FBI:n mandaattiin kuuluvat kansalaisoikeuskysymykset, terrorismin vastustus, vastavakoilu, järjestäytynyt rikollisuus, huumerikollisuus, väkivaltarikokset, talousrikokset ja muut em. Jerry Cotton nodattaa G-miehen tunnuksia: "Uskollisuus, urhoollisuus, rehellisyys." Philipe Marcele "Phil" Decker, FBI:n erikoisagentti on parasta ystäväänsä Jerryä virkaiältään paria vuotta vanhempi. Noilta ajoilta on peräisin FBI:n poliisien kansanomainen nimitys "G-miehet" ( Gun-Men ) FBI:n Washington D.C: ssä olevan päämajan alaisuudessa on 56 kenttätoimistoa ja näiden alaisuudessa 400 paikallistoimistoa. Jerry Cotton on vaatimaton maalaispoikaluonne ja poikamies, jonka ainoa todellinen intohimo tuntuu olevan punainen Jaguar. Budjetti on yli 3 miljardia dollaria. Ikänsä vuoksi Neville on siirretty hoitamaan käsiarkistoa, jossa hän viihtyy Four Roses Kentucky Straight Bourbon Whiskeyn voimalla.. Jerry Cotton on kotoisin Connecticutin osavaltion Harpersvillen kylästä, missä hän loi pohjakuntonsa toimimalla nuoruusvuosinaan seppä Callahanin pajassa oppipoikana. FBI on USA:n oikeusministeriön alainen liittovaltion tutkimusvirasto. FBI vastaa jossain määrin Suomen keskusrikospoliisia. Neville luokitellaan virkaveljiensä piirissä New Yorkin rikoshistorian käveleväksi ensyklopediaksi. Phil Decker houkutteli aikoinaan Jerryn FBI:n palvelukseen ja työparikseen. FBI:llä on palveluksessaan lähes 12000 erikoisagenttia ja 16500 muita alan ammattitukihenkilöitä. Lempijuoma Four Roses Whiskey nautitaan aina hyvin tehdyn työn kunniaksi ja ehkä joskus muulloinkin. Jerryn tupakkalakko alkaa joka viikko uudelleen ja uudelleen. Tämä vanha poliisielin muodostui erittäin merkitykselliseksi Amerikan kieltolakiaikoina, jolloin se organisoitiin uudelleen ja aseistettiin, jotta FBI:läiset olisivat tasaveroisia häikäilemättömien salakuljetusgangstereiden kanssa. rikoksiin kytkeytyvät lainvastaisuudet.
FBI:n henkilökuntaa Jerry Cottonissa
Jeremias Aaron "Jerry" Cotton on FBI:n erikoisagentin koulutuksen saanut poliisi, jolla on huippuluokan ruumiinkunto, lahjomaton oikeudentaju, salaman-nopeat refleksit, veitsenterävä äly, hellittämätön sinnikkyys rikollisjahdissa ja hullunrohkea verikoiran taistelutahto. Phil Decker on hienosteluun taipuvainen, panatellaa poltteleva entinen estetiikan ylioppilas, joka rakastaa Four Roses viskin lisäksi ranskalaista punaviiniä ja Jerryn punaista Jaguaria, jota hän lainailee tehdäkseen vaikutuksen lukuisiin tyttöystäviinsä. Jerry Cottonin salaiset aseet ovat "sepänsällin spesiaali" eli erityisen nopea oikea suora ja hirtehishuumori, joka ei hyydy kiperässäkään paikassa. George Arthur "Neville", apuvastaava erikoisagentti, iältään jo vanhempi rikostutkija, joka on sitä mieltä, että avioliitto ei sovi lainvalvontaviranomaiselle
John D. Helen on John D. High on FBI:n New Yorkin kenttätoimiston johtaja, jota alaiset kutsuvat tarkastajaksi. Harkitsevainen ja aina tilanteen tasalla oleva Assistant Director In Charge, joka on ansainnut niin alaistensa kuin Washingtonin herrojenkin kunnioituksen. Salaiset aseet ovat Colt Peacemaker .45 eli "rauhantekijä" ja kieltolain aikainen hopeinen taskumatti, joka on aina povessa. G-mies Zeerokah on harvapuheinen intiaani, joka juo tuoremehua ja ymmärtää huumoria. Suomalainen Jerry Cotton on ilmestynyt v. Polttaa piippua ja pitää pöydällä olevat kynät erinomaisessa järjestyksessä ja terävinä. G-mies Leon Eisner, toimii usein keskuksessa ja harrastaa piirtämistä. Jack Harma, suomalaiset sukujuuret omaava pitkä siilitukkainen G-mies, joka puree purkkaa ja viljelee hirtehishuumoria. Neville kannattaa suoraa toimintaa ja rikollisten lievää ankarampaa kohtelua. G-mies Fred Nagara, iäkäs italiaano. Myrna, keskusneiti, jolla on seksikkään käheä ääni. 1961 alkaen. Jerry Cotton kirjoitetaan minä-muodossa G-mies Jerry Cottonin omina muistelmina. Jack kantaa mukanaan isoisältä perittyä taskukelloa ja kertoilee mielellään virkaveljilleen tarinoita Suomesta. Lempirepliikki "ugh". G-mies Steve Dillaggio on italialainen hurmuri, joka kilpailee Philin kanssa pukujen tyylikkyydessä. Tiedoksi lukijalle: Jerry Cotton on alunperin saksalaisen Bastei-ferlagin 50-luvulla luoma kuvitteellinen pienoisjännitysromaanin hahmo. Jerry Cotton ilmestyi parhaimmillaan 60 eri maassa useilla eri kielellä ympäri maailmaa. Highin ikinuori sihteeri, joka keittää hyvät kahvit ja säteilee aina hyvää tuulta. Taskumatti on pelastanut ainakin kerran Nevillen hengen tappavalta luodilta. Will Cotton on Jerryn veljenpoika ja myös agentti. June Clarke on kaunis G-nainen, joka on harvemmin kentällä mukana. Lupaa turpiin myös sille, joka kutsuu häntä oikealla etunimellä. Neville pitää Jerryä oppipoikana, Philiä hienostelijana ja nimittelee nuorempiaan viirupyllyiksi. 1. G-mies Joe Brandenburg, jäyhä,saksalaista sukua oleva entinen kaupunginpoliisin luutnantti
Ennen kuin päästään Max Salosen saluunaan toteamaan "viinaa voi olla ilman hauskaakin", on edessä monta totista paikkaa ja tiukkaa tilannetta ilman tiukkaa viskipaukkua, kun ruumisvana kasvaa kasvamistaan. Kun menneisyyden salat alkavat paljastua, he joutuvat etsimään kuollutta miestä, joka saattaakin olla elossa monikasvoisena mutta näkymättömänä. Highin ainokaista. Jerry Cotton on ilmestynyt Suomessa jo 50 vuotta. Myyty maailmalla 850 miljoonaa Cottonia 14 eri kielellä
3 / 2011
-miehet aloittavat tietoturvatutkimuksilla, jotka muuttuvat pian esimiehen hengen turvaamiseksi. Kun eräät lähtevät kasvamaan horsmaa, G-miehet kasvattavat kaiken vakavuuden keskellä huumorin kukkaa sarkasmin ja satiirin amppeleissaan. Tarkastaja High ei ole vainon kohteena. Jerryn ja Philin tehtävä on saada selville, uhkaako joku tarkastaja John D. Häntä ei varoiteta etukäteen. Hän ei saa uhkauskirjeitä. Hänet tullaan vain surmaamaan.
G
2
www.jcotton.com
Olin pukeutunut kesäisesti harmaaseen ja kiristävään pukuun, hikiseen valkoiseen paitaan ja kuristavaan mustaan solmioon, kun astelimme ravintola Funk Canaryyn itäisellä 78. - Peilit. Näin, että asiakkaat napostelivat nakkeja, joita oli tarjolla siellä täällä kookkaissa metallivaaseissa. - Tämä on perustettu ihan äskettäin, sanoin kun kuljimme sinisten neonvalojen ali. - Ei istumapaikkoja, murahdin. - Hämmästelin vain. - Ei niin kotonanne, kuului tyly vastaus. Nykyajan palkkasotilas. Huokaisin virkaveljen kankealle flirtille, joka ei ollut teräkunnossa. - Olet kesäterässä ennen kesää. - Hauskaa. - Kuin kotona. - Edellinen tyttöystäväkin sanoi minulle, että olet juoppo ja kusipää, harmittelin. - Et sinä kusipää ole, Phil ilkamoi. - Näitä paikkoja tulee ja menee niin äkkiä, ettei perässä pysy. Totta kai hän halusi myös rahansa pois. Työajallahan tässä ollaan, totesin. Ohitimme "Yksityistilaisuus"-kyltin. Joka tapauksessa tiesimme, että Canaryssa hän toimittaisi teollisuusvakoilun lopputuotteensa eteenpäin. Mennäänkö peräkammarin puolelle. Phil esitti naispuoliselle portsarille virkamerkkiä ja säästyimme sisäänpääsyrahan menetykseltä. - Olkaa kuin kotonanne, nainen kehotti hymyillen melkein yhtä uskottavasti kuin puuhevonen kuutamolla. - Moraalisen enemmistön painostuksesta. Oli siinä sen sortin sutturan näköä.
3. - Uidaan sitten syvissä merissä massan mukana, Phil sanoi. - Peilit, kerroin. Tyyppi ei nimittäin luottanut tietojensiirtoon piuhoja tai satelliitteja pitkin näinä wikileaks-aikoina. P
uoli tuntia ennen kuin asiat lähtivät menemään päin connecticutilaista ytimennävertäjien ja puupistiäisten raiskaamaa ikimäntyä, minä ja FBI:n erikoisagentti Phil Decker kävelimme kohti valojaan välkyttelevää iltaravintolaa. Tämä krakkeri toimi aina eniten tarjoavan piikkiin, eikä hänellä ollut mitään poliittista tai uskonnollista vakaumusta. Boolimaljoissa oli mediayrityksen logon väristä juomaa. - Paljon on populaatiota, Phil vaihtoi puheenaihetta, kun astelimme saliin, jonka hallitseva väri oli valkoinen. - Marttyyri. - Peilit seinillä tekee ihmeitä. - Mitä, eikö se tappanutkaan sinua parittelun jälkeen. - Niin se viimeisin hoitosi, Phil hämmästeli. Emme ottaneet nakkeja, otimme vihreän väriset juomat joiden nimeä en osaa lausua. Syntyy tilan tuntua ja näyttää siltä, kuin asiakkaita olisi kolme kertaa enemmän.
Haeskelemamme kohde oli suorittanut krakkerointia ja muita mukavia tietomurtoja. - Niin sinäkin otit, totesin. Meillä oli hieman vaikeuksia selvittää Muurinmurtajaksi kutsutun vilperin ulkomuotoa. kadulla. - Taisit ottaa alkoholitonta. - Häh. Phil yritti veistellä poikamaisesti, mutta iskukunnottomasti
Naiseksi pukeutunut "Muurinmurtaja" pinkoi jo väkimassan seassa kohti vihreää EXIT-kylttiä. Luuvitonen upposi keuhkoilijan vatsaan kuin urologin sormi vanhaan ihmiseen. Solmiomies sai hepulin ja yritti rynniä pakoon. Minä revin itseni pystyasentoon baaritiskistä kiinni pitäen, ja kerrankin tämä toiminto tapahtui selvin päin. Kun käsiään huitonut kravattimies yritti karkuun, hän törmäsi Philin nyrkkiin. Tavoittelin kädelläni otetta naiseksi pukeutuneen eläjän käsivarresta. Kumautus leukaperiin oli irrottaa osia miehen naamasta kuin leluhahmo Herra Perunapäältä. "Rollins" haukkoi henkeään. Mutta minäpoika liukastuin nakkeihin ja olin hetkessä turvallani. Edessä oli pelkkää monttua ja irtonaisia asfaltinpalasia. En ollut kaivanut asettani esille, mutta kaheli sai käteensä jonkin kiiltävän aseen.. Minä saavuin hänen kannoillaan kujalle, jossa oli pienimuotoinen rakennustyömaa. Saavuin takaovelle, jota ovipumppu oli juuri tunkemassa kiinni. jen vaihtoa, päättelin. Datarotta perääntyi hyvin epäninjamaisesti. Kujalla leijunut lemu oli ankara ja sen täytyi tulla jostakin hajoavasta orgaanisesta. - Nuoko muka olivat haukkuja. Nyt äijä kaatoi tiskillä olleen nakkisammion. Siinä samalla solmiomies pudotti valkoiselle lattialle muovisormeksi naamioidun muistitikun. Kumolleen mennyt boolimalja viimeisteli tilanteen ja pian nakit lilluivat lainehtivassa viinassa. - Munamies sikiönlähdettäjä verenseisauttaja! Muurinmurtaja mesosi minulle. Philin jalka osui hänen tielleen ja mies törmäsi naama edellä baaritiskiin. - Voi Oonanin synti, nyt kun joku vielä menettää sormensa niin en ikinä löydä oikeaa, Phil ärisi. Alta oli paljastunut jokin ihmeellinen ninjapuku varustevöineen. Riemuidiootti oli repäissyt hameensa ja paljettinsa hevon vipelikköön ja virutukseen. Phil kompuroi ja konttasi haeskelemaan
6
oikeaa sormea nakkien joukosta, kun minä ryntäsin transunomaisen ihmisen perään. "Rollins" teki pikapiruetin ja valahti parketille. Ja, kuten sanottu, lattialla oli ennestään nakkeja... - FBI, rykäisin tähän väliin ja esitin virkamerkkini. - Säästän sinut pettymykseltä, mies sihahti hampaidensa raosta tunneköyhästi ja epäempaattisesti. Tuli stoppi. - Menipä taas niin näppärästi kosherreikään tämä penteleen pidätys, kiroilin. - Et ukko pääse eläkkeelle asti! nuorimies ärisi ja kaivoi vyöstään jotakin kättä pidempää. Tekonainen pinkoi ulkosalla lyhyet paloportaat alas. Sinähän kehut, hörähdin. Ehkä hän oli vuosikaudet laittanut itsestään jedi-videoita Youtubeen ja yritti nyt toteuttaa salaisia unelmiaan. Pistin läskipohjiin liikettä. Hän käännähti ja yritti tintata Philiä, joka väisti. Pokaali kaatui ja B-luokan lihajauhoa muovikuoressa vieri lattialle. - Olen jo luopunut kanalanperustamisaikeista, tuumasin lähestyessäni häntä. Ei ihan tavallisen tietokonefriikin oloasu sekään
Uurran uria! Olen suurten linjojen Muurinmurtaja! ninjaksi itsensä kuvitellut nörtti hehkutti, liukastui myös koiranpaskaan, teki voltin ja putosi rakennusmonttuun kuin lentävä lautanen Roswelliin. Revin epäonnisen koheltajan pois montusta. Nörtti ei ollut saanut korkokenkiään pois jaloistaan. Minä liukastuin koiranjätökseen ja iskin selkäni kadun halkeamaan. Nyt se avautui. Phil osasi esittää vastineen. - Melkein mokattiin pahemmin kuin Super Bowlin lipunmyynti. Muistitikkua ostamassa ollut solmiokaula makasi raudoitettuna lattialla. - Joo, kokeilin vain nykyaikaista Cooperin testiä, eli olin kaksitoista minuuttia ilman kännykkää. - Mun jalka on poikki, ääääyyyy! Se siitä titaanien taistelusta. - Pudotahan se tessen, kun et edes pitele sitä oikein päin, huokaisin. - Hah! Mittakaavani on maailma! Pystytän lipun vuorille! Olen mittamies, etulinjan hyökkääjä ja lähetti. - Montako ihmistä jouduit surmaamaan että sait noin halutun työpaikan, jossa sinulta ei puutu kuin toisen kädellisen lajin naamiaispuku. - Hommaan sinulle potkut! Potkujen jälkeen mainostat kanapuvussa ja kyltti olkapäiltä roikkuen El Pollo Loco -ravintolaa, kunnes kuumana krapulapäivänä pumppu sanoo sopimuksen irti ja asfaltille kaatuessasi lasket allesi, kravattipelle mesosi Philille naama nakki-boolilammikossa. Kuopan pohjalta kuului kauheaa älinää. - Älä sano sitä ääneen, ainakaan noille, sihahdin nähdessäni, mitä sakkia eteemme alkoi lapata.
