Jerry Cotton nodattaa G-miehen tunnuksia: "Uskollisuus, urhoollisuus, rehellisyys." Philipe Marcele "Phil" Decker, FBI:n erikoisagentti on parasta ystäväänsä Jerryä virkaiältään paria vuotta vanhempi. rikoksiin kytkeytyvät lainvastaisuudet. Neville luokitellaan virkaveljiensä piirissä New Yorkin rikoshistorian käveleväksi ensyklopediaksi. Ikänsä vuoksi Neville on siirretty hoitamaan käsiarkistoa, jossa hän viihtyy Four Roses Kentucky Straight Bourbon Whiskeyn voimalla.
2. Jerry Cottonin salaiset aseet ovat "sepänsällin spesiaali" eli erityisen nopea oikea suora ja hirtehishuumori, joka ei hyydy kiperässäkään paikassa. Budjetti on yli 3 miljardia dollaria. FBI vastaa jossain määrin Suomen keskusrikospoliisia. FBI:llä on palveluksessaan lähes 12000 erikoisagenttia ja 16500 muita alan ammattitukihenkilöitä. Noilta ajoilta on peräisin FBI:n poliisien kansanomainen nimitys "G-miehet" ( Gun-Men ) FBI:n Washington D.C: ssä olevan päämajan alaisuudessa on 56 kenttätoimistoa ja näiden alaisuudessa 400 paikallistoimistoa. Tämä vanha poliisielin muodostui erittäin merkitykselliseksi Amerikan kieltolakiaikoina, jolloin se organisoitiin uudelleen ja aseistettiin, jotta FBI:läiset olisivat tasaveroisia häikäilemättömien salakuljetusgangstereiden kanssa. Phil Decker on hienosteluun taipuvainen, panatellaa poltteleva entinen estetiikan ylioppilas, joka rakastaa Four Roses viskin lisäksi ranskalaista punaviiniä ja Jerryn punaista Jaguaria, jota hän lainailee tehdäkseen vaikutuksen lukuisiin tyttöystäviinsä. FBI:n henkilökuntaa Jerry Cottonissa Jeremias Aaron "Jerry" Cotton on FBI:n erikoisagentin koulutuksen saanut poliisi, jolla on huippuluokan ruumiinkunto, lahjomaton oikeudentaju, salaman-nopeat refleksit, veitsenterävä äly, hellittämätön sinnikkyys rikollisjahdissa ja hullunrohkea verikoiran taistelutahto. FBI:n mandaattiin kuuluvat kansalaisoikeuskysymykset, terrorismin vastustus, vastavakoilu, järjestäytynyt rikollisuus, huumerikollisuus, väkivaltarikokset, talousrikokset ja muut em. Phil Decker houkutteli aikoinaan Jerryn FBI:n palvelukseen ja työparikseen. Jerry Cotton on kotoisin Connecticutin osavaltion Harpersvillen kylästä, missä hän loi pohjakuntonsa toimimalla nuoruusvuosinaan seppä Callahanin pajassa oppipoikana. George Arthur "Neville", apuvastaava erikoisagentti, iältään jo vanhempi rikostutkija, joka on sitä mieltä, että avioliitto ei sovi lainvalvontaviranomaiselle. Jerryn tupakkalakko alkaa joka viikko uudelleen ja uudelleen. Jerry Cotton on vaatimaton maalaispoikaluonne ja poikamies, jonka ainoa todellinen intohimo tuntuu olevan punainen Jaguar. FBI on USA:n oikeusministeriön alainen liittovaltion tutkimusvirasto. Lempijuoma Four Roses Whiskey nautitaan aina hyvin tehdyn työn kunniaksi ja ehkä joskus muulloinkin
G-mies Zeerokah on harvapuheinen intiaani, joka juo tuoremehua ja ymmärtää huumoria. Neville pitää Jerryä oppipoikana, Philiä hienostelijana ja nimittelee nuorempiaan viirupyllyiksi. Harkitsevainen ja aina tilanteen tasalla oleva Assistant Director In Charge, joka on ansainnut niin alaistensa kuin Washingtonin herrojenkin kunnioituksen. 1961 alkaen. G-mies Leon Eisner, toimii usein keskuksessa ja harrastaa piirtämistä. Suomalainen Jerry Cotton on ilmestynyt v. High on FBI:n New Yorkin kenttätoimiston johtaja, jota alaiset kutsuvat tarkastajaksi. Jack Harma, suomalaiset sukujuuret omaava pitkä siilitukkainen G-mies, joka puree purkkaa ja viljelee hirtehishuumoria. Jack kantaa mukanaan isoisältä perittyä taskukelloa ja kertoilee mielellään virkaveljilleen tarinoita Suomesta. Jerry Cotton ilmestyi parhaimmillaan 60 eri maassa useilla eri kielellä ympäri maailmaa. Myrna, keskusneiti, jolla on seksikkään käheä ääni. G-mies Joe Brandenburg, jäyhä,saksalaista sukua oleva entinen kaupunginpoliisin luutnantti. John D. Polttaa piippua ja pitää pöydällä olevat kynät erinomaisessa järjestyksessä ja terävinä. Taskumatti on pelastanut ainakin kerran Nevillen hengen tappavalta luodilta. Helen on John D. Salaiset aseet ovat Colt Peacemaker .45 eli "rauhantekijä" ja kieltolain aikainen hopeinen taskumatti, joka on aina povessa. Lempirepliikki "ugh". G-mies Steve Dillaggio on italialainen hurmuri, joka kilpailee Philin kanssa pukujen tyylikkyydessä. June Clarke on kaunis G-nainen, joka on harvemmin kentällä mukana. Neville kannattaa suoraa toimintaa ja rikollisten lievää ankarampaa kohtelua. Lupaa turpiin myös sille, joka kutsuu häntä oikealla etunimellä. Will Cotton on Jerryn veljenpoika ja myös agentti.
Tiedoksi lukijalle: Jerry Cotton on alunperin saksalaisen Bastei-ferlagin 50-luvulla luoma kuvitteellinen pienoisjännitysromaanin hahmo. G-mies Fred Nagara, iäkäs italiaano. Highin ikinuori sihteeri, joka keittää hyvät kahvit ja säteilee aina hyvää tuulta. Jerry Cotton kirjoitetaan minä-muodossa G-mies Jerry Cottonin omina muistelmina.
3
Onko teillä todistajia. sell ry-set iltasat on ainen ä. Hänellä oli kaksi nenää ja yksi silmä ja rintoja ainakin tusina. Sen voi kokea vain tyhjässä tynnyrissä meren äärellä myrskyn jylistessä jylhästi, niin ettei poroporvarien kuorsaus häiritse. Verokirje on kuten tunnettua erokirje, jonka saaja pääsee lopuistakin lainarahoista, joilla on yrittänyt lyhentää edellisvuoden lisäverojaan. - Sivistynyt mies poliisina. P tuijo k Mies yritti kumartua mutta myöhästyi kuin myllykirjeen saanut kumarrusmatkalta. Oliko tarkoituksenne soinnuttaa sielunne vastaanottamaan maailmankaikkeutta jollakin uudella tavalla. tele ro sän kyä masta
O. Tiedättehän "myllykirjeet" posti jolla pannaan jauhot suuhun vastustajille. ain hd Mu en ä kas tta va uni. - vain kaksi kiiltomatoa, jotka levittivät omaa maallista valoaan tähtien kosmillisen säteilyn rinnalla. - Mitä aiotte maalata. Mieluummin kahdesti sillä toinen kerta toden sanoo vasta julkisuudessa. - Ihmisenä olemisen tuskan tähtien ikuisuuden tunkeutuessa ihmisen sieluun. sellaista määrää niitä ei ole luonnossa kuin rotuän emakolla. Paikalliset konstat vaikuttivat pettyneiltä, kun vaatteistamme ei löytynyt muuta kuin luonnolliset henkilökohtaiset aseet, joilla ihmisen sukupuuttoon kuolemista torjutaan.
4
hi ui tt ollu n täm liä aiv i t ku ä ol an aat is u jou osta e kaude i lup reh lla ukk tyn i. oli isompi ainakin pel ulle, häkä osti nah käsin niin e n povitasku. ke ua, tytt paljon , jos rro kau sa - su öjä niit - yr ihkus a sell itä nä sa. TÄSSÄ OTTEITA TULEVASTA COTTON POKKARISTA! POKKARI ILMESTYY MARRASKUUSSA 2009! TAKAKANNESSA OHJEITA ENNAKKOTILAUKSEEN.
Phil: olitte siis tynnyrissä viime yönä meren rannalla. n Sitt een sa kkua en sin her akka. Katsoin vielä maalausta. Minun nyrkkipostini meni perille pikana ja kumahti Colbyn otsaan kuin jälkiverolippu kirjeluukusta. Hir kani palja ttä näy muin puole an huo tti ke en hu sta. - E ut pel ätän min tkö ke kääm Jer ulle rro ään. - Phil nyökkäsi hyväksyväsi. sop mion skittä rtta nee suu ivaan sa n se a palaa ties ivan n, jon mu i olev ilmei ka riip reinta an sesti min punu , valm uss tta p iik a. Miksi vietitte yönne niin romanttisella tavalla. En koyntäsi vn paiksaillani koi ll n a tuntenut kumpaakaan, hidoberm en sikan e hna ann mutta jos pienempi Dsherif ssa ri i, jonk fi ip oli liivintaskukokoa hurobermaDave Kpui a min jan rä nni n elly. Taiteilija katsoi Philiin kunnioittavan hämmästyneenä. yt lin Mersussa istuneet tyyilko ku r pit kömpivät ulos. En ole mokomaa ennen nähnyt. En voinut sille mitään, ettei tyttö viehättänyt minua vähääkään. aik si kaa äpp nai änää siv n
H
O
R
pas sän vier tin P - sa kyyn ashuo hilin nee viit at nu
n:o 2/2003 ( lopussa ) Pakkoa ei sanele kuin, kuolema tai Kukkonen n:o 3/2003 SUPERNUMERO, 4 juttua -Retorinen ryöstö, -Tavallista villimpi pohjola -Erämaa on täyttä murhaa, -Vain motiivi puuttuu n:o 1/2004 Kapakkakuolema ja Kukkosenjohdatin n:o 2/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kiero kuin korkkiruuvi n:o 3/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkosen on kuoltava n:o 1/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 1/2 n:o 2/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 2/2 n:o 1/2007 Kalmankoura, Kukkonen tai käsiraudat n:o 1/2008 ( lopussa ) Tee testamenttisi, Kukkonen n:o 2/2008 Julman uhkapelin pirulliset panokset n:o 3/2008 Kukkonen ja kuolon klinikka n:o 1/2009 Kukkonen virittää ansalangan n:o 2/2009 Räyhähenkiä, aamun paholaisia ja viranhaltijoita n:o 3/2009 Kukkonen ja kostaja Kekkosen ajalta
5. Kukkonen on arvaamaton ja ovela älykkö, joka käyttää kotimaisia kommervenkkejä, ronskia runoilua ja runttaavaa ruumiinkulttuuria rikollisten kanssa. Kukkosen selvitettäväksi siunaantuu yleensä tehtävät, joiden edessä virallinen virkavalta on vetäny vesiperän.
VOIT TILATA AIKAISEMMIN ILMESTYNEITÄ KUKKOSIA
WWW.JCOTTON.COM/ASKOKUKKONEN
n:o 1/2002 ( lopussa ) Jollei Siperia opeta, niin sitten Kukkonen n:o 2/2002 Irtopirut ja tuonelan lautturit Kukkosen merrassa n:o 3/2002 ( lopussa ) Viina, terva, sauna-sitten Kukkonen n:o 1/2003 Vieläkö omatunto kestää Kukkonen. Kukkonen ei ole legendaarinen Pekka Lipponen, vaikka yltääkin yhtä yllättäviin suorituksiin, eikä Kukkonen ole Paavo Lipponenkaan vaikka kovin näköinen onkin. Kukkonen tietää oikean ja väärän - vai tietääkö
FBI
:n agenttien Jerry Cottonin ja Phil Deckerin elämä tuntuu kirjaimellisesti kuvailtuna palavalta helvetiltä maailmanlopun lapsien uskonlahkon kynsissä. Paraneeko liittovaltion poliisin polvi veljenpojasta ja onko Will perinyt setänsä Jeremias Aaron Cottonin hulvattoman huumorintajun ja sepänsällin spesiaalin taidot...se selvinnee Cottonin hornan porteilla.
www.jcotton.com
6. Jerryn veljenpoika, agentti Will Cottonkin joutuu katsomaan synkeää kuolemaa silmästä silmään kun mielenvikainen lahkonjohtaja päästää irti taivaansa tulet
Nuoren naisen kasvoille tuli lumoutunut ilme. Miehen nimi oli Lucius. - Hyvä on tyttäreni, kehaisi Lucius hyväntahtoisesti. Hän taipui kuin käärme, käsivarret rullaten ylös vuoroin alas, heittäytyi maahan ja voimisteli villisti pehmeällä hiekalla. Oppilapset jotka olivat pukeutuneet vartalonmyötäisiin kaapuihin joissa oli huput, tekivät pakonomaisia nykiviä liikkeitä, ja he vaikuttivat olevan unenomaisessa transsissa. T
yrskyt kohisivat rantaan, valkoinen kuohu kimmelsi kuutamossa ennen imeytymistään rantahiekkaan. Hänellä oli istuva valkoinen puku joka heijastui haljussa kuun valossa ja teki hänestä aavemaisen näyn. - Nouse tyttäreni! käski Lucius, ja väsymyksestään huolimatta kohosi nuori nainen jaloilleen ja katsoi odottavasti lahkon päämieheen. Hän ei kertaakaan katsonut taakseen vaan asteli määrätietoisesti kylmään veteen aaltoja vastaan kohti meren syövereitä. - Lucius magnus, Lucius aeternus... Heidän kehonsa heijastivat nuotion väräjävää valoa, ja näytti kuin liekit olisivat nuolleet heitä. Laulu oli kuin rukous jota toistettiin kerta kerran jälkeen, ja jonka sanoma nuorimmille uskonsisarille ja uskonveljille ei ollut täysin selvä. - Sinä! sanoi Lucius sametinpehmeällä äänellä. Omalaatuinen laulanta jatkui kohti huipennustaan. Rituaali jota rannalla juhlittiin alkoi saavuttaa huippunsa. Ei sitä tietenkään voinutkaan ymmärtää. Oppilapset alkoivat joikaamaan. Kaapu valahti maahan kahisten ja paljasti hänen alastoman vartalonsa, jota nuotion liekkien hohde ahnaasti hipelöi. Kuin hurmiossa hän astui esiin ja pyyhkäisi löysän hupun alas paljastaen punaisen tukkansa. Lasittuneella katseella Lucius silmäili oppilastensa rivistöä joka keinui omalaatuisen laulun rytmissä, laulun, jota he tylsästi hymisivät. Muut nuoret villitsivät häntä yhä rohkeampaan menoon laulaen täyttä kurkkua ylistystään, ja osallistuivat omituiseen tanssiin. Luciuksen silmät laajenivat paljastaen ahnaan himon kun hän skannasi jokaisen neliösentin naisen täydellisestä vartalosta. Lempeän rytmikkäästi alkoi neidon siro vartalo tanssinsa, aluksi hiljaa, sitten yhä nopeammin. Äkkiä lahkonjohtaja lopetti pyörimisen ja hänen oikea kätensä osoitti nuorta naista joka seisoi eturivissä ja osallistui lauluun kimeällä äänellään. Hän johti uskonlahkoa joka kutsui itseään "maailmanlopun lapsiksi" ja hänet oli etsintäkuulutettu massamurhan yrityksestä... Ainoa mitä Lucius vaati oli usko, kuuliaisuus ja ehdoton tottelevaisuus. - Tule tyttäreni... Nöyrästi hän kääntyi ja asteli uskonveljien ja -sisarten välistä kohti merta, jonka vesi kimmelsi arvoituksellisesti mustana peilinä kuunloisteessa. - Olet likainen, sanoi Lucius katsahtaen hiekkaan joka oli liimautunut oppilapsen ihoon. Hän sulki silmänsä ja alkoi pyöriä ympäri. - Puhdistaudu, tyttäreni - vain siten pääset synneistäsi ja miellytät mahtajaa! Nuori nainen ei epäröinyt hetkeäkään. Äkkiä he jähmettyivät: laulu loppui terävään kirkaisuun ja nuori nainen rojahti voipuneena viileälle sannalle joka liimautui hänen hikiseen ihoonsa. Hän asteli lahkonjohtajan tykö katse luotuna
alaspäin, ja polvistui nöyrästi hänen eteensä. Lucius ja hänen oppilapsensa katsoivat naisen perään tietäen ettei tämä koskaan tulisi takaisin. - Nousepa nyt ja tanssi meille - tanssi uskosi ja korkeimman mahdin puolesta! Nuori nainen nyökkäsi poissaolevasti ja nousi viileältä hiekalta avaten kaapunsa nyörit. Ei häntä pelottanut, hän toteutti vain Johtajan
7. Nuotio heitti pitkät varjot rannalle kerääntyneistä hahmoista. Ryhmän keskellä seisoi tanakka mies jonka harmaat hiukset ulottuivat hartioille ja liehuivat vapaina. Lucius levitti kätensä ja hänen pitkä viittansa korosti hänen vaikuttavaa ilmestystään. Heidän yksitoikkoinen kuorolaulantansa kantautui tuulen mukana, samalla kun heidän vartalonsa keinuivat outoa tanssia. Nuori nainen ei ollut tietoinen katseesta
Siitäkin huolimatta että hän oli jo useamman kerran saanut siitä huomautuksen. Mutta jo pian senjälkeen kun hän pääsi FBIakatemiaan oli Will todennut, että FBI ei ollutkaan se unelmien täyttymys jona hän oli sitä aina pitänyt. - Ottakaa opiksenne, lapset, sanoi Lucius hiljaa. Puomi nousi ja hän sai ajaa läpi. Niissä ilmeni lähes kaikki se mitä hän syvällä sisimmissään inhosi. - Hän löysi päämääränsä, hän seurasi Korkeimman tahtoa. Yhtäkkiä hän näki jotain joka horjutti hänen tasapainoaan ja hän kaatui pitkin pituuttaan. - Mitä... Nuori nainen tunsi kuinka suolainen vesi jo hyväili hänen lantioitaan, mutta hän jatkoi matkaansa. Suolan ja kalan tuoksu häivähti tuulenvireessä joka tuli mereltäkäsin. Kerran hän vielä nousi pinnalle, mutta lopulta hän katosi meren ottaessa omansa. Hänellä oli merenranta-asunto, ja rankan työpäivän jälkeen hän saattoi heittäytyä laineisiin laudallaan. - Voi hittolainen! häneltä pääsi kun hän kompuroi jaloilleen ja kääntyi tarkemmin katsomaan sitä mikä häntä oli järkyttänyt. Jim Galveston mykistyi oivaltaessaan mikä
8
FBI:n Los Angelesin toimistossa aamu oli kuten muutkin aamut. Se on tie todelliseen täyttymykseen!
rannassa makasi. Rennosti väläytti Will henkilökorttiaan kun hän ohitti tarkistuspisteen. Muulla ei ollut merkitystä, vain saada palvella Korkeinta. Aamuisin hölkkääminen oli hänen intohimonsa, kuin lääke josta on riippuvainen. toivetta. Lenkkikengät jättivät syvät jäljet kosteaan rantahiekkaan ja Galveston katsahti olkansa ylitse ajatellen kuinka valokuvaukselliselta se näytti. Se oli nuoren naisen ruumis joka oli paahtunut auringossa. Lopulta alueen vartija oli tottunut hänen asuunsa. Jo aivan lapsesta alkaen hänen suurin unelmansa oli tulla poliisiksi ja liittyä FBI:hin - kuten setänsä Jerry Cotton, joka pienen ikäeronsa takia tuntui enemmänkin isoveljeltä. Taas kerran hänen vaatekertansa oli nahkatakki, farkut ja T-paita, eikä pukeutumissäännön vaatima puku. Palvelusohjesääntö määräsi FBI-agentin olon ja elon, ja elämä tuntui joskus helvetiltä. Alussa hänellä oli ollut vaikeuksia päästä kuteissaan parkkialueelle. Ruumiilla ei ollut rihman kiertämää päällään, ja iho oli turvonnut ja jotenkin maitomainen. Will Cotton ajoi harlikallaan mahtavan rakennuksen eteen Wilshire Boulevardilla, johon L.A:n kenttätoimisto on majoittunut. Jim henkäisi syvään ja onnitteli itseään taas kerran siitä, että oli muuttanut San Monicaan. Nuori valokuvaaja joka oli töissä Burbanksissä eräässä mainostoimistossa, juoksi rantaa pitkin johon esimmäiset auringon säteet heijastuivat. Lokit kiersivät taivaalla. Aallot pesivät hänen hoikkia reisiään, ja hän asteli yhä syvemmälle veteen. Rannalla hänen uskonveljensä näkivät kuinka hän katosi aaltoihin jotka lopulta peittivät hänet. Elämä täällä oli terveempää kuin L.A:n suurkaupungin savusumussa. Ei niin etteikö Will kunnioittanut FBI:tä mutta uudet tuulet saisivat pöllyyttää J.Edgar Hooverin arvon istituuttia Jerry oli hieman eri mieltä ja niin oli Donnakin - Donna Sullivan, joka oli hänen työparinsa. Mutta Will ei tykännyt puvuista eikä kravateista. Kauhuissaan hän vetäytyi taaksepäin ja hänen täytyi antaa ylen.
~
~
Jim Galveston tapasi käydä rannalla hölkkäämässä
Ihme hyypiö... - Ruumiissa ei ilmennyt mitään väkivallan merkkejä. - Jokin uskonlahko. - Joka tapauksessa sinne on mentävä. Ja hermoillekäypä! lisäsi Will ajatuksissaan kun hissin ovet aukenivat ja hän näki partnerinsa tiukan ilmeen. Will kohotti kulmiaan kysyvästi. - Taas myöhässä! totesi Donna tiukasti katsoen rannekelloonsa. Hänen isänsä sanoi ettei tyttö osannut uida. Sen takia juttu annettiinkin meille. Mutta hänen isänsä väittää että Rachelin kuolemaan liittyy jotain hämärää. He istuutuivat vierastuoleihin, ja Will oli ihmeissään. Minkä tähden hän siis vapaaehtoisesti olisi mennyt veden varaan. - Niin onkin, vahvisti Steel. - Tämä on teidän tehtävänne, lopetti Steel ja ojensi heille kansion. Donna arveli. - No mennään sitten, sanoi Will virnistäen aseistariisuvasti ja niin he astelivat käytävää pitkin vastuussa olevan FBI-agentin huoneeseen. - Katsokaapa näitä! määräsi Steel ja levitti heidän eteensä joukon valokuvia, joissa oli nuoren naisen hukkunut ruumis. - Aivanko tähtiasianajaja Mullenin tytär. - Rachel Mullen, pärskähti Steel vastauksen.
Hänen tumma hipiänsä näytti Willin mielestä tänä aamuna ihmeen haljulta. Richard Steel oli voimaa pursuva, keski-ikäinen mies, jonka äkkipikaiset purkaukset olivat legendaa. - Vastuussa oleva erikoisagentti Steel odottaa näkevänsä meidät huoneessaan - nyt heti! - Vanha pieruko. Donna oli luotettava kumppani, ensiluokkainen poliisi ja kova mimmi. - Tunnetteko te Mullenin. Aina vain pahenee! - No mitä sitten. - Kuka hän on. - Istukaa alas, saatte uuden tehtävän. Tyttöhän on hukkunut. Miten niin. - Ei muuta kuin keissi suurennuslasin alle ja hommiin, ja katsokaakin että saamme pian tuloksia! - Selvä se, tuumasi Will. Se oli pikemminkin Donnan reviiriä. - Juuri hänen, vahvisti Steel. - Juttu. Emme vielä tiedä mikä tarkalleen on kyseessä. - Siitä ei tänään tule mitään, selitti Donna. Hän viihtyi sensijaan paremmin läntisen Hollywoodin baareissa. Kun Steel ei vihoitellut hänen asustaan eikä moittinut häntä myöhästymisistä, se saattoi merkitä vain yhtä asiaa: todella pahaa juttua. - Vain päällisin puolin, Isäni piti kerran kutsut, joissa Mullen oli vieraana. - Hyvä kysymys, Will tuumi ja nyökkäsi vaikka hän vieroksui ajatusta ryhtyä penkomaan juttua yläluokan keskuudessa. - Hän on vapauttanut ihmisiä, joitten molemmat jalat ovat olleet kiven sisällä. tuumasi Will kun hän poistui hissistä, kohensi nahkatakkiaan ja asteli heidän yhteiseen toimistoonsa. Hän puhui jostain uskonnollisesta ryhmästä johon hänen tyttärensä oli sotkeutunut. - Mutta ehdottomasti länsirannikon paras puolustusasianajaja, totesi Steel. Toisaalta hän oli hyvä esimies ja piti alaistensa puolta - myös silloin kun Will oli taas kerran käyttäytynyt koodin vastaisesti... Hänen maineensa on legendaarinen, ja hänellä on monta mahtavaa ystävää. - Kun muut vielä lopettelevat tupakkataukoaan me ollaan jo napattu ensimmäiset roistot. Teidän tehtävänne on selvittää missä porukoissa Rachel Mullen kulki - ja kuoliko hän todella vain hukkumalla. - En sanonut lahko, agentti Sullivan. kysyi Donna, joka tunsi tiensä parhaiten toimeentulevien kymmenen tuhannen piireissä. - En tiedä minäkään, sanoi Donna ja heitti pariinsa hermostuneen silmäyksen. - Viisitoista minuuttia. kysyi Will. Donna oli vietävän hyvännäköinen. - No siinähän te vihdoin olette! hän murisi, kun Will ja Donna astuivat tilavaan huoneeseen. Will kohotti kulmiaan. sen jälkeen kun Ken Badler, hänen ensimmäinen parinsa oli kuollut. - Yes Sir! vastasi Donna korrektisti.
