli.
Rajuimmin ponnisteli Snyder. Troogerin vain ähkiessä kivusta ryhtyivät muut työhön. Sitä ei ollut tapahtunut
kolmeen vuoteen, ei edes Joen hääyönä.
Siitä avioeroon johtanut riitakin oli syntynyt. Toisten
rynnätessä avuksi he olivat vain tiellä ja
kaappi rysähti takaisin.
Piippu-Joe nielaisi palan kurkustaan,
Robby käänsi intiaaniverestään huolimatta
katseensa muualle ja Trooger oli vähällä
tyhjentää mahalaukkunsa suun kautta.
Parhaiten hallitsi itsensä Snyder, vaikka
kassakaappi makasi hänen murtuneitten
reisiensä päällä. Lokerot lensivät helposti auki. Hän katseli
otsa rypyssä raskasta kaappia. - Se on
saatava ulos ja räjäytettävä vasta sitten.
Ohimosuonet pullistelivat lyijykynän
vahvuisina Snyderin ja Piippu-Joen ponnistellessa kaapin kimpussa. kysyi
Robby.
- Paineaaltio lyö seinistä takaisin ja
junttaa oven kiinni, totesi Trooger. Rahaa, osakkeita,
jalokiviä, helminauhoja, velkakirjoja, vanhoja perhearkistoja, vaarallisia rakkauskirjeitä, paljon pelkkää jätepaperia, mutta
suurimmaksi osaksi arvokasta tavaraa.
Nähdessään dollarinippujen putoilevan
säkkiin innostui Joe hetkeksi niin, että otti
piipun suustaan. Parilla iskulla
upposivat sorkkaraudan hampaat metallikannen taakse, sitten raju vääntö ja lokero
lensi ulos kuin kulkumies keskikaupungin
ravintolasta.
Snyder piti levällään suurta säkkiä, johon
Piippu-Joe ja Robby tyhjensivät lokerolippaan toisensa jälkeen. Heidän häränvoimansa riittivät vierittämään sen ulos
holvista. Vaimo ei hyväksynyt miestä, joka lemmiskeli maissintähkäpiippu hampaissaan.
Hiki valui neljältä otsalta, muilla kuumana, Troogerilla kylminä tuskanpisaroina.
- Mitä kassakaapille tehdään. puolen metrin levyisiä. Se oli yllätys. Robby oli sillä välin hakenut
avuksi pari järeää lankkua, joita myöten
kaappi oli helppo työntää portaita ylös
pankkisaliin.
Viimeisenä esteenä oli kynnys. Se jysähti hänen reisiensä päälle.
Murtuvan luun räsähdys kajahti hetkeä
ennen kuin Snyderin hyytävä kirous.
Hetken hän kamppaili tajunnan rajamailla, mutta sitten kiskoi raaka voima
hermot takaisin toimintaan. Hän kannatti yksinään kaapin toista sivua, siirsi
oikeaa jalkaansa parantaakseen otettaan,
astui lattialle jääneen sorkkaraudan päälle,
horjahti, menetti otteensa ja kaatui kaapin
alle. Lopulta Robby paadutti mielensä
ja kielensä:
- Kun poliisit saavat hänet hereille, he
tietävät viidessä minuutissa kaiken.
59
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. - Meidän täytyy jättää hänet tänne.
Muut nyökyttelivät
Romanssi metsästysmajalla, G-mies kesyttää
vuoren hurjan immen.
- Suu kiinni tai G-mies kesyttää toisen
G-miehen.
Kättä särki, reittä vihloi ja jano ahdisti
kurkkua. Olisin mielelläni
vaihtanut paikkaa Philin kanssa, mutta en
uskaltanut ajaa käsi siteessä vuoristotiellä.
Omaa henkeäni en halunnut suojella, mutta sähkötuolin hoitajat eivät pidä siitä, että
heidän asiakkaistaan huolehditaan liikenneonnettomuuksien avulla.
- Ajamme suoraan piirituomarin luo,
päätti Phil. Hän oli kai ensimmäistä
kertaa eläessään miehen polvella. - Sitä minäkin pelkään, myönsi Trooger.
- Paras ettei hän jää kertomaan, ärähti
Piippu-Joe. - Tai kyllä sen
tietää. Suutelihan hän sinua niin hellästi ja...
tarkoitin että jos emme puhuisi mitään
siitä, että hän täräytti sinua haulikolla.
- Silloin puhuu Steeby. Naapurikaupungissa on parempi sairaalakin. Meidän on otet-
tava molemmat mukaan. Tietysti se olisi löytynyt,
jos meillä olisi ollut enemmän aikaa tai jos
Steeby olisi osoittanut halua yhteistyöhön.
Ainoa mahdollisuus oli se synkkä lastaussuunnitelma, jota olin koko ajan yrittänyt karkoittaa mielestäni. Sen
päättelin huokauksien auvokkuudesta.
Phil löysi oikotien, joka vei meidät nopeasti kreivikunnan pääkaupunkiin. Yritä löytää heidän autonsa.
Phil kierteli hetken majan ympäri, mutta palasi alakuloisesti käsiään levitellen.
Auto oli joko alampana jonkun sivupolun
varressa tai sitten se oli naamioitu huolellisesti metsään. Ei rietastella, noita!
Se ei ollut ohje Philille, vaan Linda
Carellille, joka kyhnytti itseään sopimattomasti sylissäni. Siellä saat
kunnon laastaria reikiisi.
- Viskiä minä kaipaan ja pari päänsärkytablettia. Kaappi on saatava auki!
Se oli ainoa muistopuhe, joka pidettiin
Dick Snyderin ruumiin äärellä.
p
- Ja mitä nyt. Se oli merkki: hoida sinä hänet.
Trooger ei vastannut, mutta hän otti pistoolin esille ja alkoi täyttää lipasta. En ollut leikinlaskutuulella. Joe ja
Robber kääntyivät hetkeksi selin.
He tiesivät laukauksen tulevan, mutta
silti se hätkähdytti heitä.
- Töihin, pojat. Ja Jaguarissa oli
tilaa vain kolmelle, kolmaskin istuin ahdas.
- Jätämmekö naisen tänne. Phil asettui
ohjauspyörän ääreen, Steeby hänen vierelleen ja minä majoituin varaistuimelle
Linda Carell sylissäni. Sinä määräät tietysti minut vanginkuljettajaksi, jotta voisit itse jäädä tänne
lemmiskelemään Linda-tädin kanssa. Hän otti jo toisen kerran samana päivänä piipun suustaan ja osoitti Troogeria. Emme voi sitoa häntä ja ilman
köysiä hän livistää.
- Jos unohtaisimme hänen pahat tekonsa. Phil
huomasi sen ja ryhtyi vakavissaan miettimään mitä meidän olisi tehtävä.
Carter Steebylla oli reikä kädessään, joten hänet oli saatava nopeasti lääkärin luo.
Toisaalta tuntui sopimattomalta jättää nainen yksinään vuoristoon. kysyi Phil.
- Ei käy. - Meidän ei kannata tehdä matkaa Brundachen kautta. Yhdysvaltain tuomioistuimien aluejaoitus
noudattaa vielä ikivanhaa englantilaista
kreivikuntajakoa, vaikka kreiveillä ei ole
mitään tekemistä alueitten kanssa.
Matkan varrella näimme poliisiauton
tien laidassa, mutta se laski meidät pysäh-
60
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. kysyi Phil
Nyt on saatava äkkiä yhteys
häneen.
p
61
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Suurhälytystila joka
tapauksessa.
Mailit taittuivat nopeasti Philin miettiessä ääneen mikä muu seikka kuin kahden
G-miehen äkillinen ilmestyminen olisi
voinut aiheuttaa suurhälytyksen Brundachen tapaisessa kylässä.
Viisi minuuttia ja jälleen heilui sininen
takinhiha tien laidassa.
- Voiko täälläkin kannattaa autoelokuvateatteri, ihmettelin nähdessäni automeren
niityllä.
- Siellä on koko kaupunki retkellä, päät-
teli Phil ennen kuin polkaisi jarrua.
Siltä se todella näytti. Teidän ei olisi pitänyt sittenkään
hyljätä häntä, vai mitä mieltä sinä olet,
Jerry. Otin
virkamerkin valmiiksi esille ja vilautin
sitä poliiseille.
- Olen menossa tervehtimään Brundachen sheriffiä, selitin heille.
- Hän on vieraita vastassa jo viiden mailin päässä kaupungista. tymättä ohi.
- Jaguarisi tunnetaan täälläkin, ihaili Phil.
Emme tienneet, että poliiseja kiinnosti
vain Brundacheen suuntautuva, ei sieltä
tuleva liikenne.
p
- Eivätkö ne määränneetkään sinulle täyskipsiä ja viskinvalutusreikää, ihmetteli Phil
tullessaan noutamaan minua sairaalasta.
Carter Steebyn ja Linda Carellin hän oli
toimittanut piirituomarin luo ja sieltä poliisivankilaan. lopetti Phil.
Vastauksen sijasta kysyin kansainkokouksen syytä.
- Kaikki Brundachen asukkaat on evakuoitu, kertoi Bolster.
- Isorokko vai vesikauhu vai mikä?
- Uusi maanjäristys on tulossa. Siellä on toinen
sulku. Elämä tuntui taas hilpeältä.
Olimme päässeet vain muutaman mailin
kaupungista, kun miedät pysäytti kahden
partioauton muodostama tiesulku. Se aamuinen oli pikku tytinää sen rinnalla mitä
nyt on tulossa. Olin myös saanut ryypyn ja ostanut sairaalan kanttiinista täyden savukerasian taskuuni. Ja hän on mies, joka ei kerro
satuja.
- Olenko minä varmasti hereillä, Phil?
kysyin todella huolestuneena.
- Enhän minä vain makaa nukutettuna
leikkauspöydällä.
- Nyt on jotain mätää Brundachessa,
sheriffi, sanoi Phil virallisen vakavana.
- Maanjäristystä ei voi kukaan ennustaa
ennakolta, ei edes teidän viisas vuorenpeikkonne. Tohtori Baker käski tyhjentää koko kaupungin.
- Hän siis ennusti maanjäristyksen olevan
tulossa! ihmettelin korviani uskomatta.
- Kyllä. Minut oli sillä välin laastaroitu
sairaalassa. Autojen välissä
juoksi lapsilaumoja ja aikuiset olivat kokoontuneet ryhmiin keskustelemaan.
Virkatakkisen takaa marssi sheriffi Bolster tervehtimään meitä.
- Joko nappasitte Steebyn?
Phil kuvasi lyhyesti tapahtumat hypäten
hienotunteisesti Linda Carellin ja minun
hempeän kohtauksen yli. Sen sijaan hän
muisti mainita naisen ja haulikon läheisestä ystävyydestä.
- Entinen kultanne on tuliverinen tyttö,
sheriffi. Lähemmäs Brundachea ette pääse.
- Mitä siellä on tapahtunut?
- En tiedä tarkkaan
Nopeimmin se lentäisi auki
dynamiitilla.
Ropper oli sillä välin kiskonut pöytälaatikoita auki.
- Tulehan katsomaan, Tom! ilahtui hän
äkkiä. Se on kuin vanha Ford, ei hajoa koskaan. Uusi järistys on
tulossa. Mitä hittoa sinä
postissa teet, Billy! Tule ulos. Etuhuoneesa oli kalustona vain hyllykkö, pöytä, pari tuolia ja asiakastiski. Tule sovinnolla, Billy tai...
- Piiloon, sähähti Ropper ja vetäytyi
kaapin taakse.
Letti-Tom kyyristyi tiskin varjoon. Vain lomakkeita ja postihallituksen
kiertokirjeitä.
Peremmälle vievä ovi aukesi parilla potkulla. Hän pysähtyi
keskelle etuhuonetta ja huusi uudelleen:
- Billy, nyt ei ole aika pelata piiloa. En
ole vihainen, jos tulet heti tänne. Rahat olivat kahdessa eri kangaspussissa,
toisessa setelit, toisessa kolikot.
- Viisituhatta, hän arvioi. Tuon parissa saa puhista
puoli tuntia. Hän
ei voinut olla sanomatta:
- Kaupungissahan ei pitänyt enää olla
ketään.
Se oli selvä epäluottamuslause Ropperille, joka oli tarkkaillut kaupungin tyhjentämistä.
- En minä joka nurkkaa voinut kurkistaa.
Ja nyt hijaa...
Tulijan askeleet rahisivat jo kiviportailla.
Tim Brackson oli hädissään poikansa
takia, mutta hän huomasi silti särkyneen
oven ja tuli varovasti sisään. Koko
kaupunki on jo tyh...
Keskellä viimeistä sanaa Tim Brackson
62
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Ropper mursi nopeasti pöytälaatikot. Minkä takia he pitävät kassakaappia kiinni, jos sen avain on tarjolla kenelle tahansa. Pöydät, hyllyköt, kaapit,
tuolit ja romuluinen kassakaappi oli hankittu jo ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Letti-Tom kiirehti heti kassakaapn ääreen. - Eipä paljon.
- Mutta parempi kuin nejätuhatta.
He pakkasivat rahat tyhjään postisäkkiin ja olivat lähdössä, kun kadulta kuului
huuto:
- Billy, oletko sinä siellä. Sen kalustosta oli vain öljy-yhtiön
lahjoittama seinäalmanakka peräisin tältä
vuosikymmeneltä. Tällaista typeryyttä ei tapaa muualla
kuin valtion hommissa. Jokaiseen oli kiinnitetty nimilappua: Vara-avain
ulko-oveen, vara-avain kassakaappiin,
vara-avain kassalippaaseen, toinen avain
välioveen, lomittajan avaimet.
- Voi pyhä virkavalta, ähki Ropper. Asiantuntijalle riitti yksi vilkaisu.
Päätään ravistellen hän tupisi:
- Huono tuuri. Se tehosi.
Ovi lensi rymisten saranoiltaan.
Ropper marssi Letti-Tom kannoillaan
särkyneestä ovesta Brundachen pieneen
postitoimistoon. Posti ja FBI, niihin
kootaan maan paksukalloisimmat miehet.
Jo sujuttaessaan monikielistä avainta kassakaapin lukkoon Letti-Tom tiesi, että se oli
oikea. Ovi avautui rimpuilematta. - Joulupukki on jättänyt tänne lahjan sinulle.
Laatikon perällä oli kauniissa rivissä
avaimia, pienimmästä suurimpaan. Hyllyillä
oli postimerkkien, kirjekansioiden ja muiden paparien keskellä pieni teräslipas.
- Sen sisällä on tietysti vielä villasukka
ja vasta siinä rahat.
Letti-Tom ei erehtynyt paljoakaan. Jack Ropper heittäytyi olkapää edellä
ovea vasten, kerran, toisen, kolmannen.
Välillä pari rajua potkua, jotka halkaisivat
ovilevyn, ja uusi olkapääpusku. Meidän
on lähdettävä järistystä pakoon. Jokaisen on
lähdettävä kaupungista
Hän vaikutti mielisairaalta
kirurgilta, joka iloitsisi saadessaan leikellä
potilaansa tuuman viipaleiksi.
Bakerilla ei ollut harhakuvitelmia mahdollisuuksistaan. Mitä hän oli mahtanut yksinään
neljälle miehelle.
Nyt oli tilanne vähän edullisempi, sillä
häntä vartioi enää yksi mies. Hän näki miehen
kengänkärjen pistävän esiin kaapin takaa.
Jalka ei voinut kuulua Billylle, joten kaupunki ei ollutkaan vielä tyhjä.
Viisi kuusi sekuntia vierähti kiduttavan
äänettömyyden vallitessa. Ropper ei vielä
tiennyt paljastaneensa itseään.
Brackson mietti kuumeisesti mahdollisuuksiaan. Yksi, joka
kuitenkin vastasi kolmea tavallista. Tim Brackson suistui kasvoilleen tiskin
reunaa vasten ja valui siitä hitaasti lattialle.
Hän palasi tajuihinsa vasta seuraavana
päivänä.
Työssään aina tunnollinen Ropper vilkaisi nukuttamansa haalaripukuisen lompakkoon.
- Vain kaksi dollaria. Hän oli heikkolihaksinen
tiedemies. Vasta
hetken käveltyään hän huomasi pelästyneenä nousseensa tuoliltaan ilman lupaa.
Gangsteri näki sen, mutta ei tuntunut kiinnittävän siihen mitään huomiota.
Lonnigan oli vaipinut syvälle ajatuksiinsa. huomasi erehtyneensä. Itsemurhaa ei olisi voinut tehdä
varmemmalla tavalla kuin hyökkäämällä
Lonniganin tikaria ja pistoolia vastaan.
Jos olisi edes jonkinlainen ase...
Ajatuksissaan Baker jätti tuolin ja alkoi
marssia edestakaisin ikkunan luona. Hän
jopa toivoi hetken, että toiset gangsterit
palaisivat takaisin. Särkynyt ovi kertoi keiden
kanssa hän oli tekemisissä. Ja katsoi suoraan Letti-Tomin totisiin silmiin!
- Anteeksi, minä etsin poi...
Isku suhahti niskaan kuin puu olisi kaatunut. Mitä
63
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Rotevaa gangsteria vastaan hänellä ei ollut aseettomana mitään mahdollisuuksia. Tukka valui sekavina
suortuvina otsalle ja laihat, pitkät sormet
pujottelivat hermostuneesti toistensa lomassa.
Viimeisen tunnin tapahtumat vaikuttivat
niin uskomattomilta, että hän kertasi niitä
yhä uudelleen mielessään. Hänellä oli paljon
mielenkiintoisempaa ajateltavaa.
Satatuhatta, kahdeksankymmentä, viisikymmentä tuhattakin olisi hieno saalis.
Ainakin sen verran saisi jokainen. Tämä loputtomasti
tikariaan hivelevä mies ei voinut olla normaaliälyinen. Pitäköön, hän tarvitsee ne huomenna päänsärkypillereihin.
Nyt häivyttiin, Tom!
p
Kevin Baker istui kokoon lysähtäneenä
pöytänsä ääressä. Gangsterit olivat panneet kokonaisen kaupungin liikekannalle. Brundache oli pieni, mutta kaupunki joka tapauksessa ja nyt sen asukkaat
olivat täysin turhalla evakuointimatkalla.
Ja hän, meteorologian tohtori Kevin L.
Baker oli ratkaisevalla tavalla auttanut
gangstereita hullunrohkean suunnitelman
toteuttamisessa.
Mutta mitä hän oli voinut muutakaan
tehdä. Pieni heiveröinen tohtori ei kiinnostanut häntä lainkaan. Hän ei ollut
pelkuri, mutta silti oli viisainta häipyä.
Saadakseen perääntymisensä näyttämään
luonnolliselta hän kurkisti ensin tiskin
taakse. Se
verenhimoinen tapa, jolla Bob Lonnigan
hyväili tikarinsa välkkyvää terää, lamautti
Bakerin viimeisenkin rohkeuden
Kävelynsä
hän kuitenkin katkaisi.
Lonnigan vääntäytyi vastahakoisesti
jaloilleen.
- Menen rauhoittamaan niitä.
Sormet pyyhkäisivät taas tikarin terää.
Baker tunsi veren jäätyvän suonissaan hileiksi, jotka raapivat sydäntä kulkiessaan
sen läpi. Odottamista riittäisi vielä Hän vääntäytyi mukavampaan asentoon tuolissaan.
Silloin kuului kellarista lapsen itkua.
- Sinun pentusi se siellä ulisee. Onneksi tyttö lopetti itkunsa samalla hetkellä.
Lonnigan pysähtyi ovella ja vilkaisi
taakseen. Se näkyy tänne saakka. Hyllyllä on purkki
jauhekahvia. Molemmat
korvat ja nenä.
Baker oli pyörtyä. Vain pelko siitä, että
kaatuisi suoraan tikariin, piti häntä pystyssä.
Notkeasti kantapäillään pyörähtäen Lonnigan siirtyi etäämmäs ja pudotti tikarin
pöydälle.
- Minun on jano, hän ärähti. Ja sitten hän
matkuistaisi jonnekin. Se sahasi siinä edestakaisin.
Baker perääntyi kauhuissaan puoli askelta.
Takana oli pöytä, pitemmälle hän ei päässyt. Tökkäisi sillä maahan ja pieni
mies nostaisi kätensä kattoon.
Punatukkainen Helene oli tähän asti
nyrpistellyt hänelle nenäänsä, mutta viidenkymmenen tuhannen näkeminen saisi
tytön esittämään heti strip-teasea.
Lonnigan vilkaisi välillä kelloaan. Loistoristeily maapallon ympäri, Interpol, Tahiti, Soho, Tanger, hän maisteli kielellään hienojen ulkomaisten paikkojen nimiä. Nähdessään Bakerin pelon hän
purskahti nauruun.
- Pupun häntä tutisee, hän hörähti ja
palasi Bakerin luo. Napsaus ja sähkövirta aloitti saman
työn mihin esi-isät olivat tarvinneet kahden kuivan puun hankaamista ja märkien
halkojen kiroamista.
Lonnigan istui pöydän ääressä ja pyrskähti silloin tällöin nauruun.
64
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Ja pari tyttöä
hän ottaisi mukaansa, Mollyn ja Helenen.
Hän näki Bakerin nousevan ylös, mutta
ei vaivautunut kieltämään. Pane
vesi kiehumaan.
Huoneen nurkassa oli kaksilevyinen
sähkökeitin ja sen alla kaapissa astioita.
Baker täytti kattilan vedellä ja nosti sen levylle. Sen terävä kärki oli vain millin
päässä ihosta. Tarjoaisin mielelläni
jos olisi.
- Mutta kahvia on. Tuon rääpäleen
hän pitäisi kurissa vasemman käden etusormella. Mokomia
volisijoita.
Baker ei uskaltanut vastata. Käsi teki uuden velhomaisen nopean
liikkeen ja tikari kohosi Bakerin nenän
tasolle. Hän suunnitteli ruokalistan, kalkkunaa ja viskiä,
muuta hän ei keksinyt vaikka miten mietti.
Mutta voisihan niitä syödä sitä enemmän.
Kaksinkertainen kalkkuna ja kolminkertaiset viskit, niin hän tilaisi. Olet
kasvattanut heidät huonosti. kaikkea minä teen viidelläkymmenellä
tuhannella, mietti Bob Lonnigan.
Aloitan hienolla lounaalla. - Olutta sinulla ei tietenkään ole?
- Ei valitettavasti. Nähdessään aataminomenan pelokkaan hyppelyn Lonnigan nauroi
taas ääneen.
- Kaunis tikari, eikö olekin, hän härnäsi.
- Korvasi voisi olla ylpeä, jos se leikattaisiin irti näin hienolla aseella. - Sinulla taitaa olla
jäniksennahkahousut jalassa.
Käsi heilahti kuin taikasauva ja tikarin
terä pysähtyi puolen tuuman päähän Bakerin kaulasta
Pää nytkähti kumaraan, ei kuitenkaan tarpeeksi. Ensimmäisten kuplien muodotuessa kattilan pohjalle hän lähti noutamaan
vanhaa kahvipannua, joka seisoi koristeesineenä hyllyllä. Hän kolkutti oveen ja huusi:
- Tulen heti päästämään teidät ulos. Tuo mis ei voi olla täysijärkinen, ajatteli
Baker. Gangsteri ei saanut herätä ennen kuin hän oli
vapauttanut perheensä, soittanut sheriffille
ja päässyt lähtemään pakoon.
Kellarin avain saattoi olla kaupunkiin
lähteneiden gangstereiden matkassa, mutta
se ei huolestuttanut Bakeria. Sen kuparinen pinta
hehkui lämpimästi pehmeää valoa. Kellariin vievä ovi
oli kiinni, mutta avain paikallaan. Sen takana täytyi hänen
perheensä olla.
Toivottavasti senkin suulla olisi avain.
Ei ollut. Siinä hiljaa seisoessaan hän kuuli aluksi vain oman
rahisevan hengityksensä. Vasta sitten hän uskalsi vilkaista
vierastaan. Lonnigan näki iskun tulevan,
mutta hälytys ei ehtinyt ajoissa aivoista
lihaksiin. Gangsterin huulet kiertyivät hämilliseen hymyyn, kuin hän olisi ujostellut
ottaa vastaan raha-arpajaisten päävoittoa.
- No mutta terve! Sieltähän sankari tuleekin. Haava oli pieni ja vuoto
näytti tyrehtyvän pian itsestään.
Hyllyllä tikittävän kellon viisari ehti
tehdä monta tahdikasta nykäystä ennen
kuin Baker havahtui toimintaan. Sitten tavoittivat
korvat uuden nyyhkytyksen kellarista.
Ääni oli kuin suora painallus Bakerin keskushermostoon.
- Minä tulen, minä tulen, hän hätäili
kiirehtiessään eteiseen. Tuoli kaatui
Lonniganin mukana.
Baker hyökkäsi haromaan tikaria käteensä. Mies makasi pöydän vieressä
vasemmalla kyljellään. Käsi ojentui tavoittamaan tikaria,
mutta veltostui kesken liikkeen ja otti
hervottomana vastaan lattian. Tuntui
kuin tilanne olisi kehittynyt omista mahdollisuuksistaan, hänen lainkaan vaikuttamatta siihen.
Raskas, teräspohjainen kattila heilahti
lyöntiin. Alhaalla oli vain yksi ovella varustettu tila. Korvan yläpuolella valutti pieni repeytymä verta, joka norui
alas kaulalle. - Joko ne kamalat
miehet ovat menneet?
- Nyt ei ole aikaa puhua. Hän
kaatoi kuusi lusikallista jauhekahvia pannun pohjalle ja tarttui kattilaan, jossa vesi
porisi jo kuin keskustelu ompeluseurassa.
Lonnigan istui vain parin askeleen päässä. Ei ole enää mitään hätää.
- Jumalan kiitos, Kevin, tuli oven takaa
vaimon voimaton ääni. Kattilan pohjalevyn
reuna pamahati vähän oikean korvan yläpuolelle. Uusi Batman! Nyt mennään yhdessä
65
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Kädet
tutisten hän avasi oven ja kompuroi kellarin kiviportaat. Olkaa rauhallisia. Vara-avaimet
olivat meteorologisten kojeiden varaosien
täyttämässä seinäkaapissa, jonka vieraat
olivat jättäneet rauhaan.
Hätäisessä voitonriemussaan Baker
huomasi tilanteen muuttuneen vasta juostessaan eteisessä suoraan Ricco Faddisin
syliin. Hän epäröi hetken,
oli kääntyä takaisin, pysyi kuitenkin päätöksessään ja jatkoi matkaa ylös. Haen vain
avaimen ylhäältä ja tulen heti takaisin.
Olkaa rauhallisia.
- Isäää, älä mene vielä! kaikui vetoava
huuto Bakerin perään. Tikari oli pöydällä kaukana hänen
sormistaan.
Jos tilaisuus ei olisi näyttänyt niin houkuttelevalta, ei Baker olisi uskaltanut .
Hän ei itse käsittänyt myöhemminkään
mistä uhkarohkeuden puuska tuli
Vastaus tuli kaukaisena ja epäselvänä, kuin
puhuja olisi pitänyt päätään paperikorissa:
- Meteorologinen asema, Baker.
- Täällä on Jerry Cotton, FBI. Ne pamahtelivat ympäri Bakerin kasvoja, muurasivat
toisen silmän umpeen, saivat poskipään
turpoamaan ja avasivat nenän verihanat.
Vajotessaan avuttomana takaisin lattialle
kuuli Baker puhelimen soivan. Tiede tekee
nykyisin huikeita edistysaskeleita eikä
kaikista kerrota lehdissä. Olinko minä niin typerä, että kuulin
jatkuvasti väärin.
- Jompi kumpi on nyt saanut hometta
aivoihinsa, joko teidän kuuluisa VuoriBakerinne tai minä, valitin sheriffille.
- Minulle opetettiin koulussa, ettei maanjäristyksiä voi ennustaa ennakolta. Olen
66
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Sieltä
eteenpäin pääsy oli sensijaan hankalaa.
Saimme odotella minuutin verran ennen
kuin radiomies tarjosi kuuloketta. päällikön puheille. Sheriffi
ohjasi sen minun käteeni:
- Puhukaa itse, jos ette usko minua ja
Bakeria.
Huusin pari haloota mikrofoniin. Maanjäristysten
varma ennustaminen on kuitenkin keksintö, jolle jokainen lehti uhraisi puolet etusivustaan. Sitä keksintöä ei siis ollut vielä
tehty. - Joku oli
unohtanut sen eteiseen.
Slim Troogerin silmäluomet olivat vain
millin päässä toisistaan, kun hän tuijotti
lattialta arasti pystyyn kömpivää miestä.
Vasen käsi oli paksun siteen peitossa ja
sementinpöly peitti kasvot ja vaatteet.
Katseesta hehkui hillitön viha.
- Opeta sitä! hän ärähti Faddisille.
Nyrkit tulivat kuin koneesta. Bolster antoi
ohjeen radiomiehelleen ja tämä käänteli
hetken nappuloita. Radiopuhelinyhteys
naapurikaupunkiin syntyi hetkessä. Hän kuvitteli kilinää taivaan musiikiksi.
Puhelin soi pitkään ja vaativasti.
p
Raavin otsaani kuin peläten sen olevan
puuta. Ja se
oppi pätee vieläkin.
- Tämä järistys liittyykin kaivossortumaan. Phil ilmaisi päätään nyökytellen
olevansa samaa mieltä kanssani.
- Soitamme uudelleen Bakerille, päätin. Baker oli laskenut, että vanhassa
malmikaivoksessa voi sattua uusi sortuma,
joka...
- Minusta tuntuu, että päivän ainoa sortuminen on tapahtunut Bakerin sortuessa
juopottelemaan kesken parhaan työajan,
keskeytin Bolsterin selityksen.
Hän pysyi tiukasti kannallaan:
- Baker on viisain mies sadan mailin
säteellä, eikä hän juopottele. Yksinäisyys oli
saanut hänee kuvittelemaan mahdottomia.
- Totuus kuullaan pian, tyytyi sheriffi
mutisemaan.
Pieni kävely teki hyvää reidelleni, jota
jälleen oli alkanut jomottaa. Siitä ensimmäinen tärähdyskin
johtui. Eikä vitsaile.
Hän soitti ensin minulle ja minä soitin
hetken kulutta takaisin ja kummallakin
kerralla hän puhui samalla tavalla.
Sytytin savukkeen ja mietin. - Miten saamme häneen nopeimmin
yhteyden?
- Radiolla naapurikaupungin poliisikeskukseen ja sieltä puhelimella eteenpäin.
Sheriffin autoa kohti marssiessamme
toistin väitteeni siitä, että Baker oli joutunut vuorihulluuden uhriksi. Hänellä on ikävä sinua.
Tarttuen Bakeria solmiosta hän raahasi tämän mukaansa ja heitti kuin säkin lattialle.
- Löytötavaraa, hän hörähti
Ja nyt
on... Meillä
on kolme mahdollisuutta. - Mitä hän sanoi?
- Hän puhui eniten niillä sanoilla, jotka
hän yski ja nieleskeli kappaleiksi. Ihmettelin
miksi hän yski ja niiskutti koko puhelun
ajan, mutta nyt tajuan. Hän on ennenkin keksinyt hulluja
ideoita.
- Siinä tapauksessa Baker on mukana
juonessa.
- Mutta ei vapaaehtoisesti. Vai pyysittekö sheriffiä tyhjentämään kaupungin?
Vastaus ei tullut heti. Minun mittaukseni...osoittavat täysin
selvästi... Brundachea uhkaa
täydellinen tuho.
- Minun tietääkseni maanjäristystä ei
voida ennustaa ennakolta.
- Te tuskin olette tämän alan asiantuntija. Jokainen sanani osui häneen
kuin nyrkki nenään. Kesken lauseenkin hän
sylkäisi pari kertaa. - Silloin voitte
eroanomuksen sijasta kirjoittaa pidätysmääräyksiä.
p
67
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Slim Trooger! Se bronxilainen pikkuhitler, muisti Phil. että Brundachea uhkaa kaivossortumasta johtuva keskiluokan maanjäristys. Nyt on menossa vuosisadan huijaus ja se on lähtöisin Troogerin
aivoista. Kun maanjäristys uhkaa kaupunkia, niin jokainen
vastuunsa tunteva tiedemies kehoittaa
tyhjentämään alueen asukkaista... Phil, sinä
tulet perässä Jaguarilla. Naksahdus kertoi hänen katkaisseen puhelun.
Luovutin kuulokkeen takaisin radiomiehelle.
- No. Ensin kuvittelin hänen
olevan humalassa, mutta vähitellen käännyin toisiin ajatuksiin.
- Totta kai minä pyysin... Viimeine
lause oli pelkkää epäselvää mutinaa. - Ja nyt uskot,
että näit sittenkin oikein.
- Pelkään sitä. Baker köhi ensin
pitkään ja puhui sitten kuin korkki hampaiden välissä. Ikkuna oli harmaa ja näin miehestä vain vilahduksen, joten kuvittelin nähneeni väärin.
Tai sitten Troogerilla on kaksoisolento.
- Trooger... hyvästi!
Hän katkaisi taas pari kertaa sanansa
yskäisyjä ja sylkäisyjä varten. järistys tulossa. kysyi Bolster. Yksi : Baker
on päissään kuin käkikello, kaksi: hän on
saanut vuorihulluuden puuskan...
- Ja kolme, kiirehti Bolster.
- Siitä puhutaan vasta autossa. keskustellut sheriffi Bolsterin kanssa ja
epäilen hänen käsittäneen väärin teidän
viestinne. - Olen tehnyt vuosisadan munauksen. Olen tyhjentänyt kaupunkin ja
sanonut gangstereille: Tervetuloa, täällä
on Brundache, avoin kaupunki.
- Jos nappaamme heidät heti kiinni, on
paras tikki teidän, lohdutin. Muuta en tiedä... Hän syljeskeli verta
suustaan ja yritti pitää nenäänsä avoinna.
He ovat kieputtaneet hänet mankelin läpi.
Joku vartioi jatkuvasti Bakeria ja toiset
tyhjentävät kaupunkia.
Matkalla Brundacheen selitin sheriffille
epäilykseni. Rusketus haihtui kasvoilta, jotka muistuttivat vähitellen vanhaa
betoniseinää, ja miehen pituudestakin tuntui katoavan useita senttejä.
- Jos te olette oikeassa niin lähetän vielä tänään eroanomukseni kuvernöörille,
voihki hän. Minä menen sheriffin autoon.
- Ja minne me lähdemme?
- Ensin Brundacheen ja sieltä Bakerin
luo sääasemalle.
- Ja miksi?
- Kun istuimme sheriffin huoneessa luulin nähneeni Slim Troogerin kadulla
En malttanut olla
tokaisematta sheriffille:
- Sieltä näkyy järistys alkaneen.
- Käydäänkö katsomassa?
- Vilkaistaan ensin pankkiin.
Kultasepänliikkeen näyteikkunat olivat
rikki, samoin kellomyymälän.
- Tämä maanjäristys on herkkusuu. Niiden
oli käännettävä rintamansa. - Tämä Brundachen maanjäristys on todella omaperäinen. Sen takaa häämötti tumma möhkäle,
kuin miehen jalat ja osa vartaloa. Phil teki sen sekunnilleen yhtä aikaa.
Hän kohotti kättään ja minä nyökkäsin. Se
tytisyttää vain rahapesiä, virkistyi sheriffi
jo lausumaan itseään ivaavia mietelmiä.
Hän oli hyvää vauhtia toipumassa järkytyksestään.
Tiukka kaarros kulmassa, jarrujen ulvahdus, olimme perillä. Se
oli sopimus siitä, että minä antaisin tulituen ja Phil ryntäisi lähiotteluun.
Konttasin tiskin päätyyn, työnsin oikean
käteni kulman taakse ja nykäisin kahdesti
liipasinta. Papereita lattialla, lasinpaloja, betonipölyä, kaadettuja pöytiä,
särkyneitä koneita ja keiken yllä pistävä
dynamiitin tuoksu.
Salin perällä, holvikerrokseen johtavan
oven lähellä oli auki räjäytetty kassakaappi. Se on siirtänyt eläimiä Etelä-Amerikasta tänne.
68
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Autiot kadut, elottomat
myymälät, tyhjät leikkikentät.
Ensimmäinen elonmerkki oli postitoimiston murrettu ovi. Pankki oli pääkadun parhaalla liikepaikalla, kuten kaikissa
pienissä kaupungeissa. Saman
tien hän pyysi tilaamaan New Yorkista
Slim Troogerin tuntomerkit ja välittämään
ne tiesuluille. Luodit upposivat vaarattomasti
kattoon, mutta ne antoivat Philille tilaisuuden pujahtaa vaarattomasti tiskin taakse.
Odotin Philin virkapistoolin vakavia
haukahduksia, mutta niiden tilalle tulikin
hilpeä narahdus.
- Tule katsomaan pankkirosvoa, Jerry.
Kohottauduin kurkistamaan tiskin yli.
Seinän vieressä, lämpöpatterin kupeelle
painautuneena makasi mahtava käärme.
- Anakonda, selitti Phil. Olimme kymmenet kerrat
olleet samanlaisessa tilanteessa, joten toiminta luisti kuin olisimme olleet FBI-akatemiassa opettamassa tuleville G-miehille
miten pankkisali on vallattava.
Tiskin päähän saavuttuani vilkaisin taakseni. - Minä tutkin sillä välin virkaveljeni
kanssa pankin.
Bolster pyysi radiokeskusta välittämään
uuden viestin kaikille tiesuluille. Minun antamani kuvaus
Troogerista oli väliaikaisena apuna.
Phil työnsi minut sisään ikkunasta ja
minä nykäisin hänet perääni. Brundache otti meidät vastaan kuin
kuollut kaupunki. Nyt ei saanut
päästää ketään pois Brundachesta. Uusi rasahdus.
Ikkunan luona olimme niin hyvä maalitaulu, että loikimme äkkiä tiskin varjoon.
Phil kääntyi vasemmalle ja minä oikealle.
Emme kaivanneet tupakkataukoa tai neuvottelutuntia. Aioin
juuri huomauttaa siitä Philille, kun tiskin
takana liikahti joku.
Nykäisin pistoolin kainalosta ja jähmetyin hetkeksi kuuntelemaan kuin intiaani
sotapolulla. Pankkisali
tarjosi synkän näyn, siivo oli kuin kapakkatappelun jäljiltä. Jaguar nauliutui
sheriffin auton taakse kadun laitaan.
Pankin ovi oli moitteettomasti kiinni,
mutta kaksi ikkunaa säpäleinä.
- Lainanhakijoilla on ollut kiire, totesi
Phil.
- Hälyttäkää apuvoimia, sanoin sheriffille
Olin radioyhteydessä. Eikä hyvinkään koulutettu käärme
sentään pysty laturiksi.
Phil kumartui tutkimaan miehen päätä.
- Reikä niskassa, hän ilmoitti. Se porasi reiän sheriffin
virka-auton eturenkaaseen. Repeytyneet vaatteet ja räjähdyksen levittämä
noki kertoivat kuitenkin, että hän oli ollut
kaapin alla jo dynamiittipanoksen syttyessä. Maassa pyöriessäni
olin näkevinäni autojen luona pitkän, ruskeakasvoisen miehen. Jos kaupungissa ei
tehdä kymmeneen vuoteen yhtään murhaa, se näkyy sheriffin vatsan mitoissa.
Kurkistin tulosuuntaamme. Ilman pihinä
kidutti korviani kuin hyttysen ininä pimeässä huoneessa.
Phil konttasi luoksemme.
- Ja mitä nyt tehdään?
- Antaudutaan. Se laskeutui jyrkästi ja tarjosi
mukavan tulisuojan. Sheriffi työnsi laukausten hälyttämänä
päänsä ikkunasta ja kuuli käärmeestä.
