SP
E
CI
+ N:o 21 / 1966 Kuollut kaupunki (osa 1.)
4
A L 2 011
www.jcotton
.com
1
Jerry Cotton nodattaa G-miehen tunnuksia: "Uskollisuus, urhoollisuus, rehellisyys." Philipe Marcele "Phil" Decker, FBI:n erikoisagentti on parasta ystäväänsä Jerryä virkaiältään paria vuotta vanhempi. rikoksiin kytkeytyvät lainvastaisuudet.
FBI:n henkilökuntaa Jerry Cottonissa
Jeremias Aaron "Jerry" Cotton on FBI:n erikoisagentin koulutuksen saanut poliisi, jolla on huippuluokan ruumiinkunto, lahjomaton oikeudentaju, salaman-nopeat refleksit, veitsenterävä äly, hellittämätön sinnikkyys rikollisjahdissa ja hullunrohkea verikoiran taistelutahto. George Arthur "Neville", apuvastaava erikoisagentti, iältään jo vanhempi rikostutkija, joka on sitä mieltä, että avioliitto ei sovi lainvalvontaviranomaiselle. FBI:n mandaattiin kuuluvat kansalaisoikeuskysymykset, terrorismin vastustus, vastavakoilu, järjestäytynyt rikollisuus, huumerikollisuus, väkivaltarikokset, talousrikokset ja muut em. Phil Decker on hienosteluun taipuvainen, panatellaa poltteleva entinen estetiikan ylioppilas, joka rakastaa Four Roses viskin lisäksi ranskalaista punaviiniä ja Jerryn punaista Jaguaria, jota hän lainailee tehdäkseen vaikutuksen lukuisiin tyttöystäviinsä. Jerry Cotton on vaatimaton maalaispoikaluonne ja poikamies, jonka ainoa todellinen intohimo tuntuu olevan punainen Jaguar. Budjetti on yli 3 miljardia dollaria. 2 Ikänsä vuoksi Neville on siirretty hoitamaan käsiarkistoa, jossa hän viihtyy Four Roses Kentucky Straight Bourbon Whiskeyn voimalla.. FBI:llä on palveluksessaan lähes 12000 erikoisagenttia ja 16500 muita alan ammattitukihenkilöitä. Jerry Cottonin salaiset aseet ovat "sepänsällin spesiaali" eli erityisen nopea oikea suora ja hirtehishuumori, joka ei hyydy kiperässäkään paikassa. FBI on USA:n oikeusministeriön alainen liittovaltion tutkimusvirasto. FBI vastaa jossain määrin Suomen keskusrikospoliisia. Jerry Cotton on kotoisin Connecticutin osavaltion Harpersvillen kylästä, missä hän loi pohjakuntonsa toimimalla nuoruusvuosinaan seppä Callahanin pajassa oppipoikana. Jerryn tupakkalakko alkaa joka viikko uudelleen ja uudelleen. Tämä vanha poliisielin muodostui erittäin merkitykselliseksi Amerikan kieltolakiaikoina, jolloin se organisoitiin uudelleen ja aseistettiin, jotta FBI:läiset olisivat tasaveroisia häikäilemättömien salakuljetusgangstereiden kanssa. Lempijuoma Four Roses Whiskey nautitaan aina hyvin tehdyn työn kunniaksi ja ehkä joskus muulloinkin. Noilta ajoilta on peräisin FBI:n poliisien kansanomainen nimitys "G-miehet" ( Gun-Men ) FBI:n Washington D.C: ssä olevan päämajan alaisuudessa on 56 kenttätoimistoa ja näiden alaisuudessa 400 paikallistoimistoa. Phil Decker houkutteli aikoinaan Jerryn FBI:n palvelukseen ja työparikseen. Neville luokitellaan virkaveljiensä piirissä New Yorkin rikoshistorian käveleväksi ensyklopediaksi
G-mies Joe Brandenburg, jäyhä,saksalaista sukua oleva entinen kaupunginpoliisin luutnantti. Lempirepliikki "ugh". Polttaa piippua ja pitää pöydällä olevat kynät erinomaisessa järjestyksessä ja terävinä. Jerry Cotton kirjoitetaan minä-muodossa G-mies Jerry Cottonin omina muistelmina.. Highin ikinuori sihteeri, joka keittää hyvät kahvit ja säteilee aina hyvää tuulta. Harkitsevainen ja aina tilanteen tasalla oleva Assistant Director In Charge, joka on ansainnut niin alaistensa kuin Washingtonin herrojenkin kunnioituksen. Neville kannattaa suoraa toimintaa ja rikollisten lievää ankarampaa kohtelua. G-mies Steve Dillaggio on italialainen hurmuri, joka kilpailee Philin kanssa pukujen tyylikkyydessä. G-mies Zeerokah on harvapuheinen intiaani, joka juo tuoremehua ja ymmärtää huumoria. Salaiset aseet ovat Colt Peacemaker .45 eli "rauhantekijä" ja kieltolain aikainen hopeinen taskumatti, joka on aina povessa. Will Cotton on Jerryn veljenpoika ja myös agentti. Myrna, keskusneiti, jolla on seksikkään käheä ääni. Jack Harma, suomalaiset sukujuuret omaava pitkä siilitukkainen G-mies, joka puree purkkaa ja viljelee hirtehishuumoria. June Clarke on kaunis G-nainen, joka on harvemmin kentällä mukana. Tiedoksi lukijalle: Jerry Cotton on alunperin saksalaisen Bastei-ferlagin 50-luvulla luoma kuvitteellinen pienoisjännitysromaanin hahmo. John D. Neville pitää Jerryä oppipoikana, Philiä hienostelijana ja nimittelee nuorempiaan viirupyllyiksi. 1961 alkaen. Taskumatti on pelastanut ainakin kerran Nevillen hengen tappavalta luodilta. Jerry Cotton ilmestyi parhaimmillaan 60 eri maassa useilla eri 3 kielellä ympäri maailmaa. G-mies Leon Eisner, toimii usein keskuksessa ja harrastaa piirtämistä. Suomalainen Jerry Cotton on ilmestynyt v. Lupaa turpiin myös sille, joka kutsuu häntä oikealla etunimellä. High on FBI:n New Yorkin kenttätoimiston johtaja, jota alaiset kutsuvat tarkastajaksi. Jack kantaa mukanaan isoisältä perittyä taskukelloa ja kertoilee mielellään virkaveljilleen tarinoita Suomesta. G-mies Fred Nagara, iäkäs italiaano. Helen on John D
4
lin ilkosillani ku n paikalle ryntäs - Ihmisenä olemisen tuskan vasikan kokoine i n tähtien ikuisuuden tunkeutuessa dobermanni, jon hihnassa riippui ka ihmisen sieluun. Mu kastelem
R
Katsoin vielä maalausta. - Mitä aiotte maalata. Miksi vietitte yönne niin romanttisella tavalla. Taiteilija katsoi Philiin kunnioittavan hämmästyneenä. nuori nainen oli n tämä kylläkin kylmäkkö.
ovalla ryminällä hän puski pä teräskuoriseen änsä vastaanottimee n, ja jäi makaamaa ulvahti puolimätä meria n kuin toripöydällä. ei tarvittu, sillä Sitä Millard kuuli tarpeeksi su omasta päästää rina n.
K
ortsa kuten katsotaa miestä, jo lentävän kielletylle kysyy tietä sekatavar Portsari p voimakkaa melkoisen edustaessa talvikelima
P
unsin o kuin nuo tanssijan tuu joutunut jalk juoppo.
T
5. taitavat kutsu
SEPÄNSÄLLIN KUOLEMATTOMAT SUTKAUTUKSET 1961-1 H O O
sänky - saat saakk sinut p - Etkö iltasat kerro s paljon - suihk - yritä n uni.
a sis Ilmeestä päätelle äköksi. om sopivaan suupala ionsa - Phil nyökkäsi hyväksyväjonka se aivan an, ilm tiesi olevan mu eisesti rei si. Onko teillä todistajia. än tuijotti Philiä aivan kuin täm - Sivistynyt mies poliisina. jotka levittivät omaa maallisäppänää raotti nainen, joita ta valoaan tähtien kosmillisivistyneet ihm iset sen säteilyn rinnalla. En voinut sille mitään, ettei tyttö viehättänyt minua vähääkään. sellaista määrää niitä ei ole luonnossa kuin rotuemakolla. ukki. a keskittäneen hu näytti kuorsaus häiritse. Phil: olitte siis tynnyrissä viime yönä meren rannalla. Do sheriffi be vain tyhjässä tynnyrissä meren nosti hurjan rä rmanni hä minulle, niin ett kän äärellä myrskyn jylistessä jylä pelkäsin paljaan nahkan i hästi, niin ettei poroporvarien Hirmuinen hurtt puolesta. En ä olisi ollut kuukaude lla erehtynyt joulup aatosta ole mokomaa ennen nähnyt. Hänellä oli kaksi nenää ja yksi silmä ja rintoja ainakin tusina. Pu hven utt kärpästen surin ui vain a. Sen voi kokea Dave Kelly. Oliko tarkoituksenne soinnuttaa sielunne vastaanottamaan maailmankaikkeutta jollakin uudella tavalla. valmiiksi riippun nta, paikkaa minussa utta - vain kaksi kiiltomatoa,
Seikkailu vie äijäköörin apinan raivolla jopa kreationismimuseoon, jossa rystyset laahaavat maata ennen nyrkkien joutumista niille tarkoitettuun tehtävään. Suomalaiseen kyläkauppias-toimitusjohtajaan törmääminen tapahtuu pahimmalla tai parhaimmalla mahdollisella hetkellä, juuri kun muuan tihutyö on tekeillä. Edessä on monta Ragnarökitystä ja kurimusta ennen kuin päästään varsinaisiin loppupelleilyihin Little Italyn seudulla.
K
6
www.jcotton.com
Jerry Cotton on ilmestynyt Suomessa jo 50 vuotta (1961 - 2011). Maalaisjärjellä ajatellen se on tietysti aivan oikein, mutta silti joku on rikkonut lakia paljastamalla lehdistölle tietoja FBI:n tutkimuksista. 4 / 2011
Jerry Cotton 4/2011 kansikuva: Vesa Keskinen, Mr . Cottoneita on myyty maailmalla yli 850 miljoonaa kappaletta 14 eri kielellä. ja Jerry Cotton (George Nader) Tekijä: Timo Juntunen
un ison firman asiat ratkaistaan ruskeilla kirjekuorilla, joku ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja muutama väärintekijä joutuu hetkessä rahattomaksi. Kun lahjustutkinnasta tiesivät vain FBI:n valiot, niin oliko paljastuksen tekijä joku omista koirista
- Varo, Jerry! virkaveljeni Phil Decker huudahti. - Tiedän kapineen. Vipukeihäs on vaarallinen ase, etenkin kaupunkihullun käsissä. - En osaa sanoa, totesin. Paahtava helle oli kiehauttanut jälleen yhdet aivot sopivasti ruuhka-aikaan. Keihään kärki ohitti kasvoni vain puolentoista sentin päästä. Ei, en ollut afrikkalaisella savannilla vaan yhtä kuumassa nykiläisessä asfalttiviidakossa. Perinneyhdistyksen miehiä varmaan tämä eläjä, älähdin vieressäni kulkeneelle Philille. evät on se aika vuodesta, kun kaasuuntuneet ja pöhöttyneet ruumiit kohoavat Hudsonin lahden pinnan liplatukseen ja pomppivat auringonvalossa iloisesti kuin verkon kohot Lake Harpersvillen pinnalla connecticutilaisessa sielunmaisemassa. Mennään. Sillä sekunnilla en miettinyt kevättä tai kesää vaan ihmiskunnan sotaisaa esihistoriaa. - Tänään joo, ja niillä on alimiehitys. Silmissä hänellä oli nurkkaan ajetun pesukarhun pälyilevä katse.
7. - Mutta... Nykiläinen Tarzan seisoi Baskin-Robbinsin jäätelöauton katolla ja käytteli niin kutsuttua vipukeihästä. Kädessäni ollut hot dog lensi roskikseen ja lähdimme hiipimään kohti jäätelöauton päällä karjunutta puolialastonta äijää. Hälytin aloitti ankaran kilinän, joka kohosi Kahdeksannen Avenuen ruuhkahuipun äänimassan yläpuolelle. - Mutta kun NYPD:n porukkaa ei näy missään, ärähdin. Keihäs iskeytyi koruliikkeen näyteikkunaan, joka meni säröille ja muuttui maidonvalkoiseksi. Ei ihan täysillä kulkenut karvanaama kailotti: - Projektitoiminta tuo tehokkuutta! Tiimivalmennus prosessoi osaamista! Vartaloltaan apinaihminen muistutti nälkiintynyttä kulkukoiraa, jonka viimeisin ateria oli McDonaldsin Filet-o-Fishin pahvikääre. Toivoin, ettemme joutuisi ammuskelemaan, sillä se ei taas FBI:n mainetta kasvattaisi ei ainakaan parempaan suuntaan. - Tämä asia ei kuulu meille, erikoisagentti Phil Decker sanoi. - Montako keihästä sillä vielä on. esteetikko-nesteetikko Phil Decker hämmästeli. Autot tööttäilivät, jalankulkijat perääntyivät ja suojautuivat. Nyt koin joutuneeni nuijamiesten kivikautisen sotatoimen kohteeksi. - Tsiisus, ähkäisin. - 28. Keihäiden nakkelijalla oli lannevaate ja nippu keihäitä. Kahdeksannella Avenuella alkaisi pian kunnon kaaos, jos emme tekisi mitään. Historian sotien ja niiden syiden ulkoa opettelu on melko hyödytöntä, kun samat asiat voi todeta lastentarhan pihalla. Erään tuunatun Buickin kaiuttimet soittivat täysillä Lady Gagaa ja pistivät auton jousituksen lujille. - Tuo on niin sanottu vipukeihäs, liit-
K
tovaltion erikoisagentti Phil Decker tiedotti. - Ihme, ettei se ole vielä osunut yhteenkään kansalaiseen. piirin porukalla on jokin helvetin kevätretki, pyöreäposkinen virka- ja vekseliveljeni tiesi
- Minkä heimon miehiä olette. - Huomaatko, mistä heitinpuu on tehty. - Käskevätkö ne tekemään jotakin. Vilkkuvaloiset autot saapuivat paikalle loputtomalta tuntuneen odottelun kuluttua. - Te palellutte, väitin. - Tämä vuori kylmenee koko ajan. - Meitä viisaammat tekevät päätöksiä, jotka vievät mielenterveysongelmaiset takaisin sinne, minne ne kuuluvat kadulle! Phil tuhahti. kysäisin. - Tulimme varoittamaan, väitin. Eräät tilannetta suojistaan tarkkailleet jopa taputtivat meille, kun raudoitimme tämän ressukan. - Yritetään puhumalla, Phil tuumasi. Phil heittäytyi runosuoleksi: - Palellutatte itsenne. Miehen työpaikalla
8
istuttiin nyt sitten vähemmän tyylikkäällä design-sohvalla, veikkasin. - Ei, vaan äänet jääkaapissa pitävät hereillä. - Sosiaalisen ryhmän rooli ei ole työrooli! Aktivoidu onnistumiskeskeiseksi! Optimaalisuorittamista. poliisipiirin tiloihin), hän suostui laskeutumaan vuoreltaan. - Olisiko mies elänyt tähänastisen elä-. Muoviseipäät kolisivat asfaltille, kun hän kapusi alas auton katolta. Heitinpuu eli keihäslinko toimii käden jatkeena ja lisää keihään lähtönopeutta huomattavasti. Omatkin meridiaanini ja biorytmini olivat usein yhtä sekaisin. Ja leivänpaahtimessa. - Valuuttastrategin käämit on palaneet, arvelin. Positiivista tunnelmatilaa! tämä kehityspensaan juurakko esitelmöi keihäslinkoaan heilutellen. - Tunnettehan jo tuon huurun. Onneksemme tämä kivikauden eläjä oli melkoisen tohelo ja harjaantumaton tämän vempeleen käytössä. Välttelimme katsomasta miehen vilkkuvia vehkeitä. Miehelle koitti lyhytaikainen kirkas hetki: - En saa unta, kun äänet valvottavat. Niin, ja korkean paikan, jonka alapuolella kulkee paljon sivullisia. luolamies karjui jäätelöauton katolta, kun hän näki meidät jalkojensa juurella. Kun en hallinnut tilannetta, tunsin samaa globaalia hämmennystä kuin tämä viidakkomies. - Asutko junaradan vieressä, vai. - Jees... vessaharjasta! Keihäät oli kyhätty muovisista eristysputkista, mutta kyllä niillä saattoi ihmistä vahingoittaa. - Totta, paljasjalkainen partajeesus maiskutteli. Ja sukukalleutenne. Nyökkäilin. - Lopettamaan masennuslääkkeiden käytön ja etsimään asekaupan ja viinakaupan. kysäisin Phililtä. Lannevaate oli leikattu nahkasohvan pintamateriaalista. - Jääkausi uhkaa, kerroin ja osoitin jäätelöautoa. Vipukeihäällä heitettäessä ohut ja taipuisa keihäs asetetaan heitinpuun uraan. Miehen silmät laajenivat: - Miksi. Tässä järjestyksessä. Kuulkaa! Voitte jatkaa sukuanne vuorten takana, paratiisin lämmössä! Kun kerroimme, että voisimme viedä hänet turvaan lämpimäksi muuttuville pituuspiireille (käytännössä 28
- Osakkeenomistajat saivat tiedon tutkinnasta turhan aikaisin, nyökkäsin. Hikistä iltapäiväämme tuli häiritsemään työtehtävä, joka vei meidät ensin hetkeksi pois kerroksemme
kahviautomaatin äärestä. High tuumasi. Nyt FBI:n vaivihkaisiin tutkimuksiin oli tullut kupru, koska asiat paljastuivat medialle liian aikaisin. Mies sai ilmaisen kyydin 28th Precinctin tiloihin melkein kulman taakse. Kun Jumala juttelee takaisin, sitä sanotaan skitsofreniaksi, Phil mutisi. - Manhattanilla sekin on mahdollista. - Syytön minä siihen olen, virnistin ja vakavoiduin heti nähtyäni Highin ilmeen. mietin. - Romuluksen ja Remuksen vähemmän tunnettu veli Rumilus, se, jota naarassusi ei imettänyt. - Mörkö se lähti piiriin, pääsin toteamaan. Ei sentään. Hissi ylensi meidät Federal Buildingin sikarikerrokseen. Bembroke & Sons -nimisen firman bisneksiä oli pitkään hoidettu ruskeilla kirjekuorilla. Kähmintään liittyi pörssikeinottelijoita ja valkokaulusgangstereita. Kävi ilmi, että mies tosiaan oli kuumuuden sekoittama sijoitusanalyytikko. mänsä koirasusien ja kujakattien kasvattamana, vitsailin. High kertoi sen, minkä jo tiesimmekin tv-uutisista ja lööpeistä. - Kun lahjustutkinnasta tiesivät vain FBI:n valiot, niin oliko asian julkistaja joku omista koirista. Tarkastaja John D. Kun NYPD:n sinivuokot suvaitsivat ottaa miehen huostaansa, sain käsirautani takaisin ja sujautin ne takaisin nahkaiseen vyökoteloon. - Vaikka tämä löikin kapuloita FBI:n rattaisiin. - Kun ihminen juttelee Jumalalle, sitä sanotaan rukoiluksi. - Tässä kaaoksessa on mahdollista, että sisäpiiriläiset ennättävät peitellä jälkiään, High totesi. Jep, ne opettivat hänelle englanninkielen, Phil viisasteli. - Kivikauden Mr Change, joka on taantunut vieläkin kauemmas kuin Peter Sellersin elokuvassa näyttelemä idiootti. Minä ja Phil pääsimme jatkamaan matkaamme Federal Plazalle ja toimitalomme hikiseen iltapäivään.
~
Äskeinen prologi kertokoon siitä, kuinka kuumia lähipäivät tulisivat kivikylässämme olemaan. - Kysymys kuuluu, kuka tiedon kauppasi medialle. Siellä ohitimme sihteeri Helenin, saimme käsiimme kupilliset hänen keittämäänsä aitoa kahvia ja istahdimme pomon huoneen vierastuoleille. John D. - Sitä on kyllä hyvin vaikea uskoa. Muutenkin johonkin kansalliseen turvallisuuteen vetoaminen lehdistön tietosuojan murtamiseksi kuulostaa minusta
9. - Lahjusrikostutkimusten tiedot ovat vuotaneet. - Toimittajilta on turha kysyä, koska ne vetoavat lehdistönsuojaan ja sananvapauteen, Phil sanoi
Hommamme oli koiran virka. Se oli ollut pitkäl10
lisen ja hartaan kusetuksen tulos. kysyin puolileikkisästi. - Onko pakko. - Koska te ette olleet mukana Bembroke & Sonsin ja pörssin lahjustutkimuksissa, saatte ottaa selkoa tapauksesta. - Minun on vaikea uskoa sitä, että joku talosta olisi kannellut lehdistölle. Gestapon rooli ei paljon kiinnostanut. - Yrittäkää sopeutua ylikierroksille, Zeery hönkäisi. - Muistatko sen käsitteen. - En minäkään tällaisesta nauti, High sanoi. - Asia harvinaisen selvä, Phil töksäytti. Selasin edessäni olleita juttuun liittyviä kuulustelupöytäkirjoja. mietin ääneen. poliisivaltion hommalta. Tästä asiasta pidin kuitenkin mölyt mahassani, koska High saattoi olla asiasta toista mieltä. Minä ja Phil tutkimme raportteja ja kuulustelupöytäkirjoja, joita riitti kilometri- ja laatikkotolkulla. - "Paperiton toimisto", Phil naurahti. - Tapamme mukaan, vastasin. Samalla kelasimme edestakaisin kuulustelunauhoja ja etsimme sellaista päsmöä, joka vaikutti liian tietäväiseltä. Bembroke & Sonsin nousu arvostetuksi ja ihailluksi monialayritykseksi ei tapahtunut yhdessä yössä. - Kuka muu kuin syyttäjänvirasto ja FBI:n kolme tutkijaa tiesi asiasta. Mitä suuremmaksi huoneeseemme kannettu paperimäärä kasvoi, sitä pienemmäksi työhuone kävi. Kaikki tykkäisivät kyttyrää, jos alkaisimme toimia kuin sisäisen tarkastukset virkamiehet. - Niinhän se on, nyökkäilin. Kutsuttuna paikalle saapui eräs heistä.. Pyyhkäisimme hikeä otsalta ja painuimme hommiin.
~
- Työn iloa! Yhdysvaltain alkuperäisasukkaiden jälkeläinen, erikoisagentti Zeerokah kantoi minulle ja Philille jälleen uuden arkistolaatikon. - Eikö siihen rationalisointiin kuulunut se, että kaikki yli viisi vuotta vanhat asiakirjat hävitetään, mutta varmuuden vuoksi kaikista otetaan valokopio ennen tuhoamista. Mutta Bembroke & Sonsin kupla oli puhjennut yhdessä yössä, jona aikana painokoneet ruplattivat ulos tabloiditavaraa firman noususta ja nolosta tuhosta. Olimme kumminkin onnistuneet rajaamaan laatikoiden sisällön muutamiin tiettyihin kansioihin. Päästimme voipuneita voihkaisuja. - Toimimme kumminkin Washingtonin alaisuudessa, High huojensi vielä omaa mieltään. - Sitä mukaa, kun paperipinot kasvavat, kofeiiniriippuvuutemme lisääntyy, totesin. - Mutta minua ylemmät tahot painostavat, joten asia täytyy selvittää, vaikka ketään ei syytettäisikään. - Arkistointijärjestelmämme tökkii, Phil manasi
- Vastatkaa, olkaa hyvä, Phil murahti. Johtotaso kerää fyffet. - Ja hyvin pyyhki. Ei kelvannut. Virnistelystä päätellen Hoytin selkäranka oli niin keitettyä spagettia, että vain prässätty vekkipuku piti hänet pystyssä. Näyttävä kaulakoru, ja sekin oli hopeaa. Kuka juo teetä. - Bembroke & Sonsissa ei täytynyt tehdä mitään. Savukkeessa oli valmiina hopeinen imuke. Hampaassa kiilteli timantti. ~
G-inkkari Zeery taivalsi huoneeseemme ja ilmoitti, että meille olisi vieras alakerrassa. Katsokaas kun ihmiset orientoituvat jo lapsena suorittamiseen tai oppimiseen. - Olin liikkeenjohdon konsultti. Positiivisuuden voima on siinä, etteivät ajatukset suuntaudu menneisyydessä tapahtuneisiin virheisiin, vaan että suunnataan energia tulevaisuuden vahvuuksiin ja tahtotiloihin. - Meidänkin täytyy mennä alakertaan ja Federal Plazalle päästäksemme vetämään henkoset. Phil Decker kävi noutamassa kerrokseemme Ed Hoyt -nimisen elvistelijän. - Otan teetä. - Eikä ole. Kahvi tummentaa hampaat. - Tällä hetkellä kierrän varainkeruutilaisuuksia, joissa käy kongressiedustajia, puolustusmäärärahojen sumppaajia, muka-patriootteja paskiaisia, epälojaaleja poliittisia broilereita ja muita selkäänpuukottajia. - Minä olen kolmatta kastia, joka luennoi näistä kahdesta. Miehellä oli metallinharmaat ohimot. Hoytilla oli käyntikortteja, joiden muste
oli yhtä kuivaa kuin ovelta ovelle kulkevan huijarikaupustelijan taidejäljennösten öljyvärit ja fiksatiivit. Raksajätkät, hoitsut, sihteerit, runoilijat, kuvanveistäjät ja rekkakuskit tekee fyysisen työn. Tarjosimme miehelle kahvia. kehotin. - Olet siis... - On. Ranneriipus koostui rivissä olleista sydämistä. - Tiedättekö muuten, paljonko myös teessä on kofeiinia. - Älkää olko törkeä. Tyyppi oli kävelevä klisee. Teen yhteydessä puhutaan teiinistä, mutta sama kofeiinia se on. - Se on kielletty toimitalossamme, sanoin. Hopeisen taskukellon vitja kulki liiveihin, vaikka miehellä oli myös rannekello. Hän pyysi lupaa polttamiseen ja pisti jo spaddun huuleensa. Phil kysäisi. - Mikäs siinä, näin on aina ollut. - Teetä. - Mutta mitä te teitte Bembroke & Sonsissa. - Niin, Mr Hoyt, kertokaa vielä meille, mikä tai mitä teidän työnne oikein on. - Minä. Mies hymähti ja laittoi tupakan takaisin hopeiseen savukerasiaan. Ja siinä sivussa parantaa työyhteisön hyvinvointia.
11. Näin hopeiset kalvosinnapit. Ei ole yhtään. sutenööri. - Entä te. Kaikki oli pakollista. Sitä paitsi minulla on ongelmia kofeiinin kanssa, Hoyt vastasi
Enää, Hoyt sanoi tuhahtaen. - Tekö ette ollut viimeaikaisten paljastusten takana. - Tilanne voi muuttua hyvin nopeasti. Phil jatkoi asialinjalla. - Minä en ole kannellut kenellekään, käryttänyt ketään tai vasikoinut mitään! Hoyt melkein suutahti. - Nyt taisi mennä kosher-reikään. Ojensin miehelle oman käyntikorttini. - Miltä kuulostaisi kurssi "Myönteisyys menestyksen suuntaviittana: varasta lainaamalla, lainaa varastamalla". Kännykkä nimittäin soi kesken hänen "puhelunsa".
