JA TAAS PÄTKÄ ERÄÄSTÄ KUKKOSESTA...
( TAI EI TIETENKÄÄN TAAS, JOS ET LUKENUT TAKAKANTTA )
JA JUMALA LOI KUKKOSEN
un tuore sulhanen katoaa, Kukkosen on lähdettävä hakemaan tätä vaikka Iijoen tukkilaiskisoista ja Tallinnasta saakka. Vaikka Asko on aika helvetin kaukana nuoresta Brigitte Bardot´sta esikoiselokuvassaan, joudumme toteamaan: " Ja Jumala loi Kukkosen "!
K
Kukkonen ei ole legendaarinen Pekka Lipponen, vaikka yltääkin yhtä yllättäviin suorituksiin, eikä Kukkonen ole Paavo Lipponenkaan vaikka kovin näköinen onkin. Kukkosen selvitettäväksi siunaantuu yleensä tehtävät, joiden edessä virallinen virkavalta on vetäny vesiperän. Jopa styroksi muuttuu hänen käsissään vaaralliseksi. Ystävänpalveluksesta seuraa pitkällinen matka läpi maiden ja mantujen eikä merelläkään olla turvallisilla vesillä. Mutta - vaaralliseksi kenelle. Lopulliset ratkaisut vaativat Askolta pettämättömien ja kiistanalaisten parisuhdevinkkien lisäksi kovempia otteita. Kukkonen tietää oikean ja väärän - vai tietääkö. LUE JA ARVAILE ONKO KUKKONEN JOUKOSSASI!
2. Kukkonen on arvaamaton ja ovela älykkö, joka käyttää kotimaisia kommervenkkejä, ronskia runoilua ja runttaavaa ruumiinkulttuuria rikollisten kanssa. Sulhon vironmatkailuun ei kumminkaan liity jälkijättöistä ja ronskia polttarihumua vaan synkkä kirje kahdenkymmenenkahden vuoden takaa
n:o 1/2002 Ellei Siperia opeta, niin sitten Kukkonen n:o 2/2002 Irtopirut ja tuonelan lautturit Kukkosen merrassa n:o 3/2002 Viina, terva, sauna -sitten Kukkonen n:o 1/2003 Vieläkö omatunto kestää Kukkonen. n:o 2/2003 Pakkoa ei sanele kuin, kuolema tai Kukkonen n:o 3/2003 SUPERNUMERO -Retorinen ryöstö -Tavallista villimpi pohjola -Erämaa on täyttä murhaa -Vain motiivi puuttuu
n:o 1/2004 Kapakkakuolema ja Kukkosenjohdatin n:o 2/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kiero kuin korkkiruuvi n:o 3/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkosen on kuoltava n:o 1/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 1/2 n:o 2/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 2/2
3
Noilta ajoilta on peräisin FBI:n poliisien kansanomainen nimitys "G-miehet" ( Gun-Men ) FBI:n Washington D.C: ssä olevan päämajan alaisuudessa on 56 kenttätoimistoa ja näiden alaisuudessa 400 paikallistoimistoa. Phil Decker on hienosteluun taipuvainen, panatellaa poltteleva entinen estetiikan ylioppilas, joka rakastaa Four Roses viskin lisäksi ranskalaista punaviiniä ja Jerryn punaista Jaguaria, jota hän lainailee tehdäkseen vaikutuksen lukuisiin tyttöystäviinsä. FBI:llä on palveluksessaan lähes 12000 erikoisagenttia ja 16500 muita alan ammattitukihenkilöitä. Phil Decker houkutteli aikoinaan Jerryn FBI:n palvelukseen ja työparikseen. Tämä vanha poliisielin muodostui erittäin merkitykselliseksi Amerikan kieltolakiaikoina, jolloin se organisoitiin uudelleen ja aseistettiin, jotta FBI:läiset olisivat tasaveroisia häikäilemättömien salakuljetusgangstereiden kanssa. Budjetti on yli 3 miljardia dollaria. rikoksiin kytkeytyvät lainvastaisuudet. Jerry Cottonin salaiset aseet ovat "sepänsällin spesiaali" eli erityisen nopea oikea suora ja hirtehishuumori, joka ei hyydy kiperässäkään paikassa. Jerry Cotton on kotoisin Connecticutin osavaltion Harpersvillen kylästä, missä hän loi pohjakuntonsa toimimalla nuoruusvuosinaan seppä Callahanin pajassa oppipoikana. FBI vastaa jossain määrin Suomen keskusrikospoliisia. Jerryn tupakkalakko alkaa joka viikko uudelleen ja uudelleen. George Arthur"Neville", apuvastaava erikoisagentti, iältään jo vanhempi rikostutkija, joka on sitä mieltä, että avioliitto ei sovi lainvalvontaviranomaiselle. Jerry Cotton on vaatimaton maalaispoikaluonne ja poikamies, jonka ainoa todellinen intohimo tuntuu olevan punainen Jaguar. Ikänsä vuoksi Neville on siirretty hoitamaan käsiarkistoa, jossa hän viihtyy Four Roses Kentucky Straight Bourbon Whiskeyn voimalla.
4. Jerry Cotton nodattaa G-miehen tunnuksia: "Uskollisuus, urhoollisuus, rehellisyys." Philipe Marcele "Phil" Decker, FBI:n erikoisagentti on parasta ystäväänsä Jerryä virkaiältään paria vuotta vanhempi. Lempijuoma Four Roses Whiskey nautitaan aina hyvin tehdyn työn kunniaksi ja ehkä joskus muulloinkin. FBI on USA:n oikeusministeriön alainen liittovaltion tutkimusvirasto. Neville luokitellaan virkaveljiensä piirissä New Yorkin rikoshistorian käveleväksi ensyklopediaksi. FBI:n mandaattiin kuuluvat kansalaisoikeuskysymykset, terrorismin vastustus, vastavakoilu, järjestäytynyt rikollisuus, huumerikollisuus, väkivaltarikokset, talousrikokset ja muut em. FBI:n henkilökuntaa Jerry Cottonissa Jeremias Aaron "Jerry" Cotton on FBI:n erikoisagentin koulutuksen saanut poliisi, jolla on huippuluokan ruumiinkunto, lahjomaton oikeudentaju, salaman-nopeat refleksit, veitsenterävä äly, hellittämätön sinnikkyys rikollisjahdissa ja hullunrohkea verikoiran taistelutahto
Harkitsevainen ja aina tilanteen tasalla oleva Assistant Director In Charge, joka on ansainnut niin alaistensa kuin Washingtonin herrojenkin kunnioituksen. G-mies Fred Nagara, iäkäs italiaano. Polttaa piippua ja pitää pöydällä olevat kynät erinomaisessa järjestyksessä ja terävinä. Myrna, keskusneiti, jolla on seksikkään käheä ääni. G-mies Joe Brandenburg, jäyhä,saksalaista sukua oleva entinen kaupunginpoliisin luutnantti. Lempirepliikki "ugh". Highin ikinuori sihteeri, joka keittää hyvät kahvit ja säteilee aina hyvää tuulta. Neville pitää Jerryä oppipoikana, Philiä hienostelijana ja nimittelee nuorempiaan viirupyllyiksi. G-mies Zeerokah on harvapuheinen intiaani, joka juo tuoremehua ja ymmärtää huumoria. Jack Harma, suomalaiset sukujuuret omaava pitkä siilitukkainen G-mies, joka puree purkkaa ja viljelee hirtehishuumoria. Jerry Cotton kirjoitetaan minä-muodossa 5 G-mies Jerry Cottonin omina muistelmina.. High on FBI:n New Yorkin kenttätoimiston johtaja, jota alaiset kutsuvat tarkastajaksi. Salaiset aseet ovat Colt Peacemaker .45 eli "rauhantekijä" ja kieltolain aikainen hopeinen taskumatti, joka on aina povessa. Taskumatti on pelastanut ainakin kerran Nevillen hengen tappavalta luodilta. Jack kantaa mukanaan isoisältä perittyä taskukelloa ja kertoilee mielellään virkaveljilleen tarinoita Suomesta. G-mies Leon Eisner, toimii usein keskuksessa ja harrastaa piirtämistä. G-mies Steve Dillaggio on italialainen hurmuri, joka kilpailee Philin kanssa pukujen tyylikkyydessä. Jerry Cotton ilmestyi parhaimmillaan 60 eri maassa useilla eri kielellä ympäri maailmaa. June Clarke on kaunis G-nainen, joka on harvemmin kentällä mukana. 1961 alkaen. John D. Neville kannattaa suoraa toimintaa ja rikollisten lievää ankarampaa kohtelua. Lupaa turpiin myös sille, joka kutsuu häntä oikealla etunimellä. G-mies John Healthy, pannut kiikkiin Guy Hollet-nimisen roiston, jota mahtavampaa New Yorkin alamaailman hallitsijaa tuskin koskaan on ollut Tiedoksi lukijalle: Jerry Cotton on alunperin saksalaisen Bastei-ferlagin 50-luvulla luoma kuvitteellinen pienoisjännitysromaanin hahmo. Suomalainen Jerry Cotton on ilmestynyt v. Helen on John D
Y
liajosta seuraa muhkea sotku, kun autoaan koston välikappaleena käyttänyt mies katoaa. Sen sijaan muuta potaskanpuhumista ja naljailua riittää potenssiin kymmenen. Kukaan ei vain puhu eikä pukahda mitään. Kun juttu alkaa lopulta avautua, tapahtumat lähtevät vyörymään sellaisella vauhdilla että G-miehet jäävät jenginuorison ja gangsterien jalkoihin eivätkä tiedä kumpaan suuntaan tähtäillä.
6. Cotton ja kumppanit joutuvat mukaan sieppausjutun pyörteisiin, jossa kaiken pitäisi olla jo valmiiksi selvillä: siepattu tiedetään, sieppaaja on poliisin vanha tuttu ja kiristettävääkin käydään kuulemassa
- Heh heh. - Tunnettu seksimaanikko Albert Einstein niin, hän muuten oli seksiaddikti on sanonut: "Jos me tietäisimme mitä olemme tekemässä, sitä ei kai kutsuttaisi tutkimukseksi", Phil letkautti. Näin kasarmitalon rappusissa marsun kokoisia torakoita. - Todellinen häntäheikki. Mutta hän tiesi, millä aseilla Neljäs Maailmansota käydään: "Kepeillä ja kivillä". Helvetin helvetti, mikä nolaus! Hän käynnisti moottorin ja lähestulkoon nyyhkytti nöyryytyksestä. En vaivautunut vastaamaan. - Hyvin suuressa määrin. Jos kertoo olevansa FBI:stä, ihmiset yleensä määrittelevät että olet rosvosta seuraava. Kaikkiaan köyhyydessä elää noin 36,5 miljoonaa ihmistä eli suurin piirtein Kalifornian osavaltion väkimäärän verran. - Pistä pummi vaikka tämä isin ostama kosla myyntiin ja maksa velkasi! - Kohta maksetaan, Delaware-Tommyksi kutsuttu korttihai sanoi hampaitaan kiristellen ja peruutti Corvetten kauemmas asfaltoidulle kujalle. - Me ollaan FBI: stä. - Tai kun sinusta puhutaan, Phil sanoi minulle.
7. - Pitääkö sinun välttämättä sanella niitä kuulustelunauhuriin juuri meidän kerroksen vessassa. Minusta tuntui siltä, että olimme köyhimmistä köyhimmässä rakennuksessa. Totta kai jokin menee ihan kohta pieleen. - Pimppa, puuskutin, - ja maailman herruus. - Ollaan ainakin itseämme paremmassa seurassa, sanoin näitä kotieläimiä katsellessani. - Pessimisti ei pety koskaan, hilpeilin. Kuinka moni tuttu näki kun hänet heitettiin ulos. - Mitähän teillä on mielessä. - Jospa suhteellisuusteoria syntyy siitä kun on tarpeeksi monta suhdetta, Phil keksi. - Älä nyt vielä maalaa kuvatuksia seinille, G-mies Phil Decker vastasi kun astelimme portaikkoa ylöspäin. Sen neron päivä ei suinkaan alkanut sillä että se olisi ryhtynyt vääntämään liitutaululle kaavoja vaan Albert lähti ensimmäiseksi hameenhelmojen perään.
Hektisimmässä vaiheessa hänellä oli yhtä aikaa kymmenen rakastajatarta. Negatiivisella ajattelulla yllätyt aina iloisesti. - Tänne et tule pelaamaan ennen kuin vanhat vipit on maksettu! toinen gorilla karjui ja löi nyrkillään keltaisen Chevrolet Corvetten konepeltiin lommon. Sitten hän kaasutti kohti kahta peliluolan vaksia.
~
- Pieleen. - Korkojen kanssa, hän mutisi. - Saat taas materiaalia muistelmiisi, Phil mutisi. USA:ssa elää 47 miljoonaa ihmistä ilman sairausvakuutusta. 12,8 miljoonaa alle 18-vuotiasta lasta elää köyhyysrajan alapuolella. - Kun ulkopuolelle on sen puolen tunnin aikana kertynyt aina viiden metrin jono. Muuan ovi avautui ja mustaihoinen karpaasi mulkoili meitä jauhonaamoja ikävällä ilmeellä. - Ymmärtäisin paremmin, jos tulisit sieltä häpeillen ulos Playboy-lehden kanssa, Phil sanoi. - En kai minä niin tee, valehtelin viattomasti. Autonsa etupenkille heitetty Tommy Gerber oikoi pukuaan ja huomasi ylimmän paidannapin irronneen. - Aja pois ja pysyttele kaukana näiltä kulmilta! kaapin kokoinen äijä uhosi ja iski miehen auton etuoven kiinni. - En ymmärrä yhtään, mitä tarkoitat. nauroin Philille. Ainahan hän oli maksanut piikkinsä ja pelivelkansa... - Talo täynnä terveysriskejä, Phil tuumasi jotenkin lohduttomasti. - Voihan hitsi, hönkäisin. Häneltähän kysyttiin, millä aseilla Kolmas Maailmansota käytäisiin. Tämän paljastivat vanhat kirjeet. Saavuimme hengästyneinä neljänteen kerrokseen, joka oli yhtä tuhruinen kuin muutkin kerrokset. kysyin. H
e työnsivät hänet murha-aseeseen. - Einsteinko jahtasi naisia. - Positiivisella ajattelulla petyt yhtämittaa. Hän ei tiennyt
Pöydällä oli paljon reunoistaan kuluneita pelikortteja. Pyöreäposkinen naistennaurattaja Phil saattoi näyttää kiltiltä ja miellyttävältä, mutta sille päälle sattuessaan hän osasi olla veemäinenkin. Sisältä tulvi hikeä ja tupakansavua. Tungin aseeni kainalokoteloon. - Seis, Ethan! karjuin Ethan Morcidimelle, joka tappoi viimeksi miehen Washington Heightissä paljain käsin. Ennen kuin ennätin vastata virka- ja vekseliveljen lohkaisuun, Harlemin kasvatti tokaisi meille: - Olette väärässä paikassa, valkonaamat. Phil kysyi. - Ei, vaan Jerry Cotton, FBI, murahdin vastaukseksi. Saatoin haistaa huoneen käytävään saakka. Silloin tunsin polttavan ja äkillisen kivun.