- Se on Hawkinsin. Phil oli viisaasti seurannut perässä parinsadan metrin
päässä ja saanut Jaguarin pysähtymään
ennen mäkeä.
Kaksi uutta laukausta.
Toinen surahti kimmokkeena tieltä,
mutta toinen osui. - Ne ovat parin minuutin kuluttua täällä. Hänen
olisi pitänyt pysähtyä ennen pientä tien-
nyppylää, joka oli vain sadan metrin päässä sääasemasta, mutta hän ajoi sen yli ja
polkaisi vasta sitten jarrua. Lähettäkää Hawkinsille
sana, että tulee pyydystämään ison matonsa purkkiin.
Siirryin kassakaapin luo. Minä kielsin häntä
pitämästä käärmeitä kaupassaan, muta
se ei näy tehonneen. Ne täytyy pysäyttää ajoissa.
- Taitaa olla sellainen tilanne, etä minä
olen tästä alkaen pelkkä Rack, esitti sheriffi.
69
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Hänelle on
kuitenkin annettu jalomielisesti veljellinen
osuus saaliista, pala nikkeliä.
- Ajamme nyt takaa murhaajia, sanoin
sherifille.
- Ensimmäinen murha yli kymmeneen
vuoteen tässä kaupungissa.
p
Luoti sisään tuulilasista.
Se on yhtä epämiellyttävä kokemus, sattuu sitten istumaan kuljettajan paikalla tai
hänen vierellään.
Sheriffi Bolster oli niin täynnä metsästysintoa, että hän ajoi liian pitkälle. Riisu paitasi ja nosta
mastoon.
- Siellä oli liikennepoliisin kaksi autoa
tulossa avuksi, ilmoitti Phil. - Ilta kylmenee ja anakonda haluaa
olla lämpimässä. Hänen kädessään
savusi revolveri.
Sheriffi Bolster teki saman terveellisen
voimisteluliikkeen kuin minäkin, hieman
kömpelömmin vain. Täytynee antaa uusi
käsky sakkolapun kera.
- Ei se tuosta mihinkään lähde, sanoi
Phil. Ehdin nähdä,
että matalan, hirsistä tehdyn rakennuksen
eteen oli pysäköity neljä autoa, kahdessa
New Yorkin rekisterikilvet.
Silloin räsähti tuulilasi hajalle. Näköala
pimeni kuin lasin yli olisi pyyhkäisty paksu saippuakerros.
Työnsin oven auki, vierähdin matala
ulos autosta ja jatkoin pyörimisliikettä tien
luiskan yli. Hetken kuvittelin käärmeen kuristaneen miehen, joka
makasi puolittain kaapin alla, niin muodottomaksi ruhjoutunut ruumis oli. - Hän on
jäänyt kaapin alle ja loukkaantunut niin
pahoin, ettei pysynyt muiden kelkassa.
Niin sen on täytynyt käydä
Pysäytä
ne poikittain tielle. Säkit auki ja pöydälle.
Trooger pyyhkäisi työpöydältä paperit
ja kojeet lattialle. Professori lähtee alkumatkaksi meidän mukaamme. Siksi he olivatkin lähteneet
liikkeelle heti Troogerin kutsun kuultuaan.
- Mitä me teemme hänelle. Kiire esti arvioimasta saalista kunnolla, mutta rahat laskettiin
tarkasti. - Jaamme
saaliin valmiiksi ja sitten haihdumme kukin omille poluille. Hän toisti kättä kutsuvasti heiluttaen
pyyntönsä:
- Tule katsomaan, Slim! Nyt näet vielä,
mutta pian täällä voi olla piha täynnä lyijyä.
Kuin taisteluhaudan pohjalla kyyryssä
juosten Trooger kiirehti auton suojaan.
- Tuolla, neuvoi Robbyn pirkä, pronssinvärinen sormi suuntaa.
Troogerin huulilta sähähti vihainen kirous. - Annetaanko panamalainen tukanajo. Hiukset poikki kaulan
korkeudelta. He tunsivat Slim Troogerin mieheksi, joka maksoi apulaisilleen
heti ja hyvin. Tosin he tiesivät varmasti
saavansa osuutensa. Pian notkui tiedemiehen
köyhä pöytä täynnä aarteita; setelinippuja,
jalokiviä, osakkeita, helmiä ja pari kultaharkkoakin joukossa. Phil ja minä tutkimme
sillä välin maastoa.
p
- Joe ja Robby, painukaa vartioimaan
autoja! komensi Slim Trooger. Puristimme kättä. Hän olisi mieluummin nähnyt pa-
70
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Ei tänne
kukaan muu eksy, rauhoitti Trooger kalpeaksi valahtaneita tovereitaan. Hän pysähtyi läähättäen ovipieleen.
- Autoja tulossa! Ainakin kahden ääni
kuului.
- Jotain vuoristoretkeilijöitä. Niitä jokainen himoitsi. Voimme
tarvita panttivankia.
- Ruumis on hiljaisin panttivanki, ehdotti Lonnigan.
- Suu kiinni, tai annan professorille sinun osuutesi. Meidän on päästävä
lähtemään neljännestunnin kuluttua.
Piippu-Joe ja Robby lähtivät vastenmielisesti ulos. Koruja ja
helmiä on hankala muuttaa rahaksi, mutta
vihreäselkäinen dollari vaihtuu joka paikassa iloon ja onneen.
- Kolmannes minulle ja loput teille tasan, ilmoitti Trooger. - Tästä tulee suunnilleen...
Päivän tärkeimmän lauseen katkaisi Piippu-Joe. Lasia emme valitettavasti voineet kilistää lähemmän tuttavuuden kunniaksi.
- Mene autoja vastaan, Rack. kysyi Lonnigan tikariaan hivellen. Ensin kerran ja
hetken kulutta kahdesti uudelleen.
- Robby ei tykkää turisteista, mutisi
Piippu-Joe.
Trooger heittäytyi polvilleen ulko-oven
pylvään suojaan ja huusi:
- Mikä hätänä, Robby?
- Tule katsomaan!
Robby oli piilossa auton jäähdyttäjän
takana vain viiden metin päässä ovelta. - Minä tulen
selittämään niille, että täällä tehdään salaisia kokeita, joiden takia sääaseman lähellä
liikkuminen on kielletty.
- Voisin kai minäkin.
- Sinua ei kukaan usko tiedemieheksi.
Korkeintaan voisi luulla että sinä yrität
keksiä uudelleen kivikirvestä.
He olivat vasta eteisessä, kun IrokeesiRobbyn revolveri jyrähti. Minä teen sen mielelläni.
- Mutta et tänään. Rahojen jakaminen olisi antanut
paremman työn ilon kuin neljän auton
vartioiminen
Liikettä, pojat!
Kevin Baker tunsi verenvuodon vähitellen lakkaavan nenästään.
p
Konttasin tienpenkereen suojassa ylemmäs ennen kuin nostin nenäni näkyviin.
Jo poliisin alokaskursseilla opetetaan, ettei
kannata työntää päätään heti esiin samassa
paikassa, missä juuri on vetänyt sen piiloon. Mutta näkymästä ei voinut erehtyä. Siel-
lä on Brundachen turvejeparia tiellä, mutta
heidät me ajamme takaisin tunkionsa taakse. Sadekatos yhdisti rakennelmat
toisiinsa. Katselin tarkkaan observatoriota.
Sen kautta voisi tehdä sivustahyökkäyksen. Ropperin päässä ei ole muuta kuin
häiriöitä linkeillä.
Troogerilla oli takkinsa alla muutakin
kuin varasto suuria sanoja, mutta silti
hän ei olisi uskaltanut käydä Ropperin
kimppuun, ei ainakaan yksinään. Ainakin kaksi autoa tuntui ponnistelevan murisevin moottorein vuoritietä ylös.
- Metsässä on kohta enemmän virkatakkeja kuin puita, arveli irokeesien jälkeläinen.
- Ja se on Ropperin syy, sähisi Trooger.
Hän oli tyypillinen gangsteripäällikkö,
joka ei koskaan myönnä itse tehneensä
virhettä. Tervehditään vanhaa tuttavaa.
Nostin kämmenet huulten jatkeeksi ääntä vahvistamaan ja huhuilin:
- Hei vartiomies, etkö pelkää että kaverit
pistävät sinunkin osuutesi lompakkoonsa!
Saman tien vedin pääni piiloon, mutta
71
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Ja kuuletko!
Trooger ei olisi halunnut uskoa korviensa kertomia ääniä, mutta muutakaan ei voinut. Muuten voi menettää hyvän pään. Nyt
sopi syntipukiksi parhaiten Jack Ropper.
Hänenhän oli pitänyt valvoa, että kaikki
poliisit lähtivät kaupungista. holaisen ja komppanian pikkupiruja kuin
Brundachen sheriffin auton. Sen olin
nähnyt autosta ojaan loikatessani, mutta
nyt vasta huomasin meteorologisen observatorion, joka jyrkkäkulmaisine betoniseinineen oli karu vastakohta hirsirakennukselle. Sisimmässään
Trooger tiesi hyvin, että jos kaupunkiin
olisi jäänyt yksikin virkatakki, tämä olisi
yrittänyt estää pankin tyhjentämistä, mutta
silti hän oli valmis syyttämään Ropperia.
- Minä kierrän niskat solmuun siltä luteelta. Syy on aina jonkun muun. Ammuin tuulilasin hajalle, mutta he pääsivät kierittelemään
metsään. Sieltä pääsisi viiden metrin päähän
hirsirakennuksesta, jonka gangsterit olivat
miehittäneet.
- Tuon luunaaman minä olen nähnyt
joskus ennenkin, supatti Phil vieressäni.
Hän tarkoitti laihaposkista, pitkäkasvoista,
omituisen ruskeaa päätä, joka silloin tällöin kurkisti lähelle hirsitalon ovea ajetun
Mercuryn takaa.
- Siinä tapauksessa hän on New Yorkista. Vain seitsemänkymmenen mertin päässä minusta
kohosi matala sääasemarakennus. Hän vain
käytti vihanpuuskaa tekosyynä päästäkseen äkkiä takaisin sisälle.
- Rahat ja korut takaisin säkkeihin! hän
huusi jo ovelta. - Me lähdemme heti. Kykkivät nyt jossain tuolla.
Trooger nykäisi päänsä piiloon.
- Siellä on toinen auto mäen takana.
Kuulun sen jarrujen kiljuvan... Auton etuoveen
oli maalattu Brundachen ylimmän lainvalvojan tunnus ja katolla hehkui tummanpunaiseksi sammuneena varoitusvilkku.
- Siellä on kaksi miestä. Ja
se on raskas tappio rikkaallekin miehelle.
Maisema oli mielenkiintoinen
Jokainen
joka on minuutin kuluessa pihalla, selviää
nahka ehjänä. Robbyssa virtasi niin
paljon intiaaniverta, että hän tunsi pelkoa
ja kunnioitusta esi-isiensä salaista asetta
kohtaan. Ja muistakaa että jos ammutte tai yritätte muuten
juonia, niin professori kuolee heti.
- Valehtelet. Käske hänet äkkiä ulos tai ammun tulinuolia katolle.
Se oli täysosuma. Tohtori Baker oli
pakotettu auttamaan gangstereita ja oli
nyt panttivankina.
- Antautumisesta minä en keskustele,
mutta muuten voidaan kyllä neuvotella!
karjui Trooger.
- Sopii, lähdetään heti Brundachen poliisiasemalle tarinoimaan. Täytyy toimittaa veronpidätys niistä talletuksista, jotka Trooger
äsken nosti Brundachen pankista. Hän on jo kuollut. Se
on se väkkäräpäinen pokstaavi, jossa on
koukku keskellä.
- Ja mitä asiaa. Älkää ampuko!
72
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Huutaja ei ollut näkyvissä.
- Täällä. - Keskellä pihaa. Apuvoimien kaksi
ensimmäistä autoa ehti sillä välin perille.
Peruutusäänet kertoivat niiden muodostavan sulkua tielle. Minä kysyn Slimiltä.
Odotimme rauhassa. Hän oli jo kuulevinaan liekkien
humisevan hirsiseinissä.
- Odota vähän. Lähdemme yhtä
aikaa liikkeelle. Minä uskallan kyllä tulla ensin näkyviin. Sisältä tyrkättiin rakennuksen
eteen pienikokoinen, huonoryhtinen mies,
joka kiljui hätäisesti:
- Älkää ampuko, minä olen tohtori Baker. vastassani olikin viileähermoinen mies.
Hän ei ampunut pelkän äänen perusteella.
Hän halusi ensin nähdä maalin ja koukistaa vasta sitten sormea.
- Pyydä Slim Trooger sinne! Minulla on
vähän asiaa hänelle.
- Kuka pallinaama siellä kysyy?
Olin ilmoittaa nimeni ja edustamani hyväntekeväisyysyhtiön, joka jakaa ihmisille
ilmaiseksi oikeutta, mutta muutin viime
hetkellä mieleni:
- Brundachen sheriffi tietysti. Ja ilman aseita. Täällä on nyt minun liikkuva
virkahuoneeni, huusin vastaukseksi. Auton kyljessä se seisoo. Sääasemalle johti vain yksi
tie ja se oli gangsterien ainoa pakoreitti.
Lähtiessään jalkaisin vuorille he lähtisivät
puristamaan kuoleman kättä.
- Me neuvottelemme täällä, vastasi
Trooger. tuli rauhallinen vastaus.
Aloin kunnioittaa keskustelutoverini hermoja.
- Verojuttuja vain. - Ja
siellä huhuilee varmaan mister Slim Trooger New Yorkista.
- Mitä asiaa?
- Tarjoan tilaisuutta antautua. Tarjoan kahvit.
Venytin tahallani keskustelua, jotta sheriffi saisi aikaa kunnon tiesulun rakentamiseen. Ja murhaajan kanssa minä en
neuvottele.
- Odota vähän niin kuulet.
Hän menetteli täsmälleen toivomusteni
mukaisesti. Tulkaa
yksitellen ylös kädet ylhäällä. Vai etkö tunne ähvää. Ilma oli
tyyni ja suoraan ylös nouseva savupatsas
olisi kavaltanut piilopaikkamme.
- Onko sheriffi siellä. Ammuit
hänet itse. kajahti huuto talon ovelta. Mieleni teki savuketta,
mutta en uskaltanut sytyttää sitä. Muut ajetaan kaasulla ja
konepistooleilla ulos.
- Jos ammutte kerrankin, niin professori
kuolee heti.
Mikä ihmeen professori, mietin.
- Hän tarkoittaa tohtori Bakeria, kuiskasi
Phil ajatukseni arvaten.
Olin laskenut oikein
Tohtori Baker seisoi yhä
lähellä ovea. Trooger karjaisi jotain ja huusi sitten
meille:
- Professori jää tähän seisomaan. - Enkä ole yksin.
Koko alue on FBI:n piirittämä. Joku oli piilossa puolittain hä-
nen takanaan, pieni, jäntevältä vaikuttava
mies. Siksi päätin
tarjota virallisen vastaanoton.
- Ja sinä olet Brundachen sheriffi vai.
- En tietenkään. - Ette
uskalla ampua, sillä silloin kuolee professori.
- Hän nauraa sinun luodillesi. Väsytät
itsesi mylvimällä niin ettet jaksa enää
kunnolla antautua. Jos
he ampuvat minua, niin sinä nitistät ensin Troogerin ja yrität vasta sitten auttaa
minua.
Phil nyökkäsi jurosti.
Trooger hiipi kumarassa autojen luo ja
kohottautui vasta siellä. Muut vartioivat nähtävästi ikkunoita.
Kymmen askelta, kahdeksan, kuusi,
pysähdyimme kolmen askeleen päähän
toisistamme.
- Iltaa, mister Trooger! tervehdin teennäisen kohteliaasti.
- Mistä pirusta te minun nimeni tiedätte!
- Pirulta itseltään. Niin paljon
en luottanut Troogeriin, että olisin luopunut nolla-kahdeksikosta. Siksi odotin kunnes hän
oli kokonaan näkyvissä.
- Hei sheriffi, lirahtiko lahkeeseen! Etkö
uskallakaan tulla.
Nousin hitaasti seisomaan. - Älä
päästä häntä hetkeksikään silmistäsi. Tiesin
Philin pitävän hänestä huolta. Teillä on
minuutti aikaa antautua. Sen jälkeen saavat konepistoolit neuvotella.
- Turha uhkailla, sähähti Trooger. Jokainen täällä tietää sen.
Hämäys tehosi. Kävellessäni sen keskustaa kohti en katsellut Troogeria. Trooger otti sanani täydestä, mutta se ei silti hyödyttänyt minua.
Hänellä oli hihassaan valtti, joka vilahti
vasta nyt esiin.
73
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Huomasin Bakeria vartioivan miehen säpsähtävän. Hänellä on
joka tapauksessa vain kuukausi elinaikaa.
Keuhkosyöpä. Ja sitten tahdissa, vasen,
vasen, kaks kolme...
Piha-aukio oli laaja, viisikymmentä metriä halkaisijaltaan. Siirsin sen kuitenkin kädestä koteloon.
- Täällä ollaan. Katselin
hänen taakseen. Tulen
esiin heti kun näen sinut.
- Pidä sitten kiirettä!
Phil oli vierelläni polvillaan, nollakahdeksikko tiukasti kädessä.
- Ota Trooger jyvälle, kuiskasin. En pitänyt siitä.
Se haiskahti ansalta. New Yorkissako. Joko lähdetään. kysyi Trooger tutkittuaan pitkään
kasvojani.
- Sinulla on hyvä muisti, Slim. Kyllä sinä minut tunnet.
Katso tarkemmin!
Työnsin kasvoni lähemmäs.
- Olen nähnyt sinut joskus.. Autojen keskellä
hänellä oli hyvä mahdollisuus heittäytyä
turvaan samalla sekunnilla, kun hänen
apumiehensä niittaisivat minut nikkelisuihkulla maahan. Hänen
taakseen tulee mies tykki kourassa. Haluatko
savukkeen?
- Kuka piru sinä oikein olet! Tuon kyylämäisen nenän minä olen nähnyt jossakin.
- Saanko esitellä, Jerry Cotton, Federal
Bureay of Investigation, huusin niin kovaa, että se varmasti kuului rakennuksen
ovelle saakka. Jos
juonittelette, hän kuolee silmienne edessä.
Tuliko selväksi?
- Vähemmälläkin möykkeellä. Hän soitti ja kertoi,
että hänen opettajansa Slim Trooger on
lomamatkalla Brundachessa
Ainoaksi vastustajakseni jäi siis Trooger.
Hän ehti kääntyä ja nykäistä aseensa
esille ennen kuin käteni kohosi.
Kaksi laukausta pamahti samalla hetkellä kun kämmensyrjäni putosi kohti
Troogerin niskaa. - Minä en tappele FBI:n
kanssa. Lyöntini suhahti ohi, mutta Trooger
lysähti siitä huolimatta polvilleen. Epäröin parin kalliin sekunnin kymmenysosan
ajan, pitäisikö iskeä Trooger maahan vai
yrittää ensin estää Bakerin vartijaa käyttämästä asettaan.
Muut ratkaisivat pulman puolestani.
Oven suulta ammuttiin Bakerin perään
laukaus, toinen, kolmas, mutta hän jatkoi
silti hoippuvaa, lyhytaskelista, epätoivoista pakoaan. Olin hetken kokonaan poissa kuvasta. Pari ensimmäistä askelta
olivat horjuvia kuin vasikan kävelyharjoitus. kuiskasi Bakerille huulet melkein korvalehdessä kiinni. Tuliko selväksi.
Baker ei uskaltanut vastustaa.
Hän nyökäytti vaisusti.
p
Kevin Baker muuttui omituiseksi lyijyn
ja makaroonin sekoitukseksi tuntiessaan
tyrkkäyksen lapaluittensa välissä. Baker oli
jo lähestymässä metsän reunaan, joten hän
ei kaivannut enää apua, enkä olisi pystynyt
sitä antamaankaan muuten kuin myötätuntomielenosoituksen muodossa.
Pistooli oli pudonnut Troogerin kädestä.
Nappasin sen haltuuni ja loikin kohti metsän suojaavaa syliä kuin hirvi koiralauman
edellä. Hän oli suistua nenälleen nilkan
notkahtaessa epätasaisella pihamaalla
kuoppaan.
- Se piru karkaa! kajahti takaa huuto.
Ja saman tien tuli ensimmäinen laukaus.
Trooger ei nähnyt Bakerin lähtöä, joten
hän havahtui toimimaan vasta huudon
kuullessaan. Ampuja katosi näkyvistä jo
toisen laukauksen jälkeen. Makarooniksi muuttuivat polvet ja lyijymäinen
tunne valui nilkkoihin ja vatsanpohjaan.
Vasta toinen tyrkkäys herätti hänen jalkalihaksensa. Ruuti paloi aivan vierelläni ja metsän laidassa. Sellaisessa
tilanteessa on vaikea pysyä tapahtumien
tasalla. Vasta Troogerin tarttuessa kiroten reiteensä asettuivat
palapelin osat järjestykseen aivoissani.
Philin virkapistooli oli lähettänyt nikkelinpalan reiteen. Siellä
hän oli minulta tavoittamattomissa. Trooger oli yrittänyt kohdella yhtä epäsiveellisesti Bakeria, mutta
oli ampunut ohi.
- Tule pois sieltä, Jerry! karjui Phil.
Se oli ainoa mahdollisuuteni. Nähtävästi hän
pudottauti polvilleen autojen taakse. Koiria ei vielä kuulunut, mutta ne
saattoivat mikä hetki tahansa haukkua perääni pistooleiksi naamioituneina.
Kolme miestä juoksi: tiedemies Kevin
75
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Kun tyrkkään sinua selkään juokset oikealle. Ammun perään mutta tahallani ohi. Kämmensyrjälyöntini on tehokas ase, mutta ei
sekään sentään kaada raavasta miestä pelkän ilmanpaineen voimalla. Käsi lähti tavoittelemaan
pistoolia.
Philillekin uusi käänne tuli yllätyksenä.
Hän oli silmiään räpyttämättä vahtinut
Troogeria vilkaisematta hetkeksikään
muualle. Hän kuuli kyllä huudon, mutta
ei antanut senkään houkutella silmiään
harhateille. Katse pysyi kuin naulittuna
urallaan: hahlo, jyvä, Troogerin olkapää.
Troogerin kääntyessä Phil oli jo koukistaa
etusormea, mutta odotti vielä hetken.
Minäkin olin odottaa liian pitkään
Silti metsä oli Bakerin
silmissä vain oikullisesti hyppelevä vihreä
nauha, joka lähestyi toivottoman hitaasti.
Sydän jyskytti kuin Cassius Clay olisi takonut rintakehää sisäpuolelta, puolipohjat
putoilivat juostessa maahan kuin suuren
magneetin kiskomat rautalevyt, hengitys
puuskutti vanhan höyrykoneen lailla ja
pelko raapi kylmin sormin selkää. Hän luotti siihen, että FBI ei
päästäisi Troogeria palaamaan ja keskittyi
siksi selviämään rakennuksen suojassa
olevista tovereistaan, jotka vartioivat kellaria ja ikkunoita. - Tuonne bunkkerille päin.
Minä menen perään. Miten hän
76
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Hän
pelkäsi niin että askelten rytmikin oli sekaisin. Eteisessä oli vain hidasjärkinen Piippu-Joe.
- Se piru karkasi! huusi Ropper sisälle
törmättyään. Häntä ei
uhannut mikään. - Dick, tule, kuulitko. Vasta ensimmäisen kipuaallon syöksyessä reidestä aivoihin kirkastui
tilanne hänelle.
G-mies oli kadonnut. Vasta siellä hän nosti kätensä
ylös ja lähti hitaasti kävelemään poliisiketjua kohti.
- Ei mutta itse vanha mukava Jack! ilahtui Phil tuntiessaan antautujan. Hän
käsitti vasta monen sekunnin kuluttua, että
asiassa oli jotain mätää, kun Ropper lähti
hakemaan pakenijaa päinvastaiselta suunnalta mihin tämä oli livistänyt. Baker, G-mies Jerry Cotton ja gangsterimies Jack Ropper.
Eniten pelkäsi juostessaan Kevin Baker,
jonka asema silti oli turvallisin. Hän oli näkevinään Dickin vetoavat
silmät ja apua pyytävät huulet. Et kai sinä
kuvittele että hyvään poliisiketjuun tarvittaisiin enemmän kuin yksi G-mies.
p
Slim Trooger oli hetken kuin unessa.
Sipaisu niskaan, isku reiteen, kaatuminen
maahan, juokseva mies, laukaukset, olivatko ne totta. kysyi Ropper hämillään.
- Mitkä muut?
- Poliisiketju tietysti.
- Tässä se on. Hän oli yksinään
aukiolla, kolmenkymmenen metrin päässä
autoista, tovereistaan, turvallisesta rakennuksesta.
- Pojat, tulkaa hakemaan minua! hän
huusi. Hän putosi
polvilleen, ponnisteli horjuen pystyyn ja
jatkoi mieletöntä pakoa.
Takana ammuttiin yhä.
Jack Ropperin tilanne oli paljon hankalampi, mutta hän hallitsi mestarillisesti
hermonsa. Dick, tule
hakemaan minut!
Vasta sitten hän muisti, että Dick Snyder
oli kuollut. Olkapää
törmäsi runkoon ja paiskasi hänet sivulle,
siellä oli vastassa toinen puu. - Ja kädet
ylhäällä. Hän oli itse ampunut Dickin,
uskollisimman apumiehensä, tämän katkaistua reitensä kassakaapin alla.
Reisi! Nyt hänenkin reitensä oli poikki.
Kylmä hiki puristui Troogerin otsalle ja
kurkkuun kohosi appelsiinin kokoinen
pala. Mittailetko miten korkeita vuoret
ovat?
- Missä muut ovat. Älkää ampuko minua.
Huudon kuuli myös Piippu-Joe. Ehkä Jack
tekee motin, hän ajatteli aluksi.
- Älkää ampuko! huusi Ropper yhä uu-
delleen juostessaan rakennuksesta, kääntyessään bunkkeria kohti ja kadotessaan
sen taakse. Kokonaan. Baker oli
jo sivuuttanut ensimmäiset puut, kun hän
kuvitteli yhä olevansa aukiolla. Oikea jalka ponnisti pitkän, vasen
luonnottoman lyhyen loikan
- Ei se muuten
noin pehmeitä kiljuisi.
Kohotin kädet kovaääniseksi saadakseni
huudon kuulumaan sääasemalle saakka.
Puhuin Troogerille, mutta halusin koko
hänen armeijansa kuulevan sanani:
- Vaihda levyä, Slim. Jos et tule heti niin pojat ampuvat
naisen ja pennut. Vai haluatko vuotaa kuiviin. Minä teen vaihtokaupan, G-mies. Reittä vihloi
niin että hän luopui siitä kesken.
- Valut kuivaksi ennen kuin pääset perille, Slim! huusin kuin viikatemiehen täysivaltainen lähettiläs.
Troogerin mieleen välähti vielä mahdollisuus. Oven luona ei näkynyt liikettä. Tekisivätkö toiset nyt
hänelle saman. Kymmenen tuhatta sille, joka auttaa minut sisälle.
Vastaus tuli metsän reunasta:
- Ja yksitoistatuhatta sile, joka ei auta
sinua.
- Kaksikymmentä tuhatta! kävi Trooger
mieletöntä huutokauppaa hengestään. Pojat, hei! Tuokaa nainen
kellarista talon eteen. Siellä oli
vielä viisi miestä, kaksi paikallista pikkulurjusta sekä Letti-Tom, Bob Lonnigan ja
Piippu-Joe New Yorkista. Newyorkilaiset
olivat kaikki ammattilaisia alallaan, LettiTom lukkojen avaaja, Lonnigan tikarin
käsittelijänä ja Piippu-Joe tappelukoneena,
mutta käskijäksi heistä ei pystynyt kukaan.
Hyökkäyssuunnitelma oli syntynyt nopeasti. Trooger oli menettänyt otteen miehiinsä. Kukaan ei tule auttamaan
sinua. Synkkää voitoniloa äänessään hän
karjui:
- Saat tulla itse auttamaan minua, G-
mies. Partioautojen miehillä oli onneksi mukanaan
77
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Kuulitteko, pojat, kaksikymmentä!
- Kaksikymmentäyksi.
- Kolmekymmentä.
- Viisikymmentä tuhatta. Minun keskusteluni Troogerin kanssa
houkuttelisi gangsterit väärään suuntaan.
He kerääntyisivät varmasti kaikki eteiseen
ja ovisuuhun. Se ei saanut tapahtua!
- Tulkaa hakemaan minut, pojat. Mitä ruumis tekee dollareilla, Slim.
Me ammumme jokaisen, joka yrittää sinun
luoksesi.
Trooger kohottautui kättensä varaan ja
yritti nytkäyttää ruumistaan eteenpäin.
Puoli metriä ja uusi yritys. Sillä välin kiertäisi Phil
parin virkapukuisen kanssa observatorion
betoniseinän suojassa selustaan ja ryntäisi
ikkunasta sisälle hirsirakennukseen. Saat naisen jos autat minua.
Hiljaisuus hallitsi hetken piha-aukiota
kuin outo, kaukaa tullut vieras. Tulkaa auttamaan!
Hän olisi pudottanut tarjouksesta yhteen
dollariin, jos olisi kuullut mitä hänen huudoistaan arveltiin.
- Ne ampuivat Slimiä päähän, sanoi
Letti-Tom tovereilleen. oli vastannut pyyntöön: ampumalla uskollisimman toverinsa. Heillä ei ollut enää
muuta kiinnostusta kuin halu jakaa hänen
osansa saaliista.
- Tom ja Joe, tuokaa nainen pihalle!
- Ei sinusta ole enää naisen pariin, Slim!
huusi Letti-Tom. - Pyydä G-miehiä tuomaan sinulle arkku.
Voimaton raivo vapisutti Troogerin alaleukaa niin rajusti, että se ei pystynyt
muodostamaan vastausta.
p
Kolme miestä juoksi aukion laidasta
observatorion luo, kahdella oli virkapuku,
kaikilla virka-ase.
Jack Ropper oli auliisti selostanut sääasemalla vallitsevan tilanteen
pari käsikranaattia.
- Tehdäänkö vaihtokauppa, Slim! huusin
ettei keskustelu pääsisi sammumaan. - Olohuone
puhdistettu. Vai
onko sinulla mitään vaihdettavaa, Slim.
En näe ketään naista ovella.
- Painu helvettiin! oli ainoa mitä Trooger jaksoi vastata.
- Sinne lähtee nyt jokainen, joka ei antaudu minuutin kuluessa. Virkapukuiset seurasivat. Heti savun vähän hälvennettyä loikkasi Phil mustuneiden raamien välistä sisälle. Tule sinä edellä
ulos, Bob, tulkaa pituusjärjestyksessä...
kymmenen...
Phil oli jo antanut merkin minulle. Minuutti lähti
kulumaan... Vain Faddisi oli ollut siellä
käsikranaatin tullessa ja hänkin oli ehtinyt
puhjastaa turvaan eteisen puolelle.
- Täällä on siivouspalvelu Decker ja
pojat! huuteli Phil hilpeästi. Hän
oli valmis aloittamaan rynnäkön.
- Viisi sekuntia vielä... Ja kampaahan tukkasi kunnolla,
Tom... nyt! Kädet ylhäällä yksi kerrallaan pihalle! FBI on piirittänyt koko
sääaseman.
Tiesin hyvin, ettei kukaan heistä antautuisi vielä, sillä kukaan ei halua olla pelkuri yksinään, mutta jatkoin siitä huolimatta:
- Minuutin kuluttua tulee joka ikkunasta
siälle käsikranaatti. - Jos
luovutat rouva Bakerin niin saat arkun.
Hyvän vedenpitävän tammiarkun. Neljäkymmentä sekuntia... Alkuasukkaat
toiseen ja vieraat toiseen.
p
Minunkin paatunut sydämeni liikahteli
herkästi katsellessani hellää perhekohtausta Kevin Bakerin sulkiessa vaimonsa ja
lapsensa syliinsä.
- Olisipa sinun Lindasi nyt täällä, Jerry,
huokasi Phil. Edessä oli
tyhjä huone. Ja pyyhitään pölyt eteisestä.
Anna toinen kranaatti.
Se tehosi.
Sheriffi Bolster seisoi vierelläni katselemassa miten viisi miestä marssi ulos
talosta, jokaisella kädet kiltisti vuorten
huippuja osoittamassa.
- Nyt vasta pulma tulikin, hätkähti sheriffi.
- Ja mikä pulma?
- Brundachen poliisivankilassa on vain
kaksi selliä.
- Enempää ei tarvitakaan. Vankilassa on elämä hilpeämpää
kuin nurmen alla... kolme, kaksi...
Viimeiset sanani hukkuivat lasin helinään.
Phil nakkarsi betoniseinän varjosta käsikranaatin. Vielä ehdit ladata piippusi, Joe. miten oikeassa, nyt minä en
ymmärrä.
- Eikö täällä kaikki ole kuin maanjäristyksen jäljiltä!
LOPPU
78
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. viisitoista sekuntia. - Siinä vasta leiskuisi jälleennäkemisen tuli.
Pitemmälle hän ei uskaltanut jatkaa nähdessään silmäykseni, jossa jo leiskui muu
jälleennäkemisen tuli.
Laskin käteni tohtori Bakerin olalle ja
vein hänet työhuoneensa ovelle.
- Näyttää siltä, että te olitte sittenkin oikeassa, sanoin.
- Missä... Sen räjähtäessa vavahti koko talo.
Ensimmäinen mies tuli kädet ylhäällä
esiin autojen välistä.
-...jää kuolemaan, hän kuului mutisevan.
Puolet ikkunan kehyspuistakin lensi
ulos. puoli minuuttia vielä,
sitten rymisee
JERRY COTTON 4/2012 H TUPLANUMERO H TOIVEUUSINTA
Nro 11 / 1966 Liekkien kuolemanleikki
144
PAL.VKO 2013-06
M Itella Oyj
302539-1203
Siitä räiskyi vettä kuin kylvystä karanneesta
villakoirasta. - No sen kyllä
saattoi arvatakin. Niissä asui
tappajan kylmä kiilto.
- Mitä te haluatte. Motter ryhtyi katselemaan vierastaan. Niskaan alkoi
kertyä kylmiä pisteitä. Se toimi moitteetto1
masti. Kirjoituspöydän vasemmassa laatikossa lojui Luger. Webleyn synkän kodikas perä kolahti kirjoituspöydän laitaa vasten, kun hän jätti kotelon
heilumaan tuolin selustalle.
Pöydälle oli ilmestynyt kasa kirjeitä.
Sam Motter vilkaisi niitä nenäänsä tuhauttaen. Siinä piili mahdollisuus, jota oli käytettävä tarkasti
hyväksi.
Sam Motter oli ennenkin seisonut pistoolin edessä ja selviytynyt hengissä. Nyt hän
tyytyi seisaaltaan selaamaan kirjepinon,
siihen ehtisi tutustua tarkemmin myöhemmin.
Viereisen huoneen ovi raottui hiljaa.
Vaikka talo oli vanha, tarjosi se nykyaikaisiakin etuja: saranat eivät narisseet.
Tulija hiipi kynnyksen yli, pääsi matalin
asekin tuolin luo, sieppasi Webleyn kotelosta ja sähähti:
- Pysy aloillasi, Motter!
Yksityisetsivä kääntyi hitaasti tuijottamaan asetta ja sen takana seisovaa miestä.
Tilanne oli yksiselitteinen, tulkintoja ei
kaivattu. Hän vaihtoi jalkojen asentoa päästäkseen lähemmäs pöytää.
Pian oli yritettävä viimeistä mahdollisuutta. Sitten hän riisui ähkäisten
takkinsa ja irroitti kainalokotelon. Hän tunsi nyt varmuudella vihollisensa
ja tiesi ajan olevan vähissä. Hän rakasti vain yhdenlaisia kirjeitä:
tukevia postilähetysvekseleitä. - Jollen
väärin arvaa niin tulentuikkaaja taitaa
parhaillaan olla turmelemassa tämänkin
huoneen raikkautta.
Pistoolimies hörähti pilkallisesti.
- Sinun lisäksesi sitä ei tiedä kukaan
muu. Hän nosti kehoittamatta kätensä
olkapäisen korkeudelle.
- Vai te se olette! yksityisetsivän ääni
vaikutti pikemminkin iloisesti yllättyneeltä kuin pelästyneeltä. S
143
am Motter heitti hattunsa huolettoman kaukaa naulakkoon. Ihme kyllä hän
tunsi silti itsensä rauhalliseksi kuin maitopullo jääkaapissa.
- Mene istumaan kirjoituspöydän taakse!
Motter ei ollut uskoa käskyä. Juuri sitä
hän oli toivonutkin. Eivätkä pistoolimehen silmätkään
luvanneet ystävyyssopimusta. Naamio peitti tämän
kasvot, mutta silti hän oli aavistavinaan
kuka piili kuminaamarin takana. Millä voin palvella?
Motter kysyi kuin keneltä tahansa asiakkaalta.
- Taidat tietää kuka sytytti palot?
- Pitää paikkansa, myönsi yksityisetsivä ja katseli kaihoten ikkunastaan kadun
toiselle puolelle. Sa-. Mutta mitä tuo pelleily
tarkoittaa.
Motter osoitti sormellaan asetta ja laski
samalla vähän käsiään.
- Antaa vain pysyä räpylöitten yläilmassa!
Motter totteli epäröiden, vaikka tunsikin
hyvin aseensa tehon. Joten pian sitä ei teidä taas kukaan
muu kuin minä.
Motterin korva merkitsi muistiin sanojen voitonriemuisen sävyn. Siellä keikkui ikkunanpesijä köytensä varassa
Siinä ei todellakaan ollut kuin yksi sana: öljy. Kuolema oli saapunut yksityisetsivä Sam Motterin asiakkaaksi.
Naamioitu vieras vilkaisi hätäisesti ovelle enne kuin tuli lähempää tutkimaan ruumista. Sekin tieto voi joskus
auttaa.
Beekman levitti käsiään kuin merkiksi,
ettei paperilapun kohtalo enää merkinnyt
hänelle mitään. Erillän
sanatovereistaan se ei pystynyt kertomaan
mitään.
- Tuleeko FBI:n murharyhmä tänne?
kysyi Beekman.
- Ei. Kourat
pöydälle, kuuluiko!
Webleyn levoton heilahdus säesti sanoja.
Sam Motter ei totellut. Punatukkainen
kanadalainen komensi New Yorkin kaupunginpoliisin kolmatta murharyhmää.
- Juttu kuuluu FBI:lle, sillä Sam Motter oli
entisiä Yhdysvaltain salaisen tiedustelupalvelun miehiä.
Luutnantti katseli tyytyväisenä päätään
nyökytellen kaapin päältä löytämäänsa
kehystettyä kuvaa.
- Yksityisetsivän tuloissa näyttää tutustuvan toisen kaliiperin tyttöihin kuin
poliisin palkalla.
Minäkin vilkaisin kuvaa. Hän reoi sen irti
ja pisti taskuunsa.
Oven luona vieras kuunteli monta minuuttia enne kuin reitti tuntui selvältä. Lopun murhaaja on repinyt
mukanaan.
- Siitäkin voi viisastua jotakin. 142
latakseen tyytyväisyytensä hän kiersi
hitaasti pöydän taakse ja heittäytyi tuoliin
rennon huolettomasti.
- Ehkä haluatte vilkaista näitä asiakirjoja
enne kuin ammutte minut. Hän huomasi paperin, jonka Motter
oli rutistanut kouraansa. Terä upposi keskelle
Sam Motterin kurkkutorvea. - Näyttää kuuluvan johonkin öljyasiapaperiin. Lugerin perä tuli näkyviin papereiden alta.