7. Piti palata raflaan.
Reuhdoin tätä käsiraudoin kytkettyä kuvatusta mukanani. Peruukki oli irronnut päästä. Phil kysyi ja esitti virkamerkkinsä. Siellä oli myös ID-kortin väärennös nimelle Loreley Capa. - Tuliko hiki. Ravintolan muuan lihakasaisempi portsari oli tullut aukomaan päätään Philille lattialle kaadetuista nakeista. No ei. - Huono viuhka, tuumasin, kun rautaviuhka iskeytyi asfaltille. Phil kysäisi. Olimme kasvot vastakkain. Varsinainen action alkoi olla ohi. Käsilaukusta löytyi ajokortti, jonka mukaan tyyppi oli nimeltään Roger Whitlock. "Tessen" on japanilainen rautaviuhka, joka on tarkoitettu torjumaan vihollisen iskuja. kysyin. Tarkemmin ottaen kyseessä oli menbarigata tessen, kokoontaitettava rautaviuhka, mutta piimänaama ei saanut viuhkaa edes avattua. Kun saavuimme ravintolaan, pyyhin samalla kenkäni pohjat kynnykseen, jotta pahimmat koiranjätökset irtoaisivat. Tilasitko jo virkapirssin näille kahdelle. Kolmen pennin transu alkoi keuhkota ja vaahdota viuhkaansa heilutellen. Poke luikki tiehensä näkymätön häntä koipiensa välissä. - Mun korkokengät... Oliko edessä titaanien taistelu, kahden ammattimiehen tulisieluinen kohtaaminen, eeppisen valtava ja hengästyttävä kaksintaistelu. - Jep, Phil sanoi
- Muistitikku löytyi, Phil hihkui lattianrajasta. - "Vahingossa vitsikkääksi", kirjoittanut J. Kerroin "Rollinsin näköisestä miehestä". - Olisi synti jättää kertomatta muille sinun kompuroinnista, koska sillä hekotuksen määrällä monen ihmisen elämä pitenee vuorokausilla! Phil iloitsi.
8
- On hauskaa. - Myy isoille firmoille toisten isojen firmojen saavutuksia ja tietoja. - Mistä nurkkajumalan takapuolen takaa te tiesitte tänne tulla. Näin salamavalojen välkettä ja kameroiden linssien heijastuksia. - Hieno homma, iloitsin. - No niin. - Minne. Pelkäsin, että saisimme haukkuja, mutta kyse olikin jostakin vallan muusta. - Ihan kuin sinulle päivän sään ennustaneen eukon Tarot-kortit olisivat vahingossa vaihtuneet Hullunkuriset perheet -korteiksi, taas kerran. Mutta olisit tyytyväinen siitä, että toit taas riemua muiden ihmisten surkeaan elämään. Kriminaali kusettaja ja tunnettu paskapää Ferris "Feck" Stanton, Phil kertoi tarkastaja Highille. Raporttien täyttö sujui kerrankin yllättävän sukkelasti ja luulimme homman olevan bueno. Seuraava palaveripaikkamme oli tarkastaja John D. - Niillä roistoilla on edessä hullunkurinen kuritushuone, sanoin. Toimittaja veti ylleen lähdesuojan ja tivasi minulta kommenttia. High kysyi. - Siinä on tarpeeksi tyytyväisyystakuuta. - Firma nimeltä Chihuahua Customer Service yritti kähmiä Symmetry & Synergy korporaation salassa pidettäviä tietoja. - Tarkemmin ottaen, Phil täsmensi. - Kerrankin päästään ravintolasta ulos muisti tallessa.
~
Tämä oli siten ohi ja paperityöt tekeillä Federal Buildingissa. High hengitti syvään ja sanoi merkillisen vakavasti: - Lisäksi nappasitte "Muurinmurtaja" Whitlockin, joka tehtaili näitä tietomurtoja. - Kyllä, ja myynnissä olleet tiedot saa-. - Tietojen jälleenmyyjä. Cotton. Eräs sopuli yritti tunkea mikrofoniaan kiinni naamatauluuni. - Häivy silmistäni, sanoin toimittajalle. - Muistitikku sisälsi pelkkää teollisuusvakoilujargonia, kerroin Highille. - Kuka oli ostamassa muistia. kysyin neljännen valtiomahdin edustajalta. Highin työhuone. - Olipa sivistyneesti komennettu. Se puoli tapauksesta siirtynee talousrikosten osastolle. Sillä hetkellä kaikenkirjava journalistiväki ilmaantui paikalle ja veti muassaan tonteille tabloidipornouttajat, pilipaliblogistikot ja muut virkaheitot hittolaiset. - Mene vaikka vessaan mädättämään selkärankaasi, hankkimaan karvaturkki kämmeneesi ja sokeuttamaan itsesi. Olin pyytänyt, että Phil jättäisi kertomatta muille liukastumiseni koiran jätteeseen, mikä oli luonnollisesti täysin turha toivo
- Ohhoh, hämmästelin. - Mahdollisesti, High sanoi.
- Meidän täytyy kysellä mieheltä, kuka hänet siihen hommaan palkkasi, sanoin. - Se tuskin selviää koskaan, High epäili. High pudisteli päätään. - Tässä kohteita, joita hän oli selvittänyt. Tämän koko rakennuksen, Federal Buildingin ja FBI:n kerrosten pohjapiirustus. miksi. - Mutta... tivasin. - Whitlockille ei ollut temppu eikä mikään järjestää koneeltaan itselleen kutsu yksityistilaisuuteen tosin naisen nimellä. - Teemme parhaamme, Phil sanoi tarkastaja Highille. Sitä mukaa kun High luki raportin sivuja, hän pudotteli niitä paperinsilppuriin. - Jonkin rievun avulla. FBI:n käyttämien ulkoisten vartiointipalveluiden tiedot. Hän oletti sulautuvansa massaan. - Selvittäkää, päätyivätkö tiedot jonnekin eteenpäin, High komensi meitä. - Sillä aikaa kun haitte Whitlockia, tietokoneosastomme selvitti, että hän oli tunkeutunut myös FBI:n keskustietokoneeseen aivan äskettäin. - Rahalla saa mitä tahansa linnaan ja sieltä ulos tai kenet tahansa pois päiviltä siellä ja ulkona, Phil totesi. Onko raportissa jotakin epäselvää. - Oho. - Älkää huolehtiko, henkilökohtaista vartiointiani on nyt lisätty kotikadullani. Tilitiedot. Miten. - Whitlock haki muitakin tietoja minusta, High sanoi. High naputteli lyijykynällä pöydän pintaa. - Olisi sen kai saanut muutakin reittiä selvitettyä... - Whitlock kirjautui ulos palvelusta, tarkastaja vastasi kryptisesti, mikä ei ollut hänen tapaistaan. FBI:n käyttämien siivousfirmojen työvuorolistat, tietokoneajojen päiväykset. minun kotiosoitteeni, High sanoi. - Tyyppi tappoi itsensä Rikersissa. Aivan kaikkea hän ei saanut haltuunsa. - Whitlock oli hakenut myös... Minun ei tarvinnut näytellä hämmästynyttä. pähisin. - Joten... - Mitä tietoja. - Salasanoja, syntymäaikaa... ei kenenkään muun. - Kuinka. - Kuka tietää, High sanoi ja kohautti olkapäitään. - Uh. Siis... - Tiedot kaikista FBI:n lähiseutujen kenttäyksiköistä. Voidaan niiltä ottaa vyöt ja kengännauhat, mutta ei sillä kaikkea voi estää. Minä osuin enemmän oikeaan.
9. - Tai sitten Whitlockin itsemurha oli lavastettu, sanoin selviön, joka meillä kaikilla tuli mieleen. - Mahdotonta, High tiesi. - Whitlock toimi vain tilauksesta, Phil mietti. - Huolestuttavaa silti. - Tai jotakin sinne päin, mumisin. - Joten joku halusi tarkastaja Highin kotiosoitteen, ähkäisin. sen sellaista. - Vain minun. - Mitä. tiin takaisin, Phil kertoi ja risti kätensä sylissään. Kaikki mahdolliset aikataulut
kysyin. Phil kysyi. Phil avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta Skaaren ennätti jälleen ensin: - Ei teitä tosiaan uskoisi FBI-agenteiksi. - Olen FBI:stä, kerroin äijälle. - En minä vitsaile, Skaaren sanoi kuolemanvakavana. - Energiajuomien kittaaminen. - Hän on minun oma orja, sanoin. Luulisi teillä olevan varaa ostaa pukunne muualta kuin kirpputorilta, Skaaren osoitti avaraa huumorintajuaan. No, ehkä tällä toisella on vähän enemmän tyyliä, äijä osoitti Philiä sormella.
10
- Se tässä onkin niin hienoa, Phil murisi. ukko kehtasi kinuta ihmisluontoon kuuluvalla tavalla ja kiiluvin silmin.. - Korkeintaan ja ainoastaan se vietti aikaansa tuossa vastapäisessä kahvilassa. - Hah. - En olisi ikinä arvannut, hän sanoi. Whitlockin omaiset asuivat Massachusettsissa, joten heistä emme uskoneet olevan apua. - Maksetaanko tästä vinkistä. ~
Roger Whitlockin sähköpostiliikenteen olimme tutkineet jo aiemmin. Aina. Skaarenissa oli jotakin epäilyttävän tuttua. - Tiedättekö, oliko hänellä vihamiehiä. - Kai hän joskus ulkona kävi. Paraskin puhuja, ajattelin. tukeva, sikaria poltellut hikikasa kysyi. - Ollaanko me muuten tavattu joskus. Siinä kai ne tärkeimmät, mitä tuollainen ihmislapsi kaipaa. - Ei sillä ollut edes ystäviä. Keltainen rakennus sijaitsi tiiviiden kerrostalojen rykelmässä Hudson Streetillä. - Entä, tuota, oliko hänellä mitään harrastuksia tai... - Whitlock. Tiesimme, että palvelimien kautta vetäisimme edelleen vesiperän, koska Muurinmurtaja oli luottanut vain kasvokkain tapahtuvaan kaupankäyntiin. Kun näin vuokraisännän kasvot, käteni miltei tapaili kainalokoteloa. - Kyllä minä olen Bobby Skaaren. Lähdimme suunnistamaan kohti alakertaa, kun havaitsin äijän seuraavan meitä aivan kannoilla kuin hai laivaa. Pizzan tilaaminen. - Ei tietääkseni. Kun kävin perimässä vuokraa, se oli aina koneellaan. Siinä samassa herra Skaaren päästi ilmoille musertavan, kostealta kuulostaneen suhinapierun. kysyin Skaarenilta silmiäni siristellen. Epäelämän viettäjä, no lifer. En ymmärtänyt, mistä tämä johtui. Mitäs jätkiä te olette. - Olen immuuni huumorille. Se istui vain koneellaan aamusta iltaan. En olisi ikinä uskonut. Ikkunassa oli aina valo ja se istui näpyttelemässä sitä helvetinkonettaan. - Entäs tämä toinen. - Vitsailetteko te. kysyin. Kasvoiltaan miltei rukoilijasirkkaa muistuttanut tyyppi mittaili teryleenejäni ja paukautti omia henkseleitään. Siksi menimmekin illalla herra Whitlockin vuokranantajan ovelle Tribecaan. Yskähtelimme miehen päästämälle suitsukkeelle ja kerroimme asiamme. - Ei, ihan oikeasti. Meidän oli kivuttava kolmanteen kerrokseen
- Tuossa ukossa oli jotakin tutunomaista, Phil tuumasi. - Paitsi viime viikon perjantaina... - Mutta ketä siitä voisi syyttää. Tämä yleisin vakiotaulu, kaikkien poliisilaitosten ja viranomaisten käyttämä ampumaradan maalitaulu, jonka piirroskuvassa se kivikasvoinen äijä tähtää aseella sinua kohti... - Nyt välähti! - Pelottaisi nähdä silloin, kun ei välähdä. - Mitähän svidua tuo tarkoitti. - Ups ja oho, Bobby Skaaren sanoi ja vei savuavan siggensä selän taakse. - Joten kaiken täällä täytyy olla jollakin tasolla taiteellista. - No mutta Tribeca on ollut taiteilijaseutua jo 1970-luvulta saakka, sanoin. - Sen seurassa kävi joku maiharityyppi. - Taiteilijakahvila Ruma Reikä, Phil hämmästeli. - Korkeintaan saatamme unohtaa nähneemme tuon sikarin, mikä teillä on kädessä, sanoin. Tämän innoittamana minäkin kaivoin taskusta Marlboro-askin ja Zippo-jäljitelmäni. - Oma vikansa, kun sattui syntymään tuolla naamalla! Nauroimme remakasti ylittäessämme hiljaista katua.
~
Tumppasimme savukkeemme ja astuimme vastapäiseen kahvilaan, jonka nimi oli hienostuneesti Ugly Hole. - Kerro. - Se istui yleensä aina yksin tuolla nurkassa, vakiotarjoilijatar tiesi. - Kiitosta älä odota, mutta jonkinasteista hyväksyntää sinulle saatetaan suoda, Phil sanoi teatraalisesti ja Skaaren jäi miettimään, että mitähän svidua tuo valon lapsi oikein tarkoitti. Tiesimme, että FBI: n koneille oli murtauduttu tasan kaksi viikkoa sitten, joten Whitlock oli kenties ollut yhteydessä homman tilaajaan vasta sen jälkeen. - Etkö muka halua kuulla. - Aivan totta! Skaarenin naama oli ihan yksi yhteen sen standardikuvan roiston kanssa! Tietääköhän ukko itse, että hänen naamansa jäljittelee fiktiivistä roistoa, jota kaikki rei´ittävät?
- Entä jos häntä ammutaan, kun hän kurkkii ikkunasta poliisiauton ajaessa kadulla. - Näyttäisi olevan kuubalainen... Vai kuinka, esteetikko-nesteetikko ystäväiseni. - No. Phil mutisi jotakin käsittämättömäksi jäänyttä. - Se oli siteeraus erään Deckerin akan pojan runokokoelmasta "Kusipäisyyden sielunmaisema", Phil kehaisi ja pisti kadulla panatellan palamaan. - Tai kun hän käy viinakaupassa, jossa on sattumalta siviilipukuinen poliisi. - Osaatteko kuvailla tarkemmin?
11. - Sitähän minäkin sanoin, hörähdin ja silloin minä oivalsin. kysyin Phililtä, kun olimme päässeet katutasolle. Kuulimme sekä kahvilan omistajaa että henkilökuntaa. - Maalitaulu. - Oliko se Sartren aforismi vai lainaus Arthur Millerin näytelmästä
- Niin. Kun High näki tallenteen, hänen il12
meensä ei muuttunut, mutta ääni oli vakavoitunut. - Mitkä eväät. - Mikä mies hän oli. Ihan jatkuvalla syötöllä. Minä tein aikoinaan tyhjäksi Raulstonin uran. - Musta pipo päässä koko ajan. kysyin. - Kuka. Menimme läppärin kanssa sikarikerrokseen ja tarkastaja Highin työhuoneeseen. - Siis. - Ja työnantaja oli. Jossakin elämänsä vaiheessa hän siirtyi IRA:n sakkinappulaksi. - Kyllä, totta kai mies oli naamioinnin mestari. - Se oli kai rullalle kääritty kommandopipo, sillä erotuksella että se oli kai... kommandopipon vastakohta. - Ahaa, nyökkäsin. - Ammattitappajien piireihin levisi vakuuttava huhu, että Raulston oli vasikoinut entisen työnantajansa, High mutisi. - Nämä ovat suolapähkinöitä. Lopulta Raulston siirtyi palkkamurhaajaksi USA: han. - Raulston toimi myös Länsi-Saharan ja Marokon miehittäjien apuna. Sillä oli omat eväät mukana. - Janus, eli... Mutta sen alta pilkisti siilitukkaa. - Koska miestä ei saatu muuten nalk-. Se mutusteli cashew-pähkinöitä omasta pussistaan. kysyin. - Tuo voisi olla muuan kuollut mies. - Kaksikasvoinen, High hymähti. - Kuinka. Pipopään kasvot tuppasivat jäämään katveeseen, mutta näimme, että hän maksoi Whitlockille saatuaan muistitikun, joka oli tälläkin kertaa sormen muotoinen. Kun Pohjois-Irlantiin pukkasi aselepoa, tämä mies lähti omille teilleen freelanceriksi. Kolumbian kartellit ja muut mukavat tahot tarvitsevat aina lopullisten tekojen tekijöitä. Naurahdin päätelmälle. Aika sujui kuin siivillä tai pikakelaamalla. - Onhan teilläkin pähkinöitä noissa kupeissa... Lopulta löysimme hakemamme. Kuulimme toistakin tarjoilijaa: - Se päässä ollut pipo... Otimme mukaamme kahvilan valvontakameroiden tallenteet ja palasimme Federal Buildingiin camera obscuraa ja ViewMaster-katselulaitetta kehittyneempien vehkeiden ääreen. Kenties olisi kannattanut, niin olisimme olleet ajoissa viisaampia. - David Raulston. Perheen jäseniä pidätettiin niihin aikoihin ihan muista syistä. - Se söi pähkinöitä. mutta en ole varma, High kertoi. - Siinä oli punainen tähti, joten kai se oli kommunistipipo. - Irlantilais-englantilainen Raulston oli entinen armeijan tarkka-ampuja Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimien maavoimissa. Tarkastaja Highin huoneen sivupöydällä oli jokin kasa kirkkaanvärisiä paketteja, joista en kysellyt sen tarkemmin. - Niinhän ne, nyökkäilin. - Kuinka niin. Koodinimi Janus. - Pascuzzin mafiaperhe. - Pitäisi ehkä sanoa, että olen kuin aaveen nähnyt..
- Konkurssi koitti. - Hyvin varmasti. Arkussa hautaaminen hidastuttaa mädäntymistä. kysyin. Saimme selville, että Crossman majailee väliaikaisesti yömajassa. - Tai kuolleeksi luultu mies, sanoin.