~. Haku oli päällä ja hakumme kohde oli kelmi nimeltään Ethan Morcidime. Sitten hän havaitsi kohoumat kainaloissamme ja oivalsi meidät joko virkavallan edustajiksi tai mafiahepuiksi. Hän oli syyllistynyt postipetoksiin ja murhaan ehdonalaisensa aikana, joten tämä oli FBI:n heiniä. Panoksina he käyttivät pillereitä! - Jeesus! eräs taikinakasvoinen peluri murahti. Neljästä pelaajasta kolme ei näyttänyt sen vaarallisemmilta kuin postilaatikot. Miehen rikosrekisteri oli vain hieman Raamattua kapeampi. - Ja sinä olet aikuinen esimerkki siitä, kuinka äidin raskauden aikainen alkoholinkäyttö ja pitkälle edennyt kuppa vahingoittavat sikiön aivoja, kiipeämisestä väsynyt Phil heitti hieman sopimattomasti. Joka tapauksessa hän liukeni takaisin asuntoonsa mitään lohkaisematta. Hän syöksyi kärppänä avoimesta ikkunasta paloportaisiin. Nämä muut jämähtivät paikoilleen mutta yksi joukosta yritti olla pian poissa. - Säälipimppa ja sellainen ilta että se viskipullo olisi sinulle kerrankin renki eikä herra. Hyvä kun mahtui siitä leveine hartioineen. - FBI, Phil Decker kuulutti juuri ennen kuin ryntäsimme sisään karmit kaulassa. Jako oli juuri suoritettu ja peli näytti olevan seitsemän kortin stud. Huudahdin: - Minä nappaan sen, Phil. Tämä äijälauma pelasi parhaillaan pokeria. Portaikon ikkunoista näimme vastapäisen St Nicholas Parkin lehdettömän ankeuden. Ovi avautui voimakeinoin ja kotietsintäluvan turvin. - Minä passaan, tämä kookkain mies tokaisi. Musta mies kiristeli hampaitaan. Pysähtymisen sijaan suurikokoinen Ethan Morcidime yritti harrastaa logistiikkaa ja siirtää itsensä alakerroksiin. - Toivotaan, ettei nyt ainakaan tapahdu, toiveajattelin. Potissa oli sillä hetkellä keltaisia, punaisia ja vihreitä hupinappeja. Juoksimme läpi lyhyen eteiskäytävän ja syöksyimme suoraan murjun olohuoneeseen, jos sitä
8
sillä nimellä saattoi kutsua. Etsintäkuulutettu majaili vinkin mukaan juuri siinä St Nicholas Avenuen varrella sijainneessa rakennuksessa. - Muistatko tämän Einsteinin lohkaisun: "Ajan ainoa tarkoitus on se, ettei kaikki tapahdu yhtä aikaa". Nopeilla vilkaisuilla syntyi yleiskatsaus: oviaukko likaiseen keittiöön kissa maukumassa nurkassa vanhan Panasonic-television takana sohva, joka oli jo kertaalleen käynyt kaatopaikalla ikkuna, josta tulviva tuuli heilutteli tupakankellastamia verhoja neljä miestä istumassa kiikkerän pöydän ympärillä. Loikkasin perässä seinän juurella olleelle pikkupöydälle ja yritin sukeltaa samasta lävestä. Jopa muutama Viagrakin taisi olla ekstaattisen kasan seassa. Kakistelin tupakan karhentama kurkkuani, kun asetuimme oikean oven ääreen
Mies meni veltoksi kuin tshekkiläisen savianimaation muovailuvahamöykky studiolamppujen paisteessa ja putosi kaiteen yli ennen kuin ennätin saada hänen rinnuksistaan otteen. Meni hetki ennen kuin oivalsin, että kissa oli syöksynyt kiinni peräpäähäni. - Tilanteesi paheni juuri, totesin. Kuulin heidän replikointiaan: - Höhöhöhöhö, "minä nappaan sen, Phil", heheheee... En pidä ihmisistä jotka lyövät minua. Kipu oli erittäin sanoinkuvaamaton ja menetin koko ajan kallisarvoisia sekunteja. Ponnahdin pikkupöydällä refleksinomaisesti pystyasentoon ja vartaloni toimi kuin jousi. Laatuaika sen helkkarin eläimen kanssa päättyi hyvin nopsaan. Näin verkkokalvoillani alapuolella heiluvan kadun ja hetken aikaa minulla oli harva olo kuin lahnaverkolla. Istumaan jäänyt pokeriporukka nauraa röhötti katketakseen tälle näylle ja alennustilalleni. Suoraan päälleni. Siitä Technicolor-haukotus lotisi alas palotikkaita pitkin tasanteelta toiselle. Mies pyyhkäisi suupieliään, ähkäisi ja tuli uudestaan päälle kuin ukkonen hiilikuituvavan kanssa kalastavan änkyrän niskaan. Kiristelin tuohtuneena hampaitani ja jatkoin ikkuna-aukosta konttaamista äänettömiä kirouksia päästellen. Kipu tuntui takalistossani. Ponnistin jaloillani pöydänkulmasta ja heittäydyin ulkoilmaan pää edellä. Kissa lähti. - Aaahahaha, tämä erikoisagentti nappaa roistot kissamaisesti liikkuen, eehehehe... Liukastuisin kumminkin sellaisessa pitkän syljen pitkässä amok-juoksussa, tiesin jo etukäteen. Väistin iskun nykäisemällä pääni ajoissa alas. Siinähän osuu salama kohdalle ja niin uhkasi minullekin käydä. Saimme kiskottua etsintäkuulutetun turvaan. Löin Ethania vatsan seudulle. Hän kiljui: - Auta minut pois tästä, sika! - Kaikkeen sitä ihminen voikin venyä, totesin ja yritin riuhtoa häntä takaisin paloportaiden tasanteelle. - Mitä helv... Kuin tulikuumia neuloja olisi upotettu istumalihaksiini. - Nyrkkisäännöt on tehty rikottaviksi, kuului äijän vastaus. - Ja kattia kanssa, hahahaha... Ethan Morcidime jäi roikkumaan vyöstään palotikkaiden metallisakaraan eikä hänellä ollut enää kiire mihinkään. - Tässä vähän nyrkkisääntöä, murahdin ja otin tukevamman asennon. - "Jerry Cotton, FBI", hehehe.... - Tapan sut, kusipää, Ethan ärähti.
- Et tässä maailmassa, Kong. Oli vähällä, etten mennyt samalla vauhdilla kaiteen yli ja oikotietä alas. Vesi roiskui, astiat kalisivat ja kissa päästi karmivan mouruavan äänen. Heti tasanteelle päästyään hän yritti lyödä meitä molempia! Väänsimme järkälemäisen miehen
9. Se oli upottanut kyntensä rippipuvun läpi persposkiini. Jouduin ottamaan tukea miehestä ja hetken heiluimme tasanteen kaidetta vasten kuin kaksi tuulimyllyä. Homma oli menossa niin sanotusti käteen. Mutta otteeni alkoi livetä ja kuulin miehen vyön ratkeilevan. Sitten mies iski minua oikeallaan. Onneksi refleksit toimivat siinä määrin, että ennätin heittäytyä päin seinää. Onni oli matkassa. Tuuli pisti kirpputorilta hankitun solmioni läpättämään lujempaa mitä sydämeni hakkasi. Sydän löi kuin patarumpu ja deodorantti petti kuin nuori morsian vanhaa isäntää. Hänen ilmeensä oli sellainen että pian hän menettäisi lounaansa, ja niin hän sitten tekikin. Ethan yrjösi teräsverkolle jonka päällä seisoimme. Katti lensi kuin ohjus, suoraan keittiön tiskialtaaseen, jossa lautaset likosivat. Ei huvittaisi steppailla niitä askelmia pitkin kadulle. Viime hetkellä Phil Deckerin kädet tulivat avuksi. Tavoitin jättiläisen paloportaiden tasanteella, joka sijaitsi heti ikkunan takana. Lähetin matkaan sepänsällin spesiaalin ja kuulin selkeän poskiläskien läsähdyksen
Kun tyrkkäsin Ethanin takapenkille, sanoin Philille: - Minä sain nyt jo täyslaidallisen tuosta kissatapauksesta. - Tuskin sinä Rikersissa pääset ajelemaan mitään F1-ympyrää, Phil murskasi hänen unelmiaan. Yksikään huoneistossa pelannut ei ollut karannut paikalta, kaipa siksi koska heillä ei ollut mitään rikoksia omallatunnolla. - Minäkin haluan samanlaisen auton, Ethan Morcidime valitti. kumoon. Phil naureskeli. - Tämä on poliittinen ajojahti. Ja mies on synkkä kuin kissa paskalla, ehehehe! - Hohohoho, FBI-agentti oli äsken kuin kissa
10
kuumalla katolla. Sopupelaajat. - Jerry maksaa tästä uudesta menopelistään edelleen osamaksuja, Phil hekotteli. Kun poistuimme asunnosta, kuulin oven läpi kuinka pelaajat räjähtivät uudestaan hirmuiseen nauruun. Se niistä todisteista. - Kukas kissan hännän nostaa jollei kissa itse! - Tuo mirrikin on märkä kuin blondi suihkussa. Sain kuulla kolmen pokeripelaajan muina miehinä tehtyjä letkautuksia: - FBI-mies etsi meidän Ethania kissojen ja koirien kanssa ja vahtii sitä nyt kuin kissa kuuma puuroa, hehehehe. - En ole ennen ollut tällasen kyydissä, hän kehuskeli. Mediapeliä. - Turvat tukkoon tai tekin lähdette mukaan! ärähdin pelimiehille ja he hiljenivät. - Joihinkin esineisiin voi rakastua, puolustelin. Sekä Phil että minä naurahdimme. Tappelun jälkeen huohotin Philille kuin pieleen menneen jonglööriesityksen jälkeen: - Harjoituksissa se meni ihan hyvin. - Kaksi yhden kimpussa! Epäreilua. - Etkä ole hennonnut luopua siitä museo-Jaggestasi, Phil sanoi. Luovuttajat. Käsiään kun mies ei voinut käyttää. Kun sain henkeni taas kulkemaan, sopertelin Miranda-Escobedon tutun kaavan: - Kaikkea, mitä tästä lähtien sanotte, voidaan käyttää... Musta pilvi leijui pääni yllä kun veimme Ethanin Jaguarilleni. Kun kuskasimme hänet punaisella XKR Coupe Jaggellani kohti Federal Plazaa, mies ihasteli autoani. Hänkin oli nähnyt kissahyökkäyksen ja alennustilani. Joten pyydän, ettei minun tarvitse kuulla siitä enää toimitalossa sorvin ääressä viikkotolkulla niin kuin yleensä. Kun kompuroin alas ikkunalaudalta, näin märän katin joka murisi minulle kuin susi. Epäurheilijamaista. - Kun kissa on poissa, hiiret... Juuri äsken vessasta vedettyjä pillereitä lukuun ottamatta. - Näinkö minä oikein, että teillä oli panoksena jopa Viagraa siinä pokeripelissänne. - Älä Jerry välitä, ei Aisankannattaja-Joekaan välittänyt vaikka oli kuuden lapsen isä eikä ollut koskaan saanut.
~
Tehtävämme oli enää saattaa Ethan Morcidime pidätysselliin. Käsiraudat naksahtivat miehen ranteisiin ja sitten meillä olikin täysi työ saada mies takaisin sisälle kolhimatta häntä. Luuserit, hän luritteli. - Luvataan, Phil sanoi ja olen varma että hän piti sormiaan ristissä selän takana. No, emme me huumeratsiaa sinne olleetkaan tekemässä. - Koordinaatio toimii aivan hyvin, sitä täytyi vain testata ja se piti kalibroida. - Oliko koordinaatio-ongelmia. - Sekä korjauskuluja, huomautin. - Tämä erikoisagentti Cotton nosti sitten kissan pöydälle, haaahahahaha... Huomasin, että pidätettyä Ethaniakin nauratti. Ja niin edelleen. kysyin.. Kuulin, kuinka vessa vedettiin parhaillaan ja huomasin, että pillerit olivat kadonneet pöydältä. - Joten maksat vuokraa ETypen säilyttämisestä! Olet sinä aika pöljä. - Mahtaa teillä olla kovat palkat
- Kuulin, että tilanteessa oli syntynyt riitaa varastetun lompakon hallinnasta. - Missä pokeripelissä. - Miksi minulla oli haku päällä. - Ansaitset kai mitalin. Parkkihallista kuskasimme Ethanin käsipuolesta kohti alakerrostemme pidätyssellejä. - Mistä tiedät. En tiennyt, mitä tautisia rottia se karvakasa oli niellyt. - Tommy heitettiin ulos rankasta peliluolasta ja se kosti ajamalla Corvettellaan toisen sisäänja ulosheittäjän päältä. - Kuollut kuin vuoden vanha hevosenpaska. Isäntä oli tästä hyvin ihmeissään. - Muuan Delaware-Tommy ajoi kahden portsarin päälle autollaan, Ethan sanoi istuutuessaan sellinsä punkalle. hän kysyi kädet selän takana laahustaen. Phil päätti rykäistä vitsin. - Pian saat taas tutut ja turvalliset oranssit haalarit, veistelin etsintäkuulutetulle. - Katsoin Tarot-korteista, viisastelin. Kuulin noppapelin äärellä, kun Tommy puhui tästä pelostaan kännykkäänsä. Ethan tuhahti. Ei minulla ole syytä valehdella. - Olit paikalla, sanoin virnistäen. - Muuan mies katoaa noin kahden tunnin kuluttua.
~
- Mikä mies. - Eikö se niin ole että löytäjä saa pitää. Sain kuulla kautta rantain, että tunnin kuluttua Tommy haihtuu. Isäntä sai tästä tarpeekseen ja pisti otuksen pakastimeen rauhoittumaan. Kun hän sai naurunsa lakkamaan, hän kysyi meikäläiseltä: - Sattuiko ne. Olisi kai käytävä hakemassa jäykkäkouristuspiikki. - Tämä Tommy ei vaikuttanut ihan kusipäältä. Omistaja avasi lopulta pakastimen ja papukaija oli yltä päältä hiessä. Auttaako se mitään. - Me tiedämme aika monesta rikoksesta, virnistin. - Niin mitkä. - Toinen ehti heittäytyä syrjään. Lintu sitten ahdisteli puluja, kottaraisia, päästäisiä, sopuleita, koiria, kissoja, puutiaisia ja kaikkea mikä liikkui. - Siepataan. Phil yskäisi epäilevästi. Phil utsi. - Kissan kynnet. - Tällä hetkellä sinulla on kaikki maailman syyt valehdella, Phil naurahti huvittuneesti. Ethan Morcidime näki sen kasvoiltani. Phil yhtyi keskusteluun. Äkkiä Ethan avasikin varsinaisen sanaisan
arkkunsa: - Haluaisitteko tietää rikoksesta. - Mutta minulla on totisia tietoja! Jos vain puhutte puolestani syyttäjälle ja silleen... - Muuan Elmer Minner surmattiin Washington Heightissä, kerroin ikään kuin Ethan ei olisi tätä tiennyt. Tuntui tietävän, että häntä haetaan. - Entä ensimmäinen. En vastannut, sillä takapuoli oli melkein tunnoton. - Kuinka kävi. - En tiedä, mutta jokin kosto on kyseessä. Ethan kohautti olkapäitään. Teillä on mahdollisuus pelastaa ihmishenki, Ethan puuskahti. Epäilin tiedonmurusen aitoutta ja pätevyyttä. - Sinäkö muka välittäisit sellaisesta. Lompakossa oli ollut vaivaiset kaksikymmentä dollaria. - Riippuu tietysti tiedoista. Papukaija totesi: "Yritä itse levittää pakastebroilerin reisiä saatana!" Takapenkillä kahlittu Ethan nauroi niin katketakseen että oli katkaista käsirautojensa ketjun. - Kerrohan tarkemmin. - Mutta kun minä kadun kovasti. - Uskokaa pois. Ja toinen osapuoli kuoli kuristusotteeseen. - Mitä minä muka tein. Murhataan. Ethan kyseli viattomasti kun saattelimme häntä käytävää pitkin. - Kuulkaa nyt. - Papukaijan omistaja jätti Viagra-pakkauksen auki ja papukaija söi koko purkillisen. Kuten eräät.
11. - Vai niin. mies kysyi viattomasti
Te voitte estää tämän Delaware-Tommyn jutun, Ethan sanoi ja hymähti. - Vaan eipä se minun ongelma ole. - Jos NYPD myöhästyy usein laivasta, te FBIjätkät olette hukanneet koko meren. kysyin huokaisten.
~
Kyhäsimme pidätyksestä raportintapaisen. - Mitä on tapahtunut. - Kas kas, miksi. - En taida uskoa sinua, sanoin. - Sukua sille edesmenneelle kuvernöörille. - John Weitz, Phil sanoi. - Tämä vaimo, Lisa Gerber, on entiseltä nimeltään Schuerholz, Phil sanoi kun vielä istuimme autossa. - Ei ole mikään köyhän suvun poikanen... - Minä soitin juuri poliisille, tulittepa te nopeasti... Pakko kai asia olisi tarkistaa. Sitten saimme tarkastaja Highiltä luvan tutkia Ethanilta saatua vinkkiä. - Max Ritterin miehiä. - Tommy Gerber, mutisin. Hei kuulkaa. - Ne nappasivat Tommyn tuossa talon edessä! - Nappasivat. - Todennäköisesti eivät halunneet sotkea poliisia asiaan... - En nähnyt... - Tai että poika pysyy säilössä kunnes rahaa heruu... - Jos hän säilyy hengissä. - Jäljet viittaisivat yliajoon. Lisan ja hänen entisen poikaystävänsä kotiseksivideo päätyi nettiin ja niin edelleen. Kokaiinia, rattijuopumuksia. - Onko meillä tietoa tästä yliajosta. Rekkari. - On sitä sitten osattu jo ennen Paris Hiltoniakin. - FBI, Cotton ja Decker, esittäydyin ja näytin virkamerkkini. - Vaan ennemmin kiristää Tommyn isäukkoa sillä, että poika joutuu linnaan jos ei rahaa heru. Mukavaa.