- Näpit ylemmäs! Vielä yksi tuollainen
liike ja lähdet heti rauhan puistoon. Luutnantti oli
oikeassa.
- Löysimme rypistyneen paperinpalan
hänen kädestään, jatkoi Beekman selostustaan. Siellä
nuuskitaan äkkiä selville missä tehtaassa
paperi on tehty. Hän ei aikonut
kuolla kuin maalitauluna ampumaradalla.
Hän työnti kätensä takaisin laatikkoon.
Sormet tavoittivat Lugerin perän.
Motter oli pitänyt vierastaan nurinkätisenä, sillä Webley istui vasemmassa
kourassa. Ratkaisevan heilahduksen teki oikea käsi.
Tikari välähti kuin kiillottajapojan pallilla istunut salama. Tosin siitä ei ole jäänyt kuin
yksi sana: öljy. Te saatte jatkaa loppuun saakka.
2. hän kysyi ja
nykäisi vasemman ylälaatikon auki. Hän yritti
oikeallaan vetää tikaria pois ja haroi vasemmallaan kouristusmaisesti laatikon
papereita.
Korahdus ja kolahdus.
Hän kaatui pöytää vasten ja vieri siitä
lattialle. Ovi
tuskin liikahti, kun hän livahti käytävään.
~
- Ei pienintäkään vinkkiä, murahteli
poliisiluutnantti Beekman. Hän erehtyi. Sam Motterin sormiin jäänyt pala oli liuskan alapäästä. Vien paperin laboratorioon kuitukokeeseen
Ostiko
hän vanhan etsivätoimiston vai perustiko...
- En tiedä. Tarkastaja John D.
Highin huoneessa tapasin pitkän, hintelän,
viittäkymmentä lähentelevän miehen. Seurakuntaneuvoston jäsen
ei halua rikastua nuuskijoiden pesän kustannuksella. Hän katseli vaivautuneena varpaitaan.
Pudottauduin istumaan ja kysyin:
- Muita sisaruksia?
David Motter pudisti päätään.
- Miten hän aloitti oman uran. - Mitä sanoisivatkaan ystäväni seurakuntaneuvostossa.
Myyn heti koko jäämistön.
Päällikkö naputteli pitkien sormiensa
päitä yhteen.
- Eräs alaisistani on aikonut itsenäistyä. - Pääasia että kukin saa
omansa.
- Keisarille se mikä keisarille kuuluu, ja
David Motterille mikä David Motterille
kuuluu, nyökyttelin.
- Ja Jerry Cottonillekin omansa, totesi
päällikkö.
Niin minusta tuli yksityisetsivätoimiston
omistaja.
- Aloita uusi ura heti huomenna aamulla
etteivät asiakkaat pääse karkaamaan, neuvoi päällikkö.
~. Eikä se minua liikutakaan.
Kaikki eivät pidä siitä, jos veli sattuu olemaan nuuskija.
Viimeisen sanan kohdalla nenä tuhahti
halveksivasti.
- Missään tapauksessa te ette siis ole
kiinnostunut veljenne työn jatkamisesta,
totesi tarkastaja High.
- En, tuli tiukka vastaus. Sam Motter ei viime
vuosina pitänyt minkäänlaista yhteyttä
sukulaisiinsa.
Miestä näytti hävettävän tämä tosiseikka. Tarkastaja Hogh
huitaisi leppoisasti kädellään ja keskeytti
minut:
- Ei mitään hätää, Jerry. Mitä siitä sanoisivat uskonveljetkin.
- En ole koskaan ollut kiskuri, vakuutti
David Motter. Maksusopimus
kyllä järjestyy. Hän on jo kauan odotellut sopivaa
tilaisuutta ja nyt se näyttää tulleen. 141
Odotan, että raportti on huomenna työpöydälläni.
- Jo aamupäivällä, lupasi luutnantti.
Päämajaan palattuani sain heti kutsun
päällikön puheille. Veljenne toimisto kiinnostaa
Cottonia, joka haluaa jättää valtion palkkalistat ja ryhtyä nuuskijaksi, kuten te niin
kuvaavasti ammattia kutsuitte.
David Motter katseli minua kuin itsemurhakanditaattia. Kuulin nyt
ensi kertaa, että olin aikeissa luopua Gmiehen urasta.
- Päällikkö...
Pitemmälle en päässyt. Hänen harmaantunutta konttorimieshahmoaan koristivat harittavat viikset.
- David Motter, esitteli päällikkö.
- Sam Motterin veli. Minun avullani saat luottoa
ja uskon, että mister Motter myy toimiston
sopuhintaan. Tarjous oli tullut yllättäen, mutta näytti kiinnostavan häntä.
Vielä yllättyneempi olin itse. Rea3
listithan sanovat, että toisen kuolema on
toisen leipä. Hän ei valitettavasti voi auttaa meitä
Varsinaisen toimistohuoneen
takana sijaitsi kaksi pienenpää huonetta,
joiden molempien seinustalla seisoi arkistohylly täynnä harmaita ja ikävännäköisiä
mappeja. Toisesta johti ovi pieneen ruokailutilaan, joka oli varustettu jääkaapilla
ja sähköliedellä.
Ovikello kutsui taas kesken tarkastelun.
Ennen kuin ehätin kunnolla pöytäni taakse
samaan tervetuliaishymyn kuntoon, keinui
hemaiseva vaalea unelma sisään. Hyvästi,
FBI:n harmaa ja iloton munkkikunta!
Onnittelin mielessäni päällikköä, joka
oli älynnyt sijoittaa minut näin kiehtovaan tehtävään. ~
Irroitin Sam Motterin toimiston ovesta
poliisisinetin ja poimin taskustani avaimen, jonka olin saanut luutnantti Beekmanilta.
Avasin oven ja astuin sisään.
Samalla työnnyin sisään yksityisetsivän
värikkäseen sankarielämään. Heille eivät aiheuta
estoja sellaiset ahdasmieliset lakipykälät,
jotka kieltävät G-miestä heti ryntäämästä
jokaisen naispuolisen kuulusteltavan sänkyyn ja potkimasta jokaista vastaantulevaa
miestä sisään hiilikellarin luukusta.
Nyt minua odotti huoleton ja vauhdikas
sankarielämä.
Yritän kertoa teille siitä rennosti ja estottomasti, aitoon yksityisetsivätyyliin.
tilaamani messinkikilven: Jerry Cotton,
yksityisetsivä.
- Kiinnittäkää se saman tien paikoilleen,
neuvoin ja syhdyin tutkimaan lähemmin
maisemia. Ja vähän
muutakin.
Olen usein kadehtinut amerikkalaisia yksityisetsiviä. Kun verraton ystäväni ja
vikaveljeni Phil Decker oli kuullut siitä,
oli hänen ennestäänkin pitkä naamansa
venähtänyt niin pitkäksi, että leuka oli kolahtanut kantapäiden välissä lattiaan.
Toimistossa vallitsi tunkkainen ilma ja
ensi töikseni avasin ikkunat. kysyin pienen empisen jälkeen.
- Vai rouvako...
- Kysykää mieluummin mitä minä voin
tehdä teidän hyväksenne, mister Cotton.
Olen Susan Angel!
Valitettavasti enkelimäinen nimi ei kertonut minulle mitään.
- Oikein maniota, neiti Angel. Oveen koputettiin ja rautakaupan lähetti toi sisään
140
FBI ei tietenkään sijoittanut suotta rahojaan Sam Motterin toimiston ostamiseen.
Tehtäväni oli selvittää murha. Päätin olla
varovainen. Hän
lasku käsilaukun, jota hyvällä omallatunnolla olisi voinut kutsua neliulotteiseksi
kukkaroksi, pöydälle ja sormeili auki hiuslaitteen suojaksi kietaistun kaulahuivin.
Hän tarkasteli minua yhtä suurena harvinaisuutena kuin mahin ravinnonhakuun
eksynyttä hyljettä.
- Kuinka voin palvella teitä, neiti. Ainakin seuratessani heidän
toimintaansa elokuvissa tai kirjavakantisissa romaaneissa. Onnettomuus ei useinkaan
tule kello kaulassa, vaan pieni sievä suu
hymyssä.
- Voisin keittää alkajaisiksi kahvia!
- Viskiviipaleen puraiseminen kohentaisi
4. kysyin yhä
mairitteleva hymy huulillani. Ja mistä
te voisitte tehdä puolestani
Ehkä en pysty maksamaan
palkkaa.
- Eihän sitä nyt voi vielä vaatiakaan.
Nainen nykäisi rannekellon esiin.
- Puoli yhdeksän! Eihän kukaan ole ehtinyt tulla tähän aikaan.
- Lähdetään aamiaiselle, ehdotin kuin
ensimmäisenä aamuna työpaikalleen saapunut ministeri.
Simasuu hymyili torjuvasti.
- Jonkun täytyy olla täällä vahtimassa,
jos asiakas sattuu pistäytymään. Teillä on luonnollisesti
palovakuutukset kunnossa?
- Motter ei ehtinyt kertoa minulle nimeä.
Olen taas samassa pisteessä mistä lähdettiin.. Minulla ei ole toistaiseksi yhtään asiakasta, tienesti on laihanpuoleista. Ovikellon
kilahdus katkaisi sen ennen kuin mitään
ratkaisua ehti tapahtua suuntaan tai toiseen.
Susan Angel sipsutti avaamaan ja päästi
vanhemmanpuoleisen herrasmiehen sisään.
5
Mies liikkui viisissäkymmenissä ja hän
oli sonnustautunut vaatteisiin, jotka juorusivat varakkuudesta. Olen Jerry Cotton.
Kuinka voin palvella teitä?
- Olen Cliff Jackson. 139
oloa huomattavasti enemmän, huomautin.
Nainen katsahti minuun ankarasti, mutta
keinui sitten kirjoituspöydän ympäri, veti
auuki ylimmän laatikon ja nosti pöydälle
täysinäisen viskipullon.
- Lasit löytyvät seuraavasta laatikosta,
tyttö sanoi repiessään hopeapaperia pullon
kaulan ympäriltä. Haluaisin että jatkaisitte työtä.
- Taksani eivät ole kovin halvat, mister
Jackson. Hampurilaiset ovat ihania . halusi
tulija tietää.
- Pitää paikkansa. - Tehtaani on sytytetty
tuleen neljä kertaa, mutta onneksi olen
tähän asti säilynyt suuremmitta tappioitta.
Motter löysi murhapolttajan.
- Silloinhan kaikki on järjestyksessä,
mister Jackson. Kolmekymmentä dollaria päivältä ja kulut. Herrasmies laski arvokkaasti ja
hienostuneesti harmaan Homburgin kirjoituspöydälleni ja istuutui kehoittamatta.
Susan Angel häipyi hienotunteisesti, mutta
jätti oven hieman raolleen. en ota
vastaan suojelutehtäviä. Motter työskenteli
laskuuni. Enkä aviovaimojen jälkien nuuskimisia.
Vaatimukseni eivät peloittaneet asiakasta. Siellä syö hyvin ja halvalla. Äkkiä ullakollani valkeni, muistin valokuvan, jota Beekman oli
ihaillut.
- Olitte Sam Motterin sihteeri, eikö niin?
- Olin ja ajattelin, että saattaisitte tarvita
minua, mister Cotton.
- En oikein tiedä. Motterin sihteerinä hän näytti oppineen oikeat
temput. Alkoi kuulua
kirjoituskoneen tahdikasta räpytystä. kokeilkaa niitä!
Tyttö yritti saada selville pidinkö Charlien kulmaa ja hampurilaista liian halpana.
Paistoimme siitä särkeä tovin. Touhu sujuu
muuten hyvin, mutta olen saanut pyromaanin niskoilleni. Kävin työntämässä oven kiinni.
- Olette Sam Motterin seuraaja. Sitäpaitsi pidän Jaguaria, se
tekee viisitoista senttiä maililta. Päivä ei alkanut hassummasti. Hän huitaisi ne menemään kuin arvottoman paperipinkan Ö-mappiin.
- Valmistan huonekaluja. Charlien
kulma tässä lähellä on hyvä murkinapaikka. Ja
Saatoin
kylläkin maksaa summan selposti, jos
saisin tarkastaja Highin hyväksymään sen
työkuluiksi.
Murharyhmää ei kiinnostanut sormenjälkien oton jälkeen Motterin ase, joten
otin Webleyn haltuuni. Saattoi kulua viikkokausia ennen
kuin tiesin jonkin tapauksen selvinneen.
Kun kysyin sitä, hän vain huudahti: Sekö,
sehän on selvitetty jo aikoja sitten, Susan
kulta!
Susan kulta vangitsi katseeni heittämällä
päätään taaksepäin ja sivelemällä omantunnonarvoisesti pitkää vaaleaa tukkaansa.
Liike olisi saanut lumiukon Siperiassa
sulamaan.
- Menen nyt käymään Jacksonin tehtaalla, havahduin vihdoin toimintaan.
- Järjestän sillä aikaa asiakaskortiston
pöydälle. Maksaa suurilla
seteleillä.
En alkanut keskustella hänen palkastaan,
vaikka vihje oli selvä, sillä siitä puolesta
en ollut tiennyt sopia tarkastaja Highin
kanssa. Kustannuksista olen valmis vastaamaan. - Kertoiko Sam Motter teille,
kuka on häärinyt bensarätin ja tulitikkujen
kanssa Jacksonin huonekalutehtaalla?
- Ei. Ehkä keskimäärin
kahdeksankymmentä dollaria viikossa.
Huh! Yksityissihteerin pitäminen ei
tainnut olla joka pojan hupia. Ehkä te tunnette murhapolttajan?
- Saattaa olla. Suuren haaliin ovensuussa
paloitteli tusinan verran erilaisia sahoja
lautaa ja lankkua. Ehkä saisin pitää palkkiot itse,
mutta hyvin ne saattaisivat mennä FBI:lle.
- Neiti Angel, sanoin ja kopistin savukkeen rasiasta. Otatteko tehtävän
vastaan. Siitä
ehdimme kuitenkin sopia myöhemmin.
- Vilkaisen tunnin kuluttua tehdastanne,
mister Jackson.
- Sovittu. Voitte vilkaista sitä kun tulette
takaisin.
- Paljonko Motter maksoi teille, neiti
Angel?
- Minua saa sanoa Susaniksi. Hän kertoi saaneensa selville murhapolttajan. Hän ei halunnut
sotkea minua pahimpiin tapauksiin ja sitten hän halusi yllättää minut. Hän on viime aikoina
ollut paras asiakkaamme. Huonekalutehtailija otti hatun
pöydältä, veti hitaasti sormikkaat käteensä
ja lähti.
Susan Angel kurkisti ovenraosta. Kauempaa kuului kut6. Tahdoin tietenkin heti tietää
nimen, mutta Motter pyysi minua pistäytymään myöhemmin toimistossaan.
Ihmettelin sitä hieman, mutta hän lopetti
puhelun pitemmittä puheitta.
- Motter halusi järjestää dramaattisen tilanteen. Hän piti kaikki tuota juttua kos-
kevat asiakirjat itsellään. Hän
hymyili minulle rohkaisevasti.
- Pelkäsin teidän käännyttävän Cliff
Jacksonin ovelle. Kietaisin kainalokotelon kiinni ja tarkistin, että yksityisetsivän paperit kulkivat mukana.
Jacksonin tehdas oikeutti perheen vain
New Yorkin keskiluokan keskimmäisiin
seurapiireihin. Se oli hänen
tapansa. 138
- Antaa kuulua!
- Motter soitti minulle eilen aamupäivällä. Riippuu
siitä mistä oli kysymys. Lisäksi lupaan ylimääräisen palkkion, jos syyllinen saadaan selville. Tunnen paljon ihmisiä.
- Kuka oli luonanne kun Motter soitti?
- Ei kukaan vieras
Järeän tykistön lisäksi hänellä
täytyi olla kevyempää aseistusta lähikahakointia varten.
Punnitsin rautarumilusta kädessäni.
- Mikä tuo on. Trukkeja kulki
edestakaisin lautapinoja haarukoissaan.
Väistin yhä sivummalle ja astuin jonkin
kovan murikan päälle. Pistin rautamöykyn poveeni ja
jatkoin matkaa.
Huonekalutehtailija Cliff Jackson keikutteli kantapäillään tarhassa kahden
muun miehen kanssa.
- Tässä on serkkuni Adam Fold ja hänen
autonkuljettajansa Frank Carr. Se näytti olevan hänellä
piintynyt tapa. Silmäni
poimi hänestä aseistusta kuin keskiluokan
risteilijästä. Missä hänen toimistonsa mahtaa olla?
Mies raapi niskaansa saadakseen harmaat aivosolut kiivaampaan liikkeeseen.
- Siellä hän ei ole missään tapauksessa.
Luulen hänen menneen lautatapuleille. ta, hänen leukansa tärisi, - tarkoitatteko, että löysitte tuon tehtaan alueelta?
- Täysosuma heti ensi kerralla. Molempien kainaloiden alla
pullisteli väkivaltateknikon muodikas
kohouma. Sahauspöly tuntui
sieraimissa hienoisena kutinana. Arvasitte
oikein. Adam Foldin tapa käsitellä
savukettaan oli peräisin jamaikalaisesta
kalastajakylästä. Ja tavat piintyvät vain aidossa ympäristössään.
- Haalasitte itse tuon esineen tänne,
hän murahti syyttävästi. Taidonnäytteen
jälkeen hän kohdisti tympeän katseensa
minuun. - Pieni napalmpommi.
Jackson jäykistyi kauhistuneena.
- Ta... Sinisiin
haalareihin pukeutunut mies löntysteli
luokseni.
- Mikä hätänä, naapuri?
- Etsin Cliff Jacksonia. He tietävät tilanteen.
En voinut olla huomaamatta pientä korostusta Carrin tittelin kohdalla. Voimme puhua aivan rauhassa. - Yrititte pientä
kikkaa, jotta olisitte saanut palkankorotuksen.
Muutin ilmeen peruslukemille:
- Jos mister Jackson on kanssanne samaa mieltä, olen valmis iskemään rukka-. Se ei ollut edes
ruosteessa, vaikka viime aikoina oli sateen jumalatar Ester ollut viikkotolkulla
ahkerana. ihmetteli Jackson.
- Syttyy kuin Chicagon tyttö, leviää kuin
Washington Morning Post ja tuhoaa kuin
DDT satiaisen, olisi entinen Korean jermu
sanonut, esitelmöin. Maasta paljastui
rautainen soikea sylinteri. Silmäilin yhtä ynseästi takaisin.
En ilmeisesti ollut tekemisissä herramiehen kanssa. Tarkastelin miestä lähemmin ja asia valkeni kirk7
kaaksi. Sattumoisin potkaisin maata ja huomasin jotakin kiiltävää.
Odotin kunnes trukki oli mennyt ohi ja
kaivoin saaliin esille. Noukin sen talteen lautatarhasta.
Adam Fold, joka oli serkkuaan kaitaluisempi, otti kultaisen imukkeensa viiksiensä
alta, sammutti savukkeen syljellä ja lennätti tumpin monen metrin päähän läimäyttämällä kämmenensä yhteen. Jacksonin tehtaalla näytti vallitsevan epäluuloinen ilmapiiri.
Löysin itseni hetken kuluttua lautatarhan tapulimeren keskeltä. Carr toimi henkivartijana. 137
terikoneiden surina. Ne
ovat tämän rakennuksen päässä.
Mies jäi katselemaan perääni, pari hänen kaveriaankin kerääntyi siihen töllistelemään
Istuin taas Jaguarini ratin
takana ennen kuin edes itsekään kunnolla
tajusin sitä. Punaista väria suhisi ohitseni, sitä
meni niin lähellä, että olisi luullut Jaguarin
äkkiä vaihtaneen väriä. Kenties
heidän arkistonsa juoruavat jotakin.
- Lähdetään, komensi Adam Fold. En löytänyt paikoitustilaa toimiston läheltä, joten jouduin kiertämään
puoli korttelia. Hilasin itseni
vaivalloisesti autosta jalkakäytävälle ja
aloin sulkea ovea. Uusi vauhtipaholaiseni ei ollut kuin pari viikkoa vanha ja jo
nyt sen toinen kylki näytti siltä kuin se olisi
ollut lemmiskelemässä rajuissa liikennemyrskyissä paatuneen peltihylkiön kanssa.
Liikennepoliisi asteli luokseni. Kiiltävä puskuri syöksyi kohti tuskin viiden
metrin päässä. Olin aikaisemmin vain kuvitellut autoani matalaksi ja oviaukkoa hankalaksi. - Minulla on hyvät suhteet FBI:hin ja kaupunginpoliisiin. Ruosteenpunainen
Ford kieppui jalkakäytävällä pari kertaa
edestakaisin kuin takamuksillaan härnäävä
striptease-tanssijatar ennen valojen sammumista, luiskahti takaisin ajoväylälle ja
häipyi muun liikenteen sekaan.
Pari maalihiutaletta leijaili vielä surullisena ilmassa, kun syöksyin ulos. - Te jatkatte
ilman muuta.
- Otan tämän mukaani, ilmoitin ja pudotin möhkäleen varovasti takintaskuuni.
- Mitä te sillä teette. 136
set tiskiin.
Huonekalutehtailija vilkuili huolestuneena pommia ja tallasi toisella jalalla
yhtä huolestuneena savuavaa sätkää sammuksiin.
- Siitä ei ole puhettakaan, hän lähetti
vihaisen katseen serkkuunsa. Hän oli
huomannut tapauksen.
- Kävikö mitenkään. Samassa veret jähmettyivät suonissani.
Olin sattumalta vilkaissut sivulleni. Pysyttelin
vaistomaisesti Itäisellä 69. Kiitin
onneani, että autossani oli sisäänupotetut
ovenkahvat. Lopulta huomasin sopivan
kolon ja kiirehdin työntymään siihen, ettei
kukaan muu ehtisi ennen. halusi Fold tietää.
- Aiotteko iskeä seuraavaakin asiakastanne linssiin.
En ollut huomaavinani hänen viimeistä
lausettaan.
- Siitä saattaa löytyä sormenjälkia, kerroin rauhallisesti. Frank
Carr seurasi varjona laihaa ja kuivakkaa
työnantajaansa.
- Tuon seppeleen hautajaisiinne, ehätti
Fold vielä letkauttaa nenen häipymistään.
Ymmärsin hänen tarkoittavan tointani
Sam Motterin seuraajana.
Kävin huonekalutehtaan konttorissa
pakkaamassa napalmkuoren visusti pieneen pahvilaatikkoon.
Suhautin Queensboron sillan yli takaisin Manhattanin puolelle. hän tiedusteli huolestuneesti.
- Saitteko numeroa selville. Muuten olisin saanut hyvästellä ainakin toisen niistä. kysyin yhtä
kiinnostuneena.
- En, se häipyi liian nopeasti.
- Sama täällä, en tajua sitä vieläkään.
Tänään täytyy olla hullujenhuoneen va8. kadulla melkein FBI:n New Yorkin päämajaan asti
ennen kuin muistin yksityisetsivän roolini.
Käänsin takaisin asunnolleni päin, sillä
Motterin toimisto sijaitsi aivan sen lähituntumassa
Ajattelin että voisin
hoitaa teillekin pikkuhommia.
En ollut tehnyt sopimusta Motterin henkilökunnasta, eikä minun tehnyt lainkaan
mieli ottaa tuota ylimittaista pohjanulikkaa niskoilleni. Pisamia hänellä oli
vielä enemmän kuin tukkaa. Aavistukseni eivät olleet turhia. - Sattui vain
savukekotelo jäämään kotiin flyygelin
päälle ja kultainen sytytin Rolls Roycen
hansikaslokeroon. No, sille ei voi enää mitään.
Poliisi tuikkasi muistilehtiön ja kynän
takaisin rintataskuunsa. Pitemmittä puheitta hän majoittui
mukavasti nojatuoliin.
- Olen Carl Bradfish!
- Tuo kuulostaa aivan siltä kuin minun
pitäisi tuntea teidät.
- Ei välttämättä, mister Cotton. Sen totesin astellessani takaisin uuteen
työhuoneeseeni.
Susan Angel osoitti pöydälle pinoamaansa keskikokoista kortistoa.
- Vie koko roska takaisin, sanoin ja raivasin tilaa pienelle paketille. Halusin päästä tutkimaan sormenjälkiä tarkemmin, joten lähetin Susanin hakemaan
pari hampurilaista.
Halusin nähdä löytyisikö metallipinnasta yhtään tunnistamiseksi kelpaavaa jälkeä. Ongin tärisevin
käsin esiin jalkakäytävältä autoni alle
vierähtäneen paketin. Tutkin tarkkaan metallisylinterin suurennuttua pintää. Sen kuumentama ilma aiheuttaa
hetkessä shokin, mikä kaikki tietää sitä,
että minä olisin saanut buddhalaisen roviohautauksen autoni sisällä, jos se olisi
sattunut räjähtämään.
Olin leikissä mukana, vieläpä tulilinjalla. Metallista erotin
selvästi käpälöintimerkkejä.
Ennen kuin ehdin suorittaa tutkiskelua
loppuun, ovikellon kilahdus keskeytti
työni. Tein
9
pieniä palveluksia Sam Motterille - aina
silloin tällöin.
Pari röyhkeää sormea poimi savukkeen
pöydällä makaavasta rasiasta.
- Seuraavaksi minun kai pitäisi antaa
tulta, pullo shamppanjaa ja heilan osoite,
huomautin.
- Selviän ilman niitäkin, pisamanaamainen Bradfish ilmoitti. Kynälautaselta löysin lupin, jokaisen yksityisetsivän
välttämättömyyskapineen Sherlock Holmesin ajoista asti. - Motter antoi hänelle silloin
tällöin jonkun varjostus- tai tarkkailutehtävän.
En ollut ammatinvalinnanohjaaja, joten
en ryhtynyt inttämään opetusasioista. Ei kannattanut jättää huomiseksi sitä,. Sujautin pommin nopeasti takaisin
pahviseen kuoreensa.
Sisään lorvaili nuori mies, joka oli saanut perinnöksi harvinaisen tuuhean tukankasvun ja pitkän mutkikkaan tuulenhalkaisijan. Napalm syttyy humahtaen palamaan kuten bensiini ja sen
roiskeet tarttuvat tiukasti kiinni kohteen
pintaan. 135
paapäivä. Kerroin sen myös hänelle.
- Siinä tapauksessa, Bradfish vastasi
itseluottamuksen lainkaan horjumatta, jätän teille osoitteeni, varmuuden vuoksi.
Hän raapusti jotakin kuulakärkikynällä
paperinpalaselle, joka kai oli määrä esittää
muistilehtiötä, ojensi sen minulle ja ehätti
lähettämään törkeän virnistyksen Susan
Angelille ennen kuin älysi häipyä.
- Hän haluaisi päästä yksityisetsiväksi,
tyttö selitti
Hätäiset askeleet kolisivat eteisessä.
Ehätin parahiksi ovelle toteamaan, että
ampuja pääsi livistämään. Muista ovenraoista kurkisteli kapeita naamoja. Ne olivat mustat eivätkä
järin uudet. Onneksi olin osunut hänen
jalkaansa, muuten hän olisi tehnyt samanlaista hakkelusta myös toimistoni elävästä
kalustosta, Jerry Cottonista.
Sihteerini keikkui kiihtyneenä kynnyksellä. Pari
jyräystä antoi miellettyvän intermezzon
yksitoikkoisesti laulavaan nikkeliforteen.
Toinen housunlahje lehahti punaiseksi ja
vierailija korjasi konepistoolinsa kulmaa
muutaman piirun alemmas. Nähdessään pistoolin kädessäni uteliaat häipyivät
kiiren vilkkaa.
Yksi oli kuitenkin vielä jäänyt näytelmästä osattomaksi, parinsadan paunan
painoinen pörssivälittäjä. Hän ampaisi
toimistostaan käytävälle kuin tykin suusta. Jäin tuon puuskuttavan veturin alle ja
ennn kuin selvisin sieltä, kuulin alaoven
kolahtavan. Istuin jo
lattialla Webley tukevasti kourassa.
Kaappien välisestä solasta pilkotti pari
housunlahjetta. Niin kertoi kello.
Kuulin ulos asti. Kuka tämän teki?
En tiedä, Susan, vastasin. Vierastuolit muistuttavat nälkäisen termiittijoukon unohtamaa jäämistöä. Pomin sen ylös ja viskasin kirjoituspöydälle.
Se oli jäänyt hätäiseltä vieraaltani.
Hän oli sekoittanut toimistoni pahannäköiseksi. Ne tulivatkin sopivasti, oli juuri
alkanut ruokailutauko. Hän ei esitellyt itseään.
Susan Angel ei pitänyt tämäntapaisesta
touhusta. Valitettavasti en vain ollut enää henkilökohtaisesti vastaanottamassa minulle
yksityisesti sävellettyä esitystä. Ei kannattanut enää lähteä
perään, pakenijan etumatka oli liian suuri.
Puhdistin vaatteitani ja mulkoilin vihaisesti lihavaa pörssiävälittäjää, joka ei osannut
muuta kuin ihmetellä aikaansaannostaan.
En tarjonnut sanaakaan selitykseksi, se
vihloi kurkistelijoiden mieltä kaikkein
eniten , vaan marssin rauhallisesti takaisin
toimistooni.
Oven edestä löysin auton avaimen. Hänen kasvonsa kalpenivat sitä
mukaa kun hän ymmärsi huoneen hävityksen ja minun asemani kaaoksen keskellä.
Hotkin Charlien hampurilaisia. Samoin ennätin huomata mustat matalat puolikengät ennen kuin luovutin äänivuoron sormenjatkeelleni. Pöydän ympärillä lojui tikkua
ja lastua kuin se olisi pantu menemään
kutterihöylän läpi, pari laatikkoa oli loikannut koloistaan ja levittänyt paperisen
sekamelskan lattialle. Makuaistin tuntijana hän ei käyttänyt sipuliviipaleiden ja
leivän välillä ketsuppia, vaan tuoreita
10. Lakkaus rapisi ja luodit napsahtelivat kaappeihin.
Samantien housunlahkeet häipyvät näkyvistä. Koputtamatta, sukkanaamio kasvoillaan ja kädessään synkeän yksisilmäinen nikkeliruisku.
Ensimmäinen kolkko aaria roiski jo rappausta seinästä suunnilleen rintani korkeudelta. Ne maistuivat tosi maukkailta. 134
minkä saattoi tänään tehdä, vaikka nykyajan veltto kansa on kääntänyt tämänkin
ikivanhan viisauden toisinpäin.
Yksityisetsivän toimisto ei ole mikään
hiljaiseksi unohtanut hautausmaan kolkka,
sillä seuraava tulija marssi jo sisään. Kädessään hän piti hampurilaispakettia
Hän ilmestyi aivan tavalliseen
tapaan ulko-ovesta ja jäi katukäytävän
reunalle huitomaan itselleen taksia. Painoin nopeasti tupakan sammuksiin tuhkakuppiin.. Nielin koko annoksen kerralla. Haluan asiaa nuuskimaan
11
jonkun, jota ei voi suoralta kädelta tuntea
nenänpäästä kersantiksi.
Vaikka en pitänyt lauseesta kokonaisuudessa, siinä oli imartelua vaatimatonta
persoonaani kohtaan ja lisäksi hiven järkeäkin.
- Matkustan ensi viikolla pois pariksi
päiväksi. Olinhan yksityisetsivä.
Fordin luo ilmestyi mies. Pienen alkuhämmingin
jälkeen hänen silmiinsä syttyi kuitenkin
liikemiehen laskelmoiva loiste.
- Hyvää mainosta teille, mister Cotton.
Joko lehdistö kävi täällä?
- En tarvitse neljättä valtiomahtia, viittasin torjuvasti kädelläni. Ruosteenpunainen Ford lähellä kadunkulmausya kiinnitti välillä huomiotani. Niitä
saatttoi häpeämättä kutsua alkuperäisellä
nimellään pommes de terre frites, siksi rapeita ja hyvin rasvassa uitettuja ne olivat.
Charlien kulma taisi kaikesta päätellen
olla melkoisen suosittu paikka.
Cliff Jacksonin silmät pyörivät päässä
kuin onnenpyörä, kun hän oli päässyt
kunnolla sisään. Tiskin takana hääräilevä
liukasliikkeinen baarimikko väitti ettei
ollut koskaan nähnyt minua aikaisemmin
ja halusi välttämättä tarjota talon laskuun
viskijääkuutiokimaran. Mutta
asia ei selviä sillä tavoin. 133
tomaattiviipaleita. Oikea lokasuoja oli kärsinyt maalivaurioita. Sinä aikana voitte tietysti jatkaa tutkimuksia täysin valtuuksin.
Pidin ikkunasta silmällä Cliff Jacksonin
liikkeitä. Perin edesmenneeltä vaimoltani
farmin Teksasissa. Todennäköisesti hän oli kiivennyt taksiin.
Heitin takin niskaani ja lähdin vilkaisemaan lähemmin Fordin saumoja. - Pärjään ilman
sitäkin.
- Tulin vain kysymään löysittekö sormenjälkiä palopommista?
Sen hän olisi voinut saada selville puhelimellakin, mutta en kertonut sitä.
- Olin juuri lähdössä tutkimusretkelle
kun nikkeliruiskumies marssi sisään.
- Älkää ottako liian suurta riskiä. Kun
käänsin katseeni jälleen tarkkailemaan
Jacksonia, häntä ei näkynyt enää. Jos
tehtävä tuntuu mahdottomalta, niin...
Tuon lauseen jälkeen käsitin äkkiä miltä
häristä täytyy tuntua, kun punaista vaatetta
heilutellaan sen silmien edessä.
Sam Motter haudataan tänään, kerroin
hitaasti.
Huonekalutehtailija nuoli kuivuneita
huuliaan, mutta ei sanonut mitään.
Miksi ette käänny poliisin puoleen?
kysyin.
Olen jo kääntynyt, hän ilmoitti. Kirosin itseni, etten ollut älynnyt ottaa eteisen
oven edestä löytämääni avainta mukaan.
Sen avulla olisin voinut varmistaa asian.
Mutta saatoin tehdä sen toisellakin tavalla.
Saapastelin läheiseen baariin ja ostin paketin savukkeita. Annokseen kuuluvat
ranskalaisetoli tehty korkeimman luokan
ranskalaisen keittiötaidon mukaan. Poliisi näkyy
liian kauas. Se ei ole kovin tuottoisaa hommaa, mutta hoidan sitä mielenvirkistyksen vuoksi. En ollut erikoisemmin halutonkaan
Sain maksun siitä, että toimitan
kärryn korjaamolleni. Huomasitteko
hänessa mitään erikoista?
- Toisesta jalasta näytti vuotavan verta.
Haalaripukuinen kynsi korvallistaan.
- Kuulkaa, jokin tässä jutussa ei miellytä
minua. Lähdin kadulle, työnsin hatun takaraivolle ja jähmetyin seisomaan hänen viereensä.
- Kuuluuko vaunu teille?
- Ei. Entä se verinen
jalka. Nyt
olin tekemisissä sellaisen kanssa. Jos näkisin sen kärsän paljaana, niin...
Asentaja heilautti jakoavainta. Oletteko poliisi?
- En, mutta läheltä tärppäsi. Sitten lähdin kävelemään.
Shindlerin korjaamo ei ollut järin iso. Naapuri tuli korjaamolle ja sanoi hukanneens auton avaimen.
- Siinä hän ei valehdellut. - Olen muuten Jess Shindler.
Nyökkäsin ja typistin huuleni mietteliäästi suppuun. Hän ei
12. Hän pakotti minut mukaansa ja
päästi kyydistä vasta parin mailin päässä.
Kun minulle ei ollut lompakkoa mukana
sain kävellä takaisin.
- Kuvailkaa häntä vähän, pyysin lauhkeammin.
- Miten sellaista miestä kuvailee, jolla
on koko ajan naamari nenällään. Hän ei tullut
juhlallisesti punaisen Fordin etuistuimella,
vaan kävellen. 132
Mies näytti sonnustautuneen haalareihin.
Työkalupakki seisoi vieressä. Poikkeuksiakin on tietysti aina silloin tällöin ollut. Se
ahmaisi nieluunsa korkeintaan pari kolme
autoa kerralla. Ihmettelin vain mitä
varten hän yleensä halusi vaunun takaisi.
Toisaalta ei ole helppoa liikata pitkin New
Yorkin katuja nilkka verta vuotaen.
Gangsterimaailamssa on jo 1930-luvulta
lähtien vallinnut sellainen tervehenkinen
tapa, että pimeissä yrityksissä apuna tarvittavat autot on varastettu. Olin ja
odottelin.
Viidennen savukkeen jälkeen aloin hermostua ja kolmen neljännestunnin kuluttua laukkasin korjaamon lattialla edestakaisin kuin esikoistaan odottava isä.
Jess Shindleriä ei näkynyt, eikä punaista
Fordia.
Sain marssia vielä neljännestunnin ennen kuin Shindler palasi. Yksityisetsivä.
Vilautin linssiä hänen nenänsä edessä.
- Vai niin, mies sanoi happamesti. Minulle hän kertoi kaatuneensa
portaissa.
- Hän kaatuu pian huomattavasti pahemmassa paikassa kuin portaissa, ennustin.
- Missä korjaamonne sijaitsee?
- Tuossa aivan nurkan takana, hän nyökkäsi. Työkalupakki kädessä.
- Missä auto on! ärähdin, sillä aavistin
pahaa.
Sain takaisin yhtä äkäisen vastauksen:
- Miksi hitossa ette sanoneet, että hänellä on tapana raahata tykkiä mukana ja
sojotella sillä ihmisiä.
- Hän siis palasi?
- Tuli auton luo juuri kun sain sen liikkeelle. kysyin.
- En tunne häntä. Koko
asia tuntui menettäneen mielenkiintonsa.
- Kenelle auto kuuluu. Kerroin lasin takana vaanivalle naiselle odottavani ystävääni sisällä
korjaamossa.
Löysin oven luota sopivan paikan, josta
saatoin helposti yllättää Fordia hakemaan
tulevan naapurin
Hän
kastoi sienen vieressään olevaan ämpäriin
ja rutisteli sitä kuivaksi.
- Seis! yritin heikosti estää laupiasta
samarialaista. Sellaista tyyliä ei uskaltanut
käyttää kukaan muu kuin vanha pinttynyt
tehtaanlääkäri, joten annoin hänen peukaloida rauhassa. Kädessä hän piti samaa likaista pesusientä, jolla hän oli hangannut autoa. Menin hänen ohitseen pajaan. 131
ollut pannut merkille juuri mitään, ei edes
mustia housunlahkeita ja mustia kenkiä,
jotka minäkin olin ehtinyt havaita. Tuntiessaan ylimääräiset
kohoumat hän antoi huuliensa välistä valua diagnoosin: hmm. Betonitehtaalla joku mies
pesi Fairlanea. Pesurätti raastoi naamaani
yhtä tunnottomasti kuin auton konepeltiä.
- Sehän herää! älysi joku töllöttäjistä
huomauttaa. Yksityisetsivän arkipäivä ei ole ruusuilla tanssi-. Puolen tusinaa ihmistä töllisteli ympärilläni
13
kuin olisin juuri saapunut kuusta. Kaksi kuhmua veljeili aivan
vierekkäin.
Tietenkään kukaan ei ollut nähnyt vilaustakaan lyöjästä. Konepistoolisankarin
löytäminen niiden perusteella oli yhtä toivotonta kuin avaruusmatka potkukelkalla.
Päätin kuulustella asentajaa uudelleen, kun
hänen kiukkunsa olisi vähän laantunut.