~
Miehen mentyä olimme pitkään hiljaa papereitamme tutkien. - Siinäpä oli harvinaisen karismavapaa ihminen, Phil totesi kyyneliä silmistään. - Kuulkaa, minulla on vielä töitä Bembroke & Sonsin tulostavoitteiden parissa. - Tulin tänne vapaaehtoisesti! Hoyt julisti ja osoitti rintapielessään ollutta vierailija-bagdea. Kun kuulimme käytävältä hissin sulkeutuvien ovien äänen, räjähdimme nauruun. Aitoa Hoytissa oli vain kännykkä johon hän oli puhuvinaan, kun hän asteli huoneestamme. Oletko nähnyt viime päivien lehtiä. Hän puhui käsillään kuin niillä olisi ollut oma elämä. Kuten Hoytin käyntikortti oli kuin suoraan painosta tullut ja siirtomaaherran vaalea puku oli pakasta repäisty, äijän ulkoa opeteltu puhe oli lainaa Diili-ohjelmasta. - Idea on se, että tuloksia syntyy, kun jokainen laittaa persoonansa peliin. - Tiesittekö korruptiosta Bembroke & Sonsissa. Hän otti korttini vastaan kuin se olisi ollut radioaktiivinen. - Te tuskin tarvitsette minun palveluksiani. Fuulaa koko mies. Sinun työsi meni niiden uutisten mukana. - En todellakaan! - Yritä myydä tuo tarina valamiehille. Tästä ihmisen kuvatuksesta ei sen enempää irronnut. Minun isovarpaassani oli enemmän persoonaa kuin tässä teryleeninhiertäjässä. - Soittakaa, jos mieleen juolahtaa jotakin. - Niin, eihän lahjahevosen suuhun pas12
kanneta, tokaisin. - Ei ole kyse siitä, kuka on korruptoitunut ja kuka ei, vaan siitä, kuka jää kiinni... - Voisin tulla teillekin puhumaan, koska vaikutatte ylisuorittajilta, niin turhaan. Se juna män justiinsa. Joskus täytyy antaa hieman valtaa hedonismille eikä aina olla rakentamassa parempaa yhteiskuntaa... Mietin, milloin tämä jätkä sekoaa ja alkaa hyppiä ruuhka-aikaan jäätelöauton katolla. Yhden etapin jälkeen teillä on varmasti jo uusi tavoite eikä teillä ole aikaa nauttia työnne hedelmistä. kysäisin. Hoyt oli uskottava kuin kaupparatsu, jonka slogan on "takuu on voimassa niin kauan kuin perävalot näkyy". Mies naurahti ylimielisesti
Neville eli jatkuvasti 1930-luvulla, jolloin rikkeet olivat suositeltavia, kunhan ne kohdistuivat vain rikollisiin. Phil tuumasi seuraavaa pöytäkirjaa tutkiessaan. - Soluttautumistehtävissä. - Missä ihmeessä. Dorn otti hoitaakseen ex-viestintäjohtaja Fred Karstenin tutkintalinjan ja lähti matkaan. kysyin. Phil Decker hekotti. - Kuulusteluissa hän mainitsi, tai vihjaisi, että vielä näitä päitä putoaa... - Arkistonhoitaja, jolla on kaupan alan koulutus ja laaja-alaista kokemusta pankkiirin ja pörssimeklarin työstä. Häntä kuulusteltiin pelkästään vanhojen dokumenttien vuoksi. - Kuinka siellä kävi. - Mikä hänet mahtoi siirtää arkistoon pölyttymään. - Missä sinua on pidetty kun ei ole näkynyt. Ennen matkaan lähtöämme mietin vielä erästä aiemmin kuulusteltua tapausta. - Teiltähän se olisi käynyt luonnostaan. - Etkä meille sitten mitään kertonut. - No niin. Jokin arkistonhoitaja. - Jouduitko haistelemaan liimaa niiden kanssa. - Oho, oho, jopa sitä nakellaan, Phil tuumasi. Mies ei edes ole pomotason miehiä. Jäi palaamatta palkalliselta sairauslomaltaan. - Minulla oli käytössäni kaikki viimeisimmät kuunteluvekottimet, salatut yhteydet ja niin edelleen. Kun lähdimme tapaamaan Norman Langstonia, jätin tällä kertaa punaisen Ja13. Dorn luuli elävänsä 1970-luvulla, jolloin kaikkiin rikkeisiin ei välttämättä puututtu. Pelotti tietysti, saisiko väkivaltaisuudessaan lähes Nevillen mittoihin yltävä Dorn aikaan jälleen uusia valituksia. Tämä oli merkki siitä, että oli aika siirtyä kentälle. - Olin lainassa New Jerseyn kenttätoimiston hommissa, Dorn vastasi. - Mihin piti ujuttautua. - Kieltämättä jopa television julkkiskokeilla on enemmän karismaa kuin tällä oman elämänsä elinkautisvangilla. Aikoinaan talousri-
kososastolta meille siirtynyt Lewis Dorn oli ilmaantunut vakuuttamaan olemassaolostaan. - Äärimilitanttiryhmään. - Kuinka niin. - Sitten on vielä tämä Fred Karsten, entinen viestintäjohtaja, joka sai hermoromahduksen. - "Ennemmin kuin arvaattekaan", lainasin miehen lausahdusta. - Minä voin ottaa sen, kuului ääni huoneemme ovelta. ihmettelin tälle yksinäiselle sudelle. - Hän saattoi tietää tutkintamateriaalista jotain ylimääräistä... - High kertoi jo tapauksestanne. kysyin. Koko ryhmä napattiin terrorismipykälän nojalla, ja sitten ne olivatkin vain pelkkiä liimanhaistelijoita. pyyhkien. Entä tämä Norman Langston. - Olisitte viinapäissänne kumminkin laverrelleet asiasta eteenpäin, Dorn irvi. Huoneemme tuulettimesta kuului raksahdus ja sen lavat lakkasivat pyörimästä. Ovellamme seisoi sliipattua George Clooneytä muistuttanut liehuvapoplarinen erikoisagentti. Mielenkiintoista, Phil huomautti
Raittiin ilman myrkytys oli tosiasia. Langstonin vaimo tuli käväisemään ulkona ja Norman esitteli meidät. Vaikutti siltä, että ennen pankkia oli joku jo käynyt realisoimassa Norman Langstonin vasarat ja jättänyt naulat. Norman Langston kohensi roskanuotionsa tulta ja katseli kirkkaansiniselle taivaalle. Norman Langston oli juuri polttamassa roskia likaisessa t-paidassa ja verryttelyhousuissa. - Joku Robert Castillo. Phil kärytti panatellaa. Ainoat tummat pilvet kohosivat hänen avotulestaan. - Minun käsittääkseni hän kuoli luonnollisesti, muistelin eräässä raportissa. - Tämähän se juuri. kysyin, koska en halunnut luovuttaa helpolla. - Ja minä aloitan uudet työt kierrätyskeskuksessa. - Kuulin eräästä Bembroke & Sonsin työntekijästä, joka kuoli astuttuaan isojen poikien varpaille, Norman Langston sanoi muina miehinä. Tökkäsin Marlboron huuleeni ja sytytin sen ergonomisella ekosytkärilläni, jolla oli poltettu jo monta aukkoa otsonikerrokseen ja tuhottu satatuhatta hehtaaria sademetsää. kysyin. Vaikka tummiin hiuksiin oli tehty vaaleita raitoja, mitään muuta ylimääräistä hänessä ei vaikuttanut olevan. Ne kelmit veivät kaiken meiltä ja sijoittajilta... - Kenestä. Meikitön Gloria Langston oli miehensä vastakohta: iloinen ja eläväinen nuori kaunotar. - Vielä viime viikkoon asti oli taloudenhoitaja, oli puutarhuri. - Castillo. - Kaatuiko haaveet. Langston vaikeni ja oli pitkään hiljaa. - Mutta mitä "ne" tarkoitti. Phil kysyi. Ei ainakaan tarvitse toimia firmassa, jonka ainoa tarkoitus on tehdä voittoa. - Eikö tämä muka ole sitä. Entinen tilintarkastaja. Työ Manhattan Recycling Centerissä saattaa olla paljon antoisampaa kuin entinen hommani. - Ensi viikolla muutamme asumaan vuokralle, Langston sanoi. Norman Langston kertoi vaisusti: - Meillä oli komea koti. Oli. Norman Langston asui rivitalossa New Jerseyn Fairviewissa. Ensi viikolla pankki vie tämän. guarin parkkiin ja kuittasin käyttöömme virka-Dodgen. Minä ja Phil jätimme auton parkkiin soratien laitaan ja nousimme lähes kastehelmeiseen maisemaan. Esittäydyimme ja hän tyytyi nyökkäämään. Miehellä oli sotkuiset ristiveriset hiukset ja pyöreät kasvot. Autotallin ovi oli auki ja näin seinillä lähinnä nauloja ja työkalujen jättämiä rusketus- tai kellastusjälkiä. Silmät olivat harvinaisen apeat. - Tilintarkastaja ja kulujen leikkaaja, Langston sanoi. - Ne. Oksasaha ja akkukäyttöinen pensasleikkuri lojuivat hylättynä nurmikolla kuin
14
osoittamassa luomakunnan kruunun kulminaatiopistettä. Myös Langstonin pihalla poltettiin, kun astelimme paikalle kapeaa ja mutkittelevaa pihatietä pitkin
- En kai mitään, Langston sanoi. Hänelle ei saa tapahtua mitään pahaa. Eihän sillä edesmenneelle enää ihmeesti merkitystä ole, mutta vähän sitä toivoo, että ennen kuolemaansa ennättäisi käydä vessassa, etenkin numero kakkosella, Norman Langston mietti tätä maailman tärkeintä asiaa. - Kuinka niin. - Niin monta ruumista uran tässä vaiheessa on joutunut haistamaan, eikä se kaikki haju tule suinkaan lihan mädäntymisestä. Langston ei tosiaankaan suostunut kertomaan mitään. - Tarkoitatte siis, että... - Että minä en puhu enempää. - Tiedättekö te jotakin... Siitä irtosi palanen ja vasta sen jälkeen kuului laukaus.
~
Pyörähdin ympäri ja käteni tapaili kainalokoteloa. Oksien raosta näin hansikoitujen käsien sullovan aseen povariin ja vetävän nahkatakin vetoketjun kiinni. kysyin Norman Langstonilta. - Kuulin, että hän oli hoitanut kaikki asiansa kuntoon. Kas, kun kuollessaan ihminen menettää suolensa hallinnan ja hän halusi lähteä täältä arvokkaasti. Nurmella oli betoninen lintujen juottoallas. Kompastuin puutarhatonttuun, mutta
15. hönkäisin. - No, hän sai seksiä aina kun halusi, tuumasin. Ennen kuolemaansa se oli laittanut takapuoleensa tulpan. - Minä luovutan, kuiskasin Philille. - Te tiedätte jo firman kaksoiskirjanpidoista ja siitä, että tilintarkastus toi esiin lukuja, joita ei aiemmin ollut olemassakaan. Mutta sehän on hyvä, sanoin pokerina. - Että itselläni ei ole väliä. - Hän taisi joka tapauksessa arvata kuolevansa, Norman Langston sanoi. Uusi jylähdys, ja Langston taittui kaksinkerroin. virkaveli hämmästeli. - Totta pakisette, Phil mainitsi. - Mitä. - Kuulin sisäpiirin juttua. Lähdin juoksemaan kyyryssä kohti ampujaa. Hän oli taas siirtynyt tökkimään nuotiotaan. - Lymfooma on imukudossyöpä, tollo! - Totta kai minä sen tiesin, väitin. - Jonkin takapuoli-plugin ja aikuisten vaipat. - Se on nymfomaani, Phil ärähti. - Hän oli juuri jäänyt eläkkeelle. - Kuinka niin. Juuri, kun olimme poistumassa, tapahtui jotakin ja se tapahtui hyvin äkkiä. - Jollen väärin muista, hänellä oli käsittääkseni lymfooma, Phil sanoi. - Lymfooma. Mutta vaimollani on. - Johan on. - Mitä te yrititte tuolla äskeisellä jutulla
sanoa. vilahtanutta nimeä. Laskut, vakuutusmaksut ja testamentit, Norman Langston kertoi. Tämä tapahtui samalla hetkellä, kun Phil loikkasi kohti Langstonia kaataakseen tämän suojaan. Ennätin nähdä savuntuprahduksen pensasaidan takaa. - Niin
Täpötäydessä tavaratalossa ammuskelu olisi pistänyt sivulliset kohtuuttomaan vaaraan, joten jätin aseeni toistaiseksi kainalokoteloon. Annoin hänelle fysioterapiaa rintalastaan iskulla, jonka tiesin varmasti sattuvan. - Menkää kouluun siitä! ärähdin viskibassollani. Siunattu pikavalinta.
16
Hönkäilin Philille väliaikatietoja, että missä mennään. Läähätin ja läkähdyin, mutta perässä oli pakko pysyä. Näin, että murhamiehen päässä oli moottoripyöräilijän kypärä. - Tai pelatkaa vaikka baseballia. Kaikkea, mitä... - Hälytän sinne lisävoimia, Phil väitti. Juostessani kaivoin esiin nokialaiseni. Mutta hänellä ei ollut moottoripyörää ainakaan lähistöllä. Phil jäi hälyttämään paikalle lisävoimia ja ambulanssia, kun minä kirmasin murhamiehen perään. Toisella lapsella oli kädessään piippu, eikä se ollut ainakaan astmapiippu. Hän pinkoi asfalttia pitkin kohti ostoskeskusta. Annoin liukuportaiden nostaa minut toisen kerroksen tasanteelle saakka, josta tiirailin kanssaihmisiä. Näin vain zombieina vaeltavaa ihmismassaa silmänkantamattomiin. - Tämä tavaratalo on liian pieni meille kahdelle, heitin lännenmiehen repliikin.. Kuulin Gloria Langstonin kirkuvan suoraa huutoa. Kun poistuin piha-alueelta, kaadoin mennessäni grillin. Pälyilin ympäri valoisaa hallia enkä nähnyt miestä missään. Kypäräukko kirmasi juuri lehtikioskin ohi, kun uin hänen liiveihinsä. Kun saavuin lasiovien tuolle puolen, hukkasin häiskän. Mies huitaisi hanskakädellään päin naamaani, joka oli heti tulessa. en kaatunut vaan tonttuilin eteenpäin yhä pystyasennossa. Tarrasin häiskää lujalla otteella hänen nahkatakistaan ja yritin kammeta miehen käden selän taakse. Ostohelvetin kliinisyyteen tuli muuan kauneusvirhe. Pääsin tööttäilevän liikenteen tuolle puolen ehjänä. Pakenija saavutti Palisade Aven ja ylitti sen autoja väistellen. Sitten juoksimme peräkanaa Prospect Avenueta pitkin. Nahkatakkinen mies lähti juoksemaan pihojen ja puskien läpi kohti Palisade Avenueta. Kypärän sisältä kuului tukahtunutta älinää. Seuraavan nyrkiniskun väistin. Lapset eivät vähästä säikähtäneet: - Meillä on vapautus liikunnasta astman vuoksi. Kipitin toisia liukuportaita takaisin alas ja saavutin murhaajaa liukkaalla parketilla. Kadun laidassa istuneet kakarat, nämä sivistyslaitoksen hedelmät, hurrasivat meille kuin kisoja katsellen ja löivät varmaan vetoa voittajasta. Hiilet levisivät nurmikolle mustana nokipilvenä. Nurmikoilla kirmatessani olin astunut liukumiinaan ja jätin nyt jälkeeni ruskeita jalanjälkiä. Sitten näin jälleen keltaiset lenkkarit ja tutun kypärän. Näin keltaisten lenkkareiden vipeltävän vihreässä maisemassa. Juoksin äijän perässä täpötäyteen ostoskeskukseen. Kypärä-äijä loikkasi matalan pensasaidan yli ja saapui ostarin parkkipaikalle. Minä suoritin saman perässä kuin norsu balettitunnilla. - FBI! Olette pidätetty. Perhanan luikku liukerteli irti otteestani
Tarvitsetko sinä ambulanssia. Hyllyillä oli irtopäitä, joihin oli vedetty peruukkeja. - Jerry. - Olin lentokoneessa matkalla Karibialle, siemailin Whisky Cobbleria ja vieressäni istui kultakutrinen huippumalli...
17. Kirkas ulkoilma häikäisi, tunsin tuulenvireen ja haistoin takapihan 637 lemua, hajua ja tuoksua ja silloin minua iskettiin jollakin astalolla otsaluuhun. Mökelsin perään, nyt virkaase tanassa. Näyteikkunassa roikkui naamiaisasuja. Ikävä kyllä. Kypäräpää ennätti sisään viereisen liikkeen ovesta. Nykäisin jalkani pois lerpattavien hampaiden välistä. Oven kello kilahti ja näin myymälän, jonka esineistöä oli kaadettu tukkeeksi tielleni. Ja tunsin hirvittävän tuskan.
~
Mutta kipu oli kuvittelua, kuin työntäisin käteni jääkylmään veteen, joka tuntuukin sekunnin murto-osan ajan kuumalta. Olin joskus nähnyt tällaista unta krapulahorroksessa. Karhunraudat oli nimittäin valmistettu joustavasta, mustasta kumista. Sitten sain itsekin naprapaattista tukielinhoitoa, kun mies onnistui kamppaamaan minut. kysyin. Vain jousikoneisto oli aitoa tavaraa. hän hätäili. Kun astuin seuraavan askeleen, katsoin sattumalta alas. - Minä jo säikähdin, Phil sanoi. - Mutta ihan normaalejahan sinun suustasi tulee. Astuin suuriin, sahalaitaisiin karhunrautoihin, jotka paukahtivat kiinni ruhjoen ja repien lihaani, murskaten nilkkani aina luuhun saakka. Mistä se johtuu. Näin halpakorissa olleita pierutyynyjä, stilettikampoja ja irtosormia. Pistin taas juoksuksi ja saavuin takaovelle. Oletko kunnossa. - En tosiaankaan. - Pizza toimitetaan asiakkaalle aina nopeammin kuin ambulanssi saapuu. Tajusin olevani selälläni ja kuulin etääntyvän moottoripyörän äänen. Samassa käärme osui naamalleni ja suustani pääsi parahdus. Näin ensimmäisenä Philin huolestuneet kasvot. Pilailukauppa! Pakenija oli nakellut hyllyiltä tielleni tavaraa, kuten ne kumiset karhunraudat. Ihmisameebat väistivät aiheuttamaani meteliä ja epäjärjestystä. Mahtava uni, ähkäisin kivuliaasti. Katosta roikkui kumikäärmeitä ja siimojen varassa heiluvia hämähäkkejä. Taju palaili pätkittäin. Homma meni Leslie Nielseniksi, kun liukastuin selälleni. Puodin nimi oli "The Joke´s On You". Nähty saa merkityksensä vasta aivoissa ja nyt aivoni olivat aivan rikki. Törmäsin esteeksi kaadettuun koriin, ja hyppivät hampaat lähtivät nakuttamaan
pitkin lattiaa. Menin väkevästi mukavuusalueen ulkopuolelle, kun kaaduin päin postikorttitelineitä. Näin kaiken kuin hidastetussa filmissä. - Se karkasi takaoven kautta, puotipuksu hätäili kohottaen päätään tiskinsä takaa
- Jonakin päivänä tämä sairaala on takuuvarmasti meidän molempien matkan lopullinen pää. Aion imeä korvan kautta aivosi ja syödä ne sinapilla höystettynä. Vastoin yleistä käsitystä patologi tutkii enimmän osan ajastaan kudosnäytteitä ja
18. Ei se mitään, minä olin siitä vielä häntäkin epävarmempi.
~
Norman Langston oli jo siirretty paikattavaksi Manhattanille Bellevue Hospital Centeriin, jonne minä ja Phil suunnistimme. - En minä tikkejä tarvitse, sanoin. Kulmakarvoilleni saakka valunut veri oli jo ennättänyt kuivua kokkareiksi ja pyyhin sitä yleisestä vessasta haetulla käsipyyhkeellä. Olin saanut jomottavaan otsahaavaani suihkutettavaa spray-laastaria. - Unohdin sanoa, että sillä on torikammo ja ihmispelko. - Ei, ei, vaan paniikkihäiriöinen ja... Phil ehdotti. - Se on siis pähkähullu. Minä ja Phil saavuimme Bellevue Hospital Centeriin. - Juuri silloin vatsassasi ollut heroiinipussi puhkesi. Ennen puhelun katkeamista kuulin Dornin kehuvan oven läpi: - Alahan äijä avata. - Tiesitkö, että kaupungin ensimmäinen ruumishuonekin sijaitsi täällä. Aina yhtä ylimielinen Lewis Dorn soitti: - Tämä todistaja Fred Karsten ei päästä minua sisään. - Näin voi olla, sanoin kun astahdimme hissiin. - Ilmeisesti luoti ei puhkonut tärkeitä sisuskaluja. - Kuinka Langstonin kävi. Silti hän katseli minua syrjäkarein, kuin ei olisi ollut varma järjenjuoksuni nopeudesta. - Pitäisikö tuo haava kumminkin hoitaa. - Näyttää pahemmalta kuin onkaan, Phil nyökkäili. - Kyllä, sanoin päästessäni istuvaan asentoon. Phil kysyi. - Käy sinä itse näyttämässä alapäätäsi, puujalkaveistelin, kun pääsin jalkeille Philin tukemana. - Murranko minä siis oven. Päästä tulee yllättävän paljon hurmetta, kun haava sattuu suonen kohdalle. - Jep, Phil vastasi. - Ja herättyäni näin sinun naamasi. Hänet vietiin Bellevueen. - No et todellakaan! Juttele oven takaa kuin ihmiselle ja ole rehellinen sille. Sosiaalisten tilanteiden pelko, liuta fobioita ja kaikkea sellaista. Historiallinen Bellevue perustettiin 1736 ja se on maamme vanhin julkinen sairaala. - Pitäisikö sinun käydä näyttämässä päätäsi... Se ei päästä ketään sisään asuntoonsa. Vieroitusoireet unimaailmasta ovat pahat. Matkalla kännykkäni alkoi soittaa Ennio Morriconen "Lahjomattomat"-elokuvan tunnaria
kysyin. Puheet oli isoja ja heti tuli turpiin. - Niin taitaa olla. - Ei, vaan aseet joilla tuhota nämä talousrikolliset paskiaiset, jotka ovat omalta osaltaan vastuussa tästä lamasta. - Luit ajatukseni. Mutta eräänä päivänä huomasin että järjestemä olikin nakertanut minut. - Tulihan se sieltä. - Ei, yritin ajaa pienen ihmisen asiaa. - Tasapäistymistä johtotasolla kutsutan
kusipäistymiseksi, tokaisin. - Älkää edes kuvitelko! - Voisin allekirjoittaa jonkin vastuuvapauslausekkeen, Norman Langston väitti. - No käyttäkää minua ja vain minua vaikka syöttinä... - Ne sanoivat, että se on pelkkä lihasvamma, Gloria huokaili. - Pidetään nyt sydänmonitori kytkettynä, tohtori sanoi. Siinä minulla oli aseet. tekee joskus lääketieteellisiä ruumiinavauksia. Mies oli tiputuksessa, mutta tajuissaan. - Jonkun pitää varmaan vahtia miehen henkeä, vaaleahiuksinen ja aina yhtä sirpakka June sanoi. - Minä kerron. - Onneksi. - Aseet joilla kiristää. - Hyvä on, Norman Langston sanoi meille. Ei ikinä! Gloria Langston keskeytti. Olin muuttunut niiden kaltaiseksi, niiden, jotka eivät osaa kulkea sataa metriä ilman taksia tai sulattaa omin voimin ruokaa ulosteeksi. - Varmuuden vuoksi, jos tulee komplikaatioita. - Eräänä päivänä arkistopapereita selatessani törmäsinkin valheellisiin raportteihin, erheellisiin tilastoihin, tahallisiin virheisiin ja disinformaatioon, jolla oli aiheutettu pahaa jälkeä. Minä paljastin lehdille kaiken. Lääkäri antoi meille luvan jutella Langstonin kanssa. Valkotakki tarkasti parhaillaan leikkauksesta tuodun Langstonin tilan. - Ja sitten. Muuttaa järjestelmää paremmaksi. Oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia hän tekee vain kuolinsyytutkijan pyynnöstä. Langstonin nuori vaimo Gloria oli syystäkin huolissaan. - Menin töihin Bembroke & Sonsiin suurin toivein ja isolla metelillä. - Ja nyt olette tappolistalla, Phil tuumasi. Paikalle ilmaantui myös erikoisagentti June Clarke. Kaikkea sellaista, jota rahoitusvirasto haluaisi nähtäväkseen. - Jopas jotakin. Me odotimme huoneen ulkopuolella. - Sitten yritin muuttaa systeemiä pikkuhiljaa... Tipahdin nokkamiehestä kanveesiin ja arkistoimaan vaarattomia papereita. - Teit myyräntyötä. - Aiheutitte melkoisesti takapakkia tutkimuksille, sanoin katuvan näköiselle miehelle. Saavuimme viidenteen kerrokseen, jossa Norman Langstonin huone sijaitsi. - Olisiko nyt korkea aika puhua. - Taidan kirjoittaa vastuuvapauslausekkeen, jossa kiellän edes tuntevani sinua!
19. - Siis mitä aiot tehdä
Langston näytti mietteliäältä. - Kertokaa. - Pitäisikö meidän sulkea katu. - Muistin erään jutun. Gloria suuttui. - Tästä ette puhunut mitään! - En niin. Annien sympaattinen ulkokuori kätki toisinaan purskahtelevan temperamentin. Joku oli halunnut selvittää, mihin aikaan noudan menopelini. - Velaksi. - Meidän pitänee tarkistaa paikka, sanoin.
~
Läheinen pysäköintialue oli yhtä uhkaavan näköinen kuin se, jossa Hoffa muinoin katosi. Ja että haen sen varmasti siihen aikaan. Määrätietoinen nainen pukeutui jakkuun ja hameeseen, mikä kuulosti arkiselta ja sihteerimäiseltä, mutta vaatteet olivat aina viimeisimmän muodin mukaisia. - Palokunta on kutsuttu paikalle var-. Aluokan kulkupelit oli pantu riviin liikkeen suuren näyteikkunan sisäpuolelle. Erikoisagentti Annie Geraldo oli naispuolinen vastine osastomme Steve Dillaggiolle. - Mitä siitä autoliikkeestä. - Hienoa... Verkkoaidan sisäpuolella olivat autoliikkeen kymmenet vaihtoautot. - Kuulostaa uhkaavalta. - Me järjestämme teille ympärivuorokautisen vartioinnin, Phil Decker sanoi. Minä epäilen, että ensimmäisen yrityksen piti olla juuri siellä Westchesterissä. Sain viikko sitten uhkaussoiton. - Teillä on kumminkin varaa maasturiin. - Pommiryhmä tarkisti maasturin, mutta mitään ei löytynyt, luoksemme kävellyt Annie Geraldo kertoi. - Mikä nyt. Ja lähinnä Glorian rahoilla. Kun te saavuitte puheilleni, ne halusivat kiirehtiä peläten, että minulla olisi vielä lisää materiaalia jotakin tahoa vastaan. - Ei tässä sellaisia tarvita, sanoin. - Kun soitin tänään autokauppiaalle, myyjä kysyi että taasko te soitatte... - Ja potentiaalinen murhayrittäjä tuskin sitoutuu allekirjoittamaan lupausta, että hänen vuorollaan ei kuole muita kuin houkutuslintu. Minä ja Phil seisoimme autoliikkeen edustalla Westchester Avenuen laidalla. - Epäilettekö, että kun ensimmäinen yritys epäonnistui, niin... Langston pudisti päätään.
20
- Ei. - Kunhan vaimonnekin pysyy luonanne, teillä ei ole mitään hätää. Kun Steve kilpaili tyylikkyydestä Phil Deckerin kanssa, Anniella ei oikeastaan ollut osastollamme kilpasisaria tällä saralla. - Minun piti mennä tänään Westchesteriin, hakemaan uusi maasturini autoliikkeen pihalta kello kolmelta iltapäivällä, Langston kertoi. mietin. Soittaja kuiskaili, että seuraavan kerran, kun väännän auton virtaavainta, "saatan valaistua". - Ensinnäkin..
- Meillä on muutakin tekemistä, tiuskaisin. - Hei hei, mihinkään Federal Buildingiin minä en lähde odottelemaan, Mr Keskinen esteli. - Minä näin, kun muuan tyyppi jätti nuo lastenvaunut tuohon eteen. On paljon nähtävää. muuden välttämiseksi, Annie Geraldo kertoi. Annie Geraldo juoksi paikalle: - Oletko varma. Mies kertoi nimekseen Vesa. Kiinnostuksemme heräsi. - Täytyy tuumia, sanoin. Kohotin harsoa sen verran, että näin helvetinkoneen. Liikeneekö meillä muka virkamiehiä tällaiseen. Miehellä oli HIMvyö, lenkkarit ja metallinen salkku, joka oli ketjulla kiinni miehen ranteessa. Vasta nyt älysimme vilkaista lastenvaunuja, joista ei kuulunut lapsen itkua. - Teillä on siis todistaja, High innostui. - Mikä helvetin kyläkauppias... - Mitä miehiä. - Kotoisin jostakin Euroopan rannalta. - Anteeksi mistä. - Kun olen ymmärtänyt että maassa maan tavalla ja täällä kuuluisi kai ilmoittaa virkavallalle, jos jokin paketti lojuu yksinään liian pitkään... - Miksi. - Olen vain kyläkauppias Suomen Tuurista. Kun kerroin tästä turistille, kohtasin vastahankaa. - Euroopan rannalta. Sieltä jostakin. Pommiryhmä sai puuhaa ja nyt kadunpätkä tosiaan suljettiin. - Pommi! pärskähdin. - Mutta Norman Langston on jo ympärivuorokautisessa valvonnassa, High yskähti. Niistä on saatu jo tarpeeksemme tällä uralla, hönkäisin. Soitin tarkastaja Highille. Joka tapauksessa hänellekin pitäisi järjestää suojelu. - Kävin kirjekurssin ja tuo näyttää samalta kuin piirroksessa, vastasin vakavana. - Emme oikeastaan voi pakottaa, Phil
21. Turisti kuului siis olevan "kyläkauppias Keskinen" Suomesta. - Ja työmaallakin on yksi, Phil murisi Jack Harmaa tarkoittaen. Sitä paitsi FBI ei ota kontolleen yhdenkään turistin murhaa. Eikä tullut hakemaan niitä takaisin. ähkäisin. - Rasvatukkainen luihunaama. - Enkä aio pysyä tämän reissun aikana sisätiloissa. - Millainen tyyppi nuo vaunut jätti. Ja samalla pidätte huolen, ettei ainoa todistaja pääse karkaamaan pois USA:sta. Olen niin hyvä ihmistuntija, että tiedän itsestäni, etten tunnista ihmisluonteita, Mr Keskiseksi esittäytynyt mies väitti. - Suomalainen. - Hän näki sen pommimiehen naaman. - Sinä olet nyt tutkinnanjohtaja. ky-
syin suomalaisturistilta. - Teidän täytyy ottaa hänetkin mukaanne, High komensi linjan toisessa päässä. - Kuulkaa, kun olen pelkkä turisti... Muuan vaaleatukkainen mies oli ilmaantunut luoksemme. - Mutta tässä tapauksessa tunnistan ainakin sen hiipparin ilmiasun. kysäisin
- Mutta emme voi ottaa siviiliä matkamme. Minkä kokoinen puoti se on. - Tässä voisi yhdistää huvin ja hyödyn. - Vain Gloria, mies vastasi. Todistaja Keskinen päätyi virka-automme takapenkille siksi aikaa, kun meidän oli jatkettava tutkimuksia. - Vähän muutakin. Phil uteli. Perillä painuimme Langstonin huoneeseen. Räjähde oli tehty nopeasti vaarattomaksi. - Itse asiassa, kyllä. Tämä sulki suumme ja lopetti naljailut käärmeöljyistä, ainakin hetkellisesti.
~
- Finnairin lentoemännän kuulutus: "Laskeudumme kohta Moskovaan. Me palasimme Bellevuen sairaalaan suomalaisturisti mukanamme. Sain väliaikatietoja äskeiseltä pääkallopaikalta. - Kuinka niin. - Ja yksin siellä hääräätte. - Ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta, Mr Keskinen lohdutti. - Olen vähän niin kuin toimitusjohtaja. - Minä en kertonut kenellekään! nainen väitti.. - Keskellä metsää, vai. - Voin minä kyytiinne lähteä, Mr Keskinen sanoi. - Lastenvaunuissa ollut trotyylimäärä olisi riittänyt viemään mukanaan koko autoliikkeen julkisivun yhdellä kännykän soitolla, jatkoin. - Kuinka moni tiesi, että paljastitte kaiken lehdille. sanoi. Phil ilveili. Tämä oli kyllä totta. Kun kiepautin rattia päästäksemme liikenteen virtaan, kysäisin: - Millainen se teidän kyläkauppa siellä kotopuolessa on. Muutoin pinta-alaa on kuusi hehtaaria. - Käykö sellaisessa hirsimajassa kauppa. - Sellainen ihan kohtuullinen. Ihmettelin hänen ranteestaan ketjulla roikkunutta salkkua, mutta en kysynyt siitä sen enempää. - Myytte tervasuksia, turkishattuja ja jotakin käärmeöljyä, vai. - Minä saattaisin tunnistaa sen karpaasin, jos se kävelee vastaan, Mr Keskinen sanoi sympaattisen oloisesti. kyselin Langstonilta. - Lastenvaunuissa ollut pommi oli kauko-ohjattavaa mallia, mutta sen mahdollinen laukaisija oli ennättänyt kadota jo ajat sitten, sanoin. Pyydämme matkustajia kiinnittämään turvavyönsä ja siirtämään kellonsa kaksikymmentä vuotta taaksepäin", takapenkkiläisemme Mr Keskinen nauratti meitä. Tämähän oli valhe, sillä niin monet kerrat olimme kuskanneet mukanamme ties mitä eläjää. Suljettuani puhelimen kerroin faktat ääneen. - Lattiapinta-alaa on katon alla vain
22
kuusikymmentäkaksituhatta neliömetriä, Mr Keskinen vastasi vähättelevästi. Erään kerran meidät määrättiin jopa ottamaan mukaamme metodinäyttelijä, joka sattui tuntemaan päättäviä tahoja ja muita kuvernöörejä. ihmettelin
- En oikeastaan... - En minä tarkoittanut, Elsa sopersi meille kyyneleet silmissä. - Sekä kantasaluunassa, jatkoin. - Hei hulinaa, sanoi mummo kun kirnuun pieraisi, Keskinen tuumasi Dodgemme takapenkiltä. - Voin tulla ensi yönä heittelemään ki23. - Tai pastorin rouva, joka teki saman Ming-vaasiin. - Ei meidän takiamme, Phil esteli. - Hank Hogan. Elsa ryhtyi pyyhkimään pölyjä hermostuneena. - Kun minä olen niin suupaltti. - Hassu mies. kadulle, jonka ilma oli sakeanaan katupölystä. Jokainen esine oli tarkalla paikallaan kuin leikkaussalin instrumentit. - Marssimusiikkia. - Kuka Elsa. Laskeva aurinko teki pölystä punaisen usvamassan, jonka läpi lähdimme kävelemään. kysyin. - Kiitos... Nainen pudotti pölyrättinsä, jonka suomalainen riensi nostamaan lattialta. - Mitä ette tarkoittanut. Aina pitää olla äänessä vaikka ei olisi mitään asiaakaan. Gloria Langston kysyi mieheltään. - Ilo on kokonaan minun puolellani. Hän varmaan kuuli, mistä me juttelimme. - Entä Elsa. Asunto oli silti melkein ylisiisti. - Jos en olisi niin varattu, saattaisin lähennellä. Onko teillä aina yhtä tiukka vauhti. Tarjotusta kahvista kieltäydyimme. Hän kuuntelee joskus juovuksissa itävaltalaista marssimusiikkia, mutta hän on hyvä ihminen. Keskinen hämmästeli. Löysimme oikean rapun ja summeria painelemalla pääsimme toiseen kerrokseen. Elsa oli siro ja hoikka kaunotar, jonka itku ei vaikuttanut teeskennellyltä. Saavuimme itäiselle 115. - Mikä hän on nimeltään. Elsa Rodriguez asui pienessä ja vaatimattomassa yksiössä. Hän asui El Barriossa. Kokeilin hakuammuntaa ja yritin ehdotella: - Entä joku, joka kävi luonanne, tai... - Tepä olette ystävällinen, nainen hymyili suomalaiselle. Vielä saman illan aikana ennätimme Elsa Rodriguezin pakeille. - Pippurisumutteeni unohtui sopivasti kotiin, Mr Keskinen virnisti. - Minä en halunnut Normanin sekaantuvaan yhtään mihinkään ylimääräiseen, Gloria sanoi. - Tuskin se sopii teidän korvillenne. - No niin, riitelimme... Hän on hyvä ihminen. - Oletteko tuntenut poikaystävänne kauan. - Sinne siis, tuumasin. - Rauhoittukaa nyt, tyynnyttelin naista. - Entinen taloudenhoitajamme, Elsa Rodriguez, Norman Langston sanoi. Taloudenhoitaja Elsa oli kertonut poikaystävälleen, että Norman Langston jakaisi pian lehdille tietojaan Bembroke & Sonsista. Hän lupasi järjestää minulle uuden työpaikan. - Riitelimme, Gloria sanoi. Elsaa ei tarvinnut kahta kertaa kehottaa
puhumaan. - Vain työpäivinä, Phil naurahti
Tämä osoite oli seuraava etappimme. - Mitä miehiä?