12
- Reilukerho rulettaa. Sitten se on teidän ongelma, kun tämä Tommy on oikeasti kadonnut. - Kai te ilmotatte mun muijalle ja lapsille missä mä nyt oon. - Omistaa salaisia ja laittomia peliluolia, mutta ei ole jäänyt niistä koskaan kiinni. - Voi kun tietäisimme missä he asuvat, sanoin. Lisa Gerber avasi meille oven. - Ja Ritterhän... Ei kai lypsylehmää kannata tappaa. - Pelihimo ei katso yhteiskuntaluokkaa. - Pakettiautoon, sitten se kaasutti pois! Parikymmentä minuuttia sitten, tai ehkä viisitoista! - Minkä värinen paku. Matkasimme Jaggellani kohti Inwoodia, jossa Tommy Gerber vaimoineen asui. - Mä annan niiden osotteen. - Mutta Tommy kuuluu olevan rikkaan suvun vesa... Ja on ennätetty siepata ihmisiä ennen meidän puuttumistamme asiaan, havaitsimme hetken kuluttua. Rusautin Jaggen inwoodilaisen talon sinisoraiselle pihatielle. Tämä uhkapeliluolistaan kuuluisa Ritter ei anna paljonkaan anteeksi. - Hei, Ethan muisti äkkiä. - Oho oho, sanoin. - Peräti tytär, jonka isäukko jätti lähes perinnöttömäksi. Ainakaan puutarhanhoitajaan heillä ei ollut varaa. Minä ja Phil katsoimme toisiamme. - Puhutaan siitä toiste, sanoin. tumma auto se oli.. - Vaan dumppasivat kaverinsa raadon tien poskeen eli puiston laitaan. - Oliko ruumiilla nimi. Lukaali oli huvilamallinen, mutta parhaat päivänsä nähnyt. - Tytär hölmöili nuoruudessaan ja pilasi suvun maineen. Hän vaikutti järkyttyneeltä. - Tommyn koko nimi. - Queens Bridge Parkin laidalta on löytynyt ruhjoutunut ruumis, Phil kertoi. Jos tämä Tommy syyllistyi yliajoon, joutuu hän siitä totta kai vastuuseen. - Ethan väitti ettei hän tunne Tommya, mutta on nähnyt sen pelaamassa välillä hämärissäkin luolissa. - Siksi sinunkin löytämisesi oli niin hankalaa
- Mutta kuva on minulle tärkeä... kai farkkutakki ja farkut... Phil kysyi ja johdatti tärisevän naisen istumaan tuolille. - En minä tiedä... Nainen yritti esittää sormillaan suurta silmänreikää. Tommy oli juuri harventamassa pensasaitaa... - Mitä minä nyt teen. niillä oli päässä sellaiset... - Kommandopipot. Phil kysyi. vihreä ruutupaita, luulen. Odotimme paikalle kutsutun virkavallan saapumista. Rikospaikkatutkijat puhalsivat mittailemaan tapahtumapaikkaa, jossa Tommy Gerber oli siepattu. - Pensaiden peittämä alue, eräs heistä harmitteli. Jos asunto oli joskus ollut hyvässä kunnossa, se oli nyt kellastunut, ummehtunut ja tupakansavun patinoima. Näin pöydällä olleen hääkuvan, jossa vaalea ja kiharatukkainen Tommy virnisteli vaimonsa vierellä kuin jokin irvokas kerubi. Hänet pakotettiin kyytiin. Tutkailin eteishallissa olleita miesten kenkiä ja Tommyn vaatteita. Tommysta ei oikein ole toimitusjohtajan hommiin... Siirryin olohuoneeseen, jonka sisustus oli vihreää ja keltaista. - Kuulin, kun auto jarrutti lujaa tuohon pihatien eteen, se ääni oli ihan kuin elokuvista ja sitten katsoin ikkunasta... Phil kysyi. - Oliko pakussa mitään tekstiä. - Mennäänpä nyt tapamaan Tommyn isää, Phil sanoi. Philkin pisti panatellaksi. Näin useita täysiä tuhkakuppeja. Minulla ei ole lainkaan tuloja... - Koska vaimo on peeaa, kuulostaa siltä,
13. - Kaksi mustiin pukeutunutta... Nainen pudisteli päätään. Hän nyökkäsi ja minä tökkäsin spaddun huuleen. - Koska se ei ole pihassa. kysyin Lisa Gerberiltä. - Entä sieppaajien ulkonäkö. kysyin. - Saammeko tämän kuvan mukaamme. - Tuo vaimo on varmaankin ainoa silminnäkijä. - Tommyn isä kustansi kaiken... - Heidän on täytynyt tarkkailla taloa pidemmän aikaa, epäilin. - Joo, kai. kysyin. - Ymmärrän. Sen pakettiauton ovi avautui sivulta... Lisa Gerberin ilme muuttui entistäkin surullisemmaksi. Hän pelkäsi sieppausta eikä uskaltanut ajaa sillä... - Tyyliniekka, kuulin Philin mutisevan. - Tommy oli jättänyt sen parkkiin alakaupungille. "Mies ajaa Corvettea ja pukeutuu farkkukankaaseen". - Kyllä... Nainen pudisteli päätään. mutta ei hän sille mitään mahda! - Oletteko saanut viime aikoina outoja puhelinsoittoja. - Missä teidän autonne on. sen keltaisen Corvetten tunnistaa kovin helposti. - Ikävä kyllä joudutte varmasti toistamaan
tarinanne vielä monta kertaa kunhan NYPD:n etsivät saapuvat paikalle, Phil pahoitteli. Tai ehkä sellaiset myssyt mitä alppihiihtäjät käyttää. Kerroimme NYPD:n etsiville saamastamme vinkistä ja siitä, että olimme myöhästyneet vain hetken. Tiesin, mitä esteetikko ja mukamas muodin ja pukeutumisen päälle ymmärtävä Phil mietti. Palasin sisälle. ehdotin. kysyin. - Kuinka niin. Sitten näimme sinertävät vilkkuvalot, jotka heijastuivat ikkunan kaksoislasin kautta. - Millä te elitte. - Hänellä on kai uhkapeliongelma. Josta tulikin mieleeni: - Täällä kai saa polttaa. - Kumman haluatte takaisin, tämän kuvan vai miehenne?
~
- Merkillistä, ettei Tommy yrittänyt kadota maan alle, jos hän tiesi että häntä haetaan juuri tiettyyn kellonaikaan, tuumailin. Phil kysyi. - Mitä Tommylla oli päällään kun hänet vietiin
- Ette vaikuta yllättyneeltä. Phil kysyi. - Minulla ei ole syytä valehdella tai olla valehtelematta. Hän siirtyi työpöytänsä taakse ja katsoi meitä. Eric Gerber kysyi vihaisesti. - Uskotteko saavanne poikanne elossa takaisin. - Minä kuulin tuon ja tämä vielä kostetaan. - Missä välissä minä muutuin syylliseksi... - Olette ilmeisesti saaneet jo viestin kiristäjiltä. - Ettekö tiedä, että Tommy on siepattu. Gerber Building Company sijaitsi itäisellä 25. - Älkää valehdelko. - Ei se mitään, minussakin on vähän ateistin. - Mitähän asia koskee. - Tulimme puhumaan Tommysta, Phil sanoi. Tapansa mukaan Phil leperteli tälle hyvin tuunatulle sihteerityttöselle, hankki tämän luottamuksen ja sai tämän avautumaan. Harmaaohimoinen Eric Gerber otti meidät vastaan. - Kovinkaan moni ei tiedä, kuinka tunnettu olen. Tommy on aina isänsä taskuilla. - Millaista poliisiasiaa. Tunteita siellä ei ainakaan näkynyt. Rahaa kuin rikkaalla rantarosvolla eli ei yhtä paljon mutta samalla tavalla hankittua. kadulla, vastapäätä Metropolitan Life Insurance Buildingsin kolossia. - Ei hän kai niin paha ole. Mies ei vastannut. - Ette niin, mutta mikäli estätte virkavaltaa... Kun astelimme kihon huoneeseen, pilasin Philin mahikset osoittamalla Philiä ja kuiskaamalla tyttöselle: - Varo vähän, tämä mies on tuomittu kolme kertaa kotieläimiin sekaantumisesta. Gerber avasi suunsa ja lausui hitaasti: - En oikein usko... En ole kutsunut teitä tänne. - Osaan peittää tunteeni hyvin. johonkin tai mihinkään. sihteeri kysyi aivan liian suuren työpöytänsä takaa. Ihan äskettäin kuulin, kun isä-Eric karjui Tommylle että hän ei enää sen uhkapelejä kustanna. Tuijotin miestä, jonka otsalta valui muutama hikikarpalo. Olin hetken aikaa mietteliäällä päällä. - Paljonko hänestä pyydetään. Phil mulkaisi minua pahalla katseella. Miehen ilme oli jäyhä ja kasvot sementtiset. Kun esitimme kysymyksiä, mies ei ollut ollenkaan siinä elementissään, jossa hän oli tottunut komentamaan muita. Hän kiemurteli. - En, en todellakaan. Olisiko tullut aikoinaan jörnittyä Dodgen takapenkillä drive-in-elokuvateatterissa, en enää halua muistaa. Etsin miehen silmistä elonmerkkejä. Hymyilin leveästi: - Liittovaltion poliisin asiaa. Kättelimme Eric Gerberiä ja kerroimme edustavamme FBI:tä. - Tommy on moraalisesti selkärangaton yksilö, jonka alulle laittamiseen minä ikävä kyllä
14
osallistuin. - Juu kuulkaa, tyttönen alkoi laverrella. - Hyvin todettu, sanoin. kysyin. kysyin. Phil heitti väliin mutta mies ei hätkähtänyt. Mies korjasi silmälasiensa asentoa ja tutki kädessään ollutta tietokoneprinttiä liian huolettoman oloisesti. että isäukko olisi sopiva kiristyskohde. Eric Gerber oli Delawaresta Nykiin muuttanut rakennusurakoitsija ja kiinteistöpuoskari. - Hyvänen aika, mies sanoi ilmeenkään värähtämättä. kysyin. - Kamalaa. Sihteeri taisi järkyttyä oikeasti. kysäisin. - Se, että teillä ei ole pikkurahan puutetta, on ilmeisesti yleisessä tiedossa. Eric Gerber naurahti. - Ettekö ole väleissä. Hän on osoittanut uskomatonta pätevyyttä ja näyttää saavuttavan voittoja ilman verenvuodatusta". - Gandhi sanoi Hitleristä naiivisti vuonna 1940: "En pidä häntä niin pahana kuin esitetään. - Koska sinulla on tuo kanin moraali, ajattelin toimia omanatuntonasi, virnistelin. Odotimme hetken Eric Gerberin toimiston etuhuoneessa. - En tiedä mitään poikani viimeaikaisista tekemisistä, Eric Gerber sanoi ja olin havaitsevinani solariumrusketuksen läpikin lievän kalpeuden. - Poliisiasiaa, vastasin
- Miten siinä kävi. Hän ei ollut varsinaisesti lihava vaan horisontaalisesti suhteeton. - Aivan totta, Phil sanoi. - Toimittaja siis ruokkii lukijoiden käsityksiä ja nämä ruokkivat toimittajan ajatusmaailmaa. Jätin Jaggen parkkiin siniharmaan Chevrolet Tahoe -maasturin taakse. Luulee tietävänsä kaiken. - Miksi. Phil selasi New York Postia, jonka hän oli napannut matkaansa. Ritterin omistaman ravintolan nimi oli "Dusk/ Dawn" ja sen suuri sali oli toisesta päästä hämyinen, toinen puoli oli taas häikäisevän kirkas ja valoisa. - Sopii tämän ravintolan tilaratkaisuun. Et sitten ole kovin hyvästä perheestä. Kiepautin Jaggen kohti Manhattanin El Barriota joka tunnetaan myös espanjalaisena Harlemina. - Kiitos, Ritter sanoi ja mittaili meitä päästä keinonahkakenkiin. Laajakangaskokoinen Ritter istui baaritiskin ääressä valoisalla puolella. Max Ritter piti haaremiaan ja hoviaan itäisellä 112. siinä kävi ihan hyvin, kakistelin. - Vai niin. kadulla. - Huono kotikasvatus. - Älkää yrittäkö hoitaa tätä omin päin, kehotin. Philin kengät olivat tosin aitoa nahkaa. vikaa, Phil möläytti. Edellinen vaimo kuunteli Beastie Bo15. - Tämä on vain rikostutkintaa, ei tämä ole aivokirurgiaa tai avaruusraketin suunnittelua, Phil sanoi turhan aikaisin. - Tuollainen "hyvä perhe"-kielikuva johtuu siitä, että toimittaja kirjoittaa sitä mitä hänen odotetaan kirjoittavan. - Vaimo valitsee musiikin. Lukijat ostavat lehteä, kuten sinäkin... - Veisittekö roskat mennessänne.