Silloin voisi muistikin olla rauhallisempi.
Broadway nukkuin vielä iltapäiväuntaan.
Tosin muutamat radioliikkeet tarjosivat ilmaista viihdemusiikkia ja jalkakäytävällä
tungeksi kirjavaa joukkoa, mutta silti katukuvasta puuttui illan ja yön räiskyvä tunnelma. Suunnistun Jaguarissani taas kerran
kohti Cliff Jacksonin huonekalutehdasta.
Portinvartija muisti kasvoni ja päästi sisään mukisematta. Tunnustelin varovaisesti takaraivoa.
Nopea iskijä. pari lähintä miestä raahasi
minut pystyyn. Sain
lisätuntomerkeiksi vain ruudullisen takin
ja ruskean hatun. Paikoitin autoni lähelle
korjaamopajaa. Sisu on suomalaista.
Tiedättehän tuon alkukantaisen maan.
Siellä ei hätkähdetä, vaikka yöjalassa
erehdyksessä sattuisi kömpimään naarasarhun viereen.
Istuimella pää alkoi hiljalleen kirkastua. Sain kuitenkin lohdutukseksi pari kulausta ginipullosta,
joka teki tuskan heti siedettävämmäksi.
Paikalle ilmestyi laukku kädessä mies,
joka sanaakaan sanomatta ryhtyi kopeloimaan päätäni. Jalat tuntuivat makaronimaisen veteliltä, mutta silti horjuin sisukkaasti Jaguarini luo. Fairlanea pessyt naapuri oli kumartuneena ylleni. Olin samaa mieltä
hänen kanssaan.
- Ei mitään vaaraa, lääkäri murahti.
Painoin hatun takaisin päähän. Siellä seisoi pari henkilöautoa, mutta
kumpikaan ei ollut ruosteenpunainen Ford.
Astelin sisään nähdäkseni oliko siellä
muita vaunuja. Ehdin tuskin sivuuttaa oviaukon, kun kuulin suhahduksen takaani.
Oli liian myöhäistä tehdä enää mitään.
Päässä räjähti ja vajosin loputtomana jatkuvaan pumpulimereen.
Pari värikästä salamaa ja sitten pimeys
ja hiljaisuus.
~
Päässäni surisi kuin siellä olisi touhunnut mehiläisyhdyskunta, kun ensimmäisen
kerran toinnuin raottamaan silmiäni
Entäs täällä?
- En ihmeemmin, oletettavasti samaa
vauhtia kuin tekin. Tuumuva iltataivas
loi jo ensimmäisiä violetteja varjojaan ja
sitä mukaa leiskahtivat myös mainosvalot
palamaan. Menin ikkunan ääreen, jotta olisin voinut seurata Susanin elämänmyönteistä sipsuttelemista kadulla. 130
mista.
Portilla kysyin vartijalta:
- Onko tässä firmassa ketään, joka ajaa
ruosteenpunaista Fordia?
Hän otti sormensa avuksi.
- Brendel vanerinarastosta, Mack höyläämöstä ja yksi myyntipuolen tytöistä...
Useampia sormia ei noussut. Oikeastaan kumpikaan ei ollut edistynyt lainkaan. Olin jo hieman myöhässä ja olin luvannut virkaveljilleni saapua
14. En voinut torjua heitä, toisaalta
en voinut myöskään kertoa totuutta. Panin nimet muistiin, kiitin vihjeestä ja lähdin
kuhmut eväänä paluumatkalle.
Annoin Susanin tunnustella kuhmuja.
Sain ainakin pikkuisen lievitystä hänen
pehmeitten sormiensa hivellessä päätäni.
- Teidän pitäisi olla varovaisempi. - Oletteko edistynyt millään
tavoin Motterin jutussa?
- Hissukseen, hissukseen. Kysymyksessä oli taatusti sama lurjus, joka
lähetti Sam Motterin pilven reunalle.
Muuan seikka juolahti mieleeni.
- Mitä varten Jacksonin serkku, se Fold,
raahaa autokuskiaan mukanaan joka paikkaan?
- Frank Carr siis, kyllä minä hänet tiedän.
Fold omistaa muutaman vuokrakasarmin
Harlemissa. Olisin mieluummin
lähtenyt häne kanssaan johonkin hiljaiseen
paikaan kuin remuamaan G-miesten kanssa. Kuulin takaani hennon kolahduksen. - Vai täytyykö
yksityisetsivän saavuttaakseen asiakkaan
luottamuksen ensin esitellä kaikki parhaat
temppunsa?
- Tämä ala on kovempi kuin luulinkaan,
ärähdin ja sujautin pistoolin takaisin kainalokoteloon. Pyörähdin ympäri herkemmin kuin
tuulen kääntymisen vaistoava viiri.
Poliisiluutnantti Beekman rypisti paheksuvasti punervia kulmakarvojaan, nähdessään reikäraudan kädessäni.
- Pelkäättekö että asiakkaat muuten
karkaavat! hän murahti. Tänä iltana muutamat entiset virkatoverit olivat järjestäneet illanvieton kunniakseni. Hän aivan puhkuu työintoa.
Kävimme tunnissa läpi toistemme tiedot. FBI:n
toimisto ei ole mikään uutistoimitus, jossa
viimeiset edesottamukset laverrellaan jokaiselle kuuluvalle korvalle.
Susan taiteili hattuluomuksen vaaleiden
kutriensa kruunuksi. Mutta yhdestä asiasta
olen varma: murhaaja ei ole vetäytynyt vanhuuden lepoon. Carrin tapaista miestä tarvitaan vuokrien perimisessä, tiesi sihteerini.
En kadehtinut viiksiniekan vuokralaisia.
Hän ei olisi epäröinyt hetkeäkään vaikka
nyljettää vuokramiehen rahan puuttuessa.
Nykyisin rannekellon esiin hihan suojasta
ja annoin Susanille määräyksen painua
kotiin. Yhteistuloksena tiesimme
vain, että murhaaja ajoi nyt takaa minun
päänahkaani.
Mennessäni ulos muistin vasta portaissa palopommin, mutta en enää viitsinyt
kääntyä takaisin. Illan jännitys ja salaperäisyys
alkoi hiipiä jättiläiskaupungin kaduille ja
kujille
Osani maistui ilkeältä. En tiedä oliko tämä monitulkinnallinen kappale edes tarkoitettu
minulle, sillä sali oli tupaten täynnä väkeä.
Väärinkäsityksen välttämiseksi täytyy
sanoa, että juhlaani varten oli varattu ainoastaan yksi pöytä.
Jotta juhlahetki olisi näyttänyt aidolta,
olivat myös päällikköni, tarkastaja High ja
paras virkatoverini Phil Decker mukana.
En pitänyt koko touhusta, mutt määräysvaltahan ei ollut minun.
- Enpä olisi uskonut olevani näin suosittu, sanoin ja majoituin kunniapaikalle
tarkasta Highin vierelle.
- Voisit vierittää poskelle pari kyyneltä
autouden vuoksi, sanoi vanha Neville. Elämä alkoi jälleen
maistua elämältä. Hän oli
elävä jäännls Al Caponen ajoilta, joilloin
G-mies sai sunnuntaikävelylläänkin pitää
sormea liipaisimella.
Tarkastaja High naureskeli hyväntuulisena. Ei
ole jälkeenpäin hauska huomata ikävystyttäneensä lukijan perinpohjin jo ennen kuin
juoni on edes kunnolla ehtinyt alkaakaan.
- Neville, sanoin, olen milloin tahansa
valmis ottamaan sinut palvelukseen. Sinänsä
hyvää tarkoittaen, sillä jokainen valokuva
lehdissä on raudankovaa mainosta aloittelevalle yksityisetsivälle. Nolla-kahdeksikon sijasta lojui pöydällä Webley. Joku rahanhimoinen ei tietenkään
ollut malttanut pitää suutaan kiinni, vaan
oli antanut vihjeen lehdistölle. Neville oli rasittanut
meitä jokaista ainakin sata kertaa kertomuksella Pikku Mel Purvisin erosta.
Pikku-Melhän nappasi kiinni John Dillingerin erään elokuvateatterin ulkopuolella
Chicagossa. 129
ajoissa.
Menin suihkuun ja koettelin kuhmuja.
Ne tuntuivat hiljalleen painuvan takaisin.
Kun palasin kylpyhuoneesta asunto vaikutti kumman vieraalta.
Mietin pääni puhki enne kuin tajusin
syyn. Jokainen nousi seisomaan ja kilisti
kunniakseni. Tällä kertaa en
olisi kuitenkaan välittänyt mainostuksesta.
Mike O?Hara oli minua vastassa eteisessä.
Orkesteri aloitti marssin Ankkurit ylös,
kun astuin sisään. Jos ei
muuta niin oljyämään tykkejä.
- Sinä joutuisit tykkejä öljyämään, jos
minä tulisin sinun palvelukseesi, mörähti
Neville. Tuon muistelman halusi Neville taas tarjota.
Anteeksi, olin langeta samaan loveen. Minulle pidettiin muutama puhe, tiedättehän tuollaisia: Jerry Cotton, me työtoverit
tulemme aina muistamaan sinut...
Hiljaiseksi menin ainoastaan, kun kapteeni Hogarth kaupunginpoliisista lausui
minulle jäähyväissanoja poliisipäällystön
puolesta. Kunniani vaati lasin siemaisemista pohjaan saakka. Ähkäisin ja aloin pukeutua.
Kultaisessa Hevosenkengässä jouduin
kävelemään salamavalolamppujen ristitulen läpi. Orkesteri tavoitteli jotain
modernin jazzin ja rytmimusiikin välimailta. Muistan kun...
- Viihdyn uudessa toimessani muuten
oikein hyvin, keskeyttin nopeasti Nevil15
len tarinoinnin ja estin samalla tilaisuutta
muuttumasta heti alkuun pitkäveteiseksi
muistelmoinniksi. Vanha FBI-mies oli aikoja sitten
siirretty sisäpalvelukseen, koska hänen
toimintansa oli nykyajan hemmotelluille
gangstereille liian suorasukaista. Tosin
Puoli kahden maissa
huomasin puristavani kavereitteni käsiä.
Muutamalla poskella kimmelsi pienoisen
humalan ja mielenliikutuksen esiinnostama kyynel.
Otin taksin ja ajoin kotiin. 128
tarkastaja Highinkin oli luontevuuden takia pakko pakista pari ystävällistä sanaa,
mutta hän sentään tiesi asian.
Phil taputti minua olkapäälle.
- Sinulla on tietenkin toimistossasi jo
hellä sisar, joka laastaroi raihnaisen Jerrysedän pahimpien kolhaisujen jälkeen,
virkatoverini huokaili. - Olen selvinnyt tähän asti. - Saattaa
olla, että lopussa ei seisokaan kiitos, vaan
hautausurakoitsija.
Vatsani kurisi Charlien herkullisista
hampurilaisista huolimatta jo onnettomasti, hieman samaan tapaan kuin pesukone,
josta lasketaan vesi pois. Alku
aina hankalaa, sanoo sananlaskukin. - Jatka vain rauhassa untasi.
Siitä huolimatta hän odotteli minua ala16. yksityissihteerini
tiedusteli.
- Langan päässä.
- Joku häärii toimistossamme!
Mistä hän sen tiesi! Mieleeni sukeltautui
hämärästi, että hän asui jossain lähellä.
- Kiitos, Susan, mietin pienen pätkän, hyvää yötä, sanoin sitten, - minä hoidan
tämän.
Punnersin ruhoni ylös ja aloin sulloa
itseäni vaatteisiin.
- Tuletteko! Susan hätäili siellä.
- Varmasti, vakuutin. Kurkotin käteni automaattisesti
puoliunessa kohti luuria. Elän keskimäärin kolme kertaa vaarallisemmoin
kuin sinä.
Ystäväni silmät pyöristyivät.
- Milloin ja miten?
En halunnut kerskailla, mutta tarjosin
silti tiivistelmän päivän kokemuksista.
Virkaveljet ympärillä istuivat jäykkinä.
Todennäköisesti kukaan heistä ei sillä hetkellä haaveillut yksityisetsivän urasta ja
povikaunottaresta päätään silittelemässä.
Jopa tarkastaja High laski sikarin suustaan
tuhkakuppiin.
- Jerry, olisiko...
- Ei tule kysymykseenkään, keskeytin
nopeasti. Hätkähdin
hreille, kun kuulin Susan Angelin heleän
sopraanon. Silmäys ikkunaan kieli, etten
ollut ehtinyt kauan lojua unten mailla.
- Onko Jerry Cotton. - Sellaista elämää
minkin haluaisin viettää.
- G-mies on lepotuolissa lötköttävä poroporvari yksityisnuuskijaan verrattuna,
murahdin. Puhelin syyti melua huoneeseen. - Onko kukaan koskaan marssinut toimistoosi kuularuisku kädessä ja
roiskinut käyntikortteja ympäri huonetta?
Tänään minut on yritetty saada parin sylen
syvyyteen jo kolme kertaa. Odotin tavanomaista FBI:n keskuksen ääntä. Luulen, että selviän eteenpäin.
- Tiukan paikan tullen on parasta, että
soitat minulle, arveli päällikkö. Viritin herätyskelloa hiemn turruttavassa ja sekaisessa
mielentilassa ja ajattelin että vanhan vitsin
mukaan minun pitäisi nyt päästää kissakin
ulos.
Seuraava ajatus ei kuitenkaan ollut enää
kovin vitsikäs. Onneksi eteeni
kannettiin elefantinjalan kokoinen pihvi.
ilta alkoi luistaa hauskasti juttujen, syömisen ja juomisen rataa
Merkitsen sinulle pari tuntia ylitöitä.
Menin vielä kerran ylös ja soitin sieltä
kaupunginpoliisille. Käytännöllisesti
katsoen tarvitsi vain työntää terä ovenrakoon, painaa kahvasta ja astua sisään.
Napsautin vasemmalla kädellä katkaisijaa,
oikeassa pidin Webleytä. Varkaan oli täytynyt piileskellä porraskäytävässä kun minä nousin ylös. Tämän olisin voinut
arvata etukäteen. En ollut erityisemmin
juttutuulella. Jos siellä on vielä joku, lyijyä
risteilee pian ilmassa. Tutkin seuraavan huoneen,
mutta sekin huusi tyhjyyttään.
Palopommi kirjoituspöydältä oli hävinnyt!
Annoin kerakepitoisten sanojen kiertää
hetken ajatuksissani. Silmäilin tovin rauhallisesti
ympärilleni, mutta en havainnut mitään
poikkeavaa, ja lähdin laskeutumaan ulkoovelle. Olin
ajatuksissani huomaamatta astellut kadulle
asti.
- Ampuiko hän! tyttö hätäili.
- Myös minä, mutta kumpikaan ei osunut, murahdin. Kiitos valppaudesta. Koskaan ei ole
liian varovainen, useimmiten löytää aina-. Poksahdusta seurasi ulko-oven
lasin räsähdys takanani. Syöksyin suoraan perään ja kierähdin syrjään
oviaukosta. 127
ovella.
- Parasta että jäät alas, ilmoitin kun olimme perillä. Kadulla
hurahti autonmoottori käyntiin ja renkaat
ulisivat kodikkaasti asfaltilla auton kääntyessä kadunkulmassa.
Kirosin jo toisen kerran sinä yönä. Samassa sammui valo.
Miltei samalla sekunninkymmenyksellä
syttyi taskulamppu edessäni. Ja kun toinen turvautui siihen menin ansaan kuin kurssin
tyhmin alokas.
Susan Angel seisoi äkisti edessäni. Olisi ollut parempi,
jos olisit jäänyt patjallesi.
Tyttö ravisti päätään, mutta jäi silti kiltisti alas.
Toimiston ikkunasta ei näkynyt enää
valoa. Sitten antauduin ja
kohautin olkapäätäni. Sen keila
pyyhkäisi minua kerran, sitten olin jo
pois valopiiristä. Pyysin heidän tutkimusryhmäänsä paikalle. Käännyin ympäri
ja lähdin ottamaan selvää äänestä. Äänenvaimentaja, välähti
mielessäni. Ammuin laukauksen ilmalennon aikana valoa kohden.
Se sammui samassa silmänräpäyksessä ja
ovesta livahti ulos tumma hahmo. Minun ei tarvinnut painaa liipasinta, sillä huoneessa ei
ollut ketään. Huolimaton ei löydä
koskaan mitään jäljiltään.Oven lukossa ei
ollut havaittavissa merkkejä väkivallasta.
Suljin sen ja sytytin käytävään kolmen minuutin valon. Edestä kuului heikko
17
poksahdus. Yritin hiipiä portaita ylös mahdollisimman äänettömästi. Olin jo saavuttanut sen, kun kuulin
takaovelta kolahduksen. - Voit mennä
kotiin, Susan. Juoksin kyyryssä
jäteastioiden suojassa eteenpäin. Toimiston ovessa
oli yksinkertainen lukko. Olin takapihalla jäteastioiden keskellä. Etäämpää kuulin kiireisiä askeleita.
Nostin päätäni, mutta en saanut edes pakenijan varjoa näköpiiriini. Tuskin sitä on kukaan, joka
juuri on palannut etulinjasta. Todennäköisesti yhtä porrastasennetta ylempänä.
Kuinka montaa kertaa olin itse käyttänyt
samaa vanhaa temppua. Laukausta ei kuitenkaan kuulunut
126
kin jotain jälkiä. Kylläistä
koiraa ei pidä enää syöttää. Toinen asia on tekeekö
niillä mitään, johtavatko ne mihinkään.
Kotona putosin sänkyyn kuin sementtisäkki. En myöskään ollut varma pelastajasta, mutta arvelin itsetietoisesta asennosta
hänen olvean Carl Bradfish. Kalastelin hatun naulakosta ja
syöksyin ulos. Ihmisiä alkoi kerääntyä ympärillemme. Tulen sinne heti kun olen selvinnyt
täältä.
Odottelin nostokurkimiestä teräsrappus18. Nuoren
naisen itsetietoisella sulolla, joka niin väkevästi tehoaa vanheneviin herrasmiehiin.
Vilkaisin ylös nähdäkseni rakentamisen
tämänhetkisen vaiheen. Siitä huolimatta heräsin varsin
pirteänä. Nyt talo oli kuitenkin ehtinyt kasvaa parinkymmenen
kerroksen korkuiseksi, eikä kukaan enää
saanut ylemmyydentuntoa katselemalla
työmiesten häärimistä.
Jalkakäytävä oli suljettu työmään kohdalla narulla, josta heiluin punaisia ja keltaisia kolmioita. Juuri näiden kolmioiden
kohdalla sipsutteli Susan Angel. Hän ymmärsi olleensa hengenvaarassa, mutta järki kieltäytyi hyväksymästä sitä. Montunkaivuun
aikana minäkin olin silloin tällöin seisonut
katselemassa toisten työskentelyä. Tyttö ei saanut vielä kakistetuksi ulos yhtään sanaa
suustaan. Mikään
ei tee ihmistä niin pirteäksi kuin toisen
työnteon katseleminen. Odottelin Susania, jotta hän
olisi keittänyt kahvia, mutta yksityissihteeriäni ei vain kuulunut. G-miehen piintyneistä tavoista ei
ole helppo päästä eroon.
Yhdeksältä olin jälleen vartiopaikalleni
toimistossa. Joku työnsi pitkän lankun rakennuksesta ja heilautti sillä lastia rajusti.
Pari sementtisäkkiä lähti luisumaan ja toi
loput tullessaan.
Susanin täytyi olla juuri kohdalla!
Sillä kertaa olisin ilomielin vaihtanut
jalkani suihkumoottoriin. Emme tainneet ollajaan ihan
jokapäiväinen näky New Yorkin kadulla.
Nosturinkuljettaja tuli miltei liukumalla
alas teräsportaita.
- Vie Susan toimistoon! komensin Carlia. Hän seisoi
kuin olisi odottanut sisäministeriltä pienoista hengenpelastusmitalisadetta ja televisiohaastattelua.
- Hyvin tehty, Carl! tunnustin.
Hän virnisti tyytyväisesti, minun ei sittenkään olisi pitänyt sanoa sitä. En niin vain aikonut menettää uuden toimeni suurinta luontaisetua.
Parin talon päässä sjaitsi eräs New Yorkin keskustan harvinaisimpia nähtävyyksiä: taloa rakennettiin. Neljännestunnin
kuluttua alkoi oloni tuntua rauhattomalta.
Yritin soittaa hänelle, mutta en saanut
vastausta. Sydämeni pomppasi kurkkuun. Syöksyin vauhtiin, vaikka tiesin ettei minulla ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä apuun.
Susanin takaa ilmestyi esiin huitova
hahmo kuin Aladdinin lampun esiintaikomana ja tyrkkäsi tytön rajusto eteenpäin.
Sementtisäkit jymähtelivät maahan heidän
takanaan kuin pommit. Sekuntia myöhemmin sylissäni oli puoli tonnia sementtipölyä ja yksityissihteerini.
En nähnyt Susanin kasvoja, mutta arvasin niiden olevan kalpeina harmaan pölyn
alla. Sementtisäkkilasti keikkui
parhaillaan yläilmoihin työmaanostokurjen nokassa
Marssin synkkänä
takaisin toimistoon.
Sieltä löysin vain Carl Bradfishin. Niitä juoksee täällä yhtenään. avasin
pelin haastavasti.
- Ei kukaan meistä, sain mahtipontisen
vastauksen. Sain vain selostuksen tuntomerkeistä, jotka antoivat kerralla kuvauksen
19
parista miljoonasta newyorkilaisesta.
Rakennus olisi pitänyt heti sulkea hermeettisesti poliisivoimin, mutta se vie aikaa ja olisi todennäköisesti epäonnistunut.
Pilvenpiirtäjässä on liian monta uloskäytävää ja piilopaikkaa. Se täytyi
olla hän...
- Minkänäköinen veikko hän oli?
- Taisi, hm, mies kynti korvallistaan, taisi olla ruskea takki...
Tiesin, eteti kannattanut toivoa kunnon
vastausta. Saavuin viimeiselle tasanteelle suoraan taivaan alle. Minua pidettiin todennäköisesti poliisina. Hissikuilun paikalle oli rakennettu alkeellinen työmaahissi.
Tilasin sen hissin alas ja suhisin konevoimalla yläkerroksiin. Niin
epäsiveellisesti voi hymyillä ainoastaan
olemattoman kotikasvatuksen saanut nuorukainen.
- Pane pois se, kehoitin lempeästi. Kuka tolvana
työnsi lankun ulos?
- Ettekö nähnyt häntä?
- En, en pienintäkään vilausta. Terävänenäinen nuorukainen istui kirjoituspöytäni takana ja leikki Webleyllä.
Se ei muuten ole suositeltava leikkikalu
lapsille.
Suuaukko kohosi synkästi tuijottamaan
minua. 125
ten alapäässä. Tapaus
oli kiinnittänyt urakkaporukan huomiota,
sillä kukaan ei tehnyt mitään. - Meistä jokainen oli täällä
tasanteella silloin kun se tapahtui. Minun tarvitsee vain vähän koukistaa sormea ja heti tulee nikkeliä suoneen.
- Tykki tänne!
Ojensin tiukasti käteni.
Bradfish siirsi piipin katselemaan päätänäi. Lankku
vain ilmestyi ikkuna-aukosta ja sillä siisti.
Joku taisi tehdä sen tahallaan.
En jäänyt turhaan kuluttamaan aikaa
hänen kanssaan, vaan työnnyin sisään
rakennukseen. Joukon nokkamieheltä vaikuttava
tuli minua vastaan.
- Kuka työnsi kuorman kadulle. Mies punotti kuin ylikypsynyt kalkkunapaisti ja sammalsi kiukusta.
- Minun syyni se ei ollut. Tuijotin asetta, varmistin ei estänyt
liipasinta koukistumasta.
- Suuri Jerry Cotton on olevinaan ensiluokan etsivä, mutta tutisee nykyajan kovakasvon edessä, ylvästeli nuorukainen.
Etusormi alkoi hitaasti koukistua.
Ase tuijotti yhä päätäni.. Jerry-setä ostaa sinulle muovitykin jos
välttämättä tahdot vielä pelata leluilla.
Hän tuijotti rintaani Webleyn piippua
pitkin ja hymyili yhä törkeämmin.
- Suuri Jerry Cotton vapisee kuin mummo satavuotispäivänään vanhainkodissa.
Kalsonginnauhat vipattavat sankarin housuissa. Bradfish hymyili törkeästi. Mutta
täällä on hiiviskellyt yksi outo pärstä.
Emme silti kiinnittäneet häneen sen suurempaa huomiota, pidimme häntä jonakin
aliurakoitsijana tai kaupungin tarkastajana. Jokaisen
katse kääntyi minuun, kun astuin ulos
hissistä
Poimin lom20. Bradfish ei osoittanut vielä alkeellisiakaan heräämisen merkkejä.
Valelin hitaasti hänen kasvojaan vedellä.
Hetken päästä hän avasi silmänsä ja tuijotti minua kummissaan. Se oli tyhjä. Olen ajatellut antaa sinulle työtä,
mutta jos vielä kerran näen nikkelinköhijän kädessäsi, lennät suoraa päätä ulos.
Bradfish lasku näyrästi taas käteensä
ottaman Webleyn pöydälle eteeni, aivan
kuin koira, joka tuo isännälleen tämän veteen paiskaaman kapulan.
Susan ilmestyi oviaukkoon.
- Joko te olette syöneet. Piipussakaan ei ollut panosta. Mitä olisit selostanut murharyhmälle kun he olisivat löytäneet tyhjän
aseeni?
- Itsepuolustusta, en tiennyt aseen olevan tyhjän. Makaisit jo paareilla.
- Se olisi ollut viimeinen tekosi yksityisnuuskijana. - Carl käyttäytyi kuin olisin kuolemansairas, vaikka
tunnen itseni aivan pirteäksi.
- Makailehan vielä vähän aikaa, komensin ja täytin teekannun kylmällä vedellä.
Menin takaisin toimiston puolelle. Osasin ne ulkoa vaikka juuri
keskiyön unesta herätettynä.
Bradfish ei tiennyt edes kunnolla hämmästyä ennen kuin olin hänen takanaan.
Napsautin vasemmalla pistoolin hänen
kädestään ja iskin oikealla kämmensyrjähuitaisun niskaan. Taisin tehdä tyhmästi. Tarvittavat
liikkeet olivat valmiina käskyketjuna lihaksissani. tyttö ihmetteli vaisusti. Hän rysähti tuoleineen
päivineen lattialle.
Napsautin panoslippaan ulos. Haluan
unohtaa tuon äskeisen typerän välikohtauksen. Kuule, etkö voisi hommata minulle
aseenkantolupaa. kysyin päästäkseni hetkeksi luovaan aivotyöhön.
Tyttö pudisti päätään ja Bradfishin silmiin syttyi toiveikas loiste. Missään tapauksessa senä et
selostaiso enää mitään.
- Otan opiksi, Cotton. Bradfish
oli yrittänyt jymäyttää minua ikivanhalla
tempulla, lataamattomalla aseella uhaten.
Tempun onnistumisen hän saattoi päätellä
omasta olostaan.
Löysin Susan Angelin makaamasta keittiöstä huovan alta.
- En ymmärrä miksi minun pitää maata
tässä. 124
~
Keskenkasvuisen, haivenposkisen nuorukaisen pitäisi yrittää tuota temppua vain
isoisälleen. Hän hoippui ähkien
pystyyn seinää tukenaan käyttäen.
- Jos aiot tulla etsiväksi, ärähdin kiukkuisesti, - sinun on parasta heittää moinen
temppuilu pois.
Bradfish paineli kivistävää korvantaustaansa.
- Sinä et tunne lainkaan huumoria, Cotton!
- En tämänsorttista, jatkoin kiukkuisena.
- Kuvittele että olisin käyttänyt pistoolia
kämmensyrjän sijasta. Kokeneeseen G-mieheen se ei
tehoa.
Olin FBI:n akatemiassa Virginiassa ja
käytännön ankarassa koulussa sadat kerrat
selvittänyt tuollaisen tilanteen. Sinulla on kuitenkin
suhteita oikeisiin paikkoihin.
- Carl, aloin neuvoa vakasvasti, - teit
tänään suuremmoisen urotyön
123
pakosta viiden dolalrin setelin ja lähetin
molemmat matkaan. Se antaisi neuvottelijoille
huomattavasti enemmän yhtenäisyydentunnetta ja edistäisi siten maailmanrauhaa.
Sitäpaitsi maailma saisi istunnoista oikean
kuvan: muutamat isot pojat suunnittelemassa kolttosia vintillä.
Ensimmäinen kierros lattianpinnassa
antoi tomuperän. Kaiken todennäköisyyden
mukaan Sam Motter oli lausunut oman kuolemantuomionsa tuohon äänilaitteeseen.
Päätin lähteä tutkimaan ullakkoa hieman
tarkemmin. Siinä tapauksessa kehoitan käymään jonkun
vanhan pilvenpiirtäjän ullakolla. Löytöni oli
arvokkaampi kuin olin aluksi luullutkaan.
Kaminan sisälle oli muurattu tiilivaippa
ja hormikin kurkisteli nokisena paikallaan.
Ja se suusta roikkui mikrofoni!
Ensimmäiset kouriintuntuvat johtolangat. Murharyhmä oli epäilemättä tehnyt
tarkkaa työtä, mutta siitä huolimatta päätin
nähdä vaivan tarkistaa se.
Haaskasin puoli tuntia tutkimalla kaikki
pöytälaatikot. Sen sijaan
koputtelin seiniä löytääkseni jostakin salamyhkäisen salalokeron, mutta siinäkin petyin. Katseeni
osui kaminaan, joka todennäköisesti koristeellisen arvonsa vuoksi oli saanut jäädä
paikoilleen. Heitin ne maljakosta paperikoriin ja annoin
aivonystyröiden työskennellä. Olen
sitä mieltä, että YK:n turvallisuusneuvoston istunnot olisi syytä pitää YK:n
talon ullakolla. Ei mitään kiinnostavaa.
Nousin astetta ylemmäksi kattoparrujen
päälle, arkisuudestaan huolimassa niitäkin
on Manhattanilla. Käärin hihan ylös ja työnsin
käteni sisään suuluukusta. Hain taskulampun ja annoin sen
valon kertoa koko totuuden. Yhtään asiakasta ei
onneksi ilmaantunut häiritsemään toimiani.
Aloittelijakin olis ymmärtänyt, ettei Sam
Motterin poistaminen maallisten murheiden keskeltä ollut suoraviivainen murha.
Kaikki kieli laajemmasta taustasta. Osoitteena alakerran
herkulliset hampurilaiset.
Laskin vartaloni ansaittuun lepoon ja pidin pienen ajatustauon. New Yorkin kivierämää saattaa jostakin ensikertalaisesta näyttää kauniilta ja mahtavalta, jopa pelottavalta. Murhaaja saattoi tälläkin hetkellä
situa jossain samassa talossa kuuntelemassa
puuhailujani. Sohin syrjään
muutaman hämähäkkiveikon valtakunnan
ja sitten sormeni tökkäsivät kenkävoide21
purkin kokoiseen esineeseen.
Tunnustelu kertoi sen riippuvan langan
varassa. Asiakaskortisto olisi saattanut antaa jonkin vihjeen, mutta siirsin sitä
tehtävää vaistomaisesti. Mitäpä ei olisi! vasta
toisen savupiipun kohdalla onni hymyili,. Tosin keittiön kovalevy antoi hetkeksi
toiveita ennen kuin huomasin koputtaneeni vesijohtoputkia. Se on
yhtä sekainen, likainen, pölyinen, pimeä ja
turvallisen tuntuinen koko minkä tahansa
maailmankolkan maalaiskartanossa. Ne voivat hyvinkin johtaa murhaajan
jäljille. Kukkamaljakkokaan ei
antanut muuta tulosta kuin havainnon, että
kukat olivat päässeet lakastumaan. Paperitöitä olin
saanut tehdä aivan tarpeeksi FBI:ssä, eikä
yksityisetsivän luonteeseen sopinut mitättömien arkistojen selaaminne. Siitä
minulla ei toistaiseksi ollut paljonkaan tietoa; piti löytää kaikki pienetkin osatekijät,
jotta pystyisi laskemaan yhteen kaksi ynnä
kaksi
halusi tietää
Carl, jonka päähän oli tarttunut kolmannen
luokan dekkarikirjallisuuden termejä.
- Jaloittelemaan ja haukkaamaan raitista
ilmaa, kerroin, vaikka tosiasiassa aioin
käydä vilkuilemassa tilannetta Cliff Jacksonin huonekalutehtaalla.
Minulle ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia päästä töihin. Annoin osoitteen ja ohjeet. Fordin tehtailla Dearbornessa
olin kerran erästä pitkäpiimäistä juttua
tutkiessani suorittanut jopa trukinkuljettajan tutkinnon. Sain työhönottotoimistossa lapun käteeni ja määräyksen ilmoittautua tapuleilla esimiehelle.
Uusi esimieheni oli nelisenymmentä
vuotta sitten lopettanut kasvun ylöspäin,
mutta sen sijaan jatkanut sitä sen uutterammin leveyssuuntaan. - Naapureitten ei tarvitse huomata, että olemme
keksineet heidän pienen salakorvansa.
Otin vielä yhteyden Philiin.
- Phil, voisitko tehdä minulle pienen palveluksen. 122
tai oikeammin - minä hymyilin.
Pienestä rautaluukusta, joka minun tietääkseni on noen tarkkailemista varten,
ilmestyi näkyviin johto pieneen kaappiin,
josta puolestaan pisti ulos pieni tappi.
Antenni!
Kaappi sisälsi pienen sievän lähettimen.
Koosta päätellen vastaanottimen täytyi
olla jossain lähitaloissa. Tehtäväni oli
siirtää lautoja ilkovarastosta sisävarastoon. Hän tarkasteli
minua likinäköisesti vanhanaikaisten nikkelisankaisten silmälasien läpi vatsansa
vartta pitkin.
- Osaatko ajaa trukkia?
Osasin. Tosin minäkin olin FBI:N
Akatemiassa päntännyt päähäni radiotekniikan perustietoja, mutta sittenkin hienomekaanikon hommat olivat ala erikseen.
Pyörittelin tutunu numeron LE 5-7700.
- Bud Winter, pyysin keskuksesta. Sitten lähetin vihaisen katseen kaminaan päin ka kävelin lähimmälle
puhelinkioskille. - Bud! Tarvitsen neuvojasi.
Kauanko yleensä nykyisiin lähettimiin
soveltuvat paristot kestävät?
- Vaikea sanoa, riippuu lähettimisestä ja
paristoista, Jerry.
- Siitä minulla ei ole aavistustakaan,
Bud! Parasta että käyt vilkaisemassa häkkyrää. Bud
toimi FBI:ssä radiokojeiden erikoisasiantuntijana. Kuvaannollisesti sanoen vihollinen on miehittänyt kattokerroksen. Muutamat
suhtautuivat jopa vihamielisesti kysymyksiini. Pidä
pikkuisen silmällä toimiston ympäristöä.
Kun Susan Angel ja Carl Bradfish palasi-
vat, olin jo valmistautunut lähtemään ulos.
- Mihin olet menossa, pomo. Papereiden ja työtodistusten tarkastamista lautatarhan etumies ei
kuitenkaan harrastanut. Ainoa riski oli siinä,
että joku saattoi tunteä minut. Yritin keskustella muutamien miesten kanssa murhapoltoista, mutta sain vain
epäluuloisia katseita osakseni. Aukaisin lähettimen ja vilkaisin sisäkaluja. Sinänsä työ sopi
hyvin piirustuksiini Pääsin nyt vapaasti
silmäilemään ympärilleni. Alaosa oli ahdettu täyteen paristoja. Muuta en halunnut
enää nähdäkään, joten kapusin alas.
Toimistossa tartuin ensin vaistomaisesti
puhelimeen. Asia oli tulenarka työläistenkin
keskuudessa.
Punatukkainen pojanjolppi, jok aoli kasvattanut leukahaivenien tueksi muhkean
22
Minua tuijotettiin synkästi kuin
vahingossa viidennen ässän hihastaan
vetänyttä korttihuijaria. Silloin osat vaihtuisivat. En aikonut antaa. En antanut sen
vaivata itseäni, vaan jatkoin lautojen kärräämistä.
Olin jo kolmannella tai neljännellä matkalla, kun musta Chrysler kaarsi konttorirakennuksen eteen. Kaikesta päättäen ampuja kyyristeli hallin ulkopuolella toisessa päässä.
Surahdukset menivät siksi korkealta pääni
yli. Jos saamme
sen kaverin kynsiimme, luulen että jäännökset saa kerätä talteen rikkalapiolla.
Poika täräytti nyrkillä uhkaavasti trukin
peltiä.
- En ymmärrä sinua. Pidin
sitkin lupaavana, joskaan en kovin miellyttävänä johtolankana.
En viitsinyt tehdä mutkaa asunnolle
puhdistaakseni vaatteeni, vaan ajoin niine
hyvineni toimistoon. Vasemmanpuoleisessa hallissa säilytettiin koneita, uusia jos vanhojakin, ja
varaosia. Siitä huolimatta tulin
liian myähään. Adam Fold ja Todd
Carr astuivat ulos. Löysin kaksi ruosteenpunaista Fordia, mutta kumpikaan
ei ollut kaipaamaniauto. Syöksyin nopeasti kone koneelta hallin toiseen päähän. Portinvartija oli
puhunut vielä kolmannesta, mutta sitä ei
näkynyt paikalla.
Punapää oli todennäköisesti neuvotellut ruokatunnutn aikana toisten kanssa,
koskapa kukaan ei puhunut minulle enää
mitään. Sitten
päätin lopettaa odottelun ja lähdin liikkeelle. Juuri kun lähdin liikkeelle, kuulin siltä suunnalta pienen poksahduksen.
Se toi mieleen virvoitusjuomapullon avautumisen. Pilli soi
tunnin päästä ja toistaiseksi en ollut rikastunut muulla kuin kahdella hylsyllä. Päätin pitää
häntä silmällä.
Kahvitauon aikana lähdin tutkimaan
henkilökunnan autoja. Toisaalta haluat pistää hänet matalaksi, mutta toisaalta et anna
tietoja, vaikka olisin valmis auttamaan.
- Meinaan vain, että tämä oli neuvo,
eikä mikään vaalipuhe, poika tuumasi ja
löntysteli takaisin työhönsä. Ihminen ei ole täydellinen
ja jossain täytyi vastapuolen pian tehdä
virhe. Peruutin nopeasti parin
hallin väliin, jossa minulla ei ollut muuta
23
tekemistä kuin näkösuojan hakeminen.
Puolen tunnin aikana ei tapahtunut muuta kuin että poltin yhden savukkeen. Olisiko syytä antaa ne
FBI:n tutkittaviksi?
Sysäsin ajatuksen yhtä nopeasti takaisin
kieleltäni kuin se oli sinne ilmestynytkin.
Joko uudet työtoverit pitivät minusta erityisen vähän tai sitten olin ollut murhaajan
tähtäimessä. 121
poskiparran, niin hän muistutti maailman
ensimmäistä modsia, Harald Kaunotukkaa, tuli luokseni utelemaan:
- Miksi tulipalot kiinnostavat sinua?
- Totta kai tahdon tietää mitä täällä oikein tapahtuu! En halua jonain päivänä
nähdä liekkejä haalareissani.
- Parasta pitää näpit erossa. Mutta poksahdusta seuranneesta
surinasta ei voinut erehtyä. En nähnyt edes ampujan
kiireesti loittonevia kantapäitä, mutta sen
sijaan löysin kaksi 7,65 kaliiperin hylsyä.
Pistin ne taskuuni. Äänenvaimentaja! Heikko paineaalto lehahti takaapäin.