13. - Se vuokrasi valmiiksi tekstitettyjä kylttejä ja banderolleja. Tyyliin että "Alas USA" ja "Eläköön USA". Phil kysyi. - Mutta hän on kuollut. - Kyllä, High sanoi. - Se tuhkattiin. - Kyllä kuulosti. - Pitäisi olla todisteita ennen kuin lähdemme syyttämään kuollutta miestä... Tarkastajan täytyi penkoa arkistoja en-
nen kuin todistajien nimet löytyivät: - Eräät räjähdysekspertit nimeltään Peter Crossman ja Axel Porras. Te varmaan... - Vuokraamon. - Testiräjähdyksessä Arizonan aavikolla... - Ehkä ihmiset haluaa tehdä itse omat sloganinsa. miehestä löytyi silloin vasen käsivarsi, joka oli jäänyt pommisuojan panssarioven väliin. - Jossakin elämänsä vaiheessa heppu perusti vuokraamon mielenosoituksia varten. "Jenkit pois USA:sta" ja "Kuolema muslimeille". Kuitenkin vuoden kuluttua vain hampaat ja luuranko ovat enää jäljellä, joitakin kudosjäänteitä lukuun ottamatta. Kyllä. DNA todisti silloin kiistatta, että mies todella oli Raulston. kuulostiko tuo nyt vähän hassulta. kiin, juoru oli ainoa keino pysäyttää hänet. Se saa sinut äkkiä kiinni. - Miten kävi. hän ärähti katkeralla äänellä. Minä tein päätöksen huhun levittämisestä. - Haudattiinko arkussa pelkkä käsivarsi. - Tietoja minusta, High nyökkäili. - Epätoivosi vuoksi. Kun ulkoilmassa räjähti, muu ruumis höyrystyi eikä siitä jäänyt paljon pussiin kaavittavaa. - Olemme jo matkalla, sanoin noustessani tuolista.
~
Peter Crossman oli joutunut jättämään armeijan uransa ajauduttuaan alkoholismin ja pelivelkojen kautta epämääräisille raiteille. - Epätoivoko. Luut haurastuvat arkussa vasta noin viidenkymmenen vuoden kuluttua, mietin. - Miksi minä suostuisin kertomaan teille mitään. - Kyllä, High sanoi. - Millä tavalla hän heitti henkensä. - Vaan jos sala-ampuja David Raulston onkin elossa, hänellä olisi siis motiivi haeskella... - Mutta oliko kukaan näkemässä räjähdystä. - Mies kulki epäonnistuneesta bisnesideasta toiseen, lueskelin äijän historiikkia. Sitten Raulston kuoli. Soitin brooklyniläiseen yömajaan ja sain Peter Crossmanin luurin päähän. Phil tuumiskeli
tivasin yömajan vaksilta. Phil utsi. Saavuimme makuusaliin, jonne oli siroteltu sänkyjä hajanaisesti kuin jalat katkovia jalkamiinoja. - "Älä missään nimessä avaa dokumenttia, jossa lukee Mariah Carey Sexy Music Video. Hän poti harvinaista oraalista käänteis-tinnitusta, jossa potilaan suu tuottaa tauotonta ininää, jonka kuulevat kaikki muut paitsi potilas itse. Risupartainen Crossman istui sängyllään ja kääntyi katsomaan meitä surkeana. - Mikä sille tuli. Naputtelin näppäimistöä ja tutkin tietokoneen ruutua. - Konnichiwa, herra Crossman, tokaisin. - "Tietsikka" on ehkä osuvin lyhenne sanalle "tietokone", Phil äänimietiskeli. Phil ihmetteli.
~
14
Kun ambulanssia ja elvytysväkeä saatiin paikalle ja mies vietiin Bellevue Hospital Centeriin, selvisi, että Crossmanin päästä oli ilmeisesti katkennut verisuoni. - Muovisia virkamerkkejä saa muropakkauksista. - Minkä näköinen se vierailija oli. Availin sähköpostejani yksitellen ja naurahdin. Seurasimme vaksia, joka jupisi seuraavaksi jotakin palkastaan ja moisena oppaana toimimisesta ja maailman tilasta inisevällä äänellä. - Kuinka niin. Kirveellä veistetty naama. - Seuratkaa minua. Jo tunnin kuluttua esitimme virkamerkkimme yömajan pujopartaiselle vaksille. - Toista Raulstonin kuoleman todistajaa. Siirryin piuhoja pitkin National Crime Information Centeriin. - Pakko kai se on mennä tapaamaan tätä jäppistä kasvotusten. - Mikä nyt. Siinä kaikki. - Etsimme Peter Crossmania. Silloin mies sulki puhelimen. Myöhemmin tehty ruumiinavaus ei paljastanut mitään myrkkyjä. Ei siinä mitään virusta ole, mutta se musiikki..." Philiä nauratti. - Saa nähdä. Vain sen katkenneen verisuonen. - No joku mies kävi. Minne te hänet opastitte. Olin varautunut hurjaan ja hillittömään takaa-ajoon, mutta... Verisuoni. - Ei merkittäviä mediahavaintoja miehestä nimeltä Axel Porras, mutisin. - Täsmälleen yhtä monta kirjainta, Phil. - Tuleekohan meille kiire hakea tätä Axel Porrasta. Vilkaisin Philiä. Crossman kaatui lattialle kasvoilleen. Karski ja armeijamainen. - Ei varmasti käynyt, puuskahdin. Phil ähkäisi. On aina välillä reissuillaan, sitten se tulee taas näätimään tänne ja pöllii toisilta kaiken varastamisen arvoisen. Koskaan ei täysin selvinnyt, aiheuttiko Crossmanin kuoleman joku muu vai oliko se silkka sattuma. - Sähköpostissani on yksi kiertokirjeenomainen varoitus, hekottelin. - Täällä kävi jo yksi FBI-agentti ja neuvoin hänelle reitin tuonne salin puolelle. Joo, Crossman. - Hiekanvärinen siilitukka. Kun pääsimme Federal Plazalle ja yhteiseen työhuoneeseemme, istahdin näyttöpäätteen ääreen
- Ei todellakaan, Phil nyökkäili. Naamalla oli ilme kuin kilpikonnalla sen ängetessä tankoa. hän tihrusti silmäpussiensa takaa. Ei omaisuutta, ei autoa. - Räjäytitte uudenlaisia maamiinoja
15. Phil hekotti. - Vuonna 1998 olitte räjäytyshommissa Arizonassa. - Sitä kun ei koskaan voi olla varma... - Jos näin on, niin miksi minun pitää enää puhua. - Juuri hän. Henkilökunnan taukotiloissa eräs jäppinen poimi lattialta serpentiinejä. - Sir. - Armeijan salassapitovelvollisuus ei koske tätä, sillä olette jo todistaneetkin aiheesta, Phil huomautti. Muori asui elämänsä loppuun saakka pienessä tönössään suuren ja pyöreän tavaratalokeskuksen katveessa. Queens Place Mall oli aikoinaan Macy´s-tavaratalo. - Ai jaa. - No niin, tässä, sanoin. Phil kuikuili olkapääni yli, kun lueskelin lisää: - Porrasilla ei ole aseenkantolupaa, ei metsästyslupaa. Ja siksi heräät edelleen öisin omaan kiljuntaasi. - Hetkinen... Kun kolossia alettiin rakentaa asuinrakennusten tilalle, eräs vanha rouva kieltäytyi myymästä lapsuusmökkiään. Lisäksi Porras kuului veteraanijärjestöön täällä Manhattanilla. En löydä yhtään työpaikkaa eikä hän ole rekisteröitynyt äänestäjäksi. Saimme miehen kiinni parkkipaikalla. - Axel Porras on iällä oleva afroamerikkalainen kansalainen. Musta mies tutki virkamerkkimme tarkkaan. - Se yövaksi. Veteraanien kautta löysimme erään Porrasin tuttavan, joka kertoi muiden tietojensa ohella, että mies vaikutti Queensin Elmhurstissa. kysyin. - Mitä. - Entä sitten. - Se on yövartijana Queens Place Mallissa. - Jumpru. Valtavassa ympyrätalossa oli yksi kauneusvirhe, ja kauneus oli juuri siinä vir-
heessä. - Laastari irtosi. Löysin miehen käyttämän pankin. Hän vilkaisi kelloaan ja sanoi: - Kymmenen minuuttia sitten. Valkotukkainen käppänä oli juuri ollut köpöttelemässä kuhmuiselle pakettiautolleen. - Onko Axel Porras paikalla. tuumiskeli. - Milloin. Herra Porras. NCIC:n jälkeen tutkin muiden virastojen tietokantoja. Ihme että ette törmänneet häneen. - Mitähän te haluatte. Olen ehkä tullut tyhmäksi. - Vanha taisteluvamma. Lähdimme etsimään vanhaa patua hänen työmaaltaan ostarilta. Sain viime viikolla haavan lehden sivun kulmasta. Siksi aiemmin suorakaiteen muotoon suunnitellusta ostohelvetistä jouduttiin tekemään pyöreä. - USA:ssa tarvittaisiin jonkinlainen väestörekisteri, Phil ärähti, - niin edes asuinpaikka saataisiin selville. Kuka niitä muistaa. - Ehei, vaan tyhmemmäksi, Phil sanoi iloiten. - Se jäi eläkkeelle
Jaa-a. - Ei todellakaan. - Kuinka hyvin opitte tunteman hänet. - Raulston, autoin. - Te käytitte omat rahanne lapsen koulutukseen, vai kuinka. - Eikö se ole päinvastoin. kysäisin. - Tai siis... Kuulkaa, siellä kävi milloin mitäkin äijää CIA:sta ja muista lafkoista. - Jaa jaa, ukko tuhahti. Phil kysyi. - Joo, se esittäytyi nimellä Duncan Richwald. Raulstonia ei ole. Se levisi ympäri autiomaata. - Tuo on kylläkin elokuvasta "Ilmestyskirja. - Se oli aina veloissa. - Crossman tuhlasi omat rahansa ja päätyi yömajaan asumaan, huomautin. Kuten myös Crossmanin tilille. - No paskat. Phil kysyi yhä muistilehtiötään tutkien. hämmästelin. Kaputt.. Phil yskähti ja tutki muistilehtiötään: - Kun silloisia tilitapahtumianne tutkittiin tänä päivänä, havaittiin muuan seikka... Oli John Smithiä ja varmaan Indiana Jonesiakin. Rau... Pystyn edelleen katsomaan aamuisin peiliin, syrjäsilmällä ja kyräillen. - Siis sen parin tunnin aikana. Oikea nimi oli kai Rau... - 50 000 taalaa on iso raha, sanoin. - Kuka sanoi, että Raulston oli tappaja. - Mitä nyt. Peter Crossmanin kanssa, autoin hänen muistiaan. Hän oli sen sortin mies että hän esimerkiksi sai tehtävän matkustaa erästä jokea ylävirtaan, jossa muuan järkensä menettänyt eversti oli aloittanut oman sissisodan ja hänen piti lopettaa everstin komento eli käytännössä surmata tämä... - Menitte valalle siitä, että Raulston kuoli. kun vain käsi jää jäljelle.
16
- Ongelmia omatunnon kanssa. - En ainakaan minä. Taata nojasi pakettiautoonsa ja pisti tupakaksi jatkaessaan: - Kuulin myöhemmin, että se Duncan Richwald oli joku murhamies. - Sen verran ammattitappajalla kuluu vuodessa kalsareihin, Porras hymähti. Aina väärillä kilvillä ja keksityillä nimillä. - Näin on nännit ja muut näppäimet. - Jaa, kunhan huuli heilutti tuulia, mies virnuili. Se olisi päätynyt sinne joka tapauksessa, Porras totesi. - Se oli niin pöljä tekonimi että muistan sen aina. En tällä iällä muista kaikkea niin selvästi. No niinpä olikin. - Onko Raulston yhä elossa. - Kuka noita kaikkia totovoittoja muistaa. - Kun olitte todistaneet Raulstonin kuolemasta, tilillenne ilmaantui 50 000 dollaria. - Minä en muista jokaista pennosta menneen elämäni ajalta, mies sanoi. Hän meni tekijänsä luokse. kysyin. Kuoli. Nyt." - Kas. - Sitten työtänne tuli seuraamaan muuan mies väärennetyillä papereilla, jatkoin. - Hienoa, että te tiedätte minun asiani paremmin kuin minä itse. Mitä te haluatte tietää hänestä. - No, ei kukaan jää henkiin kun käsi lähtee kävelemään, mies sanoi jotenkin katuvaan sävyyn kuin sopupelaaja. - Hyvinhän te muistatte... - Aivan totta
- Kuulkaa nyt. - Mutta on se myös oikea nimi. Saatatteko minut ovelle?
- Öh, me tulimme kylläkin tapaamaan teitä... Ei voi. Samaa koetta johtanut lääkäri John Cutler suoritti samanlaisia kokeita myös
17. Porras pyysi meiltä kynän ja paperia. - Kirurgi, sanoin. Meille on ehdottoman tärkeää tietää, voiko hän mitenkään olla... Me selvisimme hengissä vain siksi, koska sytyttimessä oli pieni viive. - Kuin sitoutumattomana luikerteleva ja rähmällään oleva pikkuvaltio, jolle kelpaa kaikki hyvä mutta toiset saa sotia kaikki sodat sen puolesta. - Vastuun pakoilijat ja vapaamatkustajat ry, Phil nakkeli Porrasille. - Riippuu siitä, mitä faktaa ajattelit antaa meille, Phil sanoi viattomasti kuin kyyhkynen, viisaasti kuin käärme. - Itse asiassa ei lähtenyt, huomautin, sillä USA teki Guatemalassa 1940-luvulla kuppakokeita, joiden vuoksi hallitukseltamme vaaditaan tänä päivänä korvauksia. No, meikä lähti nyt eläkkeelle! Me lähdimme kävelemään kohti parkkipaikan vasenta laitaa, jonne olin jättänyt Jaggen. - Hibbert on Simpsonien hahmo, huomautin. Hibbert oli kirurgi testialueen läheisessä kaupungissa Sedonassa. - Emme me tutkimuksia tähän lopeta, sanoin. Kävi ilmi, että kaikki tiet vievät New Yorkiin, ainakin Arizonan suunnasta. - Porras lähti niin sanotusti tältä galaksilta, heitin. Päivä muuttui entistäkin valkoisemmaksi ja paineaalto heitti meidät turvalleen asfalttiin.
~
- Mies sitten lähti, mutta ei eläkkeelle, Phil totesi rikospaikkatutkijoiden hurauttaessa paikalle. - Jos annan teille jotakin, niin jätättekö minut rauhaan. - Ei, Porras sanoi. Olimme yhdistelleet viivoilla pisteitä toisiinsa, mutta näkymätön taho tuppasi jatkuvasti katkomaan viivamme isoilla saksilla. Käykää tapaamassa sitä. Räjähdyksen valo teki varjoista pitkiä ja tärykalvoni paukkuivat. Ja te olette jo autonne luona. Mies ei ainakaan vaikuttanut seniililtä. - Lähti kuin kuppa Guatemalasta, Phil muunteli totuutta. Pommi ei räjähtänyt vielä silloin, kun Porras käynnisti pakettiautonsa. - Ahaa, ymmärrän ysköksen. jos jotakin kysyttävää on. Kysykää siltä... - Tällainen mies kuin tohtori Hibbert vaikuttaa nykyään Manhattanilla, Porras sanoi. - Ai jaha, niin niin. - Ei. Porras huokaisi ja katsoi meitä synkästi. Ihan lopuksi Porras sanoi: - Tämä oli tässä. - Ette ymmärrä. - Emmekä jätä teitä rauhaan. Sakea savu oli kohonnut parkkipaikan ylle ja houkutellut alueelle paljon töllistelijöitä. - Tuossa on puhelinnumero ja osoite. Hän raapusti paperille jotakin
- Kuollutta miestä on hankala metsästää. - Onko hetki aikaa jutella. Phil kysyi. kysyin. - Tuskin. Tuuli toi jalkojemme juureen cashewpähkinäpussin.