~
Emme vieneet roskia, vaikka poistuimme. Mies nyökkäsi kohti täpötäyttä roskakoria. - Minä kylläkin pöllin tämän Gerberin odotushuoneesta. kysyin. - "Epäilty oli hyvästä perheestä", voi jumalauta. Toimittaja olettaa, että lukijat haluavat tällaista. Mutta siinä olisi voinut käydä huonosti. "Hyvästä
perheestä" mun perseeni! On edelleen ihmisiä, jotka kuvittelee että jokin niin sanottu akateeminen koulutus ja rahakkuus tekevät jonkinlaisen hyvän perheen. Ritterin valkoinen puku ja valkoiset kengät hohtivat varmaan pimeässäkin. Siellä majailee esimerkiksi korealaisia, haitilaisia, kiinalaisia, italialaisia, eteläamerikkalaisia, jemeniläisiä ja Dominikaanisesta Tasavallasta saapuneita maahanmuuttajia suhteellisen sulassa sovussa. Valoisan puolen taustamusiikkina soi nimittäin hiljaisella volyymila Plattersien "Twilight Time". - Mikä on rikos. Hän roskasi putipuhdasta Manhattaniamme heittämällä rutatun lehden avoimesta sivuikkunasta mäelle. - Teille voi käydä kuten kävi eräässä aiemmassa sieppausjutussamme, varoitin. - Että minua ärsyttää tällaiset kielikuvat. - Meillähän on tiedossa kaikki. Periaatteessa El Barrio on nykyään sulatusuuni sulatusuunissa. Toisella puolella salia lauloi etäisesti Beyoncé Knowles. - Mukava kappale, sanoin ravintoloitsijalle. Siksi lehdessä lukee sellaista, jonka oletetaan myyvän. Siepattu, kiristettävä ja sieppaaja. - Painellaan sitten sieppaajan luokse, totesin. Phil syyllistyi rikkeeseen. - No... Max Ritter oli käsittääkseni kaukana latinosta, mutta mikäpä esti häntä pitämästä ravintolaa siellä. - Millaiset. - Menee vaikeaksi. Pedofiileja, raiskaajia, lasten ja eläinten kiduttajia löytyy ihan yhtä lailla rikkaista kuin köyhistä. El Barriossa asuu nykyään siirtolaisia kaikkialta maailmasta. - Murto, raiskaus ja kolmoismurha. - Jos joku heistä vain puhuisi meille, hörähdin
Osoitin sormella hänen housunlahjettaan aivan kengän yläpuolella. kysäisin. ysia. - Haluamme vastauksia, Phil sanoi. - Todistakaa, hän sanoi ja kohotti huulilleen vaaleasta rommista, sokeriliemestä ja sitruunamehusta rakennetun Cuba Libren. - Hiton hauskaa, totesin. Nykyinen haluaa puuttua jo mun bisneksiinkin. Phil kysyi. Menetin hyvän työntekijän. - Eräs asiakkaistanne on ollut Tommy Gerber. Pulleanaamainen mies näytti hapanta naamaa. - Tämä kattaa sekä tämän ravintolan tilat että tämän ukon kämpän. Ja paskansin kenkääni saakka. Sitten ilme virkistyi: - Cotton. - Niitä jotka saivat täältä salmonellan, vai. Yksioikoisen dialogin lisäksi miehen kasvotkin vaikuttivat olevan teflonia, johon edes ilmekään ei tarttunut. - Emme taida ihan heti mennä, sanoin. Joten pitäisitkö vähän pienempää ääntä. - Todistakaa. Menkää nyt jo, G-miehet, minulla on tänään ihan oikeita töitäkin! Ritter sanoi ärtyneesti mutta julma virne kasvoillaan. Ookoo. - Hitto kun pelottaa, Ritter sanoi totisena. Max Ritter oli kuin housut kintussa öljyvarkaista yllätetty presidentti. - Omistatte laittomia peliluolia, keskeytin. - Meidän pitää odottaa erästä paperia. Jerry Cotton. - Johdattakaa minut oikealle sivulle! Tai ainakin samalle sivulle missä te olette! - Tommy Gerber ruttasi autollaan miehenne John Weitzin, Phil sanoi. - Juuri meillähän on oikeus, Dorn keskeytti miehen. - Tässä, erikoisagentti Lewis Dorn sanoi etsintälupaa heilutellen. kysyin viattomasti. Totta, että joku ajoi Johnnyn päältä, mutta en tiedä, kuka. Tässä teille vastauksia. - Minulla on useitakin vihamiehiä. - Jaaha, se autismi vaan syvenee. Eikö se mene millään jakeluun että se lappunen antaa meille oikeuden vaikka repiä täällä lattia auki. Vastaan D niin kuin Dick, kiertoilmaliitännän avulla, maanmittauksessa käytetty määre, eläinplanktonia ja Massachusetts, Ritter jaksoi veistellä. - No minä en tiedä! Ritter pärskähti. Ritter kysyi ja hänen typerä virneensä hävisi kuin hitaasti pyyhkimällä. Näytin virkamerkkiäni. - Keksikää te noihin oikeat kysymykset. Lahje pullotti pienikokoisen kolmikasin nilkkakotelon verran. - Tiedämme jo koko jutun juonen, Phil väitti. Baarimikko juoksi tiskin takaa nostamaan esimiehensä pallin takaisin ylös. - Tietääkö se vaimonne, että olette siepannut Gerberin ja vaaditte hänestä lunnaita. - Tämä on minulle ihan uutta soopaa. - Kertokaa kaikki nyt kun vielä voitte, sanoin kivikasvoisin ilmein. - Mh-häh. Nyt minua sieppaa! Max Ritter nousi palliltaan niin sukkelasti että korkea jakkara kaatui. - Mihin. - Mitä. Me siirryimme tutkimaan ravintolan takahuonetta ja varastotiloja ja Ritter seurasi vieressämme ja kiljui. Tunnenko minä teidät. Sitä edeltävä ei ymmärtänyt musiikin päälle mitään. 16
Taisin juuri laskea alleni. - Onko teillä muuten lupa tuohon. - Ettekö te muka nähneet sitä lupaa. - Haastan koko syndikaattinne oikeuteen ja päädytte siivoojiksi verovirastoon! hän meuhkasi pillastuneena ja heilutti turpeita käsiään ilmassa. Ex-ex-vaimo taas klassista. Eikös sen nimisiä kioskikirjoja... - Kostoksi sieppasitte Gerberin ja vaaditte nyt hänen isältään korvauksia, vai miten sen kauniisti sanoisi. Virkaveljemme saapuivat paikalle ja heillä oli mukanaan juuri allekirjoitettu paperi. - Vastauksia. - Ase on minulla varmuuden vuoksi niin kuin nunnan nännit. - On! mies äityi mölähtämään. Tämän kuultuaan Ritter näytti lääkäriltä joka arvioi syöpäkasvaimen laatua. - Kuinka usein henkeänne uhataan. - Mitä paperia. Varmaan jokin yksityisasia. Poliisihan hänen ruumiinsa löysi. Ritter puuskahti. - Teillä ei ole mitään oikeutta... Niitä tulee väistämättä ravintola-alalla tässä kaupungissa
- Paljonko siitä jätkästä saisi valuuttaa. - Kyllä tämä on oikeusvaltio! rohkenin väittää tutkiessani takahuoneen vessan seiniä salaoven toivossa. Truman ei ollut huomannut, että Honda Accord oli lähdössä liikkeelle kun hän oli varastamassa autosta pölykapseleita. - Uhkailetteko te. Ritter elämöi. Jos minun päähäni alkaa koskea, sinunkin päähäsi sattuu. - Ei sellainenkaan peli käy, etten ole ainakaan kuukauteen päässyt pieksämään ketään virkamerkin turvin! Dorn vastasi Ritterille. Ainoana poikkeuksena olivat kaltoin kohdellut lapset, joista Dorn välitti aidosti. Roinaa riitti, mutta mikään yksityiskohta ei pompannut vieterin lailla esiin. Phil mellasti parhaillaan pienessä varastotilassa, joka oli täynnä päällekkäin pinottuja ravintolatuoleja. Että paljonko siitä äpärästä saa jos löydän sen. Oli tietysti aika toivotonta olettaa, että Ritter säilyttäisi siepattua miestä siellä työpaikallaan, mutta pakkohan meidän oli yrittää. - Miksi me edes enää puhumme tästä asiasta. - Kaikin mahdollisin tavoin, möläytin. Löysimme myös varastotilana toimineen autotallin, mutta sielläkään ei ollut mitään merkillepantavaa. Katkaisin kännykkäyhteyden. - Joten kyllä tämä on oikeusvaltio, nyökkäilin. Hänen jatkuva mutinansa seurasi meitä, kun tutkimme Dusk/Dawnin jokaisen komeron ja kellaritilan. - Ei tässä maassa saa oikeutta, Ritter marisi ja katseli puuhiamme. Tämä vaimensi Ritterin, mutta vain osittain. Kakkosryhmämme, suomalaissukuinen siilitukka Jack Harma, italo-G-mies Steve Dillaggio ja erikoisagentti Zeerokah ilmoittivat Ritterin asunnolta samansuuntaista faktaa: - Ei löytynyt mitään vinkkiä siitä, missä Gerberiä pidetään, G-intiaani Zeery kertoi Ritterin Brooklynin asunnolta. etten saa migreeniä. - Älä nyt, hyvä mies... - Me tapaamme vielä, sanoin Ritterille. - Tuolla kiholla niitä murjuja varmasti riittää, sanoin ja vilkaisin taaksemme. Emme löytäneet jälkeäkään siepatusta miehestä emmekä muutakaan hiileen perustuvaa elämää. Virvoitusjuoma oli joutunut lattialle kun Carson heitti sillä poikaystäväänsä riidan aikana noin kolmekymmentä sekuntia ennen kaatumistaan. Älä enää tuhlaa paukkujasi ja testaa onneasi. - Olen hyvin kaukana hyvästä miehestä, Dorn vastasi. - Älä näyttele, Phil sanoi ravintoloitsijalle. - Eräs philadelphialainen ravintola määrättiin maksamaan lancasterilaiselle Amber Carsonille 113 500 dollaria koska hän oli liukastunut limonadiin ja murskannut häntäluunsa. Vaikka yritimme pitää tätä erikoisagenttia aisoissa miesporukalla, pidätetty ennätti saada vertavuotavan haavan päähänsä eli pidätysraporttimme mukaan hän "löi itse päänsä virka-auton ovenkarmiin". Jätimme vastaamatta. - Sellainen peli ei käy! Lewis Dornin kasvoille syttyi susimainen hymy. Kun poistuimme ravintolasta kadulle, Phil puki ajatuksemme sanoiksi: - Jos Tommy Gerber ei ole jo kuollut, Ritter säilyttää häntä jossakin murjussa. Hän kailotti pinojen keskeltä toista anekdoottia:
- Ja esimerkiksi Los Angelesissa 19-vuotias Carl Truman sai oikeuden päätöksellä 74 000 dollaria ja hänen lääkärikulunsa korvattiin kun Trumanin naapuri peruutti autolla hänen kätensä yli. Vaikka eritoten naiset pitivät hänen georgeclooneymaisesta ulkomuodostaan, Dorn oli totaalimulkku lähestulkoon kaikkia kohtaan. Kun kerran pidätimme lasten ahdistelijan joka ei edes vastustellut, se menikin Dornin pidättelyksi. - Joten älkää edes kuvitelko häipyvänne maisemista. - Bisnekset ei ole sujuneet kovin kaksisesti ja ylimääräinen pätäkkä tulisi tarpeeseen. - Pidättekö minua typeränä. Saapa nähdä, kauanko me muut voimme peitellä Dornin epäammattimaisia otteita. - Hei, Ritter sanoi minulle. Max Ritter tuijotti meitä lasin läpi Dick Cheneyltä varastetulla ilmeellä ja yritti muuttaa meidät suolapatsaiksi.
17
Ajat ovat huonot. - Mikäs on seuraavaksi marssijärjestyksessä, hän mutisi. - Tervetuloa alitajuntaani. Löysin hänet tutusta grilliravintolasta, jossa hän ahtoi suuhunsa pekoniin käärittyjä juustobratwursteja. kysyin. Outo lintu. Vierailin pikaisesti erään tiedonantajan pakeilla Queensissa, jossa päivä oli ryömimässä mailleen ja illan hämäryys sytytteli automaattisesti katuvaloja. - Kysyisit oikeita kysymyksiä. - Ravintolansa kanssa ainakin, El Gordo ähkäisi. - Tästä en ole varma. - Vannoiko Ritter ihan kostoa yliajajalle. - Älä valehtele. - Sama pelimies jonka apurin päältä ajettiin autolla. - Pelkäätkö sitä. - Se tekee kaikkensa ettei poliisia tarvitse kutsua hänen paikkaansa. Havaitsin, että tiedonantajani oli syönyt mokoman kebabin muutamalla haukulla. Hän oli kutsumanimensä veroinen, eli erittäin tukevassa kunnossa oleva hemmo. Jos minä olisin kaksinaamainen, niin käyttäisinkö tätä naamaa. Miten minusta tuntuu siltä, että taidat tietää koko jutusta yhtä paljon kuin sika satelliiteista. - Tai paikkoihinsa. - En suosittele... - Max Ritter. El Gordon planeetalle, hohohoho. - No nyt tiedän. En edes vaikka maksaisit. Hohohoho! Pikkukriminaalien tekosten lisäksi hän tunsi myös rahakkaiden gangstereiden kuviot. Juusto valui pitkin hänen ajamatonta sänkileukaansa. - Nevvy on matkoilla - Matkoilla. - Niin, ne laittomat peliluolat, vasikka sanoi.. - Mussutus kuului ulos saakka, sanoin istuutuessani hänen eteensä. Phil kysyi. Eikö ookin irvokasta, hän virnuili huonoilla hampaillaan. Missä. Täällä syödään, kuule. Mies nauraa hohotti äänekkäästi ja hersyvästi, niin että kolmoisleuka värähteli. Joo, tiedän, El Gordo sanoi ja vinkkasi tarjoilijaa hakemaan tyhjäksi nuollun lautasen. sanoin kysyvästi. Mies siirtyi seuraavaan ruokalajiin, joka hänen eteensä tuotiin. - Minä en pelkää ketään! Mutta siitä tyypistä en tosiaankaan tiedä. Tai kaikkia leukoja pitkin. - Ja nyt ne ovat taatusti itse lopputuotteen kimpussa. Kuule Cotton. - Minä valehtelen aina - nytkin. - Raha pysyy sen hyppysissä kuin kusi nailonsukassa. El Gordo röyhtäisi. - Onko Ritterillä rahavaikeuksia. ~
- Karvakorva Noutaja-Nevillestä ja hänen arkistostaankaan ei ole nyt hyötyä, sanoin kun olimme jälleen toimitalossamme. - Tiedän, se tyyppi jonka rasvaprosentti on meikäläisen lukemissa, El Gordo naurahti niin että rasvaa tihkui hänen t-paidalleen. - Chicagossa. Kyytipojaksi hän pulputti menemään pullollisen Budweiseria. Hän oli lähes sisäsiisti. - Mitä tänään haluat tietää. - Jaa miksi ei. Vihannekset El Gordo siirsi halveksien lautasen reunalle. Vasikka oli nimeltään Miguel Zappala jota kutsuttiin myös nimellä El Gordo. Gottin perheen kirjanpidon vai crackin tämänpäiväiset alehinnat. Tiesitkö, Cotton, että paska on todellisuuden tihentymä. Eivätkä sen peliluolat vedä enää niin kuin ennen. Paidassa oli leveä teksti "Tunne mielesi, rakasta vartaloasi Painonvartijat".
18
- Ritter, siis tämä ravintoloitsija, tarkensin vielä. - Sen tiedän, että Ritter osaa olla niin kultainen kuin ravintoloitsija ja niin kova kuin ravintoloitsija, El Gordo sanoi. Seuraavaksi poistuin Federal Buildingista yksin. Tapaamassa vielä hengittäviä kieltolain aikaisia kamujaan, joiden kanssa ne katkoivat pirtuketjuja. Hän ryhtyi karskiin kebabiin, jonka sisälle oli tungettu pelkkää pekonia ja silavaa
Juopot juovat joka tapauksessa. Ja jos sen ravintola menee konkkaan, ei sitä täällä Nykissä varsinaisesti mikään pidättele. - Tiedämme, tai luulemme siis tietävämme kaiken, sanoin. Eric Gerber on miljonääri, sen voi kuka tahansa lukea lehdistä. - Mikäli rahantulo on varmaa, niin se voi tehdä mitä tahansa. Minä lähdin, kun El Gordon eteen tuotiin samalla lautasella superkokoinen hampurilainen, verinen T-luupihvi, avattu sikanautasäilykepurkki ja kaksi Budweiseria. Narkkarit käyttää aineita joka tapauksessa. - Eli se saattaisi livetä muille maille vierahille. Highin työhuoneessa sikarikerroksessa. - Jos FBI tietää niiden sijainnit, tuskin tekään haluatte niitä suljettavan, vai kuinka. Ojensin hänelle muutaman setelin tiedoista, joista en kostunut mitään. - Voisiko Max Ritter syyllistyä sieppaukseen. Jos ratsaatte sellaisen pelipaikan, se menee kiinni ja uusi avautuu välittömästi jossakin vieläkin hämärämmässä loukossa. Kun kahvin kyytipojaksi sai myös Helenin hyväntuulisen hymyn, se oli päivän kohokohta. Huorat huoraavat joka tapauksessa. - Ja syöpöt syövät, totesin kauhistuneena, kun näin että El Gordolle tuotiin lisää purtavaa. Kadulla oli tulla samanlaiset yrjöt kuin en-
tisellä Ethanilla, mutta sain pidäteltyä miten kuten.
~
Vierailin tarkastaja John D. - Meillä ei täten ole mitään kouriintuntuvaa, hän mietti ääneen. Tiedätte mitä paikkaa kytätä kun täytyy pidättää joku peluri hänen kotimatkallaan. Tarjoilija käväisi taas pöydässä. Minulle tuli vähän huono olo ja siristelin silmiäni, kun mies iski taas hampaansa patonkiin, joka hupeni puolella. - Tarpeellista kuin paavin pallit ja isoäidin kännykkä, totesin sarkastisesti. - Kyllä, kyllä se saattaa olla niin epätoivoinen, El Gordo sanoi pyyhkien turpeilla huulillaan roikkuvaa jauhelihaa. - Niin. Ja yksi paprikasuikale, jonka mies sijoitti siististi pöydälle. Tilanteen herroja. High oli mietteliäs ja naputteli tarkkaan teroitetulla lyijykynällä lähtevän postin muovilootaa. Nyt El Gordo alkoi mussuttaa miehekkäästi patonkia, jonka päällä oli pelkästään raakaa jauhelihaa. El Gordo röyhtäisi ja nauraa hohotti. - Painostakaa vielä tätä isäukkoa, High sanoi. Annoin Highille eräänlaisen väliaikaraportin eli tilannetiedotuksen. En vastannut. - Jos tiedätte, missä pelipaikat ovat, olette tilanteen tasalla. No, nyt sait tarpeellista tietoa. - Tasan varmasti. - Jos on mahdollisuus hankkia Tommyn avulla helppoa rahaa, kukapa ei tekisi niin. - Muista, Jerry, että herra Gerber ei voi pimittää tuollaista tietoa koko perheeltä.
~
- Sinähän olet aikaisin ylhäällä, Phil sanoi astuessaan seuraavana aamuna työhuoneeseemme. - Olettaen, että olen edes nukkunut, sanoin. - Tommyn tappaminen ei kuulosta järkevältä, sanoin. Jolloin teillä tuhrantuu vain aikaa sen uuden kivenkolon etsintään. Uhkapelurit pelaavat joka tapauksessa. - Etenkin kun kyseessä on paikalta paennut yliajaja.