~
9. Mitä hän meistä haluaa
- Ei! julisti asianajaja päättäväisenä, hengähti syvään rauhoittuakseen. hän kysyi hienostelevasti korostaen. - Hyvä että tulitte. - Älykkyysosamääräsi olisi tuskin riittänyt täyttämään hakukaavaketta. Heistä tuntui että olivat tulleet väärään aikaan. Will ja Donna vaihtoivat katseita. Will pyörähti ympäri ja aikoi vastata jotakin kiperää - kun espanjalaistyylisen Villan ovesta astui esiin miespalvelija. kuului huoneen sisältä. Kiillotetut marmoriportaat veivät yläkertaan. Rachel oli elämäniloinen nuori nainen. - Eikö hänellä ollut kaikkea. - En tiedä noitten äpärien nimiä, vastasi Mullen nyyhkien. Haluan että ne ihmiset jotka aiheuttivat lapseni kuoleman saadaan kiinni. Keskellä tätä vaaleanpunaista keinomaailmaa seisoi pukuun sonnustautunut mies silmät kyynelissä, katsoen kädessään olevaa valokuvaa. Foster Mullenin silmänalukset olivat turvonneet. Butler avasi oven, ja Will ja Donna astuivat sisään - ja hämmästyivät. kysyi Will. Epäröiden hän astui lähemmäs. - Vähän hieno mökki! Olisi pitänyt opiskella lakia, niinkuin tätivainaa aina patisti! - Tuskinpa vain, masensi Donna. Will ja Donna astuivat valoisaan aulaan jonka keskellä oleva suihkulähde ropisi rauhallisesti. Jos haluatte tulemme joskus parempaan aikaan uudelleen... Kun Donna pysäköi avoautonsa tien sivuun palatsimaisen talon edessä, Will oli repiä pelihousunsa: - Vau! karjaisi Will ja hyppäsi autosta ovea aukomatta. Mullenin perheen omakotitalo sijaitsi kaupungin karkkipuolella, Bel Airin rinnetontilla, yläpuolella L.A:n savusumua ja löyhkää. Ihana asunto, oma auto, uusia vaatteita niin paljon kuin halusi. - Herra Mullen - meillä on joitakin kysymyksiä joihin haluamme teidän vastaavan. - Kertokaa nyt meille kaikki minkä tiedätte tästä ryhmästä johon. - Keistä te puhutte, sir. - Jonkinlainen uskonnollinen ryhmittymä, fanaatikkoja jotka pilaavat nuoria henkisellä myrkyllä. Se oli kalliisti sisustettu, paikoin yliampuvasti. - Erikoisagentit Sullivan ja Cotton, esitteli Donna nopeasti ja näytti henkilökorttinsa. - Enkö minä antanut hänelle aina kaiken mitä hän tahtoi. Donnan myötätunto oli hänen puolellaan, vaikkei hän FBI-agenttina saanutkaan antaa tunteiden vaikuttaa. Asianajaja murtui ja alkoi itkeä estoitta. Kuvassa oli kaunis punatukkainen nainen - Rachel. vastasi asianajaja ja kohotti katseensa samalla laskien valokuvan alas. Näki että hän oli pitkään kärsinyt unetto10
muudesta. - Aivan niin, te tulitte. Paidassa näkyi tahroja ja se oli ryppyinen, kravatti roikkui kaulassa kuin hirsipuun köysi. hän kysyi surussaan. Hän oli sievä, älykäs, ja sai kaiken mitä vain toivoi ja nyt... Seinillä oli julisteita jotka esittivät poptähtiä, hyllyt olivat täynnä nukkeja ja nallekarhuja. - Haluan että te löydätte ne miehet jotka ovat vastuussa Rachelin kuolemasta! - Hyvä on, sanoi Will. - Seuratkaa minua, sanoi butler ja ohjasi Willin ja Donnan yläkertaan leveitä portaita pitkin. Palvelija pysähtyi raskaan tammisen oven taakse ja kopautti kahdesti. - Agentti Sullivan ja agentti Cotton FBI:stä, sir. - Käykää sisään, sanoi butler ja näytti tervetulomerkin kädellään. - Nuo äpärät jotka veivät lapseni! Nuo jotka vieraannuttivat hänet minusta, tekivät hänestä toisen ihmisen. - Mister Mullen..., Donna aloitti pehmeästi. - Niin. - Mikä on asianne. - Niin. - Keitä ovat he, sir. Haluan että he maksavat verellään rikoksestaan. Mullen nyökkäsi surullisena. Herra Mullen odottaa meitä. He olivat odottaneet että asianajaja ottaisi heidät vastaan työhuoneessaan - mutta huone kuului aivan selvästi nuorelle naiselle
- Joutavia. - Te luulette että Rachel oli noita poispilattuja collegetyttöjä joilla on kaikkea - mutta ei perhettä, joka antaa heille otteen elämään. - Mutta viime aikoina olette saanut seuraa, vai mitä. - Ei, ei todellakaan kovin usein, myönsi Mrs. - Teillä ei taida käydä paljon vieraita täällä ylhäällä. - Samin kuoleman jälkeen lapset ovat muuttaneet kaupunkiin, mutta minä viihdyn täällä, olen mielelläni yksin. Eräs naispuolinen asukas sanoo nähneensä rannalla uskonrituaalin.
~
Huvila sijaitsi kalliorinteessä erään maalauksellisen rantapoukaman yllä Malibussa.Will ja Donna seisoivat huvilan ikkunan luona. - No, minä... Kukaan ei olisi saanut häntä vapaaehtoisesti veden varaan. Donna kiitti hymyllä ja maistoi juomaa. Cosin. kysyi Mullen heti. - Halusin vain tietää... Oli sanomattakin selvää että Mullenin omaatuntoa raastivat itsesyytökset. Will ei tiennyt miten vastaisi siihen. - Rachel ei osannut uida. Se oli hänelle trauma, painajainen. Hän ei yleensäkään tiennyt mitään mikä koski tytön elämää tai harrasteita työ, hän totesi, oli vienyt kaiken hänen aikansa, ei jäänyt aikaa tyttärelle. Hän kaatoi kylmää juomaa laseihin, joissa pienet jääpalat kilisivät, ja ojensi lasin kummallekin FBI-agentille. kysyi Donna. kysyi Will viitaten puheluun jonka rouva Cosin oli tehnyt Malibu Countyn poliisille. Olen varmaan kuvitellut
11. Olen jo vanha ihminen, eikä aistini pelaa niinkuin ennen. - No onhan se, myönsi rouva Cosin, jo ikääntynyt nainen joka juuri astui sisään olohuoneen puolelle. Ja kun televisiokin aina näyttää niitä kauheita juttuja. Hän kantoi tarjotinta jossa oli kannullinen jääteetä ja lasit. Kuinka kauan Rachel oli siinä mukana. Foster Mullen ei osannut sanoa miten tytär oli joutunut noihin piireihin, eikä liioin sitä missä ryhmä kokoontui. - Te olitte kuulema havainnut rannalla jotain. Donna otti kännykän vyökotelosta ja vastasi. Hän kuunteli jonkin aikaa ja lopetti sitten puhelun. - Mitä te tarkoitatte. - Uskokaa minua, sanoi asianajaja lopuksi. Saattaa olla että viime aikoina tyttäreni vieraantui minusta, enkä paljoa tiedä hänen menemisistään, mutta yksi on varmaa - hän ei pelkästään hukkunut! Nuo kirotut lahkolaiset ovat siihen syypäitä! - Miten voitte olla siitä varma, sir. - Mutta myös tarpeeksi eristyksissä houkutellakseen turisteja jotka ajavat rantatietä alaspäin. Se ei ole totta, kuuletteko! Rachel oli hyvin hyvin onnellinen! - Hyvä on, rauhoitti Donna ja lähetti Willille silmäyksen että tämän olisi paras jättää loppuosa kuulustelusta Donnalle. kysyi Will. - Kyllä vain, rouva Cosin hymyili hämillään. - Mitä uutta kuuluu. - Voivoi, heilautti rouva Cosin kättään. Hänet murhattiin, olen siitä aivan vakuuttunut! - Se on teidän mielipiteenne, johon teillä tietenkin on oikeus. - On mentävä Malibuhun. Rachel kuului. Lapsena hän oli hukkua ja siitä asti hän pelkäsi vettä paniikinomaisesti. Ilmeisesti hänen tyttärensä oli noita poispilattuja collegetyttöjä jotka saivat kaiken paitsi läheisen kosketuksen. FBI:n agentteina meidän taas
tulee etsiä pitäviä todisteita, jotka... Jonkinmoisen rituaalin... - Tiedän mitä ajattelette! pläsäytti Mullen ja katsoi Williä uhmaten. - Vaikka ei sen pitäisi olla mikään FBI:n asia. Pikkuhiljaa alkoi Will käsittää Mullenin omantunnon pistokset... Miksi Rachel liittyi ryhmään. - Hieno näkymä, kehui Will. Kuulustelun kulku vahvisti että asia oli juuri näin. Agentti keskeytti puheensa kun hänen kännykkänsä äkkiä pirahti soimaan. Missä ryhmä kokoontui
- Nainen on joko vähän vinksahtanut, tuumasi Will, tai sitten joku on pelotellut hänet pitämään suunsa. Siitähän on vain kaksi päivää! Will kuumeni. - Tutkimusosaston mukaan Rachel olisi hyvinkin voinut hukkua täällä, Donna sanoi. Cosin. - Olen pahoillani etten voinut teitä auttaa. kysyi Will kun he laskeutuivat kapeaa polkua alas pukamaa kohti. - Minä palvelen Korkeimman tahtoa.
~
- No, mitä tykkäsit vanhasta rouvasta. Varsinkin kun elää yksin. - Ilman muuta, lupasi Mrs. Saammeko vielä käydä alhaalla poukamassa katsomassa paikkoja. - Kuulostaa pikemminkin grillijuhlilta, tuumasi Will vilkaisten samalla Donnaa. Äänetönnä. Rannalla oli ihmisiä...nuoria. Te toimitte aivan oikein. - Käykää ihmeessä. Kai te ymmärrätte. Donnalla oli vaikeuksia edetä rantahiekassa tyylikkäissä italialalaisissa korkokengissään. Sinusta on tullut tosi uskova! Petula Cosinin ilme ei värähtänytkään ja hän nyökkäsi. - Oli väärin hälyttää poliisi, mutta olet nyt korjannut virheesi. Sam tapaasi aina sanoa että olen jänishousu. - Niin no, rouva Cosin lähestyi ikkunaa ja katsoi vaivalloisesti alas jossa sirpin muotoinen poukama levittäytyi. Ja he tanssivat... Olohuoneen ikkunasta Petula Cosin seurasi heidän menoaan. Donna nyökkäsi vakavana. - Miten niin ette muista. - Ilmiselvästi sopiva homma sinulle, irvaili Donna. Will nyökkäsi, sitten hän kumartui ja alkoi tutkia maata huuhtoen hiekkaa sormillaan. - Se saattoi hyvinkin olla grillijuhla, myönsi vanha rouva. Will ja Donna katsoivat toisiaan neuvottomina. Donna hymyili ystävällisesti ja sanoi: - Ei tästä ollut vaivaa. En nyt vain muista mitä... kaiken. - Oli siellä jotain. - Olen profeetan palvelija, hän sanoi yksitoikkoisella äänellä. - Kyynärpäitä myöten paskassa tonkiminen, siinä Will Cottonille sopiva tehtävä. Ehkäpä hän oli oikeassa. - Hän tietää enemmän kuin haluaa kertoa. He pääsivät kohtaan jossa rouva Cosin oli nahnyt nuorten tanssineen. - Niin, me kyllä ymmärrämme, sanoi Donna lopulta. - Anteeksi että aiheutin teille turhaa vaivaa. Mitään jälkiä ei ollut näkyvissä, ehkäpä eilen oli satanut, mutta ehkä jotakin löytyisi mikä antaisi valoa toissaöisiin tapahtumiin. Eleettömästi. Sitä tuntee olonsa uhatuksi. - Niin, ja katsoa typerästi vieressä kun toinen. - Luulen attä hän pelkää, sanoi Donna ja vilkaisi vaivihkaa huvilaan päin. vanha nainen ahdistui. - Minun iässäni sattuu tuollaisia virheitä. Willillä sensijaan ei ollut ongelmia cowboysaappaissaan. - Hyvin toimittu, sisareni, mies kehui. - Ei se mitään. Will ja Donna laskivat lasit pöydälle, kiittivät juomasta, sanoivat näkemiin ja lähtivät kipuamaan alas kapeaa polkua kohti poukamaa. - Mutta tehän ilmoititte poliisille, liittyi Donna keskusteluun osoittaen sormella ikkunasta alas, että havaitsitte tuolla poukamassa jotakin. Jos näette jotain epätavallista, soittakaa vastakin poliisille. Viereisestä huoneesta tuli hahmo joka astui hänen luokseen, ja katsoi häntä olan ylitse heh12
kuvilla silmillään. - Virtaukset rannikolla ovat kyllin voimakkaat jotta ruumis voisi ajautua vuorokaudessa Malibusta Tobangaan. He pääsivät alas lahdenpoukamaan. Ihan rutiininomaisesti. - Niin niin mutta... tanssivat ja lauloivat...ja heillä oli soihtuja
- Lopeta tuo höpötys, ärisin. Mieluiten olisin laskenut luurin heti alas - sillä tunsin veljenpoikani näsäviisaan äänen. - Mitä siinä on ihmettelemistä. - Takana lukee jotakin, hän totesi. Se että ymmärrän latinaa, vai. Vastahakoisesti myös Donna kumartui ja alkoi haroa hiekkaa sormillaan yrittäen löytää jotain jälkiä siitä mitä rannalla oli tapahtunut kaksi päivää sitten. Yhtä tiettyä sukulaismiestä!
~
Kun puhelin työpöydälläni pärähti soimaan, en aavistanut mitään pahaa. - Niin tässä seisoo, sanoi Donna. Se oli pieni esine jossa oli ohut nahkainen nyöri. - Löysin jotain! Hän vetäisi nahkanarusta voimakkaasti ja hiekasta tuli esiin erikoisen muotoinen amuletti, halpa peltinen riipus, joka oli roihuvan liekin mallinen. - Mistä tuo lause on. - Olen kuulolla. Varmaan japania... Eipä heidän muu auttanut kuin penkoa santaa ja yrittää löytää jotain hiekasta. - Valaistu. - Minulla on Donnan kanssa yksi tehtävä joka varmaan kiinnostaa sinua. Will nauroi. Tai verotoimisto, joka penäsi jälkiveroa viime vuoden ansioista. - Nyt on vain niin
että tunnen erään jota asia varmasti kiinnostaa. - Vierasta kieltä, mutisi Will. Hän otti kasvoilleen ilmeen kuin olisi kielten professori Kalifornian yliopistossa.ja julisti sitten: - Sehän on latinaa. - Selvä on Jerry, vastasi veljenpoika ihmeen innokkaasti. He löysivät muutamaan soihdun tyngän, kourallisen simpukoita ja yhden kuluneen tennistossun, joka oli varmaankin maannut hiekassa jo pitemmän ajan. - Mitä sanovat sinulle sanat: Salvabit nos Lucius. Tutkiessamme asiaa Donnan kanssa törmäsimme amulettiin, jonka takapuolella luki kreikaksi...
13. - Haloo Jeremias-setä, narisi ääni kuulokkeessa. - Haloo Will, tervehdin huoaten. - Hei! Donna huusi. High, ja että hänellä olisi minulle ja Philille uusi tehtävä. Will ihmetteli. tutkii maastoa, siinä sopiva homma Donna Sullivanille! Nuori naisagentti aikoi sanoa jotain vielä ilkeämpää, mutta oivalsi että Will oli oikeassa. kysyi. Ampaisin pystyyn kuin tarantellan pistämänä kun kuulin sanan Lucius. - Nuori nainen nimeltään Rachel Mullen löytyi Santa Monicassa kuolleena rannalta. Oletin että soittaja olisi Mr. Donna alkoi jo hermostua ja halusi syyttää Williä siitä että oli sotkenut vaatteensa hiekassa, kun hän yhtäkkiä törmäsi johonkin metalliseen. - Ei, Will pudisti päätään. Amuletin taakse oli kirjoitettu pölkkykirjaimilla jotakin. - Hei, arvasinhan että juttu kiinnostaa sinua! Mitä haluat maksaa. - No. - Äläkä sano minua... - Halusin vain kokeilla onko pinna tiukalla. Niinpä nostin luurin... Se tarkoittaa valaistu meidät pelastaa- . Donna tarkasteli riipusta joka puolelta. - Näytäpä! Will tempaisi amuletin tylysti Donnan kädestä. - Höpö-höpö. Donna heitti alemmuutta tihkuvan katseen työpariinsa. - Paskaputket tukossa kuten tavallista, vastasi Will viitaten vuosituhannen vaihteen vedenpuhdistamo-ongelmiin Los Angelesissa. - No mitä kuuluu aurinkoiselle länsirannikolle. On syytä olettaa että hän oli yhteydessä erääseen uskonlahkoon. Will katsoi sivusilmällä kaunista työpariaan, ja olisi mieluusti purskahtanut nauruun, sillä Donnan kasvojen ilme osoitti sellaista inhoa. - Salvabit nos Lucius
Onnekas sattuma oli heittänyt hänet Willin poluille. - Sopii sinulle, pappa, tuumasin ja virnistin takaisin. - Kun nyt kerrankin olet hyvällä tuulella... Yhteistoiminnassa L.A:n toimiston kanssa Philin ja minun oli napattava rikollinen lahkonjohtaja. Sen mielettömyyden täytyi loppua! 747 laskeutui Los Angelesin kansainväliselle lentokentälle. Ohitimme kontrollipisteen ja pääsimme tulohalliin. Maailmanlopun lapsien hirvittävä joukkoitsemurha Sveitsissä vuonna 1980 herätti huomiota. - Minä ja Phil tulemme Los Angelesiin, minä päätin. Heti kun kapteeni sammutti "fasten seat belts"-valokyltin ihmiset rymistelivät pystyyn ja alkoivat koota tavaroitaan. Joka tapauksessa ollaan saman miehen jäljillä joka uuden vuoden aikaan oli sotkea Ison Omenan, eikö. Kone rullasi terminaaliin ja kytkettiin putkeen. High, FBI:n New Yorkin toimiston päällikkö, piti ensiarvoisen tärkeänä Luciuksen kiinnisaamista. Sveitsin yleinen syyttäjä ryhtyi toimiin lahkon jäseniä vastaan ja osa heistä pakeni Yhdysvaltoihin perustaen sinne seuraajaorganisaation. Lucius, tuo henkipatto lahkonjohtaja, syypää tuhansien ihmisten kuolemaan, oli pannut kaksoisolentonsa kuolemaan puolestaan ja päässyt karkuun. Siellä meitä odotti vastaanottokomitea, FBIagentit Donna Sullivan ja Will Cotton, veljenpoikani.. Philillä ja minulla oli vain pienet matkakassit. Cottonit ratsastavat jälleen, eikö. Hän oli noussut taas valtaan, ja uneksi uuden vuosituhannen profeettana perustavansa uuden maailmanuskonnon, jonka messiaana olisi hän itse! Olimme tehneet tyhjiksi hänen suunnitelmansa, mutta kuten kävi ilmi, se ei ollutkaan Lucius jonka vangitsimme ja joka teki tutkintavankeudessa itsemurhan, vaan hänen kaksoisolentonsa. Johtuiko se opista jota hän saarnasi, joka sisälsi palasia maailman kaikista uskonnoista, vai hänen karismaattisesta olemuksestaan, mutta vuosien varrella hän oli on14
nistunut kokoamaan ympärilleen huomattavan määrän oppilapsia. - Yhteisvoimin me kyllä potkitaan tuon tyypin läskinen... Äkkilähdön takia vain välttämätön oli tullut mukaan. Maltillisesti jonotimme poispääsyä muitten matkustajien joukossa, ja lentoemännät toivottivat hyvää jatkoa. Arveltiin aluksi että Scheffer joukon etunenässä oli myös saanut surmansa. - Latinaksi, minä oikaisin. Ei hiutaleen hiutaletta. - Palmuja ja aurinko. Luciuksen nappaaminen ja telkien taakse saaminen, se oli minun ehdoton päämääräni. - Eiku hommiin! lisäsi Will omintakeiseen tapaansa. - Olet aivan oikeassa, pikku-Will, totesin kylmällä äänellä. Ei lumikinoksia. Pitkän aikaa oli rauhallista, kunnes vuosituhannen vaihteessa järjestivät verilöylyn jossa tuhannet ihmiset saivat surmansa. - Vaikka kiinaksi. Vielä tänä päivänä tuo lahkolainen oli vapaalla jalalla jatkaen pahoja toimiaan. - Siltä näyttää, myönsin. Aito Lucius alias Tobias Scheffer oli hengissä - ja kuten näkyi, järjesti taas ruumiita. - Näin minä vähän arvelinkin, sanoi Will. Meidän oli todettava että Lucius oli huijannut taas kaikkia, ja oli vielä elossa. Tuon päämäärän takia olin valmis jopa yhteistyöhön näsäviisaan veljenpoikani kanssa, vaikka pinnani tulisi kiristymään äärimmilleen. - L.A! sanoi Phil. Arvoisat lukijat, haluan säästää teidät enemmiltä veljenpoikani mauttomuuksilta.
~
Myös Mr. Luciuksen porvarillinen nimi oli Tobias Scheffer - eurooppalainen, joka oli perustanut saatanallisen lahkon joka kutsui itseään "maailmanlopun lapsiksi"
- Phil, korjasi Phil ja otti käyttöön hurmaavimman hymynsä. Noin työteliäänä en ollutkaan häntä ennen nähnyt. Itärannikon ja länsirannikon aikaeron takia saimme päivään kolme tuntia lisää ja halusimme käyttää ne tehokkaasti, koska töitä oli paljon. Hän iski Williä kyynärpäällä kylkiluihin ja totesi: - Siinä tulee mies joka näyttää oikealta FBI:n agentilta! - Terve Donna! sanoin hymyillen ja minusta oli tosi mukava nähdä taas pirteä kolleegani. Ja työt odottaa! Lähdimme liikkeelle ja seurasimme virkaintoista veljenpoikaani kohti uloskäyntiä. Näytti ettei hän ollut tuntenut tytärtään lainkaan, eikä ollut osa hänen elämäänsä - ja varmasti osasyynä siihen että tytär liittyi lahkoon. Ensiksi olisi tutkittava kuolleen Rachel Mullenin lähipiiri löytääksemme todistajia ja epäiltyjä. - Pikemminkin bronxilaiselta sutenööriltä, annoin takaisin. Donnan avulla olimme pelastaneet Willin vankilasta kun häntä syytettiin useamman miehen taposta väärin perustein. Sen jälkeen tulimme tosi hyvin juttuun keskenämme. - Hei, protestoi Phil, - minäkin olen paikalla! - Tietenkin olet, pappa. Minä pysäköin firman autopoolista lainaamani Buickin ajotien reunaan ja nousimme autosta. Phil oli sopeutunut paikallisoloihin ja hänellä oli aurinkolasit päässä. Rachelin isältä olimme kuitenkin saaneet joitakin nimiä ja osoitteita - ystäviä collegesta ja high school -ajalta. Rachelin isältä, asianajaja Foster Mullenilta, irtoaisi tuskin paljoakaan apua. Filmistaralta vai. - Olen kuullut teistä paljon, agentti Decker, sanoi Donna ja pudisti Philin kättä sydämmellisesti. Mistä päin nyt tuuli. - Donna, vastasi nuori kaunotar tarttuvasti hymyillen. Donna oli pukeutunut FBI:n sääntöjen määräämällä tavalla, mutta Will antoi sellaisen vaikutelman että olisi nukkunut yönsä rautatieaseman vessassa. Siihen partnerini mutisi jotain käsittämätöntä mutta aurinkolasit katosivat liiveihin alta aikayksikön.
