S I NC E 19 61 Ne t ti C o tt o n www.jcotton.com TIMANTTI EI SAMMALOIDU 6/1969 1. J E R RY C O T T O N I N F I N L A N D
on FBI:n New Yorkin kenttätolmlslon johtaja, jota alaiset kutsuvat larkaslajaksi. Neville luokitellaan virkaveljiensii piirissä New YorIc:in rikos historian kiiveleväksi ensyldopediaksi. Tämä vanha poliisieIin muodostui erittäin mertcitykselliseksi Ameri- kan kieltolakiaikoina, jolloin se organisoitiin uudelleen Ja aseistettIIn, Jotta FBI:lälset olisivat tasaveroisia häikäilemättömien salakuljetusgangslereiden kanssa. Salaiset aseet ovat Co" Peacemaker .45 eli "rauhantekljä"la kleHolaln aikainen hopeinen taskumaHl, joka on aina povessa. Jerry Cotton nodattaa G-miehen tunnuksia: ·Uskolllsuus, urhoolllsuus, rehellisyys." , FBI:n erikoisagenHi on parasta ysläväänsA Jerryä vlrkalältäAn paria vuotta vanhempi. Jerry Cotton on vaatimaton maalaispoikaluonne ja poikamies, jonka ainoa todellinen intohimo tuntuu olevan punainen Jaguar. Lupaa turpiin myös sille, joka kutsuu häntä oikealla etunimelII. , keskusneiti, jolla on seksikkään käheä ääni. Jack kantaa mukanaan IsoIsäItä periHyä taskukelloa ja kertoilee mielellään virkaveljilleen tarinoita Suomesta. Polttaa piippua ja pitää pOydiillä olevat kyniit erinomaisessa jä~estykses sii ja leriivinii. FBI:llä on palveluksessaan lähes 12000 erIkoisagenttIa Ja 16500 muita alan ammattitukihenkilöitä. on kaunis G-nalnen, joka on harvemmin kentillä mukana. on Jenyn valjenpoika ja myös agenUi. jäyhä,saksalalsta sukua oleva entinen kaupunginpoliisin luutnantti. Lempijuoma Four Roses Whlskey nautitaan aina hyvin tehdyn työn kunniaksi ja ehkä joskus muulloinkin. Harkitsevainen ja aina tilanteen lasalla oleva Assislant Director In Charge, joka on ansainnut niin alaislensa kuin washingtonin herrojenldn kunnioituksen. NoiHa ajoilta on peräisin FBI:n poliisien kansanomainen nimitys "G-mieher ( Gun-Men ) FBI:n washington D.C: ssA olevan pAAmaJan alaisuudessa on 56 kenttätoimistoa ja näiden alaisuudessa 400 paikal- listoimistoa. ) E R R \ . Jerry Cottonln salaiset aseet ovat "sepänsällin spesiaali" eli erityisen nopea oikea suoraja hirtehishuumori, joka ei hyydy kiperiissiikäiin paikassa. , suomalaiset sukujuuret omaava pitkä siilitukkainen G-mies, joka puree purkkaa ja viljelee hlrtehlshuumorla. Jerryn tupakkalakko alkaa joka viikko uudelleen la uudelleen. Phil Decker houkuHeli aikoinaan Jerryn FBI:n palvelukseen ja työparikseen. Suomalainen Jerry Cotton on ilmestynyt v. Neville kannaHaa suoraa toimintaa ja rikollisten lieviiii ankarampaa kohtelua. Nevllle pitää Jenyä oppipoikana, Phlllä hienoslelijana ja nimiHelee nuorempiaan viirupyllyiksi. CO TT 0 N l ' r Bl FBI, FEDERAL BUREAU OF INVESTIGATION on USA:n oikeusministeriön alainen liiHa- valtion tutkimusvirasto. Jerry CoUon on alunperin saksalaisen Bastel-fertagln 5O-llNUlla luoma kuviHeellinen pienoisjiinnitysromaanin hahmo. Jerry CoHon on kotoisin Connecticutin osavaltion Harpersvillen kylästii, missä hän loi pohjakuntonsa toimimalla nuoruuswoslnaan seppä Callahanin pajassa oppipoikana. on FBI:n erlkolsagentin koulutuksen saanut poliisi, jolla on huippuluokan ruumiinkunto, lahjomaton oikeudentaju, salamannopeat refleksit, veitsenteråvä äly, helliHämätön slnnlkkyys rlkolllsjahdlssa ja hullunrohkea vertkolran taistelutahto. , toimii usein keskuksessa ja harrastaa piirtämistä. Highin ikinuori sihteeri, joka keiHää hyvät kahvit ja säteilee aina hyvää hJulta. TaskumaHl on pelastanut alnekln kerran Nevillen hengen tappavalla luodilta. Phil Decker on hienosIeluun taipuvainen, panalellaa poiHeieva entinen estetiikan ylioppilas, joka rakastaa Four Roses viskin lisäksi ranskalaista punaviiniä ja Jerryn punaista Jaguaria, jota hän lainailee tehdäkseen vaikutuksen lukuisiin tyttOystAvllnsä. Jerry Cotton ilmestyi parhaimmillaan 60 eri maassa useilla ert kielellä ympäri maailmaa. , iäkäs ilaliaano. on hampuhelnen Intlaanl,lOka juo tuore mehua ja ymmärtää huumoria. Jerry Cotton ki~oitetaan minä-muod0888 G-mies Jerry Cottonin omina muistelmina.. FBI:n mendaattiin kuuluvat kansalaisoikauskysymykset, terrorismin vasbJstus, vastavakoilu, jä~estäytynyl rikollisuus, huumerIkollisuus, väklvaltartkokset, talousrtkokset ja muut emo rikoksiin kytkeytyvät lainvaslaisuudet. Lempirepliikki "ugh". FBI vastaa jossain määrin Suomen keskusrIkospollisia. BudjeHi on yli 3 miljardia dollaria. on Italialainen hurmurl, joka kilpailee Philin kanssa pukujen tyylikkyydessä. , apuvastaava erikoisagentti, iältään jo vanhempi rikostutkija, joka on sitä mieltä, että avioliitto ei sovIlalnvaivontavlranomalselle. on John D. Ikiinsä vuoksi Nevllle on sllrratty hoitamaan käslarklstoa, jossa 2 hän viihtyy Four Roses Kentucky Straight Bourbon Whiskeyn voimalla. 1961 alkaen
Ne eivät olleet enää samaa mallia ·k uin kuusi vuotta sitten, m utta niiden kuljettajat olivat samoja, ja liikenteen kohiseva kaaos oli sama. Hän teki laskelmia. Sitten hän otti mat· kalau kkunsa hyllyltä ja tunkeutui vau- nusta polstuvaan ihmisvirtaan. Hänellä oli suuri suunnitelma, mutta sen toteuttamiseen tarvIttiin jonkin verran rahaa. Siltä et riit täisi iloa monekslkaan hetkeksi. Hänen vartalonsa oli pitkä Ja hoikka, mutta pyöristyl ,sopivasti oikeista kohdista. oli koti. Juna pysähtYi Pennsylvania-asem an maanalaiselle laiturUIe munero 7. Tämä. Houston streetin ja Broadwayn kulmassa Helen nousi taks1sta.. Hänellä oli luonnonvaaleat hiukset ja kovat, sini- set silmät. Hän maksoi, mutta ei antanut juomarahaa. Kauan kaivattu kotI, joka ei ollut kuudessa vuodessa muut.tunu t tippa.a.ka.an. Hänellä oli kahdeksantoista dollaria rahaa.. Aseman ulkopuolella odottivat taksit pitkä.ssä rivissä.. Helen nousi ensimmäiseen autoon ja antoi osoitteeksi Houston streetin. Jo tuntui asem alaiturilla koko New York ·t ulvahtavan häntä vastaan. Hän löysI vanhan tutun asuntolan, jonka oven ylä puolella korelli 10pulU- 3. Vain hänen tavattoman kalpea Ihonsa kertoi kalterelden takana vletetystä ajasta. Kuljettajan vihainen katse ei tuntunut koskettavan häntä lainkaan. Se ei mlllään tavoin vähentänyt hänen viehätysvoimaansa. Helen lähti matkalaukkuaan rliputtaen kulkemaan Houston Streetiä East Riverin suuntaan. Helen haukottell ja ajenteU hetken itseään. TimanHi ei• sammaloidu Kuusi vuotta kalifornialaISessa kurltushuoneessa eivät olleet murtaneet Helen Mayta. Helen May oli vielä kaksIkymmentäyh- deksän vuotta täytettyään hengästyttä· vän kaunis n ainen. Hän oli matkustanut koko yön rnJltei nukkwna tta. Matkalla Kaliforniasta tänne hän oli vaivannut alvojaan ankarasti keksiäk.seen tavan saada hiukan alkupääomaa. Auto mateli pitkin Broadwayta ja Helen ahml katseellaan ja 'koko olemuksellaan ,t ätä t uttua llmapllrlä.. KatukahvIloiden kirjava ihmiskokoelma ja näyteik.kunOlden loisto kuuluivat erottamattomasti tähän maailmaan
minuuttia myöhemmin Helen kääntyi Delaney Streetule. Sitten hän kirjolttautUl taloon viikoksi Ja suorltti maksun etukäteen. Puku Jätti näkyvIIn merkittävän osan hänen hyvänmuotoIsIsta Jaloistaan, ja tähän arsenaaUln turvautuen Helen uskoi pärjäävänsä Delaney streetin omalaatuIsilla markkinoilla. tuopplensa sisällön seisaaltaan. He eivät kuitenkaan kuuluneet sllhen rylunään, joka kUnnostl Helenlä. Mies t uli kymmenen minuuttia myöhemmin. Yhdellä katseella Helen arvioi kilpallljattarensa Ja totesI. elokuvateatterl ja olut Jmpalrka, Jos.~a asiakkaat saivat imeskcllä. Taivas oli harvinaIsen sinInen ja pienet poutapIlvet ajelehtivat kl1rel.tä pitämättä. sllklstä valmIstettuun pukuun, jonka muuan ve.nkitoveri oli lyhentänyt hänelle nykymuotia vastaavaksI. Kadulla JUkuskeU myös kovnnlUl.mnlsen nä.kÖls iä. Kadun varrella oli pari pnnttllnlnaamoa . Hänen huoneensa oli ensImmäisessä kerroksessa. Helen sipsutteu vartalo kutsuvastl ke!nuen kohti. suurkaupungin yli. ne tarjosivat pienen ku Lsuvan hymyn. EI. Helen tinki huoneen hinnan kaksi dollarla pyydettyä halvemmaksi. Helenin käsilaukkuun, jossa se kätkeytyi pitslSen nenäliinan suojaa n puuterlrasian Ja savukepakkauksen vätun. Mie6 oli pienen suklaatehtaan omistaja. Vähän ennen kymmentä. sesti sammunut neonvaloma.1nos "Jlm- my's"l Helen oli alkoinaan yöpynyt muutaman kerran tääJlä. Asuntolan ala-aulassa ponnlstautui vastaanottopöydän takaa Jalkeille vanha neekeri, Joka ei kUUSI vuotta sitten ollut kuulunut kalustoon. Koska hänen rahatilanteensa oli äskeisen vuokranmaksun jälkeen Jokseenkin masentava, hän pä.ä.ttl ryhtyä tolmimaan helJ. Neljä. kulunut mlnuut- • 4 tiakaan, ennen kuin hän 011 löyUinyt portin vieressä olevasta jä te- ja romukasasta etslmänsä. Helen pudotti matkalaukun vuoteelleen, murskasi sängyn alta v1llstä.vän hämähäkJn kengänkärJellään Ja sytytti savukkC('n . Tusinan verran katutyttöjä pa rtioi WllUrunsburgln sUlan ja lalvalalturien välImaastossa kuin koulutettu politsiosasto. A lj ä eI olo pal jonkmm nlle kuudenkymmene n. olI Jerome York. Siellä olI jo IlIkottä. et.tä heldänkaltaisUleen siskoUle pärj tilsl mainiosti. Delaney Streetlä. varhn1sesta ajankohdasta huolIma tta. Hänen yllään 011 puku, Josta rä.ä.täU 011 rlkastunut kolmesataa dollarla, mutta ei silti ollut onnistunut tekemään siltä istuvaa. Helen tuumi, olisiko parasta levätä ensin ja ryhtyä vasta sitten toteuttamnnn suunnitelmaa. Helen vlpusl suupielensä. Matkalla hän kuitenkin hetkeksi seisahtui erään rakennustyömaan kohdalle Ja 'k atseli tutkivasti ympä.rllleen. seuraava tunti kului huolellisen kaunlstautumLsen merkeLssA. alkupääoman hankkim!seksI. kulmlLun, JOSlIn. Hän siveli pukuaan niin , että se noudatti paremmin vartalon moitteettomia kaaria. Hänen nimensä. kohti. Huoneen Ikkunat avautuivat tyyplUlselle newyorkilaiselle takapihalie. Hän pysäköi valkoisen Cadlllaclnsa lalvalalturlcn ääreen ja maleksl vlrnlsLcllm\ Helenlä. Hän oli pienikokoinen Ja lIhava. miekko_ s ia, jotka sllloln tällöin kokeilivat vlklttelevä.ä vlhellystä.. Yonkllla oli kaksi tImanttisormusta ja hän levitti ympäristöönsä menestyvän miehen pa"ta.vedestä lähteviä sulotuoksuj 80.. Helen puJottautul ahtaaseen, sinisestä. Talo oll VAnha murJu Essex streetin Ja Houston Streetin kulmassa.. Helen tol.csl, mutta hän tuoksuu dOlltl.rclltn . Elegantisti suj ahti putkenpätkä. 011 vielä melko varhainen aamu
Hän kaIasti miehen ·t asku1sta ja lompakosta kaiken käteisen rahan. N'appärästi Helen irrotti kummastakin vihkosta neljä vIImeistä lehteä. hän seisahtui oven viereen ja avasi laukun. T1ma.nt.t1sonnukset 011vat myös kelvollista tavaraa. hymyili pingoUuneestl ja Sl\ noi: - Suokaa. Mies avasi koht:.cllnasti oven Ja Helen astui slsään purIstuen käsilaukkuaan. He ajoivat hissillä neljänteentoista kerrokseen. vihkolsta puuttui loppupäästä muutama lehti, hän tuskin huomaisI. Helen ei tuhlannut alkaa asunnon tutkimiseen. niin ylös, että ne milteI peittivä.t silmät. Mutta kun asunto nyt kerta. Helen poistui ja marssi välittömästi toiseen vastaavanIa1secn liikkeeseen. Mies katosi takahuoneesen ja Helen arvasi, että hän tarkastalst oliko Jerome Yorkin Willä katetta. Hän seisahtui Helenin eteen. apina! Helen ajatteli Ja virkkoi ääneen: _ Valitettavasti. 011 todella ensiluokkainen. .. Yhdessä taskussa oli ka.k.sI miltei täyttä. Myyjä. Se sykk:! heikosti, mutta tasalSe6t1. Palkka. miehen Ihminen käsi slpaLsl HelenIn polvia. Hän suoritti koruhankintoJa kunnes kaikki Yorkin sheldt ou. Eteisessä. Pikkutyttönä Helen 011 ajatellut kcrra.'1 menevänsä rtkkalslln naimisiin ja muuttavansa asumaan tänne. Sitten hän etsIytyl jnloldvllllkkeeseen ja valitsi tuhannen dollarin rannerenkaan tarjoten maksuksl Jerome Yorkin shekin. Mutta. hän kävell muutaman kulmanvälIn ja otti sitten taksin, jolla. Hän sip$uttl Cadillacln luokse. - Mielelläni. Hänen takara.lvossaan oleva kalju lälskä muodosti oivallisen maalltaulun. Sitten alkoi uusI llikekiecI'06. Voisitteko auttaa minua a.Jan lruluttaInisessa. tuota. Eräässä. sinä sitten asut. kaljua. Yorldn asunnon ikkunoista avautui näköaJo. Ajammeko B.Sunnollenl. Välillä. _ Tuolla.1nen tyttö Ja niin ykslnäl- "on' Slnä. iMies saattaisi palata. 1ä1kk.ää. yli KeskuspuIston. puhellnkloskissa hän pllrtell numeroita. Kalpeassa kaljussa oli kaksi plt.känomalSt.a punaista. tajuihima minä hetkenä hyvänsä Ja sllloln olisi pieni etumatka. Nainen toiml nopeasti. Helenin putkenpätkä pamahti kahdesti keskelle kWtävää. Mies puhUi jatkuvasti ja elehtl puhuessnan. ajoi Keskuspuiston läpi VIIdennelle Avenueile. :Mles p~' säköl auton uudenalka.1sen kerrostalon eteen. kaikkiaan miellytti häntä, nUn tä.ytylhän tuollainen pikku menoerä. hyödyksI. Tällä 5 5. käytetty. minun autoni on tuolla. Seltsemä.n.sataavUsl.kymmentä dollaria kuukausI. York lyyhistyi kasvoilleen eteisen pehmeälla matolle. Huippuhienoa aluetta, Helen ajattell. sitä että paksuISta. Mies sät.eiU. - Central Park Westlssä. _ Minä.. Talon ala-aul::assa 011 kaksI va!ta1saa marmorlmaljakkoa täynnä kukIda.. Myyjä palasi hymyUlen ja paketol rannerenkaan. Hänen rasvaLset poskensa nousivat virnlstyksen mukana. Helen tunnusteli miehen valtimoa. IDkona. Helen juoksi hissiin, ajoi alakertaan ja slpsutteU rauhalliSesti aulan poikkI. Hetkistä myöhemmin he ajoivat Downtownin ja Mldtownin halld . ja suklaatehta1Uja. Shekklvlhkoa. - Missä. vuokraa. ällöttävö. anteeksI, pieni hetki, madom. Koko vihkojen vieminen olisi tiennyt sitä, että paksukainen ilmoittaisi heti toivuttuaan pankllle shekklen numerot. Hän 011 vanha.poika Ja maksoi asunnostaan slkamalsta. ja k1rJa.1mla shckkelhln. sietää. Mies kääntyi hetkeksi selin HelenIIn sulkea.kseen oven
Vieläkö mies mahtoi olla h en gissä. Seurasi hllja.Lsuus, mutta Helen sn.at101 tuntea miten Jännll.Ys t arttui hi\nen keskustelukumppanllnsa. Voi miten minä olen iloinen! En uskonut enää. Helen joi viinin loppuun, maksoi laskun ja asteli ulos kevälseen llta-aurlnkoon. Kesti mil lel minuutin ennen kuin kolmannesta vastattiin. Slng-Sing _ suuren rakkauden loppu . Mutta en puhelimessa. Helen 011 pantannut kalkki muut esineet paitsi Yorkin SOTmukset. Toinen numero ei vastannut lainkaan . oli kunnossa, hän aJatteli. Hyvän päivätyön päätteeksi Helen pistäytyi sopivaan ,kahvllaan ja n autti hawaljlnsalaattla, paahtoleipää ja kuohuYilnlä. EnsimmäInen Leeds 011 äänestä. _ P ääsin pois kaksi ja puoli vuotta sitten. Päfustyään huoneeseensa Helen tarkkalll saalistaan. Oli jo kulunut kahdekSan vuol.ta nllstä vUlelstä, kuumlSta pälvlatä. Jim oli silloin ollut Helenin suuri rak>kaus. Täytyy valo tuntea keinot ja ottaa tllalSuudesta vaari ja vaarista kaikki irti. kertaa panttilainaajlen luokse. - NUn, Jim. hll.au:>l.t luhlstul. .. - Jim Leeds. Toista päIvää vapaana ja taas hyvissä. Helen plsLä.yl.yl läheiseen postitoimistoon ja selaili lIIkehakemlStoa. Aterioidessaan hän ajatteli t·i hänastisla vaiheltaall. Helen May. - Miten terveylesl laita on. Nain en kuuli Ivaa miehen. Helen . Helenln sydän alkoi parnppallln kllvaammln. löytyi .yll sn.1.a Leed.siä. löytävänl sinua. Kolmella oli etunlml Jim. Hän rakasti elämää. Slng-Singhän on tunnettu terveyskylpylä. Se rasvainen ukkell ei kenties soittaisi lainkaan polUsllle parinsadan dollarin ja kahden sonnuksen vuoksi, ja kestäisi aikansa ennen kuJn hän huomaisi shekkitlllä.än verotetun . Se toi hänen mieleensä J im Leedsin. _ KIitos ! Menoo. Mitään sanomatta Helen kabk.a1s1 puhelun. Helen osti eräästä. Hänellä oli neljätuhattakuusisataa dollaria käteistä rahaa. Kalkld. Helen lopetti käyntinsä . Ainakin kannattaa yrltLää. SJnun HcJenlsl. Mutta nyt Jim 011 ollut jo pltlkään vapaana. - Kerron sen sin ulle kahden kesken. LIIkkeen seinällä 011 Leedsin vltamllnlplllerlen mainos. Kuin.k a hurisoo. - Oletko se sin ä, Jim. Mutta nyt hän 011 vapaa ja alkoi kaapata mUjoonan doUarln potin. jotka he olivat eläneet yhdessä. tanunllruuta 1962. drugstoresta aurinkolasit, Jotka sopivasti muuttivat hänen kasvojensa yleisilmeen kätklessään sinisten silmien kovan katseen . Sieltä. MIten kauan olet ollut täällä. Ne ja setellt\llQk:u käsllaukul.lsaan h än palasi 8.8W1tolaan. Ääni oli kova ja soinniton. päätellen jo vanha mlcs. Mies hengähti : ..:... varolssa, hän ajatteli. Leedsin ktrjeenvalhtotolmlstoa ei enää ollut. My\:ihään Iltapäivällä. _ Tietysti, Helen! Minulla on ny-. Entä ltselläsl . _ Aivan okeI. Ehkä h än on yhä New Yor kissa . Hän oli joutunut kIInni osallisena aseelll.Seen ryösWön Länsl-Hollywoodls.'H\ 4. Täällä. • 6 Helen oli kahdesti käynyt Lnpanmassa miestä ja nähnyt miten tämä. Polllsi oli napannut hänet kesken romanssln ja mies 011 jou tunut klr1st.yksestä seltsemä.ksl vuodeksi Slng-Slnglln. Jos l.apalSln hänet. Sitten tyttö I.nrttuJ puhelInluetteloon. Viisi kuukautta myöhemmin hänet tuomittiin kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen. puhuu Helen ... äiinestä, mutta virkkoi : - Tapa.arn.meko toisemme
Sitä minä en tiennyt. Ivy Blisslssä Kali~ fornlassa. . Hänen sIlmänurkIssaan oli aavistus ~n~ tlstä hellyyttä. - Timantti-Harryn. - Kiitos! Pääsin pois vasta toissa~ päivänä. _ Sinä et joutunut Istumaan koko tuomlotasi. Helen tunsI kuuman aallon kohahtavan suonissaan. J im Leedsin omalaatuinen lHkeyritys 011 kulmatalossa, jossa oli nuna, lIlminen Julkisivu. - 'Hän oli melkoinen otus, mutta omalla alallaan mestariluokkaa. Jostaln~ han minunkin on elettävä. Nainen pyyhkäisi hiusklehkuran otsaltaan. - Pitää pa.!}Qka.nsa. - Sinäkin ollt .. Sitten hän viittasi Helen1n ta'kahuonee~ seen. Hän oli pitkä, leveäharteinen, ja hänen kasvonsa oIJvat kapeat ja kulmfkk.'tAt. ja istahti. . Tarkoitan heti meidän Juttumme jälkeen. Jalok.1viryÖstöstä.. - Hetkinen vain, Helen! Mies meni ovelle ja lukitsi sen. Leeds oikoi huoneen peräosassa sijaitsevan vuoteen peitettä. Se tapahtui vll\::;koa ennen hänen kuolemaanSa. He seisahtuivat tarkkailemaan toisiaan Ikään kuin uudel1een arvloldaksecn. Liikkeen etuhuone oli tyhjä. Siellä paloi valo pälvälläldn, koska. kynnellään puhelinluettelon riviä. Hän nyökkäsi Leedsin tarJotessa juotavaa. Osoite on ... Hänellä oli tum~ ma tukka ja rusiuxLt silmät. - Sinä. Mies 011 vanhentunut, vannastl. oli iloinen Helenin paluusta. olet hyvän näköinen Helen. Samassa peräselnälIä o1e"m ovi avautui. Mies virnlstJ. - En lähtenyt hetI. Leeds ra.a.pi niskaansa. - Manhattan, Chamber Street, Hc~ len Ilmoitti seuraten pitkällä punatulltl. - 'P ääsin hyvän käytöksen vuoksi pois vähän alk.a.l.semmin. Se oli pieni ja t unkkatnen. He eivät' heittäytyneet kaulakkain. . J\iä naura! Olen yhä silmälläpidon alaInen ja on parasta ottaa varovastI. Helen astui stsä.än. huonee&!a ei ollut minkäänlaista ikkunaa. - KuuSi vuotta. 'Hän mulst1 kaiken ja. - Lähdit sm vetämään New YOl"1k.1s~ ta. Helen nyökkäsI. satuin tapaamaan Harry Shuren. SIeltä katosi kuulemma miljoonan ede3~ tä heIyjä.. Viime VllO~ slen kokemukset olivat kuitenkin uur~ taneet jälkensä kasvoihin. - Olen siellä muutamassa minuutissa. kyään villakoirien holtosalonkl. - Kävi niin kuin kävi ja minä. Erääseen alakerran ikku~ naan oli ikoukeroltu valkealla maalllla liikkeen nimi. Silmät oUvat syvällä ja niiden alustat olivat tummat. Mies nyöJckäsI. nuuskijolhin 49. Kasvoihin oli jäänyt myös uusi kova Ilme. Hän kohensi hIuksIaan molemmin käsin ja aloitti väsyneesti: - Ellei sinulle olisi käynyt niin kuin kävi, en olisi koskaan katsonutkaan kehenkään toiseen. Helen näki, että hänen ka.ikkl hampaansa eivät enää olleet aitoJa. Sen puolentoista vuoden aikana, jonka hänet tunsin, hän hoiti neljä suurta keik~ kaa. Viskl 011 halpaa ja lasi pesty kauan sit- ten. - No niin, Helen JatkoI. - Kerrohan mitä 'kaiJckea on tapa.htunut sen jälkeen kun viimeksi kä/lt katsomassa minua Slng SlngIssä. Hän tönnäsJ. 'Miehen twrunat kulmakarvat vetäytyivät yhteen. 'M utta hän näytil yhä suurenmoiselta. kadulla ja sai 7. Uskothan sen. - Tiedän! Hänen suurin kaappauk~ sensa oli Borrowin liikkeen puhdistus. -Nainen maistoi la.s1sta.an ja asetti sen sitten huolellisesti lattialle tuolin vie~ reen. Helen istuutui toiseen kahdesta tuolista. Olet kai lukenut mistä
nyökkäsi. Leeds tarjosi tulta. kuulul ääniä, ja yläkerroksIssa 011 hiootavan kuuma. Voit luottaa J!mIin. Pieni pel1avapää kat.sel! minua kahdeksanvuotiaan totisilla glnlsUmHlä. central Parkin talosta nuuskijoilla ei ollut aavistustakaan. ha.k:emassa perinnön. melkein. Blssl tuli ja sen mukana ystäväiu ja työtoverini PhIl Decker.. Se oli minulle lähtöl.ukaU8, sillä Iättäjalat ol1vat kuul- leet jostain, että eräs Fanny HIlt - ol1n sllhen aikaan sen niminen - 011 viet;tänyt aikaansa Harryn kanssa ja he tutkivat asuntOni 23. - En tiedä. Muurattu jonnekin seInään. - El mttään syytä huoleen, rouva Horgan, minä vakuutln. - HarryI1a 011 nJIhIn aikoihin väärällä nimellä vuokrattu asunto ~ puiston tuntumassa Ko1mikerroks1.nen vauha rotlskö. Leeds ryplstl otsaansa.. !Kerro pois, Helen. Hän aIko! ostaa aikanaan koko talon, mutta antoi sen olla s!Iloln tyhjllIää.n ja asui etupäässä m!nun luonani. Helen avasi käsilaukkunsa Ja etsi sieltä savukkeen. Kello 011 tasan kaksitoista. ldvet ovat yhä siellä. - Eivät aivan mutta. :- Tule sitten. Sitten Leeds sanoi Jlmeettömän näköisenä: - AJot käydä. Minä oUn s11loin jo matkalla . - Harry paljasti minulle vähän ennen kuolemaansa, että ne oli kätketty siJhen taloon. Leeds ähkäisI. Tartuin tytön käteen. Hän katseli minua. - Tiedä.tkö varmasti että. - Mies ei saa nähdä Fayta. kadun drulma. .Hänen käI B 8 Jos minulla joskU8 on tytär, hänen pitää. - Tarkoittaako tuo, että tiedät jotain Harryn kätköistä. voit auttaa minua s1inä, Jim. - Mitä henkälsf me sUs odotamme. Yritimme keikkaa, mutta s!!nä kävi köpelöstI. . - Ja jalokivet. .Osoite on Central Park West, 88. He luulivat löytävänsä timantit minun luotan!. Hän Istu! äitinsä SYlissä. KalIforniaan. vIelä, mutta se selvIää pian. Puolisen m!nuuttia huoneessa vallitsi h1ljaisuus. - Ovatko mUjoonan taalan kivet jo hallussasl. Helen kumartui leedgin puoleen. Leeds Onko sinulla auto. kirjoilU8PÖytän! yl1tse. kadulla. Leeds sytytti savulDkeen. - On jonkinlainen katiska. - EI! Eivät he osanneet yhdistää minua koko juttuun. Huolehdin siitä henkUökohta1sest!. - MItä tarko!tat. olla Fay Horganin näköinen. Rouva Horgan oli noin kaksikymmentäviisi vuotta vanhemp! painos Faysta. hymyillen luottavaisesti ma.rss1essamme hlssUn. nikkeI1ä napaansa.. VUkalsin rannekel1oan! ja toteeln, että oli aika läh- teä. To1m1stohuonelsta. - Huomattiinko, että olit sama Fanny Hilt, joka puuhall1 Harry Shuren tensä vapisivat hiukan. - Mies kanssa. Helen jatko!: - Painuin Los Angelesl!n ja tapasin tyypin, joka 011 yhtä vähissä rahoissa kuin minäkin. Ja se oli onnenJ, sillä muuten ollsin menettänyt toivon1 ylimääräisestä ml1l1stä . - Täsmälleen sitä. Hän kuuntel1 ääneti, kun sel1tin Faylle, mitä tämän pltäls! tehdä. Onko -koko taloa enää pystyssä. - Sinä.