19. - Mutta kukaan ei puhu eikä pukahda. - Tuskin yhden uhkapelurin katoaminen sinulta yöunia vie, Phil Decker veikkasi. Kädessäni oli Highin ikinuoren sihteeri Helenin keittämä kupillinen kunnon kahvia, joka päihitti mennen tullen automaattimme sumpin. - En usko, että sieppaajat olisivat jättäneet käyttämättä kiristysmahdollisuuden
- Meillä on aikaa enää kaksi tuntia. - Voi pyhä jysäys, tuskailin minäkin. Steve huokaisi. Juuri kun lopettelin gourmetlounastani, Phil tuli ilmoittamaan, että kaikki alkaa olla valmista. - Hyvä että ennätettiin paikalle, pähkäilin. - Minulla on sellainen tunne ettei tässä käy hyvin. Minä valvon lakia! Olen FBI:n erikoisagentti! Sitten hän kuunteli epämääräistä papatusta ja huokaili. Nyt luulin, että homma olisi pian bueno. - Hän saapuu paikalle omalla autollaan suoraan pankista. - En todellakaan, hän puhisi. Minä ja Phil istuimme pakettiautossa johon oli vedetty siivousfirman teipit. - Ihmeellisiä sen nuorukaisen mieliteot, sanoin ja huuhdoin natriumglutamaatin maun pois jollakin automaatin sylkäisemällä megasokerisella virvoitusjuomalla, joka syövytti hampaat matkalla vatsalaukkuun. - Ongelmia, vai. - Jack Harma ja Steve Dillaggio ovat nyt naamioijan luona. - Minä menen nyt laittautumaan valmiiksi sitä kyttäyskeikkaa varten. Voi pyhä jysäys! - Aiotko mennä väliin. - Kaiken pitäisi olla kunnossa. - Ehkä se on taas syönyt joitakin sekavuussieniä. Vilkaisin jäljitelmä-Rolexiani. Steve huusi puhelimeen. Kello oli 14.56. Steve vaikeroi. Vain korvanappi erotti hänet muista kadulla asuvista. Tarkkailimme tilannetta ja odotimme. Entä Eric Gerber. Hän poistui päästellen italialaisia manauksia. Lähikortteleissa oli parikin autollista G-miehiä valmiina seuraamaan henkilöä, joka hakisi rahat. Olimme Newarkissa ja olimme asemissa. - Testasin juuri radiolaitteet, virkaveli jatkoi. - Minä en kovistele ketään! En, vaikka joku myy leipomotuotteita alihintaan ja vie kadun muilta leipomoilta leivän suusta! Niin niin, oli ihan harkittu sanavalinta! Usko jo, en ole mafiamiehiä! Steve naksautti puhelimen kiinni ja hetken aikaa näytti siltä että hän paiskaa koko toosan seinään. Seurantalaitetta emme olleet uskaltaneet salkkuun laittaa, koska se oli myös Eric Gerberin toive. Jack haluaa välttämättä kadunkulmaan asunnottomaksi. - Enoni on leipuri, joka haluaa, että menisin uhkailemaan toista leipuria jotta tämä ei myisi Little Italyn väelle tuotteitaan liian halvalla. Onko sitä Newark Avenuen ja Groven kulmaa tarkastettu laisinkaan. On inhottavaa olla oikeassa.
~
Luulosairaus on ainoa sairaus, jota minulla ei ole. Jälleen hän joutui kuuntelemaan ääntä, jonka minäkin kuulin epämääräisenä italialaisena staccatona. - Minä en lähde kovistelemaan mitään kilpailevaa leipuria, onko selvä. Samalla hän sipaisi langanpätkän Armani-pukunsa rintamukselta ja pyyhkäisi öljyttyjä hiuksiaan. - Pelaako tekniikka. - Ei vaan ehditty hankkia edes kunnon pohjapiirustuksia lähitaloista, Phil manaili. kysyin kun hain auto22
maatista sumppia. - Ei ole ollut aikaa, Phil tuskaili. Maistoin kahvia ja totesin: - Kylmä kahvi kaunistaa mutta vatsa ei kestä sitä mitä naama vaatisi. Hän suostui siihen, että meillä on radioyhteys häneenkin. G-mies Jack Harma piti majaansa kadulla kodittomaksi maskeerattuna. Kello oli viisitoista vailla kolme, kun Eric Gerber työnsi salkun roskalaatikkoon ja jatkoi matkaa kadun toiselle puolelle. - Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää. sanoin ja katsoin häntä kysyvästi. Homma meni vähän liian tiukaksi. Steve Dillaggio myi nakkeja ja hodareita kojussaan. Paino sanalla pitäisi, kuten aina. Liikkuuko siellä paljon väkeä
kadun vastakkaisella puolella. - Sympatiamme ovat puolellasi, Phil sanoi. Kello oli 15.25 eikä kukaan lähestynyt roskista. Valeasut olivat kuluneita ja mielikuvituksettomia, mutta ei sille kadulle voinut oikein sirkustelttakaan pystyttää. - Miten olisi jos pantaisiin töissä esille kiroiluastia. - Laskelmat eivät valehtele mutta valehtelijat laskelmoivat, Lewis Dorn totesi. - Jumalauta, mutta siihen palaa v-usti rahaa, Dorn puhui mikrofoniinsa. - Koko kiroilun tarkoitus on, että se on sopimatonta, Steve muistutti. Iltapäivän ruuhka alkoi kasautua Newark Avenuelle, kun aikaisin töistä livenneet luikertelivat kotiin. Ohikulkijat luulivat hänen tietenkin juttelevan itsekseen. Meillä oli jatkuva radioyhteys kaikkiin. Cazzo merda! Minchia! - Meni ihan sisiliaksi. - Ei mainittavia mediatapahtumia, Jack vastasi itsekseen juttelevan spurgun ominaisuudessa. Jokaisesta työaikana lausutusta kirosanasta joutuisi laittamaan kippoon
vaikka dollarin. helvettiin koko suku. Mikäs Steveä riivaa. On niin jumalattoman kylmä että kusikin jäätyy kaarelle. kysyin muulta ryhmältä jotakin kysyäkseni. yhden enon vuoksi... Kyttäyskeikkamme oli täten mennyt silkaksi paskanjauhannaksi. Kuulimme kaiuttimen kautta Steven mutisevan itsekseen: - Vai vielä leipuria kovistelemaan... Eric Gerber käveli roskiksen luo maansa myyneen näköisenä. - Saatanan kova juttu, Phil tokaisi myös. Phil kysyi ohi mikrofonin. - Kävikö niin, ettei kukaan tule hakeman kahta milliä. Lewis Dorn istui "arvolleen sopivasti" kahvilassa melkein korttelin päässä. Sama kai se on missä sen kyttäämisen suorittaa. Kiroilurahoilla voisi kustantaa jotakin hauskaa koko porukalle. - Tuli mieleen tästä minun kerjuumukistani, Jack puhui. - Tuo selittääkin kaiken. Minä olisin aika huono jonglööri. Nyt hän näytti todellakin
23. - Ennemmin minäkin piirittäisin vaikka kulttia Teksasissa, virkaveli tuumaili. - Olisi sitä kai parempaakin tekemistä kuin tappaa aikaa täällä, huokailin. - Kuulin muuten kun ohikulkijat sanoivat että olen apaattinen, mutta en minä välitä. Oli mennyt melkein puoli tuntia eikä mitään ollut tapahtunut. - Sukurasitteet ja alihintaan myyvä leipuri, vastasin. - Täällä olen hyödyttömänä kuin tuulilasin pyyhkijä hanhen perseessä, Lewis Dorn, tämä absoluuttisen ristiriitainen erikoisagentti joka pakenee kaikkia diagnooseja, sanoi. Erikoisagentti Jack Harmalla oli kuningasajatus, jonka hän esitti meille radioteitse. - Nada, ei mitään, Steve Dillaggio marisi nakkikojunsa takaa. Tarkkailimme vaivaista roskista kuin pappi bordellia. Kun puolitoista tuntia oli vierähtänyt, päätimme panna pisteen väijyllemme. - Älkää kiroilko, Steve sanoi muka vakavasti. ähkäisin mikrofoniin. Ilmoitimme toisessa autossa istuneelle Eric Gerberille, ettei kukaan ollut käynyt roskiksen luona ja hän päätti palata hakemaan salkun. - Kiroilukuppi. - En muuten osaa antaa ihmisille rahasta takaisin. 15.45 ja edelleen oli hiljaista. - Mikä. 15.12. - Näkyykö mitään. - Olen kyllästynyt kuin pasifistin pistooli, tuskailin. Roskis tosin oli kahden miljoonan dollarin arvoinen. - Minä kiroilen silloin kun se on sopivaa, mutisin. - Elämässä tärkeimpiä tekemisiä ovat television tuijotus ja naapurien vakoilu, Phil tuumaili. - Helvetin hieno ajatus, sanoin mikrofoniin. Jack Harma valitteli kuulokkeisiimme risaisissa vetimissään: - Aloha, sanoi havaijilainen. - Erehtyminen on inhimillistä, toisten syyttely on politiikkaa, kuulin nakkikauppias Steve Dillaggion mutisevan. kysyin
24
25
- Tiedetään, entä sitten. Joe päivysti Lisa Gerberin kotona. - Eikö vieläkään mitään Tommy Gerberistä. - Minusta ei tosiaan taida tulla osastomme Kuukauden työntekijää, harmittelin. - Hodari kaikilla mausteilla, sanoin Stevelle. - Ei se ole täällä! Gerber parahti. - No mitä. - Rahat meni mutta ketutus jäi, Eric Gerber mutisi istuessaan katukiveyksellä. Pakusta ei ole löytynyt jälkeäkään. Silloin näimme, mitä roskiksen alla oli. Emme löytäneet mitään jarrutusjälkiä, tutkija kertoi. Kimppakyytejä harrastavat saavat usein vapautuksen tietulleista, totesin. Hän oli parhaillaan sulkemassa kojua ja panemassa pillejä eli radiolaitettaan pussiin. - Voi peijakkaan jehna jumprahuiti, totesin. Kännykkäni soi ja vastasin mausteita pursuava hot dog toisessa kädessäni. - Minulla on nälkä, sanoin kun suljin puhelimen. - "Kuukauden työntekijä" tarkoittaakin sitä että on yhtä aikaa superhyvä voittaja ja aivan tajuton luuseri, Phil sanoi. kysyin kännykältäni. - Mentiin vanhanaikaiseen, raivosin ja olin heittää virka-aseenikin viemäriin.
~
Aivot ovat elin, joka toimii oman mielensä mukaan, aivoittelin. - Sen kun otatte itse, tämä jätkä ei myy enää ikinä yhtään makkaraa missään peitetehtävissä! Poltimme sormemme kun väsäsimme itsellemme hot dogit. - Katkaisuhoidosta soittivat ja kysyivät, haluaako Decker varata ajan jo valmiiksi ennen tilipäivää. Ainoa selitys on se, että paku on ajettu jonnekin läheiselle pihalle ja matkaa on jatkettu toisella autolla. - Ei voi kuin odotella. - Juuri tällaisen vuoksi olisi pitänyt olla enemmän aikaa tutustua seutuun! kiroilin itseäni ja typeryyttäni. Phil kysyi kun lopetin puhelun. - Mulle myös, Phil sanoi. Hän työnsi kätensä roskikseen ja penkoi sitä. Menimme sinapintahrimaan esiliinaan pukeutuneen erikoisagentti Steve Dillaggion luokse. Luonnollisesti sotkin kravattini ketsuppiin ja Phil nauroi tälle makeasti. - Tuossahan on snagari, Phil totesi pokkana. surevan poikaansa ja ikävöivän tätä. Jaloittelimme takaisin isä-Gerberin luokse.. - Ihme homma. - Ei mitään, kuulin G-mies Joe Brandenburgin äänen. - Voi jumalauta, Steve sanoi ja avasi vielä kannen höyryävään makkarasammioon. - Tietulli... - Vaikka vaimo kertoi kuulleensa lujan jarru26
tuksen, tuumiskelin. Heti kun katkaisin yhteyden, nokialaiseni soitti jälleen pimpelipompelia. - Älkää nyt viitsikö, hän puuskahti. Siinä lähistöllä on tietulli... - Heko heko, Phil sanoi. - Ihan yhteinen moka tämä oli, Phil sanoi. Avoin viemärin kansi. Potkaisin roskiksen kumoon ja havaitsin, että roskapöntön pohja puuttui, mutta sen sisälle oli tungettu paljon sanomalehtipaperia pehmusteeksi. Siinähän seisoimme tumput suorina kuin risulautta avomerellä. Juoksin lähemmäs. - Vaikka tuskinpa se mikään makuelämys on... Minua otti pattiin. - Tunsin erään motivoituneen tavaratalon vaateosaston kauppiaan joka kuskasi mukanaan kolmea mallinukkea. Mutta nyt järki seisoi kuin kikkeli häissä. Tekniikan ihmiset kertoivat jatkavansa tätä tutkintalinjaa. - Sen luona on valvontakamera, mutta nauhoilla ei ole jälkeäkään pakettiautosta. - Muistan, niin onkin, sanoin. - Sanoo mies jolla on nimikkohuone Betty Ford -klinikalla. Soitto tuli rikospaikkatutkijoilta, jotka olivat tutkineet Tommy Gerberin sieppauspaikan asunnon ulkopuolella. - Ja toinen juttu. Tämä vapaamatkustaja yritti päästä niiden avulla vähällä
- Näkikö muka. mietin ääneen. kysyin. Viemäristä kohosi Kaupunginpoliisin konstan pää. Oma poika taisi lavastaa sieppauksensa ja nyysi isäukolta kaksi milliä! Vähemmästäkin on
jälkikasvua tukistettu. Kerroin Eric Gerberille juuri saamani tiedon: - Ritteriä ja hänen miehiään on tarkkailtu koko tämän ajan. - Se lähti käymään kioskilla... - Puoli tuntia sitten, Joe vastasi. - Ankka, jolta on poistettu otsalohko, pystyisi huijaamaan meitä, minä väitin.
~
Kuuntelin puhelimen välityksellä Joen puuhastelua. - Hommatkaa minun rahani takaisin, Gerber sihisi meille. - En tosiaankaan löydä mitään aikataulua, jossa pakoon käytettävä bussivuoro olisi ympyröity punakynällä. - Se Ritter on varmasti palkannut jonkun hakemaan rahat, Eric sanoi surullisena. Vaimo tuskin palaa enää takaisin, sanoin. Ikävä kyllä. Sitten koko vartalo könysi asfaltin pinnalle. - Olisiko sieppaaja pöllinyt uhrinsa esineistöä ja kantaisi sitä mukanaan. Eric Gerber näytti oivaltavan jotakin. Sitten saatoimmekin vain pyöritellä peukaloita Federal Buildingissa ja katsella ikkunasta kaupungin hyörinää. - Nyt minä ymmärrän koko jutun. - Se saatanan nulikka! hän kirosi ja löi nyrkillä kämmeneensä. - Lisakin on häipynyt. Phil ryhtyi täyttämään
27. - Sitä merkkiä Tommy polttaa. Erikoisagentit Zeerokah ja June Clarke kyttäsivät parhaillaan kyseistä gangsterisakkia. - Se ajoi tämän Max Ritterin apurin yli, Eric Gerber murisi. - Ei, Joe Brandenburg sanoi Gerberien asuntoa penkoessaan. - Mutta miten he saattoivat olla varmoja, että löytäisimme sen. Oliko Tommy viemärissä heidän suojakilpenään. Minun rahoillani! - Mutta vaimo näki Tommyn sieppauksen, Phil sanoi. - Enkä näe Tommya enää koskaan. - Se siitä ja sen kestävyydestä, murahdin Philille ja Eric Gerberille. - Tämä on pudonnut vahingossa, Phil sanoi tutkiessaan askiin syntynyttä lommoa. Se on riskipeliä, kun tähän on kaiverrettu nimikin. Ymmärsimme saman minkä isä-Gerber oli tajunnut. Kuulin isä-Gerberin mutisevan: - Ellei... - Jättivätkö ne tuon osoittaakseen, että Tommy Gerber on yhä heillä. Kyseessä oli metallinen savukeaski, jonka Eric Gerber tunnisti välittömästi. - Katsotaan mitä voidaan tehdä, sanoin ja sytytin savukkeen ruokasavuiksi äskeisen maittavan lounaan päälle. - Hittolainen, Gerber urahti. - Onko Lisa Gerber edelleen siellä. Phil oletti. - Muistan tuon askin, Eric Gerber sanoi. - Viemäristä löytyi tällainen, NYPD:n sinitakki esitteli meille löydöstään. - Annoin sen Tommylle kun hän täytti kaksikymmentäviisi... Askin sisällä oli vielä muutama Camel. - Miksi Tommy olisi ollut täällä sieppaajien mukana... Ja tässä on kiitos! Vilkaisin Philiä irvistelen ja hän irvisteli takaisin. - Selvitetään ensin tosiasiat, aletaan sitten vasta vääristellä niitä. - Juttu alkoi etsintäkuulutuksesta ja nyt pitää laittaa uusi haku päälle, naurahdin. Kukaan heistä ei ole poistunut klubiltaan. - Pelkäsi kostoa. - Hetkinen, sanoin. - Taisivat huijata meitä. - Meidän täytyy nyt jahkailla siihen saakka kunnes karkureista saadaan jonkinasteinen näköhavainto. - Milloin. Minä sanoin sille etten enää kustanna sen pelaamisia... Ja tiesi, että on paras häipyä maisemista. kysyin ja pikavalitsin nopeasti Joe Brandenburgin numeron. Tommy ja Lisa Gerber olivat karkuteillä kahden miljoonan dollarin rahasalkun kanssa. - Tuohan kuuluu Tommylle..