15. Rita oli ison talon tytär kuten Rachelkin. Donnan kärry seisoo pysäköintikieltopaikalla. Keitten kanssa oli Rachel säännöllisesti viettänyt aikansa. Ehkäpä neitokaiselta irtoaisi joku tiedon hippunen. Ketä kuului ystäväpiiriin. - Terve pikku-Will! - Terve setä! Onpa kiva nähdä sinua. Miten oli syntynyt kontakti Schefferin lahkoon. - Jo riittää, tuumasi Will. Rita asui Belmontissa, Beverly Hillsin kauneimpiin kuuluvalla alueella, jossa on paljon rivitaloasutusta. Kun kävelimme kohti pääovea hän kysyi rennosti: - No, miltä näytän. Farkut, bootsit, kulunut nahkarotsi, siihen parransänki ja aurinkolasit veljenpoikani oli pikemmin Brooklynin pummi kuin FBI:n agentti. Monille jotka etsivät pelastusta ja herätystä tuntuu uskonnolliseen ryhmään liittyminen olevan oikea tie, mutta usein tuo tie vie vikaan. Ilmeisesti Donnalla oli häneen hyvä vaikutus...
~
Aloimme tutkimukset välittömästi. Saanko esitellä, ystävä ja kolleega Phil Decker. Lukioaikana tytöt olivat olleet parhaita kavereita, olivat jalkapallojoukkueen cheer leadereitä, koulun parhaita. Valkoinen urheilu-Porsche seisoi pihatiellä lopullisena todisteena siitä. - Jos te kaksi kyyhkyläistä olette makeilleet tarpeeksi niin voimme kai lähteä. - Katsopas Cotton, sanoi Donna kun hän näki meidän tulevan. Kun Will ja Donna tekivät visiitin Beverly Hillsin collegeen, minä ja Phil päätimme käydä tervehtimässä Rita Girlockia, Rachelin ystävätärtä
- Mitäs siitä nyt olis. - Miss Girlock. - Kuinka kauan. Rita kohautti olkapäitä. - Onko hän putkassa vai mistä nyt tuulee. - Kiitos, sanoin katsoen sohvaa jolle joku oli todennäköisesti viime juhlissa oksentanut, - minä seison mieluummin. Huone oli sekaisin. Kaks vuotta. - Kauan sitte. Sitä paitsi hän ei ollut kysynyt mitään kuolemaan liittyvistä olosuhteista. Ikkunan vieressä oli istuinryhmä joka oli verhoiltu valkealla nahalla, joskin nahassa oli jo paljon tahroja. Jo nyt oli selvää, että Ritakin oli niitä poispilattuja college-tyttöjä, joitten vanhemmat vain kulttuurikodin kulissina kouluttivat lapsiaan, ja olivat valmiit maksamaan minkä hinnan tahansa että he valmistuisivat. Uutinen Rachelin kuolemasta ei ollut säikäyttänyt Ritaa, eikä ollut hänelle yllätys. Todennäköisesti hän odotti siivouskolonnaa jonka viikottaiset käynnit vanhemmat maksoivat. - Hän on kuollut, totesin kylmästi mutta Ritan silmät eivät reagoineet mitenkään. Nuori nainen kohautti taas kapeita olkapäitään, samalla kun otti savukkeen aamutakin taskusta ja sytytti sen vapisevilla käsillä. Rita Girlock ei piitannut puhtaudesta. - Luulenpa että on, miss Girlock, minä sanoin. Ystäväni tulee kohta ja hän ei pidä siitä että myöhästyn. Ehkä vain puoli. Joka puolella lojui vaatekappaleita, tyhjiä oluttölkkejä ja viinipulloja, pizzakoteloita ja ryppyisiä donitsipusseja. Hän ei sanonut siihen mitään, vaan johdatti meidät lyhyen käytävän kautta ylellisen asuntonsa olohuoneeseen, jonka panorama-ikkunasta avautui huikea näkymä laaksoon. Mutta sitten Rachel muuttui. - Niin. Olkaa hyvä ja avatkaa, meillä on muutama kysymys. Kuului kuinka lukematon määrä säppejä ja reikeleitä aukaistiin, ja lopulta ovi aukesi. - Olitteko te ystäviä. FBI, miss Girlock. Hänen silmiensä maitomainen katse paljasti myös että hän ei ollut aivan tolallaan. Ei mulla oo koko päivä aikaa! - Tunsitteko siis Rachel Mullenin, minä kysyin. kysyin muodollisesti. Häntä olisi voinut sanoa kauniiksi - mutta kasvot olivat niin täynnä pakkelia että hän näytti tulleen vieraalta planeetalta. - Hyvä on... - Oltiin parhaita kavereita, läpi tulen ja tuiskun, siis. - Ennenvanhaa oltiin, hän vastasi. - Kyllä vai ei. - Istukaa olkaa hyvät, pyysi nuori nainen lennokkaalla käden liikkeellä. Asia koskee Rachel Mullenia.- Racheliäkö. Esittäisimme muutaman kysymyksen. - Miss Girlock, oletteko kotona. - Poliisikortti esiin, kuului väsyneellä nuoren naisen äänellä. Edessämme seisoi nuori nainen aamutakissaan, papiljotit vaaleissa hiuksissaan. - Olen piru vie! Mitä te tollot oikein haluatte. hän sanoi nostaen kulmakarvojaan närkästyneenä. - No, mitä haluatte tietää. - No kai mää sen tunsin. tivasin ja ääneni taisi muuttua hieman energisemmäksi. - Muuttui. Kolkutimme Rita Girlockin ovea ja odotimme. Millä tavalla?. - Erikoisagentit Cotton ja Decker FBI:stä, Miss Girlock, esittelin meidät. - Kas kun tiedätte niin miksi kysytte. Phil ja minä nostimme FBI:n merkit ovisilmän luo jotta hän näkisi ne. - Okei, me oltiin ystäviä, tunnusti Rita lauhkeasti. - No tulkaa sisään, hän armollisesti sanoi, - mutta varoitan ettei minulla ole paljon aikaa. Phil halusi tietää. Kului muutama sekunti, sitten kuului laahaavia askelia, ja ovisilmä pimeni. - Aivan kuten haluatte, sanoi Rita. Irtain olikin sitten tyylirikko, oli lasia,
16
pahvia ja muovia kirkuvissa väreissä. - Tällä kertaa hän varmaan ymmärtää asian, lupasi Phil. Onko sillä merkitystä. Hermostuneena Rita imi savuketta ja puhalsi sinisen savun meidän suuntaamme
Hän ei enää halunnut huumeita ja halusi teistä irti. - Rita hakeutui tuohon baariin koska hänen paras ystävänsä oli jäänyt huumekoukkuun, tein yhteenvetoa. Niillä hihhuleilla oli varmaan kaikilla ruuvi löysällä! - Missä ja milloin Rachel tapasi nämä ihmiset ensimmäistä kertaa. En sitten kehdannut enää soittaa hänelle. Odotimme kunnes psykologinen partio saa17. Sitten hän alkoi itkeä vollottaa, retkahti Philin kaulaan, ja itki itkemistään. tyypit oli niinkuin Zombeja, silmät tapitti päässä. Sitten tilasin LAPD: n mustan maijan siltä varalta että Ritan ystävä tulisi käymään. - Ihan varmasti pappa ja mamma antaa lisää rahaa että voit ostaa lisää kamaa, ja nuuskia aivot pihalle. Itse asiassa se oli kuin henkien huoneesta, mutta Rachel hurahti niihin. - Yhtä asiaa te ette vielä paljastanut. Sen kuppilan nimi on "In" ja se on West Hollywoodissa. - Niin, semmonen yhdistys. kysyin. - Päästä irti senkin paskakyttä! raivosi Rita ja alkoi hakata pienillä nyrkeillään Philin rinnuksia. Nyt hän kouri aamutakin taskua tuskaisena, ja otti vapisevin sormin esiin jotakin jonka aikoi nuuskata nenäänsä. - Ne näytti kaikki jotenkin samanlaisilta, kaikilla pistävä katse. Tiedän vaan että hän istu siinä baarissa alituiseen. Otin esiin kännykän, näppäilin huumekeskuksen auttavan puhelimen numeron ja pyysin heitä lähettämään katupartion. Ei kenenkään paskanpuhujan jolla on poliisimerkki kourassa tarvi tulla mulle kertoon mitä mun pitää tehdä ja mitä ei! Rachel on kuollut ja asia ei muuksi muutu! Nuori nainen sanoi tuon kirkumalla niin että hänen äänensä lopulta murtui. Minä vain ihmettelen miten se siihen hurahti. - Yritättekö puhua minulle huonon omatunnon. Me nähtiin sen jälkeen vielä pari kertaa, mutta hän ei ollut enää oma itsensä. - Mistä minä tiedän, sanoi nuori nainen jonka Phil päästi irti kun tämä rauhottui. - Paskaukko! raivosi Rita, ja niin tiesin että olin osunut arvauksessani oikeaan. - En ollut hänen beibisitterinsä. - Hän etsi lohtua ja ystävyyttä - ja löysi kuoleman! Rita halusi vielä kommentoida mutta kipakan vastauksen sijaan häneltä pääsi vain avuton huokaus. - Joku uskonlahko. - Siinä meni kaksisataa dollaria! - Niinpä taisi mennä, tyttöseni, kehräsi Phil samalla kun piteli hänen käsivarsiaan kuin ruuvipihdeissä. - Kuvauksen. - Ette vai. - No joo, se alko kulkee niitten hihhuleitten kanssa, jotka koko ajan puhuvat pelastuksesta ja maailmanlopusta. - Tämä ei voi olla totta! pääsi Phililtä. - Se ei ole totta! - Kuka järjestää teille huumeen, Rita. kysyi Phil. Kokaiini joka oli naisella kädessä levisi valkoisena tuprahduksena lattialle.
- Voi elämän kevät! kirkui nainen. Miten Rachel hakeutui tuohon West Hollywoodin baariin ensimmäistä kertaa, mitä hän sieltä haki. - Sinä mitään tiedä mun ongelmista! - Tiedämme ehkä enemmän kuin arvaattekaan, sanoin minä. - Ei! Rita sanoi ja pudisti päätään rajusti. - Kenties valaistusta. Olin kerran hänen mukanaan mutta en tykännyt siitä porukasta. - Mistä minä sen tietäisin. En kyllä osaa, Rita pudisti päätään ja heitti tupakanjämän tuhkikseen. - Voisitteko antaa kuvauksen jostakusta näistä henkilöistä jotka olivat Racheliin yhteydessä. - Vai oliko asia niin, kysyin, että hän etsi uusia ystäviä. Partnerini katsoi minuun avuttomasti, piti huumeriippuvaista lohduttavasti otteessaan, ja jutteli hänelle rauhoittavasti. Rita antoi näpäkän vastakysymyksen. - Ettekö sitten ollutkaan ystäviä. Se ystäväkö joka ei mielellään odota. Pitkällä loikalla Phil pääsi naisen tykö, tarttui häntä käsiin ja käänsi hänet ympäri. - Mikä nyt kyttä, suuttui Rita. Ettekö yrittänyt saada häntä pois noista piireistä
- No joo, virnisti Will. Hän oli yksin ja epätoivoissaan - juuri sopiva uhri Luciukselle. - Kuten sanoin, liian vanha, Will virnuili röyhkeästi. irvisti veljenpoikani pöljänä. - Jonkunhan on tehtävä oikeatkin työt. äimisteli Donna. - Tosi hauskaa, totesi Will päätään pudistellen. hän kysyi
18
täynnä työintoa. Tämän lahkon kannattajat ovat vaarallisia ja äkkipikaisia. Rachel Mullen oli yksin. - Ja siitä kehtaat vielä kerskua! moitti Donna pyörittäen päätään. Phil ja sinäkö. Phil ja minä katsoimme toisiimme ja sitten vielä tuulilasin läpi. Tämä kolhaisi kyllä itsetuntoa - mutta Will oli oikeassa. Nuori nainen oli oivaltanut toimineensa väärin, eikä ollut halunnut sitä tunnustaa. - Miten mennään tästä eteenpäin. - Ilmeisesti tyttö piti tätä vastakohtaa kotinsa terveeseen maailmaan ihan piristävänä. Lainasimme autopoolista pakettiautoksi maalatun miehistövaunun, odotimme pimeän tuloa ja lähdimme sitten West Hollywoodiin. - Pidämme yhteyttä radiopuhelimella. - Nyt meillä on johtolanka.
~
- In oli kapakka jota veljenpoikani sanoi napakympiksi - hämyinen räkälä West Hollywoodin synkimmällä seudulla missä epämääräiset tyypit käyvät kaljalla. Minun vähäpätöisyyteni olisi erottunut porukasta kuin kirjava koira, jo senkin takia ettei asuuni kuulunut nahkaa eikä kettinkiä. - Donna. - Tai sitten hänellä oli vain hyvä maku, tuumasi Will jota kapakan likaiset neonvalot ja oven luona oleva törky ilmiselvästi miellytti. - Mistä tiesit mitä oikeasti oli tapahtunut. Oli selvää että hän piti näistä hommista - yksinäisenä sutena kun ei tarvitse piitata muista kuin itsestään, hän oli kuin Bruce Willis ja Sylvester Stallone yhdessä henkilössä! Vaikka Will olikin viime aikoina parantanut. - Lopeta jo setä! Samalla voisin ripustaa kyltin kaulaan jossa lukee olen G-mies - tappakaa minut- . Täältä käsin saatoimme tarkkailla kapakan sisäänkäyntiä huomiota herättämättä. Äiti oli hänet hyljännyt kun erosi, isä työn takia ja paras ystävä huumediilerin takia. Ovella hengailevat punkkarit villeissä kuteissaan olivat korkeintaan kahdenkymmenenviiden ikäisiä. Toivoin että hän ottaisi tilaisuudesta vaarin. - Yksi kysymys, sanoi Phil kun kävelimme autolle. pui, ja vasta sitten lähdimme asunnolta. - Älä haasta riitaa, katso vain ympärillesi. - Tuo kirottu murhaaja! murisi Phil ja iski nyrkillä kämmeneen. Designmuotivaatteissaan Donna herättäisi enemmän huomiota kuin te molemmat yhteensä. Nyt hän saisi toisen mahdollisuuden, aloittaa puhtaalta pöydältä. - Helppo nakki, pappa, vastasin. - No hyvä on, mene sinä ja otta Donna mukaasi, ehdotin. - Tällä kertaa nappaamme hänet! - Niin nappaamme, kumppani, vakuutin. Tämä paikka löyhkäsi ilmeisen rikolliselta - hyvä syy veljenpojalleni panna taas kunnolla ranttaliksi. - Minä vain arvasin. Luvallanne hyvät herrat, mutta tähän kerhoon olette liian vanhoja! - Enhän minä ole kuin kolmevitonen. Minä olen meistä ainoa joka sopeutuu joukkoon. - Niin, vahvisti Phil. - Ja täälläkö Rachel Mullen istui iltaa. minä panin ehdolle. Jos havaitset jotakin epäilyttävää ota heti yhteys! - Selvä se, vahvisti Will ja väläytti Sauerpaukkurautaansa ylpeänä ja työnsi sen takaisin housun puntteihin. - No ketkä kaksi sitten menee sisään. - Katsokin eteesi, varoitin Williä. - Kaksi menee sisään, ja kaksi pysyy autossa valmiusasennossa, minä ehdotin. Pysäköimme kapealle kujalle lähes vastapäätä Inkapakkaa
Donnan silmissä näin hermostuneisuutta, mikä paljasti että nuori naisagentti piti Willistä, huolimatta heidän jatkuvista kinailuistaan. - Niinkö tosiaan. Nuori Gmies oli ällistyneen näköinen. - Kaikki käy parhain päin. Nyt on liikkeellä tosi edullinen erä, tosi puhdasta douppia. - Mitäkö minä haluan. Mitä haluan. Punkkarit vilkaisivat toisiinsa, eikä harkinta kestänyt kauan. murahti lopulta toinen kun Will tunki heidän viereensä. Miten maa makaa. - Hienoa! Will irvisti leveintä hymyään.- Arvelinkin että siinä on kaksi terävää sälliä! Jättiläiset jäivät ovelle ja Will astui tupaan. Kumpikaan kukonpoika värjätyissä hiuksissaan ei pukahtanut, vaan tuijotti synkeästi takaisin. Will asteli voimakkaasti kohti baaritiskiä ja tilasi kylmän oluen. - Pamppu on sisällä yhdessä muitten kanssa. Yleisö oli kirjavaa: punkkareita, opiskelijoita, tyttöjä kuten Rachel Mullen jotka olivat valinneet Innin suosikkipaikakseen. No, arvelin juoda pitkän oluen terveydeksenne, jos se teille passaa.
- Suljettu tilaisuus, ilmoitti toinen korea kukko, ja he asettuivat rinnakkain oven eteen muuriksi, ja ristivät käsivarret rinnuksille. Will on kyllin vanha pitääkseen huolen itsestään. käsitystään tiimityöskentelyn eduista, oli sankarina esiintyminen hänellä vieläkin verissä! - Eespäin kohti lahtausta! hän kohotti oikean käden peukalonsa hyvästiksi ja työnsi miehistövaunun liukuoven selälleen. kysyi Will neuvottomana. Tietty epävarmuus valtasi minut: Will oli hyvä poliisi, hän oli kykenevä puolustamaan nahkaansa ja hänen refleksinsä olivat nopeat - toisaalta hänen taipumuksensa joutua vaikeuksiin oli aivan yhtä ilmeinen. - No pääset sisään, ilmoitti toinen heistä armollisesti. Mutta jos ei kelpaa... - No hyvä on - mutta pomonne on pahana jos en pääse sisään. - Pääsy ainoastaan jäsenille! - Ja minäkö en ole jäsen, niinkö. Ei ollut muuta tehtävissä kuin jäädä odottamaan.
~
Rauhallisin, itsevarmoin askelin Will käveli Innin ovea vartioivien nahkaan sonnustautuneitten punkkareitten tykö. - Ota iisisti, sanoin ja laskin käteni lempeästi hänen harteilleen. Jännityksen vallassa katsoimme hänen peräänsä. - Pamppu kutsui minut sopimaan uudesta toimituksesta teille ja pojille. Ei voinut sanoa olivatko nämä virallisia ulosheittäjiä, vaiko itse itsensä hommaan nimittäneitä - joka tapauksessa heidän ohitseen oli päästävä mikäli aikoi kapakkaan. Mitä hän tähän kuuluu. Rockmusiikki jytisi isoista kovaäänisistä jotka roikkuivat laipiossa. Donna lahjoitti minulle selittämättömän katseen ja hymyili. - Viisi dollaria, hän tivasi hävyttömästi.
19. - Mitä sinä haluat. - Pamppuko. Vastenmielisen makea löyhkä lehahti hänen kasvoilleen. - Niinpä, mitähän minä oikeastaan haluan. Tapa millä ihmiset houkuteltiin huumeitten kokeiluun ja niitten koukkuun, ja miten he lopulta musertuivat, sai Willin raivoon, ja mikäli hänestä riippuisi, hän pieksäisi ensin kaikki L.A:n diilerit ja panisi tyrmään, ja heittäisi avaimen iäksi hukkaan! Kapakka oli hämyisän puolihämärä. - Hei jätkät! hän hoilasi jo etäältä. - Selvä kuin pläkki! Will otti kiitollisena vastaan pallon joka hänelle syötettiin. Isäntä jonka kasvoissa oli niin monta lävistystä että vaikutti teesiivilältä iski Willin eteen tölkin Budweiseria. Will oli letkeä tyyppi, eikä ollut pikkutarkka sääntöjen suhteen - mutta hän inhosi huumeita. Muutama epäluuloinen katse kohdistui Williin, mutta väistyi sen verran nopeasti ettei ärsyttänyt häntä
- Hei, hän kääntyi viereisellä jakkaralla istuvan puoleen ja näytti hänelle valokuvaa. hän kysyi hiljaa. Siispä vihollinen oli aivan lähellä. Isäntä ei selvästikään kertonut totuutta. kysyi Will. - Hän tulee kuolemaan, mestari! he vakuuttivat - ja Lucius nyökkäsi.
~
Sivusilmällään Will näki lähestyvän munkinkaapuisen laiheliinin. Myös toiselta puolen ravintolaa ilmeistyi kaapumiehiä jotka väentungoksessa raivasivat tietään häntä kohti. - Kuka noista. Mies ei saa lähteä ravintolasta elävänä! Pitkänhuiskeat miehet palavine silmineen paljastivat pitkät puukot valkoisten kaapujensa alta. - Tunnetko mahdollisesti tämän typykän. Jos poliisi on niin tyhmä että lähettää heikoimman lenkkinsä, se ketju murtuu pian. - Nuori mies tiskin ääressä. Huoneessa seisoi lyhyenläntä voimakas mies, jolla oli harmaat pitkät hiukset ja hän oli pukeutunut valkeaan kaapuun. - En tunne, sanoi mies ja Will ei oiken uskonut häntä. Hänellä on kuva Rachelistä ja hän hän kyselee. Vaikeaa oli saada heidät puhumaan.
20
~
Ravintolasalin peräseinää peitti suuri peili, jonka takana oli hämärä huone ja sinne pääsi vain salaovesta. - Tuo tuolla, vastasi lävistetty mies. - Mutta hän on ollut täällä tuon tuostakin. Huoneesta näki salin puolelle koska peli oli huoneen ikkuna. - Mikä nyt. Nämä tyypit olivat epäilemättä tunteneet Rachelin, ja tiesivät nähtävästi myös miten hänen oli käynyt. - Kuule, hän aloitti ja otti povitaskustaan Rachel Mullenin valokuvan, oletko nähnyt tätä tyttöä täällä. - Tunnetko hänet. Will huokasi ja henkäisi syvään. Jonkun on täytynyt hänet nähdä! - En minä ainakaan, sanoi mies ja lähti paikaltaan tehden selväksi että keskustelu päättyi siihen. Ei epäilystä, hänet oli piiritetty.. - Paha verhoutuu valeasuun, opasti lahkonjohtaja oppilastaan. - Tuoko muka poliisi. Isäntä ojentui tiskin ylitse katsoakseen valokuvaa hämärässä. Pistävä katse tuijotti ikkunaruudun läpi. Hetken ajan oli hänen silmistään luettavissa alaston pelko, mistä saattoi päätellä että hän ei voinut vapaasti puhua. Tämän tapaisista tilanteista hän tykkäsi! Kuitenkin hän päätti olla varovainen... - Saattaa vaikuttaa meistä viattomalta, mutta on kuolemaksi! - Mitä nyt tehdään, mestari. Hän käänsi puoliksi päätään ja nyökkäsi huoneen hämärässä oleville miehilleen: - Hoitakaa hänet, lapseni. Kun hän erotti Rachelin, hän vetäytyi äkkiä takaisin ja oli kuin aaveen nähnyt. Ilmeisesti hän oli oikeassa paikassa. Pelimme on pelattu! - Ei läheskään. Hieman ihmeissään Will katsahti ympärilleen. Seuraavana päivänä hän perisi summan Steeliltä matkalaskussaan. Will maksoi. - En! vastasi lävistetty mies, ilmiselvästi valehdellen. - Sitten hän on poliisin tänne usuttama, päätteli kaapumies. Will pani merkille kuinka kupliva adrenaliini rupesi kiertämään verisuonissa. Hän antoi jopa pari taalaa ylimääräistä - saadakseen tietoja. - En ole ikinä nähnyt häntä! - Mutta hänhän oli kanta-asiakas, kävi säännöllisesti täällä! - Minä en tiedä mitään! väitti isäntä ja alkoi laskea olutta jota kukaan ei ollut tilannut
Willin sisäinen kello soitti hälytyksen, mutta hän jäi rauhallisesti istumaan tiskin ääreen. Mutta jo oli kolme neljä uutta vihulaista hänen kimpussaan. - Mitä aiotte tehdä nyt. - Tämä oli mun paras rotsi! Laiha mies ähkäisi kun luu murtui. Hän on kuollut! - Vai niin on marjat. No, tunnetko tätä tyttöä. - Väärin. - Kirottua Jerry, luulenpa että meillä ei ole yhteyttä! - Ei yhteyttä. - Et sinä ole tytön ystävä. Hän oli nimittäin kapakan kanta-asiakas. Missä penteleessä viipyivät Jerry ja muut?