~
Cashew-pussista ei tietenkään löytynyt sormenjälkiä, mutta meillä oli jo muuta ajateltavaa. Emme jääneet odottamaan, että guatemalalainen vastaanottovirkailija ilmoittaa meidät saapuvaksi vaan painelimme suoraan puoskarin työhuoneeseen. Huomasin hänen klikkaavan hiirellä paniikkinappulaa, ja pornosivut muuttuivat lääkefirman tilastoksi. - En muista kunnolla niitä aikoja. El Barriossa sijainnut klinikka vaikutti melkoiselta puoskaritoiminnan syöpäläispesäkkeeltä. Tohtori Ferris Hibbert löydettiin työhuoneestaan tietokoneensa äärestä. Pitelin kipeää poskeani ja tuumasin: - Nyt ei vain naurata. Alabamassa köyhille mustille. - Tuntuu vähän siltä kuin Porras olisi osittain valehdellut meille, sanoin itsestäänselvyyden. Phil sanoi kaatopaikalta tuoksuvan savun tunkiessa hänen silmilleen. - Totta kai. Ihmettelin, kuinka Hibbertin tohtorointiluvat saattoivat olla kunnossa hygienian tason ollessa sellainen. En ollut aivan varma, mutta vaikutti siltä ikään kuin Hibbert olisi hieman kalvennut. - Joudutaanko tämän vuoksi nyt keskelle toria kivitettäviksi. - Niin, jotta emme vieläkään voisi olla täysin varmoja, hämmästelin. Minä olen lääkäri, ei minulla ole muutakaan tekemistä kuin jutella. - Jerry Cotton, tämä on Phil Decker. - Kyllä minä sen tiesin, Phil huokaisi minulle kuin vähämieliselle mutta tosikolle aikamiespojalle. Se olisi ollut möhlinki, jos me olisimme kuolleet samassa räjähdyksessä. Tutkimus päättyi vasta vuonna 1972. - Vuonna 1998 te vaikutitte arizonalaisessa kaupungissa nimeltä Sedona, sanoin. - Toimitte toisinaan myös armeijan palveluksessa, eikö totta. - Jos Raulston tosiaan on elossa, hänelle tuli kiire hiljentää myös Porras. - Suorititteko siellä käsivarren amputaation miehelle nimeltä David Raulston. Ikävä kyllä, tämän karrikatyyrin puheissa ei ollut sarkasmin häivääkään vaan hän oli ihan vakavissaan! - FBI:stä, sanoin ja esitin virkamerkkiäni. Odotushuoneen katossa oli hometta ja lattialla vilisti vähintään kissan
18
kokoinen torakka. On kaikki maailman aika. kysyin. - Mitähän te haluatte. - Oliko tämä viharikos vai piharikos. Kalpeneminen oli muuttunut vetyperoksidipohjaisen valkaisuaineen puhdistaman. Jos näin on, siitä löytyy kyllä asiakirjat. - Ja siinähän se vitsi olikin. - Välillä, välillä en. - En, en usko. - Melkein möhlittiin, Phil mietti ääni väristen. tohtori Hibbert kysyi
- Hänestä jäi vain käsivarsi. Meillä on syytä uskoa, että se poistettiin kirurgisesti ennen räjähdystä. - Tämän on parempi olla hyvä juttu, älähdin. - Kaksi todistajaa ja kirurgi. - Mies ja nainen tapasivat baarissa ja viihtyivät niin hyvin yhdessä, että he päättivät valomerkin jälkeen lähteä vielä jatkoille naisen luokse. Kun kampesimme itsemme Jaggen kyytiin, Phil aloitti pitkällisen tarinoinnin. - Eikö sen niminen mies... - Selvästikin David Raulstonilla oli apunaan kolme sisäpiirin ihmistä, sanoin. En osannut. - Mitä nyt. - En! En ole. - Minulla ei ole osaa eikä arpaa sen asian kanssa! tohtori Hibbert kivahti. Toiseksi, jos minä olisin kohdannut hänet vuosien jälkeen, minä kai olisin jo kuollut. Siis, jos fiktiivisesti olisin koskaan edes kuullut moisesta hiihtäjästä. Mistä sinä sen arvasit?" "Koska peset käsiäsi koko ajan." He rakastelivat, jonka jälkeen nainen sanoi: "Olet varmaankin hyvä hammaslääkäri?" Mies tähän ylpeänä: "Pakko myöntää, että minua pidetään kaupungin parhaana hammaslääkärinä. Kaikki maksettuja. Sitten hän otti housut pois ja pesi kätensä. - Tämä oli ihan turha reissu. Menkää pois. Siinä kaikki. Mikäli teillä on tietoa Raulstonin viimeaikaisista liikkeistä, niin... Mieshän joutui valehtelemaan ihan urakalla. Mies oli jo aivan jauhonaamana. Sellaiset miehet eivät tule viemäreistään esille, eivät ainakaan minun eteeni. - Ei tunnu missään, ärähdin. Hibbert hämmästeli. - Ja te sitten oletatte, että minä alkaisin tarinoida sellaisesta hepusta. - Te voitte ehkä laittaa stopin tälle. lakanan väriksi. - Parin viinilasillisen jälkeen mies otti paidan pois päältään ja pesi kätensä. Hypoteettisesti: jos joskus olikin, niin ei ole enää. Mutta mistä sinä sen päättelit?" Nainen vastasi tähän, että "Ei tuntunut missään."
~
19. Tohtori alkoi nauraa. - Hippokrateen valasta tuli Aristoteleen tragedia, Phil totesi kun poistuimme ulos. - Ei ole. - Mutta siitä tiedosta ei ole meille mitään hyötyä, manasin. kysyin. - Ei löydy asiakirjoja, mutta meillä on syytä uskoa, että te sen teitte, väitin. Hibbert oli muistavinaan. En vastannut tähän mitään. - Ensinnäkään, minulla ei ole tietoa hänestä. Eikö totta. Nainen tarkkaili miehen puuhailua ja sanoi "Olet varmaankin ammatiltasi hammaslääkäri?" johon mies vastasi "Ihan totta, niin olenkin. Yritin vielä anella: - Jos Raulston todella on elossa, hän on uhka koko yhteiskunnalle. Hän on saattanut tappaa jo monta ihmistä, jotka aikoinaan tapasivat hänet... Mikäli teillä ei ole pidätysmääräystä, kotietsintälupaa tai muuta sellaista,
niin olkaatten hyvät ja häipykää! tohtori Hibbert tärisi kuin seismografi New Madridin siirroksen päällä. - Jos olette jotenkin osallinen... kuollut siellä räjähdyksessä
Yhtä lailla digitaalisesti tallennetut James Joycet ja pöytälaatikkoon kirjoitetut runot katoavat kuin Mona Lisa ja Pisan tornikin. Edes Shakespearen teokset eivät ole tulleet jäädäkseen, niidenkin sivut lilluvat ja vettyvät nopeasti, eivätkä edes hapettuvat DVD:t ole ikuisia. Sitten siirryin täyttämään kehoani uusilla vakuumieineksillä, jotka nimesin hurjistunutta mielikuvitusta käyttäen aamiaiseksi. Jatkuvasti saa kuulla, että "tosi-tv" on tullut jäädäkseen. Ainahan se on kiintoisaa katsoa ohjelmaa, jossa kohotaan huipulle ja tullaan sieltä lujalla vauhdilla alas. Venäläissyntyisen miehen nimi oli Pjotr Kozlov. Sitten tuli taas jotakin Amerikan Idolia. Harhaiset kahelit ihastuvat idolien julkisuuskuvaan ja rakastuvat saavuttamattomaan, koska se on turvallista. Huomasin, että television tuijottaminen sai minut synkempiin ajatuksiin kuin ruumiisiin törmääminen työssäni. - Ketkä muut ovat ostaneet venäläiseltä arsenaalia. - Laitoit sitten vähän partavettä, Phil nakkasi ensimmäiseksi. Meitä vain hieman vanhemmat pyramidit rapautuvat parhaillaankin. Väänsin aamukangen manhattanilaista ilmaisjakelulehti Metroa selaten. NYPD toimitti meille lahjapaketin. Kun tuijotin revenneen käsivarteni tynkää, josta pulppusi punaista siirappia parkkipaikan asfaltille, heräsin hikisenä mutta melkein virkeänä uuteen ja ihmeelliseen päivään. Etäinen haavekuva ei koskaan jätä, eikä sitä voi koskaan menettää, mutta todelliseen ihmiseen ihastuminen on vaarallista. - Hah hah, murisin. Pukeuduin suihkunraikkaana. Yhdellä kanavalla pukkasi tosi-tv.tä, toisella uutiset kertoivat luonnonkatastrofeista. Sille päivälle ei enää ollut tehtävissä mitään, joten pistimme pillit pussiin. Vaikka tuijotin nurkassa sähkönsinisyyttä hehkunutta idioottilaatikkoa, ajatukseni karkailivat tutkimuksiimme. Rytky oli sellaista polyamidipolyuretaanipolyesteriviskoosia ja kaikkien tekokuitujen äitiä, että se alkoi haista hielle kaksi minuuttia siitä, kun sen laittoi päälle. Ei ole, ajattelin. Ajoin parran. Kahvi naamaan, minkä jälkeen harjasin hampaat. Kirjaston säilyttäminen ei tule ensimmäisenä mieleen, kun ohi kelluu syömäkelvottomia ruumiita, havaitsin katastrofiuutisia katsoessani. kysyin NYPD:n edusmieheltä. Sain päälleni puhtaan valkokauluspaidan. Paketin viesti jos sellainen olisi oikeasti ollut lahjassamme olisi kuulunut: "Pakettiauton räjähdejäämät viittasivat trotyyliin, jota tämä Siperian luolamies on kaupannut Brighton Beachilla iät ja ajat". - Peräti yksi kovan luokan gangsteri, yksi asianajaja ja yksi liikemies, etsivä Jake Simmons luetteli. Televisiossa tuli dokumenttia, elämäkertaa menestyjästä, jolle kävi kehnosti. - Siis kolme kovan luokan gangsteria,. Pika-aamiaisen jälkeen matkasin Jaggella pääkallopaikalle eli Federal Buildingiin. Vietin melkein rauhallisen koti-illan kaksiossani vakuumipakatun lasagnen parissa. Näin mukavia unia siitä, että emme en20
nättäneetkään poistua pakettiauton luota vaan räjähdys silpoi meidät
Se eloton v--un masturbaatioon tarkoitettu valaanrasvalla voideltu esine! Sen nimi on painettu mieleeni. Meneekö jakeluun. - Kuinka niin. - Se minut napannut kyttä, kovis sanoi. - Joko uskotte minua tai minut pidättänyttä kusimulkvistia. Phil kysyi. - Mitä. Katsoin juuri rekkariasi tietullin ja liikennekameroiden valvontanauhoista. - Ravintoketjun huipulla tuulee, sanailin. - Olen tyhmempi kuin pussillinen vasaroita. Pjotr Kozlov nauroi, kun varmistin, että hänelle oli luettu hänen oikeutensa Miranda-Escobedon sapluunan mukaan. Phil kiristeli takaisin ja irvisteli kaupan
päälle. - Totta kai kusetan. Pistäkää te tuo kusipää lujille. - Olet siis asekauppias, totesin papereita tutkien. kysyin. - Kusetatko myös asiakkaitasi. Kaikki kusettavat kaikkia ja uusia kusetettavia syntyy koko ajan. korsto kysyi hampaitaan kiristellen. Pjotr Kozlov oli saanut pitää villasta tehdyn ortodoksisen rukousnauhansa, jota hän pyöritteli käsissään. - Siellä,
21. - En tasan kenellekään. - Kyllä partiopoika toisen tuntee, Simmons sanoi. Niin teidänkin! - Tee palvelus ihmiskunnalle ja liity itsemurhakulttiin, Phil ehdotti. Vaalien suosio selittyy sillä, että uusia höynäytettäviä syntyy koko ajan ja ne tulevat lopulta äänestysikäisiksi. hekotin. - Te olette se vitsi, hän hohotti. - En ymmärrä vitsiä, sanoin hekottelijalle. - Koska... Kuka silminnäkijä. Sinun puheesi madaltaa muidenkin elollisten olentojen älyllistä tasoa. - Kiitos tästä. - Juuri sinne, missä teit melkein kaikki kauppasi. - Jos vaihtoehdot ovat tässä, niin en väitä sinua pelkästään valehtelijaksi, vaan myös perättömimmän ja patologisimman paskan jauhajaksi, mitä maa on päällään kantanut. Minä ja Phil jututimme venäläismiestä kuulusteluhuone kuutosessa, jossa leijui nahkatakin haju. - Et löytäisi asekauppiasta vaikka sellainen penetroituisi sinun takapuoleesi, kolhon näköinen lihakasa väitti Breznevkulmakarvojensa alta. - Silminnäkijä näki autosi, kun saavuit Hackensackiin joutomaalle tekemään kauppaa TNT:llä, kerroin. - Häh. Olen tyhmentynyt ainakin viisi prosenttia siitä kun aloitit juttusi. - Se ei todista mitään, korsto nauroi. Naurahdin väitteelle. Minä olen pizzeria Russki Samovarin konsultti. - Minä, vastasin. - Silminnäkijä valehtelee. - Minä. - Kaikki ne on otettu säilöön. Yleensä ortodoksit eivät sitä hipelöineet muiden ihmisten nähden, mutta tuskinpa asekauppias Kozlov olikaan minkään maailman Jumalan asialla. Kozlov ihmetteli. - Minä olen tyhmä, sanoin. - Kenelle myit viimeksi TNT:tä. Väitättekö minua valehtelijaksi
Ei ole kovin vaikea arvata, kumpi tuli ensin.
22
Dorn otti mieluusti vastaan kuulustelijan pestin. Jonkun pitää saada teidät muut näyttämään sankareilta, Lewis Dorn sanoi, kun ojensin hänelle kansiollisen tavaraa. - Mikä. - Muna ja kana makasivat rakastelun jälkeen sängyllä. Luuletko, etteivät sen jälkeen tämän maan oikeudet tai uhkailut vähän huvita! - Onneksi olkoon tai otan osaa. Väkivallan purkaukset saattavat johtua sosiaalisesta riittämättömyyden tunteesta." Dorn oli vastannut "Ei, kyllä minä olen ihan noita kaikkia yhtä aikaa." Hissin nappeja painellessani mietin: - Dorn on miekkonen, joka ei edes yritä käyttää pehmeämpiä keinoja mitä tilanteen vakavuus mahdollistaisi.. "Analyysin perusteella olette ääri-misantrooppi tai seksuaalisesti turhautunut misogynisti tai alistava narsisti tai anaalisadisti tai sitten tämä viittaa maaniseen luonteenpiirteeseen. Olin samaa mieltä: - Antaapa Lewis Dornin kuulustella tätä hiipparia. Miehiä ne sorkkivat ranstakalla, kotietsintälupia esittämättä. Dorn kehuskeli, mitä kallomaakari oli sanonut. - Toisaalta, tämän planeetan sielulla on kengännauhabudjetti. - Mennään ennemmin katselemaan maalin kuivumista, Phil sanaili. Kuulimme, kun Dorn koputti karpaasin otsaan ja kysyi: - Mitä sinne U.S.S. Kumarruin miehen puoleen ja sanoin vakavasti, mutta susimaista hymyä peitellen: - Niin ei sen jälkeen enää koti-ikävä vaivaa.
~
Erikoisagentti Lewis Dorn saapasteli pitkä takki liehuen alimmaiseen sellikerrokseen, jossa kuulusteluhuoneet sijaitsivat. mistä minä tulen, huumeratsiaa tekevät poliisien erikoisjoukot rassaavat hengarilla raskaana olevan naisen kohdun löytääkseen huumausaineita, eikä niillä ole tapana kertoa epäillylle tämän oikeuksia. - Totta kai minä voin jatkaa tästä. Muna poltteli tyytyväisenä tupakkaa ja kana mökötti. Huokaisin ja totesin: - Sinun moraalia ei ole maalailtu kauniisti herkällä siveltimellä, vaan runtattu kuivuneella pensselillä ja rullattu päältä lonksuvalla maalitelalla. - Minkäpä minä sille mahdan, että tämä sieluton luonteeni on niin pienellä budjetilla kehitetty, Dorn veisteli astuessaan kuulusteluhuoneeseen. Hissiin ahtautuessamme Phil valehteli sisäpiirin tietoja: - Lewis Dorn joutui äskettäin käymään psykologin pakeilla johtuen hänestä tehtyjen valitusten määrästä. Enterpriselle kuuluu, haloo. Tuhlaat minun happeani, sanoin ja vilkaisin virkaveljeä. - Niin se on, pojat, että ikuinen arvoitus on ratkennut! Dorn kertoi naama peruslukemilla
Saavuimme työhuoneeseemme parahiksi silloin, kun saimme sinne nuhjuisen ja erityisen haisevan matkalaukun. - No niin, Jack tuumasi. - Luulen, että enemmän vahinkoa aiheuttaa se, joka luulee puhumalla selviävänsä vaikka taidot ovat kuin täryjyrällä posliinikaupassa. - Mitä, ja luopuisit tästä riemusta. Punainen, koinsyömä Jacques Cousteau -pipo. - Vaikka tässä on vuotava korkki, haju ei peitä tuota mausoleumin lemua, Phil ähkäisi. - Eihän tämä vielä mitään, Jack Harma sanoi. Sitten hyppäsi John, joka upposi polviaan myöten. - On tämä välillä melko paskaa hommaa. Saranamallinen silmälasikotelo, jossa oli sätkänkäärimistarpeet. Korurasioita, joissa oli nappeja. Sitten viimeisenä Jim, joka upposi jopa niskaansa myöten. Uranvaihto edessä, murisin työntäessäni käteni homeiseen piiraaseen, jonka päällä ei ollut suojamuovia. Oli pipoa ja haisevaa sukkaa. Kärsineen näköinen virvelin kela, joka oli päästänyt ulos mojovan siimasotkun. Ensin hyppäsi Bill, joka upposi nilkkojaan myöten. - Kävi kuin Kreikalle ja Irlannille kävi Strömsössä, eli kävi ihan hyvin, Jack ilveili enkä ymmärtänyt sanaakaan, mitä G-ugri aforismillaan tarkoitti. kysyin. - Verkonpaino, Jack tuumasi. Luulen. Tämä on sieltä yömajasta. Laukkua raahannut G-nuorukainen Jack Harma läähätti läkähtymäisillään. - Hotellista pöllitty Raamattu... Mistä tämä johtuu. - Ei ole riemulla rajaa kun Fiatilla ajaa, mutisin. - Hajun perusteella ullakon seinien sisään kuolleita lepakoita, Phil irvisteli. - Kas, tuumasin. Phil sanoi hekotellen. - Kuulkaahan, te taantuneet toverit. Epäilen, en ole varma. Hän oli nostanut laukusta esiin rikkinäisen matkapuhelimen. Crossmanin jäämistö. - Mikäs helkkari se tämä on. Seuraavaksi löytyikin pullo kolinaa. Rulla vessapaperia, onneksi käyttämätöntä. - Kumpi on vaarallisempi, poliisi, joka luulee että hänellä on tilannetajua ja nuhtelun hallintaa siten, että puhumalla selviää, vai poliisi, joka luulee, että hän hallitsee aseet. Vastaus kuuluu: Jim hyppäsi pää edellä.