Nousimme autosta ja esittäydyimme. Phil sujautti magneettivilkun katolle ja Jagge raivasi muut kulkijat tieltään. Manhattanilta pääsee JFK:n lentokentälle kymmenessä minuutissa helikopterilla, mutta sellaista emme sillä hetkellä saaneet käyttöömme. - Mietin vasta siinä vaiheessa kun makaan raajarikkona veneen alla ja peittona on New York Times ja hämmästelen, mistä saisin taas pakkasnestettä. - Riippuu siitä, mitä paskaa tarkoitat. - Sanoo mies, joka pakotettiin kerran punnertamaan kakkakikkareen päällä, naurahdin. Pariskunta on nähty matkaavan Tommy Gerberin Corvettella kohti JFK:n lentokenttää. - No vaikka takaa-ajoja, pidätyksiä, tappelunnujakoita... Paperitöitä vai luentoja auditoriossa aiheesta "kuinka virkamies voi säästää osavaltion varoja työajan ulkopuolella"... Meillä oli kiire kuin mummolla bussiin. - Optimisti, haukuin häntä. Eivät ne kentältä mihinkään pääse ainakaan omilla papereillaan ja nimillään, sanoin kun kiinnitin kainalokotelon valjaat ja kiskoin pikkutakin niskaan. Shellbankin patoaltaan toisella puolella näimme taivaanrannassa John F. - Ja onnistut yleensä aina hyppäämään kiihdyttävän pakoauton konepellille, lisäksi juot usein ja siinä määrin että olet pian teholla... kysäisin Phililtä. Mikä pistää ihmisen kokeilemaan tuolla tavalla rajojaan. - Tuleeko sinulle koskaan sellainen tunne että "alan olla liian vanha tähän paskaan". - Tämä on helppo kuin kahden palan palapeli. Kuulimme tarkemman osoitteen ja painoin Jaggeni nastan lautaan. - Tunsin muinoin sen tyyppisen tyypin joka kokosi kuusituhatta palasta käsittävän palapelin. Kennedy International Airportille laskeutuvia koneita.. Niin, ja vielä hiuslisäke
28
tietysti. - Ei kuulosta kovin seestyneeltä, hörähdin. - Niillähän on haku päällä. Murhasimme aikaa aina siihen saakka kunnes keskuksemme seksikkään käheä-ääninen Myrna ilmoitti meille: - Saimme varman havainnon. Minä ja Phil lähdimme matkaan Jaggella ja toivoin, ettemme juuttuisi mihinkään ruuhkaan. - Heh heh. Ohitimme Ozone Parkin lähiöalueen ja Aqueduct Race Trackin. onko sinulla muuten yhtään itsesuojeluvaistoa. Vähäinenkin vihreys jäi taaksemme ja sitten näimme jo poliisiauton, jonka ulkopuolella sinitakki raapi päätään. ristikkoa innolla. Emme juuttuneet ja Eastern Parkway imaisi Jaggeni kohti itää. Punainen paholaiseni suhisi kohti Shellbank Basinin eteläistä rantaa, jossa varastorakennukset sijaitsivat. - Kuinka niin. - Joo, jossakin tuolla ne nyt pakoilee ja palloilee, poliisimies kertoi ja osoitti varastorakennusten sokkeloa. - Jos alkaa olo tuntua liian vanhalta, silloin pitää hankkia rakastajatar ja moottoripyörä, Phil sanoi epäröimättä. - Täytät ristikkoa kuulakärkikynällä. - Niinhän kaikki tekee kun tulee liian vanha olo. - Minä sanoin vanha olo, ei seesteinen, Phil hönkäisi ja jatkoi syvällistelyä. Kun oikaisin Liberty Avenuelle, saimme kuulla radioteitse, kuinka muuan poliisiauto yritti pysäyttää Corvetten Ozone Parkin kohdalla. Yritykseksi jäi, sillä konsta ilmoitti: - Se kaara sukelsi varastoalueelle melkein Howard Beachin rannassa, patoaltaan luona. JFK:n kenttä on yhteydessä myös New Yorkin maanalaiseen AirTrainin avulla, mutta pakeneva kaksikkomme oli päättänyt livetä kentälle omalla autollaan. Pääsimme itäsuuntaan melko sujuvasti Eastern Parkwayta pitkin. Kun ei edes ole rahkeita sellaiseen. - On minua kerran roikotettukin helikopterissa olleesta vaijerista pää alaspäin, muistutin. - Sinä olet muutamankin kerran loikannut roikkumaan rosvohelikopterin laskutelineestä... Kun viimeinenkin pala oli paikoillaan, hän huomasi että palapelissä luki isoin kirjaimin "Hanki elämä"
- Täydellinen ihminen, väitin. Näytin heille virkamerkkiäni. - Häipykää täältä, komensin heitä armeijamaiseen sävyyn. Riitelyä ja musiikkia. - Kukas se sinä olet. Matkustajaliikenteen lisäksi JFK:n kautta kulkee kaksikymmentäyksi prosenttia koko USA:n kansainvälisestä rahdista. - Me ei tollasta setää totella. JFK:n lentokentän terminaalien remontit tuskin ovat sen hektistä liikennettä vähentäneet. - Menkää viemään opettajalle omena, Phil ehdotti. Emme tietenkään olleet varmoja, olivatko alueen muut portit auki. Lentokentän neljälle toisiaan halkovalle kiitoradalle laskeuduttiin melkein jokaisesta ilmansuunnasta. Löysitkö muropakkauksesta. Jaaha. Tiedustelin virka-apua keskukseltamme ja saimme kuulla, että useampikin erikoisagentti oli jo matkalla paikalle. - Juuri nyt teidän kannattaa poistua näiltä kulmilta toistaiseksi, sanoin nuorisolle tiukasti. sama lapsi sanoi uhittelevaan sävyyn. Phil velmuili. Olen siis täydellinen. - Minä en ole kukaan ja kukaan ei ole täydellinen. - Tää on meidän aluetta. Taivaanranta helotti punaisena ja kuulimme vähän väliä nousevien ja laskeutuvien lentokoneiden ääniä. - Sekaisin marista, vai. Eräs heistä heilui CD-soittimensa kanssa
kuin heinämies toukotöissä ja poltteli imeläntuoksuista sätkää. - Poski asfaltti-ihottumassa, kiva, murisin kohottautuessani ylös. - Sitä ollaan koomikoita. toinen kimeä ääni kysyi meiltä. Mutta kaikkeenhan tottuu, sillä seipään päässä istumisessakin se ensimmäinen vuosi on se pahin. JFK:n lentokenttä on USA:n vilkkain ja se piti Queensin lähiasukkaat hereillä yötä päivää. - Oho, mitä löysit. Pyyhin poskeani, johon sattui lujasti. Kyseessä olivatkin vain paikalliset jenginuoret, jotka kinastelivat keskenään. Ainakin yksi heistä näytti olevan tyttö, niin ainakin luulen tai mitä minä nyt niiden lävistysten läpi erotin. Astuimme esiin. Tämä joukkio olisi saatava pois vaaralliselta alueelta. kysyin. - Lyödäänkö pitkää vetoa, kakkiaiset, että olette hetken kuluttua sellissä jos ette häivy täältä alta aikayksikön. - Täällä voi vielä tulla kuumat paikat. Kyseessä olikin vain jossakin etäällä kulkeneen auton pakoputki. Emme vielä kiskoneet aseitamme esille. Kuusi pipopäätä, joilla kaikilla oli kämmenselässä tatuointi. Kuulin uusia ääniä seuraavan kulman takaa. Joskus on pakko puhua epäcottonmaisesti kun lopputulos pyhittää kaiken vai miten se meni. Kuten myös NYPD:n väki. - Ootko vetäny hippaheinää vai kristallimetaa. Nämä sumeat yksilöt kiinnittivät huomionsa meihin ja ottivat Music Televisionista opitut ylpeät haara-asennot. - Minne me mentäs. - Sopii. Minä ja Phil lähdimme jaloittelemaan ja etenemään pitkin varastoalueen verkkoaidattua laitaa. Kuulin lujan paukahduksen ja olin maastoutunut sekunnissa. - Varsinainen labyrintti, totesin kun astelimme varastohallien asfaltoituun sokkeloon. - Lyödäänkö vetoa, että pystyn lopettamaan vedonlyönnin. - En minä ole eksyksissä, en vain tiedä, missä minä olen, Phil viisasteli. Ystävällistä puhettahan nämä eivät ymmärtäisi. Sedät on nyt väärillä kulmilla, meitä lähinnä seissyt poikanen esitteli älykkyysosamääräänsä. - Jääkää pitämään vahtia, sanoin Kaupunginpoliisin miehelle, joka olikin jo oikeaoppisesti sulkenut autollaan sen alueelle johtavan reitin. Sen nähtyään CD-soitinta kantanut tumppasi äkkiä sätkänsä kengällään. - Jaa kuinka niin. eräs jengiläisistä julisti.
29. Phil kysyi tältä tulevaisuuden toivolta. - Hieno laatta
- Kuuntelee varmaan Willie Nelsonia, kuulin vielä yhden äänen. - Ja totuin jo siellä ampumaan variksenpelättimiä paskaksi, valehtelin lökäpöksyille. Kolmas Ritterin apuri oli teryleenipelle, joka oli pukeutunut minuakin huonommin. - Vaikka ettehän te oikeustoimikelpoisia ole. Poistukaa paikalta, niin ette joudu pidätetyksi, sanoin huokaisten. Kaukana horisontissa näin muutaman laivan hahmon. - Älä itke, ruma lapsi, huomenna mennään naamarikauppaan, möläytin. - Kuuntelivat meitä laittomasti ja saivat selville, missä pariskunta haahuilee, Phil oivalsi. - Pistit paskapää sieppauksen minun piikkiini, joten nyt minä haluan ne rahat! - Meinaat että kun kerran syytetään, syytetään. Tytön silmät olivat väriltään kuin jarruvalot. Tämä on Max Ritterin maasturi, hönkäisin Philille. Jälleen jokin lentokone laskeutui. porukan ainoa tyttö kitisi ja narisi. ja näin sinne tänne hyppelehtiviä miehiä. - Suututit jenginuoret, Phil sanoi. - Tämä oli parkkeerattu Dusk/Dawn-ravintolan ulkopuolelle! Kuikuilimme auton sisään. - Chevrolet Tahoe. - Huijui, sanoin ja minä ja Phil jatkoimme matkaa varastohallien labyrinttiin. Nuoret pojat ja nuori tyttö lähtivät pikkuhiljaa poistumaan ja loivat meihin vihamielisiä silmäyksiä. Virka-aseemme olivat esillä sukkelasti.
~
Seuraavan kulman takana oli myös Corvette... Saavuimme lähemmäs. - Niinku me ollaan niin nuoria. - Me nähdään vielä, kuulin kimityksen. Maisema oli ihmisistä autio kuin hylätyssä villin lännen aavekaupungissa. Sisältä kuulin kaiketi Tommy Gerberin äänen: - Häivy, Ritter! On mullakin ase! Ulkopuolella Ritterin miehet piirittivät Gerberin pariskuntaa. Näin auton, joka ei ollut Corvette... - Minusta tuo Kanye West jota kuuntelette, ei ole kovin katu-uskottava, ilmaisin asiantuntemustani. Varastojen lisäksi siellä täällä oli kontteja ja liikuteltavia parakkeja. - Miks meidät pidätettäs. Emme käyttäneet samaa kirpputoria. - Tommy, tule ulos, kuulin Ritterin äänen kailottavan puulaatikoiden pinon takaa. Emme täten nähneet, että jenginuoret suuntasivatkin erääseen hylättyyn varastoon, jossa he muutenkin viettivät aikaansa... Maasturissa oli tyylikästä peruskauraa: mäntyraikaste, tarjouskorista kähmityt karvanopat, sivuikkunassa imukupein varustettu Karvis-nukke ja etupenkillä poliisiradio. Muistan rekkarin... - Vaan niin typeriä. - Ei, vastasin. - Kyllä pelottaa, sanoin ja suustani pääsi ruma sana. Kun sen kumu oli laantunut, kuulimme uusia ääniä, jotka kaikuivat rakennusten seinistä toisiin. Ristiverisellä nahkatakkityypillä oli kädessään Benelli-pistooli. Sen siniharmaan maasturin olin nähnyt ennenkin. Kalju ja viiksekäs maiharimies piteli revolveria. - Koska meillä on täällä töitä. - Saattaa se ampuakin, jos ette häivy, Phil puuttui keskusteluun ja osoitti minua peukalollaan. - Sinulla on jotakin mikä kuuluu minulle! - Mitä niin. Hänellä oli myös jokin aseentapainen. - Aiotko ampuu meidät. - Mitenkähän tämän kauniisti sanoisi moisille pelleile. Voidaan laittaa teidät säilöön siksi aikaa että se äänenmurros on ohi, eihän tuota kimitystä kuuntele pirukaan, veistelin. - Se on Connecticutista... Erään varastohallin pariovet olivat auki. Tuuli heilutteli rantaan
30
rakennettua purjekankaista taideteosta. Vain tuulen mukana kulkevat takiaispallot puuttuivat. - Ennemminkin latu-uskottava. Askelsimme eteenpäin kovassa ja viileässä viimassa. Kannattaisikohan teidän mennä takaisin sen kiven alle, josta olette esiin ryömineet. - V-un liimanhaistelijat
- Näin on nännit ja muut näppäimet! FBI penkoi minun ravintolani ja minun kotini. Kuteja pumpattiin suuntaamme tasaiseen tahtiin ja havaitsin, ettei tulisuojamme ollut mikään kaksinen.
- Näemmä kahden miljoonan vuoksi kannattaa jo ampua FBI:n agenttejakin, pähisin. Oliko meistä mitään hyötyä tälle pakoilevalle pariskunnalle. Tein pikavilkaisun ampujien suuntaan mutta nyt koko konkkaronkka oli maastoutunut sen verran ovelasti, etten nähnyt mistä suunnista meitä ammuttiin. Uusia luoteja napsahteli ympärillemme emmekä päässeet liikahtamaankaan paikaltamme. - Eikö teidän pitäisi olla ahertamassa läksyjä. Nyt heidän perässään oli oikeasti Ritterin kopla! Oli tehtävä jotakin ennen kuin Tommy ja Lisa pääsisivät hengistään. Minä haluan siitä korvauksen ja haluan sen heti! Kuulin myös Lisa Gerberin huutavan sisältä hallista: - Menkää pois! Meillä oli äsken vielä kaikki ihan hyvin... Minä ja Phil vilkaisimme taaksemme ja näimme siellä samaiset jenginuoret. Oli heistä yksi rakentanut peräti lippaallisen konepistoolinkin. Me päätimme puuttua peliin. Kirosin sitä, että olimme saapuneet hieman liian äänekkäästi ja soitellen tähän yksityissotaan. Tähtäsin siihen suuntaan ja tuin asekättä toisella ranteellani. Uusi luoti murskasi takanamme varaston ikkunan. - Ritterin miehillä on äänenvaimentimet, Phil tiesi. Sitten luoteja tuli siihen tahtiin ettei päätä voinut kohottaa. - Voi veellä päähän, totesin. Näimme tuprahduksen maasturin eturenkaassa. Ritterin miehet alkoivat tulittaa jengiläisiä ja nämä tulittivat takaisin kerran ladattavilla tussareillaan. Kahden rakennuksen väliin jäävästä raosta minulla oli näköyhteys roistojen maasturiin. Yritin olla välittämättä ohitsemme surahtelevista lyijyampiaisista ja laukaisin. - Pudottakaa ne aseenne, paskahatut, kuulimme äänen takaamme. Nuorukaiset hätkähtivät, kun heidän takanaan olleesta betoniseinästä irtosi rappausta luodin osuessa siihen. - En kuullut edes laukausta, manailin. Yhden jenginuoren aseen piippu oli halkaisijaltaan leveämpi kuin kahvimuki. Näin vain vilahduksen, kun
31. Hän ampui tykillään matkaan jonkin järkäleen. Samat uhoajat jotka olin suututtanut. - Kohta näet, vastasin. Uusia luoteja viuhui ylitsemme. Kuulin Ritterin kapiaismaisen huudon: - Saa ampua omaan ja vapaaseen tahtiin! Minä ja Phil maastouduimme välittömästi parin betonirenkaan taakse. Päätin tehdä jotakin yleishyödyllistä ja käännyin hiekkaisella asfaltilla vasemmalle kyljelleni. - Mitä teet. sitten aiheesta. Näytti toimivan samalla ponnekaasuperiaatteella kuin perunapyssyt. Heidän käsissään oli itsetehtyjä tussareita, jotka yleensä olivat yhtä vaarallisia sille joka vetää liipaisimesta kuin sille jota tähdätään. - FBI on tonteilla! huusin kaikille osanottajille tasapuolisesti. Mutta varmaahan on vain epävarma.