~
- Will. kysyi Will letkeästi. - Hän on ystävättäreni, vastasi Will. Phil painoi kuuloketta korvalleen ja herkisti kuulonsa äärimmilleen, samalla kun yritti säätää nappuloita. Jerry ja toiset olivat varmasti kuulleet poliisiradion kautta tapahtumien kulun ja tulisivat apuun... Missä on pomonne, suuri Lucius. Baari on vain sadan metrin päässä! - En ymmärrä... Hupun pimeydestä hohti silmäpari kuin palavat kekäleet. Kuuluuko. - Will. - Miten se on mahdollista. Raudanluja nyrkinisku vei kaapukallen unten maille - mutta Will näki että lisää vastustajia oli jonossa. Heidän katseensa olivat jäykän pistävät - Luciuksen oppipoikia!
21. kysyi Will, ulospäin viileän rauhallisena. - Haluat kai nähdä kaiken ihan tarkasti. - Hän kävi Innissä usein, mutta nyt hän on kadonnut. Will työnsi valokuvan kaapumiehen nokan alle. Hetken ajan hän oli sokaistunut. Laiha pitkänhuiskea mies ei pukahtanut sanaakaan, vaan mittaili Williä katseellaan. - Kirottua!
Salamannopealla refleksillä onnistui G-miehen estää puukon osuminen. Phil, joka istui miehistöauton poliisiradion ääressä, väänteli radion nappuloita hädissään. Niillä oli lähellä varmaan pesä! - Oletpa sinä tarkkaavainen, totesi nuori Gmies ja virnisti leveästi. - Mistä sinä hänet tunnet. Puukko kilisi lattialle. - Ei kuulu muuta kuin kohinaa ja piippausta. Hän oli tietoinen että hänen taakseen oli hiipinyt lisää kaapumiehiä, ja takaovesta ilmestyi niitä lisää. huusi Donna kuumana. Nyrkit jo kutisivat toimintaa. Hän työnsi sivuun tikarin joka oli jo hänen kurkullaan, ja seuraavassa hetkessä tunsi kuinka häneen tartuttiin ja kieputettiin ilmassa. Puukon terä repäisi hänen nahkarotsiinsa kuitenkin reiän, ja sekös Williä sapetti. - Idiootti! manasi Will samalla kun hänen käsivartensa iskivät kuin käärme roiston puukkokäteen ja iskivät sen tiskiä vasten niin että luut murtuivat. Avoin tappelu olisi mieluisampaa kuin tällainen salapoliisityö. Vaikuttaa ihan siltä kuin lähetystä häirittäisiin! Katsahdin pimennetyn auton ikkunan läpi - ja näin kapakan ovensuussa kaksi pitkäkaapuista miestä. Luinen nyrkki osui häntä kasvoihin. tuumasi Will ja tivasi: - Mitä olette tehneet hänelle. Poika, oletko vielä siellä. - Viimeistä huutoa täällä Hollywoodissa, eikö olekin. kysyi kaapumies värittömällä äänellä. Munkinkaapuinen ei vastannut vaan vetäisi kaavun kätköistä ilkeännäköisen puukon, terävän kuin partaveitsi. Hän oli tullut saadakseen tietoja - ja tietoja hän saisi, tavalla tai toisella! - Siisti puku, hän kehaisi kun ensimmäinen kaapumies tuli kohdalle. - Murhata minut kuten murhasitte Rachelin, senkin kummitukset. Nopeana puolustusreaktiona hän potkaisi jalkansa korkealle ja onnistui osumaan hyökkääjään. - Miksi katsot niin tosissaan. Sinä olet poliisi! Will katsoi kaapumiestä arvioivasti ja harkitsi mitä tekisi. Hitaasti liukui Will alas jakkaralta ja katsoi päätä pitempää laiheliiniä ylös kasvoihin
- Poika on pulassa! - Niin tietysti, marisi Donna samalla kun reippaasti seurasi minua. Joitakin laukauksia ammuttiin. Teräasetta pitelevän hihhulin suu oli vääntynyt pirulliseen virneeseen, ja mies iloitsi jo etukäteen hetkestä jolloin terä työntyisi nuoren miehen kurkkuun. Mutta Will oli pahana itselleen ettei ennen kuolemaansa päässyt murjomaan ainakin kahta kolmea vastustajaansa sairaalakuntoon. Will virnisti. Joku tarrasi häntä hiuksista ja piti päätä aloillaan. Hän sulki silmänsä ja odotti loppua. Sielunsa silmillä hän näki jo jälkikirjoituk22
sen: Will Cotton oli hyvä agentti - valitettavasti myös melko typerä. Nuori G-mies oli pahoillaan siitä ettei koskaan pääsisi leipomaan tuon miehen kasvoja joka piti veistä hänen kurkullaan. Tässä hän nyt makasi lukemattomien käsien pitelemänä, ja tuijotti silmät selällään puukkoa joka hitaasti ja uhkaavast läheni hänen kurkkuaan. Kuin vauhkoontunut karjalauma he tunkivat päällemme pitkät veitset sojottaen.. - Kirottua! minä huusin. Salamannopeasti hän nousi istualleen ja iski veitsen teloittajan kädestä, sitten hän maksoi kalavelkoja iskemällä miestä sydämenkyllyydestä leukaan. Saatoimme vain toivoa että tulisimme paikalle ajoissa...
~
Will Cotton tunsi olevansa kuin hyvin hakattu sisäpihvi. Asiakkaat pomppasivat tuoleiltaan ja tungeksivat varauloskäyntiä kohti, samalla kun kaapuasuiset kävivät kimppuumme hampaat irvessä. Kaikki oli ohitse. - Mitä nyt. Will oli ilmeisesti paljastunut ja joutunut vaikeuksiin. Tällä kertaa hän oli liioitellut, oli vain mennyt liian pitkälle. Phil ja Donna ampuivat joitakin varoituslaukauksia ilmaan - mutta se ei pysäyttänyt munkinpukuisia. Loppu. Kuului kirkunaa ja puhkesi pakokauhu. Karkeat kourat olivat käyneet häneen käsiksi, hänet oli nujerrettu ja riisuttu aseista tuossa tuokiossa. Juuri sillä hetkellä rymisi ulko-ovella. - Mitäs odottelit niin pitkään, persläpi! raivosi Will ja veti housunpuntistaan esiin Sauer-pistoolin. Kuului murtuvan luun ääni ja mies kellahti kanveesiin. Emme kuitenkaan saapuneet hetkeäkään liian aikaisin. Hän tunsi partaveitsenterävän metallin kurkullaan ja kuuli verenkohinan päässään. - Äkkiä kapakkaan! Vetäisin liukuoven selälleen ja hyppäsin autosta, Sauer valmiiksi kädessäni. Epätoivoissaan Will käänteli päätään sivuille. Pää kolmantena jalkana ryntäsimme kadun pätkän kohti neonvalaistua sisäänkäyntiä. Kauhuissaan hän tunsi jo kuinka terä oli hänen kurkullaan. Pelastusta ei ollut. Will käytti hämmingin hyväkseen ja taisteli itsensä vapaaksi, ja kohta alkoi tuulimylly moukaroida kaapujen keskellä. - FBI! Älkää liikkuko - olette kaikki pidätettyjä! Paine hänen kurkullaan löysäsi ja kädet irtosivat hetkeksi hänen keholtaan - sen hetken Will käytti hyväkseen. - Tämän saattoi arvata... Huutoni oli hämmentänyt munkkikaapuiset. Ratsuväki saapui sittenkin ajoissa.
~
Olin helpottunut kun näin Willin elossa. Sitten olivat kaapumiehet nostaneet hänet baaritiskille ja pitivät hänet aisoissa
Sireenien ulvonta lähestyi - ja nyt lähtivät kaapumiehetkin pakoon. Lucius oli aivopessyt kannattajansa. - Joko te lopetatte. Miehet ja naiset synkissä kaavuissaan eivät olleet tolkuissaan. Pulloja iskettiin säpäleiksi, huonekaluista tehtiin tikkuja. Vedimme esiin Sig Sauer-pistoolimme ja ammuimme varoituslaukauksia, mutta siinä vaiheessa useimmat lahkolaiset olivat ehtineet jo paeta. Hänen iskunsa löi tyhjään. Luciuksen oppilaat olivat häipyneet yhtä nopeasti kuin he olivat ilmestyneetkin, jättämättä
23. Osa poliisijoukosta lähti pakolaisten perään, osa jäi pidättämään kapakkaan jääneitä haavottuneita ja pökertyneitä, joita lojui pitkin lattiaa. - Älkää ampuko! minä huusin kun näin Willin ottavan esiin paukkurautansa. Yksi oli saanut tappelussa surmansa, yksitoista oli haavoittunut. Lahkolaiset huusivat hulluina ja tungeksivat entistä vauhkommin kimppuumme. Kuullessani LAPD:n järjestyspoliisin sireenit olin sanomattoman helpottunut. Will ei näköjään ymmärtänyt asioiden todellista laitaa. LAPD:n mustamaijat saapuivat renkaat savuten, ja poliisit ryntäsivät sisään aseet esillä. Enimmät asiakkaat pakenivat, mutta jotkut osallistuivat joukkotappeluun. - Seis! Pysähtykää! minä huusin täyttä kurkkua. Olisi ollut väärin ampua heidät. Kun hän ryntäsi takaisin, heitin hänet ilmaan kohti muita kaapumiehiä. Minä kumarruin äkkiä ja hyökkäys päättyi tyhjään. Salamannopeasti tartuin häntä ranteesta vasemmalla ja iskin päälle oikean käteni karateiskulla. Juuri kun alkoi olla hauskaa! huusi Will. Amerikkalaistraditio: baaritappelu. Nämä puolustautuivat vaistomaisesti puukot sojossa - ja teurastivat samalla kumppaninsa. Esitimme heille virkamerkkimme ja selitimme lyhyesti tapahtumien kulun. Meillä ei riittänyt mehua heitä jahtaamaan, voipuneina jäimme seisomaan hengittäen raskaasti, kun adrenaliini vielä virtasi suonissamme. Humalaiset äkelsivät, jykevä rockmusiikki sekottui taistelun melskeeseen. Phil kamppaili tosissaan ison korston kanssa nyrkein, samalla kun Donna pyöri kuin väkkärä kolmen vastustajan keskellä jalat vuorotellen ylhäällä jakaen karatepotkuja kullekin. Huomasin kuinka jokin osui hartioihini - se oli veitsen osuma. Oli kuin he olisivat saaneet äänettömän käskyn, yhtäkkiä he kaikki pakenivat ja raahasivat haavoittuneet mukanaan. Siitä huolimatta näytti siltä että Willillä oli hauskaa. Väistyin askelen taaksepäin ja puolustauduin nyrkkeilemällä. Will oli iskenyt paukkuraudan perällä kaksi vastustajaa tainnoksiin. Ensimmäinen puukottaja oli jo kimpussani. Hyökkääjä pudotti aseensa - mutta jo oli kaksi muuta kimpussa ottamassa hänen paikkansa. Kaksi miestä tipahti. Suurin osa tappeluun osallistuneista asiakkaista lähti käpälämäkeen kuullessaan poliisiautojen tulevan, myös lahkolaiset katselivat epävarmoina toisiaan. Sitten hän pisti pistoolin piiloon ja potkaisi cowboy-saappaansa seuraavan kimppuun kävijän kasvoihin, nappasi käteensä jakkaran ja pyörähti kaapujen keskellä: - Käykäähän lähemmäksi varpusaivot! He eivät käyneet lähemmäksi, mutta Will kävi ja iski surutta jakkaralla. Taas syöksyi yksi kaapumies kimppuuni veitsi ojossa. Mutta yksikään heistä ei ollut lahkolainen. Verivana valui käsivartta pitkin.
Vaikka puolustimme nahkojamme katkerasti, meillä tuskin oli mahdollisuuksia - vastustajan ylivoima oli musertava. Hän oli elementissään: - Käykää kimppuun pelkurit! hän huuteli tuon tuostaan, ja tajuttomaksi iskettyjen läjä hänen lähellään kasvoi nopeasti
Hänen auringon ruskettamat kasvonsa olivat täynnä ruhjeita ja turvonneet kuin ammattinyrkkeilijällä. - Jumankaut! mylvi Will, ja sinkosi raivoissaan kädessään olevan jakkaran tiskin yli päin pullohyllyä. Auton takaosassa istuva pitkähiuksinen mies oli ajatuksissaan, ja tuijotti synkkänä eteensä. Miten pirussa G-mies oli ilmestynyt länsirannikolle. New York oli ollut varma nakki, todellinen neronleimaus - mutta Cotton oli onnistunut pilaamaan hänen suunnitelmansa, oli estänyt häntä, Luciusta, tulemasta uuden vuosituhannen messiaaksi. Lahkoruhtinaan ilme alkoi lientyä. Cotton miehineen oli jälleen maailmanlopun lapsien jäljillä - mutta tällä kertaa he maksaisivat siitä hengellään. Viime hetkellä he olivat päässeet salakäytävää pitkin korttelin toiselle puolen. Hän oli raivoissaan siitä että oli joutunut pakenemaan kuin tavallinen varas. - Mutta se oli vain uhkailua... - Hetki vielä ja kurkunpääsi olisi puhkaistu! - Saattoi näyttää siltä, myönsi Will. Luciuksen ilme kuvasti inhoa hänen ajatellessaan G-miestä, joka oli pilannut hänen suunnitelmansa. kysyi Phil. - Jos me emme olisi tulleet apuun, katselisit nyt Los Angelesia alhaalta päin! - Mutta minä.. Hän oli näet vieläkin tajuttomana. Ja saattoipa hän nyt kostaa miehelle joka oli mitätöinyt New Yorkin suunnitelman. - Ja lyönpä vetoa, että kaapuhihhulit ja hän ovat samaa kuppikuntaa! - Onkohan näin. Vihollinen oli hänen kannoillaan - ja sillä oli nimi: Jerry Cotton. - Voimme vain toivoa että poliisi nappaa edes yhden Luciuksen pojista, tai taas on tehty turha reissu. - Olen jokseenkin varma. - Tämä on paikan isäntä, riemuitsi Will. jälkeäkään. Tilanne oli täysin hallinnassani kunnes te tulitte paikalle! - Joo, siltä se vaikuttikin, ilkkui Donna. Hyvää työtä G-mies!
~
Musta limusiini, jonka kaikki ikkunat olivat peililasia, rullasi moottori hyrräten pitkin La Cienega Boulevardia. Tiesipä hän kuitenkin kenen kanssa oli tekemisissä, ja saattoi toimia sen mukaan. Nuori G-mies loikkasi tiskin yli ja veti esiin jotakin isoa ja painavaa. - Tokkopa niinkään turha, totesi Will. Se oli mies jolla oli lukemattomia lävistyksiä kasvoissaan, ja jolle Willin moukari oli ollut liikaa. Lahkonjohtaja ei ollut uskonut silmiään nähdessään kapakassa Cottonin. - Miksi emme nappaa tuota matkaamme. Jerry Cotton tulisi kuolemaan...
~
24. - Pitikö teidän tulla sotkemaan hyvä juttu. Pahansuopa hymy levisi lahkonjohtajan kasvoille. Pullot ja lasit kilisivät rikki. Vaikka Lucius saarnasikin oppilapsilleen uskoa ja luottamusta tulevaan, hän itse ei niinkään uskonut kohtaloaan korkeimpien voimien varaan. - Älä höpötä, poika! minä heitin. Minkä tyhmän sattuman takia. Hänestä oli varmempi ottaa asia omiin käsiin ja auttaa kohtaloa. Eipä paljon puuttunut että poliisi olisi napannut hänet ja oppilapset. Näytin hänelle Rachelin valokuvaa, ja kohta sainkin seuraa. Hän paljasti minut, vanhat nahkahousuni vetoa! - No sittenhän meillä on todistaja, totesin
Minä kutsuin virkaveljet koolle kuulusteluhuoneen nurkkaan lyhyeen neuvonpitoon. Armendarez ei antanut Willin pelottelun häiritä itseään. Lopuksi hän nosti katseensa Williin ja totesi: - Mestari on todellinen profeetta. Hänen herruutensa on ikuinen... - Mestari on suurmies, hän on todellinen profeetta! - Siispä tunnette hänet. - Ei tässä ole mitään mieltä, totesi Donna. Hän on tuleva kostamaan kaikille vihollisilleen. Tylsistä kasvoista sai vaikutelman ettei mies tiennyt mitä hänen ympärillään puhuttiin - mutta miehen valppaat silmät paljastivat että vaikutelma oli väärä. - Mitä sontaa se meille syöttää. - No hyvä on, sanoin. Hän oli Rachel Mullen, ja hän on kuollut. - Kenelle juorusit minusta. Häntä oli rankaistu jo kahdesti laittomasta huumeitten hallussapidosta, mikä Kalifornian lain mukaan tarkoitti että kolmannesta rangaistuksesta hän joutuisi loppuelämäksi telkien taakse. FBI:n kenttätoimiston kuulustelutilat Wilshire Boulevardilla olivat valoisat ja kodikkaasti sisustettu - aitoon Kalifornia-tyyliin. Meinaako tuo limanuljaska että meitä voi huijata. - Mistä olet oppinut tuon litanian, limanuljaska. - Hän on tuleva kostamaan kaikille vihollisilleen. Lävistetty mies ei sanonut sanaakaan, vaan tuijotti minuun ilmeettömästi. - Mutta
25. Hänen herruutensa on ikuinen! - Johan te sen sanoitte, sanoin ja huokasin. - Hän on tuleva kostamaan kaikille vihollisilleen. In-kapakan isäntä oli kolumbialainen nimeltään Luis Armendarez. - Okei, Will aloittei. Hänen herruutensa on ikuinen! - Uskoo ken haluaa, totesi Phil kuivasti. - Mies joka on syyllinen Rachelin kuolemaan on nimeltään Lucius, minä jatkoin. - Shit! Will potkaisi vihoissaan lattiaa. - Mister Armendarez, minä aloitin, varovaisemmin kuin Will. Katsoin virkaveljiäni kysyvästi: - Onko ehdotuksia. Ja just niin käy sinulle. Ehkäpä hänen muistiaankin on peukaloitu. Antaa kuulua! Armendarez katsoi Williä tylsästi, kuin ei olisi ymmärtänyt. - Tuhat tulimmaista! raivosi Will. - Se ei ole totta! virkosi mies äänettömyydestään. Kahdesti olet jo jäänyt kiinni - kunhan joudut oikeuteen avunannosta murhaan, voit jättää hyvästit vapaudelle. Kapakan isäntä toimi kuin robotti, kone jonka Lucius oli ohjelmoinut. Saatoimme toivoa että sillä olisi vaikutusta lävistettyyn mieheen... - Hän on väärä profeetta, mukamessias joka johdattaa ihmisiä joukkotuhoon. Itseltään Luciukselta, vai. Vaikka hän haluaisikin kertoa meille jotakin hän ei pysty siihen. - Onko ehdotuksia. Olet nimittäin kainaloita myöten paskassa! Tämä on kuin pesäpallossa, kolme hutia ja menetät vuorosi, tajuatko. Ei uhkaukset sen paremmin kuin lupauksetkaan vaikuttaisi mitään - todennäköisesti Armendarez oli perusteellisesti aivopesty kuten maailmanlopun muutkin oppilapset. Kiukuissaan asteli impulsiivinen veljenpoikani vangitun luo ja silmät leimuten alkoi raivota: - Lopeta heti tuo näytteleminen, äijä! Lucius ei kiven sisällä auta sinua, onko selvä. Mikä halpa elokuva täällä on menossa. - Tiedämme että tunnistitte kuvassa olleen nuoren naisen. Oletteko kuullut puhuttavan hänestä. härnäsi Will.
- Mestari on todellinen profeetta, toisti isäntä uskontunnustustaan. Oli aivan selvää ettei jatkokuulustelu tuottaisi tulosta. Vankilassa tyypit jo odottavat tuollaista söpöliiniä. - Kaikkein mieluiten puristaisin hänestä esiin jok ikisen tiedonjyvän, kehräsi Will. Siitä huolimatta ei pidä luulla että oli mukavaa jos joutui yksinäiseen tuoliin keskelle salia perusteellisesti mankeloitavaksi. - Hänet on ehdollistettu tottelemaan Luciuksen tahtoa mukisematta. Hän ei myöskään ollut tehnyt vastarintaa, eikä vaatinut asianajajaa. Hän ei ollut sanonut mitään siitä lähtien kun oli vironnut tajuttomuudestaan
Tohtori Freud odottaa.