KiLytävii päättyi teräsoveen . - Painat vain numeron mieleesi. TytW oli kaimankaipea. ketään, joka seisoI niiden takana. Palasimme toimistoon . Miehiä oli kuusi. Niinhän . silti voineet lähteä tältä. Hän 011 pitkä, hoikka mies, jolla oli kovat kasvot ja lyhyeksi Wkat.tu vaalea tukka. perustalta. pärjä.ä.t ilman apuani. - Hänen äitinsä odottaa to1m1stossa. vasta huomenna. - Hei Phll. Hiljaisuus. TytW nyökkäsi arvokkaasti. Silloin hänelle ei satu mItään. se 011 numero kuusi. - Kyllä, ihan varmasti. Ja aloin jo huolestua siitä miten sinä. Jokaisen taakse seinään oU m erkitty hänen numeronsa. IK uten olimme arvelleetkin: Geo Ash. Ties1mme nyt totuuden, mutta olkeuteen emme . Odotin vielä tuokion ja ohjasin sitten Fayn uudelleen teräsovelle. He räpytteUvät silmiään vo im~den kohdelamppujen loisteessa. etkä sano yhtään mitään . J ohdatln Fayn lähemmäksi. Oli tuskin todennäköistä, että kahdeksanvuotiaan lapsen todistus tyydyttäisi valamlehlsWä. Pysähdyirrune ja katsoimme miehiä. K äytä.väs.sä sytytin vaion. Kol1egani olivat sijoittaneet hänet äärtmmäiseksi vasemmalle. Totesin saaneeni kilpailijan, kun Fay hymyili takaisin. Voinet pitää hänelle seuraa. Siellä oli paljastettu hyvinorganisoitu väärennysliiga. - Minua ei tarvita suuressa loppukohtauksessa, Phil hymyili. En. mukavaks1 ~oJa- tuoleissa, ja myös päälllkkömme. Minuutti kului ilman muita ääniä kuin tuolin nartna, jonka pyyleväh'kö työtoverini Theo Cant aiheutti. Tullessani takaisin. Tunsin Fayn käden nykivän hermostuneesti. Pomo arveli, että ennättälsit Chicagosta. toimistoon Phil tasapainolIl tuoltllaan ja hänen sirot sää.rensä koristivat työ:' pöytään!. - Tämä on Fay, minä tiedotin ja siIttin vaaleatukkaista päätä. Valonhetttimet sljaitsIvat miesten ja meidän väUssämme tehden mahdottomiksi erottaa. Pari miestämme oli tehnyt olonsa. Kellarissa. Kuka on tämä kaunis seurala1sesi. ·Phil oli ollut viikon erikoiskomennuksella ChIcagossa. Ennen kuJn a.VMln sen, sammutin valot takaamme kU.ytiivästä. Yksi heistä oli ehkä murhaaj a. kwmes palaamme. Phil näytti syventyneen tehtäväänsä aivan vakavissaan. - Tiedät siis tehtäväsi, Fay, minä va.rmlstin. - Fay tunnisti miehen, jota epliilemme. - Hei, Jerry! Sitten Phil huomasi seuralaisent ja hymyUi hänelle. Voitte nyt lähteä, mrs 'Horgan. Tämä ei kestä kauan. Lavalla seisoi )[uusi toinen tolstnan yrmeämpää miestä. Phil tuprutteli savuketta j a loi minuun niin sanotun kysyvän ka·t - seen. Huomasin Geo Ashin. - Siksi kiipesin ensimmä.1seen New Yorkin koneeseen. Hissi vaipui nopeasti FBI :n rakennuksen kellarikerrokseen. Kulklessanune matalaa keUarikäytävää, jossa kuului vain Umastointilaitteiden humtna, Fay 'kÄvi hieman r a uhattomaksI. Ja muistakaa painottaa tyttärellenne, että hän ei hUsku ·k enellekään kokemuksestaan. 'H änen otsallaan klllteli hLklplsaroita. ei voinut sanoa. Kysyin vasta hississä: - Tunsitko hänet, Fay. AstuJnune tunnistamlshuonQC6Ccn. Johdatln äidin j a tyttären hissiin ja hyvästelin heidät. 9 9. Se oli säkkipimeä lukuunottamatta odessä olevaa kirkkaasti valaistua korokot.ta. - Juttu on selvä, minä sanoin naiselle. t arkastaj a lllgh oli paikalla. odottanut sinua vIelä tänään. Nimittäin seurusteluun mrs Horganin kanssa.. 011 miellyttävän v11leää, mutta viihtyisäksi sitä
- Ei rangaistu. - Alan tajuta. - Lapsi 011 murha.n. ria Manhattanma ja Brooklynlssa. - En ole koskaan kuullut. Hänen omlnn.nl, jn ehdotan pientä. viimeinen seurala.isensa, 000 Ash, on Rahasta en sano sanaakaan. Sin ä yrität järjestää sillä kohtaa a ika. muutt yypplnil Jo. eräässä bl\4rlSSlU\Jl . Rouva ei tahtonut alukd lst uJnk:Jl". p lele«tä toiseen . - Kerroimme juuri Ash!lle, k1tnnostavat valkoisen orjakaupan tut- että todLstaj .. .todLstaj a on lapol. si pitää klta nl kltnnJ , to1staiBeksl ... Hän. !Horgan oli e ilen illalla. Minähän vain soit.a.n mennessä jo selvittäneet, et tä nalJlen ml C'kkosclle Jo. sltpa nähnyt ,äij än naaman Ja kuullut 10 10. H"an tietää, maan ohitse, ja sen ja r at aplhan vä - että. SUnä kerrottiin, että npJ·· minulle t n.nnottalal pcnnlä'kään siltä, nen nimeltä Bella Kovan 011 puukotet- et~ä juoru nn po1lt8tlle. n ä.hdä, että hän reagoi juuri kuten las- Mitä Ashlsta muuten tiedetään . Patka.lla ei ole taloja, dä., että. ainoa mahdollisuus. RJch- 'ollko hän ollut pnl kalla yhtäj aksoisestI. t unnlsti mieltään 'kuultuaan keskiyön uut is- tln hänot murhno..1tWaJl . sanon pitäneeni tiedot oli JonkinlaJnen baariemäntä.. silminnäkijä. Rata kulkee, Niinpä Pyyslmmo hänet alakertaan kuten tietänet, Bloomfieldlssä h a utaus- mlestennluotlnäytökscen. Mutta koska lähetyksen. Slks1 eh- Rouva Horgan ja Fay istuivat kah- dotin pomolle, että mlnä ryhty1s1n "roden osastossa. vinkaan m erkityksellinen. a.t1raisemmin. . ovat rHuumausainetoi- J erry! Ääni oli työtoverini Wolfen mJston mustalla llstalla, toiset taas olut bllSSO. Hä n Sijoitti aavul<keentumpplnsa enncsttlänlkln ylikuormi·t ettuun tuhkakup- - Kävit hänen ' kanssaan tunnista mlshuoneessa.. Murha.- sl. - Kävin. Et kai aio h eittää klrvcsw..,t Jä rveen . Kukaan muu jt.lIl8SS& olleista ei ole il- Et 8ulnkuDJl ujo ryhtyä. ei tunnLstanuthäntä. mondlln, jossa he asuvat. hän et tielillä kulkee tie. JatJI:OIn tarinaan!; hän ollal nlttulscssa vaaraBSa.. JotPuhel!n pärähtl työpöydälIän!. & llrmyn epämää;räLsenä si uskoa Fayn kertomusta, mut ta. - Mikä tämä juttu on. Juttu oli tällainen ; hänet siellä n tlk1 ei voi sanoa varmasti, Rouva. Olikijoita. Hän näki miten mies iski Se on kai. naista veitsellä katulyhdyn alla, au ton F n.y n lausuma ei olisi oikeudessa. - ABhlJla ei ole allbla. Juna a jaa rota myöskään leh distölle. tyttären' s ä kanssa junalla matkalla. 'k irtstäj äkmoittautunut silm1nn.äk:1jäks1. ystäväni pyöritteli savuk.ettaan su u - Entä nyt. kuulemma kuin kelpo playboy konsa- Hän ei ole mllloLnkaan nähnyt minaan. mutta kukaan joka - Eipä talda. p Un. kerron AShlllc, että. tunnisti Ihlehen. Saatpa epäiltyjen llstan kärjessä. h!ljaa j a Fay ol! Ikp ienen 'k epposen . Sitä paitsi jos RojahdJn tuolUni ja asetln nikotUnl- hänen honkUömsyytensä paljastuisi, pötkyn huulelle . katsoin parhaaktu heng!ltä juuri kyseisellä paikalla. - 0 00 Ash, Phil mutisi. kemme. lreskustelua. kut kapakoista. Ui rahoissa ja omistaa kuusi baa- nu a. hänet on n äht y, mutta. kovieressä.. Phil vlm.l stc l1, ·ryhmän pojat olivat puoleen yöhön - En toki . Sitä ei kermutta tie on hyvin valaistu. Hän on om1en - Riittääkö tytön sana syytteen nossanojensa mukaan ollut koko e1llsUlan tamiseen. kunassa. Elelee - Eikö Ash tunne sinua
- Meidän täytyy tutkIa talo kellarIsta v1nttlin. Aurinko oll laskemassa. 'Neljä . Asetln lruulo~ paikoilleen ja harppasin ikkunan ääreen. Phil kysyi. 86. H. tstuutuivat autoon. . - LählJ Juuri talosia. Hänellä on vttdenaadan dollarin vuokrahuonelsto eräässä 10lBtoasuntolassa. _ Vernon Boulevardllla, melko lähellä Queensboron siltaa.. - Se käy vain silloin kun asu'kknat ovat poissa. millainen huokaus. Hän marssi kulm n uk~n odottamaan liikennevalojen vnlhtumlBta ja meni sitten kadun yli .tJlnI8Ol'l, vuoden - 67 maU1a olevan ImpOl'lnUn luokse. - EI. rauhassa tapetit seinistä, koska olemme sattuneet unohtamaan hiukan timantteja jonnekin. he antavat meidän repiä. Tapaamisen vaara New Yorkin kaltaisessa mUjoonakaupunglssa oll kultenkln häviävän pieni. asuu puuhlamme haittaavaa väkeä. sen täytyi olla. - KUtos. kadun lllken- ne. ja taivaanranta punersl Keskuspuiston pulden takaa. ,Lyön votoa tuhat yhtä vastaan, että. muutenkaan paljon. Talo 011 kolmikerroksinen tllllhuvtla., joka 011 rakennettu joskus 1900-luvun alkuvuosina.. - Onko mitään tietoa. Helen pysähtyI ja viittasi kädellään. Kokonainen mlljoona! Jos se olisi vielä talOssa ja .. Nainen ja se mies lähUvät hitaasti kävelemään kohti muutaman kOI1;telln päässä. - Tahdon ensiksi vain todeta, e~tä mökki on vielä pystyssä, - Entä sitten. Ra:kermustamme vastapäätä sIj aiteeva patkoitusalue oli aivan täynnä, ja muutama toivorlkas, joka odotti paikan vapautum ist.n, ruuhkauttl ll1kenteen . - K:eks1mme .k yllä jonkin sopivan keinon talon Iyhjentämlsek.sl, kun se aika tulee. - Enpä kadehtJ \el)tävääsl, J erry ; ka hclpot.t.1 VI\SUL kun he saapulvat KC3kuspulst.oon . olevaa. mitään! Bella Kovanista ei tiedetä. murhan 'motllv1sta. - Oletko jo suunnitellut mitä teet, Helen. Multa. Pysähdy.t ään seuraavan kulman lähelle. - M1&sä miekkonen asuu. siellä. Sitä ympäröi musllvtnen tiil1muuri ja plha.maa.ta looristivat vanhat ryhmyiset lehtlpuut. Näillä tienoilla asustl myös muuan pieni lihava suklaatehta.11tja. kadun rlsleystä. TiillysbeUn hetken, ja sitton Ik eksin hänet. Leeds pysä.ltöi auton katua reunustavlen suurien pulden alle. on todellinen helpotuksen - Missä hiin nyt on. kerrosta alempana vyöryi 69. Leeds 'I rurtlBll kulmlaan ja tuijotti osoitettuun suuntaan. Mlkäll kätkö olisi löytynyt, siitä olisi varmasti puhuttu lelhdls.sä. N'åköala East RiverH:e Ja Welfare Islandllle. Helen katseJ.1 hiukan arkaillen ympärilleen. aja nyt h1taastJ. Aiotko lahjoittaa h eille 101stoloman Miamissa., vai uskotko, että. ~lruIllan llikenne oli Vil.ka.sta ja ruuh- - Tuo punainen talo! hän Ilmoitti puoliääneen. Naisen Ume oU välinpitämätön, mutta slsäJsesll hän tärisI jännity_. näyttivät tavallisilta huoletlomllta ihmlBlltä, jolika ollvat tulleet lämpimänä kevätlltana kävelylie puistoon. Ashl" ei näkynyt. Jim LeedsUlä 011 ' murjottu Ford , oli pysäkölnt1.paikalla Woolworth BulIdJngln ta:k.ana. Helen May ja Leeds 11 11
Minä en ole ollut New Yorkissa pitkään a.Ikaa.n... oli tuttavanne n1m1. asui vielä m eidän tullessamme muuan - Pitä.is1kö meidän ryhtyä puuhaan nuori mies. Alakerrassa asui J. H1l1manln ovikelloa. - Valitsin sen vain siksi, että se on nlin romanttisen näköinen, Helen hymähti. ovelle. - Minä van kohta meidän tulomme jälkeen. muurannut rk ivet tuonne, saamme kopu- Nykyiset vuokraJ.aiset tuliva t tänne vuotella seiniä pälvä:kaupalla. vielä luj assa kunnossa. ros on vuokrattu. Mutnen kuin Helen. .. osottettaan sille, jonka. dn kolme nimlkilpeä., Leeds tä1s1tt.ekö kenties minne hän on muuttanut. oikeastaan aikonut häiritä teitä. . A. - Vot, suokaa. mukPnaa n . . Kauanko siitä on kun hän asui täällä. ovea. Leeds mut.ls1 hampaat yhteen puris- tettulna: - Mökki on saanut vielä annon kaupunkisuunnittelijoiden s!lm!&sä. lea, hyvählplälnen ja sinlsilmälnen, Nainen empi. Hän sai muistas'k sent huoheti. ta Adler se ei varmasti ollut. anteeksi.. Leeds sorme1li keltaisen urheilupai- - Mieleeni juolahti juuri, että tuossa tansa kaulusnappia. on saatava selvä ennen kUin pe:rtnnön! Mies. Muutti. minä en - Ehkä. nyt Harryn kooItua asua muutamaa Helen käveli rauhaJ.Usestl portista si- kuukautta pttempään tässä talossa. Hän oli vaa- Ettekö muista hänen nimeään. - Tapasin hänet vl!meksi kahdeksan - Merkitsee sitä, että jokainen ker- tai yhdeksän vuotta sitten. mutSitten rouva Hillmanin rehelliset kasta täällä asui muutama vuosi sitten vot kirkastuivat. KaIkki olivat nimiä, jalokivet, muuttaa pois ja vie perinnön jotka e1vä,t sanoneet Helenllle mitään. Ha.rryn tkooleman jälkeen, He- Se parantaa mahdollisuuksia, et- len ajatteli. neuvottoman ilmeen. joka ei ollut ennättäpäätämme mitään. plstäydyn tiedustelemaan maaperaa. mutta silti mahdoll1s1nunan erityyppj- se 011 jokin aivan lYhYt nimi. Nuori nainen a.vasi. totesI. suoraan 12 12. E1.kä. sään ja nousi v11si porrasaskelmaa pää- Karmea aavistus hlipt Helenln mieleen. - Pelkä.ä.npä, etten osaa auttaa. Mikä. Oletko varma., että tämä on oikea talo. Hän on graafikko. - JOhnny Adler. . . H1llm.an, seu- Tottakai mies, joka sattumalta löytää raavassa P . tuumivan näköi- yläpuolella.mme, Jonesin huoneistOssa, senä. J os Harry on todella - se oli ennen m eidän tuloamme. Muuta en Helen hymyili ja taiturot kasvoilleen voi sanoa. hän varmasti jätä Hän painoi J. tet kukaan vuokralainen ole vahing0S3a - HetkInen! porannut l!.<leään ttmantt!eslIntymään. Jones ja aivan ylhäällä asuntonsa setnästä mlljoonan dollarin Robert M"",hella. pois saatuaan huomattavan . Käsilauk:kuaan - Ehkä joku muu talossa tietää sormel.llen hän mutisi: asiasta. hän virkkoi. Minä ajattelin kysyä tie- Tehän voitte kysyä a.siaa. eräs ystäväni. - Alä v!!!.<ll tehdä typeriä kysymyksiä, J!m. Vaalea nainen hymyili. mattavan perinnön ja m uutti pois ai- Odota tässä, nainen sanoi. Vaaleaverikkö siveli kädellä otsaansa. - Ovessa. Asukkaista. uskoo tulevan Kevyet askeleet kuuluivat lähestyvän noutamaa.n kä.tkön sJsä.ltöä. Vähän. Tuo talo on den 1962 alussa. - En ole kuullutkaan. Nainen kohautti olkapäitään
Olen syytön! En tiedä mitään tlmantelstanne. Hän antoi LeedsIlIe leual1aan pienen merkin, ja seuraavn.ssa hetkessä nyrkklrauta uppooJ Ashln vyön alle. Ovenvarllja opasti Helenln hissIIn. Helen uhkalli. Suunnilleen samaan aikaan Helen lähti kahvUasta.. . -HUt. Jos tämä ko· meus 011 hankittu perIntörahoIlla, niin Leeds söls1 hattunsa ja solmJonsa. baarI. Helen katseli miestä kuin kuollutta esinettä., jonka käyttöarvo 011 kyseenalainen. J os lecskelltelet tletämätöntä, n11n toverini Jatkaa rattoisaa. - Ne mitä vielä on jäljellä niistä, jotka löyslt muutama vuosi sitten eräästä talosta. Neekeri nosti kuulotorven ja pyöräyt· tl pari numeroa. Mies kumarsI, mutta hänen vlrnlstyk· sensä ei Umaissut erityisen suurta kunnioitusta. Ash puhui vaivallot8estl, sllJä hänen leukansa ei ollut parhaiden pälviensä kunnossa. kUnnl katosta lattiaan 1 Onpa mukava tietää., rn1st-ä tyyppi on jauhanut leseensä. - Saisinko tietää nimenne, mlss. Kun .Ash. Ash ähkyI Ja kiemurteli. Mies ähkiiJsl ja käpertyi nukkamatolle. - Tolvotl..'l.Vasti hän pystyy puhu- maan , Helen sanoi. Koko komeutta ympäröi kolmelta suunnalta nåköala.i.kkuna, joka erotU huoneen kn.ttoterassista. mies vlnkalsl. - Mitä tämä tarkoittaa. - Hetkinen valn, mlss Hllt. puhelimen viereen, Leeds - Istu kä.8k.1. . . . Leeds istahti sohvan reunalle ja kaI· voi taskustaan savukepaketIn. Sinä odotat häntä IntohimOisesti! Tul!· ko selväksi. - Täällä ovenvarllja, sir. hieman tolntul, Helen käski Leedsin nostaa hänet nojatuoUln. minua. Helen tiukkasI. Odotatteko . - Ja mistä me sen tiedämme. Tuskanhiki sai hänen kasvonsa kUltämään kwn ne olisi öljytty. muilta. Leed ~ sanoi sanansa. NaISen Ilmestyessä. hymyll1 kohteliaastI. - Kalkld valmista, mies Ilmoitti ja n iiy(,tl nyrkklrautaansa. Hän vei palavan savukkeen liki Ashin silmJä. - Paljonko slnuUa on. Vain hiukan kärsivällisyyttä, poikasenI. He olivat sopineet Leedsin kanssa kymmenen minuutin välIajasta. Hän loi .!onvukkcensa jällocn Iähemmu.ksl Ash in Sllmlli. - MIster As.h odottaa. Hän katseli olohuoneessa ympärilleen. Selvä on, sir. Ash oli noussut seisomaan Ja odotti kädet selän taakse sidottuna., mitä ohJelmassa seuraIsi. Hän änkytti katkonalsest1 : - U·uskokaa minua! En ole koskCIl U.t klrottu1h1n helyihlnne, mLssä ne sitten lIenevätkln ... mlnuutln kuluttua, - Muutaman Leeds seUtU, - puhelin soi ja ovimlk· ko kysyy, odotn.tko erästä mlss Hllt!1i.. Kyllä, m1ss HUt, niin hän Umolttl. rautaista opetusta toden puhumisen teknIikasta ... Ash tottelI. Loeds tuli avaamaan. asuntolan aulaan värillinen ovenvartIja nousi pöy· tänsä takaa ja. J a minulla on tarpeekt.1 omaisuutta; minun ei tarvll.sc plhislt'ii. Helen otti Ashln hopeisesta rasiasta savu~, Leeds sytytti sen hänelle, ja naJnen jäi katselemaan kiemurtelevaa miestä kuin matoa. - M-mltkä timantit. - Kuulet kyllä kaiken aikanaan. Päästyään Ashln huoneiston ovelle Helen napautti kolme kaksolskoputU!!ta. - Täällähän on lyöty rahaa. Pieni muodoll1suus . J a mistä olet sen saanut. - Hyvää iltaa, Helen sanoi hymyttömästl. - Ä-älkää . - Kas niin, Ash, nyt kerrot kUtistl, mlssä ovat loput timantit, nainen sanoI. 24 13
west Broadwayn ja Murray Street.1n kulmassa taputin taksinkuljettajaa 01kapäälle.. Kuka hän on, Jim. Harmaa auto seisahtui ja kuljettaja astui ulos. Vihdoin virhe selvisi. Hänen päässään 011 hattu, joka varmasti h1\'l"S1 korvia. :i\.'!e emme olke1n tulleet toimeen toistemme kanssa. Ash antoi tämä n osoitteen vain hämätäikseen ja liuken1 sitten esim.errk1.k:sI.. 14 14 H elen, näetkö tuon mie;hen. tellvät monta mtnuuttJa etsien o1keaa rLsteystä. niin paljon kuin Central Parkin talossa. Tuohan on tyypp~ jonka kanssa puuhatlln pitkään, ennen kuln käry kävi. Vä.hä1nen loivasti viettävä puistikd!:o erotti rakennuksen East Rivertstä. Leeds huomasi harmaan Buickin, Joka kä.ä.p.tyi numero 137 :n kohdalla rullasl vieraille varatulle paikottllSalu~e . - Alanpa todella pelätä, että mister Ash huomasi yhtäkkiä kuusi vuotta sitten, että hänen asuntonsa seinästä puhk~ 1 oikea runsauden sa.rv!. ' Helen sai tilaisUuden katsoa Bessner1ä h1ukan lähempää tämän marssiessa p aikoltusalueelta talon p ääovelle. - Tuo paskiainen ei kyllä asu täällä , Leeds jupisi. Bessner luisti homm..lsta j uuri sopivaan a.1ka.a.n. Nimi tuntuu jotenkin tutulta. MIn usta tuntuu, että tulen pian hakem.a.an. - Taivaan tähden, Helen . - Melkoinen ero Central Parkin ja tämän pikku rummuksen välillä , Leeds murl.sl synkästi. Vaikka etäisyys oli m elko suuri, saattoi Leeds todeta olleensa oi- j, keassa. Vieraille 011 varattu pieni paikoitusaJ.ue. Katsotaanpa jos hän käy tapaamassa jotakut a tässä talossa, niin hellIä molemmilla on t a kuulla kädet k:yynärpä.itä myöten kuumissa puuhissa! - Mikä teidät oikein erotti silloin . - se että Ash antoi uuden osoitteensa K1ng1lle, ei kyllä puhu lk ätkön löyty misen puolesta. - Ehkä. selvää. Helen katseli tuumivastl ympärilleen Fordin vieriessä hitaasti loistoasumuk- sen ohitse. Etupihan vala1sim1en loisteessa erottuiva t miehen punakat, rasvoittuneet ja yrmeät kasvot selvästi. täällä asuminen ma.ksa.a ainakin kuusi-seitsemän kertaa. Täällä asuvilla täytyi olla suuri ja turvallinen pankkitill j 3 superiulot. Leeds pysäytti autonsa hetkeksi, sillä BulckIn ohjaa,jassa 011 ollut jOtain tuttua. Vemon BoulevardUla 011 hiljainen liikenne. - u _ että hän olisi k1elinl't. Tuon joka j uuri nousi harmaasLa Bulckl:sLa. taka isin 9000 dollaria korkoineen. - Muuten hän o!lsl vienyt autonsa halliin. Miehellä 011 yllään vaalea, polvl- jakyynärtalpelsta rypistynyt mohalrpuku. 'K aJ.i!om1aan, kuten eräät toisetkIn ... Ja muuten voit pitää k:1tas1 kiinni Kalifor niasta. .Ja se pertntäjuttu epäilyttää minua ... - Bessner . Asukka1lla oli oma maan alainen autohalll. - Hän häipyi eräänä aamuna koko kassan1 tanssa. on Sam Bessner! se Nainen katsoi kookasta, tukevaa miestä kylmin slJmln. ! Kymmenen päivää· myöhemm1n tulivat nuusk1jat. _ se 011 mahdrilUsta JoIm tapaukseSsa tiedän hänen nyt olevan täällä. - Obamme siitä kohta. Numero 137 oli uusi ja mahta va kaksltolstaJrerroksimm talo, jossa 011 katto- terassI. Toisaalta
Aurinko oli jo alhaalla.. Maleksin l~t! Murray streetiä Hudsonin suuntaan. . - Hetki vain, kuului miehen ääni jostain seinän takaa. Jota oli joskus käytetty lyömäaseena. - Anteeksi, mister! Olen pahoillani että saJ.tte odottaa, mutta olin juuri kaunistum....... COOper jäi seisomaan ovensuuhun ja aukaisi kokeeksi pari k!erta.a suutaan ennen kuin sai sanottua: - Mitenkähän ... "Kultainen tyttö." se on kuulemma hyvä kappale. Hänen oli täytynyt jatkuvasti ka.Ittaa äidin aamupuuroa.. - Luonnollisestl.! Kiitoksia, miste:..·. Siinä 011 saalista kymmeneltä. - Yhdentekevää, minä murahdin. Rykä1.sln pari kertaa tiedottaa.kseni tulostani. - Arvaatteko aina oikein ensi ker- ralla. Hä.n kävi asiaan. Sltten äänen omistaja ilmestyi nä.kyvlln pieniä haavoja leuassa.a.n ja hitWlen partavaahtoa kumma.nJk1n korvan takana. Etsiskelln hotellla. Coopertn hotelli näytti sovellaalta; jos rapistuneesta murj usta voidaan käyttää niin kaunokirja.ll1.sta. Ulko-ovi 011 auki. minut tAi.hän. - Haluatteko kylvyn tai suihkun. Olemuksestani piti näkyä, että. Huone oli pieni ja sllstimpl lru1n olin odottanut. Se sijaitsi olemassaoloaan häpeilevässä talossa modernin super-huoltamon vieressä. nukkuu parhaiten. - En ilmeisesti viivy viikkoa kauemmin. J :stä Manhattanllle. Mutta nyt kaipaan eniten omaa seuraanl. - Ei ole tarpeen. edelllseltä.kill vuodelta. Maksoin ja tunkeuduin ulos risaisen matkalaukkuni kanssa. KurkJruni selvisi huamat,t..avastl, mutta m.1tään muuta ei tapahtunut. Se seikka ei oikeastaan merkinnyt minulle mitään. - Hyvä on, mister Ryan. Muuten, jos ka.tpaatte syötävää on ens1mmäisessä kerroksessa raVintola. - HaltIaltteko huoneen. .. Siltä oli verholla. 15 15. - Kiitos. Minä en ·tahdo mitenkään hoputtaa, mutta jos herralle sopii ... - Voitte jättää. huikkasin. muutaman vuoden yritykset olivat valuneet hiekkaan. Mutta oli sopiva aika hakeutua tulevan yöpuun j uurelle. Työnnyin eteishalli1n ja katselin ·t uokion kattova.l.aisimesta riippuvaa kärpäspaperta. erotettu pieni suihkukomero. johon voisin majoittua ja josta v01.sln ottaa yhteyden mister Geo Ashi!n. Puhelin oli kärsinyt enemmän kuin iskun saaja. llmausta kuin ho- telli. Lählien tästä teattertln. KadWl puolella on kaksi dollaria halvempaa ja kyllä.slelläk.in toimeen tulee, Jollei ole turhan tarkka. Mies johda.ttt minut kolmanteen kerrokseen ja tiedotti m.a.tlIm..11a. Yöpöydällä oli puhelin. Tai näköa!ahuoneen pihanpuolelta. Tuon lruiDta.uksen teille tänne ylös . olevansa Cooper, joka omisti hotellin. se 011 risainen siksi, että mlnä olin nyt herra Donald Ryan, jonka pääasiallfgena, harrastuksena oli helpon ja hyvätuloisen työpaikan löytä.minen. Ongin taslrustani 'k aksikymmentä dollaria Ja ojensin setelin hänelle. ajattelin että omistaja 011 säästäväinen mies. Mies oli noin viidenkymmenen ikäinen ja varsin pienikokoinen. - RlIttääkö tämä.. - Hei, onko täällä ketään. Tyttäreni kwtoi. Vähentäkää se vain aikanaan laskusta. tuota ,k uinkahan olisi pieni etumalksu. Taskussant oli muun rekvlsUtan joukossa käytetty matka.llppu, josta lukutaItoinen saattoi tehdä johtopäätöksiä, jotka ve1s1vät hänet sikäli harhaan, etten varmasti olo lut matkustanut edell1senä Iltana Caldwell N. Siellä
Tunnistln teidät aivan tar- 16 16 kalleen, mutta en viJbJlnyt mainita sitä nuuskljollle. MInä sä.ä.lln sitå tyttöä., jonka te nit1stitte ... kadulla. Srtlt1 Dl oven kuulin vastapä fseri-ä huoneesta na.1sen huudon. - MItä ,t e tahdotte. mitään ole tehnytkään! - Todistaja ei tahtonut tunnistaa teitä, Ash. Valkenemtsesta.k1n voidaan puhua. - Minä en tehnyt sitä! Ebte pysty todistamaan mitään. Kiristää. Geo Ash. Olltte oikein edustavan näköinen, mutta. Kuulin ähkä.1syn ja voimakkaan tömä.yksen. Hän katkalsl puhelun. - N1menl on Ryan. - Saanko numeroon 16640, pyysin. Näin hiukan itseäni pienemmän miehen, jolla oli laikukkaastt päivettynyt naamat&ulu. Huono omatuntohan se teettää sellaista. Mutta. Sanokaa kapakoltslj.l1.. ·M ltä pirua te jaarittelette. - Teidän takananne oli numero kuusi. - Kakaiskaa se sitten ulos! - Minulla oli tänään iltapäivällä 110 nähdä teidät ... jonka suun hän 011 juuri saanut tu.k:1ttua suurella, vastikään viime vtl-. odotatte jotakuta ja keI'!ökaa <lruka. kaulan! kanssa. Minua ei tunnistettu. olette. _. - Minä en keslrustele hullujen kanssa! Malstelln n1m1tystä ja nielals1n 0011. - Toivottavasti ette tee sitä. MInähän tahdon vain keskustella.. Samoin· vo1s1 käydä. Sitten Ash murahti : - Olkoon menneeksi minun puolestani. Se ei sano teille mitään. htkoilltte kuin apina. Kuulin G-mieh1ltä, että allblnne ei ole maa\Iman parhaita. Vaikenimme molemmat pitkään. Uskon että asian! k1lnnostaa teitä kovastikin, mlster Ash. .Tos kuvlttelette sellaista .. - Te olette bullu! G-miehet päästivät minut vapa.ak:s1. Hän todella huusi kunnes hänen äänellSä sonu!. - Kuka te olette. sen yin.mä.rst, ov, 011 hänen ovensa. Laskin lruulotorven ja nostin sen uudelleen muutaman sekunnin kuluttua puhellmen kUahtaessa. SuureksL lhrn.eeksen1 'keskus Umoltti vä.Uttömästl olemMSaOlost&an. Missähän vo1slmme tavata. - EU 1ätt ä te ä minut rauhaan! Mlr..ä huudan. Hän 1rrotti pettyneen näköisenä. Pidin pienen tauon ja keskityin osaa ..: ni. - Minä olen. - Mister Ash. - Eihän toki, minä mutisin. Asetuin taloksl Panin tavaran; kaapplln ja peseytym1svälJn sulhkukomeron h yllylle. . Noin vain. Jos olette v11sas ... Tolkaa tunnin kuiuttua Harryn baariin 34. - Tehän alatte käyttää tuhmia sanoja. Ensin kuului hengitystä ja sitten tyly ä.ä.nJ: - Nlln. Lähdin huooeesta noin puoll seitsemän Illalla. Tartuin er1Btysnauhalla palkaJttuun puhellmeen. Ash hermostui: - HalOO! Onko teillä asiaa, vai lyönkö luurin kl1nnl. että. SOitin PhllIlle Ja kErroin missä tapaisIn Geo AshIn. - Nilnkö. - Siitä meidän pitäisi oikeastaan keskustella kahden kesken. Cooper sulki oven kuin se olW ollut pommi, joka ei siedä tarpeetonta tärinää. Joka tapa,l1ks olen m.1e3, joka sattui e1len katsomaan junan Ikkunasta Bloomfleldlssä.. otteensa tytöstä. Se r1lttlldn, ja !;yönsln oven auki. - Hetkinen vain, sir. Sitä paitsi, enhän minä. Sitten oUn matkalaukusla Iyhylpllppuisen 38-kalllper1seni ja 5Ovlt1n sen valja1neen takk1n1 alle
jonkin a.1.ka.a, mutta 'koskaan hän ei ole yrittänyt mitään t ällaista. se mitä täällä tapahtuu on minun aslani. Hän tarvitsi kelpo levon. N äytin varmasti l11an rähjälseltä jopa tähän ympäristöön, mutta hissuttelln sUti s!s!i.än ja hakeuduin baarit!sk!n ääreen. 'korttelia. - Mister Rogers, Ed Rogers. - Kaks1nJrertainen bourbon, minä uska!s!n toivoa. Mles tull minua kohti nyrkit näytteUlä. Matkalla hieroln äk1lllsesti klpeytynyttä ryslystän! . Mies suistui vuoteen ylitse selkä menosuWlta.an ja päätti matkanteon vaatek:omeron oveen. nyrk:inka.n.taman päässä. Häit on asunut me1llä. Kumarruin antaabeni vartalollani pontta malneiktaaDe olkeallen1. Laskeudulmme portaita. Mutta se vels! kyllä aikansa. se ·t ehosi kuten se yleensä tehoaa. kysyin tytöltä. He olivat työntäneet hattunsa. koUa pestyllä kädellään. ennen Harryn baaria. takaraivolle, jotta se ei olisi tiellä lasitöiden tiimellyksessä. Niinpä. Ala ottaa J)a!klda, tai ~ käxs!!! Aioin vastata sanan sivelt1mellä, mutta mlekkonen oli samaasa. - Hm! Tuollal.set kädet - ei ihme vaikka huusitte. Palkka 011 viihtyisän näköinen kuin vankila. oli vielä kaksikymmentä minuuttia alkaa. Luulin kuulleenl avtinhuudon. KiIpesin baarltuolllle ja s!Joitin hien syömän habtunt vtereiselle 18't uimelle. Hänen silmänsä. - Minä olen Eveiyn Cooper. - Kuka tuo hyypiö on. Katselin miestä, joka ilmeisesti oli päättänyt taas ryhdlstäytyä. Huone 011 pitkä kuin komlreatyöskentely ja hämärä kuin polUtikon omatunto. Tämän kaitse kävälsl vastustajani uneUaassa. on tekeillä. H'an .fdlllottl tullessaan tiskiä pyyhcll!nalla, jotta ei olisi suobta likaa kiirehtinyt minun läheJlenl. Koin itseni tosi parliopojaksi ja se t untui jotenkin kiusaliiselta. Tyttö lulskahtl aluksi lattialle, mutta kompuroi heti kauhu.Lssaa.n kohti ovea. - Ja ykBlnkerta!nen jäällnssi . Mlnillla. Tytön klltoll!nen kalsekutltti nlskaani harpatesso.ni kadulle. Baa.rim1kko, tumma.1holnen atleetti antoi minun odottaa neljä minuuttia ennen kuin maJeksl pal:ka.lle. - Mitä .t äällä. .. Nousin autosta. - Hän . Juuri hänen :Iskunsa alk:a.essa vä1st1n vasemmalle. huoneeseen ja hän kävi minuun käsiksI. Katselin ympärllleni, mutta missään lähistöllä ei nä.kynyt Ashln Imper!aUa. Arvioin hänei korkeintaan kakslkymmenvuotiaaksi. kadulle. Pysäytin taksin ja kehotJn kuljettajaa aJamaan 34. Ed RogersJlla oli ollut luJ.se.va leuka. Toin hänelle olutta. lHarryn -b aari oli entinen ll1kehuonei~ to, jonka lJokunat oli maalattu lika!"'.n harmaaksi ja jonka rapistWlutta oVl:'a kattoi PWlR-valkolnen haalistunut markiisikangas. naamataulussa ja palasi minuun. - Tämä on minun huoneeni, ja. Hänellä oli pitkä tumma tukka, joka ulottui olkapäille. hän kävi kimppuuni! tyttö voih.ka1s1. johdatin tytön huoneesta ja kysyin oven s uljettuanl: - Oletteko työssä täällä. - Ulos, poju ! hän mylvähti. Maitkalla lu- pasln hänelle västaJsuude&Sa.lkin 8uoje,lustan!. Hän ilmaisI koko olemuksellaan, että kuuluin hänen arvojärjao:rt:.elmässään neljähnen luokan !hm!s!!n, ja hänen järjestelmässään 011 kolmas luokka alin. Ba.artn tunnelmava.la1stuksessa erotin vaivoin tiskin toisessa päässj, kaksi miestä , jotka vilkaisivat minuun j a jat koivat sitten keskusteluaan. minä kysyin. · Olen muuten Ryan Ja odotan 17 17. ~li vat hannaat ja hänellä oli huomattavan pitkät aldot s!lmä.r!pset