~
On sanonta "ruma kuin venäläisen pommikoneen rahastaja" jota rumempi on vain venäläisen pommikoneen rakastaja. Pian kävi ilmi, että Elsa ei ollut Mr Hank Hoganin ainoa ihastus. Mieshän oli suorastaan olympiatason masokisti! - Rauhoitu, mentorini, muusani ja mesenaattini! Hogan toi julki osaavansa sivistyssanoja siinä samalla, kun hän väisteli ilmassa lentäviä astioita. Noita unelmavävyn hymyjä on nähty ihan tarpeeksi! Lopulta lupasimme rouva Hoganille, että hänen miehensä ei mene mihinkään ravintolaan, vaan lähtee kiltisti meidän matkaamme juttelemaan. Hän pudisti huomaamattomasti päätään. viä ikkunaan. - Ottakaa nyt ihan rauhallisesti ja keskustellaan asiasta kuin ihmiset, Phil tyynnytteli. Heidän lemmenpesänsä sijaitsi Willis Ave Bridgen tuolla puolen, Bruckner Boulevardin eräällä sivukadulla. Tästä seurasi kammottava perheriita, jota minä ja Phil yritimme selvittää parhaamme mukaan. Vartaloltaan mies oli niin sanotusti tanakka. - Katsoitko nuo sanat sodonyymisanakirjasta. Asunto oli luola, joka oli parhaat päivänsä nähnyt joskus 1800-luvulla.
24
Hogan ei ollut moksiskaan kuullessaan, että edustimme liittovaltion poliisia. Suomalaisturisti pysytteli takanamme, kun Hank Hogan avasi oven kulmat kurtussa. Rapussa pari kissan kokoista torakkaa vilisti varjoihin väijymään rouskaistakseen palasia jalkateristämme. - En niin, mutta käännän lämmön pois päältä siksi aikaa kun viivyn siellä, mies vastasi. - Tuo ei pure minuun. - Mutta ethän sinä koskaan ota minua mukaan ravintolaan, pieni ja pippurinen rouva Hogan ihmetteli. Minusta meidän oli aika lähteä ennen kuin Keskisen ja Elsan flirttailu ylittäisi soveliaisuuden rajat. Hank Hoganin vasen silmä vaikutti lasiselta ja kasvoissa oli muunkin kuin viinan jättämiä arpia. Esther-rouva kävi erittäin kuumana äskeisen repliikin vuoksi. vaimo haukkui. - No niin vaimo, takki päälle, on aika mennä pubiin, Hank Hogan sanoi juuri vaimolleen. Kun pääsimme kadulle, mies kiitteli meitä. Hogan kuului jälkimmäiseen kastiin. Hogan nimittäin asui vaimonsa kanssa tai vaimonsa luona. Vilkaisin Mr Keskistä. - Älä sinä jätkä siinä yritä minuun tuota poikamaista charmia, rouva Hogan melskasi. Kasvoiltaan hän oli kuin jälkeenjäänyt vesipuhveli. Ainakaan Hogan ei ollut haettu pommimies. Näin tehtiin ja mies tempoi kiivaasti kengät jalkaansa. - Emäntä olisi halunnut jutella syväl-
- En tiedä, miten voisin korvata tämän... Minä lähdin kahdeksi vuodeksi merille. - Bembroke & Sons. - Hyvä on. - Ei. - Siis... Naisia. - Elsa Rodriguez paljasti sinulle, että hänen entinen palkanmaksajansa aikoi antaa lehdille tietoja Bembroke & Sonsista. kysyin muina G-miehinä. lisiä, mutta minä ryhdyin mieluummin kasaaman kuitteja veroilmoitusta varten. jos kerron. - Minkä ikäisenä aloit muistaa asioita. - Itse olet puolisosi valinnut, Phil sanoi. Kuulin Keskisen tirskahtavan. - Sitä minä että saako tästä rahaa. - Sinun vaihtoehtosi ovat nyt tässä... Okei. - Niitä sitten kunnon naapurit valkoisen lankkuaidan takana ihmettelevät aamiaisellaan kuten myös vanhat ja uudet rikoskumppanit. Hogan mörähti. - Tietääkö vaimosi Elsasta. - Jos Nick Nolte -pidätyskuvasi pääsevät lehteen, niin ei voi mitään, kuvailin Hoganille. - Lähdin nuorena miehenä kahdeksi vuodeksi merille. - Mitä minä muka olen tehnyt. - Vai vielä rahaa, Phil tuhahti. kysyin. Kaksikymmentäneljä kuukautta vemputusta! Minä vietin elämäni parhaat vuodet eristyksissä onanoiden! mies valitti aidosti surkeana. - Vaimo nyt on tuollainen... - Palataan alkuperäiseen aiheeseen, Phil komensi. - Saatat päästä mukanamme pitkälliseen täysihoitoon. - Sait elämänkokemusta, iskit naisia. Muista, että pidätyskuvat ovat julkisia, sanailin. - Älähän vielä kiittele, sanoin. On olemassa myös, jos ei nyt huonoa, niin ainakin epämiellyttävää julkisuutta, Mr Keskinen totesi olkapääni yli. - Ettehän kerro kenellekään... - Häh. Mies oli sulkenut suunsa. Tuo ei ehkä ollut hienoin hetkeni. - Muisti pätkii. - Ei tosiaan. Hank Hogan oli myynyt tiedon heebol25. - Nyt minä haluan ottaa menetetyn ajan takaisin! Yritin pitää kiinni pokerinaamastani. - Yrittäkää ymmärtää minua, Hogan
aneli. - Sinä päätät nyt tulevaisuudestasi. - Minä en tätä valintaa tehnyt, vaan viina! Teki mieli nauraa tyrskähtää, mutta oli pakko pitää tiukkaa linjaa. Kuten sen, että sinut jätettiin vauvana olkikorissa viinakaupan oven eteen. ai niin, sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puhua, sanailin. Elämänkokemusta. - Rahtialus, vuorotyö, jatkuva karmea kiire lastata kuormaa ja seilata satamasta satamaan, mutta ei koskaan varsinaista pääsyä maihin. - Päinvastoin kuin luullaan, kaikki julkisuus ei ole hyvää julkisuuta. Toimiva silmä pyörähteli villisti. Kenelle sinä sen tiedon välitit. Vielä äsken luolamiehen diplomatiaa käyttänyt Hogan tärisi kuin kuivilla pysyttelevä Peter Fonda, joka tonkii pussukoita vessan vesisäiliöstä. Phil katseli kattoa
Päästimme Hoganin jatkamaan matkaa kantabaariinsa ja palasimme autollemme. mietin äskeistä perheriitaa tuumaillen. Kun tyttö ei saa isältään hyväksyntää, se vaikuttaa lapsen valintoihin ja tyttö uskoo kaiken mitä ensimmäinen vastaan hiippaileva poika lupaa, Phil veikkaili. Muuan pitkänhuiskea siilitukka purkanjauhaja paukahti paikalle.. Troolari puksutti kauempana kuonalastissaan. - Mutta häntä vastaan ei ole tätä ennen ollut mitään todisteita. Huumorimieshän tämä oli. Vasta nyt huomasin, että hänellä oli toisessa jalassaan western-henkinen nahkasaapas, toisessa Crocs-terveysjalkine. Sitten tauko ja kaksi uutta napautusta. - Hakeutuuko väkivaltaisten tai juoppojen isien jo ennestään haavoittuneet ja kaipuussaan yhä haavoittuvat tyttäret tässä huomiohakuisuudessaan aina samanlaiseen suhteeseen. - Molar siis aikoo tappaa Langstonin, Phil mietti. Satamasta lähti juuri ulapalle huviristeilijä. - Vain animaatiosarja Simpsoneissa isä voi käyttäytyä huonosti ilman, että siitä tulee lapsille henkisiä vammoja. Maito on jo maassa, sanoin. Viiden tähden Ritz-Carlton sijaitsi Manhattanin lounaiskärjessä ja siellä oli 298 äskettäin remontoitua huonetta ja sviittiä. Ei se niin yksinkertaista ole. Lisäksi mies tuskin halusi paljastaa kyseiselle Molarille, että pian tietojensa myynnin jälkeen hän kertoi asiasta FBI:lle. Käännyin vilkaisemaan uudestaan Hoganin kulkua. - Jopa tuli kirjakielistä syvällisyyttä. Usvasta huolimatta veden pinta välkehti kauas. - Ollaanpa sitä hiljaisella tuulella, sanoin Mr Keskiselle, kun istahdimme autoon. Ei yhtään mitään. le nimeltä Sergio Molar. Mr Keskinen kysäisi. Tunnuskoputuksen avulla tiesimme tulijan ja menin avaamaan oven. - Ehkä. Veimme miehen hotelliin ja kutsuimme erikoisagentti Jack Harman yövuoroon, valvomaan miehen turvallisuutta. Tämä ei sinänsä ollut raskauttava rikos, joten päästimme miehen hänen pubiinsa. - Mutta miksi. Hotellihuoneen ovelta kuului koputus. Keskisen ikkunasta oli juhlava näkymä satamaan ja Vapauden Patsaalle. Palasimme tutkintalinjan pariin. - Kosto elää ja voi hyvin, Phil mutisi. - Tyyppi, jolla oli otteessaan suuri osa Bembroke & Sonsin hiihtäjistä ja perässähiihtäjistä, sanoin. - Tutkijat ovat kuulemma löytäneen ujoutta aiheuttavan geenin, suomalainen virkkoi. Keskisellä oli huone hotelli Ritz-Carltonissa Battery Parkissa. - Se olisi havaittu jo vuosia sitten, ellei se olisi aina piiloutunut parin muun geenin selän taakse. Se ei miehen vauhtia hidastanut, sillä mies näki jo ravintolan ulko-oven ja kiristi tahtia. - Ei sukupolvien välinen kuilu vaan su26
kupolvelta seuraavalle siirtyvä kierre. - Se takertuu pahan poikaan, jolla on omat traumansa. - Kuka tämä Sergio Molar on. Ellis Island helotti lievän sumumassan takana
- Kai säästit kuitin. Vaikka tuskin se huumaa oli, paniikkia ennemmin. Jack kätteli Mr Keskistä ja kuuli että tämä on Suomesta. Näin vain möhkälemäisen kaupunkinäkymän. Päivä oli ollut taas G-miestä syövä, mietin uupuneena. Tunsin, kuinka jokin hakkasi rintaani. En vielä arvannut, ettei se ollut minun osaltani alkuunkaan ohi.
~
Kun pääsin Keski-Manhattanin apartment-talolleni, moikkasin aulavahti Nick Chalmersia ja astelin hissiin. Astuin sisään hiipivillä askelilla. Jääkaapin ovi oli raollaan ja valo paistoi päin ikkunaverhoja. Onneksi siinä ei ollut kirjoja, vaan itse asiassa kirja. Potkaisin kaksioni oven kokonaan auki. Näin keskelle lattiaa kaadetun kirjahyllyn. Näin keittokomeroni luota johtavan valoviirun, joka teki tutuista huonekaluista epätodellisen unimaisia. Ikkuna oli raollaan ja tuuli oli heilutellut verhoja. Ei ääntäkään. Turistiksi. Taikuri kysyi eräältä eturivin mieheltä "Voitko lainata kelloasi?" Eturivin mies vastasi "En varmasti. kysyin kuivasti, kun näin monivärisen virityksen nuorukaisen kaulassa. Se oli pumppuni, joka jyskäsi adrenaliinihuumassa kuin rietas rytmiryhmä. Odottiko joku minua katkaistun haulikon tai konepistoolin kanssa. Virka-ase oli vä-
littömästi kädessäni, kun etenin tuttua käytävää pitkin. Yritin olla kompastumatta imurin letkuun tai mopin varteen. Palauta ensin se ruohonleikkuri, jonka lainasit viime kesänä." Siinähän voisivat sukuseutujen miehet höpistä kotiseututarinoita minibaarin ääressä vaikka läpi yön. Saavuin ovelle ja kuuntelin. Kuulin laahaavaa ja itseään eteenpäin retuuttavaa ääntä, joka raapi lattiaa tai seinää. Kerroksessani nimittäin havaitsin, että kotioveni oli raollaan. Mielikuvitus laukkasi. Tunsin olevani peura rekan ajovaloissa tai Jerry Cotton lähes tyhjän jääkaapin loisteessa. Pimeydessä ei liikahtanut mikään. Eteisen siivouskomeron tykötarpeet oli kiskaistu lattialle. Hississä tunsin itseni kuolemanväsyneeksi, mutta tunne vaihtui valppaudeksi kun hissin ovet avautuivat. Loikkasin verhojen luokse ja repäisin. Loput kirjahyllyllä ol27. Jopa hengitykseni tärisi. Ikkunaverhot liikahtivat. Pidätin hengitystäni ja kuuntelin hiirenhiljaa. Glockin kahva hikosi kämmenessäni. Koruttoman hankaava ääni pysähtyi. Yhä tassua antaessaan Jack sanoi vakavalla naamalla: - Miksi kutsutaan kaunista tyttöä Venäjän Omskissa. Johon Mr Keskinen vastasi ihan yhtä pokerina: - Suomalaisen maamiesseuran kokouksessa esiintyi paikallinen harrastelijataikuri. - Ostin tänään uuden solmion, Jack Harma kehuskeli
Kun suljin jääkaapin oven, näin, että kaapissa oli vain toissailtaisen noutokiinalaisen jämät. Kulkija oli kulkenut parkkihallin kautta ja portaita pitkin, pysytellen sopivasti kameroiden katvealueella. Joku etsi jotakin ja oletti, että jutun tutkijoilla voisi olla... - Ei, minä olen kuollut ja päässyt käyttäytymishäiriöisten erikoisagenttien helvettiin. Asuntoni oli myllätty ja pengottu. Kotorakennukseni aulavahti Nick Chalmers oli istunut koko illan työpisteellään ravilehtiensä parissa eikä ollut huomannut valvontakameroista mitään outoa. Lopulta menin takaisin ovelle ja naksautin valot päälle. Kaupungin valosaaste esti näkemästä. Phil Deckerin uninen ääni vastasi: - Liittovaltion orja puhelimessa. ~ Kutsuin paikalle rikospaikkatutkijat, jotka kävivät etsimässä sormenjälkiä, mutta sehän oli ihan turhaa puuhaa. Vilkaisin nopeasti makuuhuoneen puolelle. Kaikki hengittivät edelleen eikä kenelläkään ollut hätää.
28
Soitin uudestaan Philille ja kerroin tilanteen. Pihisin kiukkua ja tuijotin ikkunastani pilvenpiirtäjien huonohampaista sahalaitaa. Katselin neljän ruusun touhutippoja sisältäneen pullon sirpaleita ja raivo sisälläni paisui kuin turvatyyny hidastetussa auto-onnettomuudessa. Kolmannen. - Odota hetki, sanoin epäloogisesti ja suljin puhelimen. Tiskipöydän luona havaitsin, että luvaton tunkeilija oli särkenyt tiskialtaaseen yömyssybourbonini. - Niin kai se on tehtävä. Ulkoovi oli tiirikoitu ja joku oli käynyt kylässä omin luvin. - Hyvä! Olet hengissä. Mielessäni välähtivät nimet June, Annie, Phil, Lewis... - Mutta mistä ne... Toisen. Painoin kännykkäni pikavalinnan ensimmäistä numeroa, joka kuului Phil Deckerille. Sormeni hakkasivat pöytää ja tunsin paniikin kasvavan. Sitten soitin läpi muut tutkijat. Edes lukon naarmut eivät kertoneet mitään suurta uutista tekijästä. Philin puhelin soi kerran. Minulla keitti hieman yli, sillä oma koti on minulle jossakin määrin pyhä paikka. Matto oli rullalla, aivan kuin lattianrajastakin olisi etsitty jotakin. - Kutsu paikalle tekniikan jelkerit, jos ne vaikka löytäisivät sormenjälkiä. Mitä ne oikein etsivät. Valoisaa ja tyhjää. Mikä sinua nyt riivaa. Hiljaista ja pimeää. Tämä ketutti aivan erityisesti. Tutkin kaikki komeronikin yksi kerrallaan. Iltani ei loppunut siihen. leet esineet olivat villakoiria ja muutama valokuva. Phil epäili luurin toisessa päässä: - Sinä olet tutkinnanjohtaja, joten sinä tässä kai vaarassa olet. Vaatekaappien sisältö oli lattialla. Kylpyhuoneessakaan ei ollut väijytystä
kadun kulmassa, jonne iskin Jaggeni täysin laittomaan parkkiin. - Vain sen verran, mitä itse sinne lavastaisit. Katseeni kiersi pylväiden taakse takaseinustalle pystytettyjä sermejä. - Kun porukkaa on paikalla liikaa, kyseessä on joko yllätyssynttärit tai AA-interventio, mietin. - Mutta tapojasi en tule tuntemaan, Molar väitti. Unta oli turha yrittää ja jotakin oli tehtävä. - Kumpi nyt. Paukautin sisään yökerho Columbus 72:een yksin ja ilman taustatukea. - Viivakärsien kokous. Emme olleet koskaan tavanneet. Virkamerkki sai kerberoksen väistymään ja kuljin peremmälle savuiseen saliin, jonka vilkkuvaloissa olisi epileptikko sätkinyt ja teutaroinut itsensä henkitoreisiin. Näin tykyttävän ohimosuoneni heijastuksen hänen sarvisankaisten silmälasiensa linsseistä. Vielä saman illan aikana loikkasin Jaguariini, jonka konepeltiä kirjavoivat pian Broadwayn valot. Istuuduin lupaa pyytämättä herra isokihon eteen. Ei, en suinkaan mennyt sinne vetämään päätäni täyteen. - En nyt enkä koskaan. Molarilla oli selkeän sorahtava puhevika, jonka vuoksi hän vältteli r-alkuisia sanoja. - Tuskin tunnen heitä. Jos painat tarjoilijaa, tulee nappula." Molar virnisti minulle kuin vanhalle tutulle. - Kuinka niin. Loosissa oli painonappi, jonka vieressä olevassa kyltissä luki: "Jos painat nappulaa, tulee tarjoilija. Eräässä keskustan pilvenpiirtäjässä oli alkamassa paremman väen pippalot, koskapa pytinki oli koristeltu ja valaistu ulkoapäin. Molar
kysyi. tähtitaivaalle. Molar teki kädellään eleen ja siipiveikot katosivat paikalta. - Nokkela mies. Kyseistä rakennusta kiersi kuin valaistu hatun lieri tai liian alas pudonnut pyhimyksen hehkuva rengas. kysyin. Pilvenpiirtäjä oli kihloissa tämä kivikylän herrarodun kanssa. Älä luule minua ihan amatööriksi, Cotton! - Pelisi on pelattu, mulkvisti kvanttinaama.
29. Lätynkääntäjä soitti vanhaa Giorgio Moroderia teknoversiona. Jos sattumalta tutkisin autosi, montako grammaa Bolivian marssipulveria minä löytäisin. Älä yritä kumota toisten syntisäkkejä minun kottikärryihini. - Mistäs te keksitte tänne tulla. - Osalla seurapiiristäsi näytti olevan nokka kokkelissa. Hakemani osoite sijaitsi Columbus Avenuen ja läntisen 72. Muu seurue väisti julmistunutta ilmiasuani. - Onko täällä nenänvalkaisuviikot. - Tunnet minut, sanoin. - Teetin profiilin ja satuit sopimaan muottiin, murahdin. - Käsittääkseni, Cotton, mitä olen juttuja kuullut niin teille se väliintulo olisi paikallaan. Pystytukkainen Molar nyökkäsi ja hänen silmissään pilkahti jotakin etäisesti pelkoon liittyvää. Löysin rosvopäällikkö Sergio Molarin ja hänen possensa helposti
Kaikki vieraat joutuvat olemaan polvillaan, hähähä! - No sillä lailla. arvaa mitä. - Eräät toimivat psykologisesti ja laittavat toimistoonsa matalammat vierastuolit mitä itsellä on. - Olet muuten vain matalan profiilin matalamielinen kusettaja. - Te murtauduitte minun kotiini. mietin maalaispoikaluonteeni vastaisesti. Älkääkä te yrittäkö tehdä mitään minulle. - Siis kaikki Washingtonin siirtolaiset vai senaatin jäsenet. - Muutama prosentti ihmiskunnasta voi olla asiasta eri mieltä, huomautin. - Olet vain niin hyvä kuin viimeisin suorituksesi, sanoin kun kohottauduin palliltani. - En tarvitse enää tällaista paskaa. - Sanoi prostituoitu. - Paras vale voittaa. - Tietty prosentti ihmisistä pitää nöyristelystä. - En todellakaan. Mitä peliä te pelaatte. - Vertauskuvat sikseen. rosvopäällikkö kysyi.
30
- Arvaan. Mutta joka tapauksessa Washingtonin asukkaista kolmasosa on oikeasti lukutaidottomia. Ai niin tosiaan, ei kukaan kasvattanut, koska äitisi oli läpi vuorokauden metatokkurassa ja isäsi oli joku jätkä bronxilaisesta retkuremmistä. Kolmannes ei ymmärrä helppotajuistakaan tieteellistä tekstiä ja joka viides ei osaa lukea kunnolla. Minusta se on pientä pelleilyä, se pitää tehdä kunnolla. - No, huonosti sille koneelle kävi. - Muutama prosentti amerikkalaisista aikuisista ei osaa edes lukea! Molar hörähti. Näin bisnesvieraat tuntevat olonsa nöyräksi ja ovat valmiiksi alistettuja. Toinen pääty on japanilaista lookia, eikä siellä ole tuoleja ollenkaan. - Kuka sinusta tuollaisen kasvatti. Olet kussut housuihisi. Ja siitä, tarkoitetaanko lukemista vai luetun ymmärtämistä. Sykkivät strobo-valot heittelivät Molarin kasvoille vuoroin keltaisia, sinisiä ja punaisia valoja ja varjoja. - Sitä ollaan todella nokkelalla tuulella! Kuule, minulla on ihan tarpeeksi ongelmia kotona vaimon kanssa, Molar murisi. On länsimainen puoli, minun tuolini ja kirjoituspöytäni. Molar nauroi. sihahdin. - Riippuu tutkimustuloksesta, tiesin. Koskaan. - Minä en valehtele. - Sinä olet nyt ihan väärällä kiertoradalla, Molar sanoi ärtyneenä. - Ette tule ikinä saamaan minua kiinni, koska en ole tehnyt mitään, Molar vaivautui väittämään. Kävi niin, että lensivät banaanivaltion ilmatilaan tekemään bisnestä ja... - Kuulkaa nyt, Cotton, minä en ole tehnyt teille mitään. - Eräs menestyjän irvikuva osti armeijan käytöstä poistetun C-130 Hercules -rahtikoneen, jonne hän siirsi koko toimistonsa. Molar kysäisi. - Pitäisiköhän minun varoittaa teitä. Poistuin vihaa uhkuen kämpilleni odottamaan lukkosepän saapumista.. Minä en sellaista uskaltaisi tehdä. - Mitäs minä, rauhantahtoinen mies. Minä jaoin toimistoni kahtia sisustamalla
- Insinööri sanoisi viisaana, että meillähän ei tietenkään tarvitse turvautua ydinvoimalan hätäpysäytykseen, huomautin. Sanoin, että olen vähän miettinyt. Sellaisesta hiidenkirnun loukosta ei ainakaan elävänä pois pääse. - Mitä uutisia sinulla on. - Melkoista hommaa, Phil päivitteli. Katsoit asiaksesi hoitaa sen, että suomalaisen todistajan perään katsellaan. Lehden pääotsikko kertoi Mississippijoen tulvimisesta Louisianassa. Phil irvisti todetessaan: - Minua ei ainakaan saisi kirveelläkään sellaiseen helvetinkoloon ja manalan luolastoon mätänemään, oli kyseessä mikä katastrofi tahansa. - Olen vähän miettinyt, Dorn sanoi päivän New York Times kainalossaan. Manhattanin keli ei ollut yön aikana sanottavasti muuttunut, joten viilentävä sade antoi yhä odottaa itseään. Erikoisagentti Lewis Dorn saapui työhuoneeseemme kertomaan, että Fred Karstenin kuuleminen oli ollut ajanhukkaa, mutta senhän me jo tiesimme. Japani on kaukana täältä, Dorn vastasi. Pitäisi vain tietää etukäteen, milloin ja mihin iskee seuraava maanjäristys, hyökyaalto tai sitten vaikka Stuxnet-tietokonemato. Epäilin, että tuskinpa murtomies oli vaivautunut myrkyttämään sitä injektioruiskulla. - Tasan ei käy onnen lahjat ja suutarin lapsella ei ole kenkiä ja niin edelleen, murjaisin. - Älä huoli. - Jos meillä tulee paha tulva, niin sehän
31. - Ei ole mikään salaisuus, että Pentagon, armeija ja kotimaan turvallisuuden ministeriöön kuuluva FEMA ovat tänä vuonna ottaneet lähes kaikki vuoriin louhitut suojabunkkerit aktiivikäyttöön, muistutin. - Mikä ydinvoimala nyt on pasahtanut. Phil intoili. ~
Univelkojen lähes onnistuneen perinnän jälkeen olin valmis uuden päivän koitoksiin. - Pidit huolta siitä, että Langstonia suojellaan. Dorn oli jo kuullut tapaus Sergio Molarista. Ja sitten sinun omille kämpillesi mennään raamit kaulassa. - Se on mahtava tunne kun aivot raksuttaa ihan huvittavuuteen asti, sanoin. Ennätin napata mukaani pöydänkulmalla olleen banaanin. Johtokeskus on Mount Weather Emergency Operations Center, vuoren sisään rakennettu kaupunki noin 64 kilometrin päässä Washingtonista. - Mitä sinä tällä kertaa keksit?
- En sanonut että keksin. On tässä vähän uutisiakin. Saavuin Federal Buildingiin nuutuneena ja ärtyisänä. - Sama tapahtuu ympäri maailman, silloin kun voimalaa ei suljeta ajoissa. Maanalaisiin turvapaikkoihin varastoidaan parhaillaankin ruokaa ja hätätila-ajan tarvikkeita. Ihmettelin, ettei kutsumaton vierailija ollut saanut jotakin kohtausta haistettuaan jääkaappini. - Tuskin se yksin Japanin ongelma on, Phil totesi
- DEA on kytännyt Molaria vuosikausia. - Pyöriikö sinulla ylityökorvaukset. kysyin Jackilta. Häpeili kuin olisi päästänyt täydessä hississä vaalilupauksen. Isä on änkyräkommunisti, sairaseläkkeellä kaivoshommista. Bisnesihmiset käyttävät paljon piristeitä ja unilääkkeitä, samaan tyyliin kuin opiskelijat vetävät stimulantteja. Siinä sivussa sitten amfetamiinia ja kokaiinia, kunnes pörssikurssilainen on koukussa. - Kansankiihottajien sukua, nyökkäilin. - Kas, Jerryllä on banaani, Dorn hämmästeli työpöydälläni ollutta mustaa ja nahistunutta luomutuotetta. Molar on nähnyt siinä hyvän markkinaraon, tuputtamalla bisneskiipijöille laillista kamaa reseptivapaasti. Viina vei miehen. - Tuli mieleen vanhoja sanontoja ihmiselämästä ja muutama uusi. - Eikö sinun pitäisi mennä jo nukkumaan. - Tunnet tapauksen, vai. Omat eväätkö sillä siellä oli?
32
Myös Jack Harma halusi välttämättä lähteä mukaan. - Muutenkin Jackilla on nuppi sökönä ja kuupassa viheltää, Phil nakkeli naureskellen. - Jack päätyi FBI:hin koska. Hektinen yrityskulttuuri vaatii pysymään jatkuvasti skarppina. - Se tietty raja on jo ylitetty. Silti Molar on huumebisneksessä aloittelija ja DEA vain odottaa, että se kolmiolääkemies tekee jonakin päivänä emämunauksen. kysyin. Kun Keskinen saapui Ritz-Carltonin alakertaan, hän naksautti taas sen helkkarin salkun kiinni ranteeseensa. En minä saa enää unta millään. On vanhalla miehellä noussut politiikka päähän. - Kertokaa sitten heti, mikäli näette sen pommimiehen, sanoin Keskiselle. - Kovin harvoin sitä pääsee jauhamaan sontaa sukuseutujen miehen kanssa, niin otetaan tästä kaikki irti. Jack kuului kertaavan omaa sukutarinaansa Keskiselle: - Joo, olen kotoisin Sherwoodin pikkukaupungista Minnesotasta. Lewis Dorn palautti meidät vähemmän tärkeiden asioiden ääreen: - Sergio Molar, se viihdekäyttäjien lääketukku. Pudistelin päätäni takapenkkiläisten naurunhörötyksille. - Jep. - Huumehommien vuoksi tietysti, mutta näyttö puuttuu. - Syystä että. toimii vallan hyvin voimalan lauhdutusvetenä. - Otan osaa, Keskinen nyökkäili. - Se taisi jo tehdä, murahdin. - Minäpä perustankin oman puolueen, jonka nimeksi tulee "Nuo umpimieliset äärikorpikommunistit moskeijapartoineen", Jack ilkamoi. - Siis vanhemmat on Suomesta. - Teiltä puuttuu tästä huoneesta enää katosta roikkuva rengas, jossa voisitte kiipeillä. - Jees poks holirei, hän vastasi. Nuorella miehellä on mennyt pimpero päähän. Nappasimme Mr Keskisen kyytiimme hänen hotelliltaan. - Jep, ja koko suku Myrkyn kylästä Karijoelta. Veli ratkesi pappismiehen uralle. Minä ja Phil lähdimme liikkeelle syndikaattimme autolla
vauvana hän ei reagoinut puheeseen eikä valon vaihteluun. Ahdistusmittarin lukema oli huolestuttava. Mistäpä aineksista olisin tosiaan sen aamiaisen väsännyt, kun jääkaapissa oli valon lisäksi vain se Empire Sushin vettynyt pahvipakkaus. Tutkinnan alkuvaiheessa Federal Plazalla vieraillut Ed Hoyt oli juuri soittanut keskukseemme. - Olkaa iloisia, ettei pantu rengasluk33. Ottakaa nyt rauhallisesti. - No nyt se korkean profiilin sekundajätkä soitti. kadun välistä. - Vai niin. Siinä samassa hän soittikin kännykkääni. - Niin niin. Phil arvasi yllättävän äkkiä. Pitää mennä apuun. Sain puoliautomaattisen tekstiviestin FBI: n keskuksemme Myrnalta. Hän suostui katselemaan sivusta, kun istuisimme jonnekin syömään. Taivas oli pilvetön ja kuumuus hohkasi kivisistä seinistä. Phil oli ainoa, joka oli haukannut jotakin. - Ei nyt ole sunnuntai, muistutin. Syömisemme ja tiirailumme keskeytyi. - Ihmiskuntaa vastaan vehkeilevän kelmin ihmiskauppiaan, sutenööripastori Harman sana sunnuntaille: "nuttura on amerikkalaisen burkha", Jack Harma veisteli. Minä en ollut ennättänyt aamiaiselle. Amsterdam Avenue 483:ssa sijainneessa Good Enough to Eatissa oli pieni terassi, jonne istuuduimme. Hoyt antoi osoitteen, joka sijaitsi satamassa Dewitt Clinton Parkin luona. Ne. Mies oli yrittänyt tavoi-
tella minua. - Ed Hoyt. - Tarkkaan ottaen missä osoitteessa. Natsi-Saksakaan ei perääntynyt kohdatessaan venäläisiä Siperiassa, he vain "suoristivat linjoja", ärähdin irrottaessani sakkolapun tuulilasista. Söimme perusaamiaista ja tiirailimme nättejä tarjoilijattaria, jotka näyttivät olevan myös Mr Keskisen mieleen. - Minua jahdataan! Minä en ole tehnyt mitään ja silti joku on minun kimpussani! - Missä olette. - Piilossa tiilitönön takana. Myöskään Jack ja suomalaisturisti eivät olleet syöneet mitään. Viimeksi tavatessamme hän oli uhkunut rajatonta itseluottamusta, johon ei ollut mitään aihetta. - Jeh. Jätimme aamiaisen kesken ja kävelimme virka-Dodgelle, jossa minua odotti vähemmän iloinen yllätys.