~
Psykiatrin nimi ei ollut Siegmund Freud, vaan Amy Sterling. toistin vaativasti. Hän oli johtavia spesialisteja hypnoositerapian alalla, ja kun olimme kuvailleet asiaintilan ja hän oli tutkinut Armendarezin, rouva lupautui antamaan hypnoosihoitoa. tuli vastaus värittömällä äänellä. FBI:n Los Angelesin piirissä tätä metodia on käytetty useamman kerran onnistuneesti kun rikoksen uhri on kärsinyt muistihäiriöstä. Tämä ei ollut oikea hetki eikä oikea paikka lapselliseen kiistelyyn. Nainen oli vastaava psykoterapeutti ja osa-aikaisesti FBI:n töissä. - No yrittää kannattaa joka tapauksessa, myönsin minäkin, varsinkaan kun emme muuta keksi, eikö niin hyvät herrat. Armendarez. kysyi Phil. - Yhdestoista lokakuuta. Hän oli erikoistunut hypnoosiin, ja meillä oli onnea koska hän lupautui saapumaan FBI:n konttoriin hetimiten Donna tunsi tohtori Sterlingin jo Quanticon ajoilta, jossa hän oli pitänyt esitelmiä poliisipsykologiasta. Lumoutuneena seurasimme jokaista vaihetta, todistimme kuinka Armendarez vaipui transsiin kun lääkäri käytti heiluria hänen edessään. Jo nyt hän oli saanut miehestä enemmän irti kuin lahkolaisten uskontunnustuksen. Miehelle oli annettu rauhoittavaa lääkettä, jonka oli tarkoitus tehdä hänestä hoidolle vastaanottavaisempi. - Miksi ei. olosuhteet huomioonottaen... Lävistetystä miehestä sai vaikutelman että hän nukkui silmät auki. - Ilmeisesti potilas on ollut vastaavanlaisessa käsittelyssä kun hänen tahtonsa on ohjelmoitu lukkoon ja tehty hänestä pelkkä työkalu. - Hienoa! ylisti Donna. - Niin. - Onko ehdotuksia. Bravo! Will kääntyi partnerinsa puoleen ja oli valmiina heittämään jonkin letkauksen takaisin, mutta minä pidättelin häntä. - Kerrankin Will myöntää ettei raaka väkivalta aina johda tulokseen. - Aion nyt esittää hänelle joitakin kysymyksiä. - Kyllä vain, sanoi tohtori Sterling, joka oli tyylikäs nelivitonen ruskeaverikkö. - Kyllä, tuli vastaus napakasti. Mutta meidän on keksittävä miten saamme hänet puhumaan. - No niin, totesi tohtori Sterling rauhallisella äänellä. - Mikä on etunimenne. - Luis Gonzales. - Meillä on todistaja, joka todennäköisesti voisi paljastaa missä Lucius ja oppilapset piileksivät. Lääkäri esitti kysymyksen potilaalle. Tohtori Sterling nyökkäsi tyytväisenä, ja minä lähetin hänelle arvostavan hymyn. - No eikun menoks. - Luuletteko saavanne tuloksia, tohtori. Mr. kysyi Phil, josta kyllä näkyi ettei hän luottanut tähän
26
psykojuttuun. - Paraskin messias, murahti Will puoliääneen, samalla kun kädet puristuivat nyrkkiin. Nyt oli kuitenkin jännittävä paikka. Hänet saa puhumaan vain jos takalukko saadaan purettua. Lääkäri oli vakuuttanut että potilaan käsittely oli täysin kivutonta eikä minkäänlaisia jälkivaikutuksia ollut odotettavissa. - Minä vuonna. - 1958. - Ihanko tosissaan. - Kysykää häneltä josko hän tuntee Luciuksen, minä pyysin. Se että pahamaineinen rikollinen kuten Lucius antoi juhlia itseään messiaana sai hänet tuskanpunai-. Phil ja Will pyörittivät epäuskoisina päätään. - No onnea matkaan Doc, minä toivotin, kun tohtori Sterling kiinnitti jo huomionsa Armendarezin puoleen. - Hän on johtajamme, messiaamme... - Hypnoosilla, ehdotti Donna spontaanisti. Miehen silmien hehku sameni ja lopulta sammui kokonaan. - Entä syntymäaikanne. Ehkä hypnoositerapia auttaa poistamaan muistin esteen. Ehkäpä hän tietää myös mitä he suunnittelevat
Minä käännähdin ja näin kuinka Armendarezin kädessä oleva miniveitsi välähti. Hän on profeetta... - Voi ei! kirkaisi nuori naisagentti hädissään. änkytti lävistetty mies joka sätkyi krampissaan. Samalla Will otti spurtin. - Mr. Pakopaikka, piilo. Saatoimme kaikki hengähtää helpotuksesta. Hän oli yksi meistä. Kysyin missä Lucius oleskelee. Seuraavassa hetkessä hän viilsi kurkkunsa
27. Tiedättekö sen. - Hän on kuollut. Näin siis oli päättynyt Rachel Mullenin elämä. Tunnetteko sen paikan. - Oli. Epätoivoissaan tämä oli hakeutunut väärän messiaan huomaan, joka kylmästi lähetti hänet kuolemaan. - En voi...sanoa...mitään... - Johtaja pyysi häntä kävelemään mereen, ja hän totteli. - Paikassa nimeltä... Lääkäri esitti kysymykseni sametinpehmeällä äänellään. - Näyttää siltä että olemme törmänneet toiseen esteeseen, hän totesi. - Lucius on kaikkialla. - Yritän syventää hypnoosia. - Kyllä. Tri Sterling nyökkäsi. Sitten hänen koko kehonsa alkoi vapista, jäsenet tärisivät, koko kroppa oli krampissa. Armendarez, sanoi tohtori Sterling rauhallisesti, - ymmärsittekö kysymyksen. Eikö hän enää kuulu ryhmään. - Kysykää häneltä tytöstä. Hän on siirtynyt seuraavaan maailmaan. Taas hän puhui rauhoittavasti potilaalle, ja esitti uudelleen kysymyksen Luciuksen olinpaikasta. - Hyvä jumala! pääsi tri Sterlingiltä. Silmät pullistuivat kuopistaan ja suusta valui kuolaa. Armendarez. Aloimme juuri neuvotella miten jatkossa toimittaisiin, kun näin kuinka Donnan kasvot jäykistyivät kauhuun. Armendarez yritti puhua - mutta ei vain voinut. Kurkku oli tukossa kuin siinä olisi pala mädäntynyttä lihaa. Rachel Mullen. Will, Donna, Phil ja minä vaihdoimme katseita. - Missä profeetta oleilee, Mr. - Hän sai toteuttaa uskonjohtajamme tahdon. - Ky-kyllä... - Tunnetteko nuoren naisen nimeltä Rachel. - Sitä paikkaa ei ole olemassa, vastasi lävistetty mies. - Lucius on kaikkialla. - Kertokaa se minulle, pyysi lääkäri rauhallisesti. Hän oli yksi valituista. Nopeasti otti lääkäri ruiskun ja antoi miehelle seerumia, joka hetkessä rauhoitti hänet. - Niin. Se ei onnistunut. Hän on profeet-
ta... Tunsin kuinka raivo kohisi ohimoihini - samalla valtaisa suru. toisti Armendarez monotonisesti ja tri Sterling katsoi meitä hämmästyneenä. Ajattelin Rachelia, nuorta naista jonka kaikki olivat hyljänneet. - Porukan piilopaikka, kuiskasin tohtorille. - Mr. - Tyttö, minä jatkoin. Armendarez. Mihin hän kuoli. - Meidän on saatava selville missä Lucius piileksii. Lucius oli tehnyt hänestä niinkuin muistakin oppilapsistaan tahdottoman työkalun, ja lähettänyt tämän kylmäverisesti kuolemaan. seksi. Sanat jäivät kirjaimellisesti hänen kurkkuunsa. - Patologinen reaktio! Kysely täytyy heti keskeyttää! Olin samaa mieltä, en halunnut että vangittu kärsisi vahinkoa. - Mitä tapahtui. - Mitä se tarkoittaa. Todennäköisesti hän oli tehnyt sen vain osoittaakseen voimansa - ihmiselämä ei merkinnyt hänelle mitään. - Mutta täytyyhän oli jokin paikka, jossa profeetta oleskelee. Vannoin että löytäisin Luciuksen ja poistaisin hänet liikenteestä ennenkuin hän aiheuttaisi enemmän vahinkoa. Välittömästi lääkäri keskeytti hypnoosin saadakseen Armendarezin todellisuuteen
28
29
30
31
32
Jerry Cottonin jatkosarjakuva on Jussi Piiroisen luomus, seuraavassa lehdessä alkaa uusi jatkis. voit laittaa palautetta sarjakuvasta osoitteeseen: jerrycotton@jcotton.com
33
Sitä vastaan siis on meidän taisteltava! - Taisteltava...FBI... Vangilta pääsi viimeinen henkäys. - Tuo kirottu sian ja koiran sekasikiö, raivosi Will. - Paha ei näy. kuului kaikuna. Yltäpäältä veressä Armendarez tipahti tuolilta. Kannattajien riveistä kuului muminaa, sitten he aloittivat laulun uudestaan, tällä kertaa kovempaa, ihastuneemmin.
34
- Lucius magnus! Lucius aeternus! Salvabit nos Lucius... Oppilasten laulu eteni kumeana ja täytti soihtujen valaiseman huoneen johon he olivat kokoontuneet. Tänään minulle näytettiin pahan olento! Minä tiedän missä paha piileksii - ja te, lapseni, taistelette minun nimissäni! - Taistelemme... Oppilapset olivat käytännöllinen työkalu jolla kostaa FBI:lle - ja Jerry Cottonille!. Lopulta hän saapui. Laulanta tyrehtyi, yhtäkkiä ja välittömästi. Lahkolaiset istahtivat aloilleen ja laskivat huput alas kuullakseen mitä ylipapilla oli sanottavaa. Lucius aeternus... Se piiloutuu. Mutta paha on olemassa, ja se levittäytyy maailmaan. Paha on siellä mistä emme osaa sitä etsiä. Lucius! Valkoinen savu pöllähti, ja savun keskeltä astui mies valkeassa kaavussaan. Jokainen hänen alaisistaan tunsi että mestari katsoi juuri häntä - se juuri oli hänen menestyksensä salaisuus. - Te olette valitut, olette lapsiani - siksi olette minulle uskollisia ja tuhoatte yhteisen vihollisemme. - Voi ei, tuskaili lääkäri ja pani kädet silmilleen. Pitkä tukka oli poninhännällä, ja kasvoilla karehti lievä hymy. - Hyvä jumala! kauhisteli tri Sterling. Myös Donna oli murheissaan. Lahkonjohtaja tiesi että oppilapset olivat hänelle uskollisia. - Te jotka olette lapsiani, teidät on valittu ottamaan osaa suurtekoon, teidät on valittu taistelemaan viimeinen taisto maailman pahaa vastaan! - pahaa vastaan... auki. - Kirous ja kuolema! Meitä kaikkia järkytti tapahtumien kulku. - Lapset! huusi väärä messias. In-kapakan isäntä oli viiltänyt kurkkunsa auki lävistyksensä koristeveitsellä. Will kerkesi paikalle ja sai hänestä otteen, mutta laski hänet makuulle lattialle. Teatraalisella eleellä nosti Lucius kätensä korkealle ja katsahti tarkkaavaisesti ympärilleen. - Jos saamme häntä kiinni lainkaan, keskeytti Phil. Vihollinen on FBI, joka lain kirjaimen suojissa tekee työtä pahan hyväksi. - Ellette ole vielä huomanneet, olemme juuri menettäneet ainoan yhteyden häneen...
~
- Lucius magnus. - Tämä taisto on käytävä, ja me voitamme sen - hyvän nimissä, jota me edustamme, ja korkeimman kunniaksi! - Lucius magnus, Lucius aeternus, alkoi lahkolaisten laulanta ja hetkessä heidän monotoninen kuorolukunsa muuttui rytmikkääksi lauluksi. toistivat oppilapset päättäväisesti, eivät panneet lainkaan ehdolle mestarin sanoja. Jos he joutuvat vaikeuksiin, heidän on surmattava itsensä ennenkuin paljastavat salaisuuksia. - Kunhan saan hänet käsiini... - Mitä olenkaan tehnyt! - Ei tämä teidän syytänne ole, minä vakuutin, - kaikki on Luciuksen syytä, hänen viimeinen aseensa. - Olen tänään nähnyt näyn! Näyn jonka korkeimmat voimat ovat minulle näyttäneet! - Korkeimmat voimat..., supisivat lahkolaiset kunnioittavasti. Hän on antanut piilokäskyn kaikille kannattajilleen. Miehet ja naiset kaavuissaan keinuivat laulun tahdissa, ja odottivat profeetan ilmestymistä. Hyväntahtoinen hymy levisi hänen kasvoilleen. - Pirskatin pirskatti! pääsi Williltä
- Jos saadaan vihiä Luciuksesta, saatte kyllä tietää!
35. Myös Donna oli astunut esiin ja pidätteli kaikin voimin Williä. - Mitä tämä nyt meinaa. - Eihän meillä ollut perusteita. Se oli Phil. - Oletteko unohtaneet kuka vihollisemme on, pitääkö vielä kisailla keskenään! Ajatukseni virkaveljeäni kohtaan eivät nyt olleet aurinkoiset, mutta lauhduin vähitellen. Phil ja minä olimme harmistuneita että joutuu jättämään keikan kesken. Ja yhtä lailla Williä. - Ties kuinka monta rotankoloa on vielä olemassa. Ja milloin siivoat suusi. kysyi Will kuumana. - Häntä pystyyn, koetti Donna piristää meitä, kun kävelimme yhdessä lähtöportille. Se että olimme päästäneet emäkonnan livohkaan oli rassannut minua. Olihan lopulta yhdentekevää miksi Lucius oli päässyt karkuun. Vasta sitten saatoimme jatkaa jahtaamista. Mr. - Ja paskanmarjat, raivosi Will. - Minä vai. ~
Vaikka FBI ja LAPD tutkivat baarin ja sen ympäristön etsien jälkiä maailmanlopun lapsista, ei löytynyt pienintäkään vihjettä siitä mihin lahkolaiset olivat kadonneet. rauhoitteli Phil. - Kuulepa ystävä hyvä, Phil ja minä ratkaistiin juttuja jo silloin kun olit pisamanaamainen pojankloppi ja tähän asti on pärjätty mainiosti. Vaikka se saikin meidät raivoon, oli tunnustettava että olimme kadottaneet lahkon jäljet, emme tienneet mihin Lucius porukkoineen oli kadonnut. Montako ihmishenkeä silloin menetettäisiin. - Saimmehan tuhottua yhden heidän tukipisteistään. - Pidetään silmät auki, sanoin Donna. - Siitä voisin lyödä pienen vedon! Te ette... Meille oli annettu tilaisuus - mutta olimme sen möhlineet. Donna oli jutellut rauhoittavasti nuoren Gmiehen kanssa, ja Will näytti lauhtuneen. Ja olihan se yhtä paljon minun syyntäni kuin Willin. - Hei! Huomasin kuinka käsi tarttui olkapäähäni ja veti voimakkaasti. Jälleen kerran oli Lucius päässyt pakoon ja levittäisi kauhua ja kaaosta - eikä meistä ollut sitä estämään. - No hypätkää seuraavaan Nykin koneeseen, me pärjätään kyllä ilman teitä. Missä fanaattinen lahko pulpahtaisi pintaan seuraavan kerran. Laiton ratsia vie kaikilta syytteiltä perustan, senhän ymmärrät sinäkin, poika. - Minä myös, sanoin. Olimme saapuneet portille. Will pyöritti uhmaten päätään. Mikä minuun oli mennyt. Vaikeuksia on esiintynyt vain kun ollaan kimpassa sinun kanssa! - Niinkö. Phil oli oikeassa. - En ikinä. - Niin kai, tuumasi Phil. - Meidän olisi pitänyt panna lafka tuusannuuskaksi! - Höpönhöpö, minä vastasin. Oli näköjään yksi yhteinen sukuvika... Tämä saattoi olla viimeinen tilaisuus tehdä lahko vaarattomaksi. Annoin laukun rojahtaa lattialle ja tartuin Williä rinnuksiin. Will äkisi vielä vastaan ja käytti rumaa kieltä, mutta minä tein siitä lopun.
- Milloin sinä vihdoin tajuat ettei seinästä pääse läpi hakkaamalla päätä seinään. Jos minusta tulee yhtä periksi antava kuin tyypit New Yorkissa, heitän mieluummin homman sikseen! - Periksi antava. Saisimmeko koskaan napattua Luciusta. High komensikin minut ja Philin takaisin itärannikolle koska juttupino pöydillämme kasvoi kasvamistaan. Se opetettiin jo Quanticossa. - Olen...pahoillani, hän pyysi epäröiden anteeksi. Näinollen oli vain yksi mahdollisuus: oli odotettava kunnes Lucius iskisi uudelleen ja pulpahtaisi pintaan. Kun Will ja Donna kyyditsivät meitä lentokentälle, meistä tuntui kuin olisimme saamattomia nahjuksia. Minua vähän hävetti
Ei tarvitse pelätä, kone on täysin turval... Miehet sinisissä haalareissaan nostivat laukut ja kassit liukuhihnalle joka vei ne ruumaan. Kone alkoi täyttyä. Lähtisimme viiden minuutin kuluttua. Lentoemot avasivat muutkin hätäuloskäynnit. Katsoin lentokoneen ikkunasta ajatuksissani. - Tämä asia rassaa mun munuaisia. Näin että oli turha jatkaa keskustelua. - Minustakin olisi mukavampi että Lucius viruisi telkien takana, ja on vahinko että hän pääsi livohkaan. - Mutta Will ja minä ollaan niin erilaisia. - He ovat tuolla ulkona! sanoin - ja Phil ymmärsi, koska hetkessä hänen kasvonsa kelmenivät liidunvalkeiksi. - Älkäähän nyt, hyvä herra, rauhoitti nuori stuertti hymyillen. Phil ja minä nostimme kassit olalle ja kävelimme tarkastuspisteen kautta putkeen joka vei koneeseen. Hän tarvitsi sekunnin tai kaksi oivaltaaksen että hän oli jäänyt kiinni - sitten hän kääntyi. - Olen tosiaan pahoillani, puolustelin. Äkkiä turvaan - niin nopeasti kuin pääsette! Matkustajat ponkaisivat istuimiltaan, kirkuivat ja alkoivat poistua koneesta. Katseemme kohtasivat hetkeksi. Tunsin työmiehen pistävän ja ilmeettömän katseen - ja kaikki hälytyskellot kropassani räjähtivät soimaan. Oliko Phil oikeassa. Oliko Willissä ja minussa enemmän yhteistä mitä halusin myöntää. Ehkäpä emme todellakaan osaa tehdä yhdessä töitä. Päättäväisesti astelimme Philin kanssa hätäuloskäynnin kohdalle ja vedimme plommatun kahvan auki. - Mikä nyt on. moitti Phil. Jäähyväiset olivat pikaiset, mutta lievä jälkimaku jäi. minä huusin. Mutta ei siitä pidä hermostua. - Ihanko varmasti. - Tiedänhän minä, myönteli Phil. - Kiitos, minä sanoin. - Oikeassa olet pappa, minä vastasin. Aseet esillä ryntäsimme Philin kanssa matkatavaravaunuun. - Mutta hyvät herrat, ettehän te voi... - Kuuletteko. Myrkkykaasuhyökkäyksen kauhistavat kuvat JFK-lentokentältä pulpahtivat mieleeni. Hirmumyrskyn viima tulvehti kuumista turbiineista. Tyhjentäkää lentokone hetimiten! - Yes sir! nuorukainen vastasi. - Kone on heti evakuoitava! Heti, kuuletteko. Seuraavassa hetkessä kuului sihinää kun liukumäki täyttyi ilmasta ja sojotti lentokentälle. - Tämä on tositilanne. Mutta mehän voimme. Sitten hyvästelimme. - Oliko tuo tarpeellista. - FBI, kaikki ulos koneesta! minä huusin. Hän keskeytti puhetulvansa kun vetäisin esiin sveitsiläisen Sig Sauer-pistoolini. Sataneljäkymmentä ihmistä oli silloin kuollut - ja lankoja oli vedellyt Lucius... Kohta kiidimme käytävää pitkin jossa lentoemo jo selosti kuinka turvavyö toimii. - Ei se sitä ole, sanoi Phil virnistäen, - vaan te olette niin samanlaisia. No olkoon miten tahansa - nyt ei ollut aikaa jäädä puimaan asiaa Willin kanssa. - Kysymme lennonjoh... Seurasin ikkunasta kuinka matkalaukkuja lastattiin koneen jättiläismahaan. Nopeasti kone alkoi tyhjentyä. - Aivan varmasti. - FBI, minä ilmoitin. - Phil!
36
Ampaisin istuimeltani kuin apinan puraisemana, ja kanssamatkustajat katsoivat minua paheksuen. Hymyilevä lentoemo ohjasi meidät paikallemme, minä istuin ikkunan viereen ja Phil viereeni. Silloin yksi miehistä katsahti ylöspäin. Tunsin kuinka puhdas adrenaliini kuumana ja kiehuen virtasi suoniini. hän nyt kysyi. - Menkää takaisin istumaan. Työntekijä jolla oli pistävä katse säikähti pystyyn kun näki meidän tulevan. Phil ja minä laskimme mäkeä virka-aseet paljastettuina
- FBI! huusin. Vetovaunu ja tavaravaunut sen perässä ampaisivat liikkeelle, ja laukaukseni kimposivat kipunoita iskien vetovaunun kopista. Ampuja odotti rauhallisesti kunnes nuoren miehen pää oli keskellä tähtäimen hiusristikkoa. Minä pysähdyin pitäen kaksin käsin pistoolia ja ammuin - samalla hetkellä karkulainen polkaisi kaasua. Lucius oli sanonut että nuori mies ja hänen kolleegansa olivat FBI:n palveluksessa, että he olivat vihollisia, ja heidät oli tapettava. Katsahdin taakseni ja näin kuinka viimeisetkin matkustajat laskivat liukumäkeä alas koneesta ja juoksivat kiitoradan ylitse turvaan. Myös Phil oli pysähtynyt ampumaan kaksin käsin - tuloksetta. - Hei, mitä ihmettä..., säikähti vetovaunun kuljettaja kun hänet vedettiin kuskin pukilta ja häntä vedettiin kuonoon. Pieni mutta ärhäkkä vetovaunu syöksähti eteenpäin ja kaarsimme kohti terminaalia pakenijan perään. Istahdin nopeasti rattiin kun Phil irrotti hinattavat vetovaunusta. Sitten hän loikkasi viereeni ja minä poljin kaasua. Ratin takana oleva nainen ohjasi avoauton ulos menevälle kaistalle, maksoi pysäköintimaksun ja ajoi sitten leveälle bulevardille joka johti moottoritielle. Saatoin vain toivoa että olin väärässä kun tein hälytyksen, mutta minulla oli vahva tunne että en ollut erehtynyt...
He olivat juuri istuneet autoon joka oli lentokentän parkkipaikalla. Se minkä hän päätti, sen oli ehdottomasti tapahduttava. Jäänkylmällä tarkkuudella hän suuntasi kiväärin piipun ja katsoi kiikaritähtäimeen. Vaikka hän olikin pannut kiven sisään muutaman kovan sällin Los Angelesin piirissä, oli täysin selvää että hän ei ollut läheskään toinen Jerry Cotton. Phil päästeli pannahia, kun minä syöksyin takavarikoimaan tavarajunaa joka tuli juuri terminaalista tyhjänä viereemme. Hän olisi mieluiten antanut itselleen korvapuuskan tyhmän riidan johdosta, joka oli ollut Jerryn kanssa, ja häntä kadutti sedälleen antamansa loukkaukset. Keskittyneenä ampuja katsoi tähtäimen hiusristikkoon ja sormi puristui hitaasti liipasimella. He tulivat Donnan avoauton tykö, nousivat autoon ja ajoivat ulos. Molemmat FBI-agentit kohtaisivat kuoleman...
~
~
Miehellä joka istui loistoauton takapenkillä oli vakaa käsi. Hän näki heidät.
Will oli synkällä mielellä kun hän ja Donna lähtivät lentokentältä. Sillä Lucius oli profeetta, hän oli virheetön viisaudessaan. - Tämä vetovaunu on takavarikoitu! Ajaja katsoi virkakorttiani ja hyppäsi ajopenkiltä jättäen ajopelinsä meille ruhjottavaksi. Ehkäpä se oli vain kateutta, tunnusti Will itselleen. - Ellen paremmin tuntisi sinua, Cotton, sanoi Donna ohjatessaan auton kohti moottoritietä, väittäisin että sinulla on huono omatunto.
37. Vetovaunun moottori otti kierroksia. nopeasti ja syöksyi kohti vetovaunua. Nuori mies, joka istui pelkääjän paikalla ja jolla oli aurinkolasit ja nahkarotsi, vaikutti jotenkin kiihtyneeltä. - Seis! FBI! huusin ja kohotin pistoolini. Ampuja ei pannut ehdolle mestarin sanoja, vaan epäröimättä totteli jokaista käskyä, jonka Lucius antoi. Lahkolainen kiipesi vetovaunuun ja pani koneen käyntiin
Samassa auto ampaisi liikkeelle kohti lentokenttää. kysyi Will katsoen Donnaa aurinkolasien reunaa pitkin. Sillä hetkellä se tapahtui. Mitä olisikaan tapahtunut jos kone olisi ollut täysi... - Mitä oikeen meinaat. - Pommi! huusi Phil. - Meitä ammuttiin tuosta autosta! - Mitä. - Pitäisikö sitten olla. Avoauton rattaat protestoivat äkkikäännöstä ja kumit vinkuivat kimakasti. Donna kirkui hädissään. Me seurasimme heti kannoilla...