011 edustavat .)clIlmahampaat, hermostuneet kä.töset ja alkuperälsert olutpullohartiat. Autoon vain! VUkalg n olkapi.än1 y11 ja näin pak- suka'sen ohukais-ystävän. nytkähtell tahattomastI. Hänellä 011 ihmiset kasvot ja vaaleanha.rmaa mohair- puku. Hän näytti yrmeäluonte1selta. Vernon Boulevardllle tapaamaan herraa henkilökohtaisesti , 18 18 Vaaleaver1kkö lstul yhä. Hänen ihon- sa oli kellertävä. Plstooll, jonka pUpun ja minun munuaisten1 vä.lll1ä. Hänen ystävänsä 011. jaikkarallaan, kaksi mlekkosta. HäsUmängä k11lslvä.t kuurn.e1sesti ja nUden pupllllt olivat k1iln neulan kärjet. Hänen molemmat kätensä. - Ash1n luokse. niiden olevan siellä muutenkin kuin mukavuussylstä, Hän murahti , purukumia· jauhaen: - Minä vien sinut hänen luokseen. Hän ei reagoinut mItenkään, vaan katseli minua sllmät puoliummessa ja siirsi purukumln tolseen poskeen, Tajusin liikkeen takanan I, mutta en ehtinyt kääntyä, kun h entoInen ääni sähähti tatraan': ~utta - V1kI<eIäst1. Miksei hän itse tu! lut. Lähdin baarista. ol1vat taskuissa siihen maIilln, että saattoi ymm.ärtä.ä. Kaikes1;a huollmatta hän näytti jotenkin halvalta, Ehkä se johtui ympäristöstä, Hän istuutui lähellenJ ja tilasi rommla ja coca-colaa.. oli suora linja, oli taitavasti kä._ty kokoontaitetun sanomalehden pelttoon , - Sisään kärryyn, tai ruutl palaa! Tottelln, M1ksI suotta kallista poltto- nen ainetta tuhlaamaan . oli l'aihtanut maisemaa, BaarimI:kko pyyhki salaa nenäänsä pyyhelUnaa n , Ja alkoi hinkata juomakalustoa k1rlnkaa mm a'kst. Valomatnokset piristivät tunnelmaa hämärähköllä ja lähes autiolla 34, kadulla, Etsin katseellanJ taksla. Vllnurt tahkos! edelleen tiskiä ja pudlstl päätään kat.!oma.tJta minuun, Sen slJ,a an tiskin toisessa päässä Istuvista miehistä' rumempl kat.!ol minua, Se 011 lyhyt katse, muttei mitenkään ystäväll1nen. Pyörttln Ash1n numeron ja kuuntelln tasaista tuuttausta, Joko mister Ash ei ollut kotosalla tai sitten hän hyljeks! puhelIntaan, Päätin pistäytyä leijonan luolassa, Tois1n sanoen, ajattelin suwm1staa. täällä erästä tut;tua, Onko kukaan kysynyt minua. hintelä nuorehko kaveri, jolla. tyyppi. Kun hän avasi käsilaukkunsa maksaakseen, näki kotkansllm.än! vllahduksen ohuesta setellnJpusta ja hiukan paksummasta plstoollnperäst3, Ajattelin molempia, mutta en ollut siinä vtree6sä., jossa tehdään nerokkaita päätelrnlä, Kellon! koneisto kului Kukaan ei tullut, kukaan ei tuntenut mlelenkIlntoa minun vähä.päl.ölsyyttänl kohtaan, iKohenta.a:kseni ltsetuntoani tllasln uuden viskin, Imesloelln sitä ja annoin ajan venyä kunnes kyllä.styin, Sitten menin puhelimeen. Jonkin aikaa myöhemmin tuli sisään nainen, Hänellä oll vaalennetut hiukset, vihreä s1I.k.k1pulru, hyvä vartalo ja näpsät pienet ka.'svot. Nouse kärryyn, naapuri. Miltei viereeni lipui samassa harmaa henkilöauto. Hän näytti siitä kuin ollsl vastikään puuteroinut nolrkansa herollnWa. Sain juoman!, se oll mitattu plhistl ja jääpalaa oll 'käytetty nesteen pinnan kohottam1seen, mutta hinta. oli ainoa, joka kIlpesi yll laidan, Odotin. Sen kuski nou&i valtaistulmeltaan ja kiersi auton lähestyen minua. ja hänen vasen suuplelensä. SaIn palkan kuljettajan vierestä, Se. Mies oli iso, raskasrak:enteinen ja puna.kkalhoinen. Ohnka1nf!!) oli tyypllUnen tapaus. silloin huomasin, että hän oli äskeinen läsld.k:a3vo baarista.. Laski housulhlnsa ja jäi nJltä kuivattelemaa.n, vai. Vasta
ja yritin hengittää varovasti, sillä paUean1 'k unnossa ei slllä hetkellä ollut paljoakaan kehumista. Hän katseli neuvottoman näköisenä ympärtlleen. samassa rääpäle pam a utti minua niskaan ptstoolinperällä. Pysyin kuitenkin tajulssanl. Minun kanssa.n1 puhumiseen A.sh ei tarvitse rilitään välikäsiä. Hän istui au ton lokasuoj alla ja katseli yhtä kllnnos tuneen näkÖisenä kuin oopperan yleiSÖ. Ovi johon nojasin, tempaLstiln auki ja minä mätkähdin olkapää edellä kovalle, kivetylle pihamaalle. Suljin silmäni. Narkomaani istui takanani ja hengitti nlskaanl. Minähän aloin vain ... Samalla hän antoi pontta S3.!XIilleen koI auttamalla. Se tapa htui aivan odottamatta, vaikka olinkin valmistautunut kokemaan kovia. Huohottaen paholnpltellj änl lopettI. Dme1sesti tästä autosta ei voinut poistua äkillisestä päähänpistosta. Silm i ssäni villsti tähtiparaatJ. Alvolssan! kytl hämärä toive, että roiston mieleen ei juolahtatsi potkia päätäni tai kaulaan!. Kuola valui hänen suuplelistään. En kyennyt llikahtamaankaan. ·Ensin uskoin tikarin tunkeutuvan kylkee,n!, Hänellä oli teräväkärkiset kengät ja kärjissä oli vannaan erikoisvahvi~eet tä.llaiseen askarteluun, Hän möyhensl huolellisesti vartaloani ja raajojani, kunnes aloin olla tajuttomuuden rajalla, Tunsin itseni automaattisen potkimtskoneen testattavana olevaksi j alkapalloks1. - Tuki äänirakosi! ohukainen ~ h&bti... Ainakaan vielä .. Ajattelin pistäytyä pesulle ensi tilassa. Rääpäle takaa.n1 tnahtl: - Lähde helvetissä ajamaan, Sam! Sam lähti kaasuttelemaan 34, katua HUdsonln suuntaan ja pujottell sitten ~peiden sivukatUj en läpi niin lähelle rantaa, että luulin jo kuulevani likaisten aaltojen IOiskeen, Auto pysähtyi kahden hökkelin väliin. - Rlittää, Sam sanoi. huolestutti minua hiululn, sillä tilastojen mukaan se on onnebtomuuden ~t w essa vaaraJlisin paikka autossa. Hän otti rah a t ja heitti muun omaisuuteni maahan rauhottta..en rääpälettä: - Jaamme taaJat myöhemmin. Samassa huomasin romml- ja cocacola-naisen baarin ovella. minua pistoolinperällä vasemman korvan taakse. Valinnanvapauttani rajoitett11n törkeästi. jo, Meidän piti ojentaa pajua reikä tappaa. Sen mentyå chItse ja jomotuksen hiukan hellltettyä täännyIn varovasti ja j ul!stin: - Sinä se yrität vaikuttaa suoraan aivojen! puhekeskukseen, Hän v1rn1sti mu1keastl ja näin hänen sllmistää.n, että häntä haluttl tehdä sama uudestaan. ......- Lopeta. Totesin samaJJa, että kärrystä puuttui kulj ettajan ovea lukuunottamatta ka.i.kista ovista ik.kunankammet ja ovenkahvat. Jäin lojumaan kasvot maata vasten. Sitten kysyin loukkaantuneella ja vilpittömän hämmästyneella äänellä: - Mitä tämä pa.kkoauttam.1nen tarkoittaa. Minut käännettiin selällen1 ja taskuni tutkittiin , Sam otti lompakkoni ja sieltä vaj aat sata dollaria sekä ajokortin ja veripalvelun .koItin. Tunsin aseen painavan mUfjottuja J<ylkiluitanl, mutta se 011 yhä yhtä tavoittama.ttomissa kuin paratU.s in portti. Tunsin nenässäni jäteöljyn saastuttaman maan tuoksun ja kuulin jostain kaukaa jokiproomun sireenin tuuttauksen . En tuntenut isompaa tuskaa, mutta olin kuin halvaantunut, Yritin 2 - ujuttaa kättäni aseen perälle, mutta se oli liian suuri ponnistus, Sllmissänt uis · kentel1 tähtisumua. . He nousivat autoon, ja harmaa Buick p01.8tui rauhall1.sen arvokkaaati paikalta, Jerry Cotton n:o 6 19. Narkomaant alkoi potkia mJnua
Tulimme auton luokse. Hän 011 Harryn baarissa istunut blondUnl. - Ryan, mlnI. 8OlnU. Sa.an.ko kysyä, mIten oikeastaan satuttte tulemaan tänne. 20 ntstauduln kahden keitetyn makuonin varaan, jot ka 011 verhottu housunlahkelslln. Mietin samalla mIkä on tämän uuden sattuman tausta. se sai minut tuntemaan Itseni erittäin typeräksi. Nainen tuli näkyviin. En tiedä miten kauan 10juIn paikaIlanJ, kysymys saattoi olla vain minuutelsta. Sanoin muodol- ll8ostIo - Olemme tavanneet alkaLsemmtnktn tänä. Sanoin pystyvänt. Niskaan osuneen iskun lamaannuttava vaikutus alkoi hitaasti hellittää. Se aiheutti hetlrellt.sen huimauksen ja nojauduin naiseen. Näin sen kylmät silmät ja pitkän nokan. Umaus; pelkkä sanakin koskee ... Sitten kuulIn äänen, joka ei sopInut tähän ympäristöön. Istuin sI.1nä mlelellänt. koplSevla askella. Tunsin hänen hajuvetensä tuoksun ja nätn hänen siev1en mutta hIeman kuluneiden kasvojensa kuvastavan huolta. Hän polvistui viereeni. Hänen viileät ja hyvtnholdetut so!"mensa koskettivat kaulaan!. - Pystyttek:ö kävelemään vähän matkaa. Ponnistauduin aluksI istumaan. Olin kuin lattlarättinä 10ppuunpalvcUut revlnnälstyö, mutta tunsin olonI paljon kurjemmaks1. T.'.es1n ennestään mitä se sisiilsl. Yritin ajatella asioita, mutta koska ainoa mikä minulta enää puuttui 011 päänsärky, lopetin aivojen! raslttamtsen. HUja.1s1a, määritJetoISia. Istun nyt keskellä pihaa pienen hennon naisen katsellessa huolestuneena. Nainen asettui ohjauspyörän taakse ja hänen hameensa nukui muutamaa tuumaa tarkoitettua ylemmäksi kuten ne aina liukuvat. - Teidät taidettUn piastä pahan ker- ,an' - se on varmasti sattuva. 011 jo melko hämärää. Hänellä oU käsilaukku sirosti kainalossaan. - Pystyttekö nousemaan. Yritin kohottautua, mutta sain vain käännettyä kylkeäni. Yläpuolellanl leljaili lokkI. Sitten sUmäluoment painuivat jälleen umpeen. Iltana, madam. pon- 2. - Autoni on lähellä, nainen sanoI. Oliko nainen kollegamme. - Odottaatro joku teitä siellä. Klnulla on huone Cooperin hoteIl.I.s:sa lIurt"1lY Streetillä. Mutta tolsaalta tämänhetkinen tilanne oli jotenkln k::i1ntoisa. Olin tosin kertonut PhWlle, että tapalsln Ashln Harryn baa.rt.ssa., mutta emme olleet pitäneet tarpeellisena mlnk8änlalsen selus· tasuojan jä.rjestälIl13tä. Tahystelln askelten suuntaan. Hän tuU nopeasti luokseni. J'atkoin urheilua, ja. Totesin, että hänellä 011 ta.lpuisa, ·k1mmoisa vartalo. Se 011 pient hassu, eurooppalainen Austin 1100, joka näyttää pieneltä ja hassulta vain ulkoapäin. Sen sijaan nltssä ei näkynyt tippaakaan pelkoa. Ehkä se ei ollut aivan totta, sillä minusta tuntui, että m1ss Evelyn Cooper saattaisi olla huolissaan minusta. vieressä. - Donald Ryan. NaInen lähestyi, mutta häntä ei vielä näkynyt hökkelln takaa. oU hJukan New York::in slangUn vivahtava. te aautte, mister ... Yritin virnistää: - TeIdän avullanne ... Se kävi oikeastaan helpommin kuin olln olettanut. Ihall1n hänen ruskettuneita reIs\ii.n. - Pelkäänpä ettei odota. Sitten kumarnun noukklmaan papereitanl ja tyhjää lompakkoanJ. Kuka tämä pa.rt1otyttö mahtoi olla?. - MIssi. - Myöhemmin 1 Hänen äänensä 011 melko mIellyttä.vä, mutta sllnä. sanoin. . HäJnmästyksestä unohdin hetkeksi k::ipuni
- SUtä, na.1nen hymyili, - en halua puhua. Epä.!!1n että hän muunsl totuutta kertoessaan olevansa Ida IJpkln. HUvin ovelle, jonka Ida kuismsi olohuoneeseen johtava.k.s1, ja potkaisin sen auki. Näin jalkalampun, joka oli alaslaskettujen sälekaihdinten edessä. Katselin naista. - sam Bessner - hän oli se suurempi. Ida nyökkäsi. - Qlettakaa vaikka, että minun tehtävän! on pitää silmällä Bessner1ä ja Alstonia. '81llä minä tunsin miehen. ka.svollhaksiar..1. Hänellä oli hyvtnleikattu dolla.r1nvär!-nen puku, johon kuuluivat myös llivit. Mutta hyv_yIn sen toistaiseksi. Hänellä oli hyvä pro· filll ja älykäs suu. Minä utelln: - Saisinko kysyä, miksi seurasitte meitä Ha.rryn baarista. Eteisessä paloi valo. - Me vain peIasirnrne" jalkapalloa. - - Yksi- Bessner ja Alston. Hänen kullanvärinen solmionsa ja ruskettuneet kotkankasvonsa synkkasivat mukavasti yhteen, sikäli kuin minä osaan niitä arvostella. Ida avasi ·käsilaukkunsa, ja tiesin miksi. Tiedä tte kai, että toimeksiantaj a on etstvälle usein kuningas. Hänet pidetään ulkopuolella. Vedin es11n 38-Hliiperiseni, jota gangsterit eivät 1hmeeksen1 olleet sosialisolneet. . - Sitten vien teidät asuntooni, mister Ryan. Ilmekään ei värähtänyt naisen kesvollia. Nainen avasi oven. Kummatkin kuihtuivat hänen nähdessään minut. sen huomaa minusta. Siirryin sivummalle ja osoitin etetsen valals1nta. 'P orraskäytävä. Tarvit.sette hiukan huolenpitoa. Mies nousi hlta.ast1. kadulla. Hänen s1lmänsä muuttuivat kyl.m.tks1 kuin muistokiven marmor1. Hän oli m.1nun mielestäni hiukan ll!an hallittu. Hän n yökkäsi ja käänsi auton keskellä katua. Kumpi heistä on Sam. Hän 'k atseli revolveriant aslantunteva.stl ja piti kätensä aloillaan. Seutu vaikutti synkältä, ja katuvalaistus oli kehno. Menimme sinne h1sslliä., s11lä minusta tuntui yhä kuin ollsln kulkenut maIl'keUn lävitse. Olisi kovin ystävällistä, j os hieman laastal'oisitte nahkaani. - Asun . tyisetsl vä. Eräässä nojatuolissa istui mies, jolla oll hampaissaan lyhyt piippu. Hän oli nuori ja muistutti mainosten meneviä miehiä. 21 21. Hänen asuntonsa oli toisessa kerroksessa. Hän oli Osborn Greeiy ja 'k uuiui New Yorkin gangsterikaartin nOOkam1ehiin. Me ynunärsimme toisiamme. Ida IJpkln asui 190. kuiskasln. - Sanokaa minulle, mikäli suinkin voitte, ovatko nuo kaksi samoissa hommissa exää.n herra Geo Ashin kanssa. Yritin jännJ:ttää. Hänen kasvoillaan oli valmis virnlstys ja . - Kyllä, na.1nen hymähti. - Asutteko yksin. Hän ei ollut jättänyt valoa palamaan poistuessaan. Toinen on Mortlmer Alston. - Mitä h e ovat tehneet. Oletteko haavoittunut. 011 rähjäisessä kunnossa j a asunnon ulko-ovesta puuttili kahva. huuiWaan "hei Ida". Minä olin pallo. Ida Lipkin jä ykistyi, vei käden suulleen ja kal:..soi minua. Luulen että. . Vihelsin morsemerkein "ahaa!" - Te olette salapoliisi, kuten kansa niin kauheasti sanoo. Huoneessa oli mukava beigenvärinen, klubityylinen kalustus. Niiltä ei juurt nyt saanut palstaa vähä.1sinkään yllätys
Siihen kuului Ilmelses!.1 kattoterasst Helen poistui kenenkään näkemättä aulasta. - Olen tuumlnut, Jim . Kirjoituspöydän takana ei näkynyt k.otään. Joo nyt Joku ulkopuolinen hyyplö tuhla.'1. HalUn perällä SOnSl pieni suihkulähde, j0S3a vesi muutti väriä lyhyin väliajoin. En ole mikään pyhäkoulupoika, mutta olen tullut hiukan varovalsemma.ksl. Hänellä on katto· terasslkin. sen jälkeen päätämme mitä tehdään. Helen tarvitai Jäh06 minuutin Ashin 22 22 löytämiseen. jälleen hänen vlerocnsä. En tiedä onlto Ash sitä tyyppiä, jonka seur aan pystyisi ujubtnuLum.nn.n. Hä nellä oli laivastonsininen unlvonnu. - Minusta. Olen odottanut tätä erinii!sUi. Helen lähestyi huomaamattomasti lasiovea ja pujahti ala -aulaan. - Me emme Joudu IdInnl.. lämmintä Ja hän joi sen ilman sokeria ja kermaa.. ryhtyä puuhaan heti . - Aivan ylhäällä. Jos vielä. kennuksen slsäänkäyntlä. minulle tonttia vankUan hautauSmaalta.. Kahvi 011 yhä. 011 nsuk.kalden nimet. mutta sen vieressä oleva ovi 011 sclkosolällään. He ollvat pysäkölneet Fordin kahvilan eteen, tulleet sisään vlrldstämään alvo$Olujaan kahv1lla ja punomaan lopullista suunnitelmaa. miljoona on aina pl(lt10!l riskin arvoinen. Sitten hän sanoi: - MJnli. J a. Kerberos ei nähnyt minua.. Leeds nyökkäs1. Nyt 011s1 tärkeintä tavata Ash. Ovenvarllja saattoi astua halllin millä hetkellä hyvänsä.. KahvUan Ikkunapöydästä he saattoivat seurata tietyn ra .. vU08ln ja... Hän oll vakaasti päättänyt rUstää itselleen Harry Shuren timanttiperInnön, vaikka se merJdtsLsl Ashln tai jonkun muun hautajaJs1a. välistä epäonnistuneen vihellyksen. - !Et kai unohda, että minulla ei ole aivan puhtaita papereita cnncstäänkään. Sen yläpuolella olevM8n Laulussa. Se sulhk.usl vuoroin vnlkolsena, oransslna, vlhreti.nil ja. - Jos mle.ltkoselln ei ole mitään t ekemistä asian kanssa me saamme kliltävänapplset hetkessä niskaamme. - Ei enää pitkään, mikäli hän kiistää löytäneensä Harryn timantit. Hän kal:.sell naista tämän astellessa Vernon Boulebardln ylitse kohti taloa numero 137. Asuntolatalon sisäänkäynti ei mlllääJl tavoin olisi hä.vennyt Grand-Hotellin vastaavaa. Leeds pyöritteli luslkkaansa kahvi kupissn Helenin Istuutuessa. Mies 011 vuokrannut huoneiston 12 a. Leedsin ot.sn ryplstyl. vlolottlna. Kevä.t Ja kukonpojat, nainen ajatteli. minulla al· kaa olin kJlre. On parasta., että menemme heti kysymään Mla..n suorn.t'U1. He ollvat nähneet Sam Bessnerin nousevan hermostuneen tyypin kanssa BulckUnsa ja lähtevän Wllllamsboron sillan suun- taan. rahojani ... - Minulla oli onnea. - Asuuko Ash siellä. Leeds aJattelJ puhutella Bessnet'lå myöhemmin. Oven sulkeuduttua hän vilkaisi taakseen ja huomasi, että nuori vä.r1llinen ovenvarllja palasi paikalleen. Hänen aivonsa työskentelivät. Kaksi keskenkasvulsta nuorukaista ohitti Helenln ja päästi hampaidensa. ~{eldän on pa.rasta. Leedsin malste11essa kahviaan Helen lähestyi asuntolaa. - se kävi nopea.mmi.n kuin arvelin. - Helvetti! Tyypillä on mukavat päivät. lähden nyt vilkaisemaan asukru!lucttcJoa. Helen tarttui k.a.hvlkupplinsa. Helen Mn.y odottJ, kunnes tarjotllja 011 ucU,nllut kahvikupit heidän eteensä Ja voLåytynyt Jälleen tarjoIlupöydän Lnnlu.to. joudun kJlnnl, se tietää
Leeds virnIsti ja heilutti nyrkklViimeisessä. Leeds löysi makuuhuoneesta aamutakln vyön , Jolla hä n köyttl Ashln kädet selän taakse. Leeds tarttui mieheen ennen kuin tämä romahti lattialle Ja raahasl hänet asunnon eteiseen. Sitten hän palasi kä.ytävään ja otti tarjottlmen . Knhvtlan lähete1ltä ei tledust.eltu keitä he olivat ja kenet he ha.- Hän painoi soittokelloa Ja. Mutta se ei ole tarpeen . jonka lat tiaa peitti !Ju- turvonneesta Ja punoittavasta. Avaajo. OlevMta Ikkunasta neeseen, Jonka 10lstok,k uutta 011 valkea l1ilkyivät Frn.nlclln Roosevelt Drlven va- ylittää. mitään, me katoamme, eikä h än tapaa meUä enää. Kalusteet kalleIIlla laatua. - SUtä voimme mennä. cocktaUpöytä ja käsityönä valmistettu 23 23. Leeds kumartui hänen ylitseen ja sanoi: - Alä saa. Leeds astui Ilmeisen tarkoltuksettomastl askeleen lähemmäksi Ja kääntyi hiukan sivuttain. tuo Ash 1' 1 j uokse polllSln puheHle. Kun ovi sulkeutui hänen takanaan h ä.'1 hengähti hcJpotuksesta. Jatkoi h älrlln tymättä matkaansa hissIIn. S1tnä 011 nelJä suurta tyl'IIkästä huonetta. KylmäveslJruuri teki tehtävänsä varFlln nopeaslJ ja. Leeds nyökkäsi hänello ja. takuuseen vnsta nlt.lstämällä hänet. oll pitkä hoikka mies, jolla 011 kalpeat. Pöydän takana tstuva n eekerI laski kädestään sanomalehden ja tarkasteli LcedSlä killlotLaen etuhampaltaan ;delellä. Se oli nla kerra&Sa ja Leeds astui sisään. . I un nelmalllse&tl pienet -'Clnävalatslmet, Leeds työnsi hänet edellään olohuoKäyt.ävän päässä. Mene-Il tuohon kulman taakse tervehtimäi\.n f'räs tä ystävääni Ja vetsln kahvit mukanani. Käytävää. Ash raotti sUmJä än. suuruuteima 011 onnistunut. päähii.sl huutaa apua! Tee täsmälleen kuten minä sanon Ja sinulla ei ole mitään pelättävää. M e painumme Jollain keInolla hänen lukaalllnsa ja vUvähdämme siellä puolisen tuntia haastattelemassa tyyppiä. Sitten hän tskl. kooltaan. _. le. Oletteko yksin kotona. - MiSter Ash . leuasta, nRlnen matto, vala1slvat säii.stelläästi ja josl;...'\ tihkui hiukan verta.. Suljettuaan oven sisäpuolelta hän tutJd nopeasti huonetston . kerroksessa oll neljä asun- rn.utaa muutaman sentin päässä. Lopull1sesta te hosta vastasi nyrkkirauta, joka jysähtl keskelle Ashin leukaa. KestI miltei mtnuutJn elUlen kuin ovi avautui. Ellet totteIUfli vat tavata. Kymmenen minuuttia myöhemmin hä n marssi kahvilan tarjoIlupöydän liä reen ja tledusteU: - Volsinkohan saada täältä mukaani IHlri annosta kahvia ja lelvoksct. Ashln tOIl.. Minä tulen erään . työnsi taskuun oikean kätensä, Jota nyt kOrJsU hyvinmuotoIltu nyrkkirauta. Entä slttm. kasvot Ja vaaleat hluk- ,.C Leeds hymyili kohteliaastI. Jos hän et tiedä Jutwla. _ Meidän täytyy vain miettiä miten pääsemme llvahtaJnaan ovimJkon ohitse, Leeds aprikoI. - Sllloin meidän täytyy jollain tavalla ehdottomasti vannistaa, että. . Se oll kova Isku Ja lähti salamannopeasU. Kalkki kävi kuten Leeds 011 suunnitellut ja tuoklota mYÖhemmin hän avt'.sl nsun lolan lasioven kädessään tarjoloiu ja knsvolllaan kahvilan lähetin Ume. NUkkaa kutlttavla mattoja, lukcLj ut, JoLka heij astuIvat East Riverin nahkaisia nojatuoleja sekä tyynylä; vf'dcstä. Leeds snmosl ovelle 12 a ja las- luonnonklvlstä muurattu takka, matala ki varovMtl tarjottlmen sen viereen. Sitten hän raahasl yhä tIedottoman miehen kylpyh uoneeseen. Olen
tietää, mistä. - He1lk1nen vain, miss HIl l.. mlss HJltliL SInä odotat häntä IntohimoisestI! Tuli· ko se! vw!. Hän antoi Leedsil· le leuallaan pienen merkin, ja seuraavassa hetkessä nyrkkirauta uppool Ashln vyön alle. baari. Neekeri nostI kuulotorven ja pyöräyttI pari numeroa. - Mitä tämä tarkoittaa. _ Täällähän on lyöty rahaa kUnnl katosta lattia an; Onpa mukava. m Ies vlnkalsl. joka erotU huonoon ka ttoterassJsta.. . Hän vei palavan savukkeen liiti Ashln silmiä. tänsä takaa ja hymyili kohteliaasti. Odotatte· ko . Leeds tuli avaamaan. Koko komeutta ympäröI kolmelta suunnalta näköalallclruna.. Naisen ilmestyessä asuntolan aulaan värillinen ovenvartija nousi pöy. - T oivottavasti hän pystyy puhu· 24 24 maan, Helen sanoI. - I st.u puhelimen vIereen, Leeds käski . Hän katseli olohuoneessa ympärilleen. . - HUt. - Paljonko sinulla on . Helen otti Ashln hopeIsesta rasiasta savukkeen, Leeds sytyt t i sen hä nelle, Ja nainen Jäi katselemaan kiemurtelevaa miestä kuin matoa. - Hyvää Uta&, Helen sano! hymyttö · mäst!. Kyllä, m1ss Hilt, nlin hän ilmolt· 1.1. oh · jelmassa. oJot sen saanut. Jälleen lähemmäksI Ashin silmiä.. . Ktm Ash hieman tolntu!, Helen käski Leedsin nostaa hän et nojatuOl11n. Ja minulla on tarpeeksi omaisuutta; minun ei tarvItse plhlSLv;i muilta . PIeni muodollisuus . Mies kumarSi, mutta hänen vlrnistyk· sensä. - Kas nHn, Ash, nyt kerrot kiltistI, miSsä ovat loput tlmantJt, nainen sanoI. Ash puhuI vaiVallotsestl, slllä hänen leukansa ei ollut parhaiden päiviensä kunn03S3.. vo oli kyseenalainen. - M-mltkä timantit. Päästyään Ashln huoneiston ovelle He· len napauttI kolme kaksolskoputust.a. Olen syytön! En tIedä mitään tlmantelsl.anne. _ Mister Ash odottaa mlnua . Tuskanhiki sai hänen kasvonsa kllitämään kuln ne olisi öljytty. Jos tämä ko· meWJ 011 hankittu perlntörahotlla, niln Leeds sötsl hattunsa ja SOlmlOrlSa. Mies ähkäisi ja käpertYi nulclw.rna1011c. J os tecsken telet tIet ä· mätöntä, niin toverini jatkaa rattoisaa, rautalsta opetusta todenpuhtunisen t ekniikasta '," Helen uhkaJll. - Kuulet kyllä kaiken aikanaan. Hän änkytti katkonaJacstl: - U·uskokaa minua ! En ole kosken ut kirottuihln helythlnne, missä ne sit ten l1enevätkln . seuralsl. . He oUvat sopineet Leedsin kanssa. . Leeti'> sanoi sanansa. Helen tiukkasI. kymmenen minuutin väliajasta. Helen katseli miestä kuln kuollutta esinettä, Jonka käyttöar. . - A· älkää ... Leeds istahti sohvan reunalle ja kaivoi tMkustaan savukepaketIn. - Muutaman min uutIn kuluttua, Leeds seutU, - puhelin soi ja ovlmJkko kysyy, odotatko erästä. Ash ähkyl ja kiemurteli. Ja mistä. - Kaikki vaJmJsta, mies IlmoItti ja nä.yttl n yrkkirautaansa.. VaIn hiukan kärsIvällisyyttä, poikasenI. selvä on, sir. - Täällä ovenvartij a., sir. Hän toi Ml.vukkcensa. Ash totte1J. - Ne mitä vielä on jäljellä niistä, j otka löysit muutama vuo.<;! sitten eräästä talosta. Ovenva rUj a opasti Helenin htsslln. - Ja mistä me sen tiedämme. Ash oli noussut seisomaan Ja odottI kädet selän ta.n.kse sIdottuna, mitä. - Saisinko tIetää nimenne, mlss. tyYppi on jauhanut leseensä. ei Uma1.ssut erityisen suurta kunnioitusta. Suun nilleen samaan aikaan Helen lähti kahvUasta
Asuin sllIoin eräässä Central Park Westin huoneistossa, Ash ähkJ. Jim Leeds rypistelI ot:.saansa. otamme asiasta selvää. - Katsotaan ntin nähdään, Helen sanoI. Helen hyvästeli Ashin: - Ukkosenl, kehotan sinua unohtamaan kalken kokemasl. .. - J a aloltlt tyhjästä, kuten kunnon runerlkkalainen ainakin. helposti, eikä sinulle ole sabtunut mitään korvaamatonta. Isäni jätti minulle pikku perinnln . - Helvetti, tä.n).ä vi~lä puuttui. - Älä ole hullu, J im. Hän vlrnistell Ashllta takavarikoitu ase kädessään. - El syytä huoleen. Helen 011 ottanut johdon käsiinsä . - Hän voi puhua totta. Hän käväisi Ashin luona selittämässä: - Anteeksi, naapuri. RahollIaan hä.n voi lisäksi palkata vaikka yksityisen armeijan kp-miehiä jäljillemme. Meidät on nähty kahvilassa, ja tämän talon ovenvartij a pystyy tunnistamaan meidät. Tolvut tä,;t;.i. . - Mutta Ash voI järjestää mellIe vielä ikävämmät oltavat kuin koskaan mustajalat, Leeds Intti. - Ml-minulla on kuusi baaria ja oSuuksia siellä ja täällä, Ash llmoltti nopeasti. voin todistaa sen! Se riitti alkupääomaksI. Oman etusi vuol!:~1 jätä juttu Sikseen. Erehdyimme niistä tlmante1sta. SInullehan jää kuusi kukoistavaa kapakkaasl. Tämä 011 sellaista, josta hän oli a.ikan.aan haave1l1ut. Hän raottI ovea tähystää.kseen käytävään. - Nlln, vierlvä ldvl ei sammaloldu. Hänelle saisi antaa vapaalipun ruumisvaunuun ... katsomme, mitä voit t ehdä hyväksemme. - Haukumme sIIs väärää puuta, Leeds murisi. Et varmaan pahastu pikku inventaarlosta. Mutta. Timantit piti vain löytää. Mutta ehkä... - Täytyy ' hieman sotkea jälkiä ennen kuin häivymme. Leeds odot ti eteisessä. Helen ei näyttänyt kovinkaan Ihastuneelta tilanteeseen. - E-en aivan. - S-slltä on nyt... kuutisen vuot ta. Timanttikassarr.me on vielä avaamatta! Ja timantit eivät ota sammalta, kultaseni. Hän voi usuttaa launuUl jepareita klntereillenune. Ja ne ol1vat varmasti yhä Oentral Parkin vanhassa tillihuvilassa, jonne ne 011 kätkenyt mies, jokatape.ttuaan neljä ihmistä kaatui itse polilslen luotisatee8een. Nainen ·kysyl: - Milloin tämä tapahtui, Ash. Helenin ilme kirkastui. - Ovlmlkko saattaa Ihmetellä minne unohdin kahvtta.rjottlmeni. valehdella. He tutkivat asunnon. Helen kysäisi pilkallisesti. Leeds taputteU nyrkktraudalla kämmentään. J os se mustakuono ihmettelee lUkaa, nUn ... Hän ei takuulla unohda saamaansa käslttelyi. Perimme häneltä ylimääräistä tulo- ja perintöveroa. Murha on melko vakava jubtu, paljon pahempi kuin lievän ruumiin vamman tuottaminen. Perintöj1,ltt:1 on helppo tarkistaa, joten hän~ ei kannattaisi. Ja minä pelkään, että ne kivet ova t ajat sitten lähteneet pesästään .. Helen ja Leeds kat:.sahtivat toisiinsa . Saalis oli tuhatkunta dollaria setelelnä, kultainen savukkeensytytln ja timanttisormus sekä .45:n kall1perin Colt-automaattipistooli varalippaineen. Seuraavassa sIlmänräpäyksessä pamahti ovI rajusti hänen pääkoppaan- 25. - Tuskin ainakaan Ashln toimesta. - Entä mitä t..e€mme AshllIe. Helen ja Leeds Siirtyivät sivummalle. - Hänellä on kuUSi kapakkaa ja niissä vähintään tuplaten uloshelttäjlä. Helen vIlkaisi vielä kerran ympärilleen loistoasunnossa
Minä vllka1sen pomoa. Hä n johdatti minut pieneen huonreseen, jossa 011 niukasti huonekaluja Ja. - En ymmärrä. llma oIl ummehtunutta ja näytti sllt" kui n huonetta ei olisi käytet.ty aikoihin .. et tä minä osaan tehdä taikatempPuja. Se mitä hänen tlllllään oli rikoksia, olisi riittänyt t uhannen vuoden kuritushuonetuomioon . Minä en tee teille pah aa. - Miss Llpkin. molttoottomalla vakavuudella. Hän katosi olohuoneeseen . - Tuon sian minä tunnen. Sinun ovesi avaamiseen tarvitaan vain tolmlstoklemmarl. PIstoollnl suuaukon edessä seisoi Osborn G reelj', gangstel1pomo, Jonka maine on mustinta luokkaa. Polttava kivun aalto tuntui taas rlntakehässänl, mutta purln hampaanl yh· teen ja seisoin suorana kuin korpraali kunniamerkkien Jaossa.. - Sano ensin, miten olet päässyt asuntooni. M.ltä hän muuten tekee tä.ä1l1l.. - Ttedäthän, Ida.. Greelyn sIIsti l1Ipasinsorml osoitti mi - nua. - Hän 011 puollkuollut kun löysin h änet. Kuka tämä. - On parasLa., että mIster Ryan lepää vähän, OroeIy sanoi vihdoin ä.ä.nel Iä, Joka 011 käsky. Kiroten Leeds pudotti plstoolinsa Ja horjui taaksepäin. Jotta et pelästylsl, jätin valon eteiseen. MlnuUa on sinulle tärkeää asiaa, Ida. Hän hymyili. slnlpwlalsella peltteeUä verhottu vuode. Kysymys kuihtui Bessnerin turpellle huulille. vlUJten. - Kuuluuko tuo ukl:o tuttavlinne vai softammtko heti rUl!mlspa.arit. - Autoin hiin.t ä pikku pulassa, naInen mutisi. Samassa Bessnerln käteen ilmestyi ase kuin sadun haltijan ta.1kasauva. - Mitä hclv . Älkää tekään tehkö mlt.ään harkitsematonta. Siirryin naisen lähelle Siten , että saat.Qln pitää Oreelyä jatku vasti silmällä. - Kuka olettekin , mies, tunkekaa tykki taskuunne. Kaksi miestä tunkeutui sisään. - 'I'ulka.a.. Pistooli osoitti Leedslä. Pienemmän miehen kellertävät rottam aiset kasvot vlrn1stlvät hänelle. Ida selitti muutamalla sanalla tapahtumat. ~a. .. 26 26 Hän laski käLensä kä.slvarrellen L - Kaikki on kunnossa, mister Rya n. Mies hymylll aavistus ironiaa sllmänurldssaan. Ovi lennähti selnäti. Helen tunsi jal kojensa vaplsevan holtittomasti. Minä tunnen mister Greelyn... tykkimlehesl on. Ohimennessään hän laski käsllan kk unsa Greelyn V1ereen pik'ku pöydälle. Minä nojasln selni:iä.n ja tunsin olon i kurjaksl ja välillä vielä kurjemmaltsl Olin pannut revolverln tuulensuoja.'ln Oreely kuunteli vaieten ja latru;l sa malla tyyllkkä1n elein pIIppuaan. Hänen ka&seensa osui Leedsin kasvothln ja hitaasti hänen porsaanpunalnen Ihonsa muuttui astetta t wnmemmaksl. Ryan. Tuntui mahdottomalta uskoa, että tuo mies 011 tehnyt miljoonla huumausa.ineHla ja laittomJlla pelipalkollla. - Mortlmer, Bessner murisi, - täällä ei ole kaikki kohdallaan. Mortlmer Alston sanoi: - Pidä nIItä silmällä. Helen 011 sälkähdyksestä JäYkistynyt. Ida Llpkln tiesi heti, mitä hänen oli tehtävä. Hei, Osborn! - Heipä hei