~
- Kyseessä ei ole provisiopalkka, parkkipirkko sanoi tuohtuneena, - vaan me kutsumme sitä suoritepalkkioksi. Koko kaupunki odotti puhdistavaa sadetta. - Ne luulevat, että minä olin joku kätyri! Hoyt parahteli. ja 84. Nyt itseluottamus oli karissut. Päätimme mennä Upper West Sideen saakka, jossa sopiva paikka löytyi 83. Jatkuva helle teki jalankulkijat ja ennen kaikkea tulisissa peltilehmissään ruuhkailevat levottomiksi
Konsertinjohtaja on se, jolle raha lopulta päätyy. Tällaisessa tapauksessa toimisimme yhteistyössä NYPD:n kanssa. Monia hampaita, jotka eivät olleet kiinni missään. Nuhjuinen ja mutkalle vääntynyt Batman-lippalakki muistutti meille irvistelevää kitalakea. - Haahuillaan edestakaisin paikasta paikkaan. ja nyt tajuan.... - Isoisä sai sellaisen ollessaan rautateillä junanlähettäjänä.
- Oliko mummo sitten sikiönlähdettäjä. Niin se aina on. Kun NYPD:n murharyhmä ja tekniikan väki saapui paikalle, he sulkivat alueen tuulessa heiluvin nauhoin. - Paikalta löytyi myös hajonnut kännykkä, muuan rikospaikkatutkija kertoi. Ja sitten... Saavuimme Bellevue Hospitalin pihaan ja hissasimme itsemme vuodeosastolle. Unohdin mainita Bentin, Langston kertoi. - Täällä on lompakko, eräs tutkija huusi hallin sisällä. Puhjenneen suolen haju oli kammottava. Näin riipuksen, jossa oli sydämiä. Potkaisin irtonaista lankkua. Niiden vierellä oli ruosteisia metalliputkia ja lasinsiruja. Lompsassa on kaikki rahat ja kortit tallella. Tarvitsee vain seurata rahavirtaa ja silloin löytää syyllisen. Tutkitaan orkesteroitua todellisuutta. - Kyllä... Sitten... Ei tarvinnut miettiä aivot vereslihalla tämän arvatakseen. Digitaalinen rannekello, sekin ihan rikki. - Tuolla kiiltää jokin, sanoin. - Ainakaan tekijä ei ollut rahan perässä. kiiltelevä timantti, joka oli kiinni hampaassa. Hopeinen imuke. Savukerasia. Mutta vitjan päässä oleva taskukello... - Tämä on tätä normaalia FBI:n tutkimuksen rutiinia, Jack Harma selitti Mr Keskiselle. tämä toimii yhä! - Totta kai taskukello toimii aina. noin hajotettujen puulaatikoiden luokse. - Täällä mitään ole, Phil narisi. Ruumiin verinen torso lojui kauimmaisessa nurkassa, laatikkopinon takana. Mutta meillä oli muita murheita ja huolenaiheita. - Kuka se on. kaikki loppuu äkkiä, yhtä onnellisesti kuin japanilainen kauhuelokuva! June Clarken vartiovuoro oli päättynyt ja hänen tilalleen oli saapunut Steve Dillaggio, joka jatkoi Langstonien vartiointia. FBI ei tutki murhia muuten kuin poikkeustapauksissa. - Jon Bent on muuan Bembroke & Son35. Minulla on melkein samanlainen, Jack Harma kertoi. - Tuttu nimi, vai. Mr Keskinen kysyi ja sai Jackin nauraa hekottamaan verisen rikospaikan äärellä.
~
Sähkökatko oli pimentänyt osan läntistä New Yorkia ja se tiesi taas tuttuun tapaan mellakoita ja kauppojen ryöstelyä. Lattia oli verestä märkä ja liukas. Kaarrellaan petolintuina, kierrellään sääntöjä ja kierretään säätöjä, saarretaan epäilty. - Sergio Molar, niinpä tietysti, Langston puuskahti ja löi sairaalasänkynsä laitaa
- Tiedot Sergio Molarin rakennuskaupoista ja jätehuoltobisneksestä, jotka liittyvät Bembroke & Sonsin kiinteistöihin. - Lupaa kysymättä. - Mutta Bent ei välttämättä edes tiedä, että hänellä on hallussaan raskauttavaa materiaalia. - Ja. - Sairaalassa toipumassa. - Jerry, Jack kertoi, että olet käynyt Suomessa, Mr Keskinen vaihtoi sujuvasti puheenaihetta. - Kuuntelulaite! ähkäisin löytäessäni kukkien seasta pienen metallisen napin. Kun teimme lähtöä, pysähdyin ovensuussa. - Mitä mieltä olit?. Minä luulin, että minua teloivat valkokaulusrikolliset. Molar on mafiamiehiä. Phil kysyi. hämmästelin. - Mitä siellä sitten on. - Miltä tämä Bent näyttää. Kaikki salatut faktat, joiden vuoksi se gangsteri joutuisi linnaan iäksi. Kahteen otteeseen. - Miten se muka on mahdollista. Kopioin hänen muistitikkuunsa piilotiedoston. sanoin haroen Langstonin huoneessa olleen kukkapuskan ruusuja. - No... - Ja mikä se tämä on. En arvannut edes varsinaisesti tarvitsevani sitä tiedostoa... - Siellä on dokumentti nimeltä "Mole Files". - Luulin, että Gloria haki sen minulle... En kai minä sellaisen kimppuun olisi uskaltanut käydä edes neljännen valtiomahdin avulla! - Mutta nyt... - Tuli joo käytyä. - Jos olen joka tapauksessa Molarin tappolistalla, niin tässä konkurssissa se
36
on se ja sama. sin mikrotukihenkilö... - Miksi hän on tärkeä. - Hei, katsokaa missä minä olen, Langston ärähti. - Jumalation, Phil ähkäisi. - Ja laadusta tinkimättä, Langston kertoi. Haistoin ruusujen tuoksun ja vaistoni kilkatti. Meille tuli kiire Jon Bentin luokse.
~
Takapenkillä turisseet Keskinen ja Jack Harma olivat päässeet tarinoissaan jonnekin Talvisotaan saakka. - Bent ei nähnyt pelkästään salasanoja, vaan salassa pidettäviä tietoja. Salaliitto-Jack kuului taas käyttävän WTC-tornien iskusta metaforaa "Mainilan laukaukset", mitä se sitten mahtoikaan tarkoittaa. Ottakaa te se kiinni. huomasin, että hän kantaa aina kaulassaan muistitikkua, joka on hänelle kuin amuletti. - Miksi ette maininneet tästä aiemmin. Jon Bentin avulla. - Löydätte Bentin valokuvan Bembroke & Sonsin yritysluettelosta, Langston kertoi. Gloria Langston, joka oli viettänyt yönsä samassa huoneessa, hämmästyi: - En todellakaan! Sormeni haparoivat kukkia ja niiden varsia. joka väistämättä näki toisten ihmisten saloja. Jon Bentiltä löytyisi siis viimeinen niitti Sergio Molarin pidätyskansioon
- Mitä Jon on tehnyt. Kun nuorimies kuuli meidän olevan FBI:stä, hän vavisi ja kutistui kuin gootti vävyehdokas punaniska-appiukon silmien ja pumppuhaulikon edessä.
- Rauhoittukaa nyt, hyvä ihminen, sanoin. - FBI edustaa eliittiä, Vapaamuurareita ja Illuminatia, nuorukainen kiivaili. Jon Bent ei ollut kotonaan, mutta siellä oli hänen kämppiksensä. Hyttysiä. - Mikähän teidän nimenne on. Phil kysyi. Siinä sivussa Jack Harma käytteli läppäriä ja haki Bembroke & Sonsin yritysluettelosta Jon Bentin kasvokuvan. Tietokoneen valo hehkui asunnon eteiseen asti ja näin ison nipun pizzalaatikoita. - Raakalaisia metsäläisiä. Phil esitti virkamerkkinsä. - Stan Lamar, poika vastasi vaisusti. Nousimme autosta. - Meidän täytyy löytää Jon Bent nopeasti, kerroin. - Guantanamo! Guantanamo! hän alkoi huutaa hädissään niin että rappu raikui. - Minun nuoruudessani huudettiin "Attica! Attica!", muistelin kuin vaari kiikkustuolissa. Pysäköin Curtis Streetin ja 27. - Silloin ei kukaan ollut kuullutkaan Fox News Channelista. - Se nimi, Phil alkoi hermostua. Saavuimme East Elmhurstiin. Phil Decker tyytyi jälleen kerran pikkusikariin. - Huomauttaisin, että sillä toisella reissulla sinun päästä oli luvattu palkkio ja ne tappajat sinun perässäsi olivat kylläkin virolaisia, Jack huikkasi. - Minä en puhu globalistieliitin kätyreille, Lamar väitti kuin salaliittojen ympäröimä viimeinen vapaustaistelija. - Tässä asiassa olen ihan samaa mieltä. Kaunis luonto. Ei muuten mitään isompaa valittamista. Henki meinasi lähteä molemmilla visiiteillä. Mutta kuulehan, jos et auta, meille ei jää muita vaihtoehtoja kuin ottaa sinut mukaan, sanailin.
37. - Me olemme vain liittovaltion virkamiehiä, sanoin. Tämä kertoikin oleellisen nuoren miehen elinpiiristä. - Tämän näköinen hippiäinen, hän esitteli meille kuvaa. - Maasta ja kansalaisista. - Ei mitään, huokaisin. - Emme ole peräisin Orwellin tai Huxleyn fiktiosta. - Teidän nimenne. Päästessämme Bentin kotiovelle olimme jo tumpanneet syöpäkääryleet. - Ehkei sinua nyt sinne sentään viedä, Phil toppuutteli. - Noh. Zippo-jäljitelmäni kilahti ja spaadero suupielessäni aloitti savuttamisen. - Mistä. Nuorukaisella oli Beatles-polkkatukka. kiersin aihetta. Jack Harma ja Mr Keskinen pysyivät suosiolla taka-alalla, kun minä ja Phil hoidimme puhumisen. - En kerro sitä uuden maailmanjärjestyksen edustajille, hän sanoi äkillisen uhmakkaasti. - Eikun ihan oikeasti. - Voit tietysti viettää sellissä yön tai pari, murahdin. - Rupert Murdoch on imperialisti paskiainen, miekkonen sanoi. Avenuen risteykseen
- Kenet. Phil pisti vielä pahemman: - Kun oltiin syömässä hienossa ravintolassa, tarjoilija kysyi "Käykö Mozart tai Schubert ruokailun yhteydessä?" johon. - Sehän on varmaan hyvä sivubisnes, Mr Keskinen sanoi. Kun ohjastin kaaran kiireen kaupalla kohti Brooklynin Atlantic Avenueta, takapenkkiläinen Harma oli siirtynyt turinoinnissaan minun henkilökohtaisen
38
persoonani arviointiin: - Tämä Jerryhän sanelee niitä muistelmiaankin firman vessassa sanelunauhuriin ja tienaa valtavia summia, vaikkei myönnä sitä meille. - Kyllä minä taas niin mieleni pahoitan, sanoin pokerinaamalla. Mitä te aiotte tehdä Jonille. Sinne minä sen edellisen äijänkin neuvoin. - Kun Jerry saapui nuorena miehenä Connecticutin junalla Manhattanille, sillä oli mukanaan leipä, johon oli paistettu kahva, Phil hekotti. Se vaikutti ihan hyvältä tyypiltä. Huokaisin. - ...Ja nykyään joudun maksamaan joillekin saksalaisille, jos haluan käyttää omaa nimeäni! - Joka tapauksessa Jerry on FBI:n komediavastaava, Jack Harma täsmensi. - Selleihin tarjoillaan munuaispiirasta, linssikeittoa, suolimakkaraa ja sikasylttyä, valehtelin sujuvasti. - Jon meni sinne nauramaan idiotismille. - Fiksu kun olet, Phil antoi sivustatukea Jackille. Ei koskaan. - Voi sun perkele, ärähdin. Phil huokaisi. - Kursivoituna kävelevä, Phil nakkeli. - Phil kantaa nykyään meikkipussia ja omaa silkkistä vessapaperia, jos hän joutuu lähtemään Manhattanin saaren ulkopuolelle tunniksi, nakkasin. - Myin aikoinaan oikeudet nimeeni... Meitä salakuunnellut nappikorva oli ennättänyt omia henkilöllisyyteni. Ei ollut mikään imperialisti. - Minne Jon on mennyt. - Mutta Jerry ei ole vinossa, vaan maailma on. - Ja sekin eväs pöllittiin jo asemalla. - Se juttu ei mene alkuunkaan noin! puuskahdin. - No sen erikoisagentti Cottonin. Tämä piti paikkansa, mikä selvisi sillä minuutilla. - Tuolla Brooklynin monitoimitalossa Atlantic Avenuen lähellä on jokin hullu Crea Tour -näyttely, Stan Lamar kertoi. mitä te halusittekaan tietää. - Pidämme hengissä, jos löydämme hänet ajoissa, väitin. - Ai jaa. - Kehno muisto teistä jää. Lamar kysyi. - Sen täytyy olla sama hiippari, joka murtautui kämpillesi, Phil epäili.
~
Saimme myös Jon Bentin kännykkänumeron, mutta Stan Lamar kertoi: - Se ei koskaan vastaa vieraisiin numeroihin. - Joo... - Kävelevä loppukevennys. - Mitä ruokaa teillä saa
- Siis se "Murhasta tuli totta" -näyttelijätär. Ajatelkaa, jos joku olisi saanut päähänsä, että Narnia-kirjat ovat täyttä totta. Siirryin kunnolla puolustuskannalle: - Jack katsoo salassa Angela Lansburyn jumppavideoita, väitin naama vakavana. - Tokkopa. - Voi ihmisen älyllinen kehitys, Jack manasi tätä maailman kahdeksatta ihmettä. Rotuopit ja maanhallintaoikeudet, kaikki se napsittaisiin velhosaduista. - Ei kai. Virkapirssi saapui Atlantic Avenuelle ja lähestyimme Forest Parkia. Pähkäilimme mekaanisia dinosauruksia, jotka viettivät järjenvastaisesti laatuaikaa alkuihmisten kanssa, vaikka eivät koskaan eläneet samalla aikakaudella. Phil vihelsi nähdessään Nooan Arkin rakennustelineet. - Kreationismiin. Seutu oli Woodhavenia, jonka kulmilla sijaitsi myös Aqueduct Race Track, mutta meillä ei ollut aikaa mennä katsastamaan laukkakisoja. Kreationistien museo sijaitsee Kentuckyn Petersburgissa. Saavuimme vilkkaaseen aulaan. Jerry totesi että "Mikäs siinä, ainahan se lasillinen maistuu". - Phil on lisäksi sen sortin naistenmies, jonka pelkät reseptivapaat apteekkiostokset saavat meriä seilanneen ja kaikki kulkutaudit nähneen apteekkarin pukemaan ylleen NASA:n kehittämän suojapuvun. Virka-automme kamera, samanlainen kuin sinitakkien menopeleissä, lähetti suoraa taltiointia FBI:n toimitalon keskukseen, joten kenellekään ei jäisi epäselväksi, missä päin maailmaa liikuimme. Ulkona parkkipaikalla lillui jos jonkinnäköistä viiriä, ilmapalloa ja lippua. Ihmiset tunkisivat komeroihin ja vaatekaappeihin päästäkseen fantasiamaailmaan. Kapusimme rakennuksen toiseen kerrokseen emmekä maksaneet sisäänpääsystä, siitä pitivät huolen virkamerkkimme. Mr Keskinen sen sijaan oli tikahtua nauruun. Nyt tämän epätieteellisen Disneylandin näyttely oli lähtenyt kiertämään ympäri USA:ta Crea Tour -näyttelyn muodossa ja saapunut New Yorkin Brooklyniin. - En usko ennen kuin näen, hönkäisin. - Noinko tuollaiseen metri kertaa metri tilaan mahtui kaikki eläimet, tuumasin. No, makunsa kullakin. Jack Harma yritti selittää Mr Keskiselle: - Tämä ei tarkoita sitä että me kaikki amerikkalaiset olisimme latvakakkosia.
39. Kuljimme ohi kehnosti lavastetun muovisen puiston, jossa parrakas vahanukke istui lampaan kanssa joitakin seeprojen esi-isiä vierellään. Ai juu, juuri niinhän todellisuudessa tapahtuu. - Niin Raamatun sivut heräsivät henkiin. - Tämähän on kassamagneetti, Phil
hämmästeli. - Järkyttävää, sanoin. Mr Keskinen nauroi. - En todellakaan katso, Jack Harma sanoi aidosti ärtyneenä. Yhtään Jon Bentin näköistä hiihtelijää ei ilmaantunut eteemme. - Sitten onkin pakko uskoa, Jack nakkasi. Lopultakin sain virkaveljet vaikenemaan
Sieltä kajahteli torvien parahduksia ja rummun pärinää. - Ei tietenkään, Keskinen sanoi silmiään pyöritellen. Tappaja piti oikeassa kädessään sanomalehteä, jonka toisesta päästä sojotti äänenvaimentimen piippu. Kunnanisätkin potevat ikuista morkkista kunniattomuudestaan
40
ja hävettävyydestään. Miksei ole sellaista kotiseutusyndikaattia, joka mainostaisi "lyhyttä ja yksipuolista kulttuurihistoriaansa sekä poikkeuksellisen rumaa, ANKEAA, niukkaa ja köyhää luontoa", Jack Harma mietiskeli. Ne olisivat osuneet kasvoihini ja kaulaani, mutta Keskisen salkku osui sattu-. Minä, Phil, Jack ja Mr Keskinen sukelsimme yhtenä rykelmänä kookkaan tyrannosauruksen taakse. Sinä aikana murhaaja ampui minuun kaksi kutia. Joka joulun pyhinä itsemurhaa hautovan ja itsesääliin taipuvaisen kunnanjohtajan kännykän muistissa on vain yksi puhelinnumero, mielenterveysseuran kriisipuhelin ja sekin pikavalinnan takana. Asukkaat tuntevat nöyrää ja noloa avuttomuutta sekä kykenemätöntä keinottomuutta. Monitoimikeskuksen viereisessä salissa puolestaan vietettiin jonkin sotamuseon paraatipäivää. Mr Keskinen sanoi äkkiä: - Tuo se on! Tuo tyyppi jätti ne lastenvaunut! Käännyimme katsomaan suuressa salissa vaeltavia ihmisiä. Ja jossakin siellä hirmuliskojen katveessa vaelsi Jon Bent, perässään ammattitappaja. - Päivä on aina liian lyhyt kun päästään tällaiseen huvipuistoon, Jack marisi pikkulapsen ääntä matkien. - Enemmän täällä varmaan ollaan kiinnostuneita näyttelyn pystyttäjien mielenlaadusta kuin itse näyttelystä. - Mahtuuhan maailmaan näitä museoita, Phil mietti. Käteni käväisi kainalokotelolla ja sai virka-Glockin esiin.
~
Minäkin tunnistin mopoilijan hänen käyttämistään keltaisista lenkkareista. Jack mietti. - Ympäri maailman sellaiset kotiseutuja kansanperinneyhdistykset ovat aina ylpeitä kulttuuristaan ja paikalliset kieliseurat korskeita murteestaan. - Ovatkohan ihmiset tulleet tosissaan pällistelemään tätä viritelmää. "Kotiseutumuseossa teitä palvelevat toispaikkakuntalaisten nöyryyttämät oppaat, jotka viihtyvät parhaiten alistettuna jalkapuussa". Rasvatukka vale-Cotton seurasi juuri miekkosta, jonka tunnistin Bentiksi. Tilanne ei näyttänyt hyvältä ja olo oli muutenkin epämukava. - Kaupungin alueella jokainen häpeää murrettaan ja on kaikin puolin hämillinen koko olemassaolostaan. Oletin hänen vitsailevan. - Seis! FBI! huudahdin ja sain aikaan sen, että tappajan ase kääntyi meikäläistä kohti. - Eiköhän tässä ole kyseessä kiinnostava kuriositeetti, Phil sanaili. Pitäjän slogan: "Oman elämänsä tupeksijat"
Sprinttasin murhamiehen perään. Luoti tuhosi pienen suihkulähteen, jonka pohjasta alkoi virrata vettä lattialle. Kyseessä oli kallis ja harvinainen alun perin kilpailukäyttöön suunniteltu versio Llama M-82:sta. malta eteen. Portaat ovat aina hankalia,
41. Pidin kiinni hänen pistoolikädestään. Romahdimme lattialle yhtenä älisevänä ihmiskasana. Steppailimme naruilla aidatulla punaisella matonpätkällä, joka johti kissaeläimen luokse. Mies jäi alleni selälleen ja hänen selkänsä alle jäi fundamentalistikrääsää. Sapelihammaskissa aukoi leukojaan ja ärjyi vieressäni. - Kiitos, puuskahdin kyläkauppiaalle. Sen muovisista hampaista ei ollut ketään vahingoittamaan, mutta katin sisuksista oli. Kun rojahdimme päin kissapetoa, se halkesi ja kaatui mukanamme lattialle. - Mihin me viimeksi jäätiinkään, urahdin. Kompuroimme päin höyhenpeitteistä hirmuliskoa.
- Epäsikiö paskahattu, murhaaja sihahteli. Minä ja kiistakumppanini ördäilimme päin naruista tehtyä aitaa, jonka tukipilareina olivat vain metalliset tolpat. Neste kasteli hitaasti mutta vääjäämättömästi allani olleen punotun maton. Ponnahdin ylös kiperästä tilanteestani ja kuulin johdoista sähköistä särinää. Ihmiset kirkuivat, dinosaurukset kaatuivat. Yritin vastata yhtä nokkelasti: - Mikä se sana on, mitä haen... Näin, että hänen aseensa oli ainakin tällä kertaa ysimillinen Llama M-87. Näin sähköjohdot, jotka olivat irronneet liittimistään. Taklasin puuttuvan renkaan päin myyntikojua, jossa kaupattiin "Kello ei rakennu itsestään"-rintanappeja ja muuta krääsää. Vesilammikko levisi kohti minua ja vieressäni olleita kipinöiviä sähköjohtoja. - En ollut tuntea ilman kypärää, ärähdin. Samalla, kun hän yritti sihdata aseella otsaani kohti, hänen toinen nyrkkinsä hakkasi poskiläskejäni. - Ai niin. En uskaltanut siinä mekkalassa ammuskella, koska sivulliset olivat taas kerran vaarassa. Saavutin neandertalinihmisen juuri, kun hän kääntyi tähtäämään uudestaan suuntaani. Puristin miehen asekäden ranteesta, kun pyörähtelimme sinne tänne. Heiluimme toistemme rinnuksissa päin liukuportaita. Sulloin aseeni koteloon. Isku otsaluuhun sai minut näkemään sukupuuttojen taakse. Miehen kyynärpää osui otsaluuhuni. Sujahdin vauhdilla hänen asekätensä alta ja pääni iskeytyi hänen palleaansa. - Microraptor! oivalsin. Ragnarökitystä pukkasi kuin skandinaavisen mytologian maailmanlopun turpajuhlissa. Kumoonhan ne kaikki menivät. Saatoin melkein kuulla voimavirran hurinan korvani juuressa. Salkun kannessa jymähti. Miehen ase laukesi jälleen. Kaikkea, mitä tästä lähtien sanotte... - Älä minua kiitä, kiitä salkun valmistajaa, Mr Keskinen väitti
Miehen ote pistoolista ei irronnut. - Luuletko, että minä pelkään. Hän virnisti painaessaan liipasinta koko vartalollaan. Miehet olivat peräisin viereisen sotamuseon paraatista, josta he olivat eksyneet tai karanneet. Pääsin seisaalleni. Sain väännettyä aseen piippua sentin ja luoti ohitti ohimoni hiuksenhienosti. Kaakeli rusahti, kun lyijymötikkä upposi siihen. Päädyimme ensi aluksi liukuportaiden kumiselle ja tasaisella vauhdilla liikkuvalle kaiteelle. Se pehmensi alastuloa hieman. Kaksi sinitakkia ratsasti verhojen läpi tähän saliin. liukuportaat etenkin ja jopa selvin päin. Kierähdimme kaiteen yli ärisevänä kiivailukaksikkona. Miehen pää suorastaan hölskähti niin kutsutun ilmaveivini ansiosta. Seuraavaksi tapahtui liikahdus, jota ainakaan minä en suunnitellut kompassini neulaa liikauttamalla. Juuri silloin ratsuväki tuli apuun.
~
Ratsuväki todellakin tuli apuun. Ilmeisesti aiheuttamamme mekkala oli säikäyttänyt hevoset moiseen laukkaan. Sillä hetkellä olin valmis myöntämään todeksi minkä tahansa älykkään suunnittelun, mitä minulle tyrkytettiin. Olin hätää kärsimässä eivätkä virkaveljet ennättäisi mitenkään ajoissa apuun. Siinä vasta hokema koko seuraavalle puolivuotiskaudelle, jos pysyisin elossa niin pitkään. Murhaaja oli saanut aseen piipun ohimolleni.
42
- Kuin huumattuja fasaaneja lahtaisi, äijä hirnahti. Samalla kuuma äänenvaimennin poltteli kämmentäni. Heitin miehen naamaan napanderin luuvitosen muodossa. - Saatanan ukko! liimaletti kähisi. Etummaisena ratsastaneen kädessä heilui sapeli. Vasen käteni hakkasi miehen. Kaviot kopsahtelivat melkein korviemme juuressa. Erikoisagenttien eläkeikä on 57 vuotta ja siihen minulla oli vielä pitkä matka. Kierimme kaakeleilla, kamppailimme aseesta ja yritin pitää piipun kaukana vartalostani. Kiepahdin pois alta ja ilmaveivasin miestä oikeallani turpaan. Minä olin alakynnessä ja tunsin maailmani keikahtavan ylösalaisin, enkä tiennyt mikä olisi putoamispiste. kähisin kurkkuotteessa. Putosimme liukuportailta alemmalla tasanteella olleen aurinkovarjon päälle. Myös se auttoi asiaa, että gangsteri päätyi alleni. - Helvetin laukkaherkät meetwurstit! hän parahti. Nassakka yömyssy, mutta vuorokaudenaika oli väärä. Vaikutus jäi puolitehoiseksi. Erityisen hankalia ne ovat, kun joutuu tappelemaan aseen omistuksesta henkensä edestä. Ukko. - Hiton vajaapakka, vastasin vihaisesti. Nyt hevoset näyttivät säikäyttävän murhamiehen. - Voi vismutin velmettu! keuhkosin
Joku muukin huomasi käänteisen evoluution tapahtuneeksi, sillä kuulin pikkulapsen äänen: - Äiti, katso! Orangit joilla on vaatteet, tappelee! Muistin ennen tätä tapausta kohtaamamme taantuneen katuhullun, joka vietti laatuaikaa Baskin-Robbinsin jäätelöauton katolla. Kuului jymähdys, joka heitti lattialaatat pari senttiä ilmaan. Oli muutama muukin syy. Sanonnan mukaan niskatukka tarkoittaa "juhlat takana, työt edessä", mutta tällä kertaa tämä aivojen mulletti, tämä apinan niskahuntu, muutti luonteeni tasolle jossa liikutaan Jerry Springer Shown maisemissa, siellä jossa oma tytär ja vaimo ovat menossa naimisiin liimanhaistelua diggaavan muslimimormonin kanssa.