~
~
Räikeä pallosalama välähti lentokoneen ruumassa. Ne aikoivat kylmästi tappaa meidät! - Eikä pelkästään meitä, totesin happamana samalla kun ajoin kaasu pohjassa pommimiehen perään. Roihuavana raatona paloi 747 kiitoradalla ja paksu savu nousi taivaalle. Roihuavat lieskat ja hehkuvat koneenkappaleet lensivät ympäriinsä. Roihuvan kuumat liekit purkautuivat, ja hetkessä koneen runkoa järisytti valtava räjähdys. - Kirous ja kuolema! pääsi Williltä. Lentokentän paloasemalta lähti monta paloautoa sireenit ulvoen ja hätävalot vilkkuen kohti liekkimerta. - Minullako. Jos olisit vain... Seuraavassa hetkessä hän kuitenkin oli tavaraterminaalin luona ja päästeli sisään täyttä vauhtia. Lennot jotka jo oli ilmoitettu jäivät kentälle ja ilmassa odottavia koneita kiellettiin laskeu38
- Tuolla! Will, vielä tohkeissaan siitä että oli saanut pintahaavan, näki mustan loistoauton pysäköitynä tienpenkalle - ja ohuen kiväärin piipun joka sojotti takapenkin sivuikkunasta. Shokissa hän näki nahkatakissa reiän ja käsivarresta tuli verta. Valtava paukaus joka pani ilman värähtelemään ja maan jytisemään. - Kuka sen teki?
tumasta. Samalla hetkellä hän tunsi helvetillisen kivun oikeassa käsivarressaan. - Musta limusiini! Will osoitti autoa joka kiisi tuhatta ja sataa lentokentälle vievää tietä pitkin. Nuo äijät on saatava kiinni! Donna päätti ettei nyt kysyisi enempää - mutta jälkeenpäin hänellä olisi kana kynittävänä. Yhtäkkiä limusiinin takaikkunasta kurkotti hahmo kivääri kädessään.. - Saavutamme häntä! ilmoitti Phil ja toden totta välimatka pommimieheen oli kutistunut. Boeing murtui keskeltä kahtia. Donnalta pääsi kirkaisu ja hän käänsi rattia, samalla kun Willin pää retkahti sivuun. Lukemattomat kenttätyöntekijät ja virkailijat juoksivat edestakaisin terminaalin eri rakennusten väliä. Ambulanssit tulivat sireenit ulvoen pelastamaan koneen matkustajia. - No joo, minä vain ajattelin...Se riita nyt oli aivan typerä. - Oletko tullut hulluksi. - Aja vain perässä! vaati Will hermostuen. Minä kiitin luojaani aavistuksesta jonka olin saanut. - Kirottu pommi. Will näki lentokentällä pöllähtävän savun nousevan ilmaan. Lentokenttä oli sekasorrossa. Kohta liekit ylsivät siivissä oleviin polttoainesäiliöihin ja siivet räjähtivät ja irtosivat kuin jättiläisen repäiseminä. - Otetaan se kiinni! karjaisi Will, tarttui rattiin ja käänsi sitä. Nuori agentti polkaisi kaasun pohjaan ja urheiluauto alkoi saavuttaa limusiinia leveällä bulevardilla. Humiseva liekkimeri nuoli koneen paksua runkoa. Auto hyppäsi keskikivetyksen yli ja halkoi nyt ruohokenttää
Kohta ammunta lakkasi. Samassa iskivät luodit tuulilasiin ja se pirstoutui säpäleiksi. - Alas! Will kumartui kojelaudan taakse ja veti Donnan mukanaan. - Sinä vasemmalle ja minä oikealle. Ei ilmeisesti tajunnut mitä leikkiä leikittiin. Sen ajaja tyyttäsi torvea ja pui nyrkkiä. Hallin sisällä vallitsi jokapuolella lojuvien konttien, nostureitten ja siirtohihnojen sekasorto, ja kaiken keskellä liukuhihnat liukuivat ahkerina. Pannaan äijä pihteihin! - Hyvä idea, Phil huohotti - ja kohta erosimmekin, kumarruimme alittamaan matalaa liukuhihnaa ja jatkoimme omia reittejämme pitkin. Minä toivotin miehen hornan tuuttiin ja nousin seisomaan. Heittäydyin matalaksi ja kuuma lyijy lensi ylitseni. Hän kiirehti juuri kapeaa käytävää pitkin, hyppäsi sitten liukuhihnan ylitse repäisten samalla pari laukkua mukaansa.
Syntyi kiihkeä ajojahti. - Odotappas, minä tuumasin. Katsoin ylös - äijä oli kadonnut. Luoti luodin jälkeen hän ampui, ikäänkuin ei aikoisi lopettaa ollenkaan. Limusiini käännähti oikealle ja työnsi mennessään useita autoja raakasti sivuun. Taas kuului laukausten ääniä, mutta ne eivät tällä kertaa olleet minulle. Nopeasti tikitti luotisade syyläriin paljon reikiä. Lahkolainen pysäytti kärrynsä renkaat vingahtaen, hyppäsi ajajan penkiltä ja puikahti keskelle sekasortoa joka oli hämärässä korkealla sijaitsevien kattolamppujen alla. Vetävällä askeleella etenin hallin läpi tarkkaillen samalla konnaa, joka juuri kiipesi tikkaita pitkin lastauslavalle ja hyppäsi sieltä liukuhihnalle. Hyppäsimme kopista ja juoksimme roiston perään. Miestä ei näkynyt missään - mihin hän katosi yllättäen?
39. Pääsin lähemmäksi pommimiestä, joka oli minuun selin eikä huomannut minua. - Persläpi, kuittasi Will. - Hän pääsee karkuun! - Ei pääse jos minusta on kiinni, minä tuumasin ja pysäytin veturin. Minä seurasin esimerkkiä ja hyppäsin leveälle kuljetushihnalle joka kuljetti minua ylöspäin matkalaukkurykelmän seassa. Will puri hampaat yhteen, ojensi Sig Sauerin sivuikkunasta ja ampui vuorostaan. Donna pysyi auton kintereillä ja ajoi rautaromun koristamaa kujaa pitkin raskaan loistoauton jäljessä.
~
Vetovaunumme huristi matkatavarahallin ovesta jarruttelematta turhia pakenevan pommimiehen perässä. Heittäydyin mahalleni kuljetushihnalle, sitten hihna päättyi ja jouduin laukkujen mukana seuraavalle hihnalle. Äkkiä ampuja kääntyi, kuin vaiston varoittamana. - Tuhat tulimmaista! sadatteli Phil. Donnalta pääsi kirkaisu ja auto käännähti päin viereisellä kaistalla olevaa autoa. Vielä kaksikymmentä jaardia... Hän näki minut ja aloitti heti tulituksen. Nousin ylös ja kiirehdin lentävin askelin hihnan päälle ja heitin pois tieltä muutaman laukun ja pari surffilautaa. Ampuja tulitti uudelleen. Heivasin itseni tasolle ja tarkastelin ympäristöä. Konna oli näköpiirissäni, ja hän tulitti ilmeisesti Philiä. - Hajaannutaan! minä ehdotin. Phil ja minä juoksimme minkä jaksoimme jotta säilyttäisimme näköyhteyden karkulaiseen. Uskomatonta mitä kaikkea ihmiset raahaavatkaan mukana kun matkustavat Kaliforniaan... Liukuhihna ohitti lastaustason jolla ampuja oli ollut. Kaukana välähti pistoolinpiippu ja kuuma lyijy läjähti vieressäni olevaan laukkuun
Lyijy vihelsi Donnan korvan vierestä ja Donna kirkaisi, mutta Will vaihtoi makasiinin ja jatkoi tulitusta. En tiennyt missä Phil oli, olin menettänyt näköyhteyden. Mutta silloin olin minäkin jaloillani ja hyökkäsin hänen kimppuunsa. Katsoin huolella ympärilleni, ja hiivin eteenpäin - kun kuulin päältäni epäilyttävää melua. - Hei, sanoin kuivasti. - Hei, jotain unohtui, minä huusin ja ryntäsin konnan perään. Ei ketään. - He nappaavat meidät!
~
Varovasti, Sauer kädessäni, hiivin eteenpäin. - Me napataan nuo roistot! - Mitä tarkoitat. Ei mitään. ~
Renkaat savuten ohjasi Donna terminaalin ajokaistalle ja seurasi pakenevaa autoa. - Odottakaapa, paskapäät! huusi Will ja jatkoi ampumista. Toistemme kimpussa pyörimme ympäriinsä. En ehtinyt kummastella asiaa, sillä kohta oli kimpussani toinen hahmo, tällä kertaa se oli pommimies, jonka silmät paloivat verenhimoisina. Henkeäsalpaavalla tempolla luisuin kiiltävän metallisen putken läpi ja näin lopulta valoa tunnelin päässä. Laukkuaan odottavat matkustajat olivat ihmeissään nähdessään minut laukkujen keskellä. - Me saadaan ne kiinni! huusi Will. Minä potkaisin sen ulommaksi. Hän kaatoi minut hypätessään kimppuuni, nousi samantien jaloilleen ja tähtäsi minua paukkuraudallaan. Sitäpaitsi hän saattoi johdattaa meidät Luciuksen luokse. Sig Sauer putosi kädestäni ja luisui pitkin betonilattiaa. Jossakin aivan lähellä piileksi pommimies. Iskin hänen asekätensä sivuun ja laukaus meni harakoille. Ilman asetta hän menetti rohkeutensa ja pakeni paikalta. Katsahdin ylöspäin ja suuntasin aseen piipun vaistomaisesti ylös - kun näin tumman hahmon joka putosi raskaana päälleni. Tappurat kielenterällä nousin jaloilleni - ja oivalsin että päälleni pudonnut jättiläinen olikin iso matka-arkku. Kovalla paukkeella laukaus lähti piipusta ja iskeytyi jättiläiseen jonka satakiloinen ruho is40
keytyi päälleni ja iski minut kanveesiin. Villi käsikähmä käytiin siitä kuka saa aseen haltuunsa. - Matkustin rahdin mu-. Jykevänä kuin panssariauto se jatkoi hurjaa menoaan, ja yhä uudelleen tulitti ampuja seuraajia. Kengänpohjat äänettöminä hiivin edelleen, sitten kurkkasin varovasti nurkan taa. Samalla hän iski otsansa naamaani ja päästin irti. Pääsin liukuhihnan päähän, paukahdin putkesta pyörivään karuselliin laukkujen ja kassien seassa. Väänsin hänen kättään ja ase kimposi lattialle. Sauer tärähti hänen kädessään ja sylki lyijyä mahtavasti - mutta mustaa autoa ei tuntunut mikään voivan pysäyttää. Taas sylki sala-ampujan ase lyijyä, ja taas menivät laukauksen hiuksenhienosti ohi. Hyppäsin hihnalle ja heittäydyin putkeen hänen peräänsä. Mies kääntyi taas ympäri, heitti minua pienellä laukulla, ja syöksyi metalliputkeen jonka kautta liukuhihna kuljetti matkatavaroita. Minä ammuin. uteli Donna samalla kun he hurjastelivat taksitolpan vierestä ja vahingoittivat useampaa vuokra-autoa. Mies oli yrittänyt saada hengiltä kaksisataa matkustajaa - häntä ei missään nimessä saanut päästää karkuun
Auto jarrutti, etuovi aukeni ja mies livahti auton uumeniin. Ajojahti jatkui.
~
Ajojahti jatkui Sepulveda Boulevardia pitkin El Segundon yli moottoritielle, joka tähän aikaan oli tukossa rekkoja, pakettiautoja ja henkilöautoja. Phil ja minä soitimme Mr. Sensijaan näin kuinka kolhittu urheiluauto syöksähti paikalle, auto vaikutti tutulta, samoin autossa istujat. He aikoivat ylittää valtionrajan Meksikoon. High´lle New Yorkiin, ja hän käski meidän pysyä tämän jutun parissa. - Sinäkin vain pelleilet kun äijä on vaarassa päästä livohkaan! Siitä minulle ei tarvinnut sanoa kahdesti. Otimme autopoolista käyttöömme tilavan kaupunkimaasturin ja olimme iltapäivällä San Diegossa, valmiina jatkamaan etsintöjä sieltä käsin. - Ei! karjaisi Phil ja päästi sarjan luoteja kohti limusiinia, vaikkakin ilman suurempaa vaikutusta. Urheiluauto ponkaisi liikkeelle niin että meiltä kaikilta painautui selkä penkkiin. - Selitämme sitten myöhemmin, poika, sanoin. Kokeilkaa tekin joskus... Silloin näin kuinka Phil juoksi hallin läpi kohti uloskäyntiä. Lähdimme San Diegosta ja saavuimme illansuussa raja-alueelle. Ehkäpä kauan etsimämme lahkon piilopaikka oli siellä... San Diegon poliisin tekniikka oli tarkastanut
41. Hälytimme LAPD:n virkaveljet, ja annoimme etsintäkuulutuksen. Ajoimme valtatietä pitkin aina Long Beachiin saakka tarkastaen kaikki meno- ja tulorampit - mutta pakenevista pommimiehistä ei ollut vi-
hiäkään. Täällä karkasi musta limusiini silmistämme. kana. Matkalla saimme poliisiradion kautta tiedon, että rajavartio oli löytänyt tyhjän pakoauton Tijuanaan johtavan maantien varrelta. - Voi Jerry! hän huusi minulle. Juoksin Philin takana joka seurasi pommimiestä joka vuorostaan oli juuri ryntäämässä ulos lasiovesta. Renkaat kirskuen auto pysähtyi. Tehtävissä ei ollut muuta kuin odottaa. - Mitä te vielä täällä teette. He olivat yrittäneet tappaa minut, Philin, Willin ja Donnan, käyttäneet siinä raaimpia keinoja, ja olivat samalla vaarantaneet satojen syyttömien hengen. Kun me pääsimme ulos näimme kuinka musta loistoauto saapui paikalle hurjaa vauhtia ja pysähtyi miehemme kohdalla. Se vahvisti epäilymme - että Luciuksen lapset olivat ylittäneet Meksikon rajan, jossa FBI:llä ei ollut toimintavaltuuksia. - Mutta nyt kaasu pohjaan! Donnaa ei tarvinnut kahdesti käskeä. Nuori FBI-agentti polkaisi kaasun pohjaan. - Voihan vetelä! huusi Will ihmeissään. Siitä saattoi päätellä mihin Luciuksen lakeijat olivat matkalla. Jotenkin oli Lucius saanut tietää että juuri me olimme hänen kannoillaan, ja nyt hän tahtoi poistaa meidät liikenteestä. Kuin dervissi pongahdin karusellista ja ryntäsin Philin perään ja ohikulkijat katsoivat minua kuin järkensä menettänyttä. Ennenkuin hullu lahkonjohtaja iskisi uudelleen, meidän oli napattava hänet, maksoi mitä maksoi. Lucius ja hänen veljeskuntansa olivat ilmeisesti julistaneet sodan FBI:lle, siitä ei ollut epäilystäkään. Rajavartiolaitoksen partioiva helikopteri oli nähnyt kyseessä olevan auton valtatie Interstate 5:lla, parikymmentä mailia ennen San Diegoa. Istuimme Willin ja Donnan toimistossa Wilshire Boulevardilla. Taistelu lahkolaisia vastaan oli muuttunut astetta vakavammaksi. Kolmen tunnin piinaavan odottelun jälkeen kuulimme rohkaisevia uutisia
Vai mitä sinä tuumaat, Donna. Samalla lukemattomat ajatukset pyörivät hänen päässään, eikä vähimpänä Lucius ja hänen murhapolttajansa. - Hienoa, sanoin hymyillen ilotonta hymyä. - Mutta sinulla ei ole vaihtoehtoja, sanoin kuivasti. He olivat jälleen kadonneet tietymättömiin. Nuori nainen seisoi motellihuoneen suihkussa ja antoi virkistävän kosteuden hyväillä hipiäänsä. - Voi elämän kevät, en tajua! Mikä sinulla on vialla, Jerry. - Meidän on esitettävä anomus Meksikon hallitukselle. - Ei siitä heti sota seuraisi. - Will. Tuhat tulimmaista, mitä me oikein odotamme. Lucius ja hänen koplansa ovat surmanneet enemmän ihmisiä kuin Al Capone ja Viiltäjä-Jack yhteensä, ja te epäröitte tosissaan josko rajan voisi ylittää. - Koska se asia on nyt selvä, voimmekin mennä yöpuulle. - Hyvää yötä ystävät!
~
Kaiken kuumuuden, pölyn ja epäonnen jälkeen, mitä päivä oli tarjonnut, teki lämmin suihku Donnalle todella hyvää. - Samaa mieltä, kuittasi Phil, ja myös Donna nyökkäsi. - Hiisi vieköön! sanoi Will vielä kerran ja turhautuneena puristi kätensä nyrkkiin. Donna sulki hanan, avasi liukuoven ja astui pois suihkusta. Will oli aiheuttanut kiivaan keskustelun, sillä hän näki vain kaksi mahdollisuutta: Pyytäisimme Meksikon ulkoministeriöltä luvan toimia Meksikossa. - Ei hänellä ole mitään vikaa - hän on eittämättä oikeassa. Phil puolusti minua. Turhautuneina päätimme asettua yöpuulle rajan lähellä olevaan motelliin. - FBI:n virkamiehinä olemme ensisijaisesti vastuussa ihmisten hyvinvoinnista ja meidän on arvioitava kumpi on tärkeämpää - mielenvikaisen lahkonjohtajan nappaaminen vai kunnioittaa naapurimaan itsenäisyyttä.
42
- Hiisi vieköön! äkisi Will. Enpä usko että mielipuoli lahkonjohtaja on sen arvoinen. - Mutta... Kuularin puhaltamassa viileässä ilmassa hän tunsi vilunvärähdyksen. Hän kuivasi itsensä ja pukeutui sitten kylpytakkiin joka oli riippunut kylpyhuoneen ovessa.. - Hyvä on, minä sanoin. - Ei, minä en ole samaa mieltä! veljenpoikani pani vastaan. Meillä ei ollut muuta johtolankaa kuin se että pakoreitti johti Meksikoon. Aamulla varhain ajamme takaisin L.A:han, ovatko kaikki samaa mieltä. Oletko samaa mieltä kuin tämä vanhojen herrojen kerho. Nuorta naisagenttia harmitti että lahkolaiset olivat päässeet karkuun, ja hän saattoi vain toivoa että he saisivat toimintavaltuudet Meksikoon mahdollisimman nopeasti... pakoauton sormenjäljet, mutta ei ollut löytänyt mitään kiinnostavaa. Tai sitten omin luvin jatkaisimme ajojahtia ja ylittäisimme rajan luvattomasti. - Hiiteen säännöt! huusi nuori G-mies. Seurauksena olisi diplomaattinen välienselkkaus, josta olisi paljon haittaa. Meillä olikin juteltavaa...
~
Istuimme Donnan huoneessa ja pähkäilimme mitä meidän tulisi tehdä. Luulenpa ettei minun tarvitse sanoa kumpaa toimintatapaa Will piti parempana... Muuten olisi Luciuksen pidätys vastoin kansainvälistä lakia ja näinollen epäpätevä. - Päiväkausia olemme näitten tyyppien jäljillä. Will haukkoi henkeään. - Ehdottomasti, myönsi Donna. - Siltä näyttää. - Asia ei ole noin yksioikoinen, ilmoitin oman kantani. - Jos jäämme kiinni, Meksikon hallitus tuntee että heidän suvereeniuttaan on loukattu
Hetkeä myöhemmin oli pakettiauto sulautunut yön pimeyteen. Ei vastausta. - Miksi niin ei. - Will, sinäkö se olet. Nuori nainen kääntyi puolustautuakseen, mutta kloroformin pistävä lemu jonka hän tunsi sieraimissaan heikensi hänen vastarintaansa. - Tarkoitatko että me ylitetään raja. - Hiiteen säännöt, poika, kätisi Phil. Meiltä puuttuu yövarustus. - Siksi että pimeällä emme löytäisi heitä. Will katsoi minuun ällistyneenä. Will juoksi tielle ja ampui auton renkaisiin - tuloksetta. Päättäväisesti Donna riuhtaisi oven auki ja ryntäsi huoneeseen - kun kaksi suurta hahmoa kävi äkkiä hänen kimppuunsa. Sitten kuulin ulkoa kiireisiä askelia, jossain käynnistettiin auto - silloin olin varma etten kuullut harhoja. Myös asekotelo ja Sig Sauer roikkuivat siinä. - Hänet siepattiin! Pakettiauto kaasutti ja pölypilvi nousi, auto lähti kuin ammuttuna paikalta. - Se on Donna!, minä huusin. En voinut myöskään ampua, koska saatoin osua Donnaan. Donna oli siepattu ja nappajat olivat taatusti Luciuksen väkeä. Phil luennoi. - Fuck! pääsi Williltä ja sitä seurasi litania vielä rumempia sanoja. Olin heti täysin hereillä ja pinkaisin ylös vuoteesta. Kankaan kahinaa. - Halloo. Sain jalat alleni ja ryntäsin kohti pakettiautoa, johon kidnappaajat ja heidän uhrinsa olivat kadonneet. Hetken aikaa olin epävarma, olinko todella kuullut hätähuudon, vai oliko se unta. Viimeinen minkä hän huomasi ennen kuin menetti tajuntansa oli miesten pistävä katse, kuin tahdottomalla robotilla. Kaksi munkinasuista hahmoa nostivat juuri tajutonta naista autoon, olivat ilmeisesti napanneet hänet motellista. - Aamulla aikaisin. Joku oli hänen huoneessaan! Nuori naisagentti katsoi tuolia johon hän oli jättänyt vaatteensa. Ei taaskaan vastausta Nyt uusi ääni. - Apua! Donna kirkui täyttä kurkkua, mutta kohta ei kuulunut ääntäkään kun hänen suuhunsa tungettiin kostea kangastuppo. Kahdella-kolmella loikalla hän olisi aseen luona. - Ehdottomasti! - Entä säännöt. kysyi Donna kovalla äänellä. Oliko joku huutanut apua. Askelia. - Todennäköisesti Lucius laskee sen varaan että ryntäisimme perään. Sillä hetkellä hän kuuli äänen. Nuori nainen raotti kylppärin ovea. - Aamulla aikaisin. Käsi tyynyn alle ja kohta oli Sig Sauer kou-
rassani, pomppasin petistä ja syöksyin ulos huoneesta, vaikka olinkin alushoususillani. Motellin parkkipaikalla oli musta pakettiauto. - Ylitämme rajan ja hän teurastaa meidät kaikessa rauhassa. - Meidän on lähdettävä perään! - Ei mennä, minä päätin. - Mutta pitäähän Donnaa auttaa! - Ja niin me autammekin, lupasin. Vereni pysähtyi kun tunnistin että nainen oli Donna! - Hei, pysähtykää! minä huusin - mutta eiväthän he tietenkään totelleet minua. Will ja Phil tulivat ulos Sig Sauerit kädessä ja boxereissa kuten minäkin. Kaksi kaapupukuista hahmoa, jotka olivat vaanineet molemminpuolin kylppärin oviaukkoa syöksyivät hänen kimppuunsa. Sitten kaikki pimeni...
~
Minä heräsin. - Nyt on kyseessä ihmishenki...
43. Hiljaisia hiissaavia askelia
Oletteko kuulleet heistä?
44
Isäntä tuijotti minua silmät suurina. Soppa olisi todennäköisesti syövyttänyt sisuskaluni. En halunnut että joudumme käsirysyyn. Will jätettiin autoon. Häpeänpuna levisi Donnan kasvoille, mutta hän työsi tunteen syrjään. - Haluatteko ottaa minusta valokuvan. - Etsin ihmisiä jotka kutsuvat itseään Maailmanlopun lapsiksi. - Kuinka niin. Hän katsoi minua töykeästi, luuli että olin harhautunut turisti. Palan matkaa kauempana turistikylästä Tijuana ei ollutkaan niin siisti eikä kallis, ja täällä viihtyivät paikalliset. Joitakin meksikaaneja istui pöydissä lapioimassa tulista chili-aamiaista naamaansa. Paikan nimi on Cuna del Malo... Hän oli pannut kaikki suhteensa peliin ja onnistunut pikapikaa järjestämään meille toimintavaltuudet. ~
Läksimme liikkeelle jo ennen auringonnousua. - Sittenhän te tunnette ne. - Ei tule kuuloonkaan, minä vastasin. Sinne pääsi USA:sta myös jalkaisin. - Kuulutteko noihin ihmisiin. Se oli tyypillinen turistikylä jossa oli mielettömästi kauppoja joissa myytiin sombreroja ja muita matkamuistoja, ja paljon ravintoloita joissa sai syötäväkseen ylihintaista meksikolaisruokaa. Tijuana oli pikkukaupunki heti rajan toisella puolen. Ylitimme rajan ilman vaikeuksia, koska rajaasemat olivat tietoisia ajojahdista. Muisti palautui vähitellen ja hän katsoi varovast ympärilleen nähdäkseen mihin hänet oli tuotu. - Sí, señor - Pahan Kehto.