Jos voisin hiukan peseytyä jossain, alkaisin USkoa että olen Ihminen, enkä kcskentekolnen pihvi. Olin odottanut tätä. Mi nua Iklinnostl myös miksi Ida ja GreelY olivat väleissä keskenään.. - A.settukaa pitkäksenne, Ida ke~ hottl. Kun hän tuli viereeni katsoLn parhaaksi olla. - Kulnka. nähkö niin paljon vaivaa minun vuokseni, vasbustelin. - Älkää. Donald Ryan ja minun ei sopinut ryhtyä löt·pöttelemään kuin tädit maitokaupassa, joten väistln aluksI. Ida hiipi huoneest-a, ja oven sulkeucuttua kuulin, miten avainta kierrettiin varovasti lukossa.. Sitten lu·kko rapisi ja. - Tulena.1van kohta takaisin. hänen sinihanna.issa silm1ssä.ä.n oli veikeä pilke. Mutta. Kului !kymmenen minuuttia. huutaa viimeisen kerran ennen kuin liIpasinsormi koukistuu. - Lähtlkö hän . mitä saatoin nyt tehdä. - En ymmärrä miksi sen pitäisi klinnootaa sivulllsia. Totesin varsin nopeasti, että · järkevintä. Kuulin vielä hänen sipsuttavan olohuoneeseen, joka oli lepopalkkani vIeressä. paikallaan ja tyhjensi huolellisesti pl1ppuaan sylissään olevaan tuhkakuppiin. _ - Ida kertoi minulle kaiken, Greely virkkoi ja hymyU!. Mutta. Mitään parveketta ei tietenkään sattunut olemaan sillä kohtaa.. 011 todellakin lepo. Oreely kohotti vilme1n ka~nsa minun vähäpä"töisyyteen1. Greely istui entisellä. voitte, mister Ryan. - Lepo teki hyvää. - Minulle on täysin yhdentekevää kuka . Hoitakaa te vain omanne. - Istu, Don. Hän ei nostanut katsetlta..an minun tullessa.nl ja antoi selvästi ynunärt;ää., että minä en ollut puoliksikaan n11n tärkeä. hänen hymynsä oli sellainen, joka nousee tappajan huulille, kun uhri yritltää. 'te olette. Ensiksikin: miksi jouduitte tekemisiin nUden mlekkosten kanssa. HengitJn syvään ja säännölllsesti. HaluaJs1n kysellä teiltä jotain, Ryan. ·t äällä ja hän tahtoo puhua kanssanne. kysymystä ja olin valmis vastaamaan sllhen. - Se käy pä.1nsä, mutta. Ida palasi. kuin olisi hätlstänyt luvattoman ajatuksen mielestään - tai minun mielestäni. Siihen 011 kaikes ta huolimatta. minä mutisin. Sitten lääkitsemme hiukan haavojanne . Olin to~ della valmis ja kaipasin välttämättä le~ poa, mutta en ntin välttämättä, etten olisi tahtonut selvittää Osbom Oreelyn oleskelua täällä. !Hän asettui itse sohvalle ja. - Sehän kuulostaa jännittävältä. 27 3 - Jerry Cotton n:o 6 27. Minä lopetin huokumisen ja nousin ylös. nyt olin kovanaama nimeltä. - Tiedä.ttekö kuka minä olen. Nyökekäsin ja suljin silmäni. Hiippailin ikkunaan. havahtuvinani ja raotln sUmlänl. Olin todella jännittynyt sIItä mitä nyt seuraisI. Huokalsin ja käänsin kylkeä. oikaisi hameenhelmansa. Hän painoi minut vuobeween lempeän vä.kivaltaisesti ja peitti huovalla jal~ karu. jo,ssajn vaiheessa oounut potku ja llio oli rikkoutunut korvan .i uures1ia kauluk.seen astI. Minun yksityisasiard ovat minun yksityisasioitan1. Paneuduln uudelleen pitkälleni ja tunnustelIn kaulaan!. Vamma 011 kuitenkin todellista vaaralllsemman naköInen. kuin so mitä hän oli parhaUlaan tekemässä, Ida osoitti minulle tuolla. Sieltä ei enää kantautunut hiiskahdustakaan. mister Greely on vielä. - Sanokaa minua Donaldiksl t·ai DoniksL Nousin istwnaan. Oreelyn hymy jääty!. iHän hymyili minulle .ja
nainen aloitti empien. Nyöltkä.eln Greelyn suuntaan . otitle häneen Yhteyttä, mutta paksun rahatukun sijasta hän lähetti opetetut apinansa kimppuunne. Mister AS!1 sa n vielä hiukan mielitlmistä . _ Ryan, avaLkaa vih doin kitusenne! - Hyvä on. 28 28 Oreelyn kulma.ka.rvat kohooivat. ajattelIn, että joskus vastaisuudessa voisi olla hyötyä siitä , että on hiukan auttanut nuuskljolta. - Entä sitten. He olivat napanneet AShln antamlenl tuntomerkkien pemllteella . - Siihen suuntaan, minä mura11din . - Mutta ,t unnetteko Gco Ashln. Ka.ikkeln vllme1scksi te. Ymmärsittekö. Annoin sen rolkkua Ilmassa sopiva n tea traalisen hetken ja ärähdln slt.ten: - Minä teen mitä tykkään, Gree!y. - Polllslstako. Ette yhtään mihinkää n. Hiljaisuus putosi huoneeseen kuin äanenpitävä esirippu. Hän katsoi Idaa ja valmist autui sy tyttämään piippunsa.. 011 kysymys. PaineIin poliisin puheille, ko.ska. - Mister Greely, liikemies.. - Ja te tunnistitte hänet tekijäkll!. Nyökkäsin. Hän alkoi harkitusti täyttää piippuaan . - En ole typerä! Näytän hänelle kenen kanssa hän on tekemis issä. Ash 011 yhä vapaall a Jalalla. - Minun piti tänään iltapäivällä mQnnä FBI:hin . IdaUe. Kaikissa pllrelssä. - Kuten arveJinkin, Oreely nyökkäsi Innokkaasti. TIesin mitä hän ajatteli. - 'H yväntekljänl pyynnöstä teen mitä vain. En ole liian hyvissä väleissä heikäläisten kanssa .. . . Juoksin niiden goriUojen syliin kuin nauta. - Oikeastaan minulla ei ollut mitään tekemistä nUden kahden kanssll . Greely alkoi käytTä kärslmättämäksl. Kuka hän oikein on. Mitä. - Km! Miksi ette. - Kdltos Ida. Ja nämä tekivät seiväksi, mitä tapahtuisi jos vielä hlippailLsltte FBI:hln 10ru llemaan . - Ymmärrän. Ida puuttuI keskusteluun. - Ryan, te elite ryhdy mihinkään Ashla vastaan . Oreely koputti pUpul·· Iaan tuhkakuppia. Greely nyökkäsi. - Nyt olen taas rattailla. Sinulla ei varmasti ole mitään suurta sala.l.suutta. 011 anova. Mutta Jos hän ei joutuisi, kaveri saabt.a1si osoittaa hiukan myötätunwn auttajaansa kohtaan. En edes tunne heitä. Ker ro minun mielIksenl m.Jstä. - Minä kerron kyllä itse kuka olen, mikäli katson sen tarpeelliseksI. Nyt haluaisin vain kuu!b, ml.ks.l sekaannultte rettelöön niiden kahden tyypin kanssa, Ryan. Grecly otti taskustaan sievän tupnkka.kukkaron, Joka oli valmistettu käärmeennahasta. . Sattumalta näin ellen illalla junasta miten Geo Ash puukotti erään naisen kuoliaaksi. Hänen äänensä. - Don! Mister Oreely on hyvin vaikutusvaltainen. lättäJaloille. - Entä nyt.. Minua ei kukaan muu määrää. mies sanoi pehmeäst.I. - oEntä sitten . Minä. vlrnistin. He kolkkaslvat minut takaapäin ja pyyh:kivät Jalkansa minuun. Pudistin päätänI. Hymähdln ja ka1.selin kynsläJti. Sitä en voinut kieltää, koska olin sattumalta mainInnut Ashlsta. - TunnIsUn hänet kyllä helposti, mutta en kertonut sitä. Kulut!n hetken aikaa hieromalla korvaani ja olkomalla solmiotanl. Se ei onnistu toistamiseen. - Tuli mieleen, että minua ei paljon~ kann Iämmlttälsi, Jos Ash Joutuisi kalterelden taakse
Sen ulkoilmakahviloissa mitä puhun. teensattuma että t.apasinune. Greely pudisti väsyneesti päätään. pane nokkaanne--silhen liemeen. Nainen nyökkäsi. kasvoja, päätin unohtaa puujalka\'jt- Luulenpa, että pärjäilen tästä eteenpäin liman suurempaa hoivaa. l)flU~kaansa. Otin ssiin kevyen kenttähymynl. Kysyin: - Onko totta.. G-mleAjoin taksilla hotelliin ja varmistuln het 'kertoivat minulle hyväntahtoise::ötl, että Ashilla on muutamin kapa,koita. Te jätäbte Ashin kuussa. Kuljin jonkin matk3a kan it.8estänne, Ryan . - Minun pitää tuwnla jutt ua. Kerroin hänelle valmiiksi mietityn Ja kaveri on varmemml:n kuollut kuin elämäkertani. - Kun olette miettinyt asiaa, soittakauttanl. Porraskäytävässä kalvoln paitani alla olevasta varapiä. IDI:. rauhaan. Joten sinI. Joben jos tahdot,te tin. Mubta ker:bokaapa nyt hIu- oli kova vllske. ja siitä, että minua ei seurattu. vain pikkusormeanl, tä lähemmäksi onneanne. paitsi verotonta. Nyökkäsin. - Kiitoksia avusta, mi3s Lettiin jo kotona nauttimaan lIemet suun kautta., mutta kun katsoi Greelyn Lipkin. Tuijotin Greelyä hebken ja yritin kaa minulle. Sitä. iEhkäpä voisin hiukan ohjata tei- Tee hänelle selväksi, että minun tarvitsee Ulkauttaa. lompakosta rahareservini esiin. - Don, älä ole jäykkänlskainen. katoan. Minä tiedän Broadwaylle. Greely jatkoi: - Tietysti, Don , _ Ehkä teitä rauhoittaa kun kerron, Greely otti rlntataskusbaan käyntIkorettä Ashilla eli ole mUlä maksaa teidän palveluksesbanne. Siinä oli vain nimi, osoite ja puhesaada rahaa, voitte saada sitä minun linnumero. Otin jälleen taksin ja ajoin sillä juoruihin uskova poliisI. voita mi- ne. MuistJn painottaa, että Tutankhamon. Minä en ole mikään dulle. Ojensin kätenI Idalle ja näyttää mletteliäältä. Yorkia tuntui olevan jalkellla, vaikka että hän kylpee rahoissa. iHänen silmissään minua ei oltu aikaisemmin rangaistu. Se oli hyvin kaunilsti tehty. Siten hän leimasi minut pahaksi pIkku gangsteriksl ilman että oikeaatään, mutta voit hävitä kaiken. SiistiyGreely huitaisi äreästl plipullaan. Ilmolbtl: - Ehkä ei ollut niinkään huono yhHän puhalsi savua ja sanoja: - Näen että olette kova nenä, Ryan. Te ette saanut suostumuksenne. taan sanoin mitään siihen viittaavaa. - Sanoin jo ebte1 hänellä. Hän asui Brooklynlssa. Minulla Itselläni on takatas- Siitä puhumme si"!lten kun olen kussa jot.aln hänen varalieen. Minulla Mutta nyt on kovien miesten markki- olisi teille homma, joka tuottaa tonnin noilla alennusmyynti. ettei Ashilla ole täp- tallustelin huoneesta. ole tuohta dyin hiukan huoneessani ja palasin kaJ:\ tarkoitin sitä. Sii- huomasin että Greely mielessään täytti nä ei ole mitään mieltä. Puoli New . Minusta huoli sopi noikuvituksella täytettäviä aukkoja, .j a hin silmiin. Mistä. Lopetettuani satutuokion Greely sil- Luulenpa että erehdytte molemmälli minua Ilmeisen hyväksyvästi ja mat minusta. Okei. Ajattelin huomkuttaa, että minut or'!eNousin ylös. miksi. Saan kai soibtaa joskus. oli jo melko myöhäinen llta. ' - EI taida plt.ää. Annoin juttuun jäädä sopivia, mieli011 taas huolta. Omistin - Hänellä ei ole yhtään mltään l yhä 200 doIlaria. tulette ja jalan ja hyppäsin jälleen ta:ksiin, jolla 29. - Siis mitä honunaa
- Tiedät mitä ajattelen. minut aina tyttö, hämärän lintu. ei vieläkään tiedetty murhatust~ Hän ohjasi minut olohuoneeseensa, jon- Bella Kovanista. pauksessa. - Greelyn. myksellä. Soitin ovikelloa ja hän tuli itse avaamaan. kädenselkähempi. nut paikoitellen punaiseksi. kolmannessa kerroksessa, nar·ahti takanani Ed Rogersm numeron ovi.. Joko jatkan al- ten teen sinusta hautausmaan lannoIkuperäistä suunnitelmaamme, . Käytävä näytti jälleen paljon siistimtyöpaikan Osborn Greelyn leivissä. paitsi voisin samalla seurata Ashin Leeds Iuhlstu! vajaan kymmenen miasiaa. eivät mene hautausmaalle, se ollsI paBoosner kuivasi ot..sa.ansa. Ennen kuin ehdin ilmoittaa, ettei aika vumennen sanottuna voi käydä erlttähl epäterveelliseksi, tai sitten otan uuden ollut minusta kiinni hän sulki oven. Istuimme takan ääressä ja nautimme noon haltija työnsi kar:keateko1sen kellkevyttä kalll'ornialaista viiniä, jolle mis- lakuva.llsa käytävään. Kunhan ne klllä varsin nopeassa. nut mieluummin tukevan viskipaukun. - Hei, iso poika, hän sähähti. Hänen 'kas- Eipä tuohon juuri minun suostuvoissaan 011 useita eriasteisia ruhJelta mustani tarvitsisi pyytää, Jerry, High ja haavoja. J os teidän tlenne sitten satmelkoisia kipuja. Sitå Helen sä.ä.styl petturin osalta, sillti. Huomasin ilokseter Htgh Ilmeisesti osasi antaa arvoa. Tiesin taisiin t.aI>kkallla. Sopiiko minun yrittää l'etää joka ·t osin oli muuttukealla matolla, välistä siinä pelissä, pomo. Minun oli syytä - Leeds on kypsä poika, pomo. van erikoinen syy olla kiinnostunut Hän makasi kasvoillaan ·kall1illa vaIAshl8ta. ni, että hänen suunsa seudulla 011 vielä · Minä olisin joka tapauksessa kulautta- näkyvissä muJsto Jeremtas Cottonilta. tahakoisesti päivän toisen pahoinplte- Ash ei Uvahda .meiltä mLssään ta- lynsä. neet tehokasta yhteistyötä, ja he lopet- Halusin vain selvittää tähänasti- tivat Ashin viittau.k.s€5ta ilmeisen vasset seikat systeemissä. mikä si- tetta. tahdissa.. - Onneksi hän ei tunne minua. Huo- No niin, Jerry. Nyökkäsin ja maistoin pullotettua u.u-, rinkoa. jo uskalsin ajaa loppumatka.n pomom- Llpkinllle asuvani siellä ja minua voime, 'tarkastaja Highin asunnolle. Hän tuntui olleen yön ka aistikas kalustus saa. "Selostin työpäivän! vaiheet ja lopetin: - Minusta tilanne syndikaattlin ujuttautum1seksi on hyvin suotuisa. iHän Uevlt1Ji nlltä.. Bessner ja Alston olivat tehhymähti. Muista nukkuessas1kln että minä odotan vain sopivaa joutohetkeä, ja sit- Minulla on edessäni hiukan hankala valinta, päällikkö. Tunpalata hotelliin, sillä olin ·k ertonut Ida nen hänet vanhastaan. lHlgh yllättyI. Nousin lähteäkseni. uudestaan ihmettelemään, miten palIiAvatessani huoneeni oven hotellin sillakin voi olla hienostunut maku. Panen Phllln hänen kantaAsh istu! sohvalla ja kärsi itsekin yhä päiIleen. mänä. Kuulin vielä, että mitään mainittaettä hän oli tänä iltana kotona. vist uvat yksiin, sitä parempI. Mutta talossa talon tavalla. Greelyllä tuntuu olevan jokin ainuutin kuluttua osien vaihtumisesta. vaa. Hän ei ole puo30 30
/Harryn naikkonen. lainkaan. Leeds näki ympäristönsä h ämäränä. - sam! Ash viittasI Bessnerin luokseen. VQimme järjestää nl1n, että käslttelysI kestää tuntikausia, Ja ellet kerro ·t otuutlta, päästämme sinusta 11 man. Ash puhui : - Leeds, sinulla on hyvin vähän aikaa kertoa mitä tarkoittt puhelllasi tlmanteista. Täällä ei a.uta nitistää ketään. Harry plllotltl ennen kuolemaansa. Hän sylki osan Leedsin kasv01lle. 31 31. tähän, Leeds. - Entä. heidät hLssfllä kellarlln Ja sieltä ta.ka.pll1a.lle. Me hoidamme molemmat. HelvettIIn timantit ja Helen! 'M iksi naisen pitikin vetää. ei löydetä. llksikaan niin kova kuin yrittää näyt- - OlI koko ajan kaapissa. Sitä paitsi, minua ei rankaisematta iIrohdeUa siten kuin he teldvät . Kuulimme että olitte asunut siellä ja bä.1pynyt rikastuttuanne ä.k:ld.ä. , - Ja. - J oo tilaisuus Ymmärrätkö yskän, Sam. Hän kertoi .. Siellä asutaan. - Mistä. Heli Gaten lähellä on sopiva. Sitten hän sähähti; - KuuIetlko minua, Leeds. Muistan sen ryöstön. Ashin leuaJle valui vlskJä hänen ot- ta.essa.an mahtavan kulauksen . Hänen Ihrais1l1e kasvoilleen nousi yhä hlk1plsarolta Ja han kulvasi niitä h.1ha.ansa. - Oikein. Ajotle rantaan ja lyh~· t pudotus East Riverlin . Helen May lojui tajutonta esittäen erii.ä.ssä tuolissa. Kirotun suuri juttu . kätkö on. - Törmäsltte tänne pelkän epäilyn vuoksi ja hakkasitte minut puollkuoliaaksi! Tämä ei jää. Päästettiin vasta äskettäin vapaaksi. - Central Park WestJssä. Ehkä nUtä. punaisia läikkiä. - He ovat tfellämmc. Helen arvell, eW:i. sinä sen tiedät. - Ja missä. Ash nyö!ckä.si. Bessner vihelsi. - Emme. muutitte pois ikoska löysltte kä,tkön. - Samassa talossa, jossa te ennen asuitte! Ash ryhdlstäytyl pallea.kivulstaan huolimatlta. Hänen kasvolllaan oli - Oletteko -tutkineet talon. Bessner Ja Alston eivät aloittaisi uudestaan . Muistelen , että saalis oli miljoonan Ideppeillä. Bessner teki kansainvälisen lilkkeen kauIansa seutuvUla ja. kuusi vuotta sitten Borrowin liikkeen saaliin, .. hänet tähän mukaan. - Nlin. Leeds ojensi vaivalloisesti kätensä Helenin suuntaan: - Hän 011 . .... Timantit meidän pitäisi saada ilman suurtakaan vaivaa. Ash rahti: nojautui baarlpöytäån ja mu- olisin tiennyt, että tällainen on nok.kanJ edessä, en olisi lainkaan ryhtynyt suunnittelemaan Paonen juttua, Sam . Alston 011 lyönyt; häntä, Ja uskottua.a.n naisen menettäneen tajuntansa hän 011 kllruhtanut huvlttc- Ash hivuttautul baarin ääreen ja alkoi täyttää viskilasiaan. Kahde.sta keikasta tulee enemmän kuin yhdestä. Hänen aivoLssaan oli vain yksi toive ' että. Timantlt. Leedsin kanssa., ennen kuin Bessner ennättäisl viedä kaiken Ilon. - EI haittaa, pomo. puIst~. J os päästämme heidät, he voivat sotkea suunnltelmlanI. nuo kaksi, pomo. - Se on Tlmanttl-Harryn kätkö, hän ähk.l. - Viekää. Ruumiit ajautuvat ainakin 'Long IsIand Soundin seuduille ennen kuin kukaan huomaa mitään. Alston piti silmällä Heleniä ja lemaan Leecislä. Gangsteri voihkL Hän yritti kohottautua, mutta se oli ,toivotonta.. miksi hän el1lii kivIä vasta nyt. Ne on muurattu seinään sInne Jonneld.n
Bessnerln ·t äy.tyi luovuttaa lHelen hennommalle Alstonllle ja käydä kiinni Leedsiin. - On siinä meillä' semmoinen jentta, että säälittää heirlJtää menemään kuin kypsä päärynä; edes kerran puralsematta mehevää hedelmälihaa! Alston intoutui puhumaan.. Helenin mif'lestä Ih~ ranaamaisen gangsterin silmien pupillit muistuttivat avaimenreikiä. Ash sijoitti häneen muutamia potkuja ja ,komensi ylös, mutta. Nainen tiesi kokemuksesta, että luonnon antimia saattoi käyttää urospuollsten olentojen pään sekoittamiseen. Helen ja. Hän kaiversl Leedsin poskea pistoolinpiipulla ja lisäsi lempeän huomautuksen: - JoUet saa jalkojasl. Leeds loj ui apaattisel1a ja verisenä myttynä vasten ovea, jossa ei ollut >kuin tyhjä reikä lukonkahvan ja ikkunakammen paikalla. Helen antoi puolittain kantaa itsensä, ja häneen ei tehnyt mitään vaikutusta se töl"ikeitä tunkellevampi tapa, jolla Alston käpälöi häntä. - Y~ös, ulos ja lenkille, sanoi pyöveli hirtettävälle, gangsteri vlt.sa.ili. Vuodet olivat vieneet häneltä si~ sun ja ammattitaJdon. Sitten hän kipaisi ulos ja ajoi Buickinsa takapihalIe. Ryhdytäänkö hom~ maan heti. Albiinc~ rotan näköinen Alskm tähtäm helta etuistuimen selkänojan yli pistoolillaan. HiSsi hurlsti alas, ja Helen mietti koko matkan, mitä oli tehtävissä. Hän oli liian sairas mies jaksaaksee.n j uuri nyt ajatella, mi!tä häntä ja Heleniä odottI. Bessner kiskoi hänet pystyyn. Leedslstä 32 32 ei olisi apua. näytti, mutta itseasiassa hänellä ei Ql~ lut mitään hätää. Helen osoitti hal1kitusLi virkistymisen merkkejä-, eikä työntänyt Alslonin kä.ttä sivuun, kun se ojentui lrutittamaan häntä leuan alta. Leeds yritti hammasta. - Herää, Ruusunen! Prinssi vie sinut jatkoille. itse itses~ tään, mokoma.ld.n raukoka. Bessner ryhtyi sompailemaan autoa vi!jemmille kulkuvä.ylille. Leeds asetettiin takaistuimelle. Bessner ja AIston olivat päässeet yllättämään Leedsin, vaikka tällä oli ollut ase kädessä. Nainen pysyi hädintuskin jaloillaan - ailU. Hän ei ollut enää mikään mies. Mutta He ~ len oli vakaasti päättänyt pysyä hengl:.;sä hinnalla millä hyvänsä - ja hänellä oli hintaa. Miehen irvlkuvan armas ilme sopi hyvin hänen suunnif.elmimsD.. - Selvä, pomo. J a taustapeilIstä tUijottavat Bessnerin silmät olivat vähintään yht.ä täynnJi. Rahan vaikutusta yhdessä luontaisetujen kanssa kannattaisi ehkä kokeilla. nelisentuhatta dollaria ma·japaikassaan. Jim Leeds saisi tästälähtien huolehtia. Kirottu Jim ja kirottu hempeämielIsyys, joka oli saanut Helenin ottamaan hänet kumppanlk.seen. purren. Bcssner varmisti, ettei ,k etään ollut näkyvissä. liikkumaan, jätkä, niin n e voivat jäykistyä lopullisesti nyt ja tässä. Hissi pysähtyi maanalaiseen autohal~ Uin. Bessner meni He1enin luokse ja Hl.~ vlsteli tätä nIIn, ebtä pä~ heilui hf:l'~ vot tomastl edestakaisin. ja kavaltaja. Hänellä el ollut mitään harhakäsityksiä ,t ulevaisuudestaan. Helen volh:kalsl ja avasI silmänsä. Ash oli tuominnut heidät 'kuolemaan. Etuhampaista ei siinä ollut apua, sillä hän oli: menebtä.nyt ne Alstonin Iskettyä häntä suulle Leedsin omalla nyrkkirau dalla. - Koska sitten. ruokahalua, jota t uttlpullo ei ollut kyen~ nyt tyYdyttämään. Kerättyään lkaiken sisunsa Leeds kykeni kävelemään hissiin. Toisin oli Jim Leedsin laita. Helen 011 päinvastoin tyytyväinen. Hetkistä myöhemmin he olivat autossa. se vain pahensi tilannetta. Ehkä Bessner oli tirkisteUjätyyppiä, kun taas AIston kaikessa rääpälemäisyydessäänkin kävi heM kinkikuun käsiksi
Alston kysätsi Ja ojensi pistoolin pllpun läheml'nä.ks.i n aIsen kasvoja. - MIstä slnä olet kaivanut aarteesi, Jentta. pikku keikan alkupå.äoman han~ksi. - Jentta naruflt.a.a, Bessner tuhahti, mutta hänen silmIInsä 011 llmestynyt avalmenrelkien tJlaJle dollarin m'erklt. - Sanot.ko sen slppikassasl kätköpalkan hyvällä, vai ... - Pakko kuin köyhän kuolema, Bes3ner urahti olkapäänsä yU. Enempää. - MInusta et ollsl teUle mitään harmia, lupaan sen. rikokseen: vihannestorin kaupplalbten 5uojelumaksujen perijäksl ja slvutolmlsestl 5utenöörlksi tyttöpaikkoihin , Joissa AshJlla 011 huomattavia osuuksia. - Onko teidän pakko... Alston ähkäisi. - J a ne1t.sytkammtosl on - missä. - Entä Jos sattuisi kiinnostamaan. - East EndLssä. Kehit1n sIItä nellsentuhatta doJ.larl.a. - Minulla on myös pari tlmanttisor·· musta, jolsta lohkeaa mUloin tahansa viisituhatta kappale,. - No, mitäs kinkku kaipaa. Auto huristl eteenpäin, mutta. Mitähän jos vähän vllk.aJslslmme ... - Sano! sutenööri, Bessner hörähti. en sano ennen kuin pä.ä.semme sopimukseen. Gangsterlt muuttuivat mietteliäiksi . - Enkä naruta. __ HÖhl Johan mimmi vitsin murjais:, Bessner toka.1s1. Helen koetti kestää pistoolin elott-o· man tuijotuk.sen. Bessner kysyi. . ole nyt tekemässä hedelmä.kauppoja vihannestorllla, heI. - Älä hemmet1ssä. - Mutta. - Tiedän kyllä missä ollaan, Sam. Sllkassas1ko. Heroiini oli niellyt omat ja varastetutkln, ja yhä lI.sääntyvä nuuskaamlJtarve oH ajanut hänet rikoksesta. oikeaan kohteeseen , Ashlln, Josta hän 011 Ulan riippuvainen, Sillä gangsteri maksoi osan Alstonin palkasta heroilnina. huomaamattaan Bes sner 011 vähentänyt vauhtia. .. Bessner!n huomautus ei miellyttänyt ALstonla, jolla 011 aikoinaan ollut .Jrohtalalsen menestyvä vlhannesvälltysUlke, kunnes hän 011 soJ'Ttunut huumausa.1nelslin. El Ash teille kahdelle kova.kasvoUe mitään mallda. _ Missä sällytät sitä. hälvybtän meidät. - Et. - Sinulla ei ole varaa laskea lebkua minun kust.a.nnuk!!leUanl, Alston sanc.1 kuohahtaen. Mutta hänessä ei ollut miestä purkamaan vihaansa. Alst.on äänsi . Rahat ja tJmanttisonnukset ovat varmassa tallessa asunnossani. - Eipä kyllä ... Bessner röyhkistäytyl. - Pojat, Helen aloitti yrittäen estää ääntään vapLsemasta. _ Olen ehtinyt tehdä. nelltonnIsessa ei ole kahden jaettavaksi. Jos saan pitää henkeni, niin te saatte 33 33. - Erään suklaatehtaJlIjan taskulsta . Pahotnpldellessään ihmisiä, jotka eivä t ajoissa suorittaneet suojelumaksujaan tai joita 011 Jostakin muusta syystä "käsiteltävä", Alston koki j ulmaa tyydytystä, jOka muistutti koston suomaa nautintoa. - Saatte ne heti, kun päästätte ml· nut vapaaksI. Itseasiassa Alsion vlhasJ työnantaJaansa, jonka hän tiesi kuuluvan myös huuma usalnesyndikaatt1ln, ja vällll1sestl Ash oH osasyylllnen Alstonln alen · nustllaan, huumausaineitten orjuutecn . . Voitte järjestää jutun näyttämään siltä, että jäin henkiin, kun heitltl.e minut jokeen. ohukainen ärähti . minä en ehkä ole nlin kiiyhä kuin luulette, Helen virkkoI. Huvi j a hyöty voidaan siis yhdi.<ttää. <Mutta jos helPIYJ raha ei kIinnosta, nUn jääkää siihen uskoon. - Mut.ta pomo ei kieltii.nyt meitä hieman huvlt.telomasta samalla kun t.cemmc ty"t,ä. - Mutta
käte1skauppana paremmin kuin elämä. suosluttaJ.slln - osittain. Mutta. Jim Leeds kuuli kaJ.ken. Sitä pallAl Helen.lllä 011 asunnoosaan muuta:kin kuin rahaa ... - Tehkää. kääntyi 40. - Entä mitä sinä annat kaupantekijäJ.stä., kinkku. Saatuaan mitä. Mutta kuolemirt'enkin -k annattan. senSUWltaJsen ajatuksen, tokaisi Alston kalsea.stJ.: - Millä sinä maksa1s1t. Olen lUan nuori kuolemaan näin synkässä kylässä. - Saan kyllä kokoon tonnin sieltä ja toisen täältä. MuLta älä viivy kauan , Mort. Hän kouklstJ naJse.lle käslvartensa,eikä se ollut kohtelias ele, vaan puhdas varotoImenpide. Alston sai naurunkohtau!tsen, joka päättyi hinkuvaan yskää.n. - Osamaksulla onneen, AIston vl<nistell. ·tylckä.ätte. Toisen kätensä gangsteri työnSi plstoolitaskuunsn. 'Helen1n 011 pakko tyytyä sIIhen. pa- kottautui hymyilemään merkitsevästi m1ekkoselle. Alston sävähbi ja alkoi nikotella. Helen tunsi jäykistyvänsä, mutta. Ja Ash pitäköön Harryn timantit. - Niin, sInähän pidät enenunän nuo· rista pojista. häntä asuntolassa, ei ain.a.kaa.n ampumalla. Hänen ehdot\lkseensa. VähänkäytetyUlä vessapaperelllako. poUeaystäväsl. myohemmin BUick pysähtyi jalkakäytävä n reunaan. hänelle mitä. - Ja osoite on - . Emme rupea sinun kanssasi kauppo1h1n. - Okei, kinkku, ajetaanpa asunnollesl, Alston sanoi. Varovaisena miehenä Bessner ei ajanut aivan perille saakka, vaan jäbtl parikymmentä metriä kävelyma.tkaa. Alston mutisi kaulukseensa kätklessään pIstoolinsa takintas· kuun, josta. Teemmekö kaupa.t. Hän nosti jalkansa kaasulta ja pobkalsl toveriaan nilkkaan. Sanon sitten numeron, kun pä.äsenune sinne. se oli nopeasti k:lsknistavlssa. Jos onnistul&vat. Sama lkä.ii.nlynyt neekeri tstu..t, portJerln pöydän lakana kuin pä.1vällä.k:ln . _ Ja multa takuita et saa kuin sanani. - MInä tulen mukaan, Alston ehä.ttl ilmoittamaan. - Menkäähän. Muilta kWl hän rohkeni esittää. - Houston Street. Minä. Be&mer ärähtI. ba.lu.slvat miehet tekisivät hänestä lopun. Oangsterlt vaihtoivat 'katseen, jonka merkityksen Helen hyvin tajusi. kadWl risteYksestä. osamaksukaupan velkaorjuudessa. - Minä maksan käteisellä, Helen llmoitti, - mutta vain omasta puolestani. - Niinhän tässä maassa yritetään. J a käsUeähmässä nainen uskoi olevansa melko tasaväkinen tuon miehenkuvan kanssa. Houston StreetWä gangsteri kysyi osultetta.. Helenin kaupanteko et Jättänyt häntä kylmäksi. Helen sanoi sen, ja hebklst-ä. hän uskoi selvlytyvänsä. Hän veti esiin oman plstooUnsa ja vllauttJ sitä Leedsin turvonneen nenän edessä. Bessner ohjasi Toista Avenuef,a etelään ja. ... Mies antoi J.Ielenin huoneen avaimen tuskin valvl}u-. tämä. - Entä. rahani. - Olet kovaluontoinen pimu. He ylittivät kadun ja menivä t sisään Helenln majapaikkaan. MinWl tulee tylsä olo tämän äi jänkäppänän kanssa. AIston ei uskaltaisi murhata. ... häJvyn New Yorkista. - Että n1ln kuin rahat tai henki, Alston h1h1ttt. Bessner tuhahtell. - Mitä sinä mumiset, vai tuullko huullasl helluttaa. Kwnpl 34 34 te.l..stä tulee mukaani, ja mitä takeita saan siltä, että voin jäädä asuntooni. Mu tta Mo~mer IAlston oli jo ulkona Ja avasi auton oven Helen Mayn puolelta. - Lähdetään, herkkutarjotin, m ies komensi. Mies alkoi elätellä helkkoa toivoa, että hä.nkl.n volsl ostaa elämäänsä jatkoJ.. Bessner tiukkasi
Helen iski vielIi nyn alle ja veti laukun esiin. Nenä tuhlsl entistä kiipyrkivät tärisemää.n, ·kun hän kiersi lu- vaammin. samal- loppui, kun Helen sävähdyksennopeasti la hänen oikea kätensä sukeLsi tyynyn sieppasi putJkenpä:bkän tyynyn alla, alle. - Sinähän olet rikas. Vain kerran Helenln ajatukset käväimaisl sen s.Lsäl.töä hellittämättä katsettaan naIsesta. Hän hiveli plsl..oolinsa 'k ylmällä muutta. Huoneessa oli ummehtunutta ja länunlntä. Helen tuhahti. Alston ei tahoJen alta sormet tapasivat tukevfLn junnut älähtävänsä, eikä myöskään rautaputken pätkän. Gangsteri virnis- valtimoa Helen otti haltuunsa Mort tel1 tähdätessä.ä.n na.ista. Auttalteen pää.puolessa olevan yölampun. hän oli - Pelkäätkö, että laukussani on pom- lähtökunno.ssa.. Mies Upo~ klelenkärjellä huuliaan ja sitko vähän. He nousivat portaat. Mutta hänen hihityksensa. itsevar reen. - En ole aivan vielä tyytyväinen ... Ne suuplelensä nytkähteli, kun hän nenä hän 011 päättänyt saada vielä hall..uhiSten tunki seteleitä taskulhlnsa. ml. Alstonln pistoolin ja tunki setelit ta·· - Varovasti, tIpusenl, varovasti! kaiSln käsllau~uunsa. pIipulla Helenin säärtä, Naisen iho nousi kananlihalle, 'kun teräs kosketti paljasta reittä siellä, missä sll.k!ka loppuu ja sensuuri alkaa. sivät Jim Leedslssä.: silloin kun hän - Tuohta, hän totesi melkein häm.toivoi, että gangsterit tekisiväib miehes mästyneenä. ovesta., vaan lkk1ll1asl..a: seinässä käMies tuli lähemmä;ksi pistooli ojoodenulottuvilla olivat palotilclm.at, jotka netttma. Sitlukosta ja lukitsi oven siSäpuolelta. PiStooli Sitten hän tuli lstumaan naisen viekäsilaukussa antoi uudenlaista. taskustaan, kun Helenln käsi 011 sukclVaivautumatta tunnU5telemaan toisen tautunut tyynyn alle. Mitähän jos ... _ Eikö sinustakin täällä ole kuuma , kon auld. käski Helenin sytyttää vuokeastl: - Olet oikeassa, poju. t uunsa, vaikka mitä tapahtulsl. Ra- ti miehen tAJuttomaksI. Helen istahti vuoteelle ja ojentautui toketjuun. Pistooli sujahti takaisin takintaskuun. Hetkt'SSä. Ta.stä. Salamannopeasti hän avasi oli putkinukutus, joka kerralla pamautlaukun ja sujautti ·kätensä sisään. Sitten hän kääntyi vatsalleen Ja sanoi rauten hän. PuvU8sani on v€ltoketju selänpuolella ... Mutta hän ei poiStunut. toLstamlseen, kun mies jo makasi vuoAlston oli hetI nykäissyt plstoolln teen edessä. Hänen toinen millekään muulle kuin timanteille. jänne.stunnlnkaan kuluttua alkanut se 35. lähtien hän - OletJko nyt tyytyväinen. Helen pakottautui hymyilemään. SIellä oli hänen käsllauk!kunsa ra- käännähti ja iSki gangs\..eria otsaan. Kun Mortimer Alstonla ei vielä neImies mumisI. 'Leeds oli na1selle enää. Valitan. tuen vtlka.isemaan naisen seuralaista. AIston riLsui 't akkinsa ja heibtl sen tuo011 Al8tonin mieleen. Rahat. Hän sleppasl laukun ja kah- johtivat alas pimeälle \..aJkaplhalle. Alston alkoi hihlttää tarttuessaan ve- No, kin~u. !Alston tlempalsi avaimen tipu. Se hoineen. Helenin 'kädet lin.selustalle. hymyili vinosti. klssamaisin liikkein pitkä.kseen. ei uhraisl a;1atuksiaan tai tunteitaan Mort Alston irvisti. Mut- tä 10p1ll1. vain ta et kauan. paha maku suussa. Hän jätti sen tyy- lyyhistyvänsä lattialle.