23. Täältä voi löytyä jotakin. ja kirjastosta kähmitty Koraani! - Jos noilla ei saa päätään tarpeeksi sekaisin, on siirryttävä korvikkeisiin, Phil ähkäisi. - Muuan Bill, John ja Jim kilpailivat siitä, kuka pystyy hyppäämään syvimmälle paskasammioon. - Että siis mitä. Hotelleista taskuun jääneitä ompelurasioita, joista sojottavat neulat upposivat sormenpäihin. - Aletaanpa sitten penkoa, sanoin vetäessäni lateksihanskat sormiini ja naksauttaessani kannen auki. - Veetutuksen multihuipennus. Halko oli järkyttä-
vän kokoinen ja vuosimallia 1995. Puoliksi syöty tonnikalaleipä, joka oli muovikotelossa. Kehystetty perhevalokuva oli kääritty viimevuotisen New York Timesin aukeaman sisään. Särkynyt huuliharppu
Juuri, kun minä ja Phil olimme siirtymässä seuraavaan etappiin, venäläisen asekauppiaan juristi ilmaantui paikalle nurisemaan päämiehensä kohtelusta. Yalesta. Phil upotti ruosteisen puukon syvälle Jackin vatsaan ja kiersi kahvaa: - Kuinka monia oikeita koomikoita pyydettiin pihajuhliin soittamaan kaksikielistä kitaraa ja kertomaan niin sanottuja vitsejä ennen kuin ne kääntyivät sinun puoleen. - On olemassa plastiikkakirurgiaa ja sitten on olemassa virolainen kauneusveikkaus, Jack kertoi keksimänsä lohkaisun. Tunnustelin kantta tarkemmin. Raulston lavasti kuolemansa ja me autettiin sitä."
24
- Vai vielä plastiikkakirurgiaa, pähkäilin. Se pelkää, että minä lavertelen, näin monen vuoden jälkeen. - Hänet on vapautettava välittömästi. - Ei todellakaan ole. Sieltä putosi esiin mustakantinen muistikirja. Täten löysimme muistiinpanot, jotka Crossman oli piilottanut katseilta. - Minusta tuntuu, että saan kohta idean, tiesin. Hän on laittomien aseiden jälleenmyyjä, huokaisin raskaasti. Se asuu nyt Kingsbridgessä vihreän mainostaulun takana. - Tuokaa kuumia pyyhkeitä ja märkää vettä, Jerryn ajatus on syntymässä, Phil ähkäisi. Se käyttää nimeä David Radabaugh. Pysähdyimme brooklyniläisen drive-in-pikaruokapaikan eteen.. Ohjasin tyypin Dornin puheille. Hajun perusteella odotin, että pian laukusta löytyy huuhkajan raato tai jokin puoliksi elävä otus. Karautimme Brooklyn Bridgen yli ja kuulin kurinaa, joka ei tullut Jaggen moottorista. - Pitäisi olla pilvessä tai päissään että kestäisi sinun juttuja, naurahdin. Totta munassa lavertelen, jollei se maksa minulle. - Ei, vaan kauneusveikkaus. Otin siihen yhteyttä. Muistikirja sisälsi sekalaisia sepustuksia vuosien varrelta, mutta siirryin suoraan kirjasen sivuille, jonne viimeiset merkinnät oli tehty. - Totta kai. Revin matkalaukun kannen vuoren auki. Pykälänikkari puristi suunsa viivaksi. Minä näin sen kadulla ja seurasin. "Plastiikkakirurgiasta huolimatta minä tunnistin sen. Minua tympi, Kysyin: - Oletteko te tosiaan valmistunut juristiksi. - En näe mitään todisteita siitä. Jack Harma lupasi selvittää, mikä mahtoi olla postuumin roiston osoite "vihreän mainostaulun takana". Oli saapunut Kanadasta. Huomasin ompelujälkiä matkalaukun skottiruudullisessa vuoressa. - Leikkaus. Raulstonilla on nyt tekokäsi. - En näe mitään todisteita siitä. Matkalla iski siis nälkä ja oli pakko saada huikopalaa. Pätkiköön tätäkin äijää turpaan jos huvittaa.
~
Minä ja Phil lähdimme tapaamaan Raulstonin vanhaa armeijakamua, joka asui Long Islandilla
Dean McFarland ehdotti. - Se oli kasvanut siihen. Molemmista päistään kaljupäinen McFarland kellisteli verannalla ja hyräili Led Zeppelinin kappaletta "Whole Lotta Love". Ei, en koskaan pystyisi unohtamaan sitä näkyä. - Ohoh. Eläkeläisellä saattoi olla vielä eilisiä kelvollisia pohjia. Veteraanin asunto sijaitsi Long Islandin Commackissa. - Eilen oli peli-ilta, oli vanhoja tuttuja kylässä, hän kertoi aamutakki avoimena. Phil tuhahti ja avasi lokeron. En minä tiedä niistä IRA-huhuista. - Hänestä tuli palkkatappaja, kerroin. Pitivätköhän edes paikkansa. - Se on kylläkin à la carte ja se on tuossa seinällä, Phil huokaisi. Phil kysyi. Vain sotiminen sillä oli verissä. McFarland kutsui meidät sisään ja kertoi: - Raulston, joo. - Käytti. - Meillä on kysyttävää miehestä nimeltä
David Raulston, menin nopeasti asiaan. - Milloin viimeksi kuulitte Raulstonista. Antakaa kun arvaan, hän käyttää kiikarikivääriä. - Ja Long Island on muuttunut siitä kun viimeksi hortoilin siellä. Miten se mies osaisi olla ilman armeijaa. Tiesin, että sen näyn jälkeen minun täytyisi pestä verkkokalvoni tinnerillä, jotta saisin vision katoamaan. - Koska alati takkuilevaan GPS-paikannukseen ei enää kannata luottaa näinä maailman aikoina, vastasin. - Sillä miehellä ei ollut isänmaallisuutta tai aatetta. McFarland huomasi katseeni suunnan. - Kuinka niin. Tukevan miehen nimi oli Dean McFarland. - Vai FBI:stä, hän intoili paikat vilkkuen ja kärsä roikkuen. - Kyllä hän IRA:ssa vaikutti, kerroin. Se tarvitsee toimintaa, vaikka sitten palkkasotilaana. McFarland oli saanut asuntoonsa mahtumaan myös automaattipianon. Saimme kissanrasvassa paistetut fätöt syötyä ja jatkoimme matkaa. - Ei Raulston oikeastaan pitänyt yhteyttä armeijan jälkeen. Kun aatteet karkaavat alta, aina joku tarvitsee puuseppää tai muuta ammattimiestä. Käänsin katseeni ikkunalaudalle, jossa laavalamppu pulputti kiljupöntön lailla. - Tekö ette?
25. - Uskotte siis, että hän on kuollut. Minä tilasin juustopurilaisen ja jopa kulinaristi Phil alentui tilaamaan jonkin intiankiinalaisen kevätrullan. - Uh, pääsi Philin suusta ja olin varma, että virkaveli yökkää kevätrullansa nurmikolle. Sanoin Philille: - Anna sitä alakarttaa. - Miksi ihmeessä. - Alakarttaa! Se on siellä alhaalla, hansikaslokerossa! tuskailin. Sotaveteraani saapui kuistilleen pelkässä punertavassa lohikäärmekuvioisessa aamutakissa, jonka vyö oli unohtunut auki. Huomasin, että olohuoneen pöydällä oli paljon pelikortteja ja tyhjiä viskilaseja. McFarland ryhtyi kahvinkeittopuuhiin. hän ihmetteli ojentaessaan minulle kartan. No en oikeastaan ihmettele. Phil kurkotteli kaiutinta kohti
- Hän ennakoi tilanteet ja kuvitteli ne etukäteen. Silloin hän oli täpinöissään ja yliaktiivinen. Lentokoneonnettomuudesta ja autokolarista. - Siis jonkinlaista mielikuvaharjoittelua. Lisäksi, koska hän on... McFarland nauraa hohotti huomiolleni. Hänellä oli oma tekniikkansa tarkka-ammunnassa. - Veditte sitten esiin Hitler-kortin, sanoin vitsikkäästi.
26
- Häh. Toivon vilpittömästi, että tämä kuolemankauppias saa hitaan ja kivuliaan syövän, niin maailma pääsee hänen kanssaan tasoihin. Mikäs pahan maun suussa tappaisi. - Minne sinne. - En usko, että tarvitsemmekaan hänen apuaan, sanoin.
~
Jack Harma tuli meitä vastaan Federal Buildingin parkkihalliin. - Suoraan sanottuna aika natsi, Dean McFarland tuhahti. - Kuinka. - No jaa. no, oli tai on hyvä piirtämään ja maalaamaan, hän piirsi usein yhden valokuvan perusteella hyökkäyskohteen tai maalitaulun eri kuvakulmista, eri ilmansuunnista mielikuvitustaan käyttäen. Kun hänen pallomahansa hytkyi, aamutakki avautui entisestään ja toukka heilahteli kuin pieni nisä lehmän utareessa. Ei hän sillä tavalla kuole. Phil kysyi. - Tiedän tarkemmin vasta matkalla. Kuinka niin. - Miten luonnehtisitte häntä. - Raulston selvisi aika monesta täpärästä paikasta. Hän ei puhu eikä pukahda vaikka hakisin tänne auton akun ja sähköjohtoa liittimineen. - Aika veijari. - En usko, että Raulston kuoli siinä räjähdyksessä. Kun suunnistimme takaisin Federal Plazalle, Lewis Dorn ilmoitti puhelimella väliaikatietoja: - Pjotr Kozlov on liian kova luu. Minä ja Phil istuuduimme autooni täysin sanattomina. - Matkataan Kingsbridgeen, hän kehotti hypätessään takapelkääjän paikalle. Pääsimme talosta sielut ja psyyket pysyvästi vahingoittuneina. - Piti etäisyyttä, paitsi kun kyseessä oli sotatoimi. Sillä on enemmän henkiä kuin kissalla. - Kuinka ääri-ihminen hän on. Raulston visualisoi kohteen. - Kyllä. - Millainen hän oli. Tapakomedian koomikkotriomme karautti matkaan punaisella paholaisellani tarkoituksenaan aiheuttaa mahdollisimman paljon tapainturmelusta ja mielipahaa.. Hän näki osuvansa ja osui. Siten hän näki kohteen ennalta. En todellakaan, hän ei olisi jättänyt kättään minkään, hehe, panssarioven väliin. Osoitin pöydällä olleita pelikortteja, joiden taustakuva-aihe muistutti hakaristiä. Kerroimme hänelle yksityiskohtia Raulstonin kuolemasta. Mies pudisteli päätään
Jackin puhelinkeskustelu muuttui kiivailuksi ennen kuin hän katkaisi puhelun. - Jos rikkaruohoa voisi syödä, sitä kut-
suttaisiin hyötyruohoksi, Phil oli tietävinään. - Mistä kuollut mies sai rahaa. - Esimerkiksi voikukka on kokonaan hyötykäytettävä ja ruoaksi kelpaava rikkakasvi, Jack innostui. Parkkeerasin puiston laitaan ja nousimme ulos autosta. - Ketähän me odotamme. kysyin. mietiskelin. - Mitä sinun planeetalle kuuluu. - Laki on huono, Phil nyökkäili. Tiirailin Van Cortlandt Parkissa istuvia shakinpelaajia. kysyin. Mutta planetaarinen vetovoima puuttuu. - Eräänlainen joo, Jack kertoi. - Hankala tapaus, vai. Niiden sijaan ryteiköstä marssi esiin mustiin pukeutunut hiippari vesipullo kädessään roikkuen. - Voimakas maku siinä on. - Muuatta Rick "Dick" Sawyeria, Jack kertoi. - Vasikka, vai. utelin. Sitten vieressämme ollut pensas ryskyi kuin sieltä olisi ollut tulossa faunaa parin sarvikuonollisen verran. - Et näytä terveeltä, Jack sanoi huonon päivän tuttavalleen.
27. - Toivottavasti hän ei ole tähtitodistajamme, mutisin Philille. Sawyer oli niin pienikokoinen narkkari, että tyypin hasis-piippukin olisi pitänyt vuolla bonsai-puun oksasta. Eikä dandelion ole edes nimenä ruma. On mulla oma ilmakehä. - Todistajanaitiossa hänet revittäisiin silpuksi, linnassa hänestä tehtäisiin jokaisen natsin varaventtiili, Phil tokaisi yhtä hiljaisella äänellä. - Senhän sanoo maalaisjärkikin. Broadwaylla jouduin pysähtymään punaisiin. - Minne siis. Kuka määrittelee, mikä on rikkaruohoa. - Hän on ollut lähinnä pelkkä ruohottelija, weedin polttelija. Näin lapsiperheitä ja hoitajiensa kanssa leikkiviä vaahtosammuttimia. Voikukka on nätti. Poliisi huusi tälle: "Have you come here to die?" johon poliitikko hihkaisi "No, I came yesterday!" Hekottelimme jutulle ulkokohtaisen kernaasti. Jack Harma kehui sukuseutujensa valtiopäämiesten kielitaitoa: - Eräs suomalainen poliitikko oli New Yorkissa ja ryntäsi kadun yli päin punaista. - Ei hänellä voinut enää olla tiliäkään. Työ tekijäänsä kiittää, Phil sanoi. kysyin. - Van Cortlandt Park, Jack sanoi kun olimme jo melkein puiston luona. Sadun vanha muori asui kengässä, mutta tämä hippaheinän haistelija vietti aikaansa varmasti bong-vesipiipussa. - Radabaughin nimelläkään ei löytynyt mitään rahaliikennettä, Jack kertoi. - Kyllä palkkamurhaaja aina jostakin rahaa saa. Jack jutteli takapenkillä kännykkään, kun suhautin Jaggen keulan kohti Bronxin työläiskortteleita. Kyseessä oli Rick Sawyer, joka kulki suoraan Jackin luokse. - Mikäs tässä. Jack uteli. - Narkkarit yleensä ovat. - Raulston tykkäsi käyttää käteistä, tiesin. - Totta kai järjestelmä on mätä, myönsin
Jaaha. Minä olen kyllästynyt toimimaan lääketestaajana maksua vastaan, Sawyer kertoi. - Minä olen aina ollut kusipää. Alias tai miten vain haluatte. Kuulin Sawyerin neuvottelevan Jackin kanssa raha-asioista. Sawyer puhui selkeästi mutta ei millään muotoa ymmärrettävästi Appalakkien vuoriston murretta eli skottiperäistä ylämaan slangia, joka oli varsinaista ulkoavaruuden koodia. Tilasin kännykällä paikalle apuvoimia, sillä sen tyypin luolaan ei ollut menemistä ilman kunnon arsenaalia. Salanimi. - Meitä on kolme, Jack mietti matkalla. - Se on tämän palkkatappajan kutsumanimi. Ai niin, juuri niinhän siinä kävi, Jack totesi. Kun juutuimme taas keltaisten taksien muodostamaan ikiruuhkaan, Jack Harma spämmäsi meitä lyhyellä tarinalla: - Pieni tyttö käveli yksin koulusta ko-. - Salaisen kakkosperheeni elättämiseen. - Kuinka niin. - Niinhän sitä meillä kaikilla on lähtö edessä. - Kyllä me sen tiedämme, Jack kertoi vasikalleen. Jack huokaisi. - "Varmaan tämä vesi!" Aineissa sinä olet. - Mihin sinä rahaa tarvitset. - Mies on siis "zombie". Sawyer katosi takaisin viidakkonsa siimekseen. - Onko byroolla informaatiovarannot
28
loppu vai onko sinulla noussut kusi päähän. Tässä nyt on aluksi jotakin pientä. Sawyer kysyi. - Siis ketä. - Mahtaako se riittää piiritykseen ja rynnäkköön. Mies ei aikonut antaa tietoja saamatta mitään konkreettista. Setelirulla vaihtoi omistajaa ja Jack Harma sai hakemamme osoitteen. Vasikka aloitti vasikoinnin: - Siis Radabaugh. - Pitäis maksella velkoja tai on lähtö lähellä... Ei täynnä oleva voi enää täydemmäksi tulla. Kun poistuimme, Jack murehti meille: - Jossakin vaiheessa hän oli menestyvän yrityksen nörtti kokaiininokka, sittemmin hän on mennyt askel askelmalta alaspäin ja muutama rappu on romahtanutkin alta. - Taas tuota tavanomaista sarkasmia. - Varmaan tämä vesi. - En usko. - No ei, Phil totesi.