~
Muutamat aseet oli rakennettu normaaleista lukoista, mutta niissä näytti olevan useita toimintaperiaatteita. Varjoon suojaan. Phil hämmästeli. - Sehän upposi kuin isä äitiin, Phil totesi. Nikkeliherhiläinen tussahti vieressämme olleeseen tynnyriin. Jenginuoret löysivät suojan pressun peittämän lautakasan takaa ja ampuivat sieltä kohti Ritterin koplaa. - Kaikki on hyvin kunhan saan sen salkun! Max Ritter huusi takaisin. - Laskekaa aseenne! Vastine tuli laukauksen muodossa. - Jos ne tuolla yrittävät karkuun, rengas menee tyystin riekaleiksi, totesin hymyillen
- Minun alemmuuskompleksini eivät muuten ole niin hyviä kuin sinun. Minäpoika kiersin heidän selkiensä taakse mutkitellen kuin käärmeen kusi erämaassa. Sen äänenvaimennin oli itse kyhätty viritys, kumilla vuorattu putki joka pysyi piipussa teipin avulla. - Minulta loppuikin jo käsiraudat, tokaisin Philille kun hän ryhtyi kahlitsemaan kolmatta miestä. Kiinnitin miehet käsiraudoilla toisiinsa siten, että heidän väliinsä jäi betonimöhkäleestä sojottanut rautalenkki. metallimötikkä suhahti piipusta matkaan tulenlieskan siivittämänä. Ritter lähestyi heitä ase vasemmassa nyrkissään. Johtajansa lisäksi heitä oli siis kolme. - Totta puhut. Ainakin tuosta ammuksesta saisi mojovan mustelman, jollei se onnistunut peräti rikkomaan luita. Tommy ja Lisa Gerber näkivät minun hiipivän Ritterin selän taakse.. Etenin kohti avointa varastorakennusta ja kas kummaa, Ritterin kolmas apuri astui juuri suojastaan toinen käsi ylhäällä. - Mun miehet ei jaksa pidätellä G-miehiä enää pitkään... Molemmissa aseissa oli äänenvaimentimet. Tommy Gerber sanoi saman minkä Greenpeacen tukijäsen sanoisi melkein autiolla jäätiköllä kun nälkiintynyt jääkarhu taputtaa olalle: - Apua. Pakoon he eivät se paino mukanaan kovin äkkiä kirmaisi. Miehet tekivät työtä käskettyä. Näin, että Tommy ja hänen vaimonsa Lisa olivat ahtautuneet varastohallin vasempaan takanurkkaan. Kaksi lähintä miestä oli suojautunut paksujen rautaputkien pinon katveeseen. - Minusta me on maattu tässä jo ihan tarpeeksi pitkään, Phil valitti. Kuulin ulvaisun, sillä joku Ritterin miehistä oli saanut osuman moisesta möhkäleestä. - No niin ja se salkku tänne, Ritter sanoi. Nahkatakkisen tyypin Benelli putosi hiekkakeon päälle. Pölyisessä tilassa oli jätesäkkejä, tyhjiä metallihyllyjä joita oli korjattu Jeesus-teipillä ja vanhoja maalipurkkeja lähes kaikkialla. Saavuin hämärän hallin kulmalle. Tommylla oli kädessään rautaputki ja hän näytti siltä kuin olisi ollut menossa hakkaamaan puun oksasta roikkuvaa meksikolaista pinãtaa. - No tällä kertaa en, hörähdin. Liikkeellä oli kotitekoisia aseita ja vaimentimia. Eipä ainakaan uusavuttomuus vaivannut. Yksi syy antautumiseen oli varmaan se, että toisella kädellään hän piteli kylkeään, johon itsetehdyn tykin ammus oli osunut. Kalju äijä tiputti myös oman aseensa, joka oli Holek 261 -revolveri. - Aseet maahan! ilmoitin heille viralliseen sävyyn. - Täältä tullaan, Tommy, olit valmiina tai et! Painalsin perään. - Nuorisoa tungetaan juuri NYPD:n kyytiin, hän kertoi. Kerrankin joku antautui vapaaehtoisesti. Juuri silloin näin Max Ritterin kipittävän kyyryssä varastohalliin. Katonrajassa oli ikkunoiden rivi, joista paistoi pian katoavaa illan valoa. Potkin heidän reukkunsa kauemmas. Osoitin aseitaan lataavia jenginuoria virkaGlockilla. - Nyt ne tussarit maahan! Ihmeekseni pojat ja yksi tyttö tottelivat. Kädessään hänellä oli ikävän näköinen Ruger-revolveri. - Saitko edes turpiisi. - Kaikki kasvoillenne maahan! Phil jäi komentelemaan pikkuväkeä. Ennätin nähdä, kuinka teryleenipukuinen asemies tippui kuin torakka. Minä lähdin etenemään kohti Ritterin joukkiota. Lisa piteli sylissään attaseasalkkua, joka ilmeisesti sisälsi edelleen lunnasrahat. Näin, että Philin ja jengiläisten viereen oli ajanut kaksi NYPD:n virkavankkuria. Hän liikkui yllättävän sukkelasti ottaen huomioon hänen rutkan massansa, enkä nyt tarkoita lihasmassaa. Phil juoksi paikalle juuri sopivasti. Kipuilevan ilmeen perusteella veikkasin, että kylkiluita ainakin oli murtunut.
32
Tämä teryleeninhiertäjä oli jo laskenut maahan oman Browninginsa
Betonilattia tömähti niin että nurkassa olleet maalipurkit kolisivat toisiaan vasten. Kylmähermoinen kaveri, oli pakko todeta, mikäli hän uskoi vielä pääsevänsä rahojen kanssa pakoon. - Ikävä kyllä, en pidä sinua kovinkaan uhkaavana. Ritter putosi suorin vartaloin kanveesiin. - Minä kun luulin että Cotton on fiktiivinen hahmo, hän sopersi. Tämä loppuvaiheen peli oli jo aika väsynyttä. Kumarruin hänen puoleensa katsomaan, ettei miehen käynyt pahemmin. - Saakelin vatipää, hän julisti. Kohotin katseeni nähdäkseni tulijan. Hänen oikeansa liikahti kohti pärstääni ja nykäisin pääni juuri ajoissa taaksepäin. - Tässä tappelee miehet eikä asiat, sanoin Max Ritterille ja lähetin hänen leukaansa sepänsällin sekundan eli puolitehoisen alakoukun oikealla nyrkilläni. Arvelin kyllä, että jos hän siinä siunatussa tilassaan olisi kumartunut tavoittelemaan Rugeria, hän ei olisi enää pääsyt ylös. Kaheli käännähti käärmeissään ja yritti tarrata rinnuksistani. Hyvin julman näköisenä. - Isä hei... Mies muuttui niin veltoksi että jos sukassa olisi ollut reikä, hän olisi valunut siitä pois. - Mitä tulit tielleni, ukko sähisi. - Mulkku minkä teit! Tänne ne rahat ja sassiin! Vai joko pelasit kaksi milliä johonkin yksikätiseen. Miehen raivo oli selkeää, ei näyteltyä. Ylenkatse palkittiin sillä, että hänen vasen nyrkkinsä suhi-
si päin poskeani. Tein käsilläni liikkeen alhaalta ylös ja miehen kädet lennähtivät sivuille. - Hitostako tuokin tänne osasi. - Kuulitteko te. - Aijai! hän kiljaisi kuin pikkutyttö. Hän sätki vielä hetken kuin ulkoisesti vastenmielinen koppakuoriainen selällään tai appiukko päissään ja lakosi sitten tajuttomaksi. Kuulin hätäisiä juoksuaskelia. - Eh... Olin kai muutenkin liian varomaton ja ylimielinen. Juuri kun äskeisestä oli selvitty, näin että paikalle oli saapunut Tommy Gerberin isäukko Eric. en minä... Sujahdin Ritterin vasemmalle puolelle ja iskin häntä virka-Glockin piipulla ranteeseen. Vaihdoin aseen vasempaan käteeni. - Tommy surmasi autollaan parhaan mieheni! John Weitz oli minulle kuin veli joten nyt pukkaa vendettaa jollen saa sitä salkkua välittömästi. parahdin ääneen ja mietin, kuuntelevatko kaikki salaa virkavallan radiotaajuuksia. Toisaalta: miehen rystysiäkin peitti sellainen rasvakerros että se vaimensi iskun voimaa. En vastaa teoistani jos en saa sitä salkkua ja heti. - Nyt tuli kuolo. kun raha-asiat ei ole mun paras
33. Miehen leuka oli kuin olikin lasia ja hänen silmänsä muljahtivat pari kertaa ympäri. Lisa Gerber ei tehnyt elettäkään ojentaakseen salkkua tälle tukevalle miehelle. Siltikään Ritter ei ollut vielä pelistä pois. Eric Gerberin julmuuden kohdekin oli paikalla. Kun yritin tarttua hänen turpeaan käsivarteensa taivuttaakseni sen hänen selkänsä taakse, Glock haittasi toimenpidettäni. Ruger laukesi yläviistoon ja kolisi sitten betonilattialle Ritterin ulottumattomiin. - Omena putoaa joskus lähelle ja vierii siitä kauas alamäkeen, Eric Gerber raivosi. Osuin hänen leuoistaan juuri siihen oikeaan, josta ukon kasvoluut alkoivat. Luoti oli osunut katossa olleeseen sprinkleriin, joka alkoi valuttaa halliin mojovaa vesivahinkoa. Otin silti pari taka-askelta ja otteeni miehen toisesta kädestä irtosi. - Älkää pakottako minua mielipuoleksi, Ritter sanoi vaappuessaan Gerbereitä kohti. Mies ei välittänyt lainkaan aseestani. - Ikävää että epäilimme teitä, mutta näemmä etukäteen ja aiheesta, rykäisin. Tällä kertaa en ennättänyt väistää ja pääni tärähti iskusta. Minä ammuin juuri kohti FBI:n agentteja, joten tässä ei ole paljon menetettävää! Ritter keuhkosi. - FBI ei pölli mun rahoja, hän sihahti. Miljonääri-isä kävi suoraan poikansa kraiveliin kiinni. - Älkää tehkö tätä minulle
Riisuin Ritterin myös hänen nilkkakotelostaan. - Patrick Henry, joka taisteli Britannian tyranniaa vastaan Virginiassa... Sitten kuulin kiljuntaa hallin oviaukkojen tuolta puolen. - Varsinaisen paskiaisen tulinkin siittäneeksi! Vedän kuonoon! Niin isä tekikin pojalleen, eli pisti turpaan oikein olan takaa. puoleni, Tommy korisi isänsä otteessa. - Mun isäni oli kuvernööri! nainen huusi ja vetosi perimäänsä. Erikoisagentti Lewis Dorn siellä raahasi kirkuvaa naista ja tämän rahasalkkua takaisin sisälle. - No, jos täytyy valita rahojen ja sinun välillä... - Päästä irti, sika! Irti! - Tuskin päästän, Dorn vastasi rauhallisesti ja puoliksi kantoi tempoilevaa tyttöstä mukanaan kuin rättiä. - Sinun paras puolesi valui äitisi reisille! Voi geeniperimä sun saatana, Eric mesosi. Kuulin miehen äänen: - Jaaha, onko se rouva vasemman jalan saapas itse, vai. Kun pitelin Ericiä paikoillaan, katseeni haki Lisa Gerberiä. Ericin suu kävi kuin singeri. - Missä vaimonne on. - Hitto.... Lieneeköhän pöllinyt lauseen vaimoltaan. Havaitsin taas kerran, että rakkaus on ikuista, kohteet vain vaihtuvat. Phil yskäisi. - Minun isäni oli sutenööri, sanoi Lewis Dorn, tämä kävelevä paradoksi joka kulkee ilman hyveellisiä verukkeita.
~
Kun Tommy Gerber vietiin virkavankkureihin, hän mulkoili vaimoaan hyvin pahalla katseella. - Sama joka totesi "Antakaa minulle vapaus tai kuolema". - Kai siihen jokin syy oli. Puoliso saattaa eräänä päivänä rakastua salkkuun, jonka sisällä on kaksi miljoonaa dollaria. kysyin sieppauksensa lavastaneelta mieheltä. Katselin varastorakennusten takana ulapalla. Näin läpättävän sadetakin, jota ulkoa puhkuva viima kiskoi. - Tämä on poliisin brutaalia väkivaltaa! - Älä nyt rieku, sillä minä olen vihainen ja aseistettu.
34
- Miten sinä oikein kohtelet naisia?! Lisa Gerber kirkui kun Lewis Dorn retuutti hänet sisälle. Minun oli pakko käydä käsiksi Eric Gerberiin, ettei tämä olisi mukiloinut poikaansa hengiltä. Tiesittekö poijaat, että vanhojen sukkahousujen haarakiilasta saa saksimalla jännän hajuisen nenäliinan. - Sinulla ei ole koskaan ollut mitään kotona! Rahat tänne ja sitten painut hiiteen silmistäni! - Yritä rauhoittua, isä... - Aioit häipyä rahojen kanssa ja jättää minut, hän ärjyi. - Kaikki on ihan hyvin, Tommy posmotti kalpeana. - Naisvihaaja! - Ei, kyllä minä vihaan kaikkia ihmisiä ihan tasapuolisesti. - Muijasi lähti kuin tikka pöntöstä, tuumasin. Vieläpä kahleissa, eikä antanut tämän edes tavata lapsiaan. Meri oli kuin suuri, sinertävänharmaa peili. Dorn työnsi naisen eteenpäin niin että tämä pudotti setelisalkkunsa Eric Gerberin jalkojen juureen. - Siihen aikaan hoitometodit olivat vähän erilaisia kuin tänä päivänä. Samainen sankari nimittäin piti vaimoaan lukkojen takana kellarissa. - Vaimon mielenvikaisuus ja nainen oli uhka sekä itselleen että lapsilleen. - Mä haluan vain olla Lisan kanssa kotona ja... Heidät oli pakko laittaa eri autoihin. - Hän juuri. rahat! Tommy Gerber pähisi ympärilleen vilkuillen. kysäisin. Kotelossa oli LadySmithiksi kutsuttu pienikokoinen Smith & Wesson 36LS, jollaista naiset tapaavat kantaa käsilaukussaan. - Olisi pitänyt laittaa sinut kellariin ämpäri päässä, mies kiroili
- Kiitos, Cotton, että estitte minua hakkaamasta rakasta poikaani, hän sanoi totisena. kulkevaa risteilyalusta ja toivoin olevani sen kyydissä. Eric Gerber tuli kättelemään minua ja vatkasi käsivarteni melkein irti olkapäästä. - Todennäköisesti Tommy Gerber piilotteli heidän talossaan samaan aikaan kun me haastattelimme Lisaa tämän niin sanotun sieppauksen johdosta. - Mutta viimeinkin ollaan vapaalla. Mitä haluatte korvaukseksi. Ruumiskiintiökään ei tullut tällä kertaa täyteen. - Glock 17 on muuten yksi niistä harvoista aseista, jolla voi hieman muunneltuna ampua veden alla, Lewis Dorn toi julki asetietouttaan. Max Salonen kysyi kun notkuimme hänen baaritiskinsä ääressä. - Ritter miehineen saa syytteen... - Lopuksi melkein kaikki pidätettiin, Steve
Dillaggio kertoi parhaillaan. - Työtäni minä tein. - Pariskunta Gerber joutui selliin tästä huijauksesta ja aviomies Tommy saa vielä syytteen yliajosta, Jack Harma jatkoi. - Etkö sinä yleensä jos liikut rannan tuntumassa hukkaa aseesi vähintään meren pohjaan. - Ei olisi huvittanut menettää kahta milliä Tommylle, joka olisi kadonnut niiden kanssa Las Vegasiin. Max uteli. Rattijuopumuksissa. Typerä kun olen, vastasin: - Kuten sanottu, minä tein vain työtäni. - Hommaan teille ainakin viskipullon lahjaksi. - Ja ennen kaikkea kiitos siitä, että saitte rahani takaisin siltä paskapäältä. - Paskat minä siitä, ukko Gerber sanoi. Varastoalueella käytiin vielä tällainen syväluotaava keskustelu. - Entä se pakettiauto josta tämä Lisa Gerber puhui. - Se katsottaisiin lahjoman vastaanottamiseksi. - Poikanne joutuu vastaamaan yliajosta ja virkavallan erehdyttämisestä... Jätetään syyttely yleiselle syyttäjälle, sen tehtäviä nämä on, hönkäisin. Lewis Dorn vilkaisi meikäläistä ja kysyi: - Mitä siellä lasin pohjalla näkyy. - Se on kuulkaa ihan myytti se, vastasin tomerasti.