Vasen luuvitoseni kajahti murhamiehen nenään sellaisella voimalla, että ulsio zumbasi piruetin. - Olihan tuo taas täysi työ pysytellä hengissä, murahdin. Oikeani iski miehen palleaan sellaisen epiduraalipuudutuksen, että päsmö näytti laskevan aikuisvedet housuihinsa. Se ei tullut kuuloonkaan. Silmät muljahtelivat ja tyyppi oli oksentaa kengilleni. Jos minä tällä tavalla tämän ryökäleen päihitän, niin ollaan sitten elukoita. rannetta kaiteeseen. - Voidaan käyttää todisteena teitä vastaan, puhisin rystyset ruhjeilla. Hän yritti antaa minulle kasvojumppaa oikealla nyrkillään, mutta väistin iskun hiuksenhienosti. Lisää aivolohkojen routavaurioita oli tulossa, kun pääsin vauhtiin apinan raivolla. Ase irtosi äijän hyppysistä ja kolisi kiiltävälle lattialle. Öykkäri ei kumartunut sen perään. Me ärisimme ja kuolasimme kuin kaksi ihmisen kantamuotoa evoluution alkuhämäristä. Liskoaivojen tuon aivojen oma takatukan päällekytkentä aiheutti primitiivireaktion. Antaa mennä jos on mennäkseen. Vasen nyrkkini latasi alhaalta ylös leuankärkeen sellaisen tällin, että mies heilahti suorin vartaloin selälleen. - Viimeksi jäi kesken mutta sainhan minä sen lopulta sanottua. Roikuimme toistemme rinnuksissa ja hoipuimme ohi multimediahuoneen, jossa esitettiin jatkuvalla syötöllä mahtipontisen charltonhestonmaisia Raamatun tarinoita. Pikkutakkini vasen hiha oli irronnut ja paljastanut kainalokoteloni valjaat. Vielä aivan äsken olin naureskellut moiselle käyttäytymiselle. Phil suvaitsi kipittää paikalle kysymään: - Kuinka kävi. Pääsin laittamaan toisaikaisena ölisevälle ördelle liittovaltion kihlat. - Älä nyt hyvä mies, hän mökelsi. Turpiinvetosimulaattori siitä huvipuistosta enää puuttuikin. Niin, lisäksi teillä on jotenkin vino ja veemäinen naamataulu. - Liittovaltion virkamiehen vastustamisen lisäksi teitä epäillään murhasta, murhayrityksestä ja salaliitosta. Penteleen kirpputorilta ostetut pikkutakit! Pitäisikö siirtyä hankkimaan vaateparret uusina. Raahasin käsiraudoissa ollutta murha43. Eiköhän siinä ole tarpeeksi syitä
- Lähettäkööt vaateitaan talousosaston Littlejohn Faggottille, hörähdin. - Ei tarvitse, tämähän on ihan toimiva ja kestävä peli, Keskinen sanoi. - Minä kun en koskaan kiroile, Mr Keskinen kertoi. - Kaksi suomalaista syvämietelmöijää, murahdin voipuneena. Keskinen kysyi. - Vuonna 2008 Kentuckyn Lexingtonissa FBI:n erikoisagentin piti siirtää FBI: n haltuun ottama Ferrari F50 turvallisesti
44
varastoon, Phil Decker muisteli vanhaa juttua. Kyllä minä sinulle uuden salkun hommaan. Keskisellä oli tilanteeseen sopiva aforismi: - Sattuuhan sitä mutta tottuuhan siihen. - Anna mun kaikki kestää.. Vakuutusyhtiö on penännyt oikeusministeriöltä ja FBI:ltä korvauksia tähän päivään saakka. - Sinne ne on edellisetkin menneet. - Ei haittaa, jos nyt päästää vaikka voimasanan, totesin suomalaisturistille. - Vain silloin, jos on elänyt elämänsä esittämättä yhtään todellista kysymystä, kyseenalaistamatta yhtään totuutta, on elänyt turhaan, Jack väitti. - Meidän osastollamme ei esimerkiksi ole kiroilupurkkia, johon kerättäisiin kolikko jokaisesta kirosanasta, vaan purkki johon joutuu pulittamaan jos lauseessa ei ole voimasanaa, Jack Harma kuvaili käytäntöä FBI:n ohjesäännön ulkopuolelta. Muuan kreationismi-isäntä tuli rähjäämään minulle: - Luoja, mitä tuhoa te olette aiheuttanut! Joku on saatava vastuuseen tästä! Pilasitte meidän näyttelymme! Pysähtykää te, mikä poliisi te olettekaan! Sanoin kohteliaimmalla mahdollisella äänelläni, vaikka naamani oli verinen ja ruvelle mukiloitu: - Jos haluatte tehdä virallisen reklamaation liittyen liittovaltion virkamiehen käytökseen, niin soittakaa keskukseemme 212 384-1000 ja tilatkaa lomakevarastostamme kaavake. - Meinasi mennä turha elämä turhemmaksi, ähkäilin sitä, kuinka lähellä hengenlähtö oli taas kerran ollut. - Joutuuko FBI korvaamaan tuon äskeisen hässäkän. Syndikaattimme yrittää viimeiseen asti olla maksamatta, koska auton arvoksi on laskettu 750 000 taalaa. Äijä jäi aukomaan suutaan, kun jatkoin kriminaalin raahaamista kohti paikalle lopulta ilmaantuneita sinitakkeja. Ja nyt sillä on keräilyarvoa. - Mutta luodit siitä joudutaan irrottamaan, sanoin. - Tulitaistelun yhteydessä jokainen kuti tarvitaan rikospaikkatutkimuksia ja tulevia oikeudenkäyntejä varten. - Sillä eikös täällä oppimassa olla. - Kuten näkyy. - Tai tekemättä yhtään virhettä, Mr Keskinen sanoi. - Harvinainen suomalainen, Phil ähkäisi. ja romutti koko Ferrarin tehdessään jotakin kaupparatsuohitusta. yrittäjää eteenpäin. Mr Keskinen tutki luodinkestävää salkkuaan, joka oli vääntynyt parille lommolle. - Maailman viisain erikoisagentti ei voinut vastustaa kiusausta ja päättikin käydä niin sanotusti koeajolla..
- On iskettävä, ennen kuin Sergio Molar ennättää kaikota maisemista, sanoin. - Mikä se sinun tarinasi on tähän surullisenkuuluisaan Bembroke & Sonsiin liittyen. - Mutta jos hän on aikeissa kadota, hän tyhjentää varmasti ensin pikku-Italian kerhotilansa takahuoneen. Muka. - Kuin paperipussi olisi vedetty pois
Elefanttimiehen päästä, Jack osallistui hilpeilyyn.
~
Tappajan nimeksi paljastui hassunhauskasti John Plaza ja hän päätyi rivakasti Federal Plazan toimitalomme sellikerroksiin. Phil nakkeli. Jon Bentin hämmästys oli aitoa. Tässä vaiheessa, juuri kun kiire oli suurin, luonnollisesti ja totta kai, sisäisen tarkastuksen heput olivat heränneet. Jack Harma saa vahtia terveyttäsi. Minulla oli mielessä suunnitteluosasto ja tehdas, jotka valmistaisivat leluja vähemmän tunnettujen sarjakuvien ja fantasiatarinoiden pohjalta. Jon Bentillä oli hallussaan asiakirjoja, jotka veisivät Molarin linnaan salaliitosta ja kaikenkattavasta vehkeilystä. - Että tällainen MacGuffin, hän ihmetteli. - Noudatettiinko tämän herra Plazan pidätyksessä protokollaa, sisäisen tutkinnan Miller halusi tietää. - Oli tarkoitus ryhtyä tekemään leluja ja Bembroke & Sonsin piti lähteä rahoittamaan. - Tein tukihenkilön hommia vain henkeni pitimiksi, Jon Bent kertoi voipuneena. Turpajuhlien jälkeen painelin naamani läheisestä jäätelökioskista saadulla jääpalapussilla. Minä kävin lokerollani vaihtamassa ylleni toisen pikkutakin sellaisen, jonka hihan olin ommellut kiinni tätä juttua edeltäneen "rikostutkimuksen" jälkeen. Onneksi puhelimitse. Phil kysyi. Jon Bent löydettiin ehjänä Tyrannosaurus Rexin suusta, jossa hän oli piilotellut tulitaistelun ja turpasaunan ajan. Miten niille muille kävi kun säteily levisi ydinvoimalasta. Bembroke & Sons pölli koko konseptin. Sitten realiteetit iskivät kasvoille. - Molarin varsinainen kotiosoite on muuan kattohuoneisto, Lewis Dorn tiesi. - Teillä oli mukananne siviili...
45. En tiedä, oliko hän sokissa vai oliko eläjä halunnut itsetuhoisena hirmuliskon suuhun, mutta kyllä hän siitä tokeni. Keskiselle tokaisin: - Sinä et lähde tälle reissulle. - Mutta sinulla on ollut koko ajan kaulassa linkki, joka yhdistää Bembroke & Sonsin järjestäytyneeseen rikollisuuteen, sanoin ja osoitin miekkosen kaulasta roikkunutta muistitikkua. Ei se käy niin kuin elokuvissa. Kaikkien piti hyötyä ja vain mielikuvituksen piti olla rajana. Synergiaa ja tunnettavuuden lisäämistä. - Voi sinun naamaasi. - Molar tietää, että nyt meillä on todisteet
Auton ilmanvaihto vaikutti toimivan vain nimeksi. Toisen sirpin keskiosa muodostaa nahalla päällystetyn kahvan. Minä, Phil ja Lewis Dorn kurvasimme paikalle pillit ulvoen, mutta sammutimme sireenin paljon ennen Mott Streetiä. - Ammattitappaja Plazan kotiin tehtiin ratsia ja sieltä löytyi melkoinen asearsenaali, erikoisagentti Lewis Dorn kertoi matkalla pääkallopaikalle. - Tilanne oli erikoislaatuinen, kerroin. Kun niitä on yksi molemmissa käsissä, toisella voi torjua jopa shaolin-kepin iskut ja toisella viiltää hyökkääjän suolet ulkosalle. Lewis Dorn loikkasi minun ja Philin matkaan. - Tietysti kellarista löytyi myös pommintekotarpeet. - Kannattaa tarkistaa ne lähteet. - Totta kai. Mutta eihän se mikään laiton ase ole, tai sitten lihakirveskin olisi laiton ase. - Juuri nyt alkaa olla vähän kiire. Ilkeällä aseella voi viiltää, repiä, raapia, iskeä ja torjua. - Hänellä oli seinällään jopa "Yuanyang Yue" eli peuransarviveitsi, Dotn kertoi, - jossa on vastakkain kaksi kuunsirppiä neljine kynsimäisine terineen. - Ja samalla saatoitte vaaraan hänen henkensä ja monen sivullisen hengen. - Pitäisiköhän näistä puhua vähän myöhemmin, sanailin. - Onneksi Plazalla ei ollut sitä matkassa, kun törmäsimme elämän flipperissä, huokaisin. - Ei meidän lähteidemme mukaan. - Kumminkin, se, että piditte matkassanne siviiliä, voi olla syy varoituksen antamiseen. Phil kysyi. - Siihen oli lupa ja suorastaan käsky ylemmältä taholta, sanoin. - Siviilin avulla pelastui ainakin yksi ihmishenki, kerroin. Jalkauduimme Grand Streetin laidalle ja kadun eläjät loivat meihin vihamielisiä katseita. - Jokin itämainen vempele, vai. Painostavan kuuma ilma liimasi kevlar-luotiliivit kankaan
46
läpi ihoon kuin kärpäspaperin. - Selvä, joo, ärähdin. Kadunpätkä Florio´s Ristoranten lähellä oli piiritetty niin nopeasti kuin se oli käytännössä mahdollista. - Sovitaanko, että me ylensimme hänet siksi aikaa apulaisseriffiksi. Iskin luurin kiinni, koska oli kiire gangsterijahtiin.
~
Päätimme suorittaa atakin Molarin kakkosasunnolle Little Italyyn, jonne lähti edeltä koko joukko mustia pakettiautoja. Miller jatkoi veetuiluaan. Käden jatkeeksi suunniteltu ase tekee pahaa jälkeä. Minä ja velmut kumppanimme kävimme kuittaamassa varusteita Littlejohn Faggottin pomottamalta rättivarastolta. - Jep. Kadun molempiin päihin venytettiin. Minulla ei ainakaan ollut varaa pukeutua niin hyvin kuin Molarin tulotason "bisnesmiehet". - Mutta kuljetitte siviiliä mukananne usean päivän ajan, vai kuinka asian laita on
- Tällä kertaa pengotaankin jokainen hattuhylly, huvijahti ja kenkälaatikko.
47. He kantoivat tavaraa takapihan ikkunasta paloportaisiin ja siitä alhaalla odottaneeseen pakuun. Takapihaa ympäröi verkkoaita, joka päättyi tiilimuuriin. - Perikatoa pukkaa, Phil totesi. Erikoisagentti Lomax puuskutti takapihalta sivukujaa pitkin paikalle ja antoi merkin minulle. - Vauhtia, räkänokat! Suuren gangsteripäällikön pakoyrityksen sijaan tämä näytti siltä, kuin aikamiespojat olisivat pakanneet amisautoa kaljoittelureissua varten. - Viimeksi olin päissäni. - Yrittäkää olla niistämättä sitä nokkaan, Dorn tokaisi. Pahvilaatikko osui paloportaiden metalliritilään, repesi ja jotakin repesi sen sisällä. Se oli kokaiinipussin sisältö, joka varisi taivaalta kuin olisimme olleet lumisateisen lasipallon sisällä. - Cotton. - Väitit ihan vähän aikaa sitten yökerhossa, etten ikinä saa sinua kiinni, sanoin Molarille. piikkimattoja. Kun Molar havaitsi meidät, hän oli revetä liitoksistaan. Tämä hilse ei putoillut troposfääristä saakka Samba de Verãon tahtiin. - Käyttääkseni vanhaa lohkaisua, pelisi on pelattu, mulkvisti, sanoin Molarille, joka kohotteli käsiään ylös. Gangsterit sadattelivat kokaiinisateessa. - Minä olin väärässä, Molar sopersi kummissaan. - Kvanttinaama. Satoi lunta. Korvanapeistamme kuulimme, että etupuolella valmistauduttiin rynnäkköön. Minä, Phil ja Dorn lähdimme kiertämään kaksikerroksisen rakennuksen taakse. Samalla hänen pitelemänsä Brio-puuleikkijunan pahvilaatikko lipesi otteesta. Kun saavuimme metallisten roskalaatikoiden ääreen, kuulin tutun ärrävikaisen sorahtelun: - Helvetti soikoon, kun kaikki pitää tehdä itse alusta loppuun! Pitäkää kiirettä! Molar ja pari hänen apulaistaan olivat juuri pakkaamassa kamaa pieneen pakettiautoon. - Mutta enhän minä koskaan ole väärässä. Rynnäkköryhmä oli aikeissa mennä sisään etuovesta ovenmurtajan avulla. - Käsiä kohti taivaita, huusin palopor-
taita pitkin laskeutuneelle Molarille. Tarkka-ampujat hakivat paikkansa. SWAT-erikoisjoukot purkautuivat pakettiautosta kadulle pumppuhaulikoineen ja konepistooleineen. Kaikki tapahtui hiljaisuudessa. - Nyt on minun vuoro tulla sinun kämpillesi, irvistelin. - Viimeksi sinä kyllä nauroit tuolle. Yleensä hänen äänensä toimi kuin konkari olisi nielaissut megafonin. Dornin käteen oli ilmestynyt järeähkö Browning, jota hän kutsui leikkisästi Asenteenmuokkaajaksi. Aina yhtä tahdikas kravattikaula. Me kuljimme rakennuksen ja tiilimuurin muodostama kujaa pitkin. Jopa NYPD:n erikoisjoukkojen kapteeni Hywood osasi olla keuhkoamatta
Saattelin Molarin käsiraudoissa virkapirssin takapenkille, josta hän saisi menolipun Rikers Islandille. Sen sijaan minä ratkaisin tehtävän. - Lähtisimmekö sosiaalisen median pariin. - Mutta sinun kämppäsi on asuinkelvoton, Molar ärähti. Kun näitä takapihan orpopiruja iskettiin rautoihin, NYPD:n sinitakit pörräsivät paikalla tonfa-mallisine pamppuineen ja pitivät sivullisia kauempana. - Loput Molarin gangsterit katsoivat sisällä Onnenpyörän uusintalähetystä kuin kaikkien luusereiden esikuvat! Lomax nauraa kähisi. kysäisin. - Vanhempasi unohtivat ehkäisyn tärkeyden. - Onkohan tuo missään yhteydessä soveliasta. - Alennuit sitten ihan kantohommiin ja muuttomieheksi. Myös kellarimme käsiarkistoa ylläpitävä Noutaja-Neville ilmaantui paikalle kuin komennettuna. - Minä tiedän. - Niin Mr Plaza kertoi! - Kiitos tästäkin paljastuksesta, sanoin ja virnuilin. Molar vaikutti ihmiseltä, joka suuttuessaan tekee virheitä ja paljastaa enemmän kuin oli tarkoitus. - Liian monta pidätettävää ja liian vähän aikaa, muuan poliisimies valitti. Hetken kuluttua minä ja virkaveljeni olimme reality-Facebookissa eli Max Salosen baarissa. - Se sopii vallan mainiosti. Nyt en tosiaankaan luule sinua amatööriksi, sanoin Molarille. Erikoisagentti Lomaxin naurava pää kuikuili eräästä ikkunasta. kysyin Phililtä. - Miten tässä näin kävi. - Tällähän en tietenkään tarkoita sitä, että menisimme nettikahvilaan istumaan vierekkäisten tietokoneiden ääreen ja keskustelemaan Facebookin välityksellä, jatkoin. Max Salosen saluunaan lähtö sopi mainiosti myös monelle muulle erikoisagentille, jotka olivat olleet mukana tapausketjun setvinnässä. Hänen todistajanlausuntoaan ei enää tarvittu. Sitä paitsi oli sopivasti perjantai, eikä esimerkiksi minulla ollut viikonloppuvuoroa. - Myitkö niille muutaman vokaalin. Paikalla oli myös kyläkauppias Keskinen, joka odotteli lähtöä lentokoneelle. - Ei kelvannut. - Todistajien läsnä ollessa. Jack Palancen näköinen Nevvy saattoi. Se lienee suurin katalyytti tähän kaikkeen.
48
~
Saimme valmiiksi raportit, jotka lähtisivät tarkastaja Highin hyväksynnän jälkeen syyttäjälle. rosvopäällikkö manasi. Puolustuksen on myös saatava kaikki todistusaineisto, mutta se on sen ajan murhe ja joku toinen saisi nyt miettiä niitä asioita. - Tasapuolisuuden nimissä kaikille pamputusta, tunti turpaan ja vartti harpilla kasvoihin, Lewis Dorn ehdotti. - Floridan oikeusasioiden eettinen komitea muuten antoi äskettäin suosituksen, ettei samassa jutussa toimivan tuomarin ja juristin Facebook-ystävyys ole sopivaa, Phil valisti
- Neville, pitääkö se paikkansa että kun Luger-Loomis syttyi tuleen räpellettyään paloviinan ja sätkän kanssa, niin sinä kusit sen sammuksiin että saatoit jatkaa kuulustelua. - Juopon ja alkoholistin ero on se, että juopon ei tarvitse käydä niissä kokouksissa, sanoin. Viinaanmeneväksi ovat haukkuneet, Jack mainitsi. Steve Dillaggio väänsi vitsiä: - Vanhempi mies menee lääkäriin sukupuolijuttujen takia. - Mitä tuo on tarkoittavinaan. Hän tokaisi vastineeksi Jackille: - Nykyään, kun tapaan miehen, kysyn itseltäni: "Onko tämä se mies, jonka kanssa haluan lasteni viettävän joka toisen viikonlopun?" Yskäisin ja kerroin tarinan: - Muistan ikuisesti, kuinka uskovainen mummoni näki ensimmäistä kertaa mustavalkotelevisiosta suudelman ja huudah49. Steve Dillaggio jatkoi: - Ryöstetyssä rahassa ei ole kahvoja. Enhän minä viimeistä sanaa sanonut. edelleen silloin tällöin lähteä mukaamme kentälle Colt Peacemaker eli Rauhantekijä vasikannahkaisessa kainalokotelossaan, silloin kun tilanne hänen mielestään niin vaati. - Niin, maa järkkyy jalkojen alla silloinkin, kun vetää itse maton omien jalkojensa alta. Phil kysyi. Salosen baarin jukebox alkoi soittaa Shadowsin rautalankaa 1960-luvulta. - Itsensä piiskaaminen on terapeuttista, mutta rajansa ne on itseironiallakin. Jack Harma mietti syvällisiä. - Kuule Jerry. - Se ei todellakaan pidä paikkaansa kyllä se on viina, joka minuun menee eikä päinvastoin! - Toisinaan jotakin tulee lievällä viiveellä uloskin, Lewis Dorn muistutti. - Ei niitä ainakaan ole pimeissä tilisiirroissa, Annie Geraldo totesi. - Kun myrsky saapuu, tulee se sitten itsen sisältä, maankuoren alta tai taivaanrannasta, emme enää kontrolloi tilannetta. - No mitä, Deputy Keskinen. Jack Harma kysyi konkarilta. "Alentaa?" ihmettelee lääkäri, "Nyt minä en oikein ymmärrä." "No, kun sitä on vain päässä, ja minä haluaisin sen hiukka alemmaksi". - Tuleeko puumanaiselle puumia aaltoja. Kappale oli vallan sopivasti "FBI". Bourbonputki tai vesimassat, nämä luonnonvoimat ovat joskus hallitsemattomia, tuumailin ja mittailin teen väristä ainetta valoa vasten. Erikoisagentti Annie Geraldo oli jo tottunut jorinoihimme. kysyin.
- Itseironia on suuri lahja joka tuo mukanaan suuren vastuun, Mr Keskinen sanoi minulle. - Voisitte siirtää sen tilinne suoraan tänne, tiskin takana seissyt Max Salonen sanoi. - Joko tekosyyt alkaa olla käytetty. - Tili tulee ja menee. - Rahassa ei ole kahvoja, tuumasin eräänlaiseksi loppukaneetiksi tapauksellemme. "Niin että voisikohan tuota minun seksielämääni mitenkään alentaa?" hän kysyy tohtorilta. - Maailmaan mahtuu juttuja, Noutaja tuhahti vaatimattomaan tyyliinsä
Näitä valmistettiin 1970-luvulla vain yhden vuoden ajan, Keskinen kertoi naama vakavana. sarjakuvalehti. Ostin sarjakuvaliikkeestä keskikaupungilta. - Hyvä hyvä, mutisin. - Mureaa, sanoi mummo kiisselistä, Jack ähki. - Naapurillani Ericillä meni sängyssä monta vuotta hyvin, kunnes joku lääkäri kertoi vaimolle, ettei se ole intohimoa vaan astma, Jack tokaisi. Lisäksi salkussa oli... - Mitä vielä. - Tämä on harvinaisuus. Lopultakin Mr Keskinen avasi mystisen salkkunsa. Kaiken piti olla jo ohi, mutta silloin havaitsin erään seikan. Pahoin pelkäsin, että Nevvyn cocktail saattoi olla kuuluisaa Chicago Borderline Moonshine -pontikkaa, joka tekee moralistista seksuaalimaanikon ja Gandhista Tsingis-kaanin.. - Löysin eräästä keräilypuodista ja oli melko hintava. Mutta "kuormasta ei syödä"-mentaliteetti oli onneksi voittanut. - Olet sinä aika Pelle Peloton ja ihme eläjä. En halua hukata tätä. - Tai kiltimpää kuin onkaan, Lewis Dorn sanoi kilauttaen lasiaan kanssani. - Luoja varjele meitä muilta suomalaisilta, tuskailin. - Minä en ole kapakan keskipiste, vaikka kaikki vähäsen pyöriikin ympärilläni. - Jumaliste! Tuo sinun salkkusihan ti50
kittää! parahdin ja ponnahdin kauemmas suomalaisturistin salkusta. ti: "Luoja nähköön, nekö lempii?" - Minä en mitenkään usko, että Jerryn jutut olisivat aina noin siveitä, Annie Geraldo sanoi. - Eivät ne olekaan, June Clarke sanoi. - Jack Harman käyntikortissa lukee tyhjänhöröttäjä ja taustanauraja, hekotin. Tämä on vähän sellainen harrastus. Se oli muoviin pakattu Aku Ankka 1950luvulta. - Enkö olekin. puuskahdin. June Clarke loi minuun merkitsevän katseen, koska meillä oli ollut pientä säpinää muutama vuosi takaperin. Aku Ankka herätyskello. - Jeremias näyttelee kilttiä. Siellä oli vanhanaikainen sininen herätyskello. - Ensipainos. - Älä hätäile, Mr Keskinen vastasi. - Tässä menee vain hyvää ohjelma-aikaa hukkaan, Jack vastasi. Muuan mies kun kerran hätäili niin se sai kaksoset. - Ihmiskunnan suurin saavutus ei ole tulen tai pyörän oivaltaminen, kirjapainotaito, höyryvoiman tai lennättimen keksiminen tai kuussa käynti, vaan itsekeskeisyydestä irrottautuminen, mutta se ei ole näköpiirissä vielä pitkään aikaan, Mr Keskinen viisasteli lasiaan kohottaen. Jack Harma oli käväissyt vessassa maistamassa oivan tujauksen Nevillen tarjoamasta taskumatista. - Tiesittekö, June kysyi, - että push up -rintaliivien toinen nimi kuuluu "harhaanjohtava mainonta". Siinä maha missä painitaan. Joku oli heittäytynyt varsin syvälliselle tuulelle
- Melkein, Jack nikotteli ja päästi äkillisiä naurunpuuskia. minä kysyin. - Ja konsultti Hoytin surmaan riitti pelkkä epäily, Phil pyöriteli päätään. - Ilmeisesti Molar pesi firman tytäryhtiöiden kautta huumerahojaan, Phil kuvaili. - Aivoon pujahti kielikuva, Jack mietti silmät päässä seisoen. - Sen sijaan tilasimme paikalle New Jerseyn kenttätoimistosta nuoren sällin, harjoittelijan, joka pistettiin kuulustelemaan Molaria, sanoin. - Ja pidimme huolta siitä, että Molar sai kuulla lauseen "Cottonilla ja Deckerillä ei ole aikaa tällaisiin tyhjänpäiväisyyksiin, he tutkivat piraattimusiikin levittäjiä", Phil jatkoi. - Tiedätkös, Neville, minkä niminen on valitun kansan kieltolakia valvova viinapoliisi. Sen sijaan muutuin tylsäksi virkamieheksi ja ryhdyin kertaamaan tapahtumien kulkua. - No en, vastasi vanha karvakorva, joka tunsi hyvinkin edesmenneen lahjomattoman Eliot Nessin. - Eliot Knesset. Jack alkoi suunnitella isoon ääneen naisiin lähtemistä ja yritti innostaa suomalaisturistia mukaansa. Neville kysyi. - Että tämähän nousi päähän kuin US Navyn alokas puuhun, perse edellä. - Nyt täytyy kyllä sanoa, että tämä konkari ei ymmärrä, Noutaja hönkäisi. Jack keksi puujalkavitsin. - Tykkäsikö äijä kyttyrää. Neville tahtoi tietää. - Psykologista sodankäyntiä, Annie Geraldo naurahti. - Kerro, Neville komensi. - Siinä toivossa, että olisit säilyttänyt
51. - Langston yritettiin tappaa kostoksi, mutta siinä ohessa Molarille selvisi, että Jon Bentin hallussa ja eritoten kaulassa oli lisää ikävää materiaalia. June Clarke utsi. Taisin olla itse maistissa, koska en jaksanut innostua asiasta. - Mutta se murto minun asunnolleni... - Eikö se ole sama asia. - Tai Valittujen Palojen, Phil Decker naurahti. - Teimme Molarille kätevän käytännön tempun, kerroin. - Vaan. - Ja nyt olet ihan perseet. - Emme kuulustelleet häntä. - Molar oli kuullut huhuja tiedostosta, joka veisi hänet leivättömän pöydän eteen ja siksi hän käski John Plazaa murtautumaan kämpillesi, Phil kertoi. - Valkokaulusrikollisuuden lisäksi firmaan oli pesiytynyt myös järjestäytynyt rikollisuus, sanoin. - Ei siihen muuta tarvita kuin kokaiiniriippuvuus, sanoin. Höröttävä Jack Harma oli jo muuttunut yhden hengen jääkiekon maailmanmestarijoukkueeksi. - Minkä. - Molar suuttui niin, että tunnusti siinä ohessa lähes kaiken, Phil nauroi. - Pikkuhiljaa kai selviää, millä kaikilla keinoilla Molar kiristi ja uhkaili. - Molar piti itseään niin tärkeänä, että tottahan häntä nyt kuulustelevat ne, jotka hänet lopulta saivat nalkkiin. Että vähintään FBI:n valiot saapuvat hänen jalkojensa juureen anelemaan häneltä tietoja,
Phil hekotti. - Mutta miksi
- Vaan pelkkiä teräviä. Pääsikö Mr Keskinen sen vuorokauden puolella Queensiin ja JFK Airportille. Lewis Dorn kysyi. - Minä sekosin laskuista äskettäin. He olivat tutustuneet tarkemmin Noutaja-Nevillen taskumateissa hölskyneeseen kotipolttoiseen ja loppu oli historiaa. - Mikä sota. - Kenties hän oli kuullut, että Jerry joutuu tutkimaan periaatteessa mahdollista vuotoa FBI:ssä. - Mikä kaikista sodistamme. - Ei enää yhtään nasevaa, tylsää tai terävää loppukaneettia, sanoin baarimikko Max Salosen täyttäessä lasiani. Kuulin Nevillen tyrkyttävän taskumattiaan myös suomalaiselle kyläkauppiaalle
52
ja menin väliin. - Aina hauskaa olla pittää, Mr Keskinen vastasi. Jack havahtui puolituiteristaan, muisti lohkaisunsa ja hihkaisi: - "Hiljaa virtaa Don"! - Se oli sellainen monen miehen sota, Steve Dillaggio sanoi. - Poika, Noutaja ärähti. Lopultakin ukkonen toi mukanaan kauan ja hartaasti odotetun sateen. Annie Geraldo sanoi kulauttaen viskiä kurkkuunsa. En malttanut olla sanomatta: - Neville putosi vankkureista silloin, kun täältä haluttiin häätää intiaanit... Jon Bentin tietoja kotonasi. - Eipä pelleillä tai saat otsaan uuden kuhmun! Siirryimme keskustelussa neutraalimpiin aiheisiin kuten WTC-rakennustyömaan kunnon kehuskeluun, ydinvoiman ihmeellisyyden ihasteluun ja lasinsirpaleiden syömisestä jutusteluun. Löysin lauantaiaamuna Mr Keskisen, matkalaukkukasan ja erikoisagentti Jack Harman eteiseni lattialta. - Tuuripelillä tuomiolle, tokaisin. - Minä putosin kärryiltä siinä vaiheessa, kun me haluttiin Vietnam, Phil hörähti. - Mistä hän niin mahtoi luulla. - Noutaja, et kyllä tarjoa sitä myrkkyä enää kenellekään tottumattomalle, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät! sanoin raamatulliseen sävyyn. - Ja mitä Jack siihen tokaisi... Silloin olisi ehkä loogista, että mies veisi työasiat kotiinsa, Neville ehdotti. Aku Ankka oli edelleen tallessa salkussa, josta kuului myös Ankka-herätyskellon iloista pirinää.