~
Suunnistimme kohti kingsbridgeläistä vuokrakasarmia. - Voihan olla, että joku on keksinyt uuden huumeen ja sitä täytyi testata ennen myyntiä ja sinä osuit paikalle. - Tehän etsitte zombieta. Ei se sen oikea nimi ole, höhö, Rick Sawyer naureskeli. Niin, sitten se osoite, Jack yskähteli. Hyppäsimme autoon. - Entä sitten, jos minulla on rahanarvoista tietoa. - Alas pääsee aina, Phil tuumasi. Sawyer katseli taivaalle ja vihelteli kuvaannollisesti. - Yritän muuttaa ivallisuuden siedettävämmäksi, Jack sanoi. - Mahdotonta
- Kertoo teksasilaisen Charles Whitmanin näkökulmasta, kun Whitman vuonna 1966 ampui kampuksen tornista kolmetoista ihmistä ja samalla yhden syntymättömän lapsen, Phil jatkoi. Saat tikkarin, jos tulet kyytiin." Tyttö ei ollut huomaavinaan, mutta auto seurasi yhä hänen vierellään. Näyttää siltä, että kotelon pinta on pyyhitty kaikista sormenjäljistä. Kun paikalle saapui rikospaikkatutkinnan eksperttejä, kerroin heille alustavasti, mitä, ketä ja millaista hiihtäjää haeskelimme. - Samanlaista käytetään joissakin proteeseissa... Annoimme erikoisyksikölle pohjatiedot, kun kohtasimme heidät pakettiautossa Kingsbridge Roadilla.
Kahdenkymmenen minuutin kuluttua ovi rusahti saranoiltaan kuin vanerilevy. "Saat kaksi tikkaria ja suklaalevyn, jos tulet kyytiin", houkutteli mies autosta. Tyttö hei. - Pysyisit kaukana kirjastoista, tokaisin. kysyin. - Erityisklinikalla, jossa hoidetaan paranoideja sekakäyttäjiä ja maanisia itsesaastuttajia. "Täältä saat namia!" Viimein tyttö pysähtyi ja sanoi: "Sinä sen Fordin ostit, isä, niin ajele yksin vaan!" Näimme jo kauas vihreän mainostaulun, jossa kehotettiin ostamaan vatsahapokasta ja virkistävää energiajuomaa. Auto seurasi vierellä hitaasti madellen. Jack naurahti olohuoneen puolelta: - Täällä on CD-levy. Tällaisessa tapauksessa ei kotietsintälupaa tarvinnut paljon odotella tai kysellä. Miehellä on huumorintajua, jos se jätti tämän meitä varten. Teimme rynnäkön asuntoon SWATryhmän kanssa, mutta lintu oli lentänyt pesästä. - Edellisenä yönä Whitman oli tappanut äitinsä ja vaimonsa, muistutuin. Vain sardiinipurkkeja ja cashew-pähkinäpusseja oli jäänyt keittiön hyllyille. - Raulston, mutisin. - Sanoitte, että Raulston tunnettiin koodinimellä Janus. - Itse luet lääkärilehtiä klinikalla, väitin. - Kaikki paikat on pyyhitty sormenjäljistä, valitteli muuan rikostekniikan tyyppi. - Mutta täällä on jälkiä silikonista, toinen tutkija kertoi lieden äärestä. - Jätkä on häipynyt jälkiä jättämättä. Sivuikkuna laskeutui ja auton kätköistä kuului miehen käheä ääni: "Hei, kuule. Saat kaksi tikkaria, jos tulet kyytiin!" mutta tyttö jatkoi matkaansa. - Hänellä täytyy olla useampia piilopaikkoja, henkilöllisyyksiä ja tilejä, Phil epäili.
29. - Tuskin tissien apuainetta. - Mutta sinun ei pitäisi lukea naistenlehtiä lääkärin odotushuoneessa, Phil nakkeli minulle. Avoimesta ikkunasta kuului miehen värisevä hengitys. - Kuinka niin. tiin, kun auto hiljensi hänen kohdalleen. Ääni pimeästä sisätilasta jatkoi "Kuule nyt. Janus oli roomalaisen mytologian ovien ja porttien kaksikasvoinen jumala, Jack Harma sanoi sivistävän lauseen Jaggen takapenkiltä. - DVD:llä näyttäisi olevan Harry Chapinin kappale "Sniper", joka... Phil yskähti. Löysimme paikalle hälytetyt lajitoverimme talon kupeelta
- Arjen huvitusta, osa 859, sanailin. kysyin. Kun hän aloittaa vastauksensa, jättäydy jälkeen. - Miten sitä nyt virkamies vasikan tuntee... Hajumuistini toimi ja tulkitsi kuparia muistuttaneen aromin veren hajuksi. Kurkku oli viilletty auki. Tänään se maksoi viisikymmentä taalaa, Jack sanoi surullisena.
~
Kun palasimme kohti Federal Plazaa, koetin piristää tunnelmaa kehnolla jutulla. - Ei kovin kauan sitten... - Hyökkääjä on iskenyt takaapäin. - Onneton säätäjä, kaltoin kohdeltu jumalan raiskaama ressukka pamisilmä. - Ehkä tämä murha ei sittenkään liittynyt Raulstoniin millään tavalla, Jack mietti. hämmästelin. - Veri virtaa niin kauan kuin sydän pystyy sitä pumppaamaan, etsivä nimeltä Troy Sheridan kertoi. Minua puistatti moinen julmuus. hämmästelin. - Pelonkin voi hinnoitella. - Rick "Dick" Sawyer on juuri surmattu Van Cortlandt Parkissa. - Mitä tiedätte toistaiseksi. Onko vika meissä. Ruumis makasi kasvoillaan maassa. Kysy häneltä mielipidettä ihmissuhdeasiasta. Nauratte makeasti. - Lammikosta ja
30
hyytymisestä päätellen kuolema on tullut kello kahden aikaan. Jack hekotti.. Phil mietti kädet syvällä välikausitakin taskuissa. kysyin rikostutkijalta. - Itsekö keksit. Jack sai kuulla ikäviä uutisia. - Käydään katsomassa rikospaikkaa, Phil totesi. - Voihan jumalattoman käsi, ähkäisin. NYPD:n rikospaikkatutkija seisoi huuruisessa maisemassa ja kuunteli puiston ääniä vilkkuvalojen katveessa. - Oikeuslääkäri kertoi juuri, että surmaajan täytyi olla vasenkätinen, etsivä Sheridan sanoi. - Uhrin ilme on kauhistuttava, poliisimies sanoi. Ja kyseessä tuskin olivat hänen velkojansa. - Vasenkätinen. - Amerikan Yhdysvallat, mahdollisuuksien maa, Jack Harma sanoi ruumista katsellessaan. - Taas uusi kalmo. - Tunsitteko te hyvin. Hän jatkaa matkaansa yksinään jutellen. - Veitsikäsi Edward. Kipitä toista käytävää pitkin rakkaintasi vastaan ja kohtaa hänet risteyksessä. Nykäise toisia asiakkaita olkapäistä ja kritisoi avohoidon tilaa. Hän sulki matkapuhelimen murheellisena. Huoneistoon tuotiin myös pienimmätkin ruutijäämät haistava räjähdekoira siinä pelossa ja toivossa, että se merkkaisi jonkin nurkan tai esineen. - Vaikka Raulstonilla olisi tekokäsi, ei proteesilla noin vain sulavasti viillellä kurkkuja auki, Phil tuumasi. Puiston kiveyksen verilammikko oli kasvanut eteisen maton kokoiseksi. - Siippa on pakottanut sinut ostoksille ja kävelette rinnakkain hyllyjen välissä
Niin tälläkin kertaa. Eräs tekniikan tyyppi oli keksinyt mennä rakennuksen alakerran pesulaan. Hänkin halusi muuta ajateltavaa kuin vasikkansa kuoleman. - En ymmärrä. Kyselin sihteerikkö Heleniltä Highin liikkeistä. Saimme kartan käsiimme ja ihastelimme Raulstonin kuvataidetta. - Voin toisinaan uhmata FBI:n ohjesääntöä, High kertoi, - mutta en koskaan vaimoni sanaa. - Yhdistelmäelokuva jokaisen kohderyhmän makuun: "Paistettujen vihreiden tappajatomaattien hyökkäys - ja neljät häät". Aloin äkkiä pelätä pahinta. Soitin Highin kännykkään ja kysyin: - Mitä sinä teet tänään. Paitsi tänään, jolloin pakenen hänen sydämellisyytensä lisäksi kaikkia jees-miehiä, makeilevia sukulaisia ja
31. - Hän on poistunut tältä päivältä. - Mhäh. - Jane Austen -filmatisointi, joka sijoittuisi naisten mutapainin ja painijoiden managerien maailmaan. Hän lähti jo puolilta päivin, Helen valaisi meitä. Phil näytti hapanta pärstävärkkiä. - Niin hyvä letkautus että tuo on suorastaan pakko plagioida, Jack tuumaili. Phil kyseli. Hän oli piirrellyt kartan kulmiin jotakin huvilaa sen eri kulmista. Muun roskan seasta löytyi taiteltu kartta, johon oli sutattu piirroksia ja tekstiä. - Lake Chautauqua, New York, mutisin. - Keksin, mikä olisi hyvä treffielokuva molemmille sukupuolille, Jack Harma innovoitui. - Joo, tuli mieleen kun kävin viime viikolla ostamassa Philille aikuisten vaippoja. Lumoava treffielokuva kaikille sukupuolille, Phil viimeisteli ajatusjatkumon. Jackilla oli usein aivoituksia parisuhteen parantamiseksi. - Tämä päiväys. - Tämä oli henkinen väijytys. - Ja koska Raulston oli tullut Kanadasta... - Minkä seudun kartta se on. Karttaan oli merkitty punakynällä... - Jossakin se kuljeskelee sokka irti. - Ja kyseessä on...
- Edesmennyt Raulston. Kartta oli merkitsevästi merkkailtu, viivailtu ja ympyröity. Mukana olisi myös mönkijöitä ja monsteriautoja, joilla puolialastomat naiset ajelisivat silloin, kun eivät muuna vapaa-aikanaan ammuskele punaniskojen Desert Eaglella peltipurkkeja trailerin takana. Mitä. - Aina tänä päivänä katoan vaimoltani ja koko ihmiskunnalta, tarkastaja julisti kuin jumalan sanaa. - Olen kadonnut. Pian meille selvisi, missä hän vaikutti. Tänään, sanoin. Roskatynnyriä penkomalla löytyi roskapussi, jossa oli tyhjiä sardiinipurkkeja, cashew-pähkinäpusseja ja muuta moskaa. Raulston oli ollut toisellakin tavalla huolimaton. Sen koneista löytyi kanadalaisia kolikoita... - Tämä heppu otti niistä sormenjäljet. - Voisi siinä olla myös kääpiöitä ja apinoita, keksin. Kun minä ja Phil viimein istahdimme työhuoneeseemme, saimme kuulla hyviä uutisia. Hän oli tyhjentänyt roskiksensa alakerran naapurin roskatynnyriin
- Missä sinä olet. Pilotti Libby tyrskyi naurusta: - On teillä jutut. - Niin. Kului tunti ja toistakin, kunnes aloimme. Kukaan ei tule saamaan minua kiinni. - Ikinä. - Reinot, muistin pohjoismaalaiset skottiruutuviritelmät. Jos emme pelasta tarkastaja Highin henkeä, saattaa jäädä joulubonukset saamatta, mainitsin. - Kiirehän tässä lopulta tuli, Phil voivotteli. Tactical Helicopter Unitilta lainattu McDonnell Douglas 530 Little Bird nouti meidät Federal Buildingin kattotasanteelta. ärjäisin. - Mitkä tsiisuksen bonukset. - Yhä menee yli hilseen. - Pakenen siis aina syntymäpäiväni aikoihin lomamökille. - Joku toistaitoinen hiippari, joka vetää munkkeja ja vissyä ulkona limusiinissa, kyllä! murahdin. Viimekin vuonna sain Jack Harmalta merkilliset tohvelit. Vuodenaikojen sykli ei enää vakuuttanut meikäläistä. Inhoan juhlia, onnittelijoita ja lahjoja. New Yorkin kirkkaat valot vaihtuivat lähiöiden peltikattojen heijastuksiin. Katselin allamme viipottavien vaahteroiden latvoja, jotka näyttivät keväästä huolimatta syksyisiltä. En voisi kuvitellakaan pitäväni niitä. kysyin. - Kai käskit puhelimessa Highin olla varuillaan. Kun Little Bird kohosi korkeuksiin,
32
Phil kysyi minulta: - Kai Highillä on mukanaan henkivartija. - Täytän tänään vuosia. Sitten alapuolellamme suhisi metsää ja paksua pensasta. - Walter Libby, hän esittäytyi. Pumppuni hakkasi huolestumisesta ja jännityksestä. muita siipeilijöitä. - Kai meillä löpö riittää perille saakka. - Ei, minä käskin sen seisoa avoimen ikkunan luona, ärähdin. Ei ihme, että pomomme karkaa ihmiskunnan ulottumattomiin, jos hän niin inhoaa jo pelkkiä jalkineita. - Loma-asunnolla Lake Chautauquassa. Kun saavutimme korkeutta, otimme näkyviin horisontin taakse jo laskeneen tulipunaisen ilta-auringon. Jack Harma otti yhteyden toimitalostamme: - Ilmeisesti Raulstonin kulkupeli on kellertävä Chevrolet vuosimallia 2003. Tarvitsimme helikopterin ja nopeasti. - Sinne on ihan hirmuinen matka, Phil marisi niin että pilottiakin otti pattiin. - Kyllä ilmeisesti saa!