~
Paperityöt ja raportit puristivat minusta viimeisetkin mehut ja nestehukka oli ilmeinen, joten kipitin ylitöiden päätteeksi juoksujalkaa Federal Plazan poikki Max Salosen baariin jossa muut jo istuivat. - Valehteli, vastasin ja kulautin mojovan viskipaukun kurkkuuni. - Mitä. - Ne jengiläiset. Dorn ehdotti. - Ei se ole lahjus! Ja sitä paitsi... - Ajokortitta ajossa. Max kysyi. - Napattiin myös talteen. - Työtöntä klovnia ei kukaan pidä narrinaan, nyökkäsin. en oikein vielä tarkkaan tiedä, mistä, Phil jatkoi. Tilanteen rauettua minä ja Phil tupakoimme kuin turkkilaiset, minä Marlboroa ja Phil tapansa mukaan panatellaa. Että viski maistuu. - Te poliisivirkamiehet olette käsittääkseni aikamoisia häppämiehiä. - Maustesillin syömisessä varmaan, oli minun
35. Jack Harma arvuutteli. - Vaimon hakkaamisessa. - Joskus uidaan siksi että se on hauskaa, toisinaan taas siksi ettei kuolisi, Steve Dillaggio mietelmöi. - Olihan soppa, Phil nyökkäili. Vaikka sentään sekoilitte satamassa saakka, Max keljuili. Sain eteeni lasillisen teen väristä ainetta ja olin onnellinen. - Siitä seuraa sellainen paperisota etten halua sitä enää kokea. - Tiedättekö, missä kisassa järjestys on tämä: USA ykkösenä, toisena Jemen ja kolmantena Suomi. - Löysin totuuden eikä siinä ollut mitään järkeä, tuumasin. - Harvinaista, ettet edes hukannut virka-asettasi. - En tiedä, Phil sanoi. - Mitä sitten tapahtui. - En tällä kertaa, valistin
- Mitä ne kertoi. veikkaukseni. - Kuule, ei tällaista juttua ehkä tänä iltana. Nauru raikasi ja Lewis Dorn kysyi: - Oliko esteenä lunttulukko. Ehkä hän olikin likinäköinen ja oli yrittänyt tihrustaa, miltä minä oikein tosiasiassa näytän. hämmästelin. Kirveellä veistetyltä, tiesin. - Sinä vain joudut maksamaan. Pienen punapään silmät seurasivat minua selkeän kiinnostuneesti. - Kaikkea sitä oppii, Phil sanoi. - Että sitten kun oot ottanu niin paljon viskiä että sulla on käsi maassa, sulla on tapana kopeloida ja paljastella itsees julkisella paikalla. Satuin vilkaisemaan Maxin puolityhjää ravintolasalia ja havaitsin paikassa uuden naiskasvon, joka vilkuili minua. Tämä sulotar nyökkäsi kohti baaritiskillä majailevia virkaveljiäni, jotka pälyilivät suuntaamme. Kysäisin Steve Dillaggiolta: - Kuinka leipomoriidan kanssa kävi. Nainen oli vallan verevän näköinen ihonmyötäisessä vaaleassa asussaan, joka toi mieleen hoiturien univormut. - Eh... - No en olisi arvannut, sanoin Jack Harmalle. Otin lasini ja lähestyin naista kautta rantain. Eikö siellä sinun sukuseutujen maassa edelleen käytetä suusta ladattavia musketteja. Uusi naurunremakka. Nyt se minun enoni ja muut lähikauppiaat ovat pidätyssellissä ja uusi leipuri sai kerralla kaikki asiakkaat. - Sitä kytevää sytytyslankaa tai narunpätkää joka sytyttää ruudin, sanotaan luntuksi. Riittääkö niitä tosiaan kaikille. - Niin. kun jotkut tykkää sen puristelusta. Lopuksi kuulemma lasket aina allesi. - Musketeissa on muuten niin sanottu lunttulukko, Dorn tiesi. - Ilman hedelmöitystä, nainen vastasi naurahtaen. Nöyryytetty Cottonin akan poika palasi muiden FBI-agenttien pariin, vaikka halusi mieluummin vajota suohon. - En oikein tiedä, välitänkö enää miehistä. - Niin mä teinkin. - Miksi sitten... Tuijotin äreänä lasiani ja kuulin Philin äänen: - Minähän sanoin kostavani sen sihteerijutun! - Hyvää minä vain tarkoitin, surkuttelin äskeistä torjuntaa. Harmitti niin, että ainakin äskeisen jälkeen olisin kohta plekseissä eli tutkalla eli ihan kaisersoseessa. Ei kuulu tapoihini tunkea toisten pöytiin, mutta kaipa moinen rohkeus johtui neljän ruusun viskin ihmeitä tekevästä vaikutuksesta. - Sota niillä melkein syttyi, Steve kertoi naurahtaen. - Mulla on kotona kuplamuovia, sanoin miehekkäästi.
36
- Mitä. Sydämeni jätti pari lyöntiä väliin, kun huomasin hänen katsovan minua uudelleen meikkiensä jättämästä raosta. - Tai ampuvat pontikkapäissään toisiaan. Saavuin hänen pöytänsä luokse ja hän katsahti minuun. Mä vaan katoin että koska se show oikein alkaa... - Ei se mitään, me miehet pidetään sinusta. - Ei, vaan näissä maissa on eniten aseita väkilukuun suhteutettuna. Minun mielestäni oikeus tapahtui. - Sorry, minä kuvittelin että vilkuilit minua, sanoin nolona. Millaisena haluat munasi aamiaisella. - Lähiseudun muut leipurit uhkasivat hakata kadulla tämän alihintaan myyneen uuden tulokkaan. Olin hämmästynyt ja kämmeneni varmaan kohosi avoimen suuni eteen kuin Hessu Hopolla. - Maailma on täynnä materiaalia siihen sinun hyvään tarkoitukseesi, Steve lohdutti ja takoi minua olalle. Muut G-miehet juttelivat niitä näitä joten päätin käydä jututtamassa tyttölasta. kokeilin vielä toista osaamani iskurepliikkiä. - Metsästävät niillä poroja aitauksista, Phil hekotti. kysyin synkkänä. Jack pudisteli päätään. - Hyvä että USA johtaa, Dorn riemuitsi. - Oot varmasti ihan kiltti ja kiva, mutta... - Lunttu. - Ennen kuin sä tulit, nuo varoitti susta. Sinivihreät silmät pilkahtivat. Nainen vain tuijotti minua
Hei muuten... - Kun vedessä liikkuvasta pedosta, jolla on evä, irrotetaan ihokudosta raaputtamalla, miksi
sitä näytepalaa kutsutaan. Lübbe, ISSN 1458-1515 Bergish Gladbach, Germany. - Niin, humalassa sinun aivojesi toiminta heikentyy iloon ja kosmiseen outouteen saakka ja tajuntasi hälvenee. - Katsotaan vaan kuka on taas ensimmäisenä päissään kuin pelikaani tai pelimanni, Jack vastasi. - Mikä on loppukaneetti tälle tapaukselle. www.bastei.de Tilaukset: puh. - Hauskempaa kuin anopin hautajaisissa! Jack Harma hekotteli ja hakkasi polviaan. siitä, hähähä! Pakkohan tuo oli itsenikin naurahtaa äskeiselle kevyelle käytännön pilalle. - Liikuit tyttöparkaa kohti kuin tappajahai ja palasit kuin uitettu koira. - Toimittiko se Gerberin äijä sinulle koskaan lupaamaansa viskipulloa. - Ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan, sanoin ja kohotin lasini skoolaukseen.
LOPPU
Kustantaja: MM-Kustannus ky Juntunen Kauppurienkatu 33, 90100 OULU Puh/fax: (08) 334989 www.jcotton.com Vastaava toimittaja: Timo Juntunen Translated by: Timo Surkka Copyright Bastei-Verlag, Gustav H. - Ensin jahdataan, sitten lahdataan. 044 5350360, email: jerrycotton@jcotton.com
37. Mulkaisin nuorukaista. - Ei ole näkynyt, vastasin. Jack yritti amerikanenglannistaa meille sanojen merkityksen, mutta vitsi ei ihan auennut. Jack Harma ryhtyi mietiskelemään kielen monimuotoisuutta. Phil kysyi. Sukuseutujeni kielellä se koepala on haista kaavittu. Max kysyi kaataessaan laseihimme seuraavat ruusuiset touhutipat
38
39
40
41
42
Tivoli Suurosen on perustanut maamme tunnetuin surmanajaja Onni Suuronen ( s.1923 ).
Onni Suuronen on ajanut moottoripyörällä surman ajoi jo vuodesta 1948, Kalevi Suuronen v. 1971 lähtien. Esityksissä Onni ajaa moottoripyörää ja Kalevi autoa. Yleisö kiipesi katsomaan esitystä ylös portaita pitkin.
KUOPIO JOENSUU LIEKSA NURMES KUHMO ÄMMÄNSAARI KUUSAMO PUDASJÄRVI KIURUVESI VIITASAARI SUONENJOKI
(mansikkakarnevaalit)
26.4 8.5 16.5 23.5 3.5 6.6 13.6 2.6 28.6 4.7 11.7 -
4.5.08 12.5.08 19.5.08 26.5.08 2.6.08 9.6.08 16.6.08 23.6.08 3.6.08 6.7.08 13.7.08
http://www.bellingham.fi/huvipuis/suuronen.htm 43
Esimerkiviesti: JC LURITUS KAURIS Paluuviestissä Jerry Cotton pulauttelee ihanaiset lemmenlurittelut joita voit muokata jos niin haluat ja sitten lähettää muusallesi. 1 / 06 Korruptio kannattaa aina 2 / 06 Kauas on lyhyt matka 3 / 06 Sokkoleikkiä veriväreillä 1 / 07 Tie G-miehen sydämeen vie luotil... Tyytyväisyys on taas taattu ainakin hetkeksi...
HUOM: Eräissä viesteissä vastuu siirtyy viestin lukijalle...
Tilauksen hinta on 0,95 ja se veloitetaan matkapuhelinlaskusi yhteydessä. 3 / 02 Sarjatulta San Franciscossa 1 / 03 Suuri ja mahtava gangsterisota 2 / 03 Toimintaloma Torontossa 1 / 04 Hop hautaan, pahat pojat 2 / 04 Kellä tonni on, se tonnin kätkeköön 3 / 04 Pudotuspeliä pilvenpiirtäjästä 1 / 05 Leipäjono ruumishuoneelle 2 / 05 Puupalttoo tai loppuikä sovitusk... Palvelu toimii DNA:n, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden, Soneran, TeleFinlandin ja Zerofortyn liitymissä.
44. 2 / 07 Luuvitoskuuri ja moukan tuuri 3 / 07 Kalmistotie 4 / 07 Onni potkii G-miestä rautasappaalla
Kirjoita viestin alkuun JC LURITUS ja tähtimerkkisi ja lähetä viesti numeroon 173664. Saatavana takautuvasti aikaisemmin ilmestyneitä Cottoneita: 2,50 kpl.+ pk.
TAVALLISET JERRY COTTONIT: 1 / 01 Luotisadetta ja konnankoukkuja 5 / 01 Poliisintappajia ja tappajapoliiseja 2 / 02 Viisumi helvettiin väärillä passeilla 4 / 02 Nevillen 11.käsky 5 / 02 Cottonin kostoretki 1 / 03 Pakokaasua, G-mies Cotton 2 / 03 Laskut maksetaan verellä 3 / 03 Käry ennen kuolemaa 4 / 03 Syyllinen palakoon rikospaikalle 5 / 03 Kyllä roisto roiston tuntee 6 / 03 Gangsteridivari 1 / 04 Elämysloma helvetissä 2 / 04 Kuolema kuittaa univelat 3 / 04 Läiskistä turpiin, rosvot multiin 4 / 04 Viikatemiehen laatuaika 5 / 04 Luotien liverrystä 1 / 05 Kalma Media Oy 2 / 05 Operaatio pakkopaita 3 / 05 Kalmankylväjä San Felipessä 4 / 05 Tasan ei käy konnan lahjat 1 / 06 Minä ja aseeton murhaaja 1 / 08 Epäpyhä salaliitto SPECIAL JERRY COTTONIT: 1 / 01 Luoteja kaikilla mausteilla 2 / 01 Agenttiralli enkelten kaupungissa 1 / 02 Piru periköön Bostonin petturit 2 / 02 Kuolemankujan hakuammuntaa...
45
46
Kyllä kiitos, tilaan JERRY COTTONIN ja saan lahjaksi numeron 1/1961.
12 num. määräaikainen 1.erässä 35 12 num. kestotilaus 6 num. määräaikainen 1.erässä 58 + tilaajalahja 2.erässä 60 (30+30) + tilaajalahja 1.erässä 35 Tilaan Jerry Cotton lippalakin á 15 + postikulut 1,50
Kyllä kiitos, tilaan ASKO KUKKOSEN ja saan lahjaksi jonkun vanhan Kukkosen.
12 num. kestotilaus KUKKOS+COTTON paketin 58 + Jerry Cotton-lippis Maksan postiennakolla 1.lähetyksen yhteydessä, jolloin saan 3 lisäalennuksen.
Lehden saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka Puh.
LAHJATILAUS
Lehden maksajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka
MAKSAJAN OSOITETIEDOT MIKÄLI ERI KUIN SAAJALLA.
Puh.
Holhoojan allekirjoitus mikäli tilaaja on alle 18-vuotias
TILAUSLIPUKKEEN SAA KOPIOIDA ELLET HALUA RIKKOA LEHTEÄSI.
47. kestotilaus 1.erässä 58 + vanha Asko 2.erässä 60(30+30) + vanha Asko 6 num
PAL.VKO 2008-26
302539-0802
PÄTKÄ ERÄÄSTÄ KUKKOSESTA...
T
yhjästä ilmestynyt Seat Cordoba jarrutti perä holtittomasti heilahdellen ja tiesin, että siitä ulostautuvia henkilöitä en varmasti haluaisi tavata. Nahkatakkien tympeä haju ylsi metrien päähän. Nyt huomasin, että hänen ohimossaan näytti olevan kiiltävä metallilevy, joten hänellä oli kai joskus jäänyt pää ruuvipuristimen väliin ja kappale kauneinta kalloluuta oli unohtunut verstaan lattialle. Ilmeettömät ja kaidat kasvot. Toisella oli aristokraattiset kasvonpiirteet, hyvinhoidetut viikset ja sarvisankaiset silmälasit kuin tilastotieteilijällä. Kolmas eli kuski oli pienikokoisin, mutta häntä oli siunattu vaarallisimmalla ulkomuodolla, mitä olin koskaan nähnyt. Pikimustat hiukset oli lakattu tai vähintään liimattu kiinni päälakeen, jonka muoto muistutti harjakattoa. Sama, joka meitä seurasi bussiin saakka. Ja eläintarhasta vaikuttivat karanneenkin. Kaulaa ei ollut. LISÄTIETOA "EHKÄ PAAVO LIPPOSEN" NÄKÖISESTÄ ASKOSTA LÖYDÄT LEHDEN SISÄPUOLELTA, EN ÄKKISELTÄÄN MUISTA MILTÄ SIVULTA.
48. Nousihan sieltä ulos faunaa yhden eläintarhallisen verran. Nyt hänellä ei ollut yllään Apuva-miehen lookkia eikä hän ollut vailla viittä euroa. Tein havainnot parissa pysähtyneessä sekunnissa: Ensimmäinen oli vanttera peruna, jolle oli kasvanut raajat ja pää. Vain kaksi karjua jaloitteli. Hiekanväriset ja kiharat hiukset jatkuivat olkapäille saakka. Sysipimeissä silmissä ei ollut mitään tunnetta. Hiukset oli leikattu siilimäiseksi irokeesiksi