Painoin jarrun pohjaan ja hyppäsin alas.
Toinen poksahdus ja surahdus seurasi heti
perässä
Otatte sen varmaan
ilomielin vastaan.
- Riippuu siitä mistä se roikkuu, mietiskelin ääneen. Pelkkä puhuminen Foldin kanssa etoi mieltäni.
- En ole puhunut mitään korkeista vuokrista, Fold jatkoi välittämättä mitään purkauksestani. Mieleni
teki potkia hänet ulos, mutta liikemiehen
24. Tämä jätti
seinän pönkittämisen ja ryhdistäytyi.
- Pidän huolta siitä että serkkuni ei käytä
enää toimistonne palveluksia, uhkasi Fold.
- Sopii mainiosti. Juuri teidänkaltaisemme keinottelijat ovat syyllisiä
siihen, että Harlem on slummi.
Sanoin sen rintaäänellä. 120
Susanille tai Carlille minkäänlaista meriselitystä, jos he ihmettelisivät rähjäistä
asuani.
Ihmetteleminen jäi kuitenkin minun
osakseni, sillä Adam Fold lojui kyllästynyt
hymy kapeilla huulillaan vierastuolissani.
Frank Carr nojaili isännälleen uskollisena
seinää vasten. - Talonne
ovat vanhoja slummiröttelöitä, mutta kiskotte niistä ensi luokan hotellin vuokrat.
Ei ole ihme, että väki vaihtuu. Siellä on kymmeniä toimistoja,
jotka karhuavat pontevasti saatavanne.
- Onko tuo viimeinen sananne.
- Ehdottomasti on.
Fold nousi, näpsäytti keikarimaisesti
rintamukseltaan olemattoman roskan ja
nyökkäsi autonkuljettajalleen. - Olette saanut jutusta väärän
käsityksen. Vilkaiskaa puhelinluetteloa. Hän vilkaisi yläviistoon henkivartijaansa ja luomet värähtivät.
He olivat päässeet yksimielisyyteen jostakin, joten päätin olla varuillani. Siellä asuu pelkkää roskaväkeä.
Vuokralaiset muuttavat kuin heinäsirkkaparvi ja...
- Ymmärrän, keskeytin tylysti. heitä en ole voinut koskaan sietää.
Frank Carr tuli askeleen lähemmäksi
kuin kehoittaakseen minua vaikenemaan.
Suljin ilman häntäkin suuni. Otin puheenjohtajan tehtävät kysymällä Foldilta:
- Miten voin palvella teitä, hyvät herrat?
- Minulla on pieni erikoistehtävä teille.
Pieni mutta tuottoisa. Minä en ole nylkyri, mutta
silti monet yrittävät livistää maksamatta
vuokraa.
Hän leikitteli kynällä kuin valmiina allekirjoittamaan sopimuksen. Kyllä ten sen pakanamaan tunnette. heitin takin nualaan ja riisuin kainalokotelon.
Adam Foldin otsalle ilmestyi ryppy, mutta se hävisi nopeasti. Minua ei juttu
kiinnostanut alkuunkaan.
- Kiitos tarjouksesta, mutta en välita
pikkunäpertelystä. Nuo toisten
köyhyyden kustannuksella rikastuvat tyypit ovat aina olleet punainen vaate silmissäni. - Kertokaa vähän tarkemmin.
- Omistan muutamia taloja Harlemissa.
- Omistaminen ei ole Yhdysvalloissa
kiellettyä, ei teiltäkään, lohdutin.
- Mutta vuokraa maksamatta asuminen
on kiellettyä! kiihtyi Fold.
- Niin, minulla on siis Harlemissa muutama talo. Hän on jo tehnyt
liian monta virhettä.
- Mitä te sanoitte!
- Tietoni ovat vain asiakkaitteni käytettävissä, muistutin.
Sain vastaukseksi äkäisen tuhahduksen.
Ennen lähtöään ehti Aam Fold vielä heittääpari irstasta katsetta sihteeriini. Siitä huolimatta tuhopolttaja joutuu kiinni
Tyttö seurasi uteliaani puuhiani, mutta
pidin suuni visusti kiinni hylsyjen alkuperästä. Pieni varotoimenpide vain.
En halua saattaa sinua vaaraan.
Tyttö ymmärsi ja nyökkäsi. Evi on iloinen, kun saamme jutella pari päivää rauhassa.
Sopii pienellä muutoksella. Hän asuukin
sitäpaitsi aivan lähellä.
- Luuletko voivasi asua hänen luonaan
pari päivää. Toimistossa vetelehtiminen ei kuulemma sovi tarmokkaan
miehen vartalolle.
- Hänen vartalonsa juuri lepoa kaipaakin, korjasin. Se oli pikemminkin silvu plee kuin
dekoltaa. Lisäksi hän tarjosi viekoittelevasti viskiä. Sen sijaan kysyin häneltä:
- Susan, onko sinulla ketään ystävätärtä?
- Enkö minä kelpaa illallisseuraksi, Jerry! Vai onko sinulla joku poikaystävä
ilman?
Phil, oli lipsahtaa huuliltani, mutta sitten
muistin kysymykseni tarkoituksen.
- En tarkoittanut sitä.
- On minulla, Evi Evers. kysyi teemaa vaihtaen.
- Häipyi jonnekin. Sovitaan
että menet sinne jo tänä iltana.
Niin sovittin. Ajattelin
että saisit pitää häntä silmällä.
Heitin apulaiselleni lapun, jossa oli osoite.
En väisty hetkeksikään hänen rinnaltaan! poika kuulutti mahtipontisesti.
Sinne et saa missään tapauksessa eksyä,
neuvoin häntä isällisesti.
Pysyttele mieluimmin hieman kauempana ja ilmoita minulle välittömästi, jos
huomaat jotakin erikoista.
Suljin laatikon ja Carl huokasi. Carl
lorvaili sisään, heittäytyi nyreänä nojatuoliin ja alkoi sieltä käsin pommittaa kirjoituspöydän laatikkoa katseillaan. Hän
antoi vielä parin kaihoisan katseen lipua. - Se nimittäin kasvaa vielä.
Pituuttakin.
Tutkin Jacksonin tehtaalta tuomani hylsyt. Sinä kai
tajuat, että Susan yritettiin murhata tänä
aamuna.
En suinkaa minä ole se kuuluisa sokea
kana, pomo! Missä Susan nuuten nyt on?
Viimeissä lauseessa piili aidontuntuista
huolekkuutta.
Erään ystävättärensä luona. Mielenkiintoisesta seurasta
huolimatta kieltäydyin. Hän asuu
siellä jonkin aikaa. Vein yksityissihteerini hä25
nen asunnolleen, seurasin pakkauspuuhia
ja saatoin hänet ystävättären asunnolle.
Evi edusti pirteää Doris Day ?tyyppiä.
Vaalea tukka, kesakoitaa ja nirppanenä.
Hän oli vetäissyt ylleen sinisen kotiasuunelmaharson, jonka pääntie paljasti puoli
napaa. Toistaiseksi. Hän tiesi,
että pidin siellä pitkäkaulaista.
Carl, aloitin ja aukaisin laatikon hänen
mielenkiintonsa herättämiseksi. 119
on oltava kohtelias asiakkailleen, huonoillekin asiakkaille.
Susan Angel huokaisi helpotuksesta vieraitten häivyttyä.
- Hyvä ettet ottanut tehtävää vastaan.
vaikka tarvitsisimmekin välttämättä uusia
asiakkaita.
- Missä Carl on. Hän ei turhaan ollut yksityisetsivän toimisssa töissä.
Pidetään asia sovittuna huomen aamusta
lähtien. Minulla oli kiire.
Toimistossa käärin hylsyt paperiin ja
lähetin paketin menemään FBI:lle
Neuvoisin ottamaan
tilanteesta vaarin, hän aloitti tarjouksensa
esittämisen.
Olen muotojen ystävä mutta en kaikkien
muotojen ystävä. Ääneni jyrkkä sävy hätkähdytti häntä. 118
pöydän suuntaan ennen kuin jätti huoneen.
Vasta sen jälkeen poimin mielenpiristäjän
esiin. Voisinko nähdä toimilupanne, mister
Bilder. Otin tukevan viipaleen ja ryhdyin
järjestämään pöytää kuntoon. Pudottauduin masentuneena
takaisin tuoliin. Rahasta ei ole puutetta. Hän tarkasteli vilpittömän uteliaana toimistoani. Sitten
hänen huulilleen ilmestyi laupias hymy,
aivan kuin pirulla, joka juuri on pukenut
enkelin vaatteet ylleen.
- Ei kiinnostunut! Sepä vitsi. Siisti mies
on toimistossakin siisti.
Asiakas astui sisään koettelemaan kärsivällisyyttäni. Käväisin jo perillä
vilkaisemassa paikkoja. kysyin.
- Joudutte matkustamaan vähäksi aikaa
Uuteen Meksikoon hoitamaan sitä. on
kuullut teistä.
- Erittäin imartelevaa, pistin väliin ja
sain miehen loistamaan tyytyväisyydestä.
- Niin, hän on kuullut teistä pelkkää
hyvää. Sillä rakennatte vaikka huvilan Long Islandiin ja siihen coltinmuotoisen uima-altaan. Haha, coltinmuotoisen uima-altaan. Hatun alta paljastui kiiltävä kalju, jolla kärpänenkin olisi taittanut
jalkansa. Voisihan se olla vaikka nainen.
Ajatelkaa minne sukeltaisitte, hahaha.
Monessa osavaltiossa hänen naurunsa
olisi kielletty epäsiveellisenä.
- Ettekö vihdoin pääsisi asiaan! tokaisin
ärtyneesti.
- Niin, aivan niin. Saatte
siellä lähemmät ohjeet. Asiakkaani on valmis maksamaan
huikean palkkion...
- Mitä tehtävä koskee. Olen huomannut,
että täälläon paras puhua mahdollisimman
tarkasti, ettei kukaan saa väärää kuvaa.
Nimeni on Bilder, Joe Bilder. Muuten ette hoitele noin
suuria juttuja.
Pienen epäröinnin jälkeen hän sujautti
kätensä tottuneesti takinliepeitten väliin.
Tuollaisella siistillä eleellä poimitaan
26. Muuten, valtuutukseni on peräisin
New Yorkin valtiosta. Käsittääkseni teillä täytyy olla
asianajotoimisto. Mutta ei-
hän sen tarvitse välttämättä olla coltinmuotoinen. Kaksi hiusta oli kammattu vierekkäin.
Nyökkäsin tuoliin päin.
- Anteeksi, että häiritsen teitä näin myöhään, mister Cotton, tulija ilmoitti.
Häntä ei näyttänyt myöhäinen ajankohta
vaivaavan lainkaan. Aivan oikein! Minut
on valtuutettu antemaan teille toimeksianto. Siksi vastasinkin:
- En ole kiinnostunut coltinmuotoisista
uima-altaista.
Vieraan kulmakarvat kohosivat. eräs New Yorkin silmäntekeviä, ymmärrätte kai jos pidän nimen salassa . Ihanaa seutua.
- Tietääkseni seutu on yhtä mieltäylentävä kuin raittiusravintola ja kuuma kuin
pirun pitelemä paistinpannu, murahdin.
- Olen selvittänyt siellä muutaman jutun. Asiakkaani
. Ehkä hän
odotti baarikaapin liukuvan esiin paneelista ja simasuun sipsuttavan tarjoamaan
meille ryyppyjä. Siinä toiveessa hän ainakin pettyi.
- Minulla on pieni tehtävä tarjolla
Marssin ovelle, aukaisin se, tartuin
häntä niskasta ja paiskasin käytävään.
Muuta kohtelua hän ei kaivannut. Kuorma-auto täräytti
eteen osuneen Frazerin pois tieltään kevyesti kuin hyttysen. Vaunu luiskahti poikittain, mutta se ei estänyt enää keulaa
törmäämästä kuorma-auton takapyörään.
Se oli miltei sama asia kuin olisin ajanut
päin betoniseinää. Frazerista aukesi toinen
ovi ja ohjaaja putosi kadulle. - Onneksi
ette ole enää FBI:ssä, muutenhan panisitte
minut nyt käpälälautaan.
Nousin ylös.
- Mister Bilder, voitte kertoa asiakkaallenne, etten aio antaa houkutella itseäni
Manhattanin ulkopuolelle. Nytkin
minua kutittaa halu tallettaa teidän sormenjälkenne, elleivät ne jo ole arkistossa
saatavissa.
Ruusuisilta poskilta katosi hiemen väriä.
Asiakkaani ei enää halunnut jatkaa vuorokeskustelua, vaan painoi hatun kaljunsa
suojaksi. Muutamaa sekuntia myöhemmin
hän asteli ylväästi kuin dollariruhtinas
ovelle.
- Menetätte erään maailman hienoimmista toimeksiannoista, hän valitteli. Musta kärry
27
lähti muutamia autoja edessäpäin renkaat
ulvoen liikkeelle. Toisella kädellä yritin kääntää
etupyöriä poikittain ja samanaikaisesti
temmoin käsijarrua. Heilautin peltibanaanini
ajokaistalle. Vaihdelaatikko karskahti ilkeästi,
kun väänsin väkisin ykkösen päälle. Kuorma-auto
taittoi mennessään vesipostin tieltään kevyesti kuin tulitikun ja tömähti seinää vasten.
Rappausta varisi jopa 72. Bilder ei välittänyt vilkuilla taakseen. 117
usein sormiin ruma tykki.
- Minun on täytynyt unohtaa se pöydälleni, hän ilmoitti hetken kuluttua aurinkoinen hymy kasvoillaan. Misten Cotton, olette tehnyt elämänne typerimmän virheen. Sellaisella hymyllä
petetään herkkäuskoisia lähimmäisiä, mutta en ollut muuta odottanutkaan. Jos olisin yhä
FBI:ssä, olisitte jo käpälälaudassa. Asiakkaani...
En halunnut kuunnella hänen voivotuksiaan. Bilder oli alkanut äkkiä pitää
kiirettä. Jerry
Cotton on sentään oppinut luokittelemaan
tämän maailman tarpojat oikein.
Sen takia suljin oven ja lähdin Joe Bilderin perään. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään
hätää, hän pysyi hyvin näkökentässä.
Läheiseltä sivukadulta syöksyi raskas
kuorma-auto Mercuryn ja minun väliini.
Majakka näytti hänelle punaista, mutta
siitä hän ei tuntunut välittävän tippaakaan.
Täräytin jalan raskaasti jarrupolkimelle.
Mitään ei tapahtunut!
Poljin painui tyhjään!
~
Yritin tehdä kymmenkunta asiaa yhtäaikaa. Halusin nähdä hänen työnantajansa. Sataviisikymmentä hevosvoimaa murahti
vihaisesti. Maailma vilisi
silmissäni ja auto tanssi epämääräisesti
allani.
Repivä peltisuudelma tempasi minut jälleen täysin hereille. kerroksesta asti.. Täräytin rintani ilkeästi
rattiin, mutta se esti onneksi pääkuorta
kumahtamasta tuulilasiin. Kaljupäinen heilautti itsensä
mustaan Mercuryyn ja minä kiirehdin
avaamaan Jaguarin oven
Eräs töllistelijöistä oli jo
kumartuneena autosta pudonneen miehen
puoleen ja läysäsi kiristäviä vaatekappaleita. En pitänyt ajatuksesta, ettei
sitä voisi enää korjata.
Vuokraaja lupasi pitää huolen Jaguarista. Myyjä hieroi jo käsiään, kun astelin sisään.
- Näin koko tapauksen, hän voivotteli
tekohurskaasti. Kersantti ei ryhtynyt inttämään
kanssani, vaan käski käymään piirissä tilanneselostuksella parin tunnin kuluttua.
Sattumoisin silmäni harhailivat kadun
toisella puolen osuen kylttiin, joka houkutteli: Autoja vuokrattavana. Eräs seikka oli iskenyt mieleeni. Hain automaatista
pari voileipää ja colapullon. En voi tarjota niin kovaa
vaunua tilalle. Hän katosi kuin kärppä sen sisään
ja auto puolestaan lähti liikkeelle kuin erikoisöljyllä rasvattu salama.
Kiirehdin lyttyynlyödyn Frazerin luo.
Ihme saattaa joskus tapahtua keskellä New
Yorkin katuakin. Työtoverini nyökkäsivät minulle ynseän lyhyen tervehdyksen.
Siitä välittämättä ajoin tapuleille aloittaakseni päivän työt.
Puoli yhdeltätoista sireenit ulvoivat
ruokatunnin alkaneeksi. Ei ihme, ettei Jaguar pysähtynyt.
Molemmat putket oli viilletty puoliksi
poikki. Housunlahkeet ja
kiiltävät kengät.
Ne kuuluivat Cliff Jacksonille, asiakkaalleni ja työnantajalleni.
- Aiotteko saattaa minut puille paljaille,
hän tervehti hyväntuulisesti. Kylmät
väreet kulkivat pitkin selkäpiitäni ajatellessani Jaguariani. Joe Bilder
ei kuulunut jättiläiskylän pykäläkettujen
kaartiin, kuten olin arvannutkin.
Baerin soiton jälkeen rakensin keittiössä
itselleni vanhanpojan yömyssyn ja painuin
sen seurassa petiin.
Seuraavana aamuna istuin tasan puoli
kahdeksan trukin istuimella Jacksonin
huonekalutehtaalla. Olin ajanut sillä vasta
80.000 kilometriä, parhaakseni tutustuakseni siihen. Passipoliisi tungeksi ihmismassan
läpi pilli suussa vinkuen ja muistilehtiötä
taskusta nykien.
- Kuorma-auto on varastettu, kerroin jo
ennen kuin passipoliisi ehti avata suutaan.
Näytin hänelle lupaani, mutta jäin silti
odottamaan onnettomuusryhmän saapumista. Hyvälle ystävälleni muuten, sillä
tuskinpa hän muuten olisi lähtenyt toimistoon selailemaan kortistoa. Neste oli vuotanut niistä ulos sitä
mukaa kun jarrupoljin oli painunut alas.
Kilautin asunnostani New Yorkin Asianajajain liiton puheenjohtajalle Fred de
Baerille. Ehsin puraista
vain kolme palaa, kun näköpiiriini ilmestyi
pari hyvinpuettua säärtä. Auto oli valmis hinattavaksi hautausmaalle. Oh, Jaguar! Minulla on
sentään täällä trimmattu Caravan. Sliipatut
nokkaventtiilit, kannesta milli pois ja suorat putket, kävisikö se?
- Antakaa avaimet. 116
Kuljettaja ei kuitenkaan jäänyt ihailemaan hävitystyötään, vaan juoksi jo tasaisen nopeaa tahtia ruosteenpunaista Fordia
kohti. Kävin vilkaisemassa jarruputkia. Hyppäsin Caravaniin ja kaarsin sillä
onnettomuuspaikalle. - Vahinko noin hienoa
kärryä, herra. Minulla on kiire!
Tarjous vaikutti hyvältä, joten työnsin
paperini vuokraajan nenän eteen. - Vai lasketaanko tämäkin työ kuuluvaksi palkkioon28
Kaminan mikrofonia kuuntelevat eivät saisi
enää korvillee muuta kuin uteliaisuutta. Kerroin palosta Jacksonin maatilalla ja muistutin: - Älä unohda ottaa yhteyttä presidentin turvallisuusmiehiin.
Toimistossani asennettiin parhaillaan
kaukokirjoitinta. Tulipalo vieraili farmillani
Teksasissa. He olivat liian kaukana voidakseen erottaa sanoja. - Lounaan jälkeen jokainen naapuri täällä tietää
minkä puolen miehiä minä olen.
Tehtailijakin oli huomannut kurkistelijan ja uhkasi antaa tälle lopputilin suoralta
kädeltä. Mitä hänestä?
- Yksi mieleen juolahtanut kysymys.
Serkkunne yritti palkata minut listoilleen...
- Tiedän, hän soitti siitä minulle tänä
aamuna. Kerroin että selviän ilman hänen
neuvojaan. Minun ei tarvinnut edes
kunnolla vilkaista miehiin kun arvasin heidän olevan FBI:n palkkalistoilla. Täällä kalautellaan toisia jakoavaimilla päähän ja järjestetään improvisoituja ampumaharjoituksia.
Kysyvä ja epäluuloinen ilme levisi tehtailijan kasvoille.
- Tunnetteko meistä nimeltä Joe Bilder?
jatkoin antamatta hänelle aikaa tointua.
- Joe Bilder... Tällä tavoin he saattoivat epäilyksettä tutkia kaikki puhelinjohdot, ettei niissä ollut vuotoja.
Sitä paitsi saatoin kirjoittimen välityksellä
olla suorassa yhteydessä FBI:hin. Turvallisuusmiehet kalustoineen
yrittivät myös sammuttaa paloa, mutta
siitä ei ollut mitään apua . Minulla on
yhteinen rajapaalu presidentti Johnsonin
kanssa. Läheiseltä hallin ovelta kuunteli
punatukka tarkkaavaisesti puhettamme.
Hän vetätytyi kiireesti näkösuojaan katseeni kääntyessä siihen suuntaan.
- Luulen että voin samantien lopettaa
tämän puolen työt tänään, totesin. Rakennuksista ei ole kuin perustukset jäljellä.
Terotin kuuloani.
- Oliko se murhapoltto?
- Sheriffi pitää sitä itsesytytyksenä. Mutta teidän ei kannata olla huolissanne. Todennäköisesti oikosulku, josta kipinä on
lentänyt rehusuojaan.
- Missä farminne sijaitsee?
- Ette taida tuntea seutua. Pysäytin ensimmäisen puhelinkioskin kohdalle ja otin ytheyden Philiin.
- Jätä nyhjöttäminen papereiden ääressä
vähäksi aikaa ja lennä Teksasiin, sanelin
hänelle. Muutoinkin huolia kasaantuu
aivan liikaa. ei tule mieleen. rakennukset
29
paloivat kuin tappura.
Jackson ei näyttänyt ymmärtävän minkä tyhmyyden hän oli tehnyt tullessaan
puhuttelemaan minua. Teillä on kumma tehdas tai liian raju ammattiyhdistysliikkeen
osasto töissä. Sitä sanotaan
Teksasissa El Pason laaksoksi. 115
ne?
Uudet työtoverit tirkistelivät kohtausta
uteliaina. Pidättelin häntä.
- Se on turhaa, en näe siinä mitään järkeä.
On vain hyvä, että kaikki ovat valppaina.
- Kuten haluatte.
Laadin sotasuunnitelmaa samaan aikaan, kun ohjasin farmariautoa, Caravan
oli nimittäin sitä tyyppiä, New Yorkin liikenteessä. Käänsin kokeeksi
päätäni. Punatukkainen näytti
puuttuvan joukosta.
- Samantekevää
Kunnioitukseni yksityissihteerini tarkkaavaisuutta kohtaan nousi
monta pykälää ylemmäksi.
- Olet ehkä liian hermostunut, kumosin
häen väitteensä. Ei enää
minkäänlaista ratinaa, virta oli loppunut.
Ensi yönä saatoin mahdollisesti odottaa
vierailua.
Kaukokirjoittimen asentaneet miehen
pakkasivat jo työkalujaan kasaan, kun tulin alas. Kirosin ajattelemattomuuttani.
Kiipesin vintille ja keinottelin itseni
kattoparruille. Joskushan minun
piti kuitenkin tehdä sinunkaupat heidän
kanssaan. Minä olisin
jälleen valmis puhumaan liikeasioista...
- Mutta minä en! täräytin keskeytyksen.
- Minusta on aivan oikein, että vuokralaisenne luikkivat tiehensä maksamatta
30. - Paine on meillä kaikilla
ollut ankara viime aikoina.
Odotin kunnes tyttö hakkasi jälleen
innokkaana konettaa ja Carl oli vaipunut
turvallisesti unten maille. 114
herättävää rätinää.
Susan Angel raksutti kirjoituskoneella
mielenosoituksellisen ahkerasti ja Carl
Bradfish loikoili nojatuolissa. Yhdistin pari johtoa, kuten
laitetta katsomassa käynyt Bud Winter oli
neuvonut. Tervehdin heitä lyhyesti, lupasin
hoitaa laskun ja he painuivat tiehensä.
Yksityissihteerini nojasi syyttävän näköisenä ovenpieleen.
- Nukuitko hyvin, hunajapupu! yritin
keventää tunnelmaa ja tunsin heti itseni
typeräksi. Toimistossa
näutti oikein kotoisalta.
- Kaikki kunnossa, pomo, Carl ilmoitti
edes vaivautumatta ottamaan jalkojaan
alas kirjoituspöydältäni. Pidin oikovirtaa päällä tovin aikaa, sitten kokeilin
rapsuttamalla johdonpäitä yhteen. - Onneksi olkoon. Vien Susanin
syömään, kunhan olen vähän selvitellyt
asioita..
- Epäilen jonkun tarkkailevan toimistoa,
huomautti Susan, - kadun toisella puolella
seisoi erään pesulan auto ja sitten se vaihtui hedelmäautoksi.
Minun ei tarvinnut miettiä sen pitemmälle tietääkseni kenen järjestämä tarkkailu oli: FBI:n. En ollut tottunut naisyksityis-
sihteeriin ja sen vuoksi vuorosanani olivat
kuin lainauksia huonosta näytelmästä.
Susan nyökkäsi.
- Olen huomannut Carlin vahtivan Evin
taloa ja askeleitani. Eristimet kärähtivät himean,
mutta eivät syttyneet tuleen. Nyökkäsin ja
seurasin miesten työskentelyä. Annoin lyhyen
sanoman telexin kautta: valvonnan saa
tarpeettomana lopettaa. Herkkuauto häipyi
parin minuutin kuluttua maisemasta.
Parin minuutin kuluttua tapahtui muutakin outoa: Adan Fold kunnioitti henkivartijansa seuraamana jälleen toimistoani.
- Olette tainnut päästä vihreälle oksalle,
tehtailijan serkku ilkkui nähdessään kaukokirjoittimen. Oikeastaan
en tarvinnut enää kaukokirjoitinta, sillä
olin päättänyt tänä yönä ottaa suoraan yhteyttä salakuuntelijoihin. Onko se tarpeellista?
- Taatusti! Totesin huojentuneena, että
olin ehtinyt vaientaa kuuntelulaitteen. Carl, voit jatkaa uinumista. En aikonut tehdä enää toista tyhmyyttä. Äkkiä jysähti päähäni, että olin
toissapäivänä käskenyt tässä huoneessa
Susania muuttamaan ystävättärensä luo ja
Carlin pitä häntä silmällä
Kapea taskulampun valojuova juorusi
tarkemmin hänen liikehdintänsä.
En tuntenut häntä, eikä siihen pimeässä ollut mahdollisuuksiakaan. Hän työskenteli kuin
ammattitaitoinen huoltomekaanikko. Orin asian aluksi liian kevyesti,
sellaisiakin erehdyksiä sattuu.
Luulin lähettimen kopeloikan saaneen
tarpeekseen tömähdyksestä, enkä huomannut erehdystäni ennen kuin hän jo kopeloi molemmin käsin kurkkuani. Luulen ettei
kukaan intiaani olisi koskaan suostunut
tassuttelemaan vihollisen kimppuun peltikattoa pitkin. Hengitys kulki
vinkuen ja veri jyskytti aivoissa. Sormet vaihtoivat
näppärästi paristoja toisen käden pidellessä taskulamppua. Minusta meidän pitäisi tutustua lähemmin
toisiimme, koska olemme melkein joka
päivä toismme niin läheisessä ytheydessä.
Sukkanaamio tarrautui palkkiin paremmin kiinni, ettei olisi pudonnut alas.
Silmistä ei voinut lukea mitään. Rypistin tiedoksiannon taskuuni ja
ryhdyin miettimään puuhaa yötä varten
lohkaisemalla pari peukalon mittaista siivua pullosta.
~
Melun huipun kerrotaan olevan kun
luurangot tanssivat polkkista peltikatolla. 113
senttiäkään. Mies kiemurteli hetken kuin
viemäriputkeen joutunut ankerias, mutta
peukalot painoivat entistä hellittömämmin
kurkkutorveani vasten. Tuskainen älähdys purkautui miehen
kurkusta, satuin onneksi olemaan hänen
päällään. Ripset
vain räpyttivätä edestakaisin tavallista
kiivaammin.
Mies kohottautui hieman ylös kuin parantaakseen asentoaan, ja äkkiä hän oli
kiinni jaloissani. Sormet
kuristivat hengitystorveani kuin niihin. Kuulin
napsahduksen, kun tuntematon aukaisi
31
lähettimen takakannen. Naapuri joka lähestyi olinpaikkani ei
jäänyt heistä paljon jälkeen. En aio missään tapauksessa
sotkea näppejäni likaisiin dollareihinne.
Suorat sant aiheuttavat aina hämmennystä.
- Olette hyvä mies, Fold sanoi hitaasti. Se olis ollut samaa kin
kirjeellä ilmoittaminen tulostaan.
Tulija tiirikoi auki kattoikkunan lähettimen kohdalla ja pujahti kattotuolien päälle. Hyvästi, en mielelläni
tervehdi ruumiita, mutta seppeleen saatan
laskea.
Lihaskarhu heiti minuun synkeän silmäyksen ennen kuin löntysteli isäntänsä
perään. Vahinko. Minulla on yhteyksiä, joilla voi
päästä eteenpäin. Olisin ilolla potkaissut häntä pakaroihin, mutta nyt tyydyin silmäilemään
yhtä kylmästi takaisin.
Sain kaukokirjoittimen kautta sanoman,
että virkaveljeni Phil oli matkalla Teksasiin. Käänsin valon suoraan hänen kasvoilleen. Täräytin
häntä mahaan polvellani saadakseni otteen
irtoamaan. Horjahdin parrulta hänen
päälleen ja putosimme molemmat nippuna
alas. Työ
kesti neljä tai viisi minuuttia, kansi napsahti jälleen kiinni ja asentaja valmistauti
jälleen lähtemään tuntemattomille teille.
Päätin enen sitä tehdä sinunkaupat. Musta sukkanaamio ulottui leikaan asti.
- Hyvää iltaa! tervehdin kohteliaasti
Nopeat askeleet kiiruhtivat
kohti ovea, katto ei ilmeisesti tarjonnut
tarpeeksi turvallista pakotietä.
Pudistin pari kertaa päätäni kuin suoraan
nyrkkiin kävellyt kehäraakki ja läksin
harppomaan perään. Kuulin kuinka mies
tömisteli taaksepäin kuin hurjistunut puhvelilauma, sitten hän kompastui johonkin
ja tömisytti pölyä irti lattiasta.
Temmoin jo nikkeliputkea esiin kainalokotelosta ja kiirehdin antamaan loppusilausta.
Kiireellä on huonot jäljet, sanotaan.
Niin oli tälläkin kertaa. 112
kiinni hitsattuina. Parikymmentä
välkkyvää tähteä risteili äkkiä silmieni
ihailtavina ja polvet tuntuivat hitaasti
muuttuvat keitetyiksi makarooneiksi.
Vaistomaisesti odotin saavani tyrmäyksen
jatkoksi lyijynapin otsaani.
Vieraalla ei kuitenkaan enää ollut mi-
tään aikomuksia ryhtyä jatkamaan mittelöä kanssani. Jokaisen kunnon kerrostalon vitsaus, ankara
ikäneito, ylin moraalinen minä, tempasi
jossain välitasanteella oven auki ja täytti
hetkeksi kimeällä säklättävällä äänellään
käytävän. Vuokraaja ei ollut turhaan kehunut vaunun trimmausta. Molemmat taskulamput
makasivat lattialla ja killistelivät valopyörylöillään seinää.
Painoin peukalon leukaluun alle ja työnsin rajusti taaksepäin. Kiireissäni täräytin pääni kattopalkkiin. Tällä kertaa sain
Webleyn vaivatta esiin.
Naamioitunut ei yrittänyt peitellä menoaan. Otin vielä toisen kyynärpään avuksi ja jauhoin vuorotaktiikalla
tuntemattoman vieraani kasvoja. En ollut
lainkaan huonompi, sillä annoin jo oikean
suoran suhista matkaan. Vauhtilaatikko allani ei
sentään ollut Jaguarini veroinen. Portaat kaikuivat ja rautaiset kaiteet
helisivät sitä mukaa kun hän eteni. Sormet
heltisivät hitaasti. Altani parahti tuskaisa ähkäisy. Hyppäsin suoraan Caravanin kaasupolkimen päälle ja
punaiset takavalot alkoivat lohduttavasti
vilkkua edessäni. Se upposi jonnekin vatsan seutuville. Se tuntui suurinpiirtein samanlaiselta kuin olisi saanut
keskikokoisen flyygelin päähänsä seitsemännestä kerroksesta. Se oli
valmis ralliradalle.
Ford häipyi ensimmäiselle poikkikadulle ja minä painelin pyörät liukuen perässä.
Pyyhun ensimmäisen kurvan jälkeen hikeä
otsaltani, olin ohittanut kadun viereen
pysäköidyn auton lappeellaan olevan hiuskarvan päästä. Kuului heikko rusahdus kun
pää nytkähti iskun voimasta taaksepäin.
Annoin samalla menetelmällä lisää miettimisen aihetta. Ikätyttö ei ilmeisesti löytänyt kyllin sopivia ilmaisuja minunlaiselleni miehenroikaleelle.
Ruosteenpunainen Ford ampaisi matkaan katukäytävän vierestä kuin AtlasAgena raketti, sillä erolla vain, että se
tosiaan lähti ensi kerralla. Kun pyyhkäisin hänen ohitseen
tykki kourassa, leukapielet jatkoivat yhä
papatustaan, mutta ääni halvaantui. Pakenija törmäili parissa risteyksessä punaista
valoa vasten, mutta muutahan ei voinut
32. Sormet hellittivät kokonaan
otteensa, vastustajani pyörähti allani ympäri ja riuhtaisi itsensä pystyyn. En kestä enää monta
sekuntia, välähti aivokamarissa.
Täräytin vastustajaani kyynärpäällä nenänvarteen
111
odottakaakaan. Hänessä piili aitoa sodankäyntitaitoa. Etumatka pysyi edelleen samana.
Horkkatautista menoa asfaltoidulla kapealla tiellä kesti puoli tuntia. Sitten valonheittimien piiriin sukelsi metsä ja siinä
tie. Kuulostelin tarkkaan
suuliekin suuntaan ja siirryin matalaan
toisen rungon taakse.
Kuulin kuinka risuja katkeili. Ärisin kolmosvaihteella
perässä, kunnes edellä kiitävä auto sukelsi
taas kokonaan näkyviin.
Se oli pysähtynyt.
Sain autoni seisahtumaan poikittain
tielle. Jarruvalot välähtivät hetkeksi
palamaan, mutta sitten hän jätti varovaisuuden ja liikennesäännöt sikseen. Ford luisti sille. Sitten vaikeni eikä pimeys puhunut hetkeen mitään.
Vastustajani yritti kiertää parempiin asemiin. Siitä
huolimatta en ollut tarpeeksi varovainen.
Pari laukausta jyrähti ja luodit roiskivat
kaarnaa runkojen kyljistä aivan kuin olisi
ollut tavallista ankarampi keväinen kaarnatuuli. kadulta matka vei Pyhän Nikolauksen aukiolle ja sieltä pakenija valitsi
George Washingtonin sillan yli johtavan
kaistan.
Hudsonin toisella rannalla takaa-ajo jatkui pitkin sisämaan runkotietä pohjoiseen.
Seurasi parikymmentä minuuttia kaasua
pohjassa, etupyörät takoivat asfalttia ja ratti tärisi käsissäni kuin horkassa. Sitten vaunu pääsi kunnolla
takaisin tielle, teki muutaman oikukkaan
mutkan ja jatkoi suoraan eteenpäin. Ehkä hän oli joutunut tukalaan ja ahtaaseen paikkaan, koska ei enää liikkunut.
Minun vuoroni oli siis tehdä vastasiirto.
Liikuin etananvauhtia, tunnustelin käsilläni jokaista eteen sattunutta estettä. Pelkäsin
kärryn hajoavan minä hetkenä hyvänsä.
Sitä ei yksinkertaisesti oltu tehty kahdensadan kilometrin huippunopeutta varten.
Ruosteenpunainen tiennielijä painui
mielettömän äkkiä sivutielle vievään
ramppiin. Konttasin pää
matalana metsään. Toisaalta hän saattoin
vaania päänahkaani aivan samalla innolla
kuten millä minä vaanin häntä. Minun
farmariautoni tuli kaarteen halki kahdella
rattaalla. Molemmat vihellykset kimahtivat. Itsesäilytysvaisto kielsi koskemasta taskulamppuun, sen sijaan purisi kourani pistoolin
kahvaa.
Edessäni pamahti pistooli ja luoti vihelsi
puunrungon ohi. Välimatka pysyi jatkuvasti
samana, en uskaltanut ajaa liian lähelle.
Hän kääsi viime tingassa Lexington Avenuelle, siinä olisi mennyt mahdollisuuteni,
jos olisin roikkunut puskurituntumassa.
125. Samantien liu?uin ulos ja nykäisin
starttiavaimen mukaani. Lähimmän suuren
puun juurella riisuin kengät jalastani ja
työnsin ne taskuuni.
Täydellinen pimeys ympäröi maisemia.
Takaa-ajatteva saattoi jo hyvää vauhtia
loikkia karkuun, sillä tuskinpa hän odotteli
aamun sarastusta. Pudotin
nopeasti kierroksia, sillä Caravan on siksi
korkea, ettei sillä pysty nuolemaan kaartuvaa ramppia yhtä nopeasti kuin Fordilla.
Hurjastelija edessäni oli hetken tiukalla,
takapyörät heittivät teinvierustan soraa
ilmaan ainakin viidenkymmenen metrin
matkalta. Menetin hetkeksi
takavalot näkyvistä, sillä ajoväylä teki
33
jyrkkiä mutkia. En halunnut esiintyä
elävänä maalitauluna
Tai ehkä he vain
kylmästi varastivat yhden auton silloin
kun se oli tarpeen. Ei
hassummin toimittu.
Syöksyin eteenpäin ja kierähdin sivulle.
Kolme laukausta roiskahti heittäytymispaikkaani, neljännellä kerralla iskuri tapasi tyhjää. Pitemmälle en ehtinyt ajatelmissa34. Sota ei tunne sääliä
ja tilanne oli suurinpiirtein verrattavissa
siihen. Raastoin paperin pois ja
paljastin kaksi palopommia. Muistan eräänkin
mutkalle kasvaneen lähimmäisen, joka
ennen kiinnijoutumistaan varasti kaksi
ja puolisataa kortteliohjusta ja jokikinen
niistä oli newyorkilainen taksi. Lukko siirtyi taskuuni. 110
vain puoli jaardia pääni yläpuolelta.
Odotin jännittyneenä seuraavaa laukausta. Korvani erottivat tuloksen välittömästi. Kuulin napsahduksen selvästi.
Annoin Webleylle puheenvuoron ja
lauoin tiheän sarjan parin neliömetrin
alueelle. Takaa-ajoani haittasi itse
aiheuttamani melu, minkä vuoksi joudin
vähän väliä pysähtymään ja kuuntelemaan
missä päin risut katkeilivat. Vilkaisin
virta-avainta, mutta sen pakenija oli ehtinyt ottaa mukaansa.
Käsinelokero antoi taskuuni pari rasiaa
38 Colt Magnumin patruunoita ja yhden
parin nyrkkirautoja.
Tavarasäiliö oli lukittu, joten lähdin hakemaan omastani työkaluja. Se irvisti runneltua
hymyä.