LOPPU. - On tässä elämän varrella muutakin juotu kuin tissimaitoa. - Kuuluisia viimeisiä sanoja, ähkäisin. - Jerry hei, älä ota turhia paiseita, Mr Keskinen toppuutteli. Näimme saluunan näyteikkunamaisen lasin läpi kadulle, jossa satoi kuin saavista kaiken elollisen tieltään hakkaavia rakeita. Vaikka emme olleet vielä edes tietoisia näistä todisteista, Phil muistutti. Phil alkoi hekotella. No ei todellakaan. - Se, kun erään kerran pidätimme verta valuvan tuppisuun mafiapäällikön, Phil sanoi. - Mikä nyt on niin hauskaa. Muuhunkin he olivat tutustuneet, sillä löysin kylpyhuoneen lattialta lisäksi kaksi vähäpukeista tarjoilijatarta. Kuulimme räjähtävän äänen, joka tuli taivaalta
Surkka Copyright Bastei-Verlag, Gustav H. Kustantaja: MM-Kustannus ky Juntunen Hintantie 25 B2, 90450 OULU Yhteys Cottoniin / MM-kustannus: 040 5317338, 0400 285192 fax: (08) 334989, jerrycotton@jcotton.com nettisivut: www.jcotton.com tilaukset: 044 5350360 mainokset: 0400 285192 painopaikka: Kalevaprint, Oulu Vastaava toimittaja: Timo Juntunen Translated by: T. www.bastei.de
www.jcotton.com
53. Lübbe, ISSN 1458-1515 Bergish Gladbach, Germany
Muutamia tuhansia asukkaita Appalakien juurella. JC
2
6 96 1 1/
Kuollut kaupu
nk i
(o
1.) sa
äristys yllätti kaupungin. Lämmin tuuli puhalsi etelästä
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. Ne pusähtyivät kuin kuvernööri olisi julistanut, että osavalti54
J
on varoja ei enää saanut torstaista, huhtikuun 12. Se tuli kuin laukaus vuosikymmeniä museon seinällä riippuneesta aseesta. Luonnonmullistus oli luonnoton. Tieteen käsityksen mukaan se oli valhe, sitä ei voinut tapahtua. Torstai, huhtikuun kahdestoista, sai työntekijät vilkuilemaan vähän väliä kelloja. Ja kuitenkin kaikki Brundachen viralliset kellot seisahtuivat samalla minuutilla. Brundache on parin tunnin automatkan päässä New Yorkista lounaaseen, Pennsylvanian osavaltion puolella. päivästä kello 11.57 alkaen käyttää ajan mittaamiseen
Nuorempi mies nyökäytti. Jääkuutiot eivät kuitenkaan kilisseet kevään kunniaksi. Skotlantilainen resepti, espanjalainen tehdas. Brundachessa olivat talot matalia, mutta siveellinen ryhti korkealla, päinvastoin kuin New Yorkissa. Tiskin takana laseja kiillottavan Sammyn kasvot halkesivat hymyyn. He eivät ajatelleet virsikirjaa, baaritanko oli heidän tukensa hädänhetkellä. Randy Millanin baarissa kohosi kaksi lasia. Siellä täällä syöksyi halkeamista esiin vesisuihkuja. kysyi vanhempi mies, ikää neljäkymmentä, hiuksia viisikymmentä.Tukan vähyyden korvasivat varren mitta, hartioitten leveys ja kultahampaitten runsaus. Baarin takaovea korjaava kirvesmies katseli heitä halveksien ja närkästyneenä. kiehtovan pehmeänä kuin vierailulle saapunut morsian, aurinko hymyili korkealla keskitaivaalla, lahnat polskuttelivat kuturiemun vallassa kaislikon reunassa, tuuli oli täynnä kevätruusujen tuoksua, miksi kello ei vielä ollut kuuttatoista! Sinä päivänä saapui kevät Brundacheen. Talo tutisi kuin näkymätön jättiläinen olisi takonut sitä moukarilla. He olivat miehiä, jotka joivat vain omaksi kunniakseen. Tärinä tavoitti kaupungin jokaisen kadun ja jokaisen asukkaan. Se alkoi kuin kaukaisen ukkosen jyly, joka kuolee hitaasti vuorten taakse. Torin läntisellä laidalla luhistui vesijohtokaivanto umpeen. Sammy tunsi lattian liukuvan altaan kuin olisi kulauttanut kolminkertaisena baarin erikoisryypyn, joka todella vastasi nimeään: Tomahawkilla ohimoon. - Onhan meillä aikaa, myöntyi hänen toverinsa, ikää ja kokoa kymmenen numeroa vähemmän, tumma tukka, jäntevä vartalo, älykäs pilke silmässä. - Otetaako kolmannellekin varpaalle. Molemmat vieraat tarttuivat hädissään kiinni tiskin reunaa kiertävään metallitankoon. Brundache ei
55
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. Se paisui ja läheni, vyöryi alas vuorelta ja kasvoi raivokkaaksi rumputuleksi. Mustaa kädenselkää paljon vaaleampi kämmenpohja tarttui pulloon ja näytti etikettiä:
Destilerias y Crianza del Whiskey. He olivat hyviä kristittyjä, jotka tiesivät, että ryyppy on siunauksellinen vasta työpäivän päätyttyä. Brundachen omilla asukkailla ei ollut tapana nojata aamupäivällä baaritiskiin. Mutta tämä jyly ei kuollut. Brundachen asfalttipintaisen torin halki juoksi monihaaraiseksi repeytyvä murtumaverkko. Ääni iski terävänä kipuna korvakalvoihin ja talo tärisi kuin raskaan ilmapommituksen keskipisteessä. Silloin tuli järistys kuin pään heilahduksen kutsumana. Kattorappaukseen repesi pitkä juova, ikkunalasit helisivät kadulle, ovi kaatui kirvesmiehen käsistä lattialle, pullot kilisivät hyllykössä ja Sammyn silät pullistuivat pöytötennispalloiksi, tumman terän ympärillelevisi laaja valkoinen vyöhyke
Hänen avunhuutonsa hautautuivat pölyyn ja koksin ryminään. Kipinän toi nainen, joka vasta järistysten lakattua lähti etsimään turvaa kellaristaan. Tarvittiin vain kipinä jotta... Hän kuvitteli pukinjalkaisen paholaisen nousseen torniin julistamaan kellonsoitolla väkijuomien orjille ikuista hammasten kiristystä ja pään pakotusta. Se täytti vaalenasinisenä utuna betoniseinien välisen matalan tilan. Toisen tärähdyksen jälkeen alkoivat hälytyskellot kilistä pankin ulko-ovella, johtajan huoneessa ja holvissa. Hälytysääni ei mennyt perille, mutta siitä huolimatta pankkimies karjui sinnikästä haloota. Hän raapaisi tietä etsiessään tulitikun kellarin ovella. Bond Streetin eteläpäässä suhisi haljenneesta johdosta kaasua kellariin. Hän
56
lensi parikymmentä metriä japutosi pehmeästi puutarhansa viinimarjapensaitten keskelle. Suntio oli viettänyt illan seurassa, jossa annettiin enmmän arvoa Ron Bacardi Superior Carta Blanca rommille kuin koraalikirjalle. Vasen käsi puristi panostamattoman revolverin perää ja oikea hamusi puhelimesta poliisilaitoksen numeroa. Pankkivirkailijat katselivat neuvottomina toisiaan: pitikö tarttua vaahtosammuttimiin vai aseisiin. Sammy hätääntyi nähdessään pullorivien sortuvan hyllyltä lattialle, mutta vielä pahemmin järkyttyi seurakunnan suntio herätessään suurten vaskikellojen rämisevään kumuun. Ratapihan vierellä lähti kuudenkymmenen tonnin koksikeko luhistumaan. He juoksivat kuolemaa vastaan, kun olisi pitänyt paeta sitä. Naisella oli onnea. Ja missä hitossa ne olivat! Hälytyskellot rämisivät jatkuvasti, vaikka savua ja ryöstäjiä ei näkynyt. kuulunut maanjärisysvyöhykkeeseen ja siksi kaduilla liikkuvat törmäsivät tärinän tuntiessaan etsimään suojaa myymälöistä ja porttikäytävistä. Huutaminen palutti punan kalpeille poskille. Kun kasa vihdoin rauhoittui, oli miehestä näkyvissä vain lapion puolikas ja toinen sierain. Midtown Bank oli kaupungin ainoa rahalaitos. Johtaja istui posket tutisten nahkatuolissaan. Brundachen kaikki tehtaat ja koulut tärähtelivät, mutta perustukset kestivät ja välikatot pysyivät sisukkaasti paikoillaan. Sen huipulla lapiota heiluttanut mies rusahti kasan mukana alas. Koko talo nousi parin metrin korkeudelle ja luhistui sitten levykasaksi. Näiden alaa säästyivät tuhansien ihmisten henget, jotka kovakouraisempi maanjärisys olisi hetkessä vienyt. Kellot tuntuivat rämisevän hänen päänsä sisäpuolella, takaraivo tutisi ja ohimot olivat haljeta liitoksistaan. Suntio pudottautui polvilleen sängyn viereen ja huusi taivaalle parannuksen lupauksia. Se laajeni hopeadollarin kokoiseksi yrittäessään ahmia koksinpölyn täyttämää ilmaa.
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. Armoton kohmelo jyskytti seurakunnan palvelijan takaraivossa. Onneksi järistys oli niin vaisu, että talot kestivät
Soita Vuori-Bakerille ja kysy mitä hän tästä tuumii. Rack Bolsterin, kaupungin seriffin pöydällä rämisi puhelin ja kadun toisella puolella mäiskyivät Brundachen vapaapalokunnan hälytyskellot. He olivat kokoontuneet joka torstai puolenpäivän aikaan tapahtuvaan puhutteluun. Hän oli leikannut sen parhaalta kanta-asiakkaaltaan. Pyöreät pöllönsilmät tuijottivat näkyä, jota kukaan parturi ei haluaisi kohdata painajaisunessakaan. Parturi Williamson oli vaahdottanut kauppias Dillardin leuan ja posket yhtä huolellisesti kuin joka aamu kahdentoista vuoden ajan kansallispäivää ja jouluaattoa lukuunottamatta. Peukalon ja etusormen välissä heilui irtonainen korvalehden pala. Siellä hoiti Kevin Baker meteorologista asemaa, joka kuului
57
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. Se oli kolme minuuttia vaille puoltapäivää, isoisä muistaa sen vielä minuutilleen, tulisivat vaarit kertomaan viisikymmentä vuotta myöhemmin. He muistivat koko loppuikänsä tarkasti nuo kolkot hetket, sillä jokainen virallinen kello oli pysähtynyt näyttämään samaa aikaa 11.57. Leipuri McKayn järistysaallot pudottivat tikkailta jauholaariin ja kansalliskaartin majuri Hepworth jäi vangiksi kaatuneen kylpyammeensa alle.Vapiseva kaupunki koki karmeita ja koomillisia hetkiä. Seriffi jätti sen apulaistensa hoitoon ja siirtyi suureen toimistohuoneeseen odottelemaan yhteyttä vuorille. Vain osa puhelinyhteyksistä oli tä-
rähdysten jälkeen kunnossa ja jokaista toimivaa linjaa pitkin pyrittiin poliisilaitokselle. Cola pullo oli tipahtanut tärinän voimasta seriffin pöydältä ja ruskea lammikko imeytyi hitaasti kokolattiamattoon. Hänen käsityksensä mukaan liian suittu ja pesty kauppias loukkasi aamupäivän unisten asiakkaiden tunteita. Puhelin pärisi jatkuvasti. - Johan tässä on saatu puhuttelua tarpeeksi. Ja pyydä Hal päivystämään puhelintani. kysyi ovelta kaitakasvoinen, lähes parin metrin mittainen konstaapeli. Yhdeksänteen soittoon hän ei enää vastannut, vaan huusi naapurihuoneeseen: - Rilly, tule tänne! - Joko puhuttelu alkaa. Tärähdys tuli juuri kun Williamson oli tarttunut kauppiaan korvanipukkaan ja vienyt veitsen sen alle. Dillard ajatti partansa vasta lounaaksi. Tärinää kesti vain seitsemän sekuntia, mutta aika tuntui Brundachen asukkaista seitsemältä ikuisuudelta. Minulla on parempaakin tekemistä kuin kuunnella pillastuneiden äkkojen höpötyksiä. Lattia vavahti ja parturin laiha käsi tempautui vaistomaisesti ylös. Naapurihuoneessa oli koolla kaupungin koko poliisikunta, Bolsterin komentamat kuusi konstaapelia. - Soittakaa myöhemmin, en minä vielä tiedä mitään! karjui seriffi jo kahdeksatta kertaa puhelimeen. Mikä piru siellä vuorilla oikein kummittelee
- Koko kaupunki on minun kimpussani. Vaara oli vasta alkamassa.
p
Pöydällä oli valokuvasuutennos. Sinullahan on arvosana psykologiassa, muistutin. - Hei Baker! Täällä on seriffi Bolster. Hän teki samalla muitakin tieteellisiä havaintoja. Sen syitä tutkitaan parhaillaan. Joku alamaailman pikku tähti. Aiotteko kaataa koko Alleghenyn kaupungin päälle! - Siellä on tainnut vähän rymistä. Kuvaa katseli kolme miestä, pöydän takana istui FBI:n New Yorkin piirin päällikkö, tarkastaja John D High, ja hänen edessään seisoivat G-miehet Philipe Decker ja Jeremias Cotton. Siinä Kevin Baker ja Rack Bolster erehtyivät perusteellisesti. Ei mikään suuri pomo, vaan niitä maan hiljaisia, jotka kuuluvat gangsterijoukon halvimpiin
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. - Hyvä on. - Sanokaa, että Brundache on joutunut heikon maantärähtelyn kohteeksi. - Tämä on helppo tapaus. Millä pirun keinolla te olette taikonut tänne maanjäristyksen. Puhelin vaihtoi kättä. Mikä hiton sirkus teillä pyörii. Mitä minä sanon heille. He vaativat tieteen sanaa. Kerro Phil. - Vai vähän! Koko kaupunki on tärissyt kuin Randy Millanin baari silloin kun juhlittiin toisen maailmansodan päättymistä. itärannikon sääpalveluverkkoon. Seriffin tylpät sormet rummuttivat hermostuneesti ikkunaruutua, jonka tärähdykset olivat puolittain irrottaneet karmeistaan. Jatkuvaa vaa58
raa ei ole. - Eikä liioin kuvernööriehdokkaalta. Se ei ollut edustava, mutta se oli ehdottomasti mallin näköinen, sillä poliisikuvaaja oli ottanut sen tavoilleen uskollisena suoraan edestä, oikealta ja vasemmalta. Kevin Baker oli mies, joka tiesi kaiken Appalakeista, joita Pennsylvaniassa kutsutaan Allegheny-vuoriksi. - Kyllä sinne ainakin menee hälytys perille, ilmoitti Rilly kuuloke korvallaan.-Hetkinen vielä...no täällä hän nyt on. - Ei oikein näytä Nobelin palkinnon saajalta, totesi Phil ja naputti valokuvan matalaa otsaa. - Ei tämä hytinä oikea maanjäristys ollut, selitti Baker.- Luulen, että sen aiheutti sortuma vanhassa kaivoksessa ja siitä syntynyt maanvyörymä, mutta en ole aivan varma. Pää kuului alle kolmikymmenvuotiaalle miehelle, jonka kulmakarvat levisivät kuin ojanvarren rikkaruohot yli koko otsan ja jonka jämerän leuan varaan olisi voinut pystyttää lintulaudan. - Vaan mikä. Kaikki kolme otosta olivat rinnakkain. Täytyy vielä odottaa muualta tulevia mittaustuloksia
Hölmöyksissään hän jatkoi pampun työtä pistoolillaan ampuen neljä kertaa. Sitä suunnittelevat vain suuruudenhullut ja hullut suuruudet. Yrittäessään yksin jotain hän joutuu heti poliisin rautoihin. Laukaukset
59
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. Uhrina oli Harry J. Suuria seteleitä gangsterit pelkäävät. - Steeby ei siis... Pöytäkirjaotetta lukien hän jatkoi selostusta: - Kaikkien aikojen kaappaus. Roberts, joka saapui joka perjantai-iltapäivä puoli neljän aikaan 22. - North Eastern Insurance Companyn, muistetaan, halusi Phil loistaa tiedoillaan. Hän ehti olla neljä kertaa nuorisotuomioistuimen edessä ennen kuin tuli täysi-ikäiseksi. Ne on usein numeroitu ja niistä on muutenkin hankala päästä eroon. - Yhtiö myy pääasiassa irtaimistopalo, tapaturma-, koti- ja murtovakuutuksia. Rikosrekisterissä on se tavallinen tarina; ensin näpistyksiä, sitten varkauksia ja joku ryöstökin. Ei ketään saalista jakaamaan. Viisi vuotta sitten Steeby sai kuningasajatuksen. Sillä on paljon asiakkaita, mutta vakuutusmäärät keskimäärin pieniä ja maksajat huonoja. Sitä se todella oli. Siinähän on NEIC:n päärakennus
lähellä, jos muistatte. Steeby oli niin suuruudenhullu, että halusi kaiken lisäksi tehdä sen yksin. Ja on muuten vieläkin. Minulle NEIC oli siihen asti täysin tuntematon nimi. Kaikkien aikojen kaappaus alkoi himottaa häntäkin. Päällikkö selaili Carter Steebyn rikollista ansioluetteloa. Hetkinen... - Ei onnistunut, vaikka olikin uhrannut vuoden valmisteluihin. - Steebyn hermot. Istukaa, pojat. Siksi NEIC on palkannut muutamia provisiopalkalla toimivia rahastusverkoston aluejohtajia. Roberts on tällaisessa toimessa. - Mikä meni pöheikköön. - Mies on Carter Steeby. Arvasit oikein, Phil. kadun läntiselle pysäköintipaikalle mukanaan salkunllinen rahaa. Kaksi osui, mutta ei vaarallisesti.Toinen käteen ja toinen reiteen. - Unelmasaalis, huokasi Phil. kerron teille lisää tästä veikosta, joka teidän on tuotava New Yorkiin, joko arkussa tai käsiraudoissa. Hän vaani autorivin takana ja yritti täräyttää Robertsia kumipampulla päähän, mutta löi ohi. kysyin. Roberts tuli tavalliseen tapaan pysäköintipaikalle ja nousi autosta kainalossaan salkku, jossa oli lähes kolmesataatuhatta dollaria pieninä seteleinä. Harry J. hanttimiehiin. - Ihmeitä tapahtuu yhä, hymyili päällikkö.- Psykologikin voin osoittaa ihmistuntemusta. Hän syntyi kaksikymmentäseitsemän vuotta sitten Kaliforniassa, mutta tuli jo pikkupoikana itärannikolle, ensin Bostoniin, sitten New Yorkiin. Istuimme ja verotimme päällikön edustuspähkinöitä vaikka savukkeitakin olisi ollut tarjolla. Hän tarvitsi koknaisen vuoden valmisteluihin. Mitä suurempi seteli, sitä kauemmin muistavat kassanhoitajat sellaisen kasvot, joka sen antoi
Ja menetti ilmeisesti Sing Singissä viimeisenkin terveen järjen kipinän. Sormenkuvat olivat siinä selvinä kuin jälkikaavakkeessa. - Ja mistä me lähdemme tätä suloista sankaria etsimään. - Ampui. Se oli juuri lakattu ja puhdistettu. - Tädin nuoruudesta ja viehättävyydestä en tiedä, mutta hänellä huhuillaan silti
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. Hän ei nimittäin nosta tassujaan ilmaan käskystä kuten tavallisen itsesuojeluvaiston omaava taparikollinen. - Eikö kukaan ole käynyt vielä tutkimassa tädin taloa. kuultiin kauas, sillä aseessa ei ollut äänenvaimenninta. Syyttäjänä oli O.Connor ja hän vaati Steebylle rangaistusta murhayrityksestä. - Ja nyt hän on taas vapaana. - Herra on vapaalla jalalla. - Murha tapahtui maissa, mutta Steeby raahasi ruumiin O`Connorin veneeseen. kysyi Phil. - Ja unohti sormenjälkensä ruorirattaaseen, ihmettelin. Se tuntuu mahdottomalta. - Kuristi. Ennen lähtöään hän kalautti O`Connorin pään veneen moottoria vasten saadaksen jutun näyttämään tapaturmalta. - Täti on varmaan nuori ja viehättävä ja siksi tehtävä on haluttu säästää sinulle, irvailin virkaveljelleni. - Ruumiiseenko?
60
- Ruorirattaaseen. Puolustusasianajaja yritti selittää, että pistoolia oli käytetty vain pelotteluvälineenä. Mikähän pirunraato tähän on haudattu. Ja siksi teidän on oltava tavallista tarkkaavaisempia henkiriepunne kanssa. Hän ei ollut kuitenkaan mikään Perry Mason, ja neljää laukausta, joista kaksi osui, on vaikea todistaa pelkäksi peloitteluksi. Vain kaksi viikkoa New Yorkissa törmäiltyään Carter Steeby murhasi valtionsyyttäjä O`Connorin, joka oli jo kolme vuotta ollut eläkkeellä. Ja jätti paikalle kuvat jokaisesta sormestaan. Ette varmaan komentaisi meitä etsimään häntä kiven sisältä, koska sinne on aika vaikea piiloutua pienimmänkään perssilmäpirun. Ryöstäjä napattiin kiinni ennen kuin hän oli saanut edes haistaa rahasalkkua. - Kaikkialta muualta paitsi New Yorkista. ihmetteli Phil. Hän ajoi sillä rannikkoa pitkin etelään, jätti ruumiin veneeseen ja souti itse jollalla maihin. - Se on paljon tyhjästä kun ei saanut edes nyhjästä, arveli Phil. Washingtonissa arvellaan, että hän voisi olla piilossa tätinsä Linda Carellin luona. Steeby sai siis kymmenen vuoden kivenhakkuukomennuksen. Steebylle luettiin kymmenen vuoden tuomio. - Mutta totta se tuntuu olevan. - Yllättikö hän O`Connorin merellä. Carter Steeby on niin tyhmä, että häneltä voi odottaa mitä tahansa. Steeby ressukalla oli niin kurja onni, että pysäköintipaikan ohi ajoi juuri silloin partioauto. Hän käyttäytyi siivosti kuin pastorin piikalikka ja selvisi ulos viiden vuoden kärsimyksillä
Päivä on jo puolessa, mutta sinun ajatuksesi vain kuorsaavat homatta korvissa.
61
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. Sen tyhjä penkki oli tämän kaksikon neuvottelusali. Brundache.
p
Randy Millan lakaisi omin käsin kasaan lasinsirpaleet. - No voih sun...Jack Ropperia minä tarkoitan, melekonen pölijäke! Potkihan poika järkesi hereille. Siinä helisi paloja ikkunaruutujen halvasta lasista ja kirjavakylkisistä, paksumahaisista pulloista. Kyykkivät piilossa sisällä sängyn alla, vaikka siellä kuolee nopeammin. Dick Snyder ei polttanut, hänen paheensa oli purukumi. Vieressä oli Brundachen kirkkopuisto. - Pennsylvanian puolella. Ja valtionsyyttäjän murhaajan pidättäminen on joka tapauksessa FBI: n asia. Hänen oman päänahkansa alla ei ollut koskaan välähdellyt eikä leimahdellut mitään ideoita. Tästä kirkkopuiston kokouksesta eivät sanat livahdelleet vieraisiin korviin. Lattian peseminen viskillä oli vanhan baarimiehen mielestä väkijuomien törkeää väärinkäyttöä. olevan lämpimiä suhteita paikkakunnan seriffiä kohtaan, joka on poikamies. He vaelsivat hitaasti pitkin pääkatua tarkastellen järistyksen aiheuttamia vaurioita. - Miten pian luulisit Jackin ehtivän tänne. Kaupunki on Allegheny-vuorten juurella. Siksi päämaja ei täysin luota seriffiin tässä jutussa. - Nämä pöhköt eivät ole koskaan nähneet kunnon maanjäristystä, mutisi nuorempi mies. Kaupunki tyhjäksi...Siinä vasta on aate! Nyt välähti Dick. Kaksi aamupäiväasiakasta, jotka eivät olleet Brundachen alkuasukkaita, olivat maksaneet ja lähteneet. Sitä hänen leukansa märehtivät nukkuessaankin. - Mitä luulisit, Jaska Jokunenko, Jack Dempsey vai joku muu Jack, sihahti ivallinen vastaus. hän kysäisi kultahampaat välkkyen. Se ei ollut kysymys, sillä Snyder ei voinut tietää mitään, joka olisi ollut vierasta hänen työnanatjalleen. Ei edes pieniä tuikahduksia! - Mennään tuonne juttelemaan. mietti Trooger puoliääneen. - Niin että mikä Jack. - Missä tuo seriffin silmänilo asuu. Parin tunnin ajomatkan päässä. - Ei kai Jack Dempsey lähtisi ja Jokusta en tunne... Sain vuosisadan idean! Dick pysähtyi katselemaan kunnioittaen toveriaan. - Sänkyyn on moni kuollut, myönsi vanhempi hartaana.
- Heidän olisi pitänyt rynnätä ulos kaupungista heti kun ensimmäisen kerran tärähti. Slim Troogerin savuke samui sihahtaen vesilätäkköön. Mustakasvoinen Sammy vuodatti katkeria kyyneleitä luututessaan baarin lattiaa ja vääntäessään pesurätistä viskiä ja rommia likasankoon
Autolla sen pitää tulla! Vuokratulla tai varastetulla. Ei minuuttiakaan enempää. Pitää ottaa yhteyttä muutamaan muuhunkin kumppaniin. Snyder viipyi puhelimessa viitisen minuuttia. Mietin sillä välin mistä saamme lisää väkeä. - Äläpä vielä soitakaan Dick. Trooger oli sillävälin listannut joukkueen kasaan.
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. Trooger rypisteli otsaansa muistellessaan lukemattomia tuttaviaan New Yorkin alamaailmassa. - Junalla! Mikset ehdottanut että potkulaudalla tai kottikärryillä. Hän tarvitsi ehkä vain kahdeksan miestä, mutta koolla oli vain kaksi, hän itse ja Dick Snyder. Paljonkohan siihen menee aikaa. Jack saa kaksi tuntia aikaa haalata luunsa tänne. Välillä hän nosti sormensa pystyyn aivan kuin olisi sen avulla tunnustellut mieleensä pälkähtänyttä miestä. Päänahan alla askarteli ajatus, joka sai joka solun lämpimäksi. Tästä kirotusta loukosta ei ainakaan löytyisi ketään. Se oli toteutettava huolella, mutta aikaa oli tosi vähän. Snyder oli nahjusmainen pökerö, mutta rotevat kourat ja uskollisuus korvasivat sen mitä älystä puuttui. Dick Snyder oli vääntäytynyt raskaille jaloilleen puistonpenkiltä ja kaivoi kännykkäänsä povitaskusta. Vain muutama tunti oli käytettävissä. - Junalla saattaisi mennä...ainakin... - Tai viidestoista päiväkö! Ymmärrä hyvä mies, että nyt on kiire. - Anteeksi Slim, minä en tiennyt, että Jack Ropper on tulossa tänne. Vasen käsi poimi taskusta savukkeen. New Yorkissa Trooger olisi rummuttanut puolessa tunnissa koolle viidenkymmenen miehen armeijan, mutta nyt hän sattui olemaan viheliäisessä vuoristokylässä, jolle sekä Jumala, että piru olivat kääntäneet selkänsä. Joka nyt yrittää pihistää minulta sekunninkin, sen minä veivaan omin käsin sepelimyllyn läpi. Vuosisadan idea. - Jos Jack pitää kiirettä, niin eiköhän neljässä tunnissa tai... Jack Ropper tulisi kolmanneksi, mutta mistä vielä viisi. Nyt soitat sille ja sassiin ja komennat tänne. - No eihän se herranjestas vielä olekaan tulossa! Mutta kohta tulee kun käsketään. Käske mätätä mehiläisiä housuihinsa, että muistaa pitää tarpeeksi kiirettä. Siksi ajatukset tyrkkivät toisiaan, huhottivat toistensa niskaan, kaatuivat päällekkäin. Yritä vähitellen tajuta se. Minulla on elämäni hienoin kaappaus mielessä ja sinä vain mietit miten se voitaisiin kyhnystellä pilalle. Piruako siinä enää vitkastelet! Ota kapula käteen ja soita! Slim Trooger nyki hermostuneena sormiaan ja pyyhkäisi välillä hikeä otsaltaan. Trooger otti hetkeksi hatun päästään ja viuhtoi sillä ilmaa otsalleen kuin aivosoluja
62
jäähdyttääkseen. Ensimmäinen imaisu painui syvälle keuhkoihin ja palasi sieltä nautinnollisesti huulten välistä sihisten. - Tai soita sittenkin ensin Jackille. Nyt on kiire Dick
- Niin, Floretti-Bob, häntäkö sinä tar... - En - En minäkään, mutta tunnen hänen tyttöystävänsä. Kukaan ei tiennyt miksi hän oli tullut kaupunkiin, vähiten Brundachen sheriffi. Muistin juuri
jotain. - Jos saaliille tulee liikaa jakajia niin... Jos se on yhtä luja niin se on sitten tosi nuij...eikun kova. - Kun on oikein suuri saalis, saa jakajia olla kuin palomiehiä viinatehtaan tulipalossa. Häntäkö haluatte tavata. Odottakaa hetki, haen hänet. He jättivät yhdessä puiston. - Richardin saluunassa ne ovat tähän aikaan päivästä. - Kova kuin...kuin... Nyt on tekeillä vuosisadan kaappaus, muista se Dick. Pistää tikarilla kuin floretilla. - Yhden sellaisen kaverin me tarvitsemme. Tiskin takana seisoi nuori, korkeintaan viisitoistakesäinen tyttö, jonka piirteille antoivat pirteyttä poninhäntäkampaus ja pisamainen pystynenä. - Letti-Tom, Piippu-Joe ja IrokeesiRobby. Neiti Carell. - Hyvää päivää! - Päivää, vastasi Trooger mahdollisimman kohteliaasti ja kohotti etusormellaan hatun liertä. Oman porukan miehiäkin jos joku jermuilee rivissä. Soitan Nellylle. - Meillä on johtajatar. - Putsaa puhelimen muisti tyhjäksi aina samantien kun soittelet, jatkoi Trooger. Onko johtaja tavattavissa. Kadulla Snyder kääntyi vasemmalle tutustumaan paikalliseen pikaruokalaan ja Trooger otti suunan oikealle. Mitä sinä muuten pidät Bob Lonniganista. - Kuin sinun pääsi. Kahden tunnin kuluttua ilmoittauduttava minulle täällä. Siitä hän sai kiittää isoisänsä remmiä ja rotevan kyläopettajan karttakeppiä. Trooger nyökäytti jurosti ja tyttö häipyi.
63
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. - Ja mestari käyttämään tikaria. - Soita muille tyypeille sama kutsu kuin Jackille. Soita sinne. Se oli turhaa varovaisuutta, sillä kukaan ei tuntenut häntä Brundachessa. - Crackerin entinen työnjohtaja. Siitä hän nimensäkin on saanut. Valokuvausliikkeen ovellakin hän vilkaisi taakseen ennen kuin astui sisälle. - Lonnigan...tuota...kuka Bob. Voin sittenkin saada pari miestä avuksi tästä kolosta. - Keiden. Hän vilkuili vaistomaisesti sivuilleen joka kadunkulmassa. Häntä pidettiin turistina, joka oli päättänyt laiskotella muutaman päivän vuoristoilman tuntumassa. - Typeryydestään huolimatta Dick Snyder oli hankkinut hyvän laskupään ja kirjoitustaidon. - Häntä tietysti! Millainen kaveri hän on. Aina parempi mitä enemmän meitä on. Tiedätkö missä hän asuu. - Mistä minä heidän numeronsa tiedän, tuskaili Snyder. Meillä on varaa maksaa apumiehillekin. Nyt hotelliin
- Hyvää päivää! Miten voin palvella teitä. Ääni oli terävä kuin lasiveitsi. Se tuntui porautuva puvun läpi suoraan lompakon perimpään lokeroon. Naisen ääneen syttyi uusi sävy, ihailevan lämmin: - Oo, te olette siis se vieras, josta Carter on niin paljon puhunut. - Carter on kerskunut liikaa, oikaisi Trooger närkästyneenä. Trooger käännähti kantapäillään kuin olisi kuullut poliisin vaativan käpäliä kattoon. Carter Steeby pyysi käymään. Se tunkeutui korvakalvosta jokaiseen pään luuhun. Vaikka Carter tietysti kuvittelee nyt, että pelastan hänet virtsakaivosta, mihin hän on hölmöyksissään hypännyt. Trooger seurasi naista pieneen sivu64
huoneeseen. Juoksupojan hommia. En halua vapaaehtoisesti sähkötuoliin. Nilkat olivat kuitenkin ihailtavan siropiirteiset. - Ei, voitte puhua vapaasti. Enkä haluakaan olla. - Tulkaa peremmälle. Trooger tunsi olonsa vaivautuneeksi. Emme me sen enempää kavereita ole. - O´Connor järjesti Carterille ihan piruuttaan kymmenen vuoden tuomion.