~
Kun Donna avasi silmänsä, hän tunsi nenäontelossa sykkivän kivun joka oli kloroformin jälkivaikutusta. - Kuka olette, gringo. - Ei, minä vastasin. - Cuna del Malo. Matkalla rajalle kännykkä pirahti, ja Mr. FBI-agentin kaappaus oli erikoistapaus joka sai viranomaiset toimimaan nopeasti. Minä nousin autosta tehdäkseni joitakin tiedusteluja. - Työskentelen hallituksenne virallisella luvalla. Etsin nuorta naista jonka he ovat kaapanneet. Kiertäkää mieluummin se paikka. Näköjään Lucius lapsineen tunnettiin näillä kulmilla. - Oletteko poliisi. Baarin nimi oli La Botella (puteli). Koska oli vielä varhaista, ei kapakassa ollut säpinää. - No - voitte unohtaa naisen, ette näe häntä enää ikinä. - Otan osaa, señor, sanoi mies tiskin takaa. Hämmästyneenä hän huomasi olevansa alasti, makasi ilman rihman kiertämää suurella kivipaadella, johon hänet oli sidottu käsistä ja jaloista. Pelkkä ryhmän mainiseminen oli saanut hänen ruskettuneet kasvonsa liidunvalkeiksi. Phil pysäytti auton pienen baarin edessä. - En, vastasin päätä pudistaen. Nuo ihmiset ovat piruja. - Mistä tavoitan tuon joukon. hän kysyi. - Sí, señor. High kertoi hoitaneensa asiat siihen malliin, että saatoimme toimia Meksikossa virallisesti. Kaikki täkäläiset tuntevat heidät - ja kaikki pelkäävät heitä. Nyt oli kyse elämästä tai kuolemasta, oli tärkeämpääkin ajateltavaa kuin alastomuus.. Isäntä oli lyhyenläntä mies jolla oli rasvainen musta tukka ja villinä rehottava parta. - Paikka on aivan rannikolla. kysyi isäntä epäilys äänessään. - Mitä voin tehdä puolestanne, señor. - Kyllä vain, myönsin. Emme tietenkään lähettäneet sääntöjä hiiteen, vaan ilmoitimme tilanteesta Mister High´lle, joka näytti meille vihreää valoa. - Ajakaa etelään menevää tietä, selitti isäntä synkeänä
- Niistä me kyllä selvitään. Donnan iho meni kananlihalle. - Vai tässä nyt on sen lahkolaispenteleen pääkonttori, mietti Will ääneen. - En ole teidän sisarenne! vastasi Donna karkeasti. - Olisin kovin pettynyt ellei näin kävisi - kuuluisalla Jerry Cottonillahan on maine menetettävänä, eikö totta. "Myös sinusta tulee pian tosiuskova, sisareni, hän ennusti. - Eihän sinua siepattu ole, vaan sinut on kutsuttu, sisareni. Maailmanlopun lapsien tyyssija. Ääni syntyi kun valtavansuurta roikkuvaa metallilautasta jysäytettiin isolla pampulla - gongin ääni tuntui panevan kaiken väräjämään. Todennäköisesti, ajatteli Donna, niiden oli tarkoituskin pelotella. - Missä minä olen. Maail45. - Pimeäntuloa, minä vastasin. Olimme jättäneet auton urvallisen välimatkan päähän, ja lähestyneet jalan. -Ihan pian...
Noin kahden tunnin ajomatkan jälkeen olimme paikkakunnalla, jota paikalliset sanoivat Cuna del Maloksi, pahan kehdoksi. - Vaarantaisimme suotta Donnan hengen, minä selitin. Sitten hän yhtäkkiä näki seinille sijoitettujen soihtujen läpättävässä loisteessa hahmon. Kaarevassa katossa oli maalattuja vierasperäisiä symboleja, jotka olivat synkkiä ja uhkaavia. Lyhyenläntä voimakasrakenteinen mies jolla oli pitkät valkeat hiukset asteli häntä kohti. Lucius otti valittelevan ilmeen ja pudisteli päätään myötätuntoisesti. Mihin olette raahannut minut. Maailmanlopunlahkon komentajalla oli yllään lumenvalkea kaapu, ja pitkät hiukset laskeutuivat hänen harteilleen. Donnaa puisteli yökötys. - Miten niin. - Hyvää huomenta, sisareni, hän tervehti ilkkuen. - Vartijoita jokapuolella, totesi Phil joka katsoi kiikareilla. Mitä vielä odotamme. Hän oli eräänlaisessa luolassa joka oli hakattu kallioon. Miehen sormet hivelivät rintoja, sitten vatsaa, alavatsaa ja siirtyivät sitten reisien sisäpinnalle. Helvetin nielu - vertaus ontui, mutta siinä oli jotain kammottavaa. - Odotetaan auringonlaskuun - sitten pelastamme Donnan tuon konnan kynsistä...
~
~
Kun aurinko laski lännessä horisonttiin, ja meri sukelsi verenpunaan, kaikui maatajärisyttävä ääni villan käytävillä ja huoneissa ja kantautui lahden luotojen ylle. Lucius. Miksemme voi hyökätä heti. Sanalla sanoen helvetin nielu. Himokkaasti miehen katse nuoli Donnan hyvinmuodostunutta alastonta kehoa. Hänen pullealla naamallaan karehti ilkeä virnistys. Nyt olimme mahallaan kalliolla ja tarkkailimme aluetta. Meidän on tehtävä hyökkäys huomaamatta ja nopeasti, vain silloin meillä on mahdollisuus onnistua. Mitä nuo elukat aikoivat tehdä hänelle. Korkealla luotojen yläpuolella oli pramea Villa jossa oli lukemattomia erkkereitä ja torneja, ja alue oli ympäröity muureilla ja piikkilanka-aidalla. Lahkonjohtaja kumartui hänen ylleen ja katsoi hypnoottisella katseellaan. - Onko Philkin sitä mieltä. Kyseessä oli kapea lahdenpohjukka, joka äkkiä jyrkkeni merelle päin. Sinua odottaa uljas, uusi tehtävä... - Kuinka voit. - Niin no. - Voitte unohtaa tehtävänne! uhosi Donna. - No mutta... - Muureilla, aitojen varrella... Kolleegani etsivät minua ja he löytävät minu! - Siitä olen täysin vakuuttunut, sanoi Lucius ja antoi sormiensa lipua pitkin Donnan ihoa. Nuorta naisagenttia ei kuitenkaan helpolla säikytetty. - Niinkauan kun ei ole välitöntä vaaraa, ei Luciuksen tarvitse koskea häneen. - Voit luottaa siihen, pikkuinen, varmisti partnerini. kuittasi Will
Ei kuulunut ääntäkään. - Lapseni! julisti Lucius. lämpimässä Lopulta annoin merkin virkaveljille ja niin muurin yli ilmestyivät Phil ja Will. Mies oli verhoutunut kaapuun ja hänellä oli konepistooli kädessä. Sepänsällin erikoinen teki tehtävänsä. Phil ja Will olivat valppaana kun nousin muurille ja katsahdin molempiin suuntiin. - Hyvää työtä, Phil kehaisi nähdessään tajuttoman vartiomiehen. Kun kaikki olivat paikalla astui Lucius esiin ja lahkolaiset alkoivat monotonisen laulantansa. Otin häneltä konepistoolin ja ripustin sen kaulaani. Lucius... - Lucius... Häneltä pääsi vain tukahtunut huokaus kun hän tipahti kanveesiin. - Tällä kertaa on mun vuoro! hän selitti päättäväinen katse silmissään.. Minä olin jo lähdössä taistoon kun Will riuhtaisi minua olasta. Sitten raahasin tajuttoman muurin syvennykseen josta häntä ei aivan heti löydettäisi. Juoksimme kumarassa muurin luo eikä meitä vielä ollut paljastettu. Pidätin henkeäni, koska suoraan alapuolellani oli yksi vartija. Keskustelimme vain käsimerkein. Hänen nimensä on - Donna! Sillä hetkellä astui nuori nainen soihtujen valoon, ja hän oli pukeutunut kaapuun ja huppuun kuten muutkin oppilapset. Hurmiossa katsoivat oppilapset mestariaan jolle he olivat ehdottoman kuuliaisia. Seuraava este olisi muuri joka kiersi villan ympäri. Kallioon hakattuja askelmia pitkin he alkoivat laskeutua villan maanalaisiin holveihin, joissa lahkon salaiset kamarit sijaitsivat. Leveän portaikon kautta pääsimme jatkomuurille, jonka takaa kuului hiljaisia ääniä. Vain Lucius tiesi missä kaikki käytävät ja holvit olivat ja mihin niitä käytettiin - tie suureen temppeliin oli kuitenkin kaikille tuttu. Valppaina katsoimme ympäristöön ja hiivimme eteenpäin villaa kohti. Vaikka se olikin vain miehenkorkuinen, siellä partioi aseistettuja vartijoita. He taipuivat oudon laulantansa tahdissa ja ylistivät profeettaansa, joka laiskasti notkui kuin käärme lämpimässä auringonpaisteessa. Kun Lucius nosti käsivartensa korkealle laulu loppui. Kaksi vartiomiestä keskusteli keskenään. Nyt olimme siis helvetin nielussa, kuten Will paikkaa kutsui. Oikea kulissi Luciuksen kaltaiselle tyypille, ajattelin sarkastisesti. - Minulla on suuri ilo ilmoittaa että joukossamme on uusi jäsen, uskonsisar joka tulee taistelemaan pahaa vastaan. - Lucius! Lucius! huusivat lahkolaiset innoissaan. Muuri näytti nyt synkältä ja epäterveelliseltä. Korkea holvi oli täynnä laulua. Äänettömästi ylitin muurin ja kuin petolintu syöksyin pahaa-aavistamattoman vartiomiehen kimppuun. Taas alkoi ylistyslaulu - ja Donna lauloi kammottavan kuoron mukana.
~
Äänettömästi liikuimme alueella - kolme mustaa varjoa, ja sulauduimme ympäristöön täydellisesti. Mereltä oli noussut harmaita pilviä joitten lomasta kuu näkyi vain ajoittain. manlopun lapset, jotka asuivat villan monissa huoneissa, tiesivät mitä tuo signaali tarkoitti: rituaali oli alkanut. Kumistimen soinnin kutsumana oppilapset kokoontuivat soihtujen valaisemaan holviin ja asettuivat paikoilleen. Olimme jo tulleet kahden piikkilanka-aidan läpi ja huijanneet hälytysjärjestelmää joka oli villan ympärillä. Kerran hän oli vihollinen, mutta nyt hän on löytänyt todellisen uskon ja hänestä on tullut yksi meistä. Olimme noenneet kasvot ja kädet, japoistaneet mustista haalareista kirjaimet FBI.
46
Toinen toisemme varmistaen hiivimme kivisen maaston yli kohti kalliolla sijaitsevaa villaa. Talo vaikutti nyt pikemminkin kauhuelokuvan kummituslinnalta
Mutta muista että heidät on vain tehtävä vaarattomiksi, eikä poistaa iäksi liikenteestä! - Hei, virnisti Will leveästi. Olimme sisällä villassa. - Lucius, Lucius! laulanta jatkui samalla rytmillä ja he tanssivat outoa tanssiaan. Donna katseli veistä ilmeettömin silmin. - Kaikki me tiedämme että uskoamme koetellaan aika ajoin. Yksi heistä oli Rachel, joka epäröimättä siirtyi seuraavaan maailmaan, kun ilmoitin hänelle korkeimman tahdon. Sitten muurin ylitse näkyi Willin aurikoiset kasvot, ja se tarkoitti että saatoimme ylittää muurin. Tälle puolen muurui vain kaksi vaimennettua tömäystä. - Todistaakseen uskonsa on uusi sisaremme Donna tekevä uhraava itsensä! hän julisti voitonriemussaan. Kukaan meistä ei epäröisi hetkeäkään toteuttaa korkeimman tahtoa. - Lucius magnus, Lucius aeternus... Siinä Donna seisoi alastomana, veitsi kädessään. Pidin parempana olla vastaamatta, eikä Will vastausta ollut vaillakaan. - Totta tosiaan hyvässä kunnossa... - Okei, annoin periksi. Myös Donna kuuluu valittuihin, kuten kohta voidaan todeta. Hänen seuraajilleen ne olivat kuitenkin ilmestyskirjan sanomaa. - No eiku mennään! tuumasin - ja aseet valmiina uskaltauduimme menemään helvetin nieluun. Vahtien vartioima ovi ei ollut lukossa. Kaksi Luciuksen apuria astui Donnan luo ja auttoivat hänen yltään kaavun. - En ole eilisen teeren poika. - Se kuuluu tuolta kellarista! totesi Will osoittaen kapeaa portaikkoa joka johti pääkäytävästä syvyyksiin. - On poika hyvässä kunnossa, sanoi Phil kunnioitusta äänessään kun hän katsoi tajuttomia tantereessa. Naristen se aukeni ja sen takaa aukeni kirkkaasti valaistu käytävä. Auringonruskettama keho paljastui, nännit ojossa. - Tässä ja nyt! Yksilö ei ole mitään, yhteisö on kaikki! - Yhteisö on kaikki! kuului kunnioittavasti joukon ääni. - Lapseni! huusi Lucius niin kovaa että holvi jylisi. Luciuksen koti - olimme päässeet sinne! Nopeasti työnnyimme sisemmälle ja kiiruhdimme käytävää pitkin - kun korviimme kantautui tuttu rytmikäs laulanta, jonka tylsä sanoitus sai vereni jäätymään. Sitten, kuin merkistä, laskeutui taas hijausuus. ~
Rituaali oli saavuttamassa kohokohtansa. Heidän mestarinsa puhui samalla latinankielisiä litanioita missä ei ollut järjenhiventä. - Kuulostaa siltä kuin jokin rituaali olisi juuri menossa, arveli Phil. Toinen toisiamme suojaten kiesimme mahtavan talon kunnes saavuimme sisäänkäynnin kohdalle jota vartioi kaksi kaapumiestä. Uskovien kovaääninen laulu täytti holvin ja pisti kallion vapisemaan. Epäröimättä ryntäsimme portaat ylös ja kävimme kimppuun ennenkuin he ehtivät tehdä hälytystä. Tulee koetuksia ja meistä tulee niiden ansiosta voimakkaampia. Äänettömästi hän nousi pystyyn ja kissaeläimen notkeudella ylitti muurin - ja kävi vartiomiesten kimppuun kuin tuli ja leimaus. Olemme valmiita tekemään kaiken mitä uskomme velvoittaa, ja joukossamme on valittuja jotka kirkkaalla esimerkillä astuvat ensimmäisiksi. Lahkonjohtaja veti esiin kaapunsa kätköistä kyynäränpituisen veitsen ja ojensi sen Donnalle. - Lucius, Lucius! alkoi joukko taas messuta, ja Donna käänsi veistä ja asetti sen rinnalleen, sydämen kohdalle...
47
Käännyimme ympäri ja tuijotimme kohti lukemattomia konepistoolin piippuja, joita kaapumiehet pitivät meitä kohti suunnattuina. - No aluksi, vastasi lahkonjohtaja hymyillen, uskonveljeni ja minä toivomme että jättäisitte. Täällä alhaalla oli lukemattomia huoneita ja käytäviä, todellinen labyrintti joka oli louhittu kallioon. Kupolinmuotoiseen kattoon oli maalattu uhkaavia symboleita, jotka lepattavassa soihtujenvalossa näyttivät liikkuvan aavemaisesti. - Säästäkää tyhjät höpinänne! vastasin uhmakkaasti, samalla kuin käännyin minua pitelevää hashisheikkiä kohti. - Tobias Scheffer, olette pidätetty! - Ai niinkö. Ruoskan lailla paukahti laukaus ja hiljensi joukkion. - Koska muuten saat ison ruman reiän yöpaitaasi, persläpi! huusi Will. - Ja miksi minun se tulisi tehdä. Virne naamallaan. Niin olimme joutuneet sivukäytävään joka päätyi kapeaan, kallioon louhittuun pylväsparvekkeeseen. - FBI! huusin niin että holvi toisti sen kaikuna. Cotton. Tikarin terä oli Donnan sydäntä vasten Näytti siltä että emme saapuneet sekuntiakaan liian aikaisin... Lahkolaiset olivat aivan kuumina. - Mitä te meistä haluatte. - Tämä oli ansa, totesi Will kun pudotimme aseemme vastoin tahtoamme. - Lopeta paskanjauhanta, minä suhahdin. ~
- Jukulaut! kuiskasi Will huoaten nähdessään kumppaninsa alastomana. Olin ampunut varoituslaukauksen ysimillisellä saadakseni rituaalin keskeytymään. Laajassa ympyrässä seisoivat "uskovaiset", Luciuksen lapset, jotka roisto oli psykotempuilla tehnyt kuuliaisiksi. - Enpä usko, hyvät herrat, vastasi Lucius - ja kohta kuulimme takaamme ruman äänen. Hänen oikean nimensä mainitseminen pani Luciuksen hymyilemään säälivästi. - Kirottu ansa! Ja minähän olin tällä kertaa samaa mieltä.
~
Meidät sidottiin ja vietiin Luciuksen eteen, joka odotti meitä seuraajiensa keskellä. Joukon hurja laulanta täytti holvin, ja kiihtyi. Julmat ilmeet paljastivat, että he odottivat vain hyvää syytä käyttää niitä. Kirkuen he kannustivat Donnaa iskemään veitsen sydämeensä. Sellainen ääni syntyy kun kymmenet konepistoolit ladataan yhtäaikaisesti. Hyväntuulisena. - Jos olisin tiennyt miltä hän näyttää niitten hepeneitten alla, olisin ollut hänelle paljon kiltimpi. Tiesin että ette epäröisi vapauttaa kolleegaanne - loppujen lopuksi tehän olette kunnian mies, eikö niin Mr. Lucius hymyili edelleen. - Nostakaa kädet ylös ja antautukaa! vaadin korkealta parvekkeelta, samalla kun tähtäsimme lahkonjohtajaa ja hänen pyöveleitään. Olimme seuranneet ääniä ja laulantaa. Voitonriemuisena. Joukon keskellä seisoi Lucius itse, lahkon ylipappi, ja hänen rinnallaan Donna, alastonna, katse lauhkeana ja pitkä tikari kädessään. Täältä meillä oli näkymä valtaisaan luolaan, joka tuntui olevan maailmanlopun lapsien temppeli. - Kuten näette, hän tuumasi itserakkaasti, minun suunnitelmani toimi mainiosti. Yhtäkkiä päättyi lahkolaisten laulanta, ja kaikki kääntyivät hämmästyneenä meihin päin,
48
mukaanlukien Lucius ja Donna. Ole kerrankin hiljaa! Olimme päässeet portaikon alapäähän ja joutuneet verkostoon joka villan kellariin oli rakennettu. Tämä tuntui olevan joukkion todellinen lymypaikka
- Ne haluaisivat että sinä ensin tapat nämä kolme miestä - ja sitten itsesi! - Kyllä mestari, vastasi Donna halukkaasti, kohotti tikariaan ja astui minua kohti, valmiina tuikkaamaan tappavalla aseella. Sillä päästäksemme teistä lopullisesti eroon, olen päättänyt poistaa teidät liikenteestä - kaikki kolme, hyvät herrat. Käytimme konepistooleita kuin pesäpallomailoja, joilla suojauduimme iskuilta. - Korkeammat voimat ovat muuttaneet suunnitelmiaan, ilmoitti Lucius. Terä läheni minua kuin härnäten ja pidätin henkeä. Sadistinen hymy nousi hänen kasvoilleen kun hän astui minua kohti tikari tanassa kuin odottaen miten iskeä sen terä sydämeeni.
Katsoin synkeää kuolemaa silmästä silmään. Luciuksen konnat antoivat aseittensa pudota ja perääntyivät, minkä ansiosta saimme lisäaikaa. Uskonlapsien kasvot olivat täynnä vihaa, silmissä paloi fanaattisuus. - Uskonveljet tosiaan! huusi Will. Will taisteluparinaan Donna pyöri kuin väkkärä ja jakoi potkuja vuoroin korkealle,
49. Nappasin hänen kp:nsa ja ammuin sarjan ilmaan. - Enhän se minä ole joka teidät teloittaa... - Ettehän te ole muuta kuin joukko rosvoja ja murhaajia! Ennenpitkää panemme teidät kahleisiin. Lahkonjohtaja seisoi hetken kuin salaman lamauttamana, sitten hän oivalsi että lehti oli kääntynyt. Ja nyt - hauskaa loppuelämää! Hän antoi merkin seuraajilleen, jotka heräsivät unimaailmastaan ja aloittivat taas kuorolaulantansa Lucius, Lucius. - Juokse Jerry! huusi Donna, eikä minua kahdesti tarvinnut komentaa! Salamannopeasti reagoin ja annoin lekan heilua, molemmat vahtini tipahtivat. Kohta olimmekin käsirysyssä. - Senkin surkea roisto! huusi Will. Donna, joka oli vieläkin alaston, oli taas oma itsensä. Kaapumies kaatui tantereeseen. Yhä enemmän lahkolaisia kävi kimppuumme, mutta me jatkoimme taistelupareina selkä selkää vasten. Tuhotkaa hänet, tuhotkaa kaikki! Seuraavassa hetkessä päästivät uskonveljet sotakiljaisun ja kävivät nyrkit puristeettuina kimppuumme vaikka meillä oli kp:t tanassa. Mutta sensijaan että porautuisi sydämeeni, terä äkkiä muutti suuntaa ja leikkasi köydet poikki käsistäni. - Hienoa että ennen kuolemaanne tunnustatte mahtavuuteni. - Nainen on pettänyt meidät, veljeni. Koska emme halunneet teurastaa suojattomia ihmisiä, peräännyimme ja ammuimme ilmaan varoituslaukauksia, jotka eivät oikein tehonneet kiihotettuun joukkoon. Sanoilla ei tuntunut olevan mitään vaikutusta. - Enpä usko, sanoi Lucius. Ilme peruslukemilla asteli Donna luoksemme, murhaava tikari uhkaavasti ylös kohotettuna, hän oli Luciuksen tahdoton työkalu. Nyt oli Donna vapauttanut myös Philin ja Willin. hän kuuliaisesti kysyi. Jos meille sattuu jotakin, ei virastomme saa rauhaa ennenkuin teitä ja apureitanne on rankaistu. - Sitä ei kannata tehdä, minä neuvoin. Heidän kirkuvat päällekkäiset äänensä saivat Donnan vimmaan. Molemmat nappasivat itselleen lattialta kp:n ja pitivät Luciuksen lapset uhattuna. Donna. - Niin, mestari. Nuori kolleegamme joka siihen saakka ei ollut osallistunut keskusteluun vaan oli tuijotellut elottomin silmin eteenpäin heräsi nyt eloon. - Niin on, Cotton, totesi Lucius. Lyhyestä piipusta iskivät tulenlieskat. - Mitä olet tehnyt hänelle. - Anna olla, poika. - Olemme G-miehiä, FBI:n agentteja. Hänet on hypnotisoitu, ei hän tunne sinua. Donna, etkö tunne minua, virkaveljeäsi. Lucius pudisti päätään. meidät rauhaan ettekä enää loukkaisi meitä. - Petosta! hän huusi raivoissaan ja kasvot hohtivat tuskanpunaisina. - Donna helkkari... Kolmas aikoi käyttää konepistooliaan ja potkin häneltä polvet alta
- Lucius... Hehku heidän silmistään katosi, kuin lumous olisi murtunut. Maailmanlopun lahkoa ei enää ollut.
~
51. hän on kuollut. Minua katsottiin kummastunein katsein, mutta kukaan ei kohottanut kättä minua vastaan. Vähitellen tuntui jokainen heräävän transsista. Myös Will ymmärsi sen, vaikka taistelikin kuin tiikeri. He kivittivät kolmikkoa ja iskivät heitä kaikella mitä käteen sattui. Yhä uudelleen kävivät kaapukallet heidän kimppuunsa ja uudistuneella raivolla. Pistävä katse silmistä ja viha kasvoilta tuntui sulavan pois kuin jäätelö auringossa. - Lucius on kuollut! Kesti hetken ennenkuin sanoma upposi uskonveljien ja -sisarten keskuuteen. Kuin krapulaa kärsien lahkolaiset poistuivat, häpeissään siitä mitä olivat tehneet. Päätään puistellen ja voipuneina he lähtivät nousemaan kapeaa polkua ylös. Kohta he kuitenkin näkivät mestarinsa murskautuneen ruumiin joka makasi veneen kannella, ja he jähmettyivät paikalleen. - Lucius on kuollut, he mutisivat. He olivat ihmeissään ja avuttomia, eivät tienneet missä olivat ja mihin kuuluivat.