Väänsin tavarasäilön kannen raa?asti
auki nosturin varrella. Ohimennen
huomasin, että joutuisin käyttämään autoa
korjaamolla ennen kuin saatoin viesä sen
takaisin vuokraajalle. Yhden
sekunnin murto-osan luulin kysymyksessä
olevan villieläimen, joka vahingossa oli
sattunut jäämään taistelutantereelle, mutta
karmea kirous kertoi kysymyksessä olevan sivistyneemmän olion.
Ryntäsin katkeilevien oksien perään.
Hetkeksi annoin taskulampun valonkin
tuikahtaa eteenpäin, mutta siitä ei ollut
mitään apua. Kuulin kuinka ampuja
kieähti syrjään jyrähdyksen aikana. Toinen
tykkää äidistä ja toinen tyttäristä, kolmas
äidin autosta, jos tämä sananlasku jotenkin
valaisee asiaa.
Poimin venttiilit talteen Fordin jokaisesta renkaasta ja annoin ilman suhista
takaisin vapauteen. Lähdin talsimaan
takaisin autolleni, jonka valot hohtivat
himmeästi puiden välistä.
Ruosteenpunaisen Fordin tuntomerkit
eivät sopineet tarkasti aikaisemmin tekemiini havaintoihin. Ehkäpä vastustajallani
oli niitä muutama kappale, joita saattoi
vaihtaa tarpeen mukaan. Säilö oli ruskeaa kääröä lukuunottamatta tyhjä. Se ei tullut heti. Sain odotella kymmenisen minuuttia. Jossain vaiheessa
olin saanut melkoisen kivenmurikan jäähdyttäjän säleikköön. En voinut sille
mitään, että äänet heikkinivät vähitellen ja
katosivat lopuksi kokonaan.
Olin menettänyt saaliini!
Ei ollut mitään mieltä etsiä häntä tällaisessa pimeydessä. Siinä tapauksessa tuotti
puuhaa ja vaati ahkeruutta varastaa joka
kerta samanvärinen auto, mutta en pitänyt
sitä minään ihmeenä. Takaistuimella kohosi
kokoonsullotun viltin alta näkyviin konepistooli. Tanner tömisi ja risukko rutisi,
kun maalitaulu otti käpälät alleen. Olin oikeilla
jäljillä
Vastustajani
kunniaksi on sanottava, etten onnistunut.
Hän turvautui jälleen vanhaan konstiin,
pani liikettä nivusiin ja häipyi rytisten
metsän sisempiin maisemiin. Metsäleikit eivät ole koskaan
miellyttäneet minua.
Täytin ensimmäisellä kohdalle sattuneella huoltoasemalla tankin ja puhdistin
vaatteeni ja kasvoni. Lasinsiruja räiskähti silmilleni ja oikealle puolen päätäni
ilmestyi tuulilasiin ison pvaun kokoinen
reikä. Ammuin auton
katon yli paikkaan missä naamioidn piti
laskelmieni mukaan seistä. Näin kuinka bensiinimikon sormissa näkyi halu soittaa lähimmälle poliisiasemalle, mutta en välittänyt
siitä. Se tuli kuin tilauksesta. Nautin jo. 109
ni, kun pääni vierellä napsahti ylimääräistä
metallia auton pelteihin.
Vyöyin nopeasti turvaan. Silloin valonheittimet
osuivat tien vieressä seisovaan mieheen.
Hänellä oli edelleen sukkanaamio kasvoillaan. Soittakoon jos halusi. Olin
kertakaikkiaan saanut hänestä kyllikseni.
Yritin nitistää hänet tosissani. Ajoin häntä
takaa näön vuoksi parikymmentä metriä ja
tyhjensin lippaan.
Leikkiä tuskin kannattaa jatkaa, päätin
itsekseni. En aikonut leikkiä kissaa ja hiirtä
koko yötä. Siellä ei valitettavasti seissyt enää ketään, mutta annoin ainakin vauhtia hänen kantapäilleen,
joita metsä imi puoleensa.
Hyppäsin uudestaan kärryyn ja ajoin
tieheni. Siistiä työtä, jos luoti olisi porautunut kallooni.
Ennen näitä mietteitä olin jo kuitenkin
polkaissut epätoivoisesti jarrua ja pyörähtänyt ulos autosta. Toinen käsi suojasi silmiä sokaisevalta valolta ja toinen piti pistoolia minua
kohden suunnattuna.
35
~
Eläimen ensimmäinen vaistomainen
puolustusreaktio on hyökätä päin ärsyttäjää, pakoreaktio on myöhäissyntyisempi.
Vanha kunnon Darwin osoitti monelle
häpeäksi, että ihminen polveutuu apinasta.
Niinpä siis minäkin painoin vaistomaisesti
kaasupoljinta, mikä valitettavasti vain
osoittaa alkukantaisuuttani. Tiesin suunnilleen mistä
päin sen piti tulla. Näytti siltä, että tällä keinolla en
saisi häntä millään satimeen, eikä minulla
ollut mahdollisuuksia kutusa apuvoimia
paikalle.
Paras oli lähteä takaisin kaupunkiin.
Käänsin Caravanin ja valmistauduin
huristamaan tieheni. Eikä sitä tarvinnut kauan vartoa. Takaa-ajettavani oli palannut jyvälle. Hänen vahingokseen siihen jyvään kuuluin myös hahlo ja
se muutti asetelman kokonaan toisenlaiseksi. Kerroin puolestani heti vastaterveiset. Ampuja sääli kuitenkin tällä kertaa autoaan ja
täräytti luodin puuhun. Jätin hänet
kamppailemaan omantuntonsa kanssa.
Washingtonin siltaa ylittäessäni vilkaisin rannekelloa: puoli kaksi. Tyhjensin lippaasta
mitä tyhjennettävissä oli. On hienompiakin tapoja hoitaa asioita. Sillä kertaa se
kuitenkin pelasti henkeni. Toinen minulle tarkoitettu laukaus
tuli nopeasti ensimmäisen perässä. Valitettavan lähellä
päätäni silti.
Etenin runko rungolta ja odotin seuraavaa suulieskaa
kadun korkeudella. Ne räpsyivätkin sitä tiheämmin.
Frank Carr, joka vaikutti huomattavasti
selvemmältä, raahasi saaliinsa Pontiaciin
ja sulloi takaistuimelle.
Olin pysäyttänyt kadun toiselle puolelle
ja tutkin sieltä tilanteen kehittymistä. Ehkä
hän oli saanut karhutuksi Foldin vuokralaisilta tavallista suuremmat rästierät ja oli
nyt juhlimassa sitä.
Hänen kainalossaan keikkuvassa tytössä
oli vähän ikää, mutta sitä enemmän kaarteita. Carr ehti
livahtaa juuri edelläni risteysalueen yli ja
jätti minut tuijottamaan punaista majakansilmää.
Vihreän sytyttyä suuntasin Caravanini
Viidennelle puistokadulle, jossa liikenne
on yöllä hiljaisempaa kuin Broadwaylla,
ja palasin markkinaväylälle vasta 48. Konstaapelin kasvoille levisi äkkiä tuntemisen ilo. Elämä tarjoaa
purjehtijalleen vuoroin myötätuulen viuhkaa, vuoroin vastatuulen, mitäpä elämä
ilman tätä vuorottaissysteemiä olisikaan.
Tällä kertaa oli hyvän tuurin vuoro.
Pontiac seisoi vain parinkymmenen
jaardin päässä markkinaväylän risteyksestä. Tungosta riitti niin
ajoradalla kuin jalkakäytävilläkin. Tyttö oli jo niin samppanjan pehmittämä, että hän sai liikkeelle vain silmäripsensä. hän kysyi.
- En! vastasin totuudenmukaisesti. Miljoonakaupungin kuuluisa humukatu oli parhaalla juhlatuulellaan. kadun vaiheilla.
Frank Carr, Adam Foldin autonkuljettaja
ja henkivartija, esiintyi yöllä paljon elämänmyönteisempänä kuin päivällä. kadun läntiselle puolen. Kaarsin kokeeksi
47. Laskelmieni mukaan minun piti ehtiä risteykseen samaan aikaan
Carrin kanssa.
Mutta miestä ja häne Pontiaciaan ei
kuulunut eikä näkynyt. Carr tuskin epäili saavansa varjoa kannoilleen.
Pontiacin keula työntyi Viidennelle
puistokadulle. Siitä
huolimatta ehdin huomata kasan seasta tutun hahmon, joka työntyi ulos kolmannen
luokan yökerhosta 50. Kun
Pontiac lähti liikkeelle, imeydyin rauhallisesti sen perään. En ehkä olisi muuten ollut niin varma
asiasta, ellen olisi jo havainnut Pontiacin
kantavan New Jerseyn rekisterilaattoja.
Parkkeerasin aivan sen taakse ja nousin
ulos vaunusta.
Passikonstaapeli hölkkäsi kauempaa
viereeni.
- Tunnetteko tätä kärryä. Vaikka eipä
siihen ohjelmaan yleensä aivoja kaivata.
Kiroilin huonoa tuuria, sillä jouduin
välillä liikennevalojen uhriksi. 108
mielikuvituksessani lekottelusta armaan
sylissä, rakkaan kylpyammeen sylissä
nimittäin.
Kiersin Broadwayn kautta. - Tehän
olette Jerry Cotton, joka jätti FBI:n ja ryhtyi yksityisnuuskijaksi.
- Sama typerys, vastasin vihjaistakseni
hänelle, ett pidin FBI:tä yhä suuremmassa
arvossa.
- Siinä tapauksessa voin kertoa teille.
36. Maailman hienoimmalta
myymäläkadulta auto teki pari mutkaa
kapeammille väylille ja palasi takaisin
Broadwayn tuntumaan. Carr halusi ilmeisesti vähän selvittää tyttönsä aivoja ennen
kuin illan ohjelma jatkuisi. - Vai
pitäisikö tuntea?
- Muuten vain kysyin
Alempi poliisitaso veti pari
kertaa kättä lippaan sujuvasti kuin hänellä
olisi ollut vieterisaranat kyynäspäässä ja
jatkoi sitten ikuista orjanmarssiaan katua
ylös ja alas.
Pyöräytin korttelin ympäri ja varasin
paremman tähystyspaikan kauempana
vaunusta. - Turhaa työtä. kysyin
lohduttavasti ja pakenin toimiston puolelle. Epäilen kuitenkin ettei hän
enää tule.
- Miksi?
- Koska te olette liian uteliaita! Tyttöni
ei uskalla tulla. Onneksi hän ei
huomannut tuulilasin pientä vauriota.
- Odotatteko jotakuta. Kaupunginpoliisin etsivät odottivat uhrin kävelevän suoraan rysään.
Poltin savuketta kaikessa rauhassa keuhkojeni turmioksi. Teidän julma ilmeenne
pelottaa häntä.
Etsivä veti pois päänäs ikkunasta pelkästä tyrmistykestä ja kirjoitti samantien
vaunun numeron muistiin.
- Olen vuokrannut tämän, kerroin viranhaltijalle. Toinen heistä
löntysteli luokseni ja pisti päänsä sisään
avonaisesta ikkunasta. Äänestä kuulsi
etsiväharjoittelijan innokkuus, joak häviää
sitä mukaa kun ansiokkaat virkavuodet ja
vatsa kasvavat.
Käy vilkaisemassa millaista väkeä asuu
Adan Foldin vuokrakasarmeissa Harlemissa. - Saat heittää pois tuollaiset typeryydet kuin okei, pomo, mikäli sinusta
mielii tulla oikea yksityisetsivä.
- Okein, pomo!
Huokasin.
Olisin kernaasti ottanut vastaan yhden. Passitallustelija oli häipynyt
paikalta, mutta sen sijaan pari hahmoa
oleksi huomiotaherättämätön huomiotaherättävästi porttikäytävän suulla. 107
Tämä kärry on varastettu eräältä sheriffiltä
New Jerseyn puolelta. hän tiedusteli.
- Taatusti. Tarkkaile samalla millaisia rotteloita talot oikein ovat.
- Okei, pomo!
Noiden sanojen jälkeen harkitsin hetken
uskaltaisinko lainkaan lähettää poikaa
matkan. Carl Bradfish loikoili tavanomaisella
paikallaan.
- Saat tehtävän! ilmoitin.
- Ihan todellako, pomo. - Minulla ei ole enää mitään tekemistä. Voittehan tosin
tarkistaa, olenko antanut vuokraamoon
väärän nimen.
37
Odottelin rauhassa tunnin verran, vaikka
aavistelin, ettei Carr enää palaisi vaunulleen.
Eikä palannutkaan.
~
- Jerry, täällä alkaa olla tylsää, valitteli
Susan Angel seuraavana aamuna. Ette siis satu tietämään siitä mitään?
Pudistin päätäni, sillä yhden varastetun
auton takia en aikonut antaa sotkea suunnitelmiani. Se tuntui rasittavan
naapureita portinpielessä. Innoissaan ja yksinkertaisuudessaan hän saattaisi portaita ravatessaan
pudota ja taittaa niskansa.
- En ole mikään pomo, ilmoitin tylysti
valaakseni öljyä hänen innostuksensa
laineille. Miksi et
ota uusia asiakkaita?
- Etkö voisi pitää pientä taukoa
Tunsin itseni syylliseksi
kuin lunttaamisesta kiinni joutunut koulupoika. - Kerro nopeasti mittä vieras
on, muuten nitistän sinut.
- Se on kellarissa, nallipyssysankari ilmoitti lauhkeasti.
Löysin kellarin oven puoleksi avoimena. - Alan huolestua, kerroin lopuksi
ja vääntelin käsiäni kuin housukauppaa tekevä persialainen kauppias, jonka asiakas
on juuri huomannut, että housut taitavat
sittenkin puristaa hartioista.
Foldin vuokrakasarmien löytäminen ei
tuottanut vaikeuksia. Poju saattoi kertoa minulle satua,
mutta jostain minun oli joka tapauksessa
aloitettava etsintäni.
Kellarikäytävä osottautui samanlaiseksi
hämäräksi tunneliksi kuin missä muualla
tahansa maailmassa. Hänen piti vain pistäytyä
Harlemissa ja tulla heti takaisin, valehtelin
kirkkain silmin. Kahden puolen kapeaa solaa oli rakennettu pieniä karsinoita,
38. Omantuntoni rauhoittamiseksi
vein yksityissihteerini joka tapauksessa
ruhtinaalliselle lounaalle. 106
uuden asiakkaan malliksi ja Susanin mieliksi, mutta ketään halukkaita ei ilmaantunut. Poliisin ympärillä kävi entistä suurempi räiske ja pikkuinen tuhersi entistä onnettomampana.
Tämän päivän, kun hänet valittiin leikissä
kieroonkasvaneeksi jepariksi, hän tulisi
muistamaan lapsuutensa synkimpänä.
- Olen gangsterim, ilmoitin päästäkseni
eteenpäin. Valhe on oikeutettua, kun
se palvelee totuutta ja tässä tapauksesa se
oli sitä. Iltapäivällä
omaatuntoani alkoi puolestaan vaivata
Carlin kohtalo. kysyin Susanilta.
- Mitä varten?
- Carlia ei näy. Norsujen leikit eivät sittenkään ole hiirä varten.
- Voisitko mennä Evin luo. Niissä jos missään pääsi esiin köyhän kansan säälittävä
erikoiskyky ahtautua käsittämättömän
pieneen tilaan.
Erään talon edessä kilisteli juustokauppias kärryineen toivorikkaana kelloaan.
Tiedustelin häneltä varmuuden vuoksi
olinko löytänyt oikean osoitteen.
- Oletteko poliisi. Suunnistin talon porttikäytävään, jossa lauma
lapsia leikki gangstereita ja jeparia. Haen
erästä nuorukaista, terävä nenä...
- Siinä tapauksessa olen kyllä rahan
puutteessa.
Sujautin viiden dollarin setelin hänen
käteensä ja sain mitä halusinkin. hän kysyi ensi töikseen ja ryhtyi heti puolustelemaan: - Minulla on kaupittelulupa, se on...
Heilautin kättäni.
- En välitä sellaisista seikoista. Mieleni teki tunnustaa mitä peliä
näyttelin. Sihteerini kierteli toimistossa joutilaana ja meluisana. Tarvitsi vain etsiä
kadun kurjimmat röttelöt. Poliisiksi sortunut itkeä tuhersi onnettomana
nurkassa ja toiset hyppivät ja huusivat ja
paukuttivat pyssyjään hänen ympärillään.
Leikki ei antanut kovinkaan lohduttavaa
kuvaa tienoon vanhemmista ja heidän kasvatusmenetelmistään.
- Oletko nähnyt ketään vierasta täällä?
kysyin suurinpiirtein nelivuotiaalta, joka
taapersi minua vastaan pistooli kourassa.
- Kädet ylös, lattajalka! hän vastasi pitemmittä puheitta ja napsautti minut nallinpaukautuksella hengiltä
105
joihin perheenäidit olivat koonneet vihanneksia, perunoita, säilykkeitä ja jotkut kaukokatseisimmat kylmän varalta jopa hiiltä.
Adam Fold ei sittenkään ollut niin tunteeton kuin olin kuvitellut. Ikkunat
olivat liian pieniä ja sitäpaitsi ne oli harlemilaiseen tapaan varustettu paksuilla
rautatangoilla. Se tuntui
kostealta, mutta sormiin ei kuitenkaan ilmaantunut verta.
Elimme ja se oli pääasia. Näillä seuduin kuhisevat
kellarirotat ovat tavallista vankempia ja
erehdyttävästi ihmisiä muistuttavia. Koin pienen yllätyksen, sillä huonen ei ollut ahdettu täyteen romua ja jätteitä kuten tällaiset tilat yleensä. Keskellä
huonetta seisoi kookas merimiesarkku,
jonka kansi oli hivenen auki.
Ehkäpä se olisi painettu kokonaan kiinni
ellei pari siitä ulospistävää jalkaa olisi
tehnyt tenää.
Nostin kannen ylös ja kohtasin carl
Bradfishin unten maille valahtaneet kasvot. Toista
uloskäytävää ei yksinkertaisesti ollut.
39
Palasin takaisin Carlin luo. Tällä kertaa potkisin kellarinoven säpäleiksi, jos
mikaan muu ei auttanut. Avain kääntyi
kuitenkin jo lukossa. Koko seinä
rymähti päällemme ja miltei samassa pääsi helvetti valloilleen. Sijoitin Carlin
makaamaan betonilattialle ja rynnistin
uudestaan kellarin portaat ylös. Päätin sittenkin antaa hänelle ensiapuna tekohengitystä.
Se jäi vain hurskaaksi aikeeksi, sillä
ikkunasta pyörähti tennispallon kokoinen
muna huoneeseen. Kalpeudestaan päätellen olisi luullut
nuoren apulaiseni käyneen kokeeksi kalkkikylvyssä. Joissakin hänen
huoneistoissaan täytyi olla jopa kamiina.
Käytävä päättyi raskaaseen puuoveen.
Painoin varovaisesti kädensijaa. ne kertovat etten enää ehtisi keinottelemaan kuolemanmunaa takaisin pihalle
ja sitä paitsi siellä saattaisi loukkaantua tai
kuolla syyttömiä lapsia. Paljon muuta en tuntenut.
Sirpaleittan rauhoituttua ponnistelin lautakasan alta ja vedin pojan mukaani.Vasta
silloin tunsin vihlaisevan kivun selässäni.
Tunnustelin takin selkämystä. Teräsmuna! Tuijotin
ikuisuudeksi pysähtyneen sekunnin murto-osan kranaattia ja ikkuna-aukkoa, josta
aivoni rekisteröivät myöhästyneenä varjon
häilähdyksen. Huumaava jysähdys
löi korvat lukkoon ja puunkappaleita ja
pieniä kivenmurusia rapisi ympäriinsä.
Paineaalto huojautti lautakasaa päällemme. Se antoi
periksi. Ammattivälskäri oli
saatava nopeasti paikalle.
Äkkiä huomasin, ettei poikien meluamista enää kuulunut ylhäältä. Tekohengitystä, päättelivät aivoni rutinoidusti,
mutta hieman pitempi ajatustuokio antoi
vastaukseksi lääkärin. Juoksin ylös kellarin portaita ja huomasin oven lukituksi.
Meidät oli suljettu sisälle!
Yritin etsiä toista uloskäytävää, mutta etsintä antoi laihan tuloksen. Heitin Bradfishin
olkapäilleni.
Tartuin kiinni lähimmän komeron oveen
ja yritin repiä sitä paikoiltaan. Nostin hänet varovasti betonilattialle ja tunnustelin valtimoa. Talonmies silmäili
minua vihaisesti kun puuskutin ylimmälle
tasanteelle.
- Mitä te teette täällä! Kuka te olette?. Vaistot ohjasivat toimintaani
Raotin ovea hiljaa. Osoite heltisi vaivattomasti.
Lääkäri puolestaan osoittautui älykkääksi kanssaihmiseksi, joka kuunteli vaieten
tarinaani ja tilasi sen päätteeksi mitään
kyselemättä ambulanssin paikalle.
Talonmies oli sillä aikaa ryhtynyt vahinkojen omatoimiseen tutkimiseen ja löytänyt apulaiseni. Silmät pyörivät talonmiehen päässä kuin onnenpyörän viisari, joka
ei tiedä, mihin pysähtyä.
- Pahaa työtä, lääkäri mutisi Carlin viereen polvistuneena. Susan
Angel oli vetäytynyt kirjoituspöydän taa
suojaan, jottei olisi jäänyt liian lähelle
epämiellyttävää vierasta. Riisuin
takin ja heittäydyin toiselle paarille.
- Varaammeko teille yksityishuoneen?
kysyi lääkäri toivorikkaasti.
- Ei tule kysymykseenkään, ilmoitin. Carr nojaili pöydän yli ja laukoi mielenkiintoisia sanoja.
- Toistan sinulle, pupu: Sam Motterin
kohtalo odottaa Cottonia. - Kolhu päässä ja
tikkuja mennyt vaatteiden läpi kehoon.
Ettekö te ollut tässä samassa rytäkässä?
- Vain sen lievemmässä osassa, tunnustin vaatimattomasti.
Talonmies ei antanut minulle rauhaa ennen kuin olin kopioinut puolet papereistani. 104
hän karjui.
- Missä asuu lähin lääkäri?
- Maksatte kaikesta! talonmies karjui
takaisin nenä punaisena.
Kerroin hänelle nopeasti ja tiukasti, että
ellei lääkärin osoite pian heltiä hänen huuliltaan, pahasti haavoittunut mies kuolisi ja
minä tulisin henkilökohtaisesti syyttämään
häntä tahallisesta kuolemantuottamuksesta. Parasta että
40. Frank Carrin karkea ääni kuului
käytävään asti. Laskun voitte lähettää minulle,
sanoin ja nyökkäsin poikaan päin.
~
Toimistossani oli käynnissä toisenlainen
näytelmä. Minut hän teki heti sairaaksi, hellää
hoitoa kaipaavaksi lähimmäiseksi. - Tutkimme teidät läpikotaisin ja
se kestää ainakin pari päivää.
Olin valmistautunut korkeintaan pulen
tunnin lepoon - lepoa silmille hoitajatarta
katsellen - joten otin takin ja hatun kainalooni.
- Kiitoksia tohtori, tulen toisella kerralla
uudestaan. Hänen vieressään hymyili sisar hento valkoinen lehtiä kädessä ja muotojaan toiseen jalkaan
painottaen. Epäilin mahtoiko tuon
tyttären osastolta kukaan parantua koskaan. Puolen tunnin kuluttua minun täytyy olla
täältä ulkona.
- Olette tullut tänne vapaaehtoisesti, hän
muistutti. Mieluiten hän olisi kai tarttunut kiinni
nilkoistani, pyöräyttänyt minut ylösalaisin
ja pudistellut tarvittavat rahat taskuistani.
Hän ei ymmärtänyt mitä rahamaailmassa
tarkoitti luottotalous, hän ymmärsi vain
että rahaa oli kädessä vasta silloin, kun se
esiintyi siinä vihreäselkäisenä setelinä.
Bellevuen sairaalassa tuloamme odotti
ovensuussa kaksi paaria.
- Hei, kenelle tuo toinen on. Asento toi esiin kurvikkuuden,
joka olisi saanut pahimman rallihirviönkin
painamaan jarrua. Onneksi hän ei uskaltanut
koskea poikaan. kysyin.
- Teille tietenkin, vastasi vastaanottokomiteaan kuuluva nuori lääkäri
103
haihdut täältä hyvissä ajoin. Carl yritti nostaa päätään minut
nähdessään, mutta sisar painoi hänet hellästi takaisin. En muista mitään.
- Älä välitä, lepää vain. Sen hetken olisin halunnut
maata vuoteessa.
- Kuinka hurisee, Carl?
- Äh, pomo, pääni on tyhjä kuin toissapäivänä ostettu viskipullo. Apulaiseni makasi vuoteellaan kuin
sulttaani pää kääreessä. Pidä ensi kerralla huolta laukustasi,
muuten sinulle saattaa käydä hassusti.
Painu nyt suoraa päätä ystävättäresi luo.
41
Minulla on kiire.
Saatoin hänet varmuuden vuoksi kadunkulmaan. Jalkaani
pakottaa yhä enemmän. kysyin.. Löysitkö muuten Carlin?
- Makaa tajuttomana Bellevuen sairaalassa. Parasta häipyä, jalkaterääni
kutittaa jo.
Adam Foldin lähettiläs hätkähti ensin, mutta sitten hänen katseensa koveni
aitoon gangsteritapaan. Lähde ennemmin minun mukaani, minä pystyn...
- Piakkoin tarjoamaan valoisan yksityissellin valtion täyshoidossa, täydensin.
- Valitettavasti sinne ei saa viedä naisvieraita. Aion sommitella
lyhyen rapostin tapahtumista. Sitä paitsi en pidä siitä, että haisunäädän ja punkin ristisiitokset majailevat
toimistossani. Samaan aikaan, lisäsin. - Et ainakaan herättyäsi. Tulen huomenna
käymään uudestaan. Mitä sinä näet
tuossa yksityisnuuskijassa. Pääin käydä sairaalassa.
- Hän tuli tajuihinsa viisi minuuttia sitten, sain tietää päivystävältä lääkäriltä.
- Pahanlainen aivotärähdys ja shokkitila.
En usko hänen pysyvän vastaamaan kysymyksiin.
- Haluan kuitenkin koekilla, murahdin. Haaremia edusti
tärkätyssä sairaanhoitajapuvussaan sama
kaunokainen, jonka takia olin hypännyt
paareille. Vihje ei ollut tarkoitettu Carlille vaan
kurvisisarelle.
Kun en keksinyt muutakaan puuhaa, palasin takaisin toimistoon. Sinne on perustettu kokonainen mehiläisyhdyskunta ja
luulen, että siellä on kiihkein pörinäkausi
meneillään. Nytkin tunsin heti lievää kuumetta. Carrin tapaiset
miehet eivät ole tottuneen noudattamaan
järkeviä neuvoja ennen kuin omissa hautajaisissaan.
- Me kaksi tapaamme vielä, hän uhkasi.
- Enkä usko, että tulet pitämään siitä,
ilmoitin. Katu ei kielinyt mitään erikoista,
ei edes FBI:N varjostusosaston edustajia
näkynyt. Se haluaa koukistella.
Carr nyki hattuaan silmille ja vetäytyi
ovelle.
- Hetkinen, sanoin, kun hän tarttui ovenripaan. Kuuntele
vanhan viisaan miehen neuvoja. - Voit samantien tehdä testamenttisi jos vielä haluat hätyytellä yksityissihteeriäni.
Ovenpaukaus pudotti rappausta.
- Miksi tulit takaisin. kysyin Susanilta. Hän oli huolestunut.
- Onko Susanille sattunut jotain. Tarkastaja
High kaipasi sitä. Evi Evers, Susanin ystävätär, seisoi oven takana. Eikö sinun pitänyt mennä ystävättäresi luo.
- Unohdin käsilaukkuni. Olet liian
sievä puremaan asfalttia
Vanhasta
kokemuksesta tiesin, että Tamburiini piilotti punaisen verhon taakse sarjan huoneita, joissa saattoi harrastaa monenlaisia
asioita kenenkään sekaantumatta niihin.
Tallustelin verhon suuntaan, mutta ennen kuin ehdin pujahtaa sen toiselle puolelle, Mack vilahti sekunnin murto-osassa
viereeni. Pelkkä Tamburiinin nimen kuuleminen oli sätkähdyttänyt kantapääni liikkeelle.
Kirosin romaanit, jotka kertovat yksityisetsivien ruusuisesta elämästä. Ja kuten tiedetään
kirjainyhdistelmä FBI ei vedä yön pimeitä
perhosia puoleensa.
Baarimikkö käveli tiskin toiselta laidalta
eteeni. Tamburiini oli muuten sellainen
hornantuutti, johon säädyllinen herrasmies
ei vie kovapintaisintakaan tyttöä.
Vaikka iltapäivä ei ollut polttanut itsestään kuin lyhyen pätkän, siellä helisi
jo täysi musiikki. Hän tarttui kohteliaan lujansti
käsivarteeni.
- Parasta pysytellä poissa sieltä, mister
Cotton. Ehkä Susan ei
sittenkään ollut eksynyt tänne. Olin täällä yhtä toivottu vieras kuin
ulosottomies. 102
- Hän ei totellut minua vaan lähti ulos.
- Lähti minne?
- Luultavasti Tamburiiniin.
- Kiitos! huusin kerrosta alempaa. Niissä etsivä
ei koskaan joudu hakemaan yksityissihteeriään hämäräperäisistä kapakoista. Hän istuu niissää itse ympärillään
joukko punatukkaisiaja mustasilmäisiä ja
tulisieluisia kaunottaria ja viskipulloja.
Sillä välin korkeapovinen yksityissihteeri
surmaa konnat, nostaa palkkiot, vie rahat
pankkiin ja ostaa esimiehelleen aamuksi
korin olutta ja sillipurkin.
Kirosin valheelliset romaanit hornan
tuuttiin. Jeremias Cotton oli nimittäin sattunut liikkumaan täällä muutamia
kertoja virka-asioissa. Hänen ilmeensä kertoi, että pilasin
täysin kunniallisen ravitsemusliikkeen
ilman.
- Talo tarjoaa verryttelykierroksen, mister
Cotton, hän murahti. Ainoassa ikkunassa oli
olutpullonruskeaksi maalattu lasiruutu.
Kelmeä lampunvalo muodosti siten ikuisen hämärän, jonka seassa savu kierteli
pitkänomaisina ja utuisina käärmeinä.
Siitä huolimatta moni pää kääntyi minua
kohden kuin samasta narusta nykäistynä. Siellä on muutamia arvokkaita
vieraita, jotka haluavat olla ehdottoman
rauhassa.
42. Olet tarpeeksi tyhmä
muutenkin.
Repliikkini sai hänet sulkeutumaan kuin
simpukan. - Hänen piti odottaa minua
täällä, mutta en näe häntä.
Mack soi itselleen pienen ajatustauon ja
kurkotti muka kaulaansa paremmin nähdäkseen.
- Pekoni-Anni ja Juana ovat vuorossa,
en huomaa muita.
- Älä tekeydy itseäsi tyhmemmäksi,
Mack. Päinvastoin. Ehkä hän kuitenkin oli tarpeeksi viisas tajutakseen tyhmyytensä.
- En huomaa ketään ylimääräistä heilaa,
johan sen sanoin, hän vain intti.
Otin verryttelykierroksen päälle toisen
omaan laskuun ja ryhdyin tiskin ääressä
miettimään syntyjä syviä. Tamburiinissa osattiin
kuitenkin suhdetoiminnan aakkoset.
- Haeskelen yhtä tipusta, Mack, sanoin
baarimiehelle. Se ei onnistu
Hänen
seuralaisensa olisi voinut vierailla samassa
näytöksessä pikku härkänä.
Kookkaampi avasi keskustelun laskemalla kouransa Köhän olkapäälle.
- Alahan laputtaa, Joe! hän murahti.
Ääni muistutti meltorautasirkkeliä, joka
äkkiä karahtaa karkaistuun kohtaan.
- Mister Köhä on minun veiraani, ilmoitin kohteliaasti.
Erehdyin. Tarkoitin tuplan?
Nyökkäsin uudelleen.
- Tyttö on täällä... Joe oli hänen oikea nimensä.
Joe oli syntynyt niin köyhässä loukossa,
että siellä ei riittänyt edes sukunimeä annettavaksi.
Köhinän päätyttyä hän kuiskasi korvaani:
- Haetko tyttöä, vaalea ja vetävä?
Nyökkäsin.
- Tarjoatko ryypyn... Hän siis rypisteli
hiusmartoaan. Hän
lensi parhaillaan selkä kattoa tapaillen
kohti baarisalin toista päätä. Takamukseni joutuvat muutenkin kärsimään ankarasta istumatyöstä.
Pienempi vieras yritti kopeloida takkini
rintamuksia, mutta huitaisin häen näppinsä syrjään. Härän potkussa oli voimaa.
Pudottauduin vapaaehtoisesti alas baarituolilta. tuolla noin.
Kähinän lomassa hän nyökkäsi verhon
taakse.
Mack, kaksinkertainen vanhalle ystävälleni mister Köhälle, tilasin.
~
Kun he ilmestyivät taakseni tuntui kuin
aurinko olisi mennyt pilveen.
Heitä oli kaksi. Hän tuijotti otsaansa
rypistellen toveriaan.
Huomaan taas liioitelleeni, vaikka yritänkin pysyä tiukasti totuudessa. Kookkaampi olisi sopi43
nut härkätaisteluareenalle, nimittäin sille
puolelle, josta suunnataan sarvien voimalla iskuja punaiseen vaatteeseen. Tätä verryttelyliikettä seu-. Iskusta säteili sellainen lisäys maan
vetovoimaan, että leuka ja sen omistaja
romahtivat lattiaan.
Kookkaampi härkämies tuijotti minua
verestävin silmin ja tuhisuttaen ilmaa litteistä sieraimistaan niin voimallisesta, että
tomu pölisi lattialla. 101
Tuonkin tiesin. Kun hän uudisti lähentelynsä, muotoili vasempani ilmaan kauniin
koukkukaaren, Kaaren päätepisteessä oli
leuka. Kerran olin löytänyt
takahuoneista kaksi sosiaalivirkailijaa
puolialastomina ilolintusten kera ja toisen
ratsian yhteydessä gangsteriporukan, joka
juuri oli ollut laskemassa ryöstösaalistaan.
- Olisin vain vilkaissut olisiko sieltä
löytynyt minulle yhtään vapaata huonetta.
Kullannuppuni ei tykkää tunkeilevista
katseista.
Anomukseni sai vastaukseksi vihaisen
katseen.
Baarimikko lähti mutta uusi maapuri
nyki käsivarttani jo ennen kuin ehdin takaisin tiskin ääreen. Joe ei ollut enää vieraani. Vilkaisin sivulleni.
Minua halusi puhutella mies, joka kantoi
omissa seurapiireissään lempinimeä Köhä.
Hän aloitti jokaisen sananvuoronsa pitkällä arvokkaalla köhinällä kuin kansanedustajaehdokas. Sanoin
miehen rypistelleen otsaansa, mutta miten
hän sen olisi voinut tehdä, kun tukka alkoi
suoraan kulmakarvoista
Loikkasin perään, mutta kehnolla
menestyksellä. 100
rasi oikea suora, joka yritti lyhentää minua
pään mitalla. Kumarruin ja vastasin kahdella vihaisella koukulla, tasapuolisesti
kummallekin puolelle leukaa. Ilmavista tempasi hatin päästäni.
Hän kääntyi panssarivaunun tavalla. Pää
liikkui raskaasti kuin vaunun tosni minua
etsien.
Mies oli niin suuri, että en pelännyt häntä. Se sai minut tekemään ukkokodin aamuvoimisteluliikkeen: sormenpäät
lattiaan polvet suorina. Luiskahdin
kainalon alta väljemmille vesille. Voimamies
pudisutti päätään kuin olisi vahingossa kävellyt lankkuaidan läpi. Painoin selkäni sitä vasten ja jäin
hetkeksi maalitauluksi. Olen
sattumalta kuullut mölyapinoiden kuoron
rähisevän eläintarhassa. Pääni upposi korvia myöten
löysään palleaan ja ilma suhisi jättiläisestä
kuin naulaan osuneesta jalkapallosta.
Hän nukkuisi kauan. Putoava verho kietoutui
jalkoihini ja liu?uin pää edellä seinään.
Isku tömöhti suoraan päälakeen. Se oli kuin peipposen viserrystä gangsterihärän karjaisuun
verrattuna. Sitten peräännyin rauhallisesta ympäri huonetta varoen joutumasta nurkkaan.
Keskellä huonetta seisoi leveä kannatinpylväs. Mikä koossa voitetaan, se nopeudessa
menetetään, sanoo ikivanha kapakkatappelufysiikan laki.
Hän tuli kuin lumivyöry päälleni, pitkät
heilahduslyönnit nenänpäätäni hipoen. Pari
kertaa huitaisin häntä kokeekso korvalliselle. Iskuilla oli sama teho kuin kärpänen
olisi yrittänyt potkia lyhtypylvästä kumoon. Hän tuijotti minua kuin silmiään uskomatta ja vilkaisi sitten kättään kuin
epäillen ettei tikari ollutkaan lähtenyt matkaan. Vaikka
ein menettänytkään täysin tajuntaani, en
päässyt minuuttiin ylös lattialta.
44. Kokemattomampi mies kuin minä oliis pyytänyt
lupaa vaihtaa välillä alushousujaan, niin
synkkä oli silmäys. Punainen verho repeytyi kannattimistaan kun hän ryntäsi takahuoneisiin. Hän ei ilmeisesti ollut koskaan ennen
heittänyt viiden metrin matkalta ohi.
- Ota tykki ja kokeile ampumataitoa,
härnäsin kävellessäni hitaasti lähemmäs.
Hän lähti liikkeelle liukkaasti kuin starttikuopista. Iso mies veti nautinnollisesti nyrkkinsä taakse. Minä tosin notkautin polviani, sillä se auttaa pään vetäytymistä nopeasti alas. Kädet
heiluivat ylläni kuin hitaasti liikkeelle lähteneet tuulimyllyn siivet. Hän tuijotti minua
kuin lihakauppias, joka on kohottanut vasaran murikoidakseen pihvin pehmeäksi.
Sitten vyöryi hyökkäys. Unen pituutta arvellessani havaitsin uuden suhisevan äänen.
Se oli paljon terävämpi ja äkäisempi kuin
äskeinen. Kalkkia varisi katosta ja pullot
hyppivät hyllyltä täräyksen voimasta.
En jäänyt odottelemaan, vaan sukelsin
pää edellä voimamiehen vatsaan. Tikari suhisi pääni yli,
särähti seinään ja kolahti lattialle.
Tiskin vieressä seisoi härkämäisen gangsterin kaveri. Sitten hän kiinnitti
uudelleen katseensa minuun. Valppaat korva-
ni rekisteröivät mahtavan rusahduksen, kun
kapallinen luita ja kämmenlihaksia tömähti
pylvääseen. Käsi oikeni
kuin Atlas-ohjus.
Nykäisin aivoni, korvani ja muut pään tykötarpeet nopeasti sivulle
Sitäpaitsi virkaveljet FBI:ssä
nauraisivat loppuikänsä, jos saisivat tietää,
että minä heti ensimmäisessä jutussani
menetin kurvikkaan sihteerini.
Puhelimen melu täytti jo toimiston, kun
harpoin sisään.
- Jerry. Ajattelin pyytää
tarkasta Highiltä virka-apua. Maksoin
hänen laskunsakin etukäteen.
Painelin takaisin toimistoon, sillä Susania oli turha etsiä yksin. Pääsin perille vasta
kolmannella yrittämällä.