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. Mutta siitä ei tule mitään. - Carter vihasi rajattomasti O´Connoria. Minulla on tärkeää asiaa. Hän oli kerran vuoden päivät minun palkkalistoillani. Hän torjui tuolin ja jäi seisomaan ikkunan ääreen. Trooger ilmoitti silti kuiskaamalla: - Minä olen Trooger, Slim Trooger. Hänen oli vaikea sijoittaa vierastaan niitten miesten ryhmiin, joiden edustajia Brundachessa liikkui. Hän tarkasteli vaiteliaana vierastaan. - Voimmeko puhua kahden. kysyi Trooger ja heitti poninhäntätyttöön silmäyksen, joka suorasukaisesti kehoitti häipymään. Terävä kotkannenä, ohuet huulet, suuret kylmät kalansilmät, tiukka kampaus ja ylähuulen tummat untuvat kuuluivat tasapaksuun vartaloon, jossa oli yhtä vähän miehen silmää vietteleviä kaaria kuin kakkosneloslankussa. Nainen tuli sivuovesta. Miten voikin mies olla niin lahokalloinen, että murhaa valtionsyyttäjän. Se virkaintoinen kyylä vei häneltä yöunenkin. Se oli maailman idioottimaisin teko. Ulos tuijottaen hän kysyi: - Tyttö, kuunteleeko hän ovien takana. Tulin jo eilen tänne. Linda Carell ei vastannut heti. Hänen edessä seisoi nainen, joka oli jo muutama vuosi sitten sivuuttanut kolmenkymmenen rajan. Naisen katse oli kuin röntgenkameran linssi. - Tässä maassa on tuhansia virkaintoa puhisevia kyyliä, jotka saavat minunkin hermoni hehkumaan, mutta en minä silti ryntää murhaamaan heitä. Trooger huomasi hänet vasta kuullessaan selkänsä takaa tervehdyksen. Kulmakarvat lähestyivät toisiaan ja vasen sierain värähteli arvostelevasti. Olette vanhoja hyviä tuttavia. Hän kärsi kuin kani, jota jättiläiskäärme tarkastelee
Vähän viisaampia kuin hän itse. - Tulkaa mukaan. - Ei käy, täti kiltti. - Miksi ette pistä häntä suoraan näyteikkunaan. Kun nainen ei vastannut heti, ärähti Trooger: - Loikkikaa vintiin. Hänelle oli kostettava. Käteisellä. Hän ihailee teitä, mister Trooger. Kysykää Carterilta pystyykö hän hankkimaan tunnin sisällä minulle avuksi pari miestä. Maksan hänelle hyvistä apumiehistä kaksituhatta dollari kappale. Hyvä kun ei heittänyt käyntikorttiaan veneeseen. Linda Carell ei tuntenut vierastaan. Nyt FBI ajaa Carteria takaa ja nappaa hänet varmasti enemmin tai myöhemmin. Ääni jäisen rauhallisena Trooger jatkoi: - Te peräkylän nerot kuvittelette olevanne New Yorkin alamaailman kuninkaita tyhjennettyänne yhden purukumiautomaatin. Trooger puristeli typeryyden suututtamana käsiään. Kummallakin poskella rupesi hehkumaan läimäytyksen puna. Kaksi läimäystä. En lähde teidän homeiselle ullakollenne kolkattavaksi. Missä Carter muuten on. Hänen kunnioituksensa Slim Troogeria kohtaan nousi taas monta astetta. - Jokainen valtionsyyttäjä olisi tehnyt samalla tavalla. Carterin olisi pitänyt pyytää minulta apua ennen kuin lähti tekemään typeryyksiä. Olisipa veljenpoika veistetty samasta puusta. - Täällä, vastasi nainen nöyrästi. Vasta kavutessaan portaita ylös tajusi Linda Carell, että he olisivat todella voineet yrittää ullakolla ryöstöä. Muuten lähden suoraan seriffin luo. No olkoon, minua ei kiinnosta millaista pöhköyden sarjatulosta te yehtailette. Dollarit pidentävät parhaiten askeleita silloin kun FBI on miehen perässä. Hakekaa Carter tänne. Painakaa nyt nutturanne alle, että minä en auta miestä, joka on tehnyt niin typerän murhan kuin Carter.
Mutta annan hänelle silti mahdollisuuden ansaita rahaa. Vien teidät Carterin luo. Minua kiinnostavat muut seikat. - Mutta... Hän luottaa teihin. Hän kuuluu jättäneen sormenjälkensä ruorirattaaseen. Viittätoista minuuttia myöhemmin
65
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. - Suu kiinni, nyt puhun minä! Ja minun puhuessani ovat muut hiljaa. Siksi hän uskalsi vielä väittää vastaan: - En ole tottunut... Hän pysähtyi naisen eteen ja viuhautti kättään terävästi edestakaisin. Trooger harppasi pari askelta kuin robotti. - Siksi hän pyysikin teiltä apua. - Minua eivät ihailijakerhot kiinnosta, murahti Trooger tylysti naista silmäillen. Piilossa ullakkohuoneessa. Linda Carellin pää heilahti kuin lastu laineilla edestakaisin. Eivät syyttäjät murhaamalla lopu. Vai eikö neljätuhatta dollaria kiinnosta teitä peräkylän miljonäärejä
Seriffi Bolster kävi välillä huutamassa
66
ovelta toiseen huoneeseen: - Riiy, kahvia kolmelle...ja maistuisiko voileipä. Phil pureskeli nikotiinipurukumia punapuupenkin toisessa päässä. - Ja voileipiä, Rilly. Carter Steeby sai kaksituhatta dollaria kahdesta osoitteesta. Oletteko nähnyt häntä. - Kinkkua ja juustoa, vastasi Phil. Phil noukki povitaskustaan valokuvan seriffin eteen. - Vaikuttaako tutulta. - Ei tietääkseni. Mutta mistä te hänet tunnette. Tunnetteko hänet. Huonekalut olivat pyöreistä hirsistä veistettyjä joskus siällissodan aikoihin. Yritti yhteen aikaan karkoittaa minuakin turvallisesta poikamiessäädystä. Takaisin tuoliin paiskauduttuaan seriffi sanoi: - Miten voin auttaa teitä hyvät herrat. Seriffi melkein suuttui: - Jos olisi, en istuisi tässä pakaroitani hautomassa! - Täällä Brundachessa asuu joku Linda Carell. Tärinä oli niin hiljaista hyssyttelyä, että talot kestivät. - Sen ylijäämätytön minä tunnen liiankin hyvin. Lattialla oli Long Islandin ääriviivoja muistuttava Colatahra. Ja kahdet kottikärryt. Suurten maanjäristysseutujen asukkaat olisivat kai vain nauraneet koko vapinalle. Tai ainakin melkein oikea. Siinä on oikea miehenraspi. - Varmasti. Eikö häntä vielä ole napattu. Kaikki ikkunat rikki ja joku kyntänyt nenällään tiorin asfaltin pilalle. - Meillä oli täällä puolelta päivin oikea maanjäristys. Toiset kaksituhatta hän saisi heti kun osoitteiden omistajat olisivat Slim Troogerin palveluksessa.
p
- Mikä asevelijuhla teillä täällä oikein on ollut. - Ei. vaihtoi setelinippu omistajaa. - Emme vielä.
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. Näin hänen kuvansa etsintäkuulutuksissa ja sanomalehdissä. - Tuliko ruumiita. Ei kai teillä ole mitään aavistuksia hänen piilopaikastaan. Tämähän on se Steeby, joka murhasi valtionsyyttäjä O´Connerin. Vesija kaasujohdot kärsivät eniten ja lasinleikkaajat saivat pariksi viikoksi ylitöitä. Kinkkua, juustoa, munia ja anjovista. Istuin Brundachen poliisipäällikön karussa virkahuoneessa. ette kai ole tulleet New Yorkista tänne vain Brundachen katuliikennettä ihailemaan: kolme autoa ja viisi hevosta liikkuu viimeisen liikennelaskennan mukaaan joka tunti pääkadulla. Kinkkua vai juustoa. Seinällä ei sentään riippunut Abraham Lincolnin, vaan Obaman hymyilevä valokuva todistamassa, että vaikka eivät hallituksen kaikki hyvät ja siunaukselliset toimet saavutakaan Brundachen tapaisia syrjäkolkkia, niin presidentin hymy sulkee nekin isälliseen suosioonsa
- Naputtelin Carter Steebyn kuvaa, joka oli yhä pöydällä. kysyi Phil ja laski Carter Steebyn valokuvan tiskille. Siihen riivinrautaan en halua hangata itseäni. - Hän ei kertonut. - Vasta jos alkaa näyttää siltä, että Steeby todella piileskelee näissä maisemissa, tulemme hakemaan teiltä apua. Konihuumorillakin on rajansa. Mies tuli keittiön ovesta pihalle. Jos he ovat kovin sukulaisrakkaita, hän voi löytyä täältä. Muista sukulaisista en ole koskaan kuullut. Ilmeisesti hänelle maksettiin liian pientä palkkaa. - Siitä huolimatta aiomme vaihtaa pari sanaa vanhan kultanne kanssa, ilmoitin. Rack Bolster neuvoi tien ja viittä minuuttia myöhemmin seisoimme Linda Carellin liikkeen tiskin takana. Onneksi Linda suuttui minuun niin perusteellisesti, ettei hän siedä nykyisin lainkaan poliiseja. Ja te olette sen takia täällä! hän oivalsi äkkiä. Jottei olisi vaikuttanut emäntänsä askelten urkkijalta, hän kiirehti lisäämään: - Näin heidät sattumalta. - Parasta, ettette näekään. - Minne. Näin hänestä vain vilauksen sivulta, mutta kyllä hän on paljon samanlainen. - Ei vaan erään miehen seurassa. Uskokaa tai älkää, minä olin vähällä anoa hänen takiaan siirtoa Brundachesta. - Linda...on tämän...tappajan täti. Seriffi ravisteli tuuhetukkaista päätään. Ainakin kannattaa käydä jututtamassa Linda Carellia. - Käymme ensin kahden tätiä tervehtimässä, sanoin. Tyttö paljasti auliisti kaikki emäntänsä salaisuudet. Sukulaisuussuhde oli hänelle täydellinen yllätys. - Eihän vain tämä mies. - Älkää edes ajatelko sellaista, pelästyi
seriffi. Bolsterin leuka loksahti alas kuin maan vetovoima olisi äkkiä kymmenkertaistunut. Hänen täytyi olla neiti Carellin hyvä ystävä, sillä muuten hän olisi tullut
67
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. - Tiedän vain, että hänen vanhempansa ovat kuolleet. Pisamanenäinen apulaistyttö katseli meitä kiinnostuneena kuin lehmä uutta navettaa. Ei heitä ainakaan tässä lähistöllä asu. - Tiedämme vain, että hän on vankilasta kirjoitellut tädilleen. Jos Linda iskee kyntensä teihin, ei edes Ilmarinen vakuuta poikuuttanne. - Yksinäänkö. - Luuletteko Steebyn piileksivän täällä. - Vain sen takia. Mehän emme tunne lainkaan maastoa. Mies ei ollut täkäläisiä. Jos täti pillastuu, sanomme, että te usutitte FBI:n hänen kimppuunsa. - Haluaisimme tavata johtajattaren! - Hän lähti puoli tuntia sitten. Hän aukoi suutaan kuin vahingossa kikereille joutunut kommunisti. - Autan mielelläni kaikessa muussa paitsi Linda Carellin jututtamisessa. Asuuko hänen sukulaisiaan täällä. Tyttö tutki kuvaa joka puolelta: - Saattoi olla
Hän liikkui kuin intiaani lännenfilmissä. Hän nojautui niin pitkälle taaksepäin tuolissaan, että pelkäsin järeän punapuuistuimen keikahtavan nurin. Lähes minuutti vierähti juhlallisessa aivotyössä. - Vaikka ampua, jos on tarpeeksi tarkka silmä ja salamannopea käsi. - Carter Steeby oli ainakin vielä puoli tuntia sitten viehättävässä kaupungissanne, selitin minä. - Olitteko nähnyt häntä koskaan aikaisemmin. - Tietääkö neiti Carell, että näitte hänet tämän miehen seurassa. Hän oli lähtenyt rakaan tätinsä
68
kanssa autoajelulle. Ajatuksen rumisivat pääkuoren alla kuin kaksitahtinen moottori väärällä nesteellä. Hän alkoi aavistaa olevansa tekemisissä poliisien kanssa, mutta oli kyllin viisas salatakseen ajatuksensa. Täräytteli niitä suoraan silmien väliin kuin pohjan pojat. Olisiko heillä lähellä kaupunkia jokin lymyilylehto. - Mutta ei ole enää. Seriffi yllättyi nopeasta paluustamme. Sitten seriffi loikkasi pystyyn kuin olisi huomannut istuvansa kimalaispesän päällä ja karjaisi: - Rilly! Parimetrinen kuoppaposkinen konstaapeli ilmestyi ovelle. Asian käsittelyn jälkeen seriffi siirtyi vaatenaulakon luo, mutta selitin: - Emme ota teitä vieläkään mukaan.
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. - Oli ja se on nykyään Lindan. - Ei. - Ehkä hän yritti väistellä sikainfluenssavirusta, vitsaili Phil. Ikkunan raosta näin miten neiti Carell peruutti autonsa tallista pihalle. Se näytti hassulta ja jäi siksi mieleeni. - Eikö Linda Carellin isällä ollut metsästysmaja jossakin Blue Creekin lähistöllä. - Ai, voiko niitä kiertää! ällistyi tyttö. Taitaa tulla Pietarin kalansaalis, vastasi Phil. - Tuo kartta, Rilly! Kartta levitettiin pöydälle ja sheriffi kuvasi meille tarkasti seutua. hän kysyi kodikkaasti. Olin juuri pimiössä ja lajittelin valokuvien vedoksia kuivumaan ja avasin ikkunan tullettakseni huonetta. - En. - Vedittekö vesiperän. Vasen polvi painautui viime hetkellä pöytälevyä vasten ja esti tuolin kaatumisen. Vilkuili koko ajan sivuilleen. hän tervehti. Se on puron vasemmalla rannalla, melkein heti neljän tammen takana. Kiitin tyttöä tiedoista ja lähdimme. Mittakaava oli yksi viiteentuhanteen, joten kartassa näkyi maaston jokainen kyhmy. Minun enonikin oli tosi taitava virusten apuja. Ja sitten harppoi mies keittiön ovesta autoon. liikkeen kautta. Ja nyt saatte pinnistellä aivojanne. Yrittäkää miettiä minne Linda Carell voisi kätkeä veljenpoikansa. - Tuskin. - Niii...iin, Rack. Luultavasti hän vaihtoi piilopaikkaa. Seriffi rypisteli otsaansa. - Päinvastoin. Tytön silmät pyöristyivät
Purolle avautuvassa pitkässä seinässä oli ovi ja kaksi luukuilla suljettavaa ikkunaa. Nyt luukut olivat auki ja ovikin vähän raollaan. Tyrkkäsin hänet liikkeelle. Minä kyllä selviän yksin Steebystä, mutta en tiedä miten toverini käy Linda-tädin syliin joutuessaa. - Jätämme auton tammiryhmän luo. Metsästysmaja oli pikänomainen, pyöreistä hirsistä koottu rakennus. Sitten kävelemme puron vartta perille. Kierryin Steebyn taakse ja taputtelin hänen taskujaan. Pystymme saartamaan mökin kahteen mieheen. Sen avulla löysimme helposti metsästysmajalle vievän tien ja tuoreet renkaanjäljet tiellä. Tie laskeutuu sinne ja voimme sammuttaa moottorin jo mailia ennen, jotta pääsemme lähelle äänettömästi, suunnitteli Phil. Villiintyneet ikäneidot kun ovat... Minä tulin sivulta kuvaan mukaan. Niin teimme. Hän oli meistä vain viidenkymmenen metrin päässä. Täällä kaupungissa tarvitsisimme pari miestä ketjuun, mutta emme vuorilla. Kelpo veljenpoika pesee perunapataa rakastetulleen tädilleen. Etsintäkuulutettu murhaaja istui puron varressa pesemässä pataa ja lautasia. Kartta oli tarkka kuin katukilvet. Puron iloinen solina hukutti askelten synnyttämät risahdukset. linda Carellin Chervolet oli ilmeisesti piilossa majan takana. Seriffi Rack Bolster jäi pettyneenä pöytänsä taakse punapuu tuoliaan keikuttelemaan kun me suuntasimme Jaguaarin keulan kohti luodetta. Hiivimme puulta puulle ja olimme pian kymmenen metrin päässä hänestä. - Heitä on kaksi ja meitä kaksi, tokaisi Phil väliin. Nähtyään virkapistoolin vapisemattoman silmän vain parin metrin päässä vatsastaan, hän reivasi kätensä hitaasti pystyyn. - Näetkö autoa, kuiskasi Phil.
Ravistin päätäni. Pata ja lautaset kilisivät rantakivillä. Liian suuri armeija herättää turhaa huomiota. Näky oli mitä kodikkain. Minä hoidan Steebyn, totesin ykskantaa. Pieni, mutta pahansi69
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. - Sinun alaasi tällä kertaa, Phil. Kartta on niin tarkka, että sen avulla löytää perille sokea Reettakin Lippos Paavon kanssa. Tie kulki rehevässä lehtimetsässä, jota riitti Bundachen ympäristössä mailitolkulla. - Ikävä häiritä auvokasta perhe-elämää, mutisi Phil. Minä kierryin puiden suojassa sivummalle ja Phil rynnisti pistooli kourassa näyttämölle: - Stick ´em up, Steeby! Ohjesäännön mukaan G-miehen on ilmoitettava olevansa FBI:n edustaja ja pyydettävä sitten kohteliaasti asiakasta nostamaan kätensä ylös, mutta televisiossa esiintyvät virkaveljemme näkyvät yksinkertaisesti murahtavan: Stick´em up! Phil noudatti esimerkkiä. Steeby loikkasi pystyyn kuin olisi istunut alastomana piikkilankakerän päälle. Carter Steeby ei sensijaan piileksinyt
Dick Snyder oli viistossa hänen takanaan, kuten adjutantin pitääkin. Steeby vastasi karskauttamalla hampaitaan kuin ärhentelevä verikoira.
p
He pitivät ratkaisevan neuvottelukokouksen kaupungin ulkopuolella. - Tunnette nyt suunnitelman, jatkoi
70
Trooger puhettaan. Kaikki olivat tulleet.
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. Siitä tulee suurin kaappaus missä kukaan meistä on ollut mukana. Kuin hidasta kamera-ajoa suorittaen siirsi Slim Trooger katseensa miehestä toiseen. Kaiken on sujuttava nopeasti ja tarkasti. Selvä. Kaappaus sujuu helposti, siinä ei ole mitään vaaraa, mutta jos jäämme vielä sen jälkeen hortoilemaan yhteen, silloin voi joku pitkänenäinen nuuhkia makkaran käryä. Housuntaskusta sen saa esille vasta tuntiessaan seppelten putoavan haudalleen. Hänelle nyökyteltiin innokkaasti, jurosti, mietteliäästi, välinpitämättömästi, epäillen, kuuliaisesti. Siirsin senkin virallisempaan paikkaan. Pari kertaa sikaristaan imaistuaan Trooger ravisti pontevasti päätään. Paikka oli joka puolelta puiden suojaama ja muutenkin turvallinen. suinen Derringer oli oudossa paikassa, oikeassa housuntaskussa. Hän ihmetteli itsekin, että kaikki oli sujunut niin helposti. Povitaksut vastasivat oudolla rapinalla taputuksiini, kuin Steeby olisi täyttänyt povensa kahisevalla tuohella. Jos tänään vähän puuskutatte, niin sitten saatte lekotella lopun ikäänne höyhenpatjalla samppanjapulloja ja tyttöjä jonossa ympärillä. - Hän on varmaan löytänyt ne tieltä ja oli juuri tuomassa niitä poliisille. Pujotin sormeni rintakäänteitten väliin ja vedin esiin nipun vihreäselkäisiä Yhdysvaltain dollareita. Siellä ei kukaan ammattitaitoinen gangsteri pidä asetta. - Neljätuhatta dollaria, ilmoitn Philille. Saalis jaetaan heti ja jokainen häipyy omin eväin. Vajaassa kolmessa tunnissa hän oli taikonut itselleen iskukykyisen armeijan. - Kun juttu on selvä, niin jäämmekö vielä yhteen. Takin vasemmassa taskussa pullisteli piiloterätikari. Vieras ei sinne voinut eksyä. Siitä on sekin hyöty, että jos joku juoksee tyhmyyksissään seriffin syliin, hän ei pysty paljastamaan toisten piilopaikkoja. Siksi hajaannumme heti. kysyi Bon Lonnigan. Slim Trooger vilkaisi kelloaan: kaksikymmentä yli kolmen. Kuin pikajunan koeajo. Slim Trooger puhui kuin maallikkosaarnaaja, joka kehoittaa syntisiä kärsimään nurisematta maan päällä, jotta tulla puolen ilo olisi sen makeampi. Toisen, kolmannen ja neljännenkin nipun. Ja sen onnistuminen riippuu meistä jokaisesta. - Emme. Hän seisoi hajareisin keskellä aukiota
Mutta kun kovat otteet olivat välttämättömiä, silloin hän iski pallosalaman lailla, epäröimättä ja armottomasti. Hän puhui harvoin, mutta avatessaan suunsa työnsi huulien yli ajatuksia eikä söperryksiä. Ropper oli joukon pystyvin mies. Jos juttu kääntyisi viistoon, hän halusi kohdata vaikeudet rinnallaan ainakin yksi pystyvä mies. pitkillä, hoikilla, herkillä sormillaan hän oli avannut jo monta yhdistelmälukkoa ja hapannuttanut kassakaapinomistajien ilon. Se tapahtui yhtä rauhallisesti kuin Piippu-Joen kaikki muutkin toimet. Hän ei tehnyt mitään pohtimatta asiaa pariinkymmeneen kertaan, mutta kun päätös vihdoin oli valmis, ei mikään pystynyt pysäyttämään satakaksikymmenkiloisen
ruhon vyöryntää. Alamaailmassa kiertää lukemattomia tarinoita, joukossa tosiakin, joiden sankarit ovat yliluonnollisen herkällä kuulollaan noukkineet yhdistelmälukosta oikeat naksahdukset, mutta Letti-Tom oli ainoa, jonka kuulo piili sormenpäissä. Kukaan ei tiennyt miten hän sen teki, mutta totena pidettiin, että hän pystyi sormillaan poimimaan lukosta numeroyhdistelmän. Letti-Tomin erikoisalaa olivat lukot. Jos Tom olisi vähänkin tarmokkaampi, hän olisi jo äveräänä miehenä eläkkeellä jossain Havaijin palmurannoilla, mietti Trooger ja siirsi katseensa Lonniganiin. Bob Lonnigan makasi vatsallaan ruohikossa ja muotoili tikarillaan peukalonsa kynttä. Letti-Joen tukka riippui vyötärölle saakka. Ikää hänellä oli vasta kaksikymmentäviisivuotta, mutta siitä huolimatta kukaan ei tiennyt hänen sukunimeään. Pieni jäntevä, oravakasvoinen mies oli ennenkin ollut Troogerin palveluksessa ja hoitanut tehtävänsä hienosti. Hän hoitikin käsiään kuin viulutaituri. Nyt hän kuitenkin otti hetkeksi maissintähkäisen tupakkapesän leuoistaan ja kopisti sen tyhjäksi. Kerrottiin, ettei hän ottanut sitä suustaan edes kylpyyn mennessään, ja että hän oli jo tilannut valmiiksi ruumisarkun, jonka kannessa oli reikä piippua varten. Ropperin jalkojen juuressa makasi ruohikolla Piippu-Joe, iänikuinen piippu hampaissaan. Hän käyttäytyi kuin rauhallinen konttoristi, sovitteli ja karttoi riitaa viimeiseen saakka. Jack Ropper ei kuulunut niihin gangstereihin, jotka ovat joka hetki valmiina heiluttamaan nyrkkiä tai tikaria tai työntämään kättä kainaloon. Hänen taiteellinen olemuksensa olisi herättänyt huomiota jopa Greenwich Villagen boheemikaupunginosassa. Trooger tiesi sen ja päätti siksi pitää pienen jättiläisen ratkaisevina hetkinä lähellään. hän käsitteli asetta kuin kuvanveistäjä talttaansa. Trooger tunsi kymien väreiden marssivan pitkin selkäpiitään katsellessaan auringon värähtelyä
71
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. Äärimmäisenä vasemmalla nojasi poppelin runkoon Jack Ropper. piippu-Joen vieressä istui kasvot aurinkoa kohti käännettyinä Letti-Tom. Säästeliäs kutoja olisi luonut siitä ison kylpyhuoneen maton
Typerä hymy koristi hänen punertavia kasvojaan. Siksi on iskettävä heti. Eikä möhläyksiä saa tulla. Irokeesi-Robby nyökäytti päätään niin tarmokkaasti, että melkein saattoi kuulla veden loiskuvan otsaluun takana. Vai onko jollakin jotakin sitä vastaan. Siksi jokainen pysytteli mielelään parin metrin päässä hänestä. - Eikö koko homma olisi sujunut helpommin yöllä. Hän tiesi heistä toistaiseksi vain nimet, pienempi oli Herbert Boose, kookkaampi Ricco Faddisi. Italialaisesta nimestään huolimatta Faddisi oli kookas, vaalea ja sinisilmäinen. kysyi Jack Ropper. Trooger vilkaisi uudelleen kelloaan: - Neljännestunnin kuluttua on lähdettävä liikkeelle. Kenelläkkään muulla ei ollut kysyttävää. Hänen näppärät sormensa olivat muotoilleen heinistä pitkän köyden. Se on hoidettava kunnolla. - Jack, Robby, Joe ja Tom. Ei turhia tappoja. Siitä huolimatta teidän on pidettävä silmänne auki. Jokaisella Bronxin kujalla tiedettiin, että Lonniganin tikari oli katkaissut monen miehen elämänlangan. Hän puhuikin selvemmin piippu suussa kuin ilman sitä. Letti-Tom oli samaa mieltä. Leveä hymy ei väistynyt sekunniksikaan hänen kasvoiltaa. Tarvitsemme vain muutaman tunnin etumatkan. Ropper nyökäytti ummärtäneensä. Carter Steebyn välittämiä miehiä Trooger ei tuntenut. - Tulkaa tänne. Kalautatte unten maille, sidotte ja jätätte metsään nukkumaan. ihmetteli Jack Ropper. Irokeesi-Robby istui poppelin juurella polvet levällään ja jalkapohjat taivasta kohti kuin vanha joogi. Jack on päällikkö. Trooger mietti hetken. - Hyvä on, nyökytteli Ropper, joka
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. Pitempään emme uskalla viivytellä. - Sopii minulle, myönsi Piippu-Joe maissintähkäpesä leuoissaan. Se ei häipynyt koskaan. Joku voi olla retkeilemässä vuorilla. Te hoidatte Vuori-Bakerin perheen. Neljä miestä kerääntyi Troogerin eteen puolipiiriin kuin jalkaväkiryhmä kuuntelemaan kersantin käskyä. Talo on helppo löytää. Olen jo selittänyt Jackille missä se on. - Sitä minäkin suunnittelin ensin, mutta se on mahdotonta. Se oli aina hänen sormiensa ulottuvilla, yöllä unessakin. Lähellä ei ole muita taloja, ei naapureita häiritsemässä. tikarin terällä. Hän kuului gangsterien kastissa alimpaan säätyyn, hidasjärkinen, halpapalkkainen juoksupoika. Robbyn kerrottiin hymyilevän onnellisen silloinkin kun häneltä oli kaivettu puuduttamatta tylsällä puukolla luotia pois pakarasta. Trooger vilkaisi toisia. Karhea tukka, punertavanruskea iho ja jäyhät piirteet saivat hänet näyttämään irokeesilta, mutta virtasiko Robbyn suonissa aitoa intiaaniverta, sitä ei kukaan tiennyt. Se on jutun tärkein vaihe. Jutun tärkein ka72
veri siellä vuorilla on töissä vain viiteen saakka. - Ja jos on, mitä me teemme hänelle
Mutta jos joku jermuilee, niin nyrkkiä on lupa käyttää armotta. Kaupungilla kuiskitaan, että te murhasitte
73
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. - Lopetetaan mykkäkoulu, sanelin tiukasti. Turhaan suunsoittoon ei ole aikaa. Tähän vaiheeseen on haaskattavissa aikaa vain puoli tuntia. kysyin uudelleen. Ja mitä hittoa te minusta oikein tahdotte. Sen on sujuttava siististi. Sitä on turha salata. Kun perhe on pakattu katkaisette mahdolliset tieoliikennejohdot ja keräätte kännykät, suljette ikkunat, vedätte verhot alas ja suljette jokaisen ulko-oven. Kaiken on näytettävä siltä, että Bakerin perhe on lähtenyt matkoille. ymmärsi yhdestä selityksestä. Neljä miestä lähti kohti autoja. Phil oli jo sujauttanut nolla-kahdeksikon takasin kainaloon, olihan Steeby riisuttu aseista. Silloin voin toteuttaa ihan oikeaa gmiehen saalistusvaistoan. Ja pitäkää kiirettä. - Ja sitten painutte taloon, jatkui käskynjako. - Miksi sitten kyselette. Hän katosi sen taakse vilkaistuaan oliko siellä ovia tai ikkunoita. - Älä anna Linda-tädin houkutella siveyttäsi lavealle tielle. Viimeinen lause tuli kuin alokaskomppanian kapteenin suusta. Jack, sinä vastaat tästä. Kertokaa omin sanoin mistä rahat ovat peräisin. Kun vastausta ei alkanut kuulua hän sanoi: - Lähden katsastamaan ympäristöä sillä välin kun sinä rupattelet tämän puheliaan pojun kanssa. Tiedämme sen muutenkin. - Hyvä on ja nyt suhinaa syylinkiin. Phil lähti majan suuntaan. Avaimet voitte huitaista tunkiolle. - Mieluummin kantaisin dollarisäkkiä kuin vastuuta, hymähti Ropper. Mitä pahaa minä olen teille tehnyt. Eräs Yhdysvaltain rikoshistorian mielikuvituksellisimmista ja hurjapäisimmistä yrityksistä oli lähtenyt käyntiin.