~
~
Phil, Will ja Donna olivat ahtaalla. - Hän on hyljännyt meidät.
tykkäisi siitä hommasta. Hengitin syvään, ja olin aikeissa palata auttamaan kavereita - juuri silloin aukeni salaovi ja luolaan tunkeutui kaapumiehiä jotka ryntäsivät polkua alas mylvien raivoisasti ja tarkoituksenaan syöstä minut syvyyteen. Lucius oli kuollut. Hänen hypnoottinen kirouksensa oli murtunut, rikolliset suunnitelmat pirstoutuneet. Jotkut lahkolaiset puhkesivat kyyneliin, toiset olivat täysin tolaltaan. Lucius syöksyi selällään syövereihin, kirkaisu jäi kaikumaan luolan uumeniin. Hän on hyljännyt meidät! Raivoisa hyökkäys päättyi siihen, poissa tolaltaan ja surullisina lahkolaiset jättivät taistelukentän. - Profeetta ei enää elä. Suuri profeetta joka oli esiintynyt voittamattomana ja kuolemattomana, lojui nyt kuolleena, herruutensa menettäneenä. Yhtäkkiä kuului kantava ääni joka ylitti taistelun melskeen. En liikkunut paikaltani vaan katselin kuinka hän putosi. Kaksi kertaa hän törmäsi kallioon ja rojahti lopulta muskeliveneen kannelle johon hän jäi makaamaan groteskiin asentoon samalla kun musta veri alkoi valua kannelle. Toiset päästivät surun ääniä ja kurottivat nähdäkseen mestarinsa. Tieto hänen kuolemastaan rikkoi taian. Philin otsa oli verissä ja hän pysyi tuskin tolpillaan, Donnan voimat olivat lopussa. le reunaa ja potkaisi sanamukaisesti tyhjää. Luciuksen kuolema oli vapauttanut samalla alamaiset lumouksestaan. Lahkonjohtajan kasvoille nousi kauhistunut ilme kun hän oivalsi että oli hävinnyt. Yritin tarttua hänen kaapuunsa pelastaakseni hänet putoamiselta, mutta en kerinnyt. Kauan he eivät enää kestäisi, se oli selvää. Ei epäilystäkään. Äänetönnä ja päät riipuksissa he jättivät temppelin. - Hän on kuollut, mutisivat uskovaiset. - Lucius ei ole enää keskuudessamme. Vain Will oli voimissaan ja taisteli villisti ikäänkuin
Hengästyneenä saavuin temppeliin valmiina auttamaan kavereitani taistelussa, mutta havaitsin että taistelu oli laantunut
Osavaltion kuvernööri oli päättänyt antaa meille neljälle urhoollisuusmitalin erikoispalveluista Maailmanlopun lahkon hävittämisessä - kunnianosoitus jota me suuresti arvostimme. Mihin se mies taas ehti karata?
~
Will Cotton vihasi virallisia juhlia - varsinkin silloin kun juhlakaluna oli hän itse. Hänestä olisi ollut mieluisampaa kiertää baareja Manhattanilla ja katsoa saako turpiinsa - kun hän ohittaessaan puhvetin seisovaa pöytää huomasi nuoren naisen napostelemassa antimia jo ennenkuin päivällinen oli avattu. Hänestä tuntui kuin olisi idiootti mustassa smokissaan. Paikalla oli pormestari, varapresidentti ja ylipäänsä jokainen merkittävä henkilö. Kuvernööri puhui lyhyesti ja ylisti urheuttamme. Esimiehet jotka aina pitävät hänen puoliaan, nyökkäsin Mr. - Voi elämän kevät, pääsi Donnalta. Hetkessä muutti Will mieltään, ja pitikin hyvänä ideana katsoa mitä hyvää seisovasta pöydästä löytyisi. Lopulta minulta vaadittiin puhetta. Suosionosoitukset jylisivät ja keskeyttivät puheeni. Highn ja Mr. Kaiken touhun jälkeen oli kiva että ympärillä oli niin paljon ystäviä. Steelin suuntaan, ja hänen kolleegansa, jotka kulkevat hänen kanssaan läpi tulen ja tuiskun. Will pysähtyi katsomaan, ja toden totta, nainen oli todella kaunotar. Vieraat taputtivat jälleen, kunnes huomasivat ettei Will enää seissyt lavalla. - Tavallisesti ei, nuori nainen kikatti. Hän poimi käteensä lautasen ja liittyi kaunottaren seuraan, joka soi hänelle sympaattisen hymyn. - En, vastasi Will samalla kun lastasi aimo annoksen katkarapuaj lautaselleen. - Mitä tähän juttuun tulee, jatkoin, Phil ja minä voimme kiittää onneamme että apunamme oli kaksi nuorta lupaavaa agenttia. - Kun G-mies on tehtävässä, on vain kaksi asiaa johon hän voi luottaa. - Hyvät naiset ja herrat, aloitin ja katsoin ympäri salia. Ylipapin kuolema oli lopettanut lahkon olemassaolon, ja tällä kertaa tehty DNA-testi osoitti kiistämättä tosiasian, että kuollut tosiaan oli Tobias Scheffer. Kolme viikkoa noitten dramaattisten tapahtumien jälkeen tapasimme jälleen Willin ja Donnan - tällä kertaa New Yorkissa. - Noo, hän kysyi, etkö sinäkään pidä jäykistä tilaisuuksista. Sitten meille ojennettiin mitalit pauhaavien suosionosoitusten saattelemina. Special
agent Donna Sullivan, taas yleisö taputti villisti, ja Donna punastui korviaan myöten, ja special agent Will Cotton, veljeni poika. Maailmanloppu-tapaus suljettiin lopullisesti, ja viranomaiset olivat helpottuneita. - Vaikka rehellisesti sanoen minäkin kaipaan
LOPPU
JERRY COTTONIN YHTEISTYÖRITYKSET
NÄISTÄ YRITYKSISTÄ LÖYTYY LEGENDAARISIA COTTONEITA LUETTAVAKSI:
52
WWW.BREEZ.FI. Paljon muitakin virkaveljiä oli paikalla - näin Steve Dillagion ja Ugh-Zerookahin, Jack Harman ja Nyrkki-Nevillen, paikalla oli myös Jake Abraham L.A:sta. -.Kirottua, eikö täällä ole ketsuppia. High istui eturivissä rinta pulleana ylpeydestä, vierellään vastuussa oleva erikoisagentti Steel, joka ihmetteli hieman miten Will Cottonia tällä kertaa kehuttiin, eikä moitittu käytöksestä kuten yleensä. Mr. Kiiltävät tummat hiukset reunustivat etelämaisia kasvoja, ja ihonmyötäinen musta minipuku korosti hänen urheilullista vartaloaan. Äkäisenä hän repi rusetin kaulalta
044 5350360, www.jcotton.com
1969 / 11 Kuolema viettää kuherruskuukautta
1969 / 11 Kuolema viettää... 040 5317338 fax: (08) 334989 email: jerrycotton@jcotton.com nettisivut: www.jcotton.com painopaikka: Kalevaprint 2009 Vastaava toimittaja: Timo Juntunen Translated by: M.Malo Copyright Bastei-Verlag, Gustav H. Kustantaja: MM-Kustannus ky Juntunen Kauppurienkatu 33, 90100 OULU Puh. www.bastei.de Tilaukset: puh. Lübbe, ISSN 1458-1515 Bergish Gladbach, Germany. (takakansi)
1966 / 12 Huomio, Sin Sing kutsuu! 1961 / 1 G-miehiä ja gangstereita vastaan
1967 / 7 Pääosassa pistooli
1961 / 1 G-miehiä ja gangstereita...(takakansi)
53
54
55
KALEVA
56
57
Hän ei kertaakaan katsonut taakseen vaan asteli määrätietoisesti kylmään veteen aaltoja vastaan kohti meren syövereitä.. Lempeän rytmikkäästi alkoi neidon siro vartalo tanssinsa, aluksi hiljaa, sitten yhä nopeammin. Hän johti uskonlahkoa joka kutsui itseään "maailmanlopun lapsiksi" ja hänet oli etsintäkuulutettu massamurhan yrityksestä... Nuotio heitti pitkät varjot rannalle kerääntyneistä hahmoista. Hän taipui kuin käärme, käsivarret rullaten ylös vuoroin alas, heittäytyi maahan ja voimisteli villisti pehmeällä hiekalla. Laulu oli kuin rukous jota toistettiin kerta kerran jälkeen, ja jonka sanoma nuorimmille uskonsisarille ja uskonveljille ei ollut täysin selvä. Heidän kehonsa heijastivat nuotion väräjävää valoa, ja näytti kuin liekit olisivat nuolleet heitä. Äkkiä lahkonjohtaja lopetti pyörimisen ja hänen oikea kätensä osoitti nuorta naista joka seisoi eturivissä ja osallistui lauluun kimeällä äänellään. Rituaali jota rannalla juhlittiin alkoi saavuttaa huippunsa. - Nousepa nyt ja tanssi meille - tanssi uskosi ja korkeimman mahdin puolesta! Nuori nainen nyökkäsi poissaolevasti ja nousi viileältä hiekalta avaten kaapunsa nyörit. Nuori nainen ei ollut tietoinen katseesta. Lasittuneella katseella Lucius silmäili oppilastensa rivistöä joka keinui omalaatuisen laulun rytmissä, laulun, jota he tylsästi hymisivät. Hän asteli lahkonjohtajan tykö katse luotuna alaspäin, ja polvistui nöyrästi hänen eteensä. Nöyrästi hän kääntyi ja asteli uskonveljien ja -sisarten välistä kohti merta, jonka vesi kimmelsi arvoituksellisesti mustana peilinä kuunloisteessa. Ainoa mitä Lucius vaati oli usko, kuuliaisuus ja ehdoton tottelevaisuus. Omalaatuinen laulanta jatkui kohti huipennustaan. Muut nuoret villitsivät häntä yhä rohkeampaan menoon laulaen täyttä kurkkua ylistystään, ja osallistuivat omituiseen tanssiin. - Sinä! sanoi Lucius sametinpehmeällä äänellä. - Nouse tyttäreni! käski Lucius, ja väsymyksestään huolimatta kohosi nuori nainen jaloilleen ja katsoi odottavasti lahkon päämieheen. Miehen nimi oli Lucius. Äkkiä he jähmettyivät: laulu loppui terävään kirkaisuun ja nuori nainen rojahti voipuneena viileälle sannalle joka liimautui hänen hikiseen ihoonsa. Oppilapset jotka olivat pukeutuneet vartalonmyötäisiin kaapuihin joissa oli huput, tekivät pakonomaisia nykiviä liikkeitä, ja he vaikuttivat olevan unenomaisessa transsissa. Luciuksen silmät laajenivat paljastaen ahnaan himon kun hän skannasi jokaisen neliösentin naisen täydellisestä vartalosta. Kaapu valahti maahan kahisten ja paljasti hänen alastoman vartalonsa, jota nuotion liekkien hohde ahnaasti hipelöi. - Lucius magnus, Lucius aeternus... Heidän yksitoikkoinen kuorolaulantansa kantautui tuulen mukana, samalla kun heidän vartalonsa keinuivat outoa tanssia. Lucius levitti kätensä ja hänen pitkä viittansa korosti hänen vaikuttavaa ilmestystään. Lucius ja hänen oppilapsensa katsoivat naisen perään tietäen ettei tämä koskaan tulisi takaisin. Tyrskyt kohisivat rantaan, valkoinen kuohu kimmelsi kuutamossa ennen imeytymistään rantahiekkaan. Kuin hurmiossa hän astui esiin ja pyyhkäisi
58
löysän hupun alas paljastaen punaisen tukkansa. Ryhmän keskellä seisoi tanakka mies jonka harmaat hiukset ulottuivat hartioille ja liehuivat vapaina. Hänellä oli istuva valkoinen puku joka heijastui haljussa kuun valossa ja teki hänestä aavemaisen näyn. Oppilapset alkoivat joikaamaan. - Olet likainen, sanoi Lucius katsahtaen hiekkaan joka oli liimautunut oppilapsen ihoon. - Hyvä on tyttäreni, kehaisi Lucius hyväntahtoisesti. Hän sulki silmänsä ja alkoi pyöriä ympäri. - Tule tyttäreni... Ei sitä tietenkään voinutkaan ymmärtää. - Puhdistaudu, tyttäreni - vain siten pääset synneistäsi ja miellytät mahtajaa! Nuori nainen ei epäröinyt hetkeäkään. Nuoren naisen kasvoille tuli lumoutunut ilme
Paluuviestissä Jerry Cotton Elämä pulauttelee ihanaiset kuin L.A:n täällä oli terveempää lemmenlurittelut joita voit suurkaupungin savusumussa. 1 / 04 Hop hautaan, pahat pojat 2 / 04 Jo aivan lapsesta alkaen hänen suurin Kellä tonni on, se tonnin kätkeköön 3 / 04 Pudotuspeliä pilvenpiirtäjästä unelmansa oli tulla poliisiksi ja liittyä FBI:hin 1 / 05 Leipäjono ruumishuoneelle 2 / setänsä Jerry Cotton, joka pienen kuten 05 Puupalttoo tai loppuikä sovitusk...ikäeron1 / 06 Korruptio kannattaa aina sa takia tuntui enemmänkin isoveljeltä. Puomi kun / 03 Toimintaloma Torontossa 2 hän sai ajaa läpi. FBI-akatemiaan oli Will todennut, että FBI ei 2 / 07 Luuvitoskuuri ja moukan tuuri ollutkaan se unelmien täyttymys jona hän oli 3 / 07 Kalmistotie 4 / 07 pitänyt. Palvelu toimii hänen tasapainoaan ja hän kaatui pitkin pituutDNA:n, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden, taan. Tilauksen hinta on 0,95 ja se veloitetaan matYhtäkkiä hän näki jotain joka horjutti kapuhelinlaskusi yhteydessä. Esimerkiviesti: syvään ja onnitteJim henkäisi JC LURITUS KAURIS siitä, että oli li itseään taas kerran muuttanut San Monicaan. Aallot pesivät hänen hoikkia reisiään, ja hän asteli yhä syvemmälle veteen. toi heittäytyä laineisiin laudallaan. Nuori nainen tunsi kuinka suolainen vesi jo hyväili hänen lantioitaan, mutta hän jatkoi matkaansa. 5 / 08 Yhden miehen sota ei yhtä miestä kaipaa Ei niin etteikö Will kunnioittanut FBI: 1 / 09 Ilmainen lounas, kovennettu kakku tä -2mutta uudet tuulet saisivat pöllyyttää J.Edgar / 09 Rion kuuma asfaltti 3 / 09 Cotton istituuttia Hooverin arvonkuivilla, kelmit nesteessä 4 / 09 Lento 532 ei vastaa... 2 / 06 Kauas on lyhyt matka 3 / 06 Mutta jo pian senjälkeen kun hän pääsi Sokkoleikkiä veriväreillä 1 / 07 Tie G-miehen sydämeen vie luotil... lähetä viesti numeroon 173664. G-miestä rautasappaalla sitä ainaOnni potkiiPalvelusohjesääntö määräsi 2 / 08 Ensin hutkitaan, sitten tutkitaan FBI-agentin olon ja elon, ja elämä tuntui joskus 3 / 08 Musta hevonen murharaveissa 4 / 08 Palkkamurhaajan palkkakuoppa helvetiltä. kin maitomainen. Suolan ja kalan tuoksu Kirjoita viestin alkuun joka tuli mehäivähti tuulenvireessä JC LURITUS ja tähtimerkkisi ja reltäkäsin. 0400 285192, www.jcotton.com. - Voi hittolainen! häneltä pääsi kun hän kompuroi jaloilleen ja kääntyi tarkemmin katso60
www.jcotton.com
ilmeni lähes kaikki se mitä hän syvällä sisimmisSPECIAL JERRY COTTONIT: sään /inhosi. 2007-2009 = 5,5+pk. Ruumiilla ei ollut rihman 2001-2004 = 2,5+pk. Lokit kiersivät taivaalla. Jim Galveston mykistyi oivaltaessaan Saatavana takautuvasti mikä aikaisemmin ilmestyneitä rannassa makasi. - Hän löysi päämääränsä, hän seurasi Korkeimman tahtoa. Mutta 1 / 06 Minä Will /ei tykännyt puvuista eikä kravateista. kiertämää päällään, ja iho oli turvonnut ja joten2005-2006 = 3,5+pk. 5 / 03 Kyllä roisto roiston tuntee 6 / 03 Will Cotton ajoi harlikallaan mahtavan Gangsteridivari 1 / 04 Elämysloma helvetissä rakennuksen eteen Wilshire Boulevardilla, johon 2/ L.A:n04 Kuolema kuittaa majoittunut. sitten lähettäämerenranta-asunto, ja Tyytyväisyys on taas taattu rankan työpäivän jälkeen hän saat ainakin hetkeksi... Alussa hänellä oli ollut vaikeuksia 1 01 Luoteja kaikilla mausteilla 2 / kuteissaan parkkialueelle. pakkopaita 2 / 05 Operaatio 3 / 05 Siitäkin huolimatta että hän oli jo useKalmankylväjä San Felipessä 4 / 05 Tasan ei käy konnan lahjat amman kerranja aseeton murhaaja saanut siitä huomautuksen. - Mitä... Ei häntä pelottanut, hän toteutti vain Johtajan toivetta. ylitse ajatellen kuinka valokuvaukselliselta se näytti. Lenkkikengät jättivät syvät jäljet kosteHUOM: Eräissä viesteissä vastuu aan rantahiekkaan ja Galveston katsahti olkansa siirtyy viestin lukijalle... kenttätoimisto on univelat 3 / 04 Läiskistä turpiin, rosvot multiin 4 / 04 Taas kerran hänen vaatekertansa oli nahViikatemiehen laatuaika 5 / 04 farkut liverrystä katakki, Luotienja T-paita, eikä pukeutumissään1 / 05 Kalma Media Oy nön vaatima puku. Aamuisin hölkkääminen oli hänen intohimonsa, kuin lääke josta on riippuvainen. muokata jos niin haluat ja Hänellä oli muusallesi. - Ottakaa opiksenne, lapset, sanoi Lucius hiljaa. Rannalla hänen uskonveljensä näkivät kuinka hän katosi aaltoihin jotka lopulta peittivät hänet. Kauhuissaan hän vetäytyi taaksepäin ja TAVALLISET JERRY COTTONIT: hänen täytyi antaa ylen.
1 / 01 Luotisadetta ja konnankoukkuja 5 / 01 Poliisintappajia ja tappajapoliiseja 2 / 02 Viisumi helvettiin väärillä passeilla 4 / 02 Nevillen 11.käsky 5 / 02 Cottonin* kostoretki 1 / 03 Pakokaasua, G-mies Cotton 2 / 03 Laskut maksetaan verellä (loppu) 3 / 03 FBI:nennenAngelesin toimistossa aamu Käry Los kuolemaa oli 4 / 03 Syyllinen palakoon rikospaikalle kuten muutkin aamut. Jerry oli hieman eri mieltä ja niin oli Donnakin - Donna Sullivan, joka oli hänen
Puh. Se oli nuoren naisen ruumis joka oli Cottoneita: paahtunut auringossa. Muulla ei ollut merkitystä, vain saada palvella Korkeinta. 2 / oli tottunut hänen asuunsa. Kerran hän vielä nousi pinnalle, mutta lopulta hän katosi meren ottaessa omansa. Niissä 1 08 Epäpyhä salaliitto (loppu)
* Jim Galveston tapasi käydä rannalla hölkkäämässä. Se on tie todelliseen täyttymykseen!
maan sitä mikä häntä oli järkyttänyt. Nuori valokuvaaja joka oli töissä Burbanksissä eräässä mainostoimistossa, juoksi rantaa pitkin johon esimmäiset auringon säteet heijastuivat. Lopulta päästä01 Agenttiralli enkelten kaupungissa alueen 1 / 02 Piru periköön Bostonin petturit vartija02 Kuolemankujan hakuammuntaa.... 3 / 02 Rennosti väläytti Will henkilökorttiaan Sarjatulta San Franciscossa 1 hän Suuri ja mahtava gangsterisota nousi ja / 03 ohitti tarkistuspisteen. Soneran, TeleFinlandin ja Zerofortyn liitymissä
jerry.cotton@jcotton.com
Voit lähettää toimituksen sähköpostiin tietoja vanhoista cottoneita joita haluaisit itsellesi, tai haluat niitä myydä tai vaihtaa. jcotton.com nettisivuille.
Helapääpuukko ja puntari?
Onko sinulla Cottonin nimeltä Helapääpuukko ja puntari. SIELTÄ VOIT OSTAA COTTON LIPPIKSIÄ, ÄÄNIKIRJOJA, AIKAISEMMIN ILMESTYNEITÄ COTTONEITA, SEKÄ TUTUSTUA JERRYN JA FBI:N HISTORIAAN WWW.JCOTTON.COM 61. Julkaisemme tässä DECKERIN KIRPPIKSESSÄ ilmoituksesi ilmaiseksi ja toivotaan, että joku Cottton kerääjä huomaa! Kirppis laitetaan myös www. Ota yhteyttä: Hannu purhonen
hannu.purhonen@pp.inet.fi
KÄY TUTUSTUMASSA JERRY COTTONIN NETTISIVUILLA. Siinä kerrotaan jostakin suomalaisesta joka joutui Nykissä mielisairaalaan. Se on 1960-luvun alkupuolelta tai puolesta välistä
DiGenno painoi kirjoituspöydällä olevaa nappia. Harmaat aivosoluni kaivoivat lokeroistaan myös nimen, Anthony DiGenno, numero kaksi Casesi-perheessä. - Tässä ne kaverit nyt ovat, sanoi Tryon. J
okaisen FBI-agentin koulutukseen kuuluu näkömuistin harjaannus. Kuulin hiljaisen surinan, ja käännyin katsomaan.
TILAAN JERRY COTTONIN:
TUTUSTUMISTARJOUS:3lehteä13,95
kestotilaus 12 numeron laskutusvälillä 58 kestotilaus 6 numeron laskutusvälillä 30 kestotilaus 3 numeron laskutusvälillä 17
(laskutus tutustumisjakson jälkeen 17/3 numeroa)
TILAAJALAHJAN SAA VAIN KESTOTIALUKSIIN, EI TUTUSTUMIS- TAI MÄÄRÄAIKAI TILAUKSEEN: tilaajalahja A:Suomen eka Cotton 1/1961 tilaajalahja B:CD Äänikirja: Kostaja Sing Singistä (A) tilaajalahja C:Uusin Asko Kukkonen tilaajalahja D:Uusin SinäMinä
Lehden saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka Puh.
(B)
(C)
(D)
LAHJATILAUS
Lehden maksajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka
MAKSAJAN OSOITETIEDOT MIKÄLI ERI KUIN SAAJALLA.
Puh.
62
Holhoojan allekirjoitus mikäli tilaaja on alle 18-vuotias
TAI TILAA! PUH. - Ei minulle, vastasi Phil. 044-5350360, WWW.JCOTTON.COM
TILAUSLIPUKKEEN SAA KOPIOIDA ELLET HALUA RIKKOA LEHTEÄSI. DiGenno tarkkaili meitä hetken ja kysyi sitten lopulta: - Haluaisitteko paukun. En ollut koskaan tavannut ikkunan alla istuvaa miestä, mutta tunnistin heti koukkunenästä ja mustien nappisilmien alla roikkuvista paksuista alaluomista että hän oli yksi yhdysvaltain alamaailman etsityimmistä kahdestasadasta Cosa Nostran konnista. Minä pudistin päätäni. 5/09
TILAA! PUH. 044 5350360 TAI WWW.SINAMINA.FI
63
Sitä ei tarvittu, sillä M ill kuuli tarpeeksi ard su omasta päästään rina .
SEPÄNSÄLLIN KUOLEMATTOMAT SUTKAUTUKSET 1961-1979 H O O
än tuijotti Philiä aivan kuin tämä olisi ol kuukaudella aa lut to erehtynyt joulup sta ukki. - yritä nähdä sellainen uni. a näytti keskittän ee huomionsa sopi n va suupalaan, jonk an a aivan ilmeisesti se tie olevan mureinta si , valmiiksi riippun paikkaa minuss utta a. Sitten herätän sin ut pelkäämään. - Etkö kerro mi nu iltasatua, Jerry- lle setä. Pu hven ut vain kärpästen tui surina. Ilmeestä päätell en tämä nuori nain en kylläkin kylmäk oli kö. sti hurjan rähäkän minulle, niin ett ä pelkäsin paljaan nahkani puoles ta Hirmuinen hurtt . PAL.VKO 2009-45
JOUKKOKIRJE
M
302539-0905
lin ilkosillani ku n paikalle ryntäs i vasikan kokoin en dobermanni, jo nk hihnassa riippui a sheriffi Dave Ke lly Dobermanni no . äppänää raotti nainen, joita sivistyneet ihmi se taitavat kutsua t sisäköksi. - saat nukkua viiteen saakka. unsin oloni varmaksi kuin nuoralla tanssij an tuuraajaksi jout un jalkapuoli juop ut po.
P
T
64. pastin Philin vierashuoneen sänkyyn. kerro sella in , jossa on paljo en n kauniita tyttöjä - suihkussa. M ut varo kastelemas ta ta sänkyä
R
K
ortsari killitti minua, kuten yleensä katsota an pientä vihreää miestä, joka parkkeeraa len tä lautasensa kielle vän paikalle ja kysy tylle y tietä lähimpään sekatavarakaup pa Portsari paljasti an. voimakkaat hampaansa, melkoisen osan tosin edustaessa nastoitettua talvikelimallia. ovalla ryminällä hän puski pään sä teräskuoriseen vastaanottimee n, ulvahti ja jäi makaamaan ku in puolimätä meria toripöydällä