- Cotton, ilmoittauduin kuultuani Susanin ystävättären äänen langan toisessa
päässä. Yksityissihteerini oli varmasti
hengenvaarassa, eikä minulla ollut varaa
jättää häntä oman onnensa nojaan - eikä
yleensäkään ketään ihmistä, jonka hengen
tiesin olevan vaarassa. Mack ei lainkaan pitänyt siitä.
- Pidät huolta siitä, että Köhä pääsee lääkärin luo, annoin ensimmäisen käskyn.
Mack tarttui luuriin ja soitti ambulanssin
paikalle.
- Missä tyttö on. 99
Kun vihdoin hoipuin seinää tukena käyttäen takaovelle ja kurkistin pihamaalle,
näin vain rivin jätetynnyreitä. Tilanne
alkoi yhä enemmän muistuttaa huonoa salapoliisiromaania, jossa etsivällä ei yhteen
aikaan ole muuta tekemistä kuin pelastaa
apulaisiaan typeristä loukista.
- Mistä hän soitti?
- Ei hän sanonut sitä. Se oli varattu. - Uskokaa nyt, mister Cotton,
hän ei takuulla ole täällä. Hän oli salaperäinen eikä kertonut mitään olinpaikastaan.
Kiitin tiedoista ja vaihdoin kuulokkeen
tilalle lasin.
- Sinulla oli tuuria, totesin Mackille. Tikarinheittäjä oli häipynyt. Onko Susanista kuulunut mitään?
- Soitti juuri äsken. ei ainakaan enää,
vastasi baarimikko pyyhkien hikipisaroita
otsaltaan. Mumina hiljeni kun rykäisin
ja avasin uuden keskustelun baarimiehen
kanssa. Voitte tarkastaa
kaikki huoneet jos...
Huitaisin kädelläni hänet vaikenemaan
ja aloin pyöritellä Evi Eversin puhelinnumeroa. Pidän huolta että sinua kohdellaan kunnolla.
Ilmeisesti baarimikko olisi potkinut Köhän hengiltä heti minun lähdettyäni, joten
jäin odottelemaan lääkärin tuloa. Hän sanoi keksineensä jonkun johtolangan ja lähteneensä
tutkimaan sitä.
45
Huokaukseni oli samalla kirous. Enhän muuten olisi
ollut G-mies. kuiskasi hätäinen ääni langan
toisessa päässä.
- Hei, kultaseni! luikkasin ilosta, sillä. Voimamieskin oli toipunut yllättävän pian ja kadonnut baarisalista.
Jalkakäytävän liikenne oli nielaissut hänet.
Kaataessani vilvoittavaa ryyppyä kuumaan kurkkuuni totesin huolestuneena
Jerry Cottonin ilmeisesti tulleen vanhaksi.
Kuka tahansa näytti nykyisin pääsevän
kynsistäni.
Joe maksasi köhien samassa paikassa,
minne väkivaltainen ilmalento oli päättynyt. tiukkasin sitten.
- Hän ei ole täällä... Hän saisi
hoitaa asian edelleen kaupunginpoliisin
kanssa. Baariin oli ilmestynyt uusia asiakkaita, jotka kuuntelivat kiinnostuneina tilanneselostusta. Tyttö ei todella taida enää olla täällä.
Köhä oli raahautunut vierelleni nojaamaan tiskiin.
- Ota rauhallisesta, lohdutin
- Selvitän
asian myöhemmin.
Hän katseli vielä hämmästyneenä kouransa saalista, kun olin jo hyvää vauhtia
matkalla. - Tiedätkö...
- Jerry kulta, älä viitsi! toisesta päästä
pyydettiin suostuttelevasti. Fold omistaa
yksityiskoneen. Toisessa
kerroksessa sijaitsi maali- ja lakkavarasto, jonne tavarat vietiin suoraan ajosiltaa
myöten. Tiesin että
rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa
huonekalut saivat viimeisenä silauksena
ylleen maali- tai lakkakerroksen. Vastapäätä palavaa hallia seisoi
kivinen konttorirakennus. Olin Frank
Carrin kanssa Tamburiinissa, hän soitti...
- Mitä... - Kun minulla
ei ollut mitään työtä niin tunsin itseni tarpeettomaksi ja siksi ajattelin...
Kaukokirjoitin ryhtyi nakuttamaan kesken suostuttelulausetta.
- Hetkinen, sanoin Susanille ja kiirehdin
koneen ääreen, jonka kirjainvarret takoivat
viimeistä sanaa viestiin: Suurpalohälytys
Jacksonin tehtaille!
Rasvattuna ja raikastettuna salamana
syöksyin takaisin puhelimen luo ja karjaisin luuriin:
- Älä liiku sieltä minnekään, Susan, ennen kuin olen ottanut uudelleen yhteyttä.
Samaa vauhtia syöksyin alas portaita
kuuri nähdäkseni kuinka Jaguarini kaarsi
toimiston oven eteen. kysyin.
- Täällä palaa, etkö näe, tihrusilmä. Cliff Jackson
oli rakentanut sen vasta rikastuttuaan ja
luonnollisesti mahdollisimman lähelle valmistavaravarastoa, koska hän siten saattoi
nopeasti ja käytännöllisesti esitellä artikkeleitaan asiakkaille.
Murhapolttaja oli tällä kertaa valinnut
todellisen makupalan itselleen.
Muut palot olivat tähän suureen roihuun
verrattuina olleet kuin pieniä lasten tulitikkuleikkejä. Jätin
auton siihen ja lähdin juosten lähemmäs.
Punatukkainen pojankloppi melkein
juoksi käteeni.
- Mitä täällä tapahtuu. kadulla, täysin turvassa. 98
tunsin Susanin äänestä. aloitin karjaisun.
- Jerry kiltti, älä huuda! Sain selville,
että Fold ja Carr olivat yksityislentokoneella Teksasissa samoihin aikoihin, kun
Cliff Jacksonin farmi paloi. Jaguarini ratti sormissa tuntui
siltä, että juttu vihdoinkin alkaisi luistaa.
Jacksonin huonekalutehtaalla vallitsi katastrofitunnelma. Ota selvää!
Maalivarasto ja lakkaamo roihusivat
toisesta päästään ilmiliekeissä. Portilla ei kukaan edes
yrittänyt estää asiattomia pääsemästä sisään katsomaan liekkejä ja valtavia savupilviä. - Missä lemmossa
sinä oikein...
- Olen Excelsior hotellissa Läntisellä
126. En olisi päässyt Carrin
kynsistä, mutta baarin puolella sattui jotain sekamelskaa ja sinä aikana pääsin
livahtamaan takakautta ulos.
- Susan, aloitin saarnaavaan sävyyn,
vaikka hieman leppyneenä. Vasta virkapukuinen poliisi pysäytti etenemiseni kauempana pihalla. Se oli korjattu.
- Tuossa on Caravanin avain! huusin
ja painoin sen myötä auton tuojan käteen
parinkymmenen dollarin setelin. Palaa, kuuletko!
- Totta kai näen, mutta mistä se on saanut alkunsa?
- Sitä ei tiedä kukaan. Ajosilta rakennuksen toisessa
46
muuksi Carria ei voinut
sanoa . Kaksi
suihkua lisää osui sisään ja toinen niistä
pelasti tuhopolttajan. Noustuani viimeiseltä askeleelta tasanteelle en ollut uskoa silmiäni. 97
päässä räsähti kasaan mahtavasti jymsiten
ja heittäen taivaalle vaarallisen kipinäsateen. Liekkien
jyminä ja puun rätinä hukutti laukauksen
äänen. Nostin polttavin sormin takkia pääni
suojaksi ja lähdin hoippuroimaan ylöspäin.
Portaiden kaarre antoi vihdoin suijaa
ja saatoin vetää kunnolla henkeä. Sisällä kuumuus iski minut puoleksi tainnoksiin. Silmiäni
kirveli ja niistä juoksi vettä ja keuhkot
tuntuivat olevan halkeamaisillaan. Palomies piti minua
varmaan mielipuolena, jollaisia esiintyy
melkein jokaisen newyorkilaisen tulipalon
yhteydessä.
Kuumuus tuntui väkisin kärventävän
minut ja sytyttävän vaatteet palamaan. Uusia paloautoja vyöryi jatkuvasti pihaan.
Ensimmäiset maalitynnyrit alkoivat
poksahdella. Aivot tuntuivat sulavan päässäni. Liekit humahtivat Carrin alta ja mies
näytti liikkuvan hetken ilmassa. Pidin
kuvaa parin sekunnin ajan näköharhana.
Hallin toisessa päässä seisoi lattatrukki
täynnä maalikanistereita. Rimpuileva
letku pakotti kuitenkin hänet hellittämään
otteensa minusta. Hallin toinen pää liekehti
yhtenä tulenkarvaisena merenä. Se tipahti suoraan
hänen päälleen ja sammutti tuleen syttyneet vaatteet.
Gangsteri . Hän
hyppäsi nopeasti lattatrukin päälle ja lähti
liukumaan sillä kauemmaksi. Törmäsin savussa kaasunaamariseeen palomieheen, joka toisella kädellä yritti pidätellä minua. Kymmeniä suihkuja oli jo suunnattu
palokohteisiin ja yhtä monet varjelivat
lähirakennuksia syttymästä. Lieskat levisivät
räjähdysenomaisesti pitkin maalissa lainehtivaa lattiaa.
Näin Carrin suun avautuvan tuskaiseen
karjuntaan, mutta minulla ei ollut mitään mahdollisuutta kuulla sitä. Kaivoin nenäliinan esiin ja syöksyin
eteenpäin. Hoipuin
puolipökerryksissä taaksepäin ja törmäsin
portaisiin. Se oli lähtölaukaus minulle. Vesisuihku hypähti samassa suuresta ikkuna-aukosta sisään, mutta sillä ei
ollut paljon vaikutusta. Ei ollut
enää mitään mahdollisuuksia tutkia alakertaa, mutta ehkä yläkerrasta saattoi löytää jotain. Liekit eivät vielä
olleet pureutuneet lattian läpi, vaikka sa47
vunmuodostus olikin vankka.
Siitä huolimatta saatoin nähdä mitä trukin luona puuhattiin.
Mies väänsi kansia kanistereiden päältä
ja heitti sisällön pitkin lattiaa!
Tunsin miehen.
Autonkuljettava, sihteeri ja henkivartija
Frank Carr oli liittänyt ammattiluetteloonsa myös tuhopolttajan tittelin.
~
Äkkiä liekit hulmahtivat lattian läpi
vain vähän matkan päässä Carrista. Otin Webleyn kainalokotelosta ja ammuin pari
varoituslaukausta pään yli. ohjasi trukin aivan hallin toiseen. Painuin sisään varastohallin ulosajo-ovesta,
joka sijaitsi melkein konttorin seinässä
kiinni. Eikä auttaa. Hän ei edes
näyttänyt huomaavan tapausta
Kirotun savun takia en ollut nähnyt tarpeeksi
hyvin. Avonaisesta käytävästä
virtasi raikasta ilmaa liekkien haukattavaksi. Käytävä toimi suurena avonaisena
hormina. Surahdus korvanjuuressa kertoi
valppaille aivoilleni, että myös joku muu
oli kiinnostunut toimistani. palo-ovi. Ja kädessä istui tukevasti pistooli,
jonka synkeä silmä katsoi suoraan rintaani. Vasta nyt huomasin kapean
metallioven siellä . Laskin huonon,
tai oikeastaan liian hyvän osuman syyksi
savusta kirvelevät silmäni.
Kuumuus kävi miltei sietämättömäksi
kun lähdin raahaamaan Carria uloskäytävää kohti. Ehdin juuri väistyä sinulle, kun näin
48. Kuumuudesta huolimatta kylmät
väreet kulkivat pitkin selkäpiitäni. Ja ainoastaan itsepuolustustarkoituksessa. Käänsin hänet ympäri ja tunnustelin valtimoa. Hän aikoi
livahtaa sen kautta turvaan!
Pidin kiirettä, sillä en aikonut jäädä
loukkoon tuliseen pätsiin. Minulla taisi olla ruumis.
Miettimättä asiaa sen pitemmälle syöksyin loppumetrit. En aikonut
antaa hänelle tilaisuutta tehdä täydellistä
murhaa, vaan aioin raahata hänet elävänä
valamiehistön eteen.
Tosin väitetään, että oikea G-mies ampuu ainoastaan tappaakseen. Siksi
hämmästyin, kun hän retkahti sivuttain ja
tarttui vasemmalla kädellä rintaansa. Minulla ei ollut enää vankia. Verilammikko suureni koko
ajan lattialla. Tähtäsin nokisin silmin hänen oikeaa olkapäätään. Päästin ruumiin mätkähtämään lattiaan ka pyörähdin
ympäri. Pykälää joutuu
kuitenkin usein käytännössä tulkitsemaan
väljästi, ellei halua joutua pyyhityksi
FBI:n rivivahvuudesta.
Nämä asiat vaistomaisesti mielessäni ja
moneen kertaan oppitunneilla päähän pai-
nettuina otin Carrin jyvälle. Carr nyki ovea
auki, hänellä oli täytynyt olla avain siihen.
Rautainen ovi kääntyi hitaasti saranoillaan ja Adam Foldin autonkuljettaja kääntyi ympäri kuin ihaillakseen tekoaan. En voinut tuntea minkäälaista sykintää. Olin
vileä muutaman askeleen liian kaukana.
Hän huomasi minut ajoissa ja käsi sukelsi
salamannopeasti kainaloon. Ovesta
pisti ulos käsi valkoisia hihansuita myöten. G-miehen,
niin kuin muidenkin poliisien, kuuluu
virkasääntöjen mukaan ensin ampua kaksi
varoituslaukausta, ja kai sinne pykälien
joukkoon kuuluu joku huudettu antaumiskäskykin, ja vasta sen jälkeen saa uhria
lievästi haavoittaa. Jo oven tahallinen avaaminen oli
verrattavissa rikokseen: se nostatti liekit
entistä suurempaan raivoon ja vaaransi
konttorirakennuksen.
Frank Carr oli siirtynyt mahdollisesti
vielä kuumempaan paikkaan, siinä mielessä olin osunut oikeaan osoitteeseen. 96
nurkkaann. Kolmannen
luokan romaaneissa kerrottan, että FBI:n
akatemiassa alokkaat opetetaan ampumaan vihollista vatsaan: se iskee miehen
kaksinkerroin ja estää vastalaukauksen,
kun taas esimerkiksi sydämeen ammuttu
mies saattaa refleksiliikkeen vaikutuksesta
vielä kerran nykäistä liipasinta.
Valitettavasti tuo pitää paikkansa vain
kynäilijän mielikuvituksessa. Hän
makasi lattialla toiselle kyljelle kierähtäneenä. En koskaan aikaisemmin ollut ampunut niin tökerösti
Hoipuin muutamien poliisien, palomiesten ja työläisten ryhmän
ohi, kunne näin mitä etsin. Tämä oli viimeinen palo.
Puolenkymmentä leukaa loksahti auki ja
Adam Fold astui kiivaasti lähemmäksi.
- Nimi, ähkäisi Jackson. Joku
49
palosotilas käväisi kysymässä tarvitsinko
apua, mutta pudistin päätänä ja ilmoitin
selviäväni kun saisin vähän levätä.
Hetken päästä horjuin jaloillani kuin ensiaskeleitaan ottava vasikka, mutta selvisin silti eteenpäin. Tielleni tehtiin nopeasti tilaa, kukaan ei halunnut liata itseään.
Jackson tunnisti minut ensimmäisenä.
- Siellä savuavat dollarit taivaan tuuliin,
mister Cotton, hän totesi katkerasti. Tiedän nyt yhtä paljon kuin Sam Motter ennen
kuolemaansa. Kun palo syttyi, hän. - Kuka sen
teki!
- Frank Carr!
Muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen Fold sai leukalihaksensa jälleen
toimimaan:
- Mahdotonta! hän intti. Näytti siltä
kuin maa olisi niellyt ampujan.
Käväisin käytävän päässä ennen kuin
tajusin, että ampujan oli täytynyt lähteä
liikkeelle salamannopeasti heti laukauksensa jälkeen. Ehkä
olin kuumuudessa ja kiireessä tehnyt liian
nopeita johtopäätöksiä, sanelivat raittiin
ilman kirkastamat aivoni.
Tulimeri pyöri hirmumyrskynä pitkin
lattiaa. Neliösenttiäkään ei ollut enää vapaana sen vallasta. Hätyytin kolmella laukauksella
ovenpieltä ja kiiruhdin niiden tuolisuojassa perään.
Pistooli oli häipynyt heti, kun suuliekki oli välähtänyt. - Eikä
tämä tietenkään ole viimeinen tapaus.
- Älkäähän hätäilkö, mister Jackson. Cliff Jackson,
muutamia tehtaan johtohenkilöitä ja Adam
Fold seisoskelivat siellä.
Kukaan ei tuntenut minua aluksi, enkä
ihmetellyt sitä yhtään. Adam Fold
jankutti jatkuvasti samaa nuottia.
- Valehtelette! hän raakkui. Valkokauluksisten
herrojen seassa näytin vuorilta karanneelta
peikolta. Se
alkoi jo vääntyillä kuumuuden vaikutuksesta.
Konttorirakennuksen alakerrassa putosin polvilleni ja jouduin nojaamaan hetken
aikaa seinää vasten pysyäkseni jaloillani.
Päässä jyskytti levyseppien armeija ja
kädet ja jalat tuntuivat voimattomilta.
Olin saanut lievän savumyrkytyksen. - Carr tuli
kanssani tehtaalle. Elävällä ihmisellä ei ollut siellä
enää mitään tekemistä. Carr oli toimenpiteillään jouduttanut omaa kuolemaansa! Hirvittävä kuumuus iski vastaani rautaoven
takaa. 95
suuliekin. Ähkien ja hikeä
valuttaen sain vedetyksi oven kiinni. Muuten hän ei olisi ehtinyt
kadota niin tyystin.
Frank Carrin ruumis oli yhä tulipätsissä.
Juoksin takaisin, sillä kaikesta huolimatta
autonkuljettaja saattoi vielä elää. - En usko sitä.
- Valitettavasti hän ei pysty enää vastaamaan teoistaan. Frank Carr on kuollut,
jatkoin välisanoista piittaamatta.
Kysymyksiä saneli päälleni. Odotin saavani sarjan
laukauksia vastaanottoseremoniana tai ainakin kuulevani tasaisen tahdikkaasti loittonevia askeleita, kun pistin pääni esiin.
Kummastuksekseni silmät eivtä nähneet
eivätkä korvat kuulleet mitään
- Joku yritti ampua minut
palo-oven takaa.
- Nyt suuri tuntematonkin astuu peliin,
letkautti Fold. Tämä
ei tuntunut pitävän siitä.
- Hän valehtelee, Cliff! Hän yrittää tarjota murhapolttajaksi kuollutta miestä,
koska ei muuten pysty ratkaisemaan tapausta.
- Mennään toimistooni! kehoitti Jackson.
Hän ei ilmoittanut tarkoittiko hän yksinomaan meitä kahta vai kaikkia seuralaisiaan, niinpä koko joukko marssi hänen perässään. Asia oli joka tapauk-
sessa tutkittava. Hehän
ovat miltei lainsuojattomia poliisin virkakoneistoa vastaan.
Luutnantti Beekman kuunteli rauhallisesti kertomustani Foldin myrkyllisten
huomautusten säestämänä.
Beekman olisi voinut pistää minut tiukalle, jopa pidättää, mutta hän ei halunnut
ainakaan vielä tehdä sitä. se
on oikein yksityisetsivän tapa ratkaista
juttuja.
Jackson katseli serkkuaan jäykästi. Miksi Frank Carr
ryhtyi moiseen puuhaan?
- Cottonin keksintöä kaikki tyynni, mutisi Adam Fold.
50. Ei kannattanut kuluttaa
aikaa suunsoittoon. mutta sitähän en ollut. Fold vaatimalla
vaati minun pidättämistäni, mutta luutnantti antoi kuitenkin vaatimusten lipua
ohi korviensa ja sai osakseen myrkyllisen
katseen.
Cliff Jackson, joka oli pysytellyt hiljaa
koko kuulustelun ajan, nousi tuolistaan
sen päätyttyä.
- Hyvät herrat, yhteen kysymykseen ei
ole puututtu lainkaan. Jos olisin
ollut yhtä julkisesti G-mies, asiat olisivat
menneet hieman toista latua . - Parasta kertoa nuo sadut
poliisille. Kunnioitukseni yksityisetsiviä kohtaan kasvoi melkoisesti. Mutta panna syy kuolleen tiliin . Ja siksi oli samantekevää
kuka kutsui murharyhmän paikalle.
- Eräs pikkuinen juttu unohtui, huomautin pitääkseni murharyhmää odoteltaessa
puhetta yllä. Ainakin minä tulen pitämään
huolen siitä, että ampuja asetetaan syytteeseen murhasta.
Annoin hänen soittaa rauhassa rikospoliisin paikalle. hän melkein karjui
minulle.
- Ammuin hänet, vastasin lakoonisesti.
Kaikki katseet kääntyivät äkisiti minuun. Fold vaikutti entistä
kiihtyneemmältä astuessani johtajan huoneeseen.
- Miten Carr kuoli. Tietenkään teillä ei ole aavistustakaan kuka se voisi olla.
- Ei ole, myönsin.
Luutnantti Beekmanin murharyhmä
kaupunginpoliisista oli saanut Frank Carrin kuoleman tutkittavakseen. 94
halusi tietenkin olla mukana pelastustöissä.
Hän menehtyi pelastustöissä ja te syytätte
häntä tuhopoltosta! Se on sikamainen teko.
- Mistä tiedätte että kysymyksessä on
tuhopoltto?
- Ei kai täällä kukaan muuta ajattelekaan. Niissä piili hämmästystä, ihmettelyä
ja syyttävyyttä.
- Ammuitte, Foldin ääni kohosi voitonriemuisena. - Siinä kuulitte miten asioita
hoidetaan. Löysin mennessäni pesuhuoneen
ja kävin siellä pyyhkimässä kasvoiltani
pahimmat nokijäljet
Olet eläytynyt
liikaa yksityisetsivän osaasi ja unohtanut
kaikki G-miehen taidot.
- Se kirottu savu...
- Ei mitään selityksiä, Jerry. Se oli ensimmäinen ja varmasti ainut kerta New Yorkin historiassa, jolloin. Tavanomaisten
tervehdysten ja voinnintiedustelun jälkeen
hän kysyi:
- Palomiehet löysivät Frank Carrin ruumiin ennen kuin se oli ehtinyt palaa kovinkaan pahoin. Mitä asetta käytit?
- Ei minulla ole muuta kuin Webley.
Vein virkapistoolin varastoon.
- Siinä tapauksessa Frank Carr ei saanut
kuolettavaa luotia sydämeensä sinun pistoolistasi.
Kuulostelin korva tarkkana.
- Kerratkaapa tuo, päällikkö! pyysin. Vakuutukset
tosin korvaavat aineelliset vahingot, mutta
millä peitän menetetyn työajan ja viivästyneet toimitukset. halusi
Fold tietää,
- Minä uskon mitä haluan sinusta riippumatta, huomautti tehtailija aimo annos
myrkyllisyyttä äänessään.
- Olen jo menettänyt niin paljon rahaa,
että olen valmis uskomaan melkein minkälaisen selityksen tahansa. Kotona annoin suihkun valua puoli tuntia
iholleni, väänsin vuoroin kylmälle ja kuumalle sain siten itseni melkoisen pirteäksi.
Sadoin juuri solmiota kaulaani, kun puhelin heräsi mykkäpojan osastaan. Se kuulosti niin mukavalta.
- Ruumiista esiinkaivettu luoti on peräi51
sin 9 millin Lugerista. Webleyn luodista ei
ole löytynyt mitään jälkeä.
- Tuo oli hieno uutinen, kiitin.
- Enpä tiedä, mutisi tarkastaja High.
- Mitä te sillä tarkoitatte?
- Minulle ei ole iloinen uutinen, että Gmies ampuu neljän metrin päästä ohi paikallaan seisovan miehen. hän hämmästeli.
- Epäilisittekö te ampuneenne neljän
metrin päästä ohi?
- En ikinä.
- En minäkään.
- Kuka muuten saattaisi olla mies, joka
nitisti Carrin ja piti teitäkin jyvällä?
- Kenpä tietäis sen, hyräilin vanhaa iskelmää.
Luutnantti Beekman toivoi minulle tuuria. En millään!
Koska kukaan ei enää pidätellyt minua,
jätin joukon murjottamaan itsekseen. Luulen että pystyn piakkoin selvittämään
senkin.
- Et kai tosissasi usko tuota, Cliff. Sama mies joka oli oviaukosta
yrittänyt nitistää minut oli ampunut Carrin.
Tuhopolttaja oli kuollut, muttta murhaaja eli.
Luutnantti Beekman soitti hetken kuluttua ja kertoi saman uutisen, jonka olin jo
kuullut tarkastaja Highilta.
- Miksi ihmeessä sitten tunnustitte ampuneenne Carrin. Pääasia että
juttu on nyt selvä.
Laskettuani kuulokkeen kädestäni palautin hetkeksi mieleen tapahtumat palavassa varastossa. Odotin
Susan Angelin ääntä, mutta toisessa päässä
mörisikin tarkastaja High. 93
- Se on avainkysymys, vastasin tehtailijalle välittämättä hänen serkustaan. Se oli tunkeutunut
suoraan sydämeen. Kuva kirkastui äkkiä
aivoissani
Luotollinen shekkitili näyttää
usein ja pitkästi punaista.
- Kuitenkin hän kerää joka kuukausi
melkoisen potin Harlemin vuokrakasarmeistaan. 92
kaupunginpoliisin edustaja toivotti onnea
yksityisetsivälle.
Puhelimeni oli päässyt iloisen työn alkuun eikä osannut lopettaa. Murhaaja on löydettävä.
- Mitä se teitä liikuttaa. Minulle vain kerrottiin,
että he kävivät Teksasissa. Hän omistaa upean
talon Yonkersissa Hudsonin rannalla.
Siellä pidetään silloin tällöin railakkaita
pirskeitä. Tuota täytyykin
kysyä Foldilta tarkemmin.
Joku tuli nojailemaan lasinsa kanssa
viereiselle tuolille, joten lopetimme keskustelun siihen. ihmettelin. Kaadoin loput oluesta
solmioni taakse, nykäisin hatunlierin yksityisetsivämäisesti alas ja kävelin takaisin
Jaguarini luo.
~
52. - Vai
tiedättekö jotain?
- Koska Carr oli autonkuljettajani tiedän
hänestä joka tapauksessa enemmän kuin
kukaan muu.
Se oli pätevä syy ja sen vuoksi luapsin
pistäytyä hänen luonaan heti kun saisin aikaa. Lupasi selostaa
henkivartijansa edesottamuksia, muta en
usko, että se on todellinen syy.
- Olen syventynyt vähän raha-asioihin.
Cliff Jacksonin taloudellinen asema näyttää olen kunnossa, vaikka hän on kaikkea
muuta kuin pyhimys. Fold sensijaan istuu pahassa rahapinteessä. Miten Teksasissa hurisi?
- Kuumaa!
- Carr ja Fold käväisivät Jacksonin farmin palamisen aikoihin siellä yksityislentokoneella.
Phil hätkähti.
- Jacksonin farmilla!
- Sitä en tiedä. virkatoverini tiedusteli istuessamme
vierekkäin baarituolilla.
- Fold haluaa puhua kanssani.
- Mitä hän aikoo?
- Ei aavistustakaan. Foldin tapaisten miesten on
terveellistä välillä kompuroida kivikkoistakin polkua.
- Olen ajatellut asiaa uudelleen.
- Eikö se ollut ylivoimaista. Heti Beekmanin jälkeen soitti Adam Fold.
- Taisin äsken olla vähän hermostunut,
hän pyyteli anteeksi.
- Niin minustakin tuntui, murahdin. Seurasin parinkymmenen metrin tuntumaasa, kunnes Phil
puikahti pieneen kapakkaan.
- Kuuluuko mitään uutta länsirintamal-
ta. härnäsin.
- Voistteko pistäytyä täällä luonani, Fold
teititteli nyt kohteliaasti.
- Haluaisin saada asian kokonaan pois
päiväjärjestyksestä. En
aikonut tehdä katujan osaa yhtään helpommaksi. Fold lupasi pysytellä lähimmät tunnit
toimistossaan.
Ennen kuin ehdin ulkona käynnistää
Jaguarini kuulin kadun toiselta puolen
viserryksen, joka luonnossa tiesi peipposen ja Manhattanilla virkaveljeni Philin
läsnäoloa.
Hän lähti liikkeelle. Jos varastossa tosiaan
oli joku, joka ampui teitä, niin juttuhan
jatkuu
Perillä päästin hänet kohteliaasti
edelle ja maleksin itse perässä ovien nimikilpiä epävarmana tavaillen. Lexington
Avenuella Mercury pysähtyi komean toi53
mistorakennuksen eteen. Ellei vastapuoli ollut
kovin tärkeä, Fold saattoi hyvinkin poktia
hänet ulos. Hiivin nopeasti takaisin ulko-ovelle, sillä en halunnut
saada vierasta syliini. Hän oli kuin
mies, joka vasta häiden jälkeen huomaa
joutuneensa naimisiin anopin eikä tyttären
kanssa. Miten monta kertaa minun oikein
täytyy jankuttaa etten tiedä mitään autonkuljettajani pimeistä puuhista.
Pimeistä puuhista, ihmettelin.
Aikaisemminhan piditte Carria oikeana. Se houkutteli minut vaistomaisesti salakuunteluun.
Eteisen hyllyllä lojui hattu ja naulakossa
riippui takki ylvään leveäharteisena. Vetäydyin istumaan Jaguarini
ratin taakse.
Odottelin viitisen minuuttia rattia sormillani rummuttuaen ennen kuin sopivan
näköinen mies astui ylös lähelle Jaguariani
pysäköityyn mustaan Mercuryyn. Onneksi löysin hänet vielä alhaalta hissikuilujen luota.
Astuimme yhdessä konelaatikkoon.
- Kahdeksanteen. Voin allekirjoittaa sopimuksen milloin tahansa, siitä se ei ole kiinni.
- Allekirjoituksella ei ole mitään merkitystä ennen kuin teillä on oikeus myydä.
Se tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin. - Tiedättehän, kuinka hitaita virastot
ovat. Jätin hänet polskimaan kiroilutuvansa keskelle ja kiirehdin oman mieheni
perään. Hinta putoaa.
Kuulin Adam Foldin vetävän henkeään
tuttuun kiihkeään tapaansa. Annoin
hänelle puolenkymmenen auton etumatkan ennen kuin liityin jonoon.
Hän näytti rehelliseltä kansalaiselta,
mutta G-mies ei usko viattomuuteen ennen
kuin on kurkistanut nahan alle. Sisäoveakaan ei oltu suljettu kunnolla. Nyökkäsin itsekseni, tällaisen talon asukkaalta mies oli
näyttänytkin mustine salkkuineen.
Kiilarin vaununi röyhkeästi pieneen
rakoon, johon autonsa ovesta kurkkiva
mustahattuinen mies valmistautui peruuttamaaan. Kiirehdin tutkimaan
ovikylttiä, jonka taakse hän oli kaonnut.
Se kertoi:
Joseph Conner . hän kysyi ja nyökkäsin. asianajaja.
Ammatti sopi olettamuksiini.
~
Tyytyväisenä hyräillen ajelin takaisin
Adam Foldin luo. Hiivin
aivan sen viereen ja höristelin korviani.
Fold neuvotteli jonkun kanssa.
- Asiakkaani vaatii, että sopimus on nopeasti allekirjoitettava, saneli tuntematon
ääni. Nyt hänen toimistonsa
ovi oli asiallisesti suljettuna. Miehellä
oli selvä päämäärä. Koputin ja
sain käskyn tulla peremmälle.
Fold vaikutti kiihtyneeltä. Tämä
viivytys maksaa teille joka tapauksessa,
siitä voitte olla varma. 91
Foldin toimiston ovi oli auki. - Ymmärrättehän, en voi venyttää
tätä kolmea kuukautta pitempään...
- Olenhan toistanut monta kertaa, että
paperit selviävät näinä päivinä, nyt puhui
Fold. Pöydällä oli vielä kaksi lasia edellisen vieraskäynnin jäljiltä.
Poliisikin on käynyt täällä tänään, hän
voihki
90
pulmusena.
Sanoinhan jo puhelimessa, että olen saanut uusia tietoja ja pohtinut jutta joka kulmalta. Kauanko hän oli
palkkalistoillanne?
Olisi ollut kohta kolme vuotta, kertoi
Fold ja piti tauon sekoittaakseen meille
ryypyt. vaihdoin
huolettomasti puheenaihetta.
Carr vei minut sinne yksityiskoneella.
Kävimme vähän juhlimassa Austinissa.
Mitä siitä?
Cliff Jacksonilla on siellä lähettyvillä
maatila, jonka talousrakennukset sattuivat
palamaan samaan aikaan.
Fold loikkasi tuolistaan ja iski nyrkkinsä
pöytään.
Ette kai yritä vihjailla, että Carrilla olisi
ollut siihenkin sormensa pelissä.
En vihjaile vaan väitän.
Tällä kertaa te erehdytte. Siksi astelin hillitysti
hymyillen baaritiskin ääreen.
Siellä istui jakkaralla tuttu mies.
- Saanko tarjota ryypyn. Jos olisin ollut karjapaimen,
olisin potkaissut lähimmän pöydän nurin
ja ampunut lampun pimeäksi, mutta minhän edustin New Yorkin sivistystä tällä
pimeällä perukalla. Niitä kyllä oli paljon, mutta
ne eivät liikuttaneet minua. Carrin yksityiselämä ei kiinnostanut minua.
Kävitte äskettäin Teksasissa. Olisikin päiväryypyn aika. Kun vielä ajoin parran,
tunsin itseni uudsti syntyneeksi herrasmieheksi, jonka vierailusta Oakville voisi olla
ikuisesti ylpeä.
Puoli tuntia myähemmin nautin saluunan
ovenpuoliskojen heiluessa mukavasti
kupeellani. Yritin pesuvadin pohjalla
hölskyvällä vesitilkalla hangata pahimpia
matkapölyjä niskastani ja vaihdoin puhtaan paidan ylleni. Carr oli koko
ajan seurassani.
Olin uskovinani, mutta ajessani takaisin
toimistoon olin toisissa mietteissä.
Tuhopoltot, Sam Motterin ja Frank Car-
rin murhat ja Adam Fold olivat kaikki
saman palapelin osia, mutta miten ne
liittyivät yhteen ja puuttuiko vielä joku
tärkeä pala?
Palo Teksasissa.
Ehkä ratkaisu lötyisi sieltä.
~
Oakville on tyypillinen Teksasin erämaahan syntynyt pikkukaupunki: pääkatu,
sen varrella posti, hotelli, sheriffin toimisto, pari kapakkaa, pankki ja ainoana sosiaalisena laitoksena hautaustoimisto.
Olin saanut huoneen hotellin toisesta
kerroksesta. Uskon että Carr teki sen mutta miksi!
Mikä sai hänet ahdistelemaan serkkuani.
Moni muukin haluaisi vastauksen tuohon kysymykseen, murahdin. kysyin Dave
Lederiltä, sillä hän oli juuri kallistanut
lasinsa pohjan kattoa kohti.
- Puhut kaunista englantia, Jerry, hän
kiitteli.
- Kaksi kaksinkertaita bourbonia, tilasin,
sillä presidentti Johnson oli niihin aikoihin
54. Mitä te
oikein tiedätte Carrista. Yksityisetsivähän ottaa ryyppyjä lukujärjestyksen mukaan kuin koululainen oppitunteja.
Hän asui luonani, jatkoi Fold, mutta hänellä oli asunto muuallakin.
Tunnetteko hänen ystäviään?
Enpä juuri
Olen vain kerran nähnyt
hänet Adam Foldin seurassa.
Tilanhoitaja sammutti huolella savuk55
keensa tuhkakupin reunaan ja ryhtyi tutkimaan lapionkokoisten kouriensa kynsiä.
- Fold on täysi liero, hän totesi yksikantaan. Pieni kävelyretki tekisi hyvää ennen
päivällistä.
Oakville oli kaukana New Yorkista,
mutta silti siellä näytti vilisevän tuttaviani
kuin Broadwaylla. Huonekalutehtailija oli määrännyt hänet oppaakseni ja
yhdysmieheksi. Olen vain
tilanhoitaja, mutta minusta tuntuu kuin
omistaisin koko ranchin. Hän puuskutti raskasta matkalaukkua raahaten toisella
puolella katua suuntanaan hotelli.
Adam Fold ja Joseph Conner olivat taas
tavanneet toisensa.
~
Kävelyn lisäksi päätin ennen päivällistä
nauttia terveysunistakin. Sikaru ja konjakkimerkki
juorusivat, että mies oli saapunut idästä.
Dave Leder oli huomannut otsani rypistyvän ja kysyi:
- Tunnetko hänen ylhäisyytensä, Jerry?
- Tunnenko kenet?
- Tuon newyorkilaisen pykäläketun tietysti.
- Tunnetko sinä sitten hänet?
- Totta hitossa. Tai sitten tulija oli Connerin
kaksoisolento. - Hän yllytti kerran minuakin
puhumaan Jacksonille ranchin myymisen
puolesta. 89
kehoittanut käyttämään kotimaisia tuotteita. Lederin antamat tiedot kiilloittivat kuvaa, moni yksityiskohta kirkastui.
Leder lähti välillä käväisemään farmilla
ja minä pistäydyin tutustumaan kaupunkiin. Jackson ja minä
tulemme hienosti toimeen.
Nyökyttelin tyytyväisenä. Hän oli
kiinnostunut Cliff Jacksonin farmista,
mutta sehän ei ole kaupan.
- Onko täältä päin löytynyt öljyä. Heti ensi kättelyn jälkeen
oli Leder ryhtynyt karjapaimentyyliin sinuttelemaan minua.
Kohotimme laseja ja kilistimme.
Saman tien kilisi hälytyskello aivoissani.
Saluunaan oli astunut mies, jota en olisi
koskaan uskonut näkeväni täällä. Tuskin olin päässyt kadulle kun näin Adam Foldin. Ethel, Jacksonin vaimo, on minun serkkuni ja minä
olen viettänyt koko ikäni täällä. Kiitin kunniasta, vaikka hän tuputti seteleitäkin.
- Paljonko?
- Lupasi viisituhatta jos saan puhutuksi
Jacksonin ympäri.
- Hieno täky.
- Mutta en puraissut sitä. Hän on pyörinyt täällä
United Oil Companyn laskuun. - Ja yksinkertaiset jäät sekaan.
Dave Leder oli Cliff Jacksonin tilanhoitaja. Sinäkin
siis tunnet Connerin?
- En oikeastaa. Asianajaja Joseph Conner New Yorkista oli
saapunut kunnioittamaan erämaakylää
vierailullaan. Ne katkaisi alkuunsa puhelin.. Hän oli käynyt hakemassa minut
Austinista Oakvilleen. kiinnostuin äkkiä.
- Ei aivan lähimailta tietääkseni, mutta
yhtiö ostaa kaiken saatavissa olevan maan
käyttääkseen sitä vaihtokohteena
Käyttööni oli varattu jeep. Mitään hämärää en ole
saanut selville, mutta en silti usko itsesytytykseen.
- En minäkään.
Erosimme. Kuin
suoraan lännen filmeistä leikattuja kaikki.
Tulin sopivasti, sillä herkullinen vasikanpaisti oli juuri valmis. Perillä odotti runollinen näky.