Samassa Leeds kiskaisi aseen haltuunsa ja Iski kaikin voimin sen perällä Bessnerlä ohimoon. Kuivautuessani puhelin soi. Leeds hark:l.f..sl h€lbken ampua Bes~ nerin, mutta hänellä ei ollut sisua siihen. ponnistauduin jalkeille ja suoritJn pienen tarkastuksen peilin edessä. Yläruumilni mustelmien laskeminen vaikutti hiukan toivottomalta, ja koska rlntaanl kosJd ainoast.aan kun nauroin tai hengitJn syvään , päät in määrätä itseni palvelukseen kelpaa vaksl. . Jim ,L eeds ajoi jonkin matkaa kuin kysymys olisi ollut kilpailusta, miten rikkoa kalkki liikennerajoitukset; katto-· nopeus ensimmäisenä. Mutta jo Keskuspuiston pohjoLspäässä hänen uskalluksensa koki takaiskun hänen itsensä taholta. Jim Leeds pyörtyi samalla hetkellä kun moottori sammui . Siihen asti hän _oli tyytynyt vain säbtimään viipyvää työooveriaan -pukiksl ja kulvebtunee:ksi kääväksl, j05,sa kevät oli saanut mahlan kiertämään kuin nuoressa kolvussa. JälkIpelko tulvahti hänen ylitseen kuin kylmä vesiryöppy ja hänen hampaansa alkoivat kalista, kätensä täristä ja jalkansa tutista. Menin suihkuun ja ajai1ltelin Ida. Leeds oli odotusalkana toipunut sen verran, että harkitsi käydä 'käsll".sl Bessnerln pistoolUn, joka sojottell varsin varomattomasti etuistuimen selkä·· nojan ylI. Leedsin uusi Isku tuli kuitenkin sivultapäin osuen gangsterin ka\l lajänteislin juuri korvan alapuolella. Olin luvannut Itselleni lepoa kello kahdeksaan aamulla, mutta a urinko sattui osumaan tahraistcn verhojen raosta Juuri fasadllnJ. Pistooli laukesi ja luoti raa.paisi hänen olkapäätään ennen kuin kumahti kattoon. 'Leeds väänsi epätoivon vhnmaUa muttei harkitsemattomastL Bessnerln etusormi jäi llipasinkaareen ja vääntyl sljoUtaan. Hätäinen vUkaIsu .kadulle kertoi, että jotkut ohikulkijat olivat kuulleet laukauksen. jo puoli seitsemältä. kuulua takaisin, Bessner hermostui 10-pullisestt. "Bessner pehmenI. Hän oli ylLttänyt it.sensä joka suhteessa. Samalla hän väänsi asetta niin että piippu kiertyi vasemmalle. Iso mies ulvahtl kuin potkaistu koira. Oang~ tm huudahti jälleen, mutta heikommin. Sitten kumi sai kylliksi kitkaa, ja auto puhaltautui matkaan kuin paraskin rall1rauta. Hän pyst·yi häcllntuskin seisauttamaan Buiekin ~n nen kuin se riistäy.tyl hänen holtittomista käsistään päin lyhtypylvästä. Leeds huohotti kiihtymyksestä avatessaan auton oven ja vierittäessään pa!· navan Bessner ln jalkakäy.tävälle. Bessner kirosi ylläbtyneenä. !Hän 011 mIltei ta,: utan, kun Leeds kiireesti kiipesi yli ~l känojan etuIstuimelle. Evelyn Cooper kuului olevan langan päässä.. . Hän hämmästyi itsekin, kun ei joutunut kiinni, eikä edes saanut polIISiautoa peräänsä. Gangsteri 011 raivoissaan Alstonille, mutta sen lisäksi "hän pelkäsi jotain menneen vinoon. että edessä 011 hikinen työpäivä. Sitten hän kiskaisi oven kiinni, käynnisti moottorin, tarttui ohjauspyörään ja an36 36 toi ·Buic.kille lähtökaasut, jotka kytkinpedwln noustessa polttivat tyhjääpyorivlstä takarenk:aista runsaasti kulutuspintaa. Kohta olisi poliisi palkalla. Turpeat kädet kohosivat kasvojen suojaksi. Ja kun Bessner seuraav::.n kerran vilkaisi asuntolan sammuneen neonvalon suuntaan, tarrasl Jim Leeds kaksin käsin plstoolHn; toisella perän puolelta ja toisella piipusta. Llpklniä, GreeIyä ja Ashia. Koska uskoin
Greely ojensi samppanjapulloa lätymään ShOM Parkwaylle. - Hyvä, onko teillä auto. tään. muuta. Jamalea Bay kimalteli aamuaurlngoosao Muutama. E>tsin rantatien huvl18.a numero 111. J ostain pihalla - Ei valltettavas ~i. - Kultaseni, Greely sanoi hyväntahkuusisylinterinen moottori, jolla ei enää pahasti hurJasteltu. Huvila ei ollut kovinkaan näyttävä, mikäli on nähnyt Pietarin kirkon. Naisen yllä 011 valkeat bikinit, jotka olisi taatusti kyennyt sijoittamaan tuUCooperin vävypoj a ksi. Kun tähdet putoavat .. Muiden puut- hemmäksi. Oletteko puh ekunnossa. - Tehkää se, neiti aamunvirk'ku. - Joko olette tarpeeksi miettinyt ehdotustanl. - Haloo, Ryan. Nurmikentällä, talon sisäpihalla soliseva suihkulähde ei vetänyt vertoja Fontana dl Treville. sesti saadakseen minut suunniltant Se oli Brooklynin kalleinta asuntl)- Hän 101 minuun pitkien sllmäripsienså välistä katseen, jollaisia valkokankaan aluetta. Ajoin Manha.ttanin slllan ylitse ja pienet vampit on opetettu luomaan. - J a uusi osoitteesi ·t uleekln lään vaaleat puuvillanousut ja tumman~ sininen trtkoopalta. Vieläpä VäljästI. tovuokraamon, jonne jouduin pulittaSatuin muuten tietämään, et tä. - Anteeksi, mister Ryan, eU-ä herätän teidät näin aika!sln, mut·ta. Hänen seurassaan oli tähWnen, Evelyn Cooper toimitti tilauksen! no- jonka tunsin erääksi Hollywoodin piepeasti. Se oli Greely. seurasin Atlantle Avenueta Pennsylva- Istukaa, Ryan. Tunsin itseni vIIttä vaille ne. Hän joi tavallisesta olemaan Sing-Singin pensionaat tI. t unut enää sulkeutwnaan ja vilma yrit- Paahtoleipää, leikkeleltä tai jotain ti jatkuvasti repiä hattua päästänI. purjevene oli jo vesillä niiden iloksi, jollla oli vaikeuksia ajan kuluttamisessa. Hänen äänensä kuullostl h llpeältä. . Greely oli naut.kuuntelemaan vastaustanL t imassa pientä aamiaista. MarSSin ensimmäisen kerroksen ravin- lasista samppanjaa ja maisteli nirsosU tolaan ja nautin kaksi kupillista mus- voileipää, jonlm päältä ei puuttunut mitaa kahvia asiaankuuluvine höysteineen. ä reästi - her.moille. Tuhat t aalaa verovapaana , 'Mikä on tulos. Hän katkaisi puhelun vaivautumatt a Saappailin terassille. Olin sillä hetkellä kuppilan ai- nistä skandaaliprinsessoista: Vera Mainoa vieras. Vera kohot tautui ja kiskotteli ilmeiGreely asui J amalea Bayn rannalla. - Sellaisen voi vuokrata. Hänellä 011 yl ~ - On, minulla on se, Greely, sanoin itsekseru. 37 37. Odota n kaa rynnisti minua vastaan musta teitä tunnin kuluessa. vartija. - Okei, tulen hommiinne. TeiIlähän on cockerspaniell. teUle on ·tuloosa puhelu. Se 011 hyväntahtoinen koira ollaikseen gangsterin päämajan osoitteen1 . Etain lähimmän au- t ikkurasiaan. Vera maan sadan dolla rin vakuuden lop- Maine oli nykyään Oreelyn vakituinen puunajetusta iMustaJlglsta , Siinä oli seuraJainen . Hommatkaa sijaitsevan rhododendronistutuksen ta jokin kärry ja tulkaa luoksenI. Saanko yhdistää . teiden ltsäksl MusLangin ikikuna ei suos- Kiitos ei. Aamu oli kaunis. Se pyrki nakutta- toisella äänellä, - ole ystävällinen ja maan kuin helvetinkone ja kävi yhta pilpahda hetkeksi sisään. ottaisitteko kulauknia Avenuelle, Jolt.R pääslnkln Jo -kään- sen . Ajoin avoimesta portista huvilan terassin eteen ja nousin ajoneuv05ta. Sen porttia koristavat veistoksetkin oli'Jat pienempiä
Mutta se ei ole tål'keää. Hiukan myöhään tajusin, että yskiminen oli vain keino huomioni kääntämiseksi pois uhkaavasta vaarasta. Se vaikutti raskaalta. Tulkaa silloin toi3. Kak:slovLsen autotallin edessä, ra.kennuksen itäpäädysså .k..illlotti lihakslkas kaveri valkeaa Rolls Roycea. Joka tapauksessa osoite oli oikea. Kahdestoista 'kerros. - Haen pakettinn e. Sunrlse Road oli hiukan epämääräinen kuja ja numero 29 oli kujan vii meinen talo. - Onko siinä kaikki. Etsin nimtkilpeä ovesta, mutta. - Olen jo hotkaissut aamupalan!. On ihmistä, joita saattaa kiinnostaa mitä. _ Oletan, Ryan, että olette täällä jälleen Iltapäivällä. 38 mlstoonl 57. GreeJy nou.s.l. nopealla Highwaylla se taittuisl alle puolentoista tunnin. starttasin ja aloitJn matikan Port Jeffersoniln. Voi olla, että joku yrittää. silnä oIl valn solbto·kello. Sitä on se, että teette minkä pyydän. Voi olla., että meitä pidetään silmällä. Paketti oli suwmilleen tken:kälaatikon kokoinen, paperoitu ja ·tavalliseJ..la puotinarulla sidottu. J oku lähestyI hitaasti raskain askelin. Ajattelin ihmeissäni mahtoiko hän joka aamu kumota samppanjaa tyhjään vatsaan. Sikäli kuin altani oleva rakkin e kestäiSi. paketissa on. kadulle numero 162. Nyökkäsin. - Pont Jefferson. Se voi kuitenkin joskus olla hankalaa puuhaa. Se on entistä tunnettua telakkaseutua, jossa nyt on kalastajien rakennuksia ja lomapaikkoja. Gangsteripomo tuli takaisin. Sijoituin Lstuimelle ja laskin paketin viereen.!. Katselin ympärilleni hänen polssaol-lessaan. käväisi mielessäni. - Lähden heti, iMies m.a.fstot kulauksen samppanjaa, mutta jalo aromi oli kadonnut ja hän kumosi motin 'kerralla :ka.ataakseen Itselleen uuden tujauksen. Mikä on osoite. HelvetJnkoneen. oli outoa antaa mitään vokasta aivan vieraan tyypin huostaan. Toisaalta. - Sanoin jo että se voi joskus olla hankalaakin puuhaa. Pieni kaiholsa ajatus Jaguarlsta. Al~ olisi hyvä, jos ette tekisi turhia kysymyksiä.. Jokin esine, jonka laadun arvasln, töksähtl selkään! <tarpeettoman suurella a,'-. - Hyvä että varoititte. Aurinko oli jo saanut Mustangin kuoret hehkumaan ja auton si.sä.l.lä oli kuuma kuin uunissa. - Ensimmäinen tehtävänne on asiapOjan homma. - Okei, kunhan ei puhalJa pääni läpi. Opitte kyllii ennenpitkää huomaamaan, mistä tuuli puhaltaa ... Avata vai ei avata. Mutta tuskin Greelyllä oli toistaiseksi syytä ,t ehdä minusta sJlppua. Jätin auton aidan viereen ja kuljin puutarhan läpi ovelle. Siellä asuu mrs Arborgast. Sen takana alkoi mcl:.slkkö. obtaa paketin pakolla. Soitin kelloa ja odobin. Hämmästyneenä solUn uudelleen. ~touduin ja ojensin oikean jalkani suoraksi. Hän pysähtyi oven ta..a.kse ja yski mahtavasti, mutta ei avannut. Kääntelin pakettia, mutta se ei autt.anut. Hän katseli polstumlstal11. Saatte vietävä.k.senne erään paketin Port JeffersonHn, Long Islandllle. Tuli mieleeni vanha aforismi: rikos ei kannata. Aprikoin mitä se mahtaisi sisältää.. - Kaikki selvää, Ryan. - Oletan, Greely virkkoi, - että te ette ole erityisen seuralllnen tyyppI. Edessäni oli seitsemänkymmenen malIln taival, mul:lta. Se 011 rappeutunut kaksikerroksinen puurakennus, jonka puutarhassa rehobti auringonkuWa. Ei enempää eikä vähempää. Ei muuta. Sunrise Road 29
Hän tarjosi jalkaa nsa. Nimittäin että nokkoset nousevat kaikkein varhaimmln. pitänyt siitä, sillä niillä. sain silläkin otteen hänen nIlkastaan. Mutta. Sukaisln nuortaJnlootä nenuun, 10ka hera:hti punaiseksi 'k uln retl1sl, ja se alkoI ,kasvaa 'kokoa yhtä. En liioittele. Jerem1as-polkaa oli keväisin voimlstebtu nuorista nokkoslsta keitetyllä rauta1sa.nnoksella, jossa 011 ollut suuruksena pihkanmakuinen maitovelll ja sattumlna kiv1.koviksl keitettyjen munien lohkoja.. PyörähtäesSänl ympäri näin vUaUksen nuorenpuolelsesta nahkatak::\.sta ja ojennetusta revolver Ista. ma.in esiintyi yhä ·tiettyä arkuutta kosketukselle el- lisiltalsen jalkapallona oloni jäljiltä. Sittfon h11opnosto jaJa.sta ylös, ja vastustajani kiepahti ilmassa ympärI kaatue.s.saan naamalleen kynnykselle. nopeasti kuin mainittu juurlkasv1. asettaa kädet rist11n - kunhan ei risti nlltä r innalleen. Potk.u pysähtyi, kWl hänen nllkkansa ktllautui ranteitLen! väliin. isoäitini oli lempeästi huomauttanut, että kyllä sitä syö ennen kuin selkäänsä ottaa - syö nokkossoppaa, sUtä kasvaa nyrkit ja pää! Ainakin nyrkklnl olivat kasvaneet; mikä osuus sllnä sitten lienee ollut nok39 39. Mlnulle jäl nIIn paljon alkaa, ebtä san.- \.oln odottaa potkua kädet ristissä. Käänsin päätän! ja vilkaisin p ls tool1m1estä. Se teki seuraa portailla ennest ään lepäävälle pistoolUle. voimalla. Nahkatakklnen sai a.nkaran .kolauksen otsaa.nsa., ja. Ei minunkaan kasvomalsemani kaWleudella ylpeillä kannata, mutta kieltämättä se on mieleen painuvan näköinen. Käsi avautui ja revolveri heltisi. Ume1sestl joka kevät oli tapahtunut samoin kuin nytkin. Sitten jysähtl kaksi kovaa vastakkain: minun nyrkklnl rystyset ja Rogersin leuka. Käteni lensi ylävlistoon, ja samaan suuntaan lennähti naapurin käsi j a kanuuna, kun iskun! sattui hänen kyynärvarteensa. Kauanko menee alkaa. Potkut eivät kuitenkaan olleet h änen crlkolsaJaansa, sillä hän vei k.n.vionsa knuas taaksepäin ennen kuin heila utti sen vatsannl kohU. KäännähdJn Iskien samalla kädellä t unn1.stamlseni selkänl taakse. Se rIItti ratkaisevaan slil'toon salama-Cottonllle. Kämmensyrjänl osui miehen plstoolikäden ranteeseeI1 . Minä työnsln käteni saksi · asen nossa, oikea käpälä päällä, vastu t - jalkaa kohti . Mloo keikahtI nurinni.skoin alas rappusilta ja vei mennessa.an palan lahoa kaidetta, josta h än yrit.t.i saada tukea. Ase kolahti portaille. Hän yritti tönlä kylkilultani kyynärpäällään, enkä minä. Ovi avautui takanani. Minä hämmästyin, hän yllättyi, me häkelly1mme. Mummon! 011 suhtautunut epäluulolsoest1 pi- naatt11n, tuohon Klpparl-Kallen volmaherklruun, ja nIInpä. Ase'käden selkämystä paiskautui ovipieleen ja nuorimies älähtI kivusta.. nuori k a veri ei vienyt ki peää kättään s uuhun, ei myöskään tarj onnut sitä minulle sovinnon merki.ksi. Olisin voinut pitää pienen esitelmän nokkoosopan terveelllsyydestä. Kun olin yrIt.tänyt purna ta. hän vaikutti jotenkin velOOstuneelta, kun Idskalsin hänet ka,u- tajanl lukse6ta pystyyn. äJllstyksestään. Mutta. Tartuin heti oikeaJlan.l hänen jalastaan ja k:1ersin sitä vasempaan. Samalla muutin vn.semman ·kätenl otetta sen verran, että. lHä.n lensi yli kaiteenjäännösten ja tunki retiisinsä nokkospehkoon, jonka paikaLla oli ehkli joskus kasvatettu varhaista lehtlsalaat· tla tai kukkasia.. Hert.talnoo huonenaapurini Cooperin hotc11lsta tarvitai sekunnin liikaa tointuakseen aiheuttamasta. Totesin ltatselevani Ed Rogersln väh cmmänsfevää naamataulua. joka-aamUiseen nokkoskuuriin kyllästyneenä.