p
Iso kivi vierelläni houkutteli istumaan. - Valtionsyyttäjä O`Connorille. - Enpä tiedä varmuudella voinko luvata. - Mistä rahat ovat kotoisin. - Me hoidamme sen kahdessakymmenessä minuutissa. Ei verta lattialle. Setelinippuja sormissani lätisyttäen odottelin Carter Steebyn vastausta. Olen aina halunnut lempiä aidossa metsästysmajassa. Minä jäin jututtamaan valtionsyyttäjä O´Connorin murhaajaa, joka ei vielä näyttänyt tietävän kenen kanssa oli tekemisissä. - Kenelle esimerkiksi. Pistätte köysiin naisen ja lapset ja jokaisen talosta löytyvän kaksijalkaisen. - Ette minulle, mutta muille. Vasen etusormeni rapisutti setelinippua kuin korttipakan päätä
- Kenellä muulla luulette olevan Gmiehiä palveluksessaan, Pelastusarmeijalla vai. Yritin saada käteni irroittamaan sormia kaulasta, mutta Steeby makasi liian tiiviisti päälläni. Tausta muuttui mustaksi ja siihen syttyi punakeltaisia palloja, jotka pakenivat kutistuen avaruuteen. Sellaisen hyväuskoisuuden seurauksena on kaivettu monta hautaa. Kipu leimahti kaulasta päälakeen. Tuntui kuin pääni olisi puristettu kuusi numeroa liiaan pienen kypärän sisään. Kun on alituisesti tekemisissä kovapintaisten gangsterien kanssa, käsittelee heitä joskus kuin pumpulipaaleja. Teimme yhdessä pari pyörähdystä ja
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. Pataa pestessään Steeby oli kastellut koko kiven ympäristön. Mutta sillä hetkellä en ehtinyt ajatella taiteilijamainetta. - Sattuu kuulumaan viran puolesta. Huomasin silti hänen potkunsa ajoissa ja olisin väistänyt sen helposti ellei jalkani olisi luiskahtanut märällä ruoholla. Hänen jäntevät sormensa puristivat kurkkuani. Se ei tehonnut. Maailma lävähti silmissäni leiskuvan punaiseksi. Jos olisin pystynyt ikuistamaan kankaalle kaiken näkemäni, maalaukseni olisi kunniapaikalla Modernin taiteen museossa New Yorkissa. - O-oletteko te FBI:stä. Sitten olen saanut vääriä tietoja. Sitten vaihtuivat värit. Se oli kevytmieleistä puuhaa, vain parin metrin päässä miehestä, jota odotti sähkötuoli. hänet. Potkin häntä kantapäillä kylkiin. Pallon tuntuivat syntyvän pääni sisällä. Sitten osui jalkani kiveen. - Minähän en ole murhannut ketään! - Vai niin. Sydän heltyy ja tulee hetken uskoneeksi ihmisistä pelkkää hyvää. Se oli hetken niin vihlova, etten nähnyt mitään. Hapenpuute poltti keuhkojani kuin kuumien neulojen sade. Ehkä te yritittekin antaa hänelle tekohengitystä veneessä. Kaukaa lähestyi mustia palloja, jotka kasvoivat suunnattoman nopeasti ja vyöryivät päälleni. Varovaisuus on G-miehen tärkein hyve, mutta joskus se tahtoo unohtua. Steeby käytti hyväkseen huonoa tasapainoani, sillä istuin kivellä, jolta oli vaikea päästä äkkiä jaloilleen. Ellen olisi heti jännittänyt kaulalihaksiani, hän olisi murskannut henkitorveni. Vaaraan tottuu kuin laturi dynamiittiin. - Ja mitä se teille kuuluu. Hapuilin pystyyn, mutta paiskauduin heti uudelleen selälleni. Hänen katukiveä muistuttava alaleukansa loksahti auki. Minuakin varten on kolisteltu jo lapiota. Steeby oli loikannut päälleni. Siitä ponnistaen sain vyörytettyä hänet hetkeksi päältäni. Leikittelin yhä setelinipulla. Steeby jatkoi kuitenkin taitavasti liikettä. Kengänkärki siis osui kau74
laani ja paiskasi minut selälleen puron varteen. - Ja mikä virka teillä muka on! - G-mies. Ne puristuivat sieltä ulos valtimoiden kiihkeän jyskeen tahdissa
Se rusahti kasvojani vasten ja heitti minut takaisin selälleni puroon. Kumarruin kaksinkerroin kuin vahtimestari nähdessään sadan dollarin sete-
lin kourassaan. Sitten raju tempaus, ja kirous, joka ei tullut minun huuliltani. Vettä vieroksuva vastustajani antoi minun hoippua takaisin rannalle. Steeby kyyristyi hetkeksi vierelleni. Haukoin happea kuin pelkällä kuivalla muonalla Saharan yli marssinut muukalaislegioonalainen olutta. pysähdyimme samaan asentoon mistä olimme lähteneet. Pystyin ponnistelemaan jaloillani vain puusta tukea etsien. Hän nosti polvensa ylös sadasosalleen oikealla sekunnilla. Hän kertoi sen nyrkillä, joka tuli vasempaan kylkeeni vähän pallean alle. Vanhin on tietysti viski. Hän toipui ensin, eikä salannut sitä. Se palautti yhdellä loiskauksella tajunnan aivoihini. Hän oli niin varma avuttomuudestani, että alkoi rummuttaa kylkiluitani välittämättä mitään omasta suojauksesta. Olin niin uupunut, etten jaksanut nostaa päätäni pystyyn. Kumarruin päästäkseni syliksi, saadakseni hengittää muutaman sekunnin rauhassa. Vesi on toiseksi vanhin voitehista sanoo connecticutilainen sananparsi. Steeby ei kuitenkaan ollut välirauhan ystävä. Punaiset ja mustat pallot palasivat silmiini, pääni sisällä räjähti ilotulitustehdas ja mahalaukku kapusi kieppuen kohti suuta, polvien saranat pettivät. Kaatuessani pystyin vielä vaistomaisesti työntämään käden eteen. Vasen polveni osui maukkaasti hänen reisiensä väliin ja niin oli ilmatieni äkkiä vapaa. Hän oli puristanut nyrkkinsä yhteen ja
75
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. Kohti rantaa pyöriessämme olin saanut työnnettyä oikean käden väliimme. Steeby tuli perässäni rantaviivalle, mutta epäröi hetken ennen kuin loikkasi veteen. Vapaaehtoisissa harjoituksissa pystyy kuka tahansa pidättämään minuutin verran hengitystään, harjaantunut mies kaksikin, mutta vieraiden sormien katkaistessa ilman saannin on tilanne toinen. Silloin kuluttavat vastaotteet nopeasti happivarastoa, ja kaulavaltimoihin puristuva veri pysähtyy matkalla aivoihin. Siksi isku yllätti minut täydellisesti räjähtäessään niskassani. Suurempi annos oli tarpeen ja pian, mikäli en aikonut osallistua seuraaviin suuriin poliisihautajaisiin kunniapaikalla omassa arkussa. Välillä irtosivat sormet hetkeksi kurkusta ja ehdin ahmaista pari ruokalusikallista happea. Steebyn nyrkin osuessa korvaani menetin lopullisesti tasapainoni. Vielä terävä nykäys ja sain otteen Steebyn vasemmasta pikkusormesta. En tosin nähnyt sitä, sillä vaikka nykytaiden väistyikin silmistäni, jäi sumuverho vielä paikalleen. Se solahti veteen. Hapuilin epätoivoisesti ympärilleni, mutta sormet haroivat vakoja ilmaan. Puron kylmä syli otti minut vastaan, vesi täytti suuni ja pyyhki leikkivät pallot silmistäni. Nyt vesi tehosi paremmin kuin viski
Tikari löytyi takkini sivutaskusta.
76
Auringonsäteet välähtelivät iloisesti aseen terällä Steebyn napsauttaessa sen esiin kädensijasta. Billy oli ollut rajuimman tärähdyksen aikana uimassa pienessä lammessa, jossa maan vavahtelu oli tuntunut vain loiskahduksena rannalla, ja sitäkin Billy oli kuvitellut majavan aiheuttamaksi. Tikarin terän ja lapaluitteni välissä oli vain muutama tuuma. Mikä vuoteeseen määrätylle poltilaalle terveellisempää kuin retki vuoristoon oli Billy ajatellut ja vetänyt partiopuvun kolmetoistavuotiaan vartalonsa verhoksi. Näin repeämän hänen paidassaan, näin ruohonvihreän läiskän poskessa, näin raivoa hehkuvat silmät ja vääristyneet huulet. Lyhytlahkeisista housuista työntyi honteloja jalkoja kuin perunan ituja. Tärähtely oli alkanut laakson toisella laidalla, kulkenut kaupungin halki ja sammunut länsipuolen vuorille. Ja melekin onnistuikin. Äkkiä näin kaiken selvästi. Tyrmäysisku on kuin pullo viskiä. Carter Steeby taputteli hätäisesti taskujani, vaikka hän olisi voinut tehdä sen kiirettä pitämättäkin. Sydän joutui ottamaan vauhtia joka lyöntiään varten. Epämiellyttävät vaikutukset tuntuvat vasta kauan nauttimisen jälkeen. Hän oli eksynyt. Raskaan keskisarjan nyrkki yritti rutistaa korvalehteni pään sisään. Minusta ei ollut aivan heti herääjäksi. Eväavoileivät olivat ollleet jo kolme tuntia vatsassa, jalat tuntuivat lyijyltä ja punaiset pisamat Billyn poskilla muuttuivat vähitellen vaaleansinisiksi. Näin Steebyn nyrkin, joka kohosi ylös pudotakseen armoniskuun. Syöksyin nurmikon halki violettiin syvyyteen, joka jatkui rajattoman pitkälle. Näin iskun tulevan, mtta en pystynyt tekemään mitään sen väistämiseksi. Lyönti tuntui jatkuvana kuumana teräskankena läpi ruumiin varpaisiin saakka. Äiti oli matkoilla, isä töissä ja Billy lääkärin määräyksestä pari päivää vapaana koulusta. Päässäni humisi Niagara ja veri valui suonissani kuin jähmettyvä lyijy. Isku heitti minut maahan niin äkäisesti, etten edes tuntenut risua, joka raapaisi pitkän haavan kaulaani. Tajun ja tyrmäyksen rajalla mies kokee miellyttäviä värielämyksiä. Pudotessani menetin vähitellen kaiken painoni ja jäin lopulta leijailemaan valoa hehkuvaan kuiluun. Hän himoitsi takaisin pistooliaan ja tikariaan. Käsi kohosi iskuun.
p
Billy Brackson oli lähtenyt jo aamupäivällä retkelle vuoristoon, joten hän ei tiennyt mitään Brundachen koettelemuksista. Se ei peloittanut vielä, kun pimeys oli kaukana, mutta häpeä painoi
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. Pehmeä nurmikko kutsui minua puoleensa kuin neidon syli. survaissut ne niskaani kuin paalujuntan
Jos poika olisi tiennyt, että auto oli muutama tunti sitten varastettu New Yorkissa, ei hän olisi tullut niin innokkaaasti Jack Ropperia vastaan. Kerroin Billy Bracksonin kohtalosta näin pitkään vain osoittaakseni, mikä oli monen kunniamerkin todellinen tausta.
p
77
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. Ojan yli loikattuaan hän tunsi heti maiseman. Kämmensyrjä tuli takaa kuin hevosen potku hänen niskaansa. Löit kuin puuta kirveellä. Jarrut ulvoivat ja pieni, jänteväliikkeinen mies loikkasi tielle. - Robby ja Tom, paketoikaa hänet ja raahatkaa metsään. Hän oli lähellä Kevin Bakerin asuntoa. Tiellä ei kukaan ole eksyksissä. - Miten voin palvella teitä,sir. Hän kohotti vasemman kätensä, näytti Bakerin taloa, jonka katto häämötti puitten välissä mutkan takana, ja kysyi: - Minne tie jatkuu tuolta. Ja Alb Baker kuului samaan vartionn. Tie... Mutta nyt hän ajatteli vain päivän hyvää työtä. - Sieltä ei pääse pitemmälle. Olihan hän vartionsa suunnistusmestari. - Vieläkö häneen jäi henkeä, ihmetteli Tom. Pyhän Yrjänän tavoin hän oli partiopuku yllään aina valmis auttamaan hätään joutuneita. Hänellä ei ollut aikaa hymyyn. Ja yrittäköön sitten avata solmuja. Letti-Tom ja Irokeesi-Robby nousivat laiskasti autosta. Hän nyöritti pojan niin tiukasti, että jos Billy olisi pystynyt itse saamaan solmut auki, hänet olisi heti julistetu vartion solmumestariksi. Siinä on partiolaiselle mukavaa puuhaa. Billy venytti askeleitaan. Poika paiskautui suu-
leen tielle. Albin luona hän voisi levähtää hetken. Pitemmälle ei päässyt hänkään. Billy ei tiennyt mitään kohtalostaan jäädessään nukkumaan pensaan taakse parinkymmenen metrin päähän tiestä. - Myyjättärien vakiokysymys kuului koomilliselta pojan suussa, mutta Jack Ropper ei huomannut sitä. Työ ei miellyttänyt Tomia, mutta Irokeesi-Robby käsitteli mielellään köyttä. Viikkoa myöhemmin Billyn pisamat hehkuivat punaisina, kun hän sai rintaansa Pyhän Yrjänän soljen tunnustukseksi urheasta taistelusta gangstereita vastaan. Jos poliisit hälytettäisiin etsimään häntä, olisi suunnistusmaine iäksi mennyttä. Hän viittoili Billyä luokseen. - Se oli niin pätevä nukutus, ettei lääkärikään tee parempaa. Sieltä hänet löydettiin vasta seuraavana päivänä tielle kantautuneiden heikkojen avunhuutojen perusteella. raskaana hentoja hartioita. Poika nukkuu kiltisti ainakin pari tuntia, kehaisi Ropper. Alhaalla oli tulossa pari autoa, Mercury edellä, toista Billy ei erottanut kunnolla pölypilven keskeltä. Ja sitten häämötti puiden välistä tietä
Autot pysähtyivät pääoven eteen, nurmikolta johti kolme leveää kiviporrasta ovelle. Ropperin huulilla käväisi ohut hymy. Sieltä näkyi täydellisenä talo, josta mäen alle oli vilkkunut vain katto. Ei mitään epäilyttävää näkyvissä. Hän katseli joka puolelle ympärilleen. Jack Ropper jäi hetkeksi alimmalle portaalle. - Ei saa mennä mister, rouva nukkuu! hätäili nainen. Muut jatkoivat matkaa peremmälle naisen vastalauseista välittämättä. Ikävyys häipyisi pian. Sisällä alkoi surista. Hän tuijotti kolmea vierasta silmät pyöreinä, käsi avoimen suun edessä, hiukset toiselle poskelle valahtaneina. Tie kaarsi suoraan bungalow-tyyliin rakennetun talon pihaan. Lasin läpi erottui sohva ja suuriruutuisen viltin alla makaava nainen. Kolme miestä ovella, kolmet synkät kasvot, kolme pistoolia. Kynnyksellä seisoi mustaihoinen nainen, jonka omat hyllyvät mitat juorusivat, että hänen täytyi olla hyvä kokki. Pitkänomaisen eteisen toisessa päässä
78
oli olohuone. - Aika herätä madame. Vuoret tuntuivat haukottelevan ikävissään. Peukalo painautui metallista soittonappia vasten. Ovi avautui touhukkaasti. Ropper repäisi oven auki lasit helisten. Alb teki heti oikean johtopäätöksen: - Hei, jumahitto Helen! Oikeita gangstereita! Helen ei vastannut, vaan kiirehti kauhistuneen äitinsä turvaksi sohvalle. Kaikki olivat nousseet autoista. Ropper tyytyi nyökäyttämään taakseen Piippu-Joelle ja puristui naisen ohi peremmälle. Hänen pieni armeijansa oli valmiina iskemään. Se oli tyypillinen yhden perheen talo, joka erosi tavallisista esikaupunkirakennuksista vain sijainniltaan vuoren rinteellä. Soratie nousi pienelle mäennyppylälle. Nainen ponnahti istumaan, mutta ei ollut vielä kunnolla hereillä. Jo kynnykseltä hän ojensi kätensä ja kiskaisi peitteen naisen yltä. Kolmea vuotta nuorempi sisar yritti piirtää vihkoonsa kaavakuvaa sisiliskon verenkierrosta. Työkansa ei halua nähdä laiskureiden makaavan, tervehti Letti-Tom. Sinne johti leveä lasiovi. Maisema lepäsi iltapäiväauringon luomassa pitkävarjoisessa rauhassa. Olohuoneesta johti avoin liukuovi seuraavaan huoneeseen, jossa istui kaksi lasta koulutehtävien parissa. Ropper vilkaisi taakseen. Kolmetoistavuotias Alb pureskeli kynänpäätä miettiessään miksi reaalikertoimisen toisen asteen yhtälön juuret ovat imaginaarisia liittolukuja, jos diskriminantti on negatiivinen. - Älä ulise mami tai nukut sinäkin! ärähti Piippu-Joe, joka jäi pistooli kourassaan huolehtimaan mustasta palvelijattaresta. Ropper kävi vilkaisemassa toista huonetta, sieltä ei päässyt peremmälle. Olkansa yli hän heitti käskyn: - Tom, tarkasta yläkerta! Robby, kurkista kellariin ja autotalliin! Yksi puhelin oli matalalla sivupöy-
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.
Ropper seurasi varjona naisen perässä. Makuuhuoneessa kääntyi rouva Bakerin korulipas nurin. dällä. - Mitä hittoa tämä pelleily oikein meinaa. Minä käyn kurkistamassa keittiöön. Ei siellä monta dollaria ole, koska maksamme laskut kortilla. Jos yritätte livistää tajuatte varmasti mitä siitä seuraa. Siellä tyhjeni laatikon käteisvarasto, parisataa dollaria. Ja korut ! Posket liidunkalpeina laski nainen sormuksensa, rannekellonsa ja kaulakorunsa pöydälle. - Älä pelkää äiti. Teille ei tapahdu mitään ikävää, jos käyttäydytte järkevästi. Hän ei ollut täysin varma kuuluiko ovella seisonut oravakasvoinen mies uneen vai todellisuuteen. hän kysyi ääni pelokkaan kaiuttomana. - Ei mitään, ei ylhäällä eikä kellarissa, ilmoitti Letti-Tom. Liikettä ja vähän äkkiä, auto pihalle, tai... Musta palvelijatarta edellään tyrkkien
marssi Piippu-Joe huoneeseen. Tovereitten lähdettyä hän tuhosi puhelimet ja tietokoneet käyttökelvottomiksi - Ylös! hän ärähti rouva Bakerille. Minä autan sinua, rohkaisi tyttö. Huutaa ei kannata. Nainen hypisteli avuttomana sormiaan. Käsivarresta kiskoen hän vei rouva Bakerin ensin keittiöön. - Minä tulen mukaan. Rouva Baker sai käskyn: - Ajakaa auto pihalle. Mihin naamiaisiin te olette menossa! tiukkasi poika ovelta. Rouva Baker vääntäytyi polvet horjuen pystyyn. - Rahaa hakemaan. Ajatelkaa lapsianne ja totelkaa. Nainen asteli kuin unissakävelijä ovea kohti. Olohuoneeseen palatessaan tapasi Ropper koko armeijansa koolla. Ropper pyyhkäisi ne siitä taskuunsa kuin baarimies juomarahat tiskiltä. Rouva Baker kompuroi eteiseen.
p
Taivas yksin, tai piru, tietää
Aikaisemmin: 21/1966 ilmestynyt Jerry Cotton ( Kuollut kaupunki ) Jatkuu seuraavassa 5/2011 Jerry Cottonissa...
79
Jerry Cotton 21 / 1966
Kuollut Kaupunki
Osa 1.. - Hyvä on, sitten lähdetään. Ja muistakaa koko ajan, että lapset ovat täällä. Kukaan ei ole kuulemassa. - Minne matka. Ne on keittiön laatikossa. - Mitä...mitä te oikein tahdotte meistä. - Paimenna tätä laumaa. - Naamiaisiin, naamiaisiin, mutta pidäpäs poika suusi nyt supussa ja leiki meidän teatteria! Rouva Bakerille Ropper ilmoitti: - Kaikki talon rahat tänne. - Hetkinen! Joe tule tänne. Saalis oli aika laiha. - Lähdemme kanssanne pienelle huviajelulle miehenne luo
Hughes soitti poliisipäivystykseen: - Tekisin ilmoituksen pojastani. - Kuinka vanha teidän poikanne on. Konstaapeli löi asian - Ei se ole ollenkaan sen näköinen. Rakastan kovasti laulamista. leikiksi ja sanoi: - Se onkin salapoliisikoira. - No, rauhoittukaa sitten, ainahan ne tuon ikäiset karkaavat kotoa. Tuomari kysyi poliisilta, mistä tämä päätteli Mrs. Kolera-altaan reunalla perjantai-iltana ja hoki: "Kakskytviis - tral-lal-laa..." Ohi käveli poliisi ja kysyi, että mitäs sinä siinä laulat, johon karvainen mies vastasi, että kurkMiksi EU on myöntänyt Suomen poliisille kappas veteen. - Minä kun olen luullut, että on pastoreiden työtä huolehtia kuolleet hautaan. - Kyllä on. - Kahdeksan vuotta. poliisin veteen, jatkoi hyppelyään ja hoki: "Kakskytkuus - tral-lal-laa..." 80. - Selvähän se, kirkkoherra vastasi. Smithin olleen humalassa. Poliisi kysyi: Pappi kääntyi toisen tuomitun puoleen ja kysyi: - Mites tämä oikein tapahtui. Poliisi vastasi, että eihän tuolla maataloustukea. Minä olin juuri takana rahastamassa. mitään näy, jolloin karvainen mies törkkäsi - Poliisit anoivat tukea vasikoiden ylläpitoon. kuului karmeaa kiljuntaa. ajoi bussin ojaan. toinen kysyi toiselta. - Tiedätkö, miten kirurginen kirjoitetaan. kauaa hän ei ollut ehtinyt olla töissä kun hän - Tietenkin poikaseni, vastasi pappi. - Tule, kannetaan ruumis postin eteen.
Kirkkoherra soitti poliisilaitokselle ja pyysi, että joku hoitaisi pois kuolleen sian, joka - Katso, tuo on poliisikoira. VoisinBlondi oli päässyt linja-auton kuljettajaksi. makasi pappilan lähellä. - En tiedä. - Sähkötuolista on virta poikki, vartija selitti, Pieni karvainen mies hyppeli Kauppatorilla ja joudumme käyttämään kynttilöitä. - Entä olisiko sinulla viimeistä toivomusta. Pappi tuli tapaamaan tuomittuja. Pappi kääntyi ensimmäisen tuomitun puoleen ja kysyi: - Onko sinulla viimeistä toivomusta. - En... - Chevroletillako?
Kaksi poliisia löysi ruumiin kirurgisen sairaalan edestä. Hän karkasi juuri kotoa. - Tappakaa minut ensimmäisenä.
Mr. Mutta meillä on tapana aina ensin tiedottaa asiasta Amerikkalaisen vankilan kuolemansellistä lähiomaisille. No, ko laulaa teille Figaron häät viimeisen kerran. Vangit kuuntelivat kauhuissaan ja kyselivät vartijalta, mitä siellä on tekeillä. - Kun pysäytin hänen autonsa, hän toivotti hyvää iltaa ja sanoi, että minä olen mukava mies.
Kaksi miestä tuomittiin kuolemaan sähkötuolissa ja molemmat makoilivat sellissään odottamassa tuomion täytäntöönpanoa
JERRY COTTONIN YHTEISTYÖRITYKSET
NÄISTÄ YRITYKSISTÄ LÖYTYY LEGENDAARISIA COTTONEITA LUETTAVAKSI:
WWW.BREEZ.FI WWW.REINOKAUPPA.FI WWW.KAUPPAHALLI.EU WWW.TUURI.FI WWW.TELINEKATAJA.FI
81
0400 285192 tai laittaa tekstarin em. Terveisin Jerry Cottonin toimitus
82. Toki toivotamme tervetulleiksi uusiksi lukijoiksi myös uuden uljaan nuorisomme.
Katso viereisen sivun lipuke ja laita se postiin tai lähetä meille tiedot netin kautta e-mailiin: jerrycotton@jcotton.com Voit myös soittaa puh. Jerry Cottonin lukijalle:
Suomenkielinen Jerry Cotton-lehti täyttää v. Haastammekin nyt kaikki uskolliset Jerry Cottonin lukijamme "talkoisiin", jotta löytäisimme jälleen kaikki "entiset nuoret", jotka ovat joskus 60-, 70-, tai 80-luvuilla lukeneet Cottoneita. Nuoremmille lukijoille tiedotettakoon, että tämä "sepänsällin spesiaali" on erityisen nopea ja arvaamaton Jerryn nyrkki, joka hoitaa konnan kuin konnan siististi rautoihin, virkavallan tutkittavaksi ja tiilenpäitä lukemaan. Legendaarisen FBI-agentin Jerry Cottonin yksi vahvimmista toimintaperiaatteista on ollut aina "älä tartu aseeseen jos sepänsällin spesiaalillakin pärjää". numeroon. Kaikki tarinat ovat uusia, mutta kuitenkin Cotton-huumori kukkii entistä ehompana ja sepänsällin spesiaali kolahtaa konnien otsaan yhä napakasti. Haluaisimme antaa kaikille vanhoille Cottonisteille mahdollisuuden kokea nostalgisia hetkiä tämän legendaarisen, pettämättömän lukunautinnon piirissä. 2011 50 vuotta! Juhlavuoden kunniaksi Jerry Cotton alkaa ilmestyä jatkossa lukijoiden toivomuksesta vanhaan nostalgiseen 60-luvun tyyliin taskukokoisena lehtenä
Ja Jerry seikkailee yhä värikkään FBI joukkionsa kanssa New Yorkissa vuonna 2010!
TUTUILLE ILMAISTA LUKEMISTA
(Jerry Cotton 6/2010 lehti)
Haluan samalla osallistua Jerry Cottonin sutkautukset 1968-1979 pokkarin arvontaan vastaajien kesken. Vuonna 1961 ilmestyi ensimmäiset Jerry Cottonit Suomeen. arvo 14.90!
Lahjoittajan nimi: (tilaajan "sinun" nimesi)
Lahjalehden saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka Puh.
Aina ei saajan "vanhan kaverin" yhteystietoja täysin tiedä, mutta voit laittaa vajaat tiedot ja yritämme selvittää loput tiedot toimituksessa.
83
1 / 06 Korruptio kannattaa aina 2 / 06 Kauas on lyhyt matka 3 / 06 Sokkoleikkiä veriväreillä 1 / 07 Tie G-miehen sydämeen vie luotil... Voit myös tilata näitä suoraan netistä klikkailemalla haluamasi lehdet!!!
TAVALLISET JERRY COTTONIT: 1 / 01 Luotisadetta ja konnankoukkuja 5 / 01 Poliisintappajia ja tappajapoliiseja 2 / 02 Viisumi helvettiin väärillä passeilla 4 / 02 Nevillen 11.käsky 5 / 02 Cottonin kostoretki 1 / 03 Pakokaasua, G-mies Cotton 2 / 03 Laskut maksetaan verellä (loppu) 3 / 03 Käry ennen kuolemaa 4 / 03 Syyllinen palakoon rikospaikalle 5 / 03 Kyllä roisto roiston tuntee 6 / 03 Gangsteridivari 1 / 04 Elämysloma helvetissä 2 / 04 Kuolema kuittaa univelat 3 / 04 Läiskistä turpiin, rosvot multiin 4 / 04 Viikatemiehen laatuaika 5 / 04 Luotien liverrystä 1 / 05 Kalma Media Oy 2 / 05 Operaatio pakkopaita 3 / 05 Kalmankylväjä San Felipessä 4 / 05 Tasan ei käy konnan lahjat 1 / 06 Minä ja aseeton murhaaja 1 / 08 Epäpyhä salaliitto (loppu) SPECIAL JERRY COTTONIT: 1 / 01 Luoteja kaikilla mausteilla 2 / 01 Agenttiralli enkelten kaupungissa 1 / 02 Piru periköön Bostonin petturit 2 / 02 Kuolemankujan hakuammuntaa.... Esimerkiviesti: JC LURITUS KAURIS Paluuviestissä Jerry Cotton pulauttelee ihanaiset lemmenlurittelut joita voit muokata jos niin haluat ja sitten lähettää muusallesi. 2007-2011 = 5,5+pk. 5 / 09 Cotton hornan porteilla 6 / 09 Pakkoa on vain kuolema ja pakkoloma 1 / 10 Kuvaus, kamerat...kuole! 2 / 10 Älä herätä nukkuvaa karhua 3 / 10 Reilun ihmiskaupan taantuma 4 / 10 Akateemisen varttihullun kosto 5 / 10 Ei ainakaan missään jengissä... 2 / 07 Luuvitoskuuri ja moukan tuuri 3 / 07 Kalmistotie 4 / 07 Onni potkii G-miestä rautasappaalla 2 / 08 Ensin hutkitaan, sitten tutkitaan 3 / 08 Musta hevonen murharaveissa 4 / 08 Palkkamurhaajan palkkakuoppa 5 / 08 Yhden miehen sota ei yhtä miestä kaipaa 1 / 09 Ilmainen lounas, kovennettu kakku 2 / 09 Rion kuuma asfaltti 3 / 09 Cotton kuivilla, kelmit nesteessä 4 / 09 Lento 532 ei vastaa... Tyytyväisyys on taas taattu ainakin hetkeksi...
HUOM: Eräissä viesteissä vastuu siirtyy viestin lukijalle...heh
84 Tilauksen hinta on 0,95 ja se veloitetaan matkapuhelinlaskusi yhteydessä.. 6 / 10 Kimurantti kuolonkimara 1 / 11 Kuoleman esitaistelijat 2 / 11 Kysynnän ja lahjonnan laki 3 / 11 Tarkastaja High kuolee Reino-tossut jalassa?
Saatavana aikaisemmin ilmestyneitä Cottoneita:
Kirjoita viestin alkuun JC LURITUS ja tähtimerkkisi ja lähetä viesti numeroon 173664. 2005-06 = 3,5+pk. 3 / 02 Sarjatulta San Franciscossa 1 / 03 Suuri ja mahtava gangsterisota 2 / 03 Toimintaloma Torontossa 1 / 04 Hop hautaan, pahat pojat 2 / 04 Kellä tonni on, se tonnin kätkeköön 3 / 04 Pudotuspeliä pilvenpiirtäjästä 1 / 05 Leipäjono ruumishuoneelle 2 / 05 Puupalttoo tai loppuikä sovitusk... 2001-04 = 2,5+pk
85
Tilanne etenee kiristyksestä siihen, että yliopisto päättää maksaa viulut ja suostuu kiristäjän tahtoon. Kun sakkipelin nappuloiden virkaa ajavat venäläiset ja kreikkalaiset gangsterit, FBI ja verohallinto, niin mahtaako mestariaivoilija ja rikolliseksi ryhtynyt nero itsekään tietää suurien suunnitelmiensa kaikkia käänteitä. 4/2011
86
Holhoojan allekirjoitus mikäli tilaaja on alle 18-vuotias
TAI TILAA! PUH. 044-5350360, WWW.JCOTTON.COM. Jerryllä on muitakin aiheita hammasten kiristelyyn kuin entistä yliopistoaan kiristävä älyilevä "mastermind". Phil Deckerin koti on remontissa ja virkaveli on majoittanut itsensä Jerryn eteiseen eikä yhdessäelo suju kovin hyvin 24 h/vrk seitsemänä päivänä viikossa. Kun Jerry joutuu kantamaan rahasalkkua paikasta toiseen, hänen pinnansa alkaa olla erityisen tiukilla ennen kuin se lopulta katkeaa tuhoisin seurauksin.
Tilaan Jerry Cottonin :ilmestyy 6 lehteä / vuosi kestotilaus 6 numeron laskutusvälillä: 33 kestotilaus 3 numeron laskutusvälillä: 18 määräaikainen tilaus: vain 6 numeroa: 36
TILAAJALAHJAN SAA VAIN KESTOTIALUKSIIN, EI TUTUSTUMIS- TAI MÄÄRÄAIKAI TILAUKSEEN: tilaajalahja A:Suomen eka Cotton 1/1961 tilaajalahja B:CD Äänikirja: Kostaja Sing Singistä tilaajalahja C:Uusin hauska Jekku lastenlehti
Lehden saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka Puh.
(A)
(B)
(C)
LAHJATILAUS
Lehden maksajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka
MAKSAJAN OSOITETIEDOT MIKÄLI ERI KUIN SAAJALLA.
Puh. K
aksi matemaatikkoa rohkeampi kriminaali sekä sarvijäärämpi hännystelijä kumpi lie kahelimpi. TILAUSLIPUKKEEN SAA KOPIOIDA ELLET HALUA RIKKOA LEHTEÄSI
87
Suomalaiseen kyläkauppias-toimitusjohtajaan törmääminen tapahtuu pahimmalla tai parhaimmalla mahdollisella hetkellä, juuri kun muuan tihutyö on tekeillä. Kun lahjustutkinnasta tiesivät vain FBI:n valiot, niin oliko paljastuksen tekijä joku omista koirista. PAL.VKO 2011-41
302539-1103
M Itella Oyj
joku ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja muutama väärintekijä joutuu hetkessä rahattomaksi. Maalaisjärjellä ajatellen se on tietysti aivan oikein, mutta silti joku on rikkonut lakia paljastamalla lehdistölle tietoja FBI:n tutkimuksista. Edessä on monta Ragnarökitystä ja kurimusta ennen kuin päästään varsinaisiin loppupelleilyihin Little Italyn seudulla.
J
uuripelillä t 11 T uo m 20 i Kun ison firman asiat 4/ C ratkaistaan ruskeilla kirjekuorilla, olle
88. Seikkailu vie äijäköörin apinan raivolla jopa kreationismimuseoon, jossa rystyset laahaavat maata ennen nyrkkien joutumista niille tarkoitettuun tehtävään