~
- Emme ennätä sinne autolla tämän vuorokauden puolella vaikka kuskina olisi Billy Joel, Phil parahti. - Emme joudu tekemään välilaskua, Walter Libby kertoi. Kättelimme pilottia. Kiitin tiedosta. Phil äimisteli. Maisemat allamme vilistivät tiuhaan kuin nopeutettu filmi. - Julkisesti, vai
Kone heittelehti ja putosi jyrkästi. Entä jos Raulston käyttää räjähdettä, jonka hän on asentanut sinne jo vuonna nappi ja kypärä... Sitten näimme West Lake Roadin. - Highin loma-asunto sijaitsee West Lake Roadin varrella. Laskeuduimme alemmas ja näimme puiden latvoja. - Ja siinäkin on proteesi. Allamme pujotteli ja risteili pikkuteitä, mutta katseeni etsi leveämpää väylää, joka kulki melkein rantaviivaa pitkin. - Paitsi sen, että häneltä puuttuu käsi, sanoin. - Me emme tiedä kunnolla edes tappajan nykyistä ulkonäköä. "Me putoamme!" "Eikä meillä ole laskuvarjoja", eversti Dick Straight kauhistui. "Ei, mutta onpahan tutkijalautakunnalla ihmettelemistä." Nyt Walter Libby oli tikahtua ja kopterikin teki pienen mutkan pilottimme revetessä hillittömään naurunremakkaan. Eiväthän paikallispoliisi tai Highway Patrol tiedä, kuinka menetellä tuollaisen ammattitappajan kanssa. - Mekö muka tiedämme. MH-6 Little Bird, jolla suhautimme ilmojen halki, tunnetaan myös nimellä The Killer Egg, tappajamuna. "Herra eversti! Laskekaa housunne nilkkoihin! Nopeasti!" Eversti totteli heti. - Pomon sana on laki, muistutin. - Hälytettiinkö sinne virka-apua. - High ei halunnut, että vilkkuvalot karkottavat Raulstonin. Kerroin erittäin lakonisella tyylillä ikivanhan jutun, koska tilanne oli niin otollinen. Kopteri oli suunniteltu käytettäväksi lähinnä panttivankitilanteissa ja antiterrorismiyksikön toimissa. - Raulston vaikuttaa olevan tyyppi, jolla on ollut aikaa odottaa. - Pieni sotilaslentokone kuljetti eversti Dick Straightia, jolla oli kusipään maine. Phil tölväisi. Vaikka kevytkopterissa oli raskas aseistus, ei sillä voinut ryhtyä räiskimään rauhallisella maaseudulla miten sattuu. - Tai saat oikeasti istua tuohon keppiin! - Rauhoitu, kuoma. "Moottori on rik-
ki", lentäjä kauhisteli. Satamarannassa pitkiin laitureihin oli
33. olla Lake Chautauquan lähistöllä. Kun matka oli puolivälissä, moottori alkoi yskiä. Pudistelin päätäni. - Jerry rajoita vähän! Phil sanoi minulle aidosti vihaisena. "Nyt istuutukaa alas työntäkää ohjaussauva takapuoleenne!" Eversti oli niin hädissään, että istuutui hampaitaan kiristellen sauvan päälle. Tilanne ei mennyt riitelyä pidemmälle, sillä me aloimme olla melkein perillä. "Eikö mitään ole tehtävissä?" "Valitettavasti ei mitään", pilotti vastasi kun kopteri tärisi pudotessaan kohti maata. Pilotti kokeili jokaista nappulaa, hanikkaa ja vipua minkä löysi. Hän haluaa miehen kiinni paikan päältä. Siellä täällä vuokramökkien valot hehkuivat iloisesti kuin rusoposkisen inkkarin kuuppa, kun hän on pessyt hiuksensa sadevedellä jossa on roimasti Cesium-137:ää. - Sen näyttää aika. "Eikö yhtään mitään?" Pilotin ilme kirkastui kuin hän olisi saanut oivalluksen. Phil kysyi. "Auttaako tämä varmasti?" eversti Dick Straight ähki ohjaussauvan upotessa vaivalloisesti ja kivuliaasti anukseen
- Tuolla! innostuin nähdessäni maisemassa korkean, tuuheiden puiden ympäröimän piikin. - Ja Highin huvila on tuossa suunnassa, Phil sanoi osoittaen etäämpänä tuikkivia sinertäviä valoja. Hiippailimme tornin alaovelle kuin tontut, jotka ovat tulossa lukemaan kellarissa olevan kilttiysmittarin lukeman. Kipitin sen takaosan luokse. Näimme, että punatiilisen Miller Bell Towerin taakse oli pysäköity kuhmuinen Chevy. Liu´utin selkääni. - Alaoven lukko on rikottu... Hieman yli kaksikymmentä metriä korkea kellotorni oli Chautauqua Instituten omaisuutta ja se oli pystytetty vuonna 1911. - Montakohan kusetusta Raulston on tuolla suorittanut. Sisällä oli synkkääkin kuin tontun takapuolessa, mutta tunnelma oli kaukana jouluisesta. Tähtäilin koko ajan kuilua ylöspäin mahdollisen väijytyksen pelossa. - Kun vasikka-Sawyer surmattiin, epäiltiin, että surmaajan täytyi olla vasenkätinen. Veitsihän se oli, mutta millainen! Kahvan ja outoon kulmaan väännetyn terän välissä oli S-kirjaimen muotoinen ko34
neisto. Näin hämärän portaikon ja odotin, että verkkokalvoni tottuivat tummuuteen. Portaat kiersivät tornin seinustoja pitkin kuin Hitchcockin Vertigossa. - Se oli merkitty karttaan ruksilla ja sieltä on suora näköyhteys jokaiseen ilmansuuntaan, Phil muisti. - Mikä helkkarin iskukoukku tuo on. Pelottaa aina niin merkeleellisesti astua pimeään, josta voi tulla haulikkoryöppy vatsaan niin, että suolet lotisevat kengille tai veitsestä kasvoihin siten, että kieli muljahtaa ulos poskeen auenneesta reiästä. Phil pähkäili. Tuijottelin alaspäin ja ilmoitin keskukseemme: - Meillä on näköyhteys epäillyn autoon. Meillä ei ollut aikaa enempään hämmästelyyn. Ymmärsin. - Miller Bell Tower. Phil oli saapunut vierelleni. Rantavedessä kolisevat kanootit muistuttivat hyvin organisoitua krokotiiliarmeijaa. Little Bird laskeutui parinsadan metrin päähän ja sai puiden oksat aaltoilemaan kuohuvan meren lailla. Kun jalakset tapailivat ruohoa, minä ja Phil ulostauduimme lentomasiinasta ja kipitimme pitkin ruohikkoista, hämärää aukiota. - Värkki on monimutkainen kuin sammakon takajalka. kiinnitetty purjeveneitä, joiden mastot heilahtelivat kuin tikut hyytelössä. Phil oli valmiina antamaan tulisuojaa, kun syöksyin ovesta sisään. Rappuset johtivat ainoaan mahdolliseen suuntaan ja sinne minäkin lähdin kiipeämään. Se vaikuttaa tyhjältä. Se sai terän ponnahtamaan kokonaan päinvastaisesta suunnasta, mistä iskettiin. Melkoinen vehje. Katsokaa, melkein rannassa. Tavarasäiliö oli raollaan. Avasin luukun ja näin vararenkaaseen nojaavan oudon vempaimen. - Katsohan tätä, hämmästelin. Tämän avulla Raulston sai aikaan sen vaikutelman! Tämä vipstaakkeli tekee oikeakätisestä puukottajasta vasenkätisen ja päinvastoin. Se oli viritetyistä jousista, vivuista, rattaista ja niiden kautta kulkevasta vaijerista rakennettu jatke
Hän kohottautui seisomaan. Etäinen tuuli ulvoi kuin koiratarhallinen leikattuja snautsereita, joiden eunukiuttamiseen oli käytetty kahta tiiliskiveä. Kuulin poliisiradion kohinaa skannerista, joka oli hänen vasemmalla puolellaan. Kun pääsin ylätasanteelle, näin neljätoista McWeely-kelloa ja neljä 1960-luvulla asennettua lisäkelloa monimutkaisine koneistoineen. Laukussa näytti yhä olevan M16-rynnäkkökivääri. Vain tuuli voi haitata M107:n osumatarkkuutta ja Raulstonilla oli täysin suora näkymä kohteeseensa. - Mitkä tossut sillä on jalassa. Kun Barrett M107: lla ammutaan, luodit lentävät 850 metriä sekunnissa. Miehellä oli maihinnousukengät ja löysät, tummat vaatteet. Hän kiersi parhaillaan piippuun äänenvaimentimen ja katseli tuulisesta aukosta näkynyttä hämärää maisemaa. - Niinpä vitura näyttääkin, Raulston sanoi äänessään selkeää epäsuopuutta. Kun hän lähti kohottamaan vasenta kättään, oikea käsi osui proteesin ranteeseen. kuulin salamurhaajan nauraa hörähtävän. Kivääriä käytetään lähinnä ajoneuvojen tuhoamiseen, joten tarkastaja Highistä ei jäisi jäljelle solmiotakaan. seinää pitkin ja pysyttelin kaukana kaiteesta. Piippurekyyliperiaatteella toimiva Barrett M107:n lipas vetää kymmenen .50-kaliiperista panssariluotia, jotka räjäyttävät lian pois ja kaiken muunkin siinä ohessa. Vasta sitten tämän verenseisauttajan pää kääntyi. Säikähdin ensin niin, että veret pysähtyivät ja lähtivät kiertämään väärään suuntaan. Kun näin Raulstonin uudelleenleikatut kasvot kunnolla, havaitsin että hän muistutti näyttelijää ja outomiestä nimeltä Gary Busey. Raulston oli saanut koottua voimakastehoisen kiikarikiväärin jalustoineen. Miehen järeä, itselataava tarkkuuskivääri oli yksi maailman tarkimpia. Ja rintakehässäni tuntui hirvittävä kipu. Raulstonilla oli ase tekokätensä sisällä, välähti mielessäni, kun luoti potkaisi minut selälleen ja kohteli kehoani kaltoin.
~
35. Perääntyvä piippu imee voimaa, joka siirtyy rungon jousiin. Tappaja naksautti aseen tähtäysasen-
toon. Raulstonin käsi etsiytyi cashewpähkinäpussin sisään, kun hänen silmänsä hakeutui kiikarin linssille. siilitukka kysyi ilmeenkään värähtämättä. - Näyttäähän sinulla proteesi olevan. - Tarkoitat kai, että käsi ylös. Tähtäsin miestä virka-aseellani ja karjuin puolitäysillä keuhkoilla kuin karhu joka herää talviuniltaan siihen, että luonnonsuojelija on juuri kahlinnut itsensä vieressä olevaan mäntyyn: - FBI! Raulston, kädet ylös! Silmät vilkaisivat minua syrjäkarein. Sitten havaitsin Raulstonin kyykyssä kookkaan laukun ääressä. Proteesin keskisormessa räiskähti valo
Raulston oli siirtynyt ampumaan kaksin käsin. Vastaus tuli rynkystä volframiherhiläisten muodossa. Mietin, oliko proteesiase jokin modifioitu kynäpistooli, jollaiset ovat yleensä vain kerranlaukeavia. Tajusin, ettei tämä komennukseni etene toivotulla tavalla. Luukkumoottori oli aivan vieressäni. - Ainakin samalla hinnalla sinä lopetat hengittämisen ja seuraavaksi sinun pomosi! Miehen tarkoitus oli tosiaankin ensin tappaa minut ja jatkaa sitten suunnitelman toteuttamista. Kun proteesiaseen äänet olivat kumeita, rynkyn rätinä kantoi kauas. Proteesista loppuivat panokset. Tämä sai äijän raivoihinsa. - Kättä päälle ja käsirahaa, vastasin. - Vieläkö sinä hengität. Tunsin lievää voimakkaampaa taisteluväsymystä. Mietin, oliko Phil jo matkalla yläkerroksiin. huusin Raulstonille kysymyksen. ähkin takaisin. - Voin ennustaa tulevaisuuden kämmenestäsi. Rattaat pyörähtelivät omia aikojaan ja kammiossa kaikui vähemmän öljytyn koneiston raksutus ja rusahtelu. - Sinä fyysisesti vastenmielinen ruskea pieruparvi! Vuohen slerbaa vatkaava ukkosvagina. Uusi suuliekki valaisi kellotornin ahdasta sisätilaa, proteesi potkaisi ja nakkeli ilmaan hylsyjä. Puuttui vain ukkosen jyly ja salamointi, mutta niiden virkaa hoiti hänen pitelemänsä rynnäkkökivääri. Sitten kuulin klik-ääniä. Lovecraft näkivät ennen mielitautejaan. Jälleen kaikuva jylähdys. Tornissa oli kahdet rattaat, jotka kaiketi pyörittivät jotakin mystistä vaijeria. - Jumalauta! Heebo oli kuin torso, johon oli kytketty
36
kädet ja jalat sekä ärsytetty ampiaispesä, joka oli liimattu pään paikalle. Tuulen tuivertaessa Raulstonin asusteita hän näytti yhtä maaniselta kuin hän olisi nähnyt samat harhat mitä Edgar Allan Poe ja H.P. - Jätetään sinun äitisi tämän sananvaihdon ulkopuolelle, jooko. Olin pudonnut kellorataskoneiston taakse ja saanut hetken hengähdysaikaa. - Huoraava paskakasa! Raulston karjui. Konttasin vaivalloisesti suuren ja vanhan kellon taakse. Kohotin päätäni ja vedin sen äkkiä takaisin. Et pääse pakoon! karjuin. Raulston älähteli. - Teen sinusta pulveria! - Vedä tekokäteen! huusin miehelle. - Sinun tappamisesta pitäisi saada mitali, mies mesosi ja tulitti kertatulella suuntaani. - Silloin kun vedät viinaa, oletko koskaan käsi maassa. - Loppuu se pään aukominen! - Ei niin huonoa virkaa ettei kättä suuhun vie, vastasin. Luoti poltteli kevlarluotiliiveissäni, mutta ei ollut aikaa ryhtyä ravistelemaan sitä irti. Hän oli taikonut käteensä rynnäkkökiväärin. Keuhkoihin sattui. - Alue on piiritetty! - Kuka tässä on pakoon yrittämässäkään?. Hän oli vihainen kuin irlantilainen yksikätinen ja puoliksi hullu pelimanni humalassa kuolleen isäpuolensa hautajaisissa
Mies käytti järeää kalustoa, ja se saattoikin olla onneni. Raulston tulitti jälleen ja kuulin kimmokkeiden surahtelua. Minulla ei ollut aikomustakaan mennä apuun, enkä olisi ehtinytkään suuren kellokoneiston toiselle puolelle. - Käsikuhertaja, huusin. - Tässä sinulle tuskaa! kuului ääni ja uusi laukaus. Kuule sinä paskahattu. - Mitä sinä pelkäät. - Olet nalkissa, rytöpaska! huusin miehelle. Kiroileva kanadankävijä kailotti: - Hei, laatikon terävin veitsi! Mikset ammu takaisin. Luodit tekivät vaurioita suureen ja vanhaan kelloon, mutta ne myös kimpoilivat. Hän yritti irrottaa tekokätensä valjaita, mutta se oli myöhäistä. - Kämmentänyt. Tulisuojani kesti. Kuulin älähdyksen. Niin se on, kakrut. - Ei se ole uskon asia! - Käsi sydämelle, Raulston. Minä tiedän täsmälleen, mitä minä olen! - Jos luulet olevasi salamurhaaja, niin et ole siinä kovin hyvä, harrastin selkeää työpaikkakiusaamista. - Vai paska. Kuulin sihahtelua. Karjaisu oli erityisen tuskainen, kuin risteilyltä palanneella kaupparatsulla, joka on pessyt heijarinsa Lysolilla eivätkä satiaiset vieläkään lähteneet. Rynkky putosi murhayrittäjän kädestä. Ammuin Glockillani heittolaukauksen miehen suuntaan, jottei hän ihan silmille tulisi. Tarinan pahis ei koskaan tajua itsekkyytensä läpi olevansa se rosvopäällikkö. Joskus täytyy vain todeta, että joku on patologinen kusipää. - Käsitätkö?