Vai oliko tarkoitus nauraa ml· nun kustannuksclJanl. minä tledustelln. Vilkaisin murJotun näköisiä gangsLereita. Vieläpä Uman Ivaa ja pistoolia. kankeln sanoin: - Tästä. minulle etukäteen. Edin minä ,tunnenkln noin - hm - kättelyn kautta. Jollen olisi Jo tottunut yllätyksiin, olisin vannaan poistunut palkalta päivit.eUen. Pomo halusi varmistua sIItä, että tolmita.t saarnasi tehtäVÄn. mutta .. - Joka on autossanL Haluatko paketin, vai vlenkö sen ta'kalsln. Nuorehko 'nahka~ki möyri vielä nokkospehkossa kuin perunavarkaJssa. Avaa~ mattornana., Rogers murisi. - Oletko loukkaantunut, Don. pahns~ tl Irvlstellen. Ed Rogers näytti julmenunalta kuin teurastusneuvas. oleva mäyrä eli metsäsika, mutta hänen sa40 40 dattelunsa 011 nUn rlkJnkatkuista, että nok:kose1lki.n näyttivät lakastuvan. - Kyllä hänkin on paikalla, gangt>terl sanoI. - Vanha mukava tUlisklvipakettltemppu, virnistelin. Nahkatakki pihisi kuln puhkaistu kovapakkaus ja pyyhki punaiseen kaulallinaansa. samanvär1st :~ ncnänseutuaan. - Se 011 koe. - Olet puhWlUt pari kertaa ennen~ kln, Ed, huomautin. Hal'kltaln henkäyksen ajan ehdotustrl. - ... No, ehkä slsukln oli kasvanut nokkossoppaa syödessä. Lipkin. - Hauska tutustua, sanoin.. Ny,kylSln ei voi olla liian varovainen. SUlä mrs Arborgast oli Ida. . Käännähdin sivuttain ja suunta.sln toisen tykeistä oviaukkoon. _ MISsä. Ida torjuI. Hän hymyili minulle. - Pilalle mennyttä pilaa, totesin äreästi. - Arvoisa mlssls seisoo takanasl, kaverI. VIIttasin peuka.loUan1 miehiin . Minun täytyi suhtautua häneenkln tietyin varauksin, joten en ryhtynyt palauttelemaan aseita. Ed Rogers näytti sJltä, että voisi Uman tykkläkln käydä henkenl päälle. - Voi, ei toki. Ed Rogers oli Ikörnpimässä Jalolllef;n Ja siveli Iskuherkkää leuka..a.nsa. tomuutta. - Voisit myös eslteUä uudet työtovcrlnl minulle. Hän ilrna.isl tunteensa jäykln purulHkkein ja. Minä koetin puUlstella hymyUhakslanl, mutta esityksen! jäi IrvIStyksen asteelle. - Selltähän hieman tarkemmin, keitä nämä po.Jat ovat Ja mitä teillä oll mleJ.essä. Mutta mt~ nu;;. Mutta. Niukka vlrnistys venytti hänen toista suupieltään. - En. nyt on kaikl,j selvää. kasten siSältämäJlä raudalla tai munU~ la Ja plhkamaidolla. Olet läpiil.'lSyt kokeen . Keräsln pol'tallta rauta- ja n1kkeU"I~ toiset eslneet, joiden ·terveelllsyydest.ä saattoi olla. Vlt,.sl olisi pitänyt kertoa. rEtelseen 011 tosiaan 11mestynyt nainen. - Sanavarastosi alkaa kohta huohobtaa tyhjyyttään Mutta voisit muodon vuoksi vihjalsta, mitä tä.llalnen vastaanottokomitea tar~ kolttaa. Olet uusi mies. Ida naurahti: - Kaik!ld oll vain pilaa. kohdin minun pitäisi nauraa. onnettomana.. - Voit palauttaa pyssyt takalsln pcjllle, Don, Ida sanoi. Minä ilmoitan siitä !>omoUc. Oma syynne. - Sinun piti tuoda paketti ... - Volb heittää sen lähimpään ojaan. eri mieltä sen mukaan naut~ tHeo nUden taholta suojaa vai suojat.. he ovat. - Sitä että sinun käy köpelösti, tyyp· pi, jollei se paketti ole mukanasl. - Tämä toinen on Jeff Nalla, Ida esittelI. Paketissa on vain pari tJ.llisldveä. Ida kysy]. puhutaan vielä ... - Löydät sen autostanl. Asumme :;amassa murjussa. tietääk:senl vastaanottajan piti olla muuan mrs Arborgast
~ Ei, en ajatellut. Sitten' hän käänsf sllmänsä miehiin, jotka seisoivat ovensuussa hattu kädessä ja hieman etukumarassa. - AJa.ttele, Jeff, jos minäkin olisin ottanut jutun täydestä ja ollut tähän varautunut. Hymyllin aurinkoisesti. Sitten jysähti. aurinkoisessa kattonäkymässä. - Hei, sinä .ajattelit jotain toista. Eikä Sinun nimesi ole Don Ryan, vaan JerryCotton. On ihm!s1ä jotlka. Don . Arborgast. Nainen hymyili -kuin Saara, Joka valmistautuu nauramaan. . Mutta. alas. Ed Rogers ja J eff Nalla lähtivät nyreinä ja häipyivät jonnekin talontakaiscen metsään. Geo Ash laski puhelimen kuulotorvcn~. Heitin hänelle revolverin, joka. iMlten niin. Mies kääntyi Sam Bessnelin ja Mort Alstonin puoleen. Palautin myös Ed Rogersiu aseen . Sen 01\ pudottanut vällimme Ida Lipkinin lausuma,. - Jos meolta.1stin osattu pitää varrunm.e, n11.n et olisi päässy·t hyppäämään nenälle. näkymättömään muuriin. He eiv!Lt nä.emmä paljon piitanneet sukukalleuksistaan. kuten sinun on Ida. . Gangsterien suut ja silmät ocIottlvat vastausta. Eletään sovussa ja kuolluan vanhuuteen. kuin valmiina nöyr- " 41. Me juomme kupin kahvia Ja keskustelemme hieman uudesta työstäsl. laukesi ja kurkusta purkautui käheä naurahdus . Se otti ohlmoon enemmän kuin kuuden >kilon lekan tömäys. Ida opasti minut hämä rän eteisen läpi yhtä hämärään olohuoneeseen. Hänen ka tseensa käväisi ikkunasta avautuvasse. Sanoit minua erehdyksessä Jerryksi. - No niin, ja ohjelmassa seuraa. mJestä, Ida, sanoin niin keveästi kuin. - Kysy vain miten hyvin, Ida, henkäy tin innolla. Heille on turha todistella, että vara,' ~i line on viisautta eikä vahingon enne. Hänen kireä ilmeensä. Alston kiiruhti kysäisemään. - Eipä vlnoilla, nahkatakkJ sähähti. Kysymykseni sai vastakaikua Ida Lipklnin taholta. Pysähdyln kuin olisin törmännyt . hautakiven painoiselta huoleltani kykenin. Pojat palAAvat 'kaupunkiin ja ilmoittautuvat pomolle. - Minun nimeni on Don eli Donald,. Mutta kun me otettiin tämä jopi ihan Hsisti ... Ash valikoi savuk,keen hopeisesta p6ytärasinsta, sytytti sen huolellisesti ja puhalsi pitkän pilven ilmaan. Taputin oman kuusikutisenl kain al<*oteloa ja sanoin: - Minulla on kyllä rautaiset evä.ät mukana., pojat, joten älkää \Suotta ta\"joUko omlanne. sana, joka koski minua hyvin läheisesti, sillä se oli minun etunimeni. eivät luota asekoteloon. Miehet eivät vastanneet, vaan tunkivat tykit housunkauluksensa alle. _ .. Ida Lipkin kääntyi ja katsoi minua vaikeMelkoisella tavalla. - Miten kävi, pomo. miksi olisin varoittanut heitä, että varmJstin saattoi t uollaisen tunkemisen seurauksena lipsahtaa pois päältä ja aseen liikkuvat osat mennä taakse, jollain vetälstessä sattui helposti vahingonlaukaus. - Minun nimeni ei sattumalta oleIda Llpkln, vaan Alda. oli aivan lIian väljäplippuinen hänen ikä.luokaJleen. Mat.kalla hän ooIitti: - Tulin heidän kanss.'Ul.n samalla au\.olla, mutta palaan mieluummin sinun ka nssasi, Jerry, jos sopII . Hänen äänensä ei ollut yllättynyt
- Ja stetoskoopln avulla teidän pitäisi pystyä kuulemaan, missä. muutenkin pi· rusti pahaa jälkeä ennen kuin olisi päässyt Ulllselnää. käs:1ttelemään, lBessner aloitti: - Mutta kellari on takuulla kostea ja ... Ne ovat ikuisia; nUhin eI aika eikä kätköpaikka vaikuta, Bessner 'kääriytYI hÖlmöyteensä ja kameli nenänpäätään. - saamari, sinä olet kuin asiantuntija, pomo, Alston totesi.. . - Huoneista olisi pitänyt repiä tapettla., murskata. - Tapahtuu, pomo, jos se vain on sillä koMtllla löydettävissä, Mort AIston mut1S1. Toista kertaa ei satu vahinkoa . talolle kohtaJokka.aks1. - Helvetin aasI! Luuletko että t.1mantit vetävät homeeseen. Tarvitsemme pari stetoskooppla ja kovakumJvasa.rolta.. Ash nyökkäsi Imalsten kiihkeästi savukettaan. - Mitä luulet, pomo, eikö kätkö voikin olla kellarissa. Alston ja Bessner kUW1l.ellvat änkkänä kunnioituksesta. - Mutta . - Sinne minä a1nakJn olisin salalokeron kaivanut. kohdin selnäs-M koputus kaikuu ontostl. .. Ashln suuttumuksen yli oli laskenut aurinko, Ja vielä auringon nou.stessakin hän 011 ollut raivoissaan apureilleen, jotka olivat päästäneet Helen Mayn ja Jim Leedsin pakenemaan. pitkän päälle voivat käydä. Ja teidän on parasta löytää se ... . Mutta Ashln äskeinen puhelinSOitto oli ollut menestys, ja A1.ston ~a Bessner .saivat taas annon hänen sllm1ssä.ä.n. - P1runmolnen ura:kka koputella -k oko homlskan seinät, Bessner äh1sI, ja hikoili jo etukäteen. - SIItä puhutaan sitten kun tlmant- t ikätkö on lÖytynyt, Ash sanoi ä.reäst.1. Alston InnootuL - Kyllä, mutta polkkerunme matkalla liikkeessä, joka myy lääketieteellisiä instrumenbteja. tymään nenänsä kynnysmattoon. tutkivat rake nnuksen kuntoa. - Johtaja Fitzgerald King on kl1nnostunut Central Park Westin vanhan t11llhuvUan myynnistä, Ash Ilmoitti hymyillen. rappausta ja tehdä. Ja kellarin tutkiminen käy kenen tahansa Järkeen: täytyyhän ootajan nähdä, onko perustuksessa l1ikennetärinän aiheuttamia halkeamia tai multa materiaalin väsyrn~ menkkejä. Ymmärrättekö. tuota, anteeksi, Jos tämä on tylunä kysymys, Sam Bess.ner otH Mitä ne Ihmiset, puheenvuoron. Te et8itte Timanttl-Harryn talleiokeron. - Selvä se, Bessner hörähtL - Y.e ruvetaan kuuntelemaan seiniä ja koputtelemaan kuin kwrunitukset. - lHän on valmis näyttämään taloa mlnulle nyt heti! Alston & Bessner esittivät duettona epämääräisen äännähdYksen, josta kuvastui helpotusta ja voitonriemua. vuokralaiset, ja se mister King meinaa. - Ja kun se aika tulee, niin me löydämme myös Helen Mayn ja Jim leedsin . - Emme koputtele summanmutlkas- .2 42 sao Aluksi tutkitaan todennäkölslmmät kohteet; sellaiset Paikat, mistä seinä olisi voitu avata Jättämä.ttä kovin sllmä.ä.nplstäviä Jälklä., kun tillet ta.! ehkä vain yksi ,t illi oli jälleen muurattu paikoilleen. Ash kirosi. Te et.51tte näkyviä tai pUleviä halkeamia ja rapautumlsen merkkejä, Jotka. - Lähdetäänkö tältä se1somalta. - Minusta tuntuu, että ,k åtkö löytyy kella.rtkerroksesta. - Oikein. Mort Alston vlrn1steli vahingoniloisestI. Alston sanoI. kun me ruvetaan koputtelcma.a.n seiniä'! - Minä selitän omistaJalle, että olet te erlkolsmJchlä., Jot.kn
Huolia, huolia. Maailma oli yhtä suurta vlnosuuntausta. Fitzgerald KJng hleralsi harmaantuvia ohimoltaan ja huokaisi syvään. hm, mahdolUnen ostaja tulee katsomaan kllntelstöä. Mutta Ash tuntui .kovln vaateUaaIta ... myyvä.ä.n liik,keeseen ja osti mainitsemansa instrumentit. hlpplet ja huumausalneitten käyttäjät, yhteiskunnan tukipylväitten termlltlt. Alston kuunteli Bessnerin sydäntä ja <totesi, että. ~ Olen ilmoittanut vuokralaisille puhelimitse, että ostaja .. King pani heti pääpainon tontin ill"Volle: talo VOIai ehkä olla hyväkuntotsemplkln, mutt:\ tontissa eI ollut moitteen sijaa. - Voitte vapaasti katsella palkkoja, mister Ash, King sanoi. Gangsterit olivat t.yytyvä.islä, kun eivät olleet joutuneet solittelemään esivallan edustajille. Kumpikin otti oma n autonsa, Ja matka jatkui Central Pa rk Westlln. - Joka tapauksessa haluan näiden a.siantuntlJoitten tutkivan talon perus·· tukset kellarIsta, Ash sanoi viileästi. Johtaj a King avasi salaa taskussaan pari pilleriputkea ja yhtä salaa hän 43 43. Mister Ash oli lupaava tapaus, kätelsostaja, jonka ta.:-jous hlpol Kingin unelmia. mitä Houston Streetillä oli tapahtunut. Mutta miehen pumppu oli selvä8t1 ras voittunut, sillä lyöntlen vällssä kuului aina kuin läskin lotinaa. Ash nitlsti savukkeensa tuhkakupptln. Ash tllOitlskeli hienokseltaan Itseään Kingin kuullen siitä, että 011 ehkä tullut luvanneeksi liikaa näin vanhasta ja rap- peutuneesta kiintetstöstä. Dollarinsctelit ovat t.ohokkalmmat sllmä/aput:., mitä keskivcrtoamerlkkalalsclle voi asettaa . Vihdoin mister Fitzgerald King ~uli ulos Ashln ~;-cllrassa. He valmlstautuivat lähtemään. Alstonin ja. Mcnnään si~ sään ... Ehkä Alston olisi jatkanut tohtorilcikklään ja koputellut Bessnerln päätä, jonka onttoudcsta hänellä 011 omat epäilyksensä, mutta sIInä samassa h~ saapuivat Kingin toimiston eteen. sydänäänet kuulnivat paksunkln Ihran läpi kuin hOyrykoneen jyminä paperikaihtimen takaa. autovarkaudesta. Ei ollut helppoa ldintelstökeinottelijallakaan. Ash kävi yksinään ,t...'llossa ja viipyi venyvän t.uokIon . Jokapäivälnen migreeni ilmoitti taa.s tulost-aan. ja epävarmuutta kaikkialle. Kaikissa asioiSsa tletoniekka Ash selitti, että ääni oli vain veren suhinaa, mikäli Alston mitään tkuullkaan. KlUlpa kauppa ei vain kOin·· pastulsi johonkin lahoon kynnykseen. Määrätyistä syistä he eivät olleet il moittaneet poliisille Leedsin tekemäsW. ~ Luuletteko että olen hankkinut kuusi baaria silmät ummessa. . Vaadittiin tonttIkeinottelun lopettamista ankarin ·t oimenpiteln; jollei muuten niin pakko~ lunastamalla tämänkaltaiset rap~utll' vat kilnteistöt. Yhden kerroksen minä tunnenkin ennestään ~ minähän olen asunut täälla - ja huomaan kyllä, miten kuluneet kuusi vuotta ovat huoneiston kuntoon vaikuttaneet. Bcssnerin Buick oli te1llä tletymättö~ mUlä. Happamet radikaalit kylvlvät levottomuutta. Geo Ash poikkesi lää.ketieteelliSiä työvälineitä. Mokomat kuvienkaatajat. Stetoskoopit olivat uusinta mallia ja erittäln herk,klä. Itse katselisln mielellänI huone.tta. Perillä johtaja Kln ~ katseli Ashin ··crikolsmlehlä" hicllHLll kummeksuen, mutta llukasklellncn Ash käänsi hänen huomionsa rahaan . Enää ei voinut · olla varma edes omistusoikeudootaan . Tämäkin kllntelstö uhkasi murentua käsiin en· nen kUin kyllin rahakas ostaja tarttui syöttlln. Niitä pldebtlln tiety:!ssä piireissä ansiottoman arvonnousun vel'tauskuvina, jotka täytyisi lyödä maahan. Ifotkistä myöhemmin miehet matkaHl v:tL Ashln slnlSQllä Imperialilla Fitzgerald Kingin toimistoa kohtI
heitti kurkkuunsa pirislepUlerIn sekä toisen joka lievittl päänsärkyä. - TlmantttHarry oli joutunut rl.lQromaan par1 t11-· llsklveä kaivaessaan niiden taakse tallelokeron timanteIlleen. merkille, että. Ash näki heti m1€6tensä ilmeistä, että näillä oli lupaavia uutisia. 011 joka tapauksessa. Otitteko selvää, voiko kellariin murlautua helposti. Siitä. - Otettiin tietysti. - Erinomaista. Ash ja. Johtaja King oli ehkä kuvitellut, että Ash Iskisi kasan dollareIta siinä paikassa hänen hikiseen käwseensä, mutta hän erehtyI. Muutamalla terävän taltan rouhaisulla he murta.1sivat salalokeroa peittävät tiilet. Ash ,käynnisti Impertalin. Toivottavasti olette löytänyt olkean kolon. Alston & Bessner jäivät koputtelemaan seiniä ja kUlmteIemaan ääniä stetoskoopeUlaan. Sinisessä Imperialissa: - No, pOjat. Kalkki sujuisI yksinkertaisesti ja helposti kuin luomisen työ hyvältä lapiomieheltä.. Hän oli pannut uusia tiiliä tilalle ja sotkenut ne Halla muun seinän väriseksi, mutta silti ne on ihan eri näköisiä, ja niistä lähti eri äänikin sen lisäksi että takaa kuului ontto kaiku. Ash pani mieIIhyvällä. Fitzgerald King ei ollut kokenut vastaavaa aikaisemmin. He1dän ei tarvitsisi. Ollko maailma tosiaan muuttunut täl laiseksi painaJa1seksi. seinät oli vuorattu tlll1kerroksella. Yhdessä ainoassa paikassa, aivan lattianrajassa me kuultiin semmoisia onttoja ääniä, ja sllnä oli pari uudemman näköistä tiiltä.; laastIsaumatkaan 44 44 eivät olleet aivan samanlaisia kuin muualla .. ·P aria tuntia myöhemmin Ash ja Fitzgerald King palasivat kellarikerrokseen. . änkyttäen. . hlkolleva johtaja ihmetteli. Hän kalpeni ja punastui vuoroin. Miten on, Sam, unohtuiko se meiltä auki. - Jep, Bessner myönsi ja röhähti nauruun. Kailcld paikat nuusklttiin kuin sisä1:autllääkärissä ... Ash ilmoitti Viileästi, että hän harkit.s1s1 vielä asiaa Ja odottaisi, kunnes tutkijoitten raportti ollsI kellarikerroksen osalta valmis. Ash lähti ajamaan. Äänet eivät kantaLsl ylös talon asukkaitten korviin, kun vasaran pään ympärille ldedottaislin jotain rättiä, joka estäisi metallia kilahtelemasta. Siellä oli hiilikourun luukku, jonka salpa me avattIIn noin kokeeksi . Alston vlmisteli tyytyväisenä. - Menemme ensi yönä vilkaisemaan mitä siellä on. - Jospa, jospa se merkitsisi sitä, että... King eivät vllpyneet pitkään kellari kerroksessa, sillä KingUlä oli kiire saada ostaja pois tUnkka1sesta, kosteutta ja kelmeitä kaivossieniä tlhkuvasta ympäristöstä. Hän tunsI it.sensä nujerretukSi, 'k un Ash poistui arvokkaasti ja vei aslantuntijansa mukanaan. Ash1n ääni muuttui käheäksi henkäyk:sekst. - Juuri sitä se merkitsee, pomo! Bessner sanoi sanansa. - Me syynättiin se tunkkainen pesä ihan tarkkaan, Alston vakuuttI. Ehkä perustuksen halkea.mJ.en salaam1seksi. lHänen mielensä 011 Jännittynyt mutta hilpeä. Sen jälkeen hän voisi palata asiaan; ehkä miesten pit.äi.si koputella Ja kuulostella muissakin 'k errokslssa. hllllkourun luukku auki ja pujahtaa kellarIIn. _ S-sen täytyy olla siellä! Mort Alston ilmoitti kiihtymyksestä. Ennen lähtöä hän oli ottanut rauhoittavan tabletin, sillä Ashin puhelinsoitto 011 kUhdyttänyt häntä lilkaa. _ Jollei kät·kö ole niiden tUllen takana, niin en minä vain ymmärrä, miksi ne olivat ainoat erilaiset kivet setnlssä. muuta kuin nostaa. aikaa enemmän kuin kuusi vuotta.
45. Helen ei paljonkaan muistuttanut entistä. Mies alkoi saada selville TImanttl-Ha rryn kMkön. heille. - Erikoinen harraste keräillä 0miesten kuvia. Pistoolin antama Itse~ luottamuksen lisä 011 muuttunut osaksi Helenlä; se oli hänen uusi ulottuvuutensa. No, minä olen Jerry Cotton. Hän oli "arannut koko päiväksi pöydän Ikkunan äärestä ja ottanut esiin mulstl.vlhkon, johon hän 011 tehnyt. Hän oli tilannut silloin t ällöin kupin kahvia ja antanut runsaat juomamhat. Itseään, sillä hän 011 värjäyttänyt tukkansa mustaksi Ja meikannut kasvonsa niin suklaanruskelksl, että. h än t.ä otls! voinut luulla mulatlksl. Helen1l1ä olIsi myös jotain sa.~ nomlsta TImantti-Harryn pesänselvityksessä.. Et c.1· nakaan minua vastaan. .tpatarkkatlua erästä pikku tutkielmaa varten. - Hyvin herttaista, Ida... Helenlä ei ollut t unnettu uudessa asussaan. Tuntui Jotenkin slItä kuin yritykseni ujuttautua Osborn Oreelyn kautta New Yorkin gangsterlsyndlkaattiin olisi tyssännyt alkuunsa. anteeksI Alda., minä mutlsin. , Helen seurasi vuokmamalIaan CoeperUla Ashin autoa tämän asunnon edustalle saakka., ajoi vielä. Mutta. pahenna. Hän otti esiin savukepakkauksen, mutta. Tarjoilijalle hän oli selittänyt. Helen 011 selvillä, että 000 Ash 011 ostanut stetoskooplt ja vasamt. Kalkki 011 Helenlssä toisin kuin vuorokausi osit,.· ten; vain annoton päättä.välsyYS tImanttJen suhteen 011 entisellään - jollei sekIn ollut terästynyt lisää. Helen May istui Mln1-Cooperlssa, joka lä hti turvallisen välimatkan päässä roi kkumaan ImperIalin perässä.. Enkä minä aio kertoa sitä. 4. valkoisen verkkokäslneen verhoamat sormet slpals1vat kuin hyvä.1l1en Mort Alstonln perua olevaa pistoolia, ja kä.sl sulki laukun miltei vastahakoisesti. Helen May asettui 1k1runapöytään, tilasi kahvia Ja avasI odotellessaan kär sUaukkunsa. yhdentekeviä merkintö· j ä. Kahvlla. kun hän aarnupä.!vällä 011 enslmmöJsen kerra n tullut tä· hystyspaJkallecn . - Eivät. EIhän nimi miestä. Aurinkolasinsa hän 011 vaihtanut muodlnmuka.isemmiksi: tummat, teevadin kokoiset lasit muuttivat hänen ,kasvonp11rteltään nIIn paljon, ettei hän ensikatsomalla ollut löytänyt omaa kuvaansa peilistä. HarkitsJ.n asiaa, ja kysäisin sitten: - Tietäväbkö muut, kuka. 011 sama, josta Jim Leeds oli lainannut tarjottlmen vIedäkseen kahvia Oeo Ashllle - tarjoUlakseen sitten kylmää nyrkkirautaa. Mut.ta 000 Ash ei huomannut, että hä ntä varjostettiin. Käteni kohosi hyplstelemään takkinl käänteitä, jotka olivat portti revolverinl kalnalokotelolle. - Voit sanoa Ida., ei se haittaa. Ash tulisi kokemaan Ikävä n yllätyksen, mikäli hän löytäisI timantit. palanmatkaa eteenpäin Ja kiilasi a.jokklnsa läheisen kahvIlan paikoltusalueella torkkuvien Isojen kärryjen väliin . minä olen. - Minulla on sinusta varsin hyvä v:t.lokuva, hän ·hymYJIl. Myös nIIden merkitYksen hän tiesI. Saakoon, nainen ajatteli ja hymyili Uottomast1. nainen pudisti p~ätään ja sanoI: - Et tarvitse tykkläsl, J erry. Mutta tilannetta se pahensi, sillä Ida Llpkin oli saanut oikean nimeni liian varhaisessa vaihees· sa selville. suorittavansa o.jot. - Miten sait selville, että olen 0mies
- S11hen suuntaan, luulisin. Ja lisäksi hän kehotti minua utelemaan aslolstasl nIIn paljon kuin mahdollista. - Ei, minulla on sinulle työmääräys Greelyltä. Taitava asianajaja kääntäisi lain käden kyllä slvmm, joo se tavolttellsl toisen käden todIstein otetta Greelystä. Lisäksi olet melko hyvä näyttelemä.än; hallltset Ilmeesi ja osaat näyttää juuri sopivassa määrin gangstcrilta. tehtäviä. Kun sinä ja Greely olitte lähteneet asunnostani, etsin kortistoni esiin, ja sieltähän sinä löydylt, vaikka ulkonäköäsi onkin muutettu, tukkaai kammattu eteenpäin ja muuta pientä. Kuvat 011 otettu salalsllla kameroilla. K asvoni alkavat näemmä tulla muutenkin l11an tutuiksI. Voidakseen kiperän paikan tullen, esimerkiksi oikeudenkäynnissä, välttää ettei ole antanut mitään määräyksiä henkilökohtaisesti. Jn.ksatko odottaa. Oletan että se mitä sanoit NaUalle ja RogersIlle sIItä, että meidän pitäisi keskustella työstäIli, oli vain sllmän- ja korvanlumetta. - En, mutta vaikutit kyllä jotenkin tutulta. Sittemmin Ida 011 hankkinut myös yk~i tylsetslvän lupakirjan, mut.ta jäänyt pian mIehensä. Mutta hän ei ollut kertonut, että tuo laillinen liikeyritys oli vain kllllssi, jonka suojissa gangsteri hoiteli tfldell1sia liIketoimiaan: huuma.usaine-. Mutta asiaan: miksi kerrot minulle kaiken t uon. toivomuksesta hoitamaan kotia. - Keitin sen odotellessamme sinua, hän seUttl. - Kerron lmhvia juodessamme. Hän halusi vain kokeilla luotettavuuttasl ennen kuin antaa lisää. Richard Arborgast oli kertonut tuon konsern..ln olevan suurchk~}n pikku pukutehtaiden ja vaatetusliikkeiden yhtymän, jonka johdossa 011 Osbo:·)1 Greely. Sitten Ida Lipld.n allas Aida Arbcrgast kertoi mInulle tarInan joka ei ollut niin kaunlln ,k aunis mutta varsin kuvaava. - Kerron vielä enemmänkin, jos jaksat kuunnella. Onneksi. keksineen kaiken mustamaalataJcseni työnantajaanl. Greely on vanha kettu. - En minä ole niitä keräillyt, vaan mieheni Richard Arborgast. Hänellä oli kahvi valmIIna. NIIhin on liitetty myös jOitakin henkIlötietoja. - Vannasti jaksan. - Tunsitko minut heti, kun tapasimme ensi kerran kapakassa. - Miksi hän antaa määräyksensä 5146 46 nun kauttasl. Sinut 011 määritelty erittäin vaaraJliseksi henkilöksi, hm, tietyltä kannalta katsoen. Hän 011 ykmutta millainen, siitä sityisetsivä pääsin täysin selville vasta hänen kUQlemansa jälkeen. Minunhan voidaan väittää. Ida iStutti minut nojatuoliin ja kaJltoi olohuoneeseen kahvitarjottlmen. Kiemurtelin hengessäni ja koetin naurahtaa. - Ei minun mlmilkassani ole kehumista. MIeheltänl jäi melkoinen vaJokuvakokoelma, jonka hän oll hankkinut Greelyn toimeksiannosta mahdollisimman monista New Yorkin etsivistä; etenkin FBLn aslam1ehistä. - oEivä-t kelpuuttaneet minua tllmiinkään näyttelemään omaa itseäni. hän kokoiII ajatuksiaan rtoLsesta a.1heesta. - No, saanko kySYä, miten sinä joudui.t Greelyn puuhiin mukaan. Idan mies, RIChard Arborgast 011 ollut tavallinen, melko pienituloinen yk.~i tyisetslvä, jonka sihteert-tolmistoapulalsena Ida 011 aluksi työskennellyt. Miehen tulot olivat nimittäin huomattavasti lisääntyneet, kun hän oli pestautunut Greelyn konsernin palvelukseen. Hänen katseensa ja äänensä Ilma-lsivat pientä hajamielisyyttä, mutta käsitin sen Siten, että. - J a sen huomaa, murahdin
kauppaa, suojelumaksujen kiristys tä. Nykyisin hänellij. oli arkisto, jonka sisältämät tiedot riittäisivät Greelyn kaatamiseen; myös Itse syndikaattIin Ida voisi tledoUlaan Iskeä Vaik~tl parannettavan haavan. Ida oli saanut aluksi vain melko mität tömiä tehtäviä Greelyltä. ja I.Jcs mitä. - EI, en usko että. : pukutehtalLten työntekijöitten vakoilua, koslm kankaita pyrki katoamaan; isompien myymälävarkauksien t utkimuksia ja muuta vaaraoonta. Hän muistaa parhaiten numeroita, suuria lukuja, jolta hän et laittomissa HIkeooimissaan voi viedä tllikirjolhin. Greely 011 esIIntynyt hyväntekijänä, ja hän olI otta- nut kovasti osaa. Kun hän oli yrittänyt erota Grcelyn palveluksesta, gangsteri 011 uhannut, ettei etsivä saisi enää mis tään huumausaineita. Ja seuraukset olivat näkyneet pian. minä äännäh dln. Hän 011 hankkinut Oreelystä runsaasti vaarallisia tietoja. työtä Oreelyn konsernlssa., kun gangs{.eri 011 sitä tarjonnut. 'liymyllln Ida Lipkln1n pikku sarknsmille. Sitten gangsteri 011 ilmeisesti katso· nut Idan luotettavaksi , ja yhä tulenarempla tehtäviä 011 Ilmestynyt hänen työllstalleen . Ida 011 mennyt melko pitkälle han.kkiakseen todis~ta., ja niitä hän myös oli saanut. Ida pudisti päätään. Mies ei ollut hyväksynyt I1kaista urkkJJan ty(jWiän, eikä Ialttornuuksla Joihin hän 011 soilkeutunut Greelyn kautta, Ja hän 011 joutunut Jatkuvasti vaJehtelemaan vaimolleen. Richard Arborgastista 011 tullut h erolnlstl. Oreelyä. SyykSi todettIIn kClStämätön taloudellinen tila, Ja sen syyksi t aas kohtuuttoman kalliiksi käynyt huwnausatncttben väärln:käyttö. Ida oli ryhtynyt jatka.m.a.a.n mlehensi:i. Mutta kaiken ooivonsa menettänyt yksityisetsivä oli päättänyt kostaa. hän oli he.rollnlhumalassa tullut uhkallleeksl slllä. Siltä Ida oli saanut vihjeitä. - Kun hieman myöhemmin jä rjestelIn mieheni papereita, tot.esIn kaiken Oreelyä koskevan ainelsoon puuttuvan ... Greelyn järjestäneen Javastel.un itsemurhan . Ehkä. Ida oli päättänyt todistaa. Greelyn vaikutus valta olisi kyllä r11ttänyt siihen. mutta tämä ei ollut antanut pettää Itseään . Samalla gangsteri 011 hä Vittänyt Richar:l ArborgastJn vaarallisen arkisten. Oreely omista hyvää kasvomuistIa. - Olen siis suorit tanut uudelleen sen työn, Jonka Oreely luuli tehneensä tyhjäksi murhatessaan mieheni, Ida totR.fil. Greelyn omat miehet suorittivat rankaIsutoimenpiteet. Eikä. - Sittenhän Greely ... Hän 011 tehnyt itsemurhan. Mies oli vihjaissut salaisesta arkistosta vaimolleen. Idan suruun. moneltakin t aholta, jopa Greelyltä Itseltään; mies 011 luovutotanut joukon yhdentekeviä papereita takaisin Idalle. Näin oli coroner, virallinen kuOlemansyyn tutkija merkinnyt pöytäkirjoIhIn. hän on painanut mieleensä kymmenien G-miesten, Kaupunginpolllsin ja Huumausalnetolmlston etsivien kasvojn. Richard Arborgast oli löydetty 1.olmbtost.aa.n luoti ohimossa. NIIden mukana 011 ollut myös F1BI :n agentt ien kuvftkorlisto. Ida katsoi sen aiheu tuneen miehensä kärsiInistä omantunnontusklst.'\ ; ainakin ne olivat olleet eräs lopullisen sysäyksen antajlsta. Hän jatkoi mIelenkIIntoista kertomustaan. - Mutta siinä valhoessa tiesin jo sen verran. 8elvitettyjä juttuja ei koskaan annettu pol1lsien tietoon. depressiossa ja sekavuust.ilassa. Arborgast 011 sen jälkeen ollut täys in toisen armoilla. että epäilin GreeJ.yn rnurhautt.aneen Rlcin, Ida Jat koi kerOOmustaan. Ilmeisesti itsemurha oli tapahbunut hcrollnin puutteen synnyt tämässä. .7 47
Hän sai uuden er än, mutta Greely lähetti omat miehensä varastamaan sen Ashil·ta. Koetin saada Greelyä luopwnaan vaati muksistaan, mutta Bella 011 kaunis, ja vastasi hyvin tarkoitustaan. Muuten... - Minun pommlnl mahtuu pieneen ihovoldepurk.kiJn. Se t:l.pahtut siten, että Ash Innostui ostelemaan liikaa baareja. Mutta luovutan mikrofllmln sinulle jo tänään. kortteli·pommia vaatekaapissasi! Ida hymyili, mutta silnä ei ollut nOl. - Kun huomasin sinun olevan pyrkimässä samaan päämäärään Greelyn tuhoamiseksi, päätin kertoa sinulle kaiken, jotta et suotta joutuisi tekemään turhaa työtä ja vaarantamaan hp.ukeäsi. Hä n antoi Greelylle paljon tietoja AshlSta, kunnes tämä keksi missä mentiin. Voimme nyt milloin tahansa vetää varmistlmen Irti. Mutta sinä et ollut se sIlminnäkijä. - Mistä hän aikoi taikaa sellaisen rahamäärän. - Asunnossa.n.l. Greely otti ne haltuunsa, mutta Ash sai jäädä keulakuvaksi - ja henkiin, toistaiseksi, sillä hän vannoi maksavansa puuttuvan summan: kaksisataatuhatta dollaria. J a siihen saakka minun ja sinun on kai pakko näytellä näitä osia. - Greely h!lIUsi Bellan vakoilevan Ashia. Ash aikoo siepata Paonen tyttären, Sandyn, ja kiristää hän~tä kakslsataatuhatta dollar1a. - Eipä mies vähää suunnittelekaan, murahdin. Onko sinulla tietoja myös Ashista ·t ai Bella Kovanin my.rhasta. - GreeIyn määräyksestä, Ida Ilmoitti katkeruutta äänessään. Niiden tuotto j~ kuitenkin nlin vähäiseksi, että hän joutui etsimään sivuansioita. Yhtä hyvin voisit pitää räjähdysherkkää. Greely järjesti kuitenkin Ashille isonpuolelseu erän heroiinia jälleenmyyntlin. Takuuna olivat Ashin baarit, joista ainet ta .. sinä kai tutklt edelleen myös Bella Kovanln murhaa, jonka Geo Ash teki. - J onkin verran, Jerry. lHlenoa, Ida. Ashin varjona. Luulen että Ash 011 viemässä tyttöä tuollaiselle ajelulle, jolta ei palata., kun Bella. Hän pyrki syndikaattUn, muttei päässyt. Tartuin päähäni kaksin ·käsin. Ash innostui. Vihelsln alavlreisen ylä-c:n . - Hän suwmittelee kldnappausta . No, miten Bella joutui Ashin ystävättäreksi. hän sanoi. Voi sanoa että löysin hänet kadulta juuri kun hän 011 joutumassa Ashln sutenöörien kynsiin. siemenekslkään. - Niinpä tietenkin. Geo Ash ei tiedä vieläkään, kuka tempun teki. 48 myytiin pikkuerinä. Ehkä tiedätkin, että Ashilla on osuuksia tyttöpaJkkolhln . - FBI kyllä epäilee, että hän harjoittaa valkoista orjakauppaa. Hän velkaantul Greelylle yli 'k orviensa; baaritkaan eivät riittäneet takuusumman maksamiseen. Enkä varsinaisesti ole enää. Mutta voi kulua jonkin aikaa ennen kuin FBI on tutkinut todistusaineistosi ja vannistunut siitä, että Greely voidaan käräyttää sen avulla. - Bella 011 epävirallisesti minun apulaisen1. - Taivaan vallattomuudet! Etkö tajua missä vaarassa olet. Geo Ash ja Greely ovat k:Llpailijoita. - En ollut. Greely on aJanut Ashin ovelasti umpikujaan . - Olet stis mikrofilmannut argumenttisi. Sinähän tiedät Ernest Paonen, joka omistaa suuren muovitehtaan Brooklynlssa. - Missä ark1stosi on . - Mutta missä Bella Kovan tulee mukaan kuvaan. En tiedä miten Ash sai selv11le, että Bella Kovan oli Greelyn palkkaama vakooj a. Tytön täytyi mennä enemmän kuin pitkälle sen tyypin kanssa, vaikka inhosi häntä
. - Asken puhuit paristasadMtatuhan- Jlmmyn palkan portierilta sain kuulla, että vaalea nainen 011 nimeltään Helen nesta dollarista, huomautin. . Ohjaaja oli Iyyhlstynyt jostamaan Ashia. . Mies oli tuotu hänen luokseen, - Tosiaan, Harry Shuren viimeisin mutta H elen May oli yhä omilla teilryöstösaalis on yhä kadoksissa, totesin lään. I da oli seura nnut Buickia Kes- Ja Greely. En osannut arvata, mitä kaIkldnappaussuunnitelmastaan ja keskit- ken takana 011. Niillä kellon- 'p ätevänä miehenä; juuri sopivana kolukemllia Buicldssa oli alettu kahino!- vanaamana 'kaappaamaan timantit Ash .. Mutta onnittel1n itseäni, et ten jossa oli myös Joku vaaleatukkainen kuullut sitä liian mytJhään. Silloin jouduin nnkemään, miten Alston Minä sain kuulla asiasta vasta. Oreely oli 111an innoissaan kiistassa. hensä. Sillävä,.säästääkin Ashia, sillä tuo gangsteri voi lin Bessner ja Alston oliva t kadonneet. Todennäköisesti Gree- sompaa vasten, mutta tullut ta julh1nsa juuri, kun Ida 011 mennyt katsomaan [y aikoo vielä hyötyä siitä miehestä ennen kuin Järjestää hänen ka toamisen- lähempää.. seurasin autoa Houston StreetlI· kuollnpesän selvittämisessä. Enkä 11aak<!j plesty ; 'k asvot veressä ja silmät Ihmettele, vaikka Greely toistaiseksi mustIna. selv1l1e. Mies oli jat kanut aj oaan, vaik·· &'1. kuten sanottu, hän luottaa minuun ny- Eillsiltana. Ash on paennut jottei joutuisi sähki.' - ka hän oli näyttänyt olevan puolikuot uoliin Bella Kovanln murhasta. - J a ·t änä ryöstöstä, joka tapahtUi kuutisen vuot- aamuna minä sain kuulla tarinan Heta sitten. ·P alasln vielä myöhem- kyisin. - Palasin Houston Street1lle. . jotenkin kuIn lampaan päästä. tyy Timanttl-Harryn perinnön tavolHeGreeIy oli pannut alamaailman penlemiseen. Ida Lipja Bessner poistuivat paikalta Bulckilla, kinlltä. : kaikki tulee näyttämä.ä.n siltä, että. - Sitä hän ei ole suoraan sanonut kuspuiston pohjoispäähän, missä se oli minulle. - Oree!y oli saanut Jim iP.edsln hel- Olet siis 'k uullut tuoota timantti- posti puhumaan, I da jatkoi. H"a.n ei täysin luota Muntolaan, jossa h e olivat viipyneet sinuun, vaikka tuntuukin pitävän sinua melkein neljännestunnin. kYetäkseen salaamaan asIan minulta; ja - Mllloln . No, tehän tiedättekin jutun valheet. yriLti karata autosta ja joului Ashin da: oli pama11tanut laukaus, Bessner oli sysätty ulos ja a uto oli ampaissut t i€puukottamaksi . Kerroin kaikc.on on vähänkin perää, nUn Ash luopunee Greelylle. Hän oli häipynyt. saslennättlmen kuumaksi ja saanut Tunsin saaneeni halosta kalloonl, ja aamuun mennessä Leedsin olinprukan annoin sen näkyä. 49. Minullekin nainen ja Umclsen huonokuntoinen oli varattu tehtävä Timantti-Harryn mies. Minä toln sen tahtoma ttan l len Maystä ja Timanttl-<Harryn miljootapetHle Greelyn Ja Ashin välisessä nakivistä. tuottaa hänelle vielä miljoonan . - J os ·t änään kuulemassani jutussa May. kunoita todeta.kseni oUko hän kotosalla . Mitä hän tuumasi. Hän oli tuntenut Jim Leedsin. Mutta hän määräsi minut va r· selsahtunut. minua: I da L1pkin kertoi, kuinka hän oli - Oreely kielsi minua sanomasta sinähnyt Alstonln ja naisen menevän nulle, että kysymyksessä ovat miljoonan Jlmmyn paikan nimellä t unnettuun dollarin tlm,antit. Leedsin kertomus oli tällaimin silmäilemään Ashin asunnon ik- n en ... Ida valisti le