Karjapaimenet valmistivat illallista yksinkertaisilla kivistä rakennetuilla tulisijoilla. Enpä ole mo56. Arkistossa on hänestä
pitkä elämäkerta. Karjapaimet eivät pahasti horjuttaneet mielikuvaani: ruskeiksi
paahtuneet kasvot, suuret Stetson-hatut,
pari Coltia vyöllä ja farmarit, joiden eteen
saattoi vyöttää nahkaiset suojukset. - Hän taisi
olla sheriffinä jo sisällissodan aikoihin.
- Ketä sitten epäilet?
- Olen tutkinut ympäristöä pari päivää
ja kysellyt kaikilta. Ei mitään häikäiseviä
tampauksia, jutta vierailu valtionvankilaan
sentään silloin tällöin. Philillä oli pitkä
tietokerä purettavana.
- Asiat selviävät täällä rakettivauhdilla,
hän kehui. Asfalttipojat eivät osaa ajaa karjatiellä.
- Päätin tutustua farmin maisemiin, kerroin.
- Tee se, mutta älä lähde yksinäsi liian
kauas rakennuksista.
- En eksy.
- Et varmasti, mutta voit juosta suoraan
hautaasi.
- Et siis luota sheriffiin. Hänen sormenjälkiään löytyi autosta ja konepistoolista
ja kamiinaan piilotetusta mikrofonista.
Mies on Joe Staffo. 88
- Teille on tulossa puhelu New Yorkista,
mister Cotton, huhuili vahtimestari oven
takana.
Puhelin oli alakerrassa. Päätekijä on ilmeisesti sama lurjus, joka ampui hänet.
- Adam Fold?
- Uusia tekijöitä on sukeltautunut näyttämölle.
- Minne?
Tänne. Olin pölyttänyt tietä yli puolen
matkaa kun ajoväylää makaava Willys
Knight pysäytti minut. Leder jatkoi matkaa kaupunkiin ja minä farmille. Hänhän piti paloa itsesytytyksestä johtuvana.
- McCloskey on jo vanha mies, vastasi
tilanhoitaja arvoituksellisesti. Olen hankkinut todisteet. Vanha vaisto kertoo että ennen
huomisaamua tapahtuu jotakin.
Päivällisaika tuli, mutta ruokahalua
ei. - Ensiksi: se joka käänteessä
kummitellut Ford kuuluu eräälle Frank
Carrin vanhalle kaverille. Etsintäkuulutus on
vetämässä. Muutamia kauempana olevia vajoja
lukuunottamatta tilan kaikki talousrakennukset olivat tuhoutuneet j päärakennuskin vaurioitunut. Kapusin
sen kovalle istuimelle ja lähdin poukkuroimaan tilustielle, joka vei Jacksonin
farmille. Hänet napataan varmasti pian.
- Ja mitä muuta?
- Kun sinua yritettiin ampua lautatarhalla, niin sekin on luultavasti Carrin työtä.
Hän oli silloin siellä. Sen vierellä seisoi
dave Leder.
- Arvasin jo kaukaa että sinä olit tulossa.
Sen näki pölypilven muodosta. Myäs Joe Bilderin jäljille olemme
päässeet.
- Hienoa, mutta Carr oli sittenkin pelkkä
apumies
Huoneen
perällä takoi punaiseen takkiin ja valkoisiin housuihin sonnustautunut pianisti
epävireessä olevaa soittokonettaan. Silti hän
tarttui siihen tukevalla otteella.
- Tulitko yhdessä Connerin kanssa?
- Yksin, sanoin hämmästyneenä ja älysin lisätä nopeasti: - Kuka tämä Conner
oikein on?
- Jos nimesi on on Cotton, sinun on
parasta häipyä heti paikalla, tyttö kuiskasi
välittämättä sanoistani.
- Miksi?
- Rakas Jerry, tiedäthän mitä sinä minulle merkitset, Lila Baxter kuiski kuin
vanhalle heilalleen. Epäilyttävä liikkuja
paljastuisi pian.
Lähdin takaisin Oakvilleen, sillä farmilla ei päässyt seuraavana yönä tapahtumaan
mitään huomaamatta.
Randolfin Teksasilainen Baari, oli lupaavasti tekstattu sen oven yläpuolelle,
josta astelin sisään. En enää ihmetellyt
tarjoilutapaa.
- Olen Lila Baxter, tyttö esitteli itsensä
ja lorautti samantien lasinsa uudestaan
täyteen. Mies katsottiin ilmeisesti siellä selväksi ja ryyppyyn oikeutetuksi niin kauan kuin silmät pyörivät päässä.
Lasini viereen ilmestyi toinenkin ensteen vangitsija. Puraisin nopeasti paksun viipaleen omasta annoksestani, etten olisi
jäänyt kuivin suin ihmettelemään käteeni
ilmestynyttä isoa laskua.
- Mikä sinun nimesi on. Salissa melusi joukko
karjapaimenia, jotka olivat tulleet läheisiltä tiloilta viettämään vapaailtaa. hän kysyi yhtä
ujostelematta kuin kolmivuotias tyttönen
uudelta naapurin pojalta.
- Jerry, murahdin.
- Jerry, onpa ihana nimi! Tunsin kerran
erään Jerryn. Mieleni teki ampua hänet, mutta pianistin ampuminen on lännen perustuslaissa kielletty.
Ja ikään kuin osoittaakseen kuinka aikaansa seuraava ja monipuolinen saluuna oli,
pianon päällä tärisytty kuvia televisio.
Löysin vapaan nurkkapöydän ja sain
sinne seurakseni pitemmittä puheitta kokonaisen viskipullon.
Randolfin kapakkaan ei näköjään tultu istumaan turhanpäiten. - Lähde, ole kiltti.
En ymmärtänyt lainkaan minkälaista. No hei!
Toinen lasi oli häipynyt ennen kuin olin
edes ehtinyt saada kunnolla suunvuoroa.
Täytin kuuliaisesti laskunpaisuttajan laskun. Kunnioitan aina ammattinsa täydellisesti osaavia ihmisiä.
Tyttö kihersi ujosti ikään kuin olisi halunnut torjua täyttämäni lasin. Seurasin katseellani sitä
pitelevää siroa kättä ja tehtyäni vihdoin
tarpeelliset harharetket ja ylitettyäni asiaankuuluvat kummut, kohtasin saluunan
57
kuluttavassa ympäristössä kasvaneen kaunottaren kasvot.
- Hei, olet uusi täällä! hän liversi ja kaatoi omatoimisesti lasinsa täyteen ja huuhteli sillä kurkkunsa. 87
nessakaan New Yorkin loistoluokan ravintolassa syönyt sen maukkaammin.
Kumpaako se sitten todistanee, ravintoloitten huonoa vai karjapaimenten hyvää
keittotaitoa.
En lähtenyt hiiviskelemään ympäristöön
saatuani tietää miksi se ei kannattanut.
Pari aseistettua karjapaimenta piti seutua
jatkuvasti silmällä
- Jos miehessä ei riitä mitta,
talo pitää loput hyvänään.
Päätin maksaa ja ottaa loput mukaani.
Noustessani tuolista huomasin pienen lapun lattialla. Kävelkää ovelta puoli mailia pohjoiseen.?
Kokeilin yhtä vaihtomaisesti kuin olin
noukkinut paperin ylös, oliko pistooli kyllin herkästi kotelossaan.
olo tuntui hieman kalsealta. Tiesin saavani
sieltä luodin vatsaani heti kun erehtyisin
tekemään virheliikkeen.
Annoin käsien nousta kuuliaisesti ja tulin samalla askeleen lähemmäksi.
- Liikettä nivusiin, nuuskija! Kompuroi
eteenpäin!
Olin empivinäni. kysäisin.
- Tassut taivaaseen, nuuskija!
Vieras oli Brooklynin tuotetta, se kuulsi ammattimaisesta puhuttelutavasta ja
leveästä ääntämisestä. Noukin sen ylös miltei vaistomaisesti. Olisin
voinut vaikka vannoa, että valkoisen paidan omistaja oli asianajaja Joseph Conner
New Yorkista.
Viittasi viinurin luokseni ja sain eteeni
kymmenen dollarin laskun, vaikka pullo ei
ollut ehtinyt vajua kuin puoleen.
- Täällä ei tarjoilla pulloa vähempää,
selitti viinuri. Edessäni oli siis alokas
ja siksi pidin häntä vaarallisena. Gangsterialokasta ei missään
58. Pään liikkeillä kysyin
suuntaa.
- Vauhtia polkimiin, sormeani nykii jo!
Hänen äänestään ymmärsin sormen
vipottavan koko ajan hermostuneesti laukaisuvivulla. Perähuoneen ovi
heilui täysin laidoin kun Lila Baxter horjahteli siitä sisään. ~
Kivet narskuivat puolipohjien alla, kun
lähdin taivaltamaan Randolfin kapakan
ovelta pohjoiseen. Taivaalla hyvmyili Teksasin kuuluisa suuri punainen
kuu.
Suurin piirtein puolen mailin jälkeen
joku sukelsi eteeni tien laidasta mailipylvään takaa.
- Conner. Revolveri istui hänen kourassaan
luonnottoman jäykkänä. Tunsin oloni äkkiä
miellyttävän kotoiseksi.
Kukaan New Yorkin alamaailman vanhemmista kovanaamoista ei ollut kuitenkaan suostunut lähtemään Brooklynistä
korpeen töihin. Vanhan
gangsterin otteet arvaa ennakolta, mutta
alokkaiden käytön on usein yllättävää.
Niinpä olisin pitänyt edessäni enemmän
vanhasta paatuneesta lurjuksesta kuin sormi liipasimella tärisevästä nuorukaisesta.
Hän seisoi tökerösti vasten kuuta, joten
näin hänen ääriviivansa mahdollisimman
terävästi. Oakvillessa ei tunnettu
katuvaloja, eihän ollut katujakaan, ja kun
lisäksi kävelin asutusryhmän ulkopuolella,
86
kelaa kustannuksellani pyöritettiin. Tyttö
heitti poviensa taakse vielä yhden siemauksen ja muistutti:
- Muista, että olen varoittanut sinua.
Hän muistutti luoviessaan pöytien lomitse merimiestä, joka yritti pysyä laivan
kannella kahdentoista boforin myrskyssä.
Hän ei sittenkään ollut niin kestävä kuin
oli yrittänyt näytellä. Lappu olikin tarkoitettu minulle.
?Conner haluaa puhua kanssanne. Ehdin nähdä pienen vilauksen muista huoneessa olijoista
Randolfin saluunan edessä rämähti
auton ovi ja hetken päästä hurahti moottori käyntiin. Kuu
mollotti hivenen entistä korkeammalla
kaikkien lemmenkipeiden ihailtavana ja
loi puista tullessa synkeästi liikkuvia varjoja. Ja saman
tien heilahti vasempani.
Yritin lyödä asetta hänen kädestään. Se
ei onnistunut kuin osittain. Päässäni jyskytti
kuin joku olisi tunkenut sinne herätyskellon kokoisen helvetinkoneen, joka oli
vaarassa räjähtää hetkellä millä hyvänsä.
59
Vasen korvantausta tuntui kostealta, olin
saanut sinne kovan iskun.
Mutta missä pyövelini piileksi. Suuliekki kärvensi vain pikkuisen
takinhihaani, mutta senkin hän joutuisi
aikanaan maksamaan. Gangsterialokkaan oli täytynyt
säikähtää laukausta ja luikkia kiireen vilkkaa käpälämäkeen.
Siinä hän erehtyi.
Ketään ei tuntunut kiinnostavan ammuskelu. Vähitellen
valkeni aivoissani, että oli vielä tässä
matoisessa maailmassa. Kutsuin häntä hiljaa nimeltä ja
asianajaja tallusti kiltisti kolemn askeleen
päähän autosta. kysyin muodollisen kohteliaasti.
- Ei tietääkseni, kuka te olette?
- Jerry Cotton New Yorkista, mikäli se
kertoo jotain?
- Ei kerro mitään! asianajaja ilmoitti
jyrkästi ja kääntyi mennäkseen, mutta
pyörähti äkkiä takaisin kannoillaan.. Oakvillessä annettiin ilmeisesti
jokaisen tulla toimeen omin pistooleien ja
sivulliset osallistuivat taistoon vasta aamunkoitteessa laskemalla ruumiit.
Hoipuin takaisin saluunan luo ja lysähdin jeepiin selvittämään päätäni. Kapakasta valui ulos muutamia humalaisia ja
hetken aikaa mietin olisiko viisasta mennä
jututtamaan Lila Baxteria, mutta luovuin
tuumasta. Hän kurkista varovasti
vaunuun sisälle.
- Onko teillä asiaa minulle, mister Conner. Verinen pääni olisi herättänyt
liikaa huomiota ja sitä paitsi huominenkin
päivä oli edessä.
Tuttu mies tuli ulos: Joseph Conner New
Yorkista. Oikea nyrkkini
laskeutui jo navakasti nenänpäähän. Hän täräytti
heti, mutta piippu ei katsellut enää vatsaani. 85
tapauksessa kannattanut päästää selän
taakse.
Käännyin niin juonekkaasti, että pääsin
parin askeleen päähän hänestä. Hattu
lensi miehen päästä kuin myöhästyneenä
anteeksipyyntönä.
Valitettavasti en saanut otetta pistoolia
pitelevästä kädestä kun se suhahti kaaressa
ilman halki ja räjähti korvani juuressa.
Valo alkoi välittömästi sumeta aivoissani
ja vaivuin hitaasti kontalleni eräänlaiseen
buddhalaiseen rukousasentoon jalat ristissä ja siitä edelleen muhamettilaiseen
tapaan otsa maahan Mekkaan päin.
En kuitenkaan tehnyt liikettäni laupias
hymy huulillani, vaan temmoin koko ajan
Webleytä esiin. Sain sen sormiini ja vedin tähtäämättä pari kertaa liipasimesta.
Horjuin tajunnan menettämisen partaalla,
eikä minulla ollut aikaa tyyliammuntaan.
Viimeiseksi mielikuvaksi jäi kädessäni
nykivä pistooli.
Herätessäni hätkähdin pohtimaan tarkoittiko ympärilläni vallitseva pimeys helvettiä vai vasta sen esikartanoa
Siellä tarttu vahtimestari
nopeasti viiden dollarin syöttiin ja kertoi
Foldin lähteneen liikkeelle jo tunti sitten.
Fold oli vuokrannut maastovaunun ja
lähtenyt suuntaan, joka vei Cliff Jacksonin
farmille, tiesi vahtimestari. Ehkä peloittava ulkonäköni sai Connerin lopettaamaan keskustelun siihen.
- Anteeksi, minun täytyy mennä hotelliini, hän sanoi ja häipyi äkkiä pimeään.
Jäin vielä pariksi minuutiksi tarkkailemaan tilannetta ja haukkaamaan virkistävää yöilmaa. Kyltti osuikin jeepin valoihin hiemean kaupungin toisesta laidasta ulos ajettuani. Meillä on muuten yhteisiä hyviä
tuttavia, esimerkiksi Adam Folder...
- Tunnen hänet. Ensi töikseni
lähdin etsimään Adam Foldia. 84
- Oletteko te G-mies Jerry Cotton?
- Sama mies. Mieleni teki
kysäistä, oliko hän kasannut bensiinikanistereita takaistuimelle, mutta vaikenin.
En halunnut herättää vahtimestarissa tarpeettomia ajatuksia jotka hän kohtuullista
korvausta vastaan olisi viipymättä myynyt
60. Hän oli
illalla muuttanut asuntonsa Heiluvaan
Postivaunuun. Saluunan edessä seisoi musta
ylellinen umpivaunu. - Luulen
että tästä täytyy ilmoittaa sheriffille.
- Eikö hän muuten sekaannu täkäläisiin
melskeisiin. Olisin ollut halukas
tietämään kenelle se kuului, mutta omistaja ei suostunut tulemaan näkyviin.
Lähdin sen vuoksi hakemaan lääkärinkylttiä, sillä käsitykseni mukaan tohtorin
ammatti kannatti näissä maisemissa. Kaksi
luodinreikää kyltissä kertoi hänen saaneen
ottaa vastaan väkivaltaisiakin potilaita.
- Pahalta näyttää, vanha lääkäri marisi
tarkastellessaan korvantaustaani. Mitä hänestä?
Erään kääntyvän auton valot osuivat minuun, joten kylvin hetkisen kirkkaassa valossa. kysyin happamesti.
- Minä tai haudankaivaja ilmoitamme,
jos jotain erikoista sattuu.
Lääkäri meni puhelimen ääreen ja ryhtyi
pyörittämään numeroita.
- Bill! Täällä on joku kaveri, jolta on
yritetty halkaista kallo.
Työnsin lupakirjani lääkärin nenän
eteen.
- Ei tarvitse sittenkään tulla, näyttää
olevan newyorkilainen etsivä, taitaa tulla
paremmin luoksesi haudankaivajan kautta,
tohtori saneli karusti puhelimeen ja kääntyi minuun päin. - Oletteko vielä huomenna täällä?
Nyökkäsin.
- Jaa, on kuulemma. hän tiedusti uteliaana.
- Ei, mutta yhdeltä kaverilta valkeni
maksa pelosta, eikä hän enää pysty juomaan viskiä, annoin tilanneselostuksen.
~
Seuraavana aamuna aloitin varhain, sillä
kertoohan sananparsikin virkun linnun
läytävän lihavimmat madot. En vain enää ole FBI:n
palveluksessa, vaan omistan oman toimiston. Joo, tulkoon huomenna.
Parinkymmentä minuuttia myöhemmin
seisoin ulkona suurikokoinen laastarilappu
korvani takana.
Vahtimestari vilkaisi ala-aulassa uteliaana muotoani.
- Kuumaa seutua, naurahdin.
- Tuliko ruumiita
Adam Fold oli
jättänyt auton tienposkeen korkeintaan
neljännestunti sitten, kertoi lämpöaistini.
Minä ajoin perille saakka. Väsyneenä ja möyhennettynä ratsastin suoraan linnuntien suunnassa
kohti farmia. Sananpartta näytettiin noudatettavan
ainakin Oakvillessa. 83
paikallisen lehden toimittajalle.
Kiitin ja painuin Adam Foldin jäljille.
Hän ei ollut ponnistellut liikaa kätkiessään
autoa. Vanha
viisaus väittää, että maaseudulla mennään
väsyneinä nukkumaan ja noustaan reippaina ylös, kun taas kaupungissa mennään
virkeinä vuoteeseen ja noustaan uupuneina
ylös. Mary on samarialaistakin laupiaampi. Sen painoksi nostettiin satula. Hän toi aitauksesta
luupään, joka talsi luokseni arvokkaan
laiskasti, turpa lörpöllä.
Vanha Mary, se sopii sinulle, Jerry, esitteli Leder. Vanhan kunnnon Sherlock Holmesin keksimän tavan mukaan tunnustelin moottoria.
Se oli lämmin eikä pelkkä aurinko ollut
voinut kuumentaa sitä. - Olen sanonut Foldille, että hänen henkivakuutuksensa erääntyy heti jos joudumme pistoolinkantaman
päähän toisistamme.
Nyökyttelin ja katsoin saman tien viisaimmaksi olla puhumatta mitään Foldin
jeepistä. Siitä ei ollutkaan
muodostunut hilpeää komediaa, jota he
olivat odottaneet.
Aurinkoa ja kelloa kompassina käyttäen
yritin suunnistaa suurin piirtein sinne, mihin arvelin Foldin menneen.
Mary lönkötteli laiskan rauhallisesti,
mutta siitä huolimatta olivat pakarani tunnin kuluttua niin hellät, että päätin palata.
Foldista en ollut nähnyt jälkeäkään, enkä
muutakaan epäilyttävää. Siellä olivat
raivaustyöt jo täydessä käynnissä. Miehet olivat jo paiskineet kelpo urakan, vaikka New Yorkissa
ei ollut virka-aika vielä alkanutkaan.
Dave Ledet tuli tervehtimään.
- Onko Adam foldia näkynyt. Ja komeat patit polvissa, jotta on
helpompi kiivetä selkään.
Tamma luimisteli korviaan epäkunnioittavalle puheelle. Ainakin kuvittelin ratsastavani sinne.. Leder puntaroi minua katseellaan ennen kuin lähti
hakemaan hevosta. Onneksi en
luiskahtanut heti toiselta puolelta alas.
Kun vielä sain vanhan tytön kunnialla
liikkeelle menettivät karjapaimenet mielenkiintonsa näytelmään. kysyin.
- Häntä on turha etsiä sieltä missä minä
olen, murahti Leder. Sen selästä ei tipahda vaikka
haluaisi. Tuntemattomassa
maastossa onnsitumisen mahdollisuudet
olivat kehnot. Sovitin kenkäni jalustimeen
ja loikkasin Maryn selkään. Jeepin perä näkyi pensaikosta tien
laidassa puolen mailin päässä farmilta.
Lähdin katsomaan autoa lähempää. Sensijaan pyysin lainaksi alsikeaustinia.
- Mikä piru se on?
- Rehureo, timoteitaunus, odelmaopel tai
miksi täällä päin oikein hevosta sanotaan.
- Luupää siis! Haluatko uuden vai käytetyn hevosen.
61
Karjapaimenet kertyivät lähemmäs kuullessaan keskustelun suunnan.
- Käytetty kelpaa, mutta ei yli viidentoista vuoden vanhaa mallia.
- Osaatko ratsastaa?
Tyydyin hymyilemään
Mutkittelin pensaalta toiselle ja
pääsin viidenkymmenen metrin päähän
miehestä, joka epätoivoisesti yritti vaihtaa
uutta lipasta aseeseen.
Adam Fold!
Onnetar hymyili minulle. Olimme kumpikin
virkistyksen ja lepohetken tarpeessa.
Pudottauduin Maryn selästä ja lähdin
lampea kohti. Silloin muistin nuoruuteni
intiaanikirjoista, että kunnon valkonaama
juottaa aina ensin hevosensa ja vasta sitten
itsensä. Lipas ei totellut. ~
Öljyä!
Hajsuta ei voinut erehtyä. Teksas on Yhdysvaltain öljyaitta.
82
Puolen tunnin kuluttua kuvittelin farmin
vaihtaneen paikkaa. Se oli öljyä.
Katselin mustiksi ja tahmeiksi muuttuneita sormiani ja annoin hiekan valua niiden
lomitse takaisin maahan.
Jossain muualla olisin epäillyt öljytynnyrin kaatuneen maahan, mutta Teksasissa
sellainen luulo olisi ollut törkeä loukkaus
maaperää kohtaan. Upotin kiihtyneenä sormeni siihen ja nuuhkin
kättäni.
Tunsin hermojeni värisevän, öljykuume
oli äkkiä tarttunut minuunkin. Olin tavannut
hänet suoraan rysän päältä. Kirottu öljy
ei näyttänytkään tekevän minusta rikasta
miestä, vaan köyhän vainjan.
Fold oli saanut sillä välin aseensa kun62. Kirjavia läikkiä uiskenteli sen
pinnalla.
Vedenrajasa oli paljas hiekkakasa. Siki ilahduinkin kun Mary nuuski
esille pienen lammen. Äkkiä aistin nenässäni tutun voimaan tuoksun ja vilkaisin silmät pyöreinä
lampea. Johdatin tammen kohteliaasti lammen reunalle.
Mutta Mary vian heilautti surullisena
päätään.
- Juo vanha tyttö, juo! kehoitin.
Märy vastasi hörisyttämällä pahantuulisesti huuliaan.
Yritin kiskoa sitä suitsista lähemmäs
lamepa, mutta hevonen oli minua vahvempi. Olin ilmeisesti eksyksissä. Öljykuningas Jeremias Cotton ostanut Esson ja
Shellin osake-enemmistöt, se kuulostaisi
uutisissa hienolta.
Tyly laukaus, jonka Jeremias Cotton aisti
olevan peräisin automaattipistoolista, palautti minut öljytunnelmista maan pinnalle.
Mieleni teki noudattaa Maryn esimerkkiä.
Se käänsi leveät takamuksensa laukauksen
suuntaan ja ravasi tiehensä. Nenäni painui lähimmän
pensaan takana Teksasin öljyrikkaaseen
maahan. Minua ampuva mies ei ollut mikään pistoolitaituri. Hiekan narskahdus kertoi syyn. Hän haaskasi koko
lippaan panokset yrittäessään estää minua
tulemasta pensas pensaalta lähemmäksi.
Kiersin lammen taakse, josta laukaukset
tulivat. Noustessani pensaan
takaa painoin vahingossa lippaan sulkunappia ja panossäiliö putosi hiekkaan.
Sukelsin sen perään, sain lippaan sormiini,
pyyhin siitä hiekan ja yritin palauttaa sen
takaisin koloonsa. Onnettaren
hymy on valitettavasti usein oikullinen.
Nytkin se loppui alkuunsa ja vääntuyi katkeraksi irvistykseksi. Mutta minulle
ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin nopea
maastoutuminen
Jokainen pisara. Niin typerä
mies ei ansaitse onnea. Tiesin ettei Adam
Fold ollut kylmäverinen murhaaja, vaikka
hän olikin ampunut autonkuljettajansa.
Hän saattoi siis tehdä ratkaisevalla hetkellä virheen, mutta vielä hän oli liian kaukana. kysyin
saadakseni keskustelun käyntiin.
Fold nyökkäsi kiihkeästi.
- On, ja se kuuluu minulle. Ruumis löydetään
heti kun pumppaukset alkavat ja silloin
sinulla on kuumat paikat.
- Minä huolehdin ruumiista. Se tuijotti
suoraan suuhuni. Sain
tehtäväkseni Sam - Motterin murhaajan
löytämisen ja juttu on nyt selvä.
63
Yritin puhumalla voittaa aikaa. Sinun ei
tarvitse olla siitä lainkaan huolissasi. - Marssi veteen.
- Tämä on öljylähde. Fold ei
hyväksynyt sitäkään vaan komensi:
- Heitä se lampeen!
Kirous ja molskahdus, toisen äänen synnytin minä, toisen ase.
- Onko täällä olevinaan öljyä. Yritin luonnottoman
pitkää hyppyä, jollaiseen mies yltää vain
äärettömän epätoivon tilassa.
Jalassani olisi pitänyt olla piikkarit, sillä
ponnistus lipesi öljyisessa hiekassa. Niitä
ei ollut edes öljyllä ostettavissa.
Motterin vaientaja on jo kuollut, Carr
huolehti hänestä.
- Ja sinä Carrista, joten vastuu on siirtynyt sinulle.
- Ja minä siirrän sen sinulle, hörähti hän
ilottomasti. - Ja tämän maan omistaa Cliff Jackson.
- Se pöljäke on omistanut farmin vuosikausia, eikä ole keksinyt öljyä. Hän juoksi minua kohden, pysähtyi
kymmenen metrin päähän ja karjui:
- Kynnet taivaalle!
Olin yhä polvillani hiekassa.
- Ylös sieltä ja räpylät pilviin!
Minun ei auttanut muu kuin pinnistäytyä
tuohon nöyryyttävään asentoon.
Ase oli yhä kädessäni, ilman lipasta, joten sillä oli vain heittoaseen arvo. Lähdet Motterin viereen tutkimaan miltä
koiranputken kasvaminen näyttää alhaalta
päin katsottuna.
- Sitä on hauska katsella jos putki lähtee
liikkeelle sinun varpaittesi välistä. Ala
marssia.
En liikahtanut heti, joten hän tuli vaistomaisesti lähemmäksi. Välillämme oli vielä viisi metriä öljyn
tahrimaa hiekkaa.
Pistooli kohosi osoittamaan päätäni.
Näin sormen jännittyvän liipasimella ja
samalla sukelsin. Sitä tarvittiin nyt, mutta valitettavasti minuutteja
ja sekunteja oli niukasti saatavissa. Luoti
vihelsi parin tuuman verran pääni yli ja
nenäni tömähti hiekkaan.
Kohottaessani katseeni näin pistoolin
piipun laskeutuneen alemmas. Yritin kierähtää syrjään,
mutta laukaus pamahti jo ennen kuin lihakseni saivat toimintakäskyä.. Sam Motter sai kai selville totuuden
ja toimitettiin siksi nurmen alle?
- Vai sheriffin puheille, hörähti Fold. Pakotan hänet
myymään farmin.
- Ennen kuin lähdemme yhdessä sheriffin puheille, haluan vielä tietää yhden
asian. 81
toon. Olen löytänyt sen.
- Laki vain sattuu olemaan sellainen,
että öljy kuuluu maan omistajalle, rauhoitin hänen intoaan
Märy ei hätkähdä kuin yhtä ääntä,
laukausta.
Fold ähki maassa. Niiden piti kuolla hapen puutteeseen. Hän siis oli ampunut
toisen laukauksen eikä Fold.
- Lähdin hakemaan sinua ja kun Mary
tuli vauhkona vastaani tiesin jotain tapahtuneen. G-mies Jerry Cotton.
LOPPU
Tämä Jerry Cotton oli uusinta
vuodelta 1966 nro. Hän tuhautti sille nenäänsä.
- Siinä on kymmenen tynnyriä öljyä, ei
pisaraakaan enempää, hän selitti. - Joku
pöhkö halusi kerran viljellä siinä arvokaloja. Sydän tuntui jähmettyneen paksuksi tunnottomaksi möhkäleeksi
eivätkä aivot toimineet enää. kiväärin luoti oli porannut olkalihakseen ruman lihashaavan.
Siitä huolimatta napautin käsiraudat hänen
ranteisiinsa.
Kiitin Lederiä avusta ja näytin sitten öljylähdettä. 11.
64. Tavoittelin
epätoivoisesti jotain rukouksen puolikasta
mieleeni. Niin väkevästi tehosi isoäidin
antama nuoruuden opetus.
Näin Foldin sumupilven läpi. Mutta ennen kuin
roskakalat loppuivat kuoli kalanviljelijän
lompakko dollarien puutteeseen.
- Se ei voi olla totta, änkkäsi Fold.
- Säästäkää nuo sanat, tokaisin.
- Tarvitsette niitä silloin kuin tuomari on
lukenut päätöksenstä.
- Tsau pomo! tervehti Carl Bradfish, kun
seuraavana päiävnä palasin toimistooni.
Hän nosti hitaasti jalkansa työpöydältäni.
- Jerry, missä sinä olet ollut! ihmetteli
Suan Angel.
- Lapsikullat, minulla on teille pieni
tehtävä, ilmoitin. Kuolema tuntuu
miellyttävältä, muistin jostain lukeneeni.
Juuri tällaista sen täytyi olla. Lounaan
tarjoaja ei odota.
- Kuka hän on?
- Eräs uusi G-mies. Hän piteli
molemmin käsin oikeaa olkapäätään ja
horjui. Tekstaa yhdessä Susanin kanssa
ovelle lappu: Etsivätoimisto myytävänä.
- Aiotko sinä...
- Aion, mutta pitäkää kiirettä. Sitten polvet pettivät ja hän kaatui.
Katsoin näkyä kuin lentävän lautasen ja
jälkiruokalusikan laskeutumista viereeni.
- Oletko kunnossa, Jerry! jylisi Dave
Lederin huuto.
Se ei voinut tulla taivaasta.
Minä siis elin yhä!
Leder ravasi esiin savuava metsästyskivääri kourassaan. - Ja sitten me lähdemme
yhdessä nauttimaan erään ystävällisen herrasmiehen tarjoamaa lounasta.
- Pitääkö minun taas mennä Harlemiin?
epäili Carl.
- Ei. 80
Tein kuolemaa. Ihmettelin
etten tuntenut kipua. Siksi hän toi ensin lampeen öljyä
hävittääkseen roskakalat
Hän ehti miettiä sitä
parin minuutin ajan, siitä alkaen kun sheriffin auto ilmestyi aukion laitaan.
Ropper oli vaitelias, kylmähermoinen
gangsteri, joka ei päästänyt tunteita hallitsemaan aivojaan. Heillä oli neljä autoa.
Jokaiseen riitti yksi panttivanki. He ovat kellarissa.
Troogerin peukalo viittoi olkapään yli.
- Valehtelet.
- Professori, missä sinun eukkosi ja pentusi ovat. - Professori voi kuolla mielellään, mutta
hänen vaimonsa ja lapsensa rakastavat elämää. Tätä
iskua en ollut odottanut. Mehän
olimme jo jutussa mukana. Jokainen muu olisi
hoitanut tehtävän innolla, mutta Ropper
mietti vain oman nahkansa pelastamista.
Hän tiesi kokemuksesta, että vankilassa
on mukavampi olla viisi kuin viisitoista
vuotta.
Kuullessaan Troogerin kanssa neuvottelevan miehen huulilta kolme pahaenteistä
kirjainta FBI, hän teki lopullisen päätöksen.
- Me livistämme nyt molemmat, hän
74
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 3.. Yleinen mielipide ripustaa
hänet heti lyhtypylvääseen.
Aloin aavistaa mihin Trooger pyrki.
Käyttämällä Bakerin perhettä valttina hän
aikoi kiristää meiltä oikeuden lähteä vapaasti sääasemalta. Kurkunpääni muodosti kirouksia, jotka vain vaivoin sain jäämään huulteni taakse.
Tietysti FBI nappaisi Troogerin ja hänen
joukkonsa, mutta siihen kuluisi niin paljon
aikaa, että tunneista tulisi vuorokausia. Ellei ihmettä tapahtuisi.
Ihme tapahtui!
Baker lähti äkkiä juoksemaan metsänreunaa kohti.
p
Ajatus ei syttynyt Jack Ropperin aivoissa salaman lailla. Silti tunteet antoivat
nyt alkusykäyksen hänen päätökselleen.
Hän muisti ne ynseät sanat, joita Trooger
oli koko päivän viljellyt. Vastaa niin että kuuluu kunnolla.
- He ovat täällä! kiljui Baker hädissään.
- Älkää vain ampuko. Ne olivat tallella
Ropperin hampaankolossa ja kasvoivat
siellä korkoa. Trooger saisi maksaa kalliisti typerästä suunsoitostaan.
Sheriffin auton törmätessä pihamaan
laitaan Ropper tajusi onnen kääntyneen.
Uljas ryöstöretki oli muuttumassa surkeaksi pakomatkaksi. Veronmaksajilla
on oikeus odottaa muutakin kuin sakkolappuja! tulisi lehtien kuoro laulamaan.
FBI täysin voimaton gangsterien edessä!
toteaisi yhteislaulun kertosäe.
Ja tietysti Troogerin takaa-ajo annettai-
siin urakaksi Philille ja minulle. En olisi voinut
vaarantaa tohtori Bakerinkaan elämää,
mutta vaimo ja lapset veivät loputkin mahdollisuuteni. Ne palautettaisiin aikanaan
takaisin. Ja
mitä kärsimyksiä se aiheuttaisikaan Bakereille.
Radio, sanomalehdet ja televisio seuraisivat tunti tunnilta takaa-ajon sujumista,
kuvaisivat viattoman äidin ja lasten kammottavaa asemaa ja syytäisivät tuhkaa ja
tulikiveä poliisin niskaan. G-mies, joka virkainnollaan
aiheuttaa viattoman lapsen kuoleman, on
lopputilin mies. Pahimmassa
tapauksessa en näkisi kantasaluunaani viikkoon, huokasin. He ovat kellarissa.
Kylmä rengas syntyi lapaluittelin välissä, vierähti sieltä selkää pitkin alemmas ja
pysähtyi viimeiseen häntänikamaan. Kaukana vilkutti jo
valtionvankilan ovi kutsuvasti silmäänsä.
Trooger ei aavistanutkaan miten karkean
virheen hän teki määrätessään Ropperin
vartioimaan tohtoria
Käy tutustumassa nettisivuilla . (Special)
5 / 09 Cotton hornan porteilla (Special)
6 / 09 Pakkoa on vain kuolema ja pakkoloma (Special)
1 / 10 Kuvaus, kamerat...kuole! (Special)
2 / 10 Älä herätä nukkuvaa karhua (Special)
3 / 10 Reilun ihmiskaupan taantuma (Special)
4 / 10 Akateemisen varttihullun kosto (Special)
5 / 10 Ei ainakaan missään jengissä...
6 / 10 Kimurantti kuolonkimara
1 / 11 Kuoleman esitaistelijat
2 / 11 Kysynnän ja lahjonnan laki
3 / 11 Tarkastaja High kuolee Reino-tossut jalassa?
4 / 11 Tuuripelillä tuomiolle
5 / 11 Konttikieltä ja pokerihuijareita (Pokkari)
1 / 12 Isot kihot uivat syvissä vesissä
2 / 12 Ihmishirviön metsästys
79. Jerry Cotton on myös Facebookissa
1 / 00 Aika-ajot helvettiin loppu
2 / 00 Sinulla oli miljoona nyt sinulla on...loppu
3 / 00 Tulta munille, konnat unille loppu
4 / 00 Ei kuollut kakkua tarvitse loppu
5 / 00 Poliisintappajia ja tappajapoliiseja loppu
6 / 00 Lyijysadetta ja väärää rahaa loppu
1 / 01 Luotisadetta ja konnankoukkuja loppu
1 / 01 Luoteja kaikilla mausteilla (Pokkari) loppu
2 / 01 Agenttiralli enkelten kaupungissa (Pokkari)
5 / 01 Poliisintappajia ja tappajapoliiseja
1 / 02 Piru periköön Bostonin petturit (Pokkari)
2 / 02 Kuolemankujan hakuammuntaa (Pokkari)
2 / 02 Viisumi helvettiin väärillä passeilla loppu
3 / 02 Sarjatulta San Franciscossa (Pokkari)
4 / 02 Nevillen 11.käsky
5 / 02 Cottonin kostoretki
1 / 03 Suuri ja mahtava gangsterisota (Pokkari)
1 / 03 Pakokaasua, G-mies Cotton
2 / 03 Laskut maksetaan verellä loppu
2 / 03 Toimintaloma Torontossa (Pokkari)
3 / 03 Käry ennen kuolemaa
4 / 03 Syyllinen palakoon rikospaikalle
5 / 03 Kyllä roisto roiston tuntee
6 / 03 Gangsteridivari
1 / 04 Hop hautaan, pahat pojat (Special)
1 / 04 Elämysloma helvetissä
2 / 04 Kellä tonni on, se tonnin kätkeköön (Special)
2 / 04 Kuolema kuittaa univelat
3 / 04 Pudotuspeliä pilvenpiirtäjästä (Special)
3 / 04 Läiskistä turpiin, rosvot multiin
4 / 04 Viikatemiehen laatuaika
5 / 04 Luotien liverrystä loppu
1 / 05 Leipäjono ruumishuoneelle (Special)
1 / 05 Kalma Media Oy
2 / 05 Puupalttoo tai loppuikä sovitusk...(Special)
2 / 05 Operaatio pakkopaita
3 / 05 Kalmankylväjä San Felipessä
4 / 05 Tasan ei käy konnan lahjat loppu
1 / 06 Minä ja aseeton murhaaja
1 / 06 Korruptio kannattaa aina (Special)
2 / 06 Kauas on lyhyt matka (Special)
3 / 06 Sokkoleikkiä veriväreillä (Special)
1 / 07 Tie G-miehen sydämeen vie luotil...(Special)
2 / 07 Luuvitoskuuri ja moukan tuuri (Special)
3 / 07 Kalmistotie (Special)
4 / 07 Onni potkii G-miestä rautasappaalla (Special)
1 / 08 Epäpyhä salaliitto loppu
2 / 08 Ensin hutkitaan, sitten tutkitaan (Special)
3 / 08 Musta hevonen murharaveissa (Special)
4 / 08 Palkkamurhaajan palkkakuoppa (Special)
5 / 08 Yhden miehen sota ei yhtä miestä... (Special)
1 / 09 Ilmainen lounas, kovennettu kakku (Special)
2 / 09 Rion kuuma asfaltti (Special)
3 / 09 Cotton kuivilla, kelmit nesteessä (Special)
4 / 09 Lento 532 ei vastaa...