- Sinä teryleenin ja kravatin haaskio! Raulston karjui omaperäisen tehokkaasti. - Paskiaiset, te minulle tämän teitte! - Itse sinä olet asiat itsellesi tehnyt, vastasin. - Viha on usein pelkoa, karjuin äijälle. - Työkalu tekee työn, käsi kerskuu sillä, tuumasin. Myös rynkyssä oli panssariluoteja, jotka sulattavat kohdettaan. - En usko käsiaseisiin, valehtelin. Nyt mies säikähti ja tempoi proteesiaan. Kummitus kompasteli ja kompuroi taaksepäin. kohti pohjattomalta näyttävän kuilun reunaa. - Hei, ei tätä, ei... Silloin hänen tekokätensä jäi suurten rattaiden väliin. Toisinaan kyökki-, sohva- tai ihan oikeaa psykologiaa ei tarvita. - Yksikätinen rosvo! Taas tuli kuteja, jotka hakkasivat tulisuojaani. - V---u en ainakaan sinua! - Tuskaa kokevat näkevät maailman uhkaavana... Rattaat rusensivat proteesin ja kiskoivat miestä lähemmäs... Ammuin äänen suuntaan ei vaikutusta. Cashew-pähkinäpussi repesi hänen jalkansa alla, pähkinät levisivät lattialle ja hän teutaroi pysyäkseen pystyssä. Yritätkö kostaa koko FBI:lle. Äänestä päätellen ainakin kaksi kimmoketta osui David Raulstonin proteesiin. Kolmas hajataittona poukkoillut kuti iskeytyi ehkä hänen jalkaansa. Kaide rutisi kuin maapallon kuori napoja siirtävän
37. Jos panssariluoti ei ole tasapainotettu oikein, se saattaa kimmota vaikka auton tuulilasista. huusin kysymyksen
Timantti on kovin tunnettu mineraali, mutta ei mitenkään sitkeä. - Kertaalleen kuollut kärsii nyt sairaa39. - Mutta muutenhan Raulston käytti aika radikaaleja tapoja yrittäessään salata olemassaolonsa. "Ei. Timantin ikuisuus on harhaluulo. - Pjotr Kozlov, Lewis Dorn sanoi. - Raulston siis amputoi kätensä lavastaakseen kuolemansa, Jack Harma hämmästeli. Neville kysyi. Hän neuvoi teitä saunomaan ja käymään kovissa löylyissä ainakin pari kertaa viikossa". Kun timanttia lyö, se hajoaa lohkosuuntia pitkin. - Aivan totta, Phil elvisteli tiedoillaan. "Sekö auttaa sairauteen?" Kim Jong-il hämmästeli. - Eipä sillä ollut vaihtoehtoja, sanoin. Kovuus ja pehmeys ovat eri asioita kuin sitkeys ja hauraus. - Mutta en ole timantinkova. - Kyllähän siellä tornissa kylmäsi niin, että elinajan ennuste oli hetken aikaa melko huono, tuumailin. - Ei harmainta hajua. - Lisäksi hän lahjoi kaksi armeijan räjähdemiestä todistamaan kuolemansa, Phil kertoi. Ainahan on mahdollista tökätä ruiskulla ilmakupla verenkiertoon, sanoin. - Kylmää kyytiä ja kovaa koulua, Neville tuumasi. Kim Jong-il kauhistui ja kysyi, olisiko jotakin tehtävissä. - Millä tavalla hän nitisti Crossmanin siellä yömajassa. - Veitsellä kurkkua auki ja pommia autoon... Henkilääkäri sanoi ottavansa yhteyttä kollegoihin. - Voi rusakon ikenet, Nevvy urahti kuin kylmä sota ei olisi koskaan päättynytkään. - Ja hän oli päättänyt surmata Highin hänen syntymäpäivänään. - Ja hei, hienoimpien timanttien hiomiseen käytetään epäpuhtaita timantteja, Lewis Dorn totesi. Jack vuolaisi parhaillaan vitsin: - Pohjois-Korean Rakas Johtaja Kim Jong-il oli terveystarkastuksessa henkilääkärillä. Mutta sillä tavalla alatte pikkuhiljaa tottua tulevaan." Tyrskyimme letkautukselle aikamme. - Miehellä oli kiire, sanoin. - Karski kaveri. - On vain yksi asia, joka on pahempi kuin salamurhaaja, ja se on yksikätinen mielipuoli salamurhaaja, Lewis Dorn kehitti mietelauseen. Sitkeys vaihtelee, mutta kaikki jalokivet hajoavat vasaralla iskemällä. Viikatemies odotti jokaisen kulman takana, kun tarkastaja Highin kehittämä huhu oli tehnyt miehestä vasikan. Eivät ne kauhean salamyhkäisiä keinoja ole, Phil tiesi. - Entä se räjähdekauppias. Oli täysin silkka sattuma, että persaukinen Crossman näki Raulstonin kadulla ja yritti kiristää kuolleelta mieheltä lisää valuuttaa. - Tähän juttuun häntä ei voida kytkeä, mutta
miehellä on sen verran aiempia kupruja kontollaan, että hän lähtee lueskelemaan tiilenpäitä. Sitten soitin arkkipiispalle Suomeen ja selitin tilanteenne. Sitten hän kertoi uutiset: "Soitin tutuille tohtoreille, eivätkä he keksineet mitään. Lääkäri tutki miehen ja tuomio oli tyly: "Teillä on vakava perinnöllinen sairaus ja elinaikaa vain noin kaksi kuukautta". Jack Harma kysyi
- Antajan käsi väsyy, ei vastaanottajan, vastasin. Pyysin Max Salosta täyttämään viskilasini ja hänkin osallistui letkautteluun: - Toimelias käsi ei kerjää. - Kun posessa ei ole enää tilaa, niin körmyjä pistetään kotiarestiin tarkkailurannekkeen kanssa. Noutaja-Neville kysyi meiltä. - Pääsihän se kämpiltään huomaamatta, mutta kun jalan tynkä josta hän oli polttanut verisuonet umpeen tulehtui, ei hän paljon rötöstellä ennättänyt vaan kuoli verenmyrkytykseen jossakin hiivatin paatin ruumassa. Oletteko muuten kuulleet tuomitusta pyromaanista lihakauppiaasta, joka sai nilkkapannan ja jonka täytyi pysytellä kotonaan tuomionsa ajan. - Raulston selvisi putouksesta hengissä ihmeen kaupalla kuin Indiana Jones jääkaapissa ydinpommista, Jack tuumiskeli. - Vain yksi käsi ja Cotton&Decker, tokaisin loppupäätelmäksi, kun kietaisin kahden sormenleveyden verran viskiä ruutikuivaksi muuttuneeseen kurkkuuni. - Ei suinkaan, vaan se käytti muita avujaan. ihmettelin. - Mikä on tietysti käsittämätöntä. - Ymmärsinkö oikein, että High ei siis pitänyt viimevuotisesta lahjastani. - Irtokäsi auttoi karkuun, mutta tekokäsi koitui kohtaloksi, veistelin viskimukiani kohottaen. - Ja valvottuun koevapauteen, huomautin. Tämä lihanleikkaaja sahasi jalkateränsä poikki saadakseen jalkapannan irti, ja jotta hänen luultaisiin pysyttelevän kotona, Neville jatkoi. - David Raulstonin nekrologi menee ainakin uusiksi, Jack Harma virnuili. Noutaja-Nevvy nauraa hörähti ja kertoi ennen seuraavaa viskimoukkuaan: - Hän oli yrittänyt karata laivalla jäniksenä kaiketi Karibialle, mutta eksyi jätteitä kuljettaneeseen troolariin, joka sahasi Manhattanin ja Brooklynin väliä. - Tai sitten "oi pianhan lapsonen langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois", Jack Harma runoili. - Jos kukaan hyväkäs moisesta murhamiehestä edes muistokirjoitusta teki, Phil tyrmäsi ajatuksen. - Saiko hän arvoisensa kuoleman. - Kuinka niin. - Tärkeintä on, ettei pomo päätynyt saapaskukkulalle. Täytyi olla olemassa järkevämpiäkin tapoja päästä eroon siitä pannasta. - Fiksuusmittarin lukema oli varmasti hämmästyttävä, Lewis Dorn tuumasi. Jack murehti.. - No hieno homma hänelle, tuumasin ja mietin, että vastuu oli taas kerran Nevvyn juttujen kuulijalla. - Tarvinneeko antaa "isoa kättä" eli taputtaa. - Kädetöntä puuhastelua. lassa kahdestatoista eri luunmurtumasta, Noutaja-Neville pärskähteli juttujamme kuunnellessaan. - Yhteistä seksille ja pokerin pelaamiselle on se, Lewis Dorn sanoi, - että mikäli sinulla ei ole hyvää paria, sinulla on syytä olla erittäin hyvä käsi. - Ehkä jotakin tyyliin "antoi pirulle pikkusormen". - Hyvin monestakin sellaisesta, Jack vastasi. - No mitä, polttiko se tuhopolttaja oman kotinsa kun ei muualle päässyt, vai. Phil
40
pärskähti
Surkka Copyright Bastei-Verlag, Gustav H. Loppurepliikki jäi Jackin todettavaksi: - Sitten, jos niin joskus käy, tarkastaja High kuolee Reino-tossut jalassa.
LOPPU
Kustantaja: MM-Kustannus ky Juntunen Kauppurienkatu 33, 90100 OULU Puh. www.jcotton.com
- Niin se väitti, kerroin. 040 5317338, fax: (08) 334989 email: jerrycotton@jcotton.com nettisivut: www.jcotton.com tilaukset: puh. www.bastei.de
41. - Mutta taitaa tykätä, koska käyttää niitä salassa katseilta. 044 5350360 painopaikka: Pelkosen Painotuote, Kiiminki Vastaava toimittaja: Timo Juntunen Translated by: T. Lübbe, ISSN 1458-1515 Bergish Gladbach, Germany
42
Haluaisimme antaa kaikille vanhoille Cottonisteille mahmän dollisuuden kokea nostalgisia hetkiä tämän legendaarisen, e tervetulleiksi ul lukunautinnon piirissä. 0400 285192 tai laittaa tekstarin em. numeroon. Toki toivotamme t me uusiksi lukijoiksi myös uuden uljaan nuorisomme. Terveisin Jerry Cottonin toimitus
1961 ilmestyi ensimmäiset Jerry Cottonit Suomeen. Kaikki tarinat ovat uusia, mutta kuitenkin Cotton-huumori kukkii entistä ehompana ja sepänsällin spesiaali kolahtaa konnien otsaan yhä napakasti. tiedot netin kautta e-mailiin: jerrycotton@jcotton.com Voit myös soittaa puh. Legendaarisen FBI-agentin Jerry Cottonin yksi vahvimmista toimintaperiaatteista on ollut aina "älä tartu aseeseen jos sepänsällin spesiaalillakin pärjää". Nuoremmille lukijoille tiedotettakoon, että tämä "sepänsällin spesiaali" on erityisen nopea ja arvaamaton Jerryn nyrkki, joka hoitaa konnan kuin konnan siististi rautoihin, virkavallan tutkittavaksi ja tiilenpäitä lukemaan. arvo 14.90!
Lahjoittajan nimi: (tilaajan "sinun" nimesi)
Lahjalehden saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka Puh.
Aina ei saajan "vanhan kaverin" yhteystietoja täysin tiedä, mutta voit laittaa vajaat tiedot ja yritämme selvittää loput tiedot toimituksessa.
43. Haastammekin nyt kaikki uskolliset Jerry Cottonin lukijamme "talkoisiin", jotta löytäisimme jälleen kaikki "entiset nuoret", jotka ovat joskus 60-, 70-, tai 80-luvuilla lukeneet Cottoneita. Jerry Cottonin lukijalle:
Juhlavuoden kunniaksi Jerry Cotton alkaa ilmestyä jatkossa lukijoiden toivomuksesta vanhaan nostalgiseen 60-luvun tyyliin taskukokoisena lehtenä. Ja Jerry seikkailee yhä FBI joukkionsa kanssa New Yorkissa vuonna 2010!
TUTUILLE ILMAISTA LUKEMISTA
(Jerry Cotton 6/2010 lehti)
Haluan samalla osallistua Jerry Cottonin sutkautukset 1968-1979 pokkarin arvontaan vastaajien kesken
Yleisavain avasi hätäoven ja tiesin jo, että hälytys oli pois päältä. Minulle jäisi tavaratalon sisäosa, jonne pääsin hätäuloskäynnin kautta. Olimme liikkeellä virka-autoilla. Olin vetänyt päälleni luotiliivit, mutta eivät ne ainakaan mitään turhaa turvallisuuden tunnetta luoneet. Steve Dillaggio aikoi kiertää paikalle lastauslavan puolelta. 3/2011
Holhoojan allekirjoitus mikäli tilaaja on alle 18-vuotias
44 TAI TILAA! PUH. H
enkiriepuni oli taas kerran tavallista tuskallisemmassa tilanteessa, eikä Deckerinkään tilannetajusta ollut nyt apua. Punaisesta ja turhan näkyvästä Jaguaristani kun ei oikein ole edes varjostustehtäviin. Etenin hämärästä rapusta lyhyelle käytävänpätkälle, jonka takana tavaratalon myymälätilat sijaitsivat. Perillä jakaannuimme neljään osaan. 044-5350360, WWW.JCOTTON.COM. TILAUSLIPUKKEEN SAA KOPIOIDA ELLET HALUA RIKKOA LEHTEÄSI. Nyt on lopun enteet lähellä...
TILAAN JERRY COTTONIN:
(Jerry Cotton ilmestyy 6 kertaa vuodessa)
TUTUSTUMISTARJOUS:3lehteä13,95
kestotilaus 6 numeron laskutusvälillä 30 kestotilaus 3 numeron laskutusvälillä 17
TILAAJALAHJAN SAA VAIN KESTOTIALUKSIIN, EI TUTUSTUMIS- TAI MÄÄRÄAIKAI TILAUKSEEN: tilaajalahja A:Suomen eka Cotton 1/1961 tilaajalahja B:CD Äänikirja: Kostaja Sing Singistä tilaajalahja C:Uusin hauska Jekku lastenlehti
Lehden saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka
(laskutus tutustumisjakson jälkeen 17/3 numeroa)
(A)
(B)
(C)
Puh.
LAHJATILAUS
Lehden maksajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka
MAKSAJAN OSOITETIEDOT MIKÄLI ERI KUIN SAAJALLA.
Puh. Phil saapuisi sinne kadun puolelta. Jack Harma kiipeäisi tavaratalon katolle ja etenisi sitä kautta remontoitavalle puolelle
4 / 02 Nevillen 11.käsky Salaiset aseet ovat Colt Peacemaker .45 eli "rauhantekijä" ja kieltolain aikainen hopeinen 5 / 02 Cottonin kostoretki 1 / 03 Pakokaasua, G-mies Cotton taskumatti, joka on aina povessa. Jack kantaa mukanaan 02 Sarjatulta San Franciscossa ja kertoilee 3 / isoisältä perittyä taskukelloa mielellään virkaveljilleen tarinoita Suomesta. Lempirepliikki "ugh". 2 / 09 Rion kuuma asfaltti G-mies Leon Eisner, toimii usein keskuksessa ja harrastaa piirtämistä. 3 / 05 Kalmankylväjä San Felipessä 4 / 05 Tasan ei käy konnan lahjat 1 / 06 Minä ja aseeton murhaaja June Clarke on kaunis G-nainen, joka on harvemmin kentällä mukana. 2005-06 = 3,5+pk. 5 / 09 Cotton hornan porteilla HUOM: on Jerryn viesteissä myös Will Cotton Eräissä veljenpoika javas- agentti. kisi ja lähetä viesti nume1 / 06 Korruptio kannattaa aina roon 173664. 3 / 03 Käry ennen kuolemaa
Saatavana aikaisemmin ilmestyneitä Cottoneita:
4 / 03 Syyllinen palakoon rikospaikalle 5 / 03 Kyllä John D. 1 / 03 Suuri ja mahtava gangsterisota 2 / 03 Toimintaloma Torontossa 1 / 04 Hop hautaan, pahat pojat 2 / 04 Kellä tonni on, se tonnin kätkeköön G-mies Joe Brandenburg, jäyhä,saksalaista sukua oleva entinen kaupunginpoliisin Kirjoita viestin alkuun 3 / 04 Pudotuspeliä pilvenpiirtäjästä luutnantti. 2007-2011 = 5,5+pk. High on FBI:n New Yorkin kenttätoimiston johtaja, roisto roiston tuntee tarkastajaksi. Taskumatti on pelastanut ainakin kerran Nevillen hengen 2 / 03 Laskut maksetaan verellä (loppu) tappavalta luodilta. on harvapuheinen intiaani, joka juo tuoremehua ja ymmärtää G-mies Zeerokah 2 / 06 Kauas on lyhyt matka Esimerkiviesti: huumoria. Lupaa turpiin myös 1 / 01 Luotisadetta ja konnankoukkuja sille, joka kutsuu häntä oikealla etunimellä. 1961 alkaen. 2001-04 = 2,5+pk. Jerry Cotton matkapuhelinlaskusi yhteydessä. 1 / 05 Leipäjono ruumishuoneelle JC LURITUS ja tähtimerk2 / 05 Puupalttoo tai loppuikä sovitusk... 1 / 08 Epäpyhä salaliitto (loppu) SPECIAL JERRY COTTONIT: Myrna, keskusneiti, jolla on seksikkään käheä ääni.
1 / 01 Luoteja kaikilla mausteilla 2 / 01 Agenttiralli enkelten kaupungissa 1 02 Piru periköön Bostonin petturit Jack Harma, suomalaiset sukujuuret omaava pitkä/ siilitukkainen G-mies, joka puree purkkaa 2 / 02 Kuolemankujan hakuammuntaa.... 2 / 11 Kysynnän ja lahjonnan laki
kirjoitetaan minä-muodossa G-mies Jerry Cottonin omina muistelmina.. 5 / 04 Luotien liverrystä 1 / 05 Kalma Media Oy 2 / 05 hyvät kahvit ja säteilee Helen on John D. jota alaiset 6 / 03 Gangsteridivari kutsuvat 1 / 04 Elämysloma helvetissä Harkitsevainen ja aina tilanteen tasalla oleva Assistant Director In Charge, joka on ansainnut niin 2 / 04 Kuolema kuittaa univelat alaistensa kuin Washingtonin herrojenkin kunnioituksen. Voit myös tilata näitä suoraan netistä klikkailemalla haluamasi lehdet!!!
TAVALLISET JERRY COTTONIT: Neville kannattaa suoraa toimintaa ja rikollisten lievää ankarampaa kohtelua. Highin ikinuori sihteeri, joka keittää Operaatio pakkopaita aina hyvää tuulta. 2 / 08 Ensin hutkitaan, sitten tutkitaan lemmenlurittelut joita voit 3 / 08 Musta hevonen murharaveissa muokata jos niin haluat ja 4 sitten lähettää muusallesi.italiaano./ 08 Palkkamurhaajan palkkakuoppa G-mies Fred Nagara, iäkäs 5 / 08 Yhden miehen sota ei yhtä miestä kaipaa Tyytyväisyys on taas taattu 1 / 09 Ilmainen lounas, kovennettu kakku ainakin hetkeksi... Suomalainen Jerry Cotton on ilmestynyt v. Jerry Cotton ilmestyi Kimurantti kuolonkimara Tilauksen hinta on 0,95 ja se veloitetaan 6 / 10 parhaimmillaan 60 eri maassa useilla eri 1 / 11 Kuoleman esitaistelijat kielellä ympäri maailmaa. ja viljelee hirtehishuumoria. 3 / 04 Läiskistä turpiin, rosvot multiin 4 / 04 Viikatemiehen laatuaika Polttaa piippua ja pitää pöydällä olevat kynät erinomaisessa järjestyksessä ja terävinä. / 09 Pakkoa on vain kuolema ja pakkoloma 6 tuu siirtyy viestin lukijalle...heh 1 / 10 Kuvaus, kamerat...kuole! 2 / 10 Älä herätä nukkuvaa karhua Tiedoksi lukijalle: 3 / 10 Reilun ihmiskaupan taantuma 4 / 10 Akateemisen varttihullun kosto Jerry Cotton on alunperin saksalaisen Bastei-ferlagin 50-luvulla luoma kuvitteellinen 5 / 10 Ei ainakaan missään jengissä... 3 / 06 Sokkoleikkiä veriväreillä JC LURITUS KAURIS 1 / 07 Tie G-miehen sydämeen vie luotil... 2 / 07 Luuvitoskuuri ja moukan tuuri Paluuviestissä Jerry on italialainen07 Kalmistotie kilpailee Philin kanssa pukujen 3 / hurmuri, joka G-mies Steve Dillaggio Cotton pulauttelee ihanaiset 4 / 07 Onni potkii G-miestä rautasappaalla tyylikkyydessä. pienoisjännitysromaanin hahmo. Neville pitää Jerryä oppipoikana, Philiä hienostelijana 5 / 01 Poliisintappajia ja tappajapoliiseja 2 / 02 Viisumi helvettiin väärillä passeilla ja nimittelee nuorempiaan viirupyllyiksi. 3 / 09 Cotton kuivilla, kelmit nesteessä 4 / 09 Lento 532 ei vastaa..