Aamuvuorossa ollut G-mies, joka oli naamioitunut puhtaanapitolaitoksen luudanvarren jatkoksi, oli Umolttanut Philille, että tunnetut piengangsterit Mort Alston ja Sam Bessner olIvat menneet aakkosJärjestyksessä. Sama auto oli tullessa. Olin Jo näkevinäni Osborn Greelyn naaman, kun hän saisi tietää antaneensa luottarnusbehtävän G-miehelle. Phil oli hetkessä muuntautunut vähenlmän huolitellusti pukeutuneeksi omaksi itsekseen, Ja hän oli ottanut alleen tavallistakin tavall1semman Fordin, jolla hän oli kliruhtanut luutaa heiluttavan kollegansa passipaikalle. Tiesin että takanani oli keittiön 0'11. VltJkasteleva kadunlakaisija on ehkä paras mahdollinen valeasu varjostajalle, joka joutuu kauan viipymään samalla paikalla. Mutta mltä muuta. Kynälie tuli töitä myös Central Park Westissä, kun autot pysähtyivät 86. otan mielelläJ'lJ tehtävän va.staan.! minä naurahdin. ka ~ dun vanhan tl1lihuvllan eteen. Kun Ash ja gorlllat olivat kadonneet 118untotaloon, Phil oli kohdistanut kiinnostuksensa Mini-Cooperiln. Laukausta ei kuule, kun ääntä nopeammin lentävä luoti osuu takaraivoon ... Sit · ten Ash ja muut mukavat miehet olivat tulleet ulos. Hän oli huvitellut merklt~ semällä. Lisää muistR.,ttavia osoitteita kertyi, kun A;ih oli käväissyt Fitzgerald Kingin toimistossa. Huomasin äkkiä, mlten Ida kalpeni, jäykistyi ja jäi tuijottamaan kauhun laajentamin silmäterin jonnekin taakseni. Mutta Phil piti yleisintä automerkkiä Ulk50 50 kuvan miehen huomaamattomimpana valepukuna. Hän oli pannut merkille Ashin poikkeamisen lääkärin vekottimia myyvään liikkeeseen, ja hän oli painanut osoitteen mieleensä. Hänen harrastuksensa oli kasvanut puolella., kun hän 011 todennut tarkkallevansa nuorenpuoleista nrusta. kUlaillut PhUin ja Ashin välimaastoon; sama koppakuoriainen oli kyttäillyt 86. kuin pölynharmaa varjo. Aurinkoinen kevätpäivä oli houkutellut Phil Deckerin lähtemään itse varjostamaan Geo Ashla. Ja ennen pitkää hän oli tarvinnut avukseen myös auton erästä toista ominaisuutta. Kuulin naksahduksen, joka syntyy, kun revolverin hana viribetään. lehtiöönsä ka ikJden lähimaise~ maan pysäköityjen autojen rekisterinumeroita, vuosimalleja ja merkkejä. Mutta kuinka sananlasku toteaakaa n' se parhaiten nauraa, joka nuola1see 00nen kuin tipahtaa. Phil oli pltkästynyt odottelemaan miehiä ulos. 5amanlalt ia arkikäyttövaunuja näki kadulla helposti tusina ja silmäys. kadulla, ja nyt se myötäili taas .. Nähdessään Kingin auton IlIttyvän mukaan etanarnlliin, Phil oli tur· vautunut mUistikirjaansa, johon hän oli tallettanut auton rekisterinumeron. Pieni ääni - viimeinen jonka ehtisIn tajuta. & KumppaneUta, mikäli nämä löytävät ne Central Park W~stin talosta. - Kiitos kunniasta. Phil oli aikonut kirjoittaa auton numeron muistiin, mutta huomasi jo tehneensä sen. Phil oli seurannut Ashln Imperialla. Nimittäin sen k y kyä liikkua. Seuratessaan Ashla tämän asunnolle saak·k a PhU oli huomannut, että muuan Mini-Cooper oli liittynyt saat;l:.ueeseen. Tämä oli mennyt lähimpään kahvilaan ja jäänyt ikkunapijydän ääreen pilrte ~ lemään jotain lehtiöön sen näköisenä kuin olisi luonnostellut katunäkymää.. taloon, jossa Ash asutt i
51. Niinpä hän saman tJen antoi autolleen lähtökäskyn, ja ajo suuntautui samaan kohteeseen kuin ajatuskin. Nainen tkävä1s1 lää.ketiebeelllslä instrumentteja myyvässä illkkeessä, ja se sai Phllin lopullisesti vakuuttuneeksi siltä, että. taloa. Sitten hän kiiruhti Min!Coopertin, peruutti näppärästi ajoWnsa pois paikoltusaluee1ta ja sukeltaut ul kadun lIikent.ee6een. Phil kurvalli instrumenttillikkeeseen. P hil esitti virkamerkkinsä ja asiansa nlln sujuvasti, ettei King pysynyt alussa mukana. Sitten nainen ajO} Central Park WestIin ja pysäköi tutun tJllihuvilan läheisyyteen 86. kadulla sija itsevan vanhan ·t Jllltalon. kadulla. Phil manaill hillitysti. ·t arkoit us 011 kwnivasarollla. miksi FBI on kiinnostunut asiakkatstruIt ... juuri sillä hetkellä tuntunutkaan. mies_ ta.k.elteU. oli kaksi varjoota.m.as.sa Geo Ashia. Oli vlhdoin:k:in aika ottaa selvää siitä,. kynnen alle, mutta. Vaatimattoman näköLsestä ajovällneestä lähti sekä ääntä. Mutta aivan aamupäivänselvästi tyttö oli pitänyt silmällä vastapätstä. Tarkkailusta muodostui molemm inpuolinen; siltä. Phil oli pä.ä.tellyt, että. - En ymmärrä. mitä Ash oli sieltä ostanut. Phil sai samalla menetelmällä ajatuksia. Fitzgerald Kingin vetiset silmät suurenivat. soitti pakoput kelIa muutamia säveliä "con lmpeto" _ . että voimaa, kun tarve va2.tl. Mutta kuka oli potilas, jonka sydänäänlä hän halusi kuunnella stetoskoopUlaan. Hän luuli menetelleensä oikein ja kyllin varovasti, mutta huomamk1n menetelleensä II!an varovasti. Mä.ssä.lllessään kofeiln1lla, joka oli hieman liian laImeana liuoksena suoneen rulskutebtava.ks1, ,phil tarkkaili n aista. Phil ajoi Coopc r-kuorialsen ohitse, kiersi korttelin Ja p.a1asl ta.ka1s1n. Ja mikä. toinen seumill 000 Ashln jälkiä. Metavalliset 'k avertt saamme yleensä vain hilsettä. - Tekö omtstatte 8~ . Hetkistä myöhemmin Phil tuli ulos. Phil rapsutteli korvantaustaansa. G-m1ehestä tuntui, vaikka hänen olikin mahdotonta sanoa, mihin suuntaan aurinkolasien takana olevat silmät kat.seJ.ivat. Auringon ldlvebtyä. Hän 'katseli ympä.rilleen kuin ~ o tain etsien. NO!'IIlMlisti lääkäri tapasi ·kokellla vasarannapautuksella potJlaan refleksejä polvilwnpion aIta. pikkuauooineen. Nainen oli kadonnut. Hetkistä myöhemmin nainen tuU ulos. J Ohtaja Fitzgerald KIng oli pienessä pillerltokkurassa., kWl !Phil saapui hänen tolmistoonsa. Ikkunapöydässä., kun Phil p lstä.ytyi kahvilassa. Painett uaan n alsen kasvonpiiIteet muistiinsa ,ph il saapastel1 ulos, hakeutui a utoonsa ja jäi odottamaan. Vaikutti hieman siltä. rajusti - j a jatkoi kaasu pohjassa "COl1 moto" _ 'hyvällä vauhdilla. palkkansa autojen lomasta siten, ettei nainen voinut n ä hdä häntä.. [Phil teki samoin, ja hän valU:.si. Empire state Buildingin huipulle Phil 011 a.lkanut epäillä., ettet Ash ja hänen seuralaisensa poistuisi iltapäiväJläkään ·t alosta. 51. llmelsesti hän oli huomannut; Phllln Fordin J)Ölynharmaan varjon kinterelllään. Sormet kohosivat vanhasta tottwnukseGta ohimo11le, vaikka päänsärkyä ei. Teevadln kokoisten aurinkolasien läpi asuntotaloa tähyUevä. heitä. 011 ollut ovela antaessaan hänelle sen vaikutelman, että jälsl passiin vanhan tii- litaIon lähettYVille, mutta olikin häipynyt. Aikolko Geo' Ash ryhtyä leikkimään lääkä.riä. - anteeksi, mitä te tkysyitte. Phil polki pedaaleJa. Typylclm. lievästi hänunentyneenä. nainen oli yhä. Gro Ash tuskin tarvitsi vasaroita oikein tuplaten tähän sa maan tarkoitukseen
- AJvan oikein. - Kyllä. Tehkää te samoin! - Val1tettavasti meistä FBI:n virkamiehistä on joskus harmia, Phil tunnusti nöyrästi. romahtanut ... Neuvoisin teitä. - E·ei kai se ole... Parasta jättää kokonaan mainitsematta käyn:nistäni. kadun ldlnte1stöön. 011 romahtanut sillä h etkellä, kun tyttö 011 sanonut häntä ''posetliVlseksi tapaukseksi polils lmlesten yleensä karkeatyyllse6sä j()ukossa". Senkö halUsitte tietää, mister Deckler. Ma.tkan varrella hän tuumlske11 000 Ashin äk1lllstä ldinnostumista 86. Ei niin kauan, kuln talo ei romar.cla asukkaitten nlskaa.n. samalla tavoin kuin slvistyssanojen väärä käyttö ja pieleen lausuminen. - Mister Ash tutki talon kuntoa. Mutta olen suunnitellut kiinteistön myymistä. Samoin epä.Ilykset. - Hoitaisin mielelläni itse kysymyks6'~. - Ei. Vai epäilettekö jotain, mister Deckar. ~yl olla jotaln todella tutkimIsen arvoiSta. enempää tällä kertaa. tarkoitan, et ka.i.. Phil 0'11 tuntenut Itsensä posetllvarlksi ; hyvä ettei posetllvarin apIna.ksl. - Epälle1Jtekö ·että ... N'akemlln. se seisoo tukevasti tontilIaan. nUn tiiliI'Öttelön perustuksLssa. " krooninen migreeni, ettekö ymmärrä! Yritän vain hoitaa asiani hyvän amerikkalaisen ja kunniallisen verorunakBajan tavoin. Hän tarttui päähänsä Ja ähkyi: - KilttI mister Decksters, jättäkää minut rauhaan. - Mister GooUrey Ash1lle, nIInkö. - Mubta yritämme vain estää vielä suurempia harmeJa. Minä vain totesin, Phll llmoittl. J a te voitte olla aivan oikeassa Siinä, ettei kyseisen kiinteistön perustusten kunto kuulu FBI:lle. Ja mitä ne kaksi muuta herraa. sellainen ärsytt.t häntä. - Haluan tietää, mitä Ash tekI talossanne. Alkää kuitenkaan kertako minun varotttaneen. OlisIpa hauska tietää., mitä pojat etsivät kellarista, Phil a,Jaltel1. En pyri aiheut- •• 52 tamaan kenellekään harmia.. Te sils omistatte sen. 'ohLmosuonet näyttivät olevan ratkeamalSlllaan. Phil lasketteli hissillä pohjakerrokseen. - Hyvästi, mister Deckmer. - Ne ka.k:sl herraa olivat jonkinlaisia erikoismiehiä, jotka tubklvat talon perustusten kuntoa kellarlkerroksesta. MahdoWsten halkeamien toteamiseen he eivät kai 011& tarvinneet vasaroita ja stetoskooppeja, mikäli heidän tarkoituksenaan ei ollut ka.!'toittaa rottien kulkure1ttejä. Kun .kysymyksessä 011 kaksi sellaista "erlkolsmleetä" kuin Al.ston ja iBessner. Hänen herkkää esteettistä sieluaan raapl, kun joku pahoinpitelI hänen sukunimeään. Ostomie1essä, King ilmoitti hieman äreästJ. Minulla on hirvea päänsärky. Minun kä.slttää.ksen1 sUnä ei 1'1tälSi olla mitään FBI:n harrastus9i1rUn kuuluvaa.. Phil huoka.1si sulkiessaan oven. Olrei, mister King. En vaivaa teitä. noudattamaan suurta varovaisuutta ennen kuin ryhdytte tos.Imielessä kauppoihin ml.:.--ter Ashln kanssa. se O'n plkemm1nkln sääntö kuIn poikkeus New Yorldssa,. Keinotellessaan autoaan pois liian ahtaasta palkoitusttlasta. - Decker, ;Phil oikaisi kärsivällisesti . Hänen verenpaineensa nousi niln että. - En epäile mitään. - Deeker, Phil korjasi. että minä ylläpldän hengenvaarallista vuokrataloa! Fitzgerald King kllhtyt. Johtaja King tunsi m igreenin taas t unkeutuvan lukulsben päänsärkypllle · reitten valkutuksen läpI. Phil muisti Viejä erittäin hyvin erään suuren rakkautensa., joka. puuhatllvat. Hän on tehnyt tarjouksen Ja kävi tänään tutkimassa taloa. 'PhJl huomasi, että joku tuli heti kärkkymään vapautuvaa palkkaa.
Hän pohjusti lausahduksensa hymyllä: 53 53. seurasi nopea. Ja yleensä menestyksekkäästi. se oli siksi, ebtä tuo rinta oli heh1runut nUn monelle kaunWle nalselle; jopa älykkäillekin. Mini-Cooperin virta-avaimen kojelaudasta. käy hänelle kohtalokkaaJart. oPorfltikäytävä oU pitkä. Ehkäpä neo Ashln juttuun tulisi enemmän selvyyttä aina Bella Kovanin murhaa myöten, jos tuota tyttcä voisi hieman haastatella. Mut ta puolivälissä käytävää hän jout Ui kat umaan lUallista Itsevarmuuttaan. VastapuoU turvautui sokke!ole1.k..klin, mutta siinäkin PhU pärjäsi hyvin, H"an ei eksynyt jäljUtä kortteliralIlSS3.k:aan. Phil kutls tl vällmatkaa jOkaisella vapaataipal.eella. Ja ennen pitkää häntä alkoi ll~ rottaa - ei omasta vaan kanssa.-autoiUjoitten puolesta.. Nainen tuli vapaaehtoisesti esiin. j a ottaneet huomioon New Yorkin knsva vun liikenteen tar ' peet rinnan llsäiintyvän rikolllsuuden ja polUstn vaikeuksien kanssa, niin kaduille olisi varattu yksi tnka a-ajokalsta : samaan tapaan kuin useilla s llloilla on oma ajoka.1stansn nmbulanssc-ja ja pa10autoJa varten. Phil tuli kultenkin mainiosti toimeen nyky1s.l.lläkln kalstoUla, ja Mlnl- Cooperin sompal.11ja yritti ·t urhaan nyIdä etäisyyttä suuremmaksi.. iMutta jokaisen miehen kohdalle kai täytyy osua naisen, jok.1. Seinässä. Phil antoi kä.rrynsä pakoput.ken pii.ristä ; ja muutamien joustavanrajujen ohjauslUk1re1den jälkeen Ford sai näyttää ki1htyvyytensä resurssit. kiertää. pelästynyt poni, renkaat kuopaJsivat asfalttia, auto syök8ähti ohi miltei Phllin Fordin nokkaa raapaJsten. Kun Phllln kaSvot kääntYivät, ohJauspyörän takana Istuva n aJnen n ä yt ti Jä.ykistyvän, Ja ä.kk:iä Mini-Cooper korskahti kUin. J erryn punainen s ukkula oli kuin luotu s ujahtelemaan tässä matelevassa. Nopeasti! Phil kohottJ hieman käsiään nUn että ne ,t ulivat lä:hemmä.ksl kainalokotelon sisältää. Erityisen ikävää. Jolm potee pa.1koitustllojen puutetta.. Jos kaupunginisät olisivat olleet kylIin kaukonäköislii. ta ka1sI.n ajokkinsa luokse, mutta siltä. ei olisi hänelle Uoo., jolle! hän olisi nopea kopeloimaan sähköjohtoja. Kum.lja.lka olisi voinut olla nopea.mplkin, mutta Phil pyrki voittamaan taidossa sen minkä matkanopeudessa menetti. .~ r, hän toivot. Mini-Coope.r oli ketterämpl ja sen ohj aaja uhkarohkeampL Philln 011 pakko yrittää voittaa raskaslllkkeisellä ajokUlaan 't akaa-ajetta.vansa. Pysä.köimään pyrkivä. auto 011 tut tlnnä.k:öinen M1n1-Cooper. Lopulta autot klls1vii.t eteenpäin miltei maski mask1ssa.. - Kädet ylös! ei rkuulostanut kovin lupaavalta avau.kselta 1ä.h.emmälle tuttavuudelle, JatkoJdn 011 jotenkin torjuva: - Ja käänny ympäri. oli pimeä ja kapea ovisyvennys, jonka Phil aikoi tutlkJa, mutta kohdalle päästyään hän totesi sen turhaksi. Tyttö yrittää paeta, Phil tote6i, ja siltä. Ikävä vain että hän tähtäsi Phillä pistoolilla rintaan. Puolivälissä tä.ysin autiota kujaa nainen pysäytti auton ja juoksi johonkJn porttikäytävään. lI1kenne pujobtelussa. Viimeisenä temppunaan -Mini-Cooperin ajaja pyöräytti kulkuvällneensä tuskJn syitä leveämmälIe 'kujalle, mutta sinnekin Phil seurasi häntä. Ja pimeä. PhU meni perässä, mutta muisti ohimennen pihlstää. päätös lähteä takaaa joon. llukuhUmallikenf.eessä. Synkän holvln toisesta päästä näkyi törkyinen, tyhjien laatlkottten ja rosk:lpönttöjen kulUuurltunklomalsema. Typykkä voisi yrittää. Ollapa nyt Jagu.. Phil harkitsi revolver1n perän kättelemlstä, mutta arveli sen olevan hätävarjelun llloittelua; hän oU tottunut käsittelemään naisia toisenlaisin asein. Mutta sHtI asiassa 011 Jotain epätavallista
- Olen kyllä. Helen May ei pitänyt tUanteesta . minulla on basUiskJn tappava katse, vai. mitään, Cotton, sanoI miesää.nl. minusta. - Q SUs ole varma. - Fitzgerald Klnglstä sitten. - Luuletko että. 'Minulta kului sekunti tai pari käsi t tääkseni, että. laldtekstJk.ln sanoo erittäin Selkeästi, mitä seuraa mI:n asiamiehen mur· has1n. - Milr.sl et vastaa. Ehkä. sIIrtyä 'New Yorklsta tänne. Sllhen keskustelu 10pahLl, sUlä pisooollnperä osui Phllln niskaan. 011 selvästi sanottu, Pld Ihasteli ja teki työn käsketyn. takataskussa. Ja hän tuijotti taak::;eni knln olisi nähnyt siellä Kuoleman kohotetun vllkatteen. miksi en saa katsoa taaksenl. IMinäkin nostin käteni. Pimeys 011 liian täydellinen tajuttavaksi . - MItä. Mutta mieIenkl1ntotnen k!eskustelu Idan kanssa 011 saanut minut unohtamaan ajan 'kulum1Sen. Greelyn ääni antoi lisää. PhiUn takaa. Minun rohkeuten1 011 siltä väliltä. epätoivo uhkarohkeutta. tulossa.. tyttö. kuului henkäisy, josta säikähdys ei ollut kaukana. sinä saa katsoa taakses1, Cottou. Nopea Cadillac 011 kyennyt valvattomastJ heittämään gangsterin Long IslandlJle meidän tarlnoldessamme. ääni kuulUi Osborn Gr€elylle. Tiedätkö kuka minä. Ei muuten ole 'l].yvien tapoj en mukaista hiipiä keittiön ovesta sisään salakuuntelemaan toIsten keskus-. Ehkä on parempi, että vastaa.t ensin iUie, miksi olet .k1lnnostunut Gro Ashln askareista. Hän piteli kurkkuaan henkeää n haukk.oen. Iskln hänelle silmää ja kootln Ilmeht.lä sIIhen malliin kuin olis n tiennyt Jonkin sUperjuonen pulmamme selvittämiseksi. Mutta mItään poppakonstla minulla ei ollut. - Olet sIIs O-mles, Helen May to·· tesi . Slnä"hän oUt menossa hänen luokseen, kun minä olin sieltä. - En ole hänestä. - Myöhä1stä. -Huomasin Idan käsien vapl.sevan, kun hän kohottJ ne. - Ehkä samaa kuin sinäkin. Tuon O·mlehen peloton itsevarmuus hämmensi häntä.. Nainen veti kIIvaasti henkeään . Etkä. Toivo ylläpitää rohkeutta.. - Liia n monta kysymystä.. Ida Lipkin näytti olevan pyörtymälslllään. MiksI ajolt mInua takaa. yrlbtää. "Ne isot pyöreät aurinkorillit eivät puke· "fleet .. minua. E·et varmastJ:! PhU vlrnlstl Itsekseen. neuvoja: - Hyvä tapa vaatu, että. Lähestyttiin tulenarkaa aluetta; mies yritti saada hänet puhumaan sivu s uunsa. .. - TUapäLsestJ., olosuhteiden pakosta. Oli parasta ratkaista tUanne äkkiä ennen kuin sen hallinta ryOOtäytyisi häneltä.. - Käänny ta! kuolet! - Sepä. PhU ky· syl. _ Mutta. hämmensi osittain myös ajan ja paikan s uhde; en heti tajunnut, miten Oreely 011 voinut yhtäkkiä. - Mitä Sinä kyttällit. sUmänne. Hän ei tuntenut kipua, ainoastaan äkllllsen turtumuksen, johon liittyi leimahtava valo- - 54 aistlm.us ja putoamisen turuie. . - Miten voit olla nIIn vanna. - Mkäähän nyt, miss, klUl minulh vihdoinkin on tilaisuus nähdä. haluat. Samalla kOn!mentoin Oreelyn käskyä. kIInnostunu t . nostatte tä.ssä vaiheessa kumpl.kln kätenne ylÖ3. - En ole kiinnostunut hänestäkään Entä. olen
Seuraavaksi saat näytellä ruwnlsta. Täytyi olla. totinen tosi kysymyksessä, 'kun he niin tekevät. - nunebtelctkö sitä.. Osborn Greely oli kuin jäähän valettu. - Kuulin sen, Greely ärähti. Oma revolverinl oli toistaiSeksi 55. ;0ten het~ kun olit lähtenyt tänne nUtä tiillskivlä tuomaan, minä pistäydyln ldan asunnolla kuvia katselemassa. Minuun tähtäsi kolme kovaa reikärautaa. kuin avain ruum1sal1kkuWl. Sattumalta muistin tänään, että olin palauttanut tälle naiselle kortiston, jossa oli koko joukko G-mlesten ja muiden vaaralllsten agenttien kuvia Olin edelleen hieman huolissani luotettavuudestR.sl. gangsteripomot kantoivat f.tse aseitaan. kerran murhaat, niin murhaa kunnolla. - ' Sinäkö murhasit Arborgasl;ln. että. kertoa tietojamme. K.äärulyln kaiken uhallakin, ja näin Greelyn, Jeff NaHan ja Ed Rogersin ynnä heidän järeän tykistönsa. Greely nautti tilanteesta. - El kannata kiitellä, Cotton. Greelyn katse punnitsi minua parIn sllmänräpäyJtsen ajan. Olen tänään hieman herkkävIreinen, kuten Colt Trooperkln. ja vapisi. Pääsimme juuri mielenkiintoiseen valheeseen ... Harvoin 'olen katsellut nlln hymytWmIä naamoja. Eikä se ole ainoa syy jonka vuoksi vihaan sinua! Greely lrvist1 ja kohautti olkatoppauks1a.a.n. ilmapiirin jossa olen tottunut elämään. Hän jatkoi ilman kehotusta: - Ed Ik.aIvol esiin äijän arkiston, jonka tarkoituksena 011 toimittaa minut sähkötuoUin tai IStumaan loppuiäksf'.nJ. Sitten hän hymähti ja viittasi peukalollaan olkapäänsä yU. Greelyn kanUWla oli vaikuttava ilmest ys ja sillä 011 maineikas nImi: Colt Trooper Three-Fifty-8even Magnum . Jos tWltlsit meikäläisten tavat 'k yllin hyvin, et olisi ruvennut näyttelemään kaksolsroollasJ. Hän aikoi tur- meHa sen mukavan dollarintuoksuisen. J a kWl mies keskittyi nuUSkaamaan, Ed takavarikoi hänen a.seensa, painoi ohimolle ja bang! Ida Lipkin sulld silmänsä. Siinä rooll.ssa olet kuulemma melko vakuuttava, koska tunnet meikäläisten tavat. Lisäksi kortlssasi luki, että olet erikolstWlut muuntautwnaan gangsterlk.'i1. Ehkä hän ajabteli laulWl sanoja mukaillen, että jos sä. 'Hän ,knhdiStl 8..'\TlRnSa Idalle. - Sinä olit slbtenkin samanlainen kakSInaama kuin mlehesi. - Rle' oli halsunäätä. 'E n suorastaan ihmetellyt. Hän vaIn marssi Rlcin toimistoon _ meni muka viemään tämän herolinla.nnosta, joka kuului luontaisetuihin. Huoneen tunnelma laski nopeasti alle nollapisteen. hoidella turpavärkkläsl niin, ettei sIeltä karkaa turhan poskettomla huuI18,. Greelyn jäänaPPlSJlmät katselivat vuoroin minua ja Ida L1pkiniä ikään kuin hän olisi ha.r.k:lnnut kummasta aloittaisI. Askeleet lähestyivät minua. Greelyllä oli paukkurauta. - Kiitos, minä murahdin. omiSsa hautajaIslssasl. Hä.nen täytyi olla varma ettenune koskaan saisi tilaisuutta. teIua. säästln jotain yhdentekevää ma.tertaalla. erehtymisen vaaran ei ollut. - Ed hänet nitisti. Muilta nykyään alkoi käydä harvInaiseksi, että. - Tiedän että lavastit Rlcln il.scmurhan. Pelko pyyhklytyi hänen kW:iv otltaan ja kaIpeuden tilalle kohosi puna . Kuulin miten keibtIön ovi potkalstiln kokonaan auki. J a Colt Trooper oli pätevän ampujan käsissä. Hävitln paperit, mutta. senld.n murhaaja! Ida sanoi yllä.bt.'i.vän rohkeastI. minä kysyin. Olit melko tavalla eri näköinen kuvassa, Cotton, mutta. - Ja voit ylittää
lsorelkålnen revolverinpIIppu tuli ta ja nlkkelikuorrut ettua lyijyä, mutta ·miltei kUnni ohimoonl. Se sylkäisi tulnua. Ase jouti va.lhteeks1 palvelemaan laIda vastasi puolestani: kia ja järjestystä.. Gangsteri harppasi täni polvellaan. Mies lensi ja hänen plstooUnsa lensI. kun jo syöksähdin ta oli tehdä loppu G-miehestä. mään mottaus a la eottonlsta, jossa "He eivät tee niillä mitään haudassa.. minua volttaaksesi aikaa. Näin Jeff Nailan ja Ed Rogersln ilGreelyn ja NaJlan kimppuun. kinpa gangsterit antaisivat minulle tl- J uuri tätä huomionsUrtoa olin toivonut. "laLsuutta kokellla, miten pärjälsin kuuVasen käteni putosi alas ja Iski Ed 'della panoksella heidän kahdeksaatoisRogersln pistoolin Sivuun samalla kun ·taan vastaan. VastaGreelyn hurjlstunut mylvähdys kes- sIntuleen, mutta Greely töytä.lsi kätkeytti Idan lauseen. oikeani napsahti hänen leuankärkeensä. Olen uuslnut sain Jeff Nailan laina-aseen tähtäimiehenI työn, vieläpä täydentänyt sitä. Colt seen häntä kasvoihin. Gangsterten työ jäi puolitiehen, kun ten kakofonista esitystämme. meen, mies kiersi nuoruuden notkeu·Etkä sinä löydä tätä arkistoa, jos mur- della nojatuolin taakse. . Greelyn ääni ei onneksl. . Luoti lensi yli nojatuoIdan luokse ja kohotti kätensä lskeä.k- linkoko1sen maalin, ja se taisi pelastaa NaUan nahkata.k:in tärveltymästä. RotI 01ls1 läpäissyt tuolln p$rnusteet gers olivat kiinnostuneempia Idaa uh- 56. Pöytä keikahti nurin ja herttainen klllnä säesti muu·sinun pääsi menoksi .. Yrltätkö naruttaa joka puuduttl Greelyn käsivarren. nen puolestaan. Olen tallentanut todIstus- pui hätLköldyn laukauksen, joka meni aineiston! mikrofllmille . tällä kertaa oli täysi annos tyrmäystllOli tarpeetonta .k ysyä, oUko Idankin vlstettä ma.usteena. yli; tosin vain hiuksenhienostI. Sieltä hän amh aat meidät. TroopeTin .357-kalliperinen magnumluoSilmänräpäyksen ajan Naila ja. sUmillenl, sillä torjuln moisärähteli, kun hän tiukkasi: sen törkellyn kämmensyrjälyönnillä, - Valehteletko. . Revolveriduetto lauloi kattoon, kun jonka Ida on kerännyt ja arklstolnut kaaduimme Idan eteen. Gree.ly antoi 'käskyn: - Pojat, otta- Rogersin lasileuka joutui jälleen kärsikaa heiltä ta.rpeebtQmat romut talteen. Ei myöskään kannattanut 'esttelmöidä Greelylle, kuinka vaarallis- Kumpikaan ei vielä. Greelyn slnistetty revolveri hellahtl Greely kirooi ja astahti lähemmäksi miuhkaavan liki kasvojani. Greelyn ruho t uli Jeff Ed Rogersln valmistautuessa tunkeNallan revolverin ja Jerry cottonin symaan kätensä lk ainalokoteloonl minä dämen väliin. Ehkä et ollut vielä saa- n! osui Greelyn kylkiluihin. Aivojeni säh- nua. pakko kuolla. Muurlnsärkljän vIrkaa toimittava vasen kyynärpää- Miten paljon kuulit keskustelustamme, Greely. tus- kaavasta pahoinpitelystä kuin minusta. Greelyn meistä, että he oliSivat mielellään teh- Isku valn hlpalsi Idan poskea, sillä mieneet muutakin pahaa kuin vapautta- helle tuli ktire kä.ä.ntyä ampwnaan mi·· neet minut revolveristanl. Mutta ennen kuin - Jerry puhuu totta. ehtinyt pudota kunnolla pe.rmannolle. -vielä lämpimällä povellanJ.., mutta. Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä, kökäyrä oli korkealla, kun mietin kII- mutta valsto saneli toimintaohjeet hävaasti, miten voisin yllättää konnat. Mies karnut tunkoltua takaovea auki, kun me jahti tuskasta ja suistui päin Jeff Naij utteUmme uudesta todistusaIneistosta, laa. laukalsin kysymyksen: Syöksynl johti tuloksiin
sääreen. Juuri sen ratkaisevan pUrun verran, joka. RJuhtalsln kalk.1n voimin, sillä en a ikonut antaa luovutusvolttoa, jonka tuloksena 011s.1n joutunut knhden revolverln uhkaamaksl. Vedin samalla liIpasimesta ja löin matalaksi. Orco1ykään ei tahtonut antaa perl.k.sl. Saman suojapa1kan oli valinnut myös Ida. avomlcllncn.Jdn. minun onnetitomuudcksoni. hänen ampumansa luotJ ei osunut mi· nuun. vasemmalla kädellään lujan otteen revolverin Hän tappeli aseestaar.. täytt.eet pöllys!vät sllmillemme. Laukaus. meillä Valloissa raha ratkaisee luvattoman monissa lupakysymyltslssä.. henkeä. nlln että. Epälukuinen määrä gangsterelta on menettänyt siten tykklnsä ja. en ehtinyt nähdä, 5T 57. Hän 'karjahti ja kaatuI kUin häneltä olisi potkalstu JaJat alta. pIIpusta. ehdoton ja epämiellyttävä. Nyt m1nun oli pakko päästää irti Greelyn revolverin perästä. Näin J erl Nailan nenänpään ja revolvertnpllpun ptstävän esiin tuolin takaa. Harlloissani tuntui raapaisu ennen kuin pääsin perille. kohti. jotta. Ja kyllä yhdeksänmJl1l.sen luodin fMku vastaakln kunnon potkua. Esltt.elln: kaikessa kiireessä oman Smith & Wessonini, joka joutui heti tuleen. kuin ykslbyLsomLstusolkeuden fanaattinen puolustaja. Hän kadottl kaiken k.1lnnostuksensa revolverlil3Jl kohtaan sen pudottua lattialle. Painulmme mahdollISimman matalaksi. Hän huomasi minut, mutta lllan myöhään. kuin huokaus harvan seulan. jota jotkut kut.suvnb väIittömäksl; ha!i.sua kyllä, sillä. 011 jopa aseenkantolupa revolverlinsa. J a ryntäävät lähimpään asekauppaan, josta vanhentuneen, tullaseltt.en kehityksestä jälkeen jääneen lainsäädännön .ta.k,1a. koska en pyrkinyt pelkästään paukuttelun moraaliseen vaikutukseen. Sitä ennen saJn kultenkln käännetyksi aseen piip· pua sen verran, että se osoit ti suurinpiirtein Nailan suuntaan. sillä. Enempää. Hän tuli kätensä mukana ja joutuI IStunUeen eteenI. Ja hän teki Juuri niin kuin pelkäsin. ei ollut mltiiän niistä: se 011 yksinkertaJ.<JelSU Ilmclnun. Olenkin johdonmuka1se6tl pyrk.1nyt korjaamaan tllrumetta ainakin aseenkannon kohdalta. Mies käpertyi kynnysmatoUe ja paineli kaksin 'käsin haavoittunu!.ta säärtään. Mutta hänen tarvitsi va.1n kohottaubua ja ottaa yksi sivuaa- ket, jotta taas jouduin hänen a.c;eensa suorasuuntaukseen. Mutta työtä riittää, sillä Illan monet heistä pääsevät rahatakui·· ta vMtaan vapaaksi. Klersin puIskan sohvan taakse Nailan tykin jYskyessä.. Naila et uskaltanut vaarantaa pomonsa. jonka kauniissa kädessä 011 Iver Johnson malli 66 Snub; saman revolverln olin nähnyt ensltapaamisenune Yhteydessä hänen käsllaukussaan. tarvlttUn. Greely pyrki tekemään kaikkensa estä.ä.kseen mlnua keskittymästä uuteen laukaisUlill. Tämä välitön vaara. Kurkistln sohvan nurkalta ja näin Gree!yn kokoilevan luusboaan kel.ttlön -oven. Ammuln hätällemättä. Olin va.nrl\.'JSn. aseenkantolupansa. En haJunnub kuolla sellaisen tunteen vaJJM.,a. voi ostaa vaikka pn,llSS:1rintorjunbaohjuksen tai slngon. Olen aina oHut sitä mieltä., että. Ilmeisesti hänellä. ja luodin Idmmahdus lattiasta hä.tkähdyttivät Na1laa. Mutta NaUan onni uhkasi kääntyä. Sohvan selll.8taJl lä.pi tupsahti varl luotin. Greely sai käyttökelpoisella. Nyökkäsin' hyväksyvästi Idan .22-kalJjperlselle, joka oli taskukokolnen versio järeämmästä Trailsman 66:sta. Osuin gangsberia. minun käsitykseni nmk/um välitön on joten kin myöntelnen käs ite ; luonnollinen, luonteva., herltJkä, tnhn.ton ta1 valstomalncn, ehkä. Greely karjahtel1 vielä kaaduttuaank.1n
olkapä.ässä oli pieni reikä; ,t oinen saman.lainen oli hänen oikean kätensä. Ennen kuin ryhdyin an-. Hän alkoI väristä. - Odota, minä sldon ... - Ed Rogers oli miehes1 murhaaja. Hänen kätensä olivat senttiä 111an lyhyet. todeksi. Nuo pien1ka.ll1periSet aseet ovat tarkkoja lyhyeltä ma"bkalta. - Älä vl1ts1, mies, murahdin. 'K uolemaantuomitun vllmeinen ateria ei ,kuulemma ota kaikilla oikein sula.a:kseen. Kuulin kimmolcl\:een vinkaisun ja sitä seuranneen kolinan, kun Nallan ase lensi pitkIn lattiaa. Luotla saatteli NaHan kanuunan kolkko ääni. :slUä pääni tuntumasta. Jeff Naila oli tajuton. Olen yrittänyt oppia n11n hyväksi ampujaksi ette! m.1n.un tarvitsisi tappaa ... Vilkaisin taistelutannerta. purskahti sohvantä.ytteitä. - Selvä on, nainen .totesi. Hänen nahkatakkinsa. Ida oli ampunut mestarlllisestl. Se oli Ed Rogers1n kurkkuä.ä.n1. Eikä miehes! saanut mitään mahdolllsuutta puolustautua. Näin ·e ttä Idaan osui. - Oli meidän onn.emme että osuit ensi laukauksella. Tartuin hänen käsivarteensa ja hän sävähtI. _ En tarkoittanut osua aivan noin ... Kiiruh.din keittiöön. Totes.ln Idan pann~n Iver Johnsonin asialle, ja .22-kalliperinen luoti oli löytänyt oikean osoitteen. Ida Lipkin tuijotti Jruollu"bta. Hän oli sa.a:maislllaan shokin. SJdoin ldan käslvarren niin hyvin kuin oli välttämätöntä ja kiristin siteen melko tiukalle. Kuulin takaani terävän laukauksen. - En halwmut tätä. Samassa. Mutta nähdessään minun tulevan hän heittäytYi takaisin olohuoneeseen tavoitellen revolveriaan lattialta. Se oli varsin humaani teko, sillä tajuttomuus vapautti hänet hetkeksi h aavoittumisen aiheutta.m1sta tuskistu. samoin. Palasin sitomaan Idan. Astuin hänen sormilleen Ja otin Colt Trooperln haltuun!. Se oli selvintä itsepuolustusta mitä olla voi. ranf.eessa. olevan haavan. Sinulle on varattu jotain paljon vaikeammin sulavaa. ei olisi pitänyt vielä tkuulua. gangsterla, ja vi.lkaisi sitten typertyneen näköisenä revolveriaan. hän totes.l I.kä.än kuin ei olisi uskonut tnpahtumaa. Ida tuki tylppäkuonolsta revolveriaa.n sohvan käsinojaa vasten ja laukaisi jälleen. - Mutta ... vastaan. nainen tnttL En ymmärrä miten luoti OSUi juuri otsaan.. Ei ollut tarpeen. Hän kohottautui, ja minä. - M-minä . . Mutta hän pysyi pystyssä ja a1PPui maalla, jota minä en vIelä nähnyt. Greely yritti laahautua keittiöön. Löysin naulakosta puhtaan pyyhellinan. ammuin hänet. Ohjasin hänet sohvalle pitlk.ä.kseen ja käskln hä58 58 nen pysyä paikolUaan. Kopautin häntä Coltin perällä kaIloon. Hän -katsoi minua ka.uhulssa.an. Oreely yritti purra nilkkaani kuin koira. Vaate puneItu1 nopeastI. - Hyvä, tyttö! sanoin ja aioin no"""- Odota! Hän ei ole vielä. OILsin Itse voinut sanoa. Hän oli yhä järkyttynyt ja toisteli, ettei ollut aikonut sunnata Rogersia. olin tekemässä samoin, kun: - Ei pidä luulla l1ikojal sanoi ään!., jonka. . Pon'kaisln pystyyn ja olin valmJs yhtymään tulitukseen Ro- gersia. Ed Rogers makasi lattialla 5,6 millimetrin läpimittainen luodInreikä otsas- saan. pamahti kahdesti. Hän sai jo housunlahkeen hampa.is1lnsa. Jaa-a, siinä oli ajatusta. käsivarressa. .. - Olet haavoittunut, sanoin. - Minä ammuin ihmisen, Ida kuiskasi. Huoma.sl.n hihassa reiän, kaksikin. NaHa parahti.
mikrofllmin, linen löytyminen ei ollut niitä pienimjos uskot huonOlstosI avaimen tällaisen pIä paukkuja. passa tai muussa, jonka suhteen lUt· - Hän ei enää. - Heitä turhat omantunnontuskat, käyttänyt huvilaa joskus hämäriin neuvaadin ldalta. joutunut sähkötuollln. siitä, oliko hän tahtomattaan tullut todlstusa.1neisto riittää. Ja Oreelyn koplan nupoikamiehen haltuun. Hän oli käyttänyt nimeä sen lyhyyden vuoksi, mutta myös siksi, ettei sukunimi .ru-borgast ollut kovinkaan hyvässä. TIedosi lähimpää.n s....lranlMIl. Pyysin poliiseja varaamaan paikat kahteen ambulanssiin, sillä en halunnut Idan joutuvan sairaalamatkalle samassa autossa gangstereit- masta käänteestä tarkastaja John D. Minä palaan tukseni teki melkoisen vaikutuksen. Sidottuani auttavasti tajuttomien väärinkäytön johdosta. - Tuo kuulostaa jo paremmalt3. - Odotan ,k unnes tulet tänne, HIgh Kyselin häneltä muutamia pikkuseikIlmoitti. Highille. Soitin lähimmälle poliisiasemalle, esJ.ttäydyln ja selostin tilanteen l>ääpill'teittä.1n. Llsä:k.si Oeo Ash voimitä minun cdcllytyksilläni voI saada . 011 erityisen ankara. kun Greely tuli tänne kuin tyhjästä. - Olen Oreelyn pUuhista, ja siten hän oU saatelänyt llmitulon pelossa vuOSikaudet, ja tanut hankkia päteviä lisätodIsteita.. maineessa hänen m1ehensä tekemän itsemurhan ja sen yhteydessä paljastuneen huumausa1ne1tten !.en kanssa. hoiSta ei ollut tOdlsteikst oikeudessa, - Enköhän minä tMtä terästy, naimutta Ida oli saanut runsaastt vihjeitä nen sanoi ja koetti hymyillä. Tartämme. Äänlnaukuolla. miesten haavat palasin holvallemaan Huv11an oli Richard .ru-borgast ostaIdaa. Ida 011 asentanut huopauksessa. FBl ehtisi saada uutisensa myö- nut heidän paremplna päivinään. Ida kertoi, että Llpkin 011 hänen t~ tönimensä ja Ida Jroulualkainen muunnos Alda-nimestä. jertam.lnen tulIsi vaikuttamaan New - Varmast1, Jerry. Vannlstin juuri äsken myltällä vitsin tietoja Umolttaessa.nl jutun saa- puhelinsoitolla, että hän on yhä asun- 5. taisiin nyt pidättää milloin hyvänsä. SaIn heti tarMuuten, sinun on ehkä jäätävä hetkekkastaja HIghtn l~ganpäähän. Ehkä olin sellaisena pldettäisi sitä, että hän 011 saada shokin pelkästä helpotuksesta, antanut huvilansa gangsterin kä.yttöön. Ryhdynune vasta sitten koja, kuten hänen käyttämästään lUa Oreelyn hoitamien rlkospesä:kkelden Llpkin -nimestä, hänen om1stusolkeuvyöryttämiseen, kun olemme varmlstudestaan huvilaan Jossa olimme, sekä neet siitä, että Ida Upkinln keräämä. Harry '8huren tlmanttikätkön mahdolKäyn myös noutamassa. EI:,ä neisiin salaisia mLkrofoneja ja nauhoir.se ole kovinkaan inhimillinen tapa tanut muutamia keskusteluja. otin puhelinyhteyden FBI:n New kun tilanne lopulta selvisi eduksemme. New Yorkiin järjestclemään asioita. - Rogers olisi joka ta- vottelulhlnsa. Oreelyllä oli taloon avain, ja gangsteri 011 hemm1nkin. 59. Lamnan ensiapua gangstereille kllruhdln puhelimeen, joka oli pienellä pöydällä huvilan olohuoneen lukunurklcaukSessa. Yorkin piirin päämajaan. Sain ehkä Uimpl.mlmmän hymyn, yllhuomennakin. auttanee-ksi OreeIyä h uuma usainekau- Entä Geo Ashln juttu. 'helposti pääse käslstovaltion laJd. Mutta Oreelyn rIkollIsUn puuhiin hän talobttpla, tlU'lSin kaikkien pahojell ei ollut tietoIsestl sotkeutunut: jollei aavistustent käyneen toteen. Löysin avalmc.t Idan käsilaukusta. YorkIn alamaallman statukseen vlela
Niin, merk.l~än: ''Itse asiasta kuultava kertoi ..." - Hetkinen, minä 'keskeytin sanelun. - Ehkä ntltä. - Niin muuttaa. - Tämä ei. Mihin minä jäinkään. vlivytys jatkuu, nlln otatte vastuun miljoonan dollarin jutun pieleenmenosta. Mutta minä erehdyin. . teen vain ohjesäännön mukaisen alustavan pöytäkirjan. se ei vaikuttanut joka wkki lausuntoni paperille SUOlin etusonnln maailman hitaimmalla konekirjOitusnopeude11a. vie enää kauan kallll>t.a aikaanne. - Oliko tuo jonkinlainen uhkaus. Sher1!f1n sil-. tuloksia ei ole, eikä Phil ole katsonut ta.rpeelliseksi tehdå ilmoitusta. tekisi vaikutuksen tä.hän pöytäklrjapöllöön, tuumiskelln. Jos tämä. Hän ei ole ottanut sovittuun aikaan yhteyttä ilmoitta.aJa;een .Ashin varjostuksen tulok:sista... aloin nähdä punaista. En myöskään pllalllut, sherlffi. . Tulette aikanaan saamaan raporttini kolmena 'k appaleena. Mutta. Long Island1lla jouduin paperihullun pol11s1m1ehen kidutettavaksi. Paikalla on jo toinen mle8. olen huollssa.ni Phllistä.. - Se muuttaa asian. Tarkastaja Highin puhelinsoitto, jolla hän pyrki todistamaan paikalliselle poliisille, että virkamerldn puuttum.lsesta huolimatta minä olin F1BI:n asiamies, ei paljonkaan nopeuttanut juttunl 'k äsittelyä. Phil on kadonnut kerta kaikkiaan . on todettu. Kun vakuuttelJn, että minulla oli 'kiire, niin sherlffi tekeytyl kuuroksL Ehkä hänellä oli monlstusvahaa korvat täynnä. Minun oli selQStettava ,t olmiani, kuvailtava ,t apahtumia huvilassa, tehtävä selkoa sekä gangsteretsta että Idasta. piti asioista olla aina mu",taa valkoisella; muuten oltaisUn pian pelkkien huhupuheitten varassa k uin Moskovan kirjeenvaihtaja. Lopulta. Hän puolestaan toisteli, että hänen hoitamassaan piirissä. Byrokratiaa on eSiintynyt jo ammoisista virka-ajoista lähtien, kuten hieroglyfelstä ja nuoJcnpä.ä.kirjoltuksISta. Etenkin tellle, hyvä shertUl. On olemassa vaara, että tuo Timantti-Harryn ryöstö ~ saalis joutuu jälleen väärtln käsiin. Ja kaiken tämän tuo minua kuulusteleva pl1risher1ffi saneli hitaasti apulaiselleen, 60 60 - 'Se voi viedä lUan kauan ja tulla lilan kalliiksi. - Mutta yhteydenotosta sovittlin nimenomaan Siksi, että tietäisimme jotain olevan vinossa, jollei soittoa kuulu. - En uhkaillut. No nUn, jatketaan . En voi mitään sille, että karvan! pörhistyvät, -kun joudun vastatusten tuollaisen virastomuumion kanssa; näen lukemattomat paperit, jot.ka ympäröivä.t häntä kuin käärinUlnat; tunnen nenässän1 tuhatvuotisen arkistopölyn kalmanomaisen tuoksun ... Miljoona dollaria käsittää runsaasti papelirahaa. - MInä. - Ei ele mitään jär keä viivyttää minua täällä tuntitolkulla. sheliUl murahti. noss.a.an. SikSi minun täytyy päästä lähtemään. Ehkä paperimäärii. Olen antanut alustavan lausuntoni suullisesti ja sen pitäisl riittää. Kysymys on miljoonan dollarin tlmantelsta, joitten kätköpa!kan olen olen saanut tietooni. Kun poltis1mles saa tartunnan byrokratiabasllllsta ja alkaa pitää saira'J.ttaan luonnollisena .ol.otllana, nUn se on jo paha juttu. Phil kadonnut hyvältä. - Kuulkaahan nyt, sheliHI, sanoin niin tasaise6t1 kuin kykenin
Phllin kohtalosta. kyse- nyt sormea poskeen!, vaikka se ehkä. Lähetänune sinne taistelemn...'l.1l hänen omIlla aseillaan. vatta Ihovoldepurld n, jossa mlkrofllml- Se on Uman mu uta ensisijalla. Aloin jo peminen. miehen. SherLrfl 011 ratketa saumoisLaan, mutHän kuunteli hetken ja ·totesl.: - El ta hän tlC6i, että tuollainen p aperlBota sIIs jälkeäkään Phil Deckertstä.. Tarkastaja High otti minut hän sanot.: heti vastaan. huolehdin siitä, että sen t~ jälkeen joudutte laatimaan vielä selvi- Anna se Helenffie ja pyydä häntä tyksen seUt.yksen; sen päälle selityksen toimittamaan Ilmi putklpostlssa valokuselityksen _ n.Inahan löytyy epätäsmäl- vauslaboratorloomme. pitkäksi venyvästä. Ja nllden käyttöä peToimitin asian Ja palasin pomon purustella. Kaikki kolme- korvalleen ja sanoi ytimekkään nimenna-kolmena-kolmena kappaleena! Näin sä. Hänen 011 p r~kko tehdä vällrauha. - NUn. - Miehestä. ta täytyy scllbtää. MIstä se löytyi. - Olette todella harvinainen kykl'. Emme päässeet vielä kunnolla selitykseen, vaan pyydän selltyk.ScnseIt- jatkamaan keskustelua, kun puhelin soI. Mutta se oli heikko ilonaihe. Enkä. tulit, hän sanoi. Päätin amTässä on tod1.stusainelst.o G reelyä vastaan. Äkkiä. Mutta. tolm1stanl sII- eräältä syrjä.kujalta, tarkastaja Umotttl. Minua huoleStutti mitä iPhUllle 011 tatapahtunut voiteen haaskausta.. En ollut pyyhk1annatte tästä. Asetln harkit a es:Ittämäänne vastuukysymystä. 'High laski kuulotorven paJkoffieen. PolkkesIn matkan varrella Ida Upkinin nsuntoon. pua täydeltä laidalta. Mutta huomautan jo tässä vaiheessa, ka minun sormeni oli kuopinut esIIn että minäk1n t.ulen vaatimaan, että te valkoisesta volteesta.. Pääsin vihdoinkin Jagua.rln1 sompaan r ulla oli tllvUssä muovlpakkauksessa. Löysin vai- saatava selvyys. KlltokoIl täysin mahdollista. Ajoin - s1käli kuin ruuhkama telua pahtunut. jatkan kunnes hukutte papereihin. Enpä menisi sanOIUM'O., että siinä oli käsiksi. mUn 'llmeetyl p ieni Ironinen piirre, kun69, kad ulle. Katuvalot oli Jo sytytetty. P aahdoin voi ajamf:teks1 sanoa - päämajaanune 61 61. hänen Ilmeensä valpastui. lhovoldepurkin .päälllkkönl pöydälle. - MisTel.stä s11s rIIppuu koko jutun onnistu- sä Ihmeessä olet vilpynyt. . FBI :n erikoisas1am1ehet ne hol- lätä., että. jon, että 011 jo Ilta ennen kuin pääsin - Lähden sinne. tyben scllt.yk:gen ja selltyksenselltykTarkastaja Hlg h n osti kuulotorven senselltyksen selityksen. High avasi purkln ja näki fllmln, jon- Okei, tulette saamaan selostuksen. itsestään ei ole mitään tienä pol1.lslpUrlssll. minä tyYdy selvityksen heille. - Hyvä että. nilkka 011 kuluttanut aikaa ntin pal- Osoite on West Side, Dummy Lane. - Phllln käyttämä Ford on löydetty Sain lähteä hlvattuani toimittaa hänelle selont.oon kaikista. sinä olet tehnyt saman temtelevat noin vain yksinään miljoonien pun kuin Phil. 'E hkä selostatte asiaa h ieman tarkem min, jotta voin fln kanssa jurnlln, murahtelln. - Jouduin viI'ka1ntohimo1sen sh erlfdollareltten kohtaloita. lytunntsta in.rkan perustellun selvltyk- olisikln ollut pienen 'k auneuskäsittelyn serL J a mInä. on New YorkUn. pikku byrokraatin vUvyt.ystek- toa - .MIssä se kuja on. Se oll jo silkkaa piruUua. Olin ryhtymässä sla joka tapauksessa. J ätJestäkööt m lklisiä Ilmaisuja, sanoja joiden tarkoitus- rorUmln ka1:.selula ltteen kuntoon
Hänen kätensä. Harppasin polklen luokSe. Vapautin ensi töl.ksenl PhUln ldelen. Osaatko myös sanoa., mitä hän pitää tär keämpänä kuin G-mlehen kunnioittavaa kohtelua. - Tekö löysltte auton, konstaapeli. He ollva,; pyrähtää pakoon. _ Tuolla. on ylts ovi ... .. lainkaan ihmetellyt hänen k.Iukkulsta. Sl1nä 011 PhlUn tek.em1ä. Samassa. Phllln su u 011 kapuloitu ammattitaidolla; apWla 011 käytetty hänen omaa hJe- 62 62 oll noa solmiotaan. tuntikausia pimeässä. Phil julmisteU. Onneksi. no, erään hemmetin naisen 1 Minä. PhU murisi manallStensa lomassa: - ... Hän syljeksl sadatellen rasvaisen tra~ selltukon jätteitä. nähdessäni hänen sllmlensä räpsyvän ja kuulin kwneaa murinaa hänen kurkustaan. Hän rauhoittui hJeman, kWl saln hänet vapaaksI. Juoksin porttiholvlln . EsItin vil'karnerkldnl, jonka ol1n kaikessa kiireessä. pöIytsessä. Kärpästen ka.kk1ma lamppu valaisi ystäväni kasvoja. Phil joutUi olemaan 'hankalassa a.sennossa, enkä. auki, ja käytä- vään virtasi valoa. - Haluatko sinäJdn tulla murhatuksl. kysyin avatessanl hänen rantelbtensa köySiS- töä. Likainen peukalo vinkkas1 porttikäytävään. Löysin Fordin , jota vartioi nuori konstaapeli ja lawna poikalapsia, joitten olisi pitänyt olla jo nukkumassa. Sytytin FordUn vnlot ja kurkistln sisään. - Minä. - !Pari nuorta tyyppiä aikoi juuri lainata 'kärryä. ei me murrettu sitä auki ... en kerro ... Se oli poikien jäljiltä. rantelsta ettå kyynärtalpelsta. hän on. Löysin oven heti. siepannut tolmistopäytänl laat1ko&ta.. - Et kai vain ole langennut kaupallisiin nalslln. - Miten n11n onneksi. Kun hän 011 päässyt kertomuksensa 10PPUWl, minä Ilmoitin: - Luulenpa arvaavanl, kuka slnua hyväili pistoolinperällä. tlukkasln. Hieroessa.nl hänen jalkojaan kävelykuntols1ksl, PhIl kertal kovasta kohtalostaan. myös 011 sidottu ja taivutettu taaksepäin. köytebty selän taakse sekä. perille niln Jd.Ivasta kyytiä Jru1n ll1kenne sallI. Phil lojui pienessä komerQ6Sa, jossa oli talonmiehen työväl1neltä. KWl mies viettää. syöksYi läheisestä pol1t.tikäytävästä pari pikkupoikaa, joista tolnen huusi: - Hei, Jätkät! Me löydettiin yks kundi, joka on kapaloltu 'köyslln Ja ... otin sen ylös. maksan kyllä sille pyydykselie tämän . Jotta et tlcd.ä, kuka kohtapuollin murhaa erään ... selityksiä. - K uka?' _ Helen May, tyttö joka tuskin pari vuorokautta sitten pääsi vankilasta, mutt a on jo taas täydessä vauhdLssa. - Nämä nappulat väittävät, että kello kolmesta Iltapäivällä.. Nyökkäsln, mutta asetln sonoen huu-. - Miten kauan Ford on mahtanut olla täällä. _ Sinähän tietQniekrka olet. Tunsin suurta helpotusta. Olen harvoin kuullut hänen käyttävän nUn epäkultivoltua kieltä. Ilmettään. Köysi 011 yhdistetty ranteista nllkkolh1n, jotka. Huomasin lattialle pudonneen lehtiön. - Missä. komerossa l11kunta.kyvyttömänä, ainoana seuranaan hllret, hämähäklt, luudat ja lapiot, niin sisu ehtii kokea mon.ta n ousua ja laskua. En kuunnellut nappulan. Dununy Lane oli pimeä kuja.. jonka muutamasta Imtulampusta. vain yksi paloI. mUistiinpanoja. - Kuka tämän tek1 sinulle
Ash 011 ,t ullut epaluulol.seksl saatuMn kaksi mykkää puhelinsoittoa samarllL Iltapäivänä. Kohtapuollin ollaan matkalla mukavampiin maisemUn rikkaina miehinä! 63 63. Bessner ja Alston 'kyyristellvät takaistuimella matkahuovan alla, kun Geo Ashajoi röyhkeästi hallin katuoves1a ulos mustalla 'Lincolnllla. Nuo miehet olivat varmasti poUiseja. hänet. Entäpä jos hän varastaisi halUsta jonkun toisen auton, na'l.mlolst hieman Itseään ja ajaisi kylmästi tiehensä. - Kun panemme t ied ot yhteen, niin kuva alkaa olIa selvä . Saat telin Philln käsivarresta tukien J agua.riin. Goo Ash oli peloissaan ja raivoissaan. Takanunune oli lauma poikavllkareita korva t höröUä. - Hyvin meni. Hän kuunteli otsa kurtussa j a siveli aristavaa niSkaansa. Ash 011 varma, että hänet pldätettäisUn heti, jos hän uskaltautuiSl ulos. Mut ta sitä ennen hän ka.aPpafsi '11mantti-Harryn mlljoonakätkön ... He1l1ä olt esillä. OlISi pitänyt käskeä Mortin ja Samin nitistää. - Siitä sa am m e p ian selvän, minä sanoin. kad un kulmakorttel1siia olevan t alon kellarikerroksen. Illan pimetessä vartiota pitävä mies oli saanut seuraks~n toisen, joka huolehti siitä, ettei kukaan päässyt huomaamatta ulos takakautta. Sekä poliisi että Gree:ly ahdlstellvat häntä. ttmantttkätkölle, pomo. Alston tntolli. Ash oli yhdessä gru111ainsa kanssa alkanut tarkkailla asuintalonsa ympäristöä ja todennut pian, että paikkaa pidettiin silmällä. voimakkaammin. Tarkastaja iHigh eI ollut ai noa., Joka 011 puhelimitse varml.Sta.nut, -ebtä. Alston ja Bessner tulivat ,esIin pl1lostaan. Ei ollut muuta mahd01l1suutta kuin yrittää hälpya.. uudet järeät piStooUt, jotka Ash oU heHle lahjoittanut. Kun he vain eivät olisi jo löytäneet etslmäänsä. Ash sai ponniStella kyetäkseen hillitsemään j alkaansa, joka pyrki painamaan kaasupoljlnta yhä. Alsron ja Bessner kä.vl vät nuusklmnssn . - On,ko oon tytön antama isku tap panut optlmlsmlsi, Phil. Phil kommentoI. Nyt vain suorinta tietä. Ne ovat todennäköisesti kellarissa, jot..'\. Geoffrey Ash & IKmnppanit olivat päättäneet ,t oimi n.. Sitten kerroin kuulumiseni Philllle. _ H an kimme vain Fitzgera ld Klngiltä luva n tubk1a Central P a rk Westin j a. Mutta yhtä hyvin llmiannon oli voinut tehdä Greely, jonka toimeksiannosta Bella oli urkkinut. lillen!. - Pelkää.n pahoin et tä saamme nuolla näppejii.mme niiden tImanttien suh teen. !Myös Helen May oli k äyttäny t samaa m en et.elmää. Tuskinpa mlnii kiLii,n olisin ollut perin toiveikas, jos Olis in t iennyt, miten lähelle iPhilin pnJutt fl...'\.vlst ukset osuivat . Ash oll kotosalla. Hänen Imperialinsa oli kella.r1kerroksPn a utohalllss.a., mutta sillä ei voinut lähteä m ihinkään. . - Sekä tyttö etUi 000 Ash tavoittelevat timantltej a . 80. Gangsteri tunsi joutuneensa joka taholta p ilrltetyksl. Eivätkä passikonstaapellnkaan korvat päätämyöten olleet. Ilmoitin radiopuh elimella päämajaan, että Phil oli löytynyt. Oliko se kirottu Ryan, Bella Kovanin murhan silminnäkijä, mennyt juoruamaan F1BI:n miehille. Kun n Un suuresta potista on kysymys, gan gstept eivät .t urhia odottele .. !MIten jeparLt osaisivat epäillä tällaista temppua
sinä helvetin jentta! gangsteri äännäht!. sitä. Hän ei näyttänyt huomaavan pimeässä Llncoln1Ssa Istuvaa miestä, mutta se 011 vain silmänlumetta.: yhtäkkiä naJsen käsi sukelsi käsilaukkuun ja sieltä. Kun Alston ja 'Bessner palai.s1vat löytöineen, he sa1sJvat kokea pienen yllätYksen , nainen a jatteli. VasaranIskujen tukahdutetut äänet kaikuivat miesten herklstyne1.ss!i korvissa kuin klrkonkellon kumahduk.set. Geo Ash tottell niska jäykkänä. samassa hän tunsi Helen Mayn. Phil napsautti kellariin valon, ja typerl.yneet gangsterit tuijottivat meitä j a. Sitten se olikin jo myöhäistä.. Toinen käsi nykäisi auton oven auki, ja Ash huomasi tulJottavansa yhdeksänmUliseen plstooltnsuuhun. ValkoInen käsilaukku heilui hilpeästi, lantio keinui, nainen hyräili. VäistJn ptyaIllnipommin ja totesin miehen cpäJlyttävästi muistuttavan räkättlrastasta. ,Phil rengasti heidät käsiraudoin yhteen, ja minä. mJ.tään. tapahtuisi jotain epä.miellyttävä.ä ... Helen May otti haltuunsa tajuttoman Ashln revolverin. hänen huulilleen. - Älä. erään laatIkkopInon takana. - Valitan, mutta olette pidätettyjä, minä sanoin. Nainen oli tummatukkainen, hyvävart.aIoinen, ja hänellä oli tehokas, myyvä kävelytapa; "työmatkalla" oleva Uol1ntu, pä.ä.ttell Ash asiantuntijan vannuudella. Miehet katosivat näkyvLstä. Kun ei vain vllme hetkessä. Meidän olisi pitänyt k1lttää. lohjennut pala putosi lattialle. Miehistä lähti vain epämääräisiä ähkäisyjä, kun ' puhdlstlmme heidän taskunsa plstoolc1sta.. aukosta sisään. 64 potuksesta. . Akld.ä tilli katkesi ja. Ash vetäytyi sävähtäen kauemmaksi. - S-Slnä... Voin hermOO"tua ja ampua .. Kollegamme, jotka olivat vartiolneet talon ympäristöä., olivat jo pidättäneet Geo Ashin; tajuttomana, ja hänen kolkka.ajansa Helen iMayn. Annoton pIstoolInperän Isku jysähti ,A shin niskakuoppaan. Olinune jo puolisen tuntia odotelIeet kellarlssa. revolvereitamme lkään kuin a.seIstettu poliislkakslkko olisi ollut heille aivan uusi flmlö. Pistoolin uhkaava l11ke tehostl sanoja. Samaan aikaan MoI1t Alston ja Sam Bessner hlkoH1vat kellarissa. .. häntä timanttlen. Ash hlk01l1, pälyil1 hennOO"tuneena ympärtlleen ja hypLstell revolveriaan. - Teehän tJlaa, naapuri! Helen ko·· mensi j a. Revolveri 011 yhä hänen kädessään, mutta hän ei uskaltanut käyttää. Kysyin Ashla, mutta. Taltta pureutui tllllen väliseen laastisaumaan. Gangsterit ää.nnähte-llvät lapsellisen ihastunelna. Hän veti tllllen takana olevasta lokerosta esIIn pitkänomaisen muovipussin, joka oli täynnä Idmaltelevia ttmanttikoruja. nylje leijonaa ennen 'k uin olet ampunut sen, Ash äsähtL Sovitun suunnitelman mukaan Ash Jäi autoon odottamaan, kun Alston ja Bessner kllpeslvät muurin yIltse tilli talon pieneen etupuutarhaan. Toinen isku rusaht! takaralvocn, kolmas korvan alle. - Käänny! nainen sähähtI. Alston ehätti työntämaan kapean kätensä. pukkast miestä pIstoolInpIIpulla poskeen. otin '11mantti-Harryn pcrintökalleudet haltuunl. Ash huomasi kyllä naisen peruutuspeilistä.. Lä.hdimme viemä än heitä ulos. muttei osannut epälllä. - Siinä on Timanttt-Harryn aarre ! Olemme rikkaita . vastauksena oli vain Alstonln sylkä.1sy. Kylmä hymy kohosJ. ilmestyi pistooli. - En kestä katsella na..a.rnaa.s1, Ash . Nainen hengä.htl he1- . Nainen 011 meille kuin ylimääräinen lahja
Lûbbe, Bergish Gladbach, Germany Paperisen version painopaikka v. 1969: Kirjapaino-Oy Kannan Kirjapaino, Oulu Kustantaja: Kustannusliike Kolmio-Kirja Vastaava toimittaja: J. Tuomikoski 65. Kustantaja: MM-Advertising Juntunen www.jcotton.com Translated by 1969: tuntematon kääntäjä Vastaava toimittaja: timo.juntunen@jcotton.com ISBN: 978-951-9315-08-9 (PDF) Copyright: Bastei-Verlag Gustav H
Paperiset versiot jerry cottoneista Klikkaile ja tilaa kotiisi www.jcotton www. jcotton.com .com 66 ISBN 978-951-9315-08-9 (PDF)
jcotton.com .com 67. jcotton.com .com Paperiset versiot jerry cottoneista Klikkaile ja tilaa kotiisi www.jcotton www. Paperiset versiot jerry cottoneista Klikkaile ja tilaa kotiisi www.jcotton www